diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52726-8.txt | 2247 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52726-8.zip | bin | 43185 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2247 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..638f3ae --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52726 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52726) diff --git a/old/52726-8.txt b/old/52726-8.txt deleted file mode 100644 index 92d3a95..0000000 --- a/old/52726-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2247 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Neljä päivää, by Émile Zola - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Neljä päivää - -Author: Émile Zola - -Translator: Timo Tuura - -Release Date: August 5, 2016 [EBook #52726] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NELJÄ PÄIVÄÄ *** - - - - -Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - - - - - - -NELJÄ PÄIVÄÄ - -Kirj. - -Emile Zola - - -Ranskankielestä suomentanut Timo Tuura - - - -Kirjallisia pikkuhelmiä XXVIII. - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1910. - -Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - -SISÄLLYS: - - Emile Zola. - I. Kevät. - II. Kesä. - III. Syksy. - IV. Talvi. - - - - - -Emile Zola. - - -Emile Zola syntyi Pariisissa huhtikuun 2:na p:nä 1840. Hänen isänsä oli -insinööri -- Provencessa olevan Zola-kanavan rakentaja. - -Ensimmäisen nuoruutensa Zola vietti Etelä-Ranskassa kunnes hänet -pantiin kouluun Pariisiin. Läpikäytyään Lycée Saint-Louis'n rupesi hän -apulaiseksi Hachetten kirjakauppaan. Kirjakauppa-apulaisena hän -julkaisi ensimmäiset kaunokirjalliset kokeensa eräässä sanomalehdessä. -Ensimmäisen kirjallisen voittonsa hän saavutti novellikokoelmallaan -"_Contes à Ninon"_, jonka hän julkaisi 1864. Seuraavana vuonna ilmestyi -sielutieteellinen romaani "La confession de Claude", josta jo ilmeni -kirjailijan erikoisluonne. "_Thérèse Raquin'issa_" (1867) ja "_Madeleine -Férat'issa_" (1868) kirjailija käsittelee patologisia probleemeja -naturalistiseen tapaan. Näissä romaaneissa ilmenee Zolan erinomainen -kyky kuvata hämmästyttävän, säälimättömän totuudenmukaisesti -ihmisluonnon yöpuolia. - -1871 aloitti Zola romaanisarjansa "_Les Rougon-Macquart_", missä hän -esittää erään toisen keisarikunnan aikuisen perheen vaiheet, kuvaten -samalla tuon aikakauden tavat ja olot, sen koko sielullisen -olemuksen. Sarjaan kuuluu kaksikymmentä romaaninidosta. Teos on -mailmankirjallisuuden huomattavimpia aikaansaannoksia. - -"Rougon-Macquart'in" jälkeen ilmestyi toinen romaanisarja, -kaupunki-trilogia: "_Lourdes_", 1894, "_Rome_", 1896, "_Paris_", -1898. Vuonna 1899 hän alottl taas uuden romaanisarjan, "_Neljä -evankeliumia_", josta hän ennätti kuolemaansa ennen valmistaa vain -kolme osaa: "_Fécondité_" (Hedelmällisyys), "_Travail_" (Työ) ja -"_Vérité_" (Totuus). - -Hänen kirjallisteoreettisista tutkielmistaan mainittakoon: "_Mes -Haines_" (1866), "_Le roman expérimental_" (1881), "_Le naturalisme au -théâtre_" (1881), "_Nos auteurs dramatiques_", "_Documents -littéraires_". Näissä hän kehittelee ja puolustelee naturalismin -teoriaa. - -Zola on mestari huomioiden teossa. Pyrkimys totuudellisuuteen ei salli -hänen säikkyä inhoittavankaan kuvaamista. Mutta huolimatta useinkin -rumista yksityiskohdista, on hänen teostensa peruspohjana aina -suurenmoinen, ihanteellinen, siveellinen aate. - -Ei mikään vältä hänen terävätä silmäänsä, ihmissydämen salaisimmat -sopukat hän näkee selvästi, hän tuntee tarkoin ihmisluonnon -kätketyimmät toimintavaikuttimet. Mutta vaikkakin hänen henkensä luo -kaikkeen alhaiseen ja kurjaan räikeän valaistuksen, niin hän ymmärtää -kaiken ja hänen sydämensä on täynnä sääliä. Huonoinkin, hyljätyinkin on -vielä säälin arvoinen, hänkin kärsii, näkee nälkää, palelee -- ihmisen -velvollisuus on auttaa häntä. Zola saarnaa suurpiirteistä, -lämminhenkistä altruismia. - -Zolan totuuden ja oikeuden rakkaus oli järkkymätön. Tämä tunne pakoitti -hänet sanomaan sanansa mailmankuulusta "Dreyfus-jutusta". Kesäkuun -13:na 1898 hän "Aurore"--lehdessä julkaisi pelottavan kirjoituksensa -"J'accuse" ("Minä syytän"). Hän syytti ministereitä, pääesikunnan -upseereita, sotilastuomareita, syytti intohimoisesti, kaunopuheisesti, -vakuuttavasti -- Ranskan yleinen mielipide vihdoinkin heräsi ja -tuomitsi syytetyt. Dreyfys-juttu otettiin uudelleen käsiteltäväksi ja -Dreyfus vapautettiin. - -Zola kuoli kaasumyrkytykseen 1902 -- kesken runsashedelmäistä -toimintaansa. - - - - - - -Neljä päivää. - -(Les quatre journées de Jean Gourdon). - - - - -I. - -Kevät. - - -Sinä päivänä alkoi aurinko yhtäkkiä noin kello viideltä aamulla -iloisesti paistaa pieneen huoneeseen, joka oli asuntonani setäni -Lazaren, Dourgesin kirkkoherran luona. Leveä keltainen auringonsäde -lankesi suljetuille silmäluomilleni ja minä heräsin valoon. - -Liidun valkeaksi maalattu huoneeni, jonka seinät ja huonekalut olivat -valkeasta puusta, säteili iloa. Kävin akkunaan ja katselin, kuinka -Durance-joki leveänä virtasi laakson tumman vihreyden keskitse. Ja -raittiit tuulenhenkäykset hivelivät kasvojani, virran kohina ja puitten -humina tuntui ikäänkuin kutsuvan minua. - -Avasin hiljaa huoneeni oven. Ulos päästäkseni oli minun kuljettava -setäni huoneen kautta. Hiivin varpaisillani eteenpäin peläten, että -suurten kenkieni narina herättäisi arvon miehen, joka nukkui vielä, -kasvot hymyssä. Ja minä pelkäsin, että kirkon kello olisi alkanut -soittaa Angelusta. Lazare setäni oli jo muutamia päiviä seurannut minua -kaikkialle surullisen ja suuttuneen näköisenä. Hän olisi ehkä estänyt -minua menemästä tuonne alas, virran rannalle, missä aijoin kätkeytyä -rannan pajukkoon nähdäkseni, kun Babet, pitkä, tumma tyttö kulki ohi, -hän, jonka sulous oli kevään koittaessa minulle selvinnyt. - -Mutta setäni nukkui syvää unta. Tunsin melkein omantunnon vaivoja -pettäessäni täten häntä ja hiipiessäni pakoon. Pysähdyin hetkiseksi -katselemaan hänen tyyniä kasvojaan, jotka uni teki lempeämmiksi ja -muistin liikutettuna päivää, jolloin hän tuli noutamaan minua kylmästä -ja autiosta talosta, josta äitini hautajaissaattue oli lähtenyt. Kuinka -paljon hellyyttä, kuinka paljon rakkautta ja viisaita sanoja hän -olikaan siitä päivästä lähtien minulle antanut! Hän oli antanut minulle -tietonsa ja hyvyytensä, koko älynsä ja koko sydämensä. - -Tunsin hetken aikaa halua huutaa hänelle: - --- Nouskaa ylös, Lazare setä, menkäämme yhdessä kävelemään tuohon -lehtokäytävään Durancen rannalle, jota te rakastatte. Raitis ilma ja -aamuaurinko virkistävät teitä. Saattepa nähdä miten hyvä ruokahalu -meillä on palattuamme! - -Mutta entä Babet, joka tulisi virralle, ja jota en saisi nähdä heleässä -aamu-puvussaan? Setäni olisi mukana, minun täytyisi luoda silmäni -maahan. Hienossa ruohikossa pajun alla vatsallani loikoen olisi minun -niin hyvä olla! Tunsin kaihon hiipivän sydämeeni ja hiivin hiljaa -hengitystäni pidätellen ovelle. Menin portaita alas ja aloin juosta -kuin mieletön toukokuun aamun suloisessa lämpimässä. - -Taivaanrannalla oli taivas aivan valkoinen, vain siellä täällä -vivahtaen hyvin kauniiseen siniseen ja vaaleanpunaiseen. Kalpea aurinko -muistutti suurta hopealamppua, jonka säteet virtasivat kuin valosade -Duranceen. Ja leveä ja tyyni virta levittelihe laiskasti punaisella -hiekallaan kulkien laakson päästä päähän, muistuttaen sulaa metallia. -Lännessä loi matala ja terävähuippuinen kukkulajono vaalealle taivaalle -sinipunertavia täpliä. - -Jo kymmenen vuotta olin asunut tässä syrjäisessä kolkassa. Kuinka monta -kertaa olikaan Lazare setä saanut odottaa minua latinantunnille! Tuo -arvon mies tahtoi tehdä minusta oppineen. Mutta minä olin Durancen -toisella rannalla, hätyyttelin harakoita, keksin kukkulan, jolla en -vielä ollut kiipeillyt. Kotiin palattuani sain nuhteita: latina oli -unohtunut, setä raukkani torui minua housujeni repimisestä ja hän -vapisi, kun hän välistä näki, että ihoonkin oli tullut pieniä naarmuja. -Laakso oli minun, juuri minun, olin sen valloittanut jaloillani, olin -sen oikea omistaja rakkauden oikeudella. Ja kuinka rakas olikaan -minulle tämä virran osa, nämät kaksi penikulmaa Durancea ja kuinka -hyvin me ymmärsimmekään toisiamme! Tunsin rakkaan virtani kaikki oikut, -sen huonon- ja hyvän-tuulenpuuskaukset, sen päivän joka hetki -vaihtelevan ulkonäön. - -Kun tänä aamuna tulin veden partaalle, tulin aivan häikäistyksi -nähdessäni kuinka tyyni ja valkea se oli. Se ei ollut vielä milloinkaan -näyttänyt niin iloiselta. Minä pujahdin nopeasti pajujen alle, -avoimelle paikalle, jossa auringonsäteet karkeloivat mustassa ruohossa. -Kävin loikomaan vatsalleni ja katselin tarkasti kuulostaen oksien -välistä polkua, josta Babetin piti tulla. - --- Kuinka sikeästi Lazare setä mahtaakaan nukkua! ajattelin. - -Ja minä oikaisin pitkin pituuttani sammalille. Aurinko paahtoi -lämpimästi selkääni, mutta rintani, joka oli ruohikkoa vasten, oli -aivan kostea. - -Oletteko milloinkaan aivan läheltä katsellut ruohoa, silmät -heinänkorsien tasalla? Babetia odottaessani tutkin katseillani -arvelematta ruohomätästä, joka oli todella kokonainen maailma. Siinä -oli katuja, poikkikatuja, toreja, kokonaisia kaupunkeja. Pohjimmaisena -oli suuri tumma läjä, jossa menneen keväiset lehdet surullisesti -mätänivät, hennot korret ylenivät maasta, pitenivät, koukistuivat -sirosti. Siellä oli hoikkia pylväikköjä, kirkkoja, aarniometsiä. Näin -kahden pienen hyönteisen käyskentelevän tässä äärettömyydessä, ne -olivat varmaan eksyksissä sillä ne vaelsivat pylväiköltä toiselle, -kadulta kadulle levottoman ja huolestuneen näköisinä. - -Juuri sillä hetkellä näin kohottaessani katseeni ylhäällä polulla -Babetin valkeat hameet mustaa maata vasten. Tunsin hänen harmaan -valkokukikkaan karttuunihameensa. Painauduin syvemmälle ruohikkoon, -tunsin kuinka sydämeni sykki maata vasten, niin että miltei hieman -kohosin maasta joka sykähdyksellä. Rintaani poltti, nyt en enää -tuntenut aamukastetta. - -Nuori tyttö tuli kevyesti polkua alas. Hänen hameensa viistivät maata -ja heiluivat ihastuttavasti. Näin hänet kiireestä kantapäähän, aivan -suoraryhtisenä ylpeässä ja onnellisessa suloudessaan. Hän ei tiennyt, -että minä olin pajujen alla, hän käveli huolettomana välittämättä -tuulesta, joka kohotti hänen hameensa helmaa. Näin hänen jalkansa, -jotka sipsuttivat nopeaan, nopeaan ja osan hänen valkoisten sukkien -peittämästä nilkastaan, joka oli käden paksuinen ja sai minut -suloisesti ja kiusallisesti punastumaan. - -Ah, silloin en nähnyt enää mitään, en Durancea, en pajuja, en valkeata -taivasta. Annoin palttua laaksolle. Se ei enää ollut hyvä ystävä, sen -ilot ja surut jättivät minut aivan kylmäksi. Mitä huolin tovereistani, -kallioista ja kukkuloiden puista! Virta saattoi minun puolestani muitta -mutkitta suoria tiehensä jos tahtoi, minä en olisi sitä kaivannut. - -Ja kevät, minä en välittänyt keväästäkään! Se olisi voinut viedä pois -auringon, joka lämmitti selkääni, lehdikkönsä, säteensä, koko -toukokuisen aamunsa, ja minä olisin jäänyt loikomaan haltioissani -katsellen Babetia, joka kulki polkua pitkin