NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2247 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..638f3ae
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52726 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52726)
diff --git a/old/52726-8.txt b/old/52726-8.txt
deleted file mode 100644
index 92d3a95..0000000
--- a/old/52726-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2247 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Neljä päivää, by Émile Zola
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Neljä päivää
-
-Author: Émile Zola
-
-Translator: Timo Tuura
-
-Release Date: August 5, 2016 [EBook #52726]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NELJÄ PÄIVÄÄ ***
-
-
-
-
-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-NELJÄ PÄIVÄÄ
-
-Kirj.
-
-Emile Zola
-
-
-Ranskankielestä suomentanut Timo Tuura
-
-
-
-Kirjallisia pikkuhelmiä XXVIII.
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1910.
-
-Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Emile Zola.
-   I. Kevät.
-  II. Kesä.
- III. Syksy.
-  IV. Talvi.
-
-
-
-
-
-Emile Zola.
-
-
-Emile Zola syntyi Pariisissa huhtikuun 2:na p:nä 1840. Hänen isänsä oli
-insinööri -- Provencessa olevan Zola-kanavan rakentaja.
-
-Ensimmäisen nuoruutensa Zola vietti Etelä-Ranskassa kunnes hänet
-pantiin kouluun Pariisiin. Läpikäytyään Lycée Saint-Louis'n rupesi hän
-apulaiseksi Hachetten kirjakauppaan. Kirjakauppa-apulaisena hän
-julkaisi ensimmäiset kaunokirjalliset kokeensa eräässä sanomalehdessä.
-Ensimmäisen kirjallisen voittonsa hän saavutti novellikokoelmallaan
-"_Contes à Ninon"_, jonka hän julkaisi 1864. Seuraavana vuonna ilmestyi
-sielutieteellinen romaani "La confession de Claude", josta jo ilmeni
-kirjailijan erikoisluonne. "_Thérèse Raquin'issa_" (1867) ja "_Madeleine
-Férat'issa_" (1868) kirjailija käsittelee patologisia probleemeja
-naturalistiseen tapaan. Näissä romaaneissa ilmenee Zolan erinomainen
-kyky kuvata hämmästyttävän, säälimättömän totuudenmukaisesti
-ihmisluonnon yöpuolia.
-
-1871 aloitti Zola romaanisarjansa "_Les Rougon-Macquart_", missä hän
-esittää erään toisen keisarikunnan aikuisen perheen vaiheet, kuvaten
-samalla tuon aikakauden tavat ja olot, sen koko sielullisen
-olemuksen. Sarjaan kuuluu kaksikymmentä romaaninidosta. Teos on
-mailmankirjallisuuden huomattavimpia aikaansaannoksia.
-
-"Rougon-Macquart'in" jälkeen ilmestyi toinen romaanisarja,
-kaupunki-trilogia: "_Lourdes_", 1894, "_Rome_", 1896, "_Paris_",
-1898. Vuonna 1899 hän alottl taas uuden romaanisarjan, "_Neljä
-evankeliumia_", josta hän ennätti kuolemaansa ennen valmistaa vain
-kolme osaa: "_Fécondité_" (Hedelmällisyys), "_Travail_" (Työ) ja
-"_Vérité_" (Totuus).
-
-Hänen kirjallisteoreettisista tutkielmistaan mainittakoon: "_Mes
-Haines_" (1866), "_Le roman expérimental_" (1881), "_Le naturalisme au
-théâtre_" (1881), "_Nos auteurs dramatiques_", "_Documents
-littéraires_". Näissä hän kehittelee ja puolustelee naturalismin
-teoriaa.
-
-Zola on mestari huomioiden teossa. Pyrkimys totuudellisuuteen ei salli
-hänen säikkyä inhoittavankaan kuvaamista. Mutta huolimatta useinkin
-rumista yksityiskohdista, on hänen teostensa peruspohjana aina
-suurenmoinen, ihanteellinen, siveellinen aate.
-
-Ei mikään vältä hänen terävätä silmäänsä, ihmissydämen salaisimmat
-sopukat hän näkee selvästi, hän tuntee tarkoin ihmisluonnon
-kätketyimmät toimintavaikuttimet. Mutta vaikkakin hänen henkensä luo
-kaikkeen alhaiseen ja kurjaan räikeän valaistuksen, niin hän ymmärtää
-kaiken ja hänen sydämensä on täynnä sääliä. Huonoinkin, hyljätyinkin on
-vielä säälin arvoinen, hänkin kärsii, näkee nälkää, palelee -- ihmisen
-velvollisuus on auttaa häntä. Zola saarnaa suurpiirteistä,
-lämminhenkistä altruismia.
-
-Zolan totuuden ja oikeuden rakkaus oli järkkymätön. Tämä tunne pakoitti
-hänet sanomaan sanansa mailmankuulusta "Dreyfus-jutusta". Kesäkuun
-13:na 1898 hän "Aurore"--lehdessä julkaisi pelottavan kirjoituksensa
-"J'accuse" ("Minä syytän"). Hän syytti ministereitä, pääesikunnan
-upseereita, sotilastuomareita, syytti intohimoisesti, kaunopuheisesti,
-vakuuttavasti -- Ranskan yleinen mielipide vihdoinkin heräsi ja
-tuomitsi syytetyt. Dreyfys-juttu otettiin uudelleen käsiteltäväksi ja
-Dreyfus vapautettiin.
-
-Zola kuoli kaasumyrkytykseen 1902 -- kesken runsashedelmäistä
-toimintaansa.
-
-
-
-
-
-
-Neljä päivää.
-
-(Les quatre journées de Jean Gourdon).
-
-
-
-
-I.
-
-Kevät.
-
-
-Sinä päivänä alkoi aurinko yhtäkkiä noin kello viideltä aamulla
-iloisesti paistaa pieneen huoneeseen, joka oli asuntonani setäni
-Lazaren, Dourgesin kirkkoherran luona. Leveä keltainen auringonsäde
-lankesi suljetuille silmäluomilleni ja minä heräsin valoon.
-
-Liidun valkeaksi maalattu huoneeni, jonka seinät ja huonekalut olivat
-valkeasta puusta, säteili iloa. Kävin akkunaan ja katselin, kuinka
-Durance-joki leveänä virtasi laakson tumman vihreyden keskitse. Ja
-raittiit tuulenhenkäykset hivelivät kasvojani, virran kohina ja puitten
-humina tuntui ikäänkuin kutsuvan minua.
-
-Avasin hiljaa huoneeni oven. Ulos päästäkseni oli minun kuljettava
-setäni huoneen kautta. Hiivin varpaisillani eteenpäin peläten, että
-suurten kenkieni narina herättäisi arvon miehen, joka nukkui vielä,
-kasvot hymyssä. Ja minä pelkäsin, että kirkon kello olisi alkanut
-soittaa Angelusta. Lazare setäni oli jo muutamia päiviä seurannut minua
-kaikkialle surullisen ja suuttuneen näköisenä. Hän olisi ehkä estänyt
-minua menemästä tuonne alas, virran rannalle, missä aijoin kätkeytyä
-rannan pajukkoon nähdäkseni, kun Babet, pitkä, tumma tyttö kulki ohi,
-hän, jonka sulous oli kevään koittaessa minulle selvinnyt.
-
-Mutta setäni nukkui syvää unta. Tunsin melkein omantunnon vaivoja
-pettäessäni täten häntä ja hiipiessäni pakoon. Pysähdyin hetkiseksi
-katselemaan hänen tyyniä kasvojaan, jotka uni teki lempeämmiksi ja
-muistin liikutettuna päivää, jolloin hän tuli noutamaan minua kylmästä
-ja autiosta talosta, josta äitini hautajaissaattue oli lähtenyt. Kuinka
-paljon hellyyttä, kuinka paljon rakkautta ja viisaita sanoja hän
-olikaan siitä päivästä lähtien minulle antanut! Hän oli antanut minulle
-tietonsa ja hyvyytensä, koko älynsä ja koko sydämensä.
-
-Tunsin hetken aikaa halua huutaa hänelle:
-
--- Nouskaa ylös, Lazare setä, menkäämme yhdessä kävelemään tuohon
-lehtokäytävään Durancen rannalle, jota te rakastatte. Raitis ilma ja
-aamuaurinko virkistävät teitä. Saattepa nähdä miten hyvä ruokahalu
-meillä on palattuamme!
-
-Mutta entä Babet, joka tulisi virralle, ja jota en saisi nähdä heleässä
-aamu-puvussaan? Setäni olisi mukana, minun täytyisi luoda silmäni
-maahan. Hienossa ruohikossa pajun alla vatsallani loikoen olisi minun
-niin hyvä olla! Tunsin kaihon hiipivän sydämeeni ja hiivin hiljaa
-hengitystäni pidätellen ovelle. Menin portaita alas ja aloin juosta
-kuin mieletön toukokuun aamun suloisessa lämpimässä.
-
-Taivaanrannalla oli taivas aivan valkoinen, vain siellä täällä
-vivahtaen hyvin kauniiseen siniseen ja vaaleanpunaiseen. Kalpea aurinko
-muistutti suurta hopealamppua, jonka säteet virtasivat kuin valosade
-Duranceen. Ja leveä ja tyyni virta levittelihe laiskasti punaisella
-hiekallaan kulkien laakson päästä päähän, muistuttaen sulaa metallia.
-Lännessä loi matala ja terävähuippuinen kukkulajono vaalealle taivaalle
-sinipunertavia täpliä.
-
-Jo kymmenen vuotta olin asunut tässä syrjäisessä kolkassa. Kuinka monta
-kertaa olikaan Lazare setä saanut odottaa minua latinantunnille! Tuo
-arvon mies tahtoi tehdä minusta oppineen. Mutta minä olin Durancen
-toisella rannalla, hätyyttelin harakoita, keksin kukkulan, jolla en
-vielä ollut kiipeillyt. Kotiin palattuani sain nuhteita: latina oli
-unohtunut, setä raukkani torui minua housujeni repimisestä ja hän
-vapisi, kun hän välistä näki, että ihoonkin oli tullut pieniä naarmuja.
-Laakso oli minun, juuri minun, olin sen valloittanut jaloillani, olin
-sen oikea omistaja rakkauden oikeudella. Ja kuinka rakas olikaan
-minulle tämä virran osa, nämät kaksi penikulmaa Durancea ja kuinka
-hyvin me ymmärsimmekään toisiamme! Tunsin rakkaan virtani kaikki oikut,
-sen huonon- ja hyvän-tuulenpuuskaukset, sen päivän joka hetki
-vaihtelevan ulkonäön.
-
-Kun tänä aamuna tulin veden partaalle, tulin aivan häikäistyksi
-nähdessäni kuinka tyyni ja valkea se oli. Se ei ollut vielä milloinkaan
-näyttänyt niin iloiselta. Minä pujahdin nopeasti pajujen alle,
-avoimelle paikalle, jossa auringonsäteet karkeloivat mustassa ruohossa.
-Kävin loikomaan vatsalleni ja katselin tarkasti kuulostaen oksien
-välistä polkua, josta Babetin piti tulla.
-
--- Kuinka sikeästi Lazare setä mahtaakaan nukkua! ajattelin.
-
-Ja minä oikaisin pitkin pituuttani sammalille. Aurinko paahtoi
-lämpimästi selkääni, mutta rintani, joka oli ruohikkoa vasten, oli
-aivan kostea.
-
-Oletteko milloinkaan aivan läheltä katsellut ruohoa, silmät
-heinänkorsien tasalla? Babetia odottaessani tutkin katseillani
-arvelematta ruohomätästä, joka oli todella kokonainen maailma. Siinä
-oli katuja, poikkikatuja, toreja, kokonaisia kaupunkeja. Pohjimmaisena
-oli suuri tumma läjä, jossa menneen keväiset lehdet surullisesti
-mätänivät, hennot korret ylenivät maasta, pitenivät, koukistuivat
-sirosti. Siellä oli hoikkia pylväikköjä, kirkkoja, aarniometsiä. Näin
-kahden pienen hyönteisen käyskentelevän tässä äärettömyydessä, ne
-olivat varmaan eksyksissä sillä ne vaelsivat pylväiköltä toiselle,
-kadulta kadulle levottoman ja huolestuneen näköisinä.
-
-Juuri sillä hetkellä näin kohottaessani katseeni ylhäällä polulla
-Babetin valkeat hameet mustaa maata vasten. Tunsin hänen harmaan
-valkokukikkaan karttuunihameensa. Painauduin syvemmälle ruohikkoon,
-tunsin kuinka sydämeni sykki maata vasten, niin että miltei hieman
-kohosin maasta joka sykähdyksellä. Rintaani poltti, nyt en enää
-tuntenut aamukastetta.
-
-Nuori tyttö tuli kevyesti polkua alas. Hänen hameensa viistivät maata
-ja heiluivat ihastuttavasti. Näin hänet kiireestä kantapäähän, aivan
-suoraryhtisenä ylpeässä ja onnellisessa suloudessaan. Hän ei tiennyt,
-että minä olin pajujen alla, hän käveli huolettomana välittämättä
-tuulesta, joka kohotti hänen hameensa helmaa. Näin hänen jalkansa,
-jotka sipsuttivat nopeaan, nopeaan ja osan hänen valkoisten sukkien
-peittämästä nilkastaan, joka oli käden paksuinen ja sai minut
-suloisesti ja kiusallisesti punastumaan.
-
-Ah, silloin en nähnyt enää mitään, en Durancea, en pajuja, en valkeata
-taivasta. Annoin palttua laaksolle. Se ei enää ollut hyvä ystävä, sen
-ilot ja surut jättivät minut aivan kylmäksi. Mitä huolin tovereistani,
-kallioista ja kukkuloiden puista! Virta saattoi minun puolestani muitta
-mutkitta suoria tiehensä jos tahtoi, minä en olisi sitä kaivannut.
-
-Ja kevät, minä en välittänyt keväästäkään! Se olisi voinut viedä pois
-auringon, joka lämmitti selkääni, lehdikkönsä, säteensä, koko
-toukokuisen aamunsa, ja minä olisin jäänyt loikomaan haltioissani
-katsellen Babetia, joka kulki polkua pitkin häilytellen suloisesti
-hameitaan. Sillä Babet oli sydämessäni saanut laakson sijan, Babet oli
-itse kevät. En ollut milloinkaan häntä puhutellut. Me punastuimme
-molemmat kun katsoimme toisiimme Lazare sedän kirkossa. Olisin voinut
-vannoa, että hän ei voinut minua sietää.
-
-Tänä päivänä hän jutteli hetkisen pesijättärien kanssa. Hänen
-hopeanheleä naurunsa yhtyneenä Durancen kohinaan kuului piilopaikkaani.
-Hän kumartui ammentamaan vesitilkkasen nyrkkiinsä, mutta ranta oli
-korkea, Babet oli vähällä pudota ja piti kiinni ruohosta.
