NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 12342 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..ad197fb
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52948 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52948)
diff --git a/old/52948-8.txt b/old/52948-8.txt
deleted file mode 100644
index 5c2f346..0000000
--- a/old/52948-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,12342 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Salammbo, by Gustave Flaubert, Translated by
-Jalmari Finne
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Salammbo
-       Historiallinen romaani
-
-
-Author: Gustave Flaubert
-
-
-
-Release Date: September 1, 2016  [eBook #52948]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAMMBO***
-
-
-E-text prepared by Jari Koivisto
-
-
-
-SALAMMBO
-
-Historiallinen romaani
-
-Kirj.
-
-GUSTAVE FLAUBERT
-
-Suomensi Jalmari Finne
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava
-1908.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Juhla.
-    II. Siccassa.
-   III. Salammbo.
-    IV. Karthagon muurien juurella.
-     V. Tanit.
-    VI. Hanno.
-   VII. Hamilkar Barkas.
-  VIII. Makarin taistelu.
-    IX. Sotaretkellä.
-     X. Käärme.
-    XI. Teltassa.
-   XII. Vesijohto.
-  XIII. Molok.
-   XIV. Piilu-sola.
-    XV. Matho.
-
-
-
-
-I.
-
-JUHLA.
-
-
-Juhlaa vietettiin Megarassa, Karthagon esikaupungissa, Hamilkarin
-puistossa.
-
-Ne sotilaat, joiden johtajana hän Siciliassa oli ollut, pitivät
-upeita pitoja viettääkseen Eryxin taistelun vuosipäivää, ja kun
-päällikkö oli poissa ja kun heitä oli lukuisasti koolla, niin he
-söivät ja joivat täysin vapaasti.
-
-Osastopäälliköt, joilla oli pronssikothurnit jalassaan, olivat
-sijoittuneet keskikäytävälle purppuraisen, kultaripsuisen
-telttakatoksen alle, joka tallien seinän luota ulottui palatsin
-alimmalle penkereelle asti; tavalliset sotilaat olivat hajaantuneet
-puiden siimekseen, joiden suojasta näkyi suuri joukko tasakattoisia
-rakennuksia, viininpuserrusvajoja, kellareita, aittoja,
-leipomahuoneita ja asevarastoja, norsujen tarha, villipetojen
-häkkiluolia ja orjien vankila.
-
-Viikunapuita kasvoi kyökkien ympärillä; sykomoorimetsä ulottui
-lehtoon, jossa granaattiomenat hohtivat puuvillapensaan valkoisten
-höytyvien keskellä; viiniköynnökset raskaine terttuineen kiersivät
-pinioiden runkoja; ruusukenttä loisti plataanien alla; siellä
-täällä nurmikoilla huojui liljoja; musta hiekka, johon oli
-survottua korallia sekoitettu, peitti tiet, ja keskellä muodosti
-sypressikäytävä läpi puiston kuten kaksinkertaisen viheriäisen
-obeliskirivin.
-
-Palatsi, joka oli keltatäpläisestä numidialaisesta marmorista
-rakennettu, näkyi puiston perällä, ja sen neljä kerrosta kohosi
-penkerittäin leveältä perustalta. Sen leveät, ebenpuusta tehdyt
-portaat, joiden jokaisen astimen kulmassa oli voitetun galeerin
-keula, sen punaiset, mustan ristin jakamat ovet, sen vaskiset
-piikkirivit, jotka alhaalta estivät skorppiooneja palatsiin
-pääsemästä, sen kullatuista tangoilta laaditut ristikot, jotka
-ylhäältä sulkivat sen aukkoja, koko palatsi kaikkineen tuntui tuossa
-räikeässä loistossaan sotilaista yhtä juhlalliselta ja salaperäiseltä
-kuin Hamilkarin kasvotkin.
-
-Neuvosto oli määrännyt heille hänen puistonsa juhlapaikaksi;
-haavoittuneet, jotka makasivat Eshmunin temppelissä, olivat jo
-aamun koittaessa lähteneet liikkeelle ja olivat kainalosauvojensa
-nojalla laahaantuneet sinne. Joka hetki saapui uusia juhlijoita.
-Joka tietä myöten tulvehti niitä taukoamatta, kuten virtoja, jotka
-vuolaina laskevat samaan järveen. Puiden lomitse näkyi puolialastomia
-kyökkiorjia hätäillen juoksevan; nurmikoilla gasellit pakenivat
-määkyen; päivä laski ja sitruunapuiden tuoksu teki vielä raskaammaksi
-tämän hikoilevan joukon ympärillä olevan ilman.
-
-Tänne oli kokoontunut kaikkia kansallisuuksia, ligurialaisia,
-lusitanialaisia, balearilaisia, neekerejä ja roomalaisia karkulaisia.
-Leveän doorilaisen murteen rinnalla helähtivät keltiläisten kalskuvat
-tavut kuin taisteluvaunut, ja ioonilaiset päätteet sekaantuivat
-erämaan kerakkeihin, teräviin kuin shakaalin kiljunta. Kreikkalaiset
-tunsi heidän hoikasta vartalostaan, egyptiläiset vaakasuorista
-olkapäistään, kantabrialaiset paksuista pohkeistaan. Karialaiset
-leyhyttivät ylpeinä kypärinsä sulkatöyhtöjä, kappadokialaiset
-jousimiehet olivat kasvien nesteellä maalanneet suuria kukkia
-ruumiisensa, ja muutamat lydialaiset aterioivat naisten puvuissa,
-pehmeät jalkineet jaloissaan ja renkaat korvissaan. Muutamat olivat
-juhlan kunniaksi sivelleet koko ruumiinsa sinoberilla ja muistuttivat
-korallista veistettyjä kuvapatsaita.
-
-He lojuivat tyynyillä, tai söivät kyyryllään istuen suurista
-vadeista tai maaten vatsallaan vetivät niistä lihapaloja, ja
-kyynärpäihinsä nojaten muistuttivat leijonia, jotka rauhallisessa
-asennossa paloittelevat saalistaan. Viimeksi tulleet nojautuivat
-puiden runkoihin katsellen matalia pöytiä, jotka puoliksi peittyivät
-tulipunaisiin peitteisiin, ja odottivat vuoroaan.
-
-Hamilkarin kyökit eivät olisi riittäneet, siksi Neuvosto oli
-lähettänyt tänne orjia, astioita ja lepovuoteita; ja keskellä
-puistoa näkyi, kuten taistelukentällä kuolleita poltettaessa, suuria
-loimuavia tulia, joilla härkiä paistettiin. Aniksella siroitetut
-leivät olivat suurien juustojen vieressä, jotka olivat diskuksia
-raskaammat. Suurissa maljoissa oli viiniä ja metallikannuissa vettä
-ja kultalangoista punotuissa koreissa kukkia. Kaikkien silmistä
-välkehti ilo, kun kerrankin saatiin mielin määrin ahmia; siellä
-täällä alkoi laulu kaikua.
-
-Ensin tarjottiin viheriäisellä kastikkeella höystettyjä lintuja
-punaisilla savivadeilla, jotka olivat mustilla maalauksilla
-kirjailtuja, sitten kaikellaisia simpukoita, joita kootaan
-punilaiselta rannalta; vehnä-, papu- ja ohrakeitosta, kuminalla
-höystettyjä etanoita ma taloissa meripihka-vadeissa.
-
-Sitten tuotiin pöydät täyteen lihaa: antilopeja sarvineen,
-riikinkukkoja sulkineen, kokonaisia makeassa viinissä keitettyjä
-lampaita, kameelin ja puhvelihärän reisiä, suolakalakastikkeella
-höystettyjä siiliä, paistettuja heinäsirkkoja ja maustettuja
-metsähiiriä. Tamrapanni puusta tehdyissä maljoissa ui keskellä
-saframia rasvapaloja, kaikkialla tulvi suolaliemen, tryffelin ja
-assafoetidan haju. Hedelmäpyramiidit vyöryivät hunaja kaakkujen
-päälle, eikä oltu unohdettu noita pieniä suurivatsaisia ja
-punervakarvaisia koiria, joita lihotettiin oliivivanukkeella, jota
-karthagolaista ruokalajia muut inhosivat. Oudot, hämmästyttävät
-ruokalajit kiihoittivat vatsan ahneutta. Gallialaiset, joiden
-pitkät hiukset olivat solmitut päälaelle, sieppasivat arbuuseja
-ja sitruuneja, joita he pureskelivat kuorineen kaikkineen.
-Neekerit, jotka eivät koskaan olleet nähneet meriäyriäisiä, repivät
-kasvonsa niiden punaisiin kuoriin. Mutta sileäksi ajellut marmoria
-valkoisemmat kreikkalaiset heittivät taakseen jätteet lautaseltaan,
-jota vastoin brutiumilaiset paimenet sudennahkapukimissaan ahmivat
-vaiti, kasvot ruuan sekaan painuneina.
-
-Tuli yö. Sypressikäytävän yli pingoitettu telttakatos otettiin pois
-ja tuotiin soihtuja.
-
-Maaöljyn porfyrimaljoissa leimuavat liekit peloittivat sedripuissa
-olevia kuulle pyhitettyjä apinoita. Ne alkoivat kirkua, ja se huvitti
-sotilaita.
-
-Suikeat liekit kuvastuivat vaskivarustuksiin. Erilaisia valosäteitä
-sinkoili jalokivillä koristetuista maljoista. Viinimaljojen
-sivujen pyöreä pinta kuvasti esineet levenneinä; potilaat
-tunkeilivat niiden ympärille, katselivat ällistellen kuvaansa ja
-irvistelivät remahtaakseen nauruun. He heittelivät pöytien yli
-norsunluu-jakkaroita ja kultaisia lastalusikoita. He joivat täysin
-siemauksin kaikkia kreikkalaisia viinejä, joita nahkaleileissä
-säilytettiin, campanialaisia saviastioissa pidettyjä viinejä,
-kantabrialaisia tynnyreissä tuotuja viinejä, rintamarja-, puu-,
-kaneeli- ja lotusviinejä. Maassa oli viini-lätäkköjä, joissa jalka
-luiskahti. Lihan höyryt ja syövien hengitys nousivat ilmaan puiden
-oksien lomitse. Samalla aikaa kuului syömisen maiskutusta, sanoja,
-laulua, pikarien kilinää, campanialaisten maljojen särkyessä
-tuhansiksi sirpaleiksi tai hopeisen vadin pehmeästi helähdellessä.
-
-Jota enemmän heidän juopumuksensa lisääntyi, sitä selvenit, min
-he muistivat Karthagon tekemiä vääryyksiä. Tasavalta oli sodan
-uuvuttamana koonnut kaupunkiinsa kaikki palaavat joukot. Gisko,
-heidän sodanjohtajansa, oli kuitenkin ollut niin viisas, että
-oli heidät lähettänyt Karthagoon pienemmissä ryhmissä tehdäkseen
-palkansuorituksen helpommaksi, ja Neuvosto oli uskonut, että sotilaat
-lopulta suostuisivat jossain määrin, palkan vähennyksiin. Mutta nyt
-oli suuttumus herännyt siitä, ettei palkkoja voitukaan suorittaa.
-Tämän velan sekoitti kansa yhteen niiden kolmentuhannen kahdensadan
-euboialaisen talentin kanssa, jotka Lutatius oli vaatinut, ja siksi
-he pitivät armeijaa samoin kuin Roomaakin Karthagon vihollisena.
-Palkkasoturit huomasivat sen; siksi heidän suuttumuksensa
-purkautuikin uhkauksiin ja omavaltaisuuksiin. Lopuksi he vaativat
-saada yhtyä juhlimaan muuatta voittoaan, ja rauhanpuolue suostui
-siihen kostaakseen Hamilkarille, joka oli niin kauvan ylläpitänyt
-sotaa. Sota oli loppunut vastoin Hamilkarin kaikkia ponnistuksia,
-ja siksi hän epätoivoissaan oli luovuttanut Giskolle palkkasoturien
-johdon. Kun nyt hänen palatsinsa määrättiin heidän juhlapaikakseen,
-niin suunnattiin häneen osa siitä vihasta, joka kohdistui heihin.
-Sitäpaitsi menot siitä nousivat suunnattoman suuriksi; ja hän sai ne
-melkein yksinään suorittaa.
-
-Palkkasoturit ylpeilivät saatuaan tasavallan taipumaan ja
-uskoivat vihdoinkin pääsevänsä kotimaahansa verensä palkka viitan
-niskapussissa. Mutta kun he nyt juopumuksen höyryjen läpi muistelivat
-kaikkia ponnistuksiaan, niin ne olivat heidän mielestään kerrassaan
-ihmeellisiä ja heille oli siis maksettu liian pieni palkka. He
-näyttelivät arpiaan, kertoivat taisteluistaan, matkoistaan ja
-kotiseutujansa metsästyksistä. He matkivat villipetojen huutoja
-ja niiden hyökkäystä. Sen jälkeen he panivat toimeen mielettömiä
-vedonlyöntejä; he pistivät päänsä viiniruukkuihin ja joivat
-taukoamatta kuin janoiset kameelit. Eräs jättiläiskokoinen
-lusitanialainen, kantaen kummassakin kädessään miestä, juoksi pöytien
-yli pärskyttäen koko ajan tulta sieramistaan. Lakedaimonilaiset,
-jotka eivät olleet laisinkaan riisuneet varustuksiaan, hyppivät
-raskaasti. Muutamat lähentelivät naisten tavoin, tehden rivoja
-liikkeitä; muutamat asettuivat aivan alasti taistelemaan
-gladiaattorien tavoin viiniruukkujen sekaan ja eräs joukko
-kreikkalaisia kiersi tanssien vaasia, johon oli kuvattu nymfejä,
-samalla kun muuan neekeri löi härän luulla pronssikilpeen.
-
-Äkkiä kuulivat he valittavaa, vuoroin voimakasta ja vuoroin vienoa
-laulua, joka nousi ja laski ilmassa kuin haavoitetun linnun siivet.
-
-Se oli työvankilassa olevien vankien laulua. Sotilaat syöksyivät
-äkkiä ylös ja riensivät heitä vapauttamaan.
-
-He palasivat huutojen kaikuessa ajaen keskellä tomupilveä
-pariakymmentä miestä, jotka eroittautuivat kalpeutensa kautta
-kaikista muista. Pieni, musta, suppilon tapainen huopalakki peitti
-heidän paljaaksi ajeltua päätään; heillä kaikilla oli puiset
-sandaalit jalassaan ja heidän kulkiessaan kalisivat kahleet kuin
-rämisten kulkevat rattaat.
-
-He saapuivat sypressikäytävälle ja hajosivat joukon keskeen, joka
-alkoi heiltä kysellä. Eräs heistä jäi syrjään seisomaan. Hänen
-risaisen tunikansa läpi näkyi hartioissaan pitkiä arpijuovia.
-Painaen päänsä alas katsoi hän epäluuloisena ympärilleen ja sulki
-silmänsä soihtujen häikäisevässä valossa; mutta kun hän näki, ettei
-kukaan näistä aseellisista miehistä aikonutkaan hänelle mitään pahaa
-tehdä, niin syvä huokaus nousi hänen rinnastaan; hän änkytti, nauroi
-kirkkaiden kyynelten huuhdellessa hänen poskiaan; sitten tarttui hän
-suuren viinikannun korviin, nosti sen suoraan ylös käsillään, joista
-kahleet riippuivat ja katsoen taivasta kohden ja yhä pidellen maljaa,
-hän lausui:
-
--- "Terve ensiksi sinulle, Baal-Eshmun vapauttaja, jota synnyinmaani
-kansa kutsuu Aesculapiukseksi! ja teille, lähteiden, valon ja metsän
-haltijat! ja teille, vuoristoissa ja maaluolissa piilevät jumalat!
-ja teille, voimakkaat, loisto varusteiset miehet, jotka olette minut
-vapauttaneet!"
-
-Ja sitten antoi hän maljan vaipua alas ja kertoi tarinansa. Hänen
-nimensä oli Spendius. Karthagolaiset olivat ottaneet hänet vangiksi
-Eginatisaarten meritaistelussa, ja kreikan, ligurian ja punian
-kielellä kiitti hän kerta vielä palkkasotureita; hän suuteli heidän
-käsiään; sitten onnitteli hän pitojen johdosta, samalla ihmetellen,
-ettei hän nähnyt siellä pyhän legionan maljoja. Nämä maljat,
-joiden kullakin kuudella särmällä oli smaragdeista tehty viinipuu,
-kuuluivat asekunnalle, joka muodostettiin yksinomaan hyvin kookkaista
-ylimyksistä. Niiden käyttäminen oli etuoikeus, melkein papillinen
-kunnia; sen tähden eivät palkkasoturit himoinneetkaan mitään
-tasavallan aarteista niin kuin juuri niitä. He vihasivat niiden
-vuoksi legionaa ja oli nähty muutamien panevan henkensä alttiiksi
-saadakseen kerran mielettömäksi nautinnokseen juoda noista maljoista.
-
-Siksi lähettivät he niitä hakemaan. Niitä säilyttivät syssitit; nämä
-olivat kauppiasliittoja, jotka söivät yhteisiä aterioita. Orjat
-palasivat. Tähän aikaan kaikki syssitien jäsenet nukkuivat.
-
--- "Herättäkää ne!" vastasivat palkkasoturit.
-
-Toisen kerran käytyään selittivät orjat niitä säilytettävän
-temppelissä.
-
--- "Avatkaa se!" vastattiin heille.
-
-Ja kun orjat vavisten myönsivät, että ne olivat sotapäällikkö Giskon
-huostassa, niin huusivat palkkasoturit:
-
--- "Tuokoon hän ne tänne!"
-
-Gisko ilmestyi vähän ajan päästä puutarhan perältä pyhän legionan
-seuraamana. Hänen laaja, musta viittansa, jonka jalokivillä
-koristettu mitra kiinnitti pään päälle, ja joka valui hänen
-ympärilleen hänen hevosensa kavioihin asti, liittyi etäältä
-katsottaessa yön väriin. Ei näkynyt muuta kuin hänen valkoinen
-partansa, hänen säteilevä päähineensä ja kolminkertainen, suurista
-sinisistä levyistä tehty kaulanauhansa, joka valui, hänen rinnalleen.
-
-Nähdessään hänet, tervehtivät sotilaat häntä suurella riemuhuudolla,
-kaikki kiljuivat:
-
--- "Maljat! Maljat!"
-
-Hän alkoi selittämällä, että jos heidän rohkeutensa otetaan varteen,
-niin he ne ansaitsivat. Joukko ulvoi ilosta käsiään taputtaen.
-
-Hän sen kyllä tiesi, hän, joka taistelussa oli heitä johtanut ja joka
-viimeisen joukon kera oli palannut viimeisellä galeerilla!
-
--- "Se on totta! se on totta!" sanoivat he.
-
-Mutta, jatkoi Gisko, tasavalta oli antanut kunkin kansakunnan
-pysyä omana ryhmänä, oli kunnioittanut heidän tapojaan,
-jumalanpalvelustaan; he olivat vapaita Karthagossa! Mitä noihin
-maljoihin tulee, niin ne olivat yksityistä omaisuutta. Äkkiä
-Spendiuksen vierestä syöksyi muuan gallialainen pöytien yli ja juoksi
-suoraan Giskoa kohden, jota hän uhkasi heiluttaen kahta paljasta
-kalpaa.
-
-Keskeyttämättä puhettaan iski sotapäällikkö häntä raskaalla
-norsunluusauvallaan päähän: barbari kaatui. Gallialaiset karjuivat,
-ja heidän raivonsa tarttui toisiin; he olivat vähällä hyökätä
-legionan kimppuun. Gisko kohotti olkapäitään nähdessään näiden
-kalpenevan. Hän ajatteli, että hänen rohkeutensa oli voimaton
-vastustamaan noita raakoja, vimmatuita petoja. Parempi oli
-jälestäpäin kostaa jonkun ansan avulla; sen vuoksi hän viittasi
-sotilailleen ja poistui hitaasti. Sitten, portilla, kääntyi hän
-palkkasoturien puoleen ja huusi, että he vielä saavat tekoansa katua.
-
-Juhla alkoi uudelleen. Mutta Gisko saattoi palata, ja piirittäen
-etukaupungin, joka oli aivan kallion reunalla, murskata heidät muuria
-vastaan. Silloin tunsivat he suuresta joukostaan huolimatta itsensä
-avuttomiksi; ja suuri kaupunki, joka nukkui heidän alapuolellaan
-yön pimeässä, äkkiä peloitti heitä lukuisine portaineen, mustine,
-korkeine taloineen ja outoine jumalineen, jotka olivat vielä
-julmemmat kuin sen asukkaat. Etäällä liikkui muutamia laivalyhtyjä
-satamassa, ja Khamonin temppelistä välkkyi valo. He muistivat
-Hamilkaria: Missä hän oli? Miksi hylkäsi hän heidät rauhan tultua?
-Hänen erimielisyytensä Neuvoston kanssa olikin epäilemättä vain
-tekosyy voidakseen heidät tuhota. Heidän tyydyttämätön vihansa
-suuntautui häneen; ja he kirosivat häntä yllyttäen vihanvimmaisten
-puheittensa kautta toinen toisiaan. Tällä hetkellä kokoontui paljon
-väkeä plataanien alle. He riensivät katsomaan neekeriä, jonka jäsenet
-sätkähtelivät, silmät tuijottivat, pää heittäytyi taapäin, ja suusta
-valui vaahto. Joku huusi, että hän on myrkytetty. Kaikki luulivat
-olevansa myrkytettyjä. He hyökkäsivät orjien kimppuun; kamala melske
-syntyi ja hävityksen huumaus vallitsi juopuneen armeijan. He iskivät
-umpipäätä ympärilleen, särkivät ja surmasivat: muutamat viskoivat
-soihtuja pensaistoihin; toiset kumartuivat leijonahäkkien aidan yli
-ja surmasivat leijonat nuolilla; uhkarohkeimmat hyökkäsivät norsujen
-tarhaan, he tahtoivat katkoa niiden kärsän ja syödä norsunluuta.
-
-Mutta balearilaiset linkomiehet, jotka saadakseen rauhassa ryöstää
-olivat kiertäneet palatsin nurkan taakse, kohtasivat tiellään korkean
-Indian kaislasta tehdyn aitauksen. He leikkasivat tikareillaan
-lukon hihnat poikki ja olivat silloin palatsin Karthagon puolisen
-päädyn puolella, uudessa taiteellisesti leikellyssä puutarhassa.
-Valkoiset, pitkässä, tiheässä rivissä kasvavat kukat muodostivat
-taivaansinisellä maalla pitkiä tähdenlennon muotoisia kaarevia
-viivoja. Pimeistä pensaikoista lainehti kuuma, hunajainen tuoksu.
-Muutamien puiden rungot oli sivelty sinoberilla muistuttaen siten
-verisiä pylväitä. Keskellä oli kahdentoista kuparipylvään päässä
-lasipallot, ja punertava valo täytti heikosti nämät ontot pallot,
-jotka muistuttivat vavahtelevia jättiläissuuria silmiä. Sotilaat
-valaisivat soihduilla tietään hapuillessaan pitkin loivaa rinnettä,
-joka oli täynnä syviä vakoja.
-
-Pian he huomasivat pienen lammen, joka oli sinisillä kivimuureilla
-jaettu useampaan osastoon. Vesi oli niin kirkasta, että soihdun kuva
-väreili aivan pohjalla, jonka muodosti valkoiset kivet ja kultahieta.
-Vesi alkoi liikehtiä ja välkähtäviä suomuja näkyi, ja suuria kaloja,
-joilla oli jalokiviä kidassa ilmestyi veden pinnalle.
-
-Remahtaen nauruun sotilaat pistivät sormensa niiden kiduksiin ja
-kantoivat ne pöydille.
-
-Ne olivat Barkas perheen kaloja. Kaikki ne polveutuivat niistä
-alkuaikaisista mateista, jotka olivat hautoneet sen pyhän munan,
-jossa jumalatar oli ollut kätkössä. Tietoisuus siitä että tekivät
-pyhäinrikoksen kiihotti palkkasoturien ruokahalun; he sytyttivät
-nopeasti tulta kuparisten maljojen alle ja katselivat ilokseen miten
-kauniit kalat sätkähtelivät kiehuvassa vedessä.
-
-Lainehtiva sotilasjoukko tungeskeli. He eivät enää pelänneet.
-Heidän otsaltaan valuva tuoksurasva tippui suurina pisaroina
-risaisille tunikoille, ja molemmin käsin nojautuen pöytään, joka
-tuntui heistä kiikkuvan kuin laiva, loivat he humalaiset katseensa
-ympärilleen, silmillään edes ahmiakseen sen, mitä eivät voineet
-saada käsiinsä. Toiset, kulkien keskellä purppurapeitteistä pöytää
-ruokavatien välitse, särkivät norsunluujalustoja ja tyrialaisia
-lasipulloja. Laulu yhtyi särkyneiden maljojen joukossa kuolevien
-orjien korinaan. He vaativat itselleen viiniä, lihaa, kultaa. He
-huusivat itselleen naisia. He juopuneina intoilivat sadalla eri
-kielellä. Muutamat luulivat, höyryn lainehtiessa heidän ympärillään,
-olevansa kylpyhuoneissa, tai puut nähdessään kuvittelivat he olevansa
-metsästämässä ja karkasivat toveriensa kimppuun kuin villipetoihin.
-Tuli levisi puusta puuhun ja korkeat lehdikot, joista nousi ilmaan
-pitkiä valkoisia, kierteisiä savupilviä, näyttivät herääviltä
-tulivuorilta. Huuto yhä kasvoi; haavoittuneet leijonat karjuivat
-pimeässä.
-
-Palatsin ylin terassi vaikeni äkkiä, keskiö vi aukeni ja nainen,
-Hamilkarin oma tytär, mustaan pukuun puettuna ilmestyi kynnykselle.
-Hän astui portaita alas, jotka laskeutuivat sivuttain alemmalle
-terassille, sitte toiselle, sitten kolmannelle ja hän pysähtyi
-viimeiselle terassille, galeerinkeuloilla koristetuille portaille.
-Liikkumattomana ja pää painuneena katseli hän sotilaita.
-
-Hänen takanaan kummankin puolin, oli kaksi pitkää riviä kalpeita
-miehiä, joilla oli punahetaleiset, valkoiset, aivan maahan asti
-ulottuvat puvut. Heillä ei ollut partaa, ei tukkaa, ei silmäripsiä.
-Sormuksista kimaltelevissa käsissään oli heillä kaikilla suuret
-lyyrat ja he lauloivat kaikki kimeällä äänellä hymniä Karthagon
-suojelusjumalattaren kunniaksi. Ne olivat Tanitin temppelin
-eunukki-pappeja, joita Salammbo usein kutsui palatsiinsa.
-
-Vihdoin laskeutui hän galeeriportaita alas. Papit seurasivat
-häntä. Hän astui sypressikäytävää pitkin, ja kulki hitaasti
-osastopäällikköjen pöytien lomitse, ja päälliköt hiukan väistyivät
-katsellen hänen kulkuaan.
-
-Hänen punasinisellä jauholla siroitettu tukkansa oli kanadalaisten
-impien tavan mukaan sidottu torniksi, joka lisäsi hänen pituuttaan.
-Ohimoille kiinnitetyt helminauhat ulottuivat suupieliin asti; suu oli
-hiiluva kuin puoliksi avattu granaatti. Rinnalla oli valohohtavista
-kivistä sommiteltu koriste, jonka kirjavat muodot matkivat mureenan
-suomuja. Jalokivillä koristetut käsivarret näkyivät paljaina
-hiattomasta tunikasta, jonka pikimustalle pohjalle oli siroitettu
-punaisia kukkia. Hänellä oli nilkkojen välillä kultaketju määräämässä
-askeleiden pituutta, ja tumma purppurainen oudosta kankaasta
-valmistettu vaippa viilsi maata hänen jälessään, valahtaen hänen
-astuessaan kuin liikuntaa seuraava laine.
-
-Papit tuon tuostakin näppäilivät lyyroistaan sointuja, ja soiton
-välillä kuului kultaisen ketjun helske ja papyrussandaalien
-säännöllinen astunta.
-
-Kukaan ei vielä tuntenut häntä. Hänen tiedettiin vain elävän yksinään
-antautuneena hartaaseen jumalanpalvelukseen. Sotilaat olivat
-hänen huomanneet öisin palatsin katolla polvistuvan tähtien eteen
-sytytettyjen suitsutusmaljojen ympäröidessä häntä, kuu oli tehnyt
-hänet niin kalpeaksi, ja jotain jumalallista ympäröi häntä hienona
-usvana. Hänen silmänsä näyttivät katsovan kauvas kaiken maallisen
-yli. Hän kulki pää kumarassa ja oikeassa kädessä pieni ebenpuinen
-lyyra.
-
-He kuulivat hänen kuiskaavan: -- "Kuolleet! Kaikki kuolleet! Te ette
-enää ennä äänelleni kuuliaisina niinkuin ennen, kun lammen rannalla
-istuen teille suuhun heitin meluunin siemeniä. Tanitin salaisuus
-väreili silmienne pohjalla, jotka olivat vesikuplia kirkkaammat."
-Ja hän kutsui heitä nimeltään, jotka olivat kuukausien nimet. --
-"Siv! Sivan! Tammus! Elul! Tischri! Shebar! -- Oi! armahda minua,
-jumalatar!"
-
-Sotilaat, vaikka eivät ymmärtäneet mitään hänen sanoistaan,
-tunkeutuivat hänen ympärilleen. He aivan ällistyivät hänen pukunsa
-komeutta; mutta hän loi heihin pitkän pelästyneen katseen, sitten
-antaen päänsä vaipua hartioiden väliin ja levittäen kätensä hän sanoi
-useamman kerran:
-
--- "Mitä te teitte! mitä te teitte! Olihan teillä iloitaksenne
-leipää, lihaa, öljyä, kaikki aittojen villikaneeli! Minä tuotin
-härkiä Hecatompyluksesta, minä lähetin metsämiehiä erämaahan!" Hänen
-äänensä paisui, hänen poskilleen nousi puna. Hän jatkoi: "Missä
-te täällä olette? Valloitetussako kaupungissa, vai valtijaanne
-palatsissa? Ja kuka on tuo valtijaanne? suffeetti Hamilkar, isäni,
-Baalin palvelija! Teidän aseitanne, jotka nyt ovat punaisia noiden
-orjien hurmeesta, niitä kieltäytyi hän antamasta Lutatiukselle!
-Tunnetteko syntymämaassanne ainoatakaan, joka paremmin osaa
-taisteluja johtaa? Katsokaa, palatsimme portaat ovat koristetut
-voittojemme merkeillä! Jatkakaa! polttakaa! Minä vien mukanani pois
-huoneemme haltijan, mustan käärmeeni, joka tuolla ylhäällä nukkuu
-lotuslehdillä! Minä vihellän ja se seuraa minua; ja jos galeeriin
-nousen, niin kiitää se purteni jälestä aaltojen harjalla."
-
-Hänen hennot sieraimensa vavahtelivat. Hän murskasi kyntensä povensa
-jalokiviä vastaan. Silmien hehku himmeni; hän jatkoi:
-
--- "Oi! Karthago raukka! säälittävä kaupunki! Sinulla ei ole enää
-puolustukseksesi entisajan voimakkaita miehiä, jotka kulkivat
-valtameren toiselle puolelle rakentamaan rannoille temppeliä. Maat
-tekivät työtä sinun ympärilläsi ja meren ulapat, joita airosi
-halkoivat, kiikuttivat laihoasi."
-
-Sitten hän alkoi laulaa Melkarthin, sidonilaisten jumalan ja sukunsa
-kantaisän seikkailuista.
-
-Hän kertoi Ersiphonian vuorille nousemisesta, matkasta Tartessukseen,
-ja kostosodasta Masisabalia vastaan käärmeiden kuningattaren puolesta:
-
--- "Hän seurasi syvälle metsään tuota naishirviötä, jonka käärmehäntä
-lainehteli kuihtuneilla lehdillä kuin hopeinen puro; ja hän saapui
-kentälle, jossa lanteilta asti louhikäärmeen kaltaiset naiset
-loimuavan lieden ympärillä istuivat pyrstönsä varassa. Verenhohtava
-kuu loisti kalpean kehän sisällä, ja hirviöiden kielet, jotka olivat
-haaraisia kuin kalastajain ahraimet, lipuivat suusta aivan liekin
-viereen."
-
-Sitten Salammbo keskeyttämättä lauluaan kertoi miten Melkarth,
-voitettuaan Masisabalin, pisti laivansa keulaan sen katkaistun pään.
--- "Laivan keinahdellessa vaipui se joka kerta aaltoihin, mutta
-aurinko kivetti sen: se tuli kultaakin kovemmaksi; mutta sen silmät
-eivät ehtyneet itkemästä, ja kyyneleet taukoamatta valuivat alas
-laineisiin."
-
-Hän lauloi tämän kaiken vanhalla kananealaisella murteella, jota
-eivät barbaarit tajunneet. He ihmettelivät, mitä hän mahtoi heille
-sanoa noilla pelottavilla liikkeillään, joilla hän kertomustaan
-säesti; -- ja nousten hänen ympärilleen pöydille, lepovuoteille,
-sykomorin oksille, suu auki ja pää kurolla he koettivat ymmärtää
-näitä hämäriä kuvauksia, jotka leijuivat heidän mielikuvituksensa
-edessä jumalataruston läpi kuten pilvihirviöt taivaalla.
-
-Parrattomat papit yksin ymmärsivät Salammbota. Lyyran kielien päällä
-riippuvat ryppyiset kädet vavahtelivat ja toisinaan kaiuttivat
-niistä synkkiä sointuja, sillä vanhoja naisia heikompina vapisivat
-he samalla mystillisestä liikutuksesta että peläten noita miehiä.
-Barbaarit eivät heistä välittäneet; he kuuntelivat vain laulavaa
-neitosta.
-
-Ei kukaan katsellut häntä niin kuin eräs nuori numidialainen
-päällikkö, joka oli ollut osastopäällikköjen pöydässä oman kansansa
-sotilaiden keskellä. Hänen vyössään oli niin taajassa tikareja,
-että ne nostivat koholle laajaa viittaa, joka oli ohimoille sidottu
-nahkahihnalla. Olalle lainehtiva vaippa verhosi hänen kasvonsa
-varjoon eikä muuta näkynyt kuin terävien silmien väike. Hän oli
-sattumalta juhlassa, -- hänen isänsä antoi hänen elää Barkaksen
-luona, kuninkaiden tavoin, jotka lähettivät lapsensa kuuluisiin
-perheisiin valmistamaan liittoja; mutta niinä kuutena kuukautena,
-jotka Narr' Havas oli täällä viettänyt, ei hän vielä ollut nähnyt
-Salammbota; ja istuen kantapäillään, nojaten poskeaan keihäänsä
-varteen hän katseli häntä sieraimen vavahdellessa kuin leopardilla,
-joka vaanii bamburuokojen suojassa.
-
-Pöytien toisella puolen oli muuan hyvin kookas, kähärä- ja
-mustatukkainen libyalainen. Hänellä oli yllään sotisopansa, jonka
-kuparisuomut repivät lepovuoteen purppurapeitettä. Hopeinen puolikuun
-muotoinen kaulanauha sotkeutui rinnan ihokarvoihin. Hyytynyttä verta
-oli hänen kasvoillaan, hän nojasi vasenta kyynärpäätään vasten; ja
-suu auki hän hymyili.
-
-Salammbo ei enää ollut pyhän laulelman vallassa. Äkkiä käytti hän
-kaikkia barbarien murteita, naisellisella hienotunteisuudella
-koettaen lauhduttaa heidän vihaansa. Kreikkalaisille hän puhui
-kreikan kieltä, sitten kääntyi hän ligurialaisten, campanialaisten ja
-neekerien puoleen; ja jokainen kuunnellessaan löysi hänen äänestään
-synnyinmaansa ihanuuden. Karthagon muistojen huumaamana hän nyt
-lauloi entisistä taisteluista Roomaa vastaan; sotilaat kalskuttivat
-aseitaan. Hän tulistui paljaiden kalpojen väikkeestä; hän huusi kädet
-ojennettuina. Hänen lyyransa putosi, hän vaikeni; -- ja painaen
-molemmin käsin sydäntään, hän muutaman hetken silmät ummessa nautti
-kaikkien miesten innostuksesta.
-
-Matho libyalainen kumartui häntä kohden. Vaistomaisesti Salammbo
-lähestyi häntä ja kiitollisena kun oli saanut ylpeytensä
-tyydytetyksi, hän kaasi hänelle pitkän viinisuihkun kultaiseen
-maljaan siten tehdäkseen sovinnon armeijan kanssa.
-
--- "Juo!" sanoi hän.
-
-Matho otti maljan ja nosti sen huulilleen. Samassa eräs gallialainen,
-sama, jota Gisko oli haavoittanut, lausui omalla murteellaan iloisen
-näköisenä hänelle jonkun sukkeluuden. Spendius oli lähellä; hän
-tarjoutui tulkitsemaan.
-
--- "Puhu"! sanoi Matho.
-
--- "Jumalat sinua suosivat, sinusta tulee rikas mies. Milloin vietät
-häitä?"
-
--- "Mitä häitä?"
-
--- "Sinun häitäsi! sillä meidän maassamme", sanoi gallialainen, "kun
-nainen antaa sotilaalle juotavaa, niin tarjoo hän miehelle vuoteensa."
-
-Hän ei ollut vielä lopettanutkaan, kun Narr' Havas syöksyi ylös,
-sieppasi tikarin vyöstään ja nojaten oikeaa polveaan pöydän reunaan
-heitti sen Mathoa kohden.
-
-Tikari suhahti maljojen lomitse, ja lävistäen libyalaisen käsivarren
-naulitsi sen niin lujaan pöytään kiinni, että tikarin kahva vavahteli.
-
-Matho irroitti nopeasti tikarin, mutta hänellä ei ollut aseita, hän
-oli alasti; silloin hän nosti molemmin käsin raskaan katetun pöydän
-ja heitti sen Narr' Havasta kohden heidän väliinsä syöksyvän joukon
-yli. Sotilaat ja numidialaiset olivat niin ahtaalla, että eivät
-voineet miekkojaan paljastaa. Matho raivasi, töytäten päällään,
-itselleen tietä. Kun hän sen nosti ylös, oli Narr' Havas kadonnut.
-Hän katseli ympärilleen etsien häntä. Salammbokin oli poistunut.
-
-Silloin hänen katseensa kääntyi palatsiin päin ja hän aivan ylhäällä
-huomasi erään mustaristisen punaisen portin sulkeutuvan. Hän riensi
-sitä kohden.
-
-Hänen nähtiin juoksevan galeerinkeulojen ohi, sitten ilmestyi hän
-seuraaville kolmelle portaalle, kunnes saapui punaiselle portille,
-jota hän kaikin voimin jyskytti. Läähättäen nojautui hän seinää
-vasten, jotta ei kaatuisi.
-
-Eräs mies oli häntä seurannut, ja hämärässä, sillä palatsin kulma
-peitti juhlan soihdut, tunsi hän sen Spendiukseksi.
-
--- "Mene pois!" sanoi hän.
-
-Vastaamatta mitään alkoi orja hampaillaan repiä tunikaansa; sitten
-polvistuen Mathon viereen tarttui hellävaroin tämän käsivarteen ja
-hypyeli sitä löytääkseen hämärässä haavan.
-
-Kuun säteen välähtäessä pilvien raosta näki Spendius
-keskelläkäsivartta ammottavan haavan. Hän kääri sen ympärille
-kangaskappaleen; mutta toinen ärtyisänä sanoi: "Anna minun olla! anna
-minun olla!"
-
--- "En!" lausui orja. "Sinä minut pelastit tyrmästä. Minä olen omasi!
-sinä olet herrani! käske!"
-
-Matho kulkien seinän viertä asteli pitkin penkerettä. Joka askeleella
-kuunteli hän ja kullattujen ristikkojen läpi tirkisti hiljaisiin
-huoneisiin. Vihdoin seisahtui hän epätoivoissaan.
-
--- "Kuule!" sanoi hänelle orja. "Oi, elä minua halveksi heikkouteni
-tähden! Minä olen asustanut palatsissa. Minä voin kuin käärme
-vilahtaa seinien sisälle. Tule! Esi-isien salissa on joka
-permantoliuskan alla kultaharkko; maanalainen tie vie heidän
-hautaansa."
-
--- "Mitä minä siitä!" sanoi Matho.
-
-Spendius vaikeni.
-
-He olivat penkereellä. Suunnaton pimeä varjo leveni heidän eteensä,
-siinä näkyi hämäriä kasaantumisia, kuten kivettyneen valtameren
-jättiläislaineita.
-
-Mutta idän puolella ilmeni valojuova. Alhaalla vasemmalla Megaran
-kanavat alkoivat valkoisina mutkikkaina uomina kuvastua puutarhojen
-vihannan lomitse. Seitsenkulmaisten temppelien kartiokatot, portaat,
-terassit, vallitukset vähitellen näkyivät aamun hämärässä; ja koko
-Karthagon niemen ympärillä välkkyi valkoinen vaahto vyö, ja smaragdin
-värinen, meri näytti aivan hyytyneeltä aamun sarastaessa. Sen mukaan
-kuin puna taivaalla laajeni, niin jyrkänteen kupeella olevat korkeat
-talot kohosivat, erottautuivat, muistuttaen mustaa vuohiparvea,
-joka laskeutuu vuoristosta. Autiot kadut pitenivät; sieltä täältä
-muurien takaa pilkistävät palmut eivät liikahtaneetkaan, vedellä
-täytetyt altaat muistuttivat pihoille unohtuneita hopeakilpiä,
-Hermaeumin niemen majakka alkoi vaaleta. Aivan ylhäällä, Akropoliin
-sypressimetsässä, Eschmunin hevoset tunsivat valon koittavan,
-nostivat kaviot marmoriaituukselle ja hirnuivat aurinkoa kohden.
-
-Se nousi; Spendius nosti huudahtaen kätensä ylös.
-
-Kaikki ui punaisessa valossa, sillä jumala aivan kuin silpoen
-itseään heitti tulvivina säteinä Karthagon yli suoniensa kultaisen
-sateen. Galeerien keulat kimaltelivat, Khamonin katto näytti olevan
-tulessa, ja temppelien porttien auetessa näkyi väikettä sisältä.
-Maalta tulevien suurien kuormakärryjen pyörät kolisivat katukiviin.
-Sälytetyt dromedaarit laskeutuivat apengerteitä alas. Rahanvaihtajat
-katujen kulmissa levittivät kauppakojujensa telttakatokset. Haikarat
-lensivät valkoiset purjeet lainehtivat. Tanitin lehdosta kuului
-pyhien ilotyttöjen tamburiinien soittoa, ja Mappalioiden kärjellä
-uunit, joissa saviarkkuja valmistettiin, alkoivat sauhuta.
-
-Spendius kumartui terrassin reunan yli; hänen hampaansa kalisivat,
-hän sanoi:
-
--- "Niin... niin... valtiaani! minä ymmärrän, miksi sinä äsken
-halveksit palatsin ryöstämistä."
-
-Matho aivan kuin heräsi hänen sähisevään puheeseensa, hän ei
-näyttänyt ymmärtävän; Spendius jatkoi:
-
--- "Mikä rikkaus! ja noilla miehillä, jotka tämän omistavat, ei ole
-miekkaakaan sitä puolustaakseen!"
-
-Sitten hän ojensi oikean kätensä ja osoitti ihmisiä, jotka kömpivät
-hiekkasärkillä satamamuurin ulkopuolella, etsiäkseen kultahietaa!
-
--- "Katso!" sanoi hän, "tasavalta on samallainen kuin nuo
-kerjäläiset: kumartuen valtameren reunalle pistää se joka rantamalle
-ahnaan kätensä, ja aaltojen pauhu täyttää niin sen korvat, ettei se
-kuule takaa saapuvan herransa askeleita!"
-
-Hän veti Mathon aivan terassin toiseen päähän ja osoitti puistoa,
-jossa sotamiesten puihin ripustetut miekat kimaltelivat auringon
-valossa.
-
--- "Mutta täällä on voimakkaita miehiä, joiden viha on vimmattu, eikä
-mikään sido heitä Karthagoon, ei heidän perheensä, ei valansa, ei
-jumalansa!"
-
-Matho nojasi seinää vastaan, Spendius läheni häntä ja jatkoi
-matalalla äänellä:
-
--- "Ymmärrätkö minua, sotilas? Me astuisimme purppuralla verhottuina
-kuin satrapit. Meitä pestäisiin tuoksuvissa vesissä; minulla olisi
-vuorostani orjia! Etkö sinä ole kyllästynyt nukkumaan paljaalla
-maalla, juomaan leirin hapanta viiniä ja aina kuulemaan torven ääntä?
-Sinä aijot myöhemmin levätä, eikö niin? silloin kun sotasopasi
-riisutaan ja ruumiisi heitetään korppikotkien ruuaksi! tai ehkä
-sauvaan nojaten sokeana, ontuvana, raihnaisena kuljet portilta
-portille kertomassa nuoruuttasi lapsille ja suolakastikkeen
-kauppiaille. Muistahan kaikkia päällikköjesi vääryyksiä, nukkumistasi
-lumikinoksissa, marssejasi päivän helteessä, sotakurin julmuutta
-ja ainaista ristiinnaulitsemisen uhkaa! Niin monen kärsimyksen
-jälkeen olet saanut kunniakäädyt, samoin kuin aasin kaulaan
-sidotaan kulkusnauha, jotta se juostessaan huumaantuu eikä tunne
-väsymystä. Sellainen mies kuin sinä, urhoollisempi kuin Pyrrhus! Jos
-sinä vaan olisit tahtonut! Kuinka onnellinen olisitkaan suurissa
-viileissä saleissa, lyyran soidessa, lojuen kukilla, narrien ja
-naisten huvitellessa sinua! Elä sano, että sen saavuttaminen olisi
-mahdotonta! Eivätkö palkkasotilaat jo ennen ole vallanneet Rhegiumia
-ja muita varustettuja paikkoja Italiassa. Kuka sinua estää! Hamilkar
-on poissa; kansa kiroo rikkaita; Giskolla ei ole mitään valtaa
-ympärillään olevien pelkurien yli. Mutta sinä olet urhoollinen,
-sinua he tottelisivat. Käske sinä! Karthago on meidän; hyökätkäämme
-ottamaan!"
-
--- "Ei!" sanoi Matho, "Molokin kirous lepää ylitseni. Minä tunsin sen
-hänen silmissään ja aivan äsken näin eräässä ternin pelissä mustan
-oinaan, joka väistyi taapäin." Hän jatkoi katsoen ympärilleen: "Missä
-hän on?"
-
-Spendius näki että suunnaton levottomuus oli hänen sielussaan, eikä
-uskaltanut enää haastella.
-
-Puut heidän takanaan vielä höyrysivät; niiden mustilta oksilta
-silloin tällöin putoili puoliksi kärventyneitä apinain ruumiita
-vatien joukkoon. Juopuneet sotilaat kuorsasivat suu auki ruumiiden
-keskellä; ja ne, jotka eivät nukkuneet, painoivat auringon
-sokaisemina päänsä alas. Myllerretty maa katosi punaisten lätäkköjen
-alle. Tarhansa paalujen keskellä norsut heiluttivat verta vuotavia
-kärsiään. Avoimissa aitoissa näkyi säkeistä maahan kaadettua vehnää
-ja porttiholvissa korkea kasa barbarien särkemiä vaunuja. Sedripuihin
-lentäneet riikinkukot levittivät pyrstönsä ja alkoivat kirkua.
-
-Mutta Mathon liikkumaton asento oudoksutti Spendiusta; Matho oli
-vielä äskeistä kalpeampi, ja hänen nojatessaan molemmin käsin
-penkereen reunaa vasten hänen tuijottavat silmänsä seurasivat etäällä
-jotain. Kumartuessaan huomaa Spendius, mitä hän katseli. Kultainen
-piste näkyi etäällä tomuisella Uticaan vievällä tiellä; se oli kahden
-muulin vetämien kaksipyöräisten ajoneuvojen pyörännapa; orja juoksi
-aisan vieressä pidellen suitsista muuleja. Ajoneuvoissa istui kaksi
-naista. Muulien harjat löyhyivät persialaiseen tapaan niiden korvien
-välissä valkoisista helmistä tehdyn verkon alla. Spendius tunsi
-ajajat; hän pidätti huudahduksen.
-
-Suuri huntu liehui niiden takana tuulessa.
-
-
-
-
-II.
-
-SICCASSA.
-
-
-Kaksi päivää myöhemmin poistuivat palkkasoturit Karthagosta.
-
-Jokaiselle heistä oli annettu kultaraha sillä ehdolla, että he
-leiriytyisivät Siccaan, ja heille oli kaikin tavoin mielistellen
-sanottu:
-
--- "Te olette Karthagon pelastajia! Mutta te näännytätte sen nälkään,
-jos jäätte; se ei silloin kykene palkkaa suorittamaan. Poistukaa!
-Tasavalta kyllä myöhemmin palkitsee teitä tästä myöntyväisyydestä.
-Me kokoomme heti verot; palkkanne on oleva täydellinen ja galeerit
-pannaan kuntoon viemään teidät kotimaahanne."
-
-Eivät he osanneet vastata mitään niin moniin puheisiin. Sotaan
-tottuneet miehet ikävystyivät kaupungissa oleskeluun. Ei heitä ollut
-vaikea taivuttaa, ja kansa nousi muureille katsomaan heidän lähtöään.
-
-He kulkivat Khamonin katua myöten ja Cirtan portin kautta,
-sikinsokin, jousimiehet raskasaseisten, päälliköt sotamiesten,
-lusitanialaiset kreikkalaisten kanssa. He astuivat reippaasti ja
-raskaat kothurnit kalskuivat katuliuskoilla. Asevarustukset olivat
-heittokoneet lyöneet myhkyille ja kasvot olivat tummentuneet
-taistelun helteessä. Karkeita huutoja kuului tiheän parran alta;
-särkyneet panssaripaidat kalskuivat kalvan kahvaa vasten, ja
-vaskilevyjen lomitse näkyi lihakset, jotka olivat yhtä peloittavia
-kuin sotakoneet. Pitkät peitset, tapparat, keihäät, huopapäähineet,
-pronssikypärit, kaikki lainehti tasaisesti eteenpäin. Kadut
-täyttyivät niin että olisi luullut seinien murtuvan, ja pitkä
-sotilasrivi kulki korkeiden, kuusikerroksisten, vuoriöljyllä
-siveltyjen rakennusten ohi. Rauta- tai ruokoristikkojen takaa
-katselivat naiset hunnutettuina vaiti barbaarien kulkua.
-
-Terrassit, vallit, muurit olivat täpötäynnä mustiin pukuihin puettuja
-karthagolaisia. Merimiesten mekot loivat aivan kuin veritäpliä
-tähän tummaan tungokseen, ja melkein alastomat lapset, joiden iho
-loisti kuparisten rannerenkaiden alta, huitoivat joko pylväiden
-lehtikoristeista tai palmupuun oksien lomasta. Muutamia Neuvoston
-jäseniä oli asettunut tornien tasakatolle, eikä kukaan tiennyt, miksi
-siellä täällä seisoi tuollainen pitkäpartainen mies miettiväisen
-näköisenä. Ne näkyivät kauvaksi taivasta vastaan epäselvinä kuin
-haamut ja liikkumattomina kuin kivikuvat.
-
-Kaikissa oli kuitenkin sama levottomuus valloillaan; pelättiin, että
-barbarit huomatessaan olevansa niin taajalukuisia, haluaisivatkin
-jäädä. Mutta he poistuivatkin niin luottavaisina, että karthagolaiset
-tulivat rohkeammiksi ja liittyivät sotilasten seuraan. Heille
-vannottiin valoja ja heitä syleiltiin. Pyysivätpä muutamat
-suunnattomasti vehkeillen ja rohkeasti teeskennellen heitä jäämään
-kaupunkiin. Heille heitettiin hajuaineita, kukkia, hopearahoja.
-Heille annettiin taikaesineitä tauteja vastaan; mutta niihin oli
-syljetty kolme kertaa, jotta ne tuottaisivat kuoleman, tai pantu
-sisään shakaalin nahkaa, joka tekee sydämen pelkuriksi. Heille
-toivotettiin ääneen Melkarthin siunausta ja hiljaa hänen kiroustaan.
-
-Sitten seurasi kuormastovaunujen tungos, vetojuhdat ja jälelle
-jääneet sotilaat. Sairaat valittelivat dromedaarien selässä;
-toiset nojasivat ontuen keihään varteen. Juopot kantaa retustivat
-leilejä, syömärit lihakimpaleita, leivoksia, hedelmiä, voita
-viikunanlehdillä ja jäätä kangassäkeissä. Toisella oli päivänvarjo
-kädessään tai papukaija olallaan. He taluttivat koiria, gaselleja
-tai panttereja. Libyalaiset naiset haukkuivat ratsastaessaan aasin
-selässä neekerinaisia, jotka sotilaiden tähden olivat jättäneet
-Malquan porttolat; useat imettivät lastaan, joka riippui heidän
-rinnallaan hihnan varassa. Miekan kärjillä joudutettiin muuleja,
-joiden selkä taipui telttojen taakan alla; ja paljon oli palvelijoita
-ja vedenkantajia, kalpeita, kuumeen kellastamia ja aivan likaisia
-syöpäläisistä, Karthagon kansan sakkajoukkoa, joka oli liittynyt
-barbareihin.
-
-Heidän mentyään suljettiin portit ja kansa laskeutui alas muureilta;
-armeija hajaantui pian koko kannakselle.
-
-Se jakaantui erisuuruisiin osiin. Sitten näkyivät peitset kuin sankka
-kaislisto, vihdoin kaikki katosi tomupilveen; ne sotilaat, jotka
-kääntyivät Karthagoon päin katsomaan näkivät pitkien muurien reunojen
-autioina kohoavan taivaan rantaa vastaan.
-
-Sitten kuulivat barbarit kamalan huudon. He luulivat ryhmän
-kaupunkiin jääneitä tovereitaan, (sillä he eivät tarkkaan tietäneet
-omaa lukumääräänsä) ryöstävän huvikseen jotain temppeliä. He
-nauroivat sydämensä pohjasta tälle ajatukselleen ja jatkoivat
-matkaansa.
-
-Ilokseen marssivat he taas yhdessä, kuten ennen, keskellä tasankoa;
-ja kreikkalaiset lauloivat mamertilaisten vanhaa laulua:
-
--- "Peitsellä ja miekalla minä kynnän ja niitän; minä se olen talon
-isäntä. Aseeton mies vaipuu jalkaini juureen ja kutsuu minua herraksi
-ja valtakuninkaaksi."
-
-He huusivat, hyppelivät, iloisimmat alkoivat kertoa tarinoita;
-kurjuuden aika oli loppunut. Tunikseen tultuaan huomasivat muutamat,
-että joukko balearilaisia linkomiehiä puuttui heidän seurastaan.
-Epäilemättä eivät he olleet kaukana; ja sitten heitä ei enää
-muisteltukaan.
-
-Muutamat majoittuivat taloihin, toiset sijoittuivat muurien juurelle,
-ja kaupungin asukkaat tulivat haastelemaan sotilaiden kanssa.
-
-Koko yön näkyi Karthagon puolella taivaan rannalla palavia tulia,
-roihut nousivat kuin jättiläissoihtujen liekit ja kuvastuivat tyyneen
-lahteen. Ei kukaan armeijassa tietänyt, mitä juhlaa siellä vietettiin.
-
-Seuraavana päivänä he kulkivat asumuksista rikkaan seudun läpi.
-Patriisien vuokratiloja oli pitkin tien vartta; vesiojat kiertelivät
-palmumetsissä; oliivipuut muodostivat pitkiä viheriäisiä rivejä;
-rusousvat leijailivat kukkuloiden rotkoissa; etäällä näkyi sinisiä
-vuoristoja. Kuuma tuuli puhalsi. Kameleontit ryömivät kaktuksen
-suurilla lehdillä.
-
-Barbarit alkoivat kulkea hitaammin.
-
-He astuivat eri ryhmissä tai kulkivat perättäin pitkän matkan
-päässä toisistaan. He söivät viinitarhoista rypäleitä. He lojuivat
-ruohikossa, ja katselivat kummissaan härkien keinotekoisesti
-mutkistettuja sarvia, lampaita, jotka olivat vuodalla verhotut, jotta
-villa pysyisi puhtaana, vinokaiteita muodostavia ojia, laivanankkurin
-näköisiä auroja, ja silphiumilla kastettuja granaattipuita. Tämä maan
-hedelmällisyys ja viisaat keksinnöt häikäsivät heitä.
-
-Illalla he laskeutuivat levolle avaamattomien telttojensa päälle; ja
-nukkuessaan tähtitaivaan alla he muistelivat Hamilkarin juhlaa.
-
-Seuraavana keskipäivänä pysähdyttiin erään joen varrelle,
-oleanderi-pensaiden suojaan. Silloin he sukkelasti heittivät pois
-keihäänsä, kilpensä ja vyönsä. He peseytyivät ilosta huutaen,
-ammensivat kypärillään vettä, toiset, joivat suullaan maaten keskellä
-vetojuhtia, joiden kantamukset putoilivat.
-
-Spendius, istuessaan Hamilkarin puistosta varastetun dromedarin
-selässä, näki etäällä Mathon, joka kantaen rinnallaan kättään
-siteessä, avopäin ja pää alaspainuneena juotti muuliaan katsellen
-virran juoksua. Heti hän juoksi joukon läpi huutaen: -- "Valtias!
-valtias!"
-
-Matho ei häntä edes kiittänyt hänen siunauksistaan. Välittämättä
-siitä alkoi Spendius kulkea hänen jälessään ja tuon tuostakin loi hän
-levottomana katseensa Karthagoon päin.
-
-Hän oli kreikkalaisen puhujan ja campanialaisen ilotytön poika. Hän
-oli ensin rikastunut naiskaupalla; sitten menetettyään kaikki varansa
-eräässä haaksirikossa kävi hän Sammumin paimenten kanssa sotaa Roomaa
-vastaan. Hän joutui vangiksi, mutta pakeni, joutui uudelleen vangiksi
-ja sai tehdä työtä kivilouhimoissa, hikoilla kylpyhuoneissa, parkua
-rangaistuksen saadessaan, kulkea isännältä isännälle ja tuntea kaikki
-orjuuden kauhut. Kerran hän syöksyi epätoivoissaan mereen korkeasta
-kolmisoutupurresta, jossa hän oli soutajana. Hamilkarin merimiehet
-pelastivat hänet puolikuolleena ja toivat Karthagoon Megaran tyrmään.
-Mutta koska pakolaiset piti luovutettaman Roomalle takaisin, niin hän
-käytti sekasortoa hyväkseen ja pakeni sotilaiden seurassa.
-
-Koko matkan ajan pysytteli hän Mathon lähettyvillä, toi hänelle
-ruokaa, tuki häntä ratsun selästä astuessa, levitti maton illalla
-hänen päänsä alle. Matho heltyi lopulta näiden hellyydenosoitusten
-vaikutuksesta ja alkoi vähitellen kertoa itsestään.
-
-Hän oli syntynyt Syrtin rannalla. Hänen isänsä oli hänet vienyt
-pyhiinvaellusmatkalle Ammonin temppeliin. Sittenhän oli pyydystänyt
-norsuja garamantilaisten metsissä. Myöhemmin hän oli astunut
-Karthagon palvelukseen. Hänet oli Drepanumin valloituksessa
-nimitetty tetrarkaksi. Tasavalta oli hänelle velkaa neljä hevosta,
-kaksikymmentä kolme medimniä vehnää ja koko talven palkan. Hän
-pelkäsi jumalia ja toivoi kuolevansa kotimaassaan.
-
-Spendius kertoili hänelle matkoistaan, näkemistään kansoista ja
-temppeleistä; hän oli hyvin kätevä: hän osasi valmistaa sandaaleja,
-peitsiä, verkkoja, kesyttää villipetoja ja keittää myrkkyjä.
-
-Joskus kesken puhetta hän päästi karkean huudon; Mathon muuli
-joudutti kulkuaan; toiset riensivät jälestä, sitten Spendius jälleen
-kiljaisi pelon vallassa. Se alkoi haihtua neljännen päivän iltana.
-
-He kulkivat vieretysten armeijan oikealla puolella erään kukkulan
-rinteellä; alhaalla tasanko leveni kadoten yöilman usvaan.
-Sotilasrivit liikkuivat heidän alapuolellaan, aaltoillen hämärässä.
-Toisinaan astuivat he kuun valaisemille kummuille; silloin tähti
-tuikki peitsien kärjessä, kypärit hetkisen kimaltelivat, kaikki
-katosi ja uusia joukkoja taukoamatta saapui. Etäällä lammaslaumat
-havahtaessaan määkyivät, ja sanomattoman suloinen rauha tuntui
-laskeutuvan maan päälle.
-
-Heittäen päänsä taapäin ja silmät puoliksi ummessa Spendius hengitti
-syvään raitista tuulta; hän levitti käsivartensa ja liikutti sormiaan
-paremmin tunteakseen sen hyväilyn, joka ruumistaan hiveli. Jälleen
-heränneet koston unelmat innostuttivat häntä. Hän painoi kätensä
-suulleen salatakseen nyyhkytyksiään, ja puoliksi huumauksen hurmiossa
-hän laski suitset vapaaksi, ja dromedaari astui eteenpäin pitkin,
-säännöllisin askelin. Matho oli vaipunut entiseen alakuloisuuteensa;
-hänen jalkansa riippuivat maahan asti, ja ruoho lyöden hänen
-korthurneihinsa siuhkui taukoamatta.
-
-Mutta tietä jatkui loppumattomiin. Tasangon toisella puolella
-jouduttiin uudelleen pyöreälle ylängölle; sitten laskeuduttiin
-laaksoon, ja vuoret, jotka näyttivät sulkevan taivaanrannan,
-väistyivät jota lähemmäksi tultiin aivan kuin liukuen tieltä pois.
-Toisinaan jouduttiin joelle, joka tamariskipensaiden välitse
-luikerteli kunnaiden taakse. Joskus osui matkan varrelle korkea
-kallio, joka oli kuin laivan keula tai kadonneen jättiläiskuvapatsaan
-jalusta.
-
-Säännöllisen matkan päässä toisistaan tavattiin pieniä neliskulmaisia
-temppeleitä, joita Siccaan kulkevat vaeltajat käyttivät
-lepopaikkoinaan. Ne olivat suljettuina kuin haudat. Saadakseen ne
-auki jyskyttivät libyalaiset niiden ovia. Kukaan ei sisäpuolelta
-vastannut.
-
-Sitten viljelyspaikat alkoivat harveta. Äkkiä tultiin
-hiekkatasangoille, jossa ohdakkeet kasvoivat tiheässä. Lampaita
-kulki kivien lomissa laitumella; nainen, sininen kangas uumenillaan,
-paimensi niitä. Hän pakeni kirkuen heti, kun kallioiden välistä näki
-sotilaiden peitset.
-
-Juuri kun he kulkivat kuin pitkää käytävää myöten, jonka kummallakin
-puolen oli punertavia kallioita, kamala haju tuntui heidän
-sieramiinsa, ja he olivat johanneksenleipäpuun latvassa näkevinään
-jotain tavatonta: leijonan pää pistäytyi lehvien lomitse esiin.
-
-He juoksivat lähemmäksi. Se oli leijona, joka aivan kuin rikollinen
-oli naulittu käpälistään ristiin. Suunnaton kuono painui rintaa
-vastaan, ja etukäpälät, jotka melkein katosivat tuuhean harjan
-alle, olivat aivan levällään kuin linnun siivet. Kylkiluut näkyivät
-selvästi pingoittuneen nahan alta; takajalat, jotka olivat
-päälletysten naulatut yhteen, olivat hiukan koukussa; ja musta veri,
-joka virtasi karvojen alta, oli muodostanut suikulaisia veripuikkoja
-häntään, joka riippui suoranaan pitkin ristiä. Sotilaat pitivät sen
-ympärillä iloa; kutsuivat sitä konsuliksi ja Rooman kansalaiseksi ja
-heittivät sen silmiin kiviä ajaakseen paarmat pois.
-
-Sata askelta etempänä tapasivat he kaksi samallaista, ja äkkiä näkyi
-pitkä rivi ristiinnaulittuja leijonia. Muutamat olivat kuolleet jo
-niin kauvan sitten, ettei niistä ollut jälellä ristillä muuta kuin
-luurangon jätteitä; muutamilla, puoleksi matojen syömillä, kita oli
-vääntyneenä kamalaan irvistelyyn; niiden joukossa oli tavattoman
-kookkaita; risti notkui niiden alla ja ne häilyivät tuulessa ja
-niiden päiden päällä liiteli taukoamatta korppiparvi. Siten kostivat
-karthagolaiset kiinni saamilleen villipedoille; he toivoivat täten
-peloittavansa toisia. Barbarien nauru taukosi ja he kummastelivat
-tätä näkyä. "Mikä kansa tämä kansa on", ajattelivat he, "joka
-huvikseen ristiinnaulitsee leijonia!"
-
-Suurin osa heistä oli pohjoisten maiden kansaa, jotka olivat jo
-levottomia, kärsimättömiä, sairaita. He repivät kätensä aloen
-piikkeihin; suuret paarmat surisivat heidän korvissaan ja punatauti
-alkoi levitä armeijaan. He kävivät kärsimättömiksi, kun ei Siccaa
-jo näkynyt. He pelkäsivät eksyvänsä ja joutuvansa erämaahan,
-tuohon hiekan ja kauhujen valtakuntaan. Useat eivät enää tahtoneet
-kulkeakaan eteenpäin. Monet palasivat Karthagoa kohden.
-
-Vihdoin seitsemäntenä päivänä, kauvan kuljettuaan erään vuoren
-rinnettä, kääntyivät he oikealle; äkkiä näkyi muuririvi, joka kohosi
-valkoisilla kallioilla melkein kadoten niiden väriin. Samassa näkyi
-koko kaupunki; sinisiä, keltaisia ja valkoisia huntuja liehui
-valleilla iltaruskossa. Ne olivat Tanitin papittaria, jotka olivat
-rientäneet sotilaita vastaan ottamaan. He seisoivat rivissä pitkin
-vallituksen reunaa lyöden tamburiineja, näppäillyn lyyroja, helistäen
-kalkkaroita, ja aurinko, joka heidän takanaan laskeutui Numidian
-vuoriston taa, loi säteensä läpi harppujen kielien, joiden yli heidän
-paljaat käsivartensa ojentuivat. Toisinaan soittokoneet vaikenivat,
-ja kimakka huuto, äkkinäinen, raivoisa, jatkuva, haukunnan kaltainen
-kuului heidän lyödessään kielellään suupieliinsä. Muutamat olivat
-pitkällään leuka käden nojassa, ja liikkumattomampina kuin sfinxit
-iskivät he suuret mustat silmänsä lähestyvään armeijaan.
-
-Vaikka Sicca olikin pyhä kaupunki, niin ei se voinut majoittaa
-niin suurta joukkoa; temppeli lisärakennuksineen täytti jo
-puolet kaupungista. Sen vuoksi asettuivatkin barbarit leiriin
-kaupungin ulkopuolelle, säännölliset joukot osastoihinsa, toiset
-kansakunnittain tai oman mielensä mukaan.
-
-Kreikkalaiset nostivat suoriin yhdensuuntaisiin riveihin
-nahkatelttansa, iberialaiset järjestivät kehään kangasmajansa;
-gallialaiset tekivät laudoista vajoja; libyalaiset laativat pelkistä
-kivistä suojia, ja neekerit kaivoivat käsin hiekkaan makuukuoppia.
-Monet, tietämättä minne sijoittuisivat, harhailivat kuormaston
-keskellä, ja nukkuivat yönsä paljaalla maalla risaiseen viittaansa
-kääriytyneinä.
-
-Tasanko leveni heidän ympärilleen joka taholta vuorien saartamana.
-Siellä täällä jokunen palmupuu kumartui hiekkakummun yli, hongat
-ja tammet muodostivat viheriäitä läisköjä jyrkänteihin. Joskus
-ukkossade aivan kuin pitkä harso riippui taivaalta, mutta
-tasangolla pysyi kirkas sää ja päivänpaiste, sitten lauhkea tuuli
-lennätteli hiekkapilviä; -- ja joki virtasi ryöppyinä Siccan
-kukkulalta, jossa kohosi kultakattoisena, kuparipylväisenä Venus
-Karthagolaisen, seudun suojelusjumalattaren temppeli. Hän näytti
-täyttävän koko seudun. Seudun vaihtelevaisuus, sen muuttelevaiset
-ilmat ja valovälkkeet olivat aivan kuin hänen oikukkaan voimansa ja
-ikuisen hymynsä kauneuden tunnusmerkkinä. Vuorien kukkulat olivat
-puolikuun-muotoisia, toiset muistuttivat naisia, jotka ojensivat
-täyteläisiä rintojaan, ja barbarit tunsivat miten heidän väsyneen
-ruumiinsa yli laskeutui suloinen uupumus.
-
-Spendius oli myymällä dromedaarinsa ostanut itselleen orjan. Pitkin
-päivää hän makasi maassa Mathon teltan edustalla. Joskus hän havahti
-luullen unessa kuulleensa piiskuuhihnojen siuhkuvan; mutta hän laski
-hymyillen kätensä jaloilleen niiden arpien päälle, jotka kahleet
-olivat tehneet; sitten hän jälleen vaipui uneen.
-
-Matho suostui hänen seuraansa, ja liikkuessaan kulki Spendius hänen
-takanaan kuten liktori, suuri kalpa lanteellaan; tai Matho veltosti
-nojasi käsivarttaan hänen olkapäähänsä, sillä Spendius oli lyhyt.
-
-Eräänä iltana kulkiessaan yhdessä pitkin leirin kujia, he huomasivat
-valkoviittaisia miehiä; heidän joukossaan oli Narr' Havas,
-numidialainen prinssi. Matho vavahti.
-
--- "Miekkasi!" huusi hän; "minä tahdon hänet tappaa!"
-
--- "Elä vielä!" sanoi Spendius pidättäen häntä. Jo Narr' Havas
-lähestyi heitä.
-
-Hän taivutti peukalonsa alaspäin sovinnon merkiksi, ja pani silloisen
-suuttumuksensa juhlan juopumuksen syyksi; sitten hän puhui kauvan
-Karthagoa vastaan, mutta ei lausunut, mikä hänet toi barbarien luo.
-
-Tekikö hän sen pettääkseen heidät vai tasavallan? kysyi Spendius
-itseltään; ja kun hän aikoi käyttää hyväkseen kaikkia selkkauksia,
-niin oli hän tyytyväinen jo edeltäpäin petoksiin, joita hän epäili
-Narr' Havaksen aikovan tehdä.
-
-Numidialaisten päällikkö jäi palkkasoturien seuraan. Hän näytti
-haluavan Mathon ystävyyttä. Hän lähetti hänelle juottovuohia,
-kultahietaa ja kameelikurjen sulkia. Libyalainen ällistyi näitä
-ystävyydenosoituksia, mutta ei tahtonut niihin vastata eikä
-niitä hyljätä. Spendius sai hänet rauhoittumaan, ja Matho antoi
-orjansa johtaa itseänsä, -- häilyen aina päätöksissään ja ollen
-voittamattoman huumauksen vallassa, kuten se, joka kerran on juonut
-juoman, joka hänelle tuottaa lopulta kuoleman.
-
-Eräänä aamuna, lähtiessään kaikin kolmisin leijonia pyytämään, kätki
-Narr' Havas tikarin viittansa alle. Spendius kulki koko ajan hänen
-takanaan; ja he palasivat ilman että hän oli paljastanut tikariaan.
-
-Erään toisen kerran kuljetti Narr' Havas heidät hyvin kauvas, aivan
-kuningaskuntansa rajoille asti. He saapuivat ahtaaseen kalliosolaan;
-Narr' Havas hymyili selittäessään heille, ettei hän löytänyt enää
-tietä; Spendius löysi sen.
-
-Mutta useammin läksi Matho alakuloisena heti aamun noustua
-kuljeksimaan tasangolle. Hän heittäytyi hietaan pitkälleen ja jäi
-liikkumattomana siihen lepäämään iltaan asti.
-
-Hän kysyi vuorotellen neuvoa kaikilta armeijan ennustajilta,
-niiltä, jotka tarkastavat käärmeiden kulkua, niiltä, jotka lukevat
-tähdistä, niiltä, jotka puhaltelevat kuolleiden tuhkaan. Hän nieli
-galbanum-pihkaa, seseliä ja kyyn myrkkyä, joka jäädyttää sydämen;
-neekerinaiset laulellen kuutamossa barbarisia sanoja pistelivät
-häntä otsaan kultapuukkosilla; hän hankki itselleen kaulakäätyjä
-ja taikaesineitä; hän vuoronperään rukoili Baal-Khamonia, Molokia,
-seitsemää Kabiria, Tanitia ja kreikkalaisten Aphroditea. Hän piirsi
-erään nimen nahkapalaan ja kaivoi sen hietaan telttansa oven eteen.
-Spendius kuuli hänen huokaavan ja puhelevan itsekseen.
-
-Eräänä yönä hän astui telttaan.
-
-Matho makasi alastomana kuin kuollut suullaan leijonantaljalla,
-käsillään peittäen kasvonsa; ylhäältä riippuva lamppu valaisi pään
-yläpuolelle teltan keskitankoon ripustettuja aseita.
-
--- "Sinä kärsit?" sanoi orja hänelle. "Mikä vaivaa sinua? Vastaa
-minulle!" Ja hän ravisti häntä olkapäistä huutaen useaan kertaan:
-"Valtias! valtias!..."
-
-Vihdoin Matho loi häneen suuret harhailevat silmänsä.
-
--- "Kuule", sanoi hän matalalla äänellä sormi huulillaan. "Se
-on jumalten viha! Hamilkarin tytär vainoo minua! Minä pelkään,
-Spendius!" Hän painautui hänen poveaan vastaan aivan kuin kummitusta
-pelästynyt lapsi. -- "Puhu minulle! minä olen sairas! minä tahdon
-parantua! minä olen kaikkea koettanut! Mutta sinä kai tunnet vielä
-voimakkaampia jumalia tai vastustamattomia rukouksia?"
-
--- "Mitä varten?" kysyi Spendius. Matho vastasi lyöden molemmilla
-nyrkillään otsaansa:
-
--- "Päästäkseni siitä vapaaksi!"
-
-Sitten puhui hän itsekseen, vaieten välillä pitkiksi ajoiksi:
-
--- "Minä olen kai jonkun sovitusuhrin teuras, jonka hän on jumalille
-luvannut?... Hän pitää minua kahleissa näkymättömillä ketjuilla. Jos
-kuljen, niin silloin hän astuu eteenpäin; jos pysähdyn, niin hän
-lepää! Hänen silmänsä polttavat minua, minä kuulen hänen äänensä!
-Hän ympäröi minua, tunkeutuu sisääni. Minusta tuntuu kuin olisi hän
-tullut sielukseni!
-
-"Ja kuitenkin on meidän välillämme kuin äärettömän valtameren
-näkymättömät laineet! Hän on etäällä ja saavuttamattomissa. Hänen
-kauneutensa loisto luo valopilven hänen ympärilleen; välistä
-luulen, etten olekaan häntä koskaan nähnyt...että häntä ei ole
-olemassakaan... ja että tämä kaikki onkin vain unta!"
-
-Siten Matho vaikeroi yönpimeässä; barbarit nukkuivat. Spendius
-katseli häntä ja mieleensä johtui nuoret miehet, jotka kultamaljat
-kädessään muinoin rukoilivat häntä, ja kun hän kaupungin läpi
-kuljetti ilotyttölaumaansa; hänen tuli sääli ja hän sanoi:
-
--- "Ole luja, valtiaani! Turvaudu omaan tahtoosi, eläkä enää rukoile
-jumalia, sillä eivät ne välitä ihmisten huudoista! Nyt sinä itket
-pelkurin lailla. Etkö sinä tunne alentuvasi, kun nainen voi sinulle
-tuottaa niin suurta tuskaa!"
-
--- "Olenko minä mikään lapsi?" sanoi Matho. "Luuletko sinä, että
-minä vielä hellyn naisten katseista ja lauluista? Meillä oli niitä
-Drepanumissa vaikka oljiksi talleihimme. Minä olen omistanut niitä
-keskellä hyökkäyksen, sortuvien kattojen alla ja kun heittokone vielä
-vavahteli!... Mutta, tämä, Spendius, tämä..."
-
-Orja keskeytti hänet:
-
--- "Jollei hän olisi Hamilkarin tytär..."
-
--- "Ei!" huudahti Matho. "Hän ei ole laisinkaan toisten ihmisten
-tyttärien kaltainen! Näitkö hänen suurien silmiensä loistavan pitkien
-silmäripsien alta, kuten aurinkojen voittokaarien alta? Muistatko:
-hänen tullessaan kaikki soihdut kalpenivat. Kaulanauhan jalokivien
-lomitse välkkyi paikoittain hänen hohtava paljas povensa; hänen
-jälessään tuntui kuin temppelin tuoksu, ja koko hänen olemuksestaan
-lainehti jotain, joka oli makeampaa kuin viini ja pelottavampaa kuin
-kuolema. Hän astui eteenpäin ja sitten hän pysähtyi."
-
-Hän jäi seisomaan suu auki, pää painuneena alas, silmät tuijottaen.
-
--- "Mutta minä tahdon hänet! minun täytyy saada hänet! minä kuolen
-muuten! Ajatellessani syleileväni häntä saa ilon raivo minussa
-vallan, ja kuitenkin minä häntä vihaan, Spendius, minä tahtoisin
-lyödä häntä! Mitä minä teen? Minä tahtoisin myydä itseni hänen
-orjakseen. Sinä olet sitä ollut! Sinä saatoit häntä lähestyä:
-puhu minulle hänestä! Joka yö, eikö niin, nousee hän palatsinsa
-terassille? Ah! kivet mahtavat vavahtaa hänen sandaaliensa alla ja
-tähdet kumartua häntä katsomaan!"
-
-Hän vaipui raivon vallassa maahan karjuen kuin haavoitettu härkä.
-
-Sitten Matho lauloi: "Hän seurasi syvälle metsääni tuota
-naishirviötä, jonka käärmehäntä lainehteli kuihtuneilla lehdillä
-kuin hopeinen puro." Ja venyttäen ääntään hän matki Salammbon ääntä
-samalla kun hänen ojennetut kätensä aivan kuin näppäilivät lyyran
-kieliä.
-
-Kaikkiin Spendiuksen lohduttaviin puheisiin hän vastasi samoilla
-lauseilla; yöt kuluivat näihin huokauksiin ja haaveiluihin.
-
-Matho tahtoi huumata itseään viinillä. Huumauksen kadottua hän oli
-entistään surullisempi. Hän koetti arpapelillä huvitella, ja kadotti
-yksitellen kaulakäättyjensä kultalevyt. Hän antoi viedä itsensä
-jumalattaren palvelijattarien luo; mutta hän palasi kukkulalta
-nyyhkyttäen kuin se, joka hautajaisista palaa. Spendius sitä
-vastoin tuli rohkeammaksi ja iloisemmaksi. Hänen nähtiin puhelevan
-sotilaiden kanssa lehväsuojaisissa juomaloissa. Hän korjaili vanhoja
-haarniskoita. Hän teki temppuja tikarien kanssa, hän kulki sairaille
-poimimassa nurmelta yrttejä. Hän oli leikkisä, sukkela, kekseliäs
-ja puhelias; barbarit tottuivat hänen palveluksiinsa; he alkoivat
-mieltyä häneen.
-
-He odottelivat Karthagon lähettiä, joka muulien selässä toisi heille
-kullalla täytettyjä koria; ja aina he alottivat samat laskelmat
-ja piirsivät sormellaan numeroita hietaan. Jokainen jo edeltäpäin
-järjesteli elämäänsä: kellä olisi jalkavaimoja, orjia, maata; toiset
-tahtoivat kaivaa aarteensa maahan tai ryhtyä merenkulkuun. Mutta
-tässä toimettomuudessa eri luonteet joutuivat riitaan; yhtäpäätä
-oli kinasteluja jalka- ja ratsumiesten, barbarien ja kreikkalaisten
-välillä, ja taukoamatta huumasi korvia naisten kimakat huudot.
-
-Joka päivä saapui melkein alastomia miesjoukkoja, joilla oli heiniä
-pään päällä suojatakseen itseään auringon paahteelta; ne olivat
-rikkaiden karthagolaisten velkamiehiä, jotka olivat joutuneet
-raatamaan velkojiensa maata ja siksi olivat paenneet. Laumoittain
-saapui libyalaisia, verojen köyhdyttämiä talonpoikia, karkoitettuja,
-pahantekijöitä. Sitten kauppiasten parvi, kaikki viinin ja öljyn
-myyjät, jotka raivoissaan, kun eivät olleet saaneet maksua,
-suuttuivat tasavallalle; Spendius piti palopuheita Karthagoa vastaan.
-Pian ruokavarat vähenivät. Puhuttiin jo siitä, että tehtäisiin
-hyökkäys Karthagoa vastaan ja kutsuttaisiin roomalaisia avuksi.
-
-Eräänä iltana, ehtoollisen aikaan, kuului kumeaa kopinaa ja helisevää
-melua, joka lähestyi, ja etäällä näkyi jotain punaista, joka
-epätasaisella maalla lainehti eteenpäin.
-
-Se oli suuri purppurainen kantotuoli, jonka kulmia koristi
-kameelikurjensulkatöyhdöt. Kristalliketjut helmisilmuineen
-heilahtelivat suljettuja verhoja vastaan. Sen jälkeen tuli kameeleja,
-joiden kaulasta riippuvat suuret kellot kalskahtelivat, ja niiden
-molemmin puolin näkyi ratsastajia, joiden asepuku oli kantapäästä
-olkapäihin asti tehty kultasuomuksista.
-
-He pysähtyivät kolmen sadan askeleen päähän leiristä ottaakseen
-satulasta takaansa pyöreän kilven, leveän miekan ja boiotialaisen
-kypärin. Muutamat jäivät kameelien luo; muut jatkoivat matkaansa.
-Vihdoin tulivat näkyviin tasavallan sotamerkit, sinisestä puusta
-tehdyt kepit, jotka päättyivät hevosenpäähän tai käpyyn. Kaikki
-barbarit syöksyivät seisailleen ja tervehtivät riemuhuudolla heitä;
-naiset juoksivat legionan sotureja vastaan ja suutelivat heidän
-jalkojaan.
-
-Kantotuli lähestyi kahdentoista neekerin olkapäillä, jotka astuivat
-tasaisesti lyhyin, nopein askelin. He väistivät oikealle ja
-vasemmalle telttojen köysiä, kuljeksivia eläimiä ja kolmijalkoja,
-joilla lihaa keitettiin. Toisinaan lihava sormuksilla koristettu käsi
-syrjäytti kantotuolin verhoja; käheä ääni huusi solvaisevia sanoja;
-silloin kantajat seisahtuivat ja jatkoivat toista tietä läpi leirin.
-
-Mutta purppuraverhot nousivat ylös; ja suurella tyynyllä lepäsi aivan
-eloton ja pöhöttynyt ihmisen pää; silmäkulmat olivat kuin kaksi
-mustaa kaarta ja niiden kärjet yhtyivät; kultakimalletta hohteli
-käherretyssä tukassa, ja kasvot olivat niin kalpeat kuin olisi niille
-pantu marmorin jauhoa. Muu osa ruumiista katosi kantotuolin vällyjen
-alle.
-
-Sotilaat tunsivat tuon siten makaavan miehen suffeetti Hannoksi, joka
-hidastelemisensa kautta oli vaikuttanut Aegates-saarien menetykseen;
-ja mitä hänen voittoonsa libyalaisista tulee Hecatompyloksen luona,
-niin ei hän suinkaan ollut ollut lempeä muuta kuin ahneudesta, kuten
-barbarit arvelivat, sillä hän oli myynyt omaksi hyväkseen kaikki
-vangit, vaikka hän oli tasavallalle selittänyt niiden kuolleen.
-
-Kun hän aikansa oli katsellut sopivaa paikkaa, josta hän voisi puhua
-sotilaille, niin hän viittasi; kantotuoli pysähtyi, ja Hanno, kahden
-orjan tukemana, astui horjuen maahan.
-
-Hänellä oli mustasta huovasta tehdyt ja hopeakuilla koristetut
-kengät jalassaan. Nauhat, kuten muumion ympärillä, kiersivät hänen
-pohkeitaan, ja iho näkyi nauhojen ristikkojen lomitse. Vatsa törrötti
-punaisen silkkipuvun alla, joka ulottui polviin asti; leuan laskokset
-painuivat alas rinnalle kuin härän kaulalihakset, ja tunika, johon
-kukkia oli maalattu, ratisi kainaloista; hänellä oli olkaliina,
-vyö ja leveä musta viitta, jossa oli kaksinkertaiset pauloitetut
-hiat. Puvun tavaton loistavuus, suuret sinisistä kivistä tehdyt
-kaulakäädyt, kultasoljet ja raskaat korvarenkaat tekivät hänen
-muodottoman ruumiinsa vieläkin inhottavammaksi. Häntä olisi voinut
-luulla karkeaksi kivestä hakatuksi jumalankuvaksi, sillä spitaali,
-joka oli levinnyt yli koko hänen ruumiinsa, teki hänet elottoman
-näköiseksi. Mutta hänen nenänsä, koukkuinen kuin kotkan nokka,
-laajeni läähättäen hengittäessään ilmaa, ja tahmaisien silmäripsien
-alta hänen pienet silmänsä loistivat kovina ja metallisina. Hänellä
-oli kädessään aloelasta raapiakseen sillä ruumistaan.
-
-Vihdoin kaksi airutta puhalsi hopeatorviinsa; melu taukosi ja Hanno
-rupesi puhumaan.
-
-Hän alkoi ylistämällä Jumalia ja tasavaltaa; barbarien tuli onnitella
-itseään saatuaan sitä palvella. Mutta heidän tulisi olla järkevämpiä,
-ajat olivat huonot, "ja jos isännällä ei ole muuta kuin kolme
-oliivia, niin eikö hän tee oikein pidättäessään itselleen kaksi?"
-
-Siten vanha suffeetti liitti puheeseensa sananparsia ja vertauksia,
-koko ajan nyökäten päätään herättääkseen hyväksymistä.
-
-Hän puhui punilaisten kieltä, ja häntä ympäröivät miehet
-(sukkelimmat, jotka aseettomina olivat juosseet saapuville) olivatkin
-campanialaisia, gallialaisia ja kreikkalaisia, jotenka kukaan ei
-tässä joukossa ymmärtänyt sanaakaan. Hanno huomasi sen, vaikeni ja
-keikkui miettiessään raskaasti jalalta toiselle.
-
-Hänessä heräsi ajatus kutsua päälliköt koolle; silloin hänen
-airuensa huusivat tämän käskyn kreikan kielellä, -- kielellä, jota
-Xantippuksen ajoista asti käytettiin komentokielenä Karthagon
-armeijassa.
-
-Legionalaiset raivasivat piiskan iskuilla tietä; ja pian saapuivat
-spartalaistapaan järjestettyjen falangien ja barbaria kohorttien
-päälliköt arvonsa merkit ja kansakuntansa asepuku yllään. Yö oli
-tullut, suuri melu täytti tasangon; siellä täällä paloi tulia; miehet
-kulkivat rovion luota toisen luo kysellen: "Mitä tämä tietää?" ja
-miksi ei suffeetti ala jakaa rahoja?
-
-Hän selitteli päällikölle tasavallan loppumattomia menoja. Sen
-rahasto oli tyhjä. Roomalaisille maksettava sotavero musersi
-heidät maahan. "Me emme enää tiedä, mitä tehdä!... Tasavalta on
-säälittävässä asemassa!"
-
-Tuon tuostakin hän raapi jäseniään aloelastalla, tai keskeytti
-puheensa juodakseen orjan ojentamasta hopeamaljasta poltetun kärpän
-tuhasta ja etikassa keitetystä parsasta tehtyä sekoitusta; sitten hän
-kuivasi huulensa punaiseen huiviin ja jatkoi:
-
--- "Se mikä ennen maksoi yhden hopeasiklin maksaa nykyään kolme
-kultashekeliä, ja sodan aikana viljelemättä jätetyt kartanot eivät
-tuota mitään! Meidän purppurasimpukan-pyyntimme on melkein loppunut,
-ja helmetkin käyvät harvinaisiksi; tuskin meillä on enää kylliksi
-pyhää voidettakaan jumalten palvelusta varten! Mitä ruokatavaroihin
-tulee, niin niistä en puhukaan, asia on aivan surkealla tolalla!
-Meillä ei ole galeereja eikä siis myöskään höysteitä, ja vaikeata
-on tuottaa silphiumia, sillä Kyrenaikan rajalla on kapina. Sicilia,
-josta me ennen saimme niin paljon orjia, on nyt meiltä suljettu!
-Vielä eilen sain yhdestä kylvettäjästä ja neljästä kyökkipalvelijasta
-maksaa enemmän kuin ennen kahdesta norsusta!"
-
-Hän avasi pitkän papyruskääryn ja luki jättämättä ainoatakaan numeroa
-mainitsematta kaikki tasavallan menot: niin ja niin paljon temppelien
-korjaukseen, katujen kivitykseen, laivojen rakentamiseen, korallien
-kalastukseen, Syssitien laajentamiseen, ja kaivoskoneihin Kantabrian
-vuoristoon.
-
-Mutta päälliköt ymmärsivät yhtä vähän kuin sotilaatkaan punilaisten
-kieltä, vaikka palkkasoturit tervehtivätkin tällä kielellä toisiaan.
-Barbarien armeijaan asetettiin tavallisesti muutamia karthagolaisia
-päälliköitä tulkeiksi; sodan loputtua nämä olivat soturien kostoa
-peläten hävinneet, eikä Hanno ollut muistanut ottaa niitä matkaansa;
-sitäpaitsi katosi hänen liian kumea äänensä tuuleen.
-
-Kreikkalaiset, vyötäisillään ahtaat rautavyöt, höristivät korviaan,
-koetellen arvailla sanoja, jota vastoin vuoristolaiset, verhottuina
-nahkapukimiin kuin karhut, katselivat epäluuloisina häneen ja
-haukottelivat nojatessaan vaskipiikkisiin sotanuijiinsa. Gallialaiset
-eivät kuunnelleetkaan, pudistelivat vain ivallisesti tukkatöyhtöään,
-ja erämaan miehet seisoivat liikkumattomina verhottuina harmaasta
-liinasta tehtyihin pukuihinsa; toisia pakkautui takaapäin;
-legionalaiset kansan tyrkkiessä horjuivat hevostensa selässä,
-neekerit pitivät ojolla kädessään palavia honganoksia; ja lihava
-karthagolainen jatkoi puhettaan seisoen pienellä turvetöyryllä.
-
-Mutta barbarit kävivät kärsimättömiksi, mutinaa kuului, jokainen
-huuteli hänelle. Hanno huitoi lastallaan; ne, jotka koettivat saada
-toisia vaikenemaan, huusivat vielä kovempaa ja lisäsivät vain melua.
-
-Äkkiä hinterän näköinen mies ponnahti Hannon eteen, sieppasi torven
-eräältä airueelta, puhalsi siihen, ja Spendius (sillä hän se oli)
-ilmoitti sanovansa jotain tärkeää. Tähän ilmoitukseen, jonka hän
-nopeasti lausui viidellä eri kielellä, kreikan, latinan, gallian,
-libyan ja balearin kielellä, vastasivat päälliköt osaksi nauraen,
-osaksi hämmästyen: --"Puhu! puhu!"
-
-Spendius arkaili: hän vapisi; sitten hän kääntyi libyalaisten
-puoleen, joita eniten oli läsnä, ja sanoi heille:
-
--- "Kuulittehan kaikki mitä kamalia uhkauksia tuo mies lausui!"
-
-Hanno ei hiiskahtanutkaan, sillä eihän hän ymmärtänyt libyan kieltä;
-ja jatkaakseen kokeiluaan kertasi Spendius saman lauseen barbarien
-muilla murteilla.
-
-He katsoivat kummastuneina toisiinsa; sitten kaikki kuin yhteisestä
-sopimuksesta, luullen ehkä ymmärtäneensä, nyökkäsivät päätään.
-
-Silloin alkoi Spendius kiihkeällä äänellä puhua:
-
--- "Ensiksi hän sanoi, että kaikki muiden kansojen jumalat olivat
-vain unikuvia Karthagon jumalien rinnalla! Hän kutsui teitä
-pelkureiksi, varkaiksi, valehtelijoiksi, koiriksi ja koiranpennuiksi!
-Ilman teitä (niin hän sanoi!) ei tasavallan täytyisi maksaa sotaveroa
-roomalaisille; ja hillittömyytenne kautta te olette ehdyttäneet
-hajuyrttien, tuoksuaineiden, orjien ja silphiumin varastot, sillä te
-olette liitossa Kyrenaikan rajalla olevien paimentolaisten kanssa!
-Mutta syylliset tulevat saamaan rangaistuksensa! Hän luetteli jo
-rangaistusten eri muodotkin; he joutuvat laskemaan katuja, laittamaan
-laivoja, koristamaan Syssitejä, ja loput lähetetään kuopimaan
-kaivoksiin Kantabrian vuoristoon."
-
-Spendius huusi saman gallian, kreikan, campanian ja balearin
-kielellä. Tuntiessaan useita erikoissanoja, jotka olivat osuneet
-heidän korviinsa, uskoivat palkkasoturit hänen tarkalleen kääntävän
-suffeetin puheen. Muutamat huusivat hänelle: -- "Sinä valehtelet!"
-Mutta heidän äänensä hukkuivat toisten meluun; Spendius jatkoi:
-
--- "Ettekö näe, että hän on jättänyt leirin ulkopuolelle osan
-ratsuväestään? Merkin saatuaan ne syöksyvät esiin surmaamaan teidät
-kaikki."
-
-Barbarit kääntyivät sinnepäin katsomaan, ja kun joukko väistyi
-samassa syrjään, niin he näkivät sen keskellä haamun tavoin hitaasti
-lähestyvän ihmisolennon; hän kulki kumarassa, oli laiha, aivan
-alasti, ja harteille asti ulottui pitkä kuivien lehtien, tomun ja
-ohdakkeiden sotkema tukka. Hänellä oli vyötäröllään ja polvien
-ympärillä olkisiteitä ja kankaanriepuja; laihtuneilla jäsenillä
-riippui iho velttona ja tomuisena kuin kuiviin oksiin ripustetut
-rääsyt; kädet vapisivat taukoamatta, ja hän kulki nojautuen
-oliivipuiseen sauvaan.
-
-Hän saapui soihtuja kantavien neekerien luo. Järjetön irvistys
-paljasti hänen verettömät ikenensä; tuijottavat, pelästyneet silmät
-katselivat ympärillä olevia barbareja.
-
-Mutta kauhusta kiljahtaen kiisi hän heidän taakseen ja piti heitä
-edessään suojana; hän änkytti: "Tuossa ne ovat! tuossa ne ovat!"
-osoittaen suffeetin seuralaisia, jotka liikkumattomina istuivat
-välkkyvissä varusteissaan hevosten selässä. Heidän ratsunsa
-tepastelivat pelästyen soihtujen valoa: ne virmastuivat pimeässä;
-ihmishaamu koetti paeta niitä ja ulisi:
-
--- "He ovat ne surmanneet!"
-
-Hän huusi nämät sanat balearin kielellä, ja balearit juoksivat
-lähemmäksi ja tunsivat hänet; vastaamatta heille jatkoi hän:
-
--- "Niin, kaikki on surmattu, kaikki! murskattu kuin viinirypäleet!
-Kauniit komeat miehet! linkomiehet! teidän ja minun toverini!"
-
-Hänelle juotettiin viiniä ja hän itki; sitten hän alkoi jälleen puhua.
-
-Spendius saattoi tuskin hillitä iloaan, -- selittäessään kreikan ja
-libyan kielellä Zarxaksen kertomia hirmutöitä, hän tuskin saattoi
-uskoa niitä, niin sopivalla hetkellä ne tulivat. Balearit kalpenivat
-kuullessaan toveriensa surmasta.
-
-Heitä oli kolmesataa linkomiestä, jotka edellisenä päivänä olivat
-saapuneet ja siksi nukkuneet lähtöpäivänä liian kauan. Heidän
-saapuessaan Khamonin torille olivat barbarit jo lähteneet ja he
-olivat aivan turvattomia, sillä heidän savikuulansa oli pantu
-kameelien selkään muun kuormaston yhteyteen. He pääsivät Satheb katua
-myöten kuparilevyillä päällystetylle tammiportille asti; silloin
-kansa yhdellä hyökkäyksellä syöksyi heidän kimppuunsa.
-
-Sotilaat muistivat todella kuulleensa suuren huudon; Spendius, joka
-pakeni joukkojen etunenässä, ei ollut sitä kuullut.
-
-Sitten pantiin ruumiit jumalankuvien Pataikien syliin, jotka
-olivat Khamonin temppelin edustalla. Heitä syytettiin kaikista
-palkkasoturien rikoksista: mässäämisestä, varkauksista, pyhän
-solvaamisesta, ilkitöistä, Salammbon puiston kalojen tappamisesta.
-Heidän ruumiitaan silvottiin häpeällisellä tavalla; papit polttivat
-heidän hiuksensa kiduttaakseen heidän sielujaan; heidän jäseniään
-pantiin lihakauppioiden myymäläin eteen riippumaan; muutamat
-purivatkin niitä, ja illalla kaiken lopuksi sytytettiin kadunkulmiin
-rovioita ruumiiden polttamiseksi.
-
-Niiden liekit loistivat kauvaksi lahdelle. Mutta kun muutamat talot
-syttyivät tuleen, niin heitettiin sukkelaan muurien yli kuolleiden
-raadot ja jälellä olevat kuoleman kanssa kamppailevat; Zarxas oli
-seuraavaan päivään asti piilotellut lahden rannalla kaislikon
-suojassa; sitten hän oli harhaillut erämaassa etsien hiekassa olevien
-jälkien mukaan armeijaa. Aamulla hän kätkeytyi luoliin; illalla hän
-lähti kulkemaan haavojensa vuotaessa verta, nälissään, sairaana,
-elättäen itseään juurilla ja raadoilla; eräänä päivänä hän näki
-vihdoin peitsiä taivaan rannalla ja kulki niitä kohden. Järkensä oli
-pelon ja kurjuuden vaikutuksesta himmentynyt.
-
-Sotilaiden suuttumus, jota he hänen puheensa aikana hillitsivät,
-puhkesi nyt täyteen raivoonsa; he tahtoivat murskata suffeetin
-seuralaisineen. Muutamat astuivat väliin sanoen, että häntä oli
-kuunneltava jotta saisivat tietää saavatko edes palkkansa. Silloin
-kaikki huusivat: "Rahamme!" Hanno vastasi tuoneensa ne mukanaan.
-
-Sotilaat juoksivat etuvartioston luo ja suffeetin kuormasto tuotiin
-barbarien ajamana telttojen keskelle. Odottamatta orjien apua he
-avasivat sukkelaan korit; niissä oli hyasintinvärisiä pukuja, sieniä,
-kampoja, harjoja, hajuvesiä, antimoniumipuikkoja, joilla silmäripsiä
-värjättiin; -- kaikki se kuului vartiostolle, sillä he olivat
-rikkaita miehiä ja olivat tottuneet tällaiseen ylellisyyteen. Sitten
-löydettiin erään kameelin selästä suuri pronssinen amme: suffeetti
-oli sen tuonut kylpeäkseen matkallaan; sillä hän oli ryhtynyt
-kaikellaisiin varovaisuuskeinoihin, muun muassa tuoden häkeissä
-Hecatompyloksen kärppiä, joita poltettiin elävältä valmistettaessa
-hänen juomaansa. Mutta kun hänen tautinsa herätti hänessä suuren
-ruokahalun, niin oli hän myöskin ottanut mukaansa paljon ruokaa ja
-juomaa, suolakastiketta, lihaa ja hunajassa valmistettuja kaloja,
-pieniä kommagenilaisia höysteruukkuja, sulatettua hanhen ihraa, jota
-säilytettiin jään ja hakattujen olkien sisällä. Ruokatavaroita oli
-paljon; sen mukaan kuin koreja avattiin tulivat ne näkyviin, ja nauru
-raikui kuin ristiin lyövät aallokot.
-
-Mitä palkkasoturien palkkaan tuli, niin oli sitä melkein kaksi suurta
-säkillistä; toisessa näkyi joukossa niitä pyöreitä nahkaliuskoja,
-joita tasavalta käytti rahan verosta; ja kun barbarit näyttivät
-tästä suuresta hämmästyvän, niin Hanno selitti, että, kun heidän
-tilinsä olivat niin vaikeat, ei Neuvostolla ollut ollut aikaa niitä
-tarkastaa. Edeltäpäin lähetettiin siis tämä.
-
-Silloin kaikki kaadettiin ja sotkettiin maahan; muulit, palvelijat,
-kantotuoli, ruokavarat, tavarat. Sotilaat ottivat säkeistä rahaa ja
-alkoivat niillä viskellä Hannoa. Tuskin pääsi hän aasin selkään; hän
-pakeni takertuen aasin harjaan, ulvoen, itkien, keikkuen, saaden
-mustelmia ja huutaen kaikkien jumalten kirousta armeijan yli. Hänen
-leveät helmikäätynsä hyppelivät hänen korviinsa asti. Hampaillaan
-hän piteli liian pitkää laahaavaa viittaansa ja etäältä huusivat
-barbarit hänelle: -- "Mene, senkin raukka! sika! Molokin haaska!
-hikoile kullassasi ja taudissasi! nopeampaan! nopeampaan!" Hänen
-saattojoukkonsa ajoi epäjärjestyksessä hänen rinnallaan.
-
-Mutta barbarien raivo ei talttunut. He muistivat, että monet
-Karthagoon palanneet eivät olleetkaan tulleet takaisin; heidät
-oli epäilemättä surmattu. Sellainen suunnaton rikos sai heidät
-vimmoihinsa, ja he alkoivat nyhtää maasta telttojen kannattimia,
-kääriä viittojaan, valjastaa hevosiaan; kukin otti kypärinsä ja
-miekkansa, lyhyessä ajassa olivat kaikki lähtövalmiita. Ne, joilla
-ei ollut aseita, riensivät metsään taittamaan keppejä.
-
-Ja päivä nousi; Siccan asukkaat heräsivät ja juoksivat kaduilla. "Ne
-lähtevät Karthagoon," huusivat he, ja tämä tieto levisi hyvin pian
-lähiseutuihin.
-
-Joka polkua, joka rinnettä myöten tulvi kansaa. Paimenten nähtiin
-juoksujalkaa rientävän vuorilta alas.
-
-Kun barbarit sitten olivat lähteneet, kierteli Spendius tasangolla
-punilaisen oriin selässä, toisen selässä istui hänen orjansa
-taluttaen kolmatta.
-
-Yksi ainoa teltta oli enää pystyssä. Spendius astui sinne sisään.
-
--- "Nouse, herra! nouse! me lähdemme!"
-
--- "Minne lähdette?" kysyi Matho.
-
--- "Karthagoon!" huusi Spendius.
-
-Matho syöksyi hevosen selkään, jota orja teltan ovella piteli.
-
-
-
-
-III.
-
-SALAMMBO.
-
-
-Meren kohdusta kohosi kuu ja vielä pimeään peittyneessä kaupungissa
-kimalteli valoisia pilkkuja, hohtavia kohtia; joku köydessä riippuva
-aisa pihalla, nuoralla ripustettu vaateriepu, seinän kulmaus,
-kultakäädyt jumalankuvan kaulassa. Siellä täällä temppelin katolla
-lasipallot kuulsivat kuin suuret timantit. Mutta epäselvät rauniot,
-musta multamaa, puistot olivat tummempina alueina yönpimeässä, ja
-Malquan alipuolella ulottuivat kalastajien verkot talosta toiseen
-kuten suunnattomat lepakot siivet levällään. Ei enää kuulunut
-vesipyörien natina, jotka nostivat vettä palatsien ylimpään
-kerrokseen; ja keskellä penkereitä lepäsivät kameelit rauhallisina
-kameelikurjen tavoin vatsallaan. Ovenvartijat nukkuivat kaduilla
-talojen kynnyksiin nojaten; jättiläissuurten kuvapatsaiden varjot
-painautuivat pitkinä autioille torille; etäällä jonkun uhritulen
-sauhu kiiri vielä ilmaan pronssisen räppänän kautta, ja tuuli toi
-suloisien tuoksujen keralla meren hajun ja auringon paahtamien
-seinien höyryt. Tyyni ulappa Karthagon ympärillä kimalteli, sillä
-kuu loi valoaan samalla vuoriston ympäröimään lahteen ja Tuniksen
-järveen, jossa flamingot hietasärkkien keskellä muodostivat pitkiä
-ruusunpunaisia juovia, ja tuonnempana, katakombien alapuolella, suuri
-merivesilaguuni hohti kuin hopealevy. Sininen taivaan kupulaki suli
-toisella puolen tasankojen tomuiseen etäisyyteen, toisella puolen
-ulapan usviin, ja Akropoliin huipulla korkeat Eshmunin temppeliä
-ympäröivät pyramiidinmuotoiset sypressit huojuivat ja kohisivat
-samoin kuin säännölliset mainingit, jotka hitaasti loiskuivat
-vallituksien takana sataman aallonmurtajan laitaa vastaan.
-
-Salammbo nousi palatsinsa penkereelle nojaten orjattareen, joka
-rautavadilla kantoi hehkuvia hiiliä.
-
-Keskellä pengertä oli pieni norsunluinen vuode, sillä ilveksen
-taljoja ja tyynyjä, jotka olivat täytetyt papukaijan, jumalille
-pyhitetyn ennustuslahjaisen linnun höyhenillä, ja vuoteen kussakin
-kulmassa oli korkeiden jalustojen päässä suitsumaljat, jotka
-olivat täynnä nardusta, suitsutuspihkaa, kaneelia ja myrrhaa.
-Orjatar sytytti suitsutteet. Salammbo katseli pohjantähteä; hän
-kumarsi hitaasti kullekin taivaan kulmalle ja polvistui liuskoille,
-joille kuvatakseen taivaan lakea oli siroitettu sinistä jauhoa
-ja kultatähtiä. Sitten painaen kyynärpäät kylkeen, kyynärvarret
-eteenpäin ojennettuina ja kädet avoinna, ja taivuttaen päänsä kuun
-hohteessa taapäin, hän lausui:
-
--- "Oi Rabbetna!... Baalet!... Tanit!" ja hänen äänensä venyi
-valittaen kuten kutsuen jotakuta. -- "Anaïtis! Astarte! Derketo!
-Astoreth! Mylitta! Athara! Elissa! Tiratha!... Kautta salattujen
-tunnusmerkkien, -- kautta kaikuvien sistrumien, -- kautta maan
-vakojen, -- kautta ikuisen hiljaisuuden ja ikuisen hedelmällisyyden,
--- sinä usvaisen meren ja sinihohtavien rantojen valtijatar, kaiken
-kosteuden kuningatar, ollos tervehditty!"
-
-Hän huojutti pari kolme kertaa koko ruumistaan ja heittäytyi sitten
-kädet levällään otsalleen tomuun.
-
-Orjatar nosti hänet nopeasti ylös, sillä uskontomenojen mukaan tuli
-jonkun nostaa rukoileva ylös makaavasta asemastaan, siten ilmoittaen
-toiselle, että jumalat kuulivat hänen pyyntönsä, eikä Salammbon
-imettäjä koskaan lyönyt laimin tätä hartauden työtä.
-
-Darytilais-Getulialaiset kauppiaat olivat tuoneet hänet aivan pienenä
-Karthagoon, ja orjuudesta päästyään ei hän enää ollut tahtonutkaan
-luopua isäntäväestään, kuten näkyi hänen oikeassa korvalehdessään
-olevasta suuresta reijästä. Kirjavaraitainen lanteiden kohdalta
-piukalle vyötetty hame ulottui nilkkoihin asti, joissa kahdet
-tinarenkaat kalskahtelivat. Hänen litteähkö vartalonsa oli keltainen
-kuten mekkonsa. Hyvin pitkät hopeaneulat muodostivat hänen
-niskassaan pään taakse sädekehän. Hänellä oli toisessa sieramessaan
-korallinappi, ja hän seisoi vuoteen vieressä suorempana kuin
-kuvapatsas ja silmäluomet alaspäin painuneina.
-
-Salammbo astui aivan penkereen reunalle. Hänen katseensa kohdistui
-hetkiseksi öiselle taivaalle, sitten painui se alas nukkuvan
-kaupungin puoleen, ja huokaus, joka hänen poveaan kohotti, pani
-lainehtimaan ylhäältä alas asti pitkän valkoisen puvun, joka ilman
-solkia ja vöitä verhosi hänen vartalonsa. Koukkukärkiset sandaalinsa
-katosivat lukuisten smaragdien alle ja hajalle puretut kutrit
-täyttivät purppuralankaisen hiusverkon.
-
-Mutta hän kohotti päänsä katsellakseen kuuta ja liittäen sanoihinsa
-hymnin katkelmia lausui hän hiljaa:
-
--- "Kuinka hitaasti kuljet sykähtämättömän eetterin kantamana!
-Se kirkastuu ympärilläsi ja sinun kulkusi liike jakelee tuulet
-ja hedelmälliset kasteet. Sen mukaan kuin laajenet ja vähenet,
-suurenevat tai pienenevät kissojen silmät ja pantterien täplät.
-Aviovaimot huutavat vaikeroiden nimeäsi synnytystuskissa. Sinä
-pyöristät simpukat! Sinä käytät viinit! Sinä mädätät haaskat! Sinä
-muodostat helmet meren syvyyksissä!
-
-"Ja kaikki siemenet, oi Jumalatar, itävät kosteutesi hämärissä
-uumenissa.
-
-"Kun sinä ilmestyt, niin hiljaisuus hiipii yli maan; kukat
-sulkeutuvat, laineet tyyntyvät, uupuneet ihmiset hengittävät syvään
-puoleesi kääntyneinä, ja maa valtamerineen ja vuoristoineen katselee
-kuin kuvastimessa itseään sinun kasvoissasi. Sinä olet valkoinen,
-vieno, valoisa, tahraton, auttava, puhdistava, tyynnyttävä!"
-
-Kuun sirppi oli silloin Kuumien Lähteiden vuoren yläpuolella, sen
-molempien kukkuloiden välisen notkon kohdalla, lahden toisella
-puolella. Sen alapuolella oli pieni tähti ja sen ympärillä kalpea
-kehä. Salammbo jatkoi:
-
--- "Mutta pelottava valtijatar sinä olet!... Sinun voimastasi
-syntyvät hirviöt, kauhistuttavat kummitukset, valheelliset unet;
-silmäsi kuluttavat rakennusten kiviä, ja apinat ovat sairaita joka
-kerta kuin uudestaan synnyt.
-
-"Minne sinä kuljet? Miksi taukoamatta muutat muotoa? Vuoroin pienenä
-ja kaarevana soljut kautta avaruuden kuin mastoton pursi, tai tähtien
-keskellä muistutat laumaansa kaitsevaa paimenta. Vuoroin taas
-loistavana ja pyöreänä kipaiset vuorien harjanteita kuin vaunun pyörä.
-
-"Oi Tanit, rakastathan minua? Minä olen niin paljon sinua katsellut!
-Vaan ei! sinä kuljet avaruudessasi, ja minä pysyn liikkumattoman maan
-päällä.
-
-"Taanak, ota nebalisi ja soita aivan hiljaa hopeakielillä, sillä
-sydämeni on murheellinen!"
-
-Orjatar otti ebenpuusta tehdyn harpuntapaisen soittimen, joka oli
-häntä korkeampi ja kolmikulmainen kuin delta; hän kiinnitti sen
-kärjen kristallipalloon ja alkoi molemmin käsin soittaa.
-
-Säveleet seurasivat toisiaan pehmeinä ja nopeina kuin mehiläisten
-surina, ja yhä täyteläisempinä ne liitivät yöhön yhtyen aaltojen
-huokaukseen ja Akropoliin huipulla olevien suurten puiden huminaan.
-
--- "Taukoa!" huudahti Salammbo.
-
--- "Mikä sinun on, valtijatar? Leyhyvä tuulahdus, ohikiitävä pilvi,
-kaikki nyt sinua tuskastuttaa ja kiihoittaa!"
-
--- "Minä en tiedä", sanoi hän.
-
--- "Sinä olet uupunut liian pitkistä rukouksista!"
-
--- "Oi! Taanak, minä tahtoisin sulautua niihin kuin kukka viiniin!"
-
--- "Ehkä sinua vaivaa suitsutusten sauhu?"
-
--- "Ei!" sanoi Salammbo; "jumalten henki asuu hyvissä tuoksuissa."
-
-Silloin orjatar puhui hänelle hänen isästään. Hänen luultiin
-lähteneen maahan, josta meripihkaa kootaan, Melkarthin patsaiden
-taakse. -- Mutta jollei hän palaa, -- sanoi hän, "niin täytyy sinun
-kuitenkin valita itsellesi puoliso Vanhinten poikien joukosta, sillä
-sehän oli hänen tahtonsa, ja silloin surusi haihtuisi miehen sylissä."
-
--- "Miksi?" kysyi nuori tyttö. Kaikki hänen näkemänsä miehet ja
-heidän petomainen naurunsa ja jykeät ruumiinsa kauhistuttivat häntä.
-
--- "Joskus, Taanak, nousee olemukseni pohjalta kuten kuumia
-väreitä, raskaampia kuin tulivuoren höyryt. Äänet minua kutsuvat,
-tulipallo pyörii ja nousee povessani, se tukehuttaa minut, olen
-kuolemaisillani; ja sitten jotain suloista virtaa otsaltani
-jalkoihini asti, kulkien koko ruumiini läpi... minua ympäröi hyväily
-ja minä tunnen menehtyväni aivan kuin jumala vaipuisi ylitseni. Oi!
-minä tahtoisin kadota öiden usvaan, lähteiden laineisiin, puiden
-mahlaan, irrottautua ruumiistani, olla vain tuulenhuokaus, vain säde,
-ja liukua, nousta sinun luoksesi, äiti!"
-
-Hän nosti käsivartensa niin korkealle kuin voi ja hänen vartalonsa
-valkoisessa vaipassaan taipui taapäin, kalpeana ja kepeänä kuin kuu.
-Sitten hän vaipui läähättäen norsunluuvuoteelle; mutta Taanak kietoi
-hänen kaulaansa meripihkasta ja delfiinin hampaista tehdyt käädyt
-torjuakseen yön kauhut ja Salammbo sanoi melkein sammuneella äänellä:
-"Mene, ja tuo tänne Shahabarim."
-
-Hänen isänsä ei sallinut hänen mennä papittarien kouluun, eikä
-myöskään sallinut hänen saada mitään tietoja kansanomaisesta
-Tanitista. Hän säilytti tytärtään jotain aviota varten, josta
-koituisi hänelle valtiollista hyötyä, ja siten Salammbo eli yksin
-keskellä tätä palatsia; hänen äitinsä oli jo aikoja sitten kuollut.
-
-Hän oli kasvanut keskellä itsensäkieltäytymistä, paastoja ja
-puhdistuksia, vakavan valio-ympäristön ympäröimänä, ruumiinsa
-hajuvesillä voideltuna, sielunsa täynnä rukouksia. Hän ei koskaan
-ollut maistanut viiniä, ei syönyt lihaa, ei koskenut saastaiseen
-eläimeen, ei astunut jalallaan kuolleen taloon.
-
-Ei hän tuntenut riettaita jumalan kuvia, sillä kaikki jumaluudet
-ilmaantuivat eri muodoissa, ja sentähden mitä vastakkaisimmat
-hartausmenot kohdistuivat yhteen ja samaan perusvoimaan. Salammbo
-palveli jumalatarta hänen tähti-ilmestyksessään. Kuusta oli lähtenyt
-vaikutus impeen; kun kuu alkoi vähetä, Salammbo heikkeni. Oltuaan
-näännyksissään koko päivän hän virkistyi illaksi. Kuunpimennyksen
-aikana hän oli ollut vähällä kuolla.
-
-Mutta kade Rabbet kosti tälle impeydelle, jota ei hänelle uhrattu,
-ja kiusasi häntä taukoamatta mielikuvilla, jotka olivat sitä
-voimakkaammat jota epämääräisempiä ne olivat, jota laajemmalti ne
-ilmenivät kaikkialla hänen uskonopissaan saaden juuri sen kautta
-uutta eloa.
-
-Taukoamatta Hamilkarin tyttären ajatukset kohdistuivat Tanitiin. Hän
-osasi hänen seikkailunsa, hänen matkansa ja kaikki hänen nimensä,
-joita hän kertoili tietämättä, mitä ne tarkalleen merkitsivät.
-Syventyäkseen perinpohjin oppiinsa tahtoi hän nähdä temppelin
-salaisimmassa sopessa olevan vanhan jumalattaren kuvan, jolla oli
-yllään kallisarvoinen vaippa, josta Karthagon kohtalo riippui, --
-sillä jumala-käsite ei täydelleen eronnut hänen ilmestymismuodostaan,
-ja jos piteli tai vaikkapa vaan näki hänen kuvansa, niin riisti
-jumalalta osan hänen voimastaan ja tavallaan siis piti häntä
-vallassaan.
-
-Salammbo kääntyi. Hän tunsi kultakulkusten helinän, joita
-Shahabarimilla oli pukunsa liepeissä.
-
-Shahabarim nousi portaita ylös; sitten penkereen kynnyksellä hän
-seisahtui pannen käsivartensa ristiin rinnalleen.
-
-Hänen syvälle painuneet silmänsä kiiluivat kuin hautalamput; hänen
-pitkä, laiha ruumiinsa liikehteli liinaisen pukunsa sisällä, jonka
-liepeessä kulkuset vuorottelivat smaragdipallojen kanssa. Hänellä
-oli heikot jäsenet, suikea pää ja suippo leuka; hänen ihonsa näytti
-olevan kylmä koskettaa, ja hänen keltaiset kasvonsa, joihin syviä
-ryppyjä oli uurtautunut, olivat kuten sammumattoman himon, ikuisen
-surun jäykistyttämät.
-
-Hän oli Tanitin ylimmäinen pappi, sama, joka oli Salammbon
-kasvattanut.
-
--- "Puhu!" sanoi hän. "Mitä tahdot?"
-
--- "Minä toivon... sinähän melkein lupasit minulle..." Tyttö änkytti
-ja joutui hämilleen; sitten hän jatkoi äkkiä: -- "Miksi sinä
-halveksit minua? Mitä minä olen unohtanut pyhistä menoista? Sinä olet
-minun opettajani, ja olet sanonut, ettei kukaan niin hyvin kuin minä
-ymmärrä Jumalattaren oppia; mutta on jotain, jota et tahdo minulle
-sanoa. Onko se totta, isäni?"
-
-Shahabarim muisti Hamilkarin antamat määräykset, ja vastasi:
-
--- "Ei, minulla ei ole enää mitään sinulle opetettavaa!"
-
--- "Joku haltija", jatkoi Salammbo, "pakoittaa minua rakastamaan
-häntä. Minä olen noussut Eshmunin, tähtien ja taivaallisten olentojen
-jumalan portaita ylös; olen nukkunut Melkarthin, tyrolaisten
-siirtomaiden suojelijan, kultaisen oliivipuun alla; olen avannut
-Baal-Khamonin, valaisijan ja hedelmöitsijän ovet; olen uhrannut
-maanalaisille Kabireille, puiden, metsien, tuulien, virtojen ja
-vuorien jumalille: mutta kaikki he ovat liian kaukana, liian
-ylhäällä, saavuttamattomissa, ymmärrätkö? jotavastoin hänen,
-jumalattaren, tunnen liittyvän elämääni; hän täyttää sieluni, ja minä
-vavahdan sisäisten värähdysten vallassa aivan kuin hän ponnistelisi
-päästäkseen sisältäni ulos. Minä olen kuulevinani hänen äänensä,
-näkevinäni hänen muotonsa, salamat häikäisevät minua, sitten vaivun
-jälleen pimeyteen."
-
-Shahabarim ei puhunut. Salammbo pyyteli ja rukoili häntä katseellaan.
-
-Vihdoin viittasi ylimmäinen pappi orjatarta poistumaan, hän kun ei
-ollut Kananin heimoa. Taanak katosi, ja Shahabarim nosti toisen
-kätensä ylös ja alkoi:
-
--- "Ennen jumalia vallitsivat pimeydet yksinään, ja tuulahdus
-liiteli raskaana ja epäselvänä kuten unta näkevä ihmisen tajunta. Se
-vetäytyi kokoon luoden Himon ja Pilven ja Himosta ja Pilvestä syntyi
-alkuperäinen aines. Se oli samea, musta, hyytynyt syvä vesi. Siinä
-asusti tunteettomia hirviöitä, vasta syntyvien muotojen yhtymättömiä
-osia, kuten ne ovat kuvatut temppelien seinille.
-
-"Sitten alkuaines tiivistyi. Se muuttui munaksi. Tämä halkesi. Toinen
-osa muodosti maan, toinen taivaankannen. Aurinko, kuu, tuulet, pilvet
-ilmestyivät; ja ukkosen jyristessä heräsivät järjelliset olennot.
-Silloin levitti itsensä Eshmun tähtiselle taivaan laelle; Khamon
-säteili auringosta; Melkarth käsivarsillaan lykkäsi sen Gadeksen
-taakse; Kabirit laskeutuivat tulivuorien alle, ja Rabbetna kuten
-imettäjä kumartui alas, luoden valonsa kuten maitoa ja yönsä kuten
-vaipan yli maan."
-
--- "Ja sitten?" kysyi Salammbo.
-
-Shahabarim oli kertonut hänelle syntyjen salaisuuden suunnatakseen
-hänen ajatuksensa ylevämmille näköaloille; mutta immen kaipaus
-enempään heräsi viime sanojen vaikutuksesta, ja Shahabarim myöntyi
-puoliksi ja jatkoi:
-
--- "Hän herättää ja vallitsee ihmisten rakkauden".
-
--- "Ihmisten rakkauden!" kertasi Salammbo haaveillen.
-
--- "Hän on Karthagon sielu", jatkoi pappi; "ja vaikka hän kaikkialla
-valaisee, niin täällä hän asustaa, pyhitetyn vaipan alla."
-
--- "Oi isä!", huudahti Salammbo, "saanhan minä sen nähdä? viethän
-minut sen luo! Jo kauvan olen sitä kaihonnut; minua kalvaa
-uteliaisuus päästä sen muotoa näkemään. Armahda minua! auta minua!
-lähtekäämme!"
-
-Shahabarim lykkäsi hänet luotaan kiivaalla, ylpeällä liikkeellä.
-
--- "Ei koskaan! Etkö tiedä, että sen nähdessään kuolee?
-Yhteissukupuoliset Baalit näyttäytyvät ainoastaan meille, jotka
-olemme järkemme puolesta miehiä, ja heikkoutemme puolesta naisia.
-Sinun halusi on pyhäinrikos; tyydy siihen tietoon, mikä sinulla on!"
-
-Salammbo vaipui polvilleen, painoi etusormet korvilleen katumuksen
-merkiksi; ja hän nyyhkytti masentuneena papin sanoista, tuntien häntä
-kohtaan samalla vihaa, pelkoa ja nöyryytystä. Shahabarim seisoi
-tunnottomampana kuin penkereen kivet. Hän katsoi jalkojensa juuressa
-vapisevaan naiseen, ja hän tunsi melkein iloa nähdessään hänen siten
-kärsivän tuon jumaluutensa puolesta, jota ei hänkään, Shahabarim,
-voinut täydelleen omistaa. Linnut jo alkoivat laulaa, kylmä tuulen
-viima puhalsi, ja pienet pilvet ajelehtivat vaalenevalla taivaalla.
-
-Äkkiä hän huomasi taivaan rannassa, Tuniksen takana, kuten kepeätä
-usvaa, joka mätäsi pitkin tasankoa; sitten siitä muodostui aivan
-kuin harmaa pystysuorana riippuva suuri tomuverho, ja tästä tiheästä
-liikehtivästä kokonaisuudesta erottautui dromedaarin päitä, peitsiä
-ja kilpiä. Se oli barbarien armeija, joka lähestyi Karthagoa.
-
-
-
-
-IV.
-
-KARTHAGON MUURIEN JUURELLA.
-
-
-Aasilla ratsastavia tai jalan juoksevia talonpoikia saapui kalpeina,
-hengästyneinä, pelosta hulluina kaupunkiin. He pakenivat armeijan
-tieltä. Kolmessa päivässä oli se suorittanut matkan Siccasta
-Karthagoon hävittääkseen siellä kaiken.
-
-Kaupungin portit suljettiin. Melkein samassa saapuivat barbarit;
-mutta he pysähtyivät kannakselle järven rannalle.
-
-Ensi alussa eivät he mitenkään menetelleet vihamielisesti. Useat
-lähenivät palmut käsissään. Heidät ajettiin nuolisateella takaisin,
-niin suuri oli karthagolaisten pelko.
-
-Aamuisin ja päivän laskiessa harhaili vakoilijoita muurin
-lähitienoilla. Erittäin usein huomattiin pieni mies, joka oli
-huolellisesti viittaan verhottu ja jonka kasvot peittyivät syvälle
-alas vedetyn kypärisilmikon taa. Hän seisoskeli pitkät ajat
-katsellen vesijohtoa, niin itsepintaisesti kuin aikoisi hän salata
-karthagolaisilta varsinaiset aikeensa. Toinen mies, jättiläiskokoinen
-ja avopäinen seurasi häntä.
-
-Karthago oli linnoitettu pitkin kannaksen koko pituutta; ensin
-oli vallihauta, sitten jyrkkä vallitus, ja lopulta muuri, joka
-oli kolmekymmentä kyynärää korkea, hakatuista kivistä rakennettu
-ja kaksikerroksinen. Muurin sisällä oli talli kolmellesadalle
-norsulle ja varastot niiden satuloille, valjaille ja rehuille, sitä
-paitsi tallit neljälle tuhannelle hevoselle ja niiden kauroille ja
-valjaille, ja kasarmit kahdellekymmenelle tuhannelle sotilaalle,
-niiden aseille ja kaikille sotavarustuksille. Tornit kohosivat
-toisesta kerroksesta; niissä oli ampumasuojukset, ja ulkoseinässä oli
-koukkuihin kiinnitettyjä pronssikilpiä.
-
-Tämä ensimäinen muuririvi suojasi Malquaa, merimiesten ja värjärien
-kaupunginosaa. Sieltä näkyi mastoja, joissa purppurakankalta
-kuivattiin, ja alimmalla penkereellä saviuunia, joissa keitettiin
-suolalientä.
-
-Taempana kohosivat amfiteatterin tavoin kaupungin kuution muotoiset
-talot. Ne olivat tehdyt kivestä, laudoista, mukulakivistä,
-kaisloista, simpukan kuorista ja poltetusta savesta. Temppelien
-lehdot olivat kuin viheriäisiä lampia tässä erivärisessä
-kuutioröykkiössä. Torit muodostivat tasaisia pintoja, toiset
-lähempänä toiset kauempana; lukemattomia katuja risteili kaikkialla.
-Erotti vielä kolmen vanhan, tähän aikaan jo yhteensulaneen
-kaupunginosan rajamuurit; ne kohosivat siellä täällä kuin suuret
-kalliot tai ulottuivat pitkinä tasaisina pintoina, -- puoliksi
-kukkien peitossa, mustuneina, heitetyn lian juovittamina, ja kadut
-kulkivat niiden holvien läpi kuin joet siltojen alitse.
-
-Keskellä Byrsaa kohosi Akropoliin kukkula kadoten monien
-epäsäännöllisten rakennusten peittoon. Näkyi temppelien
-kierrepylväitä, joilla oli pronssiset päät ja metalliketjut;
-sinijuovaisista kivistä laadittuja kartioita, kuparisia kupukattoja,
-marmoriarkitraveja, babyloonilaisia tukimuureja, obeliskeja, jotka
-muistuttivat alaspäin käännettyjä soihtuja. Pylväistöt päättyivät
-päätykolmioihin, kiekurakoristeita kulki pilaririvien välissä;
-graniittimuurit kannattivat tiilisiä väliseiniä; kaikki se kohosi
-toinen toisensa takaa puoliksi toisensa peittäen, muodostaen
-suuremmoisen, vaikeasti ymmärrettävän kokonaisuuden, jossa näkyi eri
-aikakaudet ja muistoja unohtuneista kotimaista.
-
-Akropoliin takana, punaisella maapinnalla, Mappalioiden tiet hautojen
-reunustamina ulottuivat suorana viivana katakombirannalle asti;
-suuret asumukset olivat puoliksi puistojen kätkössä, ja tuo kolmas
-kaupungin osa, Megara, uusi kaupunki, ulottui aivan rannalle asti,
-jossa kohosi läpi yön palava jättiläiskorkea majakka.
-
-Sellaisena näyttäytyi Karthago tasangolle majoittuneille sotilaille.
-
-Etäältä he tunsivat toripaikat ja kadunkulmaukset; he väittelivät
-temppelien nimistä. Khamonin temppelillä, vastapäätä Syssitejä, oli
-kultaiset kattotiilet; Melkarthin temppelillä, Eschmunin vasemmalla
-puolen, oli katollaan korallihaarukoita; Tanitin temppeli sen takana
-kohotti palmujen lomitse kuparista kupukattoaan; musta Molokin
-temppeli oli alhaalla vesialtaiden luona, majakan puolella. Päätyjen
-kulmauksissa, muurien harjalla, torien kulmissa, kaikkialla näkyi
-kauheita jumalankuvia, kookkaita tai matalia, toisilla suunnattoman
-suuri vatsa, toiset luonnottoman litteät, suu auki, avaten sylinsä,
-käsissään monihaaraisia rautoja, kahleita tai peitsiä; ja sininen
-meri kimalteli katujen päissä, jotka etäisyyden vaikutuksesta
-näyttivät vieläkin jyrkemmiltä.
-
-Meluisa joukko täytti kadut aamusta iltaan; nuoret pojat, kulkusia
-kilistellen, huusivat kylpyhuoneiden ovilla; kuumien juomien myymälät
-höyrysivät, ilmassa kaikui alasinten kalke, auringolle pyhitetyt
-valkoiset kukot kiekuivat penkereillä, teurastettavat härät mylvivät
-temppeleissä, orjat juoksivat korit päänsä päällä; ja temppelien
-ovista ilmestyi joku tummaviittainen, avojalkainen, suippulakkinen
-pappi.
-
-Tämä Karthagon katseleminen ärsytti barbareja. He ihailivat ja
-kirosivat sitä, he olisivat tahtoneet sen samalla hävittää ja asua
-siellä. Mutta mitä oli sota-satamassa, jota kolminkertainen muuri
-suojasi? Sitten, kaupungin takana, Megaran perällä, ylempänä kuin
-Akropoli, näkyi Hamilkarin palatsi.
-
-Mathon silmät suuntautuivat tavan takaa sinne. Hän nousi oliivipuihin
-ja hän kumartui katsomaan varjostaen kädellään silmiään. Puistot
-olivat autioita ja punainen mustaristinen portti pysyi taukoamatta
-suljettuna.
-
-Parikymmentä kertaa hän kiersi vallituksen reunaa etsien jotain
-aukeamaa päästäksensä sisälle. Eräänä yönä hän heittäytyi mereen ja
-ui yli kolme tuntia taukoamatta. Hän saapui Mappalioiden alapuolelle
-ja alkoi kiivetä kallionrinnettä ylös. Hän repi polvensa, vioitti
-kyntensä, putosi mereen ja palasi.
-
-Hänen voimattomuutensa suututti hänet. Hän oli kade tuolle
-Karthagolle, joka sulki Salammbon muuriensa sisään, kuin elävälle
-olennolle, joka oli hänet omistanut. Hänen velttoutensa katosi, ja
-mieletön, taukoamaton toimintahalu sai hänessä vallan. Hohtavin
-poskin, kiiluvin silmin, äänen soidessa terävänä hän kulki nopeasti
-leirin halki; tai istuen rannalla hioi hietaan suurta kalpaansa.
-Hän ampui nuolia ohilentäviin korppikotkiin. Hänen sydämensä raivo
-puhkesi hurjiin sadatuksiin.
-
--- "Anna suuttumuksesi lentää kuin vaunujen, jotka kiidättivät sinua
-eteenpäin", sanoi Spendius. "Huuda, sadattele, raivoa ja surmaa.
-Tuska tyyntyy verestä, ja koska et voi rakkauttasi tyydyttää, niin
-päästä vihasi valloilleen; se tukee sinua!"
-
-Matho alkoi jälleen johtaa sotilaitaan. Hän pakoitti heidät
-säälimättä harjoittamaan. He kunnioittivat häntä hänen rohkeutensa
-ja varsinkin voimansa tähden. Sitäpaitsi herätti hän salaperäistä
-pelkoa; hänen luultiin öisin puhelevan henkiolentojen kanssa. Toiset
-päälliköt yltyivät hänen vaikutuksestaan. Armeijassa syntyi piankin
-kuri ja järjestys. Kartagolaiset kuulivat asuntoihinsa torvien
-toitotukset, jotka johtivat harjoituksia. Vihdoin barbarit alkoivat
-lähestyä kaupunkia.
-
-Heidät olisi kannaksella voinut tuhota, jos kaksi armeijaa olisi
-yhtaikaa voinut hyökätä heihin takaapäin, toinen Utican lahdesta
-ja toinen Kuumien Lähteiden vuorelta päin. Mutta mitä voi tehdä
-yksinomaan pyhällä legionalla, johon kuului korkeintaan kuusituhatta
-miestä? Jos barbarit kallistuivat idän puolelle niin he liittyivät
-paimenkansoihin, sulkivat Kyrenaikan tiet ja erämaan kaupan. Jos
-he kallistuivat lännen puolelle niin Numidia nousee sotajalalle.
-Vihdoin pakoittaa ruokavarojen puute heidät ennemmin tai myöhemmin
-hävittämään, kuten heinäsirkat, ympärillä olevat viljelykset; rikkaat
-vapisivat kauniiden asumustensa, viinitarhojensa ja viljelystensä
-puolesta.
-
-Hanno teki julmia ja mahdottomia ehdoituksia, kuten sen, että
-luvattaisiin tavattomia summia jokaisesta barbarin päästä, tai että
-laivojen ja koneiden avulla sytytettäisiin heidän leirinsä tuleen.
-Hänen virkaveljensä Gisko tahtoi päinvastoin maksaa heille heidän
-saatavansa. Mutta Vanhusto inhosi häntä hänen suuren kansansuosionsa
-vuoksi; sillä he arvelivat saavansa siten yliherran ja peläten
-yksinvaltiutta he koettivat vastustaa kaikkea, joka voisi sitä tukea
-tai sen palauttaa.
-
-Linnoitusten ulkopuolella oli toisenrotuista ja alkuperältään
-vierasta kansaa, ihmisiä, jotka pyydystivät piikkisikoja, söivät
-kastematoja ja käärmeitä. He ryömivät rotkoihin ottamaan hyenoita
-elävältä kiinni, joita he sitten illoin huvikseen juoksuttivat
-Megaran hiekkaisella maalla hautakivien välillä. Heidän mudasta ja
-meriruohoista tehdyt majansa riippuivat kallion jyrkänteen reunassa
-kuin pääskysen pesät. Siellä he elivät ilman hallintoa ja ilman
-jumalia, sikin sokin, aivan alasti, samalla voimattomia ja julmia,
-ja vuosisatoja oli kansa inhonnut heitä heidän saastaisen ravintonsa
-tähden. Muurin vartijat huomasivat eräänä aamuna heidän kaikkien
-poistuneen.
-
-Vihdoin Suuren Neuvoston jäsenet tekivät päätöksensä. He tulivat
-leiriin, ilman kaulakäätyjä ja loistavia vöitä, jalassaan avonaiset
-sandaalit kuten naapurit ainakin. He lähenivät rauhallisesti,
-tervehtien päälliköitä, tai pysähtyivät puhelemaan sotamiesten
-kanssa, sanoen, että kaikki riita oli loppunut ja että heidän
-oikeutetut vaatimuksensa tulevat täytetyiksi.
-
-Useat heistä näkivät ensi kertaa palkkasoturien leirin. Sekasorron
-sijasta, jonka he olivat odottaneet tapaavansa, vallitsikin
-kaikkialla peloittava järjestys ja hiljaisuus. Turvevallitus sulki
-armeijan korkean varustuksen sisään, jossa he olivat turvassa
-heittokoneiden kivisadetta vastaan. Leirikäytävät olivat pirskoitetut
-vedellä; telttojen raoista kiilui villejä, pimeässä loistavia silmiä.
-Keihäskimput ja telineissään riippuvat varustukset häikäisivät heitä
-kuten kuvastimet. He puhelivat puoliääneen. He pelkäsivät pitkillä
-puvuillaan kaatavansa jotain nurin.
-
-Sotilaat vaativat ruokavaroja, ja sitoutuivat maksamaan ne niillä
-rahoilla, joita kaupunki oli heille velkaa.
-
-Heille lähetettiin härkiä, lampaita, helmikanoja, kuivia hedelmiä
-ja sudenpapuja sekä savustettuja makrilleja, noita kuuluisia
-makrilleja, joita Karthagosta vietiin kaikkiin satamiin. Mutta he
-katselivat hyvin halveksivasti komeita raavaita; ja, jos heidän teki
-jotain niistä mieli, alensivat he sen arvoa, tarjosivat oinaasta
-kyyhkysen hinnan, ja kolmesta vuohesta saman kuin granaatista.
-Saastaisten-ruokien-syöjät tuppautuivat arvostelijoiksi ja
-vakuuttivat, että heitä petettiin. Silloin paljastivat he miekkansa
-ja uhkasivat surmata.
-
-Suuren Neuvoston virkamiehet kirjoittivat kunkin sotilaan
-palvelusvuodet luetteloihin. Mutta nyt oli enää mahdotonta tietää,
-paljonko palkkasotureita oli värvätty, ja Vanhusto kauhistui
-nähdessään, mitä suunnattomia summia heidän tulisi suorittaa. Heidän
-täytyisi myydä silphiumvarasto ja veroittaa kauppakaupunkeja;
-palkkasoturit kävivät kärsimättömiksi, Tunis oli jo heidän
-puolellaan; ja Rikkaat, jotka joutuivat aivan ymmälle Hannon
-raivoisten ehdotusten ja hänen virkaveljensä moitteiden vuoksi,
-kehottivat jokaista kansalaista, joka sattui tuntemaan jonkun
-barbarin, menemään heti hänen luokseen tullakseen hänen ystäväkseen
-ja puhellakseen kauniisti hänen kanssaan. Tällainen luottamuksen
-osoitus ehkä voisi rauhoittaa heitä.
-
-Kauppiaat, kirjurit, asepajan työmiehet, kokonaiset perheet menivät
-barbareja puhuttelemaan.
-
-Sotilaat päästivät kaikki karthagolaiset leiriinsä, mutta niin
-ahtaasta portista, että neljä rivissä kulkevaa miestä tyrkki
-kyynärpäillään toisiaan. Spendius, seisoen vallitusta vastaan,
-tutkitutti heidät tarkoin; Matho, seisoen vastapäätä häntä,
-tarkasteli joukkuetta koettaen löytää jonkun, jonka hän sattumalta
-olisi nähnyt Salammbon seurassa.
-
-Leiri muistutti kaupunkia, sellainen tungos ja liike vallitsi
-siellä. Molemmat erilaiset joukot sekaantuivat sulautumatta
-kuitenkaan yhteen, toinen puettuna liinaan tai villaan, päässään
-kävyn muotoinen huopapäähine, toinen verhottuna rautaan ja kypäri
-päässään. Palvelijoiden ja kuljeksivien kauppiasten keskellä
-liikkui kaikenkarvaisia naisia, ruskeita kuin kypsät taatelit,
-vihertäviä kuin oliivit, keltaisia kuin orangit, joita merimiehet
-olivat myyneet, porttoloista siepattuja, karavaaneista ryöstettyjä,
-hävitetyistä kaupungeista tuotuja, joita rakkaudella väsytettiin
-niin kauvan kuin olivat nuoria, ja joita piiskattiin kuin olivat
-vanhoja, ja jotka kuolivat erämaassa teiden varsille, kuormaston ja
-hyljättyjen vetojuhtien keskeen. Paimenkansojen vaimot heiluttivat
-kantapäillään dromedaarin karvasta tehtyjä neliskulmaisia ja
-keltaisen värisiä hamosia; kyrenaikalaiset soittajattaret,
-verhottuina sinipunerviin harsoihin, silmäkulmat maalattuina,
-lauloivat olkimatolla istuen; vanhat neekerinaiset, joiden rinnat
-riippuivat, poimivat eläinten lantaa, jota kuivattiin auringossa
-polttoaineeksi; syracusalaisilla oli kultalevyjä tukassaan,
-lusitanialaisilla simpukan kuorista tehtyjä käätyjä, gallialaisilla
-suden nahka valkoisella rinnallaan; ja tanakat, syöpäläisten
-peittämät, alastomat, ympärileikkaamattomat lapset töytäsivät
-päällään ohikulkijoita vatsaan tai tullen takaapäin purasivat heitä
-käsiin kuten nuoret tiikerit.
-
-Karthagolaiset kulkivat pitkin leiriä, kummastellen sitä tavaran
-paljoutta, jota siellä oli tulvillaan. Köyhemmät olivat murheellisia,
-toiset tekeytyivät huolettomiksi.
-
-Sotilaat taputtivat heitä olalle saadakseen heidät iloisemmiksi.
-Heti kun huomasivat jonkun arvokkaamman henkilön, kutsuivat he häntä
-ottamaan osaa heidän huvituksiinsa. Kun diskusta heitettiin, niin
-koettivat he katkoa hänen jalkansa, ja nyrkkitaistelussa heti ensi
-iskulla murskasivat heidän leukapielensä. Linkomiehet pelottelivat
-karthagolaisia lingoillaan, käärmeenlumoojat kyillään, ratsumiehet
-hevosillaan. Rauhalliset kansalaiset painoivat päänsä alas näiden
-pelotusten edessä ja koettivat hymyillä. Muutamat, näyttäytyäkseen
-urhoollisiksi, viittoivat tahtovansa tulla sotilaiksi. Heidät pantiin
-hakkaamaan puita ja sukimaan muuleja. Heille pantiin asepuku päälle
-ja kieritettiin kuin tynnyrejä pitkin leirikatuja. Kun he sitten
-hankkivat lähtöä, niin palkkasoturit repivät naurettavan liioitetulla
-epätoivolla hiuksiaan.
-
-Mutta monet tyhmyydessään tai ennakkoluulon vallassa luulivat
-kaikkia karthagolaisia hyvin rikkaiksi ja kulkivat heidän jälestään
-rukoillen heiltä jotain. He pyysivät kaikkea, mikä näytti kauniilta,
-sormuksia, vöitä, sandaaleja, puvun hetaleita ja kun puhtaaksi
-kynitty karthagolainen huudahti: -- "Eihän minulla ole enää mitään.
-Mitä sinä vielä tahdot?" vastaavat he: -- "Vaimosi!" Toiset sanoivat:
--- "Henkesi!"
-
-Sotilaiden tilit annettiin päälliköille, nämät lukivat ne
-sotilaille, jotka ne lopullisesti hyväksyivät. Silloin vaativat
-he itselleen telttoja; he saivat niitä. Sitten kreikkalaisten
-johtomiehet pyysivät muutamia Karthagossa valmistettuja kauniita
-asevarustuksia; Suuri Neuvosto luovutti summan niiden hankkimiseksi.
-Mutta oikeudenmukaistahan oli, väittivät ratsumiehet, että tasavalta
-korvaisi heille heidän hevosensa; eräs vakuutti menettäneenä kolme
-eräässä piirityksessä, toinen viisi eräällä retkellä, toinen
-neljätoista vaarallisilla vuoristomatkoilla. Heille tarjottiin
-Hecatompyloksen oriita; he halusivat mieluimmin kaiken rahana.
-
-Sitten vaativat he, että heille suoritettaisiin rahana
-(hopeakolikoissa eikä nahkarahoissa) kaikki velkana oleva vilja,
-korkeimman sodan aikana olleen hinnan mukaan, vaatien siten
-vehnäjauho-mitasta neljä sataa kertaa enemmän kuin olivat antaneet
-koko vehnä jyväsäkistä. Tämä kohtuuttomuus sai Neuvoston aivan
-epätoivoon; mutta heidän täytyi kuitenkin myöntyä.
-
-Silloin sotilaiden ja Suuren Neuvoston edustajat sopivat kaikesta,
-ja vannoivat Karthagon suojelusjumalan ja barbarien jumalien kautta.
-Itämaalaisin tavoin ja runsain sanoin pyysivät he sitten toisiltaan
-anteeksi ja hyväilivät toisiaan. Sitten sotilaat vaativat ystävyyden
-merkiksi kaikkien niiden rankaisemista, jotka olivat yllyttäneet
-heitä tasavaltaa vastaan.
-
-Karthagolaiset eivät olleet ymmärtävinään heitä. Sotilaat selittivät
-selvemmin, että tahtoivat saada Hannon pään.
-
-Useasti päivässä he lähtivät leiristään. He kuljeksivat muurin
-juurella, huusivat heittämään heille Hannon pään ja levittivät
-vaatteensa siitä vastaanottamaan.
-
-Suuri Neuvosto olisi ehkä myöntynyt, jollei viimeinen vaatimus olisi
-ollut edellisiä vielä kohtuuttomampi: he vaativat johtajilleen
-puolisoiksi impiä, jotka valittaisiin kuuluisista perheistä. Se oli
-Spendiuksen keksimä ajatus, ja useiden mielestä oli se varsin selvä
-ja luonnollinen vaatimus. Mutta tämä heidän vaatimuksensa päästä
-sekaantumaan punilaiseen vereen sai kansan aivan raivoihinsa; heille
-vastattiin aivan suoraan, ettei heillä enää ollut mitään saatavaa.
-Silloin sotilaat huusivat tulleensa petetyiksi; jollei kolmen päivän
-kuluttua heidän palkkaansa makseta, niin lähtevät he itse sitä
-Karthagosta ottamaan.
-
-Palkkasoturien taipumattomuus ei ollut niin luonnotonta kuin heidän
-vastustajansa uskoivat. Hamilkar oli tehnyt heille rajattomia
-lupauksia; tosin ei niissä ollut mitään varmaa sanottu, mutta
-niitä oli juhlallisesti ja yhä uudestaan tehty. He olivat uskoneet
-Karthagoon tullessaan, että kaupunki luovutetaan heille ja he
-saavat jakaa sen aarteet; ja he kun näkivät, että tuskin heidän
-palkkaansakaan suoritettiin, niin se oli pettymys sekä, heidän
-ylpeydelleen että ahneudelleen.
-
-Eivätkö Dionysios, Pyrrhos, Agathokles ja Alexanderin päälliköt
-olleet saaneet suunnattomia rikkauksia? Herkules, jonka kananealaiset
-sekoittivat yhteen auringon kanssa, oli se ihanne, joka väikkyi
-armeijan mielessä. He tiesivät, että halvat sotilaat olivat
-laskeneet päälleen kuningaskruunut, ja kuullessaan valtakuntien
-sortuvan uneksi gallialainen tammimetsissään ja ethopialainen
-hiekkatasangollaan. Mutta olihan olemassa kansa, joka aina oli
-valmis ottamaan urhoollisia miehiä palvelukseensa; ja heimonsa luota
-karkoitettu varas, teillä harhaileva murhamies, jumalten vainooma
-pyhäinsolvaisija, kaikki nälkäiset ja epätoivoiset koettivat päästä
-satamaan, jossa Karthagon lähetti värväsi sotilaita. Tavallisesti
-Karthago piti lupauksensa. Mutta tällä kertaa sen suunnaton ahneus
-oli sen syössyt turmiokkaasen häpeään. Numidialaiset, libyalaiset,
-kaikki Afrikan heimot uhkasivat Karthagoa. Meri yksinään oli vapaa.
-Siellä oli sillä vastassaan roomalaiset; ja kuten murhaajien saartama
-mies tunsi se joka taholta kuoleman vaanivan itseään.
-
-Täytyi lopulta turvautua Giskon apuun; barbarit suostuivat ottamaan
-hänet välittäjäkseen. Eräänä aamuna näkivät he sataman ketjujen
-laskeutuvan alas, ja kolme matalaa purtta purjehti Taenian kanavan
-kautta lahteen.
-
-Ensimäisen keulassa seisoi Gisko. Hänen takanaan korkealla
-jalustalla oli suuren suuri kirstu, joka oli koristettu riippuvilla
-kruununtapaisilla renkailla. Sitten seurasi tulkkien legiona
-päässään sfinximäinen koriste ja rinnassa tatueerattu papukaijan
-kuva. Ystävät ja orjat, niin lukuisina että seisoivat olka olan
-vieressä, seurasivat heitä. Kolme pitkää purtta, jotka olivat niin
-täynnä että olivat vähällä upota, lähestyi niitä katselevan armeijan
-riemuhuutojen kaikuessa.
-
-Heti kun Gisko oli astunut maihin, juoksivat sotilaat häntä vastaan.
-Säkeistä muodosti hän puhujalavan itselleen ja vakuutti, ettei hän
-ennen lähde kuin on kaikille suorittanut heidän saatavansa.
-
-Riemuhuudot kaikuivat; pitkään aikaan ei hän voinut puhua.
-
-Sitten moitti hän tasavallan ja barbarien tekemiä vääryyksiä; syynä
-niihin olivat muutamat huimapäät, jotka väkivaltaisuuksillaan olivat
-kauhistuttaneet Karthagoa. Paras todistus Karthagon hyvistä aikeista
-oli se, että heidän luokseen lähetettiin hän, Hannon ainainen
-vastustaja. Ei sotilasten pitäisi luulla kansaa niin tyhmäksi, että
-se tahtoisi ärsyttää sankareita, tai niin kiittämättömäksi, että se
-ei tunnustaisi heidän palveluksiaan; ja Gisko alkoi maksaa sotilaille
-alkaen libyalaisista. Kun he väittivät luetteloja valheellisiksi,
-niin ei hän käyttänyt niitä laisinkaan.
-
-He kulkivat heimokunnittain hänen ohitseen avaten kouransa ja
-mainiten palvelusvuosiensa lukumäärän; ne merkittiin järjestyksessä
-heidän vasempaan käsivarteensa viheriäisellä värillä; kirjurit
-ammensivat avoimesta kirstusta ja toiset teräspistimellä tekivät
-reikiä lyijylevyyn.
-
-Eräs mies kulki ohitse raskain askelin kuin härkä.
-
--- "Astu lähemmäksi," sanoi suffeetti epäillen petosta, "montako
-vuotta olet palvellut?"
-
--- "Kaksitoista," vastasi libyalainen.
-
-Gisko pisti kätensä hänen leukansa alle, sillä kypärin leukahihna
-muodosti sinne ajan pitkään kaksi pahkuraa; niitä kutsuttiin
-johannesleiviksi, ja _kantaa johannesleipiä_ käytettiin lausepartena
-sotapalveluksessa.
-
--- "Petturi!" huusi Gisko, "se, mikä kasvoistasi puuttuu, on kai
-selässäsi!" ja reväisten hänen tunikansa auki hän näki hänen
-selässään verisiä rupia; hän oli Hippozarytoksesta tullut peltomies.
-Vihanhuutoja kaikui; hänet teloitettiin.
-
-Yön tultua meni Spendius herättämään libyalaiset. Hän sanoi heille:
-
--- "Kun ligurialaiset, kreikkalaiset, balearit ja italialaiset ovat
-saaneet palkkansa, niin palaavat he kotimaahansa, Mutta te toiset, te
-jäätte Afrikaan, hajalleen kyliinne ja olette turvattomia! Silloin
-tasavalta kostaa! Olkaa lähdön suhteen varuillanne! Aijotteko uskoa
-kaikkea heidän puheitaan? Molemmat suffeetit ovat samassa juonessa!
-Tämä pettää teitä! Muistakaa Luiden saarta ja Xantipposta, jonka he
-lähettivät mädänneellä galeerilla Spartaan!"
-
---"Mitä meidän tulee tehdä?" kysyivät he.
-
--- "Tuumikaa!" sanoi Spendius.
-
-Kaksi seuraavaa päivää kului palkan maksamiseen Magdalan, Leptiksen
-ja Hecatompyloksen miehille; Spendius pujahti gallialaisten luo.
-
--- "Ensin maksetaan libyalaisille, sitten kreikkalaisille; sen
-jälkeen baleareille, aasialaisille ja muille! Mutta kun teitä on
-niin vähän, niin teille ei anneta mitään! Te ette enää saa nähdä
-kotimaatanne. Te ette saa laivoja! He tappavat teidät säästääkseen
-ruokavaroja!"
-
-Gallialaiset lähtivät suffeetin puheille. Autharit, sama, jota Gisko
-oli lyönyt Hamilkarin puistossa, meni puhumaan. Orjat tyrkkäsivät
-hänet pois; silloin vannoi hän kostavansa.
-
-Valituksia ja uusia vaatimuksia ilmestyi yhä enemmän. Itsepäisimmät
-tunkeutuivat suffeetin telttaan; saadakseen hänet heltymään
-tarttuivat he hänen käsiinsä, aukoivat hampaattomia suitaan,
-näyttivät laihoja käsivarsiaan ja haavojensa arpia. Ne, jotka eivät
-vielä olleet saaneet palkkaansa, kävivät levottomiksi, ne, jotka jo
-olivat saaneet, vaativat korvausta hevosistaan; ja maankiertäjät,
-lainhylyt ottivat sotilaiden aseita ylleen vakuuttaen, että heidät
-oli unohdettu. Jokahetki tuli uusia miesparvia; teltat horjuivat,
-kaatuivat; vallitusten sisällä oleva joukko tulvehti huutaen
-porteilta leirin keskustaan asti. Kun melu kävi liian äänekkääksi,
-nojasi Gisko kyynärpäätään norsunluisen sauvansa päähän, ja katsellen
-merta istui hän liikkumattomana sormet partaansa painuneina.
-
-Usein Matho raivasi itselleen tietä neuvotellakseen Spendiuksen
-kanssa; hän sitten asettui jälleen vastapäätä suffeettia ja Gisko
-tunsi taukoamatta hänen katseensa kuin kaksi palavaa tulinuolta
-singahtavan häneen. Joukon ylitse lennättivät he toisilleen
-haukkumasanoja, joita ei kumpikaan kuullut. Mutta palkanmaksua jatkui
-ja suffeetti osasi jokaisen valitukseen löytää selityksen.
-
-Kreikkalaiset aikoivat panna toimeen häiriöitä rahojen erilaisuuden
-tähden. Gisko antoi heille sellaisen selityksen, että he mutisematta
-väistyivät. Neekerit vaativat valkoisia simpukoita, joita käytettiin
-Afrikan sisäosassa kaupankäynnissä. Hän tarjoutui menemään Karthagoon
-niitä hakemaan; silloin hekin toisten tavoin ottivat rahansa vastaan.
-
-Mutta baleareille oli luvattu jotain erikoista, naisia. Suffeetti
-sanoi, että odotettiin kokonaista karavaania neitsyeitä; matka oli
-pitkä, tarvittiin vielä kuusi kuuta. Kun ne ovat kyllin lihavia ja
-hyvin benzoella voideltuja niin ne lähetetään laivoilla balearein
-satamiin.
-
-Äkkiä Zarxas, joka nyt oli kaunis ja roteva, hyppäsi kuin ilveniekka
-ystäviensä olkapäille ja huusi:
-
--- "Oletko niitä säästänyt ruumiiden varalta?" osoittaen Karthagoon
-päin Khamonin porttia kohden. Auringon laskiessa portin kuparilevyt
-loistivat ylhäältä alas asti; barbarit uskoivat verivirran näkevänsä.
-Joka kerta, kun Gisko aikoi puhua alkoivat he uudelleen kirkua.
-Silloin hän laskeutui vakavin askelin alas ja sulkeutui telttaansa.
-
-Kun hän aamun valjetessa astui sieltä ulos, niin hänen tulkkinsa,
-jotka nukkuivat sen ulkopuolella, eivät liikahtaneetkaan; he
-makasivat selällään silmät lasisina, kieli suusta ulkona ja kasvot
-sinisinä. Valkoista limaa valui heidän sieramistaan, ja heidän
-jäsenensä olivat kankeat, ikäänkuin kylmä yö olisi heidät kaikki
-jäädyttänyt. Kullakin oli kaulassaan pieni silmukka.
-
-Sen jälkeen kapina ei enää talttunut. Tuo Zarxaksen muistuttama
-balearien murha vahvisti vain Spendiuksen herättämiä epäluuloja.
-Sotilaat kuvittelivat, että tasavalta aikoi heitä yhä vain pettää.
-Siitä oli tehtävä loppu! Ensin syrjäytettiin tulkit! Zarxas, linko
-päänsä ympärillä, lauloi sotalauluja; Autharitos heilutti suurta
-kalpaansa; Spendius kuiskasi toiselle sanan, ojensi toiselle tikarin.
-Voimakkaimmat ottivat itse maksun itselleen, tyynemmät vaativat
-palkanmaksun jatkamista. Ei kukaan enää heittänyt pois aseitaan ja
-kaikkein suuttumus kohdistui nyt meluavana vimmana Giskoon.
-
-Muutamat nousivat hänen viereensä. Niin kauvan kuin he syytivät
-solvauksia, kuunneltiin heitä kärsivällisesti, mutta, jos he
-koettivat sanoa sanaakaan hänen puolustuksekseen, satoi kiviä heidän
-päälleen tai takaapäin miekka löi heidän päänsä poikki. Säkkikasa oli
-punaisempi kuin alttari.
-
-Sotilaat vimmaantuivat aterian jälkeen, sillä he olivat juoneet
-viiniä! Se oli kuoleman uhalla kielletty nautinto punilaisessa
-armeijassa, ja he kohottivat maljansa Karthagoa kohden sotakurin
-polkemisen huumauksessa. Sitten he palasivat palkanmaksu-orjien luo
-ja alkoivat niitä surmata. Sanan _surmaa_, joka oli erilainen eri
-kielessä, ymmärsi jokainen.
-
-Gisko tiesi varsin hyvin, että Karthago jätti hänet hänen oman
-onnensa nojaan; mutta hän ei tahtonut sille sen kiittämättömyyden
-palkaksi tuottaa häpeää. Kun sotilaat muistuttivat hänelle,
-että heille oli luvattu laivoja, niin vannoi hän kautta Molokin
-hankkivansa ne omalla kustannuksellaan, ja irroittaen kaulastaan
-sinisistä kivistä tehdyt ketjut hän heitti ne lupauksensa pantiksi
-joukon keskeen.
-
-Sitten afrikalaiset vaativat viljaa, jonka Suuri Neuvosto oli
-sitoutunut maksamaan. Gisko otti esiin syssitien tilin, joka
-sinisellä värillä oli kirjoitettu lampaannahalle; hän luki paljonko
-viljaa Karthagoon oli tuotu kuukausi kuukaudelta ja päivä päivältä.
-
-Äkkiä vaikeni hän, hänen silmänsä tuijottivat tiliin, ikäänkuin hän
-numeroiden joukosta olisi lukenut oman kuolemantuomionsa.
-
-Vanhusto oli nimittäin petollisesti ne pienentänyt, ja se vilja, jota
-sodan vaikeimpana aikana oli myyty, oli niin alhaisen taksan mukaan
-arvioitu, että sokeinkaan ei voinut uskoa sitä.
-
--- "Jatka!" huusivat sotilaat, "kovempaa! Tuo pelkuri koettaa
-valehdella, olkaamme varuillamme!"
-
-Hetkisen hän epäröi. Sitten hän jatkoi lukuaan.
-
-Sotilaat eivät epäilleetkään heitä petettävän ja hyväksyivät
-sellaisinaan syssitien tilin. Mutta silloin Karthagon nauttima
-viljanrikkaus sai heidät hurjan kateuden valtaan. He särkivät
-sykomoorisen rahalaatikon; siitä oli kolme neljännestä poissa. He
-olivat nähneet sellaisia summia siitä ammennettavan, että he pitivät
-sitä loppumattomana; Gisko oli varmaankin kaivanut osan telttaansa.
-He kiipesivät säkeistä tehdylle puhujalavalle. Matho johti heitä, ja
-kun he huusivat: "Rahat! Rahat!" niin Gisko lopulta vastasi:
-
--- "Antakoon johtajanne ne teille!"
-
-Hän katsoi heitä vasten kasvoja, vaiti, suurilla keltaisilla
-silmillään ja kasvonsa elivät kalpeammat kuin partansa. Nuoli, joka
-oli sulistaan jäänyt kiinni, riippui hänen korvassaan olevasta
-suuresta kultarenkaasta ja veri valui hänen päähineestään olalle.
-
-Matho viittasi ja kaikki syöksyivät eteenpäin. Gisko levitti kätensä.
-Spendius heitti silmukan hänen ranteensa ympäri ja piteli sillä
-kiinni; toinen veti hänet nurin ja hän katosi, ihmissikermään, joka
-ryntäsi säkkien päälle.
-
-He ryöstivät hänen telttansa. Sieltä ei löytynyt muuta kuin
-tavallisimpia tarve-esineitä; sitten tyystemmin etsittäessä kolme
-Tanitin kuvaa, ja apinan nahan sisästä kuusta pudonnut musta kivi.
-Useat karthagolaiset olivat tahtoneet seurata häntä; he olivat
-arvohenkilöitä ja kuuluivat kaikki sotapuolueesen.
-
-Heidät laahattiin ulos teltoistaan ja syöstiin likakuoppaan.
-Rautakahleilla sidottiin heidät vyötäisiltä lujiin paaluihin ja
-peitsen kärjellä kurkoitettiin heille ruokaa.
-
-Autharitos syyti vartioidessaan solvauksia heille, mutta kun he eivät
-niitä ymmärtäneet, niin eivät he vastanneet niihin; tuon tuostakin
-heitti gallialainen kiviä heidän kasvoihinsa saadakseen heidät
-tuskasta huutamaan.
-
-Seuraavana päivänä valtasi armeijan painostava tunne. Nyt kun heidän
-suuttumuksensa oli tullut tyydytetyksi sai levottomuus heissä vallan.
-Matho oli selittämättömän alakuloisuuden vallassa. Hän oli mielestään
-jollain tavoin loukannut Salammbota. Rikkaathan kuuluivat tavallaan
-hänen seuraansa. Yöllä hän istui heidän kuoppansa ääressä ja heidän
-valituksissaan kuului kaiku hänen oman rintansa tuskasta.
-
-Nyt kaikki syyttivät libyalaisia, jotka yksinään olivat saaneet
-palkkansa. Mutta, samalla kun eri kansojen väliset vihat
-erikoissyytteiden vaikutuksesta virkosivat, niin he tunsivat,
-mikä vaara oli lähellä, jos he antautuivat niiden valtaan. Kosto
-sellaisten tekojen jälkeen oli ehdottomasti kamala. Täytyi siis
-ennättää karthagolaisten edelle. Neuvotteluista ja puheista ei tullut
-loppua. Jokainen puhui, ei ketään kuunneltu, ja Spendius, joka muuten
-oli niin puhelias, pudisti joka ehdotukselle päätään.
-
-Eräänä iltana hän kysyi kuin ohimennen Matholta, oliko kaupungin
-sisällä lähteitä.
-
--- "Ei ainoatakaan!" vastasi Matho.
-
-Seuraavana päivänä vei Spendius hänet ylös järven rannalle.
-
--- "Valtias!" virkkoi entinen orja, "jos sydämesi on pelvoton, niin
-johdan sinut Karthagoon."
-
--- "Miten?" kysyi toinen läähättäen.
-
--- "Vanno noudattavasi kaikkia määräyksiäni, seuraavasi minua varjon
-tavoin!"
-
-Matho kohotti kätensä Chabarin tähteä kohden ja huudahti:
-
--- "Kautta Tanitin, sen vannon!"
-
-Spendius jatkoi:
-
--- "Huomenna auringon mentyä mailleen odotat minua vesijohdon
-alla yhdeksännen ja kymmenennen kaarroksen välillä. Tuo mukanasi
-rautakanki, töyhtötön kypäri ja nahkasandaalit."
-
-Hänen mainitsemansa vesijohto kulki viistoon kannaksen yli, --
-rakenne, jota roomalaiset myöhemmin hyvin suuressa määrässä
-laajensivat. Vaikka Karthago halveksikin muita kansoja, niin oli
-se roomalaisilta kömpelösti lainannut tämän keksinnön, kuten
-Rooma puolestaan oli matkinut punilaisia galeereja; se oli tehty
-viidestä päällekkäin rakennetusta kaarikerroksesta; se oli raskas
-rakenteeltaan; alhaalla oli tukipilarit, ylhäällä leijonanpäät; johto
-päättyi Akropoliin läntiseen sivuun sieltä painuen kaupungin alle
-tulvien täydellisenä virtana Megaran vesialtaihin.
-
-Sovitulla hetkellä Matho tapasi siellä Spendiuksen. Hän kiinnitti
-koukuntapaisen raudan nuoran päähän, heilutti sitä ympäri kuin
-linkoa, rauta lennähti ja tarttui kiinni; ja he alkoivat perätysten
-kiivetä muuria ylös.
-
-Mutta päästyään ensimäiseen kerrokseen heltisi rauta joka kerta kun
-sen heittivät ylös; löytääkseen sopivan kiinnikepaikan saivat he
-kulkea pylväiden alustaliuskoja myöten; ja kerros kerrokselta kävivät
-ne yhä kapeammiksi. Sitten nuora jälleen heltisi. Monta kertaa se oli
-katkeamaisillaan'.
-
-Viimein he kuitenkin saapuivat ylimmäiselle tasolle. Spendius
-kumartui tuon tuostakin alas ja tunnusteli liuskoja kädellään.
-
--- "Tässä on" sanoi hän, "alkakaamme!" Ja vääntämällä kangella, jonka
-Matho oli tuonut mukanaan, saivat he yhden liuskan irroitetuksi.
-
-Etäällä he näkivät ratsujoukon kiitävän eteenpäin ohjattomien
-hevosten selässä. Ratsastajien kultaiset rannerenkaat pelkistivät
-esiin vaippojen laskoksista. Etunenässä näkyi mies, jolla oli
-kameelikurjen sulista tehty päähine, ja joka ajoi täyttä laukkaa
-heiluttaen peistä kummassakin kädessään.
-
--- "Narr' Havas!" huudahti Matho.
-
--- "Samapa se!" vastasi Spendius; ja hän hyppäsi aukkoon, joka oli
-syntynyt kun liuska nostettiin syrjään.
-
-Hänen käskystään koetti Matho työntää sijalta yhtä lohkaretta. Mutta
-ahtaan tilan vuoksi ei hän voinut liikuttaa kyynärpäitään.
-
--- "Me palaamme," sanoi Spendius; "asetu tuohon eteeni." Ja he
-kulkivat eteenpäin vesijohdossa.
-
-Vettä oli heidän vatsaansa asti. Kohta he horjahtivat ja olivat
-pakoitetut uimaan. Heidän jäsenensä löivät liian ahtaan solan seiniä
-vastaan. Vesi virtasi melkein ylimmän liuskan alla; he saivat
-kasvoihinsa naarmuja. Sitten virta lennätti heidät mukaansa. Hautaa
-raskaampi ilma vaikeutti hengitystä, ja käsivarsillaan suojaten
-päätään, polvet yhdessä ja ruumis niin suorana kuin mahdollista,
-kiisivät he kuin nuolet pimeässä eteenpäin, tukehtumaisillaan,
-koristen, puolikuolleina. Äkkiä kaikki pimeni heidän ympärillään ja
-veden vauhti lisääntyi. He putosivat alaspäin.
-
-Päästyään jälleen veden pinnalle lepäsivät he hetkisen selällään
-hengittäen suurella nautinnolla raitista ilmaa. Holvikaarros
-toisensa jälkeen aukeni paksujen muurien keskellä, jotka eroittivat
-vesialtaita toisistaan. Kaikki olivat täynnä ja vesi virtasi yhtenä
-juovana pitkin vesisäiliöiden pituutta. Kattoholvien ilma-aukosta
-laskeutui kaamea hohde, joka kimalteli valolevyinä laineilla ja
-varjot tummenivat seiniä kohden ja tekivät ne vielä etäisemmiksi.
-Pieninkin kolina herätti kovan kaiun.
-
-Spendius ja Matho alkoivat jälleen uida ja kulkivat holviaukkojen
-kautta säiliöstä toiseen. Käiksi riviä pienempiä altaita oli
-yhdensuuntaisesti kummallakin puolen. He eksyivät kääntyivät ja
-palasivat. Vihdoin tunsivat he jotain kovaa jalkojensa alla. Se oli
-käytävän kivitys, joka kiersi altaiden ympäri.
-
-Sitten etenivät he hyvin varovaisesti, hapuilivat seiniä löytääkseen
-jonkun pääsyaukon. Mutta heidän jalkansa luiskahtivat; he putosivat
-suuriin altaihin. He saivat uudelleen nousta, ja putosivat jälleen;
-ja kauhistuttava väsymys valtasi heidät aivan kuin heidän jäsenensä
-uidessaan olisivat sulautuneet veteen. Silmät painuivat umpeen; he
-olivat menettämäisillään tajuntansa.
-
-Spendius iski kätensä erään ristikon rautoja vastaan. He ravistivat
-sitä, se aukeni ja he olivat portailla. Pronssiovi sulki ylhäällä
-tien heiltä. Tikarin kärjellä siirsivät he syrjään salvan joka
-ulkopuolelta avattiin; äkkiä puhdas ulkoilma leiskahti heitä vasten
-kasvoja.
-
-Yö oli aivan tyyni ja taivas näytti mittaamattoman korkealta.
-Puuryhmät painaltuivat alas pitkien muuririvien yli. Koko kaupunki
-nukkui. Etuvartijain tulet kimaltelivat yksinäisten tähtien lailla.
-
-Spendius, joka kolme vuotta oli saanut olla orjapihassa, tunsi hyvin
-puutteellisesti eri kaupunginosat. Matho otaksui, että päästäkseen
-Hamilkarin palatsiin, tulisi heidän kääntyä vasemmalle ja kulkea
-Mappalioiden läpi.
-
--- "Ei" sanoi Spendius, "vie minut Tanitin temppeliin". Matho aikoi
-puhua.
-
--- "Muista!" sanoi entinen orja; ja nostaen kätensä osoitti hän
-Chabarin loistavaa tähteä.
-
-Silloin Matho vaieten kääntyi Akropoliin päin. He kapusivat
-kaktusaitojen yli, jotka reunustivat teitä. Vesi valui heidän
-ruumiistaan hietaan. Märät sandaalit eivät narahtaneetkaan heidän
-astuessaan; Spendius, jonka silmät säikkyivät kuin soihdut, kopeloi
-joka askeleella pensaita; -- ja hän kulki Mathon jälestä kädet
-molempien tikarien kahvassa, jotka riippuivat hänen kainalossaan
-nahkahihnoista.
-
-
-
-
-V.
-
-TANIT.
-
-
-Kun olivat kulkeneet puutarhojen läpi tuli heidän eteensä Megaraa
-ympäröivä rajamuuri. Mutta he löysivät aukeaman suuresta kiviseinästä
-ja kulkivat sen kautta.
-
-Maa aleni ja muodosti aivan kuin suuren notkon. Se oli avoin tori.
-
--- "Kuule", sanoi Spendius, "ensiksi elä pelkää mitään!... minä täytän
-lupaukseni..."
-
-Hän vaikeni hetkiseksi; hän näytti miettivän aivan kuin etsien
-sanoja, "Muistatko tuon kerran aamun noustessa jolloin Salammbon
-penkereellä näytin sinulle Karthagon? Me olimme sinä päivänä kylliksi
-voimakkaita, mutta sinä et tahtonut kuulla mitään!" Sitten hän jatkoi
-juhlallisella äänellä: -- "Valtias, Tanitin temppelin kaikkein
-pyhimmässä on salaperäinen verho, joka on pudonnut taivaasta ja
-verhoo jumalattaren."
-
--- "Minä tiedän," sanoi Matho.
-
-Spendius jatkoi:
-
--- "Se on itsestään jumalallinen, sillä se on osa jumalattaresta.
-Jumalat asustavat siellä, missä heidän kuvansa on. Siksi, että
-Karthago sen omistaa, on Karthago mahtava". Sitten hän kumartui
-kuiskaamaan hänen, korvaansa: "Minä toin sinut kanssani ryöstääksemme
-sen!"
-
-Matho peräytyi kauhuissaan.
-
--- "Mene! etsi joku toinen! Minä en tahdo auttaa sinua tässä
-rikollisessa aikeessa."
-
--- "Mutta Tanithan on sinulle vihamielinen," vastasi Spendius,
-"hän vainoo sinua, ja sinä kuolet hänen vihansa uhrina. Kosta sinä
-puolestasi. Silloin jumalatar tottelee sinua. Sinä tulet melkein
-kuolemattomaksi ja voittamattomaksi."
-
-Matho painoi päänsä alas. Spendius jatkoi:
-
--- "Me joudumme perikatoon; armeija tuhoo itse itsensä. Me emme voi
-paeta, olemme avuttomia, meille ei anneta anteeksi! Mitä jumalten
-kostoa saattaisit pelätä, kun sinulla on heidän voimansa käsissäsi?
-Tahdotko mieluummin kuolla tappion iltana surkeasti johonkin
-pensaistoon, tai kansan herjaamana rovion liekkeihin? Valtias, kerran
-olet tuleva Karthagoon, ylimpäin pappien keskellä, jotka suutelevat
-sandaalejasi; ja jos silloin Tanitin verho vielä painaa sinua, niin
-palautat sen temppeliin. Seuraa minua! Tule ja ota se!"
-
-Pelottava halu riehui Mathossa. Hän olisi tahtonut ilman
-temppelinraiskausta omistaa verhon. Hän arveli, että ehkä ei
-tarvinnutkaan ryöstää sitä saadakseen sen voiman. Hän ei ajatellut
-ajatustaan loppuun asti, vaan pysähtyi siinä, missä se alkoi häntä
-kauhistuttaa.
-
--- "Eteenpäin!" sanoi hän; ja he kulkivat nopeasti rinnatusten
-sanaakaan vaihtamatta.
-
-He nousivat rinnettä ylöspäin ja asumukset tulivat lähemmäksi.
-He kulkivat kapeita katuja myöten pimeässä. Ovien edessä olevat
-espartoheinästä kudotut matonrisat löivät seiniä vastaan. Eräällä
-torilla kameelit märehtivät heinäkupojen edessä. Sitten joutuivat he
-käytävään, jota lehvistö verhosi. Koiraparvi haukkui. Mutta äkkiä
-alue aukeni, ja he tunsivat Akropoliin läntisen päädyn. Byrsan
-juurella näkyi suuri musta rakennus: se oli Tanitin temppeli, jossa
-oli patsaita ja puutarhoja, pihoja ja etupihoja tiilistä tehdyn
-pienen rajamuurin sisällä. Spendius ja Matho astuivat sen yli.
-
-Tässä ensimmäisessä aitauksessa oli plataanimetsä suojaamassa ruttoa
-ja saastaista ilmaa vastaan. Siellä täällä oli hajallaan telttoja,
-joissa päivisin myytiin voiteita ihokarvojen hävittämiseksi,
-hajuvesiä, pukuja, kuunmuotoisia leivoksia ja jumalattaren ja
-temppelin kuvia, jotka olivat kaiverretut alabasteriin.
-
-Ei tarvinnut mitään pelätä, sillä niinä öinä, joina kuuta ei näkynyt,
-ei pidetty jumalanpalvelusta; yhtäkaikki hidastutti Matho kulkuaan;
-hän pysähtyi niiden kolmen ebenpuisen portaan eteen, jotka veivät
-toiseen sisäpihaan.
-
--- "Astu eteenpäin!" sanoi Spendius.
-
-Granaatti-, manteli-, sypressi- ja myrttipuut kohosivat
-liikkumattomina kuin pronssista valettuina ja vuorottelivat
-säännöllisesti; sinisillä kivillä laskettu tie narskui heidän
-kulkiessaan, ja puhjenneet ruusut riippuivat lehtimajaa muodostaen
-pitkin käytävää tien yli. He joutuivat soikealle, ristikon sulkemalle
-aukolle. Silloin Matho, jota tämä hiljaisuus kauhistutti, sanoi
-Spendiukselle:
-
--- "Täällä sekoitetaan makeat vedet suolaisiin vesiin."
-
--- "Minä olen sen nähnyt," sanoi entinen orja, "Syriassa, Maphugin
-kaupungissa," ja he astuivat portaita, joiden kuusi astinta oli tehty
-hopeasta, kolmanteen sisäpihaan.
-
-Jättiläisseederipuu seisoi sen keskellä. Sen alimmat oksat peittyivät
-kankaan kappaleihin ja kaulaketjuihin, joita uskovaiset olivat
-sinne ripustaneet. He astuivat vielä muutaman askeleen eteenpäin ja
-temppelin pääsivu näkyi kokonaan heidän edessään.
-
-Kaksi pitkää avointa pylväistöä, joiden arkitravit lepäsivät
-tanakoiden pilarien päällä, oli molemmin puolin neliskulmaista
-tornia, jonka litteällä katolla komeili puolikuun kuva. Pylväistön
-kulmauksissa ja tornin kulmissa oli suuret maljat, joissa paloi
-hyvänhajuisia suitsututusaineita. Granaatit ja coloquintit koristivat
-pylväiden päitä. Toisiinsa kietoutuneet koristemuodot, vinoneliöt,
-helmirivit vuorottelivat seinillä, ja hopealangoista punottu
-aitaus muodosti avaran puolikehän temppelin eteisestä laskeutuvien
-kupariportaiden eteen.
-
-Ovella oli kultaisen ja smaragdisen patsaan välillä kivikartio;
-mennessään sen ohi suuteli Matho oikeata kättään.
-
-Ensimäinen sali oli hyvin korkea, sen kuvussa oli lukemattomia
-aukkoja; ylöspäin katsoessa näki tähdet. Ympäri seiniä oli
-kaislakoreissa partoja ja kiharoita, nuorukaisten esikoisuhreja, ja
-keskellä pyöreää huonetta kohosi naisen ruumis rinnoilla peitetyn
-jalustan keskeltä. Karkeana, karvaisena ja silmät Ummessa näytti se
-hymyilevän pitäen käsiään ristissä suuren vatsansa alapuolella, joka
-oli kiilloittunut ihmisten suudelmista.
-
-Sitten he joutuivat taivasalle, poikittain kulkevaan käytävään, jossa
-pienoinen alttari kohosi norsunluuportin edessä. Sitä pitemmälle ei
-saanut mennä; papit yksinään saivat avata portin; sillä temppeli ei
-ollut kansanjoukon kokouspaikka, vaan jumaluuden erikoinen asumus.
-
--- "Aikeemme on mahdoton," sanoi Matho. "Tätä et tullut ajatelleeksi!
-Palatkaamme!" Spendius tarkasteli seiniä.
-
-Hän tahtoi saada vaipan, ei sen vuoksi että hän olisi luottanut sen
-voimaan (Spendius uskoi vain oraakeliin), vaan hän oli vakuutettu
-siitä, että karthagolaiset nähdessään sen ryöstetyn kadottaisivat
-kokonaan rohkeutensa. Löytääkseen jonkun aukon kiersivät he temppelin
-taakse.
-
-Terebinthi-pensaistojen suojassa näkyi erimuotoisia pieniä
-rakennuksia. Siellä täällä kohosi kivinen phallus, ja suuret hirvet
-kuljeksivat rauhallisina tallaten sorkka jaloillaan pudonneita käpyjä.
-
-He palasivat takaisin ja kulkivat varpaillaan kahden pitkän
-yhdensuuntaisen gallerian välitse. Pieniä kammioita oli niiden
-sivussa. Tamburiinit ja symbaalit peittivät ylhäältä alas asti niiden
-seedripuisia pylväitä. Ruohomatoilla makasi naisia kammioittensa
-ulkopuolella. Aivan tiuhkuen voiteista tuoksuivat he yrteiltä ja
-sammuneilta suitsutuksilta;-heidän ruumiinsa oli niin peitetty
-tatueerauksilla, kaulaketjuilla, sormuksilla, cinoberilla ja
-antimoniumilla, että, jollei heidän rintansa olisi noussut, olisi
-luullut heitä maassa makaaviksi jumalankuviksi. Lotukset ympäröivät
-lammikkoa, jossa ui samallaisia kaloja kuin Salammbon olivat olleet;
-sitten perällä temppelin muuria vastaan nousi viinipuu, jonka
-köynnökset olivat lasia ja tertut smaragdia; kalliiden kivien väike
-loi valojuovia maalattujen pylväiden välissä nukkuvien kasvoille.
-
-
-Matho oli tukehtua kuumassa ilmassa, joka cedripuisista suojista
-lainehti. Kaikki nuo hedelmällisyyden vertauskuvat, nuo tuoksut,
-nuo väikkeet ja nuo hengittävät olennot painostivat häntä. Tämän
-salaperäisen loiston läpi haaveksi hän Salammbosta. Hän suli yhdeksi
-jumalattaren kanssa. Ja Mathon rakkaus paisui yhä suuremmaksi kuten
-suuret lotuskukat, jotka aukenevat syvien vesien pinnalla.
-
-Spendius laski paljoko rahaa hän ennenaikaan olisi saanut myymällä
-nuo naiset; ja hänen nopeat silmänsä punnitsivat ohimennen
-kultakäätyjen painoa.
-
-Temppeli oli tältä puolelta samoin kuin toiseltakin suljettu.
-He palasivat ensimäisen salin takana olevaan käytävään. Sillä
-aikaa kun Spendius etsi ja hapuili, oli Matho polvillaan portin
-edessä, rukoillen Tanitia. Hän rukoili häntä estämään tätä
-temppelinraiskausta. Hän koetti lepyttää häntä hellillä sanoilla,
-kuten tehdään suuttuneelle ihmisolennolle.
-
-Spendius huomasi portin päällä ahtaan aukon.
-
--- "Nouse!" sanoi hän Matholle, ja asetti hänet seisomaan aivan
-suoraan ovea vastaan. Sitten laskien jalkansa hänen käsiinsä, toisen
-hänen päänsä päälle pääsi hän aivan aukon kohdalle, kiipesi sisään ja
-katosi. Sitten tunsi Matho olkapäälleen putoavan solmuköyden, saman,
-jonka Spendius oli kietonut vyölleen ennenkuin lähtivät vesijohtoon;
-ja kavuten sitä myöten hän saapui pian hämärään saliin.
-
-Tällaiset sisään murtautumiset olivat aivan odottamattomia tapauksia.
-Jo se, että vartioiminen oli niin huoletonta, osoitti, että sellaista
-pidettiin aivan mahdottomana. Pelko suojeli paremmin kuin muurit
-temppelin pyhättöä. Matho odotti, joka askeleella kuolevansa.
-
-Valo hohti pimeässä; he lähestyivät sitä. Se oli lamppu, joka paloi
-simpukassa erään kuvapatsaan jalustalla, jonka päässä oli kabirien
-päähine. Timanttipyörylöitä oli pitkin sen pitkää sinistä viittaa
-ja kantapäistä lähtevät ketjut, jotka katosivat lattialiuskojen
-alle, kiinnittivät kuvan permantoon. Matho oli vähällä kirkaista.
-Hän sopersi: -- "Ah! tuossa hän on: tuossa hän on!..." Spendius otti
-lampun valaistakseen sillä.
-
--- "Kuinka jumalaton sinä olet!" mutisi Matho. Mutta hän seurasi
-kuitenkin Spendiusta.
-
-Huoneessa, johon he sitten saapuivat ei ollut muuta kuin musta
-maalaus, joka kuvasi sekin naista. Sen jalat ulottuivat aivan seinän
-ylirajaan. Ruumis täytti koko katon. Navasta riippui langan päässä
-suuren suuri muna, ja kuva jatkui toiselle seinälle pää alaspäin
-aivan lattialle asti, johon ulottuivat sen suipot sormet.
-
-Päästäkseen pitemmälle vetivät he erään verhon syrjään; samassa
-tuulen viima puhalsi lampun sammuksiin.
-
-Silloin he eksyneinä harhailivat rakennuksen sokkeloissa. Äkkiä he
-tunsivat jalkojensa alla jotain omituisen pehmeätä. Pieniä kipinöitä
-säihkyi ja lenteli; he kulkivat kuten tulessa. Spendius tunnusteli
-kädellään ja huomasi, että lattia oli huolellisesti peitetty
-ilveksentaljoilla; sitten tuntui pitkä, pehmeä, kylmä, limainen
-nuora kulkevan heidän jalkojensa välitse. Seinässä olevista kapeista
-raoista tunkeutui heikkoja, valkoisia valosäteitä. He astuivat tässä
-hämärässä eteenpäin. Vihdoin he näkivät suuren, mustan käärmeen. Se
-syöksähti nopeasti ja katosi.
-
--- "Paetkaamme!" huusi Matho. "Se on hän! minä tunnen hänen
-lähestyvän".
-
--- "Ei, ei!" vastasi Spendius, "temppeli on autio."
-
-Samassa häikäisevä valo pakotti heidät luomaan silmänsä alas. Sitten
-he näkivät ympärillään loputtoman määrän laihoja, läähättäviä,
-kynsiään aukovia petoja, jotka toinen toisensa yläpuolella
-salaperäisessä silmiä huimailevassa järjestyksessä muodostivat
-kauhistuttavan kuvan. Kärmeillä oli jalat, härillä siivet,
-ihmispäiset kalat söivät hedelmiä, kukat puhkesivat krokodiilien
-kidasta, ja norsut kärsä pystyssä liitivät avaruudessa ylpeinä
-kuin kotkat. Tavaton voima jännitti niiden puutteellisia tai
-moninkertaisia jäseniä. Kieli suusta ulkona näyttivät ne tahtovan
-purkaa sielunsa; ja kaikki nuo muodot ilmenivät täällä, ikäänkuin
-kaiken alkusiemenen kokoova säiliö äkkiä olisi haljennut ja
-tyhjentänyt kaiken sisältönsä salin seinille.
-
-Kaksitoista sinistä kristallipalloa koristi tätä salia kehässä
-tiikerin näköisten hirviöiden kannattamina. Niiden silmät ulkonivat
-päästä kuin etanoilla, ja istuen lyhyiden reisiensä päällä kääntyivät
-ne salin taustaan päin, jossa norsunluuistuimella oli ylhäinen
-Rabbet, kaikkihedelmöivä, viimeiseksi löydetty jumaluusmuoto.
-
-Simpukat, sulat, kukat ja linnut peittivät sen alaruumiin vatsaan
-asti. Korvarenkaina oli sillä hopeasymbaalit, jotka helskyivät sen
-poskia vastaan. Sen suuret tuijottavat silmät katsoivat tulijaan,
-ja hohtava kivi, joka oli irstaan symboolin kehään kiinnitetty sen
-otsaan, valaisi koko salin, heijastuen oven yläpuolella oleviin
-punaisiin kupari peileihin.
-
-Matho astui askeleen eteenpäin; permantopaasi antoi myöten hänen
-jalkansa alla ja silloin pallot alkoivat pyöriä ja hirviöt karjua;
-soitto kaikui, sävelikäs ja pauhaava kuin tähtien harmonia;
-Tanitin myrskyävä sielu virtasi tulvien salin halki. Jumalatar oli
-nousemaisillaan kookkaana kuin sali, avaten sylinsä. Äkkiä hirviöt
-sulkivat kitansa, kristallipallot eivät enää pyörineet.
-
-Sitten synkkä sävelvaihdos kaikuili hetken ilmassa ja vaikeni viimein.
-
--- "Ja verho?" sanoi Spendius.
-
-Sitä ei näkynyt missään. Missä se oli? Miten sen löytäisi?
-Olivatkohan papit sen kätkeneet? Mathon sydäntä vihlaisi ja hän tunsi
-uskonsa horjuvan.
-
--- "Tännepäin!" kuiskasi Spendius. Vaisto opasti häntä. Hän veti
-Mathon mukanaan Tanitin valtaistuimen taakse, jossa kyynärän levyinen
-aukeama ulottui ylhäältä alas asti.
-
-He tunkeutuivat pieneen aivan pyöreään saliin, niin korkeaan, että
-se tuntui pylvään sisustalta. Keskellä oli suuri, musta, pallon
-puolikkaan muotoinen, tamburiinin näköinen kivi; liekit paloivat
-sen päällä; takana oli ebenpuinen kartio, jolla oli pää ja kaksi
-käsivartta.
-
-Mutta sen ympärillä olisi luullut tähtivälkkyvän pilven hohtavan;
-kuvioita välähti sen syvistä laskoksista: Eschmunja Kabirit, muutamia
-jo ennen nähtyjä hirviöitä, Babylonin pyhiä petoja, sitten toisia,
-joita he eivät tunteneet. Tämä oli vaippana kuvan harteilla, ja oli
-kulmistaan kiinnitetty niin, että se ulottui pitkin seinää samalla
-sinisenä kuin yö, keltaisena kuin aamu, purppuraisena kuin aurinko,
-laveana, läpikuultavana, säihkyvänä, kepeänä. Se oli jumalattaren
-vaippa, pyhä Zaimph, jota ei kukaan saanut nähdä.
-
-He kalpenivat molemmat.
-
--- "Ota se!" sanoi vihdoin Matho.
-
-Spendius ei arkaillut; ja nojautuen jumalattaren kuvaan hän irroitti
-verhon, joka valui maahan. Matho tarttui siihen; sitten pisti hän
-päänsä sisään vaipan aukosta, verhosi sen ruumiinsa ympäri ja levitti
-kätensä lähemmin tarkastaakseen sitä.
-
--- "Lähtekäämme!" sanoi Spendius.
-
-Matho seisoi läähättäen paikallaan tuijottaen lattiaan.
-
-Äkkiä hän huudahti:
-
--- "Mutta menisinkö hänen luokseen? Nyt en enää pelkää hänen
-kauneuttaan. Mitä voisi hän minua vastaan? Olenhan minä nyt ihmistä
-suurempi. Minä voisin astua läpi liekin, kulkea vetten päällä! Pyhä
-into saa minussa vallan! Salammbo! Salammbo! minä olen herrasi!"
-
-Hänen äänensä jyrisi. Hän oli Spendiuksen mielestä nyt pitempi ja
-kuten kirkastunut.
-
-Kuului askelten kopinaa, ovi aukeni ja mies astui sisään, pappi,
-suippo lakki päässään ja silmät selällään. Ennenkuin hän oli
-ennättänyt tehdä liikettäkään, oli Spendius jo hyökännyt hänen
-kimppuunsa ja kietoen hänet syliinsä painanut molemmat tikarit
-syvälle hänen kylkiinsä. Pää jysähti kivilattiaa vastaan.
-
-He jäivät yhtä liikkumattomina kuin ruumis muutamaksi
-silmänräpäykseksi kuuntelemaan. Ei kuulunut muuta kuin raolle jääneen
-oven kautta tulevan tuulen kohina.
-
-Ovi vei kapeaan käytävään. Spendius riensi sinne, Matho seurasi
-häntä, ja melkein heti saapuivat he kolmannen esikartanon
-sivupylväistöjen väliseen pihaan, joissa oli papittarien asunnot.
-
-Kammioiden takana mahtoi olla joku lyhempi tie ulos. He riensivät
-sinne.
-
-Kyyryllään suihkulähteen altaan ääressä huuhteli Spendius veriset
-kätensä. Naiset nukkuivat. Smaragdiköynnös kimalteli. Ja he lähtivät
-jälleen liikkeelle.
-
-Mutta joku puiden suojassa juoksi heidän jälessään; ja Matho
-tunsi kantaessaan viittaa, miten useasti takaa hiljaa nyäistiin
-häntä. Se oli suuri babiaani, yksi niistä jotka oleskelivat
-vapaina jumalattaren temppelialueella. Ikäänkuin ymmärtäen ryöstön
-tapahtuneen takertui se vaippaan. Mutta he eivät rohjenneet sitä
-kurittaa peläten sen alkavan kirkua; äkkiä sen viha lauhtui ja
-se kulki heidän rinnallaan aivan heidän vieressään, heiluttaen
-ruumistaan pitkien käsivarsiensa riippuessa alas. Aitauksen luona se
-sitten yhdellä hyppäyksellä kiisi erääseen palmuun.
-
-Päästyään viimeisestä esikartanosta he suuntasivat kulkunsa
-Hamilkarin palatsiin, sillä Spendius tajusi, että turhaa oli
-koettaakaan saada Mathoa luopumaan aikeestaan.
-
-He kulkivat nahkurien katua, Muthumbalin torin yli, vihannesturun ja
-Cynasynin kadunristeyksen kautta. Erään seinän kulmauksessa peräytyi
-mies säikähtäen sitä säkenöivää esinettä, joka kulki keskellä hämärää.
-
-
--- "Kätke zaimph!" sanoi Spendius.
-
-Muitakin ihmisiä osui heidän tielleen, mutta ne eivät heitä
-huomanneet.
-
-Viimein he tunsivat Megaran asumukset.
-
-Majakka, joka oli rakennettu sen taakse äärimmäiselle
-kallionkielekkeelle, loi taivaalle punaisen kirkkaan hohteen ja
-palatsin ja sen toistensa yläpuolella olevat penkereet loivat
-puutarhaan kuten jättiläiskokoisen pyramiidin varjon. He tunkeutuivat
-rintamarjapensaikon läpi raivaten tikareilla itselleen tietä.
-
-Kaikkialla näkyi jälkiä palkkasoturien pidoista. Puistot olivat
-raiskatut, puistopurot kuivuneet, orjatarhan portit auki. Ei ketään
-näkynyt kyökkien tai aittojen lähistöllä. He kummastelivat tätä
-hiljaisuutta, jonka vain toisinaan keskeytti norsujen kova hengähdys,
-kun ne liikehtivät tarhassaan tai majakkatulen rätinä siinä kun
-leimusi aloepuita.
-
-Matho yhtäkaikki kysyi:
-
--- "Missä hän on? minä tahdon hänet nähdä! Vie minut hänen luokseen!"
-
--- "Se on uhkarohkeata!" sanoi Spendius. "Hän kirkaisee, hänen
-orjansa juoksevat apuun, ja väkevyydestäsi huolimatta täytyy sinun
-kuolla!"
-
-Siten puhellen he saapuivat galeeriportaiden juurelle. Matho nosti
-päänsä ylös ja oli näkevinään aivan ylhäällä säteilevää, vienoa
-valoa. Spendius aikoi pidättää häntä. Matho riensi portaita ylös.
-
-Hänen ollessaan jälleen samoilla paikoilla, joilla hän jo kerran
-ennen näki Salammbon, välillä olleet päivät haihtuivat hänen
-mielestään. Äsken vasta Salammbo lauloi pöytien keskellä; hän oli
-kadonnut, ja sen jälkeen Matho taukoamatta nousi näitä portaita
-ylös. Taivas hänen päänsä päällä hohti punaiselta; meri täytti
-taivaanrannan; joka askeleella yhä suurempi äärettömyys ympäröi
-häntä, ja hän jatkoi kulkuaan yhtä helposti kuin unta nähdessä
-noustaan.
-
-Vaipan kahina portaan kiviä vastaan muistutti hänelle hänen uutta
-mahtiaan; mutta toiveittensa huumaamana ei hän enää tietänyt mitä
-hänen tuli tehdä; ja tämä epävarmuus herätti hänessä arkuuden.
-
-Silloin tällöin hän painoi kasvonsa suljettujen huoneiden
-neliskulmaisia ikkuna-aukkoja vastaan, ja oli näkevinään useimmissa
-nukkuvia olentoja. Viimeinen, alaltaan pienin kerros, muodosti kuten
-kuution penkereen päälle. Matho kulki sen ympäri hitaasti.
-
-Maidonkarvainen valo hohti talkkikivisistä levyistä, joilla seinässä
-olevat pienet aukot olivat täytetyt; ja säännöllisesti järjestettyjä
-kun olivat, muistuttivat ne pimeässä kaunista helminauhaa. Hän tunsi
-punaisen mustan ristin jakaman oven. Hänen sydämensä alkoi kiivaammin
-sykkiä. Hänen mielensä teki paeta. Hän painoi porttia; se aukeni.
-
-Galeerinmuotoinen riippu-lamppu paloi huoneen perällä; ja kolme
-pientä liekkiä, jotka nousivat sen hopeisesta keulasta, valaisi
-värähdellen korkeita seinälaudoituksia, joille punaiselle pohjalle
-oli maalattu mustia nauhakuoseja. Katto oli pienistä palkeista
-laadittu ja keskellä kultausta oli ametisteja ja topaaseja jokaisessa
-palkkien ristimyksessä. Huoneen molemmista sivuseinistä lähti hyvin
-matala valkoisista hihnoista punottu vuode. Sen yläpuolella oli
-seinään laadittu simpukan kuoren muotoisia syvennyksiä, joista
-riippui maahan asti ulottuvia verhoja.
-
-Onyx-reuna ympäröi soikeata allasta; käärmeennahkaiset hienot
-jalkineet olivat jääneet sen reunalle alabasterisen vesikannun
-viereen. Etäämpänä näkyivät märän jalan jäljet. Suloiset tuoksut
-täyttivät huoneet.
-
-Matho astui liuskoille, jotka olivat koristetut kullalla,
-simpukankuorella ja lasilla; ja vaikka lattia oli kiiltävän liukas,
-oli hän tuntevinaan jalkansa painuvan siihen kuten hiekkaan.
-
-Hän oli huomannut hopeisen lampun takana sinisen neliskulmaisen
-suojustimen, jota neljä kattoon nousevaa nuoraa kannatti, ja hän
-lähestyi, kumarassa, suu auki. Mustiin korallivarsiin kiinnitettyjä
-flamingonsiipiä oli purppuratyynyjen ja kilpikonnanluisten kampojen,
-seedriarkkujen, norsunluisten lastojen joukossa. Antiloopin sarviin
-oli pujotettu sormuksia ja rannerenkaita; ja saviruukut, jotka
-muurien aukoissa olivat kaisla jalustalla, viilenivät yötuulessa.
-Useamman kerran hänen jalkansa kompastui, sillä salin permanto kohosi
-asteettain ja muodosti sinne kuten jakson eri huoneita. Perällä
-hopeakaide ympäröi mattoa, jolle oli maalattu kukkia. Vihdoin hän
-saapui riippuvan vuoteen lähelle, ebenpuisen rahin viereen, jonka
-avulla noustiin sinne.
-
-Mutta valo rajoittui siihen; ja varjosta, kuten suuren verhon takaa,
-ei näkynyt muuta kuin punaisen patjan kulma ja pieni alaston jalka.
-Silloin Matho hyvin varovaisesti veti lampun lähemmäksi.
-
-Salammbo nukkui toinen käsi posken alla ja toinen suorana. Hätien
-kiharansa aaltoilivat niin runsaina, hänen ympärillään, että hän
-näytti nukkuvan mustilla höyhenillä, ja avara valkoinen mekko valui
-pehmeille laskoksille jalkoihin asti, seuraten vartalon muotoja.
-Silmät hieman näkyivät puoliksi ummistuneiden silmäluomien alta.
-Pystysuoraan laskeutuvat verhot ympäröivät hänet sinervään ilmaan ja
-hänen hengityksensä, joka sai hihnat väräjämään, näytti liehuttavan
-häntä ilmassa. Suuri moskiitti surisi ilmassa.
-
-Matho seisoi liikkumattomana pidellen ojennetussa kädessään
-valogaleeria; mutta moskiittisuojus leimahti tuleen, katosi, ja
-Salammbo heräsi.
-
-Tuli oli itsestään sammunut. Hän ei sanonut sanaakaan.
-
-Lamppu loi seinille suuria leiskahtelevia valoisia väreitä.
-
--- "Mitä se on?", kysyi hän.
-
-Matho vastasi:
-
--- "Se on jumalattaren vaippa!"
-
--- "Jumalattaren vaippa!" huudahti Salammbo. Ja nojautuen molempiin
-käsiinsä hän kumartui kovasti vavisten vuoteesta ulospäin. Matho
-jatkoi:
-
--- "Minä noudin sen sinua varten temppelin pyhätöstä! Katso!" Zaimph
-kimalteli valosäteinä.
-
--- "Muistatko?" sanoi Matho. "Öisin ilmestyit sinä unissani; mutta
-minä en ymmärtänyt mykkien silmiesi käskyä!" Salammbo laski toisen
-jalkansa ebenpuiselle rahille. "Jos minä olisin ymmärtänyt, niin
-olisin rientäen saapunut; olisin jättänyt armeijani; en olisi
-lähtenyt Karthagosta. Sinua totellakseni laskeutuisin Hardumetumin
-rotkojen kautta varjojen maahan!... Anna anteeksi! tuntui aivan
-kuin vuoret olisivat painaneet päiviäni ja kuitenkin salainen voima
-veti minua puoleesi! Minä koetin pyrkiä luoksesi! Olisinko koskaan
-rohjennut sitä tehdä ilman jumalia!... Lähtekäämme, seuraa minua!
-niin, jollet tahdo, niin minä jään. Vähät minä kaikesta... Upota
-sieluni henkäisyysi! Särkykööt huuleni suudellessaan käsiäsi!"
-
--- "Anna minun katsoa!" sanoi Salammbo. "Lähempää! lähempää!"
-
-Aamu koitti, ja viininhohtava valo täytti seinän talkkiliuskat.
-Salammbo puolipyörtyneenä nojautui vuoteen tyynyihin.
-
--- "Minä rakastan sinua!" huudahti Matho.
-
-Salammbo sopersi: -- "Anna se tänne!" Ja he lähestyivät toisiaan.
-
-Salammbo lähestyi yhä enemmän, puettuna laahaavaan valkoiseen pukuun,
-suuret silmät tuijottaen viittaan. Matho katseli häntä, hänen päänsä
-loistava kauneus aivan lumosi hänet, hän ojensi zaimphin Salammbota
-kohden ja aikoi kietomalla hänet siihen sulkea hänet syliinsä.
-Salammbo levitti käsivartensa. Äkkiä Salammbo seisahtui ja molemmat
-katsoivat syvään toisiinsa.
-
-Tajuamatta mitä Matho tahtoi, joutui Salammbo kauhun valtaan. Hänen
-silmäkulmansa kohosivat ylös, huulensa aukenivat; hän vapisi. Sitten
-löi hän kuparimaljaan, joka riippui punaisen patjan kulmasta ja huusi:
-
--- "Avuksi! avuksi! Väisty, temppelin häväisijä! jumalaton! kirottu!
-Tänne Taanak, Krum, Ewa, Micipsa, Shaul!"
-
-Ja Spendiuksen kauhistuneet kasvot näkyivät seinän aukosta
-savikannujen välistä, hän huusi:
-
--- "Pakene! jo tullaan!"
-
-Suuri melu kuului ihmisten rientäessä portaita ylös, ja ihmisaalto,
-naisia, palvelijoita, orjia, syöksyi huoneeseen käsissään peitsiä,
-nuijia, miekkoja, tikareja. He aivan kuin jähmettyivät suuttumuksesta
-nähdessään miehen; orjattaret päästivät hautajaiskiljahduksia ja
-eunukit kalpenivat mustan ihonsa alla.
-
-Matho seisoi hopeisen aitauksen takana. Zaimph harteillaan hän oli
-aivan kuin tähtien jumala, jolla oli koko taivaankansi ympärillään.
-Orjat aikoivat syöksyä hänen kimppuunsa. Salammbo esti heitä.
-
--- "Elkää koskeko! Se on jumalattaren vaippa!"
-
-Hän oli peräytynyt erääseen nurkkaan, mutta astui askeleen Mathoa
-kohden ja ojentaen paljaan kätensä huusi:
-
--- "Ollos kirottu sinä, joka Tanitilta olet ryöstänyt! Viha, kosto,
-tihokuolema ja kidutus ylitsesi! Gurzil, taistelujen jumala, sinut
-raadelkoon! Matisman, kuolleiden jumala, sinut tukehuttakoon! ja Hän,
--- jonka nimeä ei saa mainita -- sinut polttakoon!"
-
-Matho kiljahti aivan kuin miekanpistoksen saadessaan. Salammbo huusi
-useaan kertaan: -- "Mene! mene!"
-
-Palvelijain joukko väistyi, ja Matho, pää kumarassa, kulki hitaasti
-heidän välitseen; mutta ovella hän pysähtyi, sillä zaimphin reuna oli
-tarttunut permantoliuskoja koristavaan kultatähteen. Hän kiskaisi sen
-olkapäitään kohottaen irti ja astui portaita alas.
-
-Spendius oli hypännyt penkereeltä penkereelle, yli pensasaitojen ja
-purojen ja paennut puutarhasta. Hän saapui majakan juurelle. Tällä
-kohdin oli muuri autio, niin mahdotonta oli alhaalta nousta sille.
-Hän meni aivan sen reunalle, laskeutui selälleen, ja jalat edellä
-liukui rinnettä myöten alas; sitten hän ui Hautojen-niemeen asti,
-kiersi merivesilaguunin kautta ja palasi illalla barbarien leiriin.
-
-Aurinko oli noussut; ja kuten poistuva leijona astui Matho tietä alas
-luoden pelottavia katseita ympärilleen.
-
-Epämääräinen melu osui hänen korviinsa. Se oli lähtenyt palatsista
-ja alkoi uudestaan etäältä Akropoliin puolelta. Toiset sanoivat
-että Molokin temppelistä oli varastettu tasavallan aarteet; toiset
-puhuivat surmatusta papista. Sitäpaitsi uskottiin barbarien
-tunkeutuneen kaupunkiin.
-
-Matho, joka ei tietänyt, miten hän pääsisi muurien sisältä pois,
-kulki suoraan eteenpäin. Kansa näki hänet ja suuri hälinä syntyi.
-Kaikki ymmärsivät, mitä oli tapahtunut; se synnytti kauhistusta ja
-sitten aivan suunnatonta vihaa.
-
-Mappalioiden perältä, Akropoliin ylängöltä, katakombien luota, lahden
-puolelta, kaikkialta riensi kansaa. Ylimykset tulivat palatseistaan,
-kauppiaat puodeistaan; vaimot jättivät lapsensa; tartuttiin
-miekkoihin, kirveisiin, keppeihin, mutta sama seikka, joka oli
-estänyt Salammbota, pidätti heitäkin. Miten voisivat he ottaa vaipan
-takaisin? Sen paljas näkeminenkin oli jo rikos; se oli jumalien
-olemusta ja sen kosketus tuotti kuoleman.
-
-Temppelien pylväistöissä vääntelivät papit epätoivoissaan käsiään.
-Legionan soturit ratsastivat sinne tänne; väkeä nousi talojen
-katoille, penkereille, jumalankuvien olkapäille ja laivojen
-mastoihin. Matho astui yhä eteenpäin ja joka askeleella kasvoi raivo
-ja sen ohella kauhu. Kadut tyhjentyivät hänen lähestyessään, ja tuo
-pakeneva ihmisvirta lainehti takaisin joka puolelta muurien harjalle
-asti. Häh näki kaikkialla silmien tuijottavan häneen kuin nielläkseen
-hänet, hampaat kalisivat, nyrkit uhkasivat ja Salammbon kiroukset
-kaikuivat moninkertaisina.
-
-Äkkiä pitkä nuoli livahti, sitten toinen, ja kiviä sinkoili; mutta ne
-lensivät (sillä kaikki pelkäsivät osuvansa zaimphiin) hänen päänsä
-yli. Sitäpaitsi käytti hän viittaa kilpenään, nosti sen oikealle,
-vasemmalle, eteensä ja taaksensa; eikä kansa löytänyt mitään
-surmaamiskeinoa. Hän kulki yhä nopeampaan avonaisia katuja pitkin. Ne
-oli suljettu köysillä, kärryillä; ansoilla; joka kerta, kääntyi hän
-takaisin. Vihdoin joutui hän Khamonin torille, jossa balearit olivat
-saaneet surmansa; Matho pysähtyi kalveten kuin kuoleva. Hän oli nyt
-turmion oma; kansa taputti käsiään.
-
-Hän juoksi suurelle suljetulle portille. Se oli hyvin korkea,
-kokonaan lammesta tehty, rautanauloilla, ja pronssilevyillä
-päällystetty. Matho heittäytyi sitä vastaan. Kansa hyppeli ilosta
-nähdessään hänen voimattoman raivonsa; sitten otti hän jalkineensa
-sylki niihin ja löi liikkumattomiin levyihin. Koko kaupunki kiljaisi.
-Kaikki unohtivat vaipan ja syöksyivät surmaamaan hänet. Matho katseli
-suurin harhailevin silmin kansaa. Ohimosuonet sykkivät huimaavasti;
-hän tunsi ruumiissaan juopuneen lamautumisen. Äkkiä hän huomasi
-pitkät ketjut, joilla portin telkeet pantiin liikkeelle. Yhdellä
-hyppäyksellä, takertui hän niihin, jännitti käsivarsiaan, ponnisti
-polvillaan; ja vihdoin suuret portin puoliskot aukenivat.
-
-Päästyään ulos hän irroitti kaulastaan suuren zaimphin ja nosti sen
-päänsä yli mahdollisimman korkealle. Kangas, jota mereltä tuleva
-tuuli liehutti, kimalteli väreineen, jalokivineen ja jumalankuvineen.
-Matho kantoi sitä siten, astui kentän yli sotilaiden telttojen luo,
-ja kansa kaupungin muureilla näki Karthagon onnen poistuvan.
-
-
-
-
-VI.
-
-HANNO.
-
-
--- "Minun olisi pitänyt ryöstää hänet mukaani!" sanoi hän illalla
-Spendiukselle. "Olisi pitänyt tarttua häneen, viedä hänet kodistaan
-pois! Ei kukaan olisi uskaltanut vastustaa minua!"
-
-Spendius ei kuunnellut häntä. Mielihyvissään hän loikoi selällään,
-vieressään suuri hunajavedellä täytetty ruukku, jonne hän tuon
-tuostakin pisti koko päänsä juodakseen runsaammin.
-
-Matho jatkoi:
-
--- "Mitä nyt teen?... Miten palaan Karthagoon?"
-
--- "En minä tiedä," sanoi Spendius.
-
-Tämä väliäpitämättömyys sai hänet aivan raivostumaan; hän huudahti:
-
--- "Koko syy on sinun! Sinä viet minua eteenpäin, sitten hylkäät,
-pelkuri kun olet! Miksi siis tottelisin sinua? Luuletko olevasi
-valtiaani? Sinä porttojen kauppias, orja, orjanpoika!" Hän puri
-hampaitaan ja nosti suuren kätensä lyödäkseen Spendiusta.
-
-Kreikkalainen ei vastannut. Savinen lamppu paloi heikosti teltan
-pylvästä vastaan, josta zaimph säteili pylvääseen ripustettujen
-aseiden keskellä.
-
-Äkkiä Matho sitoi kothurnit jalkaansa, pani pronssilevyisen
-sotisopansa soljet kiinni, otti kypärinsä.
-
--- "Minne menet?" kysyi Spendius.
-
--- "Minä palaan sinne! Päästä minut! Minä tuon hänet mukanani!
-Ja jos kaupunkilaiset astuvat tielleni, niin muserran heitä kuin
-kyykäärmeitä! Minä tapan hänet, Spendius!" Hän jatkoi: "Niin! Minä
-surmaan hänet! saat nähdä, minä surmaan hänet!"
-
-Mutta Spendius, joka kuulosteli, sieppasi äkkiä zaimphin -- heitti
-sen nurkkaan ja kasasi sen päälle taljoja. Kuului puhetta, välkkyi
-soihtuja, ja Narr' Havas astui sisään noin kahdenkymmenen miehen
-seurassa.
-
-Heillä oli valkoiset villavaipat, pitkät tikarit, nahka-kaulavaruket,
-puiset korvakellukat, hyenan nahasta tehdyt jalkineet; ja
-seisahtuessaan oven suuhun he nojasivat peitsiinsä kuten lepäävät
-paimenet. Narr' Havas oli kaunein kaikista; helmillä koristetut
-hihnat kietoutuivat hänen hentojen käsivarsiensa ympärille;
-kultarenkaasta, joka sitoi päähän avaraa vaippaa, riippui
-kameelikurjen sulka, joka ulottui hänen olalleen; ainainen hymy
-leikki hänen huulillaan; hänen katseensa näyttivät teräviltä kuin
-nuolet ja hänen koko olennossaan ilmeni jotain vainuavaa ja notkeata.
-
-Hän selitti tulleensa liittyäkseen palkkasotureihin, sillä tasavalta
-oli jo kauvan uhannut hänen kuningaskuntaansa. Sen vuoksi avusti hän
-omaksi edukseen palkkasotureja, ja voisi heille olla hyödyllinenkin.
-
--- "Minä hankin teille norsuja (metsäni ovat niitä täynnä), viiniä,
-öljyä, jyviä, taatelia, pikeä ja rikkiä piirityksiä varten,
-kaksikymmentätuhatta sotilasta ja kymmenen tuhatta hevosta. Minä
-käännyn sinun puoleesi, Matho, siksi, että zaimphin valtaaminen
-on tehnyt sinut ensimäiseksi armeijassa". Hän lisäsi: "Olemmehan
-sitäpaitsi vanhoja ystäviä."
-
-Mutta Matho loi katseensa Spendiukseen, joka kuunteli istuen lampaan
-vuodilla, koko ajan päällään nyökäten hyväksymiset! merkiksi.
-Narr' Havas puhui. Hän vetosi jumaliin, hän kirosi Karthagoa.
-Sadatellessaan taittoi hän heittokeihään. Kaikki hänen miehensä
-päästivät yhtaikaa suuren karjunnan, ja Matho tämän vihan lumoamana,
-huudahti suostuvansa liittoon hänen kanssaan.
-
-Silloin tuotiin valkoinen härkä ja musta lammas, päivän tunnusmerkki
-ja yön tunnusmerkki. Erään kuopan ääressä puhkaistiin niiltä kurkut.
-Kun kuoppa oli verta täynnä pistivät he käsivartensa siihen. Sitten
-Narr' Havas laski kätensä Mathon povelle, ja Matho kätensä Narr'
-Havaksen povelle. He painoivat tämän merkin telttojensa kankaasen.
-Sen tehtyään he viettivät yön syömingeissä, ja loput lihasta, nahka,
-luut, sarvet ja sorkat poltettiin.
-
-Suunnaton riemuhuuto oli ottanut Mathon vastaan hänen palatessaan
-jumalattaren hunnun kanssa leiriin; nekin, jotka eivät olleet
-kananealaisten uskontoa, tunsivat epämääräisen innostuksensa
-vallassa jumaluusvoiman tulleen odottamatta heidän luokseen. Kukaan
-ei ajatellutkaan anastaa itselleen zaimphia; se salaperäinen tapa,
-jolla hän oli saanut sen haltuunsa oli barbarien mielestä kylliksi
-riittävä todistus siitä, että hän oli sen laillinen omistaja. Siten
-ajattelivat afrikalaista rotua olevat sotilaat. Toiset, joiden viha
-ei ollut niin vanha kuin heidän, eivät tienneet mitä päättää. Jos
-heillä olisi ollut laivoja, he olisivat viipymättä lähteneet pois.
-
-Spendius, Narr' Havas ja Matho lähettivät sanansaattajia kaikkien
-punilaisella alueella asuvien heimojen luo.
-
-Karthago näännytti näitä kansoja. Se vaati niiltä suunnattomia
-veroja; ja kalpa, piilu tai risti rankaisi niitä, jotka hidastelivat
-taikkapa vaan mutisivatkin vastaan. Heidän täytyi viljellä sitä,
-mikä tasavallalle sopi, hankkia sitä, mitä se vaati; kellään ei
-ollut oikeutta omistaa asetta; jos joku kylä nousi kapinaan,
-myytiin sen asukkaat orjiksi, vallanpitäjiä arvosteltiin kuin
-viinikuurnia, sen mukaan kuinka paljon he saivat puserrettua.
-Karthagon välittömän vallan alaisten seutujen takana asustivat
-liittolaiset, jotka maksoivat vain keskinkertaista veroa;
-liittolaisten takana kuljeskelivat paimenkansat, jotka voi yllyttää
-heidän kimppuunsa. Tätä järjestelmää noudattaen saatiin runsaasti
-viljaa, hevossiitoslaitoksia hoidettiin huolella, ja viinitarhat
-olivat verrattomia. Vanha Cato, joka oli mestari teettämään työtä
-ja käyttämään siihen orjia, yhdeksänkymmentä kaksi vuotta myöhemmin
-aivan hämmästyi ne nähdessään, ja ne surmahuudot, jotka hän
-taukoamatta Roomassa lausui, olivat vain ahneen kateuden aiheuttamia
-huudahduksia.
-
-Viimeisen sodan aikana olivat kiristykset kasvaneet
-kaksinkertaisiksi, jonka vuoksi melkein kaikki Libyan kaupungit
-olivat antautuneet Regulukselle. Rangaistukseksi vaadittiin heiltä
-tuhannen talenttia, kaksikymmentätuhatta härkää, kolmesataa säkkiä
-kultahietaa, runsaat määrät viljaa etukäteen, ja heimojen päämiehet
-naulittiin ristiin tai heitettiin leijonien ruuaksi.
-
-Tunis varsinkin kirosi Karthagoa! Ollen vanhempi kuin pääkaupunki ei
-se voinut antaa sille sen suuruutta anteeksi; se oli aivan Karthagon
-muureja vastapäätä, soiden keskellä, veden varrella, katsellen
-sitä kuten myrkyllinen peto. Maanpakoon ajamiset, surmaamiset ja
-kulkutaudit eivät sitä heikontaneet. Se oli kannattanut Arkagathosta,
-Agathokleen poikaa. Saastaisten ruokien-syöjät saivat sieltä heti
-aseita.
-
-Sanansaattajat eivät vielä olleet päässeetkään matkalleen, kun
-yleinen riemu puhkesi maakunnissa. Odottamatta sen enempää
-kuristettiin talojen hoitajat ja tasavallan virkailijat
-kylpyammeisiin; rotkoista noudettiin esiin piilossa olleita
-aseita; auranterästä taottiin miekkoja; lapset talojen ovilla
-teroittivat peitsiä, ja naiset uhrasivat kaulanauhansa,
-sormuksensa, korvarenkaansa, kaikki, mikä vain voi auttaa Karthagon
-kukistamiseksi. Jokainen tahtoi avittaa sitä. Kyliin kasaantui
-heittokeihäskimppuja kuin maissilyhteitä. Lähetettiin karjaa ja
-rahaa. Matho maksoi nopeasti palkkasotureille maksamatta jääneen
-osan heidän palkasta, ja tämä Spendiuksen ajatus aiheutti sen, että
-hänestä tuli ylin johtaja, barbarien shalishim.
-
-Samaan aikaan tulvi apujoukkoja leiriin. Ensin saapui alkurodun
-maan väkeä, sitten maalaisorjat. Neekerien karavaanit pysäytettiin,
-heidät varustettiin aseilla, ja Karthagoon aikoneet kauppiaat jäivät
-varmemman tulon toiveessa barbarien seuraan. Taukoamatta tuli
-lukuisia laumoja. Akropoliin kukkulalta näki, miten armeija kasvoi.
-
-Vesijohdon tasalaelle oli legionan sotureja asetettu vartijoiksi; ja
-heidän vieressään oli aina tuon tuostakin kuparikattiloita, joissa
-maapihkaa kiehui. Alhaalla tasangolla suuri kansanjoukko puuhaili ja
-melusi. He olivat epävarmoja, tunsivat sitä ahdistusta, jonka muurien
-kohtaaminen aina synnyttää barbareissa.
-
-Utica ja Hippo-Zarytus kieltäytyivät liittymästä heihin. Ne olivat
-foinikialaisia siirtokuntia, kuten Karthagokin, ja niillä oli oma
-hallintonsa, ja joka kerta kun Karthago teki sopimuksiaan, ne
-panettivat niihin eri pykäliä, joissa heidän itsenäiset oikeutensa
-tunnustettiin. Ne kunnioittivat tuota voimakkaampaa sisartaan, joka
-heitä suojasi, eivätkä uskoneet, että barbarilauma voisi sen voittaa;
-päinvastoin ne uskoivat barbarien joutuvan täydellisen tuhon omiksi.
-Ne tahtoivat pysyä puolueettomina ja elää rauhassa.
-
-Niiden asema teki se välttämättömiksi. Utica Karthagolle joka
-sijaitsi lahdelman pohjassa oli sopiva satamaksi, jos ulkoapäin
-tuotetaan Karthagoon apua. Jos Utica yksinään valloitettaisiin,
-niin Hippo-Zarytus, joka oli kuuden tunnin matkan päässä siitä
-meren rannalla, astuisi sijaan, ja kun pääkaupungilla oli sellaiset
-apulaiset, niin sitä ei voitaisi valloittaa.
-
-Spendius tahtoi heti ryhtyä piiritykseen, Narr' Havas vastusti sitä;
-ensiksi oli hyökättävä rajoille. Se oli sotavanhusten ja Mathonkin
-oma mielipide, ja päätettiin että Spendius tekisi hyökkäyksen Uticaa
-ja Matho Hippo-Zarytusta vastaan; kolmas armeijan osasto, joka
-asettuisi Tuniksen puolelle, pitäisi Karthagon tasankoa vallassaan;
-Autharitos otti sen toimekseen. Narr' Havaksen taas tuli palata
-kuningaskuntaansa noutaakseen sieltä norsuja ja ratsuväellään vallata
-kaikki tiet.
-
-Naiset huusivat kovasti tätä päätöstä vastaan; he himoitsivat
-punilaisten naisten koruja. Libyalaisetkin panivat vastaan. Heidäthän
-oli kutsuttu sotimaan Karthagoa vastaan, ja nyt lähdettiinkin pois!
-Palkkasoturit olivat melkein ainoat, jotka lähtivät. Matho johti
-maanmiehiään sekä iberialaisia, lusitanialaisia, lännen kansoja
-ja saarikansoja, ja kaikki kreikkaa puhuvat olivat pyytäneet
-johtajakseen Spendiusta hänen älykkäisyytensä vuoksi.
-
-Hämmästys oli suuri kun nähtiin armeijan yhtäkkiä lähtevän
-liikkeelle; sitten se kulki Ariadnen vuoriston juuria myöten Uticaan
-johtavaa tietä meren puolella. Yksi osasto jäi Tuniksen eteen, loput
-katosivat ja tulivat näkyviin lahdelman toisella puolella metsän
-laidassa ja painaltivat sinne.
-
-Heitä oli noin kahdeksankymmentä tuhatta miestä. Molemmat
-tyrolaiset kaupungit eivät varmaankaan voi tehdä vastarintaa;
-palkkasoturit palaavat siis piankin Karthagon luo. Sitä piiritti
-jo suurehko armeija, joka oli asettunut kannaksen juureen, ja pian
-täytyisi Karthagon nääntyä nälkään, sillä eihän se voinut elää
-maakuntien avutta; kaupungin asukkaat eivät näet maksaneet kuten
-Roomassa veroa. Karthagossa ei osattu valtioviisaasti menetellä.
-Alituisen voitonhimonsa tähden sillä ei ollut sitä viisautta,
-jonka korkeammalle tähtäävä tarkoitus synnyttää. Libyan hietikolle
-ankkuroituneena galeerina säilytti se asemansa työn kautta. Eri
-kansat kuten hyökylaineet karjuivat sen ympärillä ja pieninkin myrsky
-järkähytti tätä suurta koneistoa.
-
-Rahasto oli ehtynyt roomalaissotien vaikutuksesta ja paljon oli
-tuhlattu ja hukattu hieroessa sovintoa barbarien kanssa. Nyt
-tarvittiin sotilaita, eikä ainoakaan hallitus luottanut tasavaltaan!
-Ptolemaeus oli aivan äskettäin kieltänyt siltä kaksi tuhatta
-talenttia. Sitäpaitsi herpaisi vaipan ryöstö heidän rohkeuttaan.
-Spendius oli arvannut oikein.
-
-Mutta tämä kansa, joka tunsi kaikkien heitä vihaavan, painoi lujasti
-povelleen kultansa ja jumalansa, ja sen oma hallitusmuoto ylläpiti
-sen isänmaanrakkautta.
-
-Ensiksi riippui valta kaikista ilman että kukaan oli kyllin
-voimakas siepatakseen sen itselleen. Yksityisiä velkoja pidettiin
-yleisinä velkoina, kananeanrotuisilla miehillä oli kaupankäynti
-etuoikeutenaan; monistamalla merirosvouksen kautta hankitut tulot
-koronkiskomisella, nylkien maasta, orjista ja köyhiltä kaiken,
-minkä mahdollisesti voi saada, saattoi joskus päästä rikkaaksikin.
-Ja rikkauden avulla vain pääsi ylempiin virkoihin; ja vaikka valta
-ja kulta kokoontuivat alati samoihin perheisiin, niin suvaittiin
-harvainvaltaa, koska jokainen toivoi pääsevänsä siitä osalliseksi.
-
-Kauppiaiden yhdistykset, joissa lakeja valmistettiin, valitsivat
-tasavallan raha-asian tarkastajat, jotka virastaan luopuessaan
-nimittivät Vanhimpien Neuvoston sata jäsentä, jotka vuorostaan
-olivat riippuvaisia Suuresta Kokouksesta, kaikkien rikkaiden
-yleisestä yhtymästä. Mitä molempiin suffeeteihin tulee, noihin
-kuninkaan jätteisiin, joilla oli pienempi valta kuin konsuleilla,
-niin valittiin ne samana päivänä kahdesta eri perheestä. Heidät
-eroitettiin kaikellaisten vihamielisyyksien kautta toisistaan, jotta
-heikontaisivat molemmin puolin toisiaan. He eivät saaneet päättää
-sodasta; ja, kun he olivat kärsineet tappion, antoi Suuri Neuvosto
-naulita heidät ristiin.
-
-Täten Karthagon voiman lähtökohtana olivat Syssitit, se on suuri
-Malquan keskellä oleva piha, paikka, johon tarinan mukaan ensimäinen
-foinikialaisten merimiesten pursi oli laskenut maihin; meri oli
-näet sitten aikojen kuluessa vetäytynyt yhä loitommalle. Se oli
-muodostettu pienistä rakennuksista, jotka olivat muinaisaikaiseen
-tyyliin laaditut palmun rungoista kivisillä nurkkauksilla ja olivat
-erillään toisistaan, jotta eri kauppaliitot voisivat kokoontua
-erikseen. Rikkaat siellä päivän kuluessa kokoontuivat ryhmiin
-keskustellakseen omista ja tasavallan eduista, pippurin hankkimisesta
-Rooman hävittämiseen asti. Kolme kertaa kuussa kannattivat he
-vuoteensa korkealle penkereelle, joka kulki pitkin pihaton muurin
-reunaa; ja alhaalta näki heidän aterioivan ylhäällä ilman kothurneja
-ja viittaa, heidän käsiensä timanttien välkkyessä kun he ottivat
-lihoja ja suurien korvarenkaiden riippuessa juomakannujen välissä, --
-kaikki voimakkaina ja lihavina, puolialastomina, onnellisina, nauraen
-ja syöden taivasalla kuten suuret haikalat, jotka leikkivät meressä.
-
-Mutta tällä hetkellä eivät he voineet levottomuuttaan salata, siksi
-kalpeita he olivat; kansa odotteli heitä porteilla ja saattoi heitä
-heidän palatseihinsa asti kuullakseen jotain tietoja. Kuten ruton
-raivotessa olivat kaikki talot suljettuja; kadut täyttyivät ja --
-taas tyhjenivät yhtäkkiä; noustiin Akropoliille, juostiin porteille,
-joka yö oli Suuri Neuvosto koolla. Vihdoin kutsuttiin kansa kokoon
-Khamonin torille ja päätettiin turvautua Hannoon, Hecatompyluksen
-taistelun voittajaan.
-
-Hän oli jumalaapelkääväinen, viekas, säälimätön kaikille
-afrikalaisille, oikea karthagolainen. Hänen tulonsa vetivät vertoja
-Barkas-suvun tuloille. Ei kellään ollut sellaista kokemusta
-valtakunnan johdossa.
-
-Hän määräsi, että kaikki sotakuntoiset kansalaiset olivat sotaväkeen
-kirjoitettavat, hän sijoitti heittokoneita torneihin, hän vaati
-suunnattoman suuria asevarastoja, jopa hän määräsi rakennettavaksi
-neljätoista galeeriakin, joita ei tarvittu; ja hän tahtoi että kaikki
-oli pantava luetteloon, huolellisesti kirjoitettava. Hän antoi kantaa
-itsensä asevarastoon, majakkaan, temppelien aarrekammioihin; alati
-nähtiin hänen kantotuolinsa heilahtelevan noustessaan astin astimelta
-Akropoliin portaita ylös, öisin palatsissaan, kun hän ei voinut
-nukkua, valmistautui hän taisteluun karjuen pelottavalla äänellä
-sotakomennussanoja.
-
-Kaikki muuttuivat tavattoman pelon vaikutuksesta sankareiksi. Heti
-kukon laulettua seisoivat rikkaat rivissä pitkin Mappalioita; ja,
-nostaen pukunsa ylemmäksi, harjoittelivat käyttämään peistä. Mutta
-ohjaajan puutteessa syntyi riitoja. He istahtivat hengästyneinä
-haudoille ja alkoivat uudelleen. Useat alkoivat noudattaa eri
-ruokajärjestystäkin. Muutamat kuvittelivat, että heidän tuli syödä
-runsaasti kootakseen voimia, ja ahmivat ruokia, toiset, joita heidän
-lihavuutensa haittasi, aivan nääntyivät paastotessaan laihtuakseen.
-
-Utica oli jo useamman kerran pyytänyt Karthagolta apua. Mutta Hanno
-ei tahtonut lähteä niin kauvan kuin yksi ainoakin ruuvi puuttui
-sotakoneista. Hän kulutti vielä kolme kuuta varustaakseen ne sata
-kaksitoista norsua, joita säilytettiin vallituksen sisällä; ne olivat
-Reguluksen voittajia; kansa rakasti niitä; näitä vanhoja ystäviä
-ei koskaan voinut kyllin hyvin kohdella. Hanno antoi uudelleen
-valaa ne vaskilevyt, joilla niiden rinta peitettiin, kullata niiden
-hampaat, laajentaa tornit, ja kauneimmasta purppurasta leikata niiden
-loimet ja reunustaa ne raskailla kultahetaleilla. Sen lisäksi, kun
-niiden kuljettajia kutsuttiin indialaisiksi (varmaankin siksi että
-ensimmäiset kuljettajat olivat saapuneet Indiasta), määräsi hän
-että ne kaikki oli puettava indialaisiin pukuihin, valkoinen vaate
-köytettävä pään ympäri ja lanteille sidottava pienet byssuskankaiset
-housut, jotka poikittaisten laskoksien kautta muodostivat kuin kaksi
-simpukan kuorta.
-
-Autharitoksen armeija pysytteli yhä Tuniksen edessä. Se piiloutui
-järven mudasta tehdyn vallin taakse, jonka yläreunaa suojasi
-piikkinen pensaisto. Neekerit olivat siihen sinne tänne pystyttäneet
-pitkien keppien päähän pelottavia kuvia, ihmisen päitä, jotka
-tehtiin lintujen höyhenistä, shakaalin tai käärmeen päitä, jotka
-aukoivat kitaansa vihollista kohden peloittaakseen sitä; -- ja kun
-he tämän kautta luulottelivat olevansa voittamattomia, niin barbarit
-tanssivat, painivat, kisailivat, vakuutettuna Karthagon lopullisesta
-sortumisesta. Joku muu kuin Hanno olisi helposti tuhonnut tämän
-joukon, jota karja ja naiset ehkäisivät vapaasti toimimasta. Sitä
-paitsi eivät he ymmärtäneet mitään sodankäynnistä, eikä rohkeutensa
-menettänyt Autharitos heiltä vaatinutkaan enää mitään.
-
-Sotilaat väistyivät, kun hän kulki suuria sinisiä silmiään
-pyörittäen heidän ohitsensa. Sitten, päästyään järvenrannalle,
-irroitti hän hylkeennahkaisen takkinsa, avasi nuoran, joka piti
-koossa hänen punaisia hiuksiaan ja kastoi ne veteen. Hän katui sitä,
-ettei hän ollut karannut roomalaisten puolelle Eryxin temppelistä
-kahdentuhannen gallialaisen keralla.
-
-Toisinaan, keskellä päivää, aurinko äkkiä kadotti säteensä. Silloin
-lahdelma ja meren ulappa näyttivät liikkumattomilta kuin sula lyijy.
-Ruskea hiekkapilvi, joka pystysuorana läheni, kiisi pyörteenä
-eteenpäin; palmupuut taipuivat, taivas pimeni; pienien kivien kuuli
-singahtelevan juhtien kylkeä vastaan; ja gallialainen painoi huulensa
-telttansa reikiä vastaan ja korisi väsymyksen ja alakuloisuuden
-vallassa. Hän uneksi laitumien tuoksua syksy-aamuina, lumihiuteita,
-sumuun eksyneiden villihärkien mylvinää, ja sulkien silmät hän oli
-näkevinään pitkien olkikattoisten majojen sauhujen kiirivän ilmaan
-rämeiden yli, metsän siimeksessä.
-
-Muutkin kuin hän kaipasivat kotimaataan, vaikka se ei ollutkaan
-niin kaukana. Vangitut Karthagolaiset saattoivat todellakin nähdä
-lahdelman yli, miten Byrsan rinteellä heidän omien talojensa
-päivänkatos pingoittui pihan yli. Mutta vahdit kulkivat taukoamatta
-heidän ympärillään. Heidät oli kaikki taottu kiinni samaan ketjuun.
-Jokaisella heistä oli rautainen kaularengas, eikä joukko väsynyt
-käymästä heitä katselemassa. Naiset näyttivät lapsilleen heidän
-komeiden pukujensa risoja, jotka verhosivat heidän laihtuneita
-jäseniään.
-
-Joka kerta kun Autaritos näki Giskon, valtasi hänet raivo
-ajatellessaan kärsimäänsä loukkausta; hän olisi tappanut hänet,
-jollei olisi muistanut Narr' Havakselle antamaansa lupausta. Silloin
-palasi hän telttaansa, joi ohrista ja kuminoista keitettyä juomaa,
-kunnes vaipui hervotonna maahan, -- heräten sitten keskipäivällä
-peloittavan janon kalvamana.
-
-Sillä aikaa Matho piiritti Hippo-Zarytusta.
-
-Mutta kaupunkia suojasi järvi, joka oli yhteydessä meren kanssa.
-Sitä ympäröi kolminkertainen vallitus ja sen keskeltä kohoavalla
-kukkulalla oli torneilla vahvistettu muuri. Hän ei koskaan ennen
-ollut johtanut tällaista yritystä. Sitten ajatus Salammbosta kalvoi
-häntä, ja hän uneksi saavansa nauttia hänen kauneudestaan oikealla
-koston riemulla, joka täytti hänet ylpeydellä. Hänellä oli aivan
-kuin tarve saada nähdä Salammbo, tuima, raivoisa, taukoamaton tarve.
-Jopa hän ajatteli tarjoutua rauhan välittäjäksi toivoen kerran
-tultuaan Karthagoon voivansa päästä aivan hänen luokseen. Toisinaan
-hän käski puhaltamaan hyökkäysmerkin ja odottamatta mitään syöksyi
-padolle, jota koetettiin rakentaa mereen. Hän irroitti käsillään
-kiviä, hävitti, iski, pisti kaikkialle kalpansa. Barbarit ryntäsivät
-sikin sokin; tikapuut särkyivät suurella paukkeella ja mieslaumat
-vyöryivät mereen, joka punaisena loiskahti muureja vastaan. Lopulta
-taisteluntuoksina heikkeni, ja sotilaat poistuivat alkaakseen kohta
-taas uudelleen.
-
-Matho istahti telttansa ulkopuolelle; hän pyyhkäisi kädellään veren
-tahraamia kasvojaan ja kääntyen, Karthagoon päin katseli taivaan
-rantaa.
-
-Hänen edessään keskellä oliivi-, palmu-, myrtti- ja plataanimetsää
-aukeni kaksi suurta lampea liittyen kolmanteen järveen, jonka
-vastaista rantaa ei eroittanut. Vuoren takana näkyi toisia vuoristoja
-ja suunnattoman suuren järven keskellä kohosi aivan musta, pyramiidin
-muotoinen saari. Vasemmalla, lahdelman suussa hiekkasärkät näyttivät
-seisahtuneilta keltaisilta laineilta, ja meri, sileänä kuin
-lapislazulipermanto näytti vähitellen nousevan taivaan reunaan asti.
-Seudun vihanta katosi paikottain pitkien kellertävien läisköjen
-alle; johannesleipäpuun hedelmät kuulsivat kuin korallinapit;
-viiniköynnöksiä laskeutui sykomooreista; kuului veden loiske;
-tupsuleivot hypähtelivät, ja auringon viimeiset säteet kultasivat
-kilpikonnien kuoripeitteitä, kun ne kaislojen keskeltä nousivat
-hengittämään raikasta ilmaa.
-
-Matho huokaili syvään. Hän heittäytyi suulleen maahan; hän painoi
-kyntensä hietaan ja itki; hän tunsi itsensä kurjaksi, heikoksi,
-hyljätyksi. Ei hän koskaan saisi Salammbota omakseen, eihän hän
-osannut valloittaa edes kaupunkiakaan.
-
-Yöllä yksinään hän katseli teltassaan zaimphia. Mitä hyötyä hänellä
-oli tuosta jumalattaren vaipasta? ja epäilyksiä nousi barbarin
-sieluun. Sitten hänestä tuntui, että jumalattaren puku olikin
-Salammbosta riippuvainen, ja että osa hänen sielustaan eli siinä
-vienompana kuin hengitys; hän kosketteli sitä, haisteli sitä, painoi
-siihen kasvonsa, suuteli sitä nyyhkyttäen. Hän otti sen hartioilleen
-kuvitellakseen olevansa hänen läheisyydessään.
-
-Toisinaan hän äkkiä katosi; kuun valossa harppaeli hän nukkuvien
-sotilaiden yli, jotka viittoihinsa kietoutuneina makasivat maassa;
-sitten hän hyppäsi leirin portilla ratsun selkään ja oli kaksi
-tuntia myöhemmin Uticassa Spendiuksen teltassa. Ensiksi hän puheli
-piirityksestä; mutta hän olikin saapunut vain keventämään tuskaansa
-haastelemalla Salammbosta. Spendius kehoitti häntä olemaan järkevä.
-
--- "Karkoita sielustasi nuo joutavat huolet, jotka sitä alentavat!
-Ennen sinä tottelit; nyt johdat sinä armeijaa, ja vaikka emme
-valloittaisikaan Karthagoa, niin luovutetaan ainakin maakunnat
-meille; meistä tulee kuninkaita!"
-
-Kuinka zaimphin omistaminen voisi olla tuottamatta heille voittoa?
-Spendiuksen mielestä tulisi heidän odottaa.
-
-Matho kuvitteli, että vaippa koski yksinomaan Kananean heimoa olevia
-kansoja, ja barbarimaisen rikkiviisaasti sanoi hän: "Siis ei zaimph
-auta minua; mutta kun he sen ovat kadottaneet, niin ei se auta
-heitäkään."
-
-Sitten eräs arvelu alkoi vaivata häntä. Palvellessaan Aptuknosta,
-libyalaisten jumalaa pelkäsi hän loukkaavansa Molokia; ja hän kysyi
-arasti Spendiukselta, kummalle näistä molemmista olisi hyvä uhrata
-joku ihminen.
-
--- "Uhraa kummalle tahansa!" sanoi Spendius nauraen.
-
-Matho, joka ei laisinkaan ymmärtänyt tätä väliäpitämättömyyttä,
-arveli että kreikkalaisella oli oma haltijansa, josta ei tahtonut
-puhua.
-
-Kaikki eri uskontomuodot, kuten eri rodutkin, esiintyivät tässä
-barbarien armeijassa, ja toistenkin jumalia kunnioitettiin, sillä
-nekin herättivät pelkoa. Useat liittivät kotimaansa uskontoon
-vieraita menoja. Vaikka ei palvellutkaan tähtiä, niin jotkut
-tähtiyhtyelmät olivat turmiokkaita tai onnekkaita, ja niille
-uhrattiin; tuntematon taikaesine, joka vaaran hetkenä sattumalta
-löydettiin, muuttui jumaluudeksi; tai oli se nimi, ei muuta kuin
-nimi, jota taukoamatta kerrattiin koettamattakaan arvata mitä se
-merkitsi. Mutta ryöstettyään temppelejä, nähtyään eri kansoja ja
-murhia monet lopulta uskoivat vain kohtaloon ja kuolemaan; ja joka
-ilta he laskeutuivat levolle rauhallisina kuin villipedot. Spendius
-olisi sylkenyt olympialaisen Jupiterin kuvalle; yhtäkaikki varoi
-hän puhumasta ääneen pimeässä, eikä koskaan lyönyt laimin sitoa
-jalkinettaan ensin oikeaan jalkaan.
-
-Utican muurien eteen hän laitatti pitkän neliskulmaisen maavallin.
-Mutta sen mukaan kuin se kohosi, niin kohosi kaupungin muurikin; ja
-minkä toinen hävitti, sen toinen melkein heti rakensi uudelleen.
-Spendius säästi väkeään, uneksi valloitustuumia; hän koetti muistella
-sotajuonia, joista oli matkoillaan kuullut puhuttavan. Miksei Narr'
-Havas palannut? Levottomuus alkoi kasvaa.
-
-Hanno oli päättänyt valmistelunsa. Eräänä pimeänä yönä hän kuljetutti
-lautoilla norsunsa ja sotilaansa Karthagon lahdelman yli. Sitten he
-kulkivat Kuumien Lähteiden vuoren taitse välttääkseen Autharitosta,
--- ja jatkoivat niin hitaasti kulkuaan, että sen sijaan että
-olisivat, kuten suffeetti oli laskenut, hyökänneet aamulla barbarien
-kimppuun, tulivatkin keskipäivän paahteessa kolmantena päivänä
-määräpaikalle.
-
-Idän puolella Uticaa oli tasanko, joka ulottui aivan Karthagon
-suureen laguniin asti; sen takana oli suorassa kulmassa siihen laakso
-kahden matalan vuoriharjun välissä, jotka äkkiä loppuivat; barbarit
-olivat sijoittuneet etäämmälle tasangon vasemmalle puolelle siten
-hallitakseen sataman; ja he nukkuivat teltoissaan (sillä tänä päivänä
-molemmat puolueet olivat liian väsyneitä taisteluun ja lepäsivät
-paraillaan) kun kukkulan takaa karthagolainen armeija astui esiin.
-
-Lingoilla varustetut kuormastopojat olivat asetetut kummallekin
-siivelle. Legionan soturit kultasuomuksisissa varusteissaan
-muodostivat eturintaman istuen ratsujensa selässä, joilla ei ollut
-harjaa, ei häntää, ei korvia, ja joilla otsan keskellä oli hopeasarvi
-muistuttaakseen siten virtahepoja. Heidän komentokuntiensa välissä
-nuoret miehet, joilla oli pieni kypäri päässään, heiluttivat
-kummassakin kädessään saarnipuista heittokeihästä; raskaan jalkaväen
-pitkät peitset olivat taempana. Kaikki kauppiaat olivat koonneet
-ruumiinsa päälle mahdollisimman paljon aseita; näki sellaisia,
-joilla oli yhtaikaa peitsi, piilu, nuija, kaksi kalpaa, muutamat
-taas olivat aivan kuin piikkisiat varattuja heittokeihäillä, ja
-käsivarret pistäytyivät esiin sarvilaatoista tai rautalevyistä
-tehdyistä haarniskoista. Niiden takana tulivat sotakoneiden korkeat
-telineet: carrobalistat, onagerit, hatapultit ja skorpioonit
-heilahdellen kärryillään, joita veti muulit tai härkien nelivaljakot;
--- ja armeijan edetessä osastopäälliköt läähättäen juoksivat
-oikealle ja vasemmalle jakaakseen käskyjä, järjestääkseen rivejä ja
-säilyttääkseen tarpeelliset välimatkat niiden keskellä. Ne Vanhimmat,
-joiden käsissä oli johto, olivat saapuneet purppuraviitoissaan,
-joiden suuremmoiset hetaleet sotkeutuivat heidän kothurniensa
-hihnoihin. Heidän kokonaan cinoberilla maalatut kasvonsa loistivat
-jumalankuvilla koristettujen suurten kypärien alta; ja kun heillä
-oli kilvissään norsunluinen jalokivillä siroitettu reuna, niin olisi
-luullut aurinkojen kulkevan pronssimuureja pitkin.
-
-Karthagolaiset liikkuivat niin hitaasti, että barbarit pilkalla
-kehoittivat heitä istumaan. He huusivat kohta tulevansa tyhjentämään
-heidän suuret vatsansa, nylkemään kultauksen pois heidän päältään ja
-juottamaan heille rautaa.
-
-Spendiuksen teltan eteen asetetun maston päähän ilmestyi viheriäinen
-kankaan siekale: se oli merkki, karthagolainen armeija vastasi siihen
-suurella torvien, symbaalien, aasinluuhuilujen ja käsirumpujen
-pauhulla. Jo olivat barbarit hypänneet vallituksensa ulkopuolelle.
-Joukot olivat heittokeihäiden kantomatkan päässä toisistaan, kasvot
-vasten kasvoja.
-
-Balearilainen linkomies eteni askeleen, asetti linkoonsa savikuulan,
-heilutti käsivarttaan; norsunluinen kilpi halkesi, ja molemmat
-armeijat syöksyivät yhteen.
-
-Peitsien kärjillä kreikkalaiset pistivät hevosia kuonoon, ja saivat
-ne siten kaatumaan ratsastajiensa päälle. Orjat, joiden piti
-heittää kiviä, olivatkin koonneet liian suuria; ne putosivat heidän
-viereensä. Punilaiset jalkamiehet, iskiessään pitkillä miekoillaan
-olan takaa, paljastivat siten oikean kylkensä. Barbarit hajoittivat
-heidän rivinsä; he löivät heidät miekalla kuoliaiksi; he hapuilivat
-kuolevien ja ruumiiden yli aivan sokeina verestä, joka roiskui
-heidän kasvoihinsa. Tämä sekava keihäiden, kypärien, asepaitojen,
-miekkojen ja ihmisraajojen ryteikkö pyöri paikallaan vuoroin
-laajeten, vuoroin joustavasti supistuen yhteen. Karthagolaisten
-joukot hajaantuivat yhä enemmän, heidän sotakoneensa eivät päässeet
-hiekkaisella maalla liikkumaan; vihdoin suffeetin kanto tuoli (hänen
-suuri kristallihelyillä koristettu kantotuolinsa), jonka heti
-taistelun alussa oli nähty kiikkuvan sotilaiden keskellä kuten laivan
-laineilla, äkkiä vaipui alas. Hän oli epäilemättä kuollut? Barbarit
-olivat voitolla.
-
-Tomu heidän ympärillään laskeutui ja he alkoivat laulaa, kun
-samassa Hanno itse ilmestyi norsun selässä. Hän oli avopäin
-byssuspäivänvarjon alla, jota neekeri hänen takanaan kannatti.
-Hänen sinisistä levyistä tehdyt kaulaketjunsa hypähtelivät hänen
-mustan tunikansa kukilla, timanttirenkaat puristivat hänen paksuja
-käsivarsiaan, ja suu auki heilutti hän suunnatonta keihästä, joka
-päässä levisi kuin lotus ja kuulsi kirkkaammin kuin peili. Samassa
-maa vavahti, -- ja barbarit näkivät miten heitä kohden juoksi yhtenä
-ainoana rivinä kaikki karthagolaisten norsut hampaat kullattuina,
-korvat sinisiksi maalattuina, pronssi varustuksissa ja kantaen
-purppuraloimiensa päällä nahkatorneja, joissa jokaisessa kolme
-jousimiestä jännitti suurta joustaan.
-
-Hyvä jos sotilailla oli edes aseensa; he olivat järjestyneet
-hätimmiten. Kauhu jähmetytti heidät; he seisoivat epäröivinä.
-
-Torneista jo heitettiin heihin heittokeihäitä, nuolia, tulikeihäitä,
-lyijykappaleita; muutamat päästäkseen sinne ylös kiipeämään
-tarttuivat loimien hetaleihin. Puukoilla leikattiin heidän kätensä
-poikki, ja he putosivat taapäin miekkoihin. Liian heikot peitset
-taittuivat, norsut kulkivat falangien läpi kuin villisiat ruohikossa;
-ne nyhtivät kärsillään leirin paaluja maasta, kulkivat leirin halki
-kaataen teltat rintavarustuksillaan; kaikki barbarit olivat paenneet.
-He piiloutuivat niiden kumpujen taakse, jotka suojasivat laaksoa,
-jonka kautta karthagolaiset olivat tulleet.
-
-Hanno ilmestyi voittajana Utican porttien eteen. Hän käski soittamaan
-torviin. Kaupungin kolme tuomaria ilmestyi tornin huipulle
-muurisakarain väliin.
-
-Utican asukkaat eivät halunneet laisinkaan sijoittaa kaupunkiinsa
-niin hyvin asestettuja vieraita. Hanno kiivastui. Lopulta he
-suostuivat ottamaan hänet pienen saattueen kanssa vastaan.
-
-Kadut osottautuivat liian ahtaiksi norsuille. Ne täytyi jättää
-ulkopuolelle.
-
-Heti suffeetin saavuttua kaupunkiin tulivat sen mahtavimmat häntä
-tervehtimään. Hän käski kantaa itsensä kylpyhuoneeseen ja kutsui
-keittäjänsä luokseen.
-
-Kolme tuntia myöhemmin hän loikoi vielä syvällä kaneeliöljyssä,
-jolla hänen kylpyammeensa oli täytetty; ja siinä kylpiessään
-hän söi pingoitetun härän vuodan päältä flamingon kieliä ja
-hunajalla maustettuja unikukan siemeniä. Hänen vieressään seisoi
-liikkumattomana pitkään keltaiseen pukuunsa verhottuna hänen
-kreikkalainen lääkärinsä, käski tuon tuostakin uudelleen lämmittää
-kylpyhuonetta, ja kaksi nuorta poikaa polvillaan ammeen portailla
-hieroi hänen jalkojaan. Mutta hänen ruumiinsa hellä hoitaminen ei
-estänyt häntä pitämästä valtion asioista huolta, sillä hän saneli
-Suurelle Neuvostolle lähetettävää kirjettä, ja kun oli saatu vankeja,
-niin mietiskeli hän minkä kamalan rangaistuksen hän voisi niille
-keksiä.
-
--- "Odota!" sanoi hän orjalle, joka seisaallaan kirjoitti kätensä
-nojassa. "Tuokaa niitä tänne! Minä tahdon ne nähdä."
-
-Ja salin perältä, jossa soihdut loivat valkoiseen vesihöyryyn
-punaisia täpliä, lykättiin kolme barbaria sisään: samniumilainen
-spartalainen ja kappadokialainen.
-
--- "Jatka!" sanoi Hanno.
-
--- "Iloitkaa, te Baalin valot! suffeettinne on hävittänyt ahneet
-koirat! Siunaus tasavallalle! Pankaa rukouksia toimeen!" Hän huomasi
-vangit ja purskahti silloin nauruun: -- "Haha! te Siccan sankarit!
-Ettepä huuda enää tänään niin kovaa! Minä se olen! Tunnetteko minua?
-Missä ovat nyt miekkanne? Toden totta, pelottavia miehiä!" Ja hän
-oli piiloutuvinaan muka peläten heitä. -- "Te vaaditte itsellenne
-hevosia, naisia, maata, ylhäisiä virkoja tietenkin ja papillisia
-toimia! Miksipä ei? No niin, minä toimitan teille maata, ja siitä
-ette koskaan pääse pois! Teidät naitetaan aivan uusien hirsipuiden
-kanssa! Teidän palkkanne? se sulatetaan suuhunne lyijy tankoina! ja
-minä nostatan teidät hyville paikoille, hyvin korkealle, keskelle
-pilviä, jotta olisitte lähempänä kotkia!"
-
-Nuo kolme pitkätukkaista ja ryysyihin verhottua barbaria katselivat
-häntä ymmärtämättä hänen puhettaan. Kun heidän polvensa olivat
-haavoittuneet, oli heidät köysien avulla vangittu ja heidän käsistään
-riippuvat pitkien kahleiden päät laahasivat pitkin lattialiuskoja.
-Hanno suuttui heidän tyyneyteensä.
-
--- "Polvillenne! polvillenne! shakaalit! tomu! kyykäärmeet! loka!
-Eivätkä he edes vastaakaan! jo riittää! Olkaa vaiti! Heidät saa
-nylkeä elävältä! Ei! sitten myöhemmin!"
-
-Hän läähätti kuin virtahepo mulkoillen silmiään. Hajuvesillä
-sekoitettu öljy läikkyi hänen paksun ruumiinsa alla yli reunan, ja
-tarttuessaan hänen ihonsa rupiin teki se hänet soihtujen valossa
-ruusunpunaiseksi.
-
-Hän jatkoi:
-
--- "Neljä päivää olemme kovasti kärsineet päivän paahteesta.
-Macarin yli mentäessä eksyi meiltä muuleja. Huolimatta asemasta,
-erinomaisesta rohkeudesta... Ah! Demonades! kuinka minä kärsin!
-Kuumentakaa tiilit, ja aivan tulipunaisiksi!"
-
-Kuului hiililapion ja uuninovien ratina. Suitsutus höyrysi entistään
-vahvemmin suurissa kattiloissa, ja alastomat hierojat jotka
-hikoilivat kuin sienet, voitelivat hänen niveliään sekoituksella,
-joka oli tehty vehnästä, rikistä, mustasta viinistä, koiran maidosta,
-myrrhasta, galbanumista ja styraksista. Häntä vaivasi polttava jano;
-keltapukuinen mies ei tyydyttänyt hänen kiihkoaan, vaan ojensi
-hänelle kultamaljan, jossa höyrysi kyykeitos:
-
--- "Juo!" sanoi hän, "jotta auringosta syntyneiden käärmeiden voima
-tunkeutuisi luittesi ytimiin, ja kokoa rohkeutesi, oi sinä jumalien
-kuvastus! Tiedäthän sitäpaitsi, että eräs Eschmunin pappi tarkastaa
-koiratähden ympärillä olevia julmia tähtiä, joista tautisi saa
-alkunsa. Ne vaalenevat kuin täplät ihossasi, etkä sinä kuole."
-
--- "Oi! niin, eikö totta?" sanoi suffeetti, "enhän minä kuole!" Ja
-hänen sinertäviltä huuliltaan löyhkäsi henkäys inhottavampi kuin
-raadosta nouseva lemu. Kaksi hiiltä näytti hehkuvan silmien sijasta,
-joissa ei enää ollut ripsiä; punertavaa nahkaa riippui hänen
-otsallaan; hänen päästään ulkonevat korvansa alkoivat pöhöttyä, ja
-syvät rypyt, jotka muodostivat kaaret hänen sieramiensa kummallekin
-puolen, tekivät hänet omituisen ja peloittavan näköiseksi, villipedon
-kaltaiseksi. Hänen luonnoton äänensä tuntui mylvinältä; hän sanoi:
-
--- "Olet ehkä oikeassa, Demonades? Useat ihohaavat ovat todellakin
-sulkeutuneet. Minä tunnen itseni voimakkaaksi. Kas! katsohan
-kuinka minä syön!" Ei niin paljon nälissään kuin kerskataksensa
-ja todistaaksensa itselleen voivansa hyvin, ahmi hän juusto- ja
-meiramihakkelusta, ruodittuja kaloja, kurbitseja, ostereja, munia,
-piparjuuria, tryffelejä ja vartaissa paistettuja pikkulintuja. Koko
-ajan katsellessaan vangittuja iloitsi hän jo edeltäpäin kuvaillessaan
-heidän rangaistuksiaan. Samalla muisti hän Siccaa, ja kaikkien
-tuskiensa aiheuttama raivo purkautui solvaussanoihin noita kolmea
-miestä kohtaan.
-
--- "Ah! kavaltajat! ah! raukat! roistot! kirotut! Ja te minua
-häpäisitte, minua, minua! suffeettia! Heidän palkkansa, verensä
-hinta, kuten he sanoivat! Ah niin! heidän verensä! heidän verensä!"
-Sitten puhellen itsekseen: -- "Kaikki surmataan! ei ainoatakaan
-myydä! Parasta olisi kai viedä heidät Karthagoon! he saisivat nähdä
-minut!... mutta minä en ole tainnut tuoda kylliksi kahleita mukanani?
-Kirjoita: Lähettäkää minulle... Paljoko heitä on? lähettäkää kysymään
-Muthumbalilta! Pois! ei sääliä! ja korissa tuotakoon minulle heidän
-poikkileikatut kätensä!"
-
-Mutta outoja ääniä, samalla sekä karkeita että kimakoita kuului
-saliin, ne kaikuivat Hannon äänen ja hänen eteensä asetettujen vatien
-kolinan yli. Ne kasvoivat ja äkkiä kajahti norsujen raivoisa karjunta
-aivan kuin taistelu olisi uudelleen alkanut. Suuri pauhina ympäröi
-kaupunkia.
-
-Karthagolaiset eivät olleet koettaneetkaan ajaa barbareja takaa. He
-olivat asettautuneet muurien juurelle kapineineen, palvelijoilleen,
-koko satraapinseurueineen; ja he iloitsivat helmihetaleisten
-kauniiden telttojensa suojassa, nähdessään palkkasoturien leirin
-kentällä yhtenä ainoana rauniona. Spendius oli jälleen rohkaissut
-mieltään. Hän lähetti Zarxaksen Mathon luo, samoili metsiä, kokosi
-miehensä (mieshukka ei ollut ollut tuntuva), -- ja raivostuneina
-siitä, että taistelutta olivat tulleet voitetuksi miehet järjestyivät
-paraillaan riveihin, kun löydettiin maaöljytynnyri, jonka
-karthagolaiset epäilemättä olivat jättäneet jälkeensä. Silloin
-Spendius tuotatti sikoja maakartanoista, voiteli ne vuoriöljyllä,
-sytytti tuleen ja ajoi ne Uticaan päin.
-
-Liekkien pelästyttäminä norsut pakenivat. Kenttä kohosi, niitä kohden
-heitettiin keihäitä, ne palasivat taapäin; -- ja suurilla hampaillaan
-ja jalkojensa alle puhkoivat ne karthagolaiset, kuristivat,
-tallasivat. Heidän takanaan laskeutuivat barbarit rinnettä alas;
-suojaton punilainen leiri oli heti ensi hyökkäyksessä tuhottu, ja
-karthagolaiset murskattiin kaupungin porttia vastaan, sillä näitä ei
-uskallettu palkkasoturien pelosta avata.
-
-Päivä nousi; lännenpuolella Mathon jalkaväki näkyi saapuvan.
-Samassa ilmestyi ratsuväkeä; se oli Narr' Havas numidialaisineen.
-Hyppien rotkojen ja pensaiden yli ajoivat he pakolaisia takaa
-kuin jahtikoirat vainoovat jäniksiä. Tämä onnen vaihdos keskeytti
-suffeettia. Hän huusi auttamaan häntä ylös ammeesta.
-
-Nuo kolme vankia seisoivat yhä vielä hänen edessään. Silloin eräs
-neekeri (sama, joka taistelussa kantoi hänen päivänvarjoaan) kumartui
-kuiskaamaan hänen korvaansa. -- "Mitä?..." vastasi suffeetti
-hitaasti. "Ah! tapa ne!" jatkoi hän töykeästi.
-
-Etiopialainen veti vyöstään pitkän tikarin ja noiden kolmen päät
-kierivät maahan. Yksi niistä, ponnahtaessaan aterian jätteiden
-joukkoon putosi ammeesen ja uiskenteli siellä hetkisen suu ammollaan
-ja silmät auki. Seinän aukoista aamun hohde tunki huoneeseen; noista
-kolmesta suullaan makaavasta ruumiista valui veri suurina laineina
-kuin kolmesta lähteestä, ja verivirta valui permannon mosaikille,
-jolle sinistä hietaa oli siroitettu. Suffeetti pisti kätensä
-tuohon vielä lämpöiseen nesteesen ja hieroi sillä polviaan: se oli
-parannuskeino.
-
-Illan tultua hän pujahti seurueineen kaupungista ja kulki sitten
-vuoristoon liittyäkseen armeijaansa.
-
-Hänen onnistui löytää sen tähteet.
-
-Neljä päivää myöhemmin hän oli Gorzassa, erään rotkon yläpuolella,
-kun Spendiuksen joukot ilmestyivät rotkoon. Parikymmentä hyvää
-keihästä olisi hyökkäämällä heidän kolonninsa kärkeen voinut heidät
-pidättää; karthagolaiset katselivat ällistyneinä heidän ohikulkuaan.
-Hanno tunsi jälkijoukosta numidialaisten kuninkaan; Narr' Havas
-kumarsi tervehtiäkseen häntä, ja teki merkin, jota hän ei ymmärtänyt.
-
-Pelon ja kauhun vallassa palattiin Karthagoon. Yöllä vain
-marssittiin; päivisin piilouduttiin oliivimetsiin. Joka seisahduksen
-aikana muutamia kuoli; he luulivat usean kerran joutuneensa turmion
-omaksi. Vihdoin pääsivät he Hermaeumin niemelle, josta purret tulivat
-heitä noutamaan.
-
-Hanno oli niin väsynyt, niin epätoivoinen, -- norsujen menettäminen
-varsinkin koski häneen, -- että hän tehdäkseen lopun kaikesta pyysi
-Demonadekselta myrkkyä. Sitäpaitsi oli hän tuntevinaan jo riippuvansa
-ristillä.
-
-Karthagolla ei ollut voimia suuttua häneen. Se oli kadottanut
-neljäsataatuhatta yhdeksänsataa seitsemänkymmentä kaksi sikliä
-hopeaa, viisitoistatuhatta kuusisataa kaksikymmentä kolme shekeliä
-kultaa, kahdeksantoista norsua, neljätoista Suuren Neuvoston jäsentä,
-kolme sataa Rikasta, kahdeksantuhatta kansalaista, kolmen kuukauden
-viljan, suuren kuormaston ja kaikki sotakoneet! Narr' Havaksen
-luopuminen oli päivän selvä, molemmat piiritykset alkoivat uudelleen.
-Autharitoksen armeija ulottui nyt Tuniksesta Rhadekseen. Akropoliin
-huipulta näki maaseudulla nousevan korkeita savupatsaita taivasta
-kohden; ne olivat Rikkaiden palavia tiluksia.
-
-Yksi ainoa mies olisi voinut pelastaa tasavallan. Kaikki katuivat
-väärin käsittäneensä hänen ansionsa, ja rauhanpuoluekin äänesti
-poltettavaksi sovitusuhreja Hamilkarin palaamiseksi.
-
-Zaimphin näkeminen oli huumannut Salammbon. Öisin hän oli kuulevinaan
-jumalattaren astuntaa, ja hän heräsi kauhusta kiljaisten. Hän lähetti
-joka päivä viemään ruokaa temppeleihin. Taanak uupui täyttämään hänen
-määräyksiään, ja Shahabarim ei väistynyt hänen luotaan enää.
-
-
-
-
-VII.
-
-HAMILKAR BARKAS.
-
-
-Kuunilmoittaja, joka kaiket yöt valvoi Eschmunin temppelin harjalla,
-ilmoittaakseen torvellaan kuun vaiheita, huomasi eräänä aamuna lännen
-puolella jotain, joka muistutti suurta, pitkillä siivillään meren
-pintaa sipaisevaa lintua.
-
-Se oli kolmisoutuinen laiva, sen keulassa oli veistetty hevosen pää.
-Aurinko nousi; kuunilmoittaja suojasi kädellään silmiään; sitten
-tarttuen nopeasti torveensa hän lennätti Karthagon yli voimakkaan
-metalliäänen.
-
-Joka talosta tuli kansaa kadulle; puheita ei tahdottu uskoa,
-väiteltiin, aallonmurtaja oli täynnä kansaa. Vihdoin tunnettiin
-Hamilkarin kolmisoutulaiva.
-
-Se läheni ylpeänä ja kiivaasti, raakapuu aivan suorana, purje
-pullistuen pitkin maston pituutta, vaahdon lentäessä korkealle; sen
-jättiläissuuret airot painuivat tahdissa veteen; tuon tuostakin näkyi
-sen kölin pää, joka oli aurankärjen muotoinen, ja keulan päässä
-olevan puskurin alla norsunluupäinen, etujalkojaan nostava hevonen
-näytti juoksevan pitkin meren pintaa.
-
-Niemen toisella puolella, tuulen tauottua, laskeutui purje, ja
-perämiehen vieressä näkyi seisovan avopäinen mies, se oli hän,
-suffeetti Hamilkar! Hänellä oli rinnan ympärillä rautalevyt, jotka
-kiilsivät; olkapäille kiinnitetyn punaisen vaipan alta näkyivät hänen
-käsivartensa; kolme hyvin pitkää helmeä riippui hänen korvistaan, ja
-hän painoi rintaansa vastaan mustaa takkuista partaansa.
-
-Kulkien keskellä kallioita galeeri kulki aallonmurtajan vieritse, ja
-sillä seisova kansa seurasi sen kulkua huutaen:
-
--- "Terve! siunaus! Khamonin silmä! oi! pelasta meidät! Se on
-Rikkaiden syy! ne tahtovat tappaa sinut. Ole varuillasi, Barkas!"
-
-Hän ei vastannut, aivan kuin valtamerien ja taistelujen pauhina
-olisi tehnyt hänet aivan kuuroksi. Mutta kun hän oli Akropoliilta
-laskeutuvien portaiden juurella, nosti Hamilkar päänsä ja käsivarret
-ristissä rinnallaan katseli Eschmunin temppeliä. Hänen katseensa
-kohosi vielä korkeammalle, kirkasta avotaivasta kohden; terävällä
-äänellä hän huusi käskyn merimiehille; laiva hypähti; se sipaisi
-aallonmurtajan päässä olevaa, myrskyjä torjuvaa jumalankuvaa; ja
-kauppiasten satamassa, joka oli täynnä jätteitä, puun siruja ja
-hedelmän kuoria, se töytäsi syrjään toisia, kaatoi toisia aluksia,
-jotka paaluihin sidottuina kantoivat keulassaan krokodiilin päitä.
-Kansa juoksi lähemmäksi, muutamat heittäytyivät uimaan. Laiva oli jo
-sataman perällä, suurilla pitkälle pistävillä nauloilla lujitetun
-portin edessä. Portti nousi ja kolmisoutu-laiva katosi syvän holvin
-alle.
-
-Sotasatama oli kokonaan eroitettu muusta kaupungista; kun
-lähettiläitä tuli, täytyi heidän kulkea kahden muurin välitse,
-pitkin käytävää, joka päättyi vasemmalle puolelle Khamonin temppelin
-eteen. Tätä suurta vesiallasta, joka oli pyöreä kuin vati, ympäröi
-rantalaituri, jolle oli rakennettu katoksia laivojen suojaksi.
-Ja jokaisen sellaisen edessä oli kaksi pylvästä, joiden päässä
-oli Ammonin sarvet, näin muodostaen altaan ympärille säännöllisen
-sarjan portiikkeja. Keskellä satamaa, eräässä saaressa oli talo
-meri-suffeettia varten.
-
-Vesi oli niin kirkasta että valkoisilla kivillä laskettu pohja näkyi.
-Katujen pauhina ei kuulunut tänne asti, ja ohi kulkiessaan Hamilkar
-tunsi ne kolmisoutu-laivat, joita hän ennen oli johtanut.
-
-Niistä oli enää ainoastaan noin parikymmentä jälellä, maalla
-suojissa kyljellään tai seisoen suorana kölinsä päällä korkeine
-peräkansineen ja mykevine keuloineen, jotka olivat täynnä kultauksia
-ja salaperäisiä merkkejä. Kimairat olivat kadottaneet siipensä,
-Pataikien kuvat käsivartensa, härät hopeiset sarvensa; -- ja kaikki
-olivat puoliksi värinsä kadottaneita, kelvottomia, lahonneita, mutta
-täynnä muistoja ja tuoksuen vielä matkoistaan; kuten rammat sotilaat
-herransa nähdessään ne näyttivät sanovan hänelle: "Täällä me olemme!
-Täällä me olemme! ja sinäkin olet voitettu!"
-
-Ei kukaan muu kuin meri-suffeetti saanut astua amiraalin taloon.
-Niinkauvan kuin ei selvää todistusta oltu saatu hänen kuolemastaan,
-katsottiin hänen yhä vielä olevan elossa. Vanhat pääsivät siten
-yhdestä valtiaasta, eivätkä he Hamilkarinkaan suhteen tahtoneet olla
-noudattamatta totuttua tapaa.
-
-Suffeetti astui autioihin saleihin. Joka askeleella tapasi
-hän asepukuja, huonekaluja, tuttuja esineitä, jotka häntä
-kuitenkin kummastuttivat, ja etusalissa oli vielä maljassa sen
-suitsutuksenkin tuhka, joka hänen lähtiessään oli sytytetty Melkarthin
-suosittamiseksi. Täten hän ei ollut toivonut palaavansa! Kaikki, mitä
-hän oli tehnyt, mitä nähnyt johtui uudelleen hänen mieleensä:
-hyökkäykset, tulipalot, legionat, myrskyt, Drepanum, Syracusa,
-Lilybaeum, Etna-vuori, Eryxin kenttä, viisi vuotta taisteluja, -- aina
-tuohon päivään asti, jolloin oli aseista luovuttu ja Sicilia oli
-menetetty. Sitten hän muisti sitruunalehtoja, vuohia kaitsevia
-paimenia harmailla vuorilla; ja hänen sydämensä sykähteli
-kuvitellessaan toista sinne perustettua Karthagoa. Hänen aikeensa,
-muistonsa kuohuivat hänen päässään, jota vielä huimasi laivan
-nytkähtelyt; tuska sai hänessä vallan, ja äkkiä muuttuen heikoksi
-tunsi hän tarpeen lähestyä jumalia.
-
-Silloin hän nousi talonsa viimeiseen kerrokseen; sitten otettuaan
-käsivarrestaan riippuvasta kultaisesta simpukkakotelosta
-sakarareunaisen lastan hän avasi oven pieneen soikeaan huoneesen.
-
-Pienoiset mustat pyörylät, jotka olivat muuratut seinään ja kuulsivat
-kuten lasi, valaisivat heikosti huoneen. Näiden yhtäsuurien
-rivissä olevien levyjen välillä oli seinään kaivettu koloja,
-jotka muistuttivat hautakammioiden uurnakomeroja. Jokaisessa
-niistä oli pyöreä, tumma ja raskaan näköinen kivi. Lahjakkaammat
-ihmiset ainoastaan palvelivat näitä kuusta pudonneita ihmekiviä.
-Putoamisensa kautta merkitsivät ne tähtiä, taivasta, tulta; värinsä
-kautta usvaista yötä, ja lujuutensa puolesta maallisten asioiden
-kaikkinaista yhtenäisyyttä. Tukahuttava ilma täytti tämän pyhän
-paikan. Merihieta, jota tuuli epäilemättä puhalsi ovesta, oli
-vaalistanut hiukan näitä koloihinsa asetettuja pyöreitä kiviä.
-Hamilkar sormensa kärjillä laski ne toisen toisensa jälkeen; Sitten
-hän peitti kasvonsa saframinvärisellä hunnulla ja vaipuen polvilleen
-heittäytyi maahan käsivarret levällään.
-
-Ulkona oleva päivä paistoi mustiin kuultaviin pyörylöihin.
-Puita, vuoria, pyörteitä, epäselviä eläimiä oli kuvattu niiden
-läpikuultavaan aineesen; ja valo tuli peloittavana ja samalla
-rauhallisena, jommoinen se lienee auringon takana olevan vastaisten
-luomakuntien synkässä avaruudessa. Hän koetti mielestään poistaa
-kaikki jumalten muodot, tunnusmerkit ja nimet, käsittääkseen paremmin
-muuttumattoman jumaluuden, jota ulkonaiset seikat estivät näkymästä.
-Jonkinmoinen tähtimaailmallinen elinvoima valaasi hänet, samalla kun
-hän tunsi kuolemaa ja kaikkia onnen oikkuja kohtaan järkitietoisempaa
-ja syvempää halveksumista. Hänen noustessaan vallitsi hänessä tyyni
-voiman tunne, häntä ei sääli eikä pelko voinut haavoittaa, ja kun
-hänen rintansa ahdisti, nousi hän torniin, josta koko Karthago näkyi.
-
-Kaupunki painautui laajana kaarena alaspäin kupuineen, temppelineen,
-kultakattoineen, taloineen, palmuryhmineen siellä täällä,
-lasipalloineen, joista tuli leiskotti, vallituksineen, jotka olivat
-kuten jättiläisreunustana tälle runsaudensarvelle, joka avautui häntä
-kohden. Alhaalla hän näki satamat, torit, pihojen sisustat, katujen
-verkon, pienet ihmiset, jotka tuskin kivityksestä erottautuivat.
-Ah! jos Hanno ei olisi saapunut liian myöhään Aegates-saarien
-taisteluaamuna? Hänen silmänsä kiintyivät etäisimpään taivaanrantaan,
-ja hän ojensi Roomaa kohden vavahtelevat kätensä.
-
-Kansaa oli kertynyt Akropoliin portaille. Khamonin torilla oli
-tungos, sillä kaikki tahtoivat nähdä suffeetin astuvan ulos,
-penkereet tulivat vähitellen tungokseen asti täyteen kansaa; muutamat
-tunsivat hänet ja tervehtivät; hän vetäytyi syrjään ärsyttääkseen
-siten vielä kansan kärsimättömyyttä.
-
-Hamilkar tapasi alhaalla salissa puolueensa arvokkaimmat miehet:
-Istattenin, Subeldian, Hiktamonin, Yeubasin ynnä muita. He kertoivat
-hänelle kaikki rauhan solmimisen jälkeen tapahtuneet seikat: vanhojen
-ahneuden, sotilaiden lähdön ja paluun, heidän vaatimuksensa, Giskon
-vangitsemisen, zaimphin varastamisen, Utican avustamisen ja sitten
-jättämisen oman onnensa nojaan; mutta kukaan ei uskaltanut kertoa
-tapauksia, jotka koskivat Hamilkaria. Lopulta erottiin tavatakseen
-jälleen toisensa Vanhimpien yöllisessä kokouksessa Molokin
-temppelissä.
-
-He olivat juuri poistuneet, kun ulkona oven luona syntyi hälinää.
-Palvelijoiden vastustuksista huolimatta pyrki joku sisään, ja kun
-melua jatkui, käski Hamilkar tuomaan tuntemattoman hänen luokseen.
-
-Tämä oli vanha neekerinainen, raihnainen, ryppyinen, vapiseva,
-typerännäköinen ja kantapäihin asti verhottu laajoihin sinisiin
-huntuihin. Hän tuli aivan suffeetin eteen, he katsoivat hetkisen
-toisiinsa; sitten äkkiä Hamilkar vavahti; hänen viittaustaan
-noudattaen orjat poistuivat. Sitten käskien käden liikkeellä naista
-varovasti astumaan, talutti hän hänet etäiseen huoneesen.
-
-Neekerinainen heittäytyi maahan, suudellakseen hänen jalkojaan;
-Hamilkar nosti hänet tylysti ylös.
-
--- "Minne olet jättänyt hänet, Iddibal?"
-
--- "Sinne, valtias;" ja heittäen hunnun syrjään hieroi hän hihallaan
-kasvojaan; musta väri, jäsenten vapiseminen, kumara vartalo, kaikki
-katosi. Hän olikin tanakka vanha mies, jonka iho näytti hiekan,
-tuulen ja meren parkitsemalta. Päälaella törrötti valkoinen hiustukko
-kuten linnun töyhtö; ja ivallisella silmäyksellä hän osoitti maahan
-pudonnutta valepukuaan.
-
--- "Sinä toimit oikein, Iddibal! Aivan oikein!" Sitten aivan kuin
-lävistäen hänet terävällä katseellaan: "Eikö kukaan vielä epäile?..."
-
-Vanhus vannoi Kabirien kautta, että salaisuus oli hyvässä turvassa.
-Eiväthän he loitonneet majastaan, joka sijaitsi kolmen päivämatkan
-päässä Hadrumetumista kilpikonnarannikolla, jossa särkillä kasvoi
-palmuja. -- "Ja käskyjäsi noudattaen, oi valtiaani, olen häntä
-opettanut heittämään keihästä ja johtamaan valjakkoa!"
-
--- "Hän on voimakas, eikö olekin?"
-
--- "On valtias, ja pelvoton myöskin! Hän ei kammoa ei käärmeitä, ei
-ukkosta, eikä kummituksia. Hän juoksentelee avojaloin kuin paimen
-jyrkänteiden reunalla."
-
--- "Jatka! jatka!"
-
--- "Hän keksii ansoja villipedoille. Viime kuussa, voitko sitä uskoa,
-hän sai kotkan kiinni; hän laahasi sitä mukanaan, ja linnun ja lapsen
-veri singahteli ilmaan suurina pisaroina kuten tuuleen heitetyt
-ruusut. Raivoisa petolintu pieksi häntä siivillään, mutta hän painoi
-sen poveaan vastaan, ja sen mukaan kuin kotkan kuolinkamppailu
-heikkeni nauroi poika yhä kovemmin, kirkkaammin ja ylpeämmin, ja se
-kuului yhteen kimmahtavien kalpojen kalskeelta."
-
-Hamilkar painoi päänsä näiden vastaisen suuruuden tunnusmerkkien
-häikäisemänä alas.
-
--- "Mutta jo jonkun aikaa on rauhattomuus vaivannut häntä. Hän
-katselee etäällä ohi kiitäviä purjeita; hän on alakuloinen, lykkää
-leivän luotaan, tiedustelee jumalista ja tahtoo oppia Karthagon
-tuntemaan."
-
--- "Ei, ei! ei vielä!" huudahti suffeetti.
-
-Vanha orja näytti käsittävän, mikä vaara Hamilkaria kauhistutti, ja
-hän jatkoi:
-
--- "Millä minä häntä pidätän? Minunhan täytyy nyt jo tehdä hänelle
-lupauksia, ja minä tulinkin Karthagoon ostamaan hänelle tikaria,
-jossa on hopeinen, helmillä kirjailtu kädensija." Sitten hän kertoi,
-miten hän nähtyään suffeetin penkereellä oli satamanvartijoille
-sanonut olevansa Salammbon orjanainen, päästäkseen siten hänen
-luokseen.
-
-Hamilkar seisoi kauvan mietteisiinsä vaipuneena; vihdoin hän sanoi:
-
--- "Huomenna sinä saavut Megaraan, päivän laskiessa,
-purppuratehtaiden taakse, ja matkit kolme kertaa shakaalin kiljuntaa.
-Jollet minua näe, niin palaat jokaisen kuun ensimäisenä päivänä
-jälleen Karthagoon. Elä unohda mitään! Rakasta häntä! Nyt voit
-hänelle kertoa Hamilkarista."
-
-Orja puki valepukunsa jälleen ylleen, ja he poistuivat yhdessä
-talosta ja satamasta.
-
-Hamilkar jatkoi jalan kulkuaan ilman saattojoukkoa, sillä Vanhimpien
-kokoukset olivat aina erikoisissa tapauksissa salaisia ja niihin
-mentiin mahdollisimman salavihkaa.
-
-Ensin sivuutti hän Akropoliin itäpuolen, kulki sitten vihannestorin
-poikki, Kinisdon pylväistöjen läpi ja suitsutusten kauppiaiden
-etukaupungin halki. Harvat vielä palavat valot alkoivat sammua,
-leveämmät kadut hiljenivät, sitten liukui varjoja hämärässä
-eteenpäin. Ne seurasivat häntä, uusia liittyi heihin, ja kaikki
-suuntasivat kulkunsa kuten hänkin Mappalioita kohden.
-
-Molokin temppeli oli rakennettu kammottavalle paikalle, jyrkän rotkon
-juurelle. Alhaalta näki vain loputtoman korkeiden muurien kohoavan
-suunnattoman haudan seinien lailla. Yö oli synkkä, harmahtava sumu
-näytti raskaana painuvan merelle. Aallot löivät kuten korahdellen ja
-nyyhkyttäen rantaa vastaan; ja varjot vähitellen katosivat aivan kuin
-kulkien muurien läpi.
-
-Mutta heti portin takana aukeni laaja neliskulmainen piha,
-jota pylväskäytävät ympäröivät. Sen keskellä oli tasasivuinen
-kahdeksankulmainen rakennusmöhkäle. Sen päällä kohosivat kupukatot,
-jotka ympäröivät toista kerrosta; tämä kannatti rotundanmuotoista
-rakennetta, jonka keskeltä kohosi sisäänpäin kupertuva kartio, jonka
-päässä oli pallo.
-
-Tuli paloi metallilankakudoksista tehdyissä lieriöissä, jotka olivat
-kiinnitetyt miesten kantamiin tankoihin. Liekit leiskahtelivat tuulen
-leyhyessä ja loivat punertavan hohteen kultakampoihin, jotka niskassa
-pitivät koossa lyhtyjä kantavien miesten punottuja hiuksia. Ne
-huutelivat toisilleen ja juoksivat ottamaan Vanhimpia vastaan.
-
-Siellä täällä kiviliuskaisella lattialla lepäili sfinxien tavoin
-kookkaita leijonia, kaikki-nielevän auringon eläviä tunnuskuvia. Ne
-torkkuivat silmäluomet puoliksi ummessa. Mutta herättyään ääniin ja
-askeleihin ne nousivat hitaasti, tulivat Vanhimpia kohden, jotka he
-tunsivat heidän puvuistaan, hieroivat ruumistaan, heidän lanteisiinsa
-köyristäen selkäänsä ja haukotellen äänekkäästi; niiden hengyksestä
-syntyvä höyry kohosi soihtujen valossa. Melu kasvoi, ovet suljettiin,
-kaikki papit riensivät pois, ja Vanhimmat katosivat pylväistöön, joka
-muodosti temppelin ympärille syvän eteisen.
-
-Pylväät olivat niin järjestetyt, että ne sisäkkäin olevien kehiensä
-kautta kuvasivat saturnilaista ajanjaksoa siten, että vuodet sulkivat
-kuukaudet ja kuukaudet päivät sisäänsä. Sisimmän pyhätön muurin luona
-ne liittyivät yhteen.
-
-Täällä Vanhimmat laskivat narvalisarviset sauvat käsistään, -- sillä
-vanhoista ajoista noudatettu laki rankaisi kuolemalla jokaista,
-joka saapui istuntoon jonkinmoinen ase mukanaan. Useilla oli puvun
-liepeessä purppuranauhaan päättyvä halkeama, jonka piti osoittaa että
-he omaistensa kuolemaa surressaan eivät säästäneet pukuansa; samalla
-tämä surun tunnusmerkki esti halkeamaa suurenemasta. Toisilla parta
-oli suljettu sinipunaisesta nahasta tehtyyn pussiin, joka kahdella
-nauhalla oli korviin kiinnitetty. Kaikki syleilivät toisiaan rinta
-rintaa vasten. He ympäröivät Hamilkarin toivottaen hänelle onnea;
-olisi luullut veljien tavanneen veljensä.
-
-Suurin määrä näistä miehistä oli lyhyttä tanakkaa väkeä, heillä oli
-käyrät nenät kuten assyrialaisilla kuvapatsailla. Mutta muutamien
-ulonevammat poskipäät, kookkaammat vartalot ja kapeammat jalat
-ilmaisivat heidän olevansa afrikalaista alkuperää ja polveutuvan
-paimenkansoista. Taukoamatta kauppahuoneissaan asuvien miesten
-kasvot olivat kelmeitä; muutamissa oli erämaan ylhä leima, ja
-oudot jalokivet kimaltelivat heidän kaukomaiden auringon helteen
-paahtamien käsiensä jokaisessa sormessa. Merimiehet erotti heidän
-huojuvasta liikunnastaan, ota vastoin maata viljelevät miehet
-haisivat viinipusertimilta, kuivilta heiniltä ja muulien hieltä. Nuo
-vanhat merirosvot viljelivät maatiloja, nuo koronkiskurit varustivat
-laivaa, noilla maatilojen omistajilla oli orjia, jotka harjoittivat
-eri käsitöitä. Kaikki tunsivat tarkoin uskontomenot, olivat kaikkiin
-juoniin harjaantuneita, säälimättömiä ja rikkaita. He näyttivät
-pitkien huolien uuvuttamilta. Heidän leimuava silmänsä loivat
-epäluuloisia katseita, ja tottumus matkoihin, valheisiin, kauppaan ja
-käskemiseen antoi heidän koko olemukselleen viekkauden ja kiivauden
-leiman, jotain salattua ja suonenvetoista julmuutta. Sitäpaitsi
-synkensi heitä nyt jumalan huoneen vaikutus.
-
-Ensiksi he kulkivat munanmuotoisen holvisalin kautta. Seitsemän
-ovea, jotka vastasivat seitsemää kiertotähteä, muodosti sen seinille
-seitsemän eriväristä neliötä. Käytyään vielä pitkän huoneen läpi
-saapuivat he toiseen samallaiseen saliin.
-
-Kokonaan siselöidyilä kukilla verhottu valojalka loisti perällä,
-ja jokaisessa sen kahdeksasta kultahaarukasta oli timanttikuvussa
-byssussydän. Se seisoi niiden pitkien portaiden ylimmällä astimella,
-jotka veivät suurelle alttarille, jonka kulmat päättyivät
-vaskisarviin. Kaksi sivuporrasta johti alttarin ylimmälle tasolle;
-alttarin kiviä ei enää näkynyt; se oli kuin kasaantunut tuhkavuori,
-ja sen huipulla jotain epämääräistä kyti hitaasti. Sitten sen takana,
-korkeampana kuin valojalka ja paljoa korkeampana kuin alttari, kohosi
-Molok, kokonaan raudasta tehtynä; sen ihmisrinnasta ammotti aukkoja.
-Molokin levällään olevat siivet painuivat pitkin seinää, pitkät
-riippuvat kädet ulottuivat maahan asti; kolme mustaa keltaisen reunan
-ympäröimää kiveä muodosti kolme silmää sen otsaan, ja peloittavalla
-ponnistuksella nosti se härkäpäätään aivan kuin mylviäkseen.
-
-Pitkin huonetta oli kehässä ebenpuisia penkkejä. Jokaisen takana
-kolmijalkainen varsi kannatti soihtua. Kaikki nämät liekit
-kuvastuivat salin simpukan-levyistä laadittuihin lattialiuskoihin.
-Sali oli niin korkea, että sen seinien punainen väri ylhäällä näytti
-mustalta, ja epäjumalankuvan kolme silmää kiilui aivan ylhäällä kuin
-puoliksi yöhön peittyneet tähdet.
-
-Vanhimmat istuivat ebenpuisille penkeille, nostettuaan päänsä päälle
-viittansa kulman. Liikkumattomina he istuivat, avariin hihoihin
-verhotut käsivarret ristissä rinnalla, ja simpukankuorinen permanto
-näytti valovirralta, joka valui alttarin luota ovelle asti heidän
-paljaiden jalkojensa alitse.
-
-Neljä ylimmäistä pappia istui selityksin keskellä neljällä ristin
-muotoon asetetulla norsunluutuolilla, Eschmunin ylimmäinen pappi
-punertavan sinisessä puvussa, Tanitin ylimmäinen pappi valkoisessa
-liinaisessa puvussa, Khamonin ylimmäinen pappi kellertävässä
-villapuvussa, ja Molokin ylimmäinen pappi purppurapuvussa.
-
-Hamilkar lähestyi valojalustaa. Hän kiersi aivan sen ympäri
-tarkastaen palavia sydämiä, heitti sitten niihin tuoksuavaa jauhoa;
-sinipunaiset liekit leimahtivat haarukoiden päästä.
-
-Sitten kaikui kimeä ääni, toinen vastasi siihen; ja sata vanhimpaa,
-neljä ylimmäistä pappia ja Hamilkar seisaallaan kajahuttivat yhtaikaa
-hymnin, ja uusien aina samoja tavuja ja yhä korottaen säveltä, heidän
-äänensä nousi, kajahti, tuli pelottavaksi ja sitten aivan yhtäkkiä
-vaikeni.
-
-Kaikki odottivat hetkisen. Vihdoin Hamilkar veti povestaan pienen
-kolmipäisen safiirinsinisen kuvapatsaan ja asetti sen eteensä. Tämä
-oli totuuden kuva, jonka hän siten otti sanojensa suojelijaksi.
-Sitten pisti hän sen jälleen poveensa, ja kaikki, aivan kuin
-äkkinäisen raivon valtaamina, huusivat:
-
--- "Barbarit ovat sinun hyviä ystäviäsi! Kavaltaja! Roisto! Sinä
-palaat katsellaksesi perikatoamme, eikö niin? Antakaa hänen puhua! --
-Ei! ei!"
-
-He vapautuivat siitä pakosta, jonka valtiolliset menot tähän asti
-olivat heille asettaneet; ja vaikka he olivatkin toivoneet Hamilkarin
-palaavan, niin suuttuivat he nyt siitä, ettei hän ollut ennakolta
-ehkäissyt heidän onnettomuuttaan, tai oikeammin, ei ollut joutunut
-jakamaan sitä heidän kanssaan.
-
-Kun melu oli tauonnut, nousi Molokin ylimmäinen pappi:
-
--- "Me kysymme sinulta, miksi et palannut Karthagoon?"
-
--- "Mitä se teihin kuuluu!" suffeetti vastasi halveksivasti.
-
-Melu kasvoi kahta kertaa vimma tummaksi.
-
--- "Mistä te minua syytätte? Olenko ehkä huonosti johtanut sotaa?
-Te näitte minun taistelusuunnitelmani, te, jotka nöyrinä sallitte
-barbarien..."
-
--- "Jo riittää! Jo riittää!"
-
-Hiljaisella äänellä pakoittaakseen heidät paremmin kuuntelemaan hän
-jatkoi:
-
--- "Sehän on totta! Minähän erehdyn, te Baalin valaisemat; löytyyhän
-teidän joukossanne urhoollisiakin. Gisko, nouse ylös!" Ja laskeutuen
-alttarin portaita alas, siristäen silmiään kuten etsien jotakuta,
-jatkoi hän: "Nouse Gisko! sinä voit minua syyttää! kyllä he sinua
-puolustavat! Mutta missä hän on?" Sitten kuten muistaen jotain:
-"Aha! epäilemättä kotonaan? poikiensa ympäröimänä, antaen määräyksiä
-orjilleen, onnellisena, ja laskien seinillä riippuvia kunniakäätyjä,
-jotka isänmaa on hänelle lahjoittanut!"
-
-He liikahtivat kohottaen olkapäitään aivan kuin raipan iskujen
-osuessa. -- "Te ette edes tiedä, onko hän elossa vai kuollut!" Ja
-huolimatta heidän huudoistaan hän sanoi heidän jättäessään suffeetin
-suojattomaksi tehneen itse tasavallan suojattomaksi. Samoin oli
-Rooman kanssa tehty rauhakin, niin edullinen kuin se olikin heidän
-mielestään, turmiokkaampi kuin kaksikymmentä taistelua. Toiset
-taputtivat hänelle käsiään, nimittäin Neuvoston vähävaraisimmat
-jäsenet, joiden aina epäiltiin taipuvan kansan tai tyrannian
-puolelle. Heidän vastustajansa, Syssitien päälliköt ja hallintomiehet
-voittivat enemmyytensä kautta heidät; arvokkaimmat heistä olivat
-kokoontuneet Hannon ympärille, joka istui salin toisessa päässä
-punertavan sinisellä verholla suljetun korkean oven edessä.
-
-Hän oli ihomaalilla peittänyt kasvojensa paiseet. Mutta kultajauho
-oli rapissut hänen tukastaan alas olkapäille muodostaen siihen kaksi
-hohtavaa läiskää, ja hänen tukkansa näkyi valkoisen harmaana, ohuena
-ja kiheränä kuin villa. Hänen kätensä olivat kiedotut siteihin, jotka
-olivat kastetut lattiallekin tippuvaan hyvänhajuiseen öljyyn, ja
-hänen tautinsa näytti huomattavassa määrässä pahentuneen, sillä hänen
-silmänsä katosivat silmäluomien laskoksien alle. Nähdäkseen täytyi
-hänen taivuttaa päätään taapäin. Hänen puoluelaisensa vaativat häntä
-puhumaan. Lopulta hän alkoi käheällä ja inhottavalla äänellä:
-
--- "Elä ole niin röyhkeä, Barkas! Kaikki me olemme tulleet
-voitetuiksi! Kukin kantakoon onnettomuutensa! Alistu!"
-
--- "Opeta sinä ensin meille," sanoi Hamilkar hymyillen, "miten sinä
-johdit galeerisi keskelle roomalaisten laivastoa?"
-
--- "Tuuli ajoi minut," Hanno vastasi.
-
--- "Sinä teet samoin kuin virtahepo, joka tallaa omaa
-lantatunkiotaan; sinä tuot julki oman typeryytesi! ole vaiti!". Ja
-he alkoivat syytää toisilleen syytöksiä Egaattisaarten taistelun
-johdosta.
-
-Hanno syytti, ettei Hamilkar ollut tullut häntä vastaan.
-
---"Sitenhän olisin jättänyt Eryxin suojattomaksi. Sinun olisi pitänyt
-lähteä avoimelle selälle; kuka sinua siitä esti? Ah, minä unohdin!
-kaikki norsuthan pelkäävät merta!"
-
-Hamilkarin puoluelaisten mielestä oli leikinlasku niin hyvä, että
-he purskahtivat äänekkääseen nauruun. Holvi kaikui siitä aivan kuin
-salissa olisi käsirumpuja lyöty.
-
-Hanno huomautti miten arvoton tuollainen häväistys oli; tämän taudin
-oli hän saanut Hecatompyluksen taistelussa vilustuessaan; samalla
-valuivat kyyneleet hänen kasvoilleen kuin talvisade muurin raunioille.
-
-Hamilkar jatkoi:
-
--- "Jos te olisitte minua niin rakastaneet, kuin tuota tuossa, niin
-vallitsisi suuri riemu nyt Karthagossa! Kuinka usein pyysinkään
-teiltä apua! aina vain te kielsitte minulta rahaa!"
-
--- "Me tarvitsimme sitä," sanoivat Syssitien päälliköt.
-
--- "Ja kun asemani oli epätoivoinen, -- me joimme vetojuhtien virtsaa
-ja söimme sandaaliemme hihnoja, -- kun minä olisin tahtonut muuttaa
-heinän korret sotilaiksi ja tehdä sotajoukkoja vainajien tuhkasta,
-silloin kutsutitte te loput laivoista pois!"
-
--- "Me emme voineet kaikkia panna vaaralle alttiiksi," vastasi
-Baat-Baal, jolla oli kultakaivoksia Darytilaisessa Getuliassa.
-
--- "Mutta mitä te teitte täällä, Karthagossa, kodissanne muurienne
-suojassa? Eridanuksen luona asuu gallialaisia, joita olisi ollut
-yllytettävä, kananealaiset Kyrenaikasta olisivat tulleet, ja samalla
-kun roomalaiset lähettävät lähettiläitä Ptolemaeuksen luo..."
-
--- "Nyt hän jo ylistelee meille roomalaisia!" Eräs huusi: "Paljoko ne
-maksoivat sinulle, jotta heitä puolustaisit?"
-
--- "Kysy sitä Brutiumin tasangoilta, Lokrin, Metapontumin
-ja Heraklean raunioilta! Minä olen polttanut kaikki heidän
-hedelmäpuunsa, ryöstänyt kaikki heidän temppelinsä, ja surmannut
-heidän lastenlastensa lastenlapset..."
-
--- "Aivanhan sinä lausut kuin puhetaidon opettaja!" sanoi Kapuras,
-kuuluisa kauppias. "Mitä sinä oikeastaan tarkoitat?"
-
--- "Minä sanon, että meidän tulee olla viisaampia tai pelottavampia!
-Jos koko Afrika heittää ikeenne hartioiltaan, niin syynä on vain se,
-että te olette heikkoja käskijöitä, ettekä osaa kiinnittää iestä
-sen niskaan! Agathokles, Regulus, Coepio, kaikki uskaliaat miehet
-astuvat vain maihin, niin kuuluu se heti heille; ja kun idässä
-olevat libyalaiset liittyvät lännessä oleviin numidialaisiin, ja
-kun paimenkansat tulevat etelästä ja roomalaiset pohjoisesta" --
-Kauhun huuto kaikui salissa. "Niin, te lyötte rintoihinne, matelette
-tomussa, revitte pukunne! Ei siitä apua! teidän täytyy vielä kerran
-vääntää myllyä Suburrassa ja koota viiniä Latiumin kukkuloilta."
-
-He löivät kädellään oikeaan reiteensä ilmaistakseen närkästystään,
-ja heidän pukujensa hihat liehuivat kuin suurien säikähtyneitten
-lintujen siivet. Hamilkar seisoi sähisten ja pelottavana alttarin
-ylimmällä portaalla ja jatkoi sisäisen voiman pakoittamana; hän
-kohotti käsivartensa, ja hänen takanaan palavan kynttelikön säteet
-valuivat kuin kultaiset peitset hänen sormiensa lomitse.
-
--- "Te menetätte laivanne, tiluksenne, vaununne, riippuvat vuoteenne
-ja orjanne, jotka hierovat jalkojanne! Shakaalit saavat nukkua
-palatseissanne, aura myllertää hautanne. Ei kuulu muuta kuin kotkien
-kirkuna, ei näy muuta kuin kasa raunioita. Sinä kukistut, Karthago!"
-
-Neljä ylimmäistä pappia ojensi kätensä häätääkseen kirouksen. Kaikki
-olivat nousseet. Mutta Meri-suffeetti oli papillisena virkamiehenä
-auringon suojeluksen alainen ja loukkaamaton, niin kauan kuin
-Rikkaiden kokous ei häntä ollut tuominnut. Alttari herätti heissä
-kammoa ja kauhua. He peräytyivät.
-
-Hamilkar ei enää puhunut. Silmät tuijottavina ja kasvot yhtä kalpeina
-kuin hänen tiaransa helmet, hän läähätti, kauhistuen melkein omaa
-itseään ja hänen ajatuksensa hukkuivat synkkiin näkyihin. Sieltä
-ylhäältä katsottuna näyttivät vaski jalustoissa olevat soihdut
-suurelta liekkikruunulta, joka oli laskettu lattialiuskoille; siitä
-nouseva musta sauhu kiiri tummaa holvia kohden; ja hetkisen vallitsi
-niin syvä hiljaisuus, että ulkoa kuului etäältä meren pauhina.
-
-Sitten alkoivat Vanhimmat neuvotella. Barbarit uhkasivat heidän
-etujaan ja heidän henkeään. Mutta suffeetin avutta heitä ei voitu
-voittaa; ja tämä vakaumus sai heidät ylpeydestään huolimatta
-unohtamaan kaiken muun. Hänen ystävänsä vietiin syrjään
-neuvottelemaan. He tekivät itsekkäitä sovintoja, salaisia sopimuksia
-ja juhlallisia lupauksia. Hamilkar ei tahtonut enää sekaantua
-mihinkään hallintoon. Kaikki pyytämällä pyysivät häntä ryhtymään
-siihen. He rukoilivat häntä; ja kun sana petos uudelleen pujahti
-esiin heidän puheistaan, kiivastui hän. Suuri Neuvosto yksinään
-oli petturi, sillä kun sotilaiden velvollisuudet loppuivat sodan
-päätyttyä, niin olivat he sen loputtua vapaita; hän ylisteli niiden
-uljuutta ja kuvaili, mikä etu koituisi, jos ne saataisiin Tasavaltaan
-sidotuiksi lahjojen ja etuoikeuksien kautta.
-
-Silloin sanoi Magdassan, entinen maakuntien käskynhaltija keltaisten
-silmiensä pyöriessä päässään:
-
---"Toden totta, Barkas, monien matkojesi kautta on sinusta tullut
-kreikkalainen tai latinalainen, en tiedä kumpiko! Mitä sinä puhut
-palkan suorittamisesta noille miehille? Ennemmin kuolkoon kymmenen
-tuhatta barbaria kuin yksi meistä!"
-
-Vanhat osoittivat päätään nyökkäämällä hyväksymistään ja mutisivat:
--- "Niin, ei sitä saa liikoja hienostella. Barbareja löytää aina!"
-
--- "Ja pääsee niistä helposti vapaaksi, vai mitä? Jättää ne oman
-onnensa nojaan, kuten teitte Sardiniassa. Ilmaistaan vihamiehille,
-mitä tietä ne aikovat kulkea, kuten tehtiin gallialaisille
-Siciliassa, tai lähetetään ne aavalle merelle. Palatessani näin
-kalliot aivan valkoisina heidän luistaan!"
-
--- "Mokomakin onnettomuus!" huomautti Kapuras hävyttömästi.
-
--- "Eivätkö he sata kertaa ole menneet vihollisen puolelle!"
-huudahtivat toiset.
-
-Hamilkar huusi:
-
--- "Miksi te sitten vastoin omia lakejanne kutsuitte heidät
-Karthagoon? Ja kun he köyhinä ja lukuisina oleksivat tässä
-kaupungissa kaikkien rikkauksienne keskellä, niin ei juolahdakaan
-mieleenne heikontaa heitä jakamisen avulla! Sitten lähetätte te
-heidät pois vaimoineen ja lapsineen pidättämättä ainoatakaan
-panttina! Uskoitteko heidän tappavan toinen toisensa pelastaakseen
-teidät lupauksenne täyttämisen tuskasta? Te vihaatte heitä siksi,
-että he ovat voimakkaita! Minua, heidän johtajaansa te vihaatte vielä
-enemmän! Kyllä minä sen äsken tunsin, kun suutelitte käsiäni ja
-pidätitte itseänne niitä puremasta!"
-
-Jos pihalla nukkuvat leijonat olisivat karjuen syöksyneet sisään,
-niin melu ei olisi voinut olla sen kamalampi. Mutta Eschmunin
-ylimmäinen pappi nousi polvet yhteen puserrettuina, kyynärpäät
-kyljissä kiinni, aivan suoraksi ja puoliksi avaten kätensä sanoi:
-
--- "Barkas, Karthagon pelastus vaatii että sinä otat käsiisi
-punilaisten sotajoukkojen ylijohdon palkkasotureita vastaan!"
-
--- "Minä kieltäydyn," vastasi Hamilkar.
-
--- "Me annamme sinulle rajattoman vallan!" huusivat Syssitien
-päälliköt.
-
--- "En!"
-
--- "Ilman mitään tarkastusta, ilman mitään jakoa, rahaa niin paljon
-kuin tahdot, kaikki vangit, koko sotasaaliin, viisikymmentä zerethiä
-maata jokaisesta vihollisen ruumiista."
-
--- "En! en! sillä teidän kanssanne on mahdotonta voittaa!"
-
--- "Hän pelkää!"
-
--- "Siksi että te olette pelkureja, saitoja, kiittämättömiä, arkoja
-ja mielettömiä!"
-
--- "Hän säästää heitä!"
-
--- "Asettuakseen heidän etunenäänsä," sanoi joku.
-
--- "Ja hyökätäkseen meihin," sanoi toinen; ja salin perältä karjui
-Hanno:
-
--- "Hän tahtoo tekeytyä kuninkaaksi!"
-
-Silloin he syöksyivät ylös, kaataen istuimet ja soihdut parvena
-rientäen alttaria kohden; käsissä heilui tikareja. Mutta hihansa
-sisästä veti Hamilkar esiin kaksi pitkää puukkoa; ja puolikumarassa
-astui hän vasemmalla jalallaan askeleen eteenpäin ja säihkyvin
-silmin purren hampaitaan yhteen hän uhmaillen seisoi liikkumattomana
-kultaisen valojalustan alla.
-
-Siis varovaisuuden vuoksi olivat he tuoneet aseita mukanaan; se
-oli rikos; he katsoivat kauhistuneina toisiinsa. Kun jokainen
-heistä oli syyllinen, niin he piankin rauhoittuivat; ja vähitellen,
-kääntäen selkänsä suffeetille, he astuivat raivoten kärsimästään
-nöyryytyksestä portaita alas. Toisen kerran jo he peräytyivät hänen
-edestään. Hetkisen jäivät he seisaalleen. Monet, jotka olivat
-haavoittaneet sormensa, pistivät ne suuhunsa tai käärivät viittansa
-reunan hitaasti niiden ympärille, ja he aikoivat juuri poistua, kun
-Hamilkar kuuli seuraavat sanat:
-
--- "Sehän on vain hienotunteisuutta, jottei pahoittaisi tyttärensä
-mieltä!" Ja toinen ääni lisäsi vielä äänekkäämmin siihen:
-
--- "Epäilemättä, koska tämä valitsee rakastajansa palkkasoturien
-joukosta!"
-
-Ensiksi hän horjahti, sitten hänen silmänsä etsivät nopeasti
-Shahabarimia. Matta Tanitin pappi yksinään oli jäänyt paikalleen; ja
-Hamilkar ei eroittanut etäältä muuta kuin hänen korkean päähineensä.
-Kaikki ilkkuivat hänelle vasten kasvoja. Jota enemmän hänen kauhunsa
-kasvoi, sitä suuremmaksi tuli heidän ilonsa, ja häntä ympäröivien
-pilkkahuutojen keskeltä huusi joku taempana oleva:
-
--- "Hänen nähtiin tulevan tyttäresi huoneesta!"
-
--- "Eräänä Thammuskuun aamuna!"
-
--- "Hän on zaimphin ryöstäjä!"
-
--- "Hyvin kaunis mies!"
-
--- "Sinua kookkaampi!"
-
-Hän sieppasi tiaransa päästään, arvonsa merkin, -- haransa, jossa oli
-kahdeksan salaperäistä kerrosta ja keskimmäisessä oli smaragdeista
-tehty simpukan kuva, -- ja heitti sen molemmin käsin, täysin voimin
-maahan; kultarenkaat särkyivät ja ponnahtivat ylös permannosta ja
-helmet helisivät lattialiuskoilla. Hänen valkoisella otsallaan he nyt
-näkivät pitkän arven; se liikehti kuin käärme hänen silmäkulmiensa
-välissä; hänen koko ruumiinsa vapisi. Hän nousi alttarille vieviä
-sivuportaita myöten ja astui sen päälle! Siten hän vihki itsensä
-jumalalle, tarjosi itsensä uhriksi. Hänen viittansa kehuna sai
-lekottamaan valojalustan liekit, jotka nyt olivat alempana kuin hänen
-sandaalinsa, ja hänen astuessaan noussut hieno, tuhka ympäröi pilvenä
-häntä vatsaan asti. Hän seisahtui rautaisen jumalankuvan jalkojen
-väliin. Hän otti käsiinsä kaksi kourallista tuota tuhkaa, jonka
-paljas näkeminenkin täytti kauhulla jokaisen karthagolaisen mielen,
-ja sanoi:
-
--- "Kautta taivaallisten henkienne sadan soihdun! kautta Kabirien
-kahdeksan tulen! kautta tähtien, kuukivien ja tulivuorien! kautta
-kaiken palavan! kautta erämaan janon ja meren kitkeryyden! kautta
-Hadrumetumin luolan ja sielujen valtakunnan! kautta hävityksen!
-kautta poikienne ja esi-isienne veljien tuhan, jonka kanssa nyt
-omani liitän yhteen! te, Karthagon Neuvoston sata jäsentä, te olette
-valehdelleet syyttäessänne tytärtäni! Ja minä, Hamilkar Barkas,
-Meri-suffeetti, Rikkaiden päämies ja kansan vallitsija, vannon
-härkäpäisen Molokin edessä!" Kaikki odottivat kuulevansa jotain
-kamalaa, mutta hän jatkoi kovemmalla ja tyynemmällä äänellä: "etten
-edes puhukaan siitä hänen kanssaan!"
-
-Kultakampaiset temppelinpalvelijat astuivat sisään, -- toisilla
-purppuraiset sienet toisilla palmun oksat käsissään. He nostivat oven
-edessä olevan punasinertävän verhon ylös; ja tämän aukon kautta näkyi
-toisten salien takana rusottava taivas, joka näytti jatkavan holvia
-ja taivaan rannassa nojautuvan aivan siniseen mereen. Laineista
-kohoava aurinko nousi taivaalle. Äkkiä osui sen valo rautaisen
-jumalankuvan rintaan, joka oli jaettu seitsemään ristikoilla
-suljettuun osastoon. Kuvan punahampainen kita aukeni peloittavaan
-haukotukseen; sen laajat sieramet levenivät, nouseva päivä elvytti
-sen, antoi sille kammottavan ja levottoman ilmeen, ikäänkuin se olisi
-tahtonut syöksyä ulos liittyäkseen aurinkoon, jumalaan ja sen kanssa
-kulkea kautta loppumattomien avaruuksien.
-
-Maahan kaatuneet soihdut paloivat vielä ja leiskottaen loivat
-simpukankuoriselle permannolle kuin veri täpliä. Vanhimmat horjuivat
-uupuneina; täysin siemauksin he hengittivät aamun raitista ilmaa;
-hiki valui heidän kalpeilta kasvoiltaan; paljon huudettuaan eivät
-he enää ymmärtäneet toistensa käheää puhetta. Mutta heidän vihansa
-sulfeettia kohtaan ei ollut lainkaan talttunut; hyvästiksi huusivat
-he hänelle vielä uhkauksia, ja Hamilkar vastasi heille:
-
--- "Ensi yönä, Barkas, Eschmunin temppelissä!"
-
--- "Minä tulen!"
-
--- "Me annamme Rikkaiden sinut tuomita!"
-
--- "Ja minä kansan!"
-
--- "Ole varuillasi, ettet päätä päiviäsi ristinpuussa!"
-
--- "Ja te, ettei teitä kaduilla revitä kappaleiksi!"
-
-Mutta heti kun he pääsivät pihaton kynnykselle esiintyivät he jälleen
-hillityn arvokkaina.
-
-Heidän juoksijansa ja vaununkuljettajansa odottivat heitä ovella.
-Useimmat heistä poistuivat valkoisen muulin selässä, Suffeetti
-hyppäsi vaunuihinsa ja tarttui ohjaksiin; ylpeästi kaulat kenossa ja
-tasatahdissa polkien jalkojensa alla singahtelevia kiviä molemmat
-hevot kiisivät huimaavaa vauhtia Mappalioiden tietä myöten, ja aisan
-päässä oleva hopeinen haukka näytti lentävän, niin vinhaan vaunut
-lensivät eteenpäin.
-
-Tie johti kentän halki, jolla oli korkeita pyramiidinmuotoisia,
-teräväkärkisiä kiviä, joiden keskelle oli hakattu avoin käsi, aivan
-kuin kiven alla lepäävä vainaja olisi kohottanut sen taivasta
-kohden anoakseen jotain. Niitä seurasi joukko siellä täällä olevia
-kartionmuotoisia savesta, puunoksista ja kaislakudoksesta tehtyjä
-majoja. Pienet kivistä laaditut muurit, vettä virtaavat ojat,
-espartoheinästä tehdyt köydet, piikkipensasaitaukset erottivat
-erisuuruisiin osiin nämät asumusalueet, ja ne tulivat sitä
-lukuisemmiksi, jota lähemmäksi suffeettin puistoja noustiin. Mutta
-Hamilkar suuntasi katseensa suureen torniin, jonka kolme kerrosta
-muodosti kolme suurensuurta lieriötä; ensimäinen oli rakennettu
-kivestä, toinen tiilistä, kolmas seedripuusta; ja ne kannattivat
-kuparikupua kahdenkymmenen neljän katajapuisen pylvään päässä, joista
-riippui köynnösten tavoin toisiinsa lomistettuja vaskiketjuja. Tämä
-torni kohosi yläpuolelle niitä rakennuksia, jotka olivat oikealla
-puolella, varastohuoneita, kauppahuonetta, jota vastoin naisten
-palatsi kohosi sypressien takana, jotka seisoivat kahdessa rivissä
-kuin pronssimuurit.
-
-Kun vaunut ratisten olivat ajaneet kaidasta portista sisään,
-pysähtyivät ne laajan katoksen alle, jonka suojassa köysillä sidotut
-hevoset söivät niitettyjä heiniä.
-
-Kaikki palvelijat juoksivat esille. Niitä oli lukuisa määrä, sillä
-nekin, jotka työskentelivät maatiloilla, olivat barbarien pelosta
-tuotu Karthagoon. Eläinten vuotiin verhotut peltomiehet laahasivat
-nilkkojen ympäri juotettuja kahleita; purppuratehtaiden työmiehillä
-oli punaiset käsivarret kuten pyöveleillä; merimiehillä oli
-viheriäiset päähineet; kalastajilla korallikäädyt; metsämiehillä
-verkko olallaan; ja Megaran asukkailla oli valkoiset tai mustat
-puvut, nahkahousut ja olkihuopa- tai kangaslakit kullakin oman
-palveluslaatunsa ja eri ammattinsa mukaan.
-
-Taempana tungeskeli ryysyihin verhoutunut joukko. Ne elivät ilman
-mitään tointa kaukana asumuksista, nukkuen yönsä puutarhoissa ja
-elättäen itseään kyökin jätteillä, -- ihmishometta, joka versoi
-palatsin varjossa. Hamilkar suvaitsi heitä enemmän laajanäköisen
-viisautensa kuin halveksumisensa vuoksi. Kaikki olivat osoittaakseen
-iloaan pistäneet kukan korvansa taakse, monet heistä eivät koskaan
-ennen olleet häntä nähneetkään.
-
-Mutta miehet, joiden tukkalaitos muistutti sfinxiä, riensivät suuret
-kepit käsissään keskelle parvea ja löivät oikealle ja vasemmalle.
-Täten ajoivat he loitommalle orjia, jotka uteliaina tahtoivat nähdä
-valtiaansa, jotta heidän taaja joukkonsa ei häntä estäisi ja heidän
-hajunsa häntä vaivaisi.
-
-Kaikki heittäytyivät suulleen maahan ja huusivat: -- "Baalin silmä,
-kukoistakoon talosi!" Ja näiden sypressikäytävässä suullaan makaavien
-ihmisten välitse yli taloudenhoitaja Abdalonim valkoinen mitra
-päässään lähestyi Hamilkaria kantaen suitsutusmaljaa kädessään.
-
-Samalla astui Salammbo galeeriportaita alas. Kaikki hänen
-orjattarensa seurasivat häntä; ja joka askeleella jonka heidän
-valtiattarensa astui laskeutuivat hekin porrasta alemmaksi.
-Neekerinaisten päät muodostivat mustia pilkkuja pitkään kultalevyillä
-koristettujen roomalaisnaisten otsanauhariviin. Toisilla oli
-hiuksissaan hopeanuolia, smaragdiperhosia, tai sädekehäksi
-muodostettuja pitkiä neuloja. Näiden valkoisten, keltaisten ja
-sinisten pukujen joukossa kimalteli sormuksia, solkia, käätyjä,
-hetaleita, rannerenkaita; kepeät kankaat kahisivat; kuului sandaalien
-kopina ja alastomien jalkojen pehmeä töminä niiden astuessa puisille
-astimille: -- ja siellä täällä kohosi päätä korkeammalle kookkaan
-eunukin hymyilevät kasvot. Kun miesten tervehdyshuuto oli vaiennut,
-niin Salammbon orjattaret, peittäen hihoillaan kasvonsa, päästivät
-yhtaikaa omituisen kiljahduksen, joka muistutti suden ulvontaa ja oli
-niin raivoisa ja kimakka että suuret ebenpuiset portaat, jotka olivat
-täynnä naisia, näyttivät ylhäältä alas asti värähtävän kuin lyyra.
-
-Tuuli leyhytti heidän huntujaan ja hennot papyruskaislat huojuivat
-hiljalleen. Oli Schebaz-kuu keskellä talvea. Kukkivat granaattipuut
-erottautuivat pyöreinä taivaan sineä vastaan ja oksien lomitse kuulsi
-meri ja etäällä puoliksi merisumuun peittyvä saari.
-
-Hamilkar seisahtui nähdessään Salammbon. Salammbo oli syntynyt
-useiden miespuolisten lasten kuoltua. Sitä paitsi auringonpalvelijat
-pitivät tyttären syntymistä onnettomuutena. Myöhemmin jumalat olivat
-lahjoittaneet hänelle pojan; mutta pettyneet toiveet ja kirous,
-jolla hän oli tytärtään kironnut, olivat jättäneet jälkiänsä hänen
-sieluunsa. Salammbo astui sillä välin lähemmäksi.
-
-Eriväriset helmet riippuivat pitkinä terttuina hänen korvistaan
-olkapäille ja kyynärpäihin asti. Hänen tukkansa oli käherretty niin
-että se muistutti pilveä. Kaulassa hänellä oli pieniä neliskulmaisia
-kultalevyjä, joissa oli kuvattuna kahden takajaloillaan seisovan
-leijonan keskellä olevaa naista; hänen pukunsa oli aivan jumalattaren
-puvun kaltainen. Punertavan sininen leveähihainen puku verhosi
-tiukasti hänen vartaloaan ja leveni liepeestä. Huulien sinnoberiväri
-sai hänen hampaansa näyttämään vielä valkoisemmilta ja silmäluomiin
-sivelletty ontimonmuste hänen silmänsä suipemmilta. Hänen
-linnunhöyhennahasta leikatuissa sandaaleissaan oli hyvin korkeat
-korot, ja hän oli tavattoman kalpea, epäilemättä kylmän ilman
-vaikutuksesta.
-
-Vihdoin hän seisoi Hamilkarin edessä, ja katsomatta häneen,
-nostamatta päätään sanoi:
-
--- "Terve sinulle, Baalin silmä, ikuinen kunnia! voitto! lepo!
-tyytyväisyys! rikkaus! Jo kauvan oli sydämeni murheellinen ja talo
-kaipasi sinua. Mutta palaava valtias on kuin ylösnoussut Tammus ja
-sinun silmiesi alla, isä, on ilo ja uusi elämä kaikkialla heräävä!"
-
-Ja ottaen Taanakin käsistä pienen soikean maljan, jossa höyrysi
-jauhoista, voista, viinistä ja kardemummasta tehty sekoitus:
--- "Juo täysin siemauksin," sanoi hän, "tervetulo-malja, jonka
-palvelijattaresi on valmistanut".
-
-Hamilkar vastasi -- "Siunaus sinulle!" ja tarttui koneellisesti
-hänelle ojennettuun kultamaljaan.
-
-Mutta samalla hän katsoi niin terävästi Salammbohon, että tämä
-hämillään sopersi:
-
--- "Sinulle on kerrottu, oi valtias!..."
-
--- "On! minä tiedän!" vastasi Hamilkar matalalla äänellä. Oliko se
-tunnustus? vai puhuiko Salammbo barbareista? Ja lisäsi muutamia
-hajanaisia sanoja yleisestä valtiollisesta ahdinkotilasta, jonka hän
-yksinään toivoi voivansa haihduttaa.
-
--- "Oi isä!" huudahti Salammbo, "sinä et voi sitä saada unohtumaan,
-mitä ei voi enää korvata!"
-
-Silloin Hamilkar astui askeleen taapäin, ja Salammbo hämmästyi
-hänen ällistystään; sillä eihän Salammbo ajatellut Karthagoa, vaan
-temppelinryöstöä, johon hän piti itseään kanssarikollisena. Tuo
-mies, joka sai legionat vapisemaan ja jota hän tuskin tunsikaan,
-kauhistutti Salammbota kuten jumala; hän oli siis arvannut kaiken,
-tiesi kaiken, jotain kamalaa oli nyt tapahtuva. Salammbo huudahti:
-"Armoa!"
-
-Hamilkarin pää painui hitaasti alas.
-
-Vaikka Salammbo tahtoikin syyttää itseään, niin ei hän uskaltanut
-avata suutaan; ja kumminkin valittamisen halu ja lohdutuksen
-kaipuu oli tukehuttaa hänet. Hamilkar taisteli tekemänsä lupauksen
-rikkomista vastaan. Hän piti lupauksensa joko ylpeydestä tai peläten
-epätietoisuutensa muuten loppuvan; ja hän katsoi terävästi tytärtään
-suoraan kasvoihin saadakseen selville hänen sydämensä salaisuuden.
-
-Vähitellen, raskaasti hengittäen painoi Salammbo päänsä olkapäittensä
-väliin isänsä liian painostavan katseen edessä. Nyt oli Hamilkar
-todellakin varma siitä, että hän oli vaipunut barbarin syliin; hän
-vapisi, kohotti molemmat nyrkkinsä ylös. Salammbo kiljahti ja vaipui
-orjattariensa syliin, jotka riensivät häntä tukemaan.
-
-Hamilkar kääntyi poispäin. Kaikki taloudenhoitajat seurasivat häntä.
-
-Varastohuoneiden ovi avattiin ja hän astui suureen pyöreään saliin,
-johon päättyi, kuten pyörän puolat sen napaan, pitkiä, toisiin
-saleihin johtavia käytäviä. Keskellä oli kivilaatta ja sen ympärillä
-aitaus tyynyjen tueksi, jotka olivat kasassa matoilla.
-
-Suffeetti käveli ensin pitkin, kiivain askelin, hän hengitti
-raskaasti, polki korollaan maahan, pyyhkäisi kädellään otsaansa
-kuten mies, jota kärpäset vaivaavat. Mutta hän pudisti päätään ja
-nähdessään kootut rikkautensa hän rauhottui; ja hänen ajatuksensa,
-joita käytävien näky kiihoitti, liitivät toisiin saleihin, jotka
-olivat täynnä vielä harvinaisempia aarteita. Pronssilevyt,
-hopeaharkot ja rautatangot vaihtelivat tinalohkareiden kanssa,
-joita oli tuotu Kassiteridisaarilta Usva-meren takaa; mustien
-maankumit tulvivat palmupuunkuorista tehdyistä säkeistä esiin ja
-kultahieta, jota oli ahdettu nahkapusseihin, valui liian vanhojen
-ompeluksien raoista. Meriruohoista saadut hienot säikeet riippuivat
-Egyptin, Kreikan, Taprobanen ja Judean pellavan joukossa; meritähdet
-levittelivät seinän juurella kukkakimpun tavoin suuria haarukoitaan;
-ja epämääräinen haju täytti ilman, se leveni tuoksuaineista,
-nahoista, höysteistä ja kameelikurjen sulista, jotka suuriksi
-kimpuiksi sidottuina riippuivat katosta. Joka käytävän suulla seisoi
-norsunhampaita kärjet yhteen liitettyinä muodostaen siten kaaren
-aukon yläpuolelle.
-
-Vihdoin hän nousi kivilaatalle. Kaikki taloudenhoitajat seisoivat
-käsivarret ristissä, päät kumarassa, Abdalonim yksin kohotti ylpeänä
-suippoa mitraansa.
-
-Hamilkar kyseli laivojen päälliköltä. Hän oli vanha merimies, jolla
-oli tuulen raatelemat silmäluomet, ja valkoiset suortuvat ulottuivat
-aivan hänen vyötäisilleen asti ikäänkuin myrskyjen vaahto olisi
-jäänyt partaan.
-
-Hän vastasi lähettäneensä Gadeksen ja Thymiamatan sivulaivaston,
-jonka piti pyrkiä Eziongaberiin Etelä-Sarven ja Höysteiden
-kalliokärjen ohi.
-
-Toiset olivat kulkeneet neljän kuukauden ajan länteen päin
-kohtaamatta maata; mutta heidän laivansa keula takertui meriruohoon,
-taivaan rannasta kuului taukoamatta vesiputousten kohina,
-verenhohtavat usvat peittivät auringon, kukkatuoksun täyttöinä
-tuuli uuvutti koko miehistön; ja nyt oli heidän muistonsa niin
-sekaisin, että he eivät voineet mitään kertoa. Sillä välin
-oli kuljettu Scythien virtoja ylös, tunkeuduttu Kolkikseen,
-jugrilaisten ja estialaisten luo, Arkipelagista oli ryöstetty
-tuhatviisisataa neitosta; oli upotettu kaikki vieraat laivat,
-jotka oli tavattu Oestrymonin niemen tuolla puolen, jotta väylien
-salaisuus ei tulisi ilmi. Sitävastoin pidätti kuningas Ptolemæus
-Schesbarin suitsutusaineet; Syracusa, Elathia ja Korsika ja saaret
-eivät olleet mitään lähettäneet ja vanha merimies painoi päänsä
-alas ilmoittaessaan, että numidialaiset olivat anastaneet erään
-kolmisoudikon Rusicadan luona, -- "sillä he pitävät yhtä heidän
-kanssaan, valtias."
-
-Hamilkar rypisti silmäkulmiaan; sitten viittasi hän maamatkojen
-johtajaa puhumaan. Tämä oli puettu ruskeaan, vyöttömään kauhtanaan,
-ja päässä oli pitkä valkoinen vaate, joka kulkien suun alapuolitse
-riippui olan taakse.
-
-Karavaanit olivat lähteneet tavan mukaan talvipäiväntasauksen aikaan.
-Mutta tuhannesta viidestä sadasta miehestä, jotka olivat lähteneet
-perimpään Etiopiaan ja joilla oli ollut verrattomat kameelit, uudet
-leilit ja maalatusta kankaasta tehdyt matkatamineet, oli yksi ainoa
-palannut Karthagoon, -- toiset olivat kuolleet väsymyksestä tai
-olivat erämaan kauhujen johdosta tulleet hulluiksi; -- ja hän sanoi
-nähneensä kaukana Mustan-Harushin takana, atarantien ja suurten
-apinain maan takana suuren suuria kuningaskuntia, joissa pienimmätkin
-tarve-esineet ovat kultaa, aivan maidonvalkoisen virran, leveän kuin
-meren, sinipuisia metsiä, maustevuoria, ihmisen näköisiä hirviöitä,
-jotka asustivat kallioilla ja joiden silmäterät katsellessaan
-aukenivat kukkien lailla; sitten lohikäärmeissä vilisevän järven
-takana kristallisia vuoria, jotka kannattavat aurinkoa. Toiset olivat
-palanneet Indiasta tuoden riikinkukkoja, pippuria ja uusia kankaita.
-Mitä niihin tulee, jotka olivat lähteneet ostamaan kalkedon-jalokiviä
-Syrtien tietä Ammonin temppeliä kohden, niin olivat ne varmaankin
-hukkuneet hieta-aavikolle. Getulian ja Phazzanan karavaanit olivat
-tuoneet kotia tavallisen määrän; mutta nyt hän, matkojen johtaja ei
-uskaltanut lähettää ainoatakaan karavaania.
-
-Hamilkar ymmärsi; palkkasoturit pitivät maaseudun hallussaan.
-Raskaasti huoahtaen nojautui hän toiseen kyynärpäähänsä; ja
-maatilojen hoitaja pelkäsi niin kovasti puhua, että hän vapisi vaikka
-olikin leveäharteinen ja hänen silmäteränsä suuret ja punaiset. Hän
-oli tylppänenäinen kuin verikoira, ja päässä oli niiniverkko; vyöllä
-oli leopardin vuota ja siinä kiilteli kaksi suurta tikaria.
-
-Kun Hamilkar kääntyi häneen päin, niin alkoi hän parkuen huutaa
-kaikkia Baaleja todistajakseen. Se ei ollut hänen syynsä! ei hän
-sille mitään voinut! Hän oli tarkastanut ilmanvaihtoa, tutkinut
-maata, tähtiä, tehnyt istutukset talvi-päivänseisauksen aikaan,
-harventanut puita kuun vähentyessä, pitänyt orjia silmällä, säästänyt
-heidän pukujaan.
-
-Mutta Hamilkaria ärsytti tämä lörpöttely. Hän läiskähytti kieltään ja
-tikarivöinen mies kertoi nopeasti:
-
--- "Oi, valtias! ne hävittivät kaiken! särkivät kaiken! turmelivat
-kaiken! Mashalassa on kolmetuhatta kasvavaa puuta lyöty maahan,
-Ubadassa varastot hävitetyt, kaivot täytetyt! Tedeksestä veivät ne
-tuhat viisisataa gomoria jauhoja; Marazzanassa tapettiin paimenet,
-syötiin karjat, poltettiin talo, sinun kaunis seedripuusta tehty
-talosi, jonne tulit kesäisin! Tuburbon orjat, jotka olivat ohraa
-leikkaamassa, pakenivat vuoristoon; ja aasit, muuliaasit, muulit,
-Taorminan härät, orynhevoset, kaikki poissa! kaikki ryöstetty! Se
-on kirous! Minä en voi elää tätä katsellen!" Ja hän jatkoi itkien:
-"Jospa tietäisit, kuinka kellarit olivat täynnä, ja aurat loistivat!
-Oi, niitä kauniita oinaita! oi, niitä kauniita härkiä!..."
-
-Hamilkar oli tukehtua raivosta. Hän karjaisi:
-
--- "Vaikene! Olenko minä mikään kerjäläinen? Elä valehtele! puhu
-totta! Minä tahdon tietää, paljoko olen kadottanut viimeiseen
-sikliin, viimeiseen kabiin asti! Abdalonim, tuo minulle laivojen,
-karavaanien, maatilojeni, koko talouteni tilit! Ja jos omatuntonne on
-kipeä, niin turma teidän ylitsenne! -- Menkää!"
-
-Kaikki taloudenhoitajat peräytyivät kumarassa kädet riippuen
-aivan lattiaan asti. Abdalonim otti seinän sisään muuratun kaapin
-keskikomerosta solmunuoria, kangas- ja papyruskääryjä ja lampaan
-lapaluita, jotka olivat täynnä hienoa kirjoitusta. Hän asetti ne
-Hamilkarin jalkojen juureen, antoi hänelle puukehyksen, johon oli
-pingoitettu kolme lankaa ja niihin pujotettu kulta-, hopea- ja
-sarvipalloja, ja alotti:
-
--- "Sata yhdeksänkymmentä kaksi taloa Mappalioissa, vuokrattu
-Karthagolaisille yhdestä bekasta kuukaudessa."
-
--- "Ei! se on liikaa! armahda köyhiä! ja sinä kirjoitat niiden nimet
-muistoon, jotka näyttävät rohkeimmilta ja koetat päästä selville,
-ovatko he kiintyneet tasavaltaan! Jatka!"
-
-Abdalonim hidasteli hämmästyen tätä jalomielisyyttä.
-
-Hamilkar sieppasi kangaskääryt hänen käsistään.
-
--- "Mitä tämä tietää? kolme palatsia Khamonin torin varrella
-kahdestatoista kesitahista kuussa! Merkitse kaksikymmentä! Rikkaat
-eivät saa minua nylkeä."
-
-Yli-taloudenhoitaja jatkoi kumarrettuaan syvään:
-
--- "Lainattu Tigillakselle korjuu-ajan loppuun asti kaksi kikaria
-33 prosentin hyvitystä vastaan, meri-koron mukaan, meriveroja;
-Bar-Malkarthille tuhat viisisataa sikeliä, panttina kolmekymmentä
-orjaa. Mutta kaksitoista heistä kuoli suolalampiin."
-
--- "Siksi että eivät olleet kyllin rotevia," sanoi suffeetti nauraen.
-"Samapa se! jos hän tarvitsee rahaa, niin lainaa hänelle! Aina tulee
-lainata ja eri korkoa vastaan riippuen kunkin rikkaudesta."
-
-Palvelija kiiruhti lukemaan mitä olivat tuottaneet Annaban
-rautakaivokset, korallinpyynti, purppuratehtaat, kreikkalaisille
-siirtolaisille vuokrattu maa, hopean lähettäminen Arabiaan, jossa se
-oli kymmenen kertaa kultaa kalliimpaa, laivojen ryöstömatkat, sitten
-kun kymmenys oli suoritettu jumalattaren temppelille.
-
--- "Joka kerta olen selittänyt tuloja olleen neljännes vähemmän,
-valtias!" Hamilkar laski yhteen helmien avulla; ne kilahtelivat hänen
-sormiensa alla.
-
--- "Jo riittää! Mitä menoja olet suorittanut?"
-
--- "Stratonikleelle Korinthissa ja kolmelle Alexandrian kauppiaalle
-myötäseuraavien kirjeiden mukaan (ne ovat tässä), kymmenentuhatta
-athenalaista drakmaa ja kaksitoista Syrian talenttia kultarahoja.
-Laivaväen elatus nousee kahteenkymmenen minaan kuukaudessa
-kolmisoutulaivalta..."
-
--- "Minä tiedän! Paljoko on mennyt hukkaan?"
-
--- "Tilit ovat näillä lyijylevyillä," sanoi taloudenhoitaja. "Mitä
-yhteisesti lastattuihin laivoihin tulee, kun usein on täytynyt
-heittää lastit mereen, niin on epätasainen hukka jaettu tasan
-kaikkien osallisten kanssa. Köysistä, jotka lainattiin asevarastosta,
-ja joita oli mahdoton suorittaa takaisin, vaativat syssitit ennen
-Utican retkeä kahdeksansataa kesitathia."
-
--- "Aina vain he!" sanoi Hamilkar pää kumarassa; ja hän istui
-hetkisen aivan kuin kaiken sen vihan painamana, jonka hän tunsi
-tulleen osakseen: -- "Mutta minä en näe täällä Megaran menoja?"
-
-Abdalonim meni kalveten ottamaan toisesta komerosta sykomoripuisia
-levyjä, jotka olivat tukuttain pujotetut nahkahihnoihin.
-
-Hamilkar kuunteli uteliaana talousmenoja, ja tyyntyi kuullessaan
-yksitoikkoisen äänen luettelevan numeroita; Abdalonom luki yhä
-hitaammin. Äkkiä pudotti hän maahan puulevyt ja heittäytyi suulleen
-maahan, kädet levällään kuin tuomitulla. Tyyneyttään menettämättä
-Hamilkar kokosi levyt; ja hänen huulensa aukenivat ja silmänsä
-suurenivat hänen nähdessään yhden päivän menojen joukossa tavattoman
-määrän lihaa, kaloja, lintuja, viiniä ja höysteitä sekä särjettyjä
-astioita, kuolleita orjia, pilaantuneita mattoja.
-
-Abdalonim kertoi hänelle yhä maaten suullaan barbarien juhlasta.
-Hän ei ollut voinut vastustaa Vanhimpien määräyksiä, -- sitäpaitsi
-Salammbokin oli käskenyt olemaan säästämättä rahoja sotilaiden
-kestitsemisessä.
-
-Tyttärensä nimen kuullessaan syöksähti Hamilkar ylös. Sitten huulet
-piukalla hän kyyristyi jälleen tyynyilleen; hän repi kynsillään
-niiden hetaleita, läähättäen, silmien tuijottaessa eteenpäin.
-
--- "Nouse!" sanoi hän; ja hän astui alas kivilaatalta.
-
-Abdalonim seurasi häntä; hänen polvensa vapisivat. Mutta äkkiä
-tarttui hän rautatankoon ja alkoi kuin hullu nostella lattialiuskoja
-ylös. Eräs puulevy nousi ylös ja pian näkyi pitkin käytävää useita
-suuria kansia, jotka peittivät viljasäiliöitä.
-
--- "Näethän, Baalin silmä", sanoi palvelija vavisten, "he eivät
-vielä ole vieneet kaikkea! ja ne ovat syviä, jokainen viisikymmentä
-kyynärää, ja reunojaan myöten täynnä! Matkalla ollessani kaivatin
-niitä asehuoneesen, puistoon, kaikkialle! talosi on täynnä viljaa
-kuten sydämesi viisautta."
-
-Hymy levisi Hamilkarin kasvoille! "Se on hyvä, Abdalonim!" Sitten
-kumartuin kuiskaamaan hänen korvaansa: "Tuota sitä Etruriasta,
-Brutiumista, kaikkialta mistä vain tahdot ja mihin hintaan tahansa!
-Kokoa ja säilytä! Minun yksinään täytyy omistaa kaikki vilja
-Karthagossa."
-
-Sitten päästyään käytävän päähän Abdalonim vyössään riippuvalla
-avaimella avasi oven suureen neliskulmaiseen huoneesen, jonka
-sedripylväät jakoivat kahteen osaan. Kulta-, hopea- ja vaskirahoja
-oli järjestetty pöydille tai ahdettu seinäkomeroihin ja ne nousivat
-kaikilla neljällä seinällä kattoparruihin asti. Nurkissa suuren
-suuret virtahevon nahasta tehdyt lippaat sisälsivät kokonaisia rivejä
-pieniä säkkejä, vaihtorahoja oli kasottain permannolla; ja siellä
-täällä oli liian korkea rahapino kaatunut ja näytti sortuneelta
-pilarilta. Suuret karthagolaiset rahat, jotka kuvasivat Tanitia
-ratsun kera palmupuun suojassa, sekaantuivat alusmaiden rahoihin,
-joissa oli härkä, tähti, pallo tai puolikuu. Eri suuriin summiin
-järjestettyinä oli kaikenarvoisia, -kokoisia ja -aikaisia rahoja,
--- vanhoista Assyrian kynttä ohuemmista rahoista Latiumin vanhoihin
-kättä paksumpiin rahoihin asti, Eginan nappeja, Baktrian levyjä,
-lakedaimonilaisten lyhyitä puikkoja; useat olivat ruosteessa,
-likaisia, veden vihertämiä tai tulen mustaamia, joita oli joko saatu
-verkoilla tai koottu valloitetun kaupungin raunioista. Pian laski
-suffeetti, vastasivatko koolla olevat rahat voitto- ja tappiotiliä,
-joka hänelle oli luettu; ja hän kääntyi lähtemään nähdessään kolme
-vaskiruukkua, jotka olivat aivan tyhjiä. Abdalonim käänsi päänsä
-kauhun merkiksi poispäin, Hamilkar näytti mukautuneen kaikkeen eikä
-puhunut sanaakaan.
-
-He kulkivat toisten käytävien, toisten salien kautta ja saapuivat
-vihdoin ovelle, jonka vartioimista varten eräs mies oli vyötäröiltä
-kiinnitetty pitkään seinästä lähtevään kahleesen. Se oli roomalainen
-tapa, joka vasta äskettäin oli otettu käytäntöön Karthagossa. Miehen
-parta ja kynnet olivat kasvaneet suunnattoman pitkiksi, ja hän
-liikahteli taukoamatta oikealle ja vasemmalle villipetojen tavoin.
-Heti kun hän tunsi Hamilkarin, syöksyi hän häntä kohden huutaen:
-
--- "Armoa, Baalin silmä! sääli minua! tapa minut! Kymmeneen vuoteen
-en ole nähnyt aurinkoa! Isäsi nimessä, armoa!"
-
-Vastaamatta hänelle Hamilkar löi käsiään yhteen, ja kolme miestä
-riensi apuun; ja kaikin nelisin vetivät he suunnattoman suuren
-ovisalvan renkaista ulos. Hamilkar otti soihdun ja katosi pimeään.
-
-Sitä huonetta, johon hän nyt tuli, pidettiin yleensä perheen
-hautakammiona; mutta tarkemmin tutkimalla olisi sieltä löytänyt vain
-suuren muuratun kuopan. Se oli valmistettu varkaiden eksyttämiseksi
-eikä sisältänyt mitään. Hamilkar astui sen ohitse; sitten kumartui
-hän alas ja pani hyvin raskaan myllynkiven pyörimään teloilla
-syrjään. Ja tämän aukon kautta hän astui kartion muotoon tehtyyn
-kammioon.
-
-Seinät olivat pronssisilla suomulevyillä peitetyt; keskellä
-kohosi graniittijalustan päässä erään Aletes nimisen Kabirin,
-Keltiberin kaivoksien keksijän kuvapatsas. Jalustan ympärillä oli
-maahan järjestetty suuria kultakilpiä ja suunnattomia umpinaisia
-hopeamaljoja, joilla oli mitä omituisimpia muotoja ja jotka
-olivat käytäntöön kelpaamattomia; sillä tapana oli valaa suuri
-määrä metallia tällaisiin muotoihin, jotta niiden tuhlaaminen ja
-kuljettaminenkin kävi melkein mahdottomaksi.
-
-Soihdullaan hän sytytti kuvapatsaan päähineesen kiinnitetyn
-kaivoslampun; viheriäisiä, keltaisia, sinisiä, sinipunaisia,
-viinin ja veren värisiä säteitä välähteli äkkiä salissa. Huone oli
-täynnä jalokiviä, jotka olivat joko lampun tavoin vaskilevyihin
-ripustetuissa kultapulloissa tai järjestetty omaan kiviympäristöönsä
-seinän juurelle. Siellä oli turkooseja, joita linkokivillä kallioista
-lyödään irti, kiiltokiviä, jotka olivat muodostuneet ilveksen
-virtsasta, kuusta pudonneita kivettyneitä kalanhampaita, tyaneja,
-timantteja, sandastrumeja, berylejä, kolmea lajia rubiineja, neljää
-lajia safireja ja kahtatoista lajia smaragdeja. Ne kimaltelivat
-kuten maitopisarat, siniset jääpuikot, hopeahieta, ja loivat valoaan
-leveinä säteinä, hienoina väikkeinä, tähtinä. Meteoorikivet, jotka
-ukkonen synnyttää, hohtivat myrkystä parantavien kalkedonien
-rinnalla. Siellä oli Zabarcan vuoresta saatuja topaaseja, jotka
-torjuvat pelon ja kauhun, Bactriasta tuotuja opaaleja, jotka estävät
-keskensynnytyksen, Ammonin sarvia, joita pannaan vuoteen alle unien
-saamiseksi.
-
-Jalokivien väike ja lampun liekki kuvastuivat suuriin kultakilpiin.
-Hamilkar seisoi hymyillen käsivarret rinnallaan ristissä; -- ja hän
-iloitsi, ei niin paljon rikkautensa katselemisesta kuin tietäessään
-olevansa rikas. Hänen rikkautensa oli saavuttamaton, loputon,
-ääretön. Hänen esi-isänsä, jotka nukkuivat hänen jalkojensa alla,
-hengittivät osan ikuisuuttaan hänen sydämeensä. Hän tunsi seisovansa
-aivan lähellä maanalaisia haltijoita. Hän tunsi kuten Kabirin iloa,
-ja suuret, kasvoihinsa osuvat valosäteet tuntuivat näkymättömän
-verkon äärimmäisiltä langoilta, jotka äärettömien syvyyksien yli
-sitoivat hänet maailman keskustaan.
-
-Äkkiä eräs ajatus sai hänet vavahtamaan, ja astuttuaan aivan
-jumalankuvan taakse kulki hän suoraan muuria kohden. Sitten tarkasti
-hän käsivarressaan olevien tatueerausten joukossa vaakasuoraa viivaa,
-jota kaksi pystysuoraa leikkasi; se esitti Kananean numeroissa lukua
-kolmetoista. Sitten hän laski seinästä kolmannentoista pronssilevyn,
-nosti kerta vielä avaran hihansa ylös; ja oikea kätensä suorana hän
-luki toisesta paikasta käsivarttaan vieläkin mutkikkaampia viiruja
-sormiensa sirosti liikahdellessa kuten lyyran soittajalla. Vihdoin
-hän painoi peukalollaan seitsemän kertaa seinään; ja yhtenä suurena
-lohkareena avautui osa muuria.
-
-Sen takana oli piilossa kammio, johon oli kätketty salaperäisiä
-aineita, joilla ei ollut nimeä ja joiden arvo oli määräämätön.
-Hamilkar astui kolme porrasta alemmaksi; hän otti hopeasaavista
-antiloopin vuodan, joka uiskenteli mustassa nesteessä, ja palasi
-sitten takaisin.
-
-Abdalonim alkoi jälleen astua hänen edellään. Hän löi
-lattialiuskoihin pitkää keppiään, jonka yläpäässä oli kelloja, ja
-jokaisen huoneen edessä hän huusi Hamilkarin nimen samalla ylistäen
-ja siunaten häntä.
-
-Pyöreässä salissa, jonne kaikki käytävät päättyivät, oli seinille
-kasattu algumminitankoja, hennasäkkejä, Lemnoksen mullasta tehtyjä
-kakkuja, ja kilpikonnan kuoria, jotka olivat kukkuroillaan helmiä.
-Ohikulkiessaan hipaisi suffeetin puku näitä aarteita, mutta hän ei
-edes katsahtanutkaan jättiläissuuriin meripihkalohkareisiinkaan,
-jota ainetta pidettiin melkein jumalallisena, auringon säteiden
-muodostamana.
-
-Tuoksuva ilmalaine tuli heitä vastaan.
-
--- "Avaa ovi!"
-
-He astuivat sisään.
-
-Alastomat miehet vastasivat taikinamaista sekoitusta, riipivät
-yrttejä, hämmensivät hiiliä, kaatoivat öljyä ruukkuastioihin,
-avasivat ja sulkivat pieniä munanmuotoisia koloja, joita oli seiniin
-kaivettu niin tiheään, että huone näytti mehiläiskeon sisustalta.
-Myrobalonia, bdelliumia, saframia ja orvokkeja näkyi niistä.
-Kaikkialla oli hajallaan pihkoja, jauhoja, juuria, lasipulloja,
-angervon oksia, ruusunlehtiä; ja melkein oli tukehtua näihin
-tuoksuihin, vaikka storaxia höyrysikin keskellä räiskyen vaskisella
-kolmijalalla.
-
-Tuoksuaineiden hoitaja, pitkä ja kalpea kuin vahakynttilä, lähestyi
-Hamilkaria murskatakseen käärön metopionia hänen käteensä samalla kun
-kaksi muuta hieroi hänen kantapäitään baccaris-lehdillä. Hän lykkäsi
-ne luotaan; ne olivat irstastapaisia kyrenaikalaisia, mutta niitä
-pidettiin arvossa salatietojensa vuoksi.
-
-Näyttääkseen valppauttaan tuoksuaineiden hoitaja tarjosi suffeetille
-electronlusikalla hiukan malobathria maistettavaksi; sitten puhkaisi
-hän neulalla kolme indialaista bezoarikiveä. Valtias, joka tunsi
-kaikki petoskeinot, otti sarvellisen balsamia ja pidettyään sitä
-hehkuvien hiilien päällä tiputti pisaran vaatteelleen; ruskea pilkku
-muodostui siihen, balsami oli väärennettyä. Silloin hän loi terävän
-katseen tuoksuaineiden hoitajaan, ja sanaakaan sanomatta heitti
-gasellin sarven hänelle vasten kasvoja.
-
-Niin suuttunut kun hän olikin nähdessään hänen vahingokseen tehtyjä
-väärennyksiä, niin hän kuitenkin huomatessaan narduspaketit, joita
-aijottiin lähettää merentakaisiin maihin, käski niihin sekoittamaan
-antimoniumia tehdäkseen ne raskaammiksi.
-
-Sitten hän kysyi, missä oli kolme häntä varten valmistettua laatikkoa
-psagas-palsamia.
-
-Hoitaja ei sanonut tietävänsä niistä mitään, sotilaat olivat tikarit
-kädessä saapuneet karjuen sisään; hän oli heille avannut säiliöt.
-
--- "Sinä pelkäät siis heitä enemmän kuin minua!" huudahti suffeetti;
-ja höyryjen läpi hänen silmänsä leimahtivat kuten soihdut pitkää,
-kalpeaa miestä kohden, joka alkoi ymmärtää mikä häntä odotti.
-"Abdalonim! ennen auringon laskua sinä annat hänen käydä ruoskakujan
-läpi: silvo hänet!"
-
-Tämä vahinko kiukustutti häntä, vaikka se olikin edellisiä pienempi;
-sillä vaikka hän koettikin karkoittaa niitä mielestään, niin kohtasi
-hän barbarien töitä joka askeleella. Heidän hävitystyönsä yhdistyi
-hänen tyttärensä häpeään, ja hän raivostui koko talolle, joka siitä
-tiesi eikä sitä hänelle sanonut. Mutta jokin sisäinen voima pakotti
-häntä ottamaan onnettomuudestaan yhä enemmän selkoa; ja vainu vimman
-vallassa hän tarkasti kaikissa vajoissa, kauppahuoneiden takana
-olevat varastot, joissa oli maapihkaa, puuta, ankkureja ja köysiä,
-hunajaa ja vahaa, kangasaitat, ruokavarakammiot, marmorivarastot ja
-silfiumvajat.
-
-Hän meni puutarhan toiselle puolelle majoihin tarkastamaan
-kotikäsityöläisiä, joiden teoksia myytiin. Räätälit ompelivat
-viittoja, toiset kutoivat verkkoja, toiset maalasivat tyynyjä,
-leikkasivat sandaaleja, egyptiläiset työmiehet silittivät simpukalla
-papyrusta, kankurien sukkulat lensivät, aseseppien alasimet
-kalskuivat.
-
-Hamilkar sanoi heille:
-
--- "Takokaa miekkoja! takokaa yhtäpäätä! niitä minä tarvitsen." Ja
-hän otti poveltaan myrkyissä liotetun antilopinnahan käskien siitä
-tekemään rintapaidan, joka oli pronssia vahvempi, ja johon ei rauta
-eikä tuli pystynyt.
-
-Astuessaan työmiesten luo koetti Abdalonim suunnata hänen vihaansa
-muualle, koetti ärsyttää häntä niitä vastaan moittien heidän työtään.
--- "Tuollaista työtä! mikä häpeä! Valtias on aivan liian hyvä."
-Kuuntelematta häntä Hamilkar poistui.
-
-Hän kulki hitaammin, sillä ylhäältä alas asti hiiltyneet puut,
-jommoisia tapaa paimenten asustamissa metsissä, telkesivät hänen
-tiensä; paaluaidat olivat rikotut, vesi uomissa kuivunut, rapakoissa
-oli lasinsirpaleita ja apinain luita. Kankaankappaleita riippui
-siellä täällä pensaikoissa; sitruunapuiden alla mädänneet kukat
-muodostivat keltaisia likaröykkiöitä. Nähtävästi olivat palvelijat
-jättäneet kaiken sikseen siinä uskossa, ettei valtias koskaan palaa.
-
-Joka askeleella keksi hän uusia häviöitä, uusia todistuksia tuosta
-asiasta, josta hän oli vannoutunut olla ottamatta selvää. Nyt
-likasi hän purppurasaappaansa lokaan; eikä hänellä ollut kaikkia
-noita miehiä edessään katupultin suulla lennättääkseen heidät
-murskaksi! Hän tunsi itsensä nöyryytetyksi puolustettuaan heitä; se
-oli narrimaista, petosta; ja kun hän ei voinut kostaa sotilaille,
-ei Vanhimmille, ei Salammbolle, ei kenellekään, ja kun hänen
-vihansa etsi jotain esinettä, niin tuomitsi yhdellä kerralla kaikki
-puisto-orjat vuorikaivoksiin.
-
-Abdalonim värisi joka kerta, kun hän näki Hamilkarin lähestyvän
-puistoja. Mutta Hamilkar kääntyi myllytielle, josta kuului
-alakuloista laulua.
-
-Tomupilven keskellä pyöri täällä suuria myllyjä, se on kaksi
-porfyyri-kartiota toistensa päällä; ylimäisessä oli suppilo; se pyöri
-paksujen tankojen avulla alimman päällä. Rinnallaan ja käsivarsillaan
-miehet lykkäsivät samalla kuin toiset valjastetut vetivät. Hihnojen
-hankaamisesta oli hartioihin muodostunut visvaa valuvia haavoja,
-jommoisia näkee aasien niskassa, ja musta ja ohut kankaansiekale,
-joka tuskin peitti heidän lanteitaan, ja jonka kulma riippui alas,
-löi heidän polventaipeehensa kuten pitkähäntä. Heidän silmänsä olivat
-punaisia, jalkojen raudat kalskahtivat, rinnat läähättivät tahdissa.
-Heidän suunsa edessä oli kahdella ketjulla kiinnitetty kuonokoppa,
-jotta heidän olisi mahdotonta syödä jauhoja, ja heidän käsissään oli
-umpinaiset kintaat, jotka estivät heitä ottamasta sitä.
-
-Valtiaan tullessa paukkuivat puiset tangot voimakkaammin. Vilja
-narskui murskaavien kivien alla. Monet vaipuivat polvilleen; toiset
-jatkoivat kulkuaan heidän ylitseen.
-
-Hän kysyi Giddenemiä, orjien päällikköä; tämä tuli esiin, ja hänen
-arvonsa ilmeni jo hänen loistavassa puvussaankin; sillä hänen
-sivuilta halki oleva tunikansa oli hienointa purppuraa, raskaat
-renkaat riippuivat hänen korvistaan, ja jalkojen ympäri käärittyä
-kangasta kokoamassa oli kultaliiste, joka kuten käärme puun ympäri
-kohosi nilkasta lanteille asti. Sormuksilla ahdetuissa käsissä
-oli hänellä gagatipaloista tehdyt ketjut tunteakseen sen avulla
-kaatumatautiset.
-
-Hamilkar viittasi häntä päästämään kuonokopat orjien suulta. Silloin
-ne kaikki kiljaisten kuin nälkäiset pedot syöksyivät jauhoihin
-käsiksi ja ahmivat sitä painaen kasvonsa kasoihin.
-
--- "Sinä näännytät ne!" sanoi suffeetti.
-
-Giddenim vastasi, että se oli niiden kurissa pitämiseksi
-välttämätöntä.
-
--- "Silloin oli turhaa lähettää sinua Syracusaan orjakouluun. Käske
-kaikki tänne!"
-
-Ja edeskäyvät, kellariorjat, tallirengit, juoksijat,
-kantotuolinkantajat, kylpyorjat ja vaimot lapsineen järjestyivät
-puutarhaan yhteen ainoaan riviin, joka kauppahuoneesta ulottui
-villipetojen puistoon asti. He seisoivat henkeään pidättäen. Tavaton
-hiljaisuus täytti Megaran. Aurinko oli laguunin kohdalla katakombien
-juurella. Riikinkukot piipittivät. Hamilkar astui hitaasti eteenpäin.
-
--- "Mitä minä noilla vanhoilla teen?" sanoi hän; "myy ne! Täällä on
-liiaksi gallialaisia, ne ovat juoppoja! ja liiaksi kretalaisia, ne
-valehtelevat! Osta minulle kappadokialaisia, asialaisia ja neekerejä."
-
-Hän kummasteli lasten pientä määrää. -- "Joka vuosi, Giddenem, täytyy
-talossa syntyä lapsia! Jätä sen vuoksi kammiot öiksi auki, jotta he
-vapaasti voivat liittyä toisiinsa."
-
-Sitten antoi hän osoittaa itselleen varkaat, laiskat ja
-vastahakoiset. Hän määräsi rangaistuksia ja moitti samalla
-Giddenemiä; ja Giddenem painoi kuten härkä alas otsansa, jossa leveät
-silmäkulmat liittyivät yhteen.
-
--- "Katso, Baalin silmä," sanoi hän osoittaen kookasta libyalaista,
-"tämä tavattiin nuora kaulassaan".
-
--- "Vai niin! sinä tahdot siis kuolla?" lausui suffeetti
-halveksivaisesti.
-
-Ja orja vastasi pelottomasti:
-
--- "Tahdon!"
-
-Silloin, välittämättä antamastaan esimerkistä tai rahallisesta
-tappiosta, Hamilkar sanoi palvelijoille:
-
--- "Viekää hänet pois!"
-
-Ehkä hänen mielessään oli aikomus siten tehdä uhri. Siten hän tuotti
-itselleen vahinkoa väistääkseen jonkun kamalamman onnettomuuden.
-
-Giddenem oli kätkenyt vialliset toisten taakse. Hamilkar huomasi
-heidät:
-
--- "Kuka sinun käsivartesi on katkaissut?"
-
--- "Sotilaat, Baalin silmä."
-
-Sitten eräälle samniumilaiselle, joka ontui kuin haavoitettu haikara:
-
--- "Ja kuka sinulle tuon on tehnyt?"
-
-Se oli ollut tarkastaja, joka rautatangolla oli lyönyt hänen jalkansa
-poikki.
-
-Tämä mieletön julmuus suututti suffeettia; ja riistäen Giddenemin
-käsistä hänen gagatiketjunsa hän karjaisi:
-
--- "Kirottu olkoon koira, joka haavoittaa laumaansa. Katkoa orjilta
-jäsenet, kautta Tanitin hyvyyden! Sinä tuotat valtiaallesi häviötä!
-Tukahuttakaa hänet tunkioon. Ja ne, jotka puuttuvat? Missä ne ovat?
-Oletko ne surmannut yhdessä sotilaitten kanssa?"
-
-Hänen kasvojensa ilme oli niin pelottava, että kaikki naiset
-pakenivat. Orjat peräytyivät ja muodostivat laajan piirin heidän
-molempien ympärille; Giddanem suuteli kiihkeästi hänen sandaalejaan;
-Hamilkar seisoi hänen edessään nyrkit koholla.
-
-Tuolla henkisellä selvyydellä, joka taistelun kuumimmassa tuoksinassa
-oli ylimmillään, muisti hän tuhansia vastenmielisiä tapauksia,
-häpeällisiä seikkoja, joita hän tähän asti ei ollut ottanut huomioon;
-ja vihansa valossa, kuten salamien hohteessa, hän näki taas kaiken
-häviönsä yhdellä kertaa edessään. Maatilojen valvojat olivat paenneet
-peläten sotilaita, ehkä olivat niiden kanssa samassa juonessakin,
-kaikki häntä pettivät, liian kauvan hän jo oli hillinnyt itseään.
-
--- "Tuokaa ne tänne," huusi hän, "ja leimatkaa niihin pelkurien
-merkki kuumalla raudalla otsaan!"
-
-Silloin tuotiin ja kasattiin keskelle puistoa nuoria, kaularautoja,
-puukkoja, kahleita kaivoksiin tuomittuja varten, jalkapuut, joihin
-puserrettiin jalat, numelloja, joita pantiin hartioita pusertamaan,
-ja skorpioneja, kolmisiimaisia piiskoja, jotka päättyivät
-pronssikoukkuihin.
-
-Kaikki orjat asetettiin aurinkoon päin, kaikki nielevää Molokia
-kohden, selälleen tai suulleen maahan, ja piiskaamiseen tuomitut
-seisomaan puita vasten, kaksi miestä kunkin viereen, joista töinen
-laski ja toinen löi.
-
-Hän löi molemmin käsin; hihnat vinkuivat ja repivät kuoren
-plataaneista. Veri sinkoili sateena lehtiin ja punaiset lihamöhkäleet
-vääntelehtivät parkuen puiden juurella. Ne, jotka taottiin kahleihin,
-repivät kynsillään kasvojaan. Puisten ruuvien natina kuului; kumeita
-lyöntejä kaikui; joskus kimakka kiljahdus lensi ilman halki. Kyökin
-puolella oli vaatesiekaleiden ja leikattujen hiuksien välissä
-kyyryllään miehiä viuhkoja löyhyttämällä sytyttämässä hiiliä, ja
-palaneen lihan käry nousi ilmaan. Piiskatut pyörtyivät, mutta käsien
-siteiden kannattamina pysyivät pystyssä ja antoivat päänsä pudota
-olalleen ja sulkivat silmänsä. Toiset alkoivat katsellessaan kauhusta
-kirkua, ja leijonat, muistellessaan ehkä juhlaa nousivat haukotellen
-luolien reunaa vasten.
-
-Silloin ilmestyi Salammbo penkereensä tasolle. Hän juoksi kauhuissaan
-nopein askelin edes ja takaisin. Hamilkar huomasi hänet. Hänen
-mielestään kohotti Salammbo häntä kohden käsivartensa kuten armoa
-anoakseen; kauhua kuvaavan liikkeen tehden Hamilkar kääntyi menemään
-norsujen puistoon.
-
-Nämät eläimet olivat suurien punilaisten perheiden ylpeys. Ne
-olivat kantaneet selässään esi-isiä, voittaneet sodissa, ja niitä
-kunnioitettiin auringon suosikkeina.
-
-Megaran norsut olivat vahvimmat koko Karthagossa. Hamilkar oli ennen
-lähtöään vaatinut Abdalonimilta valan, että hän vartioisi niitä.
-Mutta ne olivat silpomisen seurauksista kuolleet; kolme ainoastaan
-oli jälellä maaten tomussa tarhan keskellä särjettyjen seimiensä
-edessä.
-
-Ne tunsivat Hamilkarin ja tulivat hänen luokseen.
-
-Eräällä oli korvat kamalalla tavalla säpäleinä, toisella polvessa
-ammottava haava, ja kolmannella kärsä oli poikki.
-
-Ne katselivat murheellisina aivan kuin järjelliset olennot
-Hamilkaria; ja se, jolla ei enää ollut kärsää, taivutti suuren päänsä
-alas ja notkistaen polviaan koetti hiljaa hyväillä häntä kärsänsä
-inhoittavalla tyngällä.
-
-Eläimen häntä näin hyväillessä kaksi kyyneltä vieri Hamilkarin
-silmistä. Hän syöksyi Abdalonimia kohden.
-
--- "Konna! ristiin! ristiin!"
-
-Pyörtyneenä Abdalonim vaipui selälleen maahan.
-
-Purppura tehtaiden takana, joista kepeät siniset sauhupilvet
-kohosivat taivasta kohden, kuului shakaalin kiljunta; Hamilkar
-seisahtui.
-
-Ajatus pojastaan rauhoitti hänet äkkiä, kuten jumalallinen kosketus.
-Hän näki siinä voimansa jatkuvan, oman persoonallisuutensa loputtoman
-kehityksen, eivätkä orjat ymmärtäneet, mistä tämä rauha tuli hänen
-ylitseen.
-
-Mennessään purppuratehtaita kohden hän kulki vankilan ohi, joka oli
-mustista kivistä neliskulmaisen kuopan ympärille rakennettu pitkä
-talo. Sen ympäri kiersi pieni käytävä ja sen jokaisessa neljässä
-nurkassa oli portaat.
-
-Iddibal odotti epäilemättä yötä ennenkuin hän antoi merkin
-kokonaisuudessaan. Ei vielä ollut kiirettä, ajatteli Hamilkar ja hän
-astui vankilaan. Muutamat huusivat hänelle: "Palaa"; uskaliaimmat
-seurasivat häntä.
-
-Avonainen ovi liikehteli tuulessa. Ilta-aurinko loisti kapeista
-akkunoista, ja sisällä näkyi seinillä katkotulta kahleita.
-
-Siinä oli kaikki, mitä oli jälellä sotavangeista!
-
-Silloin Hamilkar tuli kalman kalpeaksi, ja ne jotka ulkoa kumartuivat
-katsomaan kuopan sisään näkivät hänen estävän itseään kaatumasta
-nojautumalla seinään.
-
-Mutta shakaali kiljaisi kolme kertaa perätysten. Hamilkar nosti
-päänsä pystyyn; hän ei lausunut sanaakaan, ei tehnyt liikettäkään.
-Sitten, kun aurinko oli kokonaan laskeutunut, hän katosi
-piikkipensasaitauksen taakse, ja illalla Rikkaiden kokouksessa
-Eshmunin temppelissä hän sanoi sisään astuessaan:
-
--- "Baalien valot, minä otan vastaan punilaisten sotavoimien johdon
-barbarien armeijaa vastaan!"
-
-
-
-
-VIII.
-
-MAKARIN TAISTELU.
-
-
-Heti seuraavana päivänä hän otti syssiteiltä kaksisataa kaksikymmentä
-kolme kikaria kultaa ja määräsi jokaisen Rikkaan maksamaan
-neljätoista shekeliä veroa. Naisetkin suorittivat veroa; maksettiin
-lapsista ja, ennenkuulumaton teko karthagolaisten käsitteiden mukaan,
-hän pakoitti pappiskunnatkin maksamaan rahaa.
-
-Hän vaati itselleen kaikki hevoset, kaikki muulit, kaikki aseet.
-Muutamat koettivat salata rikkauksiaan; heidän omaisuutensa
-myytiin, ja peloittaakseen toisten ahneutta hän antoi kuusikymmentä
-asevarustusta ja tuhat viisisataa gommoria jauhoja, omasta puolestaan
-yhtä paljon kuin Norsunluuyhtiö yhteensä.
-
-Hän lähetti Liguriasta värväämään sotilaiksi kolmetuhatta
-vuoristoasukasta, jotka olivat tottuneet taistelemaan karhujen
-kanssa; heille maksettiin kuuden kuukauden palkka etukäteen, neljä
-minaa päivältä.
-
-Mutta hän tarvitsi armeijan. Siitä huolimatta hän ei hyväksynyt
-kaikkia kaupungin asukkaita kuten Hanno. Hän hylkäsi ensin istuvassa
-työssä olleet miehet, sitten ne, joilla oli liian suuri vatsa tai
-jotka olivat pelokkaannäköisiä; mutta hän hyväksyi kunniattomat,
-Malquan roistoväen, barbarien pojat ja vapautetut orjat. Palkaksi
-lupasi hän uusille karthagolaisille täydet kansalaisoikeudet.
-
-Hänen ensi huolenaan oli legionan uudestaan muodostaminen. Noilla
-kauniilla nuorilla miehillä, jotka pitivät itseään tasavallan
-sotaisen voiman esikuvana, oli itsehallinto. Hän erotti heidän
-upseerinsa; hän kohteli heitä ankarasti, pakoitti juoksemaan,
-hyppäämään, kiipeämään yhdellä hengähdyksellä Byrsan jyrkännettä
-ylös, heittämään heittokeihäitä, taistelemaan ruumis ruumista
-vastaan, nukkumaan öisin torilla. Heidän omaisensa kävivät heitä
-katsomassa ja säälittelemässä.
-
-Hän tilasi lyhempiä miekkoja ja vahvempia jalkineita. Hän määräsi
-palvelijoiden luvun ja vähensi kuormaston; ja kun Molokin temppelissä
-säilytettiin kolmeasataa roomalaista pilumia, niin hän otti ne
-ylimmäisen papin vastustuksista huolimatta.
-
-Uticasta palanneista ja yksityisten omistamista norsuista muodosti
-hän falangin, jossa oli seitsemänkymmentä kaksi norsua ja varusti ne.
-Hän antoi niiden kuljettajille vasaran ja taltan, jotta he voisivat
-puhkaista niiden kallon, jos ne taistelun tuoksinassa alkaisivat
-pillastua.
-
-Hän ei sallinut Suuren Neuvoston valita alijohtajia. Vanhimmat
-koettivat huomauttaa hänelle lain määräyksiä, hän polki ne; kukaan ei
-uskaltanut enää vastustaa, kaikki taipuivat hänen voimakkaan neronsa
-alaisiksi.
-
-Hän yksinään huolehti sodasta, hallituksesta ja raha-asioista, ja
-välttääkseen syytöksiä pyysi hän tiliensä tarkastajaksi suffeetti
-Hannon.
-
-Hän korjautti ulkomuuria, ja kun kiviä tarvittiin, hävitti hän
-vanhat sisämuurit, jotka nyt oli tarpeettomia. Mutta varallisuuden
-eroavaisuus, joka oli astunut rotu-arvoasteikon sijaan, erotti
-voitettujen pojat valloittajien pojista; patrisiot katsoivat myös
-karsain silmin raunioiden hävittämistä, jota vastoin rahvas,
-tietämättä oikeastaan miksi, iloitsi siitä.
-
-Aseellisia joukkoja kulki aamusta iltaan kaduilla; joka hetki kuuli
-torvien toitotuksia; kärryillä kuljetettiin kilpiä, telttoja,
-keihäitä; pihat olivat täynnä naisia, jotka liinaa riipivät; innostus
-tarttui toisesta toiseen; Hamilkarin sielu täytti koko tasavallan.
-
-Hän oli jakanut sotilaansa tasalukuisiin riveihin, ja pitänyt siitä
-huolen, että rintamassa seisoi rinnatusten vahva ja heikko mies,
-jotta heikompaa tai arempaa miestä kaksi samalla vei eteenpäin.
-Mutta kolmestatuhannesta ligurialaisesta ja Karthagon paraimmasta
-miehistöstä saattoi hän muodostaa vain yksinkertaisen falangin, johon
-kuului neljätuhatta yhdeksäkymmentäkuusi hopliittia, joilla oli
-pronssikypärit, ja neljätoista kyynärää pitkät saarnikeihäät.
-
-Kahdellatuhannella nuorella miehellä oli lingot, tikari ja sandaalit.
-Hän vahvisti heidän joukkonsa kahdeksallasadalla soturilla, jolla oli
-pyöreä kilpi ja roomalainen miekka.
-
-Raskaan ratsuväen muodosti tuhat yhdeksänsataa miestä, loput
-legionasta, ja he olivat kuten assyrialaiset klinabarit kullattuihin
-pronssilevyvarustuksiin puetut. Sitäpaitsi oli hänellä neljäsataa
-ratsastavaa jousimiestä, jollaisia kutsuttiin tarentinilaisiksi;
-niillä oli kärpännahkaiset päähineet, kaksiteräinen piilukirves ja
-nahkamekko. Lopuksi tuhat kaksisataa karavaanikorttelin neekeriä
-yhdessä klinabarien kanssa sai juosta ratsujen vieressä nojaten
-toisella kädellään hevosen harjaan. Kaikki oli valmiina, eikä
-Hamilkar kuitenkaan lähtenyt liikkeelle.
-
-Usein poistui hän yksin yöllä Karthagosta ja kulki laguunia
-etäämmälle Makar-virran suulle asti. Aikoiko hän liittyä
-palkkasotureihin? Mappalioihin majoitetut ligurialaiset ympäröivät
-hänen taloaan.
-
-Rikkaiden arvelut näyttivät oikeutetuilta, kun eräänä päivänä nähtiin
-kolmesataa barbaria lähestyvän muureja. Suffeetti avasi heille
-portit; he olivat karkulaisia; he saapuivat sotaherransa luo joko
-pelon tai, uskollisuuden ajamina.
-
-Hamilkarin paluu ei ollut lainkaan hämmästyttänyt palkkasotureita;
-heidän mielestään ei sellainen mies voinutkaan kuolla. Hän saapui
-täyttämään lupauksensa, eikä siinä toivossa ollut mitään järjetöntä,
-sillä niin syvä oli kuilu Isänmaan ja Armeijan välillä. Sitäpaitsi he
-eivät laisinkaan pitäneet itseään syyllisenä; juhla oli unohtunut.
-
-Kiinniotetut vakoilijat selittivät heille toisin. Se herätti
-riemua vimmastuneissa; miedotkin miehet joutuivat raivoihinsa.
-Molemmat piiritykset tuntuivat heistä ikäviltä, ei päästy sen
-pitemmälle; parempi oli taistella! Monet miehet erkanivat joukoista
-ja harhailivat pitkin seutua. Kuultuaan Karthagon varustuksista he
-palasivat; Matho hypähti ilosta. "Vihdoinkin! vihdoinkin!" huusi hän.
-
-Suuttumus, jota hän tunsi Salammbota kohtaan, kääntyi nyt
-Hamilkariin. Hänen vihansa löysi nyt määrätyn uhrin, ja kun koston
-mahdollisuus näytti helpommalta, niin oli hän jo pitävinään sen
-käsissään ja iloitsi siitä. Samalla yhä suurempi hellyys sai
-hänessä vallan, yhä kiihkeämpi himo kalvoi häntä. Vuoroin hän oli
-näkevinään itsensä sotilaiden keskellä heiluttaen keihään nenässä
-suffeetin päätä, vuoroin purppuravuoteisessa kammiossa sulkevinaan
-immen syliinsä, peittäen hänen kasvonsa suudelmillaan ja käsillään
-sivellen hänen pitkää mustaa tukkaansa; tämä ajatus, jonka hän tiesi
-mahdottomaksi toteuttaa, tuotti hänelle tuskia. Hän vannoi, koska
-toverinsa olivat hänet valinneet shalishimiksi, johtavansa sotaa;
-ja vakaumus, ettei hän siitä koskaan palaa, sai hänet tekemään sen
-täydelliseksi tuhosodaksi.
-
-Hän saapui Spendiuksen luo ja sanoi hänelle:
-
--- "Kokoa sinä väkesi! Minä tuon omani tänne! Ilmoita
-Autharitokselle! Me olemme hukassa, jos Hamilkar hyökkää kimppuumme!
-Ymmärrätkö! Nouse!"
-
-Spendius hämmästyi tätä käskevää ääntä. Matho antoi tavallisesti
-johtaa itseään, ja jos hän joskus olikin yltynyt, niin oli se
-pian tasaantunut. Mutta tällä hetkellä näytti hän tyynemmältä ja
-pelottavammalta; ylpeä tahto säihkyi hänen silmistään kuten uhritulen
-liekit.
-
-Kreikkalainen ei kuunnellut hänen perustelmiaan. Hän asui
-karthagolaisessa helmihetaleisessa teltassa, joi jäähdytettyjä
-juomia hopeamaljasta, leikki kottabosta, antoi hiustensa kasvaa ja
-johti piiritystä hitaasti. Sitäpaitsi oli hän hankkinut itselleen
-kaupungista erityisiä tiedonantajia, eikä tahtonut lähteä, sillä hän
-oli varma siitä, että kaupunki kohta avaisi porttinsa.
-
-Narr' Havas, joka kuljeskeli kaikkien kolmen armeijan välillä, oli
-silloin paraillaan hänen teltassaan. Hän tuki hänen mielipidettään,
-jopa moittikin libyalaista, joka huimapäisenä tahtoi tehdä heidän
-alkamansa yrityksen tyhjäksi.
-
--- "Lähde pois jos pelkäät!" huusi Matho; "sinä lupasit meille pikeä,
-rikkiä, norsuja, jalkaväkeä ja hevosia! missä ne ovat?"
-
-Narr' Havas muistutti tuhonneensa Hannon kohortit; -- mitä norsuihin
-tulee, niin niitä pyydystettiin paraillaan metsissä, jalkaväkeä
-asestettiin, hevoset olivat matkalla; ja numidialainen siveli olalle
-laskeutuvaa kameelikurjensulkaa, pyöritti silmiään kuin nainen ja
-hymyili ärsyttävällä tavalla. Matho seisoi hänen edessään eikä
-osannut mitään vastata.
-
-Mutta eräs tuntematon mies astui sisään, hiestä märkänä,
-kauhistuneena, jalat verissä ja vyö auki; hän läähätti niin että
-olisi luullut hänen laihojen kylkiensä pakahtuvan, ja haastaen
-sekavaa murretta hän tuijotti ikäänkuin kertoen jostain taistelusta.
-Kuningas syöksyi ulos ja kutsui ratsuväkensä koolle.
-
-Ne järjestyivät tasangolle muodostaen piirin hänen ympärilleen.
-Ratsun selässä istuva Narr' Havas painoi päänsä alas ja puri
-huuliaan. Lopulta hän jakoi joukkonsa kahtia ja käski toisen puolen
-odottaa häntä; ja käskevällä liikkeellä antaen merkin lähtöön hän
-katosi toisen puolen kanssa taivaan rantaa kohden vuoristoon päin.
-
--- "Valtias!" mutisi Spendius, "en pidä noista odottamattomista
-seikoista, suffeetin paluusta, Narr' Havasin poistumisesta."
-
--- "Mitä siitä?" sanoi Matho halveksivaisesti.
-
-Tämä syy joudutti vain yhtymään Autharitoksen kanssa, jotta
-ennätettäisiin ennen Hamilkaria. Mutta jos kaupunkien piiritys
-heitetään sikseen, niin niiden asukkaat lähtevät liikkeelle,
-hyökkäävät heihin takaapäin ja edessä ovat karthagolaiset. Pitkän
-keskustelun jälkeen päätettiin ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin, ja
-pantiinkin ne heti täytäntöön.
-
-Spendius lähti viidentoistatuhannen miehen kanssa Makarin yli
-rakennetun sillan luo, kolmentuhannen askeleen päähän Uticasta;
-sillan kulmat vahvistettiin neljällä korkealla katapulteilla
-varustetulla tornilla. Puunrungoilla, kallionlohkareilla,
-orjantappurakimpuilla ja kiviröykkiöillä tukittiin kaikki
-vuoristotiet ja solat; kukkuloille koottiin ruohoja, jotka voitaisiin
-sytyttää merkkituleksi, ja loitos näkemään tottuneita paimenia
-sijoitettiin sinne tänne niiden viereen.
-
-Nähtävästi Hamilkar ei kulkenut kuten Hanno Kuumienlähteiden vuorten
-yli. Hänen täytyi otaksua, että Autharitos, joka piti sisämaan
-hallussaan, telkee häneltä tien. Sitäpaitsi heti sodan alussa saatu
-tappio tuhoisi hänet, jota vastoin voitto voitaisiin uudelleen
-helposti saada, kun palkkasoturit olivat joutuneet kauvemmaksi.
-Hän saattoi kyllä laskea maihin Rypäleiden niemelle ja sieltä
-marssia jompaakumpaa kaupunkia kohden. Mutta sitten joutuisi hän
-molempien armeijoiden väliin, ja siihen ajattelemattomaan tekoon ei
-hän voinut vähälukuisella joukollaan ryhtyä. Hän saattoi siis vain
-kulkea ariadnelaisen vuoriston reunoitse, kääntyä sitten vasemmalle
-välttääkseen Makarin suuta ja marssia suoraan siltaa kohden. Siellä
-Matho olisi häntä odottamassa.
-
-Hän valvoi yöllä soihtujen valossa kaivoksien luojia. Hän riensi
-Hippo-Zarytukseen tarkastamaan töitä vuoristossa, palasi eikä
-levännyt. Spendius kadehti hänen voimiansa; mutta vakoojien
-opastuksessa, vartijoiden valinnassa, koneiden rakentamisessa ja
-kaikissa puolustuskeinoissa kuunteli Matho nöyrästi toverinsa
-neuvoja; eivätkä he enää puhelleet Salammbosta, -- toinen ei häntä
-enää muistanutkaan ja häpy sulki toisen suun.
-
-Usein hän kulki Karthagoon päin nähdäkseen Hamilkarin joukot. Hän
-kiinnitti katseensa taivaan rantaan, ja makasi suullaan ja suoniensa
-sykkiessä luuli kuulevansa armeijan astun taa.
-
-Hän sanoi Spendiukselle, että jollei Hamilkar kolmen päivän kuluessa
-saavu, niin hän menee kaikkine miehineen häntä vastaan haastaakseen
-hänet taisteluun. Kului vielä kaksi päivää. Spendius pidätti häntä,
-kuudennen päivän aamuna hän läksi.
-
-Karthagolaiset odottivat yhtä kärsimättöminä kuin barbaritkin sotaa.
-Teltoissa ja taloissa vallitsi sama toive, sama rauhattomuus; kaikki
-kyselivät itseltään, mikä saattoi Hamilkaria viivyttää.
-
-Tavan takaa hän nousi Eshmunin temppelin kupukatolle, kuun
-ilmoittajan viereen, ja tarkasteli tuulta.
-
-Eräänä päivänä, se oli kolmas päivä Tibbykuuta, nähtiin hänen
-kiireellisin askelin laskeutuvan Akropoliilta. Mappalioissa syntyi
-suuri hälinä. Pian syntyi liikettä kaduilla, ja kaikkialla sotilaat
-alkoivat varustautua keskellä itkeviä naisia, jotka heittäytyivät
-heidän rintaansa vasten; sitten he juoksivat nopeasti Khamonin
-torille asettuakseen riveihin. Heitä ei saanut seurata, ei edes
-puhutella, eikä lähestyä vallituksia; muutaman minuutin ajan oli
-kaupungissa hiljaista kuten suuressa haudassa. Sotilaat nojautuivat
-miettivinä peitsiinsä, ja toiset taloissa huokailivat.
-
-Auringon laskiessa lähti armeija lännenpuoleisesta portista; mutta
-sen sijaan että se olisi kulkenut Tuniksen tietä tai pyrkinyt
-vuoristoon Uticaan päin, niin se jatkoikin matkaansa meren rantaa
-pitkin; pian saavuttivat he laguunin, jossa pyöreät, kokonaan
-valkoisella suolalla täyttyneet paikat kuulsivat kuin suuret rannalle
-unohtuneet hopeavadit.
-
-Sitten ilmestyi yhä tiheämpään vesilätäkköjä. Maa kävi yhä
-pehmeämmäksi, jalka vajosi siihen. Hamilkar ei kääntynyt takaisin.
-Hän kulki yhä etunenässä; ja hänen hevosensa, joka oli keltatäpläinen
-kuin lohikäärme, sylki vaahtoa suustaan ja kulki kannuksien
-pakoittamana yhä pitemmälle liejuun. Tuli yö, pimeä yö. Muutamat
-huusivat heidän joutuvan perikatoon; hän riisti niiltä aseet ja antoi
-ne palvelijoille. Muta tuli yhä syvemmäksi. Täytyi nousta vetojuhtien
-selkään; toiset takertuivat hevosten häntään; voimakkaimmat auttoivat
-heikompia, ja ligurialaisten joukko ajoi jalkaväkeä peitsien kärjillä
-eteenpäin. Pimeys yhä karttui. Oli eksytty tieltä. Kaikki pysähtyivät.
-
-Silloin suffeetin orjat kulkivat edeltä etsien paaluja, joita hänen
-käskystään oli sijoitettu välimatkojen päähän. He huusivat pimeässä,
-ja etäällä armeija seurasi heitä.
-
-Vihdoin tuntui taas vankka maa jalan alla. Sitten näkyi hämärästi
-valkohohtava käyrä uoma, ja he olivat Makarin rannalla. Kylmästä
-ilmasta huolimatta tulia ei sytytetty.
-
-Keskiyöllä nousi tuulenpuuskia. Hamilkar herätti sotilaansa, mutta
-ainoakaan torvi ei soinut: johtajat löivät heitä hiljaa olkapäähän.
-
-Eräs pitkä mies astui veteen. Se ei ulottunut vyöhön asti; virran yli
-voi siis kulkea.
-
-Suffeetti määräsi, että kolmekymmentäkaksi norsua oli asetettava
-virtaan sata askelta ylemmäksi, jota vastoin muut norsut asetettiin
-alemmaksi pidättämään virran viemiä miesriviä; ja kaikki, kantaen
-aseitaan ylhäällä päänsä päällä, kulkivat Makar virran yli kuin
-kahden muurin välitse. Hän oli huomannut, että länsituuli,
-puhaltaessaan hiekkaa, tukki virran ja muodosti siihen poikittain
-luonnollisen padon.
-
-Nyt hän oli vasemmalla rannalla vastapäätä Uticaa ja avoimella
-kentällä, joka oli edullinen norsuille, hänen armeijansa päävoimalle.
-
-Tämä nerokas temppu sai sotilaat haltioihin. Heihin palasi ehdoton
-luottamus häneen. He tahtoivat heti syöksyä barbarien kimppuun;
-suffeetti antoi heidän levätä kaksi tuntia. Heti auringon noustua
-järjestyttiin tasangolle kolmeen riviin: ensiksi norsut, sitten kepeä
-jalkaväki, ja ratsuväki heidän taakseen ja sitten falangi.
-
-Utican luo majoittuneet barbarit ja sillan luona olevat
-viisitoistatuhatta miestä näkivät hämmästyksekseen maan etäällä
-aaltoilevan. Vinhasti puhaltava tuuli lennätti hiekkapilviä;
-ne nousivat kuin maasta irti, kohosivat suurina, kellertävinä
-siekaleina, hajaantuivat ja muodostuivat uudelleen peittäen
-palkkasotureilta punilaisen armeijan. Kypäreiden reunaan
-kiinnitettyjen sarvien vuoksi luulivat muutamat näkevänsä
-härkälauman; toiset, liehuvien viittojen pettäminä, väittivät
-näkevänsä siipiä, ja ne, jotka olivat paljon matkustelleet,
-kohottivat olkapäitään ja selittivät kaiken kangastukseksi. Mutta
-jotain suunnatonta läheni yhä lähemmäksi. Pienet höyrypilvet, kepeät
-kuin suusta tuleva henkäys, kiisivät pitkin erämaan pintaa; ylemmäksi
-noussut aurinko loisti kirkkaammin, räikeä, värähtelevä valo työnsi
-taivaan edemmäksi, ja ikäänkuin tunkien esineiden läpi loi välimatkan
-mittaamattomaksi. Ääretön tasanko leveni silmäkannon taakse joka
-taholle; ja tuskin huomattavat maapinnan epätasaisuudet ulottuivat
-äärimäiseen taivaanrantaan asti, joka päättyi siniseen pitkään
-viivaan, jonka tiesi mereksi. Molemmat teltoistaan lähteneet armeijat
-katselivat; Utican asukkaat kiipesivät valleille paremmin nähdäkseen.
-
-Vihdoin erottautui useita poikkipäin olevia rivejä, joista kohosi
-tasaisia kärkiä. Ne tulivat vähitellen pitemmäksi ja tiheämmiksi;
-mustia kukkuloita liikahteli; sitten näkyi äkkiä neliskulmaisia
-pensaikkoja; ne olivat norsuja ja peitsiä; yksi ainoa kiljahdus
-kuului: -- "Karthagolaiset!" ja, odottamattakaan käskyä riensivät
-Utican sotilaat ja sillalla seisovat sikin sokin eteenpäin
-syöksyäkseen Hamilkarin kimppuun.
-
-Spendius vavahti tämän nimen kuullessaan. Hän sanoi läähättäen:
-"Hamilkar! Hamilkar!" ja Matho oli poissa! Mitä hänen tuli tehdä?
-Ei ollut mitään keinoa päästä pakoon! Tämä äkkinäinen tapaus,
-suffeetin pelkonsa ja varsinkin nopean päättämisen välttämättömyys
-sai hänet päästä pyörälle; hän näki jo itsensä tuhansien miekkojen
-lävistämänä, teloitettuna, kuolleella. Mutta kaikki huusivat häntä;
-kolmekymmentätuhatta miestä odotti hänen määräyksiään; hänessä
-heräsi raivo omaa itseään vastaan; hän takertui taas voiton toivoon,
-sehän lupasi hänelle kaiken mahdollisen onnen, ja hän luuli itseään
-Epaminondasta rohkeammaksi. Peittääkseen kalpeuttaan hän värjäsi
-kasvonsa cinnoberilla, sitten hän sitoi sääryssuojukset kiinni, otti
-haarniskan ylleen, siemasi pikarillisen puhdasta viiniä ja kiisi
-joukkonsa jälestä, joka riensi liittymään Utican joukkoon.
-
-Ne kohtasivat niin pian toisensa, että suffeetilla ei ollut aikaa
-edes järjestää miehiään sotarintamaan. Hän hidastutti vähitellen
-marssin vauhtia. Norsut pysähtyivät; ne heiluttivat raskasta
-kameelikurjen sulilla koristettua päätään ja löivät kärsällään
-niskaansa.
-
-Aukkojen kautta näkyivät kevytalaisten kohortit, edempänä
-klinabarien suuret kypärit, päivässä välkkyvät miekat, asepaidat,
-sulkatöyhdöt, liehuvat liput. Mutta karthagolaisten armeija, jossa
-oli yksitoistatuhatta kolmesataa yhdeksänkymmentäkuusi miestä, ei
-näyttänyt niin suurelta, sillä se muodosti pitkän suunnikkaan, jolla
-oli kapeat sivut ja jossa sotilaat seisoivat hyvin lähekkäin.
-
-Kun barbarit näkivät heidät niin heikkoina valtasi heidät aivan
-mieletön ilo; Hamilkaria ei näkynyt. Hän oli ehkä jäänyt Karthagoon?
-Mitä se muutoin heitä liikutti! Heidän rohkeuttaan lisäsi se
-halveksiminen, jota he tunsivat noita kauppiaita kohtaan; ja
-ennenkuin Spendius oli antanut käskynsä, niin olivat kaikki sen jo
-ymmärtäneet ja suorittivat sen.
-
-He muodostivat pitkän suoran rivin, joka ulottui punilaisen armeijan
-siipien sivuitse, voidakseen täten kokonaan saartaa sen. Mutta kun he
-olivat kolmensadan askeleen päässä heistä, niin norsut, sen sijaan
-että olisivat astuneet eteenpäin, peräytyvätkin; sitten tekivät
-klinabarit kokokäännöksen ja seurasivat niitä; ja palkkasoturien
-hämmästys kasvoi kun näkivät kaikkien jousimiesten ja linkomiesten
-juoksevan heidän jälestään. Karthagolaiset siis pelkäsivät,
-pakenivat! Pelottava pilkkahuuto kuului barbarien joukosta, ja
-dromedarinsa selästä huusi Spendius: -- "Tiesinhän minä sen!
-Eteenpäin! eteenpäin!"
-
-Yht'aikaa lensi nyt peitsiä, heittokeihäitä, linkokuulia läpi ilman.
-Norsut alkoivat juosta nopeammin nuolien osuessa heidän selkäänsä;
-suuri tomu pilvi nousi ja ne katosivat kuin varjot pilveen.
-
-Mutta taempaa kuului kovaa jalanastuntaa, jonka yli vimmalla
-kaikuvien torvien räikynä kajahti. Tuo barbarien edessä oleva paikka,
-joka oli täynnä tomua ja liikettä veti kaikkia kuin pyörre puoleensa;
-muutamat syöksyivät siihen. Jalkaväkikohortit astuivat esiin; ne
-liittyivät jälleen yhteen; ja samalla muut näkivät jalkaväen ja
-ratsuväen rientävän saapuville.
-
-Hamilkar oli nimittäin käskenyt falangia avaamaan rivinsä; norsujen,
-kepeiden joukkojen ja ratsuväen tuli tästä aukosta peräytyä ja
-viipymättä järjestyä molemmille sivuille, ja hän oli niin tarkoin
-laskenut välimatkan, että kun molemmat rintamat syöksyivät yhteen,
-niin karthagolaisten armeija muodosti yhtäpitkän suoran rivin kuin
-palkkasoturienkin.
-
-Keskellä seisoi falangi, joka oli muodostettu syntagmeista eli
-täysneliöistä, jonka joka sivulla oli kuusitoista miestä. Jokaisen
-joukkueen etumaiset miehet seisoivat pitkien terävien kärkien
-välissä, jotka eri pitkälle ulottuivat heidän eteensä, sillä kuusi
-ensimmäistä miesriviä pujotti keihäänsä ristiin tarttuen niihin
-keskeltä kiinni, ja kymmenen taempaa riviä nojasivat niitä edessään
-olevien tovereittensa olkapäihin. Kaikkien kasvot peittyivät
-puoliksi silmiristikon taakse; pronssiset säärisuojukset suojelivat
-oikean jalan; suuret, puoliliereät kilvet ulottuivat polviin asti;
-ja koko tämä pelottava, neliskulmainen ryhmä liikkui kiinteänä
-kokonaisuutena eteenpäin, näytti elävän kuin peto ja toimivan kuin
-kone. Kaksi norsukohorttia suojasi säännöllisesti heidän sivujaan;
-pudistaen ruumistaan pudottivat ne mustaan nahkaansa tarttuneita
-nuolensiruja. Indialaiset, jotka kyyryllään istuivat niiden niskassa
-kameelikurjensulka-töyhtöjen keskellä, pidättivät niitä harppuunin
-väkäkoukulla ja norsujen selässä olevista torneista näkyi hartioihin
-asti piilossa olevia miehiä, jotka suurilla jousilla lennättivät
-palavilla rohtimilla kiedottuja rautavärttinöitä. Norsujen oikealla
-ja vasemmalla puolen liikkuivat linkomiehet, linko vyöllään,
-toinen päässään ja kolmas oikeassa kädessään. Sitten tulivat
-klinabarit, joiden jokaisen vieressä oli neekeri, ja pistivät
-peitsensä hevostensa korvien välistä esiin; ratsut olivat kullalla
-verhotut kuten ratsastajatkin. Heidän viereensä olivat ryhmittyneet
-kepeäaseiset; heillä oli ilveksennahkaiset kilvet, joiden yli
-pisti esiin heittokeihäät, joita kantoivat vasemmalla kädellä; ja
-tarentinilaiset, jotka kuljettivat varahevosta ratsunsa vieressä
-päättivät kummallakin sivulla tämän sotilasmuurin.
-
-Sitävastoin barbarien armeija ei ollut voinut ylläpitää järjestystä.
-Sen liian pitkään rintamaan oli muodostunut mutkia, aukkoja; kaikki
-läähättivät hengästyneinä juoksusta.
-
-Falangi lähti raskaasti liikkeelle pistäen kaikilla keihäillään;
-tämän suunnattoman painon alla barbarien liian heikko rintama alkoi
-piankin keskeltä painua.
-
-Nyt ojentautuivat karthagolaisten siivet saartaakseen heidät; norsut
-seurasivat jälestä. Viistoon asetetuilla peitsillään kikkasi falangi
-barbarien rintaman kahtia; molemmat jättiläispuolikkaat liikkuivat
-kiivaasti sinne ja tänne; mutta karthagolaisten siivet ajoivat heidät
-jälleen falangia vastaan. Päästäkseen tästä ahdingosta olisi tarvittu
-ratsuväkeä; mutta heillä oli ainoastaan kaksi sataa numidialaista,
-jotka hyökkäsivät klinabarien oikeanpuolista ratsujoukkoa vastaan.
-Muut olivat saarretut eivätkä päässeet vastustajan riviä väistämään.
-Vaara oli uhkaava ja nopeaa päätöstä tarvittiin ehdottomasti.
-
-Spendius käski hyökkäämään yhtaikaa falangin molempiin sivuihin
-murtaakseen sen sillä tavoin. Mutta sen kapeammat rivit astuivat
-pitempien taakse ja palasivat paikalleen, ja falangi oli yhtä
-peloittava suunnatessaan barbareja vastaan sivunsa kuin äsken
-eturintaman.
-
-He koettivat miekoilla katkoa keihäiden varsia, mutta takana oleva
-ratsuväki herpaisi heidän hyökkäystään; ja norsuihin nojautuen
-falangi supistui ja laajeni, muodosti neliön, keilan, vinokaiteen,
-trapetsin, pyramiidin. Kaksinkertainen sisäinen liikunta tapahtui
-taukoamatta sen etu- ja takarivien välillä; sillä ne, jotka seisoivat
-joukkueen takaosassa, tunkeutuivat taukoamatta eturiveihin, ja
-toiset joko uupuneina tai haavottuneina väistyivät taemmaksi.
-Barbarit tungettiin falangia vastaan. Falangin oli mahdotonta päästä
-eteenpäin; olisi luullut näkevänsä meren, jossa lainehtivat punaiset
-kypäritöyhdöt ja pronssiset panssarisuomukset, samalla kun kirkkaat
-kilvet vyöryivät kuten hopeinen vaahto. Toisinaan kulki äärestä
-toiseen leveitä virtauksia, ne palasivat jälleen, ja keskellä raskas
-ryhmä pysyi hievahtamatta. Peitset laskivat ja nousivat vuorotellen.
-Sitäpaitsi heilui paljaita miekkoja niin vinhaan, että niiden kärjet
-vain näkyivät, ja ratsuväen hyökkäykset tekivät joukkoon laajempia
-kehiä, jotka taas pyörteisinä sulkeutuivat niiden jälkeen.
-
-Johtajien huutojen yli kaikui torvien ääni ja lyyrojen helske,
-lyijykuulat ja savi pallot kiisivät vinkuen ilman halki, lennättivät
-miekat käsistä ja puhkoivat päitä. Haavottuneet panivat kilven
-suojakseen päälleen ja ojensivat kalpojaan tukien niiden kahvaa
-maata vasten, ja toiset keskellä verilaimiskoita kääntyivät
-iskeäkseen hampaansa vihollisten nilkkoihin. Kihermä oli niin
-tiheä, tomu niin taaja, melu niin ankara, että oli mahdotonta
-mitään eroittaa; pelkurien ääntä, kun ne tahtoivat antautua, ei
-kuulunutkaan. Kun aseet olivat hukkuneet taisteltiin ruumis vasten
-ruumista; rinnat rauskuivat panssareita vastaan ja kuolleiden
-päät riippuivat kuristavissa käsivarsissa taapäin. Polvikinteret
-lujasti jännitettyinä, peitsi silmien edessä, järkkymättöminä ja
-hampaitaan purren kuusikymmentä umbrialaista pakoitti kaksi syntagmaa
-yhtaikaa peräytymään. Epirolaiset paimenet juoksivat klinabarien
-vasemmanpuolisen ratsujoukon kimppuun, tarttuivat hevosten harjaan
-ja heiluttivat sauvojaan; hevoset heittivät ratsastajansa selästään
-ja pakenivat pitkin tasankoa. Sinne tänne hajaantuneet punilaiset
-lirikomiehet tulivat neuvottomiksi. Falangi alkoi järkkyä, päälliköt
-juoksivat hääntyneinä, taemmat rivit lykkäsivät sotilaita eteenpäin
-ja barbarit olivat jälleen järjestyneet; he palasivat hyökkäämään;
-voitto kääntyi heidän puolelleen.
-
-Silloin kuului kiljahdus, kamala kiljahdus, tuskan ja raivon
-karjunta: seitsemänkymmentäkaksi norsua hyökkäsi kahdessa rivissä
-eteenpäin, sillä Hamilkar oli vaan odottanut sitä hetkeä, jolloin
-palkkasoturit olivat kasaantuneet yhteen paikkaan, ajaakseen ne
-heidän kimppuunsa; indialaiset olivat pistäneet niitä niin kovin,
-että veri virtasi niiden suurille korville.
-
-Norsujen mönjällä maalatut kärsät olivat pystyssä kuin punaiset
-käärmeet; niiden rinnassa oli pitkä piikki, selässä panssari, hampaat
-jatketut miekan tavoin käyristetyillä rautaterillä, -- ja saadakseen
-ne raivoisemmiksi, olivat ne huumatut pippurin, puhtaan viinin ja
-suitsutuksen sekaisella juomalla. Ne ravistivat kulkus-kaulanauhojaan
-ja karjuivat; ja ohjaajat painoivat päänsä alas välttääkseen
-tulinuolia, jotka alkoivat sataa heidän ylitseen torneista.
-
-Paremmin vastustaakseen syöksyivät barbarit niitä vastaan tiheänä
-joukkona; mutta norsut heittäytyivät raivoissaan heidän keskeensä.
-Rinnassa olevat piikit jakoivat kuten laivan keula kohortteja, jotka
-väistyivät suurina kiherminä. Kärsällään ne kuristivat vastustajansa,
-tai nostivat ne maasta ylös ja heittivät ne ylhäällä tornissa
-oleville sotilaille; hampaillaan ne puhkoivat sotilaita, heittivät
-ne ilmaan, ja suolet riippuivat niiden pitkissä hampaissa kuin
-köydet mastosta. Barbarit koettivat puhkoa niiden silmät, hakata
-poikki niiden polvikinteret; toiset ryömivät niiden alle ja pistivät
-miekkansa kahvaa myöten niiden vatsaan ja murskautuivat niiden alle;
-uhkarohkeimmat tarrautuivat niiden hihnoihin; tulinuolien, kuulien
-ja peitsien lennellessä ne leikkasivat hihnat poikki ja pajusta
-punotut tornit sortuivat kuin kivitornit. Äärimpänä oikealla olevista
-pillastui neljätoista haavoistaan ja syöksyi toista riviä kohden;
-indialaiset sieppasivat vasaransa ja talttansa ja pannen sen kallon
-liitteen kohdalle löivät voimiensa takaa.
-
-Suuret eläimet horjahtivat ja kaatuivat toistensa päälle. Siitä
-syntyi kuten vuori; ja keskellä haaskojen ja aseiden kukkulaa _Baalin
-raivo_ niminen jättiläissuuri norsu, jonka jalka oli takertunut
-kahleisiin, karjui nuoli silmässä iltaan asti.
-
-Mutta toiset voittajien tavoin, jotka iloitsevat tuhosta, kaatoivat,
-murskasivat, tallasivat ja repivät ruumiita ja raunioita.
-Häätääkseen lippukuntia, jotka kehässä niitä saarsivat, pyörivät ne
-takajaloillaan yhä vain tunkien eteenpäin. Karthagolaiset tunsivat
-voimiensa karttuvan ja taistelu alkoi uudestaan.
-
-Barbarit väsyivät; kreikkalaiset hopliitit heittivät aseensa,
-kauhu valtasi toiset. Spendiuksen nähtiin kumarassa dromedarinsa
-selässä kannustavan sitä kahdella peitsellä juoksuun. Silloin kaikki
-syöksyivät siiville ja juoksivat Uticaan päin.
-
-Klinabarit, joiden hevoset olivat uupuneet, eivät koettaneetkaan
-heitä ajaa takaa. Janoon nääntyvät ligurialaiset huusivat haluavansa
-päästä virralle juomaan. Mutta keskellä syntagmeja olevat
-karthagolaiset, jotka olivat vähimmin kärsineet, polkivat levottomina
-maata ja vaativat taistelun jatkamista nähdessään vihansa esineiden
-pääsevän pakoon; he jo riensivät ajamaan palkkasotureita takaa;
-Hamilkar ilmestyi.
-
-Hän pidätti hopeaohjaksilla täplikästä, vaahtoavaa hevostaan. Hänen
-kypärinsä sarviin kiinnitetyt nauhat lieskehtivät tuulessa hänen
-takanaan, ja hän oli vasemmalle reidelleen kiinnittänyt soikean
-kilpensä. Kolmikärkisen peitsensä viittauksella hän pysäytti armeijan.
-
-Tarentilaiset hyppäsivät nokkelasti hevoseltaan vararatsulle ja
-ajoivat oikealle ja vasemmalle virtaa ja kaupunkia kohden.
-
-Falangi tuhosi tyyneesti ne, jotka barbareista olivat jääneet
-jälelle. Kun miekat lähenivät, niin he ojensivat kurkkunsa sulkien
-silmänsä. Toiset puolustautuivat vimmoissaan; ne tapettiin
-etäältä heittämällä kiviä kuten raivoisat koirat. Hamilkar oli
-käskenyt ottamaan vankeja. Mutta karthagolaiset tottelivat häntä
-vastenmielisesti, sellaisella nautinnolla he tahtoivat pistää
-miekkansa barbarien ruumiisen. Kun heidän tuli liian kuuma, he
-alkoivat paljain käsivarsin huitoa kuten niittomiehet; ja kun he
-hetkeksi taukosivat hengittääkseen, niin he katselivat, miten
-kentällä ratsumies ajoi juoksevan sotilaan jälestä. Hän tarttui
-toisen tukkaan, piteli hetkisen siitä kiinni, sitten iski hänet
-tapparallaan kuoliaaksi.
-
-Yö saapui. Karthagolaiset ja barbarit olivat kadonneet. Pakoon
-lähteneet norsut vaelsivat etäällä tuleen syttyneet tornit selässään.
-Ne paloivat hämärässä siellä täällä kuten puoliksi usvaan peittyneet
-majakat; eikä tasangolla huomannut muuta liikettä kuin virran
-laineet; se oli tulvillaan ruumiita ja kuljetti niitä merta kohden.
-
-Kaksi tuntia myöhemmin Matho saapui. Hän näki tähtien väikkeessä
-pitkiä epätasaisia kasoja maassa.
-
-Ne olivat barbarien rivejä. Hän kumartui; kaikki olivat kuolleita.
-Hän huusi; kukaan ei vastannut.
-
-Samana aamuna hän oli lähtenyt Hippo-Zarytuksesta sotilaineen
-marssiakseen Karthagoa kohden. Kun hän saapui Uticaan, oli
-Spendiuksen armeija juuri poistunut ja kaupungin asukkaat alkoivat
-polttaa piirityskoneita: Kaikki olivat taistelleet vimmatusti. Mutta
-kun sillan luota kuuluva pauke käsittämättömällä tavalla kasvoi, niin
-Matho oli rientänyt lyhintä tietä, vuoriston yli, ja kun barbarit
-pakenivat tasankoa pitkin, niin ei hän tavannut ketään.
-
-Hänen edessään kohosi pieniä pyramiidin tapaisia kasoja pimeässä, ja
-vielä lähempää, virran toiselta puolen näkyi maassa palavia rovioita.
-Karthagolaiset olivat nimittäin vetäytyneet sillan toiselle puolelle
-ja suffeetti oli pettääkseen barbareja sytyttänyt toiselle rannalle
-lukuisia vartiotulia.
-
-Eteenpäin kulkiessaan Matho oli näkevinään punilaisia
-taistelumerkkejä, sillä ilmassa näkyi liikkumattomia hevosen päitä,
-ne olivat kiinnitetyt näkymättömiin peitsikimppuihin; ja etäältä hän
-kuuli kovaa melua, laulun ääniä ja maljojen kilinää.
-
-Kun hän ei tiennyt, missä hän oli tai miten löytäisi Spendiuksen,
-niin syöksyi hän levottomuuden valtaamana, kauhuissaan, pimeään
-eksyneenä, vielä nopeammin takaisin samaa tietä, jota hän oli
-tullut. Aamu vaikeni; hän näki vuoren harjalta kaupungin ja liekkien
-mustaamat piirityskoneet, jotka ikäänkuin jättiläisten luurangot
-nojasivat muureihin.
-
-Kaikki lepäsi tavattoman hiljaisuuden ja uupumuksen vallassa.
-Sotilaiden joukossa, telttojen vieressä, nukkui melkein alastomia
-miehiä selällään, tai pää käsivartta vasten, joka piteli panssaria.
-Muutamat irroittivat verisiä siteitä sääristään. Kuoleman kielissä
-olevat liikuttivat hiljaa päätään; toiset matelivat maassa ja
-toivat heille juotavaa. Ahtailla leirikujilla astelivat vartijat
-lämpimikseen, tai seisoivat katsellen taivaan rantaan päin, peitsi
-olallaan, tuiman näköisinä.
-
-Matho tapasi Spendiuksen istumassa kangaskaistaleen alla, joka oli
-kiinnitetty kahteen maahan pystytettyyn seipääseen, hänen kätensä
-lepäsivät polvien ympäri, pää oli kumarassa.
-
-He olivat kauvan sanaakaan sanomatta.
-
-Vihdoin Matho mutisi: -- "Voitetut!"
-
-Spendius vastasi synkällä äänellä: -- "Niin voitetut!"
-
-Ja kaikkiin kysymyksiin hän vastasi epätoivoisilla liikkeillä.
-
-Mutta huokauksia ja korinaa kuului sinne asti. Matho lykkäsi kankaan
-syrjään. Silloin sotilaiden näky muistutti hänelle toista tappiota,
-jonka oli kärsinyt samalla paikalla ja purren hammasta hän sanoi:
-
--- "Konna! jo kerran ennen..."
-
-Spendius keskeytti:
-
--- "Et sinä silloinkaan ollut saapuvilla."
-
--- "Se on minun kiroukseni!" huudahti Matho. "Mutta kerran minä vielä
-hänet tapaan, voitan hänet, surmaan hänet. Jospa minä olisin ollut
-täällä..." Se ajatus, että hän oli ollut poissa taistelusta, kalvoi
-häntä vielä enemmän kuin tappio. Hän sieppasi miekkansa ja heitti sen
-maahan. "Mutta miten karthagolaiset voittivat teidät?"
-
-Entinen orja alkoi kertoa taistelun vaiheita. Matho oli ne näkevinään
-ja kiihottui. Utican armeijan, sen sijaan että se juoksi siltaa
-kohden, olisi pitänyt hyökätä Hamilkariin takaapäin.
-
--- "Kyllä minä sen tiedän", sanoi Spendius!
-
--- "Sinun olisi pitänyt tehdä rintama kaksi kertaa syvemmäksi, ei
-olisi saanut asettaa kevytaseisia falangia vastaan, eikä jättää
-aukkoja norsuja varten. Viime hetkellä olisi voinut kaikki vielä
-voittaa; ei mikään pakottanut pakenemaan."
-
-Spendius vastasi:
-
--- "Minä näin hänen ajavan ohitse suureen, punaiseen viittaansa
-verhottuna, kädet ojolla, yläpuolella tomupilveä, kuten kotka, joka
-lensi kohorttien sivustaa pitkin; ja hänen päänsä viittauksesta ne
-tihenivät ja hyökkäsivät eteenpäin; taistelun tuoksina vei meidät
-lähelle toisiamme; hän katsoi minuun; minä tunsin kuten kylmän raudan
-osuvan sydämeeni."
-
--- "Hän oli varmaankin valinnut juuri tämän päivän?" sanoi Matho
-aivan hiljaa itsekseen.
-
-He kyselivät itseltään koettaen päästä selville siitä, mikä oli
-tuonut suffeetin sinne juuri kaikkein epäedullisimpana hetkenä.
-Sitten puhuivat he nykyisestä asemasta, ja joko heikontaakseen omaa
-syyllisyyttään tai rohkaistakseen jälleen itseään Spendius väitti,
-että toivoa oli vielä olemassa.
-
--- "Ja vaikka ei olisikaan, niin mitä siitä!" sanoi Matho; "minä
-jatkan sotaa vaikka ypöyksinäni!"
-
--- "Niin minäkin!" huudahti kreikkalainen syöksyen ylös; hän käveli
-pitkin askelin edes ja takaisin; hänen silmänsä säkenöivät ja outo
-hymy rypisti hänen shakaalikasvojaan.
-
--- "Me alamme uudestaan, elä vain enää jätä minua! minä en ole luotu
-taistelemaan kirkkaalla päivällä; miekkojen väike häikäisee minua; se
-on sairautta, minä olen liian kauvan elänyt vankilassa. Mutta pane
-minut kiipeämään muurien yli yöllä, ja minä tunkeudun linnoituksiin,
-ja ruumiit ehtivät kylmetä ennenkuin kukko kiekuu! Osoita minulle
-joku, jotain, joku vihamies, joku aarre, joku nainen;" hän toisti sen
-kerta vielä: "joku nainen, vaikka hän olisi kuninkaankin tytär, niin
-tuon minä himoitsemasi olennon elävänä jalkojesi juureen. Sinä moitit
-minun menettäneen taistelun Hannoa vastaan, mutta minä voitin sen
-kuitenkin uudelleen. Myönnä se! minun sikaparveni hyödytti enemmän
-kuin spartalainen falangi." Ja kun hänessä heräsi tarve ylistää
-itseään ja hankkia itselleen puolustusta, niin hän luetteli, mitä
-kaikkea hän oli tehnyt palkkasoturien hyväksi. "Minä se suffeetin
-puistossa yllytin gallialaista! Myöhemmin sain Siccassa kaikki
-raivoihinsa tasavaltaa vastaan! Gisko selitti heille asioita, mutta
-minä en tahtonut antaa tulkkien puhua. Ah! kuinka kieli riippui
-heidän suustaan! muistatko? Minä vein sinut Karthagoon; minä varastin
-zaimphin. Minä vein sinut Salammbon luo. Minä teen vielä enemmänkin;
-sen saat nähdä!" Hän purskahti kuin hullu nauramaan.
-
-Matho katseli häntä silmät selällään. Hän tunsi jotain
-vastenmieleistä tuon miehen edessä, joka samalla oli niin pelkuri ja
-niin pelottava.
-
-Kreikkalainen jatkoi iloisella äänellä napsauttaen sormiaan:
-
--- "Evoe! Sateen jälkeen paistaa päivä! Minä olen tehnyt työtä
-vuorikaivoksissa ja olen juonut massilaista viiniä omalla laivallani
-kultaisen katoksen alla kuten Ptolemseus. Onnettomuus tehköön meidät
-taitavammiksi. Työn voiman kautta saa onnen taipumaan. Se rakastaa
-valtioviisaita. Lopulta se suostuu meihin!"
-
-Hän palasi Mathon luo ja tarttui hänen käsivarteensa:
-
--- "Valtias, nyt karthagolaiset ovat varmoja voitostaan. Sinulla
-on kokonainen armeija, joka ei ole ollut taistelussa, ja sotilaasi
-tottelevat sinua. Aseta ne etunenään; kyllä minun mieheni seuraavat
-kostaakseen. Minulla on vielä kolmetuhatta karilaista, tuhat
-kaksisataa linkomiestä ja jousimiehiä kokonaisia kohortteja! Voimme
-muodostaa vaikka falangin. Kääntykäämme!"
-
-Tappion huumaamana Matho ei tähän asti ollut vielä miettinyt mitään
-pelastuskeinoa. Hän kuunteli suu avoinna, ja pronssiliisteet, jotka
-ympäröivät hänen vartaloaan kohosivat hänen sydämensä kiivaasti
-sykkiessä. Hän sieppasi miekkansa huutaen:
-
--- "Seuraa minua, lähtekäämme!"
-
-Mutta vakoojat, jotka olivat palanneet, ilmoittivat, että kuolleet
-karthagolaiset olivat korjatut pois, silta raunioina ja Hamilkar
-kadonnut.
-
-
-
-
-IX.
-
-SOTARETKELLÄ.
-
-
-Hamilkar oli ajatellut, että palkkasoturit odottaisivat häntä Utican
-luona tai marssisivat häntä vastaan; ja, kun hänellä ei mielestään
-ollut kyllin suuria sotavoimia hyökätäkseen tai torjuakseen
-hyökkäyksen, hän oli virran oikeanpuolista rantaa pitkin Vetäytynyt
-etelään ja oli siten turvannut itsensä kaikkia odottamattomia
-hyökkäyksiä vastaan.
-
-Hän tahtoi ensin, heittämällä huomioon ottamatta niiden kapinan,
-houkutella kaikki heimot erilleen barbareista; sitten kun barbarit
-olisivat aivan erillään maakuntien keskellä, niin hän hyökkäisi
-heidän kimppuunsa ja tuhoisi heidät.
-
-Neljässätoista päivässä hän rauhotti sen maa-alueen, joka oli
-Thuccaberin ja Utican välillä, Tignikabahin, Tessurahin ja Vaccan
-kaupungit ynnä vielä muita lännen puoleisia. Vuoristoon rakennettu
-Zunghar, temppelistään kuuluisa Assuras, katajista rikas Djeraado,
-Thapitis ja Hagur lähettivät hänen luokseen lähettiläitä. Maalaisväki
-tuli kädet täynnä ruokavaroja, rukoilivat hänen suojelustaan,
-suutelivat hänen ja sotilaiden jalkoja ja valittivat barbarien
-julmuutta. Muutamat toivat hänelle säkillisiä muka surmaamiensa
-palkkasotureiden päitä, jotka he olivatkin leikanneet ruumiista;
-sillä monet olivat pakoretkellä joutuneet hukkaan ja heitä tavattiin
-kuolleina siellä täällä oliivien ja viiniköynnösten alta.
-
-Häikäistäkseen kansaa Hamilkar lähetti heti voiton jälkeisenä päivänä
-Karthagoon kaksituhatta taistelukentällä otettua vankia. Ne saapuivat
-pitkissä sadan miehen suuruisissa joukkioissa, kädet sidotut selän
-taakse pronssiseen niskasta riippuvaan tankoon, ja haavoittuneetkin
-juoksivat verisinä, sillä ratsumiehet ajoivat heitä piiskaniskuilla
-eteenpäin.
-
-Se oli hurjan ilon päivä! Kaikki kertoivat toisilleen, että
-kuusituhatta barbaria oli kuollut; toiset eivät voisi enää jatkaa
-taistelua, sota oli loppunut; syleiltiin kaduilla, ja kiitokseksi
-voideltiin kaneelilla ja voilla Pataikien kuvat. Ja jumalankuvat,
-joilla oli suuret silmät, suuri vatsa ja olkapäille kohotetut
-käsivarret, näyttivät elävän uudelleen maalauksen vaikutuksesta ja
-ottavan osaa kansan riemuun. Rikkaat avasivat ovensa palatseihinsa;
-kaupunki kaikui tamburiinien pärinästä; temppelit olivat kaiken
-yötä valaistut, ja jumalattaren palvelijattaret, jotka olivat
-tulleet alas Malquaan, rakennuttivat katujen kulmiin sykomoripuisia
-vuoteita, joilla he antautuivat. Äänestyksen kautta lahjoitettiin
-maata voittajille, uhria Melkarthille, kolme sataa kultakruunua
-suffeetille, ja hänen puoluelaisensa ehdottivat hänelle annettavaksi
-uusia etuoikeuksia ja kunniavirkoja.
-
-Hän oli vaatinut vanhimpia ryhtymään neuvotteluun Autharitoksen
-kanssa vanhan Giskon ja muiden hänen kanssaan vankina olevien
-karthagolaisten vaihtamisesta vaikka kaikkia barbareja vastaan.
-Libyalaiset ja paimentolaiset, jotka muodostivat Autharitoksen
-armeijan, tuskin tunsivatkaan italialaista tai kreikkalaista rotua
-olevia palkkasotureita; ja kun tasavalta tarjosi niin monta barbaria
-niin harvasta karthagolaisesta, niin se johtui siitä että edelliset
-olivat aivan arvottomia ja jälkimäiset kallisarvoisia. He pelkäsivät
-siinä piilevän jonkin ansan. Autharitos hylkäsi ehdotuksen.
-
-Silloin Vanhimmat päättivät mestata vangit, vaikka suffeetti oli
-kirjoittanut heille, ettei niitä saisi tappaa. Hän aikoi liittää
-paraimmat heistä armeijaansa ja sen kautta yllyttää muitakin
-palkkasotureita karkaamaan. Mutta viha voitti kaikki järkisyyt.
-
-Nuo kaksi tuhatta barbaria sidottiin pitkin Mappalioita hautakiviin;
-ja kauppiaat, kyökkipojat, kutojat ja naisetkin, taistelussa
-kaatuneiden vaimot ja lapset, kaikki, jotka vain tahtoivat tulivat
-ampumaan niitä nuolilla. Lisätäkseen heidän tuskiaan tähdättiin
-kauvan; nostettiin kaarta ja laskettiin taas; ja karjuva kansanjoukko
-tyrkki toisiaan. Rammat antoivat kantaa itsensä sinne paareilla;
-monet ottivat varovaisuuden vuoksi evästä mukaansa ja jäivät sinne
-iltaan asti, jotkut viettivät siellä yönkin. Telttoja pystytettiin,
-joissa juotiin. Monet ansaitsivat suuria summia vuokraamalla jousia.
-
-Sitten jätettiin paikoilleen nuolia täynnä olevat ruumiit, jotka
-näyttivät haudoilla punaisilta kuvapatsailta, ja innostus levisi
-Malquankin asukkaihin, jotka polveutuivat alkuasukkaista ja muuten
-olivat hyvin väliäpitämättömiä isänmaan asioista. Mutta kiitollisina
-tästä saamastaan huvituksesta, he nyt ottivat osaa Karthagon
-vaiheisiin ja tunsivat itsensä punilaisiksi, ja Vanhimmat ylistivät
-omaa viisauttaan, kun he siten yhteisen koston kautta olivat
-sulattaneet koko väestön yhteen.
-
-Jumalten siunausta ei puuttunut; sillä joka taivaan kulmalta lensi
-korppeja. Ne kaareilivat äänekkäästi rääkkyen ilmassa, ja muodostivat
-suuren pilven, joka taukoamatta pyöri ympäri. Se näkyi Clypeaan,
-Rhadekseen ja Hermaeumin niemeen asti. Äkkiä se toisinaan puhkesi, ja
-kiisi mustana kierreviivana kauvas; kotka oli kiitänyt sen keskelle
-ja lensi taas pois; penkereillä, kupukatoilla, obeliskien kärjillä ja
-temppelin päädyillä oli siellä täällä suuria lintuja, jotka verisessä
-nokassaan pitivät ihmislihan siekaleita.
-
-Löyhkän tähden täytyi karthagolaisten lopulta korjata ruumiit pois.
-Osa poltettiin; loput heitettiin mereen, ja pohjoistuulen ajamat
-aallot veivät niitä rannalle, lahdelman pohjaan, Autharitoksen leirin
-eteen.
-
-Tämä rangaistus oli epäilemättä pelottanut barbareja, sillä Eshmunin
-temppelin kukkulalta näkyi, miten he kokosivat telttansa, ajoivat
-karjalaumansa yhteen, sälyttivät kuormaston aasien selkään, ja samana
-iltana koko armeija poistui.
-
-Barbarien piti, kulkemalla Kuumien Lähteiden vuoren ja
-Hippo-Zarytuksen väliä, estää suffeettia lähestymästä tyrilaisia
-kaupunkeja ja pääsemästä palaamaan Karthagoon.
-
-Tällä aikaa piti heidän kahden toisen armeijan tavoittaa hänet
-etelässä, Spendiuksen idän ja Mathon lännen puolelta, ja lopulta tuli
-heidän kaikin kolmisin liittyä yhteen yllättääkseen ja saartaakseen
-hänet. Silloin he saivat aivan odottamatta apua. Narr' Havas ilmestyi
-ja hänen mukanaan kolme sataa maapihkalla sälytettyä kameelia,
-kaksikymmentä viisi norsua ja kuusituhatta ratsumiestä.
-
-Heikontaakseen palkkasotureita suffeetti oli pitänyt viisaana antaa
-Narr' Havakselle työtä omassa kuningaskunnassaan. Karthagosta hän
-oli neuvotellut Masgaban, getulialaisen rosvon kanssa, joka koetti
-perustaa itselleen valtakuntaa. Punilaisten rahojen avulla tuo
-seikkailusankari olikin yllyttänyt numidialaiset maakunnat kapinaan
-luvaten heille vapauden. Mutta saatuaan siitä tiedon imettäjänsä
-pojan kautta, tunkeutui Narr' Havas Cirtaan, myrkytti voittajat
-kaivojen vedellä, mestautti muutamia, palautti kaikki ennalleen,
-ja hän saapui sotimaan suffeettia vastaan vielä raivoisempana kuin
-barbarit.
-
-Näiden neljän armeijan päälliköt sopivat nyt sotasuunnitelmista. Sota
-saattoi venyä pitkäksikin; oli ryhdyttävä kaikkiin varokeinoihin.
-
-Ensiksi päätettiin pyytää roomalaisten apua, ja tämä toimi tarjottiin
-Spendiukselle; karkulainen kun oli, hän ei uskaltanut ottaa sitä
-vastaan. Kaksitoista kreikkalaisten siirtokuntien miestä lähti
-Annabasta numidialaisella purrella. Sitten päälliköt vaativat
-kaikilta barbareilta ehdottoman tottelevaisuuden valan. Joka päivä
-alipäälliköt tarkastivat pukuja ja jalkineita; vahteja kiellettiin
-käyttämästä kilpiä, sillä usein ne nojasivat sen keihästä vastaan ja
-nukkuivat seisaallaan; niiden, joilla oli mukanaan suuri kantamus
-tavaraa, täytyi se vähentää; kaikki oli kannettava roomalaisten tavan
-mukaan selässä. Varalta norsuja vastaan Matho muodosti panssaroidun
-ratsujoukon, jossa hevonen ja mies verhottiin piikkiätörröttävään
-virtahevon nahasta tehtyyn haarniskaan; ja hevosten kavioiden
-suojaksi punottiin niille espartoruohosta suojukset.
-
-Sitäpaitsi kiellettiin ankarasti ryöstämästä kyliä tai kohtelemasta
-pahoin epä-punilaisia kansakuntia. Mutta kun ruokavarat alkoivat
-ympärillä olevista seuduista vähetä, käski Matho jakamaan ruokaa
-sotilaiden lukumäärän mukaan välittämättä naisista. Ensi alussa
-miehet jakoivat naisten kanssa. Mutta useat heikontuivat ruuan
-puutteessa. Se oli syynä alinomaisiin riitoihin, solvauksiin,
-useat kun houkuttelivat toveriensa lemmittyjä luokseen ruualla tai
-lupaamalla heille syötävää. Matho käski säälimättömästi ajamaan
-tiehensä ne kokonaan. Naiset pakenivat Autharitoksen leiriin; mutta
-gallialaiset ja libyalaiset naiset pakoittivat heidät solvauksilla
-lähtemään sieltäkin.
-
-Lopulta ne tulivat Karthagon muurien juurelle rukoilemaan Cereksen
-ja Proserpinan suojelusta, sillä Byrsassa oli näille jumalattarille
-pyhitetty temppeli ja papittaria sovitusuhriksi ennenmuinoin
-Syracusassa tehdyistä hirmutöistä. Syssitit vetosivat silloin
-ranta-oikeuksiinsa ja vaalivat nuorimmat itselleen myydäkseen
-ne; ja uus-karthagolaiset ottivat vaimoikseen vaaleatukkaisia
-lakedaimonilaisnaisia.
-
-Muutamat seurasivat kumminkin itsepintaisesti armeijaa. Ne juoksivat
-syntagmien rinnalla alipäällikköjen vieressä. Ne huusivat miehiään
-nimeltä, nykivät heitä vaatteista, löivät rintoihinsa kiroillen
-heitä, ja ojensivat käsillään alastomia itkeviä lapsiaan. Tämä näky
-hellytti barbareja; naiset olivat esteenä, vaarana armeijalle.
-Monasti ne ajettiin pois, mutta ne palasivat takaisin; Matho käski
-Narr' Havaksen ratsumiesten häätää ne peitsen pistoksilla; ja kun
-balearilaiset huusivat hänelle, että heidän täytyy saada naisia, niin
-vastasi hän:
-
--- "Eihän minullakaan ole!"
-
-Molokin henki vallitsi nyt häntä. Vaikka hänen omatuntonsa
-kapinoikin, niin teki hän hirmutekoja kuvitellen noudattavansa
-jumalan tahtoa. Kun hän ei voinut peltoja hävittää, niin hän heitti
-kiviä niille tehdäkseen ne hedelmättömiksi.
-
-Hän lähetti tavan takaa viestinviejiä kehottamaan Autharitosta
-ja Spendiusta kiiruhtamaan. Mutta suffeetin liikkeet olivat
-selittämättömiä. Hän leiriytyi vuoroin Eidukseen, Monkariin ja
-Tehentiin; vakoilijat luulivat näkevänsä hänet Ishiilin tienoilla,
-lähellä Narr' Havaksen valtakunnan rajaa, ja vihdoin saatiin tietää,
-että hän oli mennyt virran poikki Teburban yläpuolelle ikäänkuin
-aikoen palata Karthagoon. Tuskin oli hän päässyt jollekin tienoolle,
-kun hän jo muutti toisaanne. Ei koskaan tiennyt, minkä tien hän
-valitsee. Ryhtymättä taisteluun suffeetti säilytti kaikki edut
-itselleen; barbarit ajoivat häntä takaa, mutta hän näytti niitä
-johtavan.
-
-Tämä edes ja takaisin marssiminen väsytti etupäässä karthagolaisia;
-ja kun ei Hamilkarin joukkoja uusittu, niin ne pienenivät päivä
-päivältä. Maaseudun väestö toi hänelle nyt ruokavaroja yhä hitaammin.
-Kaikkialla hän kohtasi arkailua ja mykkää vihaa; ja vaikka hän
-hartaasti pyysi Suurelta Neuvostolta apua, niin sitä ei kuulunut
-Karthagosta.
-
-Neuvosto sanoi (ehkä uskoikin), ettei hän sitä tarvinnut. Hänen
-pyyntönsä olivat vain viekkautta tai joutavaa valitusta; ja
-Hannon puolue suurensi tahallaan hänen voittonsa merkitystä
-vahingoittaakseen häntä. Hänen johtamansa joukot oli hänelle uhrattu;
-mutta eipä sillä tavoin aiottu suostua kaikkiin hänen pyyntöihinsä.
-Sota oli muutenkin käynyt jo kyllin raskaaksi! se oli maksanut liian
-paljon, ja hänen oman puolueensa patrisiot kannattivat paljaasta
-kateudesta hänen yrityksiään vain heikosti.
-
-Toivomatta enää mitään tasavallalta Hamilkar väkivalloin otti
-heimoilta kaiken, minkä hän tarvitsi sotaan: viljaa, öljyä, puita,
-juhtia ja miehiä. Mutta asukkaat pakenivat kiireimmän kautta. Kylät,
-joiden läpi kuljettiin, olivat autioita, majoista ei hakemallakaan
-löytänyt mitään; pian ympäröi peloittava autius punilaista armeijaa.
-
-Karthagolaiset alkoivat raivoissaan hävittää maakuntia; he täyttivät
-kaivot, sytyttivät talot palamaan. Tuulen lennättämät kipinät
-kiisivät kauvaksi, ja vuorilla syttyi kokonaisia metsiä tuleen; ne
-loivat laaksojen ympärille roihuseppeleen; päästäkseen eteenpäin
-täytyi odottaa. Sitten he jatkoivat matkaansa päivän helteessä
-kuumassa tuhassa.
-
-Joskus he näkivät tien ohessa pensaikosta kiiluvan kuin tiikerikissan
-silmät. Se oli kyyryllään oleva barbari, joka oli tuhrinut itsensä
-tomulla sekaantuakseen pensaikon väriin; tai kulkiessaan rotkoa
-pitkin armeijan sivulla olevat kuulivat äkkiä kivien vierivän; ja
-katsoessaan ylös he näkivät rotkon reunalla avojalkaisen miehen
-hypähtävän ylös.
-
-Mutta Utica ja Hippo-Zarytus olivat vapaita, sillä palkkasoturit
-eivät enää niitä piirittäneet. Hamilkar käski niitä auttamaan häntä.
-Mutta peläten joutuvansa suojattomiksi ne vastasivat häilyvin sanoin,
-kohteliaisuuksilla ja anteeksipyynnöillä.
-
-Hän kääntyi taas äkkiä pohjoiseen päin aikoen avata itselleen jonkun
-tyrilaisen kaupungin vaikka sitten piirittämällä. Hänen täytyi
-saada joku paikka rannikolla tuottaakseen saarilta tai Kyrenaikasta
-muonavaroja ja sotamiehiä, ja hän valitsi Utican, joka oli lähinnä
-Karthagoa.
-
-Suffeetti lähti sen vuoksi Zuitinista ja kiersi varovasti
-Hippo-Zarytuksen järven. Mutta pian täytyi hänen järjestää väkensä
-pitkiin kolonneihin päästäkseen molempia laaksoja eroittavan vuoren
-yli. Auringon laskiessa he juuri kulkivat sen kukkulalla olevaan
-suppilonmuotoiseen syvennykseen, kun näkivät edessään pitkin maata
-pronssisusia, jotka näyttivät juoksevan nurmella.
-
-Äkkiä kohosi suuria sulkatöyhtöjä, ja huilujen säestämänä nousi
-peloittava laulu. Se oli Spendiuksen armeija; sillä campanialaiset
-ja kreikkalaiset olivat vihasta Karthagoa kohtaan ottaneet itselleen
-roomalaiset sotamerkit. Samaan aikaan näkyi vasemmalla pitkiä
-peitsiä, leopardinnahkaisia kilpiä, liinaisia rintapanssareita ja
-paljaita olkapäitä. Ne olivat Mathon iberialaiset, lusitanialaiset,
-balearilaiset ja getulialaiset; kuului Narr' Havaksen hevosten
-hirnunta; ne hajaantuivat kukkulan ympärille; sitten saapui
-Autharitoksen johtama kirjava, meluisa lauma; gallialaiset,
-libyalaiset, paimentolaiset; ja heidän keskellään tunsi
-saastaisten-ruokien-syöjät heidän tukassaan olevista kalanruodoista.
-
-Täten siis barbarit tarkoin laskemalla kulkunsa nopeuden olivat
-saapuneet yhteen. Mutta itsekin hämmästyneinä jäivät he hetkiseksi
-paikoilleen neuvottelemaan.
-
-Suffeetti oli järjestänyt väkensä ympyrän muotoon voidakseen siten
-tasaisesti vastustaa joka puolelle. Korkeat teräväkärkiset kilvet
-pistettiin aivan vieretysten ruohostoon pystyyn ja suojasivat siten
-jalkaväkeä. Klinabarit olivat ulompana ja vielä avarammassa kehässä
-määrättyjen välimatkojen päässä olivat norsut. Palkkasoturit olivat
-aivan uupumuksesta nääntyneitä; parasta oli odottaa päivää; ja
-varmoina voitostaan käyttivät barbarit koko yön syömiseen.
-
-He olivat sytyttäneet suuria tulia, jotka kirkkaasti valaisivat
-heidät, jättäen siten alapuolellaan olevan punilaisen armeijan
-varjoon. Hamilkar kaivatti roomalaisten tavoin leirinsä ympärille
-viidentoista jalan levyisen ja kymmenen kyynärää syvän haudan;
-luodusta maasta hän muodosti sen sisäpuolelle vallituksen, jonka
-harjulle hän asetti ristiin teräviä piikkejä ja päivän noustessa
-palkkasoturit hämmästyivät nähdessään karthagolaisten siten olevan
-kuten linnoituksen suojassa.
-
-He tunsivat telttojen keskellä Hamilkarin, joka käveli jakaen
-käskyjään. Hän oli puettu ruskeaan, pienistä suomuista tehtyyn
-panssariin; ja hevosensa seuraamana hän aika ajoin seisahtui
-osoittaakseen ojennetulla oikealla kädellään jotain.
-
-Silloin monikin muisti samallaisia aamuja, jolloin hän torvien
-räikyessä hitaasti kulki heidän ohitseen, ja hänen katseensa vahvisti
-mieltä kuin malja viiniä. Jonkunmoinen hellä tunne valtasi heidät.
-Mutta ne, jotka eivät Hamilkaria tunteneet, olivat hulluja ilosta
-saatuaan hänet vihdoinkin käsiinsä.
-
-Mutta jos kaikki tekisivät yht'aikaa hyökkäyksen, niin he liian
-ahtaalla alueella vain häiritsisivät ja estäisivät toisiaan.
-Numidialaiset kyllä voisivat hyökätä heidän keskeensä; mutta
-panssarien suojaamat klinabarit tuhoisivat heidät; miten he
-sitäpaitsi pääsisivät paalutuksen yli? Norsujakaan ei vielä oltu
-kylliksi opetettu.
-
--- "Te olette kaikki pelkureja!" ärjäisi Matho.
-
-Ja rohkeimpien miestensä kera hän syöksyi varustusta vastaan.
-Kivisade ajoi hänet takaisin; sillä suffeetti oli ottanut heidän
-sillalle jättämänsä katapultit mukaansa.
-
-Tämä epäonnistuminen aiheutti äkkinäisen käänteen barbarien
-häilyvässä mielialassa. Heidän uhmaileva rohkeutensa hälveni; he
-tahtoivat voittaa, mutta ilman suurempaa vaaraa. Spendius neuvoi
-huolellisesti ylläpitämään saavutettua asemaa ja näännyttämään
-punilaisten armeija nälkään. Mutta karthagolaiset alkoivat kaivaa
-kaivoja, ja kun kunnaan ympärillä oli kaikkialla vuoria, niin he
-löysivät vettä.
-
-Vallinsa harjalta he viskoivat nuolia, maata, lantaa, kiviä, joita
-he kiskoivat maasta ja nuo kuusi heittokonetta kulkivat taukoamatta
-pitkin vallia.
-
-Mutta kaivojenkin täytyi kerran kuivua; ruokavarat loppuvat ja
-katapultit kuluvat; lopulta kymmenen kertaa lukuisammat palkkasoturit
-pääsevät sittenkin voitolle. Aikaa voittaakseen ajatteli suffeetti
-neuvotteluja, ja eräänä aamuna barbarit löysivät rintamastaan
-kirjoituksilla täytetyn lampaan vuodan. Hamilkar puolusti voittoaan:
-Vanhimmat olivat pakottaneet hänet sotaan, ja todistaakseen pitävänsä
-sanansa hän tarjosi heille Utican tai Hippo-Zarytuksen ryöstettäväksi
-vapaan valinnan mukaan; lopuksi Hamilkar selitti, ettei hän lainkaan
-pelännyt palkkasotureja, sillä hän oli saanut pettureja puolelleen ja
-niiden avulla hän helposti saa voiton toisista.
-
-Barbarit joutuivat ymmälle: tuo suoranainen kaupungin
-tarjoaminen saaliiksi sai heidät miettimään; he epäilivät petosta,
-ajattelemattakaan, että suffeetin kerskailuun voisi kätkeytyä ansa,
-ja he alkoivat epäluuloisina katsella toisiaan. He tarkastivat
-toistensa sanoja ja käytöstä; yöllä he heräsivät pelosta.
-Useat jättivät entiset toverinsa; mielen mukaan he valitsivat
-asekunnan, ja gallialaiset yhdessä Autharitoksen kanssa liittyivät
-cisalpinilaisiin, joiden puhetta he ymmärsivät.
-
-Nuo neljä päällikköä kokoontuivat joka ilta Mathon telttaan, ja
-kyyryllään kilven ympärillä he siirtelivät tarkkaavina edes ja
-takaisin noita pieniä puunukkeja, jotka Pyrrhus oli keksinyt
-taistelutemppujen kuvaamiseksi. Spendius viittasi Hamilkarin
-apulähteisiin; hän rukoili, ettei onnellista asemaa pilattaisi,
-ja vannoi kaikkien jumalien kautta. Matho kulki kiihoittuneena
-ja liikkeitä tehden edes ja takaisin. Sota Karthagoa vastaan
-oli hänen mieskohtainen asiansa; hän suuttui siitä, että toiset
-sekaantuivat siihen eivätkä totelleet häntä. Autharitos luki hänen
-kasvoistaan hänen ajatuksensa ja kannatti häntä. Narr' Havas kohotti
-leukansa halveksimisen merkiksi; jokaista toimenpidettä hän piti
-turmiollisena; eikä hän enää hymyillyt. Hän huokaili aivan kuin olisi
-surrut sielussaan sitä, että unelma oli mahdoton, yritys epätoivoinen.
-
-Sillä välin kun barbarit epävarmoina neuvottelivat, suffeetti
-vahvisti asemaansa; hän käski vallitusten sisäpuolelle kaivaa uuden
-haudan, tehdä toisen vallituksen, rakentaa sen kulmiin puisia
-torneja; ja orjat hiipivät aivan keskelle etuvartijoita kaivaakseen
-jalka-ansoja maahan. Mutta norsut, joiden ruoka-annoksia oli
-pienennetty, tempoivat ketjujaan. Säästääkseen heiniä hän käski
-klinabareja tappamaan heikommat hevoset. Muutamat kieltäytyivät;
-hän mestautti heidät. Hevoset syötiin. Tämän tuoreen lihan muisto
-herätti seuraavana päivänä suuren alakuloisuuden.
-
-Amfiteatterimaisen syvennyksen pohjalla ollessaan he näkivät
-ympärillään kukkuloilla barbarien neljä vilkasliikkeistä leiriä.
-Naiset kulkivat kantaen vesileilejä päänsä päällä, määkyvät vuohet
-kävivät laitumella maahan pistettyjen peitsikimppujen välissä;
-vaihdettiin vartijoita, syötiin kolmijalkojen ympärillä. Heimot
-hankkivat nimittäin palkkasotureille runsaasti muonavaroja, eivätkä
-he itse voineet aavistaakaan, kuinka suuressa määrässä heidän
-toimettomuutensa kauhistutti punilaista armeijaa.
-
-Jo toisena päivänä karthagolaiset olivat huomanneet paimentolaisten
-leirissä erään kolmensadan miehen suuruisen joukon syrjässä
-muista. Ne olivat rikkaita, jotka jo sodan alussa olivat joutuneet
-vangiksi. Libyalaiset asettivat heidät aivan vallihaudan reunalle ja
-viskoivat heidän takaansa heittokeihäitä käyttäen heidän ruumiitaan
-suojamuurina. Näitä onnettomia oli vaikea tuntea enää, sillä heidän
-kasvonsa peittyivät likaan ja syöpäläisiin. Paikottain poisrevityn
-tukan alta näkyi rupia heidän päässään, ja he olivat niin laihtuneita
-ja ilettäviä, että muistuttivat risaisissa käärinliinoissaan
-makaavia muumioita. Muutamat vapisivat ja nauroivat typerästi;
-toiset huusivat ystäviään ampumaan barbareja. Heidän joukossaan
-yksi seisoi liikkumatta, pää kumarassa, sanaakaan sanomatta; pitkä
-valkoinen parta ulottui kahleissa oleviin käsiin asti; karthagolaiset
-tunsivat vihlaisevan tunteen aivan kuin olisivat nähneet tasavallan
-sortuvan, sillä tuo mies oli Gisko. Vaikka paikka olikin vaarallinen,
-niin kaikki tuppautuivat häntä näkemään. Hänen päähänsä oli pantu
-sorakivillä koristettu virtahevonnahkainen, naurettava tiara. Se oli
-Autharitoksen keksimä; mutta Matholle se oli vastenmielinen.
-
-Hamilkar avasi vimmastuneena paalutuksen aikoen millä keinoin
-tahansa hankkia itselleen tietä; ja hurjalla vauhdilla nousivat
-karthagolaiset puolimatkaan kunnasta noin kolmesataa jalkaa. Mutta
-barbarit syöksyivät sellaisena laumana heitä vastaan, että heidän
-täytyi palata rintamaansa. Eräs pyhän legionan sotilas, joka oli
-jäänyt muista jälelle, kompastui kiviin. Zarxas juoksi hänen
-luokseen, kaatoi hänet maahan ja pisti tikarinsa hänen kurkkuunsa;
-hän veti aseen haavasta ja heittäytyi sen päälle, -- ja, suu haavassa
-kiinni, ilosta muristen ja ruumiinsa vavahdellessa jalkoihin asti hän
-joi verta täysin siemauksin; sitten hän tyyneesti istahti ruumiin
-päälle, kohotti kasvonsa taivuttaen päänsä taapäin voidakseen
-paremmin hengittää ilmaa, kuten hirvi, joka juuri on virrasta juonut,
-ja kimeällä äänellä alotti balearilaisen laulun; se oli epämääräinen
-sävel, jossa oli pitkiä säveljaksoja, joka joskus taukosi, sitten
-taas uusiintui kuten vuoristossa toisilleen vastaavat kaiut; hän
-kutsui kuolleita veljiään ja pyysi heitä juhlaan; -- sitten hän antoi
-käsiensä vaipua jalkojensa väliin, painoi päänsä alas ja itki. Tämä
-hirmuteko kauhistutti barbareja, varsinkin kreikkalaisia.
-
-Tämän jälkeen karthagolaiset eivät yrittäneetkään hyökätä leiristään;
--- eivätkä ajatelleetkaan antautumista tietäen joutuvansa mitä
-kamalimman kidutuksen uhriksi.
-
-Mutta Hamilkarin varovaisuuskeinoista huolimatta muonavarat alkoivat
-pelottavalla tavalla huveta. Joka miestä kohden oli jälellä enää
-kymmenen k'kommeria viljaa, kolme hiniä hirssijyviä ja kaksitoista
-betzaa kuivia hedelmiä. Ei ollut enää lihaa, ei öljyä, ei mitään
-suolakalaa, ei kauranjyvää hevosille; niiden nähtiin laihtuneet
-kaulat kumarassa etsivän tomusta tallattuja oljenjätteitä. Usein
-vallilla seisovat vahdit näkivät kuutamossa jonkun barbarin
-koiran kuljeskelevan varustusten juurella kuopien tunkiota;
-kivillä heitettiin se kuoliaaksi, liuuttiin kilpihihnojen avulla
-paalutukselta alas ja sitten sanaakaan sanomatta se syötiin. Joskus
-kuului kamalaa haukuntaa eikä mies enää palannut. Kahdennentoista
-syntagman neljännessä dilochiassa tappoi kolme falangiittia toisensa
-tikareilla tapellessaan rotasta.
-
-Kaikki kaipasivat omaisiaan, kotiaan; köyhät mehiläiskeon muotoisia
-majojaan, joiden kynnyksellä oli simpukankuoria ja seinällä riippui
-verkko, rikkaat sinervän hämärän täyttämiä saliaan, joissa he päivän
-kuumimpana hetkenä lepäsivät kuunnellen katujen sekavaa melua, johon
-liittyi heidän puutarhansa puiden lehtien kahina; -- ja paremmin
-nauttiakseen tästä ajatuksesta he ummistivat puoliksi silmänsä;
-haavan polte herätti heidät jälleen. Joka hetki oli taistelua,
-hälyytystä; tornit paloivat, saastaisten-ruokien-syöjät kapusivat
-paalutuksen päälle; kirveillä hakattiin niiltä kädet poikki;
-uusia astui heidän sijaansa; rautasade putosi telttojen päälle.
-Kaislaheinästä tehtiin käytäviä suojaksi heittokeihäitä vastaan.
-Karthagolaiset sulkeutuivat niihin eivätkä enää liikahtaneetkaan.
-
-Joka päivä aurinko, joka kiersi kukkulaa, katosi muutaman tunnin
-päästä rotkon pohjalta ja jätti sotajoukon varjoon. Edessä ja takana
-kohosi maa harmahtavana rinteenä, täynnä sorakiviä, joita paikottain
-peitti ohut jäkäläpeitto, ja pään päällä kaarteli alati kirkas taivas
-silmälle kuultavampana ja kylmempänä kuin metallikupu. Hamilkar oli
-niin suuttunut Karthagoon, että hän tunsi mielensä tekevän mennä
-palkkasoturien puolelle johtaakseen heitä sitä vastaan. Jo alkoivat
-kuormarengit, ruokakauppiaat ja orjat mutista, eikä kansa, ei
-Suuri-Neuvosto, ei kukaan lähettänyt edes pienintä toivoakaan. Asema
-oli sietämätön, varsinkin kun tiesi sen tulevan vieläkin pahemmaksi.
-
-Tämän onnettoman viestin kuullessaan Karthago oli joutunut aivan
-suunniltaan suuttumuksesta ja vihasta; suffeettia ei olisi niin
-paljoa kirottu, jos hän heti alussa olisi joutunut tappiolle.
-
-Mutta uusien palkkasoturien värväämiseen puuttui aikaa, puuttui
-rahaa. Jos kaupungista olisi otettu sotaväkeä, niin millä se olisi
-asestettu? Hamilkarhan oli ottanut kaikki aseet! ja kuka niitä
-johtaisi? Parhaimmat johtajat olivat jo hänen seurassaan! Sillä välin
-suffeetin lähettämät sanansaattajat saapuivat kaupunkiin ja huusivat
-kaduilla. Suuri Neuvosto kävi siitä levottomaksi ja toimitti niin,
-että sanansaattajat katosivat.
-
-Se oli tarpeetonta varovaisuutta; kaikki syyttivät
-Barkasta velttoudesta. Hänen olisi voiton saatuaan pitänyt tuhota
-palkkasoturit. Miksi oli hän ryöstänyt heimoja? Olihan jo
-tehty kylläkin suuria uhrauksia! ja patrisiot valittelivat
-neljäntoista shekelin suuruista sotaveroaan, syssitit kahtasataa
-kahtakymmentäkolmea tuhatta kikariaan kultaa; nekin, jotka eivät
-olleet mitään antaneet, valittivat. Kansa oli kateellinen
-uuskarthagolaisille, joille hän oli luvannut täydet kansalaisoikeudet;
-ja kirottiin ligurialaisiakin, jotka olivat niin urhoollisesti
-taistelleet, ja sekoitettiin heidät yhteen barbarien kanssa;
-heitäkin kirottiin; heidän rotunsakin luettiin rikokseksi.
-Kauppiaat kauppojensa kynnyksellä, työmiehet, jotka lyijyinen
-mittakeppi kädessään kulkivat kaduilla, korejaan huuhtovat
-suolakastikkeenkauppiaat, kylpyhuoneiden kylvettäjät ja kuumien
-juomien myyjät, kaikki väittelivät sotasuunnitelmista. Hiekkaan
-piirrettiin taistelukaavoja; eikä ollut niin pientä katupoikaa, joka
-ei olisi osannut korjata Hamilkarin hairahduksia.
-
-Se oli vain rangaistus hänen pitkällisestä jumalattomuudestaan,
-sanoivat papit. Hän ei ollut uhrannut sovitusuhreja; hän ei ollut
-voinut puhdistaa armeijaa; vieläpä oli hän kieltäytynytkin ottamasta
-augureja matkalleen; -- ja hänen jumalattomuutensa aiheuttama
-suuttumus lisäsi vain hillityn vihan voimaa ja pettyneiden toiveiden
-vimmaa. Muisteltiin Sicilian tappioita, hänen ylpeytensä taakkaa,
-jota niin kauvan oli kannettu! Pappiskunnat eivät antaneet anteeksi
-ryöstettyjä aarteitaan, ja he vaativat Suurta Neuvostoa lupaamaan,
-että Hamilkar heti naulitaan ristiin, jos hän palaa.
-
-Elulkuukauden kuumuus, joka tänä vuonna oli erikoisen suuri, oli
-toinen onnettomuus. Järven rannalta nousi inhoittavia höyryjä;
-ne sekaantuivat kadunkulmissa poltettujen tuoksuaineiden kanssa
-ilmaan. Taukoamatta kuului hymnejä laulettavan. Suuria kansanparvia
-oli temppelien portailla: kaikki seinä t olivat mustien verhojen
-peitossa; kynttilät paloivat Pataikien otsilla, ja uhriksi
-teurastettujen kameelien verivirtasi pitkin pengertietä ja muodosti
-portaille punaiset kosket. Synkkä mielettömyys valtasi Karthagon.
-Kapeimpien katujen perältä, pimeimmistä sokkeloista tulvehti
-kalpeita olentoja, käärmekasvoisia miehiä, jotka purivat hampaitaan.
-Naisten kimakat huudot täyttivät talot ja tunkeutuen ristikoista
-ulos pakottivat torilla keskustelevat kääntymään. Joskus luultiin
-barbarien tulevan; heidät oli nähty Kuumien Lähteiden vuoren
-takana; he olivat leiriytyneet Tunikseen; ja äänet paisuivat,
-kasvoivat ja sulautuivat yhdeksi ainoaksi huudoksi. Sitten syntyi
-yleinen äänettömyys, toiset, jotka olivat nousseet talojen harjalle
-katselivat käsillään varjostaen silmiään etäisyyteen, samalla kun
-toiset vallien juurella makasivat suullaan maassa ja kuulostivat.
-Kauhun kadottua sai entinen suuttumus taas vallan. Mutta oman
-voimattomuuden tietoisuus vaivutti heidät piankin samaan alakuloiseen
-tunnelmaan.
-
-Tämä alakuloisuus kasvoi suuremmaksi joka ilta, kun kaikki nousivat
-penkereillä kumartaen päästivät yhdeksän kertaa suuren huudon
-tervehtiäkseen aurinkoa. Se laski hitaasti laguunin taakse, katosi
-sitten äkkiä vuorien toiselle puolelle, jossa barbarit olivat.
-
-Odotettiin kolminkertaisesti pyhää juhlaa, jolloin rovion keskeltä
-nousi ilmaan kotka, uudesta syntyneen vuoden tunnusmerkki, kansan
-lähetti ylimmän Baalin luo, jota he pitivät jonain liiton merkkinä,
-muotona, joka uudelleen sitoi heidät auringon kanssa liittoon. Vihan
-valtaamana kansa nyt kääntyi suorastaan Molok-ihmistuhoojan puoleen,
-ja kaikki hylkäsivät Tanitin. Todellakin näytti Rabetna huntunsa
-ryöstämisen jälkeen kadottaneen osan voimastaan. Hän ei enää antanut
-siunausta tuottavaa sadettaan, hän oli poistunut Karthagosta; hän
-oli luopio, vihollinen. Muutamat heittivät kiviä hänen päälleen
-solvaistakseen häntä. Mutta häntä häväistessäkin monet häntä
-säälivät; ja häntä rakastettiin yhä vielä ja ehkä entistään enemmän.
-
-Kaikki nämät onnettomuudet johtuivat siis zaimphin katoamisesta.
-Salammbo oli välillisesti ollut siinä osallisena; hän joutui nyt
-saman suuttumuksen esineeksi; hänen täytyi saada rangaistuksensa.
-Pian levisi kansaan epämääräisiä ajatuksia jumalalle tehtävästä
-uhrauksesta. Lauhduttaakseen Baalien mieltä oli niille epäilemättä
-uhrattava jotain aivan arvaamattoman kallisarvoista, joku kaunis,
-nuori, neitseellinen, vanhaan sukuun kuuluva olento, jumalien suvusta
-polveutuva, inhimillinen tähti. Joka päivä tunkeutui tuntemattomia
-miehiä Megaran puistoihin; orjat pelkäsivät omaa henkeään eivätkä
-uskaltaneet heitä vastustaa. Ne jäivät kuitenkin galeeriportaiden
-juurelle. Ne pysyttelivät siellä katsellen ylintä penkerettä kohden;
-he odottivat Salammbota, ja tuntikausia he huusivat häntä, kuten
-koirat, jotka ulvovat kuuta kohden.
-
-
-
-
-X.
-
-KÄÄRME.
-
-
-Roskaväen huudot eivät pelästyttäneet Hamilkarin tytärtä.
-
-Suuremmat huolet kalvoivat hänen mieltään; hänen suuri käärmeensä,
-musta python, sairasteli; ja käärme oli karthagolaisille samalla
-kansallinen ja persoonallinen taikaolento. Sitä pidettiin maan
-lapsena, koska se mudasta nousee eikä tarvitse jalkoja liikkuakseen
-sen päällä; sen kulku muistutti jokien kiertelevää juoksua, sen
-ruumiinlämpö limaista, siemen-runsasta alku-yötä, ja kehä, jonka se
-muodostaa purressaan häntäänsä tähtien yhtenäisyyttä, Eshmunin sielua.
-
-Salammbon käärme oli jo usean kerran kieltäytynyt syömästä niitä
-neljää elävää varpusta, jotka sillä tarjottiin täysikuun ja uuden
-kuun aikana. Sen kaunis nahka, jossa oli kuten; taivaanlaella
-kultatäpliä aivan mustalla pohjalla, oli nyt keltainen, veltto,
-ryppyinen ja liian suuri sen ruumista varten, ja villainen home
-ympäröi sen päätä; jäisen silmäluomien kulmassa huomasi pieniä
-punaisia täpliä, jotka näyttivät liikkuvan. Tavan takaa lähestyi
-Salammbo sen hopealangoista tehtyä koria; hän nosti syrjään
-purppurapeitteen, lotuslehdet ja linnununtuvat; käärme makasi alati
-yhdessä kiemurassa liikkumattomampana kuin kuihtunut köynnöskasvi; ja
-kauvan sitä katseltuaan hän tunsi sydämessään kuten kierteen, kuten
-toisen käärmeen, joka vähitellen nousi hänen kurkkuunsa ja kuristi
-hänet.
-
-Hän oli epätoivoissaan siitä, että oli nähnyt zaimphin, mutta
-kuitenkin hän tunsi kuten iloa, salaista ylpeyttä. Sen laskoksiin
-kätkeytyi suuri salaisuus; se oli jumalia ympäröivä pilvi, kaiken
-olemuksen salaisuus, ja vaikka hän säikähti omaa itseään, niin
-Salammbo katui sitä, ettei hän ollut sen reunaa kohottanut.
-
-Melkein aina hän istui kyyryllään huoneensa perällä, kädet taivutetun
-vasemman polven ympärillä, leuka alas painuneena, katse tuijottaen
-eteenpäin. Hän muisteli kauhulla isänsä kasvoja; hän tahtoi
-lähteä Phoinikian vuoristoon, vaeltaa Aphakan temppeliin, jonne
-Tanit-jumalatar laskeutui tähden muodossa; kaikellaiset mielikuvat
-heräsivät hänessä ja kauhistuttivat häntä; sitäpaitsi kasvoi päivä
-päivältä häntä ympäröivä yksinäisyys. Hän ei edes tiennyt, miten
-Hamilkarin laita oli.
-
-Vihdoin ajatuksiinsa uupuneena, hän nousi, ja laahasi pieniä
-sandaaliaan, joiden kannat joka askeleella lipsahtivat hänen
-kantapäätään vastaan, ja harhaili edes ja takaisin suuressa,
-hiljaisessa huoneessaan. Katon ametistit ja topaasit loivat sinne
-tänne seiniin ja lattiaan väräjäviä valopilkkuja, ja kävellessään
-Salammbo käänsi hiukan päätään katsellakseen niitä. Hän tarttui
-riippuvien maljojen kaulaan; hän jäähdytti rintaansa löyhyttämällä
-suuria viuhkoja, tai hän huvikseen poltti kaneelia kaiverretuissa
-helmissä. Auringon laskiessa otti Taanak pois mustat verkaverhot,
-joilla muurin aukot olivat tukitut; silloin Salammbon kyyhkyset,
-jotka olivat myskillä sivellyt kuten Tanitin kyyhkyset, lensivät
-äkkiä sisään, ja niiden ruusunpunaiset jalat lipesivät lasi
-permannolla ohra jyvien joukossa, joita hän heitti heille täysin
-kourin kuten kylväjä pellolla. Mutta äkkiä hän purskahti, itkuun, ja
-virui härännahka-hihnoista tehdyllä vuoteellaan, liikkumattomana,
-kerraten yhtä ja samaa sanaa, silmät selällään, kalpeana kuin
-kuollut, tunnottomana, kylmänä; -- ja kuitenkin hän kuuli apinain
-kiljunnan palmujen latvasta, kuuli suuren pyörän yhtämittaisen
-natinan, kun se kerroksien läpi johti kirkkaan vesivirran
-porfyyrisammioon.
-
-Joskus hän useiden päivien kuluessa kieltäytyi syömästä. Silloin hän
-unessa näki himmeitä tähtiä, jotka kulkivat hänen jalkojensa alitse.
-Hän kutsutti Shahabarimin luokseen, mutta hänen saavuttuaan ei
-Salammbolla ollutkaan mitään hänelle sanottavaa.
-
-Hän ei voinut elää ilman papin lohduttavaa seuraa. Mutta hänen
-sielunsa nousi kapinaan tämän valtaa vastaan; hän tunsi pappia
-kohtaan samalla pelkoa, kateutta, vihaa, ja jotain rakkauden
-tapaista, joka oli kiitollisuutta siitä omituisesta nautinnosta,
-minkä papin seura tuotti hänelle.
-
-Kun Shahabarim osasi erottaa, minkä taudin kukin jumala lähetti,
-niin hän tunsi Rabbetin vaikutuksen; ja parantaakseen Salammbon hän
-pirskoitti hänen huonettaan rautaruohosta ja naistenhiusyrtistä
-valmistetulla sekoituksella; joka aamu Salammbo söi mandragoraa;
-yöllä hänen päänsä lepäsi tyynyllä, joka oli täytetty pappien
-sekoittamilla tuoksuyrteillä; Shahabarim käytti myös haarasta, erästä
-tulipunaista juurta, joka ajaa pahat haltijat pohjoiseen; vihdoin
-kääntyen pohjantähteä kohden hän sopersi kolme kertaa Tanitin pyhän
-nimen; mutta kun Salammbon kärsimykset jatkuivat, hänen ahdistuksensa
-tuli yhä syvemmäksi.
-
-Ei kukaan Karthagossa ollut niin oppinut kuin Shahabarim.
-Nuoruudessaan hän oli opiskellut Mogbedien koulussa, Borsippassa
-lähellä Babylonia; sitten käynyt Samothrakessa, Pessinuntissa,
-Ephesuksessa, Thessaliassa, Judeassa, Nabathealaisten temppeleissä,
-jotka sijaitsevat lentohiekkakumpuun hukkuneina; ja hän oli
-pitkin Niilin rantaa putouksilta asti kulkenut jalan mereen asti.
-Kasvoillaan huntu ja soihtuja heiluttaen hän oli heittänyt mustan
-kukon sandaraktuleen sfinxin, kauhujen isän edessä. Hän oli
-laskeutunut alas Proserpinan rotkoihin; hän oli nähnyt Lemnoksen
-labyrintin viidensadan pylvään pyörivän ja nähnyt Tarentiumin
-valojalustan loistavan, jonka haarukoissa oli yhtä monta lamppua
-kuin vuodessa on päivää; joskus hän öisin otti vastaan kreikkalaisia
-kysyäkseen heiltä tietoja. Hän tutkieli yhtä paljon maailman
-järjestystä kuin jumalien olemustakin, Alexandrian pylväistössä
-olevien rengaspallojen avulla hän oli tarkastanut taivasta silloin
-kun yöt ja päivät ovat yhtä pitkiä, ja oli seurannut Kyrenaikaan asti
-Euergetoksen bematisteja, jotka taivasta mittailevat laskemalla omat
-askeleensa; -- ja siten muodostui hänen sielussaan oma omintakeinen
-uskonto, jolta puuttui määrätyt uskonsäännöt, ja juuri sen vuoksi
-olikin sitä mieltä huumaavampi ja kiihkeämpi. Hän ei enää uskonut
-maan olevan kävyn muotoisen; hän uskoi sen pyöreäksi ja putoavan
-ikuisesti äärettömyyteen niin huimaavaa vauhtia, ettei sen putoamista
-huomannutkaan.
-
-Auringon asemasta kuun yläpuolella hän päätti, että Baalilla oli
-ylivalta, sillä taivaankappale oli vain hänen kajastuksensa ja
-ennuskuvansa; muuten kaikki, mitä hän maallisessa elämässä näki,
-pakotti häntä tekemään sen johtopäätöksen, että hävittävä miehinen
-perusvoima oli korkeinta kaikista. Hän syytti salaa Rabbetia oman
-elämänsä onnettomuudesta. Eikö hänen nuoruudessaan ylimmäinen pappi
-ollut vain jumalattaren tähden riistänyt häneltä cymbaalien soidessa
-kiehuvan vesimaljan ääressä hänen tulevan miehuutensa? Ja alakuloisin
-katsein hän seurasi miehiä, jotka papittarien kanssa katosivat
-terebinthien siimekseen.
-
-Hänen päivänsä kuluivat tarkastaessaan suitsutusmaljoja, kultaisia
-vaaseja, tulipihtejä, haravia, joilla tuhka poistettiin alttarilta,
-ja kaikkia kuvapatsaiden pukuja siihen pronssiseen neulaan asti,
-jolla käherrettiin kolmannessa temppelikammiossa, smaragdi-viinipuun
-lähellä olevan vanhan Tanitin tukkaa. Aina samoina hetkinä hän nosti
-samojen ovien raskaita verhoja, jotka jälleen laskeutuivat alas; hän
-seisoi samoissa asemissa kädet levällään; hän rukoili polvillaan aina
-samoilla kiviliuskoilla ja hänen ympärillään avojalkainen pappislauma
-kulki ikihämärissä käytävissä.
-
-Mutta hänen tyhjässä elämässään Salammbo kukoisti kuin kukka haudan
-halkeamassa. Ja kuitenkin hän oli immelle tyly eikä säästänyt
-rangaistuksia eikä katkeria sanoja. Papin tila muodosti heidän
-välilleen jonkinmoisen sukupuolien yhdenvertaisuuden, eikä hän ollut
-immelle katkera niin paljoa sen vuoksi, ettei hän voinut häntä saada
-omakseen, kuin siksi, että hän oli niin kaunis ja varsinkin niin
-siveä. Monasti hän kyllä näki, että Salammbo väsyi koetellessaan
-seurata hänen ajatuksiaan. Silloin hän poistui murheellisempana: hän
-tunsi olevansa vielä entistään hyljätympi, yksinäisempi, tyhjempi.
-
-Joskus pujahti hänen suustaan outoja sanoja, jotka välkähtivät
-Salammbon edessä kuin suuret salamat, jotka valaisevat syvyyksiä. Oli
-yö, he olivat kahden penkereellä katsellen tähtiä, ja Karthago leveni
-alhaalla heidän jalkojensa juuressa, ja golfi ja aava meri katosivat
-yön hämärään.
-
-Shahabarim selitti hänelle oppia sieluista, jotka tulevat maan päälle
-samaa tietä kuin aurinko kulkiessaan eläinkehän läpi. Hän ojensi
-kätensä näyttäen Oinaassa olevan inhimillisen siitoksen portin ja
-Kauriissa paluutien jumalien luo; ja Salammbo koetti erottaa ne,
-sillä hän piti näitä mielikuvia tosiasioina; pelkät vertauskuvat
-ja sananparretkin piti hän tosina ja todellisina, eikä papillekaan
-erotus ollut aina aivan selvä.
-
--- "Kuolleiden sielut," sanoi hän, "hajaantuvat kuussa, kuten ruumiit
-maassa. Heidän kyyneleensä muodostavat kosteuden; se on pimeä
-olinpaikka täynnä liejua, raunioita ja myrskyjä."
-
-Salammbo kysyi, miten hänen siellä käy.
-
--- "Ensiksi haihdut kepeänä kuin aallon pinnalla häilyvä höyry; ja
-pitempien koettelemuksien ja tuskien jälkeen menet auringon helmaan,
-henkivoiman alkulähteesen."
-
-Mutta Rabbetista hän ei puhunut mitään. Salammbo uskoi sen
-tapahtuneen häpeäntunteesta, kun hänen jumalattarensa oli tullut
-voitetuksi, ja käyttäen kuusta tavallista nimeä hän alkoi sanella
-siunauksia hedelmöittävän ja lempeän taivaankappaleen yli. Lopuksi
-Shahabarim huudahti:
-
--- "Ei! ei! hän saakin tuolta toiselta kaiken hedelmällisyytensä!
-Etkö näe hänen harhailevan tuon toisen ympärillä kuin rakastunut
-nainen, joka pellolla juoksee miehen jälestä?" Ja taukoamatta hän
-ylisteli valon voimaa.
-
-Kaukana siitä että hän olisi tukahuttanut Salammbon salaperäisen
-kaipauksen, hän sitä vain kiihotti, hänelle näytti olevan melkein
-mieluista syöstä impi epätoivoon säälimättömän opin perusteilla.
-Mutta Salammbo takertui niihin kiihkeästi, vaikka hänen rakkautensa
-Tanitiin kärsikin.
-
-Mutta jota enemmän Shahabarim tunsi epäilevänsä Tanitia, sitä
-hartaammin hän tahtoi häneen uskoa. Salaiset omantunnonvaivat estivät
-häntä luopumasta jumalattaresta. Hän kaipasi todistusta, jumalien
-tahdon ilmausta, ja toivoen sen saavansa keksi pappi tuuman, joka
-samalla voisi pelastaa sekä isänmaan että hänen uskonsa.
-
-Siitä lähtien hän Salammbon kuullen alkoi valittaa temppelin
-raiskaamista ja niitä onnettomuuksia, jotka zaimphin ryöstäminen
-oli aiheuttanut ja jotka ulottuivat taivaan piireihin asti. Sitten
-hän äkkiä ilmoitti missä vaarassa suffeetti oli, jota kolme Mathon
-johtamaa armeijaa piiritti; sillä Matho oli karthagolaisten mielestä
-hunnun ryöstäjänä tavallaan barbarien kuningas; ja hän lisäsi, että
-tasavallan ja hänen isänsä pelastus riippui Salammbosta yksinään.
-
--- "Minusta!" huudahti hän, "kuinka minä voisin...?"
-
-Mutta pappi vastasi halveksivaisesti hymyillen:
-
--- "Sinä et koskaan suostuisikaan!"
-
-Salammbo rukoili häntä puhumaan. Vihdoin Shahabarim sanoi hänelle:
-
--- "Sinun täytyy mennä barbarien luo noutamaan zaimph takaisin!"
-
-Salammbo lyykähti ebenpuiselle rahille; ja hän jäi istumaan
-käsivarret suorina polviensa välissä, vavisten kiireestä kantapäähän,
-kuten uhri teuras alttarin edessä odottaen kuoliniskua. Hänen
-ohimoissaan suhisi, hän näki tulikehiä ilmassa pyörivän, eikä
-huumauksessaan ymmärtänyt mitään muuta kuin että hän varmaankin pian
-kuolee.
-
-Mutta jos Rabbetna pääsee voitolle, jos zaimph saadaan takaisin
-ja Karthago on pelastettu, niin mitä merkitsee yksi naisen elämä!
-ajatteli Shahabarim. Ehkä hän saa hunnun haltuunsa eikä kuolekaan.
-
-Hän ei kolmeen päivään palannut; neljännen iltana Salammbo lähetti
-häntä hakemaan.
-
-Yllyttääkseen hänen sydäntään, kertoi Shahabarim tultuaan kaikki
-solvaukset, joita Hamilkarista keskellä Neuvoston istuntoa oli
-huudettu; hän sanoi, että koska Salammbo oli hairahtunut niin täytyi
-hänen sovittaakin rikoksensa, ja että Rabbetna vaati tämän uhrin.
-
-Toisinaan tunkeutui pitkä huuto Mappalioita pitkin Megaraan.
-Shahabarim ja Salammbo riensivät ulos ja katselivat galeeriportailta.
-
-Khamonin torilla seisoi kansaa, joka vaatii itselleen aseita.
-Vanhimmat eivät tahtoneet niitä heille antaa, sillä he pitivät
-tätä yritystä tarpeettomana; toiset johtomiehittä lähteneet joukot
-olivat tulleet tuhotuiksi. Lopulta sallittiin heidän lähteä, ja
-osoittaakseen kunnioitusta Molokille tai tehden sen epämääräisestä
-hävityshalusta, he taittoivat temppelin lehdosta suuria
-sypressinoksia ja sytytettyään ne Kabirien soihduissa tulee kantoivat
-he laulaen niitä pitkin katuja. Korkeat liekit loittonivat hiljalleen
-lainehdellen; ne valelisivat temppelin harjalla olevia lasipalloja,
-jumalankuvien koristeita ja laivojen keuloja, kulkivat penkereiden
-ohi ja muodostivat kuten kaupungin läpi vieriviä aurinkoja. Ne
-laskeutuivat alas Akropoliilta. Malquan portti aukeni.
-
--- "Oletko valmis?" huudahti Shahabarim, "vai oletko käskenyt heitä
-sanomaan isällesi, että jätät hänet pulaan." Salammbo kätki kasvonsa
-huntuihinsa, ja jättiläisliekit loittonivat läheten yhä enemmän meren
-rantaa.
-
-Epämääräinen kammo pidätti häntä; hän pelkäsi Molokia, pelkäsi
-Mathoa. Tuo jättiläiskokoinen mies, jolla oli zaimph hallussaan,
-vallitsi Rabbetnan samoin kuin Baal ja kajasti Salammbon mielessä
-samojen salamien ympäröimänä; toisinaanhan jumalat ottivat ihmisen
-ruumiin asuinsijakseen. Eikö Shahabarim puhellessaan Mathosta ollut
-sanonut, että Salammbon tuli voittaa Molok? Nämät molemmat liittyivät
-nyt yhdeksi; hän sekoitti ne yhteen; ja molemmat vainosivat häntä.
-
-Hän tahtoi tietää tulevaisuutensa ja lähestyi käärmettä, sillä enteet
-laskettiin sen asennon mukaan. Mutta kori olikin tyhjä; Salammbo tuli
-levottomaksi.
-
-Hän löysi käärmeen riippuvan vuoteen vierestä; se oli kietonut
-häntänsä hopea-aitaukseen ja hankasi itseään pylvääseen saadakseen
-vanhan kellertävän nahkansa lähtemään, ja sen loistava ja kirkas
-ruumis välkähti esiin kuin puoliksi huotrastaan vedetty kalpa.
-
-Seuraavina päivinä, jota enemmän hän alkoi suostua, jota enemmän hän
-oli halukas auttamaan Tanitia, sitä enemmän käärme parani, kasvoi ja
-näytti uudestaan voimistuvan.
-
-Silloin varmeni Salammbossa se ajatus, että Shahabarim ilmaisi
-jumalien tahdon. Eräänä aamuna hän heräsi tehden varman päätöksen ja
-kysyi, mitä häneltä vaadittiin, jotta Matho antaisi takaisin harson.
-
--- "Vaadi se," sanoi Shahabarim.
-
--- "Mutta jos hän kieltäytyy?"
-
-Pappi katsahti häneen terävästi ja hänen huulillaan oli hymy, jota
-Salammbo ei ollut koskaan ennen nähnyt.
-
--- "Niin, mitä silloin teen?" kysyi Salammbo uudelleen.
-
-Shahabarim pyöritteli harastaan olalleen laskeutuvien nauhojen päitä
-katse maahan luotuna, liikkumattomana. Vihdoin hän sanoi, nähdessään,
-ettei Salammbo käsittänyt:
-
--- "Sinä joudut olemaan kahden hänen kanssaan."
-
--- "Ja sitten?" kysyi Salammbo.
-
--- "Kahden hänen kanssaan hänen teltassaan."
-
--- "Ja sitten?"
-
-Shahabarim puri huultaan. Hän mietiskeli jotain kiertävää lausetta.
-
--- "Jos sinun tulee kuolla, niin tapahtuu se vasta myöhemmin," sanoi
-hän, "paljoa myöhemmin! elä pelkää mitään! ja vaikka hän tekee mitä
-tahansa, niin elä huuda apua! elä kauhistu! Ole nöyrä, ymmärrätkö, ja
-mukaudu hänen toiveesensa, joka on taivaan tahto!"
-
--- "Entä vaippa?"
-
--- "Jumalat osoittavat sen sinulle," vastasi Shahabarim. Salammbo
-jatkoi:
-
--- "Seuraatko sinä minua, isä?"
-
--- "En!"
-
-Hän käski Salammbo ta polvistumaan ja nostaen vasemman käden ylöspäin
-ja oikean eteenpäin, hän vannotti häntä tuomaan Karthagoon Tanitin
-vaipan. Kauheilla kirouksilla impi vihki itsensä jumalille, ja joka
-kerta kun Shahabarim lausui sanan, toisti Salammbo sen melkein
-pyörtyneenä.
-
-Shahabarim määräsi hänelle puhdistusmenoja ja paastoja ja neuvoi,
-miten hän pääsisi Mathon luo. Sitäpaitsi tuli teitä tunteva mies
-hänen oppaakseen.
-
-Salammbo tunsi kuin suuresta taakasta vapautuvansa. Hän ei
-uneksinutkaan muuta kuin mikä onni olisi nähdä jälleen zaimph ja nyt
-hän siunasi Shahabarimia ja hänen kehoituksiaan.
-
-Oli aika jolloin Karthagon kyyhkyset muuttivat Siciliaan, Eryxin
-vuorelle, Venuksen temppelin läheisyyteen. Ennen lähtöään ne monta
-päivää etsivät ja kutsuivat toisiaan liittyäkseen yhteen; vihdoin ne
-eräänä iltana lähtivät lentoon; tuuli ajoi niitä eteenpäin, ja tuo
-suuri valkoinen pilvi leijaili ylhäällä taivaalla yli ulapan.
-
-Veripunainen hohde näkyi taivaanrannassa. Linnut näyttivät vähitellen
-laskeutuvan laineita kohden; sitten ne katosivat aivan kuin olisivat
-pudonneet itsestään auringon kitaan, ja se olisi ne niellyt.
-Salammbo, joka katseli niiden lähtöä, painoi päänsä alas, ja Taanak,
-luullen arvaavansa hänen surunsa, sanoi silloin hänelle lempeästi:
-
--- "Mutta palaavathan ne jälleen, valtiatar."
-
--- "Niin! minä tiedän sen."
-
--- "Ja sinä näet ne uudelleen."
-
--- "Ehkä!" sanoi hän huoahtaen.
-
-Hän ei ollut päätöstään ilmaissut kellekään; voidakseen täyttää
-sen mahdollisimman salassa lähetti hän Taanakin ostamaan Kinisdon
-etukaupungista (sen sijaan että olisi pyytänyt taloudenhoitajilta)
-kaiken, mitä hän tarvitsi: kasvoväriä, tuoksunesteitä, liinaisen
-vyön ja uudet vaatteet. Vanha orjatar hämmästyi näitä valmistuksia,
-mutta ei uskaltanut kuitenkaan udella; ja Shahabarimin määräämä päivä
-koitti, jona Salammbon piti lähteä.
-
-Kahdennellatoista hetkellä huomasi Salammbo sykomorimetsän perällä
-sokean vanhuksen, joka nojasi toista kättään edessään kulkevan
-pojan olkapäähän, ja toisella piti kylkeään vastaan mustasta puusta
-tehtyä kitharantapaista soitinta. Eunukit, orjat, orjattaret olivat
-huolellisesti syrjäytetyt; kenenkään ei pitänyt saada tietää
-valmistettavaa mysteriota.
-
-Taanak sytytti huoneen nurkissa olevat strobuksella ja kardemummalla
-täytetyt kolmijalat; sitten hän levitti suuria babylonilaisia mattoja
-ja ripusti ne nuorista riippumaan huoneen ympäri; sillä Salammbo
-ei tahtonut että muuritkaan edes näkisivät hänet. Kinnorinsoittaja
-jäi kyyrylleen oven taakse, ja nuori poika seisoi hänen vieressään
-ruokohuilu huulillaan. Etäällä heikkeni katujen pauhina, ja
-sinipunervia varjoja levisi temppelien pylväistöihin, ja golfin
-toisella puolen vuorien juuri, oliivilehdot ja keltainen, aaltoileva
-loppumattomiin ulottuva tasanko peittyi sinertävään usvaan; ei
-kuulunut ainoatakaan ääntä, selittämättömän painostava tunne täytti
-ilman.
-
-Salammbo kyyristyi onyxiportaalle sammion viereen; hän hipaisi
-leveät hihansa syrjään, sitoi ne olan taakse yhteen, ja ryhtyi
-peseytymisiinsä, sääntöjen mukaan, kuten pyhät määräykset vaativat.
-
-Sitten Taanak toi hänelle alabasteri-pullossa hyytynyttä nestettä; se
-oli mustan koiran verta, jonka hedelmättömät naiset olivat tappaneet
-talviyönä hautakammion raunioiden keskellä. Hän siveli sillä
-korvansa, kantapäänsä, oikean käden peukalonsa ja sen kynsikin jäi
-hiukan punaiseksi aivan kuin olisi murskahtanut hedelmään.
-
-Kuu nousi; silloin kithara ja huilu yhdessä alkoivat samalla kertaa
-soida.
-
-Salammbo riisui korvarenkaansa, kaulanauhansa, rannerenkaansa ja
-pitkän valkoisen pukunsa; hän avasi hiuksiensa nauhat, ja muutaman
-minuutin ajan hän hiljaa liikutti päätään vilvoittaakseen tukan
-liikkeellä hartioitaan. Ulkoa kuuluva soitto jatkui; siinä oli vain
-kolme ääntä, jotka taukoamatta uusiintuivat hurjaa vauhtia; kitharan
-kielet ratisivat, huilu vinkui; Taanak löi tahtia käsillään; Salammbo
-lauloi rukouksia huojuttaen koko ruumistaan ja toinen vaate toisensa
-jälkeen putosi maahan.
-
-Raskas matto vavahti, ja sitä kannattavan nuoran yläpuolelta näkyi
-pythonkäärmeen pää. Se laskeutui hitaasti kuin pitkin seinää valuva
-vesipisara, mateli hajallaan olevien vaatteiden lomitse sitten
-painaen häntänsä lattiaa vastaan se nousi aivan pystysuoraan; ja sen
-silmät, jotka kiintyivät Salammbohon, loistivat kirkkaammin kuin
-kiiltokivet.
-
-Hän arkaili ensin peläten kylmää tai ehkä tuntien häpyä. Mutta
-hän muisti Shahabarimin määräykset ja lähestyi; käärme painui
-alas ja laskien ruumiinsa keskiosan Salammbon niskalle antoi se
-päänsä ja häntänsä riippua alas kuten katkaistun helminauhan, jonka
-molemmat päät ulottuvat maahan. Salammbo kietoi sen kylkiensä
-ympäri, käsivarsiensa alitse ja polviensa välitse; sitten tarttui
-hän käärmeen päähän ja vei tuon kolmikulmaisen pienen kidan aivan
-hampaihinsa asti, ja sulkien silmänsä hän taivutti ruumiinsa taapäin
-kuun hohteessa. Valkoinen valo näytti verhoovan hänet hopeausvaan,
-hänen kosteiden jalkojensa jäljet loistivat lattialiuskoilla,
-tähdet kimaltelivat altaan vedessä; käärme kietoi lujemmalle hänen
-ympärilleen mustia, kultatäpläisiä renkaitaan. Salammbo läähätti
-tämän liian raskaan taakan alla, hänen lonkkaluunsa taipuivat, hän
-tunsi kuolevansa; ja hännällään käärme hiljaa löi hänen reisiään;
-sitten musiikki vaikeni ja käärme putosi pois.
-
-Taanak palasi Salammbon luo ja kun hän oli sytyttänyt
-kaksi valojalustaa, joissa tuli paloi vedellä täytetyissä
-kristallipalloissa, hän hieroi valtiattarensa kämmeniä kermalla,
-siveli hänen poskensa cinnoberilla, silmäluomet antimonilla, pitensi
-silmäkulmat kumista, myskistä, ebenpuusta ja survotuista kärpäsen
-jaloista tehdyllä värillä.
-
-Salammbo istui norsunluujalkaisella tuolilla ja antoi orjattaren
-hoidella itseään. Mutta nämät värien hieromiset, suitsutusten haju ja
-kauvan pitämänsä paastoaminen veivät hänen voimansa. Hän kalpeni niin
-kovasti, että Taanak taukosi työstään.
-
--- "Jatka!" sanoi Salammbo ja voittaen heikkoutensa hän voimistui
-jälleen äkkiä. Sitten sai levottomuus hänessä vallan; hän kiihoitti
-Taanakia jouduttamaan työtään ja vanha orjatar mutisi:
-
--- "Kyllä! kyllä! valtiatar! -- Eihän sinua kumminkaan kukaan odota!"
-
--- "Kyllä!" sanoi Salammbo, "eräs minua odottaa".
-
-Taanak peräytyi hämmästyneenä askeleen ja kysyi saadakseen lähempiä
-tietoja:
-
--- "Mitä sinä käsket valtiatar? sillä jos viivyt poissa..."
-
-Mutta Salammbo nyyhkytti; orjatar huudahti:
-
--- "Sinä kärsit! mikä sinua vaivaa? Elä lähde pois! ota minut
-mukaasi! Kun olit aivan pieni ja kun itkit, niin otin sinut syliini
-ja rintojeni näpykällä sain sinut taas nauramaan; sinä olet ne
-ehdyttänyt, valtiatar!" Hän löi kädellään kuivuneesen rintaansa.
-"Nyt minä olen vanha! en voi enää mitään tehdä sinun hyväksesi! sinä
-et rakasta enää minua! sinä salaat minulta surusi, sinä halveksit
-imettäjääsi!" Ja hellyyden ja suuttumuksen kyyneleet valuivat pitkin
-hänen poskiaan tatueerauksen arpia pitkin.
-
--- "En!" sanoi Salammbo, "en, minä rakastan sinua! rauhoitu!"
-
-Taanakin hymy muistutti vanhan apinan irvistystä, kun hän jälleen
-ryhtyi toimeensa. Shahabarimin neuvon mukaan Salammbo oli käskenyt
-orjatarta tekemään hänet loistavan kauniiksi; ja tämä koristi hänet
-barbarisella aistilla, jossa ilmeni sekä harkittua siroutta että
-luontevuutta.
-
-Ensimäisen ohuen, viininvärisen mekon päälle puki hän toisen,
-jolle oli päärmätty linnun sulkia. Hänen lanteillaan oli leveä
-kultasuomuinen vyö, josta laskeutuivat, hänen leveälaskoksiset,
-siniset, hopeatähdillä kirjaillut housunsa. Sitten puki Taanak
-hänen ylleen laajan, seriläisestä kankaasta tehdyn hameen, joka oli
-valkoinen ja viheriä juo vainen. Hän kiinnitti hänen olkapäilleen
-neliskulmaisen purppurakaistan, jonka alasaumaa sandastrumin siemenet
-painoivat; ja kaikkien näiden vaatteiden päälle hän pani mustan,
-pitkäliepeisen viitan; sitten orjatar katseli häntä ja ylpeillen
-omasta työstään ei voinut olla huudahtamatta:
-
--- "Sinä et ole kauniimpi hääpäivänäsikään!"
-
--- "Hääpäivänäni!" toisti Salammbo; ja nojaten kyynärpäitään
-norsunluutuoliin hän vaipui haaveiluihin.
-
-Mutta Taanak asetti hänen eteensä kuparipeilin, joka oli niin leveä
-ja korkea, että Salammbo näki siinä koko kuvansa. Silloin hän nousi
-ja kepeällä liikkeellä nosti hiuskiharan, joka oli laskeutunut liian
-alas.
-
-Hänen tukkansa oli kultajauholla sirotettu, otsalta käherretty ja
-riippui takana pitkinä kiekuroina, joiden jokaisen päässä oli helmi.
-Lamppujen valo kirkasti hänen poskiensa punamaalia, pukunsa kultaa ja
-ihonsa kalpeutta; hänellä oli vyöllään, käsivarsissaan, sormissaan
-ja varpaissaan niin paljon jalokiviä, että peili loisti niiden
-väikkeestä kuin aurinko; -- ja seisoen suorana Taanakin vieressä,
-joka puolikumarassa häntä katseli, Salammbo nautti hymyillen tästä
-loistosta.
-
-Sitten hän käveli edes ja takaisin osaamatta ryhtyä mihinkään
-odottaessaan lähtöhetkeä.
-
-Äkkiä kuului kukon kiekuna. Hän kiinnitti nopeasti hiuksiinsa pitkän
-keltaisen hunnun, kietoi huivin kaulaansa, pisti jalkansa sinisiin
-nahkakenkiin ja sanoi Taanakille:
-
--- "Katso myrttilehdosta, onko siellä kahta ratsua taluttava mies."
-
-Tuskin oli Taanak ennättänyt palata, kun hän jo astui galeeriportaita
-alas.
-
--- "Valtiatar!" huudahti imettäjä.
-
-Salammbo kääntyi, laski sormen huulilleen vaitiolon ja seisahtumisen
-merkiksi.
-
-Taanak hiipi hiljaa galeerinkeulojen sivutse penkereen juurelle; ja
-etäällä kuutamossa hän näki sypressikäytävässä pitkän varjon kulkevan
-viistoon Salammbon vasemmalla puolella; se ennusti kuolemaa.
-
-Taanak palasi huoneesen. Hän heittäytyi lattialle repien kynsillään
-kasvojaan; hän raastoi hiuksiaan ja päästi täyttä rintaa kimeitä
-valitushuutoja.
-
-Sitten heräsi hänessä ajatus, että joku voisi ne kuulla; silloin hän
-vaikeni. Hän nyyhkytti aivan hiljaa pää käsien varassa ja ruumis
-viruen lattialiuskoilla.
-
-
-
-
-XI.
-
-TELTASSA.
-
-
-Salammbon oppaana oleva mies vei hänet majakan ohitse ylös
-katakombeja kohden, laskeutui sitten Moluyan esikaupungin jyrkille
-kaduille. Taivas alkoi valjeta. Seinistä ulkonevat palmupuiset palkit
-pakoittivat heitä toisinaan taivuttamaan päänsä alas. Molempien
-hevosten jalat luiskahtivat usein; ja siten he saapuivat Tevesten
-portille.
-
-Raskaat portinpuoliskot olivat raollaan; he ratsastivat portista ja
-se sulkeutui heidän takanaan.
-
-Ensiksi he kulkijat jonkun aikaa muurien sivua pitkin ja tultuaan
-vesialtaiden kohdalle kääntyivät Taeniaan päin, joka kapeana
-keltaisena kannaksena erotti golfin järvestä, joka ulottui Rhadekseen
-asti.
-
-Ei Karthagon lähellä, ei merellä, ei tasangolla näkynyt ainoatakaan
-elävää olentoa. Liuskakiviväriset laineet loiskuivat hiljalleen,
-ja vaahto, jota kepeä tuuli sinne ja tänne puhalteli, loi niihin
-valkoisia täpliä. Monista verhoistaan huolimatta Salammbo värisi
-kylmässä aamuilmassa; liikunta ja raitis ilma pyörryttivät häntä.
-Sitten aurinko nousi; se paistoi suoraan hänen niskaansa, ja vasten
-tahtoansa hän hiukan nukahti. Molemmat hevoset kulkivat tasakäyntiä
-ja niiden jalat vaipuivat kopinaa herättämättä hietaan.
-
-Päästyään Kuumien Lähteiden vuoren ohitse he ajoivat nopeampaa, sillä
-maa oli kovempaa.
-
-Pellot olivat autioita kuin erämaa niin pitkälle kuin silmä kantoi,
-vaikka olikin kylvön ja kynnön aika. Toisin paikoin oli viljaa
-hajallaan maassa; toisin paikoin putoilivat jyvät liian kypsistä
-tähkä päistä. Taivaanrannan vaaleata taustaa vastaan näkyivät kylien
-mustat, katkonaiset ja kulmikkaat piirteet.
-
-Toisinaan kohosi puoliksipalaneen talon seinä tien ohessa. Majojen
-katot olivat pudonneet sisään ja sisällä näki saviastioiden
-sirpaleita, vaatteiden siekaleita, kaikellaisia talousesineitä ja
-muodottomiksi särkyneitä tavaroita. Joskus ryysyihin verhottu,
-savenkelmeä ja hehkusilmäinen olento tuli raunioista esiin. Mutta
-pian lähti hän juoksemaan tai ryömi koloonsa. Salammbo ja hänen
-oppaansa eivät pysähtyneet.
-
-Toinen autio seutu seurasi toistaan. Pitkälti oli vaaleanruskea maa
-peittynyt tuhkaan, joka heidän ajaessaan tuprusi ilmaan. Toisinaan
-tapasivat he pieniä rauhallisia seutuja, joiden läpi puro pitkän
-ruohikon lomitse virtasi; tultuaan toiselle rannalle Salammbo taittoi
-kosteita lehtiä viillyttääkseen käsiään. Oleanderimetsän laidassa
-hänen hevosensa hypähti äkkiä pitkälle syrjään nähdessään maassa
-viruvan ruumiin.
-
-Orja heti auttoi Salammbon jälleen satulatyynyille paikoilleen.
-Hän oli temppelin palvelija, jota Shahabarim käytti vaarallisissa
-lähetyksissä.
-
-Paremman varmuuden vuoksi hän kulki tästä lähin jalan molempien
-hevosten välissä; ja hän löi niitä käsivartensa ympäri kiedotulla
-hihnalla, tai otti rinnallaan riippuvasta pienestä korista jauhoista,
-taateleista ja munankeltuaisesta tehtyjä ja lotuslehtiin kiedottuja
-palloja ja ojensi niitä Salammbolle sanomatta sanaakaan, juostessaan
-koko ajan.
-
-Keskipäivän aikaan kulki kolme taljoihin verhottua barbaria tien
-poikitse. Vähän ajan päästä ilmestyi toisia, jotka kuljeksivat
-kymmenen, kahdentoista, kahdenkymmenen miehen suuruisissa ryhmissä;
-muutamat ajoivat vuohia tai ontuvaa lehmää edellään. Heidän raskaat
-keppinsä olivat täynnä pronssi piikkejä; tikarit välkkyivät
-liasta paksujen pukujen alta ja he töllistelivät uhkaavina tai
-kummastuneina ohikulkeviin. Muutamat lausuivat heille jokapäiväisiä
-tervehdyssanoja; toiset irstaita ivasanoja; ja Shahabarimin palvelija
-vastasi jokaiselle hänen omalla murteellaan. Hän sanoi vievänsä
-sairasta poikaa parantumaan erääsen etäiseen temppeliin.
-
-Sillä välin alkoi päivä laskea. Kuului koiranhaukuntaa; he
-ratsastivat sitä kohden.
-
-Sitten illan hämärässä he näkivät kivistä laaditun aidan joka ympäröi
-epäselvän rakennuksen. Koira juoksi kiviaidalla. Orja heitti sitä
-kohden kiviä; ja he saapuivat korkeaan holvattuun huoneesen.
-
-Keskellä huonetta oli nainen kyyryllään lämmitellen itseään
-risuvalkean edessä, jonka sauhu nousi ilmaan katossa olevasta
-aukosta. Polviin asti ulottuvat valkoiset hiukset verhosivat hänet
-puoliksi; ja haluamattakaan vastata tulijoiden kysymyksiin hän mutisi
-tylsän näköisenä kostosanoja barbareja ja karthagolaisia vastaan.
-
-Palvelija tutki tarkoin huonetta. Sitten palasi hän vaimon luo
-pyytäen ruokaa. Vaimo pudisti päätään ja tuijottaen hiillokseen
-mutisi:
-
--- "Minä olin käsi. Kymmenen sormea on hakattu poikki. Suu ei syö
-enää."
-
-Orja näytti hänelle kourallisen kultarahoja. Vaimo hyökkäsi niihin
-käsiksi, mutta palasi pian entiseen liikkumattomaan asentoonsa.
-
-Vihdoin orja otti vyöstään tikarin ja uhkasi sillä häntä. Silloin
-vaimo vavisten nosti suuren kiven ja otti sen alta ruukullisen viiniä
-ja hunajassa keitettyjä Hippo-Zarytuksen kaloja.
-
-Salammbo hylkäsi tämän saastaisen ruuan ja vaipui nukkumaan huoneen
-nurkkaan levitetyille hevosloimille.
-
-Ennen päivän koittoa orja herätti hänet.
-
-Koira ulvoi. Orja lähestyi sitä varovaisesti; ja yhdellä tikarin
-iskulla leikkasi siltä pään poikki. Sitten hän hieroi verellä
-hevosten sieramia virkistääkseen niitä. Akka huusi kirouksia heidän
-jälkeensä. Salammbo huomasi sen, ja hän painoi sydämmellään riippuvaa
-taikaesinettä.
-
-He lähtivät jälleen matkaan.
-
-Tuon tuostakin Salammbo kysyi eivätkö jo pian saapuisi perille. Tie
-kulki pienien kunnaiden yli. Ei kuulunut muuta kuin sirkkojen sirinä.
-Päivä paahtoi kellastuneesen heinään; maa oli täynnä halkeamia,
-jotka jakoivat sen aivan kuin jättiläissuuriin laattoihin. Toisinaan
-käärme suhahti tien yli, kotkat liisivät; orja juoksi yhä. Salammbo
-haaveili huntujensa suojassa, joita hän päivän helteestä huolimatta
-ei siirtänyt syrjään peläten pilaavansa kauniin pukunsa.
-
-Säännöllisten välimatkojen päässä kohosi torneja, jotka
-karthagolaiset olivat rakentaneet heimoja vartioidakseen. He
-poikkesivat niihin sisään levätäkseen hetkisen varjossa ja lähtivät
-sitten uudelleen matkaan.
-
-Edellisenä päivänä he varovaisuuden vuoksi olivat tehneet suuren
-kaaren. Mutta nyt he eivät kohdanneet ketään; seutu oli hedelmätön,
-barbarit eivät olleet käyneetkään täällä.
-
-Vähitellen alkoi jälleen näkyä hävitettyjä seutuja. Toisinaan
-tapasi keskellä peltoa mosaikkilattian, ainoan jätteen kadonneesta
-palatsista; ja lehdettömät öljypuut muistuttivat etäältä suuria
-orjantappurapensaita. He kulkivat halki kylien, joiden talot olivat
-poltetut perustuksia myöten. Seinien vierillä virui ihmisten
-luurankoja. Toisinaan kohtasi dromedarien ja muulienkin luurankoja.
-Puoliksi syödyt raadot viruivat tiellä.
-
-Yö saapui. Taivas painui syvälle alas ja pilvet peittivät sen.
-
-He ratsastivat vielä kahden tunnin ajan länteen päin ylämäkeä, ja
-äkkiä he huomasivat edessään suuren joukon pieniä tulia.
-
-Ne välkkyivät suppilonmuotoisen laakson pohjalla. Siellä täällä
-kimalteli kultainen levy siirtyen paikasta toiseen. Ne olivat
-klinabarien haarniskoja, oli punilainen leiri; sitten eroittivat
-he loitompana näiden ympärillä toisia lukuisampia tulia, sillä
-palkkasoturien äskettäin yhteen liittyneet armeijat levisivät
-laajalle alueelle.
-
-Salammbo aikoi kulkea suoraan eteenpäin. Mutta Shahabarimin palvelija
-johti hänet loitommalle ja he ajoivat barbaarien leiriä ympäröivän
-vallituksen sivua pitkin. Siinä ilmeni aukko, orja katosi.
-
-Vallituksen päällä kuljeksi vartija jousi kädessään ja peitsi
-olallaan.
-
-Salammbo läheni yhä enemmän vallitusta; barbari polvistui, ja
-pitkä nuoli lävisti hänen viittansa liepeen. Kun Salammbo jäi
-liikkumattomana paikoilleen niin vartija huutaen kysyi, mitä hän
-tahtoi.
-
--- "Puhella Mathon kanssa," vastasi hän. "Minä olen Karthagosta
-saapunut luopio".
-
-Vartija vihelsi, ja vihellys uusiintui pitkien välimatkojen päässä.
-
-Salammbo odotti; hänen hevosensa kävi levottomaksi ja pyöri korskuen
-kehässä ympäri.
-
-Kun Matho saapui, niin kuu kohosi Salammbon takaa. Mutta hänellä oli
-kasvoillaan mustakukkainen keltainen huntu ja niin paljon verhoja
-varttaan suojaamassa, että oli mahdotonta häntä tuntea. Matho katseli
-penkereeltä tuota melkein muodotonta olentoa, joka illan hämärässä
-tuntui melkein haamulta.
-
-Vihdoin Salammbo sanoi hänelle:
-
--- "Vie minut telttaasi! Minä tahdon sen!"
-
-Mathon sielussa välähti muisto, jolle hän ei osannut antaa selvää
-muotoa. Hän tunsi sydämensä voimakkaasti sykkivän. Tuo käskevä ääni
-teki hänet araksi.
-
--- "Seuraa minua!" sanoi hän.
-
-Puomi laskeutui alas; heti sen jälkeen oli Salammbo keskellä
-barbarien leiriä.
-
-Suuri melu ja kansanjoukko täytti sen. Riippuvien patojen alla paloi
-kirkkaita tulia; ja niiden purppuranhohtavat heijastukset valaisivat
-toisia paikkoja ja jättivät toisia kokonaan varjoon. Kuului melua ja
-huutoja. Köysillä kiinnisidotut hevoset muodostivat telttojen väliin
-pitkiä suoria rivejä; teltat olivat pyöreitä, neliskulmaisia, nahasta
-tai kankaasta tehtyjä; paikottain näkyi kaislamajoja tai kuten
-koirien kuopimia koloja hiekassa. Sotilaat kuljettivat risukimppuja
-tai lojuivat kyynärpäiden nojassa maassa, tai verhoutuen mattoon
-valmistautuivat levolle; ja Salammbon hevosen täytyi päästäkseen
-niiden yli harpata ja hypätä.
-
-Salammbo muisti nähneensä nuo miehet jo kerta ennen; mutta nyt
-heidän partansa olivat pitemmät, heidän kasvonsa entistä tummemmat,
-heidän äänensä karkeammat. Matho astui hänen edellään ja sai heidät
-väistymään käden liikkeellä, joka nosti hänen punaista viittaansa.
-Muutamat suutelivat hänen käsiään; toiset kumarsivat kunnioittavasti
-ja pyysivät häneltä määräyksiä; sillä hän oli tällä hetkellä
-barbarien todellinen ja ainoa johtaja; Spendius, Autharitos ja
-Narr' Havas olivat menettäneet rohkeutensa, ja Matho oli osoittanut
-sellaista uljuutta ja itsepäisyyttä, että kaikki häntä tottelivat.
-
-Seuraten häntä Salammbo kulki koko leirin halki. Mathon teltta oli
-sen ääressä, kolmen sadan askeleen päässä Hamilkarin varustuksista.
-
-Salammbo huomasi sen oikealla puolella suuren kuopan, ja hän oli
-näkevinään sen reunalta maasta kohoavan kasvoja ikäänkuin ne olisivat
-olleet teloitettuja päitä. Mutta niiden silmät liikkuivat, ja
-puoliksi avoimista suista kaikui punilaiskielisiä valituksia.
-
-Teltan oven pielessä seisoi kaksi pihkasoihtua kantavaa neekeriä.
-Matho riuhtaisi teltta-aukon verhon syrjään. Salammbo seurasi häntä.
-
-Teltta oli pitkä, sen keskellä oli kannatuspylväs. Sitä valaisi
-lotuksen muotoinen lamppu, joka oli täynnään keltaista öljyä, jossa
-uiskenteli tukkoja rohtimia, ja hämärässä erotti kiiltäviä aseita.
-Miekka nojasi kilven vieressä erästä rahia vastaan; virtahevon
-nahasta tehtyjä piiskoja, symbaaleja, kulkusia ja kaulaketjuja oli
-sikin sokin kaislakoreissa; huopapeitettä tahrasi mustan leivän
-muruset; nurkassa oli pyöreälle kivelle huolimattomasti kasattu
-kuparirahoja, ja telttakankaan ratkeamista toi tuuli ulkoa hiekkaa ja
-norsujen löyhkän, joiden kuuli syövän kalistellen kahleitaan.
-
--- "Ken olet?" sanoi Matho.
-
-Sanaakaan vastaamatta Salammbo katseli hitaasti ympärilleen;
-sitten hänen silmänsä kiintyivät teltan perälle, jossa palmun
-lehdistä laaditun vuoteen yläpuolella riippui jotain sinertävää ja
-kimaltelevaa.
-
-Hän riensi sitä kohden. Hän kiljaisi. Matho hänen takanaan polki
-jalkaansa.
-
--- "Mikä sinut tänne tuo? miksi sinä tulit?"
-
-Salammbo vastasi osoittaen zaimphia kädellään.
-
--- "Noutamaan tuota!" ja toisella kädellään hän veti hunnun
-kasvoiltaan. Matho peräytyi kyynärpäät taapäin vedettyinä,
-hämmästyen, melkein kauhistuen.
-
-Salammbosta tuntui ikäänkuin jumalien voima tukisi häntä; ja katsoen
-suoraan häneen hän pyysi zaimphia itselleen; hän vaati sitä runsain
-ja ylpein sanoin.
-
-Matho ei kuullut häntä; hän katseli häntä ja neitosen puku sulautui
-hänen mielestään yhteen hänen vartalonsa kanssa. Kankaiden väike
-oli kuten hänen ihonsa hohdekin jotain aivan erikoista, joka kuului
-yksinomaan hänelle. Hänen silmänsä, hänen jalokivensä säihkyivät;
-hänen kynsiensä kiilto jatkoi sormissa olevien jalokivien loistoa;
-hänen tunikansa soljet kohottivat hiukan hänen rintojaan ja painoivat
-ne lähemmäksi toisiaan, ja Mathon ajatukset hukkuivat tuohon kapeaan
-väliin josta valui lanka, josta riippui smaragdeilla koristettu levy,
-minkä näki välkkyvän alempana sinipunervan harsokankaan alla. Hänen
-korvistaan riippui kaksi pientä safiirikupposta, joissa kummassakin
-oli tuoksuvalla nesteellä täytetty ontto helmi. Helmen aukoista
-silloin tällöin putosi alas pieni pisara, joka kostutti hänen
-paljasta olkaansa. Matho näki sen putoavan alas.
-
-Vastustamaton uteliaisuus valtasi hänet; ja kuten lapsi, joka ojentaa
-kätensä tuntemattomaan hedelmään, hän aivan vavisten sormensa päällä
-kosketti kepeästi hänen rintansa yläosaa; hiukan kylmä iho antoi
-joustavasti myöten.
-
-Tämä tuskin tuntuva kosketus väristytti Mathoa aivan sielun pohjia
-myöten. Hänen koko olemuksensa hurja kiihko riisti hänet Salammbota
-kohden. Hän olisi tahtonut hänet kietoa, itseensä imeä, juoda. Hänen
-rintansa läähätti, hänen hampaansa kalisivat.
-
-Tarttuen hänen molempiin ranteisiinsa, hän veti Salammbon hellästi
-puoleensa, ja hän istahti sitten haarniskalle, joka oli leijonan
-taljalla peitetyn palmu puu vuo teen vieressä. Salammbo seisoi hänen
-edessään. Matho katseli häntä ylhäältä alas asti pidellen häntä siten
-polviensa välissä ja lausui yhä uudestaan ja uudestaan:
-
--- "Kuinka kaunis sinä olet! kuinka kaunis sinä olet!"
-
-Mathon silmät, jotka taukoamatta katsoivat hänen silmiinsä tuottivat
-Salammbolle tuskaa; ja tämä vastenmielisyys, tämä inho kasvoi niin
-polttavaksi, että Salammbon täytyi hillitä itseään jottei kiljaisisi.
-Shahabarimin sanat johtuivat jälleen hänen mieleensä; hän mukaantui.
-
-Matho piteli yhä hänen pieniä käsiään omissaan; ja tuon tuostakin,
-papin määräyksistä huolimatta, Salammbo käänsi päänsä pois ja koetti
-käsivarsien liikkeellä sysätä häntä luotaan. Matho avasi sieramensa
-paremmin hengittääkseen hänen olennostaan leviävää tuoksua. Se oli
-määräämätön, raikas tuoksu, joka kuitenkin huumasi kuin suitsutuksen
-höyry. Hän tuoksui hunajalta, pippurilta, suitsutukselta, ruusuilta
-ja muilta Matholle oudoilta yrteiltä.
-
-Mutta miten Salammbo oli hänen luonaan, hänen teltassaan, hänen
-vallassaan? Epäilemättä joku oli häntä kehottanut? Hän ei kai
-ollutkaan tullut zaimphin tähden? Hänen kätensä vaipuivat alas, hänen
-päänsä painui kumaraan ja hän vaipui äkkiä mietteisiin.
-
-Silloin Salammbo saadakseen hänet heltymään sanoi valittavalla
-äänellä:
-
--- "Mitä minä sinulle olen tehnyt, koska tahdot kuolemaani?"
-
--- "Kuolemaasi!"
-
-Salammbo jatkoi:
-
--- "Minä näin sinut eräänä iltana, palavien puistojeni valossa,
-höyryävien maljojen ja surmattujen orjieni keskellä, ja sinun vihasi
-oli niin suuri, että sinä syöksyit minua kohden, ja minun täytyi
-paeta! Sitten koitui kauhu Karthagon yli. Vaikeroitiin kaupunkien
-hävityksestä, peltojen raiskaamisesta, sotilaitten surmaamisesta;
-ja sinä ne hävitit, sinä ne surmasit! Minä vihaan sinua! Jo paljas
-nimesikin kalvaa minua kuin omantunnonvaivat. Sinä olet kirotumpi
-kuin rutto ja roomalainen sota! Maakunnat vapisevat raivosi edessä,
-peltojen vaot ovat täynnä ruumiita! Minä olen seurannut tuliroihujesi
-jälkiä, kuin olisin kulkenut Molokin takana!"
-
-Matho syöksyi seisaalleen; suunnaton ylpeys täytti hänen povensa; hän
-tunsi kasvavansa jumalan suuruiseksi.
-
-Väräjävin sieramin, hampaat puristautuneina yhteen Salammbo jatkoi:
-
--- "Ikäänkuin pyhätön raiskaaminen ei yksinään riittäisi sinulle,
-saavuit luokseni, nukkuessani, kokonaan zaimphiin verhottuna! Minä
-en tajunnut sanojasi; mutta minä tunsin, miten tahdoit vetää minua
-jotain kamalaa kohden, syöstä minut kuiluun."
-
-Väännellen käsiään Matho huudahti:
-
--- "Ei! ei! minä tulin lahjoittamaan sen sinulle! antamaan sen
-sinulle takaisin! Minusta tuntui kuin jumalatar olisi luovuttanut
-pukunsa sinulle, jotta se kuuluisi sinulle! Hänen temppelissään
-tai sinun asunnossasi, eikö se ole yhdentekevää? etkö sinä ole
-kaikkivaltias, neitseellinen, säteilevä ja kaunis kuin Tanit!" Ja hän
-jatkoi luoden häneen rajattoman ihailun katseen:
-
--- "Jollet ehkä ole Tanit itse?"
-
--- "Minä, Tanit!" sanoi Salammbo itsekseen.
-
-He eivät enää puhuneet. Etäällä jyrisi ukkonen. Myrskyn säikyttämät
-lampaat määkyivät.
-
--- "Oi! lähesty!" jatkoi Matho, "lähesty! elä pelkää!"
-
-"Ennen en ollut muuta kuin sotamies palkkasoturien joukossa, niin
-nöyrä, että selässäni kannoin toisille puita. Mitä minä välitän
-Karthagosta! Sen asukkaiden parvi liikkuu kuin peittyen sandaaliesi
-tomuun, ja kaikki sen aarteet ja alusmaat, sen laivastot ja saaret
-eivät houkuttele minua niin kuin raikkaat huulesi ja olkapääsi
-kaarevuus. Mutta minä tahdoin jaoittaa sen muurit päästäkseni
-luoksesi, saadakseni sinut omakseni! Ja sitä odottaessani kostin
-omasta puolestani! Nyt tallaan jalkoihini miehiä kuin simpukan
-kuoria, heittäydyn falangeja vastaan, tyrkkään käsin peitset syrjään,
-pidätän ratsuja tarttuen niiden sieramiin; kokonainen katapultti
-ei tuhoisi minua! Oi, jospa tietäisit, miten keskellä taistelua
-ajattelen sinua! Toisinaan liikkeesi, pukusi laskos sävähtää
-muistooni ja kietoo minut kuin verkko! minä näen silmäsi tulinuolien
-liekeissä ja kilpien kultauksessa! kuulen äänesi symbaalien kaiussa.
-Minä käännyn, en näekään sinua! ja jälleen syöksyn taistelun
-tuoksinaan!"
-
-Hän kohotti käsivartensa, jossa suonet risteilivät kuten köynnökset
-puun oksilla. Hiki valui pitkin hänen jäntereistä rintaansa; ja
-hänen hengityksensä värähytti hänen kylkiluitaan ja pronssivyötään,
-jonka tiheät hihnat riippuivat marmoria kovempiin polviin asti.
-Salammbo, joka oli tottunut näkemään eunukkeja, katseli hämmästyen
-tätä voimakasta miestä. Jumalattaren rangaistus tai Molokin vaikutus
-liiteli hänen ympärillään näiden viiden armeijan keskellä. Nääntymys
-valtasi hänet; kummastuen kuunteli hän vartijoiden huutoja ja
-vastaushuutoja.
-
-Lampun liekit leiskottivat kuuman ilman viiman vaikutuksesta.
-Toisinaan välähti kirkkaita salamia; sitten tuli kahta pimeämmäksi;
-eikä hän enää nähnyt muuta kuin Mathon silmäterät, jotka kiiluivat
-kuin kaksi hehkuvaa hiiltä yössä. Mutta hän tunsi, että sallimuksen
-voima ympäröi häntä, että viimeinen, päättävä hetki oli lähellä, ja
-tehden äkkiä päätöksen hän astui zaimphia kohden ja ojensi kätensä
-tarttuakseen siihen.
-
--- "Mitä sinä teet?" huudahti Matho.
-
-Salammbo vastasi tyyneesti:
-
--- "Minä palaan Karthagoon."
-
-Matho lähestyi häntä käsivarret rinnalla ristissä ja niin pelottavan
-näköisenä, että Salammbo heti jäi kuten naulattuna paikoilleen.
-
--- "Sinä palaat Karthagoon!" Hän änkytti ja jatkoi hammasta purren:
-
--- "Sinä palaat Karthagoon! Ah! sinä tulit noutamaan zaimphia,
-voittamaan minut ja sitten poistumaan! Ei, ei! sinä kuulut minulle!
-eikä kukaan nyt riistä sinua pois täältä! Oh! minä en ole unohtanut
-tyynien, suurien silmiesi uhmaa enkä, miten kauneutesi korskeus
-iski minut maahan! Nyt on minun vuoroni! Sinä olet vankini,
-orjani, palvelijattareni! Huuda, jos mielesi tekee, isääsi ja
-hänen armeijaansa, Vanhimpia, rikkaita ja koko kirottua kansaasi!
-Minä olen kolmensadan tuhannen sotilaan herra! minä tuotan vielä
-lisää Lusitaniasta, Galliasta ja erämaan ääristä, ja minä kukistan
-kaupunkisi ja poltan kaikki sen temppelit; kolmisoutulaivat saavat
-kiikkua verilaineilla! Minä en tahdo, että ainoakaan talo, kivi
-tai palmu jää pystyyn! Ja jos minulta puuttuu miehiä, niin tuotan
-vuoriston karhut ja usutan leijonat taisteluun! Elä koetakaan paeta,
-tai minä surmaan sinut!"
-
-Kalpeana ja kädet nyrkissä hän vapisi kuin harppu, jonka kielet ovat
-katkeamaisillaan. Äkkiä nyyhkytys tukahutti hänen äänensä ja hän
-vaipui polvilleen:
-
--- "Oi! anna minulle anteeksi! Minä olen kurja ja halveksittavampi
-kuin skorppioonit, lieju ja tomu! Äsken puhuessasi henkäisysi osui
-kasvoilleni ja minä iloitsin kuten kuoleman kielissä oleva, joka
-suullaan maassa sammuttaa janoaan kirkkaassa virrassa. Polje minua,
-kunhan vain tunnen jalkasi! kiroa minua, kunhan vain kuulen äänesi!
-Elä lähde pois! sääli minua! minä rakastan sinua! minä rakastan
-sinua!"
-
-Hän oli polvillaan maassa Salammbon edessä, ja hän kietoi molemmat
-kätensä hänen vartalonsa ympäri, hänen päänsä oli kenossa taapäin
-ja kätensä vavahtelivat; korvista riippuvat kultalevyt loistivat
-hänen pronssinruskealla kaulallaan; suuret kyyneleet pyöristyivät
-hopeahelmien tavoin hänen silmissään; hän huokaili hyväilevästi,
-mutisi epämääräisiä sanoja, jotka olivat vienompia kuin tuulen
-henkäys ja suloisia kuin suudelma.
-
-Salammbo tunsi, miten hänet vahaisi velttous, joka riisti hänestä
-kaiken itsetietoisuuden. Jokin samalla sisäinen ja samalla
-ylenluonnollinen voima, joku jumalien määräys pakotti häntä
-antautumaan; pilvet nostivat häntä ja pyörtyen vaipui hän vuoteelle
-leijonan taljan sisään. Matho tarttui hänen jalkoihinsa, kultaketju
-katkesi ja sen sinkoavat päät löivät kankaasen kuten kaksi syrjään
-ponnahtavaa käärmettä; zaimph putosi alas, verhosi hänet; hän näki
-Mathon kasvojen kumartuvan hänen povensa ylitse.
-
--- "Molok, sinä poltat minut tulellasi!" ja sotilaan suudelmat
-satoivat hänen ylitseen polttavampina kuin liekit; hän tunsi aivan
-kuin hyökylaine veisi hänet mukanaan, auringon hehku tempaisi hänet.
-
-Matho suuteli kaikkia hänen sormiaan, hänen käsivarsiaan, jalkojaan
-ja pitkiä palmikoitaan ylhäällä alas asti.
-
--- "Vie se", sanoi hän, "mitä minä sillä teen! vie minutkin sen
-keralla! minä hylkään armeijan! minä luovun kaikesta! Gadeksen
-takana, kahdenkymmenen päivän merimatkan päässä on saari, joka
-on täynnä kultahietaa, vihantaa ja lintuja. Vuorilla huojuu
-suuria tuoksutäysiä kukkia heiluen kuten ikuiset suitsutusmaljat;
-seedripuita korkeammista sitruunapuista maidonkarvaiset käärmeet
-pudottelevat timanttisilla hampaillaan hedelmiä nurmikolle; ilma on
-niin leuto, että se estää kuolemasta. Oh! kyllä minä sen löydän,
-saatpa nähdä. Me asustamme kristalliluolissa, jotka ovat kukkuloiden
-juureen muodostuneet. Ei kukaan vielä asu siellä, ja minusta tulee
-sen maan kuningas."
-
-Hän pyyhki tomun hänen jalkineistaan; hän tahtoi pujottaa hänen
-huuliensa väliin granaattiomenan neljänneksen; hän kokosi vaatteita
-hänen päänsä alle muodostaakseen niistä tyynyn. Hän koetti kaikin
-tavoin palvella häntä, nöyryyttää itseään, hän levitti hänen
-jalkojensa päälle zaimphin kuten tavallisen peiton.
-
--- "Onko sinulla vielä," sanoi Matho, "nuo pienet gasellinsarvet,
-josta kaulanauhasi riippuivat? Annathan ne minulle! minä pidän
-niistä!" Sillä hän puhui aivan kuin sota olisi loppunut, ilonauru
-kajahti hänen huuliltaan; ja palkkasoturit, Hamilkar, kaikki esteet
-olivat nyt kadonneet. Kuu pujahti kahden pilven välistä esiin. He
-näkivät sen eräästä teltan reijästä. -- "Oi, kuinka monta yötä olen
-viettänyt katsellen sitä! se oli mielestäni huntu, joka peitti
-sinun kasvosi; sinä katsoit sen läpi minuun; muisto sinusta liittyi
-sen säteisiin; enkä minä enää erottanut teitä toisistanne!" Ja pää
-Salammbon rinnoilla hän itki runsain kyynelin.
-
--- "Tuo siis on," ajatteli Salammbo, "se pelottava mies, jonka edessä
-Karthago vapisee!"
-
-Matho vaipui uneen. Silloin irrottautuen hänen sylistään Salammbo
-laski jalkansa maahan ja huomasi kultaketjunsa katkenneen.
-
-Ylhäisten sukujen impiä opetettiin pitämään noita kahleita melkein
-pyhinä, ja Salammbo kietoi punastuen jalkojensa ympäri kultaisten
-ketjujen päät.
-
-Karthago, Megara, hänen kotinsa, huoneensa ja seudut, joiden läpi
-hän oli kulkenut, pyörivät sekavina, mutta samalla kuitenkin selvinä
-kuvina hänen muistossaan. Mutta kuilu oli äkkiä auennut hänen ja
-niiden väliin, ja ne häipyivät äärettömän kauas.
-
-Ukkosilma tyyntyi; silloin tällöin putoavat vesipisarat rapisivat
-teltan kankaasen ja värisyttivät sitä.
-
-Matho makasi kyljellään kuten juopunut, hänen toinen käsivartensa
-riippui vuoteelta alas. Hänen helmillä kirjailtu otsanauhansa oli
-hiukan siirtynyt ja hänen otsansa näkyi kokonaan. Huulet hymyilivät
-ja hampaat näkyivät. Ne välkkyivät hänen mustan partansa lomitse
-ja puoliksi sulkeutuneissa silmäluomissa oli hiljainen, melkein
-loukkaava iloisuus.
-
-Salammbo katseli häntä liikkumattomana, pää kumarassa, kädet ristissä.
-
-Vuoteen pääpuolessa oli sypressipöydällä tikari; tämän loistavan
-terän näky herätti Salammbossa verenhimon. Valittavia ääniä kuului
-kaukaa, ja kuten näkymätön haamujen kuoro kehotti häntä toimimaan.
-Hän lähestyi; tarttui tikarin kahvaan. Hänen pukunsa kahinan
-kuullessaan Matho avasi puoliksi silmänsä, hänen huulensa koskettivat
-Salammbon käsiin ja tikari putosi.
-
-Kuului huutoja; peloittava loimu loisti telttakankaan takaa. Matho
-avasi teltan; he näkivät suurien liekkien nousevan libyalaisten
-leiristä päin.
-
-Heidän kaislamajansa paloivat, ja kaislakorret käpertyivät,
-paukahtivat tulessa ja lensivät kuin nuolet; punahohteisella
-taivaanrannalla juoksi mielettömiä, mustia varjoja. Kuului majoissa
-olevien karjuntaa; norsut, härät ja hevoset syöksyivät väkijoukkoon
-tallaten alleen ihmisiä ja sotatarpeita ja muonavaroja, joita
-temmattiin tulesta. Torvet soivat. Huudettiin: "Matho! Matho!" Ovella
-olevat tahtoivat tunkeutua telttaan.
-
--- "Tule joutuin! Hamilkar polttaa Autharitoksen leirin!"
-
-Matho syöksyi ulos. Salammbo oli yksinään.
-
-Silloin hän tarkasti zaimphia; ja kun hän oli sitä kauvan katsellut
-hän hämmästyi, kun ei tuntenutkaan sitä onnea, jonka hän oli ennen
-kuvitellut. Alakuloisena hän seisoi täyttyneen unelmansa edessä.
-
-Mutta teltan alasauma kohosi ja pelottava ilmiö näkyi. Salammbo
-ei ensiksi eroittanut muuta kuin kaksi silmää ja pitkän valkoisen
-parran, joka ulottui maahan asti; sillä muu osa ruumista, joka oli
-verhottu keltaisen puvun risoihin, mateli pitkin maata; ja jokaisella
-liikkeellä, jonka olento teki päästäkseen eteenpäin, katosivat kädet
-partaan ja pistivät taas esiin. Siten kontaten hän saapui aivan hänen
-jalkojensa juureen ja Salammbo tunsi hänet vanhaksi Giskoksi.
-
-Estääkseen vankina olevia ylimyksiä karkaamasta olivat palkkasoturit
-pronssitangoilla murskanneet heidän jalkansa; ja he mätänivät sikin
-sokin eräässä kuopassa keskellä likaa. Voimakkaimmat kohosivat
-huutaen pystyyn kuullessaan sotakattiloiden kalskeen; silloin
-Gisko oli nähnyt Salammbon. Pienistä sandastrum-palloista, jotka
-löivät hänen kothurniaan vastaan, oli Gisko arvannut hänen olevan
-karthagolaisen, ja salainen aavistus oli hänelle sanonut, että
-tässä piili jokin tärkeä salaisuus, ja toisten avulla oli hänen
-onnistunut nousta kuopasta; sitten kyynärpäiden ja käsien avulla
-hän oli laahautunut kaksikymmentä askelta kauvemmaksi, aivan Mathon
-teltan luo. Kaksi ääntä kuului puhuvan. Hän oli ulkona kuunnellut, ja
-kuullut kaiken.
-
--- "Sinä se olet!" sanoi Salammbo vihdoin melkein kauhuissaan.
-
-Gisko nousi nyrkkiensä nojaan ja vastasi:
-
--- "Niin, minä se olen! Minun luullaan kuolleen, eikö niin?"
-
-Salammbo painoi päänsä alas. Gisko jatkoi:
-
--- "Ah! miksi eivät Baalit ole osottaneet minulle sitä armoa!" Ja
-lähestyen Salammbota niin lähelle, että hän kosketti hänen pukuunsa,
-hän jatkoi: "He olisivat säästäneet minulta sinun kiroomisesi vaivan!"
-
-Salammbo peräytyi äkkiä, niin kovasti hän pelkäsi tuota lialla
-tahrattua olentoa, joka oli ilettävä kuin toukka ja pelottava kuin
-kummitus.
-
--- "Minä olen kohta sadan vuotias," hän sanoi. "Minä olen nähnyt
-Agatholeen; minä olen nähnyt Reguluksen ja roomalaisten kotkien
-kulkevan punilaisten laihojen yli! Minä olen nähnyt kaikki
-taistelukentän kauhut, ja meren täynnä laivastomme sirpaleita!
-Barbarit, joiden sotaherra olin, ovat kahlehtineet käteni ja
-jalkani, kuten murhasta rangaistun orjan. Seuralaiseni kuolevat
-toinen toisensa jälkeen ympärilläni; heidän haaskojensa löyhkä
-herättää minut yöllä; minä häädän pois lintuja, jotka tulevat
-nokkimaan heidän silmiään; enkä kuitenkaan ole päivääkään ollut
-epätoivoissani Karthagon puolesta! Vaikka olisin nähnyt kaikkien
-maailman armeijoiden hyökkäävän sitä vastaan, ja saartavien liekkien
-nousevan temppeleitä korkeammalle, niin olisin silloinkin vielä
-uskonut sen ikuisuuteen! Mutta nyt kaikki on loppunut! kaikki on
-menetetty! Jumalat kiroavat sen! Kirous sinulle, joka häpeälläsi olet
-sen perikatoa jouduttanut!"
-
-Salammbo avasi huulensa.
-
--- "Ah! minä olin saapuvilla!" huudahti Gisko. "Minä olen kuullut
-sinun rakkaudesta läähättävän kuin porton; sitten hän kertoi sinulle
-intohimostaan, ja sinä sallit hänen suudella käsiäsi! Mutta jollet
-voinut hillitä rietasta himoasi, niin olisit edes piiloutunut kuten
-villipedot tekevät kiimaansa tyydyttäessään etkä olisi paljastanut
-häpeääsi oman isäsi silmien edessä!"
-
--- "Mitä sinä sanot?" huudahti Salammbo.
-
--- "Ah! sinä et tiedä, että molemmat varustukset ovat
-kuudenkymmenen kyynärän päässä toisistaan, ja että Mathosi korskeassa
-ylimielisyydessään on asettunut aivan vastapäätä Hamilkaria. Isäsi on
-tuolla takanasi; ja jos voisin nousta polkua ylös, joka vie vallille,
-niin huutaisin hänelle: Tulehan katsomaan tytärtäsi barbarin
-sylissä! Hän on miehen mieliksi pukeutunut jumalattaren pukuun; ja
-antaessaan ruumiinsa, hän luovuttaa nimesi kunnian keralla, jumalien
-majesteettiuden, isänmaan koston, vieläpä Karthagon pelastuksen!"
-Hänen hampaattoman suunsa liike pani koko parran lainehtimaan;
-Salammbohon suunnatut silmät loivat tuhoavia katseita; ja hän jatkoi
-läähättäen tomussa:
-
--- "Ah! pyhän häpäisijä! Ollos kirottu! kirottu! kirottu"!
-
-Salammbo on vetänyt teltan verhon syrjään, piti sitä kädellään
-ylhäällä ja sanaakaan sanomatta katseli Hamilkarin leiriin päin.
-
--- "Tuollahan se on, eikö niin?" sanoi hän.
-
--- "Mitä se sinua liikuttaa! Käänny pois! Lähde pois! Murskaa
-mieluummin kasvosi maata vasten! Sinun näkemisesi voisi saastuttaa
-sen pyhän paikan."
-
-Salammbo heitti zaimphin harteilleen, kokosi nopeasti huntunsa,
-viittansa, olkaliinansa. -- "Minä riennän sinne!" huudahti hän;
-pujahti ulos ja katosi.
-
-Hän kulki ensin pimeässä ketään tapaamatta, sillä kaikki riensivät
-tulipaloa kohden; ja huuto kasvoi; suuret tulenloimut valaisivat
-hänen takanaan taivaan; pitkä penger pidätti hänen kulkuaan.
-
-Hän harhaili sinne ja tänne, oikealle ja vasemmalle, etsi tikapuita,
-nuoraa, kiveä, jotakin jonka avulla hän olisi voinut nousta vallille.
-Hän pelkäsi Giskoa, ja hän oli kuulevinaan huutoa ja askeleita
-takanaan. Päivä alkoi vaaleta. Vihdoin löysi hän varustuksen reunasta
-polun. Hän tarttui hampaillaan pukunsa liepeeseen, joka oli hänelle
-esteeksi, ja kolmella hyppäyksellä hän oli vallilla.
-
-Alhaalta hämärästä kuului kirkas huuto, sama, jonka hän oli jo
-kuullut galeeriportaiden juurella; ja kumartuessaan alas hän tunsi
-Shahabarimin palvelijan, joka talutti yhteen sidottuja ratsuja.
-
-Hän oli koko yön harhaillut molempien vallitusten välillä; sitten
-tulipalon säikyttämänä hän oli palannut takaisin koettaen tarkastaa,
-mitä tapahtui Mathon leirissä; ja kun hän tiesi tämän paikan olevan
-lähinnä hänen telttaansa, niin hän, noudattaakseen papin määräyksiä,
-ei enää ollut liikahtanut paikaltaan.
-
-Hän nousi seisomaan toisen hevosen selkään. Salammbo liukui häneen
-asti, ja he pakenivat täyttä laukkaa ja ajoivat punilaisen leirin
-ympäri löytääkseen jostain aukon.
-
-Matho oli palanut telttaansa. Käryävä lamppu valaisi sitä heikosti,
-hän luuli Salammbon nukkuvan. Hiljaa siveli hän kädellään
-palmupuuvuoteella olevaa leijonantaljaa. Hän huusi, kukaan ei
-vastannut; hän repäisi teltan seinästä kankaan kappaleen irti
-päästääkseen päivää sisään; zaimph oli kadonnut.
-
-Maa vapisi monilukuisten jalkojen poljennasta. Ilmassa kaikui
-huutoja, hirnuntaa, aseiden kalsketta, ja torvet puhalsivat
-hyökkäykseen. Kuten rajuilma pauhasi hänen ympärillään. Sokean vimman
-vallassa hän syöksyi ottamaan aseensa ja riensi ulos.
-
-Pitkinä riveinä laskeutuivat barbarit juoksujalkaa vuorta alas ja
-punilaisten neliöt lähestyivät heitä raskaasti ja säännöllisesti
-lainehtien. Auringon säteiden hajoittama usva muodosti pieniä
-häilyviä pilviä, jotka vähitellen nousivat ilmaan, ja liput, kypärit
-ja peitsien kärjet tulivat näkyviin. Joukkojen nopeasti liikkuessa
-näytti siltä kuin vielä varjossa olevat kohdat seutua siirtyisivät
-yhtenä kappaleena; toisin paikoin olisi luullut virtojen juoksevan
-ristiin, ja niiden välillä seisoi liikkumattomia, suuria, piikkisiä
-lohkareita. Matho erotti päälliköt, sotilaat, airueet ja takimmaiset
-kuormarengitkin, jotka olivat nousseet aasien selkään. Mutta sen
-sijaan, että olisi pysynyt paikallaan ja suojannut jalkaväkeä, Narr'
-Havas kääntyikin äkkiä oikealle ikäänkuin tahtoisi antaa Hamilkarin
-murskata joukkonsa.
-
-Hänen ratsumiehensä ajoivat hitaasti eteenpäin liikkuvien norsujen
-ohitse; ja kaikki hevoset, päitsettömät kaulat ojossa, nelistivät
-niin hurjaa vauhtia, että niiden vatsat näyttivät hipaisevan maata.
-Sitten lähestyi Narr' Havas päättäväisesti erästä vahtisotilasta.
-Hän heitti miekkansa, peitsensä, ja heittokeihäänsä maahan ja katosi
-karthagolaisten joukkojen keskeen.
-
-Numidialaisten kuningas saapui Hamilkarin telttaan; ja hän sanoi,
-osoittaen kädellään etäämmäksi pysähtyneitä miehiään:
-
--- "Barkas! minä tuon heidät sinulle. He ovat sinun käskettävinäsi."
-
-Sitten hän heittäytyi maahan orjuuden merkiksi ja, todistaakseen
-uskollisuuttaan, hän kuvaili menettelyään heti sodan alusta alkaen.
-
-Ensiksi hän oli estänyt Karthagon piirityksen ja vankien surmaamisen;
-sitten hän ei laisinkaan ollut käyttänyt hyväkseen Hannosta saamaansa
-voittoa Utican tappion jälkeen. Mitä tyrilaisiin kaupunkeihin tulee,
-niin olivathan ne aivan hänen kuningaskuntansa rajalla. Lopuksi
-hän ei ollut ottanut osaa Makarin taisteluun; hän oli tahallaan
-poistunut, jotta hänen ei tarvitsisi taistella suffeettia vastaan.
-
-Oikeastaan Narr' Havas oli halunnut laajentaa aluettaan punilaisten
-alusmaiden kustannuksella ja voiton mahdollisuuden mukaan vuoroin
-auttanut ja pettänyt palkkasotureita. Mutta nähdessään, että Hamilkar
-lopulta oli jäävä voitolle, hän oli nyt tullut hänen puolelleen; ehkä
-hänen luopumiseensa oli myöskin syynä kateus Mathoa kohtaan, joko
-tämän saavuttaman ylijohdon tai vanhan rakkautensa johdosta.
-
-Suffeetti kuunteli keskeyttämättä häntä. Mies, joka siten liittyi
-armeijaan, jonka koston hän oli ansainnut, ei ollut mikään
-halveksittava apulainen; Hamilkar ymmärsi heti, mikä hyöty hänellä
-olisi suuria aikeitaan toteuttaessaan tällaisesta liittolaisesta.
-Numidialaisten avulla hän suoriutuisi libyalaisista. Sitten hän
-kokoisi lännen kansat Iberian valloittamiseksi; ja kysymättä, miksei
-hän aikaisemmin ollut saapunut, tai ottamatta häntä valheista kiinni,
-hän suuteli Narr' Havasta painaen kolmasti oman rintansa hänen
-rintaansa vasten.
-
-Saadakseen lopun aikaan ja epätoivoissaan hän oli sytyttänyt
-libyalaisten leirin. Tämä armeija tuli kuin jumalien lähettämänä
-apuna; salaten iloaan hän vastasi:
-
--- "Baalit sinua suosikoot! Minä en tiedä, mitä tasavalta sinulle
-tekee, mutta Hamilkar ei ole kiittämätön."
-
-Melu kiihtyi; alijohtajia saapui telttaan. Hamilkar asesti itsensä
-puhuen samalla:
-
--- "No niin, palaa väkesi luo! Aja ratsuväelläsi heidän jalkaväkensä
-sinun ja minun norsujen väliin! Rohkeutta! tuhoa heidät!"
-
-Ja Narr' Havas aikoi rientää pois, kun Salammbo ilmestyi.
-
-Hän hyppäsi nopeasti alas hevosensa selästä. Hän avasi laajan
-viittansa ja ojentaen kätensä hän levitti zaimphin.
-
-Nahkateltasta, jonka kulmat olivat nostetut ylös, näkyi koko
-sotilaitten peittämä vuoristo, ja kun teltta oli keskellä, niin joka
-taholta näki Salammbon. Suunnaton huuto kaikui, riemun ja toivon
-kiljahdus. Liikkeellä olevat seisahtuivat; kuolevat nojautuivat
-kyynärpäihinsä ja kääntyivät siunaamaan häntä. Kaikki barbarit
-tiesivät nyt, että hän oli ryöstänyt zaimphin takaisin; etäältä he
-joko näkivät hänet tai luulivat hänet näkevänsä; ja uudet huudot,
-mutta raivon ja koston huudot kaikuivat karthagolaisten riemua
-uhmaillen; nuo viisi vuoristoon asettunutta armeijaa polki jalkaa ja
-karjui siten yhdessä Salammbon ympärillä.
-
-Hamilkar, voimatta sanoa sanaakaan, kiitti häntä nyökäyttämällä
-päätään. Hänen silmänsä osuivat vuoroon zaimphiin ja tyttäreensä, ja
-hän huomasi, että ketjut olivat poikki. Silloin hän vavahti ja kamala
-epäluulo heräsi hänessä. Mutta pian palasi hänen kasvoilleen entinen
-rauhallinen ilme, hän vilkaisi Narr' Havakseen kääntämättä kasvojaan
-häneen.
-
-Numidialaisten kuningas seisoi syrjässä vaatimattoman näköisenä;
-hänellä oli otsallaan hiukan tomua, joka oli jäänyt hänen
-kumartuessaan Hamilkarin eteen maahan. Vihdoin suffeetti astui häntä
-kohden ja sanoi juhlallisesti:
-
--- "Palkinnoksi minulle tekemistäsi palveluksista, Narr' Havas, annan
-sinulle tyttäreni." Hän jatkoi: "Ollos poikani ja suojele isääsi!"
-
-Narr' Havas teki suurta hämmästystä ilmaisevan liikkeen, sitten
-tarttui hän suffeetin käsiin ja peitti ne suudelmilla.
-
-Salammbo, tyynenä kuin kuvapatsas, ei näyttänyt ymmärtävän mitään.
-Hän punastui hiukan, silmäluomet painuivat alas; hänen pitkät,
-kaarevat silmäripsensä loivat varjon hänen poskilleen.
-
-Hamilkar tahtoi heti yhdistää heidät purkamattomalla kihlauksella.
-Salammbon käsiin pantiin peitsi, jonka hän ojensi Narr' Havakselle;
-heidän peukalonsa sidottiin yhteen härännahkaisella hihnalla, sitten
-kaadettiin viljaa heidän päänsä päälle ja jyvät pudotessaan alas
-rapisivat kuin rakeet maasta poukkuessaan.
-
-
-
-
-XII.
-
-VESIJOHTO.
-
-
-Kaksitoista tuntia myöhemmin ei palkkasotureista ollut enää muuta
-jälellä kuin röykkiö haavoittuneita, kuolleita ja kuolevia.
-
-Kun Hamilkarin oli onnistunut äkillisen liikkeen kautta päästä
-laakson pohjalta, niin hän oli asettunut läntiselle, Hippo-Zarytuksen
-puoliselle rinteelle, ja kun pinta-ala oli täällä laajempi, niin
-hän oli houkutellut barbarit sinne. Narr' Havas oli saartanut
-heidät ratsuväellään; samalla aikaa suffeetti löi heidät takaisin
-ja murskasi heidät. Zaimphin kadottamisen kautta he olivat jo
-edeltäkäsin voitettuja; nekin, jotka eivät olleet siitä välittäneet,
-tunsivat ahdistuksen ja heikkenemisen hiipivän sieluun. Hamilkar,
-joka ei pitänyt minään kunnianaan saada taistelukenttää haltuunsa,
-oli vetäytynyt hiukan loitommalle vasempaan, ylängölle, josta hän voi
-vallita vihollisiaan.
-
-Leirien paikat tunsi kallellaan olevista paaluvarustuksista. Laaja,
-musta tuhkakerros höyrysi libyalaisten alueen kohdalla; pöyhitty
-maa muodosti kuten aallon harjanteita, ja teltat siekaleisine
-seinineen näyttivät epämääräisiltä, puoliksi kalliosärkkiin
-hukkuneilta pursilta. Panssareja, hankoja, torvia, puun-, raudan- ja
-kuparinpalasia, jyviä, olkia ja vaatteita oli hajallaan ruumiiden
-keskellä; siellä täällä paloi vielä sammumaisillaan tulinuoli jotain
-muonastokasaa vastaan; paikoittain maa aivan peittyi kilpien alle;
-hevosten haaskat muodostivat jatkuvia kukkularivejä; kaikkialla näki
-jalkoja sandaaleja, käsivarsia, panssaripaitoja ja päitä, joissa
-leukahihna vielä piteli kypäriä ja jotka vierivät kuin pallot;
-hiuksia riippui orjantappuroissa; keskellä verilaimiskoja norsut
-vatsat puhkaistuina korisivat maaten kaatuneiden torniensa vieressä;
-kaikkialla jalka luiskahti johonkin liukkaasen, ja vaikka ei
-ollutkaan satanut, niin maassa oli suuria lokaläisköjä.
-
-Tämä sekava ruumisalue ulottui ylhäältä alas, pitkin koko vuorta.
-
-Vielä elossa olevat liikkuivat yhtä vähän kuin kuolleetkin.
-Kyyryllään eri ryhmissä he katselivat kauhuissaan toisiaan ja olivat
-ääneti.
-
-Etäämpänä, pitkän ruohokentän päässä välkkyi Hippo-Zarytuksen järvi
-laskevan auringon valossa. Sen oikealla puolella kohosivat yhteen
-ahdistuneet valkoiset talot niitä ympäröivän muurin yläpuolitse; sen
-takana aukeni rajaton merenulappa; -- ja nojaten leukaansa käteensä
-barbarit huokasivat ajatellen kukin isänmaataan. Harmaa tomupilvi
-painautui alas.
-
-Illan tuuli puhalsi; silloin kaikkien rinnat laajenivat; ja sen
-mukaan kuin viileys lisääntyi, näki syöpäläisten hylkäävän kylmenevät
-ruumiit ja juoksevan kuumalla hiekalla. Suurien kivien päällä istui
-korppeja liikkumattomina katsellen kuoleviin päin.
-
-Yön tultua hiipi barbarien keskeen keltakarvaisia koiria, noita
-saastaisia eläimiä, jotka seurasivat armeijoja. Ensiksi ne
-nuoleskelivat verta vielä lämpösistä silvotuista jäsenistä; mutta
-pian alkoivat ne syödä ruumiita penkoen ensin kuolleiden vatsaa.
-
-Pakolaisia alkoi ilmestyä yksitellen kuten varjoja; naisetkin
-uskalsivat palata, sillä niitä oli vielä jälellä varsinkin
-libyalaisilla vaikka numidialaiset olivatkin panneet heidän
-joukossaan sellaisen kamalan verilöylyn toimeen.
-
-Muutamat ottivat köyden päitä, sytyttivät ne ja käyttivät niitä
-soihtuina. Toiset pitivät keihäitä ristissä. Niille pantiin ruumiita,
-ja kannettiin ne syrjään.
-
-Niitä makasi selällään pitkissä riveissä, suu auki, peitsiensä
-vieressä; toiset viruivat päällekkäin sikin sokin ja löytääkseen
-jonkun puuttuvan täytyi usein purkaa kokonainen röykkiö. Sitten
-valaistiin hitaasti soihdulla heidän kasvojaan. Kamalat aseet olivat
-iskeneet heihin sekasortoisia haavoja. Vihertäviä lihansiekaleita
-riippui heidän otsastaan; muutamat olivat hakatut kappaleiksi tai
-luita myöten murskatut, käyneet kuristuessaan sinisiksi tai norsun
-hampaat olivat viiltäneet ammottavia haavoja. Vaikka he olivat
-kuolleet melkein yhtaikaa, niin mätänemisessä huomasi eroitusta.
-Pohjoismaitten miehet olivat lyijynkarvaisia ja pöhöttyneitä,
-jota vastoin sitkeämmät afrikalaiset näyttivät palaneilta ja
-alkoivat jo käpertyä. Palkkasoturit tunsi heidän käsissään olevista
-tatueerauksista: Antiochuksen vanhoilla sotureilla oli varpushaukka;
-Egyptissä palvelleilla apinan pää, Aasian ruhtinaiden sotilailla
-piilukirves, granaattiomena tai vasara; Kreikan tasavallassa olleilla
-linnoituksen kuva tai arkontin nimi; muutamien käsivarret olivat
-aivan täynnä tällaisia erilaisia merkkejä, jotka sekoittuivat
-vanhoihin arpiin ja uusiin haavoihin.
-
-Latinalaisrotuisia, samniumilaisia, etruskilaisia, campanialaisia ja
-brutiumialaisia varten laadittiin neljä suurta roviota.
-
-Kreikkalaiset kaivoivat miekkansa kärjellä hautoja. Spartalaiset
-riisuivat punaiset viittansa ja käärivät niihin kuolleensa;
-athenalaiset asettivat heidät lepäämään kasvot nousevaa aurinkoa
-kohden; kantabrialaiset peittivät omansa pienistä kivistä ladotun
-röykkiön alle; nasamonit taivuttivat omansa kahtia ja köyttivät
-härännahkahihnoilla yhteen, ja garamandit menivät hautaamaan
-omaisensa rannalle, jotta aallot taukoamatta kostuttaisivat heitä.
-Mutta latinalaiset surivat sitä, etteivät saaneet koota heidän
-tuhkaansa uurnoihin; paimentolaiset kaipasivat polttavaa hiekkaa,
-joka muuttaa ruumiit muumioiksi, ja keltit kolmea hakkaamatonta kiveä
-sateisen taivaan alla pieniä saaria täynnä olevan merenpoukaman
-rannalla.
-
-Kuului pitkää kiljuntaa, jota seurasi syvä hiljaisuus. Siten
-tahdottiin pakoittaa sieluja palaamaan. Sitten huuto uusiintui,
-säännöllisten väliaikojen päästä, taukoamatta.
-
-Pyydettiin kuolleilta anteeksi, ettei heitä voitu kunnioittaa
-kaikkien pyhien menojen mukaan, sillä heidän täytyi, tämän jäädessä
-täyttämättä, harhailla loppumattomia aikoja kautta kaikellaisten
-kohtaloiden ja eri muotojen; heitä mainittiin nimeltä ja kysyttiin,
-mitä he toivoivat; toiset syytivät heille solvauksia siitä, että
-olivat antaneet voittaa itsensä.
-
-Suurien rovioiden loimu teki siellä täällä aseiden sirpaleiden
-päällä makaavat verettömät ruumiit entistään kalpeammiksi; ja
-kyyneleet kiihottivat yhä runsaampiin kyyneleihin, nyyhkytykset
-tulivat yhä sydäntä särkevämmiksi, etsittyjen löytäminen ja syleilyt
-intohimoisemmiksi ja hurjemmiksi. Naiset heittäytyivät ruumiin yli,
-suu suuta, otsa otsaa vasten; heitä sai lyödä, jotta he poistuisivat
-ruumiita mullalla peitettäessä. He mustasivat poskensa; leikkasivat
-hiuksensa poikki; he avasivat suonensa ja pirskoittivat vertaan
-hautaan; he raatelivat ruumistaan matkien kuolleiden saamia haavoja.
-Valitushuutoja kuului symbaalien pauhinan läpi. Muutamat riistivät
-taikaesineet rinnaltaan ja sylkivät niihin. Kuolevat vääntelehtivät
-verisessä loassa purren raivosta silvotuita nyrkkejään; ja
-neljäkymmentäkolme samniumilaista, kokonainen pyhä kevät, surmasi
-toinen toisensa kuten gladiaattorit. Pian alkoi olla puute puista
-polttorovioita varten, liekit sammuivat, haudoille ei enää ollut
-tilaa; -- ja väsyen huutamiseen, heikontuneina, horjuen he nukahtivat
-kuolleiden veljiensä viereen, toiset jotka vielä tahtoivat elää,
-rauhattomina, toiset toivoen vaipuvansa ikuiseen uneen.
-
-Aamun hämärässä ilmestyi barbarien leirin reunaan sotilaita, jotka
-kulkivat kantaen kypäriään keihäiden nenässä; he tervehtivät
-palkkasotureita ja kysyivät, eikö heillä ollut mitään viestiä
-vietävänä kotimaihinsa.
-
-Muutamat lähestyivät, ja barbarit tunsivat heistä muutamat entisiksi
-tovereikseen.
-
-Suffeetti oli tarjonnut kaikille vangiksi saaduille luvan astua hänen
-joukkoonsa palvelemaan. Muutamat olivat häikäilemättä hyljänneet
-ehdotuksen; ja kun hän oli päättänyt olla elättämättä heitä ja
-luovuttamatta Suuren Neuvoston käsiin, hän oli päästänyt heidät pois
-kieltäen heitä taistelemasta enää koskaan Karthagoa vastaan. Mutta
-niille, jotka kidutuksen pelko oli tehnyt myöntyväisiksi, jaettiin
-vihollisen aseita; ja nyt he näyttivät itseään voitetuille, eivät
-niin paljon houkutellakseen heitä joukkoonsa, kuin tyydyttääkseen
-ylpeyttään ja uteliasuuttaan.
-
-Ensiksi he kertoivat suffeetin hyvästä kohtelusta; barbarit
-kuuntelivat katein mielin, samalla halveksien heitä. Mutta
-kuullessaan ensimäisen moittivan sanan nuo pelkurit joutuivat
-raivoihinsa; etäältä he näyttivät heille heidän omia miekkojaan,
-haarniskojaan, ja vaativat loukkaavin sanoin heitä tulemaan ottamaan
-ne pois. Barbarit sieppasivat kiviä; kaikki pakenivat; eikä vuoren
-kukkulalla näkynyt muuta kuin keihäiden kärjet vallituksen reunan
-takaa.
-
-Silloin barbarit valtasi suru, joka painoi heitä enemmän kuin
-nöyryyttävä tappio. He ajattelivat, miten hyödytöntä heidän
-rohkeutensa oli. He tuijottivat eteensä purren hammastaan.
-
-Heissä heräsi sama ajatus. He riensivät meluten karthagolaisten
-vankien kimppuun. Sattumalta suffeetin sotilaat eivät olleet niitä
-löytäneet, ja kun Hamilkar oli poistunut taistelukentältä, niin
-olivat he vielä entisessä syvässä kuopassaan.
-
-Heidät pantiin riviin tasaiselle paikalle. Vartijat muodostivat
-kehän heidän ympärilleen, ja naiset päästettiin sisään, kolme- tai
-neljäkymmentä kerrallaan. Voidakseen käyttää hyväkseen saamaansa
-lyhyttä aikaa he juoksivat toisen luota toisen luo epävarmoina ja
-vimmasta läähättäen; sitten, kumartuen noiden raukkojen puoleen he
-löivät heitä kämmenillään kuten poukunpesijättäret poukkuja; karjuen
-miestensä nimiä he repivät heitä kynsillään; he puhkoivat heidän
-silmänsä hiusneuloillaan. Sitten tuli miesten vuoro, ja he kiduttivat
-heitä alkaen jaloista, jotka he hakkasivat nivelien kohdalta poikki,
-otsaan asti, josta ne nylkivät nahkaseppeleitä pannakseen oman päänsä
-ympäri. Saastaisten-ruokien-syöjät olivat erittäin kekseliäitä
-julmuuksissaan. He myrkyttivät haavat ajaen niihin tomua, etikkaa ja
-ruukunsiruja; toiset odottivat heidän takanaan vuoroaan; veri virtasi
-ja he iloitsivat kuten viininkorjaajat höyryävien sammioiden ääressä.
-
-Matho istui sillä aikaa yhä vielä maassa, samalla paikalla, jonne hän
-oli jäänyt taistelun päätyttyä, kyynärpäät polvien nojassa ja pää
-käsien välissä; hän ei nähnyt mitään, ei kuullut mitään, ei ajatellut
-mitään.
-
-Joukon ilosta kiljuessa hän kohotti päätään. Hänen edessään tankoon
-kiinnitetty kankaan kaistale, joka valui maahan asti, peitti puoliksi
-koreja, mattoja, leijonan taljan. Hän tunsi oman telttansa; ja hänen
-silmänsä tuijottivat siihen kohtaan aivan kuin Hamilkarin tytär
-hävitessään olisi vaipunut maan alle.
-
-Repeytynyt kangas liehui tuulessa; toisinaan sen pitkät kaistaleet
-hipaisivat hänen huuliaan, ja hän näki punaisen aivan kuin kädellä
-painetun kuvion. Se oli Narr' Havaksen käsi, heidän liittonsa merkki.
-Silloin Matho nousi. Hän otti maasta hehkuvan kekäleen ja heitti sen
-halveksien teltan jätteisiin. Sitten lykkäsi hän kothurninsa kärjellä
-hajallaan olevat esineet loimuaviin liekkeihin, jotta mitään ei jäisi
-jälelle.
-
-Äkkiä ilmestyi Spendius, eikä kukaan voinut aavistaa, mistä hän
-ilmaantui.
-
-Entinen orja oli sitonut reiteensä kaksi peitsen pirstaa; hän ontui
-surkeasti ja valitellen.
-
--- "Heitä nuo vain pois", sanoi Matho hänelle, "tiedänhän minä, että
-sinä olet sankari!" Sillä jumalien vääryys oli hänet niin masentanut,
-että hän ei tuntenut itsessään kyllin voimaa suuttuakseen ihmisiin.
-
-Spendius viittasi hänelle ja johti hänet erään yksinäisen kukkulan
-luolaan, jossa Zarxas ja Autharitos olivat kätkössä.
-
-Molemmat olivat paenneet samoin kuin orjakin, vaikka toinen oli julma
-ja toinen urhoollinen. Mutta kuka olisi voinut odottaa, sanoivat
-he, Narr', Havaksen kavallusta, libyalaisten leirin paloa, zaimphin
-menettämistä, Hamilkarin äkillistä hyökkäystä, ja varsinkaan hänen
-sotatemppuaan, jonka avulla hän pakoitti heidät palaamaan rotkon
-pohjalle suoraan karthagolaisten iskujen alaisiksi? Spendius ei
-tunnustanut pelänneensä ja pysyi siinä väitteessään, että hän oli
-taittanut jalkansa.
-
-Nuo kolme päällikköä ja shalishim tuumivat nyt, mitä heidän oli
-päätettävä.
-
-Hamilkar sulki heiltä tien Karthagoon; he olivat joutuneet hänen
-sotilastensa ja Narr' Havaksen maakuntien väliin; tyrilaiset
-kaupungit liittyivät varmaankin voittajiin; heidät tungetaan merta
-kohden ja silloin heidät tuhotaan yhteisvoimin. Se on ehdottomasti
-heidän kohtalonsa.
-
-Ei siis tarjoutunut mitään keinoa välttääkseen sotaa. Heidän täytyi
-siis pakostakin sitä jatkaa. Mutta miten voi saada kaikki nuo
-rohkeutensa menettäneet miehet, joiden haavat vielä vuotivat verta,
-ymmärtämään, että sellainen loputon taistelu oli välttämätön?
-
--- "Minä pidän siitä huolen!" sanoi Spendius.
-
-Kaksi tuntia myöhemmin Hippo-Zarytuksesta päin tuleva mies juoksi
-vuoristoa pitkin. Hän heilutti vahatauluja kädessään, ja kun hän
-huusi kovasti, kerääntyivät barbarit hänen ympärilleen.
-
-Sardiniassa olevat kreikkalaiset sotilaat olivat lähettäneet nuo
-taulut. He neuvoivat niissä Afrikassa olevia tovereitaan vartioimaan
-tarkkaan Giskoa ja muita vankeja. Samolainen kauppias, eräs Hipponax,
-joka oli tullut Karthagosta, oli kertonut heille, että valmistettiin
-salaliittoa heidän pakoon auttamisekseen, ja barbareja kehoitettiin
-senvuoksi ryhtymään varokeinoihin; tasavalta oli voimakas.
-
-Spendiuksen juoni ei alussa luonnistunut hänen toiveittensa mukaan.
-Uuden vaaran tieto ei yllyttänytkään raivoa, vaan herätti pelkoa; he
-muistivat Hamilkarin sanoman, jonka hän kerran vuodalle kirjoitettuna
-oli heittänyt heidän keskeensä, he aavistivat jotain odottamatonta,
-joka samalla olisi kamalaa. Yö kului suuressa pelossa ja kauhussa;
-useat heittivät jo pois aseensakin lepyttääkseen suffeettia hänen
-saapuessaan.
-
-Mutta seuraavana päivänä, kolmannen vartion aikana, tuli toinen
-viestintuoja, vielä enemmän läähättäen ja mustana tomusta.
-Kreikkalainen sieppasi hänen käsistään papyruskääryn, joka oli täynnä
-foinikialaista kirjoitusta. Siinä kehotettiin palkkasotureja olemaan
-kadottamatta rohkeuttaan; Tuniksen sankarit olivat tulossa suuren
-apujoukon kera.
-
-Spendius luki ensin kirjeen kolme kertaa perätysten; ja kahden
-kappadokialaisen olalla istuen hän antoi kuljettaa itsensä paikasta
-toiseen, ja luki sen yhä uudelleen. Hän puhui seitsemän tuntia
-taukoamatta.
-
-Hän muistutti palkkasotureille Suuren Neuvoston lupauksia;
-afrikalaisille voutien julmuuksia; kaikille barbareille Karthagon
-tekemiä vääryyksiä. Suffeetin lempeys oli vain juoni saadakseen
-heidät valtaansa. Ne, jotka antautuivat, myydään orjiksi; voitetut
-saavat kuolla kidutuksiin. Minne he pakenisivat, mitä tietä? Ei
-ainoakaan kansa halunnut ottaa heitä vastaan. Jos he sitä vastoin
-jatkoivat ponnistuksiaan, niin saavuttivat he samalla vapauden,
-koston, ja rahaa! Eikä heidän tarvinnut kauvaa odottaa, sillä
-Tuniksen miehet, koko Libya riensi heidän avukseen. Hän näytti
-heille avattua kääryä: -- "Katsokaahan! lukekaa! tässä ovat heidän
-lupauksensa! Minä en valehtele."
-
-Koiria juoksenteli mustat kuononsa aivan punaisina verestä. Päivä
-paahtoi paljaisiin päihin. Ilettävä löyhkä nousi huonosti haudatuista
-ruumiista. Useat näkyivät vatsaa myöten haudastaan. Spendius kutsui
-heitä todistamaan hänen sanojansa tosiksi; sitten nosti hän nyrkkinsä
-Hamilkarin leiriin päin.
-
-Hän tiesi Mathon pitävän häntä silmällä, ja peittääkseen
-raukkamaisuuttaan, hän teeskenteli vihaa, joka vähitellen sai hänet
-valtaansa. Pyhittäen itsensä jumalille hän syyti kirouksia Karthagon
-yli. Vangittujen surmaaminen oli lapsenleikkiä. Miksi he siis niitä
-säästivät ja suotta kuljettivat mukanaan noita tarpeettomia olentoja!
--- "Ei! tästä on tehtävä loppu! heidän aikeensa ovat tulleet
-ilmi! yksi ainoakin heistä voi aiheuttaa turmiomme! pois sääli!
-Oikeamieliset meistä tuntee jalkojen nopeudesta ja lyöntien voimasta!"
-
-Silloin he palasivat vangittujen luo. Muutamat elivät vielä; heidän
-päivänsä päätettiin painamalla kantapäällä vasten suuta, tai
-lävistämällä heidät peitsen kärjellä.
-
-Sitten muistivat he Giskon. Häntä ei näkynyt missään; levottomuus
-valtasi heidät. He tahtoivat samalla saada varmuuden hänen
-kuolemastaan ja ottaa siihen osaa. Lopulta kolme samniumilaista
-paimenta löysi hänet viidentoista askeleen päässä paikasta, jossa
-ennen oli ollut Mathon teltta. He tunsivat hänet hänen pitkästä
-parrastaan ja huusivat toiset koolle.
-
-Viruen selällään, käsivarret sivuissaan kiinni ja polvet yhdessä, hän
-näytti kuolleelta, joka oli valmis haudattavaksi. Mutta hänen laihat
-kylkensä nousivat ja laskivat, ja suuret silmät aivan avoinna kesken
-kalman kalpeita kasvoja tuijottivat sietämättömän terävästi.
-
-Barbarit katsoivat ensin häneen suuresti hämmästyneinä. He olivat
-melkein unohtaneet hänet siitä asti, kun hän oli elänyt kuopassa;
-vanhat muistot vaivasivat heitä, he pysyivät etäällä eivätkä
-uskaltaneet tarttua häneen.
-
-Mutta takana olevat mutisivat ja tyrkkivät toisiaan eteenpäin, kunnes
-eräs garamantilainen tuppautui joukon läpi; hän heilutti viikatetta;
-kaikki tajusivat hänen aikeensa; heidän kasvoilleen levisi puna ja
-häveten raukkamaisuuttaan he karjuivat: "Niin! niin!"
-
-Käyräaseinen mies lähestyi Giskoa. Hän tarttui tämän päähän,
-laski sen polveaan vastaan ja leikkasi sen muutamalla nopealla
-liikkeellä irti; pää putosi alas; kaksi suurta verivirtaa loi reijät
-hiekkaan. Zarxas sieppasi pään ja nopeammin kuin leopardi juoksi
-karthagolaisten leiriä kohden.
-
-Kun hän oli kavunnut liaksi kolmannesta vuoren rinnettä ylös, veti
-hän Giskon pään poveltaan, tarttui sen partaan, heilutti nopeasti
-käsivarttaan usean kerran ympäri, -- ja siten heitetty pää teki
-pitkän kaaren ja katosi punilaisten vallituksen taakse.
-
-Kohta ilmaantui vallituksen harjalle kaksi ristiin pantua lippua, se
-oli sovittu merkki ruumiiden noutamisesta.
-
-Silloin neljä airutta, joiksi oli valittu laajarintaisimmat miehet,
-astui suurine torvineen esiin ja puhuen pronssisuppiloihin selitti,
-että tästä lähin ei karthagolaisten ja barbarien välillä ole oleva
-uskoa, ei sääliä, ei jumalia, että he jo edeltäkäsin hylkäsivät
-kaikki neuvottelut ja että välittäjät lähetetään kädet katkottuina
-takaisin.
-
-Heti sen jälkeen lähetettiin Spendius Hippo-Zarytukseen hankkimaan
-ruokavaroja; tyrilainen kaupunki lähetti niitä jo samana iltana. He
-söivät ahnaasti. Sitten, ravittuaan itsensä, he nopeasti kokosivat
-tavaroittensa jätteet ja katkenneet aseensa; naiset asettuivat joukon
-keskeen ja välittämättä jälelle jätettyjen haavoittuneiden itkusta he
-lähtivät meren rantaa kohden, nopeasti kuin poistuva susilauma.
-
-He kulkivat Hippo-Zarytukseen päin lujasti päättäen valloittaa sen,
-sillä he tarvitsivat kaupunkia.
-
-Nähdessään heidät etäällä, Hamilkar joutui epätoivoon, vaikka hän
-ylpeilikin nähdessään heidän pakenevan hänen tieltään. Heihin olisi
-pitänyt hyökätä heti uusin joukoin. Vielä yksi sellainen päivä,
-ja sota olisi päättynyt! Jos taistelu lykkääntyi, niin barbarit
-palasivat entistään voimakkaampina; tyrolaiset kaupungit liittyivät
-heihin; hänen lempeydestään voitettuja kohtaan ei ollutkaan ollut
-mitään hyötyä. Hän päätti olla säälimätön.
-
-Samana iltana hän lähetti Suurelle Neuvostolle dromedarin, jolla oli
-kantamuksena kuolleiden käsivarsista otettuja rannerenkaita, ja käski
-heitä kamalasti uhaten lähettämään hänelle uuden armeijan.
-
-Kaikki olivat jo kauan sitten luulleet hänen olevan hukassa; siksi he
-kuullessaan voitosta tunsivat hämmästystä, joka samalla oli melkein
-pelkoa. Zaimphin palauttaminen, josta huhu kertoi, täydensi ihmeen.
-Jumalien mahti ja Karthagon voima näytti siis nyt olevan hänen
-käsissään.
-
-Ei kukaan hänen vihamiehistään uskaltanut lausua valitusta tai
-syytöstä häntä vastaan. Ja toisten innostuksen ja toisten,
-pelkuruuden vuoksi oli viiden tuhannen miehen suuruinen armeija ennen
-määräaikaa valmiina.
-
-Se asettui heti Utican luo suojatakseen suffeettia selän puolelta,
-samalla kun kolme tuhatta miestä parasta väkeä nousi laivoihin
-lähteäkseen Hippo-Zarytukseen, lyödäkseen siltä puolelta barbarit
-takaisin.
-
-Hanno oli ottanut ylijohdon käsiinsä; mutta hän uskoi
-maa-armeijan alipäällikkönsä Magdassanin huostaan johtaakseen
-itse maallenousujoukkoja, sillä hän ei enää sietänyt kantotuolin
-sysäyksiä. Hänen tautinsa, joka oli syönyt huulet ja sieramet häneltä
-pois, oli muodostanut hänen kasvoihinsa suuren, mustan aukon;
-kymmenen askeleen päästä näki aivan hänen kurkkunsa pohjaan, ja hän
-tiesi olevansa niin inhottavan näköinen, että hän verhosi naisten
-tavoin kasvonsa hunnulla.
-
-Hippo-Zarytus noudatti yhtä vähän hänen vaatimuksiaan kuin
-barbarienkaan; joka aamu asukkaat laskivat koreissa näille
-ruokavaroja, ja huutaen torneista puolustivat itseään tasavallan
-vaatimuksilla ja rukoilivat heitä poistumaan. Merkkien avulla he
-tekivät samoja vakuutuksia karthagolaisille, jotka olivat merellä.
-
-Hanno tyytyi sulkemaan sataman uskaltamatta tehdä hyökkäystä. Mutta
-hän taivutti Hippo-Zarytuksen tuomarit majoittamaan luokseen kolme
-sataa sotilasta. Sitten hän kääntyi Rypäleitten niemeä kohden ja
-teki pitkän kaarroksen saartaakseen barbarit, toimenpide, joka
-oli tarpeeton jopa vaarallinenkin. Kateus esti häntä rientämästä
-suffeetin avuksi; hän pidätti hänen vakoilijansa, häiritsi häntä
-hänen aikeissaan, paljasti kaikki hankkeet. Lopulta Hamilkar
-kirjoitti Suurelle Neuvostolle ja vaati sitä vapauttamaan hänet
-Hannosta, ja Hanno palasi Karthagoon raivoissaan vanhimpien
-halpamaisuudesta ja virkaveljensä hulluudesta. Siis niin monien
-toivojen jälkeen oltiin entistään surkeammassa asemassa; mutta kaikki
-koettivat olla sitä ajattelematta, siitä puhumattakaan.
-
-Ikäänkuin onnettomuutta ei jo olisi ollut kylliksi yhdeksi kertaa,
-saatiin tietää että Sardiniassa olevat palkkasoturit olivat
-ristiinnaulinneet johtajansa, anastaneet linnoitetut paikat ja
-kaikkialla surmanneet kananeanrotuiset miehet. Rooman kansa
-uhkasi nousevansa heti sotaan tasavaltaa vastaan, ellei tämä
-maksanut tuhattakahtasataa talenttia ja luovuttanut koko Sardinian
-saarta. Se oli suostunut liittoon barbarien kanssa, ja lähetti
-heille matalapohjaisia laivoja täynnä jauhoja ja kuivattua lihaa.
-Karthagolaiset ajoivat heitä takaa ja ottivat viisisataa miestä
-vangiksi; mutta kolme päivää myöhemmin Bysacenasta tuleva laivasto,
-joka toi ruokavaroja Karthagoon, kärsi myrskyssä haaksirikon. Jumalat
-nousivat silminnähtävästi tasavaltaa vastaan.
-
-Silloin Hippo-Zarytuksen asukkaat aiheettoman hälyytyksen avulla
-houkuttelivat Hannon kolme sataa miestä muureille; sitten hyökäten
-heihin takaa tarttuivat heidän jalkoihinsa ja heittivät heidät äkkiä
-muurin reunan yli alas. Muutamia, jotka eivät kuolleet, ajettiin
-takaa ja ne hukkuivat mereen.
-
-Utica kärsi sotilaista, sillä Magdassan oli tehnyt samoin kuin
-Hanno ja piiritti hänen käskystään kaupunkia kuulematta Hamilkarin
-rukouksia. Näille annettiin mandragoralla sekoitettua viiniä, ja
-sitten ne unessa kuristettiin. Samaan aikaan saapuivat barbarit,
-Magdassan pakeni, kaupungin portit avattiin; ja siitä alkaen molemmat
-tyrilaiset kaupungit osoittivat uusille ystävilleen järkähtymätöntä
-uskollisuutta ja vanhoille liittolaisilleen selittämätöntä vihaa.
-
-Tämä luopuminen punilaisista oli kehotuksena, esimerkkinä muille.
-Vapautuksen toiveet virkosivat eloon. Tähän asti arkailevat
-kansakunnat eivät enää epäröineet. Kaikki alkoi horjua. Suffeetti
-sai sen kuulla, eikä hän enää odottanut mitään apua. Hän oli nyt
-ehdottomasti tuomittu perikatoon.
-
-Hän päästi heti luotaan Narr' Havaksen, jonka tuli varjella
-kuningaskuntansa rajoja. Hän itse päätti puolestaan palata
-Karthagoon, koota uusia sotajoukkoja ja alkaa sodan uudestaan.
-
-Hippo-Zarytuksen luo asettuneet barbarit näkivät hänen armeijansa
-laskeutuvan vuoristosta alas.
-
-Minne karthagolaiset aikoivat mennä? Nälkä epäilemättä ajoi heitä;
-ja kärsimyksistään raivoissaan ja heikkoudestaan huolimatta he
-aikoivat ryhtyä taisteluun. Mutta he kääntyivätkin oikealle: he siis
-pakenivat. Heidät voi ennättää, tuhota kokonaan. Barbarit riensivät
-ajamaan heitä takaa.
-
-Virta pidätti karthagolaisia. Se oli tällä kertaa paisunut, eikä
-länsituuli ollut puhaltanut. Toiset kulkivat sen yli uimalla, toiset
-kilpensä varassa. He jatkoivat matkaansa. Yö saapui. Heitä ei enää
-näkynyt.
-
-Barbarit eivät seisahtuneet; he kulkivat rantaa pitkin löytääkseen
-kapeamman paikan. Tunisilaiset riensivät avuksi; he riistivät
-uticalaisetkin mukaansa. Joka askeleella heidän joukkonsa karttui;
-ja karthagolaiset kuulivat maaten maassa pimeässä heidän askeltensa
-kopinan. Pidättääkseen heitä antoi Barkas tuon tuostakin lennättää
-nuolisateen taakseen; useita kuoli siihen. Päivän noustessa he olivat
-Ariadne-vuoristossa siinä kohdalla, missä tie tekee polven.
-
-Silloin Matho, joka marssi etunenässä, oli taivaan rannassa
-näkevinään jotain viheriäistä erään kukkulan harjalla. Sitten maa
-loiveni alaspäin, ja obeliskeja, kupukattoja taloja näkyi! se oli
-Karthago. Hän nojautui erääsen puuhun, jotta ei kaatuisi niin
-kiivaasti löi hänen sydämensä.
-
-Hän muisteli, mitä kaikkea hän oli saanut kokea sen jälkeen, kun hän
-viimeksi kaupungin näki! Hänet valtasi ääretön hämmästys, huumaus.
-Sitten täytti hänen sielunsa suunnaton ilo hänen ajatellessaan
-saavansa nähdä Salammbon. Hänelle johtui kyllä mieleen, että
-hänellä oli täysi syy kirota Salammbota; mutta hän karkoitti pian
-sen ajatuksen. Vavisten ja silmät selällään hän katseli Eshmunin
-temppelin takana olevaa palatsia, joka kohosi palmujen yläpuolelle;
-hurmauksen hymyily kirkasti hänen kasvojaan, aivan kuin suuri
-valkeus olisi osunut häneen; hän avasi sylinsä, hän heitti suudelmia
-aamutuuleen ja kuiskasi: "Tule! tule!" syvä huokaus nousi hänen
-rinnastaan ja kaksi kyyneltä, pitkää kuin helmet, valui hänen
-partaansa.
-
--- "Mikä sinua pidättää?" huudahti Spendius. "Riennä! Eteenpäin!
-Suffeetti pääsee meidän käsistämme! Mutta polvesihan horjuvat ja sinä
-katsot minuun kuin juopunut!"
-
-Hän polki kärsimättömänä jalkaansa; hän joudutti Mathoa eteenpäin! ja
-vilkuttaen silmiään aivan kuin lähestyen kauvan vainottua saalista
-hän sanoi:
-
--- "Ah! täällä nyt olemme! Täällä nyt olemme! Minä saan heidät
-käsiini!"
-
-Hän näytti niin varmalta ja voitokkaalta, että Matho tunsi
-vapautuvansa huumauksestaan ja innostuvansa. Nuo kreikkalaisen
-sanat osuivat juuri silloin kun hän oli eniten murheellinen,
-yllyttivät hänen epätoivoaan kostoon, näyttivät hänen vihalleen
-saaliin. Hän juoksi erään kuormastossa olevan kameelin luo, sieppasi
-sen marhaminnan; pitkällä köydellä hän molemmin käsin pieksi
-hidastelevia; ja hän juoksi vuoroin oikealle ja vasemmalle armeijan
-takana kuten laumaa ajava koira.
-
-Jyrisevän äänensä kaikuessa miesten rivit liittyivät lujemmin yhteen;
-ontuvatkin kiiruhtivat kulkuaan; keskellä kannasta alkoi välimatka
-lyhetä. Ensimäiset barbarit marssivat karthagolaisten tomussa.
-Molemmat armeijat lähestyivät toisiaan, olivat töytäymäisillään
-yhteen. Mutta Malquan portti, Tagastain portti ja Khamonin suuri
-portti avasivat puoliskonsa. Punilaisten neliö hajaantui; kolme
-kolonnia syöksyi sisään ja tulvehti holvien alle. Kohta liian
-tiukkaan pusertunut joukko ei enää päässytkään eteenpäin; peitset
-kalskahtivat toisiinsa ilmassa, ja barbarien nuolet singahtivat
-muureihin.
-
-Khamonin portin kynnyksellä näkyi Hamilkar. Hän kääntyi ja huusi
-miehiään astumaan syrjään. Hän laskeutui hevosensa selästä; ja
-pistäen kädessään olevan miekkansa ratsun lanteesen hän ajoi sen päin
-barbareja.
-
-Se oli oringilainen orit, jota ruokittiin jauhopalloilla ja joka
-notkisti polvensa päästääkseen herransa satulaan nousemaan. Miksi hän
-lähetti sen pois? Oliko se uhraus?
-
-Kookas hevonen laukkasi keskellä peitsiä, kaatoi miehiä, sotkeutui
-riippuviin sisälmyksiinsä, kaatui, nousi jälleen vimmatusti
-hyppien; ja sillä aikaa kun he väistivät, koettivat pysäyttää sitä
-tai katselivat sitä hämmästyneinä, olivat karthagolaiset jälleen
-järjestyneet; he astuivat kaupunkiin; jysähtäen sulkeutui suuri
-portti heidän takanaan.
-
-Se ei antanut myöten. Barbarit syöksyivät raivoissaan sitä vastaan;
--- ja muutaman minuutin ajan näkyi pitkin armeijaa lainehtiminen,
-joka tuli yhä heikommaksi ja lopulta katosi.
-
-Karthagolaiset olivat asettaneet sotilaita vesijohdon päälle,
-ne alkoivat heittää kiviä, kuulia, palkkeja. Spendius selitti
-barbareille, että itsepäisyydestä ei ollut mitään hyötyä. He
-asettuivat etäämmäksi lujasti päättäen piirittää Karthagoa.
-
-Mutta huhu sodasta oli levinnyt punilaisen valtakunnan rajojen
-ulkopuolellekin: ja Herkuleen patsaista Kyrenaikaan asti uneksivat
-paimenet laumaansa kaitsiessaan siitä, ja karavaanit puhelivat siitä
-öisin tähtien tuikkiessa. Löytyi siis miehiä, jotka uskalsivat
-nousta tuota suurta Karthagoa, merien valtiatarta vastaan, joka oli
-säteilevä kuin aurinko ja pelottava kuin jumala! Jo monta kertaa
-oli ennustettu sen sortuvan; ja kaikki olivat uskoneet sitä, sillä
-kaikki sitä toivoivat: sen ikeenalaiset kansakunnat, veroa maksavat
-kyläkunnat, liittoutuneet maakunnat, riippumattomat paimenparvet,
-kaikki, jotka vihasivat sitä sen tyranniuden tähden, tai kadehtivat
-sen valtaa tai himoitsivat sen aarteita. Rohkeimmat olivat heti
-liittyneet palkkasotureihin. Makarin tappio oli kyllä pidättänyt
-kaikkia muita. Mutta lopulta he olivat jälleen rohkaisseet mieltään,
-tulivat vähitellen edemmäksi, lähemmäksi; ja nyt majoittui itäisten
-seutujen miehiä Clypean särkille, golfin toiselle puolelle. He
-astuivat esiin heti kun näkivät barbarien saapuvan.
-
-Ne eivät olleet Karthagon lähistön libyalaisia; nämä muodostivat
-jo aikoja sitten kolmannen armeijan; vaan Barkan ylängön paimenia,
-Phiscus-niemen, Dernen vuoriniemen, Phazzanan ja Marmarican rosvoja.
-He olivat kulkeneet erämaan halki sammuttaen janoaan kameelinluista
-muurattujen kaivojen suolaisella vedellä. Kameelikurjen sulilla
-koristetut Zuaekit olivat saapuneet nelivaljakoillaan; mustiin
-harsoihin verhotut garamantit taapäin istuen maalatuilla oriillaan;
-toiset aasien, onagerien, sebrojen, puhvelihärkien selässä; ja
-muutamat toivat perheensä, epäjumalansa ja veneenmuotoiset majojensa
-katot mukanaan. Joukossa näki ammonilaisia, joiden nahan lähteiden
-kuuma vesi vetää ryppyyn; atarantteja, jotka kiroavat aurinkoa;
-troglodyteja, jotka nauraen hautaavat kuolleensa puiden oksien alle;
-ja inhoittavia ausealaisia, jotka syövät heinäsirkkoja; akyrmakideja,
-jotka syövät kirppuja, ja sinnoberilla maalattuja gysantilaisia,
-jotka syövät apinoita.
-
-Kaikki olivat sijoittuneet meren rannalle pitkään, suoraan riviin.
-He kulkivat sitten eteenpäin kuin tuulen nostattamat hiekkapyörteet.
-Kannaksen keskellä heidän joukkonsa seisahtui; heidän edessään,
-muurien juurelle asettuneet palkkasoturit eivät tahtoneet liikkua
-paikoiltaan.
-
-Sitten tuli Ariadnen vuorien puolelta lännen miehiä, numidialaista
-kansaa. Itse asiassa näet Narr' Havas hallitsi ainoastaan
-massylialaisia; ja sitäpaitsi salli vanha tapa heidän vastoinkäymisen
-sattuessa luopua kuninkaastaan, he olivat siis kokoontuneet
-Zainen luo ja olivat heti Hamilkarin peräytyessä kulkeneet, sen
-poikki. Ensiksi riensivät leijonan vuotiin puetut Malethut-Baalin
-ja Garaphosin metsästäjät, jotka ohjasivat pieniä, laihoja,
-pitkäharjaisia hevosiaan peitsiensä varrella; sitten marssivat
-getulialaiset käärmeenahka-varustuksissaan; sitten pharusialaiset,
-vahasta ja pihkasta tehdyt kruunut päässään; lopuksi kaunit, makarit,
-tillabarit, kullakin kaksi heittokeihästä ja pyöreä virtahevon
-vuodasta valmistettu kilpi. He pysähtyivät katakombien alapuolelle
-laguunin äärimmäisille särkille.
-
-Mutta libyalaisten lähdettyä liikkeelle näkyi heidän entisellä
-paikallaan kuten mustana maassa lepäävänä pilvenä suuri
-joukko neekerejä. Niitä oli saapunut Valkoisesta-Harushista,
-Mustasta-Harushista, Augylan erämaasta ja Agazymban laajoilta
-seuduilta asti, jotka ovat neljän kuukauden matkan päässä etelään
-garamanteista ja vieläkin kauempaa! Huolimatta punaisesta puusta
-tehdyistä koruistaan he muistuttivat mustan ihonsa likaisuuden
-vuoksi kauvan hiekassa hierottuja mulperipuun hedelmiä. Heillä
-oli puunkuiduista tehdyt lyhyet housut, kuivista heinistä punotut
-tunikat, päässä villipetojen kita, ja ulvoen kuin sudet he
-ravistelivat renkailla koristettuja keppejä tai heiluttivat lipun
-tavoin sauvan päässä olevia lehmänhäntiä.
-
-Sitten numidialaisten, maurusialaisten ja getulialaisten jälestä
-tungeskelivat keltaihoiset miehet, jotka asustivat Taggirin takana
-seedrimetsissä. Heidän olaitaan riippui kissannahkainen viini ja he
-taluttivat nuorasta koiria, jotka olivat yhtä kookkaita kuin aasit
-eivätkä haukkuneet.
-
-Ja ikäänkuin Afrika ei vielä olisi kylliksi tyhjentynyt ja heimojen
-alin sakkajoukko olisi tarvittu kiihoittamaan tämän lauman raivoa,
-niin näkyi muiden takana järjettömästi nauravia miehiä, joilla
-oli eläimistyneet kasvot; -- ilettävien tautien syömiä raukkoja,
-epämuotoisia kääpiöitä, sukupuoleltaaan epämääräisiä sekasikiöitä,
-albinoksia, joiden punaiset silmät räpyttivät auringon valossa;
-ne sopersivat käsittämättömiä sanoja, pistivät sormen suuhunsa
-ilmaistakseen, että heidän oli nälkä.
-
-Aseiden sekalaisuus oli yhtä suuri kuin pukujen ja kansojen
-moninaisuus. Kaikki surma-aseet olivat edustettuina, puisista
-tikareista, kivikirveistä ja norsunluisista kolmikärjistä pitkiin
-sahan tavoin hammaslaitaisiin miekkoihin, jotka olivat ohuita ja
-tehdyt taipuvista kuparikiskoista. Muutamilla oli puukkoja, jotka
-jakaantuivat useaan haaraan kuten antiloopin sarvet, toisilla kepin
-päähän kiinnitettyjä käyriä veitsiä, rautaisia kolmioita, nuijia
-tai pistimiä. Bambotuksesta tulleilla etiopialaisilla oli tukassaan
-kätkössä pieniä myrkytettyjä tikareja. Useat olivat tuoneet mukanaan
-säkissä kiviä. Toiset, joilla ei ollut käsissä mitään, purivat
-hampaitaan.
-
-Tämä ihmispaljous lainehti taukoamatta sinne ja tänne. Dromedarit,
-jotka laivojen tavoin olivat tervatut ylhäältä alas asti, kaatoivat
-kumoon selässään lapsiaan kantavia naisia. Ruokavarat vierivät
-koreista maahan; astuessa tallattiin suolapaloja, pihkakääröjä,
-mädänneitä taateleja, guru-pähkinöitä; -- toisinaan näki syöpäläisten
-peittämillä rinnoilla riippuvan pienestä nauhasta timantin, jota
-satraapit olisivat himoinneet, kiven joka oli melkein satumaisen
-kallis, ja jolla olisi voinut ostaa kokonaisen valtakunnan. Useimmat
-eivät edes tietäneetkään, mitä he tahtoivat. Joku lumous, joku
-uteliaisuus ajoi heitä eteenpäin; paimentolaiset, jotka eivät koskaan
-olleet nähneet kaupunkia, kauhistuivat muurien varjoa.
-
-Koko kannas peittyi nyt ihmisiin; ja tämä laaja joukko, josta
-teltat näkyivät kuin majat tulvan keskeltä, ulottui toisten
-barbarien riveihin asti, jotka raudasta välkkyen olivat asettuneet
-säännöllisiin joukkoihin vesijohdon kummankin puolin.
-
-Karthagolaiset olivat vielä heidän tulonsa aiheuttaman kauhun
-vallassa, kun he näkivät tulevan suoraan heitä kohden hirviöiden
-ja rakennusten tapaisia laitoksia; -- mastoineen, palkkeineen,
-köysineen, nivelineen, kärkineen ja panssarilevyineen, -- ne olivat
-tyrilaisten kaupunkien lähettämät piirityskoneet: kuusikymmentä
-carroballistia, kahdeksankymmentä onagria, kolmekymmentä
-skorppionia, viisikymmentä tollenonia, kaksitoista oinasta ja kolme
-jättiläissuurta katapulttia, jotka lennättivät viidentoista talentin
-painoisia kallionlohkareita. Suuri mieslauma lykkäsi niitä tarraten
-niiden aliosaan; ja joka askeleella ne vavahtivat ylhäältä alas asti;
-siten saapuivat ne aivan muurien lähelle.
-
-Mutta useita päiviä tarvittiin, ennenkuin kaikki valmistukset oli
-tehty piiritystä varten. Palkkasoturit, jotka olivat viisastuneet
-edellisistä tappioistaan, eivät tahtoneet tarpeettomien taistelujen
-kautta panna kaikkea vaaraan; -- eikä heillä sitä paitsi ollut
-oikeastaan kiirettä, sillä he tiesivät että pelottava kamppailu oli
-edessä, joka oli päättyvä voittoon tai täydelliseen tuhoon.
-
-Karthago saattoi kauvan puolustautua; sen laajoissa muureissa
-oli sarja ulkonevia kulmauksia ja syvennyksiä, jotka helpottivat
-hyökkäysten torjumisen.
-
-Mutta katakombien kohdalla oli yksi osa muuria sortunut; -- ja
-pimeinä öinä näki muurilohkareiden lomitse valojen tuikkivan Malquan
-majoissa. Ne olivat muutamin kohdin muurin reunan yläpuolellakin.
-Siellä asuivat Mathon karkoittamat palkkasoturien vaimot uusien
-puolisoittensa majoissa. Kun he näkivät palkkasoturit heräsi vanha
-rakkaus heissä uudelleen. He heiluttivat etäältä huivejaan; sitten he
-tulivat pimeässä muurien halkeimien kohdalle puhelemaan sotilaitten
-kanssa, ja Suuri Neuvosto sai eräänä aamuna kuulla heidän kaikkien
-paenneen. Toiset olivat pujottautuneet kivien lomitse; uskaliaimmat
-olivat laskeutuneet alas nuorien avulla.
-
-Vihdoin Spendius päätti panna aikeensa täytäntöön.
-
-Siihen asti oli sota, joka oli pidättänyt häntä loitolla, estänyt
-häntä siitä; ja tultuaan Karthagon edustalle uskoi hän kaupungin
-asukkaiden aavistavan hänen aikeensa. Mutta pian he vähensivät
-vesijohdolla olevien vartijoiden lukumäärää. Eihän heillä ollut
-liiaksi väkeä puolustamaan kaupungin rajamuuriakaan.
-
-Entinen orja harjoitteli useita päiviä ampumalla nuolia järven
-flamingoihin. Sitten eräänä iltana kuun hohtaessa hän pyysi Mathoa
-sytyttämään keskiyöllä suuren olkirovion, ja kaikkia miehiä samaan
-aikaan huutamaan; ja ottaen Zarxaksen mukaansa hän lähti kulkemaan
-golfin rantaa pitkin Tunikseen päin.
-
-Mutta saavuttuaan viimeisen kaaren kohdalle he kääntyivät suoraan
-vesijohtoa kohden; seutu oli aivan aukea; he lähestyivät ryömimällä
-aivan pylväiden juurelle asti.
-
-Ylhäällä olevat vahdit astelivat rauhallisesti.
-
-Näkyi korkeita liekkejä; torvet raikuivat; vahtisotilaat, luullen
-hyökkäyksen tapahtuvan, riensivät Karthagoon päin.
-
-Yksi ainoa mies oli jäänyt. Hän näkyi mustana taivasta vastaan.
-Kuu loisti hänen takanaan, ja hänen pitkän pitkä varjonsa ulottui
-kauvaksi tasangolle kuten liikkuva obeliski.
-
-He odottivat, kunnes hän oli aivan heidän kohdallaan. Zarxas tarttui
-linkoonsa; viisaudesta tai julmuudesta Spendius pidätti häntä. --
-"Ei, kuulan surina voisi kuulua! Anna minun se tehdä!"
-
-Silloin hän jännitti kaikin voimin jousensa tukien sen alapäätä
-vasemman jalan isoa varvasta vastaan; hän tähtäsi ja nuoli singahti.
-
-Mies ei pudonnut. Hän katosi.
-
--- "Jos hän olisi haavoittunut, niin me kuulisimme hänen
-valituksensa!" sanoi Spendius, ja hän nousi nopeasti kerros
-kerrokselta, kuten hän oli ensi kerrallakin tehnyt, nuoran ja
-harpuunin avulla. Päästyään ylös ruumiin viereen pudotti hän nuoran
-alas. Balearilainen sitoi siihen kärkihakun ja vasaran ja palasi
-leiriin.
-
-Torvet eivät enää soineet. Kaikki oli nyt rauhallista. Spendius oli
-nostanut yhden kivilaatan ylös, laskeutunut veteen ja siirtänyt
-laatan jälleen paikoilleen.
-
-Laskien etäisyyden askeltensa mukaan hän saapui paikalle, jossa hän
-oli huomannut poikkiliitoksen muurissa; ja kolme tuntia, aamuun asti,
-hän teki taukoamatta työtä, raivoissaan, hengittäen vaivalloisesti
-päällyslaattojen raoista raitista ilmaa; ahdistus valtasi hänet ja
-monen monasti hän luuli kuolevansa. Vihdoin kuului pauke; suuri
-kivi putosi kaarikerros kerrokselta aivan alas asti, -- ja äkkiä
-vedenputous, kokonainen virta syöksyi ylhäältä tasangolle. Keskeltä
-katkaistu vesijohto vuodatti vetensä alas. Se oli kuolema Karthagolle
-ja voitto barbareille.
-
-Äkkiä heräsivät karthagolaiset ja juoksivat muureille, talojen ja
-temppelien katoille. Barbarit tyrkkivät toisiaan ja huusivat. He
-tanssivat hurjasta ilosta suuren vesiputouksen ympärillä ja ilonsa
-mielettömyydessä pistivät päänsäkin siihen.
-
-Vesijohdon harjalla näkyi ruskeaan, repeytyneesen mekkoon puettu
-mies. Hän kumartui reunan yli nojaten käsiään kupeisiin ja katseli
-alas kuten ihmetellen omaa työtään.
-
-Sitten hän ojensi itsensä. Hän loi majesteetillisen katseen koko
-ympärillä olevaan seutuun kuten sanoen: "Nyt tämä kaikki kuuluu
-minulle!" Barbarit puhkesivat riemuhuutoihin; karthagolaiset tajuten
-vihdoinkin turmionsa karjuivat epätoivosta. Sitten hän alkoi juosta
-vesijohdon toisesta päästä toiseen, -- ja kuten olympialaisissa
-leikeissä voiton saanut vaunujenohjaaja nosti Spendius ylpeydestä
-aivan suunniltaan kätensä taivasta kohden.
-
-
-
-
-XIII.
-
-MOLOK.
-
-
-Barbarit eivät tarvinneet mitään suojavallitusta sisämaan puolelle;
-olihan se heidän vallassaan. Mutta lähestyäkseen sitä helpommin
-muureja he hävittivät ne vallitukset, jotka olivat vallihaudan
-reunalla. Sen jälkeen Matho jakoi armeijan suuriin puolikehiin
-saartaakseen siten Karthagon sitä paremmin. Palkkasoturien
-raskasaseiset pantiin eturiviin, heidän taakseen linkomiehet ja
-ratsuväki; aivan taakse kuormasto, kärryt, hevoset; kaiken tämän
-kansanpaljouden edessä törröttivät piirityskoneet kolmen sadan
-askeleen päässä torneista.
-
-Huolimatta monen monituisista eri nimistä, jotka monta kertaa
-vaihtuivat vuosisatojen kuluessa, saattoi ne jakaa kahteen eri
-lajiin: toiset toimivat lingon toiset jousen tavoin.
-
-Edelliset, heittokoneet, olivat neliskulmaisia kehyksiä, joissa
-oli kaksi pystysuoraa pylvästä ja yksi poikittain oleva palkki.
-Koneen etuosassa köysillä varustettu valssi piti kiinni paksua,
-pyöreätä palkkia, jonka toisessa päässä oli lusikan tapainen syvennys
-heittokiviä varten; sen alapää oli kiinnitetty kimppuun väännettyjä
-köysiä, ja kun köydet päästettiin irti, niin se nousi ja iski
-poikkipäin olevaan palkkiin, joka äkkiä seisauttaen sen vauhdin
-lisäsi heiton voimaa.
-
-Jälkimäiset olivat rakenteeltaan monimutkaisemmat: pienen pylvään
-päähän oli keskeltä kiinnitetty poikkipuu, johon päättyi suorassa
-kulmassa jonkunmoinen kouru; poikkipuun kummassakin päässä oli kaksi
-nastaa, joissa kummassakin oli jouhikerät; niihin oli punottu kiinni
-kaksi pientä kankea, joihin sidottiin sen köyden päät, joka voitiin
-vetää aivan kourun alapäähän asti pronssilevyyn kiinni. Erään jousen
-vaikutuksesta tämä levy lähti liikkeelle, liukui uurteita myöten
-eteenpäin lennättäen nuolet kauvaksi.
-
-Katapultteja kutsuttiin myös onagereiksi, villien aasien mukaan,
-jotka kavioillaan sinkauttivat kiviä vihollisiinsa, ja ballistoja
-skorpiooneiksi erään, levyssä olevan nastan vuoksi, joka nyrkillä
-siihen iskettyä laukaisi jousen.
-
-Niiden valmistelu vaati tieteellisiä laskuja; puuaineen täytyi
-olla kaikkein kovinta lajia ja kaikkien hammaspyöräin pronssia;
-ne vedettiin vireeseen vipujen, väkipyörien, vintturien tai
-polkurattaiden avulla: suuren telan avulla muutettiin ammunnan
-suuntaa, ja niitä kuljetettiin paksujen kelojen päällä eteenpäin, ja
-suurimmat tuotiin palasittain paikalle ja pantiin aivan vihollisen
-edessä kokoon.
-
-Spendius asetti kaksi suurta katapulttia muurien kolmea pääkulmausta
-vastaan; jokaisen portin eteen hän asetti oinaan, jokaisen tornin
-eteen ballistan, carroballistain piti liikkua taempana. Mutta oli
-hankittava suojaa piiritettyjen tulta vastaan ja ensiksi täytettävä
-muurien edessä olevat vallihaudat.
-
-Sen vuoksi lykättiin ensin esiin tuoreesta kaislasta tehtyjä
-aitauksia ja tammipuisia holveja, jotka muistuttivat suuria kolmella
-pyörällä liikkuvia kilpiä; pienet tuoreilla vuodilla peitetyt ja
-meriruoholla vahvistetut majat suojasivat työmiehiä; katapultteja
-ja ballistoja suojasi köysiverhot, jotka olivat etikkaan kastetut,
-jotta ne tulisivat tulenkestäviksi. Naiset ja lapset poimivat kiviä
-rannalta tai kuopivat käsin maata ja toivat sotilaille.
-
-Karthagolaisetkin varustautuivat.
-
-Hamilkar oli saanut heidät pian rauhoittumaan
-selittämällä että vesi-altaissa oli riittävästi vettä sadaksi
-kahdeksikymmeneksikolmeksi päiväksi. Tämä vakuutus, hänen
-läsnäolonsa, etupäässä zaimphin takaisin saaminen, herätti heissä
-hyviä toiveita, Karthago tointui jälleen herpautumistilastaan; nekin,
-jotka eivät olleet Kananean heimoa, tempasi toisten innostus mukaansa.
-
-Orjille jaettiin aseita, asevarastot tyhjennettiin; kullekin
-kaupungin asukkaalle määrättiin paikka ja toimi. Tuhat kaksisataa
-palkkasoturia, jotka olivat palanneet karthagolaisten puolelle,
-oli vielä elossa; suffeetti teki heidät kaikki alipäälliköiksi; ja
-kirvesmiehet, ase-, rauta-, ja kultasepät sijoitettiin sotakoneita
-hoitamaan. Karthagolaiset olivat säilyttäneet niitä muutamia
-roomalaisten rauhan-ehdoista välittämättä. Ne korjattiin. Nuo
-käsityöläiset pystyivät tekemään sitä työtä.
-
-Pohjoinen ja itäinen puoli, jossa meri ja golfi oli suojana, olivat
-turvatut. Vastapäätä barbareja oleville muureille kuljetettiin
-puunrunkoja, myllynkiviä, rikillä täytettyjä astioita, öljysammioita,
-ja rakennettiin uuneja. Tornien katolla koottiin kiviä ja aivan
-vallien vieressä olevat talot täytettiin hiekalla vahvistaakseen ja
-lisätäkseen muurien kestävyyttä.
-
-Barbarit joutuivat näitä valmistuksia katsellessaan raivoon. He
-olisivat heti tahtoneet ryhtyä hyökkäykseen. Katapultteihin pannut
-kivet olivat niin suunnattoman raskaita että koneet särkyivät;
-hyökkäys oli lykättävä tuonnemmaksi.
-
-Vihdoinkin Shabar-kuun kolmantena päivänä, -- auringon noustessa, --
-kuului kova jysähdys Khamonin porttia vastaan.
-
-Seitsemänkymmentä viisi sotilasta veti köysistä, jotka olivat
-kiinnitetyt jättiläissuuren hirren tyveen; hirsi riippui vaakasuorana
-ketjujen varassa, jotka olivat kiinni korkeassa kannattimessa,
-ja päättyi kokonaan pronssista tehtyyn oinaan päähän. Se oli
-päällystetty härän vuodilla; rautarenkaita oli tuon tuostakin sen
-ympärillä; se oli kolme kertaa miehen ruumista paksumpi, sadan
-kahdenkymmenen kyynärän pituinen, ja monilukuisten paljaiden
-käsivarsien vetäessä ja lykätessä sitä seeteni ja peräytyi
-säännöllisesti kiikahdellen.
-
-Toisten porttien edessä olevat oinaat alkoivat myöskin liikkua.
-Onttojen polkurattaiden sisustassa näki miesten hyppivän pienalta
-pienalle. Väkipyörät ja nastat natisivat, köysisuojukset laskeutuivat
-alas, ja kivi- ja nuolisade lensi yht'aikaa ilman halki; hajallaan
-olevat linkomiehet riensivät saapuville. Muutamat lähestyivät
-vallitusta kantaen kilpiensä alla palavaa pihkaa täynnä olevia
-ruukkuja; sitten he äkkiä heittivät ne muurin yli. Tämä kuula-,
-nuoli- ja tulisade lensi etumaisten rivien yli kaarena ja putosi
-muurien taakse. Mutta niiden harjalle ilmestyi suuria mastoranoja;
-ja niistä laskeutui alas suuret pihdit, jotka päättyivät
-kahteen, sisäpuolelta pykalaiseen koukkuun. Ne iskivät kiinni
-oinaisiin. Sotilaat tarraantuivat hirteen ja vetivät sitä taapäin.
-Karthagolaiset kiskoivat sitä ylöspäin; ja tätä taistelua jatkui
-iltaan asti.
-
-Kun palkkasoturit seuraavana päivänä ryhtyivät jälleen työhönsä, niin
-muurien yläreuna oli kokonaan peitetty puuvillakääröillä, kankailla
-ja tyynyillä; muurisakarain väliset aukot olivat tukitut matoilla; ja
-muurin reunalta näkyi nostoranain välistä rivi hankoja ja keppeihin
-sidottuja hakkuuveitsiä. Heti alkoi vimmattu puolustus.
-
-Köysiin kiinnitetyt hirret iskivät taukoamatta nousten ja laskien
-oinaisiin; ballistojen avulla heitetyt koukut kiskoivat majojen katot
-irti; ja tornien huipulta lensi virta pii- ja mukulakiviä.
-
-Lopulta oinaat mursivat Khamonin ja Tagastain portit. Mutta
-karthagolaiset olivat kasanneet niiden sisäpuolelle niin paljon
-kaikellaista rojua, että portit eivät auenneetkaan. Ne jäivät pystyyn.
-
-Nyt hyökättiin muurien kimppuun suurien kairojen avulla, joiden
-piti kivien liitoksiin pistettyinä irroittaman ne muurista. Koneita
-käytettiin huolellisemmin ja niiden käyttäjät jaettiin vuoroparviin;
-ne toimivat aamusta iltaan taukoamatta yksitoikkoisen säännöllisesti
-kuin kankurin kangaspuut.
-
-Spendius ei väsynyt niiden johtamiseen. Hän itse viritti ballistojen
-jouset. Jotta molemmat puolet joutuisivat yhtä kovaan vireesen,
-niin pingottaessa lyötiin köyteen vuoroin oikealle ja vasemmalle
-siksi kunnes molemmat puolet soivat samoin. Spendius nousi niiden
-telineelle. Jalallaan hän löi hiljaa köyteen, -- ja hän kuulosteli
-kuten lyyraansa virittävä soittaja. Sitten, kun katapultin tanko
-ponnahti, kun ballistan pylväs vavahti jousen lauetessa, kun kiviä
-lensi säteinä ja nuolia sateena, niin kumartui hän koko ruumiillaan
-eteenpäin ja nosti kätensä ilmaan aivan kuin seuratakseen heittoa.
-
-Sotilaat ihailivat hänen kekseliäisyyttään ja noudattivat hänen
-määräyksiään. Työ teki heidät iloisiksi ja he keksivät leikillisiä,
-koneiden laatuun sopivia puheenparsia. Kun niiden pihtien nimi,
-jotka tarttuivat oinaisiin, oli _susi_, ja peitettyjen käytävien
-_viinitarhat_, niin kutsuivat he itseään lampaiksi ja menivät
-viininkorjuusen; ja ladatessaan konettaan he sanoivat onagerille:
-"Potkaise hyvin!" ja skorpioneille: "Pistä puhki sydämen!" ja nämät
-yhä uusiintuvat leikinlaskut pitivät heidän rohkeuttaan yllä.
-
-Mutta koneet eivät pystyneet hävittämään vallitusta. Se oli
-rakennettu kahdesta yhdensuuntaisesta muurista, joiden väli oli
-täytetty mullalla; he särkivät muurien yläosan. Mutta piiritetyt
-korjasivat ne yhä uudelleen. Matho käski rakentamaan puutorneja,
-jotka kohoisivat kivitornien tasalle. Vallihautaan heitettiin
-turpeita, paaluja, kiviä ja kokonaisia vaunuja pyörineen, jotta
-saataisiin ne pikemmin täyttymään; mutta ennenkuin ne olivatkaan
-vielä aivan täynnä lainehti tasangolla oleva suunnaton barbarijoukko
-yht'aikaa eteenpäin ja virtasi muurien juurelle kuten reunojensa yli
-loiskuva meri.
-
-Tuotiin köysiportaita, tikapuita ja sambucoja, kaksi mastoa, joita
-myöten liikkui vetonuorien avulla bambu varsia ylhäällä päättyen
-liikkuvaan siltaan. Lukuisina suorina viivoina seisoivat ne muuria
-vastaan, ja palkkasoturit nousivat perätysten niitä ylös pitäen
-aseita käsissään. Ei ainoatakaan karthagolaista näkynyt; he olivat
-jo nousseet kaksi kolmannesta muurin korkeudesta ylös. Muurisakarain
-välit aukenivat äkkiä ja sylkivät kuten lohikäärmeiden kidat tulta
-ja sauhua; kuuma hieta lensi laajalle ja tunkeutui panssarien
-liitoksista sisään; palava vuoriöljy tarttui vaatteisiin, sula lyijy
-valui kypäreitä pitkin ja poltti reikiä lihaan; kipinäsade räiskyi
-kasvoja vastaan, -- ja silmättömät silmäkuopat näyttivät itkevän
-mantelin suuruisia kyyneleitä, öljystä aivan keltaisten miesten tukka
-alkoi palaa. He lähtivät juoksemaan sytyttäen toisia. Liekit saatiin
-sammumaan heittämällä etäältä heidän kasvoihinsa vereen kastettuja
-viittoja. Muutamat, joissa ei näkynyt haavoja, jäivät liikkumattomina
-seisomaan jäykkinä kuin paalut, suu auki ja käsivarret levällään.
-
-Hyökkäystä jatkui useita päiviä perätysten, -- palkkasoturit
-toivoivat huimaavan voimansa ja urhoollisuutensa kautta pääsevänsä
-voitolle.
-
-Toisinaan nousi mies toisen olkapäille; pisti raudan kivien väliin,
-käytti sitä astimena päästäkseen ylemmäksi, kiinnitti toisen ja
-kolmannen raudan; ja vallin ulkonevan yläreunan suojaamana hän siten
-vähitellen pääsi yhä ylemmäksi; mutta päästyään määrättyyn korkeuteen
-he aina putosivat alas. Laaja vallihauta oli ääriään myöten täynnä
-ruumiita; elävien jalkojen alla kasaantuivat haavoitetut sekaisin
-kuolleiden ja kuolevien kanssa. Maalle valuneiden sisälmyksien,
-purskuneiden aivojen ja verilaimiskojen keskellä palaneet ruumiit
-muodostivat mustia täpliä; ja ruumiskasasta törrötti jalkoja ja
-käsivarsia kuten paaluja palaneesta viinitarhasta.
-
-Kun tikapuut osottautuivat riittämättömiksi, käytettiin tollenoneja,
--- koneita, jotka olivat laaditut pitkästä hirrestä, joka oli
-sovitettu poikittain toisen hirren päähän ja jonka päässä oli
-neliskulmainen kori, johon mahtui kolmekymmentä jalkamiestä aseineen.
-
-Matho tahtoi nousta ensimäiseen, joka saatiin valmiiksi. Spendius
-esti häntä siitä.
-
-Miehet painoivat erästä vipulaitosta; pitkä hirsi nousi, ensin
-vaakasuoraan, kohosi sitten melkein pystyyn ja taipui korin liian
-suuren painon alla kuin jättiläissuuri kaisla. Sotilaat olivat
-korissa kyyryllään leukaa myöten; ei näkynyt muuta kuin heidän
-kypäriensä töyhdöt. Vihdoin noustuaan viisikymmentä kyynärää ilmaan,
-se kääntyi oikealle ja vasemmalle useaan kertaan, painui sitten alas;
-ja kuten jättiläiskäsivarsi, joka kädessään piti kääpiö joukkoa,
-se laski muurille korin täyden miehiä. He hyppäsivät keskelle
-vihollisjoukkoa, eivätkä enää palanneet.
-
-Pian pantiin toisetkin tollenonit kuntoon. Mutta niitä olisi tarvittu
-sata kertaa enemmän, ennenkuin kaupunki olisi voitu valloittaa.
-Sitten käytettiin niitä toisella, tuhoavalla tavalla: etiopialaisia
-jousimiehiä asettui koreihin; ja sitten, kun vipulaitoksen nuorat
-oli alhaalta sidottu kiinni, he jäivät ilmaan ja ampuivat sieltä
-myrkytettyjä nuolia. Nuo viisikymmentä muurisakaroja korkeammalle
-kohoavat tollenonit ympäröivät siten jättiläissuurien korppikotkien
-tavoin Karthagoa; ja neekerit nauroivat nähdessään muurilla olevien
-vartijain kuolevan kamaliin kouristuksiin.
-
-Hamilkar lähetti nyt vallille hopliitteja; hän juotti heille joka
-aamu eräiden yrttien nestettä, joka turvasi heidät myrkkyä vastaan.
-
-Eräänä iltana pimeässä hän pani paraimmat miehensä proomuihin ja
-lautoille ja kääntyen satamasta oikealle hän nousi maihin Taenian
-luona. Sitten he etenivät aivan barbarien ensimäisten rivien luo
-ja hyökäten sivultapäin heihin panivat suuren verilöylyn toimeen.
-Yöllä kapusi nuoria, myöten miehiä alas valleilta soihdut käsissään,
-polttivat palkkasoturien sotakoneet ja palasivat takaisin.
-
-Matho oli vimmoissaan; jokainen este yllytti vain hänen raivoaan; hän
-keksi pelottavia ja kummallisia seikkoja. Hän kutsui ajatuksissaan
-Salammbon tapaamaan häntä; sitten hän odotti. Salammbo ei saapunut;
-se oli Mathon mielestä uusi petos, -- ja siitä alkaen hän kirosi
-häntä. Jos hän olisi nähnyt Salammbon ruumiin, niin hän ehkä olisi
-poistunut. Hän asetti nyt kaksinkertaiset etu vartijat, hän pystytti
-hankoja vallien juurelle, hän kaivoi jalka-ansoja maahan, ja hän
-käski libyalaisia tuomaan hänelle kokonaisen metsän sytyttääkseen sen
-tuleen ja polttaakseen Karthagon kuten ketunpesän.
-
-Spendius intoili piirityksen jatkamista. Hän koetti keksiä pelottavia
-piirityskoneita, jommoisia ei vielä koskaan oltu laadittu.
-
-Toiset barbarit, jotka majailivat kauvempana kannaksella
-kummastelivat tätä hitautta ja alkoivat mutista; heidät päästettiin
-omille valloillensa.
-
-Tikareineen ja peitsineen he nyt hyökkäsivät portteihin käsiksi.
-Mutta heidän alastomia ruumiitaan oli helppo haavoittaa, ja
-karthagolaiset surmasivat heitä joukottain; ja palkkasoturit
-iloitsivat siitä, epäilemättä siksi että he kadehtivat heiltä
-ryöstösaalista. Siitä syntyi leirissä riitoja, jopa taistelujakin.
-Pian ympärillä oleva seutu oli tyhjäksi ryöstetty; ruokavaroista
-syntyi tappelu. Useiden rohkeus lannistui. Isoja laumoja lähti pois.
-Mutta väen paljous oli niin suuri, ettei sitä huomattu.
-
-Paraimmat koettivat kaivaa maanalaisia käytäviä; mutta huonosti
-tuettu maa vaipui alas. He alkoivat kaivaa uusista paikoista;
-Hamilkar arvasi aina niiden suunnan painaen korvansa pronssikilpeä
-vastaan. Hän kaivoi vastakäytäviä niihin paikkoihin, joissa heidän
-puutorniensa piti liikkua; kun niitä lykättiin eteenpäin, niin ne
-vaipuivat kuoppiin.
-
-Lopulta kaakki ymmärsivät, että kaupunkia ei voitu valloittaa
-ennenkuin oli laadittu pitkä muurien korkuinen vallitus, jonka avulla
-saatettiin taistella samalla tasolla; vallin yläreuna aijottiin
-kivittää, jotta sillä voitaisiin kuljettaa piirityskoneita. Silloin
-olisi Karthagon enää mahdotonta vastustaa.
-
-Kaupunki alkoi kärsiä janoa. Vesi, joka piirityksen alussa
-oli maksanut kaksi kesitahia juhdankantamus, maksoi nyt yhden
-hopeashekelin, liha- ja viljavarastot hupenivat myöskin; pelättiin
-nälänhätää; muutamat puhuivat jo tarpeettomista suista, ja se herätti
-kauhua kaikkialla.
-
-Khamonin torilta Melkarthin temppeliin asti virui ruumiita kadut
-täynnä; ja kun oli kesän loppu, niin suuret mustat paarmat vaivasivat
-taistelevia. Vanhukset kuljettivat haavoittuneita, ja hurskaat
-jatkoivat nimellishautajaisia omaistensa ja ystäviensä puolesta,
-jotka sodan aikana olivat kuolleet kaukana. Vahakuvia, joilla oli
-hiukset ja vaatteet, oli kaikkialla ovien edessä. Ne sulivat niiden
-vieressä palavien vahakynttilöiden kuumuudesta; maalaus juoksi pitkin
-niiden olkapäitä ja kyyneleitä valui pitkin elävien kasvoja, jotka
-vieressä veisasivat hautajaislauluja. Tämän aikana juoksi kansaa
-pitkin katua; aseellisia joukkoja kulki ohitse; päälliköt huusivat
-käskyjään; ja yhäti kuului vallia jyskyttävien oinaiden kolke.
-
-Sää tuli niin kuumaksi, että ruumiit pöhöttyivät, eivätkä enää
-mahtuneet arkkuihinsa. Niitä poltettiin keskellä pihoja. Mutta liian
-ahtaalla alueella tuli sytytti läheiset seinät ja pitkiä tulikieliä
-leiskahteli äkkiä taloista kuten veri syöksyy avatusta valtasuonesta.
-Siten vallitsi Molok Karthagossa; hän kietoi muurit, vyöryi pitkin
-katuja, nieli ruumiitkin.
-
-Miehet, jotka epätoivon merkiksi olivat pukeutuneet yhteen
-ommelluista risoista tehtyihin viittoihin, asettuivat kadunkulmiin.
-He yllyttivät kansaa Vanhimpia ja Hamilkaria vastaan, ennustaen
-kansalle täydellistä turmiota ja vaativat hävittämään kaikkea ja
-tekemään mitä kukin mieli. Vaarallisimmat olivat villikaali juoman
-nauttijat; huumeensa vallassa he luulivat olevansa villipetoja
-ja syöksyivät ohikulkijoiden kimppuun, raadellen heitä. Heidän
-ympärilleen muodostui sankkoja parvia; ja Karthagon puolustus
-unohtui. Mutta suffeetti keksi vastakeinon, hän lahjoi toisia, jotka
-puolustivat hänen asiaansa.
-
-Pidättääkseen jumalat kaupungissa ihmiset kietoivat heidän kuvansa
-kahleisiin. Pataikit verhottiin mustiin harsoihin ja alttarien päälle
-pantiin jouhipaidat; koetettiin yllyttää Baalien ylpeyttä ja kateutta
-laulamalla niiden korvaan: "Sallitko sinä voittaa itsesi! toiset ovat
-kai sinua voimakkaammat? Näytä itsesi! auta meitä! jotta kansat eivät
-sanoisi: Missä nyt ovat heidän jumalansa?"
-
-Pappiskunnat olivat alituisen rauhattomuuden vallassa. Varsinkin
-Rabbetnan papit pelkäsivät, -- zaimphin takaisin tuominen ei
-ollutkaan auttanut mitään. He pysyttelivät suljettuina kolmanteen
-pihattoon, joka oli valloittamaton kuin linnoitus. Yksi ainoa heistä
-rohkeni poistua, se oli ylimmäinen pappi Shahabarim.
-
-Hän kävi Salammbon luona. Mutta hän ei sanonut sanaakaan, katseli
-vain terävästi Salammbohon, tai syyti viljalti sanoja ja hänen
-moitteensa olivat entistään ankarampia.
-
-Selittämättömän ristiriitasuuden vaikutuksesta ei hän antanut
-nuorelle immelle anteeksi sitä, että tämä oli noudattanut hänen
-määräyksiään: -- Shahabarim oli arvannut kaiken, -- ja tämä yhä
-uudelleen palautuva ajatus kidutti hänen mustasukkaisuuttaan. Hän
-syytti Salammbota syypääksi sotaan. Hänen väitteensä mukaan piiritti
-Matho Karthagoa yksinomaan saadakseen zaimphin jälleen valtaansa;
-samalla hän syyti herjauksia ja pilkkaa tuon barbarin yli, joka tohti
-toivoa saavansa pyhiä esineitä haltuunsa. Eikä se kuitenkaan ollut
-sitä, mitä pappi tahtoi sanoa.
-
-Mutta nyt Salammbo ei enää tuntenut mitään pelkoa häntä kohtaan.
-Hänen ennen kärsimänsä ahdistus oli kadonnut. Hän oli omituisen
-rauhallinen. Katse ei enää ollut niin harhaileva ja siinä välkkyi
-kirkas hohde.
-
-Mutta käärme oli jälleen sairastunut; ja kun Salammbo sitä vastoin
-näytti parantuvan, niin vanha Taanak iloitsi siitä, uskoen että
-käärme heikontumalla vapautti hänen valtijattarensa taudista.
-
-Eräänä aamuna hän löysi käärmeen häränvuotaisen vuoteen takaa
-kokoon kääriytyneenä, marmoria kylvempänä, pää peittyneenä matojen
-paljouteen. Hänen huutaessaan saapui Salammbo. Hän käänteli käärmettä
-jonkun aikaa sandaalinsa kärjellä, ja orjatar hämmästyi hänen
-tunnottomuuttaan.
-
-Hamilkarin tytär ei enää paastonnut yhtä kiihkeästi kuin ennen.
-Hän vietti päivänsä ylhäällä penkereellä, kyynärpäillään nojaten
-kaidepuuhun ja huvikseen tuijottaen eteensä. Muurin reunat
-muodostivat taivasta vastaan säännöttömiä rajaviivoja, ja pitkin sitä
-loivat vahtien peitset kuten piikkireunustuksen. Hän erotti etäämpänä
-tornien lomitse barbarien sotatemput; niinä päivinä, jolloin taistelu
-oli tauonnut, saattoi hän erottaa heidän puuhansa leirissäkin. Ne
-korjailivat aseitaan, rasvasivat tukkaansa, tai huuhtoivat meressä
-verisiä käsiään; teltat olivat suljetut; kuormastohevoset söivät,
-ja etäämpänä sirppivaunut, jotka olivat puolikehään järjestetyt,
-muistuttivat vuoren juurelle laskettua hopeista käyrämiekkaa.
-Shahabarimin puheet johtuivat jälleen hänen mieleensä. Hän odotti
-sulhastaan Narr' Havasta. Salammbo olisi vihastaan huolimatta
-halunnut nähdä Mathon. Koko Karthagossa oli hän kai ainoa, joka olisi
-pelvotta puhunut Mathon kanssa.
-
-Toisinaan hänen isänsä saapui hänen huoneesensa. Hän istahti
-läähättäen tyynyille ja katseli tytärtään melkein hellästi, ikäänkuin
-tämä näky olisi häntä virkistänyt monien väsyttävien huolien jälkeen.
-Hän kyseli toisinaan Salammbon matkasta palkkasoturien leiriin. Hän
-kyseli, eikö kukaan ehkä ollut kehottanut häntä siihen; ja päätään
-pudistaen Salammbo sen kielsi, sillä niin ylpeä hän oli zaimphin
-pelastamisesta.
-
-Mutta suffeetin kysymykset palasivat yhäti Mathoon; hän muka
-tahtoi saada sotilaallisia tietoja. Hän ei voinut käsittää, mihin
-Salammbo oli käyttänyt sen ajan, jonka hän oli viettänyt Mathon
-teltassa. Salammbo ei maininnut mitään Giskosta; sillä koska
-sanoilla sellaisinaan voi olla tehoisa vaikutus, niin saattoivat
-toiselle ilmaistut kiroukset kääntyä tätä kohtaan; hän jätti myös
-kertomatta surmaamisaikeestaan, peläten suffeetin moittivan häntä
-siitä, että hän oli jättänyt sen tekemättä. Hän kertoi shalishimin
-näyttäneen raivoisalta, että Matho oli kovasti ärjynyt ja sitten
-nukkunut. Salammbo ei kertonut sen enempää; ehkä hän häpesi, ehkä
-hän liian suuressa viattomuudessaan ei pannut mitään painoa sotilaan
-suudelmille. Sitä paitsi häilyivät tuon yön tapaukset hänen päässään
-alakuloisina ja hämärinä kuten painostavan unen muisto; eikä hän
-olisi tietänyt millä tavoin ja millä lausein hän sen olisi selittänyt.
-
-Eräänä iltana kun he siten seisoivat vastatusten, syöksyi Taanak
-aivan kauhuissaan huoneesen. Eräs ukko oli pojan kanssa pihalla ja
-halusi tavata suffeettia.
-
-Hamilkar kalpeni ja sanoi sitten nopeasti:
-
--- "Käske hänet tänne!"
-
-Iddibal astui sisään, tällä kertaa kumartumatta maahan. Kädestä
-talutti hän pukin vuodista tehtyyn viittaan verhottua poikaa; veti
-heti pojan kasvoja peittävän kaistaleen syrjään ja sanoi:
-
--- "Tässä hän on, valtias! Ota hänet!"
-
-Suffeetti ja orja vetäytyivät huoneen nurkkaan.
-
-Poika oli jäänyt keskelle huonetta seisomaan, ja katseli enemmän
-tarkkaavaisena kuin hämmästyneenä huoneen kattoa, huonekaluja,
-purppuraverhon helminauhoja ja tuota ruhtinaallista neitosta, joka
-kumartui hänen puoleensa.
-
-Poika oli ehkä kymmenen vuotias, eikä ollut roomalaista miekkaa
-pitempi. Kihara tukka varjosti hänen kuperaa otsaansa. Hänen silmänsä
-näyttivät etsivän aavoja aloja. Kapean nenän sieramet vavahtelivat
-hiljaa; koko hänen olemuksestaan säteili tuo selittämätön hohde,
-joka on kohtalon suuriin tekoihin määräämissä olennoissa. Kun hän
-oli heittänyt liian raskaan viittansa pois jäi hänen puvukseen
-vyötäröille kiedottu ilveksen nahka ja hänen paljaat, tomusta
-valkoiset jalkansa seisoivat tanakkoina lattialiuskoilla. Mutta
-epäilemättä hän aavisti tärkeitä asioita olevan tekeillä, sillä hän
-pysyi liikkumattomana, toinen käsi selän takana, pää kumarassa, ja
-sormi suussa.
-
-Vihdoin viittasi Hamilkar Salammbota tulemaan luokseen ja sanoi
-hänelle hiljaa:
-
--- "Sinä pidät hänet luonasi, ymmärräthän? Ei kukaan edes talon
-väestäkään saa tietää hänen olemassa olostaan!"
-
-Sitten oven takana hän kerta vielä kysyi Iddibalilta, oliko hän varma
-siitä, ettei kukaan ollut nähnyt heitä.
-
--- "Ei kukaan!" sanoi orja; "kadut olivat autioita."
-
-Sota valtasi kaikki maakunnat, hän oli pelännyt valtiaansa pojan
-puolesta. Tietämättä minne hän lapsen kätkisi hän oli venheellä
-tullut rantoja pitkin; ja kolme päivää Iddibal luovi golfilla
-tarkastellen vallituksia. Vihdoin tänä iltana, kun Khamonin temppelin
-ympäristö näytti autiolta, hän oli nopeasti pujahtanut kulkuväylää
-myöten ja noussut maihin asevaraston luona, sillä sataman suu oli
-ollut auki.
-
-Mutta pian laativat barbarit sataman suulle suunnattoman laajan
-lautan estääkseen karthagolaisia poistumasta. He rakensivat puutornit
-uudestaan ja samaan aikaan maavallitus yhä kohosi.
-
-Kaikki yhteys ympäristön kanssa oli katkaistu, kamala nälänhätä alkoi
-riehua.
-
-Tapettiin kaikki koirat, kaikki muulit, kaikki aasit, sitten
-ne viisitoista norsua, jotka suffeetti oli tuonut takaisin.
-Molokin temppelin leijonat olivat käyneet raivoisiksi, eivätkä
-temppelinpalvelijat uskaltaneet enää niitä lähestyä. Niitä ruokittiin
-ensin haavottuneilla barbareilla; sitten heitettiin niille vielä
-lämpöisiä ruumiita; mutta ne eivät huolineet tästä ruuasta ja
-kuolivat kaikkityyni. Hämärässä kuljeksi ihmisiä pitkin vanhan
-muurin raunioita poimien kivien lomasta ruohoja ja kukkia, joita he
-keittivät viinissä; -- viini kun oli huokeampaa kuin vesi. Muutamat
-matelivat aivan vihollisen etuvartijoiden luo ja hiipivät telttojen
-alle varastaen ruokaa; ja barbarit hämmästyivät niin, että toisinaan
-päästivät heidät menemään. Vihdoin saapui päivä, jolloin Vanhimmat
-päättivät keskenään teurastaa Eshmunin hevoset. Ne olivat pyhiä
-eläimiä, joiden otsaharjaa papit palmikoivat kultanauhoilla, ja jotka
-olemassaolollaan kuvasivat auringon liikunnan, tulen perusaatteen
-puhtaimmassa muodossaan. Niiden liha leikattiin yhtä suuriin osiin ja
-haudattiin alttarin taakse. Sitten joka ilta Vanhimmat muka jonkun
-hartausmenon vuoksi kokoontuivat temppeliin ja ravitsivat itseään
-salassa; ja he veivät mekkonsa alla palan lapsilleenkin. Yksinäisissä
-kaupunginosissa, kaukana muureista olivat varakkaammat asukkaat muita
-peläten sulkeutuneet taloihinsa.
-
-Katapulttien kivet ja puolustusta varten määrättyjen rakennusten
-hävittäminen oli kasannut suuria röykkiöitä kaduille. Vuorokauden
-rauhallisimpina hetkinä syöksyi äkkiä parvi ihmisiä huutaen pitkin
-katuja; ja Akropoliin kukkulalta näyttivät tulipalot penkereille
-sirotetuilta purppurakaistaleilta, jotka tuulessa liehuivat.
-
-Kaikista näistä töistä huolimatta eivät nuo kolme suurta katapulttia
-tauonneet hetkeksikään. Ne saivat suunnattomia tuhoja aikaan;
-siten lensi erään miehen pää syssitien rakennuksen katon reunaan;
-Kinisdo-kadulla surmasi marmorilohkare erään lapsivuoteessa olevan
-naisen ja hänen lapsensa lensi vuoteineen Cinasynin torille asti,
-josta peite löytyi.
-
-Kaikkein ärsyttävimpiä olivat linkomiesten kuulat. Ne putoilivat
-katoille, puutarhoihin ja keskelle pihoja juuri kun syötiin laihaa
-ateriaa ja raskaat huokaukset täyttivät rinnan. Näissä kamalissa
-kuulissa oli kirjoituksia jotka painuivat haavoittuneen lihaan; --
-ja ruumiissa luki sellaisia solvauksia kuin _sika_, _shakaali_,
-_syöpäläinen_, ja toisinaan kompia kuten: _ota kiinni_! tai: _minä
-olen sen hyvin ansainnut_.
-
-Vihdoin sortui se osa muuria, joka ulottui sataman reunasta
-vesialtaisiin asti. Siten joutuivat Malquan asukkaat Byrsan
-vanhan rajamuurin ja barbarien väliin ahdinkoon; mutta muurien
-vahvistamisessa ja korottamisessa oli yllinkyllin työtä, joten ei
-jouduttu pitämään heistä huolta; he jätettiin oman onnensa nojaan,
-kaikki saivat surmansa ja vaikka niitä yleensä vihattiinkin niin
-ruvettiin sen vuoksi Hamilkaria kammoomaan.
-
-Seuraavana päivänä hän avasi ne holvit, joissa hän säilytti viljaa;
-hänen taloudenhoitajansa jakoivat sitä kansalle. Kolme päivää ahmivat
-ihmiset kyllikseen. Siitä jano vain yltyi yhä sietämättömämmäksi;
-ja aina näkivät he edessään korkean vesiputouksen, joka syöksyi
-katkaistun vesijohdon aukosta. Päivän paisteessa nousi sen juurelta
-hieno usva ilmaan ja sen vieressä näkyi sateenkaari, ja pieni puro,
-laskeutui kiemurrellen tasangolla golfiin.
-
-Hamilkar ei lannistunut. Hän odotti jotain erikoista tapausta, jotain
-päättävää, odottamatonta seikkaa.
-
-Hänen omat orjansa kiskoivat irti hopealevyt Melkarthin temppelistä;
-satamasta otettiin kolme pitkää purtta esille, vietiin ne vintturien
-avulla aivan Mappalioiden reunalle ja merenpuoliseen muuriin tehtiin
-aukko; ja ne lähtivät Galliaan värväämään mistä hinnasta tahansa
-palkkasotureita. Suureksi mieli pahakseen ei Hamilkar voinut lähettää
-tietoja Numidian kuninkaalle, jonka hän tiesi olevan barbarien takana
-valmiina hyökkäämään heidän kimppuunsa. Mutta Narr' Havaksen joukot
-olivat liian heikot, eikä hän yksinään uskaltanut tehdä hyökkäystä;
-ja suffeetti rakennutti muurit kaksitoista kämmenystä korkeammiksi,
-kokosi Akropolille kaikki asevarastot ja korjautti uudestaan
-sotakoneet.
-
-Heittokoneiden hihnoiksi käytettiin härkien kaulasta tai hirvien
-polvista otettuja jäntereitä. Mutta Karthagossa ei ollut hirviä eikä
-härkiä. Hamilkar vaati Vanhimmilta heidän vaimojensa hiukset; kaikki
-uhrasivat ne; mutta ne eivät riittäneet. Syssitien rakennuksissa
-oleksi kyllä tuhatkaksisataa naimaikäistä orjatarta, niitä, joita
-vietiin Kreikan ja Italian porttoloihin; heidän hiuksensa olivat
-voiteiden vaikutuksesta tulleet joustaviksi ja olisivat olleet
-mainioita sotakoneisiin. Mutta tappio olisi myöhemmin tullut liian
-raskaaksi. Siksi päätettiin valita plebeijien vaimojen kauneimmat
-hiukset. Välittämättä isänmaan hädästä nämät huusivat epätoivoissaan,
-kun Suuren Neuvoston palvelijat tulivat suurilla saksillaan
-leikkaamaan niitä.
-
-Barbarien raivo oli kasvanut kaksinkertaiseksi. Etäältä näki heidän
-voitelevan koneitaan ruumiiden rasvalla, toiset kiskoivat ruumiista
-kynsiä ja ompelivat niistä panssareja. Sitten he keksivät panna
-katapultteihin ruukullisia neekerien tuomia käärmeitä; ruukkuastiat
-särkyivät katukiviä vastaan, käärmeet matelivat esiin, ja niitä
-vilisi lopulta niin paljon, että ne näyttivät itsestään pujahtavan
-muureista esiin. Kun barbarit eivät vielä olleet tyytyväisiä omaan
-keksintöönsä, niin he paransivat sitä; he heittivät kaikenlaista
-saastaa, ihmisten lantaa, raatojen kappaleita, ruumiita. Rutto ilmeni
-kaupunkiin. Karthagolaisten hampaat putosivat heidän suustaan, ja
-ikenet tulivat kelmeiksi kuten kameeleilla liian pitkän matkan
-jälkeen.
-
-Sotakoneet nostettiin maavallille, vaikka se ei vielä kaikkialla
-ollutkaan muurien korkuinen. Suojamuurien kahdenkymmenenkolmen tornin
-kohdalla kohosi kaksikymmentäkolme vastaavaa puutornia. Kaikki
-tollenonit olivat jälleen kunnossa ja keskellä hiukan taempana oli
-Demetrius Poliorketeen kauhistuttava helepolis, jonka Spendius
-suuria vaivoja nähden oli laatinut. Se oli ylöspäin suippeneva
-kuten Alexandrian valotorni, oli satakolmekymmentä kyynärää korkea
-ja kaksikymmentäkolme kyynärää leveä, siinä oli yhdeksän kerrosta,
-jotka yhä pienenivät ylöspäin, kaikkia suojasi pronssilevyt, joissa
-oli useita aukkoja, ja kerrokset olivat täynnä sotilaita; ylimmällä
-lavalla oli katapultti kahden ballistan välissä.
-
-Silloin Hamilkar käski pystyttää ristejä niiden naulitsemiseksi,
-jotka puhuivat antautumisesta; naisetkin pantiin taistelevien
-joukkoon. Nukuttiin kaduilla ja odotettiin kauhulla, mitä tulisi
-tapahtumaan.
-
-Sitten eräänä aamuna, vähää ennen auringon nousua (oli Nyssan-kuun
-seitsemäs päivä) he kuulivat kaikkien barbarien yht'aikaa huutavan;
-lyijyputkiset torvet räikyivät, suuret paphlagonialaiset torvet
-mylvivät kuin härät. Kaikki nousivat ja juoksivat muureille.
-
-Alhaalla lainehti peitsi-, keihäs- ja miekkametsä. Se vyöryi muuria
-kohden, tikapuita pystytettiin; ja muurisakarain lomissa näkyi
-barbarien päitä.
-
-Pitkien miesrivien kannattamat hirret jyskyttivät portteja; ja
-niillä paikoilla, jossa maavalli puuttui, lähenivät palkkasoturit
-hävittääkseen muuria tiheissä kohorteissa, ensi rivi oli kyyryllään,
-toinen kulki taivutetuin polvin, ja seuraavat kulkivat yhä
-pystymmässä joten viimeinen rivi seisoi aivan suorana; jotavastoin
-muualla, missä aiottiin nousta muurille, seisaallaan olevat astuivat
-etunenässä ja kyyryllään kulkevat ta'immaisina, ja kaikki pitelivät
-vasemmalla kädellään kypäriään vastaan kilpeä liittäen niiden reunat
-niin kiini toisiinsa, että olisi luullut suurien kilpikonnien
-lähestyvän. Kaikki heitetyt esineet lipesivät tätä loivaa pintaa
-myöten alas.
-
-Karthagolaiset heittivät myllynkiviä, huhmarinpetkeleitä, sammioita,
-tynnyrejä, vuoteita, kaikkea, joka oli raskasta ja saattoi tappaa.
-Muutamat vaanivat verkot käsissä muurin aukoissa ja heti kun barbari
-ilmestyi, sotkeutui hän silmukoihin ja sätki kuin kala. He hävittivät
-itse muurisakarojaan; ja kokonaiset muurin osastot putoilivat
-nostaen suuren tomupilven; heittokoneet lennättivät kummankin puolin
-kiviä, ne singahtivat yhteen, särkyivät tuhansiksi kappaleiksi ja
-lennättivät tiheän kivisateen taistelevien päälle.
-
-Lopulta molemmat joukot muodostivat yhden ainoan ihmisruumiista
-muodostetun ketjun; se oli molemmissa päissä hiukan löysempi, täytti
-maavallin välit ja vyöryi pääsemättä sen pitemmälle. Taistelevat
-kietoutuivat maassa toisiinsa kuten painijat. Tungoksessa ihmiset
-murskasivat toisensa. Muurin reunan yli kumartuvat naiset kirkuivat.
-Heitä vedettiin vaatteista alas ja heidän äkkiä alastomiksi joutuneet
-valkoiset kylkensä hohtivat neekerien käsissä, kun he lävistivät
-niitä tikareillaan. Liian tiheässä joukossa ruumiit eivät päässeet
-kaatumaan; vierustoveriensa hartioiden tukemina ne kulkivat muutaman
-hetken eteenpäin aivan suorina ja tuijottavin silmin. Muutamat,
-joiden ohimot heittokeihäs oli lävistänyt, huojuttivat päätään kuten
-karhut. Huutoon auenneet suut jäivät ammolleen; katkenneet kädet
-lensivät kauvaksi. Sateli ankaria iskuja, joista eloon jääneet vielä
-kauvan kertoilivat.
-
-Taukoamatta lenteli nuolisade puu- ja kivitornien katoilta.
-Tollenonien pitkät poikkipuut toimivat nopeasti; ja kun barbarit
-olivat hävittäneet katakombien alapuolella olevat alkuasukkaiden
-haudat, he heittivät hautakiviä karthagolaisten päälle. Joskus
-katkesivat koreja nostavat köydet ja miesparvi putosi kädet ojossa
-korkealta ilmasta maahan.
-
-Keskipäivään asti olivat raskasaseisten sotavanhukset vimmatusti
-hyökänneet Taeniaa kohden päästäkseen satamaan ja hävittääkseen
-laivaston. Hamilkar käski sytyttää Khamonin temppelin katolle
-rovion kosteista oljista; ja kun sauhu sokaisi heidän silmänsä,
-he kääntyivät vasemmalle päin ja lisäsivät vain kamalaa tungosta,
-joka tungeskeli Malquan puolella. Muutamat syntagmat voimakkaita,
-sitä varten erikoisesti valittuja miehiä, olivat särkeneet kolme
-porttia. Korkeat esteet, jotka olivat laaditut palkeista, joista
-nauloja törrötti, pysäyttivät heitä; neljäs portti antoi helposti
-myöten; he syöksyivät juoksujalkaa eteenpäin ja putosivat kuoppaan,
-jonne oli pantu pyydysrautoja. Autharitos joukkoineen hävitti muurin
-kaakkoiskolkan, jonka aukot olivat täytetyt tiileillä. Sen takana
-nousi maa loivasti ylöspäin; he riensivät sitä ylös. Mutta ylhäällä
-he tapasivat toisen muurin, joka oli laadittu kivistä ja pitkistä
-poikittain pannuista hirsistä, jotka vuorottelivat kuin shakkilaudan
-ruudut. Se oli gallialainen varustus, jonka suffeetti olojen pakosta
-oli ottanut käytäntöön; gallialaiset luulivat olevansa oman maansa
-kaupungin edessä. Hei hyökkäsivät veltosti ja lyötiin takaisin.
-
-Khamonin kadulta Vihannestorille asti oli koko vallikäytävä barbarien
-vallassa, ja samniumilaiset lopettivat kuolevien elämän keihään
-pistoksella; tai, toinen jalka muurilla, katselivat alhaalla
-höyryäviä raunioita tai etäällä uudelleen alkavaa taistelua.
-
-Taempana olevat linkomiehet ampuivat taukoamatta. Mutta paljosta
-käyttämisestä oli akarnanialaisten linkojen jäntevyys katkennut ja
-useat heittivät kiviä käsin ikäänkuin paimenet; toiset heittivät
-lyijykuulia piiskan varrella. Zarxas pitkine, olalle asti ulottuvine
-mustine hiuksineen riensi pitkin hyppäyksin kaikkialle ja yllytti
-balearilaisia Hänen sivuillaan riippui kaksi laukkua; hänen vasen
-kätenä pujahti taukoamatta niihin ja hänen oikea käsivartensa pyöri
-kuin kärryn pyörä.
-
-Matho oli ensi alussa pysynyt taistelusta syrjässä voidakseen
-paremmin johtaa kaikkia barbareja yht'aikaa. Hänet oli nähty golfin
-rannalla palkkasoturien joukossa, lagunin vieressä numidialaisten
-keskellä, järven rannalla neekerien joukossa, ja tasangon perältä
-hän joudutti sotilaita, joita taukoamatta tulvehti muuririvejä
-kohden. Vähitellen hän oli lähestynyt; veren haju, teurastuksen näky
-ja torvien räikynä oli lopulta saanut hänen sydämensä kiivaasti
-sykkimään. Silloin oli hän palannut telttaansa, heittänyt panssarin
-pois, ottanut ylleen leijonan taljan, joka oli mukavampi taistelussa.
-Leijonan kita oli hänen päänsä päällä ja ympäröi hänen kasvojaan
-hammasrivillä; etujalat olivat rinnalla ristissä ja takajalat
-kynsineen ulottuivat hänen polviensa alapuolelle.
-
-Hän oli jättänyt ylleen lujan vyönsä josta kiilui kaksi teräinen
-tappara, ja molemmin käsin heittäen pitkää miekkaansa hän oli hurjana
-syöksynyt muurin halkeamasta sisään. Kuten karsija, joka karsii pajun
-oksia joka koettaa ehtiä mahdollisimman paljon ansaitakseen enemmän
-rahaa, kulki hän eteenpäin silpoen karthagolaisia. Ne jotka sivulta
-aikoivat iskeä häneen, kaasi hän kumoon miekkansa kahvalla; jos ne
-hyökkäsivät edestäpäin, hän lävisti heidät; jos ne pakenivat, hän
-halkaisi heidät. Kaksi miestä hyppäsi yhtaikaa hänen niskaansa; hän
-ponnahti taapäin erästä porttia vastaan ja murskasi heidät. Hänen
-miekkansa nousi ja laski. Se särkyi erääsen muurin kulmaukseen.
-Silloin hän tarttui raskaasen tapparaan ja iskien eteen ja taakse hän
-halkoi karthagolaisia kuin lammaslaumaa. Ne väistyivät yhä enemmän,
-ja hän saapui yksinään sisemmän muurikehän eteen Akropoliin juurelle.
-Sen kukkulalta heitetyt ainekset peittivät portaat ja ulottuivat
-muurien yli. Matho kääntyi keskellä raunioita huutamaan tovereitaan
-luokseen.
-
-Hän näki niiden kypäritöyhtöjen heiluvan siellä täällä joukon yli;
-ne katosivat, he olivat vaarassa; hän syöksyi heitä kohden. Silloin
-punaisten töyhtöjen kehä puristautui enemmän yhteen, kohta olivat
-ne hänen luonaan ja ympäröivät hänet. Mutta sivukaduilta tulvehti
-ääretön ihmisjoukko esille. Hänen lanteisiinsa tartuttiin, hänet
-nostettiin maasta ja vietiin vallin edestä pois paikalle, jossa muuri
-oli korkea.
-
-Matho huusi komennussanan; kaikki kilvet nousivat kypärien päälle;
-hän hyppäsi niille takertuakseen johonkin ja palatakseen takaisin
-Karthagoon; ja heiluttaen peloittavaa kirvestään hän juoksi kilpien
-päällä kuten pronssilaineilla aivan kuin merenjumala, joka aalloilla
-ravistaa kolmikärkeään.
-
-Eräs valkopukuinen mies käveli muurin reunalla tyynenä ja
-väliäpitämättä häntä ympäröivästä kuolemasta. Toisinaan hän nosti
-oikean kätensä silmiensä suojaksi ikäänkuin etsien jotakuta. Matho
-kulki hänen alipuolitseen. Äkkiä hänen silmänsä leimahtivat, hänen
-kalpeat kasvonsa vääntyivät; ja kohottaen laihat kätensä ilmaan hän
-huusi hänelle herjauksia.
-
-Matho ei niitä kuullut; mutta hän tunsi sydämeensä osuvan niin julman
-ja raivoisan katseen, että hän karjaisi. Hän heitti Shahabarimia
-kohden pitkän kirveensä; joukko miehiä heittäytyi Shahabarimin eteen;
-ja Matho, joka ei enää häntä nähnyt, kaatui uupuneena taapäin.
-
-Kamala rätinä lähestyi liittyen tahdissa laulavien karkeiden äänten
-sointuun.
-
-Se oli suuri helepolis, joka sotilaslauman kuljettamana lähestyi.
-Ne vetivät sitä läähättäen molemmin käsin köysistä ja lykkäsivät
-olkapäillään,-- sillä vaikka tasangolta maavalliin kohoava rinne
-olikin hyvin loiva, niin osottautui se epämukavaksi niin raskaille
-sotakoneille. Sen alla oli kyllä kahdeksan raudoitettua pyörää,
-ja aamusta alkaen se oli hitaasti siten kulkenut eteenpäin, kuten
-vuori, joka vyöryy toisen vuoren päälle. Alimmasta kerroksesta
-ulkoni suunnattoman suuri oinas; kolmella kaupungin puoleisella
-sivulla olivat aukot avatut ja sisällä näkyi panssaripukuisia
-sotilaita kuin rautapylväitä. Niitä näkyi nousevan ja laskeutuvan
-kerroksia yhdistäviä portaita myöten. Muutamat olivat syöksyvalmiita
-hyökätäkseen heti kun väkäkoukut koskettivat muureihin; ylimmän lavan
-keskellä vääntyivät ballistojen köysikimput, ja katapultin suuri vipu
-painui alas.
-
-Hamilkar seisoi tällä hetkellä Melkarthin temppelin katolla. Hän
-oli laskenut, että helepolis tulisi suoraan häntä kohden päin
-muurin vahvinta osaa, jolla juuri sen vahvuuden vuoksi ei ollut
-vartioitakaan. Jo kauvan olivat hänen orjansa kantaneet vesileilejä
-vallikäytävälle, jonne he olivat savesta rakentaneet kaksi
-poikkiseinää ja siten muodostaneet jonkunmoisen vesisäiliön. Vesi
-valui vähitellen maavallille, ja ihmeellistä kyllä, Hamilkar ei
-näkynyt välittävän siitä.
-
-Mutta kun helepolis oli noin kolmenkymmenen askeleen päässä käski
-hän asettamaan lautoja katujen yli, talojen Välille, vesialtaista
-muurille asti; ja rivissä seisovat miehet kuljettivat kädestä käteen
-kypärejä ja ruukkuja, jotka tyhjennettiin yhtäpäätä. Karthagolaiset
-suuttuivat tästä veden tuhlaamisesta. Sillä välin särki oinas muuria;
-äkkiä puhkesi virta esiin irtautuneiden kivien välistä. Silloin tuo
-korkea pronssilla verhottu yhdeksänkerroksinen rakenne, jossa oli
-yli kolmetuhatta sotilasta, alkoi hiljaa heilahdella kuten laiva.
-Maavallille syöksynyt vesi oli uurtanut tien sen edessä; pyörät
-vaipuivat liejuun; ensi kerroksesta ilmestyi nahka-esirippujen
-välistä Spendiuksen pää puhaltaen täysin voimin norsunluutorveen.
-Vielä kerran liikahti suuri koneisto kuten suonenvedontapaisesti
-noin kymmenen askelta eteenpäin; mutta maa pehmeni yhä enemmän,
-pyörät vaipuivat akseliaan myöten liejuun ja helepolis pysähtyi,
-kallistuen pelottavalla tavalla toiselle puolelle. Katapultti liukui
-ylimmän lavan reunaan; ja raskaan vipunsa painosta putosi murskaten
-allaan olevat kerrokset. Aukkojen luona seisovat sotilaat putosivat
-syvyyteen tai pitelivät pitkien hirsien päistä kiinni ja lisäsivät
-siten painollaan helepoliksen kallistumista joka paukkui kaikissa
-liitteissään ja lopulta särkyi.
-
-Toiset barbarit riensivät auttamaan. He tunkeutuivat yhteen suureen,
-tiheään röykkiöön. Karthagolaiset laskeutuivat muurilta alas ja
-iskien heihin takaapäin tappoivat heitä vastustusta tapaamatta. Mutta
-barbarien viikatevaunut kiisivät paikalle. Ne ajoivat tämän kihermän
-ulkoreunaa pitkin; ja joukko nousi jälleen muureille; yö saapui;
-vähitellen barbarit vetäytyivät pois.
-
-Tasangolla ei näkynyt enää muuta kuin jonkinmoinen musta kihermä,
-sinertävästä golfista aina valkoiseen laguuniin asti; ja järvi, jonne
-Verta oli virrannut, levisi kauempana ikäänkuin purppuralaimiska.
-
-Maavalli oli nyt niin täynnä kuolleita, että olisi luullut sen
-rakennetuksi ihmisruumiista. Sen keskellä oli pronssilevyillä
-verhottu helepolis; ja tuon tuostakin irrottautui siitä suuria
-kappaleita kuten kiviä särkyvästä pyramidista. Muurien sivuissa
-näkyi pitkiä sulaneesta lyijystä syntyneitä juovia. Siellä täällä
-paloi kaatunut puutorni; ja pimeään peittyvien talojen rajaviivat
-muistuttivat raunioiksi sortuneen amphiteatterin astimia. Raskaita
-savupilviä nousi kuljettaen mukanaan kipinöitä, jotka katosivat
-mustalle taivaalle.
-
-Sillä välin karthagolaiset, joita jano alkoi vaivata, olivat
-rientäneet vesialtaiden luo. He särkivät portit. Altaiden pohjalla
-näkyi liejuinen muta.
-
-Miten heidän nyt käy? Barbarien lukumäärä oli loppumaton, ja kun
-väsymys oli haihtunut, niin alkavat he varmasti uudelleen taistelun.
-
-Kansa neuvotteli koko yön kaupunginosittani kadunkulmissa. Toiset
-sanoivat, että naiset, sairaat ja vanhukset olivat lähetettävät
-pois; toiset ehdoittivat hylkäämään kaupungin ja asettumaan asumaan
-loitommalle johonkin siirtokaupunkiin. Mutta laivoja puuttui, ja
-aurinko nousi, ennenkuin oli päästy mihinkään päätökseen.
-
-Sinä päivänä ei laisinkaan taisteltu, kaikki olivat siksi uupuneita.
-Nukkuvat miehet näyttivät kuolleilta.
-
-Kun karthagolaiset pohtivat syytä onnettomuuteensa, niin he
-muistivat, etteivät olleet laisinkaan lähettäneet vuotuista uhria
-Phoinikiaan Tyrilaiselle Melkarthille; ja suunnaton pelko valtasi
-kaikki. Epäilemättä jumalat olivat suuttuneet tasavaltaan ja aikoivat
-jatkaa kostoaan.
-
-Heitä pidettiin julmina valtiaina, joita lauhdutettiin rukouksilla
-ja lahjottiin lahjoilla. Mutta kaikki olivat heikkoja Molok-tuhoojan
-rinnalla. Ihmisten olemassa-olo, heidän lihansakin kuului hänelle; ja
-sen vuoksi olikin karthagolaisilla tapana uhrata hänelle osa siitä
-lauhduttaakseen hänen vihaansa. Lapsien otsaa tai niskaa poltettiin
-palavalla villatukolla; ja kun tämä Baalin lepyttäminen tuotti
-papeille paljon rahaa, niin nämät neuvoivat aina sitä helpoimpana ja
-miellyttävimpänä uhrauskeinona.
-
-Mutta tällä kertaa oli kysymys itse tasavallasta. Kun nyt jokainen
-etu oli ostettava jonkin menettämisen kautta, ja jokainen sopimus
-riippui heikomman tarpeesta ja vahvemman vaatimuksista, niin ei
-löytynyt mitään tuskaa, joka olisi kyllin suuri tämän jumalan
-edessä, joka iloitsi kaikkein kamalimmasta, ja jonka mielivallasta
-he nyt olivat riippuvaisia. Hänet oli siis suostutettava kokonaan.
-Esimerkit todistivat, että nämät keinot saivat vitsauksen poistumaan.
-Sitäpaitsi he luulivat, että tuliuhri puhdistaisi Karthagon. Kansan
-verenhimo oli jo herätetty edeltäpäin. Sitäpaitsi tuli valinnan osua
-yksinomaan suuriin perheisiin.
-
-Vanhimmat kokoontuivat. Istuntoa kesti kauvan. Hannokin oli
-saapunut. Kun hän ei enää voinut istua, niin hän jäi oven luo
-makaamaan puoliksi suuren verhon hetaleiden peittoon; ja kun Molokin
-ylimmäinen pappi kysyi heiltä olivatko he suostuvaiset luovuttamaan
-lapsensa, niin hänen äänensä kaikui äkkiä hämärässä kuin jonkun
-pahan haltijan karjunta luolan pohjukasta. Hän sanoi surevansa
-sitä, ettei hän voinut luovuttaa omaa vertansa olevaa olentoa: ja
-hän katsoi Hamilkariin, joka istui salin toisessa päässä vastapäätä
-häntä. Suffeetti joutui tästä katseesta niin hämilleen, että hän
-loi katseensa maahan. Kaikki vuoron perään nyökkäsivät myöntävästi;
-ja pyhien menojen mukaisesti hänen tuli vastata ylimmälle papille:
-"Niin, se tapahtukoon." Silloin Vanhimmat päättivät uhrauksen
-pantavaksi toimeen käyttäen tavanmukaista kuvakieltä, -- sillä
-muutamista asioista on vaikeampi puhua kuin panna niitä täytäntöön.
-
-Päätös tuli melkein heti tietyksi Karthagossa; kaupunki kaikui
-valitushuudoista. Kaikkialla kuuli naisten huutoja; heidän puolisonsa
-joko lohduttivat heitä tai herjasivat moittien heitä.
-
-Mutta kolme tuntia sen jälkeen levisi vielä hämmästyttävämpi uutinen
-kaupungissa; suffeeti oli löytänyt rantajyrkänteen juurelta lähteitä.
-Kaikki juoksivat sinne. Hiekkaan kaivetuista kuopista näkyi vettä; ja
-jo muutamat makasivat suullaan maassa ja joivat.
-
-Ei Hamilkar itsekään tietänyt, oliko se jumalien antama neuvo vai
-muistiko hän hämärästi isänsä ennen muinoin ilmaiseman salaisuuden;
-mutta neuvottelusta lähtiessään hän oli mennyt meren rannalle ja
-alkanut orjiensa kanssa kaivaa hietaa.
-
-Hän jakoi vaatteita, jalkineita ja viiniä. Hän antoi kaiken jälellä
-olevan viljan pois. Hän päästi kansan palatsiinsakin ja avasi kyökit,
-varastot ja kaikki huoneet, -- Salammbon huonetta lukuunottamatta.
-Hän ilmoitti, että kuusituhatta gallialaista palkkasoturia oli
-tulossa, ja että Makedonian kuningas lähetti sotilaita.
-
-Mutta jo toisena päivänä lähteet alkoivat kuivua; ja kolmantena
-päivänä ne olivat jo aivan ehtyneet. Silloin Vanhimpien päätös
-uudelleen kulki suusta suuhun, ja Molokin papit ryhtyivät toimeensa.
-
-Mustapukuisia miehiä ilmestyi taloihin. Monet poistuivat sitä ennen
-muka jonkin kauppa-asian tai jonkun ostettavan herkun tähden; Molokin
-palvelijat saapuivat aivan odottamatta ja ottivat lapset. Toiset
-luovuttivat ne tylsämielisinä vapaaehtoisesti. Sitten vietiin ne
-Tanitin temppeliin, jossa papittaret saivat huvittaa ja ruokkia niitä
-juhlapäivään asti.
-
-He saapuivat äkkiä Hamilkarin luo ja tapasivat hänet puutarhassaan:
-
--- "Barkas! me tulemme asioissa, jotka kyllä tiedät... noutamaan
-poikaasi!" He lisäsivät, että ihmiset olivat tavanneet hänet
-edellisessä kuussa eräänä iltana keskellä Mappalioita erään vanhuksen
-taluttamana.
-
-Ensiksi suffeetti tunsi aivan kuin tukehtuvansa. Mutta pian hän
-huomasi, että kaikki kieltäminen oli hyödytöntä, Hamilkar nyökkäsi;
-ja hän vei heidät kauppataloon. Hänen viittauksestaan riensi muutamia
-orjia vartioimaan sen ympäristöä.
-
-Hän tuli Salammbon huoneesen aivan mielettömänä. Hän tarttui
-toisella kädellään Hannibaliin, kiskaisi toisella kädellään lähellä
-olevan vaatteen reunanauhan, sitoi hänen kätensä ja jalkansa
-ja pisti nauhanpään tukoksi hänen suuhunsa ja piiloitti hänet
-häränvuotavuoteen alle, vetäen aivan maahan asti leveän peitteen.
-
-Sitten hän käveli edes takaisin huoneessa; hän nosti kätensä
-ilmaan, pyöri paikallaan ympäri, puri huuliaan. Sitten hän pysähtyi
-tuijottaen eteensä ja läähättäen kuin kuolemaisillaan.
-
-Mutta hän löi kolme kertaa käsiään yhteen. Giddenem riensi sisään.
-
---"Kuule!" sanoi hän, "mene ottamaan orjieni joukosta kahdeksan- tai
-yhdeksänvuotias poikalapsi, jolla on musta tukka ja kupera otsa! Tuo
-poika tänne! riennä!"
-
-Kohta Giddenem palasi tuoden pojan mukanaan.
-
-Se oli heikon näköinen lapsi, samalla laiha ja pöhöttynyt. Hänen
-ihonsa näytti harmaalta kuten se ilettävä riepu, joka riippui
-hänen lanteellaan; hän veti päänsä olkapäittensä väliin ja käden
-selkäpuolella hieroi silmiään, jotka olivat täynnä kärpäsiä.
-
-Mitenkä koskaan voisi luulla häntä Hannibaliksi! eikä aikaa ollut
-valita toista! Hamilkar katsoi Giddenemiin; hänen mielensä teki
-kuristaa tämä kuoliaaksi.
-
--- "Mene!" huusi hän; orjapäällikkö pakeni.
-
-Siis onnettomuus, jota jo kauvan oli pelännyt, oli tullut, ja hän
-ponnisti ajatuksiaan löytääkseen jonkun keinon päästäksensä siitä.
-
-Äkkiä Abdalonim puhui oven takaa. Suffeettia kysyttiin. Molokin
-palvelijat kävivät kärsimättömiksi.
-
-Hamilkar pidätti huudahduksen kuten kuuma rauta olisi häntä
-polttanut; ja hän alkoi uudelleen kulkea pitkin huonetta kuten
-mielipuoli. Sitten hän vaipui kaidepuun viereen, kyynärpäät polvia
-vastaan ja pää nyrkkien välissä.
-
-Porfyyriammeessa oli vielä hiukan kirkasta vettä Salammbon pyhiä
-pesuja varten. Taistellen inhoaan ja ylpeyttään vastaan suffeetti
-pisti lapsen sinne ja kuten orjakauppias hän alkoi lasta pestä ja
-hieroa harjoilla ja punamullalla. Sitten hän otti seinillä olevista
-laatikoista kaksi purppurakaistaa, pani toisen pojalle eteen, toisen
-taakse ja yhdisti ne olkapäillä kahdella timanttisoljella. Hän kaatoi
-hajuvettä hänen päähänsä; hän pani pojan kaulaan elektronkäädyt ja
-sitoi jalkaan sandaalit, joiden korot olivat helmillä koristetut,
--- hänen tyttärensä omat sandaalit! Sitä tehdessään hän polki maata
-häpeästä ja vimmasta; Salammbo, joka oli rientänyt häntä auttamaan,
-oli yhtä kalpea kuin hänkin. Poika hymyili, sillä tämä loisto
-häikäisi häntä, ja kun hän tuli rohkeammaksi, niin alkoi hän taputtaa
-käsiään ja hypellä Hamilkarin taluttaessa häntä pois.
-
-Hän piti lujasti pojan kädestä kiinni ikäänkuin peläten hänet
-kadottavansa; ja lapsi, jonka käteen se koski hiukan, itki
-juostessaan hänen rinnallaan.
-
-Erään palmupuun alta orjavankilan läheltä kuului valittava ja
-rukoileva ääni. Se valitti: "Valtias! oi! Valtias!"
-
-Hamilkar kääntyi ja näki vieressään inhottavan näköisen miehen, yhden
-noista onnettomista, jotka sattumalta elivät hänen talossaan.
-
--- "Mitä sinä tahdot?" kysyi suffeetti.
-
-Orja, joka vapisi kamalasti, änkytti:
-
--- "Minä olen hänen isänsä!"
-
-Hamilkar astui yhä eteenpäin; toinen seurasi häntä selkä köyryssä,
-polvet koukussa ja pää ojolla. Sanomaton tuska kuvastui hänen
-vääntyneissä kasvoissaan, ja hän oli tukehtua pidätettyyn itkuun,
-niin kovasti teki hänen mielensä kysellä ja huutaa: "Armoa!"
-
-Lopulta hän uskalsi koskettaa Hamilkaria arasti kyynärpäähän.
-
--- "Aijotko hänet...?" Hänellä ei ollut voimia jatkaa, ja Hamilkar
-pysähtyi aivan hämmästyen tätä surua.
-
-Hän ei koskaan ollut ajatellut, -- niin suuri oli heitä erottava
-juopa, -- että heidän kahden välillä voisi löytyä jotain
-yhteistä. Jopa se tuntui loukkaukseltakin, sekaantumiselta hänen
-etuoikeuksiinsa. Hän vastasi katseella, joka oli kylmempi ja
-raskaampi kuin pyövelin kirves; orja vaipui pyörtyneenä tomuun hänen
-jalkoihinsa. Hamilkar harppasi hänen ylitseen.
-
-Nuo kolme mustapukuista miestä odottivat suuressa salissa seisoen
-kivilaattaa vastaan. Siellä Hamilkar repi vaatteensa ja heittäytyi
-katkerasti huutaen permantoliuskoille:
-
--- "Oi! pikku Hannibal parka! oi! minun poikani! minun lohdutukseni!
-minun toivoni! minun elämäni! Surmatkaa minutkin! Ottakaa minutkin!
-Voi onnettomuutta! onnettomuutta!" Hän raastoi kynsillään kasvojaan,
-repi hiuksiaan ja parkui kuten itkijänaiset hautajaisissa. "Viekää
-hänet siis pois! minä kärsin liian paljon! lähtekää! tappakaa
-minutkin kuten hänet." Molokin palvelijat ihmettelivät, että suurella
-Hamilkarilla oli niin heikko sydän. He melkein heltyivät.
-
-Kuului avojalkojen lätinää ja lyhyttä läähätystä, kuten juoksevan
-villipedon hengitystä; ja kolmannen; käytävän kynnykselle
-norsunluupihtipielien väliin ilmestyi mies, kalmankalpea, pelottavana
-ojentaen kätensä; hän huusi:
-
--- "Minun lapseni!"
-
-Yhdellä hyppäyksellä oli Hamilkar syöksynyt orjan kimppuun; ja
-tukkien kädellään hänen suunsa, hän huusi vieläkin kovempaa:
-
--- "Tämä vanhus on hänet kasvattanut! hän kutsuu poikaa lapsekseen!
-hän tulee surusta hulluksi! jo riittää! jo riittää!" ja lykäten
-hartioista pappia ja heidän uhriaan hän poistui heidän kanssaan ja
-jalallaan polkaisi oven takanaan kiinni'.
-
-Hamilkar kuunteli muutaman hetken, peläten näkevänsä heidän palaavan.
-Sitten ajatteli hän ensin vapautua orjasta ollakseen aivan varma
-hänen vaitiolostaan; mutta vaara ei vielä ollut aivan ohitse, ja tämä
-kuolema, jos jumalat siitä suuttuivat, saattoi olla hänen pojalleen
-turmioksi. Sitten muutti hän mielipidettään ja lähetti Taanakin
-tuomaan orjalle kyökkinsä parhaita herkkuja: neljänneksen vuohta,
-papuja ja granaattiomenasäilykkeitä. Orja, joka ei ollut syönyt
-pitkään aikaan, ahmi ruokaa, ja hänen kyyneleensä valuivat vateihin.
-
-Hamilkar palasi sitten Salammbon luo ja avasi Hannibalin siteet.
-Kiukustunut poika puri häntä käteen niin että veri valui. Hamilkar
-lykkäsi hänet hellällä liikkeellä syrjään.
-
-Saadakseen hänet pysymään alallaan aikoi Salammbo pelottaa häntä
-Lamialla, Kyrenaikan ihmisiä syövällä kummituksella.
-
--- "Missä hän on!" kysyi poika.
-
-Kerrottiin sitten hänelle, että rosvot tulevat pistämään hänet
-vankeuteen. Hannibal huudahti: -- "Tulkoot vaan, niin minä tapan
-heidät!"
-
-Hamilkar silloin kertoi hänelle koko kamalan totuuden. Mutta Hannibal
-suuttui isälleen, joka hänen väitteensä mukaan kyllä voisi tuhota
-koko kansan, sillä olihan hän Karthagon valtias.
-
-Vihdoin hän ponnistuksista ja vihasta uupuneena vaipui levottomaan
-uneen. Hän puheli unissaan maaten selällään kirkkaanpunaisella
-tyynyllä; hänen päänsä painui hiukan taapäin, ja hänen pieni kätensä,
-joka oli hiukan ojentunut ulospäin, jäi aivan suoraksi, käskevään
-asentoon.
-
-Kun pimeä yö oli saapunut, niin Hamilkar nosti hänet hellästi
-syliinsä ja astui ilman soihtua galeeriportaita alas. Kauppahuoneesta
-hän otti korillisen rypäleitä ja maljan kirkasta vettä; lapsi heräsi
-Aleteen kuvapatsaan edessä, jalokivikammiossa; ja hän hymyili --
-samoinkuin orjankin lapsi -- isänsä sylissä nähdessään ympärillään
-olevan loiston.
-
-Hamilkar oli siitä varma, ettei häneltä voitaisi riistää hänen
-poikaansa. Tämä paikka oli löytämätön, oli yhteydessä rannan kanssa
-erään maanalaisen käytävän kautta, jonka hän yksinään tunsi, ja
-katsoessaan ympärilleen hän hengitti syvään. Sitten hän laski pojan
-penkille kultakilpien viereen.
-
-Ei kukaan, nähnyt häntä nyt; hänen ei enää tarvinnut hillitä
-itseään ja hän saattoi keventää sydäntään. Kuten äiti, joka löytää
-kadonneen esikoisensa, hän heittäytyi poikansa puoleen; hän painoi
-lapsen rintaansa vasten, nauroi ja itki vuorottain, mainitsi häntä
-hellimmillä nimillä ja peitti hänen kasvonsa suudelmillaan; pikku
-Hannibal pelästyi tätä intohimoista hellyyttä ja oli nyt vaiti.
-
-Hamilkar palasi hiipien, hapuillen kädellään seiniä; ja hän saapui,
-suureen saliin, jonne kuu pilkisti kuvussa olevasta aukosta; keskellä
-makasi kyllikseen syönyt orja pitkinpituuttaan marmorilattialla.
-Hamilkar katseli häntä ja tunsi jotain sääliä häntä kohtaan.
-Kothurninsa kärjellä hän siirsi maton hänen päänsä alle. Sitten
-kohotti hän silmänsä ylös ja katseli Tanitia, jonka kasvava sirppi
-loisti taivaalla ja hän tunsi olevansa kaikkia Baaleja voimakkaampi
-ja halveksi heitä.
-
-Uhrivalmistukset olivat jo alkaneet.
-
-Molokin temppelin seinästä revittiin osa alas, jotta pronssinen
-jumalankuva saataisiin ulos koskematta alttarin tuhkaan. Heti
-auringon noustua lykkäsivät temppelin palvelijat sen Khamonin toria
-kohden.
-
-Kuva liikkui takaperin alla olevilla keloilla; sen olkapäät
-ulottuivat muurien yli; nähtyään sen etäältä pakenivat karthagolaiset
-sukkelaan, sillä Baalia ei saanut katsella rankaisematta muuta kuin
-silloin, kun hän tyydytti vihaansa.
-
-Suitsutusten haju leyhähti kaduille. Kaikki temppelit avasivat
-ovensa; ja niistä tuli pyhiä tabernaakkeleja joko vaunujen päällä tai
-pappien kantamilla paareilla. Suuret sulkatöyhdöt heiluivat niiden
-kulmissa, ja katosten kärjissä olevat kristalli-, kulta-, hopea- ja
-kuparipallot säihkyivät.
-
-Ne olivat Kananealaiset Balimit, ylimmän Baalin monistukset, jotka
-nyt palasivat alkulähteensä luo nöyrtyäkseen sen voiman edessä ja
-kadotakseen sen majesteettiuden edessä.
-
-Melkarthin katoksessa, joka oli hienoimmasta purppurakankaasta
-tehty, paloi vuoriöljylamppu; Khamonin katoksessa, joka oli punervan
-sininen, oli jalokivirenkaalla koristettu norsunluinen phallus;
-keskellä Eshmunin verhoja, jotka olivat siniset kuin taivas, makasi
-nukkuva käärme kehässä; ja Pataikit, joita papit kantoivat sylissään,
-näyttivät suurilta kapalolapsilta, joiden jalat hipaisivat maata.
-
-Sitten tuli kaikenlaisia alempia jumaluusmuotoja: Baal-Salim, taivaan
-avaruuksien jumala; Baal-Peor, pyhien vuorien jumala; Baal-Zebub,
-turmeluksen jumala, sekä naapurimaiden ja sukulaisheimoisten kansojen
-jumalat: Libyan Iarbal, Kaldealaisten Adrammelek Syrialaisten Kijun;
-Derketo, neitsytkasvoineen ryömi uimaräpylöillään, ja Tammusin
-ruumis kannettiin paarilla soihtujen ja uhrattujen hiusten välissä.
-Saadakseen taivaanlaen kuninkaat palvelemaan aurinkoa ja estääkseen
-heidän erikoista vaikutustaan häiritsemästä auringon voimaa,
-heilutettiin pitkien sauvojen päässä olevia eri värisiä me talli
-tähtiä; kaikki olivat edustettuina, sekä musta Nebo, Merkuriuksen
-haltija, että kamala Rahab, joka kuvasi krokodiilin tähtiryhmää.
-Abaddirit, kuusta pudonneet kivet, heiluivat hopealankaisissa
-lingoissa; Cereksen papit kantoivat pieniä naisen kohdun muotoisia
-leipiä koreissa; toiset toivat letiskejään ja amulettejaan;
-unohtuneet epäjumalan kuvat tulivat näkyviin; laivoistakin oli
-irroitettu niiden uskonnolliset symboolit ikäänkuin Karthago olisi
-tahtonut koota kaikki voimansa kuoleman ja hävityksen ajatukseen.
-
-Jokaisen tabernaakkelin edessä kulki mies kantaen päänsä päällä
-suurta ruukkua, josta pyhäinsavu hulmusi. Suitsutuspilvet liitivät
-siellä täällä ja keskeltä tätä höyryä näkyi pyhien katosten verhot,
-helyt ja ompelukset. Ne etenivät hitaasti suunnattoman raskautensa
-tähden. Toisinaan vaunujen akseli tarttui seinään; silloin uskovaiset
-käyttivät tilaisuutta hyväkseen koskettaakseen Balimeja vaatteillaan,
-joita he sitten säilyttivät pyhinä esineinä.
-
-Pronssipatsas jatkoi kulkuaan Khamonin toria kohden. Rikkaat kantaen
-kädessään smaragdipäisiä sauvoja lähtivät Megaran perältä; Vanhimmat
-otsanauhat päässään, olivat kokoontuneet Kinisdoon, ja raha-asiain
-päälliköt, maakuntien hoitajat, kauppiaat, sotilaat, merimiehet ja
-lukuisa hautajaisissa käytetty joukko, -- kaikki arvonmerkkeineen
-tai ammattiinsa kuuluvine aseineen kulkivat katoksia kohden, jotka
-laskeutuivat Akropoliilta pappikuntien ympäröiminä.
-
-Kunnioittaakseen Molokia olivat papit koristautuneet loistavimmilla
-koruillaan. Timantit välkkyivät mustilla puvuilla; mutta liian
-raskaat sormukset putoilivat laihtuneista sormista; -- ei mikään
-näyttänyt sen kammottavammalta kuin tuo vaitelias joukko, jonka
-korvarenkaat löivät kalpeita poskia vastaan ja kultatiarat ympäröivät
-kamalan epätoivon uurtamia otsia.
-
-Vihdoin Baal saapui aivan keskelle toriani Hänen pappinsa muodostivat
-metalliristikoista kehän sen ympärille pitääkseen kansanjoukon
-loitolla, ja jäivät itse sen ympäri kuvan jalkojen juureen.
-
-Khamonin papit kellertävissä villapuvuissaan seisoivat rivissä
-temppelinsä edessä pylväistön alla; Eshmunin papit liinaisissa
-viitoissaan, terävine päähineineen ja kaulaketjuineen, joista
-riippui kukuphan päitä, astuivat Akropolin portaille; Melkarthin
-papit sinipunervissa tunikoissa asettuivat läntiselle puolelle;
-Abaddirien papit frygialaisiin silkkisiteisiin kiedottuina
-järjestyivät itäiselle puolelle, ja etelän puolelle asetettiin
-tatueerauksilla kokonaan peitetyt vainajain manaajat, paikattuihin
-viittoihin verhotut ulvojat, pataikien palvelijat ja yidonimit,
-jotka ennustaakseen tulevaisuutta ottivat kuolleen luun suuhunsa.
-Cereksen sinipukuiset papit olivat viisaasti kyllä pysähtyneet
-Satheb-kadulle ja veisasivat matalalla äänellä megaralaisella
-murteella thesmophorionia.
-
-Aika ajoin saapui aivan alastomia miehiä rivissä kädet levällään
-ja pidellen toisiaan hartioista kiinni. He vetivät syvältä
-rinnastaan käheän ja onton huudon; tomupilven läpi näki heidän
-kiiluvien silmiensä tuijottavan kuvapatsaaseen, ja he huojuttivat
-säännöllisesti yhtaikaa ruumistaan aivan kuin sama liike
-olisi heitä järkyttänyt. He olivat sellaisessa raivossa, että
-temppelinpalvelijoiden täytyi palauttaaksen järjestyksen kepeillä
-lyöden pakoittaa heidät suulleen maahan kasvot pronssiaitaukseen päin.
-
-Tällä hetkellä lähestyi torin perältä valkopukuinen mies. Hitaasti
-hän kulki joukon halki, joka hänet tunsi Tanitin papiksi -- hän oli
-ylimmäinen pappi Shahabarim. Äänekäs pilkkahuuto kajahti, sillä
-tänä päivänä valtasi miehinen tyrannia kaikkien tietoisuuden, ja
-jumalatar oli niin unohtunut, että ei kukaan ollut huomannut hänen
-pappiensa olevan poissa. Mutta hämmästys kasvoi, kun nähtiin hänen
-avaavan yhden niistä ristikkoaitaisista porteista, jotka olivat
-määrätyt yksinomaan uhraajia varten. Molokin papit luulivat, että
-hän aikoi häväistä heidän jumalaansa; kiivain liikkein he koettivat
-häntä pidättää. Nämät polttouhrien lihalla ravitut, kuninkaan tavoin
-purppuraan puetut miehet, joilla oli päässään kolmikerroksiset
-kruunut, sylkivät kalpeaa, lihankidutuksesta nääntynyttä eunukkia
-vasten kasvoja, ja vihan vimmainen nauru tärisytti heidän auringon
-muotoon rinnalle levitettyä partaansa.
-
-Vastaamatta mitään jatkoi Shahabarim kulkuaan; ja kuljettuaan askel
-askeleelta aituuksen halki hän saapui kuvan jalkojen juureen ja
-kosketti häntä ojennetuin käsin molemmilta puolin; se oli jumalan
-kunnioittamisen juhlallinen muoto. Rabbet kidutti häntä jo liian
-kauvan; ja epätoivoissaan, ja ehkä siksi, ettei hän löytänyt
-täydellisesti hänen ajatuksiaan tyydyttävää jumalaa, hän lopulta
-päätti antautua tämän turviin.
-
-Kauhistuen tätä luopumista hänen entisestä jumalattarestaan, kansa
-puhkesi pitkälliseen mutinaan. Viimeinenkin side, joka liitti sielut
-lempeään jumaluus voimaan, tuntui nyt katkeavan.
-
-Mutta ruumiillisen puutteellisuutensa vuoksi ei Shahabarim voinut
-ottaa osaa Baalin palvelukseen. Punapukuiset miehet lykkäsivät hänet
-aitaukselta pois; tultuaan ulkopuolelle hän kiersi vuoron perään
-kutakin pappiskuntaa, ja vastaiseksi jumalaa vaille jäänyt pappi
-katosi kansan joukkoon. Se väistyi tieltä hänen lähestyessään.
-
-Sillä välin oli sytytetty aloe-, seeteri- ja laakeripuinen rovio
-kuvan jalkojen väliin. Kuvan pitkät siivet koskettivat kärjillään
-liekkejä: ja rasva, jolla se oli voideltu, valui kuin hiki sen
-pronssisia jäseniä pitkin. Sen pyöreän levyn ympärillä, jolla kuva
-jaloillaan seisoi, muodostivat lapset mustiin huntuihin verhottuina
-liikkumattoman kehän; ja kuvan luonnottoman pitkät käsivarret
-ojensivat kämmenensä niihin asti ikäänkuin tarttuakseen tähän
-seppeleesen ja nostaakseen sen taivaasen.
-
-Rikkaat, Vanhimmat, naiset, koko kansanjoukko tungeksi pappien taakse
-ja talojen katoille. Suuret maalatut tähdet eivät enää pyörineet;
-tabernaakkelit olivat lasketut maahan; ja suitsutusmaljojen sauhu
-nousi pystysuoraan ilmaan kuten jättiläispuut, jotka levittelivät
-sinertäviä oksiaan taivaan kuulakkaasen ilmaan.
-
-Useat pyörtyivät; toiset seisoivat pyhässä innossaan jäykkinä ja
-herpaantuneina. Ääretön ahdistus täytti kaikki rinnat. Viimeisetkin
-huudot vaikenivat vähitellen, -- ja Karthagon kansa läähätti kauhunsa
-himon huumaamana.
-
-Vihdoin Molokin ylimmäinen pappi pisti vasemman kätensä lasten
-huntujen alle, repäisi niiden otsalta tukon hiuksia ja heitti tuleen.
-Silloin punapukuiset miehet alkoivat laulaa pyhää ylistyslaulua:
-
--- "Kunnia sinulle, Aurinko! molempien taivaan äärien kuningas,
-itsestään sikiävä, luoja, Isä ja Äiti, Isä ja Poika, jumala ja
-jumalatar, jumalatar ja jumala!" Ja heidän äänensä hukkuivat
-soittokoneiden pauhinaan, jotka yht'aikaa alkoivat rämistä
-peittääkseen uhrien huudot. Kahdeksankieliset sheminithit,
-kymmenenkieliset kinnorit, ja kaksitoistakieliset nebalit helskyivät,
-vinkuivat, jyrisivät. Suunnattoman suuret mahkasäkit, joissa oli
-tiheässä torvia, saivat aikaan kimeän räminän, kaikin voimin lyödyt
-tamburiinit kaikuivat kumeasti ja nopeasti; ja torvien pauhinasta
-huolimatta rätisivät salsalimit kuten heinäsirkan siivet.
-
-Pitkällä koukulla avasivat temppelinpalvelijat Baalin ruumiissa
-olevat seitsemän kemeroa. Ylimpään pantiin jauhoja; toiseen kaksi
-kyyhkystä; kolmanteen apina; neljänteen oinas; viidenteen uuhi; ja
-kun ei löytynyt härkää kuudetta varten, heitettiin sinne pyhätöstä
-otettu parkittu nahka. Seitsemäs aukko jäi auki.
-
-Ennenkuin ryhdyttiin mihinkään, oli hyvä koetella jumalan käsivarsia.
-Hienot ketjut kulkivat kuvan sormista sen olkapäiden ylitse ja
-laskeutuivat selän taakse; vetäen niistä miehet saivat kädet
-nousemaan kyynärpäiden kohdalle asti, nuo molemmat avoimet kädet,
-jotka yhtyessään osuivat jumalan vatsaan; käsivarret liikkuivat
-useaan kertaan perätysten lyhyin, katkonaisin nykäyksin. Sitten
-soittokoneet vaikenivat. Tuli räiskyi.
-
-Molokin papit kävelivät suurella kivilevyllä tarkastaen kansan
-joukkoa.
-
-Tarvittiin nimittäin aivan yksilöllinen, vapaaehtoinen uhraus,
-jonka arveltiin riistävän toiset mukaansa. Mutta vielä ei ketään
-ilmestynyt, ja ne seitsemän käytävää, jotka aitauksesta johtivat
-kuvapatsaan luo, olivat aivan tyhjät. Silloin rohkaistakseen kansaa
-vetivät papit vyöstään pistimiä ja raatelivat niillä kasvojaan.
-Sitten sallittiin aitauksen takana maassa makaavien jumalalle
-vihkiytyneiden astua aitauksen sisäpuolelle. Heille heitettiin kimppu
-kauhistuttavia rautoja ja kukin heistä valitsi oman kidutusaseensa.
-He painoivat vartaita rintaansa; puhkaisivat poskensa; painoivat
-orjantappuraseppeleitä päähänsä; sitten he tarttuivat toistensa
-käsiin kiinni ja muodostivat lasten ympärille toisen suuren kehän,
-joka vuoroin laajeni ja supistui. He saapuivat aitausta vastaan,
-syöksyivät jälleen taapäin houkutellen huimaavan liikkeen, veren ja
-huutojen kautta kansaa yhä lähemmäksi.
-
-Vähitellen astui ihmisiä aivan käytävien päähän; he heittivät
-liekkeihin helmiä, kultavaaseja, maljoja, soihtuja, koko rikkautensa;
-uhrit tulivat yhä loistavammiksi ja moninaisemmiksi. Ja vihdoin
-eräs mies, jonka kauhu teki kalpeaksi ja hirvittäväksi, lykkäsi
-horjuen lasta edellään; sitten näkyi kuvan käsien välissä pieni musta
-pilkku; se putosi höyryävään aukkoon. Papit kumartuivat suuren laatan
-reunaan, -- ja uusi laulu kajahti ylistäen kuoleman iloa ja uudesta
-syntymistä ikuisuudessa.
-
-Hitaasti nousivat uhrit nyt ylös ja kun kiirivä sauhu muodosti
-korkeita pyörretupruja, näyttivät ne etäältä katsottuina katoavan
-pilveen. Ei ainoakaan liikahtanut. Niiden kädet ja nilkat olivat
-sidotut ja musta verho esti heitä mitään näkemästä ja teki heidät
-tuntemattomiksi.
-
-Hamilkar seisoi, punaiseen viittaan verhottuna kuten Molokin papit,
-Baalin vieressä kuvan oikean jalan ison varpaan vieressä. Kun
-neljästoista lapsi tuotiin, niin voivat kaikki huomata, miten hän
-teki kauhua osoittavan liikkeen. Mutta pian hän palasi entiseen
-asentoonsa, pani käsivarret ristiin ja katsoi maahan. Kuvan toisella
-puolella seisoi Ylimmäinen Pappi yhtä liikkumattomana kuin hänkin.
-Hänen assyrialaisella mitralla verhottu päänsä oli kumarassa, ja
-hän tarkasteli povellaan olevaa ennustavilla kivillä koristettua
-kultalevyä, johon tulen liekit kuvastuivat sateenkaaren väreissä. Hän
-kalpeni hämmästyksestä. Hamilkar painoi päänsä alas; ja he olivat
-molemmat niin lähellä roviot, että heidän viittansa lieve tuon
-tuostakin hipaisi sitä.
-
-Pronssikäsivarret liikkuivat nopeammin. Ne eivät enää tauonneet
-hetkeksikään. Joka kerta, kun uusi uhri laskettiin niille, niin
-Molokin papit ojensivat kätensä lapsen yli laskeakseen hänen päälleen
-kaikki kansan rikokset huutaen: "Ne eivät ole ihmisiä, vaan härkiä!"
-ja ympärillä oleva joukko kertasi: "Härkiä! härkiä!" Hurskaat
-huusivat: "Herra, syö!" ja Proserpinan papit mukautuivat kauhuissaan
-Karthagon tarpeen mukaan ja mutisivat tuota eleusilaista lausetta:
-"Anna sataa! synnytä!"
-
-Tuskin olivat uhrit tulleet aukon suulle, kun ne katosivat kuten
-vesipisara kuumalle raudalle, ja valkoinen höyry nousi räikeän
-punaisien liekkien keskeltä.
-
-Mutta jumalan nälkä ei tyyntynyt. Hän tahtoi yhä uutta ja uutta.
-Tyydyttääkseen häntä ladottiin lapset hänen käsilleen ja sidottiin
-raskaalla kahleella yhteen. Hurskaat ihmiset olivat alussa tahtoneet
-laskea vastasiko niiden lukumäärä aurinkovuoden päiviä; mutta yhä
-uusia ladottiin jumalan käsiin ja hirmuisten käsien huimaavassa
-liikkeessä oli mahdotonta niitä erottaa. Tätä jatkui kauvan,
-taukoamatta, iltaan asti. Silloin kuvan sisäseinät muuttuivat
-tummemmiksi. Erotti palavaa lihaa. Muutamat olivat näkevinään
-hiuksia, jäseniä, kokonaisia ruumiita.
-
-Päivä laski; pilvet kerääntyivät Baalin yläpuolelle. Rovio, josta
-liekit olivat loppuneet, muodosti nyt hiilipyramiidin, joka ulottui
-kuvan polviin asti; hehkuvan punaisena kuin kokonaan verellä peitetty
-jättiläinen hän näytti pää taapäin painuneena horjuvan juopumuksensa
-painosta.
-
-Jota enemmän papit kiirehtivät, sitä suuremmaksi kasvoi kansan pyhä
-vimma; uhrien lukumäärä väheni, toiset huusivat säästämään niitä,
-toiset vaativat lisää. Olisi luullut kansaa tulvillaan olevien
-muurien luhistuvan kauhun ja mystillisen hekuman ulvonnasta. Sitten
-harrasuskoiset tulivat käytäviä myöten laahaten lapsiaan, jotka
-tarrautuivat heihin, ja he löivät niitä saadakseen ne hellittämään
-kätensä ja antaakseen ne punapukuisten miesten käsiin. Soittokoneiden
-soittajat taukosivat toisinaan uupumuksesta; silloin kuuli äitien
-kirkunaa ja rasvan käristymistä kun se tippui tulisille hiilille.
-Villikaalijuoman juojat kulkivat nelinkontin patsaan ympäri karjuen
-tiikerien tavoin; Yidonimit ennustivat, jumalalle vihkiytyneet
-lauloivat halaistuilla huulillaan, aitaus oli särjetty, kaikki
-tahtoivat saada osan uhrauksesta; -- ja isät, joiden lapset olivat
-aikaisemmin kuolleet, heittivät tuleen niiden kuvia, leikkikaluja,
-säilytettyjä luita. Muutamat, joilla oli puukkoja mukanaan,
-syöksyivät toisten kimppuun. He surmasivat toinen toisensa.
-Pronssiseuloilla temppelinpalvelijat kokosivat kivilaatalle
-pudonnutta tuhkaa; ja he heittivät sitä ilmaan, jotta uhri sirottuisi
-kaupungin yli ja nousisi tähtimaailmaan asti.
-
-Tämä kova melu ja suuret liekit olivat houkutelleet barbareja muurien
-luo; nähdäkseen paremmin he kiipesivät helepoliksen raunioille ja
-katselivat kauhusta jähmettyen tätä näkyä.
-
-
-
-
-XIV.
-
-PIILU-SOLA.
-
-
-Karthagolaiset eivät vielä olleet ennättäneet palata kotiaan, kun
-pilvet alkoivat kerääntyä yhä tiheämpään taivaalle; ne, jotka
-nostivat päänsä suuren jumalankuvan puoleen, tunsivat raskaiden
-vesipisaroiden putoavan otsalleen, ja sade alkoi.
-
-Sitä jatkui koko yön runsaasti, virtana; ukkonen jyrisi, se oli
-Molokin ääni; hän oli voittanut Tanitin; -- nyt jumalatar oli tehty
-hedelmälliseksi ja avasi taivaan laelta jättiläisrintansa. Toisinaan
-näki salaman kirkkaassa valossa hänen makaavan pilvivuoteellaan;
-mutta sitten synkät pilvet jälleen sulkeutuivat ikäänkuin hän
-vielä olisi ollut liian uupunut ja haluaisi nukkua uudelleen;
-karthagolaiset, -- joiden mielestä kuu synnytti veden, -- huusivat
-helpoittaakseen hänen synnytystuskaansa.
-
-Sade virtasi penkereille ja valui niiltä joka taholle alas, muodosti
-pihoille järviä, portaille putouksia ja katujen kulmiin pyörteitä.
-Se valui raskaina lämpöisinä ryöppyinä tai tiheinä juovina; jokaisen
-rakennuksen kulmauksesta syöksyi suuria kuohua via virtoja alas;
-ja pitkin seiniä näkyi kuten hiljaa heiluvia valkoisia liinoja,
-ja huuhdotut temppelinkatot välkkyivät mustina salamien valossa.
-Vesi virtasi tuhansina puroina alas Akropoliilta; taloja luhistui
-aivan odottamatta; ja palkkeja, rappauksen paloja, huonekaluja ui
-virroissa, jotka syöksyivät pauhaten yli katukivien.
-
-Ulkosalle pantiin ruukkuja, kannuja, kankaita; mutta soihdut
-sammuivat; otettiin kekäleitä Baalin roviosta, ja saadakseen
-juoda seisoivat karthagolaiset pää taaksepäin ojossa ja suu auki.
-Toiset makasivat mutaisten lammikoiden äärellä, upottivat niihin
-käsivartensa olkapäitä myöten ja ahmivat niin runsaasti vettä, että
-puhvelihärkien tavoin antoivat sen ylen. Vähitellen täytti viileys
-ilman; he hengittivät syvään raitista ilmaa oikoen jäseniään ja tämän
-hurmauksen vaikutuksesta heräsi heissä piankin suunnaton toivo.
-Kaikki kurjuus oli unohtunut. Isänmaa syntyi uudelleen vielä kerran.
-
-He tunsivat ikäänkuin tarpeen saada purkaa muihin suunnatonta
-raivoaan, jota he eivät olleet voineet käyttää itseään vastaan.
-Sellainen uhraus ei saanut jäädä hyödyttömäksi; -- vaikka he eivät
-tunteneet omantunnonvaivoja, niin valtasi heidät se vimma, joka herää
-osanotosta sovittamattomiin rikoksiin.
-
-Sade oli yllättänyt barbaarit heidän huonosti suljetuissa
-teltoissaan; ja seuraavana päivänä he vielä aivan märkinä kahlasivat
-kurassa etsien pilaantuneita ruokavarojaan sekä turmeltuneita ja
-hukkuneita aseitaan.
-
-Hamilkar meni omasta alotteestaan tapaamaan Hannoa; ja kun hänellä
-oli täysi määräämisvalta, uskoi hän kaupungin ylijohdon hänelle.
-Vanha suffeetti epäröi hetkisen suuttumuksensa ja vallanhimonsa
-välillä. Hän suostui lopulta.
-
-Sitten käski Hamilkar lykätä vesille galeerin, jonka kummassakin
-päässä oli katapultti, ja soudatti sen golfiin vastapäätä lauttaa;
-sitten hän vei paraimmat joukot käytettävissä oleviin laivoihin. Hän
-siis pakeni; hän suuntasi matkan pohjoiseen päin ja katosi meren
-usvaan.
-
-Mutta kolme päivää myöhemmin (juuri kun aijottiin hyökätä uudelleen
-kaupunkia vastaan) saapui Libyanpuoleisia miehiä meluten leiriin.
-Barkas oli laskenut heidän rannoilleen. Hän oli kaikkialta koonnut
-ruokavaroja ja kulki yhä sisemmälle maahan.
-
-Silloin barbarit vimmastuivat aivan kuin heitä olisi petetty. Ne,
-joita piiritys eniten ikävystytti, varsinkin gallialaiset, lähtivät
-muurien luota ja riensivät hänen jälestään. Spendius aikoi panna
-helepoliksen uudelleen kuntoon; Matho oli ajatuksissaan vetänyt
-teltastaan Megaraan asti viivan ja vannonut, kulkevansa sitä myöten;
-eikä ainoakaan heidän miehistään liikahtanut paikoiltaan. Mutta
-toiset, joita Autharitos johti, lähtivät pois jättäen muurin läntisen
-osan vapaaksi. Huolettomuus oli niin suuri, ettei edes ajateltukaan
-panna toisia heidän sijaansa.
-
-Narr' Havas piti heitä etäältä vuoristosta silmällä. Hän vei yön
-aikaan väkensä laguunin ulommalle reunalle, meren rantaa myöten, ja
-tuli Karthagoon.
-
-Hän ilmestyi sinne kuten pelastajana, tuoden mukanaan kuusituhatta
-miestä, joilla kaikilla oli jauhoja viittansa suojassa, ja
-neljälläkymmenellä norsulla oli selässään rehua ja kuivattua lihaa.
-Kaikki riensivät niiden luo; niille annettiin nimet. Näiden suurien,
-Baalille pyhitettyjen eläinten tulo riemastutti karthagolaisia vielä
-enemmän kuin niin suurien apujoukkojen saapuminen; olivathan norsut
-jumalan rakkauden merkki, todistus siitä, että hän vihdoinkin aikoi
-sekaantua sotaan puolustaakseen heitä.
-
-Narr' Havas otti Vanhimpien kiitokset vastaan. Sitten hän nousi
-Salammbon palatsia kohden.
-
-Hän ei ollut tavannut Salammbota sen jälkeen, kun hän Hamilkarin
-teltassa, viiden armeijan keskellä oli tuntenut hänen pienen, kylmän
-ja pehmeän kätensä lepäävän omassaan; kihlauksen jälkeen oli Salammbo
-lähtenyt Karthagoon. Narr' Havaksen rakkaus, joka oli saanut antaa
-tilaa muille, kunnianhimoisille ajatuksille, oli jälleen, herännyt;
-ja nyt hän aikoi käyttää hyväkseen oikeuksiaan, naida hänet, ottaa
-hänet omakseen. Salammbo ei voinut käsittää, miten tuo nuori
-mies koskaan voisi tulla hänen herrakseen! Vaikka hän joka päivä
-rukoilikin Tanitilta Mathon kuolemaa, niin hänen kauhunsa libyalaista
-kohtaan väheni. Hän tunsi hämärästi, että siinä vihassa, jolla Matho
-oli häntä vainonnut, oli jotain melkein pyhää, -- ja hän olisi
-halunnut nähdä Narr' Havaksessa edes välkkeen tuosta väkivaltaisesta
-voimasta, joka yhä vieläkin häikäisi hänen mielensä. Tosin hän
-halusi lähemmin tutustua numidialaiseen, ja kuitenkin olisi hänen
-läsnäolonsa tuntunut tuskalliselta. Hän käski vastaamaan, ettei hän
-voinut ottaa numidialaista vastaan.
-
-Sitä paitsi oli Hamilkar kieltänyt väkeään päästämästä numidialaisten
-kuningasta Salammbon luo; lykäten tämän palkinnon sodan loppuun asti
-toivoi hän paremmin pysyttävänsä hänet uskollisena; ja Narr' Havas
-vetäytyi pois peläten suffeettia.
-
-Mutta Neuvoston suhteen hän osottautui korskaksi. Hän muutteli
-heidän määräyksiään. Hän vaati omille miehilleen etuoikeuksia ja
-asetti heidät tärkeimpiin paikkoihin; barbarit hämmästyivät suuresti
-nähdessään numidialaiset torneissa.
-
-Karthagolaisten kummastus oli vielä suurempi, kun näkivät vanhalla
-punilaisella kolmisoutulaivalla palaavan neljäsataa heikäläistä,
-jotka olivat Sicilian sodan aikana joutuneet vangiksi. Hamilkar
-oli nimittäin salaa lähettänyt kvinteille niiden latinalaisten
-laivojen miehistön, jotka oli valloitettu ennen tyrilaisten
-kaupunkien luopumista; ja Rooma lähetti nyt vastapalkaksi ottamansa
-vangit takaisin. Sitäpaitsi hylkäsi Rooman kansa sardinialaisten
-palkkasoturien tarjoumukset ja kieltäytyi ottamasta vastaan
-uticalaisia alamaisikseen.
-
-Hiero, Syracusan tyranni, seurasi tätä esimerkkiä. Säilyttääkseen
-valtionsa hän piti välttämättömänä, että nämä molemmat kansat olivat
-tasavoimaisia; kananealaisten pelastus oli siis hänelle tärkeä ja
-hän julisti olevansa heidän ystävänsä ja lähetti heille tuhannen
-kaksisataa härkää ja viisikymmentä kolmetuhatta nebolia puhdasta
-vehnää.
-
-Oli olemassa paljoa painavampi syy, joka pakotti auttamaan Karthagoa,
-ymmärrettiin nimittäin, että jos palkkasoturit saavat voiton, niin
-kaikki, sotilaista astioiden pesijöihin asti nousevat kapinaan, eikä
-mikään hallitus, eikä mikään talo voi heitä vastustaa.
-
-Sillä välin samoili Hamilkar itäisten seutujen halki. Hän pakoitti
-gallialaiset peräytymään ja lopulta näkivät barbarit olevansa melkein
-saarroksissa.
-
-Nyt hän alkoi heitä ärsyttää. Hän läheni ja loittoni ja toistaen
-yhä tätä temppua sai hän heidät vähitellen siirtymään pois
-leiripaikoiltaan. Spendius oli pakotettu seuraamaan heitä; lopulta
-lähti Mathokin heidän jälestään.
-
-Mutta hän ei mennytkään Tunista kauvemmaksi. Hän sulkeutui sen
-muurien sisään. Tämä itsepäinen teko oli hyvin viisas, sillä pian
-nähtiin Narr' Havaksen tulevan Khamonin portista norsuineen ja
-sotilaineen; Hamilkar kutsui hänet luokseen. Muut barbarit samoilivat
-jo pitkin maakuntia ajaen suffeettia takaa.
-
-Clypeassa oli kolme tuhatta gallialaista liittynyt hänen joukkoonsa.
-Hän tuotatti hevosia Kyrenaikasta, aseita Brutuimista ja ryhtyi
-uudelleen sotaan.
-
-Hänen neronsa ei vielä koskaan ollut osottautunut niin valtaavaksi
-ja hedelmälliseksi. Viisi kuukautta hän houkutteli palkkasotureita
-jälestään. Hänellä oli maali, jonne hän tahtoi heidät johtaa.
-
-Barbarit olivat ensi aluksi koettaneet saartaa hänet jakamalla
-armeijansa pienempiin osastoihin; hän pääsi aina pakoon. He eivät
-enää erottautuneet. Heidän armeijansa oli noin neljänkymmenentuhannen
-miehen suuruinen, ja monta kertaa he ilokseen näkivät karthagolaisten
-peräytyvän.
-
-Narr' Havaksen ratsuväki oli heidän alituisena vaivanaan! Toisinaan,
-päivän helteisimpinä hetkinä, kun kuljettiin tasankoa pitkin
-puoliksi nukkuen raskaan asetaakan alla, näkyi äkkiä pitkä tomurivi
-taivaan rannalla; kavioiden kopsetta kuului yhä lähempää ja keskeltä
-hiekkapilveä näkyi säihkyviä silmiä ja lensi nuolisade heitä kohden.
-Valkoisiin vaippoihin verhotut numidialaiset päästivät kovia huutoja,
-nostivat kätensä ylös, painoivat polvensa korskuvien ratsujensa
-kylkiin, kääntyivät äkkiä ja katosivat. Heillä oli aina jonkun
-matkan päässä dromedarien selässä peitsi varastoja, ja he palasivat
-entistään pelottavampina, ulvoivat kuin sudet, kiisivät pois kuin
-korppikotkat. Rivien reunoilla olevat barbarit kaatuivat toinen
-toisensa jälkeen, -- ja sitä jatkui iltaan asti, jolloin koetettiin
-päästä vuoriston suojaan.
-
-Vaikka se olikin norsuille vaarallista, niin uskalsi Hamilkar mennä
-vuoristoon. Hän seurasi pitkää vuorenharjannetta, joka Hermaeumin
-kallioniemestä ulottuu Zaguanin kukkulaan. Barbarit luulivat hänen
-siten salaavan joukkonsa pienuutta. Mutta se epävarmuus, jossa hän
-heitä piti koko ajan, sai heidät lopulta suurempaan raivoon kuin
-tappio olisi saanut. He eivät kuitenkaan kadottaneet rohkeuttaan,
-vaan kulkivat hänen jälessään.
-
-Vihdoin eräänä iltana Hopeavuoren ja Lyijyvuoren välissä keskellä
-korkeita kallioita, erään solan suulla he äkkiä kohtasivat
-joukon kevytaseisia; ja armeija oli varmaankin kokonaisuudessaan
-näiden takana, sillä kuului astun taa ja torvien raikunaa; heti
-karthagolaiset pakenivat solaa myöten. Se johti tasangolle, joka
-oli piilun muotoinen ja oli korkeiden kallioseinien välissä.
-Saadakseen kepeäaseiset kiinni syöksyivät barbarit heidän jälestään;
-aivan solan perällä juoksevien härkien keskellä riensi toisia
-karthagolaisia hurjasti eteenpäin. He näkivät punaviittaisen miehen,
-se oli suffeetti, he huusivat toisilleen hänen nimensä, ja entistään
-suuremmalla vimmalla ja ilolla he syöksyivät eteenpäin. Muutamat,
-joko laiskuudesta tai huolimattomuudesta, olivat jääneet solan
-suulle. Mutta eräästä läheisestä metsiköstä syöksyi ratsu joukko,
-esiin ja ajoi heidät keihään pistoilla ja miekan iskuilla toisten
-jälestä ja pian olivat kaikki barbarit alhaalla tasangolla.
-
-Kun tämä suuri ihmislauma oli jonkun aikaa liikkunut sinne ja tänne,
-pysähtyi se; he eivät löytäneet mitään tietä pois rotkosta.
-
-Ne, jotka olivat lähinnä solan suuta palasivat taapäin; mutta aukko
-oli kokonaan kadonnut. Takaa huudettiin etunenässä olevia rientämään
-eteenpäin; he murskautuivat vuorta vastaan ja etäältä he haukkuivat
-tovereitaan, jotka eivät osanneet löytää paluutietä.
-
-Tuskin olivat barbarit laskeutuneet tasangolle, kun kallioiden takana
-olevat miehet olivat nostaneet ne hirsien avulla ja pudottaneet ne
-alas; ja kun rinne oli jyrkkä, niin nuo suunnattomat lohkareet olivat
-sikin sokin vyöryessään alas kokonaan tukkineet ahtaan aukon.
-
-Tasangon toisessa päässä oli pitkä, paikottain kallion halkeamien
-katkaisema kapea käytävä, se vei rotkoon, joka johti ylängölle, minne
-punilainen armeija oli asettunut. Tähän käytävään ja kallioseinää
-vastaan oli jo edeltäpäin pantu tikapuita; ja halkeamien mutkien
-suojaamina olivat kepeäaseiset, ennenkuin heihin ennätettiin,
-ehtineet päästä niiden luo ja kavuta ylös. Muutamat joutuivat itse
-rotkoon; heidät vedettiin sieltä köysien avulla ylös, sillä rinne oli
-tällä kohdin juoksuhiekkaa, ja oli niin jyrkkä, ettei polvillaankaan
-olisi voinut kömpiä sitä ylös. Barbarit saapuivat melkein heti
-kepeäaseisten jälestä sinne. Mutta ristikko, joka oli neljäkymmentä
-kyynärää korkea ja täytti tarkalleen kallioiden välin, laskeutui
-äkkiä heidän eteensä kuten taivaasta pudonnut valli.
-
-Suffeetin laskelmat olivat siis onnistuneet. Ei yksikään
-palkkasotureista tuntenut vuoristoa, ja astuessaan kolonnien
-etunenässä he olivat riistäneet toiset mukaansa. Lohkareet, jotka
-olivat alipäästä kapeampia, olivat helposti kaatuneet ja kaikkien
-juostessa oli Hamilkarin armeija perällä huutanut kuten suuren vaaran
-uhatessa. Hamilkar olisi kyllä voinut menettää kaikki kepeäaseisensa,
-mutta puolet ainoastaan joutui hukkaan. Hän olisi ollut valmis
-uhraamaan vaikka kaksikymmentä kertaa enemmän saadakseen sellaisen
-tempun onnistumaan.
-
-Aamuun asti kulkivat barbarit tiheinä joukkoina alanteen toisesta
-päästä toiseen. He tunnustelivat käsillään kallioita löytääkseen
-jonkun tien ulos.
-
-Vihdoin päivä nousi; silloin he näkivät kaikkialla ympärillään
-korkean, äkkijyrkän, valkoisen kallioseinän. Eikä mitään pelastuksen
-mahdollisuutta tai toivoa ollut olemassa! Tämän umpikujan molemmat
-luonnon laatimat aukot olivat suljetut, toisella puolen oli ristikko,
-toisella kallioröykkiö.
-
-Silloin kaikki katsoivat toisiinsa sanaakaan sanomatta. He
-lannistuivat tuntien jääkylmän väristyksen ruumiissaan ja
-lyijynraskaan painon silmäluomissaan.
-
-He kokosivat voimansa ja syöksyivät kalliota vastaan. Mutta alimmat
-ylimpien painon alla olevat kivet eivät liikahtaneetkaan. He
-koettivat kavuta niitä myöten päästäkseen ylös tasangolle, mutta
-kuperissa lohkareissa ei ollut kädelle mihin olisi tarttunut. He
-aikoivat puhkaista maan solan kummankin puolen: heidän aseensa
-taittuivat. Telttojen pylväistä he tekivät suuren tulen; tuli ei
-kyennyt polttamaan vuorta.
-
-He palasivat ristikon luo; siinä oli pitkiä nauloja, seipäiden
-paksuisia, ja teräviä kuin siilin piikit ja tiheämmässä kuin harjan
-jouhet. Mutta heidän raivonsa oli niin suuri, että he syöksyivät
-sitä vastaan. Naulat painuivat etumaisten selkärankaan asti, heidän
-takanaan olevat liukuivat toveriensa ruumiita myöten alas; ja kaikki
-peräytyivät jättäen jälkeensä kamalia ihmislihan kappaleita ja
-verisiä hiustukkoja.
-
-Kun lamautuminen oli hiukan tyyntynyt, niin tarkastettiin paljoko
-heillä oli ruokavaroja. Palkkasotureilla, joiden kuormasta oli
-hukkunut, oli ruokaa tuskin kahdeksi päiväksi, ja toiset olivat
-aivan ilman muonavaroja, sillä he odottivat etelän kylien lupaamaa
-lähetystä.
-
-Mutta härät, jotka karthagolaiset olivat ajaneet solaan
-houkutellakseen barbareja, kuljeksivat vapaina. Ne tapettiin
-keihäillä; ne syötiin, ja kun vatsa oli täynnä, niin ajatukset
-kadottivat osan synkkyydestään.
-
-Seuraavana päivänä he teurastivat kaikki muulit, yhteensä noin
-neljäkymmentä. Sitten kalvettiin nahatkin, keitettiin sisälmykset,
-murskattiin luut, eivätkä he vielä vaipuneet epätoivoon; Tuniksessa
-oleva armeija oli varmaankin saanut tiedon heidän tilastaan ja oli
-tulossa.
-
-Mutta viidennen päivän iltana tuli nälänhätä suuremmaksi; he
-pureskelivat miekkojen hihnoja ja pieniä sieniä, joilla kypärit
-olivat vuoratut.
-
-Nämät neljäkymmentä tuhatta miestä olivat ahdetut yhteen
-kilpa-ajoradan tapaiseen, jonka ympärillä olevat vuoret muodostivat.
-Muutamat jäivät ristikon eteen tai lohkareiden juurelle; toiset
-makasivat sikin sokin tasangolla. Urhoolliset karttivat toisiaan, ja
-pelkurit etsivät voimakkaita, jotka eivät kuitenkaan voineet heitä
-pelastaa.
-
-Löyhkän tähden haudattiin kepeäaseisten ruumiit heti; hautojen
-paikkaa ei enää erottanut.
-
-Kaikki barbarit makasivat ikääntyneinä pitkin maata. Siellä täällä
-kuljeksi joku vanha soturi heidän riviensä välitse; ja he karjuen
-kiroilivat Karthagoa, Hamilkaria -- ja Mathoa, vaikka hän oli syytön
-heidän turmioonsa; mutta heidän mielestään olisi heidän tuskansa
-ollut pienempi, jos hän olisi ollut sitä jakamassa. Sitten he
-huokailivat; muutamat itkivät aivan hiljaa kuten pienet lapset.
-
-He tulivat päällikköjensä luo ja pyysivät heitä antamaan jotain,
-joka vaimentaisi heidän kärsimyksiään. Toiset eivät vastanneet, --
-tai, raivoissaan sieppasivat kiven Ja heittivät sen vasten heidän
-kasvojaan.
-
-Muutamat säilyttivät huolellisesti jossain maankolossa pientä
-ruokavarastoa, muutamia kourallisia taateleita, hiukan jauhoja; ja
-he söivät niitä öisin pää viitan suojassa. Ne, joilla oli miekka,
-pitivät sitä paljaana kädessään; epäluuloisimmat seisoivat nojaten
-vuorta vastaan.
-
-He syyttivät ja uhkasivat päälliköitään. Autharitos rohkeni
-näyttäytyä. Barbarin itsepäisyydellä, jota ei mikään saa horjumaan,
-hän kulki pari kymmentä kertaa päivässä lohkareita kohden, joka kerta
-toivoen näkevänsä niiden siirtyneen; ja hänen taljalla verhottujen
-vahvojen hartiainsa huojunta muistutti hänen tovereilleen karhua,
-joka keväällä lähtee luolastaan katsomaan, onko lumi sulanut.
-
-Spendius piiloutui kreikkalaisten ympäröimänä erääsen halkeamaan; ja
-pelkuri kun oli hän levitti huhun kuolemastaan.
-
-He olivat nyt kamalasti laihtuneet; sinertäviä täpliä ilmestyi ihoon.
-Yhdeksännen päivän iltana kuoli kolme iberialaista.
-
-Heidän maanmiehensä vetäytyivät heti kauhuissaan loitommalle.
-Vaatteet riisuttiin heidän yltään; ja alastomat, valkoiset ruumiit
-saivat jäädä päivän paahteesen hiekalle virumaan.
-
-Silloin alkoivat garamantit maleksia heidän ympärillään. He olivat
-yksinäisyyteen tottuneita miehiä, eivätkä kunnioittaneet mitään
-jumalia. Joukon vanhin viittasi kumartuen ruumiiden puoleen he
-leikkasivat niistä puukoillaan lihankappaleita; sitten he kyyryllään
-istuen söivät ne. Toiset katselivat etäältä; he kiljaisivat kauhusta;
--- mutta monet sielunsa sisimmässä kadehtivat sittenkin heidän
-rohkeuttaan.
-
-Keskellä yötä muutamat heistä lähestyivät ja peittäen haluaan
-he pyysivät pientä palaa vain maistaakseen, kuten he sanoivat.
