NormalizeHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 6572 deletions

diff --git a/old/53047-8.txt b/old/53047-8.txt
deleted file mode 100644
index 1fa6ff2..0000000
--- a/old/53047-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6572 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Suomenkielinen Runollisuus Ruotsinvallan
-aikana, by Julius Krohn
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Suomenkielinen Runollisuus Ruotsinvallan aikana
-       ynnä Kuvaelmia Suomalaisuuden Historiasta
-
-
-Author: Julius Krohn
-
-
-
-Release Date: September 14, 2016  [eBook #53047]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMENKIELINEN RUNOLLISUUS
-RUOTSINVALLAN AIKANA***
-
-
-E-text prepared by Jari Koivisto
-
-
-
-SUOMENKIELINEN RUNOLLISUUS RUOTSINVALLAN AIKANA
-
-ynnä Kuvaelmia Suomalaisuuden historiasta
-
-Kirj.
-
-JULIUS KROHN
-
-Yliopistollinen väitöskirja, jonka Keisarillisen Aleksanteri-Yliopiston
-Suomessa Historiallis-kielitieteellisen Tiede-kunnan suostumuksella
-tarkasteltavaksi esittää Julius Leopold Fredrik Krohn, Hist. kiel.
-Maisteri.
-
-Historiallis-kielitieteellisen Tiede-kunnan oppisalissa, Lokakuun 4
-p:nä 1862, tav. aik. aamup.
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä, 1862.
-J. C. Frenckellin ja Pojan luona.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Esipuhe.
- Katolisuuden aikakausi 1157-1528.
- Uskonpuhdistuksen aikakausi 1528-1640.
- Ruotsalaistulvan aikakausi 1640-1721.
- Ruotsalaisuus ja Fennofilot 1721-1766.
- Porthanin aikakausi 1766-1809.
- Liite.
- Viitteet.
-
-
-
-
-Esipuhe.
-
-
-Aineet, joista nyt yleisön käsiin lähtevä teos on kyhätty, nimittäin
-suomenkieliset runot ja virret, ovat nykyisinä aikoina kerätyt Pohdon
-toimen kautta ja hänen perintönään tulleet yliopiston haltuun. Sen
-tallessa löytyvät melkein kaikki tässä mainitut runoelmat. Muutamat
-siitä puuttuvat, jotka olen kopioinnut Tukholman Kuninkaallisessa ynnä
-Porvoon kymnasin kirjastossa, tulevat kohta käsikirjotuksena samaan
-paikkaan. -- Suurena apuna tätä työtä tehdessä on ollut Herra
-Valtaneuvos Pippingin tarkka ja lavea luettelo suomenkielisistä
-kirjoista, ja ilman sitä tuskin olis ollut rupeaminenkaan
-täydellisempään suomenkielisen kirjallisuuden historian
-kokoonpanemiseen. Mutta minun on Herra valtaneuvosta erikseenkin
-kiittäminen hänen hyväntahtoisesta suullisesta avustaan. Samaten
-myöskin Herra Provessori Akianderia, jolta olen saanut tiedot niiden
-kirjottajain elämästä, mitkä olivat Porvoon hippakunnan pappia. Myöskin
-saan kiittää siitä avuliaisuudesta, millä hoidossaan olevien
-kirjastojen varoista ovat hakeneet minulle tarpeelliset kirjat,
-Helsingin yliopiston kirjaston varahoitajaa Herra Tohtori Elmgréniä,
-amanuensia Tukholman Kunink. kirjastossa, Herra Maisteri Wieselgréniä
-ja Upsalan yliopiston kirjastonhoitajaa Herra tohtori Fantia. Niin myös
-Suomen senaatin arkiston hoitajaa Herra Tohtori Bomanssonia, ja Herra
-notarius Th. Merckliniä Riiassa.
-
-J. K.
-
-
-
-
-Katolisuuden aikakausi 1157-1528.
-
-
-Suomi joutui Ruotsin vallan alle, se yhdistettiin maakuntana Ruotsin
-valtakuntaan, se sai saman uskon ja samat lait kuin Ruotsalaiset. Mutta
-kuitenkin kovin erhettyisimme, luullen että Suomi teossa tahi ihmisten
-mielestä oli samassa tilassa kuin esimerkiksi Taalain maakunta tai
-Sörmlanti muun Ruotsin suhteen. Suomi kyllä oli maakuntana, vaan
-_erinäinen maakunta_, jonka kansa kaikkina aikoina pidettiin ja piti
-itseään erilaisena Ruotsalaisista, vaikka niiden kanssa yhdistettynä
-saman valtikkaan varjon alle.
-
-Ruotsin vallan maakunnilla ylipäätänsä oli Kustavi Vaasan aikoihin asti
-jotenkin voimallinen erikoishenki. Että se Suomessa, jonka luonnollinen
-asema ynnä asukasten eritavat ja kieli erottivat muusta valtakunnasta,
-piti olla vielä paljon voimallisempana, on helppo ymmärtää. Se oli sitä
-voimallisempana, koska ei Suomen kansa, vieraankaan vallan alla,
-sortunut orjuuteen niinkuin onnettomat veljensä Suomenlahden
-eteläpuolella, vaan sille suotiin kaikki oikeudet mitkä voittajat
-itsetkin katsoivat kalleimmaksi aarteekseen. Ei kulunut
-viittäkymmentäkään vuotta siitä kun Ruotsin valta Pähkinäsaaren rauhan
-kautta oli tullut vakauneeksi Suomessa, niin annettiin Suomalaisille
-oikeus olla osallisna valtiopäivissä. Ja Suomen kansan lapsia ei
-estäneet mitkään semmoiset säännöt, kuin Virolaisilla oli kahleena,
-kohoamasta voittajainsa rinnalla arvohon ja valtaan.
-
-Alussa olivat tietysti kaikki papit, virkamiehet ja kauppiaat
-ulkolaisia, mutta pian alkaa näkyä Suomalaisiakin. Jopa 1300 vuoden
-paikoilla nousi Suomalainen Maunus piispa-istuimeen. Ja katolis
-aikakauden viimeisinä 140 vuonna ei peittänytkään hiippa enää muiden
-kuin Suomen miesten päätä. -- Arvattavasti oli muissa viroissa jo
-kolmansilla toista sadoillakin[1] Suomalaisia, vaan siitä ei ole
-mahdollista saada tietoa, koska enimmillä ei ole sukunimiä. Milloin
-heillä nimiä on, ne enemmiten ovat ruotsalaisia. Mutta 15:llä
-vuosisadalla on Suomalaisuus silminnähtävästi vahvistunut, sen
-todistavat ne monet suomalaiset nimet kaikissa säädyissä.
-
-Tään ajan porvareissa näemme Ruotsalaisten ja Saksalaisten rinnalla
-paljon Suomalaisiakin. Ja että heitä pääsi kaupunkien hallituksenkin
-ohjiin, todistakoot seuraavat nimet: Mikael Suurpää (pispan isä) Turun
-pormestari,[2] Larens Hasu Naantalin raatimies 1491,[3] Peder Hasu
-"byfogde" Naantalissa 1505[4] y.m.
-
-Papeissa tapaamme: Niclis Hirffvo Liedon kirkkoherra 1444,[5] Olai
-Kusto prebendatus Turussa 1451,[6] Andreas Vääräpää Euransuussa
-1495,[7] Petrus Kurki Tammelassa[8], Turun kirkon "oekonomi" Joh.
-Suupaltti 1460,[9] ja _piispoissa_ Lauri Suurpää sekä Arvi Kurki.
-Luultavasti oli suurin osa nimittömiäkin pappia Suomen sukua samaten
-kuin tämän vuosisadan kaikki piispat.
-
-Virkamiehissä ja aatelississakin pistää meille silmään koko joukko
-Suomen nimiä. Ensiksikin Karpalaynen l. Karpainen (Påvel aateloittu)
-1407,[10] Peder Maskun herasyöninki vuosisadan keskipaikoilla,[11]
-Kurki (Claws Korki oli Satakunnan herasyöninkinä) 1463,[12] Särkilaks
-(Niclis Olaffson aff Särkilax "konungz dom haffuande öffver
-Österlanden") 1437,[13] Jönis Ingonen a vapn 1432,[14] Olaff Kyrffves
-(myös Kirvis) aff vapn 1467,[15] Nigles Pederson a vapn i Heffvonpae
-1471,[16] Tuomari Peder Udraaynen ja nimismiehet Ivan Partaynen sekä
-Avnen (Avunen) Savossa 1442.[17]
-
-Luultavasti oli muistakin sukunimittömistä tai ruotsinnimisistä
-aatelismiehistä osa Suomen sukua, niinkuin Tavastit ja Stjernkors'it
-(alussa Särkilax). Mutta ulkolaisetkin Suomeen tultua kohta tulivat
-täysiksi Suomalaisiksi, niinkuin esim. näemme mainiosta Fleming
-suvusta. Eikä kummaakaan. Sillä kuinka muuten olis voinut käydä, kun
-aikansa elivät pelkän Suomalaisen kansan seassa, talvella varsinkin
-melkein kokonaan erotettuna muusta maailmasta.
-
-Näissä kaikissa jo olis täyttä syytä siihen arveluun, että Suomalaiset
-siihenkin aikaan pitivät maataan erinäisenä muusta Ruotsista. Mutta
-tämän arvelun vahvistavat teko asiaksi seuraavat lauseet piispa Maunus
-Stjernkors'in suusta. Kirjeessä Upsalan arkkipiispalle hän arvelee
-"pitääkö Sten Sturen kulkea yli _Ruotsiin_ -- -- -- vai pysyä tässä
-_kotimaassa_".[18] Toisessa sanoo lähettäneensä tietoja "_tämän
-kotimaaraukan_ tilasta".[19] Kolmannessa puhuu "tämän kotimaaraukan ja
-myös (koko Ruotsin) _valtakunnan_ mielialasta".[20]
-
-Kotimaa (patria) kyllä on vallan väljä sana, joka saattaa merkitä
-kotipitäjän yhtähyvin kuin isänmaan, vaan kun arvelemme että hän tässä
-puhuu koko Suomesta, jolla allansa oli maakuntia, niin "patria" saapi
-tärkeämmän merkityksen. Tämmöistä Suomalaisuuden vahvistumista ja
-kansallis-hengen heräämistä ei olekaan vaikea ymmärtää, kun vaan
-muistamme kuinka ahdistetussa tilassa Ruotsi 15:llä vuosisadalla kitui
-ja että Suomen maan hallitus tällä ajalla parhaastaan oli Suomen
-sukuisten piispainsa hallussa.
-
-Suomen kielen suhteen todistanevat nuot paljot suomalaiset nimet, että
-se kaikissa säädyissä taisi olla yleisenä puhekielenä, vaan ei sitä
-sentähden kuitenkaan liene suuressa arvossa pidetty. Ylipäätään täytyi
-Keski-ajalla maankielten (linguae vernaculae) matalana madella röykkiän
-Romankielen jaloissa ja kun Suomessa 15:llä vuosisadalla Latina
-tuomiopäätöksistä ja yksityisten välikirjoista yleisemmin hyljättiin,
-niin ei päässyt sen sijaan kansan oma, vaan _Ruotsin kieli_.
-
-Ei ole koko katolisuuden ajasta tallella yhtään kirjotettua riviä
-Suomenkielellä. [21] Ja ettei sellaista ole löytynytkään, todistaa
-seuraava piispa Agricolan lause, [22] "Nyt ette temen maan kieli oli
-ennen neite aicoija iuri vähe ia lehes ei miteken kirioisa eli
-pockstauis prucattu taicka harioitettu." Tällä "juuri vähällä" Agricola
-epäilemättä tarkottaa omia, ennen Uutta Testamentia, toimittamiansa
-suomenkielisiä kirjoja.
-
-Mutta että kansan seassa runotaito oli eleillä, sen todistavat meidän
-aikoihin asti säilyneet _runot Sant Henrikistä, Elinasta ja Klaus
-Kurjesta sekä Ritvalan helkavirret_. Kaikki nämät ovat Länsi-Suomesta
-kerätyt ja niihin voinee panna täytteeksi runon N:o 13 Kantelettaren
-3:ssa osassa, joka näyttää kuinka 4:n Ritvalan helkavirren aine on
-muodostunut Karjalassa. Näissä on kaksi legendaa eli pyhätarinaa,
-nimittäin "S:t Henrikin surma" ja "Mataleenan vesimatka;" muut voisi
-sanoa balladeiksi.
-
-Runon S:t Henrikin surmasta oli Porthan saanut Palmsköldin kokouksesta
-ja painattanut kirjaansa Chron. episc. Finl.; siitä se on otettu
-Kantelettaren 3:een osaan. Mutta Suomen kirjallisuuden varoista tapasi
-prov. Lönnrot kaksi käsikirjotusta, joista toinen sisälti lyhyemmän,
-toinen pitemmän toisinnon samaa runoa. Niistä kaikista parsimalla on
-prov. Lönnrot sen nyt saanut 275 värsyiseksi ja jotenkin täydelliseksi.
-Semmoisenaan se löytyy painettuna kirjassa "Suomi" 1856. Porthan tätä
-runoa ei arvellut järin vanhaksi (non remotissimae esse aetatis), mutta
-siinä löytyvistä vanhoista sanoista ynnä Hämeen murteessa nykyään
-tietämättömästä päätteestä -vi (uupunevi), päättää prov. Lönnrot[23]
-syyllä, että se jo muinais aikoina on syntynyt.
-
-Tämä runo on aivan vanhain kertomusrunojemme tapainen. Samalla lavealla
-suulla juttelee asiat pienimpine haaroineen (k. esim. kun Henrik käskee
-pilttinsä valjastamaan y.m.), sama erilausetten ja tapausten peräkkäin
-asettaminen ilman likempää liitosta, josta Suomen runon kertomustapa
-kuitenkin tulee niin lyhyeksi, sama koristamattomuus ja kuvausten
-puute, jota kuitenkin kielemme luontaisen kuvallisuuden tähden ei
-havaitsekaan puutteeksi. -- Ulkomuodon suhteen ei tässä runossa ole
-paljon mitään moitteen sijaa; ainoastaan parissa kohdin on mitta vähän
-vaillinainen. Vaan sitä kantaa, jolta kertoja tapausta on katsellut,
-täytynee sanoa matalaksi.
-
-Runo alkaa sillä että Henrikki kehottaa Erikki kuningasta hänen kanssa
-lähtemään
-
-    "Maalle ristimättömälle.
-    Paikalle papittomalle,
-    Kivikirkot teettämähän,
-    Kappelit rakentamahan."
-
-Erikki epää lähtemästä, sanoen matkan kovin vaaralliseksi.
-
-    "Paljon sinne mennehiä,
-    Ei paljo palannehia."
-
-Mutta Henrikki ei tottele, lähtee vaan matkalle.
-
-Tähän alkuun ei sovellu jatko kauniisti. Sillä ei Henrik sitten
-kuolekaan uskon marttyrinä, vanhoja jumalia vastaan saarnaten, vaan hän
-surmataan sentähden, että vanha akka valehtelee hänen muka tehneen mitä
-sen ajan isot herrat joka päivä harjottivat, nimittäin väkisen ottaneen
-ruokaa talonpojan aitasta. -- Merkittävä siinä runossa muuten lienee se
-asia, että samaten kuin Kalevalankin runoissa "lapsi lattialla" tai
-"ukko uunilla", tässä "paimen patsahalla" toimittaa omatunnon eli
-varotus- ja neuvonantaja-hengen virkaa.
-
-Helkajuhla Sääksmäen Ritvalassa Hämeessä luultavasti on pakanallista
-perijuurta, mutta siinä nykyisemmin lauletut runot ovat nähtävästi
-katolis aikana syntyneet. Kukaties olivat papit net sepittäneet tässä
-juhlassa laulettavaksi, sillä hävittääksensä entiset pakanalliset.
-
-Ensimäinen heistä vaan on kehotus juhlaa viettämään. -- Toinen:
-"Mataleenan vesimatka" on mukailus Uuden Testamentin Magdalena jutusta.
-Runo ensin juttelee kuinka Mataleena isän kodissa kukkana kasvoi ja
-eli. Eräänä päivänä lähtehelle mentyä, näkee kasvonsa vedessä ja
-valittaa kauneutensa kadonneen, jolla runo tahtoo mieleen johtaa että
-Mataleenan sydäntä kalvoi omantunnon mato. Mutta kun Jesus paimenena
-tulee vettä anomaan, Mataleena taas ylpeilee eikä tahdo antaa niin muka
-halvalle miehelle. Jesus sanoo todellakin olevansa se halpa mies, miksi
-luullaan, jos ei tiedä virkkaa Mat:n elkiä. M. vieläkin ylpeilee:
-
-    "Sano kaikki mitä tiedät!"
-
-Vaan kun Jesus tuosta kysyy mihin hän on kadottanut kolmet
-poikalastansa, joista olis tullut, yhdestä "Ruotsissa ritari", toisesta
-"herra tällä maalla", kolmannesta "paras pappi", niin M. sortuneena
-pesee Jesuksen jalkoja ja rukoilee että häntä panisi
-
-    "Soihin maihin portahaksi",
-    ja "Lahopuuksi lainehille",
-    sekä "Kekäleiksi valkiahan."
-
-Tämä balladi on hyvin liikuttavainen, jota vaikutusta vielä kiihottaa
-sen erinomaisen lyhyt esitystapa. Kertomus on ikään kuin yhteen
-litistetty, niin ettei siinä ole muita kuin tarpeellisimmat väki- eli
-ydinsanat. Omituista on sekin tässä niinkuin seuraavissa Hämeen
-runoissa ynnä myös muutamissa Karjalan balladi-runoissa, että niillä
-välistä on ikään kuin _näytelmäntapainen muoto_; sillä tapauksen
-henkilöt usein pannaan keskenänsä puhelemaan ja itse kertomus milloin
-jääpi kokonaan pois, milloin vaan lyhimmässä muodossa välittää puheita.
-Otettakoon esimerkki tästä puheenalaisesta runosta.
-
-Jesus anoo:
-
-    "Annas vettä juodakseni!"
-        "Ei oo mulla astiata,
-    Ei oo kannuni kotona;
-    Pikarit pinona vieri,
-    Kannut halkona kalisi."
-        "Pistäppäs pivosi täysi,
-    Kahmalossa kanniskele!"
-        "Mitäs puhut Suomen sulha,
-    Suomen sulha, maitten orja" j.n.e.
-
-Kolmas helkaruno "Inkerin sulhot" on nähtävästi mukailus josta kusta
-ritariballadista, joista Skandinavian kansojen sekä Englanninki
-runollisuus on niin rikas. Paha vaan että tämä kaunis runo lopultaan on
-vaillinainen.
-
-Samaten on vaillinainen neljäskin "Annikan runo." Karjalasta saatu,
-saman aineinen "Turusen neiti" on paljon täydellisempi. Se kuvaelee
-tapausta niiltä ajoin, jolloin Saksan laivoja yhtenään majaili
-Suomensaaren rannikoilla. Turusen neiti istuu Turun korolla. Tulee
-kesti (ulkomaan kauppias) hahdessaan ja pyytää häntä kullakseen.
-Annikka alussa ei suostu, totellen äitinsä varotusta; mutta kun kesti
-näyttää rikkauksiaan, niin Annikan mieli taipuu. Kesti tuosta sen
-talven syöpi, juopi Annikan talossa, mutta toivoo kesää, jota myös
-toivovat
-
-    "Kestin laiva, kestin lapset,
-    Kestin entinen emäntä."
-
-Kesän tullen kesti lähtee laivallaan pois, vaan Annikan rukouksesta
-lähettää hänelle ukko kovan myrskyn. Annikka tuosta ivaa:
-
-    "Kuti; kuti, keito kesti!
-    Ainako sull' on Annin tyynyt,
-    Ainako Kirstin kirjavaipat?
-    Meren tyrsky tyynynäsi,
-    Aalto päänalaisenasi!"
-
-Nämät Hämeen helkavirret ovat siitäkin merkilliset, että niissä löytyy
-paljon, nykyisessä Hämeen murteessa tuntemattomia sanoja. Ritvalaiset
-itset eivät niitä kaikkia ymmärrä ja sanovat olevan "alkukieltä."
-Tästä voisi arvella että kukaties länsi- ja itämurre vasta
-katolisaikakaudella ovat erinneet toisistansa.
-
-Kukkana säilynein Hämeen runojen joukossa on se, jonka nyt viimeksi
-otamme tarkasteltavaksi, runo "Elinan surmasta". Tämä varsinkin
-on merkillinen lyhyestä ja vilkkaasta esitystavasta sekä
-näytelmäntapaisuudestaan.
-
-Se kuvaa kuinka Klaus Kurki, ritari tuosta vanhasta Suomen
-aatelissuvusta, pikamielissään surmaa nuoren rouvansa Elinan, jonka
-Klaun ilkeä piika Kirsti valheella on syyttänyt avion rikkojaksi.
-Henkilöiden erilaiset luonteet ovat hyvin selvästi ja elävästi kuvatut.
-Erinomaisella lemmellä ja huolella runo varsinkin hemmittelee Elinaa,
-jossa se meillen on tahtonut näyttää todellisen vaimon kuvan, kaikessa
-suloisuudessa, nöyryydessä sekä kaikki kärsivässä ja itsensä
-kieltävässä rakkaudessaan.
-
-Klaun kosiessa, Elina alussa ei tohtisi ruveta niin suuren talon
-emännäksi, mutta Klaun ahdistaessa ei henno kieltääkään, varsinkin kun
-uroon uljuus nähtävästi oli voittanut sijan neidon sydämessä.
-Sillä runo kertoo kuinka Klaun tullessa, Elina heti oli tuntenut
-"Jalon jalan astunnasta."
-
-Silloin kun Klaus on kaukaiselle matkalle lähtevinänsä, puhkee Elinan
-hellä rakkaus ilmi, koska hän pyytää:
-
-    "Oh mun Klaus kultaseni
-    Älä viivy kauan siellä!
-    -- -- -- -- -- -- -- --
-    Puhu puolilla sanoilla,
-    Anna toisten toinen puoli!
-    Juo vaan puoli siemenystä,
-    Anna toisten toinen puoli!
-    Niin sinä pikemmin pääset
-    Pohjan noitaen seasta."
-
-Koska Kirsti Elinalle tahtoisi laittaa yösijaa muualle, arvellen Klaun
-kammarissa olevan
-
-    "Siell' on pyssyt paukkaavaiset,
-    Sill' on miekat välkkyväiset",
-
-Elina ei suostu, sanoen
-
-    "Pyssyt on surmana sodassa,
-    Tuttuna ovat tuvassa."
-
-Rakkaus hänen ei salli muuttaa toiseen kammioon, vaikka kenties vähän
-pelottaa. -- Kun Klaus kartanon jo sytyttää palamaan, Elina rakkautensa
-muistaen, ojentaa hänelle sormensa:
-
-    "Älä sormustas kadota,
-    Josko kantajan kadotat",
-
-Klaus miekallansa sivaltaa sormen poikki, vaan äiti vielä tahtoisi edes
-lapsensa pelastaa:
-
-    "Ohoh kulta, Klaus kulta,
-    Älä polta poikalastas,
-    Josko poltat pojantuojan."
-
-Silloinkin, kuoleman uhkatessa, Elina muistaa vanhan äitinsä ja
-rukoelee Jesusta, että varjelisi palamasta
-
-    "Siks kuin äitini tulisi."
-
-Äiti tulee, ja turhaan yritettyä lepyttää Klausta, valittaa, että Elina
-tuommoisiin tekoihin on puuttunut, vaan nytpä jo loppuu viimeinkin
-Elinan enkelinkaltainen nöyryys ja hän viattomuutensa tunnossa vastaa
-ei olevan hänessä
-
-    "Vikoa vähäistäkänä,
-    Verta neulan silmättömän --
-    Tein kaikki minkä taisin
-    Vielä päällenkin vähäisen."
-
-Elina tuosta vaipuu valkeaan ja runo lopuksi surkuttelee mielikkiään:
-
-    "Se oli meno nuoren rouvan,
-    Nuoren Elina emännän,
-    Jok' oli kaunis kasvoiltahan,
-    Kaunis kaikella tavalla. --
-    Kauan sua kaivatahan,
-    Ijän kaiken itketähän,
-    Itku ei Laukosta lakaa
-    Valitus Vesilahdesta."
-
-Klaus Kurki on ylpeä ja kuumaverinen ritari, joka tulee kosimaan:
-
-    "Sadan hevoismiehen kanssa,
-    Sadan satula-urohon,
-    Miehet kultamiekoissahan,
-    Hevoiset hopeapäissä."
-
-Pihalle tultua ylpeästi kysyy, onko
-
-    "Piika pidetty minulle?"
-
-Sitten kun Kirsti hänelle valheita latelee, hän hetipaikalla tarttuu
-onkeen ja epäilee Elinaa.
-
-Nähtyä sitten renki Uolevin Elinan makuukammiossa, hän tarkemmin
-tutkimatta uskoo Kirstin kanteen todeksi ja päättää polttaa syylliset,
-josta päätöksestä häntä ei enää saa peräymään Elinan hellä rakkaus eikä
-äitin rukoukset. -- Hän luonteeltaan ei ole pahanilkinen mies, mutta
-tulinen ja pikainen. Tekonsa tehtyä hän katuu karvaasti ja lopulla
-omatunnon vaivoissa ajaa
-
-    "Alle aaltojen syvinten."
-
-Kirsti se tässä tapauksessa on syynä kaikkeen onnettomuuteen ja pahaan.
-Heti Klaun tullessa nuoren emäntänsä keralla, Kirsti arvelee:
-
-    "Oh, jos sitäkin olisi,
-    Tuon välin pahentajata,
-    Ennenkuin avaimet annan,
-    Toisen käskyllä kävelen."
-
-Tuosta hän, Klaun pikaista luonnetta tuntien, heti rupeaakin
-valehtelemaan Elinan päälle, antaen Klaulle kavalan neuvon kuinka muka
-asiasta saisi selvän. Klaun lähdettyä tekee ensin Elinalle kaikellaista
-kiusaa ja lopulla houkuttelee Uolevi ylimysrengin, muka rouvan käskyjä
-kuulemaan, makuukammioon, jonka oven paiskaa lukkoon sekä kutsuu Klaun
-katsomaan. -- Ja kun äiti polvillaan rukoilee Klausta että antaisi
-Elinan mennä muilla maille "Töitänsä häpeämähän", niin Kirsti kiivaasti
-estämään:
-
-    "Älä vainen Klaus kulta!
-    Pane jauhoja pahoja,
-    Tervatynnörin lisäksi,
-    Ne heitä tulen sekahan
-    Että paremmin palaisi."
-
-Hämeestä ei ole enää tavattu Kalevalan runoja, jos niitä siellä
-lieneekään laulettu ikinä. Mutta se Suomen maakunta ei kuitenkaan ole
-aivan halveksittava laulun puolesta, joka semmoisia runoja on
-kasvattanut, kuin yllämainitut ja varsinkin viimeinen. Juuri niiden jo
-mainittu lyhyt, ytimellinen kertomustapa oli uusi sangen arvollinen
-omaisuus, jota Karjalan muinaiset runot kaipaavat. Kuka tietää mitä
-tästä juuresta olisi saattanut sukeutua, jos se rauhassa olisi saanut
-kasvaa. Mutta kirves jo oli kohotettu, joka sen piti katkaista, ja
-edemmälle mennessämme täytyy meidän melkein peräti jättää jäähyväiset
-kansarunolle. Se Suomen syvissä saloissa kulkee teitä tietämättömiä,
-syrjäpolkujaan samoaa. Meidänpä tästälähin on astuminen oppineitten
-runoelun julkista, vaikka enemmiten pölyistä maantietä. Tässä meille
-myös samassa ero tulevi melkein kaikesta totisesta hempeydestä ja
-suloisuudesta Suomen omatekemässä runollisuudessa. Mitä täst' edes
-tulemme näkemään, on suureksi sekä parhaaksi osaksi vaan käännöksiä ja
-alkuperäisilläkin useimmiten ei ole muuta arvoa, kun että todistavat
-Suomen runoeluun edes olleen yrittäjiä.
-
-
-
-
-Uskonpuhdistuksen aikakausi 1528-1640.
-
-
-Kustaa Vaasa vapautti Ruotsin vieraasta vallasta ja pakotti naapurit
-sitä arvossa pitämään. -- Kalmari-liiton aika oli ollut ylimysten aika.
-Yhdessä olivat kaukaisen kuninkaan nimessä hallinneet valtakuntaa ja
-kukin omassa läänissään ollut kuninkaana. Tukholman verisauna nyt oli
-sortanut maallisen aatelin, uskonpuhdistus ynnä sen jäljissä, niinkuin
-shakali jalopeuran perässä, seuraava kirkon aarretten ryöstö masenti
-kirkonkin ylimysten voiman. Kuninkaan käteen yhdistyivät enemmän kuin
-ennen hallituksen ohjat ja maakuntain erikoishengen lamautti vahvistuva
-valtakunnallinen yhteishenki.
-
-Tämä muutos tietysti vaikutti Suomeenki, vaan kuitenkin ei tullut
-nytkään yhteytensä Ruotsin kanssa aivan kiinteäksi. Että
-erikoishenkensä oli voimallinen todistaa sekin, että Juhana herttua
-siitä yritti itselleen omaa valtakuntaa, jota hän ei suinkaan olisi
-tullut ajattelemaankaan, jos hänellä lääninä olisi ollut Sörmlanti tahi
-muu Ruotsin maakunta. Ja lopulla samaa vuosisataa näemme Suomen
-muutamia vuosia aivan erillä Ruotsista, pysyen uskollisena kuninkaalle,
-jonka Ruotsalaiset olivat hyljänneet. Työtä oli IX:llä Kaarlella Suomen
-erinäisyyttä poistaessa lain ja lainkäytännön suhteen. Kirkollisissa
-asioissa se kesti vieläkin kauemmin. Piispa Erik Sorolaisen kuoltua v.
-1627, esitti Upsalan arkkipiispa Vesterosin ja Strengnäsin piispain
-kanssa Turun hiipan saajiksi 2 Suomen ja 2 Ruotsin miestä, sillä
-ehdolla että jos Suomalainen tulisi valituksi, hänelle pantaisiin
-apuriksi Ruotsalainen, siksi että Suomen kirkon tila saataisiin enemmän
-Ruotsin kirkon mukaiseksi. Tähän suostuikin koko papissääty 1627 vuoden
-valtiopäivissä ja yksimielisesti valittiin Ruotsalainen Iisak
-Rothovius, joka sitten Suomesta poisti katolisuuden jäännökset.[24]
-Todistuksena siitä Suomen erikoishengestä olkoon myös, että aatelismies
-Kaarle Kröpelin vuonna 1592 Saksassa painatti latinankielisen kirjeen
-Johanalle a Torp, jossa hänen kutsuu _Suecus_ (Ruotsalainen), itsensäpä
-_Fenno_ (Suomalainen)[25] -- Juusten piispa kulkukirjeissään papistolle
-sanalla "patria" aina tarkottaa Suomea, Ruotsistapa puhuen käyttää
-sanaa "regnum".  Myöskin sanoo kerran: "minulle ja minun
-Suomalaisilleni"[26] Tengström Chronol. ant. öfver finska univ:s
-procansl. etc. s. 43. Piispa Erik Sorolainen myöskin sanoo: "koko
-Ruotsin valtakunta ja varsinkin meidän kotimaamme" (on nimittäin ollut
-ahdistuksessa)[27] y.m.
-
-Suomen kielen suhteen meillä nyt jo on varmempia tietoja. Vuonna
-1609[28] löytyi Turussa 545 porvaria, joista suomenimisiä _puolet_ eli
-274, sukunimeä paitsi on 170, ruotsinnimisiä vaan 77 ja saksannimisiä
-24. Merkittävää kuitenkin on että näitä kumpiakin viimein
-mainittuja enimmin asui kaupungin paraissa osissa, kirkko- ja
-luostarikorttierissa, josta voipi päättää niiden enimmiten olleen
-rikkaampia. Vaan saattoi osa niitä ja kukaties enimmät nimittömistäkin
-olla suomenkielisiä. -- Viipurissa vuonna 1601[29] löytyi 154 porvaria,
-joista suomennimistä 38, nimeä paitsi 84, Ruotsinnimellä 18,
-saksalaisella 13 ja 1 Venäläinen. Että suomenkielisiä löytyi
-ammattimiehissä (hantverkkareissa), näyttävät Turun kaupungissa
-nimet[30]: Suutari, Kankuri j.m. Mutta siihen on muitakin todistuksia.
-Vuonna 154?[31] (vuosiluku puuttuu) olivat Viipurissa muurarimestarit
-melkein kaikki suomennimisiä, samaten suuri osa salvuumiehiä
-(timmermanneja, paljon nimittömiäkin), enimmät sarankauppiaat,
-suutareista 1 (2 nimitöntä), teurastajista 1 (1 ruotsin,
-1 saksanniminen). Vieläpä löytyi suomennimisiä kaupunkein
-hallituksessakin esim. Anders Teyfvo raatimiesnä Viipurissa 1535[32],
-Palikka raatimiesnä Turussa 1626[33] ja Uuden kaupungin (perustettu
-v. 1617) ensimäisten pormestarein joukossa Jsacus Nicolai de Harikala
-ja Klemetti Laisk.[34]
-
-Papit edelleenkin olivat tavallisesti nimittömiä, joku latinalainen tai
-Ruotsin nimi näkyy, mutta jommoinenkin joukko suomennimisiä.[35]
-Löytyipä suomennimisiä tälläkin aikakaudella myös korkeimmissa viroissa
-esim. Thomas Keijoi Turun koulun rehtori n. 1540[36] ja piispa Erik
-Härkäpää.
-
-Mutta ei siinä kyllä että papeissa oli niin paljon suomalaisia nimiä.
-Selvänä todistuksena siihen että papissäädyssä Suomen kieli oli
-yleisin, on se että piispa Agricola aina kirjotti Suomeksi esipuheensa,
-joissa antoi kaikellaisia tietoja, neuvoja ja kehotuksia _papeille_.
-Tätä olisi hän, itse ollen ruotsinkielisestä seudusta kotosin,
-epäilemättä tehnyt Ruotsiksi, jos se kieli olis ollut siinä säädyssä
-tavallisempi. Vieläpä on sen lisäksi hänen omat sanansa vieraina
-miehinä siihen että moni sen aikuinen pappi ei osannutkaan muuta kuin
-Suomea. Hän sanoo:[37] "Nyt ettei yxiken pappi taicka opettaja madhaisi
-laiskudans (kansanopetuksessa) sille peitte ettei hen Latinan _eikä
-Rotzin kielen taidha_ -- -- -- Sentähden ombi nyt se Wsi Test.
-yxinkerdhaisesta textin möte ulostulkittu". -- Saman todistaa myöskin
-Agricolan pelko että papit, hänen toimittamansa suomenkieliset kirjat
-saatua, laiminlöisivät muiden kielten viljelemistä:
-
-    "Joca taas Latinan unochta,
-    Heijust se cansans opetta.
-    Ettes nyt nemet kiriat saa,
-    Ele sijs oppis unhodha".[38]
-
-Aatelisissa kyllä vielä mainitaan Hevonpää ja Linnunpää,[39] mutta ne
-vaan taisivat olla varakkaita talonpoikia, jotka jaksoivat varustaa
-hevoismiestä kuninkaan palvelukseen. Ylhäisemmästä aatelista ovat
-Suomen nimet kadonneet pait tuota "Kurki". Mutta näyttää siltä kuin
-olisi siinäkin säädyssä Suomi ollut tavallisena kielenä taikka että
-sitä hyvin osattiin ja Ruotsin rinnalla viljeltiin. Senaikuinen mies
-Jaakop Suomalainen[40] sanoo esipuheessa virsikirjaansa (n. 1580):
-"Sentähden caickia jumalisi ia cunniallisi Suomalaisi, ylimäisi ia
-alamaisi, oppeneita ia oppemattomi rucoilen" (että tätä hänen työtään
-varjelisivat panettelijoista). -- 17:nen vuosisadan alkupuolella vielä
-omistettiin suomenkielisiä kirjoja aatelismiehillekin, esim. v. 1616
-Maskun Hemmingin käännös[41] kirjasta "Piae cantiones" (josta kohta
-enemmän): "vanhall vapaall suurell sukuiselle, avaralda ulcomailla
-vaeldanuelle jalosti oppinuelle, vijsalle, corkialle Herralle, Herr
-Hendrich Hornille Canckaisista." Ja vielä 1654 omisti Th. B. Rajalenius
-saarnansa[42] Kustavi Hornille "Etelä-Suomen lakimiehel" (laamannille).
-Tiedetäänpä Turun hovi-oikeuden esimiehestä Jöns Kurck'ista (k. 1652),
-että perin pohjin osasi Suomen kieltä, niin että hänelle ynnä
-muutamille muille annettiin toimeksi Apraham Kollanion tekemän lain
-suomennoksen tarkastaminen.[43] Lopuksi ei voi heittää mainitsematta
-sitä moitetta mainiosta Suomen ylimyksestä, valtioneuvoksesta ja
-valtiomarskista, vapaherra Klaus Fleming'istä, hänen niin huonosti
-puhuneen Ruotsia että virkaveljiensä neuvokunnassa häntä oli vaikea
-ymmärtää.[44] Tätä on nykyänsä kovin epäilty todeksi, koska muka hänen
-kirjeensä ovat yhtä selväksi Ruotsiksi kirjotetut, kuin muidenkin sen
-ajan miesten. Mutta luultavasti oli asia semmoinen, että hän kyllä
-Ruotsia osasi, mutta, lapsuudesta asti enimmiten Suomen kieleen
-tottuneena ja sitä jokapäiväisessä elämässä paljon viljellen, Ruotsia
-puhuessaan kovasti _mursi Suomeksi_. Tätä tietysti ei ole voinut näkyä
-kirjotuksissa.
-
-Tuo Suomen kielen taipumattomuus muiden Europan kielten kaikkia ääniä
-mukailemaan se näkyy olleenkin, joka ankarasti on auttanut Ruotsin
-kielen tunkeumista Suomen kansan ylhäisempiin säätyihin. Siihen meille
-ovat seuraavat sanat selvänä todistuksena:[45] "Suomalaisilla on
-omituinen, muiden Skandinavian kansain kielistä peräti erilainen
-kieli." Nyt luetellaan sen erinomaisuuksia: "Ensiksikin koko kielessä
-ei ole puustavia F, eikä yhtään B:llä, D:llä, G:llä tai kahdella
-kerakkeella alkavaa sanaa. Tämä tekee Suomalaiset taipumattomaksi muita
-kieliä oppimaan, jos ei tätä puutosta jo lapsuudesta asti taidolla
-(arte) paranna." Suomalaiset siis eivät taida sanoa Grex, vaan rex,
-spes, vaan pes j.n.e. _"Sentähden aatelismiehet, kauppiaat ja papit
-ynnä varakkaammat talonpojatkin pitävät huolta siitä että heidän
-poikansa kätkyestä lähtien oppivat Ruotsia, sillä keinolla taivuttaen
-heidät muiden kielten omituisuuksiin ja ääntämyslaatuun"._[46] Tällä
-tavalla Suomen ylhäisemmät säädyt vähitellen tottuivat pitämään
-Ruotsinkin kieltä Suomen sivussa omanaan.
-
-Samassa Buraeon kirjassa löytyy sananen Suomen runollisuudestakin. Hän
-sanoo: "Riiminä eivät, niinkuin muut kansat, viljele sanain sointuvia
-loppuja, vaan kahden tai kolmen yhtäläistä alkua, sulkien joka värsyyn
-8 tavuuta".[47] Tästä näkyy että Suomen kansaruno jo siihenkin aikaan
-oli yli meren kaikunut, ja että sitä maamme länsipuolellakin vielä
-runsaasti viljeltiin, kohta saamme nähdä.
-
-Tähän aikakauteen kuuluvia kansarunoja kuitenkin ei ole säilynyt muita
-kuin "Puntuksen sota" (N:o 11 Kantelettaren 3:ssa osassa), "Viipurin
-linnan hävitys" (N:o 10 Kantel. 3:ssa osassa) ja Porthanin
-käskirjotusten seassa löytyvät Kaarle herttuan retkestä Suomeen ynnä
-pari pientä pätkää Nuijasodasta. -- "Viipurin hävitys", Venäen
-Karjalasta saatu, on aivan muinaisrunojen kaltainen; se vaan kukaties
-on merkittävä että se enemmän vertauksia viljelee kuin Suomen runossa
-muuten on tapana. "Puntuksen sota" on nähtävästi vaan vaillinaisempi
-mukailus edellisestä. Molemmat ovat eläviä kuvauksia ja täynnä terävää
-pilkkaa.
-
-Vaillinainen runo Kaarle herttuan retkestä Suomeen on epäilemättä tehty
-Turun seuduilla, sen todistavat semmoiset sanat kuin esim. haksi,
-paatti, kastari, ynnä muutamin paikoin katkaistut sanat. Edellisiin
-verraten tässä havaitsemme eriluonteen. Noissa oli historiallinen aine
-kansan muistissa jo hämmentynyt, niin ettei siitä enää ollut jälellä
-muu kuin itse tapaus, toisessa että Jaakop De la Gardie vallotti Riian
-ja Iivana Grosnij kävi sotaa Suomessa (senkin on runo muuttanut niin
-että Iivana muka vallottaa Viipurin); mutta sen tapauksen on runo omin
-värinsä koristanut. -- Tässäpä runossa on kertomus uskollisesti
-historiallinen, tarkasti mainiten miesten ja paikkain nimiä; eikä se
-oliskaan muuta kuin runomittaan puettua historiaa, jos ei paikottain
-hyvin hilpeä kuvaelu sille antaisi vähän runollista elämää.
-
-Runopätkät Nuijasodasta ovat niin lyhyitä ettei niistä olekaan
-tarkastettaviksi. Porthan sanoo[48] itsellään olevan muitakin
-historiallisia runoja, "joissa Savon ja Karjalan miehet laulavat
-otteluitansa Venäläisten kanssa", mutta ne ovat kadonneet.
-
-Tällä aikakaudella ei ollutkaan kansaruno enää ainoana suomenkielisenä
-runollisuutena. Suomi oli tullut kirjakieleksi, se oli saanut painetun
-kirjallisuuden.
-
-Uskonpuhdistus Suomessa niinkuin muualla oli tuominnut Latinan pois
-jumalanpalveluksesta. Kotikieli oli sijaan pantava. Ettei Suomessa
-voinut olla puhetta muusta kielestä kuin Suomalaisten omasta, seurasi
-luonnollisesti siitä mitä tiedämme Suomen kielen senaikuisesta tilasta.
-Ei epäillyt Agricolakaan, vaikka ruotsinkielisestä paikkakunnasta
-kotosin, mikä kieli piti tulla Latinan perilliseksi. Se kyllä on totta
-että ensimäiset Suomen kirjottajat pitävät pitkiä puolustuspuheita
-rohkealle yritykselleen ja Agricolakin kerran vakuuttaa: "kylle se cule
-Somen kielen, ioca ymmerdhe caickein mielen"; mutta he eivät sitä
-tehneet siitä syystä että olisivat arvelleet sillä loukkaavansa
-Ruotsille tulevaa sijaa, vaan sen vuoksi että vielä yleisessä luulossa
-Latina oli pyhempänä muita ja ainoa mahdollinen toimittamaan
-kirkollisia asioita. -- Niin sanoo Agricola:[49] "Jumalan sana ia
-palvelus ia kircon meno ombi tehenasti Latinan kielille (sic) nijsse
-maakunnissa (Länsi-Europassa) ia mös tesse prucatudh. Joca Jumalan
-palvelus piti pidhettemen iocaitzen maakunnan omilla, ymmertteuille
-kielille, iosa usko vastanotettin". Ja Jaakop Suomalainen juttelee[50]
-kuinka virsiä ennen oli kirjotettu "liki ymbäri länsipuolen mailma"
-latinankielellä. Mutta Lutherin esimerkki oli häntä kehottanut niitä
-omalla Suomen kielellä sepittämään.
-
-Mitä Agricola on tehnyt Suomen kirjallisuuden hyväksi, on niin yleiseen
-tuttu, ettei sitä ole tarvis ruveta luettelemaan.
-
-Mutta ei voi olla kiittämättä ja ihmettelemättä sitä ahkeruutta ja
-tointa mitä hän tässä näytti; sillä enin työ epäilemättä on luettava
-hänen ansiokseen josko hänellä olikin auttajia, niinkuin näkyy
-esipuheesta Davidin psaltariin, jossa hän lopuksi sanoo:
-
-    "Muista sis rucoilesas heite,
-    Iotca tulcitzit Suomexi neite."
-
-Tästä samasta sanoo piispa Juusténkin[51] että se käännettiin Turun
-tuomiokoulussa ja häneltä on viimeisen korjauksen saanut.
-
-Ja ihmeemme tästä työn paljoudesta, mikä Agricolan kädestä läksi, vielä
-enenee, kun muistamme hänen, joka aivan viljelemätontä kieltä alkoi
-taivuttaa korkeinten ajatusten ilmottajaksi, ei ollut Suomalainen
-syntysin, vaan luultavasti myöhemmin oppinut Suomea. Hän itse nämät
-hankaluudet kyllä tiesi ja pyytää monta kertaa esipuheissaan anteeksi,
-mitä virheitä kirjoihin on mahtanut tulla, anoen:
-
-    "Ele senvuoxi kiria poisnacka,
-    Ele myös hende hariotta lacka".[52]
-
-Mutta kuitenkin lisää:
-
-    "Se paremmin techken ken voi".[53]
-
-Ja toisessa paikassa kehuu psaltarin käännöksen olevan selkiän:
-
-    "Ninquin kircas auringo taivahan."
-
-Vieläpä tiuskuu liiallisille moittijoille:
-
-    "Panettelia quin neite laitta,
-    Se pangan hamballens lucon aitta (aita)
-    Taicka tehhken paremat itze,
-    Jos hen taita eli viitze".[54]
-
-Itse oli aina suuressa ilossa kun jonkun uuden kirjan sai valmiiksi, ja
-terottaa lukijankin mieleen sen erinomaisen Jumalan armon, joka siihen
-on antanut voimaa. Vaan näitä uusia kirjoja ei näy otetunkaan vastaan
-niin suurella halulla kuin oli toivonut.
-
-Sentähden moittii jo psaltarin esipuheessa:
-
-    "Hwij se vähe quin kirioitetan,
-    Harvoin se sarnatan eli luetan."
-
-Ja esipuheessa prophetoihin valittaa:
-
-    "Viele Bibliast mwdh tulisit,
-    Jos nemet otoliset olisit,
-    Ostettaisin ia prucataisin,
-    Quin olis kylle myös coctolin (kohtuullinen):
-    Sen aian uskon pian tulevan
-    Ette Somen kiriain iälkin tutkitan;
-    Vaan tuskal ne silloin käsiteteen,
-    Jotka nyt monilda hylieteen."
-
-Agricolan esimerkkiä tarpeellisten uskonopillisten kirjain seurasivat
-P. Juustén piispa ja Jaakop Pietarinpoika Suomalainen. Tämän ajan
-loppupuoliskolla toimitti myös piispa Erik Sorolainen lavean postillan.
-Mutta sitä ennen oli jo Suomen kieltä yritetty kirjallisesti käyttää
-maallisiinkin asioihin. Vuonna 1555 annettiin ensimäinen tietty
-kuninkaallinen kirje Suomen kielellä,[55] jonka sanotaan kääntäneen
-Thure Pietarinpoika Bjelke. Tätä seurasi tällä aikakaudella tuon
-tuostakin joku toinen, ja 1600 vuoden seuduilla käänsi Ljungo
-Tuomaanpoika (Liminkalainen, kirkh. Pyhäjoella, sitten Saloisissa ja
-viimein Kalajoella k. 1611) Kristofer kuninkaan maanlain, jota
-kuitenkin vaan ensimäiset arkit tulivat painosta. Sota nieli siihen
-tarpeelliset rahat.
