5 files changed, 17 insertions, 4143 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8613bdc
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52807 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52807)
diff --git a/old/52807-8.txt b/old/52807-8.txt
deleted file mode 100644
index 8534cc6..0000000
--- a/old/52807-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4143 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Tartuffe, by Molière, Translated by Otto
-Manninen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Tartuffe
-       Viisinäytöksinen huvinäytelmä
-
-
-Author: Molière
-
-
-
-Release Date: August 15, 2016  [eBook #52807]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARTUFFE***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-TARTUFFE
-
-Viisinäytöksinen huvinäytelmä
-
-Kirj.
-
-MOLIÈRE
-
-Suomentanut Otto Manninen
-
-
-
-
-
-HENKILÖT:
-
- ORGON.
- ROUVA PERNELLE, Orgonin äiti.
- ELMIRE, Orgonin vaimo.
- DAMIS     |
- MARIANNE  | Orgonin lapset aikaisemmasta avioliitosta.
- CLÉANTE, Orgonin lanko.
- VALÈRE.
- TARTUFFE.
- DORINE, Marianen kamarineitsyt.
- LOYAL, ulosottovirkamies.
- OIKEUDENPALVELIJA.
- FLIPOTE, rouva Pernellen palvelijatar.
-
-Tapahtumapaikka Orgonin talo Pariisissa.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
-    Rouva Pernelle, Elmire, Mariane, Cléante, Damis, Dorine, Flipote.
-
-ROUVA PERNELLE.
-Flipote, tule, mennään, että mä heistä erkeen.
-
-ELMIRE.
-Te riennätte niin, että tuskin seurata kerkeen.
-
-ROUVA PERNELLE.
-Ei, miniä hyvä, ei pidä enää tulla,
-mua suotta on kohdella moisella kursaelulla.
-
-ELMIRE.
-Ma teen toki velvollisuuteni teihin nähden.
-Mut menette niin kovin äkkiä, -- minkä tähden?
-
-ROUVA PERNELLE.
-Siks, etten voi tätä menoa nähdä enää.
-Ei mulle mieliksi tääll' ole koskaan kukaan.
-Niin, mustan mielen te mulle annatte mukaan,
-minä teitä neuvon, ja kaikessa tehdään tenää,
-kaikk' inttää ja ivaa, suurena suu kuin ovi;
-tämä totisesti on oikea Hölylän hovi.
-
-DORINE. Jos...
-
-ROUVA PERNELLE.
-                Kuulkaas, te olette toimessa kamaripiian,
-vähän liian suulas ja myös vähän nokkava liian;
-joka paikkaan teidän on oltava paras tulkki.
-
-DAMIS.
-Mut...
-
-ROUVA PERNELLE.
-       Poikaseni, sin' olet tyhmä nulkki,
-isoäitis sulle sen sanoo, se mielees paina.
-Sadat kerrat isääs jo varoitin ennakolta,
-sinust' ett' on tulossa täys epäkelpo, jolta
-hän palkaksi saa vain harmia aina ja aina.
-
-MARIANE.
-Minä luulen...
-
-ROUVA PERNELLE.
-                Oh, varjele! Siinä on sisko-tuppu,
-niin viaton ja kaino kuin kukan nuppu;
-mut suuret kalat ne kutee tyynessä veessä,
-ja toist' ovat takana tapasi, toista eessä.
-
-ELMIRE.
-Mut, anoppi...
-
-ROUVA PERNELLE.
-                Miniä, anteeksi puheeni avoin!
-Tuo käytös sopimatonta on kaikin tavoin.
-Esimerkkinä hyvänä teidän ois oltava toki,
-niin lasten äiti-vainaa ain' olla koki.
-Te olette liian tuhlaava -- puku ja kuosi
-kuin prinsessalla, minä en moista suosi.
-Noin hepeneiss' ei tarvis sen heilua, jolla
-vain oman miehensä mieliksi on halu olla.
-
-CLÉANTE.
-Mut eiköhän...
-
-ROUVA PERNELLE.
-                Te, hänen veljensä, herra hyvä,
-kaikk' arvo ja kunnia teille ja kiintymys syvä,
-mut poikani sijassa, jos minä lankonne oisin,
-tämän viimeisen vierailunne ma olleen soisin.
-Teilt' alituista viisaussaarnaa riittää,
-jota kelpo ihmisen liioin ei kestä kiittää.
-Puhun hieman suoraan, se, nähkääs, on luonto mulla,
-mit' on sydämellä, sen annan ma suusta tulla.
-
-DAMIS.
-Tuo herra Tartuffe, hän sentään on onnen puulla...
-
-ROUVA PERNELLE.
-Hän on hurskas mies, jota sopii ja tulee kuulla;
-en enää närkästymättä olla malta,
-kun hän saa moitetta moiselta tolvanalta.
-
-DAMIS.
-Vai sietää peliä pitäis sen kaksinaaman,
-tääll' isännöidä vai hänen pitäis saaman,
-meill' ettei pienintä huvia olla vois,
-jos tuo hyvä herra siihen ei lupaa sois?
-
-DORINE.
-Jos pitäis uskoa, mitä hän saarnaa ja haastaa,
-niin kaikk' ois silloin rikosta, synnin saastaa;
-se tuomari maar viat etsii ja tuomita tietää.
-
-ROUVA PERNELLE.
-Ja mitä hän tuomitsee, se tuomion sietää.
-Hän taivaan tielle teitä ohjata koittaa.
-Hänt' osatkaa, kuten poikani, kunnioittaa.
-
-DAMIS.
-Ei, isoäiti. Ei isä, ei mikään muu
-mua inhomasta voi estää kehnoa moista.
-En puhuis totta silloin, jos puhuisin toista.
-Hänen vehkeistään ihan mieleni vimmastuu.
-Tämä ei mene tältään, ennustan, että kerran
-viel' isken yhteen kanssa sen kärkkyherran.
-
-DORINE.
-On, totta vie, sekin nähtävä, onpa vainen,
-ett' ylinnä kukkuu mokoma kulkulainen.
-Ei mieronkierroll' ollut jalassa kenkää,
-kun tänne saapui, tuskin ryysyjä päällä,
-ja nytkös osaa olla herrana täällä,
-vain käy ja morkkaa ja käskee: tulkaa, menkää!
-
-ROUVA PERNELLE.
-Oh, taivas nähköön, paremmin tääll' ois laita,
-jos sais hänen hurskaat neuvonsa kaikkea kaita.
-
-DORINE.
-Hänen kuvailette te olevan pyhiä miehiä,
-mut uskokaa, hän on ulkokullattu liehijä.
-
-ROUVA PERNELLE.
-Sitä suuta!
-
-DORINE.
-            En heihin, en herraan, en heitukkaan,
-minä luottais, ennen kuin hyvät takuut saan.
-
-ROUVA PERNELLE.
-En tunne palvelijaa, mitä lienee maata,
-mut hurskas mies on isäntä, sen voin taata.
-Te kannatte vihaa ja kaunaa, sen kyllä arvaan,
-kun totuuden teille hän sanoo suoran ja karvaan.
-Sydän häll' on kiivas kaikkea syntiä vastaan
-ja altis taivaan käskylle ainoastaan.
-
-DORINE.
-Niin, mutta miks ei hän enää sallisi tulla
-ja käydä meillä ihmisten vierailulla?
-Talon ystävät silläkö nostavat taivaan vihan,
-kun siitä hän pauhaa kuin pahailma ihan?
-Niin, meidän kesken, mikähän tuo sen tuulen?
-    (Osoittaen Elmireä.)
-Hän on mustasukkainen rouvan vuoksi, ma luulen.
-
-ROUVA PERNELLE.
-Oh, vaiti, ja punnitkaa vähän puheitanne.
-Ei nuhtele yksin hän noita vierailujanne:
-tuo häly ja touhu, mi seuraa pitoja niitä,
-jonot vaunujen, jott' ei portilla tilaa riitä,
-ja lakeijaparvien laverrus huonon maineen
-jo nostaa, saa joka naapuri puheenaineen.
-Ei pahaan menoon ne lie tosin syynä muuhun,
-mut eduksi ei ole joutua ihmisten suuhun.
-
-CLÉANTE.
-Vaan millä mielitte ihmisten juorut estää?
-Se liian tukalaa olis sentään kestää,
-jos ei muka enää joutavan juorun vuoksi
-nyt tohtis tulla ystävä ystävän luoksi.
-Ja entäpä jos kuka suostuisi siihen pakkoon,
-muka silläkö saisi hän kielijät juorulakkoon?
-Ei, kaikkialta parjaajan nuoli noutaa.
-Siit' emme huoli, mit' ilkeät kielet hokee;
-on siinä kyllin, ett' oikein elää kokee,
-ja kielikellot kernaasti juoruta joutaa.
-
-DORINE.
-Me Daphne rouvaa ja myös hänen pikku miestään
-kai kiittää saamme, meistä jos kieltä piestään.
-Ne, jotk' ovat itse enimmin nauretuita,
-ne ensimmäisinä morkkaamassa on muita.
-Jos missä vähänkin varjoa vainutaan,
-hetikohta silloin kulkuset kuulumaan,
-isoll' ilolla pannaan liikkeelle kaunis juttu,
-niin ovelasti, ett' uskoo outo ja tuttu.
-He muille herjaksi kaikk' omat mustat syytää,
-oman kunniansa he sillä korjata pyytää,
-kuvitellen, että kun kaikk' ovat samaa karvaa,
-ei heitä muut sen kirjavammiksi arvaa,
-tai että on toisia, joille he osan lainaa
-sitä julkista paheksuntaa, mi heitä painaa.
-
-ROUVA PERNELLE.
-Ei muuksi muuttaa voi sitä jaarittelunne.
-Ken neiti Oranten hurskautta ei tunne!
-Ei taivasta hetkeksikään hän mielestä jätä,
-ja paheksuvan kovin kuuluu menoa tätä.
-
-DORINE.
-Esimerkki verraton, siinä on yksi hyvä!
-Hän elää todella julman jumalisesti;
-vaan vast' on vanhuuden lahja se hurskaus syvä,
-hän siveä on, mut jotenkin happamesti.
-Niin kauan kuin ihailijoita hän saamaan pystyi,
-siit' edustansa hän nautti sen minkä ehti;
-vaan nyt, kun kukast' on jäljellä kuiva lehti,
-hän maailmaan, kuten häneen se, ikävystyi,
-ja viisaan neitseen huntuun ja hurskauteen
-loput verhosi kauneutensa kauhtuneen.
-Noin aina ne naikkoset luopuvat kiemailustaan,
-se koskee, kun kavaljeerit karkaa heiltä,
-ja hyljätyillä ei lohtuna mieleen mustaan
-ole muu kuin luopua pois muka maailman teiltä.
-Ja kelpaa kuunnella moista hurskasta naista:
-alas pannaan kaikki, ei armoa minkäänlaista.
-Jok' ainoan elämä ankaran moitteen saa,
-ei kristityn mieli, vaan kateus kannustaa,
-he huvituksista noista nyt muita soimaa,
-kun itselle enää ei suo ikä niihin voimaa.
-
-ROUVA PERNELLE.
-Kai teist' on mairetta kuulla, miniä kulta,
-tuo loru! Ei saa sananvuoroa kukaan muu;
-tääll' ylinnä soi tuon mamselin suulas suu,
-vaan nyt sanan saatte kuulla te myöskin multa.
-Oli viisain työ, min poikani tehdä voi,
-tuon hurskaan miehen tänne kun turvaan toi;
-hänet taivas tykönne ohjasi, tarpeen teille
-opas onkin, neuvoja sieluille eksyneille.
-Te kuulkaa häntä, jos toivotte pelastusta,
-ei sano hän mustaksi muuta kuin mikä on musta.
-Nuo kaikki seuranne, kutsunne, kuhertelunne --
-pahan hengen paulaa ettekö niissä tunne?
-Vai kuuluuko koskaan siellä hurskasta sanaa?
-Vain loru ja laulu ja nauru ja nalja ja pila
-ja naapurin parjaus -- sillä on parhain tila,
-saa toiset ja molemmat pesunsa peräkanaa.
-Ne seuran vietot on sitä mylläkkää,
-ett' oikean ihmisen siit' ihan sekoo pää;
-typötyhjästä riittää lorua loputtomasti,
-niin muuan oppinut sanoikin sattuvasti:
-se on kuin ilmeinen Paapelin torni ikään:
-kova paapatus, josta ei ota selkoa mikään.
-Ja mainitakseni, mist' oli siihen syyn...
-    (Osoittaen Cléantea.)
-Kas vaan, tuo herra turvaa jo virnistelyyn!
-Oh, naurakaa vain omia narrejanne!
-    (Elmirelle.)
-Niin, hyvästi, miniä! En sano enempää.
-Ei toiste käymään yllytä käynti tää,
-enk' ensi hopussa tänne jalkaani panne.
-    (Antaa Flipotelle korvapuustin.)
-Hoi, senkin älliö, hereille tollistelulta!
-Minä, surma olkoon, kuumennan korvat sulta!
-Mars matkaan, lääppä!
-
-
-Toinen kohtaus.
-
-    Cléante, Dorine.
-
-CLÉANTE.
-                      En uskalla mukaan mennä,
-ei takeita, ettei taaskin kimppuuni lennä
-tuo kelpo mummo!
-
-DORINE.
-                 Oh, vahinko vallan suuri,
-ettei ole kuulemassa hän tuota juuri,
-hän käskis teidän tietää, mikä on mikä,
-ja mummotella niitä, joill' on se ikä.
-
-CLÉANTE.
-Niin turhast' en tulistuvaksi ois luulla voinut,
-ja onpas tuo Tartuffe hänet haltioinut!
-
-DORINE.
-Oh, pojalleen hän ei vedä lainkaan vertaa.
-Hänet nähkää, niin sanotte: villimpi viittä kertaa!
-Niin toimen mies, kun mellakat maata raasti,
-niin ruhtinastaan palveli urhokkaasti;
-mut on kuin päästä pehmeä siitä saakka,
-kuin hullitsi hänet Tartuffe, tuo talomme taakka.
-Nyt hokee veljekseen sitä tulokasta,
-niin hellii kuin kuunaan ei äitiä, vaimoa, lasta.
-Ei siltä uskotultaan hän mitään salaa,
-hän kaikki tekee vain hänen neuvonsa mukaan,
-hän myötään häntä suukostelee ja halaa,
-ei omalle kullalleen ois hellempi kukaan.
-Vie ensimmäisenä pöytään, ilolla katsoin,
-kun toinen ruokaa ruhtoo kuin kuusin vatsoin;
-palat parhaat hälle kaikesta pistää ja kastaa,
-joka röyhtäisyyn "Jumal' avuksi!" aina hän vastaa.
-Hänt' ihantelee ihan hassuna, silmin sokein,
-pyhän sankarinsa puheita aina hokein,
-sen joka temppua ihmetyöksi hän luulee,
-joka sanassa suuria ilmestyksiä kuulee.
-Ja toinen, hölmönsä tuntien, tietää kyllä
-hänet hämmentää jos milläkin häikäisyllä.
-Hän hoitaa säkkinsä täyteen hurskaalla suulla,
-ja nuhteita hältä saamme me kaikki kuulla,
-ja kimppuun, samoja saarnoja täynnä suu,
-hänen passari-tolvanansakin tuppautuu.
-Hän meille silmät pystyssä saarnaa ja pauhaa,
-luo tuleen, min tapaa korua, pitsiä, nauhaa.
-Nenäliinan kun taannoin rukouskirjasta keksi
-se kelmi, hän sieppasi sen, heti rikki raastain,
-ja selitti meille synniksi hirmuiseksi
-Pyhät aarteet sotkea noin kera saatanan saastain.
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
-    ELMIRE, MARIANE, DAMIS, CLÉANTE, DORINE.
-
-ELMIRE (Cléantelle).
-Te miekkonen, joka säästyitte kuulemasta
-sitä porttisaarnaa, se oli jotain vasta!
-Näin mieheni tulleen, mutta en tavannut vielä.
-Menen huoneeseeni ja odotan häntä siellä.
-
-CLÉANTE.
-Jään tänne vartomaan minä kiireen tähden,
-sanon hyvää huomenta vain ja sitten lähden.
-
-
-Neljäs kohtaus.
-
-    Cléante, Damis, Dorine.
-
-DAMIS.
-Vähän ettekö puhuis samalla siskoni häistä?
-Tartuffe on välissä kai salavehkeilyllä,
-niit' ei isä muuten niin yhä siirrä ja väistä.
-Miten läheltä mua se koskee, tiedätte kyllä;
-Ei sisartani voi lempiä tulisemmin
-Valère, kuin hänen sisartaan minä lemmin,
-ja jos...
-
-DORINE.
-          Hän tulee.
-
-
-Viides kohtaus.
-
-    Orgon, Cléante, Dorine.
-
-ORGON.
-                Hyvää huomenta, lanko!
-
-CLÉANTE.
-Olin lähdössä; iloitsen terveenä palaamasta.
-Kevät siellä maalla kai oli alulla vasta.
-
-ORGON.
-Dorine...
-    (Cléantelle.)
-          Rakas lankoni, pahaksi älkää panko,
-jos huolesta päästäkseni, kun matkalta palaan,
-kotikuulumiset ma ensiksi kuulla halaan.
-    (Dorinelle.)
-Miten näinä kahtena päivänä täällä on voitu?
-Hyvin onko kaikki? Mitä on askaroitu?
-
-DORINE.
-Koko toisen päivää rouvalla, iltaan asti,
-oli kuume ja päänkipu ahdisti ankarasti.
-
-ORGON.
-Entä Tartuffe?
-
-DORINE.
-               Jalo, kiitos, on hällä jaksu:
-hän on punaposkinen, pullea, pulska ja paksu.
-
-ORGON.
-Mies parka!
-
-DORINE.
-            Rouva ei illallist' atrioinut,
-ei ruoan palaa suuhunsa ottaa voinut,
-päänkivusta kärsi niin, yhä kiihtyneestä.
-
-ORGON.
-Entä Tartuffe?
-
-DORINE.
-               Söi yksin, rouvankin eestä;
-pari peltopyytä hän hurskaasti poskeen pisti,
-ja puoli lampaanreittä, ja kätensä risti.
-
-ORGON.
-Mies parka!
-
-DORINE.
-            Uneen ummistumatta luomen
-sai rouva hereillä olla, mink' yötä kesti;
-hänet kuumeen puuskat nukahtamasta esti;
-piti ääressä valvoa, kunnes valkeni huomen.
