diff options
Diffstat (limited to 'old/52948-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/52948-8.txt | 12342 |
1 files changed, 0 insertions, 12342 deletions
diff --git a/old/52948-8.txt b/old/52948-8.txt deleted file mode 100644 index 5c2f346..0000000 --- a/old/52948-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12342 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Salammbo, by Gustave Flaubert, Translated by -Jalmari Finne - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Salammbo - Historiallinen romaani - - -Author: Gustave Flaubert - - - -Release Date: September 1, 2016 [eBook #52948] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAMMBO*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -SALAMMBO - -Historiallinen romaani - -Kirj. - -GUSTAVE FLAUBERT - -Suomensi Jalmari Finne - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava -1908. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Juhla. - II. Siccassa. - III. Salammbo. - IV. Karthagon muurien juurella. - V. Tanit. - VI. Hanno. - VII. Hamilkar Barkas. - VIII. Makarin taistelu. - IX. Sotaretkellä. - X. Käärme. - XI. Teltassa. - XII. Vesijohto. - XIII. Molok. - XIV. Piilu-sola. - XV. Matho. - - - - -I. - -JUHLA. - - -Juhlaa vietettiin Megarassa, Karthagon esikaupungissa, Hamilkarin -puistossa. - -Ne sotilaat, joiden johtajana hän Siciliassa oli ollut, pitivät -upeita pitoja viettääkseen Eryxin taistelun vuosipäivää, ja kun -päällikkö oli poissa ja kun heitä oli lukuisasti koolla, niin he -söivät ja joivat täysin vapaasti. - -Osastopäälliköt, joilla oli pronssikothurnit jalassaan, olivat -sijoittuneet keskikäytävälle purppuraisen, kultaripsuisen -telttakatoksen alle, joka tallien seinän luota ulottui palatsin -alimmalle penkereelle asti; tavalliset sotilaat olivat hajaantuneet -puiden siimekseen, joiden suojasta näkyi suuri joukko tasakattoisia -rakennuksia, viininpuserrusvajoja, kellareita, aittoja, -leipomahuoneita ja asevarastoja, norsujen tarha, villipetojen -häkkiluolia ja orjien vankila. - -Viikunapuita kasvoi kyökkien ympärillä; sykomoorimetsä ulottui -lehtoon, jossa granaattiomenat hohtivat puuvillapensaan valkoisten -höytyvien keskellä; viiniköynnökset raskaine terttuineen kiersivät -pinioiden runkoja; ruusukenttä loisti plataanien alla; siellä -täällä nurmikoilla huojui liljoja; musta hiekka, johon oli -survottua korallia sekoitettu, peitti tiet, ja keskellä muodosti -sypressikäytävä läpi puiston kuten kaksinkertaisen viheriäisen -obeliskirivin. - -Palatsi, joka oli keltatäpläisestä numidialaisesta marmorista -rakennettu, näkyi puiston perällä, ja sen neljä kerrosta kohosi -penkerittäin leveältä perustalta. Sen leveät, ebenpuusta tehdyt -portaat, joiden jokaisen astimen kulmassa oli voitetun galeerin -keula, sen punaiset, mustan ristin jakamat ovet, sen vaskiset -piikkirivit, jotka alhaalta estivät skorppiooneja palatsiin -pääsemästä, sen kullatuista tangoilta laaditut ristikot, jotka -ylhäältä sulkivat sen aukkoja, koko palatsi kaikkineen tuntui tuossa -räikeässä loistossaan sotilaista yhtä juhlalliselta ja salaperäiseltä -kuin Hamilkarin kasvotkin. - -Neuvosto oli määrännyt heille hänen puistonsa juhlapaikaksi; -haavoittuneet, jotka makasivat Eshmunin temppelissä, olivat jo -aamun koittaessa lähteneet liikkeelle ja olivat kainalosauvojensa -nojalla laahaantuneet sinne. Joka hetki saapui uusia juhlijoita. -Joka tietä myöten tulvehti niitä taukoamatta, kuten virtoja, jotka -vuolaina laskevat samaan järveen. Puiden lomitse näkyi puolialastomia -kyökkiorjia hätäillen juoksevan; nurmikoilla gasellit pakenivat -määkyen; päivä laski ja sitruunapuiden tuoksu teki vielä raskaammaksi -tämän hikoilevan joukon ympärillä olevan ilman. - -Tänne oli kokoontunut kaikkia kansallisuuksia, ligurialaisia, -lusitanialaisia, balearilaisia, neekerejä ja roomalaisia karkulaisia. -Leveän doorilaisen murteen rinnalla helähtivät keltiläisten kalskuvat -tavut kuin taisteluvaunut, ja ioonilaiset päätteet sekaantuivat -erämaan kerakkeihin, teräviin kuin shakaalin kiljunta. Kreikkalaiset -tunsi heidän hoikasta vartalostaan, egyptiläiset vaakasuorista -olkapäistään, kantabrialaiset paksuista pohkeistaan. Karialaiset -leyhyttivät ylpeinä kypärinsä sulkatöyhtöjä, kappadokialaiset -jousimiehet olivat kasvien nesteellä maalanneet suuria kukkia -ruumiisensa, ja muutamat lydialaiset aterioivat naisten puvuissa, -pehmeät jalkineet jaloissaan ja renkaat korvissaan. Muutamat olivat -juhlan kunniaksi sivelleet koko ruumiinsa sinoberilla ja muistuttivat -korallista veistettyjä kuvapatsaita. - -He lojuivat tyynyillä, tai söivät kyyryllään istuen suurista -vadeista tai maaten vatsallaan vetivät niistä lihapaloja, ja -kyynärpäihinsä nojaten muistuttivat leijonia, jotka rauhallisessa -asennossa paloittelevat saalistaan. Viimeksi tulleet nojautuivat -puiden runkoihin katsellen matalia pöytiä, jotka puoliksi peittyivät -tulipunaisiin peitteisiin, ja odottivat vuoroaan. - -Hamilkarin kyökit eivät olisi riittäneet, siksi Neuvosto oli -lähettänyt tänne orjia, astioita ja lepovuoteita; ja keskellä -puistoa näkyi, kuten taistelukentällä kuolleita poltettaessa, suuria -loimuavia tulia, joilla härkiä paistettiin. Aniksella siroitetut -leivät olivat suurien juustojen vieressä, jotka olivat diskuksia -raskaammat. Suurissa maljoissa oli viiniä ja metallikannuissa vettä -ja kultalangoista punotuissa koreissa kukkia. Kaikkien silmistä -välkehti ilo, kun kerrankin saatiin mielin määrin ahmia; siellä -täällä alkoi laulu kaikua. - -Ensin tarjottiin viheriäisellä kastikkeella höystettyjä lintuja -punaisilla savivadeilla, jotka olivat mustilla maalauksilla -kirjailtuja, sitten kaikellaisia simpukoita, joita kootaan -punilaiselta rannalta; vehnä-, papu- ja ohrakeitosta, kuminalla -höystettyjä etanoita ma taloissa meripihka-vadeissa. - -Sitten tuotiin pöydät täyteen lihaa: antilopeja sarvineen, -riikinkukkoja sulkineen, kokonaisia makeassa viinissä keitettyjä -lampaita, kameelin ja puhvelihärän reisiä, suolakalakastikkeella -höystettyjä siiliä, paistettuja heinäsirkkoja ja maustettuja -metsähiiriä. Tamrapanni puusta tehdyissä maljoissa ui keskellä -saframia rasvapaloja, kaikkialla tulvi suolaliemen, tryffelin ja -assafoetidan haju. Hedelmäpyramiidit vyöryivät hunaja kaakkujen -päälle, eikä oltu unohdettu noita pieniä suurivatsaisia ja -punervakarvaisia koiria, joita lihotettiin oliivivanukkeella, jota -karthagolaista ruokalajia muut inhosivat. Oudot, hämmästyttävät -ruokalajit kiihoittivat vatsan ahneutta. Gallialaiset, joiden -pitkät hiukset olivat solmitut päälaelle, sieppasivat arbuuseja -ja sitruuneja, joita he pureskelivat kuorineen kaikkineen. -Neekerit, jotka eivät koskaan olleet nähneet meriäyriäisiä, repivät -kasvonsa niiden punaisiin kuoriin. Mutta sileäksi ajellut marmoria -valkoisemmat kreikkalaiset heittivät taakseen jätteet lautaseltaan, -jota vastoin brutiumilaiset paimenet sudennahkapukimissaan ahmivat -vaiti, kasvot ruuan sekaan painuneina. - -Tuli yö. Sypressikäytävän yli pingoitettu telttakatos otettiin pois -ja tuotiin soihtuja. - -Maaöljyn porfyrimaljoissa leimuavat liekit peloittivat sedripuissa -olevia kuulle pyhitettyjä apinoita. Ne alkoivat kirkua, ja se huvitti -sotilaita. - -Suikeat liekit kuvastuivat vaskivarustuksiin. Erilaisia valosäteitä -sinkoili jalokivillä koristetuista maljoista. Viinimaljojen -sivujen pyöreä pinta kuvasti esineet levenneinä; potilaat -tunkeilivat niiden ympärille, katselivat ällistellen kuvaansa ja -irvistelivät remahtaakseen nauruun. He heittelivät pöytien yli -norsunluu-jakkaroita ja kultaisia lastalusikoita. He joivat täysin -siemauksin kaikkia kreikkalaisia viinejä, joita nahkaleileissä -säilytettiin, campanialaisia saviastioissa pidettyjä viinejä, -kantabrialaisia tynnyreissä tuotuja viinejä, rintamarja-, puu-, -kaneeli- ja lotusviinejä. Maassa oli viini-lätäkköjä, joissa jalka -luiskahti. Lihan höyryt ja syövien hengitys nousivat ilmaan puiden -oksien lomitse. Samalla aikaa kuului syömisen maiskutusta, sanoja, -laulua, pikarien kilinää, campanialaisten maljojen särkyessä -tuhansiksi sirpaleiksi tai hopeisen vadin pehmeästi helähdellessä. - -Jota enemmän heidän juopumuksensa lisääntyi, sitä selvenit, min -he muistivat Karthagon tekemiä vääryyksiä. Tasavalta oli sodan -uuvuttamana koonnut kaupunkiinsa kaikki palaavat joukot. Gisko, -heidän sodanjohtajansa, oli kuitenkin ollut niin viisas, että -oli heidät lähettänyt Karthagoon pienemmissä ryhmissä tehdäkseen -palkansuorituksen helpommaksi, ja Neuvosto oli uskonut, että sotilaat -lopulta suostuisivat jossain määrin, palkan vähennyksiin. Mutta nyt -oli suuttumus herännyt siitä, ettei palkkoja voitukaan suorittaa. -Tämän velan sekoitti kansa yhteen niiden kolmentuhannen kahdensadan -euboialaisen talentin kanssa, jotka Lutatius oli vaatinut, ja siksi -he pitivät armeijaa samoin kuin Roomaakin Karthagon vihollisena. -Palkkasoturit huomasivat sen; siksi heidän suuttumuksensa -purkautuikin uhkauksiin ja omavaltaisuuksiin. Lopuksi he vaativat -saada yhtyä juhlimaan muuatta voittoaan, ja rauhanpuolue suostui -siihen kostaakseen Hamilkarille, joka oli niin kauvan ylläpitänyt -sotaa. Sota oli loppunut vastoin Hamilkarin kaikkia ponnistuksia, -ja siksi hän epätoivoissaan oli luovuttanut Giskolle palkkasoturien -johdon. Kun nyt hänen palatsinsa määrättiin heidän juhlapaikakseen, -niin suunnattiin häneen osa siitä vihasta, joka kohdistui heihin. -Sitäpaitsi menot siitä nousivat suunnattoman suuriksi; ja hän sai ne -melkein yksinään suorittaa. - -Palkkasoturit ylpeilivät saatuaan tasavallan taipumaan ja -uskoivat vihdoinkin pääsevänsä kotimaahansa verensä palkka viitan -niskapussissa. Mutta kun he nyt juopumuksen höyryjen läpi muistelivat -kaikkia ponnistuksiaan, niin ne olivat heidän mielestään kerrassaan -ihmeellisiä ja heille oli siis maksettu liian pieni palkka. He -näyttelivät arpiaan, kertoivat taisteluistaan, matkoistaan ja -kotiseutujansa metsästyksistä. He matkivat villipetojen huutoja -ja niiden hyökkäystä. Sen jälkeen he panivat toimeen mielettömiä -vedonlyöntejä; he pistivät päänsä viiniruukkuihin ja joivat -taukoamatta kuin janoiset kameelit. Eräs jättiläiskokoinen -lusitanialainen, kantaen kummassakin kädessään miestä, juoksi pöytien -yli pärskyttäen koko ajan tulta sieramistaan. Lakedaimonilaiset, -jotka eivät olleet laisinkaan riisuneet varustuksiaan, hyppivät -raskaasti. Muutamat lähentelivät naisten tavoin, tehden rivoja -liikkeitä; muutamat asettuivat aivan alasti taistelemaan -gladiaattorien tavoin viiniruukkujen sekaan ja eräs joukko -kreikkalaisia kiersi tanssien vaasia, johon oli kuvattu nymfejä, -samalla kun muuan neekeri löi härän luulla pronssikilpeen. - -Äkkiä kuulivat he valittavaa, vuoroin voimakasta ja vuoroin vienoa -laulua, joka nousi ja laski ilmassa kuin haavoitetun linnun siivet. - -Se oli työvankilassa olevien vankien laulua. Sotilaat syöksyivät -äkkiä ylös ja riensivät heitä vapauttamaan. - -He palasivat huutojen kaikuessa ajaen keskellä tomupilveä -pariakymmentä miestä, jotka eroittautuivat kalpeutensa kautta -kaikista muista. Pieni, musta, suppilon tapainen huopalakki peitti -heidän paljaaksi ajeltua päätään; heillä kaikilla oli puiset -sandaalit jalassaan ja heidän kulkiessaan kalisivat kahleet kuin -rämisten kulkevat rattaat. - -He saapuivat sypressikäytävälle ja hajosivat joukon keskeen, joka -alkoi heiltä kysellä. Eräs heistä jäi syrjään seisomaan. Hänen -risaisen tunikansa läpi näkyi hartioissaan pitkiä arpijuovia. -Painaen päänsä alas katsoi hän epäluuloisena ympärilleen ja sulki -silmänsä soihtujen häikäisevässä valossa; mutta kun hän näki, ettei -kukaan näistä aseellisista miehistä aikonutkaan hänelle mitään pahaa -tehdä, niin syvä huokaus nousi hänen rinnastaan; hän änkytti, nauroi -kirkkaiden kyynelten huuhdellessa hänen poskiaan; sitten tarttui hän -suuren viinikannun korviin, nosti sen suoraan ylös käsillään, joista -kahleet riippuivat ja katsoen taivasta kohden ja yhä pidellen maljaa, -hän lausui: - --- "Terve ensiksi sinulle, Baal-Eshmun vapauttaja, jota synnyinmaani -kansa kutsuu Aesculapiukseksi! ja teille, lähteiden, valon ja metsän -haltijat! ja teille, vuoristoissa ja maaluolissa piilevät jumalat! -ja teille, voimakkaat, loisto varusteiset miehet, jotka olette minut -vapauttaneet!" - -Ja sitten antoi hän maljan vaipua alas ja kertoi tarinansa. Hänen -nimensä oli Spendius. Karthagolaiset olivat ottaneet hänet vangiksi -Eginatisaarten meritaistelussa, ja kreikan, ligurian ja punian -kielellä kiitti hän kerta vielä palkkasotureita; hän suuteli heidän -käsiään; sitten onnitteli hän pitojen johdosta, samalla ihmetellen, -ettei hän nähnyt siellä pyhän legionan maljoja. Nämä maljat, -joiden kullakin kuudella särmällä oli smaragdeista tehty viinipuu, -kuuluivat asekunnalle, joka muodostettiin yksinomaan hyvin kookkaista -ylimyksistä. Niiden käyttäminen oli etuoikeus, melkein papillinen -kunnia; sen tähden eivät palkkasoturit himoinneetkaan mitään -tasavallan aarteista niin kuin juuri niitä. He vihasivat niiden -vuoksi legionaa ja oli nähty muutamien panevan henkensä alttiiksi -saadakseen kerran mielettömäksi nautinnokseen juoda noista maljoista. - -Siksi lähettivät he niitä hakemaan. Niitä säilyttivät syssitit; nämä -olivat kauppiasliittoja, jotka söivät yhteisiä aterioita. Orjat -palasivat. Tähän aikaan kaikki syssitien jäsenet nukkuivat. - --- "Herättäkää ne!" vastasivat palkkasoturit. - -Toisen kerran käytyään selittivät orjat niitä säilytettävän -temppelissä. - --- "Avatkaa se!" vastattiin heille. - -Ja kun orjat vavisten myönsivät, että ne olivat sotapäällikkö Giskon -huostassa, niin huusivat palkkasoturit: - --- "Tuokoon hän ne tänne!" - -Gisko ilmestyi vähän ajan päästä puutarhan perältä pyhän legionan -seuraamana. Hänen laaja, musta viittansa, jonka jalokivillä -koristettu mitra kiinnitti pään päälle, ja joka valui hänen -ympärilleen hänen hevosensa kavioihin asti, liittyi etäältä -katsottaessa yön väriin. Ei näkynyt muuta kuin hänen valkoinen -partansa, hänen säteilevä päähineensä ja kolminkertainen, suurista -sinisistä levyistä tehty kaulanauhansa, joka valui, hänen rinnalleen. - -Nähdessään hänet, tervehtivät sotilaat häntä suurella riemuhuudolla, -kaikki kiljuivat: - --- "Maljat! Maljat!" - -Hän alkoi selittämällä, että jos heidän rohkeutensa otetaan varteen, -niin he ne ansaitsivat. Joukko ulvoi ilosta käsiään taputtaen. - -Hän sen kyllä tiesi, hän, joka taistelussa oli heitä johtanut ja joka -viimeisen joukon kera oli palannut viimeisellä galeerilla! - --- "Se on totta! se on totta!" sanoivat he. - -Mutta, jatkoi Gisko, tasavalta oli antanut kunkin kansakunnan -pysyä omana ryhmänä, oli kunnioittanut heidän tapojaan, -jumalanpalvelustaan; he olivat vapaita Karthagossa! Mitä noihin -maljoihin tulee, niin ne olivat yksityistä omaisuutta. Äkkiä -Spendiuksen vierestä syöksyi muuan gallialainen pöytien yli ja juoksi -suoraan Giskoa kohden, jota hän uhkasi heiluttaen kahta paljasta -kalpaa. - -Keskeyttämättä puhettaan iski sotapäällikkö häntä raskaalla -norsunluusauvallaan päähän: barbari kaatui. Gallialaiset karjuivat, -ja heidän raivonsa tarttui toisiin; he olivat vähällä hyökätä -legionan kimppuun. Gisko kohotti olkapäitään nähdessään näiden -kalpenevan. Hän ajatteli, että hänen rohkeutensa oli voimaton -vastustamaan noita raakoja, vimmatuita petoja. Parempi oli -jälestäpäin kostaa jonkun ansan avulla; sen vuoksi hän viittasi -sotilailleen ja poistui hitaasti. Sitten, portilla, kääntyi hän -palkkasoturien puoleen ja huusi, että he vielä saavat tekoansa katua. - -Juhla alkoi uudelleen. Mutta Gisko saattoi palata, ja piirittäen -etukaupungin, joka oli aivan kallion reunalla, murskata heidät muuria -vastaan. Silloin tunsivat he suuresta joukostaan huolimatta itsensä -avuttomiksi; ja suuri kaupunki, joka nukkui heidän alapuolellaan -yön pimeässä, äkkiä peloitti heitä lukuisine portaineen, mustine, -korkeine taloineen ja outoine jumalineen, jotka olivat vielä -julmemmat kuin sen asukkaat. Etäällä liikkui muutamia laivalyhtyjä -satamassa, ja Khamonin temppelistä välkkyi valo. He muistivat -Hamilkaria: Missä hän oli? Miksi hylkäsi hän heidät rauhan tultua? -Hänen erimielisyytensä Neuvoston kanssa olikin epäilemättä vain -tekosyy voidakseen heidät tuhota. Heidän tyydyttämätön vihansa -suuntautui häneen; ja he kirosivat häntä yllyttäen vihanvimmaisten -puheittensa kautta toinen toisiaan. Tällä hetkellä kokoontui paljon -väkeä plataanien alle. He riensivät katsomaan neekeriä, jonka jäsenet -sätkähtelivät, silmät tuijottivat, pää heittäytyi taapäin, ja suusta -valui vaahto. Joku huusi, että hän on myrkytetty. Kaikki luulivat -olevansa myrkytettyjä. He hyökkäsivät orjien kimppuun; kamala melske -syntyi ja hävityksen huumaus vallitsi juopuneen armeijan. He iskivät -umpipäätä ympärilleen, särkivät ja surmasivat: muutamat viskoivat -soihtuja pensaistoihin; toiset kumartuivat leijonahäkkien aidan yli -ja surmasivat leijonat nuolilla; uhkarohkeimmat hyökkäsivät norsujen -tarhaan, he tahtoivat katkoa niiden kärsän ja syödä norsunluuta. - -Mutta balearilaiset linkomiehet, jotka saadakseen rauhassa ryöstää -olivat kiertäneet palatsin nurkan taakse, kohtasivat tiellään korkean -Indian kaislasta tehdyn aitauksen. He leikkasivat tikareillaan -lukon hihnat poikki ja olivat silloin palatsin Karthagon puolisen -päädyn puolella, uudessa taiteellisesti leikellyssä puutarhassa. -Valkoiset, pitkässä, tiheässä rivissä kasvavat kukat muodostivat -taivaansinisellä maalla pitkiä tähdenlennon muotoisia kaarevia -viivoja. Pimeistä pensaikoista lainehti kuuma, hunajainen tuoksu. -Muutamien puiden rungot oli sivelty sinoberilla muistuttaen siten -verisiä pylväitä. Keskellä oli kahdentoista kuparipylvään päässä -lasipallot, ja punertava valo täytti heikosti nämät ontot pallot, -jotka muistuttivat vavahtelevia jättiläissuuria silmiä. Sotilaat -valaisivat soihduilla tietään hapuillessaan pitkin loivaa rinnettä, -joka oli täynnä syviä vakoja. - -Pian he huomasivat pienen lammen, joka oli sinisillä kivimuureilla -jaettu useampaan osastoon. Vesi oli niin kirkasta, että soihdun kuva -väreili aivan pohjalla, jonka muodosti valkoiset kivet ja kultahieta. -Vesi alkoi liikehtiä ja välkähtäviä suomuja näkyi, ja suuria kaloja, -joilla oli jalokiviä kidassa ilmestyi veden pinnalle. - -Remahtaen nauruun sotilaat pistivät sormensa niiden kiduksiin ja -kantoivat ne pöydille. - -Ne olivat Barkas perheen kaloja. Kaikki ne polveutuivat niistä -alkuaikaisista mateista, jotka olivat hautoneet sen pyhän munan, -jossa jumalatar oli ollut kätkössä. Tietoisuus siitä että tekivät -pyhäinrikoksen kiihotti palkkasoturien ruokahalun; he sytyttivät -nopeasti tulta kuparisten maljojen alle ja katselivat ilokseen miten -kauniit kalat sätkähtelivät kiehuvassa vedessä. - -Lainehtiva sotilasjoukko tungeskeli. He eivät enää pelänneet. -Heidän otsaltaan valuva tuoksurasva tippui suurina pisaroina -risaisille tunikoille, ja molemmin käsin nojautuen pöytään, joka -tuntui heistä kiikkuvan kuin laiva, loivat he humalaiset katseensa -ympärilleen, silmillään edes ahmiakseen sen, mitä eivät voineet -saada käsiinsä. Toiset, kulkien keskellä purppurapeitteistä pöytää -ruokavatien välitse, särkivät norsunluujalustoja ja tyrialaisia -lasipulloja. Laulu yhtyi särkyneiden maljojen joukossa kuolevien -orjien korinaan. He vaativat itselleen viiniä, lihaa, kultaa. He -huusivat itselleen naisia. He juopuneina intoilivat sadalla eri -kielellä. Muutamat luulivat, höyryn lainehtiessa heidän ympärillään, -olevansa kylpyhuoneissa, tai puut nähdessään kuvittelivat he olevansa -metsästämässä ja karkasivat toveriensa kimppuun kuin villipetoihin. -Tuli levisi puusta puuhun ja korkeat lehdikot, joista nousi ilmaan -pitkiä valkoisia, kierteisiä savupilviä, näyttivät herääviltä -tulivuorilta. Huuto yhä kasvoi; haavoittuneet leijonat karjuivat -pimeässä. - -Palatsin ylin terassi vaikeni äkkiä, keskiö vi aukeni ja nainen, -Hamilkarin oma tytär, mustaan pukuun puettuna ilmestyi kynnykselle. -Hän astui portaita alas, jotka laskeutuivat sivuttain alemmalle -terassille, sitte toiselle, sitten kolmannelle ja hän pysähtyi -viimeiselle terassille, galeerinkeuloilla koristetuille portaille. -Liikkumattomana ja pää painuneena katseli hän sotilaita. - -Hänen takanaan kummankin puolin, oli kaksi pitkää riviä kalpeita -miehiä, joilla oli punahetaleiset, valkoiset, aivan maahan asti -ulottuvat puvut. Heillä ei ollut partaa, ei tukkaa, ei silmäripsiä. -Sormuksista kimaltelevissa käsissään oli heillä kaikilla suuret -lyyrat ja he lauloivat kaikki kimeällä äänellä hymniä Karthagon -suojelusjumalattaren kunniaksi. Ne olivat Tanitin temppelin -eunukki-pappeja, joita Salammbo usein kutsui palatsiinsa. - -Vihdoin laskeutui hän galeeriportaita alas. Papit seurasivat -häntä. Hän astui sypressikäytävää pitkin, ja kulki hitaasti -osastopäällikköjen pöytien lomitse, ja päälliköt hiukan väistyivät -katsellen hänen kulkuaan. - -Hänen punasinisellä jauholla siroitettu tukkansa oli kanadalaisten -impien tavan mukaan sidottu torniksi, joka lisäsi hänen pituuttaan. -Ohimoille kiinnitetyt helminauhat ulottuivat suupieliin asti; suu oli -hiiluva kuin puoliksi avattu granaatti. Rinnalla oli valohohtavista -kivistä sommiteltu koriste, jonka kirjavat muodot matkivat mureenan -suomuja. Jalokivillä koristetut käsivarret näkyivät paljaina -hiattomasta tunikasta, jonka pikimustalle pohjalle oli siroitettu -punaisia kukkia. Hänellä oli nilkkojen välillä kultaketju määräämässä -askeleiden pituutta, ja tumma purppurainen oudosta kankaasta -valmistettu vaippa viilsi maata hänen jälessään, valahtaen hänen -astuessaan kuin liikuntaa seuraava laine. - -Papit tuon tuostakin näppäilivät lyyroistaan sointuja, ja soiton -välillä kuului kultaisen ketjun helske ja papyrussandaalien -säännöllinen astunta. - -Kukaan ei vielä tuntenut häntä. Hänen tiedettiin vain elävän yksinään -antautuneena hartaaseen jumalanpalvelukseen. Sotilaat olivat -hänen huomanneet öisin palatsin katolla polvistuvan tähtien eteen -sytytettyjen suitsutusmaljojen ympäröidessä häntä, kuu oli tehnyt -hänet niin kalpeaksi, ja jotain jumalallista ympäröi häntä hienona -usvana. Hänen silmänsä näyttivät katsovan kauvas kaiken maallisen -yli. Hän kulki pää kumarassa ja oikeassa kädessä pieni ebenpuinen -lyyra. - -He kuulivat hänen kuiskaavan: -- "Kuolleet! Kaikki kuolleet! Te ette -enää ennä äänelleni kuuliaisina niinkuin ennen, kun lammen rannalla -istuen teille suuhun heitin meluunin siemeniä. Tanitin salaisuus -väreili silmienne pohjalla, jotka olivat vesikuplia kirkkaammat." -Ja hän kutsui heitä nimeltään, jotka olivat kuukausien nimet. -- -"Siv! Sivan! Tammus! Elul! Tischri! Shebar! -- Oi! armahda minua, -jumalatar!" - -Sotilaat, vaikka eivät ymmärtäneet mitään hänen sanoistaan, -tunkeutuivat hänen ympärilleen. He aivan ällistyivät hänen pukunsa -komeutta; mutta hän loi heihin pitkän pelästyneen katseen, sitten -antaen päänsä vaipua hartioiden väliin ja levittäen kätensä hän sanoi -useamman kerran: - --- "Mitä te teitte! mitä te teitte! Olihan teillä iloitaksenne -leipää, lihaa, öljyä, kaikki aittojen villikaneeli! Minä tuotin -härkiä Hecatompyluksesta, minä lähetin metsämiehiä erämaahan!" Hänen -äänensä paisui, hänen poskilleen nousi puna. Hän jatkoi: "Missä -te täällä olette? Valloitetussako kaupungissa, vai valtijaanne -palatsissa? Ja kuka on tuo valtijaanne? suffeetti Hamilkar, isäni, -Baalin palvelija! Teidän aseitanne, jotka nyt ovat punaisia noiden -orjien hurmeesta, niitä kieltäytyi hän antamasta Lutatiukselle! -Tunnetteko syntymämaassanne ainoatakaan, joka paremmin osaa -taisteluja johtaa? Katsokaa, palatsimme portaat ovat koristetut -voittojemme merkeillä! Jatkakaa! polttakaa! Minä vien mukanani pois -huoneemme haltijan, mustan käärmeeni, joka tuolla ylhäällä nukkuu -lotuslehdillä! Minä vihellän ja se seuraa minua; ja jos galeeriin -nousen, niin kiitää se purteni jälestä aaltojen harjalla." - -Hänen hennot sieraimensa vavahtelivat. Hän murskasi kyntensä povensa -jalokiviä vastaan. Silmien hehku himmeni; hän jatkoi: - --- "Oi! Karthago raukka! säälittävä kaupunki! Sinulla ei ole enää -puolustukseksesi entisajan voimakkaita miehiä, jotka kulkivat -valtameren toiselle puolelle rakentamaan rannoille temppeliä. Maat -tekivät työtä sinun ympärilläsi ja meren ulapat, joita airosi -halkoivat, kiikuttivat laihoasi." - -Sitten hän alkoi laulaa Melkarthin, sidonilaisten jumalan ja sukunsa -kantaisän seikkailuista. - -Hän kertoi Ersiphonian vuorille nousemisesta, matkasta Tartessukseen, -ja kostosodasta Masisabalia vastaan käärmeiden kuningattaren puolesta: - --- "Hän seurasi syvälle metsään tuota naishirviötä, jonka käärmehäntä -lainehteli kuihtuneilla lehdillä kuin hopeinen puro; ja hän saapui -kentälle, jossa lanteilta asti louhikäärmeen kaltaiset naiset -loimuavan lieden ympärillä istuivat pyrstönsä varassa. Verenhohtava -kuu loisti kalpean kehän sisällä, ja hirviöiden kielet, jotka olivat -haaraisia kuin kalastajain ahraimet, lipuivat suusta aivan liekin -viereen." - -Sitten Salammbo keskeyttämättä lauluaan kertoi miten Melkarth, -voitettuaan Masisabalin, pisti laivansa keulaan sen katkaistun pään. --- "Laivan keinahdellessa vaipui se joka kerta aaltoihin, mutta -aurinko kivetti sen: se tuli kultaakin kovemmaksi; mutta sen silmät -eivät ehtyneet itkemästä, ja kyyneleet taukoamatta valuivat alas -laineisiin." - -Hän lauloi tämän kaiken vanhalla kananealaisella murteella, jota -eivät barbaarit tajunneet. He ihmettelivät, mitä hän mahtoi heille -sanoa noilla pelottavilla liikkeillään, joilla hän kertomustaan -säesti; -- ja nousten hänen ympärilleen pöydille, lepovuoteille, -sykomorin oksille, suu auki ja pää kurolla he koettivat ymmärtää -näitä hämäriä kuvauksia, jotka leijuivat heidän mielikuvituksensa -edessä jumalataruston läpi kuten pilvihirviöt taivaalla. - -Parrattomat papit yksin ymmärsivät Salammbota. Lyyran kielien päällä -riippuvat ryppyiset kädet vavahtelivat ja toisinaan kaiuttivat -niistä synkkiä sointuja, sillä vanhoja naisia heikompina vapisivat -he samalla mystillisestä liikutuksesta että peläten noita miehiä. -Barbaarit eivät heistä välittäneet; he kuuntelivat vain laulavaa -neitosta. - -Ei kukaan katsellut häntä niin kuin eräs nuori numidialainen -päällikkö, joka oli ollut osastopäällikköjen pöydässä oman kansansa -sotilaiden keskellä. Hänen vyössään oli niin taajassa tikareja, -että ne nostivat koholle laajaa viittaa, joka oli ohimoille sidottu -nahkahihnalla. Olalle lainehtiva vaippa verhosi hänen kasvonsa -varjoon eikä muuta näkynyt kuin terävien silmien väike. Hän oli -sattumalta juhlassa, -- hänen isänsä antoi hänen elää Barkaksen -luona, kuninkaiden tavoin, jotka lähettivät lapsensa kuuluisiin -perheisiin valmistamaan liittoja; mutta niinä kuutena kuukautena, -jotka Narr' Havas oli täällä viettänyt, ei hän vielä ollut nähnyt -Salammbota; ja istuen kantapäillään, nojaten poskeaan keihäänsä -varteen hän katseli häntä sieraimen vavahdellessa kuin leopardilla, -joka vaanii bamburuokojen suojassa. - -Pöytien toisella puolen oli muuan hyvin kookas, kähärä- ja -mustatukkainen libyalainen. Hänellä oli yllään sotisopansa, jonka -kuparisuomut repivät lepovuoteen purppurapeitettä. Hopeinen puolikuun -muotoinen kaulanauha sotkeutui rinnan ihokarvoihin. Hyytynyttä verta -oli hänen kasvoillaan, hän nojasi vasenta kyynärpäätään vasten; ja -suu auki hän hymyili. - -Salammbo ei enää ollut pyhän laulelman vallassa. Äkkiä käytti hän -kaikkia barbarien murteita, naisellisella hienotunteisuudella -koettaen lauhduttaa heidän vihaansa. Kreikkalaisille hän puhui -kreikan kieltä, sitten kääntyi hän ligurialaisten, campanialaisten ja -neekerien puoleen; ja jokainen kuunnellessaan löysi hänen äänestään -synnyinmaansa ihanuuden. Karthagon muistojen huumaamana hän nyt -lauloi entisistä taisteluista Roomaa vastaan; sotilaat kalskuttivat -aseitaan. Hän tulistui paljaiden kalpojen väikkeestä; hän huusi kädet -ojennettuina. Hänen lyyransa putosi, hän vaikeni; -- ja painaen -molemmin käsin sydäntään, hän muutaman hetken silmät ummessa nautti -kaikkien miesten innostuksesta. - -Matho libyalainen kumartui häntä kohden. Vaistomaisesti Salammbo -lähestyi häntä ja kiitollisena kun oli saanut ylpeytensä -tyydytetyksi, hän kaasi hänelle pitkän viinisuihkun kultaiseen -maljaan siten tehdäkseen sovinnon armeijan kanssa. - --- "Juo!" sanoi hän. - -Matho otti maljan ja nosti sen huulilleen. Samassa eräs gallialainen, -sama, jota Gisko oli haavoittanut, lausui omalla murteellaan iloisen -näköisenä hänelle jonkun sukkeluuden. Spendius oli lähellä; hän -tarjoutui tulkitsemaan. - --- "Puhu"! sanoi Matho. - --- "Jumalat sinua suosivat, sinusta tulee rikas mies. Milloin vietät -häitä?" - --- "Mitä häitä?" - --- "Sinun häitäsi! sillä meidän maassamme", sanoi gallialainen, "kun -nainen antaa sotilaalle juotavaa, niin tarjoo hän miehelle vuoteensa." - -Hän ei ollut vielä lopettanutkaan, kun Narr' Havas syöksyi ylös, -sieppasi tikarin vyöstään ja nojaten oikeaa polveaan pöydän reunaan -heitti sen Mathoa kohden. - -Tikari suhahti maljojen lomitse, ja lävistäen libyalaisen käsivarren -naulitsi sen niin lujaan pöytään kiinni, että tikarin kahva vavahteli. - -Matho irroitti nopeasti tikarin, mutta hänellä ei ollut aseita, hän -oli alasti; silloin hän nosti molemmin käsin raskaan katetun pöydän -ja heitti sen Narr' Havasta kohden heidän väliinsä syöksyvän joukon -yli. Sotilaat ja numidialaiset olivat niin ahtaalla, että eivät -voineet miekkojaan paljastaa. Matho raivasi, töytäten päällään, -itselleen tietä. Kun hän sen nosti ylös, oli Narr' Havas kadonnut. -Hän katseli ympärilleen etsien häntä. Salammbokin oli poistunut. - -Silloin hänen katseensa kääntyi palatsiin päin ja hän aivan ylhäällä -huomasi erään mustaristisen punaisen portin sulkeutuvan. Hän riensi -sitä kohden. - -Hänen nähtiin juoksevan galeerinkeulojen ohi, sitten ilmestyi hän -seuraaville kolmelle portaalle, kunnes saapui punaiselle portille, -jota hän kaikin voimin jyskytti. Läähättäen nojautui hän seinää -vasten, jotta ei kaatuisi. - -Eräs mies oli häntä seurannut, ja hämärässä, sillä palatsin kulma -peitti juhlan soihdut, tunsi hän sen Spendiukseksi. - --- "Mene pois!" sanoi hän. - -Vastaamatta mitään alkoi orja hampaillaan repiä tunikaansa; sitten -polvistuen Mathon viereen tarttui hellävaroin tämän käsivarteen ja -hypyeli sitä löytääkseen hämärässä haavan. - -Kuun säteen välähtäessä pilvien raosta näki Spendius -keskelläkäsivartta ammottavan haavan. Hän kääri sen ympärille -kangaskappaleen; mutta toinen ärtyisänä sanoi: "Anna minun olla! anna -minun olla!" - --- "En!" lausui orja. "Sinä minut pelastit tyrmästä. Minä olen omasi! -sinä olet herrani! käske!" - -Matho kulkien seinän viertä asteli pitkin penkerettä. Joka askeleella -kuunteli hän ja kullattujen ristikkojen läpi tirkisti hiljaisiin -huoneisiin. Vihdoin seisahtui hän epätoivoissaan. - --- "Kuule!" sanoi hänelle orja. "Oi, elä minua halveksi heikkouteni -tähden! Minä olen asustanut palatsissa. Minä voin kuin käärme -vilahtaa seinien sisälle. Tule! Esi-isien salissa on joka -permantoliuskan alla kultaharkko; maanalainen tie vie heidän -hautaansa." - --- "Mitä minä siitä!" sanoi Matho. - -Spendius vaikeni. - -He olivat penkereellä. Suunnaton pimeä varjo leveni heidän eteensä, -siinä näkyi hämäriä kasaantumisia, kuten kivettyneen valtameren -jättiläislaineita. - -Mutta idän puolella ilmeni valojuova. Alhaalla vasemmalla Megaran -kanavat alkoivat valkoisina mutkikkaina uomina kuvastua puutarhojen -vihannan lomitse. Seitsenkulmaisten temppelien kartiokatot, portaat, -terassit, vallitukset vähitellen näkyivät aamun hämärässä; ja koko -Karthagon niemen ympärillä välkkyi valkoinen vaahto vyö, ja smaragdin -värinen, meri näytti aivan hyytyneeltä aamun sarastaessa. Sen mukaan -kuin puna taivaalla laajeni, niin jyrkänteen kupeella olevat korkeat -talot kohosivat, erottautuivat, muistuttaen mustaa vuohiparvea, -joka laskeutuu vuoristosta. Autiot kadut pitenivät; sieltä täältä -muurien takaa pilkistävät palmut eivät liikahtaneetkaan, vedellä -täytetyt altaat muistuttivat pihoille unohtuneita hopeakilpiä, -Hermaeumin niemen majakka alkoi vaaleta. Aivan ylhäällä, Akropoliin -sypressimetsässä, Eschmunin hevoset tunsivat valon koittavan, -nostivat kaviot marmoriaituukselle ja hirnuivat aurinkoa kohden. - -Se nousi; Spendius nosti huudahtaen kätensä ylös. - -Kaikki ui punaisessa valossa, sillä jumala aivan kuin silpoen -itseään heitti tulvivina säteinä Karthagon yli suoniensa kultaisen -sateen. Galeerien keulat kimaltelivat, Khamonin katto näytti olevan -tulessa, ja temppelien porttien auetessa näkyi väikettä sisältä. -Maalta tulevien suurien kuormakärryjen pyörät kolisivat katukiviin. -Sälytetyt dromedaarit laskeutuivat apengerteitä alas. Rahanvaihtajat -katujen kulmissa levittivät kauppakojujensa telttakatokset. Haikarat -lensivät valkoiset purjeet lainehtivat. Tanitin lehdosta kuului -pyhien ilotyttöjen tamburiinien soittoa, ja Mappalioiden kärjellä -uunit, joissa saviarkkuja valmistettiin, alkoivat sauhuta. - -Spendius kumartui terrassin reunan yli; hänen hampaansa kalisivat, -hän sanoi: - --- "Niin... niin... valtiaani! minä ymmärrän, miksi sinä äsken -halveksit palatsin ryöstämistä." - -Matho aivan kuin heräsi hänen sähisevään puheeseensa, hän ei -näyttänyt ymmärtävän; Spendius jatkoi: - --- "Mikä rikkaus! ja noilla miehillä, jotka tämän omistavat, ei ole -miekkaakaan sitä puolustaakseen!" - -Sitten hän ojensi oikean kätensä ja osoitti ihmisiä, jotka kömpivät -hiekkasärkillä satamamuurin ulkopuolella, etsiäkseen kultahietaa! - --- "Katso!" sanoi hän, "tasavalta on samallainen kuin nuo -kerjäläiset: kumartuen valtameren reunalle pistää se joka rantamalle -ahnaan kätensä, ja aaltojen pauhu täyttää niin sen korvat, ettei se -kuule takaa saapuvan herransa askeleita!" - -Hän veti Mathon aivan terassin toiseen päähän ja osoitti puistoa, -jossa sotamiesten puihin ripustetut miekat kimaltelivat auringon -valossa. - --- "Mutta täällä on voimakkaita miehiä, joiden viha on vimmattu, eikä -mikään sido heitä Karthagoon, ei heidän perheensä, ei valansa, ei -jumalansa!" - -Matho nojasi seinää vastaan, Spendius läheni häntä ja jatkoi -matalalla äänellä: - --- "Ymmärrätkö minua, sotilas? Me astuisimme purppuralla verhottuina -kuin satrapit. Meitä pestäisiin tuoksuvissa vesissä; minulla olisi -vuorostani orjia! Etkö sinä ole kyllästynyt nukkumaan paljaalla -maalla, juomaan leirin hapanta viiniä ja aina kuulemaan torven ääntä? -Sinä aijot myöhemmin levätä, eikö niin? silloin kun sotasopasi -riisutaan ja ruumiisi heitetään korppikotkien ruuaksi! tai ehkä -sauvaan nojaten sokeana, ontuvana, raihnaisena kuljet portilta -portille kertomassa nuoruuttasi lapsille ja suolakastikkeen -kauppiaille. Muistahan kaikkia päällikköjesi vääryyksiä, nukkumistasi -lumikinoksissa, marssejasi päivän helteessä, sotakurin julmuutta -ja ainaista ristiinnaulitsemisen uhkaa! Niin monen kärsimyksen -jälkeen olet saanut kunniakäädyt, samoin kuin aasin kaulaan -sidotaan kulkusnauha, jotta se juostessaan huumaantuu eikä tunne -väsymystä. Sellainen mies kuin sinä, urhoollisempi kuin Pyrrhus! Jos -sinä vaan olisit tahtonut! Kuinka onnellinen olisitkaan suurissa -viileissä saleissa, lyyran soidessa, lojuen kukilla, narrien ja -naisten huvitellessa sinua! Elä sano, että sen saavuttaminen olisi -mahdotonta! Eivätkö palkkasotilaat jo ennen ole vallanneet Rhegiumia -ja muita varustettuja paikkoja Italiassa. Kuka sinua estää! Hamilkar -on poissa; kansa kiroo rikkaita; Giskolla ei ole mitään valtaa -ympärillään olevien pelkurien yli. Mutta sinä olet urhoollinen, -sinua he tottelisivat. Käske sinä! Karthago on meidän; hyökätkäämme -ottamaan!" - --- "Ei!" sanoi Matho, "Molokin kirous lepää ylitseni. Minä tunsin sen -hänen silmissään ja aivan äsken näin eräässä ternin pelissä mustan -oinaan, joka väistyi taapäin." Hän jatkoi katsoen ympärilleen: "Missä -hän on?" - -Spendius näki että suunnaton levottomuus oli hänen sielussaan, eikä -uskaltanut enää haastella. - -Puut heidän takanaan vielä höyrysivät; niiden mustilta oksilta -silloin tällöin putoili puoliksi kärventyneitä apinain ruumiita -vatien joukkoon. Juopuneet sotilaat kuorsasivat suu auki ruumiiden -keskellä; ja ne, jotka eivät nukkuneet, painoivat auringon -sokaisemina päänsä alas. Myllerretty maa katosi punaisten lätäkköjen -alle. Tarhansa paalujen keskellä norsut heiluttivat verta vuotavia -kärsiään. Avoimissa aitoissa näkyi säkeistä maahan kaadettua vehnää -ja porttiholvissa korkea kasa barbarien särkemiä vaunuja. Sedripuihin -lentäneet riikinkukot levittivät pyrstönsä ja alkoivat kirkua. - -Mutta Mathon liikkumaton asento oudoksutti Spendiusta; Matho oli -vielä äskeistä kalpeampi, ja hänen nojatessaan molemmin käsin -penkereen reunaa vasten hänen tuijottavat silmänsä seurasivat etäällä -jotain. Kumartuessaan huomaa Spendius, mitä hän katseli. Kultainen -piste näkyi etäällä tomuisella Uticaan vievällä tiellä; se oli kahden -muulin vetämien kaksipyöräisten ajoneuvojen pyörännapa; orja juoksi -aisan vieressä pidellen suitsista muuleja. Ajoneuvoissa istui kaksi -naista. Muulien harjat löyhyivät persialaiseen tapaan niiden korvien -välissä valkoisista helmistä tehdyn verkon alla. Spendius tunsi -ajajat; hän pidätti huudahduksen. - -Suuri huntu liehui niiden takana tuulessa. - - - - -II. - -SICCASSA. - - -Kaksi päivää myöhemmin poistuivat palkkasoturit Karthagosta. - -Jokaiselle heistä oli annettu kultaraha sillä ehdolla, että he -leiriytyisivät Siccaan, ja heille oli kaikin tavoin mielistellen -sanottu: - --- "Te olette Karthagon pelastajia! Mutta te näännytätte sen nälkään, -jos jäätte; se ei silloin kykene palkkaa suorittamaan. Poistukaa! -Tasavalta kyllä myöhemmin palkitsee teitä tästä myöntyväisyydestä. -Me kokoomme heti verot; palkkanne on oleva täydellinen ja galeerit -pannaan kuntoon viemään teidät kotimaahanne." - -Eivät he osanneet vastata mitään niin moniin puheisiin. Sotaan -tottuneet miehet ikävystyivät kaupungissa oleskeluun. Ei heitä ollut -vaikea taivuttaa, ja kansa nousi muureille katsomaan heidän lähtöään. - -He kulkivat Khamonin katua myöten ja Cirtan portin kautta, -sikinsokin, jousimiehet raskasaseisten, päälliköt sotamiesten, -lusitanialaiset kreikkalaisten kanssa. He astuivat reippaasti ja -raskaat kothurnit kalskuivat katuliuskoilla. Asevarustukset olivat -heittokoneet lyöneet myhkyille ja kasvot olivat tummentuneet -taistelun helteessä. Karkeita huutoja kuului tiheän parran alta; -särkyneet panssaripaidat kalskuivat kalvan kahvaa vasten, ja -vaskilevyjen lomitse näkyi lihakset, jotka olivat yhtä peloittavia -kuin sotakoneet. Pitkät peitset, tapparat, keihäät, huopapäähineet, -pronssikypärit, kaikki lainehti tasaisesti eteenpäin. Kadut -täyttyivät niin että olisi luullut seinien murtuvan, ja pitkä -sotilasrivi kulki korkeiden, kuusikerroksisten, vuoriöljyllä -siveltyjen rakennusten ohi. Rauta- tai ruokoristikkojen takaa -katselivat naiset hunnutettuina vaiti barbaarien kulkua. - -Terrassit, vallit, muurit olivat täpötäynnä mustiin pukuihin puettuja -karthagolaisia. Merimiesten mekot loivat aivan kuin veritäpliä -tähän tummaan tungokseen, ja melkein alastomat lapset, joiden iho -loisti kuparisten rannerenkaiden alta, huitoivat joko pylväiden -lehtikoristeista tai palmupuun oksien lomasta. Muutamia Neuvoston -jäseniä oli asettunut tornien tasakatolle, eikä kukaan tiennyt, miksi -siellä täällä seisoi tuollainen pitkäpartainen mies miettiväisen -näköisenä. Ne näkyivät kauvaksi taivasta vastaan epäselvinä kuin -haamut ja liikkumattomina kuin kivikuvat. - -Kaikissa oli kuitenkin sama levottomuus valloillaan; pelättiin, että -barbarit huomatessaan olevansa niin taajalukuisia, haluaisivatkin -jäädä. Mutta he poistuivatkin niin luottavaisina, että karthagolaiset -tulivat rohkeammiksi ja liittyivät sotilasten seuraan. Heille -vannottiin valoja ja heitä syleiltiin. Pyysivätpä muutamat -suunnattomasti vehkeillen ja rohkeasti teeskennellen heitä jäämään -kaupunkiin. Heille heitettiin hajuaineita, kukkia, hopearahoja. -Heille annettiin taikaesineitä tauteja vastaan; mutta niihin oli -syljetty kolme kertaa, jotta ne tuottaisivat kuoleman, tai pantu -sisään shakaalin nahkaa, joka tekee sydämen pelkuriksi. Heille -toivotettiin ääneen Melkarthin siunausta ja hiljaa hänen kiroustaan. - -Sitten seurasi kuormastovaunujen tungos, vetojuhdat ja jälelle -jääneet sotilaat. Sairaat valittelivat dromedaarien selässä; -toiset nojasivat ontuen keihään varteen. Juopot kantaa retustivat -leilejä, syömärit lihakimpaleita, leivoksia, hedelmiä, voita -viikunanlehdillä ja jäätä kangassäkeissä. Toisella oli päivänvarjo -kädessään tai papukaija olallaan. He taluttivat koiria, gaselleja -tai panttereja. Libyalaiset naiset haukkuivat ratsastaessaan aasin -selässä neekerinaisia, jotka sotilaiden tähden olivat jättäneet -Malquan porttolat; useat imettivät lastaan, joka riippui heidän -rinnallaan hihnan varassa. Miekan kärjillä joudutettiin muuleja, -joiden selkä taipui telttojen taakan alla; ja paljon oli palvelijoita -ja vedenkantajia, kalpeita, kuumeen kellastamia ja aivan likaisia -syöpäläisistä, Karthagon kansan sakkajoukkoa, joka oli liittynyt -barbareihin. - -Heidän mentyään suljettiin portit ja kansa laskeutui alas muureilta; -armeija hajaantui pian koko kannakselle. - -Se jakaantui erisuuruisiin osiin. Sitten näkyivät peitset kuin sankka -kaislisto, vihdoin kaikki katosi tomupilveen; ne sotilaat, jotka -kääntyivät Karthagoon päin katsomaan näkivät pitkien muurien reunojen -autioina kohoavan taivaan rantaa vastaan. - -Sitten kuulivat barbarit kamalan huudon. He luulivat ryhmän -kaupunkiin jääneitä tovereitaan, (sillä he eivät tarkkaan tietäneet -omaa lukumääräänsä) ryöstävän huvikseen jotain temppeliä. He -nauroivat sydämensä pohjasta tälle ajatukselleen ja jatkoivat -matkaansa. - -Ilokseen marssivat he taas yhdessä, kuten ennen, keskellä tasankoa; -ja kreikkalaiset lauloivat mamertilaisten vanhaa laulua: - --- "Peitsellä ja miekalla minä kynnän ja niitän; minä se olen talon -isäntä. Aseeton mies vaipuu jalkaini juureen ja kutsuu minua herraksi -ja valtakuninkaaksi." - -He huusivat, hyppelivät, iloisimmat alkoivat kertoa tarinoita; -kurjuuden aika oli loppunut. Tunikseen tultuaan huomasivat muutamat, -että joukko balearilaisia linkomiehiä puuttui heidän seurastaan. -Epäilemättä eivät he olleet kaukana; ja sitten heitä ei enää -muisteltukaan. - -Muutamat majoittuivat taloihin, toiset sijoittuivat muurien juurelle, -ja kaupungin asukkaat tulivat haastelemaan sotilaiden kanssa. - -Koko yön näkyi Karthagon puolella taivaan rannalla palavia tulia, -roihut nousivat kuin jättiläissoihtujen liekit ja kuvastuivat tyyneen -lahteen. Ei kukaan armeijassa tietänyt, mitä juhlaa siellä vietettiin. - -Seuraavana päivänä he kulkivat asumuksista rikkaan seudun läpi. -Patriisien vuokratiloja oli pitkin tien vartta; vesiojat kiertelivät -palmumetsissä; oliivipuut muodostivat pitkiä viheriäisiä rivejä; -rusousvat leijailivat kukkuloiden rotkoissa; etäällä näkyi sinisiä -vuoristoja. Kuuma tuuli puhalsi. Kameleontit ryömivät kaktuksen -suurilla lehdillä. - -Barbarit alkoivat kulkea hitaammin. - -He astuivat eri ryhmissä tai kulkivat perättäin pitkän matkan -päässä toisistaan. He söivät viinitarhoista rypäleitä. He lojuivat -ruohikossa, ja katselivat kummissaan härkien keinotekoisesti -mutkistettuja sarvia, lampaita, jotka olivat vuodalla verhotut, jotta -villa pysyisi puhtaana, vinokaiteita muodostavia ojia, laivanankkurin -näköisiä auroja, ja silphiumilla kastettuja granaattipuita. Tämä maan -hedelmällisyys ja viisaat keksinnöt häikäsivät heitä. - -Illalla he laskeutuivat levolle avaamattomien telttojensa päälle; ja -nukkuessaan tähtitaivaan alla he muistelivat Hamilkarin juhlaa. - -Seuraavana keskipäivänä pysähdyttiin erään joen varrelle, -oleanderi-pensaiden suojaan. Silloin he sukkelasti heittivät pois -keihäänsä, kilpensä ja vyönsä. He peseytyivät ilosta huutaen, -ammensivat kypärillään vettä, toiset, joivat suullaan maaten keskellä -vetojuhtia, joiden kantamukset putoilivat. - -Spendius, istuessaan Hamilkarin puistosta varastetun dromedarin -selässä, näki etäällä Mathon, joka kantaen rinnallaan kättään -siteessä, avopäin ja pää alaspainuneena juotti muuliaan katsellen -virran juoksua. Heti hän juoksi joukon läpi huutaen: -- "Valtias! -valtias!" - -Matho ei häntä edes kiittänyt hänen siunauksistaan. Välittämättä -siitä alkoi Spendius kulkea hänen jälessään ja tuon tuostakin loi hän -levottomana katseensa Karthagoon päin. - -Hän oli kreikkalaisen puhujan ja campanialaisen ilotytön poika. Hän -oli ensin rikastunut naiskaupalla; sitten menetettyään kaikki varansa -eräässä haaksirikossa kävi hän Sammumin paimenten kanssa sotaa Roomaa -vastaan. Hän joutui vangiksi, mutta pakeni, joutui uudelleen vangiksi -ja sai tehdä työtä kivilouhimoissa, hikoilla kylpyhuoneissa, parkua -rangaistuksen saadessaan, kulkea isännältä isännälle ja tuntea kaikki -orjuuden kauhut. Kerran hän syöksyi epätoivoissaan mereen korkeasta -kolmisoutupurresta, jossa hän oli soutajana. Hamilkarin merimiehet -pelastivat hänet puolikuolleena ja toivat Karthagoon Megaran tyrmään. -Mutta koska pakolaiset piti luovutettaman Roomalle takaisin, niin hän -käytti sekasortoa hyväkseen ja pakeni sotilaiden seurassa. - -Koko matkan ajan pysytteli hän Mathon lähettyvillä, toi hänelle -ruokaa, tuki häntä ratsun selästä astuessa, levitti maton illalla -hänen päänsä alle. Matho heltyi lopulta näiden hellyydenosoitusten -vaikutuksesta ja alkoi vähitellen kertoa itsestään. - -Hän oli syntynyt Syrtin rannalla. Hänen isänsä oli hänet vienyt -pyhiinvaellusmatkalle Ammonin temppeliin. Sittenhän oli pyydystänyt -norsuja garamantilaisten metsissä. Myöhemmin hän oli astunut -Karthagon palvelukseen. Hänet oli Drepanumin valloituksessa -nimitetty tetrarkaksi. Tasavalta oli hänelle velkaa neljä hevosta, -kaksikymmentä kolme medimniä vehnää ja koko talven palkan. Hän -pelkäsi jumalia ja toivoi kuolevansa kotimaassaan. - -Spendius kertoili hänelle matkoistaan, näkemistään kansoista ja -temppeleistä; hän oli hyvin kätevä: hän osasi valmistaa sandaaleja, -peitsiä, verkkoja, kesyttää villipetoja ja keittää myrkkyjä. - -Joskus kesken puhetta hän päästi karkean huudon; Mathon muuli -joudutti kulkuaan; toiset riensivät jälestä, sitten Spendius jälleen -kiljaisi pelon vallassa. Se alkoi haihtua neljännen päivän iltana. - -He kulkivat vieretysten armeijan oikealla puolella erään kukkulan -rinteellä; alhaalla tasanko leveni kadoten yöilman usvaan. -Sotilasrivit liikkuivat heidän alapuolellaan, aaltoillen hämärässä. -Toisinaan astuivat he kuun valaisemille kummuille; silloin tähti -tuikki peitsien kärjessä, kypärit hetkisen kimaltelivat, kaikki -katosi ja uusia joukkoja taukoamatta saapui. Etäällä lammaslaumat -havahtaessaan määkyivät, ja sanomattoman suloinen rauha tuntui -laskeutuvan maan päälle. - -Heittäen päänsä taapäin ja silmät puoliksi ummessa Spendius hengitti -syvään raitista tuulta; hän levitti käsivartensa ja liikutti sormiaan -paremmin tunteakseen sen hyväilyn, joka ruumistaan hiveli. Jälleen -heränneet koston unelmat innostuttivat häntä. Hän painoi kätensä -suulleen salatakseen nyyhkytyksiään, ja puoliksi huumauksen hurmiossa -hän laski suitset vapaaksi, ja dromedaari astui eteenpäin pitkin, -säännöllisin askelin. Matho oli vaipunut entiseen alakuloisuuteensa; -hänen jalkansa riippuivat maahan asti, ja ruoho lyöden hänen -korthurneihinsa siuhkui taukoamatta. - -Mutta tietä jatkui loppumattomiin. Tasangon toisella puolella -jouduttiin uudelleen pyöreälle ylängölle; sitten laskeuduttiin -laaksoon, ja vuoret, jotka näyttivät sulkevan taivaanrannan, -väistyivät jota lähemmäksi tultiin aivan kuin liukuen tieltä pois. -Toisinaan jouduttiin joelle, joka tamariskipensaiden välitse -luikerteli kunnaiden taakse. Joskus osui matkan varrelle korkea -kallio, joka oli kuin laivan keula tai kadonneen jättiläiskuvapatsaan -jalusta. - -Säännöllisen matkan päässä toisistaan tavattiin pieniä neliskulmaisia -temppeleitä, joita Siccaan kulkevat vaeltajat käyttivät -lepopaikkoinaan. Ne olivat suljettuina kuin haudat. Saadakseen ne -auki jyskyttivät libyalaiset niiden ovia. Kukaan ei sisäpuolelta -vastannut. - -Sitten viljelyspaikat alkoivat harveta. Äkkiä tultiin -hiekkatasangoille, jossa ohdakkeet kasvoivat tiheässä. Lampaita -kulki kivien lomissa laitumella; nainen, sininen kangas uumenillaan, -paimensi niitä. Hän pakeni kirkuen heti, kun kallioiden välistä näki -sotilaiden peitset. - -Juuri kun he kulkivat kuin pitkää käytävää myöten, jonka kummallakin -puolen oli punertavia kallioita, kamala haju tuntui heidän -sieramiinsa, ja he olivat johanneksenleipäpuun latvassa näkevinään -jotain tavatonta: leijonan pää pistäytyi lehvien lomitse esiin. - -He juoksivat lähemmäksi. Se oli leijona, joka aivan kuin rikollinen -oli naulittu käpälistään ristiin. Suunnaton kuono painui rintaa -vastaan, ja etukäpälät, jotka melkein katosivat tuuhean harjan -alle, olivat aivan levällään kuin linnun siivet. Kylkiluut näkyivät -selvästi pingoittuneen nahan alta; takajalat, jotka olivat -päälletysten naulatut yhteen, olivat hiukan koukussa; ja musta veri, -joka virtasi karvojen alta, oli muodostanut suikulaisia veripuikkoja -häntään, joka riippui suoranaan pitkin ristiä. Sotilaat pitivät sen -ympärillä iloa; kutsuivat sitä konsuliksi ja Rooman kansalaiseksi ja -heittivät sen silmiin kiviä ajaakseen paarmat pois. - -Sata askelta etempänä tapasivat he kaksi samallaista, ja äkkiä näkyi -pitkä rivi ristiinnaulittuja leijonia. Muutamat olivat kuolleet jo -niin kauvan sitten, ettei niistä ollut jälellä ristillä muuta kuin -luurangon jätteitä; muutamilla, puoleksi matojen syömillä, kita oli -vääntyneenä kamalaan irvistelyyn; niiden joukossa oli tavattoman -kookkaita; risti notkui niiden alla ja ne häilyivät tuulessa ja -niiden päiden päällä liiteli taukoamatta korppiparvi. Siten kostivat -karthagolaiset kiinni saamilleen villipedoille; he toivoivat täten -peloittavansa toisia. Barbarien nauru taukosi ja he kummastelivat -tätä näkyä. "Mikä kansa tämä kansa on", ajattelivat he, "joka -huvikseen ristiinnaulitsee leijonia!" - -Suurin osa heistä oli pohjoisten maiden kansaa, jotka olivat jo -levottomia, kärsimättömiä, sairaita. He repivät kätensä aloen -piikkeihin; suuret paarmat surisivat heidän korvissaan ja punatauti -alkoi levitä armeijaan. He kävivät kärsimättömiksi, kun ei Siccaa -jo näkynyt. He pelkäsivät eksyvänsä ja joutuvansa erämaahan, -tuohon hiekan ja kauhujen valtakuntaan. Useat eivät enää tahtoneet -kulkeakaan eteenpäin. Monet palasivat Karthagoa kohden. - -Vihdoin seitsemäntenä päivänä, kauvan kuljettuaan erään vuoren -rinnettä, kääntyivät he oikealle; äkkiä näkyi muuririvi, joka kohosi -valkoisilla kallioilla melkein kadoten niiden väriin. Samassa näkyi -koko kaupunki; sinisiä, keltaisia ja valkoisia huntuja liehui -valleilla iltaruskossa. Ne olivat Tanitin papittaria, jotka olivat -rientäneet sotilaita vastaan ottamaan. He seisoivat rivissä pitkin -vallituksen reunaa lyöden tamburiineja, näppäillyn lyyroja, helistäen -kalkkaroita, ja aurinko, joka heidän takanaan laskeutui Numidian -vuoriston taa, loi säteensä läpi harppujen kielien, joiden yli heidän -paljaat käsivartensa ojentuivat. Toisinaan soittokoneet vaikenivat, -ja kimakka huuto, äkkinäinen, raivoisa, jatkuva, haukunnan kaltainen -kuului heidän lyödessään kielellään suupieliinsä. Muutamat olivat -pitkällään leuka käden nojassa, ja liikkumattomampina kuin sfinxit -iskivät he suuret mustat silmänsä lähestyvään armeijaan. - -Vaikka Sicca olikin pyhä kaupunki, niin ei se voinut majoittaa -niin suurta joukkoa; temppeli lisärakennuksineen täytti jo -puolet kaupungista. Sen vuoksi asettuivatkin barbarit leiriin -kaupungin ulkopuolelle, säännölliset joukot osastoihinsa, toiset -kansakunnittain tai oman mielensä mukaan. - -Kreikkalaiset nostivat suoriin yhdensuuntaisiin riveihin -nahkatelttansa, iberialaiset järjestivät kehään kangasmajansa; -gallialaiset tekivät laudoista vajoja; libyalaiset laativat pelkistä -kivistä suojia, ja neekerit kaivoivat käsin hiekkaan makuukuoppia. -Monet, tietämättä minne sijoittuisivat, harhailivat kuormaston -keskellä, ja nukkuivat yönsä paljaalla maalla risaiseen viittaansa -kääriytyneinä. - -Tasanko leveni heidän ympärilleen joka taholta vuorien saartamana. -Siellä täällä jokunen palmupuu kumartui hiekkakummun yli, hongat -ja tammet muodostivat viheriäitä läisköjä jyrkänteihin. Joskus -ukkossade aivan kuin pitkä harso riippui taivaalta, mutta -tasangolla pysyi kirkas sää ja päivänpaiste, sitten lauhkea tuuli -lennätteli hiekkapilviä; -- ja joki virtasi ryöppyinä Siccan -kukkulalta, jossa kohosi kultakattoisena, kuparipylväisenä Venus -Karthagolaisen, seudun suojelusjumalattaren temppeli. Hän näytti -täyttävän koko seudun. Seudun vaihtelevaisuus, sen muuttelevaiset -ilmat ja valovälkkeet olivat aivan kuin hänen oikukkaan voimansa ja -ikuisen hymynsä kauneuden tunnusmerkkinä. Vuorien kukkulat olivat -puolikuun-muotoisia, toiset muistuttivat naisia, jotka ojensivat -täyteläisiä rintojaan, ja barbarit tunsivat miten heidän väsyneen -ruumiinsa yli laskeutui suloinen uupumus. - -Spendius oli myymällä dromedaarinsa ostanut itselleen orjan. Pitkin -päivää hän makasi maassa Mathon teltan edustalla. Joskus hän havahti -luullen unessa kuulleensa piiskuuhihnojen siuhkuvan; mutta hän laski -hymyillen kätensä jaloilleen niiden arpien päälle, jotka kahleet -olivat tehneet; sitten hän jälleen vaipui uneen. - -Matho suostui hänen seuraansa, ja liikkuessaan kulki Spendius hänen -takanaan kuten liktori, suuri kalpa lanteellaan; tai Matho veltosti -nojasi käsivarttaan hänen olkapäähänsä, sillä Spendius oli lyhyt. - -Eräänä iltana kulkiessaan yhdessä pitkin leirin kujia, he huomasivat -valkoviittaisia miehiä; heidän joukossaan oli Narr' Havas, -numidialainen prinssi. Matho vavahti. - --- "Miekkasi!" huusi hän; "minä tahdon hänet tappaa!" - --- "Elä vielä!" sanoi Spendius pidättäen häntä. Jo Narr' Havas -lähestyi heitä. - -Hän taivutti peukalonsa alaspäin sovinnon merkiksi, ja pani silloisen -suuttumuksensa juhlan juopumuksen syyksi; sitten hän puhui kauvan -Karthagoa vastaan, mutta ei lausunut, mikä hänet toi barbarien luo. - -Tekikö hän sen pettääkseen heidät vai tasavallan? kysyi Spendius -itseltään; ja kun hän aikoi käyttää hyväkseen kaikkia selkkauksia, -niin oli hän tyytyväinen jo edeltäpäin petoksiin, joita hän epäili -Narr' Havaksen aikovan tehdä. - -Numidialaisten päällikkö jäi palkkasoturien seuraan. Hän näytti -haluavan Mathon ystävyyttä. Hän lähetti hänelle juottovuohia, -kultahietaa ja kameelikurjen sulkia. Libyalainen ällistyi näitä -ystävyydenosoituksia, mutta ei tahtonut niihin vastata eikä -niitä hyljätä. Spendius sai hänet rauhoittumaan, ja Matho antoi -orjansa johtaa itseänsä, -- häilyen aina päätöksissään ja ollen -voittamattoman huumauksen vallassa, kuten se, joka kerran on juonut -juoman, joka hänelle tuottaa lopulta kuoleman. - -Eräänä aamuna, lähtiessään kaikin kolmisin leijonia pyytämään, kätki -Narr' Havas tikarin viittansa alle. Spendius kulki koko ajan hänen -takanaan; ja he palasivat ilman että hän oli paljastanut tikariaan. - -Erään toisen kerran kuljetti Narr' Havas heidät hyvin kauvas, aivan -kuningaskuntansa rajoille asti. He saapuivat ahtaaseen kalliosolaan; -Narr' Havas hymyili selittäessään heille, ettei hän löytänyt enää -tietä; Spendius löysi sen. - -Mutta useammin läksi Matho alakuloisena heti aamun noustua -kuljeksimaan tasangolle. Hän heittäytyi hietaan pitkälleen ja jäi -liikkumattomana siihen lepäämään iltaan asti. - -Hän kysyi vuorotellen neuvoa kaikilta armeijan ennustajilta, -niiltä, jotka tarkastavat käärmeiden kulkua, niiltä, jotka lukevat -tähdistä, niiltä, jotka puhaltelevat kuolleiden tuhkaan. Hän nieli -galbanum-pihkaa, seseliä ja kyyn myrkkyä, joka jäädyttää sydämen; -neekerinaiset laulellen kuutamossa barbarisia sanoja pistelivät -häntä otsaan kultapuukkosilla; hän hankki itselleen kaulakäätyjä -ja taikaesineitä; hän vuoronperään rukoili Baal-Khamonia, Molokia, -seitsemää Kabiria, Tanitia ja kreikkalaisten Aphroditea. Hän piirsi -erään nimen nahkapalaan ja kaivoi sen hietaan telttansa oven eteen. -Spendius kuuli hänen huokaavan ja puhelevan itsekseen. - -Eräänä yönä hän astui telttaan. - -Matho makasi alastomana kuin kuollut suullaan leijonantaljalla, -käsillään peittäen kasvonsa; ylhäältä riippuva lamppu valaisi pään -yläpuolelle teltan keskitankoon ripustettuja aseita. - --- "Sinä kärsit?" sanoi orja hänelle. "Mikä vaivaa sinua? Vastaa -minulle!" Ja hän ravisti häntä olkapäistä huutaen useaan kertaan: -"Valtias! valtias!..." - -Vihdoin Matho loi häneen suuret harhailevat silmänsä. - --- "Kuule", sanoi hän matalalla äänellä sormi huulillaan. "Se -on jumalten viha! Hamilkarin tytär vainoo minua! Minä pelkään, -Spendius!" Hän painautui hänen poveaan vastaan aivan kuin kummitusta -pelästynyt lapsi. -- "Puhu minulle! minä olen sairas! minä tahdon -parantua! minä olen kaikkea koettanut! Mutta sinä kai tunnet vielä -voimakkaampia jumalia tai vastustamattomia rukouksia?" - --- "Mitä varten?" kysyi Spendius. Matho vastasi lyöden molemmilla -nyrkillään otsaansa: - --- "Päästäkseni siitä vapaaksi!" - -Sitten puhui hän itsekseen, vaieten välillä pitkiksi ajoiksi: - --- "Minä olen kai jonkun sovitusuhrin teuras, jonka hän on jumalille -luvannut?... Hän pitää minua kahleissa näkymättömillä ketjuilla. Jos -kuljen, niin silloin hän astuu eteenpäin; jos pysähdyn, niin hän -lepää! Hänen silmänsä polttavat minua, minä kuulen hänen äänensä! -Hän ympäröi minua, tunkeutuu sisääni. Minusta tuntuu kuin olisi hän -tullut sielukseni! - -"Ja kuitenkin on meidän välillämme kuin äärettömän valtameren -näkymättömät laineet! Hän on etäällä ja saavuttamattomissa. Hänen -kauneutensa loisto luo valopilven hänen ympärilleen; välistä -luulen, etten olekaan häntä koskaan nähnyt...että häntä ei ole -olemassakaan... ja että tämä kaikki onkin vain unta!" - -Siten Matho vaikeroi yönpimeässä; barbarit nukkuivat. Spendius -katseli häntä ja mieleensä johtui nuoret miehet, jotka kultamaljat -kädessään muinoin rukoilivat häntä, ja kun hän kaupungin läpi -kuljetti ilotyttölaumaansa; hänen tuli sääli ja hän sanoi: - --- "Ole luja, valtiaani! Turvaudu omaan tahtoosi, eläkä enää rukoile -jumalia, sillä eivät ne välitä ihmisten huudoista! Nyt sinä itket -pelkurin lailla. Etkö sinä tunne alentuvasi, kun nainen voi sinulle -tuottaa niin suurta tuskaa!" - --- "Olenko minä mikään lapsi?" sanoi Matho. "Luuletko sinä, että -minä vielä hellyn naisten katseista ja lauluista? Meillä oli niitä -Drepanumissa vaikka oljiksi talleihimme. Minä olen omistanut niitä -keskellä hyökkäyksen, sortuvien kattojen alla ja kun heittokone vielä -vavahteli!... Mutta, tämä, Spendius, tämä..." - -Orja keskeytti hänet: - --- "Jollei hän olisi Hamilkarin tytär..." - --- "Ei!" huudahti Matho. "Hän ei ole laisinkaan toisten ihmisten -tyttärien kaltainen! Näitkö hänen suurien silmiensä loistavan pitkien -silmäripsien alta, kuten aurinkojen voittokaarien alta? Muistatko: -hänen tullessaan kaikki soihdut kalpenivat. Kaulanauhan jalokivien -lomitse välkkyi paikoittain hänen hohtava paljas povensa; hänen -jälessään tuntui kuin temppelin tuoksu, ja koko hänen olemuksestaan -lainehti jotain, joka oli makeampaa kuin viini ja pelottavampaa kuin -kuolema. Hän astui eteenpäin ja sitten hän pysähtyi." - -Hän jäi seisomaan suu auki, pää painuneena alas, silmät tuijottaen. - --- "Mutta minä tahdon hänet! minun täytyy saada hänet! minä kuolen -muuten! Ajatellessani syleileväni häntä saa ilon raivo minussa -vallan, ja kuitenkin minä häntä vihaan, Spendius, minä tahtoisin -lyödä häntä! Mitä minä teen? Minä tahtoisin myydä itseni hänen -orjakseen. Sinä olet sitä ollut! Sinä saatoit häntä lähestyä: -puhu minulle hänestä! Joka yö, eikö niin, nousee hän palatsinsa -terassille? Ah! kivet mahtavat vavahtaa hänen sandaaliensa alla ja -tähdet kumartua häntä katsomaan!" - -Hän vaipui raivon vallassa maahan karjuen kuin haavoitettu härkä. - -Sitten Matho lauloi: "Hän seurasi syvälle metsääni tuota -naishirviötä, jonka käärmehäntä lainehteli kuihtuneilla lehdillä -kuin hopeinen puro." Ja venyttäen ääntään hän matki Salammbon ääntä -samalla kun hänen ojennetut kätensä aivan kuin näppäilivät lyyran -kieliä. - -Kaikkiin Spendiuksen lohduttaviin puheisiin hän vastasi samoilla -lauseilla; yöt kuluivat näihin huokauksiin ja haaveiluihin. - -Matho tahtoi huumata itseään viinillä. Huumauksen kadottua hän oli -entistään surullisempi. Hän koetti arpapelillä huvitella, ja kadotti -yksitellen kaulakäättyjensä kultalevyt. Hän antoi viedä itsensä -jumalattaren palvelijattarien luo; mutta hän palasi kukkulalta -nyyhkyttäen kuin se, joka hautajaisista palaa. Spendius sitä -vastoin tuli rohkeammaksi ja iloisemmaksi. Hänen nähtiin puhelevan -sotilaiden kanssa lehväsuojaisissa juomaloissa. Hän korjaili vanhoja -haarniskoita. Hän teki temppuja tikarien kanssa, hän kulki sairaille -poimimassa nurmelta yrttejä. Hän oli leikkisä, sukkela, kekseliäs -ja puhelias; barbarit tottuivat hänen palveluksiinsa; he alkoivat -mieltyä häneen. - -He odottelivat Karthagon lähettiä, joka muulien selässä toisi heille -kullalla täytettyjä koria; ja aina he alottivat samat laskelmat -ja piirsivät sormellaan numeroita hietaan. Jokainen jo edeltäpäin -järjesteli elämäänsä: kellä olisi jalkavaimoja, orjia, maata; toiset -tahtoivat kaivaa aarteensa maahan tai ryhtyä merenkulkuun. Mutta -tässä toimettomuudessa eri luonteet joutuivat riitaan; yhtäpäätä -oli kinasteluja jalka- ja ratsumiesten, barbarien ja kreikkalaisten -välillä, ja taukoamatta huumasi korvia naisten kimakat huudot. - -Joka päivä saapui melkein alastomia miesjoukkoja, joilla oli heiniä -pään päällä suojatakseen itseään auringon paahteelta; ne olivat -rikkaiden karthagolaisten velkamiehiä, jotka olivat joutuneet -raatamaan velkojiensa maata ja siksi olivat paenneet. Laumoittain -saapui libyalaisia, verojen köyhdyttämiä talonpoikia, karkoitettuja, -pahantekijöitä. Sitten kauppiasten parvi, kaikki viinin ja öljyn -myyjät, jotka raivoissaan, kun eivät olleet saaneet maksua, -suuttuivat tasavallalle; Spendius piti palopuheita Karthagoa vastaan. -Pian ruokavarat vähenivät. Puhuttiin jo siitä, että tehtäisiin -hyökkäys Karthagoa vastaan ja kutsuttaisiin roomalaisia avuksi. - -Eräänä iltana, ehtoollisen aikaan, kuului kumeaa kopinaa ja helisevää -melua, joka lähestyi, ja etäällä näkyi jotain punaista, joka -epätasaisella maalla lainehti eteenpäin. - -Se oli suuri purppurainen kantotuoli, jonka kulmia koristi -kameelikurjensulkatöyhdöt. Kristalliketjut helmisilmuineen -heilahtelivat suljettuja verhoja vastaan. Sen jälkeen tuli kameeleja, -joiden kaulasta riippuvat suuret kellot kalskahtelivat, ja niiden -molemmin puolin näkyi ratsastajia, joiden asepuku oli kantapäästä -olkapäihin asti tehty kultasuomuksista. - -He pysähtyivät kolmen sadan askeleen päähän leiristä ottaakseen -satulasta takaansa pyöreän kilven, leveän miekan ja boiotialaisen -kypärin. Muutamat jäivät kameelien luo; muut jatkoivat matkaansa. -Vihdoin tulivat näkyviin tasavallan sotamerkit, sinisestä puusta -tehdyt kepit, jotka päättyivät hevosenpäähän tai käpyyn. Kaikki -barbarit syöksyivät seisailleen ja tervehtivät riemuhuudolla heitä; -naiset juoksivat legionan sotureja vastaan ja suutelivat heidän -jalkojaan. - -Kantotuli lähestyi kahdentoista neekerin olkapäillä, jotka astuivat -tasaisesti lyhyin, nopein askelin. He väistivät oikealle ja -vasemmalle telttojen köysiä, kuljeksivia eläimiä ja kolmijalkoja, -joilla lihaa keitettiin. Toisinaan lihava sormuksilla koristettu käsi -syrjäytti kantotuolin verhoja; käheä ääni huusi solvaisevia sanoja; -silloin kantajat seisahtuivat ja jatkoivat toista tietä läpi leirin. - -Mutta purppuraverhot nousivat ylös; ja suurella tyynyllä lepäsi aivan -eloton ja pöhöttynyt ihmisen pää; silmäkulmat olivat kuin kaksi -mustaa kaarta ja niiden kärjet yhtyivät; kultakimalletta hohteli -käherretyssä tukassa, ja kasvot olivat niin kalpeat kuin olisi niille -pantu marmorin jauhoa. Muu osa ruumiista katosi kantotuolin vällyjen -alle. - -Sotilaat tunsivat tuon siten makaavan miehen suffeetti Hannoksi, joka -hidastelemisensa kautta oli vaikuttanut Aegates-saarien menetykseen; -ja mitä hänen voittoonsa libyalaisista tulee Hecatompyloksen luona, -niin ei hän suinkaan ollut ollut lempeä muuta kuin ahneudesta, kuten -barbarit arvelivat, sillä hän oli myynyt omaksi hyväkseen kaikki -vangit, vaikka hän oli tasavallalle selittänyt niiden kuolleen. - -Kun hän aikansa oli katsellut sopivaa paikkaa, josta hän voisi puhua -sotilaille, niin hän viittasi; kantotuoli pysähtyi, ja Hanno, kahden -orjan tukemana, astui horjuen maahan. - -Hänellä oli mustasta huovasta tehdyt ja hopeakuilla koristetut -kengät jalassaan. Nauhat, kuten muumion ympärillä, kiersivät hänen -pohkeitaan, ja iho näkyi nauhojen ristikkojen lomitse. Vatsa törrötti -punaisen silkkipuvun alla, joka ulottui polviin asti; leuan laskokset -painuivat alas rinnalle kuin härän kaulalihakset, ja tunika, johon -kukkia oli maalattu, ratisi kainaloista; hänellä oli olkaliina, -vyö ja leveä musta viitta, jossa oli kaksinkertaiset pauloitetut -hiat. Puvun tavaton loistavuus, suuret sinisistä kivistä tehdyt -kaulakäädyt, kultasoljet ja raskaat korvarenkaat tekivät hänen -muodottoman ruumiinsa vieläkin inhottavammaksi. Häntä olisi voinut -luulla karkeaksi kivestä hakatuksi jumalankuvaksi, sillä spitaali, -joka oli levinnyt yli koko hänen ruumiinsa, teki hänet elottoman -näköiseksi. Mutta hänen nenänsä, koukkuinen kuin kotkan nokka, -laajeni läähättäen hengittäessään ilmaa, ja tahmaisien silmäripsien -alta hänen pienet silmänsä loistivat kovina ja metallisina. Hänellä -oli kädessään aloelasta raapiakseen sillä ruumistaan. - -Vihdoin kaksi airutta puhalsi hopeatorviinsa; melu taukosi ja Hanno -rupesi puhumaan. - -Hän alkoi ylistämällä Jumalia ja tasavaltaa; barbarien tuli onnitella -itseään saatuaan sitä palvella. Mutta heidän tulisi olla järkevämpiä, -ajat olivat huonot, "ja jos isännällä ei ole muuta kuin kolme -oliivia, niin eikö hän tee oikein pidättäessään itselleen kaksi?" - -Siten vanha suffeetti liitti puheeseensa sananparsia ja vertauksia, -koko ajan nyökäten päätään herättääkseen hyväksymistä. - -Hän puhui punilaisten kieltä, ja häntä ympäröivät miehet -(sukkelimmat, jotka aseettomina olivat juosseet saapuville) olivatkin -campanialaisia, gallialaisia ja kreikkalaisia, jotenka kukaan ei -tässä joukossa ymmärtänyt sanaakaan. Hanno huomasi sen, vaikeni ja -keikkui miettiessään raskaasti jalalta toiselle. - -Hänessä heräsi ajatus kutsua päälliköt koolle; silloin hänen -airuensa huusivat tämän käskyn kreikan kielellä, -- kielellä, jota -Xantippuksen ajoista asti käytettiin komentokielenä Karthagon -armeijassa. - -Legionalaiset raivasivat piiskan iskuilla tietä; ja pian saapuivat -spartalaistapaan järjestettyjen falangien ja barbaria kohorttien -päälliköt arvonsa merkit ja kansakuntansa asepuku yllään. Yö oli -tullut, suuri melu täytti tasangon; siellä täällä paloi tulia; miehet -kulkivat rovion luota toisen luo kysellen: "Mitä tämä tietää?" ja -miksi ei suffeetti ala jakaa rahoja? - -Hän selitteli päällikölle tasavallan loppumattomia menoja. Sen -rahasto oli tyhjä. Roomalaisille maksettava sotavero musersi -heidät maahan. "Me emme enää tiedä, mitä tehdä!... Tasavalta on -säälittävässä asemassa!" - -Tuon tuostakin hän raapi jäseniään aloelastalla, tai keskeytti -puheensa juodakseen orjan ojentamasta hopeamaljasta poltetun kärpän -tuhasta ja etikassa keitetystä parsasta tehtyä sekoitusta; sitten hän -kuivasi huulensa punaiseen huiviin ja jatkoi: - --- "Se mikä ennen maksoi yhden hopeasiklin maksaa nykyään kolme -kultashekeliä, ja sodan aikana viljelemättä jätetyt kartanot eivät -tuota mitään! Meidän purppurasimpukan-pyyntimme on melkein loppunut, -ja helmetkin käyvät harvinaisiksi; tuskin meillä on enää kylliksi -pyhää voidettakaan jumalten palvelusta varten! Mitä ruokatavaroihin -tulee, niin niistä en puhukaan, asia on aivan surkealla tolalla! -Meillä ei ole galeereja eikä siis myöskään höysteitä, ja vaikeata -on tuottaa silphiumia, sillä Kyrenaikan rajalla on kapina. Sicilia, -josta me ennen saimme niin paljon orjia, on nyt meiltä suljettu! -Vielä eilen sain yhdestä kylvettäjästä ja neljästä kyökkipalvelijasta -maksaa enemmän kuin ennen kahdesta norsusta!" - -Hän avasi pitkän papyruskääryn ja luki jättämättä ainoatakaan numeroa -mainitsematta kaikki tasavallan menot: niin ja niin paljon temppelien -korjaukseen, katujen kivitykseen, laivojen rakentamiseen, korallien -kalastukseen, Syssitien laajentamiseen, ja kaivoskoneihin Kantabrian -vuoristoon. - -Mutta päälliköt ymmärsivät yhtä vähän kuin sotilaatkaan punilaisten -kieltä, vaikka palkkasoturit tervehtivätkin tällä kielellä toisiaan. -Barbarien armeijaan asetettiin tavallisesti muutamia karthagolaisia -päälliköitä tulkeiksi; sodan loputtua nämä olivat soturien kostoa -peläten hävinneet, eikä Hanno ollut muistanut ottaa niitä matkaansa; -sitäpaitsi katosi hänen liian kumea äänensä tuuleen. - -Kreikkalaiset, vyötäisillään ahtaat rautavyöt, höristivät korviaan, -koetellen arvailla sanoja, jota vastoin vuoristolaiset, verhottuina -nahkapukimiin kuin karhut, katselivat epäluuloisina häneen ja -haukottelivat nojatessaan vaskipiikkisiin sotanuijiinsa. Gallialaiset -eivät kuunnelleetkaan, pudistelivat vain ivallisesti tukkatöyhtöään, -ja erämaan miehet seisoivat liikkumattomina verhottuina harmaasta -liinasta tehtyihin pukuihinsa; toisia pakkautui takaapäin; -legionalaiset kansan tyrkkiessä horjuivat hevostensa selässä, -neekerit pitivät ojolla kädessään palavia honganoksia; ja lihava -karthagolainen jatkoi puhettaan seisoen pienellä turvetöyryllä. - -Mutta barbarit kävivät kärsimättömiksi, mutinaa kuului, jokainen -huuteli hänelle. Hanno huitoi lastallaan; ne, jotka koettivat saada -toisia vaikenemaan, huusivat vielä kovempaa ja lisäsivät vain melua. - -Äkkiä hinterän näköinen mies ponnahti Hannon eteen, sieppasi torven -eräältä airueelta, puhalsi siihen, ja Spendius (sillä hän se oli) -ilmoitti sanovansa jotain tärkeää. Tähän ilmoitukseen, jonka hän -nopeasti lausui viidellä eri kielellä, kreikan, latinan, gallian, -libyan ja balearin kielellä, vastasivat päälliköt osaksi nauraen, -osaksi hämmästyen: --"Puhu! puhu!" - -Spendius arkaili: hän vapisi; sitten hän kääntyi libyalaisten -puoleen, joita eniten oli läsnä, ja sanoi heille: - --- "Kuulittehan kaikki mitä kamalia uhkauksia tuo mies lausui!" - -Hanno ei hiiskahtanutkaan, sillä eihän hän ymmärtänyt libyan kieltä; -ja jatkaakseen kokeiluaan kertasi Spendius saman lauseen barbarien -muilla murteilla. - -He katsoivat kummastuneina toisiinsa; sitten kaikki kuin yhteisestä -sopimuksesta, luullen ehkä ymmärtäneensä, nyökkäsivät päätään. - -Silloin alkoi Spendius kiihkeällä äänellä puhua: - --- "Ensiksi hän sanoi, että kaikki muiden kansojen jumalat olivat -vain unikuvia Karthagon jumalien rinnalla! Hän kutsui teitä -pelkureiksi, varkaiksi, valehtelijoiksi, koiriksi ja koiranpennuiksi! -Ilman teitä (niin hän sanoi!) ei tasavallan täytyisi maksaa sotaveroa -roomalaisille; ja hillittömyytenne kautta te olette ehdyttäneet -hajuyrttien, tuoksuaineiden, orjien ja silphiumin varastot, sillä te -olette liitossa Kyrenaikan rajalla olevien paimentolaisten kanssa! -Mutta syylliset tulevat saamaan rangaistuksensa! Hän luetteli jo -rangaistusten eri muodotkin; he joutuvat laskemaan katuja, laittamaan -laivoja, koristamaan Syssitejä, ja loput lähetetään kuopimaan -kaivoksiin Kantabrian vuoristoon." - -Spendius huusi saman gallian, kreikan, campanian ja balearin -kielellä. Tuntiessaan useita erikoissanoja, jotka olivat osuneet -heidän korviinsa, uskoivat palkkasoturit hänen tarkalleen kääntävän -suffeetin puheen. Muutamat huusivat hänelle: -- "Sinä valehtelet!" -Mutta heidän äänensä hukkuivat toisten meluun; Spendius jatkoi: - --- "Ettekö näe, että hän on jättänyt leirin ulkopuolelle osan -ratsuväestään? Merkin saatuaan ne syöksyvät esiin surmaamaan teidät -kaikki." - -Barbarit kääntyivät sinnepäin katsomaan, ja kun joukko väistyi -samassa syrjään, niin he näkivät sen keskellä haamun tavoin hitaasti -lähestyvän ihmisolennon; hän kulki kumarassa, oli laiha, aivan -alasti, ja harteille asti ulottui pitkä kuivien lehtien, tomun ja -ohdakkeiden sotkema tukka. Hänellä oli vyötäröllään ja polvien -ympärillä olkisiteitä ja kankaanriepuja; laihtuneilla jäsenillä -riippui iho velttona ja tomuisena kuin kuiviin oksiin ripustetut -rääsyt; kädet vapisivat taukoamatta, ja hän kulki nojautuen -oliivipuiseen sauvaan. - -Hän saapui soihtuja kantavien neekerien luo. Järjetön irvistys -paljasti hänen verettömät ikenensä; tuijottavat, pelästyneet silmät -katselivat ympärillä olevia barbareja. - -Mutta kauhusta kiljahtaen kiisi hän heidän taakseen ja piti heitä -edessään suojana; hän änkytti: "Tuossa ne ovat! tuossa ne ovat!" -osoittaen suffeetin seuralaisia, jotka liikkumattomina istuivat -välkkyvissä varusteissaan hevosten selässä. Heidän ratsunsa -tepastelivat pelästyen soihtujen valoa: ne virmastuivat pimeässä; -ihmishaamu koetti paeta niitä ja ulisi: - --- "He ovat ne surmanneet!" - -Hän huusi nämät sanat balearin kielellä, ja balearit juoksivat -lähemmäksi ja tunsivat hänet; vastaamatta heille jatkoi hän: - --- "Niin, kaikki on surmattu, kaikki! murskattu kuin viinirypäleet! -Kauniit komeat miehet! linkomiehet! teidän ja minun toverini!" - -Hänelle juotettiin viiniä ja hän itki; sitten hän alkoi jälleen puhua. - -Spendius saattoi tuskin hillitä iloaan, -- selittäessään kreikan ja -libyan kielellä Zarxaksen kertomia hirmutöitä, hän tuskin saattoi -uskoa niitä, niin sopivalla hetkellä ne tulivat. Balearit kalpenivat -kuullessaan toveriensa surmasta. - -Heitä oli kolmesataa linkomiestä, jotka edellisenä päivänä olivat -saapuneet ja siksi nukkuneet lähtöpäivänä liian kauan. Heidän -saapuessaan Khamonin torille olivat barbarit jo lähteneet ja he -olivat aivan turvattomia, sillä heidän savikuulansa oli pantu -kameelien selkään muun kuormaston yhteyteen. He pääsivät Satheb katua -myöten kuparilevyillä päällystetylle tammiportille asti; silloin -kansa yhdellä hyökkäyksellä syöksyi heidän kimppuunsa. - -Sotilaat muistivat todella kuulleensa suuren huudon; Spendius, joka -pakeni joukkojen etunenässä, ei ollut sitä kuullut. - -Sitten pantiin ruumiit jumalankuvien Pataikien syliin, jotka -olivat Khamonin temppelin edustalla. Heitä syytettiin kaikista -palkkasoturien rikoksista: mässäämisestä, varkauksista, pyhän -solvaamisesta, ilkitöistä, Salammbon puiston kalojen tappamisesta. -Heidän ruumiitaan silvottiin häpeällisellä tavalla; papit polttivat -heidän hiuksensa kiduttaakseen heidän sielujaan; heidän jäseniään -pantiin lihakauppioiden myymäläin eteen riippumaan; muutamat -purivatkin niitä, ja illalla kaiken lopuksi sytytettiin kadunkulmiin -rovioita ruumiiden polttamiseksi. - -Niiden liekit loistivat kauvaksi lahdelle. Mutta kun muutamat talot -syttyivät tuleen, niin heitettiin sukkelaan muurien yli kuolleiden -raadot ja jälellä olevat kuoleman kanssa kamppailevat; Zarxas oli -seuraavaan päivään asti piilotellut lahden rannalla kaislikon -suojassa; sitten hän oli harhaillut erämaassa etsien hiekassa olevien -jälkien mukaan armeijaa. Aamulla hän kätkeytyi luoliin; illalla hän -lähti kulkemaan haavojensa vuotaessa verta, nälissään, sairaana, -elättäen itseään juurilla ja raadoilla; eräänä päivänä hän näki -vihdoin peitsiä taivaan rannalla ja kulki niitä kohden. Järkensä oli -pelon ja kurjuuden vaikutuksesta himmentynyt. - -Sotilaiden suuttumus, jota he hänen puheensa aikana hillitsivät, -puhkesi nyt täyteen raivoonsa; he tahtoivat murskata suffeetin -seuralaisineen. Muutamat astuivat väliin sanoen, että häntä oli -kuunneltava jotta saisivat tietää saavatko edes palkkansa. Silloin -kaikki huusivat: "Rahamme!" Hanno vastasi tuoneensa ne mukanaan. - -Sotilaat juoksivat etuvartioston luo ja suffeetin kuormasto tuotiin -barbarien ajamana telttojen keskelle. Odottamatta orjien apua he -avasivat sukkelaan korit; niissä oli hyasintinvärisiä pukuja, sieniä, -kampoja, harjoja, hajuvesiä, antimoniumipuikkoja, joilla silmäripsiä -värjättiin; -- kaikki se kuului vartiostolle, sillä he olivat -rikkaita miehiä ja olivat tottuneet tällaiseen ylellisyyteen. Sitten -löydettiin erään kameelin selästä suuri pronssinen amme: suffeetti -oli sen tuonut kylpeäkseen matkallaan; sillä hän oli ryhtynyt -kaikellaisiin varovaisuuskeinoihin, muun muassa tuoden häkeissä -Hecatompyloksen kärppiä, joita poltettiin elävältä valmistettaessa -hänen juomaansa. Mutta kun hänen tautinsa herätti hänessä suuren -ruokahalun, niin oli hän myöskin ottanut mukaansa paljon ruokaa ja -juomaa, suolakastiketta, lihaa ja hunajassa valmistettuja kaloja, -pieniä kommagenilaisia höysteruukkuja, sulatettua hanhen ihraa, jota -säilytettiin