-
-Agricola oli ensimäinen Suomen kielen kirjottaja, hän on myöskin
-ensimäinen oppinut Suomen mies, jonka runoelmia on säilynyt meidän
-aikoihimme. Useampia esimerkkiä on jo ollut nähtävänä hänen
-riimillisistä esipuheistaan, joita aina pani seuraamaan toimittamiansa
-kirjoja. Hän niissä ilmottaa puuhistaan suomenkielisten kirjain
-toimittamiseksi, puhuu lukijoille ilostaan, toivoistaan sekä myös
-murheista ja vastuksista, selittää millä tarkotuksella mikin kirja on
-toimitettu, kehottaa sitä ahkerasti käyttämään ja papit erikseen siitä
-kansaa neuvomaan. Pait sitä sisältävät nämät esipuheet vielä sitä ja
-tätä muutakin, esim. Uuden Testamentin esipuhe historiallisia tietoja
-kristinuskon tuonnista ja vähäisen Suomen maanopasta, psaltarin esipuhe
-Suomen pakanallisista epäjumaloista, prophetain esipuheessa antaa
-lyhykäisen tiedon mailmasta tuotteineen sekä lyhykäisen sielutieteen
-ynnä avuin systeman. -- Runollista näissä Agricolan riimeissä tietysti
-ei ole pait muutamin paikoin, missä ihastuksissaan puhkee vertauksiin
-esim. esipuheessa veisuihin ja ennustoksiin Moseen laista, jotka sanoo
-Pipliasta yhteen keränneensä
-
-    "Quin kimalainen yrtist hake
-    Medhen ia Hunaian nin tai teke."
-
-Nämät riimit ovat sitä laatua, mitä Saksalainen kutsuu "Knittelverse",
-nimittäin semmoisia, joissa ei runollisesta lausetavasta eikä mitasta
-ole lukua, kun vaan loput sointuvat. Agricolan riimit ovat milloin
-yks- milloin kakstavuisia. Riimin vuoksi hän välistä polkee koron esim.
-coitta = eroitta, itze = domitze, j.n.e. taikka solvaisee sanan.
-Mittansa perustuksena, jos semmoista lienee, taitaa olla trokeinen
-nelimitta, se on sama kuin Suomen runomitta, mutta sen trokeit usein
-venyvät daktyleiksi. Korolle on se kokonaan perustettu arvosta
-vähääkään huolimatta.
-
-Virsiäkin näkyy Agricola yrittäneen sepittämään. Sanotaanpa[56] hänen
-toimittaneen kokonaisen suomenkielisen virsikirjan; mutta siinä ei
-liene perää, sillä Jaakop Suomalainen esipuheessa vanhimpaan
-virsikirjaan ei hänestä mainitse mitään, sanoen vaan Lutherin ja muiden
-ulkomaalaisten esimerkin olleen hänelle kehotuksena "että minäkin
-Jumalan nimen cunnian tähden ia sen rackaudhen puolest quin minulle on
-Isänmaata vastan, rupeisin hengellisii virsiä Suomenkielel, -- -- --
-riimittäin muidhen christittyin maacundain tavan iälken tekemän". Se
-vaan on varmaa että Agricolan kirjoissa löytyy kaksi virttä, nykyisen
-virsikirjamme numeroihin 146 ja 173 vastaavaa, jotka kuitenkin sitten
-kokonaan uudistettiin.
-
-Valtaneuvos Pipping luettelossaan arvelee että joku Jaakop Suomalaisen
-toimittama virsikirja olis pitänyt löytyä, koska Maskun Hemming
-esipuheessa virsikirjaansa sanoo:
-
-    "Mestar Jacobin ialo lue
-    Ennen tehty esipuhe."
-
-Tämmöinen, Jaakop Suomalaisen esipuheella varustettu suomenkielinen
-virsikirja sattuikin minulle käteen pölytellessäni Upsalan yliopiston
-kirjastoa. Kirja on vaillinainen; siitä puuttuu nimilehtikin
-vuosilukuineen; mutta mainittu esipuhe, jossa Jaakop Suomalainen sanoo
-itsensä sen tekijäksi ynnä kirjan vanhanaikuinen, Agricolan viljelemän
-sukuinen, oikokirjotus tekevät sen epäilemättömäksi että tämä juuri
-onkin se kaivattu ensimäinen virsikirja Suomenkielellä. Luultavasti se
-on ilmitullut 1580 vuoden perästä, sillä Justenin Messukirjassa 1575 ei
-vielä mainita muita virsiä kuin nuot Agricolan ja käsketään laulaa
-suorasanaisia kappaleita; ja 1578 antoi kuningas Suomalaiselle toimeksi
-muutamain hyödyllisten kirjain suomentamisen.[57]
-
-Se sisältää 92 (?) virttä seuravaisessa järjestyksessä:
-
-_Muutamat kijtosvirdhet_: N:o 102, 100, 104, 6, 7,
-
-_Davidin psalmit_ Suomen virsikirjan N:o 24, 25, 33, 36, 38, 51, 55,
-61, 67, 77, 78, 83, 85, 86, 88; tästä puuttuu 2 lehteä (89? ja 97?)
-
-_Muutamat evang. virsiksii tehdhyt_: 205, 206, 204, 199; puuttuu
-6 lehteä.
-
-(_Katkismus virsiksi tehty_: 1?, 2?, 4, joka vanhassa käskirjotuksessa
-sanotaan Suomalaisen tekemäksi,[58] 8?, 10?), 15, 16, 17, 18, 23.
-
-_Messuvirdhet_: N:o 188, 187, 189, 146 (nykyisessä muodossaan), 176;
-puuttuu 3 lehteä (238?)
-
-(_Muutamat virret erinomäisistä juhlista_: 117?, 119?), 116, 118, 139,
-140, 125, 110; puuttuu 2 lehteä (109?), 144, 145, 223, 212, 155, 156,
-157, 165; puuttuu 2 lehteä (167?), 180, 181, 173 (nykyisessä
-muodossaan), 184, 185, 192, 196, 114, 197; puuttuu 2 lehteä (?).
-
-(_Muutamista kritillisen opin kappaleista_): 220, 225, 224, 133, 228,
-227, 30, 229, 283.
-
-_Rauhasta_: 310, 311, 296. _Rualle mennesä_: 339. _Ruan jälken_: 340,
-341; puuttuu 4 lehteä (342? _Aamuvirsi_: 353? _Ehtoovirret_: 370?),
-376. _Matkustavain_ v.: 336. _Häävirsi_: 323. _Hautausvirret_: 396;
-loppu puuttuu (398?).
-
-Kysymysmerkillä varustetut numerot ovat semmoisia, jotka eivät löydy
-tässä vaillinaisessa kappaleessa, mutta vasta seuraavassa
-virsikirjassa. Kuitenkin voipi ne melkein varmaan päättää Suomalaisen
-tekemiksi, siitä syystä ettei niissä ole _alkusointua, jota seuravien
-virsikirjain pääsepittäjä Hemming aina viljelee_. Taitanee noita
-Suomalaisen virsia vielä olla joku, jota en siksi ole tuntenut, sillä
-kun uskollisemmissa käännöksissä ei ole Hemmingikään voinut saada
-kaikkiin riviin alkosointua, niin on välistä vaikea päättää mikä lienee
-hänen mikä Suomalaisen käsi-alaa.
-
-Milloin Maskun Henrikin ensimäinen virsikirja ilmestyi ei voi sanoa,
-koska se ei tiettävästi enää ole löytyvissä. Mutta että se jo löytyi
-ennen 1614 näkyy siitä, että sinä vuonna ilmitulleessa Erik Sorolaisen
-käsikirjassa[59] jo on määrätty laulettavaksi suuri joukko (23)
-Hemmingin virsiä. Enimmät (50) siinä mainitut virret kuitenkin ovat
-Suomalaisen virsikirjasta. Vanhin tietty virsikirja yllämainitun
-perästä on Viipurin piispan Olovi Elimäläisen "tiedhost ja suosiost" v.
-1621 painettu, tehty "Jacob Soomalaiselda ja muild Soomen papeilda."
-Sekin on nyt kadonnut, mutta Renvall sen vielä on nähnyt ja luettelee
-siinä löytyvien virsien numerot.[60] Uusia virsiä on tullut lisään 57:
-N:o 11, 12, 40, 43, 45, 47, 50, 56, 62, 66, 69, 72, 76, 111, 120, 127,
-128, 129, 143, 158, 159, 161, 162, 170, 177, 179, 183, 186, 209, 211,
-214, 217, 222, 231, 241, 242, 247, 254, 255, 256, 279, 284, 285, 286,
-297, 306, 335, 337, 344, 354, 365, 366, 378, 381, 382, 388, 399.
-Myöskin sanoo Renvall tässä löytyvän N:o 190, jota kuitenkin sitten ei
-tapaa seuraavassa virsikirjassa, jonkatähden se vähän on epäiltävä.
-Paitsi näitä löytyy siinä vielä N:o 160, 169 ja 215, jotka sitten ovat
-tulleet muutetuksi (Renvallin mukaan vasta Raumannon virsikirjassa;
-vaan ne ovat nykyisessä muodossaan jo seuraavassa Hemmingin
-virsikirjassa). Sitä vastaan puuttuvat Suomalaisen virret N:o 51 ja
-139. Kaikkiansa tämä virsikirja siis sisältää 151 virttä.
-
-Näistä mainitaan v. 1614 Käsikirjassa N:o 62, 72, 76, 129, 143, 183,
-209, 211, 214, 217, 222, 241, 284, 285, 399.
-
-Vuonna 1639 painettiin: "Yxi vähä Suomenkielinen virsikirja -- -- tehty
-M. Jacobild Suomalaiselda ja muild Suomen papeilda, cunnialisten
-Herrain, Turun pispan M. Erichin ja Capitularisten tiedost ja suosiost,
-_H. Hemmingin Maschun kirkkoherran vaival ja culutuxel_".
-
-Tämä sisältää pait yllämainittuja seuraavat 91 uutta virttä: N:o 3, 9,
-13, 19. 32, 37, 52, 53, 54, 57, 64, 65, 71, 74, 79, 82, 87, 91, 93, 96,
-101, 103, 105, 106, 108, 112, 113, 115, 121, 122, 123, 124, 126, 142,
-160, 163, 164, 168, 169, 174, 175, 178, 193, 198, 200, 201, 202, 203,
-208, 215, 216, 219, 221, 230, 240, 244, 246, 257, 260, 261, 262, 268,
-272, 275, 277, 288, 303, 305, 307, 308, 309, 313, 324, 325, 326, 327,
-328, 343, 347, 348, 349, 358, 359, 386, 393, 395, 397, 401, 405, 409,
-johon vielä tulee nykyisestä virsikirjasta poisheitetty "Kristus
-vastaan vihollisians", siis kaikkiansa 242 virttä (sillä N:o 118:n ja
-157:n versus interculares ovat luetut erivirsiksi ja Suomalaisen N:o 51
-ja 139 ovat tähän jälleen otetut, vaan N:o 190 ei löydy). Näistä jo
-ovat mainitut 1614 vuoden käsikirjassa: N:o 37, 142 175, 200, 201, 208,
-215, 308.
-
-Tämmöisenään Suomen virsikirja pää-asiassa pysyi 17:n vuosisadan
-loppupuoleen asti. Viime-mainittu Hemmingin vaivalla toimitettu
-virsikirja painettiin uudestaan v. 1652, otettiin muuttumatonna 1653:n,
-58:n, 64:n sekä 70:n vuoden manualeihin ja missä muihin uusia virsiä
-lisättiinkin, niin ne kauvan liitettiin erikseen loppuun. Molempain
-viime-mainittuin virsikirjain nimilehdet mainitsevat sepittäjikseen
-Jaakop Suomalaisen ja muita Suomen pappia. Kutkapa nuot muut Suomen
-papit olivatkaan? Raumannus toimittamassansa manualessa (v. 1646), joka
-on vähäisen lisätty painos mainittua virsikirjaa, sanoo sen "enimmiten
-M. Jacobilda Suomalaiselda ja _Mascun Herr Hemmingildä_ tehdyksi".
-Itsessä 1639 vuoden virsikirjassa on virsillä N.o 52, 124, 159, 163
-sekä 164 nimimerkki P.M.; virrellä N:o 306 on nimimerkki P.J.C. Muut
-virret, 142 luvultaan, taitavat olla Maskun Hemmingin tekemät, niinkuin
-myös niiden luonnossa ilmottuva sukulaisuus vakuuttaa.[61]
-
-Tiedot näiden ensimäisten Suomen virrenseppäin elämästä ovat
-puuttuvaiset. Jaakop Suomalaisen elämäkerta[62] on paraten tuttu.
-
-Hän oli Pietarin poika, mutta missä ja milloin syntynyt, sitä ei tiedä.
-Renvall häntä arveli siksi Jaakop Teitiksi, joka Skytte piispan
-kustannuksella lähetettiin ulkomaalle, mutta kanslianeuvos Lagus on
-näyttänyt niiden olleen erihenkiä. Myöskin on kovin epäiltävä oliko
-maisterina, niinkuin häntä kirjain nimilehdissä mainitaan, sillä ei
-hänelle yhdessäkään niitä monia pärmäkirjoja, joissa hänestä on
-puhetta, anneta sitä arvonimeä. Hän tuli Turun koulun rehtoriksi 1568;
-1578 penitentiarioksi ja lektoriksi Turussa ynnä Räntämäen
-kirkkoherraksi; 1578-82 näkyy hän toimittaneen kirkkoherravirkaa[63]
-Turussakin (sill' aikaa kuin kirkkoherra Henricus Canuti oli
-superintendentinä?), jona aikana oli koulun rehtorina Kristian Mikaelin
-poika Agricola; sitten sai Suomalainen rehtorivirkansa takasin, joksi
-hän kuitenkin ei mainita ennenkuin 1584; samana vuonna hänelle myös
-annetaan nimi dekanus.
-
-Hän kuoli 1588 Syyskuulla ruttotautiin.
-
-Tämä taitava ja viriä mies näkyy olleen erinomaisessa suosiossa Juhana
-kuninkaalla, joka hänelle monta monituista kertaa soi palkan lisäystä.
-
-Luultavasti siihen oli suurinna syynä että Suomalainen suostui
-Liturgiaan, niinkuin siitä näkyy että hän otti vastaan katolin
-tapaisia, uudestaan asetettuja virkoja.
-
-Vaan oli siihen toinenkin syy, sillä kirjeessään, jossa hänen nimittää
-penitentiarioksi, lektoriksi ja Räntämäen kirkkoherraksi, Juhana myös
-antaa hänelle toimeksi: muutamain hyödyllisten kirjain kääntämisen
-Suomen kielelle.[64]
-
-Maskun Herr Hemming[65] Suom. mainitaan 1581 predikant i Åbo, oli
-Maskusta kotosin, Henrikin poika (valtaneuvos Pipping hänet väärin
-kutsuu: Henrik Hemmingius k. luett. N:o 27), näkyy tulleen Maskun
-kirkkoherraksi 1587 (sinä vuonna on vielä Jöns allekirjottanut
-kymmennysluettelon ja Hemmingin nimi niiden alla näkyy vasta 1588,[66]
-mutta Strandberg mainitsee Hemmingille jo 1587 annetun 48 tynnyriä
-kruunun eloa); häntä edellinen kirkkoherra kuitenkin näkyy eläneen
-vielä 1590; vuonna 1593 kävi H. Upsalan mainiossa kokouksessa ja
-kirjotti nimensä sen päätöksen alle. Hän vielä 1618[67] pani nimensä
-kymmennysluettelon alle, mutta 1620 näkyy siinä jo Juosep
-Hemminginpoika. P.M. kukaties lienee Petrus Henrici Melartopaeus, joka
-oli tuomio-provastina noin 1600 ja niiden joukossa, jotka 1602
-määrättiin kääntämään Raamattua Suomeksi.[68] Mutta hän Strandbergin
-mukaan muutettiin Ruotsiin 1605 ja P.M:n virsistä löytyy, yksi 1621
-vuoden, vaan muut vasta 1639 v:n virsikirjassa, jonka tähden hänen
-silloin vielä olis pitänyt olla Suomessa. Kukaties oli P.M. niinkuin
-myöskin P.J.C. pappina Viipurin hippakunnassa, koska he ensikerran
-näkyvät Viipurin piispan Elimäläisen toimittamassa virsikirjassa.
-
-Jos nyt käännymme katselemaan itse virsikirjaa, niin näemme sen
-muutamissa kohdin jo olleen sangen täydellisen, vaikka muissa kovin
-vaillinaisen. Katkismusvirret jo löytyvät kaikki; Taavetin psalmeja
-2/3, erinäisten juhlain virsiä 3/4, melkein kaikki evankeliumivirret.
-Virsikirjan jälkimäisistäpä osista löytyvät vaan hautaus- ja häävirret
-kaikki sekä ruokavirsiä 3/4; muista ei puoletkaan. Tästä näkyy että
-virsikirjan tarkotus enimmiten oli käytöllinen, sovitettu eritiloihin
-ja juhlihin.
-
-Nykyään virsikirjaamme kovasti ja syyllä moititaan, varsinkin
-katkotuista, runnelluista sanoista ja liikkaavaisesta värsymitasta.
-Tämä moite sopii varsinkin näihin vanhimpiin virsiin. Mutta ennenkuin
-ne kokonaan tulen omaksi tuomitsemme, ei haittais kuulla pari sanaa
-niiden puolustukseksikin.
-
-Sanojen katkomisen suhteen, joka kyllä korviimme kipeästi koskee,
-on kuitenkin muistettava, että kirjakielemme pohjaksi pannusta
-Varsinais-Suomen murteesta äänikäs-päätteet jo olivat pois kulumassa,
-niin että heitä suorasanaisessakin kirjotuksessa välin pidettiin, välin
-hyljättiin. Kukaties pakottanee suurempi ja vilkkaampi liike kieltämme
-edes osaksi jälleen hyväksymään tätä vanhinta kirjotustapaa. Ja eiköhän
-tämä tapa, varosasti käytettynä, lisäisi Suomen kielelle suloutta,
-tuoden vaihetusta yksitoikkoisille päätteillemme esim. Vanhall vapaall
-Suomenmaalla j.n.e.
-
-Mutta jo säikähyttää Suomen kielen tempelivartiain nouseva "sanctus
-horror". Heittäkäämme siis tulevaisuuden Suomi tulevain aikain
-muodostettavaksi ja palatkaamme aineesen. Josko ei sitä voikaan
-hyväksyä, niin täytynee kuitenkin vanhoille virsiniekoillemme lukea
-puolustukseksi, että he, usein kahdella päällä ollen, kuinka saisivat
-käännettävät ajatukset Suomen pitkillä sanoilla mahtumaan värsymittaan,
-ennen viljelivät lyhettyjä kuin täydellisiä sanamuotoja, koska kansan
-puheessa kuului kumpiakin sekasin. -- Viljeleehän nykyinenkin
-runoelumme lyhennyksiä, vaikka ei niin paljon; erotus vaan on että nyt
-lyhennetään Karjalan, silloin Varsinais-Suomen murteen mukaan. Silloin
-kirjotettiin: _poikan'_ nyt _poikain_, silloin _olsi_ nyt _oisi_,
-silloin _hänell_ nyt _hälle_ j.n.e. Ja oli Suomalaisella sekä
-Hemmingillä vähän esimerkkiä tämmöiseen "licentia poetica" myöskin
-senaikuisissa Ruotsin ja varsinkin Saksan virsissä.
-
-Pahempi ja enemmän perustettu moite on se että sanat harvoin sopivat
-aivan yhteen värsymitan ja nuottinsa kanssa. Liikoja tavuita luikahtaa
-yht'suoraan värsyn alkuun, daktylit ja trokeit vaihtelevat keskenään
-sijaa ja ykstavuiset riimit hyvin usein muuttuvat kakstavuisiksi. Mutta
-tähänkin oli esimerkkiä, josko ei siihen määrään, senaikuisissa Ruotsin
-ja Saksan virsissä.
-
-Arvoa poletaan yhtenään ja usein ei pidetä korkoakaan paremmassa
-kunniassa. Tähän taisi olla syynä Suomen runomitta; sillä, ollen
-arvolle perustettu, se ei huoli korosta; mutta vielä Porthanin
-aikoinakin luultiin sen perustuksena olevan korko, jonka tähden ei
-vaarin otettu arvoakaan. Sentähden kuulemmekin kohta prov. Eskil
-Petraeon suusta lauseen: ettei Suomen värsyssä pidetä mitään lukua
-tavuiden arvosta, kun vaan on sama tavuiden luku värsyissä ja lopussa
-riimi.[69]
-
-Riimi, jota ei muinainen runomme tunne ja joka onkin vastaluontoinen
-Suomen kielelle oli siis tullut silloisen Suomen virren
-välttämättömäksi tunnustähdeksi. Mutta Suomen kieli on erinomaisen
-köyhä riimeistä, varsinkin ykstavuisista, ja vaikka sanain
-katkaisemalla niitä karttuikin lisäksi, niin eivät silloiset
-virsiniekkamme katsoneet mahdolliseksi viljellä täysiriimejä, vaan
-tyytyivät puoliriimeihin (assonans'iin). Niin panivat vastakkain esim.
-puhdas = sulhas, sanans = valans, vahva = vaiva, päästää = miestä
-j.n.e. Myös soinnuttivat pitkiä äänikkäitä lyhyitten kanssa, esim.
-sitä = kiittää, ääneen = häneen, Jumal = suomal y.m. Pääteriimien
-ikävyyttä parannellakseen viljelivät myös noita Suomen kielelle
-omituisia kolmi- ja nelitavuisia riimejä, esim. kirvottaa = virvottaa,
-paettiin = ajettiin, kiristävät = likistävät j.m.s. Mutta ei välttänyt
-aina sekään ja hätätilassa sovittivat välistä riiminä toisiansa
-vastaamaan sanoja, joissa tuskin oli sointuisuuden jälkeäkään. --
-Riimeissään kyllä olivat Ruotsin ja Saksankin virrensepät
-huolimattomia, vaan ei sinnepäinkään kuin meidän Suomalaiset.
-
-Näihin, epäilemättä suuriin virheisin perustuu se kova hylkämystuomio,
-jonka alle vanhat virtemme nykyään ovat joutuneet. Mutta jos
-ulkonaisista puutteista huolimatta maltamme katsella niiden sisällistä
-arvoa, niin jopa alkaa vaaka vähän painua niiden puolelle.
-
-Suurin osa on käännöksiä, enimmiten Ruotsista. Saksasta ovat N:o 7, 10,
-15, 23[70] 32, 64, 82, 85, 176, 224, 230 ja 246. -- N:o 111, 112, 119,
-121 ja 173 seuraavat milloin enemmän Saksaa, milloin Ruotsia. Latinasta
-ovat käännetyt tai enemmiten mukaillut N:o 19, 115, 120, 124, 125, 126,
-127, 139, 140, 146, 157, 158, 159, 161, 162, 163, 164, 169, 173, 177,
-179, 181 (osaksi Ruotsista), 306, 328, 405,[71] yhteensä 25.
-
-Semmoisia joita ei tiedä mistä lienevät käännetyt ja joista luultavasti
-suuri osa on omia, ovat Suomalaisen virsistä: N:o 8, 16, 23, 25, 86,
-144, 167, 180, 184, 188, 189, 192, 199, 238, 283, 310, 336, 339, 340,
-353 ja 376, kaikkiansa 21. -- Hemminginpä virsistä N:o 11, 45, 57, 65,
-82, 87, 91, 101, 103, 105, 113, 122, 123, 142, 160, 168, 174, 178, 192,
-193,[72] 198, 200, 202, 208, 216, 219, 221, 244, 260, 261, 262, 277,
-303, 308, 309, 313, 324, 325, 326, 327, 337, 354, 386, 401 ja 409,
-yhteensä 45. Paitsi näitä ovat seuraavat 10 nimittäin N:o 56, 62, 64,
-66, 69, 71, 72, 74, 76 ja 93 ruotsalaiselta virreltä vaan ottaneet
-mitan, vaan muuten itsenäisellä tavalla sovitetut Taavetin mukaan;
-muutamin paikoin vaan on muutamissa ruotsalainen otettu esimerkiksi.
-
-Muut ovat Ruotsista käännetyt ja löytyvät vanhassa 1695 vuoden
-virsikirjassa kaikki pait N:o 3, 13, 196, 242, 275 ja 343.[73]
-
-Käännökset ovat enimmästi kielen ja ajatuksen puolesta sujuvia ja
-selviä, ja jos välistä löytyy kankeampiakin, niin on muistettava, että
-vielä hullumpia toisinaan näkee Ruotsin vanhassa virsikirjassa.
-Suomalainen kuitenkin välistä pistää riimin vuoksi sopimattomia sanoja
-värsyn loppuun; mutta Hemmingin virsissä semmoista ei tapaa.
-Suomalainen enimmiten kääntää jotenkin uskollisesti, vaan ei
-orjallisesti, vääntääpä hyvin usein niinkin, että virteen tulee tuota
-Suomen runomukselle omituista ajatusriimiä (parallelismia). Hemming on
-harvoin aivan uskollinen; milloin vetää pari värsyä yhteen, milloin
-heittää jotkut värsyt, milloin panee omia lisään, milloin vaan
-mukailee. Varsinkin Latinasta kääntäessään käyttää alkuperäistä virttä
-vaan pohjana. Täten on hänen suomennoksillaan elävämpi, vapaampi ja
-omituisempi luonne kuin Suomalaisen sepittämillä. Hemmingillä oli
-Suomen kieli kokonaan vallassaan; niin rikkaasti, niin luontevasti ja
-sujuvasti se valuu hänen kynästänsä. Hänkin viljelee ajatusriimiä,
-mutta pait sitä aina myöskin vähemmin tai enemminkin alkusointua.
-Otettakoon mikä hyvänsä Hemmingin tekemä virsi esille, niin se heti
-pistää silmään. Välistä alottaa kaikki rivin sanat samalla puustavilla,
-välistä vaan pari sanaa; toisinaan on samassa rivissä kaksi erijaksoa,
-esim.
-
-    "Ijäiseen itkuun, pimjään paikkaan."
-
-Myöskin tekee niin että edellisen rivin viimeinen ja seuraavan
-ensimäinen sana alkavat samalla lailla, esim.
-
-    "Köyhiä lapsias laupiutes kautta
-         Kuule ja auta." N:o 11.
-
-Vielä vapaammin liikkuu Hemmingin innokas, hilpeä henki niissä
-virsissä, jotka epäilemättä ovat hänen omansa. Tunto niissä ei ole
-kuohuvainen, mutta mielikuvailo sitä hilpeämpänä. Kun pääsee jotain
-kuvailemaan, varsinkin tään maailman turhaa menoa ja syntisyyttä tai
-siitä seuraavia onnettomuuksia ja rangaistuksia sekä tässä että
-tulevassa elämässä, niin hänen suustaan virtaa tulvana kuvallisia
-sanoja. Välistä tahtoo hän kuitenkin olla liian tarkka erisyntien ja
-vaivojen t.m. luettelemisessa. Omituista on myöskin että hän mielellään
-asettaa peräkkäin useampia, yhtäpitäviä sanoja, esim.
-
-    "Varjel, holho, hallitz ain."
-
-Olkoon näihin esimerkkinä N:o 91, 168, 174, 178, 200, 401, 409 y.m.
-Näissä epäilemättä omissa virsissään, joissa vapaasti sai liikkua,
-viljelee Hemming ajatusriimeä (alkusointua aina) vieläkin tiheämmin,
-jopa välistä läpi koko virren. Ja niitä oikein tarkkaan tutkistellen,
-näemme niiden mitan olevan _Suomen runomittaa!_[74] Ensisilmäyksellä
-sitä ei huomaitse, sillä ei ne ole raketut aivan muinoisten runoimme
-tapaan. Mutta sen ajan oppineitten runot eivät noudatelleetkaan aivan
-selvää runomittaa. Katselkaamme esim. palanen esipuhetta "Lukialle",
-joka löytyy alussa kirjaa "vanhain Suomen maan piispain ja kircon
-esimiesten latinankielised laolud -- -- nyt Suomexi käätyd Hemmingild
-Mascun kirckoherralda".[75] Siinä Hemming lausuu:
-
-    "Ystäväni ihanainen,
-    Hyvän suopa Suomalainen
-    Näitten alust tiedhä tämä:
-    Suomen saares synnyit nämä.
-    (Paitz vähä vaevoin harvoja
-    Muolda cans tähän tuodhuja).
-    Muinen pijspad pappimiehed,
-    Oppined muud esimiehed
-    Latinax teid laului näitä" j.n.e.
-
-Tästä esimerkistä, jota ei voine epäillä kukaan olevan runoa, näkyy
-että sen ajan oppineet kirjottivat _riimillisiä runoja_, että net
-kokonaan _perustivat korolle_ ja että tavallisesti trokeista mittaa
-(samate kuin varsinainen runomitta sanan jaolla) vaihettelivat
-panemalla värsyyn _1 trokein ja 2 daktylia_ tai _2 trokeita ja 1
-daktylin_ esitavun kanssa. Jospa nyt ajattelemme että virsissä nuotin
-vuoksi viljeltiin enemmän noita daktylinsekaisia värsyjä, niin saamme
-juuri tuommoisen virsimitan, jota Hemming omissa virsissään ynnä
-mukailuksissa enemmitten käyttää. Mutta näkyy niissä välistä
-trokeistakin mittaa esim.
-
-    "Kaikk' luodut Kristuksen edess myödyit,
-    Pilvet taituit, taivaat notkuit,
-    Pyhäin polvet kumartelit,
-    Voiton virttä veisaelit" j.n.e.[76]
-
-Esimerkkinä Hemmingin runontapaisista virsistä olkoon vielä
-seuraava:[77]
-
-    "Kuin Jesus astui hahtehen,
-    Menness' seurans kans yli meren,
-    Laski hän itsens lepäämään.
-    Asettui ilma puhaltamaan,
-    Tuulispäät tylyt tuoksumaan,
-    Aallot kyll kovin kulkemaan;
-    Laine laivahan läikkyi ja täytti,
-    Uppoomaan heit häkytti.
-    Opetuslapset perät peljästyit,
-    Hädilläns Herraa herätit:
-    Herra herää ylös auttamaan,
-    Hengen hädästä päästämään."
-
-Kumpassessakin välistä kyllä on liikkaavia värsyjä, mutta
-silminnähtävästi se on olevinansa Suomen runomittaa. Ja että niitä
-todellakin runoina pidettiin, näemme siitä kun Mikael Wexionius
-sanoo[78]: Suomalaisten ei tunnustavan laulua lauluksi, jos ei siinä
-ole riimiä ja _lamdaismoa_ (alkusointua): että alkupuustavit ovat
-samat. Esimerkiksi tähän hän vetää yhden virren yllä mainitusta
-Hemmingin kääntämästä latinaisesta kirjasta:
-
-    "Pojat parhat pauhatkat,
-    Neitzet nuoret iloitkat,
-    Vanhat vahvast veisatkat",
-
-lisäten: "näillä kaikilla muinoin oli sama _nuotti ja nimenä runot_."
-
-Lopuksi, ennenkuin nämät vanhimmat Suomen virret jätämme, on meidän
-tähdelle paneminen kuinka itsenäisesti Suomen kirkko sillä ajalla teki
-töitään, sillä senaikuisista virsistämme on paljon enemmän kuin kolmas
-osa Ruotsin virsikirjoissa löytymättömiä tahi edes omituisesti
-sepitettyjä (niinkuin yllämainitut Taav. psalmit). -- Myöskin meidän on
-tietäminen että nämät virret, semmoisinaan kuin syntyivät, ovat
-pysyneet meidän aikoihin asti: ainoasti oikokirjotus on niissä ajan
-kuluessa tullut muutetuksi ja joku pieni sanan muutos tehty, mutta
-sekin sangen harvaan. -- Viimeeksi en voi heittää mainetsematta että
-kaksi heistä, N:o 11 ja 144, katsottiin ansaitsevan tulla Ruotsin
-kielelle käännetyksi.[79]
-
-Jo on tullut mainituksi kirja: "Suomen maan piispain -- --
-latinankielised laolud -- -- Suomexi käätyd Hemmingild Mascun
-kirckoherrald 1616". -- Alkuperäisessä, latinaisessa muodossaan se on
-meille todistuksena siihen, ettei Suomen katolinenkaan papisto ollut
-oppia ja taitoa vailla eikä viettänyt aikaansa aivan ummessa silmin ja
-ristissä käsin. -- Tämän kirjan nimi on: "Piae Cantiones ecclesiasticae
-& scholasticae veterum episcoporum in inclyto regno Sueciae passim
-usurpatae" 1582. Tuota yleistä lausettapa: "in inclyto regno Sueciae"
-rajottaa Schefferus[80] tarkemmin sanoilla "praesertim Magno Ducatu
-Finlandiae", ja saman todistaa Hemmingikin yllänähdyssä runossaan.
-Suomalainen muuten oli vähän korjaellut tätä latinaista kirjaa.
-
-Hemming esipuherunossansa lausuu:
-
-    "Ellei ole mieles jälken
-    Sana sanast aivan selkjän,
-    Ombi cuiteng toimi talden;
-    Eip' salli Suomen soucad sanad[81]
-    Tarcoin taiten edhes tuodha
-    Suurii, salaisii, corkei menoij,
-    Avaroit asioit, taevan tiedhoij" j.n.e.
-
-Samaten puhuu suorasanaisessa alkulauseessa: "Vaicka näitä caikkia
-ratki tyyni sana sanasta ei saatu Suomexi käätä Suomen kielen
-_ahtaudhen_ tähden, niin cuitengin virtten oikea toimi on tallesa"
-j.n.e.
-
-Tämmöisiä puolustuspuheita ei olis Hemmingin käännös tarvinnutkaan.
-Sillä josko näilläkin käännöksillä on yllämainitut ulkonaiset virheet,
-niin ompa myös samat ansiot: selvä, sujuva ajatus ja erinomaisen rikas,
-elävä kieli. Kääntäessä hän ei ole aina tarkoin noudatellut latinaisten
-virtten henkeäkään ("toimi" = merkitys), vaan missä se oli katolinen,
-muuttanut sen uuden uskon mukaan. Kussa esim. neitsyt Maariata
-ylistetään, hän sen on omistanut Jesukselle j.n.e. Myöskin on hän
-semmoisten sanain ja vertausten sijaan, jotka koskevat Suomelle
-vieraisin ja siis rahvaallemme äkkinäisiin asioihin ja oloihin, pannut
-kaikille tiettyjä, yksinkertaisempia. Usein käännöstään sovittaa
-niinkin että siihen tulee ajatusriimiä (alkusointua on aina).
-
-Tämä kirjanen sisältää 75 virttä, nimittäin: Kristuksen syntymisestä
-24; piinasta, kuolemasta ja ylösnousemisesta 7; pyhästä ehtoollisesta
-2; Pyhästä Hengestä 1; kolminaisuudesta 3; rukousvirsiä 4; sovinnosta
-3; elämän vaivoista, turhuudesta ja lopusta 14; teinein elosta ja
-tavoista 8; historiallisia 6 (joista 2 ensimmäistä Piplian historiasta,
-3:s Kristinuskon tuonnista Suomeen, 4:s Valdemar ja Erik herttuain
-murhasta, 5:s maanpakolaisen virsi ja 6:s Tukholman verikylystä) ja
-viimein keväästä 3. -- Esimerkiksi kuinka Hemming suomenteli saakoon
-tässä sijan seuraava:
-
-        De Concordia.
-
-    O quam mundum, quam jucundum
-    Vivere concorditer;
-    Nam Psalmista verba ista
-    Loquitor veraciter.
-    Hac virtute sunt solutae
-    Res unitae fortiter;
-    Jussu oris Creatoris vivunt regulariter.
-    Herus verus fert syncerus:
-    Sancti sunt pacifici,
-    Grati nati, non vocati
-    Fiunt hi deifici.
-
-    Christianus is insanus
-    Subito efficitur,
-    Cujus ore, corde fore
-    Vera pax non cernitur.
-    Illo ore, corde fore
-    Vera pax non cernitur,
-    Quo conjurat, patrem curat
-    Sternere ut legitur.
-    Ipso corde, pleno sorde,
-    Cain simul corruit,
-    Vehementer, fraudulenter
-    Dum in fratresm irruit.
-
-    Hanc in facto nuper acto
-    Schariot non habuit,
-    Dum lethale, heu tam male,
-    Laqueo se induit.
-    Magnum donum, summum bonum
-    Confert pacis dignitas;
-    Tollit bella, cordis fella,
-    Mentis fit synceritas;
-    Est amoris vinclum foris,    Optima felicitas;
-    Premit iras intus diras,
-    Oris est suavitas.
-
-Suomeksi se kuuluu näin:
-
-    O qui luotuis, sangen suotuis
-    Elää yximielsydhes!
-    Quin psalmeisa Daavid veisa
-    Täödhen todhen totudhes.
-    Tällä ikeel, sitkjäll siteell
-    Irtamad yhdistetän,
-    Luojan säädhyn, pyhän käskyn
-    Perään oikein eletän.
-    Herran omad, raohan pojad,
-    Herrap' raohan tekiä.
-    Hyvän suovat armost ovat
-    Herran oikiad sikiäd.
-
-    Idz ihminen ihmellinen
-    Hulluxi houcattuva;
-    Suus, sydhämes, ei näy toimes
-    Raohaa oikjat olevan,
-    Vaicka raoha suusa pauha,
-    Raoha pois on sydhämest;
-    Veli veljens, poica isäns
-    Tavast löytän tappamast
-    Vieckal kielell, pahall mielell
-    Caain cauhjast langeisi,
-    Vihall julmall, väel tuimall
-    Veljens päällä (sic!) carcaisi.
-
-    Raohan sidhett eipä pidhett
-    Juuttald sild suun antajald;
-    Pahoin petti, itzens hirtti,
-    Keskeld pacaht pettäjä.
-    Paljon hyvää, hyödyttävää
-    Saatta raoha, yxmielisys:
-    Sodhad soitta, vihad voitta
-    Sydhämes on ystävys.
-    Rackaun siteest, raohan ikeest
-    Elämäs on autuus.
-
-Eikä pahaksune lukija jos tähän panen vielä toisenkin virren
-näytteeksi.
-
-      In vernali tempore.
-
-    Kylmän talven taucoman
-    Päivän penseys soima
-    Vilun valjun vaipuman
-    Auttap auringon voima.
-    Kevät näke kesän tuoman,
-    Hengetöin hangidze vircoman;
-    Covan callon alda
-    Meri maa ja mandere,
-    Orghod, kedhod cans cangared
-    Toevovad suven valta.
-
-    Pilved pacon pois pyrkiväd,
-    Sejästys taevan täyttäp;
-    Ilmad angarad asettuvat
-    Auringo lämbymäns näyttäp;
-    Toucoo toivottap kyhkyinen,
-    Lindu pieni pääskynen
-    Suven sanoman saattap,
-    Käed cuckuvad cuusistos,
-    Linnud laolavad haavistos,
-    Visertäin suven virttä.
-
-    Lehdhed puihin myös puhkevat,
-    Vesoivat suured ett piened,
-    Metzäd, vainjod vihoittavat,
-    Casvavat niityd ja niemed;
-    Cuckaised ihanast cucoistuvat,
-    Maast maan yrtid ylöskäevät,
-    Hajahtain makjall päänäns;
-    Cuolled elämän ihastuvat
-    Linnud, luodhud caick iloidzevat,
-    Ilma on iloa täynäns.
-
-    Herran ihmeit ajatelcam,
-    Uscocam händ hänen töistäns.
-    Hänen murhettans muistacam,
-    Jonga hän pitäpi meistä.
-    Luodhud siuna caick sikjämän,
-    Linnud, calad cans casvaman,
-    Elämäd, laehod meil laina.
-    Luodhuin cansa caick iloidcam,
-    Herran hyvyttä kiittäkäm,
-    Jonga meill osottap aina.
-
-Tässä kirjassa olevia virsiä painettiin 8 arkkina v. 1686,[82] 16 v.
-1701[83] (uusia painoksia 1702, 34, ja 38) sekä 30 v. 1750[84]
-(uudestaan 4 kertaa). Ja nykyiseen virsikirjaamme siitä on otettu N:o
-137, 263 ja 276 (vähän muutettu; se alkaa tässä: "Lah laula olen
-aicon").
-
-Näistä kaikista jo näkyy ettei Herr Hemming Maskun kirkkoherra juuri
-ollut tavallinen mies. Sillä josko häneltä värsymitta ja riimi
-enemmiten menikin nurinniskoin, niin ei saa unhottaa että hän siihen
-aikaan kuin semmoisiin vielä tuskin oli yritettykään, on jälkeensä
-jättänyt 217 virttä, joista suurin osa käännettyjä, mutta myös
-jommoinenkin joukko omia ja mukailuksia, ynnä että kummissakin, mutta
-varsinkin jälkimäisissä näytti ammentavansa Suomen kielen rikkaimmasta,
-raikkaammasta lähteestä, -- ja sentähden hän epäilemättä ansaitsee
-tulla muistetuksi Agricolan ja Suomalaisen, Suomen kielen ensimmäisten
-viljelijäin rinnalla. -- Merkittävä on myöskin se suomalainen luonne,
-joka alkusoinnussa, ajatusriimissä sekä runomitassa ilmottuu
-ensimäisten virrenseppiemme, mutta varsinkin Hemmingin käsi-aloissa.
-
-Tälla lailla oli nyt Suomi tullut kirjakieleksi ja sillä pelastettu
-vajoamasta raa'aksi talonpoikaiseksi patois'ksi. Sillä keinoin oli myös
-muuri rakennettu, joka varjeli ja säilytti kansallisuuttamme siksi kuin
-senkin päivä kerran piti koittaa. Mitä kielestämme muukalaisetkin
-alkoivat arvella, näkyy seuraavasta lauseesta:[85] "Eikä ole Suomen
-kieli niinkään viljelemätön kuin muutamat luulevat, koska sillä löytyy
-painettuna enimmät sekä Vanhan että Uuden Testamentin kirjat, ynnä myös
-virsikirja ja katkismus, vieläpä päivä päivältä erinomaisesti karttuu.
-Eikä ole uusi ja nykysin keksitty, vaan on heti Suomen kansan
-ensisyntymisestä alkain tähän päivään saakka, monen vuosisadan
-vierressä, säilynyt eheänä ja rikkomattomana; sitä ei ole saanut
-hävitetyksi Venäläinen naapuri eikä Suomen maan vallottanut
-Ruotsalainen".[86]
-
-
-
-
-Ruotsalaistulvan aikakausi 1640-1721.
-
-
-Suomi edellisenä aikakautena oli tullut likempään yhteyteen Ruotsin
-kanssa. Sen hallitus ja kirkko oli kokonaan tullut järjestetyksi
-Ruotsin mukaan. Mutta kuitenkin on tältä ajalta säilynyt selvempiä
-todistuksia siihen, ettei omat miehet eikä Ruotsalaisetkaan pitäneet
-Suomea tavallisena maakuntana. Heistä näkyy Ruotsin ja Suomen väli
-olleen paljon enemmän kahden kansan liittona, kuin sitä täydellistä
-yhteyttä mikä on saman kansan erimaakuntien asukkailla. Ikään kuin
-Kalmarin liitto muinoin oli yhdistänyt kaikki Skandinavian kansat, niin
-olivat Suomalaiset vieläkin erikseen liitossa Ruotsalaisten
-kanssa, sillä erotuksella vaan etteivät he siinä nähneet mitään
-kansallisuutensa polkemista eikä väkivaltaa, vaan päinvastaan turvaa ja
-suojelusta. Sen ajan Suomalaiset yhtenään kehuvat tästä liitosta,
-houraelevat siitä kuinka muka heidän ja Ruotsalaisten _yhteiset
-esi-isät, nuot vanhat Skytiläiset_ ovat yhdessä sotia käyneet ja
-kiittävät Ruotsalaisia siitä että heille ovat tuoneet kristinuskon ja
-nyt senlisäksi -- _yliopiston_. Tätä Suomalaisten mieltä joka
-useammasta Suomalaisten lauseesta näkyy, on Ruotsalainenkin Wexionius
-ilmottanut kirjotuksessaan: Natales Academiae Aboensis 1648, sanoen
-ettei Ruotsi millään paremmin olisi voinut itseensä sitoa (sibi
-devincire) mainiota Suomen kansaa (celeberrimam gentem Fennorum) kuin
-yliopiston asettamisella. Tämän ja kristinuskon tuomisen tähden
-Suomalaiset huutavat: Voi niitä onnen päiviä Ruotsin valtikan suojassa.
-Ijäti pysymme uskollisna ja annamme varamme, henkemme alttiiksi Ruotsin
-eteen! -- Koko Ruotsin valtakunnan onnea, menestystä ja kunniaa
-Suomalaisetkin katsoivat yhteiseksi omaksi; mutta sen sivussa oli
-heillä oma kansallisuutensa ynnä sen muinaiset muistot, sen nykyinen
-onni ja kunnia hellän rakkauden esineenä.
-
-Tulkoot nyt senajan miehet vieraina miehinä tätä todistamaan ja
-ottakaamme ensiksin esiin _Ruotsalaiset_.
-
-Yllämainittu Mikael Wexionius, Ruotsissa syntynyt, mutta tullut Suomen
-yliopiston provessoriksi, sanoo: "Se _liitto_, joka Ruotsin valtaa
-paraten vakuuttaa, _on tuo useampain valtakuntain perin kiinteä yhteys,
-ja Ruotsin, Gotin ynnä Suomen aivan täydellinen liitto_".[87] Hän
-kirjassaan enemmiten puhuu erikseen Sveo-goteista ja Fenneista,
-vertaillen niiden eriluonteet y.m., mutta luettelee myöskin sekasin
-kummankin kaupungit, aateliset y.m. Vaan merkittävää on että hän,
-aateliset sekasin luetellenkin, kuitenkin aina mainitsee, mitkä suvut
-kuuluvat Suomeen. Itsestä hänen kirjansa nimestäkin jo näkyy että hän
-Suomen piti Ruotsin ja Gotin vertaisena eikä ollut se hänen silmissään
-"subjecta provincia". -- Sama mies[88] _patria'kseen_ kyllä tietysti
-sanoo Ruotsin, vaan puhuu Suomen pääkaupungista (metropolis) Turusta,
-ja kehottaen kaikki Ruotsinvallan asukkaat riemuitsemaan uuden
-kolmannen yliopiston saamisesta, eroittaa ne kuitenkin näin:
-
-    "Quin igitur gaudemus Sueci!
-    Quin exultamus Fenni!"
-
-    (Miks' emme riemuitse Suomalaiset!
-    Miks' emme iloitse Ruotsalaiset!)
-
-Ja Suomeen tullessaan hän lauloi:
-
-    Terve Suomen urhokas kansa, terve!
-    Ota vastaan Gotin rannoilta tulevaa uutta vierasta.