-
-ORGON.
-Entä Tartuffe?
-
-DORINE.
-               Uni maanitti makeasti,
-meni pöydästä kamariinsa hän kapperasti,
-ja alle peiton lämpöisen pötkähti heti,
-ja rauhass' aamuun asti siin' unta veti.
-
-ORGON.
-Mies parka!
-
-DORINE.
-            Vihdoin rouva, neuvoomme luottain,
-jo suostui ja antoi lääkärin iskeä suonta;
-se auttoi, helpotusta koht' ikään tuottain.
-
-ORGON.
-Entä Tartuffe?
-
-DORINE.
-               Kuin sankari haarniskoitui
-joka tuskaa torjumaan, joka häijyn juonta,
-ja verenhukan sijaan, mi rouvalle koitui,
-joi aamiaiseksi viiniä tuopin verran.
-
-ORGON.
-Mies parka!
-
-DORINE.
-Nyt kumpaisenkin on vointi hyvä;
-ja rouvalle virkkaa saan, mikä riemu syvä
-hänen toipumisestaan liikutti mieltä herran.
-
-
-Kuudes kohtaus.
-
-    Orgon, Cléante.
-
-CLÉANTE.
-Päin naamaa, lanko, teitä hän nauraa ihan,
-ja älköön virikkeenä se olko vihan,
-jos suoraan sanon: se aivan on ansion mukaan.
-Moist' onko päähänpistoa kuullut kukaan?
-Noin kuinka voi mies mokoma viehättää,
-ett' unhoon kaikki muu hänen tähtensä jää,
-ett' ensin saa tuo kulkuri suojelunne,
-ja nyt ihan olette...?
-
-ORGON.
-                       Seis, hyvä lanko, seis!
-Te puhutte miehestä, jota te ette tunne.
-
-CLÉANTE.
-No ehkäpä en; lisätieto ei vikaan veis.
-Mut kyllä jo nähdä voi, mitä mies on maata.
-
-ORGON.
-Hänet tuntisittepa, lanko, ois ilonne suuri,
-siit' ihastuksenne ei vois ikinä laata.
-Hän on mies, joka... niin, hän on mies... ah!... mies... niin juuri.
-Ken kuulee häntä, sen sieluss' on rauha syvä,
-vain savua sille on kaikki maallinen hyvä.
-Hänen neuvomanaan olen kuin uus ihminen ikään,
-on sieluni vapaa, ei kiedo kiintymys mikään;
-kaikk' auttoi kirvoittamaan hän suhteet ja siteet;
-veli, lapsi, äiti, vaimo jos multa kuolis,
-tuon vertaa en totisesti ma siitä huolis.
-
-CLÉANTE.
-Oh, siinäpä inhimilliset mielipiteet!
-
-ORGON.
-Josp' oisitte nähnyt tuttavuutemme alun,
-tekin saanut oisitte kai saman hartaan halun.
-Joka päivä kirkossa lankesi polvilleen
-mua vastapäätä hän, vaipuen hartauteen.
-Niin palavasti hän rukoili, että se johti
-koko seurakunnan huomion häntä kohti,
-löi rintoihinsa, huokasi, kyynelehti,
-ja lattian paatta suuteli, minkä ehti;
-ja pois kun läksin, hän ovelle riensi, että
-siin' ojentaa vois mulle hän pyhää vettä.
-Sain palvelijalta, jok' elää herransa lailla,
-ma kuulla, kuka hän on, miten varoja vailla,
-ja annoin rahaa hälle; mut siitä ois
-osan aina hän, vähään tyytyen, torjunut pois.
-"Se on ihan liikaa", sanoi hän, "puolet riittää.
-Avust' ansaitsemattomasta mun suokaa kiittää."
-Ja kun en ota takaisin, kun on kieltoni vakaa,
-hän menee ja silmäini eessä ne köyhille jakaa.
-Minut taivas johdatti niin hänet talooni tuomaan,
-ja menestyvän siit' asti sen selvään huomaan.
-Viat kaikki hän korjaa, niin, jopa vaimooni nähden
-ylen huolehtivainen on, hyvän maineemme tähden,
-heti varoittaa, jos ihastelee muut herrat,
-mua mustasukkaisempi on viidet verrat.
-Mut ette uskois sit' intoa, hyveen voimaa!
-Ihan vähimmästäkin hänt' omatunto soimaa,
-joka rahtu masentaa hänet maahan asti;
-sitä pahaa katui taannoinkin katkerasti,
-kun rukoillessaan nappasi kirpun hihasta,
-eik' ollut tappaissaan sitä vapaa vihasta.
-
-CLÉANTE.
-Jo todentotta on järkenne saanut potkun.
-Vai teettekö lorulla tuolla minusta pilaa?
-Mikä oikein on tarkoituksena moisen sotkun?
-
-ORGON.
-Hyvä lanko, tuo kuuluu kieltäjän ivailulta;
-paha kyllä, se henki teissä on saanut tilaa.
-Mont' olette varoitusta jo kuullut multa,
-voi siitä tulla teille viel' ikävä juttu.
-
-CLÉANTE.
-Tuo teidän kaltaistenne on virsi tuttu;
-ois kaikkein oltava sokeita samalla lailla,
-olet kieltäjä kohta, jos et ole silmiä vailla;
-ja jollet tunnusta jos mitä hurskailijoita,
-et mitään pyhää usko, et kunnioita.
-Suott' ennustelette, mulle ei vaara käkee,
-minä puheeni tiedän, ja taivas mieleni näkee.
-Noit' ilveilijöitänne en minä liioin suosi,
-tekohurskailla kuin tekouljaill' on yksi kuosi:
-kuten ei tosiuljaita, joita kunnia johtaa,
-suursuiden kerskailijoiden joukossa kohtaa,
-tosihurskaskaan, johon tulee katseensa kääntää,
-ei ole, ken huitoo ja hurskaaksi naamaa vääntää.
-Siin' ettekö mitään eroa huomata saata:
-tekopyhyys ja hurskaus, onko ne samaa maata?
-Saman todistuksenko aiotte niistä tuoda,
-saman arvon naamiolle kuin kasvoille suoda,
-ja teeskelyn ja suoruuden panna rinnan,
-näön todeksi uskoa, ytimeks ulkopinnan,
-sen ihmiseksi, mi varjo on ainoastaan,
-ja vaihtaa rahan oikean väärää vastaan?
-On eninten ihmisten hiukan kummasti laita,
-on määrä ja kohtuus heille outoja maita.
-Ei riitä järjen piirissä kyllin tilaa,
-joka askeleella he astuu yli sen rajain,
-ja asian parhaankin moni usein pilaa
-sitä liioitellen ja suunnattomiin sen ajain.
-Näen, ett' on paikallaan tämä pikku lisä.
-
-ORGON.
-Niin, ylimmäinen te olette oppi-isä;
-teill' on koko maailman tieto kukkurapäinen,
-te yksin olette viisas ja ymmärtäväinen,
-tämän ajan oraakkeli, Cato, ja paitsi teitä
-muu ihmiskunta on pelkkiä tyhmyreitä.
-
-CLÉANTE.
-En kyll' ole oppi-isä mä ylimmäinen,
-ja maailman tieto ei mull' ole kukkurapäinen,
-mut tällä tiedollani se mull' on selko,
-ett' erotan suorasta väärän, se vaisto ja tunto.
-Ja niinkuin minust' ei mikään sankarikunto
-ole korkeampi kuin tosi jumalanpelko,
-ei mikään maailmassa niin kaunis ja jalo
-kuin oikean hurskauden pyhä hehku ja palo,
-niin mikään ei tunnu enemmän inhotulta
-kuin teeskennellyn hurskauden ulkokulta,
-tuo uskon toitotus, julkea silmänkääntö,
-tuo petturein pyhänpilkkainen naamanvääntö,
-joka rankaisematta pitää peliä sillä,
-mitä ylintä on ja pyhintä ihmisillä,
-nuo hartaat, joilla on mielessä voitonhalu
-ja jumalisuus vain ammatti, kaupankalu,
-jotk' arvoja saadakseen sekä luottoa muilta
-käy hurskain elein ja näyttäen hurmatuilta,
-nuo hartaat, sanon ma, jotka niin intomieliä
-oman etunsa perään juoksevat taivaan tiellä,
-nuo, joiden on rukous keinoa, kerjäämistä
-ja maailmankieltämys hovissa kärkkymistä;
-pyhin intoinensa he hellivät himoja lihan,
-ovat luihut ja viekkaat, hautojat koston ja vihan,
-ja tuhoksi muille he julkeat juonensa käärii
-vanhurskauden vaippaan ja taivaan nimessä häärii,
-sitä vaarallisempina, kun he iskeä koittaa
-juur' aseilla, joita jokainen kunnioittaa,
-kun kiihko, josta he vielä kiitosta saavat,
-lyö vihityllä veitsellä murhahaavat.
-Tekopyhiä noita on montakin nähdä saatu,
-mut helppo tuntea hurskas on mielenlaatu;
-ja aika tääkin kyll' esimerkkejä tarjoo,
-joit' ihailla tulee, joita ei vilppi varjoo.
-Mitä todistaa Ariston ja mitä Clitandre,
-Oronte ja Alcidamas, Polydore, Periandre?
-Ei kenkään kiellä, ett' on elo hurskas heillä,
-vaan hurskauttaan ei huuda he turuilla, teillä,
-ei täytä ylpeys silmitön heit' yli partaan,
-on hyvyys ja lempeys sävynä mielen hartaan;
-ain' eivät moiti, kuink' elää ja tekee toiset,
-omahyväisyyttä heist' ovat moitteet moiset,
-vaan jättäen saarnailut sanasankareille
-ovat elämällään ojennukseksi meille;
-heti eivät tuomitse luuloista, huhuiluista,
-ja ennen hyvää kuin pahaa uskovat muista;
-vale heille on vieras ja vilppi ja mieli väärä,
-vain oikein elää ainoa silmämäärä;
-ei koskaan vihaa syydä he syntistä vastaan,
-he itse syntiä vihaavat ainoastaan,
-eik' enemmän puuhaa ja paahaa taivaan takia
-kuin saa, jos noudattaa sen sanaa ja lakia.
-Kas sellaisiin minä katselen ihailulla,
-he ansaitsevat esikuviksi todella tulla.
-On toista maata, ma sanon, tuo ystävänne,
-kovin herkästi uskoen hurskaaks ylistämänne;
-tekopyhimys teitä on peijannut ovelasti.
-
-ORGON.
-Rakas lanko, joko te pääsitte päähän asti?
-
-CLÉANTE.
-Jo.
-
-ORGON.
-    Nöyrin palvelijanne!
-
-CLÉANTE.
-                         Vain sana yksi!
-Tämä kiista sikseen. Valèren aiotte kai
-vävyks ottaa; hänhän jo sananne siitä sai?
-
-
-ORGON.
-Niin.
-
-CLÉANTE.
-      Kuulin jo hääpäivänkin päätetyksi.
-
-ORGON.
-Se on totta.
-
-CLÉANTE.
-             Miks sitten viivyttää sitä vielä?
-
-ORGON.
-En tiedä.
-
-CLÉANTE.
-          Vai ehkä toiset tuumat on tiellä?
-
-ORGON.
-Kenties.
-
-CLÉANTE.
-         Mut ettehän sanaanne aio syödä?
-
-ORGON.
-Sitä en ole sanonut.
-
-CLÉANTE.
-                     Teille ei esteet mitkään
-pane pakkoa lupaustanne laimin lyödä.
-
-ORGON.
-Saa nähdä.
-
-CLÉANTE.
-           Siinäpä kierrellä kestää pitkään!
-Valèren puolesta tietoa selvää anon.
-
-ORGON.
-Niin, taivaan kiitos!
-
-CLÉANTE.
-                      Vaan mitä hälle ma sanon?
-
-ORGON.
-Mitä mielitte vain.
-
-CLÉANTE.
-                    Minä teidän mieltänne kysyn.
-Miten teette? Se tieto on tarpeen.
-
-ORGON.
-                                   Ma siinä pysyn,
-mitä taivas tahtoo.
-
-CLÉANTE.
-                    Mut älkäämme kimmurrelko.
-Luja onko vai ei sana annettu? Suokaa selko.
-
-ORGON.
-Hyvästi!
-
-CLÉANTE (yksin).
-         Vaara nyt nuorten liitolla kai on,
-ja varoittaa Valèrea siitä ma aion.
-
-
-
-
-TOINEN NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
-    Orgon, Mariane.
-
-ORGON.
-Mariane!
-
-MARIANE.
-         Isä!
-
-ORGON.
-              Tulehan, että mä kanssas saan
-vähän puhella kahden.
-
-MARIANE (Orgonille, joka kurkistaa erääseen sivuhuoneeseen).
-                      Mit' etsitte?
-
-ORGON.
-                                    Katson vaan,
-ett' urkkimass' ei meit' ole kuulija mikään;
-tämä pikku kolkka on siihen kuin tehty ikään.
-Kas niin, hyv' on. Mariane, iloll' isäsi ain' on
-sun alttiin luontos nähnyt, sun mieles kainon,
-ja rakkautt' aina sa myös olet saanut multa.
-
-MARIANE.
-Niin kiitollinen minä siit' olen, isä kulta.
-
-ORGON.
-Hyvin sanottu, lapsi, ja niin sinun tulee koittaa
-mun mieltäni noudattain sitä vastakin voittaa.
-
-MARIANE.
-Se on korkein toivoni, ainoa, mitä mä anon.
-
-ORGON.
-Hyvä! Kuule, mik' on Tartuffestä mieli sulla?
-
-MARIANE.
-Mitä? Mullako?
-
-ORGON.
-               Niin, puhu mielellä punnitulla.
-
-MARIANE.
-Voi, niinkuin tahdotte vaan, niin kai minä sanon.
-
-
-Toinen kohtaus.
-
-    Orgon, Mariane, Dorine (tulee hiljaa ja asettuu
-    Orgonin taakse toisten huomaamatta).
-
-ORGON.
-Puhut järkevästi... No niin, sano siis, ett' on
-häll' aateluus avun kaiken ja ansion,
-ett' on hän mieleen sulle, ett' onnesi ois,
-hänet jos isäs sulle mieheksi valikois.
-No..?
-
-MARIANE (vetäytyy säpsähtäen taapäin).
-      Oh!
-
-ORGON.
-          Mitä?
-
-
-MARIANE.
-                Kuinka?
-
-ORGON.
-                        Häh?
-
-MARIANE.
-                             Kai minut petti kuulo?
-
-ORGON.
-Miten niin?
-
-MARIANE.
-            Ken pitäis mun...? Kenest' on teillä se luulo?
-Ken mulle on mieleen, ja ken muka onneni ois,
-hänet jos isä mulle mieheksi valikois?
-
-ORGON.
-Tartuffe.
-
-MARIANE.
-          Ei, ei, minä vannon, se ei ole niin.
-Mua miksi moisiin vaaditte valheisiin?
-
-ORGON.
-Vaan minä sen tahdon, ja myös tosi tuleva siit' on.
-Olen päättänyt niin, ja sulle se päätös riittää.
-
-MARIANE.
-Mitä, isä, te tahdotte...?
-
-ORGON.
-                           Siteillä avioliiton
-Tartuffen perheeseeni ma tahdon liittää.
-Hän on tuleva miehes, se päätös ei siitään muutu.
-Ja myös oma mielesi...
-    (Huomaa Dorinen.)
-                       Mitä te teette täällä?
-Hyvä mamseli, olette uteliaalla päällä,
-te valvotte, ettei kuuntelijoita puutu.
-
-DORINE.
-Niin, totta maar, se jo juoruna on kuin onkin.
-Lie arvanneet sen, tai vihin saaneet jonkin.
-Vaan kun minä kuulin naimatuumista noista,
-niin nauroin, ett' uskotaanpa jos jonkinmoista.
-
-ORGON.
-Vai on se mahdoton uskoa?
-
-DORINE.
-                          Onpa vaankin.
-On, vaikka uskotelkaa sit' omalla suulla.
-
-ORGON.
-On mulla keino, jotta viel' uskotaankin.
-
-DORINE.
-No kylläpä teiltä saa somat kaskut kuulla.
-
-ORGON.
-Koht' ikään saatte katsoa, onko se kasku.
-
-DORINE.
-Hui hai!
-
-ORGON.
-         Niin, lapsi, on kaukana leikinlasku.
-
-DORINE.
-Hänt' älkää uskoko, ei ole siinä perää.
-Hän narraa.
-
-ORGON.
-            Kuulkaa, te...!
-
-DORINE.
-                            Vikurteluista viis,
-ei uskota teitä.
-
-ORGON.
-                 Jo viimein vihani herää.
-
-DORINE.
-No niin, sen pahempi teille, me uskomme siis.
-Tekö, herra, jolla on muoto niin viisas ja vakaa,
-joka haastatte moisen muhkean parran takaa,
-tekö olisitte niin hupsu, te...?
-
-ORGON.
-                                 Kuulkaas vähän:
-te tuppaudutte täällä tuohon ja tähän.
-Minä vapauksia noita en lainkaan kiitä.
-
-DORINE.
-Mut puhelkaamme nyt kiihottumatta siitä.
-Teilt' ihmistunto ei kai ihan tuuleen menne?
-Ei huostaan hurskailijain sovi tyttärenne;
-heill' aattelemista on kai toki aivan toista.
-Ja miksi te oikein puuhaatte liittoa moista?
-Te, varakas mies! Ja mennä ja kerjäläinen
-vävyks ottaa!
-
-ORGON.
-              Vait! Jos on köyhä hän kukkarolta,
-sitä rikkaamp' on tosi arvolta, ansiolta.
-Se köyhyys, se hälle on kunnia kukkurapäinen,
-on jalompi loistoa maallisten mahtajain;
-hän omaisuutensa menetti siksi vain,
-ett' ajallisist' ei antautunut hän huoleen,
-vaan käänsi kaiken halunsa taivaan puoleen.
-Mut ahdingosta ma nyt hänet autan jälleen
-ja palaamaan taas tilalle perimälleen.
-Sukukartano kuulu hällä on ollut kerta,
-ja itse hän, vaikka nyt köyhä, on aatelisverta.
-
-DORINE.
-Niin kai, niin itse hän sanoo; mut turhuus tuopa
-on toista kuin jumalisuus, on välillä juopa.
-Sen, jolla on pyrkimyksenä elämä pyhä,
-ei nimi ja suku suur' ole suussa yhä;
-eik' yhteen soinnu kristityn nöyrä mieli
-ja moinen kunnianpyynti ja kerskukieli.