-Rohkeammat liittyivät heihin; heidän lukunsa lisääntyi; kohta heitä
-oli suuri lauma. Mutta melkein kaikki tuntiessaan kylmän lihan
-huulillaan antoivat käsiensä vaipua alas; toiset sitävastoin ahmivat
-sitä nautinnolla.
-
-Saadakseen esimerkin vaikuttamaan he yllyttivät toinen toisiaan.
-Sekin, joka alussa oli kieltäytynyt, meni katsomaan garamantilaisia
-eikä enää palannut. He paistoivat lihoja hiilien päällä miekan
-kärjellä; ne suolattiin tomulla ja paraista palasista riideltiin. Kun
-ei noista kolmesta ruumiista enää ollut mitään jälellä niin katseet
-kääntyivät tasangolle päin etsien uusia.
-
-Mutta olihan heillä karthagolaisia, kaksikymmentä vankia, jotka
-oli otettu viimeisessä taistelussa, ja joita ei kukaan tähän asti
-ollut huomannut? Ne katosivat, se oli sitäpaitsi kostoa. -- Sitten,
-kun kerran täytyi elää, kun tämän ruuan nauttiminen oli tullut
-yleisemmäksi, kun muuten olisi kuoltu, niin surmattiin vedenkantajat,
-hevosrengit, kaikki palkkasoturien palvelijat. Joka päivä niitä
-tapettiin. Muutamat söivät paljon, saivat takaisin entiset voimansa,
-eivätkä enää olleet murheellisia.
-
-Kohta tämäkin apulähde ehtyi. Silloin suuntautui halu haavoittuneihin
-ja sairaisiin. Koska he eivät voineet parantua, niin parasta oli
-vapauttaa heidät heidän tuskistaan; ja heti kun joku mies horjui,
-huusivat kaikki, että hän nyt on turmion oma ja hänen täytyi tulla
-toisten ravinnoksi. Heidän kuolemansa jouduttamiseksi turvauduttiin
-kavaluuteen; heiltä varastettiin viimeisetkin palat heidän inhottavaa
-ruokaansa; astuttiin kuten erehdyksestä heidän päälleen; kuolevat
-koettivat, saadakseen toiset uskomaan heidän voimiaan, nostaa
-käsiään, nousta, nauraa. Pyörtyneet heräsivät jylseän aseen sahatessa
-heidän jäseniään irti; -- usein tapettiin tarpeettomastikin,
-julmuudesta, raivon tyydytykseksi.
-
-Raskas ja hiottava sumu, joka näillä seuduin ilmenee talven lopulla,
-painui neljäntenätoista päivänä armeijan yli. Tämä säänvaihdos
-aiheutti lukuisia kuolemantapauksia, ja mätäneminen tapahtui
-pelottavan pian siinä kosteassa kuumuudessa, joka pysyi vuoriseinien
-välissä. Hieno vihma, joka satoi ruumiiden päälle, pehmitti ne ja
-muodosti piankin tasangosta laajan haaskakasan. Valkoisia usvia
-leijaili sen yläpuolella; ne ärsyttivät nenää, tunkeutuivat ihoon,
-sokaisivat silmät; ja barbarit olivat näkevinään kuolleiden viimeisiä
-henkäyksiä, toverivainajien sieluja. Suunnaton inho valtasi heidät.
-He eivät enää voineet syödä, mieluimmin sitten kuolla.
-
-Kaksi päivää myöhemmin selkeni ilma ja nälkä heräsi uudelleen.
-Toisinaan heistä tuntui kuin pihdeillä olisi kiskottu heidän
-sisälmyksiään. Silloin he kieriskelivät kouristuksissa maassa,
-heittivät suuhunsa kourallisia multaa, purivat käsivartensa ja
-purskahtivat mielipuolen nauruun.
-
-Jano heitä vaivasi vieläkin enemmän, sillä heillä ei enää ollut
-pisaraakaan vettä, leilit kun jo yhdeksäntenä päivänä olivat
-tyhjentyneet täydellisesti. Pettääkseen janoaan he panivat kielelleen
-miekanhihnojen metalliliuskoja, norsunluunappeja, miekan teriä.
-Entiset karavaaninkuljettajat köyttivät nuorilla vatsansa kireälle.
-Toiset imeskelivät kivenpalasia. Juotiin vaskikypäreistä jäähtynyttä
-virtsaa.
-
-Ja he yhä odottelivat Tuniksen armeijaa! Sen pitkä viipyminen sai
-heidät otaksumaan, että se hyvinkin pian saapuisi. Sitäpaitsi oli
-Matho kunnon mies, eikä varmaankaan hylännyt heitä. "He tulevat
-huomenna!" sanoivat he itsekseen; ja huomispäivä kului ohitse.
-
-Alussa he olivat rukoilleet, tehneet lupauksia, turvautuneet
-kaikellaisiin manauksiin. Nyt he tunsivat jumaliaan kohtaan
-yksinomaan vihaa ja kostaakseen koettivat olla uskomatta heihin.
-
-Kiivasluonteiset kuolivat ensiksi; afrikalaiset kestivät paremmin
-kuin gallialaiset. Zarxas makasi toimettomana pitkällään maassa
-balearilaisten keskellä pitkä tukka valuen käsivarren yli. Spendius
-löysi erään kasvin, jolla oli suuret runsasnesteiset lehdet, ja
-selitettyään toisille sen myrkylliseksi hän elätti sillä itseään.
-
-He olivat liian heikkoja kiviä heittelemällä karkoittamaan lenteleviä
-korppeja. Toisinaan kun ruumiin päällä istuva suuri korppikotka oli
-jo kauvan nokkinut sitä, niin joku mies alkoi madella sitä kohden
-heittokeihäs hampaiden välissä. Hän nojautui toiseen käteensä ja
-tarkkaan tähdättyään heitti aseensa. Valkohöyheninen lintu havahtui
-toimestaan suhahduksen kuullessaan, taukosi, katsoi rauhallisena
-ympärilleen kuten merimetso kallionkielekkeellä, ja painoi keltaisen
-inhottavan nokkansa jälleen syvälle; ja epätoivoinen mies vaipui
-suulleen hiekkaan. Muutamien onnistui löytää kameleontteja ja
-käärmeitä. Mutta se joka piti heitä hengissä, se oli rakkaus elämään.
-Koko heidän sielunsa oli kohdistunut yksinomaan siihen ajatukseen, --
-ja he tarraantuivat olemassa oloon tahdonvoimalla, joka jatkoi elämää.
-
-Lujamielisimmät istuivat toistensa vieressä yhdessä kehässä keskellä
-tasankoa, siellä täällä, kuolleiden keskellä; ja viittoihinsa
-verhoutuneina he ääneti antautuivat surullisten ajatustensa valtaan.
-
-Kaupungissa syntyneet muistelivat meluisia katuja, kapakoita,
-teattereita, kylpysaleja, ja parranajohuoneita, joissa kuunneltiin
-tarinoita. Toiset olivat näkevinään ilta-auringon valaisemia seutuja,
-miten keltainen vilja lainehti ja miten suuret härät kotimatkalla
-nousivat kunnaita ylös auran vannas niskassaan. Matkoilla olleet
-uneksivat vesisäiliöistä, metsämiehet metsistään, vanhat sotilaat
-taisteluistaan; -- ja painostavan uneliaisuuden vallassa välähtelivät
-nämät ajatukset yhtä hohtavina ja selvinä kuin unet. He saivat
-yht'äkkiä näköhäiriöitä; he etsivät vuoriseinästä ovea paetakseen
-ja koettivat päästä sen läpi. Toiset luullen olevansa myrskysäällä
-merellä huusivat laivan komennussanoja, tai peräytyivät kauhuissaan
-nähdessään pilvissä punilaisia joukkoja. Olipa sellaisiakin, jotka
-kuvittelivat olevansa jossain juhlassa ja lauloivat.
-
-Useat joutuivat kummallisen hulluuden valtaan ja toistivat
-taukoamatta samaa sanaa ja tekivät saman liikkeen. Sitten nostaessaan
-päänsä ylös ja katsoessaan toisiinsa purskahtivat he tukahuttavaan
-itkuun nähdessään toistensa kamalasti surkastuneet kasvot. Muutamat
-eivät enää kärsineet ja saadakseen aikaa kulumaan, he kertoivat
-vaaroista, joista he olivat päässeet.
-
-Heidän kaikkien kuolema oli varma, se saapui kohtakin. Kuinka monta
-kertaa he olivatkaan koettaneet avata itselleen tietä! Mitä siihen
-tulee että olisi rukoiltu voittajilta antaumisehtoja, niin eihän
-heillä ollut siihen mitään keinoa. Eiväthän he edes tietäneet, missä
-Hamilkar olikaan.
-
-Tuuli puhalsi rotkon puolelta. Se viuhkoi ristikon ylitse taukoamatta
-hiekkaa, joka takertui barbarien viittoihin ja hiuksiin ikäänkuin
-maa olisi noussut heidän päälleen haudatakseen heidät alleen. Ei
-missään näkynyt liikettä; ikuinen vuoristo tuntui heistä joka aamu
-yhä korkeammalta.
-
-Toisinaan lensi lintuparvi vinhaa vauhtia sinisellä taivaalla,
-vapaassa ilmassa. He sulkivat silmänsä voidakseen olla niitä
-näkemättä.
-
-Ensiksi alkoivat korvat humista, kynnet mustuivat, vilu tuntui
-rinnassa; sitten pantiin kyljelleen maata ja sammuttiin
-vaikertelemattakaan.
-
-Yhdeksäntenätoista päivänä oli kuollut kaksituhatta aasialaista,
-tuhat viisisataa arkipelagilaista, kahdeksantuhatta libyalaista,
-nuorimmat palkkasotureista ja kokonaiset heimot -- yhteensä
-kaksikymmentätuhatta sotilasta, puolet armeijasta.
-
-Autharitos, jolla ei ollut enää muuta kuin viisikymmentä gallialaista
-aikoi jo surmata itsensä lopettaakseen kaiken, kun hän vastapäätä
-itseään kallion reunalla oli näkevinään miehen.
-
-Ollessaan niin korkealla näytti tämä mies aivan kääpiöltä. Yhtäkaikki
-eroitti Autharitos hänen vasemmassa kädessään olevan apilanlehden
-muotoisen kilven. Hän huusi: "Karthagolainen!" ja heti paikalla
-tasangolla, ristikon edessä, lohkareiden juurella kaikki nousivat.
-Sotilas käveli kallion reunalla; alhaalta barbarit katselivat häntä.
-
-Spendius sieppasi härän kallon; kietoi sen ympärille kahdesta vyöstä
-otsanauhan, pisti sen sarvet alaspäin seipään nenään rauhallisten
-aikeiden merkiksi. Karthagolainen poistui. He odottivat.
-
-Kuten kivi, joka irtaantuu kalliosta, putosi vihdoin illalla ylhäältä
-miekankannatin. Se oli punaisesta nahasta tehty, ompeluksilla
-kirjailtu ja koristettu kolmella timanttitähdellä, ja keskellä oli
-Suuren Neuvoston merkki: hevonen palmun juurella. Se oli Hamilkarin
-vastaus, hänen lähettämänsä turvakirje.
-
-Heidän ei tarvinnut mitään pelätä: jokainen onnen vaihdos
-lopetti heidän kärsimyksensä. Suunnaton ilo valtasi heidät. He
-syleilivät toisiaan, itkivät. Spendius, Autharitos ja Zarxas,
-neljä italialaista, yksi neekeri ja kaksi spartalaista tarjoutui
-välittäjiksi. Heidät hyväksyttiin heti. Mutta he eivät tietäneet,
-miten he pääsisivät solasta pois.
-
-Mutta lohkareiden puolelta kuului pauketta; ja korkein heilahti
-ja vyöryi aivan alas. Vaikka niitä barbarien puolelta ei saanut
-liikkumaan, sillä olisi siinä tapauksessa täytynyt saada ne liukumaan
-loivaa pintaa myöten ylöspäin (ja sitäpaitsi ne olivat aivan ahtaan
-aukon suussa kiinni), niin toiselta puolen ei tarvinnut muuta kuin
-voimakkaasti lykätä saadakseen ne vyörymään alas. Karthagolaiset
-tyrkkivät niitä, ja päivän noustessa ne ulottuivat tasangolle kuten
-jättiläissuurten portaiden rauniot.
-
-Barbarit eivät vielä voineet kavuta niitä ylös. Heille ojennettiin
-tikapuita; kaikki riensivät niitä kohden. Erään katapultin täysi
-lataus karkoitti heidät loitommalle; nuo kymmenen ainoastaan vietiin
-pois.
-
-He astuivat klinabarien välissä nojaten kättään hevosen lanteesen
-pysyäkseen pystyssä.
-
-Nyt kun ensimäinen ilo oli haihtunut, alkoivat he käydä levottomiksi.
-Hamilkarin vaatimukset olivat varmaankin julmat. Mutta Spendius
-rauhoitti heitä.
-
--- "Minä puhun!" ja hän kerskaili osaavansa puhua kauniisti koko
-armeijan pelastukseksi.
-
-Joka pensaan takana he näkivät vartioita piilossa. Nämät kumarsivat
-miekankannattimelle, jonka Spendius oli pannut olalleen.
-
-Kun he saapuivat punilaisten leiriin ympäröi sankka parvi heitä, ja he
-kuulivat kuisketta ja nauruja. Erään teltan ovi aukeni. Hamilkar oli
-teltan perällä, istuen rahilla matalan pöydän ääressä, jolla välkkyi
-paljas miekka. Hänen päällikkönsä seisoivat hänen ympärillään.
-
-Nähdessään nuo kymmenen miestä hän ensin väistyi taapäin, sitten hän
-kumartui tarkastamaan heitä.
-
-Heidän silmäteränsä näyttivät luonnottoman suurilta, ja silmien
-ympärillä oli suuri, musta kehä, joka ulottui aivan korvalehtien
-alareunaan asti; sinertävä nenä törrötti terävänä laihojen, syvien
-ryppyjen uurtamien poskien välissä; heidän nahkansa, joka velttona
-riippui, katosi tuhanvärisen tomun peittoon, huulet painautuivat
-keltaisia hampaita vasten; heistä levisi ilettävä löyhkä; olisi
-luullut heitä avautuneiksi haudoiksi, eläviksi ruumisholveiksi.
-
-Keskellä telttaa oli matolla, jolle johtomiesten tuli istua,
-vadillinen höyryäviä kurbitsoja. Barbarien silmät kiintyivät siihen
-ja koko heidän ruumiinsa vapisi ja kyyneleet nousivat heidän
-silmiinsä. Mutta he hillitsivät itseään.
-
-Hamilkar kääntyi poispäin puhutellakseen erästä. Silloin he kaikki
-ryntäsivät maahan suulleen vadin kimppuun. Kasvot painuivat rasvaan
-ja ahmimisen läiskeesen yhtyi ilonnyyhkytys. Enemmän hämmästyksestä
-kuin säälistä sallittiin heidän lopettaa ateriansa. Kun he olivat
-nousseet, viittasi Hamilkar miekanhihnaa kantavaa miestä puhumaan.
-Spendius pelkäsi; hän änkytti.
-
-Kuunnellessaan häntä pyöritti Hamilkar sormensa ympäri suurta
-kultasormusta, samaa, jolla oli painettu Karthagon leima
-miekankannattimeen. Hän pudotti sen maahan; Spendius nosti sen heti
-ylös; herransa edessä sai orja entiset tapansa. Toiset värisivät
-vimmasta suuttuen tästä nöyryydestä.
-
-Mutta kreikkalainen korotti äänensä ja muistuttaen Hannon rikoksia,
-jonka hän tiesi olevan Barkaksen vihollisen, koetti hän kertomalla
-heidän kurjuudestaan ja muistuttaen heidän uskollisuudestaan saada
-Hamilkarin heltymään; hän puhui kauvan, nopeasti, vaanien, melkein
-kiivaasti; lopulla riisti hänen hehkuva älynsä hänet niin kokonaan
-mukaansa, että hän unohti surunsa.
-
-Hamilkar vastasi hyväksyvänsä heidän puolustelunsa. Rauha oli siis
-solmittava, ja tällä kertaa lopullinen rauha! Mutta hän vaati, että
-hänen haltuunsa jätettäisiin kymmenen palkkasoturia hänen oman
-valintansa mukaan, aseitta ja vaatteitta.
-
-He eivät odottaneet näin suurta lempeyttä; Spendius huudahti:
-
--- "Kaksikymmentä, jos tahdot, valtias!"
-
--- "Ei! kymmenen riittää minulle", vastasi Hamilkar lempeästi.
-
-Heidän annettiin poistua teltasta neuvotellakseen. Kun he olivat
-yksin vastusti Autharitos kymmenen toverin uhraamista, ja Zarxas
-sanoi Spendiukselle:
-
--- "Miksi et surmannut häntä? hänen miekkansa oli pöydällä aivan
-edessäsi!"
-
--- "Surmata hänet!" sanoi Spendius; ja hän lausui useampaan kertaan:
-"Hänet, hänet!" ikäänkuin asia olisi ollut mahdoton ja Hamilkar
-kuolematon olento.
-
-He olivat niin uupuneita, että he heittäytyivät maahan selälleen
-tietämättä, mitä he päättäisivät.
-
-Spendius kehoitti heitä suostumaan. Lopulta he myöntyivät ja
-palasivat telttaan.
-
-Silloin laski suffeetti kätensä vuoron perään kunkin kymmenen
-barbarin käteen puristaen heidän peukaloaan; sitten hän pyyhki
-kätensä pukuunsa, sillä barbarien tahmean ihon kosketus tuntui
-karkealta ja pehmeältä, ja hänen ruumiinsa läpi kulki väristys.
-Sitten hän sanoi heille:
-
--- "Tehän olette kaikki barbarien johtomiehiä ja olette vannoneet
-heidän puolestaan?"
-
--- "Niin!" vastasivat he.
-
--- "Vapaaehtoisesti, sydämen pohjasta ja aikoen pitää lupauksenne?"
-
-He vakuuttivat palaavansa toisten luo pannakseen ne täytäntöön.
-
--- "No niin!" jatkoi suffeetti, "minun, Barkaksen, ja
-palkkasotureitten lähettiläitten välillä tehdyn sopimuksen mukaan
-minä valitsen teidät ja pidän teidät!"
-
-Spendius kaatui pyörtyneenä matolle. Barbarit vetäytyivät lähemmäksi
-toisiaan aivan kuin hyljäten hänet; ei kuulunut sanaakaan, ei
-valitusta.
-
-Heidän toverinsa odottivat heitä, ja kun eivät nähneet heidän
-saapuvan, luulivat tulleensa petetyiksi. Lähettiläät olivat
-epäilemättä menneet suffeetin puolelle.
-
-He odottivat vielä kaksi päivää; kolmannen päivän aamuna he tekivät
-päätöksensä. He nuorien, kärkihakkujen ja nuolien avulla, joita oli
-kiinnitetty vaatekaistojen väliin niin että ne muodostivat ikäänkuin
-tikapuiden astimia, he onnistuivat kiipeämään lohkareiden yli; ja
-jätettyään heikoimmat jälkeensä, he noin kolmentuhannen miehen
-suuruisena joukkona lähtivät liikkeelle yhtyäkseen Tuniksen armeijaan.
-
-Rotkon yläpuolella oli niitty, jolla kasvoi siellä täällä pensaita;
-barbarit söivät niiden lehtisilmukoita. Sitten he tapasivat
-papupellon; ja kaikki katosi aivan kuin parvi heinäsirkkoja olisi
-kulkenut sen yli. Kolme tuntia myöhemmin he saapuivat toiselle
-tasangolle, jota vihannoivat kukkulat ympäröivät.
-
-Näiden kunnaiden välisissä laaksoissa he näkivät hopeanvärisiä
-lyhteitä välkkyvän vähän matkan päässä toisistaan; auringon
-sokaisemat barbarit näkivät epäselvästi niiden alapuolella suuria,
-mustia möhkäleitä, jotka kannattivat noita hopealyhteitä. Äkkiä ne
-nousivat aivan kuin olisivat auenneet Ne olivat peitsiä pelottavasti
-asestettujen norsujen selässä olevissa torneissa.
-
-Paitsi rinnassaan olevaa kärkeä, pistorautoja hampaissaan,
-pronssilevyjä kyljissään ja tikareja polvisuojissaan; -- oli niillä
-kärsän päässä nahkarengas johon oli kiinnitetty suuren tikarin kahva;
-kun ne olivat yht'aikaa astuneet esiin tasangon perältä, astuivat ne
-tasaisesti joka sivulta eteenpäin.
-
-Sanomaton kauhu sai barbarit aivan jähmettymään. He eivät koettaneet
-edes paetakaan. He olivat jo saarroksessa.
-
-Norsut tunkeutuivat tähän ihmiskasaan; rintapiikit puhkoivat sen,
-hampaiden raudat viiltelivät sitä kuin auran vantaat; ne silpoivat,
-halkoivat, hakkasivat kärsänsä sirpeillä; tulinuolia täynnä olevat
-tornit näyttivät liikkuvilta tulivuorilta; ei näkynyt muuta kuin
-yksi ainoa laaja kasa, jossa ihmisliha muodosti valkoisia pilkkuja,
-pronssilevyt harmaita täpliä, veri punaisia suihkuja; nuo pelottavat
-eläimet raivasivat kulkiessaan keskelle kaikkea mustia vakoja.
-Hurjinta norsua ohjasi eräs numidialainen, jonka päätä koristi
-sulkadiademi. Hän sinkoi heittokeihäitä pelottavan nopeasti, päästäen
-tuon tuostakin pitkän kimakan vihellyksen; -- ja nuo suuret eläimet,
-jotka olivat tottelevaisia kuin koirat, käänsivät tämän teurastuksen
-aikana silmänsä häneen päin.
-
-Heidän kehänsä supistui yhä enemmän; nääntyneet barbarit eivät enää
-tehneet vastarintaa; kohta olivat norsut tasangon keskellä. Niillä
-ei ollut tilaa liikkua. Ne kasaantuivat nousten puoleksi pystyyn, ja
-niiden hampaat sotkeutuivat yhteen. Äkkiä Narr' Havas rauhoitti ne,
-ja kääntyen ympäri ne palasivat juoksu jalkaa kukkuloiden luo.
-
-Mutta kaksi syntagmaa sotilaita oli paennut oikealle erääseen
-notkoon, heittivät aseensa ja polvillaan he ojensivat kätensä
-punilaisten telttoja kohden rukoillen armoa.
-
-Heidän jalkansa ja kätensä sidottiin; kun heidät sitten oli pantu
-maahan riviin toinen toisensa viereen, tuotiin norsut takaisin.
-
-Rinnat rusahtivat kuten puulippaat, joita murskataan; norsun jokainen
-askel mursi kaksi miestä; niiden suuret jalat painuivat ruumiisiin,
-niin että näytti siltä kuin norsut olisivat ontuneet. He jatkoivat
-kulkuaan kunnes pääsivät rivin päähän. Tasangolla ei enää nähnyt
-liikettä. Yö saapui. Hamilkar iloitsi katsellessaan tätä kostonsa
-näytelmää; mutta äkkiä hän vavahti.
-
-Hän ja muut näkivät kuudensadan askeleen päässä vasemmalla eräällä
-kukkulalla vielä barbareja! Neljäsataa voimakkainta etruskilaista,
-libyalaista ja spartalaista palkkasoturia oli jo heti alussa
-päässyt kukkulalle ja pysytellyt epäröiden paikallaan. Toveriensa
-teurastuksen jälkeen he päättivät tunkeutua karthagolaisten joukkojen
-läpi; he laskeutuivat jo tiheissä riveissä ihmeteltävällä ja
-pelottavalla tavalla.
-
-Airut lähetettiin heti heidän luokseen. Suffeetti tarvitsi sotilaita;
-hän otti heidät ilman mitään ehtoja vastaan, niin suuresti hän ihaili
-heidän urhoollisuuttaan. He voivat, lisäsi karthagolainen, lähestyä
-hiukan ja mennä hänen osoittamaansa paikkaan, josta he löytäisivät
-ruokavaroja.
-
-Barbarit riensivät sinne ja kuluttivat yön syömiseen. Silloin
-karthagolaiset alkoivat napista suffeetin palkkasotureita kohtaan
-osoittamaa puolueellisuutta vastaan.
-
-Taipuiko hän tämän sammumattoman vihan vaatimuksiin, vai oliko
-kaikki täydellisintä kavaluutta? Seuraavana päivänä hän saapui
-itse avopäin, aseitta, clinabarien saattamana heidän luokseen ja
-ilmoitti, että kun hänellä oli liian suuret joukot ruokittavanaan,
-niin hänen aikomuksensa ei ollut pitää heitä kaikkia elossa. Mutta
-kun hän tarvitsi sotilaita, eikä tietänyt miten hän paraimmat
-valitsisi, niin saivat he keskenään taistella elämän ja kuoleman
-uhalla; sitten hän liittää voittajat omaan henkivartiostoonsa. Olihan
-se kuolema yhtä hyvä, kuin mikä muukin; -- ja silloin, käskien
-sotilaita siirtymään (sillä punilaiset liput estivät palkkasotureita
-näkemästä ympärilleen), hän heille näytti Narr' Havaksen sataa
-yhdeksääkymmentäkahta norsua, jotka seisoivat yhdessä ainoassa
-rivissä ja heiluttivat kärsillään pitkiä aseita, kuten jättiläiskädet
-olisivat heiluttaneet piiluja heidän päänsä päällä.
-
-Barbarit katsoivat ääneti toisiinsa. Eivät he kalvenneet kuoleman
-pelosta, vaan siitä katalasta pakosta, jonka alaisiksi he nyt olivat
-joutuneet.
-
-Heidän yhdessä vietetty elämänsä oli synnyttänyt heidän välilleen
-kestäviä ystävyysliittoja. Leiri korvasi useimmille isänmaan; eläen
-ilman perhettä he suuntasivat kaiken hellyyden tarpeensa johonkin
-toveriin, ja he nukkuivat vieretysten saman viitan alla tähtien
-tuikkeessa. Heidän harhaillessaan taukoamatta kaikenlaisten seutujen
-halki, läpi surmien ja seikkailujen, oli heidän välilleen muodostunut
-omituinen rakkaus, -- siveettömiä liittoja, jotka olivat yhtä vakavia
-kuin avioliitto, ja joissa vahvempi suojeli heikompaa taistelussa,
-auttoi häntä hyppäämään kuilujen yli, kuivasi hänen otsaltaan
-kuumeen hien, varasti hänelle ruokaa; ja toinen, tien varrelta
-löydetty lapsi, sitten palkkasoturiksi kehittynyt mies, korvasi tämän
-hellyyden aviovaimon tuhansilla huomaavaisuuksilla ja palveluksilla.
-
-He vaihtoivat nyt kaulanauhoja ja korvarenkaita, lahjoja, jotka
-he ennen suuren vaaran jälkeen hurmauksen hetkinä olivat antaneet
-toisilleen. Kaikki tahtoivat kuolla, ei kukaan surmata. Siellä täällä
-näki jonkun nuoren sanovan harmaapartaiselle miehelle: "Ei! ei, sinä
-olet voimakkaampi! Sinä kostat meidän puolestamme, surmaa minut!"
-ja mies vastasi: "Minulla on lyhempi elämä edessä! Iske keskelle
-sydäntä, eläkä ajattele muuta!" Veljet katselivat toisiinsa kättä
-puristaen, rakastaja sanoi rakastajalle ikuiset jäähyväiset itkien
-hänen olkapäätään vastaan.
-
-He riisuivat panssarit pois, jotta miekka tunkisi nopeammin
-lihaan. Silloin tulivat näkyviin ne suuret arvet, jotka he olivat
-saaneet taisteluissa Karthagon puolesta; ne näyttivät pylväihin
-kaiverretuilta kirjoituksilta.
-
-Sitten he järjestyivät gladiaattorien tavoin neljään yhtä suureen
-riviin ja alkoivat arasti iskien taistella. Muutamat olivat sitoneet
-silmänsäkin ja heidän miekkansa halkaisivat ilmaa hapuillen,
-kuten sokean sauva. Karthagolaiset alkoivat kiljua ja solvaista
-heitä pelkureiksi. Barbarit kiihtyivät, ja kohta taistelu muuttui
-yleiseksi, kiihkeäksi, pelottavaksi.
-
-Toisinaan kaksi taistelijaa taukosi aivan verissään, vaipuivat
-toistensa syliin ja kuolivat suudellen toisiaan. Ei kukaan väistynyt.
-He syöksyivät ojolla oleviin miekkoihin. Heidän raivonsa oli niin
-kiihkeä, että karthagolaiset etäällä pelkäsivät.
-
-Vihdoin he taukosivat taistelusta. Rinnat läähättivät raskaasti
-koristen, ja silmät näkyivät pitkien hiusten takaa, jotka riippuivat
-alas, kuin purppurakylvystä nostettuina. Muutamat pyörivät nopeasti
-ympäri kuten otsaan haavoittuneet pantterit. Toiset katselivat
-liikkumattomina edessään olevaa ruumista; sitten he äkkiä repivät
-kynsillään kasvojaan, tarttuivat molemmin käsin miekkaansa ja
-painoivat sen vatsaansa.
-
-Kuusikymmentä oli vielä jälellä. He pyysivät saada juotavaa. Heitä
-käskettiin heittämään miekkansa pois; ja kun he sen olivat tehneet,
-tuotiin heille vettä.
-
-Juuri kun he joivat painaen päänsä ruukkuihin, syöksyi kuusikymmentä
-karthagolaista takaapäin heidän kimppuunsa ja tappoi heidät
-tikareilla.
-
-Hamilkar oli tehnyt tämän noudattaakseen armeijan vaistoa ja
-sitoakseen tämän petoksen kautta heidät itseensä.
-
-Sota oli siis loppunut; ainakin hän niin luuli; Matho ei voinut tehdä
-vastarintaa; kärsimättömänä käski suffeetti heti lähteä matkalle.
-
-Hänen vakoojansa tulivat ilmoittamaan nähneensä matkueen kulkevan
-Lyijy vuorta kohden. Hamilkar ei välittänyt siitä. Kun kerran
-palkkasoturit olivat tuhotut, niin paimenkansat eivät enää häntä
-häirinneet. Pääasia oli nyt saada Tunis haltuunsa. Hän kulki pitkiä
-päivämatkoja pitäen sitä kohden.
-
-Hän oli lähettänyt Narr' Havaksen Karthagoon viemään tietoa voitosta;
-ja Numidian kuningas, ylpeillen tästä menestyksestä, saapui Salammbon
-luo.
-
-Salammbo otti hänet vastaan puistossaan, jossa lepäsi tuuhean
-sykomoripuun alla keltaisilla nahkatyynyillä. Taanak seisoi hänen
-vieressään. Hänen kasvojaan verhosi valkoinen vaate, joka peitti
-suun ja otsan, joten silmät ainoastaan näkyivät; mutta huulet
-hohtivat ohuen kankaan läpi kuten jalokivet hänen sormissaan -- sillä
-Salammbon kädetkin olivat verhotut, eikä hän koko keskustelun aikana
-tehnyt ainoatakaan liikettä.
-
-Narr' Havas ilmoitti hänelle barbarien joutuneen tappiolle. Salammbo
-kiitti siunaten häntä niistä palveluksista, jotka hän oli tehnyt
-hänen isälleen. Sitten alkoi Narr' Havas kertoa taistelusta.
-
-Kyyhkyset kujersivat hiljaa palmupuissa heidän ympärillään ja
-toisia lintuja hyppeli ruohikossa: seppelleivosia, tartessilaisia
-viiriäisiä, punilaisia helmikanoja. Jo kauvan aikaa hoitamatta jäänyt
-puutarha oli villiintynyt; metsäkurpitsit kiertelivät kassia-puiden
-lehviä, käärmecnpisto-yrtit hyötyivät ruusukentillä, kaikellaiset
-kasvit muodostivat tiheikköjä ja lehvämajoja; ja viistoon laskeutuvat
-auringon säteet loivat kuten metsässä siellä täällä lehden varjon
-maahan. Villiytyneet kotieläimet pakenivat pienimmänkin risahduksen
-kuullessaan. Toisinaan näki gasellin, jonka pieniin mustiin sorkkiin
-oli tarttunut maassa olevia riikinkukon sulkia. Etäällä olevan
-kaupungin kohina katosi aaltojen loiskeesen. Taivas oli aivan
-sininen; merellä ei näkynyt ainoatakaan purjetta.
-
-Narr' Havas ei enää puhunut. Salammbo katseli häntä vastaamatta
-mitään. Narr' Havaksella oli liinainen puku, johon kukkia oli
-maalattu, ja liepeessä riippui kultahetaleita; kaksi hopeanuolta
-kiinnitti hänen palmikoituja hiuksiaan korvien kohdalla; hänen oikea
-kätensä nojasi peitsen varteen, joka oli koristettu elektronrenkailla
-ja karvatupsuilla.
-
-Salammbon sielussa heräsi paljon epäselviä ajatuksia katsellessaan
-häntä. Tuo nuori, lempeä-ääninen ja naisekkaan hentovartaloinen mies
-miellytti hänen silmiään olemuksensa siroudella ja tuntui hänestä
-vanhemmalta sisarelta, jonka Baalit lähettivät häntä turvaamaan.
-Muisto Mathosta välähti äkkiä esiin; hän ei voinut hillitä haluaan
-saada tietää, mikä oli oleva Mathon kohtalo.
-
-Narr' Havas vastasi, että karthagolaiset kulkivat Tunista kohden
-aikoen sen valloittaa. Sen mukaan kuin hän kuvaili heidän
-onnistumisensa mahdollisuutta ja Mathon heikkoutta, näytti erityinen
-toivo ilahuttavan Salammbota. Hänen huulensa vapisivat, hänen
-rintansa läähätti. Kun Narr' Havas lupasi itse surmata Mathon
-huudahti Salammbo: -- "Niin! surmaa hänet, sen täytyy tapahtua!"
-
-Numidialainen sanoi kiihkeästi haluavansa Mathon kuolemaa, sillä
-sodan loputtua oli hän tuleva Salammbon aviomieheksi.
-
-Salammbo vavahti ja painoi päänsä alas.
-
-Mutta Narr' Havas jatkoi verraten kaihoaan kukkiin, jotka kaihoavat
-sadetta, eksyneihin matkamiehiin, jotka odottavat päivää. Hän sanoi
-vielä Salammbolle, että hän oli kauniimpi kuin kuu, suloisempi kuin
-aamun tuuli ja majaystävän kasvot. Hän aikoi tuottaa hänelle mustien
-maasta kalleuksia, joita ei löytynyt Karthagossa, ja heidän asuntonsa
-lattiat olivat kultahiekalla sirotettavat.
-
-Illan tullen balsamin tuoksu täytti ilman. He katsoivat kauvan aikaa
-toisiinsa, -- ja Salammbon silmät näyttivät pitkien huntujen lävitse
-kahdelta pilvien lomasta tuikkivilta tähdeltä. Ennen auringon laskua
-Narr' Havas poistui.
-
-Vanhimmat tunsivat aivan kuin suuren taakan putoavan hartioiltaan
-hänen lähdettyään Karthagosta. Kansa oli ottanut hänet vastaan vielä
-suuremmalla riemulla kuin edellisellä kerralla. Jos Hamilkar ja
-Numidian kuningas kahden saisivat voiton palkkasotureista, niin olisi
-mahdotonta heitä vastustaa. Siksi päättivät he, heikontaakseen Bar
-kasta, antaa oman lemmikkinsä, vanhan Hannon ottaa osaa Karthagon
-vapauttamiseen.
-
-Hän lähti heti läntisiin maakuntiin päin kostaakseen samoilla
-seuduilla, jotka olivat nähneet hänen häpeänsä. Mutta asukkaat ja
-barbarit olivat kuolleet, piilossa tai paenneet. Silloin hänen
-vihansa kohdistui itse seutuun. Hän poltti raunioiden rauniot, hän ei
-jättänyt ainoatakaan puuta tai heinän kortta; lapset ja rammat, joita
-tavattiin, kidutettiin kuoliaiksi, hän jätti naiset sotilaittensa
-raiskattaviksi ennenkuin ne surmattiin; kauneimmat heitettiin hänen
-kantotuoliinsa, -- sillä hänen kamala tautinsa kiihoitti hänessä
-hurjia himoja; ja hän tyydytti niitä epätoivoisen miehen koko
-vimmalla.
-
-Usein painui kukkuloiden harjalla mustia telttarivejä kokoon
-kuten tuulen kaatamina, ja sitten näki suurien kiiltoreunaisten
-kiekkojen, jotka tunsi kärryn pyöriksi, surkeasti natisten katoavan
-vähitellen laaksoon. Ne heimot, jotka olivat lähteneet pois Karthagon
-piirityksestä, harhailivat siten maakuntien halki odottaen sopivaa
-tilaisuutta, jotain palkkasoturien saamaa voittoa, palatakseen
-takaisin. Mutta pelosta tai nälästä he kaikki jatkoivat tietään
-kotiseuduilleen ja katosivat.
-
-Hamilkar ei laisinkaan kadehtinut Hannon menestystä. Mutta hän tahtoi
-kiireesti saada kaiken loppumaan; siksi käski hän Hannoa hyökkäämään
-Tunista vastaan; ja Hanno, joka kaikesta huolimatta rakasti
-isänmaataan, saapui määräpäivänä kaupungin muurien edustalle.
-
-Kaupungilla oli puolustusväkenään, paitsi kaupungin vakinaisia
-asukkaita, kaksitoistatuhatta palkkasoturia, sitten kaikki
-saastaisten-ruokien-syöjät, sillä he olivat kuten Mathokin jääneet
-Karthagon näköpiirin sisälle ja roskaväki ja shalishim katselivat
-etäältä sen korkeita muuria, joiden takana he uneksivat löytyvän
-äärettömiä nautintoja. Tämän yhteisen, vihan vaikutuksesta
-järjestettiin puolustus hyvinkin pian. Leileistä tehtiin kypäriä,
-kaikki puutarhojen palmut katkottiin keihäiden varsiksi, kaivettiin
-kaivoja ja ruuakseen he pyydystivät järven rannalta suuria valkoisia
-ruumiilla ja saastalla ruokittuja kaloja. Heidän vallituksensa,
-joita Karthago kateellisina oli pidättänyt raunioina, olivat niin
-heikkoja, että ne voi melkein olkapäällään kaataa kumoon. Matho tukki
-niiden reijät talojen kivillä. Se oli viimeinen taistelu; hän ei
-mitään toivonut, ja yhtä kaikki hän sanoi itselleen, että onni oli
-vaihtuvainen.
-
-Lähestyessään näkivät karthagolaiset vallilla miehen, joka kohosi
-vyötäröistä asti sen ylitse. Hänen ympärillään suhahtelevat nuolet
-näyttivät häntä peloittavan yhtä vähän kuin pääskysparvi. Kummallista
-kyllä ei ainoakaan osunut häneen.
-
-Hamilkar leiriytyi kaupungin eteläpuolelle; hänen oikealla puolellaan
-piti Narr' Havas Rhadeksen tasangon ja Hanno järven rannan
-hallussaan; toistaiseksi piti kunkin kolmen johtajan säilyttää
-asemansa ja yht'aikaa hyökätä kaupungin muureja vastaan.
-
-Mutta Hamilkar tahtoi ensin näyttää palkkasotureille, että hän
-aikoi rangaista heitä kuin orjia. Hänen käskystään nuo kymmenen
-lähettilästä naulittiin vieretysten ristiin eräälle kukkulalle,
-vastapäätä kaupunkia.
-
-Tämän nähdessään poistuivat piiritetyt valleilta.
-
-Matho oli arvellut, että jos hän voisi pujahtaa muurin ja Narr'
-Havaksen telttojen välitse niin sukkelasti etteivät numidialaiset
-ennättäisi lähteä liikkeelle, niin voisi hän hyökätä takaapäin
-karthagolaisten jalkaväen kimppuun, joka siten joutuisi hänen
-osastonsa ja kaupungin väliin. Hän syöksyi sotavanhuksiensa kanssa
-ulos kaupungista.
-
-Narr' Havas huomasi sen; riensi pitkin järven rantaa ja käski Hannoa
-lähettämään miehiä Hamilkarin avuksi. Luuliko hän Barkasta liian
-heikoksi vastus taaksensa palkkasotureja? Oliko se petosta vai
-tyhmyyttä? Kukaan ei koskaan saanut sitä tietää.
-
-Haluten nöyryyttää kilpailijaansa ei Hanno viivytellyt. Hän
-huusi puhaltamaan torviin ja koko hänen armeijansa hyökkäsi
-barbarien kimppuun. Nämä peräytyivät ja syöksyivät suoraan päin
-karthagolaisia; he kaatoivat ne kumoon, polkivat jalkoihinsa ja siten
-hyökätessään eteenpäin he saapuivat Hannon teltan luo, jossa tämä
-oli kolmenkymmenen karthagolaisen, Vanhimpien kuuluisimpien jäsenten
-seurassa.
-
-Hän näytti hämmästyvän tätä uhkarohkeutta; hän huusi päälliköltään
-avuksi. Kaikki ojensivat kätensä hänen kurkkuunsa huutaen
-häväistyksiä. Joukko tungeskeli, ja niiden, jotka olivat tarttuneet
-häneen, oli vaikea pidellä häntä käsissään. Hän koetti sillä välin
-kuiskata heidän korvaansa: -- "Minä annan sinulle kaikki, mitä
-tahdot! Minä olen rikas! Pelasta minut!" He vetivät hänet mukaansa;
-niin raskas kuin hän olikin ei hänen jalkansa koskettaneet maata.
-Vanhimmat oli viety. Hänen kauhunsa kas voi. "Te olette voittaneet
-minut! Minä olen teidän vankinne! Minä maksan lunnaat! Kuulkaa minua,
-ystäväni!" Ja kun häntä olkapäillä, jotka painuivat hänen kylkiinsä,
-kannettiin pois, hän huusi tavan takaa: "Mitä te teette? Mitä
-aijotte? Näettehän etten minä vastusta! Minä olen aina ollut hyvä!"
-
-Portin luo oli pystytetty jättiläissuuri risti. Barbarit karjuivat:
-"Tänne! tänne!" Mutta hän korotti vielä enemmän ääntään, ja kaikkien
-heidän jumaliensa nimessä hän anoi heitä viemään hänet shalishimin
-luo, sillä hänellä oli uskottavana tälle asia, josta kaikkien heidän
-pelastus riippui.
-
-He pysähtyivät, muutamat väittivät olevan viisainta kutsua Matho
-saapuville. Lähdettiin häntä etsimään.
-
-Hanno vaipui ruohikolle; ja hän näki ympärillään toisiakin ristejä,
-ikäänkuin kidutus, jonka alaiseksi hän oli joutuva, olisi jo
-edeltäpäin moninkertaiseksi aijottu; hän koetti kaikin tavoin
-vakuuttaa itselleen erehtyvänsä, että ristejä olikin vain yksi,
-vieläpä uskoa, ettei niitä ollut laisinkaan. Lopulta nostettiin hänet
-ylös.
-
--- "Puhu!" sanoi Matho.
-
-Hän tarjoutui luovuttamaan heille Hamilkarin, sen jälkeen he molemmat
-palaisivat yhdessä Karthagoon ja hallitsisivat kuninkaina.
-
-Matho poistui viitaten toisia kiiruhtamaan. Se oli, arveli hän,
-pelkkä juoni ajan voittamiseksi.
-
-Barbari erehtyi; Hanno oli nyt siinä epätoivoisessa asemassa, jossa
-ei ihminen enää välitä mistään, ja sitäpaitsi vihasi hän niin
-suuresti Hamilkaria, että pienimmänkin pelastuksen toivon tähden
-olisi ollut valmis uhraamaan hänet ja kaikki hänen sotilaansa.
-
-Vanhimmat viruivat jo noiden kolmenkymmenen ristin juurella maassa;
-jo oli nuoria pantu heidän kainaloittensa alle. Silloin vanha
-suffeetti ymmärtäessään täytyvänsä kuolla alkoi itkeä.
-
-Häneltä revittiin viimeisetkin vaatteet yltä -- ja hänen koko
-kauhistuttava ruumiinsa tuli näkyviin. Paiseet täyttivät koko tuon
-muodottoman möhkäleen; pöhöttyneissä jaloissa peittyivät kynnet lihan
-alle; sormista riippui kuten vihertäviä kaistaleita; ja kyyneleet,
-jotka virtasivat hänen poskiensa ajoksien välitse antoivat hänen
-kasvoilleen pelottavan surkean ilmeen, ne kun näyttivät ottavan
-enemmän tilaa hänen kuin muiden ihmisolentojen kasvoilla. Hänen
-puoliksi auennut kuninkaallinen otsanauhansa laahasi hänen valkoisten
-hiuksiensa keralla maassa.
-
-He luulivat, ettei heillä ei olisi kyllin vahvoja nuoria kiskoakseen
-hänet ylös ristille, ja he naulitsivat hänet siihen punilaiseen
-tapaan ennenkuin risti nostettiin ylös. Mutta tuskan keralla heräsi
-hänen ylpeytensä. Hän alkoi syytää heille solvauksia. Hän sylki
-vaahtoa ja väänteli ruumistaan merihirviön tavoin, jota rannalla
-tapetaan, ennustaen heille, että he tulevat kuolemaan vielä
-kamalammalla tavalla kuin hän ja että hänen kuolemansa kostetaan.
-
-Se olikin jo tapahtunut. Toisella puolen kaupunkia, josta nyt
-nousi tuliliekkejä ja savupatsaita, vääntelehtivät palkkasoturien
-lähettiläät kuolintuskissa.
-
-Muutamat, jotka ensin olivat pyörtyneet, virkosivat raittiissa
-tuulessa; mutta leuka painui rintaa vasten ja ruumis painui hiukan
-alas, vaikka käsien naulat olivatkin päätä korkeammalla; jaloista
-ja käsistä tihkui hitaasti suuria veripisaroita kuten puun oksilta
-kypsiä hedelmiä, -- ja Karthago, golfi, vuoret ja tasanko, kaikki
-näytti pyörivän heidän silmissään jättiläissuuren pyörän tavoin;
-toisinaan maasta nouseva tomupilvi kietoi heidät pyörteesensä; heitä
-poltti kamala jano, kieli vääntyi heidän suussaan, ja he tunsivat
-kylmän hien valuvan ruumiista sielun hitaasti erkaantuessa siitä.
-
-Äärettömän syvällä alapuolellaan he näkivät katuja, marssivia
-sotilaita, heiluvia miekkoja; ja taistelun pauhina osui epämääräisenä
-heidän korviinsa, kuten meren pauhina haaksirikkoisille, jotka
-kuolevat laivan mastoon. Italialaiset, jotka olivat muita rotevampia,
-huusivat vielä; lakedaimonilaiset olivat vaiti ja pitivät silmiään
-ummessa; Zärxas, joka ennen oli ollut niin voimakas, taipui nyt kuin
-katkaistu kaisla; hänen vieressään taivutti etiopialainen päänsä
-taapäin, ristin poikkipuun yli; Autharitos pyöritti liikkumattomana
-silmiään; hänen pitkä tukkansa oli tarttunut puun rakoon ja nousi
-hänen otsaltaan suoraan pystyyn, ja korina, joka nousi hänen
-rinnastaan kuului vihan karjunnalta. Spendiuksessa oli herännyt outo
-uljuus; nyt hän halveksi elämää, kun hän varmasti tiesi sen melkein
-kohta loppuvan ikuisesti, ja hän odotti väliäpitämättömänä kuolemaa.
-
-Vaikka tajuttomuus jo alkoi heissä saada vallan, niin toisinaan he
-vavahtivat kun siivet siuhkuivat heidän suutaan vastaan. Suuret
-siivet loivat varjoaan heidän ympärilleen, rääyntää kaikui ilmassa;
-ja kun Spendiuksen risti oli korkein, niin sille istahti ensimäinen
-korppikotka. Silloin hän käänsi päänsä Autharitoksen puoleen ja sanoi
-hänelle hitaasti oudon hymyn levitessä hänen huulilleen:
-
--- "Muistatko leijonia Siccan tien varrella?"
-
--- "Ne olivat meidän veljiämme!" vastasi gallialainen ja heitti
-henkensä.
-
-Tällä välin oli suffeetti puhkaissut muurin ja saapunut kaupungin
-linnan juurelle. Äkkiä tuulen viima vei sauhun pois ja seutu näkyi
-Karthagoon asti; hän oli näkevittään ihmisiäkin katselemassa Eshmunin
-temppelin katolta; sitten kääntäessään päätään hän näki vasemmalla,
-järven rannalla, kolmekymmentä tavattoman suurta ristiä.
-
-Tehdäkseen ne vielä peloittavimmiksi olivat barbarit nimittäin
-rakentaneet ne yhteen jatketuista telttojen pylväistä; ja
-kolmenkymmenen Vanhimman ruumiit näkyivät hyvin korkealla ilmassa.
-Heidän rinnassaan oli kuten valkoisia perhosia; ne olivat alhaalta
-ammuttujen nuolien sulkia.
-
-Korkeimman ristin päästä liehui pitkä, loistava kultanauha; se
-riippui ristillä olevan olkapäällä; siltä puolelta puuttui käsivarsi,
-ja Hamilkar saattoi töin tuskin tuntea Hannon. Hänen pehmenneet
-luunsa eivät kestäneet nauloja, ja osia hänen jäsenistään oli
-pudonnut pois, -- eikä ristillä ollut muuta kuin kamalat jätteet
-muistuttaen metsämiesten oven päälle naulattuja eläinten jätteitä.
-
-Suffeetti ei ollut voinut saada minkäänlaisia tietoja: hänen
-edessään oleva kaupunki oli kokonaan peittänyt häneltä sen, mitä
-sen takana tapahtui; ja molemmat alipäälliköt, jotka perätysten oli
-lähetetty kummankin johtajan luo, eivät olleet palanneet. Silloin
-saapui pakolaisia, jotka toivat tiedon tappiosta, ja punilainen
-armeija seisahtui. Tämä onnettomuus, joka osui juuri keskelle
-heidän voittoaan lamautti heitä. He eivät enää kuulleet Hamilkarin
-määräyksiä.
-
-Matho käytti sitä hyväkseen jatkaakseen verilöylyään numidialaisten
-joukossa.
-
-Hävitettyään Hannon leirin hän oli uudelleen hyökännyt heihin.
-Nämät päästivät norsut liikkeelle. Mutta palkkasoturit sieppasivat
-tulikekäleitä muurista, lähestyivät pitkin tasankoa niitä heiluttaen,
-ja suuret eläimet syöksyivät kauhuissaan golfiin, jossa ne
-kamppaillen surmasivat toisensa ja hukkuivat raskaiden panssariensa
-painosta. Jo oli Narr' Havas syöksynyt ratsumiehineen esiin; kaikki
-heittäytyivät suulleen maahan; sitten kun hevoset olivat kolmen
-askeleen päässä heistä, he äkkiä hyppäsivät niiden vatsan alle ja
-puhkasivat sen tikariniskulla, ja puolet numidialaisista oli jo
-kaatunut, kun Barkas saapui avuksi.
-
-Uupuneet palkkasoturit eivät voineet vastustaa häntä. He peräytyivät
-hyvässä järjestyksessä Kuumienlähteiden vuorelle asti. Suffeetti oli
-siksi viisas, ettei ajanut heitä takaa. Hän suuntasi kulkunsa Makarin
-suuta kohden.
-
-Tunis oli hänen vallassaan; mutta se ei ollut muuta kuin höyryävä
-rauniokasa. Rauniot vyöryivät muurien aukoista tasangon keskelle
-asti; -- ja aivan perällä, golfin rantojen välissä lykkivät tuulen
-ajamat norsujen raadot toisiaan kuten saaristo mustia kallioita olisi
-uiskennellut veden pinnalla.
-
-Jatkaakseen tätä sotaa oli Narr' Havas tyhjentänyt metsänsä, ottanut
-nuoret ja vanhat, koiraat ja naaraat, eikä hänen kuningaskuntansa
-sotavoima enää koskaan toipunut tästä tappiosta. Kansa, joka
-etäältä oli nähnyt heidän tuhonsa, oli siitä aivan epätoivoissaan;
-miehet valittelivat kaduilla kutsuen heitä nimeltä kuten kuolleita
-ystäviään: -- "Oi! Voittamaton! Voitto! Salama! Pääskynen!"
-Ensimäisenä päivänä puhuttiin enemmän kuolleista norsuista kuin
-kaatuneista kansalaisista. Mutta seuraavana päivänä näkyivät
-barbarien teltat Kuumienlähteiden vuoren kukkulalla. Silloin oli
-epätoivo niin rajaton, että monet, varsinkin naiset syöksyivät pää
-edellä alas Akropoliilta.
-
-Hamilkarin aikeista ei tiedetty mitään. Hän eli yksin teltassaan,
-hänen luonaan oli vain eräs nuori poika, eikä kukaan koskaan syönyt
-heidän kanssaan, ei edes Narr' Havas. Mutta tämä osoitti hänelle
-erikoisen suurta kunnioitusta Hannon tappion jälkeen; olihan Numidian
-kuninkaalla siksi tärkeätä päästä hänen pojakseen, että hänen koko
-aika täytyi olla varuillaan.
-
-Tämä toimettomuus oli vain nerokkaiden toimien verhona.
-Kaikenlaisilla keinoilla lumosi Hamilkar kylien johtomiehet; ja
-palkkasotureita ajettiin pois, vainottiin ja vaanittiin kuin
-villipetoja. Heti kun he tulivat johonkin metsään syttyivät
-puut heidän ympärillään tuleen; kun he joivat lähteestä, oli se
-myrkytetty; luolat, joissa he nukkuivat yöllä, muurattiin umpeen.
-Väestö, heidän entiset kanssarikollisensa, jotka tähän asti olivat
-heitä puolustaneet, vainosivat nyt heitä; ja aina he tunsivat näiden
-joukkojen keskellä karthagolaisia asevarustuksia.
-
-Useiden kasvot olivat punaisten ajosten syömiä; he luulivat saaneensa
-ne koskettaessaan Hannoon. Toiset kuvittelivat niiden syntyneen
-Salammbon kalojen syömisestä, ja tuntematta pienintäkään katumusta
-sen johdosta, he kuvittelivat vieläkin kamalampia pyhän raiskauksia,
-nöyryyttääkseen punilaisia jumalia mahdollisimman paljon. He olisivat
-tahtoneet tuhota ne kokonaan.
-
-Siten kuljeksivat he kolme kuukautta pitkin itäistä rantaa,
-sitten Sellum-vuoren taakse ja erämaan hietikon rajalle asti. He
-etsivät jotain pakopaikkaa, vaikkapa millaista tahansa. Utica ja
-Hippo-Zarytus eivät olleet heitä pettäneet, mutta Hamilkar piiritti
-näitä molempia kaupunkeja. Palkkasoturit palasivat sitten umpimähkään
-pohjoiseen päin teitäkään tuntematta. Hätä ja puute oli hämmentänyt
-heidän järkensä.
-
-He eivät tunteneet enää muuta kuin epätoivoista katkeruutta, joka
-yhä kasvoi; ja eräänä päivänä he saapuivat Cobuksen rotkoihin, vielä
-kerran Karthagon eteen!
-
-Täällä tapahtui otteluja useammin. Onni suosi vuoroin kumpaakin
-puolta; mutta molemmat olivat siihen määrään uupuneita, että he
-toivoivat näiden kahakoiden sijasta suurta taistelua, kun se vaan
-olisi sitten viimeinen.
-
-Mathon teki mieli itse viedä suffeetille tämä taisteluhaaste. Eräs
-libyalainen uhrautui siihen toimeen; Nähdessään hänen poistuvan
-kaikki olivat vakuutettuja siitä, ettei hän enää palaisi.
-
-Hän palasi samana iltana.
-
-Hamilkar otti haasteen vastaan. Seuraa vana päivänä auringon
-noustessa tuli heidän kohdata toisensa Rhadeksen kentällä.
-
-Palkkasoturit tahtoivat tietää, eikö hän ollut sanonut sen enempää,
-ja libyalainen jatkoi:
-
--- "Kun minä jäin seisomaan hänen eteensä, niin kysyi hän, mitä minä
-odotin; minä vastasin: 'kuolemaani!' Silloin hän vastasi: 'Ei! lähde
-pois! sinä kuolet huomenna yhdessä toisten kanssa'."
-
-Tämä jalomielisyys kummastutti barbareja; muutamia, se kauhistutti ja
-Matho suri sitä, ettei lähettiä oltu surmattu.
-
-Hänellä oli vielä kolme tuhatta afrikalaista, tuhatkaksisataa
-kreikkalaista, tuhatviisisataa campanialaista, kaksisataa
-iberialaista, neljäsataa etruskilaista, viisisataa samniumilaista,
-neljäkymmentä gallialaista ja ryhmä naffureja, maita kiertäviä
-rosvoja, jotka hän oli tavannut taateliseuduilla, yhteensä
-seitsemäntuhatta kaksisataa yhdeksäntoista sotilasta, mutta ei
-ainoatakaan täydellistä syntagmaa. He olivat paikanneet panssariensa
-reijät eläinten olkaimilla ja laittaneet pronssikothurnien sijaan
-rääsysandaaleja. Kupari- tai rautalevyjä oli ommeltu heidän
-pukuihinsa; panssaripaidat riippuivat repaleisina heidän yllään ja
-arvet näkyivät kuten purppurajuovat käsivarsien karvojen välistä ja
-kasvojen parran keskeltä.
-
-Heidän toverinsa kuoleman aiheuttama viha ylläpiti heidän sieluaan ja
-vahvisti heidän voimiaan; he tunsivat hämärästi olevansa sorrettujen
-rinnassa asuvan jumalan palvelijoita ja ikäänkuin yleisen koston
-pappeja! Sitä paitsi suunnattoman vääryyden tuska ja varsinkin
-etäältä näkyvä Karthago sai heidät raivoihinsa. He vannoutuivat
-taistelevansa toinen toisensa puolesta kuolemaan asti.
-
-He teurastivat ja söivät vetojuhtansa saadakseen mahdollisimman
-paljon voimia; sitten he laskeutuivat levolle. Muutamat rukoilivat
-kääntyen eri tähtiryhmien puoleen.
-
-Karthagolaiset saapuivat tasangolle ennen heitä. He hankasivat
-kilpien reunoja öljyllä, jotta nuolet helpommin liukuisivat pois;
-jalkaväki, jolla oli pitkä tukka, leikkasi sen varovaisuuden vuoksi
-edestä lyhyeksi; ja viidennellä tunnilla Hamilkar käski kaataa kaikki
-ruoka-astiat, tietäen, että oli epäedullista taistella vatsa liian
-täytenä. Hänen armeijassaan oli neljätoistatuhatta miestä, siis kaksi
-kertaa enemmän kuin barbarien joukkoja. Ei hän kuitenkaan koskaan
-ollut tuntenut itseään niin levottomaksi; jos hän jäi tappiolle, niin
-se oli tasavallan turmio ja hän itse joutui ristiinnaulittavaksi;
-jos hän sai voiton, niin silloin hän Pyreneitten, Gallian, Alppien
-yli pääsisi Italiaan ja Barkaksen valta oli kestävä ijankaikkisesti.
-Parikymmentä kertaa yössä hän nousi tarkastamaan itse kaikkea
-pienimpiä yksityiskohtia myöten. Mitä karthagolaisiin tuli, niin
-heidän pitkällinen kauhunsa oli heidät vimmastuttanut.
-
-Narr' Havas epäili numidialaistensa uskollisuutta. Sitä paitsi
-saattoivat barbarit voittaa heidät. Kumma heikkous sai hänessä
-vallan; tavan takaa hän joi pitkiä siemauksia vettä.
-
-Mutta eräs outo mies avasi hänen telttansa ja laski maahan
-vuorisuolasta tehdyn kruunun, joka oli kirjailtu rikistä ja
-simpukankuoriruuduista tehdyillä symbooleilla; toisinaan lähetettiin
-sulhaselle hänen hääkruununsa; se oli rakkauden osoitus, jonkinmoinen
-kehoitus.
-
-Hamilkarin tytär ei kuitenkaan tuntenut mitään hellempiä tunteita
-Narr' Havasta kohtaan.
-
-Mathon muisto vaivasi häntä sietämättömällä tavalla; hänestä tuntui
-kuin tuon miehen kuoleman kautta hänen sielunsa vapautuisi, kuten
-kyykäärmeiden pistoksen parantamiseksi murskataan niitä haavaa
-vastaan. Numidian kuningas kuului hänelle; hän odotti kärsimättömänä
-häitä ja kun ne piti vietettämän voiton jälkeen, niin Salammbo antoi
-hänelle tämän lahjan yllyttääkseen hänen rohkeuttaan. Silloin pelko
-haihtui, eikä hän ajatellut muuta kuin onneaan saadessaan niin
-kauniin naisen omakseen.
-
-Sama mielikuva oli herännyt Mathossakin; mutta hän torjui sen heti
-luotaan, ja hän omisti rakkautensa asetovereilleen. Hän helli
-niitä kuten osaa omasta olemuksestaan, vihastaan, -- ja hän tunsi
-ajatuksensa kirkkaammiksi, ruumiinsa voimakkaammaksi; koko hänen
-tehtävänsä oli hänelle nyt niin päivän selvää. Jos hän toisinaan
-huokasikin, niin hän muisteli Spendiusta.
-
-Hän järjesti barbarit kuuteen yhtä pitkään riviin. Keskelle asetti
-hän etruskilaiset, jotka olivat sidotut toisiinsa pronssikahleella;
-ampujat olivat niiden takana, ja kummallekin sivustalle hän jakoi
-naffurit, jotka istuivat lyhytkarvaisten, kameelikurjen sulilla
-koristettujen kameelien selässä.
-
-Suffeetti järjesti samoin karthagolaiset. Jalkaväen kummankin puolin,
-kepeäaseisten viereen hän asetti clinabarit ja sitten numidialaiset;
-auringon noustessa seisoivat he siten rivissä toinen toisiansa
-vastaan. Kaikki loivat etäältä vimmaisia katseita, toisiinsa. Ensin
-oli huomattavissa jonkunmoinen epäröiminen. Vihdoin lähtivät molemmat
-armeijat liikkeelle.
-
-Barbarit astuivat, jotta eivät hengästyisi, hitaasti, tanakasti
-polkien maata; punilaisen armeijan keskus muodosti kuperan kaaren.
-Sitten tapahtui kamala yhteensyöksyminen, aivan kuin kahden laivaston
-ryske niiden rynnätessä toisiinsa. Barbarien etumainen rivi oli
-sukkelaan auennut ja toisten takana olevat ampujat heittivät
-kuuliaan, nuoliaan ja heittokeihäitään. Karthagolaisten kupera
-rintama vähitellen oikeni, se tuli aivan suoraksi ja sitten taipui
-sisäänpäin; ja nyt lähestyivät molemmin puolin kepeäaseisten osastot
-toisiaan tasaisesti kuten sulkeutuvan harpin haarat. Barbarit, jotka
-vimmoissaan syöksyivät falangia vastaan tunkeutuivat jo tuohon
-aukkoon; he olivat mennä surman suuhun. Matho pidätti heitä, ja
-karthagolaisten siipien yhä lähetessä hän siirsi ulommaksi rintamansa
-kolme sisempää, riviä; kohta ne asettuivat hänen armeijansa siipien
-jatkoksi ja hänen rintamansa tuli kolmea kertaa pitemmäksi.
-
-Mutta äärimmäisinä olevat barbarit olivat liian heikkoja, varsinkin
-vasemmanpuoliset, jotka jo olivat tyhjentäneet viinensä, niin että
-kepeäaseiset, jotka nyt hyökkäsivät heitä vastaan, laajalti särkivät
-heidän rivinsä.
-
-Matho veti heidät taapäin. Oikealla siivellä olivat tapparoilla
-varustetut campanialaiset; hän ajoi ne karthagolaisten vasenta siipeä
-vastaan; keskusta hyökkäsi vihollisen kimppuun ja toisella äärellä
-olevat, jotka nyt olivat turvassa, pidättivät kepeäaseisia.
-
-Silloin Hamilkar jakoi ratsuväkensä eri osastoihin, asetti
-raskasaseisia niiden väliin ja ajoi ne palkkasotureja vastaan.
-
-Näiden kartionmuotoisten joukkojen kärjessä oli ratsumiehiä ja
-leveämmät sivut törröttivät täynnä keihäitä. Barbarien oli mahdotonta
-vastustaa niitä; kreikkalaisella jalkaväellä yksinään oli pronssiset
-varustukset; kaikilla muilla oli tikareja kepin nenässä, maatiloista
-otettuja viikatteita, kärrynpyörän raudoista valmistettuja
-miekkoja: liian pehmeät terät vääntyivät lyödessä, ja kun he
-kumartuivat taivuttaakseen ne jälleen jalallaan suoriksi, surmasivat
-karthagolaiset heitä nopeasti oikealta ja vasemmalta.
-
-Mutta ketjuunsa kiinnitetyt etruskilaiset; eivät liikkuneet
-paikaltaan; kuolleet, jotka eivät voineet kaatua, olivat toisille
-esteeksi; ja tämä pitkä pronssirivi vuoroin supistui ja laajeni,
-notkeana kuin käärme, horjumattomana kuin muuri. Barbarit
-järjestyivät sen takana yhä uudelleen, huoahtivat lyhyen hetken; --
-sitten he jälleen syöksyivät aseiden tyngät käsissään taisteluun.
-
-Monella ei enää ollut laisinkaan asetta, ja he syöksyivät
-karthagolaisten kimppuun purren heitä koiran tavoin kasvoihin.
-Ylpeinä riisuivat gallialaiset mekkonsa; etäältä näkyi heidän
-kookkaat valkoiset ruumiinsa: peloittaakseen vihollisia he avasivat
-haavansa. Punilaisen syntagman keskellä ei enää kuulunut käskyjen
-jakajan huutoa; tomun yläpuolelle kohoavat liput vielä jakoivat
-merkkejä, ja jokainen antoi suuren joukon aaltoilun viedä itsensä
-mukaansa.
-
-Hamilkar käski numidilaisia hyökkäämään eteenpäin. Mutta naffurit
-riensivät heitä vastaan.
-
-He olivat puetut avariin mustiin pukuihin, päälaella oli hiustöyhtö
-ja kädessä, virtahevonnahkainen kilpi; he heiluttivat nuoran päähän
-kiinnitettyä kahvatonta terää; ja heidän kokonaan sulilla koristetut
-kameelinsa päästivät pitkiä käheitä korahduksia. Terät osuivat
-tähdättyihin paikkoihin, ponnahtivat taas takaisin ja joku jäsen
-putosi maahan. Raivostuneet eläimet tunkeutuivat syntagman läpi.
-Muutamat niistä, joiden jalat olivat katkenneet kulkivat hypähdellen
-kuten haavoittuneet kameelikurjet.
-
-Koko punilainen jalkaväki hyökkäsi taas barbarien kimppuun; se mursi
-niiden rivit. Heidän osastonsa pyörivät ympäri, erillään toinen
-toisistaan. Karthagolaisten välkkyvämmät aseet ympäröivät heidät
-kultaisten renkaiden tavoin; keskellä kiehui ihmisparvi, ja suoraan
-paistava aurinko loi miekkojen kärkiin leimahtelevia valkoisia
-väikkeitä. Mutta clinabarien rivejä makasi kuolleina maassa;
-palkkasoturit riisuivat niiltä varustukset, pukivat ne ylleen ja
-palasivat taisteluun. Karthagolaiset erehtyivät ja eksyivät usein
-heidän joukkoonsa. He jähmettyivät kauhusta, tai peräytyivät, ja
-etäältä kaikuvat riemuhuudot näyttivät ajavan heitä edellään kuten
-myrskylaivan sirpaleita. Hamilkar oli aivan epätoivoissaan; kaikki
-oli joutumaisillaan tuhon omaksi Mathon nerokkuuden ja palkkasoturien
-urhoollisuuden tähden!
-
-Mutta etäältä kuului lukuisien tamburiinien räike. Joukko vanhuksia,
-sairaita, viidentoistavuotiaita lapsia ja naisiakin, jotka eivät
-olleet voineet levottomuuttaan hillitä, oli lähtenyt Karthagosta, ja,
-asettuakseen jonkun pelottavamman voiman turviin, he olivat ottaneet
-Hamilkarin palatsista sen ainoan norsun, joka tasavallalla vielä oli
-jälellä, -- sen, jonka kärsä oli katkaistu.
-
-Silloin tuntui karthagolaisista, että itse isänmaa saapui muurien
-suojasta käskemään heitä kuolemaan sen edestä. Uusi vimma valtasi
-heidät, ja numidialaiset riistivät kaikki muut mukaansa.
-
-Barbarit olivat asettuneet keskelle tasankoa selkä erästä kumpua
-vastaan. Heillä ei ollut enää mitään toivoa voittaa ei edes jäädä
-eloonkaan; mutta jälellä olevat olivat paraimmat, urhoollisimmat ja
-voimakkaimmat.
-
-Karthagosta tulleet alkoivat numidialaisten ylitse heitellä paistin
-vartaita, silavaneuloja, vasaroita; miehet, joita konsulit olivat
-pelänneet, kuolivat naisten heittämien keppien iskuihin: punilainen
-roskaväki tuhosi palkkasoturit.
-
-He olivat paenneet kukkulan harjalle. Jokaisen uuden aukon syntyessä
-sulkeutui heidän kehänsä uudelleen; kaksi kertaa se laskeutui alas;
-mutta yhteentörmäys sysäsi heidät heti takaisin kukkulalle; ja
-karthagolaiset ojensivat sikin sokin käsiään; he pistivät keihäitä
-edessä seisovien jalkojen välitse ja hosuivat umpimähkään. He
-lankesivat vereen; ruumiit vyöryivät liian jyrkkää rinnettä myöten
-alas. Norsu, joka koetti nousta kukkulalle kahlasi vatsaa myöten
-niissä; näytti siltä kuin se olisi nautinnolla astuskellut niiden
-päälle; ja sen katkaistu, päästään leveä kärsä kohosi tuon tuostakin
-ilmaan kuten jättiläissuuri iilimato.
-
-Sitten kaikki pysähtyivät. Karthagolaiset purivat hammasta katsellen
-ylös kukkulalle, jossa barbarit seisoivat.
-
-Vihdoin he syöksyivät äkkiä eteenpäin ja ottelu alkoi uudelleen.
-Toisinaan palkkasoturit antoivat heidän lähestyä huutaen
-antautuvansa; sitten kamalan pilkallisesti nauraen he yht'äkkiä
-surmasivat ja surmattiin, ja elossa olevat nousivat sen mukaan kuin
-kuolleet kaatuivat niiden päälle puolustaakseen itseään. Se näytti
-yhä kohoavalta pyramidilta.
-
-Pian heitä ei ollut jälellä muuta kuin viisikymmentä, sitten
-kaksikymmentä, sitten kolme ja lopulta ainoastaan kaksi, eräs
-tapparaa heiluttava samniumilainen ja Matho, jolla vielä oli miekka.
-
-Samniumilainen oli polvillaan ja heilutti tapparaansa vuoroin
-oikealle ja vasemmalle varoittaen Mathoa häneen suunnatuista
-iskuista: "Valtias, tänne! tuonne! kumarru!"
-
-Matho oli kadottanut olkasuojuksensa, kypärinsä, panssarinsa; hän
-oli aivan alasti, -- kalpeampi kuin kuolleet, hiukset aivan suorina,
-vaahto tukku kummassakin suupielessä, -- ja hänen miekkansa heilui
-niin nopeasti, että se muodosti sädekehän hänen ympärilleen. Eräs
-kivi katkaisi kalvan kahvan juurta myöten, samniumilainen oli
-surmattu ja karthagolaisten joukko tuli yhä tiheämmäksi, kosketti
-häneen. Silloin hän nosti ilmaan tyhjät kätensä kuten mies, joka
-kalliolta heittäytyy mereen, ja syöksyi peitsiin.
-
-Ne väistyivät hänen edessään. Hän juoksi monta kertaa karthagolaisia
-vastaan. Mutta aina he peräytyivät kääntäen aseensa poispäin.
-
-Hänen jalkansa kosketti miekkaa. Matho aikoi siepata sen. Hän tunsi
-äkkiä ansan käsiensä ja polviensa ympärillä, ja kaatui.
-
-Narr' Havas oli jo jonkun aikaa seurannut häntä askel askeleelta
-käsissään suuri verkko, jommoisilla villipetoja pyydystetään, ja,
-käyttäen hyväkseen hänen kumartumistaan, kietoi hänet siihen.
-
-Sitten hänet kiedottiin norsun selkään jäsenet ristiin sidottuina;
-ja kaikki ne, jotka eivät olleet haavoittuneita, seurasivat häntä ja
-riensivät meluten Karthagoa kohden.
-
-Viesti voitosta oli saapunut sinne, ihmeellistä kyllä, jo kolmantena
-yön hetkenä; Khamonin temppelin klepsydra osotti viidettä tuntia, kun
-he saapuivat Malquaan; silloin Matho avasi silmänsä. Talojen katoilla
-oli niin paljon tulia, että koko kaupunki näytti olevan ilmivalkeassa.
-
-Hän kuuli epäselvästi suunnatonta huutoa ja maaten selällään hän
-katseli tähtiä.
-
-Sitten eräs ovi sulkeutui ja pimeys verhosi hänet.
-
-Seuraavana päivänä samalla tunnilla kuoli viimeinen niistä, jotka
-olivat jääneet Piilusolaan.
-
-Samana päivänä, jona heidän toverinsa lähtivät pois, olivat palaavat
-zuaekit vyöryttäneet lohkareet kokonaan pois ja olivat heille jonkun
-aikaa antaneet ruokaa.
-
-Barbarit toivoivat yhä vielä Mathon palaavan, -- eivätkä tahtoneet
-mitenkään lähteä vuoristosta, joko siihen oli syynä toivottomuus,
-heikkous, tai tuo sairaiden itsepäisyys, jotka kieltäytyvät
-muuttamasta paikkaa; vihdoin ruokavarojen loputtua lähtivät zuaekit
-pois. Tiedettiin, että barbareja oli tuskin tuhattakolmeasataa enää
-jälellä, eikä heidän surmaamisekseen tarvinnut käyttää sotilaita.
-
-Villipedot, varsinkin leijonat, olivat näinä kolmena sotavuotena
-suuresti lisääntyneet. Narr' Havas oli pannut suuren taputusajon
-toimeen, sitten ajanut niitä takaa ja sitomalla vuohia aina vähäisen
-matkan päähän toisistaan ohjannut ne Piilusolaa kohden; -- ja kaikki
-ne elivät nyt siellä, kun saapui Vanhimpien lähettämä mies katsomaan,
-mitä barbareista oli jälellä.
-
-Pitkin tasankoa makaili leijonia ja ruumiita, kuolleita tuskin voi
-eroittaa vaatekappaleista ja aseista. Melkein kaikilta puuttui kasvot
-tai toinen käsivarsi; muutamat näyttivät vielä koskemattomilta;
-muutamat olivat kokonaan kuivuneet, ja maatuneet päät olivat
-kypärissä; säärisuojustimista pisti esiin lihattomia jalkoja,
-luurangoilla oli viitat yllään; auringon kuivamat luut muodostivat
-valkoisia läikköjä hiekkaan.
-
-Leijonat makasivat vatsa maata vasten ja käpälät ojossa, räpyttäen
-silmiään päivän paahteessa, jonka valkoisten kallioiden heijastus
-teki vieläkin kirkkaammaksi. Toiset istuivat takajaloillaan katsoen
-terävästi eteensä; tai puoliksi suurien harjojensa peitossa nukkuivat
-yhtenä keränä. Kaikki näyttivät ravituilta, laiskoilta, väsyneiltä.
-Ne olivat liikkumattomia kuin vuori ja kuolleet. Yö saapui; leveät
-punaiset viirut hohtivat lännen taivaalla.
-
-Silloin nousi yhdestä noista kasoista, jotka eri pitkien välimatkojen
-päässä kohosivat tasangolta, horjuva haamumainen olento. Silloin
-eräs leijona lähti liikkeelle ja sen suuri ruumis loi mustan varjon
-taivaan punaisenhohtavaa taustaa vastaan; -- tultuaan aivan miehen
-luo, se kaatoi hänet yhdellä käpälän iskulla.
-
-Sitten laskeutuen vatsalleen se hampaillaan kiskoi sisälmykset ulos.
-
-Sen jälkeen se avasi suuren kitansa selko selälleen ja päästi
-muutamia minuutteja kestävän karjunnan, johon vuorien kaiku vastasi
-ja joka vähitellen katosi autioon avaruuteen.
-
-Äkkiä alkoivat pienet kivet ylhäällä vyöryä alas. Kuului nopeita
-askeleita, -- ja ristikon puolelta, rotkon puolelta näkyi
-teräväkärkisiä kuonoja ja pystykorvia; keltaiset silmät kiiluivat.
-Shakaalit saapuivat syömään jätteitä.
-
-Karthagolainen, joka katseli kumartuen jyrkänteen reunan yli, kääntyi
-lähtemään.
-
-
-
-
-XV.
-
-MATHO.
-
-
-Karthagossa vallitsi riemu, -- syvä, yleinen, rajaton, mieletön
-riemu; raunioiden aukot oli tukittu, jumalien kuvat oli maalattu
-uudestaan, myrtinoksat peittivät katuja, katujen kulmissa paloi
-suitsutuksia, ja talojen katoilla kansa kirjavissa puvuissaan
-muodosti ikäänkuin suuria ilmassa aukenevia kukkapenkereitä.
-
-Taukoamattoman puheenkohinan yli kuuluivat katuja kastelevien
-vedenkantajien huudot; Hamilkarin orjat tarjoilivat hänen nimessään
-käristettyjä ohrajyviä ja raa'an lihan kappaleita; ihmiset puhelivat
-keskenään, syleilivät itkien toisiaan; tyrilaiset kaupungit olivat
-valloitetut, paimentolaiset hajoitetut, kaikki barbarit tuhotut.
-Akropolis peittyi värillisiin päiväkatoksiin; sataman ulkopuolella
-rivissä olevien kolmisoutolaivojen keulat kimaltelivat kuin
-timanttipenkerys; kaikkialle näkyi järjestys palanneen, uusi elämä
-alkoi, suuri onni ilmeni kaikkialla: se oli Salammbon ja Numidian
-kuninkaan hääpäivä.
-
-Khamonin temppelin katolla oli kolme pitkää suunnattomista
-kulta-astioista notkuvaa pöytää, joiden ääressä Pappien, Vanhimpien
-ja Rikkaiden oli aikomus aterioida ja neljäs pöytä oli ylempänä muita
-Hamilkaria, Narr' Havasta ja Salammbota varten; sillä kun Salammbo
-tuomalla vaipan takaisin oli pelastanut isänmaan, niin teki kansa
-hänen häänsä kansalliseksi ilojuhlaksi ja odotti alhaalla torilla
-hänen tuloaan.
-
-Mutta toinen, paljoa polttavampi kiihko ärsytti sen kärsimättömyyttä;
-juhlan kunniaksi oli luvattu surmata Matho.
-
-Ensiksi oli ehdotettu että hänet nyljettäisiin elävältä, aiottiin
-vuodattaa sulaa lyijyä hänen sisälmyksiinsä, tappaa hänet nälkään;
-sitten aiottiin sitoa hänet puuhun kiinni ja apina saisi lyödä
-takaapäin häntä kivellä päähän; hän oli häväissyt Tanitia, ja Tanitin
-pyhät apinat saisivat siten kostaa. Toiset olivat sitä mieltä, että
-hänet oli sidottava dromedarin selkään, kun ensin oli useaan paikkaan
-hänen ruumistaan pistetty öljyyn kastettuja liinatukkoja; -- ja he
-iloitsivat ajatellessaan, miten tuo suuri eläin kuljeskelisi pitkin
-katuja selässään mies, joka kiemurtelisi tulessa, kuten tuulen
-liehuttama soihtu.
-
-Mutta ketkä asukkaat saisivat toimekseen hänen kidutuksensa ja
-miksi riistettäisiin se nautinto toisilta? Tahdottiin panna toimeen
-kuolintapa, johon koko kaupunki ottaisi osaa, niin että kaikkien
-kädet, kaikki aseet, kaikki Karthagon omaisuus, katukivetkin ja
-golfin aallot voisivat silpoa, murskata, tuhota hänet. Silloin
-Vanhimmat päättivät, että hän kulkisi vankilastaan Khamonin torille,
-ilman mitään vartijajoukkoa, kädet selän taakse sidottuina; ja
-kiellettiin iskemästä häntä sydämeen, jotta hän eläisi kauvemmin,
-puhkaisemasta silmiä, jotta hän näkisi kidutuksensa aivan loppuun
-asti, heittämästä mitään häntä kohden ja koskemasta häneen kerrallaan
-useammalla kuin kolmella sormella.
-
-Vaikka hänen piti ilmestyä vasta päivän lopulla, niin oltiin hänet
-näkevinään, ja kansa juoksi Akropolista kohden, kadut tyhjentyivät,
-sitten joukko palasi mutisten. Jo edellisestä illasta asti seisoi
-muutamia samalla paikalla, ja he huutelivat toisilleen etäältä
-näyttäen kynsiään, joiden he olivat antaneet kasvaa paremmin
-voidakseen painaa ne hänen ihoonsa. Toiset kävelivät kiihkoissaan;
-muutamat olivat niin kalpeita kuin olisivat odottaneet omaa
-mestaustaan.
-
-Äkkiä Mappalioiden perältä näyttäytyi suuria sulkaviuhkoja ihmisten
-päiden yli. Salammbo läksi palatsistaan; kaikkialla kuului
-helpoituksen henkäys.
-
-Mutta kulkue astui askel askeleelta ja kesti kauvan, ennenkuin se
-saapui.
-
-Ensiksi kulkivat Pataikien papit, sitten Eshmunin, sitten
-Melkarthin papit ja muut pappikunnat samoine merkkeineen ja samassa
-järjestyksessä, jota he olivat uhrauksen aikana noudattaneet.
-Molokin papit kulkivat päät kumarassa, ja kansa kuten katumusta
-tuntien väistyi heidän tieltään. Mutta Rabbetnan papit astuivat
-ylpein askelin lyyrat käsissään; papittaret seurasivat heitä
-läpikuultavissa keltaisissa tai mustissa puvuissaan kirkuen
-lintujen tavoin, väännellen ruumistaan kuten käärmeet; tai huilun
-soidessa he liehuivat matkien tähtien tanssia ja heidän kepeistä
-puvuistaan levisi kaduille huumaava tuoksu. Erikoisella suosiolla
-otettiin näiden naisten joukossa vastaan kedeshimit, miehet,
-joilla oli maalatut silmäkulmat, ja jotka kuvasivat jumaluuden
-kaksisukupuolisuutta, ja hajuvesillä pirskoitettuina ja samoin
-puettuina he olivat papittarien näköisiä, vaikka heidän rintansa
-olivatkin litteät ja länteensä kapeammat. Sitäpaitsi vallitsi tänä
-päivänä naisellinen perusvoima ja hämmensi kaiken; salaperänen
-aistillisuus lainehti painostavassa ilmassa; soihdut jo syttyivät
-pyhien lehtojen perällä; siellä piti yöllä vietettämän suurta
-irstailujuhlaa; kolme laivaa oli tuonut Siciliasta ilotyttöjä ja
-toisia oli tullut erämaasta.
-
-Pappikunnat järjestyivät sen mukaan kuin tulivat temppelin pihoille,
-ulompiin pylvästöihin ja pitkin molempia temppelin portaita,
-jotka kohosivat muuria myöten ja ylhäällä yhtyivät. Valkoisia
-pukuja ilmestyi pylväiden väliin, ja rakennusmuodot täyttyivät
-inhimillisillä patsailla, jotka olivat liikkumattomia kuin kivikuvat.
-
-Sitten saapuivat rahainvartijat, maakuntien käskynhaltijat ja
-kaikki Rikkaat. Alhaalla torilla syntyi ankara mellakka. Väkijoukko
-tulvi läheisiltä kaduilta; temppelinpalvelijat ajoivat kansaa
-keppien avulla takaisin; ja Vanhimpien keskellä, joiden päässä
-oli kultatiarat, saapui kanto tuolissa, jonka yläpuolella oli
-purppurakatos, Salammbo.
-
-Suunnaton huuto täytti ilman; cymbaalit ja kalkuttimet soivat
-entistään kovemmin, tamburiinit jyrisivät, ja suuri purppurakatos
-katosi molempien porttitornien väliin.
-
-Se tuli seuraavassa kerroksessa näkyviin; Salammbo astui hitaasti sen
-alla; sitten hän kulki penkereen poikki ja meni istumaan perälle,
-valtaistuimelle, joka oli veistetty kilpikonnan kuoresta. Hänen
-jalkojensa alle pantiin kolmiportainen norsunluupalli; ensimäisen
-portaan kummankin puolin oli kaksi neekerilasta polvillaan ja
-toisinaan hän nojasi niiden päihin, käsiään, jotka olivat täynnä
-liian raskaita sormuksia.
-
-Vyötäisiltä nilkkaan asti; hän oli verhottu tiuhasilmäiseen
-verkkoon, jonka silmukat: jäljittivät kalan suomuksia: ja loistivat
-kuin simpukankuori; tummansininen vyö verhosi hänen vartalonsa ja
-kahdesta puolikuun muotoisesta kaarteesta näkyivät hänen molemmat
-rintansa; niiden näpykät peittyivät kiiltokivikellukkojen alle.
-Päässä oli riikinkukonsulkainen jalokivistä säteilevä päähine; pitkä
-lumivalkoinen vaippa valui hänen harteiltaan alas, ja kyynärpäät
-kyljissä kiinni, polvet yhdessä, timanttirenkaat käsivarsien ympäri,
-hän istui aivan suorana papillisen juhlallisessa asennossa.
-
-Kahdella matalammalla istuimella istuivat hänen isänsä ja hänen
-puolisonsa. Narr' Havas; vaaleankeltaisessa pitkässä puvussa,
-päässä vuorisuolakruunu, jonka alta kaksi Ammonhärän sarvien tavoin
-väännettyä palmikkoa tuli näkyviin; ja Hamilkar, sinipunervassa
-kultaisilla viiniköynnöksillä kirjaillussa mekossaan, kantoi
-taistelumiekkaa sivullaan.
-
-Pöytien rajoittamalla alueella Eshmunin temppelin pythonkäärme makasi
-maassa ruusuöljylaimiskojen välillä ja purren häntäänsä muodosti
-suuren, mustan renkaan. Keskellä tätä rengasta oli pronssipylväs,
-jonka päällä oli kristallimuna; ja kun päivän valo osui siihen,
-välkkyi siitä säteitä joka taholle.
-
-Salammbon takana seisoivat Tanitin papit liinaisissa puvuissaan;
-Vanhimmat hänen oikealla puolellaan muodostivat tiaroineen pitkän,
-kultaisen rivin, ja toisella puolen Rikkaat smaragdivaltikkoineen
-pitkän viheriän rivin,-- jota Veistoin aivan perällä, jossa Molokin
-papit seisoivat rivissä, olisi heidän viittojensa vuoksi luullut
-näkevänsä purppuramuurin. Muut pappiskunnat seisoivat alemmilla
-penkereillä. Kansa täytti kadut. Se nousi katoille ja ulottui pitkinä
-riveinä ylös Akropoliille asti. Kun kansa siten oli hänen jalkojensa
-juuressa, taivaanlaki hänen päänsä yläpuolella, ja hänen ympärillään
-aava meri, golfi, vuoristot ja kaukaiset maakunnat, niin Salammbo
-suli säihkyvässä puvussaan yhteen Tanitin kanssa ja näytti itse
-Karthagon suojelusjumalattarelta, sen olennoidulta sielulta.
-
-Juhlan piti jatkua koko yö, ja monihaaraisia lamppujalkoja oli
-pystytetty kuten puita maalatuille villaliinoille, jotka peittivät
-matalia pöytiä. Suuret elektronkannut, siniset lasiruukut,
-kilpikonnanluiset lusikat ja pienet pyöreät leivät olivat tiheässä
-helmillä reunustettujen vatien kaksinkertaisessa rivissä;
-viinirypäleitä lehtineen oli kiedottu kuten thyrsussauvoihin
-norsunluisten viinipuiden ympärille; jäälohkareita suli ebenbuisissa
-vadeissa, ja sitruunia, granaattiomenia, kurbitseja ja arbuuseja oli
-suurissa kasoissa korkeissa hopeamaljoissa; villisiat, kita avoinna
-viruivat höysteiden keskellä; jänikset, joilla vielä oli nahka
-päällä, näyttivät hyppelevän kukkien keskellä; sekotettuja liharuokia
-oli suurissa simpukankuorissa; leivoksilla oli symbooliset muodot;
-kun nosti vatien kannet ylös, niin niistä lensi kyyhkysiä.
-
-Sillä välin riensi orjia mekkojen helmat ylös käärittyinä varpaillaan
-sinne ja tänne; toisinaan lyyrat soittivat jotain hymniä tai kuoro
-lauloi. Kansan melu, joka kuului meren taukoamattomalta pauhinalta,
-vyöryi pitojen ympärillä ja näytti tuudittavan kaiken laajempaan
-sopusointuun; muutamat muistivat palkkasoturien pitoja; vaivuttiin
-onnen unelmiin; aurinko alkoi vaipua mailleen ja kuun sirppi näkyi jo
-vastakkaisella taivaansuunnalla.
-
-Mutta Salammbo, aivan kuin joku olisi häntä kutsunut, käänsi päänsä;
-kansa, joka katsoi häneen, seurasi hänen katsettaan.
-
-Akropoliin kukkulalla aukeni kallioon temppelin alle hakatun vankilan
-ovi; ja tässä mustassa aukossa mies seisoi kynnyksellä.
-
-Syvään kumarassa hän astui ulos kuten pelästynyt villipeto, joka
-äkkiä päästetään vapaaksi.
-
-Valo häikäisi hänen silmiään; hän seisoi lyhyen hetken
-liikkumattomana. Kaikki olivat tunteneet hänet ja pidättivät
-hengitystään.
-
-Tämän uhrin ruumis oli heille jotain aivan erikoista ja melkein
-uskonnolliseen loistoon verhottu. He kumartuivat nähdäkseen hänet,
-varsinkin naiset. He paloivat kiihkosta saada nähdä sen miehen, joka
-oli syössyt heidän lapsensa ja puolisonsa kuolemaan; ja vastoin
-tahtoaan heräsi heidän sielunsa pohjalla ilettävä uteliaisuus,
--- kiihko tuntea hänet täydellisesti, halu, johon liittyi
-omantunnonvaivoja, ja joka piankin kääntyi sitä suuremmaksi vihaksi.
-
-Vihdoin hän läksi liikkeelle; silloin katosi ensimäisen hämmästyksen
-huumaus. Joukko käsiä kohosi ilmaan, eikä häntä enää näkynyt.
-
-Akropoliin portaissa oli kuusikymmentä astinta. Hän astui niitä
-alas aivan kuin vyöryen vuorelta syöksyvässä virrassa; kolme kertaa
-nähtiin hänen hyppäävän, sitten hän portaiden alapäässä pääsi
-jaloilleen seisomaan.
-
-Hänen olkapäänsä vuotivat verta, rinta läähätti ankaria sykähdyksiä,
-ja hän ponnisti voimiaan niin kovin saadakseen käsien ympärillä
-olevat köydet poikki, että ristikkäin paljaisiin lanteisiin sidotut
-käsivarret paisuivat kuin käärmeen kappaleet.
-
-Siltä paikalta, jolla hän seisoi, johti useita katuja. Jokaisella
-kadulla oli kolminkertainen sarja kahleita, jotka olivat kiinnitetyt
-Pataikien napaan ja ulottuivat yhdensuuntaisina toisesta äärestä
-toiseen: kansa oli yhtenä tungoksena talojen seinämillä, ja keskellä
-kulkivat Vanhimpien palvelijat heiluttaen ruoskanletkuja.
-
-Eräs heistä tyrkkäsi kovalla iskulla häntä eteenpäin; Matho läksi
-liikkeelle.
-
-He ojensivat käsiään kahleiden yli huutaen, että hänelle oli
-jätetty liian leveä tie; ja hän kulki kaikkien sormillaan lyödessä,
-nipistäessä, raapiessa; päästyään yhden kadun päähän ilmestyi toinen;
-monta kertaa hän syöksyi syrjään purrakseen, kaikki väistyivät
-nopeasti tieltä pois, ketjut pidättivät häntä ja kansa purskahti
-nauruun.
-
-Eräs lapsi repäisi häneltä korvan; eräs nuori tyttö, joka piiloitti
-hihaansa värttinän kärjen, halkaisi hänen poskensa; häneltä revittiin
-tukuttain hiuksia päästä ja viilekkeitä lihaa. Toiset tahrivat hänen
-kasvojaan kaikenlaiseen likaan kastetuilla sienillä, jotka olivat
-kiinnitetyt kepin päähän. Veri purskui hänen kaulastaan oikealta
-puolelta; silloin hurja vimma valtasi kaikki. Tämä viimeinen barbari
-edusti heidän silmissään kaikkia barbareja, koko armeijaa; he
-kostivat hänelle kaikki onnettomuutensa, kaikki kauhunsa, kaikki
-häpeänsä. Kansan raivo kasvoi saadessaan tyydyttää vihaansa? liiaksi
-pingoitetut ketjut taipuivat, olivat katkeamaisillaan; he eivät enää
-tunteneet orjien lyöntejä, kun nämät pakottivat heitä peräytymään;
-muutamat tarraantuivat rakennusten ulkoneviin osiin; seinien kaikki
-aukot! olivat täynnä päitä; ja sitä pahaa, mitä he eivät voineet
-hänelle tehdä, sen he ulvoivat.
-
-Kuului kamalia, irstaita häväistyksiä sekä ivallisia rohkaisuja
-ja rukouksia; ja kun hän ei vielä saanut muka kylliksi kärsiä,
-niin ilmoittivat he vielä kamalampien tuskien odottavan häntä
-ijankaikkisuudessa.
-
-Tämä suunnaton ulvonta täytti Karthagon typerästi jatkuen. Toisinaan
-matki koko kansa yhtä ainoata tavua, -- karkeata, kumeata, raivoisaa
-ääntä, -- useamman minuutin ajan. Seinät siitä tärisivät ylhäältä
-alas asti, ja kadun molemmat sivut näyttivät Mathon mielestä painuvan
-häntä kohden, nostavan hänet maasta kuten kaksi jättiläiskäsivartta,
-jotka kuristivat hänet ilmassa.
-
-Kuitenkin hän muisti kerran ennen tunteneensa jotain samankaltaista.
-Sama kansa oli penkereillä, samat katseet, sama viha; mutta silloin
-hän kulki vapaana, kaikki väistyivät syrjään, jumala verhosi
-hänet; -- ja tämä vähitellen selvenevä muisto toi musertavan
-murheen mukanaan. Varjot kulkivat hänen silmiensä ohi, kaupunki
-pyöri hänen päässään, veri virtasi kyljessä olevasta haavasta, hän
-tunsi kuolevansa, hänen polvensa horjuivat ja hän vaipui hitaasti
-katukiville.
-
-Eräs mies meni ottamaan Melkarthin temppelin pylväspihasta hiilien
-kuumentaman kolmijalan poikkiraudan, pisti sen ensimäisen ketjun
-alitse ja painoi sen hänen haavaansa. Näkyi miten liha kärysi; kansan
-pilkkahuudot tukahuttivat hänen äänensä; hän oli taas seisaallaan.
-
-Kuuden askeleen päässä kaatui hän jälleen, ja vielä kolmannen ja
-neljännen kerran; aina uusi kidutus nostatti hänet ylös. Häneen
-pirskoitettiin putkilla kiehuvaa öljyä, sirotettiin pitkin tietä
-lasisiruja; hän jatkoi kulkuaan. Sathebkadun kulmassa hän nojasi
-selkäänsä seinää vastaan erään kaupan kattosuojuksen alla, eikä enää
-liikkunut eteenpäin.
-
-Neuvoston orjat löivät häntä virtahevonnahkaisilla ruoskillaan niin
-vimmatusti ja niin kauvan että heidän mekkonsa ripsuista tihkui
-hikipisaroita. Matho näytti olevan aivan tunnoton; äkkiä hän ponnisti
-voimansa ja alkoi juosta umpimähkään ja hänen huulensa hörisivät
-kuten vilusta värisevällä. Hän juoksi pitkin Budes-katua, Soepokatua,
-meni Vihannestorin poikitse ja saapui Khamonin torille.
-
-Nyt kuului hän papeille; orjat ajoivat kansanjoukon syrjään; syntyi
-enemmän tilaa. Matho katseli ympärilleen ja hänen silmänsä kohtasivat
-Salammbon.
-
-Kun Matho oli astunut ensimäisen askeleensa, oli Salammbo noussut;
-sen mukaan kuin Matho lähestyi, hän oli tietämättään, tahtomattaan
-astunut vähitellen aivan penkereen reunalle; ja pian oli kaikki muu
-hänen ympärillään kadonnut, hän näki vain Mathon. Hänen sielussaan
-oli syntynyt hiljaisuus, -- auennut kuilu, johon koko maailma vaipui
-yhden ainoan ajatuksen, muiston, katseen painosta. Tuo mies, joka
-kulki häntä kohden, veti häntä puoleensa.
-
-Mathossa ei enää ollut mitään muuta ihmisellistä jälellä kuin silmät;
-hän oli pitkä aivan punainen möhkäle; katkenneet kahleet riippuivat
-pitkin reisiä, mutta niitä ei voinut erottaa aivan lihattomien käsien
-jänteistä; suu ammotti; silmäkuopista välähti liekit, jotka näyttivät
-nousevan aivan hänen tukkaansa asti; -- ja tuo onneton liikkui yhä
-vielä!
-
-Hän saapui aivan penkereen juurelle. Salammbo oli kumartunut
-kaidepuun yli; Mathon pelottavat silmät katsoivat häneen, ja
-Salammbon sielussa heräsi tietoisuus kaikesta siitä, mitä tuo mies
-oli kärsinyt hänen tähtensä. Vaikka hän nyt olikin kuolemaisillaan,
-niin Salammbo näki hänet hänen teltassaan, polvillaan, kietoen
-kätensä hänen vyötäisilleen, sopertaen helliä sanoja; hän janosi
-saada ne vielä kerran tuntea, vielä kerran kuulla; hän ei tahtonut
-hänen kuolemaansa! Tällä hetkellä Matho vavahti kovasti; Salammbo oli
-kirkaista. Matho kaatui taapäin eikä enää liikkunut.
-
-Papit riensivät auttamaan Salammbota ja kantoivat hänet melkein
-pyörtyneenä valtaistuimelle. He onnittelivat häntä; olihan se hänen
-tekonsa. Kaikki taputtivat käsiään ja tömistivät jalkojaan ulvoen
-hänen nimeään.
-
-Eräs mies syöksyi ruumiin luo. Vaikka hän olikin parraton, oli hänen
-olallaan Molokin pappien punainen vaippa, ja vyössään sellainen
-puukko, jommoisella he paloittelivat uhrilihaa ja jonka kahvan päässä
-oli kultainen lasta. Yhdellä ainoalla vetäisyllä hän avasi Mathon
-rinnan, otti sydämen ulos, pani sen lusikalle, ja Shahabarim kohotti
-kätensä ylös uhraten sydämen auringolle.
-
-Aurinko painui aaltojen taakse; sen säteet osuivat kuten pitkät
-nuolet aivan punaiseen sydämeen. Taivaankappale vaipui syvemmälle
-mereen, sitä mukaa kun sydämen sykintä heikkeni; viimeiseen
-sykähdykseen se katosi.
-
-Silloin golfista laguuniin ja kannaksesta majakkaan kaikilta
-kaduilta, kaikkien talojen ja temppelien katoilta kuului yksi ainoa
-huuto; toisinaan se taukosi, alkoi jälleen uudestaan; rakennukset
-siitä vapisivat; Karthago aivan kuin vääntelehti suonenvedon
-tapaisesti jättiläisilon ja rajattoman toivon vallassa.
-
-Ylpeyden hurmauksessa Narr' Havas laski vasemman kätensä Salammbon
-vyötäisille omistamisen merkiksi; ja tarttuen oikealla kädellään
-kultaiseen maljaan hän joi Karthagon suojelushengen kunniaksi.
-
-Salammbo nousi kuten puolisonsakin malja kädessä juodakseen hänkin.
-Hän kaatui taaksepäin ja pää painui valtaistuimen selkänojan ylitse
--- kalpeana, jäykkänä, huulet auki, -- ja auenneet hiukset valuivat
-maahan asti.
-
-Niin kuoli Hamilkarin tytär siitä, että oli kajonnut Tanitin vaippaan.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAMMBO***
-
-
-******* This file should be named 52948-8.txt or 52948-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/9/4/52948
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52948-8.zip b/old/52948-8.zip
deleted file mode 100644
index cde71bd..0000000
--- a/old/52948-8.zip
+++ /dev/null