-    Eipä kuitenkaan enää kulkijaa vierasta, vaan tulevaa kansalaista;
-    Vaikka syntysin Gotilainen, tulen nyt Suomalaiseksi.[89]
-
-Schefferus kirjaansa "Suecia litterata" 1680 liitti erikseen lisäyksen,
-jossa mainitsi muutamia Suomen kansan kirjaniekkoja.[90]
-
-Ja vielä vuonna 1719 sanoo Stjernman, toimittaessaan luettelon Turun
-oppineitten töistä (Aboa litterata): "Ettei arveltaisi ikään kuin
-vieraasen viljaan sirpillä koskevani -- -- kun vieraita ja muun maan
-töitä[91] Tukholmassa olen ruvennut keräelemään". --
-
-Tunnustaapa itse hallituskin Suomea erinäiseksi maaksi. Tämän
-vuosisadan kuluessa ulostulleilla Rukouspäivän julistuksilla on melkein
-aina päälläkirjotuksena: -- -- "coco Ruotsis ja sen alla olevis
-maacunnis, nijn myös Suures Ruchtinanmaasa Suomes"; -- -- välistä
-sanotaan; "_sekä myös_" tahi "samalmuoto myös".[92] Sama näkyy välistä
-asetuksissakin esim. Kuninkaall. suojeluskirja tullimiehille "Ruotzis,
-Suomes ja niiden alla olevisa maacunnisa" 1681[93] -- "Cuning. Maj:n
-säändö yhdestä yhteisestä Contributiosta -- -- Ruotzis ja Suomes" -- --
-1699.[94]
-
-_Suomalaisten_ puolesta lienee vähäinen todistus siinäkin että Turun
-hovi-oikeuden esimies Juhana Kurck (k. 1652) keräeli tietoja _Suomen_
-aatelistosta[95] ja saman hovi-oikeuden vara-esimies Sven Lejonmarck
-(k. 1728; Mikael Agricolan pojanpojan poika) kokoeli aineita "_Suomen,
-kotimaansa historiaan_".[96]
-
-Turun mainitsee Suomalainenkin Samuel Justander nimellä "Finlandiae
-metropolis".[97] Hartikka Speitz, Hämäläinen, Sota-artikelein
-käännöksestä[98] sanoo sen tehneensä "isänmaalle (nimittäin Ruotsin
-valtakunnalle) ja _omalle kansalleen_ mieliksi". -- Ja missä
-suomenkielisissä arkkiveisuissa ja muissa runoelmissa on puhetta
-Ruotsinvallan oloista ja onnesta, aina pannaan rinnakkain "Ruotzi" ja
-"Suomi". Katsokaamme esimerkiksi veisu Juutinsodasta XI:n Kaarlen
-aikana;[99]
-
-    "Cuin on tehnyt onnellisex
-    Aset Ruotzin sekä Suomen."
-
-Laurentius Petri Tammelinon Ajantieto 1658:[100]
-
-    "Tästä tuli Ruotzalaisill
-    Suru sekä Suomalaisill" -- --
-
-Ruotsin suruveisu Ulrika Eleonoran kuolemasta 1693:[101]
-
-    "Ruotzi riutu kyynelildä,
-    Nijn myös Suomi suruinen."
-
-Arkkiveisu vuodelta 1683:[102]
-
-    "O sinä surullinen Suomen maa,
-    Ota myös röyckiä Ruotzi vaari taa!"
-
-Andreas Dalenius latinaisessa jälkimuistossa[103] yllämainitulle Juhana
-Kurelle puhuu: "koko Ruotsi-Gotilaisen ja Suomalaisen maailman
-parusta", kutsuu häntä "Suomenmaan jaloksi valoksi"; niin myös
-"kotimaa" (Suomi) ja "koko Ruotsi" j.n.e.
-
-Provessori Thuronius tervehdyspuheessa Kustavi Bjelkelle, kun palasi
-lähettiläsmatkasta Moskovaan 1659,[104] sanoo hänen tuoneen rauhan
-"Suomen maailmalle"; -- -- hänen asettaneen sodan "koko isänmaan
-mieliksi, mutta varsinkin tämän kansan onneksi"; niin myös "Suomen
-kansamme" j.n.e.
-
-Mutta ihmeellisin kaikista tämän ajan säilyneistä lauseista on Barthold
-Lachmannin, Viipurin kymnasin opettajan ylistyspuhe X:lle Kaarle
-Kustaville 1657. Hän sanoo kuninkaan ansaitsevan "yhteisen kotimaan
-ylistyksen. _Yhteisenpä kotimaan_ sanon syyllä, _vasten pahansuovien
-tahtoakin_, koska emme ole orjuuteen, vaan liittoon, ystävyyteen ja
-valtakunnalliseen toveriuteen otetut sinä onnellisna päivänä kun tämä
-Karjalan herttuakunta yhdistettiin Ruotsin valtaan".[105] Tästä
-näyttäisi kuin olisi monenkin Suomalaisen sydämmessä kytenyt joku
-salainen kateus tätä "röykkiätä Ruotsia" vastaan, jonka rinnalla
-"surkea Suomi" ei oikein kyennyt vertaisena pysymään. Merkittävä
-kuitenkin on että löytyy semmoisia varsinkin ruotsinkielisiä
-juhlapuheita tältä aikakaudelta, joissa ei Suomesta mainita sanaakaan,
-vaan ainoastaan: "Vij Svea rikes inbyggare", "vårt kära fädernesland
-Sverge" j.n.e. Mutta en ole nähnyt että niissakään sanoisivat: Me
-Ruotsalaiset.
-
-Kaksi seikkaa on merkittävänä tällä aikakaudella, jotka suomalaisuuteen
-ovat vaikuttaneet kahdella tavalla, sekä _kiihottamalla että
-masentamalla_! Nämät seikat ovat Ruotsin _voitolliset sodat_ ja _oman
-yliopiston saaminen Suomeen_.
-
-Ruotsin valta tällä aikakaudella oli kukkuroillaan. Mitä Suuri Kustaa
-Aatolppi oli alottanut ja viisas Oxenstjerna jatkanut, Itämeren
-saattamista Ruotsinmaan järveksi, sen uljas X:s Kaarle Kustavi jo oli
-täyttämäisillään, koska tuima Tuoni hänen kädestään vaivutti voittosan
-miekan. Mutta niinkin oli Ruotsi saanut sijan Europan mahtavimpien
-valtain neuvokunnassa; kuulunsa oli kaikunut ympäri maailman, loistonsa
-huikaisutti sekä omain että ulkolaistenkin silmät, niin eteivät nähneet
-kuinka heiluvalla pohjalla tämä suuruus seisoi.
-
-Suomellakin tämän vallan, maineen ja loiston hankkimisessa oli ollut
-runsas osansa. Tuhansittain oli sen poikia viety Ruotsin
-tappelutanterille vertansa vuodattamaan, viimeisen leipäpalasen ja
-pohjimmaisen äyrinsä se usein oli antanut Ruotsin sotajoukkojen
-varustamiseen. -- Mutta tässäkin taas toteutui ikivanha sanalaskumme:
-"Ei ole herrain kanssa marjaan menemistä, vievät marjat ja ropeenkin."
--- Kohta kuulemme Suomalaisen, Juslenion suusta valituksen, että
-Suomalaisia soimataan toimettomiksi ja typeriksi, koska "mitä urhotöitä
-tehnevätkin, se ulkolaisten tietoon tulee Ruotsalaisten nimellä, kun
-Ruotsi on koko valtakunnan nimi. Luki mitä historiaa tahansa Ruotsin
-sodista, niin harvoin siinä Suomalaisia mainitaankaan, vaikka he
-Puolassa ja Venäellä, jotka heitä ovat lähempänä, välistä yksinään,
-vaan useimmiten edes suurimmaksi osaksi ovat kantaneet sodan
-rasituksia".[106]
-
-Mutta ei siinä ole kaikki. Ruotsalaiset eivät vieneet ainoastaan
-"marjoja", vaan "ropeenkin". Moni Suomen vanhoja, mainioita
-aatelissukuja, kohoten valtakunnan korkeimpiin virkoihin, muutti pois
-Suomesta, vähitellen vierautuen kotimaastaan. Eikä mennyt sitä tietä
-ainoastaan synty-aateli, vaan neronkin aatelia houkutteli puoleensa
-Ruotsissa saatava suurempi valta ja kunnia. Tämmöisistä mainittakoon
-vaan Johannes Paulinus, sittemmin loistavammalla nimellä sanottu
-Liljenstedt. -- Ja muihinkin, jotka kotimaassa pysyivät, on tämä loisto
-tainnut vaikuttaa, vetäen heidän silmänsä pois erinäisestä kotimaasta
-yhteiseen. Valittaahan Jusleniuskin että ulkolaisten mukaan
-Suomalaisetkin ovat ruvenneet halveksimaan omaa kansaansa ja
-maata.[107]
-
-Tämä oli se masentavainen puoli, mutta oli sillä kuitenkin myös toinen
-kiihottavainen, niin ettei voi sanoa Suomen poikain veren vuotaneen
-aivan hyödyttömästi omalle maallekaan. Ruotsalaiset edes oppivat
-heitä suuremmassa kunniassa pitämään niinkuin näkyy useammista
-laulupalaisista, jotka Juslenius on ottanut väitökseensä "Aboa vetus &
-nova."
-
-Esim.
-
-    "_Suomen kansa_ varsinkin saavutti voiton,
-    Muun joukon vaan katsellessa tappelua".[108]
-
-Samaten:
-
-    "Ei pelännyt _Suomen kansa_ kuolemaa, vihurina
-    Ryntäten, vihollisten parveen tunki koko joukko".[109]
-
-ynnä muita sellaisia.
-
-Suomalaisissakin, edes muutamissa, kiihottivat omain miesten
-urhotyöt kansallistuntoa. Selvinnä todistuksena siihen on meille
-Paulinus-Liljenstedtin, silloisen ylioppilaan Upsalalla, Greikan
-kielellä sepittämä, kuusmittainen runoelma "Suomen kunnia" 1678.[110]
-Tästä meille leimaelee vastaan palava rakkaus Suomeen. Hän kiittää
-kaikki mitä kotimaassa on: Ei missään ole senvertaista luonnon
-kauneutta, tuskin Thessalian Tempessäkään! Tässä ei ole myrkkyheiniä
-eikä pian minkäänlaisia petoja. Ja Suomen miehissä ei ole petosta, ei
-vilppiä, eikä, sanalla sanoen, mitään vikaa. Herkkuja maa kyllä ei
-anna, vaan ei niistä huolitakaan. -- Sitten muistuttaa että Suomi on
-kasvattanut jalosukuisiakin miehiä: Kurkia, Hornia, Flemingiä sekä
-Creutziä, ja _Suomen soturia on nähnyt Germania sekä Kimbria_ (Tanska).
-"Ken voisikaan kieltää (muu kuin kateus!) että _Finnonit ovat avaran
-maailman etevimpiä kansoja_." Lopussa vasta virkkaa pari sanaa
-Ruotsistakin, rukoellen: "Oi anna, Jumala, ijänikuisesti kukoistaa
-Suomen maan! Älköön _Suecian maassa_ saako koskaan reipastella
-Germanian tai Kimbrian sotilas!"
-
-Tämä sydämestä puhkennut riemu Suomen kauneudesta ynnä miestensä
-urhoollisuudesta kaikui kauvas tuleviin aikoihin. Samat ajatukset,
-vaikka selvempänä, näemme Juslenion väitöksissä "Aboa vetus & nova"
-1700 ja "Vindiciae Fennorum" 1703. Ja tämän lauseilla puolusti vielä
-Juhana Arckenholtz v. 1756 Suomalaisia erään Lyttichin sanomalehden
-soimauksia vastaan, ylpeydellä luetellen maamiestensä tekoja Kustaa
-Aatolpin ynnä X:n, XI:n ja XII:n Kaarlen aikoina.[111]
-
-Kansallistuntoa kiihottanut lienee myöskin tuo näillä ajoilla syntynyt
-tarina muinaisesta Suomen vallasta monin kuningasnimineen. Tämä
-suloinen unelma kesti aina Porthanin aikoihin asti, ja ylpeydellä
-juttelee Suomen kuninkaista Juslenius ja vielä Arckenholtzikin.
-
-Toinen tärkeä seikka suomalaisuuden suhteen on oman hovi-oikeuden ja
-yliopiston perustaminen. Tästä lainkäytännön keskuuspaikan ynnä
-korkeimman opin lähteen saamisesta Suomen itsenäistunto tietysti sai
-paljon vahvistusta. Ja rahvaasta kohosi suuri joukko miehiä, jotka
-opilla ja taidollaan tekivät kunniaa Suomen kansalle.
-
-Mutta näillä laitoksilla oli seurauksena toinen seikka, joka
-suomalaisuudelle oli suureksi vahingoksi, nimittäin se mahdoton
-_Ruotsalaisten joukko_, joka tällä aikakaudella tulvasi Suomeen.
-
-Vuonna 1623 Turkuun oli asetettu hovi-oikeus. Sen esimiehistä ja
-vara-esimiehistä, yhteen lukien vuoteen 1809 asti, on 2/3 ollut
-Ruotsalaisia; jäsenistäkin alussa samalla lailla 2/3; mutta vähitellen
-eneni Suomalaisten joukko, niin että 1700-60 kumpiakin sama verta ja
-1760-1809 Suomalaisia 2 yhtä Ruotsalaista vastaan.[112]
-
-Vuonna 1640 perustettiin jalojen Ruotsin miesten, kreivi Brahen ja
-piispa Rothovion toimesta Turkuun yliopisto, "Academia Fennorum".
-Ensimäisistä 11 provessorista oli vaan 2 Suomalaista. Näiden
-provessorein joukossa loistivat nimet Aeschillus Petraeus, Johannes
-Terserus, Johannes Dalekarlus (Stjernhöök) ja Mikael Wexionius
-(Gyldenstolpe). Ruotsin paraita tiedon kynttilöitä oli siis pantu
-valistamaan synkeätä Suomenmaata. Turun yliopisto tällä lailla voitti
-Upsalankin, Tartosta puhumatta. Kummako jos Ruotsista nuorukaisia
-joukottain virtasi Auran rannoille kuulemaan "noita syntyjä syviä" niin
-mainioin miesten suusta. Ja näiden provessorein erottuakin kesti tätä
-tulvaa kauvan aikaa, arvattavasti siitä syystä että elanto Turussa,
-"viljamaan" pääkaupungissaa, saattoi olla huokeampi kuin muissa
-Ruotsinvallan yliopistokaupungeissa. Turussa pidetyistä väitöksistä ja
-puheista[113] näkyy että ensi-aikoina, Kristiinan ja Kaarle Kustavin
-hallitessa, Turun yliopistossa oli 2 Ruotsalaista 1 Suomalaista
-vastaan, XI:n Kaarlen aikana kumpiakin sama verta, vaan 1697-1713,
-johon Stjernman'in luettelo loppuu, jo 2 Suomalaista 1 Ruotsalaista
-vastaan.[114] -- Vaan kun Juslenius sanoo[115] muutamia vuosia ennen
-1700 Turussa olleen 700 ylioppilasta, niin luultavasti oli
-Ruotsalaisten luku vieläkin suurempi kuin väitöksistä näkyy. --
-Provessoreiksi pyrki kohta paljon Suomalaisia, niin että jo 1640-1722
-heitä on puolet ja 1722-1809 Suomalaisten määrä on yhä enenemässä, niin
-että koko luvusta tekevät 2/3.[116]
-
-Vaan kummallisinta on että koko tällä aikakaudella ja kauemminkin s.o.
-Rothoviosta (1627) alkain Mennanderiin (1757) asti, 130 vuoden kuluessa
-ainoasti kerran (1728-33 Lauri Tammelin) Suomalainen sai Turun hiipan
-päähänsä! Ja Viipurin piispoista, siitä ajasta kun se jälleen
-erotettiin, Isoon vihaan asti, ovat puolet olleet ruotsinsukuisia.
-Olisiko tuossa kukaties ollut valtiollista varovaisuutta?
-
-Ylipäätänsä ei näy että Ruotsalaiset olisivat vihanneet suomalaisuutta
-tahi tahtoneet sitä polkea, josko lieneekin ollut joukossa semmoisia
-kuin tuo Juslenion mainitsema,[117] jotka röykkeydessään vaativat
-Suomenkielen peräti hävitettäväksi. -- Ensin tänne tullessa taisi kyllä
-monikin, niinkuin Rothovius piispa pitää kansaamme raakoina
-metsikköinä, mutta tutuksi tultua sitten Suomalaisiin suostua.
-Näemmehän esim. Wexionion Suomen maata ja kansaa hyvinkin hyväilevän ja
-ylistävän. Ja Suomen kielenkin oppimista (joka muuten siihen aikaan
-vielä oli täytymys, kun Turku, niinkuin kohta saamme nähdä, vielä oli
-niin vahvasti suomalainen) sekä edistämistä on moni heistä harrastanut.
-Että tämmöisiä Suomen ystäviä koommaltakin löytyi, kukaties todistanee
-1646 vuoden manualen rukouskirjan eteen pantu omistus: "Caikille
-jumalisille cunnialisille Suomalaisille ja mutoin _Suomen kielen
-racastavaisille, holhoille_". -- --[118]
-
-Ensimäisenä Suomen holhoojien joukossa on mainittava se mies, jolle
-Suomi muutenkin on ikuisessa kiitollisuuden velassa, Suomen
-kenralikuvernöri, kreivi _Pietari Brahe_. Yleiseen tiettyä lienee että
-hän paljon auttoi Rothoviusta varain hankkimisessa Suomen Piplian
-painattamiseen; vaan harva tietänee että hänen kehotuksestaan syntyi
-ensimäinen Suomen kielioppi. Aeschillus Petraeus esipuheessa tähän
-tekemäänsä kirjaan sanoo: "Että tämmöinen kielioppi on tullut
-sepitetyksi ja tehdyksi, on tapahtunut Teidän Mainioimman Korkeutenne
-kehotuksesta ja käskystä. Sillä sitä ainoasti T.M. Kork. harrastaa,
-että tässä yhteinen hyöty edistettäisiin, että alamaiset tulisivat
-onnellisiksi -- -- _ja tämän kansan kieli tulisi mainioksi_".[119]
-
-Tässä on jo samassa tullut mainituksi kaksi muuta jaloa Ruotsalaista,
-joilla oli sama mieli Suomea kohtaan. Rothovius kyllä ei itse ole
-mitään kirjottanut, sillä tänne tullessaan jo oli 57 vuotinen eikä siis
-enää kerinnyt oppia selväksi Suomalaiseksi. Vaan tietty on että hän
-Suomalaisille hankki omakielisen Piplian. -- Vieläkin suuremman
-kiitoksen ansaitsee meiltä Aeschillus Petraeus, josta Laurentius
-Pietarinpoika Ajantiedossaan laulaa:
-
-    "Ah mun armast isänmaata!
-    Sangen suloist Suomen saarta!
-    Annoi Jumal armost juuri
-    Doctor Eskel Petreuxen
-    Ruotzis syndynen, Suomen suostunen."
-
-Hän tuli Suomeen melkein yht'aikaa Rothovion kanssa, nimittäin 1628
-uskon opettajaksi Turun kouluun. Sitten tuli opettajaksi Turun uuteen
-lukioon, yliopiston provessoriksi ja viimein, Rothovion kuoltua,
-hippakunnan papisto hänen yksimielisesti valitsi piispaksi, jona kuoli
-1657. -- Paraassa ijässään, 35 vuotiaana, tultua Suomeen, hänen olikin
-paljon helpompi kuin Rothovion kokonaan mukaantua Suomen
-kansallisuuteen. Hän näkyy Suomen kielen oppineen perin pohjin, niin
-että taisi saarnata Suomeksi, olla työnjohtajana Pipliaa käännettäessä,
-kirjottaa suomenkielisen kulkukirjeen[120] ja sepittää Suomen
-kieliopinkin.[121] Tämän esipuheessa hän sanoo omaksi tarpeeksi jo
-ennen tutkineensa Suomen kielen sääntöjä, josta kirkossa, Piplian
-käännöksessä sekä jokapäiväisissä askareissa oli nähnyt paljon hyötyä.
-Saman hyödyn tästä toivoin muillenkin; "sillä josko pakko muukalaisia
-(myös Sueci!) opettaakin Suomen kieltä melskaamaan, niin kuitenkin,
-niinkuin sanotaan: 'äitin kieli voittaa (tämä on hänellä Suomeksi). Ja
-vaikkei tuommoinen huolettomuus haitakaan eikä siitä kunnon miehen
-kuulu pahene, eikä hänelle mitään vaaraa ole,[122] niin kuitenkin on
-ikävää". Suurta hartautta Suomen kielen edistämiseksi näyttivät myöskin
-molemmat Gezeliot, suomenkielisten kirjain painattamisella. Ja
-muutenkin ovat useammat Turun ruotsalaisista provessoreista
-kirjottaneet Suomea. Lopuksi en voi olla tähän panematta omistussanoja
-Tukholmassa v. 1693 Henrik Keiserin kirjapainosta tulleesen "Uuteen
-Suomenkieliseen Manualeen".[123] Henrik Keiser sen omistaa Suomen
-piispoille ynnä muille seurakunnan paimenille lausuen: "Älkät ihmetelkö
-että minä Teitä Suomen kielellä puhuttelen. Joca ei sentähden tapahdu,
-että täsä Cun. Maj:n Residentz Caupungisa sitä kieldä suuresti puhutan
-eli että täsä jocu väestä ricas seuracunda sijtä ylistettävästä
-cansasta olis. Mutta nijncuin minulla se onni ollut on, ettän minun
-oppivuoteni Turun caupungisa olen viettänyt ja sillä tilalla myös ei
-ainoastans tullut tundeman sen ylistettävän Nationin kieldä, mutta myös
-hänen kijtettävät tapans, urhollisen toimens ja miehudens", niin
-sentähden ei sano säästävänsä vaivaa eikä varaa suomenkielisiä kirjoja
-toimittaessa, "osottaen myös sillä samalla, että täälläkin niitä
-löytyy, jotca sitä jaloa Suomenkieldä, ei yläncatseesa, vaan suuressa
-arvosa ja cunniasa pitävät" j.n.e.
-
-Myöskin esivallan puolesta emme havaitse vihaa Suomen kieltä vastaan,
-päinvastoin sitä edistetään monellakin tavalla. Samatenkuin III:s
-Juhana Suomalaiselle suomenkielisten kirjain toimituksesta oli antanut
-palkintoja, niin nytkin valtiovaroilla painettiin Suomen Pipliä 1642
-(IX:n Kaarle oli jo 1602 asettanut toimikunnan Piplian suomennosta
-varten,[124] vaan mikä lie ollut syynä ettei siitä tullut mitään) ynnä
-sen uusi painos 1685. -- Kristiinan ajoilta alkoi tulla tiheämmin
-suomenkielisiä kunink. julistuksia, kutsumuskirjoja valtiopäiville ja
-kertomuksia sota-asioista kirkoissa luettavaksi. Tässäkin kenties
-lienee Brahen toimen jälkiä, koska ensimäinen virallinen kääntäjä Erik
-Justander kuuluu olleen hänen erinomaisessa suosiossaan. Esivallan
-käskystä suomennettiin myöskin Kustaa Aatolpin Sota-artikelit 1642[125]
-ja koko Ruotsin laki (Abram Kollanius),[126], joka kuitenkin ei tullut
-painoon. Suomeksi painettiin paitsi näitä sitten XI:n Kaarlen
-sota-artikelit 1683[127] ja Kirkkolaki 1686.[128] --
-
-Näistä Ruotsin miesten sekä esivallan toimista Suomenkielen
-edistämiseksi on tässä laveamin juteltu todisteeksi, ettei Suomi
-mistään ulkonaisesta pakosta paennut yhä alhaisempiin kansan säätyihin.
-
-Me tiedämme että Ruotsi Suomen rinnalla kauan aikaa jo oli ollut
-ylhäisempäin säätyin kielenä Suomessa.[129] Yllämainittu Petraeon lause
-todistaa myös ettei Suomenkieltä Ruotsalaistulvan alkaessakaan pidetty
-erin suuressa arvossa. Luonnollista siis oli että tuo mahdoton Suomeen
-virtaava Ruotsalaisjoukko saatti Suomenkin ylhäisempiin säätyihin vielä
-enemmän ruotsalaisuutta. Agricola papeille oli kirjottanut Suomeksi,
-hänen jälkeiset suomensukuiset piispat Latinaksi, vaan tämän ajan
-Ruotsista tulleet piispat alkoivat yhä enemmän Latinan sijasta
-kulkukirjeissään käyttää _Ruotsia_.[130] Suomensukuiset piispat
-kukaties olisivat ruvenneet viljelemään Suomea! Kuinka ylhäisemmät
-säädyt jo silloin rakastivat ruotsalaisuutta näkyy siitäkin että
-senaikuisista ruumissaarnoista aatelisille, kauppamiehille ja papeille
-enimmät ovat Ruotsiksi;[131] ainoastaan joku papille tai papin rouvalle
-pidetty löytyy Suomeksi. -- Oli niitäkin, jotka jo alkoivat pitää
-Ruotsinkieltä ihan omanaan, johon on todistuksena että Kaapriel
-(Laurinpoika) Tammelinus vuonna 1664 painatti: Förteckning uppå de
-svenska ord -- -- _i vår svenska bibel_.[132] Jopa alkoi
-Suomalaisissakin löytyä semmoisia, jotka omaa kieltään aivan
-halveksivat, jonka surullisella tavalla todistaa seuraavaa tapaus:[133]
-Vuonna 1694 oli Turun tuomiseurakunta tullut jaetuksi ruotsalaiseksi ja
-suomalaiseksi, joista edellinen määrättiin virkapitäjäksi ensimäiselle
-uskonopin provessorille. Kunpa Suomalainen (kuitenkin ruotsalaisesta
-isästä syntynyt) Juhana Flachsenius siihen virkaan nimitettiin, esitti
-piispa, nuorempi Gezelius, hänelle virkapitäjäksi Turun suomalaisen
-seurakunnan ynnä sen lisäksi Nummen. _Mutta Flachsenius sen arveli
-arvonsa halvennukseksi_ eikä sanonut siihen suostuvansa muuhun ehtoon,
-kuin jos piispa itse rupeaisi Turun ruotsalaisen seurakunnan
-kirkkoherraksi. Toinen suomalaisuuden halpenemista todistava seikka on
-sekin että suomalaiset nimet papistosta kokonaan katoavat. Ne
-väännettiin latinaisiksi. Ruotsalaisia nimiä ruvettiin vasta
-seuraavalla vuosisadalla ottamaan.
-
-Tällä aikakaudella kuitenkin ei suomalaisuus vielä niin tuntuvasti
-laimentunut. Porvarisäädyssä se vielä oli hyvin vahvana. Vuonna 1651
-Turussa[134] oli 992 porvaria, joista 98 ruotsin-, 35 ulkolais-, ja 367
-suomennimisiä ynnä 492 sukunimetöntä. Pormestaria oli 5 (!), joista 3,
-ja raatimiehiä 8, joista 4 ruotsinnimisiä. Tästä näkyy että
-ruotsalaisuus kaupungin hallituksessa jo oli päällimmäisnä; mutta tulee
-kuitenkin vielä niissä suomennimisiä vastaan esim. Sipri Salcko 1646
-raatimies Turussa.[135] Porvariston suomalaisuutta sekin todistaa, että
-heitä koskevia asetuksia käännettiin Suomeksi, esim. "Cun. Maj." Asetos
-ja Käsky, muutamitten ylitzekäymisitten ja sijvottomuutten
-poispoistamisest, valdakunnan Borgerskapin eli Cauppamiesten kihlauxis,
-pidois -- -- nijn myös vattein parsissa Anno 1664.[136] -- Ja vielä v.
-1700 oli Turussa 991:stä porvarista 401 suomennimistä, 30 suomesta
-väännettyä, esim. Herkepeus, 230 ruotsin- ja 69 saksannimisen kanssa;
-sukunimettä oli 261.[137] Melkein kaikki suomennimiset tavataan
-säätynimellä "borgare", mutta on niitä vielä ammattimiehissäkin ja yksi
-kauppamies. Pormestaritpa ja raatimiehet ovat kaikki ruotsin- tai
-saksannimisiä. Ammattilaisissa on muutamilla 2 nimeä, suomalainen ja
-ruotsalainen, josta näkyy että jo siinäkin säädyssä alettiin hävetä
-suomalaista nimeään. Taisipa kuitenkin moni näitä ruotsinnimisiäkin
-tavallisessa elämässään enimmiten käyttää Suomen kieltä, ja
-muutenkin taisi Suomi olla kaikkein vallassäätyisten tavallisena
-puhekielenä, vaikka he kirjallisesti sitä eivät huolineet viljellä.
-Sillä vielä 18:nkin vuosisadan alussa "papisto, enimmät vallassäätyiset
-maalla sekä suurin osa kaupunkein kauppiaita ja porvareita Suomessa
-useimmiten viljelivät Suomea keskinäisissä puheissaan."  Tämä todistus
-(luultavasti Porthanin) löytyy Åbo Tidningar'issa 1793 N:o 13.
-
-Kouluissakin tällä aikakaudella näkyy vahva suomalaisuus. Sillä monessa
-koulukirjassa sai Suomikin muiden kielten rinnalla sijansa. Semmoisia
-kirjoja ovat: Corpusculum doctrinae[138] 1642, Variarum rerum vocabula
-latina[139] 1644, Libellus aureus -- -- ab Erasmo Rotterodamo[140]
-1665, Florinon latinais-ruotsalais-suomalainen sanakirja[141] 1678,
-joka Saksan kielellä lisätty ilmestyi 1695 ja viime kerran
-painettiin vielä vuonna 1733. Stjernman mainitsee[142] myöskin
-ruotsalais-latinais-suomalaisen sanakirjan, jonka oli sepittänyt Juosep
-Lagus, mutta se ei tullut painoon. Me olemme nähneet kuinka yliopiston
-maahan tuottama ruotsalaisuus yhä enemmän oli alkanut sysätä syrjään
-suomalaisuutta. Mutta myös on mainittu että yliopisto toiselta puolen
-suomalaisuudelle on antanut suuremman voiman, varsinkin sillä keinoin
-että helpompi tilaisuus oppiin Suomen ummikkojen joukossa kohotti niin
-monta poikaa sivistyksen kukkuloille. Niistä kasvoi miehiä, jotka
-harrastivat "äitinkielensä" viljelemistä. Että monikin heistä Suomea
-semmoisena piti, todistavat seuraavat lauseet:
-
-    "Andreas kääntää isäin kielelle".[143]
-
-    "Ruotsin lakia selittää suomalainen lauluttaresi,
-    Sovittain kuninkaan käskyt isäin sanoihin".[144]
-
-    "Äitin kieli, meidän kieli (Suomesta)".[145]
-
-Suorasanaisista teoksista ei ole tässä tila puhua muuten kuin
-sivumennessä. Merkittävä on että ne ja suomenkieliset kirjat
-ylipäätänsä vaan ovat pieni osa tään ajan kirjallisuutta Suomessa.
-Enimmiten kirjotettiin latinaksi ja ruotsinkielistäkin on paljon
-enemmän kuin suomalaista.[146]
-
-Suomenkielisessä kirjallisuudessa ensinnä mainittava on Raamatun
-suomennos, joka ilmestyi 1642. Sen perästä on merkittävänä että tällä
-aikakaudella ilmestyi jommoinenkin joukko alkuperäisiä saarnoja Suomen
-kielellä. Semmoisia ovat varsinkin kirjottaneet Laurentius Petri
-Aboicus[147] (Tammelinein esi-isä, Tammelan provasti, taisi kuolla
-1671), Tuomas Rajalenius[148] (Tyrvään provasti k. 1688), Apraham
-Ikalensis[149] (Ikaalisten kirkkoherra k. 1675), Kristian
-Procopaeus[150] (Loimijoen kirkkoh. k. 1693), y.m.[151]
-
-Tähän jos lisäämme muutamia katkismuksia, rukouskirjoja ja käännöksiä,
-niin siinä on sen ajan kirkollinen, suorasanainen kirjallisuus Suomen
-kielellä.
-
-Yliopiston herättämä tieteellinen henki näyttihe siinäkin, että
-alettiin tutkia Suomenkielen sääntöjä. Aeschillus Petraeon
-kielioppi (1649) on jo tullut mainituksi ja 1689 jo ilmestyi
-toinenkin[152] Suomalaisen, Mattias Martinion (Viipurin lukion
-opettaja, k. 1728)[153] sepittämä, joka kuitenkin vähän vaan on lisätty
-edellisestä. -- Ja kielitutkinnon ohessa heräsi myös halu kansan
-vanhoja runoja keräelemään. Kuin paljon heitä lienee saatu kokoon,
-siitä ei ole tietoa. Enimmiten taisivat olla nykyisempiä runoja,
-niinkuin "Henrikin surma", jonka Palmsköld (k. 1719, alotti
-keräyksiänsä v. 1692) otti kokoukseensa, niin myös "Anterus
-Pyhäjoelda", jonka alkusanat Juslenius mainitsee[154] ja
-
-    "Aina muita muistelemme,
-    Arvosii ajattelemme" j.n.e.
-
-Erik Cajanon mainitsemat[155] alkusanat runoon Kristuksen kärsimisestä,
-minkä tekijän Cajanus luulee olleen talonpojan. Vanhojakin
-historiallisia runoja sanoo löytyvän se, joka on kirjottanut Chronicon
-Finlandiae incerti auctoris, vaan kun ei hän historiaansa kuitenkaan
-niihin perusta, niin on epäiltävä oliko hän semmoisia nähnytkään.
-Loihturunojakin on joku jo näinä aikoina tullut oppineitten tietoon.
-Piispa Bång historiaansa Ruotsalaisten kirkkokunnasta on ottanut yhden
-näytteeksi.
-
-Saakoon se tässäkin sijansa, ollen vanhin painettu muistomerkki
-muinaisista runoistamme.
-
-    Karhun runo. ("Björnvisa").[156]
-
-    Metzän dyris voitettu
-    Tuo meill täyttä terveyttä
-    Aitta vastan saalihita.
-    Tuo tuhatta tullesasi,
-    Saata sata saalihixi.
-    Julki tulin Jumalista
-    Cansa saalin iloisesta,
-    Joca ilman ihmet, vaivat
-    Annon andoi, rahan radet. (Sic)
-    Cosca tulen cotihin,
-    Colme yötä ilon pidän.
-    Ilos tulin, ilos lähdin
-    Läpi laxo, vuoret, vaarat,
-    Aja paha edellänsä,
-    Pertos tuli päivän tulo,
-    Päivä tule vielä pertos.
-    Cunnioitan sua jälistänsä
-    Vuosi vuodel saalihixi;
-    Etten unhoitz ochton virten,
-    Sitä vast viel toisti tulen.
-
-Huonosta runopaikasta tää nähtävästi on saatu ja julman sekavasti
-kirjotettu, niin ettei siitä myötä seuraavatta ruotsinnoksetta kaikin
-paikoin saisi selvääkään. -- Ruoveden ja Savon korvissa, kaukana
-kirkkopaimenten silmistä sanoo Bång talonpoikain mielen vielä vanhoissa
-tavoissaan kiinni olevan ja vanhoja pakanallisia runoja laulettavan.
-Niitä ei vielä sano saaneensa ilmi, vaan lupaa painattaa niin pian kuin
-saapi. Mutta siihen lupaukseen asia on jäänyt ja tuskin hän niitä
-lienee saanutkaan, sillä pappien pauhina oli vanhat muistot ja runot
-kaikottanut syvimpiin saloihin ja ihmissydänten perimmäisiin
-pohjukkihin, joista ei niitä ollut helppo saada.
-
-Toinenpa laji Suomen kansanrunoa oli helpompi käsittää, nimittäin
-_sanalaskut_, joita tällä aikakaudella kerättiin aika joukko. Se
-painettiin 1702 Henrik Florinon (Paimion kirkkoherra, Raamatun
-suomennoksen parantaja 1685 ja sanakirjain toimittaja, k. 1705)
-toimesta nimellä: "Vanhain Suomalaisten tavalliset ja suloiset
-Sananlaskut, mahdollisuden jälken monilda cootut." Esipuhe ilmottaa
-että keräystä oli alkanut yllä jo mainittu Laurentius Petri Tammelassa
-ja jatkaneet tämän vainajan poika Kaapriel Tammelinus (Lohjan kirkkoh.
-k. 1695) sekä Florinus itse. Nämät sananlaskut sanoo tämä nyt painoon
-antaneensa "Jumalan cunniaxi ja Suomen maan caunistoxexi, nijn myös
-nijlle otollisixi, jotca tätä kieldä oppia pyytävät." Sillä näissä
-"löytyy monda vanha puhdasta Suomen sana, jotca muun kielen hembestä
-secotuxesta näillä maan paicoilla ovat unhotuxeen joutunet."
-
-Näistä kansarunollisuuden tuotteista kun sitten käännämme silmät
-oppineitten runoeluun Suomen kielellä, niin kohtaa meitä ensinkin
-virsikirjan lisäystyö. Semmoisenaan kuin sen viimein jätimme,
-virsikirja jo sisälti enemmän kuin puolet nykyisiä virsiään ja siihen
-runkoon tämän aikakauden kuluessa vähitellen karttui yhä uusia virsiä
-lisäksi, siksi kuin virsikirja valmistui nykyiseen täydellisempään
-muotoon.
-
-Ensimäinen lisätty painos ilmestyi 1646 "cunnialisen miehen Siffre
-Salcon (Turun) radimiehen culutuxella" kirjassa "Manuale Finnonicum, se
-on muutamat tarvittavat ia aina käsillä pidettävät Suomenkieliset
-kirjat nyt Consistoriumin suosiost ia suomast ahkerasti cadzotut ia
-muutamis cappalis ojetut ia enätyt -- -- Studio _Jonae Matthiae
-Raumanni_".[157] Niinkuin tietty on, olivät nämät manualet 17:n
-vuosisadan loppupuoliskolla täydellisiä kirkollisen tiedon aittoja,
-joissa pait virsikirjaa oli katkismukset, rukouskirjat, ajantiedot,
-suuria kappaleita Vanhasta Testamentista y.m.
-
-Virsikirjasta on sanottu että se on "enimmiten M. Jacobilda
-Suomalaiselda ja Mascun herr Hemmingildä tehty sekä muutamat virret
-vastuudesta lisätyt". -- Se sisältää kaikki ne virret mitä
-edellinenkin, pait että yhden Hemmingin virren sijaan on tullut
-nykyinen N:o 177; lisäksi ovat tulleet seuraavat: N:o 5, 92, 190, 218,
-267, 367, 387, 400 ja "Kiittakääm lasta", joka sitten on hyljätty.
-Loppuun on virsikirjan taakse liitetty vielä N:o 392, joten tämä
-virsikirja sisältää 252 virttä.[158] -- Kaikki ovat Ruotsista käännetyt
-pait N:o 190, jonka syntyä ei tiedä.
-
-N:o 92:n värsyin alkupuustaveista saapi nimen Jonas, joka arvattavasti
-osottaa tekijäksi Raumannon. Lienevätkö muutkin uudet hänen tekemänsä
-ei voi varmaan päättää, mutta on luultavaa. N:o 392:n värsyin
-alkupuustavit tekevät (sen alkuperäisessä muodossa, joka vähän on
-muutettu) nimen _Margaretha Henryci_. Tekijä taisi olla Suomalainen,
-koska sen tapaista virttä ei ole Ruotsin virsikirjoissa; se muuten on
-pitkäpiimäinen arkkiveisu. Kukaties se lienee Jaakop Suomalaisen vaimon
-tekemä, joka oli sen niminen.[159]
-
-Juonas Mattiaanpoika Raumannus, tämän manualen toimittaja, on myös
-ollut avullinen Piplian suomennoksessa sillä, että sen kirjotti
-puhtaaksi ja teki siihen sisällys-luettelon. Hän oli syntynyt 1608,
-tuli Uuden kirkon (Turun puolella) kappalaiseksi 1640, otti virasta
-eron 1675 ja kuoli 1683. Hänen poikansa otti nimen Mennander ja tämän
-poika oli Turun piispa, sitten Upsalan arkkipiispa, tuo keräyksiltänsä
-Suomen historiassa ja kirjallisuudessa tuttu Kaarle Fredrik Mennander.
-Raumannosta on lause[160] että hän "useampain muiden (pait tässä
-manualessa) onnistunein kokeitten kautta on tuttu Suomen runoilijaksi";
-mutta mitä teoksia hän lienee sepittänyt siinä ei sanota eikä siitä nyt
-saa mitään tietoa.
-
-Vuonna 1664 tuli vanhempi Juhana Gezelius Turun piispaksi. Tämä heti
-rupesi puuhaamaan virsikirjan kartuttamista ja hänen toimestaan
-ilmestyi 1668: "Suomalainen virsi- ja evangeliumi kirja",[161] joka
-sisältää aivan samat virret kuin Raumannon. Lisäksi on tullut N:o 312.
-Lopussa ovat 392 ja 210. Jälkimäinen, joka on riimiin pantu kertomus
-Juutalaisten kapinasta Vespasianoa vastaan, on täynnä alkusointua ja
-välistä siinä on ajatusriimiäkin. Se arvattavasti on alkuperäinen,
-kukatiesi Raumannon sepittämä. Sillä ensikerran se on arkkiveisuna
-painettu 1646[162] ja myös otettu Raumannon manualeen; mutta vielä
-pantu taammaksi erikseen virsikirjasta. N:o 312 on Ruotsin
-virsikirjasta ja löytyi suomalaisena jo 1614 vuoden käsikirjassa.
-
-Gezelion kustannuksella vuonna 1674 painettu "Suomenkielinen
-virsikirja"[163] on samallainen kuin edellinen pait että loppuun N:o
-210:n ja 392:n taakse on pantu lisään: L.P.A. virret: 407, 331, 394,
-410 jo 338. Stranberg tietää Laurentius Petri Aboicon (yllämainittu
-Tammelan kirkkoherra ja Tammelinein esi-isä) sepittäneen N:o 407 ja
-331. Luultavasti ovat siis muut kolme toisen tekemät; vaan kumma se
-kuitenkin on että ne tässä saman päällekirjotuksen perästä seuraavat
-ilman minkäänlaista erottavaa rajaa. Tämä seikka todistaisi vastaan
-Strandbergin lausetta, mutta sen todistusvoimaa heikontaa taas se, että
-seuraavissa virsikirjoissa näiden perään liitettiin muitakin uusia
-virsiä lisäksi eikä niitäkään näistä erotettu millään rajalla. Varmaa
-ei siis voi päättää. -- N:o 410 on lyhennetty käännös Ruotsin vanhan
-virsikirjan samasta numerosta, muut ovat alkuperäisiä. --
-Arkkiveisuissa nämät virret ei löydy, pait 407 ja sekin vasta
-myöhemmin.
-
-Tämän vuosisadan seitsemänsillä ja kahdeksansilla kymmenillä alkoi,
-luultavasti Gezelion kehotuksesta, tiheämmin tulla arkkiveisuja, joista
-sitten paraaksi katsotut otettiin nyt seuraavaan 1686 ilmestyneeseen
-"Suomalaisen sielun tavaraan".[164] Tämä sisältää samat virret kuin
-edellinenkin ja lisäksi on tullut vanhain virtten sekaan: N:o 28, 49,
-58, 90, 134, 135, 137, 250, 258, 259, 263, 270, 271, 276, 287, 289,
-290, 314, 315, 352, 356, 362, 368, 374, 375, 379, 380, 402. Lopussa on
-ensin uusi 265, sitten samatekuin edellisessä N:o 210, 392, L.P.A.
-virret: 407, 331, 394, 410; N:o 338 on muutettu vanhain virtten sekaan
-ja sen sijaan pantu 387; sen jälestä ilman rajaa uudet: N:o 280, 330,
-383, 136, 304, 346, 172 ja 14; siis yhteensä 37 uutta virttä. Vaan
-Hemmingin virsistä on hyljätty N:o 240. Ja kun "Kiittäkääm lasta"
-myöskin hyljättiin ja 1668 vuoden virsikirjasta sekä tästä N:o 312,
-niin tässä on kaikkiansa 293 virttä.
-
-Näistä lisään tulleista ovat N:o 137, 263 ja 276, vähän muutettuna
-otetut Hemmingin suomentamista "Piae cantiones". Arkkiveisuina erikseen
-painettuna ovat olleet seuraavat: N:o 402 (Perttuli Hordellin[165]
-tekemä, kirkkoh. Tukholman suomalaisessa seurakunnassa 1633-46), vuonna
-1636,[166] N:o 58 v. 1654?[167] N:o 374 luultavasti 1678,[168] N:o 304
-v. 1683,[169] N:o 289 luultavasti 1683,[170] N:o 136, 290 ja 330 (jonka
-värsyin alkupuustavit tekevät nimen Maria Simointytär; nykyisessä,
-vähän muutetussa muodossa tuo ei näy) 1683,[171] N:o 49 ja 250 v.
-1683,[172] N:o 259, 270, 287, 315, 352, 356, 362, 368, 375, 379, 380 v.
-1685,[173] N:o 135 ja 314 luultavasti 1686,[174] N:o 280 v. -?-[175] --
-Jälellä olevat 10 virttä ei löydy meidän aikoihin säilyneissä
-arkkiveisuissa.
-
-Näistä ovat Latinasta käännetyt N:o 137, 263 ja 276; Saksasta N:o 259,
-270, 362 ja 374, 134;[176] N:o 330 epäilemättä on alkuperäinen; siinä
-on melkein läpitse ajatusriimiä ja alkusointua, vähän pitkä, mutta
-soma; samaten taitavat myös N:o 271 ja 304 olla alkuperäisiä;
-N:o 280 luulisi Hemmingin sepittämäksi, niin on hänen virttensä
-sukuinen; N:o 250 näyttää käännökseltä;[177] N:o 380 on Ruotsista
-käännetty,[178] N:o 314 myöskin Ruotsista,[179] N:o 28 ja 49 löytyvät
-Svedbergin hyljätyssä virsikirjassa, muut kaikki Ruotsin vanhassa
-virsikirjassa. --
-
-Tammikuun 20 p:nä 1690 nukkui Gezelius töistä ja toimituksistansa
-kuoleman uneen, mutta henkensä eli pojassa, joka nyt tuli Turun
-piispaksi. Tämä ei tullut ainoastaan hiipan, mutta töidenkin
-perilliseksi ja rupesi vielä suuremmalla innolla kartuttamaan Suomen
-virsikirjaa.
-
-Vuonna 1692 ilmestyi "Suomalaisen sielun tavara -- -- Cun. Maj:n
-Armollisimmast käskystä, Turun Duomio-Capitlumin ylitzecatzomisen ja
-kelvoliseksi löytämisen alla, vastudest suurimmalla ahkeruudella
-ojettu",[180] Tässä on "Täydellinen virsikirja" ja sen jälestä vielä
-"Uutten virtten Tygölisämys". Alkuun on pantu uusi N:o 237 (Gezelion
-Ruotsiksi ja kukaties Suomeksikin sepittämä); tuosta seuraa vanha
-Hemmingin virsikirja, josta kuitenkin on hyljätty: N:o 82, 91, 93, 108,
-230, 240, 242, 272, 277, 328, 393 ja 405. Puuttuu siitä vielä
-useampiakin, mutta ne ovat jälestäpäin jälleen otetut "Uutten virtten
-Tygölisämykseen". Vanhain virtten seassa ovat samat kuin edellisessä
-Suom. siel. tavarassa, pait että lopusta tähän on pantu myös N:o 172.
-Lopussakin seuraavat aivan samat (nimimerkki L.P.A. on pois heitetty),
-pait että 172, niinkuin jo mainittiin, on pantu vanhain virtten sekaan,
-136 Tygölisämykseen ja 346 kokonaan puuttuu. Sen sijaan on tullut
-lisäksi N:o 332 ja 312 jälleen otettu. Uutten virtten Tygölisämyksessä
-on pait muutamia unhotettuja vahoja virsiä seuraavat uudet: N:o 411,
-299, 412 ja "Ratk riemullisell mielell" (nykyisestä virsikirjasta
-hyljätty). Yhteensä tässä siis on 6 uutta virttä.
-
-Arkkiveisuista ovat otetut: N:o 332 luultavasti 1678,[181] N:o 411 v.
-1683?[182] N:o 299 v. 1685,[183] N:o 412 ja "Ratk riemullisell"
-1690;[184] N:o 237 ei löydy arkkiveisuissa. "Ratk riemullisell mielell"
-ja N:o 332 lienevät alkuperäisiä; muut kaikki ovat Ruotsin vanhasta
-virsikirjasta käännetyt.