jään ja hakattujen olkien sisällä. Ruokatavaroita oli -paljon; sen mukaan kuin koreja avattiin tulivat ne näkyviin, ja nauru -raikui kuin ristiin lyövät aallokot. - -Mitä palkkasoturien palkkaan tuli, niin oli sitä melkein kaksi suurta -säkillistä; toisessa näkyi joukossa niitä pyöreitä nahkaliuskoja, -joita tasavalta käytti rahan verosta; ja kun barbarit näyttivät -tästä suuresta hämmästyvän, niin Hanno selitti, että, kun heidän -tilinsä olivat niin vaikeat, ei Neuvostolla ollut ollut aikaa niitä -tarkastaa. Edeltäpäin lähetettiin siis tämä. - -Silloin kaikki kaadettiin ja sotkettiin maahan; muulit, palvelijat, -kantotuoli, ruokavarat, tavarat. Sotilaat ottivat säkeistä rahaa ja -alkoivat niillä viskellä Hannoa. Tuskin pääsi hän aasin selkään; hän -pakeni takertuen aasin harjaan, ulvoen, itkien, keikkuen, saaden -mustelmia ja huutaen kaikkien jumalten kirousta armeijan yli. Hänen -leveät helmikäätynsä hyppelivät hänen korviinsa asti. Hampaillaan -hän piteli liian pitkää laahaavaa viittaansa ja etäältä huusivat -barbarit hänelle: -- "Mene, senkin raukka! sika! Molokin haaska! -hikoile kullassasi ja taudissasi! nopeampaan! nopeampaan!" Hänen -saattojoukkonsa ajoi epäjärjestyksessä hänen rinnallaan. - -Mutta barbarien raivo ei talttunut. He muistivat, että monet -Karthagoon palanneet eivät olleetkaan tulleet takaisin; heidät -oli epäilemättä surmattu. Sellainen suunnaton rikos sai heidät -vimmoihinsa, ja he alkoivat nyhtää maasta telttojen kannattimia, -kääriä viittojaan, valjastaa hevosiaan; kukin otti kypärinsä ja -miekkansa, lyhyessä ajassa olivat kaikki lähtövalmiita. Ne, joilla -ei ollut aseita, riensivät metsään taittamaan keppejä. - -Ja päivä nousi; Siccan asukkaat heräsivät ja juoksivat kaduilla. "Ne -lähtevät Karthagoon," huusivat he, ja tämä tieto levisi hyvin pian -lähiseutuihin. - -Joka polkua, joka rinnettä myöten tulvi kansaa. Paimenten nähtiin -juoksujalkaa rientävän vuorilta alas. - -Kun barbarit sitten olivat lähteneet, kierteli Spendius tasangolla -punilaisen oriin selässä, toisen selässä istui hänen orjansa -taluttaen kolmatta. - -Yksi ainoa teltta oli enää pystyssä. Spendius astui sinne sisään. - --- "Nouse, herra! nouse! me lähdemme!" - --- "Minne lähdette?" kysyi Matho. - --- "Karthagoon!" huusi Spendius. - -Matho syöksyi hevosen selkään, jota orja teltan ovella piteli. - - - - -III. - -SALAMMBO. - - -Meren kohdusta kohosi kuu ja vielä pimeään peittyneessä kaupungissa -kimalteli valoisia pilkkuja, hohtavia kohtia; joku köydessä riippuva -aisa pihalla, nuoralla ripustettu vaateriepu, seinän kulmaus, -kultakäädyt jumalankuvan kaulassa. Siellä täällä temppelin katolla -lasipallot kuulsivat kuin suuret timantit. Mutta epäselvät rauniot, -musta multamaa, puistot olivat tummempina alueina yönpimeässä, ja -Malquan alipuolella ulottuivat kalastajien verkot talosta toiseen -kuten suunnattomat lepakot siivet levällään. Ei enää kuulunut -vesipyörien natina, jotka nostivat vettä palatsien ylimpään -kerrokseen; ja keskellä penkereitä lepäsivät kameelit rauhallisina -kameelikurjen tavoin vatsallaan. Ovenvartijat nukkuivat kaduilla -talojen kynnyksiin nojaten; jättiläissuurten kuvapatsaiden varjot -painautuivat pitkinä autioille torille; etäällä jonkun uhritulen -sauhu kiiri vielä ilmaan pronssisen räppänän kautta, ja tuuli toi -suloisien tuoksujen keralla meren hajun ja auringon paahtamien -seinien höyryt. Tyyni ulappa Karthagon ympärillä kimalteli, sillä -kuu loi valoaan samalla vuoriston ympäröimään lahteen ja Tuniksen -järveen, jossa flamingot hietasärkkien keskellä muodostivat pitkiä -ruusunpunaisia juovia, ja tuonnempana, katakombien alapuolella, suuri -merivesilaguuni hohti kuin hopealevy. Sininen taivaan kupulaki suli -toisella puolen tasankojen tomuiseen etäisyyteen, toisella puolen -ulapan usviin, ja Akropoliin huipulla korkeat Eshmunin temppeliä -ympäröivät pyramiidinmuotoiset sypressit huojuivat ja kohisivat -samoin kuin säännölliset mainingit, jotka hitaasti loiskuivat -vallituksien takana sataman aallonmurtajan laitaa vastaan. - -Salammbo nousi palatsinsa penkereelle nojaten orjattareen, joka -rautavadilla kantoi hehkuvia hiiliä. - -Keskellä pengertä oli pieni norsunluinen vuode, sillä ilveksen -taljoja ja tyynyjä, jotka olivat täytetyt papukaijan, jumalille -pyhitetyn ennustuslahjaisen linnun höyhenillä, ja vuoteen kussakin -kulmassa oli korkeiden jalustojen päässä suitsumaljat, jotka -olivat täynnä nardusta, suitsutuspihkaa, kaneelia ja myrrhaa. -Orjatar sytytti suitsutteet. Salammbo katseli pohjantähteä; hän -kumarsi hitaasti kullekin taivaan kulmalle ja polvistui liuskoille, -joille kuvatakseen taivaan lakea oli siroitettu sinistä jauhoa -ja kultatähtiä. Sitten painaen kyynärpäät kylkeen, kyynärvarret -eteenpäin ojennettuina ja kädet avoinna, ja taivuttaen päänsä kuun -hohteessa taapäin, hän lausui: - --- "Oi Rabbetna!... Baalet!... Tanit!" ja hänen äänensä venyi -valittaen kuten kutsuen jotakuta. -- "Anaïtis! Astarte! Derketo! -Astoreth! Mylitta! Athara! Elissa! Tiratha!... Kautta salattujen -tunnusmerkkien, -- kautta kaikuvien sistrumien, -- kautta maan -vakojen, -- kautta ikuisen hiljaisuuden ja ikuisen hedelmällisyyden, --- sinä usvaisen meren ja sinihohtavien rantojen valtijatar, kaiken -kosteuden kuningatar, ollos tervehditty!" - -Hän huojutti pari kolme kertaa koko ruumistaan ja heittäytyi sitten -kädet levällään otsalleen tomuun. - -Orjatar nosti hänet nopeasti ylös, sillä uskontomenojen mukaan tuli -jonkun nostaa rukoileva ylös makaavasta asemastaan, siten ilmoittaen -toiselle, että jumalat kuulivat hänen pyyntönsä, eikä Salammbon -imettäjä koskaan lyönyt laimin tätä hartauden työtä. - -Darytilais-Getulialaiset kauppiaat olivat tuoneet hänet aivan pienenä -Karthagoon, ja orjuudesta päästyään ei hän enää ollut tahtonutkaan -luopua isäntäväestään, kuten näkyi hänen oikeassa korvalehdessään -olevasta suuresta reijästä. Kirjavaraitainen lanteiden kohdalta -piukalle vyötetty hame ulottui nilkkoihin asti, joissa kahdet -tinarenkaat kalskahtelivat. Hänen litteähkö vartalonsa oli keltainen -kuten mekkonsa. Hyvin pitkät hopeaneulat muodostivat hänen -niskassaan pään taakse sädekehän. Hänellä oli toisessa sieramessaan -korallinappi, ja hän seisoi vuoteen vieressä suorempana kuin -kuvapatsas ja silmäluomet alaspäin painuneina. - -Salammbo astui aivan penkereen reunalle. Hänen katseensa kohdistui -hetkiseksi öiselle taivaalle, sitten painui se alas nukkuvan -kaupungin puoleen, ja huokaus, joka hänen poveaan kohotti, pani -lainehtimaan ylhäältä alas asti pitkän valkoisen puvun, joka ilman -solkia ja vöitä verhosi hänen vartalonsa. Koukkukärkiset sandaalinsa -katosivat lukuisten smaragdien alle ja hajalle puretut kutrit -täyttivät purppuralankaisen hiusverkon. - -Mutta hän kohotti päänsä katsellakseen kuuta ja liittäen sanoihinsa -hymnin katkelmia lausui hän hiljaa: - --- "Kuinka hitaasti kuljet sykähtämättömän eetterin kantamana! -Se kirkastuu ympärilläsi ja sinun kulkusi liike jakelee tuulet -ja hedelmälliset kasteet. Sen mukaan kuin laajenet ja vähenet, -suurenevat tai pienenevät kissojen silmät ja pantterien täplät. -Aviovaimot huutavat vaikeroiden nimeäsi synnytystuskissa. Sinä -pyöristät simpukat! Sinä käytät viinit! Sinä mädätät haaskat! Sinä -muodostat helmet meren syvyyksissä! - -"Ja kaikki siemenet, oi Jumalatar, itävät kosteutesi hämärissä -uumenissa. - -"Kun sinä ilmestyt, niin hiljaisuus hiipii yli maan; kukat -sulkeutuvat, laineet tyyntyvät, uupuneet ihmiset hengittävät syvään -puoleesi kääntyneinä, ja maa valtamerineen ja vuoristoineen katselee -kuin kuvastimessa itseään sinun kasvoissasi. Sinä olet valkoinen, -vieno, valoisa, tahraton, auttava, puhdistava, tyynnyttävä!" - -Kuun sirppi oli silloin Kuumien Lähteiden vuoren yläpuolella, sen -molempien kukkuloiden välisen notkon kohdalla, lahden toisella -puolella. Sen alapuolella oli pieni tähti ja sen ympärillä kalpea -kehä. Salammbo jatkoi: - --- "Mutta pelottava valtijatar sinä olet!... Sinun voimastasi -syntyvät hirviöt, kauhistuttavat kummitukset, valheelliset unet; -silmäsi kuluttavat rakennusten kiviä, ja apinat ovat sairaita joka -kerta kuin uudestaan synnyt. - -"Minne sinä kuljet? Miksi taukoamatta muutat muotoa? Vuoroin pienenä -ja kaarevana soljut kautta avaruuden kuin mastoton pursi, tai tähtien -keskellä muistutat laumaansa kaitsevaa paimenta. Vuoroin taas -loistavana ja pyöreänä kipaiset vuorien harjanteita kuin vaunun pyörä. - -"Oi Tanit, rakastathan minua? Minä olen niin paljon sinua katsellut! -Vaan ei! sinä kuljet avaruudessasi, ja minä pysyn liikkumattoman maan -päällä. - -"Taanak, ota nebalisi ja soita aivan hiljaa hopeakielillä, sillä -sydämeni on murheellinen!" - -Orjatar otti ebenpuusta tehdyn harpuntapaisen soittimen, joka oli -häntä korkeampi ja kolmikulmainen kuin delta; hän kiinnitti sen -kärjen kristallipalloon ja alkoi molemmin käsin soittaa. - -Säveleet seurasivat toisiaan pehmeinä ja nopeina kuin mehiläisten -surina, ja yhä täyteläisempinä ne liitivät yöhön yhtyen aaltojen -huokaukseen ja Akropoliin huipulla olevien suurten puiden huminaan. - --- "Taukoa!" huudahti Salammbo. - --- "Mikä sinun on, valtijatar? Leyhyvä tuulahdus, ohikiitävä pilvi, -kaikki nyt sinua tuskastuttaa ja kiihoittaa!" - --- "Minä en tiedä", sanoi hän. - --- "Sinä olet uupunut liian pitkistä rukouksista!" - --- "Oi! Taanak, minä tahtoisin sulautua niihin kuin kukka viiniin!" - --- "Ehkä sinua vaivaa suitsutusten sauhu?" - --- "Ei!" sanoi Salammbo; "jumalten henki asuu hyvissä tuoksuissa." - -Silloin orjatar puhui hänelle hänen isästään. Hänen luultiin -lähteneen maahan, josta meripihkaa kootaan, Melkarthin patsaiden -taakse. -- Mutta jollei hän palaa, -- sanoi hän, "niin täytyy sinun -kuitenkin valita itsellesi puoliso Vanhinten poikien joukosta, sillä -sehän oli hänen tahtonsa, ja silloin surusi haihtuisi miehen sylissä." - --- "Miksi?" kysyi nuori tyttö. Kaikki hänen näkemänsä miehet ja -heidän petomainen naurunsa ja jykeät ruumiinsa kauhistuttivat häntä. - --- "Joskus, Taanak, nousee olemukseni pohjalta kuten kuumia -väreitä, raskaampia kuin tulivuoren höyryt. Äänet minua kutsuvat, -tulipallo pyörii ja nousee povessani, se tukehuttaa minut, olen -kuolemaisillani; ja sitten jotain suloista virtaa otsaltani -jalkoihini asti, kulkien koko ruumiini läpi... minua ympäröi hyväily -ja minä tunnen menehtyväni aivan kuin jumala vaipuisi ylitseni. Oi! -minä tahtoisin kadota öiden usvaan, lähteiden laineisiin, puiden -mahlaan, irrottautua ruumiistani, olla vain tuulenhuokaus, vain säde, -ja liukua, nousta sinun luoksesi, äiti!" - -Hän nosti käsivartensa niin korkealle kuin voi ja hänen vartalonsa -valkoisessa vaipassaan taipui taapäin, kalpeana ja kepeänä kuin kuu. -Sitten hän vaipui läähättäen norsunluuvuoteelle; mutta Taanak kietoi -hänen kaulaansa meripihkasta ja delfiinin hampaista tehdyt käädyt -torjuakseen yön kauhut ja Salammbo sanoi melkein sammuneella äänellä: -"Mene, ja tuo tänne Shahabarim." - -Hänen isänsä ei sallinut hänen mennä papittarien kouluun, eikä -myöskään sallinut hänen saada mitään tietoja kansanomaisesta -Tanitista. Hän säilytti tytärtään jotain aviota varten, josta -koituisi hänelle valtiollista hyötyä, ja siten Salammbo eli yksin -keskellä tätä palatsia; hänen äitinsä oli jo aikoja sitten kuollut. - -Hän oli kasvanut keskellä itsensäkieltäytymistä, paastoja ja -puhdistuksia, vakavan valio-ympäristön ympäröimänä, ruumiinsa -hajuvesillä voideltuna, sielunsa täynnä rukouksia. Hän ei koskaan -ollut maistanut viiniä, ei syönyt lihaa, ei koskenut saastaiseen -eläimeen, ei astunut jalallaan kuolleen taloon. - -Ei hän tuntenut riettaita jumalan kuvia, sillä kaikki jumaluudet -ilmaantuivat eri muodoissa, ja sentähden mitä vastakkaisimmat -hartausmenot kohdistuivat yhteen ja samaan perusvoimaan. Salammbo -palveli jumalatarta hänen tähti-ilmestyksessään. Kuusta oli lähtenyt -vaikutus impeen; kun kuu alkoi vähetä, Salammbo heikkeni. Oltuaan -näännyksissään koko päivän hän virkistyi illaksi. Kuunpimennyksen -aikana hän oli ollut vähällä kuolla. - -Mutta kade Rabbet kosti tälle impeydelle, jota ei hänelle uhrattu, -ja kiusasi häntä taukoamatta mielikuvilla, jotka olivat sitä -voimakkaammat jota epämääräisempiä ne olivat, jota laajemmalti ne -ilmenivät kaikkialla hänen uskonopissaan saaden juuri sen kautta -uutta eloa. - -Taukoamatta Hamilkarin tyttären ajatukset kohdistuivat Tanitiin. Hän -osasi hänen seikkailunsa, hänen matkansa ja kaikki hänen nimensä, -joita hän kertoili tietämättä, mitä ne tarkalleen merkitsivät. -Syventyäkseen perinpohjin oppiinsa tahtoi hän nähdä temppelin -salaisimmassa sopessa olevan vanhan jumalattaren kuvan, jolla oli -yllään kallisarvoinen vaippa, josta Karthagon kohtalo riippui, -- -sillä jumala-käsite ei täydelleen eronnut hänen ilmestymismuodostaan, -ja jos piteli tai vaikkapa vaan näki hänen kuvansa, niin riisti -jumalalta osan hänen voimastaan ja tavallaan siis piti häntä -vallassaan. - -Salammbo kääntyi. Hän tunsi kultakulkusten helinän, joita -Shahabarimilla oli pukunsa liepeissä. - -Shahabarim nousi portaita ylös; sitten penkereen kynnyksellä hän -seisahtui pannen käsivartensa ristiin rinnalleen. - -Hänen syvälle painuneet silmänsä kiiluivat kuin hautalamput; hänen -pitkä, laiha ruumiinsa liikehteli liinaisen pukunsa sisällä, jonka -liepeessä kulkuset vuorottelivat smaragdipallojen kanssa. Hänellä -oli heikot jäsenet, suikea pää ja suippo leuka; hänen ihonsa näytti -olevan kylmä koskettaa, ja hänen keltaiset kasvonsa, joihin syviä -ryppyjä oli uurtautunut, olivat kuten sammumattoman himon, ikuisen -surun jäykistyttämät. - -Hän oli Tanitin ylimmäinen pappi, sama, joka oli Salammbon -kasvattanut. - --- "Puhu!" sanoi hän. "Mitä tahdot?" - --- "Minä toivon... sinähän melkein lupasit minulle..." Tyttö änkytti -ja joutui hämilleen; sitten hän jatkoi äkkiä: -- "Miksi sinä -halveksit minua? Mitä minä olen unohtanut pyhistä menoista? Sinä olet -minun opettajani, ja olet sanonut, ettei kukaan niin hyvin kuin minä -ymmärrä Jumalattaren oppia; mutta on jotain, jota et tahdo minulle -sanoa. Onko se totta, isäni?" - -Shahabarim muisti Hamilkarin antamat määräykset, ja vastasi: - --- "Ei, minulla ei ole enää mitään sinulle opetettavaa!" - --- "Joku haltija", jatkoi Salammbo, "pakoittaa minua rakastamaan -häntä. Minä olen noussut Eshmunin, tähtien ja taivaallisten olentojen -jumalan portaita ylös; olen nukkunut Melkarthin, tyrolaisten -siirtomaiden suojelijan, kultaisen oliivipuun alla; olen avannut -Baal-Khamonin, valaisijan ja hedelmöitsijän ovet; olen uhrannut -maanalaisille Kabireille, puiden, metsien, tuulien, virtojen ja -vuorien jumalille: mutta kaikki he ovat liian kaukana, liian -ylhäällä, saavuttamattomissa, ymmärrätkö? jotavastoin hänen, -jumalattaren, tunnen liittyvän elämääni; hän täyttää sieluni, ja minä -vavahdan sisäisten värähdysten vallassa aivan kuin hän ponnistelisi -päästäkseen sisältäni ulos. Minä olen kuulevinani hänen äänensä, -näkevinäni hänen muotonsa, salamat häikäisevät minua, sitten vaivun -jälleen pimeyteen." - -Shahabarim ei puhunut. Salammbo pyyteli ja rukoili häntä katseellaan. - -Vihdoin viittasi ylimmäinen pappi orjatarta poistumaan, hän kun ei -ollut Kananin heimoa. Taanak katosi, ja Shahabarim nosti toisen -kätensä ylös ja alkoi: - --- "Ennen jumalia vallitsivat pimeydet yksinään, ja tuulahdus -liiteli raskaana ja epäselvänä kuten unta näkevä ihmisen tajunta. Se -vetäytyi kokoon luoden Himon ja Pilven ja Himosta ja Pilvestä syntyi -alkuperäinen aines. Se oli samea, musta, hyytynyt syvä vesi. Siinä -asusti tunteettomia hirviöitä, vasta syntyvien muotojen yhtymättömiä -osia, kuten ne ovat kuvatut temppelien seinille. - -"Sitten alkuaines tiivistyi. Se muuttui munaksi. Tämä halkesi. Toinen -osa muodosti maan, toinen taivaankannen. Aurinko, kuu, tuulet, pilvet -ilmestyivät; ja ukkosen jyristessä heräsivät järjelliset olennot. -Silloin levitti itsensä Eshmun tähtiselle taivaan laelle; Khamon -säteili auringosta; Melkarth käsivarsillaan lykkäsi sen Gadeksen -taakse; Kabirit laskeutuivat tulivuorien alle, ja Rabbetna kuten -imettäjä kumartui alas, luoden valonsa kuten maitoa ja yönsä kuten -vaipan yli maan." - --- "Ja sitten?" kysyi Salammbo. - -Shahabarim oli kertonut hänelle syntyjen salaisuuden suunnatakseen -hänen ajatuksensa ylevämmille näköaloille; mutta immen kaipaus -enempään heräsi viime sanojen vaikutuksesta, ja Shahabarim myöntyi -puoliksi ja jatkoi: - --- "Hän herättää ja vallitsee ihmisten rakkauden". - --- "Ihmisten rakkauden!" kertasi Salammbo haaveillen. - --- "Hän on Karthagon sielu", jatkoi pappi; "ja vaikka hän kaikkialla -valaisee, niin täällä hän asustaa, pyhitetyn vaipan alla." - --- "Oi isä!", huudahti Salammbo, "saanhan minä sen nähdä? viethän -minut sen luo! Jo kauvan olen sitä kaihonnut; minua kalvaa -uteliaisuus päästä sen muotoa näkemään. Armahda minua! auta minua! -lähtekäämme!" - -Shahabarim lykkäsi hänet luotaan kiivaalla, ylpeällä liikkeellä. - --- "Ei koskaan! Etkö tiedä, että sen nähdessään kuolee? -Yhteissukupuoliset Baalit näyttäytyvät ainoastaan meille, jotka -olemme järkemme puolesta miehiä, ja heikkoutemme puolesta naisia. -Sinun halusi on pyhäinrikos; tyydy siihen tietoon, mikä sinulla on!" - -Salammbo vaipui polvilleen, painoi etusormet korvilleen katumuksen -merkiksi; ja hän nyyhkytti masentuneena papin sanoista, tuntien häntä -kohtaan samalla vihaa, pelkoa ja nöyryytystä. Shahabarim seisoi -tunnottomampana kuin penkereen kivet. Hän katsoi jalkojensa juuressa -vapisevaan naiseen, ja hän tunsi melkein iloa nähdessään hänen siten -kärsivän tuon jumaluutensa puolesta, jota ei hänkään, Shahabarim, -voinut täydelleen omistaa. Linnut jo alkoivat laulaa, kylmä tuulen -viima puhalsi, ja pienet pilvet ajelehtivat vaalenevalla taivaalla. - -Äkkiä hän huomasi taivaan rannassa, Tuniksen takana, kuten kepeätä -usvaa, joka mätäsi pitkin tasankoa; sitten siitä muodostui aivan -kuin harmaa pystysuorana riippuva suuri tomuverho, ja tästä tiheästä -liikehtivästä kokonaisuudesta erottautui dromedaarin päitä, peitsiä -ja kilpiä. Se oli barbarien armeija, joka lähestyi Karthagoa. - - - - -IV. - -KARTHAGON MUURIEN JUURELLA. - - -Aasilla ratsastavia tai jalan juoksevia talonpoikia saapui kalpeina, -hengästyneinä, pelosta hulluina kaupunkiin. He pakenivat armeijan -tieltä. Kolmessa päivässä oli se suorittanut matkan Siccasta -Karthagoon hävittääkseen siellä kaiken. - -Kaupungin portit suljettiin. Melkein samassa saapuivat barbarit; -mutta he pysähtyivät kannakselle järven rannalle. - -Ensi alussa eivät he mitenkään menetelleet vihamielisesti. Useat -lähenivät palmut käsissään. Heidät ajettiin nuolisateella takaisin, -niin suuri oli karthagolaisten pelko. - -Aamuisin ja päivän laskiessa harhaili vakoilijoita muurin -lähitienoilla. Erittäin usein huomattiin pieni mies, joka oli -huolellisesti viittaan verhottu ja jonka kasvot peittyivät syvälle -alas vedetyn kypärisilmikon taa. Hän seisoskeli pitkät ajat -katsellen vesijohtoa, niin itsepintaisesti kuin aikoisi hän salata -karthagolaisilta varsinaiset aikeensa. Toinen mies, jättiläiskokoinen -ja avopäinen seurasi häntä. - -Karthago oli linnoitettu pitkin kannaksen koko pituutta; ensin -oli vallihauta, sitten jyrkkä vallitus, ja lopulta muuri, joka -oli kolmekymmentä kyynärää korkea, hakatuista kivistä rakennettu -ja kaksikerroksinen. Muurin sisällä oli talli kolmellesadalle -norsulle ja varastot niiden satuloille, valjaille ja rehuille, sitä -paitsi tallit neljälle tuhannelle hevoselle ja niiden kauroille ja -valjaille, ja kasarmit kahdellekymmenelle tuhannelle sotilaalle, -niiden aseille ja kaikille sotavarustuksille. Tornit kohosivat -toisesta kerroksesta; niissä oli ampumasuojukset, ja ulkoseinässä oli -koukkuihin kiinnitettyjä pronssikilpiä. - -Tämä ensimäinen muuririvi suojasi Malquaa, merimiesten ja värjärien -kaupunginosaa. Sieltä näkyi mastoja, joissa purppurakankalta -kuivattiin, ja alimmalla penkereellä saviuunia, joissa keitettiin -suolalientä. - -Taempana kohosivat amfiteatterin tavoin kaupungin kuution muotoiset -talot. Ne olivat tehdyt kivestä, laudoista, mukulakivistä, -kaisloista, simpukan kuorista ja poltetusta savesta. Temppelien -lehdot olivat kuin viheriäisiä lampia tässä erivärisessä -kuutioröykkiössä. Torit muodostivat tasaisia pintoja, toiset -lähempänä toiset kauempana; lukemattomia katuja risteili kaikkialla. -Erotti vielä kolmen vanhan, tähän aikaan jo yhteensulaneen -kaupunginosan rajamuurit; ne kohosivat siellä täällä kuin suuret -kalliot tai ulottuivat pitkinä tasaisina pintoina, -- puoliksi -kukkien peitossa, mustuneina, heitetyn lian juovittamina, ja kadut -kulkivat niiden holvien läpi kuin joet siltojen alitse. - -Keskellä Byrsaa kohosi Akropoliin kukkula kadoten monien -epäsäännöllisten rakennusten peittoon. Näkyi temppelien -kierrepylväitä, joilla oli pronssiset päät ja metalliketjut; -sinijuovaisista kivistä laadittuja kartioita, kuparisia kupukattoja, -marmoriarkitraveja, babyloonilaisia tukimuureja, obeliskeja, jotka -muistuttivat alaspäin käännettyjä soihtuja. Pylväistöt päättyivät -päätykolmioihin, kiekurakoristeita kulki pilaririvien välissä; -graniittimuurit kannattivat tiilisiä väliseiniä; kaikki se kohosi -toinen toisensa takaa puoliksi toisensa peittäen, muodostaen -suuremmoisen, vaikeasti ymmärrettävän kokonaisuuden, jossa näkyi eri -aikakaudet ja muistoja unohtuneista kotimaista. - -Akropoliin takana, punaisella maapinnalla, Mappalioiden tiet hautojen -reunustamina ulottuivat suorana viivana katakombirannalle asti; -suuret asumukset olivat puoliksi puistojen kätkössä, ja tuo kolmas -kaupungin osa, Megara, uusi kaupunki, ulottui aivan rannalle asti, -jossa kohosi läpi yön palava jättiläiskorkea majakka. - -Sellaisena näyttäytyi Karthago tasangolle majoittuneille sotilaille. - -Etäältä he tunsivat toripaikat ja kadunkulmaukset; he väittelivät -temppelien nimistä. Khamonin temppelillä, vastapäätä Syssitejä, oli -kultaiset kattotiilet; Melkarthin temppelillä, Eschmunin vasemmalla -puolen, oli katollaan korallihaarukoita; Tanitin temppeli sen takana -kohotti palmujen lomitse kuparista kupukattoaan; musta Molokin -temppeli oli alhaalla vesialtaiden luona, majakan puolella. Päätyjen -kulmauksissa, muurien harjalla, torien kulmissa, kaikkialla näkyi -kauheita jumalankuvia, kookkaita tai matalia, toisilla suunnattoman -suuri vatsa, toiset luonnottoman litteät, suu auki, avaten sylinsä, -käsissään monihaaraisia rautoja, kahleita tai peitsiä; ja sininen -meri kimalteli katujen päissä, jotka etäisyyden vaikutuksesta -näyttivät vieläkin jyrkemmiltä. - -Meluisa joukko täytti kadut aamusta iltaan; nuoret pojat, kulkusia -kilistellen, huusivat kylpyhuoneiden ovilla; kuumien juomien myymälät -höyrysivät, ilmassa kaikui alasinten kalke, auringolle pyhitetyt -valkoiset kukot kiekuivat penkereillä, teurastettavat härät mylvivät -temppeleissä, orjat juoksivat korit päänsä päällä; ja temppelien -ovista ilmestyi joku tummaviittainen, avojalkainen, suippulakkinen -pappi. - -Tämä Karthagon katseleminen ärsytti barbareja. He ihailivat ja -kirosivat sitä, he olisivat tahtoneet sen samalla hävittää ja asua -siellä. Mutta mitä oli sota-satamassa, jota kolminkertainen muuri -suojasi? Sitten, kaupungin takana, Megaran perällä, ylempänä kuin -Akropoli, näkyi Hamilkarin palatsi. - -Mathon silmät suuntautuivat tavan takaa sinne. Hän nousi oliivipuihin -ja hän kumartui katsomaan varjostaen kädellään silmiään. Puistot -olivat autioita ja punainen mustaristinen portti pysyi taukoamatta -suljettuna. - -Parikymmentä kertaa hän kiersi vallituksen reunaa etsien jotain -aukeamaa päästäksensä sisälle. Eräänä yönä hän heittäytyi mereen ja -ui yli kolme tuntia taukoamatta. Hän saapui Mappalioiden alapuolelle -ja alkoi kiivetä kallionrinnettä ylös. Hän repi polvensa, vioitti -kyntensä, putosi mereen ja palasi. - -Hänen voimattomuutensa suututti hänet. Hän oli kade tuolle -Karthagolle, joka sulki Salammbon muuriensa sisään, kuin elävälle -olennolle, joka oli hänet omistanut. Hänen velttoutensa katosi, ja -mieletön, taukoamaton toimintahalu sai hänessä vallan. Hohtavin -poskin, kiiluvin silmin, äänen soidessa terävänä hän kulki nopeasti -leirin halki; tai istuen rannalla hioi hietaan suurta kalpaansa. -Hän ampui nuolia ohilentäviin korppikotkiin. Hänen sydämensä raivo -puhkesi hurjiin sadatuksiin. - --- "Anna suuttumuksesi lentää kuin vaunujen, jotka kiidättivät sinua -eteenpäin", sanoi Spendius. "Huuda, sadattele, raivoa ja surmaa. -Tuska tyyntyy verestä, ja koska et voi rakkauttasi tyydyttää, niin -päästä vihasi valloilleen; se tukee sinua!" - -Matho alkoi jälleen johtaa sotilaitaan. Hän pakoitti heidät -säälimättä harjoittamaan. He kunnioittivat häntä hänen rohkeutensa -ja varsinkin voimansa tähden. Sitäpaitsi herätti hän salaperäistä -pelkoa; hänen luultiin öisin puhelevan henkiolentojen kanssa. Toiset -päälliköt yltyivät hänen vaikutuksestaan. Armeijassa syntyi piankin -kuri ja järjestys. Kartagolaiset kuulivat asuntoihinsa torvien -toitotukset, jotka johtivat harjoituksia. Vihdoin barbarit alkoivat -lähestyä kaupunkia. - -Heidät olisi kannaksella voinut tuhota, jos kaksi armeijaa olisi -yhtaikaa voinut hyökätä heihin takaapäin, toinen Utican lahdesta -ja toinen Kuumien Lähteiden vuorelta päin. Mutta mitä voi tehdä -yksinomaan pyhällä legionalla, johon kuului korkeintaan kuusituhatta -miestä? Jos barbarit kallistuivat idän puolelle niin he liittyivät -paimenkansoihin, sulkivat Kyrenaikan tiet ja erämaan kaupan. Jos -he kallistuivat lännen puolelle niin Numidia nousee sotajalalle. -Vihdoin pakoittaa ruokavarojen puute heidät ennemmin tai myöhemmin -hävittämään, kuten heinäsirkat, ympärillä olevat viljelykset; rikkaat -vapisivat kauniiden asumustensa, viinitarhojensa ja viljelystensä -puolesta. - -Hanno teki julmia ja mahdottomia ehdoituksia, kuten sen, että -luvattaisiin tavattomia summia jokaisesta barbarin päästä, tai että -laivojen ja koneiden avulla sytytettäisiin heidän leirinsä tuleen. -Hänen virkaveljensä Gisko tahtoi päinvastoin maksaa heille heidän -saatavansa. Mutta Vanhusto inhosi häntä hänen suuren kansansuosionsa -vuoksi; sillä he arvelivat saavansa siten yliherran ja peläten -yksinvaltiutta he koettivat vastustaa kaikkea, joka voisi sitä tukea -tai sen palauttaa. - -Linnoitusten ulkopuolella oli toisenrotuista ja alkuperältään -vierasta kansaa, ihmisiä, jotka pyydystivät piikkisikoja, söivät -kastematoja ja käärmeitä. He ryömivät rotkoihin ottamaan hyenoita -elävältä kiinni, joita he sitten illoin huvikseen juoksuttivat -Megaran hiekkaisella maalla hautakivien välillä. Heidän mudasta ja -meriruohoista tehdyt majansa riippuivat kallion jyrkänteen reunassa -kuin pääskysen pesät. Siellä he elivät ilman hallintoa ja ilman -jumalia, sikin sokin, aivan alasti, samalla voimattomia ja julmia, -ja vuosisatoja oli kansa inhonnut heitä heidän saastaisen ravintonsa -tähden. Muurin vartijat huomasivat eräänä aamuna heidän kaikkien -poistuneen. - -Vihdoin Suuren Neuvoston jäsenet tekivät päätöksensä. He tulivat -leiriin, ilman kaulakäätyjä ja loistavia vöitä, jalassaan avonaiset -sandaalit kuten naapurit ainakin. He lähenivät rauhallisesti, -tervehtien päälliköitä, tai pysähtyivät puhelemaan sotamiesten -kanssa, sanoen, että kaikki riita oli loppunut ja että heidän -oikeutetut vaatimuksensa tulevat täytetyiksi. - -Useat heistä näkivät ensi kertaa palkkasoturien leirin. Sekasorron -sijasta, jonka he olivat odottaneet tapaavansa, vallitsikin -kaikkialla peloittava järjestys ja hiljaisuus. Turvevallitus sulki -armeijan korkean varustuksen sisään, jossa he olivat turvassa -heittokoneiden kivisadetta vastaan. Leirikäytävät olivat pirskoitetut -vedellä; telttojen raoista kiilui villejä, pimeässä loistavia silmiä. -Keihäskimput ja telineissään riippuvat varustukset häikäisivät heitä -kuten kuvastimet. He puhelivat puoliääneen. He pelkäsivät pitkillä -puvuillaan kaatavansa jotain nurin. - -Sotilaat vaativat ruokavaroja, ja sitoutuivat maksamaan ne niillä -rahoilla, joita kaupunki oli heille velkaa. - -Heille lähetettiin härkiä, lampaita, helmikanoja, kuivia hedelmiä -ja sudenpapuja sekä savustettuja makrilleja, noita kuuluisia -makrilleja, joita Karthagosta vietiin kaikkiin satamiin. Mutta he -katselivat hyvin halveksivasti komeita raavaita; ja, jos heidän teki -jotain niistä mieli, alensivat he sen arvoa, tarjosivat oinaasta -kyyhkysen hinnan, ja kolmesta vuohesta saman kuin granaatista. -Saastaisten-ruokien-syöjät tuppautuivat arvostelijoiksi ja -vakuuttivat, että heitä petettiin. Silloin paljastivat he miekkansa -ja uhkasivat surmata. - -Suuren Neuvoston virkamiehet kirjoittivat kunkin sotilaan -palvelusvuodet luetteloihin. Mutta nyt oli enää mahdotonta tietää, -paljonko palkkasotureita oli värvätty, ja Vanhusto kauhistui -nähdessään, mitä suunnattomia summia heidän tulisi suorittaa. Heidän -täytyisi myydä silphiumvarasto ja veroittaa kauppakaupunkeja; -palkkasoturit kävivät kärsimättömiksi, Tunis oli jo heidän -puolellaan; ja Rikkaat, jotka joutuivat aivan ymmälle Hannon -raivoisten ehdotusten ja hänen virkaveljensä moitteiden vuoksi, -kehottivat jokaista kansalaista, joka sattui tuntemaan jonkun -barbarin, menemään heti hänen luokseen tullakseen hänen ystäväkseen -ja puhellakseen kauniisti hänen kanssaan. Tällainen luottamuksen -osoitus ehkä voisi rauhoittaa heitä. - -Kauppiaat, kirjurit, asepajan työmiehet, kokonaiset perheet menivät -barbareja puhuttelemaan. - -Sotilaat päästivät kaikki karthagolaiset leiriinsä, mutta niin -ahtaasta portista, että neljä rivissä kulkevaa miestä tyrkki -kyynärpäillään toisiaan. Spendius, seisoen vallitusta vastaan, -tutkitutti heidät tarkoin; Matho, seisoen vastapäätä häntä, -tarkasteli joukkuetta koettaen löytää jonkun, jonka hän sattumalta -olisi nähnyt Salammbon seurassa. - -Leiri muistutti kaupunkia, sellainen tungos ja liike vallitsi -siellä. Molemmat erilaiset joukot sekaantuivat sulautumatta -kuitenkaan yhteen, toinen puettuna liinaan tai villaan, päässään -kävyn muotoinen huopapäähine, toinen verhottuna rautaan ja kypäri -päässään. Palvelijoiden ja kuljeksivien kauppiasten keskellä -liikkui kaikenkarvaisia naisia, ruskeita kuin kypsät taatelit, -vihertäviä kuin oliivit, keltaisia kuin orangit, joita merimiehet -olivat myyneet, porttoloista siepattuja, karavaaneista ryöstettyjä, -hävitetyistä kaupungeista tuotuja, joita rakkaudella väsytettiin -niin kauvan kuin olivat nuoria, ja joita piiskattiin kuin olivat -vanhoja, ja jotka kuolivat erämaassa teiden varsille, kuormaston ja -hyljättyjen vetojuhtien keskeen. Paimenkansojen vaimot heiluttivat -kantapäillään dromedaarin karvasta tehtyjä neliskulmaisia ja -keltaisen värisiä hamosia; kyrenaikalaiset soittajattaret, -verhottuina sinipunerviin harsoihin, silmäkulmat maalattuina, -lauloivat olkimatolla istuen; vanhat neekerinaiset, joiden rinnat -riippuivat, poimivat eläinten lantaa, jota kuivattiin auringossa -polttoaineeksi; syracusalaisilla oli kultalevyjä tukassaan, -lusitanialaisilla simpukan kuorista tehtyjä käätyjä, gallialaisilla -suden nahka valkoisella rinnallaan; ja tanakat, syöpäläisten -peittämät, alastomat, ympärileikkaamattomat lapset töytäsivät -päällään ohikulkijoita vatsaan tai tullen takaapäin purasivat heitä -käsiin kuten nuoret tiikerit. - -Karthagolaiset kulkivat pitkin leiriä, kummastellen sitä tavaran -paljoutta, jota siellä oli tulvillaan. Köyhemmät olivat murheellisia, -toiset tekeytyivät huolettomiksi. - -Sotilaat taputtivat heitä olalle saadakseen heidät iloisemmiksi. -Heti kun huomasivat jonkun arvokkaamman henkilön, kutsuivat he häntä -ottamaan osaa heidän huvituksiinsa. Kun diskusta heitettiin, niin -koettivat he katkoa hänen jalkansa, ja nyrkkitaistelussa heti ensi -iskulla murskasivat heidän leukapielensä. Linkomiehet pelottelivat -karthagolaisia lingoillaan, käärmeenlumoojat kyillään, ratsumiehet -hevosillaan. Rauhalliset kansalaiset painoivat päänsä alas näiden -pelotusten edessä ja koettivat hymyillä. Muutamat, näyttäytyäkseen -urhoollisiksi, viittoivat tahtovansa tulla sotilaiksi. Heidät pantiin -hakkaamaan puita ja sukimaan muuleja. Heille pantiin asepuku päälle -ja kieritettiin kuin tynnyrejä pitkin leirikatuja. Kun he sitten -hankkivat lähtöä, niin palkkasoturit repivät naurettavan liioitetulla -epätoivolla hiuksiaan. - -Mutta monet tyhmyydessään tai ennakkoluulon vallassa luulivat -kaikkia karthagolaisia hyvin rikkaiksi ja kulkivat heidän jälestään -rukoillen heiltä jotain. He pyysivät kaikkea, mikä näytti kauniilta, -sormuksia, vöitä, sandaaleja, puvun hetaleita ja kun puhtaaksi -kynitty karthagolainen huudahti: -- "Eihän minulla ole enää mitään. -Mitä sinä vielä tahdot?" vastaavat he: -- "Vaimosi!" Toiset sanoivat: --- "Henkesi!" - -Sotilaiden tilit annettiin päälliköille, nämät lukivat ne -sotilaille, jotka ne lopullisesti hyväksyivät. Silloin vaativat -he itselleen telttoja; he saivat niitä. Sitten kreikkalaisten -johtomiehet pyysivät muutamia Karthagossa valmistettuja kauniita -asevarustuksia; Suuri Neuvosto luovutti summan niiden hankkimiseksi. -Mutta oikeudenmukaistahan oli, väittivät ratsumiehet, että tasavalta -korvaisi heille heidän hevosensa; eräs vakuutti menettäneenä kolme -eräässä piirityksessä, toinen viisi eräällä retkellä, toinen -neljätoista vaarallisilla vuoristomatkoilla. Heille tarjottiin -Hecatompyloksen oriita; he halusivat mieluimmin kaiken rahana. - -Sitten vaativat he, että heille suoritettaisiin rahana -(hopeakolikoissa eikä nahkarahoissa) kaikki velkana oleva vilja, -korkeimman sodan aikana olleen hinnan mukaan, vaatien siten -vehnäjauho-mitasta neljä sataa kertaa enemmän kuin olivat antaneet -koko vehnä jyväsäkistä. Tämä kohtuuttomuus sai Neuvoston aivan -epätoivoon; mutta heidän täytyi kuitenkin myöntyä. - -Silloin sotilaiden ja Suuren Neuvoston edustajat sopivat kaikesta, -ja vannoivat Karthagon suojelusjumalan ja barbarien jumalien kautta. -Itämaalaisin tavoin ja runsain sanoin pyysivät he sitten toisiltaan -anteeksi ja hyväilivät toisiaan. Sitten sotilaat vaativat ystävyyden -merkiksi kaikkien niiden rankaisemista, jotka olivat yllyttäneet -heitä tasavaltaa vastaan. - -Karthagolaiset eivät olleet ymmärtävinään heitä. Sotilaat selittivät -selvemmin, että tahtoivat saada Hannon pään. - -Useasti päivässä he lähtivät leiristään. He kuljeksivat muurin -juurella, huusivat heittämään heille Hannon pään ja levittivät -vaatteensa siitä vastaanottamaan. - -Suuri Neuvosto olisi ehkä myöntynyt, jollei viimeinen vaatimus olisi -ollut edellisiä vielä kohtuuttomampi: he vaativat johtajilleen -puolisoiksi impiä, jotka valittaisiin kuuluisista perheistä. Se oli -Spendiuksen keksimä ajatus, ja useiden mielestä oli se varsin selvä -ja luonnollinen vaatimus. Mutta tämä heidän vaatimuksensa päästä -sekaantumaan punilaiseen vereen sai kansan aivan raivoihinsa; heille -vastattiin aivan suoraan, ettei heillä enää ollut mitään saatavaa. -Silloin sotilaat huusivat tulleensa petetyiksi; jollei kolmen päivän -kuluttua heidän palkkaansa makseta, niin lähtevät he itse sitä -Karthagosta ottamaan. - -Palkkasoturien taipumattomuus ei ollut niin luonnotonta kuin heidän -vastustajansa uskoivat. Hamilkar oli tehnyt heille rajattomia -lupauksia; tosin ei niissä ollut mitään varmaa sanottu, mutta -niitä oli juhlallisesti ja yhä uudestaan tehty. He olivat uskoneet -Karthagoon tullessaan, että kaupunki luovutetaan heille ja he -saavat jakaa sen aarteet; ja he kun näkivät, että tuskin heidän -palkkaansakaan suoritettiin, niin se oli pettymys sekä, heidän -ylpeydelleen että ahneudelleen. - -Eivätkö Dionysios, Pyrrhos, Agathokles ja Alexanderin päälliköt -olleet saaneet suunnattomia rikkauksia? Herkules, jonka kananealaiset -sekoittivat yhteen auringon kanssa, oli se ihanne, joka väikkyi -armeijan mielessä. He tiesivät, että halvat sotilaat olivat -laskeneet päälleen kuningaskruunut, ja kuullessaan valtakuntien -sortuvan uneksi gallialainen tammimetsissään ja ethopialainen -hiekkatasangollaan. Mutta olihan olemassa kansa, joka aina oli -valmis ottamaan urhoollisia miehiä palvelukseensa; ja heimonsa luota -karkoitettu varas, teillä harhaileva murhamies, jumalten vainooma -pyhäinsolvaisija, kaikki nälkäiset ja epätoivoiset koettivat päästä -satamaan, jossa Karthagon lähetti värväsi sotilaita. Tavallisesti -Karthago piti lupauksensa. Mutta tällä kertaa sen suunnaton ahneus -oli sen syössyt turmiokkaasen häpeään. Numidialaiset, libyalaiset, -kaikki Afrikan heimot uhkasivat Karthagoa. Meri yksinään oli vapaa. -Siellä oli sillä vastassaan roomalaiset; ja kuten murhaajien saartama -mies tunsi se joka taholta kuoleman vaanivan itseään. - -Täytyi lopulta turvautua Giskon apuun; barbarit suostuivat ottamaan -hänet välittäjäkseen. Eräänä aamuna näkivät he sataman ketjujen -laskeutuvan alas, ja kolme matalaa purtta purjehti Taenian kanavan -kautta lahteen. - -Ensimäisen keulassa seisoi Gisko. Hänen takanaan korkealla -jalustalla oli suuren suuri kirstu, joka oli koristettu riippuvilla -kruununtapaisilla renkailla. Sitten seurasi tulkkien legiona -päässään sfinximäinen koriste ja rinnassa tatueerattu papukaijan -kuva. Ystävät ja orjat, niin lukuisina että seisoivat olka olan -vieressä, seurasivat heitä. Kolme pitkää purtta, jotka olivat niin -täynnä että olivat vähällä upota, lähestyi niitä katselevan armeijan -riemuhuutojen kaikuessa. - -Heti kun Gisko oli astunut maihin, juoksivat sotilaat häntä vastaan. -Säkeistä muodosti hän puhujalavan itselleen ja vakuutti, ettei hän -ennen lähde kuin on kaikille suorittanut heidän saatavansa. - -Riemuhuudot kaikuivat; pitkään aikaan ei hän voinut puhua. - -Sitten moitti hän tasavallan ja barbarien tekemiä vääryyksiä; syynä -niihin olivat muutamat huimapäät, jotka väkivaltaisuuksillaan olivat -kauhistuttaneet Karthagoa. Paras todistus Karthagon hyvistä aikeista -oli se, että heidän luokseen lähetettiin hän, Hannon ainainen -vastustaja. Ei sotilasten pitäisi luulla kansaa niin tyhmäksi, että -se tahtoisi ärsyttää sankareita, tai niin kiittämättömäksi, että se -ei tunnustaisi heidän palveluksiaan; ja Gisko alkoi maksaa sotilaille -alkaen libyalaisista. Kun he väittivät luetteloja valheellisiksi, -niin ei hän käyttänyt niitä laisinkaan. - -He kulkivat heimokunnittain hänen ohitseen avaten kouransa ja -mainiten palvelusvuosiensa lukumäärän; ne merkittiin järjestyksessä -heidän vasempaan käsivarteensa viheriäisellä värillä; kirjurit -ammensivat avoimesta kirstusta ja toiset teräspistimellä tekivät -reikiä lyijylevyyn. - -Eräs mies kulki ohitse raskain askelin kuin härkä. - --- "Astu lähemmäksi," sanoi suffeetti epäillen petosta, "montako -vuotta olet palvellut?" - --- "Kaksitoista," vastasi libyalainen. - -Gisko pisti kätensä hänen leukansa alle, sillä kypärin leukahihna -muodosti sinne ajan pitkään kaksi pahkuraa; niitä kutsuttiin -johannesleiviksi, ja _kantaa johannesleipiä_ käytettiin lausepartena -sotapalveluksessa. - --- "Petturi!" huusi Gisko, "se, mikä kasvoistasi puuttuu, on kai -selässäsi!" ja reväisten hänen tunikansa auki hän näki hänen -selässään verisiä rupia; hän oli Hippozarytoksesta tullut peltomies. -Vihanhuutoja kaikui; hänet teloitettiin. - -Yön tultua meni Spendius herättämään libyalaiset. Hän sanoi heille: - --- "Kun ligurialaiset, kreikkalaiset, balearit ja italialaiset ovat -saaneet palkkansa, niin palaavat he kotimaahansa, Mutta te toiset, te -jäätte Afrikaan, hajalleen kyliinne ja olette turvattomia! Silloin -tasavalta kostaa! Olkaa lähdön suhteen varuillanne! Aijotteko uskoa -kaikkea heidän puheitaan? Molemmat suffeetit ovat samassa juonessa! -Tämä pettää teitä! Muistakaa Luiden saarta ja Xantipposta, jonka he -lähettivät mädänneellä galeerilla Spartaan!" - ---"Mitä meidän tulee tehdä?" kysyivät he. - --- "Tuumikaa!" sanoi Spendius. - -Kaksi seuraavaa päivää kului palkan maksamiseen Magdalan, Leptiksen -ja Hecatompyloksen miehille; Spendius pujahti gallialaisten luo. - --- "Ensin maksetaan libyalaisille, sitten kreikkalaisille; sen -jälkeen baleareille, aasialaisille ja muille! Mutta kun teitä on -niin vähän, niin teille ei anneta mitään! Te ette enää saa nähdä -kotimaatanne. Te ette saa laivoja! He tappavat teidät säästääkseen -ruokavaroja!" - -Gallialaiset lähtivät suffeetin puheille. Autharit, sama, jota Gisko -oli lyönyt Hamilkarin puistossa, meni puhumaan. Orjat tyrkkäsivät -hänet pois; silloin vannoi hän kostavansa. - -Valituksia ja uusia vaatimuksia ilmestyi yhä enemmän. Itsepäisimmät -tunkeutuivat suffeetin telttaan; saadakseen hänet heltymään -tarttuivat he hänen käsiinsä, aukoivat hampaattomia suitaan, -näyttivät laihoja käsivarsiaan ja haavojensa arpia. Ne, jotka eivät -vielä olleet saaneet palkkaansa, kävivät levottomiksi, ne, jotka jo -olivat saaneet, vaativat korvausta hevosistaan; ja maankiertäjät, -lainhylyt ottivat sotilaiden aseita ylleen vakuuttaen, että heidät -oli unohdettu. Jokahetki tuli uusia miesparvia; teltat horjuivat, -kaatuivat; vallitusten sisällä oleva joukko tulvehti huutaen -porteilta leirin keskustaan asti. Kun melu kävi liian äänekkääksi, -nojasi Gisko kyynärpäätään norsunluisen sauvansa päähän, ja katsellen -merta istui hän liikkumattomana sormet partaansa painuneina. - -Usein Matho raivasi itselleen tietä neuvotellakseen Spendiuksen -kanssa; hän sitten asettui jälleen vastapäätä suffeettia ja Gisko -tunsi taukoamatta hänen katseensa kuin kaksi palavaa tulinuolta -singahtavan häneen. Joukon ylitse lennättivät he toisilleen -haukkumasanoja, joita ei kumpikaan kuullut. Mutta palkanmaksua jatkui -ja suffeetti osasi jokaisen valitukseen löytää selityksen. - -Kreikkalaiset aikoivat panna toimeen häiriöitä rahojen erilaisuuden -tähden. Gisko antoi heille sellaisen selityksen, että he mutisematta -väistyivät. Neekerit vaativat valkoisia simpukoita, joita käytettiin -Afrikan sisäosassa kaupankäynnissä. Hän tarjoutui menemään Karthagoon -niitä hakemaan; silloin hekin toisten tavoin ottivat rahansa vastaan. - -Mutta baleareille oli luvattu jotain erikoista, naisia. Suffeetti -sanoi, että odotettiin kokonaista karavaania neitsyeitä; matka oli -pitkä, tarvittiin vielä kuusi kuuta. Kun ne ovat kyllin lihavia ja -hyvin benzoella voideltuja niin ne lähetetään laivoilla balearein -satamiin. - -Äkkiä Zarxas, joka nyt oli kaunis ja roteva, hyppäsi kuin ilveniekka -ystäviensä olkapäille ja huusi: - --- "Oletko niitä säästänyt ruumiiden varalta?" osoittaen Karthagoon -päin Khamonin porttia kohden. Auringon laskiessa portin kuparilevyt -loistivat ylhäältä alas asti; barbarit uskoivat verivirran näkevänsä. -Joka kerta, kun Gisko aikoi puhua alkoivat he uudelleen kirkua. -Silloin hän laskeutui vakavin askelin alas ja sulkeutui telttaansa. - -Kun hän aamun valjetessa astui sieltä ulos, niin hänen tulkkinsa, -jotka nukkuivat sen ulkopuolella, eivät liikahtaneetkaan; he -makasivat selällään silmät lasisina, kieli suusta ulkona ja kasvot -sinisinä. Valkoista limaa valui heidän sieramistaan, ja heidän -jäsenensä olivat kankeat, ikäänkuin kylmä yö olisi heidät kaikki -jäädyttänyt. Kullakin oli kaulassaan pieni silmukka. - -Sen jälkeen kapina ei enää talttunut. Tuo Zarxaksen muistuttama -balearien murha vahvisti vain Spendiuksen herättämiä epäluuloja. -Sotilaat kuvittelivat, että tasavalta aikoi heitä yhä vain pettää. -Siitä oli tehtävä loppu! Ensin syrjäytettiin tulkit! Zarxas, linko -päänsä ympärillä, lauloi sotalauluja; Autharitos heilutti suurta -kalpaansa; Spendius kuiskasi toiselle sanan, ojensi toiselle tikarin. -Voimakkaimmat ottivat itse maksun itselleen, tyynemmät vaativat -palkanmaksun jatkamista. Ei kukaan enää heittänyt pois aseitaan ja -kaikkein suuttumus kohdistui nyt meluavana vimmana Giskoon. - -Muutamat nousivat hänen viereensä. Niin kauvan kuin he syytivät -solvauksia, kuunneltiin heitä kärsivällisesti, mutta, jos he -koettivat sanoa sanaakaan hänen puolustuksekseen, satoi kiviä heidän -päälleen tai takaapäin miekka löi heidän päänsä poikki. Säkkikasa oli -punaisempi kuin alttari. - -Sotilaat vimmaantuivat aterian jälkeen, sillä he olivat juoneet -viiniä! Se oli kuoleman uhalla kielletty nautinto punilaisessa -armeijassa, ja he kohottivat maljansa Karthagoa kohden sotakurin -polkemisen huumauksessa. Sitten he palasivat palkanmaksu-orjien luo -ja alkoivat niitä surmata. Sanan _surmaa_, joka oli erilainen eri -kielessä, ymmärsi jokainen. - -Gisko tiesi varsin hyvin, että Karthago jätti hänet hänen oman -onnensa nojaan; mutta hän ei tahtonut sille sen kiittämättömyyden -palkaksi tuottaa häpeää. Kun sotilaat muistuttivat hänelle, -että heille oli luvattu laivoja, niin vannoi hän kautta Molokin -hankkivansa ne omalla kustannuksellaan, ja irroittaen kaulastaan -sinisistä kivistä tehdyt ketjut hän heitti ne lupauksensa pantiksi -joukon keskeen. - -Sitten afrikalaiset vaativat viljaa, jonka Suuri Neuvosto oli -sitoutunut maksamaan. Gisko otti esiin syssitien tilin, joka -sinisellä värillä oli kirjoitettu lampaannahalle; hän luki paljonko -viljaa Karthagoon oli tuotu kuukausi kuukaudelta ja päivä päivältä. - -Äkkiä vaikeni hän, hänen silmänsä tuijottivat tiliin, ikäänkuin hän -numeroiden joukosta olisi lukenut oman kuolemantuomionsa. - -Vanhusto oli nimittäin petollisesti ne pienentänyt, ja se vilja, jota -sodan vaikeimpana aikana oli myyty, oli niin alhaisen taksan mukaan -arvioitu, että sokeinkaan ei voinut uskoa sitä. - --- "Jatka!" huusivat sotilaat, "kovempaa! Tuo pelkuri koettaa -valehdella, olkaamme varuillamme!" - -Hetkisen hän epäröi. Sitten hän jatkoi lukuaan. - -Sotilaat eivät epäilleetkään heitä petettävän ja hyväksyivät -sellaisinaan syssitien tilin. Mutta silloin Karthagon nauttima -viljanrikkaus sai heidät hurjan kateuden valtaan. He särkivät -sykomoorisen rahalaatikon; siitä oli kolme neljännestä poissa. He -olivat nähneet sellaisia summia siitä ammennettavan, että he pitivät -sitä loppumattomana; Gisko oli varmaankin kaivanut osan telttaansa. -He kiipesivät säkeistä tehdylle puhujalavalle. Matho johti heitä, ja -kun he huusivat: "Rahat! Rahat!" niin Gisko lopulta vastasi: - --- "Antakoon johtajanne ne teille!" - -Hän katsoi heitä vasten kasvoja, vaiti, suurilla keltaisilla -silmillään ja kasvonsa elivät kalpeammat kuin partansa. Nuoli, joka -oli sulistaan jäänyt kiinni, riippui hänen korvassaan olevasta -suuresta kultarenkaasta ja veri valui hänen päähineestään olalle. - -Matho viittasi ja kaikki syöksyivät eteenpäin. Gisko levitti kätensä. -Spendius heitti silmukan hänen ranteensa ympäri ja piteli sillä -kiinni; toinen veti hänet nurin ja hän katosi, ihmissikermään, joka -ryntäsi säkkien päälle. - -He ryöstivät hänen telttansa. Sieltä ei löytynyt muuta kuin -tavallisimpia tarve-esineitä; sitten tyystemmin etsittäessä kolme -Tanitin kuvaa, ja apinan nahan sisästä kuusta pudonnut musta kivi. -Useat karthagolaiset olivat tahtoneet seurata häntä; he olivat -arvohenkilöitä ja kuuluivat kaikki sotapuolueesen. - -Heidät laahattiin ulos teltoistaan ja syöstiin likakuoppaan. -Rautakahleilla sidottiin heidät vyötäisiltä lujiin paaluihin ja -peitsen kärjellä kurkoitettiin heille ruokaa. - -Autharitos syyti vartioidessaan solvauksia heille, mutta kun he eivät -niitä ymmärtäneet, niin eivät he vastanneet niihin; tuon tuostakin -heitti gallialainen kiviä heidän kasvoihinsa saadakseen heidät -tuskasta huutamaan. - -Seuraavana päivänä valtasi armeijan painostava tunne. Nyt kun heidän -suuttumuksensa oli tullut tyydytetyksi sai levottomuus heissä vallan. -Matho oli selittämättömän alakuloisuuden vallassa. Hän oli mielestään -jollain tavoin loukannut Salammbota. Rikkaathan kuuluivat tavallaan -hänen seuraansa. Yöllä hän istui heidän kuoppansa ääressä ja heidän -valituksissaan kuului kaiku hänen oman rintansa tuskasta. - -Nyt kaikki syyttivät libyalaisia, jotka yksinään olivat saaneet -palkkansa. Mutta, samalla kun eri kansojen väliset vihat -erikoissyytteiden vaikutuksesta virkosivat, niin he tunsivat, -mikä vaara oli lähellä, jos he antautuivat niiden valtaan. Kosto -sellaisten tekojen jälkeen oli ehdottomasti kamala. Täytyi siis -ennättää karthagolaisten edelle. Neuvotteluista ja puheista ei tullut -loppua. Jokainen puhui, ei ketään kuunneltu, ja Spendius, joka muuten -oli niin puhelias, pudisti joka ehdotukselle päätään. - -Eräänä iltana hän kysyi kuin ohimennen Matholta, oliko kaupungin -sisällä lähteitä. - --- "Ei ainoatakaan!" vastasi Matho. - -Seuraavana päivänä vei Spendius hänet ylös järven rannalle. - --- "Valtias!" virkkoi entinen orja, "jos sydämesi on pelvoton, niin -johdan sinut Karthagoon." - --- "Miten?" kysyi toinen läähättäen. - --- "Vanno noudattavasi kaikkia määräyksiäni, seuraavasi minua varjon -tavoin!" - -Matho kohotti kätensä Chabarin tähteä kohden ja huudahti: - --- "Kautta Tanitin, sen vannon!" - -Spendius jatkoi: - --- "Huomenna auringon mentyä mailleen odotat minua vesijohdon -alla yhdeksännen ja kymmenennen kaarroksen välillä. Tuo mukanasi -rautakanki, töyhtötön kypäri ja nahkasandaalit." - -Hänen mainitsemansa vesijohto kulki viistoon kannaksen yli, -- -rakenne, jota roomalaiset myöhemmin hyvin suuressa määrässä -laajensivat. Vaikka Karthago halveksikin muita kansoja, niin oli -se roomalaisilta kömpelösti lainannut tämän keksinnön, kuten -Rooma puolestaan oli matkinut punilaisia galeereja; se oli tehty -viidestä päällekkäin rakennetusta kaarikerroksesta; se oli raskas -rakenteeltaan; alhaalla oli tukipilarit, ylhäällä leijonanpäät; johto -päättyi Akropoliin läntiseen sivuun sieltä painuen kaupungin alle -tulvien täydellisenä virtana Megaran vesialtaihin. - -Sovitulla hetkellä Matho tapasi siellä Spendiuksen. Hän kiinnitti -koukuntapaisen raudan nuoran päähän, heilutti sitä ympäri kuin -linkoa, rauta lennähti ja tarttui kiinni; ja he alkoivat perätysten -kiivetä muuria ylös. - -Mutta päästyään ensimäiseen kerrokseen heltisi rauta joka kerta kun -sen heittivät ylös; löytääkseen sopivan kiinnikepaikan saivat he -kulkea pylväiden alustaliuskoja myöten; ja kerros kerrokselta kävivät -ne yhä kapeammiksi. Sitten nuora jälleen heltisi. Monta kertaa se oli -katkeamaisillaan'. - -Viimein he kuitenkin saapuivat ylimmäiselle tasolle. Spendius -kumartui tuon tuostakin alas ja tunnusteli liuskoja kädellään. - --- "Tässä on" sanoi hän, "alkakaamme!" Ja vääntämällä kangella, jonka -Matho oli tuonut mukanaan, saivat he yhden liuskan irroitetuksi. - -Etäällä he näkivät ratsujoukon kiitävän eteenpäin ohjattomien -hevosten selässä. Ratsastajien kultaiset rannerenkaat pelkistivät -esiin vaippojen laskoksista. Etunenässä näkyi mies, jolla oli -kameelikurjen sulista tehty päähine, ja joka ajoi täyttä laukkaa -heiluttaen peistä kummassakin kädessään. - --- "Narr' Havas!" huudahti Matho. - --- "Samapa se!" vastasi Spendius; ja hän hyppäsi aukkoon, joka oli -syntynyt kun liuska nostettiin syrjään. - -Hänen käskystään koetti Matho työntää sijalta yhtä lohkaretta. Mutta -ahtaan tilan vuoksi ei hän voinut liikuttaa kyynärpäitään. - --- "Me palaamme," sanoi Spendius; "asetu tuohon eteeni." Ja he -kulkivat eteenpäin vesijohdossa. - -Vettä oli heidän vatsaansa asti. Kohta he horjahtivat ja olivat -pakoitetut uimaan. Heidän jäsenensä löivät liian ahtaan solan seiniä -vastaan. Vesi virtasi melkein ylimmän liuskan alla; he saivat -kasvoihinsa naarmuja. Sitten virta lennätti heidät mukaansa. Hautaa -raskaampi ilma vaikeutti hengitystä, ja käsivarsillaan suojaten -päätään, polvet yhdessä ja ruumis niin suorana kuin mahdollista, -kiisivät he kuin nuolet pimeässä eteenpäin, tukehtumaisillaan, -koristen, puolikuolleina. Äkkiä kaikki pimeni heidän ympärillään ja -veden vauhti lisääntyi. He putosivat alaspäin. - -Päästyään jälleen veden pinnalle lepäsivät he hetkisen selällään -hengittäen suurella nautinnolla raitista ilmaa. Holvikaarros -toisensa jälkeen aukeni paksujen muurien keskellä, jotka eroittivat -vesialtaita toisistaan. Kaikki olivat täynnä ja vesi virtasi yhtenä -juovana pitkin vesisäiliöiden pituutta. Kattoholvien ilma-aukosta -laskeutui kaamea hohde, joka kimalteli valolevyinä laineilla ja -varjot tummenivat seiniä kohden ja tekivät ne vielä etäisemmiksi. -Pieninkin kolina herätti kovan kaiun. - -Spendius ja Matho alkoivat jälleen uida ja kulkivat holviaukkojen -kautta säiliöstä toiseen. Käiksi riviä pienempiä altaita oli -yhdensuuntaisesti kummallakin puolen. He eksyivät kääntyivät ja -palasivat. Vihdoin tunsivat he jotain kovaa jalkojensa alla. Se oli -käytävän kivitys, joka kiersi altaiden ympäri. - -Sitten etenivät he hyvin varovaisesti, hapuilivat seiniä löytääkseen -jonkun pääsyaukon. Mutta heidän jalkansa luiskahtivat; he putosivat -suuriin altaihin. He saivat uudelleen nousta, ja putosivat jälleen; -ja kauhistuttava väsymys valtasi heidät aivan kuin heidän jäsenensä -uidessaan olisivat sulautuneet veteen. Silmät painuivat umpeen; he -olivat menettämäisillään tajuntansa. - -Spendius iski kätensä erään ristikon rautoja vastaan. He ravistivat -sitä, se aukeni ja he olivat portailla. Pronssiovi sulki ylhäällä -tien heiltä. Tikarin kärjellä siirsivät he syrjään salvan joka -ulkopuolelta avattiin; äkkiä puhdas ulkoilma leiskahti heitä vasten -kasvoja. - -Yö oli aivan tyyni ja taivas näytti mittaamattoman korkealta. -Puuryhmät painaltuivat alas pitkien muuririvien yli. Koko kaupunki -nukkui. Etuvartijain tulet kimaltelivat yksinäisten tähtien lailla. - -Spendius, joka kolme vuotta oli saanut olla orjapihassa, tunsi hyvin -puutteellisesti eri kaupunginosat. Matho otaksui, että päästäkseen -Hamilkarin palatsiin, tulisi heidän kääntyä vasemmalle ja kulkea -Mappalioiden läpi. - --- "Ei" sanoi Spendius, "vie minut Tanitin temppeliin". Matho aikoi -puhua. - --- "Muista!" sanoi entinen orja; ja nostaen kätensä osoitti hän -Chabarin loistavaa tähteä. - -Silloin Matho vaieten kääntyi Akropoliin päin. He kapusivat -kaktusaitojen yli, jotka reunustivat teitä. Vesi valui heidän -ruumiistaan hietaan. Märät sandaalit eivät narahtaneetkaan heidän -astuessaan; Spendius, jonka silmät säikkyivät kuin soihdut, kopeloi -joka askeleella pensaita; -- ja hän kulki Mathon jälestä kädet -molempien tikarien kahvassa, jotka riippuivat hänen kainalossaan -nahkahihnoista. - - - - -V. - -TANIT. - - -Kun olivat kulkeneet puutarhojen läpi tuli heidän eteensä Megaraa -ympäröivä rajamuuri. Mutta he löysivät aukeaman suuresta kiviseinästä -ja kulkivat sen kautta. - -Maa aleni ja muodosti aivan kuin suuren notkon. Se oli avoin tori. - --- "Kuule", sanoi Spendius, "ensiksi elä pelkää mitään!... minä täytän -lupaukseni..." - -Hän vaikeni hetkiseksi; hän näytti miettivän aivan kuin etsien -sanoja, "Muistatko tuon kerran aamun noustessa jolloin Salammbon -penkereellä näytin sinulle Karthagon? Me olimme sinä päivänä kylliksi -voimakkaita, mutta sinä et tahtonut kuulla mitään!" Sitten hän jatkoi -juhlallisella äänellä: -- "Valtias, Tanitin temppelin kaikkein -pyhimmässä on salaperäinen verho, joka on pudonnut taivaasta ja -verhoo jumalattaren." - --- "Minä tiedän," sanoi Matho. - -Spendius jatkoi: - --- "Se on itsestään jumalallinen, sillä se on osa jumalattaresta. -Jumalat asustavat siellä, missä heidän kuvansa on. Siksi, että -Karthago sen omistaa, on Karthago mahtava". Sitten hän kumartui -kuiskaamaan hänen, korvaansa: "Minä toin sinut kanssani ryöstääksemme -sen!" - -Matho peräytyi kauhuissaan. - --- "Mene! etsi joku toinen! Minä en tahdo auttaa sinua tässä -rikollisessa aikeessa." - --- "Mutta Tanithan on sinulle vihamielinen," vastasi Spendius, -"hän vainoo sinua, ja sinä kuolet hänen vihansa uhrina. Kosta sinä -puolestasi. Silloin jumalatar tottelee sinua. Sinä tulet melkein -kuolemattomaksi ja voittamattomaksi." - -Matho painoi päänsä alas. Spendius jatkoi: - --- "Me joudumme perikatoon; armeija tuhoo itse itsensä. Me emme voi -paeta, olemme avuttomia, meille ei anneta anteeksi! Mitä jumalten -kostoa saattaisit pelätä, kun sinulla on heidän voimansa käsissäsi? -Tahdotko mieluummin kuolla tappion iltana surkeasti johonkin -pensaistoon, tai kansan herjaamana rovion liekkeihin? Valtias, kerran -olet tuleva Karthagoon, ylimpäin pappien keskellä, jotka suutelevat -sandaalejasi; ja jos silloin Tanitin verho vielä painaa sinua, niin -palautat sen temppeliin. Seuraa minua! Tule ja ota se!" - -Pelottava halu riehui Mathossa. Hän olisi tahtonut ilman -temppelinraiskausta omistaa verhon. Hän arveli, että ehkä ei -tarvinnutkaan ryöstää sitä saadakseen sen voiman. Hän ei ajatellut -ajatustaan loppuun asti, vaan pysähtyi siinä, missä se alkoi häntä -kauhistuttaa. - --- "Eteenpäin!" sanoi hän; ja he kulkivat nopeasti rinnatusten -sanaakaan vaihtamatta. - -He nousivat rinnettä ylöspäin ja asumukset tulivat lähemmäksi. -He kulkivat kapeita katuja myöten pimeässä. Ovien edessä olevat -espartoheinästä kudotut matonrisat löivät seiniä vastaan. Eräällä -torilla kameelit märehtivät heinäkupojen edessä. Sitten joutuivat he -käytävään, jota lehvistö verhosi. Koiraparvi haukkui. Mutta äkkiä -alue aukeni, ja he tunsivat Akropoliin läntisen päädyn. Byrsan -juurella näkyi suuri musta rakennus: se oli Tanitin temppeli, jossa -oli patsaita ja puutarhoja, pihoja ja etupihoja tiilistä tehdyn -pienen rajamuurin sisällä. Spendius ja Matho astuivat sen yli. - -Tässä ensimmäisessä aitauksessa oli plataanimetsä suojaamassa ruttoa -ja saastaista ilmaa vastaan. Siellä täällä oli hajallaan telttoja, -joissa päivisin myytiin voiteita ihokarvojen hävittämiseksi, -hajuvesiä, pukuja, kuunmuotoisia leivoksia ja jumalattaren ja -temppelin kuvia, jotka olivat kaiverretut alabasteriin. - -Ei tarvinnut mitään pelätä, sillä niinä öinä, joina kuuta ei näkynyt, -ei pidetty jumalanpalvelusta; yhtäkaikki hidastutti Matho kulkuaan; -hän pysähtyi niiden kolmen ebenpuisen portaan eteen, jotka veivät -toiseen sisäpihaan. - --- "Astu eteenpäin!" sanoi Spendius. - -Granaatti-, manteli-, sypressi- ja myrttipuut kohosivat -liikkumattomina kuin pronssista valettuina ja vuorottelivat -säännöllisesti; sinisillä kivillä laskettu tie narskui heidän -kulkiessaan, ja puhjenneet ruusut riippuivat lehtimajaa muodostaen -pitkin käytävää tien yli. He joutuivat soikealle, ristikon sulkemalle -aukolle. Silloin Matho, jota tämä hiljaisuus kauhistutti, sanoi -Spendiukselle: - --- "Täällä sekoitetaan makeat vedet suolaisiin vesiin." - --- "Minä olen sen nähnyt," sanoi entinen orja, "Syriassa, Maphugin -kaupungissa," ja he astuivat portaita, joiden kuusi astinta oli tehty -hopeasta, kolmanteen sisäpihaan. - -Jättiläisseederipuu seisoi sen keskellä. Sen alimmat oksat peittyivät -kankaan kappaleihin ja kaulaketjuihin, joita uskovaiset olivat -sinne ripustaneet. He astuivat vielä muutaman askeleen eteenpäin ja -temppelin pääsivu näkyi kokonaan heidän edessään. - -Kaksi pitkää avointa pylväistöä, joiden arkitravit lepäsivät -tanakoiden pilarien päällä, oli molemmin puolin neliskulmaista -tornia, jonka litteällä katolla komeili puolikuun kuva. Pylväistön -kulmauksissa ja tornin kulmissa oli suuret maljat, joissa paloi -hyvänhajuisia suitsututusaineita. Granaatit ja coloquintit koristivat -pylväiden päitä. Toisiinsa kietoutuneet koristemuodot, vinoneliöt, -helmirivit vuorottelivat seinillä, ja hopealangoista punottu -aitaus muodosti avaran puolikehän temppelin eteisestä laskeutuvien -kupariportaiden eteen. - -Ovella oli kultaisen ja smaragdisen patsaan välillä kivikartio; -mennessään sen ohi suuteli Matho oikeata kättään. - -Ensimäinen sali oli hyvin korkea, sen kuvussa oli lukemattomia -aukkoja; ylöspäin katsoessa näki tähdet. Ympäri seiniä oli -kaislakoreissa partoja ja kiharoita, nuorukaisten esikoisuhreja, ja -keskellä pyöreää huonetta kohosi naisen ruumis rinnoilla peitetyn -jalustan keskeltä. Karkeana, karvaisena ja silmät Ummessa näytti se -hymyilevän pitäen käsiään ristissä suuren vatsansa alapuolella, joka -oli kiilloittunut ihmisten suudelmista. - -Sitten he joutuivat taivasalle, poikittain kulkevaan käytävään, jossa -pienoinen alttari kohosi norsunluuportin edessä. Sitä pitemmälle ei -saanut mennä; papit yksinään saivat avata portin; sillä temppeli ei -ollut kansanjoukon kokouspaikka, vaan jumaluuden erikoinen asumus. - --- "Aikeemme on mahdoton," sanoi Matho. "Tätä et tullut ajatelleeksi! -Palatkaamme!" Spendius tarkasteli seiniä. - -Hän tahtoi saada vaipan, ei sen vuoksi että hän olisi luottanut sen -voimaan (Spendius uskoi vain oraakeliin), vaan hän oli vakuutettu -siitä, että karthagolaiset nähdessään sen ryöstetyn kadottaisivat -kokonaan rohkeutensa. Löytääkseen jonkun aukon kiersivät he temppelin -taakse. - -Terebinthi-pensaistojen suojassa näkyi erimuotoisia pieniä -rakennuksia. Siellä täällä kohosi kivinen phallus, ja suuret hirvet -kuljeksivat rauhallisina tallaten sorkka jaloillaan pudonneita käpyjä. - -He palasivat takaisin ja kulkivat varpaillaan kahden pitkän -yhdensuuntaisen gallerian välitse. Pieniä kammioita oli niiden -sivussa. Tamburiinit ja symbaalit peittivät ylhäältä alas asti niiden -seedripuisia pylväitä. Ruohomatoilla makasi naisia kammioittensa -ulkopuolella. Aivan tiuhkuen voiteista tuoksuivat he yrteiltä ja -sammuneilta suitsutuksilta;-heidän ruumiinsa oli niin peitetty -tatueerauksilla, kaulaketjuilla, sormuksilla, cinoberilla ja -antimoniumilla, että, jollei heidän rintansa olisi noussut, olisi -luullut heitä maassa makaaviksi jumalankuviksi. Lotukset ympäröivät -lammikkoa, jossa ui samallaisia kaloja kuin Salammbon olivat olleet; -sitten perällä temppelin muuria vastaan nousi viinipuu, jonka -köynnökset olivat lasia ja tertut smaragdia; kalliiden kivien väike -loi valojuovia maalattujen pylväiden välissä nukkuvien kasvoille. - - -Matho oli tukehtua kuumassa ilmassa, joka cedripuisista suojista -lainehti. Kaikki nuo hedelmällisyyden vertauskuvat, nuo tuoksut, -nuo väikkeet ja nuo hengittävät olennot painostivat häntä. Tämän -salaperäisen loiston läpi haaveksi hän Salammbosta. Hän suli yhdeksi -jumalattaren kanssa. Ja Mathon rakkaus paisui yhä suuremmaksi kuten -suuret lotuskukat, jotka aukenevat syvien vesien pinnalla. - -Spendius laski paljoko rahaa hän ennenaikaan olisi saanut myymällä -nuo naiset; ja hänen nopeat silmänsä punnitsivat ohimennen -kultakäätyjen painoa. - -Temppeli oli tältä puolelta samoin kuin toiseltakin suljettu. -He palasivat ensimäisen salin takana olevaan käytävään. Sillä -aikaa kun Spendius etsi ja hapuili, oli Matho polvillaan portin -edessä, rukoillen Tanitia. Hän rukoili häntä estämään tätä -temppelinraiskausta. Hän koetti lepyttää häntä hellillä sanoilla, -kuten tehdään suuttuneelle ihmisolennolle. - -Spendius huomasi portin päällä ahtaan aukon. - --- "Nouse!" sanoi hän Matholle, ja asetti hänet seisomaan aivan -suoraan ovea vastaan. Sitten laskien jalkansa hänen käsiinsä, toisen -hänen päänsä päälle pääsi hän aivan aukon kohdalle, kiipesi sisään ja -katosi. Sitten tunsi Matho olkapäälleen putoavan solmuköyden, saman, -jonka Spendius oli kietonut vyölleen ennenkuin lähtivät vesijohtoon; -ja kavuten sitä myöten hän saapui pian hämärään saliin. - -Tällaiset sisään murtautumiset olivat aivan odottamattomia tapauksia. -Jo se, että vartioiminen oli niin huoletonta, osoitti, että sellaista -pidettiin aivan mahdottomana. Pelko suojeli paremmin kuin muurit -temppelin pyhättöä. Matho odotti, joka askeleella kuolevansa. - -Valo hohti pimeässä; he lähestyivät sitä. Se oli lamppu, joka paloi -simpukassa erään kuvapatsaan jalustalla, jonka päässä oli kabirien -päähine. Timanttipyörylöitä oli pitkin sen pitkää sinistä viittaa -ja kantapäistä lähtevät ketjut, jotka katosivat lattialiuskojen -alle, kiinnittivät kuvan permantoon. Matho oli vähällä kirkaista. -Hän sopersi: -- "Ah! tuossa hän on: tuossa hän on!..." Spendius otti -lampun valaistakseen sillä. - --- "Kuinka jumalaton sinä olet!" mutisi Matho. Mutta hän seurasi -kuitenkin Spendiusta. - -Huoneessa, johon he sitten saapuivat ei ollut muuta kuin musta -maalaus, joka kuvasi sekin naista. Sen jalat ulottuivat aivan seinän -ylirajaan. Ruumis täytti koko katon. Navasta riippui langan päässä -suuren suuri muna, ja kuva jatkui toiselle seinälle pää alaspäin -aivan lattialle asti, johon ulottuivat sen suipot sormet. - -Päästäkseen pitemmälle vetivät he erään verhon syrjään; samassa -tuulen viima puhalsi lampun sammuksiin. - -Silloin he eksyneinä harhailivat rakennuksen sokkeloissa. Äkkiä he -tunsivat jalkojensa alla jotain omituisen pehmeätä. Pieniä kipinöitä -säihkyi ja lenteli; he kulkivat kuten tulessa. Spendius tunnusteli -kädellään ja huomasi, että lattia oli huolellisesti peitetty -ilveksentaljoilla; sitten tuntui pitkä, pehmeä, kylmä, limainen -nuora kulkevan heidän jalkojensa välitse. Seinässä olevista kapeista -raoista tunkeutui heikkoja, valkoisia valosäteitä. He astuivat tässä -hämärässä eteenpäin. Vihdoin he näkivät suuren, mustan käärmeen. Se -syöksähti nopeasti ja katosi. - --- "Paetkaamme!" huusi Matho. "Se on hän! minä tunnen hänen -lähestyvän". - --- "Ei, ei!" vastasi Spendius, "temppeli on autio." - -Samassa häikäisevä valo pakotti heidät luomaan silmänsä alas. Sitten -he näkivät ympärillään loputtoman määrän laihoja, läähättäviä, -kynsiään aukovia petoja, jotka toinen toisensa yläpuolella -salaperäisessä silmiä huimailevassa järjestyksessä muodostivat -kauhistuttavan kuvan. Kärmeillä oli jalat, härillä siivet, -ihmispäiset kalat söivät hedelmiä, kukat puhkesivat krokodiilien -kidasta, ja norsut kärsä pystyssä liitivät avaruudessa ylpeinä -kuin kotkat. Tavaton voima jännitti niiden puutteellisia tai -moninkertaisia jäseniä. Kieli suusta ulkona näyttivät ne tahtovan -purkaa sielunsa; ja kaikki nuo muodot ilmenivät täällä, ikäänkuin -kaiken alkusiemenen kokoova säiliö äkkiä olisi haljennut ja -tyhjentänyt kaiken sisältönsä salin seinille. - -Kaksitoista sinistä kristallipalloa koristi tätä salia kehässä -tiikerin näköisten hirviöiden kannattamina. Niiden silmät ulkonivat -päästä kuin etanoilla, ja istuen lyhyiden reisiensä päällä kääntyivät -ne salin taustaan päin, jossa norsunluuistuimella oli ylhäinen -Rabbet, kaikkihedelmöivä, viimeiseksi löydetty jumaluusmuoto. - -Simpukat, sulat, kukat ja linnut peittivät sen alaruumiin vatsaan -asti. Korvarenkaina oli sillä hopeasymbaalit, jotka helskyivät sen -poskia vastaan. Sen suuret tuijottavat silmät katsoivat tulijaan, -ja hohtava kivi, joka oli irstaan symboolin kehään kiinnitetty sen -otsaan, valaisi koko salin, heijastuen oven yläpuolella oleviin -punaisiin kupari peileihin. - -Matho astui askeleen eteenpäin; permantopaasi antoi myöten hänen -jalkansa alla ja silloin pallot alkoivat pyöriä ja hirviöt karjua; -soitto kaikui, sävelikäs ja pauhaava kuin tähtien harmonia; -Tanitin myrskyävä sielu virtasi tulvien salin halki. Jumalatar oli -nousemaisillaan kookkaana kuin sali, avaten sylinsä. Äkkiä hirviöt -sulkivat kitansa, kristallipallot eivät enää pyörineet. - -Sitten synkkä sävelvaihdos kaikuili hetken ilmassa ja vaikeni viimein. - --- "Ja verho?" sanoi Spendius. - -Sitä ei näkynyt missään. Missä se oli? Miten sen löytäisi? -Olivatkohan papit sen kätkeneet? Mathon sydäntä vihlaisi ja hän tunsi -uskonsa horjuvan. - --- "Tännepäin!" kuiskasi Spendius. Vaisto opasti häntä. Hän veti -Mathon mukanaan Tanitin valtaistuimen taakse, jossa kyynärän levyinen -aukeama ulottui ylhäältä alas asti. - -He tunkeutuivat pieneen aivan pyöreään saliin, niin korkeaan, että -se tuntui pylvään sisustalta. Keskellä oli suuri, musta, pallon -puolikkaan muotoinen, tamburiinin näköinen kivi; liekit paloivat -sen päällä; takana oli ebenpuinen kartio, jolla oli pää ja kaksi -käsivartta. - -Mutta sen ympärillä olisi luullut tähtivälkkyvän pilven hohtavan; -kuvioita välähti sen syvistä laskoksista: Eschmunja Kabirit, muutamia -jo ennen nähtyjä hirviöitä, Babylonin pyhiä petoja, sitten toisia, -joita he eivät tunteneet. Tämä oli vaippana kuvan harteilla, ja oli -kulmistaan kiinnitetty niin, että se ulottui pitkin seinää samalla -sinisenä kuin yö, keltaisena kuin aamu, purppuraisena kuin aurinko, -laveana, läpikuultavana, säihkyvänä, kepeänä. Se oli jumalattaren -vaippa, pyhä Zaimph, jota ei kukaan saanut nähdä. - -He kalpenivat molemmat. - --- "Ota se!" sanoi vihdoin Matho. - -Spendius ei arkaillut; ja nojautuen jumalattaren kuvaan hän irroitti -verhon, joka valui maahan. Matho tarttui siihen; sitten pisti hän -päänsä sisään vaipan aukosta, verhosi sen ruumiinsa ympäri ja levitti -kätensä lähemmin tarkastaakseen sitä. - --- "Lähtekäämme!" sanoi Spendius. - -Matho seisoi läähättäen paikallaan tuijottaen lattiaan. - -Äkkiä hän huudahti: - --- "Mutta menisinkö hänen luokseen? Nyt en enää pelkää hänen -kauneuttaan. Mitä voisi hän minua vastaan? Olenhan minä nyt ihmistä -suurempi. Minä voisin astua läpi liekin, kulkea vetten päällä! Pyhä -into saa minussa vallan! Salammbo! Salammbo! minä olen herrasi!" - -Hänen äänensä jyrisi. Hän oli Spendiuksen mielestä nyt pitempi ja -kuten kirkastunut. - -Kuului askelten kopinaa, ovi aukeni ja mies astui sisään, pappi, -suippo lakki päässään ja silmät selällään. Ennenkuin hän oli -ennättänyt tehdä liikettäkään, oli Spendius jo hyökännyt hänen -kimppuunsa ja kietoen hänet syliinsä painanut molemmat tikarit -syvälle hänen kylkiinsä. Pää jysähti kivilattiaa vastaan. - -He jäivät yhtä liikkumattomina kuin ruumis muutamaksi -silmänräpäykseksi kuuntelemaan. Ei kuulunut muuta kuin raolle jääneen -oven kautta tulevan tuulen kohina. - -Ovi vei kapeaan käytävään. Spendius riensi sinne, Matho seurasi -häntä, ja melkein heti saapuivat he kolmannen esikartanon -sivupylväistöjen väliseen pihaan, joissa oli papittarien asunnot. - -Kammioiden takana mahtoi olla joku lyhempi tie ulos. He riensivät -sinne. - -Kyyryllään suihkulähteen altaan ääressä huuhteli Spendius veriset -kätensä. Naiset nukkuivat. Smaragdiköynnös kimalteli. Ja he lähtivät -jälleen liikkeelle. - -Mutta joku puiden suojassa juoksi heidän jälessään; ja Matho -tunsi kantaessaan viittaa, miten useasti takaa hiljaa nyäistiin -häntä. Se oli suuri babiaani, yksi niistä jotka oleskelivat -vapaina jumalattaren temppelialueella. Ikäänkuin ymmärtäen ryöstön -tapahtuneen takertui se vaippaan. Mutta he eivät rohjenneet sitä -kurittaa peläten sen alkavan kirkua; äkkiä sen viha lauhtui ja -se kulki heidän rinnallaan aivan heidän vieressään, heiluttaen -ruumistaan pitkien käsivarsiensa riippuessa alas. Aitauksen luona se -sitten yhdellä hyppäyksellä kiisi erääseen palmuun. - -Päästyään viimeisestä esikartanosta he suuntasivat kulkunsa -Hamilkarin palatsiin, sillä Spendius tajusi, että turhaa oli -koettaakaan saada Mathoa luopumaan aikeestaan. - -He kulkivat nahkurien katua, Muthumbalin torin yli, vihannesturun ja -Cynasynin kadunristeyksen kautta. Erään seinän kulmauksessa peräytyi -mies säikähtäen sitä säkenöivää esinettä, joka kulki keskellä hämärää. - - --- "Kätke zaimph!" sanoi Spendius. - -Muitakin ihmisiä osui heidän tielleen, mutta ne eivät heitä -huomanneet. - -Viimein he tunsivat Megaran asumukset. - -Majakka, joka oli rakennettu sen taakse äärimmäiselle -kallionkielekkeelle, loi taivaalle punaisen kirkkaan hohteen ja -palatsin ja sen toistensa yläpuolella olevat penkereet loivat -puutarhaan kuten jättiläiskokoisen pyramiidin varjon. He tunkeutuivat -rintamarjapensaikon läpi raivaten tikareilla itselleen tietä. - -Kaikkialla näkyi jälkiä palkkasoturien pidoista. Puistot olivat -raiskatut, puistopurot kuivuneet, orjatarhan portit auki. Ei ketään -näkynyt kyökkien tai aittojen lähistöllä. He kummastelivat tätä -hiljaisuutta, jonka vain toisinaan keskeytti norsujen kova hengähdys, -kun ne liikehtivät tarhassaan tai majakkatulen rätinä siinä kun -leimusi aloepuita. - -Matho yhtäkaikki kysyi: - --- "Missä hän on? minä tahdon hänet nähdä! Vie minut hänen luokseen!" - --- "Se on uhkarohkeata!" sanoi Spendius. "Hän kirkaisee, hänen -orjansa juoksevat apuun, ja väkevyydestäsi huolimatta täytyy sinun -kuolla!" - -Siten puhellen he saapuivat galeeriportaiden juurelle. Matho nosti -päänsä ylös ja oli näkevinään aivan ylhäällä säteilevää, vienoa -valoa. Spendius aikoi pidättää häntä. Matho riensi portaita ylös. - -Hänen ollessaan jälleen samoilla paikoilla, joilla hän jo kerran -ennen näki Salammbon, välillä olleet päivät haihtuivat hänen -mielestään. Äsken vasta Salammbo lauloi pöytien keskellä; hän oli -kadonnut, ja sen jälkeen Matho taukoamatta nousi näitä portaita -ylös. Taivas hänen päänsä päällä hohti punaiselta; meri täytti -taivaanrannan; joka askeleella yhä suurempi äärettömyys ympäröi -häntä, ja hän jatkoi kulkuaan yhtä helposti kuin unta nähdessä -noustaan. - -Vaipan kahina portaan kiviä vastaan muistutti hänelle hänen uutta -mahtiaan; mutta toiveittensa huumaamana ei hän enää tietänyt mitä -hänen tuli tehdä; ja tämä epävarmuus herätti hänessä arkuuden. - -Silloin tällöin hän painoi kasvonsa suljettujen huoneiden -neliskulmaisia ikkuna-aukkoja vastaan, ja oli näkevinään useimmissa -nukkuvia olentoja. Viimeinen, alaltaan pienin kerros, muodosti kuten -kuution penkereen päälle. Matho kulki sen ympäri hitaasti. - -Maidonkarvainen valo hohti talkkikivisistä levyistä, joilla seinässä -olevat pienet aukot olivat täytetyt; ja säännöllisesti järjestettyjä -kun olivat, muistuttivat ne pimeässä kaunista helminauhaa. Hän tunsi -punaisen mustan ristin jakaman oven. Hänen sydämensä alkoi kiivaammin -sykkiä. Hänen mielensä teki paeta. Hän painoi porttia; se aukeni. - -Galeerinmuotoinen riippu-lamppu paloi huoneen perällä; ja kolme -pientä liekkiä, jotka nousivat sen hopeisesta keulasta, valaisi -värähdellen korkeita seinälaudoituksia, joille punaiselle pohjalle -oli maalattu mustia nauhakuoseja. Katto oli pienistä palkeista -laadittu ja keskellä kultausta oli ametisteja ja topaaseja jokaisessa -palkkien ristimyksessä. Huoneen molemmista sivuseinistä lähti hyvin -matala valkoisista hihnoista punottu vuode. Sen yläpuolella oli -seinään laadittu simpukan kuoren muotoisia syvennyksiä, joista -riippui maahan asti ulottuvia verhoja. - -Onyx-reuna ympäröi soikeata allasta; käärmeennahkaiset hienot -jalkineet olivat jääneet sen reunalle alabasterisen vesikannun -viereen. Etäämpänä näkyivät märän jalan jäljet. Suloiset tuoksut -täyttivät huoneet. - -Matho astui liuskoille, jotka olivat koristetut kullalla, -simpukankuorella ja lasilla; ja vaikka lattia oli kiiltävän liukas, -oli hän tuntevinaan jalkansa painuvan siihen kuten hiekkaan. - -Hän oli huomannut hopeisen lampun takana sinisen neliskulmaisen -suojustimen, jota neljä kattoon nousevaa nuoraa kannatti, ja hän -lähestyi, kumarassa, suu auki. Mustiin korallivarsiin kiinnitettyjä -flamingonsiipiä oli purppuratyynyjen ja kilpikonnanluisten kampojen, -seedriarkkujen, norsunluisten lastojen joukossa. Antiloopin sarviin -oli pujotettu sormuksia ja rannerenkaita; ja saviruukut, jotka -muurien aukoissa olivat kaisla jalustalla, viilenivät yötuulessa. -Useamman kerran hänen jalkansa kompastui, sillä salin permanto kohosi -asteettain ja muodosti sinne kuten jakson eri huoneita. Perällä -hopeakaide ympäröi mattoa, jolle oli maalattu kukkia. Vihdoin hän -saapui riippuvan vuoteen lähelle, ebenpuisen rahin viereen, jonka -avulla noustiin sinne. - -Mutta valo rajoittui siihen; ja varjosta, kuten suuren verhon takaa, -ei näkynyt muuta kuin punaisen patjan kulma ja pieni alaston jalka. -Silloin Matho hyvin varovaisesti veti lampun lähemmäksi. - -Salammbo nukkui toinen käsi posken alla ja toinen suorana. Hätien -kiharansa aaltoilivat niin runsaina, hänen ympärillään, että hän -näytti nukkuvan mustilla höyhenillä, ja avara valkoinen mekko valui -pehmeille laskoksille jalkoihin asti, seuraten vartalon muotoja. -Silmät hieman näkyivät puoliksi ummistuneiden silmäluomien alta. -Pystysuoraan laskeutuvat verhot ympäröivät hänet sinervään ilmaan ja -hänen hengityksensä, joka sai hihnat väräjämään, näytti liehuttavan -häntä ilmassa. Suuri moskiitti surisi ilmassa. - -Matho seisoi liikkumattomana pidellen ojennetussa kädessään -valogaleeria; mutta moskiittisuojus leimahti tuleen, katosi, ja -Salammbo heräsi. - -Tuli oli itsestään sammunut. Hän ei sanonut sanaakaan. - -Lamppu loi seinille suuria leiskahtelevia valoisia väreitä. - --- "Mitä se on?", kysyi hän. - -Matho vastasi: - --- "Se on jumalattaren vaippa!" - --- "Jumalattaren vaippa!" huudahti Salammbo. Ja nojautuen molempiin -käsiinsä hän kumartui kovasti vavisten vuoteesta ulospäin. Matho -jatkoi: - --- "Minä noudin sen sinua varten temppelin pyhätöstä! Katso!" Zaimph -kimalteli valosäteinä. - --- "Muistatko?" sanoi Matho. "Öisin ilmestyit sinä unissani; mutta -minä en ymmärtänyt mykkien silmiesi käskyä!" Salammbo laski toisen -jalkansa ebenpuiselle rahille. "Jos minä olisin ymmärtänyt, niin -olisin rientäen saapunut; olisin jättänyt armeijani; en olisi -lähtenyt Karthagosta. Sinua totellakseni laskeutuisin Hardumetumin -rotkojen kautta varjojen maahan!... Anna anteeksi! tuntui aivan -kuin vuoret olisivat painaneet päiviäni ja kuitenkin salainen voima -veti minua puoleesi! Minä koetin pyrkiä luoksesi! Olisinko koskaan -rohjennut sitä tehdä ilman jumalia!... Lähtekäämme, seuraa minua! -niin, jollet tahdo, niin minä jään. Vähät minä kaikesta... Upota -sieluni henkäisyysi! Särkykööt huuleni suudellessaan