diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52736-8.txt | 4858 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52736-8.zip | bin | 88186 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4858 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e9c6549 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52736 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52736) diff --git a/old/52736-8.txt b/old/52736-8.txt deleted file mode 100644 index cba4967..0000000 --- a/old/52736-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4858 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Isien teillä, by Olli Solkio - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Isien teillä - -Author: Olli Solkio - -Release Date: August 6, 2016 [EBook #52736] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ISIEN TEILLÄ *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -ISIEN TEILLÄ - -Kirj. - -Olli Solkio - - - - - -K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1919. - - - - - - - _Vapaussotamme sotilaspojille, kaatuneille sekä - eloonjääneille omistetaan kunnioituksella tämä - pieni kirja_. - - - -SISÄLTÖ: - - "Vapauden veljet." - Isänmaa kutsuu. - Komppania saa tulikasteensa. - Korkean jännityksen päiviä. - Kirje soturi Arvo Partiolle Heikki veljeltään. - Kuolemaa silmästä silmään. - Punaisten vankina. - Vapauteen. - Hiljaista miehuullisuutta. - Voittohuutojen kaikuessa. - - - - -"VAPAUDEN VELJET." - - -Kello kaupungin palotornissa läppäsi kolmasti ja kuin täräyksen -saaneena pimahti silloin lyseon sähkökello kimeästi soimaan, ensin -lyhyen merkinannon tapaan: olkaa valmiit! -- ja sitten kohta pitkään ja -voitonriemuisena: hei pojat, lopussa on tämänkin viikon pinnistys. - -Luokkien ovet avautuivat ja pitkät korkeat aulat täytti kevyt, tahdikas -jalankapse, kun luokat rivittäin saapuivat iltarukoukseen juhlasaliin. -Kuudes ja seitsemäs luokka tulivat viimeisinä ja kun rivit ovella -joutuivat lähekkäin, kääntyi kolme seitsemäsluokkalaista viereiseen -riviin päin ja sanoi kahta sormea kohottaen: "siebenundzwanzig" ja -sieltä kohosi samaten kolme kättä ja vastattiin yhtä hillityllä -äänellä: "siebenundzvvanzig." - -Se oli "Vapauden veljien" jokalauantainen merkinanto, sillä lauantaisin -piti klubi kokouksiaan lehtori Kaatrakosken vinnikamarissa, -seitsemännen luokan primuksen, Arvo Partion asunnossa. Se tiedettiin -yleiseen, mutta muutapa ei tiedettykään, sillä "Vapauden veljet" -osasivat vaieta kuin seinä. Heitä katseltiin puolittain kateudella, -puolittain palavalla uteliaisuudella, ja erästä heistä suorastaan -aralla kunnioituksella. - -Se oli seitsemännen luokan Poke, pitkä, väkevä poika, jonka kotona -ryssät olivat pitäneet monet kotitarkastukset ja jonka vanhempi veli, -nuori varatuomari, oli istunut vankilassakin ja sieltä karannut ja -kadonnut olemattomiin. Eikä kauan sitten, kun katosi toinenkin, -kahdeksasluokkalainen -- Saksaan, niin yleisesti kuiskailtiin. - -Sekin tiedettiin suljetummassa piirissä -- sillä nämähän olivat -asioita, joita ei sopinut päästää julkisuuteen alaluokkalaisten -hölyttäväksi -- että Pokella oli hektograafi, jolla se jäljenteli -salaperäisiä papereita. Sen oli nähnyt eräs saman luokan pojista -pistäytyessään odottamatta Poken luo. Poke oli silloin hätäisesti -ajanut kokoon paperinsa, mutta välistä putosi lappu ja kun se toinen -poika kumartui sitä nostamaan, kerkesi hän vain nähdä vilaukselta -jonkun saksalaisen osotteen ja luvun 27. - -Kaksikymmentäseitsemän -- saksaksi siebenundzwanzig -- mietti toinen ja -äkillisestä mielijohteesta kysäsi: - -"Miksi te aina lauantaisin sanotte toisillenne siebenundzwanzig." - -"Kun aijomme kokoontua kahtakymmentä yli seitsemän", sanoi Poke lyhyeen -ja rypisti kulmiaan. - -Eikä toinen pitemmältä kysellyt, veti vain sen juhlallisen -johtopäätöksen, että näiden asioiden täytyi olla jossain yhteydessä -Poken veljien ja Saksan sotasalaisuuksien kanssa. - -Ne pojat ne _tiesivät_ jotain, ehkä enemmän kuin monet opettajistakaan, -mutta mitään eivät kertoneet. Eivätkä toiset heiltä pemistelleetkään -tietoja liioin, sillä kunnon pojat osaavat pitää kunniassa salaisuuksia -sekä vaikenemisen taitoa. Kieltämättä kismitti eräitä suuresti se -salaperäisyys, joka verhosi klubia ja sen puuhia, mutta kun ne kaikki -kuusi olivat reiluja suoraluontoisia tovereita ja älykkäitä poikia, -annettiin heidän rauhassa hoitaa asiansa. - -"Vapauden veljien" klubin synty oli tällainen. - -Kevättalvella, noin paria viikkoa ennen suurta vallankumousta, -oli koulussa tapahtunut ilkeä välinäytös. Poken veli, se -kahdeksasluokkalainen, oli kadonnut, ja poliisimestari kävi siitä -asiasta rehtorin kimppuun, toimitti kotitarkastuksen hänen kotonaan ja -koululla penkoi kaikki toverikunnan paperit ja kirjaston, uhkasipa -vielä rehtoria vankeudella ja Siperialla. - -Tapaus järkytti koko kouluyhteiskunnan tasapainostaan ja kuohutti -kovasti poikain mieliä, mutta mitäpä he saattoivat tehdä. - -Eräänä aamuna löysi poliisimestari kirjelaatikostaan tukuttain -paperilappuja, niitä saattoi olla satakunta, ja jokaiseen oli tuhrittu -äkäisennäköisillä harakanvarpailla -- "pitkänenä" -- "pitkänenä" --. -Poliisimestari vain kohautti olkapäitään: "nulikkain työtä." - -Mutta isoja poikia kuohutti toinen ajatus. Tässä oli kysymyksessä selvä -ilmianto. Vaan kuka oli syyllinen? -- Ilmeisesti joku koulun omaan -piiriin kuuluva. Sehän se kirveli parhaiden mieltä. - -Eräänä iltana syöksyi Arvo Partio Poken huoneeseen ja kalpeana ja -äärimmilleen kiihtyneenä sanoi vain: - -"Ota lakkisi ja lähde viivana." - -Kadulle tultua he puhaltausivat juoksuun kumpikin, kunnekka Partio -seisautti ystävänsä "Yhteishyvän" valaistujen ikkunain alla -nipistämällä kiihdyksissään häntä käsivarresta, niin että Poke jo -puoliksi harmissaan kivahti: - -"Suutariako sinä --" - -Mutta ei sen enempää, sillä hänenkin silmänsä nauliutuivat ikkunaan. -Katsoi, katsoi -- sitten häivähti suuttumuksen puna ohimoilla ja -tummat, kauniit silmät iskivät tulta. - -"Konna" -- sähähti hän. - -Ikkunan kohdalla pienen pöydän ääressä istui kaksi miestä mukavasti -nojallaan tuoleissaan, sikaria sauhutellen. Se toinen oli kaupungin -poliisimestari Huhta, tsaarivallan kätyri, vihattu mies, sekarotuinen -epäsikiö jostain sieltä Pietarin suomalaisten joukosta, ja toinen nuori -poika, seitsemän-kahdeksantoista korvilla. Hänessä oli ilmeisesti sekä -vetelystä että huoletonta keikaria, sen näki siitä tavasta, millä hän -rennosti nojaili tuolin selustaan ja imi sikariaan silmiään -siristellen. - -"Arvaatko nyt, kuka on ilmiantaja?" kysyi Arvo Partio ääni vavahdellen. - -"Arvaan", tuli toisen yhteenpurtujen hampaiden takaa. -- "Konna!" - -Se, jota tällä mainesanalla kunnioitettiin, veteli vain huoletonna -haikuja sikaristaan. Hän oli kuudennen luokan Seikku, syksyllä vasta -kouluun tullut koeteltuaan onneaan sitä ennen jo kolmessa eri lyseossa. -Rikas hän näytti olevan, mutta laiska ja vetelä ja päällepäätteeksi -naurettavin keikari, ettei toista sellaista koko koulussa. Aina kulki -kalvosimissa arkisinkin ja löyhkäsi kaiken maailman hajuvesille kuin -mikäkin parturinsälli. Illat istuskeli kahvilassa ja poltti sikaria. -- -"Kiero kaveri", päättelivät toiset ja pysyttivät hänet loitolla alusta -alkaen. - -Mutta että hänessä olisi lurjusta täksi asti -- ryssäin kätyriksi! Se -puristi kädet nyrkkiin ja pani vihan kiehumaan puhtaissa -pojansieluissa, samalla kun se nöyryytti ja masensi maan tasalle. - -"Mitä meistä voi muuta tulla ja mitä me muuta ansaitsemmekaan kuin olla -edelleenkin ryssäin orjia niinkauan kun joukossamme on tuollaisia -Huhtia ja Seikkuja, jotka rupliin myyvät isänmaansa", sanoi Arvo Partio -kolkon totisena. He kulkivat silloin hiljalleen katua alaspäin. - -"Kun tulisi oikea sota edes ja polttaisi maan pinnalta nuo kierot ja -katalat", tuomitsi Poke julmistuneena. Hän oli kuumaverisempi kuin -toverinsa. Mieltään noutaen olisi hän totta totisesti aikaa sitten -törmännyt "Yhteishyvään" ja sivaltanut korvalle pettureita -- -yhteishyvän nimessä. Mutta mitä se olisi hyödyttänyt. Hän pysähtyi -neuvottomana, kulmat rypyssä: - -"Mitä meidän on nyt tehtävä?" - -"Niin, mitä meidän on tehtävä?" nyökkäsi takaisin Arvo Partio syvästi -murheellisena. - -"Minä tiedän." -- Poken silmät liekehtivät taas. -- "Ei tässä muu auta -kuin isällinen selkäsauna. Haemme käsiimme pari kolme luotettua miestä. -Pidämme vahtia rantapuistossa. Seikku kulkee sen läpi asuntoonsa. Ja -sitten kypsytämme miehen niin, että hänestä lähtee ruplakuume ja -keikaroimisen halu." - -"Jokahan olisi --" Partio mietti. Hän oli ikäisekseen ihmeen tyyni ja -harkitseva olematta siltä mikään nahjus. Hän syttyi hitaasti, mutta -paloi varmasti. -- "Eihän tätä oikeastaan rehtorin harmiksi ja koulun -häpeäksi kannattaisi julkisesti tutkittavaksikaan päästää. Eikä Seikun --- kun sitä nyt rauhallisesti miettii -- tarvitse olla niin perin -pilalla --." - -"Eikö pilalla! Vaikka istuu ja vetelee sikaria sellaisen kätyrin -seurassa. Aina sinä puolustelet ja lieventelet", kivahti Poke. - -"Ole äyskimättä. Puhutaan tyynesti. -- Minustakin me olemme siksi -kehittyneitä, että meillä on velvollisuus valvoa toisiamme. -- Olkoon -menneeksi --" tuli sitten odottamattoman topakasti. -- "Ketä kutsumme -mukaan?" - -"Eiköhän meikäläisistä Koskelo ja Seikun luokalta Iso-Jukka ja Paunu?" --- Poke oli jo leppynyt. "Se syttyy ja sammuu kuin rikkitikku", -sanoivat pojat hänestä yleensä. - -"Selvä on. Minä haen Koskelon, hae sinä toiset. Rantapuistossa -tavataan. Mutta mihinkä aikaan?" - -"'Yhteishyvä' suljetaan kahdeksalta. Eikö mahtane Seikku siihen -mennessä saada seurasta tarpeekseen ja kai se sieltä jo suoraan -asuntoonsa tapautuu. Sanokaamme: neljännestä yli kahdeksan on oltava -paikalla." - -"Alahan huhkia sitten. Heipä hei." - -"Heipä hei!" - -Kumpikin lähti haaralleen. Kummassakin poltti loukattu, hyvitystä -vaativa kunniantunto ja kummankin katse oli kuin syvempi ja vakavampi. - --- -- -- Mutta sinä iltana käytiin rantapuistossa lyhyttä oikeutta. -Siellä kierrettiin väkivalloin suoraksi vinoon kasvanut vesa ja -taottiin veljellisin läimäyksin kansalaiskunnon ja miehen kunnian -aakkoset erääseen vetelään miehenalkuun sekä selänpäähän että -korvallisille. - -Eikä siitä sen enempää kohistu. Tällaiset olivat sovinnon ehdot. Jos -Seikku kunniasanallaan lupaa heittää ryssien metkut, eivät toiset -hiiskahdakaan, pitävät salassa koulun maineen tähden. - -"Vaan jos uudistat elkeesi" -- Ison-Jukan hirveä nyrkki, vahva kuin -karhun kämmen, pui pelottavan lähellä Seikun nenän alla -- "niin kyllä -höyryät vielä toisella tavalla." - -Ja Seikku teki vilpittömän synnintunnustuksen, miten hän oli kahvilassa -käydessään sattumoisin tutustunut Huhtaan. Se oli oikeastaan -hienokäytöksinen mies. - -"Hieno -- pst -- sellainen keikari", sylkäsi Poke halveksuen. - -Se oli sitten eräänä iltana alkanut puhua, mitenkä hän on vaikeassa -asemassa, kun ihmiset eivät ymmärrä, että hänen toimintansa tarkotus on -vain suojella suomalaista yhteiskuntaa ja estää hankauksia syntymästä -sen ja hallituksen välillä. Se oli puhunut todella vakavasti ja ihan -kuin suruissaan ja sitten vielä sanonut, että olisi asetettava ankaraan -edesvastuuseen ne yltiöpäät seikkailijat, jotka pyrkivät kietomaan -kansalaisia, ihan nuoria poikiakin, saksalaisten juoniin. - -"Katala heittiö --" puhisi Poke väliin. - -"Älä intoile, anna toisen rauhassa selittää", tyynnytti Partio. -- -"Kysyikö se sitten mitään erityistä meidän koulusta?" - -"Sanoi vain, että eikös teiltäkin liene sinne joku lähtenyt, oli muka -kuullut kerrottavan ja minä tietämättäni sanoin, että niin minäkin olen -kuullut, että se kahdeksasluokkalainen -- Anna anteeksi, Poke! Minä en -todella tietänyt, mitä tein." - -Mutta Poke seisoi uhkaavana syrjin karin. Asia oli liian arka hänelle. - -Seikku muisti jotakin ja pisti kätensä taskuun. Kuutamossa näkyi, että -hän punastui vahvasti. Veti esiin suljetun kirjekuoren ja änkytti ilmaa -haukkoen välillä: - -"Tänä iltana se lähtiessä pisti tämän minulle. Luulen, että -- että -siinä on -- rahaa. -- Ottakaa ne ja pankaa, mihin tahdotte." - -"Kyllä tiedetään, minne pannaan", Poke kiskasi äkäisenä kirjekuoren. -- -"Olisit heittänyt vasten sen naamaa ja sylkäissyt lahjuksille." - -"En sitä siksi arvannut. Vasta yksin kulkiessani johtui mieleen. -Näittehän, en ollut avannutkaan." - -"Kelvoton, lahjoa näet yritti", sanoivat toiset inholla. - -Mutta Arvo Partio, jonka isä oli arvossapidetty lautamies ja -itseoppinut laintuntija, oli hänkin hiukan perillä laillisista -menoista. Hän vaati syynalaisen vielä vannomaan. Ja Seikku nosti -silloin määräyksen mukaan kaksi sormea pystyyn ja korvien vielä -kihelmöidessä saneli Partion perässä juhlallisen valan: - -"Minä lupaan ja vannon, etten tästä lähin sekaannu mihinkään ryssien -houkutuksiin isänmaani vahingoksi ja häpeäksi, vaan kunnon kansalaisena -koetan maatani palvella, niin totta kuin Jumala minua auttakoon sielun -ja ruumiin puolesta." - -Kuurainen koivikko ympärillä kuunteli hievahtamatta ja kuu valaisi -kirkkaasti outoa ryhmää: syytetty keskellä värisevin huulin kerraten -valan sanoja mielessä omituinen tyydytyksen ja hyvänolon tunne, -niinkuin ainakin hyvin ansaitun selkäsaunan ja vilpittömästi -tarkotettujen hyvien päätösten jälkeen, ja toiset viisi siinä -ympärillä, raikkaita, puhtaita pojankasvoja, joita punasi kirpeä -pakkanen tai ehkä enemmän sisäinen hehku. Ne olivat kunnon poikia -kaikki, rohkeita, rehellisiä ja kunniastaan arkoja. - -"Ja nyt kättä päälle eikä sanaakaan tästä tämän koommin edes meidän -kesken." -- Partio ojensi ensimäisenä kätensä. Toinen tarttui siihen -vielä nolona ja epävarmana selkäsaunan jälkeen, mutta vilpittömin -mielin. - -"Minä koetan ansaita luottamuksenne --" sanoi hän tapaillen. -- -"Oikeastaan en ole mikään -- heittiö." Hän haukkasi taas ilmaa välillä. -"Siksi olisin pian voinut tulla ilman -- tätä." - -"Oikein, ukkoseni! Mies sinusta tulee vielä." Pokekin jo leppyi -täydelleen ja läimäytti toista reimasti olalle. "Muistakin" -- sanoi -sitten ja ääni sai ihmeen syvän ja kauniin kaiun -- "että tänä aikana -moni uhraa isänmaalle paljon enemmän kuin henkensä. Jotakin on -itsekunkin uhrattava." - -"Se oli miehen suusta puhuttu", vahvistivat toiset. He olivat -juhlallisella mielellä kuin kirkossa ja tunsivat, että jotain suurta ja -kaunista oli tapahtunut. - -Lyötiin kättä ja Seikku jo kääntyi lähteäkseen, mutta seisahtui -uudelleen. - -"Pojat, minä --" hänen oli ilmeisesti vaikea löytää sanoja -- "tuntuu -hullunkuriselta kiittää selkäsaunasta, mutta minun tekisi mieleni -kiittää kuitenkin. En ole koskaan saanut selkääni -- tässä mielessä -nimittäin." -- Hän rykäsi ja lisäsi sitten hiljemmin ja ääni hieman -vavahdellen: "Kun ei ole ollut vanhempia, niin on sekaantunut -monenlaiseen seuraan." - -Se liikutti toisia, ja Arvo Partio, joka useimmiten antoi muiden puhua, -vaan tärkeimmissä aina tiesi sanoa sanan ajallaan ja paikalleen, sanoi -miehekkään lujasti: - -"Nyt olet meidän miehiä. Luota meihin." - -"Terve huomiseen, Seikku!" - -"Terve." - -Mutta Paunu huusi vielä jälkeen: - -"Muista vain, että algebrasta oli laskettava kaikki uudet sinne 145 -esimerkkiin asti." - -Se oli kuin alkaneen veljeyden merkiksi. -- -- -- - -Seuraavana päivänä, kun sähkökello kymmeneltä julisti: olkaa valmiit! --- puurolle ja perunoille -- ja luokat tyhjenivät kuin siivellä -pyyhkien, jäi keskiaulaan pieni ryhmä. Toiset syöksyivät lentomarssissa -ohi, alaluokkalaisilla kirjat hampaissa, että juostessakin saattoi -kiskoa päällystakkia ylleen. Joku seisahtui ihmeissään: - -"Mikäs miehillä? On taitanut tulla jokin kommellus" -- mutta nähtyään -Partion, heti paransi: "ei sentään mitään pahempaa?" - -"Ei ole mitään kommellusta, muuten vaan", hymyili tasainen Partio. - -"Toverikunnan asioitako?" uteli vielä tiedonhaluinen. - -"Sinnepäin", myönnytteli Partio, mutta silloin toinen jo vihelteli -portaita alas. - -Opettajat lähtivät hidasta käymäjalkaa samaa tietä. Sitten ilmestyi -opettajahuoneen ovelle rehtori, vakaa leppeä mies ja sanoi. - -"No, Seikku, tulehan sisään." - -Seikku lähti kalpeana ja totisena, mutta katse selkeänä ja kasvot -tiukoissa juonteissa, niinkuin sillä, joka jännittyy johonkin voimia -kysyvään. - -"Olkaahan te tässä, jos tarvitaan", sanoi toisille, oli nimenomaan -pyytänyt, että kaikki viisi jäisivät jälkeen. - -"Kyllä siltä nyt sisua kysytään", sanoi Poke päätään puistellen, kun -Seikku oli kadonnut opettajahuoneeseen. - -"Vaan sittenpä siitä tuleekin mies. Siinä pojassa on totisesti muutakin -kuin keikaria. Minusta hän oli suurenmoinen eilisiltana", sanoi Partio, -ja toiset myönsivät, että niin heistäkin. Sitten ei puhuttu mitään, -vain henkeä pidellen odotettiin, mitä opettajahuoneesta ilmestyisi. - -Hyvän neljännestunnin kuluttua avautui ovi. Rehtori tuli käsi Seikun -olalla. Pojan silmissä oli kirkas kostea kiilto ja otsa niin kumman -valkea. - -"Seikku on rehellisesti kertonut kaiken." -- Rehtori pyyhki -silmälasejaan syvästi liikutettuna. Hän katseli heitä kutakin vuoroonsa -kauan ja hänen katseensa selkeni niin ihmeen kirkkaaksi ja syväksi, -niinkuin ihmisen, joka mielestään on nähnyt sen, mitä parasta ja -kauneinta elämässä on etsinyt nähdäksensä. - -"Te olette kelpo poikia kaikki", sanoi hän sitten. -- "Teistä voi -isänmaa vielä saada kunniaa." -- Hän laski uudelleen kätensä Seikun -olalle ja sanoi heille kaikille: "Pitäkää te vain lujasti yhtä hyvässä -edelleenkin. -- Kaikki jää meidän salaisuudeksemme. Ei opettajienkaan -tarvitse tästä tietää. Muuten -- mitä aiotte tehdä niille rahoille?" - -"Asia on jo järjestetty", toimitti Poke miehekkäänä. -- "Rahat -palautettiin sinne, mistä ne olivat lähtöisinkin." - -"Oikein. Selitettiinkö asia samalla?" - -"Kyllä selitin ja loppuun vielä panin, että jos olette suomalainen, -niin pitäisi kunniantuntonne kieltää teitä houkuttelemasta nuorempia ja -kokemattomia veljiänne moiseen saastaiseen peliin." - -Rehtori nyökkäsi hyväksyen. Hän oli väkevästi liikutettu ja ääni -värähteli, kun hän sanoi: - -"Minä kiitän teitä tästä päivästä. Se on ollut minulle kaunein päivä -tässä talossa. -- Nyt lähtekää." - -Toista kehotusta ei tarvittu. Pojat iskivät kantansa yhteen ja -kumarsivat ryhdikkäästi. - -Sitten tuulena alas portaita kadulle, jossa maaliskuun ensi päivän -aurinko kilpaa loisti kirkkaiden pojansilmien kanssa. - -"Kuulitteko, mitä ukko sanoi, ettei opettajillekaan puhuta mitään?" -hyvitteli Poke. Häntä väliin vielä lapsetti. - -"Mitäpäs siinä sanomistakaan", töksäytti hiljainen Paunu, mutta tunsi -kuin muutkin korkeata itsetunnon nousua siitä, että rehtori oli niin -yhtä poikaa heidän kanssaan. - -He astuivat yhdessä seuraavaan kadunkulmaan ja kun siinä erotessa -nyökättiin tavanmukainen "heipä hei", sanoivat heidän loistavat -katseensa, että he olivat niin sydämellisen iloisia toisistaan ja -kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. - -Mutta sinä iltana tapasivat he toisensa kaikki kuusi lehtori -Kaatrakosken vinnikamarissa, jossa Arvo Partio veljineen piti hovia. -Veli Heikki, tirhakka toimintahaluinen ensiluokkalainen, oli siksi -aikaa toimitettu tieltä luistinradalle. - -Siinä oli pojilla vakavat puheet ajan velvoituksista ja muusta -sellaisesta, josta miehiset miehet tavallisesti puhuvat. Ja päätökseksi -tuli, että oli perustettava salainen yhdistys, klubi. Nokkela Poke sen -syntysanat lausui ja yhdessä henkäyksessä nimenkin keksi: - -"Vapauden veljet." -- Hän jo lieskasi pyhästä innostuksesta. - -"Se sopii", hyväksyivät toiset. - -"Ja klubin tarkoitus on erityisesti valvoa toverielämää likaisilta -venäläisiltä vaikutuksilta, ylläpitää isänmaallisia harrastuksia ja --" - -Mutta Poke sieppasi sanat levolliselta Partiolta: - -"-- ja seurata aikaansa kaikessa sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Me -valitsemme miehet eri puolien hoitoon ja kokouksissa on vuoroonsa -selostettava, mitä on sanomalehdistä lukenut tai muualta kuullut." - -"Se jo palaa, niin että tupruaa", nauratti toisia. Mutta ehdotus -hyväksyttiin sitä tarkemmin vielä suunniteltua. - -"Yksi ja tärkein on ehdoton vaitiolo" -- sanoi Arvo Partio, joka -miettiväisenä oli kuunnellut toisten sanasolinaa -- "silloin vasta voi -mieheen luottaa, kun se osaa vaieta." - -Seikku lävähti tummanpunaiseksi ja katseli hienoja kenkiään. Siinä -yksin häpein teki senkin havainnon, että toiset järestään käyttivät -pieksuja. Se näyttikin miehekkäämmältä. Hän kiskasi keikarikenkänsä -tuolin alle. - -"Älä yhtään sumeile, ei se sinua tarkottanut. Partio ei milloinkaan -pistele eikä puhu samasta asiasta kuin kerran vain. Johan se eilen -sanoi", sopotti Iso-Jukka Seikulle. - -Mutta Koskelo hypähti kävelemään pistäen peukalot liivin kainaloreikiin --- hän nyt matki kaikessa saksan ja ranskan maisteria: - -"Se oli suurenmoisen hieno huomautus", innostui hän, "perusedellytys -kaikelle poliittiselle toiminnalle." -- Koskelo oli sanaseppä, hieman -olevinaan vain, ja kantoi konventissa "etustajan" nimeä, sillä -hän pyrki aina keskusteluissa ottamaan johdon ja tavotteli -mahtipontisuutta. Rehti poika muuten, älykäs ja pirteä, kunhan elämä -hiukan höylää ja tasottelee siiven päitä. - -"Meidän on suotu elää mukana suurena aikana. Keveät leikit saavat jäädä -meiltä. Meidän on tehtävä _miehiä_ itsestämme", jatkoi hän -juhlallisella painolla. - -"Nyt iski Koskelo naulan päähän kerrankin", tokaisi suorasanainen Poke, -ja Koskelo punastui mielihyvästä. -- "Mutta kenestä teemme esimiehen? -Minusta Partio sopisi." - -"Oikea mies. Ja Poke sihteeriksi." - -"Selvä on." - -Tuumaa kehitettiin edelleen. Tunnit lensivät, unohtui läksyt ja -huomispäivä. Poskilla paloi innostuksen puna. - -Silloin vihelsi Heikkiveli portaissa. - -"Entä tunnuslause", muisti Poke yhdennellätoista hetkellä. - -"Kunnian ja vapauden puolesta." -- Arvo Partio sanoi sen niin tehoavan -miehekkäästi, että toiset ponnahtivat seisaalleen ja yhteen ääneen -kertasivat: - -"Kunnian ja vapauden puolesta." - -Niin vihkiytyivät "Vapauden veljet" suuren asiansa palvelukseen. - --- -- -- Parin viikon perästä tuli vallankumous ja "svaboda" ja -sellainen hurakka, että rauhallinen pikkukaupunki meni päästään -sekaisin. Yhtenään myrskyisiä kokouksia, säkenöivän innostuneita -puheita vapaudelle, isänmaalle ja suurelle verettömälle -vallankumoukselle. - -Ja sitten yhdessä humauksessa valtasi yhteiskunnan uudistusten ja -kumouksen kuume. - -Alas tsaarivallan kätyrit! Poliisimestari ensimäisenä. - -Mutta missä oli poliisimestari? - -Ainahan se ennen niin rehevänä teikkaroi pääkatua kannuksiaan -kilistellen. Sitten pysyi näkymättömänä erään päivän ja sen jälkeen -hävisi, ties minne. Se tapahtui jo ennen vallankumousta. - -Mutta "Vapauden veljet" iskivät silmää toisilleen ja Poke kehahti: - -"Upposipas sana mieheen." - -Ne kuusi muuten pysyivät merkillisen passiivisina intoutumatta mukaan -vallankumouskuumeeseen. Välitunneilla kaikkien huulilla oli vain -Kerenski ja Roditschew ja "Idän suuri kansa." Ja alaluokkalaiset -kyltymättä marssivat kulkueissa ympäri koulutalon ja räikyttivät -"Marseljeesia." Mutta ne kuusi sanoivat vain kylmän järkevinä: - -"Ryssä on ryssä. Ei siihen ole luottamista." - -"Parasta kun aikanaan tehtäisi pesäero, sanouduttaisi irti ikipäiviksi -nyt tässä yhdessä rytäkässä." - -"Ja vaadittaisi tyhjentämään kasarmit. Mitä ne täällä enää loikoilevat -meidän leivissämme ja löyhyttelevät sinelleistään hapankaalin hajua -ympäri kaupungin. Kyllä me itsekin rantamme varjelemme, jos siksi -tulee"; Pokella oli silmä kovana. - -"Se Kerenski kettu vielä siellä Siltasaarella kävi häntäänsä -heiluttamassa ja Tokoita silittelemässä. Nyt ollaan niin yhtä poikaa, -että ilettää. Kaulakkain vain matruusien kanssa kuuluvat vetelehtivän -meikäläiset työmiehet." - -"Ja naiset" -- nakkasi joku takaapäin. Tämä keskustelu tapahtui -välitunnilla koulun takapihalla, missä yläluokkalaiset väliin pistivät -tupakaksi. - -"Sellaiset tehtaan tyttöletukat" -- pihahti halveksuvasti -poikajoukosta. - -"Entä yhteiskoulun tytöt." - -"Yhteiskoulun --" - -"-- tytöt. Ne samat. Veljeilevät, minkä tunneilta aikaa ylettyy." - -"Elä." - -"Valehtelet", jyräytti eräs kahdeksasluokkalainen punaisena -hiusmartoaan myöten. - -"Kolahti, näes", pukkasi Iso-Jukka hiljaa Paunua kylkeen. - -"Enpä", Seikun äänessä helähti teräs. -- "Minä en valehtele." -- Hän jo -muuten nautti yleistä luottamusta siitä päivin, kun Poke ja Partio -alkoivat kulkea yksissä hänen kanssaan. -- "Menkäähän rantapuistoon -tänä iltana siinä kahdeksan tienoossa ja sanokaa huomenna, -valehtelinko." - -"Peijakas, ketä ne mahtanevat olla?" sävähtivät jo toisetkin. - -"Niitä on boikotettava. Ei yksikään saa niille lakkia nostaa eikä olla -näkevinäänkään." -- Suuttumus tuhahti läpi poikajoukon. Joku kirosikin -puolikarkeasti. - -"Sälli", tuiskautti hänelle Poke olkansa yli. - -"Vaan mitäs ne ovat niin haljuja", puolustelihe toinen. - -"No, ketkä esimerkiksi -- koska niin olet varma asiasta?" -- Puhuja, se -äskeinen kahdeksasluokkalainen, seisoi kädet housuntaskussa ja -vihelteli puoleksi selin toisiin. Ääni pyrki olemaan kevyen huoleton, -mutta siinä värähti pingottunut sävy. -- "Ketkä esimerkiksi?" kysyi hän -kuin uhalla. - -"Sekin korea heiskale, joka viime yhteiskonventissa ylinnä keikkui." - -Kysyjän sieramet värähtivät. Hän kohautti olkapäitään muka sanoakseen, -että viis näistä! -- ja lähti menemään. Siinä oli tiellä viaton jykevä -halkotukki. Sen lennätti koholle ilmaan ja sitten jyräytti maahan, että -tanner tärähti. Taisi puskea siihen loukatun miehenylpeytensä ja paljon -muuta. - -Toiset eivät olleet näkevinään. Eräs viidesluokkalainen yritti -virnistellä, mutta sai Pokelta luunapin. - -"Ilkeä juttu", murahti Iso-Jukka. - -"Totta se on. Aune eilisiltana kotona puhui sitä samaa ja itkua -pusersi, kun oli niin harmissaan", tunnusti Poke. - -Tohtorin Aune, yhteiskoulun paras tyttö -- no, sitten se _oli_ totta. - -Kello soi. Yleinen rynnäkkö pääovea kohti alkoi. - -"Hurraa--a, hurraa--a, väistyä pois, ei kee--enkän meistä vois." - -Ensiluokkalaiset tulivat laulaen nurkan takaa. Etumaisena Heikki veli, -hiilihanko korkealla. Siinä liehui punainen viiri. - -"Aunen vyönauha", hihitti Poke hiljaa toisille. "Martti on sen -kehveltänyt Aunen laatikoista." - -Poikasikermä hajaantui. Mutta Poke ja Paunu ja pari muuta jäivät -jälkeen supattelemaan. Poke puhui innokkaasti viittilöiden käsillään ja -sitten nyhjäisi voimakkaasti niikuin köyden päästä. - -"-- huit vaan --" vihelsivät toiset ja remahtivat äänekkääseen nauruun. - -"Kiinni on. Päätetty", riemuitsivat he ja silmissä kipinöi kujeilun -halu. - -"Vaan luitkos viimekertaiset saksan sanat?" muisti Iso-Jukka portaissa -kysyä Paunulta. - -"Leberecht Hühncheniin? Donnerwetter, pitikös ne täksi päiväksi?" - -"Piti. Sinuunhan se joutui viimeksi, etkö muista?" - -"Sikamaista." - -"Niin, oletpa helisemässä, ukko rukka", lohdutteli toinen -hyväntuulisena. - -Luokkien ovet sulkeutuivat. Alkoi jälleen lyhyt kolmeneljännestunnin -taivallus okaisella opintiellä. Kaksi viikkoa vielä, sitten! - -Toukokuun aurinko hellitteli avaralle koulupihalle, joka nyt, remuisten -kimeiden pojanäänien tauottua, tuntui haudanhiljaiselta. Tuli niin -hiljaista, että kyyhkysparvi, joka päivää paistatti matalan -ulkohuonerakennuksen katolla, uskalsi laskeutua pihalle -tutkimusretkelle, oliko mureniakaan tähteellä ensiluokkalaisten -voileivistä. - -Naapuritalon puutarhassa avautuivat jo voikukat ja leinikit -kevätauringolle ja lehdittyvissä vaahteroissa viheltelivät kottaraiset -pitkin pehmein huilunäänin. - -Mutta kaukaa tuli kevättuuli, raisu ja vallaton. Tänään se oli kaikkein -kujeellisimmalla päällään. Sieppasi paperileijan lapsilta kadulla -lennättäen sen taivaan pilviin ja puisteli maahan pesuvaatteet -nuoriltaan naapuritalon pihassa. Siitä nousi aika melu. Pyykkimatami -torui, lapset kirkuivat. Mutta hilpeä kevättuuli jo heitti kuperkeikkaa -juhlallisen kirkon katolla ja ratsasti itse pääpyhän kirkonristin -poikkipuulla uusia kujeita keksien. Lopulta huhahti sisään avonaisesta -kuudennen luokan ikkunasta ja suruttomana selaili "Deutsche Prosan" -lehtiä kuin ilkkuen Paunua, joka silloin juuri oli kiipelissä -"Leberecht Hühnchenistään." - -Kaksi viikkoa vielä! -- huokasi Paunu sydämestään. -- -- -- - -Ylihuomenna juoruili uutisjanoinen pikkukaupungin lehti näin: - -"Romanttinen keikaus. Nolosti kävi eräälle kuhertelevalle parille -rantapuistossa toissailtana. Sisäinen paineko nousi niin korkeaksi vai -mitkä näkymättömät voimat lienevät keikauttaneet heidät ilmaan -sohvineen päivineen, tallukat taivasta kohden. Toinen asianosaisista -oli Iivana, toinen _valitettavasti_ -- sivistynyt suomalainen -neitonen." - -"Terveydeksi", sanoi koko kaupunki siveellisellä suuttumuksella. - -"Parahiksi", virnistivät lyseon yläluokkalaiset. -- "Niin käyköön -jokaiselle, ken vetää yhtä köyttä maan vihollisen kanssa." - - - - - -ISÄNMAA KUTSUU. - - -Lyhyt kesän vapaus on takana ja tuttu pirteä-ääninen sähkökello -kilistelee jälleen poikia vuoroin uhaten ja varottaen sisään tunneille, -vuoroon yllyttävän iloisena ulos vapauteen. - -Se kesä oli oikeastaan ollut hyvin ikävä eikä kenkään voinut antautua -iloisiin kesäpuuhiinsa suruttomana kuin ennen. Sanomalehdissä oli -pelkkiä mieltä masentavia uutisia. Ihmiset eivät osanneet puhua muusta -kuin uhkaavasta nälänhädästä, lakoista ja yhteentörmäyksistä työväen -kanssa, "tavaritsien" ja sosialistien yhä julkisemmasta veljeilystä ja -isännöimishalusta. Ja sitten, mikäli yöt piteni, syksy talveksi pimeni, -yhä pahempaa: rosvouksia, ryöstöjä, kotitarkastuksia ja vangitsemisia --- lopulta verenvuodatusta. Venäläismallinen "svaboda", täydellinen -anarkia, yksityiskohtia myöten uskollinen jäljittely tavaritsien -ihanneyhteiskunnasta. - -Pimeät voimat temmelsivät. Yli rajan kättä antoivat, juonensa ja -elkeensä yhdeksi punoivat vuosisatainen maan vihollinen ja oma -harhaantunut kansanaines. Tehtiin tihutöitä niin kolkkoja, että -jälkeentulevien polvien pojilla, kun historiassa niistä lukevat, veri -poskilla palaa ja kädet nyrkkiin pusertuvat. - -Vallankumouksen aallot, joiden pinnalla läikkyi veljesveri ja niljainen -pohjasakka, vyöryivät jo meidän rannoillemme ja me kuulimme ilmassa -myrskyn siipien lyönnit. - -Poke kertoi kummia syksyllä tavatessa. - -Kahdesti oli käynyt Pohjanmaalla tärkeissä asioissa, keikkunut -syyspimeänä sumuisena elokuunyönä Pohjanlahdella avomoottorissa, -tavannut veljensä ja palannut matkaltaan mukanaan "kovia." Tampereella -oli yrittänyt kiikkiin joutua, mutta onnistunut pujotteleimaan läpi -käsien. Setä oli vangittu, koko suku sotilas- ja työläisneuvoston -mustissa kirjoissa. - -"Mitäs näistä, kun vain tulisi rehellinen, avonainen taistelu, jossa -saisi huitoa sydämestään. Tämä piilosilla juoksu jo alkaa tympäistä, -kun pitää kulkea valheen kengillä ja väärillä passeilla suorien -miesten." - -"Ja epäillä ja pelätä omia kansalaisiaan -- se tässä kolkointa on", -jatkaa Partio verkalleen. - -He kulkevat puistokatua kouluun kirjanpitotunnille. On äsken satanut ja -suuret raskaat pisarat ropsahtelevat puista niskaan, nenälle, milloin -minnekin. Syystuuli ratsastaa vallatonta laukkaa pitkin katua, -soittelee telefoonilankoja, viheltelee ja paiskelee portteja ja -vinninikkunoita kuin pahatapainen poikaviikari. Sitten löytää jostain -seinänviereltä kellastuneita lehtiä, ne ilmaan tuprauttaa ja -pyörittelee, pyörittelee kuin pallosilla. - -Ystävykset kulkevat äänettöminä. Entinen hyvätuuli pyrkii usein -pettämään. Sitten sanoo Partio kuin itseään vakuutellen. - -"Vaan en minä sentään ikinä usko, että ne vielä sittenkin, kun se -todella on alkanut, vetävät yhtä köyttä vihollisen kanssa." - -"Etkö usko? Vaikka ne kuuluvat kieltäneen ryssänsolttuja lähtemästä ja -vannottaneen avukseen taistelussa porvareita vastaan." - -"En usko -- enkä tahdo uskoa. Minkä eteen tässä sitten enää elää ja -tulevaisuutta suunnittelee, jos menettää uskon omiin kansalaisiinsa? -- -Totta nyt sosialistiemmekin joukossa vielä siksi selväpäisiä ollaan." - -"Ole uskomatta sitten -- utopisti", Poke suutahti. - -"Mikä?" -- jo kiristyi Arvonkin tyyni sävy. - -"Ei mikään. Mitä siinä penäät? Minä sitä vain, että sinä se olet aina -sellainen suuri idealisti ja ajat vielä suohon hyvine uskoinesi." - -"Ajan minne ajan. Siihen minä vain perustan kaikkeni, että voin uskoa -hyvää muista ja ennenkaikkia omista kansalaisistani." - -"Kun kannattaisi --" murjotti Poke edelleen. - -Silloin Arvoa jo nauratti. - -"Oikeinhan tässä riitaa haastamme." - -Se hellytti Pokenkin ihan helanauruun: - -"Ajanhenki, ajanhenki. -- Tuppaa väliin niin hermostuttamaan, kun ei -tämä tilanne ikinä selvinne." -- -- -- - -Eikä se selvennyt. Kiertyi kiertymistään yhä kummemmaksi. Tuli -yleislakko sakilaismellakoineen, murhineen, ryöstöineen katkaisten -kaikki suhteet ja sovintomahdollisuudet. - -Sen näki kaikesta, että repeämä oli jo silloin korjaamaton. Se liikkui -kuin ilmassa, se mikä tuleva oli. - -Alaluokkalaisetkin jo rupesivat pihisemään. Kun punakaartilaiset -lakkoviikolla heitä koulunovelta hätistelivät: "hajaantukaa, -hajaantukaa --" härnäsi muuan toisluokkalainen, vaaksanvartinen: -"Kuinka moneen alkutekijään?" - -Ja suojeluskuntaan tuli miestä ja poikaa tulvimalla. Lyseolaiset -perustivat oman osastonsa, pidettiin tiheänpäähän harjoituksia, saatiin -terävämpi katsanto ja uljas ryhti. Täysmallisia sotilaita -- ilman -aseita! Sillä heidän käytettävinään oli niinkuin päällikölle -ilmotettiin: 1 haulikko, 4 revolveria, 2 kiikaria ja 10 polkupyörää. - -"Kirotut ryssät", ärhenteli Poke kerrankin, "on niillä älyä, missä on. -Kerkesivät nekin aseet koota maasta, niin että ollaan ihan paljain -nyrkin. Meilläkin oli kaksi haulikkoa ja hieno kivääri. Kääntelepäs nyt -sitten käsissäsi tällaista lastenkamarin lelua, kun kerrankin tosi -tulee kyseeseen." - -Hän lykkäsi halveksuen kädestään salonkikiväärin Partiolle, joka -vieressä odotti vuoroaan. He harjottivat tähtäämistä peilin edessä. -Partio tarttui "leluun" ja henkäisi syvään. - -"Mitä taas haudot?" - -"Sitä vaan, kun minulle ei suo rauhaa se ajatus, että jos ne omat -todella herjaantuvat ryssien mukaan, niinkuin sinä väität. Kenellä -meistä sitten on voimaa tähdätä, kun tietää omia olevan vihollisen -seassa. Eikä ole oikeuttakaan veljiään vastaan --" - -"Hulluttelet. Omat ovat tällä puolen. Ken on rintaman toisella puolen, -on isänmaan petturi ja vihollinen. Selvä juttu." - -"Niin, sinusta. Minä en voi ajatella --" - -"Ole sitten ajattelematta, kunnes on aika toimia. Saatpa nähdä, että -miehen luonto silloin itsestään sanoo, tähtäätkö vai et." -- Pokella -oli silmä kovana. - -Aina pyrki sanat sakomaan. Mutta kun se elämä oli kuin neuloilla -istumista. Joka aamu ensiksi vilahti mieleen: jokohan tänään? -- ja -illalla: huomennako sitten? - -Poika rukat! Kevyet nuoruuden ilot karisivat heidän elämästään kilpaa -lehtiään varistavan kesän mukana. Heihin tuli jotain varhaiskypsää. -Katseen pohjalla asui syvä totisuus ja silmäkulmat olivat tiukoissa -rypyissä. - -Sekin koulunkäynti rupesi tuntumaan niin turhalta ja tunneilla istuessa -tuli usein mieleen: mitä varten? Ja silloin ratsastivat ajatukset -kaikkiin taivaan tuuliin. - -Mutta historian lehtori ymmärsi hyvin poikansa. Kerrankin, kun näytti -mahdottomalta saada yhtään tyydyttävää vastausta lohkeamaan luokasta, -sanoi hän kiivastumatta ja koruttomasti: - -"Pojat, nyt minä sanon teille suoran sanan. Minä tiedän, että teidän on -vaikeata nykyisin keskittää ajatuksianne koulutyöhön, mutta -toistaiseksi on se teidän lähin velvollisuutenne. Oli kerran melkein -yhtä raskas ilma maassa kuin nytkin ja monet herkesivät toivomasta ja -toimimasta. Silloin sanoi vanha kunnon Lönnrotimme toisille: 'tehkää -työtä niinkauan kuin päivää on, tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä -tehdä.' -- Minä sanon nyt teille saman." - -Luokka korjasi ryhtiään ja jännittäysi uuteen vireeseen. -- -- -- - -Samassa kuumeisessa odotuksessa meni vielä joulukin. Tammikuu alkoi -kallistua loppuunsa päin. Silloin Viipurissa leimahti. Se jännitti taas -hermot äärimmilleen. Kuiskailtiin öiseen aikaan junien kulettavan -suojeluskuntalaisia Viipuriin. Ilmassa väreili kiihkeä odotus -- -epäämätön oire suurten tapausten edellä. - -Arvo Partio kulki pikamarssissa koululle. Hän oli hätäisesti syönyt -päivällisensä ja laskenut ehtivänsä järjestää hoidossaan-olevan -kirjaston ennen toverikunnan kokouksen alkua. Kello ala-aulassa lähti -juuri nakuttelemaan viimeistä neljännestään ennen neljänlyöntiä. Runsas -tunti aikaa vielä, hyvin ehtisi valmiiksi. - -Partio loikkasi pitkillä säärillään kolme, neljä porrasta kerralla ja -luikahti opettajahuoneen eteiseen ottaakseen kirjastohuoneen avaimen -avainkaapista. - -Opettajahuoneen ovi oli raollaan. Kuului selvästi rehtorin huolestunut -ääni: - -"Syksystä asti tässä on eletty selvissä sodan merkeissä. Nyt se on siis -alkanut. Ja minä kun viimeiseen asti uskoin rauhallisen ratkaisun -mahdollisuuteen." - -Siihen jatkoi lujasti ja varmasti toinen ääni -- se oli historian -lehtorin -- "Jokaisen kansan on itsensä maksettava vapautensa lunnaat. -Nyt on meidän vuoromme. Ilmaiseksi ei mikään kansa ole itsenäisyyttään -saanut." - -"Niinpä niinkin. Nyt se on siis alkanut", sanoi rehtori vielä -raskaammin, johon toinen lisäsi: - -"Niin -- peruuttamattomasti. Yöllä lähtevät täkäläiset." - -Arvo Partio oli seisonut kuin kiinni naulittuna. Sitten hän työntyi -ulos ovesta, kulki kuin juopunut horjahdellen kirjastohuoneeseen, veti -vapisevin käsin oven perässään kiinni ja seisahtui keskilattialle. - -Nyt se on siis alkanut! - -Häntä pyörrytti, puistatti vilu. Sitten kihahti hikeen otsa, suonet -takoivat ohimoilla, ja veri kohisi tulivirtana suonissa. - -Nyt se on siis alkanut! - -Ei osannut selvästi ajatella, mitä se oikein sisälsi. Sen vain tunsi, -että niissä rehtorin sanoissa soi kuin sotatorvien kaukainen kumu ja -suvun ja isänmaan kutsu. Sen tunsi, että se ratkaisuaan odottava suuri -kysymys oli nyt tullut ja laskenut raudanraskaan kätensä hänen -hartioilleen. Tuntui kuin ei saisi kääntyä, ei hengähtää, ennenkuin -vastaisi siihen kysymykseen. - -Hän heittäysi tuolille pöydän ääreen. Siinä oli lehti. Hermostuneesti -hän sitä käänteli, katse harhaili ajatuksettomana palstoja ja nauliutui -lopulta seuraavaan otsikkoon: - -"Petomaista julmuutta. Punaryssät ampuneet vaimon, joka haavoissaan -synnytti lapsen." - -Poika kimposi seisoalleen. Hän oli niitä, joilla ritarillisuus on -veressä alkuperäisinä jaloina vaistoina. - -Jos se olisi sinun äitisi -- sanoi ääni hänen sielussaan. - -Niin minä -- kädet puristuivat nyrkkiin, niin että koski lihaksiin. Hän -kulki raivostuneena edestakaisin. - -"Niin ei saa tapahtua. Se on väärin. Se on väärin." -- Hän puhui -kiihdyksissään ääneen ja tuskallisena katseli kylmänkirkasta -iltataivasta kuin vedoten korkeampaan oikeuteen. - -"Hyvä Jumala, niin ei saa tapahtua." - -Kuka estää? -- Rautainen käsi laskeutui yhä raskaammin hänen -olkapäälleen. Hänen sydämensä ovelle kolkutettiin. - -Hän ojensi tuskissaan käsivarsiaan. Katse sattumalta hipaisi voimakasta -rannetta, jossa sinervät suonet risteilivät, tykyttivät. Voima sykki -niissä, nuori, terve voima. - -Ellet sinä, niin ken? -- jatkoi ääni sisältä. -- Tai annatko siis -omasta puolestasi niin tapahtua, koska sinulle on raskasta ja vaikeata -sitä vastustaa. Sinä ymmärrät sen vääräksi, ellet voimakkaasti nouse -sitä vastaan, niin silloinhan siis kohdaltasi siihen myönnyt, alistut. --- Eikö puolustautuminen täten ole velvollisuus? - --- Mutta veljiä vastaan? - --- On eri asia _rangaista_ ja _kostaa_. Eikö rankaise jumalallinen ja -inhimillinen lakikin? Ellet vastusta vääryyttä, suostut vääryyteen. -Oikea mies kammoksuu vääryyttä enemmän kuin verta. Muita teitä ei ole. - -Nuori poika seisoi sinä hetkenä silmä silmää vasten elämän ankarimman -lain edessä, omantuntonsa, Jumalansa edessä, seisoi kaunis vaalea pää -kumarruksissa ja sydän tuskasta vavahdellen. Hän oli sellainen, joka -muodosti vakaumuksensa totta tehden. - -Mutta kun hän vihdoin kohotti päänsä ja astui ikkunan luo, valaisi, -iltarusko kauniisti avointa otsaa ja syvänpuhtaita pojankasvoja; niillä -kuvastui jalon päätöksen tyyneys. - -Tässä olen -- sanoi hänen ritarinsydämensä. - -Kello helähti jossain. - -Mitä? -- Pojan katse harhaili kirjarivejä. Hänenhän piti järjestää ne. -Tosiaankin! - -Ajatus kulki nyt niin oudon selkeänä ja salamannopeana. Hän aivan kuin -kerralla näki ja tajusi kaiken, mitä tilanne kysyi. Ja uusi sisäinen -käyttövoima jännitti hänet kuin uuteen vireeseen. - -Kaikki on jätettävä kunnossa jälkeensä -- selvisi ensiksi. Toverikunnan -tilit? rupesi hän muistuttelemaan. -- Selvät ne on, päiväämättä vain. -Sehän on pian tehty. -- "Luonnon ystäväin" vuosikertomus -- valmiina -sekin. Omat tilit. -- Olenkohan kenelle velkaa? koetti muistella, mutta -ei muistanut mitään sellaista. - -Kirje kotiin -- voi niin, vastaus ei enää häntä tavottaisi. Täältä -nimittäin. - -Ei pidä ajatella, toimia vain, huomaa hän sitten parhaaksi ja alkaa -riuskasti liikkuen asetella kirjoja hyllylle pöydältä. - -Toisluokkalaiset ne aina käyvät sillä rytäkällä. Siinä hetkessä pitäisi -kaikille olla. -- "Valkoisen miehen jalka" -- "Ensimäiset ihmiset -kuussa" -- "Musta Kotka." -- Niillä sitä pitää aina olla kuta -jännittävämpää, hymyilee kirjastonhoitaja. - -"Välskärin kertomukset." -- Mieltä hiipoo niin oudosti, kun sen asettaa -hyllylle. Poikavuosien muistot ja unelmat tulvahtavat sieltä tuoreina -vastaan. - -Isien teillä -- välähtää salamankirkkaana mielessä. Ei hän tiedä -oikein, mitä siihen sisällyttää, mutta vaistomaisesti henkäisee -syvempään korkean rinnan täydeltä. - -Selvä on. - -Arvo Partio seisoo käsi ovenrivalla ja silmäilee ympäri huoneen -selittämättömin tuntein. Sitten hän aukaisee oven ja sulkiessaan sen -jälkeensä, tuntee, että sisälle jäi _poika_, ulos astui _mies_. - -Sellaisina aikoina kypsytään nopeasti. - - * * * * * - -Lehtori Kaatrakoski ja Arvo Partio kulkivat äänettöminä asemalle päin -autiota öistä katua. Perässä taarusti Heikki veli happamena -nieleskellen kyyneleitään. Hän ärhenteli ja hiljaisessa mielessään -kaiken aikaa sätti vanhempaa veljeä. - -Mokomakin ampuja! Minä kun viime syksynäkin ammuin jäniksen, ennenkuin -se ehti saada edes hanan vireeseen. Sellainen on likinäköinenkin vielä. -Mitä se siellä sodassa näkee, mihin tähtää -- ähä -- ähä -- - -Heikki kulki ja potki saappaan kärellä helähtelevää jäänsirpaletta. Se -vähän kuin lauhdutti. Kaiken iltaa hän oli mököttänyt puhumattomana, -maannut vatsallaan nenä litteänä tyynyssä ja siihen purrut ja itkenyt -nuoren sielunsa ensimäisen suuren katkeruuden ja loukatun -miehenylpeytensä. - -Pitäähän olla minkälaisia -- ähä -- ähä -- kun ei ijän tähden oteta, -vaikka on kymmenesti parempi ampuja kuin Arvo ja monet muut -konventtilaiset. Lienevätkö kaikki edes pyssyä kädessään käyttäneet? -Vielähän ne -- paperinallipyssyä ehkä. Jos hän olisi päällikkö, niin -hän panisi jokaisen kokeiksi ampumaan, että osaako vai ei. Jos ei -osaisi, niin mars kotiin vain, vaikka olisi miten pitkä mies. - -Askeleet kajahtavat niin oudosti yön hiljaisuudessa. Edessä kulkee joku -kiireessä tahdissa. Takaa kuuluu hillittyä puheen sorinaa. Oli siis -muitakin -- niin, tietysti oli. Ketähän kaikkia? - -Asema on puolipimeä. Siellä vilisee miestä solkenaan. Kuuluu -matalaäänistä puhetta, joku yskii. On tiukka pakkanen. - -Arvoa nyäistään olasta. - -"Kuka?" -- On mahdotonta tuntea kasvoja syvälle vedetyn lakin reunan -alta. - -"Minä vaan", sanoo alakuloinen ääni. "Iso-Jukka. Vai läksit --" - -"En. Hävettää niin, etten saa silmiin katsottua rehellistä miestä tämän -koommin. Minä puhuin isän kanssa. Eihän hän oikeastaan kiellä. Sanoo -sen puhtaasti omantunnon asiaksi. Mutta se äidin sydänvika. -- En voi -lähteä eikä luonto anna jäädä." -- Ääni tärähtelee. - -"Sinä jäät. Uskotko, minusta se juuri on tällä hetkellä miehekkäintä -- -se kun on vaikeinta -- ja toisekseen, jos tätä jatkuu, tottuu äitisi -pian siihen ajatukseen ja ottaa tyynemmin asiat. Tulet sitten." - --- Arvon äänessä on niin miehekkään vakuuttava sävy. Se on saanut -sellaisen kauniin metallisen kaiun tänä iltana. - -"Olkoon sitten", huoahtaa toinen keventyneenä, "kun ette te vaan -jääneet siihen luuloon --" - -"Heipä hei!" - -"Seikku -- sinäkin." - -"Kukas sitten" -- ja kiihkeänä kuiskauksena: "Minullahan on se -kunniavelka lyhennettävänä." -- Arvo puristaa lujasti hänen kättään. - -"Nyt ne lähtevät, Arvo, Arvo", hätäilee Heikki veli. - -"Jumalan haltuun pojat", hyvästelee lehtori Kaatrakoski. -- "Pysykäähän -miehinä paikallanne." - -"Ei hätää. Tässä joukossa ei ole yhtään pelkuria eikä yhtään petturia." --- Poke se jo intoilee siellä päällimäisenä. - -"No, mutta päästähän toki, Heikki. Juna lähtee." - --- Arvo koettaa hellävaroen irrottaa Heikkiä, joka on tarrautunut hänen -nutunhihaansa ja siinä tuhisee itkua hieroen. Vasta hellittää, kun -lehtori supaisee korvaan: - -"Pitäähän meidän osata miehinä jäädä, kun nuo osaavat miehinä lähteä." - -Ja sitten lähtee juna liikkeelle niin oudon hiljaa. Jyskyttelee, -jyskyttelee, ensin verkalleen, sitten kiihtyvässä tahdissa ja -puhaltaupi viimein vinhaan juoksuun läpi lumisen metsän, ohi -nukkuvien kylien ja pimeiden asemien kohti uusia vaiheita, ennen -aavistamattomia -- - -Mutta asemalla Heikki veli rukka, jonka itsetunto ja ampujamaine oli -saanut niin kovan kolauksen, itkeä tuhersi jo ihan rehellisesti paksuun -villakintaaseensa. Niisti ja nikotteli ja taas itki ja itkunsa lomassa -toimitti: - -"Pääsipäs sinne sekin toisen lu-ho-kan -- yhyy -- Ko-ikkalainenkin. Se -meni sieltä junan toiselta puolelta. Sanoi menevänsä -- yhyy -- -pe-he-henkin alle piiloon, etteivät näe, kun sen enokin oli samassa -ju-hu-hunassaa --" ja sitten pääsi itku ihan valtoinaan. - -Lehtori otti häntä sydämellisesti olkapäistä ja käännytti kotiinpäin -puhellen siitä, mitenkä oli välttämätöntä, että rintaman tälle -puolenkin jäisi reippaita poikia vartiopalvelukseen, viestinviejiksi ja -muuhun sellaiseen. - -Siitä Heikki jo vähän tyyntyi ja leppyi. Kerran vielä niisti -perinpohjin, sitten vain enää nikotteli ja väliin huokasi -- syvään ja -haikeasti. - -Kirpakka yötuuli pani jouduttamaan tahtia. Se jo kokoili kinosten -harjalta untuvankevyistä pakkaslunta ja lennätti pyrynä ilmaan. Teki -tuiskua. Tähdet tuikkivat terävinä pilkkuina. - -"Koleapa tuli matkailma", sanoi lehtori pistäen avaimen lukkoon. Ovi -kolahti kiinni heidän jälkeensä. - -Yötuuli yksinään huhahteli pitkin hiljaista katua ja isoissa -vaahterissa ikkunain alla. - - - - -KOMPPANIA SAA TULIKASTEENSA. - - -Viisi päivääkö vasta! - -Päivät ja yöt ovat sulaneet toisiinsa yhdeksi sikermäksi, kirjavaksi -kuva- ja ajatussarjaksi, jonka polttopisteenä on: Viipuriin, Viipuriin! - -On pysähdytty eräälle suurehkolle asemalle rautateiden risteykseen -odottamaan, mitä viestejä ja määräyksiä tulisi Viipurista ja samalla -järjestäytymään ja täydentämään varuksia. - -Tarpeen se onkin. - -Miestä on kertynyt jo sadan maille ja maakunnasta tulee uusia joka -päivä. Innostus on kielin kertomaton, mutta varustukset ylen heikot. -Aseita ei tullessa ole kuin aniharvoilla, nekin haulikoita ja -revolvereja parhaastaan. Joku onnellinen komeilee "mauser" vyöllään. -Vaatetus on kaikkea muuta kuin talviseen partioon lähteneillä. Yhtä -vähän on huomattu eväitä varata. - -"Näkee sen, että silkkoja sivilistejä tässä nyt on 'ambumisen doimesa.' -Annahan jääkärit näkisivät", naureskelee Poke. - -Sitten järjestetään komppania joukkueihin ja ryhmiin, joka miehelle -annetaan lumivaippa, lakinsuojus ja kotitekoinen reppu. Ne siunatut -tavarat tipahtavat kuin suoraan taivaasta. Oman kaupungin naiset ovat -käden käänteessä ne kyhänneet ja lähettäneet perässä. Samassa -lähetyksessä on tullut -- hurraa! -- aseita. Oikeita kiväärejä! - -Miehestä mieheen kerrotaan innostuneina, miten maalaiskunnan sekä -kaupungin suojeluskunta oli eräänä iltana hälyytetty koolle, yhdellä -sivalluksella vallattu työväen talo ja takavarikoitu punaryssien aseet, -joita ne kaiken päivää olivat asemalta voitonriemuisin virnistyksin -hilanneet talolleen. - -Oikea kivääri! Siitä kulki kuin sähkövirta, kiihkeä, sytyttävä pitkin -suonia. Mieli karskistui. - -Sitten alkaa tulla viestejä. Viipuri kokonaan punaryssien hallussa. Ne -jo purkautuvat maaseudulle ottamaan haltuunsa rautatien ja radan -varret. -- Eräällä asemalla ollut tuima taistelu. Pietarista päin -tuleva panssarijuna pysäytetty. -- Haavottuneita, kaatuneita. Mainitaan -tutut nimet. Ah! - -Odotus pingottuu sietämättömäksi. Kunpa laukeisi liikkeeseen edes. - -Eteenpäin, mars! - -Käsky tulee eräänä kosteansumuisena iltana. Taas junaan ja pysähtymättä -huristetaan tähdettömässä yössä, kunnes seisahdutaan eräällä asemalla. -Se on viimeinen mahdollinen. Seuraava on jo peruuttamattomasti -punaisten hallussa. - -"Kaksi ensimäistä ryhmää ketjuun, kolmas ja neljäs kenttävahtiin. -Äärimmäistä tarkkuutta noudatettava. Metsät vilisevät täynnään -punaryssiä. Vuorot vaihtuvat aamulla kuudelta." - -Sellainen on komennus. - -Määrätyt lähtevät suoraan junasta marssimaan rataa pitkin -vahtipaikoilleen. Arvo ja Seikku kulkevat etumaisina, heidän takanaan -Poke ja Paunu. Tuntuu hyvältä olla näin yhdessä ensimäisellä matkalla. - -Sataa tihuuttaa vasten silmiä. On ollut niin leutoa viime päivinä. -Kosteus tuntuu imeytyvän vaatteissa yhä sisemmä. Radalla on vettä ja -lumihyyhmää nilkkoja myöten. - -"Suittipa tänne ottaa huovikkaita. Kotona pakottivat panemaan nämä, kun -oli lähtiessä sellaiset pakkaset. Nyt saa tarpoa märin jaloin ties -miten kauan", pahottelee joku takana. - -Sitten on hiljaista. Ei puhe oikein tahdo sujua. Pilkkopimeässä kuuluu -vain jalan kapse ja veden lotina. Poke takana yltyy viheltämään -"Porilaisten marssia." Se hieman kuin lieventää jännitystä. - -Parin kilometrin päässä poiketaan radalta vasemmalle, kohotaan jotain -rinnemaata, kahlataan syvässä lumessa ja hajaannutaan ketjuun -määräyksen mukaan neljänkymmenen metrin välimatkoille. - -Sitten on jokainen yksin lumikuopassaan -- ajatuksineen. Kädet tiukasti -puristavat kiväärin perää ja silmät tuijottavat pimeään yöhön. -- -"Äärimmäistä tarkkuutta noudatettava. Metsät vilisevät täynnään -punaisia." - -Kas nyt! -- Kädet puristuvat suonenvedontapaisesti kivääriin. -- Mikä -siellä liikkuu? Jokohan pamautan. -- Mustia varjoja häilähtelee -- -yksi, kaksi, kolme -- tulevat lähemmäksi, häviävät. - -Kiihtyneen mielikuvituksen luomia harhakuvia vain. - -Sitten rupeaa kuulumaan askeleita kuin kahlaisi joku syvässä lumessa. -Humahdus -- nyt se kaatui. - -Taas tarraavat vapisevat kädet kivääriin -- - -Ei, oliko se vain lumi, joka pudota humahtelee puista. -- Nyt varmasti -liikkuu -- vedetään jotakin, jotain raskasta -- Uusi voimakas -humahdus -- - -Ah, lunta vain taaskin. Lähellä on varmaan jokin rakennus, jonka -katolta lumivyöryt putoilevat. Sen räystäistä tipahtelee vesi ja -synnyttää omituisen takovan äänen, joka kuulostaa luonnottoman kovalta -syvässä hiljaisuudessa. - -Korvissa soi kuin kulkisi telefoonilankaverkko läpi pään ja silmäkulmia -kivistää alituinen tuijottaminen pimeyteen, joka on täynnä -- - -Mitä? Pelkäänkö minä? kysyy Arvo Partio itseltään. Eikä saa selville, -onko se pelkoa tai muuten jännityksestä, tilanteen outoudesta ja -yksinäisyydestä syntynyt kaameuden tuntu, joka valtaa mielen. - -Mitähän kello on? Hän kopeloi tulitikkuja, mutta muistaa samassa, ettei -tulta saa ottaa. Kylmä kosteus on tunkeutunut ihoon asti. Alkaa -puistattaa. Jaloista vetää suonta. -- Kun voisi nousta kävelemään edes. -Jäsenet puutuvat vatsallaan maaten ja käsivarsia pistelee kuin -tuhansilla neuloilla. - -Tämä siis on sota. - -Kestetään. Eihän tämä oikeastaan mitään vaikeata olekaan. Pitää koettaa -ajatella jotain muuta. -- Ajatus ajaa toistaan kiitäen ja myllertäen -kuin pilvet tuulisella taivaalla. Kuin itsestään lähtee sitten -noutamaan määrättyä uomaa, hakemaan yhtymäkohtia tilanteelle ja -mielialalle. - -Mielikuvitus pyörittää, pyörittää rullaansa... Avartuu eteen Napuen -luminen lakeus, sen yllä kirpeänkylmä helmikuun taivas. Lakeudella -Suomen armeija: rääsyisiä miehiä ja poikia lumessa seisten. Nutun -liepeillä pitelevät kiväärin perää. Paljaita käsiä polttaa kuin -tulella... Uusi kuva. Myrskyinen uudenvuodenyö Norjan tuntureilla. -Lumeen hautautuvat Suomen armeijan tähteet. - -Ah -- se oli sentään toista. Ei enää tunnu kylmävän. - -Onkohan tässäkin paikassa joku ennen minua vartiopalvelustaan -isänmaalle tehnyt? -- tulee sitten mieleen. -- Ehkä muinoin joku -Viipurin lukiolainen. Ja tuleeko vastaisuudessa taas joku toinen -Karjalan poika? -- - -Siitä avautuvat ihmeelliset, loppumattoman avarat näkölinjat taakse ja -eteenpäin, menneiden vuosisatain hämärään, syntymättömien vuosisatain -vastaisuuteen. -- Minä tässä kuin renkaana välillä, renkaana -äärettömässä ketjussa, joka sitoo toisiinsa suvun menneisyyden ja -tulevaisuuden. Tällä vasemmallani pitelen kädestä jotakin tuntematonta -mennyttä, oikeani ojennan toiselle tuntemattomalle vastaisuuteen. Ken -hellittää otteensa, sen kohdalta ketju murtuu. Kaikki vartiossa kukin -omalla paikallansa -- isien teillä -- - -Arvo Partion ei ole enää kylmä eikä nälkä, hän ei ole enää yksin. - -Ääniä kuuluu ja askeleita. - -"Tunnussana!" -- helähtää ryhmäpäällikön ääni. - -"Viipuri." - -Omia miehiä kenttävahdista. Tulivat vaihtamaan vuoroa. - -"Me olemme märkiä kuin sammakot. Onko mökki edes lämmin?" - -"Kuin sauna. Kyllä tarkenette." - -Aletaan hapuilla pimeässä mökkiä kohti. - -"Kuules, jospa jäätäisi. Entä ne hyvinkin sillä aikaa jo tulevat." - -"Ketkä ne?" - -"Ryssätpä." -- Pieni Koikkalainen pitelee Pokea nutun hihasta. - -"Etkö vielä saanut tarpeeksesi. Niinhän sinä olet kuin märkä kinnas -koko mies." - -"Ei, mutta kun minä olin ihan kuulevinani niiden posmotusta." - -"Älä hupsi. Lämmittelemään nyt vain siitä. Vielä sinä niitä kerkiät -tarpeeksesi katsella." - -Eikä Koikkalainen enää intä, perästä tulla piipertää. Se on pieni -tummasilmäinen poikaviikari, vikkelä kuin kärppä. - -Mökin ovesta löyhähtää miellyttävä lämmin. Uunissa palaa tuli. -Nurkkasängyssä kuorsaa mies, mökin isäntä arvattavasti. - -"No, kuivaahan tässä kolmeen tuntiin edes hieman pinnalta" -- -hyvittelee joku. Kilvan pyritään ryhmittymään uunin ympärille. - -Pieni Koikkalainen laskee reppunsa lattialle ja istahtaa sen päälle -selkä uuniin nojaten. - -"Niin on lämmin", sanoo ihastuneena ja haukottelee. -- "Ollapa vielä -voileipä." - -"Tuosta saat korpun. Me muut panemme tupakaksi." - -Hetken perästä, kun Poke uudelleen virittää savukkeensa, sanoo hän: - -"Katsokaas tuota. Se upposi kuin kivi pohjaan." -- Hän valaisee -tulitikulla Koikkalaista. - -"Elähän, umpiunessa jo." -- Pyöreäposkinen pää on kallistunut olkaa -vasten. Pieni uljas soturi kenttävartiossa nukkuu kädessä -korpunpuolikas -- piittaamatta hiventäkään ankarasta sotakomennosta. - -"Antaa sen maata. Mitäs, kolmetoistavuotias, lapsihan se sellainen -peukaloinen on", sanoo ryhmäpäällikkö. Ja Poke ottaa väkeville -käsivarsilleen pienen nukahtaneen kenttävahdin ja kantaa nurkkasänkyyn -torpan miehen viereen. Poika ei siirrosta tiedä tuon taivaallista. - -Siinä he sitten tupakoivat ja "turisevat" minkä mitäkin. Niin kuluvat -verkalleen aamuyön tunnit. Himmeä päivänsalo jo kurkistelee sisään -pienestä neliruutuisesta ikkunasta, joka on mennyt huurteeseen. Ulkona -alkaa pakastaa. - -Kuuluu askelten kopinaa. - -"Vahdin muutos. Nyt asemalle syömään ja nukkumaan. Kahdeltatoista alkaa -taas meidän vuoromme", sanoo ryhmäpäällikkö. Hän tarttuu Koikkalaiseen, -joka hievahtamatta on nukkunut sikeää lapsenunta ja kantaa hänet -takaisin reppunsa päälle. Siinä poika herää, hieroo pieniä kasvojaan, -katselee ensin tajuamatta ympärilleen kummastelevin pyörein -lapsensilmin. Sitten kapsahtaa pystyyn. - -"Taisin nukkua", sanoo hän ilmeisesti nolona. - -"Ei kun pienet torkut vain otit", hyrähtää ystävällisesti -ryhmäpäällikkö. -- Kaikista tuntuu niin somalta huolehtia hänestä ja -pitää hieman hyvänä sellaista "Peukaloista." - -Kun aamuhämärässä marssittiin rataa pitkin asemalle, laski Arvo kätensä -Poken olalle: - -"Kuules, mitä sinä mietit ketjussa maatessasi?" - -"Mitäpä siinä miettimään kerkesi, kun silmä kovana ja korvat hörössä -piti joka suunnalle kurkkailla. Mistä niitä pahuuksia tiesi, vaikka -olisivat selkäpuolelta yrittäneet. -- Katsos, minä en mieti koskaan -muuta kuin mitä juuri sillä hetkellä kysytään." -- Poke lykkäsi -poikamaisesti lakkinsa takaraivolle ja pisti tupakan. - -Arvo katseli häntä syrjästä, hänen viisasta avonaista otsaansa ja -raikkaita kasvojaan. -- Miten hän muistuttikin sisartaan. -- Kaikki -Pokessa oli niin merkillisen selkeätä ja mutkatonta. Hän ajatteli ja -päätti aina kuin lyhintä oikotietä osumatta siltä harhaan. Ja -jyrkkyydessäänkin oli hän lahjomattoman oikeudenmukainen -- heidän -tulisieluinen "rikkitikkunsa." - -Silloin katsahti Pokekin Arvoon, nyökkäsi hymyillen takaisin, läimäytti -häntä reilusti olalle: - -"Niinpä niin, veliseni", ja siten he kulkivat olka olkaa vasten koko -matkan. - -"Eihän tämä mitään oikeata sotaa olekaan, kun ei yhtään ammuta", kuuluu -Peukaloinen -- Koikkalainen kantaa jo virallisestikin sitä nimeä -- -toisille valittelevan. - -"Maltahan, ukkoseni. Taitavat korvasi vielä toisenkin kerran tilliä -laulaa", lohduttelee ryhmäpäällikkö. - - * * * * * - -Iltapäivällä se "oikea sota" sitten vasta tapansa näytti. - -Ensimäinen ja toinen ryhmä makasi kylmällä asemahuoneen lattialla -kivenraskaassa unessa, kun päivystäjä alkoi kopistella heitä hereille. - -Se oli raskasta heräämistä. Silmäluomet olivat kuin tahmassa, nenä -tukossa, niin että henki vain hiukan pihisi sitä tietä, pakotti päätä -ja joka jäsentä kylmän ja kovan makuusijan jäleltä ja kurkussa pisteli -kuin neuloilla. Vaatteet tuntuivat kosteilta entisestään. - -"Kun tästä pääsisi voiteeseen", Poke venytteli pitkään. - -Ja "voidetta" tuli sillä kertaa. Komppanianpäällikkö ilmestyi ovelle ja -sanoi hätäisesti: - -"Hei pojat, pystyyn, pystyyn! Hyökkäys on odotettavissa. Kun -näyttäytyvät, on heti lähetettävä sana tänne. Kukaan ei saa ampua, -ennenkuin vihollinen on alhaalla niityllä." -- Hän meni menojaan. - -Pieni vaaksanvartinen oli pystyssä kuin raketti, eivätkä toisetkaan -siekailleet. Ja muutama minuutti senjälkeen jo rientoaskelin kuljettiin -taas rataa silmät pälyillen joka suunnalle. Päässä soi taasen -"telefoonilankaverkko" ja henki kulki pihisemällä sieraimista. - -Mutta Peukaloista ei vaivaa nuha eikä päänsärky. Etumaisena mennä -viilettää. Taitaisi mieleensä nähden vaikka kuperkeikan heittää. - -Jo lähestytään ketjua. "Kuuluuko mitä?" - -"Ei kuin rauhaa. Vaan pitäkäähän silmällä metsänrantaa tuolla. Sieltä -se tulee, mikä tullakseen." - -Vaihdutaan asemiin. Seutu on kivikkorinnettä, jossa kivet ja kannot -palvelevat erinomaisina suojuksina. Alhaalla avautuu parinsadan metrin -levyinen niitty, vastapäätä metsäinen rinne. - -Katseet nauliutuvat heti sinne vastapäiseen mäkeen, niin että aluksi -tuskin huomaa mitään muuta ympärillään. Arvo Partio, kotiuduttuaan -hieman tilanteeseen huomaa siten polvistuneensa lantatunkion suojaan -aivan erään torpan pihamaalla. Lähellä läävän nurkissa kuukkii joitakin -ja Poke on uskoutunut halkopinon turviin Peukaloisineen. Niistä on jo -tullut ylimmät ystävät. - -"Tulevat", sohahtaa läävän nurkalta, ja silmät nauliutuvat taas sinne -puolelle. Siinä, missä metsä loppuu ja peltoaukeama alkaa, liikkuu -mustia olennoita hiihtäen. Ne pyrkivät oikealle. - -"Vetävät ketjunsa pään rataa kohti", tiedottaa Partio lantapatterinsa -takaa. - -"Eläs, ryssän pahuuksia ovat. Näetkö, miten sinellin helmat lepattavat -tuulessa ja niin hiihtävät kuin ensi kertaa suksilla olisivat. -- Minä -ammun --" kuiskailee Poke kiihkeänä. - -"Elä, ei ole lupa, ennenkuin ovat alhaalla." - -Mustia olennoita alkaa ryömiä metsärinteessä yhtenä vilinänä. -- -Sydänalaa kouraisee niin kummasti ja hermoja pitkin kulkee kuin -jääkylmän sormen sively. - -"Ammutaan pojat." - -"Minä pamautan." - -"Elähän", kieltelee Partio. - -Pamahti. Hermosto on niin lujimmilleen jännitetty, ettei enää voinut -pidättäytyä. Ja kuin siitä sähköttyneenä alkaa vastapuolelta oikea -kuulasade. - -Fiuu, fiuu -- panee ilmassa. Fiuu -- fiuu --. Niitä lentää kuin -mehiläisiä parveilun aikana. Ne hyrisevät ympäri lantatunkion, -räiskähtelevät halkopinon raoissa ja sivuavat kiviä ikäänkuin tietäen -juuri niiden takaa etsiä maaliaan. - -Tältä puolen vastataan tuleen, vaikka ei yhtä kiivaasti. Selittänevätkö -ne sen epävarmuudeksi, peloksi tai vastustuskyvyn heikkoudeksi, koska -venäläisvoittoinen ääni huutaa: - -"Anjttautukaa --" - -Raikuva yhteislaukaus oli poikien vastaus. Ja siihen laukaukseen -ikäänkuin purkautui ensi hetken pingottunut mieliala ja nyt paloi -suonissa taistelunhalu. Pojat olivat päässeet lämpenemään ja hyvätuuli -palasi. - -Arvo Partio silmäsi pitkin ketjua, näki loistavia silmiä, jotka kotkan -terävyydellä tähysivät eteensä, näki poskia, joilla paloi punaiset -täplät -- suomalaisia poikia, silmä silmää vasten perivihollisensa -kanssa -- kuin Viipurin lukiolaiset muinoin. Emme tahdo olla heitä -huonompia! -- leimahtaa sytyttävä ajatus, ja kivääri poskella -pamahtelee yhä taajempaan. - -Ei se ole raakaa kostonhimoa, se mikä hehkuu silmissä ja kulkee -sähkövirtana suonia pitkin kivääriin, se on hyvitystään vaativan -loukatun oikeudentunnon, se on isiltä perityn sydämeen patoutuneen -katkeruuden purkautumista. - -"Sana asemalle. Kuka lähtee sitä viemään!" muistaa ryhmäpäällikkö. - -"Minä", pienoinen vaaksanvartinen hyppää terhakkana pystyyn lämpimin -punottavin poskin. -- "Minä vien", sanoo uudelleen vakuuttavasti. - -"Peukaloinen, pysy ryömälläsi, kyllä sinut kuulat vähemmälläkin -löytävät." - -Mutta Peukaloinen jo viilettää asemalle päin. Fiuu -- fiuu -- ujeltavat -kuulat hänen kantapäillään ja tyssähtelevät lumeen, niin että pyryää. -Peukaloinen vain livistää kuin hippasilla hilpeiden toverien kanssa. - -"Sellainen tenava. Eipä mokomassa vielä uskoisi sisua sikäli löytyvän" --- ihmettelee joku ääneen. - -Pauketta jatkuu. Sitten saapuvat pojat asemalta. Kiväärin räiske on ne -viestittäkin jalkeille hälyyttänyt. Kukin saa toverin viereensä. - -"Onpaan tämä mies paikan löytänä", sanoo se, joka tulee Arvon viereen, -virkkusilmäinen lyseolainen jostain Savon puolelta. - -"Tule vain, minä tätä siunattua patteriani jo olen tunnin syleillyt", -nauraa Arvo vastaan. - -Ammunta on kiihtynyt korvia huumaavaksi. Vihollisen puolella on -huomattu lisäväen tulo, koska eivät enää yritäkään ryömiä alas -niitylle, päinvastoin matavat nyt ylemmä rinteelle kivien ja puiden -suojaan. Ampuvat vimmatusti osumatta kertaakaan. Onkin melkein -mahdotonta lumesta erottaa valkopukuisia poikia. - -Ei enää tunnu edes oudolta tämä leikki. Unohtuu vallan, että tuo -vinkuminen ilmassa on kolkon viikatemiehen säilän viuhketta. Tekee -mieli juttusille ja lyhyinä lomahetkinä kerrytään lähettyviltä yksiin, -toiset ryömien, uskalikot juosten. Lantatunkion takana on iloinen -seurue koolla. Juttu luistaa rentonaan. Siinä on koulupoikia kolmesta -kaupungista. Onpa somaa tehdä tuttavuutta näissä tiloin. - -Ta-ta-ta --. - -Mitä se oli? He hätkähtävät silmäten toisiaan. Joku kalpenee outoa -ääntä. - -Ta-ta-ta --. - -"Kuularuisku", keksii eräs. - -"Se se varmaan on. Herja, miten ilkeä-ääninen." - -"Mutta mitä ne tuolla?" - -"Missä, missä?" - -"Tuolla alhaalla radalla. Dresiina siellä on ja siinä kolme, ei, neljä -leveähelmaista häärää." - -"Tännepäin tulevat." - -"Peijakkaat -- kuularuisku niillä siinä on. Aikooko ne --?" - -"Sitä kohti pojat! Yhtaikaa -- yks, kaks, kolme!" -- Ja viisi kivääriä -sylkäisee äkäisesti siihen suuntaan. Jo huomaavat toisetkin, ja pian -ovat ryssät keskellä murhaavaa ristitulta. - -"Ähä -- jo tipahti yksi", kuuluu räiskeen lomasta riemuitseva helakka -pojanääni. - -"Toinen -- hurraa! Näittekö, näittekö!" - -"Takaisin yrittävät. Kuumottaako korvia? Tuoss' on lisää." - -Kolmas tuuskahtaa selälleen pää edellä radan viereen. Ainoa eloon -jäänyt ponnistelee kuin henkensä edestä päästäkseen piiloon suojaavan -kallioleikkauksen taa. Häntä saattaa luotituisku ja huudot: "Terveisiä -Iivanoille Suomen pojilta!" "Tällaisia poikia meillä on!" riemuitsee -ylinnä Peukaloisen kimakka ääni. -- Vaan hetkisen perästä ei naurata. - -"Sattui, ai ai" -- kuuluu takaa. Ja torpan portailla istuu kalpea -heiveröinen poika päätään pidellen. - -"Mikä sinulle tuli? -- Mitä sinä sieltä?" -- Toiset ryömivät hänen -luokseen. - -"Juomaan olisin mennyt. Jo vuotaa, ai, ai. -- Mihin lie käynyt?" -- Hän -ojentaa kättään heihin päin. Siinä palaa punainen veriläikkä. Ja kun -lakki kohotetaan päästä, hulvahtaa sieltä kokonainen verivirta ja punaa -valkean lumivaipan. -- Ensimäiset veriläikät. -- Sitä on ilkeä katsella -oudokseltaan. Pojat ovat totisia. Mutta neuvokas Poke on jo repinyt -nenäliinansa ja tukkii sillä haavaa. - -"Ei hätää", lohduttelee hän. "Naarmu vain. Pikkusen on pääkuortasi -pinnalta kyntänyt. Vaan toimittauduhan asemalle sidottavaksi. Koetas, -pitävätkö polvesi. -- No hei, niinhän sinä seisot kuin ehjä mies. -Taidat sentään saattajan tarvita." - -"Kyllä minä vien" -- tarjoutuu eräs haavottuneen tovereista. He -häviävät pian alamäkeen. - -Tulee hämärä. Mutta taivas on selkeä ja tähdet syttyvät yksitellen. -Siitä tulee yöksi kireä pakkanen. Alkaa jo värisyttää märissä -vaatteissa. Ammunta on laimeampaa. - -"Partio" se on ryhmäpäällikön ääni -- "ottakaa pari miestä mukaanne ja -hiihtäkää metsiä myöten etelään päin ottamaan selkoa, yrittävätkö ne -ehkä saartoliikettä sieltä käsin." - -"Ymmärrän, herra kapteeni." -- Partio kiepsahtaa mielissään pystyyn ja -huutaa Pokea ja Koikkalaista halkopinon raosta. Alhaalta radalta -siepataan sukset ja sitten painutaan voimakkain lykkäyksin pimenevään -metsään. - -"Tämä se taas verryttää puutuneet jäsenet", hyvittelee Poke. - -Mutta harkitseva Partio neuvoo: - -"Hiihdä sinä enemmän oikealle. Jätetään tämä Peukaloinen keskeen. Minä -painun tänne vasempaan. Pidämme kymmenen metrin välimatkan." - -He pyrkivät juuri etääntymään toisistaan, kun kuuluu kumea jyrähdys -- -sitten pitkä ujeltava ääni, joka salamannopeudella lähestyy, kiitää yli --- ja sitten vavahtaa säikäyksestä koko vuorenrinne. - -"Tykki", sanoo Poke -- "koko juhlallinen däräys joka tapauksessa." -- -Vaan hänenkin äänessään on kieltämättä hieman juhlallinen sävy. - -"Kuulitteko, miten se räiskähti tuolla ylhäällä; lie kiveen käynyt. -Mennään katsomaan, että tuliko minkälainen kuoppa. Jos löytäisimme -pommin sirpaleenkin" -- innostelee Koikkalainen. - -"Ei muuta kuin suoraa linjaa etelää kohti, niinkuin käsky kuului", -sanoo Partio päättävästi ja lykkää suksensa liikkeelle. -- Ja -tutkimushaluinen Peukaloinen ei kärtäkään enää, hän tottelee mielellään -näitä kahta, ne eivät alituiseen härnää eivätkä ilvehdi vaan kohtelevat -kuin muitakin miehiä. -- He etenevät vuoren rinnettä, kohoavat aukealle -kalliolle ja pysähtyvät hetkeksi tarkastelemaan. - -Ammunta on melkein tauonnut, vain yksinäisiä laukauksia, jotka -ikäänkuin muistuttavat: tääll' ollaan. -- Huurteinen metsä ympäröi -heitä hiljaisuudellaan. Lännessä metsänlatvoilla vielä puuntaa kapea -keltainen viiru aivan kuin sulkeutuva päivänsilmä, muuten on jo pimeä. - -Äkisti leimahtaa tummalla taivaanrannalla kaukainen salama, ilmaan -sinkoilee kuin säkeniä, sitten uusi jyrähdys. -- Vaistomaisesti he -hieman kallistuvat, kun vonkuna lähenee ja menee yli. Kuula räiskähtää -kallioon vielä äskeistä loitommalle. - -"Se näyttää komealta näin pimeällä", sanoo Partio eikä nyt enää -tarvitse pakottaa ääntään tyyneksi kuin äsken, kun jo tietää, mitä se -on. -- "Muuten vain taitavat pelotella, ettemme jälestä lähtisi heidän -yöuntaan häiritsemään", jatkaa hän edelleen. - -"Ikävää vain, ettemme voi puolestamme yhtä juhlallisesti sanoa 'hyvää -yötä' takaisin", pahottelee Poke. -- "Ne sieltä Viipurista ottavat joka -lajia kuin hyllyltä vaan. Mitäs me, melkein paljain nyrkin. -- Mutta -puolemme me pidämme", helähtää teräksisellä ponnella lopuksi. - -He tekevät sitten pitkän kaarroksen metsässä kuulostellen ja kurkkien -välillä. Ei hisaustakaan. On niin hiljaista lopulta, että tuntuu kuin -se korvia huumaava pauke, joka pari tuntia sitten vapisutti kukkuloita, -olisikin ollut unta. - -Sitten he saapuvat ketjuun takaisin. Taistelun voi katsoa päättyneeksi -täksi päivää. Määrätään vahtivuorot, toiset pääsevät levolle. - -"Joko tämä nyt oli oikeata sotaa mielestäsi?" - -"Niin, joko näit ryssiä tarpeeksesi?" -- udellaan Koikkalaiselta. - -"No, tämän päivän osalle riittihän tuo", vastaa pieni urho. - -Melkein kaksitoistatuntisen yhtämittaisen jännityksen perästä loikovat -he viimeinkin aamuyöstä asemahuoneen lattialla. He ovat vielä kiihkeitä -ja lämpimiä taistelun jäleltä. Juttu ei tahdo ottaa tauotakseen, kun -jokainen kertoo vaikutelmistaan. Enin touhuaa Koikkalainen, kehuu -japanilaistaan, kehuu kupliksi vesille. - -"Missä sinä oikeastaan olet oppinut kivääriä käsittelemään?" utelee -joku. - -"Kah, eno opetti junassa tullessa. Ensin se oli äkäinen kuin syötävä, -uhkaili seuraavalta asemalta jalkapatikassa passittaa kotiin, mutta -sitten leppyi. -- Pääsinpäs niiltä luiskahtamaan. Ja mikäs täällä on -ollessa!" - -Niin, mikäs täällä on ollessa! - -Se on ollut vaiherikas päivä, ihmeellisin heidän tähänastisessa -nuoressa elämässään -- niin sykähyttelevän iloinen ja repäisevä. On -vasta kuin päästy leikin makuun, ei vielä tunneta sen oikeata luontoa. -Heille se on vain ollut melkein kuin poikavuosien huima intiaanileikki, -ihana ja hermoja kiihottava. Ja he nukkuvat kylmälle kovalle lattialle -huulilla hilpeät sanat ja mielissä suruton seikkailuinto. - -Sellainen oli päivä, jolloin komppania sai tulikasteensa. - - - - -KORKEAN JÄNNITYKSEN PÄIVIÄ. - - -Mutta huomisesta lähtien sai leikki vakavamman luonteen. Tilanne oli -tällainen. - -Koko seutu kuin käymistilassa. Ei kellään oikeastaan tietoa siitä, mikä -on punaista, mikä valkeaa puolta. Niinä päivinä vasta piirtyi raja. -Kylissä ympärillä kihisi punaryssiä liukkaina apureinaan paikkakunnan -punaiset. Niillä oli Viipuriin vain vajaata pari peninkulmaa, siellä -ehtymättömät asevarastot. -- Siis joka suhteessa erinomaiset -edellytykset. - -Pysyttäytyä radan haltioina tällä kohdalla, pitää puhtaana maantiet ja -turvata sivustansa saartoliikkeiltä -- se oli pienen valkoisen joukon -ylivoimainen tehtävä. - -Joka hetki tuli uusia viestejä, miten punaiset yhä kasvavalla -miesjoukolla ja järeämmillä aseilla koettavat vetää heidät -nuotanperään. Sitä estääkseen piti pieniin partiojoukkoihin -jakautuneena retkeillä oikealle ja vasemmalle, eteen ja taakse -kahakoiden aina välillä ja samalla puolustaa asemanseutua, jota -punaisten panssarijuna kävi tervehtimässä tiheän päähän. - -Pohjoista kohti lähetettiin kaksi joukkoa, noin viisitoista miestä -kummassakin. Toisen oli määrä hiihtää peninkulman päässä olevaan kylään -puhdistaakseen sen punaisista, jotka sillä kohdalla yrittivät sulkea -peräytymistien, toisen oli vastattava vilkasliikkeisestä maantiestä, -joka Viipurista tullen haarautui kahtia. Sinne oli matkaa lähes kaksi -peninkulmaa asemalta, joka oli liikkeiden tukikohtana. Jälkimäisen -joukon mukana hiihtivät Partio, Poke, Seikku ja Paunu. - -Pieni vaaksanvartinen silmäili surullisena heidän jälkeensä ja huokasi. -Hänkin olisi mieluummin hiihtänyt mukaan seikkailuihin kuin jäänyt -makaamaan lumikuoppaan. Vaan soturin ensimäinen velvollisuushan on -nurisematta totella, ja siksi lähti Koikkalainen uljaasti marssimaan -miesten jälestä ponnistellen lyhyine säärineen toisten tahdissa. -Välillä pysähtyi ihastelemaan "Hämäläisen lentäviä", viipurilaisia -koulupoikia enimmäkseen, jotka tuulena pyyhkäisivät ohi sivakoillaan. -Ne olivat ulkomuodoltaankin jo karskimpia kuin muut ja ahavan puremia. -Hiihtomallikin oli niillä niin erin uljas ja tyylikäs. Heitä ihaili -Koikkalainen enemmän kuin ketään, kun ne nuolena tulivat ja lähtivät ja -olivat kuin itse partiokuningas Löfving yhtaikaa joka paikassa eikä -missään. -- - -"Hei, Peukaloinen! Elähän häviä, mikä sellaisen nuppineulan sitten -lumesta löytää", -- huudetaan edeltä. Sellainen loukkaa syvästi pienen -vartiosoturin mieltä ja silloin hän aina ajattelee: vielä minä näytän -teille, nuppineulasta ja muusta. Mutta hän on viisas poika eikä ole -näköjään mikseenkään. - - * * * * * - -Me seuraamme hiihtäjien latua partiolle. - -On verraton keli, suksi liukuu kuin itsestään sileätä maantietä. Raikas -pakkassää ja nopea liikunto panee veren nopeaan kiertoon ja puree -mielen pirteäksi. Ja jos lisäksi aurinko kultaa huurteisen metsän ja -timanttisäihkyiset hanget, niin ei tarvitse enempää. Pojan mieli on -valmis heittämään kuperkeikkaa kuulaissa avaruuksissa. - -Pian siinä kilometrit katkeavat. Määrän päähän tultua sanoo päällikkö: - -"Mitäs, jos asettaisimme vartiat hiihtelemään täällä alhaalla ja -pistäytyisimme vuoroomme aamukahvilla talossa tuolla mäellä." - -Niin tehdään. Upea talo ottaa tulijat vieraanvaraisesti vastaan. -Talonväessä ei saata huomata erityisesti levottomuutta. Kahvipannu -porisee hupaisasti hellalla. Pojat soittelevat gramofoonia -kamaripuolella. Ilmassa on niin viihtyisä kotoinen tuntu, että pyrkii -unohtumaan, millä asioilla ollaan. - -Kolmannet kupit jo höyryävät nenän alla, kun vartiat törmäävät tuvan -ovesta. - -"Tulevat vasemmalta suota myöten. Niitä on ainakin satakunta." - -Lyhyt sotaneuvottelu pidetään. - -"Nyt ketju kiireesti molemmin puolin suonrantoja. Saattepa nähdä, että -aiheutamme niille siellä avonaisella suolla sellaisen mieshukan, että -puittavat tiehensä." -- Ehdotuksen tekijä on Arvo Partio, hän on -ehtinyt jo osottautua oivalliseksi soturiksi, on tyyni, hätäilemätön ja -paikkansa pitävä. - -"Kiinni on. Ja mikäs meillä itsellämme hätänä metsän suojassa." - -"Suksille ja viivana, pojat!" - -Hyvästellään hätäisesti. Emäntä pyyhkii silmiään esiliinaansa ja tytär, -näppärä kuusitoistavuotias, joka äsken heitä kahvitteli, jää portaille -silmät oudon suurina ja palavin poskin, kun pieni rohkea partiojoukko -pyrynä laskettaa mäkeä ja häviää metsään. - -He hiihtävät voimainsa takaa ja palavissaan saavuttavat suonrannan. - -"Myöhään." -- Ryssien sinellin liepeet lepattavat jo silmänkantaman -päässä edessä päin. Osa niistä nousee lehdon laitaa. Siitä pienen mäen -yli päästyään niillä ei ole kuin alamäki, peltoaukeata ja ne ovat -maantiellä. - -"Hitto soi, ne katkaisevat meiltä vielä paluutien, jos ennättävät ennen -meitä maantielle", säikähtää päällikkö. -- "Seitsemän jääköön tänne -vahtiin ja jos hätä tulee, peräytykää maantielle. Siellä tapaatte -meidät. -- Noiden tie on nostettava pystyyn", hän heittää uhmaten -päätään ryssiin päin. - -He ponnistelevat metsän läpi peltoaukealle peläten joka hetki tulevansa -liian myöhään. - -"Ehdittiin." -- Päällikkö pyyhkii otsaansa, josta hiki valuu -virtoinaan. -- "Nyt asemiin! Painutaan tuonne jokiuomaan. Siinähän on -valmis juoksuhauta. Ja vielä pajukkoa! Hei pojat, tästä tulee vielä -hupaista lopuksi." - -Tuskin ehtii viimeinen valkea lakki painua näkymättömiin jokiuomaan -- -maantie on siitä ylöspäin parin kivenheiton päässä, -- kun metsästä -alkaa kuulua ryssäin posmotus ja raaka ääni laulaa hoilottaa: "Ii-tän -suuri kansa-a, katko kahleitansa-a kuularuiskuin kanuunin, mil-joonin -pistimin --" - -Poke puree hammasta, niin että kuuluu ja äsähtää: - -"Ja nyt te heilutatte niitä samoja pistimiä meidän nokkamme alla. Kun -ette vain itse niissä kerta killuisi --." - -"Hiljaa! Jo tulevat pellolle." -- Kiväärit kohoavat poskelle. - -"Joko täräytämme?" - -"Ei, ei, Jumalan tähden. Katsotaan ensin, mitä ne aikovat ja ammutaan -vasta, kun ovat aivan lähellä." - -Metsän rannassa on miestä mustanaan ja metsästä yhä lappautuu lisää. -Suoraan kohti tulevat. Eivät näy mitään aavistavan, huoletonna ryhmissä -hiihtelevät eivät yritäkään ketjuksi järjestyä. - -"Joko?" - -"Ei, ei, ei vielä. Hajaannutaan ketjuksi pitkin törmän reunaa. Kun minä -merkiksi ammun, senjälkeen pidetään tulta yllä yhteislaukauksin. -- -Onko patruunia kyllin?" - -"Satakunta miestä kohti." - -"Ei auta tuhlata sitten. Lakataan heti, kun ne peräytyvät -- Asemamme -on verraton. Nyt näytetään, pojat!" - -Tämä se on jo toista ja todempaa kuin eilinen leikki. Kontataan -nopeasti paikoilleen ja sitten kivääri poskella jännittyneenä odotetaan -merkkilaukausta. - -Vihollinen on enää noin viidenkymmenen askeleen päässä. Silloin -pamahtaa merkkilaukaus ja sen jälkeen syöksee surmantulta törmän takaa -kuin mistäkin hornankidasta. - -Hiihtäjät hätkähtävät, sekaantuvat, menettävät malttinsa ja hurjassa -sekasorrossa pakenevat takaisin metsään. -- - -"Helvetistäkö ne ampuvat", kuuluu joku kiroilevan. - -"Ei toki sieltä päinkään", nauretaan törmän takana. - -Mutta hangella makaa yksi liikkumattomana suksillaan. Eräs ryömii -metsää kohti ja toinen, nähtävästi pahasti haavottunut, kieriskelee -hangella ulisten surkealla äänellä apua. -- Ne toiset ovat hävinneet -metsään, nähtävästi siellä neuvoa pitävät. - -Niin tehdään joenuomassakin, mutta siellä kokoonnutaan loistavin -silmin. - -"Verratonta. Sehän kävi kuin kiperä polkka." - -Heitä naurattaa ja huoleton reippaus valtaa mielen. Taas tuntuu kuin -olisi tämä vain huimaa, hermoja kiihottavaa leikkiä. - -"Tulevat uudelleen. Paikoillenne. Ampukaa harvakseen ja muutellen -paikkaa, niin että luulevat joenuoman olevan miestä täynnä." - -Taas silmä kovana kykitään pää pajupesässä kuin jäniksellä. Vaan eipäs -olla niille heimoakaan! Mieli on iloisen rohkea äskeisen onnistumisen -jälkeen. - -Uudistuu sama näytös. Vihollinen tulee metsärantaan ampuen kiihkeästi, -mutta peräytyy uudelleen metsään. - -Vaan joenuomassa ei enää naureta. Seikku on kierähtänyt alas törmältä -ja viruu suullaan hangessa. Arvo Partio syöksähtää hänen luokseen alas, -Poke samaten toisaalta pitkin harppauksin. Kääntävät hellävaroen. -Rinnan alla hangessa paistaa veriläikkä niin kirkkaanpunaisena -auringossa, että on kuin ei sietäisi sitä katsella. - -"Ukko rukka, mikä sinulle tuli?" hätäilee Poke. Arvo hautoo lumella -Seikun otsaa. Hän on valahtanut kalpeaksi huuliaan myöten hänkin. -Seikku raottaa silmiään ja saa vaivoin puserretuksi kuuluviin: - -"Rintaan kävi. Lyhyeen loppui tämä minulta --" - -"Älähän nyt, älähän nyt, jospa hyvinkin --" yrittävät toiset uskomatta -itsekään sanoihinsa. -- Seikku on jälleen mennyt horroksiin. - -"Tulimainen. Olemme hukassa. Ne pahuukset vetävät ketjunsa molemmin -päin pitkin metsänrantaa", kuuluu silloin kiihkeästi törmältä. - -"Jos ne pääsevät tuonne mäelle asti, näkevät ne sieltä meidät suoraan -pitkin joenuomaa." - -"Ja siitä on maantielle vain pari kivenheittoa. Tuli tästä hikiset -paikat yhtä kaikki." -- Poke rypistää tuimasti silmäkulmiaan. He -vetäytyvät kaikki yhteen neuvottelemaan. - -"Entä ne toiset seitsemän. Varjele, ne perii hukka. Taitavat jo nyt -olla eristetyt meistä", muistaa joku. - -Äsken hehkuvat kasvot ovat valahtaneet kalpeiksi, lihakset -värähtelevät, silmissä palaa synkkä uhma. - -"Me emme antaudu." - -"Emme, vaikka -- viimeiseen mieheen." - -"Ja viimeinen säästäköön viimeisen patruunan omalle osalleen." - -"Tuohon käteen." -- Silloin he tuntevat ensi kertaa syvästi ja -väkevästi, miten suuri voi ihminen olla, miten paljon suurempi -kohtaloansa, ja rintaa paisuttaa jalo ylpeys. - -"Tai kuulkaahan" -- se on joukon johtaja, joka palavissaan puhuu -- -"turha meidän on tähänkin jäädä. Yhtä hyvin voimme kiivetä ylös ja -yrittää hiihtää metsään." - -"Aukeata peltoa!" - -"Niin, muuta mahdollisuutta ei ole. Saman me menetämme tai voitamme -joka tapauksessa." - -"Entä Seikku. Häntä taitaa olla mahdotonta --" - -"Seikkua ei jätetä." -- Arvo Partio sanoo sen järkähtämättömän -päättävästi. - -"Vaikka selässämme viemme tai sitten yhdessä jäämme", täydentää Poke -liikutuksesta valkeana, värähtelevin huulin. - -"Ei minusta enää mukaan ole", -- kuuluu heikosti Seikun ääni. Hän on -tullut tajuihinsa ja kuullut kaiken. Ja kun Arvo ja Poke kumartuvat -häneen päin, jatkaa hän: "Ei se hyödytä, kuolen käsiinne." Hän hymyilee -raukeasti nähdessään Arvo Partion polvillaan hangessa vierellään -katsellen häneen kostein silmin. Seikku tavottaa hänen oikeata kättään, -pusertaa sitä lujasti ja sanoo: - -"Ota sinä minun kelloni. Pidä muistonasi pojalta, joka sinun ansiostasi -nyt kuolee kunnialla. -- Ja sano rehtorille, että minä -- osasin -ainakin miehen tavalla kuolla -- 'kunnian ja vapauden puolesta'." - -"Sinä osasit elääkin miehen tavoin, Seikku. Sen sinä teit. Sinussa oli -miestä enemmän kuin yhdessäkään meistä." - -"Kiitos --" kalpealle poskelle vierähtää yksinäinen kyynel. -- -"Lähtekää sitten --" sanoo Seikku käskevästi. Ja kun ystävät yhä -pitelevät hänen kylmiä käsiään raskaiden ristiriitaisten tunteiden -riehuessa mielessä, lisää hän painavasti: - -"Se on minun viimeinen pyyntöni teille -- ymmärrättehän. -- Antaisitko -ensin kiväärini, se jäi tuonne törmälle." -- Arvo Partio ojentaa sen -hänelle ja kohentaa hänen asentoaan puoleksi istualleen kinoksen -nojaan. Tulee raskas hiljaisuus. - -Silloin kohottaa kuoleva poika raukean kätensä lakin reunaan. Hän tekee -kunniaa jäähyväisiksi aseveikoilleen. Hänen silmissään on ihmeellinen -kirkkaus ja hän hymyilee niinkuin se, jolle elämä enää merkitsee vain -lyhyttä odotusaikaa ennen lopullista suurta voittoa. - -Ja toverit ympärillä tekevät hänelle kunniaa niin ryhdikkäästi ja -kauniisti, niin sydämestään kuin tervehditään vain _sankaria_. - -Sitten he heittäytyvät suksilleen sanaa sanomatta, miehekkäästi -vaientaen surunsa ja hiihtävät pois, ensin pitkin jokiuomaa noustakseen -ylös toiselta suunnalta kuin missä vihollinen otaksuu heidän olevan. -- -Jokimutkassa vielä vilkaistaan taakse. Seikku kohottaa kätensä -tervehdykseen -- vielä viimeisen kerran. Kiväärinpiippu välähtelee -auringossa, -- hangella hehkuvat veriset ruusut -- Sitten he eivät enää -näe häntä. Ah, ei koskaan --. - -"Tästä yritetään ylös. Sitten painelkaa nuolena metsään. Hajallaan on -hiihdettävä, muistakaa." - -Mutta juuri kun he kiipeävät jokitörmää, pamahtaa laukaus takaa. He -hätkähtävät. - -"Jokohan --." Mutta sitten pamahtaa toinen, kolmas -- herkeämättä. He -ovat aivan ymmällä, pääsevät ylös, näkevät punaisten ketjun -metsänrannassa. Mutta heitä ei tähtää kukaan. Punaiset suuntaavat -tulensa entisiin asemiin joenuomassa. - -Ah, Seikku -- tajuavat he sitten ja ajatuksissaan voivat nähdä, miten -se istuu kinokseen nojaten ja ampuu ilmaan, ampuu herkeämättä. - -"Se tahtoo kääntää punaisten huomion meistä", sanoo Poke oudon -tukehtuneella äänellä. He syöksyvät tuulena metsää kohti. Heidät -huomataan jo ja luoteja lentelee sakeana hyttysparvena heidän -ympärillään. Mutta he pääsevät kuin ihmeen kautta ehein nahoin -suojaavan kalliokielekkeen taa ja pysähtyvät silmänräpäykseksi vetämään -henkeä. Puissa rapsahtelee ja räiskää. - -"Seikku meidät pelasti", sanoo Partio. - -"Sankarin tavoin" -- täydentävät toiset. He tuntevat, miten ilmassa -liikkuu jotain pyhää ja vakavaa niinkuin aina kuoleman läheisyydessä. - -"Se ampui varmasti tyhjäksi koko patruunavyönsä", sanoo joku. - -"Säästiköhän viimeisen patruunan?" jysähtää mieleen. Mutta eivät -uskalla ajatella loppuun. - -"Eteenpäin pojat. Hetket ovat luetut." Johtaja rykäisee ja kokee -karskistua. -- "Yritetään tuota kohti. Sieltä luulisin olevan -lyhimmälti maantielle. Jospa hyvinkin ne toiset jo olisivat ehtineet -sinne." - -He lähtevät liikkeelle sellaisin tuntein kuin palaisivat kuoleman -portilta ja alkaisivat taas alusta. -- Seutu on vierasta, he painuvat -liiaksi oikealle ja ennenkuin arvaavatkaan, ovat metsäsaarekkeessa -aukean keskellä, jota kiertää vihollisen ketju miltei puoliympyrässä. -He hätkähtävät, jähmettyvät kauhusta paikalleen suolapatsaiksi. Ajatus -pysähtyy ja hölmistyneinä he vain katselevat suoraan vihollista päin. - -Se heidät pelasti. - -Ta-ta-ta --. - -"Lempo soi, niillä on sekin väkkärä mukanaan." - -"Hoi kaverit" -- hoihkitaan yli aukean -- "näkyikö lahtareita?" - -"Hiljaa, nyt viisaasti. Ne luulevat meitä omikseen." -- Verraton -sattuma piristää liikutuksesta väsyneet mielet ja Pokella leikkii -entinen kujeilunhalu silmäkulmassa, kun hän vääntäen äänensä leveän -räikeäksi mölyää vastaan: - -"Eikö nuo lie lapelleet kinttuihinsa." - -"Ollaankos Kolikkoinmäeltä?" huudetaan taas. - -"Eikö mitä, kun Papulan puolelta." -- Mutta kujeillessaan unohtaa Poke -muuttaa ääntään ja sieltä kuuluu epäillen: - -"Pankaas yksi teitistä lähettinä tänne, että tiedämme teitin vissiin -säkiin kuuluvan." - -"Tullaan" -- tomahtaa varmasti vastaan. Se joka niin sanoo, on -hiljainen harvasanainen työnjohtaja jostain maalta, jykevä, -karkeatekoinen mies. Hän katsoo lujasti silmiin toisia, jotka hetkeksi -näyttävät menneen kuin neuvottomiksi. - -"Nuo toimittakaa vaimolleni, jos ei kuuluisi miestä takaisin." -- Hän -ojentaa sormuksen ja kellon päällikölle. Ja kun Poke ja Arvo Partio -molemmat yhtaikaa päättävästi yrittävät kääntää suksiaan, lisää hän -torjuen: - -"Minä niiden kanssa kai paraiten pärjään." -- Ja hän iskee voimalla -sauvansa hankeen kasvot lujaksi kiteytyneen päätöksen juonteissa. - -Toiset ensin seisovat hetken paikoillaan -- se on vielä luonnollista -hämmennystä -- sitten lähtevät hiljaa hiihtelemään, seisahtelevat, joku -vetäisee lauluksi -- se on jo sotajuonta. Pääsevät metsäsaarekkeelta -aukean reunaan ja ovat hihkaista ilosta, kun näkevät jykevän Tourun -hiihtävän hetken perästä jo takaisinpäin. - -Yhdyttyä annetaan mennä aika luikua -- ja sitten ota kiinni! -- Vasta -kauempana tohditaan kuunnella Tourun selontekoa matkastaan. Hän oli -hyvin näytellyt osansa "plutoonan päällikkönä tiedusteluretkellä", -jonka tarkoituksena on edetä mahdollisimman kauas ottamaan selkoa, -minne lahtarien latu vie. - -Mieliala siitä jälleen kohoaa ja he antavat suksen luistaa. Mutta kohta -puoleen alkaa hämärtää eikä heillä ole oikeata selkoa edes missä ollaan -ja mitä päin olisi pyrittävä. On välttämättä noustava johonkin vuorelle -katsastamaan. Aletaan kavuta ylös katajikossa, kun vasemmalta kuuluu -ääniä ja suksen liikettä. - -He painuvat ryteikköön. Hämärä lisäksi suojaa heitä. -- Oikein -- -sieltä tulee neljä miestä suksilla vain muutaman kolmenkymmenen metrin -päässä heistä. - -"Tulimainen -- nyt katkesi minulta raksi", -- kuuluu joku äsähtävän. - -"Mutta eivätkös ne ole --." - -"Ole ääneti, kuunnellaan." - -"Minulla on remmin pätkä taskussani, jos sillä selviät." - -"Se oli selvästi Paunu", riemahtaa Poke. - -Hurraa! -- pölähtää katajikosta, hillitysti, mutta niin repäisevästi, -että toiset ovat pudota istualleen. Eräs yrittää pakoon, joku hädissään -ampuu täräyttää taivaan pilviin. - -"Pöhköt! Omia ollaan", huudetaan katajikosta. -- Yleinen riemu ja -äänten solina. - -"Missäs toiset kolme?" huomaa päällikkö kysyä. -- Silloin vaikenevat -äänet kuin leikaten poikki. - -"Omilla teillään. Jouduimme saarroksiin ja pakenimme", tulee matalasti. - -"Meiltäkin jäi Seikku sinne." -- Äänettömyys. - -"Johan tälle Lassillekin oli käydä hullusti. Joutui vangiksi, mutta kun -Paunu ampua täräytti keskelle joukkoa ja kaasi yhden, äimistyivät -toiset siitä niin, että Lassi luiskahti käsistä äkkiliukkaasti ja -puitti meille perästä." - -Metsässä ammutaan jossain kauempana. On jo niin pimeätä, ettei erota -kuin läheisten puiden rungot. Taas pamahtaa ja kuin siitä innostuen -alkaa kuularuisku tatattaa jossain kaukana, mutta kiväärin pauke tuntuu -kuin lähenevän. - -Eteenpäin -- minne, sitä ei heistä aavista kukaan. Paukkuu jo edessäkin -päin. He muuttavat suuntaa. Hetken perästä pamahtaa siltäkin suunnalta -ja silloin toteavat he tilanteen kaikessa kaameudessaan: saarroksissa. -He alkavat täräytellä hekin. Metsä on täynnä pauketta ja kuulien -viuhunaa. Se tuntuu kolkolta pilkkopimeässä. Joka hetki odottaa -tuntevansa luodin kulun ruumiissaan. Siten harhaillaan edestakaisin, -koetetaan pysytellä yksissä, mutta häivytään sittenkin ja lopulta ei -tiedä, kenen kiväärin luodit ympärillä viheltävät, omienko vai -vihollisten. - -Paunu kerran kompastuu johonkin pimeässä. Hän haroo eteensä. Mikähän -siinä? -- Silloin kylmäisee häntä kauhea aavistus ja hän piirrältää -tulta varoen. -- Se on miehen ruumis, oman ryhmän miehiä, nuori -talonpoika. On alastomaksi riisuttu. Rinta on yhtenä verihyyteenä. Sitä -on kamala nähdä. - -"Mitenkähän Seikku?" ajattelevat he harhaillessaan eteenpäin pimeässä -ja kylmä väristys puistattaa heitä. - -Tämä on siis sota -- ajattelevat he edelleen ja nyt siihen ajatukseen -jo sisältyy toisenlainen todellisuuden maailma kuin vuorokausi sitten. - -Se oli hirveä yö. Lopulta he sekaantuivat toisistaan ja saapuivat -kaksin kolmin kerrallaan aamun valettua kylään. Ne kolme ystävystä ovat -juuri nousemassa maantielle, kun käänteestä tulee hevonen hiljaista -hölkkää. - -"Kädet ylös", komentaa Poke tuikeasti, ja reen sevältä kavahtaa mies -seisaalleen ja nostaa vapisevat kätensä ilmaan. - -"Emme me mitään", tankkaa hän kauhuissaan -- "rauhallisia kulkijoita -vain." - -Siltä näyttääkin. Reslasta tuijottaa heihin kalpeakasvoinen naisihminen -ja lapsia neljä, viisi, silmät suurina renkaina. - -"Pakolaisiako ollaan?" huomaa Arvo Partio kysyä ja lisää samassa -tyynnyttäen: "Me olemme valkoisia." - -"Luojan kiitos", pääsee niiltä yhtaikaa. -- "Koko yön on ollut -sellaista ahdistusta", purskahtaa sitten vaimo itkemään. -- Ne -kertovat, miten parin kilometrin päässä on punaisia talot täynnä ja -uusia tulee maantie mustanaan. Heidän kylässään jo olivat pillojaan -tehneet, polttaneet kylän suurimman talon ja ampuneet isännän. Pojat -kysyvät tietä asemalle ja matkan pituutta. "Tuota kohti", näyttää -isäntä. -- "Pitäisipä sinne tulla kilometriä kymmenen." - -"Kun eivät ne vain saartane asemaa. Tästä tulee kuuma päivä vielä", -sanoo Poke, kun he ovat jo liikkeellä. - -"Pelkään, että meidän on pakko peräytyä ylivoiman alta", arvelee Partio -totisena. - -He ovat loppuunuupuneita miehiä, kun vihdoin asemalle tulevat. Silmiä -kirvelee pitkän valvonnan jäleltä kuin tulella ja ohimoita kuumottaa. -Sinne ovat jo toisetkin kertyneet vähin erin. Nyt se tiedetään -varmasti, että viisi heistä jäi matkalle: kaksi kuolleena, kaksi teille -tuntemattomille ja yksi vangittuna. Jo ovat palautuneet pohjoiseenkin -päin lähetetyt, raskain tappioin hekin: kolme kaatunutta, yksi -kadoksissa, kaksi haavottunutta. Toista niistä ovat toverit suksillaan -kantaneet läpi metsän. Hän vetää viimeisen henkäyksensä laskettaessa -asemahuoneen lattialle. - -Edellinen vuorokausi on tehnyt hallaa pienelle joukolle. - -Mutta nyt ei ole aika eikä paikka laskea tappioitaan ja surra menneitä. -"Lentävät" ilmestyvät odottamatta etelästä päin ja tietävät kertoa -vihollisten yrittävän sieltä saartoliikettä kauempaa. Puristavat -yhtaikaa molemmilta sivuilta ja rataa pitkin. Maantie on -auttamattomasti menetetty. Moninkertaisen ylivoiman edessä on sieltä -täytynyt peräytyä. Ellei tahdota jäädä sulkeuksiin, on viipymättä rataa -pitkin peräydyttävä. -- Jo sielläkin hiiviskelee punaisia, tulee -viimeinen jännittävä viesti. - -Ne ovat tietoja, jotka puhaltavat vireän toimintahalun uupuneimpaankin. -Siinä nähdään, mitä voidaan ja jaksetaan, kun _täytyy_. Hätäisesti -syödään, sitten suoriudutaan taipaleelle jälleen. - -"Entä miehet ketjussa?" kysyy joku. - -"Ei ole voimia vaihtaa vuoroja. Saavat luvan kestää loppuun." -- Toinen -puistaa päätään arvellen: syömättä, nukkumatta jo yli vuorokauden. -Mitähän tästä tulee? - -Ja he heittäytyvät suksilleen hajaantuen taas pieninä joukkoina eri -haaroille. Ei siitä synny mitään oikeata taistelua sinä päivänä, vaikka -jännitys on ehkä sitä suurempi, kun ei tiedä, mitä on oikein -odotettavissa ja mistä päin. Molemmin puolin ollaan liikkeellä pienin -joukoin tietämättä koskaan, kenen suksien suihke korvaan kulloinkin -ottaa, omienko vai vihollisen. Kun toisiaan tavataan, niin kauempaa -vain vaihdetaan terveiset kivääreillä, sitten painutaan loitomma. Se on -aivan kuin pyrkisi kumpikin ulotuttamaan tuntosarvensa mahdollisimman -lähelle vihollistaan voidakseen vaistota sen suunnitelmat ja ajatukset. - -Kun illansuussa asemalla tavataan, on tilanne, jos mahdollista, entistä -synkempi. Vartiostosta radalla tuleva viesti kertoo tosiaan vihollisen -liikuskelevan radan varsilla selkäpuolella. Puolen kilometrin päässä -radalta pitäisi olla keskitettynä suurempiakin voimia. - -Aikovatkohan ne särkeä radan? Ehkä ovat särkeneetkin paikoin. Tai -miinottaneet! Tai suunnittelevatko hyökkäystä junan kimppuun? -- -Sellaisia kysymyksiä risteilee ilmassa. Kaikki on mahdollista, -enemmänkin ehkä kuin mitä osataan kuvitella. - -Aletaan jouduttaa lähtöä. Tavaroita lastataan vaunuun tulisella -kiireellä. Eräässä vaunussa on dynamiittia satoja kiloja. - -"Kolkkoa matkaseuraa saamme", sanoo Arvo Pokelle. -- "Se jos räjähtää, -niin --" - -"-- taivaan tähdissä tavataan." -- Poke sanoo sen ihan totisena, mutta -molemmat purskahtavat vapauttavaan nauruun hullunkuriselle -olettamukselle. - -Hämärissä lähetetään miehille sana ketjuun vetäytyä asemalle. Niitä -alkaa sieltä tippua vähin erin. He ovat maanneet siellä yhteen kyytiin -kolmekymmentä pitkää tuntia. He ovat yltyleensä jäässä ja huurteessa, -vaatteet helisevät jäähilseissä. Kasvot ovat ilmeettömiksi -jähmettyneet, silmät tulehtuneet ja veristävät. Toiset ovat melkein -kuin tajuttomia. Puoleksi kantaen heidät saadaan sieltä pois. Lämpimään -tultua heti menevät horroksiin. Komppanian lääkäri ja sanitäärit -virottelevat heitä parhaansa mukaan. Siitä huolimatta vie toisten tie -suoraan sairaalaan. - -"Peukaloinen?" muistaa Poke äkkiä. -- "Kadoksissako se poika on?" - -Silloin huomataan kaivattavan vielä kokonaista ryhmää. Todellakin! -Nehän komennettiin vahtiin järveen pistävälle niemekkeelle hieman -erillään muista. - -"Vaan niillä se on ollut hikinen paikka tänään", toimittaa muuan. -- -"Punikit tulivat panssarijunallaan lähemmä kuin konsaan ennen ja -pommittivat suoraan sitä suuntaa. Lienevät meikäläiset niitä -ärsytelleet kivääritulellaan." - -Mutta kaivatuita ei kuulu. Poke kulkee kuumissaan ulos ja sisään. -Asemapiha on miinotettu, tavarat lastattu. Ollaan lähtövalmiita. - -Silloin tekee Poke päätöksen. Menee päällikön luo pyytäen, että lähtöä -siirrettäisi puolisen tuntia, siihen hän ehtisi hiihtää niemelle -katsomaan, miten siellä asiat ovat. - -Päällikkö katsoo kelloaan, puistaa päätään: "Joka minuutti on -arvaamattoman kallis. Se voi maksaa monin verroin enemmän kuin meidän -kaikkein elämän -- ymmärräthän. Mutta ehkä sentään -- No, käytäkin -sitten käpäliäsi!" - -Ja Poke panee pitkät säärensä liikkeelle aivankuin niillä ei olisikaan -kahta päivää ja yötä jo hiihdelty hetkistäkään lepuuttamatta. - -Mutta kalliit hetket lentävät kuin siivin. Päällikkö kulkee -edestakaisin kello kädessä. Puolituntia on mennyt. -- Käydään vielä -viimeisen kerran asemapihalle kuulostamaan, mutta ovessa törmätään -Pokeen, joka tulee retuuttaen selässään Peukaloista. Pojassa ei ole -paljon eloa jälellä. - -Ne ovat kuin jäätönkiksi kohmettuneet kaikki kahdeksan. Kalisevien -hampaiden raosta saa eräs puserretuksi vaivoin: - -"Kyllä me olisimme määräystä totellen olleet siellä vaikka huomiseenkin -paikoillamme." - -"Uljaita poikia. Vapauden ristin veroisia jokikinen. Se oli verratonta -lainkuuliaisuutta." -- Päällikkö lähtee loistavin silmin. - -Sitten junaan viivyttelemättä. Siitä tulee kaamea matka pimeässä yössä. - -Ajatteles, jos rata on rikottu tai miinotettu! Mitäs, jos ne hyökkäävät -yhtaikaa molemmilta puolilta! Niillä kuuluu iltapäivällä olleen jo -kuularuiskujakin sillä suunnalla. - -Ja dynamiittivaunu! Jos yksikin luoti --. - -Ajatus ei uskaltaudu mihinkään johtopäätökseen. - -Mutta matka sujuu onnellisesti kilometri kilometriltä, vaikka juna -tuntuu ryömivän eteenpäin matkaajien mielestä ja kilometrit venyvät -peninkulmiksi. - -Saavutetaan jo melkein seuraava asema, kun kauhea jyrähdys tärisyttää -ilmaa. Tuntuu kuin juna hypähtäisi koholle säikäyksestä ja sitten -seisahtuisi siihen paikkaan. - -Dynamiittivaunu -- ajattelee jokainen. Mutta sehän on mieletöntä. Eihän -tässä enää oltaisi, jos -- - -"Minä tiedän", välähtävät Poken silmät. "Meidän 'lentävät'. Ne -räjäyttivät rautatiesillan." - -Valtava täräys saa pienen Koikkalaisenkin hetkeksi hereille. Hän -kimpoaa istualleen ja ällistelee ympärilleen silmät renkaina. Jo tuntee -Poken ja sanoo sopertaen: - -"Me päätettiin, että vaikka viimeiseen mieheen --" mutta kupertuu -kesken uljasta lausettaan Poken syliin eikä sen koommin tikahda, -ennenkuin huomisaamuna. - --- -- -- "Ei sitä ennen tietänyt, mitä väsymys merkitsee. Nyt sen kyllä -luissaan tuntee. Oh --" kuuluu joku pimeässä haukottelevan. Heillä on -vielä kaiken jälisteeksi suoritettavana raskas vahti sinä yönä ja he -laahaavat pakottavia jalkojaan vaivoin eteenpäin kulkiessaan ketjuun. - -Toiset, joiden vuoro on levätä, tapautuvat heille osotettuun -majapaikkaan. Mutta ovessa on isäntä vastassa ja äreänä tiuskii: - -"Menkääkin muuanne. Ei tämä mikään kestikievari ole." -- Se on ilmeistä -pelkoa ja arkuutta omasta nahkastaan, ei "punaisuutta." - -Pojat vain veivautuvat sisälle ja putoavat kuin kivi heti makuuasentoon -lattialle, ihan vain mihin ja miten kukin sattuu. Ja kun isäntä jatkaa -pärmänttäämistään, kivahtaa joukosta joku ijäkkäämpi: "Nyt lopeta hyvän -sään aikana! -- Niinkuin tässä ei olisi pidetty ja edelleenkin -pidettäisi vahtia sinunkin talosi puolesta." -- Isäntä mukisee sen -perästä vain partaansa ja peräytyy tuvan peräkamariin. Eikä tuvasta -kuulu kohta muuta kuin tasainen huounta raskaina maininkeina. - -Mutta joka kahden tunnin kuluttua on vuorojen vaihdos. Silloin -komennetaan armotta kaikki pystyyn. On mahdoton muuten saada selkoa, -ketkä kulloinkin ovat vuorossa, kun maataan ihan sikin sokin. - --- -- "Tämä on sota", sanoo Poke Arvolle kolkon totisena, kun he -vilusta väristen seisovat talon pihalla odotellen toisia ketjuun -lähteviä. Mutta sillä kertaa havahtuu hän valppaaksi ja tarttuu -kiihkeästi ystävänsä käteen. -- "Näetkö, näetkö?" sanoo hän vain ja -viittaa taakse päin. - -Yöllistä taivaanrantaa punaa tulipalon loimu kajastuen heidän -kasvoillaan, joista tällä hetkellä kaikki nuoruuden pehmeys ja raikkaus -on kadonnut jättäen sijalle pingottuneen terävän ilmeen. Silmissä palaa -synkkä tuli. - -"Niin, tämä on sota", kertaa Arvo varhaisvanhan totisuudella ja sitten -lisää: "Montakohan kertaa siinäkin kylässä talot ovat kokkona -loimunneet ja miehet, näinikään yöllisessä vartiossa seisoen, turhaan -puristaneet kiväärin päätä. -- Ja sitten ovat pellot taasen -vuosikymmeniksi kasvaneet umpeen ja elämän mahdollisuudet ostettu -uusilla uhrauksilla ja ponnistuksilla." -- Ja vielä hitaammin ja -totisemmin: - -"Minä luulen, ettei meidän mittamme ikinä voi nousta niin kärsimysten -kukkuroimaksi." - -"Vaan kun ajattelee esimerkiksi Seikkua" -- Poken äänessä värähtelee -aivan kuin sisäinen nyyhkytys. -- "Se oli sentän liian kovaa, tuntui -silloin ja tuntuu nytkin. Jäädä yksin odottamaan kuolemaa. Siinä -kysytään miehuullisuutta enemmän kuin kaatua taistelun temmellyksessä --- etkö luule? Minä pelkään, etten minä jaksaisi niinkuin -Seikku. -- -- Arvo, miltä sinä luulet kuoleman tuntuvan?" -- Loppu -tulee hiljaa ja arkaillen, siinä on aivan kuin lapsen pimeänpelkoa. - -"En tiedä. Kun on nuori ja terve, ei sitä tule ajatelleeksi. -- Tai -kyllä minä silloin lähtiessäni ajattelinkin. Minusta on tärkeintä, että -on aina ikäänkuin puhtaat paperit, jos sekin kohtaisi. Uljaasti elää ja -tyynesti kuolla. Sellainen pitäisi miehen olla." - -"Niin pitäisi. Ja kyllä tämä aika siihen opettaa -- kenessä on ainesta -siksi. -- Ajatteles, että se on nyt äkkiä käynyt niin eläväksi -mielessä, vaikka ei ennen koskaan tullut ajatelleeksi." - -Askelten kaiku kuolee pimeään yöhön. Niillä teillä, joita ystävykset -kulkivat, syntyi joka hetki uusia outoja ajatuksia. Sellaisia ei ollut -koskaan kulkenut heidän nuoressa sielussaan. He tuijottivat elämän ja -kuoleman arvoitukseen kuin pimeään yöhön edessään eivätkä voineet sitä -mitenkään ratkaista. -- -- -- - -Näinä korkean jännityksen päivinä luotiin Karjalan valkoinen rintama -äärimmäisin voimanponnistuksin ensin lyhyempinä, sitten yhä pitempinä -katkelmina, kunnekka vihdoin ketju -- elävä muuri nuorta lämmintä -voimaa -- kulki katkeamatta Saimaasta Laatokkaan. - -Miten paljon se kysyi ja mitä kaikkea kestettiin niinä talviöinä, sen -todistajina ovat useissa tapauksissa vain yksinäiset yön tähdet. Sillä -sellaisista vaikenee oikea mies ritarillisuutensa tunnossa. - - - - -KIRJE SOTURI ARVO PARTIOLLE HEIKKI VELJELTÄÄN. - - -Kas, sellainen ilo odotti Arvo Partiota eräänä iltana ketjusta tultua. -Siinä oli monta pitkää sivua täynnä korkeita harakanvarpaita ja -hirvittäviä kielellisiä kompastuksia, joista kieliopin opettaja olisi -Heikkiä varmaan höyhentänyt. Mutta Arvo katseli niitä lämpimästi -liikutettuna. Hän voi niin elävästi nähdä, miten Heikki veli, totisena -kuin Pulkkisen pässi ähki ja kynteli rivin toisensa jälkeen melkein -kuitiksi pureskellulla kynänvarrellaan -- vai olisiko jo taas ostettu -uusi! -- ja kieli lerpatti ulkona kirjaimien mukaan koukeroiden. - -Se kirje toi muassaan lämpimän kotoisen tunnun kolkkoon tupaan. Näin se -kuului: - - -- -- -- ssa, helmikuun 18 p. 1918. - - Sivu 1. - - Rakas vanhempi veljeni Arvo! - - Nyt minä kirjoitan sinulle! lehtori sanoi päivällispöydässä että - joko olet kirjoittanut ja Minä sanoin että en, mutta nyt minä - kirjoitan. Nyt loppui koulu ja Isä kävi kaupungissa viime - lauantaina mutta kun Minä oikein pyysin, lupasi minut tänne vielä - viikoksi Vartiopalvelukseen vaikka koulu loppui. Sillä minä olen - suojeluskuntalainen. Meillä oli alussa vain haulikon Rämät. "Nämä - ovat ihan tyhjän panttina, sanoi toisen luokan tolvanen, että ei - näillä kaataisi Varpustakaan vielä vähemmän ryssää." Eilen jo - saimme Kivärit, minä sain oikean japanilaisen ja se oli melkein - uusi. Ja Äiti oli kovasti itkenyt, mutta ei nyt enää itke, kun - sinä jo kirjoitit sieltä Sodasta. Kirjoita pian minullekin Että - onko teillä Tykkejä oikein sellaisia jyrytykkejä ja miten pitkän - matkan päähän pamahdus kuuluu. Että kuuluuko niinkuin täältä - sinne meille Kurenrannalle. - - Menetkö sinä Tykkiväkeen? Minä menisin jos pääsisin. Ja kirjoita - sekin, minkälainen on kuularuisku. Meidän luokan toivola sanoo - että se on niinkuin se palokunnan suuri ruisku, jota me veivattiin - silloin sairashuoneen tulipalossa, mutta että paljon suurempi vain. - Vaan minä sanoin että Minä en usko, ennenkuin kysyn sinulta. Se kun - hölyää toivola aina tyhjänpäitenkin. Onko sinulla sodassa hyvin - kylmä siellä juoksuhaudassa? Minä kävin kerran yöllä puutarhassa - koettamassa että onko hyvin kylmä. Makasin Lumikuopassa omenapuun - alla. Minulla on jo siellä vallitkin ja ampumareijät Minä ja - tolvanen laitoimme. Ja minusta oli hyvin kylmä. - - Nyt sinä saat minun joululahjarukkaseni, ne Koirannahgaiset (Tässä - Arvolle kihahti vedet silmiin! Koirannahkaiset olivat Heikin - korkein ilo ja ylpeys) jotka räätäli peska ompeli, lehtori sanoo - että niillä on vaikia ampua mutta minä sanoin, että leikatkoon - puukolla reijän siihen oikian käden rukkaseen. Minä sanoin: - kyllähän Räätäli peska sitten paikkaa kun rauha tulee vaan en minä - usko että tulee. Minä ajattelen, että ensi vuonna vielä on Sota. - Etkö sinäkin usko, että Toisluokkalaiset jo pääsevät sotaan, sillä - minä olen kolmas järjestyksessä voimistelussakin. Minä aina - ajattelen, että sinä sattuisit haavottumaan, vähän vain tietysti - niinkuin sormeen eli muuhun, mistä ei tee niin kipeetä. Ja Minä - menisin sitte juoksuhautaan sinun sijaiseksesi. Kaikki meidän - luokan Pojat menisivät sotaan, sekin Kekki joka on minulle vain - olkapäähän eikä nosta kuin kaksi kivääriä. Minä nostan viisi. Mutta - ei oteta alle 18 vuoden ilman vanhempien lupaa. Eivätkä ne Lupaa. - Sillä minusta ovat kaikki isot ihmiset ja Äidit aika pelkureita. - Mutta se tuomarin Ensio karkasi eräänä yönä ikkunasta. Tuliko se - sinne teidän juoksuhautaan? Ja tohtorin aune kysyy aina sinusta ja - laittaa terveisiä. Tänäkin aamuna paratissa laittoi. (Arvo punettuu - hiusmartoaan myöten.) - - o puhistettiin työväentalo ja otettiin niiltä kivarit. Ja paratissa - sain minä vahtia. Sinne tuli minun taakseni kaksi Sälliä ja se - toinen virnisteli sille toiselle, että mitä ne ovat nuo tuommoiset, - joilla on isot Ässät hihoissa. Ja se toinen sanoi että mitä - ollevatkin Sinkerin asiamiehiä. Mutta silloin minä sanoin, että - sanopas vielä toinen kerta että mitä ovat. Vaan eipäs uskaltanut, - kun minulla oli se uusi japanilainen ensimäistä kertaa. Kyllä minä - olisin siltä Nenän niisdänyt. Että ei tarvitse tulla irvistelemään - kun on Suojeluskunnan Parati. Hyvästi. Lehtorin täti leipoo - sinulle piparkakkuja että on jotain Arvo rukalla hyvää siellä - juoksuhaudassa sanoi lehtorin täti. Ne pannaan sitte siihen - pakettiin ja Koirannahkarukkaset kanssa. Terveisiä paljon - lehtorilta ja tädiltä ja Minulta ja kyökkimarilta - - Toivoo veljesi - Heikki Uljas Partio. - -"Ukko rukka, on se kerrankin hikoillut ja puhkanut ja lopuksi ollut -hirveän ylpeä valmiiksi saatuaan", sanoi Arvo iloisesti loppuun -päästyään. Sitten hän luki sen toisillekin ja heillä kaikilla oli -sanomattoman hauskaa sinä iltana. - -"Aika kova poika se onkin", sanoivat toiset Heikki veljestä ja -laittoivat terveisiä rintamalta, että kyllä kuularuisku on paljon -pienempi kuin se kaupungin suuri paloruisku eikä muutenkaan ihan -samanlainen. - - - - -KUOLEMAA SILMÄSTÄ SILMÄÄN. - - -Komppania, jossa "Vapauden veljet" taistelevat, on kolmessa viikossa -huvennut miesluvultaan kahteenkolmasosaan ja lähetetään kotiin lomalle -sekä uudestaan järjestettäväksi. Siihen kuluu viikon päivät. - -Mutta kun komppania jälleen marssii asemalle, kulkee Poken rinnalla -Iso-Jukka -- ikionnellisena, kun vihdoinkin saattoi hyvällä -omallatunnolla lähteä -- ja heidän jälessään löytää rivistä tutut -pojankasvot toisensa jälkeen. Se on oikea koulupoikien komppania. Mutta -Arvo Partiota ei joukossa näy. Hän makaa kotonaan kuumeessa. - -"Pelkkää liikarasitusta. Pian se menee ohi", lohduttelee lääkäri. Eikä -kulu kuin päiviä pari kolme, kun poika on taas jalkeilla. - -"Nyt sinä lepäät perinpohjin", sanoo äiti. - -Arvo katsoo häneen pitkään ja surumielisenä: - -"Jos äiti tietäisi, miten moni siellä on paljon kipeämmin levon -tarpeessa eikä saa sitä hetkeäkään ajatella", sanoo hän vain. Eikä äiti -sen koommin puhu asiasta. - -Siten menee muutama päivä. Arvo kulkee kotonaan levottomana ja katse -niin kumman poissa-olevana. Eräänä päivänä tulee puhelimitse tieto, -että uutta komppaniaa järjestetään lähtöön eteläisemmälle -rintamanosalle, jossa odotetaan ratkaisevia tapahtumia. Miehistä on -puute, tiedotetaan edelleen. Arvo ilmottautuu mukaan arvelematta. - -"Joudut niin kauaksi omista tovereistasi, tuskin tunnet yhtään näistä -uusista", pahottelee äiti heidän seistessään asemalla odottamassa junan -lähtöä. - -"Eipä hätää. Rintamalla tutustutaan nopeasti", sanoo Arvo reippaasti. -Hän korjaa hellävaroen napinlävessään kahta kieloa, etteivät vain -putoaisi. Hän on melkein entisellään, kalpea vain ja laihtunut. Siksi -ehkä silmät näyttävät niin oudon suurilta ja syväkatseisilta. Äidin on -hieman vaikeata katsella häntä, pitkää hoikkaa poikaansa, kun se seisoo -siinä hänen edessään niin tyynenä, määrästään tietoisena ja syvän -puhtaana. Mutta äiti pakottautuu puhumaan ihan tavalliseen sävyynsä: - -"Minnehän se Heikki jäi, kun ei tule hyvästelemään? -- Kas, tuollapahan -seisoo asemaportilla ja tarkastaa kulkulupia." - -"Ja on varmasti mielestään tärkeimmistä tärkein. Katsohan, miten jäykkä -ja juhlallinen osaakin olla." -- Heitä hymyilyttää kaikkia, siitä sulaa -mieliala niin soman kevyeksi ja hilpenee yhä, kun Arvo käy portille -hyvästelemään pikku veikkoa. - -Hän on verraton, se Heikki veli. Seisoo tiukassa perusasennossa portin -korvassa kivääri kupeellaan, täsmälleen yhtä pitkänä ja jäykkänä kuin -mainio "japanilaisensa" ja kulmat rypyssä sanoo jokaiselle -ohikulkevalle virallisen lyhyesti: "Lupalippu, olkaa hyvä." -- Eikä -siitänsä pehmene eikä sävyä muuta, vaikka veli tulee. Kättä pistää vain -ja sitten tervehtii moitteettoman ryhdikkäästi sotilaalliseen tapaan. - -"Koko kaupunki" on asemalla lähteviä hyvästelemässä lauluin, soitoin, -liinanliehutuksin. Ja kun juna lähtee liikkeelle, vyöryvät sen jälessä -valtavat eläköönhuudot. Lomassa kuuluu pois vierivästä junasta -sähköttävän innostunut kertosäe: - - "Kallios ei horju - vaaras' poies torjuu, - ollos huoleton, - poikas' valveill' on." - -Arvo Partio seisoo viimeisen vaunun astuimella lakkiaan heiluttaen, -kunne tien polvekkeessa häviää asemapiha ja valkeat huiskivat liinaset. - -Jälleen siis soturin kohtalokkaalla tiellä. - -On se tämä lähtö jo toista ja todempaa kuin se edellinen. Mitä silloin -tiesi siitä, jota kohti kulki! - -Arvon käy vähän kuin sääliksi eräitä ensikertalaisia kuunnellessaan -heidän miehekästä uhitteluaan: - -"Vaikka paikalla kuolemaa silmästä silmään --." - -"Voi niin, pian he saavat kokea, että todellisuus joka kohdassaan ampuu -korkealta yli heidän rohkeimpienkin kuvitelmiensa -- kaameassa -suuruudessaan. Eikä sittenkään tahtoisi, ei saattaisi jäädä sieltä pois --- ellei alentuisi kieltämään kunniantuntoaan." - -Toisen päivän aamuna ollaan sen rintamanosan lähimmällä asemalla. -Siellä odottaa hälyyttävä tieto: punaiset alottaneet ylivoimaisen -rynnäkön. Asema äärimmäisen vakava. Ratkaisu riippuu lisäjoukkojen -saapumisesta aikanaan. - -Eivätkä tulokkaat vitkastele. Hätäisesti syötyä vedetään ylle -lumivaipat, pistetään patruunavyö täyteen ja sitten heittäydytään -rekiin ajaen täyttä karkua kohti tykkien jyryä ja kiväärinpauketta. - -Jo tulee vonkuen ilman läpi ensimäinen tervehdys ketjusta, iskee -komeaan riippakoivuun tien vieressä -- se menee pitkin pituuttaan -kolmeksi säröksi. Latvasta ja oksista kariseva kuura lankeaa kimmeltäen -auringossa kuin kultatähtisade tielle, jota he ajavat. - -"Kovinpas se lähelle." -- "Tisurimies", kenttäelämän karaisema, vain -tiukentaa kulkua rauhallisena, mutta ensikertalaisista näki, että -heidät se oudokseltaan löi sekä kuumaksi että kylmäksi. Sitten niitä -alkaa tulla tuhkanaan, niin että ilma ympärillä ulvahtelee, särähtelee -ja reki ja tie tuntuu vavahtavan alla joka kerta, kun lähemmä iskee. - -Arvo Partioon, joka on kaksi viikkoa ollut hiljaisuuden ympäröimänä ja -hellien käsien hoitelemana, tarttuu ensikertalaisten juhlallinen -mieliala. Hermot pingottuvat kireälle, yhä kiivaammin tykyttää rinnassa -ja veri hyrskähtelee suonissa tulivirtana. Siellä jossain metsän takana -pauhaa kuin jättiläiskoski huumaten, vetäen pyörteisiinsä. Siinä ei -enää tunne pelkoa tai vastenmielisyyttä, ei ajattele mitään. Rautainen -täytymys vain ajaa edelleen. Arvo Partio on ennen ollut mukana -samanlaisessa vaarallisessa leikissä ja sittenkin tämä perästä päin -tuntui voittavan kaikki muut taisteluvaikutelmat voimassa ja -värikkyydessä. Vaikka myöhemmin ei voi enää palauttaa mieleen mitään -täsmällistä selväpiirteistä yleiskuvaa -- vain irrallisia -yksityiskohtia, jotka ovat kuin poltetut aivoihin: rekiä ja paareja, -joilla kiemurteli haavottuneita, ensimäinen kaatunut, tykinluodin -murskaama, vain verinen kasa, josta ojentui luonnottoman pitkä kaula ja -pää, avoin suu ja lasittuneet silmät. - -He lähestyvät ketjussa metsän reunaa, josta vihollinen juuri äsken -äärimmäisin voimanponnistuksin on heitetty takaisin. Ne valmistavat -uutta rynnäkköä. Heidän on se otettava vastaan. - -Metsä harvenee. Eteen avautuu kapea niittysuikale. Hanki hohtaa ja -häikäisee maaliskuun auringossa. - -"Nyt valmiina, tulevat!" - -Vastapäisestä metsärannasta lähtee kiemurteleva musta mato oksentaen -surmaavaa metallia ja savua. - -"Tähdätkää, -- laukaiskaa!" - -Korvia särkevä pamaus. -- Musta mato vain kiemurtelee lähemmäksi. Ilma -on yhtenä tulenräiskeenä. Yhä vain lähenevät. Sata askelta enää. - -Arvo Partio on polvillaan matalan kiven takana ja laukaisee -laukaisemistaan. -- Hyvä Jumala, täytyy, täytyy -- Kiväärinpiippu on -tulikuuma. Nenään tulee palaneen käryä. Kintaat palavat. Hän kiskaisee -ne ajattelematta mitään käsistään ja nakkaa hankeen -- laukaisee -laukaisemistaan koneellisesti, tuntematta miten sormia polttaa. - -Mies syöksähtää hänen eteensä pistin ojossa. Pamahdus. -- Mies -kirkaisee, kivääri kirpoaa kädestä. Hän hoipertelee takaperin, -kirahtelee oudosti ja heittäen kätensä ylös kupertuu hankeen. Arvo -kuulee, miten sen kurkku korahtelee ja henki puhuu outoja -tulkitsemattomia sanoja jättäessään ruumiin. - -Eläköön -- vyöryy silloin pitkin metsän reunaa. - -Nyt on meidän vuoromme! - -Arvo heittäytyy pyörteeseen, joka hyökyaallon tavoin hulvahtaa yli -aukean, ylitse kaatuneiden, ylitse haavotettujen vaikertelun takaisin -toiselle rannalle ja vielä siitäkin kauemmaksi. - --- -- -- Kauanko sitä kesti ja miten sieltä palattiin, siitä ei hänellä -ole mitään käsitystä. Huumautuneet turtuneet aistit eivät jaksa enempää -sulattaa. Hän tuntee vain olevansa kuolemanväsynyt ja sairas maatessaan -aamun valjetessa jonkin tuvan lattialla. Hänen korviinsa tulee kuin -maan alta komppanian päällikön sanat: - -"Uljaasti, pojat! Me pelastimme tilanteen. Olemme siirtäneet asemiamme -ainakin kilometrin tuonnemmaksi. Nyt levätkää. Huomenna uusi yritys." - -Mutta äärettömästä väsymyksestä huolimatta ei Arvon tahdo tulla uni. -Pää on lyijynraskas ja kuume polttaa suonissa. Myrskyisät mielikuvat -koskena kiehuvat. - -"Otta hiukka, nin vahvista ja nukku." -- Ystävällinen käsi pitelee -ranteesta lujalla otteella ja Arvo tuntee pullon suun huulillaan. Hän -raottaa raskaita silmäluomiaan. Siinä on hänen vierellään olkipahnoilla -se ruotsalainen "tirehtööri", heidän ryhmänsä miehiä. Taistelusta -tullessa oli ottanut Arvon repun kantaakseen, kun huomasi pojan voimien -pettävän. -- "Otta nyt vaan, nin nukku", tyrkyttää hän yhä. - -Arvo siemaisee pitkän kulauksen ja painuu takaisin pahnoilleen. - -"Nyt nukku, ei ajattele, nukku vaan", toimittaa toveri heittäen -huopapeitteensä toisen puolen Arvon yli. Ja Arvo nukkuu pian omituiseen -lämmön ja hyvänolon tunteeseen. - -Siitä oli heistä tullut ystävykset, siitä ruotsalaisesta -"tirehtööristä" ja Arvosta. Se oli niin reima ja iloinen ja -taisteluissa rohkea ja kylmäverinen. Koti hänellä oli kaukana -Pohjanlahden tuolla puolen, mutta oli liikematkoillaan oppinut hieman -solkkaamaan suomea ja käytti sitä kaikissa tiloissa. - -Hän oli niin sanomattoman erilainen kuin useimmat muut kaltaisensa. -Asustaan päättäen varakas ja hienostunut, samaten tavoiltaan. Kuinka -hän saattoikin sikäli mukautua oloihin ja seuraan, johon sillä kertaa -kuului parhaastaan karjalaisia talonpoikia. Ne muuten olivat kovin -mieltyneet ruotsalaiseen "tirehtööriinsä." Se kun milloin oikein yltyi -suomea solkkaamaan, niin koko miesjoukko pahnoillaan naurusta -kieriskeli. Ja jos ei joskus mieleistään sanaa löytänyt, puuskahti -puolikiukkuisena: "pärhana -- ei muista muuta." - -Arvo toimitti hänelle sekä tulkin että tietosanakirjan virkaa. -Hän alkoi jo kiintyä näiden parin päivän tuttavuuden jälkeen -mielenkiintoiseen muukalaiseen, joka vilkkaudellaan ja tulisuudellaan -muistutti niin merkillisesti Pokea, sitä "rikkitikkua." Mutta silloin -heidän tiensä yhdellä iskulla ijäksi erosivat. - -Sinä iltana oli toinen ryhmä komennettu vahtiin pappilan tienhaaraan. -Hiihdettiin perättäin maantietä, ruotsalainen Arvon edellä. Ei taitanut -mikään hiihtomies olla, koska jalka tavan takaa solahti varpaallisesta -ja yhtä nopea "pärhana" miehen suusta. - -"On niin pilvessä. Pian se siitä pimeän tekee. Mikä siinä erottaa -punaisen valkeasta, kun kaikki on yhtä mustaa", kuuluu joku sanovan. - -"Käsikopelolla kuitenkin tuntee, jos ei muuten", veistelee toinen. - -"Tässä se on paikka." -- Ryhmäpäällikkö iskee sauvansa hankeen. -- -"Tuosta kääntyy tie pappilaan, tuo toinen hautausmaan vieritse menevä -vie kirkolle." - -"No, jopa kolkkoon paikkaan lykkäsivät, kun ihan hautausmaan kupeelle." - -"Ei sieltä ainakaan tarvitse vihollista pelätä, ellette kummituksia -varanne", ilvehtii ryhmäpäällikkö. -- "Vaan tuota ilmaa pitäkää -silmällä. Siellä notkon toisella rannalla niillä on ketjunsa. Ja -heristäkää korvianne, kun pimenee. Kyllä sen kuulee, jos ne hankea -myöten yrittävät suksilla tai jalan. -- Viisi jää tähän ja kolme lähtee -minun mukaani tuonne mäen kumpareelle. Sieltä näkee laveammalle -alalle." - -He lähtevät. Jälelle jääneet viisi päättävät tehdä olonsa -mahdollisimman mukavaksi pitkän yön varalta. He kahlaavat metsään, -taittavat pistimillään kuusenhavuja ja raahaavat niitä kukin -sylintäyden muassaan tielle alaisekseen. - -"Näin sitä herroiksi vahtia pidetään" -- vielä kehaisevat. - -On niin oudon hiljaista. Harvakseen vain kuuluu kiväärinpauke. Hämärä -alkaa laskeutua puiden latvoihin ja tuuli huhahtelee alakuloisesti -hautausmaan kuusissa ja metsässä tien toisella puolen. Aivan alkaa -unettaa. Ruotsalainen makaa selällään kädet pään alla ja viheltelee -jotain pehmeän surumielistä säveltä. -- Kovinpa se nyt surullisia. -Tavallisesti aina tuikuttelee tanssimusiikkia tai reippaita marsseja. - -Arvo loikoo vatsallaan ruotsalaisen vieressä. -- Äkkiä kimpoaa -polvilleen. Hän on ollut kuulevinaan suksen suihketta hautausmaan -puolelta. Vihjaisee toisillekin ja kaikki terästävät katseensa sinne -päin. - -Puiden välistä ilmestyy mies, hiihtää hautausmaan muurin luo, siitä yli -kiepsahtaa ja näyttää pyrkivän poikki tien metsään. - -"Punikki", supaisee Arvo kiihkeästi. - -"Älä houraile! Eihän ne miten sieltä. Omia se on." - -Mutta Arvo vain silmä kovana tarkkaa miestä. Sillä on kiväärinpiippu -pystyssä ja tuuli liehuttelee jotakin siihen kiinnitettyä siekaletta. - -"Niitä se on", päättelee Arvo. "Niillä kuuluu olevan tuollaisia -punaisia häiläkkeitä kiväärinpiipuissaan." - -Arvolla on jo kivääri poskellaan. Laukaisee ja mies kellistyy tielle. - -"Hyvin tähdätty" kehaisee Arvo poikamaisesti. - -Jo uskovat toisetkin vihollisiksi. Ilmestyy vielä toinen mies -tarkotellen nähtävästi samaa tietä. Nyt pamahtaa samalla kertaa kaksi -kivääriä. Sekin jää kuin tukki tielle poikkiteloin. Liekö kuollut tai -teettelehtiikö vain siksi. - -Hautausmaalta kuuluu yhä koveneva ja lähenevä suksien suihke. Tiesi -häntä, vaikka heitä siellä olisi suurikin joukko punaryssiä. Lienevät -jo aikaisemmin siellä piilotelleet ja nyt koettavat saada saarroksiin, -kun näkivät heitä olevan vain viisipäisen joukon. - -Mitä on tehtävä? Missä lie ryhmäpäällikkö? - -Ei tässä auta enää hapuilla senkään määräyksiä. Lyhyt sotaneuvottelu: -paetako metsää myöten tai yrittääkö murtautua saarroksesta hyökkäämällä -hautausmaalle. - -"Pärkkele, ei aikka enempi. Höökkämä, pojat, höökkämä! Huutta isosti -hurraa ja höökkämä sinne." - -"Ei taida olla hullumpi tuuma. Jos tässä hämärän päähän hyvinkin -luonnistaisi." - -"Täyteen panokseen vain kiväärit ja sitten anna soittaa. Sukset jääkööt -tielle." -- He ovat kaikki äärimmäisen kiihtymyksen vallassa. Teko on -uhkarohkea, mutta samalla niin houkutteleva. - -Hurraa! Hurraa! - -He hyppäävät hautausmaan muurinnurkkaukselta alas hankeen ja kahlaavat -eteenpäin yhä huutaen ja ampuen umpimähkään puiden väliin, jossa -häilähtelee tummia varjoja. - -Sieltä vastataan kivääritulella. Ja kuin siitä heränneenä ja ärtyneenä -alkaa kauempaa vasemmalta sivustalta punaisten ketjun puolelta räkättää -kuularuisku. - -Fiuu -- fiuu, fiuu. Kuulia viheltelee ilmassa sakeanaan, mutta -vihollista ei näy. Taisivat peittäytyä varaten meikäläisiä todella -olevan suuremmankin joukon, kun niin yltiöpäisesti tohdittiin hyökätä. - -Ne viisi kahlaavat edelleen yhä ampuen, ruotsalainen Arvon rinnalla. - -"Ah" -- ohkaisee se äkkiä tuskallisesti. - -"Auttaa -- auttaa", kuulee Arvo hänen hokevan polvillaan hangessa, -kädet painettuina rintaa vasten. - -Arvo käy häneen syliksi. Hän tuntee, miten sen ruumis raskaasti putoaa -hänen käsivarsilleen ja nytkähtelee. -- Taitaa hengenlähtöä tehdä. -Huulet sopertelevat käsittämättömiä sanoja omalla äidinkielellään. -Mitäköhän hän tahtoisi sanoa, ehkä jäähyväisensä, terveisensä omilleen -siellä kaukana? Voi kun saisi selvää! - -Sitten nytkähtely lakkaa. Pää retkahtaa hervottomasti rinnalle. Siihen -lähti kelpo toveri. -- Arvo laskee hänet hiljaa lumeen, ojentaa jäsenet -suoriksi, korjaa taskusta lompakon ja taskukirjan ja hangessa viruvan -kiväärin. -- Tällainenko on kuolema? miettii hän. Muutama nykäys vain -ja sitten nukkuu kuin hyvään uneen --. - -Tuntuu niin kovalta jättää toverin ruumis siihen niiden raiskattavaksi. -On aivan kuin pitäisi pyytää siltä anteeksi. -- Ja Arvo laskeutuu -maahan toiselle polvelleen ja tekee oikealla kädellään ristinmerkin -kaatuneen otsaan ja rintaan, niinkuin on kotikylässä nähnyt vainajia -siunattavan. - -Sitten linkoaa pystyyn ja viheltää toisille. Ne tarpovat hänen luokseen -syvässä hangessa. - -"Nyt meitä on vain neljä. Eikö lie parasta tästä tarkotella tielle -suksien luo ja sitten painella kirkolle -- jos tie on selvä", -ehdottelee Arvo. - -"Eipä taida neuvoksi muukaan tulla. Jos kerran pääsisi suksille ja -metsän peittoon, niin saisivat tapailla tyhjää." - -He kahlaavat taas muurinnurkkaukselle ja siitä yli maantielle. Siellä -on valoisampaa. - -"Näkevät, pakanat. Heittäytykää tielle ja vetäytykää mahallanne -eteenpäin." -- He tekevät niin, makaavat pitkin pituuttaan lantaisella -tiellä ja matavat verkkaan kuin etana käsillään vetäen ruumistaan -eteenpäin. - -Arvo on jäänyt jälkeen. Jospa nousisi ryömälleen ja konttaisi jonkun -metrin, niin tapaisi toiset, jotka pian ovat joutumassa suksilleen. Hän -kohoaa polvilleen. Täräys -- ja kuuma puistatus käy läpi ruumiin. Hän -kupertuu hervottomana suulleen. Kuolen -- välähtää salamana aivoissa -- -sitten on kaikki hiljaa. - -Mutta kotvasen kuluttua hän herää horroksestaan ja tuntee elävänsä -vielä. Kurkkua kuivaa ja kirvelee kuin tulella. Hän puraisee tieltä -lantaista jäätä ja selviää vähitellen täyteen tajuntaan. - -Haavotuin -- mihinkähän se sattui? Tunnustelee ruumistaan. Kipua ei -kuulu missään. Yrittää kohottautua vasemmalle polvelleen. Jalka -lonksahtaa hervottomana lonkasta, liikkuu, mutta ei ota päälleen. Sinne -siis kuula kävi. - -Toiset jättävät, pitää joutua -- muistaa sitten ja silmää hämärtyvää -tietä pitkin. Siellä menevät jo etäällä. - -"Vetäkää, vetäkää minua jälestä", koettaa ääntää hillitysti. Huutaa ei -tohdi. - -Mutta eivät kuule toiset, eivät päätänsäkään käännä. Nyt hän vasta -tajuaa tilanteen koko kaameudessaan. Tässä hän makaa yksin haavoissaan -ja odottaa, kunnes viholliset tulevat ja tekevät lopun. -- Kunpa -saisikin nopean, kunniallisen lopun. Mutta sillä tavalla kun ne -kuuluvat kohtelevan käsiinsä joutuneita. Mielikuvitus loihtii esiin -ennenkuulluista pöyristyttäviä, etovia näkyjä --. - -Tuskan hiki kihoaa otsalle. Kun tulisi kuolema ja vapahtaisi tai -- -hyvä Jumala, täytyykö hänen itsensä? -- Ennemmin sekin kuin elävänä -antautua niiden käsiin. - -Kun jaksaisi vielä kymmenisen metriä. Tuossa on aidan toisella puolen -juoksuhauta. Sen reunalle kun pääsisi ja sinne pudottautuisi, niin -saisi rauhassa kuolla. - -Hän raahaa käsillään eteenpäin ruumistaan, uupuu ja hengästyy, väliin -menee kuin tiedottomaksi, mutta lumi viillyttäen otsaa ja kasvoja, -palauttaa taas tajunnan. Hän pääsee äärimmäisin ponnistuksin -juoksuhaudan reunalle ja pudottautuu suulleen alas. Haavottunut jalka -tarttuu jalkaterästään haudan reunaan. Hän auttaa sen käsin hiljaa alas -ja hengähtää hetkisen. - -Minkälainen lie haava? Hän kopeloi kädellään. Se uppoaa lämpimään, -tahmeaan verivirtaan. Vasemman reiden kohdalta ovat housut -repaleina. -- Räjähtävän kuulan työtä. -- Hänen käteensä sattuu -lihansiekaleita ja hän vetää ne pois haavasta, josta hyökynään -pulahtelee lämmin punainen veri imeytyen hankeen hänen allaan. - -Katse seuraa veren omituista pulpahtelua. -- Ei tässä tarvinne enää -kauan odottaa -- välähtää aivoissa kuin iloisemmin. Vaistomaisesti hän -sentään repii valkean suojuksen lakistaan ja yrittää sillä tyrehdyttää -vuotoa. Turhaan. -- Hän työntää kintaansa haavaan. Verivirta pyyhkäisee -senkin pois ja valuu suloisesti lämmittäen pitkin reittä. Jalkaterä -tuntuu kuin uivan kosteassa lämpimässä nesteessä. - -Sitten valtaa hänet sellainen raukeus, että hän luulee tarvitsevansa -vain ummistaa silmänsä -- nukkuakseen ijäksi. Sydän tekee työtään -heikoin verkkaisin lyönnin, väliin pysähdellen kuin voimia kootakseen. -Ja sanomattoman suloinen väsymyksen tunne hiipii pitkin suonia -ylöspäin. Kun väsymys ehtii aivoihin, silloin kai ne nukkuvat --. - -Sielu on kuin suuri, pimeä huone ja ajatus harhailee siinä siipirikon -linnun lailla ovea löytämättä. Kohotteleikse, räpytteleikse -- aina -lysähtää uupuneena maahan. - -Korvissa käy hiljainen humu. -- Hautausmaan kuusikko tuulessa -humahtelee --. - -Omituinen viileys henkäisee läpi suonien. - -Elämä pakenee -- yrittää taasen väsynyt ajatus. - -Tämä on kuoleman esikartano -- lennähtää uudelleen lyhyen kaaren ja -putoaa jälleen väsymyksen horrokseen. - -Silloin korva ottaa kaukaa ääniä... Raakaa ärjähtelyä. -- Siipirikko -lintu rukka räpytteleikse: - -Kuka ärjyy kirkossa? Mitä se on? Mitä minun täytyikään --? - -Sitten jaksaa taas ponnistella selvän tajunnan asteelle. - -Ne tulevat. Minun täytyy, täytyy -- - -Vaivoin saa laahanneeksi kiväärin lähemmä. Asettaa vapisevin käsin sen -piipun leuan alle. Kaamea tunne kylmän raudan kosketuksesta viiltää -läpi ruumiin. - -Oikea käsi haparoi liipasimelle. - -Onko tämä oikein? Onko tämä väärin? - -Ajatus ponnistelee turhaan jaksamatta kohota enää selvyyteen. Sanomaton -raukeus ottaa valtoihinsa joka solun. - -Ei jaksa -- täytyy levähtää. Hän jää makaamaan silmät ummessa ja oikea -käsi liipasimella, kunnekka karkea ääni karjaisee aivan läheltä: - -"Ei saa ampua!" - -Kauhu täräyttää väsyneet aivot ja seisahtelevan elinkoneiston taas -toimintaan. - -Vieras käsi on tylysti riuhtaissut häneltä kiväärin ja nakannut sen -kauemmas -- viimeisen pelastuksen. Mies seisoo kumartuneena hänen -ylitseen. Sillä on lihavat punakat kasvot ja kylmä, vaaniva katse. -Tekee pahaa katsella sitä. Haavottunut ummistaa silmänsä ja pyytää -raukeasti: - -"Ampukaa te sitten. En pyydä muuta kuin saada nukkua." - -"En ammu minä etkä ammu sinä eikä kukaan muukaan. Et sinä henkeäsi -tarvitse pelätä, kun olet nyt aseeton vanki. Ole vain vahvassa -rauhassa." - -Vanki! -- Se jysäytti ensin kuin tuperruksiin, mutta sitten taas -armottomasti pudisteli hereille. -- Vanki. -- Se oli kuin ruoskanisku -väsyneille aivoille. Ne takovat kuin hengenhädässä --. - -Haavottunut avaa uudelleen silmänsä nähdäkseen vangitsijansa. Se on -istuutunut juoksuhaudan reunalle, sytyttänyt savukkeen ja tarkastelee -häntä puoleksi säälien, puoleksi uteliaasti. Eikä se enää näytä -ilkeältä. Sitten tarttuu puheisiin, tietoja rupeaa pusertelemaan. - -Alussa on helppo vastata. Kun on vastatullut, niin selviää sillä, ettei -sano tietävänsä entisistä asemista eikä voimista. Mutta sitten se tekee -jo kiperämpiä kysymyksiä: - -"Montakos teitä oli siinä pappilan tienhaarassa?" - -"Ei kuin viisi miestä" -- tunnustaa Arvo rehellisesti, mutta jatkaa -äkkiä havahtuen ovelaksi: "--joukkue kun jäi tuonnemmaksi." - -"Paljonko siellä on miehiä nykyään tällä rintamanosalla?" - -"Eihän niitä näihin asti ole paljon ollut" -- kiertelee vanki. "Eikä -ole sentähden hyökkäämäänkään kyetty. Mutta nyt tuli moniaita satoja, -silloin kun minäkin tulin. Ja asemalla näkyi tykkejäkin. -- Näinä -päivinä odotettiin lisää." -- Uppoaakohan puhe siihen, tuumii -itsekseen. Taitaa upotakin, vaikka ei näytä. Istuu vaan ja tupakoi ja -kuuntelee tarkasti, toinen silmä ummessa, toista siristelee ja väliin -kuin vakoillen luihauttaa Arvoon. - -"Olikos teitä suurikin joukko siellä hautausmaalla?" tutkasee Arvo -vuorostaan. - -"Joitakin kymmeniä. Kolmisenkymmentä jalkamiestä, kolme venäläistä -rakuunaa ja jokunen matruuseja." -- Miettii hetken ja äkkiä sanoo: - -"Taidatpa olla koulupoika, kovin ovat poskesi vielä sileät. Paljonkos -on ikää?" - -"Kahdeksastoista", vastaa Arvo "koululainen minä olen, lyseon -seitsemännellä." - -"Miten ne sinut mukaansa saivat? Lupasivat tietenkin huikeat palkat ja -opettajat akiteerasivat?" - -Arvon ohimot kuumottuvat. Maksoi mitä maksoi, vaan kunniaansa hän ei -kiellä, ei elämän uhallakaan. Ja hän iskee avonaisen kauniin -nuorenpojan katseensa toisen siristeleviin silmiin ja sanoo -miehekkäästi: - -"En kysellyt eikä tarjottu palkkoja. Eikä minua yllytellyt kukaan. -Vapaaehtoisesti läksin minä niinkuin toisetkin, kun isänmaa kutsui ja -kunniantunto." - -"Kirottu lahtari, kuten kaikki muutkin. Luulin paremmaksikin. Ole -mahtailematta siinä, kyllä minä sinun saarnoittasi tiedän, mikä teidät -on liikkeelle kiskonut --." - -Tieltä kuuluu lähenevä äänten hälinä. - -"Hiton naudat", kiivastuu päällikkö toistamiseen. "Mitä ne nyt siellä -sohlannevat." -- Sitten kääntyy Arvoon päin ja puhuu kuin tyynemmin: -"Henkeäsi et tarvitse pelätä, kuten sanoin. Toimitan vahdit ja sitten -myöhemmin punaisesta rististä hevosen sinua noutamaan." -- Mennessään -vielä kääntyy sanomaan: "Eläkä kivääriäsi tapaile. Ymmärräthän, että -sinun on nyt selvintä esiintyä aseettomana." -- Hän lähtee vihellellen. -Kohta kuuluu karkeasti ärjähtelevän miehilleen. - -Jännitys hieman alenee, sikäli kuin askeleet poistuvat. - -Mitähän mahtoi olla kello? - -Vaivoin saa hän sen esille, mutta voimakas mielenliikutus samassa ottaa -valtoihinsa. - -Seikun kello. -- Voi niin, Seikku, näinkö pian minun piti kulkea sinun -tietäsi -- - -Hän jää makaamaan silmät ummessa voimattomana. Hän näkee taas kuvan, -joka on kuin syöpynyt aivoihin: jokiuoman, joka ilta-auringossa hohtaa -ja yksinäisen kuolevan pojan, silmät seuraten heidän poispäin johtavaa -latuaan. - -Pian johtavat kaikki ladut hänenkin luotaan poispäin, ajattelee hän -surumielisenä. - -Mitähän mahtaa olla kello, muistaa Arvo sitten uudelleen. Hän koettaa -jännittää katsettaan, hämärtää jo niin. -- Olisikohan kuusi? Kun saisi -käsiinsä tulitikut. -- Tapailee taskujaan. Siinähän ne ovatkin -rintataskussa. Hän virittää tulta ja tirkistää kellotauluun -huomaamatta, että juoksuhaudan reunalla seisoo taas mies pitäen häntä -silmällä. Se hyppää notkeasti alas. Suuri punainen käsi tarraa kiinni -kelloon. Voimakas nykäisy vain, vitjat katkeavat, ja kello heltiää -Arvon voimattomista käsistä. "Älä ota", yrittää hän vielä pyydellä. - -"Älä ota!" - -"Kyllä se sinulta joutaa. Ei sinusta enää kellokkaaksi ole. Ja liekö -omasikaan. Olet kehveltänyt sen jostain", virnuilee mies. - -"Omani on, muisto ystävältä, joka on jo vainaja. Anna se takaisin. Minä -vetoan sinun kunniantuntoosi suomalaisena miehenä." - -"Näet sinä kuolla kellottakin", hohottaa vain toinen ja äkkiä livahtaa -tiehensä hämärään, kun askeleita kuuluu. - -Arvoa vapisuttaa voimaton viha. Konnat, ruumiinryöstäjät! tekisi mieli -huutaa jälkeen, vaan ei jaksa. Väkevä mielenliikutus vie taasen voimat -ja hän makaa kuin unessa, silmät ummessa eikä kotvaan huomaa -vahtisotureinkaan tuloa. - -Niitä on kaksi pistinniekkaa. Toinen heistä jää istumaan juoksuhaudan -reunalle, toinen kyykähtää hangelle Arvon viereen. Sanattomina -katselevat vain haavottunutta, joka taas raottaa silmiään. - -Painaa niin kylkeä. Kun pääsisi selälleen, olisi helpompi. - -"Ettekö siirtäisi minua selälleni", pyytää sitten. - -Ne heti auliisti täyttävät pyynnön, liikuttavat vielä niin hellävaroen -kuin mahdollista. Vaan toinen, se joka siinä lähinnä istuu, huomaa -miten haavottuneen alla hangessa on suuri tumma läikkä --- hyytynyttä -verta. Hänen on kätensä käynyt siihen ja hän pyyhkeilee lumeen verta -sormistaan. Äkkiä kiskaisee lakin päästään ja upottaa kasvonsa siihen. - -Haavottunut tarkkaa häntä ihmeissään. Sillä on hyvin hoidettu ulkoasu, -tukka pitkänlainen, sileästi taakse suittu. -- Mitä se siinä noin -istuu? -- Hartiat vavahtelevat kuin pidätetystä itkusta. -- Itkeekö se -todella? Hänenkö surkeuttaan sille niin sääli tuli, että noin kipeästi -itkee? Ystävä vai vihollinen -- kumpi se oikein on? - -Mitä kauemmin se noin kyyrysissään itkee ja nytkähtelee kuulumattomista -nyyhkytyksistä, sitä kummemmin ja kipeämmin se käypi Arvon mieleen, -niin että hän lopulta virkkaa: - -"Mitä te siinä itkette, kun en itke minäkään, vaikka näin on käynyt?" - -"Kun keskenämme täytyy --" pusertuu katkonaisesti nyyhkytysten lomasta. -Hän antaa itkunsa hyrskiä ihan valtoinaan ja purkauksen jälkeen hieman -tyynnyttyään selittää: - -"Emme mieleemme nähden tässä olisi mekään -- ja karatakin on yritetty -moneen kertaan, mutta minkäs sille täytymykselle tekee --." - -Toinen, se joka juoksuhaudan reunalla istuu, on puhumattomana kaiken -aikaa vain eteensä katsellut, sitten vetää taskustaan savukelaatikon ja -ojentaa Arvolle: - -"Tupakaksi." - -Mutta kun näkee, miten vaikea toisen on liikkua, hypähtää alas ja -sytyttääkin valmiiksi. Sitten ottaa entisen asentonsa. Eikä puhuta sen -koommin sanaakaan, kukin hautoo omia mietteitään. - -Arvon väsyneellä ajatuksella on uutta askarrusta. Hänen katseilleen on -arvaamatta avautunut uusi henkinen näköala: kansalaissota, veljessota -koko alastomassa kolkkoudessaan. - -Hän ei ole näihin asti taistelun pyörteissä koskaan ehtinyt tai -jaksanut syvemmälti selvitellä ajatusta, joka ennen sodan puhkeamista -ei hänelle rauhaa suonut. Hänen nuorta vertaan oli kuohuttanut häpeä ja -viha. Mutta vuosisataista sortoa vastaan, venäläisiä aseita, venäläistä -anarkiaa vastaan, joka uhkasi likaiseen liejuunsa upottaa maan ja -kansan, hän oli puhtaan säilänsä vetäissyt. - -Isänmaa hukkuu, isänmaa on pelastettava -- siinä oli se liekehtivä pyhä -tuli, se ajatuskeskus, josta hänen sisäinen käyttövoimansa kumpusi -vaaran ja ponnistusten keskellä. Hän oli ajatellut -- tai oikeammin -vain vaistonnut -- samaten kuin Poke, että omat ovat tällä puolen. Ne -jotka ovat vastapuolella, kuuluvat maan vihollisiin. Ja nyt! Hän makaa -avuttomana vankina kahden vartian välissä. Ne ovat hyviä hänelle, ne -tuntuvat tavallaan "omilta". Ja toinen niistä istuu ja itkee häntä, -itseään, koko kahtia raadeltua isänmaata ja sukua. -- "Kun keskenämme -täytyy --" niinhän se sanoi. Hyvä Jumala, kuinka tämä kaikki on -selitettävä! Omia kansalaisia ne ovat, sittenkin --. - -Ristiriitaiset mietteet keskeyttää punaisten päällikön karjahtelu. -Miehiään kuuluu ketjuun kiroilevan ja manaavan. -- Jospa hyvinkin -yrittävät meikäläisille jälestä. Niitä ette kyllä enää tavota -- -hyvittelee Arvo mielessään. - -Jo ratsastaa kohdalle punaisten päällikkö. - -"Hoi, siellä vahdissa! Mars ketjuun -- oikealle puolelle! Jääköön -haavottunut siihen. Punaisen ristin hevonen on jo tulossa." - -Hän karauttaa joukkojensa jälestä paenneitten suuntaan. Vahdit -nousevat. Toinen on jo tiellä. Toinen ryiskelee, niistäytyy ja pyyhkii -kasvojaan. Sitten huoahtaa syvään, painaa lakin päähänsä, kumartuu -Arvoon päin, sanattomana vain puristaa lujasti kättä ja sitten katoaa -toisen jälkeen. - -Ryssiäkin siellä kuulostaa olevan joukossa, koska tuulen mukana -kantautuu venäläisiä sanoja ja nyt, niiden ohimennessä, selvästi kuuluu -ryssäin posmotusta. - -Että ne sentään saattavat -- saattavat kulkea yksillä asioilla noiden -kanssa, veljeillä ja kaulailla! -- Hän vihaa niiden viittojen lianhajua -niinkuin ruttoa ja koleran myrkkyä. Niin juuri: niinkuin inhottavaa -ruttoa! -- Miten ne olivat sielläkin pienessä rauhallisessa -maaseutukaupungissa, hänen kotiseutunsa pääpaikassa, elämöineet ja -levittäneet paheittensa tartuntaa! -- Ja näiden kaulaan heittäytyivät -omat työläiset kuin suurenkin autuuden helmaan -- näiden, jotka olivat -isänmaata vuosituhannen kalvaneet ja syöneet ja saastuttaneet ilman -paheittensa ja likaisten vaatteittensa löyhkällä! - -Nuoren soturin veressä kuohahtelee taas pyhä viha, kunnekka kuumeinen -ajatus uudelleen osuu äskeiseen vartiaan -- - -Kuka hän oli ja mistä? Ihminen ja oikea suomalainen veli, vaikka -taisteli täällä, väärällä puolella -- Taas keskeytyy ajatuksenjuoksu. -Tielle on pysähtynyt hevonen. Äänistä päättäen on siellä pari miestä ja -venäläinen nainen. - -"Missä se lojunee, s--n lahtari? Vielä sitä tässä vetelemään. Olisivat -kerralla tehneet selvän." - -"Odotahan, tänne päin vetävät jäljet. Niin on vuotanut kuin raavas." - -Hakijatko lienevät? Kylmällä puistattaa heidän puheensa asianomaista. - -Jälkiä myöten löytävätkin haavottuneen, vaikka hän ei ole ääntä -päästänyt. Tarttuvat toinen hartioihin, toinen jalkapuoleen ja jotenkin -armotta retuuttavat reen luo ja hökäisevät huolimattomasti siihen -pohjalle. Venakko, punaisen ristin naisia näkyi olevan, posmentaa koko -ajan, ensin pyytävästi, sitten kiukkuisesti kuin toruen. Arvo ymmärtää -sen verran, että se tahtoisi toisten helläkätisemmin häntä -liikuttelevan. Miehet heittäytyvät sevälle ja kiristävät hevosen -vinhaan juoksuun. Venakko istahtaa reen pohjalle Arvon viereen. Se -puhuu, puhuu kaiken aikaa, suullaan, silmillään, käsillään. Arvo -ymmärtää, että se tahtoo tietää, missä haava on ja hän osottaa vasenta -lonkkaansa. - -"Aaa --" ja sitten tulee uusi vuolas sanaryöppy. "Nitschevoo, -nitschevoo --" se taputtelee ja lohduttelee. Puhe on sillä kuin linnun -sirkutusta, mutta liikkeet ja eleet kuin kissan. - -Arvo makaa selällään ja katselee tähtiä, jotka toinen toisensa perästä -tuikahtavat näkyviin. Ne ovat niin lohduttoman kaukana kylmissä -yksinäisissä korkeuksissaan. Synnyttävät vain sanomattoman autiuden ja -turvattomuuden tunteen. Elämä ja pelastuksen toivo ikäänkuin pakenee -sinne saavuttamattomiin ja poskilla vierivät suuret jääkylmät -kyynelkarpalot --. Mutta sitten uudelleen valtaa kaikkinielevä väsymys -ja välinpitämättömyys. Käyköön kuinka tahansa, onnettomasti tässä -kuitenkin lopulta käypi. - -Ne ajavat kuin hevosvarkaat. Liekö puoltakaan tuntia mennyt, kun jo -ollaan perillä suurenpuoleisen talonpoikaistalon pihassa. Taas -tarttuvat käsiin ja jalkoihin ja raahaavat tupaan. Sieltä tuppaa -vastaan sakea ilma ja vastenmielinen hoilotus ja naurunräkätys. Kunpa -olisin kerennyt -- ajattelee Arvo tuskaisena. - -Hänet ottaa ensimäisenä vastaan vanha mies, välskäriksi kuuluvat sitä -nimittävän. Sävyisän ja leppeän näköinen se on ja herättää hiljaisella -olennollaan tyynnyttävän turvallisuuden tunteen. Mutta ympärillä -tungeksii "sisaria", suulaita ja räkättäviä, syytävät peittelemättä -kirouksia ja rivouksia, kun välskäri pyytää avukseen riisumaan ja -pesemään. - -"Hyi, pakana! En likaa käsiäni lahtarin verellä minä kumminkaan." - -"Siinähän sinä sanoit uivasikin, kun Viipurista lähdettiin", pistelee -toinen. - -"Sanoin mitä sanoin. Vaan en koske raatoon." - -"Peskööt ne, jotka sen tänne haalasivatkin." - -"Mitä ihmisiä te olette? Haavottunut on aina haavottunut", yrittää -välskäri sovitella. - -"Ihmisiäpä tietenkin, kumminkin yhtä hyviä ja paikoin parempiakin kuin -kaikennäköiset lahtarinretkut, joita tänne vedetään hoidettavaksi. -Niinkuin ei omissa kyllin olisi." - -"Olisitte edes vähemmällä. Menkääkin tuonne kamaripuolellenne. Ei tässä -teidän apuanne kaivatakaan." -- Vanha välskäri on kiusaantuneen -näköisenä ryhtynyt riisumaan. Venakko ilmestyy hänen rinnalleen ja -lakkaamatta kerkeätä kieltään soittaen käpelehtii apuna. Välskäri vetää -jalasta huopasaappaan. - -"Huh-huh -- olipa siellä." - -Hyytynyttä ja kirkasta verta hulahtaa kokonainen lammikko lattialle ja -pärskyy välskärin valkealle esiliinalle, niin että sen etumus värjäytyy -aivan punaiseksi. - -Eivät malta naisetkaan siitä loitolla pysyä. Kädet puuskassa tai -toistensa kynkässä kiikkuen siinä seisoo eräitä kieltään piesten ja -ilkeästi naureskellen. Silmissä kiiluu ilmeinen viha ja vahingonilo. - -"Vuotaa kuin raato. Ei ränttää välskärin sitä enää troppailemaan -ruveta. Palkka kuin palkka. Mitäs tarttee tupata lahtarein sakkiin." - -Toinen on lohduttelevinaan, vaikka ilvehtii sydämettömästi: - -"Ei se maailma suremisesta parane. Sen kun hassaa päälle vaan! Pitää -laulaa poikaparalle hautavirsi --." - - "Ei paha saa, ei paha saa, - taivaass' on pojalla se torpanmaa --." - -Arvon mieltä etoo. Hän koettaa olla näkemättä, kuulematta. Ja -onnistuukin, sillä tuskat haavaa pestessä ja pidellessä yltyvät ja -vievät kaiken huomion. - -"Ei tässä pitäisi luunvikaa olla pahempaa", puhelee välskäri kopeloiden -haavottunutta lonkkaa. "Täältä se on ylhäältä lonkasta mennyt ja tullut -ulos reidestä. Räjähtävän kuulan työtä näkyy olevan. Sillä ne on aina -rumat jäljet. Kyllä se siitä voipi vielä hyvinkin parata ihan -entiselleen. Annan morfiinia tiukan satsin, niin et veikkonen kivuista -tiedä sen koommin." - -Ja kun haava on sidottu, pitää hän sanansa ja pistää Arvon käsivarteen -morfiiniruiskeen. Sitten nostavat hänet seinävierelle vuoteelle, jona -on vain karkea heinäsäkki, liian lyhyt ja kuhmurainen. - -"Eihän tässä juuri häävit ole oltavat, vaan etköpä sentään saane unen -päästä kiinni." -- Välskäri puhuu kuin anteeksi pyydellen. - -"Kyllähän sitä tässäkin. Kun vain jotain peitettä olisi. Puistattaa -niin vilu." - -Välskäri sanoo jotakin venakolle ja se tuo heti Arvon takin ja levittää -ylle. Sillä on silmät päässä kuin hehkuvat hiilet ja sen käden kosketus -on hyväilevänpehmeä kuin kissan. - -Arvon päätä huimaa jälleen ääretön raukeus. Vilu on vieläkin. Takki on -peitteeksi liian lyhyt, sitäpaitsi liepeistään yltyleensä kostean, -nihkeän veren tahrima. Ilkeältä tuntuu, kun se sattuu paljaaseen ihoon. -Mutta väsymys vetää pohjaan kuin kiviriippa ja hän nukkuu sikeään -uneen. - - - - -PUNAISTEN VANKINA. - - -Tukehduttaa, kurkkua kuristaa. Hän pakenee, pakenee. Mutta se joka -kurkusta kuristaa, kostea niljainen käsi, ei hellitä otettaan. Nyt tuli -loppu --. - -Arvo Partio herää houriostaan. Raukea ruumis on kylmän hien peittämä, -ajatus kuin paksussa tahmassa. Ei ensin tajua mitään, kun näkee -ympärillään huiskavan naisia ja kuulee puheensorinaa. Mutta sitten -tulee ääreen se leppeäsilmäinen vanha välskäri, koettaa valtimoa ja -kysyy vointia. Siitä saa ajatus tukikohdan ja lähtee hapuillen -löytöretkelle kohtalokkaan viime vuorokauden taipaleelle. Vähitellen -selkenee ja varmistuu, löytää ensin yksityiskohdat: kuinka toveri kuoli -hänen syliinsä, kuinka hän itse haavottui ja joutui vangiksi ja piirre -piirteeltä kaiken. - -Muiston hämärästä sukeltaa esiin uusi tuntemattoman kuva: pitkä, -sileästi taakse suittu tukka, pienet viikset, pehmeäpiirteiset kasvot, -joista katselee surumielinen silmäpari -- kuka? Vahtisoturi! muistaa -sitten. Mutta samassa on välskäri vieressä liemilautasineen ja -voileipineen vaatien syömään: - -"Pitää koettaa syödä; että voimat palautuisi. Kun on ollut niin kova -vuoto, niin se on vienyt heikoksi. -- Taisit sentään nukkua yösi, -vaikka valitit kaiken aikaa. Minä istuin tässä vierelläsi ja kaadoin -pariin toviin konjakkia suuhusi." - -"Niinkö?" -- Välskäri saa ihmettelevän, kiitollisen katseen ja tuntee -tulleensa palkituksi valvotusta yöstä. Häntä sitoo poikaan ihmeellisen -lämmin myötätunto ja sääli. Hän on katsellut kaiken yötä sen kalpeita, -tuskaisia kasvoja, joilla palaa kuumeen puna ja kuunnellut sen -houriota. Ja hän on saanut uutta ajateltavaa, hänkin. - -Arvosta tuntuu hyvältä vanhan miehen huolenpito; muistuttaa niin omaa -isää ja synnyttää eräänlaisen kodikkuuden ja turvallisuuden tunteen. -Eikä silloin niin häiritse noiden naistenkaan räkätys ja pistopuheet. - -Nyt hän on saanut selvän, että ne ovat olevinaan sairaanhoitajattaria. -Kaksitoista niitä on ja venakko kolmastoista. Ne ovat koreissa -hepeneissä kuin muotilehden kuvat, matalissa, korkeakorkoisissa -kengissä ja silkkisukissa. Eivätkä ne olisi hullumman näköisiä, ellei -niillä puheet olisi sellaisia, että korvia kuumottaa, kun ei ole -semminkään naisten suusta vielä eläissään moista kuullut. Keskenään -aina kinailevat ja nakkelevat pistopuheita. On niillä hiottu se -kielenkärki. - -Arvonko uhalla aina puhunevat ryssistä, niiden paljoutta kehuskelevat -ja ihmettelevät niiden verrattomia varustuksia. Puheistaan päättäen -ovat viime yönä olleet venäläisten tansseissa ja kilpaa ihastelevat ja -omistelevat jotain upseeria. - -"Jestas sentään, kun se aina pyöri tuossa edessäni. Tuskin muille -kerkesin kuin kierrokseen vain. Ja se kun käsiinsä kietasee ja -tanssittaa, niin ihan henkeä salpaa." - -"Onpahan mitä ihmetellä. Tanssitti tuo minuakin, vaikka ei silti järki -seonnut. Minä tykkäänkin, että oma komppanianpäällikkö on juuri yhtä -pulska ja fiini kuin se ryssän Serkeikin." - -"Turkiako?" räjähtää toinen pisteliäästi. -- "Mahtaa se kyllä olla -jonkunmoinen muiden mielestä, mutt'ei minun. Niin se on kuin sahapölkky -sen toisen rinnalla." - -Puhuja kiinnittää parhaallaan pieniä saksia punaiseen nauhaa ja -pujottaan sen vyötärölleen. - -Minun sakseni, lennähtää Arvon mieleen. Se on ne ottanut liivin -taskusta. -- Eikä hän voi olla purkamatta loukkaantunutta mieltään: - -"Onpa neiti sattunut saamaan samanlaiset sakset kuin minullakin oli -liivin taskussa. Täsmälleen yhtäläiset." - -Tyttö punastelee ilmeisesti yllätettynä. Eipäs kerkeä kieli nyt -löydäkään yhtä nopeaa vastausta kuin äsken. Ei puhu mitään, ei ole -kuullakseen, helistelee vain saksia ja hyräilee. - -Kyllä ovat, niin että mieltä kääntää. -- Arvo koettaa kääntyä seinään -päin, ettei tarvitsisi niitä nähdä. -- Tuokin venakko aina näplii, muka -milloin mitäkin kohennellen, katsoa napittaa palavilla silmillään ja -silittelee kissankäpälillään. Siinä on sentään jotain inhimillisempää -kuin noissa toisissa. - -Ovatko ne tosiaan suomalaisia naisia, niinkuin äiti ja monet muut, -joilta on oppinut uskomaan vain hienoon ja johonkin aitopuhtaaseen -naisen olemuksessa? -- Vai onko tämäkin aasialaista tartuntaa, -yhdistelmä venäläistä svaboodaa ja suomalaista sakilaisuutta! Yhtä -inhottavia ja vihattavia molemmat. - -Puhdas pojansielu koskettaa ensi kerran sitä niljaista, ilettävää, joka -muodostaa elämän pimeimmän yöpuolen ja josta hän, onnellinen, ei näihin -saakka ole ollut edes täysin tietoinen. Ja samalla hänessä herää -aavistus siitä, miten paljosta tässä sodassa pohjimmaltaan on kysymys: -koko kansan siveellisyyden- ja oikeudentunnosta. - -"Kattos, kattos! Tulkaas flikat kattomaan, kun Turkia ajoi pihaan ja -Esteri keikailee sen edessä kuin mikäkin kana. Kyllä pitääkin eräät -olla niin hakkia, että --" - -"Tyst vaan! Turkia kuulee, on jo porstuassa." - -"Päivää taloon!" - -Tulija on se eilinen punaisten päällikkö. Turkia siis nimeltään. Arvo -tuntee hänet heti, kun hän ilmestyy sisäpuolelle ja sotilaalliseen -tapaan tervehtii tyttöjä. - -"Päivää vaan! Päällikkö kävisi tänne kamaripuolelle. Saadaan -kahviakin." - -Kylläpä nyt liverrellään. Äsken olivat vähällä tukkanuottasille joutua. -Nyt kiemailevat ja lepertelevät ja ovat hempeitä kuin enkelit. -- Arvo -on oikein mielissään, kun ei Turkia ole niistä tietääkseenkään, vaan -astuu suoraan Arvon luo ja sanoo tytöille päällikön käskevällä sävyllä: - -"Onko kukaan haastatellut vankia? Häntä ei saa puhutella kuin minun -määräyksestäni." - -"Ei me sitä olla koskettu ei sormenpäällä eikä kielenkärjellä." - -"Ei me olla lahtarein perään. Kyllä vaan ne meiltä säilyy." - -Päällikkö ei ole kuulevinaan, puhelee vain Arvolle: - -"Kuinkas täällä nyt jaksetaan? Ylöspäin vai mitä?" - -Hän on nyt oikein päivänvalossa nähden todella pulska ja ryhdikäs. -Päänsä kantaa ylpeästi pystyssä ja nakkaa keikarimaisin liikkein -otsalle valahtavaa tukkaa, joka on mustanruskea ja sankka kuin harja. - -"Pyydän esittää itseni. Turkia, tämän komppanian päällikkö." - -Arvo koskettaa ojennettuun käteen mainiten nimensä. Ei sen katse enää -tunnu vastenmieliseltä kuin eilen, ystävällinen on ja säälivä. - -"Hiljainen päivä tänään", alkaa päällikkö. "Eivätpä taida -teikäläisetkään uskaltautua rynnäkköön." - -Eihän siihen ole toisella mitään sanomista, ei myöten eikä vastaan. -Päällikkö jatkaa: - -"Parasta vain olisi tehdä aselepo ja valita molemmin puolin miehet -neuvottelemaan rauhasta. Sitten yhdessä mentäisi Viipuriin ja juotaisi -veljenmaljat. Turhaa se on valkoistenkaan mitään lopullista voittoa -uneksia, kun tällä puolella on kuitenkin kansa ja koko Venäjän valtava -vallankumouksellinen puolue. Ne vaan teikäläiset uskovat jääkäreihinsä -ja Saksaan kuin pukki suuriin sarviinsa. Liekö niiden tulosta sen -varmempaa, vaikka hölyävät." - -"Hölyävätkö? Ei se mitään hölyä ole. Johan ne ovat tulleet aika päiviä. -On niitä jo taistelemassakin kaikilla rintamilla. Toisia taas on -harjoitusleireissä johtajina." - -"Jokohan?" -- Sillä on taas toinen silmä ummessa ja toista siristelee. - -"No varmasti. Omin silmin olen heitä nähnyt." - -Päällikkö oikoo saapasvarsiaan, ensin toista, sitten toista, kääntyy -välskäriin ja kysäisee äkkiä: - -"Mitenkä pian luulette tätä voitavan siirtää?" - -"Eiköhän päivän perästä kumminkin", kuuluu välskäri sanovan. Sitten -nousee päällikkö ja ne puhelevat loitommalla hiljakseen, mistä -puhellevat. - -"Jahah. Hyvästi nyt taas ja hyvää parantumista!" - -Päällikkö lyö kantansa yhteen ja tervehtii lyhyesti kaikkia yhdellä -kertaa. Tytöt hyppelehtivät hänen jälestään eteiseen ja pihalle. - -Mutta välskäri häärää taas ruokineen ja patistelee Arvoa syömään. - -"Ei ole nälkä. Kuvottaa vaan niin ilkeästi", vastustelee Arvo. - -"Kyllä siitä ruokahalu paranee, kun aluksi vaikka väkisin syö", -toimittaa välskäri. Sitten tuo pienen peilin Arvon käteen. - -"Katsohan kaimaasi! Eikö siedä nahkasi ruokaa?" - -Arvo katsoo peiliin. Sieltä tuijottaa häneen silmäpari mustista -renkaistaan, katse tyhjä ja hämärä kuin aaveen ja kasvot -vihertävänkalpeat, ohuine sinertävine huulineen. Hän kauhistuu -huonouttaan ja sitten koettaa syödä vaikka vastenmielisesti. - -Kuinka tunnit matavat verkalleen. Vasta neljässä iltapäivä! - -Olo on niin tukahduttavan raskasta. Selkää painaa ja kivistää -myhkyräisellä heinäsäkillä lojuessa ja niska on hellä ja kipeä, kun ei -päänalasestakaan ole tietoa. Mutta haavassa ei tunnu tuskia. Välskäri -tuontuostakin ruiskuttaa morfiinia käsivarteen. - -Sen ansiota kai se on. - -Jo pimenee ilta. Mutta ennen yön tuloa ilmestyy Turkia toistamiseen. - -"Terve mieheen! Nyt ei muuta kuin kampsut kokoon ja aamulla Viipuriin", -huutaa Arvolle remakan iloisesti. - -Viipuriin -- sinne niiden pääpesään, ei ikinä! -- Ja Arvo sanoo -ajatuksensa ääneenkin, sanoo sen tyynellä lujalla tavallaan: - -"Sinne en lähde viimeksikään. Kuolisin jo matkalla." - -"Eikös mitä, pannaan hoitaja mukaan, vaikka tämä nykyinen. Niin se käy, -että huit -- vaan", viheltelee päällikkö. - -"Ei sinne, ei", inttää vanki. "Antakaa minulle ennemmin täällä lyhyt -tuomio, kuula suoraan otsaan." - -Päällikkö katsoo häneen pitkään. Ihmeellinen poika tuo, niin rohkea ja -luja kaikessa avuttomuudessaan. Sellaisesta hän pitää. - -"Elähän turhia, kuka sinulle, aseettomalle vangille, tässä kuulaa -tarjottelee. -- Mihin sinun tekee sitten mielesi, kun ei Viipuriin -passaa?" - -"Mihin? Kotiin tietysti, oman ketjun taa." --- Hän sanoo sen -kursailemattoman avoimesti ja katsoo suoraan päällikön silmiin. - -Turkia puistaa päätään ja siristelee silmiään. Sitten naurahtaa: - -"Eipä mitä vähän. On sinussa poikaa. -- No, pitänee sitten lähettää -sinne, mihin mieli tekee, kun et lähde sinne, mihin sinut asioita -myöten olisi lähetettävä. -- Kunhan tästä nyt ensin aamussakin ollaan", -lisää sitten ja lähtee. - -Mitähän sillä oikein on mielessä? Oikeinkohan se todenteolla tahtoo -pelastaa hänen henkensä ja lahjottaa vapauden? -- Vaan parasta lienee -olla siihen luottamatta ja turhia toivomatta. - -Niin hän häilyy toivon ja epätoivon välillä koko illan ja yön, pitkän -tuskaisen yön. Kuumeinen ajatus kiitää valtoinaan kuin villi ratsu -tietöntä erämaata. Jos milloin yrittää sitä hillitä ja suuntailla -kulkua johonkin määrättyyn, ryöstäytyy se taas omille teilleen. Kuume -polttaa suonissa, tuska jäytää jokaisessa solussa. - --- "Hyvä Jumala, kun antaisit kuolla", pusertuu värisevien huulien -raosta. -- Mutta kuolema ei tule. - -Vanha välskäri istuu vieressä, nojaa päätään käteen ja miettii omiaan. -Toisin tovin taas loikoo vuoteellaan. Lyhentääkseen pitkää yötä keittää -heille kolmet kahvit. Kun taas muutamakseen Arvoa kahvittelee, niin -sanoo melkeinpä hellästi: - -"En, poika rukka, minä sinua heitä. Jos lähtökin tulisi, niin mukaani -vien ja hoitelen ihan terveeksi." -- Mutta Arvo tuskin kuulee hänen -ystävällisiä sanojaan, ei ainakaan tajua. - -Ah pitkää, pitkää tuskan yötä! Verkkaan matavat tunnit eikä uni tule ja -kirvoita kärsivää, joka harhailee hourailun rannattomalla merellä -kärsien kaikki tuhatkertaiset kuolemankivut. - -Se on oikea Getsemanen yö. - -Tumma taivas jo alkaa haalistua ja tupaan hiipii vieno päivänsalo, kun -välskäri huomaa Arvon vihdoinkin vaipuneen uneen. - - - - -VAPAUTEEN. - - -Sinä yönä soturi Arvo Partio luuli kuoleman varmasti tulevan, hän -ikäänkuin tunsi sen kylmän henkäyksen kasvoillaan. Mutta seuraavana -aamuna toteaa hän puoleksi ihmettelyllä, puoleksi tylsällä -välinpitämättömyydellä vielä elävänsä. Ei hän siitä iloitse eikä sure --- ei ole voimia kumpaankaan ja tuskat ovat turruttaneet kaikki -vaistot. Hän on kuin viimeisillään kituva liekki lampussa, josta öljy -on loppuun kulunut. - -Hän tuntee rinnalla lepäävää kättä vasten sydämen verkkaiset ontot -lyönnit, niinkuin levähtäisi se välillä ja taas väsyneesti alkaisi -takoa tyhjää. Ei siinä elämänmehua liene enää jälellä kuin -pisaroittain. Nuori lämmin veri ja elämänhehku valui hankeen -- -"kunnian ja vapauden puolesta", ajattelee hän heikolla hyvän tunteella -ja hänestä tuntuu sillä hetkellä, ettei hänellä ole elämässä enää -mitään, jonka takia tahtoisi palautua täältä kuoleman rajamailta. -Hänessä vallitsee vain yksi ainoa voimakas tunne, johon hukkuu kaikki -muu: ääretön viileä väsymys. Ajatus on kuin uponnut meren pohjaan, -josta ei jaksa sukeltaa pinnalle. Pian uppoaisi hän itsekin ikuiseen -hiljaisuuteen kuin pisara mereen. - -Päivä kilostaa silmiin niin häiritsevästi. Hän kohottaa -voimattomuuttaan vapisevan käden silmilleen varjoksi. Kuinka se käsi on -kelmeä ja kuihtunut. Kun sitä katsoo vasten aurinkoa, näyttävät sormet -vain heikosti vaaleanpunertavilta. - -Kauankohan tätä vielä kestää? Ehkä iltaan. Monesko päivä lienee? -- -Ajatus ponnisteleikse väsyneenä liikkeelle. -- Taskukirjastahan sen -näen, muistaa sitten. Hän haparoi oikealla kädellään esille -taskukirjan, hervottomat kädet vapisevat niin, että hän töin tuskin -jaksaa kohottaa kirjaa näkösälle. - -Mikä putosi? -- Ajatus sukeltaa nuolena pinnalle. -- - -Hänen kielonsa. Ah niin -- pienet valkeat kädet pistivät ne silloin -lähtiessä napinläpeen ja raikas tytönääni sanoi: "tulethan sitten pian -takaisin terveenä." -- Voi -- hän ei koskaan enää tulisi takaisin. - -Ja silloin hän äkkiä tuntee väkevämmin kuin konsana ennen, miten ihanaa -olisi saada elää nuorena, rohkeana ja voimantäytenä, jännittää jousensa -ja heittää vasamansa kauas. -- Oi niin, se oli myöhäistä nyt. Pian -olisi kaikki ijäksi mennyttä. - -Ja sanomattoman haikeamielen valtaamana painaa nuori poika silmilleen -kalpeat sormensa kuihtuneine kukkineen ja itkee ensi kerran elämän -suurta murhetta, särkyneitä toiveitaan ja menetettyä elämänlahjaa. - -Mutta kevätaurinko lämmittää suloisesti. Kultaiset säteet tanssivat -harmaalla veren tahrimalla takilla ja kalpeilla sormilla. Ne -pujottautuvat sisälle, imeytyvät vereen, lämmittävät, sytyttävät -hiipuvan elämänhalun ja toivon sammuneet tulet. -- Ja hetken perästä -nyyhkytys sisällä lakkaa ja kauniit surumieliset silmät saavat -iloisemman näön. - -Vähitellen valpastuu huomiokyky. Ensimäiseksi hän tekee sen havainnon -ympäristössään, että jotain tavatonta on tekeillä. Naiset -juoksentelevat edestakaisin haalieu kokoon tavaroita. Välskäri -järjestelee lääkelaatikkoaan ja pariin kertaan näyttäytyy Turkiakin -levottomana kulkien ulos ja sisälle. - -Onkohan se vanki paran jo tyyten unohtanut? Minne ne lähtöä tehnevät? -Miten minun käypi? risteilevät ajatukset levottomina. - -Taas tulee Turkia ovesta. Huomaa Arvon valvovan ja heti astuu luo -sanoen huolestuneesti: - -"Kun en saa mistään hevosta sinua kyytiin, vaikka kaiken aamua olen -kysellyt. Jos vaikka antaisin oman ratsunikin reen eteen, niin eihän -nämä pelkurit yksikään tohdi tulla kyytiin. -- Ja itsenikin olisi vähän -niinkuin huonoa lähteä, vai mitä?" naurahtaa lopuksi. - -Istuu penkin päähän ja mietiskelee. Äkkiä napsauttaa iloisesti -sormillaan: - -"No, helsinki! Meneehän se tämän talon tyttö, ellei muut. Kyllä se -toimeaa sillä yhtä hyvin kuin jollakin toisella. Pitää vain heti lähteä -uhoon." -- Hän touhuaa tiehensä sitä kyytiä. - -Mutta Arvon silmiin kihahtavat kuumat vedet. - -Koti, omaiset, ystävät -- koko elämä, ihana elämänlahja! Annetaanko se -hänelle todella uudelleen, toistamiseen? - -Tietämättään hän on ristinyt kätensä ja katselee aurinkoista taivasta -kirkkain kostein silmin, joissa tällä hetkellä heijastuu vain yksi -ainoa voimakas tunne -- rajaton kiitollisuus. - -Vanha välskäri seisoo hänen vieressään ja katselee, miten aurinko valaa -kultaista hohdettaan yli kalpeiden nuorien kasvojen. Sydämellään hän -tajuaa, mitä pojansielussa liikkuu ja näkee hänen kasvoillaan heräävän -elämänilon vienon kajastuksen. Vanha mies huokaa syvään ja raskaasti -painuen mietteisiinsä. - -Siinä tavottaa hänet Arvon katse eikä hoidokin silmä voi olla -huomaamatta hoitajan sanatonta surumieltä. Kun on itse iloinen -- niin -iloinen, ettei ole ikinä voinut uneksia mitään sellaista onnentunnetta --- tahtoisi olla hyvä toisille. Välskäri on ollut hyvä hänelle, Arvon -tekisi mieli puhua siitä, ilahuttaa vanhaa miestä, mutta on vaikeata -löytää sanoja. Hän tarttuu hoitajansa käteen -- se on karkea, känsäinen -työmiehen käsi -- ja puristaa sitä sydämellisesti katsellen loistavin -silmin toisen murhemielisiin kasvoihin. - -Välskäri sivelee otsaansa ja ryähtelee. Sitten puhkeaa puhumaan -ykskantaan. - -"Mihin tämä rytäkkä päättynee lopulta? Sitä se on sitä samaa -vallankumoushumalaa, joka silloin mennä keväänä meni niille -kiivaimmille päähän. Eikä näytä selvittävän ja jos selvitäänkin, niin -voi se maailma olla silloin toisen näköinen. Taitaisi taas kelvata tämä -haiseva porvarillinen yhteiskuntakin. Vaan mennyt mikä mennyt --. - -"Aina me äidin kanssa varottelimme vävymiestä ja poikaa. -- Missä -lienevät nekin? -- Mutta milläpä niiden päätä käänsit, kun kerran -vallan makuun oli päästy. Se oli sama, kun olisit yrittänyt huutaa -kilpaa humalaisen kanssa. - -"En minä näistä löyhötyksistä ole eläissäni perustanut, kun aina olen -arvannut niiden päättyvän suohon tai umpikujaan, vaikka työläinen olen -ja ammattijärjestöön olen aina kuulunut. - -"Rupesivat sitten reutoamaan mukaan. Lopulta ihan vängällä vietiin. -Niin kävin sitten kurssilla ja tartuin tähän työhön. Ei minun käteeni -kivääri kumminkaan olisi noussut omaa kansalaista vastaan -- vaikkapa -porvariakin. Syytä niissä on niissäkin ja monta kohtaa olisi -korjattava, mutta ei sentään verenviaksi asti. -- Sitä minä tässä olen -aaveksinut kaiken aikaa, että ne sitä lopultakin selvittäytyvät voiton -puolelle, niillä kun on se tolkku ja komento toinen. Missä vain -itsekukin päivänsä päättänee? Minäkin, jo puolivälissä kuuttakymmentä. -Olisi häntä saanut päästä kunnialla hautaan ilman näitä melskeitä. -- - -"Jos elossa selvinnet sinä, niin panehan mieleesi, että sinun ja -sinunlaistesi tässä on korjattava nämä sodan rumat jäljet. Oikeus -tapahtukoon kaikille ja tuomio sikäli. Mutta pitäisi koettaa sopia -yhdessä asumaan edelleen niinkuin ennenkin. Yhtä kansaahan tässä -kuitenkin ollaan, vaikka on oltu toraisia veljeksiä. - -"Sitä minä vaan, että jäisi sinulle mieleen elämän varrelle, että oli -niitä _ihmisiä_ tälläkin puolen, jos oli -- --." - -Hän nielaisee viimeisen sanan, joka nähtävästi sisälsi ankaran -arvostelun omista. Arvoa liikuttaa vanhan miehen alakuloisuus. Nyt hän -ymmärtää, mihin se pohjaa. Välskärin sanat ovat hänelle avanneet -uusia näkemyksiä -- niihin repiviin ristiriitoihin ja synkkiin -jälkiselvityksiin, jotka tulevat olemaan tämän sodan luonnollisina -seurauksina. Hän aikoo juuri sanoa lohdutellen, että voisihan vieläkin -kaikki tulla hyväksi, jos teikäläiset sanoutuisivat irti ryssäin -koplasta ja sovittaisi omat välit, mutta hänen huomionsa siirtyy -toisaalle. - -Kamaripuolella kuuluvat naiset puoliääneen kiukuttelevan ja marisevan -jostakin. Eräs äyskäisee kiihdyksissään aivan kovasti: - -"Jaa-a, sen minä sanon tän ijankaikkisen pilkun päälle, että ränttää -tässä varttua lähtöä päivästä toiseen, kun ei Turkiassa ole miestä -jämtisti päättämään. Varttuu vaan, kunne lahtarit tulevat ja sanovat, -että top!" - -Siitä viriää pojassa sotilaan mielenkiinto ja valppaus, niin että -kaikki muu painuu sivuseikaksi. Hän kysyy varoen: - -"Mitä se päällikkö niin levottomana on kävellyt kaiken aamua ja miksi -täällä kokoillaan tavaroita kuin poislähdöksi?" - -"Mikä lie mielessä. Lähtö kuuluu tulevan taas tästä paikasta", -huokaisee välskäri ja muistaen lääkelaatikkonsa lähtee sitä edelleen -järjestämään. - -Mutta eteisestä kuuluu askelten kopinaa. Turkia jo ovelta huutaa: - -"Nyt hynttyyt kasaan ja terve menoa vaan! Pelit on kunnossa, pitää vain -jouduttaa miestä, että hevonen ajoissa ehtisi takaisinkin." - -Yhdessä välskärin kanssa alkavat pukea Arvoa, joka ilosta sanattomana -vain katselee heitä suurin loistavin silmin. Tuskin tuntee kipujakaan, -joita käänteleminen ja kohotteleminen varmasti tuottaa. Venakko -käpelehtii koko ajan ympärillä puututellen avuksi milloin missäkin. - -"Tämän pidän minä." - -Arvo näkee lompakkonsa ja taskukirjansa nopeasti vilahtavan Turkian -taskuun. Suuttumus leimahtaa Arvon silmissä ja sen huomaten sanoo -Turkia hänelle hiljaa moittivasti: - -"Eikö riitä, että toimitan sinut vapaaksi? En minä sinun rahojasi -tapaile --" Arvo punastuu hämillään -- "ja lompakkosi saat takaisin -tuonnempana, mutta muistiinpanosi on minun velvollisuus takavarikoida, -ymmärräthän?" - -Eikä Arvo osaa siihen muuta kuin nyökätä, että niin on. - -Sitten kantavat he hänet ulos maaliskuun aurinkoon ja hankien hohtoon. -Päivänpaiste ja vapaudenilo aivan kuin häikäisee ja huimaa. -- Hänet -lasketaan rekeen. Päällikkö itse järjestelee kaiken omin käsin. Reessä -liehuu punainen lippu, "etteivät hätyytä tällä puolen", sanoo ja sitten -huomaa äkkiä: - -"Pitääkin asettaa niin, että vasen olkapää jää hyvin näkymään, pikemmin -toisella puolen omakseen tuntevat." Ja sitten kääntää oikealle kylelle, -niin että sinivalkoinen suojeluskunnanmerkki vasemmalla olkapäällä jää -näkyviin. -- Turkia puuhailee niin innoissaan aivan kuin tuottaisi se -hänelle erikoista tyydytystä ja nautintoa. - -"Tuokaapas peite sieltä!" huutaa naisille, jotka kärkkyvät portailla. -Ja kun peite tuodaan, levittää hän sen Arvon ylitse ja veikeästi silmää -vilkuttaen sanoo: "Ei sitä vankia niin vain avosilmin läpi asemien -kuletella. Tämä on nyt sitä strategiaa, tämä." - -"No, annas soittaa!" kehottaa sitten tyttöä, joka istuu sevällä, ja -itse hypähtää reen kannaksille. - -Arvo on umpipeitossa. Ei näe enää hyvän välskärin alakuloista katsetta -eikä venakon kipinöitseviä silmiä. Tuntee vain, miten ne kumpikin -etsivät hänen käsiään, puristavat lämpimästi ja onnea toivottavat ja -hyvää parantumista. Jo lähtee reki narahtaen liikkeelle. - -Hyvästi vankila! -- Sinne jää taakse kolea punaisen ristin tupa, -lempeäluonteinen vanha välskäri, räkättävät "sisaret", kuumehoureet ja -alituinen tunne kuoleman läheisyydestä. Mitä kauemma kuletaan, sitä -kiihkeämmin kiertää veri ja mielessä ailahtelee uusi, ennen maistamaton -riemuntunne. Vapauteen -- elämään! - -Hän raottaa varovasti peitettä ja näkee kylellään maaten tienvierillä -rekiin sijotettuja asevarustuksia: konekivääreitä, patruunalaatikoita. -Sitten vilahtelee ohitse tykkejä ja pikatykkejä. Enempää ei uskalla -kurkkailla, jos huomaisi päällikkö. - -Mutta mitä ne niistä tähän tielle ovat vetäneet, kutoo ajatus edelleen. -Olisiko todella lähtö mielessä? Peräytyminenkö? -- Uskoikohan se -sittenkin hänen puheitaan lisäjoukoista ja tykeistä? -- - -Arvo ei syvemmälle jouda painumaan iloisiin mietteisiinsä, sillä -päällikkö tarinoi lakkaamatta. Sen ääni kuuluu jostain pääpohjista, -vaikka itseään ei näy. Kertoo olevansa näiltä seuduin peräisin ja -kehaisee tuntevansa joka kiven ja kannon ja tienpolvekkeen aina -karjapolkuja myöten. - -"Kuinka ne niin on tullut tunnetuksi?" ihmettelee kyydittävä. - -"No, kun on sellainen metsänkävijä kun minä ja jo kaksitoistavuotiaasta -nulkista pyssy kädessä mittaillut maat ristiin rastiin, niin kyllä -alkaa olla kartat päässä." - -Mikähän se oikein lienee miehiään? vaivaa Arvo turhaan päätään. - -"Viime vuosina se on jäänyt vähemmälle metsänkäynti. On vain reissailtu -afääreillä ja turvoteltu lompakkoa. -- Mutta olen minä yhä sellainen -aseiden käyttäjä, ettei moni toinen edelle pääse. Kaikkia aselajeja -olen käytellyt sekä pitempiä että lyhempiä ja kilpa-ammunnassa vetänyt -monet pokaalit. Kun tulisi tästä toiset ajat, niin Ameriikkaan -painelisin. Siellä sitä olisi lääniä paukutella." -- Hän viheltelee -suruttomasti ja Arvo miettii edelleen: punainen se ei oikeastaan ole, -kun ei sillä ole niiden puhetapaakaan. Taitaa viis veisata koko -ohjelmasta. -- Mutta mikä kumma siitä on punaisten päällikön tehnyt? -Ihankohan se vain seikkaillakseen --. - -"Nyt siellä tuodaan sitä lahtaria." - -"Vielä tätä kyyditellään kuin muutakin herraa." - -"Ei kun antaa lyijypassituksen suoraan helvettiin, niin on laskut sillä -kuitatut." - -On tultu etulinjalle ja päällikkö on sipaissut pois peitteen ja sanonut -muuttuneella tuikealla sävyllä: - -"Nyt pulita rahat. Kolmekymmentä markkaa ruokarahaa päivältä, se tekee -yhteensä kuusikymmentä markkaa ja sitten kymmenen markkaa kyydistä. Ei -tässä lahtareita ilman edestä syötellä eikä kyyditä." - -Hän on antanut Arvolle lompakon ja puhuu kuin puolivihassa, mutta -rahoja ottaessaan vilkuttaa silmää. Arvo hyvin ymmärtää, että se näin -tekee vain hänen ja oman päänsä päästimeksi. Paljon se uskaltaakin, -sillä miehet ympärillä seuraavat toimitusta kyräilevin epäluuloisin -katsein, kirota karskauttelevat ja muka piloillaan pelottelevat -pistimillään. - -"No hei, annahan mennä!" - -Kuletaan jokunen sylenmitta, ja päällikkö hyppää pois kannoilta ja -ojentaa kätensä hyvästiksi: - -"Terve näkemiin! Paranehan pian, että joudut taas tappelemaan. Ei -tiedä, vaikka vielä tiet yhteenkin veisivät." -- Se on taas entisensä, -veikeännäköinen ja suruton, puristaa Arvon kättä kuin toveri. Tyttöä -vielä neuvoo: - -"Aja vain tästä suoraan notkon poikki ja sitten maantietä ja jos mitä -liikettä huomaat vastapuolella, niin nosta vaan kätesi ja huuda, että -omianne on kuormassa, sitten eivät tee mitään." -- Hän vie käden -kulmalleen sotilaallisesti tervehtien, käännähtää ympäri ja katoaa. - -Mutta Arvon päässä kiehuvat sekavat ajatukset. Olisi pitänyt kiittää -sitä. Olisi pitänyt kysyä, mikä hän oikein on, punainen vaiko -valkoinen. Kun ei se edes käyttänyt lahtarinimitystä muuta kuin -ketjussa ja sekin puhe oli kuin tekeytymistä. - -Sitten tulee uusi ajatus: ampuvatkohan takaapäin? Ei niistä ole -takeita. Toivo ja epätoivo vieläkin taistelevat vallasta. -- Ja sitten -taas: mitähän sanovat omat? Mitä tosiaankin sanovat, kun näkevät? - -Hän heittää peiton kasvoiltaan. Miten on taivas korkea ja sininen! Ja -auringonsäteet tanssivat hevosen harjassa ja metallilaatat valjaissa -liekkivät kuin tuli. Sitten osuu huomio kyyditsijään. Se on näköjään -seitsemän- kahdeksanvuotias, punaposkinen ja pyylevä. Istuu siinä -kukikkaine huivineen ja suurine rukkasineen terhakkana ja tyynenä eikä -näytä pelon merkkiäkään. Hänen eleissään on jotain tapailtua -poikamaisuutta, kun hän reen laidalla istuen heiluttelee jalkojaan ja -maiskauttelee hevoselle muka jouduttamaan kulkua. - -On omituista nähdä lapsi, lisäksi pieni tyttö, täällä tulilinjoilla. -Käy sääliksi hänen turvattomuutensa ja orpoutensa, ja Arvo kysyy -osaaottaen: - -"Mikä sinutkin poloisen tänne sodanjalkoihin on saanut?" - -"Mikäkö? Ka, kun tulivat nämä punaiset kylään, niin isä ja äiti -lähtivät karkuun niinkuin muutkin aikaiset väet. Sanoivat, että eivät -ne lapsille mitään tee ja jättivät minut silmäksi taloon, etteivät -siellä hyvin pääse pillojaan tekemään", toimittaa tyttö pikkuvanhaan, -terhakkaan tapaansa. - -Vaan ei Arvo häntä enää paljoa kuuntelemaan kerkiä. Huomio on kokonaan -metsärannassa vastapäätä. Siellä kivien ja kantojen takana ovat omat -kiväärit vireessä, vaikka ei tällä hetkellä laukaustakaan vaihdeta -puolin eikä toisin. Kun vain saisi annetuksi aikanaan merkin. - -Ajetaan hyvää kyytiä. Tässähän tulee jo sama tienhaara. Tuolla humisee -hautausmaan kuusikko ja tuosta kääntyy tie pappilaan. Näillä paikoin -juuri hänen on pitänyt saada kuula ja tuonne hän ryömi kuolemaa -odottamaan. Vilu puistattaa. Vereksen lumen on satanut tielle sen -perästä, mutta silmä on senkin läpi näkevinään veriläikät --. - -"Seis! Kuka siellä?" kuuluu tiukasti edestäpäin. - -"Omia miehiä!" Arvo kohottaa ylös molemmat kätensä. - -"Ajakaa sitten tänne ylemmäksi! Emme me halua tulla sinne aukealle -näkyviin", komentaa ääni edelleen. - -He ajavat tienmutkaan, tapaavat siinä vahvan vartioston ja -komppanianpäällikön, kaikki tuntemattomia. - -"Kuka olet ja mistä matka?" tutkii päällikkö. - -Arvo kertoo lyhyesti ihmeellisen seikkailunsa ja tahtoen sanojensa -vahvistukseksi näyttää suojeluskunnan jäsenkortin pistää kätensä -povelleen, mutta tapaa rinnaltaan kirjeen. Hän silmää kuoreen ja lukee -ihmeekseen: - -"Lahtarien komppanianpäällikölle." - -"Se on sitten minulle", hymähtää päällikkö ja lukee ääneen merkillisen -kirjeen: - - "Jos teissä on vähänkin ihmisyyttä, niin lähetätte takaisin minun - ratsuni ja kyyditsijän. Kyytipalkka on suoritettu. Luulen olevanne - samaa mieltä kanssani siitä, ettei tällainen yksitoikkoinen - asemasota ole muuta kuin ajanhaaskausta, jonka vuoksi kohteliaimmin - pyydän avonaiseen taisteluun. - - "Punaisten komppanianpäällikkö linjalla vastapäätä." - -"Vai avonaiseen taisteluun mielenne tekee! Saamanne pitää", naureksii -päällikkö. - -"Jopas herkesi höyliksi, kun oikein kohteliaimmin pyysi", pilailevat -miehet. - -Vaan päällikkö on uudelleen kääntynyt Arvoon ja kysellyt haavaa ja -vointia. Sitten sanoo miehilleen: - -"Mies on heti saatava hyvään hoitoon, kuta välemmin. -- Lajunen istuu -kuskille ja ajaa ambulanssiin. Toiset pitäkää tyttöä silmällä, kunnes -hevonen joutuu takaisin. Sitten toimittakaa sekä tyttö että hevonen -matkaan sinne, mistä tulivatkin." - -"Hyvin joutaakin moinen takkukarva", nauravat miehet hevosta, joka on -tosiaankin sukimaton ja surkea. - -Ja sitten alkaa matkan viimeinen iloinen taival. Jokainen askel vie -takaisin elämään, turvaan ja varmuuteen. - -Vastaan tulee omia miehiä matkalla ketjuun. - -Ihmettelynhuutoja, iloisia tervehdyksiä, kyselyitä satelee Arvon -rekeen. Jokainen tahtoo puristaa kättä ja toivottaa tervetulleeksi -takaisin elävien ilmoille. - -"Kun ihan jo menneenä miehenä puhuttiin." - -"Ja kun tuli kirjoitettua sinne kotipuoleesi, että herastuomarin -Arvokin jo lähti viimeiselle matkalleen. Pahuus sentään! Jos lienevät -jo kerenneet antaa sanan vanhemmillesi, niin sitten tässä kummat -käärii." - -"Olipa sentään asia, että mies tuli takaisin, tulee se näet vaikka kuka -muu, ei vaan turpeenalainen." - -"Vaan mitä kumman teitä sinua oikein on kuletettu nämä päivät?" - -Arvo saa taas uusia kertomuksensa haavottumisestaan, vangitsemisestaan -ja pelastumisestaan. Toiset pyörittelevät päätään. - -"Taisi olla ihan vain sinun onnessasi. Ei sieltä takaisin