-
-Vuonna 1696 ilmestyi taas uusi Suomalaisen sielun tavara,[185] jossa on
-"Täydellinen, parattu ja erinomaisten pääcappalden jälken vastudest
-jaettu virsikirja". Se sisältää aivan samat kuin edellinen yhteen
-seotettuna; lopussa on erikseen uusia N:o 413 ja 364. Edellinen löytyy
-Ruotsin vanhassa virsikirjassa, jälkimäinen ei. Se on Ruotsista
-käännetty ja ilmestyi arkkiveisuna 1690.[186]
-
-Tätä samaa tuli uusi painos v. 1700, josta on hyljätty N:o 6, 12, 13,
-23, 25, 50, 55, 57, 64, 82, 91, 93, 105, 108, 115, 177, 221, 231, 240,
-242, 272, 275, 277, 326, 328, 393, 405 ja "Kristus vastaan
-vihollisians". Muuten se sisältää samat kuin edellinen pait että N:o
-346 tähän jälleen on otettu ja lisäksi tullut 63 uutta, nimittäin: N:o
-20, 21, 22, 26, 27, 31, 41, 44, 48, 59, 60, 68, 80, 95, 98, 99, 130,
-132, 141, 147, 148, 149, 150, 151, 153, 154, 166, 171, 182, 194, 195,
-226, 232, 234, 235, 236, 239, 245, 249, 251, 264, 278, 291, 298, 300,
-316, 317, 318, 322, 329, 345, 350, 355, 357, 360, 361, 371, 372, 373,
-390, 391, 406, 408. --
-
-Arkkiveisuina ovat ennen olleet painetut N:o 141 (Perttuli Hordellin
-tekemä) 1636,[187] N:o 278 (ylimääräisen provessorin Juhana Cajanon
-tekemä; hän kuoli nuorena v. 1681[188]) v. 1683,[189] 291 ja 318 v.
-1700.[190] -- Näistä N:o 48 ei löydy aivan semmoisenaan Ruotsin
-virsikirjassa (lieneekö mukaillus vai oma?) eikä myös N:o 141 (Saksasta
-Tireht. Lagin muk.) ja 278 (oma). Muut kaikki löytyvät Ruotsin vanhassa
-virsikirjassa. -- Tässä virsikirjassa ovat jo virret järjestetyt ja
-numeroitut 1695 vuoden Ruotsin virsikirjan mukaan ja ne numerot, jotka
-vielä puuttuvat, ovat väliltä poisheitetyt; sillä tavoin viimeisellä
-virrellä on numero 414. --
-
-Viimeeksi tuli vuonna 1701 ensikerran painosta nykyinen virsikirjamme,
-varustettuna XII:n Kaarle kuninkaan yksinoikeuskirjalla (XI:s Kaarle
-oli jo vuonna 1696 antanut Gezeliolle yksinoikeuskirjan, josta siis
-tämä vaan oli uudistus). Sen nimenä oli: "Uusi Suomenkielinen
-virsikirja -- -- Cun. Maj:n Armoll. Käskystä, Colmen Consistoriumin
-(Turun, Viipurin ja Narvan) suostumisella, tarpellisest parattu; Nijn
-myös sen MDCXCV ylitzecatzotun Ruotzalaisen Virsi-Kirjan jälkeen
-jalosti enätty".[191] -- Tähän oli jälleen otettu edellisestä hyljätyt
-virret, pait "Kristus vastaan vihollisians"; myöskin on hyljätty N:o
-414 "Ratk riemullisell mielell". Uusia on tullut lisään 51 virttä
-nimittäin: N:o 29, 34, 35, 39, 42, 46, 63, 73, 75, 81, 84, 94, 107,
-131, 138, 152, 191, 207, 213, 233, 243, 248, 252, 253, 266, 269, 273,
-274, 281, 282, 292, 293, 294, 295, 301, 302, 319, 320, 321, 333, 334,
-351, 363, 369, 377, 384, 385, 389, 403, 404.
-
-Arkkiveisuista otettu on ainoastaan N:o 363 v. 1700.[192] -- Kaikki
-ovat Ruotsin virsikirjasta käännetyt. -- Näillä 1700 ja 1701 vuoden
-virsikirjoihin tulleilla uusilla virsillä enemmiten tahtoo olla
-sukulaisuus, niin että suurimman osan luulisi yhden miehen tekemäksi.
-Kuka tämä mies oli, ei voi ihan varmaan päättää, mutta hyvin uskottava
-on että se oli Erik Erikinpoika Cajanus (Sotkamossa syntynyt 1675;
-Maisteri 1697; Turun koulun konrehtori 1698; Kruunubyyn kirkkoh. 1703.
-Isonvihan aikana oleskeli Medelpadissa; kontrahtiprov. 1722; k. 1737).
-Tästä miehestä, joka muutenkin on tuttu Suomen kielen tutkijaksi[193]
-ja jonka nimi usein löytyy onnentoivotuslauluin alla, sanoo[194]
-pojanpoikansa Erik Cajanus että hän kouluvirkansa sivussa työskenteli
-"uuden Suomen virsikirjan parannuksen ja painokorjauksen kanssa".
-
-Tällä tavalla oli Suomen kansa nyt saanut uuden "jalosti enätyn"
-virsikirjan. Mikä arvo sillä oli senaikuisten miesten silmissä, näemme
-Juslenion lauseista. Nuorena hän innossansa siinä näki Homeron
-jalouden, Demostheneen sujuvan puheen y.m.; mutta vanhanakin ja
-kylmettynä hän sanoo sen sanoissa, puheenparsissa sekä esitystavassa ei
-puuttuvan terävyyttä eikä jaloutta.[195]
-
-Nykyinen aika tahtoo päinvastoin tuomita koko teoksen tulen omaksi.
-Mutta jo Suomalaisen ja Hemmingin kokeista puhuen, yritin tätä liian
-kovaa päätöstä helpottaa, ja vielä suuremmalla syyllä täytyy ruveta
-näiden uudempain virtten puolustajaksi. Niitä liikoja tarvuita ja
-sanoja, sitä alinomaista värsymitan rikkomista näissä harvoin enää
-havaitsee. Harjotus kielen viljelemisessä ja yliopiston vaikuttama
-tuttavuus parasten sekä muinasten että senaikuisten runoteosten kanssa
-olivat Suomen virret silittäneet säännöllisiksi. Tämä silitystyö
-kuitenkin kävi hitaisesti. Raumannon uudet virret ovat yhtä liikkaavia
-kuin entisetkin, samaten enimmät 1674:n, 86:n 92:n ja 1696:n
-virsikirjoihin lisään tulleita; mutta niissä jo näkyy muutamia
-sileämpiä. Semmoisia ovat esim. nuot arkista N:o 250 Pipp. luett.
-otetut ynnä N:o 134 ja 28. Niistäpä, jotka v. 1700 ja 1701 otettiin
-virsikirjaan juuri harva enää antaa laittajalle sijaa tämäm suhteen.
-Monessa heistä muutenkin ilmottuu käännöksessä herkkä runollinen henki,
-niin että vähäisellä korjauksella kelpaisivat uuteenkin tehtävään
-Suomen virsikirjaan. Semmoisia ovat esimerkiksi N:o 95, 99, 243, 318,
-360 ja varsin tuo erinomaisen kaunis N:o 278. Tämä korjaus enimmiten
-tulisi koskemaan noihin katkettuin sanapäätteisin, joita ei soinnulle
-arempi korvamme enää siihen määrään tahdo sallia. Sinä aikana sitä
-tapaa katsottiin erinomaiseksi Suomen kielen eduksi. Niin sanoo
-esim. Aeschillus Petraeus[196] ja hänen mukaan Martinius[197]
-suomenkieliselle virrenteolle olevan suuri helpotus siitä, että sanoja
-saapi lyhentää (johon vetää esimerkkiä) sekä myös pitentää (esim.
-valaisepi = valaise j.m.) Myöskin sanoo suurena apuna olevan sekä
-nimi- että tekosanain monet "diminutiva" (esim. poicainen, auttelen!)
-Niinkuin ennen jo on mainittu sekä hän että Martinius arvelivat
-riimin Suomen runomuksen välttämättömäksi tunnustähdeksi.
-Sitten sanoo Petraeus: Tähän tulee lisäksi eräs omituisuus tässä
-kielessä, että mielellään tahtoo värsyn alkuun pantavaksi samalla
-puustavilla alkavia sanoja esim.
-
-    Ynnä yxi yhteys (Suom. virsik. N:o 91).
-
-Tämmöiset riimit ovat konstikkaiset ja tällä kielellä omituiset.
-Yksinkertaisempia ovat ne, joissa ei yksiä alkupuustavia viljellä.[198]
-Tämmöisiä alkusoinnullisia värsyjä sanoo olevan arvotustenkin ja
-sanalaskuin, joista kumpasista vetää esiin esimerkkiä.
-
-Martinius sanoo: "Sekin on omituista tällä Suomen kielellä että
-värsyssä (riimittömässäkö?) ja riimeissä värsyn alussa viljelee yksillä
-puustavilla alkavia koko riviä ja lauseita tai edes muutamia
-sanoja".[199]
-
-Näistä lauseista näkyy kuinka tarpeellisena, hyvälle Suomen runoelmalle
-pidettiin alkusointua. Sitä onkin viljelty enimmissä tämän ajan
-virsissä ja lauluissa.
-
-Tähän on nyt Suomen virsikirja jättäminen, jonka syntyä ja kasvua
-olemme kokeneet seurata. Mutta ennenkuin muualle käännymme, pankaamme
-tähdelle, kuinka ruotsalaisuuden vallalle pyrkiminen Suomessa siinäkin
-ilmoittaikse, että tämän aikakauden alkupuolella virsikirjoihin
-otetuista enimmät ja kahden viimeisen virsikirjan pian kaikki uudet
-virret ovat käännetyt Ruotsin virsikirjasta. Suomen kirkko ei enää
-saanut astua omia teitään, täytyi ruotsalaisen jäljissä kontata.
-Virsien järjestyskin on sovitettu Ruotsin virsikirjan mukaan; on
-kuitenkin erotuksia, joissa sekin omituinen, ettei meillä ole
-kuninkaan, perintöprinsin eikä valtaneuvosten laulettavia virsiä.
-
-Me olemme nähneet että suuri joukko virsikirjan uusia virsiä jo ennen
-oli arkkiveisuina levinnyt kansaan ja sille tullut tutuksi.
-Kirjapainoja Suomeen saatua, näitä arkkiveisuja alkoi tulla yhä
-viljemmältä. Suuri osa heistä on Ruotsista käännetty, mutta on
-niitäkin, jotka silminnähtävästi ovat alkuperäisiä. Niissä, samaten
-kuin Hemminginki omissa, enimmiten on alkusointua sekä ajatusriimiä ja
-värsyrakennus Suomen runon kaltainen. Semmoisia ovat Suomen
-virsikirjaan otetut N:o 271, 338, 407 ja useammat muut virsikirjaan
-ottamatta jääneet. Ylipäätään ovat pitkäpiimäisiä ja runohenkeä niissä
-ei ole sanottavaksi.
-
-Näytteenä saakoon tässä sijansa alku virrestä,[200] jonka tekijä taitaa
-olla Lauritza Isakinpoika Harikkalasta,[201] sillä sen nimen saapi
-rivien alkupuustaveista saman arkin ensimäisessä virressä:
-
-    Jesuxen muisto iloinen
-    On sydämelle suloinen,
-    Makiamb cuin huulden hunaja,
-    Cauniimmast cannelda cumaja.
-
-    Ei veisata suloisembaa,
-    Taick cuulla caunehembata,
-    Ei ajatella callimbata
-    Cuin Jesus Jumalan poica.
-
-    Se nimi on voimallinen,
-    Taivas' maasa cunniallinen,
-    Jong' ainoan cautta annetan
-    Armo ja autuus cannetan
-    J.n.e.
-
-Toisesta[202] kuuluu yksi paikka näin:
-
-    Mailmas nyt caicki ihastuvat
-    Tulevan kevän cauniut,
-    Vastudest elämän riemastuvat,
-    Luodut caick suven tuovat;
-    Joca lindu lendä cumpanins cans,
-    Meri, metz' pauha iloisans
-    Ja iloista sydändä canda.
-
-    Ain Herra pyhän säätyns suori
-    Nijn cauvan cuin mailma seiso,
-    Hänen edesäns on joca päivä nuori,
-    Vaick muutoxet tapahtu meisä;
-    Syxyn ja talven sijs joca vuonn,
-    Suven, kevän ain edestuon
-    On Herran siunaus suuri.
-    J.n.e.
-
-(Saman arkin viimeisessä virressä tekevät rivien alkupuustavit nimen
-_Carle Thomanpoica Mlin_).
-
-Mutta Suomen runollisuus tällä aikakaudella ei pysynyt enää
-hengellisyyden rajoissa. Uusi laji alkaa ilmestyä tälle alalle, se on
-_tilapää runomus_. Ensimäinen täänkaltainen runoelma, josta meillä on
-tieto, on onnentoivotus Sigismund kuninkaalle kun tuli Vilnaan v.
-1589.[203] Sen on kirjottanut joku Vilnan akatemian oppilas,
-epäilemättä katolisuskoinen Suomesta. Mutta se on kadonnut. Muita siltä
-aikakaudelta ei tiedetä. Mutta nyt kun Suomessa oli tilaisuus ne saada
-painetuksi, alkoi niitä ilmestyä enemmän. Ne ovat onnentoivotuksia
-kirjain tekijöille, hää- ja hautavirsiä, lauluja kuninkaallisten
-henkien syntymästä ja kuolemasta sekä historiallisia. Totista runon
-suloisuutta niistä tietysti ei saa hakea, mutta välistä ilahuttaa meitä
-niissä kuitenkin sukkela sanan käänne tahi lämmin tunne. Merkittävä on
-että enimmät ovat runomittaan raketut, joka tässä on parempi kuin
-virsissä, missä nuotti oli haittana, mutta kuitenkin näyttää kuinka
-vähän sinä aikana tiettiin runomme oikeasta laadusta. Alkusointua ja
-ajatusriimiä niissä kyllä aina on (jälkimäinen kuitenkin välistä on
-vaillinainen); mutta runot ovat riimillisiä, täynnä katkaistuja sanoja
-ja tavujen pituudesta ei ole pidetty mitään lukua.
-
-Ensimäinen tään ajan runoniekkoja on Erik Justander[204] (Kuoli
-Mynämäen kirkkoherrana 1678), ensimäinen "poeseos" provessori Turussa.
-
-Hän oli Brahen erinomaisessa suosiossa ja kirjotti hänen puolisonsa
-Katrina Stenbock'in kuoltua kolmikielisen jälkimuiston,[205] joista
-viimeinen on suomenkielinen. Se on aivan mautonta soperrusta samatekuin
-ruotsalainenkin, latinainen lainahöyhenillään vähän letustelee.
-Pait tätä on Justander vielä kirjottanut yhden "_gratulatio
-Tavastrunico-rhythmica_" Viipurin uuden kirkon vihkiäisiin[206] sekä
-"_gratulatio Tavast-runico-finnonica_" Pachaleniolle,[207] joka oli
-suomentanut kirjan Cantio cygnea. Edellinen on tehty "_stante pede_",
-jälkimäisen kutsuu "_extemporanea_", josta näkyy että siihen aikaan
-vallassäätyisissäkin vielä oli tapana edeltäkäsin valmistamatta laulaa
-runoja juhlissa. Vielä on säilynyt neljäskin Justanderin runoelma,
-nimittäin jälkimuisto,[208] jossa on kolme runopalaista ja yksi virsi.
-Eiköhän liene tämä "poeseos" provessorin into suomalaisia runoja
-sepittelemään taivuttanut muidenkin harrastusta samaan päin?
-
-Kenen siihen lieneekin ansio, niin näemme kohta useampia muita
-senkaltaisia yrityksiä. Jälkimuistoja ovat Pipp. luettelon N:o 141
-(Juh. Rauthelius, Janakkalan kappal., k. 1704) v. 1668, N:o 144
-(Kaapriel J. Lagus, Kiskon kirkkoh. n. 1680) v. 1669, N:o 286 (Juh.
-Keckonius, Huittisten provasti, k. 1719) v. 1690, N:o 335 (Erik N.
-Qvist ja Kaapriel Langius) v. 1708 ja N:o 426 v. 1712. Onnentoivotuksia
-häihin N:o 348 (J.A.M.) 1700 ja 437 v. 1717. Onnentoivotuksia
-kirjantekijöille: N:o 74 (Jaakop Lignipaeus, Porin koulun rehtori ja
-Simo Mulinus Teiskon kappal.) v. 1654, N:o 107 (Taneli Reuter Oriveden
-kirkkoh. k. 1685) v. 1664, N:o 137 (Tuomas Rajalenius) v. 1667 ja N:o
-201 v. 1679. -- Hovirunoja: Ylistysruno XI:lle Kaarlelle (Martti
-Martinius) kieliopissa, Ulrika Eleonoran kuolemasta 1695,[209] ja
-riemuveisu XII:n Kaarlen kruunausjuhlaan (Juh. Scheffer, kun.
-hovisaarnaaja, sitte Geflen prov.) 1697.[210] -- Ensimäinen
-historiallinen on: Ajantieto Suomen maan menoist ja uscoist,
-erinomaisest Suomen Pispoista cungin Cuningan ajalla, lyhykäisijn
-rijmein coottu a Laurentio Petri Ab., Praepos. & Pastore Tammelensi
-1658,[211] uudestaan painettu 1671, 84, 95 sekä viimein Kaarle Reinin
-kädellä paljon lisättynä v. 1752. Tämä on Suomen runomittaan rakettu
-riimikronika, johon kehotus ja esimerkki luultavasti oli saatu
-Messenion tekemästä Suomen maan riimikronikasta. Niinkuin
-päällekirjotuksesta näkyy, tässä enimmiten on puheena piispain työt ja
-toimet. Mutta yhä välistä sekaantuu siihen tietoja Ruotsin ja Suomen
-yhteisestäkin historiasta, kuninkaista, sodista, vieläpä mainitaan
-Suomessa olleita ruttotauteja, tulipaloja ja nälkävuosia. Se ulottuu
-vuoteen 1671. Tämä riimillinen ajantieto tietysti ei voi sisältää
-totisempaa runohenkeä kuin muutkaan samanlaiset; mutta ei voi kieltää
-että se taitavasti on sommitettu ja varsinkin loppupuolessa, joka vasta
-lisättiin toiseen painokseen, tulee kuvaelus elävämmäksi ja itse
-kirjottajan tunteet toisinaan puhkeevat ilmi, virvotellen kertomuksen
-kuivaa juonta. Esim. kun. X:n Kaarlen ajasta laulaa:
-
-    "Ah cuing saartan saarta tätä!
-    Mones paicas näky hätä;
-    Sota surma, tauti tappa,
-    Ket eij vijmein kijnni nappa?
-    Cuules cuiteng Suomi culda,
-    Sanomat sanon, muista mulda:
-    Culki cuuluisa cuningas,
-    Ruotzin cruunattu ruhtinas,
-    Carl Gösta caunucainen,
-    Sangar sangen voimallinen,
-    Puski puskeit Puolacoita,
-    Jumi Juutei juonicaita,
-    Hajott' hahdet vihollisten,
-    Vieckain vesill olevaisten." j.n.e.
-
-Historiallisia virsiä löytyy vielä yksi XI:n Kaarlen sodasta[212] ja
-toinen Vironmaan pelastuksesta.[213]
-
-Mutta erinäisen maineen ansaitsee tämän ajan historiallisista
-runoniekoista Anterus H. Aschelinus, joka ensin oli "collega secundus"
-Turun tuomiokoulussa ja sitten Villnäs'in kappalaisna, k. 1703. --
-Hänellä näkyy olleen syvempi runosuoni kuin useimmilla muilla
-aikalaisillaan. Hänen laulunsa (runoja hän ei kirjoittanut) ovat kyllä
-enimmiten liian pitkäpiimäiset ja sanat niissä kovin runnellut,
-voidaksensa tyydyttää nykyisen ajan vaatimukset, mutta niissä ilmottuva
-tunteen into ja totisesti runolliset vertaukset kohottavat ne kuitenkin
-tavallista korkeammaksi. --
-
-Hänen teoksiaan on säilynyt: virsi Suuresta nälästä 1697,[214] ilolaulu
-Narvan voitosta,[215] ja Uronuhri Jumalalle XII:n Kaarlen edestä
-1703.[216] Kukaties on myöskin virsi Ulrika Eleonoran kuolemasta saman
-miehen tekemä; sen tahtoisi päättää sukulaisuudesta vertauksissa ja
-lauseissa. Ensinmainitusta otamme palasen näytteeksi:
-
-    "Ach cuing suur on minun tuscan
-    Tämän surkeun valjus sääs!
-    Murhen myrsky, vaivan pusca
-    Maahan syöxe cruunun pääst;
-    Usein uitan vuoteni
-    Hartaill kyyneleilläni
-    Tällä surkeel näljän ajal,
-    Cuin nyt pyöri joca majal".
-
-    -- -- --
-
-    "Casvoist cauneus on langenn
-    Monen tuiman todell pois,
-    Jotca ennen hohta sangen
-    Vaatein kijldämyxis voit;
-    Joill ehk lunda puhtaambi,
-    Muoto myös ol valkiambi,
-    Iho punaisemb coralli,
-    Kirckamb calleimbat crystalli!"
-
-Laulussa Narvan voitosta ilmottuu innollinen voittoriemu ja luottamus
-Kaarle kuninkaasen. Narva kuvataan morsiameksi, jota Pietari tahto
-houkutella puoleensa, vaan hän ei suostu:
-
-    "Nijn cauan cuin veri on lämbymänäns,
-    Edes vastan Ingerin majoi".
-
-Viimein kun hätä on kovinna, tulee Kaarle joukkoineen:
-
-    "He tulit cuin carhut, joild pojat on pois,
-    Ratk avoimill kidoill ja suilla
-    Ja seurasit Lejonat nijn paljon cuin voit
-    Maall, merell, nijn caduill cuin cuilla (kujilla)
-    -- -- --
-    Näin Jumalan avulla sodim!"
-
-Riimillisten runoin tekijöistä merkillisin on _Sakari Lithovius_, Oulun
-porvarin poika, syntynyt 1672,[217] tuli kirkkoherraksi Nyeniin, josta
-kuitenkin täytyi Venäläisten edestä paeta Ruotsiin. Siinä eli,
-enimmiten Tukholmassa, viratonna ja köyhänä, siksi kun v. 1713 pääsi
-Oulun kirkkoherraksi, k. 1743. Hänenkin runoissaan ovat sanat katkotut
-ja tavuiden arvo poljettu, mutta kuitenkin on rakennus jo selvemmin
-vanhan runon tapainen, ja ajatusriimin taitavalla viljelemisellä ynnä
-mahdillisten sanain valitsemisella hän on runoillensa antanut
-tavallisesta puheesta eroavan juhlallisen muodon. Nämä runot ovat ikään
-kuin nääntyvän Suomen sydämestä puhkeavia syviä huokauksia. Välistä kun
-laulavat jonkun onnellisen tapauksen, yrittävät iloitsemaan ja
-riemuitsemaan, vaan tämä riemu on aivan niinkuin sairaan liehe, joka
-omaisiltaan tahtoo peittää kuinka vaikeasti häntä kipu kalvaa.
-Ja kaksi näitä on uusi, raskas rasitus pakottanut sydämestä.
-
-Ensimäinen[218] on onnentoivotus Hessin Fredrikin ja Ulrika Eleonoran
-häihin; Lithovius yrittää tämän juhlan vuoksi hetkeksi karkottaa
-tuskan, laulaen:
-
-    "Siirry suru Suomalaisten,
-    Parcu poijes Pohjalaisten", j.n.e.
-
-Hän Fredrikin tulossa Ruotsiin jo näkee rauhan toivon ja pyytää:
-
-    "Otollinen öljynoxa
-    Saata Suomeen suuri Saxa."
-
-Toisessa[219] suree Turun piispa Gezelion kuolemaa; kolmas[220] on
-erinomaisesti innollinen, jossa hän valittaa sen tuen raukenemista,
-mikä aina vielä oli pitänyt toivon pystyssä, XII:n Kaarlen kuolemaa.
-Lopulla kiroo sitä kättä, joka sen murhan on tehnyt, ynnä Norjan maata,
-jossa se on tapahtunut:
-
-    "Norjan nijtyt, Norjan nurmet
-    -- -- --
-    Älköhön äckäckö äänet,
-    Sattuco sinne satehet,
-    Coskeco cans coscan caste
-    Vainioille vihollisten!"
-
-Neljäs[221] Ulrika Eleonoran kruunauksesta ilmottaa jo taas vähän uutta
-toivoa ja viides[222] riemuitsee lähenevästä rauhasta:
-
-    "Sota suuri sammucohon,
-    Pahat päivät paetcohon,
-    Rauetcohon raju ilmat!
-    Muuttucohon murhem mustat,
-    Surkeudet sijrtyköhön!
-    Rauha armas riendyköhön,
-    Riemu runsas ruvetcohon,
-    Auring' armas astucohon
-    Vaivatuita virvottaman,
-    Levottomij lohduttaman!"
-
-Näiden riimillisten ja virheellisten runoin joukosta havaitsemme
-kuitenkin ihmeellä muutamia, joissa ulkonaisen muodon suhteen ei ole
-melkein mitään moitteen sijaa. Yksi näitä on Ilolaulu Jesuksesta v.
-1690.[223] Sen tekijän Mattias Salamnion sanoo Stjernman[224] olleen
-kappalaisna Pohjanmaalla, ja Juslenius (muuten pannen hänelle nimen
-Juhana) mainitsee Kalajoen kappalaiseksi.[225] Mutta Kalajoella ei
-tiedä Strandberg löytyneen sennimistä pappia, ja koko sukunimeä ei ole
-hänen kirjassaan. Samaten olen häntä hakien turhaan katsonut läpi
-Pohjanmaan henkikirjat v. 1690. Miten asian laita lieneekään.
-
-Ilolaulu Jesuksesta, joka sisältää 29 runoa 2265 värsyssä, on
-runomittaan sovitettu evankeliumi. Se kertoo lyhyesti Jesuksen
-syntymisen, luettelee vieläkin lyhyemmin hänen työnsä ja rupeaa sitten
-kuvaelemaan hänen kärsimistänsä, kuolemaa sekä ylösnousemusta. Aine on
-semmoinen että sen jalous paraten ilmottaikse evankelistain
-yksinkertaisissa, koristelemattomissa sanoissa. Mitä taito siihen lisää
-on useammin vahingoksi eikä eduksi. Sentähden ei voi evankeliumein
-runolliseen muotoon rakentaminen milloinkaan täydellisesti tyydyttää.
-Mutta jos tätä runoa lajissaan katselemme, niin on tunnustaminen, että
-hän kertomuksensa taitavasti on sovittanut ja käyttänyt sen
-kaunistamiseksi ja elähyttämiseksi kaikki runomme omituiset
-suloisuudet. --
-
-Paikottain on hän kyllä kovin niukka ajatusriimin viljelemisessä, mutta
-enimmiten sitä hyvin sopivasti käyttää, kertovärsyissä sanoen asiaa yhä
-väkevämmillä sanoilla. Kuvaus on välistä hyvinkin elävä, niinkuin esim.
-6:s runo, jonka aineena on Israelin kansan pako Egyptistä, ja 19:s
-Jesuksen kuolemasta ynnä 20:s ihmeistä, jotka samassa tapahtuivat.
-Tämä 19:s runo on siitäkin merkillinen että vanhain runoin tavalla
-tekee mielelliseksi kielelliseksi luontokappaleen. Aurinko nimittäin
-Vapahtajaa ristinpuussa pilkattaessa
-
-    "Katsoi päälle korkealta,
-    Muutti muotonsa parahan,
-    Kasvons pian pojes väänsi
-    Luojan surmasta surussa;
-    Sanoi suulla surkealla:
-    Kussas on ilo enämpi,
-    Kosk' on Luoja kuolemassa?
-    Pitäisikö paisteheni
-    Laskemani lempehemmän
-    Päälle kansan kelvottoman?
-    Pani poijes seppelensä,
-    Riisui puhtahan pukunsa,
-    Surumanttelin sivalsi,
-    Peitti silmänsä punaiset".
-
-Vaan kun sitten Vapahtaja vaivoissaan huusi: Jumala miksi minun
-hylkäsit? niin aurinko tulee jälleen pilvistä häntä lohduttamaan.
-
-Tämän runon ulkonainen muoto on melkein virheetön; ainoa moitittava on
-silloin tällöin sekaan luikahtanut kankeampi värsy, joku ainoa
-katkaistu sana ja tuo jo mainittu paikottain puuttuvainen ajatusriimi.
-Myöskin näkyy sanain ja lausetten valitsemisessa toisinaan jotain
-_talonpoikamaista_. Mutta kuitenkin luulisin että se Suomen
-runollisuuden ystäville vielä nytkin voisi olla mieleen. Senaikuiset
-miehet sitä pitivät suuressa arvossa, niinkuin Juslenion lause[226]
-todistaa. Ja ihan nykyään v. 1852 ilmestyi[227] se uudestaan 14:ssä
-painoksessa.
-
-Sama Mattias Salamnius on myöskin kirjottanut sururunon vanhemman
-Gezelion kuolemasta 1690.[228] Se on rakennukseltaan hyvä, mutta
-sisällyksen puolesta aivan kuiva elämäkerta.
-
-Kolmas tältä aikakaudelta säilynyt kelpo runo on: Ilolaulu Narvan
-voitosta 1700.[229] Tämän on "Oulun caupungissa" sepittänyt I.G.H.S.
-Ketä nuot puustavit tarkottanevat, siitä ei ole ollut mahdollista saada
-selkoa. Semmoiset siinä löytyvät sanat kuin: taa, naa, pacajat,
-ottasimma, täyet y.m. osottaisivat miehen kotiperäksi Kajanin seudun t.
-Karjalan.
-
-Tämä ei ole uskollisesti historiallinen runo, vaan mielikuvailo on
-aineen oman mallinsa mukaan valanut. Luonteensa on kokonaan leikkisä ja
-pilkallinen. Kerrottuansa kuinka Venäjän sotajoukko julmasti menetteli,
-mainitsee että Kaarle kuningas vähäisen joukkonsa kanssa tulee avuksi.
-Tuosta
-
-    "Zaarin samettiset,
-    Heicot housut huikeasti,
-    Vapisevat vaikeasti,
-    Totta tuimasti tutisit".
-
-Tiedusteltua eräältä mieheltään minkälainen Ruotsin joukko on ja saatua
-vastaukseksi niiden olevan
-
-    "Aivan miehet miehuulliset
-    Sotahan soveliahat" j.n.e.
-
-niin Zaari pötkii pakoon, sillä tekosyyllä että vaan menee poikansa
-pois viemään ja kohta tulee takasin. Kun sitten tappelus alkaa, Kaarlen
-sotamiehet
-
-    "Saunan sitten sovittavat
-    Zaarin suurell sotajoucoll,
-    Syhyville saltacoille:
-    Puita paljolta panevat,
-    leviältä lämmittävät
-    Suomen tutulla tavalla,
-    Että löylyä lisäten
-    Tuli cullengin tuculta."
-    -- -- --
-    "Sitten taas sijvollisesti
-    Narvan virras viruttelit,
-    Puhtahaxi puhistelit".
-
-Venäläiset tuota ei kauan kestä, vaan antauvat vangiksi. Tässäkin
-runossa on paikka, jossa näkyy vanhain runojen vaikutus.
-
-Se kuuluu näin:
-
-    "_Itze ilman Herra Jesus,_
-    Aivan autuas Jumala
-    _Piti pilvissä keräjät,
-    Selkiässä selvät neuvot,_
-    Ruotzin avux runsahaxi
-    Andoi tuulen, teki tuiscun,
-    Lumitteli luntun neuvot,
-    Sammutteli säkehetkin
-    Venäläisten vänniköistä".
-
-Muutenkin on tässä sanoja sekä puheenparsia, jotka löytyvät Kalevalan
-runoissa. Ulkomuoto muuten on aivan virheetön, pait että välistä, vaan
-harvaan, on joku sana katkaistu.
-
-Vielä neljännen runon kirjotti Perttuli Vhael,[230] jonka nimi on:
-
-    Suomen suruisen cansan
-    Ynnä Pohjan peräläisten
-    Vaikia valitusruno
-    Alla vaivan vaikeimman,
-    Venäjän verisen miecan
-    Tygö Carlen callehimman
-    -- -- -- -- --
-    _Runo raudalla rakettu_.[231]
-
-Se on säikähtyneen Suomen hätähuuto v. 1714 koska Venäläinen, koko
-Suomen vallotettua, alkoi tehdä hirmutöitään! Suomi pelolla kysyy missä
-sankarinsa niin kauvan viipyy ja huutaa häntä avuksi, luetellen
-kauheita kärsimiänsä, ensin varain riistämiset, sitten lasten viemiset
-vieraasen maahan, vieraasen uskoon, tuosta julmat vaivat, millä ihmiset
-kidutettiin kuoliaksi. Viimein lupaa Kaarlelle täydet verot tuoda ja
-muutenkin kaikin puolin siivosti elää, jos vaan tulisi kotiin,
-lopettaen tällä surkealla huudolla, joka muutenkin yhä välistä puhkee
-sen rinnasta:
-
-    "Caarle cuuluisin cuningas,
-    Tule cullainen cotihin
-    Tuoppas rauha tullesansi!"
-
-Lopuksi tässä vielä on mainittavana 2 lauluteosta jotka ovat erilaatua
-kuin edelliset. Toinen niistä, Huonen-Speili[232] -- -- Opixi caikille
-IaloMaxi on opettavainen ja sisältää neuvoja isännille, emännille,
-rengeille ja piioille. Se on riimillinen runo ja sisällykseltään aivan
-suloton. Mutta kuitenkin on sitä kansaan levinnyt 10 painosta,
-viimeinen 1848. -- Nuot puustavit I.M. epäilemättä tarkottavat tekijää,
-joka kielestä päättäen taisi olla Varsinais-Suomalainen taikka
-Satakuntalainen, mutta Porthankin häntä vaan mainitsee sanalla "auctor
-anonymus".
-
-Toinen on veisu "Talonpojill cunniaxi ja ylistyxexi", jonka on
-sepittänyt Tornion kirkkoherra Kaapriel Tuderus k. 1705. Se kuvailee
-hilpeästi ja taitavasti talonpojan töitä ja elämää. Ruotsin
-senaikuisten lauluseppäin vaikutus näkyy sen konstikkaissa riimeissä
-esim.
-
-    "Silloin vasta riemu se cuulu,
-    Cosca soivat pilli ja huilu:
-    Moni himost pala ja hala;
-    Silloin nuori mies hyppä hies.
-    Morsian cruunupääs ombi pahas sääs;
-    Silloin olut tuodan ja suodan,
-    Coska malja ystäväin juodan."
-
-
-
-
-Ruotsalaisuus ja Fennofilot 1721-1766.
-
-
-Ruotsin valta ei ollut enää sama kuin ennen. Säihkyvänä salamana oli
-Ruotsin miekka vielä kerran XII:n Kaarlen kädessä välähtänyt ympäri
-Europan itäistä äärtä; mutta loistonsa kohta sammui oman maan veriin ja
-tuhkihin. Ruotsin täytyi astua askelta alemmaksi Europan valtakuntien
-järjestyksessä.
-
-Arveltu on että juuri tämä Ruotsin vallan riutuminen päästi Suomen
-kansallisuuden paremmin virkoamaan. Mutta kohta saamme nähdä useampia
-lauseita, jotka todistavat, että kansallistunto Suomessa perinvastoin
-oli tullut heikommaksi entistään. Eikä ole kummaa! Sillä jos Ruotsi
-Kaarlen sotaleikistä oli riutumaisillaan, niin Suomi siitä lähti
-ryöstettynä raadeltuna, melkein autiona korpena. Se virkosi, virkosi
-ihmeellisen kerkeästi, mutta kauan vielä oli köyhyys sen osana, ja
-vähäiset säästövaransa vei suureksi osaksi taas 1741 vuoden sota. Jos
-ennenkin Suomi, mahtavampaan veljeensä verraten oli ollut halpana, niin
-nyt sen rinnalla seisoi kuin köyhä mökkiläinen varakkaan talon isännän
-vieressä. Kukaties olisi Ruotsin voimattomuus maata varjelemaan jo nyt
-herättänyt eron tuumia; vaan Venäläisen hirmutyöt olivat vielä niin
-vereksessä eli oikeammin sanoen verisessä muistossa, että pelottivat
-Suomea vielä kiinteämmin Ruotsin turvihin. -- Paitsi tätä on myöskin
-tuo edellisellä aikakaudella tullut Ruotsalaistulva epäilemättä
-vaikuttanut Suomen erinäistunnon heikonemista. --
-
-Esimerkkinä siitä kuinka Suomen erinäistunto oli hämmentynyt, olkoot
-seuraavat lauseet. Herman Fleming kruunaupuheessa "Svea rikes välgång"
-1751, yhä vaan puhuu: "rakas Ruotsimme", "Manhem", "_esi-isämme
-Gotilaiset_" j.n.e. -- Lithander Satakunt. väitöksessä juttelee
-"mainioista Ruotsalaisista miehistämme". -- Leopold Hämäl. väitöksessä
-1753 sanoo "tässä Ruotsissamme". -- Itsepä Kaarle Fredrik Mennander
-Turun yliopiston satavuotisessa juhlassa piti puheen (pain. 1742),
-jossa kehuu "maamme" (vårt land) olleen sankarien kotina, tuosta
-laveasti puhuen Skandinavian berserkeistä sekä skaldeista, Ja muutenkin
-on puhe täynnään semmoisia lauseita kuin: "joka rehellinen Ruotsalainen
-kaikissa Ruotsin maissa",[233] "Ruotsin majoissa" j.n.e.[234]
-
-Vaan ei kuitenkaan kaikki näin puhuneet. Löytyy tältäkin aikakaudelta
-lauseita, jotka selvästi erottavat Suomen kansan Ruotsalaisista.
-Niin esim. piispa Witte puheessaan "Ad festum restaurationis Acad. Ab."
-1722 toivottaa että "olkoon Turun yliopisto Ruotsin valtakunnan loisto
-ja Suomalaisten verraton kunnia", Samaten ei sano olevan mitään, joka
-niin paljon kuin tämä yliopisto on tuottanut "Suomen kansalle kunniaa".
--- Henrik Hassel provessori puheessa: "De meritis Gustavianae familiae
-in patriam" 1746, patria'lla kyllä tarkottaa koko Ruotsin valtakuntaa,
-vaan sanoo myös:
-
-    "Terve Sä Ruotsalaisten silmäterä!
-    Terve Sä Suomalaisten sydänkäpy"![235]
-
-Renström puheessa "Vindiciae ingeniorum Sueticorum" 1738 puolustaa
-Ruotsalaisia ja laulaa lopussa:
-
-    Suomi, oi nostaos miehiä, virkaa puoltajan täyttäin,
-    Suomi, oi Ruotsin ystävä miesten ja kumppani-kansa!
-    -- -- --
-    Ruotsi ja Suomi, Te yksisä mielin ja yksisä riennoin
-    Siittäkää miehiä kuuluja taidoillaan vapahilla![236]
-
-Henrik Lindsteen väitöksessä 1754 sanoo: omaksi vahingoksemme ja
-muiden kansain hyödyksi (hän puhuu ryytimaanhoidosta Suomessa
-eikä mainitse Ruotsia ollenkaan). -- Samaten erotetaan Ruotsia ja
-Suomea suomenkielisissä virsissä ja runoissa. Aapr. Achrenius
-onnentoivotuksessa Tammelin piispalle 1730[237] riemuitsee siitä
-että viimeinkin Suomen mies on saanut Turun hiipan päähänsä. --
-Onnentoivotuksessa väitökseen[238] 1750 lauletaan:
-
-    "Joca tutki custa oppi Ruotzis,
-    Suomes alcuns otti."
-
-Ja Hartmanin runossa Aatolppi Fredrikin käynnistä Suomessa 1752[239]
-kuuluu:
-
-    "Ruhtinas Ruotzin rakas,
-    Suoja suur Suomen saaren,
-    Cuningas cummangin callis!"
-
-Me jo olemme nähneet[240] lauseen vuosisadan loppupuolelta, joka
-todistaa että tämän aikakauden alkaessa Suomi vielä oli yleisenä
-puhekielenä ylhäisempäin säätyin seuroissa. Saman todistavat loppusanat
-Messukylän provastin Henrik Lilion tekemässä häärunossa 1723.[241]
-
-    "Suomen runoilla puheli,
-    -- -- --
-    Ett on jäänyt jäljemmäxi
-    Kielet siltä corkiammat:
-    Saxa herraen salihin,
-    Latina lavitzan alle,
-    _Ruotzin kieli ruostuneexi_."
-
-Mutta kuitenkin oli Ruotsikin jo kauan Suomen rinnalla viljelty,
-niinkuin provasti Idman todistaa esipuheessa kirjaansa Suomen ja
-Greikan kielen sukulaisuudesta, nimittäin että: Suomen etevämmät suvut
-naimisen ja virkatointen kautta ovat tottuneet Ruotsin kieleen, joka
-niinmuodoin jo kauan aikaa on ollut vallassäätyisten yleisenä
-äitinkielenä. -- Nytpä näitä vallassäätyisiä alkoi Ruotsin kieli
-yksinään vallottaa, johon on todisteena sekin että vuonna 1746 Turun
-porvareissakin on vaan juuri harva suomalainen nimi jälellä.[242]
-Merkillistä on että nämät harvat nimet enimmiten tavataan leskiltä,
-jotka eivät hennoneet panna pois sitä nimeä, johon ensilemmen muistot
-olivat sidotut. -- Ja nyt kun Latina yliopiston väitöksistä alkoi
-vähetä, niin sen sijaan tuli Ruotsi. Ensimäinen ruotsinkielinen väitös
-Turussa pidettiin v. 1749 (K. Fr. Mennanderin johdon alla). Sen tekijä
-Turkulainen Wassberg tästä itse sanoo: tämä oppikoe on ensimmäinen,
-joka tässä kuninkaallisessa akatemiassa ilmestyy äitinkielellä (på
-modersmålet). Tästä näkyy kuinka Ruotsi silloin jo oli alkanut perehtyä
-Suomeen.
-
-Mutta löytyi yhä edelleenkin niitä, jotka pitivät Suomen kielen
-omanaan. Niin esim. Juhana Gråå onnentoivotuksessa 1728:[243] "tahdoi
-oman maan kielellä onnea toivottaa". -- Mattias Hallenius väitöksessä
-1732:[244] äitin kielellä sanotaan maatamme Suomeksi. -- Jaakop
-Chydenius onnentoivotuksessa 1751:[245]
-
-    "Suomen suorilla sanoilla,
-    Äitin äänel ällistellä".
-
-Ja ihmeellisesti kyllä. Vaikka Suomen erinäistunto yleiseen nähtävästi
-oli hämmentynyt ja Suomen kieli pakenemistaan pakeni sivistyneitten
-seuroista, niin juuri tästä lähtien kiihtyy into oman maan nykyis- sekä
-muinais-oloa tiedustelemaan ja harrastus Suomen kieltä sekä
-tieteellisesti tutkimaan että runoiksi käyttämään. Edellinen seikka oli
-seuraus siitä että tutkintohalu, joka edellisten kahden vuosisadan
-kuluessa yksipuolisesti oli rippunut kiinni kirkollisissa ja
-uskonnollisissa aineissa, nyt Suomessa niinkuin muualla kääntyi
-maallisiin, joista oman maan luonto ja historia tietysti oli lähinnä
-esineenä. -- Sen kiihkeämmän rakkaudenpa Suomen kieleen, joka nyt
-muutamissa miehissä syttyi, kyllä osaksi selittänee tuo 1700 vuoden
-paikoilla keksitty muka Suomen sukulaisuus Hebrean kielen kanssa ynnä
-siitä seuraava Suomen kielen arvon korkeneminen oppineitten silmissä.
-Mutta syytä on arvella että juuri tuo nyt alkava Suomenkielen
-katoaminen ylhäisistä säädyistä sytytti mainitun kiihkon. Sillä kun
-Suomen ulkonainen tila ynnä Ruotsin nyt kohoava kirjallisuus vaikutti
-suuren joukon ruotsistumista, niin suru ja harmi siitä viritti
-muutamain syvempäin sydänten pohjassa kytevän kotimaan rakkauden
-ilmituleen. Nämät harvat nyt kaikin voimin rupesivat ponnistamaan
-kohottaaksensa oman maan kieltä sen halvasta tilasta.
-
-Innollisin ja nerokkain tään ajan _fennofiloista_ (siksi Juslenius
-itse[246] useammin paikoin kutsuu niitä, jotka niinkuin hän
-harrastelivat Suomen kielen viljelemistä) oli mainio _Taneli
-Juslenius_. Hänen sydämensä oli ikään kuin tulivuori, josta, maanpinnan
-kovaksi kylmettyä, sisällinen tuli leimahtavana patsaana ponnisteleikse
-ilmaan. Vaihetteleva elämänsä on muualla[247] niin hyvin kuvaeltu,
-ett'ei sitä tässä ole tarves muuten kuin lyhyimmältä kerrota. Hän oli
-papinpoika Mynämäeltä, syntynyt 1676. Isäkin jo näkyy rakastaneen
-Suomen kieltä, niinkuin näkyy latinaisesta onnentoivotuksesta, jonka
-kirjotti Pachalenion ennenmainittuun kirjaan.[248] Poika Taneli
-15-vuotisena tuli yliopistoon, jossa pian piti kaksi merkillistä
-väitöstä. V. 1712 pääsi pyhäin kielten provessoriksi, mutta jo
-seuraavana vuonna täytyi "Isoa Ryssää" paeta Ruotsiin. Rauhan tehtyä
-palasi kotimaahan ja virkaansa, tuli sitten jumaluusopin provessoriksi
-ja 1734 Porvoon piispaksi. Siitä pakeni 1742 uudestaan Ruotsiin, jossa
-Skaran piispana kuoli 1752. -- Hän oli syvästi oppinut mies, niinkuin
-monikielisistä, hänen kirjotuksissaan löytyvistä viittauksista näkyy.
-Opin ja taitonsa tähden häntä pidettiin suuressa arvossa, niin että hän
-jo 1728 sai enimmät huudot Turun piispavaalissa ja 1734 yht'aikaa sekä
-Turkuun että Porvoosen, joista sitten valitsi jälkimäisen. Ja vielä
-seuraavakin miespolvi hänestä puhuu suurella kunniotuksella. Niin esim.
-Porthan[249] kutsuu hänet: ansiollisimmaksi tämän kansan ja
-kirjallisuutemme puolustajaksi. -- Muuten hänestä vielä on mainittu,
-että hän Ruotsia puhuessaan kovasti mursi Suomeksi, josta voipi päättää
-hänen viimemainittua kieltä enimmin puhuneen.
-
-Näin innokas ja arvossa pidetty mies tietysti on syvälle vaikuttanut
-kansalaisiinsa, ja sentähden on tärkeä tarkemmin tutkia, minkälainen
-mieli hänen lauseissaan ilmottuu.
-
-Ensimäinen teoksensa oli "Aboa vetus et nova" 1700. Tässä hän pilvien
-korkealle ylistää kaikki mitä Suomessa on, eikä juuri pidä tarkkaa
-lukua onkos kaikissa sanomissa aivan tukevaa perää. Niin esim. juttelee
-kuinka Kustaa Aatolppi _Suomalaisten ja joidenkuiden muitten_ kanssa
-vallotti Saksan! -- Suomen kielen, joka -- tässä (Turussa) niinkuin
-koko suuriruhtinaanmaassa on äitinkielenä, vaikka Turussa Ruotsiakin
-puhutaan -- hän arvelee olevan alkukieliä, koska ei muka mikään kieli
-voi kehua olevansa sen synnyttäjä. Suomipa on Lapin, Viron ja Bjarmin
-kielen emänä, joiden lisäksi muutamat lukevat Slavoniankin.[250]
-
-Toisen väitöksensä hän piti v. 1703, nimeltä "Vindiciae Fennorum"
-(Suomalaisten puolustus). Sen alottaa Ciceron sanoilla: Emme ole
-syntyneet ainoasti itsemme tähden, vaan osan syntymästämme vaatii
-itselleen kotimaa, osan vanhemmat, osan ystävät. -- Jusleniuspa ei
-arvellut voivansa millään muulla paremmin maksaa velkansa kotimaalle
-kuin voimia myöten kansaansa puolustamalla väärinpuhujain soimauksista.