käsiäsi!" - --- "Anna minun katsoa!" sanoi Salammbo. "Lähempää! lähempää!" - -Aamu koitti, ja viininhohtava valo täytti seinän talkkiliuskat. -Salammbo puolipyörtyneenä nojautui vuoteen tyynyihin. - --- "Minä rakastan sinua!" huudahti Matho. - -Salammbo sopersi: -- "Anna se tänne!" Ja he lähestyivät toisiaan. - -Salammbo lähestyi yhä enemmän, puettuna laahaavaan valkoiseen pukuun, -suuret silmät tuijottaen viittaan. Matho katseli häntä, hänen päänsä -loistava kauneus aivan lumosi hänet, hän ojensi zaimphin Salammbota -kohden ja aikoi kietomalla hänet siihen sulkea hänet syliinsä. -Salammbo levitti käsivartensa. Äkkiä Salammbo seisahtui ja molemmat -katsoivat syvään toisiinsa. - -Tajuamatta mitä Matho tahtoi, joutui Salammbo kauhun valtaan. Hänen -silmäkulmansa kohosivat ylös, huulensa aukenivat; hän vapisi. Sitten -löi hän kuparimaljaan, joka riippui punaisen patjan kulmasta ja huusi: - --- "Avuksi! avuksi! Väisty, temppelin häväisijä! jumalaton! kirottu! -Tänne Taanak, Krum, Ewa, Micipsa, Shaul!" - -Ja Spendiuksen kauhistuneet kasvot näkyivät seinän aukosta -savikannujen välistä, hän huusi: - --- "Pakene! jo tullaan!" - -Suuri melu kuului ihmisten rientäessä portaita ylös, ja ihmisaalto, -naisia, palvelijoita, orjia, syöksyi huoneeseen käsissään peitsiä, -nuijia, miekkoja, tikareja. He aivan kuin jähmettyivät suuttumuksesta -nähdessään miehen; orjattaret päästivät hautajaiskiljahduksia ja -eunukit kalpenivat mustan ihonsa alla. - -Matho seisoi hopeisen aitauksen takana. Zaimph harteillaan hän oli -aivan kuin tähtien jumala, jolla oli koko taivaankansi ympärillään. -Orjat aikoivat syöksyä hänen kimppuunsa. Salammbo esti heitä. - --- "Elkää koskeko! Se on jumalattaren vaippa!" - -Hän oli peräytynyt erääseen nurkkaan, mutta astui askeleen Mathoa -kohden ja ojentaen paljaan kätensä huusi: - --- "Ollos kirottu sinä, joka Tanitilta olet ryöstänyt! Viha, kosto, -tihokuolema ja kidutus ylitsesi! Gurzil, taistelujen jumala, sinut -raadelkoon! Matisman, kuolleiden jumala, sinut tukehuttakoon! ja Hän, --- jonka nimeä ei saa mainita -- sinut polttakoon!" - -Matho kiljahti aivan kuin miekanpistoksen saadessaan. Salammbo huusi -useaan kertaan: -- "Mene! mene!" - -Palvelijain joukko väistyi, ja Matho, pää kumarassa, kulki hitaasti -heidän välitseen; mutta ovella hän pysähtyi, sillä zaimphin reuna oli -tarttunut permantoliuskoja koristavaan kultatähteen. Hän kiskaisi sen -olkapäitään kohottaen irti ja astui portaita alas. - -Spendius oli hypännyt penkereeltä penkereelle, yli pensasaitojen ja -purojen ja paennut puutarhasta. Hän saapui majakan juurelle. Tällä -kohdin oli muuri autio, niin mahdotonta oli alhaalta nousta sille. -Hän meni aivan sen reunalle, laskeutui selälleen, ja jalat edellä -liukui rinnettä myöten alas; sitten hän ui Hautojen-niemeen asti, -kiersi merivesilaguunin kautta ja palasi illalla barbarien leiriin. - -Aurinko oli noussut; ja kuten poistuva leijona astui Matho tietä alas -luoden pelottavia katseita ympärilleen. - -Epämääräinen melu osui hänen korviinsa. Se oli lähtenyt palatsista -ja alkoi uudestaan etäältä Akropoliin puolelta. Toiset sanoivat -että Molokin temppelistä oli varastettu tasavallan aarteet; toiset -puhuivat surmatusta papista. Sitäpaitsi uskottiin barbarien -tunkeutuneen kaupunkiin. - -Matho, joka ei tietänyt, miten hän pääsisi muurien sisältä pois, -kulki suoraan eteenpäin. Kansa näki hänet ja suuri hälinä syntyi. -Kaikki ymmärsivät, mitä oli tapahtunut; se synnytti kauhistusta ja -sitten aivan suunnatonta vihaa. - -Mappalioiden perältä, Akropoliin ylängöltä, katakombien luota, lahden -puolelta, kaikkialta riensi kansaa. Ylimykset tulivat palatseistaan, -kauppiaat puodeistaan; vaimot jättivät lapsensa; tartuttiin -miekkoihin, kirveisiin, keppeihin, mutta sama seikka, joka oli -estänyt Salammbota, pidätti heitäkin. Miten voisivat he ottaa vaipan -takaisin? Sen paljas näkeminenkin oli jo rikos; se oli jumalien -olemusta ja sen kosketus tuotti kuoleman. - -Temppelien pylväistöissä vääntelivät papit epätoivoissaan käsiään. -Legionan soturit ratsastivat sinne tänne; väkeä nousi talojen -katoille, penkereille, jumalankuvien olkapäille ja laivojen -mastoihin. Matho astui yhä eteenpäin ja joka askeleella kasvoi raivo -ja sen ohella kauhu. Kadut tyhjentyivät hänen lähestyessään, ja tuo -pakeneva ihmisvirta lainehti takaisin joka puolelta muurien harjalle -asti. Häh näki kaikkialla silmien tuijottavan häneen kuin nielläkseen -hänet, hampaat kalisivat, nyrkit uhkasivat ja Salammbon kiroukset -kaikuivat moninkertaisina. - -Äkkiä pitkä nuoli livahti, sitten toinen, ja kiviä sinkoili; mutta ne -lensivät (sillä kaikki pelkäsivät osuvansa zaimphiin) hänen päänsä -yli. Sitäpaitsi käytti hän viittaa kilpenään, nosti sen oikealle, -vasemmalle, eteensä ja taaksensa; eikä kansa löytänyt mitään -surmaamiskeinoa. Hän kulki yhä nopeampaan avonaisia katuja pitkin. Ne -oli suljettu köysillä, kärryillä; ansoilla; joka kerta, kääntyi hän -takaisin. Vihdoin joutui hän Khamonin torille, jossa balearit olivat -saaneet surmansa; Matho pysähtyi kalveten kuin kuoleva. Hän oli nyt -turmion oma; kansa taputti käsiään. - -Hän juoksi suurelle suljetulle portille. Se oli hyvin korkea, -kokonaan lammesta tehty, rautanauloilla, ja pronssilevyillä -päällystetty. Matho heittäytyi sitä vastaan. Kansa hyppeli ilosta -nähdessään hänen voimattoman raivonsa; sitten otti hän jalkineensa -sylki niihin ja löi liikkumattomiin levyihin. Koko kaupunki kiljaisi. -Kaikki unohtivat vaipan ja syöksyivät surmaamaan hänet. Matho katseli -suurin harhailevin silmin kansaa. Ohimosuonet sykkivät huimaavasti; -hän tunsi ruumiissaan juopuneen lamautumisen. Äkkiä hän huomasi -pitkät ketjut, joilla portin telkeet pantiin liikkeelle. Yhdellä -hyppäyksellä, takertui hän niihin, jännitti käsivarsiaan, ponnisti -polvillaan; ja vihdoin suuret portin puoliskot aukenivat. - -Päästyään ulos hän irroitti kaulastaan suuren zaimphin ja nosti sen -päänsä yli mahdollisimman korkealle. Kangas, jota mereltä tuleva -tuuli liehutti, kimalteli väreineen, jalokivineen ja jumalankuvineen. -Matho kantoi sitä siten, astui kentän yli sotilaiden telttojen luo, -ja kansa kaupungin muureilla näki Karthagon onnen poistuvan. - - - - -VI. - -HANNO. - - --- "Minun olisi pitänyt ryöstää hänet mukaani!" sanoi hän illalla -Spendiukselle. "Olisi pitänyt tarttua häneen, viedä hänet kodistaan -pois! Ei kukaan olisi uskaltanut vastustaa minua!" - -Spendius ei kuunnellut häntä. Mielihyvissään hän loikoi selällään, -vieressään suuri hunajavedellä täytetty ruukku, jonne hän tuon -tuostakin pisti koko päänsä juodakseen runsaammin. - -Matho jatkoi: - --- "Mitä nyt teen?... Miten palaan Karthagoon?" - --- "En minä tiedä," sanoi Spendius. - -Tämä väliäpitämättömyys sai hänet aivan raivostumaan; hän huudahti: - --- "Koko syy on sinun! Sinä viet minua eteenpäin, sitten hylkäät, -pelkuri kun olet! Miksi siis tottelisin sinua? Luuletko olevasi -valtiaani? Sinä porttojen kauppias, orja, orjanpoika!" Hän puri -hampaitaan ja nosti suuren kätensä lyödäkseen Spendiusta. - -Kreikkalainen ei vastannut. Savinen lamppu paloi heikosti teltan -pylvästä vastaan, josta zaimph säteili pylvääseen ripustettujen -aseiden keskellä. - -Äkkiä Matho sitoi kothurnit jalkaansa, pani pronssilevyisen -sotisopansa soljet kiinni, otti kypärinsä. - --- "Minne menet?" kysyi Spendius. - --- "Minä palaan sinne! Päästä minut! Minä tuon hänet mukanani! -Ja jos kaupunkilaiset astuvat tielleni, niin muserran heitä kuin -kyykäärmeitä! Minä tapan hänet, Spendius!" Hän jatkoi: "Niin! Minä -surmaan hänet! saat nähdä, minä surmaan hänet!" - -Mutta Spendius, joka kuulosteli, sieppasi äkkiä zaimphin -- heitti -sen nurkkaan ja kasasi sen päälle taljoja. Kuului puhetta, välkkyi -soihtuja, ja Narr' Havas astui sisään noin kahdenkymmenen miehen -seurassa. - -Heillä oli valkoiset villavaipat, pitkät tikarit, nahka-kaulavaruket, -puiset korvakellukat, hyenan nahasta tehdyt jalkineet; ja -seisahtuessaan oven suuhun he nojasivat peitsiinsä kuten lepäävät -paimenet. Narr' Havas oli kaunein kaikista; helmillä koristetut -hihnat kietoutuivat hänen hentojen käsivarsiensa ympärille; -kultarenkaasta, joka sitoi päähän avaraa vaippaa, riippui -kameelikurjen sulka, joka ulottui hänen olalleen; ainainen hymy -leikki hänen huulillaan; hänen katseensa näyttivät teräviltä kuin -nuolet ja hänen koko olennossaan ilmeni jotain vainuavaa ja notkeata. - -Hän selitti tulleensa liittyäkseen palkkasotureihin, sillä tasavalta -oli jo kauvan uhannut hänen kuningaskuntaansa. Sen vuoksi avusti hän -omaksi edukseen palkkasotureja, ja voisi heille olla hyödyllinenkin. - --- "Minä hankin teille norsuja (metsäni ovat niitä täynnä), viiniä, -öljyä, jyviä, taatelia, pikeä ja rikkiä piirityksiä varten, -kaksikymmentätuhatta sotilasta ja kymmenen tuhatta hevosta. Minä -käännyn sinun puoleesi, Matho, siksi, että zaimphin valtaaminen -on tehnyt sinut ensimäiseksi armeijassa". Hän lisäsi: "Olemmehan -sitäpaitsi vanhoja ystäviä." - -Mutta Matho loi katseensa Spendiukseen, joka kuunteli istuen lampaan -vuodilla, koko ajan päällään nyökäten hyväksymiset! merkiksi. -Narr' Havas puhui. Hän vetosi jumaliin, hän kirosi Karthagoa. -Sadatellessaan taittoi hän heittokeihään. Kaikki hänen miehensä -päästivät yhtaikaa suuren karjunnan, ja Matho tämän vihan lumoamana, -huudahti suostuvansa liittoon hänen kanssaan. - -Silloin tuotiin valkoinen härkä ja musta lammas, päivän tunnusmerkki -ja yön tunnusmerkki. Erään kuopan ääressä puhkaistiin niiltä kurkut. -Kun kuoppa oli verta täynnä pistivät he käsivartensa siihen. Sitten -Narr' Havas laski kätensä Mathon povelle, ja Matho kätensä Narr' -Havaksen povelle. He painoivat tämän merkin telttojensa kankaasen. -Sen tehtyään he viettivät yön syömingeissä, ja loput lihasta, nahka, -luut, sarvet ja sorkat poltettiin. - -Suunnaton riemuhuuto oli ottanut Mathon vastaan hänen palatessaan -jumalattaren hunnun kanssa leiriin; nekin, jotka eivät olleet -kananealaisten uskontoa, tunsivat epämääräisen innostuksensa -vallassa jumaluusvoiman tulleen odottamatta heidän luokseen. Kukaan -ei ajatellutkaan anastaa itselleen zaimphia; se salaperäinen tapa, -jolla hän oli saanut sen haltuunsa oli barbarien mielestä kylliksi -riittävä todistus siitä, että hän oli sen laillinen omistaja. Siten -ajattelivat afrikalaista rotua olevat sotilaat. Toiset, joiden viha -ei ollut niin vanha kuin heidän, eivät tienneet mitä päättää. Jos -heillä olisi ollut laivoja, he olisivat viipymättä lähteneet pois. - -Spendius, Narr' Havas ja Matho lähettivät sanansaattajia kaikkien -punilaisella alueella asuvien heimojen luo. - -Karthago näännytti näitä kansoja. Se vaati niiltä suunnattomia -veroja; ja kalpa, piilu tai risti rankaisi niitä, jotka hidastelivat -taikkapa vaan mutisivatkin vastaan. Heidän täytyi viljellä sitä, -mikä tasavallalle sopi, hankkia sitä, mitä se vaati; kellään ei -ollut oikeutta omistaa asetta; jos joku kylä nousi kapinaan, -myytiin sen asukkaat orjiksi, vallanpitäjiä arvosteltiin kuin -viinikuurnia, sen mukaan kuinka paljon he saivat puserrettua. -Karthagon välittömän vallan alaisten seutujen takana asustivat -liittolaiset, jotka maksoivat vain keskinkertaista veroa; -liittolaisten takana kuljeskelivat paimenkansat, jotka voi yllyttää -heidän kimppuunsa. Tätä järjestelmää noudattaen saatiin runsaasti -viljaa, hevossiitoslaitoksia hoidettiin huolella, ja viinitarhat -olivat verrattomia. Vanha Cato, joka oli mestari teettämään työtä -ja käyttämään siihen orjia, yhdeksänkymmentä kaksi vuotta myöhemmin -aivan hämmästyi ne nähdessään, ja ne surmahuudot, jotka hän -taukoamatta Roomassa lausui, olivat vain ahneen kateuden aiheuttamia -huudahduksia. - -Viimeisen sodan aikana olivat kiristykset kasvaneet -kaksinkertaisiksi, jonka vuoksi melkein kaikki Libyan kaupungit -olivat antautuneet Regulukselle. Rangaistukseksi vaadittiin heiltä -tuhannen talenttia, kaksikymmentätuhatta härkää, kolmesataa säkkiä -kultahietaa, runsaat määrät viljaa etukäteen, ja heimojen päämiehet -naulittiin ristiin tai heitettiin leijonien ruuaksi. - -Tunis varsinkin kirosi Karthagoa! Ollen vanhempi kuin pääkaupunki ei -se voinut antaa sille sen suuruutta anteeksi; se oli aivan Karthagon -muureja vastapäätä, soiden keskellä, veden varrella, katsellen -sitä kuten myrkyllinen peto. Maanpakoon ajamiset, surmaamiset ja -kulkutaudit eivät sitä heikontaneet. Se oli kannattanut Arkagathosta, -Agathokleen poikaa. Saastaisten ruokien-syöjät saivat sieltä heti -aseita. - -Sanansaattajat eivät vielä olleet päässeetkään matkalleen, kun -yleinen riemu puhkesi maakunnissa. Odottamatta sen enempää -kuristettiin talojen hoitajat ja tasavallan virkailijat -kylpyammeisiin; rotkoista noudettiin esiin piilossa olleita -aseita; auranterästä taottiin miekkoja; lapset talojen ovilla -teroittivat peitsiä, ja naiset uhrasivat kaulanauhansa, -sormuksensa, korvarenkaansa, kaikki, mikä vain voi auttaa Karthagon -kukistamiseksi. Jokainen tahtoi avittaa sitä. Kyliin kasaantui -heittokeihäskimppuja kuin maissilyhteitä. Lähetettiin karjaa ja -rahaa. Matho maksoi nopeasti palkkasotureille maksamatta jääneen -osan heidän palkasta, ja tämä Spendiuksen ajatus aiheutti sen, että -hänestä tuli ylin johtaja, barbarien shalishim. - -Samaan aikaan tulvi apujoukkoja leiriin. Ensin saapui alkurodun -maan väkeä, sitten maalaisorjat. Neekerien karavaanit pysäytettiin, -heidät varustettiin aseilla, ja Karthagoon aikoneet kauppiaat jäivät -varmemman tulon toiveessa barbarien seuraan. Taukoamatta tuli -lukuisia laumoja. Akropoliin kukkulalta näki, miten armeija kasvoi. - -Vesijohdon tasalaelle oli legionan sotureja asetettu vartijoiksi; ja -heidän vieressään oli aina tuon tuostakin kuparikattiloita, joissa -maapihkaa kiehui. Alhaalla tasangolla suuri kansanjoukko puuhaili ja -melusi. He olivat epävarmoja, tunsivat sitä ahdistusta, jonka muurien -kohtaaminen aina synnyttää barbareissa. - -Utica ja Hippo-Zarytus kieltäytyivät liittymästä heihin. Ne olivat -foinikialaisia siirtokuntia, kuten Karthagokin, ja niillä oli oma -hallintonsa, ja joka kerta kun Karthago teki sopimuksiaan, ne -panettivat niihin eri pykäliä, joissa heidän itsenäiset oikeutensa -tunnustettiin. Ne kunnioittivat tuota voimakkaampaa sisartaan, joka -heitä suojasi, eivätkä uskoneet, että barbarilauma voisi sen voittaa; -päinvastoin ne uskoivat barbarien joutuvan täydellisen tuhon omiksi. -Ne tahtoivat pysyä puolueettomina ja elää rauhassa. - -Niiden asema teki se välttämättömiksi. Utica Karthagolle joka -sijaitsi lahdelman pohjassa oli sopiva satamaksi, jos ulkoapäin -tuotetaan Karthagoon apua. Jos Utica yksinään valloitettaisiin, -niin Hippo-Zarytus, joka oli kuuden tunnin matkan päässä siitä -meren rannalla, astuisi sijaan, ja kun pääkaupungilla oli sellaiset -apulaiset, niin sitä ei voitaisi valloittaa. - -Spendius tahtoi heti ryhtyä piiritykseen, Narr' Havas vastusti sitä; -ensiksi oli hyökättävä rajoille. Se oli sotavanhusten ja Mathonkin -oma mielipide, ja päätettiin että Spendius tekisi hyökkäyksen Uticaa -ja Matho Hippo-Zarytusta vastaan; kolmas armeijan osasto, joka -asettuisi Tuniksen puolelle, pitäisi Karthagon tasankoa vallassaan; -Autharitos otti sen toimekseen. Narr' Havaksen taas tuli palata -kuningaskuntaansa noutaakseen sieltä norsuja ja ratsuväellään vallata -kaikki tiet. - -Naiset huusivat kovasti tätä päätöstä vastaan; he himoitsivat -punilaisten naisten koruja. Libyalaisetkin panivat vastaan. Heidäthän -oli kutsuttu sotimaan Karthagoa vastaan, ja nyt lähdettiinkin pois! -Palkkasoturit olivat melkein ainoat, jotka lähtivät. Matho johti -maanmiehiään sekä iberialaisia, lusitanialaisia, lännen kansoja -ja saarikansoja, ja kaikki kreikkaa puhuvat olivat pyytäneet -johtajakseen Spendiusta hänen älykkäisyytensä vuoksi. - -Hämmästys oli suuri kun nähtiin armeijan yhtäkkiä lähtevän -liikkeelle; sitten se kulki Ariadnen vuoriston juuria myöten Uticaan -johtavaa tietä meren puolella. Yksi osasto jäi Tuniksen eteen, loput -katosivat ja tulivat näkyviin lahdelman toisella puolella metsän -laidassa ja painaltivat sinne. - -Heitä oli noin kahdeksankymmentä tuhatta miestä. Molemmat -tyrolaiset kaupungit eivät varmaankaan voi tehdä vastarintaa; -palkkasoturit palaavat siis piankin Karthagon luo. Sitä piiritti -jo suurehko armeija, joka oli asettunut kannaksen juureen, ja pian -täytyisi Karthagon nääntyä nälkään, sillä eihän se voinut elää -maakuntien avutta; kaupungin asukkaat eivät näet maksaneet kuten -Roomassa veroa. Karthagossa ei osattu valtioviisaasti menetellä. -Alituisen voitonhimonsa tähden sillä ei ollut sitä viisautta, -jonka korkeammalle tähtäävä tarkoitus synnyttää. Libyan hietikolle -ankkuroituneena galeerina säilytti se asemansa työn kautta. Eri -kansat kuten hyökylaineet karjuivat sen ympärillä ja pieninkin myrsky -järkähytti tätä suurta koneistoa. - -Rahasto oli ehtynyt roomalaissotien vaikutuksesta ja paljon oli -tuhlattu ja hukattu hieroessa sovintoa barbarien kanssa. Nyt -tarvittiin sotilaita, eikä ainoakaan hallitus luottanut tasavaltaan! -Ptolemaeus oli aivan äskettäin kieltänyt siltä kaksi tuhatta -talenttia. Sitäpaitsi herpaisi vaipan ryöstö heidän rohkeuttaan. -Spendius oli arvannut oikein. - -Mutta tämä kansa, joka tunsi kaikkien heitä vihaavan, painoi lujasti -povelleen kultansa ja jumalansa, ja sen oma hallitusmuoto ylläpiti -sen isänmaanrakkautta. - -Ensiksi riippui valta kaikista ilman että kukaan oli kyllin -voimakas siepatakseen sen itselleen. Yksityisiä velkoja pidettiin -yleisinä velkoina, kananeanrotuisilla miehillä oli kaupankäynti -etuoikeutenaan; monistamalla merirosvouksen kautta hankitut tulot -koronkiskomisella, nylkien maasta, orjista ja köyhiltä kaiken, -minkä mahdollisesti voi saada, saattoi joskus päästä rikkaaksikin. -Ja rikkauden avulla vain pääsi ylempiin virkoihin; ja vaikka valta -ja kulta kokoontuivat alati samoihin perheisiin, niin suvaittiin -harvainvaltaa, koska jokainen toivoi pääsevänsä siitä osalliseksi. - -Kauppiaiden yhdistykset, joissa lakeja valmistettiin, valitsivat -tasavallan raha-asian tarkastajat, jotka virastaan luopuessaan -nimittivät Vanhimpien Neuvoston sata jäsentä, jotka vuorostaan -olivat riippuvaisia Suuresta Kokouksesta, kaikkien rikkaiden -yleisestä yhtymästä. Mitä molempiin suffeeteihin tulee, noihin -kuninkaan jätteisiin, joilla oli pienempi valta kuin konsuleilla, -niin valittiin ne samana päivänä kahdesta eri perheestä. Heidät -eroitettiin kaikellaisten vihamielisyyksien kautta toisistaan, jotta -heikontaisivat molemmin puolin toisiaan. He eivät saaneet päättää -sodasta; ja, kun he olivat kärsineet tappion, antoi Suuri Neuvosto -naulita heidät ristiin. - -Täten Karthagon voiman lähtökohtana olivat Syssitit, se on suuri -Malquan keskellä oleva piha, paikka, johon tarinan mukaan ensimäinen -foinikialaisten merimiesten pursi oli laskenut maihin; meri oli -näet sitten aikojen kuluessa vetäytynyt yhä loitommalle. Se oli -muodostettu pienistä rakennuksista, jotka olivat muinaisaikaiseen -tyyliin laaditut palmun rungoista kivisillä nurkkauksilla ja olivat -erillään toisistaan, jotta eri kauppaliitot voisivat kokoontua -erikseen. Rikkaat siellä päivän kuluessa kokoontuivat ryhmiin -keskustellakseen omista ja tasavallan eduista, pippurin hankkimisesta -Rooman hävittämiseen asti. Kolme kertaa kuussa kannattivat he -vuoteensa korkealle penkereelle, joka kulki pitkin pihaton muurin -reunaa; ja alhaalta näki heidän aterioivan ylhäällä ilman kothurneja -ja viittaa, heidän käsiensä timanttien välkkyessä kun he ottivat -lihoja ja suurien korvarenkaiden riippuessa juomakannujen välissä, -- -kaikki voimakkaina ja lihavina, puolialastomina, onnellisina, nauraen -ja syöden taivasalla kuten suuret haikalat, jotka leikkivät meressä. - -Mutta tällä hetkellä eivät he voineet levottomuuttaan salata, siksi -kalpeita he olivat; kansa odotteli heitä porteilla ja saattoi heitä -heidän palatseihinsa asti kuullakseen jotain tietoja. Kuten ruton -raivotessa olivat kaikki talot suljettuja; kadut täyttyivät ja -- -taas tyhjenivät yhtäkkiä; noustiin Akropoliille, juostiin porteille, -joka yö oli Suuri Neuvosto koolla. Vihdoin kutsuttiin kansa kokoon -Khamonin torille ja päätettiin turvautua Hannoon, Hecatompyluksen -taistelun voittajaan. - -Hän oli jumalaapelkääväinen, viekas, säälimätön kaikille -afrikalaisille, oikea karthagolainen. Hänen tulonsa vetivät vertoja -Barkas-suvun tuloille. Ei kellään ollut sellaista kokemusta -valtakunnan johdossa. - -Hän määräsi, että kaikki sotakuntoiset kansalaiset olivat sotaväkeen -kirjoitettavat, hän sijoitti heittokoneita torneihin, hän vaati -suunnattoman suuria asevarastoja, jopa hän määräsi rakennettavaksi -neljätoista galeeriakin, joita ei tarvittu; ja hän tahtoi että kaikki -oli pantava luetteloon, huolellisesti kirjoitettava. Hän antoi kantaa -itsensä asevarastoon, majakkaan, temppelien aarrekammioihin; alati -nähtiin hänen kantotuolinsa heilahtelevan noustessaan astin astimelta -Akropoliin portaita ylös, öisin palatsissaan, kun hän ei voinut -nukkua, valmistautui hän taisteluun karjuen pelottavalla äänellä -sotakomennussanoja. - -Kaikki muuttuivat tavattoman pelon vaikutuksesta sankareiksi. Heti -kukon laulettua seisoivat rikkaat rivissä pitkin Mappalioita; ja, -nostaen pukunsa ylemmäksi, harjoittelivat käyttämään peistä. Mutta -ohjaajan puutteessa syntyi riitoja. He istahtivat hengästyneinä -haudoille ja alkoivat uudelleen. Useat alkoivat noudattaa eri -ruokajärjestystäkin. Muutamat kuvittelivat, että heidän tuli syödä -runsaasti kootakseen voimia, ja ahmivat ruokia, toiset, joita heidän -lihavuutensa haittasi, aivan nääntyivät paastotessaan laihtuakseen. - -Utica oli jo useamman kerran pyytänyt Karthagolta apua. Mutta Hanno -ei tahtonut lähteä niin kauvan kuin yksi ainoakin ruuvi puuttui -sotakoneista. Hän kulutti vielä kolme kuuta varustaakseen ne sata -kaksitoista norsua, joita säilytettiin vallituksen sisällä; ne olivat -Reguluksen voittajia; kansa rakasti niitä; näitä vanhoja ystäviä -ei koskaan voinut kyllin hyvin kohdella. Hanno antoi uudelleen -valaa ne vaskilevyt, joilla niiden rinta peitettiin, kullata niiden -hampaat, laajentaa tornit, ja kauneimmasta purppurasta leikata niiden -loimet ja reunustaa ne raskailla kultahetaleilla. Sen lisäksi, kun -niiden kuljettajia kutsuttiin indialaisiksi (varmaankin siksi että -ensimmäiset kuljettajat olivat saapuneet Indiasta), määräsi hän -että ne kaikki oli puettava indialaisiin pukuihin, valkoinen vaate -köytettävä pään ympäri ja lanteille sidottava pienet byssuskankaiset -housut, jotka poikittaisten laskoksien kautta muodostivat kuin kaksi -simpukan kuorta. - -Autharitoksen armeija pysytteli yhä Tuniksen edessä. Se piiloutui -järven mudasta tehdyn vallin taakse, jonka yläreunaa suojasi -piikkinen pensaisto. Neekerit olivat siihen sinne tänne pystyttäneet -pitkien keppien päähän pelottavia kuvia, ihmisen päitä, jotka -tehtiin lintujen höyhenistä, shakaalin tai käärmeen päitä, jotka -aukoivat kitaansa vihollista kohden peloittaakseen sitä; -- ja kun -he tämän kautta luulottelivat olevansa voittamattomia, niin barbarit -tanssivat, painivat, kisailivat, vakuutettuna Karthagon lopullisesta -sortumisesta. Joku muu kuin Hanno olisi helposti tuhonnut tämän -joukon, jota karja ja naiset ehkäisivät vapaasti toimimasta. Sitä -paitsi eivät he ymmärtäneet mitään sodankäynnistä, eikä rohkeutensa -menettänyt Autharitos heiltä vaatinutkaan enää mitään. - -Sotilaat väistyivät, kun hän kulki suuria sinisiä silmiään -pyörittäen heidän ohitsensa. Sitten, päästyään järvenrannalle, -irroitti hän hylkeennahkaisen takkinsa, avasi nuoran, joka piti -koossa hänen punaisia hiuksiaan ja kastoi ne veteen. Hän katui sitä, -ettei hän ollut karannut roomalaisten puolelle Eryxin temppelistä -kahdentuhannen gallialaisen keralla. - -Toisinaan, keskellä päivää, aurinko äkkiä kadotti säteensä. Silloin -lahdelma ja meren ulappa näyttivät liikkumattomilta kuin sula lyijy. -Ruskea hiekkapilvi, joka pystysuorana läheni, kiisi pyörteenä -eteenpäin; palmupuut taipuivat, taivas pimeni; pienien kivien kuuli -singahtelevan juhtien kylkeä vastaan; ja gallialainen painoi huulensa -telttansa reikiä vastaan ja korisi väsymyksen ja alakuloisuuden -vallassa. Hän uneksi laitumien tuoksua syksy-aamuina, lumihiuteita, -sumuun eksyneiden villihärkien mylvinää, ja sulkien silmät hän oli -näkevinään pitkien olkikattoisten majojen sauhujen kiirivän ilmaan -rämeiden yli, metsän siimeksessä. - -Muutkin kuin hän kaipasivat kotimaataan, vaikka se ei ollutkaan -niin kaukana. Vangitut Karthagolaiset saattoivat todellakin nähdä -lahdelman yli, miten Byrsan rinteellä heidän omien talojensa -päivänkatos pingoittui pihan yli. Mutta vahdit kulkivat taukoamatta -heidän ympärillään. Heidät oli kaikki taottu kiinni samaan ketjuun. -Jokaisella heistä oli rautainen kaularengas, eikä joukko väsynyt -käymästä heitä katselemassa. Naiset näyttivät lapsilleen heidän -komeiden pukujensa risoja, jotka verhosivat heidän laihtuneita -jäseniään. - -Joka kerta kun Autaritos näki Giskon, valtasi hänet raivo -ajatellessaan kärsimäänsä loukkausta; hän olisi tappanut hänet, -jollei olisi muistanut Narr' Havakselle antamaansa lupausta. Silloin -palasi hän telttaansa, joi ohrista ja kuminoista keitettyä juomaa, -kunnes vaipui hervotonna maahan, -- heräten sitten keskipäivällä -peloittavan janon kalvamana. - -Sillä aikaa Matho piiritti Hippo-Zarytusta. - -Mutta kaupunkia suojasi järvi, joka oli yhteydessä meren kanssa. -Sitä ympäröi kolminkertainen vallitus ja sen keskeltä kohoavalla -kukkulalla oli torneilla vahvistettu muuri. Hän ei koskaan ennen -ollut johtanut tällaista yritystä. Sitten ajatus Salammbosta kalvoi -häntä, ja hän uneksi saavansa nauttia hänen kauneudestaan oikealla -koston riemulla, joka täytti hänet ylpeydellä. Hänellä oli aivan -kuin tarve saada nähdä Salammbo, tuima, raivoisa, taukoamaton tarve. -Jopa hän ajatteli tarjoutua rauhan välittäjäksi toivoen kerran -tultuaan Karthagoon voivansa päästä aivan hänen luokseen. Toisinaan -hän käski puhaltamaan hyökkäysmerkin ja odottamatta mitään syöksyi -padolle, jota koetettiin rakentaa mereen. Hän irroitti käsillään -kiviä, hävitti, iski, pisti kaikkialle kalpansa. Barbarit ryntäsivät -sikin sokin; tikapuut särkyivät suurella paukkeella ja mieslaumat -vyöryivät mereen, joka punaisena loiskahti muureja vastaan. Lopulta -taisteluntuoksina heikkeni, ja sotilaat poistuivat alkaakseen kohta -taas uudelleen. - -Matho istahti telttansa ulkopuolelle; hän pyyhkäisi kädellään veren -tahraamia kasvojaan ja kääntyen, Karthagoon päin katseli taivaan -rantaa. - -Hänen edessään keskellä oliivi-, palmu-, myrtti- ja plataanimetsää -aukeni kaksi suurta lampea liittyen kolmanteen järveen, jonka -vastaista rantaa ei eroittanut. Vuoren takana näkyi toisia vuoristoja -ja suunnattoman suuren järven keskellä kohosi aivan musta, pyramiidin -muotoinen saari. Vasemmalla, lahdelman suussa hiekkasärkät näyttivät -seisahtuneilta keltaisilta laineilta, ja meri, sileänä kuin -lapislazulipermanto näytti vähitellen nousevan taivaan reunaan asti. -Seudun vihanta katosi paikottain pitkien kellertävien läisköjen -alle; johannesleipäpuun hedelmät kuulsivat kuin korallinapit; -viiniköynnöksiä laskeutui sykomooreista; kuului veden loiske; -tupsuleivot hypähtelivät, ja auringon viimeiset säteet kultasivat -kilpikonnien kuoripeitteitä, kun ne kaislojen keskeltä nousivat -hengittämään raikasta ilmaa. - -Matho huokaili syvään. Hän heittäytyi suulleen maahan; hän painoi -kyntensä hietaan ja itki; hän tunsi itsensä kurjaksi, heikoksi, -hyljätyksi. Ei hän koskaan saisi Salammbota omakseen, eihän hän -osannut valloittaa edes kaupunkiakaan. - -Yöllä yksinään hän katseli teltassaan zaimphia. Mitä hyötyä hänellä -oli tuosta jumalattaren vaipasta? ja epäilyksiä nousi barbarin -sieluun. Sitten hänestä tuntui, että jumalattaren puku olikin -Salammbosta riippuvainen, ja että osa hänen sielustaan eli siinä -vienompana kuin hengitys; hän kosketteli sitä, haisteli sitä, painoi -siihen kasvonsa, suuteli sitä nyyhkyttäen. Hän otti sen hartioilleen -kuvitellakseen olevansa hänen läheisyydessään. - -Toisinaan hän äkkiä katosi; kuun valossa harppaeli hän nukkuvien -sotilaiden yli, jotka viittoihinsa kietoutuneina makasivat maassa; -sitten hän hyppäsi leirin portilla ratsun selkään ja oli kaksi -tuntia myöhemmin Uticassa Spendiuksen teltassa. Ensiksi hän puheli -piirityksestä; mutta hän olikin saapunut vain keventämään tuskaansa -haastelemalla Salammbosta. Spendius kehoitti häntä olemaan järkevä. - --- "Karkoita sielustasi nuo joutavat huolet, jotka sitä alentavat! -Ennen sinä tottelit; nyt johdat sinä armeijaa, ja vaikka emme -valloittaisikaan Karthagoa, niin luovutetaan ainakin maakunnat -meille; meistä tulee kuninkaita!" - -Kuinka zaimphin omistaminen voisi olla tuottamatta heille voittoa? -Spendiuksen mielestä tulisi heidän odottaa. - -Matho kuvitteli, että vaippa koski yksinomaan Kananean heimoa olevia -kansoja, ja barbarimaisen rikkiviisaasti sanoi hän: "Siis ei zaimph -auta minua; mutta kun he sen ovat kadottaneet, niin ei se auta -heitäkään." - -Sitten eräs arvelu alkoi vaivata häntä. Palvellessaan Aptuknosta, -libyalaisten jumalaa pelkäsi hän loukkaavansa Molokia; ja hän kysyi -arasti Spendiukselta, kummalle näistä molemmista olisi hyvä uhrata -joku ihminen. - --- "Uhraa kummalle tahansa!" sanoi Spendius nauraen. - -Matho, joka ei laisinkaan ymmärtänyt tätä väliäpitämättömyyttä, -arveli että kreikkalaisella oli oma haltijansa, josta ei tahtonut -puhua. - -Kaikki eri uskontomuodot, kuten eri rodutkin, esiintyivät tässä -barbarien armeijassa, ja toistenkin jumalia kunnioitettiin, sillä -nekin herättivät pelkoa. Useat liittivät kotimaansa uskontoon -vieraita menoja. Vaikka ei palvellutkaan tähtiä, niin jotkut -tähtiyhtyelmät olivat turmiokkaita tai onnekkaita, ja niille -uhrattiin; tuntematon taikaesine, joka vaaran hetkenä sattumalta -löydettiin, muuttui jumaluudeksi; tai oli se nimi, ei muuta kuin -nimi, jota taukoamatta kerrattiin koettamattakaan arvata mitä se -merkitsi. Mutta ryöstettyään temppelejä, nähtyään eri kansoja ja -murhia monet lopulta uskoivat vain kohtaloon ja kuolemaan; ja joka -ilta he laskeutuivat levolle rauhallisina kuin villipedot. Spendius -olisi sylkenyt olympialaisen Jupiterin kuvalle; yhtäkaikki varoi -hän puhumasta ääneen pimeässä, eikä koskaan lyönyt laimin sitoa -jalkinettaan ensin oikeaan jalkaan. - -Utican muurien eteen hän laitatti pitkän neliskulmaisen maavallin. -Mutta sen mukaan kuin se kohosi, niin kohosi kaupungin muurikin; ja -minkä toinen hävitti, sen toinen melkein heti rakensi uudelleen. -Spendius säästi väkeään, uneksi valloitustuumia; hän koetti muistella -sotajuonia, joista oli matkoillaan kuullut puhuttavan. Miksei Narr' -Havas palannut? Levottomuus alkoi kasvaa. - -Hanno oli päättänyt valmistelunsa. Eräänä pimeänä yönä hän kuljetutti -lautoilla norsunsa ja sotilaansa Karthagon lahdelman yli. Sitten he -kulkivat Kuumien Lähteiden vuoren taitse välttääkseen Autharitosta, --- ja jatkoivat niin hitaasti kulkuaan, että sen sijaan että -olisivat, kuten suffeetti oli laskenut, hyökänneet aamulla barbarien -kimppuun, tulivatkin keskipäivän paahteessa kolmantena päivänä -määräpaikalle. - -Idän puolella Uticaa oli tasanko, joka ulottui aivan Karthagon -suureen laguniin asti; sen takana oli suorassa kulmassa siihen laakso -kahden matalan vuoriharjun välissä, jotka äkkiä loppuivat; barbarit -olivat sijoittuneet etäämmälle tasangon vasemmalle puolelle siten -hallitakseen sataman; ja he nukkuivat teltoissaan (sillä tänä päivänä -molemmat puolueet olivat liian väsyneitä taisteluun ja lepäsivät -paraillaan) kun kukkulan takaa karthagolainen armeija astui esiin. - -Lingoilla varustetut kuormastopojat olivat asetetut kummallekin -siivelle. Legionan soturit kultasuomuksisissa varusteissaan -muodostivat eturintaman istuen ratsujensa selässä, joilla ei ollut -harjaa, ei häntää, ei korvia, ja joilla otsan keskellä oli hopeasarvi -muistuttaakseen siten virtahepoja. Heidän komentokuntiensa välissä -nuoret miehet, joilla oli pieni kypäri päässään, heiluttivat -kummassakin kädessään saarnipuista heittokeihästä; raskaan jalkaväen -pitkät peitset olivat taempana. Kaikki kauppiaat olivat koonneet -ruumiinsa päälle mahdollisimman paljon aseita; näki sellaisia, -joilla oli yhtaikaa peitsi, piilu, nuija, kaksi kalpaa, muutamat -taas olivat aivan kuin piikkisiat varattuja heittokeihäillä, ja -käsivarret pistäytyivät esiin sarvilaatoista tai rautalevyistä -tehdyistä haarniskoista. Niiden takana tulivat sotakoneiden korkeat -telineet: carrobalistat, onagerit, hatapultit ja skorpioonit -heilahdellen kärryillään, joita veti muulit tai härkien nelivaljakot; --- ja armeijan edetessä osastopäälliköt läähättäen juoksivat -oikealle ja vasemmalle jakaakseen käskyjä, järjestääkseen rivejä ja -säilyttääkseen tarpeelliset välimatkat niiden keskellä. Ne Vanhimmat, -joiden käsissä oli johto, olivat saapuneet purppuraviitoissaan, -joiden suuremmoiset hetaleet sotkeutuivat heidän kothurniensa -hihnoihin. Heidän kokonaan cinoberilla maalatut kasvonsa loistivat -jumalankuvilla koristettujen suurten kypärien alta; ja kun heillä -oli kilvissään norsunluinen jalokivillä siroitettu reuna, niin olisi -luullut aurinkojen kulkevan pronssimuureja pitkin. - -Karthagolaiset liikkuivat niin hitaasti, että barbarit pilkalla -kehoittivat heitä istumaan. He huusivat kohta tulevansa tyhjentämään -heidän suuret vatsansa, nylkemään kultauksen pois heidän päältään ja -juottamaan heille rautaa. - -Spendiuksen teltan eteen asetetun maston päähän ilmestyi viheriäinen -kankaan siekale: se oli merkki, karthagolainen armeija vastasi siihen -suurella torvien, symbaalien, aasinluuhuilujen ja käsirumpujen -pauhulla. Jo olivat barbarit hypänneet vallituksensa ulkopuolelle. -Joukot olivat heittokeihäiden kantomatkan päässä toisistaan, kasvot -vasten kasvoja. - -Balearilainen linkomies eteni askeleen, asetti linkoonsa savikuulan, -heilutti käsivarttaan; norsunluinen kilpi halkesi, ja molemmat -armeijat syöksyivät yhteen. - -Peitsien kärjillä kreikkalaiset pistivät hevosia kuonoon, ja saivat -ne siten kaatumaan ratsastajiensa päälle. Orjat, joiden piti -heittää kiviä, olivatkin koonneet liian suuria; ne putosivat heidän -viereensä. Punilaiset jalkamiehet, iskiessään pitkillä miekoillaan -olan takaa, paljastivat siten oikean kylkensä. Barbarit hajoittivat -heidän rivinsä; he löivät heidät miekalla kuoliaiksi; he hapuilivat -kuolevien ja ruumiiden yli aivan sokeina verestä, joka roiskui -heidän kasvoihinsa. Tämä sekava keihäiden, kypärien, asepaitojen, -miekkojen ja ihmisraajojen ryteikkö pyöri paikallaan vuoroin -laajeten, vuoroin joustavasti supistuen yhteen. Karthagolaisten -joukot hajaantuivat yhä enemmän, heidän sotakoneensa eivät päässeet -hiekkaisella maalla liikkumaan; vihdoin suffeetin kanto tuoli (hänen -suuri kristallihelyillä koristettu kantotuolinsa), jonka heti -taistelun alussa oli nähty kiikkuvan sotilaiden keskellä kuten laivan -laineilla, äkkiä vaipui alas. Hän oli epäilemättä kuollut? Barbarit -olivat voitolla. - -Tomu heidän ympärillään laskeutui ja he alkoivat laulaa, kun -samassa Hanno itse ilmestyi norsun selässä. Hän oli avopäin -byssuspäivänvarjon alla, jota neekeri hänen takanaan kannatti. -Hänen sinisistä levyistä tehdyt kaulaketjunsa hypähtelivät hänen -mustan tunikansa kukilla, timanttirenkaat puristivat hänen paksuja -käsivarsiaan, ja suu auki heilutti hän suunnatonta keihästä, joka -päässä levisi kuin lotus ja kuulsi kirkkaammin kuin peili. Samassa -maa vavahti, -- ja barbarit näkivät miten heitä kohden juoksi yhtenä -ainoana rivinä kaikki karthagolaisten norsut hampaat kullattuina, -korvat sinisiksi maalattuina, pronssi varustuksissa ja kantaen -purppuraloimiensa päällä nahkatorneja, joissa jokaisessa kolme -jousimiestä jännitti suurta joustaan. - -Hyvä jos sotilailla oli edes aseensa; he olivat järjestyneet -hätimmiten. Kauhu jähmetytti heidät; he seisoivat epäröivinä. - -Torneista jo heitettiin heihin heittokeihäitä, nuolia, tulikeihäitä, -lyijykappaleita; muutamat päästäkseen sinne ylös kiipeämään -tarttuivat loimien hetaleihin. Puukoilla leikattiin heidän kätensä -poikki, ja he putosivat taapäin miekkoihin. Liian heikot peitset -taittuivat, norsut kulkivat falangien läpi kuin villisiat ruohikossa; -ne nyhtivät kärsillään leirin paaluja maasta, kulkivat leirin halki -kaataen teltat rintavarustuksillaan; kaikki barbarit olivat paenneet. -He piiloutuivat niiden kumpujen taakse, jotka suojasivat laaksoa, -jonka kautta karthagolaiset olivat tulleet. - -Hanno ilmestyi voittajana Utican porttien eteen. Hän käski soittamaan -torviin. Kaupungin kolme tuomaria ilmestyi tornin huipulle -muurisakarain väliin. - -Utican asukkaat eivät halunneet laisinkaan sijoittaa kaupunkiinsa -niin hyvin asestettuja vieraita. Hanno kiivastui. Lopulta he -suostuivat ottamaan hänet pienen saattueen kanssa vastaan. - -Kadut osottautuivat liian ahtaiksi norsuille. Ne täytyi jättää -ulkopuolelle. - -Heti suffeetin saavuttua kaupunkiin tulivat sen mahtavimmat häntä -tervehtimään. Hän käski kantaa itsensä kylpyhuoneeseen ja kutsui -keittäjänsä luokseen. - -Kolme tuntia myöhemmin hän loikoi vielä syvällä kaneeliöljyssä, -jolla hänen kylpyammeensa oli täytetty; ja siinä kylpiessään -hän söi pingoitetun härän vuodan päältä flamingon kieliä ja -hunajalla maustettuja unikukan siemeniä. Hänen vieressään seisoi -liikkumattomana pitkään keltaiseen pukuunsa verhottuna hänen -kreikkalainen lääkärinsä, käski tuon tuostakin uudelleen lämmittää -kylpyhuonetta, ja kaksi nuorta poikaa polvillaan ammeen portailla -hieroi hänen jalkojaan. Mutta hänen ruumiinsa hellä hoitaminen ei -estänyt häntä pitämästä valtion asioista huolta, sillä hän saneli -Suurelle Neuvostolle lähetettävää kirjettä, ja kun oli saatu vankeja, -niin mietiskeli hän minkä kamalan rangaistuksen hän voisi niille -keksiä. - --- "Odota!" sanoi hän orjalle, joka seisaallaan kirjoitti kätensä -nojassa. "Tuokaa niitä tänne! Minä tahdon ne nähdä." - -Ja salin perältä, jossa soihdut loivat valkoiseen vesihöyryyn -punaisia täpliä, lykättiin kolme barbaria sisään: samniumilainen -spartalainen ja kappadokialainen. - --- "Jatka!" sanoi Hanno. - --- "Iloitkaa, te Baalin valot! suffeettinne on hävittänyt ahneet -koirat! Siunaus tasavallalle! Pankaa rukouksia toimeen!" Hän huomasi -vangit ja purskahti silloin nauruun: -- "Haha! te Siccan sankarit! -Ettepä huuda enää tänään niin kovaa! Minä se olen! Tunnetteko minua? -Missä ovat nyt miekkanne? Toden totta, pelottavia miehiä!" Ja hän -oli piiloutuvinaan muka peläten heitä. -- "Te vaaditte itsellenne -hevosia, naisia, maata, ylhäisiä virkoja tietenkin ja papillisia -toimia! Miksipä ei? No niin, minä toimitan teille maata, ja siitä -ette koskaan pääse pois! Teidät naitetaan aivan uusien hirsipuiden -kanssa! Teidän palkkanne? se sulatetaan suuhunne lyijy tankoina! ja -minä nostatan teidät hyville paikoille, hyvin korkealle, keskelle -pilviä, jotta olisitte lähempänä kotkia!" - -Nuo kolme pitkätukkaista ja ryysyihin verhottua barbaria katselivat -häntä ymmärtämättä hänen puhettaan. Kun heidän polvensa olivat -haavoittuneet, oli heidät köysien avulla vangittu ja heidän käsistään -riippuvat pitkien kahleiden päät laahasivat pitkin lattialiuskoja. -Hanno suuttui heidän tyyneyteensä. - --- "Polvillenne! polvillenne! shakaalit! tomu! kyykäärmeet! loka! -Eivätkä he edes vastaakaan! jo riittää! Olkaa vaiti! Heidät saa -nylkeä elävältä! Ei! sitten myöhemmin!" - -Hän läähätti kuin virtahepo mulkoillen silmiään. Hajuvesillä -sekoitettu öljy läikkyi hänen paksun ruumiinsa alla yli reunan, ja -tarttuessaan hänen ihonsa rupiin teki se hänet soihtujen valossa -ruusunpunaiseksi. - -Hän jatkoi: - --- "Neljä päivää olemme kovasti kärsineet päivän paahteesta. -Macarin yli mentäessä eksyi meiltä muuleja. Huolimatta asemasta, -erinomaisesta rohkeudesta... Ah! Demonades! kuinka minä kärsin! -Kuumentakaa tiilit, ja aivan tulipunaisiksi!" - -Kuului hiililapion ja uuninovien ratina. Suitsutus höyrysi entistään -vahvemmin suurissa kattiloissa, ja alastomat hierojat jotka -hikoilivat kuin sienet, voitelivat hänen niveliään sekoituksella, -joka oli tehty vehnästä, rikistä, mustasta viinistä, koiran maidosta, -myrrhasta, galbanumista ja styraksista. Häntä vaivasi polttava jano; -keltapukuinen mies ei tyydyttänyt hänen kiihkoaan, vaan ojensi -hänelle kultamaljan, jossa höyrysi kyykeitos: - --- "Juo!" sanoi hän, "jotta auringosta syntyneiden käärmeiden voima -tunkeutuisi luittesi ytimiin, ja kokoa rohkeutesi, oi sinä jumalien -kuvastus! Tiedäthän sitäpaitsi, että eräs Eschmunin pappi tarkastaa -koiratähden ympärillä olevia julmia tähtiä, joista tautisi saa -alkunsa. Ne vaalenevat kuin täplät ihossasi, etkä sinä kuole." - --- "Oi! niin, eikö totta?" sanoi suffeetti, "enhän minä kuole!" Ja -hänen sinertäviltä huuliltaan löyhkäsi henkäys inhottavampi kuin -raadosta nouseva lemu. Kaksi hiiltä näytti hehkuvan silmien sijasta, -joissa ei enää ollut ripsiä; punertavaa nahkaa riippui hänen -otsallaan; hänen päästään ulkonevat korvansa alkoivat pöhöttyä, ja -syvät rypyt, jotka muodostivat kaaret hänen sieramiensa kummallekin -puolen, tekivät hänet omituisen ja peloittavan näköiseksi, villipedon -kaltaiseksi. Hänen luonnoton äänensä tuntui mylvinältä; hän sanoi: - --- "Olet ehkä oikeassa, Demonades? Useat ihohaavat ovat todellakin -sulkeutuneet. Minä tunnen itseni voimakkaaksi. Kas! katsohan -kuinka minä syön!" Ei niin paljon nälissään kuin kerskataksensa -ja todistaaksensa itselleen voivansa hyvin, ahmi hän juusto- ja -meiramihakkelusta, ruodittuja kaloja, kurbitseja, ostereja, munia, -piparjuuria, tryffelejä ja vartaissa paistettuja pikkulintuja. Koko -ajan katsellessaan vangittuja iloitsi hän jo edeltäpäin kuvaillessaan -heidän rangaistuksiaan. Samalla muisti hän Siccaa, ja kaikkien -tuskiensa aiheuttama raivo purkautui solvaussanoihin noita kolmea -miestä kohtaan. - --- "Ah! kavaltajat! ah! raukat! roistot! kirotut! Ja te minua -häpäisitte, minua, minua! suffeettia! Heidän palkkansa, verensä -hinta, kuten he sanoivat! Ah niin! heidän verensä! heidän verensä!" -Sitten puhellen itsekseen: -- "Kaikki surmataan! ei ainoatakaan -myydä! Parasta olisi kai viedä heidät Karthagoon! he saisivat nähdä -minut!... mutta minä en ole tainnut tuoda kylliksi kahleita mukanani? -Kirjoita: Lähettäkää minulle... Paljoko heitä on? lähettäkää kysymään -Muthumbalilta! Pois! ei sääliä! ja korissa tuotakoon minulle heidän -poikkileikatut kätensä!" - -Mutta outoja ääniä, samalla sekä karkeita että kimakoita kuului -saliin, ne kaikuivat Hannon äänen ja hänen eteensä asetettujen vatien -kolinan yli. Ne kasvoivat ja äkkiä kajahti norsujen raivoisa karjunta -aivan kuin taistelu olisi uudelleen alkanut. Suuri pauhina ympäröi -kaupunkia. - -Karthagolaiset eivät olleet koettaneetkaan ajaa barbareja takaa. He -olivat asettautuneet muurien juurelle kapineineen, palvelijoilleen, -koko satraapinseurueineen; ja he iloitsivat helmihetaleisten -kauniiden telttojensa suojassa, nähdessään palkkasoturien leirin -kentällä yhtenä ainoana rauniona. Spendius oli jälleen rohkaissut -mieltään. Hän lähetti Zarxaksen Mathon luo, samoili metsiä, kokosi -miehensä (mieshukka ei ollut ollut tuntuva), -- ja raivostuneina -siitä, että taistelutta olivat tulleet voitetuksi miehet järjestyivät -paraillaan riveihin, kun löydettiin maaöljytynnyri, jonka -karthagolaiset epäilemättä olivat jättäneet jälkeensä. Silloin -Spendius tuotatti sikoja maakartanoista, voiteli ne vuoriöljyllä, -sytytti tuleen ja ajoi ne Uticaan päin. - -Liekkien pelästyttäminä norsut pakenivat. Kenttä kohosi, niitä kohden -heitettiin keihäitä, ne palasivat taapäin; -- ja suurilla hampaillaan -ja jalkojensa alle puhkoivat ne karthagolaiset, kuristivat, -tallasivat. Heidän takanaan laskeutuivat barbarit rinnettä alas; -suojaton punilainen leiri oli heti ensi hyökkäyksessä tuhottu, ja -karthagolaiset murskattiin kaupungin porttia vastaan, sillä näitä ei -uskallettu palkkasoturien pelosta avata. - -Päivä nousi; lännenpuolella Mathon jalkaväki näkyi saapuvan. -Samassa ilmestyi ratsuväkeä; se oli Narr' Havas numidialaisineen. -Hyppien rotkojen ja pensaiden yli ajoivat he pakolaisia takaa -kuin jahtikoirat vainoovat jäniksiä. Tämä onnen vaihdos keskeytti -suffeettia. Hän huusi auttamaan häntä ylös ammeesta. - -Nuo kolme vankia seisoivat yhä vielä hänen edessään. Silloin eräs -neekeri (sama, joka taistelussa kantoi hänen päivänvarjoaan) kumartui -kuiskaamaan hänen korvaansa. -- "Mitä?..." vastasi suffeetti -hitaasti. "Ah! tapa ne!" jatkoi hän töykeästi. - -Etiopialainen veti vyöstään pitkän tikarin ja noiden kolmen päät -kierivät maahan. Yksi niistä, ponnahtaessaan aterian jätteiden -joukkoon putosi ammeesen ja uiskenteli siellä hetkisen suu ammollaan -ja silmät auki. Seinän aukoista aamun hohde tunki huoneeseen; noista -kolmesta suullaan makaavasta ruumiista valui veri suurina laineina -kuin kolmesta lähteestä, ja verivirta valui permannon mosaikille, -jolle sinistä hietaa oli siroitettu. Suffeetti pisti kätensä -tuohon vielä lämpöiseen nesteesen ja hieroi sillä polviaan: se oli -parannuskeino. - -Illan tultua hän pujahti seurueineen kaupungista ja kulki sitten -vuoristoon liittyäkseen armeijaansa. - -Hänen onnistui löytää sen tähteet. - -Neljä päivää myöhemmin hän oli Gorzassa, erään rotkon yläpuolella, -kun Spendiuksen joukot ilmestyivät rotkoon. Parikymmentä hyvää -keihästä olisi hyökkäämällä heidän kolonninsa kärkeen voinut heidät -pidättää; karthagolaiset katselivat ällistyneinä heidän ohikulkuaan. -Hanno tunsi jälkijoukosta numidialaisten kuninkaan; Narr' Havas -kumarsi tervehtiäkseen häntä, ja teki merkin, jota hän ei ymmärtänyt. - -Pelon ja kauhun vallassa palattiin Karthagoon. Yöllä vain -marssittiin; päivisin piilouduttiin oliivimetsiin. Joka seisahduksen -aikana muutamia kuoli; he luulivat usean kerran joutuneensa turmion -omaksi. Vihdoin pääsivät he Hermaeumin niemelle, josta purret tulivat -heitä noutamaan. - -Hanno oli niin väsynyt, niin epätoivoinen, -- norsujen menettäminen -varsinkin koski häneen, -- että hän tehdäkseen lopun kaikesta pyysi -Demonadekselta myrkkyä. Sitäpaitsi oli hän tuntevinaan jo riippuvansa -ristillä. - -Karthagolla ei ollut voimia suuttua häneen. Se oli kadottanut -neljäsataatuhatta yhdeksänsataa seitsemänkymmentä kaksi sikliä -hopeaa, viisitoistatuhatta kuusisataa kaksikymmentä kolme shekeliä -kultaa, kahdeksantoista norsua, neljätoista Suuren Neuvoston jäsentä, -kolme sataa Rikasta, kahdeksantuhatta kansalaista, kolmen kuukauden -viljan, suuren kuormaston ja kaikki sotakoneet! Narr' Havaksen -luopuminen oli päivän selvä, molemmat piiritykset alkoivat uudelleen. -Autharitoksen armeija ulottui nyt Tuniksesta Rhadekseen. Akropoliin -huipulta näki maaseudulla nousevan korkeita savupatsaita taivasta -kohden; ne olivat Rikkaiden palavia tiluksia. - -Yksi ainoa mies olisi voinut pelastaa tasavallan. Kaikki katuivat -väärin käsittäneensä hänen ansionsa, ja rauhanpuoluekin äänesti -poltettavaksi sovitusuhreja Hamilkarin palaamiseksi. - -Zaimphin näkeminen oli huumannut Salammbon. Öisin hän oli kuulevinaan -jumalattaren astuntaa, ja hän heräsi kauhusta kiljaisten. Hän lähetti -joka päivä viemään ruokaa temppeleihin. Taanak uupui täyttämään hänen -määräyksiään, ja Shahabarim ei väistynyt hänen luotaan enää. - - - - -VII. - -HAMILKAR BARKAS. - - -Kuunilmoittaja, joka kaiket yöt valvoi Eschmunin temppelin harjalla, -ilmoittaakseen torvellaan kuun vaiheita, huomasi eräänä aamuna lännen -puolella jotain, joka muistutti suurta, pitkillä siivillään meren -pintaa sipaisevaa lintua. - -Se oli kolmisoutuinen laiva, sen keulassa oli veistetty hevosen pää. -Aurinko nousi; kuunilmoittaja suojasi kädellään silmiään; sitten -tarttuen nopeasti torveensa hän lennätti Karthagon yli voimakkaan -metalliäänen. - -Joka talosta tuli kansaa kadulle; puheita ei tahdottu uskoa, -väiteltiin, aallonmurtaja oli täynnä kansaa. Vihdoin tunnettiin -Hamilkarin kolmisoutulaiva. - -Se läheni ylpeänä ja kiivaasti, raakapuu aivan suorana, purje -pullistuen pitkin maston pituutta, vaahdon lentäessä korkealle; sen -jättiläissuuret airot painuivat tahdissa veteen; tuon tuostakin näkyi -sen kölin pää, joka oli aurankärjen muotoinen, ja keulan päässä -olevan puskurin alla norsunluupäinen, etujalkojaan nostava hevonen -näytti juoksevan pitkin meren pintaa. - -Niemen toisella puolella, tuulen tauottua, laskeutui purje, ja -perämiehen vieressä näkyi seisovan avopäinen mies, se oli hän, -suffeetti Hamilkar! Hänellä oli rinnan ympärillä rautalevyt, jotka -kiilsivät; olkapäille kiinnitetyn punaisen vaipan alta näkyivät hänen -käsivartensa; kolme hyvin pitkää helmeä riippui hänen korvistaan, ja -hän painoi rintaansa vastaan mustaa takkuista partaansa. - -Kulkien keskellä kallioita galeeri kulki aallonmurtajan vieritse, ja -sillä seisova kansa seurasi sen kulkua huutaen: - --- "Terve! siunaus! Khamonin silmä! oi! pelasta meidät! Se on -Rikkaiden syy! ne tahtovat tappaa sinut. Ole varuillasi, Barkas!" - -Hän ei vastannut, aivan kuin valtamerien ja taistelujen pauhina -olisi tehnyt hänet aivan kuuroksi. Mutta kun hän oli Akropoliilta -laskeutuvien portaiden juurella, nosti Hamilkar päänsä ja käsivarret -ristissä rinnallaan katseli Eschmunin temppeliä. Hänen katseensa -kohosi vielä korkeammalle, kirkasta avotaivasta kohden; terävällä -äänellä hän huusi käskyn merimiehille; laiva hypähti; se sipaisi -aallonmurtajan päässä olevaa, myrskyjä torjuvaa jumalankuvaa; ja -kauppiasten satamassa, joka oli täynnä jätteitä, puun siruja ja -hedelmän kuoria, se töytäsi syrjään toisia, kaatoi toisia aluksia, -jotka paaluihin sidottuina kantoivat keulassaan krokodiilin päitä. -Kansa juoksi lähemmäksi, muutamat heittäytyivät uimaan. Laiva oli jo -sataman perällä, suurilla pitkälle pistävillä nauloilla lujitetun -portin edessä. Portti nousi ja kolmisoutu-laiva katosi syvän holvin -alle. - -Sotasatama oli kokonaan eroitettu muusta kaupungista; kun -lähettiläitä tuli, täytyi heidän kulkea kahden muurin välitse, -pitkin käytävää, joka päättyi vasemmalle puolelle Khamonin temppelin -eteen. Tätä suurta vesiallasta, joka oli pyöreä kuin vati, ympäröi -rantalaituri, jolle oli rakennettu katoksia laivojen suojaksi. -Ja jokaisen sellaisen edessä oli kaksi pylvästä, joiden päässä -oli Ammonin sarvet, näin muodostaen altaan ympärille säännöllisen -sarjan portiikkeja. Keskellä satamaa, eräässä saaressa oli talo -meri-suffeettia varten. - -Vesi oli niin kirkasta että valkoisilla kivillä laskettu pohja näkyi. -Katujen pauhina ei kuulunut tänne asti, ja ohi kulkiessaan Hamilkar -tunsi ne kolmisoutu-laivat, joita hän ennen oli johtanut. - -Niistä oli enää ainoastaan noin parikymmentä jälellä, maalla -suojissa kyljellään tai seisoen suorana kölinsä päällä korkeine -peräkansineen ja mykevine keuloineen, jotka olivat täynnä kultauksia -ja salaperäisiä merkkejä. Kimairat olivat kadottaneet siipensä, -Pataikien kuvat käsivartensa, härät hopeiset sarvensa; -- ja kaikki -olivat puoliksi värinsä kadottaneita, kelvottomia, lahonneita, mutta -täynnä muistoja ja tuoksuen vielä matkoistaan; kuten rammat sotilaat -herransa nähdessään ne näyttivät sanovan hänelle: "Täällä me olemme! -Täällä me olemme! ja sinäkin olet voitettu!" - -Ei kukaan muu kuin meri-suffeetti saanut astua amiraalin taloon. -Niinkauvan kuin ei selvää todistusta oltu saatu hänen kuolemastaan, -katsottiin hänen yhä vielä olevan elossa. Vanhat pääsivät siten -yhdestä valtiaasta, eivätkä he Hamilkarinkaan suhteen tahtoneet olla -noudattamatta totuttua tapaa. - -Suffeetti astui autioihin saleihin. Joka askeleella tapasi -hän asepukuja, huonekaluja, tuttuja esineitä, jotka häntä -kuitenkin kummastuttivat, ja etusalissa oli vielä maljassa sen -suitsutuksenkin tuhka, joka hänen lähtiessään oli sytytetty Melkarthin -suosittamiseksi. Täten hän ei ollut toivonut palaavansa! Kaikki, mitä -hän oli tehnyt, mitä nähnyt johtui uudelleen hänen mieleensä: -hyökkäykset, tulipalot, legionat, myrskyt, Drepanum, Syracusa, -Lilybaeum, Etna-vuori, Eryxin kenttä, viisi vuotta taisteluja, -- aina -tuohon päivään asti, jolloin oli aseista luovuttu ja Sicilia oli -menetetty. Sitten hän muisti sitruunalehtoja, vuohia kaitsevia -paimenia harmailla vuorilla; ja hänen sydämensä sykähteli -kuvitellessaan toista sinne perustettua Karthagoa. Hänen aikeensa, -muistonsa kuohuivat hänen päässään, jota vielä huimasi laivan -nytkähtelyt; tuska sai hänessä vallan, ja äkkiä muuttuen heikoksi -tunsi hän tarpeen lähestyä jumalia. - -Silloin hän nousi talonsa viimeiseen kerrokseen; sitten otettuaan -käsivarrestaan riippuvasta kultaisesta simpukkakotelosta -sakarareunaisen lastan hän avasi oven pieneen soikeaan huoneesen. - -Pienoiset mustat pyörylät, jotka olivat muuratut seinään ja kuulsivat -kuten lasi, valaisivat heikosti huoneen. Näiden yhtäsuurien -rivissä olevien levyjen välillä oli seinään kaivettu koloja, -jotka muistuttivat hautakammioiden uurnakomeroja. Jokaisessa -niistä oli pyöreä, tumma ja raskaan näköinen kivi. Lahjakkaammat -ihmiset ainoastaan palvelivat näitä kuusta pudonneita ihmekiviä. -Putoamisensa kautta merkitsivät ne tähtiä, taivasta, tulta; värinsä -kautta usvaista yötä, ja lujuutensa puolesta maallisten asioiden -kaikkinaista yhtenäisyyttä. Tukahuttava ilma täytti tämän pyhän -paikan. Merihieta, jota tuuli epäilemättä puhalsi ovesta, oli -vaalistanut hiukan näitä koloihinsa asetettuja pyöreitä kiviä. -Hamilkar sormensa kärjillä laski ne toisen toisensa jälkeen; Sitten -hän peitti kasvonsa saframinvärisellä hunnulla ja vaipuen polvilleen -heittäytyi maahan käsivarret levällään. - -Ulkona oleva päivä paistoi mustiin kuultaviin pyörylöihin. -Puita, vuoria, pyörteitä, epäselviä eläimiä oli kuvattu niiden -läpikuultavaan aineesen; ja valo tuli peloittavana ja samalla -rauhallisena, jommoinen se lienee auringon takana olevan vastaisten -luomakuntien synkässä avaruudessa. Hän koetti mielestään poistaa -kaikki jumalten muodot, tunnusmerkit ja nimet, käsittääkseen paremmin -muuttumattoman jumaluuden, jota ulkonaiset seikat estivät näkymästä. -Jonkinmoinen tähtimaailmallinen elinvoima valaasi hänet, samalla kun -hän tunsi kuolemaa ja kaikkia onnen oikkuja kohtaan järkitietoisempaa -ja syvempää halveksumista. Hänen noustessaan vallitsi hänessä tyyni -voiman tunne, häntä ei sääli eikä pelko voinut haavoittaa, ja kun -hänen rintansa ahdisti, nousi hän torniin, josta koko Karthago näkyi. - -Kaupunki painautui laajana kaarena alaspäin kupuineen, temppelineen, -kultakattoineen, taloineen, palmuryhmineen siellä täällä, -lasipalloineen, joista tuli leiskotti, vallituksineen, jotka olivat -kuten jättiläisreunustana tälle runsaudensarvelle, joka avautui häntä -kohden. Alhaalla hän näki satamat, torit, pihojen sisustat, katujen -verkon, pienet ihmiset, jotka tuskin kivityksestä erottautuivat. -Ah! jos Hanno ei olisi saapunut liian myöhään Aegates-saarien -taisteluaamuna? Hänen silmänsä kiintyivät etäisimpään taivaanrantaan, -ja hän ojensi Roomaa kohden vavahtelevat kätensä. - -Kansaa oli kertynyt Akropoliin portaille. Khamonin torilla oli -tungos, sillä kaikki tahtoivat nähdä suffeetin astuvan ulos, -penkereet tulivat vähitellen tungokseen asti täyteen kansaa; muutamat -tunsivat hänet ja tervehtivät; hän vetäytyi syrjään ärsyttääkseen -siten vielä kansan kärsimättömyyttä. - -Hamilkar tapasi alhaalla salissa puolueensa arvokkaimmat miehet: -Istattenin, Subeldian, Hiktamonin, Yeubasin ynnä muita. He kertoivat -hänelle kaikki rauhan solmimisen jälkeen tapahtuneet seikat: vanhojen -ahneuden, sotilaiden lähdön ja paluun, heidän vaatimuksensa, Giskon -vangitsemisen, zaimphin varastamisen, Utican avustamisen ja sitten -jättämisen oman onnensa nojaan; mutta kukaan ei uskaltanut kertoa -tapauksia, jotka koskivat Hamilkaria. Lopulta erottiin tavatakseen -jälleen toisensa Vanhimpien yöllisessä kokouksessa Molokin -temppelissä. - -He olivat juuri poistuneet, kun ulkona oven luona syntyi hälinää. -Palvelijoiden vastustuksista huolimatta pyrki joku sisään, ja kun -melua jatkui, käski Hamilkar tuomaan tuntemattoman hänen luokseen. - -Tämä oli vanha neekerinainen, raihnainen, ryppyinen, vapiseva, -typerännäköinen ja kantapäihin asti verhottu laajoihin sinisiin -huntuihin. Hän tuli aivan suffeetin eteen, he katsoivat hetkisen -toisiinsa; sitten äkkiä Hamilkar vavahti; hänen viittaustaan -noudattaen orjat poistuivat. Sitten käskien käden liikkeellä naista -varovasti astumaan, talutti hän hänet etäiseen huoneesen. - -Neekerinainen heittäytyi maahan, suudellakseen hänen jalkojaan; -Hamilkar nosti hänet tylysti ylös. - --- "Minne olet jättänyt hänet, Iddibal?" - --- "Sinne, valtias;" ja heittäen hunnun syrjään hieroi hän hihallaan -kasvojaan; musta väri, jäsenten vapiseminen, kumara vartalo, kaikki -katosi. Hän olikin tanakka vanha mies, jonka iho näytti hiekan, -tuulen ja meren parkitsemalta. Päälaella törrötti valkoinen hiustukko -kuten linnun töyhtö; ja ivallisella silmäyksellä hän osoitti maahan -pudonnutta valepukuaan. - --- "Sinä toimit oikein, Iddibal! Aivan oikein!" Sitten aivan kuin -lävistäen hänet terävällä katseellaan: "Eikö kukaan vielä epäile?..." - -Vanhus vannoi Kabirien kautta, että salaisuus oli hyvässä turvassa. -Eiväthän he loitonneet majastaan, joka sijaitsi kolmen päivämatkan -päässä Hadrumetumista kilpikonnarannikolla, jossa särkillä kasvoi -palmuja. -- "Ja käskyjäsi noudattaen, oi valtiaani, olen häntä -opettanut heittämään keihästä ja johtamaan valjakkoa!" - --- "Hän on voimakas, eikö olekin?" - --- "On valtias, ja pelvoton myöskin! Hän ei kammoa ei käärmeitä, ei -ukkosta, eikä kummituksia. Hän juoksentelee avojaloin kuin paimen -jyrkänteiden reunalla." - --- "Jatka! jatka!" - --- "Hän keksii ansoja villipedoille. Viime kuussa, voitko sitä uskoa, -hän sai kotkan kiinni; hän laahasi sitä mukanaan, ja linnun ja lapsen -veri singahteli ilmaan suurina pisaroina kuten tuuleen heitetyt -ruusut. Raivoisa petolintu pieksi häntä siivillään, mutta hän painoi -sen poveaan vastaan, ja sen mukaan kuin kotkan kuolinkamppailu -heikkeni nauroi poika yhä kovemmin, kirkkaammin ja ylpeämmin, ja se -kuului yhteen kimmahtavien kalpojen kalskeelta." - -Hamilkar painoi päänsä näiden vastaisen suuruuden tunnusmerkkien -häikäisemänä alas. - --- "Mutta jo jonkun aikaa on rauhattomuus vaivannut häntä. Hän -katselee etäällä ohi kiitäviä purjeita; hän on alakuloinen, lykkää -leivän luotaan, tiedustelee jumalista ja tahtoo oppia Karthagon -tuntemaan." - --- "Ei, ei! ei vielä!" huudahti suffeetti. - -Vanha orja näytti käsittävän, mikä vaara Hamilkaria kauhistutti, ja -hän jatkoi: - --- "Millä minä häntä pidätän? Minunhan täytyy nyt jo tehdä hänelle -lupauksia, ja minä tulinkin Karthagoon ostamaan hänelle tikaria, -jossa on hopeinen, helmillä kirjailtu kädensija." Sitten hän kertoi, -miten hän nähtyään suffeetin penkereellä oli satamanvartijoille -sanonut olevansa Salammbon orjanainen, päästäkseen siten hänen -luokseen. - -Hamilkar seisoi kauvan mietteisiinsä vaipuneena; vihdoin hän sanoi: - --- "Huomenna sinä saavut Megaraan, päivän laskiessa, -purppuratehtaiden taakse, ja matkit kolme kertaa shakaalin kiljuntaa. -Jollet minua näe, niin palaat jokaisen kuun ensimäisenä päivänä -jälleen Karthagoon. Elä unohda mitään! Rakasta häntä! Nyt voit -hänelle kertoa Hamilkarista." - -Orja puki valepukunsa jälleen ylleen, ja he poistuivat yhdessä -talosta ja satamasta. - -Hamilkar jatkoi jalan kulkuaan ilman saattojoukkoa, sillä Vanhimpien -kokoukset olivat aina erikoisissa tapauksissa salaisia ja niihin -mentiin mahdollisimman salavihkaa. - -Ensin sivuutti hän Akropoliin itäpuolen, kulki sitten vihannestorin -poikki, Kinisdon pylväistöjen läpi ja suitsutusten kauppiaiden -etukaupungin halki. Harvat vielä palavat valot alkoivat sammua, -leveämmät kadut hiljenivät, sitten liukui varjoja hämärässä -eteenpäin. Ne seurasivat häntä, uusia liittyi heihin, ja kaikki -suuntasivat kulkunsa kuten hänkin Mappalioita kohden. - -Molokin temppeli oli rakennettu kammottavalle paikalle, jyrkän rotkon -juurelle. Alhaalta näki vain loputtoman korkeiden muurien kohoavan -suunnattoman haudan seinien lailla. Yö oli synkkä, harmahtava sumu -näytti raskaana painuvan merelle. Aallot löivät kuten korahdellen ja -nyyhkyttäen rantaa vastaan; ja varjot vähitellen katosivat aivan kuin -kulkien muurien läpi. - -Mutta heti portin takana aukeni laaja neliskulmainen piha, -jota pylväskäytävät ympäröivät. Sen keskellä oli tasasivuinen -kahdeksankulmainen rakennusmöhkäle. Sen päällä kohosivat kupukatot, -jotka ympäröivät toista kerrosta; tämä kannatti rotundanmuotoista -rakennetta, jonka keskeltä kohosi sisäänpäin kupertuva kartio, jonka -päässä oli pallo. - -Tuli paloi metallilankakudoksista tehdyissä lieriöissä, jotka olivat -kiinnitetyt miesten kantamiin tankoihin. Liekit leiskahtelivat tuulen -leyhyessä ja loivat punertavan hohteen kultakampoihin, jotka niskassa -pitivät koossa lyhtyjä kantavien miesten punottuja hiuksia. Ne -huutelivat toisilleen ja juoksivat ottamaan Vanhimpia vastaan. - -Siellä täällä kiviliuskaisella lattialla lepäili sfinxien tavoin -kookkaita leijonia, kaikki-nielevän auringon eläviä tunnuskuvia. Ne -torkkuivat silmäluomet puoliksi ummessa. Mutta herättyään ääniin ja -askeleihin ne nousivat hitaasti, tulivat Vanhimpia kohden, jotka he -tunsivat heidän puvuistaan, hieroivat ruumistaan, heidän lanteisiinsa -köyristäen selkäänsä ja haukotellen äänekkäästi; niiden hengyksestä -syntyvä höyry kohosi soihtujen valossa. Melu kasvoi, ovet suljettiin, -kaikki papit riensivät pois, ja Vanhimmat katosivat pylväistöön, joka -muodosti temppelin ympärille syvän eteisen. - -Pylväät olivat niin järjestetyt, että ne sisäkkäin olevien kehiensä -kautta kuvasivat saturnilaista ajanjaksoa siten, että vuodet sulkivat -kuukaudet ja kuukaudet päivät sisäänsä. Sisimmän pyhätön muurin luona -ne liittyivät yhteen. - -Täällä Vanhimmat laskivat narvalisarviset sauvat käsistään, -- sillä -vanhoista ajoista noudatettu laki rankaisi kuolemalla jokaista, -joka saapui istuntoon jonkinmoinen ase mukanaan. Useilla oli puvun -liepeessä purppuranauhaan päättyvä halkeama, jonka piti osoittaa että -he omaistensa kuolemaa surressaan eivät säästäneet pukuansa; samalla -tämä surun tunnusmerkki esti halkeamaa suurenemasta. Toisilla parta -oli suljettu sinipunaisesta nahasta tehtyyn pussiin, joka kahdella -nauhalla oli korviin kiinnitetty. Kaikki syleilivät toisiaan rinta -rintaa vasten. He ympäröivät Hamilkarin toivottaen hänelle onnea; -olisi luullut veljien tavanneen veljensä. - -Suurin määrä näistä miehistä oli lyhyttä tanakkaa väkeä, heillä oli -käyrät nenät kuten assyrialaisilla kuvapatsailla. Mutta muutamien -ulonevammat poskipäät, kookkaammat vartalot ja kapeammat jalat -ilmaisivat heidän olevansa afrikalaista alkuperää ja polveutuvan -paimenkansoista. Taukoamatta kauppahuoneissaan asuvien miesten -kasvot olivat kelmeitä; muutamissa oli erämaan ylhä leima, ja -oudot jalokivet kimaltelivat heidän kaukomaiden auringon helteen -paahtamien käsiensä jokaisessa sormessa. Merimiehet erotti heidän -huojuvasta liikunnastaan, ota vastoin maata viljelevät miehet -haisivat viinipusertimilta, kuivilta heiniltä ja muulien hieltä. Nuo -vanhat merirosvot viljelivät maatiloja, nuo koronkiskurit varustivat -laivaa, noilla maatilojen omistajilla oli orjia, jotka harjoittivat -eri käsitöitä. Kaikki tunsivat tarkoin uskontomenot, olivat kaikkiin -juoniin harjaantuneita, säälimättömiä ja rikkaita. He näyttivät -pitkien huolien uuvuttamilta. Heidän leimuava silmänsä loivat -epäluuloisia katseita, ja tottumus matkoihin, valheisiin, kauppaan ja -käskemiseen antoi heidän koko olemukselleen viekkauden ja kiivauden -leiman, jotain salattua ja suonenvetoista julmuutta. Sitäpaitsi -synkensi heitä nyt jumalan huoneen vaikutus. - -Ensiksi he kulkivat munanmuotoisen holvisalin kautta. Seitsemän -ovea, jotka vastasivat seitsemää kiertotähteä, muodosti sen seinille -seitsemän eriväristä neliötä. Käytyään vielä pitkän huoneen läpi -saapuivat he toiseen samallaiseen saliin. - -Kokonaan siselöidyilä kukilla verhottu valojalka loisti perällä, -ja jokaisessa sen kahdeksasta kultahaarukasta oli timanttikuvussa -byssussydän. Se seisoi niiden pitkien portaiden ylimmällä astimella, -jotka veivät suurelle alttarille, jonka kulmat päättyivät -vaskisarviin. Kaksi sivuporrasta johti alttarin ylimmälle tasolle; -alttarin kiviä ei enää näkynyt; se oli kuin kasaantunut tuhkavuori, -ja sen huipulla jotain epämääräistä kyti hitaasti. Sitten sen takana, -korkeampana kuin valojalka ja paljoa korkeampana kuin alttari, kohosi -Molok, kokonaan raudasta tehtynä; sen ihmisrinnasta ammotti aukkoja. -Molokin levällään olevat siivet painuivat pitkin seinää, pitkät -riippuvat kädet ulottuivat maahan asti; kolme mustaa keltaisen reunan -ympäröimää kiveä muodosti kolme silmää sen otsaan, ja peloittavalla -ponnistuksella nosti se härkäpäätään aivan kuin mylviäkseen. - -Pitkin huonetta oli kehässä ebenpuisia penkkejä. Jokaisen takana -kolmijalkainen varsi kannatti soihtua. Kaikki nämät liekit -kuvastuivat salin simpukan-levyistä laadittuihin lattialiuskoihin. -Sali oli niin korkea, että sen seinien punainen väri ylhäällä näytti -mustalta, ja epäjumalankuvan kolme silmää kiilui aivan ylhäällä kuin -puoliksi yöhön peittyneet tähdet. - -Vanhimmat istuivat ebenpuisille penkeille, nostettuaan päänsä päälle -viittansa kulman. Liikkumattomina he istuivat, avariin hihoihin -verhotut käsivarret ristissä rinnalla, ja simpukankuorinen permanto -näytti valovirralta, joka valui alttarin luota ovelle asti heidän -paljaiden jalkojensa alitse. - -Neljä ylimmäistä pappia istui selityksin keskellä neljällä ristin -muotoon asetetulla norsunluutuolilla, Eschmunin ylimmäinen pappi -punertavan sinisessä puvussa, Tanitin ylimmäinen pappi valkoisessa -liinaisessa puvussa, Khamonin ylimmäinen pappi kellertävässä -villapuvussa, ja Molokin ylimmäinen pappi purppurapuvussa. - -Hamilkar lähestyi valojalustaa. Hän kiersi aivan sen ympäri -tarkastaen palavia sydämiä, heitti sitten niihin tuoksuavaa jauhoa; -sinipunaiset liekit leimahtivat haarukoiden päästä. - -Sitten kaikui kimeä ääni, toinen vastasi siihen; ja sata vanhimpaa, -neljä ylimmäistä pappia ja Hamilkar seisaallaan kajahuttivat yhtaikaa -hymnin, ja uusien aina samoja tavuja ja yhä korottaen säveltä, heidän -äänensä nousi, kajahti, tuli pelottavaksi ja sitten aivan yhtäkkiä -vaikeni. - -Kaikki odottivat hetkisen. Vihdoin Hamilkar veti povestaan pienen -kolmipäisen safiirinsinisen kuvapatsaan ja asetti sen eteensä. Tämä -oli totuuden kuva, jonka hän siten otti sanojensa suojelijaksi. -Sitten pisti hän sen jälleen poveensa, ja kaikki, aivan kuin -äkkinäisen raivon valtaamina, huusivat: - --- "Barbarit ovat sinun hyviä ystäviäsi! Kavaltaja! Roisto! Sinä -palaat katsellaksesi perikatoamme, eikö niin? Antakaa hänen puhua! -- -Ei! ei!" - -He vapautuivat siitä pakosta, jonka valtiolliset menot tähän asti -olivat heille asettaneet; ja vaikka he olivatkin toivoneet Hamilkarin -palaavan, niin suuttuivat he nyt siitä, ettei hän ollut ennakolta -ehkäissyt heidän onnettomuuttaan, tai oikeammin, ei ollut joutunut -jakamaan sitä heidän kanssaan. - -Kun melu oli tauonnut, nousi Molokin ylimmäinen pappi: - --- "Me kysymme sinulta, miksi et palannut Karthagoon?" - --- "Mitä se teihin kuuluu!" suffeetti vastasi halveksivasti. - -Melu kasvoi kahta kertaa vimma tummaksi. - --- "Mistä te minua syytätte? Olenko ehkä huonosti johtanut sotaa? -Te näitte minun taistelusuunnitelmani, te, jotka nöyrinä sallitte -barbarien..." - --- "Jo riittää! Jo riittää!" - -Hiljaisella äänellä pakoittaakseen heidät paremmin kuuntelemaan hän -jatkoi: - --- "Sehän on totta! Minähän erehdyn, te Baalin valaisemat; löytyyhän -teidän joukossanne urhoollisiakin. Gisko, nouse ylös!" Ja laskeutuen -alttarin portaita alas, siristäen silmiään kuten etsien jotakuta, -jatkoi hän: "Nouse Gisko! sinä voit minua syyttää! kyllä he sinua -puolustavat! Mutta missä hän on?" Sitten kuten muistaen jotain: -"Aha! epäilemättä kotonaan? poikiensa ympäröimänä, antaen määräyksiä -orjilleen, onnellisena, ja laskien seinillä riippuvia kunniakäätyjä, -jotka isänmaa on hänelle lahjoittanut!" - -He liikahtivat kohottaen olkapäitään aivan kuin raipan iskujen -osuessa. -- "Te ette edes tiedä, onko hän elossa vai kuollut!" Ja -huolimatta heidän huudoistaan hän sanoi heidän jättäessään suffeetin -suojattomaksi tehneen itse tasavallan suojattomaksi. Samoin oli -Rooman kanssa tehty rauhakin, niin edullinen kuin se olikin heidän -mielestään, turmiokkaampi kuin kaksikymmentä taistelua. Toiset -taputtivat hänelle käsiään, nimittäin Neuvoston vähävaraisimmat -jäsenet, joiden aina epäiltiin taipuvan kansan tai tyrannian -puolelle. Heidän vastustajansa, Syssitien päälliköt ja hallintomiehet -voittivat enemmyytensä kautta heidät; arvokkaimmat heistä olivat -kokoontuneet Hannon ympärille, joka istui salin toisessa päässä -punertavan sinisellä verholla suljetun korkean oven edessä. - -Hän oli ihomaalilla peittänyt kasvojensa paiseet. Mutta kultajauho -oli rapissut hänen tukastaan alas olkapäille muodostaen siihen kaksi -hohtavaa läiskää, ja hänen tukkansa näkyi valkoisen harmaana, ohuena -ja kiheränä kuin villa. Hänen kätensä olivat kiedotut siteihin, jotka -olivat kastetut lattiallekin tippuvaan hyvänhajuiseen öljyyn, ja -hänen tautinsa näytti huomattavassa määrässä pahentuneen, sillä hänen -silmänsä katosivat silmäluomien laskoksien alle. Nähdäkseen täytyi -hänen taivuttaa päätään taapäin. Hänen puoluelaisensa vaativat häntä -puhumaan. Lopulta hän alkoi käheällä ja inhottavalla äänellä: - --- "Elä ole niin röyhkeä, Barkas! Kaikki me olemme tulleet -voitetuiksi! Kukin kantakoon onnettomuutensa! Alistu!" - --- "Opeta sinä ensin meille," sanoi Hamilkar hymyillen, "miten sinä -johdit galeerisi keskelle roomalaisten laivastoa?" - --- "Tuuli ajoi minut," Hanno vastasi. - --- "Sinä teet samoin kuin virtahepo, joka tallaa omaa -lantatunkiotaan; sinä tuot julki oman typeryytesi! ole vaiti!". Ja -he alkoivat syytää toisilleen syytöksiä Egaattisaarten taistelun -johdosta. - -Hanno syytti, ettei Hamilkar ollut tullut häntä vastaan. - ---"Sitenhän olisin jättänyt Eryxin suojattomaksi. Sinun olisi pitänyt -lähteä avoimelle selälle; kuka sinua siitä esti? Ah, minä unohdin! -kaikki norsuthan pelkäävät merta!" - -Hamilkarin puoluelaisten mielestä oli leikinlasku niin hyvä, että -he purskahtivat äänekkääseen nauruun. Holvi kaikui siitä aivan kuin -salissa olisi käsirumpuja lyöty. - -Hanno huomautti miten arvoton tuollainen häväistys oli; tämän taudin -oli hän saanut Hecatompyluksen taistelussa vilustuessaan; samalla -valuivat kyyneleet hänen kasvoilleen kuin talvisade muurin raunioille. - -Hamilkar jatkoi: - --- "Jos te olisitte minua niin rakastaneet, kuin tuota tuossa, niin -vallitsisi suuri riemu nyt Karthagossa! Kuinka usein pyysinkään -teiltä apua! aina vain te kielsitte minulta rahaa!" - --- "Me tarvitsimme sitä," sanoivat Syssitien päälliköt. - --- "Ja kun asemani oli epätoivoinen, -- me joimme vetojuhtien virtsaa -ja söimme sandaaliemme hihnoja, -- kun minä olisin tahtonut muuttaa -heinän korret sotilaiksi ja tehdä sotajoukkoja vainajien tuhkasta, -silloin kutsutitte te loput laivoista pois!" - --- "Me emme voineet kaikkia panna vaaralle alttiiksi," vastasi -Baat-Baal, jolla oli kultakaivoksia Darytilaisessa Getuliassa. - --- "Mutta mitä te teitte täällä, Karthagossa, kodissanne muurienne -suojassa? Eridanuksen luona asuu gallialaisia, joita olisi ollut -yllytettävä, kananealaiset Kyrenaikasta olisivat tulleet, ja samalla -kun roomalaiset lähettävät lähettiläitä Ptolemaeuksen luo..." - --- "Nyt hän jo ylistelee meille roomalaisia!" Eräs huusi: "Paljoko ne -maksoivat sinulle, jotta heitä puolustaisit?" - --- "Kysy sitä Brutiumin tasangoilta, Lokrin, Metapontumin -ja Heraklean raunioilta! Minä olen polttanut kaikki heidän -hedelmäpuunsa, ryöstänyt kaikki heidän temppelinsä, ja surmannut -heidän lastenlastensa lastenlapset..." - --- "Aivanhan sinä lausut kuin puhetaidon opettaja!" sanoi Kapuras, -kuuluisa kauppias. "Mitä sinä oikeastaan tarkoitat?" - --- "Minä sanon, että meidän tulee olla viisaampia tai pelottavampia! -Jos koko Afrika heittää ikeenne hartioiltaan, niin syynä on vain se, -että te olette heikkoja käskijöitä, ettekä osaa kiinnittää iestä -sen niskaan! Agathokles, Regulus, Coepio, kaikki uskaliaat miehet -astuvat vain maihin, niin kuuluu se heti heille; ja kun idässä -olevat libyalaiset liittyvät lännessä oleviin numidialaisiin, ja -kun paimenkansat tulevat etelästä ja roomalaiset pohjoisesta" -- -Kauhun huuto kaikui salissa. "Niin, te lyötte rintoihinne, matelette -tomussa, revitte pukunne! Ei siitä apua! teidän täytyy vielä kerran -vääntää myllyä Suburrassa ja koota viiniä Latiumin kukkuloilta." - -He löivät kädellään oikeaan reiteensä ilmaistakseen närkästystään, -ja heidän pukujensa hihat liehuivat kuin suurien säikähtyneitten -lintujen siivet. Hamilkar seisoi sähisten ja pelottavana alttarin -ylimmällä portaalla ja jatkoi sisäisen voiman pakoittamana; hän -kohotti käsivartensa, ja hänen takanaan palavan kynttelikön säteet -valuivat kuin kultaiset peitset hänen sormiensa lomitse. - --- "Te menetätte laivanne, tiluksenne, vaununne, riippuvat vuoteenne -ja orjanne, jotka hierovat jalkojanne! Shakaalit saavat nukkua -palatseissanne, aura myllertää hautanne. Ei kuulu muuta kuin kotkien -kirkuna, ei näy muuta kuin kasa raunioita. Sinä kukistut, Karthago!" - -Neljä ylimmäistä pappia ojensi kätensä häätääkseen kirouksen. Kaikki -olivat nousseet. Mutta Meri-suffeetti oli papillisena virkamiehenä -auringon suojeluksen alainen ja loukkaamaton, niin kauan kuin -Rikkaiden kokous ei häntä ollut tuominnut. Alttari herätti heissä -kammoa ja kauhua. He peräytyivät. - -Hamilkar ei enää puhunut. Silmät tuijottavina ja kasvot yhtä kalpeina -kuin hänen tiaransa helmet, hän läähätti, kauhistuen melkein omaa -itseään ja hänen ajatuksensa hukkuivat synkkiin näkyihin. Sieltä -ylhäältä katsottuna näyttivät vaski jalustoissa olevat soihdut -suurelta liekkikruunulta, joka oli laskettu lattialiuskoille; siitä -nouseva musta sauhu kiiri tummaa holvia kohden; ja hetkisen vallitsi -niin syvä hiljaisuus, että ulkoa kuului etäältä meren pauhina. - -Sitten alkoivat Vanhimmat neuvotella. Barbarit uhkasivat heidän -etujaan ja heidän henkeään. Mutta suffeetin avutta heitä ei voitu -voittaa; ja tämä vakaumus sai heidät ylpeydestään huolimatta -unohtamaan kaiken muun. Hänen ystävänsä vietiin syrjään -neuvottelemaan. He tekivät itsekkäitä sovintoja, salaisia sopimuksia -ja juhlallisia lupauksia. Hamilkar ei tahtonut enää sekaantua -mihinkään hallintoon. Kaikki pyytämällä pyysivät häntä ryhtymään -siihen. He rukoilivat häntä; ja kun sana petos uudelleen pujahti -esiin heidän puheistaan, kiivastui hän. Suuri Neuvosto yksinään -oli petturi, sillä kun sotilaiden velvollisuudet loppuivat sodan -päätyttyä, niin olivat he sen loputtua vapaita; hän ylisteli niiden -uljuutta ja kuvaili, mikä etu koituisi, jos ne saataisiin Tasavaltaan -sidotuiksi lahjojen ja etuoikeuksien kautta. - -Silloin sanoi Magdassan, entinen maakuntien käskynhaltija keltaisten -silmiensä pyöriessä päässään: - ---"Toden totta, Barkas, monien matkojesi kautta on sinusta tullut -kreikkalainen tai latinalainen, en tiedä kumpiko! Mitä sinä puhut -palkan suorittamisesta noille miehille? Ennemmin kuolkoon kymmenen -tuhatta barbaria kuin yksi meistä!" - -Vanhat osoittivat päätään nyökkäämällä hyväksymistään ja mutisivat: --- "Niin, ei sitä saa liikoja hienostella. Barbareja löytää aina!" - --- "Ja pääsee niistä helposti vapaaksi, vai mitä? Jättää ne oman -onnensa nojaan, kuten teitte Sardiniassa. Ilmaistaan vihamiehille, -mitä tietä ne aikovat kulkea, kuten tehtiin gallialaisille -Siciliassa, tai lähetetään ne aavalle merelle. Palatessani näin -kalliot aivan valkoisina heidän luistaan!" - --- "Mokomakin onnettomuus!" huomautti Kapuras hävyttömästi. - --- "Eivätkö he sata kertaa ole menneet vihollisen puolelle!" -huudahtivat toiset. - -Hamilkar huusi: - --- "Miksi te sitten vastoin omia lakejanne kutsuitte heidät -Karthagoon? Ja kun he köyhinä ja lukuisina oleksivat tässä -kaupungissa kaikkien rikkauksienne keskellä, niin ei juolahdakaan -mieleenne heikontaa heitä jakamisen avulla! Sitten lähetätte te -heidät pois vaimoineen ja lapsineen pidättämättä ainoatakaan -panttina! Uskoitteko heidän tappavan toinen toisensa pelastaakseen -teidät lupauksenne täyttämisen tuskasta? Te vihaatte heitä siksi, -että he ovat voimakkaita! Minua, heidän johtajaansa te vihaatte vielä -enemmän! Kyllä minä sen äsken tunsin, kun suutelitte käsiäni ja -pidätitte itseänne niitä puremasta!" - -Jos pihalla nukkuvat leijonat olisivat karjuen syöksyneet sisään, -niin melu ei olisi voinut olla sen kamalampi. Mutta Eschmunin -ylimmäinen pappi nousi polvet yhteen puserrettuina, kyynärpäät -kyljissä