tulla." - -"Niinpä taisi olla. Kyllä sitä on nämä vuorokaudet saanut kaiken aikaa -katsella kuolemaa silmästä silmään. Ja on siinä ollut kärsimistäkin." - -"No sen jo arvaa kylkeinenkin. Vaan nyt pitää joutua ketjuun, etteivät -ärähtelemään pääse toiset." - -Taas puristetaan käsiä ja lausutaan iloiset hyvästit. - -"Jouduhan paikallesi ketjuun!" huutavat vielä perästä. - -"Tullaan, tullaan, kun keretään", vastaa Arvo samaan reippaaseen -sävyyn. Mutta hän tietää liiankin hyvin, ettei hän enää tulilinjoille -kykene. Ei ainakaan pitkiin aikoihin. - -Sitten valtaa hänet kaiken jännityksen ja mielenjärkytysten jälkeen -niin voimakas väsymyksentunne, että kaikki muu ikäänkuin hukkuu siihen. --- Kerran vielä kuohahtaa hänessä sotilaan veri, kun asemalla paareilla -kannettaessa näkee vaunuihin lastattuna juhlallisia tykkejä. Tekisi -mieli ääneen hurrata kajauttaa. Siinä ne nyt menee ne hänen lupaamansa. - -Tuntuu surumieliseltä ajatella, miten toista olisi olla mukana _nyt_, -niin varmaa ja repäisevän riemullista. -- Mutta ovatpahan toiset, Poke -ja muut. Kyllä ne selviävät minuttakin -- tapaa taas uupumus ja painaa -takaisin yhtätasaiseen harmauteensa. - - - - -HILJAISTA MIEHUULLISUUTTA. - - -"Miten ne laulavat, kuulkaahan!" -- Nuori hoitajatar kumartuu -innoissaan ulos ikkunasta. Kadulta kantautuu hiljaiseen -sairashuoneeseen reipas laulu tahdikkaan astunnan säestämänä. Komppania -marssii asemalle täysissä varustuksissa. - -"Miten ne laulavat", sanoo hän uudelleen. -- "Että ne saattavatkin noin ---." Hän ei päätä lausettaan, nojaa vain ikkunanpieleen ja henkäisee -äkisti syvään: hän ajattelee kaikkia niitä, jotka tulevat menettämään -henkensä -- tai ehkä liikuntakykynsä, niinkuin hän tuolla vuoteessa, -nuori poika, joka yhä häilyy elämän ja kuoleman välillä. - -"Minkälainen oli muuten yö?" -- Lääkäri nyökkää vuoteeseen päin. - -"Entisellään. Hän hourailee lakkaamatta, kuinka muka ketju murtui, kun -hän ei kestänyt paikallaan vartiossa ja siihen tapaan. Alituiseen, niin -että oikein pahaa tekee kuunnella. -- Poloinen, niinkuin ei se hänen -osaltaan riittäisi. Tokko saanee edes pitää jalkansa." - -"Vaikea sanoa. Parhaassa tapauksessa jää se kuitenkin aivan jäykäksi. -Kun nyt edes yleisvointi korjautuisi." - -Laulu ja askelten kaiku on edennyt kuulumattomiin. Hoitajatar sulkee -ikkunan. He lähtevät työhönsä. Niihin aikoihin ei siinä talossa ollut -yötä eikä päivää. Oli vain loppumatonta kuumeista askarrusta. Ja yhä -tuli lisää joka junan mukana haavottuneita -- Raudun verisen voiton -lunnaita. - --- -- -- Mutta eräänä päivänä herää Arvo Partio siitä pitkällisestä -yöpimeästä, johon kuume on hänet kahlehtinut. Hän katselee ympärilleen -kirkkain silmin hiljaisessa valkeassa huoneessa, johon päivänpaiste -valuu uudinten lomasta leveinä kultajuovina. Kukat tuoksuvat -yöpöydällä. Hän näkee ne ensi kertaa, jaksaa jo iloita niistä. Hän -tuntee palautuneensa tajunnan selkeyteen ja elämään -- vieläkin kerran. - -"Arvatkaapas, arvatkaapas, mitä hyvää minä täältä tuon!" -- Hoitajatar -pilkistää ovesta säteilevän iloisena. Valkea myssy on istahtanut vinoon -toiselle korvalliselle pelkästä hyvästä mielestä. Hän katoaa ja sijalle -ilmestyy -- - -"Ei mutta -- ei mutta, Poke." - -"Sama mies. Ukkoseni, veli rukka. Aune minulle kirjotti. En tahtonut -jaksaa aluksi niellä enkä sulattaa. -- Sitä se sota tekee." -- Hän -ravistelee toista karhun hellyydellä laihtuneista hartioista, -läimäyttelee ja ravistelee. Mutta hehän ovat niin sanomattoman iloisia. - -"Että sinä tosiaan. Miten selvisitkin?" - -"Enpä ihmeemmin. Katsos, kaikenhan voi järjestää. Komennuksella, -komennuksella tietenkin ollaan. Haavottuneita tuomassa. Tiedätkös, ei -se komppania niin vain poikiaan unohda" -- hän läimäyttää tällä kertaa -Arvon päänalaiseen, niin että vieteripatja keinahtelee --. "Sitä -sanoivat kaikki, että jopa oli sekapäinen se luoti, joka sinut -kempsautti jaloiltasi. No, minä viivana päällikön puheille ja lomalippu -lähti kuin itsestään." - -Hän on niin kaltaisensa. Tekee hyvää kuunnella ja katsella häntä. -Päivettyneet kasvot hohtavat raikkauttaan, silmissä kipinöi ja -vilkehtii kuin majakkalyhty. On kuin kukkisi nuoruus ja voima hänen -veressään. Mutta hänpä onkin niitä, jotka ainaisesti purjehtivat -piristävässä aamutuulessa ja tuovat elämää ja vauhtia muassaan. - -Arvo tuntee se selvemmin kuin konsaan ennen. Toisen käsistä valuu -sähkövirtana sykähyttelevä elämänhalu hänen kalpeisiin käsi -raukkoihinsa. - -"Ukko rukkaseni, miten oletkin huvennut. Eihän sinusta ole jälellä kuin -hiukan silkkaa keskikohtaa. Vain yksi ulottuvaisuus kuin viivalla -Bonsdorfin 'kurnetriassa.' -- Eläs, että todellakin oli vielä sen -verran sivistyksen rippeitä jälellä. Sen kun moititaan kenttäelämän -niin huikeasti muka metsistyttävän." -- Hän nauraa tartuttavan -iloisesti, niin että hohtaa valkea tasainen hammasrivi. Vaikka -oikeastaan sydänalaa niin oudosti kouristaa katsellessa tuttuja -rakkaita kasvoja pieluksella. Ne ovat niin kapeat ja läpikuultavan -kalpeat. Mutta Poke ei ole niinä miehinäänkään, kulettaa -valtioviisaasti keskustelunkin ihan toisille urille. - -Ja he antavat jutun luistaa kuin ennen. - -"Toiset pojatko? Hohoi -- ne ukkelit jaksavat pulskasti. Ja paikkansa -ne pitävät aina ja joka tempussa. Sen sanoo vaikka kuka, päällikötkin. -Iso-Jukka on ihan jyry miehekseen, koko komppanian kaunistus. Ei -hätäile eikä siekaile hikisimmissäkään paikoin. - -"Muuten olemme viime viikkoina olleet hieman erillämme. Näes, minua -tuppasi kyllästyttämään se ainainen ketjussa loikominen. Pyrin sitten -tykistötiedustelijoihin. Se on ikäänkuin liikkuvampaa ja reilumpaa ja -pitää niin voiteessa miehen. Koikkalainen tietysti piipertää -kintereilläni kuin ennenkin. - -"-- Muuten muista minun sanoneeni. Se poika se vielä näkyy Suomen -armeijan riveissä -- jos nyt yleensä elävänä selviämme itsekukin. -- -Mutta väsyttääkö tämä sinua?" - -Arvo on sulkenut silmänsä ja kasvot paistavat valkeina pieluksella. -"Ei, muuten vain --" ja sitten syvän surullisesti -- "Minusta ei sitten -enää ole miksikään." - -"Sinusta! Synti sitä on sanoa sinun, jolla on aina ollut päätä ja -kuntoa enemmän kuin meillä muilla yhteensä." -- Poke yrittää parastaan ---. "Ja välipä nyt tästä yhdestä jalasta, kun paras miehessä on -jälellä. Sitä sanoi Aunekin, että olisi paljon hullumpaa, jos se olisi -esimerkiksi käsi. Ja kylläpähän sinä tästä vielä kohennut kaikin -puolin. Älä ole milläsikään." - -"Vaan kun en oikeastaan kerinnyt olemaan miksikään hyödyksi." - -"Vai et hyödyksi. Olithan ensimäisiä -- ja helmikuussa, muistat sen, -olivat miehet kalliita." - -"Ja sitten on niin raskasta ajatella, että te toiset siellä kannatte -kaiken kuorman sillä välin kun --" - -"-- -- kun sinä makaat ja haudot silkkoja tyhmyyksiä." -- Poke sieppasi -entisellään nokkelana sanat hänen suustaan. -- "Viljelehän järkeäsi, -ukkoseni. -- Miksi siis sinä makaat tässä ja kärsit? -- Etkö isänmaasi -tähden, kuten muutkin. Eikö se sitten ole sama, missä se tapahtuu, -kunhan miehenä kantaa kohtalonsa -- niin, tappionsakin, Kuules, minusta -tuntuu, että tässä sinun paikallasi vasta miehuullisuutta kysytäänkin, -etkö usko?" -- Ja sitten veljellisellä lämmöllä: "Tuossa se olisi, -sanon minä, vapaudenristi paikallaan." - -Hän taputtaa Arvon paidanrintaa, mutta ei hiiskahdakaan, että hänellä -on sellainen kalleus kotona, saatu erään huimanrohkean öisen partion -jälkeen. - -"Miksi sinä sen pois otat?" oli ihmetellyt sisar, joka tapasi Poken -itse teossa, ratkomassa nauhaa. - -"En minä, kun ei Arvollekaan vielä ole annettu", oli Poke lyhyeen -vastannut. - -Ja sitten ystävykset siirtyivät puhumaan niiden päivien suurista -tapahtumista, iloisista voitonviesteistä ja ratkaisun varmuudesta. - -"Kohta saat terveisiä Viipurista", kehaisee Poke poikamaiseen tapaansa. --- "Siihen mennessä toki sinäkin hiivittäydy tuohon ikkunan poskeen, -kun komppanian pojat hurraavat jälleen kotiansa kohti. Me teemme -sinulle tuolta ikkunan alta uljaasti kunniaa kuin itse Mannerheimille. --- Sekin suuruus on muuten nähty ihan näillä silmin. Kävi tervehtimässä -poikia siellä etulinjoilla. Sillä se oli ryhti ja katsanto kuin -Napoleonin kuvalla." - -Hän "turisee" hilpeästi kuin kuunaan. Sitä on niin soma kuunnella, -Poken rupatusta. Se tulee ryöpsähtelee välittömänä ja tuoreena, tekee -äkkikäänteitä solahdellen alati uusiin uomiin. Ja kun hoitajatar -apulaisineen tulee hetken perästä hakemaan Arvoa leikkuuhuoneeseen, -hämmästyy hän syttyneitä silmiä ja punerrusta poskilla. - -"Rintamatuuli tekee hyvää", hymyilee hän Pokelle ja vetäytyy käytävään, -ettei häiritsisi heidän jäähyväisiään. - -"Joko sinun nyt täytyy?" - -"Niinhän se on määrä. Huomenna on oltava perillä. Olipa sentään asia, -että tämänkin verran." - -"Niin, kiitos. Taisit tehdä minusta ihan elävän ihmisen." - -"Tyhjiä. Hätäkös tässä nyt enää. Pidä vain miehen kurssi eläkä anna -luonnon aleta." - -"Koetetaan, koetetaan." - -"Ja voimmehan kirjottaakin. Minä tietysti annan raporttini -sotilaalliseen sähkösamatyyliin." - -"Yhtä tervetulleita, vaikka miten lyhyet. -- Sanohan toisillekin -terveisiä ja voikaa hyvin kaikki." - -"Sinä samaten." -- Mutta äkkiä Poke ottaa häntä väkevin käsin -hartioista ja sanoo oudon syvällä äänellä: - -"Nyt sen voimme sanoa, että olemme olleet veljiä elämässä ja -kuolemassa, me kaksi --" ja sitten vielä matalammin -- "Tiedätkö, -kuule. Sinun rinnallasi olisi hyvä vaikka kaatua." - -Oven takaa vielä kuuluu hänen raikas äänensä, kun hän hyvästelee -hoitajatarta. Sitten reippaitten poistuvien askelten kaiku -- se pitkä -käytävä kokoaa niin merkillisesti äänet. Sitten lähenevät taas keveät -askeleet ovea. Arvoa haetaan leikkuuhuoneeseen. - -Se on jokapäiväinen kidutus, eikä lääkäri ole kertaakaan hennonut -ryhtyä huumaamatta tuskalliseen käsittelyyn. Mutta tänään sanoo potilas -lujasti ja selkeästi: - -"Tohtori, ei oteta mitään nukutusaineita. Minulla on kai sitä lajia jo -liiaksikin veressä, kun muistelen, miten runsaasti ensimäinen hoitajani -niitä viljeli." - -"Kuten tahdot", lääkäri katsoo pitkään potilaaseensa -- "kuten tahdot. -Jos vain kärsit kuunnella." - -"Moni kärsii isänmaan tähden paljon enemmän" -- tulee hiljaa ja -vakavasti, mutta säteilevin silmin. - -Lääkäri ryhtyy työhönsä. - -Sillä kertaa olivat tällaisiin tottuneen vanhemman hoitajattarenkin -kasvot liikutuksesta valkeat, mutta nuori poika siinä leikkuupöydällä -puri hampaansa yhteen niin että kuului, eikä yksikään valitus päässyt -hänen huultensa yli. - -Mutta kun hänet sitten tuskien herpaisemana kannettiin vuoteeseensa, -seisoi lääkäri, kylmä karski mies, kauan ikkunan luona selin muihin ja -mietti. - - * * * * * - -Ja sitten tuli kevät pitkin kiirehtivin askelin. Satoi virtanaan jonkun -vuorokauden ja sen perästä oli kirkkaita aurinkoisia päiviä. Ne tekivät -lopun kelistä. Eräänä aamuna saattoi Arvo kuulla pyörien ratinan -alhaalta hevostieltä. Ajurit olivat vaihtaneet rekensä rattaisiin. - -Avonaisen ikkunan kautta tulvasivat sisään hilpeät keväiset äänet. -Räystäät ja katurännit pitivät iloista hälinää. Ja kevättuuli -- -viileähkö vielä, sillä suurten selkien jäät olivat siihen kylmyyttään -henkineet -- liehutteli valkeita uutimia ja hyväili sairaan pojan -kasvoja, jotka alkoivat jo vienosti punertaa. - -Eräänä päivänä sai kaupunki kuin sähkötäräyksen ja kapsahti miehissä -jalkeille. Saapui korkeita vieraita -- itse "valkoinen kenraali." Se -pani kaikki, mitä lie kaupungissa ollut miehistä sukua, vaaksahousuista -lähtien hamaan vanhaan tulliherraan, joka jo horjahteli kohti -kunnianarvoista yhdeksääkymmentään, tiukkaan perusasentoon. Ei siinä -kädenkäänteessä mitään erinäisiä juhlallisuuksia kyetty puhaltamaan -kokoon. Kunpahan nyt seisottiin kunniakujana ja hurrattiin kurkut -"kukonpojiksi." - -Arvo Partio makasi ja kuunteli, miten räystäät soittivat helähtelevää -xylofoonia katurännien hoitaessa meluisaa säestystä, kun ovi aukesi ja -sisään astui lääkärin saattamana ylhäinen sotilashenkilö. Arvo tiesi -siinä hetkessä, kuka hän oli ja lennähti punaiseksi. - -Vieras lähestyi vuodetta ja sanoi eräänlaisella sydämellisellä -arvokkuudella: - -"Olen kuullut, että olet ollut uljas poika sekä rintamalla että -varsinkin täällä. Isänmaan nimessä annan sinulle tämän vapauden -ristin." -- Hän laski sen Arvon rinnalle ja kuunteli hymyillen, kun -Arvo, silmissä kostea kimmellys ja ääni värähdellen koki toimittaa: - -"Ei olisi pitänyt. Mitäs minusta, kun niin lyhyen ajankin vain olin. -Toiset toverini, ne ovat olleet koko ajan. Niille pitäisi antaa." - -"No, no, kyllähän muidenkin kelpo poikiemme ansiot aikanaan saavat -tunnustuksen." -- "Valkoinen kenraali" taputti häntä kevyesti olalle. --- "Toivon, että parannuttuasi edelleen palvelet maatasi, ellet kiväri -kädessä, niin toisin asein." - -"Harvinaisen kirkas katse", sanoi hän ovessa lääkärille, joka opasti -häntä kierroksella haavottuneiden luona. - -Mutta Arvo ei oikein jaksa tajuta tätä kaikkea. Tuskin vielä -silloinkaan, kun "valkoisen kenraalin" juna on jo vierinyt tiehensä -valtavien eläköönhuutojen saattamana ja Heikki veli ryntää tuulen -tuomana suoraan asemalta Arvon luo purkamaan ihmeellisiä vaikutelmiaan. -Hän on niin täyteen ladattu kuin räjähtämäisillään. - -Ja miten hän loistaa ja mahtailee. Tämä on ilmeisesti hänen elämänsä -ylpein päivä. Hänhän on ensi kertaa maailmassa nähnyt ihmeitten ihmeen -ja pojanunelmiensa korkeimman kunnian huipun: _oikean elävän -kenraalin_, ei mitään kuvaa. Ja ajatella -_hän_ oli _puhutellut_ -Heikkiä. - -"Mitäs, kun minä seisoin siinä asemapihan portilla, niin että se kulki -ihan tuosta noinikään. Katsohan, noin läheltä." -- Hän näyttää niin -läheltä kuin olisi Mannerheimin liepeet suorastaan hiipaisseet hänen -pientä terhakkaa pystynenäänsä. -- "Ja minä seisoin puhtaasti -'stillgestanden', uskotko?" - -"Kuin tinasotamies, uskonhan minä." - -"Ei, näinikään, katsohan! --" Hän pöyhistelee keskilattialla suorana -kuin tikku, pyöreäkuoppainen lapsenleuka pönäkästi pystyssä ja -kyynärpäät hauskasti sojottaen ulospäin kuin kaksikorvaisella padalla. -Arvon pingottunut mieli laukeaa keveään nauruun. - -"Ja sitten se sanoi, että, arveles kun se sanoi ihan näinikään, että -'sinä olet varmaankin meidän reippaita karjalaisia koulupoikiamme', -sanoi se. Ja minäkös tein kunniaa -- tällä lailla, katsohan ja sanoin -että" -- se kiljaistaan kaikella keuhkojen väellä -- "ensimäisellä -luokalla, herra kenraali." - -"Olehan ole, kuulenhan minä vähemmälläkin", tyynnyttelee vanhempi veli. -Mutta Heikki, naama yhä loistaen siinä kunnian päivänpaisteessa, -palpattaa edelleen: - -"Ja sitten se nauroi ja iöi minua olalle. Ja ne nauroivat muutkin -sotaherrat." - -"No vähemmälläkin", pääsee Arvoltakin jo ihan helanauru. "Sinähän -järjestit heille oikean pienen paraadin." - -"Nii-in", riemahtaa Heikki itsekin. "Ja minä tein kunniaa ihan koko -ajan, kun ne menivät ohi. Ja niitä oli koko junallinen, mutta kaikkein -uljain oli Mannerheim. Se oli sitten siinä paikassa kuin ne komeimmat -kuvat siinä isän suuressa 'Vänrikki Stoolissa.' Hatussa vain ei ollut -töyhtöjä. Miksikähän eivät enää pidä?" -- Ja yhteen henkäykseen: -"Mutta, että se viitsiikin ajaa junassa ihan kuin muutkin ihmiset. Minä -jos olisin, niin ajaisin vain lentokoneella. Etkö luule, että kenraalit -saavat sellaisenkin ihan oman, ja mitä vaan --." - -"Taitavatpa saada." - -"Ja minä en antaisi kenenkään muun sitä ohjata ja lentäisin aina muita -korkeammalla. Enkä minä ottaisi minun ilmalaivaani muita kuin toisen -luokan Tolvasen. Siinä on sitten kanssa sellainen poika, että se ei -pelkää, ei niin mitään." -- Ja hetken perästä: "Nyt minä tiedän, mikä -minusta tulee, kun tulen suureksi." - -"No mikä? Ajurihan sinusta ensin piti tulla, ja sitten viime kesänä -ajattelit, että autonkuljettaja olisi sentään reilumpi." - -"Pyh", pihahtaa ylenkatseellisesti toinen, että kun veli muka yhä -vieläkin niin matalalle tähtäilee, ne unelmat on jo ammoin potkaistu -nurin. Hän pullistaa rintaansa ja kajauttaa kantansa yhteen: - -"Ei kun sotamies -- _sotamies_ tästä pojasta tulee!" -- Ja tuleva -karski sotamies teikkaroi riemuissaan paraatimarssia äkkikääntein -ympäri huoneen. Sitten pysähtyy ja kunniaa tehden hihkaisee vielä -kerran: - -"Eläköön kenraali!" - -Mutta vanhempi veli on aivan tikahtua hilpeyteensä. Ilmeisesti tämä -viimeinen "kunnia" oli tarkotettu korkealentoisen sotamiehen omalle -tulevaiselle ylhäisyydelle. - -"Ja minä jään ijäkseni nahkapojaksi. -- Älä nyt sentään vielä ilmaan -lennä", tasottelee Arvo. -- "Jos herra kenraali suvaitsisi hetkeksi -istua tuohon, niin näyttäisin jotain." -- Arvo vetää yöpöytänsä -laatikosta esiin vapaudenristin. - -Ihme, ettei Heikki veli siinä hetkessä istahtanut lattialle -ihmetyksestä, sillä vauhdilla kun hupsahti alas maaperään -kenraalinunelmiensa korkeuksista ja jäi silmät renkaina tuijottamaan -siihen ihmeeseen. - -"Kenen se on sellainen?" -- Hän nieleskeli ja lipoi kielellään. -Sellainen oli hänellä tapa, milloin hän tunsi itsensä neuvottoman -noloksi -- niinkuin esimerkiksi kielioppitunneilla. - -"Minun. Mannerheim itse antoi." - -"Manner --" Heikki eistyi jo tarkastamaan sitä kädestä pitäen -taikauskoisen hartaudella. Sitten hän toipui ja ratkesi riemuun: - -"Eläköön -- onpa meidänkin kotona sitten vapaudenristi!" - -Siinä hetkessä hän sai jalat alleen ja sen häntä nähtiinkin. Yleensä -Heikille aina tuli äkkilähtö, nyt hän sananmukaisesti _haihtui_. Kotiin -oli tietysti lennätettävä sana ja Kaatrakoskelle ja toisen luokan -Tolvaselle. - - * * * * * - -Ovelle koputetaan. - -"Minä se vain. Siellä meidän alapuutarhassa kukkivat krookukset -parhaillaan. Niitä on valkeita ja sinisiä. Minusta ovat valkeat -kauneimmat." - -Se on tohtorin Aune. Hän on eräiden toveriensa kanssa ottanut nimiinsä -sairashuoneen "kukkamonopolin", niinkuin isä leikillään sanoo. - -"Ja sitten toin Poken kirjeen sinulle lukea, kun hän ei sano nyt -joutavansa kirjottamaan sinulle erikseen." - -"Kuulenhan tästäkin, miten heidän on", Arvo avaa sen nopeasti. Se on -pian luettu ja lopussa seisoo juhlallisen lyhyesti: - -"Ei vielä, mutta kohta." - -Niihin aikoihin jo oli kevätilma täynnä kiihkeää odotusta ja iloista -voitonvarmuutta. -- "Pian kuullaan uusia", sanoivat ihmiset toisilleen -rohkaisevasti, vaikka sydäntä värisytti ajatellessa voiton hintaa. - -"Nyt minä tunnen, että saan ja tahdon elää ja että minuakin vielä -tarvitaan", sanoo Arvo Partio nuorelle tytölle, joka asettelee kukkiaan -veteen ja on itse niin terve ja tuore ja aamunraikas. -- "Olen -ajatellut paljon kaikenlaista, minullahan on hyvää aikaa. -- Se vanha -välskäri, tiedäthän, puhui minulle niin merkillisesti erotessa. 'Sinun -ja sinunlaistesi on korjattava tämän sodan rumat jäljet', sanoi se. Ja -mitä kauemmin sitä miettii, sitä selvemmäksi se käy. Se on sitä -ainaista uudelleen alkamista ja rakentamista, jota elämä oli -menneillekin polville -- toisenluontoista ja vaikeampaa vain." - -"Kun vain voisi olla oikein hyvä. Ei vihata ketään eikä kostaa. Vain -tahtoa oikeutta." -- Nuori tyttö katselee miettien eteensä. - -"Niin pitäisi. Sitä varten kannattaa elää. -- Kaikella on niin -ihmeellisesti oma tarkotuksensa, niinkuin silläkin, että minun piti -nähdä elämää siellä rintaman toisellakin puolen. Oli niitä sielläkin -ihmisiä, niinkuin se välskäri sanoi --." - -"Minun pitää lähteä. Voi hyvin taasen ensi näkemään. Tiedätkö, sinä -olet jo ihan ennallasi. Vain hieman laiha ja kalpea. Odotahan, kun kesä -tulee." - -Ja Arvo onkin ennallaan, mielen tasapainoon nähden, makaa tyynenä ja -kirkkain miettivin silmin. Eikä hänen valoisa mielialansa erityisesti -synkisty silloinkaan, kun lääkäri kerran tuskallisen kääreiden muuton -jälkeen sanoo, että hänellä on vielä monta pitkää kuukautta edessäpäin. -Hän nyökkää vain tyynen alistuvana: - -"Täytyyhän minunkin -- kohdaltani." - -Mutta kun poika on viety pois, sanoo lääkäri apulaiselleen: - -"Mistä ihmeestä hän oikein tuon moraalisen voimansa noutaa? Järkevästi -otettuna on hänen seitsemäntoistavuotias elämänsä tuhottu. Mitä hän on -muuta kuin raajarikkoinen raukka tämän perästä." - -"Ja kuitenkin hänessä on virkeätä elämänhalua enemmän kuin monella -meistä, jotka kuljemme terveillä jaloillamme", täydentää apulainen, -nuori lääketieteen ylioppilas. - -"Sehän tässä juuri ihmetyttää. Minä olen aina ollut kylmän järjen -ihminen ja suuri epäilijä varsinkin tunteiden arvoon nähden. -Itseltäni on ikäänkuin puuttunut elintä, jolla koetaan voimakkaat -tunnevirtaukset. Minun täytyy rehellisesti tunnustaa katselleeni elämää -ja ihmistä liian matalalta näkökulmalta. Sen olen oppinut tuolta -nuorelta pojalta." - -"Niin, hänellä on se hehkuva isänmaallisuutensa sisäisenä -käyttövoimanaan. Sitäkö tohtori ajatteli?" - -"Sitä. Katsokaas, minä olen epäillyt isänmaallisten tunteidenkin -alkuperäisyyttä, pitänyt niitä vain teennäisen paisutuksen ilmauksina. -Vaan kyllä niiden täytyy sittenkin olla jotain aivan oleellista ja -ulotuttaa juurensa luonnonvaistoihimme, niinkuin tuossa pojassa." - -"Niin, hän oli aivan suurenmoinen sillä kertaa, kun hän kieltäytyi -ottamasta huumausaineita ja sanoi vain yksinkertaisesti: 'Kärsiihän -moni isänmaan tähden paljon enemmän'." - -"Se on eräänlaista hiljaista miehekkyyttä, syvää ja totta." -- Tohtori -katselee mietteissään eteensä leikkuupöydälle ja jatkaa: - -"Täällä meillä se sankari tutaan. Luulisin, että joukkoinnostuksen -huumassa voi heittäytyä vaaroihin ja suorittaa hetkellisiä -voimannäytteitä siveellisesti heikompikin luonne -- jos nyt on vastaava -määrä fyysillistä voimaa. Mutta kun joutuu yksin kärsimyksineen, niin -pitää olla syntyperäinen sankari voidakseen kantaa kohtalonsa niinkuin -tämä poika." -- Ja sitten syvän lämpimästi kuin liikutettuna: - -"Sanokaamme, että hän on poikkeuksellinen ilmiö, mutta riittää, että on -todellisuudessa nähnyt senkin." - - - - -VOITTOHUUTOJEN KAIKUESSA. - - -"Rintama liikkuu eteenpäin. Vappuna marssimme Viipuriin", tiedottaa -Poken viimeinen kirje. - -Oli enää kolme päivää Vappuun. Odotus jännitti mielet lujimmilleen. Ja -nyt jo osattiin arvioida ennakolta. Ennen Tampereen ja Raudun -valloitusta ei tiedetty kuvitellakaan, minkä ne maksoivat. Nyt se -tiedettiin, ja Viipurin tähden oli koko ajan muutenkin vapistu. - -Ne varustukset, joita ryssät koko maailmansodan ajan olivat kaupungin -ympärille kyhäilleet! - -Mutta silloin tapahtui kuin ihme -- kevään ihme. - -Padot avautuivat itsestään ja vastustus suli ja hupeni kuin talven -jäljet kevään voittokulun tieltä. - -Vapun jälkeisenä päivänä kun voitonviestit kiersivät ympäri maan, sai -Arvo Partio kortin. Siinä oli Suomen leijona ja sen alla juhlalliset -sanat: - -"In hoc signo vinces." [Tässä merkissä olet voittava.] - -Ja toisella puolella: - -"Tänään marssi voittoisa Karjalan armeija Viipuriin." - -Se oli "Vapauden veljiltä" matkan periltä. Mutta Arvo Partio ei voinut -sille mitään, että voitonriemuun sekoittui pisarainen katkeruutta: - -Voi, jos sittenkin olisi saanut olla mukana --. - -Myöhemmin päivällä tuli tieto, että Poke oli jäänyt Naulasaaren -veriselle kankaalle, kaatunut aivan voiton kynnyksellä, kun jo -vastaisella puolella valkoiset marssivat kaupunkiin riemuhuutojen -kaikuessa. - -Vanha rehtori itse toi suruviestin Arvolle. - -"Se on niin, että vain paras oli tässä kyllin hyvä", sanoi hän. - -Ja nähdessään, miten Arvon silmissä aivan kuin sammui jokin, laski hän -kätensä pojan päälaelle: - -"Sanoinhan minä kerran, että isänmaa teistä saisi kunniaa. En voinut -aavistaa silloin, että se teiltä tulisi vaatimaan näin kalliin uhrin" --- hänen äänensä värähteli -- "Poikani, te olette verellänne maksaneet -Suomen vapauden lunnaat ja osottaneet, että tässäkin sukupolvessa on -niitä, jotka ovat syntyneet _sankareiksi_." - - * * * * * - -Mutta kun historia kerran kertoo tulevien sukupolvien pojille, mitä -saivat kokea karjalaiset pojat Suomen vapaussodassa talvena 1918, on se -varmasti lisäävä: - -"He olivat hakkapeliittain sankarisukua. Heidän ei tarvitse hävetä -uljaita edeltäjiään ja aseveikkojaan, Viipurin lukiolaisia." - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Isien teillä, by Olli Solkio - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ISIEN TEILLÄ *** - -***** This file should be named 52736-8.txt or 52736-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/7/3/52736/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52736-8.zip b/old/52736-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a2e4139..0000000 --- a/old/52736-8.zip +++ /dev/null |