häilytellen suloisesti -hameitaan. Sillä Babet oli sydämessäni saanut laakson sijan, Babet oli -itse kevät. En ollut milloinkaan häntä puhutellut. Me punastuimme -molemmat kun katsoimme toisiimme Lazare sedän kirkossa. Olisin voinut -vannoa, että hän ei voinut minua sietää. - -Tänä päivänä hän jutteli hetkisen pesijättärien kanssa. Hänen -hopeanheleä naurunsa yhtyneenä Durancen kohinaan kuului piilopaikkaani. -Hän kumartui ammentamaan vesitilkkasen nyrkkiinsä, mutta ranta oli -korkea, Babet oli vähällä pudota ja piti kiinni ruohosta. - -Outo väristys jähmetytti vereni. Nousin äkkiä ja tuntematta kainoutta, -punastumatta juoksin nuoren tytön luo. Hän katsoi minuun säikähtyneenä, -sitten hän hymyili. Minä kumarruin ollen vaarassa pudota. Onnistuin -saamaan oikean käteni, jonka sormet pusersin yhteen, täyteen vettä. Ja -minä tarjosin Babetille tätä omituista pikaria kehoittaen häntä -juomaan. - -Pesijättäret nauroivat. Babet oli hämillään eikä uskaltanut ottaa -vastaan, hän epäröi, pää puoleksi poispäin kääntyneenä. Viimein hän -teki päätöksensä, lähensi suloisesti huulensa sormieni päihin -- mutta -hän oli liian kauvan viivytellyt, vesi oli haihtunut. Silloin hän -purskahti nauramaan, tuli lapselliseksi ja minä näin kyllä, että hän -piti minua pilkkanaan. - -Minä olin kovin hämilläni. Kumarruin uudelleen. Tällä kertaa ammensin -vettä molemmin käsin ja kiiruhdin viemään ne Babetin huulille. Hän joi, -ja minä tunsin hänen suunsa kosketuksen lämmön, joka nousi käsivarttani -pitkin rintaani ja pani sen hehkumaan. - --- Kuinka Lazare setä mahtaneekaan nukkua! sanoin aivan hiljaa -itsekseni. - -Näin saneessani huomasin mustan varjoni vieressäni ja kääntyessäni näin -setä Lazaren omassa persoonassaan muutaman askeleen päässä -- hän -katsoi vihaisen näköisenä Babetia ja minua. Hänen kauhtanansa näytti -aivan valkoiselta auringonpaisteessa; hänen silmissään oli moitetta, -joka herätti minussa halun itkeä. - -Babet pelästyi kovin. Hän punastui, hän kiiruhti pois sopertaen: - --- Kiitos, herra Jean, kiitän teitä. - -Minä kuivasin märkiä käsiäni ja seisoin hämilläni, liikkumattomana -Lazare sedän edessä. - -Tuo arvon mies seisoi käsivarret ristissä, yksi kauhtanansa kulma -kohotettuna ja katseli Babetia, joka päätään kääntämättä juoksi polkua -ylös. Kun Babet oli kadonnut pensasaitojen taa, loi hän katseensa -minuun, ja minä näin hänen lempeillä kasvoillaan surullisen hymyilyn. - --- Jean, sanoi hän, tule, kävelkäämme suuressa lehtokäytävässä. -Aamiainen ei ole vielä valmis. Meillä on puolituntinen aikaa. - -Hän lähti kävelemään hiukan laahaavin askelin, välttäen kasteisia -heinänkorsia. Hänen kauhtanansa, jonka helma viisti maata, kahisi -hiljaa. Hänellä oli rukouskirja kainalossa, mutta hän oli unohtanut -aamuluettavansa ja hän kulki kumarassa, uneksien, puhumatta sanaakaan. - -Hänen äänettömyytensä teki minut alakuloiseksi. Hän oli tavallisesti -puhelias. Joka askeleelta levottomuuteni kasvoi. Varmaan oli hän nähnyt -minun antavan Babetille juoda. Jumalani, mikä näky! Nuori tyttö, joka -nauraen ja punastuen kosketti huulillaan sormenpäitäni, ja minä, joka -seisoin varpaillani, kädet ojennettuina ja kumarruin aivankuin häntä -suudellakseni. Nyt tuntui minusta tekoni hirvittävän rohkealta. Ja koko -arkuuteni palasi. Ihmettelin, kuinka olin saattanut uskaltaa antaa -suudella sormiani niin suloisella tavalla. - -Ja Lazare setä, joka ei puhunut mitään, ja joka yhä käveli edessäni -luomatta katsettakaan vanhoihin puihin, joita hän rakasti! Varmaankin -hän valmisti rangaistussaarnaa. Hän kuletti minut suureen -lehtokäytävään vain saadakseen rauhassa torua minua. Sitä kestäisi -ainakin tunnin: aamiainen jäähtyisi, minä en voisi palata virran -partaalle uneksimaan poltosta, jonka Babetin huulet olivat jättäneet -käsiini. - -Me olimme tulleet suureen käytävään. Tämä leveä ja lyhyt lehtokäytävä -kulki yhdensuuntaisesti virran kanssa. Sen muodostivat suuret, -onttorunkoiset tammet, jotka levittivät valtavia, korkeita oksiaan. -Puitten alla kattoi maan hieno ruoho ja aurinko, joka pilkisti lehtien -lomitse, kirjaili tämän ruohomaton punertavalla kullalla. Loitompana -levisi ylt'ympäri heleänvihreitä vainioita. - -Kääntymättä, muuttamatta askeleitaan kulki setäni käytävän päähän asti. -Siellä hän pysähtyi ja minä asetuin hänen viereensä ymmärtäen, että -kauhea hetki oli tullut. - -Virta teki äkkinäisen mutkan, pieni rintavarustus teki käytävän päästä -jonkunlaisen penkereen. Tästä varjoisasta paikasta näkyi aurinkoinen -laakso. Tasanko laajeni avarana eteemme useamman penikulman -laajuudelta. Aurinko nousi taivaalle, jossa aamun hopeaiset säteet -olivat vaihtuneet kultavirraksi; häikäisevät valonsäteet hiipivät -taivaanrannalta, pitkin kukkuloita ja levisivät tasangolle kuin -tulipalon hehku. - -Oltuaan hetkisen hiljaa, kääntyi Lazare setä minun puoleeni. - --- Hyvä Jumala, nyt tulee saarna! ajattelin minä. - -Ja minä painoin pääni alas. Setäni osoitti kädenliikkeellä laaksoa, -sitten hän kääntyi ja sanoi hitaasti: - --- Katsohan Jean, tuo on kevät. Maa iloitsee, poikani, ja minä olen -tuonut sinut tänne, tämän valomeren ääreen näyttääkseni sinulle -keväisen ajan ensimäiset hymyilyt. Katso, mikä loisto ja mikä viehkeys! -Laaksosta kohoaa lämpimiä tuoksuja, jotka hivelevät kasvojamme kuin -elämän henkäys. - -Hän vaikeni ja näytti uneksivan. Olin kohottanut hämmästyneenä otsani -hengittäen helpommin. Setäni ei saarnannutkaan. - --- Nyt on kaunis aamu, jatkoi hän, aamu, joka on nuoruuden. Sinun -kahdeksantoista vuottasi sopivat mainiosti tähän vehreyteen, joka on -tuskin kahdeksantoista päivän vanha. Kaikkialla loistaa ja tuoksuu, -eikö totta? Suuri laakso on sinusta autuuden asuinsija: virta on -olemassa antaakseen sinulle viileyttä, puut luodakseen sinulle varjoa, -vainiot huokuakseen sinulle hellyyttä, taivas itse syleilläkseen -taivaanrantaa, jota sinä tutkit toivoen ja kaivaten. Kevät kuuluu sinun -ikäisillesi poikasille. Se opettaa pojille, miten tulee antaa nuorille -tytöille juoda. - -Painoin uudelleen pääni alas. Varmasti oli Lazare setä nähnyt minut. - --- Minunlaiseni vanha ukko, jatkoi hän, vasta osaa oikein arvostella -kevään ihanuutta. Minä, Jean parkani, rakastan Durancea, koska se -kostuttaa näitä vainioita ja elähyttää koko laaksoa; rakastan puiden -nuorta lehtipukua, koska se ennustaa kesän ja syksyn hedelmiä, rakastan -taivasta, koska se on meille laupias ja lämmöllään kiirehtää maan -hedelmällisyyttä. Minun olisi kerran pitänyt sanoa tämä sinulle, sanon -sen sinulle mieluimmin tänään, tällä aamuhetkellä. Itse kevät antaa -sinulle opetuksen. -- Maa on laaja työpaja, jossa ei milloinkaan pidetä -joutoaikoja. Katso tätä kukkaa jalkojemme juuressa: sinä huomaat siinä -vain tuoksun, minä näen siinä työtä, se täyttää tehtäväänsä luodessaan -osansa elämää, pienen mustan siemenen, joka ensi keväänä vuorostaan -tekee työtä. Ja nyt, katso aavaa taivaanrantaa. Kaikki tämä ilo on vain -luomisen iloa. Vainiot hymyilevät, ne alkavat ikuisen toimintansa. -Kuuletko tällä hetkellä kuinka luonto hengittää voimakkaasti, -äänekkäästi ja kiirehtien? Lehdet huokaavat, kukat kiirehtivät, vilja -kasvaa lakkaamatta, kaikki kasvit, jokainen ruokokorsi kilpailee siitä -kuka nopeimmin kasvaa, ja virran liikkuva vesi auttaa yhteistyötä ja -nuori aurinko, joka nousee taivaalle, elähyttää työntekijäin ikuista -aherrusta. - -Setäni pakoitti minut tällöin katsomaan häntä silmiin. Hän jatkoi: - --- Sinä ymmärrät, Jean, mitä ystäväsi kevät sanoo. Se on nuoruus, mutta -se valmistaa kypsyyden aikaa, sen hymyily on vain työniloa. Kesä tulee -olemaan voimaa uhkuva, syksy hedelmällinen, sillä kevät laulaa tällä -hetkellä täyttäessään ripeästi tehtävänsä. - -Minä olin kovin hämilläni. Ymmärsin Lazare setääni. Hän piti minulle -sittenkin nuhdesaarnan, jossa hän sanoi, että olin laiskuri ja että -työnteon hetki oli tullut. - -Setäni näytti olevan yhtä hämillään kuin minäkin. Epäröityään hetkisen -sanoi hän hiukan sopertaen: - --- Jean, sinä olet tehnyt väärin, kun et ole tullut kertomaan minulle -kaikkea... Koska sinä rakastat Babetia ja koska Babet rakastaa sinua... - --- Babet rakastaa minua! huudahdin minä - -Setäni teki kärsimättömän liikkeen. - --- Niin, niin. En tarvitse uutta tunnustusta.... Hän itse on sen -minulle tunnustanut. - --- Hän on sen teille tunnustanut, hän on sen teille tunnustanut! - -Ja minä hyökkäsin äkisti Lazare sedän kaulaan. - --- Oi kuinka olen iloinen! lisäsin minä... En olisi milloinkaan puhunut -hänelle, se on tosi... Hän on sanonut sen teille ripillä, eikö -totta?... Milloinkaan en olisi uskaltanut häneltä kysyä rakastaako hän -minua, milloinkaan en olisi saanut sitä tietää... Oi, kuinka olen -teille kiitollinen! - -Lazare setä oli aivan punainen. Hän tunsi, että oli menetellyt -taitamattomasti. Hän oli luullut, etten ensi kertaa ollut yhdessä -nuoren tytön kanssa ja siten antoi hän minulle varmuuden, kun en vielä -uskaltanut uneksia toivostakaan. Hän vaikeni nyt vuorostaan ja minä -tulin kaunopuheiseksi. - --- Ymmärrän kaikki, jatkoin minä. Te olette oikeassa, minun täytyy -tehdä työtä ansaitakseni Babetin. Mutta saattepa nähdä kuinka rohkea -minä olen... Oi kuinka te olette hyvä Lazare setä ja kuinka hyvin te -puhutte! Ymmärrän mitä kevät puhuu, tahdon, että minunkin kesäni on -oleva voimakas, syksyni hedelmällinen. Täällä on hyvä olla, täältä -näkyy koko laakso; minä olen nuori kuten se, tunnen itsessäni -nuoruuden, joka pyrkii täyttämään tehtäväänsä... - -Setäni tyynnytti minua. - --- Hyvä on, Jean, sanoi hän. Olen kauvan toivonut tekeväni sinusta -papin ja siinä tarkoituksessa olen myös antanut sinulle opetusta. Mutta -se, mitä olen tänä aamuna nähnyt virran partaalla, pakoittaa minut -luopumaan rakkaimmasta toiveestani. Taivas ohjaa meidän askeleitamme. -Sinä tulet rakastamaan Jumalaa toisella tavalla... Sinä et saa jäädä -tähän kylään, tahdon että palaat vasta ijän ja työn kypsyttämänä. Olen -valinnut sinulle kirjaltajan ammatin, tietosi tulevat olemaan sinulle -hyödyksi. Muuan ystäväni, eräs kirjanpainaja Grenoblessa odottaa sinua -ensi maanantaina. - -Minut valtasi levottomuus. - --- Ja minä palaan mennäkseni naimisiin Babetin kanssa? kysyin minä. - -Setäni hymyili tuskin huomattavasti. Vastaamatta suoraan hän sanoi: - --- Kaikki muu on taivaan huomassa. - --- Taivas olette te, minä uskon hyvyyteenne. Oi setäni, pitäkää huolta, -ettei Babet unohda minua. Minä teen työtä hänen tähtensä. - -Silloin Lazare setä osoitti vielä kerran laaksoa, joka tulvehti -valosta, kuumana ja kultaisena. - --- Siinä on toivo, sanoi hän. Älä ole niin vanha kuin minä, Jean. -Unohda saarnani, ole tietämätöin kun tämä laakso. Se ei ajattele -syksyä, se nauttii omasta ilostaan, se tekee työtä huoletonna ja -rohkeana. Se toivoo. - -Ja me palasimme pappilaan kävellen hitaasti auringon kuivaamassa -ruohikossa, keskustellen liikutettuina läheisestä erostamme. Aamiainen -oli jäähtynyt, niinkuin olin arvannut, mutta siitä minä vähän välitin. -Sain kyyneleet silmiini joka kerran kuin katsoin Lazare setää. Ja -Babetia muistaessani sydämeni sykki tykehtyäkseen. - -En muista, mitä tein lopun päivää. Luulen, että menin loikomaan pajujen -alle virran partaalle. Setäni oli oikeassa, maa työskenteli. -Kallistaessani korvaani nurmikkoon olin kuulevinani yhtämittaista -huminaa. Silloin uneksin elämästäni. Painautuneena ruohikkoon -kuvittelin elämää täynnä työntekoa Babetin ja Lazare sedän rinnalla. -Maan elinvoimainen nuoruus oli täyttänyt rintani, jota painoin lujasti -maaemoa vasten ja oli hetkiä, jolloin kuvittelin olevani yksi -voimakkaista pajuista ympärilläni. Illalla en voinut syödä päivällistä. -Setäni ymmärsi epäilemättä ajatukset, jotka minua tukehuttivat, sillä -hän ei ollut huomaavinaan ruokahalunpuutettani. Heti kun saatoin nousta -pöydästä, kiiruhdin jälleen ulos hengittämään raitista ilmaa. - -Raitis tuuli puhalsi virralta päin, jonka kumea kohina kuului kaukaa. -Pehmeä valo lankesi taivaasta. Laakso levisi kuin rannaton varjomeri, -tyynenä ja läpinäkyvänä. Ilmasta kuului epäselviä ääniä, jonkunlaista -intohimoista värinää, kuten suurten silpien suhinaa, pääni päältä. -Pistäviä tuoksuja nousi maasta ruohon raittiin tuoksun kera. - -Olin mennyt ulos saadakseni nähdä Babetin, tiesin, että hän tuli joka -ilta pappilaan ja minä kätkeysin pensasaidan taakse. En ollut enään ujo -kuten aamulla; pidin aivan luonnollisena odottaa häntä siellä, koska -hän rakasti minua ja koska minun täytyi ilmoittaa hänelle lähtöni. - -Kun kirkkaassa yössä näin hänen hameensa, kävin hiljaa häntä vastaan. -Sitten kuiskasin matalalla äänellä. - --- Babet, Babet, se olen minä. - -Hän ei tuntenut minua ensin, hän säikähtyi. Kun hän tunsi minut, näytti -hän yhä enemmän pelästyneeltä, mikä minua suuresti kummastutti. - --- Tekö se olette, herra Jean? sanoi hän. Mitä teette täällä? Mitä te -tahdotte? - -Olin häntä lähellä, otin häntä kädestä. - --- Rakastattehan minua, eikö totta? - --- Minä, kuka sen on teille sanonut? - --- Lazare setä. - -Hän oli hämmästyksen lyömä. Hänen kätensä alkoi vavista kädessäni. Kun -hän aikoi paeta tartuin hänen toiseenkin käteensä. Me seisoimme -vastatusten jonkunlaisessa syvennyksessä, jonka pensas-aita muodosti ja -minä tunsin Babetin läähättävän hengityksen kasvoillani. Yön viileys ja -värisevä hiljaisuus ympäröi meitä. - --- En tiedä, sopersi nuori tyttö, en ole milloinkaan sitä sanonut... -Herra kirkkoherra on ymmärtänyt väärin... Pyydän, päästäkää minut, on -kiire. - --- Ei, ei, sanoin minä, tahdon, että te tiedätte minun lähtevän -huomenna pois ja että te lupaatte aina minua rakastaa. - --- Te lähdette huomenna! - -Kuinka paljon hellyyttä panikaan Babet tuohon suloiseen -huudahdukseensa! Olen vieläkin kuulevinani hänen säikähtyneen äänensä, -täynnä surua ja rakkautta. - --- Näettehän, huudahdin minä vuorostani, että Lazare setä on puhunut -totta. Hän ei muuten milloinkaan valhettelekaan. Te rakastatte minua, -te rakastatte minua Babet! Tänä aamuna ovat huulenne aivan hiljaa -kertoneet sen sormilleni. - -Ja minä sain hänet istuutumaan pensaiden juurelle. Muistissani on -säilynyt ensimäinen rakkaudenkeskusteluni hartaassa viattomuudessaan. -Babet kuunteli minua kuin pieni sisar. Hän ei enää pelännyt, hän kertoi -rakkautensa tarinan. Me teimme juhlallisia lupauksia, viattomia -tunnustuksia, rakensimme lukemattomia suunnitelmia. Hän vannoi, ettei -tulisi menemään naimisiin kenenkään muun kuin minun kanssani, minä -vannoin, että tulisin työllä ja rakkaudella ansaitsemaan hänen kätensä. -Pensaiden takana oli sirkka, joka säesti keskusteluamme toivoa -herättävällä laulullaan ja koko hämärässä kuiskiva laakso tuntui -innokkaasti kuuntelevan meidän hiljaista jutteluamme. - -Me erosimme unohtaen suudella toisiamme. - -Kun palasin pieneen huoneeseeni, tuntui minusta, kuin olisin jättänyt -sen vähintäin vuosi sitten. Tämä lyhyt päivä tuntui minusta ikuiselta -onnessaan. Se oli kevätpäiväni, elämäni lämpöisin ja tuoksuvin päivä, -jonka muisto nykyhetkellä on kaukainen ja liikutettu ääni -nuoruudestani. - - - - -II. - -Kesä. - - -Kun sinä päivänä kello kolme aamulla heräsin, makasin paljaalla maalla -lopen uuvuksissa, kasvot hiessä. Helteinen ja painostava kesäkuunyö -painoi raskaana rintaani. - -Ympärilläni nukkuivat toverini vaippoihinsa kääriytyneinä; he -muodostivat mustia täpliä harmaassa maassa ja hämärä tasanko -läähätti: olin kuulevinani nukkuvan joukon kovan hengityksen. Etäisiä -huutoja, hevosten hirnuntaa, aseiden kalinaa kuului värähtelevässä -hiljaisuudessa. - -Puolenyön aikaan oli sotajoukko pysähtynyt ja me olimme saaneet käskyn -panna nukkumaan. Kolme päivää olimme marssineet auringon paahtamina, -tomun sokaisemina. Vihollinen oli vihdoinkin edessämme, kukkuloilla -taivaanrannalla. Päivän koittaessa piti ratkaiseva taistelu -taisteltaman. - -Uupumus oli minut vallannut Kolme tuntia olin nukkunut liikahtamatta, -uneksumatta, kuin rikkirevittynä. Juuri liiallinen väsymys oli minut -herättänyt. Seljälläni loikoen, silmät selki selällään ajattelin -katsellen yöhön, ajattelin tuota taistelua, tuota murhaamista, jota -aurinko kohta tulisi valaisemaan. Jo kuusi vuotta olin jokaisessa -taistelussa ensimäisen laukauksen pamahtaessa sanonut jäähyväiset -rakkailleni, Babetille, setä Lazarelle. Ja juuri nyt kun vain kuukausi -puuttui vapautumisestani, täytyi minun vielä kerran sanoa heille -jäähyväiset, tällä kertaa kenties ijäksi. - -Sitten tulivat ajatukseni lempeämmiksi. Kun suljin silmäni näin Babetin -ja Lazare sedän. Kuinka siitä olikaan pitkä aika, kun olin heitä -syleillyt. Muistin eropäivämme; setäni valitti, että hän oli niin -köyhä, että hänen täytyi antaa minun lähteä, ja Babet oli illalla -vannonut odottavansa minua, vannonut, ettei milloinkaan tulisi -rakastamaan muita kuin minua. Minun oli täytynyt jättää kaikki, -isäntäni Grenoblessa, ystäväni Dourgesissa. Silloin tällöin oli tullut -muutamia kirjeitä minulle kertomaan, että minua yhä vielä rakastettiin -ja että onni odotti minua rakastetussa laaksossani. Ja minä, minun -täytyi taistella, täytyi antaa tappaa itseni. - -Rupesin uneksimaan kotiintuloani. Näin vanhan setäraukkani pappilan -kynnyksellä ojentavan minua kohden vapisevat käsivartensa; ja hänen -takanaan oli Babet aivan punaisena, hymyillen kyynelten läpi. Minä -heittäydyin heidän syliinsä ja syleilin heitä sopertaen... - -Äkkiä rummun pärinä sai minut takaisin kauheaan todellisuuteen. Aamu -oli koittanut, harmaa tasanko laajeni aamu-usvassa. Maa alkoi elää, -joka taholta kohosi epäselviä haamuja. Kasvava melu täytti ilman; -kuului torventoitotusta, hevosten kavioiden kopinaa, tykistön jyrinää, -komennushuutoja. Sota kohosi uhkaavana onnenunelmieni väliin. - -Nousin vaivaloisesti, oli aivan kuin jäseneni olisivat olleet poikki ja -pääni olisi ollut halaistu. Kokosin kiireesti mieheni, sillä minun on -sanottava, että olin kohonnut kersantiksi. Saimme määräyksen asettua -vasemmalle ja ottaa haltuumme muuan pieni kukkula, joka vallitsi -tasankoa. - -Juuri kun olimme lähdössä, juoksi kirjeenkantaja ohitse ja huusi: - --- Kirje kersantti Gourdonille! - -Ja hän ojensi minulle ryppyisen ja tahrautuneen kirjeen, joka kukaties -jo viikon oli kuleksinut postinhoitajan laukussa. Tuskin ennätin tuntea -Lazare setäni käsialan. - --- Eteenpäin mars! huusi päällikkö. - -Minun täytyi marssia. Muutaman silmänräpäyksen pidin rakasta kirjettäni -kädessä ahmien sitä katseillani; se poltti sormiani, olisin antanut -mitä tahansa, jos olisin saanut istuutua, itkeä mielinmäärin sitä -lukiessani. Minun oli pakko kätkeä se takkini alle sydäntäni vasten. - -En ollut milloinkaan tuntenut niin suurta tuskaa. Lohduttaakseni -itseäni ajattelin, mitä setäni oli usein toistanut: olin elämäni -kesässä, tulisen taistelun hetki oli käsissä, minun oli urheasti -täytettävä velvollisuuteni, jos mielin saada rauhallisen ja -hedelmällisen syksyn. Mutta nämät ajatukset tekivät minut yhä -toivottomammaksi; kirje, joka tuli minulle kertomaan onnesta poltti -sydäntäni, jossa heräsi vastenmielisyys sodan mielettömyyttä vastaan. -Ja minä en voinut edes lukea sitä! Tulisin kukaties kuolemaan saamatta -tietää mitä se sisälsi, kuulematta viimeisen kerran Lazare sedän -lempeitä sanoja. - -Olimme ennättäneet kukkulalle. Meidän oli odotettava määräystä lähteä -eteenpäin. Taistelukenttä oli mainiosti valittu, jotta mielinmäärin -saattoi tappaa toisiaan. Suunnaton lakeus levisi usean penikulman -laajuudelta aivan paljaana, ilman ainoatakaan puuta, ainoatakaan taloa. -Pensasaidat ja pensaikot muodostivat pieniä täpliä valkeassa maassa. En -ole milloinkaan nähnyt sellaista kenttää, tomumerta, maaperää, joka -sieltä täältä oli halkeillut näyttäen ruskeat sisuksensa. Ja -milloinkaan en myöskään ole nähnyt niin hehkuvan kirkasta taivasta, -niin kaunista ja helteistä kesäkuun päivää; kello kahdeksalta poltti -lämminnyt ilma kasvojamme. - -Jo kauvan aikaa oli kuulunut ammunnan epäsäännöllinen pauke, kanuunan -kumean äänen säestämänä. Viholliset, vaaleapukuiset itävaltalaiset -olivat lähteneet kukkuloilta ja kenttä oli täynnä pitkiä miesrivejä, -jotka näyttivät hyönteisten suuruisilta. Olisi voinut luulla sitä -levottomaksi muurahaiskeoksi. Savupilviä leijaili taistelukentän -päällä. Aika ajoin, kun savupilvet hajosivat näin sotilaita, jotka -pakenivat äkillisen kauhun valtaamina. Oli kauhunhetkiä, jolloin miehet -pakenivat, ja häpeän- ja rohkeudenpuuskia, jotka _jälleen_ saattoivat -heidät luotituiskuun. - -En kuullut haavoittuneiden huutoja, enkä nähnyt veren vuotavan. Näin -vain mustien pilkkujen kaltaisina kuolleet, jotka pataljoonat jättivät -jälkeensä. Aloin uteliaana katsella jo ukkojen liikkeitä ja minua -harmitti savu, joka peitti minulta suuren osan näytelmää. Tunsin -jonkunlaista itsekästä iloa tietäessäni olevani turvassa, kun toiset -kuolivat. - -Kello yhdeksältä saimme käskyn lähteä eteenpäin. Me laskeuduimme -kukkulalta voimisteluaskelin, suuntasimme kulkumme keskustaa kohti, -joka oli vaarassa. Askeleittemme säännöllinen töminä tuntui -kammottavalta. Rohkeimmatkin meistä läähättivät kasvot kalpeina ja -vääntyneinä. - -Olen luvannut sanoa totuuden. Ensimäisten luotien vinkuessa pysähtyi -pataljoona äkkiä valmiina pakenemaan. - --- Eteenpäin, eteenpäin! huusivat päälliköt. - -Mutta me seisoimme kuin kiinninaulattuina maahan ja kumarruimme joka -kerta kun luoti vinkui korvissamme. Tämä liike on vaistomainen; ellei -häpeä olisi minua pidättänyt, olisin heittäytynyt vatsalleni tomuun. - -Edessämme oli suuri savuesirippu, jonka läpi emme uskaltaneet. Punaiset -salamat halkaisivat savun. Ja me vapisimme, emmekä vieläkään -liikahtaneet. Mutta kuulat tulivat meidän luoksemme asti; sotamiehiä -kaatui ulvoen. Päälliköt huusivat kovemmin: - --- Eteenpäin, eteenpäin! - -Taaimmaiset rivit, joka tunkivat päällemme, pakoittivat meidät -liikkumaan. Silloin me kokosimme uudelleen rohkeutemme ja sulkien -silmämme astuimme savupilveen. - -Hirmuinen raivo oli vallannut meidät. Kun pysähtymishuuto kuului, -saatoimme töintuskin pysähtyä. Liikkumattomana ollessa valtaa pelko, -tekee mieli paeta. Ampuminen alkoi. Me ammuimme eteemme tähtäämättä, -tuntien jonkunlaista huojennusta saadessamme lähettää kuulia savuun. -Muistan, että laukasin koneellisesti, huulet yhteenpuristettuina, -silmät suurina; en enää pelännyt, sillä totta puhuen, en enää tiennyt -elinkö edes. Yksi ainoa ajatus liikkui päässäni: minun oli ammuttava -kunnes kaikki oli lopussa. Vasemmanpuolinen naapurini sai kuulan -kasvoihinsa ja kaatui minun päälleni; minä työnsin hänet raa'asti pois -pyyhkien poskeani, joka oli peittynyt vereen. Ja minä rupesin jälleen -ampumaan. - -Muistan vielä nähneeni everstimme herra de Montrevertin, joka varmana -ja suorana istui hevosen selässä, katsellen rauhallisena sivulta -vihollista. Tämä mies oli minusta kuin jättiläinen. Hän ei voinut -ampumisella hälventää ajatuksiaan ja hänen rintansa oli siinä aivan -leveänä meidän yläpuolellamme. Vähänväliä hän katsoi alas ja huusi -kovalla äänellä: -- Sulkekaa rivit, sulkekaa rivit! Ja me suljimme -rivit kuin lampaat, polkien tylsinä kuolleita ja ammuimme yhä. Tähän -asti oli vihollinen lähettänyt meihin vain kiväärinkuulia, nyt kuului -kumea pamaus, tykinkuula kaatoi meiltä viisi miestä. Patteri, jonka -täytyi olla aivan meitä vastapäätä, ja jota emme voineet nähdä, oli -alkanut tulen. Kuulat iskivät lakkaamatta miltei samaan paikkaan, -tekien riviin verisen aukon, jonka me heti tukimme säikähtyneiden -eläinten itsepintaisuudella. - --- Sulkekaa rivit, sulkekaa rivit! toisti eversti kylmästi. - -Me annoimme kanuunille ihmislihaa raadeltavaksi. Joka kerta kun sotilas -kaatui astuin askeleen surmaa kohti, lähenin sitä paikkaa, jossa -kanuunankuulat kumeasti jyrisivät, musertaen miehet, joiden oli tullut -vuoro kuolla. Ruumiita kokoontui sille paikalle ja kohta eivät kuulat -enää tavanneet muuta kuin läjän silvottuja ruumiita, jokainen uusi -kanuunanlaukaus lennätti ilmaan jäsenienpalasia. Me emme enää voineet -sulkea rivejä. - --- Hyökätkää pajuneteilla! - -Ja pataljoona juoksi raivoisana kuulasateessa kanuunia kohti. -Savu-esirippu meni rikki, me näimme pienellä mäellä vihollisen -tykistön, joka oli punaisena tulesta, ja jonka kaikki kanuunat olivat -tähdätyt meitä vastaan. Mutta hyökkäys oli tehty, kuulat sattuivat enää -vain kuolleisiin. - -Minä juoksin eversti Montrevertin rinnalla, jonka hevonen oli surmattu -ja joka taisteli kuin pelkkä sotamies. Äkkiä sattui minuun kuula, -tuntui kuin rintani olisi avautunut ja olkapääni irroitettu ruumiista. -Raju tuuli pyyhkäisi kasvojani. - -Ja minä kaaduin. Eversti kaatui viereeni. Syvä huumaus piti minua -kahleissaan. Silmät auki katselin eteeni mitään näkemättä, oli kuin ei -minulla enää olisi ollut jäseniä, kuin olisivat aivoni olleet tyhjät. -En kärsinyt, sillä elämä näytti paenneen ruumiistani. - -Raskaana, armotta lankesi aurinko suoraan kasvoilleni kuin hehkuva -lyijy. En sitä tuntenut. Vähitellen elämä minuun palasi; jäseseni -tulivat kevyemmiksi, olkapääni yksin pysyi suunnattoman painon -musertamana. Vaistomaisesti kuin haavoitettu eläin aijoin silloin -nousta istumaan. Minulta pääsi tuskan huudahdus ja minä vaivuin -takaisin maahan. - -Mutta minähän elin nyt, minä näin, minä ymmärsin. Tasanko levisi -paljaana ja autiona, aivan valkoisena auringonpaisteessa. Hehkuvan -kirkas taivas kaareutui sen hävityksen yli, ruumisläjät nukkuivat -kuumuudessa ja maahan hakatut puut, jotka kuivettuivat, olivat nekin -kuin ruumiita. Kamala hiljaisuus ympäröi kuolleita, mutta silloin -tällöin särki tämän hiljaisuuden koleat valitushuudot, jotka saivat sen -väräjämään. Kukkuloilla taivaanrannalla leijaili pieniä savupilviä, -jotka muodostivat harmaita täpliä taivaan kirkkaaseen sineen. Taistelua -jatkui kukkuloilla. - -Ajattelin, että me olimme voittaneet ja tunsin itsekästä iloa -ajatellessani, että saatoin kuolla rauhassa tällä autiolla kentällä. -Ympärilläni oli maa musta. Kohottaessani päätäni näin muutaman metrin -päässä vihollisten tykistön, jonka kimppuun olimme hyökänneet. Taistelu -oli mahtanut olla kauhea: mäen peittivät revityt ja muodottomat -ruumiit, verta oli vuotanut niin virtanaan, että tomu oli kuin suuri -punainen matto. Ruumiiden yläpuolella näkyivät kanuunain tummat suut. -Minä värisin kuunnellessani noiden kanuunain äänettömyyttä. - -Hiljaa, äärettömän varovaisesti onnistui minun viimein asettua -vatsalleni. Nojasin päätäni suurta, aivan veren tahraamaa kiveä vasten -ja otin povestani Lazare setäni kirjeen. Panin sen silmieni eteen, -mutta kyyneleeni estivät minua sitä lukemasta. - -Ja aurinko paahtoi selkääni, veren kirpeä haju kirveli kurkkuani. -Ympärilläni oli sydäntäviiltävä taistelutanner, olin kuin -kuolemankankeuden jäykistämä. Sydänparkani itki tässä tuonen kuumassa -ja inhoittavassa äänettömyydessä. - -Lazare setä kirjoitti: - - 'Rakas lapseni! - - Olen saanut kuulla, että sota on julistettu ja toivon vielä - että sinä saat vapautesi ennen taistelun alkamista. Joka aamu - rukoilen Jumalaa suojelemaan sinua uusista vaaroista, hän on - täyttävä rukouksesi, hän sallii, että sinä kerran suljet silmäni. - - Oi Jean raukkani, minä alan vanheta, tarvitsen kipeästi - käsivarttasi. Poismenostasi lähtien en ole enää tuntenut - rinnallani nuoruuttasi, joka antoi minulle takaisin - kaksikymmentä vuottani. Muistatko aamukävelyjämme - tammikäytävässä? Nyt en uskalla kävellä puitten alla; olen - yksin, minua peloittaa. Durance itkee. Tule pian minua - lohduttamaan, hälventämään huoleni...' - -Olin tukahtua nyyhkytyksiin, enkä voinut jatkaa. Samassa kuului -sydäntäsärkevä huuto muutaman askeleen päässä minusta. Muuan -sotamies nousi äkkiä kasvot vääntyneinä, hän kohotti vaivaloisesti -käsivartensa ja vaipui maahan vääntelehtien hirveissä kouristuksissa, --- sitten ei hän liikkunut enää. - - 'Toivon Jumalaan, jatkoi setäni, hän tuo sinut takaisin - Dourgesiin terveenä ja raittiina, ja me alotamme uutta - rauhallista elämää. Annahan kun uneksin ääneen, kerron - sinulle tulevaisuuden suunnitelmistani. - - Sinä et enää mene Grenobleen, sinä jäät luokseni; minä teen - lapsestani maaemon pojan, maamiehen, joka iloisena elää - peltotöissään. - - Ja minä tulen taloosi. Vapisevat käteni eivät kohta enää voi - pidellä hostiaa. En pyydä taivaalta muuta kuin saada kaksi - vuotta elää siten luonasi. Se olisi palkka muutamista hyvistä - töistä, jotka olen tehnyt. Sinä kuljet silloin välistä kanssani - rakkaan laaksomme polkuja pitkin, täällä, missä jokainen kallio, - jokainen pensaisto muistuttaa minua nuoruudestasi, jota niin - suuresti olen rakastanut...' - -Minun oli pakko vielä kerran keskeyttää. Tunsin olkapäässäni niin rajua -kipua, että olin toisen kerran mennä tainnoksiin. Hirveä levottomuus -valtasi minut; minusta näytti, että ammunta läheni, ja minä ajattelin -kauhulla, että sotajoukkomme peräytyisi ja paetessaan tallaisi -ruumiini. Mutta minä en vieläkään nähnyt muuta kuin pieniä savupilviä, -jotka leijailivat kukkuloilla. - -Lazare setä jatkoi: - - 'Ja meitä olisi kolme, jotka rakastaisimme toisiamme. Oi - rakastettu Jean, kuinka sinä olit oikeassa antaessasi hänelle - eräänä aamuna juoda Durancen rannalla. Minä epäilin Babetia, - olin vihainen ja nyt minä olen kateellinen, sillä ymmärrän - hyvin, etten minä voi milloinkaan sinua niin rakastaa kuin - hän sinua rakastaa. "Sanokaa hänelle", sanoi hän minulle eilen - punastuen, "että jos hän antaa tappaa itsensä, heittäydyn - minä jokeen sillä kohtaa, missä hän antoi minulle juoda." - - Jumalan rakkauden nimessä säästä elämääsi. On asioita, joita - minä en ymmärrä, mutta minä tunnen kuitenkin, että onni odottaa - sinua täällä. Nimitän jo Babetia tyttärekseni; näen hänet - rinnallasi kirkossa, siunatessani teidän liittonne. Tahdon, - että se on oleva viimeinen messuni. - - Babet on nyt suuri ja kaunis tyttö. Hän auttaa sinua töissäsi...' - -Laukausten ääni oli etääntynyt. Minä itkin suloisia kyyneleitä. -Sotamiehet, jotka korisivat kanuunanpyörien välissä päästivät kolkkoja -valitushuutoja. Näin yhden, joka ponnisteli irtautuakseen toveristaan, -joka oli haavoitettu kuten hänkin ja jonka ruumis pusersi hänen -rintaansa. Ja kun tämä valittaen taisteli vastaan, työnsi sotamies -hänet tylysti pois, niin että hän alkoi vieriä mäenrinnettä alas, -ulvoen tuskasta. Tähän valitukseen vastasi korina ruumisläjästä. - -Laskevan auringon säteet olivat vaaleanpunaiset. Taivaan sini oli -käynyt vaaleammaksi. - -Luin Lazare sedän kirjeen loppuun - - 'Aijoin ainoastaan, sanoi hän vielä, antaa sinulle meistä - tietoja, rukoilla sinua tulemaan mahdollisimman pian tekemään - meidät onnellisiksi. Ja nyt minä itken, lörpöttelen kuin vanha - lapsi. Jean, minä rukoilen, ja Jumala on hyvä. - - Vastaa minulle pian, määrää jos mahdollista tulopäiväsi. - Babet ja minä laskemme viikkoja. Näkemiin, rohkeutta.' - -Tulopäiväni...! Suutelin nyyhkyttäen kirjettä, hetken aikaa luulin -suutelevani Babetia ja Lazare setää. Milloinkaan en varmaankaan saisi -heitä nähdä. Kuolisin kuin koira tomuun polttavan auringon alla. Ja -tällä surullisella kentällä, kuolinkorinain keskellä sanoivat rakkaani -minulle jäähyväiset. Korvani suhisivat hiljaisuudessa; katselin -valkeata veren peittämää maata, joka levisi autiona aina taivaanrannan -harmaisiin viivoihin. Toistin itsekseni: "Minun täytyy kuolla". Suljin -silmäni, muistin Babetia ja Lazare setää. - -En tiedä kuinka pitkän ajan vietin tuskallisessa horroksessa. -Sydämeni kärsi enemmän kuin ruumiini. Kuumat kyyneleet vierivät -hitaasti poskilleni. Huolimatta kuumeen herättämistä tuskallisista -ajatuksista kuulin korinaa, joka muistutti sairaan lapsen valitusta. -Aika ajoin heräsin, katselin ihmetellen taivasta. - -Ymmärsin viimein, että herra de Montrevert muutaman askeleen päässä -siten valitti. Olin luullut hänen saaneen surmansa. Hän makasi kasvot -maata vasten kädet levitettyinä. Tämä mies oli ollut hyvä minulle ja -minä ajattelin, etten voinut antaa hänen kuolla siten kasvot maassa, ja -minä aloin ryömiä häntä kohden. - -Kaksi ruumista eroitti meidät. Aijoin ensin kiivetä niiden ylitse -lyhentääkseni matkaa, sillä joka kerran kun liikahdin, koski -olkapäähäni kamalasti. Mutta minä en uskaltanut. Ryömin polvillani -auttaen toisella kädelläni. Päästyäni everstin luo, huokasin -helpotuksesta, minusta tuntui, että olin vähemmin yksin; me kuolisimme -yhdessä, eikä tämä yhteinen kuolema minua kauhistuttanut. - -Tahdoin, että hän näkisi auringon ja käänsin hänet mahdollisimman -hellävaroen. Kun auringonsäteet sattuivat hänen kasvoihinsa, huokasi -hän raskaasti, ja hän aukaisi silmänsä. Kumartuneena hänen ylitseen -minä koetin hymyillä. Hän painoi jälleen silmänsä umpeen; hänen -vapisevista huulistaan ymmärsin, että hän oli tajussaan ja kärsi. - --- Tekö se olette Gourdon, sanoi hän viimein heikolla äänellä, olemmeko -voittaneet taistelun. - --- Luulen niin, eversti, vastasin minä. - -Hän oli hetkisen hiljaa. Sitten aukaisi hän silmänsä ja katsoi minuun. - --- Mihin olette haavoitettu? kysyi hän. - --- Olkapäähän... Entä te, eversti? - --- Luulen, että kyynäspääni on musertunut... Muistelen, että sama kuula -on meitä tällätavoin pidellyt, poikaseni. - -Hän koetti nousta istumaan. - --- No niin, sanoi hän äkillisellä iloisuudella; emmehän jääne tähän -makaamaan. - -Ette voi uskoa, kuinka tuo rohkea hyväntahtoisuus rohkaisi ja vahvisti -minua. Olin aivan toisella mielellä siitä lähtien kun meitä oli kaksi -taistelemassa kuolemaa vastaan. - --- Odottakaahan, huudahdin minä, minä sidon nenäliinallani -käsivartenne, ja me koetamme auttaa toisiamme lähimpään -kenttäsairaalaan. - --- Tehkää niin, poikani... Älkää puristako liian lujasti... Ottakaamme -nyt toisiamme terveestä kädestä ja koettakaamme nousta. - -Me nousimme horjuen. Olimme menettäneet paljon verta; meitä pyörrytti, -jalkamme eivät kannattaneet. Meitä olisi voinut luulla humalaisiksi, -kun me tukien toisiamme hoipertelimme eteenpäin, tehden mutkia -kuolleita välttääksemme. Aurinko laski ruusunpunaisena, ja meidän -jättiläismäiset varjomme tanssivat eriskummallisina taistelukentällä. -Se oli kauniin päivän ilta. - -Eversti laski leikkiä; hänen huulensa värähtelivät ja hänen naurunsa -oli nyyhkytyksen kaltaista. Tiesin kyllä, että me tulisimme kaatumaan, -voimatta enää nousta. Vähän väliä meitä pyörrytti, ja meidän oli pakko -pysähtyä ja sulkea silmämme. Kentän laidassa muodostivat sairasvaunut -harmaita täpliä tummaan maahan. - -Me syöksyimme suurta kiveä vasten ja kaaduimme toinen toisemme päälle. -Eversti kiroili kuin pakana. Me koetimme ryömiä nelinkontin takertuen -pensaisiin. Me ryömimme täten satasen metriä. Mutta polvemme vuosivat -verta. - --- Nyt olen saanut kyllikseni, sanoi eversti laskeutuen makaamaan. -Tulkoot minua hakemaan jos tahtovat. Nukkukaamme. - -Minulla oli vielä voimia nousta puolittain seisomaan ja huutaa niin -kovasti kuin jaksoin. Miehet, jotka kulkivat etäältä ohi haavoittuneita -etsimään, kiiruhtivat luo ja nostivat meidät vierekkäin paareille. - --- Toveri, sanoi eversti meitä poisvietäessä, kuolema ei huoli meistä. -Saan kiittää teitä elämästäni, suoritan teille velkani sinä päivänä, -jolloin te tarvitsette minua... Antakaa minulle kätenne. - -Minä laskin käteni hänen käteensä ja niin saavuimme me sotasairaalaan. -Oli sytytetty soihtuja. Lääkärit leikkasivat ja sahasivat surkean -voihkinan kuuluessa. Verisistä liinavaatteista levisi tympeä haju, ja -soihduista lähtevä valo teki pesuvadit tummanpunaisiksi. - -Eversti kesti urhoollisesti käsivartensa sahaamisen; näin ainoastaan, -että hänen huulensa kalpenivat ja silmänsä himmenivät. Kun minun -vuoroni tuli, tutki muuan haavalääkäri olkapäätäni. - --- Siihen on sattunut tykinkuula, sanoi hän, kaksi senttimetriä -alemmas, ja te olisitte menettänyt käsivartenne. Liha vain on -vioittunut. - -Ja kun kysyin apulaiselta, joka pani sidettä, oliko haavani -vaarallinen, vastasi hän nauraen: - --- Vaarallinen! Teidän täytyy kolme viikkoa pysytellä vuoteessa -hankkiaksenne takaisin voimia. - -Minä käännyin seinään päin kätkeäkseni kyyneleeni. Ja sielun silmillä -näin Babet'n ja setä Lazaren, jotka levittivät sylinsä. Olin verisillä -taisteluilla päättänyt elämäni kesäpäivän. - - - - -Syksy. - - -Oli lähes viisitoista vuotta siitä, kun olin Babetin kanssa viettänyt -häitä Lazare sedän pienessä kirkossa. Olimme etsinneet onnea rakkaasta -laaksostamme. Olin ruvennut maanviljelijäksi; Durance, ensimäinen -rakastettuni oli nyt minua kohtaan hyvä äiti, joka näytti huvikseen -tekevän peltoni lihaviksi ja hedelmällisiksi. Noudattamalla uusia -viljelystapoja tuli minusta vähitellen seudun rikkaimpia maanomistajia. - -Vaimoni vanhempien kuollessa me olimme ostaneet tammikäytävän ja niityt -joen varrella. Tälle alueelle olin rakentanut vaatimattoman asunnon, -jota täytyi pian laajentaa; joka vuosi olin tilaisuudessa liittämään -maihini jonkun läheisen pellon ja aittamme olivat liian ahtaat -sadoillemme. - -Nämät viisitoista vuotta olivat olleet tyynet ja onnelliset. Ne olivat -vierineet hiljaisessa ilossa ja jättäneet minuun vain epäselvän muiston -rauhallisesta ja rikkomattomasta onnesta. Lazare setä oli toteuttanut -unelmansa ja muuttanut luoksemme; hänen korkea ikänsä ei sallinut hänen -enää edes joka aamu lukea rukouskirjaansa. Hän kaipasi toisinaan -rakasta kirkkoaan ja lohduttautui tekemällä vierailun nuoren -apulaispapin, seuraajansa luona. Jo auringon noustessa hän tuli alas -pienestä kamaristaan ja usein hän seurasi minua niityille, nauttien -raittiista ilmasta, saaden uutta nuoruutta maan voimakkaista -tuoksuista. - -Yksi ainoa ikävä seikka sai meidät toisinaan huokaamaan. Meitä -ympäröivässä hedelmällisyydessä pysyi Babet hedelmättömänä. Vaikka -meitä oli kolme toisiamme rakastamassa, tunsimme joskus itsemme -yksinäisiksi: meillä olisi pitänyt olla jaloissamme vaaleatukkainen -pää, joka olisi meitä kiusotellut ja hyväillyt. - -Lazare setä pelkäsi hirveästi kuolevansa ennenkuin pääsi isosedäksi. -Hän oli tullut uudelleen lapseksi, hän suri, ettei Babet antanut -hänelle toveria, joka olisi leikkinyt hänen kanssaan. Sinä päivänä, -jona vaimoni epäröiden uskoi meille, että meitä ehkä pian tulisi -olemaan neljä, oli rakas setä aivan kalpea, pidättäen kyyneleitään. Hän -syleili meitä ja ajatteli jo kastamista ja puhui lapsesta aivankuin se -olisi ollut kolmen, neljän vuoden vanha. - -Ja kuukaudet vierivät kasvavassa rakkaudessa. Me puhuimme hiljaa -keskenämme odottaen jotakin. Minä en enää vain rakastanut Babetia, minä -jumaloin häntä kädet ristissä, minä jumaloin häntä kahden tähden, hänen -itsensä ja pienokaisen tähden. - -Suuri päivä läheni. Olin haettanut Grenoblesta kätilön, joka ei enää -lähtenyt talosta. Setä oli hirveässä tuskassa; hän ei ymmärtänyt mitään -sellaisista asioista, hän meni niin pitkälle, että hän sanoi minulle -tehneensä väärin ruvetessaan papiksi ja katuvansa kovin, ettei ollut -ruvennut lääkäriksi. - -Eräänä syyskuun aamuna kello kuudelta astuin rakkaan Babetini -huoneeseen. Hän nukkui vielä. Hänen hymyilevät kasvonsa lepäsivät -rauhallisesti valkoisella tyynynpäällisellä. Kumarruin hengitystäni -pidättäen. Taivas siunasi ylenmäärin minua antimillaan. Ajattelin -yht'äkkiä sitä kesäpäivää, jolloin olin valkeroinnut maassa ja tunsin -samalla ympärilläni työn hyvinvoinnin ja onnen rauhan. Kelpo vaimoni -nukkui rusoposkisena suuressa vuoteessaan ja koko huone kertoi minulle -viidestätoista onnen vuodesta. - -Suutelin kevyesti Babetia huulille. Hän aukaisi silmänsä, hymyili -minulle mitään sanomatta. Tunsin kiihkeätä halua ottaa hänet syliini, -painaa hänet sydäntäni vasten, mutta pitkään aikaan olin tuskin -uskaltanut puristaa hänen kättään, niin hauraalta ja pyhältä hän -minusta tuntui. - -Istuuduin vuoteen laidalle ja kysyin hiljaa: - --- Tapahtuuko se tänään? - --- En luule sitä, vastasi hän... Näin unta, että minulla oli poika; hän -oli jo hyvin suuri ja hänellä oli ihastuttavat pienet mustat viikset... -Lazare setäkin kertoi eilen nähneensä hänet unessa. - -Tein suuren tyhmyyden. - --- Minä tunnen lapsen paremmin kuin te, sanoin minä. Minä näen sen joka -yö. Se on tyttö. - -Ja kun Babet itkuun valmiina kääntyi seinään päin, ymmärsin minä -tyhmyyteni ja lisäsin kiireesti: - --- Sanonko, että se on tyttö... en ole ihan varma. Näen lapsen aivan -pienenä pitkässä valkoisessa hameessa... Varmaankin se on poika. - -Babet suuteli minua palkinnoksi tästä järkevästä puheesta. - --- Mene valvomaan viininkorjuuta, virkkoi hän. Tunnen itseni tyyneksi -tänään. - --- Annathan ilmoittaa minulle, jos jotakin tapahtuisi. - --- Kyllä, kyllä... Olen hyvin väsynyt. Nukahdan vielä vähän. Ethän ole -vihainen laiskuudestani...? - -Ja Babet sulki silmänsä väsyneenä ja liikutettuna. Minä olin yhä -kumartuneena hänen ylitseen tuntien kasvoillani hänen huuliensa -lämpimän henkäyksen. Hän vaipui vähitellen uneen lakkaamatta -hymyilemästä. Silloin irroitin sanomattoman varovaisesti käteni hänen -kädestään, minulta meni viisi minuuttia tämän aran tehtävän -suorittamiseen. Sitten painoin hänen otsalleen suudelman, jota hän ei -tuntenut ja poistuin sykkivin sydämin, sydän tulvillaan rakkautta. - -Alhaalla pihalla tapasin Lazare sedän, Joka levottomana tähysteli -Babetin huoneen akkunaa. Heti minut nähtyään hän kysyi: - --- No, tapahtuuko se tänään? - -Jo kuukauden ajan oli hän säännöllisesti joka aamu tehnyt minulle tämän -kysymyksen. - --- Ei näytä siltä, vastasin minä. Tuletteko kanssani katsomaan -viininkorjuuta? - -Hän haki keppinsä ja me kuljimme pitkin tammikäytävää. Ennätettyämme -käytävän päähän, tuolle pengermälle, joka vallitsi Durancea, -pysähdyimme kumpikin ja katsoimme laaksoa. - -Pieniä valkeita pilviä leijaili vaalealla taivaalla. Vaaleat -auringonsäteet lankesivat kuin kultapöly kentälle, jonka keltainen -matto levisi aivan tuuleentuneena -- siinä ei enää ollut kesän -voimakkaita valoja ja varjoja. Lehdet kultasivat paikkapaikoin mustan -maan. Virta vieri tyynemmin, uupuneena siitä, että oli koko kesän -hedelmöittänyt peltoja. Ja laakso oli rauhallinen ja voimaa uhkuva. Se -oli jo saanut talven ensimäiset rypyt, mutta sen helma oli vielä lämmin -viimeisestä luomistyöstä. Laajoine kenttineen, joista kevään ruoho oli -niitetty, oli se ylpeämpi ja kauniimpi tässä toisessa nuoruudessaan -kuten nainen, joka on täyttänyt elämäntehtävänsä. - -Lazare setä oli ääneti; sitten kääntyi hän minuun päin: - --- Muistatko Jean, sanoi hän, enemmän kuin kaksikymmentä vuotta -sitten toin sinut tähän paikkaan eräänä varhaisena toukokuun aamuna. -Silloin osoitin sinulle laaksoa, joka oli kuumeentapaisessa työssä -valmistaakseen syksyn hedelmiä. Katso: laakso on vielä kerran päättänyt -päivätyönsä. - --- Muistan sen, rakas setä, vastasin minä. Pelkäsin teitä kovin sinä -päivänä, mutta te olitte hyvä ja teidän opetuksenne olivat vakuuttavat. -Olen teille velkaa kaikki iloni. - --- Niin, sinä olet syksyssä, sinä olet tehnyt työtä ja nyt korjaat -sadon. Ihminen, lapseni, on luotu maan kuvaksi. Ja samoin kuin maaemo -olemme mekin ijankaikkisia: vihreät lehdet uudestisyntyvät joka vuosi -kuivuneista lehdistä; minä uudestisynnyin sinussa ja sinä uudestisynnyt -lapsissasi. Sanon tämän, jottei vanhuus sinua peloittaisi, jotta -tietäisit kuolla rauhassa, kuten kuolevat kasvit, jotka ensi keväänä -syntyvät uuteen elämään siemenistään. - -Kuuntelin setääni ja ajattelin Babetia, joka nukkui suuressa -valkoisessa vuoteessaan. Rakas olento oli synnyttävä kuten tuo voimakas -maa, joka oli antanut meille rikkautta. Hänelläkin oli syksy: hänellä -oli laakson voimakas hymyily ja levollinen laajuus. Olin näkevinäni -hänet auringonpaisteessa, väsyneenä ja onnellisena, ylevästi iloiten -äitiydestään. Enkä minä enää tiennyt, puhuiko Lazare setä rakkaasta -laaksostani vai rakkaasta Babetistani. - -Me nousimme hitaasti mäille. Alhaalla pitkin Durancen rantaa olivat -niityt muistuttaen suuria heleänvihreitä mattoja, sitten tulivat -keltaiset vainiot, joita siellä täällä harmahtavat öljypuut ja hoikat -mantelipuut jakoivat käytäviin suurten välimatkojen päässä; ylinnä -olivat viinitarhat vahvoine vanoineen, joiden viiniköynnökset -laahasivat maata. - -Etelä-Ranskassa kohdellaan viiniköynnöstä karkeana eukkona eikä hienona -neitona kuten pohjoisessa. Se kasvaa miten sattuu, sen mukaan miten on -sadetta ja aurinkoa. Köynnökset, jotka istutetaan kahteen pitkään -riviin, luovat ympärilleen tummaa vihreyttä. Väliin kylvetään vehnää ja -kauraa. Viinitarha muistuttaa suurta juovikasta kangaspalasta, jossa -viiniköynnösten vihreä ja sänkipellon keltainen muodostavat juovat. - -Miehiä ja naisia oli kumarruksissa viinitarhoissa ja he leikkasivat -poikki viinirypäleterttuja, jotka he heittivät suurten korien pohjalle. -Setä ja minä kulimme hitaasti sänkipeltokäytäviä pitkin. Meidän -ohikulkiessamme viininkorjaajat käänsivät päätään ja tervehtivät. Setä -pysähtyi toisinaan juttelemaan vanhimpien työmiesten kera. - --- Hoi isä André, sanoi hän, onko viinirypäle ihan kypsä, tuleeko viini -hyvää tänä vuonna? - -Ja talonpojat kohottivat paljaat käsivartensa ja näyttivät pitkiä -musteenmustia terttuja, joiden yhteensullotut rypäleet tuntuivat olevan -halkeamaisillaan mehukkaisuudesta ja rikkaudesta. - --- Katsokaa, herra kirkkoherra, huusivat he, nämät tässä ovat pieniä. -On sellaisia, jotka painavat monta naulaa. Ei ole kymmeneen vuoteen -ollut moista satoa. - -Sitten he palasivat työhönsä. Heidän ruskeat takkinsa eroittuivat -vehreydestä. Ja paljaspäiset naiset, joilla oli sininen huivi kaulassa, -kumartuivat laulaen. Siellä oli lapsia, jotka kierittelivät -auringonpaisteessa sänkipellossa, päästellen kovia huutoja, ilahuttaen -meluamisellaan työväkeä raittiissa ilmassa. Peltojen laidassa odottivat -suuret kärryt liikkumattomina viinirypäleitä, ne kuvastuivat kirkasta -taivasta vasten ja miehet kulkivat lakkaamatta edestakaisin vieden -täysiä koreja ja tuoden takaisin tyhjiä. - -Tunnustan, että tätä katsellessani heräsi minussa ylpeitä ajatuksia. -Tunsin kuinka maa eli ja synnytti uutta elämää jalkojeni alla, kypsä ja -kaikkivoipa elämä sykki viinirypäleen suonissa ja täytti voimakkailla -henkäyksillään ilman. Veri löi kuumana suonissani, oli kuin olisi -maasta uhkuva hedelmällisyys kohottanut minua ja noussut minuun. Minun -toimestani olivat nuo työntekijät työssä, nämät viinitarhat olivat -minun lapsiani, kaikki nuo pellot minun rikasta ja tottelevaista -perhettäni. Tunsin nautintoa, kun jalkani vajosivat pehmeään maahan. - -Ja minä syleilin katseellani maita, jotka ulettuivat aina Duranceen -saakka, ja minä omistin nämät viinitarhat, nuot niityt, nuot -sänkipellot, nuo öljypuut. Valkea talo hohti tammikäytävän vieressä, -virta näytti hopeanauhalta, joka reunusti laidun maitteni avaraa -vihreätä viittaa. Luulin kotvan aikaa kasvavani, luulin, että -ojentamalla käsivarteni voisin sulkea syliini koko maatilani, puineen -ja niittyineen, taloineen ja viljelyksineen. - -Ja juuri kun tätä katselin, näin erään palvelustytöistämme henkensä -edestä juoksevan kaitaa polkua pitkin ylös mäkeä. Hän kompasteli kiviin -kiiruhtaessaan ja heilutti molempia käsiään kutsuen meitä kiivain -elein. Kuvaamaton mielenliikutus ahdisti kurkkuani. - --- Setä, setä! huusin minä, katsokaa kuinka Marguerite juoksee... -Luulen, että se on tänään. - -Lazare setä vaaleni. Palvelijatar oli vihdoinkin ennättänyt tasaiselle -maalle, hän tuli meitä kohti hypellen viiniköynnösten lävitse. Kun hän -seisoi edessäni, oli hän niin hengästynyt, ettei voinut puhua; hän oli -tukehtua ja hän painoi käsillään rintaansa. - --- Puhukaa toki! sanoin minä. Mitä on tapahtunut? - -Hän päästi syvän huokauksen, kohotti käsiään ja kykeni viimein -lausumaan yhden ainoan sanan: - --- Rouva... - -Minä en odottanut muuta. - --- Tulkaa, tulkaa pian Lazare setä! Oi rakasta Babet raukkaani! - -Ja minä juoksin polkua alas vaarassa taittaa niskani. Viininkorjaajat, -jotka olivat nousseet seisomaan, katsoivat hymyillen juoksuani. Lazare -setä, joka ei saanut minua kiinni, heilutti keppiään epätoivoisesti. - --- Hoi Jean, hitto soi, huusi hän, odota minua. Minä en tahdo joutua -perille viimeisenä. - -Mutta minä en enää kuullut Lazare setää, juoksin vain. - -Ennätin taloon läähättäen pelon ja toivon täyttämänä. Nousin kiireesti -portaita ylös ja koputin nauraen ja itkien, aivan sekaisin päästäni -Babetin ovea nyrkilläni. Kätilö raoitti ovea ja kielsi minua vihaisella -äänellä pitämästä melua. Minä olin pahoillani ja häpeissäni. - --- Te ette saa tulla sisään. Menkää pihalle odottamaan. - -Ja kun minä en liikahtanut, lisäsi kätilö: - --- Kaikki on hyvin. Minä kutsun teitä sieltä sitten. - -Ovi sulkeutui. Minä jäin seisomaan sen eteen kykenemättä lähtemään -alas. Kuulin Babetin valittavan sortuneella äänellä. Ja siinä -seisoessani päästi hän sydäntäsärkevän huudon, joka sattui kuin kuula -rintaani. Tunsin vastustamatonta halua murtaa oven olkapäilläni. Ja -jotten olisi noudattanut tätä haluani painoin kädet korvilleni ja -syöksyin hurjasti portaita alas. - -Pihassa tapasin Lazare sedän, joka saapui aivan hengästyneenä. -Mies-raukan oli pakko istuutua kaivon reunalle. - --- No, kysyi hän, missä on lapsi. - --- En tiedä, vastasin minä; minut on karkoitettu... Babet kärsii ja -itkee. - -Me katsoimme toisiimme uskaltamatta lausua sanaakaan. Me teroitimme -huolissamme kuuloamme, me emme siirtäneet katsettamme Babetin akkunasta -koettaen nähdä pienten valkeitten uutimien lävitse. Setä, joka vapisi, -istui liikkumattomana ja nojasi molemmin käsin raskaasti keppiinsä, -minä kävelin kuumeisesti hänen edessään pitkin askelin. Vähän väliä me -vaihdoimme huolestuneen hymyilyn. - -Viininkorjuurattaat tulivat yksi toisensa jälkeen pihaan. -Viinirypälekorit oli asetettu piha-aitaa vasten ja miehet survoivat -paljain jaloin rypäleitä puualtaissa. Muulit hirnuivat, ajajat -kiroilivat ja viini valui hiljaa loristen sammioihin. Voimakas haju -nousi lämpimään ilmaan. - -Ja minä kävelin yhä edes takaisin aivan kuin noiden tuoksujen -juovuttamana. Pääparkani oli haleta, ajattelin Babetia nähdessäni -viinirypäleen mehun vuotavan. Tunsin ruumiillista iloa ajatellessani, -että lapseni syntyisi viininkorjuun hedelmällisenä aikana, nuoren -viinin tuoksussa. - -Kärsimättömyys kidutti minua, minä nousin uudelleen yläkertaan. Mutta -minä en uskaltanut kolkuttaa, minä painoin korvani ovea vasten ja -kuulin Babetin valittavan ja nyyhkyttävän aivan hiljaa. Silloin -rohkeuteni petti, minä kirosin kärsimystä ja Lazare sedän, joka oli -hiljaa tullut perästäni, täytyi taluttaa minut pihalle. Hän tahtoi -johtaa ajatukseni muihin asioihin, hän sanoi, että viini tulisi -erinomaista tänä vuonna, mutta hän ei kuullut itsekään mitä puhui. Ja -vähän väliä me vaikenimme molemmat kuunnellen huolissamme, jos Babet -valitti pitempään. - --- Tulkaa. - -Kävelin hitaasti tuntien joka askeleelta syvempää iloa. Lazare setä -kolkutti jo ovelle, kun minä vielä olin keskellä portaita. Tunsin -jonkunlaista kummallista nautintoa viivyttäessäni hetkeä, jolloin -suutelisin vaimoani. - -Kynnyksellä minä pysähdyin sydän kiivaasti sykkien. Setä kumartui -kehdon yli. Babet, joka oli aivan valkoinen ja silmät ummessa, tuntui -nukkuvan. Unohdin lapsen, menin suoraan Babetin luo, tartuin molemmin -käsin hänen rakkaaseen päähänsä. Kyyneleet eivät olleet vielä kuivuneet -hänen poskiltaan ja hänen vielä vapisevat huulensa hymyilivät tuskien -kostuttamina. Hän kohotti raukeasti silmäluomensa. Hän ei puhunut, -mutta ymmärsin hänen sanovan: Olen kovasti kärsinyt, rakas Jean, mutta -olen kärsinyt mielelläni. Tunsin sinut itsessäni. - -Silloin minä kumarruin ja suutelin Babetin silmiä, join hänen -kyyneleitään. Hän hymyili lempeästi, otti väsyneenä vastaan hyväilyni. -Hän oli vielä sairas väsymyksestä. Hän kohotti hitaasti kätensä -peitteeltä, otti minua kaulasta ja pani suunsa korvaani: - --- Se on poika, sanoi hän heikolla äänellä voitonriemuisen näköisenä. - -Nämät olivat ensimäiset sanat, jotka hän lausui kestämiensä kovien -tuskien jälkeen. - --- Tiesin aivan hyvin, että se oli poika, jatkoi hän, näinhän lapsen -joka yö... Anna se tänne, pane se viereeni. - -Käännyin, näin että kätilö ja setä riitelivät. Kätilöllä oli täysi työ -estää Lazare setää ottamasta pienokaista käsivarsilleen. Hän tahtoi -sitä tuudittaa. - -Katsoin lasta, jonka äidin tähden olin unohtanut. Se oli aivan -punainen. Babet sanoi vakuuttavasti, että se oli minun näköiseni, -kätilön mielestä oli sillä äitinsä silmät; minä puolestani en tiennyt -mitä sanoa, olin kyyneliin saakka liikutettu, suutelin hellävaroen -rakasta pienokaista luullen vielä suutelevani Babetia. - -Laskin lapsen vuoteeseen. Se huusi lakkaamatta, mikä meidän korvissamme -oli kuin taivaallista musiikkia. Istuuduin itse vuoteen laidalle, setä -istuutui suureen nojatuoliin ja Babet lepäsi väsyneenä ja levollisena -leukaan asti peitettynä, hymyilevät silmät auki. - -Akkuna oli auki. Rypäleen haju ja syksyisen iltapäivän lauhkea lämmin -tulvehtivat huoneeseen. Kuului viininkorjaajain jalkojentöminää, -rattaiden ratinaa, piiskan läimäyksiä, pihan poikki kulkevan -palvelijattaren kimeää laulua. Kaikki nämät äänet vaimentuivat tässä -hiljaisessa huoneessa, jossa ilma vielä värähteli Babetin -nyyhkytyksistä. Akkunasta näkyi suuri kaistale taivasta ja maata. Me -näimme tammikäytävän koko pituudessaan, Durancen, joka näytti siniseltä -satiininauhalta kullan- ja punakirjavan lehdistön keskellä. Ja tämän -maakaistaleen yläpuolella kaareutui vaaleansininen ja punanen taivas -kirkkaana ja korkeana. - -Iloiten tästä rauhallisesta näköalasta, viinirypäleen tuoksusta, työstä -ja syntymästä keskustelimme me kolme, Babet, Lazare ja minä ja -katselimme pientä rakasta äskensyntynyttä. - --- Lazare setä, sanoi Babet, minkä nimen tahtoisitte antaa lapselle. - --- Jeanin äidin nimi oli Jacqueline, vastasi setä, minä ristisin lapsen -Jacquesiksi. - --- Jacques, Jacques, toisti Babet... Niin, se on kaunis nimi... Ja -sanokaahan minkä teemme tästä miehenalusta: papin vai sotilaan, herran -vai talonpojan? - -Minua nauratti. - --- Meillä on vielä aikaa sitä tuumia, sanoin minä. - --- Ei, ei, sanoi Babet miltei suuttuneena, hänhän kasvaa pian. Katsohan -kuinka vahva hän on. Hänen silmänsä jo puhuvat. - -Lazare setä oli aivan yhtä mieltä kuin vaimoni. Hän virkkoi vakavalla -äänellä: - --- Älkää tehkö hänestä pappia eikä sotilasta, ellei pojalla ole -vastustamatonta halua... Tehdä hänestä herra, on vakava asia... - -Babet silmäili minua huolissaan. Rakas nainen ei tuntenut hiventäkään -kunnianhimoa itsekohdaltaan, mutta kuten kaikki äidit olisi hän -tahtonut olla nöyrä ja ylpeä poikansa edessä. Olisin voinut vannoa, -että Babet kuvitteli häntä jo notaariona tai lääkärinä. Suutelin häntä -ja sanoin lempeästi: - --- Toivon, että lapsi asuu rakkaassa laaksossamme. Jonakin päivänä -tapaa hän Durancen rannalla kuusitoista vuotiaan Babetin, jolle hän -antaa juoda. Muistatko, ystäväni... Maaseutu on lahjoittanut meille -rauhan: pojastamme tulee talonpoika kuten mekin, onnellinen kuten me. - -Liikutettuna suuteli Babet vuorostaan minua. Hän katsoi akkunasta -lehdistöä ja virtaa ja niittyjä ja taivasta ja sanoi hymyillen: - --- Sinä olet oikeassa, Jean. Maa on ollut hyvä meitä kohtaan, se on -oleva hyvä pikku Jacquesillekin... Lazare setä, pääset talonpojan -kummiksi. - -Lazare setä nyökkäsi päätään väsyneesti ja liikutettuna. Olin jo hetken -aikaa häntä tarkastellut ja näin, että hänen silmänsä sumenivat, -huulensa vaalenivat. Hän nojasi nojatuoliinsa, vastapäätä avattua -akkunaa, hän oli asettanut valkeat kätensä polvilleen ja katseli -kiinteästi taivasta hartaassa hurmiossa. - -Minut valtasi levottomuus. - --- Oletko sairas, Lazare setä? kysyin häneltä. Mikä teidän on...? -Vastatkaa kaikin mokomin! - -Hän kohotti hieman toista kättään kuin pyytääkseen minua puhumaan -hiljemmin, sitten laski hän sen jälleen alas ja sanoi heikolla äänellä: - --- Olen väsynyt. Minun ijälläni on onni kuolettavaa... Älkää nostako -hälinää... Tuntui, kuin olisi ruumiini käynyt aivan kevyeksi: en tunne -enää jalkojani enkä käsiäni. - -Babet nousi pelästyneenä katsellen Lazare setää. Minä laskeuduin -polvilleni hänen eteensä ja katsoin huolestuneena häneen. Hän hymyili. - --- Älkää kauhistuko, sanoi hän. En tunne mitään tuskaa, tuntuu niin -suloiselta, että nukahdan hyvään ja rauhalliseen uneen... Se tulee -äkisti, ja minä kiitän siitä Jumalaa. Oi Jean raukkani, juoksin liian -nopeasti polkua alas, lapsi on tuottanut minulle liian suurta iloa. - -Ja kun me ymmärsimme, kun puhkesimme nyyhkyttämään, jatkoi Lazare setä -yhä taivasta katsellen: - --- Rukoilen teitä, älkää pilatko iloani... Jospa tietäisitte kuinka -onnellinen olen saadessani uinahtaa ikuiseen uneen tässä nojatuolissa! -En milloinkaan ole uskaltanut uneksia niin lohdullista kuolemaa. Kaikki -rakkaani ovat tässä vierelläni... Ja katsokaa kuinka taivas on sininen! -Jumala lähettää minulle kauniin illan. - -Aurinko meni mailleen tammikäytävän taa. Vinot säteet lankesivat -kultaisina puitten juurille, joiden väri oli vanhan kuparin. Kauvempaa -häämöittivät vihreät vainiot epäselvästi kirkkaassa valaistuksessa. -Lazare setä heikontui heikontumistaan keskellä hellää hiljaisuutta, -auringonlaskua, joka yhä vaaleten tulvi sisään akkunasta. Hän sammui -hitaasti kuin valot, jotka vaalenivat korkeilla oksilla. - --- Oi rakas laaksoni, kuiskasi hän, sinä teet jäähyväiset minulle -suloisiksi... Pelkäsin kuolevani talvella kun sinä olet musta. - -Me pidätimme kyyneleitämme, emme tahtoneet tätä autuasta lähtöä -häiritä. Babet rukoili hiljaa. Lapsi päästeli yhä heikkoja huutoja. -Lazare setä kuuli nämät huudot kuolinkamppailussaan. Hän koetti kääntyä -Babetiin päin ja sanoi yhä hymyillen. - --- Olen nähnyt lapsen, minä kuolen onnellisena. - -Sitten katseli hän vaaleata taivasta, vaaleata laaksoa ja päästi päänsä -vaipuessa alas heikon huokauksen. Lazare sedän ruumis ei kertaakaan -vavahtanut; hän kuoli aivankuin olisi vaipunut uneen. - -Sydämemme täytti sellainen hartaus, että kyyneleittä vaikenimme. -Tunsimme vain tyyntä surua niin koruttoman kuoleman edessä. Hämärä -lankesi. Lazare sedän jäähyväiset jättivät meidät toivorikkaiksi, kuten -auringon, joka illalla kuolee noustakseen aamulla uuteen elämään. - -Sellainen oli syyspäiväni, joka antoi minulle pojan ja vei mukanaan -Lazare setäni iltahämärän lepoon. - - - - -IV. - -Talvi. - - -Tammikuussa on synkkiä aamuja, jotka jäätävät sydäntä. Herätessäni sinä -päivänä tunsin epäselvää levottomuutta. Yöllä oli tullut suoja ja kun -kynnykseltä katselin niittyjä ja vainioita näyttivät ne -likaisenharmaalta, loan tahrimalta rikkinäiseltä jättiläisrievulta. - -Sumuverho peitti näköalan. Sumusta kohisivat synkkinä käytävän tammien -mustat oksat, kun rivi aaveita, jotka vartioivat usvamerta takanaan. -Maa oli pehmeätä ja täynnä lätäköitä, joissa uiskenteli likaista lunta. -Kaukaa kuului Durancen ankara kohina. - -Talvi on elähyttävä ja terveellinen, kun taivas on kirkas ja maa kova. -Kylmyys pistelee korvia, kävellään reippaasti jäätyneillä teillä, jotka -soivat jalan alla hopeanhelein äänin. Pellot leviävät puhtaina, -lumivalkoisina, keltaisessa auringonvalossa. Mutta minä en tiedä mitään -ikävämpää kuin tuollainen ruma suojasää; vihaan sumua, jonka kosteus -painaa raskaana olkapäitä. - -Värisin katsellessani pilvistä taivasta; kiiruhdin huoneisiin päättäen, -etten lainkaan menisi tänä päivänä pelloille. Eipä kotonakaan työtä -puuttunut. - -Jacques oli aikoja sitten noussut. Kuulin hänen viheltelevän vajassa, -missä hän auttoi miehiä viljasäkkien nostamisessa. Poika oli jo -kahdeksantoistavuotias, vahvakäsivartinen ja iloinen. Mikään Lazare -setä ei ollut häntä hemmottelemassa ja opettamassa hänelle latinaa, hän -ei käynyt haaveilemassa pajujen juurella. Jacquesista oli tullut oikea -talonpoika, väsymätön työmies, joka suuttui kun minä johonkin kajosin -ja sanoi, että minä olin vanha ja että minun tuli levätä. - -Kun kaukaa katselin häntä, kiipesi suloinen ja kevyt olento -olkapäilleni, pani pienet kätensä silmilleni kysyen: - --- Kuka se on? - -Minä nauroin. - --- Se on, vastasin minä, pikku Marie, jonka äitinsä on juuri pukenut. -Koska hän oli tullut viimeisenä, aikana, jolloin emme enää toivoneet -saavamme lasta, oli hän kaksinkertaisesti rakastettu. Hänen heikko -terveytensä teki hänet meille kalliiksi. Häntä hoidettiin ja -kasvatettiin kuin neitiä; hänen äitinsä tahtoi ehdottomasti tehdä -hänestä herrasneitosen eikä minulla ollut rohkeutta panna vastaan, niin -hentoiselta näytti pikku Marie kauniissa, nauhoilla koristetuissa -silkkihameissaan. - -Marie ei laskeutunut alas olkapäiltäni. - --- Äiti, äiti, huusi hän, tulehan katsomaan, minä leikin ratsastamista. - -Babet tuli huoneeseen ja hymyili. Ah Babet parkani, kuinka vanhoiksi me -olimmekaan käyneet. Muistan, että tuona päivänä värisimme väsymyksestä, -katsellessamme yksin ollessamme surullisina toisiamme. Lapsemme -palauttivat meille nuoruutemme. - -Aamiainen oli hiljainen. Meidän oli ollut pakko sytyttää lamppu. -Punainen valo, joka levisi huoneeseen, teki sen sanomattoman surullisen -näköiseksi. - --- Joutavia! sanoi Jacques. Onhan tällainen lämmin sade parempi kuin -kova pakkanen, joka palelluttaisi öljypuumme ja viinitarhamme. - -Hän koetti laskea leikkiä. Mutta hän oli levoton kuten mekin, -tietämättä miksi. Babet oli nähnyt pahoja unia. Me kuuntelimme hänen -kertomustaan hymyhuulin, mutta sydäntämme ahdisti. - --- Se on ilma, joka tekee meidät näin alakuloiseksi, sanoin minä -rauhoittaakseni mieliä. - --- Niin, niin, ilmahan se on, vastasi Jacques kiireesti. Pistän -muutamia oksia tuleen. - -Iloinen valkea karkeloi seinillä. Puut paloivat rätisten ja jättivät -punaisen hiiloksen. Olimme istuutuneet takan ääreen; ulkona oli ilma -leuto, mutta sisällä huoneissa levisi katosta jääkylmä kosteus. Babet -oli ottanut pikku Marien syliinsä; hän puheli matalalla äänellä Marien -kanssa ilahuttaen jokelluksellaan lasta. - --- Isä, tuletteko mukaan? kysyi Jacques. Menemme katsomaan aittoja ja -kellareita. - -Lähdin ulos hänen kanssaan. Muutaman vuoden oli vuodentulo ollut huono. -Olimme kärsineet suuria vahinkoja: viinitarhamme, puumme olivat -vahingoittuneet pakkasessa, raesade oli lyönyt lakoon vehnä- ja -kaurapeltomme. Sanoin usein, että olin tullut vanhaksi ja että onnetar, -joka on nainen, ei pidä vanhuksista. Jacques nauroi ja vastasi, että -hän oli nuori ja aikoi mielistellä onnetarta. - -Talvi oli minulla käsissä, kylmä vuodenaika. Tunsin kuinka kaikki kuoli -ympärilläni. Jokainen ilo, joka väistyi, pani minut ajattelemaan Lazare -setää, joka oli kuollut niin tyynenä; minä etsin uusia voimia hänen -rakkaasta muistostaan. - -Kello kolmelta oli jo ihan pimeä. Me menimme alas arkihuoneeseen. Babet -ompeli takan ääressä pää painuksissa; pikku Marie, joka istui lattialla -takkavalkean edessä, puki totisena nukkea. Jacques ja minä seisoimme -mahonkikirjoituspöydän ääressä, joka oli perintö Lazare sedältä ja -tarkastimme laskujamme. - -Akkuna oli kuin kiinni muurattu; sumu, joka oli ruutujen takana, -muodosti mustan seinän. Tämän seinän takana oli tyhjyys, -tuntemattomuus. Vain kova pauhina, joka täytti pimeyden, kuului -äänettömyydestä. - -Olimme lähettäneet pois työväkemme pitäen luonamme vain vanhan -palvelijattaremme Margueriten. Kun kohotin päätäni ja kuuntelin, tuntui -kuin olisi talo häilynyt syvyydessä. Ei mikään ihmisääni tullut ulkoa, -kuulin vain syvyyden pauhinan. Silloin katsoin vaimoani ja lapsiani, -minua peloitti kuten vanhusta ainakin joka tuntee itsensä liian -heikoksi suojelemaan omaisiaan tuntemattomia vaaroja vastaan. - -Pauhu tuli kovemmaksi, meistä tuntui, että ovelle koputettiin. -Samassa alkoivat hevoset tallissa hurjasti hirnua, lehmät mylvivät -tukahutetusti. Me nousimme seisomaan levottomina. Jacques syöksyi -ovelle ja avasi sen selki selälleen. Samea aalto tulvahti äkkiä -huoneeseen ja levisi lattialle. - -Durance tulvi. Tuo aamusta alkaen yhä kasvava kohina, joka kuului -kaukaa, oli sen aikaansaama. Lumi oli sulanut vuoristossa, jokainen -mäki oli muuttunut koskeksi, joka sai virran paisumaan. Sumuesirippu -oli meiltä kätkenyt tämän äkkinäisen tulvan. - -Ankarina talvina oli vesi usein suojalla noussut aina talon portille -saakka. Mutta milloinkaan ei virta ollut paisunut niin nopeasti. -Avatusta ovesta näimme, että pihamaa oli muuttunut järveksi. Meillä oli -jo vettä nilkkoihin asti. - -Babet oli nostanut syliinsä pikku Marien, joka itkien puristi nukkeaan -rintaansa vasten. - -Jacques tahtoi mennä avaamaan tallin ja navetan ovet, mutta äitinsä, -joka piti häntä kiinni vaatteista, rukoili häntä pysymään sisällä. Vesi -kohosi yhä. Minä työnsin Babetia portaille. - --- Pian, pian, menkäämme kamareihin, huusin minä. - -Ja minä pakoitin Jacquesin menemään edelläni. Itse jätin viimeisenä -alakerroksen. - -Marguerite tuli kauhistuneena vinniltä, missä hän oli ollut. Minä sain -hänet istumaan perälle huonetta Babetin viereen, joka oli ääneti, -kalpea, rukoilevin silmin. Olimme panneet pikku Marien vuoteeseen, hän -ei ollut tahtonut erota nukestaan, hän nukahti hiljaa nukke sylissään. -Lapsen uni tuotti minulle mielenkevennystä; kun käännyin ja näin -Babetin, joka kuunteli tyttösen tasaista hengitystä, unohdin minä -vaaran, enkä enää kuullut kuinka vesi loiski seiniä vasten. - -Mutta Jacques ja minä emme voineet olla näkemättä vaaraa. Levottomuus -pakoitti meidät ottamaan selkoa tulvan kasvamisesta. Olimme avanneet -akkunan selki selälleen, kumarruimme eteenpäin niin kauvas että olimme -vaarassa pudota, katsoimme tutkien yöhön. Sumu leijaili vielä -tiheämpänä veden yllä kylväen hienoa sadetta, joka sai meidät -värisemään. Epäselvät teräsharmaat välähdykset osoittivat, missä -vedenpinta liikkui pimeydessä. Alhaalla pihassa loiski vesi, nousten -hiljaa aaltoillen pitkin seiniä. Ja me kuulimme enää vain Durancen -raivoisan kohinan ja hevosten ja lehmäin pelästyneet huudot. - -Eläinraukkojen hirnunta ja mylvintä kirveli sydäntäni. Jacques katsoi -minuun kysyen; hän olisi tahtonut koettaa niitä vapauttaa. Pian niiden -valitukset tulivat sydäntäsärkeviksi ja kuului kova romahdus. Härät -olivat murtaneet navetan ovet. Me näimme niiden virran vieminä -pyörähdellen uivan ohitsemme. Ja ne katosivat virran kohinaan. - -Minut valtasi silloin silmitön viha, olin kuin hullu, puin nyrkkiä -Durancelle. Minä seisoin akkunan edessä ja haukuin sitä. - --- Kurja! huusin minä vesien pauhinaan, minä olen rakastanut sinua, -sinä olet ollut ensimäinen lemmittyni ja nyt sinä varastat minulta, -sinä järkyttelet taloani ja olet ryöstänyt karjani, Kirottu sinä, -kirottu!... Sinä olet antanut minulle Babetin, olet tyynenä huuhdellut -niittyjeni rantoja. Minä luulin, että että sinä olisit hyvä äiti, -muistin että Lazare setä oli rakastanut kirkkaita aaltojasi, ajattelin, -että minun oli oltava sinulle kiitollinen... Sinä oletkin äitipuoli, -vain vihaa sinä ansaitset... - -Mutta Durance tukahutti jylinällään