kiinni, aivan suoraksi ja puoliksi avaten kätensä sanoi: - --- "Barkas, Karthagon pelastus vaatii että sinä otat käsiisi -punilaisten sotajoukkojen ylijohdon palkkasotureita vastaan!" - --- "Minä kieltäydyn," vastasi Hamilkar. - --- "Me annamme sinulle rajattoman vallan!" huusivat Syssitien -päälliköt. - --- "En!" - --- "Ilman mitään tarkastusta, ilman mitään jakoa, rahaa niin paljon -kuin tahdot, kaikki vangit, koko sotasaaliin, viisikymmentä zerethiä -maata jokaisesta vihollisen ruumiista." - --- "En! en! sillä teidän kanssanne on mahdotonta voittaa!" - --- "Hän pelkää!" - --- "Siksi että te olette pelkureja, saitoja, kiittämättömiä, arkoja -ja mielettömiä!" - --- "Hän säästää heitä!" - --- "Asettuakseen heidän etunenäänsä," sanoi joku. - --- "Ja hyökätäkseen meihin," sanoi toinen; ja salin perältä karjui -Hanno: - --- "Hän tahtoo tekeytyä kuninkaaksi!" - -Silloin he syöksyivät ylös, kaataen istuimet ja soihdut parvena -rientäen alttaria kohden; käsissä heilui tikareja. Mutta hihansa -sisästä veti Hamilkar esiin kaksi pitkää puukkoa; ja puolikumarassa -astui hän vasemmalla jalallaan askeleen eteenpäin ja säihkyvin -silmin purren hampaitaan yhteen hän uhmaillen seisoi liikkumattomana -kultaisen valojalustan alla. - -Siis varovaisuuden vuoksi olivat he tuoneet aseita mukanaan; se -oli rikos; he katsoivat kauhistuneina toisiinsa. Kun jokainen -heistä oli syyllinen, niin he piankin rauhoittuivat; ja vähitellen, -kääntäen selkänsä suffeetille, he astuivat raivoten kärsimästään -nöyryytyksestä portaita alas. Toisen kerran jo he peräytyivät hänen -edestään. Hetkisen jäivät he seisaalleen. Monet, jotka olivat -haavoittaneet sormensa, pistivät ne suuhunsa tai käärivät viittansa -reunan hitaasti niiden ympärille, ja he aikoivat juuri poistua, kun -Hamilkar kuuli seuraavat sanat: - --- "Sehän on vain hienotunteisuutta, jottei pahoittaisi tyttärensä -mieltä!" Ja toinen ääni lisäsi vielä äänekkäämmin siihen: - --- "Epäilemättä, koska tämä valitsee rakastajansa palkkasoturien -joukosta!" - -Ensiksi hän horjahti, sitten hänen silmänsä etsivät nopeasti -Shahabarimia. Matta Tanitin pappi yksinään oli jäänyt paikalleen; ja -Hamilkar ei eroittanut etäältä muuta kuin hänen korkean päähineensä. -Kaikki ilkkuivat hänelle vasten kasvoja. Jota enemmän hänen kauhunsa -kasvoi, sitä suuremmaksi tuli heidän ilonsa, ja häntä ympäröivien -pilkkahuutojen keskeltä huusi joku taempana oleva: - --- "Hänen nähtiin tulevan tyttäresi huoneesta!" - --- "Eräänä Thammuskuun aamuna!" - --- "Hän on zaimphin ryöstäjä!" - --- "Hyvin kaunis mies!" - --- "Sinua kookkaampi!" - -Hän sieppasi tiaransa päästään, arvonsa merkin, -- haransa, jossa oli -kahdeksan salaperäistä kerrosta ja keskimmäisessä oli smaragdeista -tehty simpukan kuva, -- ja heitti sen molemmin käsin, täysin voimin -maahan; kultarenkaat särkyivät ja ponnahtivat ylös permannosta ja -helmet helisivät lattialiuskoilla. Hänen valkoisella otsallaan he nyt -näkivät pitkän arven; se liikehti kuin käärme hänen silmäkulmiensa -välissä; hänen koko ruumiinsa vapisi. Hän nousi alttarille vieviä -sivuportaita myöten ja astui sen päälle! Siten hän vihki itsensä -jumalalle, tarjosi itsensä uhriksi. Hänen viittansa kehuna sai -lekottamaan valojalustan liekit, jotka nyt olivat alempana kuin hänen -sandaalinsa, ja hänen astuessaan noussut hieno, tuhka ympäröi pilvenä -häntä vatsaan asti. Hän seisahtui rautaisen jumalankuvan jalkojen -väliin. Hän otti käsiinsä kaksi kourallista tuota tuhkaa, jonka -paljas näkeminenkin täytti kauhulla jokaisen karthagolaisen mielen, -ja sanoi: - --- "Kautta taivaallisten henkienne sadan soihdun! kautta Kabirien -kahdeksan tulen! kautta tähtien, kuukivien ja tulivuorien! kautta -kaiken palavan! kautta erämaan janon ja meren kitkeryyden! kautta -Hadrumetumin luolan ja sielujen valtakunnan! kautta hävityksen! -kautta poikienne ja esi-isienne veljien tuhan, jonka kanssa nyt -omani liitän yhteen! te, Karthagon Neuvoston sata jäsentä, te olette -valehdelleet syyttäessänne tytärtäni! Ja minä, Hamilkar Barkas, -Meri-suffeetti, Rikkaiden päämies ja kansan vallitsija, vannon -härkäpäisen Molokin edessä!" Kaikki odottivat kuulevansa jotain -kamalaa, mutta hän jatkoi kovemmalla ja tyynemmällä äänellä: "etten -edes puhukaan siitä hänen kanssaan!" - -Kultakampaiset temppelinpalvelijat astuivat sisään, -- toisilla -purppuraiset sienet toisilla palmun oksat käsissään. He nostivat oven -edessä olevan punasinertävän verhon ylös; ja tämän aukon kautta näkyi -toisten salien takana rusottava taivas, joka näytti jatkavan holvia -ja taivaan rannassa nojautuvan aivan siniseen mereen. Laineista -kohoava aurinko nousi taivaalle. Äkkiä osui sen valo rautaisen -jumalankuvan rintaan, joka oli jaettu seitsemään ristikoilla -suljettuun osastoon. Kuvan punahampainen kita aukeni peloittavaan -haukotukseen; sen laajat sieramet levenivät, nouseva päivä elvytti -sen, antoi sille kammottavan ja levottoman ilmeen, ikäänkuin se olisi -tahtonut syöksyä ulos liittyäkseen aurinkoon, jumalaan ja sen kanssa -kulkea kautta loppumattomien avaruuksien. - -Maahan kaatuneet soihdut paloivat vielä ja leiskottaen loivat -simpukankuoriselle permannolle kuin veri täpliä. Vanhimmat horjuivat -uupuneina; täysin siemauksin he hengittivät aamun raitista ilmaa; -hiki valui heidän kalpeilta kasvoiltaan; paljon huudettuaan eivät -he enää ymmärtäneet toistensa käheää puhetta. Mutta heidän vihansa -sulfeettia kohtaan ei ollut lainkaan talttunut; hyvästiksi huusivat -he hänelle vielä uhkauksia, ja Hamilkar vastasi heille: - --- "Ensi yönä, Barkas, Eschmunin temppelissä!" - --- "Minä tulen!" - --- "Me annamme Rikkaiden sinut tuomita!" - --- "Ja minä kansan!" - --- "Ole varuillasi, ettet päätä päiviäsi ristinpuussa!" - --- "Ja te, ettei teitä kaduilla revitä kappaleiksi!" - -Mutta heti kun he pääsivät pihaton kynnykselle esiintyivät he jälleen -hillityn arvokkaina. - -Heidän juoksijansa ja vaununkuljettajansa odottivat heitä ovella. -Useimmat heistä poistuivat valkoisen muulin selässä, Suffeetti -hyppäsi vaunuihinsa ja tarttui ohjaksiin; ylpeästi kaulat kenossa ja -tasatahdissa polkien jalkojensa alla singahtelevia kiviä molemmat -hevot kiisivät huimaavaa vauhtia Mappalioiden tietä myöten, ja aisan -päässä oleva hopeinen haukka näytti lentävän, niin vinhaan vaunut -lensivät eteenpäin. - -Tie johti kentän halki, jolla oli korkeita pyramiidinmuotoisia, -teräväkärkisiä kiviä, joiden keskelle oli hakattu avoin käsi, aivan -kuin kiven alla lepäävä vainaja olisi kohottanut sen taivasta -kohden anoakseen jotain. Niitä seurasi joukko siellä täällä olevia -kartionmuotoisia savesta, puunoksista ja kaislakudoksesta tehtyjä -majoja. Pienet kivistä laaditut muurit, vettä virtaavat ojat, -espartoheinästä tehdyt köydet, piikkipensasaitaukset erottivat -erisuuruisiin osiin nämät asumusalueet, ja ne tulivat sitä -lukuisemmiksi, jota lähemmäksi suffeettin puistoja noustiin. Mutta -Hamilkar suuntasi katseensa suureen torniin, jonka kolme kerrosta -muodosti kolme suurensuurta lieriötä; ensimäinen oli rakennettu -kivestä, toinen tiilistä, kolmas seedripuusta; ja ne kannattivat -kuparikupua kahdenkymmenen neljän katajapuisen pylvään päässä, joista -riippui köynnösten tavoin toisiinsa lomistettuja vaskiketjuja. Tämä -torni kohosi yläpuolelle niitä rakennuksia, jotka olivat oikealla -puolella, varastohuoneita, kauppahuonetta, jota vastoin naisten -palatsi kohosi sypressien takana, jotka seisoivat kahdessa rivissä -kuin pronssimuurit. - -Kun vaunut ratisten olivat ajaneet kaidasta portista sisään, -pysähtyivät ne laajan katoksen alle, jonka suojassa köysillä sidotut -hevoset söivät niitettyjä heiniä. - -Kaikki palvelijat juoksivat esille. Niitä oli lukuisa määrä, sillä -nekin, jotka työskentelivät maatiloilla, olivat barbarien pelosta -tuotu Karthagoon. Eläinten vuotiin verhotut peltomiehet laahasivat -nilkkojen ympäri juotettuja kahleita; purppuratehtaiden työmiehillä -oli punaiset käsivarret kuten pyöveleillä; merimiehillä oli -viheriäiset päähineet; kalastajilla korallikäädyt; metsämiehillä -verkko olallaan; ja Megaran asukkailla oli valkoiset tai mustat -puvut, nahkahousut ja olkihuopa- tai kangaslakit kullakin oman -palveluslaatunsa ja eri ammattinsa mukaan. - -Taempana tungeskeli ryysyihin verhoutunut joukko. Ne elivät ilman -mitään tointa kaukana asumuksista, nukkuen yönsä puutarhoissa ja -elättäen itseään kyökin jätteillä, -- ihmishometta, joka versoi -palatsin varjossa. Hamilkar suvaitsi heitä enemmän laajanäköisen -viisautensa kuin halveksumisensa vuoksi. Kaikki olivat osoittaakseen -iloaan pistäneet kukan korvansa taakse, monet heistä eivät koskaan -ennen olleet häntä nähneetkään. - -Mutta miehet, joiden tukkalaitos muistutti sfinxiä, riensivät suuret -kepit käsissään keskelle parvea ja löivät oikealle ja vasemmalle. -Täten ajoivat he loitommalle orjia, jotka uteliaina tahtoivat nähdä -valtiaansa, jotta heidän taaja joukkonsa ei häntä estäisi ja heidän -hajunsa häntä vaivaisi. - -Kaikki heittäytyivät suulleen maahan ja huusivat: -- "Baalin silmä, -kukoistakoon talosi!" Ja näiden sypressikäytävässä suullaan makaavien -ihmisten välitse yli taloudenhoitaja Abdalonim valkoinen mitra -päässään lähestyi Hamilkaria kantaen suitsutusmaljaa kädessään. - -Samalla astui Salammbo galeeriportaita alas. Kaikki hänen -orjattarensa seurasivat häntä; ja joka askeleella jonka heidän -valtiattarensa astui laskeutuivat hekin porrasta alemmaksi. -Neekerinaisten päät muodostivat mustia pilkkuja pitkään kultalevyillä -koristettujen roomalaisnaisten otsanauhariviin. Toisilla oli -hiuksissaan hopeanuolia, smaragdiperhosia, tai sädekehäksi -muodostettuja pitkiä neuloja. Näiden valkoisten, keltaisten ja -sinisten pukujen joukossa kimalteli sormuksia, solkia, käätyjä, -hetaleita, rannerenkaita; kepeät kankaat kahisivat; kuului sandaalien -kopina ja alastomien jalkojen pehmeä töminä niiden astuessa puisille -astimille: -- ja siellä täällä kohosi päätä korkeammalle kookkaan -eunukin hymyilevät kasvot. Kun miesten tervehdyshuuto oli vaiennut, -niin Salammbon orjattaret, peittäen hihoillaan kasvonsa, päästivät -yhtaikaa omituisen kiljahduksen, joka muistutti suden ulvontaa ja oli -niin raivoisa ja kimakka että suuret ebenpuiset portaat, jotka olivat -täynnä naisia, näyttivät ylhäältä alas asti värähtävän kuin lyyra. - -Tuuli leyhytti heidän huntujaan ja hennot papyruskaislat huojuivat -hiljalleen. Oli Schebaz-kuu keskellä talvea. Kukkivat granaattipuut -erottautuivat pyöreinä taivaan sineä vastaan ja oksien lomitse kuulsi -meri ja etäällä puoliksi merisumuun peittyvä saari. - -Hamilkar seisahtui nähdessään Salammbon. Salammbo oli syntynyt -useiden miespuolisten lasten kuoltua. Sitä paitsi auringonpalvelijat -pitivät tyttären syntymistä onnettomuutena. Myöhemmin jumalat olivat -lahjoittaneet hänelle pojan; mutta pettyneet toiveet ja kirous, -jolla hän oli tytärtään kironnut, olivat jättäneet jälkiänsä hänen -sieluunsa. Salammbo astui sillä välin lähemmäksi. - -Eriväriset helmet riippuivat pitkinä terttuina hänen korvistaan -olkapäille ja kyynärpäihin asti. Hänen tukkansa oli käherretty niin -että se muistutti pilveä. Kaulassa hänellä oli pieniä neliskulmaisia -kultalevyjä, joissa oli kuvattuna kahden takajaloillaan seisovan -leijonan keskellä olevaa naista; hänen pukunsa oli aivan jumalattaren -puvun kaltainen. Punertavan sininen leveähihainen puku verhosi -tiukasti hänen vartaloaan ja leveni liepeestä. Huulien sinnoberiväri -sai hänen hampaansa näyttämään vielä valkoisemmilta ja silmäluomiin -sivelletty ontimonmuste hänen silmänsä suipemmilta. Hänen -linnunhöyhennahasta leikatuissa sandaaleissaan oli hyvin korkeat -korot, ja hän oli tavattoman kalpea, epäilemättä kylmän ilman -vaikutuksesta. - -Vihdoin hän seisoi Hamilkarin edessä, ja katsomatta häneen, -nostamatta päätään sanoi: - --- "Terve sinulle, Baalin silmä, ikuinen kunnia! voitto! lepo! -tyytyväisyys! rikkaus! Jo kauvan oli sydämeni murheellinen ja talo -kaipasi sinua. Mutta palaava valtias on kuin ylösnoussut Tammus ja -sinun silmiesi alla, isä, on ilo ja uusi elämä kaikkialla heräävä!" - -Ja ottaen Taanakin käsistä pienen soikean maljan, jossa höyrysi -jauhoista, voista, viinistä ja kardemummasta tehty sekoitus: --- "Juo täysin siemauksin," sanoi hän, "tervetulo-malja, jonka -palvelijattaresi on valmistanut". - -Hamilkar vastasi -- "Siunaus sinulle!" ja tarttui koneellisesti -hänelle ojennettuun kultamaljaan. - -Mutta samalla hän katsoi niin terävästi Salammbohon, että tämä -hämillään sopersi: - --- "Sinulle on kerrottu, oi valtias!..." - --- "On! minä tiedän!" vastasi Hamilkar matalalla äänellä. Oliko se -tunnustus? vai puhuiko Salammbo barbareista? Ja lisäsi muutamia -hajanaisia sanoja yleisestä valtiollisesta ahdinkotilasta, jonka hän -yksinään toivoi voivansa haihduttaa. - --- "Oi isä!" huudahti Salammbo, "sinä et voi sitä saada unohtumaan, -mitä ei voi enää korvata!" - -Silloin Hamilkar astui askeleen taapäin, ja Salammbo hämmästyi -hänen ällistystään; sillä eihän Salammbo ajatellut Karthagoa, vaan -temppelinryöstöä, johon hän piti itseään kanssarikollisena. Tuo -mies, joka sai legionat vapisemaan ja jota hän tuskin tunsikaan, -kauhistutti Salammbota kuten jumala; hän oli siis arvannut kaiken, -tiesi kaiken, jotain kamalaa oli nyt tapahtuva. Salammbo huudahti: -"Armoa!" - -Hamilkarin pää painui hitaasti alas. - -Vaikka Salammbo tahtoikin syyttää itseään, niin ei hän uskaltanut -avata suutaan; ja kumminkin valittamisen halu ja lohdutuksen -kaipuu oli tukehuttaa hänet. Hamilkar taisteli tekemänsä lupauksen -rikkomista vastaan. Hän piti lupauksensa joko ylpeydestä tai peläten -epätietoisuutensa muuten loppuvan; ja hän katsoi terävästi tytärtään -suoraan kasvoihin saadakseen selville hänen sydämensä salaisuuden. - -Vähitellen, raskaasti hengittäen painoi Salammbo päänsä olkapäittensä -väliin isänsä liian painostavan katseen edessä. Nyt oli Hamilkar -todellakin varma siitä, että hän oli vaipunut barbarin syliin; hän -vapisi, kohotti molemmat nyrkkinsä ylös. Salammbo kiljahti ja vaipui -orjattariensa syliin, jotka riensivät häntä tukemaan. - -Hamilkar kääntyi poispäin. Kaikki taloudenhoitajat seurasivat häntä. - -Varastohuoneiden ovi avattiin ja hän astui suureen pyöreään saliin, -johon päättyi, kuten pyörän puolat sen napaan, pitkiä, toisiin -saleihin johtavia käytäviä. Keskellä oli kivilaatta ja sen ympärillä -aitaus tyynyjen tueksi, jotka olivat kasassa matoilla. - -Suffeetti käveli ensin pitkin, kiivain askelin, hän hengitti -raskaasti, polki korollaan maahan, pyyhkäisi kädellään otsaansa -kuten mies, jota kärpäset vaivaavat. Mutta hän pudisti päätään ja -nähdessään kootut rikkautensa hän rauhottui; ja hänen ajatuksensa, -joita käytävien näky kiihoitti, liitivät toisiin saleihin, jotka -olivat täynnä vielä harvinaisempia aarteita. Pronssilevyt, -hopeaharkot ja rautatangot vaihtelivat tinalohkareiden kanssa, -joita oli tuotu Kassiteridisaarilta Usva-meren takaa; mustien -maankumit tulvivat palmupuunkuorista tehdyistä säkeistä esiin ja -kultahieta, jota oli ahdettu nahkapusseihin, valui liian vanhojen -ompeluksien raoista. Meriruohoista saadut hienot säikeet riippuivat -Egyptin, Kreikan, Taprobanen ja Judean pellavan joukossa; meritähdet -levittelivät seinän juurella kukkakimpun tavoin suuria haarukoitaan; -ja epämääräinen haju täytti ilman, se leveni tuoksuaineista, -nahoista, höysteistä ja kameelikurjen sulista, jotka suuriksi -kimpuiksi sidottuina riippuivat katosta. Joka käytävän suulla seisoi -norsunhampaita kärjet yhteen liitettyinä muodostaen siten kaaren -aukon yläpuolelle. - -Vihdoin hän nousi kivilaatalle. Kaikki taloudenhoitajat seisoivat -käsivarret ristissä, päät kumarassa, Abdalonim yksin kohotti ylpeänä -suippoa mitraansa. - -Hamilkar kyseli laivojen päälliköltä. Hän oli vanha merimies, jolla -oli tuulen raatelemat silmäluomet, ja valkoiset suortuvat ulottuivat -aivan hänen vyötäisilleen asti ikäänkuin myrskyjen vaahto olisi -jäänyt partaan. - -Hän vastasi lähettäneensä Gadeksen ja Thymiamatan sivulaivaston, -jonka piti pyrkiä Eziongaberiin Etelä-Sarven ja Höysteiden -kalliokärjen ohi. - -Toiset olivat kulkeneet neljän kuukauden ajan länteen päin -kohtaamatta maata; mutta heidän laivansa keula takertui meriruohoon, -taivaan rannasta kuului taukoamatta vesiputousten kohina, -verenhohtavat usvat peittivät auringon, kukkatuoksun täyttöinä -tuuli uuvutti koko miehistön; ja nyt oli heidän muistonsa niin -sekaisin, että he eivät voineet mitään kertoa. Sillä välin -oli kuljettu Scythien virtoja ylös, tunkeuduttu Kolkikseen, -jugrilaisten ja estialaisten luo, Arkipelagista oli ryöstetty -tuhatviisisataa neitosta; oli upotettu kaikki vieraat laivat, -jotka oli tavattu Oestrymonin niemen tuolla puolen, jotta väylien -salaisuus ei tulisi ilmi. Sitävastoin pidätti kuningas Ptolemæus -Schesbarin suitsutusaineet; Syracusa, Elathia ja Korsika ja saaret -eivät olleet mitään lähettäneet ja vanha merimies painoi päänsä -alas ilmoittaessaan, että numidialaiset olivat anastaneet erään -kolmisoudikon Rusicadan luona, -- "sillä he pitävät yhtä heidän -kanssaan, valtias." - -Hamilkar rypisti silmäkulmiaan; sitten viittasi hän maamatkojen -johtajaa puhumaan. Tämä oli puettu ruskeaan, vyöttömään kauhtanaan, -ja päässä oli pitkä valkoinen vaate, joka kulkien suun alapuolitse -riippui olan taakse. - -Karavaanit olivat lähteneet tavan mukaan talvipäiväntasauksen aikaan. -Mutta tuhannesta viidestä sadasta miehestä, jotka olivat lähteneet -perimpään Etiopiaan ja joilla oli ollut verrattomat kameelit, uudet -leilit ja maalatusta kankaasta tehdyt matkatamineet, oli yksi ainoa -palannut Karthagoon, -- toiset olivat kuolleet väsymyksestä tai -olivat erämaan kauhujen johdosta tulleet hulluiksi; -- ja hän sanoi -nähneensä kaukana Mustan-Harushin takana, atarantien ja suurten -apinain maan takana suuren suuria kuningaskuntia, joissa pienimmätkin -tarve-esineet ovat kultaa, aivan maidonvalkoisen virran, leveän kuin -meren, sinipuisia metsiä, maustevuoria, ihmisen näköisiä hirviöitä, -jotka asustivat kallioilla ja joiden silmäterät katsellessaan -aukenivat kukkien lailla; sitten lohikäärmeissä vilisevän järven -takana kristallisia vuoria, jotka kannattavat aurinkoa. Toiset olivat -palanneet Indiasta tuoden riikinkukkoja, pippuria ja uusia kankaita. -Mitä niihin tulee, jotka olivat lähteneet ostamaan kalkedon-jalokiviä -Syrtien tietä Ammonin temppeliä kohden, niin olivat ne varmaankin -hukkuneet hieta-aavikolle. Getulian ja Phazzanan karavaanit olivat -tuoneet kotia tavallisen määrän; mutta nyt hän, matkojen johtaja ei -uskaltanut lähettää ainoatakaan karavaania. - -Hamilkar ymmärsi; palkkasoturit pitivät maaseudun hallussaan. -Raskaasti huoahtaen nojautui hän toiseen kyynärpäähänsä; ja -maatilojen hoitaja pelkäsi niin kovasti puhua, että hän vapisi vaikka -olikin leveäharteinen ja hänen silmäteränsä suuret ja punaiset. Hän -oli tylppänenäinen kuin verikoira, ja päässä oli niiniverkko; vyöllä -oli leopardin vuota ja siinä kiilteli kaksi suurta tikaria. - -Kun Hamilkar kääntyi häneen päin, niin alkoi hän parkuen huutaa -kaikkia Baaleja todistajakseen. Se ei ollut hänen syynsä! ei hän -sille mitään voinut! Hän oli tarkastanut ilmanvaihtoa, tutkinut -maata, tähtiä, tehnyt istutukset talvi-päivänseisauksen aikaan, -harventanut puita kuun vähentyessä, pitänyt orjia silmällä, säästänyt -heidän pukujaan. - -Mutta Hamilkaria ärsytti tämä lörpöttely. Hän läiskähytti kieltään ja -tikarivöinen mies kertoi nopeasti: - --- "Oi, valtias! ne hävittivät kaiken! särkivät kaiken! turmelivat -kaiken! Mashalassa on kolmetuhatta kasvavaa puuta lyöty maahan, -Ubadassa varastot hävitetyt, kaivot täytetyt! Tedeksestä veivät ne -tuhat viisisataa gomoria jauhoja; Marazzanassa tapettiin paimenet, -syötiin karjat, poltettiin talo, sinun kaunis seedripuusta tehty -talosi, jonne tulit kesäisin! Tuburbon orjat, jotka olivat ohraa -leikkaamassa, pakenivat vuoristoon; ja aasit, muuliaasit, muulit, -Taorminan härät, orynhevoset, kaikki poissa! kaikki ryöstetty! Se -on kirous! Minä en voi elää tätä katsellen!" Ja hän jatkoi itkien: -"Jospa tietäisit, kuinka kellarit olivat täynnä, ja aurat loistivat! -Oi, niitä kauniita oinaita! oi, niitä kauniita härkiä!..." - -Hamilkar oli tukehtua raivosta. Hän karjaisi: - --- "Vaikene! Olenko minä mikään kerjäläinen? Elä valehtele! puhu -totta! Minä tahdon tietää, paljoko olen kadottanut viimeiseen -sikliin, viimeiseen kabiin asti! Abdalonim, tuo minulle laivojen, -karavaanien, maatilojeni, koko talouteni tilit! Ja jos omatuntonne on -kipeä, niin turma teidän ylitsenne! -- Menkää!" - -Kaikki taloudenhoitajat peräytyivät kumarassa kädet riippuen -aivan lattiaan asti. Abdalonim otti seinän sisään muuratun kaapin -keskikomerosta solmunuoria, kangas- ja papyruskääryjä ja lampaan -lapaluita, jotka olivat täynnä hienoa kirjoitusta. Hän asetti ne -Hamilkarin jalkojen juureen, antoi hänelle puukehyksen, johon oli -pingoitettu kolme lankaa ja niihin pujotettu kulta-, hopea- ja -sarvipalloja, ja alotti: - --- "Sata yhdeksänkymmentä kaksi taloa Mappalioissa, vuokrattu -Karthagolaisille yhdestä bekasta kuukaudessa." - --- "Ei! se on liikaa! armahda köyhiä! ja sinä kirjoitat niiden nimet -muistoon, jotka näyttävät rohkeimmilta ja koetat päästä selville, -ovatko he kiintyneet tasavaltaan! Jatka!" - -Abdalonim hidasteli hämmästyen tätä jalomielisyyttä. - -Hamilkar sieppasi kangaskääryt hänen käsistään. - --- "Mitä tämä tietää? kolme palatsia Khamonin torin varrella -kahdestatoista kesitahista kuussa! Merkitse kaksikymmentä! Rikkaat -eivät saa minua nylkeä." - -Yli-taloudenhoitaja jatkoi kumarrettuaan syvään: - --- "Lainattu Tigillakselle korjuu-ajan loppuun asti kaksi kikaria -33 prosentin hyvitystä vastaan, meri-koron mukaan, meriveroja; -Bar-Malkarthille tuhat viisisataa sikeliä, panttina kolmekymmentä -orjaa. Mutta kaksitoista heistä kuoli suolalampiin." - --- "Siksi että eivät olleet kyllin rotevia," sanoi suffeetti nauraen. -"Samapa se! jos hän tarvitsee rahaa, niin lainaa hänelle! Aina tulee -lainata ja eri korkoa vastaan riippuen kunkin rikkaudesta." - -Palvelija kiiruhti lukemaan mitä olivat tuottaneet Annaban -rautakaivokset, korallinpyynti, purppuratehtaat, kreikkalaisille -siirtolaisille vuokrattu maa, hopean lähettäminen Arabiaan, jossa se -oli kymmenen kertaa kultaa kalliimpaa, laivojen ryöstömatkat, sitten -kun kymmenys oli suoritettu jumalattaren temppelille. - --- "Joka kerta olen selittänyt tuloja olleen neljännes vähemmän, -valtias!" Hamilkar laski yhteen helmien avulla; ne kilahtelivat hänen -sormiensa alla. - --- "Jo riittää! Mitä menoja olet suorittanut?" - --- "Stratonikleelle Korinthissa ja kolmelle Alexandrian kauppiaalle -myötäseuraavien kirjeiden mukaan (ne ovat tässä), kymmenentuhatta -athenalaista drakmaa ja kaksitoista Syrian talenttia kultarahoja. -Laivaväen elatus nousee kahteenkymmenen minaan kuukaudessa -kolmisoutulaivalta..." - --- "Minä tiedän! Paljoko on mennyt hukkaan?" - --- "Tilit ovat näillä lyijylevyillä," sanoi taloudenhoitaja. "Mitä -yhteisesti lastattuihin laivoihin tulee, kun usein on täytynyt -heittää lastit mereen, niin on epätasainen hukka jaettu tasan -kaikkien osallisten kanssa. Köysistä, jotka lainattiin asevarastosta, -ja joita oli mahdoton suorittaa takaisin, vaativat syssitit ennen -Utican retkeä kahdeksansataa kesitathia." - --- "Aina vain he!" sanoi Hamilkar pää kumarassa; ja hän istui -hetkisen aivan kuin kaiken sen vihan painamana, jonka hän tunsi -tulleen osakseen: -- "Mutta minä en näe täällä Megaran menoja?" - -Abdalonim meni kalveten ottamaan toisesta komerosta sykomoripuisia -levyjä, jotka olivat tukuttain pujotetut nahkahihnoihin. - -Hamilkar kuunteli uteliaana talousmenoja, ja tyyntyi kuullessaan -yksitoikkoisen äänen luettelevan numeroita; Abdalonom luki yhä -hitaammin. Äkkiä pudotti hän maahan puulevyt ja heittäytyi suulleen -maahan, kädet levällään kuin tuomitulla. Tyyneyttään menettämättä -Hamilkar kokosi levyt; ja hänen huulensa aukenivat ja silmänsä -suurenivat hänen nähdessään yhden päivän menojen joukossa tavattoman -määrän lihaa, kaloja, lintuja, viiniä ja höysteitä sekä särjettyjä -astioita, kuolleita orjia, pilaantuneita mattoja. - -Abdalonim kertoi hänelle yhä maaten suullaan barbarien juhlasta. -Hän ei ollut voinut vastustaa Vanhimpien määräyksiä, -- sitäpaitsi -Salammbokin oli käskenyt olemaan säästämättä rahoja sotilaiden -kestitsemisessä. - -Tyttärensä nimen kuullessaan syöksähti Hamilkar ylös. Sitten huulet -piukalla hän kyyristyi jälleen tyynyilleen; hän repi kynsillään -niiden hetaleita, läähättäen, silmien tuijottaessa eteenpäin. - --- "Nouse!" sanoi hän; ja hän astui alas kivilaatalta. - -Abdalonim seurasi häntä; hänen polvensa vapisivat. Mutta äkkiä -tarttui hän rautatankoon ja alkoi kuin hullu nostella lattialiuskoja -ylös. Eräs puulevy nousi ylös ja pian näkyi pitkin käytävää useita -suuria kansia, jotka peittivät viljasäiliöitä. - --- "Näethän, Baalin silmä", sanoi palvelija vavisten, "he eivät -vielä ole vieneet kaikkea! ja ne ovat syviä, jokainen viisikymmentä -kyynärää, ja reunojaan myöten täynnä! Matkalla ollessani kaivatin -niitä asehuoneesen, puistoon, kaikkialle! talosi on täynnä viljaa -kuten sydämesi viisautta." - -Hymy levisi Hamilkarin kasvoille! "Se on hyvä, Abdalonim!" Sitten -kumartuin kuiskaamaan hänen korvaansa: "Tuota sitä Etruriasta, -Brutiumista, kaikkialta mistä vain tahdot ja mihin hintaan tahansa! -Kokoa ja säilytä! Minun yksinään täytyy omistaa kaikki vilja -Karthagossa." - -Sitten päästyään käytävän päähän Abdalonim vyössään riippuvalla -avaimella avasi oven suureen neliskulmaiseen huoneesen, jonka -sedripylväät jakoivat kahteen osaan. Kulta-, hopea- ja vaskirahoja -oli järjestetty pöydille tai ahdettu seinäkomeroihin ja ne nousivat -kaikilla neljällä seinällä kattoparruihin asti. Nurkissa suuren -suuret virtahevon nahasta tehdyt lippaat sisälsivät kokonaisia rivejä -pieniä säkkejä, vaihtorahoja oli kasottain permannolla; ja siellä -täällä oli liian korkea rahapino kaatunut ja näytti sortuneelta -pilarilta. Suuret karthagolaiset rahat, jotka kuvasivat Tanitia -ratsun kera palmupuun suojassa, sekaantuivat alusmaiden rahoihin, -joissa oli härkä, tähti, pallo tai puolikuu. Eri suuriin summiin -järjestettyinä oli kaikenarvoisia, -kokoisia ja -aikaisia rahoja, --- vanhoista Assyrian kynttä ohuemmista rahoista Latiumin vanhoihin -kättä paksumpiin rahoihin asti, Eginan nappeja, Baktrian levyjä, -lakedaimonilaisten lyhyitä puikkoja; useat olivat ruosteessa, -likaisia, veden vihertämiä tai tulen mustaamia, joita oli joko saatu -verkoilla tai koottu valloitetun kaupungin raunioista. Pian laski -suffeetti, vastasivatko koolla olevat rahat voitto- ja tappiotiliä, -joka hänelle oli luettu; ja hän kääntyi lähtemään nähdessään kolme -vaskiruukkua, jotka olivat aivan tyhjiä. Abdalonim käänsi päänsä -kauhun merkiksi poispäin, Hamilkar näytti mukautuneen kaikkeen eikä -puhunut sanaakaan. - -He kulkivat toisten käytävien, toisten salien kautta ja saapuivat -vihdoin ovelle, jonka vartioimista varten eräs mies oli vyötäröiltä -kiinnitetty pitkään seinästä lähtevään kahleesen. Se oli roomalainen -tapa, joka vasta äskettäin oli otettu käytäntöön Karthagossa. Miehen -parta ja kynnet olivat kasvaneet suunnattoman pitkiksi, ja hän -liikahteli taukoamatta oikealle ja vasemmalle villipetojen tavoin. -Heti kun hän tunsi Hamilkarin, syöksyi hän häntä kohden huutaen: - --- "Armoa, Baalin silmä! sääli minua! tapa minut! Kymmeneen vuoteen -en ole nähnyt aurinkoa! Isäsi nimessä, armoa!" - -Vastaamatta hänelle Hamilkar löi käsiään yhteen, ja kolme miestä -riensi apuun; ja kaikin nelisin vetivät he suunnattoman suuren -ovisalvan renkaista ulos. Hamilkar otti soihdun ja katosi pimeään. - -Sitä huonetta, johon hän nyt tuli, pidettiin yleensä perheen -hautakammiona; mutta tarkemmin tutkimalla olisi sieltä löytänyt vain -suuren muuratun kuopan. Se oli valmistettu varkaiden eksyttämiseksi -eikä sisältänyt mitään. Hamilkar astui sen ohitse; sitten kumartui -hän alas ja pani hyvin raskaan myllynkiven pyörimään teloilla -syrjään. Ja tämän aukon kautta hän astui kartion muotoon tehtyyn -kammioon. - -Seinät olivat pronssisilla suomulevyillä peitetyt; keskellä -kohosi graniittijalustan päässä erään Aletes nimisen Kabirin, -Keltiberin kaivoksien keksijän kuvapatsas. Jalustan ympärillä oli -maahan järjestetty suuria kultakilpiä ja suunnattomia umpinaisia -hopeamaljoja, joilla oli mitä omituisimpia muotoja ja jotka -olivat käytäntöön kelpaamattomia; sillä tapana oli valaa suuri -määrä metallia tällaisiin muotoihin, jotta niiden tuhlaaminen ja -kuljettaminenkin kävi melkein mahdottomaksi. - -Soihdullaan hän sytytti kuvapatsaan päähineesen kiinnitetyn -kaivoslampun; viheriäisiä, keltaisia, sinisiä, sinipunaisia, -viinin ja veren värisiä säteitä välähteli äkkiä salissa. Huone oli -täynnä jalokiviä, jotka olivat joko lampun tavoin vaskilevyihin -ripustetuissa kultapulloissa tai järjestetty omaan kiviympäristöönsä -seinän juurelle. Siellä oli turkooseja, joita linkokivillä kallioista -lyödään irti, kiiltokiviä, jotka olivat muodostuneet ilveksen -virtsasta, kuusta pudonneita kivettyneitä kalanhampaita, tyaneja, -timantteja, sandastrumeja, berylejä, kolmea lajia rubiineja, neljää -lajia safireja ja kahtatoista lajia smaragdeja. Ne kimaltelivat -kuten maitopisarat, siniset jääpuikot, hopeahieta, ja loivat valoaan -leveinä säteinä, hienoina väikkeinä, tähtinä. Meteoorikivet, jotka -ukkonen synnyttää, hohtivat myrkystä parantavien kalkedonien -rinnalla. Siellä oli Zabarcan vuoresta saatuja topaaseja, jotka -torjuvat pelon ja kauhun, Bactriasta tuotuja opaaleja, jotka estävät -keskensynnytyksen, Ammonin sarvia, joita pannaan vuoteen alle unien -saamiseksi. - -Jalokivien väike ja lampun liekki kuvastuivat suuriin kultakilpiin. -Hamilkar seisoi hymyillen käsivarret rinnallaan ristissä; -- ja hän -iloitsi, ei niin paljon rikkautensa katselemisesta kuin tietäessään -olevansa rikas. Hänen rikkautensa oli saavuttamaton, loputon, -ääretön. Hänen esi-isänsä, jotka nukkuivat hänen jalkojensa alla, -hengittivät osan ikuisuuttaan hänen sydämeensä. Hän tunsi seisovansa -aivan lähellä maanalaisia haltijoita. Hän tunsi kuten Kabirin iloa, -ja suuret, kasvoihinsa osuvat valosäteet tuntuivat näkymättömän -verkon äärimmäisiltä langoilta, jotka äärettömien syvyyksien yli -sitoivat hänet maailman keskustaan. - -Äkkiä eräs ajatus sai hänet vavahtamaan, ja astuttuaan aivan -jumalankuvan taakse kulki hän suoraan muuria kohden. Sitten tarkasti -hän käsivarressaan olevien tatueerausten joukossa vaakasuoraa viivaa, -jota kaksi pystysuoraa leikkasi; se esitti Kananean numeroissa lukua -kolmetoista. Sitten hän laski seinästä kolmannentoista pronssilevyn, -nosti kerta vielä avaran hihansa ylös; ja oikea kätensä suorana hän -luki toisesta paikasta käsivarttaan vieläkin mutkikkaampia viiruja -sormiensa sirosti liikahdellessa kuten lyyran soittajalla. Vihdoin -hän painoi peukalollaan seitsemän kertaa seinään; ja yhtenä suurena -lohkareena avautui osa muuria. - -Sen takana oli piilossa kammio, johon oli kätketty salaperäisiä -aineita, joilla ei ollut nimeä ja joiden arvo oli määräämätön. -Hamilkar astui kolme porrasta alemmaksi; hän otti hopeasaavista -antiloopin vuodan, joka uiskenteli mustassa nesteessä, ja palasi -sitten takaisin. - -Abdalonim alkoi jälleen astua hänen edellään. Hän löi -lattialiuskoihin pitkää keppiään, jonka yläpäässä oli kelloja, ja -jokaisen huoneen edessä hän huusi Hamilkarin nimen samalla ylistäen -ja siunaten häntä. - -Pyöreässä salissa, jonne kaikki käytävät päättyivät, oli seinille -kasattu algumminitankoja, hennasäkkejä, Lemnoksen mullasta tehtyjä -kakkuja, ja kilpikonnan kuoria, jotka olivat kukkuroillaan helmiä. -Ohikulkiessaan hipaisi suffeetin puku näitä aarteita, mutta hän ei -edes katsahtanutkaan jättiläissuuriin meripihkalohkareisiinkaan, -jota ainetta pidettiin melkein jumalallisena, auringon säteiden -muodostamana. - -Tuoksuva ilmalaine tuli heitä vastaan. - --- "Avaa ovi!" - -He astuivat sisään. - -Alastomat miehet vastasivat taikinamaista sekoitusta, riipivät -yrttejä, hämmensivät hiiliä, kaatoivat öljyä ruukkuastioihin, -avasivat ja sulkivat pieniä munanmuotoisia koloja, joita oli seiniin -kaivettu niin tiheään, että huone näytti mehiläiskeon sisustalta. -Myrobalonia, bdelliumia, saframia ja orvokkeja näkyi niistä. -Kaikkialla oli hajallaan pihkoja, jauhoja, juuria, lasipulloja, -angervon oksia, ruusunlehtiä; ja melkein oli tukehtua näihin -tuoksuihin, vaikka storaxia höyrysikin keskellä räiskyen vaskisella -kolmijalalla. - -Tuoksuaineiden hoitaja, pitkä ja kalpea kuin vahakynttilä, lähestyi -Hamilkaria murskatakseen käärön metopionia hänen käteensä samalla kun -kaksi muuta hieroi hänen kantapäitään baccaris-lehdillä. Hän lykkäsi -ne luotaan; ne olivat irstastapaisia kyrenaikalaisia, mutta niitä -pidettiin arvossa salatietojensa vuoksi. - -Näyttääkseen valppauttaan tuoksuaineiden hoitaja tarjosi suffeetille -electronlusikalla hiukan malobathria maistettavaksi; sitten puhkaisi -hän neulalla kolme indialaista bezoarikiveä. Valtias, joka tunsi -kaikki petoskeinot, otti sarvellisen balsamia ja pidettyään sitä -hehkuvien hiilien päällä tiputti pisaran vaatteelleen; ruskea pilkku -muodostui siihen, balsami oli väärennettyä. Silloin hän loi terävän -katseen tuoksuaineiden hoitajaan, ja sanaakaan sanomatta heitti -gasellin sarven hänelle vasten kasvoja. - -Niin suuttunut kun hän olikin nähdessään hänen vahingokseen tehtyjä -väärennyksiä, niin hän kuitenkin huomatessaan narduspaketit, joita -aijottiin lähettää merentakaisiin maihin, käski niihin sekoittamaan -antimoniumia tehdäkseen ne raskaammiksi. - -Sitten hän kysyi, missä oli kolme häntä varten valmistettua laatikkoa -psagas-palsamia. - -Hoitaja ei sanonut tietävänsä niistä mitään, sotilaat olivat tikarit -kädessä saapuneet karjuen sisään; hän oli heille avannut säiliöt. - --- "Sinä pelkäät siis heitä enemmän kuin minua!" huudahti suffeetti; -ja höyryjen läpi hänen silmänsä leimahtivat kuten soihdut pitkää, -kalpeaa miestä kohden, joka alkoi ymmärtää mikä häntä odotti. -"Abdalonim! ennen auringon laskua sinä annat hänen käydä ruoskakujan -läpi: silvo hänet!" - -Tämä vahinko kiukustutti häntä, vaikka se olikin edellisiä pienempi; -sillä vaikka hän koettikin karkoittaa niitä mielestään, niin kohtasi -hän barbarien töitä joka askeleella. Heidän hävitystyönsä yhdistyi -hänen tyttärensä häpeään, ja hän raivostui koko talolle, joka siitä -tiesi eikä sitä hänelle sanonut. Mutta jokin sisäinen voima pakotti -häntä ottamaan onnettomuudestaan yhä enemmän selkoa; ja vainu vimman -vallassa hän tarkasti kaikissa vajoissa, kauppahuoneiden takana -olevat varastot, joissa oli maapihkaa, puuta, ankkureja ja köysiä, -hunajaa ja vahaa, kangasaitat, ruokavarakammiot, marmorivarastot ja -silfiumvajat. - -Hän meni puutarhan toiselle puolelle majoihin tarkastamaan -kotikäsityöläisiä, joiden teoksia myytiin. Räätälit ompelivat -viittoja, toiset kutoivat verkkoja, toiset maalasivat tyynyjä, -leikkasivat sandaaleja, egyptiläiset työmiehet silittivät simpukalla -papyrusta, kankurien sukkulat lensivät, aseseppien alasimet -kalskuivat. - -Hamilkar sanoi heille: - --- "Takokaa miekkoja! takokaa yhtäpäätä! niitä minä tarvitsen." Ja -hän otti poveltaan myrkyissä liotetun antilopinnahan käskien siitä -tekemään rintapaidan, joka oli pronssia vahvempi, ja johon ei rauta -eikä tuli pystynyt. - -Astuessaan työmiesten luo koetti Abdalonim suunnata hänen vihaansa -muualle, koetti ärsyttää häntä niitä vastaan moittien heidän työtään. --- "Tuollaista työtä! mikä häpeä! Valtias on aivan liian hyvä." -Kuuntelematta häntä Hamilkar poistui. - -Hän kulki hitaammin, sillä ylhäältä alas asti hiiltyneet puut, -jommoisia tapaa paimenten asustamissa metsissä, telkesivät hänen -tiensä; paaluaidat olivat rikotut, vesi uomissa kuivunut, rapakoissa -oli lasinsirpaleita ja apinain luita. Kankaankappaleita riippui -siellä täällä pensaikoissa; sitruunapuiden alla mädänneet kukat -muodostivat keltaisia likaröykkiöitä. Nähtävästi olivat palvelijat -jättäneet kaiken sikseen siinä uskossa, ettei valtias koskaan palaa. - -Joka askeleella keksi hän uusia häviöitä, uusia todistuksia tuosta -asiasta, josta hän oli vannoutunut olla ottamatta selvää. Nyt -likasi hän purppurasaappaansa lokaan; eikä hänellä ollut kaikkia -noita miehiä edessään katupultin suulla lennättääkseen heidät -murskaksi! Hän tunsi itsensä nöyryytetyksi puolustettuaan heitä; se -oli narrimaista, petosta; ja kun hän ei voinut kostaa sotilaille, -ei Vanhimmille, ei Salammbolle, ei kenellekään, ja kun hänen -vihansa etsi jotain esinettä, niin tuomitsi yhdellä kerralla kaikki -puisto-orjat vuorikaivoksiin. - -Abdalonim värisi joka kerta, kun hän näki Hamilkarin lähestyvän -puistoja. Mutta Hamilkar kääntyi myllytielle, josta kuului -alakuloista laulua. - -Tomupilven keskellä pyöri täällä suuria myllyjä, se on kaksi -porfyyri-kartiota toistensa päällä; ylimäisessä oli suppilo; se pyöri -paksujen tankojen avulla alimman päällä. Rinnallaan ja käsivarsillaan -miehet lykkäsivät samalla kuin toiset valjastetut vetivät. Hihnojen -hankaamisesta oli hartioihin muodostunut visvaa valuvia haavoja, -jommoisia näkee aasien niskassa, ja musta ja ohut kankaansiekale, -joka tuskin peitti heidän lanteitaan, ja jonka kulma riippui alas, -löi heidän polventaipeehensa kuten pitkähäntä. Heidän silmänsä olivat -punaisia, jalkojen raudat kalskahtivat, rinnat läähättivät tahdissa. -Heidän suunsa edessä oli kahdella ketjulla kiinnitetty kuonokoppa, -jotta heidän olisi mahdotonta syödä jauhoja, ja heidän käsissään oli -umpinaiset kintaat, jotka estivät heitä ottamasta sitä. - -Valtiaan tullessa paukkuivat puiset tangot voimakkaammin. Vilja -narskui murskaavien kivien alla. Monet vaipuivat polvilleen; toiset -jatkoivat kulkuaan heidän ylitseen. - -Hän kysyi Giddenemiä, orjien päällikköä; tämä tuli esiin, ja hänen -arvonsa ilmeni jo hänen loistavassa puvussaankin; sillä hänen -sivuilta halki oleva tunikansa oli hienointa purppuraa, raskaat -renkaat riippuivat hänen korvistaan, ja jalkojen ympäri käärittyä -kangasta kokoamassa oli kultaliiste, joka kuten käärme puun ympäri -kohosi nilkasta lanteille asti. Sormuksilla ahdetuissa käsissä -oli hänellä gagatipaloista tehdyt ketjut tunteakseen sen avulla -kaatumatautiset. - -Hamilkar viittasi häntä päästämään kuonokopat orjien suulta. Silloin -ne kaikki kiljaisten kuin nälkäiset pedot syöksyivät jauhoihin -käsiksi ja ahmivat sitä painaen kasvonsa kasoihin. - --- "Sinä näännytät ne!" sanoi suffeetti. - -Giddenim vastasi, että se oli niiden kurissa pitämiseksi -välttämätöntä. - --- "Silloin oli turhaa lähettää sinua Syracusaan orjakouluun. Käske -kaikki tänne!" - -Ja edeskäyvät, kellariorjat, tallirengit, juoksijat, -kantotuolinkantajat, kylpyorjat ja vaimot lapsineen järjestyivät -puutarhaan yhteen ainoaan riviin, joka kauppahuoneesta ulottui -villipetojen puistoon asti. He seisoivat henkeään pidättäen. Tavaton -hiljaisuus täytti Megaran. Aurinko oli laguunin kohdalla katakombien -juurella. Riikinkukot piipittivät. Hamilkar astui hitaasti eteenpäin. - --- "Mitä minä noilla vanhoilla teen?" sanoi hän; "myy ne! Täällä on -liiaksi gallialaisia, ne ovat juoppoja! ja liiaksi kretalaisia, ne -valehtelevat! Osta minulle kappadokialaisia, asialaisia ja neekerejä." - -Hän kummasteli lasten pientä määrää. -- "Joka vuosi, Giddenem, täytyy -talossa syntyä lapsia! Jätä sen vuoksi kammiot öiksi auki, jotta he -vapaasti voivat liittyä toisiinsa." - -Sitten antoi hän osoittaa itselleen varkaat, laiskat ja -vastahakoiset. Hän määräsi rangaistuksia ja moitti samalla -Giddenemiä; ja Giddenem painoi kuten härkä alas otsansa, jossa leveät -silmäkulmat liittyivät yhteen. - --- "Katso, Baalin silmä," sanoi hän osoittaen kookasta libyalaista, -"tämä tavattiin nuora kaulassaan". - --- "Vai niin! sinä tahdot siis kuolla?" lausui suffeetti -halveksivaisesti. - -Ja orja vastasi pelottomasti: - --- "Tahdon!" - -Silloin, välittämättä antamastaan esimerkistä tai rahallisesta -tappiosta, Hamilkar sanoi palvelijoille: - --- "Viekää hänet pois!" - -Ehkä hänen mielessään oli aikomus siten tehdä uhri. Siten hän tuotti -itselleen vahinkoa väistääkseen jonkun kamalamman onnettomuuden. - -Giddenem oli kätkenyt vialliset toisten taakse. Hamilkar huomasi -heidät: - --- "Kuka sinun käsivartesi on katkaissut?" - --- "Sotilaat, Baalin silmä." - -Sitten eräälle samniumilaiselle, joka ontui kuin haavoitettu haikara: - --- "Ja kuka sinulle tuon on tehnyt?" - -Se oli ollut tarkastaja, joka rautatangolla oli lyönyt hänen jalkansa -poikki. - -Tämä mieletön julmuus suututti suffeettia; ja riistäen Giddenemin -käsistä hänen gagatiketjunsa hän karjaisi: - --- "Kirottu olkoon koira, joka haavoittaa laumaansa. Katkoa orjilta -jäsenet, kautta Tanitin hyvyyden! Sinä tuotat valtiaallesi häviötä! -Tukahuttakaa hänet tunkioon. Ja ne, jotka puuttuvat? Missä ne ovat? -Oletko ne surmannut yhdessä sotilaitten kanssa?" - -Hänen kasvojensa ilme oli niin pelottava, että kaikki naiset -pakenivat. Orjat peräytyivät ja muodostivat laajan piirin heidän -molempien ympärille; Giddanem suuteli kiihkeästi hänen sandaalejaan; -Hamilkar seisoi hänen edessään nyrkit koholla. - -Tuolla henkisellä selvyydellä, joka taistelun kuumimmassa tuoksinassa -oli ylimmillään, muisti hän tuhansia vastenmielisiä tapauksia, -häpeällisiä seikkoja, joita hän tähän asti ei ollut ottanut huomioon; -ja vihansa valossa, kuten salamien hohteessa, hän näki taas kaiken -häviönsä yhdellä kertaa edessään. Maatilojen valvojat olivat paenneet -peläten sotilaita, ehkä olivat niiden kanssa samassa juonessakin, -kaikki häntä pettivät, liian kauvan hän jo oli hillinnyt itseään. - --- "Tuokaa ne tänne," huusi hän, "ja leimatkaa niihin pelkurien -merkki kuumalla raudalla otsaan!" - -Silloin tuotiin ja kasattiin keskelle puistoa nuoria, kaularautoja, -puukkoja, kahleita kaivoksiin tuomittuja varten, jalkapuut, joihin -puserrettiin jalat, numelloja, joita pantiin hartioita pusertamaan, -ja skorpioneja, kolmisiimaisia piiskoja, jotka päättyivät -pronssikoukkuihin. - -Kaikki orjat asetettiin aurinkoon päin, kaikki nielevää Molokia -kohden, selälleen tai suulleen maahan, ja piiskaamiseen tuomitut -seisomaan puita vasten, kaksi miestä kunkin viereen, joista töinen -laski ja toinen löi. - -Hän löi molemmin käsin; hihnat vinkuivat ja repivät kuoren -plataaneista. Veri sinkoili sateena lehtiin ja punaiset lihamöhkäleet -vääntelehtivät parkuen puiden juurella. Ne, jotka taottiin kahleihin, -repivät kynsillään kasvojaan. Puisten ruuvien natina kuului; kumeita -lyöntejä kaikui; joskus kimakka kiljahdus lensi ilman halki. Kyökin -puolella oli vaatesiekaleiden ja leikattujen hiuksien välissä -kyyryllään miehiä viuhkoja löyhyttämällä sytyttämässä hiiliä, ja -palaneen lihan käry nousi ilmaan. Piiskatut pyörtyivät, mutta käsien -siteiden kannattamina pysyivät pystyssä ja antoivat päänsä pudota -olalleen ja sulkivat silmänsä. Toiset alkoivat katsellessaan kauhusta -kirkua, ja leijonat, muistellessaan ehkä juhlaa nousivat haukotellen -luolien reunaa vasten. - -Silloin ilmestyi Salammbo penkereensä tasolle. Hän juoksi kauhuissaan -nopein askelin edes ja takaisin. Hamilkar huomasi hänet. Hänen -mielestään kohotti Salammbo häntä kohden käsivartensa kuten armoa -anoakseen; kauhua kuvaavan liikkeen tehden Hamilkar kääntyi menemään -norsujen puistoon. - -Nämät eläimet olivat suurien punilaisten perheiden ylpeys. Ne -olivat kantaneet selässään esi-isiä, voittaneet sodissa, ja niitä -kunnioitettiin auringon suosikkeina. - -Megaran norsut olivat vahvimmat koko Karthagossa. Hamilkar oli ennen -lähtöään vaatinut Abdalonimilta valan, että hän vartioisi niitä. -Mutta ne olivat silpomisen seurauksista kuolleet; kolme ainoastaan -oli jälellä maaten tomussa tarhan keskellä särjettyjen seimiensä -edessä. - -Ne tunsivat Hamilkarin ja tulivat hänen luokseen. - -Eräällä oli korvat kamalalla tavalla säpäleinä, toisella polvessa -ammottava haava, ja kolmannella kärsä oli poikki. - -Ne katselivat murheellisina aivan kuin järjelliset olennot -Hamilkaria; ja se, jolla ei enää ollut kärsää, taivutti suuren päänsä -alas ja notkistaen polviaan koetti hiljaa hyväillä häntä kärsänsä -inhoittavalla tyngällä. - -Eläimen häntä näin hyväillessä kaksi kyyneltä vieri Hamilkarin -silmistä. Hän syöksyi Abdalonimia kohden. - --- "Konna! ristiin! ristiin!" - -Pyörtyneenä Abdalonim vaipui selälleen maahan. - -Purppura tehtaiden takana, joista kepeät siniset sauhupilvet -kohosivat taivasta kohden, kuului shakaalin kiljunta; Hamilkar -seisahtui. - -Ajatus pojastaan rauhoitti hänet äkkiä, kuten jumalallinen kosketus. -Hän näki siinä voimansa jatkuvan, oman persoonallisuutensa loputtoman -kehityksen, eivätkä orjat ymmärtäneet, mistä tämä rauha tuli hänen -ylitseen. - -Mennessään purppuratehtaita kohden hän kulki vankilan ohi, joka oli -mustista kivistä neliskulmaisen kuopan ympärille rakennettu pitkä -talo. Sen ympäri kiersi pieni käytävä ja sen jokaisessa neljässä -nurkassa oli portaat. - -Iddibal odotti epäilemättä yötä ennenkuin hän antoi merkin -kokonaisuudessaan. Ei vielä ollut kiirettä, ajatteli Hamilkar ja hän -astui vankilaan. Muutamat huusivat hänelle: "Palaa"; uskaliaimmat -seurasivat häntä. - -Avonainen ovi liikehteli tuulessa. Ilta-aurinko loisti kapeista -akkunoista, ja sisällä näkyi seinillä katkotulta kahleita. - -Siinä oli kaikki, mitä oli jälellä sotavangeista! - -Silloin Hamilkar tuli kalman kalpeaksi, ja ne jotka ulkoa kumartuivat -katsomaan kuopan sisään näkivät hänen estävän itseään kaatumasta -nojautumalla seinään. - -Mutta shakaali kiljaisi kolme kertaa perätysten. Hamilkar nosti -päänsä pystyyn; hän ei lausunut sanaakaan, ei tehnyt liikettäkään. -Sitten, kun aurinko oli kokonaan laskeutunut, hän katosi -piikkipensasaitauksen taakse, ja illalla Rikkaiden kokouksessa -Eshmunin temppelissä hän sanoi sisään astuessaan: - --- "Baalien valot, minä otan vastaan punilaisten sotavoimien johdon -barbarien armeijaa vastaan!" - - - - -VIII. - -MAKARIN TAISTELU. - - -Heti seuraavana päivänä hän otti syssiteiltä kaksisataa kaksikymmentä -kolme kikaria kultaa ja määräsi jokaisen Rikkaan maksamaan -neljätoista shekeliä veroa. Naisetkin suorittivat veroa; maksettiin -lapsista ja, ennenkuulumaton teko karthagolaisten käsitteiden mukaan, -hän pakoitti pappiskunnatkin maksamaan rahaa. - -Hän vaati itselleen kaikki hevoset, kaikki muulit, kaikki aseet. -Muutamat koettivat salata rikkauksiaan; heidän omaisuutensa -myytiin, ja peloittaakseen toisten ahneutta hän antoi kuusikymmentä -asevarustusta ja tuhat viisisataa gommoria jauhoja, omasta puolestaan -yhtä paljon kuin Norsunluuyhtiö yhteensä. - -Hän lähetti Liguriasta värväämään sotilaiksi kolmetuhatta -vuoristoasukasta, jotka olivat tottuneet taistelemaan karhujen -kanssa; heille maksettiin kuuden kuukauden palkka etukäteen, neljä -minaa päivältä. - -Mutta hän tarvitsi armeijan. Siitä huolimatta hän ei hyväksynyt -kaikkia kaupungin asukkaita kuten Hanno. Hän hylkäsi ensin istuvassa -työssä olleet miehet, sitten ne, joilla oli liian suuri vatsa tai -jotka olivat pelokkaannäköisiä; mutta hän hyväksyi kunniattomat, -Malquan roistoväen, barbarien pojat ja vapautetut orjat. Palkaksi -lupasi hän uusille karthagolaisille täydet kansalaisoikeudet. - -Hänen ensi huolenaan oli legionan uudestaan muodostaminen. Noilla -kauniilla nuorilla miehillä, jotka pitivät itseään tasavallan -sotaisen voiman esikuvana, oli itsehallinto. Hän erotti heidän -upseerinsa; hän kohteli heitä ankarasti, pakoitti juoksemaan, -hyppäämään, kiipeämään yhdellä hengähdyksellä Byrsan jyrkännettä -ylös, heittämään heittokeihäitä, taistelemaan ruumis ruumista -vastaan, nukkumaan öisin torilla. Heidän omaisensa kävivät heitä -katsomassa ja säälittelemässä. - -Hän tilasi lyhempiä miekkoja ja vahvempia jalkineita. Hän määräsi -palvelijoiden luvun ja vähensi kuormaston; ja kun Molokin temppelissä -säilytettiin kolmeasataa roomalaista pilumia, niin hän otti ne -ylimmäisen papin vastustuksista huolimatta. - -Uticasta palanneista ja yksityisten omistamista norsuista muodosti -hän falangin, jossa oli seitsemänkymmentä kaksi norsua ja varusti ne. -Hän antoi niiden kuljettajille vasaran ja taltan, jotta he voisivat -puhkaista niiden kallon, jos ne taistelun tuoksinassa alkaisivat -pillastua. - -Hän ei sallinut Suuren Neuvoston valita alijohtajia. Vanhimmat -koettivat huomauttaa hänelle lain määräyksiä, hän polki ne; kukaan ei -uskaltanut enää vastustaa, kaikki taipuivat hänen voimakkaan neronsa -alaisiksi. - -Hän yksinään huolehti sodasta, hallituksesta ja raha-asioista, ja -välttääkseen syytöksiä pyysi hän tiliensä tarkastajaksi suffeetti -Hannon. - -Hän korjautti ulkomuuria, ja kun kiviä tarvittiin, hävitti hän -vanhat sisämuurit, jotka nyt oli tarpeettomia. Mutta varallisuuden -eroavaisuus, joka oli astunut rotu-arvoasteikon sijaan, erotti -voitettujen pojat valloittajien pojista; patrisiot katsoivat myös -karsain silmin raunioiden hävittämistä, jota vastoin rahvas, -tietämättä oikeastaan miksi, iloitsi siitä. - -Aseellisia joukkoja kulki aamusta iltaan kaduilla; joka hetki kuuli -torvien toitotuksia; kärryillä kuljetettiin kilpiä, telttoja, -keihäitä; pihat olivat täynnä naisia, jotka liinaa riipivät; innostus -tarttui toisesta toiseen; Hamilkarin sielu täytti koko tasavallan. - -Hän oli jakanut sotilaansa tasalukuisiin riveihin, ja pitänyt siitä -huolen, että rintamassa seisoi rinnatusten vahva ja heikko mies, -jotta heikompaa tai arempaa miestä kaksi samalla vei eteenpäin. -Mutta kolmestatuhannesta ligurialaisesta ja Karthagon paraimmasta -miehistöstä saattoi hän muodostaa vain yksinkertaisen falangin, johon -kuului neljätuhatta yhdeksäkymmentäkuusi hopliittia, joilla oli -pronssikypärit, ja neljätoista kyynärää pitkät saarnikeihäät. - -Kahdellatuhannella nuorella miehellä oli lingot, tikari ja sandaalit. -Hän vahvisti heidän joukkonsa kahdeksallasadalla soturilla, jolla oli -pyöreä kilpi ja roomalainen miekka. - -Raskaan ratsuväen muodosti tuhat yhdeksänsataa miestä, loput -legionasta, ja he olivat kuten assyrialaiset klinabarit kullattuihin -pronssilevyvarustuksiin puetut. Sitäpaitsi oli hänellä neljäsataa -ratsastavaa jousimiestä, jollaisia kutsuttiin tarentinilaisiksi; -niillä oli kärpännahkaiset päähineet, kaksiteräinen piilukirves ja -nahkamekko. Lopuksi tuhat kaksisataa karavaanikorttelin neekeriä -yhdessä klinabarien kanssa sai juosta ratsujen vieressä nojaten -toisella kädellään hevosen harjaan. Kaikki oli valmiina, eikä -Hamilkar kuitenkaan lähtenyt liikkeelle. - -Usein poistui hän yksin yöllä Karthagosta ja kulki laguunia -etäämmälle Makar-virran suulle asti. Aikoiko hän liittyä -palkkasotureihin? Mappalioihin majoitetut ligurialaiset ympäröivät -hänen taloaan. - -Rikkaiden arvelut näyttivät oikeutetuilta, kun eräänä päivänä nähtiin -kolmesataa barbaria lähestyvän muureja. Suffeetti avasi heille -portit; he olivat karkulaisia; he saapuivat sotaherransa luo joko -pelon tai, uskollisuuden ajamina. - -Hamilkarin paluu ei ollut lainkaan hämmästyttänyt palkkasotureita; -heidän mielestään ei sellainen mies voinutkaan kuolla. Hän saapui -täyttämään lupauksensa, eikä siinä toivossa ollut mitään järjetöntä, -sillä niin syvä oli kuilu Isänmaan ja Armeijan välillä. Sitäpaitsi he -eivät laisinkaan pitäneet itseään syyllisenä; juhla oli unohtunut. - -Kiinniotetut vakoilijat selittivät heille toisin. Se herätti -riemua vimmastuneissa; miedotkin miehet joutuivat raivoihinsa. -Molemmat piiritykset tuntuivat heistä ikäviltä, ei päästy sen -pitemmälle; parempi oli taistella! Monet miehet erkanivat joukoista -ja harhailivat pitkin seutua. Kuultuaan Karthagon varustuksista he -palasivat; Matho hypähti ilosta. "Vihdoinkin! vihdoinkin!" huusi hän. - -Suuttumus, jota hän tunsi Salammbota kohtaan, kääntyi nyt -Hamilkariin. Hänen vihansa löysi nyt määrätyn uhrin, ja kun koston -mahdollisuus näytti helpommalta, niin oli hän jo pitävinään sen -käsissään ja iloitsi siitä. Samalla yhä suurempi hellyys sai -hänessä vallan, yhä kiihkeämpi himo kalvoi häntä. Vuoroin hän oli -näkevinään itsensä sotilaiden keskellä heiluttaen keihään nenässä -suffeetin päätä, vuoroin purppuravuoteisessa kammiossa sulkevinaan -immen syliinsä, peittäen hänen kasvonsa suudelmillaan ja käsillään -sivellen hänen pitkää mustaa tukkaansa; tämä ajatus, jonka hän tiesi -mahdottomaksi toteuttaa, tuotti hänelle tuskia. Hän vannoi, koska -toverinsa olivat hänet valinneet shalishimiksi, johtavansa sotaa; -ja vakaumus, ettei hän siitä koskaan palaa, sai hänet tekemään sen -täydelliseksi tuhosodaksi. - -Hän saapui Spendiuksen luo ja sanoi hänelle: - --- "Kokoa sinä väkesi! Minä tuon omani tänne! Ilmoita -Autharitokselle! Me olemme hukassa, jos Hamilkar hyökkää kimppuumme! -Ymmärrätkö! Nouse!" - -Spendius hämmästyi tätä käskevää ääntä. Matho antoi tavallisesti -johtaa itseään, ja jos hän joskus olikin yltynyt, niin oli se -pian tasaantunut. Mutta tällä hetkellä näytti hän tyynemmältä ja -pelottavammalta; ylpeä tahto säihkyi hänen silmistään kuten uhritulen -liekit. - -Kreikkalainen ei kuunnellut hänen perustelmiaan. Hän asui -karthagolaisessa helmihetaleisessa teltassa, joi jäähdytettyjä -juomia hopeamaljasta, leikki kottabosta, antoi hiustensa kasvaa ja -johti piiritystä hitaasti. Sitäpaitsi oli hän hankkinut itselleen -kaupungista erityisiä tiedonantajia, eikä tahtonut lähteä, sillä hän -oli varma siitä, että kaupunki kohta avaisi porttinsa. - -Narr' Havas, joka kuljeskeli kaikkien kolmen armeijan välillä, oli -silloin paraillaan hänen teltassaan. Hän tuki hänen mielipidettään, -jopa moittikin libyalaista, joka huimapäisenä tahtoi tehdä heidän -alkamansa yrityksen tyhjäksi. - --- "Lähde pois jos pelkäät!" huusi Matho; "sinä lupasit meille pikeä, -rikkiä, norsuja, jalkaväkeä ja hevosia! missä ne ovat?" - -Narr' Havas muistutti tuhonneensa Hannon kohortit; -- mitä norsuihin -tulee, niin niitä pyydystettiin paraillaan metsissä, jalkaväkeä -asestettiin, hevoset olivat matkalla; ja numidialainen siveli olalle -laskeutuvaa kameelikurjensulkaa, pyöritti silmiään kuin nainen ja -hymyili ärsyttävällä tavalla. Matho seisoi hänen edessään eikä -osannut mitään vastata. - -Mutta eräs tuntematon mies astui sisään, hiestä märkänä, -kauhistuneena, jalat verissä ja vyö auki; hän läähätti niin että -olisi luullut hänen laihojen kylkiensä pakahtuvan, ja haastaen -sekavaa murretta hän tuijotti ikäänkuin kertoen jostain taistelusta. -Kuningas syöksyi ulos ja kutsui ratsuväkensä koolle. - -Ne järjestyivät tasangolle muodostaen piirin hänen ympärilleen. -Ratsun selässä istuva Narr' Havas painoi päänsä alas ja puri -huuliaan. Lopulta hän jakoi joukkonsa kahtia ja käski toisen puolen -odottaa häntä; ja käskevällä liikkeellä antaen merkin lähtöön hän -katosi toisen puolen kanssa taivaan rantaa kohden vuoristoon päin. - --- "Valtias!" mutisi Spendius, "en pidä noista odottamattomista -seikoista, suffeetin paluusta, Narr' Havasin poistumisesta." - --- "Mitä siitä?" sanoi Matho halveksivaisesti. - -Tämä syy joudutti vain yhtymään Autharitoksen kanssa, jotta -ennätettäisiin ennen Hamilkaria. Mutta jos kaupunkien piiritys -heitetään sikseen, niin niiden asukkaat lähtevät liikkeelle, -hyökkäävät heihin takaapäin ja edessä ovat karthagolaiset. Pitkän -keskustelun jälkeen päätettiin ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin, ja -pantiinkin ne heti täytäntöön. - -Spendius lähti viidentoistatuhannen miehen kanssa Makarin yli -rakennetun sillan luo, kolmentuhannen askeleen päähän Uticasta; -sillan kulmat vahvistettiin neljällä korkealla katapulteilla -varustetulla tornilla. Puunrungoilla, kallionlohkareilla, -orjantappurakimpuilla ja kiviröykkiöillä tukittiin kaikki -vuoristotiet ja solat; kukkuloille koottiin ruohoja, jotka voitaisiin -sytyttää merkkituleksi, ja loitos näkemään tottuneita paimenia -sijoitettiin sinne tänne niiden viereen. - -Nähtävästi Hamilkar ei kulkenut kuten Hanno Kuumienlähteiden vuorten -yli. Hänen täytyi otaksua, että Autharitos, joka piti sisämaan -hallussaan, telkee häneltä tien. Sitäpaitsi heti sodan alussa saatu -tappio tuhoisi hänet, jota vastoin voitto voitaisiin uudelleen -helposti saada, kun palkkasoturit olivat joutuneet kauvemmaksi. -Hän saattoi kyllä laskea maihin Rypäleiden niemelle ja sieltä -marssia jompaakumpaa kaupunkia kohden. Mutta sitten joutuisi hän -molempien armeijoiden väliin, ja siihen ajattelemattomaan tekoon ei -hän voinut vähälukuisella joukollaan ryhtyä. Hän saattoi siis vain -kulkea ariadnelaisen vuoriston reunoitse, kääntyä sitten vasemmalle -välttääkseen Makarin suuta ja marssia suoraan siltaa kohden. Siellä -Matho olisi häntä odottamassa. - -Hän valvoi yöllä soihtujen valossa kaivoksien luojia. Hän riensi -Hippo-Zarytukseen tarkastamaan töitä vuoristossa, palasi eikä -levännyt. Spendius kadehti hänen voimiansa; mutta vakoojien -opastuksessa, vartijoiden valinnassa, koneiden rakentamisessa ja -kaikissa puolustuskeinoissa kuunteli Matho nöyrästi toverinsa -neuvoja; eivätkä he enää puhelleet Salammbosta, -- toinen ei häntä -enää muistanutkaan ja häpy sulki toisen suun. - -Usein hän kulki Karthagoon päin nähdäkseen Hamilkarin joukot. Hän -kiinnitti katseensa taivaan rantaan, ja makasi suullaan ja suoniensa -sykkiessä luuli kuulevansa armeijan astun taa. - -Hän sanoi Spendiukselle, että jollei Hamilkar kolmen päivän kuluessa -saavu, niin hän menee kaikkine miehineen häntä vastaan haastaakseen -hänet taisteluun. Kului vielä kaksi päivää. Spendius pidätti häntä, -kuudennen päivän aamuna hän läksi. - -Karthagolaiset odottivat yhtä kärsimättöminä kuin barbaritkin sotaa. -Teltoissa ja taloissa vallitsi sama toive, sama rauhattomuus; kaikki -kyselivät itseltään, mikä saattoi Hamilkaria viivyttää. - -Tavan takaa hän nousi Eshmunin temppelin kupukatolle, kuun -ilmoittajan viereen, ja tarkasteli tuulta. - -Eräänä päivänä, se oli kolmas päivä Tibbykuuta, nähtiin hänen -kiireellisin askelin laskeutuvan Akropoliilta. Mappalioissa syntyi -suuri hälinä. Pian syntyi liikettä kaduilla, ja kaikkialla sotilaat -alkoivat varustautua keskellä itkeviä naisia, jotka heittäytyivät -heidän rintaansa vasten; sitten he juoksivat nopeasti Khamonin -torille asettuakseen riveihin. Heitä ei saanut seurata, ei edes -puhutella, eikä lähestyä vallituksia; muutaman minuutin ajan oli -kaupungissa hiljaista kuten suuressa haudassa. Sotilaat nojautuivat -miettivinä peitsiinsä, ja toiset taloissa huokailivat. - -Auringon laskiessa lähti armeija lännenpuoleisesta portista; mutta -sen sijaan että se olisi kulkenut Tuniksen tietä tai pyrkinyt -vuoristoon Uticaan päin, niin se jatkoikin matkaansa meren rantaa -pitkin; pian saavuttivat he laguunin, jossa pyöreät, kokonaan -valkoisella suolalla täyttyneet paikat kuulsivat kuin suuret rannalle -unohtuneet hopeavadit. - -Sitten ilmestyi yhä tiheämpään vesilätäkköjä. Maa kävi yhä -pehmeämmäksi, jalka vajosi siihen. Hamilkar ei kääntynyt takaisin. -Hän kulki yhä etunenässä; ja hänen hevosensa, joka oli keltatäpläinen -kuin lohikäärme, sylki vaahtoa suustaan ja kulki kannuksien -pakoittamana yhä pitemmälle liejuun. Tuli yö, pimeä yö. Muutamat -huusivat heidän joutuvan perikatoon; hän riisti niiltä aseet ja antoi -ne palvelijoille. Muta tuli yhä syvemmäksi. Täytyi nousta vetojuhtien -selkään; toiset takertuivat hevosten häntään; voimakkaimmat auttoivat -heikompia, ja ligurialaisten joukko ajoi jalkaväkeä peitsien kärjillä -eteenpäin. Pimeys yhä karttui. Oli eksytty tieltä. Kaikki pysähtyivät. - -Silloin suffeetin orjat kulkivat edeltä etsien paaluja, joita hänen -käskystään oli sijoitettu välimatkojen päähän. He huusivat pimeässä, -ja etäällä armeija seurasi heitä. - -Vihdoin tuntui taas vankka maa jalan alla. Sitten näkyi hämärästi -valkohohtava käyrä uoma, ja he olivat Makarin rannalla. Kylmästä -ilmasta huolimatta tulia ei sytytetty. - -Keskiyöllä nousi tuulenpuuskia. Hamilkar herätti sotilaansa, mutta -ainoakaan torvi ei soinut: johtajat löivät heitä hiljaa olkapäähän. - -Eräs pitkä mies astui veteen. Se ei ulottunut vyöhön asti; virran yli -voi siis kulkea. - -Suffeetti määräsi, että kolmekymmentäkaksi norsua oli asetettava -virtaan sata askelta ylemmäksi, jota vastoin muut norsut asetettiin -alemmaksi pidättämään virran viemiä miesriviä; ja kaikki, kantaen -aseitaan ylhäällä päänsä päällä, kulkivat Makar virran yli kuin -kahden muurin välitse. Hän oli huomannut, että länsituuli, -puhaltaessaan hiekkaa, tukki virran ja muodosti siihen poikittain -luonnollisen padon. - -Nyt hän oli vasemmalla rannalla vastapäätä Uticaa ja avoimella -kentällä, joka oli edullinen norsuille, hänen armeijansa päävoimalle. - -Tämä nerokas temppu sai sotilaat haltioihin. Heihin palasi ehdoton -luottamus häneen. He tahtoivat heti syöksyä barbarien kimppuun; -suffeetti antoi heidän levätä kaksi tuntia. Heti auringon noustua -järjestyttiin tasangolle kolmeen riviin: ensiksi norsut, sitten kepeä -jalkaväki, ja ratsuväki heidän taakseen ja sitten falangi. - -Utican luo majoittuneet barbarit ja sillan luona olevat -viisitoistatuhatta miestä näkivät hämmästyksekseen maan etäällä -aaltoilevan. Vinhasti puhaltava tuuli lennätti hiekkapilviä; -ne nousivat kuin maasta irti, kohosivat suurina, kellertävinä -siekaleina, hajaantuivat ja muodostuivat uudelleen peittäen -palkkasotureilta punilaisen armeijan. Kypäreiden reunaan -kiinnitettyjen sarvien vuoksi luulivat muutamat näkevänsä -härkälauman; toiset, liehuvien viittojen pettäminä, väittivät -näkevänsä siipiä, ja ne, jotka olivat paljon matkustelleet, -kohottivat olkapäitään ja selittivät kaiken kangastukseksi. Mutta -jotain suunnatonta läheni yhä lähemmäksi. Pienet höyrypilvet, kepeät -kuin suusta tuleva henkäys, kiisivät pitkin erämaan pintaa; ylemmäksi -noussut aurinko loisti kirkkaammin, räikeä, värähtelevä valo työnsi -taivaan edemmäksi, ja ikäänkuin tunkien esineiden läpi loi välimatkan -mittaamattomaksi. Ääretön tasanko leveni silmäkannon taakse joka -taholle; ja tuskin huomattavat maapinnan epätasaisuudet ulottuivat -äärimäiseen taivaanrantaan asti, joka päättyi siniseen pitkään -viivaan, jonka tiesi mereksi. Molemmat teltoistaan lähteneet armeijat -katselivat; Utican asukkaat kiipesivät valleille paremmin nähdäkseen. - -Vihdoin erottautui useita poikkipäin olevia rivejä, joista kohosi -tasaisia kärkiä. Ne tulivat vähitellen pitemmäksi ja tiheämmiksi; -mustia kukkuloita liikahteli; sitten näkyi äkkiä neliskulmaisia -pensaikkoja; ne olivat norsuja ja peitsiä; yksi ainoa kiljahdus -kuului: -- "Karthagolaiset!" ja, odottamattakaan käskyä riensivät -Utican sotilaat ja sillalla seisovat sikin sokin eteenpäin -syöksyäkseen Hamilkarin kimppuun. - -Spendius vavahti tämän nimen kuullessaan. Hän sanoi läähättäen: -"Hamilkar! Hamilkar!" ja Matho oli poissa! Mitä hänen tuli tehdä? -Ei ollut mitään keinoa päästä pakoon! Tämä äkkinäinen tapaus, -suffeetin pelkonsa ja varsinkin nopean päättämisen välttämättömyys -sai hänet päästä pyörälle; hän näki jo itsensä tuhansien miekkojen -lävistämänä, teloitettuna, kuolleella. Mutta kaikki huusivat häntä; -kolmekymmentätuhatta miestä odotti hänen määräyksiään; hänessä -heräsi raivo omaa itseään vastaan; hän takertui taas voiton toivoon, -sehän lupasi hänelle kaiken mahdollisen onnen, ja hän luuli itseään -Epaminondasta rohkeammaksi. Peittääkseen kalpeuttaan hän värjäsi -kasvonsa cinnoberilla, sitten hän sitoi sääryssuojukset kiinni, otti -haarniskan ylleen, siemasi pikarillisen puhdasta viiniä ja kiisi -joukkonsa jälestä, joka riensi liittymään Utican joukkoon. - -Ne kohtasivat niin pian toisensa, että suffeetilla ei ollut aikaa -edes järjestää miehiään sotarintamaan. Hän hidastutti vähitellen -marssin vauhtia. Norsut pysähtyivät; ne heiluttivat raskasta -kameelikurjen sulilla koristettua päätään ja löivät kärsällään -niskaansa. - -Aukkojen kautta näkyivät kevytalaisten kohortit, edempänä -klinabarien suuret kypärit, päivässä välkkyvät miekat, asepaidat, -sulkatöyhdöt, liehuvat liput. Mutta karthagolaisten armeija, jossa -oli yksitoistatuhatta kolmesataa yhdeksänkymmentäkuusi miestä, ei -näyttänyt niin suurelta, sillä se muodosti pitkän suunnikkaan, jolla -oli kapeat sivut ja jossa sotilaat seisoivat hyvin lähekkäin. - -Kun barbarit näkivät heidät niin heikkoina valtasi heidät aivan -mieletön ilo; Hamilkaria ei näkynyt. Hän oli ehkä jäänyt Karthagoon? -Mitä se muutoin heitä liikutti! Heidän rohkeuttaan lisäsi se -halveksiminen, jota he tunsivat noita kauppiaita kohtaan; ja -ennenkuin Spendius oli antanut käskynsä, niin olivat kaikki sen jo -ymmärtäneet ja suorittivat sen. - -He muodostivat pitkän suoran rivin, joka ulottui punilaisen armeijan -siipien sivuitse, voidakseen täten kokonaan saartaa sen. Mutta kun he -olivat kolmensadan askeleen päässä heistä, niin norsut, sen sijaan -että olisivat astuneet eteenpäin, peräytyvätkin; sitten tekivät -klinabarit kokokäännöksen ja seurasivat niitä; ja palkkasoturien -hämmästys kasvoi kun näkivät kaikkien jousimiesten ja linkomiesten -juoksevan heidän jälestään. Karthagolaiset siis pelkäsivät, -pakenivat! Pelottava pilkkahuuto kuului barbarien joukosta, ja -dromedarinsa selästä huusi Spendius: -- "Tiesinhän minä sen! -Eteenpäin! eteenpäin!" - -Yht'aikaa lensi nyt peitsiä, heittokeihäitä, linkokuulia läpi ilman. -Norsut alkoivat juosta nopeammin nuolien osuessa heidän selkäänsä; -suuri tomu pilvi nousi ja ne katosivat kuin varjot pilveen. - -Mutta taempaa kuului kovaa jalanastuntaa, jonka yli vimmalla -kaikuvien torvien räikynä kajahti. Tuo barbarien edessä oleva paikka, -joka oli täynnä tomua ja liikettä veti kaikkia kuin pyörre puoleensa; -muutamat syöksyivät siihen. Jalkaväkikohortit astuivat esiin; ne -liittyivät jälleen yhteen; ja samalla muut näkivät jalkaväen ja -ratsuväen rientävän saapuville. - -Hamilkar oli nimittäin käskenyt falangia avaamaan rivinsä; norsujen, -kepeiden joukkojen ja ratsuväen tuli tästä aukosta peräytyä ja -viipymättä järjestyä molemmille sivuille, ja hän oli niin tarkoin -laskenut välimatkan, että kun molemmat rintamat syöksyivät yhteen, -niin karthagolaisten armeija muodosti yhtäpitkän suoran rivin kuin -palkkasoturienkin. - -Keskellä seisoi falangi, joka oli muodostettu syntagmeista eli -täysneliöistä, jonka joka sivulla oli kuusitoista miestä. Jokaisen -joukkueen etumaiset miehet seisoivat pitkien terävien kärkien -välissä, jotka eri pitkälle ulottuivat heidän eteensä, sillä kuusi -ensimmäistä miesriviä pujotti keihäänsä ristiin tarttuen niihin -keskeltä kiinni, ja kymmenen taempaa riviä nojasivat niitä edessään -olevien tovereittensa olkapäihin. Kaikkien kasvot peittyivät -puoliksi silmiristikon taakse; pronssiset säärisuojukset suojelivat -oikean jalan; suuret, puoliliereät kilvet ulottuivat polviin asti; -ja koko tämä pelottava, neliskulmainen ryhmä liikkui kiinteänä -kokonaisuutena eteenpäin, näytti elävän kuin peto ja toimivan kuin -kone. Kaksi norsukohorttia suojasi säännöllisesti heidän sivujaan; -pudistaen ruumistaan pudottivat ne mustaan nahkaansa tarttuneita -nuolensiruja. Indialaiset, jotka kyyryllään istuivat niiden niskassa -kameelikurjensulka-töyhtöjen keskellä, pidättivät niitä harppuunin -väkäkoukulla ja norsujen selässä olevista torneista näkyi hartioihin -asti piilossa olevia miehiä, jotka suurilla jousilla lennättivät -palavilla rohtimilla kiedottuja rautavärttinöitä. Norsujen oikealla -ja vasemmalla puolen liikkuivat linkomiehet, linko vyöllään, -toinen päässään ja kolmas oikeassa kädessään. Sitten tulivat -klinabarit, joiden jokaisen vieressä oli neekeri, ja pistivät -peitsensä hevostensa korvien välistä esiin; ratsut olivat kullalla -verhotut kuten ratsastajatkin. Heidän viereensä olivat ryhmittyneet -kepeäaseiset; heillä oli ilveksennahkaiset kilvet, joiden yli -pisti esiin heittokeihäät, joita kantoivat vasemmalla kädellä; ja -tarentinilaiset, jotka kuljettivat varahevosta ratsunsa vieressä -päättivät kummallakin sivulla tämän sotilasmuurin. - -Sitävastoin barbarien armeija ei ollut voinut ylläpitää järjestystä. -Sen liian pitkään rintamaan oli muodostunut mutkia, aukkoja; kaikki -läähättivät hengästyneinä juoksusta. - -Falangi lähti raskaasti liikkeelle pistäen kaikilla keihäillään; -tämän suunnattoman painon alla barbarien liian heikko rintama alkoi -piankin keskeltä painua. - -Nyt ojentautuivat karthagolaisten siivet saartaakseen heidät; norsut -seurasivat jälestä. Viistoon asetetuilla peitsillään kikkasi falangi -barbarien rintaman kahtia; molemmat jättiläispuolikkaat liikkuivat -kiivaasti sinne ja tänne; mutta karthagolaisten siivet ajoivat heidät -jälleen falangia vastaan. Päästäkseen tästä ahdingosta olisi tarvittu -ratsuväkeä; mutta heillä oli ainoastaan kaksi sataa numidialaista, -jotka hyökkäsivät klinabarien oikeanpuolista ratsujoukkoa vastaan. -Muut olivat saarretut eivätkä päässeet vastustajan riviä väistämään. -Vaara oli uhkaava ja nopeaa päätöstä tarvittiin ehdottomasti. - -Spendius käski hyökkäämään yhtaikaa falangin molempiin sivuihin -murtaakseen sen sillä tavoin. Mutta sen kapeammat rivit astuivat -pitempien taakse ja palasivat paikalleen, ja falangi oli yhtä -peloittava suunnatessaan barbareja vastaan sivunsa kuin äsken -eturintaman. - -He koettivat miekoilla katkoa keihäiden varsia, mutta takana oleva -ratsuväki herpaisi heidän hyökkäystään; ja norsuihin nojautuen -falangi supistui ja laajeni, muodosti neliön, keilan, vinokaiteen, -trapetsin, pyramiidin. Kaksinkertainen sisäinen liikunta tapahtui -taukoamatta sen etu- ja takarivien välillä; sillä ne, jotka seisoivat -joukkueen takaosassa, tunkeutuivat taukoamatta eturiveihin, ja -toiset joko uupuneina tai haavottuneina väistyivät taemmaksi. -Barbarit tungettiin falangia vastaan. Falangin oli mahdotonta päästä -eteenpäin; olisi luullut näkevänsä meren, jossa lainehtivat punaiset -kypäritöyhdöt ja pronssiset panssarisuomukset, samalla kun kirkkaat -kilvet vyöryivät kuten hopeinen vaahto. Toisinaan kulki äärestä -toiseen leveitä virtauksia, ne palasivat jälleen, ja keskellä raskas -ryhmä pysyi hievahtamatta. Peitset laskivat ja nousivat vuorotellen. -Sitäpaitsi heilui paljaita miekkoja niin vinhaan, että niiden kärjet -vain näkyivät, ja ratsuväen hyökkäykset tekivät joukkoon laajempia -kehiä, jotka taas pyörteisinä sulkeutuivat niiden jälkeen. - -Johtajien huutojen yli kaikui torvien ääni ja lyyrojen helske, -lyijykuulat ja savi pallot kiisivät vinkuen ilman halki, lennättivät -miekat käsistä ja puhkoivat päitä. Haavottuneet panivat kilven -suojakseen päälleen ja ojensivat kalpojaan tukien niiden kahvaa -maata vasten, ja toiset keskellä verilaimiskoita kääntyivät -iskeäkseen hampaansa vihollisten nilkkoihin. Kihermä oli niin -tiheä, tomu niin taaja, melu niin ankara, että oli mahdotonta -mitään eroittaa; pelkurien ääntä, kun ne tahtoivat antautua, ei -kuulunutkaan. Kun aseet olivat hukkuneet taisteltiin ruumis vasten -ruumista; rinnat rauskuivat panssareita vastaan ja kuolleiden -päät riippuivat kuristavissa käsivarsissa taapäin. Polvikinteret -lujasti jännitettyinä, peitsi silmien edessä, järkkymättöminä ja -hampaitaan purren kuusikymmentä umbrialaista pakoitti kaksi syntagmaa -yhtaikaa peräytymään. Epirolaiset paimenet juoksivat klinabarien -vasemmanpuolisen ratsujoukon kimppuun, tarttuivat hevosten harjaan -ja heiluttivat sauvojaan; hevoset heittivät ratsastajansa selästään -ja pakenivat pitkin tasankoa. Sinne tänne hajaantuneet punilaiset -lirikomiehet tulivat neuvottomiksi. Falangi alkoi järkkyä, päälliköt -juoksivat hääntyneinä, taemmat rivit lykkäsivät sotilaita eteenpäin -ja barbarit olivat jälleen järjestyneet; he palasivat hyökkäämään; -voitto kääntyi heidän puolelleen. - -Silloin kuului kiljahdus, kamala kiljahdus, tuskan ja raivon -karjunta: seitsemänkymmentäkaksi norsua hyökkäsi kahdessa rivissä -eteenpäin, sillä Hamilkar oli vaan odottanut sitä hetkeä, jolloin -palkkasoturit olivat kasaantuneet yhteen paikkaan, ajaakseen ne -heidän kimppuunsa; indialaiset olivat pistäneet niitä niin kovin, -että veri virtasi niiden suurille korville. - -Norsujen mönjällä maalatut kärsät olivat pystyssä kuin punaiset -käärmeet; niiden rinnassa oli pitkä piikki, selässä panssari, hampaat -jatketut miekan tavoin käyristetyillä rautaterillä, -- ja saadakseen -ne raivoisemmiksi, olivat ne huumatut pippurin, puhtaan viinin ja -suitsutuksen sekaisella juomalla. Ne ravistivat kulkus-kaulanauhojaan -ja karjuivat; ja ohjaajat painoivat päänsä alas välttääkseen -tulinuolia, jotka alkoivat sataa heidän ylitseen torneista. - -Paremmin vastustaakseen syöksyivät barbarit niitä vastaan tiheänä -joukkona; mutta norsut heittäytyivät raivoissaan heidän keskeensä. -Rinnassa olevat piikit jakoivat kuten laivan keula kohortteja, jotka -väistyivät suurina kiherminä. Kärsällään ne kuristivat vastustajansa, -tai nostivat ne maasta ylös ja heittivät ne ylhäällä tornissa -oleville sotilaille; hampaillaan ne puhkoivat sotilaita, heittivät -ne ilmaan, ja suolet riippuivat niiden pitkissä hampaissa kuin -köydet mastosta. Barbarit koettivat puhkoa niiden silmät, hakata -poikki niiden polvikinteret; toiset ryömivät niiden alle ja pistivät -miekkansa kahvaa myöten niiden vatsaan ja murskautuivat niiden alle; -uhkarohkeimmat tarrautuivat niiden hihnoihin; tulinuolien, kuulien -ja peitsien lennellessä ne leikkasivat hihnat poikki ja pajusta -punotut tornit sortuivat kuin kivitornit. Äärimpänä oikealla olevista -pillastui neljätoista haavoistaan ja syöksyi toista riviä kohden; -indialaiset sieppasivat vasaransa ja talttansa ja pannen sen kallon -liitteen kohdalle löivät voimiensa takaa. - -Suuret eläimet horjahtivat ja kaatuivat toistensa päälle. Siitä -syntyi kuten vuori; ja keskellä haaskojen ja aseiden kukkulaa _Baalin -raivo_ niminen jättiläissuuri norsu, jonka jalka oli takertunut -kahleisiin, karjui nuoli silmässä iltaan asti. - -Mutta toiset voittajien tavoin, jotka iloitsevat tuhosta, kaatoivat, -murskasivat, tallasivat ja repivät ruumiita ja raunioita. -Häätääkseen lippukuntia, jotka kehässä niitä saarsivat, pyörivät ne -takajaloillaan yhä vain tunkien eteenpäin. Karthagolaiset tunsivat -voimiensa karttuvan ja taistelu alkoi uudestaan. - -Barbarit väsyivät; kreikkalaiset hopliitit heittivät aseensa, -kauhu valtasi toiset. Spendiuksen nähtiin kumarassa dromedarinsa -selässä kannustavan sitä kahdella peitsellä juoksuun. Silloin kaikki -syöksyivät siiville ja juoksivat Uticaan päin. - -Klinabarit, joiden hevoset olivat uupuneet, eivät koettaneetkaan -heitä ajaa takaa. Janoon nääntyvät ligurialaiset huusivat haluavansa -päästä virralle juomaan. Mutta keskellä syntagmeja olevat -karthagolaiset, jotka olivat vähimmin kärsineet, polkivat levottomina -maata ja vaativat taistelun jatkamista nähdessään vihansa esineiden -pääsevän pakoon; he jo riensivät ajamaan palkkasotureita takaa; -Hamilkar ilmestyi. - -Hän pidätti hopeaohjaksilla täplikästä, vaahtoavaa hevostaan. Hänen -kypärinsä sarviin kiinnitetyt nauhat lieskehtivät tuulessa hänen -takanaan, ja hän oli vasemmalle reidelleen kiinnittänyt soikean -kilpensä. Kolmikärkisen peitsensä viittauksella hän pysäytti armeijan. - -Tarentilaiset hyppäsivät nokkelasti hevoseltaan vararatsulle ja -ajoivat oikealle ja vasemmalle virtaa ja kaupunkia kohden. - -Falangi tuhosi tyyneesti ne, jotka barbareista olivat jääneet -jälelle. Kun miekat lähenivät, niin he ojensivat kurkkunsa sulkien -silmänsä. Toiset puolustautuivat vimmoissaan; ne tapettiin -etäältä heittämällä kiviä kuten raivoisat koirat. Hamilkar oli -käskenyt ottamaan vankeja. Mutta karthagolaiset tottelivat häntä -vastenmielisesti, sellaisella nautinnolla he tahtoivat pistää -miekkansa barbarien ruumiisen. Kun heidän tuli liian kuuma, he -alkoivat paljain käsivarsin huitoa kuten niittomiehet; ja kun he -hetkeksi taukosivat hengittääkseen, niin he katselivat, miten -kentällä ratsumies ajoi juoksevan sotilaan jälestä. Hän tarttui -toisen tukkaan, piteli hetkisen siitä kiinni, sitten iski hänet -tapparallaan kuoliaaksi. - -Yö saapui. Karthagolaiset ja barbarit olivat kadonneet. Pakoon -lähteneet norsut vaelsivat etäällä tuleen syttyneet tornit selässään. -Ne paloivat hämärässä siellä täällä kuten puoliksi usvaan peittyneet -majakat; eikä tasangolla huomannut muuta liikettä kuin virran -laineet; se oli tulvillaan ruumiita ja kuljetti niitä merta kohden. - -Kaksi tuntia myöhemmin Matho saapui. Hän näki tähtien väikkeessä -pitkiä epätasaisia kasoja maassa. - -Ne olivat barbarien rivejä. Hän kumartui; kaikki olivat kuolleita. -Hän huusi; kukaan ei vastannut. - -Samana aamuna hän oli lähtenyt Hippo-Zarytuksesta sotilaineen -marssiakseen Karthagoa kohden. Kun hän saapui Uticaan, oli -Spendiuksen armeija juuri poistunut ja kaupungin asukkaat alkoivat -polttaa piirityskoneita: Kaikki olivat taistelleet vimmatusti. Mutta -kun sillan luota kuuluva pauke käsittämättömällä tavalla kasvoi, niin -Matho oli rientänyt lyhintä tietä, vuoriston yli, ja kun barbarit -pakenivat tasankoa pitkin, niin