-Ensimäisessä luvussa puhuu Suomen maan tuotteista, nähtävästi perustuen
-Paulinon ennenmainittuun runoelmaan. Hän sanoo Suomen voivan laulaa
-itsestään:
-
-    "Musta minä muiden nähden,
-    Valkea oman emännän."
-
-Toisessa luvussa puolustelee Suomalaisia sitä soimausta vastaan,
-etteivät muka milloinkaan olisi kyenneet muistettaviin töihin. Tämän
-puolustuksen edellinen, sotatekoihin koskeva puoli on jo tullut
-mainituksi. Samaten näyttää sitten Suomalaisia löytyneen oppineittenkin
-joukossa, arvellen että täälläkin enemmän tulisi kirjoja ilmi, jos vaan
-olis kustantajaa. Lopussa sanoo tähän työhön yrittäneensä: kotimaan
-rakkaudesta, joka kaikkea rakkautta on ylin. -- Hän ei sitä ole tehnyt
-maineen vuoksi, vaan: siihen olen tyytyväinen että olen Suomalainen ja
-että minua kiitettyyn kansaan luetaan, vaikka muuten olisinkin
-tuntematon.[251]
-
-Sama palava kotiimaanrakkaus ja viha siitä että Suomea halveksitaan,
-loistaa meille kaikista Juslenion myöhemmistäkin teoksista.
-Niin onnentoivotuksessa väitökseen 1725:[252] Mitäs Sun on tekemistä
-Suomalaisten kanssa, mainio tohtori P.? Rikoshan on pitää huolta
-halveksitusta kansasta. -- Niin myös puheessa: De convenientia linguae
-fennicae cum hebraea et graeca (Suomen kielen sukulaisuudesta Greikan
-ja Hebrean kanssa), jonka piti 1712 provessori-virkaansa alottaen.
-Tällä vertaamisella, sanoo Juslenius, minä joka lapsuudesta asti olen
-ottanut työkseni kotimaan ylistämisen, tahdon herättää Suomalaisteni
-halun tutkimaan näitä sukulaiskieliä, jotka heidän on yhtä helppo oppia
-kuin Ruotsalaisen Saksaa!! -- Tässä myös löytyy tuo ylempänä mainittu
-virsikirjan ylistys. Suomen runoelua Hebrealaiseen verraten, hän ottaa
-esimerkkinsä Florinon sanalaskukirjasta ja huutaa ihastuksissaan: Mikä
-on tätä runoa somempi kun sitä alkukielellä katselee? mikä
-ytimellisempää (quid concinnius)? -- Greikan kielen tuosta sanoo kaikki
-muut voittavan murteiden rikkaudella, vaan sitä lähimmäksi tohtivansa
-panna Suomen. Suomi varsinkin siinä on Greikan vertainen, että taitaa
-mieltä liikuttaa j.n.e. -- Lopussa sanoo: joku kenties kysynee kuinka
-minä pyhäin, jaloin kielten opettajaksi määrättynä, olen ottanut
-ylistääkseni tätä niin halpana pidettyä kieltämme; mutta olen tällä
-tahtonut herättää kansalaisteni halun pyhät kielet oppimaan.
-
-Esipuheessa sanakirjaansa hän arvelee monen ehkä kummeksivan, ettei hän
-piispana ollen käyttänyt loma-aikojansa kirkolle tärkeämpään työhön
-kuin tämä muka oli. Mutta hän sanakirjallaan tahtoi ulkomaalaisille
-antaa tilaisuuden oppia _Suomen kyllä halveksittua, vaan ei
-halveksittavaa kieltä_ ja suomenkielisistä kirjoista nähdä että
-Suomalaiset ovat yhtä jumaliset ja puhdas-uskoiset kuin muutkin kansat.
-Kun ei tähän työhön kukaan muu käynyt käsin, hän siihen oli ryhtynyt
-itse, sillä: lapsuudesta asti on minua semmoinen kotimaan rakkaus
-polttanut, että sen hyödyksi en välttäisi minkäänlaisia vaivoja
-tahansa[253] -- Suomen runon kehuu niin kauniiksi ja liikuttavaiseksi,
-ettei lyhyeltä voi selittääkään. -- Tässä hän myös kertoo mikä hänessä
-niin hartaan rakkauden Suomen kieleen oli sytyttänyt, sillä vahvistaen
-mitä ylempänä on arveltu vaikuttavimmaksi syyksi nyt alkavaan
-Suomikiihkoon. Hänen ollessa lastenopettajana nuoremman Gezelion
-talossa, tuli kerran piispan luoksi "muuten kelpo mies", vaatimaan
-sääntöä, joka kieltäisi Suomen kielen viljelemisen sekä kirkossa että
-perheellisessä elämässä. Siihenpä piispa vaan lyhyesti vastasi: "Kaikki
-kielet ovat kiittävät Herraa!" -- Itse Juslenius arvelee että paljon
-suurempihan kunnia Jumalalle on siitä, koska sanotaan häntä tässä
-Ruotsin valtakunnassa palveltavan Ruotsin, Suomen, Lapin y.m. kielillä,
-kuin jos se ainoasti Ruotsiksi tapahtuisi. Tuo esitetty kielto olisi
-Paavin väkivallan kaltainen. Sitä eivät ole viisaat kuninkaat katsoneet
-sopivaksi eikä mahdolliseksikaan. _Sentähden se tähän asti on
-jäänyt tekemättä ja armollisimman Jumalan varjeluksella niin on
-jääväkin!_[254] -- Lopussa vielä sanoo: Jos eivät Suomalaiset
-köyhyytensä ja alhaisen elämänlaatunsa vuoksi olisi halpana pidetyt
-ynnä myös heidän kielensä,[255] niin ei työni suinkaan olisi turha ja
-hedelmätön. -- -- Niin sangen tuskallisella mielellä kirjotan (hän sen
-kirjotti toisen kerran maanpakoon ajettuna).
-
-Ruotsissa hän lopun ikäänsä pysyikin; mutta vielä 1746 esipuheessa
-kääntämäänsä Svebelion katkismukseen[256] lähetti lämpmiä
-tervehyssanoja rakkaalle kotimaallensa.
-
-Tämä käännös onkin ainoa Juslenion toimittama suomenkielinen kirja.
-Se meitä ihmetyttäisi, jos emme tietäisi kuin paljon hänellä sekä
-provessorina että piispana oli virkatoimituksia. Ja olemmehan nähneet
-että hän loma-aikoinansa, vaikkei kirjottanut Suomea, niin kuitenkin
-teki työtä Suomen kielen eduksi.
-
-Me olemme nähneet että hän pyhäin kielten provessorina vertaili niihin
-Suomea. Näissä tutkinnoissa hänellä oli edelläkävijänä ennen mainittu
-Erik Cajanus ja jälkeisinä varsinkin Weman Hebrean[257] ja Idman
-Greikan[258] kielen suhteen. Tähän arveluun perustivat Vhael Suomen ja
-Henrik Ganander[259] Lapin kielioppinsa. -- Saman arvelun nojasta
-nuorempi Rudbeck Upsalassa väitti että Suomalaiset muka olisivat
-ne kadonneet 10 Israelin heimokuntaa. -- Niinpä Kaapriel
-Arctopolitanuskin[260] sanoo että Suomalaiset, Virolaiset ja
-Lappalaiset vielä nytkin suureksi osaksi puhuvat Hebrean kieltä!! --
-
-Myöskin tiedämme että Juslenius on toimittanut Suomen sanakirjan. Hänen
-edelliset sanakirjat olivat vaan olleet pienoisia tulkkikirjoja, jotka
-ainoasti sisältivät tavallisimmat, jokapäiväisessä puheessa
-tarpeelliset sanat, järjestettynä ainetten mukaan. Tämä Juslenion
-teospa sekä sanavarain että tieteellisen järjestyksen puolesta
-täydellisesti ansaitsi sanakirjan nimen, vaikka hän sen kainosti
-kutsuu: Suomalainen sanalugun coetus. Parempaa ei sitten saatukaan
-ennen kuin ilmestyi Renvallin sanakirja 1826. -- Esipuheessaan
-Juslenius sanoo tähän sanoja keränneensä sekä kirjoista että kansan
-suusta, johon hänellä, piispana ympäri laajaa hippakuntaansa
-matkustellessa, oli ollut hyvä tilaisuus. Lisää oli saanut Oriveden
-kirkkoherra Juhana Waneolta ja varsinkin runsaasti Vaasan kappalaiselta
-A. Aspegrenilta. Mistä seudusta mikin sana oli saatu, ei ole pannut
-kirjaansa sekä sentähden että siitä useinkin olis ollut vaikea saada
-selvää, että myös siksi että näistä sanoista yhteinen (kirja) kieli
-rikastuisi.[261] Samassa esipuheessa hän myöskin lupaa, jos Jumala ikää
-soisi, parantaa ja enentää Vhaelin kielioppia, joka hänen mielestään
-kovin yksipuolisesti noudatteli Pohjanmaan murretta. Arvattavasti oli
-siis siihenkin varoja kerännyt, mutta sitä lupausta ei hänen enää
-sallittu täyttää.
-
-Tietty on että virkamiehissä menneellä aikakaudella oli ollut ja nytkin
-vielä oli paljon Ruotsalaisia. Näiden taitamattomuus Suomen kielessä
-tietysti oli suureksi haitaksi rahvaallemme. Tästä valittivat 1734
-vuoden valtiopäivissä[262] piispa Juslenius ja provasti Forskåhl
-Porvoon hippakunnan puolesta, josta seurasi se että kuninkaallisessa
-vastauksessa talonpoikaissäädyn valituksiin v. 1739 säättiin
-suomennettavaksi Ruotsin laki ynnä ne kuninkaalliset säännöt ja
-asetukset, jotka Suomen talonpojille voisivat olla tarpeelliset.
-Senlisäksi kuningas 42:ssa § lupaa antaa "tuomari- ja muita virkoja
-Suomessa Suomen kieltä taitaville miehille", mutta tekee sen lupauksen
-jälleen melkein mitättömäksi lisäyksellä: "jos asianhaarat ynnä
-asianomaisten kelvollisuus ja virkavuodet niin sallivat". Jotain
-parannusta tämä sääntö, niinkin mietona kuitenkin näkyy vaikuttaneen,
-koska Ruotsalaisten luku hovioikeudessa, niinkuin olemme nähneet,
-tästälähin vähenee. Mutta tuntuvammin vielä vaikutti edellinen sääntö;
-sillä tästä ajasta alkoi tulla paljon enemmän suomenkielisiä asetuksia
-kuin ennen. V. 1721-1739 niitä oli tullut melkein sata; v. 1739-1766
-tuli enemmän kuin 300. Ja v. 1759 ilmestyi Ruotsin lain suomennos Turun
-oikeuden aktuarius Yrjö Salonion tekemä, ynnä perustuslait
-suomennettuna 1765. -- Merkittävää tämän suhteen on, että kuningas
-vastauksessansa puhuu ainoasti talonpoikien tarpeesta saadaksensa
-suomenkielisiä asetuksia, ja että julistuksissa rukouspäivistä ynnä
-vastauksissa pappien ja talonpoikien valituksiin aina puhutaan
-Ruotsista ja Suomesta erikseen.
-
-Tämä Juslenion yritys Suomenkieltä julkisemmaksi saattamaan ei ollut
-ainoa tällä aikakaudella. Vuonna 1748 kun Suomen kenralikuvernörin
-luona juhlallisuudella vietettiin perintöprinsi Kustavin syntymäpäivää,
-laulettiin siinä suomalainenkin, maisteri Juh. Justanderin sepittämä
-laulu.[263] Ja seuraavana vuonna, koska yliopisto vietti juhlaa
-Kaarle-herttuan syntymän vuoksi, siinäkin luettiin pitkä Suomen
-runo,[264] ylioppilas K.F. Molleron sepittämä, jossa löytyvät seuraavat
-merkilliset sanat. Hän sanoo että yliopistossa tähän asti:
-
-    Ovat asiat ajetut,
-    Ascaretkin asetetut
-    Kielill ehkä keviöillä,
-    Cuiteng meille vierahilla.
-    Ihanat idäiset kielet,
-    Suomen syvän suculaiset,
-    Romin runot röyckiämmät,
-    Ynnä Ruotzin runsahimmat
-    Ovat caicki caicunehet,
-    Täsä paicas paucunehet;
-    Mutta Suomi syvimmäinen,
-    Äitin kieli ääritöinen,
-    Jos ei sytehen sysätty,
-    Ombi cuiteng unhotettu
-    Eikä ongehen otettu.
-    Minä heicko Hämäläinen,
-    Joc' en suotta Suomeen suutu,
-    Mielin mielellä hyvällä,
-    Päiväll tällä parahalla
-    Suomen sanoja sanella,
-    Äidin äänell äänitellä.
-
-Hän toivoo sitten ettei Jumala eikä kuninkaallinen perhe
-
-    Suomen curjan cuicutusta,
-    Ilon riemun jylinätä
-    Cuule corvilla covilla,
-    Catzo silmill carsahilla.
-    -- -- --
-    Cuule culdamuruisemme,
-    Caarle ruhtinas roheva,
-    -- -- --
-    Sallitps Ruotzingin runoja,
-    Sallit Saxan sanalascut,
-    Veisut kielill vierahilla,
-    Suomen semmengin sanoja j.n.e.
-
-Eriskummainen sattumus on yhteen vuoteen sovittanut tämän ja
-yllämainitun Wassbergin perinvastaiset sanat.
-
-Jo mainittuin Juslenion ansioin lisäksi tulee vielä että näkyy
-olleen ensimäinen, joka _rupesi keräämään Suomen runoja_. Porthan
-väitökseensä: De poesi fennica on ottanut muutamat Juslenion
-mainitsemat runoin alkusanat. Itse runoja ei sano tuntevansa, valittaen
-suureksi vahingoksi, että kaikki Juslenion keräykset ovat joutuneet
-tulen omaksi.[265] Juslenion keräämät taisivat kaikki olla nykyisempiä,
-jonka arvelun vahvistaa se, että hänen sanakirjassaan löytyy juuri
-harva Suomen muinaistaruun koskeva sana ja niistäkin enimmät väärällä
-merkityksellä: Väinämöinen = Nereïs, Tapio = skog, Mehtola = djur-hide,
-Tuoni = död; Ahto, Lempo ja Hiisi ovat oikein selitetyt ja muita
-sellaisia ei olekaan. Juslenion kirjoituksissa ovat mainitut: se runo,
-jonka alkusanat jo löytyvät Cajanon väitöksessä,[266] ja kaksi muuta,
-nimittäin "Anterus Pyhäjoelda",[267] -- sekä: tuo tietty runo
-ylkämiesten tulosta "päivän huovoisilda ja cuun kehildä".[268] Tämä
-viime mainittu kun ei vaan liene kuitenkin joku toisinto runoa
-"Suomettaren kosiat." Vaan mistäs päättää kun ei siitä tiedä enempää
-kuin mitä tässä on mainittu. -- Mainitaan tällä aikakaudella
-paitsi näitä myös pari muutakin kansarunoa nimittäin "Porsasten
-tappelusta"[269] ja Henrikin surmasta,[270] joka oli toisellainen kuin
-tuo Palmsköldin kokouksessa säilynyt; sanat siinä ovat kovin
-katkonaiset. Vanhoista loihturunoista on yllämainittu Karhun runo
-uudestaan painettu Arctopolitanon väitöksessä: De origine et religione
-Fennorum, ja Mattias Hallenius väitöksessä: De Borea-Fennia[271] lupaa
-kerätä sekä julistaa Suomen runoja, joissa lauletaan pakanallisista
-epäjumaloista, juhlista j.m.s. ynnä katolisesta taikauskosta. Mutta
-lieneeköhän niitä sitten kerännytkään, koska ei sen enempää ole
-kuulunut.
-
-Miellyttävää on Juslenion lauseista nähdä kuinka tieto Suomen runon
-oikeasta luonteesta selviämistään selvisi. Väitöksessä: Aboa vetus &
-nova hän sanoo: Suomen runossa on 8 tavuuta värsyssä sekä lamdaismoa
-(alkusointua) ja pidetään suurta huolta sanojen sulosoivuudesta ynnä
-äänikästen sointumisesta. Siihen on nykyisempinä aikoina tullut lisäksi
-riimi (jonka siis hänkin piti tarpeellisena). Runoelua sanoo
-talonpoikain viljelevän yhtä paljon kuin oppineet ja niillä samatekuin
-muinoin Arkadiassa olevan synnynnäinen runolahja, niin että missä
-tilaisuudessa ja mistä aineesta hyvänsä osaavat laulaa jaloimmat runot.
--- Puheessaan Suomen ja Hebrean kielen sukulaisuudesta, joka on 12
-vuotta myöhempi, hän sanoo Suomen niinkuin Hebreankin runot olevan
-jaetut kaksoisvärsyihin, joista jälkimäinen toisilla sanoilla kertoo
-saman ajatuksen kuin edellinen taikka väkevämmänkin (emfatikhoteron).
-Milloinpa useampia värsyjä pannaan yhteen, niin niissä on lauseen
-eriosat ladeltuna taikka ajatus kiihtymistään kiihtyy. Sen näyttävät
-sanalaskut. -- Viimeinkin 36 vuotta jälemmin kirjottaa sanakirjansa
-esipuheessa: Meillä on omituinen runomuksen laji, "Glyconilaisen
-tapainen", jossa on 8 tavuuta, vaan ei pidetä huolta arvosta
-(neglecta quantitate) ja mielellään alotetaan värsyn kaikki tahi joka
-toista sanaa samalla puustavilla tahi tavuulla. Se on rikas
-kuvallisista sanoista sekä sanankäänteistä[272] eikä niitä paitsi
-pidetä runollisena. Varsinkin viljellään aina kertoomis- ja
-kiihtymislauseita.[273] Riimi ei sovi Suomen runon luonteesen, vaikka
-esivanhempamme, muiden kristittyin kansain esiemerkkiä seuraten, ovat
-sepitelleet riimillisiäkin virsiä. Vaan kun vapaammalla innostuksella
-kotimaan virtaa ovat seuranneet,[274] riimin siteet hyljäten, niin ovat
-kohonneet paljon korkeammalle, jälitellen Maron heleä-äänen lauluja.
-Esimerkiksi semmoisista vetää meille jo tutun Salamnion Ilolaulun
-Jesuksesta.
-
-Jos nyt käännymme tään ajan runnollisuutta katselemaan, niin meille
-heti pistää silmään, että enimmät sen viljelijät olivat _Pohjanmaalta_,
-samaten kuin muukin suomenkielinen kirjallisuus nyt suurimmaksi osaksi
-joutui heidän käsiinsä. -- Kirjallisuutemme alku oli ollut Turun
-seudulla ja Isoa vihaa edelliset kirjottajat olivat melkein kaikki
-Varsinais-Suomalaisia ja Hämäläisiä sekä niiden lisäksi muutamia
-Satakuntalaisia ynnä joku muista maakunnista. Mutta n. 1700 alkaa
-sille alalle saapua Pohjalaisia, pian vallottaen sen melkein
-yksinoikeudekseen.
-
-Tämän aikakauden alkupuolella näkyy myöskin koko joukko
-Satakuntalaisia, vaan Hämäläiset ja Varsinais-Suomalaiset ovat aivan
-muutamiin supistuneet. Wiipurilaisia uskonpuhdistuksen aikana oli
-näkynyt muutamia, sitten katoavat kokonaan. Savo-Karjalaisia ilmestyy
-joku tämän aikakauden loppuvuosina. -- Seuraavana aikakautena
-suorakielinen kirjallisuus enimmäkseen on Pohjalaisten ja
-Satakuntalaisten käsissä, runoilijoista viljavin kyllä oli Turkulainen,
-vaan suurin joukko Pohjalaisia, joiden avuksi nyt jo alkaa saapua
-enemmän Savo-Karjalaisia.
-
-Eikös tätä seikkaa niin sopine selittäminen että Suomen sydänmaihin yhä
-syvemmälle levenevä sivistys mihin maakuntaan kulullaan kerkesi, siinä
-alussa herätti vilkkaampaa hengen elämää ja Suomen kirjallisuudelle
-viljelijöitä, varsinkin sillä keinoin että koulujen kautta kohotti
-rahvaan lapsia oppineitten säätyyn. Vaan sivistyksen seurassa leveni
-aina ruotsalaisuus vähitellen tukahuttain jälleen sitä nousevaa Suomen
-sivistystä. Tänä aikakautena, kun ruotsalaisuus todentodella alkoi
-tunkea Suomen kieltä pois ylhäisemmistä säädyistä, niin se tietysti
-ensin onnistui Turussa ja sitä likimmissä maakunnissa, mutta Satakunnan
-saloihin ja Pohjan pitkille perille se ei vielä oikein näy uskaltaneen
-ulota. Wiipuri oli vieraan vallaan alle joutunut ja Savo-Karjalassa ei
-vielä ollut muuta kaupunkia eikä koulua kuin Savonlinnan.
-
-Melkein kaikki suomenkieliset kirjottajat Ruotsinvallan aikoina
-kuuluivat pappis- ja opettajasäätyyn. Porvarisäädyssä silloin vielä
-korkeampaa sivistystä harvoin löytyi ja virkamiehistä suuri osa oli
-Ruotsista tulleita, jotka Suomea eivät osanneet ollenkaan. Mutta
-pappissäädyssä harvoin näkyy olleen muukalaisia; se sääty, rahvaan
-keskellä asuen, oli tottunut sen kieleen; se sääty muutenkin oli se,
-joka melkein yksinään viljeli kirjallisuutta. Luonnollista siis on
-että juuri papit enimmiten ovat kartuttaneet suomenkielistäkin
-kirjallisuutta. -- Pohjanmaalla, missä ei aatelia löytynyt ja kaupungit
-myöhään olivat syntyneet, pienet, papit olivat melkein ainoat oppineet.
-Talonpoikaissääty oli varakas ja rohkea; siitä oli suuri osa
-pappissukuja vielä miesmuistissa lähteneet ja sitä heimolaisuutta
-vahvistivat yhä uudelleen naimisliitot pappein ja talonpoikain lasten
-välillä.[275] Eipä siis kummaa jos näiden molempain syiden, sivistyksen
-ja selvän suomalaisuuden yhtymisestä, Pohjanmaan papeissa erittäinkin
-syntyi into Suomeksi kirjottamaan ja varsinkin runoelemaan. -- Tämä
-seikka, että suomenkielinen runoelu melkein kokonaan oli pappien
-käsissä, selittää myös miksi runollisuutemme suurimmaksi osakseen oli
-hengellinen, ja miksi maallisissakin aineissa liikkuen enemmiten
-kuitenkin ilmottaa hengellisiä tunteita.
-
-Miten Pohjalaiset lienevät vaikuttaneet kielemme suorasanaiseen
-viljelyyn, olisi tutkittava. Runollisuudessa se näkyy siinä että yhä
-enemmän ja paremmin alettiin viljellä Suomen runoa.
-
-Suomen vanhan runomitan mukaan suunniteltiinkin tavallisesti tämän ajan
-tilapäärunoelmia. Ensivuosina Uudenkaupungin rauhan jälkeen ilmestyi
-vielä joku riimillinen runo ja muutamissa vaihettelevat riimilliset ja
-riimittömät värsyt. Mutta yhä enemmän pyrkii säännöksi että niihin ei
-saisi panna riimiä. Muissakin kohdin näkyi vielä tottumattomuus runon
-rakentamiseen, mutta vähitellen näemme siinä edistymisen. Muutamat
-arvelivat täytyvänsä alottaa rivin jok'ainoan sanan samalla
-puustavilla.[276] Muutamat, nähden Suomen runon trokeisen muodon,
-pitivät virheellisenä värsyt, missä oli sananjakoa, ja välttivät siis
-huolellisesti kaikki parittomantavuiset sanat.[277] Jotkut, nähtyä että
-Suomeksi voipi sanoa "panemaan" ja "panemahan", "hartaalla" ja
-"hartahalla", ja tätä seikkaa oikein ymmärtämättä, alkoivat pistää
-h:ta, mihin se ei olisi sopinutkaan. Sillä lailla saivat tämmöisiä
-värsyjä kuin:
-
-    Linnas samas lujahassa,
-    -- -- --
-    Osahasa oikiasa j.n.e.[278]
-
-Kun se luulo oli yleinen, ettei Suomen runo pidä lukua sanojen arvosta,
-niin pantiin välistä pitkiä tavuita laskuun ja lyhyitä nousuun. --
-Katkaistuja sanoja ruvettiin yhä tarkemmin välttämään, mutta tään ajan
-paraissakin runoissa on aina edes joku semmoinen virhe luikahtanut
-sekaan. -- Muutamat eivät tarpeeksi viljelleet ajatusriimiä taikka
-liittivät, runomme luonnetta vastaan, erilauseet yhdistyssanasilla
-toisiinsa. -- Tuskin on yhtään tänä aikakautena syntyneistä runoista,
-joka kaikista näistä virheistä olisi vallan vapaa, mutta ylipäätään
-ovat paljoa paremmat, kuin mitä edellisinä aikoina oli sepitetty, ja
-yhä paranemassa. Samaten näkyy edistymistä sisällyksenkin puolesta.
-Asioita ei enää paljaaltaan kerrota, vaan puetaan johon kuhun
-kuvaukseen, ja sananväänteet ovat tulleet sileämmäksi, runollisemmaksi.
-
-Ottakaamme nyt ensin esille historialliset runoelmat. Niistä kaikuu
-meille vielä muutamia valitushuutoja ison vihan vaivoista.
-Semmoinen on:
-
-    Sururunot suomalaiset,
-    Vaivoista valittavaiset
-    Poloisella Pohjanmaalla,
-    Ruotzin rannoilla, rajoilla
-    Vallan alla Venäläisen,
-    Vitzan Herran hurskaimman
-    Kijruhulda kirjoitetut,
-    Muille muistoxi jätetyt
-    Nämät vaivat nähneheldä
-    Pohjanmaalla poicaiselda.[279]
-
-Näiden kirjottajalle Vhaelin ennenmainittu runo epäilemättä oli tietty;
-tällä runolla on sen kanssa paljon sukulaisuutta aineen järjestyksessä;
-mutta tämä on paljoa pitempi ja ulottuu melkein rauhaan asti. Enimmiten
-ovat asiat siinä vaan yksikertaisesti kerrottuna, mutta itse aine on
-niin syvästi liikuttavainen hirmuisuudessaan, ettei kuivintakaan
-kertomusta siitä voisi sanoa ikäväksi. Ja tässä ovat Suomen runon
-omituisuudet taitavasti käytetyt, runoilijan omat tunteet puhkeavat
-tuon tuostakin ilmi ja toisinaan on itse kuvaeluskin todella
-runollinen. Ulkomuodoltaan tämä runo on melkein aivan virhetön. Se
-kyllä on riimillinen, mutta riimiä ei ole väkisen tavotettu, vaan missä
-ei se itsestään valunut, heitetty pois. -- Ensimäinen runo kertoo
-kuinka Venäläiset maahan tullessaan menettelivät; samatenkuin Vhaelin
-runossa luetellaan ensiksi tavarain ryöstämiset, sitten lasten viennit
-ja naisten raiskaukset, viimein nuot kauheat kidutukset. Järjestys on
-arvattavasti niin pantu siksi että lukijan mieli yhä kovempien kiusojen
-kuvilla yhä seyvemmälle tulisi liikutetuksi. Tässä nyt ei runoelija
-enää voi pidättää parkuaan, vaan huutaa:
-
-    "Ohoh suurta surkiutta!
-    Ohoh vaiva vaikiata!
-    Veden väändäpi verisen
-    Selkiöistä silmistäni,
-    Hijen hiuxista hijopi,
-    Poski päästä pusertapi".
-
-Lopulla runoa kuvaelee Suomalaisten viheljäistä elämää sydänmaissa:
-
-    "Corvesa oli cotomme,
-    Maantiellä majasiamme,
-    Kirckotiemme kivistöllä,
-    Metzän petoin pesillä,
-    Carhut canssa cumpanimme".
-
-Tämä runo päättyy viimein, samatekuin kaikki seuraavat, sanoilla:
-
-    "Auta ainoa Jumala,
-    Päästä päivistä pahoista!"
-
-Toinen runo erikseen juttelee kirkkoin ja hautausmaiden ryöstämisestä.
-Kolmas kertoo kuinka alussa vuotta 1716 jo alettiin toivoa helpotusta,
-haettiin kaukaa siemeniä ja juhtien puutteesta:
-
-    "Ucko auralla ajeli,
-    Ämmä äjestä veteli".
-
-Vaan Venäläinen hävitti kaikki, kun läpi maan marsi Kajaanin linnan
-päälle, jonka vallotti. Neljäs runo mainitsee kuinka syksyllä
-Venäläiset kävivät Länsi-Pohjassakin, ja viides venäläisten menon
-lauhtumisen, kun muka pelkäsivät kotiin palannutta Kaarlea. Mutta
-kuudes jo suree senkin turvan sortumista:
-
-    "Me cuin calat kävelemme,
-    Madonpojat matelemme
-    Paitzi päättä, haldiatta,
-    Caitziatta, Catzojatta,
-    -- -- --
-    Pian toivoimme todella
-    Mustat menot muuttuvaxi,
-    Mutta muutuit mustemmaxi".
-
-Seitsemäs puhuu "valdacunnan pettäjän" Görtzin hallituksesta ja
-lopusta; kahdeksas kappalainen Affrén'in kapinasta seurauksineen;
-yhdeksäs on onnentoivotus Ulrika Eleonoran kruunaukseen ja rauhan
-toivon ilmotus, mutta kymmenes jälleen kertoelee Venäläisten
-ryöstöretkistä Ruotsissa. Yhdestoista riemuitsee Hessin Fredrikin
-kruunauksesta kuninkaaksi; sitten puuttuu yksi lehti, jossa näkyy
-olleen vielä kahdestoista runo. Lopuksi laulaa runoniekka:
-
-    "Ei sanat sanoen puutu,
-    Virret veisaten vähene,
-    Sanalaskusa sanovat
-    Sauvon syvät Suomalaiset.
-    Vaan mun puuttupi puheni,
-    Lauluvirteni lakaapi;
-    Sillä mulla mustat päivät
-    -- -- --
-    Muret mieltä muuttelepi
-    Aivuan ajatuttapi,
-    -- -- --
-    Eipä raiku raskas rinta,
-    Kulje kurjan kurcku torvi,
-    Vaicka ainoiset asiat
-    Vielä varsin vaatisivat".
-
-Samanaineinen on myös: Valitus virsi Suomen surkeudest Vänein vallan
-alla, kirjoitettu yhdeld murheliseld Israelitald Edomin lasten seas
-1720.[280] Tekijä on Israel Escholin (Siuntion kirkkoh. k. 1742). Tässä
-historiallista kertomusta vaan on vähän, ennimmiten tunnustusta että
-Suomi synnillään nämät vaivat oli ansainnut, ja rukouksia Jumalalle
-että niille jo tekisi lopun. Siinä ilmottuu lämmin tunne ja paikottain
-on se oikein soma. -- Kyrön tappelusta ja sitä edellisistä tapauksista
-puhuu yksi virsi.[281]
-
-Kolmevuotinenkin, 1741 vuoden sota on synnyttänyt runonsa.[282]
-Sen on kirjottanut v. 1743 eräs Mardell Widman. Se on jo vedetty
-esimerkiksi niistä runoista, joissa trokeisen mitan säilyttämiseksi
-parittomantavuiset sanat ovat vältetyt. Sama mies on kirjottanut
-joulurunonkin.[283]
-
-Myöskin on mainittava Kaarle Reinin (nimismiehen poika Ilmajoelta,
-Vähänkyrön kappalainen k. 1781) sepittämä jatko Tammelinon ajantietoon
-1752. Se on oikeaan runomittaan rakettu ja mainitsee viimeeksi Aatolppi
-Fredrikin käynnin Suomessa. Sama mies on vielä kirjottanut 2
-hautarunoakin[284] ja epäilemättä on hänen tekemänsä myöskin Ilmajoen
-asuvien valitus provasti Mennanderin kuolemasta.[285] Sen tekijäksi on
-mainittu Kaarle Juhananpoika, Pohjalainen, joka ei voi olla muu kuin
-Rein, joka oli Juhanan poika ja Ilmajokelainen. Reiniltä sanoo Porthan
-saaneensa tietoja runon oikeista rakennussäännöistä.[286] Reinin runot
-ovatkin ulkomuodoltaan virheettömät (paitsi että on melkein paljon
-katkaistuja sanoja), vaan runohenkeä ei ollut ollenkaan. -- Pari
-historiallista virttä löytyy Apr. Achrenionkin tekemissä.
-
-Nyt seuraavista, hovi-, hää- ja hautarunoista hempeämpää runohenkeä
-tietysti ei saa hakea; sen kieltää itse ainekin. Näitä runoja on
-harvoin:
-
-    Itse into ilmi tuonut,
-    Luonto lauluiksi takonut.
-
-Juhlallisella luonteellaan, usein pöyhkeillä, mahdillisilla sanoilla ja
-vähän väkisen kiihotetulla tunteellansa ne paremmin kuuluvat
-kaunopuheellisuuteen kuin runollisuuteen. Sentähden puuttuvatkin
-enimmiten sitä luonnollista suloisuutta, joka on syvän ja totisen
-mieliliikutuksen synnynnäinen lahja. Joku ainoa todella lämmin ja
-suloinen tätä yleistä päätöstä ei kykene kumoamaan. Tavallisesti
-alkavat sillä että runolija lauluansa tai sydäntänsä kehottaa
-kajahuttelemaan ja nämät alkusanat useimmiten ovatkin paraat ja
-hempeimmät paikat koko runossa. Suurella huolella koetaan peittää ja
-koristella mitä paljaaltaan kovin maistuisi kuivalle niinkuin
-vuosiluvut j.m.s. Esimerkiksi on pantu 1650 tällä lailla:
-
-    "Vuonna yxi tuhannetta,
-    Sata caxi colmin kerroin,
-    Viisikymmendä vinottu,
-    Vielä päälle palckioxi
-    Kesäcuussa caunihisa" j.n.e.
-
-Usein on itse nimikin sovitettu runomittaan niinkuin muutamista
-historiallisista runoista jo olemme nähneet. Tarkasti myös valitaan
-sopivia, luontoa kuvaavia mainesanoja esimerk.
-
-    "Pappein parvesta pyhästä
-    -- -- --
-    Viisauden vinheämmän
-    -- -- --
-    Christuxemme kirckahimman" j.m.s.
-
-Ainetta runoilija välistä ei ole omasta itsestään ottavinansa, vaan
-kuulevinaan kahden miehen taikka miehen ja maineen keskustelua. --
-Merkittävä viimein on sekin näissä runoissa, että sanoissa ja
-lausetavassa välistä on jotain talonpoikamaista. Eikä kummaakaan koska
-talonpojat oppineilla olivat oppaana tällä vielä äkkinäisellä Suomen
-runopolulla.
-
-Hovirunoilla on se yhteinen luonto että niissä kuninkaallisen perheen
-jäseniä ylistellään kiitossanoilla, jotka me nykyään sanoisimme
-inhottavaksi imarteluksi, vaan silloin näkyvät asiaan kuuluneen.
-Semmoisia tällä aikakaudella kirjottivat: Jeremias Walleen (Turunläänin
-maaherra?) prinsi Kustavin syntymäpäivään 1748,[287] johon samaan
-juhlallisuuteen sepitti laulun[288] maisteri Juhana Justander. Tämä on
-myös kirjottanut hautarunon isälleen 1749.[289] -- Kaarle Fredrik
-Mollerus (Korpon kappalainen k. 1787) piti yliopiston puolesta pitkän
-runopuheen,[290] koska Kaarle herttuan syntymän syystä vietettiin
-juhlaa 1749. Muutamat merkilliset lauseet tässä runossa jo olemme
-nähneet. Siihen varsinkin sopii mitä tämän ajan juhlarunoista yllä on
-sanottu. Tässä ovat sanat pöyhkeämmät, sanan väänteet konstikkaammat
-kuin missään muussa ja hitaasti astuskelee se juhlallisin askelin.
-Runoilija ensin kääntyy kuulijoihin, luetellen erisäädyt, iloitsee että
-Suomi ensikerran tässä paikassa kaikuu, ja rupeaa tuosta lavealta
-latelemaan mitkä Kaarlet Ruotsia ovat hallinneet. Tätä tehden ei heitä
-mainitsematta noita 16:silla sadoilla keksittyjä pakananaikuisia
-kuninkaitakaan. Viimein saavat Aatolppi Fredrik sekä perintöprinsi
-Kustavikin osansa ylistystä ja lopullu kehottaa runoilija pikku Kaarlea
-astumaan näiden korkeiden esi-isäin jälkiä. Kaikkiansa tässä runossa on
-1266 värsyä! Mollerus muuten on kirjottanut hautarunonkin 1749.[291]
-Juonas Hartman ("muinoin puolipormestari") kirjotti Aatolpin Fredrik
-käynnistä Suomessa runotapaisen soperruksen 1752.[292] Viimeinkin on
-hovirunoin tekijöistä mainittava Kaapriel Kaaprielinpoika Calamnius
-(kappalaisen poika Kalajoelta, synt. 1728, tuli ylioppilaaksi Upsalassa
-1744, maisteriksi Turussa 1754, kappalaisen apulaiseksi Kalajoelle
-1760, kuoli kirkkoherran apulaisna Limingassa 1774).[293] Porthan hänen
-sanoo olleen paraita runoniekkojamme ja hän onkin ainoa semmoinen,
-jonka runot kerättiin yhteen vihkoon. Semmoisenaan ne tulivat painosta
-1755 nimellä: Vähäinen Cocous Suomalaisista runoista, kirjoitetuista
-visseissä tiloissa Gabriel Calamniuxelda.[294] Mutta kirjanen Pippingin
-luettelossa on merkitty tuolla ilkeällä ristillä, joka merkitsee että
-ei enään ole löytyvissä. Suotava olisi että jos joku kappale vielä
-löytyisi vanhoista komeroista, se lähetettäisiin yliopiston talteen.
-Porthan on väitökseensä: De poesi fennica ottanut pari palaista, joista
-tähänkin otan toisen todisteeksi ettei Porthan näy häntä syyttä
-ylistäneen. Se kuuluu näin:
-
-    "Kevät keickuen tuleepi,
-    Ilon kanssa ilmestypi;
-    Silloin monda metzämiestä,
-    Somaisinda soidinmiestä
-    Suxen päällä soutelepi,
-    Ennakolla ennättäpi
-    Metzäin eläinden edulle,
-    Soittavaisten soittimille;
-    Silloin kaicki kalamiehet
-    Paatin päälle pyytelevät,
-    Verkot vetehen vetävät,
-    Heinicköhön heittelevät" j.n.e.[295]
-
-Tämä näkyy olevan häärunoa, mutta Calamnius on kirjottanut hovirunonkin
-Aatolppi Fredrikin käynnistä, josta myöskin palanen löytyy Porthanin
-väitöksessä.[296] Toinen hovirunonsa on onnentoivotus kruunuperillinen
-Kustavin syntymäpäivään v. 1767.[297] Paitsi näitä on Calamnius
-kirjottanut myöskin onnentoivotuksen väitökseen v. 1753.[298] -- Löytyi
-muuten tällä aikakaudella toinenkin Kaapriel Calamnius (Pietarinpoika
-maanviskali ja pitäjänkirjuri Kalajoella k. 1767), joka on kirjottanut
-pitkän, opettavaisen laulun 1743.[299] Epätietoista siis on kumpaisen
-tekemä yllämainittu runokokous oli, koska sen tekijää ei ole isän
-nimellä mainittu. Mutta kuitenkin tuskin jäänee epäilyksen sijaa, koska
-edellisen säilyneetkin runot ovat hyviä ja jälkimäisen laulu vaan
-ikävää lorua.
-
-Häärunoja ovat sepittäneet: Henrik Lilius (Messukylän kirkkoherra k.
-1745) v. 1728.[300] Hän on myöskin kirjottanut onnentoivotusrunon
-Juslenion sanakirjaan. Hän sanotaan olleen hyvä runoilija Latinan
-kielellä ja nämät suomalaisetkin runot todistavat että hänellä oli
-tavallista suurempi runolahja. Kahden häärunonsa kanssa yhteen
-sidottuna on seuraava kehtorunokin, joka ansaitsee tulla tutuksi, ollen
-sen ajan paraita tuotteita.
-
-         Kehtorunot.
-
-    Tuutilainen, tuutulainen,
-    Leväele lapsukainen;
-    Levon lainaja lepyinen,
-    Jesus sua siunatcohon;
-    Nucu, nucu, nuckeroisen!
-    Macaele maidonjuoja!
-    Cuin on maitokin macoinen,
-    Unes olcohon suloinen;
-    Cuin on kätes kijnnitetty,
-    Cupeheses vyöllä vyötty,
-    Nijn sun Jesus itzehensä
-    Uscon nuoralla niveli.
-    Jumala sun itze otti
-    Lijttohonsa, lapsexensa,
-    Jesus vijoista virutti,
-    Pyhä hengi pyhitteli.
-    Älä itke engelisen',
-    Vaikeroitze vaiveroisen'!
-    Jesus caunis cumpaninas,
-    Pyhät vartiat vaussas.
-    Nucu, nucu nuckeroisen,
-    Macaele maidonjuoja!
-    Liecuttelen linduistani,
-    Ainuata armaistani
-    Kehtos käärin cuckaisilla,
-    Casvos peitän caunihisti;
-    Coscas olet kyllä saanut
-    Hopiaisen' hienoisesta,
-    Heräele herttucaisen'
-    Ilman itcuta isota;
-    Palckas panduna povessa,
-    Maito mesimieluhinen.
-
-Muita häärunoja ovat kirjottaneet Martti Peitzius (Kälviön kirkkoh. k.
-1782) v. 1738.[301] Saman miehen käsialaa on hautarunokin v:lta
-1761.[302] Molemmat ovat nyt kadoksissa. -- Hyvän häärunon on tehnyt
-Martti Laurin (Kälviön kappalainen k. 1785) v. 1764.[303] --
-Häävirsi[304] löytyy Achrenionkin virsien seassa. -- Kaikki meille
-säilynnet häärunot ovat leikillisiä ja vilkkaita. Hautarunotpa sitä
-vastaan ovat juhlallisia. Usein alkavat sillä että runoilija itsensä
-kehottaa laulamaan, mutta valittaa että murhe äänen on sortanut. Sitten
-luettelee vainajan elämän vaiheet, ylistellen hänen avuja ja hyvä
-tekojansa; lopuksi toivottaa että kaikki hänen esimerkkiään
-seuraisivat. Enimmiten ovat nämät runot pitkäpiimäisiä ja kuivanlaisia.
-Hautarunoja ovat sepittäneet pait ennen jo mainittuja: Juhana Wacklin
-(postimestari Oulussa) v. 1736;[305] Simo Achrenius (synt. 1729,[306]
-oli kirkkoherran apulaisna Paltamossa, sitten Pietarsaaressa, kuoli
-vakinaiseen virkaan pääsemättä) v. 1758,[307] ja Henrik H. Lyra
-(luultavasti apulainen Pielisjärvellä) v. 1762.[308] -- Hautavirsien
-kirjottajia olivat: Juhana Ståhlberg v. 1730,[309] Mikael Wanonius
-(Kiikalan kirkkoherra k. 1743) v. 1737[310]; nimetön v. 1740;[311]
-Amicus Fidelis (luultavasti Aapram Frosterus, josta edempänä enemmän)
-v. 1756;[312] J.J. Lindström v. 1758;[313] Juhana Wegelius (Oulun
-provasti k. 1764) v. 1758;[314] nimetön v. 1763[315] ja Aapram
-Achrenius.[316]
-
-Simo Achreniolla näkyy olleen vilkkaampi runosuoni. Hänellä oli
-mielikuvailoa, hän osasi valita sulosoivia, runollisia sanoja ja
-runomittakin häneltä sujui melkein virheettömästi. Todistakoon sen ote
-hänen hautarunostaan Lappajärven kappalainen Wilckmanille. Hän alottaa:
-
-    "Nouse kätköstä kynäni,
-    Keicu kädessä catala,
-    Kirjottele kijrehesti,
-    Coska lähden laulamahan,
-    Murehella muistamahan
-    Mit' on mielesä minulla
-    Mik' on vaivana valitus!"
-
-Tuosta juteltua kuinka Tuoni jälkeen jääneen perheen sekä ystäväin
-haikeaksi murheeksi oli temmannut pois vainajan, kuvaelee Tuonta:
-
-    "Ohoh Tuoni tuimuuttasi,
-    Cuing'on haahmosi cuvattu?
-    Se on muotos muinainengin:
-    Sinull'on sijvet siniset,
-    Lendokeinot cauhistavat,
-    Virhivijcatet olalla,
-    Julma raudasta rakettu;
-    Cumma kynttilä kädesä
-    Pimeästi palavainen;
-    Tijmaklasi tiuckuvainen
-    Vasamana vasemmasa
-    Ombi käydesä kädesä,
-    Josa vähän juoxemata
-    Liene pohjasa poroa;
-    Vielä varmasti vaellat
-    Valkeisa vaattehisa,
-    Lumicarvan caldaisisa;
-    Pimeäsä pijlottelet,
-    Astut äkisti etehen,
-    Varjos canssa vetäynet;
-    Aina culjet curkistellen,
-    Coet caickia catella,
-    Caicki tuimasti caristat
-    Pojes mailman menosta,
-    Ulos näistä nähtävistä;
-    Salasa sanas sanelet,
-    Coskas tuotat Tuonelahan
-    Ihmisiä ilman alla;
-    Sydämiä sylkyttelet
-    Tahi halcaiset tahallas,
-    Coskas couristat covasti,
-    Vijleskelet vijme kerran;
-    Casvosi on calpeaxi,
-    Cauhiaxi caljahtanut,
-    Silmät päähän painunehet
-    Callon caamean sisähän;
-    Calma haisee haikiasti
-    Nousee nockamme sisähän,
-    Coskas culjet cuuluisasti
-    Majoisamme matkustelet".
-
-Simo Achrenius on myöskin samana vuonna väitökseen kirjottanut pitkän
-runon,[317] joka opettaa kuinka Amerikassa tuohivenheitä raketaan sekä
-näyttää mikä hyöty niistä olisi Suomen maalle. Se on hyvin sukkelasti
-kokoon pantu. Suurinpa teoksensa on: Uudet Hengelliset runot läsnä
-olevaisista ja tulevaisista tiloista v. 1766.[318] Tämän työn tarkotus
-näkyy olleen Suomen kansalle suositussa runomuodossa antaa jumalista
-ainetta ja näillä runoilla tunkea syrjään muinaiset loihturunot.
-Sen toivon ilmottaakin Aapram Achrenius tähän liitetyssä
-onnentoivotus-runossa. Muuten tätä kirjaa seuraa toinenkin
-onnentoivotus, Henrik Hildénin (kappalainen Kustavin kappelilla
-Taivassalon pitäjää, k. 1771) tekemä. Simo Achrenius tähän teokseensa
-on liittänyt soman kuusmittaisen runoelman, jossa sen omistaa
-Pohjanmaan papeille. Itse teos, joka sisältää n. 2300 värsyä, on jaettu
-seitsemään osaan, joista ensimäinen on kehotus synnistä heräämään,
-toinen ja kolmas Kristuksen ansiosta, neljäs kuoleman kodista, viides
-tuomion tulosta, kuuden helvetin valkiasta ja seitsemäs taivaan
-autuudesta. Näissä runoissa ilmottuu harras jumalisuus, joka varsinkin
-ensimäisessä osassa innollisesti saarnaa katumusta; neljännessä
-ilmotetaan haudan salaisuudet kamottavalla, vaan väkevällä tavalla;
-kuudes samaten väkevästi kuvaelee helvettiä ja aikanansa se matoineen
-liekkineen kyllä taisi maistaa.