-
-Outo väristys jähmetytti vereni. Nousin äkkiä ja tuntematta kainoutta,
-punastumatta juoksin nuoren tytön luo. Hän katsoi minuun säikähtyneenä,
-sitten hän hymyili. Minä kumarruin ollen vaarassa pudota. Onnistuin
-saamaan oikean käteni, jonka sormet pusersin yhteen, täyteen vettä. Ja
-minä tarjosin Babetille tätä omituista pikaria kehoittaen häntä
-juomaan.
-
-Pesijättäret nauroivat. Babet oli hämillään eikä uskaltanut ottaa
-vastaan, hän epäröi, pää puoleksi poispäin kääntyneenä. Viimein hän
-teki päätöksensä, lähensi suloisesti huulensa sormieni päihin -- mutta
-hän oli liian kauvan viivytellyt, vesi oli haihtunut. Silloin hän
-purskahti nauramaan, tuli lapselliseksi ja minä näin kyllä, että hän
-piti minua pilkkanaan.
-
-Minä olin kovin hämilläni. Kumarruin uudelleen. Tällä kertaa ammensin
-vettä molemmin käsin ja kiiruhdin viemään ne Babetin huulille. Hän joi,
-ja minä tunsin hänen suunsa kosketuksen lämmön, joka nousi käsivarttani
-pitkin rintaani ja pani sen hehkumaan.
-
--- Kuinka Lazare setä mahtaneekaan nukkua! sanoin aivan hiljaa
-itsekseni.
-
-Näin saneessani huomasin mustan varjoni vieressäni ja kääntyessäni näin
-setä Lazaren omassa persoonassaan muutaman askeleen päässä -- hän
-katsoi vihaisen näköisenä Babetia ja minua. Hänen kauhtanansa näytti
-aivan valkoiselta auringonpaisteessa; hänen silmissään oli moitetta,
-joka herätti minussa halun itkeä.
-
-Babet pelästyi kovin. Hän punastui, hän kiiruhti pois sopertaen:
-
--- Kiitos, herra Jean, kiitän teitä.
-
-Minä kuivasin märkiä käsiäni ja seisoin hämilläni, liikkumattomana
-Lazare sedän edessä.
-
-Tuo arvon mies seisoi käsivarret ristissä, yksi kauhtanansa kulma
-kohotettuna ja katseli Babetia, joka päätään kääntämättä juoksi polkua
-ylös. Kun Babet oli kadonnut pensasaitojen taa, loi hän katseensa
-minuun, ja minä näin hänen lempeillä kasvoillaan surullisen hymyilyn.
-
--- Jean, sanoi hän, tule, kävelkäämme suuressa lehtokäytävässä.
-Aamiainen ei ole vielä valmis. Meillä on puolituntinen aikaa.
-
-Hän lähti kävelemään hiukan laahaavin askelin, välttäen kasteisia
-heinänkorsia. Hänen kauhtanansa, jonka helma viisti maata, kahisi
-hiljaa. Hänellä oli rukouskirja kainalossa, mutta hän oli unohtanut
-aamuluettavansa ja hän kulki kumarassa, uneksien, puhumatta sanaakaan.
-
-Hänen äänettömyytensä teki minut alakuloiseksi. Hän oli tavallisesti
-puhelias. Joka askeleelta levottomuuteni kasvoi. Varmaan oli hän nähnyt
-minun antavan Babetille juoda. Jumalani, mikä näky! Nuori tyttö, joka
-nauraen ja punastuen kosketti huulillaan sormenpäitäni, ja minä, joka
-seisoin varpaillani, kädet ojennettuina ja kumarruin aivankuin häntä
-suudellakseni. Nyt tuntui minusta tekoni hirvittävän rohkealta. Ja koko
-arkuuteni palasi. Ihmettelin, kuinka olin saattanut uskaltaa antaa
-suudella sormiani niin suloisella tavalla.
-
-Ja Lazare setä, joka ei puhunut mitään, ja joka yhä käveli edessäni
-luomatta katsettakaan vanhoihin puihin, joita hän rakasti! Varmaankin
-hän valmisti rangaistussaarnaa. Hän kuletti minut suureen
-lehtokäytävään vain saadakseen rauhassa torua minua. Sitä kestäisi
-ainakin tunnin: aamiainen jäähtyisi, minä en voisi palata virran
-partaalle uneksimaan poltosta, jonka Babetin huulet olivat jättäneet
-käsiini.
-
-Me olimme tulleet suureen käytävään. Tämä leveä ja lyhyt lehtokäytävä
-kulki yhdensuuntaisesti virran kanssa. Sen muodostivat suuret,
-onttorunkoiset tammet, jotka levittivät valtavia, korkeita oksiaan.
-Puitten alla kattoi maan hieno ruoho ja aurinko, joka pilkisti lehtien
-lomitse, kirjaili tämän ruohomaton punertavalla kullalla. Loitompana
-levisi ylt'ympäri heleänvihreitä vainioita.
-
-Kääntymättä, muuttamatta askeleitaan kulki setäni käytävän päähän asti.
-Siellä hän pysähtyi ja minä asetuin hänen viereensä ymmärtäen, että
-kauhea hetki oli tullut.
-
-Virta teki äkkinäisen mutkan, pieni rintavarustus teki käytävän päästä
-jonkunlaisen penkereen. Tästä varjoisasta paikasta näkyi aurinkoinen
-laakso. Tasanko laajeni avarana eteemme useamman penikulman
-laajuudelta. Aurinko nousi taivaalle, jossa aamun hopeaiset säteet
-olivat vaihtuneet kultavirraksi; häikäisevät valonsäteet hiipivät
-taivaanrannalta, pitkin kukkuloita ja levisivät tasangolle kuin
-tulipalon hehku.
-
-Oltuaan hetkisen hiljaa, kääntyi Lazare setä minun puoleeni.
-
--- Hyvä Jumala, nyt tulee saarna! ajattelin minä.
-
-Ja minä painoin pääni alas. Setäni osoitti kädenliikkeellä laaksoa,
-sitten hän kääntyi ja sanoi hitaasti:
-
--- Katsohan Jean, tuo on kevät. Maa iloitsee, poikani, ja minä olen
-tuonut sinut tänne, tämän valomeren ääreen näyttääkseni sinulle
-keväisen ajan ensimäiset hymyilyt. Katso, mikä loisto ja mikä viehkeys!
-Laaksosta kohoaa lämpimiä tuoksuja, jotka hivelevät kasvojamme kuin
-elämän henkäys.
-
-Hän vaikeni ja näytti uneksivan. Olin kohottanut hämmästyneenä otsani
-hengittäen helpommin. Setäni ei saarnannutkaan.
-
--- Nyt on kaunis aamu, jatkoi hän, aamu, joka on nuoruuden. Sinun
-kahdeksantoista vuottasi sopivat mainiosti tähän vehreyteen, joka on
-tuskin kahdeksantoista päivän vanha. Kaikkialla loistaa ja tuoksuu,
-eikö totta? Suuri laakso on sinusta autuuden asuinsija: virta on
-olemassa antaakseen sinulle viileyttä, puut luodakseen sinulle varjoa,
-vainiot huokuakseen sinulle hellyyttä, taivas itse syleilläkseen
-taivaanrantaa, jota sinä tutkit toivoen ja kaivaten. Kevät kuuluu sinun
-ikäisillesi poikasille. Se opettaa pojille, miten tulee antaa nuorille
-tytöille juoda.
-
-Painoin uudelleen pääni alas. Varmasti oli Lazare setä nähnyt minut.
-
--- Minunlaiseni vanha ukko, jatkoi hän, vasta osaa oikein arvostella
-kevään ihanuutta. Minä, Jean parkani, rakastan Durancea, koska se
-kostuttaa näitä vainioita ja elähyttää koko laaksoa; rakastan puiden
-nuorta lehtipukua, koska se ennustaa kesän ja syksyn hedelmiä, rakastan
-taivasta, koska se on meille laupias ja lämmöllään kiirehtää maan
-hedelmällisyyttä. Minun olisi kerran pitänyt sanoa tämä sinulle, sanon
-sen sinulle mieluimmin tänään, tällä aamuhetkellä. Itse kevät antaa
-sinulle opetuksen. -- Maa on laaja työpaja, jossa ei milloinkaan pidetä
-joutoaikoja. Katso tätä kukkaa jalkojemme juuressa: sinä huomaat siinä
-vain tuoksun, minä näen siinä työtä, se täyttää tehtäväänsä luodessaan
-osansa elämää, pienen mustan siemenen, joka ensi keväänä vuorostaan
-tekee työtä. Ja nyt, katso aavaa taivaanrantaa. Kaikki tämä ilo on vain
-luomisen iloa. Vainiot hymyilevät, ne alkavat ikuisen toimintansa.
-Kuuletko tällä hetkellä kuinka luonto hengittää voimakkaasti,
-äänekkäästi ja kiirehtien? Lehdet huokaavat, kukat kiirehtivät, vilja
-kasvaa lakkaamatta, kaikki kasvit, jokainen ruokokorsi kilpailee siitä
-kuka nopeimmin kasvaa, ja virran liikkuva vesi auttaa yhteistyötä ja
-nuori aurinko, joka nousee taivaalle, elähyttää työntekijäin ikuista
-aherrusta.
-
-Setäni pakoitti minut tällöin katsomaan häntä silmiin. Hän jatkoi:
-
--- Sinä ymmärrät, Jean, mitä ystäväsi kevät sanoo. Se on nuoruus, mutta
-se valmistaa kypsyyden aikaa, sen hymyily on vain työniloa. Kesä tulee
-olemaan voimaa uhkuva, syksy hedelmällinen, sillä kevät laulaa tällä
-hetkellä täyttäessään ripeästi tehtävänsä.
-
-Minä olin kovin hämilläni. Ymmärsin Lazare setääni. Hän piti minulle
-sittenkin nuhdesaarnan, jossa hän sanoi, että olin laiskuri ja että
-työnteon hetki oli tullut.
-
-Setäni näytti olevan yhtä hämillään kuin minäkin. Epäröityään hetkisen
-sanoi hän hiukan sopertaen:
-
--- Jean, sinä olet tehnyt väärin, kun et ole tullut kertomaan minulle
-kaikkea... Koska sinä rakastat Babetia ja koska Babet rakastaa sinua...
-
--- Babet rakastaa minua! huudahdin minä
-
-Setäni teki kärsimättömän liikkeen.
-
--- Niin, niin. En tarvitse uutta tunnustusta.... Hän itse on sen
-minulle tunnustanut.
-
--- Hän on sen teille tunnustanut, hän on sen teille tunnustanut!
-
-Ja minä hyökkäsin äkisti Lazare sedän kaulaan.
-
--- Oi kuinka olen iloinen! lisäsin minä... En olisi milloinkaan puhunut
-hänelle, se on tosi... Hän on sanonut sen teille ripillä, eikö
-totta?... Milloinkaan en olisi uskaltanut häneltä kysyä rakastaako hän
-minua, milloinkaan en olisi saanut sitä tietää... Oi, kuinka olen
-teille kiitollinen!
-
-Lazare setä oli aivan punainen. Hän tunsi, että oli menetellyt
-taitamattomasti. Hän oli luullut, etten ensi kertaa ollut yhdessä
-nuoren tytön kanssa ja siten antoi hän minulle varmuuden, kun en vielä
-uskaltanut uneksia toivostakaan. Hän vaikeni nyt vuorostaan ja minä
-tulin kaunopuheiseksi.
-
--- Ymmärrän kaikki, jatkoin minä. Te olette oikeassa, minun täytyy
-tehdä työtä ansaitakseni Babetin. Mutta saattepa nähdä kuinka rohkea
-minä olen... Oi kuinka te olette hyvä Lazare setä ja kuinka hyvin te
-puhutte! Ymmärrän mitä kevät puhuu, tahdon, että minunkin kesäni on
-oleva voimakas, syksyni hedelmällinen. Täällä on hyvä olla, täältä
-näkyy koko laakso; minä olen nuori kuten se, tunnen itsessäni
-nuoruuden, joka pyrkii täyttämään tehtäväänsä...
-
-Setäni tyynnytti minua.
-
--- Hyvä on, Jean, sanoi hän. Olen kauvan toivonut tekeväni sinusta
-papin ja siinä tarkoituksessa olen myös antanut sinulle opetusta. Mutta
-se, mitä olen tänä aamuna nähnyt virran partaalla, pakoittaa minut
-luopumaan rakkaimmasta toiveestani. Taivas ohjaa meidän askeleitamme.
-Sinä tulet rakastamaan Jumalaa toisella tavalla... Sinä et saa jäädä
-tähän kylään, tahdon että palaat vasta ijän ja työn kypsyttämänä. Olen
-valinnut sinulle kirjaltajan ammatin, tietosi tulevat olemaan sinulle
-hyödyksi. Muuan ystäväni, eräs kirjanpainaja Grenoblessa odottaa sinua
-ensi maanantaina.
-
-Minut valtasi levottomuus.
-
--- Ja minä palaan mennäkseni naimisiin Babetin kanssa? kysyin minä.
-
-Setäni hymyili tuskin huomattavasti. Vastaamatta suoraan hän sanoi:
-
--- Kaikki muu on taivaan huomassa.
-
--- Taivas olette te, minä uskon hyvyyteenne. Oi setäni, pitäkää huolta,
-ettei Babet unohda minua. Minä teen työtä hänen tähtensä.
-
-Silloin Lazare setä osoitti vielä kerran laaksoa, joka tulvehti
-valosta, kuumana ja kultaisena.
-
--- Siinä on toivo, sanoi hän. Älä ole niin vanha kuin minä, Jean.
-Unohda saarnani, ole tietämätöin kun tämä laakso. Se ei ajattele
-syksyä, se nauttii omasta ilostaan, se tekee työtä huoletonna ja
-rohkeana. Se toivoo.
-
-Ja me palasimme pappilaan kävellen hitaasti auringon kuivaamassa
-ruohikossa, keskustellen liikutettuina läheisestä erostamme. Aamiainen
-oli jäähtynyt, niinkuin olin arvannut, mutta siitä minä vähän välitin.
-Sain kyyneleet silmiini joka kerran kuin katsoin Lazare setää. Ja
-Babetia muistaessani sydämeni sykki tykehtyäkseen.
-
-En muista, mitä tein lopun päivää. Luulen, että menin loikomaan pajujen
-alle virran partaalle. Setäni oli oikeassa, maa työskenteli.
-Kallistaessani korvaani nurmikkoon olin kuulevinani yhtämittaista
-huminaa. Silloin uneksin elämästäni. Painautuneena ruohikkoon
-kuvittelin elämää täynnä työntekoa Babetin ja Lazare sedän rinnalla.
-Maan elinvoimainen nuoruus oli täyttänyt rintani, jota painoin lujasti
-maaemoa vasten ja oli hetkiä, jolloin kuvittelin olevani yksi
-voimakkaista pajuista ympärilläni. Illalla en voinut syödä päivällistä.
-Setäni ymmärsi epäilemättä ajatukset, jotka minua tukehuttivat, sillä
-hän ei ollut huomaavinaan ruokahalunpuutettani. Heti kun saatoin nousta
-pöydästä, kiiruhdin jälleen ulos hengittämään raitista ilmaa.
-
-Raitis tuuli puhalsi virralta päin, jonka kumea kohina kuului kaukaa.
-Pehmeä valo lankesi taivaasta. Laakso levisi kuin rannaton varjomeri,
-tyynenä ja läpinäkyvänä. Ilmasta kuului epäselviä ääniä, jonkunlaista
-intohimoista värinää, kuten suurten silpien suhinaa, pääni päältä.
-Pistäviä tuoksuja nousi maasta ruohon raittiin tuoksun kera.
-
-Olin mennyt ulos saadakseni nähdä Babetin, tiesin, että hän tuli joka
-ilta pappilaan ja minä kätkeysin pensasaidan taakse. En ollut enään ujo
-kuten aamulla; pidin aivan luonnollisena odottaa häntä siellä, koska
-hän rakasti minua ja koska minun täytyi ilmoittaa hänelle lähtöni.
-
-Kun kirkkaassa yössä näin hänen hameensa, kävin hiljaa häntä vastaan.
-Sitten kuiskasin matalalla äänellä.
-
--- Babet, Babet, se olen minä.
-
-Hän ei tuntenut minua ensin, hän säikähtyi. Kun hän tunsi minut, näytti
-hän yhä enemmän pelästyneeltä, mikä minua suuresti kummastutti.
-
--- Tekö se olette, herra Jean? sanoi hän. Mitä teette täällä? Mitä te
-tahdotte?
-
-Olin häntä lähellä, otin häntä kädestä.
-
--- Rakastattehan minua, eikö totta?
-
--- Minä, kuka sen on teille sanonut?
-
--- Lazare setä.
-
-Hän oli hämmästyksen lyömä. Hänen kätensä alkoi vavista kädessäni. Kun
-hän aikoi paeta tartuin hänen toiseenkin käteensä. Me seisoimme
-vastatusten jonkunlaisessa syvennyksessä, jonka pensas-aita muodosti ja
-minä tunsin Babetin läähättävän hengityksen kasvoillani. Yön viileys ja
-värisevä hiljaisuus ympäröi meitä.
-
--- En tiedä, sopersi nuori tyttö, en ole milloinkaan sitä sanonut...
-Herra kirkkoherra on ymmärtänyt väärin... Pyydän, päästäkää minut, on
-kiire.
-
--- Ei, ei, sanoin minä, tahdon, että te tiedätte minun lähtevän
-huomenna pois ja että te lupaatte aina minua rakastaa.
-
--- Te lähdette huomenna!
-
-Kuinka paljon hellyyttä panikaan Babet tuohon suloiseen
-huudahdukseensa! Olen vieläkin kuulevinani hänen säikähtyneen äänensä,
-täynnä surua ja rakkautta.
-
--- Näettehän, huudahdin minä vuorostani, että Lazare setä on puhunut
-totta. Hän ei muuten milloinkaan valhettelekaan. Te rakastatte minua,
-te rakastatte minua Babet! Tänä aamuna ovat huulenne aivan hiljaa
-kertoneet sen sormilleni.
-
-Ja minä sain hänet istuutumaan pensaiden juurelle. Muistissani on
-säilynyt ensimäinen rakkaudenkeskusteluni hartaassa viattomuudessaan.
-Babet kuunteli minua kuin pieni sisar. Hän ei enää pelännyt, hän kertoi
-rakkautensa tarinan. Me teimme juhlallisia lupauksia, viattomia
-tunnustuksia, rakensimme lukemattomia suunnitelmia. Hän vannoi, ettei
-tulisi menemään naimisiin kenenkään muun kuin minun kanssani, minä
-vannoin, että tulisin työllä ja rakkaudella ansaitsemaan hänen kätensä.
-Pensaiden takana oli sirkka, joka säesti keskusteluamme toivoa
-herättävällä laulullaan ja koko hämärässä kuiskiva laakso tuntui
-innokkaasti kuuntelevan meidän hiljaista jutteluamme.
-
-Me erosimme unohtaen suudella toisiamme.
-
-Kun palasin pieneen huoneeseeni, tuntui minusta, kuin olisin jättänyt
-sen vähintäin vuosi sitten. Tämä lyhyt päivä tuntui minusta ikuiselta
-onnessaan. Se oli kevätpäiväni, elämäni lämpöisin ja tuoksuvin päivä,
-jonka muisto nykyhetkellä on kaukainen ja liikutettu ääni
-nuoruudestani.
-
-
-
-
-II.
-
-Kesä.
-
-
-Kun sinä päivänä kello kolme aamulla heräsin, makasin paljaalla maalla
-lopen uuvuksissa, kasvot hiessä. Helteinen ja painostava kesäkuunyö
-painoi raskaana rintaani.
-
-Ympärilläni nukkuivat toverini vaippoihinsa kääriytyneinä; he
-muodostivat mustia täpliä harmaassa maassa ja hämärä tasanko
-läähätti: olin kuulevinani nukkuvan joukon kovan hengityksen. Etäisiä
-huutoja, hevosten hirnuntaa, aseiden kalinaa kuului värähtelevässä
-hiljaisuudessa.
-
-Puolenyön aikaan oli sotajoukko pysähtynyt ja me olimme saaneet käskyn
-panna nukkumaan. Kolme päivää olimme marssineet auringon paahtamina,
-tomun sokaisemina. Vihollinen oli vihdoinkin edessämme, kukkuloilla
-taivaanrannalla. Päivän koittaessa piti ratkaiseva taistelu
-taisteltaman.
-
-Uupumus oli minut vallannut Kolme tuntia olin nukkunut liikahtamatta,
-uneksumatta, kuin rikkirevittynä. Juuri liiallinen väsymys oli minut
-herättänyt. Seljälläni loikoen, silmät selki selällään ajattelin
-katsellen yöhön, ajattelin tuota taistelua, tuota murhaamista, jota
-aurinko kohta tulisi valaisemaan. Jo kuusi vuotta olin jokaisessa
-taistelussa ensimäisen laukauksen pamahtaessa sanonut jäähyväiset
-rakkailleni, Babetille, setä Lazarelle. Ja juuri nyt kun vain kuukausi
-puuttui vapautumisestani, täytyi minun vielä kerran sanoa heille
-jäähyväiset, tällä kertaa kenties ijäksi.
-
-Sitten tulivat ajatukseni lempeämmiksi. Kun suljin silmäni näin Babetin
-ja Lazare sedän. Kuinka siitä olikaan pitkä aika, kun olin heitä
-syleillyt. Muistin eropäivämme; setäni valitti, että hän oli niin
-köyhä, että hänen täytyi antaa minun lähteä, ja Babet oli illalla
-vannonut odottavansa minua, vannonut, ettei milloinkaan tulisi
-rakastamaan muita kuin minua. Minun oli täytynyt jättää kaikki,
-isäntäni Grenoblessa, ystäväni Dourgesissa. Silloin tällöin oli tullut
-muutamia kirjeitä minulle kertomaan, että minua yhä vielä rakastettiin
-ja että onni odotti minua rakastetussa laaksossani. Ja minä, minun
-täytyi taistella, täytyi antaa tappaa itseni.
-
-Rupesin uneksimaan kotiintuloani. Näin vanhan setäraukkani pappilan
-kynnyksellä ojentavan minua kohden vapisevat käsivartensa; ja hänen
-takanaan oli Babet aivan punaisena, hymyillen kyynelten läpi. Minä
-heittäydyin heidän syliinsä ja syleilin heitä sopertaen...
-
-Äkkiä rummun pärinä sai minut takaisin kauheaan todellisuuteen. Aamu
-oli koittanut, harmaa tasanko laajeni aamu-usvassa. Maa alkoi elää,
-joka taholta kohosi epäselviä haamuja. Kasvava melu täytti ilman;
-kuului torventoitotusta, hevosten kavioiden kopinaa, tykistön jyrinää,
-komennushuutoja. Sota kohosi uhkaavana onnenunelmieni väliin.
-
-Nousin vaivaloisesti, oli aivan kuin jäseneni olisivat olleet poikki ja
-pääni olisi ollut halaistu. Kokosin kiireesti mieheni, sillä minun on
-sanottava, että olin kohonnut kersantiksi. Saimme määräyksen asettua
-vasemmalle ja ottaa haltuumme muuan pieni kukkula, joka vallitsi
-tasankoa.
-
-Juuri kun olimme lähdössä, juoksi kirjeenkantaja ohitse ja huusi:
-
--- Kirje kersantti Gourdonille!
-
-Ja hän ojensi minulle ryppyisen ja tahrautuneen kirjeen, joka kukaties
-jo viikon oli kuleksinut postinhoitajan laukussa. Tuskin ennätin tuntea
-Lazare setäni käsialan.
-
--- Eteenpäin mars! huusi päällikkö.
-
-Minun täytyi marssia. Muutaman silmänräpäyksen pidin rakasta kirjettäni
-kädessä ahmien sitä katseillani; se poltti sormiani, olisin antanut
-mitä tahansa, jos olisin saanut istuutua, itkeä mielinmäärin sitä
-lukiessani. Minun oli pakko kätkeä se takkini alle sydäntäni vasten.
-
-En ollut milloinkaan tuntenut niin suurta tuskaa. Lohduttaakseni
-itseäni ajattelin, mitä setäni oli usein toistanut: olin elämäni
-kesässä, tulisen taistelun hetki oli käsissä, minun oli urheasti
-täytettävä velvollisuuteni, jos mielin saada rauhallisen ja
-hedelmällisen syksyn. Mutta nämät ajatukset tekivät minut yhä
-toivottomammaksi; kirje, joka tuli minulle kertomaan onnesta poltti
-sydäntäni, jossa heräsi vastenmielisyys sodan mielettömyyttä vastaan.
-Ja minä en voinut edes lukea sitä! Tulisin kukaties kuolemaan saamatta
-tietää mitä se sisälsi, kuulematta viimeisen kerran Lazare sedän
-lempeitä sanoja.
-
-Olimme ennättäneet kukkulalle. Meidän oli odotettava määräystä lähteä
-eteenpäin. Taistelukenttä oli mainiosti valittu, jotta mielinmäärin
-saattoi tappaa toisiaan. Suunnaton lakeus levisi usean penikulman
-laajuudelta aivan paljaana, ilman ainoatakaan puuta, ainoatakaan taloa.
-Pensasaidat ja pensaikot muodostivat pieniä täpliä valkeassa maassa. En
-ole milloinkaan nähnyt sellaista kenttää, tomumerta, maaperää, joka
-sieltä täältä oli halkeillut näyttäen ruskeat sisuksensa. Ja
-milloinkaan en myöskään ole nähnyt niin hehkuvan kirkasta taivasta,
-niin kaunista ja helteistä kesäkuun päivää; kello kahdeksalta poltti
-lämminnyt ilma kasvojamme.
-
-Jo kauvan aikaa oli kuulunut ammunnan epäsäännöllinen pauke, kanuunan
-kumean äänen säestämänä. Viholliset, vaaleapukuiset itävaltalaiset
-olivat lähteneet kukkuloilta ja kenttä oli täynnä pitkiä miesrivejä,
-jotka näyttivät hyönteisten suuruisilta. Olisi voinut luulla sitä
-levottomaksi muurahaiskeoksi. Savupilviä leijaili taistelukentän
-päällä. Aika ajoin, kun savupilvet hajosivat näin sotilaita, jotka
-pakenivat äkillisen kauhun valtaamina. Oli kauhunhetkiä, jolloin miehet
-pakenivat, ja häpeän- ja rohkeudenpuuskia, jotka _jälleen_ saattoivat
-heidät luotituiskuun.
-
-En kuullut haavoittuneiden huutoja, enkä nähnyt veren vuotavan. Näin
-vain mustien pilkkujen kaltaisina kuolleet, jotka pataljoonat jättivät
-jälkeensä. Aloin uteliaana katsella jo ukkojen liikkeitä ja minua
-harmitti savu, joka peitti minulta suuren osan näytelmää. Tunsin
-jonkunlaista itsekästä iloa tietäessäni olevani turvassa, kun toiset
-kuolivat.
-
-Kello yhdeksältä saimme käskyn lähteä eteenpäin. Me laskeuduimme
-kukkulalta voimisteluaskelin, suuntasimme kulkumme keskustaa kohti,
-joka oli vaarassa. Askeleittemme säännöllinen töminä tuntui
-kammottavalta. Rohkeimmatkin meistä läähättivät kasvot kalpeina ja
-vääntyneinä.
-
-Olen luvannut sanoa totuuden. Ensimäisten luotien vinkuessa pysähtyi
-pataljoona äkkiä valmiina pakenemaan.
-
--- Eteenpäin, eteenpäin! huusivat päälliköt.
-
-Mutta me seisoimme kuin kiinninaulattuina maahan ja kumarruimme joka
-kerta kun luoti vinkui korvissamme. Tämä liike on vaistomainen; ellei
-häpeä olisi minua pidättänyt, olisin heittäytynyt vatsalleni tomuun.
-
-Edessämme oli suuri savuesirippu, jonka läpi emme uskaltaneet. Punaiset
-salamat halkaisivat savun. Ja me vapisimme, emmekä vieläkään
-liikahtaneet. Mutta kuulat tulivat meidän luoksemme asti; sotamiehiä
-kaatui ulvoen. Päälliköt huusivat kovemmin:
-
--- Eteenpäin, eteenpäin!
-
-Taaimmaiset rivit, joka tunkivat päällemme, pakoittivat meidät
-liikkumaan. Silloin me kokosimme uudelleen rohkeutemme ja sulkien
-silmämme astuimme savupilveen.
-
-Hirmuinen raivo oli vallannut meidät. Kun pysähtymishuuto kuului,
-saatoimme töintuskin pysähtyä. Liikkumattomana ollessa valtaa pelko,
-tekee mieli paeta. Ampuminen alkoi. Me ammuimme eteemme tähtäämättä,
-tuntien jonkunlaista huojennusta saadessamme lähettää kuulia savuun.
-Muistan, että laukasin koneellisesti, huulet yhteenpuristettuina,
-silmät suurina; en enää pelännyt, sillä totta puhuen, en enää tiennyt
-elinkö edes. Yksi ainoa ajatus liikkui päässäni: minun oli ammuttava
-kunnes kaikki oli lopussa. Vasemmanpuolinen naapurini sai kuulan
-kasvoihinsa ja kaatui minun päälleni; minä työnsin hänet raa'asti pois
-pyyhkien poskeani, joka oli peittynyt vereen. Ja minä rupesin jälleen
-ampumaan.
-
-Muistan vielä nähneeni everstimme herra de Montrevertin, joka varmana
-ja suorana istui hevosen selässä, katsellen rauhallisena sivulta
-vihollista. Tämä mies oli minusta kuin jättiläinen. Hän ei voinut
-ampumisella hälventää ajatuksiaan ja hänen rintansa oli siinä aivan
-leveänä meidän yläpuolellamme. Vähänväliä hän katsoi alas ja huusi
-kovalla äänellä: -- Sulkekaa rivit, sulkekaa rivit! Ja me suljimme
-rivit kuin lampaat, polkien tylsinä kuolleita ja ammuimme yhä. Tähän
-asti oli vihollinen lähettänyt meihin vain kiväärinkuulia, nyt kuului
-kumea pamaus, tykinkuula kaatoi meiltä viisi miestä. Patteri, jonka
-täytyi olla aivan meitä vastapäätä, ja jota emme voineet nähdä, oli
-alkanut tulen. Kuulat iskivät lakkaamatta miltei samaan paikkaan,
-tekien riviin verisen aukon, jonka me heti tukimme säikähtyneiden
-eläinten itsepintaisuudella.
-
--- Sulkekaa rivit, sulkekaa rivit! toisti eversti kylmästi.
-
-Me annoimme kanuunille ihmislihaa raadeltavaksi. Joka kerta kun sotilas
-kaatui astuin askeleen surmaa kohti, lähenin sitä paikkaa, jossa
-kanuunankuulat kumeasti jyrisivät, musertaen miehet, joiden oli tullut
-vuoro kuolla. Ruumiita kokoontui sille paikalle ja kohta eivät kuulat
-enää tavanneet muuta kuin läjän silvottuja ruumiita, jokainen uusi
-kanuunanlaukaus lennätti ilmaan jäsenienpalasia. Me emme enää voineet
-sulkea rivejä.
-
--- Hyökätkää pajuneteilla!
-
-Ja pataljoona juoksi raivoisana kuulasateessa kanuunia kohti.
-Savu-esirippu meni rikki, me näimme pienellä mäellä vihollisen
-tykistön, joka oli punaisena tulesta, ja jonka kaikki kanuunat olivat
-tähdätyt meitä vastaan. Mutta hyökkäys oli tehty, kuulat sattuivat enää
-vain kuolleisiin.
-
-Minä juoksin eversti Montrevertin rinnalla, jonka hevonen oli surmattu
-ja joka taisteli kuin pelkkä sotamies. Äkkiä sattui minuun kuula,
-tuntui kuin rintani olisi avautunut ja olkapääni irroitettu ruumiista.
-Raju tuuli pyyhkäisi kasvojani.
-
-Ja minä kaaduin. Eversti kaatui viereeni. Syvä huumaus piti minua
-kahleissaan. Silmät auki katselin eteeni mitään näkemättä, oli kuin ei
-minulla enää olisi ollut jäseniä, kuin olisivat aivoni olleet tyhjät.
-En kärsinyt, sillä elämä näytti paenneen ruumiistani.
-
-Raskaana, armotta lankesi aurinko suoraan kasvoilleni kuin hehkuva
-lyijy. En sitä tuntenut. Vähitellen elämä minuun palasi; jäseseni
-tulivat kevyemmiksi, olkapääni yksin pysyi suunnattoman painon
-musertamana. Vaistomaisesti kuin haavoitettu eläin aijoin silloin
-nousta istumaan. Minulta pääsi tuskan huudahdus ja minä vaivuin
-takaisin maahan.
-
-Mutta minähän elin nyt, minä näin, minä ymmärsin. Tasanko levisi
-paljaana ja autiona, aivan valkoisena auringonpaisteessa. Hehkuvan
-kirkas taivas kaareutui sen hävityksen yli, ruumisläjät nukkuivat
-kuumuudessa ja maahan hakatut puut, jotka kuivettuivat, olivat nekin
-kuin ruumiita. Kamala hiljaisuus ympäröi kuolleita, mutta silloin
-tällöin särki tämän hiljaisuuden koleat valitushuudot, jotka saivat sen
-väräjämään. Kukkuloilla taivaanrannalla leijaili pieniä savupilviä,
-jotka muodostivat harmaita täpliä taivaan kirkkaaseen sineen. Taistelua
-jatkui kukkuloilla.
-
-Ajattelin, että me olimme voittaneet ja tunsin itsekästä iloa
-ajatellessani, että saatoin kuolla rauhassa tällä autiolla kentällä.
-Ympärilläni oli maa musta. Kohottaessani päätäni näin muutaman metrin
-päässä vihollisten tykistön, jonka kimppuun olimme hyökänneet. Taistelu
-oli mahtanut olla kauhea: mäen peittivät revityt ja muodottomat
-ruumiit, verta oli vuotanut niin virtanaan, että tomu oli kuin suuri
-punainen matto. Ruumiiden yläpuolella näkyivät kanuunain tummat suut.
-Minä värisin kuunnellessani noiden kanuunain äänettömyyttä.
-
-Hiljaa, äärettömän varovaisesti onnistui minun viimein asettua
-vatsalleni. Nojasin päätäni suurta, aivan veren tahraamaa kiveä vasten
-ja otin povestani Lazare setäni kirjeen. Panin sen silmieni eteen,
-mutta kyyneleeni estivät minua sitä lukemasta.
-
-Ja aurinko paahtoi selkääni, veren kirpeä haju kirveli kurkkuani.
-Ympärilläni oli sydäntäviiltävä taistelutanner, olin kuin
-kuolemankankeuden jäykistämä. Sydänparkani itki tässä tuonen kuumassa
-ja inhoittavassa äänettömyydessä.
-
-Lazare setä kirjoitti:
-
-    'Rakas lapseni!
-
-    Olen saanut kuulla, että sota on julistettu ja toivon vielä
-    että sinä saat vapautesi ennen taistelun alkamista. Joka aamu
-    rukoilen Jumalaa suojelemaan sinua uusista vaaroista, hän on
-    täyttävä rukouksesi, hän sallii, että sinä kerran suljet silmäni.
-
-    Oi Jean raukkani, minä alan vanheta, tarvitsen kipeästi
-    käsivarttasi. Poismenostasi lähtien en ole enää tuntenut
-    rinnallani nuoruuttasi, joka antoi minulle takaisin
-    kaksikymmentä vuottani. Muistatko aamukävelyjämme
-    tammikäytävässä? Nyt en uskalla kävellä puitten alla; olen
-    yksin, minua peloittaa. Durance itkee. Tule pian minua
-    lohduttamaan, hälventämään huoleni...'
-
-Olin tukahtua nyyhkytyksiin, enkä voinut jatkaa. Samassa kuului
-sydäntäsärkevä huuto muutaman askeleen päässä minusta. Muuan
-sotamies nousi äkkiä kasvot vääntyneinä, hän kohotti vaivaloisesti
-käsivartensa ja vaipui maahan vääntelehtien hirveissä kouristuksissa,
--- sitten ei hän liikkunut enää.
-
-    'Toivon Jumalaan, jatkoi setäni, hän tuo sinut takaisin
-    Dourgesiin terveenä ja raittiina, ja me alotamme uutta
-    rauhallista elämää. Annahan kun uneksin ääneen, kerron
-    sinulle tulevaisuuden suunnitelmistani.
-
-    Sinä et enää mene Grenobleen, sinä jäät luokseni; minä teen
-    lapsestani maaemon pojan, maamiehen, joka iloisena elää
-    peltotöissään.
-
-    Ja minä tulen taloosi. Vapisevat käteni eivät kohta enää voi
-    pidellä hostiaa. En pyydä taivaalta muuta kuin saada kaksi
-    vuotta elää siten luonasi. Se olisi palkka muutamista hyvistä
-    töistä, jotka olen tehnyt. Sinä kuljet silloin välistä kanssani
-    rakkaan laaksomme polkuja pitkin, täällä, missä jokainen kallio,
-    jokainen pensaisto muistuttaa minua nuoruudestasi, jota niin
-    suuresti olen rakastanut...'
-
-Minun oli pakko vielä kerran keskeyttää. Tunsin olkapäässäni niin rajua
-kipua, että olin toisen kerran mennä tainnoksiin. Hirveä levottomuus
-valtasi minut; minusta näytti, että ammunta läheni, ja minä ajattelin
-kauhulla, että sotajoukkomme peräytyisi ja paetessaan tallaisi
-ruumiini. Mutta minä en vieläkään nähnyt muuta kuin pieniä savupilviä,
-jotka leijailivat kukkuloilla.
-
-Lazare setä jatkoi:
-
-    'Ja meitä olisi kolme, jotka rakastaisimme toisiamme. Oi
-    rakastettu Jean, kuinka sinä olit oikeassa antaessasi hänelle
-    eräänä aamuna juoda Durancen rannalla. Minä epäilin Babetia,
-    olin vihainen ja nyt minä olen kateellinen, sillä ymmärrän
-    hyvin, etten minä voi milloinkaan sinua niin rakastaa kuin
-    hän sinua rakastaa. "Sanokaa hänelle", sanoi hän minulle eilen
-    punastuen, "että jos hän antaa tappaa itsensä, heittäydyn
-    minä jokeen sillä kohtaa, missä hän antoi minulle juoda."
-
-    Jumalan rakkauden nimessä säästä elämääsi. On asioita, joita
-    minä en ymmärrä, mutta minä tunnen kuitenkin, että onni odottaa
-    sinua täällä. Nimitän jo Babetia tyttärekseni; näen hänet
-    rinnallasi kirkossa, siunatessani teidän liittonne. Tahdon,
-    että se on oleva viimeinen messuni.
-
-    Babet on nyt suuri ja kaunis tyttö. Hän auttaa sinua töissäsi...'
-
-Laukausten ääni oli etääntynyt. Minä itkin suloisia kyyneleitä.
-Sotamiehet, jotka korisivat kanuunanpyörien välissä päästivät kolkkoja
-valitushuutoja. Näin yhden, joka ponnisteli irtautuakseen toveristaan,
-joka oli haavoitettu kuten hänkin ja jonka ruumis pusersi hänen
-rintaansa. Ja kun tämä valittaen taisteli vastaan, työnsi sotamies
-hänet tylysti pois, niin että hän alkoi vieriä mäenrinnettä alas,
-ulvoen tuskasta. Tähän valitukseen vastasi korina ruumisläjästä.
-
-Laskevan auringon säteet olivat vaaleanpunaiset. Taivaan sini oli
-käynyt vaaleammaksi.
-
-Luin Lazare sedän kirjeen loppuun
-
-    'Aijoin ainoastaan, sanoi hän vielä, antaa sinulle meistä
-    tietoja, rukoilla sinua tulemaan mahdollisimman pian tekemään
-    meidät onnellisiksi. Ja nyt minä itken, lörpöttelen kuin vanha
-    lapsi. Jean, minä rukoilen, ja Jumala on hyvä.
-
-    Vastaa minulle pian, määrää jos mahdollista tulopäiväsi.
-    Babet ja minä laskemme viikkoja. Näkemiin, rohkeutta.'
-
-Tulopäiväni...! Suutelin nyyhkyttäen kirjettä, hetken aikaa luulin
-suutelevani Babetia ja Lazare setää. Milloinkaan en varmaankaan saisi
-heitä nähdä. Kuolisin kuin koira tomuun polttavan auringon alla. Ja
-tällä surullisella kentällä, kuolinkorinain keskellä sanoivat rakkaani
-minulle jäähyväiset. Korvani suhisivat hiljaisuudessa; katselin
-valkeata veren peittämää maata, joka levisi autiona aina taivaanrannan
-harmaisiin viivoihin. Toistin itsekseni: "Minun täytyy kuolla". Suljin
-silmäni, muistin Babetia ja Lazare setää.
-
-En tiedä kuinka pitkän ajan vietin tuskallisessa horroksessa.
-Sydämeni kärsi enemmän kuin ruumiini. Kuumat kyyneleet vierivät
-hitaasti poskilleni. Huolimatta kuumeen herättämistä tuskallisista
-ajatuksista kuulin korinaa, joka muistutti sairaan lapsen valitusta.
-Aika ajoin heräsin, katselin ihmetellen taivasta.
-
-Ymmärsin viimein, että herra de Montrevert muutaman askeleen päässä
-siten valitti. Olin luullut hänen saaneen surmansa. Hän makasi kasvot
-maata vasten kädet levitettyinä. Tämä mies oli ollut hyvä minulle ja
-minä ajattelin, etten voinut antaa hänen kuolla siten kasvot maassa, ja
-minä aloin ryömiä häntä kohden.
-
-Kaksi ruumista eroitti meidät. Aijoin ensin kiivetä niiden ylitse
-lyhentääkseni matkaa, sillä joka kerran kun liikahdin, koski
-olkapäähäni kamalasti. Mutta minä en uskaltanut. Ryömin polvillani
-auttaen toisella kädelläni. Päästyäni everstin luo, huokasin
-helpotuksesta, minusta tuntui, että olin vähemmin yksin; me kuolisimme
-yhdessä, eikä tämä yhteinen kuolema minua kauhistuttanut.
-
-Tahdoin, että hän näkisi auringon ja käänsin hänet mahdollisimman
-hellävaroen. Kun auringonsäteet sattuivat hänen kasvoihinsa, huokasi
-hän raskaasti, ja hän aukaisi silmänsä. Kumartuneena hänen ylitseen
-minä koetin hymyillä. Hän painoi jälleen silmänsä umpeen; hänen
-vapisevista huulistaan ymmärsin, että hän oli tajussaan ja kärsi.
-
--- Tekö se olette Gourdon, sanoi hän viimein heikolla äänellä, olemmeko
-voittaneet taistelun.
-
--- Luulen niin, eversti, vastasin minä.
-
-Hän oli hetkisen hiljaa. Sitten aukaisi hän silmänsä ja katsoi minuun.
-
--- Mihin olette haavoitettu? kysyi hän.
-
--- Olkapäähän... Entä te, eversti?
-
--- Luulen, että kyynäspääni on musertunut... Muistelen, että sama kuula
-on meitä tällätavoin pidellyt, poikaseni.
-
-Hän koetti nousta istumaan.
-
--- No niin, sanoi hän äkillisellä iloisuudella; emmehän jääne tähän
-makaamaan.
-
-Ette voi uskoa, kuinka tuo rohkea hyväntahtoisuus rohkaisi ja vahvisti
-minua. Olin aivan toisella mielellä siitä lähtien kun meitä oli kaksi
-taistelemassa kuolemaa vastaan.
-
--- Odottakaahan, huudahdin minä, minä sidon nenäliinallani
-käsivartenne, ja me koetamme auttaa toisiamme lähimpään
-kenttäsairaalaan.
-
--- Tehkää niin, poikani... Älkää puristako liian lujasti... Ottakaamme
-nyt toisiamme terveestä kädestä ja koettakaamme nousta.
-
-Me nousimme horjuen. Olimme menettäneet paljon verta; meitä pyörrytti,
-jalkamme eivät kannattaneet. Meitä olisi voinut luulla humalaisiksi,
-kun me tukien toisiamme hoipertelimme eteenpäin, tehden mutkia
-kuolleita välttääksemme. Aurinko laski ruusunpunaisena, ja meidän
-jättiläismäiset varjomme tanssivat eriskummallisina taistelukentällä.
-Se oli kauniin päivän ilta.
-
-Eversti laski leikkiä; hänen huulensa värähtelivät ja hänen naurunsa
-oli nyyhkytyksen kaltaista. Tiesin kyllä, että me tulisimme kaatumaan,
-voimatta enää nousta. Vähän väliä meitä pyörrytti, ja meidän oli pakko
-pysähtyä ja sulkea silmämme. Kentän laidassa muodostivat sairasvaunut
-harmaita täpliä tummaan maahan.
-
-Me syöksyimme suurta kiveä vasten ja kaaduimme toinen toisemme päälle.
-Eversti kiroili kuin pakana. Me koetimme ryömiä nelinkontin takertuen
-pensaisiin. Me ryömimme täten satasen metriä. Mutta polvemme vuosivat
-verta.
-
--- Nyt olen saanut kyllikseni, sanoi eversti laskeutuen makaamaan.
-Tulkoot minua hakemaan jos tahtovat. Nukkukaamme.
-
-Minulla oli vielä voimia nousta puolittain seisomaan ja huutaa niin
-kovasti kuin jaksoin. Miehet, jotka kulkivat etäältä ohi haavoittuneita
-etsimään, kiiruhtivat luo ja nostivat meidät vierekkäin paareille.
-
--- Toveri, sanoi eversti meitä poisvietäessä, kuolema ei huoli meistä.
-Saan kiittää teitä elämästäni, suoritan teille velkani sinä päivänä,
-jolloin te tarvitsette minua... Antakaa minulle kätenne.
-
-Minä laskin käteni hänen käteensä ja niin saavuimme me sotasairaalaan.
-Oli sytytetty soihtuja. Lääkärit leikkasivat ja sahasivat surkean
-voihkinan kuuluessa. Verisistä liinavaatteista levisi tympeä haju, ja
-soihduista lähtevä valo teki pesuvadit tummanpunaisiksi.
-
-Eversti kesti urhoollisesti käsivartensa sahaamisen; näin ainoastaan,
-että hänen huulensa kalpenivat ja silmänsä himmenivät. Kun minun
-vuoroni tuli, tutki muuan haavalääkäri olkapäätäni.
-
--- Siihen on sattunut tykinkuula, sanoi hän, kaksi senttimetriä
-alemmas, ja te olisitte menettänyt käsivartenne. Liha vain on
-vioittunut.
-
-Ja kun kysyin apulaiselta, joka pani sidettä, oliko haavani
-vaarallinen, vastasi hän nauraen:
-
--- Vaarallinen! Teidän täytyy kolme viikkoa pysytellä vuoteessa
-hankkiaksenne takaisin voimia.
-
-Minä käännyin seinään päin kätkeäkseni kyyneleeni. Ja sielun silmillä
-näin Babet'n ja setä Lazaren, jotka levittivät sylinsä. Olin verisillä
-taisteluilla päättänyt elämäni kesäpäivän.
-
-
-
-
-Syksy.
-
-
-Oli lähes viisitoista vuotta siitä, kun olin Babetin kanssa viettänyt
-häitä Lazare sedän pienessä kirkossa. Olimme etsinneet onnea rakkaasta
-laaksostamme. Olin ruvennut maanviljelijäksi; Durance, ensimäinen
-rakastettuni oli nyt minua kohtaan hyvä äiti, joka näytti huvikseen
-tekevän peltoni lihaviksi ja hedelmällisiksi. Noudattamalla uusia
-viljelystapoja tuli minusta vähitellen seudun rikkaimpia maanomistajia.
-
-Vaimoni vanhempien kuollessa me olimme ostaneet tammikäytävän ja niityt
-joen varrella. Tälle alueelle olin rakentanut vaatimattoman asunnon,
-jota täytyi pian laajentaa; joka vuosi olin tilaisuudessa liittämään
-maihini jonkun läheisen pellon ja aittamme olivat liian ahtaat
-sadoillemme.
-
-Nämät viisitoista vuotta olivat olleet tyynet ja onnelliset. Ne olivat
-vierineet hiljaisessa ilossa ja jättäneet minuun vain epäselvän muiston
-rauhallisesta ja rikkomattomasta onnesta. Lazare setä oli toteuttanut
-unelmansa ja muuttanut luoksemme; hänen korkea ikänsä ei sallinut hänen
-enää edes joka aamu lukea rukouskirjaansa. Hän kaipasi toisinaan
-rakasta kirkkoaan ja lohduttautui tekemällä vierailun nuoren
-apulaispapin, seuraajansa luona. Jo auringon noustessa hän tuli alas
-pienestä kamaristaan ja usein hän seurasi minua niityille, nauttien
-raittiista ilmasta, saaden uutta nuoruutta maan voimakkaista
-tuoksuista.
-
-Yksi ainoa ikävä seikka sai meidät toisinaan huokaamaan. Meitä
-ympäröivässä hedelmällisyydessä pysyi Babet hedelmättömänä. Vaikka
-meitä oli kolme toisiamme rakastamassa, tunsimme joskus itsemme
-yksinäisiksi: meillä olisi pitänyt olla jaloissamme vaaleatukkainen
-pää, joka olisi meitä kiusotellut ja hyväillyt.
-
-Lazare setä pelkäsi hirveästi kuolevansa ennenkuin pääsi isosedäksi.
-Hän oli tullut uudelleen lapseksi, hän suri, ettei Babet antanut
-hänelle toveria, joka olisi leikkinyt hänen kanssaan. Sinä päivänä,
-jona vaimoni epäröiden uskoi meille, että meitä ehkä pian tulisi
-olemaan neljä, oli rakas setä aivan kalpea, pidättäen kyyneleitään. Hän
-syleili meitä ja ajatteli jo kastamista ja puhui lapsesta aivankuin se
-olisi ollut kolmen, neljän vuoden vanha.
-
-Ja kuukaudet vierivät kasvavassa rakkaudessa. Me puhuimme hiljaa
-keskenämme odottaen jotakin. Minä en enää vain rakastanut Babetia, minä
-jumaloin häntä kädet ristissä, minä jumaloin häntä kahden tähden, hänen
-itsensä ja pienokaisen tähden.
-
-Suuri päivä läheni. Olin haettanut Grenoblesta kätilön, joka ei enää
-lähtenyt talosta. Setä oli hirveässä tuskassa; hän ei ymmärtänyt mitään
-sellaisista asioista, hän meni niin pitkälle, että hän sanoi minulle
-tehneensä väärin ruvetessaan papiksi ja katuvansa kovin, ettei ollut
-ruvennut lääkäriksi.
-
-Eräänä syyskuun aamuna kello kuudelta astuin rakkaan Babetini
-huoneeseen. Hän nukkui vielä. Hänen hymyilevät kasvonsa lepäsivät
-rauhallisesti valkoisella tyynynpäällisellä. Kumarruin hengitystäni
-pidättäen. Taivas siunasi ylenmäärin minua antimillaan. Ajattelin
-yht'äkkiä sitä kesäpäivää, jolloin olin valkeroinnut maassa ja tunsin
-samalla ympärilläni työn hyvinvoinnin ja onnen rauhan. Kelpo vaimoni
-nukkui rusoposkisena suuressa vuoteessaan ja koko huone kertoi minulle
-viidestätoista onnen vuodesta.
-
-Suutelin kevyesti Babetia huulille. Hän aukaisi silmänsä, hymyili
-minulle mitään sanomatta. Tunsin kiihkeätä halua ottaa hänet syliini,
-painaa hänet sydäntäni vasten, mutta pitkään aikaan olin tuskin
-uskaltanut puristaa hänen kättään, niin hauraalta ja pyhältä hän
-minusta tuntui.
-
-Istuuduin vuoteen laidalle ja kysyin hiljaa:
-
--- Tapahtuuko se tänään?
-
--- En luule sitä, vastasi hän... Näin unta, että minulla oli poika; hän
-oli jo hyvin suuri ja hänellä oli ihastuttavat pienet mustat viikset...
-Lazare setäkin kertoi eilen nähneensä hänet unessa.
-
-Tein suuren tyhmyyden.
-
--- Minä tunnen lapsen paremmin kuin te, sanoin minä. Minä näen sen joka
-yö. Se on tyttö.
-
-Ja kun Babet itkuun valmiina kääntyi seinään päin, ymmärsin minä
-tyhmyyteni ja lisäsin kiireesti:
-
--- Sanonko, että se on tyttö... en ole ihan varma. Näen lapsen aivan
-pienenä pitkässä valkoisessa hameessa... Varmaankin se on poika.
-
-Babet suuteli minua palkinnoksi tästä järkevästä puheesta.
-
--- Mene valvomaan viininkorjuuta, virkkoi hän. Tunnen itseni tyyneksi
-tänään.
-
--- Annathan ilmoittaa minulle, jos jotakin tapahtuisi.
-
--- Kyllä, kyllä... Olen hyvin väsynyt. Nukahdan vielä vähän. Ethän ole
-vihainen laiskuudestani...?
-
-Ja Babet sulki silmänsä väsyneenä ja liikutettuna. Minä olin yhä
-kumartuneena hänen ylitseen tuntien kasvoillani hänen huuliensa
-lämpimän henkäyksen. Hän vaipui vähitellen uneen lakkaamatta
-hymyilemästä. Silloin irroitin sanomattoman varovaisesti käteni hänen
-kädestään, minulta meni viisi minuuttia tämän aran tehtävän
-suorittamiseen. Sitten painoin hänen otsalleen suudelman, jota hän ei
-tuntenut ja poistuin sykkivin sydämin, sydän tulvillaan rakkautta.
-
-Alhaalla pihalla tapasin Lazare sedän, Joka levottomana tähysteli
-Babetin huoneen akkunaa. Heti minut nähtyään hän kysyi:
-
--- No, tapahtuuko se tänään?
-
-Jo kuukauden ajan oli hän säännöllisesti joka aamu tehnyt minulle tämän
-kysymyksen.
-
--- Ei näytä siltä, vastasin minä. Tuletteko kanssani katsomaan
-viininkorjuuta?
-
-Hän haki keppinsä ja me kuljimme pitkin tammikäytävää. Ennätettyämme
-käytävän päähän, tuolle pengermälle, joka vallitsi Durancea,
-pysähdyimme kumpikin ja katsoimme laaksoa.
-
-Pieniä valkeita pilviä leijaili vaalealla taivaalla. Vaaleat
-auringonsäteet lankesivat kuin kultapöly kentälle, jonka keltainen
-matto levisi aivan tuuleentuneena -- siinä ei enää ollut kesän
-voimakkaita valoja ja varjoja. Lehdet kultasivat paikkapaikoin mustan
-maan. Virta vieri tyynemmin, uupuneena siitä, että oli koko kesän
-hedelmöittänyt peltoja. Ja laakso oli rauhallinen ja voimaa uhkuva. Se
-oli jo saanut talven ensimäiset rypyt, mutta sen helma oli vielä lämmin
-viimeisestä luomistyöstä. Laajoine kenttineen, joista kevään ruoho oli
-niitetty, oli se ylpeämpi ja kauniimpi tässä toisessa nuoruudessaan
-kuten nainen, joka on täyttänyt elämäntehtävänsä.
-
-Lazare setä oli ääneti; sitten kääntyi hän minuun päin:
-
--- Muistatko Jean, sanoi hän, enemmän kuin kaksikymmentä vuotta
-sitten toin sinut tähän paikkaan eräänä varhaisena toukokuun aamuna.
-Silloin osoitin sinulle laaksoa, joka oli kuumeentapaisessa työssä
-valmistaakseen syksyn hedelmiä. Katso: laakso on vielä kerran päättänyt
-päivätyönsä.
-
--- Muistan sen, rakas setä, vastasin minä. Pelkäsin teitä kovin sinä
-päivänä, mutta te olitte hyvä ja teidän opetuksenne olivat vakuuttavat.
-Olen teille velkaa kaikki iloni.
-
--- Niin, sinä olet syksyssä, sinä olet tehnyt työtä ja nyt korjaat
-sadon. Ihminen, lapseni, on luotu maan kuvaksi. Ja samoin kuin maaemo
-olemme mekin ijankaikkisia: vihreät lehdet uudestisyntyvät joka vuosi
-kuivuneista lehdistä; minä uudestisynnyin sinussa ja sinä uudestisynnyt
-lapsissasi. Sanon tämän, jottei vanhuus sinua peloittaisi, jotta
-tietäisit kuolla rauhassa, kuten kuolevat kasvit, jotka ensi keväänä
-syntyvät uuteen elämään siemenistään.
-
-Kuuntelin setääni ja ajattelin Babetia, joka nukkui suuressa
-valkoisessa vuoteessaan. Rakas olento oli synnyttävä kuten tuo voimakas
-maa, joka oli antanut meille rikkautta. Hänelläkin oli syksy: hänellä
-oli laakson voimakas hymyily ja levollinen laajuus. Olin näkevinäni
-hänet auringonpaisteessa, väsyneenä ja onnellisena, ylevästi iloiten
-äitiydestään. Enkä minä enää tiennyt, puhuiko Lazare setä rakkaasta
-laaksostani vai rakkaasta Babetistani.
-
-Me nousimme hitaasti mäille. Alhaalla pitkin Durancen rantaa olivat
-niityt muistuttaen suuria heleänvihreitä mattoja, sitten tulivat
-keltaiset vainiot, joita siellä täällä harmahtavat öljypuut ja hoikat
-mantelipuut jakoivat käytäviin suurten välimatkojen päässä; ylinnä
-olivat viinitarhat vahvoine vanoineen, joiden viiniköynnökset
-laahasivat maata.
-
-Etelä-Ranskassa kohdellaan viiniköynnöstä karkeana eukkona eikä hienona
-neitona kuten pohjoisessa. Se kasvaa miten sattuu, sen mukaan miten on
-sadetta ja aurinkoa. Köynnökset, jotka istutetaan kahteen pitkään
-riviin, luovat ympärilleen tummaa vihreyttä. Väliin kylvetään vehnää ja
-kauraa. Viinitarha muistuttaa suurta juovikasta kangaspalasta, jossa
-viiniköynnösten vihreä ja sänkipellon keltainen muodostavat juovat.
-
-Miehiä ja naisia oli kumarruksissa viinitarhoissa ja he leikkasivat
-poikki viinirypäleterttuja, jotka he heittivät suurten korien pohjalle.
-Setä ja minä kulimme hitaasti sänkipeltokäytäviä pitkin. Meidän
-ohikulkiessamme viininkorjaajat käänsivät päätään ja tervehtivät. Setä
-pysähtyi toisinaan juttelemaan vanhimpien työmiesten kera.
-
--- Hoi isä André, sanoi hän, onko viinirypäle ihan kypsä, tuleeko viini
-hyvää tänä vuonna?
-
-Ja talonpojat kohottivat paljaat käsivartensa ja näyttivät pitkiä
-musteenmustia terttuja, joiden yhteensullotut rypäleet tuntuivat olevan
-halkeamaisillaan mehukkaisuudesta ja rikkaudesta.
-
--- Katsokaa, herra kirkkoherra, huusivat he, nämät tässä ovat pieniä.
-On sellaisia, jotka painavat monta naulaa. Ei ole kymmeneen vuoteen
-ollut moista satoa.
-
-Sitten he palasivat työhönsä. Heidän ruskeat takkinsa eroittuivat
-vehreydestä. Ja paljaspäiset naiset, joilla oli sininen huivi kaulassa,
-kumartuivat laulaen. Siellä oli lapsia, jotka kierittelivät
-auringonpaisteessa sänkipellossa, päästellen kovia huutoja, ilahuttaen
-meluamisellaan työväkeä raittiissa ilmassa. Peltojen laidassa odottivat
-suuret kärryt liikkumattomina viinirypäleitä, ne kuvastuivat kirkasta
-taivasta vasten ja miehet kulkivat lakkaamatta edestakaisin vieden
-täysiä koreja ja tuoden takaisin tyhjiä.
-
-Tunnustan, että tätä katsellessani heräsi minussa ylpeitä ajatuksia.
-Tunsin kuinka maa eli ja synnytti uutta elämää jalkojeni alla, kypsä ja
-kaikkivoipa elämä sykki viinirypäleen suonissa ja täytti voimakkailla
-henkäyksillään ilman. Veri löi kuumana suonissani, oli kuin olisi
-maasta uhkuva hedelmällisyys kohottanut minua ja noussut minuun. Minun
-toimestani olivat nuo työntekijät työssä, nämät viinitarhat olivat
-minun lapsiani, kaikki nuo pellot minun rikasta ja tottelevaista
-perhettäni. Tunsin nautintoa, kun jalkani vajosivat pehmeään maahan.
-
-Ja minä syleilin katseellani maita, jotka ulettuivat aina Duranceen
-saakka, ja minä omistin nämät viinitarhat, nuot niityt, nuot
-sänkipellot, nuo öljypuut. Valkea talo hohti tammikäytävän vieressä,
-virta näytti hopeanauhalta, joka reunusti laidun maitteni avaraa
-vihreätä viittaa. Luulin kotvan aikaa kasvavani, luulin, että
-ojentamalla käsivarteni voisin sulkea syliini koko maatilani, puineen
-ja niittyineen, taloineen ja viljelyksineen.
-
-Ja juuri kun tätä katselin, näin erään palvelustytöistämme henkensä
-edestä juoksevan kaitaa polkua pitkin ylös mäkeä. Hän kompasteli kiviin
-kiiruhtaessaan ja heilutti molempia käsiään kutsuen meitä kiivain
-elein. Kuvaamaton mielenliikutus ahdisti kurkkuani.
-
--- Setä, setä! huusin minä, katsokaa kuinka Marguerite juoksee...
-Luulen, että se on tänään.
-
-Lazare setä vaaleni. Palvelijatar oli vihdoinkin ennättänyt tasaiselle
-maalle, hän tuli meitä kohti hypellen viiniköynnösten lävitse. Kun hän
-seisoi edessäni, oli hän niin hengästynyt, ettei voinut puhua; hän oli
-tukehtua ja hän painoi käsillään rintaansa.
-
--- Puhukaa toki! sanoin minä. Mitä on tapahtunut?
-
-Hän päästi syvän huokauksen, kohotti käsiään ja kykeni viimein
-lausumaan yhden ainoan sanan:
-
--- Rouva...
-
-Minä en odottanut muuta.
-
--- Tulkaa, tulkaa pian Lazare setä! Oi rakasta Babet raukkaani!
-
-Ja minä juoksin polkua alas vaarassa taittaa niskani. Viininkorjaajat,
-jotka olivat nousseet seisomaan, katsoivat hymyillen juoksuani. Lazare
-setä, joka ei saanut minua kiinni, heilutti keppiään epätoivoisesti.
-
--- Hoi Jean, hitto soi, huusi hän, odota minua. Minä en tahdo joutua
-perille viimeisenä.
-
-Mutta minä en enää kuullut Lazare setää, juoksin vain.
-
-Ennätin taloon läähättäen pelon ja toivon täyttämänä. Nousin kiireesti
-portaita ylös ja koputin nauraen ja itkien, aivan sekaisin päästäni
-Babetin ovea nyrkilläni. Kätilö raoitti ovea ja kielsi minua vihaisella
-äänellä pitämästä melua. Minä olin pahoillani ja häpeissäni.
-
--- Te ette saa tulla sisään. Menkää pihalle odottamaan.
-
-Ja kun minä en liikahtanut, lisäsi kätilö:
-
--- Kaikki on hyvin. Minä kutsun teitä sieltä sitten.
-
-Ovi sulkeutui. Minä jäin seisomaan sen eteen kykenemättä lähtemään
-alas. Kuulin Babetin valittavan sortuneella äänellä. Ja siinä
-seisoessani päästi hän sydäntäsärkevän huudon, joka sattui kuin kuula
-rintaani. Tunsin vastustamatonta halua murtaa oven olkapäilläni. Ja
-jotten olisi noudattanut tätä haluani painoin kädet korvilleni ja
-syöksyin hurjasti portaita alas.
-
-Pihassa tapasin Lazare sedän, joka saapui aivan hengästyneenä.
-Mies-raukan oli pakko istuutua kaivon reunalle.
-
--- No, kysyi hän, missä on lapsi.
-
--- En tiedä, vastasin minä; minut on karkoitettu... Babet kärsii ja
-itkee.
-
-Me katsoimme toisiimme uskaltamatta lausua sanaakaan. Me teroitimme
-huolissamme kuuloamme, me emme siirtäneet katsettamme Babetin akkunasta
-koettaen nähdä pienten valkeitten uutimien lävitse. Setä, joka vapisi,
-istui liikkumattomana ja nojasi molemmin käsin raskaasti keppiinsä,
-minä kävelin kuumeisesti hänen edessään pitkin askelin. Vähän väliä me
-vaihdoimme huolestuneen hymyilyn.
-
-Viininkorjuurattaat tulivat yksi toisensa jälkeen pihaan.
-Viinirypälekorit oli asetettu piha-aitaa vasten ja miehet survoivat
-paljain jaloin rypäleitä puualtaissa. Muulit hirnuivat, ajajat
-kiroilivat ja viini valui hiljaa loristen sammioihin. Voimakas haju
-nousi lämpimään ilmaan.
-
-Ja minä kävelin yhä edes takaisin aivan kuin noiden tuoksujen
-juovuttamana. Pääparkani oli haleta, ajattelin Babetia nähdessäni
-viinirypäleen mehun vuotavan. Tunsin ruumiillista iloa ajatellessani,
-että lapseni syntyisi viininkorjuun hedelmällisenä aikana, nuoren
-viinin tuoksussa.
-
-Kärsimättömyys kidutti minua, minä nousin uudelleen yläkertaan. Mutta
-minä en uskaltanut kolkuttaa, minä painoin korvani ovea vasten ja
-kuulin Babetin valittavan ja nyyhkyttävän aivan hiljaa. Silloin
-rohkeuteni petti, minä kirosin kärsimystä ja Lazare sedän, joka oli
-hiljaa tullut perästäni, täytyi taluttaa minut pihalle. Hän tahtoi
-johtaa ajatukseni muihin asioihin, hän sanoi, että viini tulisi
-erinomaista tänä vuonna, mutta hän ei kuullut itsekään mitä puhui. Ja
-vähän väliä me vaikenimme molemmat kuunnellen huolissamme, jos Babet
-valitti pitempään.
-
--- Tulkaa.
-
-Kävelin hitaasti tuntien joka askeleelta syvempää iloa. Lazare setä
-kolkutti jo ovelle, kun minä vielä olin keskellä portaita. Tunsin
-jonkunlaista kummallista nautintoa viivyttäessäni hetkeä, jolloin
-suutelisin vaimoani.
-
-Kynnyksellä minä pysähdyin sydän kiivaasti sykkien. Setä kumartui
-kehdon yli. Babet, joka oli aivan valkoinen ja silmät ummessa, tuntui
-nukkuvan. Unohdin lapsen, menin suoraan Babetin luo, tartuin molemmin
-käsin hänen rakkaaseen päähänsä. Kyyneleet eivät olleet vielä kuivuneet
-hänen poskiltaan ja hänen vielä vapisevat huulensa hymyilivät tuskien
-kostuttamina. Hän kohotti raukeasti silmäluomensa. Hän ei puhunut,
-mutta ymmärsin hänen sanovan: Olen kovasti kärsinyt, rakas Jean, mutta
-olen kärsinyt mielelläni. Tunsin sinut itsessäni.
-
-Silloin minä kumarruin ja suutelin Babetin silmiä, join hänen
-kyyneleitään. Hän hymyili lempeästi, otti väsyneenä vastaan hyväilyni.
-Hän oli vielä sairas väsymyksestä. Hän kohotti hitaasti kätensä
-peitteeltä, otti minua kaulasta ja pani suunsa korvaani:
-
--- Se on poika, sanoi hän heikolla äänellä voitonriemuisen näköisenä.
-
-Nämät olivat ensimäiset sanat, jotka hän lausui kestämiensä kovien
-tuskien jälkeen.
-
--- Tiesin aivan hyvin, että se oli poika, jatkoi hän, näinhän lapsen
-joka yö... Anna se tänne, pane se viereeni.
-
-Käännyin, näin että kätilö ja setä riitelivät. Kätilöllä oli täysi työ
-estää Lazare setää ottamasta pienokaista käsivarsilleen. Hän tahtoi
-sitä tuudittaa.
-
-Katsoin lasta, jonka äidin tähden olin unohtanut. Se oli aivan
-punainen. Babet sanoi vakuuttavasti, että se oli minun näköiseni,
-kätilön mielestä oli sillä äitinsä silmät; minä puolestani en tiennyt
-mitä sanoa, olin kyyneliin saakka liikutettu, suutelin hellävaroen
-rakasta pienokaista luullen vielä suutelevani Babetia.
-
-Laskin lapsen vuoteeseen. Se huusi lakkaamatta, mikä meidän korvissamme
-oli kuin taivaallista musiikkia. Istuuduin itse vuoteen laidalle, setä
-istuutui suureen nojatuoliin ja Babet lepäsi väsyneenä ja levollisena
-leukaan asti peitettynä, hymyilevät silmät auki.
-
-Akkuna oli auki. Rypäleen haju ja syksyisen iltapäivän lauhkea lämmin
-tulvehtivat huoneeseen. Kuului viininkorjaajain jalkojentöminää,
-rattaiden ratinaa, piiskan läimäyksiä, pihan poikki kulkevan
-palvelijattaren kimeää laulua. Kaikki nämät äänet vaimentuivat tässä
-hiljaisessa huoneessa, jossa ilma vielä värähteli Babetin
-nyyhkytyksistä. Akkunasta näkyi suuri kaistale taivasta ja maata. Me
-näimme tammikäytävän koko pituudessaan, Durancen, joka näytti siniseltä
-satiininauhalta kullan- ja punakirjavan lehdistön keskellä. Ja tämän
-maakaistaleen yläpuolella kaareutui vaaleansininen ja punanen taivas
-kirkkaana ja korkeana.
-
-Iloiten tästä rauhallisesta näköalasta, viinirypäleen tuoksusta, työstä
-ja syntymästä keskustelimme me kolme, Babet, Lazare ja minä ja
-katselimme pientä rakasta äskensyntynyttä.
-
--- Lazare setä, sanoi Babet, minkä nimen tahtoisitte antaa lapselle.
-
--- Jeanin äidin nimi oli Jacqueline, vastasi setä, minä ristisin lapsen
-Jacquesiksi.
-
--- Jacques, Jacques, toisti Babet... Niin, se on kaunis nimi... Ja
-sanokaahan minkä teemme tästä miehenalusta: papin vai sotilaan, herran
-vai talonpojan?
-
-Minua nauratti.
-
--- Meillä on vielä aikaa sitä tuumia, sanoin minä.
-
--- Ei, ei, sanoi Babet miltei suuttuneena, hänhän kasvaa pian. Katsohan
-kuinka vahva hän on. Hänen silmänsä jo puhuvat.
-
-Lazare setä oli aivan yhtä mieltä kuin vaimoni. Hän virkkoi vakavalla
-äänellä:
-
--- Älkää tehkö hänestä pappia eikä sotilasta, ellei pojalla ole
-vastustamatonta halua... Tehdä hänestä herra, on vakava asia...
-
-Babet silmäili minua huolissaan. Rakas nainen ei tuntenut hiventäkään
-kunnianhimoa itsekohdaltaan, mutta kuten kaikki äidit olisi hän
-tahtonut olla nöyrä ja ylpeä poikansa edessä. Olisin voinut vannoa,
-että Babet kuvitteli häntä jo notaariona tai lääkärinä. Suutelin häntä
-ja sanoin lempeästi:
-
--- Toivon, että lapsi asuu rakkaassa laaksossamme. Jonakin päivänä
-tapaa hän Durancen rannalla kuusitoista vuotiaan Babetin, jolle hän
-antaa juoda. Muistatko, ystäväni... Maaseutu on lahjoittanut meille
-rauhan: pojastamme tulee talonpoika kuten mekin, onnellinen kuten me.
-
-Liikutettuna suuteli Babet vuorostaan minua. Hän katsoi akkunasta
-lehdistöä ja virtaa ja niittyjä ja taivasta ja sanoi hymyillen:
-
--- Sinä olet oikeassa, Jean. Maa on ollut hyvä meitä kohtaan, se on
-oleva hyvä pikku Jacquesillekin... Lazare setä, pääset talonpojan
-kummiksi.
-
-Lazare setä nyökkäsi päätään väsyneesti ja liikutettuna. Olin jo hetken
-aikaa häntä tarkastellut ja näin, että hänen silmänsä sumenivat,
-huulensa vaalenivat. Hän nojasi nojatuoliinsa, vastapäätä avattua
-akkunaa, hän oli asettanut valkeat kätensä polvilleen ja katseli
-kiinteästi taivasta hartaassa hurmiossa.
-
-Minut valtasi levottomuus.
-
--- Oletko sairas, Lazare setä? kysyin häneltä. Mikä teidän on...?
-Vastatkaa kaikin mokomin!
-
-Hän kohotti hieman toista kättään kuin pyytääkseen minua puhumaan
-hiljemmin, sitten laski hän sen jälleen alas ja sanoi heikolla äänellä:
-
--- Olen väsynyt. Minun ijälläni on onni kuolettavaa... Älkää nostako
-hälinää... Tuntui, kuin olisi ruumiini käynyt aivan kevyeksi: en tunne
-enää jalkojani enkä käsiäni.
-
-Babet nousi pelästyneenä katsellen Lazare setää. Minä laskeuduin
-polvilleni hänen eteensä ja katsoin huolestuneena häneen. Hän hymyili.
-
--- Älkää kauhistuko, sanoi hän. En tunne mitään tuskaa, tuntuu niin
-suloiselta, että nukahdan hyvään ja rauhalliseen uneen... Se tulee
-äkisti, ja minä kiitän siitä Jumalaa. Oi Jean raukkani, juoksin liian
-nopeasti polkua alas, lapsi on tuottanut minulle liian suurta iloa.
-
-Ja kun me ymmärsimme, kun puhkesimme nyyhkyttämään, jatkoi Lazare setä
-yhä taivasta katsellen:
-
--- Rukoilen teitä, älkää pilatko iloani... Jospa tietäisitte kuinka
-onnellinen olen saadessani uinahtaa ikuiseen uneen tässä nojatuolissa!
-En milloinkaan ole uskaltanut uneksia niin lohdullista kuolemaa. Kaikki
-rakkaani ovat tässä vierelläni... Ja katsokaa kuinka taivas on sininen!
-Jumala lähettää minulle kauniin illan.
-
-Aurinko meni mailleen tammikäytävän taa. Vinot säteet lankesivat
-kultaisina puitten juurille, joiden väri oli vanhan kuparin. Kauvempaa
-häämöittivät vihreät vainiot epäselvästi kirkkaassa valaistuksessa.
-Lazare setä heikontui heikontumistaan keskellä hellää hiljaisuutta,
-auringonlaskua, joka yhä vaaleten tulvi sisään akkunasta. Hän sammui
-hitaasti kuin valot, jotka vaalenivat korkeilla oksilla.
-
--- Oi rakas laaksoni, kuiskasi hän, sinä teet jäähyväiset minulle
-suloisiksi... Pelkäsin kuolevani talvella kun sinä olet musta.
-
-Me pidätimme kyyneleitämme, emme tahtoneet tätä autuasta lähtöä
-häiritä. Babet rukoili hiljaa. Lapsi päästeli yhä heikkoja huutoja.
-Lazare setä kuuli nämät huudot kuolinkamppailussaan. Hän koetti kääntyä
-Babetiin päin ja sanoi yhä hymyillen.
-
--- Olen nähnyt lapsen, minä kuolen onnellisena.
-
-Sitten katseli hän vaaleata taivasta, vaaleata laaksoa ja päästi päänsä
-vaipuessa alas heikon huokauksen. Lazare sedän ruumis ei kertaakaan
-vavahtanut; hän kuoli aivankuin olisi vaipunut uneen.
-
-Sydämemme täytti sellainen hartaus, että kyyneleittä vaikenimme.
-Tunsimme vain tyyntä surua niin koruttoman kuoleman edessä. Hämärä
-lankesi. Lazare sedän jäähyväiset jättivät meidät toivorikkaiksi, kuten
-auringon, joka illalla kuolee noustakseen aamulla uuteen elämään.
-
-Sellainen oli syyspäiväni, joka antoi minulle pojan ja vei mukanaan
-Lazare setäni iltahämärän lepoon.
-
-
-
-
-IV.
-
-Talvi.
-
-
-Tammikuussa on synkkiä aamuja, jotka jäätävät sydäntä. Herätessäni sinä
-päivänä tunsin epäselvää levottomuutta. Yöllä oli tullut suoja ja kun
-kynnykseltä katselin niittyjä ja vainioita näyttivät ne
-likaisenharmaalta, loan tahrimalta rikkinäiseltä jättiläisrievulta.
-
-Sumuverho peitti näköalan. Sumusta kohisivat synkkinä käytävän tammien
-mustat oksat, kun rivi aaveita, jotka vartioivat usvamerta takanaan.
-Maa oli pehmeätä ja täynnä lätäköitä, joissa uiskenteli likaista lunta.
-Kaukaa kuului Durancen ankara kohina.
-
-Talvi on elähyttävä ja terveellinen, kun taivas on kirkas ja maa kova.
-Kylmyys pistelee korvia, kävellään reippaasti jäätyneillä teillä, jotka
-soivat jalan alla hopeanhelein äänin. Pellot leviävät puhtaina,
-lumivalkoisina, keltaisessa auringonvalossa. Mutta minä en tiedä mitään
-ikävämpää kuin tuollainen ruma suojasää; vihaan sumua, jonka kosteus
-painaa raskaana olkapäitä.
-
-Värisin katsellessani pilvistä taivasta; kiiruhdin huoneisiin päättäen,
-etten lainkaan menisi tänä päivänä pelloille. Eipä kotonakaan työtä
-puuttunut.
-
-Jacques oli aikoja sitten noussut. Kuulin hänen viheltelevän vajassa,
-missä hän auttoi miehiä viljasäkkien nostamisessa. Poika oli jo
-kahdeksantoistavuotias, vahvakäsivartinen ja iloinen. Mikään Lazare
-setä ei ollut häntä hemmottelemassa ja opettamassa hänelle latinaa, hän
-ei käynyt haaveilemassa pajujen juurella. Jacquesista oli tullut oikea
-talonpoika, väsymätön työmies, joka suuttui kun minä johonkin kajosin
-ja sanoi, että minä olin vanha ja että minun tuli levätä.
-
-Kun kaukaa katselin häntä, kiipesi suloinen ja kevyt olento
-olkapäilleni, pani pienet kätensä silmilleni kysyen:
-
--- Kuka se on?
-
-Minä nauroin.
-
--- Se on, vastasin minä, pikku Marie, jonka äitinsä on juuri pukenut.
-Koska hän oli tullut viimeisenä, aikana, jolloin emme enää toivoneet
-saavamme lasta, oli hän kaksinkertaisesti rakastettu. Hänen heikko
-terveytensä teki hänet meille kalliiksi. Häntä hoidettiin ja
-kasvatettiin kuin neitiä; hänen äitinsä tahtoi ehdottomasti tehdä
-hänestä herrasneitosen eikä minulla ollut rohkeutta panna vastaan, niin
-hentoiselta näytti pikku Marie kauniissa, nauhoilla koristetuissa
-silkkihameissaan.
-
-Marie ei laskeutunut alas olkapäiltäni.
-
--- Äiti, äiti, huusi hän, tulehan katsomaan, minä leikin ratsastamista.
-
-Babet tuli huoneeseen ja hymyili. Ah Babet parkani, kuinka vanhoiksi me
-olimmekaan käyneet. Muistan, että tuona päivänä värisimme väsymyksestä,
-katsellessamme yksin ollessamme surullisina toisiamme. Lapsemme
-palauttivat meille nuoruutemme.
-
-Aamiainen oli hiljainen. Meidän oli ollut pakko sytyttää lamppu.
-Punainen valo, joka levisi huoneeseen, teki sen sanomattoman surullisen
-näköiseksi.
-
--- Joutavia! sanoi Jacques. Onhan tällainen lämmin sade parempi kuin
-kova pakkanen, joka palelluttaisi öljypuumme ja viinitarhamme.
-
-Hän koetti laskea leikkiä. Mutta hän oli levoton kuten mekin,
-tietämättä miksi. Babet oli nähnyt pahoja unia. Me kuuntelimme hänen
-kertomustaan hymyhuulin, mutta sydäntämme ahdisti.
-
--- Se on ilma, joka tekee meidät näin alakuloiseksi, sanoin minä
-rauhoittaakseni mieliä.
-
--- Niin, niin, ilmahan se on, vastasi Jacques kiireesti. Pistän
-muutamia oksia tuleen.
-
-Iloinen valkea karkeloi seinillä. Puut paloivat rätisten ja jättivät
-punaisen hiiloksen. Olimme istuutuneet takan ääreen; ulkona oli ilma
-leuto, mutta sisällä huoneissa levisi katosta jääkylmä kosteus. Babet
-oli ottanut pikku Marien syliinsä; hän puheli matalalla äänellä Marien
-kanssa ilahuttaen jokelluksellaan lasta.
-
--- Isä, tuletteko mukaan? kysyi Jacques. Menemme katsomaan aittoja ja
-kellareita.
-
-Lähdin ulos hänen kanssaan. Muutaman vuoden oli vuodentulo ollut huono.
-Olimme kärsineet suuria vahinkoja: viinitarhamme, puumme olivat
-vahingoittuneet pakkasessa, raesade oli lyönyt lakoon vehnä- ja
-kaurapeltomme. Sanoin usein, että olin tullut vanhaksi ja että onnetar,
-joka on nainen, ei pidä vanhuksista. Jacques nauroi ja vastasi, että
-hän oli nuori ja aikoi mielistellä onnetarta.
-
-Talvi oli minulla käsissä, kylmä vuodenaika. Tunsin kuinka kaikki kuoli
-ympärilläni. Jokainen ilo, joka väistyi, pani minut ajattelemaan Lazare
-setää, joka oli kuollut niin tyynenä; minä etsin uusia voimia hänen
-rakkaasta muistostaan.
-
-Kello kolmelta oli jo ihan pimeä. Me menimme alas arkihuoneeseen. Babet
-ompeli takan ääressä pää painuksissa; pikku Marie, joka istui lattialla
-takkavalkean edessä, puki totisena nukkea. Jacques ja minä seisoimme
-mahonkikirjoituspöydän ääressä, joka oli perintö Lazare sedältä ja
-tarkastimme laskujamme.
-
-Akkuna oli kuin kiinni muurattu; sumu, joka oli ruutujen takana,
-muodosti mustan seinän. Tämän seinän takana oli tyhjyys,
-tuntemattomuus. Vain kova pauhina, joka täytti pimeyden, kuului
-äänettömyydestä.
-
-Olimme lähettäneet pois työväkemme pitäen luonamme vain vanhan
-palvelijattaremme Margueriten. Kun kohotin päätäni ja kuuntelin, tuntui
-kuin olisi talo häilynyt syvyydessä. Ei mikään ihmisääni tullut ulkoa,
-kuulin vain syvyyden pauhinan. Silloin katsoin vaimoani ja lapsiani,
-minua peloitti kuten vanhusta ainakin joka tuntee itsensä liian
-heikoksi suojelemaan omaisiaan tuntemattomia vaaroja vastaan.
-
-Pauhu tuli kovemmaksi, meistä tuntui, että ovelle koputettiin.
-Samassa alkoivat hevoset tallissa hurjasti hirnua, lehmät mylvivät
-tukahutetusti. Me nousimme seisomaan levottomina. Jacques syöksyi
-ovelle ja avasi sen selki selälleen. Samea aalto tulvahti äkkiä
-huoneeseen ja levisi lattialle.
-
-Durance tulvi. Tuo aamusta alkaen yhä kasvava kohina, joka kuului
-kaukaa, oli sen aikaansaama. Lumi oli sulanut vuoristossa, jokainen
-mäki oli muuttunut koskeksi, joka sai virran paisumaan. Sumuesirippu
-oli meiltä kätkenyt tämän äkkinäisen tulvan.
-
-Ankarina talvina oli vesi usein suojalla noussut aina talon portille
-saakka. Mutta milloinkaan ei virta ollut paisunut niin nopeasti.
-Avatusta ovesta näimme, että pihamaa oli muuttunut järveksi. Meillä oli
-jo vettä nilkkoihin asti.
-
-Babet oli nostanut syliinsä pikku Marien, joka itkien puristi nukkeaan
-rintaansa vasten.
-
-Jacques tahtoi mennä avaamaan tallin ja navetan ovet, mutta äitinsä,
-joka piti häntä kiinni vaatteista, rukoili häntä pysymään sisällä. Vesi
-kohosi yhä. Minä työnsin Babetia portaille.
-
--- Pian, pian, menkäämme kamareihin, huusin minä.
-
-Ja minä pakoitin Jacquesin menemään edelläni. Itse jätin viimeisenä
-alakerroksen.
-
-Marguerite tuli kauhistuneena vinniltä, missä hän oli ollut. Minä sain
-hänet istumaan perälle huonetta Babetin viereen, joka oli ääneti,
-kalpea, rukoilevin silmin. Olimme panneet pikku Marien vuoteeseen, hän
-ei ollut tahtonut erota nukestaan, hän nukahti hiljaa nukke sylissään.
-Lapsen uni tuotti minulle mielenkevennystä; kun käännyin ja näin
-Babetin, joka kuunteli tyttösen tasaista hengitystä, unohdin minä
-vaaran, enkä enää kuullut kuinka vesi loiski seiniä vasten.
-
-Mutta Jacques ja minä emme voineet olla näkemättä vaaraa. Levottomuus
-pakoitti meidät ottamaan selkoa tulvan kasvamisesta. Olimme avanneet
-akkunan selki selälleen, kumarruimme eteenpäin niin kauvas että olimme
-vaarassa pudota, katsoimme tutkien yöhön. Sumu leijaili vielä
-tiheämpänä veden yllä kylväen hienoa sadetta, joka sai meidät
-värisemään. Epäselvät teräsharmaat välähdykset osoittivat, missä
-vedenpinta liikkui pimeydessä. Alhaalla pihassa loiski vesi, nousten
-hiljaa aaltoillen pitkin seiniä. Ja me kuulimme enää vain Durancen
-raivoisan kohinan ja hevosten ja lehmäin pelästyneet huudot.
-
-Eläinraukkojen hirnunta ja mylvintä kirveli sydäntäni. Jacques katsoi
-minuun kysyen; hän olisi tahtonut koettaa niitä vapauttaa. Pian niiden
-valitukset tulivat sydäntäsärkeviksi ja kuului kova romahdus. Härät
-olivat murtaneet navetan ovet. Me näimme niiden virran vieminä
-pyörähdellen uivan ohitsemme. Ja ne katosivat virran kohinaan.
-
-Minut valtasi silloin silmitön viha, olin kuin hullu, puin nyrkkiä
-Durancelle. Minä seisoin akkunan edessä ja haukuin sitä.
-
--- Kurja! huusin minä vesien pauhinaan, minä olen rakastanut sinua,
-sinä olet ollut ensimäinen lemmittyni ja nyt sinä varastat minulta,
-sinä järkyttelet taloani ja olet ryöstänyt karjani, Kirottu sinä,
-kirottu!... Sinä olet antanut minulle Babetin, olet tyynenä huuhdellut
-niittyjeni rantoja. Minä luulin, että että sinä olisit hyvä äiti,
-muistin että Lazare setä oli rakastanut kirkkaita aaltojasi, ajattelin,
-että minun oli oltava sinulle kiitollinen... Sinä oletkin äitipuoli,
-vain vihaa sinä ansaitset...