ei hän tavannut ketään. - -Hänen edessään kohosi pieniä pyramiidin tapaisia kasoja pimeässä, ja -vielä lähempää, virran toiselta puolen näkyi maassa palavia rovioita. -Karthagolaiset olivat nimittäin vetäytyneet sillan toiselle puolelle -ja suffeetti oli pettääkseen barbareja sytyttänyt toiselle rannalle -lukuisia vartiotulia. - -Eteenpäin kulkiessaan Matho oli näkevinään punilaisia -taistelumerkkejä, sillä ilmassa näkyi liikkumattomia hevosen päitä, -ne olivat kiinnitetyt näkymättömiin peitsikimppuihin; ja etäältä hän -kuuli kovaa melua, laulun ääniä ja maljojen kilinää. - -Kun hän ei tiennyt, missä hän oli tai miten löytäisi Spendiuksen, -niin syöksyi hän levottomuuden valtaamana, kauhuissaan, pimeään -eksyneenä, vielä nopeammin takaisin samaa tietä, jota hän oli -tullut. Aamu vaikeni; hän näki vuoren harjalta kaupungin ja liekkien -mustaamat piirityskoneet, jotka ikäänkuin jättiläisten luurangot -nojasivat muureihin. - -Kaikki lepäsi tavattoman hiljaisuuden ja uupumuksen vallassa. -Sotilaiden joukossa, telttojen vieressä, nukkui melkein alastomia -miehiä selällään, tai pää käsivartta vasten, joka piteli panssaria. -Muutamat irroittivat verisiä siteitä sääristään. Kuoleman kielissä -olevat liikuttivat hiljaa päätään; toiset matelivat maassa ja -toivat heille juotavaa. Ahtailla leirikujilla astelivat vartijat -lämpimikseen, tai seisoivat katsellen taivaan rantaan päin, peitsi -olallaan, tuiman näköisinä. - -Matho tapasi Spendiuksen istumassa kangaskaistaleen alla, joka oli -kiinnitetty kahteen maahan pystytettyyn seipääseen, hänen kätensä -lepäsivät polvien ympäri, pää oli kumarassa. - -He olivat kauvan sanaakaan sanomatta. - -Vihdoin Matho mutisi: -- "Voitetut!" - -Spendius vastasi synkällä äänellä: -- "Niin voitetut!" - -Ja kaikkiin kysymyksiin hän vastasi epätoivoisilla liikkeillä. - -Mutta huokauksia ja korinaa kuului sinne asti. Matho lykkäsi kankaan -syrjään. Silloin sotilaiden näky muistutti hänelle toista tappiota, -jonka oli kärsinyt samalla paikalla ja purren hammasta hän sanoi: - --- "Konna! jo kerran ennen..." - -Spendius keskeytti: - --- "Et sinä silloinkaan ollut saapuvilla." - --- "Se on minun kiroukseni!" huudahti Matho. "Mutta kerran minä vielä -hänet tapaan, voitan hänet, surmaan hänet. Jospa minä olisin ollut -täällä..." Se ajatus, että hän oli ollut poissa taistelusta, kalvoi -häntä vielä enemmän kuin tappio. Hän sieppasi miekkansa ja heitti sen -maahan. "Mutta miten karthagolaiset voittivat teidät?" - -Entinen orja alkoi kertoa taistelun vaiheita. Matho oli ne näkevinään -ja kiihottui. Utican armeijan, sen sijaan että se juoksi siltaa -kohden, olisi pitänyt hyökätä Hamilkariin takaapäin. - --- "Kyllä minä sen tiedän", sanoi Spendius! - --- "Sinun olisi pitänyt tehdä rintama kaksi kertaa syvemmäksi, ei -olisi saanut asettaa kevytaseisia falangia vastaan, eikä jättää -aukkoja norsuja varten. Viime hetkellä olisi voinut kaikki vielä -voittaa; ei mikään pakottanut pakenemaan." - -Spendius vastasi: - --- "Minä näin hänen ajavan ohitse suureen, punaiseen viittaansa -verhottuna, kädet ojolla, yläpuolella tomupilveä, kuten kotka, joka -lensi kohorttien sivustaa pitkin; ja hänen päänsä viittauksesta ne -tihenivät ja hyökkäsivät eteenpäin; taistelun tuoksina vei meidät -lähelle toisiamme; hän katsoi minuun; minä tunsin kuten kylmän raudan -osuvan sydämeeni." - --- "Hän oli varmaankin valinnut juuri tämän päivän?" sanoi Matho -aivan hiljaa itsekseen. - -He kyselivät itseltään koettaen päästä selville siitä, mikä oli -tuonut suffeetin sinne juuri kaikkein epäedullisimpana hetkenä. -Sitten puhuivat he nykyisestä asemasta, ja joko heikontaakseen omaa -syyllisyyttään tai rohkaistakseen jälleen itseään Spendius väitti, -että toivoa oli vielä olemassa. - --- "Ja vaikka ei olisikaan, niin mitä siitä!" sanoi Matho; "minä -jatkan sotaa vaikka ypöyksinäni!" - --- "Niin minäkin!" huudahti kreikkalainen syöksyen ylös; hän käveli -pitkin askelin edes ja takaisin; hänen silmänsä säkenöivät ja outo -hymy rypisti hänen shakaalikasvojaan. - --- "Me alamme uudestaan, elä vain enää jätä minua! minä en ole luotu -taistelemaan kirkkaalla päivällä; miekkojen väike häikäisee minua; se -on sairautta, minä olen liian kauvan elänyt vankilassa. Mutta pane -minut kiipeämään muurien yli yöllä, ja minä tunkeudun linnoituksiin, -ja ruumiit ehtivät kylmetä ennenkuin kukko kiekuu! Osoita minulle -joku, jotain, joku vihamies, joku aarre, joku nainen;" hän toisti sen -kerta vielä: "joku nainen, vaikka hän olisi kuninkaankin tytär, niin -tuon minä himoitsemasi olennon elävänä jalkojesi juureen. Sinä moitit -minun menettäneen taistelun Hannoa vastaan, mutta minä voitin sen -kuitenkin uudelleen. Myönnä se! minun sikaparveni hyödytti enemmän -kuin spartalainen falangi." Ja kun hänessä heräsi tarve ylistää -itseään ja hankkia itselleen puolustusta, niin hän luetteli, mitä -kaikkea hän oli tehnyt palkkasoturien hyväksi. "Minä se suffeetin -puistossa yllytin gallialaista! Myöhemmin sain Siccassa kaikki -raivoihinsa tasavaltaa vastaan! Gisko selitti heille asioita, mutta -minä en tahtonut antaa tulkkien puhua. Ah! kuinka kieli riippui -heidän suustaan! muistatko? Minä vein sinut Karthagoon; minä varastin -zaimphin. Minä vein sinut Salammbon luo. Minä teen vielä enemmänkin; -sen saat nähdä!" Hän purskahti kuin hullu nauramaan. - -Matho katseli häntä silmät selällään. Hän tunsi jotain -vastenmieleistä tuon miehen edessä, joka samalla oli niin pelkuri ja -niin pelottava. - -Kreikkalainen jatkoi iloisella äänellä napsauttaen sormiaan: - --- "Evoe! Sateen jälkeen paistaa päivä! Minä olen tehnyt työtä -vuorikaivoksissa ja olen juonut massilaista viiniä omalla laivallani -kultaisen katoksen alla kuten Ptolemseus. Onnettomuus tehköön meidät -taitavammiksi. Työn voiman kautta saa onnen taipumaan. Se rakastaa -valtioviisaita. Lopulta se suostuu meihin!" - -Hän palasi Mathon luo ja tarttui hänen käsivarteensa: - --- "Valtias, nyt karthagolaiset ovat varmoja voitostaan. Sinulla -on kokonainen armeija, joka ei ole ollut taistelussa, ja sotilaasi -tottelevat sinua. Aseta ne etunenään; kyllä minun mieheni seuraavat -kostaakseen. Minulla on vielä kolmetuhatta karilaista, tuhat -kaksisataa linkomiestä ja jousimiehiä kokonaisia kohortteja! Voimme -muodostaa vaikka falangin. Kääntykäämme!" - -Tappion huumaamana Matho ei tähän asti ollut vielä miettinyt mitään -pelastuskeinoa. Hän kuunteli suu avoinna, ja pronssiliisteet, jotka -ympäröivät hänen vartaloaan kohosivat hänen sydämensä kiivaasti -sykkiessä. Hän sieppasi miekkansa huutaen: - --- "Seuraa minua, lähtekäämme!" - -Mutta vakoojat, jotka olivat palanneet, ilmoittivat, että kuolleet -karthagolaiset olivat korjatut pois, silta raunioina ja Hamilkar -kadonnut. - - - - -IX. - -SOTARETKELLÄ. - - -Hamilkar oli ajatellut, että palkkasoturit odottaisivat häntä Utican -luona tai marssisivat häntä vastaan; ja, kun hänellä ei mielestään -ollut kyllin suuria sotavoimia hyökätäkseen tai torjuakseen -hyökkäyksen, hän oli virran oikeanpuolista rantaa pitkin Vetäytynyt -etelään ja oli siten turvannut itsensä kaikkia odottamattomia -hyökkäyksiä vastaan. - -Hän tahtoi ensin, heittämällä huomioon ottamatta niiden kapinan, -houkutella kaikki heimot erilleen barbareista; sitten kun barbarit -olisivat aivan erillään maakuntien keskellä, niin hän hyökkäisi -heidän kimppuunsa ja tuhoisi heidät. - -Neljässätoista päivässä hän rauhotti sen maa-alueen, joka oli -Thuccaberin ja Utican välillä, Tignikabahin, Tessurahin ja Vaccan -kaupungit ynnä vielä muita lännen puoleisia. Vuoristoon rakennettu -Zunghar, temppelistään kuuluisa Assuras, katajista rikas Djeraado, -Thapitis ja Hagur lähettivät hänen luokseen lähettiläitä. Maalaisväki -tuli kädet täynnä ruokavaroja, rukoilivat hänen suojelustaan, -suutelivat hänen ja sotilaiden jalkoja ja valittivat barbarien -julmuutta. Muutamat toivat hänelle säkillisiä muka surmaamiensa -palkkasotureiden päitä, jotka he olivatkin leikanneet ruumiista; -sillä monet olivat pakoretkellä joutuneet hukkaan ja heitä tavattiin -kuolleina siellä täällä oliivien ja viiniköynnösten alta. - -Häikäistäkseen kansaa Hamilkar lähetti heti voiton jälkeisenä päivänä -Karthagoon kaksituhatta taistelukentällä otettua vankia. Ne saapuivat -pitkissä sadan miehen suuruisissa joukkioissa, kädet sidotut selän -taakse pronssiseen niskasta riippuvaan tankoon, ja haavoittuneetkin -juoksivat verisinä, sillä ratsumiehet ajoivat heitä piiskaniskuilla -eteenpäin. - -Se oli hurjan ilon päivä! Kaikki kertoivat toisilleen, että -kuusituhatta barbaria oli kuollut; toiset eivät voisi enää jatkaa -taistelua, sota oli loppunut; syleiltiin kaduilla, ja kiitokseksi -voideltiin kaneelilla ja voilla Pataikien kuvat. Ja jumalankuvat, -joilla oli suuret silmät, suuri vatsa ja olkapäille kohotetut -käsivarret, näyttivät elävän uudelleen maalauksen vaikutuksesta ja -ottavan osaa kansan riemuun. Rikkaat avasivat ovensa palatseihinsa; -kaupunki kaikui tamburiinien pärinästä; temppelit olivat kaiken -yötä valaistut, ja jumalattaren palvelijattaret, jotka olivat -tulleet alas Malquaan, rakennuttivat katujen kulmiin sykomoripuisia -vuoteita, joilla he antautuivat. Äänestyksen kautta lahjoitettiin -maata voittajille, uhria Melkarthille, kolme sataa kultakruunua -suffeetille, ja hänen puoluelaisensa ehdottivat hänelle annettavaksi -uusia etuoikeuksia ja kunniavirkoja. - -Hän oli vaatinut vanhimpia ryhtymään neuvotteluun Autharitoksen -kanssa vanhan Giskon ja muiden hänen kanssaan vankina olevien -karthagolaisten vaihtamisesta vaikka kaikkia barbareja vastaan. -Libyalaiset ja paimentolaiset, jotka muodostivat Autharitoksen -armeijan, tuskin tunsivatkaan italialaista tai kreikkalaista rotua -olevia palkkasotureita; ja kun tasavalta tarjosi niin monta barbaria -niin harvasta karthagolaisesta, niin se johtui siitä että edelliset -olivat aivan arvottomia ja jälkimäiset kallisarvoisia. He pelkäsivät -siinä piilevän jonkin ansan. Autharitos hylkäsi ehdotuksen. - -Silloin Vanhimmat päättivät mestata vangit, vaikka suffeetti oli -kirjoittanut heille, ettei niitä saisi tappaa. Hän aikoi liittää -paraimmat heistä armeijaansa ja sen kautta yllyttää muitakin -palkkasotureita karkaamaan. Mutta viha voitti kaikki järkisyyt. - -Nuo kaksi tuhatta barbaria sidottiin pitkin Mappalioita hautakiviin; -ja kauppiaat, kyökkipojat, kutojat ja naisetkin, taistelussa -kaatuneiden vaimot ja lapset, kaikki, jotka vain tahtoivat tulivat -ampumaan niitä nuolilla. Lisätäkseen heidän tuskiaan tähdättiin -kauvan; nostettiin kaarta ja laskettiin taas; ja karjuva kansanjoukko -tyrkki toisiaan. Rammat antoivat kantaa itsensä sinne paareilla; -monet ottivat varovaisuuden vuoksi evästä mukaansa ja jäivät sinne -iltaan asti, jotkut viettivät siellä yönkin. Telttoja pystytettiin, -joissa juotiin. Monet ansaitsivat suuria summia vuokraamalla jousia. - -Sitten jätettiin paikoilleen nuolia täynnä olevat ruumiit, jotka -näyttivät haudoilla punaisilta kuvapatsailta, ja innostus levisi -Malquankin asukkaihin, jotka polveutuivat alkuasukkaista ja muuten -olivat hyvin väliäpitämättömiä isänmaan asioista. Mutta kiitollisina -tästä saamastaan huvituksesta, he nyt ottivat osaa Karthagon -vaiheisiin ja tunsivat itsensä punilaisiksi, ja Vanhimmat ylistivät -omaa viisauttaan, kun he siten yhteisen koston kautta olivat -sulattaneet koko väestön yhteen. - -Jumalten siunausta ei puuttunut; sillä joka taivaan kulmalta lensi -korppeja. Ne kaareilivat äänekkäästi rääkkyen ilmassa, ja muodostivat -suuren pilven, joka taukoamatta pyöri ympäri. Se näkyi Clypeaan, -Rhadekseen ja Hermaeumin niemeen asti. Äkkiä se toisinaan puhkesi, ja -kiisi mustana kierreviivana kauvas; kotka oli kiitänyt sen keskelle -ja lensi taas pois; penkereillä, kupukatoilla, obeliskien kärjillä ja -temppelin päädyillä oli siellä täällä suuria lintuja, jotka verisessä -nokassaan pitivät ihmislihan siekaleita. - -Löyhkän tähden täytyi karthagolaisten lopulta korjata ruumiit pois. -Osa poltettiin; loput heitettiin mereen, ja pohjoistuulen ajamat -aallot veivät niitä rannalle, lahdelman pohjaan, Autharitoksen leirin -eteen. - -Tämä rangaistus oli epäilemättä pelottanut barbareja, sillä Eshmunin -temppelin kukkulalta näkyi, miten he kokosivat telttansa, ajoivat -karjalaumansa yhteen, sälyttivät kuormaston aasien selkään, ja samana -iltana koko armeija poistui. - -Barbarien piti, kulkemalla Kuumien Lähteiden vuoren ja -Hippo-Zarytuksen väliä, estää suffeettia lähestymästä tyrilaisia -kaupunkeja ja pääsemästä palaamaan Karthagoon. - -Tällä aikaa piti heidän kahden toisen armeijan tavoittaa hänet -etelässä, Spendiuksen idän ja Mathon lännen puolelta, ja lopulta tuli -heidän kaikin kolmisin liittyä yhteen yllättääkseen ja saartaakseen -hänet. Silloin he saivat aivan odottamatta apua. Narr' Havas ilmestyi -ja hänen mukanaan kolme sataa maapihkalla sälytettyä kameelia, -kaksikymmentä viisi norsua ja kuusituhatta ratsumiestä. - -Heikontaakseen palkkasotureita suffeetti oli pitänyt viisaana antaa -Narr' Havakselle työtä omassa kuningaskunnassaan. Karthagosta hän -oli neuvotellut Masgaban, getulialaisen rosvon kanssa, joka koetti -perustaa itselleen valtakuntaa. Punilaisten rahojen avulla tuo -seikkailusankari olikin yllyttänyt numidialaiset maakunnat kapinaan -luvaten heille vapauden. Mutta saatuaan siitä tiedon imettäjänsä -pojan kautta, tunkeutui Narr' Havas Cirtaan, myrkytti voittajat -kaivojen vedellä, mestautti muutamia, palautti kaikki ennalleen, -ja hän saapui sotimaan suffeettia vastaan vielä raivoisempana kuin -barbarit. - -Näiden neljän armeijan päälliköt sopivat nyt sotasuunnitelmista. Sota -saattoi venyä pitkäksikin; oli ryhdyttävä kaikkiin varokeinoihin. - -Ensiksi päätettiin pyytää roomalaisten apua, ja tämä toimi tarjottiin -Spendiukselle; karkulainen kun oli, hän ei uskaltanut ottaa sitä -vastaan. Kaksitoista kreikkalaisten siirtokuntien miestä lähti -Annabasta numidialaisella purrella. Sitten päälliköt vaativat -kaikilta barbareilta ehdottoman tottelevaisuuden valan. Joka päivä -alipäälliköt tarkastivat pukuja ja jalkineita; vahteja kiellettiin -käyttämästä kilpiä, sillä usein ne nojasivat sen keihästä vastaan ja -nukkuivat seisaallaan; niiden, joilla oli mukanaan suuri kantamus -tavaraa, täytyi se vähentää; kaikki oli kannettava roomalaisten tavan -mukaan selässä. Varalta norsuja vastaan Matho muodosti panssaroidun -ratsujoukon, jossa hevonen ja mies verhottiin piikkiätörröttävään -virtahevon nahasta tehtyyn haarniskaan; ja hevosten kavioiden -suojaksi punottiin niille espartoruohosta suojukset. - -Sitäpaitsi kiellettiin ankarasti ryöstämästä kyliä tai kohtelemasta -pahoin epä-punilaisia kansakuntia. Mutta kun ruokavarat alkoivat -ympärillä olevista seuduista vähetä, käski Matho jakamaan ruokaa -sotilaiden lukumäärän mukaan välittämättä naisista. Ensi alussa -miehet jakoivat naisten kanssa. Mutta useat heikontuivat ruuan -puutteessa. Se oli syynä alinomaisiin riitoihin, solvauksiin, -useat kun houkuttelivat toveriensa lemmittyjä luokseen ruualla tai -lupaamalla heille syötävää. Matho käski säälimättömästi ajamaan -tiehensä ne kokonaan. Naiset pakenivat Autharitoksen leiriin; mutta -gallialaiset ja libyalaiset naiset pakoittivat heidät solvauksilla -lähtemään sieltäkin. - -Lopulta ne tulivat Karthagon muurien juurelle rukoilemaan Cereksen -ja Proserpinan suojelusta, sillä Byrsassa oli näille jumalattarille -pyhitetty temppeli ja papittaria sovitusuhriksi ennenmuinoin -Syracusassa tehdyistä hirmutöistä. Syssitit vetosivat silloin -ranta-oikeuksiinsa ja vaalivat nuorimmat itselleen myydäkseen -ne; ja uus-karthagolaiset ottivat vaimoikseen vaaleatukkaisia -lakedaimonilaisnaisia. - -Muutamat seurasivat kumminkin itsepintaisesti armeijaa. Ne juoksivat -syntagmien rinnalla alipäällikköjen vieressä. Ne huusivat miehiään -nimeltä, nykivät heitä vaatteista, löivät rintoihinsa kiroillen -heitä, ja ojensivat käsillään alastomia itkeviä lapsiaan. Tämä näky -hellytti barbareja; naiset olivat esteenä, vaarana armeijalle. -Monasti ne ajettiin pois, mutta ne palasivat takaisin; Matho käski -Narr' Havaksen ratsumiesten häätää ne peitsen pistoksilla; ja kun -balearilaiset huusivat hänelle, että heidän täytyy saada naisia, niin -vastasi hän: - --- "Eihän minullakaan ole!" - -Molokin henki vallitsi nyt häntä. Vaikka hänen omatuntonsa -kapinoikin, niin teki hän hirmutekoja kuvitellen noudattavansa -jumalan tahtoa. Kun hän ei voinut peltoja hävittää, niin hän heitti -kiviä niille tehdäkseen ne hedelmättömiksi. - -Hän lähetti tavan takaa viestinviejiä kehottamaan Autharitosta -ja Spendiusta kiiruhtamaan. Mutta suffeetin liikkeet olivat -selittämättömiä. Hän leiriytyi vuoroin Eidukseen, Monkariin ja -Tehentiin; vakoilijat luulivat näkevänsä hänet Ishiilin tienoilla, -lähellä Narr' Havaksen valtakunnan rajaa, ja vihdoin saatiin tietää, -että hän oli mennyt virran poikki Teburban yläpuolelle ikäänkuin -aikoen palata Karthagoon. Tuskin oli hän päässyt jollekin tienoolle, -kun hän jo muutti toisaanne. Ei koskaan tiennyt, minkä tien hän -valitsee. Ryhtymättä taisteluun suffeetti säilytti kaikki edut -itselleen; barbarit ajoivat häntä takaa, mutta hän näytti niitä -johtavan. - -Tämä edes ja takaisin marssiminen väsytti etupäässä karthagolaisia; -ja kun ei Hamilkarin joukkoja uusittu, niin ne pienenivät päivä -päivältä. Maaseudun väestö toi hänelle nyt ruokavaroja yhä hitaammin. -Kaikkialla hän kohtasi arkailua ja mykkää vihaa; ja vaikka hän -hartaasti pyysi Suurelta Neuvostolta apua, niin sitä ei kuulunut -Karthagosta. - -Neuvosto sanoi (ehkä uskoikin), ettei hän sitä tarvinnut. Hänen -pyyntönsä olivat vain viekkautta tai joutavaa valitusta; ja -Hannon puolue suurensi tahallaan hänen voittonsa merkitystä -vahingoittaakseen häntä. Hänen johtamansa joukot oli hänelle uhrattu; -mutta eipä sillä tavoin aiottu suostua kaikkiin hänen pyyntöihinsä. -Sota oli muutenkin käynyt jo kyllin raskaaksi! se oli maksanut liian -paljon, ja hänen oman puolueensa patrisiot kannattivat paljaasta -kateudesta hänen yrityksiään vain heikosti. - -Toivomatta enää mitään tasavallalta Hamilkar väkivalloin otti -heimoilta kaiken, minkä hän tarvitsi sotaan: viljaa, öljyä, puita, -juhtia ja miehiä. Mutta asukkaat pakenivat kiireimmän kautta. Kylät, -joiden läpi kuljettiin, olivat autioita, majoista ei hakemallakaan -löytänyt mitään; pian ympäröi peloittava autius punilaista armeijaa. - -Karthagolaiset alkoivat raivoissaan hävittää maakuntia; he täyttivät -kaivot, sytyttivät talot palamaan. Tuulen lennättämät kipinät -kiisivät kauvaksi, ja vuorilla syttyi kokonaisia metsiä tuleen; ne -loivat laaksojen ympärille roihuseppeleen; päästäkseen eteenpäin -täytyi odottaa. Sitten he jatkoivat matkaansa päivän helteessä -kuumassa tuhassa. - -Joskus he näkivät tien ohessa pensaikosta kiiluvan kuin tiikerikissan -silmät. Se oli kyyryllään oleva barbari, joka oli tuhrinut itsensä -tomulla sekaantuakseen pensaikon väriin; tai kulkiessaan rotkoa -pitkin armeijan sivulla olevat kuulivat äkkiä kivien vierivän; ja -katsoessaan ylös he näkivät rotkon reunalla avojalkaisen miehen -hypähtävän ylös. - -Mutta Utica ja Hippo-Zarytus olivat vapaita, sillä palkkasoturit -eivät enää niitä piirittäneet. Hamilkar käski niitä auttamaan häntä. -Mutta peläten joutuvansa suojattomiksi ne vastasivat häilyvin sanoin, -kohteliaisuuksilla ja anteeksipyynnöillä. - -Hän kääntyi taas äkkiä pohjoiseen päin aikoen avata itselleen jonkun -tyrilaisen kaupungin vaikka sitten piirittämällä. Hänen täytyi -saada joku paikka rannikolla tuottaakseen saarilta tai Kyrenaikasta -muonavaroja ja sotamiehiä, ja hän valitsi Utican, joka oli lähinnä -Karthagoa. - -Suffeetti lähti sen vuoksi Zuitinista ja kiersi varovasti -Hippo-Zarytuksen järven. Mutta pian täytyi hänen järjestää väkensä -pitkiin kolonneihin päästäkseen molempia laaksoja eroittavan vuoren -yli. Auringon laskiessa he juuri kulkivat sen kukkulalla olevaan -suppilonmuotoiseen syvennykseen, kun näkivät edessään pitkin maata -pronssisusia, jotka näyttivät juoksevan nurmella. - -Äkkiä kohosi suuria sulkatöyhtöjä, ja huilujen säestämänä nousi -peloittava laulu. Se oli Spendiuksen armeija; sillä campanialaiset -ja kreikkalaiset olivat vihasta Karthagoa kohtaan ottaneet itselleen -roomalaiset sotamerkit. Samaan aikaan näkyi vasemmalla pitkiä -peitsiä, leopardinnahkaisia kilpiä, liinaisia rintapanssareita ja -paljaita olkapäitä. Ne olivat Mathon iberialaiset, lusitanialaiset, -balearilaiset ja getulialaiset; kuului Narr' Havaksen hevosten -hirnunta; ne hajaantuivat kukkulan ympärille; sitten saapui -Autharitoksen johtama kirjava, meluisa lauma; gallialaiset, -libyalaiset, paimentolaiset; ja heidän keskellään tunsi -saastaisten-ruokien-syöjät heidän tukassaan olevista kalanruodoista. - -Täten siis barbarit tarkoin laskemalla kulkunsa nopeuden olivat -saapuneet yhteen. Mutta itsekin hämmästyneinä jäivät he hetkiseksi -paikoilleen neuvottelemaan. - -Suffeetti oli järjestänyt väkensä ympyrän muotoon voidakseen siten -tasaisesti vastustaa joka puolelle. Korkeat teräväkärkiset kilvet -pistettiin aivan vieretysten ruohostoon pystyyn ja suojasivat siten -jalkaväkeä. Klinabarit olivat ulompana ja vielä avarammassa kehässä -määrättyjen välimatkojen päässä olivat norsut. Palkkasoturit olivat -aivan uupumuksesta nääntyneitä; parasta oli odottaa päivää; ja -varmoina voitostaan käyttivät barbarit koko yön syömiseen. - -He olivat sytyttäneet suuria tulia, jotka kirkkaasti valaisivat -heidät, jättäen siten alapuolellaan olevan punilaisen armeijan -varjoon. Hamilkar kaivatti roomalaisten tavoin leirinsä ympärille -viidentoista jalan levyisen ja kymmenen kyynärää syvän haudan; -luodusta maasta hän muodosti sen sisäpuolelle vallituksen, jonka -harjulle hän asetti ristiin teräviä piikkejä ja päivän noustessa -palkkasoturit hämmästyivät nähdessään karthagolaisten siten olevan -kuten linnoituksen suojassa. - -He tunsivat telttojen keskellä Hamilkarin, joka käveli jakaen -käskyjään. Hän oli puettu ruskeaan, pienistä suomuista tehtyyn -panssariin; ja hevosensa seuraamana hän aika ajoin seisahtui -osoittaakseen ojennetulla oikealla kädellään jotain. - -Silloin monikin muisti samallaisia aamuja, jolloin hän torvien -räikyessä hitaasti kulki heidän ohitseen, ja hänen katseensa vahvisti -mieltä kuin malja viiniä. Jonkunmoinen hellä tunne valtasi heidät. -Mutta ne, jotka eivät Hamilkaria tunteneet, olivat hulluja ilosta -saatuaan hänet vihdoinkin käsiinsä. - -Mutta jos kaikki tekisivät yht'aikaa hyökkäyksen, niin he liian -ahtaalla alueella vain häiritsisivät ja estäisivät toisiaan. -Numidialaiset kyllä voisivat hyökätä heidän keskeensä; mutta -panssarien suojaamat klinabarit tuhoisivat heidät; miten he -sitäpaitsi pääsisivät paalutuksen yli? Norsujakaan ei vielä oltu -kylliksi opetettu. - --- "Te olette kaikki pelkureja!" ärjäisi Matho. - -Ja rohkeimpien miestensä kera hän syöksyi varustusta vastaan. -Kivisade ajoi hänet takaisin; sillä suffeetti oli ottanut heidän -sillalle jättämänsä katapultit mukaansa. - -Tämä epäonnistuminen aiheutti äkkinäisen käänteen barbarien -häilyvässä mielialassa. Heidän uhmaileva rohkeutensa hälveni; he -tahtoivat voittaa, mutta ilman suurempaa vaaraa. Spendius neuvoi -huolellisesti ylläpitämään saavutettua asemaa ja näännyttämään -punilaisten armeija nälkään. Mutta karthagolaiset alkoivat kaivaa -kaivoja, ja kun kunnaan ympärillä oli kaikkialla vuoria, niin he -löysivät vettä. - -Vallinsa harjalta he viskoivat nuolia, maata, lantaa, kiviä, joita -he kiskoivat maasta ja nuo kuusi heittokonetta kulkivat taukoamatta -pitkin vallia. - -Mutta kaivojenkin täytyi kerran kuivua; ruokavarat loppuvat ja -katapultit kuluvat; lopulta kymmenen kertaa lukuisammat palkkasoturit -pääsevät sittenkin voitolle. Aikaa voittaakseen ajatteli suffeetti -neuvotteluja, ja eräänä aamuna barbarit löysivät rintamastaan -kirjoituksilla täytetyn lampaan vuodan. Hamilkar puolusti voittoaan: -Vanhimmat olivat pakottaneet hänet sotaan, ja todistaakseen pitävänsä -sanansa hän tarjosi heille Utican tai Hippo-Zarytuksen ryöstettäväksi -vapaan valinnan mukaan; lopuksi Hamilkar selitti, ettei hän lainkaan -pelännyt palkkasotureja, sillä hän oli saanut pettureja puolelleen ja -niiden avulla hän helposti saa voiton toisista. - -Barbarit joutuivat ymmälle: tuo suoranainen kaupungin -tarjoaminen saaliiksi sai heidät miettimään; he epäilivät petosta, -ajattelemattakaan, että suffeetin kerskailuun voisi kätkeytyä ansa, -ja he alkoivat epäluuloisina katsella toisiaan. He tarkastivat -toistensa sanoja ja käytöstä; yöllä he heräsivät pelosta. -Useat jättivät entiset toverinsa; mielen mukaan he valitsivat -asekunnan, ja gallialaiset yhdessä Autharitoksen kanssa liittyivät -cisalpinilaisiin, joiden puhetta he ymmärsivät. - -Nuo neljä päällikköä kokoontuivat joka ilta Mathon telttaan, ja -kyyryllään kilven ympärillä he siirtelivät tarkkaavina edes ja -takaisin noita pieniä puunukkeja, jotka Pyrrhus oli keksinyt -taistelutemppujen kuvaamiseksi. Spendius viittasi Hamilkarin -apulähteisiin; hän rukoili, ettei onnellista asemaa pilattaisi, -ja vannoi kaikkien jumalien kautta. Matho kulki kiihoittuneena -ja liikkeitä tehden edes ja takaisin. Sota Karthagoa vastaan -oli hänen mieskohtainen asiansa; hän suuttui siitä, että toiset -sekaantuivat siihen eivätkä totelleet häntä. Autharitos luki hänen -kasvoistaan hänen ajatuksensa ja kannatti häntä. Narr' Havas kohotti -leukansa halveksimisen merkiksi; jokaista toimenpidettä hän piti -turmiollisena; eikä hän enää hymyillyt. Hän huokaili aivan kuin olisi -surrut sielussaan sitä, että unelma oli mahdoton, yritys epätoivoinen. - -Sillä välin kun barbarit epävarmoina neuvottelivat, suffeetti -vahvisti asemaansa; hän käski vallitusten sisäpuolelle kaivaa uuden -haudan, tehdä toisen vallituksen, rakentaa sen kulmiin puisia -torneja; ja orjat hiipivät aivan keskelle etuvartijoita kaivaakseen -jalka-ansoja maahan. Mutta norsut, joiden ruoka-annoksia oli -pienennetty, tempoivat ketjujaan. Säästääkseen heiniä hän käski -klinabareja tappamaan heikommat hevoset. Muutamat kieltäytyivät; -hän mestautti heidät. Hevoset syötiin. Tämän tuoreen lihan muisto -herätti seuraavana päivänä suuren alakuloisuuden. - -Amfiteatterimaisen syvennyksen pohjalla ollessaan he näkivät -ympärillään kukkuloilla barbarien neljä vilkasliikkeistä leiriä. -Naiset kulkivat kantaen vesileilejä päänsä päällä, määkyvät vuohet -kävivät laitumella maahan pistettyjen peitsikimppujen välissä; -vaihdettiin vartijoita, syötiin kolmijalkojen ympärillä. Heimot -hankkivat nimittäin palkkasotureille runsaasti muonavaroja, eivätkä -he itse voineet aavistaakaan, kuinka suuressa määrässä heidän -toimettomuutensa kauhistutti punilaista armeijaa. - -Jo toisena päivänä karthagolaiset olivat huomanneet paimentolaisten -leirissä erään kolmensadan miehen suuruisen joukon syrjässä -muista. Ne olivat rikkaita, jotka jo sodan alussa olivat joutuneet -vangiksi. Libyalaiset asettivat heidät aivan vallihaudan reunalle ja -viskoivat heidän takaansa heittokeihäitä käyttäen heidän ruumiitaan -suojamuurina. Näitä onnettomia oli vaikea tuntea enää, sillä heidän -kasvonsa peittyivät likaan ja syöpäläisiin. Paikottain poisrevityn -tukan alta näkyi rupia heidän päässään, ja he olivat niin laihtuneita -ja ilettäviä, että muistuttivat risaisissa käärinliinoissaan -makaavia muumioita. Muutamat vapisivat ja nauroivat typerästi; -toiset huusivat ystäviään ampumaan barbareja. Heidän joukossaan -yksi seisoi liikkumatta, pää kumarassa, sanaakaan sanomatta; pitkä -valkoinen parta ulottui kahleissa oleviin käsiin asti; karthagolaiset -tunsivat vihlaisevan tunteen aivan kuin olisivat nähneet tasavallan -sortuvan, sillä tuo mies oli Gisko. Vaikka paikka olikin vaarallinen, -niin kaikki tuppautuivat häntä näkemään. Hänen päähänsä oli pantu -sorakivillä koristettu virtahevonnahkainen, naurettava tiara. Se oli -Autharitoksen keksimä; mutta Matholle se oli vastenmielinen. - -Hamilkar avasi vimmastuneena paalutuksen aikoen millä keinoin -tahansa hankkia itselleen tietä; ja hurjalla vauhdilla nousivat -karthagolaiset puolimatkaan kunnasta noin kolmesataa jalkaa. Mutta -barbarit syöksyivät sellaisena laumana heitä vastaan, että heidän -täytyi palata rintamaansa. Eräs pyhän legionan sotilas, joka oli -jäänyt muista jälelle, kompastui kiviin. Zarxas juoksi hänen -luokseen, kaatoi hänet maahan ja pisti tikarinsa hänen kurkkuunsa; -hän veti aseen haavasta ja heittäytyi sen päälle, -- ja, suu haavassa -kiinni, ilosta muristen ja ruumiinsa vavahdellessa jalkoihin asti hän -joi verta täysin siemauksin; sitten hän tyyneesti istahti ruumiin -päälle, kohotti kasvonsa taivuttaen päänsä taapäin voidakseen -paremmin hengittää ilmaa, kuten hirvi, joka juuri on virrasta juonut, -ja kimeällä äänellä alotti balearilaisen laulun; se oli epämääräinen -sävel, jossa oli pitkiä säveljaksoja, joka joskus taukosi, sitten -taas uusiintui kuten vuoristossa toisilleen vastaavat kaiut; hän -kutsui kuolleita veljiään ja pyysi heitä juhlaan; -- sitten hän antoi -käsiensä vaipua jalkojensa väliin, painoi päänsä alas ja itki. Tämä -hirmuteko kauhistutti barbareja, varsinkin kreikkalaisia. - -Tämän jälkeen karthagolaiset eivät yrittäneetkään hyökätä leiristään; --- eivätkä ajatelleetkaan antautumista tietäen joutuvansa mitä -kamalimman kidutuksen uhriksi. - -Mutta Hamilkarin varovaisuuskeinoista huolimatta muonavarat alkoivat -pelottavalla tavalla huveta. Joka miestä kohden oli jälellä enää -kymmenen k'kommeria viljaa, kolme hiniä hirssijyviä ja kaksitoista -betzaa kuivia hedelmiä. Ei ollut enää lihaa, ei öljyä, ei mitään -suolakalaa, ei kauranjyvää hevosille; niiden nähtiin laihtuneet -kaulat kumarassa etsivän tomusta tallattuja oljenjätteitä. Usein -vallilla seisovat vahdit näkivät kuutamossa jonkun barbarin -koiran kuljeskelevan varustusten juurella kuopien tunkiota; -kivillä heitettiin se kuoliaaksi, liuuttiin kilpihihnojen avulla -paalutukselta alas ja sitten sanaakaan sanomatta se syötiin. Joskus -kuului kamalaa haukuntaa eikä mies enää palannut. Kahdennentoista -syntagman neljännessä dilochiassa tappoi kolme falangiittia toisensa -tikareilla tapellessaan rotasta. - -Kaikki kaipasivat omaisiaan, kotiaan; köyhät mehiläiskeon muotoisia -majojaan, joiden kynnyksellä oli simpukankuoria ja seinällä riippui -verkko, rikkaat sinervän hämärän täyttämiä saliaan, joissa he päivän -kuumimpana hetkenä lepäsivät kuunnellen katujen sekavaa melua, johon -liittyi heidän puutarhansa puiden lehtien kahina; -- ja paremmin -nauttiakseen tästä ajatuksesta he ummistivat puoliksi silmänsä; -haavan polte herätti heidät jälleen. Joka hetki oli taistelua, -hälyytystä; tornit paloivat, saastaisten-ruokien-syöjät kapusivat -paalutuksen päälle; kirveillä hakattiin niiltä kädet poikki; -uusia astui heidän sijaansa; rautasade putosi telttojen päälle. -Kaislaheinästä tehtiin käytäviä suojaksi heittokeihäitä vastaan. -Karthagolaiset sulkeutuivat niihin eivätkä enää liikahtaneetkaan. - -Joka päivä aurinko, joka kiersi kukkulaa, katosi muutaman tunnin -päästä rotkon pohjalta ja jätti sotajoukon varjoon. Edessä ja takana -kohosi maa harmahtavana rinteenä, täynnä sorakiviä, joita paikottain -peitti ohut jäkäläpeitto, ja pään päällä kaarteli alati kirkas taivas -silmälle kuultavampana ja kylmempänä kuin metallikupu. Hamilkar oli -niin suuttunut Karthagoon, että hän tunsi mielensä tekevän mennä -palkkasoturien puolelle johtaakseen heitä sitä vastaan. Jo alkoivat -kuormarengit, ruokakauppiaat ja orjat mutista, eikä kansa, ei -Suuri-Neuvosto, ei kukaan lähettänyt edes pienintä toivoakaan. Asema -oli sietämätön, varsinkin kun tiesi sen tulevan vieläkin pahemmaksi. - -Tämän onnettoman viestin kuullessaan Karthago oli joutunut aivan -suunniltaan suuttumuksesta ja vihasta; suffeettia ei olisi niin -paljoa kirottu, jos hän heti alussa olisi joutunut tappiolle. - -Mutta uusien palkkasoturien värväämiseen puuttui aikaa, puuttui -rahaa. Jos kaupungista olisi otettu sotaväkeä, niin millä se olisi -asestettu? Hamilkarhan oli ottanut kaikki aseet! ja kuka niitä -johtaisi? Parhaimmat johtajat olivat jo hänen seurassaan! Sillä välin -suffeetin lähettämät sanansaattajat saapuivat kaupunkiin ja huusivat -kaduilla. Suuri Neuvosto kävi siitä levottomaksi ja toimitti niin, -että sanansaattajat katosivat. - -Se oli tarpeetonta varovaisuutta; kaikki syyttivät -Barkasta velttoudesta. Hänen olisi voiton saatuaan pitänyt tuhota -palkkasoturit. Miksi oli hän ryöstänyt heimoja? Olihan jo -tehty kylläkin suuria uhrauksia! ja patrisiot valittelivat -neljäntoista shekelin suuruista sotaveroaan, syssitit kahtasataa -kahtakymmentäkolmea tuhatta kikariaan kultaa; nekin, jotka eivät -olleet mitään antaneet, valittivat. Kansa oli kateellinen -uuskarthagolaisille, joille hän oli luvannut täydet kansalaisoikeudet; -ja kirottiin ligurialaisiakin, jotka olivat niin urhoollisesti -taistelleet, ja sekoitettiin heidät yhteen barbarien kanssa; -heitäkin kirottiin; heidän rotunsakin luettiin rikokseksi. -Kauppiaat kauppojensa kynnyksellä, työmiehet, jotka lyijyinen -mittakeppi kädessään kulkivat kaduilla, korejaan huuhtovat -suolakastikkeenkauppiaat, kylpyhuoneiden kylvettäjät ja kuumien -juomien myyjät, kaikki väittelivät sotasuunnitelmista. Hiekkaan -piirrettiin taistelukaavoja; eikä ollut niin pientä katupoikaa, joka -ei olisi osannut korjata Hamilkarin hairahduksia. - -Se oli vain rangaistus hänen pitkällisestä jumalattomuudestaan, -sanoivat papit. Hän ei ollut uhrannut sovitusuhreja; hän ei ollut -voinut puhdistaa armeijaa; vieläpä oli hän kieltäytynytkin ottamasta -augureja matkalleen; -- ja hänen jumalattomuutensa aiheuttama -suuttumus lisäsi vain hillityn vihan voimaa ja pettyneiden toiveiden -vimmaa. Muisteltiin Sicilian tappioita, hänen ylpeytensä taakkaa, -jota niin kauvan oli kannettu! Pappiskunnat eivät antaneet anteeksi -ryöstettyjä aarteitaan, ja he vaativat Suurta Neuvostoa lupaamaan, -että Hamilkar heti naulitaan ristiin, jos hän palaa. - -Elulkuukauden kuumuus, joka tänä vuonna oli erikoisen suuri, oli -toinen onnettomuus. Järven rannalta nousi inhoittavia höyryjä; -ne sekaantuivat kadunkulmissa poltettujen tuoksuaineiden kanssa -ilmaan. Taukoamatta kuului hymnejä laulettavan. Suuria kansanparvia -oli temppelien portailla: kaikki seinä t olivat mustien verhojen -peitossa; kynttilät paloivat Pataikien otsilla, ja uhriksi -teurastettujen kameelien verivirtasi pitkin pengertietä ja muodosti -portaille punaiset kosket. Synkkä mielettömyys valtasi Karthagon. -Kapeimpien katujen perältä, pimeimmistä sokkeloista tulvehti -kalpeita olentoja, käärmekasvoisia miehiä, jotka purivat hampaitaan. -Naisten kimakat huudot täyttivät talot ja tunkeutuen ristikoista -ulos pakottivat torilla keskustelevat kääntymään. Joskus luultiin -barbarien tulevan; heidät oli nähty Kuumien Lähteiden vuoren -takana; he olivat leiriytyneet Tunikseen; ja äänet paisuivat, -kasvoivat ja sulautuivat yhdeksi ainoaksi huudoksi. Sitten syntyi -yleinen äänettömyys, toiset, jotka olivat nousseet talojen harjalle -katselivat käsillään varjostaen silmiään etäisyyteen, samalla kun -toiset vallien juurella makasivat suullaan maassa ja kuulostivat. -Kauhun kadottua sai entinen suuttumus taas vallan. Mutta oman -voimattomuuden tietoisuus vaivutti heidät piankin samaan alakuloiseen -tunnelmaan. - -Tämä alakuloisuus kasvoi suuremmaksi joka ilta, kun kaikki nousivat -penkereillä kumartaen päästivät yhdeksän kertaa suuren huudon -tervehtiäkseen aurinkoa. Se laski hitaasti laguunin taakse, katosi -sitten äkkiä vuorien toiselle puolelle, jossa barbarit olivat. - -Odotettiin kolminkertaisesti pyhää juhlaa, jolloin rovion keskeltä -nousi ilmaan kotka, uudesta syntyneen vuoden tunnusmerkki, kansan -lähetti ylimmän Baalin luo, jota he pitivät jonain liiton merkkinä, -muotona, joka uudelleen sitoi heidät auringon kanssa liittoon. Vihan -valtaamana kansa nyt kääntyi suorastaan Molok-ihmistuhoojan puoleen, -ja kaikki hylkäsivät Tanitin. Todellakin näytti Rabetna huntunsa -ryöstämisen jälkeen kadottaneen osan voimastaan. Hän ei enää antanut -siunausta tuottavaa sadettaan, hän oli poistunut Karthagosta; hän -oli luopio, vihollinen. Muutamat heittivät kiviä hänen päälleen -solvaistakseen häntä. Mutta häntä häväistessäkin monet häntä -säälivät; ja häntä rakastettiin yhä vielä ja ehkä entistään enemmän. - -Kaikki nämät onnettomuudet johtuivat siis zaimphin katoamisesta. -Salammbo oli välillisesti ollut siinä osallisena; hän joutui nyt -saman suuttumuksen esineeksi; hänen täytyi saada rangaistuksensa. -Pian levisi kansaan epämääräisiä ajatuksia jumalalle tehtävästä -uhrauksesta. Lauhduttaakseen Baalien mieltä oli niille epäilemättä -uhrattava jotain aivan arvaamattoman kallisarvoista, joku kaunis, -nuori, neitseellinen, vanhaan sukuun kuuluva olento, jumalien suvusta -polveutuva, inhimillinen tähti. Joka päivä tunkeutui tuntemattomia -miehiä Megaran puistoihin; orjat pelkäsivät omaa henkeään eivätkä -uskaltaneet heitä vastustaa. Ne jäivät kuitenkin galeeriportaiden -juurelle. Ne pysyttelivät siellä katsellen ylintä penkerettä kohden; -he odottivat Salammbota, ja tuntikausia he huusivat häntä, kuten -koirat, jotka ulvovat kuuta kohden. - - - - -X. - -KÄÄRME. - - -Roskaväen huudot eivät pelästyttäneet Hamilkarin tytärtä. - -Suuremmat huolet kalvoivat hänen mieltään; hänen suuri käärmeensä, -musta python, sairasteli; ja käärme oli karthagolaisille samalla -kansallinen ja persoonallinen taikaolento. Sitä pidettiin maan -lapsena, koska se mudasta nousee eikä tarvitse jalkoja liikkuakseen -sen päällä; sen kulku muistutti jokien kiertelevää juoksua, sen -ruumiinlämpö limaista, siemen-runsasta alku-yötä, ja kehä, jonka se -muodostaa purressaan häntäänsä tähtien yhtenäisyyttä, Eshmunin sielua. - -Salammbon käärme oli jo usean kerran kieltäytynyt syömästä niitä -neljää elävää varpusta, jotka sillä tarjottiin täysikuun ja uuden -kuun aikana. Sen kaunis nahka, jossa oli kuten; taivaanlaella -kultatäpliä aivan mustalla pohjalla, oli nyt keltainen, veltto, -ryppyinen ja liian suuri sen ruumista varten, ja villainen home -ympäröi sen päätä; jäisen silmäluomien kulmassa huomasi pieniä -punaisia täpliä, jotka näyttivät liikkuvan. Tavan takaa lähestyi -Salammbo sen hopealangoista tehtyä koria; hän nosti syrjään -purppurapeitteen, lotuslehdet ja linnununtuvat; käärme makasi alati -yhdessä kiemurassa liikkumattomampana kuin kuihtunut köynnöskasvi; ja -kauvan sitä katseltuaan hän tunsi sydämessään kuten kierteen, kuten -toisen käärmeen, joka vähitellen nousi hänen kurkkuunsa ja kuristi -hänet. - -Hän oli epätoivoissaan siitä, että oli nähnyt zaimphin, mutta -kuitenkin hän tunsi kuten iloa, salaista ylpeyttä. Sen laskoksiin -kätkeytyi suuri salaisuus; se oli jumalia ympäröivä pilvi, kaiken -olemuksen salaisuus, ja vaikka hän säikähti omaa itseään, niin -Salammbo katui sitä, ettei hän ollut sen reunaa kohottanut. - -Melkein aina hän istui kyyryllään huoneensa perällä, kädet taivutetun -vasemman polven ympärillä, leuka alas painuneena, katse tuijottaen -eteenpäin. Hän muisteli kauhulla isänsä kasvoja; hän tahtoi -lähteä Phoinikian vuoristoon, vaeltaa Aphakan temppeliin, jonne -Tanit-jumalatar laskeutui tähden muodossa; kaikellaiset mielikuvat -heräsivät hänessä ja kauhistuttivat häntä; sitäpaitsi kasvoi päivä -päivältä häntä ympäröivä yksinäisyys. Hän ei edes tiennyt, miten -Hamilkarin laita oli. - -Vihdoin ajatuksiinsa uupuneena, hän nousi, ja laahasi pieniä -sandaaliaan, joiden kannat joka askeleella lipsahtivat hänen -kantapäätään vastaan, ja harhaili edes ja takaisin suuressa, -hiljaisessa huoneessaan. Katon ametistit ja topaasit loivat sinne -tänne seiniin ja lattiaan väräjäviä valopilkkuja, ja kävellessään -Salammbo käänsi hiukan päätään katsellakseen niitä. Hän tarttui -riippuvien maljojen kaulaan; hän jäähdytti rintaansa löyhyttämällä -suuria viuhkoja, tai hän huvikseen poltti kaneelia kaiverretuissa -helmissä. Auringon laskiessa otti Taanak pois mustat verkaverhot, -joilla muurin aukot olivat tukitut; silloin Salammbon kyyhkyset, -jotka olivat myskillä sivellyt kuten Tanitin kyyhkyset, lensivät -äkkiä sisään, ja niiden ruusunpunaiset jalat lipesivät lasi -permannolla ohra jyvien joukossa, joita hän heitti heille täysin -kourin kuten kylväjä pellolla. Mutta äkkiä hän purskahti, itkuun, ja -virui härännahka-hihnoista tehdyllä vuoteellaan, liikkumattomana, -kerraten yhtä ja samaa sanaa, silmät selällään, kalpeana kuin -kuollut, tunnottomana, kylmänä; -- ja kuitenkin hän kuuli apinain -kiljunnan palmujen latvasta, kuuli suuren pyörän yhtämittaisen -natinan, kun se kerroksien läpi johti kirkkaan vesivirran -porfyyrisammioon. - -Joskus hän useiden päivien kuluessa kieltäytyi syömästä. Silloin hän -unessa näki himmeitä tähtiä, jotka kulkivat hänen jalkojensa alitse. -Hän kutsutti Shahabarimin luokseen, mutta hänen saavuttuaan ei -Salammbolla ollutkaan mitään hänelle sanottavaa. - -Hän ei voinut elää ilman papin lohduttavaa seuraa. Mutta hänen -sielunsa nousi kapinaan tämän valtaa vastaan; hän tunsi pappia -kohtaan samalla pelkoa, kateutta, vihaa, ja jotain rakkauden -tapaista, joka oli kiitollisuutta siitä omituisesta nautinnosta, -minkä papin seura tuotti hänelle. - -Kun Shahabarim osasi erottaa, minkä taudin kukin jumala lähetti, -niin hän tunsi Rabbetin vaikutuksen; ja parantaakseen Salammbon hän -pirskoitti hänen huonettaan rautaruohosta ja naistenhiusyrtistä -valmistetulla sekoituksella; joka aamu Salammbo söi mandragoraa; -yöllä hänen päänsä lepäsi tyynyllä, joka oli täytetty pappien -sekoittamilla tuoksuyrteillä; Shahabarim käytti myös haarasta, erästä -tulipunaista juurta, joka ajaa pahat haltijat pohjoiseen; vihdoin -kääntyen pohjantähteä kohden hän sopersi kolme kertaa Tanitin pyhän -nimen; mutta kun Salammbon kärsimykset jatkuivat, hänen ahdistuksensa -tuli yhä syvemmäksi. - -Ei kukaan Karthagossa ollut niin oppinut kuin Shahabarim. -Nuoruudessaan hän oli opiskellut Mogbedien koulussa, Borsippassa -lähellä Babylonia; sitten käynyt Samothrakessa, Pessinuntissa, -Ephesuksessa, Thessaliassa, Judeassa, Nabathealaisten temppeleissä, -jotka sijaitsevat lentohiekkakumpuun hukkuneina; ja hän oli -pitkin Niilin rantaa putouksilta asti kulkenut jalan mereen asti. -Kasvoillaan huntu ja soihtuja heiluttaen hän oli heittänyt mustan -kukon sandaraktuleen sfinxin, kauhujen isän edessä. Hän oli -laskeutunut alas Proserpinan rotkoihin; hän oli nähnyt Lemnoksen -labyrintin viidensadan pylvään pyörivän ja nähnyt Tarentiumin -valojalustan loistavan, jonka haarukoissa oli yhtä monta lamppua -kuin vuodessa on päivää; joskus hän öisin otti vastaan kreikkalaisia -kysyäkseen heiltä tietoja. Hän tutkieli yhtä paljon maailman -järjestystä kuin jumalien olemustakin, Alexandrian pylväistössä -olevien rengaspallojen avulla hän oli tarkastanut taivasta silloin -kun yöt ja päivät ovat yhtä pitkiä, ja oli seurannut Kyrenaikaan asti -Euergetoksen bematisteja, jotka taivasta mittailevat laskemalla omat -askeleensa; -- ja siten muodostui hänen sielussaan oma omintakeinen -uskonto, jolta puuttui määrätyt uskonsäännöt, ja juuri sen vuoksi -olikin sitä mieltä huumaavampi ja kiihkeämpi. Hän ei enää uskonut -maan olevan kävyn muotoisen; hän uskoi sen pyöreäksi ja putoavan -ikuisesti äärettömyyteen niin huimaavaa vauhtia, ettei sen putoamista -huomannutkaan. - -Auringon asemasta kuun yläpuolella hän päätti, että Baalilla oli -ylivalta, sillä taivaankappale oli vain hänen kajastuksensa ja -ennuskuvansa; muuten kaikki, mitä hän maallisessa elämässä näki, -pakotti häntä tekemään sen johtopäätöksen, että hävittävä miehinen -perusvoima oli korkeinta kaikista. Hän syytti salaa Rabbetia oman -elämänsä onnettomuudesta. Eikö hänen nuoruudessaan ylimmäinen pappi -ollut vain jumalattaren tähden riistänyt häneltä cymbaalien soidessa -kiehuvan vesimaljan ääressä hänen tulevan miehuutensa? Ja alakuloisin -katsein hän seurasi miehiä, jotka papittarien kanssa katosivat -terebinthien siimekseen. - -Hänen päivänsä kuluivat tarkastaessaan suitsutusmaljoja, kultaisia -vaaseja, tulipihtejä, haravia, joilla tuhka poistettiin alttarilta, -ja kaikkia kuvapatsaiden pukuja siihen pronssiseen neulaan asti, -jolla käherrettiin kolmannessa temppelikammiossa, smaragdi-viinipuun -lähellä olevan vanhan Tanitin tukkaa. Aina samoina hetkinä hän nosti -samojen ovien raskaita verhoja, jotka jälleen laskeutuivat alas; hän -seisoi samoissa asemissa kädet levällään; hän rukoili polvillaan aina -samoilla kiviliuskoilla ja hänen ympärillään avojalkainen pappislauma -kulki ikihämärissä käytävissä. - -Mutta hänen tyhjässä elämässään Salammbo kukoisti kuin kukka haudan -halkeamassa. Ja kuitenkin hän oli immelle tyly eikä säästänyt -rangaistuksia eikä katkeria sanoja. Papin tila muodosti heidän -välilleen jonkinmoisen sukupuolien yhdenvertaisuuden, eikä hän ollut -immelle katkera niin paljoa sen vuoksi, ettei hän voinut häntä saada -omakseen, kuin siksi, että hän oli niin kaunis ja varsinkin niin -siveä. Monasti hän kyllä näki, että Salammbo väsyi koetellessaan -seurata hänen ajatuksiaan. Silloin hän poistui murheellisempana: hän -tunsi olevansa vielä entistään hyljätympi, yksinäisempi, tyhjempi. - -Joskus pujahti hänen suustaan outoja sanoja, jotka välkähtivät -Salammbon edessä kuin suuret salamat, jotka valaisevat syvyyksiä. Oli -yö, he olivat kahden penkereellä katsellen tähtiä, ja Karthago leveni -alhaalla heidän jalkojensa juuressa, ja golfi ja aava meri katosivat -yön hämärään. - -Shahabarim selitti hänelle oppia sieluista, jotka tulevat maan päälle -samaa tietä kuin aurinko kulkiessaan eläinkehän läpi. Hän ojensi -kätensä näyttäen Oinaassa olevan inhimillisen siitoksen portin ja -Kauriissa paluutien jumalien luo; ja Salammbo koetti erottaa ne, -sillä hän piti näitä mielikuvia tosiasioina; pelkät vertauskuvat -ja sananparretkin piti hän tosina ja todellisina, eikä papillekaan -erotus ollut aina aivan selvä. - --- "Kuolleiden sielut," sanoi hän, "hajaantuvat kuussa, kuten ruumiit -maassa. Heidän kyyneleensä muodostavat kosteuden; se on pimeä -olinpaikka täynnä liejua, raunioita ja myrskyjä." - -Salammbo kysyi, miten hänen siellä käy. - --- "Ensiksi haihdut kepeänä kuin aallon pinnalla häilyvä höyry; ja -pitempien koettelemuksien ja tuskien jälkeen menet auringon helmaan, -henkivoiman alkulähteesen." - -Mutta Rabbetista hän ei puhunut mitään. Salammbo uskoi sen -tapahtuneen häpeäntunteesta, kun hänen jumalattarensa oli tullut -voitetuksi, ja käyttäen kuusta tavallista nimeä hän alkoi sanella -siunauksia hedelmöittävän ja lempeän taivaankappaleen yli. Lopuksi -Shahabarim huudahti: - --- "Ei! ei! hän saakin tuolta toiselta kaiken hedelmällisyytensä! -Etkö näe hänen harhailevan tuon toisen ympärillä kuin rakastunut -nainen, joka pellolla juoksee miehen jälestä?" Ja taukoamatta hän -ylisteli valon voimaa. - -Kaukana siitä että hän olisi tukahuttanut Salammbon salaperäisen -kaipauksen, hän sitä vain kiihotti, hänelle näytti olevan melkein -mieluista syöstä impi epätoivoon säälimättömän opin perusteilla. -Mutta Salammbo takertui niihin kiihkeästi, vaikka hänen rakkautensa -Tanitiin kärsikin. - -Mutta jota enemmän Shahabarim tunsi epäilevänsä Tanitia, sitä -hartaammin hän tahtoi häneen uskoa. Salaiset omantunnonvaivat estivät -häntä luopumasta jumalattaresta. Hän kaipasi todistusta, jumalien -tahdon ilmausta, ja toivoen sen saavansa keksi pappi tuuman, joka -samalla voisi pelastaa sekä isänmaan että hänen uskonsa. - -Siitä lähtien hän Salammbon kuullen alkoi valittaa temppelin -raiskaamista ja niitä onnettomuuksia, jotka zaimphin ryöstäminen -oli aiheuttanut ja jotka ulottuivat taivaan piireihin asti. Sitten -hän äkkiä ilmoitti missä vaarassa suffeetti oli, jota kolme Mathon -johtamaa armeijaa piiritti; sillä Matho oli karthagolaisten mielestä -hunnun ryöstäjänä tavallaan barbarien kuningas; ja hän lisäsi, että -tasavallan ja hänen isänsä pelastus riippui Salammbosta yksinään. - --- "Minusta!" huudahti hän, "kuinka minä voisin...?" - -Mutta pappi vastasi halveksivaisesti hymyillen: - --- "Sinä et koskaan suostuisikaan!" - -Salammbo rukoili häntä puhumaan. Vihdoin Shahabarim sanoi hänelle: - --- "Sinun täytyy mennä barbarien luo noutamaan zaimph takaisin!" - -Salammbo lyykähti ebenpuiselle rahille; ja hän jäi istumaan -käsivarret suorina polviensa välissä, vavisten kiireestä kantapäähän, -kuten uhri teuras alttarin edessä odottaen kuoliniskua. Hänen -ohimoissaan suhisi, hän näki tulikehiä ilmassa pyörivän, eikä -huumauksessaan ymmärtänyt mitään muuta kuin että hän varmaankin pian -kuolee. - -Mutta jos Rabbetna pääsee voitolle, jos zaimph saadaan takaisin -ja Karthago on pelastettu, niin mitä merkitsee yksi naisen elämä! -ajatteli Shahabarim. Ehkä hän saa hunnun haltuunsa eikä kuolekaan. - -Hän ei kolmeen päivään palannut; neljännen iltana Salammbo lähetti -häntä hakemaan. - -Yllyttääkseen hänen sydäntään, kertoi Shahabarim tultuaan kaikki -solvaukset, joita Hamilkarista keskellä Neuvoston istuntoa oli -huudettu; hän sanoi, että koska Salammbo oli hairahtunut niin täytyi -hänen sovittaakin rikoksensa, ja että Rabbetna vaati tämän uhrin. - -Toisinaan tunkeutui pitkä huuto Mappalioita pitkin Megaraan. -Shahabarim ja Salammbo riensivät ulos ja katselivat galeeriportailta. - -Khamonin torilla seisoi kansaa, joka vaatii itselleen aseita. -Vanhimmat eivät tahtoneet niitä heille antaa, sillä he pitivät -tätä yritystä tarpeettomana; toiset johtomiehittä lähteneet joukot -olivat tulleet tuhotuiksi. Lopulta sallittiin heidän lähteä, ja -osoittaakseen kunnioitusta Molokille tai tehden sen epämääräisestä -hävityshalusta, he taittoivat temppelin lehdosta suuria -sypressinoksia ja sytytettyään ne Kabirien soihduissa tulee kantoivat -he laulaen niitä pitkin katuja. Korkeat liekit loittonivat hiljalleen -lainehdellen; ne valelisivat temppelin harjalla olevia lasipalloja, -jumalankuvien koristeita ja laivojen keuloja, kulkivat penkereiden -ohi ja muodostivat kuten kaupungin läpi vieriviä aurinkoja. Ne -laskeutuivat alas Akropoliilta. Malquan portti aukeni. - --- "Oletko valmis?" huudahti Shahabarim, "vai oletko käskenyt heitä -sanomaan isällesi, että jätät hänet pulaan." Salammbo kätki kasvonsa -huntuihinsa, ja jättiläisliekit loittonivat läheten yhä enemmän meren -rantaa. - -Epämääräinen kammo pidätti häntä; hän pelkäsi Molokia, pelkäsi -Mathoa. Tuo jättiläiskokoinen mies, jolla oli zaimph hallussaan, -vallitsi Rabbetnan samoin kuin Baal ja kajasti Salammbon mielessä -samojen salamien ympäröimänä; toisinaanhan jumalat ottivat ihmisen -ruumiin asuinsijakseen. Eikö Shahabarim puhellessaan Mathosta ollut -sanonut, että Salammbon tuli voittaa Molok? Nämät molemmat liittyivät -nyt yhdeksi; hän sekoitti ne yhteen; ja molemmat vainosivat häntä. - -Hän tahtoi tietää tulevaisuutensa ja lähestyi käärmettä, sillä enteet -laskettiin sen asennon mukaan. Mutta kori olikin tyhjä; Salammbo tuli -levottomaksi. - -Hän löysi käärmeen riippuvan vuoteen vierestä; se oli kietonut -häntänsä hopea-aitaukseen ja hankasi itseään pylvääseen saadakseen -vanhan kellertävän nahkansa lähtemään, ja sen loistava ja kirkas -ruumis välkähti esiin kuin puoliksi huotrastaan vedetty kalpa. - -Seuraavina päivinä, jota enemmän hän alkoi suostua, jota enemmän hän -oli halukas auttamaan Tanitia, sitä enemmän käärme parani, kasvoi ja -näytti uudestaan voimistuvan. - -Silloin varmeni Salammbossa se ajatus, että Shahabarim ilmaisi -jumalien tahdon. Eräänä aamuna hän heräsi tehden varman päätöksen ja -kysyi, mitä häneltä vaadittiin, jotta Matho antaisi takaisin harson. - --- "Vaadi se," sanoi Shahabarim. - --- "Mutta jos hän kieltäytyy?" - -Pappi katsahti häneen terävästi ja hänen huulillaan oli hymy, jota -Salammbo ei ollut koskaan ennen nähnyt. - --- "Niin, mitä silloin teen?" kysyi Salammbo uudelleen. - -Shahabarim pyöritteli harastaan olalleen laskeutuvien nauhojen päitä -katse maahan luotuna, liikkumattomana. Vihdoin hän sanoi, nähdessään, -ettei Salammbo käsittänyt: - --- "Sinä joudut olemaan kahden hänen kanssaan." - --- "Ja sitten?" kysyi Salammbo. - --- "Kahden hänen kanssaan hänen teltassaan." - --- "Ja sitten?" - -Shahabarim puri huultaan. Hän mietiskeli jotain kiertävää lausetta. - --- "Jos sinun tulee kuolla, niin tapahtuu se vasta myöhemmin," sanoi -hän, "paljoa myöhemmin! elä pelkää mitään! ja vaikka hän tekee mitä -tahansa, niin elä huuda apua! elä kauhistu! Ole nöyrä, ymmärrätkö, ja -mukaudu hänen toiveesensa, joka on taivaan tahto!" - --- "Entä vaippa?" - --- "Jumalat osoittavat sen sinulle," vastasi Shahabarim. Salammbo -jatkoi: - --- "Seuraatko sinä minua, isä?" - --- "En!" - -Hän käski Salammbo ta polvistumaan ja nostaen vasemman käden ylöspäin -ja oikean eteenpäin, hän vannotti häntä tuomaan Karthagoon Tanitin -vaipan. Kauheilla kirouksilla impi vihki itsensä jumalille, ja joka -kerta kun Shahabarim lausui sanan, toisti Salammbo sen melkein -pyörtyneenä. - -Shahabarim määräsi hänelle puhdistusmenoja ja paastoja ja neuvoi, -miten hän pääsisi Mathon luo. Sitäpaitsi tuli teitä tunteva mies -hänen oppaakseen. - -Salammbo tunsi kuin suuresta taakasta vapautuvansa. Hän ei -uneksinutkaan muuta kuin mikä onni olisi nähdä jälleen zaimph ja nyt -hän siunasi Shahabarimia ja hänen kehoituksiaan. - -Oli aika jolloin Karthagon kyyhkyset muuttivat Siciliaan, Eryxin -vuorelle, Venuksen temppelin läheisyyteen. Ennen lähtöään ne monta -päivää etsivät ja kutsuivat toisiaan liittyäkseen yhteen; vihdoin ne -eräänä iltana lähtivät lentoon; tuuli ajoi niitä eteenpäin, ja tuo -suuri valkoinen pilvi leijaili ylhäällä taivaalla yli ulapan. - -Veripunainen hohde näkyi taivaanrannassa. Linnut näyttivät vähitellen -laskeutuvan laineita kohden; sitten ne katosivat aivan kuin olisivat -pudonneet itsestään auringon kitaan, ja se olisi ne niellyt. -Salammbo, joka katseli niiden lähtöä, painoi päänsä alas, ja Taanak, -luullen arvaavansa hänen surunsa, sanoi silloin hänelle lempeästi: - --- "Mutta palaavathan ne jälleen, valtiatar." - --- "Niin! minä tiedän sen." - --- "Ja sinä näet ne uudelleen." - --- "Ehkä!" sanoi hän huoahtaen. - -Hän ei ollut päätöstään ilmaissut kellekään; voidakseen täyttää -sen mahdollisimman salassa lähetti hän Taanakin ostamaan Kinisdon -etukaupungista (sen sijaan että olisi pyytänyt taloudenhoitajilta) -kaiken, mitä hän tarvitsi: kasvoväriä, tuoksunesteitä, liinaisen -vyön ja uudet vaatteet. Vanha orjatar hämmästyi näitä valmistuksia, -mutta ei uskaltanut kuitenkaan udella; ja Shahabarimin määräämä päivä -koitti, jona Salammbon piti lähteä. - -Kahdennellatoista hetkellä huomasi Salammbo sykomorimetsän perällä -sokean vanhuksen, joka nojasi toista kättään edessään kulkevan -pojan olkapäähän, ja toisella piti kylkeään vastaan mustasta puusta -tehtyä kitharantapaista soitinta. Eunukit, orjat, orjattaret olivat -huolellisesti syrjäytetyt; kenenkään ei pitänyt saada tietää -valmistettavaa mysteriota. - -Taanak sytytti huoneen nurkissa olevat strobuksella ja kardemummalla -täytetyt kolmijalat; sitten hän levitti suuria babylonilaisia mattoja -ja ripusti ne nuorista riippumaan huoneen ympäri; sillä Salammbo -ei tahtonut että muuritkaan edes näkisivät hänet. Kinnorinsoittaja -jäi kyyrylleen oven taakse, ja nuori poika seisoi hänen vieressään -ruokohuilu huulillaan. Etäällä heikkeni katujen pauhina, ja -sinipunervia varjoja levisi temppelien pylväistöihin, ja golfin -toisella puolen vuorien juuri, oliivilehdot ja keltainen, aaltoileva -loppumattomiin ulottuva tasanko peittyi sinertävään usvaan; ei -kuulunut ainoatakaan ääntä, selittämättömän painostava tunne täytti -ilman. - -Salammbo kyyristyi onyxiportaalle sammion viereen; hän hipaisi -leveät hihansa syrjään, sitoi ne olan taakse yhteen, ja ryhtyi -peseytymisiinsä, sääntöjen mukaan, kuten pyhät määräykset vaativat. - -Sitten Taanak toi hänelle alabasteri-pullossa hyytynyttä nestettä; se -oli mustan koiran verta, jonka hedelmättömät naiset olivat tappaneet -talviyönä hautakammion raunioiden keskellä. Hän siveli sillä -korvansa, kantapäänsä, oikean käden peukalonsa ja sen kynsikin jäi -hiukan punaiseksi aivan kuin olisi murskahtanut hedelmään. - -Kuu nousi; silloin kithara ja huilu yhdessä alkoivat samalla kertaa -soida. - -Salammbo riisui korvarenkaansa, kaulanauhansa, rannerenkaansa ja -pitkän valkoisen pukunsa; hän avasi hiuksiensa nauhat, ja muutaman -minuutin ajan hän hiljaa liikutti päätään vilvoittaakseen tukan -liikkeellä hartioitaan. Ulkoa kuuluva soitto jatkui; siinä oli vain -kolme ääntä, jotka taukoamatta uusiintuivat hurjaa vauhtia; kitharan -kielet ratisivat, huilu vinkui; Taanak löi tahtia käsillään; Salammbo -lauloi rukouksia huojuttaen koko ruumistaan ja toinen vaate toisensa -jälkeen putosi maahan. - -Raskas matto vavahti, ja sitä kannattavan nuoran yläpuolelta näkyi -pythonkäärmeen pää. Se laskeutui hitaasti kuin pitkin seinää valuva -vesipisara, mateli hajallaan olevien vaatteiden lomitse sitten -painaen häntänsä lattiaa vastaan se nousi aivan pystysuoraan; ja sen -silmät, jotka kiintyivät Salammbohon, loistivat kirkkaammin kuin -kiiltokivet. - -Hän arkaili ensin peläten kylmää tai ehkä tuntien häpyä. Mutta -hän muisti Shahabarimin määräykset ja lähestyi; käärme painui -alas ja laskien ruumiinsa keskiosan Salammbon niskalle antoi se -päänsä ja häntänsä riippua alas kuten katkaistun helminauhan, jonka -molemmat päät ulottuvat maahan. Salammbo kietoi sen kylkiensä -ympäri, käsivarsiensa alitse ja polviensa välitse; sitten tarttui -hän käärmeen päähän ja vei tuon kolmikulmaisen pienen kidan aivan -hampaihinsa asti, ja sulkien silmänsä hän taivutti ruumiinsa taapäin -kuun hohteessa. Valkoinen valo näytti verhoovan hänet hopeausvaan, -hänen kosteiden jalkojensa jäljet loistivat lattialiuskoilla, -tähdet kimaltelivat altaan vedessä; käärme kietoi lujemmalle hänen -ympärilleen mustia, kultatäpläisiä renkaitaan. Salammbo läähätti -tämän liian raskaan taakan alla, hänen lonkkaluunsa taipuivat, hän -tunsi kuolevansa; ja hännällään käärme hiljaa löi hänen reisiään; -sitten musiikki vaikeni ja käärme putosi pois. - -Taanak palasi Salammbon luo ja kun hän oli sytyttänyt -kaksi valojalustaa, joissa tuli paloi vedellä täytetyissä -kristallipalloissa, hän hieroi valtiattarensa kämmeniä kermalla, -siveli hänen poskensa cinnoberilla, silmäluomet antimonilla, pitensi -silmäkulmat kumista, myskistä, ebenpuusta ja survotuista kärpäsen -jaloista tehdyllä värillä. - -Salammbo istui norsunluujalkaisella tuolilla ja antoi orjattaren -hoidella itseään. Mutta nämät värien hieromiset, suitsutusten haju ja -kauvan pitämänsä paastoaminen veivät hänen voimansa. Hän kalpeni niin -kovasti, että Taanak taukosi työstään. - --- "Jatka!" sanoi Salammbo ja voittaen heikkoutensa hän voimistui -jälleen äkkiä. Sitten sai levottomuus hänessä vallan; hän kiihoitti -Taanakia jouduttamaan työtään ja vanha orjatar mutisi: - --- "Kyllä! kyllä! valtiatar! -- Eihän sinua kumminkaan kukaan odota!" - --- "Kyllä!" sanoi Salammbo, "eräs minua odottaa". - -Taanak peräytyi hämmästyneenä askeleen ja kysyi saadakseen lähempiä -tietoja: - --- "Mitä sinä käsket valtiatar? sillä jos viivyt poissa..." - -Mutta Salammbo nyyhkytti; orjatar huudahti: - --- "Sinä kärsit! mikä sinua vaivaa? Elä lähde pois! ota minut -mukaasi! Kun olit aivan pieni ja kun itkit, niin otin sinut syliini -ja rintojeni näpykällä sain sinut taas nauramaan; sinä olet ne -ehdyttänyt, valtiatar!" Hän löi kädellään kuivuneesen rintaansa. -"Nyt minä olen vanha! en voi enää mitään tehdä sinun hyväksesi! sinä -et rakasta enää minua! sinä salaat minulta surusi, sinä halveksit -imettäjääsi!" Ja hellyyden ja suuttumuksen kyyneleet valuivat pitkin -hänen poskiaan tatueerauksen arpia pitkin. - --- "En!" sanoi Salammbo, "en, minä rakastan sinua! rauhoitu!" - -Taanakin hymy muistutti vanhan apinan irvistystä, kun hän jälleen -ryhtyi toimeensa. Shahabarimin neuvon mukaan Salammbo oli käskenyt -orjatarta tekemään hänet loistavan kauniiksi; ja tämä koristi hänet -barbarisella aistilla, jossa ilmeni sekä harkittua siroutta että -luontevuutta. - -Ensimäisen ohuen, viininvärisen mekon päälle puki hän toisen, -jolle oli päärmätty linnun sulkia. Hänen lanteillaan oli leveä -kultasuomuinen vyö, josta laskeutuivat, hänen leveälaskoksiset, -siniset, hopeatähdillä kirjaillut housunsa. Sitten puki Taanak -hänen ylleen laajan, seriläisestä kankaasta tehdyn hameen, joka oli -valkoinen ja viheriä juo vainen. Hän kiinnitti hänen olkapäilleen -neliskulmaisen purppurakaistan, jonka alasaumaa sandastrumin siemenet -painoivat; ja kaikkien näiden vaatteiden päälle hän pani mustan, -pitkäliepeisen viitan; sitten orjatar katseli häntä ja ylpeillen -omasta työstään ei voinut olla huudahtamatta: - --- "Sinä et ole kauniimpi hääpäivänäsikään!" - --- "Hääpäivänäni!" toisti Salammbo; ja nojaten kyynärpäitään -norsunluutuoliin hän vaipui haaveiluihin. - -Mutta Taanak asetti hänen eteensä kuparipeilin, joka oli niin leveä -ja korkea, että Salammbo näki siinä koko kuvansa. Silloin hän nousi -ja kepeällä liikkeellä nosti hiuskiharan, joka oli laskeutunut liian -alas. - -Hänen tukkansa oli kultajauholla sirotettu, otsalta käherretty ja -riippui takana pitkinä kiekuroina, joiden jokaisen päässä oli helmi. -Lamppujen valo kirkasti hänen poskiensa punamaalia, pukunsa kultaa ja -ihonsa kalpeutta; hänellä oli vyöllään, käsivarsissaan, sormissaan -ja varpaissaan niin paljon jalokiviä, että peili loisti niiden -väikkeestä kuin aurinko; -- ja seisoen suorana Taanakin vieressä, -joka puolikumarassa häntä katseli, Salammbo nautti hymyillen tästä -loistosta. - -Sitten hän käveli edes ja takaisin osaamatta ryhtyä mihinkään -odottaessaan lähtöhetkeä. - -Äkkiä kuului kukon kiekuna. Hän kiinnitti nopeasti hiuksiinsa pitkän -keltaisen hunnun, kietoi huivin kaulaansa, pisti jalkansa sinisiin -nahkakenkiin ja sanoi Taanakille: - --- "Katso myrttilehdosta, onko siellä kahta ratsua taluttava mies." - -Tuskin oli Taanak ennättänyt palata, kun hän jo astui galeeriportaita -alas. - --- "Valtiatar!" huudahti imettäjä. - -Salammbo kääntyi, laski sormen huulilleen vaitiolon ja seisahtumisen -merkiksi. - -Taanak hiipi hiljaa galeerinkeulojen sivutse penkereen juurelle; ja -etäällä kuutamossa hän näki sypressikäytävässä pitkän varjon kulkevan -viistoon Salammbon vasemmalla puolella; se ennusti kuolemaa. - -Taanak palasi huoneesen. Hän heittäytyi lattialle repien kynsillään -kasvojaan; hän raastoi hiuksiaan ja päästi täyttä rintaa kimeitä -valitushuutoja. - -Sitten heräsi hänessä ajatus, että joku voisi ne kuulla; silloin hän -vaikeni. Hän nyyhkytti aivan hiljaa pää käsien varassa ja ruumis -viruen lattialiuskoilla. - - - - -XI. - -TELTASSA. - - -Salammbon oppaana oleva mies vei hänet majakan ohitse ylös -katakombeja kohden, laskeutui sitten Moluyan esikaupungin jyrkille -kaduille. Taivas alkoi valjeta. Seinistä ulkonevat palmupuiset palkit -pakoittivat heitä toisinaan taivuttamaan päänsä alas. Molempien -hevosten jalat luiskahtivat usein; ja siten he saapuivat Tevesten -portille. - -Raskaat portinpuoliskot olivat raollaan; he ratsastivat portista ja -se sulkeutui heidän takanaan. - -Ensiksi he kulkijat jonkun aikaa muurien sivua pitkin ja tultuaan -vesialtaiden kohdalle kääntyivät Taeniaan päin, joka kapeana -keltaisena kannaksena erotti golfin järvestä, joka ulottui Rhadekseen -asti. - -Ei Karthagon lähellä, ei merellä, ei tasangolla näkynyt ainoatakaan -elävää olentoa. Liuskakiviväriset laineet loiskuivat hiljalleen, -ja vaahto, jota kepeä tuuli sinne ja tänne puhalteli, loi niihin -valkoisia täpliä. Monista verhoistaan huolimatta Salammbo värisi -kylmässä aamuilmassa; liikunta ja raitis ilma pyörryttivät häntä. -Sitten aurinko nousi; se paistoi suoraan hänen niskaansa, ja vasten -tahtoansa hän hiukan nukahti. Molemmat hevoset kulkivat tasakäyntiä -ja niiden jalat vaipuivat kopinaa herättämättä hietaan. - -Päästyään Kuumien Lähteiden vuoren ohitse he ajoivat nopeampaa, sillä -maa oli kovempaa. - -Pellot olivat autioita kuin erämaa niin pitkälle kuin silmä kantoi, -vaikka olikin kylvön ja kynnön aika. Toisin paikoin oli viljaa -hajallaan maassa; toisin paikoin putoilivat jyvät liian kypsistä -tähkä päistä. Taivaanrannan vaaleata taustaa vastaan näkyivät kylien -mustat, katkonaiset ja kulmikkaat piirteet. - -Toisinaan kohosi puoliksipalaneen talon seinä tien ohessa. Majojen -katot olivat pudonneet sisään ja sisällä näki saviastioiden -sirpaleita, vaatteiden siekaleita, kaikellaisia talousesineitä ja -muodottomiksi särkyneitä tavaroita. Joskus ryysyihin verhottu, -savenkelmeä ja hehkusilmäinen olento tuli raunioista esiin. Mutta -pian lähti hän juoksemaan tai ryömi koloonsa. Salammbo ja hänen -oppaansa eivät pysähtyneet. - -Toinen autio seutu seurasi toistaan. Pitkälti oli vaaleanruskea maa -peittynyt tuhkaan, joka heidän ajaessaan tuprusi ilmaan. Toisinaan -tapasivat he pieniä rauhallisia seutuja, joiden läpi puro pitkän -ruohikon lomitse virtasi; tultuaan toiselle rannalle Salammbo taittoi -kosteita lehtiä viillyttääkseen käsiään. Oleanderimetsän laidassa -hänen hevosensa hypähti äkkiä pitkälle syrjään nähdessään maassa -viruvan ruumiin. - -Orja heti auttoi Salammbon jälleen satulatyynyille paikoilleen. -Hän oli temppelin palvelija, jota Shahabarim käytti vaarallisissa -lähetyksissä. - -Paremman varmuuden vuoksi hän kulki tästä lähin jalan molempien -hevosten välissä; ja hän löi niitä käsivartensa ympäri kiedotulla -hihnalla, tai otti rinnallaan riippuvasta pienestä korista jauhoista, -taateleista ja munankeltuaisesta tehtyjä ja lotuslehtiin kiedottuja -palloja ja ojensi niitä Salammbolle sanomatta sanaakaan, juostessaan -koko ajan. - -Keskipäivän aikaan kulki kolme taljoihin verhottua barbaria tien -poikitse. Vähän ajan päästä ilmestyi toisia, jotka kuljeksivat -kymmenen, kahdentoista, kahdenkymmenen miehen suuruisissa ryhmissä; -muutamat ajoivat vuohia tai ontuvaa lehmää edellään. Heidän raskaat -keppinsä olivat täynnä pronssi piikkejä; tikarit välkkyivät -liasta paksujen pukujen alta ja he töllistelivät uhkaavina tai -kummastuneina ohikulkeviin. Muutamat lausuivat heille jokapäiväisiä -tervehdyssanoja; toiset irstaita ivasanoja; ja Shahabarimin palvelija -vastasi jokaiselle hänen omalla murteellaan. Hän sanoi vievänsä -sairasta poikaa parantumaan erääsen etäiseen temppeliin. - -Sillä välin alkoi päivä laskea. Kuului koiranhaukuntaa; he -ratsastivat sitä kohden. - -Sitten illan hämärässä he näkivät kivistä laaditun aidan joka ympäröi -epäselvän rakennuksen. Koira juoksi kiviaidalla. Orja heitti sitä -kohden kiviä; ja he saapuivat korkeaan holvattuun huoneesen. - -Keskellä huonetta oli nainen kyyryllään lämmitellen itseään -risuvalkean edessä, jonka sauhu nousi ilmaan katossa olevasta -aukosta. Polviin asti ulottuvat valkoiset hiukset verhosivat hänet -puoliksi; ja haluamattakaan vastata tulijoiden kysymyksiin hän mutisi -tylsän näköisenä kostosanoja barbareja ja karthagolaisia vastaan. - -Palvelija tutki tarkoin huonetta. Sitten palasi hän vaimon luo -pyytäen ruokaa. Vaimo pudisti päätään ja tuijottaen hiillokseen -mutisi: - --- "Minä olin käsi. Kymmenen sormea on hakattu poikki. Suu ei syö -enää." - -Orja näytti hänelle kourallisen kultarahoja. Vaimo hyökkäsi niihin -käsiksi, mutta palasi pian entiseen liikkumattomaan asentoonsa. - -Vihdoin orja otti vyöstään tikarin ja uhkasi sillä häntä. Silloin -vaimo vavisten nosti suuren kiven ja otti sen alta ruukullisen viiniä -ja hunajassa keitettyjä Hippo-Zarytuksen kaloja. - -Salammbo hylkäsi tämän saastaisen ruuan ja vaipui nukkumaan huoneen -nurkkaan levitetyille hevosloimille. - -Ennen päivän koittoa orja herätti hänet. - -Koira ulvoi. Orja lähestyi sitä varovaisesti; ja yhdellä tikarin -iskulla leikkasi siltä pään poikki. Sitten hän hieroi verellä -hevosten sieramia virkistääkseen niitä. Akka huusi kirouksia heidän -jälkeensä. Salammbo huomasi sen, ja hän painoi sydämmellään riippuvaa -taikaesinettä. - -He lähtivät jälleen matkaan. - -Tuon tuostakin Salammbo kysyi eivätkö jo pian saapuisi perille. Tie -kulki pienien kunnaiden yli. Ei kuulunut muuta kuin sirkkojen sirinä. -Päivä paahtoi kellastuneesen heinään; maa oli täynnä halkeamia, -jotka jakoivat sen aivan kuin jättiläissuuriin laattoihin. Toisinaan -käärme suhahti tien yli, kotkat liisivät; orja juoksi yhä. Salammbo -haaveili huntujensa suojassa, joita hän päivän helteestä huolimatta -ei siirtänyt syrjään peläten pilaavansa kauniin pukunsa. - -Säännöllisten välimatkojen päässä kohosi torneja, jotka -karthagolaiset olivat rakentaneet heimoja vartioidakseen. He -poikkesivat niihin sisään levätäkseen hetkisen varjossa ja lähtivät -sitten uudelleen matkaan. - -Edellisenä päivänä he varovaisuuden vuoksi olivat tehneet suuren -kaaren. Mutta nyt he eivät kohdanneet ketään; seutu oli hedelmätön, -barbarit eivät olleet käyneetkään täällä. - -Vähitellen alkoi jälleen näkyä hävitettyjä seutuja. Toisinaan -tapasi keskellä peltoa mosaikkilattian, ainoan jätteen kadonneesta -palatsista; ja lehdettömät öljypuut muistuttivat etäältä suuria -orjantappurapensaita. He kulkivat halki kylien, joiden talot olivat -poltetut perustuksia myöten. Seinien vierillä virui ihmisten -luurankoja. Toisinaan kohtasi dromedarien ja muulienkin luurankoja. -Puoliksi syödyt raadot viruivat tiellä. - -Yö saapui. Taivas painui syvälle alas ja pilvet peittivät sen. - -He ratsastivat vielä kahden tunnin ajan länteen päin ylämäkeä, ja -äkkiä he huomasivat edessään suuren joukon pieniä tulia. - -Ne välkkyivät suppilonmuotoisen laakson pohjalla. Siellä täällä -kimalteli kultainen levy siirtyen paikasta toiseen. Ne olivat -klinabarien haarniskoja, oli punilainen leiri; sitten eroittivat -he loitompana näiden ympärillä toisia lukuisampia tulia, sillä -palkkasoturien äskettäin yhteen liittyneet armeijat levisivät -laajalle alueelle. - -Salammbo aikoi kulkea suoraan eteenpäin. Mutta Shahabarimin palvelija -johti hänet loitommalle ja he ajoivat barbaarien leiriä ympäröivän -vallituksen sivua pitkin. Siinä ilmeni aukko, orja katosi. - -Vallituksen päällä kuljeksi vartija jousi kädessään ja peitsi -olallaan. - -Salammbo läheni yhä enemmän vallitusta; barbari polvistui, ja -pitkä nuoli lävisti hänen viittansa liepeen. Kun Salammbo jäi -liikkumattomana paikoilleen niin vartija huutaen kysyi, mitä hän -tahtoi. - --- "Puhella Mathon kanssa," vastasi hän. "Minä olen Karthagosta -saapunut luopio". - -Vartija vihelsi, ja vihellys uusiintui pitkien välimatkojen päässä. - -Salammbo odotti; hänen hevosensa kävi levottomaksi ja pyöri korskuen -kehässä ympäri. - -Kun Matho saapui, niin kuu kohosi Salammbon takaa. Mutta hänellä oli -kasvoillaan mustakukkainen keltainen huntu ja niin paljon verhoja -varttaan suojaamassa, että oli mahdotonta häntä tuntea. Matho katseli -penkereeltä tuota melkein muodotonta olentoa, joka illan hämärässä -tuntui melkein haamulta. - -Vihdoin Salammbo sanoi hänelle: - --- "Vie minut telttaasi! Minä tahdon sen!" - -Mathon sielussa välähti muisto, jolle hän ei osannut antaa selvää -muotoa. Hän tunsi sydämensä voimakkaasti sykkivän. Tuo käskevä ääni -teki hänet araksi. - --- "Seuraa minua!" sanoi hän. - -Puomi laskeutui alas; heti sen jälkeen oli Salammbo keskellä -barbarien leiriä. - -Suuri melu ja kansanjoukko täytti sen. Riippuvien patojen alla paloi -kirkkaita tulia; ja niiden purppuranhohtavat heijastukset valaisivat -toisia paikkoja ja jättivät toisia kokonaan varjoon. Kuului melua ja -huutoja. Köysillä kiinnisidotut hevoset muodostivat telttojen väliin -pitkiä suoria rivejä; teltat olivat pyöreitä, neliskulmaisia, nahasta -tai kankaasta tehtyjä; paikottain näkyi kaislamajoja tai kuten -koirien kuopimia koloja hiekassa. Sotilaat kuljettivat risukimppuja -tai lojuivat kyynärpäiden nojassa maassa, tai verhoutuen mattoon -valmistautuivat levolle; ja Salammbon hevosen täytyi päästäkseen -niiden yli harpata ja hypätä. - -Salammbo muisti nähneensä nuo miehet jo kerta ennen; mutta nyt -heidän partansa olivat pitemmät, heidän kasvonsa entistä tummemmat, -heidän äänensä karkeammat. Matho astui hänen edellään ja sai heidät -väistymään käden liikkeellä, joka nosti hänen punaista viittaansa. -Muutamat suutelivat hänen käsiään; toiset kumarsivat kunnioittavasti -ja pyysivät häneltä määräyksiä; sillä hän oli tällä hetkellä -barbarien todellinen ja ainoa johtaja; Spendius, Autharitos ja -Narr' Havas olivat menettäneet rohkeutensa, ja Matho oli osoittanut -sellaista uljuutta ja itsepäisyyttä, että kaikki häntä tottelivat. - -Seuraten häntä Salammbo kulki koko leirin halki. Mathon teltta oli -sen ääressä, kolmen sadan askeleen päässä Hamilkarin varustuksista. - -Salammbo huomasi sen oikealla puolella suuren kuopan, ja hän oli -näkevinään sen reunalta maasta kohoavan kasvoja ikäänkuin ne olisivat -olleet teloitettuja päitä. Mutta niiden silmät liikkuivat, ja -puoliksi avoimista suista kaikui punilaiskielisiä valituksia. - -Teltan oven pielessä seisoi kaksi pihkasoihtua kantavaa neekeriä. -Matho riuhtaisi teltta-aukon verhon syrjään. Salammbo seurasi häntä. - -Teltta oli pitkä, sen keskellä oli kannatuspylväs. Sitä valaisi -lotuksen muotoinen lamppu, joka oli täynnään keltaista öljyä, jossa -uiskenteli tukkoja rohtimia, ja hämärässä erotti kiiltäviä aseita. -Miekka nojasi kilven vieressä erästä rahia vastaan; virtahevon -nahasta tehtyjä piiskoja, symbaaleja, kulkusia ja kaulaketjuja oli -sikin sokin kaislakoreissa; huopapeitettä tahrasi mustan leivän -muruset; nurkassa oli pyöreälle kivelle huolimattomasti kasattu -kuparirahoja, ja telttakankaan ratkeamista toi tuuli ulkoa hiekkaa ja -norsujen löyhkän, joiden kuuli syövän kalistellen kahleitaan. - --- "Ken olet?" sanoi Matho. - -Sanaakaan vastaamatta Salammbo katseli hitaasti ympärilleen; -sitten hänen silmänsä kiintyivät teltan perälle, jossa palmun -lehdistä laaditun vuoteen yläpuolella riippui jotain sinertävää ja -kimaltelevaa. - -Hän riensi sitä kohden. Hän kiljaisi. Matho hänen takanaan polki -jalkaansa. - --- "Mikä sinut tänne tuo? miksi sinä tulit?" - -Salammbo vastasi osoittaen zaimphia kädellään. - --- "Noutamaan tuota!" ja toisella kädellään hän veti hunnun -kasvoiltaan. Matho peräytyi kyynärpäät taapäin vedettyinä, -hämmästyen, melkein kauhistuen. - -Salammbosta tuntui ikäänkuin jumalien voima tukisi häntä; ja katsoen -suoraan häneen hän pyysi zaimphia itselleen; hän vaati sitä runsain -ja ylpein sanoin. - -Matho ei kuullut häntä; hän katseli häntä ja neitosen puku sulautui -hänen mielestään yhteen hänen vartalonsa kanssa. Kankaiden väike -oli kuten hänen ihonsa hohdekin jotain aivan erikoista, joka kuului -yksinomaan hänelle. Hänen silmänsä, hänen jalokivensä säihkyivät; -hänen kynsiensä kiilto jatkoi sormissa olevien jalokivien loistoa; -hänen tunikansa soljet kohottivat hiukan hänen rintojaan ja painoivat -ne lähemmäksi toisiaan, ja Mathon ajatukset hukkuivat tuohon kapeaan -väliin josta valui lanka, josta riippui smaragdeilla koristettu levy, -minkä näki välkkyvän alempana sinipunervan harsokankaan alla. Hänen -korvistaan riippui kaksi pientä safiirikupposta, joissa kummassakin -oli tuoksuvalla nesteellä täytetty ontto helmi. Helmen aukoista -silloin tällöin putosi alas pieni pisara, joka kostutti hänen -paljasta olkaansa. Matho näki sen putoavan alas. - -Vastustamaton uteliaisuus valtasi hänet; ja kuten lapsi, joka ojentaa -kätensä tuntemattomaan hedelmään, hän aivan vavisten sormensa päällä -kosketti kepeästi hänen rintansa yläosaa; hiukan kylmä iho antoi -joustavasti myöten. - -Tämä tuskin tuntuva kosketus väristytti Mathoa aivan sielun pohjia -myöten. Hänen koko olemuksensa hurja kiihko riisti hänet Salammbota -kohden. Hän olisi tahtonut hänet kietoa, itseensä imeä, juoda. Hänen -rintansa läähätti, hänen hampaansa kalisivat. - -Tarttuen hänen molempiin ranteisiinsa, hän veti Salammbon hellästi -puoleensa, ja hän istahti sitten haarniskalle, joka oli leijonan -taljalla peitetyn palmu puu vuo teen vieressä. Salammbo seisoi hänen -edessään. Matho katseli häntä ylhäältä alas asti pidellen häntä siten -polviensa välissä ja lausui yhä uudestaan ja uudestaan: - --- "Kuinka kaunis sinä olet! kuinka kaunis sinä olet!" - -Mathon silmät, jotka taukoamatta katsoivat hänen silmiinsä tuottivat -Salammbolle tuskaa; ja tämä vastenmielisyys, tämä inho kasvoi niin -polttavaksi, että Salammbon täytyi hillitä itseään jottei kiljaisisi. -Shahabarimin sanat johtuivat jälleen hänen mieleensä; hän mukaantui. - -Matho piteli yhä hänen pieniä käsiään omissaan; ja tuon tuostakin, -papin määräyksistä huolimatta, Salammbo käänsi päänsä pois ja koetti -käsivarsien liikkeellä sysätä häntä luotaan. Matho avasi sieramensa -paremmin hengittääkseen hänen olennostaan leviävää tuoksua. Se oli -määräämätön, raikas tuoksu, joka kuitenkin huumasi kuin suitsutuksen -höyry. Hän tuoksui hunajalta, pippurilta, suitsutukselta, ruusuilta -ja muilta Matholle oudoilta yrteiltä. - -Mutta miten Salammbo oli hänen luonaan, hänen teltassaan, hänen -vallassaan? Epäilemättä joku oli häntä kehottanut? Hän ei kai -ollutkaan tullut zaimphin tähden? Hänen kätensä