-
-Hengellisen, nyt kadonneen runon on kirjottanut Kaapriel
-Aspegrénkin,[319] yllämainittu Pietarsaaren provasti, jolta Juslenius
-oli saanut niin paljon lisää sanakirjaansa. --
-
-Edelliselläkin aikakaudella olemme nähneet muutamia suomenkielisiä
-onnentoivotuksia kirjantekijöille. Nyt niitä alkoi tulla tiheään,
-enemmiten yliopistollisten väitösten mukaan. Onnentoivotukset
-väitöksiin olivat 16:silla sadoilla melkein kaikki olleet Latinaksi;
-mutta n. 1700 vuodesta alkain niitä tuli kaikellaisilla kielillä,
-muinaisilla sekä nykyisillä, ja niiden seassa Suomeksikin. Ensimäinen
-suomenkielinen[320] kuitenkin jo kuuluu edelliseen aikakauteen,
-nimittäin vuoteen 1679. Tällä aikakaudella kirjotetuista ovat noin
-puolet runoja, muutamat vielä riimillisiä, mutta suurin osa vanhain
-runoin mukaiset, muutamat hyvin taitavasti sepitetyt. Löytyy myöskin
-pari riimillistä laulua. Mutta omituista tällä ajalla on, että
-_yritettiin Suomen kieltä taivuttaa Greikka-Romalaiseen kuusmittaan ja
-elegian mittaan_. Joku näistä kyllä on perustettu korolle, vaan
-_useimmat arvolle_, noudattaen melkein kokonaan niitä samoja sääntöjä,
-mitkä nykyään prov. Lönnrot on pannut Suomen kuusmittarunomuksen
-perusteeksi. Suurena helpotuksena silloin kuitenkin oli että päätteiden
-poisheittämisellä karttui lyhyempiä sanoja; toiseksi oli silloin
-helpompi saada daktylia kun Abessivoa kirjotettiin yhdellä t:llä ja
-Inessivoa yhdellä s:llä (vaivata, pienesä). Sentähden ei heidän arvolle
-perustettu kuusmittansa tarvinnutkaan paljon ensinkään polkea korkoa.
-Siinä myös erosivat nykyisestä tavasta että daktyliksi kelpasivat
-kolmitavuset, lyhyet sanat (kavala). -- Yksi kuusmittaruno löytyy,
-jossa riimiäkin on viljelty, vieläpä hyvin konstikkaalla tavalla!
-
-    "Lotcu ja notc' mander, tander cans tutisi tuimast,
-    Ilon cans cosc' tantz coconans oli nurmesa neitzeill" j.n.e.[321]
-
-Mutta ylipäätään ei riimiä suvaittu. Sen sijasta kaunistettiin laulua
-alkusoinnulla, tavallisesti niin että joka värsy oli jaettu kahteen
-jaksoon, niinkuin alempana tuleva esimerkki näyttää. Vaan oli niitäkin,
-jotka alottivat kaikki värsyn sanat samalla puustavilla, vieläpä
-sovittivat oman taikka sen nimen, jolle onnea toivottivat, värsyjen
-alkupuustaviin esim.
-
-    Johana julkinen juur, joca jalosti julistat juttui j.n.e.[322]
-
-Tämmöiset kovin konstikkaat runoelmat sisällykseltään tietysti olivat
-aivan mauttomia ja ne ovatkin ainoat korolle perustetut.
-
-Itse aineen luonteesta seuraa ettei niissä voi ilmottua totista
-runohenkeä; mutta useampi heistä kuitenkin on sukkelasti ja somasti
-sommiteltu. Väitöksen tekijää ylistetään, kiitetään hänen taitoa ja
-oppiaan, jonka on näyttänyt "Auran ahkerasa ahjosa" tai "lauluneitoen
-salisa", pyrkien "Heliconin heliälle, cullatulle cuckulalle", missä on
-saava päähänsä "lehtilakin" tai "vihriöitä kihriöitä". Muutenkin
-hänelle toivotetaan onnea tässä ja vastaisessa elämässä. Enimmiten
-puhutaan myös itse väitöksen aineesta ja sen tärkeydestä. Muutamissa
-runoilija on unessa näkevinään lauluneidot, jotka häntä houkuttelevat
-puoleensa, tai kuulevinansa Auran rannoilta huminan, jonka syytä sitten
-tiedustelee.
-
-Tämmöisiä onnentoivotuksia ovat kirjottaneet runomitalla, pait ennen jo
-mainittuja: Gösti Göstinpoica 1723,[323] Juhana Gråå (Taivassalon
-kirkkoherra k. 1763) v. 1728 Upsalassa,[324] Pietari Cajanus (pitäjän
-apulainen[325] Lohtajalla k. 1765) v. 1728,[326] Juhana Haberfelt
-(Pohjalainen) v. 1730[327] ja 1735,[328] Iisak Fortelius (Kemin
-provasti, k. 1783) v. 1748,[329] Jaakop Chydenius (Vaasan provasti,
-k. 1809) v. 1751 Upsalassa,[330] Kaapriel Lagerbergh (Hailuodon
-kappalainen, k. 1801) v. 1751,[331] Jaakop Ahlberg (Pyhäjoen
-kappalainen, k. 1781) v. 1753,[332] Olovi Westzynthius (Kajaanin
-kirkkoherra, k. 1781) v. 1754,[333] Risto Herkepaeus v. 1757,[334]
-H.S. v. 1760.[335]
-
-Nykyisempiin mittoihin rakettuja ovat sepittäneet: Kaarle Kustavi
-Melartopaeus v. 1742,[336] Erik Juhana Blom (Someron provasti,
-k. 1789) v. 1750,[337] Kaarle Sedenius v. 1766.[338] --
-
-Kuusmittaisten runoelmien tekijöitä ovat: Nikolai Bursman (Köyliön
-kirkkoh. k. 1732) v. 1732,[339] ennen mainittu Mikael Wanonius v.
-1732,[340] Aapram Utter v. 1736,[341] Salomo Hannelius (Ilmajoen
-provasti k. 1796) v. 1744,[342] Aapram Tackou v. 1749,[343] Anterus
-Gjös (Joutsenuksen kirkkoh. k. 1779) v. 1757,[344] Gregorius Hallenius
-(Turun koulun collega supremus, k. 1772) v. 1744.[345] ja 1758.[346]
-
-Mutta se joka kuusmittarunoa viljeli kaikista paraten, oli Aapram
-Achrenius (Nousiaisten kirkkoh. k. 1769; tämän merkillisen miehen
-elämäkertaa katso kirjasta: Hist. upplysn. om relig. rörelserna i Finl.
-af M. Akiander, V osa). Häneltä on jäänyt kaksi onnentoivotusta, toinen
-kuusmittaan[347] toinen elegian mittaan[348] rakettu. Kuusmittaan on
-hän pait näitä vielä kirjottanut esipuheen kirjaansa: Halullisien
-sieluin kysymykset,[349] jonka sillä omistaa maaherra Wredelle,
-tervehdyslaulun Tammelin-piispalle 1730[350] ja yhden virren.[351]
-
-Näytteenä sekä yliopiston onnentoivotuksista että sen ajan
-suomalaisista kuusmittarunoelmista olkoon seuraava Achrenion:
-
-    "Tuonain temmaisi täst minun muodons muuttuva Morpheus,
-    Temmais, valpena vei eipä suonut sippurasilmill,
-    Vei minu, vei vijtan, cusa virsiä veisasi _Virtus_;
-    Veisais näin: tule tänn, Musain vesa vickelä, vircku,
-    Cuin vetelet vinhast Aganippen vainjosa vettä,
-    Juox tule tänn tänäpän, täsä tie, täsä tanhua toimen,
-    Tie, joca selkiä lie, joca vie, joca taitane taivast
-    Päin vetä paitz pelvott ylitz onnet ja ongalet alhoin
-    Pindin paisumen pääll, cusa Cunnia canda Cathedras
-    Crunun caickile nijll, jotk' sinne on saattanut itzens.
-    Sijs tule tänn tänäpän! Vedä veickoni virsuja väljäl,
-    Seura ny meit yli öit, pyri pääll, lue, lauluja laske,
-    Ei täsä turmele työ, vaick pistävi tappura pensas,
-    Ei täsä tomua tul, vaick canda se crapise cannois.
-    Sijs pidä pääll joca sääll, kyll cunnian cunnia caicu,
-    Cuins heljäl helinäl _Heliconin_ huittulen hyppät.
-    Näin veisais _Virtus_; tämän äckäis taitava toimen
-    Cans taidon toveritz, joca nurcasa nurisi nurmen,
-    Äckäis sen, meni sinn, ja jos ennen seuraisi sijvos
-    Kyl sala, kyl caunist, jo nyt jälkiä jättele julkist,
-    Jälkiä jättele julk, minä vihdoin vijdasa virgon,
-    Nyt toivon totisest: caick caiketi käändykön onnex."
-
-Achrenion nimi on nytkin vielä eleillä Suomen rahvaassa, kuitenkin ei
-näiden nyt mainittuin laulukoetten tähden, vaan uutterana
-virrenseppänä. Varsinkin viimeisinä ikävuosinaan hän niitä kirjotti ja
-painatti aika joukon. Yhteensä on hän jättänyt jälellensä noin 200
-virttä, joista vaan harva on käännöstä. Maskun Hemmingin, Tuomas
-Ragvaldinpojan ja Juteinin rinnalla on hän siis ollut viljavimpia
-suomenkielisiä runoniekkoja. -- Tietty on että voimallinen herätys ja
-tunnon vaiva hänet joksi kuksi aikaa saattoi ikään kuin mielipuoleksi,
-niin että hän erotettiin pappisvirastaan vaikka sittemmin uudestaan
-pääsi siihen. Syvä synnin tunto ja ehdoton turvauminen Jumalan armoon
-onkin pääjuonena kaikissa Achrenion virsissä. Innollisesti saarnaa hän
-parannusta, viitaten sen ajan sotia ja muita surkeita kohtauksia, esim.
-Lissabonin maanjäristyksen, Jumalan vihan merkiksi. Palavalla armon
-rukouksella ja kaiken oman ansion kieltävällä nöyryydellä kän toisissa
-virsissä heittäyy Jumalan eteen taikka vielä toisissa kuvaelee
-vastaista autuutta.
-
-Tämä jumalinen into ja tunteen hartaus on nämät virret tehnyt Suomen
-rahvaalle niin rakkaaksi, että heitä meidän aikoihimme asti monta
-monituista kertaa on painettu. Mutta ankaramman tarkastelijan silmissä
-niiden arvo kuitenkin kovin alenee. Se kyllä on totta että niistä puhuu
-palava, innokas tunne ja että mielellään liikkuvat kuvissa. Mutta
-paraillakin tahtoo olla se vika, ettei Achrenius ainettansa ole kyennyt
-ko'ossa pitämään. Milloin on hän sen sallinut pitkäpiimäiseksi venyä,
-milloin antanut sivu-ajatusten tai kuvien vietellä itseänsä
-pitkällisille mutkille, jotka välistä sekottavat pois koko ajatuksen
-juoksun. Vertauksissaanki ja kuvissa hän liian soluttelee pikkuisia
-sivuhaaroja myöten, niin että lukijaa ikävystyttää. -- Onpa myöskin
-monta virttä, joissa runollista tuntoa ei ole yhtään, jotka vaan ovat
-kuivinta, riimiin pinkotettua saarnaa. Riimissä hän on huolimaton,
-mutta panee kuitenkin riimin vuoksi välistä virteen sanoja, jotka eivät
-ensinkään mukaudu pää-ajatukseen. Uutta suomalaista virsikirjaa
-laittaessa ei pitäisi kuitenkaan Achreniusta kokonaan hyljätä.
-Karsimalla ja yhteen valamalla hänen virsistään kuitenkin saisi edes
-jonkun joukon kelvollisia. Niitä onkin otettu virsikirjaseuran
-toimittamiin Uusiin virsiin 1836.[352] -- Hauta- ja häävirsiäkin on
-Achrenius muutamia kirjottanut, niinkuin yllä olemme nähneet, onpa
-yrittänyt runontekoonkin esipuheessa Simo Achrenion hengellisiin
-runoihin, mutta se ei häneltä tahtonut sujua.
-
-Muista virsiniekoista ovat erittäin mainittavat veljekset, Paltamon
-kirkkoherra Aapram Frosteron pojat, Jaakop (Lohtajan provasti, k. 1794)
-ja Aapram Frosterus (Turun konsistorion notarjus, k. 1766). Edelliseltä
-on jäänyt 5 virttä,[353] jälkimäiseltä 10[354] ja yhdessä ovat
-sepittäneet 5.[355] Yksi Aapramin tekemä on alkuperäinen, muut kaikki
-käännetyt Ruotsista ja Saksasta. Virret ovat hyvästi valitut, käännös
-on vapaa, usein enemmän mukailevainen, toisinaan on omiakin värsyjä
-lisätty. Ne ovat ajatuksen, kielen ja mitan puolesta kauniita,
-sujuvaisia, vaikka niitä liian useat katkaistut sanat vähän rumentavat.
-Alkusointua on mahdollisuutta myöten viljelty.
-
-Loimijoen provasti, viimein esimäinen jumaluusopin provessori Turussa
-ja tuomioprovasti Kaapriel Lauraeus (k. 1753) käänsi Saksasta ja
-Ruotsista 10 virttä.[356] Ne muuten olisivat hyvät, mutta hän ei
-huolinut ensinkään korosta, niin että yhtenään kyhäeli semmoisia
-värsyjä kuin:
-
-    Ettei ikä ajan pituus j.n.e.
-
-Paitsi näitä ilmestyi joka vuosi hengellisiä virsiä, jotka monta
-monituista kertaa meidän aikoihimme asti uudesti painettuna, ovat
-tulvanneet rahvaasen. Joku niistä on parempi, mutta suurin osa
-huononlaisia. Enimmiten niissä kirjottajan nimeä ei ole mainittu, vaan
-muutamat sen kuitenkin ovat säilyttäneet värsyjen alkupuustaveissa.
-Ne, joista on selkoa saatu, ovat: Nikolai Bursman (k. ylempänä), jonka
-laulu "paimenest ja lambast"[357] on hyvin soma. Se on kirjotettu
-samaan mittaan kuin Cajanon mainio virsi, ja ihmeellistä on nähdä
-kuinka enimmät samanmittaiset ovat tavallista kauniimmat. Näyttää ikään
-kuin olisi alkuperäisten sanain kauneus innostuttanut niitäkin, jotka
-sittemmin käyttivät sitä nuottia. -- Johannes Stichaeus (Mäntsälän
-kirkkoh. k. 1708[358] taikka hänen poikansa, josta ei ole muuta tietoa
-kuin että syntyi 1702) v. 1734,[359] Johan Höckert (Nousiaisten
-kappalainen, k. 1794) v. 1735,[360] 39[361] ja 63,[362] Eskel
-Johaninpoika ja Elisabetha Karck 1735,[363] Yrjä Litaniuson (sic!)
-1735,[364] Johannes Chydenius (pitäjän apulainen Vesilahdella, k. 1759)
-v. 1737,[365] Gustav Lindvall ja Thomas Manb (sic!) v. 1741,[366]
-Johannes Altan (Lohtajan provasti, k. 1755) v. 1746,[367] Johan Stamnel
-v. 1748,[368] Laihian kirkkoherra (luultavasti Samuel Mikaelinp.
-Wacklin 1748-1780) v. 1751,[369] Anterus Rennerus (yksi sen
-niminen[370]) oli studiosus theologiae ja kuoli semmoisena 1781, 72
-vuotiasna v. 1754,[371] Esaias Hildeen (kappalainen Kustavin kappelilla
-Taivassalon pitäjää, k. 1789) v. 1766.[372] --
-
-
-
-
-Porthanin aikakausi 1766-1809.
-
-
-Viimekuluneena aikakautena oli Suomi kaksi kertaa ollut Venäläisten
-käsissä, jotka kummankin kerran kyllä olivat lähteneet jälleen, vaan
-osan pitäneet saaliinaan. III:s Kustavi kuningas tätä itäpuolelta
-kohoavaa vaaraa kyllä torjui etemmäksi, vaan kuitenkin kuuluu
-Porthanilla olleen ja lienee epäilemättä monella muullakin ollut se
-varma vakuutus, että Suomi pian tulisi erotetuksi Ruotsin vallasta. Ja
-sen todistavatkin siltä ajalta säilyneet lauseet.
-
-Näkyy kyllä nytkin ruotsalaistuneen mielen osotuksia, esim. kun prov.
-Gadd puheessa: Om svenska friheten 1772 sanoo: Meidän Ruotsalaisten
-vapauden onnet, -- Manhem'imme,[373] j.n.e. -- Ja koska Frantzén ynnä
-moni muu, Suomen Ruotsista erottua, muutti Ruotsiin, niin näkyy
-siitäkin, että moni Suomen mies ei rakastanut Suomea muuna kuin Ruotsin
-valtakunnan osana.
-
-Mutta ylipäätään näemme enimmissä lauseissa suomalaisemman mielen.
-Äsken mainittu prov. Gaddikin, esipuheessa Idmanin kirjaan
-Suomen sukulaisuudesta Greikan kielen kanssa, kutsuu Suomen
-kotimaaksensa.[374] -- P.J. Alopaeus väitöksessä 1793[375] sitä
-yhtenään sanoo: kotimaamme, ja puhuu esi-isistämme vanhoista
-Suomalaisista. -- Kaapriel Haberfelt väitöksessä 1766:[376] kotimaamme
-Suomi. -- Juh. Lizelius väitöksessä 1772:[377] armas Suomemme;
-hartaasti rakastettu kotimaamme; esi-isämme vanhat Suomalaiset. -- K.J.
-Fagerström väitöksessä: Siitä rakkaudesta mikä Suomalaisilla syyllä on
-kotimaahansa 1769[378] sanoo sanan "patria" merkitsevän sekä
-syntymäpaikan että myös sen vallaston (civitas) missä kansalaisena
-ollaan. Hänpä nyt Suomalaisten kotimaanrakkaudesta puhuen sanoo
-tarkottavansa kumpaakin, eikä sitten Ruotsia mainitse ollenkaan.
-Muutenkin tässä väitöksessä yhtenään näkyy semmoisia lauseita kuin:
-esi-isämme Suomalaiset, Suomen kansamme, rakkain kotimaamme Suomi
-j.n.e. Ja viimein mainittakoon Sprengtportenin ja muutamain Anjalan
-liittolaisten yritykset todistuksena Suomessa elävästä erikoishengestä,
-vaikka kyllä suurin osa kansaamme ei asiaa niin jurtenjaksain
-käsittänyt. Tärkeä on tietää mitä Porthan, jonka vaikutus sen ajan
-nuorisoon niin oli suuri, tämän suhteen ajatteli. Hänestä on
-aikoihimme säilynyt se tieto että hän Suomen eron Ruotsista katsoi
-välttämättömäksi, vaikka Venäen valtaa pelkäsi. Mutta vaikk'ei siis
-mielellään olisi suonut Suomen eroavan vanhasta liitostaan, niin
-kuitenkin koko elämänsä työllä todisti pitävänsä Suomea oikeana
-kotimaana. Samaan mieleen toimitettiin myöskin hänen johdossa
-ensimäistä ruotsinkielistä sanomalehteä maassamme. Siinä on Suomen
-nykyinen ja muinainen tila pää-aineena. Tässäkin muutamissa
-lähetetyissä runoelmissa ja puheissa ilmottuu täysi ruotsalaisuus,
-mutta ylipäätään on Suomen henki vallan päällä. Enimmiten mainitaan
-Suomea sanalla "fosterland" (kotimaa) ja koko Ruotsin valtakuntaa
-"fädernesland" (isänmaa). Mutta löytyy lauseita, joissa erikoishenki
-vielä selkeämmin näkyy. Ilmotuksessa että ruvettaisiin näitä sanomia
-ulosantamaan jo sanotaan: me varsinkin tahdomme kirjottaa
-maamiehillemme ("våra landsmän"). -- Vuosikerrassa 1773 s. 3 Lencqvist,
-kirjotuksessa "Suomen ruhtinat l. Finlands drottar", sanoo että pitäis
-unhotuksesta säilyttää mitä net ovat hyvää tehneet esi-isillemme ynnä
-mitä onnia isänmaamme ("vårt fädernesland") on saanut kokea niiden
-alla. -- Muistutuksessa tähän Porthanikin Suomesta sanoo: isänmaamme
-("vårt fädernesland"). -- Vuosikerrassa 1778 s. 174 sanotaan: meidän
-(suomalainen) Raamatun käännöksemme nyt sopii muiden kansain parasten
-rinnalle. -- Vuosikerrassa 1783 rupesi Porthan parantelemaan Tuneldin
-maanopasta sen suhteen kuin Suomeen koskee, ja kehottaa maamiehiänsä
-auttamaan tätä yritystä, joka enentäisi tiedon maastamme ("vårt land").
--- Edempänä: vaikka täynnä rakkautta maahamme,[379] emme saa Suomea
-arvella viljavammaksi kuin Englanti on. -- Vuosikerrassa 1793 N:o 4
-kerrotaan Irlantilaisten tapoja näytteeksi: ett'emme me Suomalaiset ole
-niinkään jälellä kaikkia muita kansoja. -- N:o 5:ssä mainitaan
-Ruotsissa asuvat Suomalaiset sanalla: maamiehemme ("våra landsmän"). --
-N:o 44:ssä on leikiksi tehty ehdotus oman pysyvän teaterijoukon
-hankkimisesta Turkuun, ja sanotaan tämä yritys isänmaalliseksi
-("patriotiskt"), kun ei sitten olis tarvis näyttelijöitä tuottaa
-Ruotsista. -- Vuosikerrassa 1802 N:o 13 moittii lähettäjä että Suomen
-almanakoissa nimen alla: vapaamarkkinat suuriruhtinaanmaassa Suomessa,
-luetellaan joita kuita Norrlannin kaupunkeja, josta Suomen rahvas muka
-voisi saada väärän käsityksen isänmaansa laajuudesta ("sitt
-fäderneslands vidd"). -- Saman vuosikerran N:o 63:ssa löytyy kuitenkin
-ilmotus aiotusta kirjallisuuslehdestä, missä Porthan, Calonius y.m.,
-kääntyen Ruotsin yleisöön, puhuvat: Ruotsin kansamme; meillä Ruotsissa
-j.n.e. -- Vuosikerrassa 1800 N:o 22 Porthan kruunauspuheessa myöskin
-puhuu Ruotsin kansan nimessä; mutta N:o 26:ssä ilmottaa että tästä
-lähtein näissä sanomissa tulee Suomessa ilmestyvien kirjain
-tarkasteluja yhteisellä nimellä: Suomen kirjallisuus. -- Vuosikerrassa
-1804 on silloin kuolleen Porthanin elämäkerta, jossa sanotaan hänen
-kuolemansa olevan suureksi vahingoksi koko isänmaalle, varsinkin
-Suomelle; mutta edempänä puhutaan hänen isänmaallisista ("patriotiska")
-toimista Suomen hyväksi, ja että häntä vanhoillakin päivillään vielä
-elähytti se toivo, että unhotetulle isänmaalle ("sitt glömda
-fädernesland") voisi hankkia paremman tulevaisuuden. --
-
-Sama suomalainen mieli näkyy selvästi Porthanin väitöksistäkin, missä
-suomalaisia aineita tutkii.
-
-Suomen kieli, niinkuin olemme nähneet, oli jo viime aikakauden kuluessa
-alkanut paeta ylhäisistä säädyistä. Porthanin aikoina se niistä jo oli
-kokonaan kadonnut.
-
-Samassa kuin Åbo Tidn. väittää Suomen kielen vielä vuosisadan alussa
-olleen herrasväenkin yleisenä puhekielenä, se lisää: vaan nyt on vallan
-toisin! Tähän muutokseen oli epäilemättä suurinna syynä Ruotsin kohoava
-kirjallisuus, jolla juuri Porthanin aikoina oli ensimäinen, loistava
-kukoistusaikansa. Tämän vaikutuksen voimaa ei voinnut olla enentämättä
-sekin seikka, että Lidner jonkun aikaa ja Kellgrén kauankin asuskelivat
-Suomessa.
-
-Suomenkin miehistä nousi useampia, mainioita ruotsinkielisiä
-runoilijoita. Nimet Liljenstedt ja Frese olivat jo ennen rikastuttaneet
-Ruotsin Parnasson; nyt niiden lisäksi tulivat Choraeus, Creutz ja
-Franzén. Ei olekaan kummaa, vaikka surkeaa, että ne Suomalaiset, joilla
-oli runsaampi runolahja, kirjottivat Ruotsiksi. Ennenkin, kun kumpaakin
-kieltä rinnakkain puheltiin, oli Ruotsi viljeltynä kielenä helpompi
-käyttää, ja sen lisäksi suurempi kunnia voitettavana siitä mitä
-Ruotsiksi kirjotti, kuin jos viritti Suomen kanteletta. Porthanin
-aikana tuli sen lisäksi, että yllämainittuin miesten äitinkielenä oli
-Ruotsi ja siis olis ollut vieläkin vaikeampi Suomea viljellä. Myöskin
-taisi olla esteenä se luulo, ettei muka Suomi sopinut nykyisempiin
-värsymittoihin, runomittaapa kieltänee totisen runoilijan sisällinen
-aisti käyttämästä suurempiin teoksiin. Sillä josko se sopikin Kalevalan
-utukuviin, niin sillä on mahdoton esittää semmoisia selväpiirteisiä
-muotoja kuin nykyinen runomaku vaatii. Suomenkieliseen runoeluun ei
-siis ryhtyneet muut kuin keskinkertaiset laulusepät, jotka eivät
-Ruotsinkielellä olisi voineet vetää vertoja paremmille. -- Luonnollista
-on että tämä Suomessa syntynyt ruotsinkielinen runoelu taas puolestansa
-vaikutti ruotsalaisuuden enentymistä: sillä kun noita lauluja kuultiin
-kaikuvan omain järvien lainehilta ja omain kumpujen kukkulalta, niin ei
-muistettukaan enää että sävel oli muualta tuotu.
-
-Mutta kuitenkin näemme yhä edelleenkin niitä, jotka Suomen kielen
-sanovat omakseen, ja into sitä tutkimaan sekä viljelemään on
-entisestään vielä kiihtynyt. Niin esim. Juh. Fabritius väitöksessä
-1766:[380] kielemme. -- Kaapriel Haberfelt samate 1766.[381] -- Niin
-myös Lencqvist kirjassaan: De superstitione veterum Fennorum 1782. --
-Christfried Ganander omistuspuheessa Porthanille, jonka liitti
-kirjaansa: Mythologia fennica, 1789, sanoo: "vårt finska språk". -- Sama
-mies kirjotti onnentoivotusrunon Porthanin väitökseen: De poesi
-fennica, jossa Suomen kieltä ylistelee:
-
-    Suomen kieli kangiaxi,
-    Kyllä kuuluvi kovaxi;
-    Vaan on sitä vakaisembi,
-    Synkiämpi, suloisempi,
-    Paljon sitä painavampi,
-    Täynnä tarckoja sanoja,
-    Täynnä toimea tosingin
-    Solmusanoihin sujuva.
-
-    Tässä kielessä kovassa
-    Löydät lellylähteitä,
-    Jotka juoxevat joixi,
-    Leviävät lammikoixi,
-    Jotka janon jähdyttävät,
-    Kielen saavat sukkelaxi j.n.e.
-
-Niinpä sanoo Porthanikin, Suomesta puhuen, aina: kielemme. Sitä nykyään
-on epäilty tarkottiko Porthan toimellaan ahkerampaa Suomen kielen ja
-etenkin runon viljelemistä, vai tutkiko ainoastaan oppineena Suomen
-muinaisrunoja, ikäänkuin nostaen niille hautakiven. Mutta ken vähänkin
-tarkemmin on lukenut Porthanin tähän kuuluvia teoksia, se ei ole
-tainnut olla näkemättä, että Porthanin mieli itselleen kuvaeli Suomen
-runon tulevaisuutta yhtä selvästi kuin sen muinaisuutta. Tutkinnot
-Suomen runon luonteesta ovat silminnähtävästi sääntöjä ja neuvoja
-vastaisille runoniekoille, ja esimerkit niissä ovatkin enemmiten otetut
-noista uudemmista, oppineitten sepittämistä runoista, jotka olemme
-tulleet tuntemaan. Syynä tähän oli että ne tiesi suuremmalle yleisölle
-tietyksi kuin nuot äsken esiin kaivetut muinaisrunot. Näistä
-vanhoistakin hän kyllä väitöksessään puhuu, mutta se on vasta silloin
-kun rupeaa luettelemaan runoin erilajit. -- Samalla lailla ei ole
-väitös suomenkielisistä saarnoista ainoastaan historiallinen kertomus
-siitä mitä ennen on ilmitullut, vaan samassa myöskin sisältää neuvoja
-saarnantekijöille, joissa näkyy tarkka huoli kielemme puhtaudesta. --
-Saman kuin mainitut Porthanin teokset, todistavat hänen omat
-lauseetkin. Esipuhelaulussa, jolla alotti sanomalehteä: Tidn. utg. af
-ett sällskap i Åbo, hän nuorisoa kehottaa Suomen eteen työtä tekemään,
-ja muiden haarain seassa, missä sitä työtä oli tarvis, sanoo: kielesi
-on viljelemätön.[382] -- Vuosikerrassa 1773 s. 17 on kirjotus Suomen
-kielen soveliaisuudesta muistopiirroksiin (Om finska språkets skick
-till stenstyl), jossa valittaa että Suomen kielen viljelemistä niin
-kovin on laiminlyöty, vaikka se runoeluun hyvin kelpaa ja kelpaisi
-varsinkin näihin muistopiirroksiinkin. Sentähden kehottaa maamiehiään
-semmoisia sepittelemään. -- Vuosikerrassa 1798 N:o 45 ja 46:ssa on
-äsken painosta tullut kirja: Hyödyllinen huvitus luomisen töistä,
-tarkastettu, ja siinä Porthan suuresti riemuitsee niin kelvollisen ja
-selvällä Suomella toimitetun kirjan ilmestymisestä. -- Väitöksessä:
-De poesi fennica § 3 hän sanoo työllään tahtovansa kiihottaa
-maamiehiään Suomen runoja lukemaan; joita hänen mielestä, Suomalaisten
-runoilijan muka oli häpeä olla ei ainoastaan tuntematta, vaan
-ihastelemattakin.[383] -- § 5:ssä toivoo että joku vasta laittaisi
-täydellisemmän Suomen runo-opin, sanoen: jos se tapahtunee ja kansamme
-halu tätä runollisuutta täydellisemmäksi viljelemään kiihtyisi,[384]
-niin on tarkotukseni hyvin täytetty. -- Ja s. 33: jos runoniekkamme
-nämät seikat tarkemmin tahtoisivat vaarin ottaa, niin taitaisivat
-runoillemme voittaa maineen, Greikan ja Roman runollisuuden
-vertaisen.[385] --
-
-Saman Porthanin mielen todistavat Gananderinkin lauseet esipuheessa
-kirjaan Mythologia fennica: -- Millä kiitettävällä innolla Herra
-Provessori on ahkeroinut -- -- Suomen kielen viljelemistä, tutkimista,
-kartuttamista ja parantamista ynnä sen runollisuuden vahvistamista.
--- -- Paitsi sitä on H. Pr. kiihottanut maamiehensä kiitettävään
-kilvotukseen tähän asti halpana pidetyn maankielensä viljelemisessä ja
-oppimisessa. -- Mutta vaikka Porthan ahkeroitsi Suomen kielen
-viljelemistä, niin hän sen rinnalla suositteli niitäkin nuoria
-maamiehiänsä, jotka Ruotsiksi runoilivat.
-
-Kuinka innollisesti ja millä menestyksen toivolla muuten Suomen
-viljelemiseen oli tartuttu, sen näemme seuraavasta suomenkielisestä
-onnentoivotuksesta, joka on liitetty Wemanin väitökseen Suomen ja
-Hebrean kielen sukulaisuudesta, 1767. Siinä sanoo Juhana Helsingberg:
-"Korkiasti ja hyvin oppineet Herrat, minun kunnioitettavat maanmieheni!
-Nijden syiden seasa, jotka ovat estäneet, ettei Suomen kieli ole taittu
-saatetta äärimäiseen täydellisyyden määrään, mahdamme me lukia sen että
-niin harvat, lijoitengin ne, jotka korkeimmista säädyistä ovat, pitävät
-tätä kieldä sijnä arvossa, kuin kansan kunnia sitä vaati. Florinus,
-Petraeus, Vhael ja muut Suomesa kuuluisat miehet, joidenga muisto vielä
-kuolemangin jälken elää, ovat kyllä jo heidän aikanansa havainneet
-tämän äidimme kielen parannuxen tarpellisexi ja hyödyttäväisexi; ei he
-kuitengaan heidän palavalla hartaudellans ole tainnet mennä edemmäxi
-kuin ainoastansa että he alun tavoin tämän aineen ongehensa ottaneet
-ovat. Meidän kielemme tarvitzee kaiketickin suuremman ojennuxen ja
-moninaisen puhdistuxen. Ei yxikän ole kokenut juurta jaxain luovutta ja
-erotta nijtä sanoja, jotka muitten kansain kielistä ovat tähän kieleen
-aika ajalta sisälle vedätyxi tulleet. Ei yhtään täydellistä
-sanalukukirja ole vielä valkeuteen edestuotu, joka osotais itzekungin
-maakunnan sanan- ja puheenparret kuinga ne täsmällensa lateleman pitä
-ja mitä ne merkitzevät. Josta laiminlyömisestä sijs seura, että meidän
-parahimmat puhenpartemme ikänäns kuin unhotuxen pimeydesä peräti
-haudattuna makavat. Sanalla sanoin: lähtehet, joista täydellinen tieto
-Suomen kielehen pitä ammunnettaman, ei ole tähän asti sillä toimella ja
-tarckaudella, kun asian paino sitä vaati, ylösetzityt. _Se näky ikänäns
-kuin meidän aikamme olis itzellensä tämän kunnian omistanut_". Tätä
-sanoo tämän oppikokeenkin edistävän. "Suomen miehet, jotka tähän asti
-vaickeroitten valittaneet ovat heidän kielensä ylönkatzeen ylitze, ei
-taida muuta kuin iloiten löytä mielensä nouteen täsä taidosta
-loistavasa työsä. Sallikat, Korkiasti ja hyvin oppineet Herrat, että
-minä, joka samalda kijvaudelda hallitan kuin Tekin -- -- minun
-maamiesteni puolesta julistan sitä iloa ja riemua kuin se sanoma, että
-tämä työ jo präntin kautta ulostule, meidän tykönämme on vaikuttanut".
-
-Viime aikakautena alkaneet yritykset Suomen kieltä kaikellaisiin
-tiloihin saattamaan, edistyivät nytkin. Milloin yliopiston puolesta
-vietettiin kuninkaallisia nimi-, hää- taikka kuolemapäiviä, niin ei
-puuttunut Suomenkaan runoja. Vuonna 1768 saatiin Turun yliopistoon
-ensimäinen Suomenkielen opettaja, joka kuitenkin vaan oli vapaehtoinen,
-palkaton dosentti eikä kauan sitä virkaa pitänyt. Tämä dosentti on
-K.K. Weman, joka lukuvuonna 1771-1772 pitikin julkisia luentoja
-runollisuuden ja varsinkin Suomen runon luonteesta. Sama mies tuli v.
-1775 kuninkaallisten herttuain (luultavasti herttua Kaarlen ja Fredrik
-Aatolpin) oppettajaksi Suomen kielessä.[386]
-
-Muutama aika myöhemmin, v. 1781, kun nuori kruunuperillinen Kustaa
-Aatolppi siihen ikään oli kerinnyt että rupesi lukua harjottamaan,
-lähetti hänelle Kruunubyyn kirkkoherra Erik Juvelius lahjaksi
-toimittamansa pikkulasten kirjan, jossa Suomea ja Ruotsia oli
-rinnakkain, ynnä sen mukaan kirjeen, jossa sanoo: Tarkotukseni tämän
-tehden on ollut näyttää mikä erinomainen mielihyvä siitä olisi
-Suomelle, jos H.K.K. Kruunuperillinen oppisi Suomen kielen, niin että
-vastapäin voisi Suomen asukkaita puhutella heidän omalla kielellään.
-Lopussa pyytää että tämä lahja kruunuperilliselle annettaisiin Suomen
-kansan puolesta.[387] Niin rohkeaksi oli siis Suomikiihko yltynyt että
-tulevaa hallitsijaansakin tahtoi puoleensa taivuttaa!
-
-Missä semmoista mieltä oli sydämissä, siinä tietysti piti Suomen kielen
-viljelys edistyä. Siinä työssä oli johtajana ja kiihottajana Porthan.
-Maan ympäri hajonneilla oppikumppaleilla ja oppilapsillansa keräytti
-hän aineet, jotka sitten itse kyhäeli kokoon taikka antoi muille
-halullisille käytettäväksi. Vaikka ei tänä aikakautena ilmestynyt uutta
-Suomen sanakirjaa eikä kielioppia, niin kumpaiseenkin oli aineita
-kerätty ja edellinen Gananderilla jo tekeillä. Käsikirjotuksen sitten
-käytti Renvall, joka lähteinään sen ohessa vielä mainitsee pienempiäkin
-sanakokouksia, Porthanin ja Elias Lagon (Taivassalon prov. k. 1819)
-tekemiä.
-
-Omituinen on Porthanin ajalle se into, jolla kansan suusta ruvettiin
-keräämään vanhoja runoja j.m.s. Sanalaskuin ensimäinen kokous kuuluu,
-niinkuin jo tiedämme, edellisempään aikaan. Porthan sitä suuresti
-enensi ja hänen käskirjotuksensa oli sitten prov. Lönnrotilla
-apuna.[388] Suomen kansan arvotuksiakin ilmestyi nyt ensimäinen kokous,
-1390 luvultaan, v. 1783.[389] Net oli Ganander kerännyt niinkuin
-esipuheessa ilmottaa. Samassa esipuheessa muutoin sanoo sanalaskujakin
-keränneensä 18 vuotta. Paitsi näitä kerättiin nyt Porthanin toimesta
-myöskin uudempia ja vanhempia runoja. Kuin paljon niitä Porthanilla
-lienee ollut ja mitkä, ei nyt tarkkaan voi sanoa, kun ei keräykset enää
-ole tiettyvissä. Mutta muutamista senaikuisista kirjoista,[390] joissa
-heitä on mainittu taikka palasia painettukin, voimme kuitenkin päästä
-jäljille. Nykysempiä runoja sanoo Porthan itsellään olevan koko joukon
-kaikellaisista aineista. Erittäin mainitsee ja kiittää pilkkarunoja,
-joita kuitenkin valittaa aineen kieltävän painattamasta. Historiallisia
-ei sano saaneensa uskonpuhdistuksen edellisiä. Mitä hänellä oli
-tiedossa, sen olemme jo tulleet tuntemaan.[391]
-
-Eripykälässä kirjaansa: De poesi fennica, Porthan puhuu jauhorunoista,
-joita naisten on tapana jauhatessaan laulaa. Ne ovat samoja
-laulurunoja, joista Kanteletar nykyään on kokoonpantu. Niitäkin sanoo
-keränneensä aika joukon. Mainittuna taikka osaksi painettuna ovat
-kirjassaan: Kantel. II: 43 ja 46 (yhteen kyhättynä), 80, 134, 209 ja
-210 sekä 50 (yhtenä), Kantel. III: 26, ynnä vielä pari muuta, jotka
-eivät näy löytyvän Kantelettaresta. Vanhain Suomalaisten elämästä
-puhuen hän vielä ottaa todistukseksi palasen Kantel. III: 21:ttä
-runoa.[392]
-
-Loihturunoja, joiden keräämiseen, niinkuin olemme nähneet, jo oli
-käetty sata vuotta, näkyy Porthan varsinkin innollisesti hakeneen ja
-paljon saaneen. Sen todistavat Lencqvistin ja Gananderin[393] niihin
-perustetut tutkinnot Suomen kansan muinaisuskosta. Ja vaikka Lencqvist
-esipuheessa valittaa että ne vaan ovat runon tähteitä, sekin jo kovin
-ajan pureksimia, hajonnaisia, uudemmalla sekotettuja sekä keskenänsä
-hämmennettyjä,[394] niin täytyy kuitenkin niistä, mitä hän ja varsinkin
-Ganander mainitsevat ja ovat osaksi painattaneet kirjoihinsa, ihmetellä
-että parin kolmen kymmenen vuoden kuluessa edes semmoinenkin joukko oli
-saatu kokoon haalituksi. Varsinkin koska loihturunoja oli vaikea saada
-ilmi, niinkuin Porthan valittaa; sillä muinoin vainotut ja sakotetut
-runoin osaajat eivät oppiaan usein uskaltaneetkaan ilmottaa; ja
-toiseksi pelkäsivät tietäjät runojen tenhonsa kadottavan kun tulisivat
-uskottomien pilkattavaksi. Mutta "viina viisaan villitsee", ja
-Porthanin makeat ryypyt[395] houkuttelivat niitä kuitenkin pimeistä
-piiloistaan. Porthan sanoo saneensa paljon toisintoja, jotka sovitteli
-yhteen, täyttäen toisesta, mitä toisesta puuttui. Hänellä oli aikomus
-keräämänsä runot painattaa väitökseensä: De poesi fennica, mutta se työ
-muiden tointen tähden valitettavasti jäi keskoiseksi, vieläpä pysähtyi
-kesken raudan syntyrunoa. Paitsi sitä hän jo kerkesi mainita tulen ja
-madon synnyt, mutta Lencqvistin ja Gananderin kirjoissa niitä on vielä
-paljon muita, semmoisiakin, joita ei Schröter[396] saanut kokoukseensa.
-Loihturunoissa tietysti mainitaan paljon nimiä Suomen muinaisesta
-jumalatarusta, sattuupa muutamia Kalevalankin nimiä. Niin mainitaan
-loihturunoissa Pohjola eli Pimentola paikkana, mihin pahat manataan.
-Louhi, Pohjolan emäntää ynnä Pohjolan neittä, Ilmarista ja Väinämöistä
-kutsutaan avuksi. Mutta oli jo silloin muutamia selvempiäkin Kalevalan
-jälkiä tullut oppineitten tietoon. Lemminkäisestä Ganander antaa sen
-tiedon että hän oli yksi Väinämöisen merimiehiä ("sjögastar"), ja
-mainitsee muutamia värsyjä, joissa on sanottu että hän pantiin
-soutamaan (palanen 40:ttä runoa). Kapeesta "Väinämöisen isän"
-syntymisestä kerrotaan sama kuin nyt Väinämöisen ilmaan tulemisesta
-(Kalevala 1 runo); "Sämpsä" Pellervoisen kylvö ja "Rutimoraijan"
-kaataminen (Kalev. 2 runo) jo oli tietty; samaten Joukkahaisen riita
-Väinämöisen kanssa (Kalev. 3 runo); Väinämöisen veneen rakentamisesta
-pari värsyä (Kalev. 17 runo); Pohjolan suuresta härästä kappale (Kalev.
-20 runo); Kullervon (Soinin nimellä) syntyminen, työnteko, paimenretki
-ja Ilmarisen (Köyretyisen nimellä) emännän tappo (Kalev. 31 ja 33
-runo); Väinämöisen purren[397] itku (Kalev. 39 runo); Kanteleen synty
-ja Väinämöisen soitanta (Kaleval. 40 ja 41 runo). Paitsi näitä oli
-tietysti loihturunoissakin semmoisia, jotka löytyvät Kalevalassa.
-
-Tästä näkyy että jo
-
-    Paljon pieniä paloja,
-    Kalevalan kappaleita
-    Oli tuuli työnnätellyt
-    Aalto rannalle ajellut.
-
-Mutta itse sampo vielä ei näkynyt, ei kuulunut. Ja nämät Kalevalan
-kappaleet olivat vaan katkonaisia sirpaleita ilman yhteistä sidettä.
-Ja luonnollista se olikin. Sillä Kalevalan varsinainen pesäpaikka,
-Venäen Karjala, oli aivan käymätöntä eikä siihen aikaan ollutkaan
-arvelemista mennä vihollisen valtakunnan aloilta runoja keräämään, jos
-niitä olis aavistanutkin löytyväksi. Runojen saantipaikoista sanoo
-Porthan, että Karjalassa, Savossa ja Kajaanin kulmalla niitä runsaalta
-osataan ja uusiakin sepitellään; kuitenkin valittaa kansan halun näihin
-toimiin vähitellen kylmenevän; muissapa maakunnissa, varsinkin meren
-rannallisissa sanoo olevan harvassa runon osaajia ja vallan harvassa
-runonseppiä.[398]
-
-Ilolla ja ihastuksella otettiin Porthanin teos: De poesi fennica
-vastaan. Ganander sen ensimäiseen osastoon liitti onnentoivotusrunon
-jossa laulaa:
-
-    Jospa vanha Väinämöinen
-    Tämän tietäisi todexi,
-    Näistä saisi sanomia,
-    Totta vanha vetäysi,
-    Tulis tänne Tuonelasta,
-    Haappajaisi hartioillen,
-    Kantelensa kaappajaisi:
-    Tuopa itze ihmettelis
-    Kuinga Suomi korkiallen,
-    Kambia ombi käennyt
-    Oppineitten olkapäillen.
-    -- -- --
-    Iloissansa istuissansa
-    Virittäisi vickelästi
-    Kajaavaisen kantelonsa
-    -- -- --
-    Että kuulusi kumina,
-    Helinästä heikommasta
-    Havattaisihin humina,
-    Tuonne Tornoan talohon,
-    Pitkin koko Pohjolata,
-    Yli suuren Suomen saaren.
-
-Näistä kansan runoista ammensi[399] Porthan syvän tietonsa Suomen runon
-luonteesta, vaikka sääntöjensä selitykseksi ottaa esimerkkiä
-oppineitten tekemistä nykyisistä runoista koska ne yleisölle olivat
-tutummat kuin nuo vasta kansan suusta kerätyt. --
-
-Ylipäätänsä Porthanin antamista säännöistä näkyy, että hän hyvin oli
-ymmärtänyt Suomen runon luonteen. Mutta oli mutkia, joista ei saanut
-hänkään vielä selvää. Niistä oli tärkein se kuinka runomitan kanssa
-saisi sanojen koron yhteen sopimaan. Ensiksi mainittua että Suomen runo
-ei ole jaettu värsyjaksoihin ja että värsyt ovat kahdeksantavuiset,
-tarttuukin heti tuohon vaikeaan mutkaan ja sanoo Suomen runoissa arvoa
-ei noudatettavan niin tarkoin kuin Greikka-Romalaisten runoelmissa.
-Sillä vaikka runomme mitta, nuotista arvaten, on trokeinen nelimitta,
-niin ei sentähden värsyt aina ole senmukaisia.[400] Säännölliset värsyt
-tietysti ovat paraat, vaan jos ei muita sallittaisi, niin pantaisiin
-runoniekoille kovin ahtaat rajat. Mutta oikeasta trokeisesta mitasta
-poikkeavaisetkin värsyt kuitenkin näkyvät olevan jonkun soinnun lain
-alaiset; sillä vaikka sopii sanoa:
-
-    Miekka välkkypi verinen,
-
-niin on varsin hyljättävä semmoinen värsy kuin:
-
-    Verinen miecka välckypi.
-
-Kokonaan ei siis arvoa saakaan poljeta, sanoo Porthan, mutta vaikea on
-sanoa milloin se on sallittu. Joksikuksi selitykseksi säätää sitten 1)
-parempi on lyhyt tavuu käyttää pitkänä kuin päinvastoin; 2) värsyn
-alussa poikkeus ei ole niin haitallinen kuin lopumpana; 3) värsy ei saa
-päättyä yksitavuiseen sanaan; 4) viimeistä edellinen tavuu (penultima)
-ei millään muotoa saa olla lyhyt, varsinkin kun sen edellinen
-(antepenultima) on pitkä. Monitavuisissa sanoissa kuitenkin tuo ei niin
-ole vaarallisena pidettävä ja monitavuisia mielellään pannaankin värsyn
-loppuun. -- Tuosta moittii Porthan niitä, jotka mittaa liian
-orjallisesti noudattaen, karttavat kaikki parittomantavuisen sanat. --
-Tässä Porthan siis vaan salli värsyjä, missä meidän käsityksemme
-mukaan, on sananjakoa (caesuri). Vaan myöhemmin tultua näkemään kuin
-tarpeelliset semmoiset värsyt ovat, sanoo että niitäkin kaikin mokomin
-on käyttäminen[401] sentähden että runo muuten tulee yksitoikkoiseksi,
-että runo ei suju niin hyvin jos joka mitan jalka on erisanana kuin
-koska erijalat samassa sanassa ikään kuin liitetään yhteen; paitsi sitä
-säännöttömät värsyt ovat erinomaisen soveliaat väkeviä, innollisia
-tunteita ja ankaria, kerkeitä tapauksia kuvaelemaan. Vakavammat asiatpa
-kerrottakoon trokeisilla värsyillä, vaan ei sittenkään saa niitä tulla
-aivan monta peräkkäin. -- Riimin Porthan peräti hylkää ja sanoo
-että pitää varoa ettei sattumaltakaan tulisi peräkkäin paljon
-yhdenpäätteisiä värsyjä. Riimin sijasta sanoo Suomen runossa
-viljeltävän alkusointua. Kuitenkin ei hyväksy muutamain tapaa, että
-alottavat kaikki värsyn sanat samalla puustavilla. Toinen kaunistus on
-ajatusriimi,[402] jota ei hyvässä runossa saa harvaan panna, niinkuin
-muutamat ovat tehneet. Tämä ajatusriimi välistä kertoo koko lauseen,
-välistä ainoasti lauseen subjektin tai predikatin, välistä kumpasenkin
-mutta erivärsyssä; toisinaan kerrotaan vielä päälliseksi koko lausekin
-taikka subjektiin tai predikatiin kuuluva painavin sana. Vaan kukas
-koko tämän monellaisuuden voi luetellakaan! sanoo Porthan. Suomen runo
-ei salli sitä mitä Franskalainen sanoo "enjamber", nimittäin että joku
-lauseen sana aivan erikseen heitetään toiseen värsyyn, esim.
-
-    Mutta joka ombi aina
-    Laiska, ei hän paljon paina,
-
-Semmoinen virhe tekee runon kankeaksi ja on haitallinen ajatusriimin
-viljelemiselle. Kuitenkaan ei saa liiankaan venyttää ajatusriimiä,
-ettei ikävystytä lukijaa. Avukoita on harvoin käyttäminen, joten
-voitetaan lyhyyttä ja saadaan värsyn kaunistukseksi asyndeton.
-
-Tällä lailla runomitan säännöt selitettyä, rupeaa Porthan puhumaan
-kielestä, sanoen että se pitää olla selvä, vaikkei sentähden kuitenkaan
-tarvitse orjallisesti noudatella jokapäiväisessä puheessa tavallista
-sanain järjestystä; päinvastoin on sitä soma muutella. Lieneekös Suomen
-kielessä erotusta tavallisten ja runollisten sanain välillä, ei sano
-tarkoin tietävänsä. Se kuitenkin on varmaa että runoissa tavataan
-paljon vanhentuneita sanoja. Muuten varottaa käyttämästä omatekoisia
-taikka väärin taivutettuja sanoja ynnä myös panemasta joutavia sanoja
-värsyn täytteeksi. Moittien Petraeon ylempänä mainittua sääntöä,
-kieltää katkaisemasta ynnä myös yhteenvetämästä (syncope). Sitä vastaan
-saanee kukaties Vhaelin kieli-opin mukaan pitentää sanat väliin
-pannulla h:lla esim. kuulemahan (kuitenkin sitä varottaa panemasta
-praesens-ajan 3:een tekijään, Partitivo sijaan ja 1:een
-Substantivoon!!). Myöskin sanoo luvalliseksi erittää kaksoisäänikkäät
-esim. _tuho'isi_, (!). Samaten voipi sanoa: _sakia_ (kun tavallisti oli
-sakja). Näin myös: _elä'ä_ (eli Savon murteen mukaan: _eleä_).
-Kolmanteen tekijään voipi liittää _-pi_ l. _-vi_. Sopii myös sanoa:
-vanahat, karuhut (vanhat, karhut). Ja ylipäätään saapi ottaa edukseen
-erimurteiden omituisuudet.
-
-Siitä mitä ajatusriimistä on mainittu, seuraa luonnollisesti että
-tavallisin koristus Suomen runossa on kertoominen (synonymia). Mutta
-vielä parempi on kun kertovärsyissä ainetta samassa selitetään
-(exegesis) taikka sanat värsy värsyltä kiihtyvät (exergasia). Kuitenkin
-on pitkäpiimäisyyttä varominen ja tavallista kertoomista ynnä
-kiihdyttämistäkin ei saa venyttää yli neljän värsyn.
-
-Paraat Suomen runot ovat mahdillista, totista ja ankaraa laatua: harvat
-iloista ja somaa. Edellisiin onkin Suomen runon luonne mukavampi,
-samatekuin myös kielen, joka on erinomaisen rikas painavista
-(ponderosissimorum) sanoista. Suurena apuna runoilijalle ovat ne monet
-murteetkin, joista saapi yhdenpitäviä sanoja vaihetellen käyttää, ja
-varsinkin ne monet vähennyssanat, verba frequentativa, inchoativa
-j.m.s., jotka yhdellä sanalla toimittavat mitä muut kielet koko
-lauseella. Sama apu on noista suffixeista ja monista sijoistakin, jotka
-myös sallivat sanojen muuttelemisen paikaltaan selkeyden hämärtymättä.
-
-Lopussa väitöstään olisi Porthan[403] luetellut paraat Suomen runoelmat
-tekijöineen, vaan kesken se valitettavasti on jäänyt. Muuten
-tietäisimme epäilemättä enemmän monen runon tekijästä, kuin mitä tässä
-on taidettu ilmi tuoda.
-
-Samoin kuin Porthanin väitöksessä Suomen runon luonne tieteellisesti
-oli selvinnyt, niin alkoi se käytöllisestikin melkein virheettömästi
-sujua. Enimmin siihen on tainnut vaikuttaa tarkempi tutustuminen
-muinaisrunoin kanssa; mutta ettei Porthanin opetuksetkaan turhaan
-kaikuneet, näemme verraten Gananderin sekä Wemanin runot ennen
-väitöksen ilmestymistä ja sen perästä. -- Sisällyksen suhteen varsinkin
-näkyy tään ajan runoissa suuri edistys, johon lienee syynä Ruotsin
-lauluseppäin esimerkki. Laadultansa olivat Suomen runot edelleenkin
-enimmäksi osaksi tilapäärunollisuutta, mutta alkaa kuitenkin jo
-ilmestyä itsenäisempiäkin teoksia. Yksi laji tilapäärunoja sitä vastaan
-katoaa; onnentoivotuksia väitöksiin on juuri harva enää näkyvissä.
-
-Porthanin aikuisista runoniekoista viljavin oli meille muuten jo tuttu
-Christfried Ganander, Porthanin ahkerin apulainen Suomen kielen ja
-muinaisuuden tutkimisessa ynnä väsymätön suomenkielinen kirjottaja. Hän
-oli syntynyt v. 1741 Haapajärven kappelissa Kalajokea, vihittiin 1763
-papiksi ja 1766 maisteriksi. Viimeiset 15 ikävuotensa eli kappalaisena
-Frantzilassa ja kuoli 1790. -- Hänen töistänsä jo tiedämme, että hän
-keräeli arvotuksia ja sanalaskuja, jotka edelliset toimitti
-painostakin. Uusi lisätty Suomen sanakirjakin hänellä oli valmisna.
-Myöskin työskenteli ahkerasti loihturunoin (enimmiten Porthanilta
-saaduin) kanssa ja ammensi niistä tietonsa Suomalaisten
-muinaisuskosta.[404]
-
-Tuttavuutensa vanhain runojen kanssa näkyykin selvästi hänen
-monista omatekoisista runoistansa. Väinämöinen ja Ilmarinen niissä
-ovat usein mainitut, runomitta sujuu melkein virheettömästi ja
-oikokirjotuksessakin hän usein tavottelee Savon puheenpartta, esim.
-_tuossa, tulovi, vaivoa, vaatisia_ (= sitte), vieläpä Gottlundia
-ennustaen: _kahteloopi, itek ja keäriköhön_! Kuitenkin ei hän tätä
-kirjotustapaa aina noudata, vaan panee tavallistakin sekaan. Oikeaa
-runointoa Gananderin teoksissa ei ilmotu; ajatukset ovat jokapäiväisiä
-ja esitys enimmiten venyväinen, vaan ei kuitenkaan voi kieltää että hän
-runon koristukset ynnä kielen rikkaudet jotenkin taitavasti käytteli.
-Siten on esimerkiksi mukailuksensa Vanhan Testamentin runokirjoista,
-jossa runolliset ajatukset ja kuvat olivat valmiit, kyllä hupainen
-lukea.
-
-Se ilmestyi v. 1786 nimellä: Runokirja,[405] ja sisältää: Korkian
-Veisun, Taav. 96:n ja 100:n Psalmin, Hjobin Kirjan 3:n ja 7:n Luvun,
-kirjotuksen luukarsinan yli, ajatukset kirkkomaalla, 2 hautakirjotusta,
-kaikki runomittalla; sen lisäksi 2 kivipiirrosta hautojen päälle,
-semmoisia mihin muistamme Porthanin kehottaneen. Lopussa on Taav. 133:s
-Psalmi virreksi tehty.[406] Vielä kauniimmaksi olisivat nämät
-mukailukset tulleet, jos ei hän niin aivan uskollisesti olisi seurannut
-alkuperäisiä, sillä se on hänet varsinkin estänyt ajatusriimiä
-tarpeeksi viljelemästä. Omatekoiset runot lopussa ovat hyvin
-tavallisia.
-
-Hiobin kirjan kolmas luku alkaa näin:
-
-    Taudin alla angarimman,
-    Kipeimmän kivun alla
-    Suuttu Iobi sillä lailla,
-    Jotta kirois kijvahasti
-    Pahoin päivänsä peräti,
-    Sadatteli syndymänsä.
-    Sitten avais Iobi suunsa,
-    Näillä sanoilla saneli:
-    Ohoh olkohon ijäti
-    Kadotettu kaiketickin
-    Pahin päivistä peräti,
-    Jona synnyin syntisparka,
-    Yö se ylöngin pimeä,
-    Jona sanottijn saloa:
-    Mies on sievä sijinnynnä.
-    Sepä päivä pimiänä
-    Aina olkohon alati,
-    Älköön kysykö Jumala,
-    Ylimmäinen ylähäldä
-    Päivän semmoisen perähän,
-    Älköön kirckaus korea
-    Hänen päällens paistacockaan.
-    Pimeys ja kuollon varjo
-    Hänen peittäköön peräti,
-    Pilvi päälle pyöriköhön,
-    Sumu syngeä, sakea
-    Päivän mustan muuttakohon,
-    Jotta keändyis kauhiaxi
-    Hirvittäisi hirmuisesti.
-    J.n.e.
-
-Muita Gananderin teoksia ovat: onnentoivotus väitökseen 1763.[407]  Se
-on niin kokonaan arvolle perustettua kuusmittarunoa, että voisi luulla
-Ingmanin aikuiseksi. V. 1766 ilmestyi hautaruno,[408] runo
-kruunuperillinen Kustavin häihin[409] ja onnentoivotus[410] Porthanin
-väitökseen: De poesi fennica. Kaksi muuta runoa samasta aineesta löytyy
-vielä Topelius'en vanhoissa runoissa I osassa s. 47-51. V. 1771, nyt
-kadonnut runo:[411] Vanhan vuoden muistutuxet, Uuden vuoden toivotuxet.
-V. 1784, 151 käännettyä uudempaa satua,[412] joista 15 runomitalla.
-Nämät viimemainitut hän sanoo "oman harjotuxensa tähden ja
-Pohjanmiesten innon ja maun jälken tavallisijn Suomalaisijn runoihin
-veisattavaxi panneensa Kesäkuusa 1783." -- Suorasanoisissa saduissa on
-kieli ihmeellisesti ruotsinmukainen. Runollisissa se kyllä on puhdas ja
-mitta sujuva, vaan satujen aine huonosti valittu ja esitystapa
-kuivanlainen. -- Seitsemän vuotta ennen oli ilmestynyt: Caxi neljättä
-kymmendä satua suomalaisijn runoihin käätty v. 1775.[413] Ne ovat
-melkein kaikki noita ikivanhoja, kansasta kansaan kulkeneita
-eläinsatuja ja siis sisällykseltään verrattoman paremmat. Ja myöskin
-kertomustavassa on enemmän elävyyttä sekä sukkeluutta, vaikka heiltäkin
-puuttuu sitä kokan terävää kärkeä, joka lukijan sydänalaa kutkuttaa
-nauruun. Niitä ovat muutamat painetut Toppelius'en vanhoissa runoissa,
-vaan en voi olla tähänkin yhtä esimerkiksi ottamatta. Se on tuo ympäri
-maailman tuttu satu:
-
-    Muurahiset ja heinäsirkat.
-
-    Talven tuldua tasaisen,
-    Vilun saatua vikevän,
-    Muurahis joucko mukoma
-    Kusiaiset cuivaisivat
-    Suloisia suuruxia,
-    Varsin vahvoja jyviä,
-    Jotka covin costunehet,
-    Olit caicki castununna.
-
-    Tämän näki nälkähinen,
-    Sircka sixehen lamainen,
-    Joca ruasta rukoili,
-    Ano heildä aprackata.
-
-    Mutta cohta muurahiset
-    Silloin sirkalda kysyvät;
-    Mitä olet onnetoinen,
-    Tehnyt kelvotoin kesällä?
-    Mahdoit kesällä kerätä,
-    Talven varat valmistella.
-
-    Sircka vastasi siveä,
-    Lausu laillansa katala:
-    Eipä sijhen ensinkänä
-    Meidän joucko joutanunna;
-    Minun aikani alati,
-    Culu päiväni peräti
-    Veisatesa väkevästi,
-    Somasesti soitellesa.
-
-    Cuultua curjan puheen,
-    Tämän vahvan vastauxen,
-    Muurahiset muutamilla
-    Vielä sanoivat sanoilla:
-    Coska kerkesit kesällä
-    Somaisesti soittamahan,
-    Nijn nyt hyppeä hyvästi
-    Tansoa talven ajalla.
-
-    Joka laiska Lauvandaina,
-    Se on musta Sunnundaina,
-    Jok'ei lijku ljuckashasti
-    Elon aikana alati,
-    Sitä nälkä nähtävästi,
-    Covat sanat cohtajavat.
-
-Viimeeksi on mainittava: Venäjän naimaviisu 1787,[414] Suomeksi ja
-Venäjäksi. Venäjästä minverran selvää saapi, niin suomalainen ei
-ollenkaan ole käännöstä, vaikka näin on olevinansa.
-
-Toinen ahkera Suomen runolija oli Kaarle Kustaa Weman,[415] josta
-myöskin jo on ennen ollut puhetta. Hän oli kihlakunnan kirjurin poika
-Liperistä, syntynyt 1740, tuli maisteriksi 1766 ja väitti seuraavana
-vuonna Suomen kielen sukulaisuudesta Hebrean kanssa. Tämän teoksen
-syystä pääsi sitten 1768 Suomen kielen dosentiksi, jota palkatonta
-virkaa kuitenkin, niinkuin olemme nähneet, ei toimittanut kauemmin kuin
-yhden lukuvuoden. V. 1775 tuli hän Tukholmaan sotapapiksi ja prinsein
-opettajaksi Suomen kielessä. Mutta jo 1776 pantiin hän kirkkoherraksi
-Kemiöön, jossa provastina kuoli 1803. -- Kotiseuduillansa Karjalassa
-hän jo lasna taisi tottua runoja kuulemaan ja tämä aikainen tottumus
-teki hänet taitavaksi runosepäksi. Gananderin runoissa näkyy aina
-jotain vähän teeskeltyä, mutta Wemanilta runo aivan luonnollisesti
-sujui. Suurempaa runolahjaa kyllä ei ollut hänelläkään, mutta se on
-hänellä omituista että rakastaa paljon kuvia ja vertauksia. Niin esim.
-
-    Nijnkuin tähdet taivahalla,
-    Ilman kannen kirkastajat
-    Ovat Luojan laitoxesta,
-    Kaikkivallan katzannosta
-    Toinen toista kirkkahambi,
-    Toinen toisen valaisia,
-    Nijn on ilmainen Isämme,
-    Maan ja taivasten tekiä
-    Tehnyt ihmisten iloxi,
-    Koko sugun kunniaxi
-    Aina aikana kunakin,
-    Mustan sumun soatessa,
-    Suuret toimet[416] tähdixemme,
-    Suuret sielut onnexemme.
-
-Ja toisessa paikassa:
-
-    Niinkuin ruumis raukenepi,
-    Aivan kohta kylmenepi,
-    Kuin ei sieluhun sidottu
-    Ole tuohon tuttavaansa,
-    Nijn on oppi luonnostansa,
-    Kauppa kaunis laadustansa,
-    Nijn on pelto, niin on nijtty,
-    Nijn on taidot oivalliset,
-    Että varsin vapautta,
-    Ilman kannen ihanuutta
-    Hartahasti halajavat,
-    Aivan anovat himolla,
-    Ilman kaicki kitistyvät,
-    Kaicki kuolevat peräti.
-
-Nämät palaset ovat otetut pitkästä runopuheesta, jonka Weman piti
-III:n Kustavin kruunaamisesta "Stockholmin kaupungin suuressa
-raastuvan-salissa" 1772.[417] Tämän muassa seuraa toinenkin runo, jossa
-riemuitsee Kustavin onnistuneesta vallankumouksesta.
-
-Samasta kruunauksesta kirjotti Weman pienemmänkin runon.[418] Paitsi
-näitä on hänen teoksiaan vielä painettuna hääruno Kustaville 1766,[419]
-jossa Molleron esimerkkiä noudatellen, ylistelee edellistenkin
-Kustavien töitä. Viides runonsa oli Aatolp Fredrikin kuolemasta.[420]
-Näiden lisäksi mainitsee tohtori Elmgrén[421] hänen kirjottaneen
-jälkimuistoja äitilleen ynnä sisarelleen, arvellen, että nekin
-olivat suomalaisia runoja. Ja luultavaa se onkin; mutta se ovat
-tietymättömissä.
-
-Erinomaisen luonteen ilmotti Henrik Achrenius. Hän oli ennenmainitun
-runoniekan Simo Achrenion veli, syntynyt 1730, eli nimismiehenä
-Kalajoella ja kuoli 1798.[422] Hänen runoissaan kuvasteleikse III:n
-Kustavin iloinen ja leikkisä, vaan irstamainen aika. Achrenius oli
-suuri koiransilmä ja hulivili; laulaminen sekä runoksi että riimiksi
-häneltä sujui hyvin liukkaasti ja häneltä onkin jäänyt useampia runoja.
-Enimmät ovat leikkisää laatua ja muutamat rivosanaisia. Jälkimäisistä
-on yksi: "Apulaista tarvihteva maamittari" painettu Toppelius'en
-vanhoissa runoissa,[423] mutta vielä julkeampi on mukailus Ovidion
-V:stä elegiasta I:ssä kirjassa "Amorum".[424] Alkuperäisessä on
-lihallisuus kuitenkin vähän peitetty runollisella hempeydellä, mutta
-Achrenion runosta se haisee ihan paljaaltaan. -- Muita Achrenion
-teoksia ovat, onnentoivotus väitökseen 1754;[425] runo Kustavin
-häistä;[426] laulu papin rouville ja tavallinen morsiantanssi;[427]
-nimipäiväruno;[428] kummiruno;[429] runo Kaarle Borgin ja Kaarle
-Meurling'in kuulutuspäivänä ja runo edellisen häihin.[430] Hänen
-tekemänsä on epäilemättä sekin runo kruunun viinan keitoksesta, joka on
-painettu yhdessä valitusrunon kanssa viinan kuolemasta.[431] Siinä
-puolustetaan hallituksen asetusta kruunun viinatehdasten laittamisesta
-ja alle on piirretty H.A. Morsiantanssi on paras Achrenion teoksista ja
-sääli on ettei tilan ahtaus tässä salli sen painattamista.
-
-Totisempi runoilia kuin mainitut kolme oli Juhana Aapraminpoika
-Frosterus, Jaakopin ja Aapramin veli. Hän oli syntynyt 1720, tuli
-maisteriksi 1745, kirkkoherraksi ja pedagogiksi Kajaaniin 1746,
-Sotkamoon 1763, jossa kontrahti-provastina ja jumaluusopin tohtorina
-kuoli 1809. Hän oli syvä Suomen kielen tutkija niinkuin hänen meidänkin
-aikoinamme vielä hyväksytty kirjansa: "Hyödyllinen huvitus luomisen
-töistä" todistaa. Hempeän runolahjansa näytteenä olkoon seuraava
-palanen häärunosta:[432]
-
-    Sijs ma laulan metzämaasa,
-    Visertelen virran luona
-    Catzellesa Caickivallan,
-    Herran ilmi ihmetöitä,
-    Joita laulan joutesani,
-    Kijtän kesken kijruhungin;
-    Laulavatpa luodut caicki,
-    Vircovat vilun perästä;
-    Jopa luopui luodet tuuli,
-    Covat puustit pohjosesta,
-    Vihaset vilun vihurit,
-    Coska läickyi lämmin tuuli,
-    Kilo kijlsi vetten päälle
-    Armahasta auringosta,
-    Sätehistä suloisista.
-    Silloin jouduit juontehesa
-    Linnut meille muilda mailda;
-    Pääskönen pani pesänsä,
-    Vesilintu vieretteli,
-    Suoritteli sulkiansa,
-    Suositteli sulhastansa;
-    Veden carja caivostansa,
-    Veden hirmu, hau'in poika,
-    Vedäxen syvästä veestä,
-    Talvi majasta mataapi
-    Rannoille rakendamahan
-    Leickiänsä lämbymäsä;
-    Silloin kätki couckuluunsa,
-    Suunsa tutkamet terävät.
-    Metzot mustisa mecoisa,
-    Ucot, uliat urohot,
-    Vuorten nousit notkelmista,
-    Näpittelit näppiänsä,
-    Teeret tulit tanderelle,
-    Cukertivat cuusikoisa,
-    Soitit soilla soittimensa,
-    Pyytkin pyörit pensahisa,
-    Linnut pienet parvesansa
-    Kielten kilvasa kihisit,
-    Visertelit virsiänsä,
-    Nijnpä hekin häitä laitoit
-    Suven suodun suosiosa.
-    Eipä ihmet ihmisistä,
-    Että hekin ennättävät
-    Mennä nuorra naimisehen
-    Keskellä kesäsydändä,
-    Casvon caiken cukoistaisa
-    j.n.e.
-
-Kevään tulo on Suomen laulusepillä sekä ruotsin- että suomenkielisillä
-kaikkina aikoina ollut mieli-aine, joka erinomaisella suloisuudella on
-soitatellut heidän kantelettansa. Muistakaamme Fresen kevätviserryksiä
-ja Runebergin monia lauluja tästä aineesta. Suomenkielisistä olemme
-tässäkin jo nähneet kolme senkaltaista: Hemmingin virren, Calamnion
-runon ja tämän. Eikä ole ihme jos kevät meille Pohjan peräläisille on
-tervetullut vieras, kun meidät pitkästä talvivankeudesta viepi ulos
-yötöntä kesäpäiväämme ihaelemaan.
-
-Toinen Frosteron runo: Jumalan pyhästä laista[433] yhtä taitavasti
-kuvaelee ankarampia asioita, kuin tämä helliä kevättuntehia. -- Paitsi
-näitä on Frosterus kirjottanut virsiäkin,[434] jotka otettiin
-virsikirjaseuraston painattamiin Uusiin Virsiin. Niitä on 53, joista 3
-käännöstä ja 7 vanhaa parannettua virttä. Paratessaan on hän varsinkin
-pyytänyt välttää katkaistuja sanoja, mutta valitettavasti on itse
-sisällys sitä tehdessä tullut huonommaksi. Riimissään on hän sangen
-huolimaton, mutta viljelee enimmiten alkusointua. Frosteron virsillä on
-se ansio että eivät ole kovin pitkiksi venytetyt ja kieli sileä,
-kaunis; ajatuksetpa eivät ole oikein lämpimiä.
-
-Muuten ovat vielä runoja kirjottaneet: Kaarle Stenius (Sulkavan
-kirkkoherra, k. 1810) hautarunon 1767[435] ja häärunon 1775;[436]
-Juhana Erikinpoika Frosterus (Kalajoen provasti, k. 1837) hautarunon
-1788;[437] Kaarle Jaakop Frosterus hautarunon 1792;[438] Anterus
-Törnudd (Lohtajan kirkkoherra, k. 1820) runon III:n Kustavin
-kruunaamisesta[439] ja onnentoivotuksen väitökseen 1771;[440] Kaarle
-Konstantin Hildén (Vesilahden kirkkoherra, k. 1822) Juhanuksesta
-1804;[441] Jaakop Juteini hautarunon Porthanille 1804;[442] Kaarle Borg
-(Ylikannuksen kappalainen, k. 1813) valitus- ja herätyshuudon Suomen
-yhteiselle kansalle runosanoilla 1807.[443] Nimettömiä ovat:
-onnentoivotus väitökseen 1772[444]; III:nen Kustavin kuolemasta
-1792;[445] Kalajoen suojelusmiesten karkaamisesta sodasta 1790;[446]
-hautaruno Sortavalan puolesta 1768[447] ja Rautalammin puolesta
-1771.[448] Edellinen on hyvin kaunis. Se alkaa näin:
-
-    Itku kaikkupi kylissä,
-    Murhe rinnat runtelepi,
-    Ettei virsikän virene,
-    Surulaulu sujukkahan,
-    Sitä suren Sordavala,
-    Sitä itken surkiasti,
-    Että kuoli kaunis Herra,
-    Opettaja oivallinen,
-    Sitä itken iltakaudet,
-    Sitä varahin valitan,
-    Kielet kandelen sovitan;
-    Sanat suuhun seisahtuvat,
-    Kieli juuri kohmendupi;
-    Eipä kuulu kandeleni
-    Eipä sormet soitakkahan;
-    Musta murhe sormet sorsi,
-    Vilu vijma paletteli.
-    Jospa sormeni sulaisi,
-    Kieli kylmä lämpiäisi,
-    Nijn nyt soittaisin surulla,
-    Suruvirttä vetelisin.
-    Kaiku, kaiku kandeleni,
-    Laula kieli kuingas taidat,
-    Sano puolilla sanoilla
-    j.n.e.
-
-Lauluntekiöistä on merkittävin Jaakop Zidén, syntynyt 1754, kirkkoherra
-ja provasti Marttinan pitjässä, kuoli 1801. Hänen laulunsa ovat
-erinomaista laatua; niissä ei juuri ole runollista suloutta, mutta
-erinomainen into ja väki. Ikään kuin koskena kuohuen menevät menoansa,
-siitä huolimatta josko toisinaan kolistelevatkin mitan kivihin sanain
-tavallista muotoa. Mittana heillä enimmin on tuo 17:nen vuosisadan
-riimillinen, koron kokonaan polkeva runomitta. Suurin (130 värsyä!) on
-valitusvirsi III:n Kustavin kuolemasta,[449] joka niinkin pitkänä on
-hupainen lukea. Suomen ja Greikan muinaistarusta yhtenään ottaa nimiä
-ja kuvia. Muita Zidénin teoksia ovat: Kaxi laulua rauhan edestä
-1791;[450] Sotalaulu 1796;[451] laulu Kustaa Aatolpin käynnistä
-Suomessa 1797[452] ja Neuvoja lapsille yhteisestä kansasta 1797.[453]
-
-Muita lauluja ovat sepittäneet J.J. Gabrielinpoika (kukaties
-ennenmainittu J.J. Lindström, koska morsiankin on senniminen) häävirren
-1778;[454] Ephraim Widenius (kappalainen Dragsfjärd'issä Kemiötä, k.
-1798) hautavirren 1780;[455] Taavetti Lönneström (Iitin kirkkoherra, k.
-1819) Suomen lasten laulun 1801;[456] se sama on kirjottanut
-hengellisiä virsiäkin 1789;[457] Pentti Jaakop Ignatius (Ulvilan
-kirkkoherra, k. 1827) hautavirren [458];1803 hänkin on kirjottanut
-hengellisiä virsiä 1824;[459] B. v. Knorring kansalaulun 1805;[460] ja
-onpas mainio Franzénimme kuitenkin siksi muistanut oman kansansa
-kielen, että sille rikkaudestaan soi yhden murusen. Hän nimittäin on
-kirjottanut kansalaulun: "Eläköön armias": v. 1805.[461] Nimettömiä on
-4 häävirttä,[462] 2 hovilaulua[463] ja 5 Ruotsista käännettyä
-sotalaulua.[464]
-
-Arkkiveisuissa oli edellisinä aikakausina ollut joitakuita maallisia
-esim. veisut Ahasverosta, Pyhästä Yrjänästä j.s. Joku oli
-lystillistäkin laatua niinkuin meille jo tuttu Tuderon veisu talonpojan
-kunniaksi. Nyt niiden (varsinkin lystillisten) luku karttui ja samassa
-ne paranivatkin. Muutamat ovat Ruotsista käännettyjä, muutamat
-alkuperäisiä. Lystillisistä ansaitsevat erimaineen: "Ei aina meill
-kekriä kestä"[465] ja "Hoi mengät pijkat ratki".[466]
-
-Mutta sangen merkillistä on että näissä on pari _semmoista, jotka
-nyky-aikoina kansalauluina on painettu_. Ne ovat: "Läksin minä kesäyönä
-käymään"[467] ja "Hyvä ilta minun lintusein".[468] Kummassakin on
-useampia värsyjä kuin nykyisissä kansalauluiksi sanotuissa. Luultavasti
-ovat ne herrasmiesten tekemät ja sitten kansaan levinneet. Nuot Suomen
-kansan sepittämiksi sanotut nuotit lienevät samalla lailla tulleet
-kansaan ja ovat kukaties kaikki alkuperäänsä ulkomaan säveliä, jotka
-tässä vaan ovat muodostuneet kansan luonteen mukaan. Sillä Suomen
-kansan ainoa vanhempi nuotti on runonuotti. -- Mutta saattaa niinkin
-olla että yllämainitut laulut jo silloin kirjotettiin kansan suusta.
-
-Sillä tämän vuosisadan keskipaikoilta lähtien alkoi painosta tulla
-talonpoikainkin tekemiä runoja, lauluja ja hengellisiä virsiä. Joku
-semmoinen oli jo vuosisadan alkupuoliskolla ilmestynyt, mutta nyt niitä
-ilmestyi suuri joukko. Tämä seikka epäilemättä on yhteydessä sen kanssa
-että nyt ruvettiin keräämään vanhoja kansan runoja. Runoja ovat
-kirjottaneet: nimetön Juvan miesten puolesta jälkimuiston 1754[469]
-Mattias Remes (Kiuruvedeltä, k. 1765; oli kuuluisa runoniekka, niinkuin
-seuraavassa runossa lauletaan) hautarunon 1757;[470] Paavali Remes
-(Mattiaksen veli) jälkimuiston edelliselle 1765;[471] Pietari Väänänen
-IV:n Kustaa Aatolpin kruunaamisesta (hän siinä itse näkyy olleen läsnä,
-koska sen on kirjottanut 'Norrköpingissä') 1800;[472] Henrik Väänäsen
-(myöskin sanottu Konsaheikiksi, köyhä työmies Oulussa, joka kylästä
-kylään kulkien elätti itseänsä viulunsoitolla ja runoilemisella, kuoli
-viinapäissään lämpöiseen uuniin) lystillinen runolaulu sijtä kummasta
-kalakukosta painettiin 1801.[473] Lauluja sepittivät: Henrik Alaan
-(kauppias Turussa, mutta luultavasti noita "Suomen porvareita" ja puoli
-talonpoika) häävirren 1765,[474] riemulaulun Preussin prinsi Henrikin
-käynnistä Turussa 1770[475] ja Uudenvuoden toivotuksen 1773,[476]
-kaikki sangen huonot. "Sokiat miehet", Mund Rudell ja L.E. II:n
-Kustavin voitoista v. 1792;[477] Juhana Jonnila (Keskievari Ihoden
-kylässä Pyhämaan pitäjää) III:n Kustavin murhasta 1792,[478]
-Kuninkaasta perheineen 1793 [479] ja Kustaa Aatolpin häistä 1799;[480]
-ja Paavali Korhonenkin lähetti esikoisensa ulos maailmaan, nimittäin: 3
-hengellistä virttä 1799[481] sekä mainiot häälaulunsa 1807.[482] --
-Hengellisiä virsiä ovat muuten sepittäneet talonpojat: Juhana
-Erikinpoika Kasvolan kylästä Paimion pitäjää 1764;[483] Anterus
-Kreunpoika Nousiaisten pitäjästä 1768[484] ja Anterus Livon vanki
-1770.[485]
-
-Mutta merkillisin ja viljavin oli Tuomas Ragvaldinpoika. Hän oli
-syntynyt 1724 Laukulan kylässä Tyrvään pitäjää, asuskeli (n. 1760-n.
-1780) Turussa ja muutti sitten Loimjoelle, jossa kuoli 1804.[486]
-Vaivaisena jo nuoruudestaan ollen, hän ei raskaasen työhön kyennyt,
-vaan elätteli itseään tilaisuusvirsien sepittämisellä. Heitä on tullut
-painetuksi n. 130, jotka täyttävät 48 numeroa Pippingin luettelossa; ja
-paljon niitä on jäänyt painamatta.[487] Näissä on ainoasti pari
-varsinaista virsikokousta, muut ovat hää-, hauta- ja hovivirsiä, mutta
-nekin kaikki hengellistä laatua. Miellyttävää on nähdä kuinka Tuomas,
-vaikka itseään tämmöisellä laulamisella elätteli, ei milloinkaan
-imarrellut eikä kirjottanut ihmisten mieliksi. Häävirsissä hän ei
-ylistele parikunnan avuja eikä kuvaele heidän tulevaa onneansa, vaan
-puhuu ankarasti oikean avioelämän velvollisuuksista ja kysyykin yhdessä
-virressä suorastaan oliko heillä tähän toimeen ruvetessa Jumalalle
-kelpaava mieli. Hautavirsissä eli jälkimuistoissa samaten harvoin
-kiittää kuollutta ja silloinkin vaan sivumennessä; pää-asiana ovat
-kehotukset ja varotukset jälkeenjääneille, jotka panee kuolevan suuhun.
-Hovivirsissäkin näkyy sama mieli-ala. Esim. ilolaulussa III:n Kustavin
-käynnistä Suomessa,[488] ensimäisessä virressä kyllä iloitsee ja
-riemuitsee, mutta heti liittää siihen toisen, jossa moittii että
-maallista ylimystä niin suurella riemulla vastaan otetaan, vaan
-taivaallisen kuninkaan tulosta ei olla milläänkään. Oikeaksi
-runoilijaksi ei voi Tuomasta sanoa; mielikuvailoa hänellä ei
-paljon ollut ja jumalinen tunteensa, josko syvä, ei ole kylläksi
-innokas virret väkeväksi saattamaan. Useammissa vallitsee äly.
-Senlisäksi tulee että ovat pitkäpiimäisiä ja että riimi sekä mitta ovat
-huononlaisia. Mutta ylipäätään on ajatus niissä selvä, ja miellyttävä
-on niissä ilmottuva totinen kristillinen henki. Jossakussa onkin
-henkensä kepeämmällä lentimellä kohonnut, niin esim. jälkimuistossa
-lapselle:[489]
-
-    Nijnkuin elot laihoset,
-    Heinä, caunit cuckaiset,
-    Lehtipuut ne ihanat
-    Elomiehet hackavat;
-
-    Aamul aivan aicaisin
-    Lyödän maahan murscaxijn
-    Terävällä kirvehell,
-    Sirpill että vicatell;
-
-    Ja nijn latoon, aittahaan
-    Corjataan caick laitahaan
-    Poijes tuiscust, tuulesta,
-    Raju-ilmast suuresta.
-
-    Nijn myös tämä poicainen,
-    Taivan laihon cuckainen,
-    Piltti pieni piscuinen,
-    Anders Danielinen.
-
-    Tuli lasna aicaisin,
-    Elons aamull varhaisin
-    Maahan lyödyx murscaxi
-    Cuolemalda tuhvaxi.
-
-    -- -- -- -- --
-
-    Johon jouckoon kyhkyinen,
-    Lindu pieni mettinen,
-    Lendi tämä sieluinen
-    Ilo-arckijn ijäiseen.
-
-    Meren aalloist suurista,
-    Mailman pahoist juonista,
-    Joc on monen pettävä
-    Ennen cuin on herävä.
-
-Samaa yksinkertaista mittaa kuin tässä käytteli Tuomas enimmissä
-virsissään ja viljeli useimmiten alkusointua sekä monesti ajatusriimiä.
--- Herrasmiehissäkin olemme jo nähneet muutamia virrenseppiä. Muita
-semmoisia ovat: Maria Johanintytär Hedrea (Törnävän kappalaisen tytär,
-naimisessa Pudasjärven kirkkoherran Sam. Keckmanin kanssa) 2 virttä
-1778;[490] Fredrik Axberg (Räätäli,[491] sitten sorvari ja kirjannitoja
-Helsingin pitäjästä, k. 1820) 2 virttä 1783;[492] Elias Lagus
-(Taivassalon provasti, k. 1819) suomensi Ruotsista Sionin virret
-1790;[493] Anterus Achrenius (Aapramin poika, Nousiaisten provasti, k.
-1810) 26 virttä 1790,[494] jotka sen puolesta ovat paremmat kuin isän
-että eivät ole niin pitkäpiimäisiä. Anterus Antinpoika Björkqvist
-(Vehmaan kappalainen, k. 1809) yhden virren.[495] Sen kanssa on yhdessä
-painettu toinenkin virsi, jossa värsyin alkupuustaveista saapi nimen
-Elisabet Johannexentytär Enberg. -- Mikael Sjöberg 4 virttä 1803;[496]
-Kaarle Brasse (Kappalainen Vesilahdella, k. 1822) virren 1805[497] ja
-toisen 1807.[498] Nimettömiä virsiä on paitsi näitä paljon.
-
-Tämän vuosisadan suorasanainen kirjallisuus täyttää paljon suuremman
-sijan runollisen suhteen kuin edellisinä aikakausina. Ensimäiset kolme
-vuosikymmentä Ison vihan perästä olivat kuitenkin vielä jotenkin
-köyhänä semmoisista, sillä Suomalaiset eivät vielä olleet siksi
-vironneet sodan rasituksista että olisivat voineet kannattaa paljon
-suurempia kirjoja. -- Alkuperäisistä jumalisista on nytkin suurin osa
-saarnoja, muuten enimmiten katkismuksentapaisia teoksia. Jumalisista
-alkuperäisistä kirjottajista ansaitsevat erimaineen: Juhana
-Wegelius;[499] Aapram Achrenius;[500] Israel Lithovius, Lapuan
-provasti, k. 1788;[501] Tuomas Stenbäck, Saloisten, sitten Limingan
-kirkkoherra, k. 1776;[502] Mattias Pazelius Limingan provasti, k.
-1771,[503] Lauri Forselius Ruoveden kirkkoherra k. 1799;[504] Anterus
-Björkqvist[505] ja Pentti Jaakop Ignatius.[506] Paljon enemmän kuin
-näitä alkuperäisiä, on käännöksiä, enimmiten Ruotsin kielestä.
-Kääntäjistä tässä mainittakoon erin ahkerana Taneli Virzenius
-varakirkkoherra Turussa[507] ja Kustaa Rancken, Suomen kappalainen
-Turussa sitten Perniön kirkkoherra, k. 1831,[508] jonka suurin vaikutus
-kuitenkin vasta alkoi seuraavana aikakautena. --
-
-Ison vihan ja Porthanin välistä aikaa Suomen kirjallisuuden historiassa
-on nimitetty Talous-kirjallisuuden aikakaudeksi.[509] Mutta
-suomenkieliseen kirjallisuuteen se nimi ei ollenkaan sovellu, sillä
-vasta Porthanin aikoina saivat umpi Suomalaiset runsaammalta nauttia
-sen ajan hengen tuotteita.
-
-Tämän vuosisadan alkupuoliskolla ei ilmestynyt tälläistä kirjallisuutta
-paljon muualla kuin almanakoissa ja niissäkin vaihetellen
-historiallisten ainetten kanssa. Mutta nyt ei almanakoihin muuta
-pantukaan kuin talouteen koskevia asioita ja niitä alkoi enemmän
-ilmestyä erikirjoinakin. Mainittavimmat ovat Gananderin: eläinten
-tautikirja[510] ja maamiehen kotiapteeki[511] 1788, Frosteron jo
-mainittu: Hyödyllinen huvitus luomisen töistä 1791, ja _Suomalaiset
-Tietosanomat_ 1773 (syksyllä) ja 1776.[512] Viime mainittu oli
-ensimäinen suomenkielinen sanomalehti. Se oli ainoasti rahvaanlehdeksi
-ai'ottu; toimittajana oli eräs Lizelius. Vähä toista vuotta elettyä, se
-kuoli tilaajain puutteesta. Nämät niinkuin Frosteron kirjakin eivät
-tarkottaneet ainoastaan talonpojan maallista vaurastumista, vaan
-myöskin hengen korottamista tiedon levittämisellä. Merkittävä on että
-tämän kirjallisuuden haaran viljelijöissä näkyy muutamia muistakin kuin
-pappissäädystä. Onpa niissä yksi talonpoikakin: Erik Kettu Kaustisten
-kylästä.[513]
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seitsemän sataa vuotta oli Suomen kansa nyt ollut Ruotsalaisten
-yhteydessä, vaan eron hetki läheni. Kipeästi koski miekka, joka vanhat
-siteet ratkaisi; kaikin voiminsa ponnisteli Suomen kansa vastaan ja
-synkeällä sydämellä katseli se kohtalonsa kamalata muutosta. -- Me,
-heidän jälkeisensä tätä tapausta toiselta kannalta katselemme. Missä
-heidän kyyneleistä soaistut silmänsä näkivät laskevan päivän
-jäähyväisloistoa, siinä me nyt ihaelemme uuden aamun koitetta. Sillä me
-olemme nähneet kuin "äitistään" erotettu Suomi siitä ajoin miehen
-askelein on ruvennut astumaan omia teitänsä. -- Ruotsin vallotus oli
-ollut tarpeellinen; se oli yhdistänyt Suomen eriheimokunnat yhdeksi
-kansaksi; se oli liittänyt Suomen sivistyneesen Länsi Europaan. Mutta
-jos se valta kauemmin olis kestänyt, niin olis Suomen kansan nimi
-vähitellen haihtunut muinaisuuden muistoksi. Me olemme nähneet kuinka
-Ison vihan perästä Suomen erinäistunto oli heikontunut ja vaikka se
-Porthanin aikoina vähän jälleen oli vironnut, niin raukesi juuri
-silloin kuitenkin kansallisuuden vahvin muuri, koska ylhäiset säädyt,
-vieraan kielen omaksi ottaen, vieraantuivat kansastansa. Se kyllä on
-totta että ahkerasti kirjotettiin ja runoeltiin Suomeksi. Mutta sitä
-luultavasti ei olis kestänyt kauan. Sillä jo v. 1804 Åbo Tidningar
-siitä runosta puhuen, minkä Juteini oli sepittänyt Porthanin
-kuolemasta, arvelevat Suomen runollisuuden olevan kuolemaisillaan.[514]
--- Muutamien vuosikymmenien kuluttua olisi vallassäätyisten
-Suomalaisten kansallistunto ainoasti ollut sitä samaa mietoa
-nurkkaylpeyttä, jolla Skottlantilainen itseänsä erottaa
-Englantilaisesta; Suomen rahvaspa olisi vajonnut ylönkatsotuksi
-pariajoukoksi. --
-
-Mutta toisin oli säätty! Suomen kansa sai sijan "kansojen joukossa" ja
-pian astui Suomen kansallisuus rohkeasti esiin omaansa takasin
-vaatimaan.
-
-
-
-
-Lisäys.
-
-
-    Svijklige Världen oundvijklige
-                Öd-Dödligheetz
-    Sorgtröstande Lijksång.
-
-    Usle menskobarn betrakta,
-                Märk och akta
-    Hur ostadigt Verlden står,
-    Vexel skiftar, framåt stryker
-               Vijker, fijker,
-    Som Tihd, Måln ok Blåst förgår.
-
-    Sol ok Månen, alla Tusen
-              Himmels-Ljusen
-    Gånga neer ok åter op,
-    Dag ok Natten, Eld ok Vatten,
-                Gråt ok Skratten,
-    Hafva stadigt Växel Lop.
-
-    När som heeta Elden sloknar,
-                 Vatnet tioknar,
-    Blifva Kohl ok kaller Sniöö.
-    Snö blijr Väska, Kohlen bäska
-                    Aska, Äska,
-    Hvad som föds ok ey måt döö?
-
-    Usle Menske-Barn betrakta,
-                 Märk ok akta,
-    Huru thet i Världen går,
-    Huru alt hvad nånsin födes,
-                Gödes, ödes.
-    Ingenting beständigt står.
-
-    Diuren, som på marcken springa,
-                Luft-Fät kringa,
-    Fast de aff en frij Natur,
-    Måst' lijväl för Dödzens Fahra
-                Snara vara,
-    Rädd's Hund, Bössa, Näät ok Buur.
-
-    Fiskens Graf (fast han kan flyta)
-                Är en Gryta
-    Eller ok en större Fisk,
-    Stora, the hvar Liustror glimma
-                Simma, rymma
-    Sällan, om then fiskar frisk.
-
-    Höga Trän, som Himlen hoota,
-                Fast the roota
-    In til andra Verlden neer,
-    Fälla Höst-dags efter Raden
-                Bladen, Staden
-    Seer det liksom Skogen seer.
-
-    Trägåls-Trän the bära Frukter,
-                Blomsterlukter,
-    (Gräset växer, vijsnar bort),
-    Theras them infödde Maskar
-                Fnaskar, naskar
-    In til Trät ok Blomstret tort.
-
-    Koppar, som hvarman kan röna,
-                Blifver Gröna.
-    Järnet fräter Rosten röd,
-    Gullet ok thes blanka Syster,
-                Mister Glijster.
-    Sit, see här är ok een Död.
-
-    Dyra Stenar, fast the hålla,
-                Måste tåla
-    Döden, lijk som Malm ok Gull.
-    Stenar spricka aff hård vinter,
-                Klinter, Flinter,

-    Muur ok Gråsten blifva Mull.
-
-    Tijden sjelf som är förlijden,
-                   Är aff Tijden
-    Dräpt, som är ok Födzlen feek;
-    Men hvem är som suckand' klagar?
-                   Dagar jagar
-    En hvar an hvart Ögnebleck!
-
-    Ögnbleck Ögnbleck, Dimma Dimman
-                   Timma Timman,
-    Måne Månen, Åhret Åhr,
-    Tietusen, femtitusen,
-                   Hundratusen
-    Til vår Evigvarlig Vår.
-
-    Alt är, hvad som kan här finnas
-                   Ok besinnas,
-    Hvad som någon någ'nsin veet,
-    Obeständigt: Mans Bedriffter,
-                   Skriffter, Griffter,
-    Stadig är Ostadigheet.
-
-    Ty gör alla mycket illa,
-                   The som villa
-    Sörja thenna lillas Död,
-    Hvilkens Siäl ey Sorg ey Jemmer
-                   Klämmer, skämmer,
-    Ther han äter Engla-Bröd.
-
-    Låt ey Perle-Tårar trinna,
-                 Strömlijkt rinna,
-    Hvem som med sin Gud är nögd,
-    Han kan, han vil, som vårt mästa
-                 Bästa, fästa
-    Timlig Sorg i Evig Fröjd.
-
-    Såta Kropp soff sött ok stilla,
-                 Såta lilla,
-    Trefald-Salig stora Siäl,
-    In til Gud föör E'er med Gamman
-                 (Åter?) samman,
-    Var sidst helsad fahr sidst väl.
-
-
-
-
-Viitteet:
-
-
-[1] Tätä uutta lausetapaa kenties kummeksittaneen, vaan se on
-suomalaisempi kuin tuo tavallinen "13:lla sataluvulla"; sillä Suomeksi
-sanotaan: "tuo mies on kolmansilla kymmenillä" = på trettiotalet.
-
-[2] Strandb. herdam. I s. 8.
-
-[3] Arv, h. V. s. 192.
-
-[4] Arv. h. V. 197.
-
-[5] Arv. h. VI. 8.
-
-[6] Arv. h. IV. 19.
-
-[7] Arv. h. I. 151.
-
-[8] Strandb. herdam. I. 321.
-
-[9] Strandb. herdam. I. 13.
-
-[10] Arv. h. II. 28.
-
-[11] Arv. h. monessa paik.
-
-[12] Arv. h. V. 22.
-
-[13] Arv. h. II. 104.
-
-[14] Arv. h. II. 92.
-
-[15] Arv. h. V. 47.
-
-[16] Arv. h. V. 58.
-
-[17] Åbo T. 1784. N:o 49.
-
-[18] "An debeat se transferre in Suetiam -- -- -- hic in patria
-remanere" -- -- Arv. h. VI. 96.
-
-[19] "de statu istius patriae" Arv. h. VI. 98.
-
-[20] "de dispositione istius patriae et similiter regni" -- -- Arv,
-h. VI. 102.
-
-[21] Elmgrén öfvers. af. Finl. litt. 1542-1770 s. 13.
-
-[22] Esipuheessa Uuteen Testamentiin.
-
-[23] Suomi 1856 s. 43 ja seur.
-
-[24] Tengström Chronol. ant. öfver finska univ:s procansl. etc. s. 43.
-
-[25] Lagus Biogr. ant. om Åbo hofrätts pres. och ledam. (katso
-Kröpelin.)
-
-[26] Tengström Chronol. ant. öfver finska univ:s procansl. etc. s. 43.
-(meis Fennonibus) Saml. af Åbo domkap:s cirkulärbref 1560-1700 s. 9.
-
-[27] ("universum regnum Suethiae imprimis vero Patria nostra") samassa
-kirjassa s. 34.
-
-[28] Register opå Åbo stadz Gårdar och Tompter Anno 1609, Senat ark.
-
-[29] Register opå Wijborgs stadz Mantalledt -- -- pro anno 1601. Senat.
-ark. N:o 5791 lehdet 13-18.
-
-[30] Kenties tehnee lukijan mieli nähdä joita kuita senaikuisia
-porvarinimiä; enimmiten ovat lyhyitä esim Arkapoika, Tomuhousu, Isopää,
-Mustasuu, Härkä, Verijalka, Huisko, Harakka, Ilves, Kauko, Karho,
-Salcko, j.n.e. mutta myös Karjalan tapaisia esim. Pitkäläinen,
-Louhialainen, Kekäläinen y.m. sekä myös nykyisen Hämeen tavan mukaan
-esim. Kumpala, Hattula ja m.
-
-[31] Arv. h. I s. 321-3.
-
-[32] Arv. h. VI, 149.
-
-[33] Åbo Tidn. 1794 N:o 11.
-
-[34] Beskrifn. öfver sjöst. Nystad, praes. Kalm, E. Hoeckert 1753 s. 3.
-
-[35] Katso Strandb herdam.
-
-[36] Strandb. herdam. II. 255.
-
-[37] Esipuhe Uuden Test. käännökseen.
-
-[38] Rukouskirjan esipuhe.
-
-[39] Koskinen Nuijasota I. 65.
-
-[40] eli Finno; tässä häntä mainitaan nimellä "Suomalainen", joka
-hänelle omistetaan senaikuisissakin suomenkielisissä kirjoissa k.
-esimerk. nimilehtiä virsikirjoissa 17:n vuosisadan alkupuolelta.
-
-[41] Pipp. l. N:o 26.
-
-[42] Pipp. l. N:o 74.
-
-[43] Lagus biogr. ant. om Åbo hofrätts pres. o. ledam. s. 15 ja 427.
-
-[44] Åbo Tidn. 1793 N:o 13.
-
-[45] Orbis arctoi imprimisque regni Sueciae nova et accurata descriptio
-Andrea Buraeo Sueco Wittenberg 1631, arkki K. lehti 3 ja 4.
-
-[46] "Ideoque nobiles, mercatores et sacerdotes, rustici etiam ditiores
-curant, ut eorum filii ab incunabulis Suecicam discant (Erik
-Schroderus, joka itse Suomessa oli käynyt, tämän Buraeon lauseen
-esipuheessa Lat.-Ruots.-Suomal. sanankirjaansa kerroten, sanoo
-addiscant) linguam eaque ratione eos ad aliarum linguarum proprietates,
-pronunciationemque se accommodare assuefaciunt." Yhteen jaksoon B.
-vielä mainitsee että Suomenkielessä ei ole puolta (genus) ja siis vaan
-yksi artikeli esim. Se mies, se vaimo, se elehin. Tämän arvelee
-suuresti helpottavan Suomen kielen oppimista. Kolmas erinomaisuus on
-että praepositiones aina asetetaan sanansa perään. "Sed de his satis"
-sanoo B. näiden lyhykäisten tietojen lopussa, eikä olisi niitä tässä
-niinkään lavealta kerrottu, jos ei tämä olisi ensimäinen kieliopillinen
-lause kielestämme.
-
-[47] "Rhytmos praeterea non a simili vocum finitione, ut reliquae
-gentes, sed a simili binarum, trinarumve vocum initio observant,
-octonis versum syllabis claudentes."
-
-[48] De poesi fennica s. 70.
-
-[49] Esipuhe Uuteen Testamentiin.
-
-[50] Esipuhe virsikirjaan.
-
-[51] Åbo Tidn. 1778 s. 98 (otettu kirjasta Chron. episc. finl.)
-
-[52] Esipuhe psaltariin.
-
-[53] Esipuhe prophetoihin.
-
-[54] Esipuhe prophetoihin.
-
-[55] Pipp. luett. N:o 12.
-
-[56] Schefferus Suecia litt. e. 316. (Hymni ecclesiastici translati in
-ling. finnor.). Myöskin mainitaan Jaakop Finnon toimittaneen: Hymnos
-ecclesiast. finnici idiomatis auctos.
-
-[57] Tengström. Handl. till upplysn. af Finlands kyrkohist. IV s. 22.
-
-[58] Renvall. Om finska psalmers ålder och författare Mnemosyne 1821
-April.
-
-[59] Pipp. I. N:o 22.
-
-[60] Renv. Om finska ps. ålder o. förf. Mnemos. 1821 April.
-
-[61] Merkittävää kuitenkin on, että 1639 vuoden virsikirjan loppuun,
-erikseen muista virsistä on pantu N:o 275, 272, 277 ja 240, joiden
-alkupuustavit tekevät: I.M.M.R. Olisiko kenties net sepittänyt Jonas
-Matthiae Raumannus? Vaan tätä arvelua heikontaa tuo liikanainen M ja
-virtten sukulaisuus muiden Hemmingin tekemäin kanssa.
-
-[62] Renvall, Mnemosyne 1821 April. -- Tengström. Handl. t. upplysn. i
-Finl. Kyrkkoh. IV. s. 13-25. -- Handl. o. uppsattser rör. Finl. Kyrkoh.
-utg. af Lagus I. s. 161-171.
-
-[63] Suom. mainitaan 1581 predikant i Åbo. --
-
-[64] Tengström. Handl. t. uppl. i Finl. Kyrkoh, IV. s. 22. --
-
-[65] Enimmiten Strandbergin mukaan. --
-
-[66] Sen. ark. 1488 l. 79. --
-
-[67] Sen ark. N:o 1808 l. 44.
-
-[68] Handl. o. uppl. rör. Finl. Kyrkohist. utg. af Lagus. I.
-
-[69] "Quantitatum observatio nulla hic in usu est, versus tamen
-componuntur, habita certarum syllabarum ratione, ita ut ultimae versuum
-syllabae eandem habeant terminationem". Linguae fenn. brev. instit. De
-prosodia.
-
-[70] Kallella olevilla numeroilla olen merkinnyt ne, joista Herra
-Laulun tirehtöri Lagi minulle hyvätahtoisesti on antanut tiedon; muut
-Saksasta käännetyt löytyvät Babstin 1549 ulos antamassa saksalaisessa
-virsikirjassa.
-
-[71] Hemmingin virsikirjassa on näillä pällekirjotuksena Latinaisten
-virtten alkusanat (Pipp. 1, N:o 27).
-
-[72] Yliopiston kirjastossa on vanha vaillinainen virsikirja, jossa
-tämän virren päälle läkillä on kirjotettu: "Protector tuorum Christe
-famulorum", mistä se luultavasti on käännetty.
-
-[73] 3 ja 242 löytyvät Svedbergin hyljätyssä virsikirjassa ja 196
-Laurentius Petrin toimittamassa ruotsalaisessa virsikirjassa vuodelta
-1553.
-
-[74] Suomalaisenkin virsistä ovat runomittaan raketut N:o 144, 238, 353
-ja 376.
-
-[75] Pipp. l. N:o 26.
-
-[76] Suom. Virsik. N:o 168 v. 2.
-
-[77] Suom. Virsik. N:o 200. v. 1.
-
-[78] Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, Fenningiae -- -- -- Lib.
-III cap. XIV.
-
-[79] "Två sköna psalmer aff finska på svenskan försatte", lopussa
-kirjaa Corpusculum doctrinae (Pipp. l. N:o 43).
-
-[80] Suecia litterata s. 316.
-
-[81] Kumma onni on Suomen kieliparalla ollut; aina siinä on nähty
-milloin mitäkin vikaa. Silloin soimattiin soukaksi, nytpä pitkäksi
-parjataan!
-
-[82] Pipp. l. N:o 261.
-
-[83] Pipp. l. N:o 356.
-
-[84] Pipp. l. N:o 783.
-
-[85] Lexicon Latino-Scondicum, quo quatuor celebriores totius Europae
-linguae atque idiomata orbis scil. Latinum, Suecicum, Germanicum et
-Venedicum seu Finnonicum -- -- proponuntur -- -- ab Erico Schrodero
-1632. (Pipp. luett. N:o 36).
-
-[86] Tämä Schroderon Lexicon Latino-Scondicum on ensimäinen sanakirja,
-johon Suomeakin on otettu. Schroderus esipuheessa kertoo asialla
-Suomessa käydessä havainneensa, ettei löytynyt minkäänlaista Suomen
-sanakirjaa koulujenkaan tarpeeksi. Siihen arvelee syynä olevan
-kirjapainon puutteen, koska Suomi muuten muka on rikas oppineista,
-muita kieliä taitavista miehistä ja Suomen kieli erinomaisen varakas
-sanoista. Tätä puutetta poistaakseen oli Schr. tekeillä olevaan
-sanakirjaansa ottanut Suomeakin. Suomen sanat sanoo enemmiten saaneensa
-Oulun papilta Marcus Pauli Björneburgensis (Strandbergilla on Oulun
-kirkkoherrana Marcus Pauli Sadelerus Porista, mutta hän tuli siihen
-virkaan vasta 1647? Turun konrehtorista. Kukaties oli Sad. ensin
-apulaisna Oulussa). Merkittävä on vielä sekin että Schr. luettelee
-Viron kielen Suomen murretten joukossa ja puhuen siitä missä Suomen
-kieli on puhtainna, sanoo sen olevan selvempänä Suomen kuin Venäen
-Karjalassa. Ettei tää Venäjän Karjala ole Käkisalmen lääni näkyy siitä,
-että sitäkin erikseen mainitaan. Silloinkin siis jo tiettiin
-Suomalaisia asuvan ulkona maamme rajaa.
-
-[87] Epitome descript. Sueciae, Gothiae, Fenningiae & subjectarum
-provinciarum, Ab. 1650 Lib. VI cap. IX: Foedera quae Sueciae potentiam
-stabiliunt potissimum, sunt arctissima illa plurimorum regnornm unio,
-et Sueciae, Gothiae Fenningiaeque plenissima confoederatio.
-
-[88] Natales Acad. Aboens. 1648.
-
-[89] Elmgrén öfers. af Finl. litt. 1542-1770 s. 44.
-
-     Salve Fennorum gens, o fortissima, salve!
-     -- -- --
-     Excipe qui Gothicis venit huc novus hospes ab oris.
-     Non hospes tamen usque vagus: _patriota futurus_
-     -- -- -- gothus licet ortu, sim modo Fenno.
-
-[90] "Appendix, in quo exhibentur finnicae gentis scriptores nonnulli."
-
-[91] -- -- "dum peregrina & alius orae labores."
-
-[92] Katso Pipp. l.
-
-[93] Pipp. l. N:o 219.
-
-[94] Pipp 1. N:o 341.
-
-[95] Lagus. Biogr. anteck. om Åbo hofr. pres. o. ledam. s. 15.
-
-[96] "Historiam Finlandiae, patriae suae." (v. der Hardt Holmia litt.),
-samassa kirjassa s. 484.
-
-[97] De quibusdam antiqvit. Abogicis 1679.
-
-[98] "Fäderneslandet och sin egen nation". (Pipp. l. N:o 44).
-
-[99] Pipp. l. N:o 4063.
-
-[100] Pipp. l. N:o 93.
-
-[101] Pipp. l. N:o 313.
-
-[102] Pipp. N:o 1 233
-
-[103] "totius orbis Sueo-gothici, Fennicique", -- -- "praecelsum lumen
-in orbe Finniaco", -- -- "patria et cuncta Suecia." (Oratio metrica in
-parentationem Joannis Kurck. Aboae 1652.)
-
-[104] "Orbi Finnico pacem", -- -- "ad totius patriae desiderium, sed
-praecipuam hujus nationis felicitatem", -- -- "natio nostra
-Finlandica." (Oratio panegyr. in Gustavi Bjelke reditum de legatione
-Muscovitica. Aboae 1659.)
-
-[105] "Communem enim patriam justissimo suffragio, invita etiam
-malignitate, dicam, cum non in servitutem, sed in societatem, in
-amicitiam et contubernium regni -- -- adoptati sumus." (Panegyris
-Carolo Gustavo dicta, Aboae 1657.)
-
-[106] Vindiciae Fennonum Cap. II (l. Nettelbladt Schwed. bibl.
-I Stück).
-
-[107] Ibid. esipuheessa.
-
-[108] "Finnonica imprimis haec partae a gente tropheae, Dum gens
-spectatrix caetera martis erat." (Narsius poemata miscell.)
-Wallhovin tappelusta, Suomi 1841, vihko 2 s. 20.
-
-[109] "Nec timuit gens Fenna necem, ceu turbine quodam Vecta per
-adversos sparsit se tota cohortes." -- (Pierii Winsemii panegyr. in
-Gust. Ad.). Suomi 1841, v. 2, s. 21.
-
-[110] Magnus princip. Finlandia. (Ruotsiksi kääntänyt Sjöström, H:fors
-1844).
-
-[111] Katso Yliopiston kirjastossa: Svenska topografiska saml. del XI.
-
-[112] Lagus biogr. ant. om Åbo hofr. pres. o. ledam.
-
-[113] Katso Stjernman Aboa litterata 1719.
-
-[114] Verrattavaksi sopinee panna että vuosina 1786-1795 Turussa
-pidettiin 271 väitöstä, joista 40 Ruotsalaisten kirjottamaa, siis
-melkein 6 Suom. 1 Ruots. vastaan.
-
-[115] Aboa vetus & nova. (Suomi 1841 vihko 3 s. 39.)
-
-[116] Tengström Chronol. ant. öfver finska univ. procansl. samt fakult.
-medl.
-
-[117] Esipuheessa sanakirjaansa § 15.
-
-[118] Pipp. 1 N:o 55.
-
-[119] "Ut vero talis institutio concinnaretur et conficeretur.
-Illustrissimae V. Celsitudinis hortatu & mandatu factum est.
-Curat enim Ill. V. C. unice, ut bonum publicum hic promoveatur,
-ut prosperi sint subditi -- -- inclarescatque lingua hujus
-nationis." -- --
-
-[120] Pipp. luett. N:o 82
-
-[121] Kummaa on että samaten kuin Ruotsinkielinen oli Suomen
-kirjallisuuden alottaja, niin oli myös Ruotsalainen ensimäisen Suomen
-kieliopin sepittäjä.
-
-[122] "Qvamvis autem haec hallucinatio non magni sit momenti, nec famae
-loquentis deroget, vel periculum aliquod ei creet."
-
-[123] Pipp. l. N:o 304.
-
-[124] Handl. o. uppl. rör. Finl. Kyrkohist. utg. af Lagus. IV. s. 106.
-
-[125] Pipp. l. N:o 44.
-
-[126] Elmgrén. Öfvers. af Finl. litt. 1542 - 1770 s. 5.
-
-[127] Pipp. f. N:o 238.
-
-[128] Pipp. l. N:o 271.
-
-[129] Katso s. 32.
-
-[130] Katso: Saml. af Åbo domk. cirkulärbr. 1560-1700.
-
-[131] Katso: Elmgrén, Öfvers. af Finl. litt. 1542-1770.
-
-[132] Stjernman Aboa litt. s. 65.
-
-[133] Tengström. Chronol. förteckn. o. ant. öfver finska Univ. fordna
-prokansl. samt fakult. medl. s. 165 ja 166.
-
-[134] Afkortn. o. Qvittentie book -- af Åbo och Björneborgz lähn pro
-anno 1651. Lehti 166. Senat. ark.
-
-[135] Katso Pipp. l. N:o 55.
-
-[136] Pipp. l. N:o 117. Pipp. l. N:o 114 on samallainen asetus aatelin
-ja muiden säätypersonain suhteen myöskin Suomeksi.
-
-[137] Åbo och Björneb. lähns -- -- Verifikationsbook N:o 1697 sivv.
-2813-44. (Senat. ark.)
-
-[138]Pipp. l. N:o 43.
-
-[139] Pipp. l. N:o 51.
-
-[140] Pipp. l. N:o 125.
-
-[141] Pipp. l. N:o 194.
-
-[142] Aboa litter. siv. 109.
-
-[143] In patrium transfert idioma. Onnentoivotus, joka seuraa Pipp. l.
-N:o 137.
-
-[144] Latinainen onnentoiv., samaan.
-
-[145] Esipuheessa Rajalenion saarnoihin 1654. Pipp. l. N:o 74.
-
-[146] Katso Elmgrén. Öfvers. af Finl. litt. 1542-1770.
-
-[147] Pipp. l. N:o 48, 49, 63, 87 ja 153.
-
-[148] Pipp. l. N:o 72, 74.
-
-[149] Pipp. l. N:o 97, 163, 172.
-
-[150] Pipp. l. N:o 214, 286.
-
-[151] Tiedot näiden miesten elämästä ovat otetut Strandb. herdam.'sta,
-niinkuin muutenkin tässä kirjassa, kun ei muuta lähdettä erikseen
-mainita.
-
-[152] Pipp. l. N:o 281.
-
-[153] Tiedot tämän ja muiden Viipurin hipakuntalaisten elämästä on
-minulle hyväntahtoisesti antanut prov. Akiander.
-
-[154] Aboa vetus & nova (Suomi 1841 v. III, s. 33).
-
-[155] Linguarum Ebreae & Finnicae convenientia praes. D. Lund. Aboae
-1697.
-
-[156] Priscorum Sveogothorum ecclesia 1675. Lib. VI. Cap. VII. § 5,
-s.211.
-
-[157] Pipp. l. N:o 55.
-
-[158] Renvall kummeksii kuinka Åbo Tidn. 1796 N:o 18 taisi sanoa tässä
-olevan 232 (nähtävästi painovirhe 3 = 5) virttä, koska hänellä käsissä
-oleva muka sisälti 251. Siinä oli luultavasti N:o 392 kulunut pois
-lopusta.
-
-[159] Mnemosyne 1821. April.
-
-[160] Åbo Tidn. 1796. N:o 18.
-
-[161] Pipp. l. N:o 142.
-
-[162] Pipp. l. N:o 56.
-
-[163] Pipp. l. N:o 176.
-
-[164] Pipp. l. 165. Ensim. painos tuli ilmi Tukholmassa 1671, mutta
-tämä Turussa.
-
-[165] Åbo Tidn. 1771, s. 122.
-
-[166] Pipp. l. N:o 38.
-
-[167] Pipp. l. N:o 3951. Renvall (Mnemos. 1821 April, arkkipiispa
-Mennanderin puheen mukaan) sanoo tämän painetuksi Kristiinan tai Kaarle
-Kustavin kruunausjuhlaa varten.
-
-[168] Pipp. l. N:o 4063.
-
-[169] Pipp. l. N:o 433.
-
-[170] Pipp. l. N:o 234.
-
-[171] Pipp. l. N:o 235.
-
-[172] Pipp. l. N:o 236.
-
-[173] Pipp. l. N:o 250.
-
-[174] Pipp. l. N:o 259.
-
-[175] Pipp. l. N:o 4064.
-
-[176] Katso Suom. sielun tavara 1686.
-
-[177] Colloqvium paenitentis cum Salvatore Jesu k. Suomal. sielun tav.
-1686.
-
-[178] Pipp. l. N:o 289.
-
-[179] Suom. siel. tav. 1686.
-
-[180] Pipp. l. N:o 300.
-
-[181] Pipp. l. N:o 4063.
-
-[182] Pipp. l. N:o 234.
-
-[183] Pipp. l. N:o 250.
-
-[184] Pipp. l. N:o 289.
-
-[185] Pipp. l. N:o 324.
-
-[186] Pipp. l. N:o 289.
-
-[187] Pipp. l. N:o 38.
-
-[188] Tengström. Chronol. anteckn. om finska Univ. etc. s. 154.
-
-[189] Tätä on epäilty olisiko todellakin Cajanon sepittämä, mutta se on
-joutavaa, sillä se painettiin hänen nimellä 2 vuotta hänen kuoltuansa
-k. Pipp. l. N:o 232. Myöskin on arveltu ettei se olisi alkuperäinen,
-vaan mukailtu eräästä Lucidoria hautavirrestä, jonka kanssa sillä on
-paljon sukulaisuutta ja yhteinen värsymittakin. Tämän kirjan loppuun
-painatan Lucidorin virren näytteeksi että Cajanus sen kyllä on
-tuntenut, mutta kuitenkin aivan omituisesti sepittänyt omansa vielä
-paremmin kuin Ruotsalainen.
-
-[190] Pipp. l. N.o 351.
-
-[191] Pipp. l. N:o 357.
-
-[192] Pipp. l. N:o 351.

-
-[193] Hän kirjotti Linguarum Ebreae & Finnicae convenientia praes.
-Lund. 1697.
-
-[194] Beskrifning öfver Cronoby socken praes. Kalm. Åbo 1755, s. 12:
-"sysselsatt med den nya finska psalmbokens revision samt korrektur
-under trycket."
-
-[195] "De verbis, locutionibus, tractandique modo, ubi sane nec acumen,
-nec sublimitatem deesse ostendet liber Hymnorum ecclesiasticorum."
-Esipuheessa sanakirjaan § 16.
-
-[196] Linguae fenn. brevis institutio: De prosodia.
-
-[197] Hodegus finnicus: De prosodia.
-
-[198] "Accedit peculiare qviddam in hac lingua quod gaudeat in rhytmo,
-aliquot vocibus in initio versus ab cadem littera incipientibus. -- --
-Et tales rhytmi sunt magis artificiosi et in hac lingua peculiares"
-j.n.e.
-
-[199] "Hoc etiam peculiare est in hac finnica lingua, quod in versu et
-rhytmo vel integras lineas & periodos, vel nonnullas voces, ab eadem
-litera incipientes, in principio versus habeat."
-
-[200] Pipp. l. N:o 101.
-
-[201] Arvattavasti tuon Uuden kaupungin pormestarin (Isacus Nicolai de
-Haricala) poika, joka on mainittu s. 16.
-
-[202] Pipp. l. N:o 152.
-
-[203] Pipp. l. N:o 18.
-
-[204] Tengströms chron. ant. öfv. finska univ. kansl. o. fakult:s medl.
-s. 114-6.
-
-[205] Pipp. l. N:o 65.
-
-[206] Pipp. l. N:o 110.
-
-[207] Pipp. l. N:o 137.
-
-[208] Pipp. l. N:o 69.
-
-[209] Pipp. l. N:o 313.
-
-[210] Ei löydy Pipp. luettelossa.
-
-[211] Pipp. l. N:o 93.
-
-[212] Pipp. l. N:o 4063.
-
-[213] Pipp. l. N:o 355.
-
-[214] Pipp. l. N:o 336.
-
-[215] Pipp. l. N:o 363.
-
-[216] Pipp. l. N:o 370.
-
-[217] Geneal. Sursill. s. 109.
-
-[218] Ei löydy Pipp. luettelossa; v. 1715.
-
-[219] Pipp. l. N:o 441.
-
-[220] Pipp. l. N:o 442.
-
-[221] Pipp. l. N:o 443.
-
-[222] Pipp. l. N:o 450.
-
-[223] Pipp. l. N:o 288.
-
-[224] Aboa litt. s. 129.
-
-[225] Esipuheessa sanakirjaan.
-
-[226] Esipuh. sanakirjaan.
-
-[227] Helsingissä Frenckell'in ja Pojan kustannuksella.
-
-[228] Pipp l. N:o 286.
-
-[229] Pipp. l. N:o 354
-
-[230] Ilmajoen provasti, kieliopin tekijä, k. 1723.
-
-[231] Pipp. l. N:o 434.
-
-[232] Pipp. I. N:o 343.
-
-[233] "hvar redlig Svensker man i alla Sverges länder."
-
-[234] "the Svenske hyddor".
-[235] "Salve Tu Sueonum ocelle! Salve Tu Fennonum pupilla!"
-
-[236] "Fennia pande viros et munus vindicis imple,
-      Fennia amica tuis Suecis et gens sociata!
-      -- -- --
-      Suethia, Fennia concordes animis studiisque,
-      Artibus ingenuis proferte viros celebratos!"
-
-[237] Pipp. l. s. 734.
-
-[238] Pipp. l. N:o 782.
-
-[239] Pipp. l. N:o 812.
-
-[240] Katso s. 65.
-
-[241] Pipp. l. N:o 472.
-
-[242] Katso Turun kaupungin henkikirja. Sen. ark. Åbo o. Björneb.
-läners verif:b. Bd. II, s. 3673-3751.
-
-[243] Pipp. l. N:o 496.
-
-[244] "Patrio sermone nobis auditur Suomi." De Borea-Fennia praes.
-Hassel.
-
-[245] Pipp. l. N:o 789.
-
-[246] Katso esim. Pipp. l. s. 139 muistutuksesta.
-
-[247] Finl. minnesvärda män B. 1, H. I.
-
-[248] Pipp. l. N:o 137.
-
-[249] De Poesi fennica s. 72 muistutuksessa.
-
-[250] Tämän Slavonian kielen erimurteina luettelee Venäjän, Puolan,
-Bömin, sekä Moldavian ja Unkarinki kielet!
-
-[251] "Sufficit me Fennum esse et caetera me nescientibus in laudata
-gente numerari."
-
-[252] Commentarioli in Urbani Hjerne Pharmacoopaeam. P. Elfving 1725:
-"Quid Tibi cum Fennis, Doctor celeberrime Petre? Despectae est genti
-consuluisse seclus."
-
-[253] "tantus me a puero torsit amor patriae, ut ejus gratia omnia pati
-non recusaverium."
-
-[254] "propterea hactenus infectum mansit, et infectum protegente
-clementissimo Numine manebit!"
-
-[255] "Si ob paupertatem & servilem conditionem vitae non despecti
-essent fenni corumque lingua." (Tässä hän näkyy Suomalaisiksi lukevan
-ainoasti alhaisen kansan.)
-
-[256] Pipp. l. N:o 709.
-
-[257] De conven. ling. Hebreae & Fenn. K. G. Weman & B. J. Ignatius,
-1767.
-
-[258] Huittisten prov. k. 1790: Försök att visa gemenskap emellan
-finska och grekiska språken 1774.
-
-[259] Siuntion kirkkoherra, kirjotti Lapin kieliopin 1743.
-
-[260] De origine ac religione Fennorum praes. Törner. Upsala, 1728.
-
-[261] "copiam linguae, copiosam licet, tanto redderem copiosiorem."
-
-[262] Finl. minnesvärde män. B. I. h. I, s. 96.
-
-[263] Pipp. l. s. 37.
-
-[264] Pipp. l. N:o 753. "Turun ylicoulusa edestuotu."
-
-[265] S. 72 muistutuksessa.
-
-[266] Katso s. 67.
-
-[267] Suomi 1841. V. 3. s. 33, 34.
-
-[268] "in noto carmine de procis advenientibus." Puheessa Suomen ja
-Hebrean sukulaisuudesta.
-
-[269] Simo Lindheim: De diversa origine Finland. et Lapponum. painettu
-kirjassa: Nova acta Regiae soc. scient. Ups. vol. II, 1775.
-
-[270] Virmoensis in Finlandia territorii memorabilia praes. Hassel
-Gregorius Hallenius. 1741, s. 2-4.
-
-[271] Praes. Hassel 1732, s. 5. Sivu 4 löytyy tässä lause, joka
-todistaa mitä Suomalaisen osallisuudesta Ruotsin sodissa ja sen
-vaikutuksesta olen väittänyt. Hän sanoo: nähtyäni mitä Suomal. Kustaa
-Aatolpin ja muiden Ruotsin kuningasten alla ovat tehneet urhotöitä,
-aloin tuntea onnea (mihi gratulari) siitä että kansaltani olen
-Suomalainen ja etta kotimaani esi-isäin kunnian kautta on niin mainio.
-
-[272] "Figuris tam dictionum quam sententiarum abundat."
-
-[273] "Synonymiae imprimis et exergasiae ubique adsunt."
-
-[274] "Hi aliquando liberiore spiritu acti -- -- et flumen secuti
-nativum, nec rhytmis se adstringere passi, longe altius surrexere."
-
-[275] Katso Genealogia Sursilliana.
-
-[276] Katso esim. Pipp. l. N:o 812.
-
-[277] Esim. Pipp. l. N:o 676.
-
-[278] Pipp. l. N:o 753.
-
-[279] Pipp. l. N:o 560. Tekijän nimeä siinä ei ole mainittu, mutta
-8:ssa runossa hän sanoo Affrén'in kapinan tähden tulleensa Turun
-linnaan viedyksi ja siellä istuneensa 13 viikkoa.
-
-[280] pain. 1735. Pipp. l. N:o 575.
-
-[281] pain. 1736. Pipp. l. N:o 594.
-
-[282] Pipp. l. N:o 676.
-
-[283] Pipp. l. N:o 677.
-
-[284] Pipp. l. N:o 774 ja 785, jälkimäinen on kadonnut.
-
-[285] Pipp. l. N:o 561 kadonnut.
-
-[286] De Poesi fennica s. 41 muistutuksessa.
-
-[287] Pipp. l. N:o 737, kadonnut.
-
-[288] Pipp. l. s. 737.
-
-[289] Pipp. l. N:o 770.
-
-[290] Pipp. l. N:o 753.
-
-[291] Pipp. l. N:o 769.
-
-[292] Pipp. I. N:o 812.
-
-[293] Geneal. Sursill. s. 266.
-
-[294] Pipp. l. N:o 867.
-
-[295] De poesi fennica s. 7.
-
-[296] S. 19.
-
-[297] Pipp. l. N:o 1155
-
-[298] Pipp. l. N:o 832.
-
-[299] Pipp. l. N:o 678.
-
-[300] Pipp. l. N:o 472.
-
-[301] Pipp. l. N:o 608.
-
-[302] Pipp. l. N:o 976.
-
-[303] Pipp. l. N:o 1062.
-
-[304] Pipp. l. N:o 1018.
-
-[305] Pipp. l. N:o 588.
-
-[306] Geneal. Sursill. s. 165.
-
-[307] Pipp. l. N:o 941.
-
-[308] Pipp. l. N:o 1023.
-
-[309] Pipp. l. N:o 520.
-
-[310] Pipp. l. N:o 603.
-
-[311] Pipp. l. N:o 626.
-

-[312] Pipp. l. N:o 871.
-
-[313] Pipp. l. N:o 940.
-
-[314] Pipp. l. N:o 942.
-
-[315] Pipp. l. N:o 1036.
-
-[316] Pipp. l. N:o 948 ja 1098.
-
-[317] Pipp. l. N:o 947.
-
-[318] Pipp. l. N:o 1143.
-
-[319] Pipp. l. N:o 966.
-
-[320] Pipp. l. N:o 201.
-
-[321] Pipp. l. N:o 589.
-
-[322] Seuraa väitöstä: De consensu rationis & fidei praes. Hassel, Joh.
-Gezelius 1744. Ei löydy Pipp. luettelossa.
-
-[323] Pipp. l. N:o 463.
-
-[324] Pipp. l. N:o 496.
-
-[325] Geneal. Sursill. s. 78.
-
-[326] Pipp. l. N:o 499.
-
-[327] Pipp. l. N:o 513.
-
-[328] Pipp. l. N:o 572.
-
-[329] Pipp. l. N:o 746.
-
-[330] Pipp. l. N:o 789.
-
-[331] Pipp. l. N:o 796.
-
-[332] Pipp. l. N:o 830.
-
-[333] Pipp. l. N:o 844.
-
-[334] Pipp. l. N:o 927.
-
-[335] Pipp. l. N:o 965.
-
-[336] Pipp. l. N:o 661.
-
-[337] Pipp. l. N:o 782.
-
-[338] Pipp. l. N:o 1097. Puuttuu niin ettei tiedä onko runo vai laulu.
-
-[339] Pipp. l. N:o 531.
-
-[340] Pipp. l. N:o 533.
-
-[341] Pipp. l. N:o 589.
-
-[342] Pipp. l. N:o 682.
-
-[343] Pipp. l. N:o 760.
-
-[344] Pipp. l. N:o 927.
-
-[345] Katso s. 129 v. 2.
-
-[346] Pipp. l. N:o 949.
-
-[347] Pipp. l. N:o 495
-
-[348] Pipp. l. N:o 497.
-
-[349] Pipp. l. N:o 768.
-
-[350] Pipp. l. s. 734.
-
-[351] Pipp. l. N:o 735.
-
-[352] Pipp. l. N:o 2722.
-
-[353] Pipp. l. N:o 866, 1029 ja 1045.
-
-[354] Pipp. l. N:o 1086-1089.
-
-[355] Pipp. l. N:o 1045.
-
-[356] Pipp. l. N:o 732.
-
-[357] Pipp. l. N:o 536.
-
-[358] Prov. Akianderilla Stichaeusten kantakirja.
-
-[359] Pipp. l. N:o 566.
-
-[360] Pipp. l. N:o 579.
-
-[361] Pipp. l. N:o 619.
-
-[362] Pipp. l. N:o 1038.
-
-[363] Pipp. l. N:o 581.
-
-[364] Pipp. l. N:o 582.
-
-[365] Pipp. l. N:o 604.
-
-[366] Pipp. l. N:o 656.
-
-[367] Pipp. l. N:o 706.
-
-[368] Pipp. l. N:o 752.
-
-[369] Pipp. l. N:o 799.
-
-[370] Provessori Akianderin mukaan.
-
-[371] Pipp. l. N:o 852.
-
-[372] Pipp. l. N:o 1146.
-
-[373] "vår Svenskmanna frihets öden", -- "vårt Manhem" j.n.e.
-
-[374] "vårt fosterland."
-
-[375] Spec. hist. litt. fennicae: "patria nostra", "majores nostri
-veteres Finnoni."
-
-[376] Diss. praecip. caussas, quibus laborat hist. fenn. -- adumbrans,
-praes. Bilmark: "patria nostra Finlandia."
-
-[377] Om lagskip. i Finland i äldre tider praes. Bilmark: "vårt kära
-Finland; en högtälskad fosterbygd; våra förfäder de gamla Finnar."
-

-[378] De justo Fennorum in patriam amore, praes. Bilmark: "Nos de justo
-Fenn. in patriam amore acturi, complexum amoris tam in locum natalem,
-quam in civitatem intellectum volumus."
-
-[379] "ehuru patriotiskt sinnade för vårt land." --
-
-[380] De amplitudine linguae fenn. praes. Hylleen: "lingua nostra."
-
-[381] Diss. praecip. caussas quibus laborat hist. fenn. -- -- praes.
-Bilmark.
-
-[382] "Ditt språk är utan rykt."
-
-[383] "quas non modo ignorare, sed iis etiam non affici, vate fenno
-turpe puto."

-
-[384] "studiaque gentis nostrae ad has perpoliendas litteras aliquando
-incendantur."
-
-[385] Herätyksenä Porthanin Suomi-intoon taisi olla sekin että hän oli
-Taneli Juslenion veljentyttärenpoika ja kasvatettiin Pohjanmaalla,
-missä silloin suomalaisuus oli hereillä ja runoja paljon ladeltiin.
-
-[386] Finl. minnesvärde män. B. I, h. 3.
-
-[387] Hist. tafla af Gustaf IV Adolfs första lefnadsår. Sthm 1837, s.
-266.
-
-[388] Esipuheessa sanalaskuihin.
-
-[389] Suomi 1841, v. V, s. 7.
-
-[390] Porthan: De poesi fennica ja Pauli Juusten chron.; Ganander:
-Mythol. fenn.; Lencqvist: De superstitione veterum Fennorum theor. et
-practica.
-
-[391] Katso s. 5, 6, 20 ja 21.
-
-[392] Pauli Juusten chron. (Uusi painos) s. 31.
-
-[393] Ganander esipuheessaan sanoo: Tämä Suomalainen jumalataru, joka
-suuremmaksi osaksi on otettu Herra provessorin (Porthanin) omista
-kirjoituksista sekä painetuista että painamattomista, minulle
-hyväntahtoisesti annetuista, vanhoista runoista j.n.e.
-
-[394] "reliquis quorundam carminum (valde quidem laceratis, disjectis,
-interpolatis & inter se confusis)".
-
-[395] De poesi fenn. s. 93.
-
-[396] Finnische Runen, Finnisch und Deutsch, Upsala 1819.
-
-[397] Tämä löytyy Paulus Juusten chron. (uusi painos) s. 14; muut tässä
-mainitut kaikki Gananderin ja Lencqvistan kirjoissa.
-
-[398] De poesi fenn. s. 57, 58.
-
-[399] De poesi fenn. s. 57.
-
-[400] Muistutuksessa Porthan sanoo pitkäksi ne tavuut, joissa on pitkä
-äänikäs, kaksoisäänikäs tai kerrakkeella suljettu tavuu (positione) _ja
-sen lisäksi joku korko_ (accentus tonicus tai euphonicus). Tästä hänen
-erheyksestään seurasi ettei voinut käsittää Suomen runon olevan raketun
-arvolle.
-
-[401] s. 32 ja 33 muistutuksessa. Porthanin väitöksen 1 osasto ilmestyi
-v. 1766 ja viides 1778, niin että hän sillä välin kyllä kerkesi
-oikaista ajatuksiansa.
-
-[402] Porthan sanoo erään Franskalaisen paralellismon nimittäneen
-"rhyme du sens": Ganander sitä Suomeksi sanoi säistykseksi.
-
-[403] s. 53 muistutuksessa.
-
-[404] Mythologia fennica 1789.
-
-[405] Pipp. l. N:o 1560
-
-[406] Tämän virren sanoo Ganander Kruunubyyn räätäli Jöran Koplijn'in
-tekemäksi, "joka myös nijnkuin tarkka Suomen kielen ystävä on
-lähettänyt minulle Suomalaisia sanalaskuja".
-
-[407] Pipp. l. N:o 1039
-
-[408] Pipp. l. N:o 1110.
-
-[409] Pipp. l. N:o 1122.
-
-[410] Pipp. l. N:o 1149.
-
-[411] Pipp. l. N:o 1252.
-
-[412] Pipp. l. N:o 1532.
-
-[413] Pipp. l. N:o 1408. Tekijä on tuntematon. Kirjotustapa tässä
-samatekuin Gananderin teoksissa noudattaa Savon murretta, mutta
-kielessä on erilaisuuksia ja Ganander aina pani nimensä kirjotustensa
-alle. Sen lisäksi hän "uudemmissa saduissa" näistä ei virka mitään,
-vaan sanoo nuot toiset lähettäneensä Tukholmaan Suomen kielen tulkki
-maist. Abr. Lindille, jolla jo ennen oli 120 Suomalaista satua
-kerättynä.
-
-[414] Pipp. l. N:o 1579.
-
-[415] Finl. minnevärda män B. 1, h. 3.
-
-[416] Toimi silloin käytettiin samassa merkityksessä kuin nykyään nero.
-
-[417] Pipp. l. N:o 1297.
-
-[418] Pipp. l. N:o 1286.
-
-[419] Pipp. l. N:o 1123
-
-[420] Pipp. l. N:o 1266.
-
-[421] Finl. minnesv. män B 1, h. 3. s. 477.
-
-[422] Surs. geneal. s. 165.
-
-[423] Vanh. runoja V osa s. 60.
-
-[424] Kirjallisuuden Seuralla käskirjotuksena.
-
-[425] Pipp. l. N:o 846.
-
-[426] Lärda Tidn. 1766 N:o 52.
-
-[427] Topp. vanh. run. I.
-
-[428] Topp. run. II.
-
-[429] Topp. v. run. V.
-
-[430] Käskirjotuksena Kirjallisuuden Seuralla. Edellisen kansissa on
-muutamia Achrenion runoelmia lueteltu ja niissä kadonnut runo
-Katrinanpäivinä 1791.
-
-[431] Pipp. l. N:o 1406.
-
-[432] Pipp. l. N:o 1055.
-
-[433] Pipp. l. N:o 1575.
-
-[434] Pipp. l. N:o 2406.
-
-[435] Pipp. l. N:o 1156.
-
-[436] Pipp. l. N:o 1357.
-
-[437] Pipp. l. N:o 1595
-
-[438] Pipp. l. N:o 1667.
-
-[439] Käskirjotuksena Kirj. Seuralla. Sitä seuraa pienempikin: Ystävän
-malja mahlalla juotu.
-
-[440] Pipp. l. N:o 1285.
-
-[441] Käskirjotuksena Kirj. Seuralla.
-
-[442] Pipp. l. N:o 1838.
-
-[443] Käskirjotuksena Kirjallisuuden Seuralla. Noudattaa itämurretta:
-ht ts, ja jättää d:n pois. Myöskin merkitsee pitkän äänikkään viivalla
-(esim o). Siis siihenkin aikaan jo venykkeitä!
-
-[444] Pipp. l. N:o 1289.
-
-[445] Pipp. l. N:o 1681.
-
-[446] Pipp. l. N:o 1644.
-
-[447] Pipp. l. N:o 1180.
-
-[448] Pipp. l. N:o 1267.
-
-[449] Pipp. l. N:o 1683.
-
-[450] Pipp. l. N:o 1656 (luultavasti Zidénin).
-
-[451] Pipp. l. N:o 1732.
-
-[452] Pipp. l N:o 1734. (?)
-
-[453] Pipp. l. N:o 1744.
-
-[454] Pipp. l. N:o 1418.
-
-[455] Pipp. l. N:o 1465.
-
-[456] Pipp. l. N:o 1804.
-
-[457] Pipp. l. N:o 1621.
-
-[458] Pipp. l. N:o 1821.
-
-[459] Pipp. l. N:o 2343.
-
-[460] Pipp. l. N:o 1859.
-
-[461] Pipp. l. N:o 1861.
-
-[462] Pipp. l. N:o 1163, 1220, 1231, 1682.
-
-[463] Pipp. l. N:o 1300, 1500.
-
-[464] Pipp. l. N:o 1693.
-
-[465] Pipp. l. N:o 3956.
-
-[466] Pip. l. N:o 3972.
-
-[467] Pipp. l. N:o 1529.
-
-[468] Pipp. l. N:o 1649.
-
-[469] Pipp. l. N:o 845. Kenties ovat N:o 1180 ja 1267 myöskin
-talonpojan tekemät.
-
-[470] Pipp. l. N:o 932.
-
-[471] Pipp. l. N:o 1092.
-
-[472] Pipp. l. N:o 1788.
-
-[473] Pipp. l. N:o 1809.
-
-[474] Pipp. l. N:o 1079.
-
-[475] Pipp. l. N:o 1245.
-
-[476] Pipp. l. N:o 1334.
-
-[477] Pipp. l. N:o 1665.
-
-[478] Pipp. l. N:o 1684.
-
-[479] Pipp. l. N:o 1700.
-
-[480] Pipp. l. N:o 1754. Kaikki järin huonot.
-
-[481] Pipp. l. N:o 1770.
-
-[482] Pipp. l. 1807.
-
-[483] Pipp. l. N.o 1067.
-
-[484] Pipp. l. N:o 1193.
-
-[485] Pipp. l. N:o 1238.
-
-[486] Akiander. Hist. uppl. om relig. rör. i Finl. B. I, s. 278-289.
-
-[487] Samassa kirjassa s. 281.
-
-[488] Pipp. l. N:o 1346.
-
-[489] Pipp. l. N:o 1046.
-
-[490] Pipp. l. N:o 1429.
-
-[491] Akiander Hist. uppl. om rel. rör. i Finl. B. V, s. 358-363.
-
-[492] Pipp. l. N:o 1518.
-
-[493] Pipp. l. N:o 1640.
-
-[494] Pipp. l. N:o 1641.
-
-[495] Pipp. i. N:o 3967.
-
-[496] Pipp. l. N:o 1832.
-
-[497] Pipp. l. N:o 1871.
-
-[498] Pipp. l. N:o 1908.
-
-[499] Pipp. l. N:o 733, 1026.
-
-[500] Pipp. l. N:o 974, 1145, 1191.
-
-[501] Pipp. l. N:o 571, 1084.
-
-[502] Pipp. l. N:o 774, 1272, 2369.
-
-[503] Pipp. l. N:o 1053, 1279.
-
-[504] Pipp. l. N:o 1456, 1458.
-
-[505] Pipp. l. N:o 1802.
-
-[506] Pipp. l. N:o 1821.
-
-[507] Pipp. l. N:o 1063, 1195, 1248, 1249, 1433.
-
-[508] Pipp. l. N:o 1801, 1831, 1845.
-
-[509] Elmgrén. Öfvrs. af Finl. litt. 1542-1770.
-
-[510] Pipp. l. N:o 1591.
-
-[511] Pipp. l. N:o 1597.
-
-[512] Pipp. l. N:o 1377 ja 78.
-
-[513] Pipp. l. N:o 1522.
-
-[514] Åbo Tidn. 1804. N:o 26 muistutuksessa.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMENKIELINEN RUNOLLISUUS
-RUOTSINVALLAN AIKANA***
-
-
-******* This file should be named 53047-8.txt or 53047-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/0/4/53047
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-