-
-Mutta Durance tukahutti jylinällään huutoni; ja leveänä,
-välinpitämättömänä vieritteli se vesiään tyynesti ja itsepintaisesti
-kuin kohtalo.
-
-Palasin huoneeseen, suutelin Babetia, joka itki. Pikku Marie nukkui
-hymy huulilla.
-
--- Älä pelkää, sanoin vaimolleni. Vesi ei voi ijankaiken kohota... Se
-laskee varmasti kohta... Ei ole mitään vaaraa.
-
--- Ei, ei ole mitään vaaraa, toisti Jacques kuumeentapaisesti. Talo on
-vankka.
-
-Sillä välin oli Marguerite mennyt akkunaan ja pelon ja uteliaisuuden
-valtaamana kumartunut eteenpäin kuin mieletön. Hän putosi päästäen
-huudon. Minä syöksyin akkunaan, mutta en voinut estää Jacquesia
-heittäytymästä veteen. Marguerite oli häntä tuudittanut lapsena, hän
-tunsi vanhusraukkaa kohtaan pojan hellyyttä. Kuullessaan kaksi
-putoamista, nousi Babet kauhistuneena kädet ristissä. Hän seisoi siinä
-suu auki, silmät suurina ja katsoi akkunaan. Minä istuuduin
-akkunalaudalle, korvissani suhisi vesien kohina. En tiedä kuinka kauvan
-Babet ja minä olimme tässä tuskaisassa lamaannuksen tilassa, kun ääni
-kutsui minua. Se oli Jacques, joka akkunan alla pysyttelihe kiinni
-seinässä. Ojensin hänelle käteni ja hän nousi huoneeseen.
-
-Babet painoi hänet kiihkeästi syliinsä. Nyt hän saattoi itkeä; hän
-huojensi mieltään.
-
-Ei ollut puhetta Marguerista. Jacques ei uskaltanut sanoa meille, ettei
-hän ollut voinut häntä löytää, emmekä me uskaltaneet kysyä häneltä,
-mistä hän oli häntä hakenut.
-
-Hän vei minut syrjään akkunaan.
-
--- Isä, sanoi hän puoliääneen, pihalla on jo yli kahden metrin
-korkeudelta vettä ja virta yhä nousee. Emme voi olla täällä kauvempaa.
-
-Jacques oli oikeassa. Talo järkkyi, vajojen lankut irtautuivat toinen
-toisensa perästä. Margueriten kuolema painosti mieltämme. Babet rukoili
-meitä hurjistuneena. Pikku Marie yksin lepäsi rauhallisena suuressa
-vuoteessaan nukke käsivarrella ja nukkui, hymyillen suloista enkelin
-hymyään.
-
-Vaara kasvoi joka hetki. Kohta vesi ulottuisi akkunapieleen ja nousisi
-huoneeseen. Olisi voinut luulla, että sotakone järkytteli taloa
-kolkkoäänisin, voimakkain, säännöllisin iskuin. Virta löi etusivua
-vasten. Ja me emme voineet toivoa mitään inhimillistä apua!
-
--- Hetket ovat kalliit, sanoi Jacques tuskallisesti. Me muserrumme
-raunioihin... Hakekaamme lankkuja, tehkäämme lautta.
-
-Hän puhui kuin kuumeessa. Tietenkin olisin tuhat kertaa mieluimmin
-ollut keskellä virtaa muutamilla yhteensidotuilla pölkyillä kuin
-tässä sortuvassa talossa. Mutta mistä ottaa tarpeelliset lankut?
-Raivoissani revin irti kaapinlaudat, Jacques särki huonekalut, revimme
-akkunalaudat, kaikki puuesineet mitä saimme käsiimme. Ja tietäen, että
-oli mahdotonta käyttää hyväkseen näitä sirpaleita, heitimme ne keskelle
-huonetta raivoissamme yhä etsien.
-
-Viimeinen toivomme hukkui, käsitimme onnettomuutemme ja
-voimattomuutemme. Silloin minä puhkesin itkuun, syleilin Babetia
-vapisevin käsin, pyysin Jacquesia tulemaan lähelle meitä. Tahdoin, että
-olisimme kaikki kuolleet samassa syleilyssä.
-
-Jacques oli mennyt akkunaan. Ja äkkiä huusi hän:
-
--- Isä, olemme pelastetut!... Tule katsomaan.
-
-Taivas oli hyvä. Veden irroittama vajankatto oli törmännyt akkunaamme.
-Tämä katto oli useampia metriä pitkä ja leveä ja oli tehty keveistä
-pölkyistä ja oljista; se ui vedessä, siitä saimme erinomaisen lautan.
-Panin käteni ristiin, jumaloin noita puita ja noita olkia.
-
-Jacques hypähti katolle kiinnitettyään sen ensin lujasti. Hän käveli
-oljilla koetellen joka puolelta katon vankkuutta. Se kesti, me
-saatoimme pelotta uskaltaa henkemme sen varaan.
-
--- Oi, se kannattaa meidät kaikki hyvin, sanoi Jacques iloisesti.
-Katsohan, kuinka vähän se vajoaa veteen!... Vaikeus on siinä, kuinka
-sitä voimme ohjata.
-
-Hän katseli ympärilleen ja otti kaksi seivästä, jotka uivat virran
-mukana.
-
--- Hei, tässä ovat airot, jatkoi hän... Isä, sinä asetut taakse ja minä
-eteen ja me ohjaamme helposti lauttaa. Vesi ei ole kolmenkaan metrin
-syvää. Pian, pian lautalle, ei ole viivyteltävä hetkeäkään.
-
-Babet raukkani koetti hymyillä. Hän kietoi hellävaroen pikku Marien
-ympärille vaipan; lapsukainen heräsi, hän oli niin säikähtynyt, että
-oli aivan hiljaa, vain silloin tällöin hän nyyhkytti syvään. Minä
-asetin tuolin akkunan eteen, nostin Babetin lautalle. Pitäessäni häntä
-sylissäni, suutelin häntä syvästi liikutettuna; tunsin, että se oli
-jäähyväissuudelma.
-
-Vesi oli alkanut tulvia huoneeseen. Jalkamme olivat kastuneet. Itse
-nousin viimeisenä lautalle, sitten irroitin köyden. Virta työnsi meidät
-seinää vasten, meiltä kysyttiin tavatonta varovaisuutta ja suuria
-ponnistuksia, ennenkuin pääsimme talon luota.
-
-Vähitellen oli sumu hälventynyt. Lähtiessämme saattoi olla puoliyö.
-Tähtiä verhosi vielä kevyt usva; miltei taivaanrannalta valaisi kuu
-yötä himmeällä valollaan.
-
-Vasta nyt me näimme tulvan kaikessa suurenmoisessa kauheudessaan.
-Laakso oli muuttunut joeksi. Kukkulalta toiselle tummien viljelysten
-välistä vyöryi Durance mahtavana, ainoana, mikä liikkui kuolleessa
-maisemassa. Se pauhasi kovalla äänellä säilyttäen vihassaankin
-suunnattoman virtailunsa majesteettisuuden. Siellä täällä kohosi
-puuryhmiä vedestä, peittäen vaalean vedenpinnan mustalla väreilyllä.
-Tunsin edessämme käytävän tammien latvat, virta kuletti meitä noita
-oksia kohden, jotka nykyisessä tilassamme olivat kareja. Lautan
-ympärillä ui sirpaleita, puukappaleita, tyhjiä tynnyreitä,
-heinätukkoja; virta kuletti mukanaan tekemänsä rauniot.
-
-Vasemmalla näimme Dourguesin valot. Lyhdynvaloja liikkui yössä. Vesi ei
-ollut voinut kohota kylään saakka, ainoastaan matalat paikat olivat
-veden alla. Epäilemättä tultaisiin meitä auttamaan. Me katselimme
-tutkien valoja, jotka liikkuivat pitkin vedenpintaa; joka hetki olimme
-me kuulevinamme aironloisketta.
-
-Olimme lähteneet seikkailemaan. Jouduttuamme keskelle virtaa,
-pyörteiden valtaan, valtasi meidät tuska, miltei kaduimme, että olimme
-lähteneet talosta. Minä käännyin toisinaan, katselin taloa, joka yhä
-oli pystyssä harmaana kohoten valkeasta vedestä. Keskellä lauttaa katon
-olkien päällä istui Babet ja piti sylissään pikku Marieta, jonka pää
-oli kätkettynä hänen rintaansa vasten, jottei lapsi olisi nähnyt virran
-kauhuja. Molemmat olivat kumarruksissa, toisiinsa kietoutuneina,
-kiinteässä syleilyssä, aivankuin kutistuneina kokoon pelosta. Jacques,
-joka seisoi lautan etuosassa, käytteli koko voimallaan seivästään;
-silloin tällöin loi hän meihin pikaisen katseen ja kääntyi sitten
-jälleen työhönsä. Minä autoin häntä parhaani mukaan, mutta yrityksemme
-vastustaa virtaa eivät onnistuneet. Ennen pitkää ajauduimme me
-huolimatta seipäistämme, jotka upotimme liejuun niin syvälle, että ne
-olivat taittua, Durancea kohti, voima, joka tuntui tulevan veden
-pohjasta, työnsi meitä joelle päin. Hitaasti Durance otti meidät
-valtaansa.
-
-Ponnistaen voimiamme, hien peittäminä taistelimme me vihan vimmassa
-virran kanssa, aivankuin se olisi ollut elävä olento, koettaen sitä
-lannistaa, haavoittaa, surmata. Se puristi meitä jättiläiskäsivarsin ja
-seipäämme muuttuivat käsissämme aseiksi, jotka me raivoisina iskimme
-sen rintaan. Se ärjyi, heitti vaahtoaan kasvoillemme, se vääntelehti
-iskujemme alla. Hampaita kiristellen me vastustimme sen voittokulkua.
-Emme tahtoneet joutua tappiolle. Ja meidät valtasi hurja halu surmata
-hirviö, tyynnyttää se nyrkiniskuilla.
-
-Me kuljimme hitaasti virtaa kohti. Olimme jo ennättäneet tammikäytävän
-alkuun. Mustat oksat löivät valittavin äänin veteen. Kukaties odotti
-meitä siellä kuolema, jos törmäisimme puihin. Huusin Jacquesille, että
-hän ohjaisi pitkin käytävää pitäen kiinni oksista. Ja täten kuljin
-viimeisen kerran päästä päähän tuon tammikäytävän, jossa olin kävellyt
-nuoruuteni ja miehuuteni ajan. Tuona kauheana yönä, ulvovassa
-pyörteessä, minä ajattelin Lazare setää, näin elämäni kauniiden hetkien
-surullisesti hymyilevän.
-
-Käytävän päässä Durance riemuitsi voitokkaana. Seipäämme eivät enää
-ylettäneet pohjaan. Vesi vei meitä hurjaa vauhtia eteenpäin
-voitonriemussaan. Ja nyt se saattoikin tehdä meille mitä tahtoi. Me
-jättäydyimme sen valtaan. Me kuljimme pelottavalla nopeudella. Suuria
-pilviä, jotka muistuttivat likaisia ja repaleisia riepuja, kulki
-taivaalla, kuun peittyessä pilviin tuli synkkä pimeys. Me vyöryimme
-eteenpäin pimeydessä. Suuret, mustanmustat aallot, jotka muistuttivat
-kalojen selkää, veivät meitä mukanaan ja pyörittelivät lauttaamme. En
-nähnyt enää Babetia enkä lapsia. Tunsin jo olevani tuonelassa.
-
-En tiedä kuinka kauvan tätä tavatonta kulkua kesti. Äkkiä kuu tuli
-näkyviin; maisema valkeni. Ja tässä valossa näin edessämme mustan
-möhkäleen, joka sulki tien, ja jota kohti me virran koko vauhdilla
-kuljimme. Me olimme hukassa, me murskaantuisimme siinä.
-
-Babet oli noussut seisomaan. Hän ojensi minulle pikku Marien.
-
--- Ota lapsi, huusi hän... Anna minun olla!
-
-Jacques oli jo ottanut Babetin käsivarsilleen.
-
--- Isä, sanoi hän lujalla äänellä, pelastakaa pienokainen... Minä
-pelastan äitini.
-
-Musta möhkäle oli aivan edessämme. Luulin sitä puuksi. Yhteentörmäys
-oli ankara, ja lautta, joka oli mennyt kahtia, hajoitti olkensa ja
-lankkunsa veden pyörteisiin.
-
-Minä putosin puristaen lujasti pikku Marieta. Jääkylmä vesi antoi
-minulle takaisin rohkeuteni. Noustuani veden pinnalle, asetin lapsen
-puoleksi hartioilleni ja aloin vaivaloisesti uida. Jollei pienokainen
-olisi pyörtynyt, vaan olisi reuhtoillut, olisimme molemmat jääneet
-pohjaan.
-
-Ja uidessani valtasi minut levottomuus. Huusin Jacquesia, koetin nähdä
-kauvas, mutta kuulin vain veden kohinan, näin vain Durancen vaalean
-pinnan. Jacques ja Babet olivat pohjassa. Babet oli varmaan
-puristautunut häneen kiinni, vetänyt hänet pohjaan kuolettavassa
-syleilyssä. Mikä hirvittävä kuolonkamppailu!
-
-Olisin tahtonut kuolla; vajosin hitaasti, aijoin etsiä heitä mustan
-veden alta. Mutta heti kun vesi kosketti pikku Marien kasvoja,
-ponnistelin minä uudelleen hurjan tarmokkaasti päästäkseni rantaan.
-
-Niin jätin minä Babetin ja Jacquesin, epätoivoissani siitä, etten
-saanut kuolla heidän kanssaan, huudellen heitä yhä kähein äänin. Virta
-heitti minut kiville, kuten heinätukon. Tultuani tuntoihini otin
-syliini tyttäreni, joka avasi silmänsä. Päivä koitti. Talviyöni oli
-päättynyt, tuo kamala yö, joka oli surmannut vaimoni ja poikani.
-
-Vuosien kaipausten jälkeen, on minulla nyt yksi lohdutus jäljellä. Itse
-olen hyinen talvi, mutta minä tunnen tulevan keväimen värähtelevän
-itsessäni. Lazare setä puhui totta: me emme milloinkaan kuole. Minulla
-on ollut neljä vuodenaikaa, ja nyt palaan jälleen keväimeen, kun
-rakkaalle pikku Marielleni alkavat elämän ikuiset surut ja ilot.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Neljä päivää, by Émile Zola
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NELJÄ PÄIVÄÄ ***
-
-***** This file should be named 52726-8.txt or 52726-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/7/2/52726/
-
-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52726-8.zip b/old/52726-8.zip
deleted file mode 100644
index 0137f24..0000000
--- a/old/52726-8.zip
+++ /dev/null