vaipuivat alas, hänen -päänsä painui kumaraan ja hän vaipui äkkiä mietteisiin. - -Silloin Salammbo saadakseen hänet heltymään sanoi valittavalla -äänellä: - --- "Mitä minä sinulle olen tehnyt, koska tahdot kuolemaani?" - --- "Kuolemaasi!" - -Salammbo jatkoi: - --- "Minä näin sinut eräänä iltana, palavien puistojeni valossa, -höyryävien maljojen ja surmattujen orjieni keskellä, ja sinun vihasi -oli niin suuri, että sinä syöksyit minua kohden, ja minun täytyi -paeta! Sitten koitui kauhu Karthagon yli. Vaikeroitiin kaupunkien -hävityksestä, peltojen raiskaamisesta, sotilaitten surmaamisesta; -ja sinä ne hävitit, sinä ne surmasit! Minä vihaan sinua! Jo paljas -nimesikin kalvaa minua kuin omantunnonvaivat. Sinä olet kirotumpi -kuin rutto ja roomalainen sota! Maakunnat vapisevat raivosi edessä, -peltojen vaot ovat täynnä ruumiita! Minä olen seurannut tuliroihujesi -jälkiä, kuin olisin kulkenut Molokin takana!" - -Matho syöksyi seisaalleen; suunnaton ylpeys täytti hänen povensa; hän -tunsi kasvavansa jumalan suuruiseksi. - -Väräjävin sieramin, hampaat puristautuneina yhteen Salammbo jatkoi: - --- "Ikäänkuin pyhätön raiskaaminen ei yksinään riittäisi sinulle, -saavuit luokseni, nukkuessani, kokonaan zaimphiin verhottuna! Minä -en tajunnut sanojasi; mutta minä tunsin, miten tahdoit vetää minua -jotain kamalaa kohden, syöstä minut kuiluun." - -Väännellen käsiään Matho huudahti: - --- "Ei! ei! minä tulin lahjoittamaan sen sinulle! antamaan sen -sinulle takaisin! Minusta tuntui kuin jumalatar olisi luovuttanut -pukunsa sinulle, jotta se kuuluisi sinulle! Hänen temppelissään -tai sinun asunnossasi, eikö se ole yhdentekevää? etkö sinä ole -kaikkivaltias, neitseellinen, säteilevä ja kaunis kuin Tanit!" Ja hän -jatkoi luoden häneen rajattoman ihailun katseen: - --- "Jollet ehkä ole Tanit itse?" - --- "Minä, Tanit!" sanoi Salammbo itsekseen. - -He eivät enää puhuneet. Etäällä jyrisi ukkonen. Myrskyn säikyttämät -lampaat määkyivät. - --- "Oi! lähesty!" jatkoi Matho, "lähesty! elä pelkää!" - -"Ennen en ollut muuta kuin sotamies palkkasoturien joukossa, niin -nöyrä, että selässäni kannoin toisille puita. Mitä minä välitän -Karthagosta! Sen asukkaiden parvi liikkuu kuin peittyen sandaaliesi -tomuun, ja kaikki sen aarteet ja alusmaat, sen laivastot ja saaret -eivät houkuttele minua niin kuin raikkaat huulesi ja olkapääsi -kaarevuus. Mutta minä tahdoin jaoittaa sen muurit päästäkseni -luoksesi, saadakseni sinut omakseni! Ja sitä odottaessani kostin -omasta puolestani! Nyt tallaan jalkoihini miehiä kuin simpukan -kuoria, heittäydyn falangeja vastaan, tyrkkään käsin peitset syrjään, -pidätän ratsuja tarttuen niiden sieramiin; kokonainen katapultti -ei tuhoisi minua! Oi, jospa tietäisit, miten keskellä taistelua -ajattelen sinua! Toisinaan liikkeesi, pukusi laskos sävähtää -muistooni ja kietoo minut kuin verkko! minä näen silmäsi tulinuolien -liekeissä ja kilpien kultauksessa! kuulen äänesi symbaalien kaiussa. -Minä käännyn, en näekään sinua! ja jälleen syöksyn taistelun -tuoksinaan!" - -Hän kohotti käsivartensa, jossa suonet risteilivät kuten köynnökset -puun oksilla. Hiki valui pitkin hänen jäntereistä rintaansa; ja -hänen hengityksensä värähytti hänen kylkiluitaan ja pronssivyötään, -jonka tiheät hihnat riippuivat marmoria kovempiin polviin asti. -Salammbo, joka oli tottunut näkemään eunukkeja, katseli hämmästyen -tätä voimakasta miestä. Jumalattaren rangaistus tai Molokin vaikutus -liiteli hänen ympärillään näiden viiden armeijan keskellä. Nääntymys -valtasi hänet; kummastuen kuunteli hän vartijoiden huutoja ja -vastaushuutoja. - -Lampun liekit leiskottivat kuuman ilman viiman vaikutuksesta. -Toisinaan välähti kirkkaita salamia; sitten tuli kahta pimeämmäksi; -eikä hän enää nähnyt muuta kuin Mathon silmäterät, jotka kiiluivat -kuin kaksi hehkuvaa hiiltä yössä. Mutta hän tunsi, että sallimuksen -voima ympäröi häntä, että viimeinen, päättävä hetki oli lähellä, ja -tehden äkkiä päätöksen hän astui zaimphia kohden ja ojensi kätensä -tarttuakseen siihen. - --- "Mitä sinä teet?" huudahti Matho. - -Salammbo vastasi tyyneesti: - --- "Minä palaan Karthagoon." - -Matho lähestyi häntä käsivarret rinnalla ristissä ja niin pelottavan -näköisenä, että Salammbo heti jäi kuten naulattuna paikoilleen. - --- "Sinä palaat Karthagoon!" Hän änkytti ja jatkoi hammasta purren: - --- "Sinä palaat Karthagoon! Ah! sinä tulit noutamaan zaimphia, -voittamaan minut ja sitten poistumaan! Ei, ei! sinä kuulut minulle! -eikä kukaan nyt riistä sinua pois täältä! Oh! minä en ole unohtanut -tyynien, suurien silmiesi uhmaa enkä, miten kauneutesi korskeus -iski minut maahan! Nyt on minun vuoroni! Sinä olet vankini, -orjani, palvelijattareni! Huuda, jos mielesi tekee, isääsi ja -hänen armeijaansa, Vanhimpia, rikkaita ja koko kirottua kansaasi! -Minä olen kolmensadan tuhannen sotilaan herra! minä tuotan vielä -lisää Lusitaniasta, Galliasta ja erämaan ääristä, ja minä kukistan -kaupunkisi ja poltan kaikki sen temppelit; kolmisoutulaivat saavat -kiikkua verilaineilla! Minä en tahdo, että ainoakaan talo, kivi -tai palmu jää pystyyn! Ja jos minulta puuttuu miehiä, niin tuotan -vuoriston karhut ja usutan leijonat taisteluun! Elä koetakaan paeta, -tai minä surmaan sinut!" - -Kalpeana ja kädet nyrkissä hän vapisi kuin harppu, jonka kielet ovat -katkeamaisillaan. Äkkiä nyyhkytys tukahutti hänen äänensä ja hän -vaipui polvilleen: - --- "Oi! anna minulle anteeksi! Minä olen kurja ja halveksittavampi -kuin skorppioonit, lieju ja tomu! Äsken puhuessasi henkäisysi osui -kasvoilleni ja minä iloitsin kuten kuoleman kielissä oleva, joka -suullaan maassa sammuttaa janoaan kirkkaassa virrassa. Polje minua, -kunhan vain tunnen jalkasi! kiroa minua, kunhan vain kuulen äänesi! -Elä lähde pois! sääli minua! minä rakastan sinua! minä rakastan -sinua!" - -Hän oli polvillaan maassa Salammbon edessä, ja hän kietoi molemmat -kätensä hänen vartalonsa ympäri, hänen päänsä oli kenossa taapäin -ja kätensä vavahtelivat; korvista riippuvat kultalevyt loistivat -hänen pronssinruskealla kaulallaan; suuret kyyneleet pyöristyivät -hopeahelmien tavoin hänen silmissään; hän huokaili hyväilevästi, -mutisi epämääräisiä sanoja, jotka olivat vienompia kuin tuulen -henkäys ja suloisia kuin suudelma. - -Salammbo tunsi, miten hänet vahaisi velttous, joka riisti hänestä -kaiken itsetietoisuuden. Jokin samalla sisäinen ja samalla -ylenluonnollinen voima, joku jumalien määräys pakotti häntä -antautumaan; pilvet nostivat häntä ja pyörtyen vaipui hän vuoteelle -leijonan taljan sisään. Matho tarttui hänen jalkoihinsa, kultaketju -katkesi ja sen sinkoavat päät löivät kankaasen kuten kaksi syrjään -ponnahtavaa käärmettä; zaimph putosi alas, verhosi hänet; hän näki -Mathon kasvojen kumartuvan hänen povensa ylitse. - --- "Molok, sinä poltat minut tulellasi!" ja sotilaan suudelmat -satoivat hänen ylitseen polttavampina kuin liekit; hän tunsi aivan -kuin hyökylaine veisi hänet mukanaan, auringon hehku tempaisi hänet. - -Matho suuteli kaikkia hänen sormiaan, hänen käsivarsiaan, jalkojaan -ja pitkiä palmikoitaan ylhäällä alas asti. - --- "Vie se", sanoi hän, "mitä minä sillä teen! vie minutkin sen -keralla! minä hylkään armeijan! minä luovun kaikesta! Gadeksen -takana, kahdenkymmenen päivän merimatkan päässä on saari, joka -on täynnä kultahietaa, vihantaa ja lintuja. Vuorilla huojuu -suuria tuoksutäysiä kukkia heiluen kuten ikuiset suitsutusmaljat; -seedripuita korkeammista sitruunapuista maidonkarvaiset käärmeet -pudottelevat timanttisilla hampaillaan hedelmiä nurmikolle; ilma on -niin leuto, että se estää kuolemasta. Oh! kyllä minä sen löydän, -saatpa nähdä. Me asustamme kristalliluolissa, jotka ovat kukkuloiden -juureen muodostuneet. Ei kukaan vielä asu siellä, ja minusta tulee -sen maan kuningas." - -Hän pyyhki tomun hänen jalkineistaan; hän tahtoi pujottaa hänen -huuliensa väliin granaattiomenan neljänneksen; hän kokosi vaatteita -hänen päänsä alle muodostaakseen niistä tyynyn. Hän koetti kaikin -tavoin palvella häntä, nöyryyttää itseään, hän levitti hänen -jalkojensa päälle zaimphin kuten tavallisen peiton. - --- "Onko sinulla vielä," sanoi Matho, "nuo pienet gasellinsarvet, -josta kaulanauhasi riippuivat? Annathan ne minulle! minä pidän -niistä!" Sillä hän puhui aivan kuin sota olisi loppunut, ilonauru -kajahti hänen huuliltaan; ja palkkasoturit, Hamilkar, kaikki esteet -olivat nyt kadonneet. Kuu pujahti kahden pilven välistä esiin. He -näkivät sen eräästä teltan reijästä. -- "Oi, kuinka monta yötä olen -viettänyt katsellen sitä! se oli mielestäni huntu, joka peitti -sinun kasvosi; sinä katsoit sen läpi minuun; muisto sinusta liittyi -sen säteisiin; enkä minä enää erottanut teitä toisistanne!" Ja pää -Salammbon rinnoilla hän itki runsain kyynelin. - --- "Tuo siis on," ajatteli Salammbo, "se pelottava mies, jonka edessä -Karthago vapisee!" - -Matho vaipui uneen. Silloin irrottautuen hänen sylistään Salammbo -laski jalkansa maahan ja huomasi kultaketjunsa katkenneen. - -Ylhäisten sukujen impiä opetettiin pitämään noita kahleita melkein -pyhinä, ja Salammbo kietoi punastuen jalkojensa ympäri kultaisten -ketjujen päät. - -Karthago, Megara, hänen kotinsa, huoneensa ja seudut, joiden läpi -hän oli kulkenut, pyörivät sekavina, mutta samalla kuitenkin selvinä -kuvina hänen muistossaan. Mutta kuilu oli äkkiä auennut hänen ja -niiden väliin, ja ne häipyivät äärettömän kauas. - -Ukkosilma tyyntyi; silloin tällöin putoavat vesipisarat rapisivat -teltan kankaasen ja värisyttivät sitä. - -Matho makasi kyljellään kuten juopunut, hänen toinen käsivartensa -riippui vuoteelta alas. Hänen helmillä kirjailtu otsanauhansa oli -hiukan siirtynyt ja hänen otsansa näkyi kokonaan. Huulet hymyilivät -ja hampaat näkyivät. Ne välkkyivät hänen mustan partansa lomitse -ja puoliksi sulkeutuneissa silmäluomissa oli hiljainen, melkein -loukkaava iloisuus. - -Salammbo katseli häntä liikkumattomana, pää kumarassa, kädet ristissä. - -Vuoteen pääpuolessa oli sypressipöydällä tikari; tämän loistavan -terän näky herätti Salammbossa verenhimon. Valittavia ääniä kuului -kaukaa, ja kuten näkymätön haamujen kuoro kehotti häntä toimimaan. -Hän lähestyi; tarttui tikarin kahvaan. Hänen pukunsa kahinan -kuullessaan Matho avasi puoliksi silmänsä, hänen huulensa koskettivat -Salammbon käsiin ja tikari putosi. - -Kuului huutoja; peloittava loimu loisti telttakankaan takaa. Matho -avasi teltan; he näkivät suurien liekkien nousevan libyalaisten -leiristä päin. - -Heidän kaislamajansa paloivat, ja kaislakorret käpertyivät, -paukahtivat tulessa ja lensivät kuin nuolet; punahohteisella -taivaanrannalla juoksi mielettömiä, mustia varjoja. Kuului majoissa -olevien karjuntaa; norsut, härät ja hevoset syöksyivät väkijoukkoon -tallaten alleen ihmisiä ja sotatarpeita ja muonavaroja, joita -temmattiin tulesta. Torvet soivat. Huudettiin: "Matho! Matho!" Ovella -olevat tahtoivat tunkeutua telttaan. - --- "Tule joutuin! Hamilkar polttaa Autharitoksen leirin!" - -Matho syöksyi ulos. Salammbo oli yksinään. - -Silloin hän tarkasti zaimphia; ja kun hän oli sitä kauvan katsellut -hän hämmästyi, kun ei tuntenutkaan sitä onnea, jonka hän oli ennen -kuvitellut. Alakuloisena hän seisoi täyttyneen unelmansa edessä. - -Mutta teltan alasauma kohosi ja pelottava ilmiö näkyi. Salammbo -ei ensiksi eroittanut muuta kuin kaksi silmää ja pitkän valkoisen -parran, joka ulottui maahan asti; sillä muu osa ruumista, joka oli -verhottu keltaisen puvun risoihin, mateli pitkin maata; ja jokaisella -liikkeellä, jonka olento teki päästäkseen eteenpäin, katosivat kädet -partaan ja pistivät taas esiin. Siten kontaten hän saapui aivan hänen -jalkojensa juureen ja Salammbo tunsi hänet vanhaksi Giskoksi. - -Estääkseen vankina olevia ylimyksiä karkaamasta olivat palkkasoturit -pronssitangoilla murskanneet heidän jalkansa; ja he mätänivät sikin -sokin eräässä kuopassa keskellä likaa. Voimakkaimmat kohosivat -huutaen pystyyn kuullessaan sotakattiloiden kalskeen; silloin -Gisko oli nähnyt Salammbon. Pienistä sandastrum-palloista, jotka -löivät hänen kothurniaan vastaan, oli Gisko arvannut hänen olevan -karthagolaisen, ja salainen aavistus oli hänelle sanonut, että -tässä piili jokin tärkeä salaisuus, ja toisten avulla oli hänen -onnistunut nousta kuopasta; sitten kyynärpäiden ja käsien avulla -hän oli laahautunut kaksikymmentä askelta kauvemmaksi, aivan Mathon -teltan luo. Kaksi ääntä kuului puhuvan. Hän oli ulkona kuunnellut, ja -kuullut kaiken. - --- "Sinä se olet!" sanoi Salammbo vihdoin melkein kauhuissaan. - -Gisko nousi nyrkkiensä nojaan ja vastasi: - --- "Niin, minä se olen! Minun luullaan kuolleen, eikö niin?" - -Salammbo painoi päänsä alas. Gisko jatkoi: - --- "Ah! miksi eivät Baalit ole osottaneet minulle sitä armoa!" Ja -lähestyen Salammbota niin lähelle, että hän kosketti hänen pukuunsa, -hän jatkoi: "He olisivat säästäneet minulta sinun kiroomisesi vaivan!" - -Salammbo peräytyi äkkiä, niin kovasti hän pelkäsi tuota lialla -tahrattua olentoa, joka oli ilettävä kuin toukka ja pelottava kuin -kummitus. - --- "Minä olen kohta sadan vuotias," hän sanoi. "Minä olen nähnyt -Agatholeen; minä olen nähnyt Reguluksen ja roomalaisten kotkien -kulkevan punilaisten laihojen yli! Minä olen nähnyt kaikki -taistelukentän kauhut, ja meren täynnä laivastomme sirpaleita! -Barbarit, joiden sotaherra olin, ovat kahlehtineet käteni ja -jalkani, kuten murhasta rangaistun orjan. Seuralaiseni kuolevat -toinen toisensa jälkeen ympärilläni; heidän haaskojensa löyhkä -herättää minut yöllä; minä häädän pois lintuja, jotka tulevat -nokkimaan heidän silmiään; enkä kuitenkaan ole päivääkään ollut -epätoivoissani Karthagon puolesta! Vaikka olisin nähnyt kaikkien -maailman armeijoiden hyökkäävän sitä vastaan, ja saartavien liekkien -nousevan temppeleitä korkeammalle, niin olisin silloinkin vielä -uskonut sen ikuisuuteen! Mutta nyt kaikki on loppunut! kaikki on -menetetty! Jumalat kiroavat sen! Kirous sinulle, joka häpeälläsi olet -sen perikatoa jouduttanut!" - -Salammbo avasi huulensa. - --- "Ah! minä olin saapuvilla!" huudahti Gisko. "Minä olen kuullut -sinun rakkaudesta läähättävän kuin porton; sitten hän kertoi sinulle -intohimostaan, ja sinä sallit hänen suudella käsiäsi! Mutta jollet -voinut hillitä rietasta himoasi, niin olisit edes piiloutunut kuten -villipedot tekevät kiimaansa tyydyttäessään etkä olisi paljastanut -häpeääsi oman isäsi silmien edessä!" - --- "Mitä sinä sanot?" huudahti Salammbo. - --- "Ah! sinä et tiedä, että molemmat varustukset ovat -kuudenkymmenen kyynärän päässä toisistaan, ja että Mathosi korskeassa -ylimielisyydessään on asettunut aivan vastapäätä Hamilkaria. Isäsi on -tuolla takanasi; ja jos voisin nousta polkua ylös, joka vie vallille, -niin huutaisin hänelle: Tulehan katsomaan tytärtäsi barbarin -sylissä! Hän on miehen mieliksi pukeutunut jumalattaren pukuun; ja -antaessaan ruumiinsa, hän luovuttaa nimesi kunnian keralla, jumalien -majesteettiuden, isänmaan koston, vieläpä Karthagon pelastuksen!" -Hänen hampaattoman suunsa liike pani koko parran lainehtimaan; -Salammbohon suunnatut silmät loivat tuhoavia katseita; ja hän jatkoi -läähättäen tomussa: - --- "Ah! pyhän häpäisijä! Ollos kirottu! kirottu! kirottu"! - -Salammbo on vetänyt teltan verhon syrjään, piti sitä kädellään -ylhäällä ja sanaakaan sanomatta katseli Hamilkarin leiriin päin. - --- "Tuollahan se on, eikö niin?" sanoi hän. - --- "Mitä se sinua liikuttaa! Käänny pois! Lähde pois! Murskaa -mieluummin kasvosi maata vasten! Sinun näkemisesi voisi saastuttaa -sen pyhän paikan." - -Salammbo heitti zaimphin harteilleen, kokosi nopeasti huntunsa, -viittansa, olkaliinansa. -- "Minä riennän sinne!" huudahti hän; -pujahti ulos ja katosi. - -Hän kulki ensin pimeässä ketään tapaamatta, sillä kaikki riensivät -tulipaloa kohden; ja huuto kasvoi; suuret tulenloimut valaisivat -hänen takanaan taivaan; pitkä penger pidätti hänen kulkuaan. - -Hän harhaili sinne ja tänne, oikealle ja vasemmalle, etsi tikapuita, -nuoraa, kiveä, jotakin jonka avulla hän olisi voinut nousta vallille. -Hän pelkäsi Giskoa, ja hän oli kuulevinaan huutoa ja askeleita -takanaan. Päivä alkoi vaaleta. Vihdoin löysi hän varustuksen reunasta -polun. Hän tarttui hampaillaan pukunsa liepeeseen, joka oli hänelle -esteeksi, ja kolmella hyppäyksellä hän oli vallilla. - -Alhaalta hämärästä kuului kirkas huuto, sama, jonka hän oli jo -kuullut galeeriportaiden juurella; ja kumartuessaan alas hän tunsi -Shahabarimin palvelijan, joka talutti yhteen sidottuja ratsuja. - -Hän oli koko yön harhaillut molempien vallitusten välillä; sitten -tulipalon säikyttämänä hän oli palannut takaisin koettaen tarkastaa, -mitä tapahtui Mathon leirissä; ja kun hän tiesi tämän paikan olevan -lähinnä hänen telttaansa, niin hän, noudattaakseen papin määräyksiä, -ei enää ollut liikahtanut paikaltaan. - -Hän nousi seisomaan toisen hevosen selkään. Salammbo liukui häneen -asti, ja he pakenivat täyttä laukkaa ja ajoivat punilaisen leirin -ympäri löytääkseen jostain aukon. - -Matho oli palanut telttaansa. Käryävä lamppu valaisi sitä heikosti, -hän luuli Salammbon nukkuvan. Hiljaa siveli hän kädellään -palmupuuvuoteella olevaa leijonantaljaa. Hän huusi, kukaan ei -vastannut; hän repäisi teltan seinästä kankaan kappaleen irti -päästääkseen päivää sisään; zaimph oli kadonnut. - -Maa vapisi monilukuisten jalkojen poljennasta. Ilmassa kaikui -huutoja, hirnuntaa, aseiden kalsketta, ja torvet puhalsivat -hyökkäykseen. Kuten rajuilma pauhasi hänen ympärillään. Sokean vimman -vallassa hän syöksyi ottamaan aseensa ja riensi ulos. - -Pitkinä riveinä laskeutuivat barbarit juoksujalkaa vuorta alas ja -punilaisten neliöt lähestyivät heitä raskaasti ja säännöllisesti -lainehtien. Auringon säteiden hajoittama usva muodosti pieniä -häilyviä pilviä, jotka vähitellen nousivat ilmaan, ja liput, kypärit -ja peitsien kärjet tulivat näkyviin. Joukkojen nopeasti liikkuessa -näytti siltä kuin vielä varjossa olevat kohdat seutua siirtyisivät -yhtenä kappaleena; toisin paikoin olisi luullut virtojen juoksevan -ristiin, ja niiden välillä seisoi liikkumattomia, suuria, piikkisiä -lohkareita. Matho erotti päälliköt, sotilaat, airueet ja takimmaiset -kuormarengitkin, jotka olivat nousseet aasien selkään. Mutta sen -sijaan, että olisi pysynyt paikallaan ja suojannut jalkaväkeä, Narr' -Havas kääntyikin äkkiä oikealle ikäänkuin tahtoisi antaa Hamilkarin -murskata joukkonsa. - -Hänen ratsumiehensä ajoivat hitaasti eteenpäin liikkuvien norsujen -ohitse; ja kaikki hevoset, päitsettömät kaulat ojossa, nelistivät -niin hurjaa vauhtia, että niiden vatsat näyttivät hipaisevan maata. -Sitten lähestyi Narr' Havas päättäväisesti erästä vahtisotilasta. -Hän heitti miekkansa, peitsensä, ja heittokeihäänsä maahan ja katosi -karthagolaisten joukkojen keskeen. - -Numidialaisten kuningas saapui Hamilkarin telttaan; ja hän sanoi, -osoittaen kädellään etäämmäksi pysähtyneitä miehiään: - --- "Barkas! minä tuon heidät sinulle. He ovat sinun käskettävinäsi." - -Sitten hän heittäytyi maahan orjuuden merkiksi ja, todistaakseen -uskollisuuttaan, hän kuvaili menettelyään heti sodan alusta alkaen. - -Ensiksi hän oli estänyt Karthagon piirityksen ja vankien surmaamisen; -sitten hän ei laisinkaan ollut käyttänyt hyväkseen Hannosta saamaansa -voittoa Utican tappion jälkeen. Mitä tyrilaisiin kaupunkeihin tulee, -niin olivathan ne aivan hänen kuningaskuntansa rajalla. Lopuksi -hän ei ollut ottanut osaa Makarin taisteluun; hän oli tahallaan -poistunut, jotta hänen ei tarvitsisi taistella suffeettia vastaan. - -Oikeastaan Narr' Havas oli halunnut laajentaa aluettaan punilaisten -alusmaiden kustannuksella ja voiton mahdollisuuden mukaan vuoroin -auttanut ja pettänyt palkkasotureita. Mutta nähdessään, että Hamilkar -lopulta oli jäävä voitolle, hän oli nyt tullut hänen puolelleen; ehkä -hänen luopumiseensa oli myöskin syynä kateus Mathoa kohtaan, joko -tämän saavuttaman ylijohdon tai vanhan rakkautensa johdosta. - -Suffeetti kuunteli keskeyttämättä häntä. Mies, joka siten liittyi -armeijaan, jonka koston hän oli ansainnut, ei ollut mikään -halveksittava apulainen; Hamilkar ymmärsi heti, mikä hyöty hänellä -olisi suuria aikeitaan toteuttaessaan tällaisesta liittolaisesta. -Numidialaisten avulla hän suoriutuisi libyalaisista. Sitten hän -kokoisi lännen kansat Iberian valloittamiseksi; ja kysymättä, miksei -hän aikaisemmin ollut saapunut, tai ottamatta häntä valheista kiinni, -hän suuteli Narr' Havasta painaen kolmasti oman rintansa hänen -rintaansa vasten. - -Saadakseen lopun aikaan ja epätoivoissaan hän oli sytyttänyt -libyalaisten leirin. Tämä armeija tuli kuin jumalien lähettämänä -apuna; salaten iloaan hän vastasi: - --- "Baalit sinua suosikoot! Minä en tiedä, mitä tasavalta sinulle -tekee, mutta Hamilkar ei ole kiittämätön." - -Melu kiihtyi; alijohtajia saapui telttaan. Hamilkar asesti itsensä -puhuen samalla: - --- "No niin, palaa väkesi luo! Aja ratsuväelläsi heidän jalkaväkensä -sinun ja minun norsujen väliin! Rohkeutta! tuhoa heidät!" - -Ja Narr' Havas aikoi rientää pois, kun Salammbo ilmestyi. - -Hän hyppäsi nopeasti alas hevosensa selästä. Hän avasi laajan -viittansa ja ojentaen kätensä hän levitti zaimphin. - -Nahkateltasta, jonka kulmat olivat nostetut ylös, näkyi koko -sotilaitten peittämä vuoristo, ja kun teltta oli keskellä, niin joka -taholta näki Salammbon. Suunnaton huuto kaikui, riemun ja toivon -kiljahdus. Liikkeellä olevat seisahtuivat; kuolevat nojautuivat -kyynärpäihinsä ja kääntyivät siunaamaan häntä. Kaikki barbarit -tiesivät nyt, että hän oli ryöstänyt zaimphin takaisin; etäältä he -joko näkivät hänet tai luulivat hänet näkevänsä; ja uudet huudot, -mutta raivon ja koston huudot kaikuivat karthagolaisten riemua -uhmaillen; nuo viisi vuoristoon asettunutta armeijaa polki jalkaa ja -karjui siten yhdessä Salammbon ympärillä. - -Hamilkar, voimatta sanoa sanaakaan, kiitti häntä nyökäyttämällä -päätään. Hänen silmänsä osuivat vuoroon zaimphiin ja tyttäreensä, ja -hän huomasi, että ketjut olivat poikki. Silloin hän vavahti ja kamala -epäluulo heräsi hänessä. Mutta pian palasi hänen kasvoilleen entinen -rauhallinen ilme, hän vilkaisi Narr' Havakseen kääntämättä kasvojaan -häneen. - -Numidialaisten kuningas seisoi syrjässä vaatimattoman näköisenä; -hänellä oli otsallaan hiukan tomua, joka oli jäänyt hänen -kumartuessaan Hamilkarin eteen maahan. Vihdoin suffeetti astui häntä -kohden ja sanoi juhlallisesti: - --- "Palkinnoksi minulle tekemistäsi palveluksista, Narr' Havas, annan -sinulle tyttäreni." Hän jatkoi: "Ollos poikani ja suojele isääsi!" - -Narr' Havas teki suurta hämmästystä ilmaisevan liikkeen, sitten -tarttui hän suffeetin käsiin ja peitti ne suudelmilla. - -Salammbo, tyynenä kuin kuvapatsas, ei näyttänyt ymmärtävän mitään. -Hän punastui hiukan, silmäluomet painuivat alas; hänen pitkät, -kaarevat silmäripsensä loivat varjon hänen poskilleen. - -Hamilkar tahtoi heti yhdistää heidät purkamattomalla kihlauksella. -Salammbon käsiin pantiin peitsi, jonka hän ojensi Narr' Havakselle; -heidän peukalonsa sidottiin yhteen härännahkaisella hihnalla, sitten -kaadettiin viljaa heidän päänsä päälle ja jyvät pudotessaan alas -rapisivat kuin rakeet maasta poukkuessaan. - - - - -XII. - -VESIJOHTO. - - -Kaksitoista tuntia myöhemmin ei palkkasotureista ollut enää muuta -jälellä kuin röykkiö haavoittuneita, kuolleita ja kuolevia. - -Kun Hamilkarin oli onnistunut äkillisen liikkeen kautta päästä -laakson pohjalta, niin hän oli asettunut läntiselle, Hippo-Zarytuksen -puoliselle rinteelle, ja kun pinta-ala oli täällä laajempi, niin -hän oli houkutellut barbarit sinne. Narr' Havas oli saartanut -heidät ratsuväellään; samalla aikaa suffeetti löi heidät takaisin -ja murskasi heidät. Zaimphin kadottamisen kautta he olivat jo -edeltäkäsin voitettuja; nekin, jotka eivät olleet siitä välittäneet, -tunsivat ahdistuksen ja heikkenemisen hiipivän sieluun. Hamilkar, -joka ei pitänyt minään kunnianaan saada taistelukenttää haltuunsa, -oli vetäytynyt hiukan loitommalle vasempaan, ylängölle, josta hän voi -vallita vihollisiaan. - -Leirien paikat tunsi kallellaan olevista paaluvarustuksista. Laaja, -musta tuhkakerros höyrysi libyalaisten alueen kohdalla; pöyhitty -maa muodosti kuten aallon harjanteita, ja teltat siekaleisine -seinineen näyttivät epämääräisiltä, puoliksi kalliosärkkiin -hukkuneilta pursilta. Panssareja, hankoja, torvia, puun-, raudan- ja -kuparinpalasia, jyviä, olkia ja vaatteita oli hajallaan ruumiiden -keskellä; siellä täällä paloi vielä sammumaisillaan tulinuoli jotain -muonastokasaa vastaan; paikoittain maa aivan peittyi kilpien alle; -hevosten haaskat muodostivat jatkuvia kukkularivejä; kaikkialla näki -jalkoja sandaaleja, käsivarsia, panssaripaitoja ja päitä, joissa -leukahihna vielä piteli kypäriä ja jotka vierivät kuin pallot; -hiuksia riippui orjantappuroissa; keskellä verilaimiskoja norsut -vatsat puhkaistuina korisivat maaten kaatuneiden torniensa vieressä; -kaikkialla jalka luiskahti johonkin liukkaasen, ja vaikka ei -ollutkaan satanut, niin maassa oli suuria lokaläisköjä. - -Tämä sekava ruumisalue ulottui ylhäältä alas, pitkin koko vuorta. - -Vielä elossa olevat liikkuivat yhtä vähän kuin kuolleetkin. -Kyyryllään eri ryhmissä he katselivat kauhuissaan toisiaan ja olivat -ääneti. - -Etäämpänä, pitkän ruohokentän päässä välkkyi Hippo-Zarytuksen järvi -laskevan auringon valossa. Sen oikealla puolella kohosivat yhteen -ahdistuneet valkoiset talot niitä ympäröivän muurin yläpuolitse; sen -takana aukeni rajaton merenulappa; -- ja nojaten leukaansa käteensä -barbarit huokasivat ajatellen kukin isänmaataan. Harmaa tomupilvi -painautui alas. - -Illan tuuli puhalsi; silloin kaikkien rinnat laajenivat; ja sen -mukaan kuin viileys lisääntyi, näki syöpäläisten hylkäävän kylmenevät -ruumiit ja juoksevan kuumalla hiekalla. Suurien kivien päällä istui -korppeja liikkumattomina katsellen kuoleviin päin. - -Yön tultua hiipi barbarien keskeen keltakarvaisia koiria, noita -saastaisia eläimiä, jotka seurasivat armeijoja. Ensiksi ne -nuoleskelivat verta vielä lämpösistä silvotuista jäsenistä; mutta -pian alkoivat ne syödä ruumiita penkoen ensin kuolleiden vatsaa. - -Pakolaisia alkoi ilmestyä yksitellen kuten varjoja; naisetkin -uskalsivat palata, sillä niitä oli vielä jälellä varsinkin -libyalaisilla vaikka numidialaiset olivatkin panneet heidän -joukossaan sellaisen kamalan verilöylyn toimeen. - -Muutamat ottivat köyden päitä, sytyttivät ne ja käyttivät niitä -soihtuina. Toiset pitivät keihäitä ristissä. Niille pantiin ruumiita, -ja kannettiin ne syrjään. - -Niitä makasi selällään pitkissä riveissä, suu auki, peitsiensä -vieressä; toiset viruivat päällekkäin sikin sokin ja löytääkseen -jonkun puuttuvan täytyi usein purkaa kokonainen röykkiö. Sitten -valaistiin hitaasti soihdulla heidän kasvojaan. Kamalat aseet olivat -iskeneet heihin sekasortoisia haavoja. Vihertäviä lihansiekaleita -riippui heidän otsastaan; muutamat olivat hakatut kappaleiksi tai -luita myöten murskatut, käyneet kuristuessaan sinisiksi tai norsun -hampaat olivat viiltäneet ammottavia haavoja. Vaikka he olivat -kuolleet melkein yhtaikaa, niin mätänemisessä huomasi eroitusta. -Pohjoismaitten miehet olivat lyijynkarvaisia ja pöhöttyneitä, -jota vastoin sitkeämmät afrikalaiset näyttivät palaneilta ja -alkoivat jo käpertyä. Palkkasoturit tunsi heidän käsissään olevista -tatueerauksista: Antiochuksen vanhoilla sotureilla oli varpushaukka; -Egyptissä palvelleilla apinan pää, Aasian ruhtinaiden sotilailla -piilukirves, granaattiomena tai vasara; Kreikan tasavallassa olleilla -linnoituksen kuva tai arkontin nimi; muutamien käsivarret olivat -aivan täynnä tällaisia erilaisia merkkejä, jotka sekoittuivat -vanhoihin arpiin ja uusiin haavoihin. - -Latinalaisrotuisia, samniumilaisia, etruskilaisia, campanialaisia ja -brutiumialaisia varten laadittiin neljä suurta roviota. - -Kreikkalaiset kaivoivat miekkansa kärjellä hautoja. Spartalaiset -riisuivat punaiset viittansa ja käärivät niihin kuolleensa; -athenalaiset asettivat heidät lepäämään kasvot nousevaa aurinkoa -kohden; kantabrialaiset peittivät omansa pienistä kivistä ladotun -röykkiön alle; nasamonit taivuttivat omansa kahtia ja köyttivät -härännahkahihnoilla yhteen, ja garamandit menivät hautaamaan -omaisensa rannalle, jotta aallot taukoamatta kostuttaisivat heitä. -Mutta latinalaiset surivat sitä, etteivät saaneet koota heidän -tuhkaansa uurnoihin; paimentolaiset kaipasivat polttavaa hiekkaa, -joka muuttaa ruumiit muumioiksi, ja keltit kolmea hakkaamatonta kiveä -sateisen taivaan alla pieniä saaria täynnä olevan merenpoukaman -rannalla. - -Kuului pitkää kiljuntaa, jota seurasi syvä hiljaisuus. Siten -tahdottiin pakoittaa sieluja palaamaan. Sitten huuto uusiintui, -säännöllisten väliaikojen päästä, taukoamatta. - -Pyydettiin kuolleilta anteeksi, ettei heitä voitu kunnioittaa -kaikkien pyhien menojen mukaan, sillä heidän täytyi, tämän jäädessä -täyttämättä, harhailla loppumattomia aikoja kautta kaikellaisten -kohtaloiden ja eri muotojen; heitä mainittiin nimeltä ja kysyttiin, -mitä he toivoivat; toiset syytivät heille solvauksia siitä, että -olivat antaneet voittaa itsensä. - -Suurien rovioiden loimu teki siellä täällä aseiden sirpaleiden -päällä makaavat verettömät ruumiit entistään kalpeammiksi; ja -kyyneleet kiihottivat yhä runsaampiin kyyneleihin, nyyhkytykset -tulivat yhä sydäntä särkevämmiksi, etsittyjen löytäminen ja syleilyt -intohimoisemmiksi ja hurjemmiksi. Naiset heittäytyivät ruumiin yli, -suu suuta, otsa otsaa vasten; heitä sai lyödä, jotta he poistuisivat -ruumiita mullalla peitettäessä. He mustasivat poskensa; leikkasivat -hiuksensa poikki; he avasivat suonensa ja pirskoittivat vertaan -hautaan; he raatelivat ruumistaan matkien kuolleiden saamia haavoja. -Valitushuutoja kuului symbaalien pauhinan läpi. Muutamat riistivät -taikaesineet rinnaltaan ja sylkivät niihin. Kuolevat vääntelehtivät -verisessä loassa purren raivosta silvotuita nyrkkejään; ja -neljäkymmentäkolme samniumilaista, kokonainen pyhä kevät, surmasi -toinen toisensa kuten gladiaattorit. Pian alkoi olla puute puista -polttorovioita varten, liekit sammuivat, haudoille ei enää ollut -tilaa; -- ja väsyen huutamiseen, heikontuneina, horjuen he nukahtivat -kuolleiden veljiensä viereen, toiset jotka vielä tahtoivat elää, -rauhattomina, toiset toivoen vaipuvansa ikuiseen uneen. - -Aamun hämärässä ilmestyi barbarien leirin reunaan sotilaita, jotka -kulkivat kantaen kypäriään keihäiden nenässä; he tervehtivät -palkkasotureita ja kysyivät, eikö heillä ollut mitään viestiä -vietävänä kotimaihinsa. - -Muutamat lähestyivät, ja barbarit tunsivat heistä muutamat entisiksi -tovereikseen. - -Suffeetti oli tarjonnut kaikille vangiksi saaduille luvan astua hänen -joukkoonsa palvelemaan. Muutamat olivat häikäilemättä hyljänneet -ehdotuksen; ja kun hän oli päättänyt olla elättämättä heitä ja -luovuttamatta Suuren Neuvoston käsiin, hän oli päästänyt heidät pois -kieltäen heitä taistelemasta enää koskaan Karthagoa vastaan. Mutta -niille, jotka kidutuksen pelko oli tehnyt myöntyväisiksi, jaettiin -vihollisen aseita; ja nyt he näyttivät itseään voitetuille, eivät -niin paljon houkutellakseen heitä joukkoonsa, kuin tyydyttääkseen -ylpeyttään ja uteliasuuttaan. - -Ensiksi he kertoivat suffeetin hyvästä kohtelusta; barbarit -kuuntelivat katein mielin, samalla halveksien heitä. Mutta -kuullessaan ensimäisen moittivan sanan nuo pelkurit joutuivat -raivoihinsa; etäältä he näyttivät heille heidän omia miekkojaan, -haarniskojaan, ja vaativat loukkaavin sanoin heitä tulemaan ottamaan -ne pois. Barbarit sieppasivat kiviä; kaikki pakenivat; eikä vuoren -kukkulalla näkynyt muuta kuin keihäiden kärjet vallituksen reunan -takaa. - -Silloin barbarit valtasi suru, joka painoi heitä enemmän kuin -nöyryyttävä tappio. He ajattelivat, miten hyödytöntä heidän -rohkeutensa oli. He tuijottivat eteensä purren hammastaan. - -Heissä heräsi sama ajatus. He riensivät meluten karthagolaisten -vankien kimppuun. Sattumalta suffeetin sotilaat eivät olleet niitä -löytäneet, ja kun Hamilkar oli poistunut taistelukentältä, niin -olivat he vielä entisessä syvässä kuopassaan. - -Heidät pantiin riviin tasaiselle paikalle. Vartijat muodostivat -kehän heidän ympärilleen, ja naiset päästettiin sisään, kolme- tai -neljäkymmentä kerrallaan. Voidakseen käyttää hyväkseen saamaansa -lyhyttä aikaa he juoksivat toisen luota toisen luo epävarmoina ja -vimmasta läähättäen; sitten, kumartuen noiden raukkojen puoleen he -löivät heitä kämmenillään kuten poukunpesijättäret poukkuja; karjuen -miestensä nimiä he repivät heitä kynsillään; he puhkoivat heidän -silmänsä hiusneuloillaan. Sitten tuli miesten vuoro, ja he kiduttivat -heitä alkaen jaloista, jotka he hakkasivat nivelien kohdalta poikki, -otsaan asti, josta ne nylkivät nahkaseppeleitä pannakseen oman päänsä -ympäri. Saastaisten-ruokien-syöjät olivat erittäin kekseliäitä -julmuuksissaan. He myrkyttivät haavat ajaen niihin tomua, etikkaa ja -ruukunsiruja; toiset odottivat heidän takanaan vuoroaan; veri virtasi -ja he iloitsivat kuten viininkorjaajat höyryävien sammioiden ääressä. - -Matho istui sillä aikaa yhä vielä maassa, samalla paikalla, jonne hän -oli jäänyt taistelun päätyttyä, kyynärpäät polvien nojassa ja pää -käsien välissä; hän ei nähnyt mitään, ei kuullut mitään, ei ajatellut -mitään. - -Joukon ilosta kiljuessa hän kohotti päätään. Hänen edessään tankoon -kiinnitetty kankaan kaistale, joka valui maahan asti, peitti puoliksi -koreja, mattoja, leijonan taljan. Hän tunsi oman telttansa; ja hänen -silmänsä tuijottivat siihen kohtaan aivan kuin Hamilkarin tytär -hävitessään olisi vaipunut maan alle. - -Repeytynyt kangas liehui tuulessa; toisinaan sen pitkät kaistaleet -hipaisivat hänen huuliaan, ja hän näki punaisen aivan kuin kädellä -painetun kuvion. Se oli Narr' Havaksen käsi, heidän liittonsa merkki. -Silloin Matho nousi. Hän otti maasta hehkuvan kekäleen ja heitti sen -halveksien teltan jätteisiin. Sitten lykkäsi hän kothurninsa kärjellä -hajallaan olevat esineet loimuaviin liekkeihin, jotta mitään ei jäisi -jälelle. - -Äkkiä ilmestyi Spendius, eikä kukaan voinut aavistaa, mistä hän -ilmaantui. - -Entinen orja oli sitonut reiteensä kaksi peitsen pirstaa; hän ontui -surkeasti ja valitellen. - --- "Heitä nuo vain pois", sanoi Matho hänelle, "tiedänhän minä, että -sinä olet sankari!" Sillä jumalien vääryys oli hänet niin masentanut, -että hän ei tuntenut itsessään kyllin voimaa suuttuakseen ihmisiin. - -Spendius viittasi hänelle ja johti hänet erään yksinäisen kukkulan -luolaan, jossa Zarxas ja Autharitos olivat kätkössä. - -Molemmat olivat paenneet samoin kuin orjakin, vaikka toinen oli julma -ja toinen urhoollinen. Mutta kuka olisi voinut odottaa, sanoivat -he, Narr', Havaksen kavallusta, libyalaisten leirin paloa, zaimphin -menettämistä, Hamilkarin äkillistä hyökkäystä, ja varsinkaan hänen -sotatemppuaan, jonka avulla hän pakoitti heidät palaamaan rotkon -pohjalle suoraan karthagolaisten iskujen alaisiksi? Spendius ei -tunnustanut pelänneensä ja pysyi siinä väitteessään, että hän oli -taittanut jalkansa. - -Nuo kolme päällikköä ja shalishim tuumivat nyt, mitä heidän oli -päätettävä. - -Hamilkar sulki heiltä tien Karthagoon; he olivat joutuneet hänen -sotilastensa ja Narr' Havaksen maakuntien väliin; tyrilaiset -kaupungit liittyivät varmaankin voittajiin; heidät tungetaan merta -kohden ja silloin heidät tuhotaan yhteisvoimin. Se on ehdottomasti -heidän kohtalonsa. - -Ei siis tarjoutunut mitään keinoa välttääkseen sotaa. Heidän täytyi -siis pakostakin sitä jatkaa. Mutta miten voi saada kaikki nuo -rohkeutensa menettäneet miehet, joiden haavat vielä vuotivat verta, -ymmärtämään, että sellainen loputon taistelu oli välttämätön? - --- "Minä pidän siitä huolen!" sanoi Spendius. - -Kaksi tuntia myöhemmin Hippo-Zarytuksesta päin tuleva mies juoksi -vuoristoa pitkin. Hän heilutti vahatauluja kädessään, ja kun hän -huusi kovasti, kerääntyivät barbarit hänen ympärilleen. - -Sardiniassa olevat kreikkalaiset sotilaat olivat lähettäneet nuo -taulut. He neuvoivat niissä Afrikassa olevia tovereitaan vartioimaan -tarkkaan Giskoa ja muita vankeja. Samolainen kauppias, eräs Hipponax, -joka oli tullut Karthagosta, oli kertonut heille, että valmistettiin -salaliittoa heidän pakoon auttamisekseen, ja barbareja kehoitettiin -senvuoksi ryhtymään varokeinoihin; tasavalta oli voimakas. - -Spendiuksen juoni ei alussa luonnistunut hänen toiveittensa mukaan. -Uuden vaaran tieto ei yllyttänytkään raivoa, vaan herätti pelkoa; he -muistivat Hamilkarin sanoman, jonka hän kerran vuodalle kirjoitettuna -oli heittänyt heidän keskeensä, he aavistivat jotain odottamatonta, -joka samalla olisi kamalaa. Yö kului suuressa pelossa ja kauhussa; -useat heittivät jo pois aseensakin lepyttääkseen suffeettia hänen -saapuessaan. - -Mutta seuraavana päivänä, kolmannen vartion aikana, tuli toinen -viestintuoja, vielä enemmän läähättäen ja mustana tomusta. -Kreikkalainen sieppasi hänen käsistään papyruskääryn, joka oli täynnä -foinikialaista kirjoitusta. Siinä kehotettiin palkkasotureja olemaan -kadottamatta rohkeuttaan; Tuniksen sankarit olivat tulossa suuren -apujoukon kera. - -Spendius luki ensin kirjeen kolme kertaa perätysten; ja kahden -kappadokialaisen olalla istuen hän antoi kuljettaa itsensä paikasta -toiseen, ja luki sen yhä uudelleen. Hän puhui seitsemän tuntia -taukoamatta. - -Hän muistutti palkkasotureille Suuren Neuvoston lupauksia; -afrikalaisille voutien julmuuksia; kaikille barbareille Karthagon -tekemiä vääryyksiä. Suffeetin lempeys oli vain juoni saadakseen -heidät valtaansa. Ne, jotka antautuivat, myydään orjiksi; voitetut -saavat kuolla kidutuksiin. Minne he pakenisivat, mitä tietä? Ei -ainoakaan kansa halunnut ottaa heitä vastaan. Jos he sitä vastoin -jatkoivat ponnistuksiaan, niin saavuttivat he samalla vapauden, -koston, ja rahaa! Eikä heidän tarvinnut kauvaa odottaa, sillä -Tuniksen miehet, koko Libya riensi heidän avukseen. Hän näytti -heille avattua kääryä: -- "Katsokaahan! lukekaa! tässä ovat heidän -lupauksensa! Minä en valehtele." - -Koiria juoksenteli mustat kuononsa aivan punaisina verestä. Päivä -paahtoi paljaisiin päihin. Ilettävä löyhkä nousi huonosti haudatuista -ruumiista. Useat näkyivät vatsaa myöten haudastaan. Spendius kutsui -heitä todistamaan hänen sanojansa tosiksi; sitten nosti hän nyrkkinsä -Hamilkarin leiriin päin. - -Hän tiesi Mathon pitävän häntä silmällä, ja peittääkseen -raukkamaisuuttaan, hän teeskenteli vihaa, joka vähitellen sai hänet -valtaansa. Pyhittäen itsensä jumalille hän syyti kirouksia Karthagon -yli. Vangittujen surmaaminen oli lapsenleikkiä. Miksi he siis niitä -säästivät ja suotta kuljettivat mukanaan noita tarpeettomia olentoja! --- "Ei! tästä on tehtävä loppu! heidän aikeensa ovat tulleet -ilmi! yksi ainoakin heistä voi aiheuttaa turmiomme! pois sääli! -Oikeamieliset meistä tuntee jalkojen nopeudesta ja lyöntien voimasta!" - -Silloin he palasivat vangittujen luo. Muutamat elivät vielä; heidän -päivänsä päätettiin painamalla kantapäällä vasten suuta, tai -lävistämällä heidät peitsen kärjellä. - -Sitten muistivat he Giskon. Häntä ei näkynyt missään; levottomuus -valtasi heidät. He tahtoivat samalla saada varmuuden hänen -kuolemastaan ja ottaa siihen osaa. Lopulta kolme samniumilaista -paimenta löysi hänet viidentoista askeleen päässä paikasta, jossa -ennen oli ollut Mathon teltta. He tunsivat hänet hänen pitkästä -parrastaan ja huusivat toiset koolle. - -Viruen selällään, käsivarret sivuissaan kiinni ja polvet yhdessä, hän -näytti kuolleelta, joka oli valmis haudattavaksi. Mutta hänen laihat -kylkensä nousivat ja laskivat, ja suuret silmät aivan avoinna kesken -kalman kalpeita kasvoja tuijottivat sietämättömän terävästi. - -Barbarit katsoivat ensin häneen suuresti hämmästyneinä. He olivat -melkein unohtaneet hänet siitä asti, kun hän oli elänyt kuopassa; -vanhat muistot vaivasivat heitä, he pysyivät etäällä eivätkä -uskaltaneet tarttua häneen. - -Mutta takana olevat mutisivat ja tyrkkivät toisiaan eteenpäin, kunnes -eräs garamantilainen tuppautui joukon läpi; hän heilutti viikatetta; -kaikki tajusivat hänen aikeensa; heidän kasvoilleen levisi puna ja -häveten raukkamaisuuttaan he karjuivat: "Niin! niin!" - -Käyräaseinen mies lähestyi Giskoa. Hän tarttui tämän päähän, -laski sen polveaan vastaan ja leikkasi sen muutamalla nopealla -liikkeellä irti; pää putosi alas; kaksi suurta verivirtaa loi reijät -hiekkaan. Zarxas sieppasi pään ja nopeammin kuin leopardi juoksi -karthagolaisten leiriä kohden. - -Kun hän oli kavunnut liaksi kolmannesta vuoren rinnettä ylös, veti -hän Giskon pään poveltaan, tarttui sen partaan, heilutti nopeasti -käsivarttaan usean kerran ympäri, -- ja siten heitetty pää teki -pitkän kaaren ja katosi punilaisten vallituksen taakse. - -Kohta ilmaantui vallituksen harjalle kaksi ristiin pantua lippua, se -oli sovittu merkki ruumiiden noutamisesta. - -Silloin neljä airutta, joiksi oli valittu laajarintaisimmat miehet, -astui suurine torvineen esiin ja puhuen pronssisuppiloihin selitti, -että tästä lähin ei karthagolaisten ja barbarien välillä ole oleva -uskoa, ei sääliä, ei jumalia, että he jo edeltäkäsin hylkäsivät -kaikki neuvottelut ja että välittäjät lähetetään kädet katkottuina -takaisin. - -Heti sen jälkeen lähetettiin Spendius Hippo-Zarytukseen hankkimaan -ruokavaroja; tyrilainen kaupunki lähetti niitä jo samana iltana. He -söivät ahnaasti. Sitten, ravittuaan itsensä, he nopeasti kokosivat -tavaroittensa jätteet ja katkenneet aseensa; naiset asettuivat joukon -keskeen ja välittämättä jälelle jätettyjen haavoittuneiden itkusta he -lähtivät meren rantaa kohden, nopeasti kuin poistuva susilauma. - -He kulkivat Hippo-Zarytukseen päin lujasti päättäen valloittaa sen, -sillä he tarvitsivat kaupunkia. - -Nähdessään heidät etäällä, Hamilkar joutui epätoivoon, vaikka hän -ylpeilikin nähdessään heidän pakenevan hänen tieltään. Heihin olisi -pitänyt hyökätä heti uusin joukoin. Vielä yksi sellainen päivä, -ja sota olisi päättynyt! Jos taistelu lykkääntyi, niin barbarit -palasivat entistään voimakkaampina; tyrolaiset kaupungit liittyivät -heihin; hänen lempeydestään voitettuja kohtaan ei ollutkaan ollut -mitään hyötyä. Hän päätti olla säälimätön. - -Samana iltana hän lähetti Suurelle Neuvostolle dromedarin, jolla oli -kantamuksena kuolleiden käsivarsista otettuja rannerenkaita, ja käski -heitä kamalasti uhaten lähettämään hänelle uuden armeijan. - -Kaikki olivat jo kauan sitten luulleet hänen olevan hukassa; siksi he -kuullessaan voitosta tunsivat hämmästystä, joka samalla oli melkein -pelkoa. Zaimphin palauttaminen, josta huhu kertoi, täydensi ihmeen. -Jumalien mahti ja Karthagon voima näytti siis nyt olevan hänen -käsissään. - -Ei kukaan hänen vihamiehistään uskaltanut lausua valitusta tai -syytöstä häntä vastaan. Ja toisten innostuksen ja toisten, -pelkuruuden vuoksi oli viiden tuhannen miehen suuruinen armeija ennen -määräaikaa valmiina. - -Se asettui heti Utican luo suojatakseen suffeettia selän puolelta, -samalla kun kolme tuhatta miestä parasta väkeä nousi laivoihin -lähteäkseen Hippo-Zarytukseen, lyödäkseen siltä puolelta barbarit -takaisin. - -Hanno oli ottanut ylijohdon käsiinsä; mutta hän uskoi -maa-armeijan alipäällikkönsä Magdassanin huostaan johtaakseen -itse maallenousujoukkoja, sillä hän ei enää sietänyt kantotuolin -sysäyksiä. Hänen tautinsa, joka oli syönyt huulet ja sieramet häneltä -pois, oli muodostanut hänen kasvoihinsa suuren, mustan aukon; -kymmenen askeleen päästä näki aivan hänen kurkkunsa pohjaan, ja hän -tiesi olevansa niin inhottavan näköinen, että hän verhosi naisten -tavoin kasvonsa hunnulla. - -Hippo-Zarytus noudatti yhtä vähän hänen vaatimuksiaan kuin -barbarienkaan; joka aamu asukkaat laskivat koreissa näille -ruokavaroja, ja huutaen torneista puolustivat itseään tasavallan -vaatimuksilla ja rukoilivat heitä poistumaan. Merkkien avulla he -tekivät samoja vakuutuksia karthagolaisille, jotka olivat merellä. - -Hanno tyytyi sulkemaan sataman uskaltamatta tehdä hyökkäystä. Mutta -hän taivutti Hippo-Zarytuksen tuomarit majoittamaan luokseen kolme -sataa sotilasta. Sitten hän kääntyi Rypäleitten niemeä kohden ja -teki pitkän kaarroksen saartaakseen barbarit, toimenpide, joka -oli tarpeeton jopa vaarallinenkin. Kateus esti häntä rientämästä -suffeetin avuksi; hän pidätti hänen vakoilijansa, häiritsi häntä -hänen aikeissaan, paljasti kaikki hankkeet. Lopulta Hamilkar -kirjoitti Suurelle Neuvostolle ja vaati sitä vapauttamaan hänet -Hannosta, ja Hanno palasi Karthagoon raivoissaan vanhimpien -halpamaisuudesta ja virkaveljensä hulluudesta. Siis niin monien -toivojen jälkeen oltiin entistään surkeammassa asemassa; mutta kaikki -koettivat olla sitä ajattelematta, siitä puhumattakaan. - -Ikäänkuin onnettomuutta ei jo olisi ollut kylliksi yhdeksi kertaa, -saatiin tietää että Sardiniassa olevat palkkasoturit olivat -ristiinnaulinneet johtajansa, anastaneet linnoitetut paikat ja -kaikkialla surmanneet kananeanrotuiset miehet. Rooman kansa -uhkasi nousevansa heti sotaan tasavaltaa vastaan, ellei tämä -maksanut tuhattakahtasataa talenttia ja luovuttanut koko Sardinian -saarta. Se oli suostunut liittoon barbarien kanssa, ja lähetti -heille matalapohjaisia laivoja täynnä jauhoja ja kuivattua lihaa. -Karthagolaiset ajoivat heitä takaa ja ottivat viisisataa miestä -vangiksi; mutta kolme päivää myöhemmin Bysacenasta tuleva laivasto, -joka toi ruokavaroja Karthagoon, kärsi myrskyssä haaksirikon. Jumalat -nousivat silminnähtävästi tasavaltaa vastaan. - -Silloin Hippo-Zarytuksen asukkaat aiheettoman hälyytyksen avulla -houkuttelivat Hannon kolme sataa miestä muureille; sitten hyökäten -heihin takaa tarttuivat heidän jalkoihinsa ja heittivät heidät äkkiä -muurin reunan yli alas. Muutamia, jotka eivät kuolleet, ajettiin -takaa ja ne hukkuivat mereen. - -Utica kärsi sotilaista, sillä Magdassan oli tehnyt samoin kuin -Hanno ja piiritti hänen käskystään kaupunkia kuulematta Hamilkarin -rukouksia. Näille annettiin mandragoralla sekoitettua viiniä, ja -sitten ne unessa kuristettiin. Samaan aikaan saapuivat barbarit, -Magdassan pakeni, kaupungin portit avattiin; ja siitä alkaen molemmat -tyrilaiset kaupungit osoittivat uusille ystävilleen järkähtymätöntä -uskollisuutta ja vanhoille liittolaisilleen selittämätöntä vihaa. - -Tämä luopuminen punilaisista oli kehotuksena, esimerkkinä muille. -Vapautuksen toiveet virkosivat eloon. Tähän asti arkailevat -kansakunnat eivät enää epäröineet. Kaikki alkoi horjua. Suffeetti -sai sen kuulla, eikä hän enää odottanut mitään apua. Hän oli nyt -ehdottomasti tuomittu perikatoon. - -Hän päästi heti luotaan Narr' Havaksen, jonka tuli varjella -kuningaskuntansa rajoja. Hän itse päätti puolestaan palata -Karthagoon, koota uusia sotajoukkoja ja alkaa sodan uudestaan. - -Hippo-Zarytuksen luo asettuneet barbarit näkivät hänen armeijansa -laskeutuvan vuoristosta alas. - -Minne karthagolaiset aikoivat mennä? Nälkä epäilemättä ajoi heitä; -ja kärsimyksistään raivoissaan ja heikkoudestaan huolimatta he -aikoivat ryhtyä taisteluun. Mutta he kääntyivätkin oikealle: he siis -pakenivat. Heidät voi ennättää, tuhota kokonaan. Barbarit riensivät -ajamaan heitä takaa. - -Virta pidätti karthagolaisia. Se oli tällä kertaa paisunut, eikä -länsituuli ollut puhaltanut. Toiset kulkivat sen yli uimalla, toiset -kilpensä varassa. He jatkoivat matkaansa. Yö saapui. Heitä ei enää -näkynyt. - -Barbarit eivät seisahtuneet; he kulkivat rantaa pitkin löytääkseen -kapeamman paikan. Tunisilaiset riensivät avuksi; he riistivät -uticalaisetkin mukaansa. Joka askeleella heidän joukkonsa karttui; -ja karthagolaiset kuulivat maaten maassa pimeässä heidän askeltensa -kopinan. Pidättääkseen heitä antoi Barkas tuon tuostakin lennättää -nuolisateen taakseen; useita kuoli siihen. Päivän noustessa he olivat -Ariadne-vuoristossa siinä kohdalla, missä tie tekee polven. - -Silloin Matho, joka marssi etunenässä, oli taivaan rannassa -näkevinään jotain viheriäistä erään kukkulan harjalla. Sitten maa -loiveni alaspäin, ja obeliskeja, kupukattoja taloja näkyi! se oli -Karthago. Hän nojautui erääsen puuhun, jotta ei kaatuisi niin -kiivaasti löi hänen sydämensä. - -Hän muisteli, mitä kaikkea hän oli saanut kokea sen jälkeen, kun hän -viimeksi kaupungin näki! Hänet valtasi ääretön hämmästys, huumaus. -Sitten täytti hänen sielunsa suunnaton ilo hänen ajatellessaan -saavansa nähdä Salammbon. Hänelle johtui kyllä mieleen, että -hänellä oli täysi syy kirota Salammbota; mutta hän karkoitti pian -sen ajatuksen. Vavisten ja silmät selällään hän katseli Eshmunin -temppelin takana olevaa palatsia, joka kohosi palmujen yläpuolelle; -hurmauksen hymyily kirkasti hänen kasvojaan, aivan kuin suuri -valkeus olisi osunut häneen; hän avasi sylinsä, hän heitti suudelmia -aamutuuleen ja kuiskasi: "Tule! tule!" syvä huokaus nousi hänen -rinnastaan ja kaksi kyyneltä, pitkää kuin helmet, valui hänen -partaansa. - --- "Mikä sinua pidättää?" huudahti Spendius. "Riennä! Eteenpäin! -Suffeetti pääsee meidän käsistämme! Mutta polvesihan horjuvat ja sinä -katsot minuun kuin juopunut!" - -Hän polki kärsimättömänä jalkaansa; hän joudutti Mathoa eteenpäin! ja -vilkuttaen silmiään aivan kuin lähestyen kauvan vainottua saalista -hän sanoi: - --- "Ah! täällä nyt olemme! Täällä nyt olemme! Minä saan heidät -käsiini!" - -Hän näytti niin varmalta ja voitokkaalta, että Matho tunsi -vapautuvansa huumauksestaan ja innostuvansa. Nuo kreikkalaisen -sanat osuivat juuri silloin kun hän oli eniten murheellinen, -yllyttivät hänen epätoivoaan kostoon, näyttivät hänen vihalleen -saaliin. Hän juoksi erään kuormastossa olevan kameelin luo, sieppasi -sen marhaminnan; pitkällä köydellä hän molemmin käsin pieksi -hidastelevia; ja hän juoksi vuoroin oikealle ja vasemmalle armeijan -takana kuten laumaa ajava koira. - -Jyrisevän äänensä kaikuessa miesten rivit liittyivät lujemmin yhteen; -ontuvatkin kiiruhtivat kulkuaan; keskellä kannasta alkoi välimatka -lyhetä. Ensimäiset barbarit marssivat karthagolaisten tomussa. -Molemmat armeijat lähestyivät toisiaan, olivat töytäymäisillään -yhteen. Mutta Malquan portti, Tagastain portti ja Khamonin suuri -portti avasivat puoliskonsa. Punilaisten neliö hajaantui; kolme -kolonnia syöksyi sisään ja tulvehti holvien alle. Kohta liian -tiukkaan pusertunut joukko ei enää päässytkään eteenpäin; peitset -kalskahtivat toisiinsa ilmassa, ja barbarien nuolet singahtivat -muureihin. - -Khamonin portin kynnyksellä näkyi Hamilkar. Hän kääntyi ja huusi -miehiään astumaan syrjään. Hän laskeutui hevosensa selästä; ja -pistäen kädessään olevan miekkansa ratsun lanteesen hän ajoi sen päin -barbareja. - -Se oli oringilainen orit, jota ruokittiin jauhopalloilla ja joka -notkisti polvensa päästääkseen herransa satulaan nousemaan. Miksi hän -lähetti sen pois? Oliko se uhraus? - -Kookas hevonen laukkasi keskellä peitsiä, kaatoi miehiä, sotkeutui -riippuviin sisälmyksiinsä, kaatui, nousi jälleen vimmatusti -hyppien; ja sillä aikaa kun he väistivät, koettivat pysäyttää sitä -tai katselivat sitä hämmästyneinä, olivat karthagolaiset jälleen -järjestyneet; he astuivat kaupunkiin; jysähtäen sulkeutui suuri -portti heidän takanaan. - -Se ei antanut myöten. Barbarit syöksyivät raivoissaan sitä vastaan; --- ja muutaman minuutin ajan näkyi pitkin armeijaa lainehtiminen, -joka tuli yhä heikommaksi ja lopulta katosi. - -Karthagolaiset olivat asettaneet sotilaita vesijohdon päälle, -ne alkoivat heittää kiviä, kuulia, palkkeja. Spendius selitti -barbareille, että itsepäisyydestä ei ollut mitään hyötyä. He -asettuivat etäämmäksi lujasti päättäen piirittää Karthagoa. - -Mutta huhu sodasta oli levinnyt punilaisen valtakunnan rajojen -ulkopuolellekin: ja Herkuleen patsaista Kyrenaikaan asti uneksivat -paimenet laumaansa kaitsiessaan siitä, ja karavaanit puhelivat siitä -öisin tähtien tuikkiessa. Löytyi siis miehiä, jotka uskalsivat -nousta tuota suurta Karthagoa, merien valtiatarta vastaan, joka oli -säteilevä kuin aurinko ja pelottava kuin jumala! Jo monta kertaa -oli ennustettu sen sortuvan; ja kaikki olivat uskoneet sitä, sillä -kaikki sitä toivoivat: sen ikeenalaiset kansakunnat, veroa maksavat -kyläkunnat, liittoutuneet maakunnat, riippumattomat paimenparvet, -kaikki, jotka vihasivat sitä sen tyranniuden tähden, tai kadehtivat -sen valtaa tai himoitsivat sen aarteita. Rohkeimmat olivat heti -liittyneet palkkasotureihin. Makarin tappio oli kyllä pidättänyt -kaikkia muita. Mutta lopulta he olivat jälleen rohkaisseet mieltään, -tulivat vähitellen edemmäksi, lähemmäksi; ja nyt majoittui itäisten -seutujen miehiä Clypean särkille, golfin toiselle puolelle. He -astuivat esiin heti kun näkivät barbarien saapuvan. - -Ne eivät olleet Karthagon lähistön libyalaisia; nämä muodostivat -jo aikoja sitten kolmannen armeijan; vaan Barkan ylängön paimenia, -Phiscus-niemen, Dernen vuoriniemen, Phazzanan ja Marmarican rosvoja. -He olivat kulkeneet erämaan halki sammuttaen janoaan kameelinluista -muurattujen kaivojen suolaisella vedellä. Kameelikurjen sulilla -koristetut Zuaekit olivat saapuneet nelivaljakoillaan; mustiin -harsoihin verhotut garamantit taapäin istuen maalatuilla oriillaan; -toiset aasien, onagerien, sebrojen, puhvelihärkien selässä; ja -muutamat toivat perheensä, epäjumalansa ja veneenmuotoiset majojensa -katot mukanaan. Joukossa näki ammonilaisia, joiden nahan lähteiden -kuuma vesi vetää ryppyyn; atarantteja, jotka kiroavat aurinkoa; -troglodyteja, jotka nauraen hautaavat kuolleensa puiden oksien alle; -ja inhoittavia ausealaisia, jotka syövät heinäsirkkoja; akyrmakideja, -jotka syövät kirppuja, ja sinnoberilla maalattuja gysantilaisia, -jotka syövät apinoita. - -Kaikki olivat sijoittuneet meren rannalle pitkään, suoraan riviin. -He kulkivat sitten eteenpäin kuin tuulen nostattamat hiekkapyörteet. -Kannaksen keskellä heidän joukkonsa seisahtui; heidän edessään, -muurien juurelle asettuneet palkkasoturit eivät tahtoneet liikkua -paikoiltaan. - -Sitten tuli Ariadnen vuorien puolelta lännen miehiä, numidialaista -kansaa. Itse asiassa näet Narr' Havas hallitsi ainoastaan -massylialaisia; ja sitäpaitsi salli vanha tapa heidän vastoinkäymisen -sattuessa luopua kuninkaastaan, he olivat siis kokoontuneet -Zainen luo ja olivat heti Hamilkarin peräytyessä kulkeneet, sen -poikki. Ensiksi riensivät leijonan vuotiin puetut Malethut-Baalin -ja Garaphosin metsästäjät, jotka ohjasivat pieniä, laihoja, -pitkäharjaisia hevosiaan peitsiensä varrella; sitten marssivat -getulialaiset käärmeenahka-varustuksissaan; sitten pharusialaiset, -vahasta ja pihkasta tehdyt kruunut päässään; lopuksi kaunit, makarit, -tillabarit, kullakin kaksi heittokeihästä ja pyöreä virtahevon -vuodasta valmistettu kilpi. He pysähtyivät katakombien alapuolelle -laguunin äärimmäisille särkille. - -Mutta libyalaisten lähdettyä liikkeelle näkyi heidän entisellä -paikallaan kuten mustana maassa lepäävänä pilvenä suuri -joukko neekerejä. Niitä oli saapunut Valkoisesta-Harushista, -Mustasta-Harushista, Augylan erämaasta ja Agazymban laajoilta -seuduilta asti, jotka ovat neljän kuukauden matkan päässä etelään -garamanteista ja vieläkin kauempaa! Huolimatta punaisesta puusta -tehdyistä koruistaan he muistuttivat mustan ihonsa likaisuuden -vuoksi kauvan hiekassa hierottuja mulperipuun hedelmiä. Heillä -oli puunkuiduista tehdyt lyhyet housut, kuivista heinistä punotut -tunikat, päässä villipetojen kita, ja ulvoen kuin sudet he -ravistelivat renkailla koristettuja keppejä tai heiluttivat lipun -tavoin sauvan päässä olevia lehmänhäntiä. - -Sitten numidialaisten, maurusialaisten ja getulialaisten jälestä -tungeskelivat keltaihoiset miehet, jotka asustivat Taggirin takana -seedrimetsissä. Heidän olaitaan riippui kissannahkainen viini ja he -taluttivat nuorasta koiria, jotka olivat yhtä kookkaita kuin aasit -eivätkä haukkuneet. - -Ja ikäänkuin Afrika ei vielä olisi kylliksi tyhjentynyt ja heimojen -alin sakkajoukko olisi tarvittu kiihoittamaan tämän lauman raivoa, -niin näkyi muiden takana järjettömästi nauravia miehiä, joilla -oli eläimistyneet kasvot; -- ilettävien tautien syömiä raukkoja, -epämuotoisia kääpiöitä, sukupuoleltaaan epämääräisiä sekasikiöitä, -albinoksia, joiden punaiset silmät räpyttivät auringon valossa; -ne sopersivat käsittämättömiä sanoja, pistivät sormen suuhunsa -ilmaistakseen, että heidän oli nälkä. - -Aseiden sekalaisuus oli yhtä suuri kuin pukujen ja kansojen -moninaisuus. Kaikki surma-aseet olivat edustettuina, puisista -tikareista, kivikirveistä ja norsunluisista kolmikärjistä pitkiin -sahan tavoin hammaslaitaisiin miekkoihin, jotka olivat ohuita ja -tehdyt taipuvista kuparikiskoista. Muutamilla oli puukkoja, jotka -jakaantuivat useaan haaraan kuten antiloopin sarvet, toisilla kepin -päähän kiinnitettyjä käyriä veitsiä, rautaisia kolmioita, nuijia -tai pistimiä. Bambotuksesta tulleilla etiopialaisilla oli tukassaan -kätkössä pieniä myrkytettyjä tikareja. Useat olivat tuoneet mukanaan -säkissä kiviä. Toiset, joilla ei ollut käsissä mitään, purivat -hampaitaan. - -Tämä ihmispaljous lainehti taukoamatta sinne ja tänne. Dromedarit, -jotka laivojen tavoin olivat tervatut ylhäältä alas asti, kaatoivat -kumoon selässään lapsiaan kantavia naisia. Ruokavarat vierivät -koreista maahan; astuessa tallattiin suolapaloja, pihkakääröjä, -mädänneitä taateleja, guru-pähkinöitä; -- toisinaan näki syöpäläisten -peittämillä rinnoilla riippuvan pienestä nauhasta timantin, jota -satraapit olisivat himoinneet, kiven joka oli melkein satumaisen -kallis, ja jolla olisi voinut ostaa kokonaisen valtakunnan. Useimmat -eivät edes tietäneetkään, mitä he tahtoivat. Joku lumous, joku -uteliaisuus ajoi heitä eteenpäin; paimentolaiset, jotka eivät koskaan -olleet nähneet kaupunkia, kauhistuivat muurien varjoa. - -Koko kannas peittyi nyt ihmisiin; ja tämä laaja joukko, josta -teltat näkyivät kuin majat tulvan keskeltä, ulottui toisten -barbarien riveihin asti, jotka raudasta välkkyen olivat asettuneet -säännöllisiin joukkoihin vesijohdon kummankin puolin. - -Karthagolaiset olivat vielä heidän tulonsa aiheuttaman kauhun -vallassa, kun he näkivät tulevan suoraan heitä kohden hirviöiden -ja rakennusten tapaisia laitoksia; -- mastoineen, palkkeineen, -köysineen, nivelineen, kärkineen ja panssarilevyineen, -- ne olivat -tyrilaisten kaupunkien lähettämät piirityskoneet: kuusikymmentä -carroballistia, kahdeksankymmentä onagria, kolmekymmentä -skorppionia, viisikymmentä tollenonia, kaksitoista oinasta ja kolme -jättiläissuurta katapulttia, jotka lennättivät viidentoista talentin -painoisia kallionlohkareita. Suuri mieslauma lykkäsi niitä tarraten -niiden aliosaan; ja joka askeleella ne vavahtivat ylhäältä alas asti; -siten saapuivat ne aivan muurien lähelle. - -Mutta useita päiviä tarvittiin, ennenkuin kaikki valmistukset oli -tehty piiritystä varten. Palkkasoturit, jotka olivat viisastuneet -edellisistä tappioistaan, eivät tahtoneet tarpeettomien taistelujen -kautta panna kaikkea vaaraan; -- eikä heillä sitä paitsi ollut -oikeastaan kiirettä, sillä he tiesivät että pelottava kamppailu oli -edessä, joka oli päättyvä voittoon tai täydelliseen tuhoon. - -Karthago saattoi kauvan puolustautua; sen laajoissa muureissa -oli sarja ulkonevia kulmauksia ja syvennyksiä, jotka helpottivat -hyökkäysten torjumisen. - -Mutta katakombien kohdalla oli yksi osa muuria sortunut; -- ja -pimeinä öinä näki muurilohkareiden lomitse valojen tuikkivan Malquan -majoissa. Ne olivat muutamin kohdin muurin reunan yläpuolellakin. -Siellä asuivat Mathon karkoittamat palkkasoturien vaimot uusien -puolisoittensa majoissa. Kun he näkivät palkkasoturit heräsi vanha -rakkaus heissä uudelleen. He heiluttivat etäältä huivejaan; sitten he -tulivat pimeässä muurien halkeimien kohdalle puhelemaan sotilaitten -kanssa, ja Suuri Neuvosto sai eräänä aamuna kuulla heidän kaikkien -paenneen. Toiset olivat pujottautuneet kivien lomitse; uskaliaimmat -olivat laskeutuneet alas nuorien avulla. - -Vihdoin Spendius päätti panna aikeensa täytäntöön. - -Siihen asti oli sota, joka oli pidättänyt häntä loitolla, estänyt -häntä siitä; ja tultuaan Karthagon edustalle uskoi hän kaupungin -asukkaiden aavistavan hänen aikeensa. Mutta pian he vähensivät -vesijohdolla olevien vartijoiden lukumäärää. Eihän heillä ollut -liiaksi väkeä puolustamaan kaupungin rajamuuriakaan. - -Entinen orja harjoitteli useita päiviä ampumalla nuolia järven -flamingoihin. Sitten eräänä iltana kuun hohtaessa hän pyysi Mathoa -sytyttämään keskiyöllä suuren olkirovion, ja kaikkia miehiä samaan -aikaan huutamaan; ja ottaen Zarxaksen mukaansa hän lähti kulkemaan -golfin rantaa pitkin Tunikseen päin. - -Mutta saavuttuaan viimeisen kaaren kohdalle he kääntyivät suoraan -vesijohtoa kohden; seutu oli aivan aukea; he lähestyivät ryömimällä -aivan pylväiden juurelle asti. - -Ylhäällä olevat vahdit astelivat rauhallisesti. - -Näkyi korkeita liekkejä; torvet raikuivat; vahtisotilaat, luullen -hyökkäyksen tapahtuvan, riensivät Karthagoon päin. - -Yksi ainoa mies oli jäänyt. Hän näkyi mustana taivasta vastaan. -Kuu loisti hänen takanaan, ja hänen pitkän pitkä varjonsa ulottui -kauvaksi tasangolle kuten liikkuva obeliski. - -He odottivat, kunnes hän oli aivan heidän kohdallaan. Zarxas tarttui -linkoonsa; viisaudesta tai julmuudesta Spendius pidätti häntä. -- -"Ei, kuulan surina voisi kuulua! Anna minun se tehdä!" - -Silloin hän jännitti kaikin voimin jousensa tukien sen alapäätä -vasemman jalan isoa varvasta vastaan; hän tähtäsi ja nuoli singahti. - -Mies ei pudonnut. Hän katosi. - --- "Jos hän olisi haavoittunut, niin me kuulisimme hänen -valituksensa!" sanoi Spendius, ja hän nousi nopeasti kerros -kerrokselta, kuten hän oli ensi kerrallakin tehnyt, nuoran ja -harpuunin avulla. Päästyään ylös ruumiin viereen pudotti hän nuoran -alas. Balearilainen sitoi siihen kärkihakun ja vasaran ja palasi -leiriin. - -Torvet eivät enää soineet. Kaikki oli nyt rauhallista. Spendius oli -nostanut yhden kivilaatan ylös, laskeutunut veteen ja siirtänyt -laatan jälleen paikoilleen. - -Laskien etäisyyden askeltensa mukaan hän saapui paikalle, jossa hän -oli huomannut poikkiliitoksen muurissa; ja kolme tuntia, aamuun asti, -hän teki taukoamatta työtä, raivoissaan, hengittäen vaivalloisesti -päällyslaattojen raoista raitista ilmaa; ahdistus valtasi hänet ja -monen monasti hän luuli kuolevansa. Vihdoin kuului pauke; suuri -kivi putosi kaarikerros kerrokselta aivan alas asti, -- ja äkkiä -vedenputous, kokonainen virta syöksyi ylhäältä tasangolle. Keskeltä -katkaistu vesijohto vuodatti vetensä alas. Se oli kuolema Karthagolle -ja voitto barbareille. - -Äkkiä heräsivät karthagolaiset ja juoksivat muureille, talojen ja -temppelien katoille. Barbarit tyrkkivät toisiaan ja huusivat. He -tanssivat hurjasta ilosta suuren vesiputouksen ympärillä ja ilonsa -mielettömyydessä pistivät päänsäkin siihen. - -Vesijohdon harjalla näkyi ruskeaan, repeytyneesen mekkoon puettu -mies. Hän kumartui reunan yli nojaten käsiään kupeisiin ja katseli -alas kuten ihmetellen omaa työtään. - -Sitten hän ojensi itsensä. Hän loi majesteetillisen katseen koko -ympärillä olevaan seutuun kuten sanoen: "Nyt tämä kaikki kuuluu -minulle!" Barbarit puhkesivat riemuhuutoihin; karthagolaiset tajuten -vihdoinkin turmionsa karjuivat epätoivosta. Sitten hän alkoi juosta -vesijohdon toisesta päästä toiseen, -- ja kuten olympialaisissa -leikeissä voiton saanut vaunujenohjaaja nosti Spendius ylpeydestä -aivan suunniltaan kätensä taivasta kohden. - - - - -XIII. - -MOLOK. - - -Barbarit eivät tarvinneet mitään suojavallitusta sisämaan puolelle; -olihan se heidän vallassaan. Mutta lähestyäkseen sitä helpommin -muureja he hävittivät ne vallitukset, jotka olivat vallihaudan -reunalla. Sen jälkeen Matho jakoi armeijan suuriin puolikehiin -saartaakseen siten Karthagon sitä paremmin. Palkkasoturien -raskasaseiset pantiin eturiviin, heidän taakseen linkomiehet ja -ratsuväki; aivan taakse kuormasto, kärryt, hevoset; kaiken tämän -kansanpaljouden edessä törröttivät piirityskoneet kolmen sadan -askeleen päässä torneista. - -Huolimatta monen monituisista eri nimistä, jotka monta kertaa -vaihtuivat vuosisatojen kuluessa, saattoi ne jakaa kahteen eri -lajiin: toiset toimivat lingon toiset jousen tavoin. - -Edelliset, heittokoneet, olivat neliskulmaisia kehyksiä, joissa -oli kaksi pystysuoraa pylvästä ja yksi poikittain oleva palkki. -Koneen etuosassa köysillä varustettu valssi piti kiinni paksua, -pyöreätä palkkia, jonka toisessa päässä oli lusikan tapainen syvennys -heittokiviä varten; sen alapää oli kiinnitetty kimppuun väännettyjä -köysiä, ja kun köydet päästettiin irti, niin se nousi ja iski -poikkipäin olevaan palkkiin, joka äkkiä seisauttaen sen vauhdin -lisäsi heiton voimaa. - -Jälkimäiset olivat rakenteeltaan monimutkaisemmat: pienen pylvään -päähän oli keskeltä kiinnitetty poikkipuu, johon päättyi suorassa -kulmassa jonkunmoinen kouru; poikkipuun kummassakin päässä oli kaksi -nastaa, joissa kummassakin oli jouhikerät; niihin oli punottu kiinni -kaksi pientä kankea, joihin sidottiin sen köyden päät, joka voitiin -vetää aivan kourun alapäähän asti pronssilevyyn kiinni. Erään jousen -vaikutuksesta tämä levy lähti liikkeelle, liukui uurteita myöten -eteenpäin lennättäen nuolet kauvaksi. - -Katapultteja kutsuttiin myös onagereiksi, villien aasien mukaan, -jotka kavioillaan sinkauttivat kiviä vihollisiinsa, ja ballistoja -skorpiooneiksi erään, levyssä olevan nastan vuoksi, joka nyrkillä -siihen iskettyä laukaisi jousen. - -Niiden valmistelu vaati tieteellisiä laskuja; puuaineen täytyi -olla kaikkein kovinta lajia ja kaikkien hammaspyöräin pronssia; -ne vedettiin vireeseen vipujen, väkipyörien, vintturien tai -polkurattaiden avulla: suuren telan avulla muutettiin ammunnan -suuntaa, ja niitä kuljetettiin paksujen kelojen päällä eteenpäin, ja -suurimmat tuotiin palasittain paikalle ja pantiin aivan vihollisen -edessä kokoon. - -Spendius asetti kaksi suurta katapulttia muurien kolmea pääkulmausta -vastaan; jokaisen portin eteen hän asetti oinaan, jokaisen tornin -eteen ballistan, carroballistain piti liikkua taempana. Mutta oli -hankittava suojaa piiritettyjen tulta vastaan ja ensiksi täytettävä -muurien edessä olevat vallihaudat. - -Sen vuoksi lykättiin ensin esiin tuoreesta kaislasta tehtyjä -aitauksia ja tammipuisia holveja, jotka muistuttivat suuria kolmella -pyörällä liikkuvia kilpiä; pienet tuoreilla vuodilla peitetyt ja -meriruoholla vahvistetut majat suojasivat työmiehiä; katapultteja -ja ballistoja suojasi köysiverhot, jotka olivat etikkaan kastetut, -jotta ne tulisivat tulenkestäviksi. Naiset ja lapset poimivat kiviä -rannalta tai kuopivat käsin maata ja toivat sotilaille. - -Karthagolaisetkin varustautuivat. - -Hamilkar oli saanut heidät pian rauhoittumaan -selittämällä että vesi-altaissa oli riittävästi vettä sadaksi -kahdeksikymmeneksikolmeksi päiväksi. Tämä vakuutus, hänen -läsnäolonsa, etupäässä zaimphin takaisin saaminen, herätti heissä -hyviä toiveita, Karthago tointui jälleen herpautumistilastaan; nekin, -jotka eivät olleet Kananean heimoa, tempasi toisten innostus mukaansa. - -Orjille jaettiin aseita, asevarastot tyhjennettiin; kullekin -kaupungin asukkaalle määrättiin paikka ja toimi. Tuhat kaksisataa -palkkasoturia, jotka olivat palanneet karthagolaisten puolelle, -oli vielä elossa; suffeetti teki heidät kaikki alipäälliköiksi; ja -kirvesmiehet, ase-, rauta-, ja kultasepät sijoitettiin sotakoneita -hoitamaan. Karthagolaiset olivat säilyttäneet niitä muutamia -roomalaisten rauhan-ehdoista välittämättä. Ne korjattiin. Nuo -käsityöläiset pystyivät tekemään sitä työtä. - -Pohjoinen ja itäinen puoli, jossa meri ja golfi oli suojana, olivat -turvatut. Vastapäätä barbareja oleville muureille kuljetettiin -puunrunkoja, myllynkiviä, rikillä täytettyjä astioita, öljysammioita, -ja rakennettiin uuneja. Tornien katolla koottiin kiviä ja aivan -vallien vieressä olevat talot täytettiin hiekalla vahvistaakseen ja -lisätäkseen muurien kestävyyttä. - -Barbarit joutuivat näitä valmistuksia katsellessaan raivoon. He -olisivat heti tahtoneet ryhtyä hyökkäykseen. Katapultteihin pannut -kivet olivat niin suunnattoman raskaita että koneet särkyivät; -hyökkäys oli lykättävä tuonnemmaksi. - -Vihdoinkin Shabar-kuun kolmantena päivänä, -- auringon noustessa, -- -kuului kova jysähdys Khamonin porttia vastaan. - -Seitsemänkymmentä viisi sotilasta veti köysistä, jotka olivat -kiinnitetyt jättiläissuuren hirren tyveen; hirsi riippui vaakasuorana -ketjujen varassa, jotka olivat kiinni korkeassa kannattimessa, -ja päättyi kokonaan pronssista tehtyyn oinaan päähän. Se oli -päällystetty härän vuodilla; rautarenkaita oli tuon tuostakin sen -ympärillä; se oli kolme kertaa miehen ruumista paksumpi, sadan -kahdenkymmenen kyynärän pituinen, ja monilukuisten paljaiden -käsivarsien vetäessä ja lykätessä sitä seeteni ja peräytyi -säännöllisesti kiikahdellen. - -Toisten porttien edessä olevat oinaat alkoivat myöskin liikkua. -Onttojen polkurattaiden sisustassa näki miesten hyppivän pienalta -pienalle. Väkipyörät ja nastat natisivat, köysisuojukset laskeutuivat -alas, ja kivi- ja nuolisade lensi yht'aikaa ilman halki; hajallaan -olevat linkomiehet riensivät saapuville. Muutamat lähestyivät -vallitusta kantaen kilpiensä alla palavaa pihkaa täynnä olevia -ruukkuja; sitten he äkkiä heittivät ne muurin yli. Tämä kuula-, -nuoli- ja tulisade lensi etumaisten rivien yli kaarena ja putosi -muurien taakse. Mutta niiden harjalle ilmestyi suuria mastoranoja; -ja niistä laskeutui alas suuret pihdit, jotka päättyivät -kahteen, sisäpuolelta pykalaiseen koukkuun. Ne iskivät kiinni -oinaisiin. Sotilaat tarraantuivat hirteen ja vetivät sitä taapäin. -Karthagolaiset kiskoivat sitä ylöspäin; ja tätä taistelua jatkui -iltaan asti. - -Kun palkkasoturit seuraavana päivänä ryhtyivät jälleen työhönsä, niin -muurien yläreuna oli kokonaan peitetty puuvillakääröillä, kankailla -ja tyynyillä; muurisakarain väliset aukot olivat tukitut matoilla; ja -muurin reunalta näkyi nostoranain välistä rivi hankoja ja keppeihin -sidottuja hakkuuveitsiä. Heti alkoi vimmattu puolustus. - -Köysiin kiinnitetyt hirret iskivät taukoamatta nousten ja laskien -oinaisiin; ballistojen avulla heitetyt koukut kiskoivat majojen katot -irti; ja tornien huipulta lensi virta pii- ja mukulakiviä. - -Lopulta oinaat mursivat Khamonin ja Tagastain portit. Mutta -karthagolaiset olivat kasanneet niiden sisäpuolelle niin paljon -kaikellaista rojua, että portit eivät auenneetkaan. Ne jäivät pystyyn. - -Nyt hyökättiin muurien kimppuun suurien kairojen avulla, joiden -piti kivien liitoksiin pistettyinä irroittaman ne muurista. Koneita -käytettiin huolellisemmin ja niiden käyttäjät jaettiin vuoroparviin; -ne toimivat aamusta iltaan taukoamatta yksitoikkoisen säännöllisesti -kuin kankurin kangaspuut. - -Spendius ei väsynyt niiden johtamiseen. Hän itse viritti ballistojen -jouset. Jotta molemmat puolet joutuisivat yhtä kovaan vireesen, -niin pingottaessa lyötiin köyteen vuoroin oikealle ja vasemmalle -siksi kunnes molemmat puolet soivat samoin. Spendius nousi niiden -telineelle. Jalallaan hän löi hiljaa köyteen, -- ja hän kuulosteli -kuten lyyraansa virittävä soittaja. Sitten, kun katapultin tanko -ponnahti, kun ballistan pylväs vavahti jousen lauetessa, kun kiviä -lensi säteinä ja nuolia sateena, niin kumartui hän koko ruumiillaan -eteenpäin ja nosti kätensä ilmaan aivan kuin seuratakseen heittoa. - -Sotilaat ihailivat hänen kekseliäisyyttään ja noudattivat hänen -määräyksiään. Työ teki heidät iloisiksi ja he keksivät leikillisiä, -koneiden laatuun sopivia puheenparsia. Kun niiden pihtien nimi, -jotka tarttuivat oinaisiin, oli _susi_, ja peitettyjen käytävien -_viinitarhat_, niin kutsuivat he itseään lampaiksi ja menivät -viininkorjuusen; ja ladatessaan konettaan he sanoivat onagerille: -"Potkaise hyvin!" ja skorpioneille: "Pistä puhki sydämen!" ja nämät -yhä uusiintuvat leikinlaskut pitivät heidän rohkeuttaan yllä. - -Mutta koneet eivät pystyneet hävittämään vallitusta. Se oli -rakennettu kahdesta yhdensuuntaisesta muurista, joiden väli oli -täytetty mullalla; he särkivät muurien yläosan. Mutta piiritetyt -korjasivat ne yhä uudelleen. Matho käski rakentamaan puutorneja, -jotka kohoisivat kivitornien tasalle. Vallihautaan heitettiin -turpeita, paaluja, kiviä ja kokonaisia vaunuja pyörineen, jotta -saataisiin ne pikemmin täyttymään; mutta ennenkuin ne olivatkaan -vielä aivan täynnä lainehti tasangolla oleva suunnaton barbarijoukko -yht'aikaa eteenpäin ja virtasi muurien juurelle kuten reunojensa yli -loiskuva meri. - -Tuotiin köysiportaita, tikapuita ja sambucoja, kaksi mastoa, joita -myöten liikkui vetonuorien avulla bambu varsia ylhäällä päättyen -liikkuvaan siltaan. Lukuisina suorina viivoina seisoivat ne muuria -vastaan, ja palkkasoturit nousivat perätysten niitä ylös pitäen -aseita käsissään. Ei ainoatakaan karthagolaista näkynyt; he olivat -jo nousseet kaksi kolmannesta muurin korkeudesta ylös. Muurisakarain -välit aukenivat äkkiä ja sylkivät kuten lohikäärmeiden kidat tulta -ja sauhua; kuuma hieta lensi laajalle ja tunkeutui panssarien -liitoksista sisään; palava vuoriöljy tarttui vaatteisiin, sula lyijy -valui kypäreitä pitkin ja poltti reikiä lihaan; kipinäsade räiskyi -kasvoja vastaan, -- ja silmättömät silmäkuopat näyttivät itkevän -mantelin suuruisia kyyneleitä, öljystä aivan keltaisten miesten tukka -alkoi palaa. He lähtivät juoksemaan sytyttäen toisia. Liekit saatiin -sammumaan heittämällä etäältä heidän kasvoihinsa vereen kastettuja -viittoja. Muutamat, joissa ei näkynyt haavoja, jäivät liikkumattomina -seisomaan jäykkinä kuin paalut, suu auki ja käsivarret levällään. - -Hyökkäystä jatkui useita päiviä perätysten, -- palkkasoturit -toivoivat huimaavan voimansa ja urhoollisuutensa kautta pääsevänsä -voitolle. - -Toisinaan nousi mies toisen olkapäille; pisti raudan kivien väliin, -käytti sitä astimena päästäkseen ylemmäksi, kiinnitti toisen ja -kolmannen raudan; ja vallin ulkonevan yläreunan suojaamana hän siten -vähitellen pääsi yhä ylemmäksi; mutta päästyään määrättyyn korkeuteen -he aina putosivat alas. Laaja vallihauta oli ääriään myöten täynnä -ruumiita; elävien jalkojen alla kasaantuivat haavoitetut sekaisin -kuolleiden ja kuolevien kanssa. Maalle valuneiden sisälmyksien, -purskuneiden aivojen ja verilaimiskojen keskellä palaneet ruumiit -muodostivat mustia täpliä; ja ruumiskasasta törrötti jalkoja ja -käsivarsia kuten paaluja palaneesta viinitarhasta. - -Kun tikapuut osottautuivat riittämättömiksi, käytettiin tollenoneja, --- koneita, jotka olivat laaditut pitkästä hirrestä, joka oli -sovitettu poikittain toisen hirren päähän ja jonka päässä oli -neliskulmainen kori, johon mahtui kolmekymmentä jalkamiestä aseineen. - -Matho tahtoi nousta ensimäiseen, joka saatiin valmiiksi. Spendius -esti häntä siitä. - -Miehet painoivat erästä vipulaitosta; pitkä hirsi nousi, ensin -vaakasuoraan, kohosi sitten melkein pystyyn ja taipui korin liian -suuren painon alla kuin jättiläissuuri kaisla. Sotilaat olivat -korissa kyyryllään leukaa myöten; ei näkynyt muuta kuin heidän -kypäriensä töyhdöt. Vihdoin noustuaan viisikymmentä kyynärää ilmaan, -se kääntyi oikealle ja vasemmalle useaan kertaan, painui sitten alas; -ja kuten jättiläiskäsivarsi, joka kädessään piti kääpiö joukkoa, -se laski muurille korin täyden miehiä. He hyppäsivät keskelle -vihollisjoukkoa, eivätkä enää palanneet. - -Pian pantiin toisetkin tollenonit kuntoon. Mutta niitä olisi tarvittu -sata kertaa enemmän, ennenkuin kaupunki olisi voitu valloittaa. -Sitten käytettiin niitä toisella, tuhoavalla tavalla: etiopialaisia -jousimiehiä asettui koreihin; ja sitten, kun vipulaitoksen nuorat -oli alhaalta sidottu kiinni, he jäivät ilmaan ja ampuivat sieltä -myrkytettyjä nuolia. Nuo viisikymmentä muurisakaroja korkeammalle -kohoavat tollenonit ympäröivät siten jättiläissuurien korppikotkien -tavoin Karthagoa; ja neekerit nauroivat nähdessään muurilla olevien -vartijain kuolevan kamaliin kouristuksiin. - -Hamilkar lähetti nyt vallille hopliitteja; hän juotti heille joka -aamu eräiden yrttien nestettä, joka turvasi heidät myrkkyä vastaan. - -Eräänä iltana pimeässä hän pani paraimmat miehensä proomuihin ja -lautoille ja kääntyen satamasta oikealle hän nousi maihin Taenian -luona. Sitten he etenivät aivan barbarien ensimäisten rivien luo -ja hyökäten sivultapäin heihin panivat suuren verilöylyn toimeen. -Yöllä kapusi nuoria, myöten miehiä alas valleilta soihdut käsissään, -polttivat palkkasoturien sotakoneet ja palasivat takaisin. - -Matho oli vimmoissaan; jokainen este yllytti vain hänen raivoaan; hän -keksi pelottavia ja kummallisia seikkoja. Hän kutsui ajatuksissaan -Salammbon tapaamaan häntä; sitten hän odotti. Salammbo ei saapunut; -se oli Mathon mielestä uusi petos, -- ja siitä alkaen hän kirosi -häntä. Jos hän olisi nähnyt Salammbon ruumiin, niin hän ehkä olisi -poistunut. Hän asetti nyt kaksinkertaiset etu