huutoni; ja leveänä, -välinpitämättömänä vieritteli se vesiään tyynesti ja itsepintaisesti -kuin kohtalo. - -Palasin huoneeseen, suutelin Babetia, joka itki. Pikku Marie nukkui -hymy huulilla. - --- Älä pelkää, sanoin vaimolleni. Vesi ei voi ijankaiken kohota... Se -laskee varmasti kohta... Ei ole mitään vaaraa. - --- Ei, ei ole mitään vaaraa, toisti Jacques kuumeentapaisesti. Talo on -vankka. - -Sillä välin oli Marguerite mennyt akkunaan ja pelon ja uteliaisuuden -valtaamana kumartunut eteenpäin kuin mieletön. Hän putosi päästäen -huudon. Minä syöksyin akkunaan, mutta en voinut estää Jacquesia -heittäytymästä veteen. Marguerite oli häntä tuudittanut lapsena, hän -tunsi vanhusraukkaa kohtaan pojan hellyyttä. Kuullessaan kaksi -putoamista, nousi Babet kauhistuneena kädet ristissä. Hän seisoi siinä -suu auki, silmät suurina ja katsoi akkunaan. Minä istuuduin -akkunalaudalle, korvissani suhisi vesien kohina. En tiedä kuinka kauvan -Babet ja minä olimme tässä tuskaisassa lamaannuksen tilassa, kun ääni -kutsui minua. Se oli Jacques, joka akkunan alla pysyttelihe kiinni -seinässä. Ojensin hänelle käteni ja hän nousi huoneeseen. - -Babet painoi hänet kiihkeästi syliinsä. Nyt hän saattoi itkeä; hän -huojensi mieltään. - -Ei ollut puhetta Marguerista. Jacques ei uskaltanut sanoa meille, ettei -hän ollut voinut häntä löytää, emmekä me uskaltaneet kysyä häneltä, -mistä hän oli häntä hakenut. - -Hän vei minut syrjään akkunaan. - --- Isä, sanoi hän puoliääneen, pihalla on jo yli kahden metrin -korkeudelta vettä ja virta yhä nousee. Emme voi olla täällä kauvempaa. - -Jacques oli oikeassa. Talo järkkyi, vajojen lankut irtautuivat toinen -toisensa perästä. Margueriten kuolema painosti mieltämme. Babet rukoili -meitä hurjistuneena. Pikku Marie yksin lepäsi rauhallisena suuressa -vuoteessaan nukke käsivarrella ja nukkui, hymyillen suloista enkelin -hymyään. - -Vaara kasvoi joka hetki. Kohta vesi ulottuisi akkunapieleen ja nousisi -huoneeseen. Olisi voinut luulla, että sotakone järkytteli taloa -kolkkoäänisin, voimakkain, säännöllisin iskuin. Virta löi etusivua -vasten. Ja me emme voineet toivoa mitään inhimillistä apua! - --- Hetket ovat kalliit, sanoi Jacques tuskallisesti. Me muserrumme -raunioihin... Hakekaamme lankkuja, tehkäämme lautta. - -Hän puhui kuin kuumeessa. Tietenkin olisin tuhat kertaa mieluimmin -ollut keskellä virtaa muutamilla yhteensidotuilla pölkyillä kuin -tässä sortuvassa talossa. Mutta mistä ottaa tarpeelliset lankut? -Raivoissani revin irti kaapinlaudat, Jacques särki huonekalut, revimme -akkunalaudat, kaikki puuesineet mitä saimme käsiimme. Ja tietäen, että -oli mahdotonta käyttää hyväkseen näitä sirpaleita, heitimme ne keskelle -huonetta raivoissamme yhä etsien. - -Viimeinen toivomme hukkui, käsitimme onnettomuutemme ja -voimattomuutemme. Silloin minä puhkesin itkuun, syleilin Babetia -vapisevin käsin, pyysin Jacquesia tulemaan lähelle meitä. Tahdoin, että -olisimme kaikki kuolleet samassa syleilyssä. - -Jacques oli mennyt akkunaan. Ja äkkiä huusi hän: - --- Isä, olemme pelastetut!... Tule katsomaan. - -Taivas oli hyvä. Veden irroittama vajankatto oli törmännyt akkunaamme. -Tämä katto oli useampia metriä pitkä ja leveä ja oli tehty keveistä -pölkyistä ja oljista; se ui vedessä, siitä saimme erinomaisen lautan. -Panin käteni ristiin, jumaloin noita puita ja noita olkia. - -Jacques hypähti katolle kiinnitettyään sen ensin lujasti. Hän käveli -oljilla koetellen joka puolelta katon vankkuutta. Se kesti, me -saatoimme pelotta uskaltaa henkemme sen varaan. - --- Oi, se kannattaa meidät kaikki hyvin, sanoi Jacques iloisesti. -Katsohan, kuinka vähän se vajoaa veteen!... Vaikeus on siinä, kuinka -sitä voimme ohjata. - -Hän katseli ympärilleen ja otti kaksi seivästä, jotka uivat virran -mukana. - --- Hei, tässä ovat airot, jatkoi hän... Isä, sinä asetut taakse ja minä -eteen ja me ohjaamme helposti lauttaa. Vesi ei ole kolmenkaan metrin -syvää. Pian, pian lautalle, ei ole viivyteltävä hetkeäkään. - -Babet raukkani koetti hymyillä. Hän kietoi hellävaroen pikku Marien -ympärille vaipan; lapsukainen heräsi, hän oli niin säikähtynyt, että -oli aivan hiljaa, vain silloin tällöin hän nyyhkytti syvään. Minä -asetin tuolin akkunan eteen, nostin Babetin lautalle. Pitäessäni häntä -sylissäni, suutelin häntä syvästi liikutettuna; tunsin, että se oli -jäähyväissuudelma. - -Vesi oli alkanut tulvia huoneeseen. Jalkamme olivat kastuneet. Itse -nousin viimeisenä lautalle, sitten irroitin köyden. Virta työnsi meidät -seinää vasten, meiltä kysyttiin tavatonta varovaisuutta ja suuria -ponnistuksia, ennenkuin pääsimme talon luota. - -Vähitellen oli sumu hälventynyt. Lähtiessämme saattoi olla puoliyö. -Tähtiä verhosi vielä kevyt usva; miltei taivaanrannalta valaisi kuu -yötä himmeällä valollaan. - -Vasta nyt me näimme tulvan kaikessa suurenmoisessa kauheudessaan. -Laakso oli muuttunut joeksi. Kukkulalta toiselle tummien viljelysten -välistä vyöryi Durance mahtavana, ainoana, mikä liikkui kuolleessa -maisemassa. Se pauhasi kovalla äänellä säilyttäen vihassaankin -suunnattoman virtailunsa majesteettisuuden. Siellä täällä kohosi -puuryhmiä vedestä, peittäen vaalean vedenpinnan mustalla väreilyllä. -Tunsin edessämme käytävän tammien latvat, virta kuletti meitä noita -oksia kohden, jotka nykyisessä tilassamme olivat kareja. Lautan -ympärillä ui sirpaleita, puukappaleita, tyhjiä tynnyreitä, -heinätukkoja; virta kuletti mukanaan tekemänsä rauniot. - -Vasemmalla näimme Dourguesin valot. Lyhdynvaloja liikkui yössä. Vesi ei -ollut voinut kohota kylään saakka, ainoastaan matalat paikat olivat -veden alla. Epäilemättä tultaisiin meitä auttamaan. Me katselimme -tutkien valoja, jotka liikkuivat pitkin vedenpintaa; joka hetki olimme -me kuulevinamme aironloisketta. - -Olimme lähteneet seikkailemaan. Jouduttuamme keskelle virtaa, -pyörteiden valtaan, valtasi meidät tuska, miltei kaduimme, että olimme -lähteneet talosta. Minä käännyin toisinaan, katselin taloa, joka yhä -oli pystyssä harmaana kohoten valkeasta vedestä. Keskellä lauttaa katon -olkien päällä istui Babet ja piti sylissään pikku Marieta, jonka pää -oli kätkettynä hänen rintaansa vasten, jottei lapsi olisi nähnyt virran -kauhuja. Molemmat olivat kumarruksissa, toisiinsa kietoutuneina, -kiinteässä syleilyssä, aivankuin kutistuneina kokoon pelosta. Jacques, -joka seisoi lautan etuosassa, käytteli koko voimallaan seivästään; -silloin tällöin loi hän meihin pikaisen katseen ja kääntyi sitten -jälleen työhönsä. Minä autoin häntä parhaani mukaan, mutta yrityksemme -vastustaa virtaa eivät onnistuneet. Ennen pitkää ajauduimme me -huolimatta seipäistämme, jotka upotimme liejuun niin syvälle, että ne -olivat taittua, Durancea kohti, voima, joka tuntui tulevan veden -pohjasta, työnsi meitä joelle päin. Hitaasti Durance otti meidät -valtaansa. - -Ponnistaen voimiamme, hien peittäminä taistelimme me vihan vimmassa -virran kanssa, aivankuin se olisi ollut elävä olento, koettaen sitä -lannistaa, haavoittaa, surmata. Se puristi meitä jättiläiskäsivarsin ja -seipäämme muuttuivat käsissämme aseiksi, jotka me raivoisina iskimme -sen rintaan. Se ärjyi, heitti vaahtoaan kasvoillemme, se vääntelehti -iskujemme alla. Hampaita kiristellen me vastustimme sen voittokulkua. -Emme tahtoneet joutua tappiolle. Ja meidät valtasi hurja halu surmata -hirviö, tyynnyttää se nyrkiniskuilla. - -Me kuljimme hitaasti virtaa kohti. Olimme jo ennättäneet tammikäytävän -alkuun. Mustat oksat löivät valittavin äänin veteen. Kukaties odotti -meitä siellä kuolema, jos törmäisimme puihin. Huusin Jacquesille, että -hän ohjaisi pitkin käytävää pitäen kiinni oksista. Ja täten kuljin -viimeisen kerran päästä päähän tuon tammikäytävän, jossa olin kävellyt -nuoruuteni ja miehuuteni ajan. Tuona kauheana yönä, ulvovassa -pyörteessä, minä ajattelin Lazare setää, näin elämäni kauniiden hetkien -surullisesti hymyilevän. - -Käytävän päässä Durance riemuitsi voitokkaana. Seipäämme eivät enää -ylettäneet pohjaan. Vesi vei meitä hurjaa vauhtia eteenpäin -voitonriemussaan. Ja nyt se saattoikin tehdä meille mitä tahtoi. Me -jättäydyimme sen valtaan. Me kuljimme pelottavalla nopeudella. Suuria -pilviä, jotka muistuttivat likaisia ja repaleisia riepuja, kulki -taivaalla, kuun peittyessä pilviin tuli synkkä pimeys. Me vyöryimme -eteenpäin pimeydessä. Suuret, mustanmustat aallot, jotka muistuttivat -kalojen selkää, veivät meitä mukanaan ja pyörittelivät lauttaamme. En -nähnyt enää Babetia enkä lapsia. Tunsin jo olevani tuonelassa. - -En tiedä kuinka kauvan tätä tavatonta kulkua kesti. Äkkiä kuu tuli -näkyviin; maisema valkeni. Ja tässä valossa näin edessämme mustan -möhkäleen, joka sulki tien, ja jota kohti me virran koko vauhdilla -kuljimme. Me olimme hukassa, me murskaantuisimme siinä. - -Babet oli noussut seisomaan. Hän ojensi minulle pikku Marien. - --- Ota lapsi, huusi hän... Anna minun olla! - -Jacques oli jo ottanut Babetin käsivarsilleen. - --- Isä, sanoi hän lujalla äänellä, pelastakaa pienokainen... Minä -pelastan äitini. - -Musta möhkäle oli aivan edessämme. Luulin sitä puuksi. Yhteentörmäys -oli ankara, ja lautta, joka oli mennyt kahtia, hajoitti olkensa ja -lankkunsa veden pyörteisiin. - -Minä putosin puristaen lujasti pikku Marieta. Jääkylmä vesi antoi -minulle takaisin rohkeuteni. Noustuani veden pinnalle, asetin lapsen -puoleksi hartioilleni ja aloin vaivaloisesti uida. Jollei pienokainen -olisi pyörtynyt, vaan olisi reuhtoillut, olisimme molemmat jääneet -pohjaan. - -Ja uidessani valtasi minut levottomuus. Huusin Jacquesia, koetin nähdä -kauvas, mutta kuulin vain veden kohinan, näin vain Durancen vaalean -pinnan. Jacques ja Babet olivat pohjassa. Babet oli varmaan -puristautunut häneen kiinni, vetänyt hänet pohjaan kuolettavassa -syleilyssä. Mikä hirvittävä kuolonkamppailu! - -Olisin tahtonut kuolla; vajosin hitaasti, aijoin etsiä heitä mustan -veden alta. Mutta heti kun vesi kosketti pikku Marien kasvoja, -ponnistelin minä uudelleen hurjan tarmokkaasti päästäkseni rantaan. - -Niin jätin minä Babetin ja Jacquesin, epätoivoissani siitä, etten -saanut kuolla heidän kanssaan, huudellen heitä yhä kähein äänin. Virta -heitti minut kiville, kuten heinätukon. Tultuani tuntoihini otin -syliini tyttäreni, joka avasi silmänsä. Päivä koitti. Talviyöni oli -päättynyt, tuo kamala yö, joka oli surmannut vaimoni ja poikani. - -Vuosien kaipausten jälkeen, on minulla nyt yksi lohdutus jäljellä. Itse -olen hyinen talvi, mutta minä tunnen tulevan keväimen värähtelevän -itsessäni. Lazare setä puhui totta: me emme milloinkaan kuole. Minulla -on ollut neljä vuodenaikaa, ja nyt palaan jälleen keväimeen, kun -rakkaalle pikku Marielleni alkavat elämän ikuiset surut ja ilot. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Neljä päivää, by Émile Zola - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NELJÄ PÄIVÄÄ *** - -***** This file should be named 52726-8.txt or 52726-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/7/2/52726/ - -Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52726-8.zip b/old/52726-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 0137f24..0000000 --- a/old/52726-8.zip +++ /dev/null |