-Paras rehenteleekin! Mutta te pahastutte;
-siis sinään se aateli, vaan mitä otaksutte
-hänest' itsestään? Ihan tyynnäkö vaan noin tuostaan
-tytön moisen uskotte tuollaisen miehen huostaan?
-Ois syy vähän miettiä, mikä on soveliasta,
-ja mikä on seuraus liitosta mokomasta.
-Se leikkimistä on neitosen kunnialla,
-jos noin hänet naitetaan pakon, uhkan alla;
-ja tuleeko naisesta puoliso nuhteeton,
-on siinä, ken mieheks suodaan ja minkämoinen;
-ja monikin, jolla on otsassa sarvi ja toinen,
-on syypää itse, jos vaimo on se, mikä on.
-Ei uskollinen ole helppo olla sen naisen,
-joka herrakseen saa miehen muutamanlaisen;
-ja tyttärensä jos pakolla naittaa, niin vastuu
-isän päähän lankee, jos tytär harhaan astuu.
-Vähän miettikää, mikä kosto tuumaanne kohtaa.
-
-ORGON.
-Te vai mua neuvotte siis, miten lastani johtaa!
-
-DORINE.
-Ois niitä neuvoja vain paras teidän noutaa.
-
-ORGON.
-Sitä lorua, lapseni, kuunnelkoon, joka joutaa.
-Oma isäsi sun etus parhaiten katsoo kai.
-Valère sua multa pyysi ja sanani sai;
-mut hällä on, sanovat, pelaajan taipumusta,
-sitäpaitsi epäilen vapaa-ajattelusta.
-En muista kirkossa koskaan nähneeni vielä.
-
-DORINE.
-Ja silloinko juuri, kuin te, piti olla siellä,
-kuten nuo, jotk' itsensä sinne vain näytteille vie?
-
-ORGON.
-Hyvin tarpeen tietää teidän mielenne lie!
-Niin, vaan tuo toinen taivaan on valituita,
-se aarre arvokkaampi on kaikkia muita.
-Mitä ikinä halaat, se avioliitto tarjoo,
-se iloa, suloa tiukkuu, sit' armo varjoo.
-Siin' elätte kahden hurskaassa lemmessänne
-kuin lapset, kuin turturikyyhkyt te keskenänne;
-ei milloinkaan riko riita sen kirkasta rauhaa,
-ja hän sun mieltäs noutaa kuin karitsa nauhaa.
-
-DORINE.
-Niin, narrin nauhoissa hän hänet vielä käyttää.
-
-ORGON.
-Mitä julkenette!
-
-DORINE.
-                 Niin, siltä se ylkä näyttää.
-Ei auta moisen vaikutusvaltaa vastaan,
-vaikk' on miten arka lapsenne kunniastaan.
-
-ORGON.
-Nyt vaietkaa, mua älkää häiritkö enää,
-ja minne ei tarvita, älkää pistäkö nenää.
-
-DORINE (keskeyttäen hänet aina, kun hän kääntyy puhumaan tyttärelleen).
-Minä en ole muuta kuin pitänyt herrani puolta.
-
-ORGON.
-Hyv' olkaa ja laatkaa; se aivan on liikaa huolta.
-
-DORINE.
-Jos teistä ei pidettäis...
-
-ORGON.
-                           Minust' ei saa pitää.
-
-DORINE
-Pidän sittenkin, sille ei kieltonne mahda mitään.
-
-ORGON.
-Uh!
-
-DORINE.
-    Maineenne mulle on kallis, ja siks en anna
-sitä kaikkien naurulle teidän alttiiksi panna.
-
-ORGON.
-Te ette vaikene!
-
-DORINE.
-                 Ei voi tuntoni myöntää,
-ett' antaisin teidän lapsenne turmaan työntää.
-
-ORGON.
-Vait, käärme, eikö sult' ikinä sulkeu suu...?
-
-DORINE.
-Oh, jumalinenko noin kovin julmistuu?
-
-ORGON.
-Niin, sappeni kuohuu, kun kuulen lorua moista;
-ja nyt suu poikki, äl' odota sanaa toista!
-
-DORINE.
-Sama se, mut on aatella silti mun vapaa valta.
-
-ORGON.
-Saat aatella kernaasti, vaan kitas pitää malta,
-tai muuten ma... Riittää...
-    (Marianelle.)
-                            Kaikk' olen viisaan lailla
-jo punninnut.
-
-DORINE (itsekseen).
-              Tämä kiusa, kun ei pidä saaman
-nyt puhua!
-
-ORGON.
-           Vaikka teikarin muotoa vailla,
-Tartuffe on mies...
-
-DORINE.
-                     Ah herttaisuutta sen naaman!
-
-ORGON.
-Johon ilman mieltymystäkin varmaan vaalis
-jo sattuis, kaikki kun muut avut...
-
-DORINE (itsekseen).
-                                    Onpa saalis!
-
-    (Orgon kääntyy Dorineen päin, kuuntelee käsivarret
-    ristissä ja katsoo häntä silmiin.)
-
-Minä neitinä kostamatta en vaan sitä sietäis,
-jos miehelään minut vasten mieltäni vietäis;
-ja oppia sais se mies pian aika lailla,
-ettei ole siihen vaimo valttia vailla.
-
-ORGON.
-Ihan turhaks siis minä kieltoni huomaan jääneen.
-
-DORINE.
-Minä en puhu teille, suututte suotta syyttä.
-
-ORGON.
-Mitä se oli sitten?
-
-DORINE.
-                    Minä vain aattelin ääneen.
-
-ORGON (syrjään).
-Hyvä! Enp' ole vielä moista hävyttömyyttä...
-Se sivalluksen kämmenestäni sietää.
-
-    (Hän asettautuu valmiiksi antamaan korvapuustin Dorinelle
-    ja vilkaisee häneen joka sanalta, minkä hän puhuu tyttärelleen,
-    Dorinen seisoessa suorana ja äänettömänä.)
-
-Sun tulee noutaa siis isäs mieltä... ja tietää...
-ett' aviomies... jok' on katsottu sulle...
-    (Dorinelle.)
-                                           No,
-viel' ääneen aatellaanko?
-
-DORINE.
-                          On aateltu jo.
-
-ORGON.
-Sana pikkuinen vielä!
-
-DORINE.
-                      Ei tee mieleni erin.
-
-ORGON.
-Kas niin, minä odotan.
-
-DORINE.
-                       Oisinpa tyhmä perin!
-
-ORGON.
-Niin, lapsi, sun tulee tottelevainen olla
-ja tahtooni taipua täydellä suosiolla.
-
-DORINE (juosten pakoon).
-Minä sulholle moiselle näyttäisin pitkää nenää.
-
-ORGON (jonka aikoma korvapuusti osuu tyhjään).
-Siin' oikea myrkky on, lapseni, luonas sulla,
-hänen kanssaan vihan synnitt' en voi toimeen tulla.
-Minut sai pois suunnilta. Jatkaa en jaksa enää;
-olen vimmastunut hänen julkeutensa tähden
-ja raikkaassa ilmassa rauhoittumaan nyt lähden.
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
-    Mariane, Dorine.
-
-DORINE.
-Mut oletteko te mykkä ja kieltä vajaa?
-Minun täytyykö teille asia valmiiks ajaa?
-Noin pannaan eteenne päätökset pähkähullut,
-eik' ett' ois sanaa suustanne vastaan tullut!
-
-MARIANE.
-Mitä voisinkaan? Isän valta on käskeä lastaan.
-
-DORINE.
-Mitä vaan, mikä tepsii moisia uhkia vastaan.
-
-MARIANE.
-Miten?
-
-DORINE.
-       Sanoa, ettei käskystä lemmi kukaan,
-ett' itsellenne te otatte miehen, ei hälle;
-ja teille kun kuuluu se, eikä sen edemmälle,
-mies olkoon teidän, ei hänen mielensä mukaan;
-ja jos on Tartuffensä hälle niin armas kerran,
-niin itse naikoon hempunsa nimessä Herran.
-
-MARIANE.
-Ei, tiedäthän, miten suuri on isän valta,
-en ikinä tohtisi pyrkiä pois sen alta.
-
-DORINE.
-Mut puhellaanpas. Valère, teit' eikö hän kosi?
-Hän mieleenne onko vai eikö? Kumpi on tosi?
-
-MARIANE.
-Voi, kuinka väärin mun tunteeni arvioit,
-kun moista, Dorine, sa multa kysyä voit,
-sadat kerrat vaikk' olen uskonut sulle varmaan
-jo lempeni liekin, salaisuuteni armaan.
-
-DORINE.
-Kuka tietää, puhuiko sydän, jos puhui huulet,
-ja totta vai leikkiä liekö ne lemmen tuulet?
-
-MARIANE.
-Mua loukkaat kovin, Dorine, jos epäilet noin;
-minä liiaksikin sinun sieluuni katsoa soin.
-
-DORINE.
-Hän on siis rakas teille?
-
-MARIANE.
-                          Niin, kalliimpi elämääni.
-
-DORINE.
-Ja näköjään sama häll' on kellossa ääni?
-
-MARIANE.
-Niin uskon.
-
-DORINE.
-            Ja kilvan kummankin mieli palaa
-pian yhteen päästä?
-
-MARIANE.
-                    Niin, emmehän muuta halaa.
-
-DORINE.
-Siis miten te aiotte isänne tuumat taittaa?
-
-MARIANE.
-Minä aion kuolla, jos hän minut toiselle naittaa.
-
-DORINE.
-Niin tottakin. En sitä keinoa keksinyt ois;
-se pälkäästä päästää, ei muuta kuin kuolee pois.
-On suurenmoinen se temppu. Jo sappirakko
-ihan harmista halkee, kun tuollaist' on kuulla pakko.
-
-MARIANE.
-Hyvä Jumala, kuinka, Dorine, olet julma mulle!
-Ei lainkaan toisen huolta sun surku tulle.
-
-DORINE.
-Ei lainkaan, jos kuka lapsellisuuksia laatii,
-ja asianpaikass' on puoleton raukka ja parka.
-
-MARIANE.
-Mut mitä mä voin? Joka niin olen ujo ja arka...
-
-DORINE.
-Vaan rakkaus vakuutta horjumatonta vaatii.
-
-MARIANE.
-Ja milloin muuta Valère mult' osaksi sai?
-Ja hänenhän isä on suostutettava kai!
-
-DORINE.
-Mitä? Siiskö, jos isänne moinen on jurripää,
-täpö täynnä Tartuffeä, muuta ei kuule, ei nää,
-jos purkaa hän sanansa, sille ei arvoa anna,
-sen voitteko noin oman armaanne syyksi panna?
-
-MARIANE.
-Mut enkö, jos korskana kiellän ja asetun poikin,
-kovin itse toiseen ihastuneeni näytä?
-Hänen vuokseenko, kuinka hänt' ansiot aateloikin,
-jätän kainouden, lapsen velvollisuutt' en täytä!
-Ja jos mua vaadit lempeni ilmi tuomaan...
-
-DORINE.
-Ei, ei, min' en mitään vaadi. Teillä, ma huomaan,
-on mieli Tartuffelle mennä; ja väärin ois,
-kun aattelen, teitä siit' aikeesta kääntää pois.
-Mitä syytä mull' oiskaan moista liittoa vastaan?
-Se kauppahan on ihan mainio oikeastaan.
-Tartuffe, niin, herra Tartuffe, se on jotain vasta,
-oh, herra Tartuffe, kas, sellaista tarjokasta
-ei vaan joka oksalta oteta, ei pidä luulla,
-ja ken hänet omaksi saa, se on onnen puulla.
-Maankuulu jo on hänen maineensa, kunniansa;
-niin ylhäinen mies, niin muhkea muodoltansa:
-on punaiset korvat ja poskilla kaunis helo,
-kera moisen miehen teill' ihana eess' on elo.
-
-MARIANE.
-Hyvä Jumala!
-
-DORINE.
-             Voi, mikä riemu rintanne täyttää,
-kun saatte niin pulskan puolison -- kelpaa näyttää!
-
-MARIANE.
-Oh, lakkaa, lakkaa jo! Ilmankin mull' on huolta.
-Sano mulle keino, mi turvaa liitolta tuolta.
-Olen valmis, kaikkeni teen; mitä vaadit, sano.
-
-DORINE.
-Ei, totelkoon tytär isäänsä; vastaanpano
-on synti, vaikk' apinalle hän aikois naittaa.
-Mitä valitatte? Mik' onnea moista haittaa?
-Te vaunuilla ajatte pikku kaupunki-pahaan,
-on seuraa siell', on serkkua, tätiä, setää,
-sitä huvia ette vaihtaisi suureen rahaan.
-Ja sitten hienosto teidät piiriinsä vetää.
-Verovoudin rouvan, pormestarinnan luo
-tulotervehdykselle käytte, he kohteliaina
-heti vieraan istua saranatuolia tuo.
-Ja karnevaaliss' on tarjona tanssit aina
-ja soittokuntakin: säkkipilliä kaksi,
-marakatti ja marionetteja kukkuraksi.
-Jos miehenne vielä...
-
-MARIANE.
-                      Oh, otat jo hengen multa.
-Mua auttaisit ennen, antaisit neuvon jonkin.
-
-DORINE.
-Olen palvelijanne!
-
-MARIANE.
-                   Ei, kuule, Dorine kulta!
-
-DORINE.
-Ei, tulkoon vaan tosi siitä, se parhaiks onkin.
-
-MARIANE.
-Rakas, kiltti...!
-
-DORINE.
-                  Ei!
-
-MARIANE.
-                      Jos tietäisit, kuinka syvä...
-
-DORINE.
-Tartuffe on omansa teille, ja sillä hyvä!
-
-MARIANE.
-Ain' ennen turvata sain sinun mielees hellään...
-
-DORINE.
-Ei, tarpeeksenne nyt teidät tartuffitellään.
-
-MARIANE.
-Sua kosk' ei liikuta siis tämä huoli ja hätä,
-minut kokonaan epätoivoni huostaan jätä;
-se on tuki ainoa mielellä murretulla,
-ja murheeseen apu varma on tiedossa mulla.
-
-    (Aikoo mennä.)
-
-DORINE.
-Seis, älkäähän menkö. Jo vihani alkaa laata.
-En sentään teille säälitön olla saata.
-
-MARIANE.
-Niin, tiedätkös, jos pelastusta ei tulle,
-Dorine, se kohtalo julma on surma mulle.
-
-DORINE.
-Ei noin pidä tuskailla. Ei ole tarvis kuolla,
-hätä keinon keksii. Kas, herra Valère on tuolla.
-
-
-Neljäs kohtaus.
-
-    Valère, Mariane, Dorine.
-
-VALÈRE.
-Juur' ikään kuulin uutisen, jota en voinut
-ma aavistaa ja joka on todella soma.
-
-MARIANE.
-Mitä?
-
-VALÈRE.
-      Että teistä tulee Tartuffen oma.
-
-MARIANE.
-Isä siksi on todella asian aprikoinut.
-
-VALÈRE.
-Mitä, isänne, neiti...!
-
-MARIANE.
-                       On muuttanut tuumiaan
-Hän mulle ne ilmoitti juuri, vain hetki siit' on.
-
-VALÈRE.
-Ihan tosissaanko?
-
-MARIANE.
-                  Niin, ihan tosissaan.
-Hän sanoi vakaasti päättäneensä sen liiton.
-
-VALÈRE.
-Ja entäs mitä te itse siit' arvelette?
-
-MARIANE.
-En tiedä.
-
-VALÈRE.
-          Kas, sepä vilpitön vastaus! Ette
-siis tiedä?
-
-MARIANE.
-            En.
-
-VALÈRE.
-                Ette?
-
-MARIANE.
-                      Niin, mitä neuvotte mulle?
-
-VALÈRE.
-Mitäs muuta kuin menkää armaalle aiotulle!
-
-MARIANE.
-Sekö teidän neuvonne?
-
-VALÈRE.
-                      Niin.
-
-MARIANE.
-                            Ihan totta?
-
-VALÈRE.
-                                        Niin aivan.
-Se on loistava vaali ja maksaa varmasti vaivan.
-
-MARIANE.
-Hyv' on. Minä en sitä neuvoa sikseen heitä.
-
-VALÈRE.
-Sen nouto ei paljonkaan kai painane teitä.
-
-MARIANE.
-Ei enempää kuin teitä sen antikaan.
-
-VALÈRE.
-Minä teidän mieliksenne sen annoin vaan.
-
-MARIANE.
-Ja iloksi teille minä sen mukaan teen.
-
-DORINE (vetäytyen näyttämön perälle).
-Saas nähdä, mitähän tuosta on tullakseen.
-
-VALÈRE.
-Tämä siis on rakkautta! Ja todeksi luulin,
-kun mulle...
-
-MARIANE.
-             Turha jatkaa, jo kyllin kuulin.
-Mua olette suoraan neuvonut ottamaan
-sen, joka mulle mieheksi tarjotaan,
-ja niin minä aion tehdä, sen lupaan ja vannon
-kun teiltä sain niin sattuvan neuvonannon.
-
-VALÈRE.
-Sill' älkää puolustelko te aikeitanne;
-teill' ennakolt' oli valmis jo ohjelmanne.
-Ja verukkeihin te turvaatte joutaviin,
-jott' ois syy sananne rikkoa.
-
-MARIANE.
-                               Niinpä niin;
-se on totta.
-
-VALÈRE.
-             Varmaan! Ja lapsellisuutta multa
-oli uskoa lempenne olematonta tulta.
-
-MARIANE.
-Niin kai. Lupa teill' on pitää se arvelunne.
-
-VALÈRE.
-Vai on lupa, vai! Mut ehkäpä moist' ei siedä
-sydän loukattu kostamatta. Ma tiedän, kunne
-voin sydämeni ja käteni tarjolle viedä.
-
-MARIANE.
-Sit' en epäile lainkaan. Ken niin jaloansioinen
-on kerran...
-
-VALÈRE.
-             Oh, älkää! Mull' ansio ei ole suuri,
-sen tiedän, sen osoitatte te itse juuri.
-Mut turvaan hyvyyteen, jota muuan toinen
-ei epää multa, vaan mielellä lemmekkäällä
-sen suostuu korvaamaan, mitä menetän täällä.
-
-MARIANE.
-Vähä vahinko teille, ja moisesta vaihtelusta
-te saatte siihen helposti lohdutusta.
-
-VALÈRE.
-Koen tehdä parhaani, olkaa te varma siitä.
-Jo kunnia vaatii, ett' iäksi unhottaa
-sen, jolta uskottomuutta kokea saa.
-on ainakin voivinaan, jos ei voimat riitä;
-ja heikkoutt' anteeksiantamatonta ois
-viel' ilmaista lempeä sille, ken viittaa pois.
-
-MARIANE.
-Tuo katsantokanta on todella ylväs ja jalo.
-
-VALÈRE.
-On kyllä; kukaan ei sitä kieltää saata.
-Vai pitäiskö ehkä ikuinen lemmen palo
-mun vielä sydämessäni teille taata
-ja toisen kainaloisena katsoa teitä
-eik' yhtyä sydämeen, joka ei mua heitä?
-
-MARIANE.
-Päinvastoin, en hartaammin minä mitään sois,
-ja tahtoisin, että se tapahtunut jo ois.
-
-VALÈRE.
-Sitä tahdotte?
-
-MARIANE.
-               Niin.
-
-VALÈRE.
-                     Tämä loukkaus jo riittäköön.
-Hetipaikalla toiveenne tuon panen täytäntöön.
-
-    (Astuu askeleen lähteäkseen.)
-
-MARIANE.
-Hyvä on.
-
-VALÈRE (kääntyen takaisin).
-         Mut muistakaa, ett' itse sen teitte:
-minut saatoitte siihen, toivoni muun kun veitte.
-
-MARIANE.
-Niin.
-
-VALÈRE (kääntyen).
-      Ett' esimerkkiä, jonka ma teiltä sain,
-minä seuraan.
-
-MARIANE.
-              Niin, esimerkkiä multa vain.
-
-VALÈRE (lähtien menemään).
-Ja sen minä teen, mitä mielitte, ilman tenää.
-
-MARIANE.
-Minä kiitän.
-
-VALÈRE (kääntyen takaisin).
-             Ette nää mua koskaan enää.
-
-MARIANE.
-Niin, onnea vain!
-
-VALÈRE (kääntyen ovelta takaisin).
-                  Mitä?
-
-MARIANE.
-                        No?
-
-VALÈRE.
-                            Te kutsuitte, luulen?
-
-MARIANE.
-Minä? Uneksitteko?
-
-VALÈRE.
-                   Siis minä jatkan matkaa.
-Hyvästi, neiti.
-
-    (Lähtee menemään hitaasti.)
-
-MARIANE.
-               Hyvästi, herra.
-
-DORINE (Marianelle).
-                               Ma kuulen,
-ett' ymmärrys tipotiehen jo teiltä häätyy.
-Minä aattelin: antaapa noiden riitaansa jatkaa,
-niin nähdään, mikä sen viimeinkin pääksi päätyy.
-Hoi, herra Valère!
-
-    (Tarttuu Valèren käsivarteen.)
-
-VALÈRE (on vastustelevinaan).
-                   Dorine, mikä nyt sua vaivaa?
-
-DORINE.
-Seis, tulkaa!
-
-VALÈRE.
-              Ei, tämä liiaksi mieltäni kaivaa.
-Mit' on tahtonut hän, sen teen, älä koeta estää.
-
-DORINE.
-Seis vaan!
-
-VALÈRE.
-           Ei, ei, mik' on päätetty kerran, se kestää.
-
-DORINE.
-Oh!
-
-MARIANE (itsekseen).
-    Ei mua nähdä hän kärsi, on vasten mieltä
-tääll' oloni hälle, paras, kun väistyn tieltä.
-
-DORINE (päästäen Valèren ja juosten Marianen jälkeen).
-Hän myös! Mihin juoksette?
-
-MARIANE.
-                           Päästä!
-
-DORINE.
-                                   En laske teitä.
-
-MARIANE.
-Dorine, älä viitsi turhia viivykkeitä!
-
-VALÈRE (itsekseen).
-Se on selvää, häntä mun näköni tuskastuttaa,
-paras siitä kiusasta siis hänet vapauttaa.
-
-DORINE (päästäen Marianen ja juosten Valèren jälkeen).
-Nyt toinen! Lempoko teiss' on! Kas niin, riittää
-jo jupina, saatte kumpikin tänne tulla.
-
-    (Ottaa Valèrea ja Marianea kädestä ja vetää heidät lähekkäin.)
-
-VALÈRE (Dorinelle).
-Mut mikä on tarkoitus?
-
-MARIANE (Dorinelle).
-                       Mikä mieless' on sulla?
-
-DORINE.
-Tämä pulma purkaa, taas välit yhteen liittää.
-    (Valèrelle.)
-Kuka hurja nyt yltyy päälle noin vimmatulle!
-
-VALÈRE.
-Mut etkö kuullut, mitä hän virkkoi mulle?
-
-DORINE (Marianelle).
-Mikä mielettömyys noin turhasta kiihottua!
-
-MARIANE.
-Mut etkö nähnyt, kuinka hän kohteli mua?
-
-DORINE.
-Samanlaisia molemmat! Soh!
-    (Valèrelle.)
-                           Hän ei muuta halaa
-kuin omanne olla, se sana on varmempi valaa.
-    (Marianelle.)
-Vain teistä hän pitää, teidät hän ainoastaan
-omaks saada toivoo, päälläni siitä vastaan.
-
-MARIANE (Valèrelle).
-Miks sitten mulle neuvoa miestä toista?
-
-VALÈRE (Marianelle).
-Miks sitten tulla ja kysyä multa moista?
-
-DORINE.
-Ihan hupsuja kumpikin! Nyt kädet tänne vaan!
-    (Valèrelle.)
-Kas niin!
-
-VALÈRE (antaen Dorinelle kätensä).
-          Mitä varten?
-
-DORINE (Marianelle).
-                       Te myös!
-
-MARIANE (antaen myös kätensä).
-                                Mit on olevinaan
-kuje tuo?
-
-DORINE.
-          Pian! Varjele! Vielä ne vikuroivat!
-Ovat, raukat, rakastuneemmat, kuin luulla voivat.
-
-    (Valère ja Mariane pitävät toisiaan kädestä
-    hetkisen katsomatta toisiinsa.)
-
-VALÈRE (kääntyen Marianeen päin).
-Siit' älkää noin nyt painuko pahoittelulle,
-ja suokaahan toki suopea silmäys mulle.
-
-    (Mariane kääntyy Valèreen päin ja hymyilee.)
-
-DORINE.
-Saa sanoa: rakastuneet ovat höpsähtäneitä.
-
-VALÈRE (Marianelle).
-Niin, eikö mull' ole syytä moittia teitä?
-Ja ettekö ollut häijy, jos totta haastaa,
-noin julmasti kun raskitte mieltäni raastaa?
-
-MARIANE.
-Mut entä te, kiittämättömin ihmisistä...
-
-DORINE.
-Paras toisella kertaa jatkaa kiistelemistä
-ja miettiä nyt, mill' estää ne tuumat vois.
-
-MARIANE.
-Niin, neuvo, mi keino meille nyt turvan tois.
-
-DORINE.
-Me saamme panna kaikki tuumamme tukkoon.
-    (Marianelle.)
-Ei isänne taivu;
-    (Valèrelle.)
-                 on hulluus ampunut ukkoon.
-    (Marianelle.)
-Mut teidän on viisainta tottelevanne näyttää,
-hänen hassuttelunsa haluavanne täyttää,
-jott' ois hädän tullen teidän helpompi niin
-häät saada jäämään aikoihin tuonnempiin.
-Ken, nähkääs, aikaa voittaa, se kaikki voittaa.
-Jokin äkkivaiva, kun päätetty päivä koittaa,
-on syy, joka tuottaa varmasti viivykettä.
-Tai huonoja enteitä täyteen juhla ja aatto:
-on särkynyt peili, on kohdannut ruumissaatto,
-te olette unissa nähnyt sekaista vettä.
-Ja paras, jost' ei yli päästä, ei ympäritse:
-ei vihitä teitä, ellette suostu itse.
-Mut varmint' on pysyä nyt ihan erillänne,
-teit' ettei nähdä puheissa keskenänne.
-    (Valèrelle.)
-Kaikk' ystävänne te liikkeelle saatte panna,
-etteivät sanaa saamaanne rikkoa anna.
-    (Marianelle.)
-Me pyydämme lankoa, että hän toimiin ryhtyy,
-ja äitipuolenne kaiketi meihin yhtyy.
-
-VALÈRE (Marianelle).
-Mitä keinoja miettinemmekin vaaraa vastaan,
-ylin toivoni sentään teissä on ainoastaan.
-
-MARIANE (Valèrelle).
-Minä en voi isäni mieltä ja tahtoa taata,
-mut eroon Valèresta ei mua mikään saata.
-
-VALÈRE.
-Minut teette onnelliseksi! Eik' esteet mitkään...
-
-DORINE.
-On juttua rakastavilla jos kuinka pitkään!
-Nyt menkää.
-
-VALÈRE (menee takaisin, mutta kääntyy takaisin).
-            Minä vain...
-
-DORINE.
-                         Ei, nyt pankaa jo sulku!
-Te menette tuosta; ja tuosta on toisen kulku.
-
-    (Työntää heitä kumpaakin olkapäistä ja pakottaa eroamaan.)
-
-
-
-
-KOLMAS NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
-    Damis, Dorine.
-
-DAMIS.
-Minut salama lyököön, saakoon tuhoni tulla,
-mua kohdeltakoon kuin pahinta konnaa ikään,
-jos estää voi minut valta ja mahti mikään,
-ja jollen jotain tee, mit' on mielessä mulla.
-
-DORINE.
-Ei, hillitkää nyt tuota kiihkoa kuumaa,
-siit' eihän isänne muuta kuin puhui vasta.
-Ei kaikkea tehdyks saa, mitä mieli tuumaa,
-ja matkaa on välillä aikeen ja toimeenpanon.
-
-DAMIS.
-Minä opetan juonitteluun sitä jumalanlasta,
-pari kirkasta sanaa hälle ma korvaan sanon.
-
-DORINE.
-Ei, ei, niin häneen kuin isäänne nähden suomaan
-minä neuvon kaikki vain äitipuolenne huomaan.
-Tartuffen mieless' ei hän ihan vähää paina;
-mitä rouva vain sanoo, hän yhtä mieltä on aina.
-Niin, ehkä se on ihan täyttä ihastumista.
-Kunp' oiskin! Se meille ois hyvin edullista.
-Hänt' ikään kutsumass' olin rouvan luoksi,
-jott' ottaa selvän teidän etunne vuoksi
-hän vois hänen aikeistaan sekä ilmoittaa,
-mitä riitoja, rettelöitä hän aikaan saa,
-jos naimatuumaa tuota ei heitä valtaan.
-En päässyt puheille, kuulin palvelijaltaan
-hänen rukoilevan, mut on kohta hän ilmestyvä.
-Juur' odottelen. Siis menkää nyt, olkaa hyvä.
-
-DAMIS.
-Halu mukana olla mun ois hänen lähettyvillään.
-
-DORINE.
-Ei, heidän on oltava kahden.
-
-DAMIS.
-                             En häiritse millään.
-
-DORINE.
-Te malttaisitte! Kyllä on malttinne tuttu.
-Se ois paras keino tyyten turmella juttu.
-Pian, menkää!
-
-DAMIS.
-              Ei, minä jään. En kiihdy, ei huolta!
-
-DORINE.
-Miten olette häijy! Piiloon! Hän tulee tuolta.
-
-    (Damis piiloutuu näyttämön perällä olevaan sivuhuoneeseen.)
-
-
-Toinen kohtaus.
-
-    Tartuffe, Dorine.
-
-TARTUFFE (puhuen palvelijalleen sisempään huoneeseen
-heti Dorinen huomattuaan).
-Pane lippaaseen taas ruoska ja jouhipaita,
-ja sielulles ano aina valoa taivaan.
-Jos ken mua kysyy, niin almuja laupiaita
-menin viemään lievitykseksi vankien vaivaan.
-
-DORINE (syrjään).
-Miten hurskas on olevinansa hän muiden nähden!
-
-TARTUFFE.
-Mitä tahdotte?
-
-DORINE.
-               Pyytää teitä...
-
-TARTUFFE (vetäen nenäliinan taskustaan).
-                               Ei, Herran tähden!
-Sitä ennen ottakaa tämä niistinliina.
-
-DORINE.
-Mitä varten?
-
-TARTUFFE.
-             Verhotkaa tuo paistava povi.
-Näkö moinen on loukkaus sielun ja silmän piina
-ja miettimään saa sellaista, mikä ei sovi.
-
-DORINE.
-Oh, kovinpa helposti teidät kiusaus kiehtoo,
-ja vallan suuri teihin on valta lihan.
-En tietää voi, mihin liekkiin se teidät liehtoo,
-mut en ota tulta minä niin herkästi ihan;
-koko pintanne vaikk' ihan apposen alasti ois,
-mua pennin eestä ei se kiusata vois.
-
-TARTUFFE.
-Te käyttäkää vähän säädyllisempää kieltä,
-tai mun heti paikall' on pakko väistyä tieltä.
-
-DORINE.
-Ei, ei, minä teille aion nyt rauhan suoda,
-pari sanaa vain oli toimeni teille tuoda.
-Koht' ikään saapuu rouva nyt saliin tähän
-ja toivoo saada kanssanne puhella vähän.
-
-TARTUFFE.
-Ah, kernaasti!
-
-DORINE (syrjään).
-               Kappas vaan, miten lauha jo onkaan!
-Minä, totta vie, en siinä horise honkaan.
-
-TARTUFFE.
-Hän viipyy ehkä?
-
-DORINE.
-                 Jo kuulen askelet tänne,
-se on hän; nyt voitte haastella keskenänne.
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
-    Elmire, Tartuffe.
-
-TARTUFFE. Yhä suokoon siunaus kaitsijan kaikkihyvän
-niin sielun kuin ruumiin terveytt' ylettyvän
-kautt' elämänne niin runsaasti, kuin sitä halaa
-sydän halvin, jossa taivaan rakkaus palaa!
-
-ELMIRE.
-Niin hurskas toivotus! Kiitollisuuteni syvin!
-Mut on mukavampi, jos istumme. Tehkää hyvin!
-
-TARTUFFE (istuutuen).
-Miten voitte nyt, joko alatte voimiinne tulla?
-
-ELMIRE (istuutuen).
-Hyvin, kiitos, ei ollut kuumetta kauan mulla.
-
-TARTUFFE.
-Mun rukousteni ansio olla ei voi,
-ett' armon sen ja suosion taivas soi;
-mut sille sit' en ole huoannut huokausta,
-jok' ei olis anonut tuskiinne huojennusta.
-
-ELMIRE.
-Se liikaa huolta on ollut.
-
-TARTUFFE.
-                           Oh, kuinka vois
-toki liiaksi helliä kallista vointianne!
-Mun omani altis ollut sen eestä ois.
-
-ELMIRE.
-Siis mikään ei rajoita kristityn-rakkauttanne!
-Jään suureen velkaan hyvyydestänne siitä.
-
-TARTUFFE.
-Ei ansionne varjoksikaan se riitä.
-
-ELMIRE.
-Mull' ois eräs asia, ja iloitsen, ettei tässä
-ole puheluamme nyt kukaan häiritsemässä.
-
-TARTUFFE.
-Olen onnellinen, minut täyttää se hurmiolla,
-kun kahden kesken kanssanne saan nyt olla.
-Sitä onnea rukoillut olen palavasti,
-vaikk' evännyt taivas on sen tähän hetkeen asti.
-
-ELMIRE.
-Vain olkaa mulle nyt avoin -- en muuta halaa --
-mult' ettette mitään mielenne aietta salaa.
-
-    (Damis raottaa näyttäytymättä sivuhuoneen
-    ovea voidakseen kuunnella keskustelua.)
-
-TARTUFFE.
-Mun toivoni myös on se suosio ainokaisin,
-ett' ilmaista sisimmän sieluni teille saisin,
-ja vannon, että jos nureksuin minä noita
-yhä luoksi lumoomianne ihailijoita,
-ei ollut syynä vihastus teitä vastaan,
-vaan palava mielen alttius ainoastaan,
-halu puhdas...
-
-ELMIRE.
-               Niin olen ymmärtänyt sen juuri.
-Te pelastaisitte sieluni, eikö totta?
-
-TARTUFFE (tarttuen Elmiren käteen ja sitä pusertaen).
-Niin aivan, niin koko sydämestäni, jotta...
-
-ELMIRE.
-Uh, puristatte!
-
-TARTUFFE.
-                On intoni liian suuri.
-Minä teillekö pahaa tein ihan tietämättä,
-joka tahtoisin...
-
-    (Panee kätensä Elmiren polvelle.)
-
-ELMIRE.
-                  Mihin oikein te panette kättä?
-
-TARTUFFE.
-Miten laheasta vaatteesta teillä on puku!
-
-ELMIRE.
-Oh, älkää! Ette saa! Mua kutkutus piinaa.
-
-    (Elmire siirtää tuoliaan edemmäksi,
-    Tartuffe siirtäytyy perästä.)
-
-TARTUFFE (sormiellen Elmiren kaulaliinaa).
-Noin hienoa nähnyt en viel' ole pitsiliinaa!
-Se on näppärää, nykypäiväinen ihmissuku;
-ikimaailmass' ei moist' ole tehty ennen.
-
-ELMIRE.
-Niin, ehkäpä ei. Mutt' asiaamme nyt mennen:
-siis luopuu, kuulemma, mieheni sanastaan
-ja teille tyttärens' antaa. Onko se tosi?
-
-TARTUFFE.
-Hän jutteli jotain; mut jos toden sanoa saan,
-niin en minä ensinkään sitä onnea kosi;
-toist', ihanampaa toivetta kohti taipuu
-kaikk' ihastukseni, kaikki mieleni kaipuu.
-
-ELMIRE.
-Niin, teist' on kaikki maallinen arvoa vailla.
-
-TARTUFFE.
-Mull' ei ole sydän kivestä millään lailla.
-
-ELMIRE.
-On taivas mielessänne, ma arvaan, aina,
-maan matalan puoleen teitä ei mikään paina.
-
-TARTUFFE.
-Vaikk' iäistä ihanuutta sielumme halaa,
-saa ajallinenkin rakkaus meissä palaa:
-on armas pakko syttyä sydämemme,
-kun taivaan kaunoluomia katselemme.
-Sen kauneus kaltaisissanne heijastuu,
-mut teille vertaa ei vedä kukaan muu.
-Loi kasvoillenne se sulon, mi silmää kiehtoo
-ja sydämen haltioi, poven liekkiin liehtoo.
-En, teitä katsoen, luoduista kaunein, saata
-ma luojan ihmeitä ylistämästä laata
-enk' ihastumatta, en tuntehetonna rinta
-hänen kuvastustaan kohdata ihaninta.
-Aluss' epäilin sitä salaista syttymystä,
-ett' ois se vain pahan paulaa ja väijytystä,
-olin päättänyt jo aivan paeta pois,
-kun arvelin, että sieluni vaarass' ois.
-Toki vihdoin, naisist' armahin, selkeni mulle,
-ettei mua tielle se johtanut tuomitulle,
-teit' että puhtaudessa ma lempiä voin,
-ja siks sen lemmen valtaan sieluni soin.
-Ylen rohkeaa -- täys selko on siitä mulla --
-on tuomaan tää sydänuhrini teille tulla.
-Mut hyvyyteenne turvaan; se antaa yksin,
-mit' en yletä mitättömyyteni yrityksin.
-Minä toivoni, riemuni, rauhani teissä löydän,
-saan tuomion tai autuuden armopöydän,
-ja teiltä nyt, miten tahdotte ainoastaan,
-otan onneni taikka onnettomuuteni vastaan.
-
-ELMIRE.
-Tepä teette tunnustuksia kohteliaita;
-ne kulkevat vain hieman kummia maita.
-Te saisitte paremmin halunne pantsaroida,
-vähän moisia aikoessanne aprikoida,
-te hurskas mies, jota kaikk' ihan yhtä suuta...
-
-TARTUFFE.
-Oh, hurskaskin on ihminen eikä muuta.
-Kun eessä moinen on kauneuden kaikkivalta,
-sydän antautuu, ei pohdi, ei punnita malta.
-Puhe tää, sen tiedän, on outoa kyllä kuulla;
-mut en ole mikään enkeli, ei pidä luulla.
-Jos tunnustukseni tuomion teiltä saa,
-oman ihanuutenne tenho te tuomitkaa.
-Siit' asti kuin sen ylimaallisen mahdin näin,
-te olette valtiatar, jonk' orjaksi jäin;
-minut taivaankaunis silmäinne katse voitti,
-sen taikaa vastustaa sydän turhaan koitti:
-minä paastosin, rukoilin, vuodatin kyyneleitä,
-jok' ainoa sieluni aatos vain etsi teitä;
-mitä tuhannesti jo katseet ja huokaukset,
-sitä tulkitsee nyt huulten tunnustukset.
-Jos tuskani näätte te armahtavalla miellä,
-mi halvalle orjallenne ei rauhaa suo,
-jos lempeytenne lohtua mult' ei kiellä,
-vaan laskeutuu minun mitättömyyteni luo,
-minä innolla palavalla teit', ihanaista,
-niin palvelen, kuin ei viel' ole palveltu naista.
-Ei kunniallenne teill' ole vaaraa siitä,
-ei pelkoa, että ma hiiskuisin näitä ja niitä.
-Nuo hovikeikarit, joihin on hulluja naiset,
-ne melua pitää, ne kerskujat turhamaiset:
-hyväll' onnellaan siin' ylvästeltävän kuullaan;
-heti kertovat julki, jos soi kuka suosion,
-sen alttarin häväisevät he löyhällä suullaan,
-joll' uhrannut sydän uhrinsa juuri on.
-Mut meikäläisen mieli se peitossa palaa,
-se salaisuuden varmasti kätkee ja salaa.
-Oman maineemme varjelu meille on liian kallis,
-ett' armastetun se alttiiksi jättää sallis;
-ja meihin suostuen taattuna sillä tapaa
-on lempi juoruista, riemu vaaroista vapaa.
-
-ELMIRE.
-Saan sanoistanne koreista kiittää teitä.
-Mult' ette todellakaan te mieltänne peitä.
-Mut entä jos nyt -- sitä pelkoa ettekö tunne --
-puhun miehelleni ja ilmoitan ihastelunne.
-Jos minua teidän hän liehivän aavistais,
-se sammumaan ehk' ystävyytenne sais.
-
-TARTUFFE.
-Minä tiedän, te siihen olette liian hyvä,
-te ette rankaise uskalikkoa houkkaa;
-teilt' anteeks saa se ihmisheikkous syvä,
-mi lempeni ilmaisussa nyt teitä loukkaa.
-Ja muistakaa, kun eessä te olette kerta,
-mull' ett' on silmät ja ett' olen lihaa ja verta.
-
-ELMIRE.
-Muut muulla tavoin voisivat tehdä kait,
-minun mieluisinta on pysyä tästä vait.
-Ei mieheni saa tätä tietää, mut vastike siit' on
-myös suotavanne: te suoraan ja parhaanne pannen
-tuot' asiaa Valèren ja Marianen
-nyt ajatte ettekä esteeksi jää sen liiton,
-sitä ette yllytä vallankäyttöä väärää,
-joka pois oman toiselt' ottaa ja teille määrää,
-ja...
-
-
-Neljäs kohtaus.
-
-    Elmire, Damis, Tartuffe.
-
-DAMIS (tullen esiin piilopaikastaan).
-      Ei, ei lainkaan. Tämä on tuleva julki.
-Olin huoneessa tässä ja sain ihan kaikki kuulla.
-Mun taivaan armon johdoks se täytyy luulla,
-jott' ilkiö tuo, joka kiusaksi tänne kulki,
-saa rankaisunsa, jotta ma tuon valehurskaan
-ja röyhkeän petturin juonet kostan ja murskaan,
-saan isäni näkemään, mitä sieluunsa sulkee
-se konna, jok' iskeä teihin silmänsä julkee.
-
-ELMIRE.
-Ei, Damis; se riittää, jos saa hän paremman älyn
-ja suomani armon ansaitsevansa näyttää.
-Mitä lupasin kerran, se myös minun suokaa täyttää.
-Minä en pidä nostosta minkään huudon ja hälyn.
-Kas, vaimo moisia hupsuja nauraa vaan,
-sill' ei mene miehensä korvia vaivaamaan.
-
-DAMIS.
-Niin tehdä teillä voi omat olla syynne,
-ja mull' omat syyni, jos yhdy en menettelyynne.
-Ihan ilve ja pilkka ois sitä miestä säästää;
-tuon ulkokullatun silmitön julkeus päästää
-jo vihdoin valloilleen mun vihani palon;
-hän mullin mallin on kääntänyt koko talon;
-jo liian kauan täällä hän isää johti
-ja mun ja Valèren toiveita sortaa tohti.
-Nyt hänest' on vieroitettava veijari tuo,
-ja siihen taivas mulle nyt keinon suo.
-Sitä kiittää tahdon tilaisuudesta tästä,
-tätä etua kuinka ma luopuisin käyttämästä?
-En lainkaan ansaitsis sitä saamaan tulla,
-jos lyön sen laimin, kun se on kädessä mulla.
-
-ELMIRE.
-Damis!
-
-DAMIS.
-       Ei, nyt minä teen oman pääni mukaan.
-Nyt mieleni on ihan iloa tulvillaan;
-mult' ette nyt estää saata te eikä kukaan
-sitä riemua, että kerrankin kostaa saan.
-Nyt selvitetään tämä seikka ja pohjaan asti;
-kas niin, ei voisi sattua paremmasti.
-
-
-Viides kohtaus.
-
-    Orgon, Elmire, Damis, Tartuffe.
-
-DAMIS.
-Isä, täällä on teille tervehdykseksi juttu,
-veres yllätys, joka läheltä koskee teitä.
-Hyvin teille maksaa tuo hyvä, kallis tuttu,
-ei hellintäänne hän palkitsematta heitä.
-Ison intonsa kokee sillä hän ilmi tuoda,
-ett' aikoo kunniaanne hän lokaa luoda;
-hänet yllätin täällä, kun puolisollenne juuri
-tuo julkea tunnusti rietasta lempeään.
-On säveys hällä ja suopeus liian suuri,
-hän peittää teilt' ois tahtonut kaiken tään;
-mut julkeutt' en minä moista suojella halaa;
-minä loukkaan teitä, jos suuni sen teiltä salaa.
-
-ELMIRE.
-Sanon vieläkin: ei turhista milloinkaan
-pidä miehellensä mieliharmia laittaa;
-ei tuollaiset toki kunniatamme haittaa,
-ja riittää, kun sen varjella voimme vaan.
-Se mieli on mulla; ettekä puhunut ois,
-jos sanani teihin lainkaan tehota vois.
-
-
-Kuudes kohtaus.
-
-    Orgon, Damis, Tartuffe.
-
-ORGON.
-Mitä kuulen? Taivas! Se totta ei olla saata!
-
-TARTUFFE.
-On, veljeni, on, olen heittiö viheliäinen,
-olen kurja syntinen, pahuutta kukkurapäinen,
-pahin rikollinen, joka kuunaan myrkytti maata.
-Vain rikosta, riettautt' on minun eloni retki,
-vain synnin saastaa sen joka ainoa hetki;
-ja saattaakseen syvät syyni nyt rangaistukseen
-minut taivas on asettanut tähän alennukseen.
-Niin suurt' ei rikosta voida syykseni työntää,
-ettei sitä tuntoni nöyrästi tahtois myöntää.
-Kaikk' uskokaa, mitä kuulitte, armotonna
-pois ajakaa vihan ansainnut, kurja konna.
-Niin suurta häväistystä en saada vois,
-ett' enempää vikapää minä viel' en ois.
-
-ORGON (pojalleen),
-Ah, petturi, vai sinä moisella panettelulla
-hänen puhtaan hyveensä kimppuun rohkenet tulla!
-
-DAMIS.
-Mitä? Siis tuon ulkokullatun viekkaus uusi
-saa teidät taas...
-
-ORGON.
-                   Pidä, kirottu vintiö, suusi!
-
-TARTUFFE.
-Hänen suokaa puhua, syytätte häntä väärin;
-paras on, kun häntä nyt uskotte. Kuinka noin
-mua syytösten keskellä suositte ylen määrin?
-Mist' oikein tiedätte, mitä mä tehdä voin?
-Te, kallis veljeni, uskotte ulkopintaan,
-mut ulkohurskaus ties mitä kätkee rintaan.
-Ei, ei; näkö pettää; luulonne harhaan kulki;
-ah, en ole se, miks uskotte, kaikkea muuta.
-Mua hurskaaks sanoo maailma yhtä suuta,
-ihan kelvoton vaikk' olen, jos toden puhuu julki.
-    (Kääntyen Damis'hin).
-Niin, poikani, soimatkaa mua petturiksi
-ja varkaaksi, murhaajaksi ja vaikka miksi,
-nimet niitä kauheammat jos keksitte vielä,
-ne kaikk' ovat oikeutettuja, niit' en kiellä.
-Minä polvillani sen herjan ja pilkan siedän,
-pahall' elämällä sen ansainneeni ma tiedän.
-
-ORGON (Tartuffelle).
-Tämä on jo liikaa.
-    (Pojalleen.)
-                   Jo kadu, jos koskaan kadut,
-sinä ilkiö!
-
-DAMIS.
-            Siis te uskotte moiset sadut...
-
-ORGON (nostaa ylös Tartuffen).
-Vait, hirtehinen! Veli, nouskaa, oh, sallikaahan!
-    (Pojalleen.)
-Sinä kurja!
-
-DAMIS.
-            Hän siis...
-
-ORGON.
-                        Vait!
-
-DAMIS.
-                              Pitäiskö moista nähden...
-
-ORGON.
-Sana vielä, niin sinut isken mäsäksi maahan.
-
-TARTUFFE.
-Ei, veljeni, älkää kiihtykö. Herran tähden!
-Halull' ennen kärsin piinan ma pahimmankin,
-kuin hälle pienintäkään minä haittaa hankin.
-
-ORGON (pojalleen).
-Sinä kiittämätön!
-
-TARTUFFE.
-                  Tähän polvistuin minä anon
-teilt' armoa hälle...
-
-
-ORGON (heittäytyen myös polvilleen ja syleillen Tartuffeä).
-                      Ah, mitä mä enää sanon!
-    (Pojalleen.)
-Sitä hyvyyttä, hulttio, näätkö!
-
-DAMIS.
-                                Mut...
-
-ORGON.
-                                       Vait!
-
-DAMIS.
-                                             Minä.
-
-ORGON.
-                                                   Vait!
-Sinä väijyt häntä, sen tiedän ja syytä hait.
-Te kaikki vihaatte häntä, ja liittoon yhtyy
-oma vaimo, lapset, palvelijat, jott' ois
-tuon hurskaan pakko luopua luotani pois;
-sitä varten rumimpaankin he keinoon ryhtyy.
-Mut häätää koittakoot hänet vehkeillään,
-sitä vähemmin hänet lasken ma lähtemään;
-nyt tyttäreni koht' ikään mä hälle naitan
-ja niin koko perheeni korskeat juonet taitan.
-
-DAMIS.
-Hänet pakottaa siis aiotte tuolle?
-
-ORGON.
-                                   Niin,
-jo tänään, jos saa sapen teissä se kuohuksiin.
-Mua ette peijaa. Oh, minä aion näyttää,
-ketä kuulla saatte, ken täällä käskyä käyttää.
-Saat hyvittää, sinä hylky, ne herjas heti,
-hänen lankeet jalkoihinsa ja anteeksi pyydät.
-
-DAMIS.
-Minä! Tuoltako konnalta, taas joka teitä veti...
-
-ORGON.
-Sinä, vaivainen, vastustat, yhä herjaa syydät!
-Ah, keppini, keppini!
-    (Tartuffelle.)
-                      Älkää koittako estää.
-    (Damis'lle).
-Pois kattoni alta! Tiehesi ilman tenää!
-Ja takaisin älä uskalla tulla enää!
-
-DAMIS.
-Menen kyllä, mutta...
-
-ORGON.
-                      No, kauanko vartoa kestää!
-Saat lähteä, lurjus, perinnötönnä, se tiedä,
-ja kiroukseni myötäsi vielä viedä.
-
-
-Seitsemäs kohtaus.
-
-    Orgon, Tartuffe.
-
-ORGON.
-Noin miestä pyhää loukata!
-
-TARTUFFE.
-                           Tuskaa tätä,
-oi taivaan armo, syyks älä hälle jätä!
-    (Orgonille.)
-Jos murheeni mittaisitte, kun moista he syytää,
-mua kristiveljeni silmissä mustata pyytää...
-
-ORGON.
-Ah!
-
-TARTUFFE.
-    Ilkimieltä kun vain sitä aattelenkin,
-on niinkuin kärsisin piinaa kidutuspenkin...
-Minä kauhistun... niin sydäntä kouristaa...
-se on surmaksi mulle, en sanaa suustani saa.
-
-ORGON (juoksee itkussasuin ovelle, josta hän on karkottanut poikansa).
-Sinä roisto! Kadunpa, että sä vältit kurin.
-    (Tartuffelle.)
-Veli kallis, tyyntykää, paha mieli pois!
-
-TARTUFFE.
-Tämä hirveä riita jospa jo laata vois!
-kai parasta on, veli kallis, että mä lähden.
-
-ORGON.
-Mitä puhuttekaan?
-
-TARTUFFE.
-                  Niin, muut mua vihaa täällä
-ja epäilemään mua teidät he saada kokee.
-
-ORGON.
-Oh, tyhjää! Mun näittekö kuulevan, mitä he hokee?
-
-TARTUFFE.
-Se heill' on varmaan vastakin kielen päällä;
-ja juorut nuo joskohta nyt mielenne torjuu,
-ne toisella kertaa uskotte kukaties.
-
-ORGON.
-En koskaan.
-
-TARTUFFE.
-            Veljeni, ah, mikä estäis! Mies
-oman vaimonsa uskotellessa väleen horjuu.
-
-ORGON.
-Ei, ei!
-
-TARTUFFE.
-        Minun täytyy. Kun talo on minusta vapaa,
-he eivät vainota voi mua tällä tapaa.
-
-ORGON.
-Ei, ei, te jäätte -- elosta luovun ennen!
-
-TARTUFFE.
-Siis täytyy, nöyryytyksien tietä mennen,
-mun suostua, jollette...
-
-ORGON.
-                         Oh!
-
-TARTUFFE.
-                             No, ei enää siitä!
-Koen katsoa, ettette palkaksi pahaa niitä.
-Hyvä maine on arka; ja ystävänänne velkaa
-olen välttämään joka varjoa, juorun kieltä:
-minä kartan puolisoanne ja väistyn tieltä...
-
-ORGON.
-Ei, nyt sitä ahkerammin te seurustelkaa.
-Tämä maailma raivostuttaa on riemuni parhain;
-se nähköön teidät yhdessä myöhään ja varhain.
-Ja jotta sit' oikein iskisin vasten suuta,
-teen perillisekseni teidät, en ketään muuta;
-minä kaiken omaisuuteni teille siirrän
-ja laillisen lahjakirjan koht'ikään piirrän.
-Hyvä, kelpo ystävä, tuleva vävyni mulle
-on rakkaampi isää, äitiä, vaimoa, lasta.
-Ei hyljätyksi kai tämä tarjous tulle?
-
-TARTUFFE.
-Isän tahto ain' olkoon kaikessa nyt ja vasta!
-
-ORGON.
-Mies parka! Nyt pian valmiiks se kirja vaan;
-ja kateus jääköön harmiinsa halkeamaan!
-
-
-
-
-NELJÄS NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
-    Cléante, Tartuffe.
-
-CLÉANTE.
-Niin, ei ole ihmistä, joka ei siitä puhu,
-ja kunniaksi ei ole teille se huhu;
-ja osuu hyvin, kun tässä nyt teidät tapaan
-ja menettelystänne saan sanan virkkaa vapaan.
-Tuo asia sikseen, olkoonpa näin tai noin.
-Se saattaa pahempi olla kuin luulla voin.
-Mut vaikka Damis ois tuottanut ikävyyttä,
-ja teitä syytettäis ihan ilman syyttä,
-niin eikö kristityn työ ole anteeks antaa,
-ei sydämessään vihaa ja kostoa kantaa?
-Ja voitteko sallia, ett' isän luota ois
-noin karkoitettu siis oma poika pois?
-Sanon vielä kerran ja saatte sen suoraan kuulla:
-sitä inhoksuu isot, pienetkin yhdellä suulla.
-Ja jos mua uskotte, sen hyväks saatatte jälleen,
-tätä riitaa ette ärsytä äärimmälleen,
-vaan Jumalalle vihanne uhraatte varmaan
-ja pojalle avaatte taas isän mielen armaan.
-
-TARTUFFE.
-Ah niin! Sen kaikesta sydämestäni soisin.
-Minä mitään hälle en viaksi tahdo panna,
-kaikk' annan anteeksi, mistään en kaunaa kanna,
-hänen palvelijansa parhaani mukaan oisin.
-Mut taivas ei sitä salli, se toisin säätää;
-ja jos hän palata saa, hän pois minut häätää.
-Tuo verraton solvaus katkaissut kaikk' on suhteet;
-nyt sovinto nostais vain pahat huudot ja nuhteet.
-Ties Herra, mit' ihmiset luulla jo alkaiskaan;
-pian kuuluis, ett' edun vuoksi ma suostuin vaan,
-muka vastapuoltani, tietäin tehneeni väärin,
-koen teeskennellen nyt helliä ylen määrin,
-muka että mä pelkään häntä ja liehakoin
-ja umpeen syyttäjän suun koen lahjoa noin.
-
-CLÉANTE.
-Te mielitte syöttää pelkkiä tekosyitä,
-kovin estelynne nuo ovat etsityitä.
-Teit' ottanut taivas ei lie edunvalvojakseen;
-se muit' ei tarvitse syyllistä rangaistakseen.
-Te heittäkää siis kostonne Herran huomaan,
-joka vääryydet on käskenyt anteeks suomaan,
-vähät välittäkää, milt' ihmisistä se näyttää,
-kun taivaan korkeita käskyjä koette täyttää.
-Vai huoliko siitä, mit' ihmiset luulla voivat,
-siis estymään teot oikeat sais ja oivat?
-Ei, taivaan tahto ain' olkoon ohjeena meille;
-muut huolet älkööt vietelkö harhateille.
-
-TARTUFFE.
-Niin, sanoinhan jo, ett' anteeksi hälle suon,
-kuten käskee taivas; mutta ei vaadi se multa,
-vast'ikään niin häväistyltä ja herjatulta,
-ett' eläisin kera kaunankantajan tuon.
-
-CLÉANTE.
-Ja vaatiiko taivas mieltä niin taipuvaista
-noin kuulemaan isän oikkua kohta vaan,
-noin omaisuuden lahjaksi ottamaan,
-johon teillä ei oikeutt' ole minkäänlaista?
-
-TARTUFFE.
-Joka tuntee minut, se tietää ja voi sen taata,
-ett' ei oma etuni syynä täss' olla saata.
-Mua kiehdo ei maailman tavara eikä kulta,
-sen pettävä loisto ei sokaise silmiä multa.
-Ja jos minä suostun, jos otan lahjan vastaan,
-jonk' ystävä suo, siks suostun ma ainoastaan,
-toden tunnustaakseni, että on pelko mulla
-sen voivan huostaan huonojen kätten tulla,
-jotk' ehkä päästyänsä sen hallitukseen
-panis maailmassa sen pahaan ja turmelukseen,
-sill' eivät, kuin minä aion, taivasta palvois
-ja oman lähimmäisensä parasta valvois.
-
-CLÉANTE.
-Tuo tunnontarkka pelko te pankaa pois,
-jota oikean perijän syy hyvä syyttää ois.
-Se toiselle jättäkää, mik' on toisen vastuu;
-omall' uhallaan hän omansa hoitoon astuu.
-Paremp', että sit' itse hän vaikkapa väärin käyttää,
-kuin jos vois teitä sen rosvoks sormella näyttää.
-Sitä kummeksun vain, kuink' olette oikeastaan
-sen tarjouksen kehdannut ottaa vastaan.
-Tosi hurskaus ei kai sellaista käskyä tiedä,
-ett' osansa perilliseltä pitää viedä?
-Ja jos sen on käsky, ett' yhdess' ei elää sovi,
-jos Damiin ja teidän välill' on oleva ovi,
-niin eiköhän kunnon miehelle oikeint' ois
-oman arvonne vuoksi siirtyä syrjään ennen,
-ei sallia, ett' isä mielettömyyksiin mennen
-oman poikansa teidän tähtenne ajaa pois.
-Niin tekisi mies, jok' ei suoraa vääräksi vello,
-se uskokaa...
-
-TARTUFFE.
-              On puoli neljä jo kello;
-mull' on eräs hurskas toimitus, jonka tähden,
-jos suvaitsette, nyt huoneeseeni ma lähden.
-
-CLÉANTE (yksin).
-Ah!
-
-
-Toinen kohtaus.
-
-    Elmire, Mariane, Cléante, Dorine.
-
-DORINE (Cléantelle).
-    Pitäkää tekin kanssamme neidin puolta.
-Hän on menehtymässä, ei mikään huojenna huolta;
-tänä iltana kihlaus -- niin isä päättää keksi,
-vähäll' ettei saa se hänt' epätoivoiseksi.
-Tuoll' on isä itse. Nyt yhdessä ponnistakaamme,
-ett' estymään tuon turmio-aikeen saamme
-väkivetoon taikka keinolla kekseliäällä.
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
-    Orgon, Elmire, Mariane, Cléante, Dorine.
-
-ORGON.
-Oh! Hauska nähdä teidät yhdessä täällä.
-    (Marianelle.)
-Kas tästä, täst' ilo ihana sulle käkee.
-Sinä arvaat kai, mitä tietää sopimus tää.
-
-MARIANE (polvillaan Orgonin edessä).
-Isä kulta, nimessä taivaan, mi tuskani näkee,
-ja kautta kaiken, mi mieltänne hellyttää,
-vähän lievittäkää isänvaltanne vaatimusta,
-minut päästäkää tämän tahtonne tottelusta.
-Moist' älkää lapsenne tunnolle panko pulmaa,
-ett' taivaalle nurkuisin minä mieltänne julmaa;
-mua säälikää, ett' elo, jonk' annoitte mulle
-ei murtavaksi murheen taakaksi tulle.
-Jos turha on tuo sulo toive, jos ette sallis
-mun tulla sen omaksi, joka on mulle kallis,
-niin polvistuin minä pyydän ja vannotan teitä,
-mua ettette sille, jot' inhoan, uhriksi heitä
-epätoivoon hukkumaan, johon joutua voin,
-isänvaltaa ankarinta jos käytätte noin.
-
-ORGON (tuntien heltyvänsä).
-Sydän lujaksi! Pois isän heikkous, suotta surku!
-
-MARIANE.
-Rakas teille hän olkoon, mun siitä ei nouse nurku;
-omaks saakoon rakkautenne ja rikkautenne,
-mun osani pankaa myöskin, jos muu ei riitä,
-minä annan sen ilomielin ja luovun siitä,
-oma itseni kunhan vain sen ei myötä menne.
-Mun luostarin hiljaisuudessa viettää suokaa,
-mi viel' elon murhepäiviä mulla lie.
-
-ORGON.
-Vai luostariin? Heti sinnekö mieles huokaa,
-kun ei isä mielitiettysi viereen vie!
-Ylös siitä! Mit' enemmän mielesi sotii vastaan,
-sitä suurempi ansio sulle se ainoastaan.
-Halut aistien kuoleta avioliitolla tällä,
-mua suott' älä enää kiusaa sit' itkemällä.
-
-DORINE.
-Mut miksi...
-
-ORGON.
-             Vait! Kera laistenne pieskää suuta,
-vaan nyt kita kiinni ja mukisematta muuta.
-
-CLÉANTE.
-Jos sallitte neuvoa jollain lailla...
-
-ORGON.
-Nuo neuvonne, lanko, ain' ovat vertaa vailla,
-niin järkeviksi, niin oiviks en mitään kiitä,
-vaan suvainnette, että en seuraa niitä.
-
-ELMIRE.
-Tämän kaiken nähden mit' enää ma virkkaa voinen?
-Tuo sokeutenne on todella suurenmoinen.
-Kyll' on hän paulonut teidät, kun teit' ei mikään
-saa uskomaan, mikä kohtaus tääll' oli ikään.
-
-ORGON.
-Olen palvelijanne! Uskon, mit' uskoa sietää.
-Pojan lurjusta puollatte tuota, sen kaikki tietää,
-siks ette paljastaa sitä juonta raski,
-joll' ansaan hän tuon mies-paran saavansa laski.
-Kovin olitte tyyni, jott' uskoa teitä voisin;
-se teit' ois kuohuttanut toki aivan toisin.
-
-ELMIRE.
-Heti hiuksiaanko raivoten pitäis raastaa,
-jos lemmestään joku joutava narri haastaa?
-Ja kunniatamme eikö suojele muu
-kuin pyörivät silmät ja kiljuvan kiivas suu?
-Minä nauran vain, minä, moista liehijä-parkaa,
-mua sellaisist' ei huvita huuto ja häly.
-On mieleeni säveä käytöstaito ja -äly,
-ei siveys-fuuriat, kunniataan jotk' arkaa
-heti puolustaa muka kynsin ja hampain kokee,
-vie silmät päästä, jos ken sanan liikaa hokee.
-Mua varjele, taivas, siveydestä siitä!
-En moista raivotar-säädyllisyyttä kiitä,
-ja torjuva kylmyys tunkeilijalle, ma luulen,
-voi antaa yhtä varmasti lähtötuulen.
-
-ORGON.
-Minä asian tiedän, en niin hevin ansaan menne.
-
-ELMIRE.
-Sanon vielä kerran: on verraton sokeutenne.
-Mut vieläköhän epäuskoonne silti jäätte,
-jos laitan, ett' omin silmin sen todeksi näätte?
-
-ORGON.
-Näen!
-
-ELMIRE.
-      Niin.
-
-ORGON.
-            Oh, loruja!
-
-ELMIRE.
-                        Jospa on keino mulla
-se teille näyttää täydellä valaisulla...
-
-ORGON.
-Hölynpölyä!
-
-ELMIRE.
-            Auttamaton! Hyvä! Saatte vaikka
-mitä tahansa luulonanne te meistä luulla.
-Mut entäpä jos mull' ois joku tietty paikka,
-jost' itse voitte kaikki te nähdä ja kuulla,
-mitä silloin hurskaastanne te virkkanette?
-
-ORGON.
-Niin, silloin, silloin... En mitään, sillä sit' ette
-saa tapahtumaan.
-
-ELMIRE.
-                 On aika jo houreen laata,
-koht' ette sanaani valheeksi väittää saata.
-On tarpeen, jos suvaitsette, nyt laittaa, jotta
-sen näette itse, onko puhuttu totta.
-
-ORGON.
-Hyvä! Siihen sanaan! Saatte keinonne käyttää.
-Soma nähdä, kuinkahan sananne voitte täyttää.
-
-ELMIRE (Dorinelle).
-Hänet tänne kutsukaa.
-
-DORINE (Elmirelle).
-                      Hän on ovela mies,
-hän aikomuksenne arvata voi kenties.
-
-ELMIRE (Dorinelle).
-Ei, ihailijan saa peijatuks ilman vaivaa,
-ja itserakkaus kyll' oman kuoppansa kaivaa.
-Hänet noutakaa.
-    (Cléantelle ja Marianelle.)
-Ja te hetkeksi syrjään käykää.
-
-
-Neljäs kohtaus.
-
-    Elmire, Orgon.
-
-ELMIRE.
-Tähän pöytä tää, ja sen alle te kyyristäykää.
-
-ORGON.
-Mitä?
-
-ELMIRE.
-      Tottahan teidät kätkeä täytyy kait.
-
-ORGON.
-Tuon pöydänkö alle?
-
-ELMIRE.
-                    Oh, käykää ja olkaa vait.
-On päässäni tuuma; näättepä, laskenko väärin.
-Pian sinne nyt vaan, ja varanne pitäkää,
-teit' että hän lainkaan siellä ei kuule, ei nää.
-
-ORGON.
-Olen myöntyväinen, ma sen sanon, ylen määrin,
-mut parhaanne jälkeen nyt myös kuje selvitelkää.
-
-ELMIRE.
-Sen en minä moitteen aihetta antavan pelkää.
-    (Orgonille, joka on pöydän alla.)
-Niin, nyt tulen puhelemaan minä oudolla tapaa,
-mut älköön silti se pahastuttako teitä.
-Mull' olkoon, jos mitä virkkanen, valta vapaa;
-minä silmänne avaan, en sanaani sikseen heitä.
-Sen vuoksi nyt mielistelyitä mun täytyy käyttää,
-jott' ulkokullattu tuo tosihahmonsa näyttää,
-hänen himoansa rietasta imarrella,
-tuon julkean sallia vapaasti tungetella.
-Hänet teille kun paljastaakseni vain nyt taipuu
-muka mieleni kuulemaan hänen lempeään,
-niin voin heti laata, kun harhanne teiltä haipuu,
-eik' eemmäs hän pääse, kuin laskette pääsemään.
-Hänen hurjan kiihkonsa saatte te itse suistaa,
-kun asia teistä liian pitkälle luistaa,
-ja säästää vaimonne piinasta pitemmästä,
-heti kohta kun itsensä ilmaissut vain on konna.
-Oma valtanne valvoa, että nyt opitte tästä
-a... vaiti! Hän tulee. Nyt hiljaa ja hiiskumatonna!
-
-
-Viides kohtaus.
-
-    Tartuffe, Elmire, Orgon (pöydän alla).
-
-TARTUFFE.
-Sain puheisille luoksenne kutsun tulla.
-
-ELMIRE.
-Niin, salaisuuksia, tietkääs, on teille mulla.
-Mut sulkekaa ovi ensin ja katsokaa,
-meit' ettei kukaan kuulla ja häiritä saa.
-    (Tartuffe käy sulkemassa oven ja tulee takaisin.)
-Kas, sellaisen kohtauksen, kuin tääll' oli ikään,
-me emme liioin toistuvan toivo kai.
-Ei pahemmin ois saattanut sattua mikään.
-Damis minut teistä niin kovin hätään sai;
-ja näitte, kuink' aikeestaan hänt' estellä tahdoin,
-hänen mielensä kuohua hillitä, minkä mahdoin.
-Niin hämmennyin tosin, etten keksinyt heti
-vain jyrkästi kieltää, mitä hän syyksenne veti;
-mut näin kävi paljoa paremmin, kiitos taivaan,
-sitä turvallisemmaksi kaikki se meille sai vaan.
-Heti vakaa arvonne torjui sen myrskyn pois,
-eik' uskoa pahaa mieheni teistä vois.
-Hän tahtoo oikein harmiksi juorun hampaan
-nyt meidät seurusteluun sitä tuttavampaan,
-ja siksi mun sopii nuhteetta jäädä tänne
-ja näin ihan kahden kesken kanssanne olla
-ja avata sydän, mi kuunnellut lempeänne
-on kenties liian herkällä suosiolla.
-
-TARTUFFE.
-Mun vaikea ymmärtää on puhetta moista;
-hyvä rouva, te äsken haastoitte aivan toista.
-
-ELMIRE.
-Kuink' onkaan teille naissydän outo ihan,
-jos ensi estely teissä on nostanut vihan!
-Ja ettekö oivalla siis, mikä oikeastaan
-on mieli, kun se niin heikosti sotii vastaan?
-Kas, ainahan torjuu kainoutemme arka,
-kun hellän tunteen pauloiss' on sydän parka.
-Jos syttyykin se, jos kuinka syvästi lempii,
-sitä ilmaista silti se ujostelee ja empii.
-Niin, ensiks estelemme, mut ilme näyttää,
-ett' ennen pitkää vastustelumme vaipuu;
-suu kunnian vuoksi kieltää, mut käskee kaipuu,
-ja kieltely moinen on lupaus kaikki täyttää.
-Tämä tunnustus, se on totta, on varsin vapaa,
-ja paremmin kainouttamme mun täytyis kaita,
-vaan kun nyt kerran on lausuttu, kuink' on laita,
-Damis'ta oisinko hillinnyt sillä tapaa,
-niin oisinko kuunnellut minä malttavasti
-koko lemmenliehitystänne loppuun asti
-ja ottanut asian, kuin minun ottavan näitte,
-jos vaarattomaksi te sydämelleni jäitte?
-Ja teitä kun itse vaadin ma luopumaan
-tuost' avioliitosta, jota nyt aiotaan,
-mitä ilmaisee se into, jos ei sitä juuri,
-ett' olentoonne on kiintymys liian suuri,
-ja että sen jakoon suostua tuska ois,
-ihan yksinään jonk' omistavansa sois?
-
-TARTUFFE.
-Ah, ihanintakin ihanampi on varmaan
-sanat moiset kuulla huulilta naisen armaan;
-läpi sieluni pitkin säikein metenä mennen
-ne hurmaa tuo iki-tuntematonta ennen.
-Ylin määränpää mull' olla on mieliksenne
-ja onni ja autuus tottelu toivehienne;
-mut sallinette, jos uskallan onnea tuota
-vähän epäellä, jos siihen en oikein luota.
-Se ehkä on ansa vain sitä varten, jotta
-tuost' avioliitto-aikeesta ei tulis totta;
-ja jos sen teille vapaasti virkkaa saan,
-niin sananne armaat uskon ma silloin vaan,
-kun suosionne tuo, jota sieluni janoo,
-suo täydemmän takeen, että ne totta sanoo,
-ja vahvistuu minuss' usko varma ja vakaa,
-ett' ystävyytenne saan, en tuult' aja takaa.
-
-ELMIRE (yskittyään merkiksi miehelleen).
-Te noinko tyhjentäisitte nopeasti
-siis sydämen hellyyden heti pohjaan asti?
-Jos suurin surmin sen tunnustaneeksi sai,
-se eikö riitä jo teille? Oh, kyllä kai!
-Te ennen lainkaan tyytyvän ette näytä,
-jos toivoanne ei viimeisintäkin täytä.
-
-TARTUFFE.
-Mitä vähemmän ansaittu onni, sit' enemmän sietää
-sitä epäillä, sanoiksi vain sanat koreat tietää.
-Ylen suurt' on onnea vaikea todeksi luulla,
-vain kokemalla sen uskoo, ei millään muulla.
-Ja mun, jok' en ansaitse suosiotanne lainkaan,
-ei toivoa tohdi sit' uneni uskaliainkaan,
-enk' usko mitään, ennenkuin tositöin
-minut vakuutatte siitä, mit' ikävöin.
-
-ELMIRE.
-Kuink' onkaan lempenne hirmuvaltias julma!
-Ja kuink' on vaikea mulle sen tuoma pulma!
-Miten ankara sydämelle sen sortovalta,
-miten hillittömästi se vaatii, ei vartoa malta!
-Siis onko aivan mahdoton torjua teitä,
-ja ettekö siis edes henkäisyaikaa heitä?
-Noin armotta vaatia -- onko nyt laitaa moinen --
-heti että vaan joka toiveenne pitäis täyttää;
-sitä, ett' on teitä kohtaan niin heikko toinen,
-noin tuiki tunnottomasti väärin käyttää!
-
-TARTUFFE.
-Mut ihailuuni jos katsotte suosiolla,
-miks sitten selvään osoittamatta sit' olla?
-
-ELMIRE.
-Mut eikö se ole synti, siit' eikö paina
-mua taivaan tuomio, josta te puhutte aina?
-
-TARTUFFE.
-Jos ei ole tiellä muuta kuin tuomiot taivaan,
-pois moiset vastukset minä väleen raivaan;
-suott' älkää sydäntänne te estelkö niillä.
-
-ELMIRE.
-Mut taivaan rangaistusta siis voiko piillä?
-
-TARTUFFE.
-Nuo joutavat arvelut huoleti voitte häätää,
-mun suokaa teille neuvoa millä tavoin.
-Tosin kyllä eräitä kieltoja taivas säätää,
-mut sovitteluun sen kanssa on portti avoin.
-On oikein, ett' eri tarpeissa perehdymme
-me avartamaan omantuntomme ahtautta
-ja sovittamaan, jos rikomme, erehdymme,
-teon sillä, ett' aivoitus täynnä on puhtautta.
-Pian salaisuuksista näistä on syvempi selko
-teill' oleva, suokaa mun ohjata ainoastaan.
-Mun toivoni tyydyttäkää, pois tyhjä pelko;
-otan itse päälleni syyn ja kaikesta vastaan.
-    (Elmire yskii kovemmin.)
-Te yskitte kovin.
-
-ELMIRE.
-                  Niin, ihan hengen salpaa!
-
-TARTUFFE.
-Vähän lakritsia, jos sallitte apua halpaa!
-
-ELMIRE.
-Se on sitkeä yskä, jo ollut jos kuinka pitkään,
-siin' eivät auta lakritsit eikä mitkään.
-
-TARTUFFE.
-Sepä ikävä seikka.
-
-ELMIRE.
-                   On, ettei sanoa saata.
-
-TARTUFFE.
-Niin, turhan arkailunne te suokaa laata.
-Syvin vait'olo salaisuutemme vartioi;
-ja pahaa on vain pahan huuto, mi nousta voi,
-syy vain se, jos antaa juorulle hammaspalaa;
-ja syntiä ei ole synti, mi tehdään salaa.
-
-ELMIRE (vielä kerran yskien ja koputtaen pöytään).
-No niin, ei auta vastustella, sen huomaan;
-mun täytyy kaikki suostua teille suomaan;
-en tyydytetyksi saa minä millään muulla,
-mua vähemmäll' ei uskota eikä kuulla.
-Tosin ei ole hauskaa joutua sinne saakka,
-ja askel tää on vasten mieltäni aivan;
-mut panemalla kun pannaan se pakko ja taakka,
-kun vakuuttaissani vain näen turhan vaivan,
-kun sitovammin on tarvis se toteen näyttää,
-niin täytyy suostua kai ja toivot täyttää.
-Jos siinä väärin teen minä jollain tapaa,
-sitä pahempi sille, ken pakotti suostumaan;
-minä ainakin olen kaikesta syystä vapaa.
-
-TARTUFFE.
-Niin, niin, minä vastaan siitä, ja pohjaltaan...
-
-ELMIRE.
-Oven taa vähän käykää tuonne ja katsokaahan,
-ettei ole siellä mieheni vain kenties.
-
-TARTUFFE.
-Mitä hänestä huolitte, joka -- sen sanoa saahan --
-on nenästä vedettäväksi oikea mies!
-Hän ystävyyttämme suosii, on ylpeä siitä,
-hän sais omin silmin nähdä, eik' uskois niitä.
-
-ELMIRE.
-Voi olla, mut menkää silti nyt hetkiseksi
-ja silmäilkää, siell' ettekö ketään keksi.
-
-
-Kuudes kohtaus.
-
-    Orgon, Elmire.
-
-ORGON (tullen pöydän alta).
-On kauhea konna se, ei sitä kieltää maksa.
-Minä menehdyn, minä en tätä kestää jaksa.
-
-ELMIRE.
-Mitä? Niin pian poisko? Nyt älkää tärvelkö tätä.
-Alas sukkelaan! Täm' on kesken. Mi teill' on hätä?
-Hänen suokaa selvin näyttein se todeksi tuottaa;
-ei pelkkään arveluun pidä koskaan luottaa.
-
-ORGON.
-Ei nähty häijympää ole hornanluomaa.
-
-ELMIRE.
-Koht' älkää luuloa todeksi kuvitelko.
-Paras, ennenkuin uskotte, hankkia varma selko,
-ettette ehkä viel' erehtyneenne huomaa.
-
-    (Elmire asettaa Orgonin istumaan taaksensa.)
-
-
-Seitsemäs kohtaus.
-
-    Tartuffe, Elmire, Orgon.
-
-TARTUFFE (Orgonia huomaamatta).
-Mua onni suosii yhtyen samaan juoneen.
-Siell' ei ole sieluakaan, jok' ainoan huoneen
-ma katsastin; ja nyt kaihoni ihanimman...
-
-    (Tartuffen tullessa avosylin Elmireä kohti häntä syleilläkseen
-    tämä väistyy syrjään ja Tartuffe huomaa Orgonin.)
-
-ORGON.
-Seis, mies! Kovin päästätte leimuun lempenne vimman.
-Syy hiukan hillitä ois sitä kuumaa tulta.
-Vai sellaisiinko hommiin se hurskas horjuu!
-Vai näinkö kiusauksia sielunne torjuu!
-Kas vaan, tytär naida ja vaimo vietellä multa!
-En ensin uskonut, vaikk' omin korvin kuulin,
-vaan lopultakin minä muuttuvan nuotin luulin;
-mut todistukset nää kukaties jo riittää;
-minä tyydyn, enemmistä mä pyydän kiittää.
-    (Tartuffelle).
-Tätä en ole tehnyt mielellä haluisalla,
-minut siihen on pakotettu pakottamalla.
-
-TARTUFFE (Orgonille).
-Ja te uskotte, että...
-
-ORGON.
-                       Lorunne säästää voitte.
-Pois täältä nyt heti paikalla patikoitte!
-
-TARTUFFE.
-Minä aioin...
-
-ORGON.
-               Ei ole aika nyt suuta piestä.
-Ulos ovesta! Menkää tästä jalkainne tiestä!
-
-TARTUFFE.
-Te saatte mennä, te, mokoma käskijä muka!
-pian nähtäneen, kuka tääll' on isäntä, kuka,
-ja käykö päinsä noin halpamaisella tapaa,
-noin kurjin juonin kanssani riitaa nostaa,
-mua loukata onko ja herjata valta vapaa,
-vai voinko rangaista panettelun ja kostaa,
-kun taivasta häväistään, ett' ehkäpä häätyy
-nuo häätäjät itse, kun tilin päivä päätyy.
-
-
-Kahdeksas kohtaus.
-
-    Elmire, Orgon.
-
-ELMIRE.
-Mitä puhetta tuo? Mitä kummia kuulla sainkaan?
-
-ORGON.
-Se saa minut hämille eikä naurata lainkaan.
-
-ELMIRE.
-Miten niin?
-
-ORGON.
-            Tuo puhe mun tyhmästi tehneen näyttää;
-se onneton lahjoitus minut huolella täyttää.
-
-ELMIRE.
-Mitä? Lahjoitus?
-
-ORGON.
-                 Niin, niin. Se ei muuksi muutu.
-Kunp' ei vaan huolta muutakin mulla ois!
-
-ELMIRE.
-Mitä sitten?
-
-ORGON.
-             Kyll' ehdit kuulla. Mut onkohan pois
-lipas muuan liikkunut? Muuta ei enää puutu!
-
-
-
-
-VIIDES NÄYTÖS.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
-    Orgon, Cléante.
-
-CLÉANTE.
-Mihin kiire?
-
-ORGON.
-             Ah, tiedänkö enää?
-
-CLÉANTE.
-                                Minusta nähden
-on ensinnä tarpeen, ett' yhdessä aprikoimme,
-mitä asian auttamiseksi nyt tehdä voimme.
-
-ORGON.
-Mun pahin on olla juuri sen lippaan tähden;
-muu kaikk' ei niin mua huoleta kuin sen hukka.
-
-CLÉANTE.
-Sen sisällys kovin tärkeä olla mahtoi.
-
-ORGON.
-Niin, talletus, jonk' Argas, ystävä rukka,
-mun taakseni salaisuutena uskoa tahtoi,
-paon hetkellä piilottaa luo ystävän paraan.
-Ne papereit' on, sanoi hän, joiden varaan
-hänen omaisuutensa, henkens' on uskallettu.
-
-CLÉANTE.
-Ja kuink' on vieraan käsiin ne luovutettu?
-
-ORGON.
-Niist' alkoi ahdistaa mua tunnonvaivat
-ja turvaamaan tuon veijarin neuvoon saivat;
-ja hän pani päähäni, että mun varmint' ois
-lipas tallettaa hänen taakseen, luotani pois,
-muka että sillä varjolla kieltää voisin,
-jos milloin tultaisiin mua tutkimaan,
-ja tunnolla turvallisella vannoa toisin,
-kuin asia oikealt' oli laidaltaan.
-
-CLÉANTE.
-Paha juttu teille, päältä jo nähdä voi sen:
-varat, salaisuudet vallassa miehen moisen!
-Vähän siinä -- se on minun ajatukseni avoin --
-te harkitsitte, kun teittekin tuolla tavoin.
-Hän voi nyt tehdä teille temppua monta.
-Ja noin kun kaikk' edut ensin hän teiltä voittaa,
-hänt' ärsyttää on varsin varomatonta;
-paras sovinnon tietä vain nyt selvitä koittaa.
-
-ORGON.
-Niin hurskas, niin pyhän pyhää intoa näytti,
-ja niin sydän häijy, niin viekkaus mielen täytti!
-Ja minä sen viheliäisen kun mieron tieltä...
-ei, mult' ei enää ne hurskaat hullitse mieltä;
-varon vast'edes heitä kuin ruttoa tarttuvaista
-ja olen heille pahempi paholaista.
-
-CLÉANTE.
-Kas, siin' on taas tuo ainainen liioittelunne!
-Te ette missään mieltänne malttaa tunne,
-on kohtuus teille outoa, ilman rajaa
-ain' aatos hillittömyydestä toiseen ajaa.
-Nyt huomaatte, vihdoin erhetyksenne nähden,
-miten teitä tuo tekohurskas nenästä veti.
-Mut jos sen mielitte korjata, minkä tähden
-uus erhetys ja suurempi tehdä heti,
-samaks sydämeltään katsoa katala konna
-ja se, joka elää hurskaana, nuhteetonna?
-Jos julkea veijari hurskaaksi naamaa vääntäin
-saa teidät uskomaan sitä, silmänne kääntäin,
-hänen kanssaan kaikkiko muut ovat yhtä maata,
-tosihurskast' enää ei muka olla saata?
-Ei, saakoot uskonkieltäjät väittää moista,
-hyve toist' on ja hyveen varjo, se tietkää, toista.
-Ylen varhain kiittämästä te pidättäykää
-ja keskitietä hairahtumatta käykää.
-Teilt' älköön saako arvoa teeskely kurja,
-mut älkää myös tosihurskaille olko nurja;
-jos sittenkin eksytte liioitteluihin mennen,
-niin liian hyvää huonoista luulkaa ennen.
-
-
-Toinen kohtaus.
-
-    Orgon, Cléante, Damis.
-
-DAMIS.
-Isä, onko se totta, uhkaako teitä se konna,
-hyvät työt kaikk' unhottaako hän tunnotonna;
-oman hyvyytennekö aseeksi teitä vastaan
-se julkea kääntää, haastaen jumalastaan?
-
-ORGON.
-Niin, poikani, niin; se mieltäni polttaa ja kaivaa.
-
-DAMIS.
-Minä menen ja korvat koiralta siltä leikkaan,
-hänen röyhkeyttänsä vastaan ma ryhdyn veikkaan;
-hän teit' ei kauan, sen sanon, enää vaivaa;
-minä nujerran hänet, missä hän tielleni osuu.
-
-CLÉANTE.
-Noin juuri nuoret poikaset puhuu ja hosuu.
-Mut hillitkäähän mielenne intoa vähän.
-Ei kelpaa tässä maassa ja aikaan tähän
-väkivalta keinoksi, ellei selvitä muulla.
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
-    Rouva Pernelle, Orgon, Elmire, Cléante, Mariane, Damis, Dorine.
-
-ROUVA PERNELLE.
-Mitä hirmujuttuja saan minä täällä kuulla?
-
-ORGON.
-Ne on juttuja, jotk' omin silmin ma itse näin.
-On ystävyyteni palkittu kukkurapäin.
-Minä mierontielt' otan ihmisen oloon oivaan,
-kuin omaa veljeä luonani vaalin ja hoivaan,
-teen päivät päästään pelkkää ystäväntyötä,
-suon tyttären hälle ja omaisuuteni myötä,
-ja kostoks sen tuo veijari, tuo velikulta
-sill' aikaa mielii vietellä vaimon multa!
-Ja viel' ei riitä se julkeus; mulle paulan
-hän hyvyydestäni punoo ympäri kaulan
-ja häviökseni käyttää jok' asianhaaraa,
-joll' asestin hänet aavistamatta vaaraa,
-minut paljaaksi riistää, ja palkaksi hyvästä työstä
-alas sinne, mist' autoin pois hänet, uhkaa syöstä.
-
-DORINE.
-Mies parka!
-
-ROUVA PERNELLE.
-            Niin musta, niin ilkeä aikomusko
-ois ollut hällä! Sitä en ikinä usko.
-
-ORGON.
-Mitä?
-
-ROUVA PERNELLE.
-      Kateus aina on hurskasten kintereillä.
-
-ORGON.
-Mik' on oikein, äiti, nyt tarkoituksena teillä?
-
-ROUVA PERNELLE.
-Ett' outo on meno täällä; sen kaikki tietää,
-miten saa hän luonanne vihaa ja pilkkaa sietää.
-
-ORGON.
-Mitä tekemistä tässä on vihalla tuolla?
-
-ROUVA PERNELLE.
-En ensi kertaa nyt sitä mielees paina;
-hyve maailmassa vainoa kärsii aina.
-Niin, kateet kuolevat, kateus ei voi kuolla.
-
-ORGON.
-Mitä kuuluu nyt tähän mokomat sananlaskut?
-
-ROUVA PERNELLE.
-Hänest' uskoteltu on teille jos jotkin kaskut.
-
-ORGON.
-Mut sanoinhan jo, ett' itse ma kaikki näin.
-
-ROUVA PERNELLE.
-Ei rajaa herjuulla ihmisten ilkeäin!
-
-ORGON.
-Oh, kiroonko ihan! Sanoin ja vakuutinhan,
-ett' itse ma eljet näin sen ilkiön inhan.
-
-ROUVA PERNELLE.
-On parjaajalla myrkkyä kielen päällä;
-silt' itseään ei varjele kukaan täällä.
-
-ORGON.
-En kuullut puhetta noin ole tolkutonta.
-Näin itse sen, näin, jos on nähty ikinä mikään,
-omin silmin näin. Se kertaa niin kuinka monta
-on hokea tarvis ja huutaa kuin kuurolle ikään?
-
-ROUVA PERNELLE.
-Hyvä Jumala, näköhän pettää voi tämän tästä;
-ain' ei pidä tuomita pelkästä näkemästä.
-
-ORGON.
-Minä raivostun.
-
-ROUVA PERNELLE.
-                Pian ihminen eksyy harhaan;
-epäluulo usein pahaksi maalaa parhaan.
-
-ORGON.
-Siis kristillistäkö rakkautt' on se vaan,
-jos vaimoani hän pyrkii halailemaan!
-
-ROUVA PERNELLE.
-On tarpeen näytteet, syytös ei yksin riitä.
-Ois ensin varmuus pitänyt hankkia siitä.
-
-ORGON.
-Mikä perhanan varmuus vielä puuttua vois?
-Siis pitikö vartoa, silmäini eess' ett' ois...
-Ihan törkeitä suuhuni tuotte jo kohta sillään.
-
-ROUVA PERNELLE.
-Niin, liian puhdas hällä on into ja kiivaus;
-ja sitä en mieleeni voi minä saada millään,
-ett' oisi vallannut hänet moinen riivaus.
-
-ORGON.
-Jos ette äitini oisi, en enää tiedä,
-mitä virkkamaan tämä ärsytys voi minut viedä.
-
-DORINE (Orgonille).
-Saa täällä verran verrasta, katsokaas:
-muit' ette uskonut, muut nyt ei teitä taas.
-
-CLÉANTE.
-Me joutavaan ajan kalliin annamme juosta,
-nyt miettiä saa, miten selvitä miehestä tuosta.
-Hänen vehkeillessään ei ole aika maata.
-
-DAMIS.
-Niin pitkälle sentään se konna ei mennä saata.
-
-ELMIRE.
-Minä uskon, ettei hän uhkailujansa täytä,
-epäkiitollisuuttaan niin hän ei julki näytä.
-
-CLÉANTE (Orgonille).
-Vähän takeita siitä. Hän osaa asian vääntää
-ja pyyteensä pyhäksi oikeudeksi kääntää.
-Voi vähemmästäkin heittiö moinen kostaa
-ja niskoillenne ilkeän rettelön nostaa.
-Sanon vieläkin: kun hänen keinonsa kerran ties,
-ois pitänyt jättää suututtamatta se mies.
-
-ORGON.
-Niin ois; mut en voinut mieltäni hillitä millään,
-sen kataluuden kun näin minä röyhkeimmillään.
-
-CLÉANTE.
-Paras on nyt teille, jos ei välit riitaan lopu,
-vaan vielä solmiutuu jokin varjosopu.
-
-ELMIRE.
-Jos tiesin, ett' uhata saatti hän asein moisin,
-koko riidan aiheuttamatta ma ollut oisin,
-en...
-
-ORGON (Dorinelle nähdessään Loyalin tulevan).
-      Kysykää, ken on tuo, mitä varten täällä.
-Tähän vieraita vielä! Olenkin sillä päällä!
-
-
-Neljäs kohtaus.
-
-    Orgon, Rouva Pernelle, Elmire, Mariane,
-    Cléante, Damis, Dorine, Loyal.
-
-LOYAL (Dorinelle näyttämön perällä).
-Rakas lapseni, hyvää päivää; mull onni oisko
-talon herraa tavata?
-
-DORINE.
-                     Niin, sit' en tiedä, voisko
-nyt juuri hän ottaa vastaan; on seuraa siellä.
-
-LOYAL.
-Minä hänt' en millään häiritse enk' ole tiellä,
-en mitään haittaa tee hänen seurustelulleen,
-sanan hälle tuon vain hauskan ja tervetulleen.
-
-DORINE.
-Kenet ilmoitan siis?
-
-LOYAL.
-                     Vain, että on toimena mulla
-sana tärkeä herra Tartuffeltä tuomaan tulla.
-
-DORINE (Orgonille).
-Kovin kohteliaasti hän puheille-pääsyä anoo,
-sanan tuovansa herra Tartuffeltä teille sanoo
-hyvin tervetulleen.
-
-CLÉANTE (Orgonille).
-                    On nähtävä, mikä se mies
-on miehiään ja mitä hän tahtoo ja halaa.
-
-ORGON (Cléantelle).
-Hän tullut on riitaa sovittamaan kenties.
-Miten kohtelen häntä, mit' osoitan mielialaa?
-
-CLÉANTE (Orgonille).
-Niin, teidän ei pidä vihaanne ilmi tuoda,
-vaan sovinnosta jos puhuu, kuuloa suoda.
-
-LOYAL (Orgonille).
-Jalo herra, taivas kadehtijanne kaatkoon
-ja, niinkuin toivotan, armonsa teille taatkoon!
-
-ORGON (hiljaa Cléantelle).
-Tuo leppeä alku on luuloni mukaan ihan,
-se on selvä sovinnon viittaus eikä vihan.
-
-LOYAL.
-Miten rakkaan muiston talosta tästä sainkaan!
-Minä täällä herra isäänne palvelin ennen.
-
-ORGON.
-Anon häveten anteeksi, että en vuotten mennen
-minä tunne teitä, en nimeä muista lainkaan.
-
-LOYAL.
-Olen Loyal, Normandiasta syntyperin,
-jo neljäkymmentä vuott' olen vähin erin
-ulosottomiehenä toiminut kunnialla
-ja kateudelle kiusaksi, kiitos taivaan;
-ja nyt, jos suvaitsette, niin teitä vaivaan
-ma kuulemaan lain päätöksen, jonka alla...
-
-ORGON.
-Te tulette siis...?
-
-LOYAL.
-                    Niin, herra, ei kiihtymystä!
-Mull' on vain toimena, totellen määräystä,
-pois teidät ynnä perheenne täältä häätää,
-ulos kamppeenne siirtää ja tehdä toisille tilaa
-nyt viipymättä, kuin laki lausuu ja säätää.
-
-ORGON.
-Minut ulosko?
-
-LOYAL.
-              Niin, rakas herra, se ei ole pilaa.
-Talo on -- kuten muuten teillä on tieto parain --
-nyt herra Tartuffen, -- ei voi sitä kieltää kukaan.
-Hän tääll' on nyt valtias omaisuuden ja varain
-mun haltuuni annetun lahjoituskirjan mukaan;
-se on laillinen, vahvistettu, ei mitään vajaa.
-
-DAMIS (Loyalille).
-Ei todellakaan ole julkeudellanne rajaa.
-
-LOYAL (Damis'lle).
-Ei koske teitä, herra, vaan herraa tätä
-    (osoittaen Orgonia)
-mun toimeni; hän ei mielt', ei malttia jätä,
-vaan oivaltaa, ettei sovi kunnon miehen
-lain käskyä vastaan kääntyä poikkitiehen.
-
-ORGON.
-Mut...
-
-LOYAL.
-       Kapinoimaan teitä -- ei miljoonatkaan,
-minä tiedän sen, toki vois sitä saattaa matkaan.
-Te kelpo mies, mielt' ette te nurjaa kanna,
-vaan saamani käskyt suotte mun toimeen panna.
-
-DAMIS.
-Mut, herra ryöstömies, vähän ettekö pelkää
-kepin voivan sivellä mustan mekkonne selkää?
-
-LOYAL (Orgonille).
-Vait käskekää hänen olla tai käydä pois.
-Minun muuten pakko toimituskirjaan ois
-tämä häiriö merkitä, poikanne aikaansaama.
-
-DORINE (syrjään).
-Tuo herra Loyal on oikea luikurinnaama.
-
-LOYAL.
-Tosihurskaihin niin mull' on kiintymys suuri,
-ja toimittaakseni tään otin siksi juuri,
-ett' avuksi teille ja palvelukseksi oisin
-ja joutumasta sen jollekin estää voisin,
-joka teille ei ehk' olis ystävä yhtä lämmin,
-vaan täyttämään kävis toimensa töykeämmin.
-
-ORGON.
-Mitä viel' ois pahempaa kuin ihmiset työntää
-ulos kodistaan?
-
-LOYAL.
-                Minä aionkin aikaa myöntää:
-saa vielä huomiseen tämä toimitus jäädä,
-sitä ennen täält' en pois minä teitä häädä;
-olen lainkaan vaivaamatta vain täällä yötä,
-minä itse ja kymmenen käskyläistäni myötä.
-Talon avaimet maata mennessä mulle tuokaa,
-se muotoseikka mun mieleenne painaa suokaa.
-Minä valvon, ettei rauhaanne häiritse kukaan,
-omin valloin ei ole, vaan ihan ohjeen mukaan.
-Mut aamulla käyttää tarvis on nopsaa kättä,
-pois kilunne, kalunne raivata viipymättä;
-teit' auttamaan olen ottanut miehet roimat,
-ne kantaa kaikk' ulos, ei väsy kesken voimat.
-Tämä tunnollisemmin tehdyksi ei voi tulla;
-ja näin kun on altis ja auttava mieli mulla,
-niin pyydän myös, ett' oikein se arvioitais,
-mua vastaan virkani työssä ei vikuroitais.
-
-ORGON (syrjään).
-Ilomiellä viimeisistäni sillä erää
-louisdoria sata pois minä luovuttaisin,
-jos vasten turpaa tuota nyt iskeä saisin
-vain haluni takaa nyrkillä täyttä terää.
-
-CLÉANTE (hiljaa Orgonille).
-Nyt ei pidä asiaa pilata.
-
-DAMIS.
-                          Pieksämättä
-tuo rakkari jäiskö? Tää ihan polttaa kättä.
-
-DORINE.
-Noin pulskaa selkää, herra Loyal, ei haittais,
-jos tanssimaan sen tää kepin oivan laittais.
-
-LOYAL.
-Voi rangaistukseen julkeus moinen johtaa;
-hyvä neito, naisiakin lain koura kohtaa.
-
-CLÉANTE.
-Tämä riittää jo, lopettakaamme; se paperi tänne,
-ja sitten mennä saatte te mielellänne.
-
-LOYAL.
-Siis näkemiin. Ilo teille ja armo taivaan!
-
-ORGON.
-Sinut syösköön ja lähettäjäskin se hornan vaivaan!
-
-
-Viides kohtaus.
-
-    Orgon, Rouva Pernelle, Elmire,
-    Cléante, Mariane, Damis, Dorine.
-
-ORGON.
-Siin', äiti, näette, oliko puheeni väärää;
-tämän nojalla voitte päätellä kaikesta muusta.
-Joko oivallatte, mitä hän oikein häärää?
-
-ROUVA PERNELLE.
-Minä tyrmistyn, olen ihan kuin pudonnut puusta.
-
-DORINE (Orgonille).
-Hänt' ette oikeudella te syytä ja soimaa;
-hänen hurskasta intoaanhan se ilmaisee,
-hänen alttiin ihmisrakkautensa voimaa:
-hän tietää, ett' usein rikkaus turmelee,
-ja sulasta laupeudesta hän teiltä pois
-vie kaiken, mik' autuudellenne esteeks ois.
-
-ORGON.
-Vait! Teille sen sanoa saa yhä, myöhään ja varhain.
-
-CLÉANTE (Orgonille).
-Nyt miettikäämme, mik' ois apu tässä parhain.
-
-ELMIRE.
-Tuo ilkeys tuokaa ilmi nyt kaikkien tietää.
-On ihme, jos ei tee tyhjäks se lahjoitusta;
-se vilppi ja viekkaus on toki liian musta,
-ett' aikeen moisen täyttyvän voitais sietää.
-
-
-Kuudes kohtaus.
-
-    Valère, Orgon, Rouva Pernelle, Elmire,
-    Cléante, Mariane, Damis, Dorine.
-
-VALÈRE.
-Paha uutinen on minun pakko nyt tuomaan tulla,
-mut vaara uhkaa, ei muut ole neuvoa mulla.
-Eräs ystävä, jonka vertaisia on vähän
-ja jolle on tuttu mun suhteeni taloon tähän,
-mun tähteni rikkoi sen vakaan vait'olon, jolla
-tulis aina valtio-asian varjeltu olla,
-soi tietää seikkoja, jotka nyt vaatii teitä
-heti pakenemaan, ei turvaksi muuta heitä.
-Se konna, jot' uskoitte niin kovin kauan, on kantaa
-nyt hovissa päällenne juljennut juuri ikään
-ja hallitsijalle jonkin lippaanne antaa,
-johon liittyy valtiorikos, ei vähempi mikään,
-ja jota te vastoin velvollisuutta ja valaa
-muka, sanoo hän, tallettanut tääll' olette salaa.
-En syytettä tarkemmin tunne, sen ainoastaan,
-ett' on jo annettu määräys teitä vastaan,
-ja valvomaan sen toimeenpanoa tänne
-hän itse saapua saa kera pidättäjänne.
-
-CLÉANTE.
-Nyt rosvoll' on täydet aseet, joilla hän koittaa
-teilt' omaisuuden viedä ja omaksi voittaa.
-
-ORGON.
-Mikä ilkipeto se ihminen oikein onkaan!
-
-VALÈRE.
-On myöhäistä kaikki, jos viivytte tuokionkaan.
-Toin myötäni vaunut, ne portill' on vartomassa;
-nää tuhat louisdoria tässä on matkakassa.
-Nyt älkäämme aikailko, vielä kun tie on vapaa,
-vaan paetkaamme, ennenkuin isku tapaa.
-Minä varmaan paikkaan täältä nyt teidät vien
-ja saatan teitä, jos sallitte, kaiken tien.
-
-ORGON.
-Ah, millä jos ansainnut minä apunne oisin!
-Tämän saatan palkita vasta, kun aika on toisin.
-Mun taivas suokoon vielä sen verran jaksaa,
-ett' ylevyytenne voin minä kerran maksaa.
-Hyvin jääkää te muut, jätän huostaanne...
-
-CLÉANTE.
-                                          Rientäkää!
-Se hoidetaan, mikä huoleksi meille jää.
-
-
-Seitsemäs kohtaus.
-
-    Tartuffe, Oikeudenpalvelija, Rouva Pernelle, Orgon,
-    Elmire, Cléante, Mariane, Valère, Damis, Dorine.
-
-TARTUFFE (pysähdyttäen Orgonin).
-Seis, herra, seis! Mihin juoksette? Asuinsijan
-ihan läheltä saatte, ehditte perille pian.
-Lain nimessä olette vangiksi julistettu.
-
-ORGON.
-Vai senkö viimeiseks sinä säästit, kettu?
-Vai näin minut aiot, rosvo, sa tieltä poistaa?
-Tämä kaiken kataluutesi kruununa loistaa.
-
-TARTUFFE.
-Niin, herjatkaa vain rauhassa minusta nähden,
-kaikk' altis kärsimään olen taivaan tähden.
-
-CLÉANTE.
-Oh, onpa tottakin suuri se mielenmaltti!
-
-DAMIS.
-Miten taivas on aina sen ilkiön iskuvaltti!
-
-TARTUFFE.
-Ei koske minuun, mitä te syydätte suusta,
-teen velvollisuuteni, huoli en mistään muusta.
-
-MARIANE.
-Ja siitä teille kunnia koituu suuri;
-on kelpo työ tämä tehtävä teille juuri.
-
-TARTUFFE.
-Niin, kunniakas voi tehtävä olla vain
-sen vallan suomana, jolta sen toimeks sain.
-
-ORGON.
-Sitä muistatko, ken sinut kurjuudestasi nosti?
-Siis apuni armeliaan tämä kiitos kosti!
-
-TARTUFFE.
-En suinkaan unohtanut ole auttajaani,
-mut korkeinta mulle on palvelu ruhtinaani.
-Se velvoitus pyhä, ankara tulee muistaa
-ja sydämen kiitollisuuskin sen alle suistaa;
-kaikk' uhraisin, mitä vaatis se uhrityötä,
-minä ystävät, puolison, vanhemmat, itseni myötä.
-
-ELMIRE.
-Mikä veijari!
-
-DORINE.
-              Kuinka hän itsensä verhota koittaa
-ihan kaikella sillä, mit' ihmiset kunnioittaa!
-
-CLÉANTE.
-Mut jos nyt on into tuo, joka teitä ajaa
-ja johon te verhoudutte, niin ilman rajaa,
-mitä varten, kuulkaas, se ilmeni sitten vasta,
-kun teidät hän yllätti rouvaansa vaanimasta,
-miks sitten vasta se ilmiantoja laati,
-kun teidät hän ajoi pois, kuten kunnia vaati?
-En siks sano, ett' ois teidän luovuttavanne
-tuost' omaisuudesta pois, hänen lahjoittamastaan,
-mut kuinka voitte hält' ottaa lahjoja vastaan,
-hänen varalleen jos teill' oli raskas kanne?
-
-TARTUFFE (oikeudenpalvelijalle).
-Minut turvatkaa nyt sättimiseltä tuolta
-ja olkaa hyvä ja tehkää toimenne pikaa.
-
-OIKEUDENPALVELIJA.
-On tosiaan jo viivytys tehnyt vikaa;
-kuten huomautitte, siit' aika on pitää huolta;
-siis seuratkaa mua ilman viivykkeitä;
-vien teidät vankeuteen, joka vartoo teitä.
-
-TARTUFFE.
-Kuka? Minäkö?
-
-OIKEUDENPALVELIJA.
-              Juuri te.
-
-TARTUFFE.
-                        Miksikä vankeuteen?
-
-OIKEUDENPALVELIJA.
-Minä teille en, vaan toisille tiliä teen.
-    (Orgonille.)
-Nyt huojetkoon tämä huolenne painajainen.
-On meillä ruhtinas vilppiä vihaavainen,
-hänen silmänsä näkee sydänten sisimpään,
-sitä teeskelyn temput pysty ei pettämään.
-Hänen suuren henkensä huomio herkkä voipi
-kaikk' oivaltaa, kaikk' oikein se arvioipi,
-silt' yllättämällä ei voiteta menestystä,
-ei liioittelut sen eksytä ymmärrystä.
-Hän kunnon palkitsee iki-kunnialla,
-sitä suosii, mutta ei innolla sokealla,
-sydän hyville armias ei hänen rinnastaan
-sitä vihaa estä, joka on vääräin pelko.
-Hänt' älkööt pettää tuollaiset tuumitelko;
-pani turhaan kavalammatkin paulojaan.
-Hänen katseelleen heti kuulsi se kaikki julki,
-niitä sydämeensä hän konnanjuonia sulki.
-Toi ilmiantaja itsensä ilmi juuri --
-niin ohjaa oikeuden ikivalpas valta --
-ja hänestä paljastui pahantekijä suuri
-ja tuttu vanhastaan, nimen uuden alta.
-Hänen ilkityönsä kaikki jos kirjaan pantais,
-monet kirjantäydet se kirjoittamista antais.
-Niin, sanalla sanoin, valtias kohta keksi
-sen vilpin, mi teille häll' oli kiitokseksi;
-lisän siitä saa hänen syittensä synkkä taakka;
-ja tänne mun todistamaan piti tulla vain,
-kuink' ilkeytensä hän vie ihan huippuun saakka,
-sill' itse viattomuutenne ilmoittain,
-nuo paperit, jotka se veijari teilt' on saanut,
-hält' ottaa pois ja ne saapua teille tuomaan.
-Esivallan mahti ne kumonnut on ja taannut
-taas kaikki oikean omistajansa huomaan.
-Myös anteeksi antaa hallitsijamme halaa,
-mitä ystävän tähden olette rikkonut salaa,
-siten palkitsee sen innon, jot' ilmaisitte,
-hänen oikeuttaan kun ammoin te puolustitte,
-ja näyttää, että hält' oikean arvon saa
-teko oiva, kun sitä vähimmin odottaa,
-ett' osaa palkan panna hän ansion myötä
-ja kauemmin hyvää muistaa kuin pahaa työtä.
-
-DORINE.
-Oh, Herran kiitos!
-
-ROUVA PERNELLE.
-                   Nyt minä hengitän jälleen.
-
-ELMIRE.
-Mikä suuri onni!
-
-MARIANE.
-                 Sen kuinka uskoa voin!
-
-ORGON (Tartuffelle, jonka oikeudenpalvelija vie pois).
-Ähäh, saitkos, veijari...
-
-
-Kahdeksas kohtaus.
-
-    Orgon, Rouva Pernelle, Elmire, Mariane,
-    Cléante, Valère, Damis, Dorine.
-
-CLÉANTE.
-                          Ei, veli, älkää noin
-te vaipuko ilkuntaan hänen häpeälleen.
-Hänet jättäkää kovan onnensa kouriin, lanko,
-mut älkää soimaten kiveä kuormalle panko.
-Rukoelkaa ennen hälle te uutta mieltä,
-ett' elämänsä hän korjais ja paheen tieltä
-jo tänään katuvaisena kääntyis pois,
-ja valtias suuri hälle viel' armon sois.
-Mut itse menkää ja kiitosta polvillanne
-te hälle tuokaa armosta saamastanne.
-
-ORGON.
-Niin, oikein, niin! Hänen eteensä langetkaamme
-hänt' ylistämään hänen suuresta armostaan.
-Se on ensi velvollisuutemme, sitten saamme
-heti toisen muistaa, ryhtyä hankkimaan
-häät armaat, niin Valèrea palkita, ylkää,
-jok' ylevä on eik' ystäviänsä hylkää.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARTUFFE***
-
-
-******* This file should be named 52807-8.txt or 52807-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/8/0/52807
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52807-8.zip b/old/52807-8.zip
deleted file mode 100644
index b32cb6c..0000000
--- a/old/52807-8.zip
+++ /dev/null