vartijat, hän pystytti -hankoja vallien juurelle, hän kaivoi jalka-ansoja maahan, ja hän -käski libyalaisia tuomaan hänelle kokonaisen metsän sytyttääkseen sen -tuleen ja polttaakseen Karthagon kuten ketunpesän. - -Spendius intoili piirityksen jatkamista. Hän koetti keksiä pelottavia -piirityskoneita, jommoisia ei vielä koskaan oltu laadittu. - -Toiset barbarit, jotka majailivat kauvempana kannaksella -kummastelivat tätä hitautta ja alkoivat mutista; heidät päästettiin -omille valloillensa. - -Tikareineen ja peitsineen he nyt hyökkäsivät portteihin käsiksi. -Mutta heidän alastomia ruumiitaan oli helppo haavoittaa, ja -karthagolaiset surmasivat heitä joukottain; ja palkkasoturit -iloitsivat siitä, epäilemättä siksi että he kadehtivat heiltä -ryöstösaalista. Siitä syntyi leirissä riitoja, jopa taistelujakin. -Pian ympärillä oleva seutu oli tyhjäksi ryöstetty; ruokavaroista -syntyi tappelu. Useiden rohkeus lannistui. Isoja laumoja lähti pois. -Mutta väen paljous oli niin suuri, ettei sitä huomattu. - -Paraimmat koettivat kaivaa maanalaisia käytäviä; mutta huonosti -tuettu maa vaipui alas. He alkoivat kaivaa uusista paikoista; -Hamilkar arvasi aina niiden suunnan painaen korvansa pronssikilpeä -vastaan. Hän kaivoi vastakäytäviä niihin paikkoihin, joissa heidän -puutorniensa piti liikkua; kun niitä lykättiin eteenpäin, niin ne -vaipuivat kuoppiin. - -Lopulta kaakki ymmärsivät, että kaupunkia ei voitu valloittaa -ennenkuin oli laadittu pitkä muurien korkuinen vallitus, jonka avulla -saatettiin taistella samalla tasolla; vallin yläreuna aijottiin -kivittää, jotta sillä voitaisiin kuljettaa piirityskoneita. Silloin -olisi Karthagon enää mahdotonta vastustaa. - -Kaupunki alkoi kärsiä janoa. Vesi, joka piirityksen alussa -oli maksanut kaksi kesitahia juhdankantamus, maksoi nyt yhden -hopeashekelin, liha- ja viljavarastot hupenivat myöskin; pelättiin -nälänhätää; muutamat puhuivat jo tarpeettomista suista, ja se herätti -kauhua kaikkialla. - -Khamonin torilta Melkarthin temppeliin asti virui ruumiita kadut -täynnä; ja kun oli kesän loppu, niin suuret mustat paarmat vaivasivat -taistelevia. Vanhukset kuljettivat haavoittuneita, ja hurskaat -jatkoivat nimellishautajaisia omaistensa ja ystäviensä puolesta, -jotka sodan aikana olivat kuolleet kaukana. Vahakuvia, joilla oli -hiukset ja vaatteet, oli kaikkialla ovien edessä. Ne sulivat niiden -vieressä palavien vahakynttilöiden kuumuudesta; maalaus juoksi pitkin -niiden olkapäitä ja kyyneleitä valui pitkin elävien kasvoja, jotka -vieressä veisasivat hautajaislauluja. Tämän aikana juoksi kansaa -pitkin katua; aseellisia joukkoja kulki ohitse; päälliköt huusivat -käskyjään; ja yhäti kuului vallia jyskyttävien oinaiden kolke. - -Sää tuli niin kuumaksi, että ruumiit pöhöttyivät, eivätkä enää -mahtuneet arkkuihinsa. Niitä poltettiin keskellä pihoja. Mutta liian -ahtaalla alueella tuli sytytti läheiset seinät ja pitkiä tulikieliä -leiskahteli äkkiä taloista kuten veri syöksyy avatusta valtasuonesta. -Siten vallitsi Molok Karthagossa; hän kietoi muurit, vyöryi pitkin -katuja, nieli ruumiitkin. - -Miehet, jotka epätoivon merkiksi olivat pukeutuneet yhteen -ommelluista risoista tehtyihin viittoihin, asettuivat kadunkulmiin. -He yllyttivät kansaa Vanhimpia ja Hamilkaria vastaan, ennustaen -kansalle täydellistä turmiota ja vaativat hävittämään kaikkea ja -tekemään mitä kukin mieli. Vaarallisimmat olivat villikaali juoman -nauttijat; huumeensa vallassa he luulivat olevansa villipetoja -ja syöksyivät ohikulkijoiden kimppuun, raadellen heitä. Heidän -ympärilleen muodostui sankkoja parvia; ja Karthagon puolustus -unohtui. Mutta suffeetti keksi vastakeinon, hän lahjoi toisia, jotka -puolustivat hänen asiaansa. - -Pidättääkseen jumalat kaupungissa ihmiset kietoivat heidän kuvansa -kahleisiin. Pataikit verhottiin mustiin harsoihin ja alttarien päälle -pantiin jouhipaidat; koetettiin yllyttää Baalien ylpeyttä ja kateutta -laulamalla niiden korvaan: "Sallitko sinä voittaa itsesi! toiset ovat -kai sinua voimakkaammat? Näytä itsesi! auta meitä! jotta kansat eivät -sanoisi: Missä nyt ovat heidän jumalansa?" - -Pappiskunnat olivat alituisen rauhattomuuden vallassa. Varsinkin -Rabbetnan papit pelkäsivät, -- zaimphin takaisin tuominen ei -ollutkaan auttanut mitään. He pysyttelivät suljettuina kolmanteen -pihattoon, joka oli valloittamaton kuin linnoitus. Yksi ainoa heistä -rohkeni poistua, se oli ylimmäinen pappi Shahabarim. - -Hän kävi Salammbon luona. Mutta hän ei sanonut sanaakaan, katseli -vain terävästi Salammbohon, tai syyti viljalti sanoja ja hänen -moitteensa olivat entistään ankarampia. - -Selittämättömän ristiriitasuuden vaikutuksesta ei hän antanut -nuorelle immelle anteeksi sitä, että tämä oli noudattanut hänen -määräyksiään: -- Shahabarim oli arvannut kaiken, -- ja tämä yhä -uudelleen palautuva ajatus kidutti hänen mustasukkaisuuttaan. Hän -syytti Salammbota syypääksi sotaan. Hänen väitteensä mukaan piiritti -Matho Karthagoa yksinomaan saadakseen zaimphin jälleen valtaansa; -samalla hän syyti herjauksia ja pilkkaa tuon barbarin yli, joka tohti -toivoa saavansa pyhiä esineitä haltuunsa. Eikä se kuitenkaan ollut -sitä, mitä pappi tahtoi sanoa. - -Mutta nyt Salammbo ei enää tuntenut mitään pelkoa häntä kohtaan. -Hänen ennen kärsimänsä ahdistus oli kadonnut. Hän oli omituisen -rauhallinen. Katse ei enää ollut niin harhaileva ja siinä välkkyi -kirkas hohde. - -Mutta käärme oli jälleen sairastunut; ja kun Salammbo sitä vastoin -näytti parantuvan, niin vanha Taanak iloitsi siitä, uskoen että -käärme heikontumalla vapautti hänen valtijattarensa taudista. - -Eräänä aamuna hän löysi käärmeen häränvuotaisen vuoteen takaa -kokoon kääriytyneenä, marmoria kylvempänä, pää peittyneenä matojen -paljouteen. Hänen huutaessaan saapui Salammbo. Hän käänteli käärmettä -jonkun aikaa sandaalinsa kärjellä, ja orjatar hämmästyi hänen -tunnottomuuttaan. - -Hamilkarin tytär ei enää paastonnut yhtä kiihkeästi kuin ennen. -Hän vietti päivänsä ylhäällä penkereellä, kyynärpäillään nojaten -kaidepuuhun ja huvikseen tuijottaen eteensä. Muurin reunat -muodostivat taivasta vastaan säännöttömiä rajaviivoja, ja pitkin sitä -loivat vahtien peitset kuten piikkireunustuksen. Hän erotti etäämpänä -tornien lomitse barbarien sotatemput; niinä päivinä, jolloin taistelu -oli tauonnut, saattoi hän erottaa heidän puuhansa leirissäkin. Ne -korjailivat aseitaan, rasvasivat tukkaansa, tai huuhtoivat meressä -verisiä käsiään; teltat olivat suljetut; kuormastohevoset söivät, -ja etäämpänä sirppivaunut, jotka olivat puolikehään järjestetyt, -muistuttivat vuoren juurelle laskettua hopeista käyrämiekkaa. -Shahabarimin puheet johtuivat jälleen hänen mieleensä. Hän odotti -sulhastaan Narr' Havasta. Salammbo olisi vihastaan huolimatta -halunnut nähdä Mathon. Koko Karthagossa oli hän kai ainoa, joka olisi -pelvotta puhunut Mathon kanssa. - -Toisinaan hänen isänsä saapui hänen huoneesensa. Hän istahti -läähättäen tyynyille ja katseli tytärtään melkein hellästi, ikäänkuin -tämä näky olisi häntä virkistänyt monien väsyttävien huolien jälkeen. -Hän kyseli toisinaan Salammbon matkasta palkkasoturien leiriin. Hän -kyseli, eikö kukaan ehkä ollut kehottanut häntä siihen; ja päätään -pudistaen Salammbo sen kielsi, sillä niin ylpeä hän oli zaimphin -pelastamisesta. - -Mutta suffeetin kysymykset palasivat yhäti Mathoon; hän muka -tahtoi saada sotilaallisia tietoja. Hän ei voinut käsittää, mihin -Salammbo oli käyttänyt sen ajan, jonka hän oli viettänyt Mathon -teltassa. Salammbo ei maininnut mitään Giskosta; sillä koska -sanoilla sellaisinaan voi olla tehoisa vaikutus, niin saattoivat -toiselle ilmaistut kiroukset kääntyä tätä kohtaan; hän jätti myös -kertomatta surmaamisaikeestaan, peläten suffeetin moittivan häntä -siitä, että hän oli jättänyt sen tekemättä. Hän kertoi shalishimin -näyttäneen raivoisalta, että Matho oli kovasti ärjynyt ja sitten -nukkunut. Salammbo ei kertonut sen enempää; ehkä hän häpesi, ehkä -hän liian suuressa viattomuudessaan ei pannut mitään painoa sotilaan -suudelmille. Sitä paitsi häilyivät tuon yön tapaukset hänen päässään -alakuloisina ja hämärinä kuten painostavan unen muisto; eikä hän -olisi tietänyt millä tavoin ja millä lausein hän sen olisi selittänyt. - -Eräänä iltana kun he siten seisoivat vastatusten, syöksyi Taanak -aivan kauhuissaan huoneesen. Eräs ukko oli pojan kanssa pihalla ja -halusi tavata suffeettia. - -Hamilkar kalpeni ja sanoi sitten nopeasti: - --- "Käske hänet tänne!" - -Iddibal astui sisään, tällä kertaa kumartumatta maahan. Kädestä -talutti hän pukin vuodista tehtyyn viittaan verhottua poikaa; veti -heti pojan kasvoja peittävän kaistaleen syrjään ja sanoi: - --- "Tässä hän on, valtias! Ota hänet!" - -Suffeetti ja orja vetäytyivät huoneen nurkkaan. - -Poika oli jäänyt keskelle huonetta seisomaan, ja katseli enemmän -tarkkaavaisena kuin hämmästyneenä huoneen kattoa, huonekaluja, -purppuraverhon helminauhoja ja tuota ruhtinaallista neitosta, joka -kumartui hänen puoleensa. - -Poika oli ehkä kymmenen vuotias, eikä ollut roomalaista miekkaa -pitempi. Kihara tukka varjosti hänen kuperaa otsaansa. Hänen silmänsä -näyttivät etsivän aavoja aloja. Kapean nenän sieramet vavahtelivat -hiljaa; koko hänen olemuksestaan säteili tuo selittämätön hohde, -joka on kohtalon suuriin tekoihin määräämissä olennoissa. Kun hän -oli heittänyt liian raskaan viittansa pois jäi hänen puvukseen -vyötäröille kiedottu ilveksen nahka ja hänen paljaat, tomusta -valkoiset jalkansa seisoivat tanakkoina lattialiuskoilla. Mutta -epäilemättä hän aavisti tärkeitä asioita olevan tekeillä, sillä hän -pysyi liikkumattomana, toinen käsi selän takana, pää kumarassa, ja -sormi suussa. - -Vihdoin viittasi Hamilkar Salammbota tulemaan luokseen ja sanoi -hänelle hiljaa: - --- "Sinä pidät hänet luonasi, ymmärräthän? Ei kukaan edes talon -väestäkään saa tietää hänen olemassa olostaan!" - -Sitten oven takana hän kerta vielä kysyi Iddibalilta, oliko hän varma -siitä, ettei kukaan ollut nähnyt heitä. - --- "Ei kukaan!" sanoi orja; "kadut olivat autioita." - -Sota valtasi kaikki maakunnat, hän oli pelännyt valtiaansa pojan -puolesta. Tietämättä minne hän lapsen kätkisi hän oli venheellä -tullut rantoja pitkin; ja kolme päivää Iddibal luovi golfilla -tarkastellen vallituksia. Vihdoin tänä iltana, kun Khamonin temppelin -ympäristö näytti autiolta, hän oli nopeasti pujahtanut kulkuväylää -myöten ja noussut maihin asevaraston luona, sillä sataman suu oli -ollut auki. - -Mutta pian laativat barbarit sataman suulle suunnattoman laajan -lautan estääkseen karthagolaisia poistumasta. He rakensivat puutornit -uudestaan ja samaan aikaan maavallitus yhä kohosi. - -Kaikki yhteys ympäristön kanssa oli katkaistu, kamala nälänhätä alkoi -riehua. - -Tapettiin kaikki koirat, kaikki muulit, kaikki aasit, sitten -ne viisitoista norsua, jotka suffeetti oli tuonut takaisin. -Molokin temppelin leijonat olivat käyneet raivoisiksi, eivätkä -temppelinpalvelijat uskaltaneet enää niitä lähestyä. Niitä ruokittiin -ensin haavottuneilla barbareilla; sitten heitettiin niille vielä -lämpöisiä ruumiita; mutta ne eivät huolineet tästä ruuasta ja -kuolivat kaikkityyni. Hämärässä kuljeksi ihmisiä pitkin vanhan -muurin raunioita poimien kivien lomasta ruohoja ja kukkia, joita he -keittivät viinissä; -- viini kun oli huokeampaa kuin vesi. Muutamat -matelivat aivan vihollisen etuvartijoiden luo ja hiipivät telttojen -alle varastaen ruokaa; ja barbarit hämmästyivät niin, että toisinaan -päästivät heidät menemään. Vihdoin saapui päivä, jolloin Vanhimmat -päättivät keskenään teurastaa Eshmunin hevoset. Ne olivat pyhiä -eläimiä, joiden otsaharjaa papit palmikoivat kultanauhoilla, ja jotka -olemassaolollaan kuvasivat auringon liikunnan, tulen perusaatteen -puhtaimmassa muodossaan. Niiden liha leikattiin yhtä suuriin osiin ja -haudattiin alttarin taakse. Sitten joka ilta Vanhimmat muka jonkun -hartausmenon vuoksi kokoontuivat temppeliin ja ravitsivat itseään -salassa; ja he veivät mekkonsa alla palan lapsilleenkin. Yksinäisissä -kaupunginosissa, kaukana muureista olivat varakkaammat asukkaat muita -peläten sulkeutuneet taloihinsa. - -Katapulttien kivet ja puolustusta varten määrättyjen rakennusten -hävittäminen oli kasannut suuria röykkiöitä kaduille. Vuorokauden -rauhallisimpina hetkinä syöksyi äkkiä parvi ihmisiä huutaen pitkin -katuja; ja Akropoliin kukkulalta näyttivät tulipalot penkereille -sirotetuilta purppurakaistaleilta, jotka tuulessa liehuivat. - -Kaikista näistä töistä huolimatta eivät nuo kolme suurta katapulttia -tauonneet hetkeksikään. Ne saivat suunnattomia tuhoja aikaan; -siten lensi erään miehen pää syssitien rakennuksen katon reunaan; -Kinisdo-kadulla surmasi marmorilohkare erään lapsivuoteessa olevan -naisen ja hänen lapsensa lensi vuoteineen Cinasynin torille asti, -josta peite löytyi. - -Kaikkein ärsyttävimpiä olivat linkomiesten kuulat. Ne putoilivat -katoille, puutarhoihin ja keskelle pihoja juuri kun syötiin laihaa -ateriaa ja raskaat huokaukset täyttivät rinnan. Näissä kamalissa -kuulissa oli kirjoituksia jotka painuivat haavoittuneen lihaan; -- -ja ruumiissa luki sellaisia solvauksia kuin _sika_, _shakaali_, -_syöpäläinen_, ja toisinaan kompia kuten: _ota kiinni_! tai: _minä -olen sen hyvin ansainnut_. - -Vihdoin sortui se osa muuria, joka ulottui sataman reunasta -vesialtaisiin asti. Siten joutuivat Malquan asukkaat Byrsan -vanhan rajamuurin ja barbarien väliin ahdinkoon; mutta muurien -vahvistamisessa ja korottamisessa oli yllinkyllin työtä, joten ei -jouduttu pitämään heistä huolta; he jätettiin oman onnensa nojaan, -kaikki saivat surmansa ja vaikka niitä yleensä vihattiinkin niin -ruvettiin sen vuoksi Hamilkaria kammoomaan. - -Seuraavana päivänä hän avasi ne holvit, joissa hän säilytti viljaa; -hänen taloudenhoitajansa jakoivat sitä kansalle. Kolme päivää ahmivat -ihmiset kyllikseen. Siitä jano vain yltyi yhä sietämättömämmäksi; -ja aina näkivät he edessään korkean vesiputouksen, joka syöksyi -katkaistun vesijohdon aukosta. Päivän paisteessa nousi sen juurelta -hieno usva ilmaan ja sen vieressä näkyi sateenkaari, ja pieni puro, -laskeutui kiemurrellen tasangolla golfiin. - -Hamilkar ei lannistunut. Hän odotti jotain erikoista tapausta, jotain -päättävää, odottamatonta seikkaa. - -Hänen omat orjansa kiskoivat irti hopealevyt Melkarthin temppelistä; -satamasta otettiin kolme pitkää purtta esille, vietiin ne vintturien -avulla aivan Mappalioiden reunalle ja merenpuoliseen muuriin tehtiin -aukko; ja ne lähtivät Galliaan värväämään mistä hinnasta tahansa -palkkasotureita. Suureksi mieli pahakseen ei Hamilkar voinut lähettää -tietoja Numidian kuninkaalle, jonka hän tiesi olevan barbarien takana -valmiina hyökkäämään heidän kimppuunsa. Mutta Narr' Havaksen joukot -olivat liian heikot, eikä hän yksinään uskaltanut tehdä hyökkäystä; -ja suffeetti rakennutti muurit kaksitoista kämmenystä korkeammiksi, -kokosi Akropolille kaikki asevarastot ja korjautti uudestaan -sotakoneet. - -Heittokoneiden hihnoiksi käytettiin härkien kaulasta tai hirvien -polvista otettuja jäntereitä. Mutta Karthagossa ei ollut hirviä eikä -härkiä. Hamilkar vaati Vanhimmilta heidän vaimojensa hiukset; kaikki -uhrasivat ne; mutta ne eivät riittäneet. Syssitien rakennuksissa -oleksi kyllä tuhatkaksisataa naimaikäistä orjatarta, niitä, joita -vietiin Kreikan ja Italian porttoloihin; heidän hiuksensa olivat -voiteiden vaikutuksesta tulleet joustaviksi ja olisivat olleet -mainioita sotakoneisiin. Mutta tappio olisi myöhemmin tullut liian -raskaaksi. Siksi päätettiin valita plebeijien vaimojen kauneimmat -hiukset. Välittämättä isänmaan hädästä nämät huusivat epätoivoissaan, -kun Suuren Neuvoston palvelijat tulivat suurilla saksillaan -leikkaamaan niitä. - -Barbarien raivo oli kasvanut kaksinkertaiseksi. Etäältä näki heidän -voitelevan koneitaan ruumiiden rasvalla, toiset kiskoivat ruumiista -kynsiä ja ompelivat niistä panssareja. Sitten he keksivät panna -katapultteihin ruukullisia neekerien tuomia käärmeitä; ruukkuastiat -särkyivät katukiviä vastaan, käärmeet matelivat esiin, ja niitä -vilisi lopulta niin paljon, että ne näyttivät itsestään pujahtavan -muureista esiin. Kun barbarit eivät vielä olleet tyytyväisiä omaan -keksintöönsä, niin he paransivat sitä; he heittivät kaikenlaista -saastaa, ihmisten lantaa, raatojen kappaleita, ruumiita. Rutto ilmeni -kaupunkiin. Karthagolaisten hampaat putosivat heidän suustaan, ja -ikenet tulivat kelmeiksi kuten kameeleilla liian pitkän matkan -jälkeen. - -Sotakoneet nostettiin maavallille, vaikka se ei vielä kaikkialla -ollutkaan muurien korkuinen. Suojamuurien kahdenkymmenenkolmen tornin -kohdalla kohosi kaksikymmentäkolme vastaavaa puutornia. Kaikki -tollenonit olivat jälleen kunnossa ja keskellä hiukan taempana oli -Demetrius Poliorketeen kauhistuttava helepolis, jonka Spendius -suuria vaivoja nähden oli laatinut. Se oli ylöspäin suippeneva -kuten Alexandrian valotorni, oli satakolmekymmentä kyynärää korkea -ja kaksikymmentäkolme kyynärää leveä, siinä oli yhdeksän kerrosta, -jotka yhä pienenivät ylöspäin, kaikkia suojasi pronssilevyt, joissa -oli useita aukkoja, ja kerrokset olivat täynnä sotilaita; ylimmällä -lavalla oli katapultti kahden ballistan välissä. - -Silloin Hamilkar käski pystyttää ristejä niiden naulitsemiseksi, -jotka puhuivat antautumisesta; naisetkin pantiin taistelevien -joukkoon. Nukuttiin kaduilla ja odotettiin kauhulla, mitä tulisi -tapahtumaan. - -Sitten eräänä aamuna, vähää ennen auringon nousua (oli Nyssan-kuun -seitsemäs päivä) he kuulivat kaikkien barbarien yht'aikaa huutavan; -lyijyputkiset torvet räikyivät, suuret paphlagonialaiset torvet -mylvivät kuin härät. Kaikki nousivat ja juoksivat muureille. - -Alhaalla lainehti peitsi-, keihäs- ja miekkametsä. Se vyöryi muuria -kohden, tikapuita pystytettiin; ja muurisakarain lomissa näkyi -barbarien päitä. - -Pitkien miesrivien kannattamat hirret jyskyttivät portteja; ja -niillä paikoilla, jossa maavalli puuttui, lähenivät palkkasoturit -hävittääkseen muuria tiheissä kohorteissa, ensi rivi oli kyyryllään, -toinen kulki taivutetuin polvin, ja seuraavat kulkivat yhä -pystymmässä joten viimeinen rivi seisoi aivan suorana; jotavastoin -muualla, missä aiottiin nousta muurille, seisaallaan olevat astuivat -etunenässä ja kyyryllään kulkevat ta'immaisina, ja kaikki pitelivät -vasemmalla kädellään kypäriään vastaan kilpeä liittäen niiden reunat -niin kiini toisiinsa, että olisi luullut suurien kilpikonnien -lähestyvän. Kaikki heitetyt esineet lipesivät tätä loivaa pintaa -myöten alas. - -Karthagolaiset heittivät myllynkiviä, huhmarinpetkeleitä, sammioita, -tynnyrejä, vuoteita, kaikkea, joka oli raskasta ja saattoi tappaa. -Muutamat vaanivat verkot käsissä muurin aukoissa ja heti kun barbari -ilmestyi, sotkeutui hän silmukoihin ja sätki kuin kala. He hävittivät -itse muurisakarojaan; ja kokonaiset muurin osastot putoilivat -nostaen suuren tomupilven; heittokoneet lennättivät kummankin puolin -kiviä, ne singahtivat yhteen, särkyivät tuhansiksi kappaleiksi ja -lennättivät tiheän kivisateen taistelevien päälle. - -Lopulta molemmat joukot muodostivat yhden ainoan ihmisruumiista -muodostetun ketjun; se oli molemmissa päissä hiukan löysempi, täytti -maavallin välit ja vyöryi pääsemättä sen pitemmälle. Taistelevat -kietoutuivat maassa toisiinsa kuten painijat. Tungoksessa ihmiset -murskasivat toisensa. Muurin reunan yli kumartuvat naiset kirkuivat. -Heitä vedettiin vaatteista alas ja heidän äkkiä alastomiksi joutuneet -valkoiset kylkensä hohtivat neekerien käsissä, kun he lävistivät -niitä tikareillaan. Liian tiheässä joukossa ruumiit eivät päässeet -kaatumaan; vierustoveriensa hartioiden tukemina ne kulkivat muutaman -hetken eteenpäin aivan suorina ja tuijottavin silmin. Muutamat, -joiden ohimot heittokeihäs oli lävistänyt, huojuttivat päätään kuten -karhut. Huutoon auenneet suut jäivät ammolleen; katkenneet kädet -lensivät kauvaksi. Sateli ankaria iskuja, joista eloon jääneet vielä -kauvan kertoilivat. - -Taukoamatta lenteli nuolisade puu- ja kivitornien katoilta. -Tollenonien pitkät poikkipuut toimivat nopeasti; ja kun barbarit -olivat hävittäneet katakombien alapuolella olevat alkuasukkaiden -haudat, he heittivät hautakiviä karthagolaisten päälle. Joskus -katkesivat koreja nostavat köydet ja miesparvi putosi kädet ojossa -korkealta ilmasta maahan. - -Keskipäivään asti olivat raskasaseisten sotavanhukset vimmatusti -hyökänneet Taeniaa kohden päästäkseen satamaan ja hävittääkseen -laivaston. Hamilkar käski sytyttää Khamonin temppelin katolle -rovion kosteista oljista; ja kun sauhu sokaisi heidän silmänsä, -he kääntyivät vasemmalle päin ja lisäsivät vain kamalaa tungosta, -joka tungeskeli Malquan puolella. Muutamat syntagmat voimakkaita, -sitä varten erikoisesti valittuja miehiä, olivat särkeneet kolme -porttia. Korkeat esteet, jotka olivat laaditut palkeista, joista -nauloja törrötti, pysäyttivät heitä; neljäs portti antoi helposti -myöten; he syöksyivät juoksujalkaa eteenpäin ja putosivat kuoppaan, -jonne oli pantu pyydysrautoja. Autharitos joukkoineen hävitti muurin -kaakkoiskolkan, jonka aukot olivat täytetyt tiileillä. Sen takana -nousi maa loivasti ylöspäin; he riensivät sitä ylös. Mutta ylhäällä -he tapasivat toisen muurin, joka oli laadittu kivistä ja pitkistä -poikittain pannuista hirsistä, jotka vuorottelivat kuin shakkilaudan -ruudut. Se oli gallialainen varustus, jonka suffeetti olojen pakosta -oli ottanut käytäntöön; gallialaiset luulivat olevansa oman maansa -kaupungin edessä. Hei hyökkäsivät veltosti ja lyötiin takaisin. - -Khamonin kadulta Vihannestorille asti oli koko vallikäytävä barbarien -vallassa, ja samniumilaiset lopettivat kuolevien elämän keihään -pistoksella; tai, toinen jalka muurilla, katselivat alhaalla -höyryäviä raunioita tai etäällä uudelleen alkavaa taistelua. - -Taempana olevat linkomiehet ampuivat taukoamatta. Mutta paljosta -käyttämisestä oli akarnanialaisten linkojen jäntevyys katkennut ja -useat heittivät kiviä käsin ikäänkuin paimenet; toiset heittivät -lyijykuulia piiskan varrella. Zarxas pitkine, olalle asti ulottuvine -mustine hiuksineen riensi pitkin hyppäyksin kaikkialle ja yllytti -balearilaisia Hänen sivuillaan riippui kaksi laukkua; hänen vasen -kätenä pujahti taukoamatta niihin ja hänen oikea käsivartensa pyöri -kuin kärryn pyörä. - -Matho oli ensi alussa pysynyt taistelusta syrjässä voidakseen -paremmin johtaa kaikkia barbareja yht'aikaa. Hänet oli nähty golfin -rannalla palkkasoturien joukossa, lagunin vieressä numidialaisten -keskellä, järven rannalla neekerien joukossa, ja tasangon perältä -hän joudutti sotilaita, joita taukoamatta tulvehti muuririvejä -kohden. Vähitellen hän oli lähestynyt; veren haju, teurastuksen näky -ja torvien räikynä oli lopulta saanut hänen sydämensä kiivaasti -sykkimään. Silloin oli hän palannut telttaansa, heittänyt panssarin -pois, ottanut ylleen leijonan taljan, joka oli mukavampi taistelussa. -Leijonan kita oli hänen päänsä päällä ja ympäröi hänen kasvojaan -hammasrivillä; etujalat olivat rinnalla ristissä ja takajalat -kynsineen ulottuivat hänen polviensa alapuolelle. - -Hän oli jättänyt ylleen lujan vyönsä josta kiilui kaksi teräinen -tappara, ja molemmin käsin heittäen pitkää miekkaansa hän oli hurjana -syöksynyt muurin halkeamasta sisään. Kuten karsija, joka karsii pajun -oksia joka koettaa ehtiä mahdollisimman paljon ansaitakseen enemmän -rahaa, kulki hän eteenpäin silpoen karthagolaisia. Ne jotka sivulta -aikoivat iskeä häneen, kaasi hän kumoon miekkansa kahvalla; jos ne -hyökkäsivät edestäpäin, hän lävisti heidät; jos ne pakenivat, hän -halkaisi heidät. Kaksi miestä hyppäsi yhtaikaa hänen niskaansa; hän -ponnahti taapäin erästä porttia vastaan ja murskasi heidät. Hänen -miekkansa nousi ja laski. Se särkyi erääsen muurin kulmaukseen. -Silloin hän tarttui raskaasen tapparaan ja iskien eteen ja taakse hän -halkoi karthagolaisia kuin lammaslaumaa. Ne väistyivät yhä enemmän, -ja hän saapui yksinään sisemmän muurikehän eteen Akropoliin juurelle. -Sen kukkulalta heitetyt ainekset peittivät portaat ja ulottuivat -muurien yli. Matho kääntyi keskellä raunioita huutamaan tovereitaan -luokseen. - -Hän näki niiden kypäritöyhtöjen heiluvan siellä täällä joukon yli; -ne katosivat, he olivat vaarassa; hän syöksyi heitä kohden. Silloin -punaisten töyhtöjen kehä puristautui enemmän yhteen, kohta olivat -ne hänen luonaan ja ympäröivät hänet. Mutta sivukaduilta tulvehti -ääretön ihmisjoukko esille. Hänen lanteisiinsa tartuttiin, hänet -nostettiin maasta ja vietiin vallin edestä pois paikalle, jossa muuri -oli korkea. - -Matho huusi komennussanan; kaikki kilvet nousivat kypärien päälle; -hän hyppäsi niille takertuakseen johonkin ja palatakseen takaisin -Karthagoon; ja heiluttaen peloittavaa kirvestään hän juoksi kilpien -päällä kuten pronssilaineilla aivan kuin merenjumala, joka aalloilla -ravistaa kolmikärkeään. - -Eräs valkopukuinen mies käveli muurin reunalla tyynenä ja -väliäpitämättä häntä ympäröivästä kuolemasta. Toisinaan hän nosti -oikean kätensä silmiensä suojaksi ikäänkuin etsien jotakuta. Matho -kulki hänen alipuolitseen. Äkkiä hänen silmänsä leimahtivat, hänen -kalpeat kasvonsa vääntyivät; ja kohottaen laihat kätensä ilmaan hän -huusi hänelle herjauksia. - -Matho ei niitä kuullut; mutta hän tunsi sydämeensä osuvan niin julman -ja raivoisan katseen, että hän karjaisi. Hän heitti Shahabarimia -kohden pitkän kirveensä; joukko miehiä heittäytyi Shahabarimin eteen; -ja Matho, joka ei enää häntä nähnyt, kaatui uupuneena taapäin. - -Kamala rätinä lähestyi liittyen tahdissa laulavien karkeiden äänten -sointuun. - -Se oli suuri helepolis, joka sotilaslauman kuljettamana lähestyi. -Ne vetivät sitä läähättäen molemmin käsin köysistä ja lykkäsivät -olkapäillään,-- sillä vaikka tasangolta maavalliin kohoava rinne -olikin hyvin loiva, niin osottautui se epämukavaksi niin raskaille -sotakoneille. Sen alla oli kyllä kahdeksan raudoitettua pyörää, -ja aamusta alkaen se oli hitaasti siten kulkenut eteenpäin, kuten -vuori, joka vyöryy toisen vuoren päälle. Alimmasta kerroksesta -ulkoni suunnattoman suuri oinas; kolmella kaupungin puoleisella -sivulla olivat aukot avatut ja sisällä näkyi panssaripukuisia -sotilaita kuin rautapylväitä. Niitä näkyi nousevan ja laskeutuvan -kerroksia yhdistäviä portaita myöten. Muutamat olivat syöksyvalmiita -hyökätäkseen heti kun väkäkoukut koskettivat muureihin; ylimmän lavan -keskellä vääntyivät ballistojen köysikimput, ja katapultin suuri vipu -painui alas. - -Hamilkar seisoi tällä hetkellä Melkarthin temppelin katolla. Hän -oli laskenut, että helepolis tulisi suoraan häntä kohden päin -muurin vahvinta osaa, jolla juuri sen vahvuuden vuoksi ei ollut -vartioitakaan. Jo kauvan olivat hänen orjansa kantaneet vesileilejä -vallikäytävälle, jonne he olivat savesta rakentaneet kaksi -poikkiseinää ja siten muodostaneet jonkunmoisen vesisäiliön. Vesi -valui vähitellen maavallille, ja ihmeellistä kyllä, Hamilkar ei -näkynyt välittävän siitä. - -Mutta kun helepolis oli noin kolmenkymmenen askeleen päässä käski -hän asettamaan lautoja katujen yli, talojen Välille, vesialtaista -muurille asti; ja rivissä seisovat miehet kuljettivat kädestä käteen -kypärejä ja ruukkuja, jotka tyhjennettiin yhtäpäätä. Karthagolaiset -suuttuivat tästä veden tuhlaamisesta. Sillä välin särki oinas muuria; -äkkiä puhkesi virta esiin irtautuneiden kivien välistä. Silloin tuo -korkea pronssilla verhottu yhdeksänkerroksinen rakenne, jossa oli -yli kolmetuhatta sotilasta, alkoi hiljaa heilahdella kuten laiva. -Maavallille syöksynyt vesi oli uurtanut tien sen edessä; pyörät -vaipuivat liejuun; ensi kerroksesta ilmestyi nahka-esirippujen -välistä Spendiuksen pää puhaltaen täysin voimin norsunluutorveen. -Vielä kerran liikahti suuri koneisto kuten suonenvedontapaisesti -noin kymmenen askelta eteenpäin; mutta maa pehmeni yhä enemmän, -pyörät vaipuivat akseliaan myöten liejuun ja helepolis pysähtyi, -kallistuen pelottavalla tavalla toiselle puolelle. Katapultti liukui -ylimmän lavan reunaan; ja raskaan vipunsa painosta putosi murskaten -allaan olevat kerrokset. Aukkojen luona seisovat sotilaat putosivat -syvyyteen tai pitelivät pitkien hirsien päistä kiinni ja lisäsivät -siten painollaan helepoliksen kallistumista joka paukkui kaikissa -liitteissään ja lopulta särkyi. - -Toiset barbarit riensivät auttamaan. He tunkeutuivat yhteen suureen, -tiheään röykkiöön. Karthagolaiset laskeutuivat muurilta alas ja -iskien heihin takaapäin tappoivat heitä vastustusta tapaamatta. Mutta -barbarien viikatevaunut kiisivät paikalle. Ne ajoivat tämän kihermän -ulkoreunaa pitkin; ja joukko nousi jälleen muureille; yö saapui; -vähitellen barbarit vetäytyivät pois. - -Tasangolla ei näkynyt enää muuta kuin jonkinmoinen musta kihermä, -sinertävästä golfista aina valkoiseen laguuniin asti; ja järvi, jonne -Verta oli virrannut, levisi kauempana ikäänkuin purppuralaimiska. - -Maavalli oli nyt niin täynnä kuolleita, että olisi luullut sen -rakennetuksi ihmisruumiista. Sen keskellä oli pronssilevyillä -verhottu helepolis; ja tuon tuostakin irrottautui siitä suuria -kappaleita kuten kiviä särkyvästä pyramidista. Muurien sivuissa -näkyi pitkiä sulaneesta lyijystä syntyneitä juovia. Siellä täällä -paloi kaatunut puutorni; ja pimeään peittyvien talojen rajaviivat -muistuttivat raunioiksi sortuneen amphiteatterin astimia. Raskaita -savupilviä nousi kuljettaen mukanaan kipinöitä, jotka katosivat -mustalle taivaalle. - -Sillä välin karthagolaiset, joita jano alkoi vaivata, olivat -rientäneet vesialtaiden luo. He särkivät portit. Altaiden pohjalla -näkyi liejuinen muta. - -Miten heidän nyt käy? Barbarien lukumäärä oli loppumaton, ja kun -väsymys oli haihtunut, niin alkavat he varmasti uudelleen taistelun. - -Kansa neuvotteli koko yön kaupunginosittani kadunkulmissa. Toiset -sanoivat, että naiset, sairaat ja vanhukset olivat lähetettävät -pois; toiset ehdoittivat hylkäämään kaupungin ja asettumaan asumaan -loitommalle johonkin siirtokaupunkiin. Mutta laivoja puuttui, ja -aurinko nousi, ennenkuin oli päästy mihinkään päätökseen. - -Sinä päivänä ei laisinkaan taisteltu, kaikki olivat siksi uupuneita. -Nukkuvat miehet näyttivät kuolleilta. - -Kun karthagolaiset pohtivat syytä onnettomuuteensa, niin he -muistivat, etteivät olleet laisinkaan lähettäneet vuotuista uhria -Phoinikiaan Tyrilaiselle Melkarthille; ja suunnaton pelko valtasi -kaikki. Epäilemättä jumalat olivat suuttuneet tasavaltaan ja aikoivat -jatkaa kostoaan. - -Heitä pidettiin julmina valtiaina, joita lauhdutettiin rukouksilla -ja lahjottiin lahjoilla. Mutta kaikki olivat heikkoja Molok-tuhoojan -rinnalla. Ihmisten olemassa-olo, heidän lihansakin kuului hänelle; ja -sen vuoksi olikin karthagolaisilla tapana uhrata hänelle osa siitä -lauhduttaakseen hänen vihaansa. Lapsien otsaa tai niskaa poltettiin -palavalla villatukolla; ja kun tämä Baalin lepyttäminen tuotti -papeille paljon rahaa, niin nämät neuvoivat aina sitä helpoimpana ja -miellyttävimpänä uhrauskeinona. - -Mutta tällä kertaa oli kysymys itse tasavallasta. Kun nyt jokainen -etu oli ostettava jonkin menettämisen kautta, ja jokainen sopimus -riippui heikomman tarpeesta ja vahvemman vaatimuksista, niin ei -löytynyt mitään tuskaa, joka olisi kyllin suuri tämän jumalan -edessä, joka iloitsi kaikkein kamalimmasta, ja jonka mielivallasta -he nyt olivat riippuvaisia. Hänet oli siis suostutettava kokonaan. -Esimerkit todistivat, että nämät keinot saivat vitsauksen poistumaan. -Sitäpaitsi he luulivat, että tuliuhri puhdistaisi Karthagon. Kansan -verenhimo oli jo herätetty edeltäpäin. Sitäpaitsi tuli valinnan osua -yksinomaan suuriin perheisiin. - -Vanhimmat kokoontuivat. Istuntoa kesti kauvan. Hannokin oli -saapunut. Kun hän ei enää voinut istua, niin hän jäi oven luo -makaamaan puoliksi suuren verhon hetaleiden peittoon; ja kun Molokin -ylimmäinen pappi kysyi heiltä olivatko he suostuvaiset luovuttamaan -lapsensa, niin hänen äänensä kaikui äkkiä hämärässä kuin jonkun -pahan haltijan karjunta luolan pohjukasta. Hän sanoi surevansa -sitä, ettei hän voinut luovuttaa omaa vertansa olevaa olentoa: ja -hän katsoi Hamilkariin, joka istui salin toisessa päässä vastapäätä -häntä. Suffeetti joutui tästä katseesta niin hämilleen, että hän -loi katseensa maahan. Kaikki vuoron perään nyökkäsivät myöntävästi; -ja pyhien menojen mukaisesti hänen tuli vastata ylimmälle papille: -"Niin, se tapahtukoon." Silloin Vanhimmat päättivät uhrauksen -pantavaksi toimeen käyttäen tavanmukaista kuvakieltä, -- sillä -muutamista asioista on vaikeampi puhua kuin panna niitä täytäntöön. - -Päätös tuli melkein heti tietyksi Karthagossa; kaupunki kaikui -valitushuudoista. Kaikkialla kuuli naisten huutoja; heidän puolisonsa -joko lohduttivat heitä tai herjasivat moittien heitä. - -Mutta kolme tuntia sen jälkeen levisi vielä hämmästyttävämpi uutinen -kaupungissa; suffeeti oli löytänyt rantajyrkänteen juurelta lähteitä. -Kaikki juoksivat sinne. Hiekkaan kaivetuista kuopista näkyi vettä; ja -jo muutamat makasivat suullaan maassa ja joivat. - -Ei Hamilkar itsekään tietänyt, oliko se jumalien antama neuvo vai -muistiko hän hämärästi isänsä ennen muinoin ilmaiseman salaisuuden; -mutta neuvottelusta lähtiessään hän oli mennyt meren rannalle ja -alkanut orjiensa kanssa kaivaa hietaa. - -Hän jakoi vaatteita, jalkineita ja viiniä. Hän antoi kaiken jälellä -olevan viljan pois. Hän päästi kansan palatsiinsakin ja avasi kyökit, -varastot ja kaikki huoneet, -- Salammbon huonetta lukuunottamatta. -Hän ilmoitti, että kuusituhatta gallialaista palkkasoturia oli -tulossa, ja että Makedonian kuningas lähetti sotilaita. - -Mutta jo toisena päivänä lähteet alkoivat kuivua; ja kolmantena -päivänä ne olivat jo aivan ehtyneet. Silloin Vanhimpien päätös -uudelleen kulki suusta suuhun, ja Molokin papit ryhtyivät toimeensa. - -Mustapukuisia miehiä ilmestyi taloihin. Monet poistuivat sitä ennen -muka jonkin kauppa-asian tai jonkun ostettavan herkun tähden; Molokin -palvelijat saapuivat aivan odottamatta ja ottivat lapset. Toiset -luovuttivat ne tylsämielisinä vapaaehtoisesti. Sitten vietiin ne -Tanitin temppeliin, jossa papittaret saivat huvittaa ja ruokkia niitä -juhlapäivään asti. - -He saapuivat äkkiä Hamilkarin luo ja tapasivat hänet puutarhassaan: - --- "Barkas! me tulemme asioissa, jotka kyllä tiedät... noutamaan -poikaasi!" He lisäsivät, että ihmiset olivat tavanneet hänet -edellisessä kuussa eräänä iltana keskellä Mappalioita erään vanhuksen -taluttamana. - -Ensiksi suffeetti tunsi aivan kuin tukehtuvansa. Mutta pian hän -huomasi, että kaikki kieltäminen oli hyödytöntä, Hamilkar nyökkäsi; -ja hän vei heidät kauppataloon. Hänen viittauksestaan riensi muutamia -orjia vartioimaan sen ympäristöä. - -Hän tuli Salammbon huoneesen aivan mielettömänä. Hän tarttui -toisella kädellään Hannibaliin, kiskaisi toisella kädellään lähellä -olevan vaatteen reunanauhan, sitoi hänen kätensä ja jalkansa -ja pisti nauhanpään tukoksi hänen suuhunsa ja piiloitti hänet -häränvuotavuoteen alle, vetäen aivan maahan asti leveän peitteen. - -Sitten hän käveli edes takaisin huoneessa; hän nosti kätensä -ilmaan, pyöri paikallaan ympäri, puri huuliaan. Sitten hän pysähtyi -tuijottaen eteensä ja läähättäen kuin kuolemaisillaan. - -Mutta hän löi kolme kertaa käsiään yhteen. Giddenem riensi sisään. - ---"Kuule!" sanoi hän, "mene ottamaan orjieni joukosta kahdeksan- tai -yhdeksänvuotias poikalapsi, jolla on musta tukka ja kupera otsa! Tuo -poika tänne! riennä!" - -Kohta Giddenem palasi tuoden pojan mukanaan. - -Se oli heikon näköinen lapsi, samalla laiha ja pöhöttynyt. Hänen -ihonsa näytti harmaalta kuten se ilettävä riepu, joka riippui -hänen lanteellaan; hän veti päänsä olkapäittensä väliin ja käden -selkäpuolella hieroi silmiään, jotka olivat täynnä kärpäsiä. - -Mitenkä koskaan voisi luulla häntä Hannibaliksi! eikä aikaa ollut -valita toista! Hamilkar katsoi Giddenemiin; hänen mielensä teki -kuristaa tämä kuoliaaksi. - --- "Mene!" huusi hän; orjapäällikkö pakeni. - -Siis onnettomuus, jota jo kauvan oli pelännyt, oli tullut, ja hän -ponnisti ajatuksiaan löytääkseen jonkun keinon päästäksensä siitä. - -Äkkiä Abdalonim puhui oven takaa. Suffeettia kysyttiin. Molokin -palvelijat kävivät kärsimättömiksi. - -Hamilkar pidätti huudahduksen kuten kuuma rauta olisi häntä -polttanut; ja hän alkoi uudelleen kulkea pitkin huonetta kuten -mielipuoli. Sitten hän vaipui kaidepuun viereen, kyynärpäät polvia -vastaan ja pää nyrkkien välissä. - -Porfyyriammeessa oli vielä hiukan kirkasta vettä Salammbon pyhiä -pesuja varten. Taistellen inhoaan ja ylpeyttään vastaan suffeetti -pisti lapsen sinne ja kuten orjakauppias hän alkoi lasta pestä ja -hieroa harjoilla ja punamullalla. Sitten hän otti seinillä olevista -laatikoista kaksi purppurakaistaa, pani toisen pojalle eteen, toisen -taakse ja yhdisti ne olkapäillä kahdella timanttisoljella. Hän kaatoi -hajuvettä hänen päähänsä; hän pani pojan kaulaan elektronkäädyt ja -sitoi jalkaan sandaalit, joiden korot olivat helmillä koristetut, --- hänen tyttärensä omat sandaalit! Sitä tehdessään hän polki maata -häpeästä ja vimmasta; Salammbo, joka oli rientänyt häntä auttamaan, -oli yhtä kalpea kuin hänkin. Poika hymyili, sillä tämä loisto -häikäisi häntä, ja kun hän tuli rohkeammaksi, niin alkoi hän taputtaa -käsiään ja hypellä Hamilkarin taluttaessa häntä pois. - -Hän piti lujasti pojan kädestä kiinni ikäänkuin peläten hänet -kadottavansa; ja lapsi, jonka käteen se koski hiukan, itki -juostessaan hänen rinnallaan. - -Erään palmupuun alta orjavankilan läheltä kuului valittava ja -rukoileva ääni. Se valitti: "Valtias! oi! Valtias!" - -Hamilkar kääntyi ja näki vieressään inhottavan näköisen miehen, yhden -noista onnettomista, jotka sattumalta elivät hänen talossaan. - --- "Mitä sinä tahdot?" kysyi suffeetti. - -Orja, joka vapisi kamalasti, änkytti: - --- "Minä olen hänen isänsä!" - -Hamilkar astui yhä eteenpäin; toinen seurasi häntä selkä köyryssä, -polvet koukussa ja pää ojolla. Sanomaton tuska kuvastui hänen -vääntyneissä kasvoissaan, ja hän oli tukehtua pidätettyyn itkuun, -niin kovasti teki hänen mielensä kysellä ja huutaa: "Armoa!" - -Lopulta hän uskalsi koskettaa Hamilkaria arasti kyynärpäähän. - --- "Aijotko hänet...?" Hänellä ei ollut voimia jatkaa, ja Hamilkar -pysähtyi aivan hämmästyen tätä surua. - -Hän ei koskaan ollut ajatellut, -- niin suuri oli heitä erottava -juopa, -- että heidän kahden välillä voisi löytyä jotain -yhteistä. Jopa se tuntui loukkaukseltakin, sekaantumiselta hänen -etuoikeuksiinsa. Hän vastasi katseella, joka oli kylmempi ja -raskaampi kuin pyövelin kirves; orja vaipui pyörtyneenä tomuun hänen -jalkoihinsa. Hamilkar harppasi hänen ylitseen. - -Nuo kolme mustapukuista miestä odottivat suuressa salissa seisoen -kivilaattaa vastaan. Siellä Hamilkar repi vaatteensa ja heittäytyi -katkerasti huutaen permantoliuskoille: - --- "Oi! pikku Hannibal parka! oi! minun poikani! minun lohdutukseni! -minun toivoni! minun elämäni! Surmatkaa minutkin! Ottakaa minutkin! -Voi onnettomuutta! onnettomuutta!" Hän raastoi kynsillään kasvojaan, -repi hiuksiaan ja parkui kuten itkijänaiset hautajaisissa. "Viekää -hänet siis pois! minä kärsin liian paljon! lähtekää! tappakaa -minutkin kuten hänet." Molokin palvelijat ihmettelivät, että suurella -Hamilkarilla oli niin heikko sydän. He melkein heltyivät. - -Kuului avojalkojen lätinää ja lyhyttä läähätystä, kuten juoksevan -villipedon hengitystä; ja kolmannen; käytävän kynnykselle -norsunluupihtipielien väliin ilmestyi mies, kalmankalpea, pelottavana -ojentaen kätensä; hän huusi: - --- "Minun lapseni!" - -Yhdellä hyppäyksellä oli Hamilkar syöksynyt orjan kimppuun; ja -tukkien kädellään hänen suunsa, hän huusi vieläkin kovempaa: - --- "Tämä vanhus on hänet kasvattanut! hän kutsuu poikaa lapsekseen! -hän tulee surusta hulluksi! jo riittää! jo riittää!" ja lykäten -hartioista pappia ja heidän uhriaan hän poistui heidän kanssaan ja -jalallaan polkaisi oven takanaan kiinni'. - -Hamilkar kuunteli muutaman hetken, peläten näkevänsä heidän palaavan. -Sitten ajatteli hän ensin vapautua orjasta ollakseen aivan varma -hänen vaitiolostaan; mutta vaara ei vielä ollut aivan ohitse, ja tämä -kuolema, jos jumalat siitä suuttuivat, saattoi olla hänen pojalleen -turmioksi. Sitten muutti hän mielipidettään ja lähetti Taanakin -tuomaan orjalle kyökkinsä parhaita herkkuja: neljänneksen vuohta, -papuja ja granaattiomenasäilykkeitä. Orja, joka ei ollut syönyt -pitkään aikaan, ahmi ruokaa, ja hänen kyyneleensä valuivat vateihin. - -Hamilkar palasi sitten Salammbon luo ja avasi Hannibalin siteet. -Kiukustunut poika puri häntä käteen niin että veri valui. Hamilkar -lykkäsi hänet hellällä liikkeellä syrjään. - -Saadakseen hänet pysymään alallaan aikoi Salammbo pelottaa häntä -Lamialla, Kyrenaikan ihmisiä syövällä kummituksella. - --- "Missä hän on!" kysyi poika. - -Kerrottiin sitten hänelle, että rosvot tulevat pistämään hänet -vankeuteen. Hannibal huudahti: -- "Tulkoot vaan, niin minä tapan -heidät!" - -Hamilkar silloin kertoi hänelle koko kamalan totuuden. Mutta Hannibal -suuttui isälleen, joka hänen väitteensä mukaan kyllä voisi tuhota -koko kansan, sillä olihan hän Karthagon valtias. - -Vihdoin hän ponnistuksista ja vihasta uupuneena vaipui levottomaan -uneen. Hän puheli unissaan maaten selällään kirkkaanpunaisella -tyynyllä; hänen päänsä painui hiukan taapäin, ja hänen pieni kätensä, -joka oli hiukan ojentunut ulospäin, jäi aivan suoraksi, käskevään -asentoon. - -Kun pimeä yö oli saapunut, niin Hamilkar nosti hänet hellästi -syliinsä ja astui ilman soihtua galeeriportaita alas. Kauppahuoneesta -hän otti korillisen rypäleitä ja maljan kirkasta vettä; lapsi heräsi -Aleteen kuvapatsaan edessä, jalokivikammiossa; ja hän hymyili -- -samoinkuin orjankin lapsi -- isänsä sylissä nähdessään ympärillään -olevan loiston. - -Hamilkar oli siitä varma, ettei häneltä voitaisi riistää hänen -poikaansa. Tämä paikka oli löytämätön, oli yhteydessä rannan kanssa -erään maanalaisen käytävän kautta, jonka hän yksinään tunsi, ja -katsoessaan ympärilleen hän hengitti syvään. Sitten hän laski pojan -penkille kultakilpien viereen. - -Ei kukaan, nähnyt häntä nyt; hänen ei enää tarvinnut hillitä -itseään ja hän saattoi keventää sydäntään. Kuten äiti, joka löytää -kadonneen esikoisensa, hän heittäytyi poikansa puoleen; hän painoi -lapsen rintaansa vasten, nauroi ja itki vuorottain, mainitsi häntä -hellimmillä nimillä ja peitti hänen kasvonsa suudelmillaan; pikku -Hannibal pelästyi tätä intohimoista hellyyttä ja oli nyt vaiti. - -Hamilkar palasi hiipien, hapuillen kädellään seiniä; ja hän saapui, -suureen saliin, jonne kuu pilkisti kuvussa olevasta aukosta; keskellä -makasi kyllikseen syönyt orja pitkinpituuttaan marmorilattialla. -Hamilkar katseli häntä ja tunsi jotain sääliä häntä kohtaan. -Kothurninsa kärjellä hän siirsi maton hänen päänsä alle. Sitten -kohotti hän silmänsä ylös ja katseli Tanitia, jonka kasvava sirppi -loisti taivaalla ja hän tunsi olevansa kaikkia Baaleja voimakkaampi -ja halveksi heitä. - -Uhrivalmistukset olivat jo alkaneet. - -Molokin temppelin seinästä revittiin osa alas, jotta pronssinen -jumalankuva saataisiin ulos koskematta alttarin tuhkaan. Heti -auringon noustua lykkäsivät temppelin palvelijat sen Khamonin toria -kohden. - -Kuva liikkui takaperin alla olevilla keloilla; sen olkapäät -ulottuivat muurien yli; nähtyään sen etäältä pakenivat karthagolaiset -sukkelaan, sillä Baalia ei saanut katsella rankaisematta muuta kuin -silloin, kun hän tyydytti vihaansa. - -Suitsutusten haju leyhähti kaduille. Kaikki temppelit avasivat -ovensa; ja niistä tuli pyhiä tabernaakkeleja joko vaunujen päällä tai -pappien kantamilla paareilla. Suuret sulkatöyhdöt heiluivat niiden -kulmissa, ja katosten kärjissä olevat kristalli-, kulta-, hopea- ja -kuparipallot säihkyivät. - -Ne olivat Kananealaiset Balimit, ylimmän Baalin monistukset, jotka -nyt palasivat alkulähteensä luo nöyrtyäkseen sen voiman edessä ja -kadotakseen sen majesteettiuden edessä. - -Melkarthin katoksessa, joka oli hienoimmasta purppurakankaasta -tehty, paloi vuoriöljylamppu; Khamonin katoksessa, joka oli punervan -sininen, oli jalokivirenkaalla koristettu norsunluinen phallus; -keskellä Eshmunin verhoja, jotka olivat siniset kuin taivas, makasi -nukkuva käärme kehässä; ja Pataikit, joita papit kantoivat sylissään, -näyttivät suurilta kapalolapsilta, joiden jalat hipaisivat maata. - -Sitten tuli kaikenlaisia alempia jumaluusmuotoja: Baal-Salim, taivaan -avaruuksien jumala; Baal-Peor, pyhien vuorien jumala; Baal-Zebub, -turmeluksen jumala, sekä naapurimaiden ja sukulaisheimoisten kansojen -jumalat: Libyan Iarbal, Kaldealaisten Adrammelek Syrialaisten Kijun; -Derketo, neitsytkasvoineen ryömi uimaräpylöillään, ja Tammusin -ruumis kannettiin paarilla soihtujen ja uhrattujen hiusten välissä. -Saadakseen taivaanlaen kuninkaat palvelemaan aurinkoa ja estääkseen -heidän erikoista vaikutustaan häiritsemästä auringon voimaa, -heilutettiin pitkien sauvojen päässä olevia eri värisiä me talli -tähtiä; kaikki olivat edustettuina, sekä musta Nebo, Merkuriuksen -haltija, että kamala Rahab, joka kuvasi krokodiilin tähtiryhmää. -Abaddirit, kuusta pudonneet kivet, heiluivat hopealankaisissa -lingoissa; Cereksen papit kantoivat pieniä naisen kohdun muotoisia -leipiä koreissa; toiset toivat letiskejään ja amulettejaan; -unohtuneet epäjumalan kuvat tulivat näkyviin; laivoistakin oli -irroitettu niiden uskonnolliset symboolit ikäänkuin Karthago olisi -tahtonut koota kaikki voimansa kuoleman ja hävityksen ajatukseen. - -Jokaisen tabernaakkelin edessä kulki mies kantaen päänsä päällä -suurta ruukkua, josta pyhäinsavu hulmusi. Suitsutuspilvet liitivät -siellä täällä ja keskeltä tätä höyryä näkyi pyhien katosten verhot, -helyt ja ompelukset. Ne etenivät hitaasti suunnattoman raskautensa -tähden. Toisinaan vaunujen akseli tarttui seinään; silloin uskovaiset -käyttivät tilaisuutta hyväkseen koskettaakseen Balimeja vaatteillaan, -joita he sitten säilyttivät pyhinä esineinä. - -Pronssipatsas jatkoi kulkuaan Khamonin toria kohden. Rikkaat kantaen -kädessään smaragdipäisiä sauvoja lähtivät Megaran perältä; Vanhimmat -otsanauhat päässään, olivat kokoontuneet Kinisdoon, ja raha-asiain -päälliköt, maakuntien hoitajat, kauppiaat, sotilaat, merimiehet ja -lukuisa hautajaisissa käytetty joukko, -- kaikki arvonmerkkeineen -tai ammattiinsa kuuluvine aseineen kulkivat katoksia kohden, jotka -laskeutuivat Akropoliilta pappikuntien ympäröiminä. - -Kunnioittaakseen Molokia olivat papit koristautuneet loistavimmilla -koruillaan. Timantit välkkyivät mustilla puvuilla; mutta liian -raskaat sormukset putoilivat laihtuneista sormista; -- ei mikään -näyttänyt sen kammottavammalta kuin tuo vaitelias joukko, jonka -korvarenkaat löivät kalpeita poskia vastaan ja kultatiarat ympäröivät -kamalan epätoivon uurtamia otsia. - -Vihdoin Baal saapui aivan keskelle toriani Hänen pappinsa muodostivat -metalliristikoista kehän sen ympärille pitääkseen kansanjoukon -loitolla, ja jäivät itse sen ympäri kuvan jalkojen juureen. - -Khamonin papit kellertävissä villapuvuissaan seisoivat rivissä -temppelinsä edessä pylväistön alla; Eshmunin papit liinaisissa -viitoissaan, terävine päähineineen ja kaulaketjuineen, joista -riippui kukuphan päitä, astuivat Akropolin portaille; Melkarthin -papit sinipunervissa tunikoissa asettuivat läntiselle puolelle; -Abaddirien papit frygialaisiin silkkisiteisiin kiedottuina -järjestyivät itäiselle puolelle, ja etelän puolelle asetettiin -tatueerauksilla kokonaan peitetyt vainajain manaajat, paikattuihin -viittoihin verhotut ulvojat, pataikien palvelijat ja yidonimit, -jotka ennustaakseen tulevaisuutta ottivat kuolleen luun suuhunsa. -Cereksen sinipukuiset papit olivat viisaasti kyllä pysähtyneet -Satheb-kadulle ja veisasivat matalalla äänellä megaralaisella -murteella thesmophorionia. - -Aika ajoin saapui aivan alastomia miehiä rivissä kädet levällään -ja pidellen toisiaan hartioista kiinni. He vetivät syvältä -rinnastaan käheän ja onton huudon; tomupilven läpi näki heidän -kiiluvien silmiensä tuijottavan kuvapatsaaseen, ja he huojuttivat -säännöllisesti yhtaikaa ruumistaan aivan kuin sama liike -olisi heitä järkyttänyt. He olivat sellaisessa raivossa, että -temppelinpalvelijoiden täytyi palauttaaksen järjestyksen kepeillä -lyöden pakoittaa heidät suulleen maahan kasvot pronssiaitaukseen päin. - -Tällä hetkellä lähestyi torin perältä valkopukuinen mies. Hitaasti -hän kulki joukon halki, joka hänet tunsi Tanitin papiksi -- hän oli -ylimmäinen pappi Shahabarim. Äänekäs pilkkahuuto kajahti, sillä -tänä päivänä valtasi miehinen tyrannia kaikkien tietoisuuden, ja -jumalatar oli niin unohtunut, että ei kukaan ollut huomannut hänen -pappiensa olevan poissa. Mutta hämmästys kasvoi, kun nähtiin hänen -avaavan yhden niistä ristikkoaitaisista porteista, jotka olivat -määrätyt yksinomaan uhraajia varten. Molokin papit luulivat, että -hän aikoi häväistä heidän jumalaansa; kiivain liikkein he koettivat -häntä pidättää. Nämät polttouhrien lihalla ravitut, kuninkaan tavoin -purppuraan puetut miehet, joilla oli päässään kolmikerroksiset -kruunut, sylkivät kalpeaa, lihankidutuksesta nääntynyttä eunukkia -vasten kasvoja, ja vihan vimmainen nauru tärisytti heidän auringon -muotoon rinnalle levitettyä partaansa. - -Vastaamatta mitään jatkoi Shahabarim kulkuaan; ja kuljettuaan askel -askeleelta aituuksen halki hän saapui kuvan jalkojen juureen ja -kosketti häntä ojennetuin käsin molemmilta puolin; se oli jumalan -kunnioittamisen juhlallinen muoto. Rabbet kidutti häntä jo liian -kauvan; ja epätoivoissaan, ja ehkä siksi, ettei hän löytänyt -täydellisesti hänen ajatuksiaan tyydyttävää jumalaa, hän lopulta -päätti antautua tämän turviin. - -Kauhistuen tätä luopumista hänen entisestä jumalattarestaan, kansa -puhkesi pitkälliseen mutinaan. Viimeinenkin side, joka liitti sielut -lempeään jumaluus voimaan, tuntui nyt katkeavan. - -Mutta ruumiillisen puutteellisuutensa vuoksi ei Shahabarim voinut -ottaa osaa Baalin palvelukseen. Punapukuiset miehet lykkäsivät hänet -aitaukselta pois; tultuaan ulkopuolelle hän kiersi vuoron perään -kutakin pappiskuntaa, ja vastaiseksi jumalaa vaille jäänyt pappi -katosi kansan joukkoon. Se väistyi tieltä hänen lähestyessään. - -Sillä välin oli sytytetty aloe-, seeteri- ja laakeripuinen rovio -kuvan jalkojen väliin. Kuvan pitkät siivet koskettivat kärjillään -liekkejä: ja rasva, jolla se oli voideltu, valui kuin hiki sen -pronssisia jäseniä pitkin. Sen pyöreän levyn ympärillä, jolla kuva -jaloillaan seisoi, muodostivat lapset mustiin huntuihin verhottuina -liikkumattoman kehän; ja kuvan luonnottoman pitkät käsivarret -ojensivat kämmenensä niihin asti ikäänkuin tarttuakseen tähän -seppeleesen ja nostaakseen sen taivaasen. - -Rikkaat, Vanhimmat, naiset, koko kansanjoukko tungeksi pappien taakse -ja talojen katoille. Suuret maalatut tähdet eivät enää pyörineet; -tabernaakkelit olivat lasketut maahan; ja suitsutusmaljojen sauhu -nousi pystysuoraan ilmaan kuten jättiläispuut, jotka levittelivät -sinertäviä oksiaan taivaan kuulakkaasen ilmaan. - -Useat pyörtyivät; toiset seisoivat pyhässä innossaan jäykkinä ja -herpaantuneina. Ääretön ahdistus täytti kaikki rinnat. Viimeisetkin -huudot vaikenivat vähitellen, -- ja Karthagon kansa läähätti kauhunsa -himon huumaamana. - -Vihdoin Molokin ylimmäinen pappi pisti vasemman kätensä lasten -huntujen alle, repäisi niiden otsalta tukon hiuksia ja heitti tuleen. -Silloin punapukuiset miehet alkoivat laulaa pyhää ylistyslaulua: - --- "Kunnia sinulle, Aurinko! molempien taivaan äärien kuningas, -itsestään sikiävä, luoja, Isä ja Äiti, Isä ja Poika, jumala ja -jumalatar, jumalatar ja jumala!" Ja heidän äänensä hukkuivat -soittokoneiden pauhinaan, jotka yht'aikaa alkoivat rämistä -peittääkseen uhrien huudot. Kahdeksankieliset sheminithit, -kymmenenkieliset kinnorit, ja kaksitoistakieliset nebalit helskyivät, -vinkuivat, jyrisivät. Suunnattoman suuret mahkasäkit, joissa oli -tiheässä torvia, saivat aikaan kimeän räminän, kaikin voimin lyödyt -tamburiinit kaikuivat kumeasti ja nopeasti; ja torvien pauhinasta -huolimatta rätisivät salsalimit kuten heinäsirkan siivet. - -Pitkällä koukulla avasivat temppelinpalvelijat Baalin ruumiissa -olevat seitsemän kemeroa. Ylimpään pantiin jauhoja; toiseen kaksi -kyyhkystä; kolmanteen apina; neljänteen oinas; viidenteen uuhi; ja -kun ei löytynyt härkää kuudetta varten, heitettiin sinne pyhätöstä -otettu parkittu nahka. Seitsemäs aukko jäi auki. - -Ennenkuin ryhdyttiin mihinkään, oli hyvä koetella jumalan käsivarsia. -Hienot ketjut kulkivat kuvan sormista sen olkapäiden ylitse ja -laskeutuivat selän taakse; vetäen niistä miehet saivat kädet -nousemaan kyynärpäiden kohdalle asti, nuo molemmat avoimet kädet, -jotka yhtyessään osuivat jumalan vatsaan; käsivarret liikkuivat -useaan kertaan perätysten lyhyin, katkonaisin nykäyksin. Sitten -soittokoneet vaikenivat. Tuli räiskyi. - -Molokin papit kävelivät suurella kivilevyllä tarkastaen kansan -joukkoa. - -Tarvittiin nimittäin aivan yksilöllinen, vapaaehtoinen uhraus, -jonka arveltiin riistävän toiset mukaansa. Mutta vielä ei ketään -ilmestynyt, ja ne seitsemän käytävää, jotka aitauksesta johtivat -kuvapatsaan luo, olivat aivan tyhjät. Silloin rohkaistakseen kansaa -vetivät papit vyöstään pistimiä ja raatelivat niillä kasvojaan. -Sitten sallittiin aitauksen takana maassa makaavien jumalalle -vihkiytyneiden astua aitauksen sisäpuolelle. Heille heitettiin kimppu -kauhistuttavia rautoja ja kukin heistä valitsi oman kidutusaseensa. -He painoivat vartaita rintaansa; puhkaisivat poskensa; painoivat -orjantappuraseppeleitä päähänsä; sitten he tarttuivat toistensa -käsiin kiinni ja muodostivat lasten ympärille toisen suuren kehän, -joka vuoroin laajeni ja supistui. He saapuivat aitausta vastaan, -syöksyivät jälleen taapäin houkutellen huimaavan liikkeen, veren ja -huutojen kautta kansaa yhä lähemmäksi. - -Vähitellen astui ihmisiä aivan käytävien päähän; he heittivät -liekkeihin helmiä, kultavaaseja, maljoja, soihtuja, koko rikkautensa; -uhrit tulivat yhä loistavammiksi ja moninaisemmiksi. Ja vihdoin -eräs mies, jonka kauhu teki kalpeaksi ja hirvittäväksi, lykkäsi -horjuen lasta edellään; sitten näkyi kuvan käsien välissä pieni musta -pilkku; se putosi höyryävään aukkoon. Papit kumartuivat suuren laatan -reunaan, -- ja uusi laulu kajahti ylistäen kuoleman iloa ja uudesta -syntymistä ikuisuudessa. - -Hitaasti nousivat uhrit nyt ylös ja kun kiirivä sauhu muodosti -korkeita pyörretupruja, näyttivät ne etäältä katsottuina katoavan -pilveen. Ei ainoakaan liikahtanut. Niiden kädet ja nilkat olivat -sidotut ja musta verho esti heitä mitään näkemästä ja teki heidät -tuntemattomiksi. - -Hamilkar seisoi, punaiseen viittaan verhottuna kuten Molokin papit, -Baalin vieressä kuvan oikean jalan ison varpaan vieressä. Kun -neljästoista lapsi tuotiin, niin voivat kaikki huomata, miten hän -teki kauhua osoittavan liikkeen. Mutta pian hän palasi entiseen -asentoonsa, pani käsivarret ristiin ja katsoi maahan. Kuvan toisella -puolella seisoi Ylimmäinen Pappi yhtä liikkumattomana kuin hänkin. -Hänen assyrialaisella mitralla verhottu päänsä oli kumarassa, ja -hän tarkasteli povellaan olevaa ennustavilla kivillä koristettua -kultalevyä, johon tulen liekit kuvastuivat sateenkaaren väreissä. Hän -kalpeni hämmästyksestä. Hamilkar painoi päänsä alas; ja he olivat -molemmat niin lähellä roviot, että heidän viittansa lieve tuon -tuostakin hipaisi sitä. - -Pronssikäsivarret liikkuivat nopeammin. Ne eivät enää tauonneet -hetkeksikään. Joka kerta, kun uusi uhri laskettiin niille, niin -Molokin papit ojensivat kätensä lapsen yli laskeakseen hänen päälleen -kaikki kansan rikokset huutaen: "Ne eivät ole ihmisiä, vaan härkiä!" -ja ympärillä oleva joukko kertasi: "Härkiä! härkiä!" Hurskaat -huusivat: "Herra, syö!" ja Proserpinan papit mukautuivat kauhuissaan -Karthagon tarpeen mukaan ja mutisivat tuota eleusilaista lausetta: -"Anna sataa! synnytä!" - -Tuskin olivat uhrit tulleet aukon suulle, kun ne katosivat kuten -vesipisara kuumalle raudalle, ja valkoinen höyry nousi räikeän -punaisien liekkien keskeltä. - -Mutta jumalan nälkä ei tyyntynyt. Hän tahtoi yhä uutta ja uutta. -Tyydyttääkseen häntä ladottiin lapset hänen käsilleen ja sidottiin -raskaalla kahleella yhteen. Hurskaat ihmiset olivat alussa tahtoneet -laskea vastasiko niiden lukumäärä aurinkovuoden päiviä; mutta yhä -uusia ladottiin jumalan käsiin ja hirmuisten käsien huimaavassa -liikkeessä oli mahdotonta niitä erottaa. Tätä jatkui kauvan, -taukoamatta, iltaan asti. Silloin kuvan sisäseinät muuttuivat -tummemmiksi. Erotti palavaa lihaa. Muutamat olivat näkevinään -hiuksia, jäseniä, kokonaisia ruumiita. - -Päivä laski; pilvet kerääntyivät Baalin yläpuolelle. Rovio, josta -liekit olivat loppuneet, muodosti nyt hiilipyramiidin, joka ulottui -kuvan polviin asti; hehkuvan punaisena kuin kokonaan verellä peitetty -jättiläinen hän näytti pää taapäin painuneena horjuvan juopumuksensa -painosta. - -Jota enemmän papit kiirehtivät, sitä suuremmaksi kasvoi kansan pyhä -vimma; uhrien lukumäärä väheni, toiset huusivat säästämään niitä, -toiset vaativat lisää. Olisi luullut kansaa tulvillaan olevien -muurien luhistuvan kauhun ja mystillisen hekuman ulvonnasta. Sitten -harrasuskoiset tulivat käytäviä myöten laahaten lapsiaan, jotka -tarrautuivat heihin, ja he löivät niitä saadakseen ne hellittämään -kätensä ja antaakseen ne punapukuisten miesten käsiin. Soittokoneiden -soittajat taukosivat toisinaan uupumuksesta; silloin kuuli äitien -kirkunaa ja rasvan käristymistä kun se tippui tulisille hiilille. -Villikaalijuoman juojat kulkivat nelinkontin patsaan ympäri karjuen -tiikerien tavoin; Yidonimit ennustivat, jumalalle vihkiytyneet -lauloivat halaistuilla huulillaan, aitaus oli särjetty, kaikki -tahtoivat saada osan uhrauksesta; -- ja isät, joiden lapset olivat -aikaisemmin kuolleet, heittivät tuleen niiden kuvia, leikkikaluja, -säilytettyjä luita. Muutamat, joilla oli puukkoja mukanaan, -syöksyivät toisten kimppuun. He surmasivat toinen toisensa. -Pronssiseuloilla temppelinpalvelijat kokosivat kivilaatalle -pudonnutta tuhkaa; ja he heittivät sitä ilmaan, jotta uhri sirottuisi -kaupungin yli ja nousisi tähtimaailmaan asti. - -Tämä kova melu ja suuret liekit olivat houkutelleet barbareja muurien -luo; nähdäkseen paremmin he kiipesivät helepoliksen raunioille ja -katselivat kauhusta jähmettyen tätä näkyä. - - - - -XIV. - -PIILU-SOLA. - - -Karthagolaiset eivät vielä olleet ennättäneet palata kotiaan, kun -pilvet alkoivat kerääntyä yhä tiheämpään taivaalle; ne, jotka -nostivat päänsä suuren jumalankuvan puoleen, tunsivat raskaiden -vesipisaroiden putoavan otsalleen, ja sade alkoi. - -Sitä jatkui koko yön runsaasti, virtana; ukkonen jyrisi, se oli -Molokin ääni; hän oli voittanut Tanitin; -- nyt jumalatar oli tehty -hedelmälliseksi ja avasi taivaan laelta jättiläisrintansa. Toisinaan -näki salaman kirkkaassa valossa hänen makaavan pilvivuoteellaan; -mutta sitten synkät pilvet jälleen sulkeutuivat ikäänkuin hän -vielä olisi ollut liian uupunut ja haluaisi nukkua uudelleen; -karthagolaiset, -- joiden mielestä kuu synnytti veden, -- huusivat -helpoittaakseen hänen synnytystuskaansa. - -Sade virtasi penkereille ja valui niiltä joka taholle alas, muodosti -pihoille järviä, portaille putouksia ja katujen kulmiin pyörteitä. -Se valui raskaina lämpöisinä ryöppyinä tai tiheinä juovina; jokaisen -rakennuksen kulmauksesta syöksyi suuria kuohua via virtoja alas; -ja pitkin seiniä näkyi kuten hiljaa heiluvia valkoisia liinoja, -ja huuhdotut temppelinkatot välkkyivät mustina salamien valossa. -Vesi virtasi tuhansina puroina alas Akropoliilta; taloja luhistui -aivan odottamatta; ja palkkeja, rappauksen paloja, huonekaluja ui -virroissa, jotka syöksyivät pauhaten yli katukivien. - -Ulkosalle pantiin ruukkuja, kannuja, kankaita; mutta soihdut -sammuivat; otettiin kekäleitä Baalin roviosta, ja saadakseen -juoda seisoivat karthagolaiset pää taaksepäin ojossa ja suu auki. -Toiset makasivat mutaisten lammikoiden äärellä, upottivat niihin -käsivartensa olkapäitä myöten ja ahmivat niin runsaasti vettä, että -puhvelihärkien tavoin antoivat sen ylen. Vähitellen täytti viileys -ilman; he hengittivät syvään raitista ilmaa oikoen jäseniään ja tämän -hurmauksen vaikutuksesta heräsi heissä piankin suunnaton toivo. -Kaikki kurjuus oli unohtunut. Isänmaa syntyi uudelleen vielä kerran. - -He tunsivat ikäänkuin tarpeen saada purkaa muihin suunnatonta -raivoaan, jota he eivät olleet voineet käyttää itseään vastaan. -Sellainen uhraus ei saanut jäädä hyödyttömäksi; -- vaikka he eivät -tunteneet omantunnonvaivoja, niin valtasi heidät se vimma, joka herää -osanotosta sovittamattomiin rikoksiin. - -Sade oli yllättänyt barbaarit heidän huonosti suljetuissa -teltoissaan; ja seuraavana päivänä he vielä aivan märkinä kahlasivat -kurassa etsien pilaantuneita ruokavarojaan sekä turmeltuneita ja -hukkuneita aseitaan. - -Hamilkar meni omasta alotteestaan tapaamaan Hannoa; ja kun hänellä -oli täysi määräämisvalta, uskoi hän kaupungin ylijohdon hänelle. -Vanha suffeetti epäröi hetkisen suuttumuksensa ja vallanhimonsa -välillä. Hän suostui lopulta. - -Sitten käski Hamilkar lykätä vesille galeerin, jonka kummassakin -päässä oli katapultti, ja soudatti sen golfiin vastapäätä lauttaa; -sitten hän vei paraimmat joukot käytettävissä oleviin laivoihin. Hän -siis pakeni; hän suuntasi matkan pohjoiseen päin ja katosi meren -usvaan. - -Mutta kolme päivää myöhemmin (juuri kun aijottiin hyökätä uudelleen -kaupunkia vastaan) saapui Libyanpuoleisia miehiä meluten leiriin. -Barkas oli laskenut heidän rannoilleen. Hän oli kaikkialta koonnut -ruokavaroja ja kulki yhä sisemmälle maahan. - -Silloin barbarit vimmastuivat aivan kuin heitä olisi petetty. Ne, -joita piiritys eniten ikävystytti, varsinkin gallialaiset, lähtivät -muurien luota ja riensivät hänen jälestään. Spendius aikoi panna -helepoliksen uudelleen kuntoon; Matho oli ajatuksissaan vetänyt -teltastaan Megaraan asti viivan ja vannonut, kulkevansa sitä myöten; -eikä ainoakaan heidän miehistään liikahtanut paikoiltaan. Mutta -toiset, joita Autharitos johti, lähtivät pois jättäen muurin läntisen -osan vapaaksi. Huolettomuus oli niin suuri, ettei edes ajateltukaan -panna toisia heidän sijaansa. - -Narr' Havas piti heitä etäältä vuoristosta silmällä. Hän vei yön -aikaan väkensä laguunin ulommalle reunalle, meren rantaa myöten, ja -tuli Karthagoon. - -Hän ilmestyi sinne kuten pelastajana, tuoden mukanaan kuusituhatta -miestä, joilla kaikilla oli jauhoja viittansa suojassa, ja -neljälläkymmenellä norsulla oli selässään rehua ja kuivattua lihaa. -Kaikki riensivät niiden luo; niille annettiin nimet. Näiden suurien, -Baalille pyhitettyjen eläinten tulo riemastutti karthagolaisia vielä -enemmän kuin niin suurien apujoukkojen saapuminen; olivathan norsut -jumalan rakkauden merkki, todistus siitä, että hän vihdoinkin aikoi -sekaantua sotaan puolustaakseen heitä. - -Narr' Havas otti Vanhimpien kiitokset vastaan. Sitten hän nousi -Salammbon palatsia kohden. - -Hän ei ollut tavannut Salammbota sen jälkeen, kun hän Hamilkarin -teltassa, viiden armeijan keskellä oli tuntenut hänen pienen, kylmän -ja pehmeän kätensä lepäävän omassaan; kihlauksen jälkeen oli Salammbo -lähtenyt Karthagoon. Narr' Havaksen rakkaus, joka oli saanut antaa -tilaa muille, kunnianhimoisille ajatuksille, oli jälleen, herännyt; -ja nyt hän aikoi käyttää hyväkseen oikeuksiaan, naida hänet, ottaa -hänet omakseen. Salammbo ei voinut käsittää, miten tuo nuori -mies koskaan voisi tulla hänen herrakseen! Vaikka hän joka päivä -rukoilikin Tanitilta Mathon kuolemaa, niin hänen kauhunsa libyalaista -kohtaan väheni. Hän tunsi hämärästi, että siinä vihassa, jolla Matho -oli häntä vainonnut, oli jotain melkein pyhää, -- ja hän olisi -halunnut nähdä Narr' Havaksessa edes välkkeen tuosta väkivaltaisesta -voimasta, joka yhä vieläkin häikäisi hänen mielensä. Tosin hän -halusi lähemmin tutustua numidialaiseen, ja kuitenkin olisi hänen -läsnäolonsa tuntunut tuskalliselta. Hän käski vastaamaan, ettei hän -voinut ottaa numidialaista vastaan. - -Sitä paitsi oli Hamilkar kieltänyt väkeään päästämästä numidialaisten -kuningasta Salammbon luo; lykäten tämän palkinnon sodan loppuun asti -toivoi hän paremmin pysyttävänsä hänet uskollisena; ja Narr' Havas -vetäytyi pois peläten suffeettia. - -Mutta Neuvoston suhteen hän osottautui korskaksi. Hän muutteli -heidän määräyksiään. Hän vaati omille miehilleen etuoikeuksia ja -asetti heidät tärkeimpiin paikkoihin; barbarit hämmästyivät suuresti -nähdessään numidialaiset torneissa. - -Karthagolaisten kummastus oli vielä suurempi, kun näkivät vanhalla -punilaisella kolmisoutulaivalla palaavan neljäsataa heikäläistä, -jotka olivat Sicilian sodan aikana joutuneet vangiksi. Hamilkar -oli nimittäin salaa lähettänyt kvinteille niiden latinalaisten -laivojen miehistön, jotka oli valloitettu ennen tyrilaisten -kaupunkien luopumista; ja Rooma lähetti nyt vastapalkaksi ottamansa -vangit takaisin. Sitäpaitsi hylkäsi Rooman kansa sardinialaisten -palkkasoturien tarjoumukset ja kieltäytyi ottamasta vastaan -uticalaisia alamaisikseen. - -Hiero, Syracusan tyranni, seurasi tätä esimerkkiä. Säilyttääkseen -valtionsa hän piti välttämättömänä, että nämä molemmat kansat olivat -tasavoimaisia; kananealaisten pelastus oli siis hänelle tärkeä ja -hän julisti olevansa heidän ystävänsä ja lähetti heille tuhannen -kaksisataa härkää ja viisikymmentä kolmetuhatta nebolia puhdasta -vehnää. - -Oli olemassa paljoa painavampi syy, joka pakotti auttamaan Karthagoa, -ymmärrettiin nimittäin, että jos palkkasoturit saavat voiton, niin -kaikki, sotilaista astioiden pesijöihin asti nousevat kapinaan, eikä -mikään hallitus, eikä mikään talo voi heitä vastustaa. - -Sillä välin samoili Hamilkar itäisten seutujen halki. Hän pakoitti -gallialaiset peräytymään ja lopulta näkivät barbarit olevansa melkein -saarroksissa. - -Nyt hän alkoi heitä ärsyttää. Hän läheni ja loittoni ja toistaen -yhä tätä temppua sai hän heidät vähitellen siirtymään pois -leiripaikoiltaan. Spendius oli pakotettu seuraamaan heitä; lopulta -lähti Mathokin heidän jälestään. - -Mutta hän ei mennytkään Tunista kauvemmaksi. Hän sulkeutui sen -muurien sisään. Tämä itsepäinen teko oli hyvin viisas, sillä pian -nähtiin Narr' Havaksen tulevan Khamonin portista norsuineen ja -sotilaineen; Hamilkar kutsui hänet luokseen. Muut barbarit samoilivat -jo pitkin maakuntia ajaen suffeettia takaa. - -Clypeassa oli kolme tuhatta gallialaista liittynyt hänen joukkoonsa. -Hän tuotatti hevosia Kyrenaikasta, aseita Brutuimista ja ryhtyi -uudelleen sotaan. - -Hänen neronsa ei vielä koskaan ollut osottautunut niin valtaavaksi -ja hedelmälliseksi. Viisi kuukautta hän houkutteli palkkasotureita -jälestään. Hänellä oli maali, jonne hän tahtoi heidät johtaa. - -Barbarit olivat ensi aluksi koettaneet saartaa hänet jakamalla -armeijansa pienempiin osastoihin; hän pääsi aina pakoon. He eivät -enää erottautuneet. Heidän armeijansa oli noin neljänkymmenentuhannen -miehen suuruinen, ja monta kertaa he ilokseen näkivät karthagolaisten -peräytyvän. - -Narr' Havaksen ratsuväki oli heidän alituisena vaivanaan! Toisinaan, -päivän helteisimpinä hetkinä, kun kuljettiin tasankoa pitkin -puoliksi nukkuen raskaan asetaakan alla, näkyi äkkiä pitkä tomurivi -taivaan rannalla; kavioiden kopsetta kuului yhä lähempää ja keskeltä -hiekkapilveä näkyi säihkyviä silmiä ja lensi nuolisade heitä kohden. -Valkoisiin vaippoihin verhotut numidialaiset päästivät kovia huutoja, -nostivat kätensä ylös, painoivat polvensa korskuvien ratsujensa -kylkiin, kääntyivät äkkiä ja katosivat. Heillä oli aina jonkun -matkan päässä dromedarien selässä peitsi varastoja, ja he palasivat -entistään pelottavampina, ulvoivat kuin sudet, kiisivät pois kuin -korppikotkat. Rivien reunoilla olevat barbarit kaatuivat toinen -toisensa jälkeen, -- ja sitä jatkui iltaan asti, jolloin koetettiin -päästä vuoriston suojaan. - -Vaikka se olikin norsuille vaarallista, niin uskalsi Hamilkar mennä -vuoristoon. Hän seurasi pitkää vuorenharjannetta, joka Hermaeumin -kallioniemestä ulottuu Zaguanin kukkulaan. Barbarit luulivat hänen -siten salaavan joukkonsa pienuutta. Mutta se epävarmuus, jossa hän -heitä piti koko ajan, sai heidät lopulta suurempaan raivoon kuin -tappio olisi saanut. He eivät kuitenkaan kadottaneet rohkeuttaan, -vaan kulkivat hänen jälessään. - -Vihdoin eräänä iltana Hopeavuoren ja Lyijyvuoren välissä keskellä -korkeita kallioita, erään solan suulla he äkkiä kohtasivat -joukon kevytaseisia; ja armeija oli varmaankin kokonaisuudessaan -näiden takana, sillä kuului astun taa ja torvien raikunaa; heti -karthagolaiset pakenivat solaa myöten. Se johti tasangolle, joka -oli piilun muotoinen ja oli korkeiden kallioseinien välissä. -Saadakseen kepeäaseiset kiinni syöksyivät barbarit heidän jälestään; -aivan solan perällä juoksevien härkien keskellä riensi toisia -karthagolaisia hurjasti eteenpäin. He näkivät punaviittaisen miehen, -se oli suffeetti, he huusivat toisilleen hänen nimensä, ja entistään -suuremmalla vimmalla ja ilolla he syöksyivät eteenpäin. Muutamat, -joko laiskuudesta tai huolimattomuudesta, olivat jääneet solan -suulle. Mutta eräästä läheisestä metsiköstä syöksyi ratsu joukko, -esiin ja ajoi heidät keihään pistoilla ja miekan iskuilla toisten -jälestä ja pian olivat kaikki barbarit alhaalla tasangolla. - -Kun tämä suuri ihmislauma oli jonkun aikaa liikkunut sinne ja tänne, -pysähtyi se; he eivät löytäneet mitään tietä pois rotkosta. - -Ne, jotka olivat lähinnä solan suuta palasivat taapäin; mutta aukko -oli kokonaan kadonnut. Takaa huudettiin etunenässä olevia rientämään -eteenpäin; he murskautuivat vuorta vastaan ja etäältä he haukkuivat -tovereitaan, jotka eivät osanneet löytää paluutietä. - -Tuskin olivat barbarit laskeutuneet tasangolle, kun kallioiden takana -olevat miehet olivat nostaneet ne hirsien avulla ja pudottaneet ne -alas; ja kun rinne oli jyrkkä, niin nuo suunnattomat lohkareet olivat -sikin sokin vyöryessään alas kokonaan tukkineet ahtaan aukon. - -Tasangon toisessa päässä oli pitkä, paikottain kallion halkeamien -katkaisema kapea käytävä, se vei rotkoon, joka johti ylängölle, minne -punilainen armeija oli asettunut. Tähän käytävään ja kallioseinää -vastaan oli jo edeltäpäin pantu tikapuita; ja halkeamien mutkien -suojaamina olivat kepeäaseiset, ennenkuin heihin ennätettiin, -ehtineet päästä niiden luo ja kavuta ylös. Muutamat joutuivat itse -rotkoon; heidät vedettiin sieltä köysien avulla ylös, sillä rinne oli -tällä kohdin juoksuhiekkaa, ja oli niin jyrkkä, ettei polvillaankaan -olisi voinut kömpiä sitä ylös. Barbarit saapuivat melkein heti -kepeäaseisten jälestä sinne. Mutta ristikko, joka oli neljäkymmentä -kyynärää korkea ja täytti tarkalleen kallioiden välin, laskeutui -äkkiä heidän eteensä kuten taivaasta pudonnut valli. - -Suffeetin laskelmat olivat siis onnistuneet. Ei yksikään -palkkasotureista tuntenut vuoristoa, ja astuessaan kolonnien -etunenässä he olivat riistäneet toiset mukaansa. Lohkareet, jotka -olivat alipäästä kapeampia, olivat helposti kaatuneet ja kaikkien -juostessa oli Hamilkarin armeija perällä huutanut kuten suuren vaaran -uhatessa. Hamilkar olisi kyllä voinut menettää kaikki kepeäaseisensa, -mutta puolet ainoastaan joutui hukkaan. Hän olisi ollut valmis -uhraamaan vaikka kaksikymmentä kertaa enemmän saadakseen sellaisen -tempun onnistumaan. - -Aamuun asti kulkivat barbarit tiheinä joukkoina alanteen toisesta -päästä toiseen. He tunnustelivat käsillään kallioita löytääkseen -jonkun tien ulos. - -Vihdoin päivä nousi; silloin he näkivät kaikkialla ympärillään -korkean, äkkijyrkän, valkoisen kallioseinän. Eikä mitään pelastuksen -mahdollisuutta tai toivoa ollut olemassa! Tämän umpikujan molemmat -luonnon laatimat aukot olivat suljetut, toisella puolen oli ristikko, -toisella kallioröykkiö. - -Silloin kaikki katsoivat toisiinsa sanaakaan sanomatta. He -lannistuivat tuntien jääkylmän väristyksen ruumiissaan ja -lyijynraskaan painon silmäluomissaan. - -He kokosivat voimansa ja syöksyivät kalliota vastaan. Mutta alimmat -ylimpien painon alla olevat kivet eivät liikahtaneetkaan. He -koettivat kavuta niitä myöten päästäkseen ylös tasangolle, mutta -kuperissa lohkareissa ei ollut kädelle mihin olisi tarttunut. He -aikoivat puhkaista maan solan kummankin puolen: heidän aseensa -taittuivat. Telttojen pylväistä he tekivät suuren tulen; tuli ei -kyennyt polttamaan vuorta. - -He palasivat ristikon luo; siinä oli pitkiä nauloja, seipäiden -paksuisia, ja teräviä kuin siilin piikit ja tiheämmässä kuin harjan -jouhet. Mutta heidän raivonsa oli niin suuri, että he syöksyivät -sitä vastaan. Naulat painuivat etumaisten selkärankaan asti, heidän -takanaan olevat liukuivat toveriensa ruumiita myöten alas; ja kaikki -peräytyivät jättäen jälkeensä kamalia ihmislihan kappaleita ja -verisiä hiustukkoja. - -Kun lamautuminen oli hiukan tyyntynyt, niin tarkastettiin paljoko -heillä oli ruokavaroja. Palkkasotureilla, joiden kuormasta oli -hukkunut, oli ruokaa tuskin kahdeksi päiväksi, ja toiset olivat -aivan ilman muonavaroja, sillä he odottivat etelän kylien lupaamaa -lähetystä. - -Mutta härät, jotka karthagolaiset olivat ajaneet solaan -houkutellakseen barbareja, kuljeksivat vapaina. Ne tapettiin -keihäillä; ne syötiin, ja kun vatsa oli täynnä, niin ajatukset -kadottivat osan synkkyydestään. - -Seuraavana päivänä he teurastivat kaikki muulit, yhteensä noin -neljäkymmentä. Sitten kalvettiin nahatkin, keitettiin sisälmykset, -murskattiin luut, eivätkä he vielä vaipuneet epätoivoon; Tuniksessa -oleva armeija oli varmaankin saanut tiedon heidän tilastaan ja oli -tulossa. - -Mutta viidennen päivän iltana tuli nälänhätä suuremmaksi; he -pureskelivat miekkojen hihnoja ja pieniä sieniä, joilla kypärit -olivat vuoratut. - -Nämät neljäkymmentä tuhatta miestä olivat ahdetut yhteen -kilpa-ajoradan tapaiseen, jonka ympärillä olevat vuoret muodostivat. -Muutamat jäivät ristikon eteen tai lohkareiden juurelle; toiset -makasivat sikin sokin tasangolla. Urhoolliset karttivat toisiaan, ja -pelkurit etsivät voimakkaita, jotka eivät kuitenkaan voineet heitä -pelastaa. - -Löyhkän tähden haudattiin kepeäaseisten ruumiit heti; hautojen -paikkaa ei enää erottanut. - -Kaikki barbarit makasivat ikääntyneinä pitkin maata. Siellä täällä -kuljeksi joku vanha soturi heidän riviensä välitse; ja he karjuen -kiroilivat Karthagoa, Hamilkaria -- ja Mathoa, vaikka hän oli syytön -heidän turmioonsa; mutta heidän mielestään olisi heidän tuskansa -ollut pienempi, jos hän olisi ollut sitä jakamassa. Sitten he -huokailivat; muutamat itkivät aivan hiljaa kuten pienet lapset. - -He tulivat päällikköjensä luo ja pyysivät heitä antamaan jotain, -joka vaimentaisi heidän kärsimyksiään. Toiset eivät vastanneet, -- -tai, raivoissaan sieppasivat kiven Ja heittivät sen vasten heidän -kasvojaan. - -Muutamat säilyttivät huolellisesti jossain maankolossa pientä -ruokavarastoa, muutamia kourallisia taateleita, hiukan jauhoja; ja -he söivät niitä öisin pää viitan suojassa. Ne, joilla oli miekka, -pitivät sitä paljaana kädessään; epäluuloisimmat seisoivat nojaten -vuorta vastaan. - -He syyttivät ja uhkasivat päälliköitään. Autharitos rohkeni -näyttäytyä. Barbarin itsepäisyydellä, jota ei mikään saa horjumaan, -hän kulki pari kymmentä kertaa päivässä lohkareita kohden, joka kerta -toivoen näkevänsä niiden siirtyneen; ja hänen taljalla verhottujen -vahvojen hartiainsa huojunta muistutti hänen tovereilleen karhua, -joka keväällä lähtee luolastaan katsomaan, onko lumi sulanut. - -Spendius piiloutui kreikkalaisten ympäröimänä erääsen halkeamaan; ja -pelkuri kun oli hän levitti huhun kuolemastaan. - -He olivat nyt kamalasti laihtuneet; sinertäviä täpliä ilmestyi ihoon. -Yhdeksännen päivän iltana kuoli kolme iberialaista. - -Heidän maanmiehensä vetäytyivät heti kauhuissaan loitommalle. -Vaatteet riisuttiin heidän yltään; ja alastomat, valkoiset ruumiit -saivat jäädä päivän paahteesen hiekalle virumaan. - -Silloin alkoivat garamantit maleksia heidän ympärillään. He olivat -yksinäisyyteen tottuneita miehiä, eivätkä kunnioittaneet mitään -jumalia. Joukon vanhin viittasi kumartuen ruumiiden puoleen he -leikkasivat niistä puukoillaan lihankappaleita; sitten he kyyryllään -istuen söivät ne. Toiset katselivat etäältä; he kiljaisivat kauhusta; --- mutta monet sielunsa sisimmässä kadehtivat sittenkin heidän -rohkeuttaan. - -Keskellä yötä muutamat heistä lähestyivät ja peittäen haluaan -he pyysivät pientä palaa vain maistaakseen, kuten he sanoivat. -Rohkeammat liittyivät heihin; heidän lukunsa lisääntyi; kohta heitä -oli suuri lauma. Mutta melkein kaikki tuntiessaan kylmän lihan -huulillaan antoivat käsiensä vaipua alas; toiset sitävastoin ahmivat -sitä nautinnolla. - -Saadakseen esimerkin vaikuttamaan he yllyttivät toinen toisiaan. -Sekin, joka alussa oli kieltäytynyt, meni katsomaan garamantilaisia -eikä enää palannut. He paistoivat lihoja hiilien päällä miekan -kärjellä; ne suolattiin tomulla ja paraista palasista riideltiin. Kun -ei noista kolmesta ruumiista enää ollut mitään jälellä niin katseet -kääntyivät tasangolle päin etsien uusia. - -Mutta olihan heillä karthagolaisia, kaksikymmentä vankia, jotka -oli otettu viimeisessä taistelussa, ja joita ei kukaan tähän asti -ollut huomannut? Ne katosivat, se oli sitäpaitsi kostoa. -- Sitten, -kun kerran täytyi elää, kun tämän ruuan nauttiminen oli tullut -yleisemmäksi, kun muuten olisi kuoltu, niin surmattiin vedenkantajat, -hevosrengit, kaikki palkkasoturien palvelijat. Joka päivä niitä -tapettiin. Muutamat söivät paljon, saivat takaisin entiset voimansa, -eivätkä enää olleet murheellisia. - -Kohta tämäkin apulähde ehtyi. Silloin suuntautui halu haavoittuneihin -ja sairaisiin. Koska he eivät voineet parantua, niin parasta oli -vapauttaa heidät heidän tuskistaan; ja heti kun joku mies horjui, -huusivat kaikki, että hän nyt on turmion oma ja hänen täytyi tulla -toisten ravinnoksi. Heidän kuolemansa jouduttamiseksi turvauduttiin -kavaluuteen; heiltä varastettiin viimeisetkin palat heidän inhottavaa -ruokaansa; astuttiin kuten erehdyksestä heidän päälleen; kuolevat -koettivat, saadakseen toiset uskomaan heidän voimiaan, nostaa -käsiään, nousta, nauraa. Pyörtyneet heräsivät jylseän aseen sahatessa -heidän jäseniään irti; -- usein tapettiin tarpeettomastikin, -julmuudesta, raivon tyydytykseksi. - -Raskas ja hiottava sumu, joka näillä seuduin ilmenee talven lopulla, -painui neljäntenätoista päivänä armeijan yli. Tämä säänvaihdos -aiheutti lukuisia kuolemantapauksia, ja mätäneminen tapahtui -pelottavan pian siinä kosteassa kuumuudessa, joka pysyi vuoriseinien -välissä. Hieno vihma, joka satoi ruumiiden päälle, pehmitti ne ja -muodosti piankin tasangosta laajan haaskakasan. Valkoisia usvia -leijaili sen yläpuolella; ne ärsyttivät nenää, tunkeutuivat ihoon, -sokaisivat silmät; ja barbarit olivat näkevinään kuolleiden viimeisiä -henkäyksiä, toverivainajien sieluja. Suunnaton inho valtasi heidät. -He eivät enää voineet syödä, mieluimmin sitten kuolla. - -Kaksi päivää myöhemmin selkeni ilma ja nälkä heräsi uudelleen. -Toisinaan heistä tuntui kuin pihdeillä olisi kiskottu heidän -sisälmyksiään. Silloin he kieriskelivät kouristuksissa maassa, -heittivät suuhunsa kourallisia multaa, purivat käsivartensa ja -purskahtivat mielipuolen nauruun. - -Jano heitä vaivasi vieläkin enemmän, sillä heillä ei enää ollut -pisaraakaan vettä, leilit kun jo yhdeksäntenä päivänä olivat -tyhjentyneet täydellisesti. Pettääkseen janoaan he panivat kielelleen -miekanhihnojen metalliliuskoja, norsunluunappeja, miekan teriä. -Entiset karavaaninkuljettajat köyttivät nuorilla vatsansa kireälle. -Toiset imeskelivät kivenpalasia. Juotiin vaskikypäreistä jäähtynyttä -virtsaa. - -Ja he yhä odottelivat Tuniksen armeijaa! Sen pitkä viipyminen sai -heidät otaksumaan, että se hyvinkin pian saapuisi. Sitäpaitsi oli -Matho kunnon mies, eikä varmaankaan hylännyt heitä. "He tulevat -huomenna!" sanoivat he itsekseen; ja huomispäivä kului ohitse. - -Alussa he olivat rukoilleet, tehneet lupauksia, turvautuneet -kaikellaisiin manauksiin. Nyt he tunsivat jumaliaan kohtaan -yksinomaan vihaa ja kostaakseen koettivat olla uskomatta heihin. - -Kiivasluonteiset kuolivat ensiksi; afrikalaiset kestivät paremmin -kuin gallialaiset. Zarxas makasi toimettomana pitkällään maassa -balearilaisten keskellä pitkä tukka valuen käsivarren yli. Spendius -löysi erään kasvin, jolla oli suuret runsasnesteiset lehdet, ja -selitettyään toisille sen myrkylliseksi hän elätti sillä itseään. - -He olivat liian heikkoja kiviä heittelemällä karkoittamaan lenteleviä -korppeja. Toisinaan kun ruumiin päällä istuva suuri korppikotka oli -jo kauvan nokkinut sitä, niin joku mies alkoi madella sitä kohden -heittokeihäs hampaiden välissä. Hän nojautui toiseen käteensä ja -tarkkaan tähdättyään heitti aseensa. Valkohöyheninen lintu havahtui -toimestaan suhahduksen kuullessaan, taukosi, katsoi rauhallisena -ympärilleen kuten merimetso kallionkielekkeellä, ja painoi keltaisen -inhottavan nokkansa jälleen syvälle; ja epätoivoinen mies vaipui -suulleen hiekkaan. Muutamien onnistui löytää kameleontteja ja -käärmeitä. Mutta se joka piti heitä hengissä, se oli rakkaus elämään. -Koko heidän sielunsa oli kohdistunut yksinomaan siihen ajatukseen, -- -ja he tarraantuivat olemassa oloon tahdonvoimalla, joka jatkoi elämää. - -Lujamielisimmät istuivat toistensa vieressä yhdessä kehässä keskellä -tasankoa, siellä täällä, kuolleiden keskellä; ja viittoihinsa -verhoutuneina he ääneti antautuivat surullisten ajatustensa valtaan. - -Kaupungissa syntyneet muistelivat meluisia katuja, kapakoita, -teattereita, kylpysaleja, ja parranajohuoneita, joissa kuunneltiin -tarinoita. Toiset olivat näkevinään ilta-auringon valaisemia seutuja, -miten keltainen vilja lainehti ja miten suuret härät kotimatkalla -nousivat kunnaita ylös auran vannas niskassaan. Matkoilla olleet -uneksivat vesisäiliöistä, metsämiehet metsistään, vanhat sotilaat -taisteluistaan; -- ja painostavan uneliaisuuden vallassa välähtelivät -nämät ajatukset yhtä hohtavina ja selvinä kuin unet. He saivat -yht'äkkiä näköhäiriöitä; he etsivät vuoriseinästä ovea paetakseen -ja koettivat päästä sen läpi. Toiset luullen olevansa myrskysäällä -merellä huusivat laivan komennussanoja, tai peräytyivät kauhuissaan -nähdessään pilvissä punilaisia joukkoja. Olipa sellaisiakin, jotka -kuvittelivat olevansa jossain juhlassa ja lauloivat. - -Useat joutuivat kummallisen hulluuden valtaan ja toistivat -taukoamatta samaa sanaa ja tekivät saman liikkeen. Sitten nostaessaan -päänsä ylös ja katsoessaan toisiinsa purskahtivat he tukahuttavaan -itkuun nähdessään toistensa kamalasti surkastuneet kasvot. Muutamat -eivät enää kärsineet ja saadakseen aikaa kulumaan, he kertoivat -vaaroista, joista he olivat päässeet. - -Heidän kaikkien kuolema oli varma, se saapui kohtakin. Kuinka monta -kertaa he olivatkaan koettaneet avata itselleen tietä! Mitä siihen -tulee että olisi rukoiltu voittajilta antaumisehtoja, niin eihän -heillä ollut siihen mitään keinoa. Eiväthän he edes tietäneet, missä -Hamilkar olikaan. - -Tuuli puhalsi rotkon puolelta. Se viuhkoi ristikon ylitse taukoamatta -hiekkaa, joka takertui barbarien viittoihin ja hiuksiin ikäänkuin -maa olisi noussut heidän päälleen haudatakseen heidät alleen. Ei -missään näkynyt liikettä; ikuinen vuoristo tuntui heistä joka aamu -yhä korkeammalta. - -Toisinaan lensi lintuparvi vinhaa vauhtia sinisellä taivaalla, -vapaassa ilmassa. He sulkivat silmänsä voidakseen olla niitä -näkemättä. - -Ensiksi alkoivat korvat humista, kynnet mustuivat, vilu tuntui -rinnassa; sitten pantiin kyljelleen maata ja sammuttiin -vaikertelemattakaan. - -Yhdeksäntenätoista päivänä oli kuollut kaksituhatta aasialaista, -tuhat viisisataa arkipelagilaista, kahdeksantuhatta libyalaista, -nuorimmat palkkasotureista ja kokonaiset heimot -- yhteensä -kaksikymmentätuhatta sotilasta, puolet armeijasta. - -Autharitos, jolla ei ollut enää muuta kuin viisikymmentä gallialaista -aikoi jo surmata itsensä lopettaakseen kaiken, kun hän vastapäätä -itseään kallion reunalla oli näkevinään miehen. - -Ollessaan niin korkealla näytti tämä mies aivan kääpiöltä. Yhtäkaikki -eroitti Autharitos hänen vasemmassa kädessään olevan apilanlehden -muotoisen kilven. Hän huusi: "Karthagolainen!" ja heti paikalla -tasangolla, ristikon edessä, lohkareiden juurella kaikki nousivat. -Sotilas käveli kallion reunalla; alhaalta barbarit katselivat häntä. - -Spendius sieppasi härän kallon; kietoi sen ympärille kahdesta vyöstä -otsanauhan, pisti sen sarvet alaspäin seipään nenään rauhallisten -aikeiden merkiksi. Karthagolainen poistui. He odottivat. - -Kuten kivi, joka irtaantuu kalliosta, putosi vihdoin illalla ylhäältä -miekankannatin. Se oli punaisesta nahasta tehty, ompeluksilla -kirjailtu ja koristettu kolmella timanttitähdellä, ja keskellä oli -Suuren Neuvoston merkki: hevonen palmun juurella. Se oli Hamilkarin -vastaus, hänen lähettämänsä turvakirje. - -Heidän ei tarvinnut mitään pelätä: jokainen onnen vaihdos -lopetti heidän kärsimyksensä. Suunnaton ilo valtasi heidät. He -syleilivät toisiaan, itkivät. Spendius, Autharitos ja Zarxas, -neljä italialaista, yksi neekeri ja kaksi spartalaista tarjoutui -välittäjiksi. Heidät hyväksyttiin heti. Mutta he eivät tietäneet, -miten he pääsisivät solasta pois. - -Mutta lohkareiden puolelta kuului pauketta; ja korkein heilahti -ja vyöryi aivan alas. Vaikka niitä barbarien puolelta ei saanut -liikkumaan, sillä olisi siinä tapauksessa täytynyt saada ne liukumaan -loivaa pintaa myöten ylöspäin (ja sitäpaitsi ne olivat aivan ahtaan -aukon suussa kiinni), niin toiselta puolen ei tarvinnut muuta kuin -voimakkaasti lykätä saadakseen ne vyörymään alas. Karthagolaiset -tyrkkivät niitä, ja päivän noustessa ne ulottuivat tasangolle kuten -jättiläissuurten portaiden rauniot. - -Barbarit eivät vielä voineet kavuta niitä ylös. Heille ojennettiin -tikapuita; kaikki riensivät niitä kohden. Erään katapultin täysi -lataus karkoitti heidät loitommalle; nuo kymmenen ainoastaan vietiin -pois. - -He astuivat klinabarien välissä nojaten kättään hevosen lanteesen -pysyäkseen pystyssä. - -Nyt kun ensimäinen ilo oli haihtunut, alkoivat he käydä levottomiksi. -Hamilkarin vaatimukset olivat varmaankin julmat. Mutta Spendius -rauhoitti heitä. - --- "Minä puhun!" ja hän kerskaili osaavansa puhua kauniisti koko -armeijan pelastukseksi. - -Joka pensaan takana he näkivät vartioita piilossa. Nämät kumarsivat -miekankannattimelle, jonka Spendius oli pannut olalleen. - -Kun he saapuivat punilaisten leiriin ympäröi sankka parvi heitä, ja he -kuulivat kuisketta ja nauruja. Erään teltan ovi aukeni. Hamilkar oli -teltan perällä, istuen rahilla matalan pöydän ääressä, jolla välkkyi -paljas miekka. Hänen päällikkönsä seisoivat hänen ympärillään. - -Nähdessään nuo kymmenen miestä hän ensin väistyi taapäin, sitten hän -kumartui tarkastamaan heitä. - -Heidän silmäteränsä näyttivät luonnottoman suurilta, ja silmien -ympärillä oli suuri, musta kehä, joka ulottui aivan korvalehtien -alareunaan asti; sinertävä nenä törrötti terävänä laihojen, syvien -ryppyjen uurtamien poskien välissä; heidän nahkansa, joka velttona -riippui, katosi tuhanvärisen tomun peittoon, huulet painautuivat -keltaisia hampaita vasten; heistä levisi ilettävä löyhkä; olisi -luullut heitä avautuneiksi haudoiksi, eläviksi ruumisholveiksi. - -Keskellä telttaa oli matolla, jolle johtomiesten tuli istua, -vadillinen höyryäviä kurbitsoja. Barbarien silmät kiintyivät siihen -ja koko heidän ruumiinsa vapisi ja kyyneleet nousivat heidän -silmiinsä. Mutta he hillitsivät itseään. - -Hamilkar kääntyi poispäin puhutellakseen erästä. Silloin he kaikki -ryntäsivät maahan suulleen vadin kimppuun. Kasvot painuivat rasvaan -ja ahmimisen läiskeesen yhtyi ilonnyyhkytys. Enemmän hämmästyksestä -kuin säälistä sallittiin heidän lopettaa ateriansa. Kun he olivat -nousseet, viittasi Hamilkar miekanhihnaa kantavaa miestä puhumaan. -Spendius pelkäsi; hän änkytti. - -Kuunnellessaan häntä pyöritti Hamilkar sormensa ympäri suurta -kultasormusta, samaa, jolla oli painettu Karthagon leima -miekankannattimeen. Hän pudotti sen maahan; Spendius nosti sen heti -ylös; herransa edessä sai orja entiset tapansa. Toiset värisivät -vimmasta suuttuen tästä nöyryydestä. - -Mutta kreikkalainen korotti äänensä ja muistuttaen Hannon rikoksia, -jonka hän tiesi olevan Barkaksen vihollisen, koetti hän kertomalla -heidän kurjuudestaan ja muistuttaen heidän uskollisuudestaan saada -Hamilkarin heltymään; hän puhui kauvan, nopeasti, vaanien, melkein -kiivaasti; lopulla riisti hänen hehkuva älynsä hänet niin kokonaan -mukaansa, että hän unohti surunsa. - -Hamilkar vastasi hyväksyvänsä heidän puolustelunsa. Rauha oli siis -solmittava, ja tällä kertaa lopullinen rauha! Mutta hän vaati, että -hänen haltuunsa jätettäisiin kymmenen palkkasoturia hänen oman -valintansa mukaan, aseitta ja vaatteitta. - -He eivät odottaneet näin suurta lempeyttä; Spendius huudahti: - --- "Kaksikymmentä, jos tahdot, valtias!" - --- "Ei! kymmenen riittää minulle", vastasi Hamilkar lempeästi. - -Heidän annettiin poistua teltasta neuvotellakseen. Kun he olivat -yksin vastusti Autharitos kymmenen toverin uhraamista, ja Zarxas -sanoi Spendiukselle: - --- "Miksi et surmannut häntä? hänen miekkansa oli pöydällä aivan -edessäsi!" - --- "Surmata hänet!" sanoi Spendius; ja hän lausui useampaan kertaan: -"Hänet, hänet!" ikäänkuin asia olisi ollut mahdoton ja Hamilkar -kuolematon olento. - -He olivat niin uupuneita, että he heittäytyivät maahan selälleen -tietämättä, mitä he päättäisivät. - -Spendius kehoitti heitä suostumaan. Lopulta he myöntyivät ja -palasivat telttaan. - -Silloin laski suffeetti kätensä vuoron perään kunkin kymmenen -barbarin käteen puristaen heidän peukaloaan; sitten hän pyyhki -kätensä pukuunsa, sillä barbarien tahmean ihon kosketus tuntui -karkealta ja pehmeältä, ja hänen ruumiinsa läpi kulki väristys. -Sitten hän sanoi heille: - --- "Tehän olette kaikki barbarien johtomiehiä ja olette vannoneet -heidän puolestaan?" - --- "Niin!" vastasivat he. - --- "Vapaaehtoisesti, sydämen pohjasta ja aikoen pitää lupauksenne?" - -He vakuuttivat palaavansa toisten luo pannakseen ne täytäntöön. - --- "No niin!" jatkoi suffeetti, "minun, Barkaksen, ja -palkkasotureitten lähettiläitten välillä tehdyn sopimuksen mukaan -minä valitsen teidät ja pidän teidät!" - -Spendius kaatui pyörtyneenä matolle. Barbarit vetäytyivät lähemmäksi -toisiaan aivan kuin hyljäten hänet; ei kuulunut sanaakaan, ei -valitusta. - -Heidän toverinsa odottivat heitä, ja kun eivät nähneet heidän -saapuvan, luulivat tulleensa petetyiksi. Lähettiläät olivat -epäilemättä menneet suffeetin puolelle. - -He odottivat vielä kaksi päivää; kolmannen päivän aamuna he tekivät -päätöksensä. He nuorien, kärkihakkujen ja nuolien avulla, joita oli -kiinnitetty vaatekaistojen väliin niin että ne muodostivat ikäänkuin -tikapuiden astimia, he onnistuivat kiipeämään lohkareiden yli; ja -jätettyään heikoimmat jälkeensä, he noin kolmentuhannen miehen -suuruisena joukkona lähtivät liikkeelle yhtyäkseen Tuniksen armeijaan. - -Rotkon yläpuolella oli niitty, jolla kasvoi siellä täällä pensaita; -barbarit söivät niiden lehtisilmukoita. Sitten he tapasivat -papupellon; ja kaikki katosi aivan kuin parvi heinäsirkkoja olisi -kulkenut sen yli. Kolme tuntia myöhemmin he saapuivat toiselle -tasangolle, jota vihannoivat kukkulat ympäröivät. - -Näiden kunnaiden välisissä laaksoissa he näkivät hopeanvärisiä -lyhteitä välkkyvän vähän matkan päässä toisistaan; auringon -sokaisemat barbarit näkivät epäselvästi niiden alapuolella suuria, -mustia möhkäleitä, jotka kannattivat noita hopealyhteitä. Äkkiä ne -nousivat aivan kuin olisivat auenneet Ne olivat peitsiä pelottavasti -asestettujen norsujen selässä olevissa torneissa. - -Paitsi rinnassaan olevaa kärkeä, pistorautoja hampaissaan, -pronssilevyjä kyljissään ja tikareja polvisuojissaan; -- oli niillä -kärsän päässä nahkarengas johon oli kiinnitetty suuren tikarin kahva; -kun ne olivat yht'aikaa astuneet esiin tasangon perältä, astuivat ne -tasaisesti joka sivulta eteenpäin. - -Sanomaton kauhu sai barbarit aivan jähmettymään. He eivät koettaneet -edes paetakaan. He olivat jo saarroksessa. - -Norsut tunkeutuivat tähän ihmiskasaan; rintapiikit puhkoivat sen, -hampaiden raudat viiltelivät sitä kuin auran vantaat; ne silpoivat, -halkoivat, hakkasivat kärsänsä sirpeillä; tulinuolia täynnä olevat -tornit näyttivät liikkuvilta tulivuorilta; ei näkynyt muuta kuin -yksi ainoa laaja kasa, jossa ihmisliha muodosti valkoisia pilkkuja, -pronssilevyt harmaita täpliä, veri punaisia suihkuja; nuo pelottavat -eläimet raivasivat kulkiessaan keskelle kaikkea mustia vakoja. -Hurjinta norsua ohjasi eräs numidialainen, jonka päätä koristi -sulkadiademi. Hän sinkoi heittokeihäitä pelottavan nopeasti, päästäen -tuon tuostakin pitkän kimakan vihellyksen; -- ja nuo suuret eläimet, -jotka olivat tottelevaisia kuin koirat, käänsivät tämän teurastuksen -aikana silmänsä häneen päin. - -Heidän kehänsä supistui yhä enemmän; nääntyneet barbarit eivät enää -tehneet vastarintaa; kohta olivat norsut tasangon keskellä. Niillä -ei ollut tilaa liikkua. Ne kasaantuivat nousten puoleksi pystyyn, ja -niiden hampaat sotkeutuivat yhteen. Äkkiä Narr' Havas rauhoitti ne, -ja kääntyen ympäri ne palasivat juoksu jalkaa kukkuloiden luo. - -Mutta kaksi syntagmaa sotilaita oli paennut oikealle erääseen -notkoon, heittivät aseensa ja polvillaan he ojensivat kätensä -punilaisten telttoja kohden rukoillen armoa. - -Heidän jalkansa ja kätensä sidottiin; kun heidät sitten oli pantu -maahan riviin toinen toisensa viereen, tuotiin norsut takaisin. - -Rinnat rusahtivat kuten puulippaat, joita murskataan; norsun jokainen -askel mursi kaksi miestä; niiden suuret jalat painuivat ruumiisiin, -niin että näytti siltä kuin norsut olisivat ontuneet. He jatkoivat -kulkuaan kunnes pääsivät rivin päähän. Tasangolla ei enää nähnyt -liikettä. Yö saapui. Hamilkar iloitsi katsellessaan tätä kostonsa -näytelmää; mutta äkkiä hän vavahti. - -Hän ja muut näkivät kuudensadan askeleen päässä vasemmalla eräällä -kukkulalla vielä barbareja! Neljäsataa voimakkainta etruskilaista, -libyalaista ja spartalaista palkkasoturia oli jo heti alussa -päässyt kukkulalle ja pysytellyt epäröiden paikallaan. Toveriensa -teurastuksen jälkeen he päättivät tunkeutua karthagolaisten joukkojen -läpi; he laskeutuivat jo tiheissä riveissä ihmeteltävällä ja -pelottavalla tavalla. - -Airut lähetettiin heti heidän luokseen. Suffeetti tarvitsi sotilaita; -hän otti heidät ilman mitään ehtoja vastaan, niin suuresti hän ihaili -heidän urhoollisuuttaan. He voivat, lisäsi karthagolainen, lähestyä -hiukan ja mennä hänen osoittamaansa paikkaan, josta he löytäisivät -ruokavaroja. - -Barbarit riensivät sinne ja kuluttivat yön syömiseen. Silloin -karthagolaiset alkoivat napista suffeetin palkkasotureita kohtaan -osoittamaa puolueellisuutta vastaan. - -Taipuiko hän tämän sammumattoman vihan vaatimuksiin, vai oliko -kaikki täydellisintä kavaluutta? Seuraavana päivänä hän saapui -itse avopäin, aseitta, clinabarien saattamana heidän luokseen ja -ilmoitti, että kun hänellä oli liian suuret joukot ruokittavanaan, -niin hänen aikomuksensa ei ollut pitää heitä kaikkia elossa. Mutta -kun hän tarvitsi sotilaita, eikä tietänyt miten hän paraimmat -valitsisi, niin saivat he keskenään taistella elämän ja kuoleman -uhalla; sitten hän liittää voittajat omaan henkivartiostoonsa. Olihan -se kuolema yhtä hyvä, kuin mikä muukin; -- ja silloin, käskien -sotilaita siirtymään (sillä punilaiset liput estivät palkkasotureita -näkemästä ympärilleen), hän heille näytti Narr' Havaksen sataa -yhdeksääkymmentäkahta norsua, jotka seisoivat yhdessä ainoassa -rivissä ja heiluttivat kärsillään pitkiä aseita, kuten jättiläiskädet -olisivat heiluttaneet piiluja heidän päänsä päällä. - -Barbarit katsoivat ääneti toisiinsa. Eivät he kalvenneet kuoleman -pelosta, vaan siitä katalasta pakosta, jonka alaisiksi he nyt olivat -joutuneet. - -Heidän yhdessä vietetty elämänsä oli synnyttänyt heidän välilleen -kestäviä ystävyysliittoja. Leiri korvasi useimmille isänmaan; eläen -ilman perhettä he suuntasivat kaiken hellyyden tarpeensa johonkin -toveriin, ja he nukkuivat vieretysten saman viitan alla tähtien -tuikkeessa. Heidän harhaillessaan taukoamatta kaikenlaisten seutujen -halki, läpi surmien ja seikkailujen, oli heidän välilleen muodostunut -omituinen rakkaus, -- siveettömiä liittoja, jotka olivat yhtä vakavia -kuin avioliitto, ja joissa vahvempi suojeli heikompaa taistelussa, -auttoi häntä hyppäämään kuilujen yli, kuivasi hänen otsaltaan -kuumeen hien, varasti hänelle ruokaa; ja toinen, tien varrelta -löydetty lapsi, sitten palkkasoturiksi kehittynyt mies, korvasi tämän -hellyyden aviovaimon tuhansilla huomaavaisuuksilla ja palveluksilla. - -He vaihtoivat nyt kaulanauhoja ja korvarenkaita, lahjoja, jotka -he ennen suuren vaaran jälkeen hurmauksen hetkinä olivat antaneet -toisilleen. Kaikki tahtoivat kuolla, ei kukaan surmata. Siellä täällä -näki jonkun nuoren sanovan harmaapartaiselle miehelle: "Ei! ei, sinä -olet voimakkaampi! Sinä kostat meidän puolestamme, surmaa minut!" -ja mies vastasi: "Minulla on lyhempi elämä edessä! Iske keskelle -sydäntä, eläkä ajattele muuta!" Veljet katselivat toisiinsa kättä -puristaen, rakastaja sanoi rakastajalle ikuiset jäähyväiset itkien -hänen olkapäätään vastaan. - -He riisuivat panssarit pois, jotta miekka tunkisi nopeammin -lihaan. Silloin tulivat näkyviin ne suuret arvet, jotka he olivat -saaneet taisteluissa Karthagon puolesta; ne näyttivät pylväihin -kaiverretuilta kirjoituksilta. - -Sitten he järjestyivät gladiaattorien tavoin neljään yhtä suureen -riviin ja alkoivat arasti iskien taistella. Muutamat olivat sitoneet -silmänsäkin ja heidän miekkansa halkaisivat ilmaa hapuillen, -kuten sokean sauva. Karthagolaiset alkoivat kiljua ja solvaista -heitä pelkureiksi. Barbarit kiihtyivät, ja kohta taistelu muuttui -yleiseksi, kiihkeäksi, pelottavaksi. - -Toisinaan kaksi taistelijaa taukosi aivan verissään, vaipuivat -toistensa syliin ja kuolivat suudellen toisiaan. Ei kukaan väistynyt. -He syöksyivät ojolla oleviin miekkoihin. Heidän raivonsa oli niin -kiihkeä, että karthagolaiset etäällä pelkäsivät. - -Vihdoin he taukosivat taistelusta. Rinnat läähättivät raskaasti -koristen, ja silmät näkyivät pitkien hiusten takaa, jotka riippuivat -alas, kuin purppurakylvystä nostettuina. Muutamat pyörivät nopeasti -ympäri kuten otsaan haavoittuneet pantterit. Toiset katselivat -liikkumattomina edessään olevaa ruumista; sitten he äkkiä repivät -kynsillään kasvojaan, tarttuivat molemmin käsin miekkaansa ja -painoivat sen vatsaansa. - -Kuusikymmentä oli vielä jälellä. He pyysivät saada juotavaa. Heitä -käskettiin heittämään miekkansa pois; ja kun he sen olivat tehneet, -tuotiin heille vettä. - -Juuri kun he joivat painaen päänsä ruukkuihin, syöksyi kuusikymmentä -karthagolaista takaapäin heidän kimppuunsa ja tappoi heidät -tikareilla. - -Hamilkar oli tehnyt tämän noudattaakseen armeijan vaistoa ja -sitoakseen tämän petoksen kautta heidät itseensä. - -Sota oli siis loppunut; ainakin hän niin luuli; Matho ei voinut tehdä -vastarintaa; kärsimättömänä käski suffeetti heti lähteä matkalle. - -Hänen vakoojansa tulivat ilmoittamaan nähneensä matkueen kulkevan -Lyijy vuorta kohden. Hamilkar ei välittänyt siitä. Kun kerran -palkkasoturit olivat tuhotut, niin paimenkansat eivät enää häntä -häirinneet. Pääasia oli nyt saada Tunis haltuunsa. Hän kulki pitkiä -päivämatkoja pitäen sitä kohden. - -Hän oli lähettänyt Narr' Havaksen Karthagoon viemään tietoa voitosta; -ja Numidian kuningas, ylpeillen tästä menestyksestä, saapui Salammbon -luo. - -Salammbo otti hänet vastaan puistossaan, jossa lepäsi tuuhean -sykomoripuun alla keltaisilla nahkatyynyillä. Taanak seisoi hänen -vieressään. Hänen kasvojaan verhosi valkoinen vaate, joka peitti -suun ja otsan, joten silmät ainoastaan näkyivät; mutta huulet -hohtivat ohuen kankaan läpi kuten jalokivet hänen sormissaan -- sillä -Salammbon kädetkin olivat verhotut, eikä hän koko keskustelun aikana -tehnyt ainoatakaan liikettä. - -Narr' Havas ilmoitti hänelle barbarien joutuneen tappiolle. Salammbo -kiitti siunaten häntä niistä palveluksista, jotka hän oli tehnyt -hänen isälleen. Sitten alkoi Narr' Havas kertoa taistelusta. - -Kyyhkyset kujersivat hiljaa palmupuissa heidän ympärillään ja -toisia lintuja hyppeli ruohikossa: seppelleivosia, tartessilaisia -viiriäisiä, punilaisia helmikanoja. Jo kauvan aikaa hoitamatta jäänyt -puutarha oli villiintynyt; metsäkurpitsit kiertelivät kassia-puiden -lehviä, käärmecnpisto-yrtit hyötyivät ruusukentillä, kaikellaiset -kasvit muodostivat tiheikköjä ja lehvämajoja; ja viistoon laskeutuvat -auringon säteet loivat kuten metsässä siellä täällä lehden varjon -maahan. Villiytyneet kotieläimet pakenivat pienimmänkin risahduksen -kuullessaan. Toisinaan näki gasellin, jonka pieniin mustiin sorkkiin -oli tarttunut maassa olevia riikinkukon sulkia. Etäällä olevan -kaupungin kohina katosi aaltojen loiskeesen. Taivas oli aivan -sininen; merellä ei näkynyt ainoatakaan purjetta. - -Narr' Havas ei enää puhunut. Salammbo katseli häntä vastaamatta -mitään. Narr' Havaksella oli liinainen puku, johon kukkia oli -maalattu, ja liepeessä riippui kultahetaleita; kaksi hopeanuolta -kiinnitti hänen palmikoituja hiuksiaan korvien kohdalla; hänen oikea -kätensä nojasi peitsen varteen, joka oli koristettu elektronrenkailla -ja karvatupsuilla. - -Salammbon sielussa heräsi paljon epäselviä ajatuksia katsellessaan -häntä. Tuo nuori, lempeä-ääninen ja naisekkaan hentovartaloinen mies -miellytti hänen silmiään olemuksensa siroudella ja tuntui hänestä -vanhemmalta sisarelta, jonka Baalit lähettivät häntä turvaamaan. -Muisto Mathosta välähti äkkiä esiin; hän ei voinut hillitä haluaan -saada tietää, mikä oli oleva Mathon kohtalo. - -Narr' Havas vastasi, että karthagolaiset kulkivat Tunista kohden -aikoen sen valloittaa. Sen mukaan kuin hän kuvaili heidän -onnistumisensa mahdollisuutta ja Mathon heikkoutta, näytti erityinen -toivo ilahuttavan Salammbota. Hänen huulensa vapisivat, hänen -rintansa läähätti. Kun Narr' Havas lupasi itse surmata Mathon -huudahti Salammbo: -- "Niin! surmaa hänet, sen täytyy tapahtua!" - -Numidialainen sanoi kiihkeästi haluavansa Mathon kuolemaa, sillä -sodan loputtua oli hän tuleva Salammbon aviomieheksi. - -Salammbo vavahti ja painoi päänsä alas. - -Mutta Narr' Havas jatkoi verraten kaihoaan kukkiin, jotka kaihoavat -sadetta, eksyneihin matkamiehiin, jotka odottavat päivää. Hän sanoi -vielä Salammbolle, että hän oli kauniimpi kuin kuu, suloisempi kuin -aamun tuuli ja majaystävän kasvot. Hän aikoi tuottaa hänelle mustien -maasta kalleuksia, joita ei löytynyt Karthagossa, ja heidän asuntonsa -lattiat olivat kultahiekalla sirotettavat. - -Illan tullen balsamin tuoksu täytti ilman. He katsoivat kauvan aikaa -toisiinsa, -- ja Salammbon silmät näyttivät pitkien huntujen lävitse -kahdelta pilvien lomasta tuikkivilta tähdeltä. Ennen auringon laskua -Narr' Havas poistui. - -Vanhimmat tunsivat aivan kuin suuren taakan putoavan hartioiltaan -hänen lähdettyään Karthagosta. Kansa oli ottanut hänet vastaan vielä -suuremmalla riemulla kuin edellisellä kerralla. Jos Hamilkar ja -Numidian kuningas kahden saisivat voiton palkkasotureista, niin olisi -mahdotonta heitä vastustaa. Siksi päättivät he, heikontaakseen Bar -kasta, antaa oman lemmikkinsä, vanhan Hannon ottaa osaa Karthagon -vapauttamiseen. - -Hän lähti heti läntisiin maakuntiin päin kostaakseen samoilla -seuduilla, jotka olivat nähneet hänen häpeänsä. Mutta asukkaat ja -barbarit olivat kuolleet, piilossa tai paenneet. Silloin hänen -vihansa kohdistui itse seutuun. Hän poltti raunioiden rauniot, hän ei -jättänyt ainoatakaan puuta tai heinän kortta; lapset ja rammat, joita -tavattiin, kidutettiin kuoliaiksi, hän jätti naiset sotilaittensa -raiskattaviksi ennenkuin ne surmattiin; kauneimmat heitettiin hänen -kantotuoliinsa, -- sillä hänen kamala tautinsa kiihoitti hänessä -hurjia himoja; ja hän tyydytti niitä epätoivoisen miehen koko -vimmalla. - -Usein painui kukkuloiden harjalla mustia telttarivejä kokoon -kuten tuulen kaatamina, ja sitten näki suurien kiiltoreunaisten -kiekkojen, jotka tunsi kärryn pyöriksi, surkeasti natisten katoavan -vähitellen laaksoon. Ne heimot, jotka olivat lähteneet pois Karthagon -piirityksestä, harhailivat siten maakuntien halki odottaen sopivaa -tilaisuutta, jotain palkkasoturien saamaa voittoa, palatakseen -takaisin. Mutta pelosta tai nälästä he kaikki jatkoivat tietään -kotiseuduilleen ja katosivat. - -Hamilkar ei laisinkaan kadehtinut Hannon menestystä. Mutta hän tahtoi -kiireesti saada kaiken loppumaan; siksi käski hän Hannoa hyökkäämään -Tunista vastaan; ja Hanno, joka kaikesta huolimatta rakasti -isänmaataan, saapui määräpäivänä kaupungin muurien edustalle. - -Kaupungilla oli puolustusväkenään, paitsi kaupungin vakinaisia -asukkaita, kaksitoistatuhatta palkkasoturia, sitten kaikki -saastaisten-ruokien-syöjät, sillä he olivat kuten Mathokin jääneet -Karthagon näköpiirin sisälle ja roskaväki ja shalishim katselivat -etäältä sen korkeita muuria, joiden takana he uneksivat löytyvän -äärettömiä nautintoja. Tämän yhteisen, vihan vaikutuksesta -järjestettiin puolustus hyvinkin pian. Leileistä tehtiin kypäriä, -kaikki puutarhojen palmut katkottiin keihäiden varsiksi, kaivettiin -kaivoja ja ruuakseen he pyydystivät järven rannalta suuria valkoisia -ruumiilla ja saastalla ruokittuja kaloja. Heidän vallituksensa, -joita Karthago kateellisina oli pidättänyt raunioina, olivat niin -heikkoja, että ne voi melkein olkapäällään kaataa kumoon. Matho tukki -niiden reijät talojen kivillä. Se oli viimeinen taistelu; hän ei -mitään toivonut, ja yhtä kaikki hän sanoi itselleen, että onni oli -vaihtuvainen. - -Lähestyessään näkivät karthagolaiset vallilla miehen, joka kohosi -vyötäröistä asti sen ylitse. Hänen ympärillään suhahtelevat nuolet -näyttivät häntä peloittavan yhtä vähän kuin pääskysparvi. Kummallista -kyllä ei ainoakaan osunut häneen. - -Hamilkar leiriytyi kaupungin eteläpuolelle; hänen oikealla puolellaan -piti Narr' Havas Rhadeksen tasangon ja Hanno järven rannan -hallussaan; toistaiseksi piti kunkin kolmen johtajan säilyttää -asemansa ja yht'aikaa hyökätä kaupungin muureja vastaan. - -Mutta Hamilkar tahtoi ensin näyttää palkkasotureille, että hän -aikoi rangaista heitä kuin orjia. Hänen käskystään nuo kymmenen -lähettilästä naulittiin vieretysten ristiin eräälle kukkulalle, -vastapäätä kaupunkia. - -Tämän nähdessään poistuivat piiritetyt valleilta. - -Matho oli arvellut, että jos hän voisi pujahtaa muurin ja Narr' -Havaksen telttojen välitse niin sukkelasti etteivät numidialaiset -ennättäisi lähteä liikkeelle, niin voisi hän hyökätä takaapäin -karthagolaisten jalkaväen kimppuun, joka siten joutuisi hänen -osastonsa ja kaupungin väliin. Hän syöksyi sotavanhuksiensa kanssa -ulos kaupungista. - -Narr' Havas huomasi sen; riensi pitkin järven rantaa ja käski Hannoa -lähettämään miehiä Hamilkarin avuksi. Luuliko hän Barkasta liian -heikoksi vastus taaksensa palkkasotureja? Oliko se petosta vai -tyhmyyttä? Kukaan ei koskaan saanut sitä tietää. - -Haluten nöyryyttää kilpailijaansa ei Hanno viivytellyt. Hän -huusi puhaltamaan torviin ja koko hänen armeijansa hyökkäsi -barbarien kimppuun. Nämä peräytyivät ja syöksyivät suoraan päin -karthagolaisia; he kaatoivat ne kumoon, polkivat jalkoihinsa ja siten -hyökätessään eteenpäin he saapuivat Hannon teltan luo, jossa tämä -oli kolmenkymmenen karthagolaisen, Vanhimpien kuuluisimpien jäsenten -seurassa. - -Hän näytti hämmästyvän tätä uhkarohkeutta; hän huusi päälliköltään -avuksi. Kaikki ojensivat kätensä hänen kurkkuunsa huutaen -häväistyksiä. Joukko tungeskeli, ja niiden, jotka olivat tarttuneet -häneen, oli vaikea pidellä häntä käsissään. Hän koetti sillä välin -kuiskata heidän korvaansa: -- "Minä annan sinulle kaikki, mitä -tahdot! Minä olen rikas! Pelasta minut!" He vetivät hänet mukaansa; -niin raskas kuin hän olikin ei hänen jalkansa koskettaneet maata. -Vanhimmat oli viety. Hänen kauhunsa kas voi. "Te olette voittaneet -minut! Minä olen teidän vankinne! Minä maksan lunnaat! Kuulkaa minua, -ystäväni!" Ja kun häntä olkapäillä, jotka painuivat hänen kylkiinsä, -kannettiin pois, hän huusi tavan takaa: "Mitä te teette? Mitä -aijotte? Näettehän etten minä vastusta! Minä olen aina ollut hyvä!" - -Portin luo oli pystytetty jättiläissuuri risti. Barbarit karjuivat: -"Tänne! tänne!" Mutta hän korotti vielä enemmän ääntään, ja kaikkien -heidän jumaliensa nimessä hän anoi heitä viemään hänet shalishimin -luo, sillä hänellä oli uskottavana tälle asia, josta kaikkien heidän -pelastus riippui. - -He pysähtyivät, muutamat väittivät olevan viisainta kutsua Matho -saapuville. Lähdettiin häntä etsimään. - -Hanno vaipui ruohikolle; ja hän näki ympärillään toisiakin ristejä, -ikäänkuin kidutus, jonka alaiseksi hän oli joutuva, olisi jo -edeltäpäin moninkertaiseksi aijottu; hän koetti kaikin tavoin -vakuuttaa itselleen erehtyvänsä, että ristejä olikin vain yksi, -vieläpä uskoa, ettei niitä ollut laisinkaan. Lopulta nostettiin hänet -ylös. - --- "Puhu!" sanoi Matho. - -Hän tarjoutui luovuttamaan heille Hamilkarin, sen jälkeen he molemmat -palaisivat yhdessä Karthagoon ja hallitsisivat kuninkaina. - -Matho poistui viitaten toisia kiiruhtamaan. Se oli, arveli hän, -pelkkä juoni ajan voittamiseksi. - -Barbari erehtyi; Hanno oli nyt siinä epätoivoisessa asemassa, jossa -ei ihminen enää välitä mistään, ja sitäpaitsi vihasi hän niin -suuresti Hamilkaria, että pienimmänkin pelastuksen toivon tähden -olisi ollut valmis uhraamaan hänet ja kaikki hänen sotilaansa. - -Vanhimmat viruivat jo noiden kolmenkymmenen ristin juurella maassa; -jo oli nuoria pantu heidän kainaloittensa alle. Silloin vanha -suffeetti ymmärtäessään täytyvänsä kuolla alkoi itkeä. - -Häneltä revittiin viimeisetkin vaatteet yltä -- ja hänen koko -kauhistuttava ruumiinsa tuli näkyviin. Paiseet täyttivät koko tuon -muodottoman möhkäleen; pöhöttyneissä jaloissa peittyivät kynnet lihan -alle; sormista riippui kuten vihertäviä kaistaleita; ja kyyneleet, -jotka virtasivat hänen poskiensa ajoksien välitse antoivat hänen -kasvoilleen pelottavan surkean ilmeen, ne kun näyttivät ottavan -enemmän tilaa hänen kuin muiden ihmisolentojen kasvoilla. Hänen -puoliksi auennut kuninkaallinen otsanauhansa laahasi hänen valkoisten -hiuksiensa keralla maassa. - -He luulivat, ettei heillä ei olisi kyllin vahvoja nuoria kiskoakseen -hänet ylös ristille, ja he naulitsivat hänet siihen punilaiseen -tapaan ennenkuin risti nostettiin ylös. Mutta tuskan keralla heräsi -hänen ylpeytensä. Hän alkoi syytää heille solvauksia. Hän sylki -vaahtoa ja väänteli ruumistaan merihirviön tavoin, jota rannalla -tapetaan, ennustaen heille, että he tulevat kuolemaan vielä -kamalammalla tavalla kuin hän ja että hänen kuolemansa kostetaan. - -Se olikin jo tapahtunut. Toisella puolen kaupunkia, josta nyt -nousi tuliliekkejä ja savupatsaita, vääntelehtivät palkkasoturien -lähettiläät kuolintuskissa. - -Muutamat, jotka ensin olivat pyörtyneet, virkosivat raittiissa -tuulessa; mutta leuka painui rintaa vasten ja ruumis painui hiukan -alas, vaikka käsien naulat olivatkin päätä korkeammalla; jaloista -ja käsistä tihkui hitaasti suuria veripisaroita kuten puun oksilta -kypsiä hedelmiä, -- ja Karthago, golfi, vuoret ja tasanko, kaikki -näytti pyörivän heidän silmissään jättiläissuuren pyörän tavoin; -toisinaan maasta nouseva tomupilvi kietoi heidät pyörteesensä; heitä -poltti kamala jano, kieli vääntyi heidän suussaan, ja he tunsivat -kylmän hien valuvan ruumiista sielun hitaasti erkaantuessa siitä. - -Äärettömän syvällä alapuolellaan he näkivät katuja, marssivia -sotilaita, heiluvia miekkoja; ja taistelun pauhina osui epämääräisenä -heidän korviinsa, kuten meren pauhina haaksirikkoisille, jotka -kuolevat laivan mastoon. Italialaiset, jotka olivat muita rotevampia, -huusivat vielä; lakedaimonilaiset olivat vaiti ja pitivät silmiään -ummessa; Zärxas, joka ennen oli ollut niin voimakas, taipui nyt kuin -katkaistu kaisla; hänen vieressään taivutti etiopialainen päänsä -taapäin, ristin poikkipuun yli; Autharitos pyöritti liikkumattomana -silmiään; hänen pitkä tukkansa oli tarttunut puun rakoon ja nousi -hänen otsaltaan suoraan pystyyn, ja korina, joka nousi hänen -rinnastaan kuului vihan karjunnalta. Spendiuksessa oli herännyt outo -uljuus; nyt hän halveksi elämää, kun hän varmasti tiesi sen melkein -kohta loppuvan ikuisesti, ja hän odotti väliäpitämättömänä kuolemaa. - -Vaikka tajuttomuus jo alkoi heissä saada vallan, niin toisinaan he -vavahtivat kun siivet siuhkuivat heidän suutaan vastaan. Suuret -siivet loivat varjoaan heidän ympärilleen, rääyntää kaikui ilmassa; -ja kun Spendiuksen risti oli korkein, niin sille istahti ensimäinen -korppikotka. Silloin hän käänsi päänsä Autharitoksen puoleen ja sanoi -hänelle hitaasti oudon hymyn levitessä hänen huulilleen: - --- "Muistatko leijonia Siccan tien varrella?" - --- "Ne olivat meidän veljiämme!" vastasi gallialainen ja heitti -henkensä. - -Tällä välin oli suffeetti puhkaissut muurin ja saapunut kaupungin -linnan juurelle. Äkkiä tuulen viima vei sauhun pois ja seutu näkyi -Karthagoon asti; hän oli näkevittään ihmisiäkin katselemassa Eshmunin -temppelin katolta; sitten kääntäessään päätään hän näki vasemmalla, -järven rannalla, kolmekymmentä tavattoman suurta ristiä. - -Tehdäkseen ne vielä peloittavimmiksi olivat barbarit nimittäin -rakentaneet ne yhteen jatketuista telttojen pylväistä; ja -kolmenkymmenen Vanhimman ruumiit näkyivät hyvin korkealla ilmassa. -Heidän rinnassaan oli kuten valkoisia perhosia; ne olivat alhaalta -ammuttujen nuolien sulkia. - -Korkeimman ristin päästä liehui pitkä, loistava kultanauha; se -riippui ristillä olevan olkapäällä; siltä puolelta puuttui käsivarsi, -ja Hamilkar saattoi töin tuskin tuntea Hannon. Hänen pehmenneet -luunsa eivät kestäneet nauloja, ja osia hänen jäsenistään oli -pudonnut pois, -- eikä ristillä ollut muuta kuin kamalat jätteet -muistuttaen metsämiesten oven päälle naulattuja eläinten jätteitä. - -Suffeetti ei ollut voinut saada minkäänlaisia tietoja: hänen -edessään oleva kaupunki oli kokonaan peittänyt häneltä sen, mitä -sen takana tapahtui; ja molemmat alipäälliköt, jotka perätysten oli -lähetetty kummankin johtajan luo, eivät olleet palanneet. Silloin -saapui pakolaisia, jotka toivat tiedon tappiosta, ja punilainen -armeija seisahtui. Tämä onnettomuus, joka osui juuri keskelle -heidän voittoaan lamautti heitä. He eivät enää kuulleet Hamilkarin -määräyksiä. - -Matho käytti sitä hyväkseen jatkaakseen verilöylyään numidialaisten -joukossa. - -Hävitettyään Hannon leirin hän oli uudelleen hyökännyt heihin. -Nämät päästivät norsut liikkeelle. Mutta palkkasoturit sieppasivat -tulikekäleitä muurista, lähestyivät pitkin tasankoa niitä heiluttaen, -ja suuret eläimet syöksyivät kauhuissaan golfiin, jossa ne -kamppaillen surmasivat toisensa ja hukkuivat raskaiden panssariensa -painosta. Jo oli Narr' Havas syöksynyt ratsumiehineen esiin; kaikki -heittäytyivät suulleen maahan; sitten kun hevoset olivat kolmen -askeleen päässä heistä, he äkkiä hyppäsivät niiden vatsan alle ja -puhkasivat sen tikariniskulla, ja puolet numidialaisista oli jo -kaatunut, kun Barkas saapui avuksi. - -Uupuneet palkkasoturit eivät voineet vastustaa häntä. He peräytyivät -hyvässä järjestyksessä Kuumienlähteiden vuorelle asti. Suffeetti oli -siksi viisas, ettei ajanut heitä takaa. Hän suuntasi kulkunsa Makarin -suuta kohden. - -Tunis oli hänen vallassaan; mutta se ei ollut muuta kuin höyryävä -rauniokasa. Rauniot vyöryivät muurien aukoista tasangon keskelle -asti; -- ja aivan perällä, golfin rantojen välissä lykkivät tuulen -ajamat norsujen raadot toisiaan kuten saaristo mustia kallioita olisi -uiskennellut veden pinnalla. - -Jatkaakseen tätä sotaa oli Narr' Havas tyhjentänyt metsänsä, ottanut -nuoret ja vanhat, koiraat ja naaraat, eikä hänen kuningaskuntansa -sotavoima enää koskaan toipunut tästä tappiosta. Kansa, joka -etäältä oli nähnyt heidän tuhonsa, oli siitä aivan epätoivoissaan; -miehet valittelivat kaduilla kutsuen heitä nimeltä kuten kuolleita -ystäviään: -- "Oi! Voittamaton! Voitto! Salama! Pääskynen!" -Ensimäisenä päivänä puhuttiin enemmän kuolleista norsuista kuin -kaatuneista kansalaisista. Mutta seuraavana päivänä näkyivät -barbarien teltat Kuumienlähteiden vuoren kukkulalla. Silloin oli -epätoivo niin rajaton, että monet, varsinkin naiset syöksyivät pää -edellä alas Akropoliilta. - -Hamilkarin aikeista ei tiedetty mitään. Hän eli yksin teltassaan, -hänen luonaan oli vain eräs nuori poika, eikä kukaan koskaan syönyt -heidän kanssaan, ei edes Narr' Havas. Mutta tämä osoitti hänelle -erikoisen suurta kunnioitusta Hannon tappion jälkeen; olihan Numidian -kuninkaalla siksi tärkeätä päästä hänen pojakseen, että hänen koko -aika täytyi olla varuillaan. - -Tämä toimettomuus oli vain nerokkaiden toimien verhona. -Kaikenlaisilla keinoilla lumosi Hamilkar kylien johtomiehet; ja -palkkasotureita ajettiin pois, vainottiin ja vaanittiin kuin -villipetoja. Heti kun he tulivat johonkin metsään syttyivät -puut heidän ympärillään tuleen; kun he joivat lähteestä, oli se -myrkytetty; luolat, joissa he nukkuivat yöllä, muurattiin umpeen. -Väestö, heidän entiset kanssarikollisensa, jotka tähän asti olivat -heitä puolustaneet, vainosivat nyt heitä; ja aina he tunsivat näiden -joukkojen keskellä karthagolaisia asevarustuksia. - -Useiden kasvot olivat punaisten ajosten syömiä; he luulivat saaneensa -ne koskettaessaan Hannoon. Toiset kuvittelivat niiden syntyneen -Salammbon kalojen syömisestä, ja tuntematta pienintäkään katumusta -sen johdosta, he kuvittelivat vieläkin kamalampia pyhän raiskauksia, -nöyryyttääkseen punilaisia jumalia mahdollisimman paljon. He olisivat -tahtoneet tuhota ne kokonaan. - -Siten kuljeksivat he kolme kuukautta pitkin itäistä rantaa, -sitten Sellum-vuoren taakse ja erämaan hietikon rajalle asti. He -etsivät jotain pakopaikkaa, vaikkapa millaista tahansa. Utica ja -Hippo-Zarytus eivät olleet heitä pettäneet, mutta Hamilkar piiritti -näitä molempia kaupunkeja. Palkkasoturit palasivat sitten umpimähkään -pohjoiseen päin teitäkään tuntematta. Hätä ja puute oli hämmentänyt -heidän järkensä. - -He eivät tunteneet enää muuta kuin epätoivoista katkeruutta, joka -yhä kasvoi; ja eräänä päivänä he saapuivat Cobuksen rotkoihin, vielä -kerran Karthagon eteen! - -Täällä tapahtui otteluja useammin. Onni suosi vuoroin kumpaakin -puolta; mutta molemmat olivat siihen määrään uupuneita, että he -toivoivat näiden kahakoiden sijasta suurta taistelua, kun se vaan -olisi sitten viimeinen. - -Mathon teki mieli itse viedä suffeetille tämä taisteluhaaste. Eräs -libyalainen uhrautui siihen toimeen; Nähdessään hänen poistuvan -kaikki olivat vakuutettuja siitä, ettei hän enää palaisi. - -Hän palasi samana iltana. - -Hamilkar otti haasteen vastaan. Seuraa vana päivänä auringon -noustessa tuli heidän kohdata toisensa Rhadeksen kentällä. - -Palkkasoturit tahtoivat tietää, eikö hän ollut sanonut sen enempää, -ja libyalainen jatkoi: - --- "Kun minä jäin seisomaan hänen eteensä, niin kysyi hän, mitä minä -odotin; minä vastasin: 'kuolemaani!' Silloin hän vastasi: 'Ei! lähde -pois! sinä kuolet huomenna yhdessä toisten kanssa'." - -Tämä jalomielisyys kummastutti barbareja; muutamia, se kauhistutti ja -Matho suri sitä, ettei lähettiä oltu surmattu. - -Hänellä oli vielä kolme tuhatta afrikalaista, tuhatkaksisataa -kreikkalaista, tuhatviisisataa campanialaista, kaksisataa -iberialaista, neljäsataa etruskilaista, viisisataa samniumilaista, -neljäkymmentä gallialaista ja ryhmä naffureja, maita kiertäviä -rosvoja, jotka hän oli tavannut taateliseuduilla, yhteensä -seitsemäntuhatta kaksisataa yhdeksäntoista sotilasta, mutta ei -ainoatakaan täydellistä syntagmaa. He olivat paikanneet panssariensa -reijät eläinten olkaimilla ja laittaneet pronssikothurnien sijaan -rääsysandaaleja. Kupari- tai rautalevyjä oli ommeltu heidän -pukuihinsa; panssaripaidat riippuivat repaleisina heidän yllään ja -arvet näkyivät kuten purppurajuovat käsivarsien karvojen välistä ja -kasvojen parran keskeltä. - -Heidän toverinsa kuoleman aiheuttama viha ylläpiti heidän sieluaan ja -vahvisti heidän voimiaan; he tunsivat hämärästi olevansa sorrettujen -rinnassa asuvan jumalan palvelijoita ja ikäänkuin yleisen koston -pappeja! Sitä paitsi suunnattoman vääryyden tuska ja varsinkin -etäältä näkyvä Karthago sai heidät raivoihinsa. He vannoutuivat -taistelevansa toinen toisensa puolesta kuolemaan asti. - -He teurastivat ja söivät vetojuhtansa saadakseen mahdollisimman -paljon voimia; sitten he laskeutuivat levolle. Muutamat rukoilivat -kääntyen eri tähtiryhmien puoleen. - -Karthagolaiset saapuivat tasangolle ennen heitä. He hankasivat -kilpien reunoja öljyllä, jotta nuolet helpommin liukuisivat pois; -jalkaväki, jolla oli pitkä tukka, leikkasi sen varovaisuuden vuoksi -edestä lyhyeksi; ja viidennellä tunnilla Hamilkar käski kaataa kaikki -ruoka-astiat, tietäen, että oli epäedullista taistella vatsa liian -täytenä. Hänen armeijassaan oli neljätoistatuhatta miestä, siis kaksi -kertaa enemmän kuin barbarien joukkoja. Ei hän kuitenkaan koskaan -ollut tuntenut itseään niin levottomaksi; jos hän jäi tappiolle, niin -se oli tasavallan turmio ja hän itse joutui ristiinnaulittavaksi; -jos hän sai voiton, niin silloin hän Pyreneitten, Gallian, Alppien -yli pääsisi Italiaan ja Barkaksen valta oli kestävä ijankaikkisesti. -Parikymmentä kertaa yössä hän nousi tarkastamaan itse kaikkea -pienimpiä yksityiskohtia myöten. Mitä karthagolaisiin tuli, niin -heidän pitkällinen kauhunsa oli heidät vimmastuttanut. - -Narr' Havas epäili numidialaistensa uskollisuutta. Sitä paitsi -saattoivat barbarit voittaa heidät. Kumma heikkous sai hänessä -vallan; tavan takaa hän joi pitkiä siemauksia vettä. - -Mutta eräs outo mies avasi hänen telttansa ja laski maahan -vuorisuolasta tehdyn kruunun, joka oli kirjailtu rikistä ja -simpukankuoriruuduista tehdyillä symbooleilla; toisinaan lähetettiin -sulhaselle hänen hääkruununsa; se oli rakkauden osoitus, jonkinmoinen -kehoitus. - -Hamilkarin tytär ei kuitenkaan tuntenut mitään hellempiä tunteita -Narr' Havasta kohtaan. - -Mathon muisto vaivasi häntä sietämättömällä tavalla; hänestä tuntui -kuin tuon miehen kuoleman kautta hänen sielunsa vapautuisi, kuten -kyykäärmeiden pistoksen parantamiseksi murskataan niitä haavaa -vastaan. Numidian kuningas kuului hänelle; hän odotti kärsimättömänä -häitä ja kun ne piti vietettämän voiton jälkeen, niin Salammbo antoi -hänelle tämän lahjan yllyttääkseen hänen rohkeuttaan. Silloin pelko -haihtui, eikä hän ajatellut muuta kuin onneaan saadessaan niin -kauniin naisen omakseen. - -Sama mielikuva oli herännyt Mathossakin; mutta hän torjui sen heti -luotaan, ja hän omisti rakkautensa asetovereilleen. Hän helli -niitä kuten osaa omasta olemuksestaan, vihastaan, -- ja hän tunsi -ajatuksensa kirkkaammiksi, ruumiinsa voimakkaammaksi; koko hänen -tehtävänsä oli hänelle nyt niin päivän selvää. Jos hän toisinaan -huokasikin, niin hän muisteli Spendiusta. - -Hän järjesti barbarit kuuteen yhtä pitkään riviin. Keskelle asetti -hän etruskilaiset, jotka olivat sidotut toisiinsa pronssikahleella; -ampujat olivat niiden takana, ja kummallekin sivustalle hän jakoi -naffurit, jotka istuivat lyhytkarvaisten, kameelikurjen sulilla -koristettujen kameelien selässä. - -Suffeetti järjesti samoin karthagolaiset. Jalkaväen kummankin puolin, -kepeäaseisten viereen hän asetti clinabarit ja sitten numidialaiset; -auringon noustessa seisoivat he siten rivissä toinen toisiansa -vastaan. Kaikki loivat etäältä vimmaisia katseita, toisiinsa. Ensin -oli huomattavissa jonkunmoinen epäröiminen. Vihdoin lähtivät molemmat -armeijat liikkeelle. - -Barbarit astuivat, jotta eivät hengästyisi, hitaasti, tanakasti -polkien maata; punilaisen armeijan keskus muodosti kuperan kaaren. -Sitten tapahtui kamala yhteensyöksyminen, aivan kuin kahden laivaston -ryske niiden rynnätessä toisiinsa. Barbarien etumainen rivi oli -sukkelaan auennut ja toisten takana olevat ampujat heittivät -kuuliaan, nuoliaan ja heittokeihäitään. Karthagolaisten kupera -rintama vähitellen oikeni, se tuli aivan suoraksi ja sitten taipui -sisäänpäin; ja nyt lähestyivät molemmin puolin kepeäaseisten osastot -toisiaan tasaisesti kuten sulkeutuvan harpin haarat. Barbarit, jotka -vimmoissaan syöksyivät falangia vastaan tunkeutuivat jo tuohon -aukkoon; he olivat mennä surman suuhun. Matho pidätti heitä, ja -karthagolaisten siipien yhä lähetessä hän siirsi ulommaksi rintamansa -kolme sisempää, riviä; kohta ne asettuivat hänen armeijansa siipien -jatkoksi ja hänen rintamansa tuli kolmea kertaa pitemmäksi. - -Mutta äärimmäisinä olevat barbarit olivat liian heikkoja, varsinkin -vasemmanpuoliset, jotka jo olivat tyhjentäneet viinensä, niin että -kepeäaseiset, jotka nyt hyökkäsivät heitä vastaan, laajalti särkivät -heidän rivinsä. - -Matho veti heidät taapäin. Oikealla siivellä olivat tapparoilla -varustetut campanialaiset; hän ajoi ne karthagolaisten vasenta siipeä -vastaan; keskusta hyökkäsi vihollisen kimppuun ja toisella äärellä -olevat, jotka nyt olivat turvassa, pidättivät kepeäaseisia. - -Silloin Hamilkar jakoi ratsuväkensä eri osastoihin, asetti -raskasaseisia niiden väliin ja ajoi ne palkkasotureja vastaan. - -Näiden kartionmuotoisten joukkojen kärjessä oli ratsumiehiä ja -leveämmät sivut törröttivät täynnä keihäitä. Barbarien oli mahdotonta -vastustaa niitä; kreikkalaisella jalkaväellä yksinään oli pronssiset -varustukset; kaikilla muilla oli tikareja kepin nenässä, maatiloista -otettuja viikatteita, kärrynpyörän raudoista valmistettuja -miekkoja: liian pehmeät terät vääntyivät lyödessä, ja kun he -kumartuivat taivuttaakseen ne jälleen jalallaan suoriksi, surmasivat -karthagolaiset heitä nopeasti oikealta ja vasemmalta. - -Mutta ketjuunsa kiinnitetyt etruskilaiset; eivät liikkuneet -paikaltaan; kuolleet, jotka eivät voineet kaatua, olivat toisille -esteeksi; ja tämä pitkä pronssirivi vuoroin supistui ja laajeni, -notkeana kuin käärme, horjumattomana kuin muuri. Barbarit -järjestyivät sen takana yhä uudelleen, huoahtivat lyhyen hetken; -- -sitten he jälleen syöksyivät aseiden tyngät käsissään taisteluun. - -Monella ei enää ollut laisinkaan asetta, ja he syöksyivät -karthagolaisten kimppuun purren heitä koiran tavoin kasvoihin. -Ylpeinä riisuivat gallialaiset mekkonsa; etäältä näkyi heidän -kookkaat valkoiset ruumiinsa: peloittaakseen vihollisia he avasivat -haavansa. Punilaisen syntagman keskellä ei enää kuulunut käskyjen -jakajan huutoa; tomun yläpuolelle kohoavat liput vielä jakoivat -merkkejä, ja jokainen antoi suuren joukon aaltoilun viedä itsensä -mukaansa. - -Hamilkar käski numidilaisia hyökkäämään eteenpäin. Mutta naffurit -riensivät heitä vastaan. - -He olivat puetut avariin mustiin pukuihin, päälaella oli hiustöyhtö -ja kädessä, virtahevonnahkainen kilpi; he heiluttivat nuoran päähän -kiinnitettyä kahvatonta terää; ja heidän kokonaan sulilla koristetut -kameelinsa päästivät pitkiä käheitä korahduksia. Terät osuivat -tähdättyihin paikkoihin, ponnahtivat taas takaisin ja joku jäsen -putosi maahan. Raivostuneet eläimet tunkeutuivat syntagman läpi. -Muutamat niistä, joiden jalat olivat katkenneet kulkivat hypähdellen -kuten haavoittuneet kameelikurjet. - -Koko punilainen jalkaväki hyökkäsi taas barbarien kimppuun; se mursi -niiden rivit. Heidän osastonsa pyörivät ympäri, erillään toinen -toisistaan. Karthagolaisten välkkyvämmät aseet ympäröivät heidät -kultaisten renkaiden tavoin; keskellä kiehui ihmisparvi, ja suoraan -paistava aurinko loi miekkojen kärkiin leimahtelevia valkoisia -väikkeitä. Mutta clinabarien rivejä makasi kuolleina maassa; -palkkasoturit riisuivat niiltä varustukset, pukivat ne ylleen ja -palasivat taisteluun. Karthagolaiset erehtyivät ja eksyivät usein -heidän joukkoonsa. He jähmettyivät kauhusta, tai peräytyivät, ja -etäältä kaikuvat riemuhuudot näyttivät ajavan heitä edellään kuten -myrskylaivan sirpaleita. Hamilkar oli aivan epätoivoissaan; kaikki -oli joutumaisillaan tuhon omaksi Mathon nerokkuuden ja palkkasoturien -urhoollisuuden tähden! - -Mutta etäältä kuului lukuisien tamburiinien räike. Joukko vanhuksia, -sairaita, viidentoistavuotiaita lapsia ja naisiakin, jotka eivät -olleet voineet levottomuuttaan hillitä, oli lähtenyt Karthagosta, ja, -asettuakseen jonkun pelottavamman voiman turviin, he olivat ottaneet -Hamilkarin palatsista sen ainoan norsun, joka tasavallalla vielä oli -jälellä, -- sen, jonka kärsä oli katkaistu. - -Silloin tuntui karthagolaisista, että itse isänmaa saapui muurien -suojasta käskemään heitä kuolemaan sen edestä. Uusi vimma valtasi -heidät, ja numidialaiset riistivät kaikki muut mukaansa. - -Barbarit olivat asettuneet keskelle tasankoa selkä erästä kumpua -vastaan. Heillä ei ollut enää mitään toivoa voittaa ei edes jäädä -eloonkaan; mutta jälellä olevat olivat paraimmat, urhoollisimmat ja -voimakkaimmat. - -Karthagosta tulleet alkoivat numidialaisten ylitse heitellä paistin -vartaita, silavaneuloja, vasaroita; miehet, joita konsulit olivat -pelänneet, kuolivat naisten heittämien keppien iskuihin: punilainen -roskaväki tuhosi palkkasoturit. - -He olivat paenneet kukkulan harjalle. Jokaisen uuden aukon syntyessä -sulkeutui heidän kehänsä uudelleen; kaksi kertaa se laskeutui alas; -mutta yhteentörmäys sysäsi heidät heti takaisin kukkulalle; ja -karthagolaiset ojensivat sikin sokin käsiään; he pistivät keihäitä -edessä seisovien jalkojen välitse ja hosuivat umpimähkään. He -lankesivat vereen; ruumiit vyöryivät liian jyrkkää rinnettä myöten -alas. Norsu, joka koetti nousta kukkulalle kahlasi vatsaa myöten -niissä; näytti siltä kuin se olisi nautinnolla astuskellut niiden -päälle; ja sen katkaistu, päästään leveä kärsä kohosi tuon tuostakin -ilmaan kuten jättiläissuuri iilimato. - -Sitten kaikki pysähtyivät. Karthagolaiset purivat hammasta katsellen -ylös kukkulalle, jossa barbarit seisoivat. - -Vihdoin he syöksyivät äkkiä eteenpäin ja ottelu alkoi uudelleen. -Toisinaan palkkasoturit antoivat heidän lähestyä huutaen -antautuvansa; sitten kamalan pilkallisesti nauraen he yht'äkkiä -surmasivat ja surmattiin, ja elossa olevat nousivat sen mukaan kuin -kuolleet kaatuivat niiden päälle puolustaakseen itseään. Se näytti -yhä kohoavalta pyramidilta. - -Pian heitä ei ollut jälellä muuta kuin viisikymmentä, sitten -kaksikymmentä, sitten kolme ja lopulta ainoastaan kaksi, eräs -tapparaa heiluttava samniumilainen ja Matho, jolla vielä oli miekka. - -Samniumilainen oli polvillaan ja heilutti tapparaansa vuoroin -oikealle ja vasemmalle varoittaen Mathoa häneen suunnatuista -iskuista: "Valtias, tänne! tuonne! kumarru!" - -Matho oli kadottanut olkasuojuksensa, kypärinsä, panssarinsa; hän -oli aivan alasti, -- kalpeampi kuin kuolleet, hiukset aivan suorina, -vaahto tukku kummassakin suupielessä, -- ja hänen miekkansa heilui -niin nopeasti, että se muodosti sädekehän hänen ympärilleen. Eräs -kivi katkaisi kalvan kahvan juurta myöten, samniumilainen oli -surmattu ja karthagolaisten joukko tuli yhä tiheämmäksi, kosketti -häneen. Silloin hän nosti ilmaan tyhjät kätensä kuten mies, joka -kalliolta heittäytyy mereen, ja syöksyi peitsiin. - -Ne väistyivät hänen edessään. Hän juoksi monta kertaa karthagolaisia -vastaan. Mutta aina he peräytyivät kääntäen aseensa poispäin. - -Hänen jalkansa kosketti miekkaa. Matho aikoi siepata sen. Hän tunsi -äkkiä ansan käsiensä ja polviensa ympärillä, ja kaatui. - -Narr' Havas oli jo jonkun aikaa seurannut häntä askel askeleelta -käsissään suuri verkko, jommoisilla villipetoja pyydystetään, ja, -käyttäen hyväkseen hänen kumartumistaan, kietoi hänet siihen. - -Sitten hänet kiedottiin norsun selkään jäsenet ristiin sidottuina; -ja kaikki ne, jotka eivät olleet haavoittuneita, seurasivat häntä ja -riensivät meluten Karthagoa kohden. - -Viesti voitosta oli saapunut sinne, ihmeellistä kyllä, jo kolmantena -yön hetkenä; Khamonin temppelin klepsydra osotti viidettä tuntia, kun -he saapuivat Malquaan; silloin Matho avasi silmänsä. Talojen katoilla -oli niin paljon tulia, että koko kaupunki näytti olevan ilmivalkeassa. - -Hän kuuli epäselvästi suunnatonta huutoa ja maaten selällään hän -katseli tähtiä. - -Sitten eräs ovi sulkeutui ja pimeys verhosi hänet. - -Seuraavana päivänä samalla tunnilla kuoli viimeinen niistä, jotka -olivat jääneet Piilusolaan. - -Samana päivänä, jona heidän toverinsa lähtivät pois, olivat palaavat -zuaekit vyöryttäneet lohkareet kokonaan pois ja olivat heille jonkun -aikaa antaneet ruokaa. - -Barbarit toivoivat yhä vielä Mathon palaavan, -- eivätkä tahtoneet -mitenkään lähteä vuoristosta, joko siihen oli syynä toivottomuus, -heikkous, tai tuo sairaiden itsepäisyys, jotka kieltäytyvät -muuttamasta paikkaa; vihdoin ruokavarojen loputtua lähtivät zuaekit -pois. Tiedettiin, että barbareja oli tuskin tuhattakolmeasataa enää -jälellä, eikä heidän surmaamisekseen tarvinnut käyttää sotilaita. - -Villipedot, varsinkin leijonat, olivat näinä kolmena sotavuotena -suuresti lisääntyneet. Narr' Havas oli pannut suuren taputusajon -toimeen, sitten ajanut niitä takaa ja sitomalla vuohia aina vähäisen -matkan päähän toisistaan ohjannut ne Piilusolaa kohden; -- ja kaikki -ne elivät nyt siellä, kun saapui Vanhimpien lähettämä mies katsomaan, -mitä barbareista oli jälellä. - -Pitkin tasankoa makaili leijonia ja ruumiita, kuolleita tuskin voi -eroittaa vaatekappaleista ja aseista. Melkein kaikilta puuttui kasvot -tai toinen käsivarsi; muutamat näyttivät vielä koskemattomilta; -muutamat olivat kokonaan kuivuneet, ja maatuneet päät olivat -kypärissä; säärisuojustimista pisti esiin lihattomia jalkoja, -luurangoilla oli viitat yllään; auringon kuivamat luut muodostivat -valkoisia läikköjä hiekkaan. - -Leijonat makasivat vatsa maata vasten ja käpälät ojossa, räpyttäen -silmiään päivän paahteessa, jonka valkoisten kallioiden heijastus -teki vieläkin kirkkaammaksi. Toiset istuivat takajaloillaan katsoen -terävästi eteensä; tai puoliksi suurien harjojensa peitossa nukkuivat -yhtenä keränä. Kaikki näyttivät ravituilta, laiskoilta, väsyneiltä. -Ne olivat liikkumattomia kuin vuori ja kuolleet. Yö saapui; leveät -punaiset viirut hohtivat lännen taivaalla. - -Silloin nousi yhdestä noista kasoista, jotka eri pitkien välimatkojen -päässä kohosivat tasangolta, horjuva haamumainen olento. Silloin -eräs leijona lähti liikkeelle ja sen suuri ruumis loi mustan varjon -taivaan punaisenhohtavaa taustaa vastaan; -- tultuaan aivan miehen -luo, se kaatoi hänet yhdellä käpälän iskulla. - -Sitten laskeutuen vatsalleen se hampaillaan kiskoi sisälmykset ulos. - -Sen jälkeen se avasi suuren kitansa selko selälleen ja päästi -muutamia minuutteja kestävän karjunnan, johon vuorien kaiku vastasi -ja joka vähitellen katosi autioon avaruuteen. - -Äkkiä alkoivat pienet kivet ylhäällä vyöryä alas. Kuului nopeita -askeleita, -- ja ristikon puolelta, rotkon puolelta näkyi -teräväkärkisiä kuonoja ja pystykorvia; keltaiset silmät kiiluivat. -Shakaalit saapuivat syömään jätteitä. - -Karthagolainen, joka katseli kumartuen jyrkänteen reunan yli, kääntyi -lähtemään. - - - - -XV. - -MATHO. - - -Karthagossa vallitsi riemu, -- syvä, yleinen, rajaton, mieletön -riemu; raunioiden aukot oli tukittu, jumalien kuvat oli maalattu -uudestaan, myrtinoksat peittivät katuja, katujen kulmissa paloi -suitsutuksia, ja talojen katoilla kansa kirjavissa puvuissaan -muodosti ikäänkuin suuria ilmassa aukenevia kukkapenkereitä. - -Taukoamattoman puheenkohinan yli kuuluivat katuja kastelevien -vedenkantajien huudot; Hamilkarin orjat tarjoilivat hänen nimessään -käristettyjä ohrajyviä ja raa'an lihan kappaleita; ihmiset puhelivat -keskenään, syleilivät itkien toisiaan; tyrilaiset kaupungit olivat -valloitetut, paimentolaiset hajoitetut, kaikki barbarit tuhotut. -Akropolis peittyi värillisiin päiväkatoksiin; sataman ulkopuolella -rivissä olevien kolmisoutolaivojen keulat kimaltelivat kuin -timanttipenkerys; kaikkialle näkyi järjestys palanneen, uusi elämä -alkoi, suuri onni ilmeni kaikkialla: se oli Salammbon ja Numidian -kuninkaan hääpäivä. - -Khamonin temppelin katolla oli kolme pitkää suunnattomista -kulta-astioista notkuvaa pöytää, joiden ääressä Pappien, Vanhimpien -ja Rikkaiden oli aikomus aterioida ja neljäs pöytä oli ylempänä muita -Hamilkaria, Narr' Havasta ja Salammbota varten; sillä kun Salammbo -tuomalla vaipan takaisin oli pelastanut isänmaan, niin teki kansa -hänen häänsä kansalliseksi ilojuhlaksi ja odotti alhaalla torilla -hänen tuloaan. - -Mutta toinen, paljoa polttavampi kiihko ärsytti sen kärsimättömyyttä; -juhlan kunniaksi oli luvattu surmata Matho. - -Ensiksi oli ehdotettu että hänet nyljettäisiin elävältä, aiottiin -vuodattaa sulaa lyijyä hänen sisälmyksiinsä, tappaa hänet nälkään; -sitten aiottiin sitoa hänet puuhun kiinni ja apina saisi lyödä -takaapäin häntä kivellä päähän; hän oli häväissyt Tanitia, ja Tanitin -pyhät apinat saisivat siten kostaa. Toiset olivat sitä mieltä, että -hänet oli sidottava dromedarin selkään, kun ensin oli useaan paikkaan -hänen ruumistaan pistetty öljyyn kastettuja liinatukkoja; -- ja he -iloitsivat ajatellessaan, miten tuo suuri eläin kuljeskelisi pitkin -katuja selässään mies, joka kiemurtelisi tulessa, kuten tuulen -liehuttama soihtu. - -Mutta ketkä asukkaat saisivat toimekseen hänen kidutuksensa ja -miksi riistettäisiin se nautinto toisilta? Tahdottiin panna toimeen -kuolintapa, johon koko kaupunki ottaisi osaa, niin että kaikkien -kädet, kaikki aseet, kaikki Karthagon omaisuus, katukivetkin ja -golfin aallot voisivat silpoa, murskata, tuhota hänet. Silloin -Vanhimmat päättivät, että hän kulkisi vankilastaan Khamonin torille, -ilman mitään vartijajoukkoa, kädet selän taakse sidottuina; ja -kiellettiin iskemästä häntä sydämeen, jotta hän eläisi kauvemmin, -puhkaisemasta silmiä, jotta hän näkisi kidutuksensa aivan loppuun -asti, heittämästä mitään häntä kohden ja koskemasta häneen kerrallaan -useammalla kuin kolmella sormella. - -Vaikka hänen piti ilmestyä vasta päivän lopulla, niin oltiin hänet -näkevinään, ja kansa juoksi Akropolista kohden, kadut tyhjentyivät, -sitten joukko palasi mutisten. Jo edellisestä illasta asti seisoi -muutamia samalla paikalla, ja he huutelivat toisilleen etäältä -näyttäen kynsiään, joiden he olivat antaneet kasvaa paremmin -voidakseen painaa ne hänen ihoonsa. Toiset kävelivät kiihkoissaan; -muutamat olivat niin kalpeita kuin olisivat odottaneet omaa -mestaustaan. - -Äkkiä Mappalioiden perältä näyttäytyi suuria sulkaviuhkoja ihmisten -päiden yli. Salammbo läksi palatsistaan; kaikkialla kuului -helpoituksen henkäys. - -Mutta kulkue astui askel askeleelta ja kesti kauvan, ennenkuin se -saapui. - -Ensiksi kulkivat Pataikien papit, sitten Eshmunin, sitten -Melkarthin papit ja muut pappikunnat samoine merkkeineen ja samassa -järjestyksessä, jota he olivat uhrauksen aikana noudattaneet. -Molokin papit kulkivat päät kumarassa, ja kansa kuten katumusta -tuntien väistyi heidän tieltään. Mutta Rabbetnan papit astuivat -ylpein askelin lyyrat käsissään; papittaret seurasivat heitä -läpikuultavissa keltaisissa tai mustissa puvuissaan kirkuen -lintujen tavoin, väännellen ruumistaan kuten käärmeet; tai huilun -soidessa he liehuivat matkien tähtien tanssia ja heidän kepeistä -puvuistaan levisi kaduille huumaava tuoksu. Erikoisella suosiolla -otettiin näiden naisten joukossa vastaan kedeshimit, miehet, -joilla oli maalatut silmäkulmat, ja jotka kuvasivat jumaluuden -kaksisukupuolisuutta, ja hajuvesillä pirskoitettuina ja samoin -puettuina he olivat papittarien näköisiä, vaikka heidän rintansa -olivatkin litteät ja länteensä kapeammat. Sitäpaitsi vallitsi tänä -päivänä naisellinen perusvoima ja hämmensi kaiken; salaperänen -aistillisuus lainehti painostavassa ilmassa; soihdut jo syttyivät -pyhien lehtojen perällä; siellä piti yöllä vietettämän suurta -irstailujuhlaa; kolme laivaa oli tuonut Siciliasta ilotyttöjä ja -toisia oli tullut erämaasta. - -Pappikunnat järjestyivät sen mukaan kuin tulivat temppelin pihoille, -ulompiin pylvästöihin ja pitkin molempia temppelin portaita, -jotka kohosivat muuria myöten ja ylhäällä yhtyivät. Valkoisia -pukuja ilmestyi pylväiden väliin, ja rakennusmuodot täyttyivät -inhimillisillä patsailla, jotka olivat liikkumattomia kuin kivikuvat. - -Sitten saapuivat rahainvartijat, maakuntien käskynhaltijat ja -kaikki Rikkaat. Alhaalla torilla syntyi ankara mellakka. Väkijoukko -tulvi läheisiltä kaduilta; temppelinpalvelijat ajoivat kansaa -keppien avulla takaisin; ja Vanhimpien keskellä, joiden päässä -oli kultatiarat, saapui kanto tuolissa, jonka yläpuolella oli -purppurakatos, Salammbo. - -Suunnaton huuto täytti ilman; cymbaalit ja kalkuttimet soivat -entistään kovemmin, tamburiinit jyrisivät, ja suuri purppurakatos -katosi molempien porttitornien väliin. - -Se tuli seuraavassa kerroksessa näkyviin; Salammbo astui hitaasti sen -alla; sitten hän kulki penkereen poikki ja meni istumaan perälle, -valtaistuimelle, joka oli veistetty kilpikonnan kuoresta. Hänen -jalkojensa alle pantiin kolmiportainen norsunluupalli; ensimäisen -portaan kummankin puolin oli kaksi neekerilasta polvillaan ja -toisinaan hän nojasi niiden päihin, käsiään, jotka olivat täynnä -liian raskaita sormuksia. - -Vyötäisiltä nilkkaan asti; hän oli verhottu tiuhasilmäiseen -verkkoon, jonka silmukat: jäljittivät kalan suomuksia: ja loistivat -kuin simpukankuori; tummansininen vyö verhosi hänen vartalonsa ja -kahdesta puolikuun muotoisesta kaarteesta näkyivät hänen molemmat -rintansa; niiden näpykät peittyivät kiiltokivikellukkojen alle. -Päässä oli riikinkukonsulkainen jalokivistä säteilevä päähine; pitkä -lumivalkoinen vaippa valui hänen harteiltaan alas, ja kyynärpäät -kyljissä kiinni, polvet yhdessä, timanttirenkaat käsivarsien ympäri, -hän istui aivan suorana papillisen juhlallisessa asennossa. - -Kahdella matalammalla istuimella istuivat hänen isänsä ja hänen -puolisonsa. Narr' Havas; vaaleankeltaisessa pitkässä puvussa, -päässä vuorisuolakruunu, jonka alta kaksi Ammonhärän sarvien tavoin -väännettyä palmikkoa tuli näkyviin; ja Hamilkar, sinipunervassa -kultaisilla viiniköynnöksillä kirjaillussa mekossaan, kantoi -taistelumiekkaa sivullaan. - -Pöytien rajoittamalla alueella Eshmunin temppelin pythonkäärme makasi -maassa ruusuöljylaimiskojen välillä ja purren häntäänsä muodosti -suuren, mustan renkaan. Keskellä tätä rengasta oli pronssipylväs, -jonka päällä oli kristallimuna; ja kun päivän valo osui siihen, -välkkyi siitä säteitä joka taholle. - -Salammbon takana seisoivat Tanitin papit liinaisissa puvuissaan; -Vanhimmat hänen oikealla puolellaan muodostivat tiaroineen pitkän, -kultaisen rivin, ja toisella puolen Rikkaat smaragdivaltikkoineen -pitkän viheriän rivin,-- jota Veistoin aivan perällä, jossa Molokin -papit seisoivat rivissä, olisi heidän viittojensa vuoksi luullut -näkevänsä purppuramuurin. Muut pappiskunnat seisoivat alemmilla -penkereillä. Kansa täytti kadut. Se nousi katoille ja ulottui pitkinä -riveinä ylös Akropoliille asti. Kun kansa siten oli hänen jalkojensa -juuressa, taivaanlaki hänen päänsä yläpuolella, ja hänen ympärillään -aava meri, golfi, vuoristot ja kaukaiset maakunnat, niin Salammbo -suli säihkyvässä puvussaan yhteen Tanitin kanssa ja näytti itse -Karthagon suojelusjumalattarelta, sen olennoidulta sielulta. - -Juhlan piti jatkua koko yö, ja monihaaraisia lamppujalkoja oli -pystytetty kuten puita maalatuille villaliinoille, jotka peittivät -matalia pöytiä. Suuret elektronkannut, siniset lasiruukut, -kilpikonnanluiset lusikat ja pienet pyöreät leivät olivat tiheässä -helmillä reunustettujen vatien kaksinkertaisessa rivissä; -viinirypäleitä lehtineen oli kiedottu kuten thyrsussauvoihin -norsunluisten viinipuiden ympärille; jäälohkareita suli ebenbuisissa -vadeissa, ja sitruunia, granaattiomenia, kurbitseja ja arbuuseja oli -suurissa kasoissa korkeissa hopeamaljoissa; villisiat, kita avoinna -viruivat höysteiden keskellä; jänikset, joilla vielä oli nahka -päällä, näyttivät hyppelevän kukkien keskellä; sekotettuja liharuokia -oli suurissa simpukankuorissa; leivoksilla oli symbooliset muodot; -kun nosti vatien kannet ylös, niin niistä lensi kyyhkysiä. - -Sillä välin riensi orjia mekkojen helmat ylös käärittyinä varpaillaan -sinne ja tänne; toisinaan lyyrat soittivat jotain hymniä tai kuoro -lauloi. Kansan melu, joka kuului meren taukoamattomalta pauhinalta, -vyöryi pitojen ympärillä ja näytti tuudittavan kaiken laajempaan -sopusointuun; muutamat muistivat palkkasoturien pitoja; vaivuttiin -onnen unelmiin; aurinko alkoi vaipua mailleen ja kuun sirppi näkyi jo -vastakkaisella taivaansuunnalla. - -Mutta Salammbo, aivan kuin joku olisi häntä kutsunut, käänsi päänsä; -kansa, joka katsoi häneen, seurasi hänen katsettaan. - -Akropoliin kukkulalla aukeni kallioon temppelin alle hakatun vankilan -ovi; ja tässä mustassa aukossa mies seisoi kynnyksellä. - -Syvään kumarassa hän astui ulos kuten pelästynyt villipeto, joka -äkkiä päästetään vapaaksi. - -Valo häikäisi hänen silmiään; hän seisoi lyhyen hetken -liikkumattomana. Kaikki olivat tunteneet hänet ja pidättivät -hengitystään. - -Tämän uhrin ruumis oli heille jotain aivan erikoista ja melkein -uskonnolliseen loistoon verhottu. He kumartuivat nähdäkseen hänet, -varsinkin naiset. He paloivat kiihkosta saada nähdä sen miehen, joka -oli syössyt heidän lapsensa ja puolisonsa kuolemaan; ja vastoin -tahtoaan heräsi heidän sielunsa pohjalla ilettävä uteliaisuus, --- kiihko tuntea hänet täydellisesti, halu, johon liittyi -omantunnonvaivoja, ja joka piankin kääntyi sitä suuremmaksi vihaksi. - -Vihdoin hän läksi liikkeelle; silloin katosi ensimäisen hämmästyksen -huumaus. Joukko käsiä kohosi ilmaan, eikä häntä enää näkynyt. - -Akropoliin portaissa oli kuusikymmentä astinta. Hän astui niitä -alas aivan kuin vyöryen vuorelta syöksyvässä virrassa; kolme kertaa -nähtiin hänen hyppäävän, sitten hän portaiden alapäässä pääsi -jaloilleen seisomaan. - -Hänen olkapäänsä vuotivat verta, rinta läähätti ankaria sykähdyksiä, -ja hän ponnisti voimiaan niin kovin saadakseen käsien ympärillä -olevat köydet poikki, että ristikkäin paljaisiin lanteisiin sidotut -käsivarret paisuivat kuin käärmeen kappaleet. - -Siltä paikalta, jolla hän seisoi, johti useita katuja. Jokaisella -kadulla oli kolminkertainen sarja kahleita, jotka olivat kiinnitetyt -Pataikien napaan ja ulottuivat yhdensuuntaisina toisesta äärestä -toiseen: kansa oli yhtenä tungoksena talojen seinämillä, ja keskellä -kulkivat Vanhimpien palvelijat heiluttaen ruoskanletkuja. - -Eräs heistä tyrkkäsi kovalla iskulla häntä eteenpäin; Matho läksi -liikkeelle. - -He ojensivat käsiään kahleiden yli huutaen, että hänelle oli -jätetty liian leveä tie; ja hän kulki kaikkien sormillaan lyödessä, -nipistäessä, raapiessa; päästyään yhden kadun päähän ilmestyi toinen; -monta kertaa hän syöksyi syrjään purrakseen, kaikki väistyivät -nopeasti tieltä pois, ketjut pidättivät häntä ja kansa purskahti -nauruun. - -Eräs lapsi repäisi häneltä korvan; eräs nuori tyttö, joka piiloitti -hihaansa värttinän kärjen, halkaisi hänen poskensa; häneltä revittiin -tukuttain hiuksia päästä ja viilekkeitä lihaa. Toiset tahrivat hänen -kasvojaan kaikenlaiseen likaan kastetuilla sienillä, jotka olivat -kiinnitetyt kepin päähän. Veri purskui hänen kaulastaan oikealta -puolelta; silloin hurja vimma valtasi kaikki. Tämä viimeinen barbari -edusti heidän silmissään kaikkia barbareja, koko armeijaa; he -kostivat hänelle kaikki onnettomuutensa, kaikki kauhunsa, kaikki -häpeänsä. Kansan raivo kasvoi saadessaan tyydyttää vihaansa? liiaksi -pingoitetut ketjut taipuivat, olivat katkeamaisillaan; he eivät enää -tunteneet orjien lyöntejä, kun nämät pakottivat heitä peräytymään; -muutamat tarraantuivat rakennusten ulkoneviin osiin; seinien kaikki -aukot! olivat täynnä päitä; ja sitä pahaa, mitä he eivät voineet -hänelle tehdä, sen he ulvoivat. - -Kuului kamalia, irstaita häväistyksiä sekä ivallisia rohkaisuja -ja rukouksia; ja kun hän ei vielä saanut muka kylliksi kärsiä, -niin ilmoittivat he vielä kamalampien tuskien odottavan häntä -ijankaikkisuudessa. - -Tämä suunnaton ulvonta täytti Karthagon typerästi jatkuen. Toisinaan -matki koko kansa yhtä ainoata tavua, -- karkeata, kumeata, raivoisaa -ääntä, -- useamman minuutin ajan. Seinät siitä tärisivät ylhäältä -alas asti, ja kadun molemmat sivut näyttivät Mathon mielestä painuvan -häntä kohden, nostavan hänet maasta kuten kaksi jättiläiskäsivartta, -jotka kuristivat hänet ilmassa. - -Kuitenkin hän muisti kerran ennen tunteneensa jotain samankaltaista. -Sama kansa oli penkereillä, samat katseet, sama viha; mutta silloin -hän kulki vapaana, kaikki väistyivät syrjään, jumala verhosi -hänet; -- ja tämä vähitellen selvenevä muisto toi musertavan -murheen mukanaan. Varjot kulkivat hänen silmiensä ohi, kaupunki -pyöri hänen päässään, veri virtasi kyljessä olevasta haavasta, hän -tunsi kuolevansa, hänen polvensa horjuivat ja hän vaipui hitaasti -katukiville. - -Eräs mies meni ottamaan Melkarthin temppelin pylväspihasta hiilien -kuumentaman kolmijalan poikkiraudan, pisti sen ensimäisen ketjun -alitse ja painoi sen hänen haavaansa. Näkyi miten liha kärysi; kansan -pilkkahuudot tukahuttivat hänen äänensä; hän oli taas seisaallaan. - -Kuuden askeleen päässä kaatui hän jälleen, ja vielä kolmannen ja -neljännen kerran; aina uusi kidutus nostatti hänet ylös. Häneen -pirskoitettiin putkilla kiehuvaa öljyä, sirotettiin pitkin tietä -lasisiruja; hän jatkoi kulkuaan. Sathebkadun kulmassa hän nojasi -selkäänsä seinää vastaan erään kaupan kattosuojuksen alla, eikä enää -liikkunut eteenpäin. - -Neuvoston orjat löivät häntä virtahevonnahkaisilla ruoskillaan niin -vimmatusti ja niin kauvan että heidän mekkonsa ripsuista tihkui -hikipisaroita. Matho näytti olevan aivan tunnoton; äkkiä hän ponnisti -voimansa ja alkoi juosta umpimähkään ja hänen huulensa hörisivät -kuten vilusta värisevällä. Hän juoksi pitkin Budes-katua, Soepokatua, -meni Vihannestorin poikitse ja saapui Khamonin torille. - -Nyt kuului hän papeille; orjat ajoivat kansanjoukon syrjään; syntyi -enemmän tilaa. Matho katseli ympärilleen ja hänen silmänsä kohtasivat -Salammbon. - -Kun Matho oli astunut ensimäisen askeleensa, oli Salammbo noussut; -sen mukaan kuin Matho lähestyi, hän oli tietämättään, tahtomattaan -astunut vähitellen aivan penkereen reunalle; ja pian oli kaikki muu -hänen ympärillään kadonnut, hän näki vain Mathon. Hänen sielussaan -oli syntynyt hiljaisuus, -- auennut kuilu, johon koko maailma vaipui -yhden ainoan ajatuksen, muiston, katseen painosta. Tuo mies, joka -kulki häntä kohden, veti häntä puoleensa. - -Mathossa ei enää ollut mitään muuta ihmisellistä jälellä kuin silmät; -hän oli pitkä aivan punainen möhkäle; katkenneet kahleet riippuivat -pitkin reisiä, mutta niitä ei voinut erottaa aivan lihattomien käsien -jänteistä; suu ammotti; silmäkuopista välähti liekit, jotka näyttivät -nousevan aivan hänen tukkaansa asti; -- ja tuo onneton liikkui yhä -vielä! - -Hän saapui aivan penkereen juurelle. Salammbo oli kumartunut -kaidepuun yli; Mathon pelottavat silmät katsoivat häneen, ja -Salammbon sielussa heräsi tietoisuus kaikesta siitä, mitä tuo mies -oli kärsinyt hänen tähtensä. Vaikka hän nyt olikin kuolemaisillaan, -niin Salammbo näki hänet hänen teltassaan, polvillaan, kietoen -kätensä hänen vyötäisilleen, sopertaen helliä sanoja; hän janosi -saada ne vielä kerran tuntea, vielä kerran kuulla; hän ei tahtonut -hänen kuolemaansa! Tällä hetkellä Matho vavahti kovasti; Salammbo oli -kirkaista. Matho kaatui taapäin eikä enää liikkunut. - -Papit riensivät auttamaan Salammbota ja kantoivat hänet melkein -pyörtyneenä valtaistuimelle. He onnittelivat häntä; olihan se hänen -tekonsa. Kaikki taputtivat käsiään ja tömistivät jalkojaan ulvoen -hänen nimeään. - -Eräs mies syöksyi ruumiin luo. Vaikka hän olikin parraton, oli hänen -olallaan Molokin pappien punainen vaippa, ja vyössään sellainen -puukko, jommoisella he paloittelivat uhrilihaa ja jonka kahvan päässä -oli kultainen lasta. Yhdellä ainoalla vetäisyllä hän avasi Mathon -rinnan, otti sydämen ulos, pani sen lusikalle, ja Shahabarim kohotti -kätensä ylös uhraten sydämen auringolle. - -Aurinko painui aaltojen taakse; sen säteet osuivat kuten pitkät -nuolet aivan punaiseen sydämeen. Taivaankappale vaipui syvemmälle -mereen, sitä mukaa kun sydämen sykintä heikkeni; viimeiseen -sykähdykseen se katosi. - -Silloin golfista laguuniin ja kannaksesta majakkaan kaikilta -kaduilta, kaikkien talojen ja temppelien katoilta kuului yksi ainoa -huuto; toisinaan se taukosi, alkoi jälleen uudestaan; rakennukset -siitä vapisivat; Karthago aivan kuin vääntelehti suonenvedon -tapaisesti jättiläisilon ja rajattoman toivon vallassa. - -Ylpeyden hurmauksessa Narr' Havas laski vasemman kätensä Salammbon -vyötäisille omistamisen merkiksi; ja tarttuen oikealla kädellään -kultaiseen maljaan hän joi Karthagon suojelushengen kunniaksi. - -Salammbo nousi kuten puolisonsakin malja kädessä juodakseen hänkin. -Hän kaatui taaksepäin ja pää painui valtaistuimen selkänojan ylitse --- kalpeana, jäykkänä, huulet auki, -- ja auenneet hiukset valuivat -maahan asti. - -Niin kuoli Hamilkarin tytär siitä, että oli kajonnut Tanitin vaippaan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAMMBO*** - - -******* This file should be named 52948-8.txt or 52948-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/9/4/52948 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |