diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52305-8.txt | 7100 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52305-8.zip | bin | 171094 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7100 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..62ae3f0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52305 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52305) diff --git a/old/52305-8.txt b/old/52305-8.txt deleted file mode 100644 index f80ddce..0000000 --- a/old/52305-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7100 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Ihmiskunnan edustaja, by Ralph Waldo Emerson, -Translated by Volter Kilpi - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Ihmiskunnan edustaja - - -Author: Ralph Waldo Emerson - - - -Release Date: June 11, 2016 [eBook #52305] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISKUNNAN EDUSTAJA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -IHMISKUNNAN EDUSTAJIA - -Kirj. - -RALPH WALDO EMERSON - -Suom. Volter Kilpi - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1909. - - - - -SISÄLLYS: - - Esipuhe. - I. Suurten miesten merkityksestä. - II. Plato, filosofi. - Plato, lisäyksiä. - III. Swedenborg, mystikko. - IV. Montaigne, epäilijä. - V. Shakespeare, runoilija. - VI. Napoleon, käytännön mies. - VII. Goethe, kirjailija. - - - - -Esipuhe. - - -_Ralph Waldo Emerson_ syntyi 25 p. toukok. 1803 Bostonissa. -Hän kuului vuonna 1685 Amerikaan muuttaneeseen englantilaiseen -dissenters' sukuun. [Dissenters'eiksi nimitettiin Englannissa -valtiokirkkoon kuulumattomia uskonlahkoja.] Hänen esi-isänsä -olivat kuudessa polvessa olleet pappeja, samalla myöskin kulkien -paikkakuntansa kirjallisten harrastusten etunenässä. Papilliselle -uralle antautui nuori Ralph Waldokin, suorittaen 1829 papintutkinnon, -ja tullen papiksi Bostonin unitaristiseen seurakuntaan. Vaikka hän -saavuttikin suurta suosiota saarnaajana, ilmeni kumminkin pian -ristiriitoja, ja jo 1832 erosi hän vakinaisesta papintoimestaan. -Hän kyllä myöhemminkin vielä esiintyi saarnaajana, mutta suhde -hänen ja teologisen maailman välillä oli sentään särkynyt, ja -kun hän 1837 julkaisi Jumaluusopillisen tiedekunnan vanhemmalle -osastolle osoitetun kirjelmänsä, jossa hän julisti uskonnollista -riippumattomuutta ja vapautumista muodollisesta, kirkollisesta -kristinuskosta, tuli juopa täydelliseksi, ja hän erosi lopullisesti -papillisesta toimestaan 1838. - -Sitä ennen oli hän 1833 matkustanut Europaan, kulkenut Italiassa, -Ranskassa, Englannissa, tutustunut Europan johtaviin henkiin, tullen -persoonalliseen yhteyteen m.m. Wordsworthin, Coleridgen, ja samoin -Thomas Carlylen kanssa, johon hän liittyi elinikäisen ystävyyden -siteillä. Amerikaan palattuaan alkoi hän toimia kirjailijana, sekä -esiintyä luennoitsijana, tehden lukuisia laajoja luentomatkoja. -Aluksi sai hän kokea kiihkeää vastustusta, häntä pidettiin -hourupäisenä haaveilijana, mutta vähitellen, kirja kirjalta ja luento -luennolta alkoi hänen vaikutuksensa teho kasvaa. Hänen ympärilleen -muodostui Bostonissa ja pienessä lähikaupungissa Concordissa piiri -nuoria intoilijoita -- transcendentalisteiksi he nimittivät itseään ---; ehkä voi ryhmää lähimmin ja valaisevimmin verrata vähän myöhemmin -Englannissa John Ruskinin ympärille muodostuneeseen prerafaelitiseen -liikkeeseen. Tähän ryhmään kuului joukko myöhemmin laajempaakin -mainetta saavuttaneita nimiä, kuten Thoreau, Hawthorne, Alcott, -Margaret Fuller y.m. Tästä, sanoisinko seurakunnasta säteili -Emersonin vaikutus, vähä vähältä, mutta varmasti leveten, kunnes -hänen saavuttamansa tunnustus jo noin 1860 tienoilla alkoi olla täysi -ja ehdoton. Yhä senkin jälkeen hän jatkoi luentomatkojaan viime -vuosiinsa asti, matkaten Amerikassa ja Englannissakin, ja julkaisi -yhä uusia, kasvavalla suosiolla vastaanotettuja kirjoitelmakokoelmia. -Täten viettäen tyyntä ja työteliästä ajattelija-elämää kuoli hän -vihdoin 27 p. huhtik. 1882 yhtenä Europan ja Amerikan ajatuselämän -tunnustettuna johtajana ja kasvattajana. -- - -Emersonin maine perustuu hänen lukuisiin kirjoitelmakokoelmiinsa. Hän -on kyllä julkaissut kokoelman runojakin, mutta hänen hengenlaadullaan -ei ollut sitä välitöntä lyyrillisyyttä, että runous olisi ollut hänen -henkensä lähin ja luonnollisin ilmaisumuoto. Hän oli liika kylmä -karu ihminen, voidakseen tulvahtua elämän välitöntä lämpöä huokuviin -näkyihin ja tuntemuksiin, hän oli elämään etäisemmässä viileämmässä -suhteessa kuin elämää luova, iloonsa ja suruunsa hykertyvä runoilija. -Runoilijan, puhuakseen täydestä, vavahtuneesta rinnasta, täytyy -tuntemuksellaan sukeltaa elämän aaltoihin, täytyy itse elää mukana -ilon ja kärsimyksen erehdyksessä, täytyy tuntea hetken tuska kaikessa -kovassa pakahduttavassa lievittämättömyydessään, suoraan rajoitettuun -ihmiseen kohdistuvassa rajattomuudessaan, täytyy tuntea ilokin -ehdottomana, varjottomana, sulana elämän valona ja viserryksenä. -Ajattelija on elämästä kauempana. Hänkin näkee elämän, mutta -elämän, jossa on nykyhetkessä läsnä entisyyskin ja tulevaisuuden -mahdollisuudet. Niinpä ei hän voikaan niin täydellä olennon -pohjaisella vakuutuksella jättäytyä hetken mielialan valtaamaksi. -Hänen ajatuksensa ikäänkuin eristää hänet suorasta syttyneestä -tuskasta ja suorasta syttyneestä ilosta. - -Jotain tämmöistä on Emersonin suhteessa elämään. Hänen järkensä -on kuin tasainen tyyni valaistus, joka yltäyleisenä levittäytyy -elämän ylitse. Hänessä on jotain omituista älyn irrallisuutta ja -viileyttä, on kuin ei persoonallisen elämän kipeät, samentavat, -tuskalliset liikutukset ylettyisi häneen asti, hän näkee kaiken -inhimillisen, mutta joku ihmeellinen taika vapahtaa hänet joutumasta -tämän inhimillisen uhriksi, hän näkee elämän, mutta ei ikäänkuin -tunne elämän yksityistuntemuksien sakeaa samentavaa pakkoa, hänen -henkisessä ilmapiirissään vallitsee valaiseva, läpinäkevä järki, ei -kipeä, elämän pohjalla kärsivä, inhimillinen rajoitettu tuntemus. -Kun lukee hänen kirjojaan, on kuin saisi järkensä omituisesti -valaistummaksi ja ikäänkuin ylennetyksi, vapautetuksi, näkee saman -elämän, kuin jokapäiväisesti ympärillään, mutta ihmeellisesti -itsestään eroitettuna, nähtynä kuin ihmeellisen tyynnyttävän ja -kirkastavan seesteen läpi. Aivan kuin seisoisi ihminen läpinäkyvällä -jäällä ja näkisi rauhassa allaan kirkkaana ja heijeisen selvänä sen -syvänteen, joka muulloin levottomana vaarallisena velloo. - -Jokainen hänen lauseensa on kylmää, lämmittämätöntä, mutta lempeästi -valaisevaa järjen säteilyä, josta levittäytyy mieleen tyven -ehtymätön henkinen ilo. Ja ne ovat jokainen vilpittömiä, läheisiä, -oleellisia. Niitä saa jättäytyä pohtimaan mielessään turvallisella -luottamuksella. Ne sisältävät aina jotakin. Ne ovat niin sanoakseni -sentraalisia, aina kunkin sanottavan keskelle upottauvia, ja -valaisevat ne sieltä kuin yhdessä silmänräpäyksessä kaikki sanottavan -kanssa yhteydessä olevat asiat. Jokainen lause on oma ajatuksensa, -ja vaikka se ensi silmäykseltä olisi hämäräkin ja oraakelinomainen, -tietää ennakolta, että kannattaa vaivan aukaista sen tarkoitus -itselleen selväksi, sillä jokainen niistä lauseista kätkee valovoimaa -itsessään. - -Emersonin kirjat ovat valmiin kypsän miehuuden hartauskirjoja. Hän -kirjoittaa ihmisille, jotka vakavan, ihmisensä vaativan työn lomassa -kaipaavat hengen maailmankin virvoittavaa vilvakasta kosketusta ja -sitä varten etsivät ystävää, jonka huulilta juoksee elämänkokemus -painokkaina, sisällökkäinä sanoina, joita saavat hetkeksensä unohtua -kuulemaan ja omassa mielessään tosiksi havaitsemaan. Tämmöinen -kokenut, miehekäs ystävä juuri on Emerson. Hän puhuu meille -jokapäiväisimmistä asioista, puhuu kaikesta, mikä jokapäiväisessä -elämässä on mieltämme ja ajatuksiamme lähellä; tuskinpa on ihmisellä -mielentilaa, jota hän ei jossain lauselmassaan olisi pukenut sanoiksi -ja kuulakkaaksi, tyynnyttäväksi ajatukseksi. - -Se ytimekkyys ja sisällökkyys, jolla Emersonin joka lause on ladattu, -riippuu osaksi hänen työtavastaan kirjailijana. Hän ei kirjoita -mitään yhtenäisiä esityksiä, hän kirjoittaa lauseittain. Ajatuksen, -mikä kulloinkin on kirkastunut hänelle, on hän pukenut lauselmaksi, -nämä lauselmansa sommittelee hän myöhemmin yhteen, sikäli kuin ne -ovat jossakin ajatus- tai asiayhteydessä keskenään. Tätenpä ei hän -johdukaan mihinkään kuolleeseen johtelemiseen, jokaisen lauseensa -antaa hän semmoisenaan, asiallisuudellaan itsensä todistavana, -elävänä, elämää sisältävänä. Sisällökäs ihminen on sulkenut itsensä -niihin kokonaisesti, antanut niissä koko hetkellisen elämän -näkemyksensä. - -Tosin johtuu tästä samasta asiasta sekin, ett'ei hän koskaan anna -järjestelmällistä, täydellistä esitystä elämänkatsomuksestaan. Ja -myöskin se, että hänen ajatuksensa yhdessä kohtaa saattavat näyttää -olevan vaikeasti ristiriidassa hänen jossakin toisessa yhteydessä -esittämiensä ajatusten kanssa. Mutta tämä on ainoastaan näennäistä ja -johtuu arvostelijan malttamattomuudesta. Hänen maailmankatsomuksensa, -semmoisena kuin se puhuu hänen kaikista teoksistaan ja hänen -jokaisesta lauseestaan, on päinvastoin ihmeellisen eheä. Juuri -se, että hän joka lauseessa antaa ajatuksensa niin välittömästi -ja kokonaisesti ja minkään sivuajatuksen heikentämättä, valaa -niihin semmoisen yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden, jommoista -hän ei olisi voinut saavuttaa rautaisimmallakaan ulkonaisella -järjestelmällisyydellä. Jos hänen ajatuksensa joskus tilapäisesti -näyttävät olevan ristiriidassa keskenään, niin on upottauduttava -niiden henkeen, tunkeuduttava ainoastaan syvemmälle hänen -persoonallisuuteensa, ja sieltä käsin, kuin korkeammalta tasolta, -on selkenevä, kuinka tämä ristiriita ei olekaan mikään ristiriita, -ainoastaan sama asia nähtynä eri valaistuksessa. Ajatusrakenteen -kokonaisuus riippuu sisällisesti rehellisyydestä ja kiinteästä, -kohdistuvasta, asiassa pysyvästä kuvausvoimasta, eikä mistään -ulkonaisesti noudatetusta johdonmukaisuudesta. Ken puhuu -välittömästi havaitsemuksensa mukaisesti ja valaa lauselmansa omasta -persoonallisuudestaan, hänen sanansa oikeassa hengessä ymmärrettyinä -eivät voi joutua ristiriitaan keskenään; ristiriidan tuo niihin -ainoastaan vieras, typistävä, ajatusten hennot juuret katkaiseva -katsoja, joka ei voi omassa mielessään uudestaan synnyttää ja nähdä -herätettyä kuvaa yhteyksissään ja riippuvaisuuksissaan. - -Tämmöisen jokaiseen yksityiseen kohtaan keskittyvän -sisältöpitoisuutensa vuoksi onkin Emerson henkisesti ravitsevimpia -kirjailijoita. Sanon ravitsevimpia, sillä en löydä muutakaan sanaa, -joka lähemmin vastaisi sitä tyydytettyä, turvallista tunnetta, -jolla häntä lukee. Tosin löytyy kirjailijoita ja ajattelijoita, -jotka ovat elämän tykyntää lähempänä, joiden suonissa elämä itse -väkevämpänä, ahdistavampana, mutta ihanampanakin sykkii, joilla -on hedelmällisempi, suurempia kokonaisuuksia omakseen sulattava -omistuskyky, jotka voivat hengestään heittää valtaavammat siltakaaret -ihmisen järjen ja olemisen salaperäisyyden välille, jotka, lyhyesti -sanoen, ovat elämää uhkuvammat, riemukkaammat ja riemastuttavammat, -semmoisia, joiden olennossa on väkevämpi usko ja elämä, ja jotka -siis voivat sytyttääkin väkevämpää uskoa ja elämää, mutta näiden -ihmiskunnan huumaajain ja hurmaajain rinnalla ja ohella on Emersonin -laatuisilla viileämmillä, karummilla hengilläkin oma ihana ylevä -tehtävänsä ihmiselämän kirkastajina ja tyynnyttäjinä. Heidän -silmäinsä alla ei tosin olemisemme salaperäisyydessä muodostu mitään -uutta, he eivät hedelmöitä meitä, avaa meitä uusiin näkemyksiin, -näkemyksiin, joiden huumauksessa unohtaisimme itsemme, omat rajamme, -ulkonaisen olemisemme vajanaisuudet, mutta he avaavat meille olevan -hetken arvokkaaksi, täyttävät mielemme mietiskeliäällä tyvenellä -järjen ilolla, rikastuttavat jokapäiväistä olemistamme. -- - -Se Emersonin kirja, joka täten ilmestyy suomenkielellä, ei -ehkä ole se kirja, jossa Emersonin kirjoitustapa esiintyy -luonteenomaisimpanaan ja välittömimpänään. Emerson on siellä -parhaiten kotonaan, missä hän saa lausua ajatuksensa vapaasti, -minkään ulkonaisen sommittelu-näkökohdan häntä häiritsemättä. Niinpä -ovatkin hänen omimpia kirjojaan ne, joissa hänen selvitettävänään -oleva aine ei mitenkään sido häntä pysymään jonkun ulkonaisen -kokonaisuuden puitteissa, vaan joissa hän saa pudotella ajatuksensa -kuin kultamurusina lukijan poimittaviksi ja joissa ei useinkaan näe, -missä yhteydessä juuri luettu lause on edelliseensä ja selvitettävään -asiaan, mutta joissa lause itsenään ja semmoisenaan on täyden -ajattelevan huomion arvoinen. Tässä, nyt puheenaolevassa kirjassa ei -Emerson ihan niin vapaasti ja huolettomasti saa jättäytyä kuhunkin -yksityiseen lauseeseensa, hänen täytyy, -- vaikka toisinaan tunteekin -miten väkinäisesti se tapahtuu -- koota ajatuksensa kulloinkin -käsiteltävän persoonallisuuden ympärille, ryhmittää ne tiukemmin -ja kohdistuvammin käsiteltävää ainetta koskeviksi. Mutta tästä -ulkonaisesta keskittäymispakosta johtuu myöskin, että tämä kirja -lienee edullisin ensi tutustaumiselle Emersoniin. Hänen ihmiskunnan -johtavia henkiä käsittelevät luentonsa saavat siitä semmoisen -helposti seurattavan yhtenäisyyden, jota muuten ei Emersonilla -tapaa, ja ovat ne siitä syystä kevyemmät lukea kuin useat muut hänen -kirjoituksensa. Sen ohella on Emerson näissäkin yhä Emerson, lyhyt, -ytimekäs, sattuva, ja tarjoo esitettävä, korkea, ihmistä lähellä -oleva aine hänelle tilaisuuden lukemattomiin karun miehekkäisiin, -henkeä rohkaiseviin ja valaiseviin sanoihin. - --- Varsinkin luulisi kirjan semmoisen kun tämä otolliseksi ja -terveelliseksi aikana ja oloissa semmoisissa kuin nykyiset meillä -täällä Suomessa, jolloin kaikki keskinäinen arvonanto ja kunnioitus -ihmisten välillä tuntuu olevan järkähtänyt sijoiltaan ja jolloin -kaikenmoiset, ei päivänsankarit edes, vaan päivänkirkujat täyttävät -pimeällä, pienellä touhullaan ja kiihkollaan mielet ja jolloin -räikeys tuntuu vievän miehensä pitemmälle kuin pätevyys. On hyvä, jos -tässä masentavassa sekasorrossa mielet hetkeksi tulevat johdetuiksi -siihen mielentilaan, joka on kaiken todellisen edistymisen ensimäinen -ehto ja lähde, kunnioitukseen ihmiskunnan parhaimpia kohtaan. -_Kunnioitus_, ehdoton, avaroittava, on nimittäin ihmisen kasvattavin, -kohottavin tunne; siitä juo sielu iäisyyttä ja kasvuvoimaa, ja -sen varassa vartumme, tulemme ihmisiksi. Kunnioituksen voima on -sivistyksen voimaa. Siinä kansassa ei ole ainesta sivistyskansaksi, -jonka jäsenissä ei pala sammumaton, harras kunnioitus, joka ei, -kaiken muun unohtaen, kunnioita henkeä. Ja hengen kunnioittamiseen on -Emerson suuri kasvattaja. - -_Volter Kilpi_. - - - - -I. - -Suurten miesten merkityksestä. - - -On luonnollista uskoa suuriin miehiin. Emme hämmästyisi yhtäkkiä -tavatessamme nuoruutemme toverit sankareina ja ruhtinaallisessa -asemassa. Kaikki mytologia alkaa puolijumalilla, ja olot, joissa nämä -elävät, saavat ylevän ja runollisen loisteen: heidän neronsa kohottaa -ne kirkkauteen. Gautama-taruissa söivät ensimäiset ihmiset maata, ja -maistui se heistä suloisen hyvältä. - -Luonto näyttää olevan olemassa jaloimpia varten. Maailman säilyttävä -voima on parasten ihmisten totuudenrakkaus: he ovat maan suola ja -terveys. Ken on elänyt heidän kanssaan, hänelle on elämä ollut -iloisaa ja virkistävän voimakasta. Elämä tulee suloiseksi ja -siedettäväksi ainoastaan uskoessamme, että tällainen seurustelu -on mahdollista, ja todellisuudessa tai henkisesti pyrimme me -olemaan ylempiemme seurassa. Heidän nimiensä mukaan nimitämme me -lapsemme ja maamme. Heidän nimensä ovat kutouneet sanoiksi kieleen, -heidän teoksensa ja kuvansa kaunistavat huoneitamme, ja jokainen -päiväntapahtuma johtaa mieleen jonkun kaskun heistä. - -Etsiä suurta miestä on nuoruuden unelma ja miehuuden vakavin teko. -Me matkustamme vieraisiin maihin tavataksemme hänen luomiaan -- jos -mahdollista saadaksemme nähdä vilahduksen hänestä itsestäänkin. -Mutta sen sijaan työntää kohtalo meidät toisaalle. Te sanotte, -että englantilaiset ovat käytännöllistä väkeä, saksalaiset -vieraanvaraisia, että Valensiassa on suloinen ilmasto ja että -Sacramenton vuorissa on kultaa koottavana. Entä sitte, mutta minä en -matkusta tavatakseni mukavuudessa elävää, rikasta ja vieraanvaraista -kansaa tai kirkasta sini-ilmaa tai kalleuksia, jotka ovat liika -kalliita. Mutta kunpa olisi joku magneetti, joka osoittaisi ne maat -ja asumukset, missä sisällisesti rikkaita ja voimakkaita ihmisiä -asuu, niin moisin kaiken ja ostaisin sen, ja vielä tänäpäivänä -lähtisin minä matkalle. - -Koko ihmissuku on yhdessä kanssamme velassa heille. Tieto, että -jossakin kaupungissa asuu mies, joka on keksinyt rautatien, kohottaa -kaikkien sen asukkaiden arvoa silmissäni. Mutta suunnattominkin -kaupunki, jos sen asukkaat ovat henkisesti mierolaisia, on inhottava -kuin mätänevä juusto, tai muurahaiskeko, -- mitä suurempi, sitä -inhottavampi. - -Meidän uskontomme on näiden suojeluspyhäimme rakastamista ja -hellimistä. Tarujen jumalat ovat huippu- ja välkekohtia suurten -miesten elämässä. Kaikki me valamme astiamme saman kaavan mukaan. -Kaikki meidän valtaavat jumaluusoppimme, juutalaisuus, kristinusko, -buddhalaisuus, muhamettilaisuus, ovat välttämättömiä ja välittömiä -ihmismielen vuodatuksia. Historiantutkija on kuin mies, joka menee -kauppapuotiin ostaakseen pukuja tai verhoja. Hän kuvittelee saaneensa -uuden esineen. Jos hän käväisisi tehtaassa, havaitsisi hän, että -hänen uusi kankaansa vain toistaa samoja kiehkuroita ja ruusukkeita -kuin ne, mitkä tapaa Theben pyramidien sisäseinämillä. Käsityksemme -jumalasta ja jumaluudesta on ihmissielun kirkastunut kuva. Ihminen -ei voi piirtää, luoda taikka ajatella muuta kuin ihmistä. Hän uskoo, -että suurten alkuaineitten pohjana ovat hänen ajatuksensa. Ja meidän -ajattelumme tapaa kaikkialla saman alkuolemuksen, olkoon se sitte -yhtenä tai erillisenä. - -Jos nyt ryhdymme tutkimaan sen avun laatua, minkä saamme muilta, -niin varokaamme liiaksi noudattamasta nykyaikaista tutkimusta -ja alkakaamme kylliksi alusta. Me emme saa taistella rakkautta -vastaan emmekä kieltää toisten ihmisten oleellista olemassaoloa. En -tiedä, miten meidän on käyvä. Meissä elää yhteiskunnallisia voimia -ja vaistoja. Meidän tunteemme toisia ihmisiä kohtaan synnyttää -jonkinlaisen edun ja hyödyn vuorovaikutuksen, jota ei mikään voi -korvata. Voin toisen avulla tehdä semmoista, jota en voi tehdä -yksin. Voin sanoa sinulle semmoista, jota en ennen ole voinut sanoa -itselleni. Muut ihmiset ovat suurennuslaseja, joiden avulla luemme -omaa mieltämme. Kukin ihminen etsii ihmisiä, jotka ovat toista -laatua kuin hän itse, ja hyviä laatuaan; se on: hän etsii ihmisiä, -jotka ovat hänen vastakohtiaan, ja mitä jyrkimmässä määrässä hänen -vastakohtiaan. Mitä voimakkaampi on luonto, sitä tehokkaampi on sen -vastavaikutus. Säilyttäkäämme laadut puhtaina. Jättäkäämme pikkunerot -arvoonsa. Pääeroavaisuus ihmisten välillä on siinä, täyttävätkö -he omat tehtävänsä vai eivätkö. Ihminen on semmoinen jalo kasvi, -joka kehkeää kuin palmu sisältä ulospäin. Omat tehtävänsä, vaikka -mahdottomat toisille, voi hän suorittaa kevyesti ja kuin leikillä. -Sokurin on helppoa olla makeata ja salpietarin suolaista. Näemme -usein paljon vaivaa tavoittaaksemme ja saavuttaaksemme semmoista, -joka itsestään lankeaisi käsiimme. Sitä ihmistä pidän minä suurena -miehenä, joka elää korkeammissa ajatuspiireissä, joihinka toisten -täytyy kohota työllä ja vaivalla; hänen tarvitsee ainoastaan aukaista -silmänsä nähdäkseen asiat niiden todellisessa valossa ja suurissa -suhteissa, kun taas toisten täytyy tehdä tuskallisia korjauksia -ja valppaasti varoa itseään kaikilta mahdollisilta erehdyksiltä. -Sellainen ihminen auttaa meitä juuri tässä suhteessa. Kauniin -henkilön ei ole mikään vaiva kuvastaa kauniilta silmiimme, ja -kuitenkin, kuinka armaan hyvä on hänen tekonsa! Vaikeampaa ei ole -viisaankaan jakaa viisauttaan toisille. Ja kukin voi tehdä omat -parhaat tekonsa helpoimmasti. "Peu de moyens, beaucoup d'effét." -[Vähällä paljon.] Se on suuri, ken luonnostaan on sitä, mitä hän on, -eikä missään muistuta toisia. - -Mutta hänen täytyy olla hengenheimolaisemme ja vaikuttaa jollakin -tapaa selvittävästi elämäämme. En voi itse ilmaista, mitä haluaisin -tietää, mutta olen huomannut löytyvän ihmisiä, joiden luonne -tai teot vastaavat kysymyksiin, joita en ole älynnyt tehdäkään. -Vastaapa joku semmoiseenkin kysymykseen, jota ei kukaan hänen -aikalaisistaan ole tehnyt, ja jää yksin. Menneet ja nykyiset -uskonnot ja filosofiat vastaavat moneen muuhun kysymykseen. Muutamat -ihmiset vaikuttavat meihin rikkaina mahdollisuuksina, mutta ollen -avuttomia itsessään ja avuttomia aikansa keskellä eivät he -- -ikäänkuin jonkun leikkivän ilmassa liihottelevan vaiston uhreina --- voi ilmaista sitä, mitä kaipaamme ilmaistuksi. Mutta suuret -ovat lähellä, me tunnemme heidät ensi silmäykseltä. He tyydyttävät -kaikki odotuksemme ja täyttävät aina paikkansa. Mikä on hyvää, -se on aina vaikutusvoimaista, hedelmällistä; se ottaa tilansa, -hankkii ravintonsa ja liittolaisensa. Terve omena kantaa siemeniä, -ei sekasikiö. Jos mies on paikallaan, on hän luova, hedelmällinen, -kiehtova, ja hurmaten joukot panee hän aikeensa täytäntöön. Virta -uurtaa omat uomansa, ja kukin oikeutettu aate murtaa omat tiensä ja -luo omat menestymisehtonsa: -- viljaa ravinnoksi, muodot ja laitokset -ilmaisukeinoiksi sisäisille pyrinnöille, aseet taistelua varten, -oppilaat, jotka sitä selvittävät. Todellisella taiteilijalla on koko -maanpiiri alustanaan, seikkailijalla ei vuosikausien taistelujen -jälkeenkään ole leveämpää ponnistusalaa jalkainsa alla kuin omat -anturansa. - -Tavallisessa puheessamme eroitamme kaksi eri laatua hyötyä tai -etua, joita meillä on suurista miehistä. Välitön anti on mieluista -alkuperäisemmälle käsityskannalle; välitön aineellisen tai henkisen -avun anti, semmoisten kuin terveys, ikuinen nuoruus, tarkat aistit, -parannustaito, taikavoima, ennustustaito. Poikanen uskoo, että on -olemassa opettaja, joka voi myydä hänelle viisautta. Kirkkokunnat -uskovat vieraaseen lunastusvoimaan. Mutta, tarkemmin katsoen, emme -anna suurta arvoa välittömille antimille. Ihminen on sisältäpäin -kehkeävä olento, ja kasvatus on ainoastaan kehittämistä. Muilta -saamamme apu on keinotekoista, ulkonaista, verrattuna luonnon -ilmestyksiin itsessämme. Minkä täten opimme, on ihanaa opittuna ja -toteutettuna, ja vaikutus siitä jää elämään. Todellinen siveys on -sisäistä ja säteilee sielusta ulospäin. Antimet ovat ristiriidassa -kaikkeuden lakien kanssa. Toisia palvellen palvelemme itseämme. -Ihmisen lunastus tapahtuu hänen itsensä kautta. "Hoida omat asiasi!" -sanoo henki: "houkkio, aiotko kurottaa pilviin tai sekaantua muiden -ihmisten asioihin?" Vielä on jälellä välillinen palvelus. Ihmisillä -on kuvannollinen ja edustava merkitys, ja hyödyttävät he meitä -henkisesti. Böhme ja Swedenborg näkivät, että oliot ja asiat ovat -esikuvallisia ja edustavia. Samaten ovat ihmiset esikuvallisia, -edustaen ensinnäkin olioita, toiseksi aatteita. - -Kuten kasvit muuntavat kivennäisaineita eläinten ravinnoksi, -siten muuntaa kukin ihminen jotakin raaka-ainesta luonnossa -ihmistarpeisiin. Tulen, sähkön, magnetismin, raudan, lyijyn, -lasin, pellavan, silkin, puuvillan keksijät; työ-aseitten tekijät, -kymmenmurtolaskutavan keksijä, mittaustieteilijä, insinööri, -soittotaiteilija, -- kukin he omalta kohdaltaan tasoittavat yhteistä -tietä läpi tiettömän, tuntemattoman tiheikön. Kussakin ihmisessä -elää joku salaperäinen veto jotakin varmaa luonnonalaa kohti, -jonka toteuttaja ja tulkitsija hän on, kuten Linné kasvien, Huber -mehiläisten, Fries jäkäläin, Van Mons päärynäin, Dalton atoomien, -Euclides viivojen, Newton differentsiaalilaskutavan. - -Ihminen on luonnon keskiö, josta langat johtavat kaikkeen maailmassa, -niin juoksevaan kuin kiinteäänkin, niin aineellisesti olevaan kuin -aineessa vaikuttavaankin. Maa pyörii, ja jokainen turve, jokainen -kivi joutuu kerta puolipäivän auringon paahteeseen: samaten joutuu -jokainen elin, jokainen elintoiminta, happo, kide, tomuhiukkanen -suhteeseen ihmisen aivojen kanssa. Se saa vartoa kauan, mutta -sen vuoro tulee. Kullakin kasvilla on oma loisensa ja kullakin -luodulla oliolla oma rakastajansa ja runoilijansa. Höyry, rauta, -puu, kivihiili, magneetti, jodi, vilja, puuvilla ovat jo päässeet -oikeuksiinsa; mutta kuinka harvoja aineksia on taidokkuutemme -sentään tähän asti käyttänyt hyväkseen! Enimmät luontokappaleet -ja luonnonvoimat piilevät vielä salassa ja odottavat. Näyttää -kuin kukin niistä odottaisi, kuten tarujen lumottu prinsessa, -määrättyä ihmisellistä vapauttajaansa. Kukin niistä on päästettävä -lumouksestaan ja astuva päivänvaloon ihmishaamussa. Keksintöjen -historiassa näyttää kuin olisi kukin kypsä ja salattu totuus -ikäänkuin muovaillut aivot itselleen. Magneetin piti ruumiillistua -ihmiseksi jonakin -- Gilbertinä, Swedenborgina, tai Örstedinä, -ennenkuin ihmisjärki voi käsittää sen voimat. - -Jos rajoitamme huomiomme ainoastaan silmiinpistävimpiin -voittopuoliin; -- niin liittyy kivennäis- ja kasvimaailmaan omituinen -vakava viehätys, joka korkeimmissa asteissa suorastaan ilmenee -luonnon sulona -- kuten kiteen säihke, luontaistaipumusten varmuus, -kulmien täsmällisyys. Valo ja pimeys, kuumuus ja kylmyys, nälkä ja -ravinto, makea ja karvas, kiinteät ja nestemäiset aineet sekä kaasut -kiertävät ympärillämme armaassa kehässä, viihdyttäen miellyttävällä -vaihtelullaan elämän päivää. Jok'ikinen päivä toistaa silmä tuota -ensimäistä olemisen ylistystä, -- "ja katso, kaikki oli sangen -hyvää". Me tiedämme, missä ne ovat löydettävissä nuo taiturit, ja -mieltymyksemme niihin yhä suurenee rohkeampien sielujen vähäisen -kokemuksen perustalla. Mutta olemmekin oikeutetut korkeampiin -etuihin. Tiede näet on vajanainen niin kauan kuin ihmismieli ei -ole leimannut sitä vaikutuksellaan. Toista on logaritmijärjestelmä -ja toista sen elävä toteutuminen kasvitieteessä, säveltaiteessa, -optiikassa, rakennustaiteessa. Laskutaito, anatomia, rakennustaide, -tähtitiede kätkevät itsessään edistysmahdollisuuksia, joita tuskin -voi aavistaakaan ensi näkemältä, kun ne yhtyneinä järkeen ja tahtoon -astuvat elämään ja toistuvat puhelussa, luonteissa ja yhteiselämässä. -Mutta tästä myöhemmin. Nyt puhumme ainoastaan perehtymisestämme -niihin niiden omassa piirissä ja siitä, miten ne näyttävät ikäänkuin -tenhoavan ja vetävän luokseen jonkun neron, joka koko elämäkseen -omistautuu yhdelle ainoalle asialle. Tulkitsemisen ja selvittämisen -mahdollisuus perustuu jonkinmoiseen yhteyteen havaitsijan ja -havaittavan välillä. Kaikella aineellisella on taivaallinen -puolensa, on se kohtansa, jossa se kosketuksessa ihmismielen kanssa -vaihtuu henkiseksi ja kohoo välttämättömyyksien piiriin, jossa -sillä on yhtä ehdoton sijansa kuin kaikella muullakin. Ja tätä -päätekohtaansa kohden pyrkii kaikki oleva alinomaa. Kaasut tihenevät -kiinteiksi, kemialliset aineet joutuvat kasveihin ja kasvavat, -joutuvat eläimiin ja liikkuvat, joutuvat ihmiseen ja ajattelevat. -Mutta valitsijakunta määrää myöskin edustajansa kannan. Hän ei -ainoastaan edusta, vaan kuuluu itse myöskin edustettavainsa piiriin. -Ainoastaan kaltainen voi ymmärtää kaltaistaan. Syy, miksi ihminen -ymmärtää jotakin luonnosta, on se, että hän itsekin on sitä, hän on -suorastaan puhjennut luonnosta, tai olemasta sen osana. Eläväksi -tullut kloori tietää jotakin kloorista, lihaksi tullut sinkki -sinkistä. Ainesten laatu määrää hänen elämänsä suunnan; ja hän voi -lukuisissa vivahduksissa ilmaista näiden ainesten ominaisuuksia ja -voimia, koska hän on muodostunut niistä. Ihminen, maailman tomusta -luotu, ei unohda alkuperäänsä; ja kaikki mitä ei henki vielä ole -virvoittanut eläväksi, on kerta puhuva ja ajatteleva. Luonto, jonka -syvänteitä ei vielä ole paljastettu, on joskus tuleva ilmi kaikissa -salaisuuksissaan. Sanoisimmeko että kvartsivuoret ovat jauhenevat -lukemattomiksi Vernereiksi, von Buch'eiksi, Beaumont'eiksi, ja -että ilmapiirien laboratoriossa soljuu alkutilassaan ties mitä -Berzeliuksia ja Davys'ia? - -Niinpä istumme lietemme ääressä ja tapailemme käsillämme maailmaa -navasta napaan. Tämä ikäänkuin kaikkialla läsnäoleminen lievittää -tilamme puutteenalaista vajanaisuutta. Jonakin noista taivaallisista -päivistä, jolloin taivas ja maa kohtaavat ja kohottavat ihanuuteen -toisensa, tuntuu vajanaiselta, että meillä on ainoastaan yksi -elämä elettävänämme: halajaisimme itsellemme tuhannet päät ja -tuhannet ruumiit, jotta voisimme viettää sen sanomatonta kauneutta -lukemattomilla tavoilla ja lukemattomissa paikoissa. Onko tämä -ainoastaan kuvittelua? Niinpä toden totta, edustajissamme -toistuvat voimamme moninkertaisina. Kuinka helposti omistammekaan -heidän töittensä hedelmät! Kukin Amerikaan purjehtiva laiva on -saanut karttansa Kolumbukselta. Joka ainoa novelli on lainannut -Homeroolta. Jokainen salvumies, joka käyttää höyläänsä, lainaa -unohtuneen keksijän neroa. Elämää ympäröi tietojen kehä, ihmisten -jälkeenjättämä, ihmisten, jotka ovat häipyneet, jättääkseen -valosäikeensä taivaallemme. Insinööri, kauppias, lakimies, lääkäri, -siveysopin saarnaaja, jumaluusoppinut, jokainen ihminen, sikäli -kuin hänellä on jotakin tietoa, kaikki ovat he elinehtojemme -kartoittajia, sen pituus- ja leveysasteiden määrittelijöitä. Nämä -uranaukaisijat rikastuttavat meitä joka taholle. Meidän pitää -avaroittaa elinpiiriämme ja monistaa suhteitamme. Me voitamme yhtä -paljon havaitessamme uuden ominaisuuden vanhassa maapallossamme kuin -keksiessämme uuden tähden. - -Olemme liian alttiisti vastaanottavia saadessamme tuollaista -aineellista tai puol'aineellista apua. Emme saa olla yksinomaan -säkkejä ja vatsoja. Tai astuaksemme askelta korkeammalle -- meitä -hyödyttää enemmän myötätuntomme. Toimeliaisuus on tarttuvaa. -Tähtäämällä katseemme sinne, minne toisetkin tähtäävät katseensa, ja -käsittelemällä samoja asioita, tavoitamme ja oivallamme sen lumon, -joka on viehättänyt nämä toisetkin. Napoleon sanoi: "Älä taistele -liika usein saman vihollisen kanssa, muuten opetat hänelle koko -sotataitosi." Puhumalla paljon jonkun valpasmielisen ihmisen kanssa -opimme hyvin nopeasti näkemään asiat samassa valossa kuin hänkin, ja -aavistamme kussakin eri tapauksessa hänen ajatuksensa. - -Ihmiset voivat auttaa toisiaan järjellään ja tunteellaan. Muu apu -on minusta ainoastaan näennäistä. Jos aiotte antaa minulle leipää -ja lämpöä, niin tunnen maksavani niistä täyden hinnan, ja lopulta -jään kuitenkin samaksi mitä olinkin, en paremmaksi enkä huonommaksi; -kaikki henkinen ja siveellinen hyvä taas on suoranaista voimien -lisäystä. Se lähtee sinusta, tahtoen tai tahtomattasi, ja hyödyttää -minua, jota et ikinä ole ajatellutkaan. En voi kuulla puhuttavankaan -minkäänlaatuisista persoonallisista avuista ja suuresta työkyvystä -tuntematta mielessäni virkoavan elokkaan päättäväisyyden. Kaikki -mikä on ihmisvoimin suoritettavissa herättää meissä kilvoittelun -halua. Cecilin sanat Valter Raleighistä: "Tiedän hänellä olevan -suunnattoman työkyvyn", ne vaikuttavat kuin sähköisku. Samaten -vaikuttavat Clarendonin kuvaukset Hampdenista, "jonka työteliäisyyttä -ja valppautta ei uutterinkaan voinut väsyttää ja uuvuttaa, ja joka -oli niin läpitunkevan lahjakas, ettei ovelinkaan ja teräväpäisinkään -voinut johtaa häntä harhaan, sekä jonka mieskohtainen rohkeus -oli tasapinnassa hänen parhaiden avujensa kanssa", -- tai -Falklandista, "joka siinä määrin kunnioitti totuutta, että hän -ennemmin olisi tahtonut varastaa kuin teeskennellä". Emme voi lukea -Plutarkoa sykähtämättömin sydämin; yhdyn kiinalaisen Menciuksen -lauselmaan: "Viisas mies on satojen sukupolvien opettaja. Missä -Loon tavat tunnetaan, siellä tulevat tyhmät viisaiksi ja horjuvat -päättäväisiksi." - -Tämä selittää elämäkerrallisten kuvausten siveellisen merkityksen; -kuitenkin on vainajien vaikeampi liikuttaa elävien sydämiä kuin omien -aikalaisten, vaikkapa näiden nimet eivät eläisikään yhtä kauan. -Mitä merkitsee minulle semmoinen ihminen, jota en koskaan ajattele, -kun taas syvimmässä yksinäisyydessäkin ovat luonani ne, jotka -tukevat henkeäni ja ihmeellisesti ylentävät ja elähyttävät mieltäni. -Rakkaus osaa aavistaa toisen ihmisen elämäntehtävän paremmin kuin -hän itse ja uljaasti rohkaisten pysyttää häntä tehtävässään. -Mitä on ystävyydessä ylevämpää kuin tuo jalo vetovoima, jolla se -liittyy kaikkeen hyvään meissä? Emme koskaan enää ole ajattelevat -halventavasti itsestämme ja elämästä. Olemme kannustetut pyrkimään -jotakin tarkoitusperää kohti, eikä maatyömiehen työskentely radan -varrella enää saata meitä häpeämään. - -Tästä riippuu tuo minusta mitä puhtain kunnioitus, jota kaikki -kansanluokat tuntevat päivän sankaria kohtaan, Coriolanuksesta ja -Gracchuksesta alkaen Pittiin, Lafayetteen, Wellingtoniin, Websteriin, -Lamartineen asti. Kuulkaa, mikä riemu täyttää kadut. Kansa ei voi -nähdä häntä kyllikseen. Miehestä he riemuitsevat! Kas siinä pää ja -vartalo! Mikä otsa! mitkä silmät! Atlaksen olkapäät, ja koko ryhti -sankarillinen; ja sisäistä voimaa kyllin johtamaan tuota mahtavaa -koneistoa! Tämä ilo siitä, että on päässyt täyteen ilmaisuunsa se, -mikä jokapäiväisessä kokemuksessa tavallisesti esiintyy surkastuneena -ja keskeneräisenä, toistuu ja paljoa korkeammassa muodossa siinä -ilossa, joka lukijalla on kirjailijanerosta, ja on juuri tässä tämän -ilon salaisuus. Mitään ei ole jätetty kätköön. On tulta kyllin, jotta -sillä sulattaa vaikka kokonaisen kultavuoren. Shakespearen pääansion -voi sanoa olevan siinä, että hän kaikista ihmisistä parhaiten on -osannut englannin kieltä ja voinut ilmaista, mitä on tahtonut. Mutta -tuo ilmaisun vapaa ja esteetön virtailu uomissaan ja kanavissaan on -ainoastaan terveyttä tai onnellista luonnonlaatua. Shakespearen nimi -johtaa mieleen toisia ja puhtaasti henkisiä lahjoja. - -Senaattoreilla ja ruhtinailla ritarimerkkeineen, kunniamiekkoineen -ja vaakunakilpineen ei ole jaettavinaan suosionosoituksia, -verrattavia siihen, että ilmaisee toiselle ihmiselle ajatuksia, -jotka edellyttävät vissiä ylemmyyttä hänen hengenelämässään. Tätä -kunniaa, joka jokapäiväisessä ympäristössä tuskin kohtaa ihmistä -kuin kerran pari hänen elämässään, jakaa nero alinomaa ympärilleen -tyytyväisenä, jos silloin tällöin, kerta vuosisadassa, hänen -antimensa otetaan vastaan. Aineellisten arvojen määrääjät alenevat -ikäänkuin joiksikin kokeiksi ja leipureiksi, kohta kun ilmenee joku -noita henkisten arvojen määrittelijöitä. Nero on yliaistillisten -asiain luonnontutkija tai maantieteilijä, ja piirtää hän niiden -karttaa; ja tutustuttamalla meitä uusiin toiminnan aloihin jäähdyttää -hän mielenkiintoamme entisiin. Me omaksumme nämät yhtäkkiä sinä -todellisuutena, josta se maailma, johon aiemmin olimme tutustuneet, -oli ainoastaan heijastuskuva. - -Menemme voimistelusaliin tai uimakouluun nähdäksemme ruumiinvoimaa -ja -kauneutta; yhtäläinen ilo ja korkeampi nautinto on kaikenlaisten -henkisten lahjojen näkemisestä; semmoisten kuin muiston voima, -matemaattinen yhdistelykyky, suuri ajattelumahti, elävä mielikuvitus, -samaten monipuolisuus ja syventymis- ja keskittymisvoima, nämä -kaikki kun ilmaisevat ihmismielen näkymättömiä elimiä ja jäseniä, -jotka jäsen jäseneltä vastaavat ruumiinosia. Me astumme näet täten -uudelle voimistelutanterelle ja opimme arvioimaan ihmisiä heidän -todellisimpien ominaisuuksiensa mukaan tai, kuten Plato sanoo: -"valitsemaan ne, jotka ilman silmien tai minkään muun aistimen -apua etenevät kohti totuutta ja todellista olemista". Ensimäinen -näistä voimista on mielikuvituksen ilakointi, lumo ja riemukas -luova toiminta. Ihmisen mielikuvituksen herätessä näyttävät hänen -voimansa kasvavan kymmen- ja tuhatkertaisiksi. Se herättää meissä -ihanan vapauden ja riippumattomuuden tunnon ja virittää mielessämme -uljaan uskaltavan rohkeuden. Me tulemme kimmoisiksi kuin ruutikaasu, -ja lauselma jossakin kirjassa tai sana, joka on lausuttu jossakin -keskustelussa, vapahtavat mielikuvituksemme, ja silmänräpäyksessä -huuhtelee päätämme linnunrata ja jalkamme tallaavat syvänteiden -pohjaa. Ja tämmöinen hyväteko on todellista, sillä nämä hengen -avaruudet ovat oikeutettua perintöämme, ja kerta astuttuamme yli -rajojen, emme enää koskaan ole aivan samoja säälittäviä rajoitettuja -olentoja kuin ennen. - -Ylemmät hengen lahjat ovat niin läheisiä toisilleen, että kaikissa -etevimmissä kyvyissä aina ilmenee jotakin mielikuvituksen voimaa, -jopa lahjakkaimmissa matematikoissakin mutta varsinkin ilmenee sitä -mielissä, joiden ajattelu on välitöntä sisäistä havaitsemista. Nämät -auttavat meitä sillä, että käsittävät elämän pohjaa hallitsevan -yhteyden ja vastakohtaisuuden. Plato, Shakespeare, Swedenborg, Goethe -eivät ikinä ummistaneet silmiään kummaltakaan näistä laeista. Näiden -lakien tajuaminen on jonkinlainen sielujen mittapuu. Pienet sielut -ovat pieniä juuri siksi että ovat voimattomia niitä tajuamaan. - -Mutta näilläkin kemuilla on mässäyksensä. Järjen meissä herättämä -ilo muuttuu järjen tulkitsijan jumaloimiseksi. Varsinkin tapaamme -esimerkkejä tämmöisestä orjistumisesta silloin kun ihmiskuntaa on -opettanut ja ohjannut henki, jonka ajatusvoima on ollut erikoisesti -sääntöperäistä. Tästä ovat esimerkkejä Aristoteleen hallitseva -asema ajatusmaailmassa, Ptolemaioksen tähtitiede, Lutherin, Baconin -ja Locken vaikutus, -- sekä uskonnossa kaikkien pappisvaltojen, -pyhimysten ja lahkokuntien historia, jotka ovat ottaneet nimensä -perustajansa mukaan. Mutta voi, joka ihminen on sellainen uhri. -Ihmiselimen heikkous viekottelee aina voimaa käyttämään voimaansa -väärin. Jokapäiväinen kyky riemukseen huikaisee ja sokaisee katsojan. -Todellinen nero taas tahtoo varjella meitä itseltään. Todellinen nero -ei tahdo orjuuttaa, vaan vapahtaa ja herättää meissä uusia aisteja. -Jos kaupunkiimme ilmestyisi viisas mies, niin herättäisi hän niissä, -jotka puhuisivat hänen kanssaan, uuden voiman ja rikkauden tunnon, -aukaisemalla heidän silmänsä näkemään heille tähän asti tuntemattomia -aarteita, hän rauhoittaisi mielemme horjumattoman vakaiksi ja -tyynnyttäisi meidät vakuutetuiksi siitä, ettei meitä voi pettää, -koska kukin voisi nähdä elinehtojemme vajanaisuudet ja varmuudet. -Rikas näkisi erehdyksensä ja köyhyytensä, köyhä turvasijansa ja -apuneuvonsa. - -Mutta luonto saattaa kaiken aikanaan tasapainoon. Sen keinona -on kiertokulku. Sielu ei siedä vallitsijaa ylitsensä, ja kaipaa -vaihtelua. Perheenemännät sanovat palvelijasta, joka on ollut -kelvollinen: hän on palvellut jo liika kauan meillä. Olemme -ainoastaan taipumuksia, tai paremmin vielä ilmauksia ja oireita, eikä -kukaan meistä ole täydellinen. Me hipaisemme ja käymme, ja juomme -siemauksen sieltä täältä elämän lukemattomia kuohuja. Kiertokulku -on luonnon laki. Kun luonto riistää meiltä suuren miehen, tähystää -kansa taivaanrantaa nähdäkseen hänen seuraajansa, mutta semmoista ei -näy, eikä ole näkyväkään. Hän on viimeinen laatuansa. Lähin suuri -mies on esiytyvä jollakin toisella kokonaan uudella alalla; tällä -kertaa ei mikään Jefferson tai Franklin, vaan joku suuri kauppanero, -senjälkeen joku rautatiekuningas, sitten kalojen tutkija, sitte joku -puhvelinpyytäjä ja tutkimusmatkailija, tai joku puolivilli Lännen -kenraali. Tämä on turvamme karkeampiin vallitsijoihimme nähden, -parhaimpia vastaan taas on hienompi apukeino. Voima, josta he tekevät -meidät osallisiksi, ei ole heidän omaansa. Kun meitä hurmaavat -aate-ihanteet, niin emme ole niistä velassa Platolle, vaan niille -itselleen, joiden velallinen itse Platokin on. - -En saa unohtaa, että olemme erikoisessa velassa eräälle erityiselle -ryhmälle. Elämä on asteikkosarja. Suuret miehemme ovat suuressa -määrässä eriarvoisia. Ihmiset ovat kaikkina aikoina noudattaneet -joitakin harvoja miehiä, jotka joko sen aatteen laadun vuoksi, -jota he edustavat, tai suuren vastaanottokykynsä takia ovat -oikeutetut johtajan ja lainsäätäjän asemaan. Nämä opettavat meille -alkuperäisen luonnon ominaisuudet -- avaavat meille luonnon sisäisen -lainmukaisuuden. Me uiskentelemme päivä päivältä harhojen virtaa, ja -mieltämme tenhoovat ne ilmalinnat ja kangastukset, jotka pettävät -ihmisiä ympärillämme. Mutta elämä on totinen asia. Valoisina hetkinä -sanomme: "Auetkoon minulle tie todellisuuteen, liika kauan olen -kantanut narrinkaapua." Tahdomme oppia tuntemaan taloustieteemme -ja valtiotaitomme perusteet. Oppikaamme salakirjaimien selitys, -tai, jos ihmiset ja asiat ovat jonkun taivaallisen sävelteoksen -katkelmia, niin perehtykäämme sen juoksutuksiin. Järkemme on pettänyt -meitä, mutta on ollut täysijärkisiä, tervemielisiä ihmisiä, jotka -ovat iloinneet ja nauttineet rikkaasta, sisällökkäästä olemisesta. -Minkä he tietävät, sen tietävät he meidän hyväksemme. Jokaisen uuden -miehen ohella tulee ilmi jokin uusi luonnonsalaisuus, eikä raamattua -ole kirjoitettava loppuun, ennenkuin on syntynyt viimeinen suuri -mies. Nämä miehet taltuttavat eläimellisen luonnon huumehaaveet, -he saattavat meidät mieleviksi ja malttaviksi ja antavat meille -uusia pyrintöperiä ja uusia voimia. Ihmisten kunnioitus valitsee -nämät korkeimmalle sijalle. Siitä ovat todistuksena ne lukemattomat -muistopatsaat, muotokuvat ja muistomerkit, jotka johtavat heitä -mieliimme jokaisessa kaupungissa, kylässä, asunnossa ja laivassa: -- - - Yhä nousevat etehemme haamunsa heidän - Ylevämmät veljemme, yhtä tok' verta; - Ja he vihkivät pöydät ja vuotehet meidän - Sulolemmellä sanojensa, katseittensa. - -[Käännöksessä esiytyvät runosäkeet on suomentanut maisteri _O. E. -Helkiö_.] - -Kuinka ilmaisisin ja selittäisin aatteiden ratkaisevan merkityksen, -sen ihanan palveluksen, jonka tekevät meille ne, jotka istuttavat -siveellisiä totuuksia ihmismieliin ja yleistajuntaan? -- Elämäni -ajan on minua kiusannut eräs ainainen arviointi. Kun työskentelen -puutarhassani ja karsin ja hoidan omenapuutani, niin tyydyttää -työskentelyni minua, ja voisin jatkaa sitä loputtomiin. Mutta silloin -tuleekin mieleeni, että päivä on kulunut ja ett'en ole tehnyt -muuta kuin tätä mieluisaa tyhjänpäiväistä. Matkustan Bostoniin -tai New-Yorkiin ja juoksen asioillani: ne tulevat suoritetuiksi, -mutta päättynyt on päiväkin. Minua kiusaa muistellessani, minkä -hinnan täten olen maksanut tämmöisistä joutavuuksista. Johtuu -mieleeni tarun aasinnahka, joka oli semmoinen, että ken vaan istui -sillä, hänen toivonsa täyttyivät, mutta joka toivolta hävisi siitä -palanen. Menen hyväntekeväisyysyhdistykseen. Mitä tehnenkin, -en voi siirtää silmiäni kellosta. Mutta jos ilmaantuisi siellä -seuraan joku hieno ylevä sielu, joka tietäisi tuskin mitään eri -ihmisistä ja puolueista, Carolinasta ja Cubasta, mutta joka voisi -paljastaa lain, jota nämä kaikki erikoisasiat noudattavat, ja siten -vakuuttaisi minut siitä iäisestä oikeudesta, joka tekee tyhjäksi -jokaisen väärän pelaajan aikeet ja joka saattaa vararikkoon jokaisen -omanvoiton pyytäjän, joku, joka antaisi minulle tunnon siitä -ett'en ole riippuvainen maastani ja ympäristöstäni ja ajasta ja -ihmisruumiista, niin vapahtaisi se ihminen minut; minä unohtaisin -kellon, liukuisin ulkopuolelle tukalia ahdistavia suhteitani, -toipuisin vammoistani, heräisin kuolemattomaksi päästessäni tuntoon -iäisistä haihtumattomista omaisuuksistani. Täällä keskellämme on -kamppailu ankara rikkaudesta ja köyhyydestä. Me elämme torilla, jolla -on saatavissa ainoastaan rajoitettu määrä vehnää tai villaa tai -maata, ja jos minulla on niitä enemmän, niin täytyy niitä jollakin -toisella olla sitä vähemmän. Näyttää kuin en saisi omistaa mitään -rikkomatta hyviä tapoja vastaan. Kukaan ei iloitse toisen ilosta, -koko olomme on alinomaista sotajalalla olemista, alinomaista väärää -sortamista. Jokainen saksilaisrotuinen lapsi on kasvatettu tahtomaan -olla ensimäinen. Se on meidän järjestelmämme; ja jokainen joutuu -arvostelemaan arvonsa sen mukaan, miten syvää mielipahaa, kateutta -ja vihaa hän herättää kanssakilpailijoissaan. Mutta noilla uusilla -aloilla, aatteitten mailla on tilaa yllin ja kyllin: siellä ei ole -sortavaa oman arvon tuntoa eikä töykeätä toisten teiden sulkemista. - -Ihailen suuria miehiä, millä alalla he esiintyvätkin, ihailen -toiminnan miehiä ja ajatuksen miehiä, ihailen jyrhiä ja ihailen -herkkiä, "Jumalan ruoskia" ja "ihmiskunnan lemmikkejä". Ihailen -ensimäistä Caesaria ja Espanjan Kaarle V:ttä; Ruotsin Kaarle -XII:tta, Richard Plantagenetiä ja Ranskan Bonapartea. Ylistän -jokaista kelvollista miestä, virkamiestä, joka täyttää sijansa, -upseeria, ministeriä, senaattoria. Ihailen hallitsijaa, joka seisoo -lujasti, raudanvarmasti paikallaan, jalosyntyisenä, rikkaana, -ylväänä, kaunopuheliaana, menestyvänä, lumoten kaikki alaisikseen -ja valtansa ja voimansa tuiksi. Miekka ja nuija, tai mielet kuin -miekka ja nuija, jouduttavat maailmojen työtä. Mutta suurempana -pidän häntä, jos hän voi kieltää itsensä, ja kaikki sankarit ja -sallia, että tulvii niiden sijalle järjenvalo, jonka rinnalla ja -edessä yksityisoliot unohtuvat, tuo ylevänhieno, vastustamattomasti -ylöspäin kohottava voima hengessämme, joka hävittää tunnon kaikesta -yksityisolemisesta; voima niin suuri, että voiman omistajakin sen -edessä hupenee olemasta. Silloin on hän oikea hallitsija, jos hän -antaa hallitusmuodon kansalleen, silloin oikea pappi, jos hän -julistaa sielujen yhdenvertaisuutta ja vapahtaa palvelijansa heidän -sokeasta jumaloimisestaan, silloin oikea keisari, jos hän voi olla -ilmankin valtakuntaansa. - -Mutta tarkoitukseni oli ainoastaan vähän tarkemmasti määritellä paria -kolmea näistä palveluksista. Luonto ei koskaan säästä opiumiaan ja -lievityskeinojaan; vaan kaikkialle missä se vammaa luomiaan jollakin -rumuudella tai puutteellisuudella, tuhlaa se voiteitaan haavalle, -ja kärsivä kulkee iloisana läpi elämänsä, aavistamatta kurjuuttansa -ja kykenemättä näkemään sitä, vaikka koko maailma jok'ikinen päivä -osoittaa sitä sormellaan. Arvottomat ja vahingolliset yhteiskunnan -jäsenet, joiden olemassaolo on yhteiskunnallinen mätä, pitävät -poikkeuksetta itseään sorretuimpina olentoina maailmassa eivätkä -ikinä toivu hämmästymästä aikalaistensa kiittämättömyyttä ja -itsekkyyttä. Maapallomme paljastaa kätkettyjä voimiansa, ei -ainoastaan sankareissa ja ylienkeleissä, vaan myöskin kielikelloissa -ja juoruakoissa. Eiköhän ole omituista sekin, että on kätketty -kaikkeen olevaan varma määränsä hitaista saamattomuutta, säilyttävää, -vastustavaa voimaa, jolle kaikki muuttuminen ja herääminen on -vastahakoista? Ihan riippumatta kunkin henkisistä voimista ylpeilee -jokainen ihminen mielipiteestään ja on varma siitä, että hän on -oikeassa. Ei ole sitä raihnaisinta isoäitiä, eikä narrimaisinta -hölmöä, joka, käyttäen viimeisiä hitusia ymmärryksen ja järjen -lahjojaan, ei omassa mielessään virnistelisi ja ilkkuisi toisten -mielettömyyksille. Mikäli joku ihminen on erilainen kuin minä, sikäli -on hän minun silmissäni houkkio. Ihminen ei voi aavistaakaan, että -hän saattaisi olla väärässä. Miten nerokasta liittää asiat toisiinsa -tuolla liitekeinolla lujemmalla kuin mikään sementti! Mutta kesken -kaikkea tätä sokean itsetyytyväisyyden virnistelyä astuu yht'äkkiä -ohitsemme haamu, jota itse Thersiteskin voisi kunnioittaa ja ihailla. -Se on hän, jonka pitäisi johtaa meitä sillä tiellä, jota vaellamme. -Hänen apunsa on rajaton ja ehtymätön. Ilman Platoa melkeinpä -kadottaisimme uskomme järkiperäisten kirjojen mahdollisuuteen. -Me näytämme tarvitsevamme ainoastaan yhtä, mutta juuri sen me -tarvitsemmekin. Me kaipaamme liittyä ylevän uljaisiin ihmisiin, koska -vastaanottokykymme on rajoittamaton ja koska seurustelu suurten -kanssa helposti istuttaa suuruutta ajatuksiimme ja tapoihimme. -Kaikissa meissä asuu viisauden mahdollisuus, vaikkapa se ainoastaan -niin harvoissa elävänä vaikuttaa. Tarvitaan ainoastaan yksi viisas -seurassa, ja kaikki ovat viisaita; niin nopea on tartunta. - -Siten ovat suuret miehet kuin voide, joka poistaa silmiltämme -itserakkauden kalvon, antaen meille kyvyn nähdä toisia ihmisiä -ja heidän tekojaan. Mutta on vikoja ja heikkouksia, jotka ovat -syöpyneet kokonaisiin kansoihin ja aikakausiin. Ihmiset tulevat -aikalaisiinsa, vieläpä enemmän kuin esi-isiinsä. On huomattu, -että vanhat aviopuolisot, tai henkilöt, jotka monta vuotta ovat -asuneet yhdessä, tulevat toistensa näköisiksi; ja, jos he eläisivät -kylliksi kauan, emme voisi eroittaa heitä toisistaan. Luonto kammoo -tuommoista yhteenmukauvaisuutta, joka uhkaisi sulattaa maailman -muodottomaksi möhkäleeksi, ja rientää särkemään tuommoisia hentoja -yhteenliittymisiä. Samanlaista sulaumista tapahtuu saman kaupungin, -saman lahkon, saman puolueen jäsenien kesken; ja ajan aatteet -liikkuvat ilmassa ja tartuttavat kaikki, jotka hengittävät sitä. -Nähtyinä tarpeeksi korkealta näyttäisivät New-York täällä ja tuolla -Lontoo, ja koko länsimainen sivistys kuin mielettömyyksien pesältä. -Me pidämme toisiamme silmällä ja kiihotamme kilvoittelevalla -kateudellamme ajan virmaa mielettömyyttä. Kilpenä omaatuntoamme -vastaan käytämme yleistä tapaa ja aikalaisiamme. Ja toisaalta on -ylen helppoa olla yhtä viisas ja hyvä kuin kanssaihmisemme. Opimme -varsin helposti aikalaisiltamme sen minkä hekin tietävät, ja opimme -sen ikäänkuin omistaisimme sen ihomme huokosten kautta. Me tajuamme -sen myötätunnon voimalla, tai kuten vaimo kohoo miehensä henkiselle -ja siveelliselle tasolle. Mutta me pysähdymme siihen, mihin hekin -pysähtyvät. Hyvin vaikeata on meidän astua siitä edemmäksi. Suuri -ihminen, tai semmoinen, joka pysyy luonnon povella ja katkaisee -tapojen siteet, pelastaa meidät uskollisesti noudattaessaan -johtavia aatteita sovinnaisista erehdyksistä ja suojelee meitä -aikalaisiltamme. He ovat niitä poikkeuksia, joita tarvitsemme -kaiken muun yhtäläistyessä. Vieras suuruus on vastamyrkky kaikelle -ummehtuneelle, keskinkertaisuuteensa piintyvälle salaseuraisuudelle. - -Täten vahvistaa ja vaurastuttaa meitä nero, ja me virkenemme -tahmentumisesta, jonka liika paljo seurusteleminen vertaistemme -kanssa on aiheuttanut, ja me uskallamme riemuiten luonnon syvyyksiin, -suuntaan, johonka hän meitä johtaa. Miten korvaakaan yksi ainoa suuri -mies kokonaiset kääpiökansat! Jokainen äiti soisi yhden pojistaan -neroksi, vaikkapa kaikki muut jäisivätkin keskinkertaisiksi. Mutta -uusi vaara uhkaa suuren miehen vaikutuksen liikanaisuudessa. Hänen -vetovoimansa tempaa meidät sijaltamme. Me olemme tulleet henkisesti -riippuvaisiksi ja henkisiksi itsemurhaajiksi. Oi! tuolla jo häämöttää -apumme taivaan rannalla: -- uusia suuria miehiä, uudenlaatuisia ja -uusin lahjoin, kaikki tasoittaen ja heikentäen toistensa vaikutusta. -Me saamme kyllämme kunkin erikoisen suuruuden hunajasta. Jokainen -sankari muuttuu lopulta rasitukseksi. Voltaire ei ollut ehkä mikään -ilkeä ihminen, kuitenkin hän sanoi lempeästä Jesuksesta: "Kunpa en -ikinä enää tarvitsisi kuulla sen miehen nimeä." Ylistetään George -Washingtonin kuntoa. -- "Hitto vieköön koko Georg Washingtonin!" -on jakobini-paran ainoa vastaus ja puolustus. Mutta ihmisluonto -tarvitsee tämmöisen turvakeinon. Mitä suurempi on keskihakuisuus, -sitä suurempi on myöskin keskipakoisuus. Suuren miehen vastapainoksi -asetamme hänen vastakohtansa, ja valtion menestys riippuu tästä -vipusimesta. - -On joka tapauksessa sentään jyrkkä rajansa suurten miesten -vaikutuksella. Suuret määrät semmoisia ominaisuuksia, joita emme voi -käyttää, estävät meitä lähestymästä neroja. He vaikuttavat varsin -tenhoovasti ja luokseenvetävästi meihin, ja ovat kaukaa nähden kuin -omiamme, mutta joka taholta olemme estetyt lähestymästä heitä. Mitä -vahvempi on veto heitä kohti, sitä tehoisampi on myöskin työntö -poispäin. On ikäänkuin jotain epätodellista, epäpätevää siinä -hyvässä, jonka he ovat tehneet meille. Syvimmät havaintonsa ja -näkemyksensä havaitsee ja näkee ihminen itselleen. Ne ovat jotakin -epäoleellista hänen seuraajalleen, niin kauan kuin hän ei itse ole -omassa olemuksessaan niitä kokenut. On kuin olisi jumaluus varustanut -jokaisen sielun, jonka se lähettää luontoon, varmoilla voimilla -ja hyveillä, joita ei voi jakaa ja antaa toisille ihmisille, ja -kuin olisi se lähettäessään tämän sielun toteuttamaan jotain uutta -tehtävää olevain piirissä, piirtänyt sille sanat: "Ei siirrettävä -toiselle henkilölle", tai "Ainoastaan tätä matkaa varten". On jotakin -pettävää ihmismielten keskinäisissä suhteissa. Rajakivet ihmisten -välillä ovat näkymättömät, mutta niiden yli ei koskaan voi astua. -Ihmisessä elää niin harras tahto jakaa ja niin harras tahto ottaa -vastaan, että jokainen ihminen pyrkii häipymään toiseksi ihmiseksi; -mutta yksilöisyyden laki tekee tehoisiksi salaiset voimansa: sinä -olet sinä ja minä olen minä, ja niinä pysymme. - -Sillä luonto tahtoo, että kaikki pysyy itsenään; ja samalla kuin -kukin yksilö pyrkii kasvamaan ja kasvamaan ja sulkemaan kaiken muun -pois ja laajenemaan maailman ja olemisen ääriin asti ja tekemään -tyhjäksi omalla itsellään kaiken, silloin on luonnon sitkeä -alinomainen pyrkimys suojella kaikkea yksityistä kaikelta muulta. -Kaikkeen on kätkettynä itsensäsäilyttämisen ja itsensäpuolustamisen -voima. Mikään ei ole ilmeisempää kuin se voima, joka suojaa jokaista -yksilöä toisilta yksilöiltä maailmassa, jossa hyväntekijä niin -helposti vaihtuu sortajaksi, ainoastaan siten, että hän jatkaa -vaikutusvoimaansa aloille, joissa sitä ei enää tarvita, maailmassa, -jossa lapset näyttävät niin kokonaan olevan ajattelemattomain -vanhempainsa armoilla, ja jossa yleensä melkein kaikki ihmiset ovat -liiaksi seuranhaluisia ja toistensa asioihin sekautuvia. Täydellä -syyllä puhumme me lasten suojelusenkeleistä. Kuinka paljon ovatkaan -he, juuri lapset edellämme välittömyydessään ja vaistossaan, -joka kavahtaa huonoja henkilöitä sekä kaikkea halpamaisuutta! He -vuodattavat omaa yltäkylläistä suloansa kaikkeen, mitä he näkevät. -Senpävuoksi eivät he olekaan semmoisten kasvattajapoloisten armoilla, -kuin me täysikäiset. Jos me töykimme ja nuhtelemme heitä, niin -unohtavat he nopeasti sen ja saavat itseluottamusta, ja jos me -hemmottelemme heitä ja suvaitsemme heidän vikojaan, niin löytävät he -muualta ohjeensa. - -Meidän ei tarvitse pelätä ylivoimaista vaikutusta. Jalolla, alttiilla -luottamuksella saamme antautua. Palvele suuruutta! Älä kavahda -mitään nöyrtymistä. Äläkä säästä mitään palvelusta, jonka vaan voit -tehdä. Ole jäsen heidän ruumiistaan, heidän suunsa hengitys. Uhraa -itsekkyytesi! Mitä siitä, kun vaan tulet avarammaksi ja jalommaksi? -Älä välitä, jos sinua tästä moitittaisiin: altistuminen, antauminen -olkoon kernaasti suurempi kuin tuo nurja ylpeys, joka saidasti -säilyttää omat rajansa. Tule toiseksi; älä ole itseäsi, vaan Platon -oppilas; älä itsenäinen ihminen, vaan kristitty, älä luonnontutkija, -vaan Descartesin oppilas, älä runoilija, vaan Shakespearen seuraaja. -Turhaa, kehityksen pyörää ei voi pysäyttää; ei hitauden ja pelon, -eipä itse rakkaudenkaan voimat voi sinua kiinnittää. Eteenpäin, -iäti eteenpäin! Mikroskooppi havaitsee monadin tai väre-eläimen -liikkuvan infusorioiden keskellä veden pisarassa. Yht'äkkiä ilmestyy -eläimeen pilkku, joka laajenee raoksi, ja samassa on edessämme kaksi -täydellistä eläintä. Samanlaista iäti jatkuvaa eroittautumista -tapahtuu ajatusmaailmassa ja yhteiskunnassa. Lapset luulevat, -ett'eivät he voi elää ilman vanhempiaan. Mutta pikemmin kuin he -huomaavatkaan, on tuo musta pilkku ilmestynyt ja ero tapahtunut. Joku -sattuma paljastaa heille nyt heidän riippumattomuutensa. - -Mutta _"suuret miehet"_ -- se nimitys on melkein loukkaus. Löytyykö -siis luokkia? Onko olemassa kohtalo? Miten käy sen lupauksen, joka -on hyveelle annettu? Syvämielinen nuorukainen valittaa luonnon -kohtuuttomuutta. "Ylväs ja ihana on sankarinne", sanoo hän, "mutta -katsokaahan Pekka-parkaa tuossa, jonka maailmana ovat hänen -työntikärrynsä, katsokaahan kaikkia noita lukemattomia Pekkoja!" -Miksi ovat joukot hamasta historian alkupäivistä asti olleet -miekkojen ja kanuunoiden ruokana. Ihanteet aateloivat muutamat harvat -johtajat, joilla on tunnetta, järkeä, rakkautta, uhrautumisvoimaa; ja -nämä pyhittävät sodan ja kuoleman; mutta mitä jää noiden poloisten -osaksi, jotka he pestaavat ja surmaavat? Ihmisten halpa-arvoisuus -on jokapäiväinen murhenäytelmä. Toisten halpuus on meille yhtä -oleellinen tappio kuin se, että itse olisimme halpoja; sillä me -kaipaamme yhteiselämää. - -Vastaukseksi näihin huomautuksiin voisi sanoa, että yhteiskunta on -ikäänkuin Pestalozzin järjestelmän mukaan toimiva koulu: kaikki ovat -vuoroonsa sekä opettajia että oppilaita. Meille on yhtä edullista -sekä vastaanottaa että jakaa. Ihmiset, jotka tietävät samaa, eivät -läheskään ole edullisin seura toisilleen. Mutta saatettakoon -sen sijaan jokaisen älykkään ihmisen seuraan toinen, toisilla -kokemuksilla varustettu ihminen, ja kohta on kuin laskisi vettä -järvestä, kaivamalla rinnalle matalamman säiliön. Tämä tuntuisi -tuottavan jo aivan ulkonaistakin etua, ja suureksi hyödyksi on -se jokaiselle puhujalle, koska hän siten voi muovata ajatuksensa -selviksi itselleen. Persoonallinen mielentilanne vaihtuu varsin -keveästi arvokkuudesta riippuvaisuuteen. Ja jos näyttää siltä, kuin -ei joku koskaan istuisi johtajan istuimella, vaan aina seisoisi -ja palvelisi, niin johtuu se siitä, ett'emme ole saaneet seurata -seuran toimintaa tarpeeksi pitkää aikaa, jotta näyteltäväin osain -kiertokulku olisi ollut täydellinen. Mitä taas tulee siihen, että -puhumme joukoista ja tavallisista ihmisistä, niin ei ole mitään -tavallisia ihmisiä. Kaikilla ihmisillä on lopullisesti sama arvo, ja -todellinen taide on mahdollinen ainoastaan sen vakuutuksen pohjalla, -että kukin kyky kohdallaan saa ylistävän tunnustuksensa. Rehellinen -kilpailu ja vapaa kenttä ja tuoreimmat laakerit kaikille voittajille -alallaan! Mutta taivas on varannut saman liikkumistilan kaikelle -olevalle. Kukin on levoton, kunnes hän on heittänyt oman säteensä -kaikkeuden kupuun, ja siten nähnyt oman voimansa kirkastetuimmassa -ihanuudessaan ja täydellisyydessään. - -Päivän sankarien suuruus on suhteellista; he kasvavat nopeammin; tai -ovat he semmoisia, joissa menestyksen hetkenä on ollut kypsänä jokin -ominaisuus, jota sinä hetkenä on kaivattu. Toiset ajat vaativat taas -toisia ominaisuuksia. Muutamat säteet livahtavat tavallisen katsojan -nähtävistä, ja tarvitsevat hienompaa silmää, tullakseen huomatuiksi. -Kysy suurelta mieheltä, onko ketään häntä suurempaa. Hänen -aateveljiään on, eikä silti että joukko ei heitä huomaa vähemmän -suuria, vaan päinvastoin suurempia. Luonto ei ikinä lähetä suurta -miestä elämään uskomatta samalla salaisuutta siitä jollekin toiselle -sielulle. - -Yksi ilahuttava tosiasia käy esiin näistä tutkisteluistamme, -- se -että rakkaudessamme on todellista kohoamisvoimaa. Yhdeksännentoista -vuosisadan kuuluisuudet ovat joskus lueteltavat todistuksina -kehittymättömyydestämme. Ihmiskunnan kehitys on kaiken historioimisen -ainoana todellisena aineena. Meidän täytyy siinä monessa kohdassa -luottaa omiin johteluihimme ja täyttää monta aukkoa kertomuksessa. -Kaikkeuden historia on ilmiöiden esille tulemista, ja elämä on -muistelemista, mieleen johtamista. Yksikään ihminen kaikissa -kuuluisuuksien sarjoissa ei ole sulaa järkeä tai valoa tai sitä -elämän ja tiedon alkuolentoa, jota etsimme; hän on ainoastaan omalla -alallaan ikäänkuin tähystyskohta uusia mahdollisuuksia kohden. Kunpa -voisimmekin jonakin päivänä saattaa päätteeseen tuon ikiolennon -kuvan, josta nuo sädehtivät pisteet ovat osia! Tutkiessamme muutamia -ihmisiä joudumme kuin joillekin alkualoille, jossa yksilöllisyys -häipyy ja kaikki koskevat ja yhtyvät toisiinsa voimainsa -äärimmäisyydessä. Siellä ei enää voi tulvehtivaa ajatusta ja tuntoa -sitoa ja pidättää mikään persoonallisuuden raja. Tässä on suurten -miesten voimien salaisuus -- heidän sielunsa laajenee ja vuodattuu. -Uusi sielun ominaisuus työskentelee päivät ja yöt ja levittäytyy -kuin keskipisteestään ulospäin laajeneva rengas sekä pyrkii ilmoille -noudattaen uusia tuntemattomia lakejaan: sielujen sisäinen yhteys -näyttäytyy läheisimmäksi: mikä on löytänyt tiehykkeensä yhteen, sitä -ei voi sulkea toisestakaan, ja pieninkin lisäys totuudenhavainnossa -ja voimassa jollakin taholla on yhtä suuri lisäys kaikkien tuon -henkisen tasavallan jäsenien totuuden havainnossa ja voimissa. Jos -kaikki erot kyvyssä ja asemassa häipyvät olemattomiin, kun katsoo -yksilöitä siinä iäisyydessä, joka on välttämätön, jotta kunkin -tehtävä saa todellisen täytäntönsä, niin häipyy tuo näennäinen -vääryys vielä nopeammin, jos kohoomme näkemään kaikkien yksilöiden -sisäisen, keskisen yhteyden, ja havaitsemme, että ne ovat saman -iäisen olemuksen muodostumia, josta virtaa kaikki oleva ja elämä. - -Ihmisyyden henki on historian oikea näkökohta. Laadut ja ominaisuudet -pysyvät; ihmiset, joissa ne ilmenevät, ilmaisevat niitä, milloin -kirkkaammin, milloin heikommin, ja väistyvät taaskin; laadut ja -ominaisuudet jäävät ja ilmenevät taas uusissa aivoissa. Mikään -kokemus ei ole jokapäiväisempi. Joskus on nähty fenixlintuja, niitä -ei enään nähdä, mutta maailma ei silti ole päässyt lumouksestaan. -Astiat, joille näette piirretyiksi pyhiä vertauskuvia, esiytyvät -teille nyt tavallisina savenvalajan teoksina, mutta kuvien on pyhä, -ja vielä tänä päivänä saatatte nähdä ne samat kuvat, mutta nyt -piirrettyinä kaikkeuden seinille. Joksikin aikaa ovat opettajamme -meille ikäänkuin edistysaskeleittemme merkkipaaluja ja mittoja. -Joskus ovat he olleet tiedon enkeleitä ja heidän haamunsa piirtelivät -pilviä. Myöhemmin tulimme lähemmäksi heitä, näimme heidän voimansa, -kehityksensä ja rajansa; ja he luovuttivat sijansa toisille neroille. -Onpa onni, jos jokukin nimi jää niin korkealle, ett'emme vielä pysty -lukemaan sitä lähempää ja että aika ja vertailu eivät ole riistäneet -sädettäkään sen loisteesta. Mutta lopulta olemme herkeävät etsimästä -ihmisissä täydellisyyttä ja tyytyvät heidän yhteiskunnalliseen ja -edustavaan laatuunsa. Kaikki, mikä koskee yksilöä, on tilapäistä ja -ainoastaan tulevaisuutta varten, kuten yksilö itsekin, joka kohoo -rajoistaan ja rajoituksistaan yleiseen olemiseen. Emme koskaan saa -todellisinta ja parasta hyötyä nerosta niin kauan kuin pidämme häntä -alkuperäisenä voimana. Samana hetkenä, jona hän lakkaa olemasta -meille perussyynä, alkaa hän auttaa meitä sitä enemmän vaikutuksena. -Sillä silloin ilmenee hän meille valtaavamman mielen ja tahdon -tulkkina. Pimeä minäkin muuttuu läpinäkyväksi Alkusyyn valossa. - -Kuitenkin, ihmiskasvatuksen ja ihmistoimeliaisuuden rajoissa voimme -sanoa, että suuria miehiä on olemassa, jotta voisi esiintyä vielä -suurempia. Elollisen luonnon tarkoituksena on pyrkiä korkeampaan, ja -ken voi määrätä tämän pyrkimyksen rajat? Ihmisen tehtävänä on luoda -valoa hämäryyteen ja kylvää kaikkialle, koko elämänsä ajan, tiedon ja -laulun siemeniä, jotta ilmasto, vilja, eläimet, ihmiset lauhkenisivat -ja jotta rakkauden ja lempeyden taimet versoisivat moninkertaisina. - - - - -II. - -Plato, filosofi. - - -Kaikista maallisista kirjoista ansaitsee yksin Plato Omarin -uskonkiihkoisan ylistyslauseen Koraanista, kun hän sanoi: "Polttakaa -kirjastot, niiden arvo ja sisältö on tässä kirjassa." Hänen -lauselmiinsa sisältyy kansojen sivistys, ne ovat koulujen kulmakivet, -ne ovat kaiken kirjallisuuden ehtymättömät lähdesuonet. Ne ovat -kasvatuksena kaikkeen logiikkaan, aritmetiikkaan, kaunotaiteeseen, -sopusuhteitten tajuamiseen, runousoppiin, kielitieteeseen, -puhetaitoon, tieteelliseen jäsentelyyn, siveysoppiin, käytännölliseen -elämänviisauteen. Ei ole ollut toista ihmistä, jonka ajatus olisi -käsittänyt niin avarat alat. Platosta on lähtöisin kaikki, jota -vieläkin ajattelevat mielet kirjoittavat ja pohtivat. Valtaava on -Platon aikaansaama vaurio alkuperäisyyksiemme keskuudessa. Hänessä -olemme saavuttaneet sen vuoren, josta ovat lähtöisin kaikki nuo -irtonaiset lohkareet. Kaksituhatta kolmesataa vuotta on hän ollut -oppineitten raamattuna, ja jokainen tulimielinen nuori mies, joka -vuorostaan on sanonut jotakin hienoa ja sattuvaa vastahakoiselle -ajalleen -- joku Boëthius, Rabelais, Erasmus, Bruno, Locke, Rousseau, -Alfieri, Coleridge -- kaikki ovat he olleet Platon lukijoita, jotka -ovat näppärästi kääntäneet omalle kielelleen hänen syvällistä -viisauttaan. Suurempipuitteisetkin henget joutuvat kärsimään -jommoistakin vähennystä arvossaan, koska onnettomuudekseen (niin -sanoakseni) ovat joutuneet tulemaan jälkeen tämän tyhjentävän -ajattelijan. Pyhä Augustinus, Copernikus, Newton, Böhme, Swedenborg, -Goethe ovat niinikään hänen velallisiaan, ja heidän täytyy puhua -hänen jälissään. On nimittäin kohtuullista lukea laajaperäisimmän -ajattelijan laskuun kaikki ne erityisseikat, jotka voi johtaa hänen -opeistaan. - -Plato sisältää koko filosofian, ja koko filosofia sisältyy Platoon --- Platoon, joka yht'aikaa on sekä ihmiskunnan kunnia että häpeä, -koska ei yksikään germaani tai romaanilainen ole voinut lisätä -ainoatakaan uutta aatetta hänen peruskäsitteihinsä. Hänellä ei ollut -vaimoa eikä lapsia, mutta kaikkien sivistyneiden kansojen ajattelijat -ovat hänen jälkeläisiään, ja heissä on väre hänen sieluansa. Kuinka -monta suurta henkeä lähettää väsymätön luonto yöstään olemaan hänen -miehiään -- platonisteja! Aleksandrialaisen koulun, kokonaisen -sikermän neroja; samanlaisen sikermän Elisabethin aikoina: sir -Thomas More, Henry More, John Hales, John Smith, lordi Bacon, Jeremy -Taylor, Ralph Cudworth, Sydenham, Thomas Taylor; Marcilius Ficinus -ja Picus Mirandola. Calvinismi sisältyy hänen Phaidoniinsa, siihen -sisältyy koko kristinuskokin. Muhamettilaisuus on saanut kaiken -siveysopin käsikirjassaan, Akhlak-y-Jalaly'ssä löytyvän filosofiansa -häneltä. Mystisismillä on Platossa kaikki alku- ja peruskirjansa. -Tällä muutaman kreikkalaisen kaupungin asujamella ei ole kotikylää -eikä isänmaata. Englantilainen lukee häntä ja huudahtaa: "kuinka -englantilaista!" saksalainen: "kuinka germaanista!" italialainen: -"kuinka roomalaista ja kreikkalaista!" Kuten Argoon Helenan -kauneuden sanotaan olleen niin yleistä laatua, että ken vain hänet -näki, tunsi kuin olevansa sukua hänelle, samoin näyttää Plato -uus'englantilaiselle lukijalle amerikkalaiselta nerolta. Hänen -laaja ihmisyytensä kasvaa kuin kaikkien eroittavien rajojen ylä- ja -ulkopuolelle. - -Tämä Platon arvo opettaa meille myöskin, mitä meidän on ajatteleminen -tuosta paljon pohditusta kysymyksestä hänen kirjoittamikseen -arveltujen teoksien suhteen -- mitkä niistä ovat alkuperäisiä, mitkä -väärennettyjä. On omituista, että missä tahansa tapaamme miehen, -päätään pitemmän kaikkia aikalaisiaan, myöskin varmasti esiintyy -epäilyjä siitä, mitkä ovat hänen oikeita teoksiaan. Siten on laita -Homeroon suhteen, siten Platon, Rafaelin, Shakespearen. Nämä miehet -nimittäin ikäänkuin tenhoovat, sähköttävät aikalaisensa niin, että -heidän oppilaansa tekevät heidän hengessään semmoista, jommoista he -eivät koskaan voisi tehdä omassa hengessään; ja suuri mies elää täten -useammassa ruumiissa ja kirjoittaa tai piirtää tai tekee tekonsa -useammalla kädellä, niin että jonkun ajan kuluttua on vaikeata -määritellä, mikä on mestarin omaa tekoa, mikä ainoastaan hänen -oppilaittensa. - -Myöskin Plato, kuten jokainen suuri mies, käytti ja tyhjensi koko -oman aikansa. Mitä on suuri mies muuta kuin valtaavaa omistamis- ja -sulattamisvoimaa, joka ottaa itseensä ravinnokseen kaikki taiteet -ja tieteet, kaiken tiedettävän? Hän ei voi olla käyttämättä mitään; -kaikki kelpaa hänelle. Mikä ei vartuta hänen siveellisiä voimiaan, se -vartuttaa hänen tietojaan. Siksipä syyttääkin häntä hänen oma aikansa -aina kirjallisesta varkaudesta ja jäljittelemisestä. Mutta ainoastaan -luova henki osaa lainata, ja ihmiskunta on hyvillään saadessaan -unohtaa nuo lukemattomat työntekijät, jotka ovat palvelleet tätä -arkkitehtiä hänen työssään, ja säästää kaiken kiitollisuutensa -hänelle. Kun ylistämme Platoa, tuntuu siltä, kuin oikeastaan -ylistäisimme joitakin Solonilta, Sophronilta tai Philolaokselta -tehtyjä lainauksia. Vaikkapa niinkin. Jokainen kirja on lainaa, ja -jokainen huone on lainaa metsistä, kaivannoista, kivilouhimoista; -jokainen ihminenkin on lainaa esi-isistään. Ja tämä ahnehtiva keksijä -ottaa lunnaansa kaikista maista. - -Plato imi itseensä aikakautensa kaiken tiedon -- Philolaoksen, -Timaioksen, Heraklitonin, Parmenideen ja mitä heitä muita oli, -vielä lisäksi oppimestarinsa Sokrateen; ja tuntien itsessään -voiman luoda tietonsa vielä valtaavammaksi kokonaisuudeksi -- -kokonaisuudeksi, jolla ei ole vertaansa, ei silloisessa eikä -myöhemmässä ajatusmaailmassa -- vaelsi hän Italiaan omistaakseen sen, -mitä hänellä oli omistettavaa Pythagoraan opissa, sitte Egyptiin ja -ehkäpä paljon syvemmällekin itään avatakseen sieltä europalaiselle -ajatusmaailmalle ne lähteet, jotka siltä vielä puuttuivat. Tämä -laajapohjaisuus tekee hänet filosofian itseoikeutetuksi edustajaksi. -Hän sanoo "Tasavallassaan": "Semmoinen mieli, jommoinen filosofilla -välttämättä pitää olla, esiintyy ainoastaan harvoin kaikkine -ominaisuuksineen yhdessä henkilössä, mutta sen eri ominaisuudet -ilmenevät useasti eri henkilöille jakauneina." Jokaisen ihmisen, -joka tahtoo tehdä jotakin hyvin, täytyy käydä työhönsä korkeammalta -perustalta. Filosofin pitää olla enemmän kuin filosofi. Platolla -on kaikki runoilijan voimat, ovatpa ne hänellä mitä korkeimmassa -määrässä, ja vaikka luulenkin, että häneltä puuttui lyyrillisen -välittömyyden ratkaiseva lahja, hän pääasiallisesti siitä syystä -yksin ei ole runoilija, että hän on käyttänyt runoilijalahjojaan -korkeampaa päämäärää varten. - -Suurilla neroilla on lyhyimmät elämäkerrat. Heidän serkkunsa eivät -tiedä mitään kaskua heistä. He elävät teoksissaan, ja niinpä heidän -elämänsä kotona ja ulkona oli tavallista ja jokapäiväistä. Jos -haluatte oppia tuntemaan heidän makuaan ja mielenlaatuaan, niin on -heidän ihailevin lukijansa enimmän heidän kaltaisensa. Platolla -erittäinkään ei ole mitään ulkonaista elämäkertaa. Oliko hänellä -ystäviä, puoliso, lapsia, siitä emme kuule mitään. Kaikki ne häipyvät -hänen kuvaukseensa. Kuten hyvä uuni polttaa oman savunsa, siten -filosofikin muuttaa kaiken arvokkaan kohtalossaan henkensä tuotteeksi. - -Hän syntyi 430 e.Kr., jokseenkin samoihin aikoihin kuin Perikles -kuoli; kuului aikansa ja kaupunkinsa ylimystöön, ja sanotaan hänen -nuorena aikoneen sota-alalle, mutta tultuaan kahdenkymmenen vuotiaana -yhteyteen Sokrateen kanssa luopui hän tämän neuvosta tästä aikeesta -ja jäi kymmeneksi vuodeksi hänen oppilaakseen, kunnes Sokrates kuoli. -Silloin lähti hän Megaraan, noudatti Dionin ja Dionysioksen kutsua -Sisilian hoviin ja kävi siellä kolmasti, vaikka hänen osakseen -siellä tulikin hyvin oikullinen kohtelu. Hän matkusti Italiaan, -sitte Egyptiin, jossa hän viipyi pitkän aikaa, muutamien mukaan -kolme -- toisten kolmetoista vuotta. Sanotaan hänen matkustaneen -pitemmällekin, aina Babyloniaan, mutta se on epävarmaa. Palattuaan -Ateenaan luennoi hän Akademiassa semmoisille, jotka hänen maineensa -kutsui sinne, ja kuoli, kuten kerrotaan, par'aikaa kirjoittaessaan -kahdeksankymmenen yhden vuoden vanhana. - -Mutta Platon elämäkerta on sisäistä. Meidän on selitettävä tämän -miehen ylevän korkea asema sukumme henkisessä kehityshistoriassa -- -mistä johtuu se, että mitä korkeammalla ihminen on sivistyksessä, -sitä enemmän hän on hänen oppilaansa, että, kuten juutalainen -raamattumme on juurtunut jokaisen europalaisen ja amerikkalaisen -miehen ja naisen pöytäkeskusteluun ja kotielämään, samaten Platon -kirjat ovat vallanneet kaikki koulut, jokaisen totuuden rakastajan, -kaikki kirkot, jokaisen runoilijan -- tehden korkeimmissa -ajatuspiireissä liikuttaessa mahdottomaksi ajatella muuten kuin -ikäänkuin hänen välityksellään. Hän seisoo totuuden ja jokaisen -totuuteen pyrkivän ihmissielun välillä ja on melkeinpä lyönyt nimensä -ja leimansa kieleen ja ajatuksen alkumuotoihin. Häntä lukiessani -hämmästyttää minua hänen kirjoitustapansa ja hengenlaatunsa -ihmeellinen nykyaikaisuus. Hänessä tapaamme taimessaan sen Europan, -jonka niin hyvin tunnemme pitkine taide- ja sotahistorioineen, kaikki -sen luonteen ominaisuudet ovat havaittavina jo Platossa -- mutta ei -kenessäkään häntä ennen. Se on laajentunut ja levittäynyt satoihin -historioihin, mutta ainoatakaan uutta piirrettä ei senjälkeen ole -siinä ilmestynyt. Tämä ikuinen nykyaikaisuus on jokaisen taideteoksen -arvon mittana, koska sen luojaa ei ole eksyttänyt mikään ohimenevä ja -tilapäinen, vaan hän on pysynyt todellisissa ja pysyvissä piirteissä. -Kuinka Plato täten on tullut ikäänkuin edustamaan Europaa ja -filosofiaa, melkeinpä kirjallisuuttakin, sen selittäminen on tehtävä, -joka meidän nyt on suoritettava. - -Tämä on voinut tapahtua ainoastaan terveen, vilpittömän ja -laajamielisen ihmisen kautta, joka yht'aikaa voi käsittää ja antaa -arvonsa sekä aatteille, hengen laeille, että kohtalolle, luonnon -järjestykselle. Kansan kuten yksityisen ihmisenkin ensimäinen -kehityskausi on itsetiedottomain voimain aika. Lapset itkevät, -kirkuvat ja polkevat vimmoissaan jalkaansa lattiaan voimatta -ilmaista halujaan. Kohta kun he voivat puhua ja ilmaista tarpeensa -ja selittää ne, muuttuvat he sävyisämmiksi. Täysi-ikäiset taas, -niin miehet kuin naiset, puhuvat kiihtyneesti ja liioitellen, -niin kauan kuin käsitteet ovat himmeät ja kehittymättömät; he -tekevät ajattelemattomuuksia ja riitelevät, heidän käytöksensä on -hiomattoman jyrkkää, heidän puheensa on kirouksia täynnä. Kohta kun -sivistyksen heitä hioessa asiat alkavat hiukan kirkastua heille -eivätkä he enää näe niitä sekaisina järjestymättöminä ryhminä -ja joukkioina, vaan järjestelmällisemmin jaettuina, herkeävät -he tehottomasta vimmaisuudestaan ja selvittävät tarkoituksensa -yksityiskohtaisemmin. Ellei kieli olisi muodostunut ilmaisemaan -selviä äänteitä, olisi ihminen yhä vielä metsän eläin. Samanlaista -heikkoutta ja vajanaisuutta, vaikka korkeammalla tasolla, tapaa -kasvatus joka aika nuorissa tulisissa nuorukaisissa ja neidoissa. -"Oi, te ette ymmärrä minua, minä en ole vielä tavannut ketään, joka -olisi ymmärtänyt minua", ja huudahdusta seuraa huokauksia ja itkua, -runoja päiväkirjaan ja yksinäisiä kävelyjä -- kaikki siksi ett'eivät -he kykene tarkistamaan sanoiksi toivomuksiaan. Kuukautta tai paria -myöhemmin voi suotuisa kohtalo sallia heidän kohdata, elämänsä tiellä -olennon, joka on niin läheinen ja sopusoinnussa heidän kanssaan, että -hän voi vapahtaa heidät heidän liika pakahtuneesta mielentilastaan; -ja kun täten ilmaisutaito ja tiehykkeet kerta ovat aukeuneet, -sukeutuu heistä tästä lähtien kelpo kansalaisia. Siten on aina asian -laita. Kaikki edistys johtaa sokeasta voimasta tarkkuuteen, taitoon -eristää ja älytä selvästi, sekä totuuteen. - -Jokaisen kansan historiassa on kohta, jolloin se astuen esiin -nuoruutensa umeudesta saavuttaa voimiensa kypsyyden ja jolloin -älylliset voimat siinä virkoovat olematta vielä yksityiskohtaisesti -ylen ja liika tarkkoja: tämä on hetki, jolloin siinä kansassa ihminen -kurottautuu tajuamaan olemisen kokonaisuutta, seisten vielä yön -ikuisten voimien pohjalla tavoittaa hän jo silmillään ja otsallaan -taivaan ja tähtien salaisuuksia. Tämä on täysikasvuisen terveyden -hetki ja voimien huippukohta. - -Samanlainen on Europankin historian kulku kohta kohdalta ja -samanlainen on filosofiankin. Aikaisimmat melkein häipyneet muistot -kuvaavat vaellusta Aasiasta sisältäen barbaarien unia: sekoitelma -alkuperäisen kehittymättömiä siveyssääntöjä ja luonnonfilosofiaa, -joka vähitellen kirkastuu yksityisten ajattelijain osittaisten -tietosaavutusten kautta. - -Ennen Periklestä esiintyy seitsemän viisasta ja heidän mukanaan -geometrian, metafysiikan ja siveysopin alkeet, heitä seuraavat -alkuaine-filosofit, jotka johtivat aineiden alun liikunnasta, -vedestä, ilmasta, tulesta tai hengestä. Kaikki he sekoittivat näihin -alkuperusteihinsa mytologisia kuvauksia. Viimeksi tulee Plato, -järjestäjä, joka ei kaipaa ja tarvitse mitään barbaarien värejä tai -ihokoristeluja ja kirkunaa, sillä hän osaa määritellä. Hän jättää -Aasian ja sen mukana kaiken muodottoman ja liioitellun, hän merkitsee -tarkkuuden ja järjen valtaanpääsyä. "Ken voi jäsennellä ja määritellä -oikein, hän on oleva minulle kuin Jumala." - -Tällainen määritteleminen on filosofiaa, filosofia on ihmishengen -suorittama tilinteko itselleen maailman rakenteesta. Sen pohjana on -aina kaksi perustotuutta: yksi tai kaksi. 1. Ykseys eli Identtisyys. -2. Moninaisuus. Me näemme asiat yhtenä havaitessamme lain, joka -liittävänä kulkee niiden läpi, sekä havaitessamme pintapuoliset -eroavaisuudet ja syvät yhtäläisyydet. Mutta ajattelu -- niinpä juuri -tämän identtisyyden eli ykseyden tajuaminenkin -- havaitsee aina -asioiden erilaisuuden. Yhdenlaisuus ja toisenlaisuus. On mahdotonta -puhua tai ajatella, ilman että kumpikin näistä käsitteistä yht'aikaa -elää mielessämme läsnä. - -Hengessä on sisäinen pakko etsiä useamman asian yhteistä perustetta, -sitte tämän perusteen perustetta ja edelleen tämän perustetta -sukeltaen siten yhä syvemmälle ja syvemmälle, vakuutettuna että -se siten joskus on saavuttava ehdottoman ja riittävän ykseyden --- ykseyden, joka on kaikkeus. "Keskellä aurinkoa on valo, valon -keskellä totuus ja totuuden keskellä iäinen oleminen", sanovat -Vedat. Kaikella filosofialla, niin idän kuin lännenkin, on sama -pyrkimys keskuutta kohti. Päinvastaisen välttämättömyyden pakottamana -kääntyy henki ykseydestä takaisin semmoiseen, joka ei ole yhtä, -vaan muuta tai monta, perusteesta vaikutukseen, ja tunnustaa -moninaisuuden välttämättömyyden sekä kummankin, niinhyvin ykseyden -kuin moninaisuudenkin itsenäisyyden, toinen toiseensa sisältyvänä. -Ajatuksen tehtävänä on eroittaa toisistaan ja taas sovittaa yhteen -nämä niin pienimpäänsä asti yhteen solmiuneet olemisen perusosat. -Niiden olemassaolo on molemminpuolisesti vastakkaista ja toisensa -poissulkevaa, ja kumpikin on sentään niin läheisesti liukunut -toiseen, ett'emme koskaan voi sanoa, mikä on yhtä ja mikä ei sitä -ole. Tuo Proteus on yhtä herkeästi läsnä niin korkeimmassa kuin -matalimmassakin, niinhyvin ajatellessamme yhtä, totuutta, hyvyyttä, -kuin kääntyessämme pinnalla olevaan ja aineellisimpaan. - -Kaikissa kansoissa on mieliä, joissa elää sisällinen taipumus -antautua havaitsemaan ja tuntemaan perusykseyttä. Tulinen, syvä -rukous ja haltioittunut hartaus haihduttavat kaiken olevan yhteen -olevaan. Tämä pyrintö on löytänyt korkeimman ilmaisunsa idän, -etupäässä Indian uskonnollisissa kirjoissa, semmoisissa kuin Vedat, -Bhagavat Ghita ja Vishnu Purana. Nämä kirjat sisältävät tuskin muuta -kuin tämän aatteen ja kohoovat ne sitä ylistäessään puhtaimpiin ja -ylevimpiin laulelmiin. - -Kaikki on samaa; ystävä ja vihamies ovat samaa ainetta, kyntäjä, -aura ja vako ovat samaa ainetta, ja tämä aine on sellaista ja -sitä on niin suuressa määrässä, että muodon vaihtelut kadottavat -kaiken merkityksensä. Ylin Krishna sanoo eräälle viisaalle: "Sinun -voimissasi on havaita ja käsittää, että sinä et ole muuta kuin -minäkään. Sitä mitä minä olen, sitä olet sinäkin, ja sitä on koko -tämä maailma jumalineen, sankareineen, ihmisineen. Ihmiset näkevät ja -ajattelevat eroavaisuuksia, koska tietämättömyys sokaisee heidät." -"Sanat _minä_ ja _minun_ aikaansaavat ja ovat tietämättömyyttä. Mikä -on kaiken olevan suuri päämäärä, sen olet nyt oppiva minulta. Se on -sielu -- sama kaikissa ruumiissa, kaikki täyttävä, vaihtumaton ja -muuttumaton, täydellinen, luontoa korkeampi ja sen yläpuolella oleva, -vapaa synnystä, kasvusta ja kuolosta, kaikkialla läsnäoleva, puhdasta -sulaa tietoa, itsenäinen, riippumaton kaikesta epäoleellisesta, kuten -nimestä, lajista ja muusta semmoisesta niin menneisyydessä kuin -nykyisyydessä ja tulevaisuudessakin. Tieto, että oleellisesti yhtä -oleva henki on läsnä jokaisen omassa ja kaikissa muissa ruumiissa, -on semmoisen ihmisen viisaus, joka tuntee kaiken olevaisen ykseyden. -Kuten hajauva ilma kulkien huilun reikien kautta ja erittäytyen -sävelikön eri ääniksi alkuaan on yhtä, samaten on Suuren Hengen -luontokin yhtä, olkoot sen muodot kuinkakin moninaiset puhjetessaan -esiin tekojen seurauksista. Kun on poistettu se ero, jonka verhoava -muoto, olkoon se sitten Jumalan tai jonkun muun, aikaansaa, niin -ei ole enää mitään eroavaisuutta olemassa." "Koko maailma on vain -Vishnun ilmestystä, joka on yhtä kuin kaikki oleva, ja on viisaan -nähtävä hänet, ei erilaisena kuin hän itse on, vaan samana. En ole -minä semmoinen, joka menen, enkä semmoinen, joka tulen; eikä ole -sijaa, kussa minä viivähdän, etkä ole sinä sinä, eikä toiset toisia, -enkä ole minä minä." Ikäänkuin olisi hän sanonut: "Kaikki on olemassa -sielua varten, ja sielu on Vishnu; eläimet ja tähdet ovat häipyviä -kuvakangastuksia ja valo vain haihtuvaa heijettä, kaikki kestäminen -on pettävää ja muodot vankeutta ja taivas itsekin vain pettävää -näköharhaa." Sielu pyrkii sulautumaan olemiseen, yli muotojen, -ulkopuolelle Tartaruksen ja taivaan -- vapahtumaan luonnosta. - -Jos ajattelu täten tavoittelee jotakin kammottavaa ykseyttä, joka -nielaisee kuiluunsa kaiken olevan, niin tavoittelee toimeliaisuus -aivan päinvastaisessa järjestyksessä moninaisuutta. Edellinen -on ihmissielun suunta tai sen pyrkimys painopistettään kohti, -jälkimäinen on luonnonvoima. Luonto on moninaisuutta. Ykseys imee -itseensä, sulattaa ja niukentaa. Luonto avaa ja luo. Nämä kaksi -perusaatetta, ykseys ja moninaisuus, ilmenevät alinomaa ja täyttävät -ja läpäisevät joka asian ja ajatuksen. Toinen on olemista, toinen -järkeä; toinen on välttämättömyyttä, toinen vapautta; toinen on -lepoa, toinen liikuntaa; toinen on voiman patoumista, toinen sen -säteilemistä; toinen tarmoa, toinen nautintoa; toinen paisuvaa -itsetietoisuutta, toinen tarkistavaa määrittelyä; toinen neroa, -toinen kykyä; toinen hartautta, toinen tietoa; toinen omistamista, -toinen kauppaa; toinen syntyperäistä, toinen sivistyksellä -saavutettavaa; toinen kuninkuutta, toinen kansanvaltaa; ja jos -voimme pitkittää näitä yleistämisiä askelta korkeammalle ja mainita -kummankin näiden lopullisen tarkoitusperän, niin voisimme sanoa, -että toisen tarkoitusperänä on vapautua yksilöllisestä olemisesta -- -päästä puhtaaseen tietoon; toisen taas saavuttaa korkein apuneuvojen -käyttämiskyky eli toimeenpaneva jumaluus. - -Kukin tutkija tunnustaa, luonteenlaatunsa tai tottumuksensa -perustalla, jompaakumpaa näistä hengen jumaluuksista. Uskonnon -pohjalla hän pyrkii ykseyteen; järjen tai aistien pohjalla -moninaisuuteen. Liika ripeä ykseyttäminen ja liiallinen pyrkimys -osiin ja yksityisseikkoihin ovat ajattelun kaksoisvaarat. - -Näillä yksipuolisuuksilla on vastineensa kansojen historiassa. -Aasia on ykseyden, järkkymättömien tapojen ja sääntöjen maa, -filosofisten järjestelmien tyyssija, jotka riemulla antauvat -yliaistillisiin mietiskelyihin, ja ihmisten, jotka niin opissa -kuin käytännössä vakaasti uskovat kuuroon, säälimättömän ankaraan -ja äärettömään kohtaloon; yhteiskunnassa toteuttaa se tämän -uskonsa kastilaitoksessa. Toisaalta taas on Europan henkinen -luonne toimekasta ja luovaa: se tekee kastilaitoksen tehottomaksi -hengenviljelyksellä, sen filosofia on tieteellistä taitoa, se on -taiteiden, keksintöjen, kaupan ja vapauden maa. Jos Itä rakasti -rajattomuutta, niin on Lännen riemu rajojen asettamisessa. - -Europalainen sivistys on kyvyn riemukulkua, se on ajatusjärjestelmien -laajakantoisuutta, järjen hioutumista, notkean taipuisaa älykkyyttä, -muoto- ja ilmaisu-iloa sekä iloa selvistä johtopäätöksistä. Perikles, -Ateena, Kreikka olivat työskennelleet tässä hengessä neron ilolla, -jota ei mikään ennakkokokemus liiallisuuden turmiollisuudesta -vielä ollut lannistanut. Heitä ei ollut säikäyttämässä mikään -pimeä valtiotalous, ei mikään pahaa ennustava Malthus, ei mikään -Pariisi tai Lontoo, ei mitkään tylynjyrkät luokkarajat -- ei -neulaseppien, kankurien, palvelijain, sukankutojain, karstaajain, -kehrääjäin, kaivostyömiesten kurjuus, ei mikään Irlanti, eikä mitkään -intialaiset kastit, jotka ovat vain voimistuneet europalaisten -hävitysyrityksistä. Järki oli kevätkukoistuksessaan. Taide säteili -nuoruuttaan. He leikkelivät Penthelion marmoria kuin olisi se lunta; -ja heidän täydelliset luomansa rakennus- ja veistotaiteen alalla -näyttivät luonnollisimmilta asioilta, ei sen vaikeammilta kuin -uuden laivan valmistuminen Medfordin veistämöillä tai uusi mylly -Lowellissa. Ne ovat jokapäiväistä ja ovat semmoisina hyväksyttävät. -Roomalaiset legioonat, byzantinilainen lainsäädäntö, Englannin -kauppa, Versailles'in salongit, Pariisin kahvilat, höyrymyllyt, -höyrylaivat, höyryvaunut ovat nähtävät perspektiivisesti omassa -ympäristössään; samoin äänestysuurnat, sanomalehdet ja halpahintainen -kirjallisuus. - -Sillä välin omisti Plato Egyptissä ja matkoillaan Itä-mailla koko -olennollaan aatteen yhdestä jumaluudesta, joka sulkee itseensä kaiken -olevan. Plato tuli yhdistämään toisiinsa Aasian ykseyttä ja Europan -moninaista eriseikkaisuutta, aasialaisen mielen rajoittamattomuutta -ja määrittelevää, tuloksia rakastavaa, koneitakyhäilevää, -pintapuoleen takertuvaa, teattereissa käyvää Europaa, ja korotti -hän kummankin voimaa saattamalla ne kosketukseen toisensa kanssa. -Sekä Europan että Aasian etevämmyydet ovat läsnä hänen aivoissaan. -Määrittelevä ajattelu ja luonnonfilosofia ovat europalaisen hengen -tuntomerkkejä; hän laski niiden pohjaksi Aasian uskonnollisuuden. - -Lyhyesti, oli syntynyt henki, jonka mieli saattoi itsessään -tasapainoon nämä voimat, pohjaansa myöten tajuten kummankin. On -yhtä helppoa olla suuri kuin pienikin. Syy miksi emme kohta usko -suuriin henkiin on se, että ne ovat kokemuksemme ulkopuolella. -Todellisessa elämässä ovat ne niin harvinaisia, että ne ovat melkein -uskomattomia; mutta pohjaltaan ei ole olemassa mitään ennakkoluuloja -heitä vastaan, vaan päinvastoin on mitä vahvimmat ennakkoluulot -heidän edukseen. Mutta olkoonpa kuultu ääniä pilvistä vai ei, olkoon -hänen äitinsä tai isänsä uneksinut, että poikanen olisi Apollon -lapsi, olkoon mehiläisparvi laskeunut hänen huulilleen vai ei, -ihminen oli syntynyt, joka voi nähdä saman asian molemmat puolet. -Tuo ihmeellinen, luonnossa niin tavallinen yhdiste, Jupiter-mitalin -päällinen ja alinen puoli, mahdottomuuksien yhdistymys, joka ilmenee -ja toistuu jok'ainoassa oliossa: niiden todellinen ja niiden henkinen -merkitys -- se oli nyt kokonaisenaan siirtynyt myöskin ihmistajuntaan. - -Sielu ilmestyi, jossa voimat olivat tasapainossa. Joskin hän rakasti -yliaistillista totuutta, pelasti hän itsensä asettamalla sille -vastapainoksi yleistajuisimman kaikista periaatteista, ehdottoman -hyvyyden, joka hallitsee hallitsijoitakin ja tuomitsee tuomaritkin. -Joskin hänen erittelynsä ja jäsentelynsä olivat yliaistillisia, niin -tuki hän asemaansa ottamalla kuvansa aloilta, joita puhujat ja hieno -puhekieli halveksivat, puhuen tammoista ja penikoista, ruukuista -ja soppakauhoista, kokeista ja kuuluttajista, saviastiakaupoista, -hevoslääkäreistä, teurastajista ja kalakauppiaista. Hän ei salli -itsensä horjahtavan mihinkään yksipuolisuuteen, vaan on vakuutettu, -että asioiden kummatkin puolet ovat oikeutetut ilmenemään hänen -esityksessään. Hänen perusteensa ja hänen lauselmansa ovat -täyspitoisia ja kokonaisen painokkaita. Niissä esiintyvät aina -asioiden kummatkin puolet; vieläpä saavat ne kuin kädetkin itselleen, -joilla ottaa ja omistaa omansa. - -Jokainen suuri taiteilija on ollut suuri juuri yhdistämisvoimansa -perusteella. Meidän voimamme on siirtyvä, vaihtuva, sanoisinko kuin -kahden asian välikohdalla väilyvä. Meren rantaviiva, meri nähtynä -rannalta, ranta mereltä; kahden toisiaan koskettavan metallin -vaikutus, voimiemme elostuminen kohdatessamme tai erotessamme -jostakin ystävästämme; kokemuksemme runollisesta luomiskyvystä, joka -ei ole virkeimmillään kotona ollessamme tai matkustaessamme, vaan -silloin kun siirrymme toisesta toiseen ja jota siirtymistä sentähden -on taidolla viljeltävä kiihdykkeenä, jotta olisi elämällemme niin -paljon vaihtuvaa taiterikasta pintapuolta kuin mahdollista; tällainen -kahden aineen yht'aikainen vallitseminen selittäköön Platonkin -voiman ja luonnon. Taide ilmaisee sen, mikä itsessään on yhtä ja -ehyttä kokonaisuutta, herättämällä sen vaihtelevaisuuden eloon -ja välkkeeseen. Järki pyrkii tuntemaan ykseyden ykseyttä; runous -ilmaisee sen meille moninaisuuden avulla tai toisin sanoen, aina -jonakin esineenä tai vertauskuvina. Platolla ovat kummatkin astiat -vierellään, toisessa iäisyyden eetteriä, toisessa elämän värejä, ja -käyttää hän alinomaa kumpaakin. Asia lueteltuna asian rinnalla kuten -statistiikassa ja historiassa muodostaa ainoastaan tavaraluettelon. -Asiat taas käytettyinä kielenä ja ilmaisukeinona omaavat ehtymättömän -kiinnitysvoiman. Plato kääntää alinomaa esiin milloin toisen, milloin -toisen puolen Jupiter-mitalia. - -Ottaaksemme yhden esimerkin: -- luonnonfilosofit olivat suunnitelleet -kukin oman maailmanmuodostumisteoriansa, atoomiteorian, tuli-, -liikunta-, henkiteorian, teorioja, luonteeltaan joko kemiallisia -tai mekaanisia. Plato, matematiikan syvä tuntija ja luonnon lakien -ja syiden tutkija, tuntee että nämä toisarvoisina syinä eivät -semmoisinaan voi selittää maailman olemassaoloa, vaan ovat ainoastaan -ikäänkuin ainehistoluetteloja. Luonnon tutkimuksen johdannoksi hän -senvuoksi lausuu seuraavan oppisäännön: "Selittäkäämme syy, mikä -sai korkeimman järjestäjän luomaan ja muodostamaan maailman. Hän -oli hyvä, ja ken on hyvä, hänessä ei ole jälkeäkään kateudesta. -Ilman kateutta kun hän oli, tahtoi hän että kaikki oleva ja kaikki -olevat niin paljo kuin mahdollista olisivat hänen kaltaisiansa. Ken -tahansa viisaitten miesten ohjaamana myöntää tämän maailman synnyn -ja perustamisen alkusyyksi, hän on totuudessa." "Kaikki oleva on -olemassa hyvyyden vuoksi, ja on hyvyys kaiken kauniin alkusyynä." -Tämä oppisääntö elähyttää ja antaa hengen hänen filosofialleen. - -Tämä yhdistämisvoima, joka on ominaista hänen hengenlaadulleen, -ilmenee kaikissa hänen luonnonlahjoissaan. Jokaisessa monipuolisessa -nerossa tapaamme lahjoja, jotka varsin luontevasti mukauvat -ja sointuvat toisiinsa elävässä henkilössä, mutta jotka -kuvauksessa näyttävät yhteensoveltumattomilta. Platon henki ei -ole esitettävissä minkään kiinalaisen luettelon avulla, vaan -tarvitaan häntä käsittämään alkuperäinen mieli, joka tajuaa hänet -hänen alkuluontoisten voimainsa elävässä työskentelyssä. Vapain, -rajattomin antautuminen on hänessä yhtyneenä geometrin tarkkuuteen. -Hänen rohkea mielikuvituksensa sallii hänen sitä varmemmin käydä -käsiksi tosiasioihin, samoinkuin korkeimmalle lentävällä linnulla -on lujimmat siipiluut. Hänen patriisista hienouttaan ja hänen -sisäistä hioutumistaan, jota kärjistää niin terävä ironia, että se -pistää ja lyö rammaksi, kaunistaa kukoistavin terveys ja voimakkain -ruumiinrakennus. Tai kuten vanha lauselma sanoo: "Jos Jupiter astuisi -maan päälle, puhuisi hän kuten Plato." - -Tämän hienon ylhäisen sävyn ohella on useitten hänen teostensa -suorana tarkoitusperänä ja kaikkienkin niiden pohjasävynä -jonkinmoinen vakavuus, joka "Tasavallassa", ja "Phaidonissa" -kohoo hartaudeksi. Häntä on syytetty, että hän olisi tekeytynyt -sairaaksi Sokrateen viimeisinä elinpäivinä. Mutta näiltä ajoilta -säilyneet kaskut todistavat hänen miehekästä esiintymistään kansan -edessä mestarinsa puolesta, koskapa kansankokouksen vimmaisa -kirkunakin Platoa vastaan on säilynyt kertomuksissa; ja se kiivaus -kansanvaltaista hallitusmuotoa vastaan, joka ilmenee useissa hänen -teoksissaan, todistaa persoonallista suuttumusta. Hän on vilpittömän -rehellinen, ja hänessä elää synnynnäinen kunnioitus oikeutta ja -kunniaa kohtaan ja ihmisellisyys, joka tekee hänen suvaitsevaiseksi -kansan taikauskoisuudellekin. Lisättäköön tähän, että hän uskoo, -että runous, profeetallinen voima ja kaikki korkein tieto ovat -lähtöisin viisaudesta, joka ei ole ihmisen hallittavissa, ja että -jumalat eivät työskentele filosofisten perusteitten mukaan, vaan -tekevät ihmeelliset tekonsa ikäänkuin jossain taivaallisessa -houreessa. Istuen näillä siivekkäillä ratsuillaan liitää hän pimeyden -valtakunnat, käy siellä, minne ei ihmisliha voi astua; hän näkee -sielut tuskassaan, hän kuulee viimeisen tuomion humun, hän näkee -rankaisevan sielunvaelluksen ja kohtalottaret kehrinpuineen ja -saksineen ja kuulee heidän värttinäinsä huumaavan hurinan. - -Mutta ikinä ei hänen valppautensa pettänyt häntä. Voisi sanoa, -että hän on lukenut kirjoitukset Busyranen porteilla: -- "Ole -uljas!" ja toisella portilla -- "Ole uljas, uljas, aina uljas!" -ja sitte pysähtynyt miettien kolmannella portilla: "Älä ole liika -uljas." Hänen voimansa on kuin lentävän tähden äkillisyys ja hänen -malttavaisuutensa kuin tämän tähden pysyminen tarkalla täydellisellä -radallaan -- niin erinomainen on hänen kreikkalainen rakkautensa -sopusuhtaiseen rajoittaumiseen ja hänen määrittelytaitonsa. -Logaritmeja lukiessaan ei ihminen ole sen varmempi kuin seuratessaan -Platoa hänen lennossaan. Mikään ei ole kylmempi kuin hänen päänsä -hänen mielikuvituksensa salamain leikkiessä yli taivaan. Hänen -ajatusrakenteensa on valmis, ennenkuin hän esittää sen lukijalleen, -ja hänen esityksensä vilisee oikean kirjallisuudenmestarin -yllätyksiä. Hänellä on rikkaus, joka varustaa hänet kulloinkin -tarvittavalla aseella. Niinkuin ei rikas mies kanna päällään -useampia pukuja eikä aja useammalla hevosella eikä istu useammassa -huoneessa kuin köyhäkään, -- vaan on hänellä kulloinkin juuri se -puku tai ne vaunut tai se työase, joka on hetken ja tarpeen vaatima, -samoin Plato runsaudessaan ei koskaan ole sidottu tai estetty -sanonnassaan, vaan on hänellä aina käytettävänään oikea sana. Eipä -tosiaankaan ole koko järjen asevarastossa asetta, joka ei olisi -hänen käytettävänään ja jota hän ei käyttäisi -- eepillinen esitys, -erittelevä kyky, profeetallinen huumaus, välitön aavistava näkemys, -tuudittava soinnukkuus, iva, katkera pilkka, aina jokapäiväisyyksiin -ja kohteliaisuuksiin asti. Hänen selityksensä ovat runoutta, ja -hänen kompasanansa selittävät. Sokrateen vertaus kätilötoimestaan -ajatuksen esille päästämisessä on hyvää filosofiaa, ja hänen -arvostelunsa Gorgiaassa puhetaidosta, että se on "kokkitaituruutta" -ja "liehakoimistaidetta", on yhä vieläkin omiansa kirkastamaan -käsitystämme siitä. Mikään puhuja ei voi vaikutuksessa kilpailla sen -kanssa, joka osaa antaa sattuvia pilkkanimiä. - -Millä hillinnällä ja maltilla hän aseitaan käyttää, ja mitenkä -osaakaan hän heikentää ukkosensa jyrinää! Hän on suopean auliisti -antanut hovimiehelle ja porvarille kaikki aseet, joita voi käyttää -kouluja ja oppineisuutta vastaan: "Sillä filosofia on hienoa ja -valitun kaunista, kun ainoastaan kohtuullisesti harrastaa sitä, mutta -jos liika paljon heittäytyy sen valtaan, turmelee se miehensä." -Hänellä oli varoja olla antelias, -- hänellä, jolla näköpiirinsä -auringontapaisen keskellisyyden ja rajattomuuden vuoksi on uskon -avaruus, jota ei ainoakaan pilvi hämmentänyt. Yhtä avarakäsitteinen -kuin hänen havaintonsa ja järkensä oli hänen puheensakin: hän -leikkii epäilyksillä ja imee niistä niiden kaiken mehun; hän -maalailee ja laskee sanasutkauksia, ja yht'äkkiä puhkee siitä esiin -mietelmä, joka järkähyttää maat ja meret. Tuo ihmeellinen ylevä -vakavuus tulee esiin, ei ainoastaan silloin tällöin, kun keskustelu -kypsyy täydelliseen myönnytykseen tai kieltoon, vaan kokonaisina -valotulvahduksina. "Minut, Kallikles, ovat nämä mielipiteet -täydellisesti vakuuttaneet, ja mietin nyt, kuinka olen saava sieluni -semmoiseksi, että se terveenä astuu tuomarin eteen. Sentähden -halveksien sitä kunniaa ja niitä kunnianosoituksia, joihin useimmat -ihmiset panevat arvoa, ja luoden silmäni totuuteen olen voimieni -mukaan pyrkivä elämään totuudessa ja hyveessä ja siten kuolemaankin. -Ja haastan kaikki muut ihmiset, ja sinutkin vuorostasi haastan minä -voimaini takaa kilvoitteluun, joka, sen takaan, on asettava varjoon -kaikki muut kilpataistelut täällä." - -Hän on suuri sopusoinnun ihminen; semmoinen joka ylevimpään -ajatteluun liittää voimiensa tasa- ja sopusuhdan, niin että -ihmiset näkevät hänessä unensa ja ajatusvälähdyksensä toteutuneina -ja varsinaisessa arvossaan. Hänen terve järkensä valtuuttaa ja -oikeuttaa hänet maailman tulkiksi. Hänellä on järkeä, kuten kaikilla -filosofeilla ja runoilijoilla; mutta hänellä on myöskin, mitä näillä -ei ole, -- tuo voimakas, selvittävä terve aisti, joka yhdistää hänen -runoutensa maailman ilmiöihin ja rakentaa sillat kaupunkien kaduilta -Atlantikseen. Hän etenee aina askel askeleelta, ja kuinka viehättävä -olisikin syvänne toisella puolella, aina valmistaa hän kuin viettävän -nousun tasangolta ajatukseensa. Hän ei ikinä kirjoita haltioissaan -tai kiedo meitä runolliseen huumaukseen. - -Plato käsitti ratkaisevat totuudet. Hän voi heittäytyä maahan ja -peittää silmänsä palvellen sitä olentoa, jota ei voi laskea tai -mitata tai tuntea tai nimittää: sitä, josta kaikkea voi myöntää ja -kaikkea kieltää: sitä, "joka on oleva ja olematon". Hän nimitti -sitä "ylioleelliseksi." Hän oli valmis todistamaankin kuten -Parmenideessä, että siten oli laita -- että tämä Oleva kohosi järjen -rajojen yläpuolelle. Kukaan ihminen ei ole koskaan täydellisemmin -tunnustanut iäisesti Nimittämätöntä. Täten kunnioitettuaan ikäänkuin -koko ihmissuvun puolesta Ääretöntä nousi hän ylös ja todisti -ihmissuvulle: "Ja kuitenkin ovat asiat järjellä käsitettäviä!" -- -se on, hän kunnioitti ensiksi sydämensä pohjasta sielunsa Aasiaa, --- rakkauden ja voiman valtamerta, iäisesti Samaa, Hyvää, Yhtä -ennen muotoa, ennen tahtoa, ennen tietoa; ja nyt tämän hartaan -kunnioituksensa elvyttämänä ja vahvistamana saa hän takaisin sielunsa -europalaisen luonnonlaadun, nimittäin sivistyksen, viljeltymisensä; -ja hän huudahtaa: Kuitenkin ovat asiat käsitettäviä! Ne ovat -käsitettäviä, koska asiat, ollen alkujaan yhdestä, vastaavat -toisiaan. On olemassa asteikko; ja taivaan ja maan, aineen ja sielun, -osien ja kokonaisuuden yhtäpitäväisyys keskenään on oppaanamme. -Kuten on olemassa tähtitiede, jota sanotaan astronomiaksi, tiede -suureista, jota sanotaan matematiikaksi, tiede ainelaaduista, jota -sanotaan kemiaksi, samaten on myöskin tiede tieteistä -- sanon sitä -dialektiikaksi -- joka on Järki ja joka eroittaa väärän todesta. -Se perustuu yhtäläisyyden ja erilaisuuden tarkkaamiseen, sillä -arvosteleminen on asialle kuuluvan käsitteen liittämistä siihen. -Tieteet, parhaimmatkin -- matematiikka ja astronomia -- ovat kuin -metsästäjät, jotka anastavat minkä saaliin hyvänsä, joka vain -sattuu heidän tielleen, vaikk'eivät voisi sitä mitenkään hyödykseen -käyttääkään. Dialektiikka opettaa heitä käyttämään niitä hyödykseen. -"Tämä tiede on niin tärkeä ja arvokas, ett'ei kukaan järkevä ihminen -tahdo ryhtyä mihinkään tutkimukseen sen tutkimuksen itsensä vuoksi, -vaan ainoastaan sentähden, että hän sitä tietä etenisi siihen ainoaan -tieteeseen, joka käsittää kaiken." - -"Ihmisen olemus tai erikoisuus on kokonaisuuden käsittämisessä, -elikkä sen, mikä vaikutelmien erilaisuudessa on käsitettävissä -järkiperäiseen yhteyteen kuuluvana." "Sielu, joka ei koskaan ole -tajunnut totuutta, ei voi pukeutua ihmismuotoon." Minä julistan -ihmisille Järkeä. Minä julistan heille sitä hyvää, että he ovat sen -hengen läpitunkemat, joka on luonut luonnon, erittäinkin sitä hyvää, -että se voi ymmärtää luontoa, joka sen on luonut ja luo. Luonto on -hyvä, mutta järki on parempi, samoin kuin lainlaatija on enempi kuin -lainkuulija. Sen ilosanoman tuon minä teille, oi ihmislapset, että -totuus on kokonaan terveellistä ja että voimme toivoa pääsevämme -selville siitä, mikä on kaiken olevan todellinen itse. Ihmisen -vajanaisuus on siinä, että hän on suljettu näkemästä totuuden -olemusta ja että luulot johtavat häntä harhaan; mutta korkein hyvä on -todellista, korkein kauneus on todellista, ja kaikki hyve ja kaikki -onni riippuu tämän todellisen tietämisestä; sillä rohkeus ei ole -mitään muuta kuin tietoa, ja ihanin onni, mikä ihmistä voi kohdata, -on että hänen suojelushenkensä johtaa häntä siihen, joka todella on -hänen omaansa. Tämä on myöskin oikeuden todellinen olemus -- antaa -kullekin mitä hänelle tulee; niinpä hyveen tuntemukseen ei voi päästä -muuta tietä kuin syventymällä mietiskelemään jumaluuden olemusta. -Rohkeutta siis! sillä "vakuutus siitä, että meidän täytyy etsiä ja -tutkiskella sitä, mitä emme vielä tunne, tekee meidät verrattomasti -paremmiksi, uljaammiksi ja toimekkaammiksi, kuin jos pitäisimme -mahdottomana päästä selvyyteen siitä, mitä emme vielä tunne, ja -sentähden hyödyttömänä siihen pyrkiäkään." Kiihkeällä totuuden ja -todellisuuden rakkaudellaan turvaa hän meille sijan, jota ei mikään -voi meiltä riistää, antaen filosofialle arvoa ainoastaan sikäli kuin -se on iloa yhteydestä todellisen olemisen kanssa. - -Täten täytenään europalaista henkeä sanoi hän: sivistystä! Hän näki -Spartan lait ja säädökset ja älysi, tekisi mieli sanoa nerokkaammin -kuin kukaan hänen jälkeensä, mitä toiveita voi liittää kasvatukseen. -Hän iloitsi kaikesta täydellisestä, jokaisesta kauniista, -hyödyllisestä tai todesta teosta; varsinkin olivat neron loisto ja -henkiset saavutukset hänen ilonsa lähteitä. "Oi Sokrates", sanoi -Glaukon, "koko elämän korvaa viisaalle semmoisten keskustelujen -kuunteleminen kuin tämä nyt." Minkä arvon antaakaan hän neron -suurteoille, Perikleen, Sokrateen, Parmenideen hengen voimille! Minkä -arvon, arvoakin kalliimman neroille itselleen! Jumaliksi sanoi hän -ihanasti personoiden eri hengenlahjoja! Minkä arvon antaakaan hän -kasvatuksessa voimistelulle, minkä geometrialle, soittotaiteelle, -astronomialle, joidenka viihdyttävää ja lääkitsevää voimaa hän -ylistää! Timaioksessa hän osoittaa, kuinka voimme ylevimmällä tavalla -käyttää silmiämme: "Olemme väittäneet, että Jumala keksi ja soi -ihmiselle näkövoiman sitä varten, että me katsellessamme järjen -kehiä taivaalla käyttäisimme oman järkemme voimia sitä elokkaammin, -jotka voimat -- vaikkakin sekanaiset verrattuina noihin toisiin, -niin yksisointuisen vaihtelemattomiin -- kuitenkin ovat sukua noiden -kiertokuluille, ja että täten opittuamme ja luonnon varustamina -järkiperäisellä pohtimiskyvyllä voisimme jäljitellen jumaluuden -vaihtumattoman yhtämuotoisia kehäkiertoja taivaalla oikaista omia -eksymisiämme ja hairahduksiamme oikealta radalta." Ja "Tasavallassa": --- "Jokainen näistä opinhaaroista puhdistaa ja elvyttää meissä -jonkin sielunvoiman, jonka toisenlaatuinen tutkimus on sokaissut ja -haudannut, jonkin sielunvoiman, joka ansaitsee tulla pelastetuksi -ennemmin kuin tuhannet silmät, koska se yksin voi käsittää totuuden." - -Hän sanoi: sivistystä, hengenviljelystä; mutta ennen kaikkea -tunnusti hän tämän hengenviljelyksen perustukselle sille -tulevan arvon asettaen verrattomasti etusijalle synnynnäiset -luonnonlahjat. Hänen ylimykselliset vaistonsa laskivat painoa -synnynnäisille eroavaisuuksille. Oppi olennaisesta luonteenlaadusta -ja ennakkotaipumuksista kätkee itsessä kastilaitoksen idun. "Ne, -jotka olivat määrätyt hallitsemaan, niiden olemukseen sekoitti -muodostava jumaluus kultaa, sotilaisiin hopeaa, rautaa ja vaskea -talonpoikiin ja käsityöläisiin." Itä ilmoittaikse aina ja kaikkina -aikoina tässä uskossa. Koraanilla on tässä kastikysymyksessä selvä -kantansa. "Ihmiset ovat kokoonpannut metalleistaan, mitkä kullasta, -mitkä hopeasta. Ne teistä, jotka olivat arvokkaita tietämättömyyden -tilassa, ne ovat olevat arvokkaita uskon tilassakin omistaessaan -sen." Platon kanta oli yhtä selvä. "Olemisen viidestä järjestyksestä -voivat tavalliset ihmiset oppia ainoastaan neljä." "Tasavallassaan" -hän viivähtää puhuessaan nuorukaisten luonteensävystä ja -taipumuksista, ikäänkuin olisi se tärkeimmistä tärkein. - -Viehättävämpi esimerkki hänen luonnolle antamastaan merkityksestä -esiintyy vuoropuhelussa nuoren Theageen kanssa, joka halusi -saada Sokrateen opetusta. Sokrates selittää, että jos joku on -tullut viisaaksi seurustellessaan hänen kanssaan, niin hän ei -ansaitse kiitosta siitä, vaan on tämä yksinkertaisesti kehittynyt -viisaammaksi sill'aikaa kun, eikä sentähden että hän on seurustellut -hänen kanssaan, ja väittää hän, ett'ei hän tiedä mitenkä se on -tapahtunut. "Se ei onnistu moneen nähden, eikä semmoisilla ole -mitään hyötyä liittymisestä minuun, joita kohtaan minua vallitseva -henki on vastahakoinen, niin että minun on mahdotonta elää heidän -kanssaan. Henkeni ei toki estä minua antaumasta keskusteluun monen -kanssa, jotka kuitenkaan eivät mitenkään hyödy tästä seurustelusta. -Semmoista, Theages, on antautua minun seuratoverikseni; jos se on -Jumalalle otollista, olet sinä edistyvä pitkin ja nopein askelin; -mutta et ole edistyvä, jos se ei ole otollista. Arvostele nyt, -eiköhän sinun ole varmempaa ottaa opettajaksesi joku noista, jotka -vastaavat siitä hyödystä, jota he jakavat ihmisille, kuin minut, -joka voin hyödyttää sinua taikka en voi, kuinka vaan sattuu." Aivan -kuin hän olisi sanonut: "Minulla ei ole mitään järjestelmää. Minä -en voi mennä vastuuseen puolestasi. Sinä olet tuleva siksi, miksi -sinun pitää tulla. Jos välillämme on rakkautta, niin on seurustelumme -oleva sanomattoman suloista ja hyötyisää, ellei ole, niin kulutat -sinä aikaasi turhaan, ja minä ainoastaan ikävystyn sinusta. Minä -olen tuntuva sinusta typerältä ja maineeni valheelliselta. Kokonaan -yläpuolellamme, ulkopuolella kummankin meidän tahtoamme, on tällä -salaisella sieluja liittävällä tai eroittavalla voimalla sijansa. -Kaikki hyvä minussa on luoksensa vetävää, ja minä kasvatan en -antamalla opetustunteja, vaan suorittamalla tehtäväni." - -Hän sanoi: hengenviljelystä! -- hän sanoi: luontoa! eikä hän jättänyt -lisäämättä: mutta on myöskin olemassa jumalallista. Ei herää ajatusta -ihmismielessä, joka ei nopeasti pyrkisi pukeumaan voimaksi ja joka -ei järjestäisi itselleen suunnattomia toteutumisen apuneuvoja. -Plato, rajoituksia rakastava, rakasti rajattomuutta ja näki sen' -kohottavan ja jalostavan voiman, joka lähti totuudesta semmoisenaan -ja hyvyydestä semmoisenaan, ja koetti ikäänkuin ihmisjärjen puolesta -kerta kaikkiaan osoittaa sille sille tulevaa kunnioitusta -- -kunnioitusta semmoista, jota sopii osoittaa äärettömälle hengelle, -ja kuitenkin kunnioitusta, joka oli ihmisjärjen arvon mukaista. -Hän sanoi silloin: "Meidän voimamme levittäytyvät äärettömyyteen -ja palaavat sieltä jälleen meihin. Me voimme määritellä ainoastaan -pienen osan tietä; mutta tässä on tosiasia, joka ei ole -sivuutettavissa, ja jos ummistamme silmämme siltä, teemme henkisen -itsemurhan. Kaikki asiat seuraavat toisiaan asteettain, ja alkakaamme -mistä alammekin, aina on meidän kohoamistamme kohottava. Kaikki asiat -ovat esikuvallisia; ja mitä me sanomme tuloksiksi, ovatkin alkeita". - -Avain Platon ajattelutapaan ja sen täydellisyyteen on hänen kahdesti -kahtia jaettu viivansa. Valaistuaan ehdottoman hyvyyden ja ehdottoman -totuuden välisiä suhteita sekä järjellä tajuttavan maailman muotoja -sanoo hän: "Otaksukaamme viiva leikatuksi kahteen erisuureen osaan. -Leikattakoon vielä kahtia kumpikin näistä osista -- toinen edustava -aistien, toinen käsitteiden maailmaa -- ja näistä kahdesta uudesta -leikelmästä, jotka edustavat näiden maailmojen kirkasta ja pimeätä -osaa, on sinulla oleva toisena aistien maailman osana kuvia: varjoja -ja heijastuksia, toisena taas näiden kuvien todelliset esineet: -kasvit, eläimet ja taiteen sekä luonnon tuotteet. Sitte jaettakoon -käsitteiden maailma samalla tapaa, ja toinen näistä leikelmistä on -sisältävä luuloja ja otaksumisia, toinen taas totuuksia." Näitä -neljää leikelmää vastaa ihmishengen neljä toimintaa: luulo, usko, -ymmärrys, järki. Kuten jokainen lammikko kuvastaa auringon kuvaa, -samaten toistaa jokainen ajatus tai asia meille korkeimman Jumalan -kuvaa tai luomaa. Miljoonat kanavat puhkaisevat kaikkeutta hänen -toimintansa tiehykkeinä. Kaikki oleva kohoo kohoamistaan. - -Kaikilla hänen ajatuksillaan on tämä nousu: Phaidroksessa -opettaessaan, että kauneus on armainta maailmassa, se kun herättää -eloon hilpeyden ja vuodattaa toivoa ja luottamusta maailmaan, minne -se saapuukin -- ja jossakin määrässä saapuu se kaikkeen olevaan; -mutta että on olemassa vielä jotain muutakin, joka on niin paljon -kauniimpi kauneutta kuin kauneus on kaaosta, nimittäin viisaus, jota -meidän ihmeellinen näköaistimme ei voi tavoittaa, mutta joka, jos -sen voisimme nähdä, hurmaisi meidät täydellisellä todellisuudellaan. -Saman arvon antaa hän sille kaiken hyvän ja erinomaisen lähteenä -taiteessa. "Jos taiteilija valmistaessaan jotakin teosta pitää -silmällä sitä, joka on iäisesti samaa ja muuttumatonta, ja käyttäen -tällaista esikuvaa mallinaan ilmaisee teoksessaan sen aatetta ja -voimaa, silloin on välttämättä seurauksena että hänen luomansa on -kaunis. Mutta jos hän havaitsee ainoastaan sen, joka on syntynyt ja -kuolee, niin on hänen teoksensa oleva kaukana kauniista." - -Sama on asianlaita aina: "Juhlapidot" on opetus samassa hengessä, -joka nykyään jo on niin tuttua kaikelle runoudelle ja kaikille -saarnaajille ja julistajille maailmassa, että nimittäin sukupuolinen -rakkaus on vajanaista ja puuttuvaista ja että se on ainoastaan -kaukainen vertauskuva sielun rakkaudesta siihen äärettömään kauneuden -mereen, jota etsiäkseen se on olemassa. Tämä usko Jumaluuteen on aina -läsnä hänen hengessään, ja muodostaa se kaikkien hänen opetustensa -pohjan. Ruumis ei voi jakaa meille viisautta -- ainoastaan Jumala. -Samassa hengessä hän taukoamatta vakuuttaa, että hyvettä ei voi -opettaa ihmiselle, että se ei ole tietoa, vaan hengenlahjaa, että -suurimmat hyvämme olemme saaneet haltioittuneen hurmauksen kautta ja -että ne ovat tulleet meille jumalaisena lahjana. - -Tämä johtaa minut siihen henkilöön, jonka hän on asettanut -ikäänkuin Akatemiansa keskukseksi ja jonka suun kautta hän lausuu -kaikki painokkaimmat viisaudet ja jonka elämäkerran hän samaten on -muovaillut, niin että historialliset tosiasiat ovat häipyneet Platon -hengen luoman kuvan rinnalla. Sokrates ja Plato muodostavat sen -kaksoistähden, jota voimakkaimmatkaan tähystimet eivät kokonaan voi -eroittaa osiinsa. Sokrates taas omituisuuksissaan ja nerossaan on -paras esimerkki siitä yhdistämiskyvystä, jossa Platon ihmeellisten -voimien salaisuus piilee. Sokrates, alhaissäätyinen mutta -kunniallinen mies, hänen elämänsä tapahtumat mitä jokapäiväisimmät, -tavoissaan niin erikoisesti yksinkertainen ja kohtuullinen, että se -toisissa olisi antanut aihetta leikinlaskuun -- sitä enemmän kun -hänen mehevä hyvänsävyisyytensä ja herkkä tajunsa onnistuneelle -pilalle aivan viekottelemalla viekottelivat kokkapuheisiin, jotka -aina saivat vastauksensa. Näyttelijät esittivät häntä näyttämöltä, -savenvalajat piirsivät hänen rumat kasvonsa kiviruukkuihinsa. Hän -oli kylmäverinen veitikka, joka sukkeluutensa ohella oli tyynein ja -itsensä hillitseväisin ihminen ja jolla oli semmoinen ihmistuntemus, -että kenen kanssa hän tulikin puheisiin, hän kohta älysi miehensä ja -johti hänet varmaan tappioon jossakin väittelyssä -- väittelemään -hän olikin ylen hanakka. Nuoret miehet ovat äärettömästi ihastuneet -häneen ja kutsuvat häntä juhliinsa, ja hän menee niihin saadakseen -keskustella. Hän osaa juodakin puolestaan, hänellä on kestävin pää -koko Ateenassa, ja juotuaan koko seuran pöydän alle lähtee hän pois -ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut ja ryhtyy keskustelemaan ja -väittelemään jonkun selväpäisen kanssa. Lyhyesti hän oli kuten meillä -sanotaan "aika velikulta". - -Hän tavoitteli monella tapaa käydä kelpo kansalaisesta, oli -hirmuisesti innostunut Ateenaansa, vihasi puita, ei ikinä ehdollaan -lähtenyt ulkopuolelle kaupungin muurien, tunsi vanhat tunnusmerkit, -antoi arvoa jurottajille ja poroporvareillekin ja piti kaikkea -Ateenassa hieman parempana kuin muualla maailmassa. Hän oli -puheessaan ja puvussaan koruton kuin kveekari, tapaili jokapäiväisiä -lausetapoja ja kuvansa nouti hän kukoista ja peltokanoista, padoista -ja puulusikoista, hevosrengeistä ja puoskareista, vieläpä ammateista, -joita ei voi nimittääkään -- varsinkin jos hän puhui jonkun hyvin -hienon henkilön kanssa. Hänen viisautensa muistutti Benjamin -Franklinin viisautta. Siten todisti hän kerta eräälle, joka pelkäsi -jalan lähteä Olympiaan, ett'ei sinne ollut sen pitemmältä matkaa -kuin että hänen päivittäinen kävelynsä omassa huoneessaan yhtäpäätä -jatkettuna helposti voisi riittää sen suorittamiseen. - -Kunnon vanha setä hän oli suurine korvineen -- kauhea lavertelija --- mutta kerrotaanpa hänen kerran pari Boiotian sodassa osoittaneen -uskaliasta päättäväisyyttä, joka oli ehkäissyt kokonaisen -joukkokunnan paon; toinen juttu taas tiesi, että hän kerta -jouduttuaan sattumalta jäseneksi kaupungin hallitukseen oli tekeytyen -yksinkertaiseksi osoittanut rohkeutta asettumalla yksin vastustamaan -kansan mielipidettä, ja oli se teko ollut vähällä syöstä hänet -turmioon. Hän on hyvin köyhä, mutta karaistu kuin sotilas ja voi hän -elää muutamalla oliivilla, tavallisesti sanan täydessä merkityksessä -vedellä ja leivällä, paitsi silloin kun hänen ystävänsä häntä -kestitsivät. Hänen välttämättömät menonsa olivat ylen pienet, eikä -kukaan voinut elää sillä tapaa kuin hän. Hän ei käyttänyt mitään -alusvaatteita, ja hänen pukunsa oli sama kesät talvet; hän kulki -paljain jaloin, ja sanottiin että hän valmistaakseen itselleen -tilaisuutta mielihuvitukseensa -- puhua mielensä mukaan kaiken -päivää hienoimpain ja sivistyneimpäin nuorukaisten kanssa -- silloin -tällöin pistäysi työpajaansa valmistamaan myytäväksi kuvapatsaita, -hyviä tai huonoja, kuinka kulloinkin. Oli miten oli, varmaa vaan -on, ett'ei hän enää löytänyt huvia mistään muusta kuin tämmöisistä -keskusteluista ja että hän käyttäen verukkeenaan teeskenneltyä -tietämättömyyttä ahdistaa ja saattaa pulaan kaikki Ateenan hienot -puhujat ja hienot filosofit, olkoot he sitten syntyperäisiä -ateenalaisia tai muukalaisia Vähästä Aasiasta tai saarilta. Ei kukaan -voi kieltäytyä antaumasta puheisiin hänen kanssaan, hän on niin -vakaa ja hänen tiedonhalunsa niin vilpitön; mies, joka mielellään -suvaitsee, että hänen väitteensä kumotaan ellei hän puhu totuutta, -mutta joka yhtä kernaasti kumoo toiset heidän väittäessään jotain -väärää, yhtä huvitettuna kummastakin sekä kumoamisesta että itse -kumotuksi tulemisesta; hänestä nimittäin ei ihmiselle voinut tapahtua -mitään sen suurempaa pahaa kuin erehtyä käsityksessään oikeasta ja -väärästä. Säälimätön väittelijä, joka ei tiedä mitään, mutta jonka -ylivoimaisen järjen verroille ei kukaan toinen ihminen voi nousta, -jonka mielentyyneys oli järkähtämätön, jonka pelottava logiikka -aina oli kevyt ja leikkisä; niin huoleton ja tietämätön, että hän -sai varovaisimmatkin riisumaan aseensa johtaen heidät sitte mitä -herttaisimmalla tavalla kamaliin epäilyihin ja sekaannukseen. Mutta -hän tunsi tien uloskin niistä; tunsi, mutta ei ilmaissut sitä. -Ei pakotietä minnekään; hän pakottaa heidät mitä uhkarohkeimpiin -johtopäätöksiin joko -- tahi'llaan, ja viskelee hän Hippiaitaan ja -Gorgiaksiaan maailmanmaineineen kuten joku poika pallojaan. Tuo -hirmuvaltainen realisti! Meno on tuhannet kerrat laveasti ja monelle -seuralle puhunut hyveestä ja hyvinkin mielestään, mutta nyt hän ei -edes voi sanoa, mitä se onkaan -- tuo Sokrates-tahkiainen on siinä -määrin noitunut hänet. - -Tämä paatunut humoristi, jonka oudot mielijohteet, kujeet ja sävykäs -lystinkurisuus huvittivat nuoria patriiseja, samalla kuin maine -hänen lausunnoistaan ja sanasutkauksistaan päivä päivältä levisi -yhä laajemmalle, osoittautui sittemmin omaavansa rehellisyyden yhtä -voittamattoman kuin hänen logiikkansa ja olevansa joko heikkomielinen -tai ainakin tällaisen mielentilan varjossa hartaasti uskova ihminen. -Syytettynä tuomarien edessä kansan uskon turmelemisesta tunnustaa -hän sielun kuolemattomuuden ja palkinnon ja rangaistuksen tulevassa -elämässä, ja kieltäydyttyään peruuttamasta tätä tuomittiin hän -kansanvallan oikusta kuolemaan ja lähetettiin vankeuteen. Sokrates -astui vankilaan ja poisti siltä kaiken häpeällisyyden, se ei -voinut olla mikään vankila niin kauan kuin hän oli siellä. Kriton -lahjoi vanginvartian, mutta Sokrates ei tahtonut saada vapauttaan -petoksella. "Mitä vaikeuksia seuranneekaan, oikeus on asetettava -kaiken yläpuolelle. Ne asiat, joita kuulen, ovat kuin torvet ja -rummut, joiden ääni tekee minut kuuroksi kuulemaan sitä, mitä te -puhutte." Tämän vankilan ja siellä tapahtuneiden keskustelujen -maine sekä maine myrkkymaljan tyhjentämisestä ovat ihanimpia sivuja -maailman historiassa. - -Tuo merkillisyys yhdistäen rumassa ruumiissaan ilvehtijän ja -marttyyrin, tuo terävä katu- ja toriväittelijä ja samalla lempein -pyhimys, mitä mikään historia siihen aikaan tunsi, oli vahvasti -kiinnittänyt Platon mieltä, joka itsessään oli niin herkkä -tajuamaan tuommoisia vastakkaisuuksia, ja Sokrateen haamu asettui -kuin itsestään näyttämön etualalle sopivimpana niiden henkisten -aarteitten ilmituojana, jotka hänellä oli jaettavinaan. Olipa -onnellinen sattuma, että tämä alhaison keskuudesta noussut Aisopos -ja tämä juhlaviitassa astuva oppinut kohtasivat toisensa tehdäkseen -toisensa kuolemattomiksi kumpikin kyvyillään. Sokrateen luonteen -omituinen yhdiste oli omansa kätkemään itsessään Platon hengen -yhdistelemisvoimaa. Vielä lisäksi voi hän tällä keinoin suoranaisesti -ja kateutta herättämättä käyttää hyväkseen Sokrateen neroa ja arvoa, -joille hän epäilemättä on suuressa kiitollisuuden velassa; ja nämä -taas esiytyivät erinomaisesti edukseen Platon täydellisen taiteen -kuvastamina. - -On vielä sanottavanani, että Platon ainoa heikkous on se, mikä -välittömästi johtuu hänen hengenlaadustaan. Hänen tarkoitusperänsä -ovat puhtaasti henkisiä ja siksipä ilmaisussaan puhtaasti -tieteellisiä. Kohoten taivaisiin, sukeltaen syvyyksien kuiluihin, -selvitellen valtion lakeja, rakkauden intohimoa, syyllisyyden tuskia, -kuolevan sielun toivoja aina on hänen esityksensä tieteellistä eikä -mitään muuta. Se onkin melkein ainoa heikkous Platon ansioissa, että -hänen kirjoitelmillaan ei ole -- ja tämä riippuu epäilemättä juuri -järjen ylivallasta hänen teoksissaan -- sitä elävää vaikutusvoimaa, -mikä on jonkun profeetan huudahduksilla tai jonkun oppimattoman -arabialaisen tai juutalaisen saarnoilla. Hänen kirjoitelmansa -asettavat lukijan ikäänkuin välimatkan päähän, ja liittyäkseen -johonkin tarvitsee välttämättä päästä kosketukseen sen kanssa. - -Enpä tiedä mitä vastata tähän huomautukseen muuta kuin että olemme -tässä joutuneet luonnon laissa säädetyn tosiasian eteen: tammi ei ole -mikään omenapuu. Sokurin ominaisuudet ovat sokurin ominaisuuksia ja -suolan ominaisuudet suolan. - -Toisekseen puuttuu häneltä ajatusjärjestelmää. Hänen innokkaimmat -puoltajansa ja oppilaansa joutuvat tässä pulaan. Hän tavoitteli kyllä -olemisen selitystä, mutta hänen selityksensä ei ole täydellinen ja -selkeä. Toinen arvelee hänen tarkoittaneen sitä, toinen taas tätä: -hän on sanonut toisella kertaa toista, toisella aivan vastakkaista. -Häntä vastaan on väitetty, ettei hän ole selittänyt, mitenkä aate -pukeutuu aineeseen. Edessämme on maailma, eheä kuin pähkinä, -täydellinen, pienintäkään hivahdusta kaaoksesta ei siihen ole jäänyt, -ei ompelun jälkeä eikä langan päätä, ei merkkiäkään kiirehtimisestä, -ei mitään parsimisia tai korjauksia; kun taas maailmanselitykset ovat -paljaita tilkka- ja palatekeleitä. - -Pisinkin aalto häipyy nopeasti mereen. Platosta olisi platonismi -ollut kylläkin suotava: itsetietoinen ja tarkka maailmankuva, -ennen kaikkea tarkka. Sen pitää olla maailma kulkeneena Platon -hengen kautta, ei mitään vähempää. Jokaisella atoomilla pitää olla -platoninen vivahdus; jokaisen ennen tuntemasi atoomin, jokaisen -suhteen tai ominaisuuden olet tapaava täällä ja tunteva, mutta -nyt järjestettynä, ei luontoa enää, vaan taidetta. Ja sinä olet -tunteva että Aleksander todellakin valtasi miehin ja ratsuin -valtakuntia taivaankappaleissa -- mutta nämä valtakunnat ja aine, -josta valtakunnat luodaan, alkuvoimat, itse taivaankappaleetkin -ja taivaankappalten ja ihmisten lait ovat kulkeneet kuin ravinto -hänen ruumiiseensa eivätkä enää ole ravintoa, vaan ruumista; -siten on koko tämä jättiläissuupala sulanut Platoksi. Hän on -anastanut omistusoikeuden koko maailmaan. Tämä on individualismin -ylväin pyrintö. Mutta tämä suupala osoittautuu liika suureksi. -Jättiläiskäärmeellä on hyvä halu nielaista se, mutta se ei onnistu. -Sen yritys raukee tyhjiin, ja purressaan tukehtuu se: purtu maailma -tarrautuu purijaa hampaisiin. Siinä on hänen turmansa: voittamaton -luonto elää edelleen ja unohtaa hänet. Siten tapahtuu kaikille: siten -täytyy tapahtua Platollekin. Iäisen luonnon rinnalla häipyy Plato -ainoastaan filosofiseksi kokeeksi. Hän pohtii sinne ja pohtii tänne. -Teräväjärkisinkään saksalainen, hänen uskollisin oppilaansa, ei ole -koskaan voinut sanoa, mitä platonismi todella on; ja tosiaankin, -häneltä voi jokaisessa suuressa kysymyksessä esittää mitä ihanimpia -lausuntoja tueksi aivan päinvastaisille käsityksille. - -Olemme pakotetut sanomaan tämän, jos meidän täytyy ottaa huomioon -Platon tai jonkun toisen filosofin yrityksiä vallita luontoa -- joka -ei ole vallittavissa. Ikinä ei ole mikään neronvoima vähimmälläkään -menestyksellä voinut selittää olemista. Arvoitus pysyy arvoituksena. -Mutta on väärin olettaa että Platolla oli tämä kunnianhimo. Älkäämme -näyttäkö kohtelevan kevytmielisesti hänen kunnioitettavaa nimeään. -Ihmiset ovat järjen voimiensa mukaan antaneet tunnustuksensa hänen -yliaistillisille pyrinnöilleen. Ken tahtoo oppia tuntemaan häntä, -verratkoon häntä ei luontoon vaan toisiin ihmisiin. Kuinka monet -ihmispolvet ovatkaan menneet lepoonsa, ja yhä on hän saavuttamaton! -Mahtavana ihmisjärjen rakenteena kuin joku Karnak tai keskiaikaiset -tuomiokirkot tai etrurialaiset muinaisjäännökset vaatii hänen -elämäntyönsä tullakseen käsitetyksi ihmishengen voimat kaikessa -niiden laajuudessa. Minä arvelen, että hänet näkee todellisimmin, -kun näkee hänet syvimmän kunnioituksen silmillä. Mitä syvemmin -häneen perehtyy, sitä syvempänä ilmenee hänen järkensä ja sitä -moninkertaisempina hänen ansionsa. Sanoessamme: kas tuossa on hieno -kokoelma satuja tai kiittäessämme hänen kirjoitustapaansa tai -tervettä älyään tai aritmeettista kykyään puhumme kuin koulupojat, -ja pelkäänpä että suurin osa siitä kärsimättömästä kritiikistämme, -jolla arvostelemme dialektiikkaa, ei ole paljoakaan pätevämpää. -Tämä kritiikkimme on hiukan sukua kärsimättömyydellemme penikulman -pituudesta, kun meillä on kiire; mutta on kuitenkin parasta, että -penikulma saa pitää tuhat seitsemänsataa kuusikymmentä kyynäräänsä. -Syvällenäkevä Plato on suhdittanut valot ja varjot elämämme hengen -mukaan. - - -Plato, lisäyksiä. - -Bohnin "Serial library" sarjassa ilmestynyt oivallinen -englanninkielinen käännös Platon teoksista, jota pidämme parhaimpana -palveluksena, minkä halpahintaiset kirjallisuussarjat ovat tehneet, -tarjoo meille tilaisuuden muutamaan pikaiseen huomautukseen tämän -kiintotähden korkeudesta ja valovoimasta tai liittämään tähän, kuten -sanomalehdet sanovat, tuoreimmat tiedot Platosta. - -Laajan yleistämiskykynsä kautta on nykyaikainen tiede oppinut -korvaamaan ihmisen tutkijalle yksilöiden vajanaisuudet piirtämällä -hänen eteensä sukujen kasvun ja kehityksen ääriviivat ja herättämään -tyyntymystä ja toivoa mielessä ainoastaan yksinkertaisesti -valaisemalla ääretöntä taustaa. Ihmisolennon kehityksen taustana -ovat sisilisko ja kasvi. Hänen taiteensa ja tieteensä, hänen otsansa -kevyet kirkkaat lapset, näyttävät ihmeellisiltä katsottuina siinä -valossa, että niiden luojan otsa joskus on ollut härän, krokotiilin -tai kalan otsan kaltainen. Näyttää kuin luonto ei mitenkään olisi -ollut tyytymätön tuloksiinsa, kun se verrattuna geologiseen yöhön -takanaan viidessä kuudessa vuosituhannessa on tuonut ilmoille viisi -kuusi miestä semmoista kuin Homeros, Phidias, Menu ja Kolumbus. -Ja todistavatkin nämä näytteet puun kelpoisuutta. Ne osoittavat -selvää edistystä trilobiittiin tai sisiliskoon nähden ja ovat -hyvänä perustana vastaiselle edistymiselle. Tällä taiteilijalla -on aikaa ja tilaa yllin kyllin, eikä se tajua teidän puheitanne -ikävistä valmisteluista. Se odotteli kärsivällisesti ohivierivät -paleontologiset ajanjaksot, kunnes löi hetki, jolloin ihminen -oli ilmestyvä. Ja taaskin kuluu aikoja ja ajanjaksoja ennenkuin -ihmisjärki aavistaa maan liikkuvan, ja taaskin aikoja ennenkuin -voidaan piirtää vaistojen ja hengenvoimien kartat. Mutta kuten -sukujen samaten on yksityisten ihmistenkin toistaan seuraaminen -kohtalon määräämä ja ihana, ja Platolla on onni merkitä ihmiskunnan -historiassa uuden ajanjakson alkua. - -Platon maine ei perustu mihinkään yksityiseen johtopäätelmään tai -sokraattisten mietiskelyjen mestarilliseen esitykseen tai mihinkään -erikoiseen todisteluun, kuten esimerkiksi todisteluun sielun -kuolemattomuudesta. Hän on enempi kuin erikoistuntija tai koulumies -tai geometrian tutkija tai yleensä jonkun erityisen sanoman julistaja -ja profeetta. Hän edustaa hengen etuoikeuksia, nimenomaan varsinkin -sitä hengenvoimaa, joka johtaa asioita korkeammalle ja korkeammalle -tasolle ja siten kehittelee kussakin asiassa esille taimen, jossa -se ikäänkuin sisältä kasvaa ja levenee. Tämmöiseen kasvuvoimaan -herättäminen kuuluu ajatuksen olemukseen. Luonnontutkija ei koskaan -voi johtaa meitä käsittämään sitä, vaikka hän tekisi mitä havaintoja -maailmankaikkeudesta tahansa, vaan on hän yhtä köyhä piirtäessään -papereilleen Orionin sumutähtiä kuin mitatessaan maapalstan kulmaa. -Mutta Platon Tasavallan voi sanoa tällaisen sisäisen levenemisvoiman -vuoksi aiheuttaneen ja siis ikäänkuin edeltäkäsin itsessään -käsittäneen Laplacen astronomian. Kasvu- ja levenemisvoima on -elimellistä. Henki ei luo sitä, mitä se käsittää, yhtä vähän kuin -silmä luo näkemänsä ruusun. Lukiessamme Platon ansioksi sen, että -hänellä oli tätä ajatuksen kasvuvoimaa, sanomme ainoastaan että hän -oli täydellisempi ihminen, joka voi käyttää luonnon tajuamiseen -aistien, ymmärryksen ja järjen täyttä asteikkoa. Tämä ajatuksen -sisäinen levenemisvoima on siinä, että henkinen näkövoimamme jatkuu -vielä, kun taivaanranta jo rajoittaa luonnollista näkemistämme, ja -että tämä kaukonäkö paljastaa meille luonnonlakien kauaskantoiset -joka taholle levittäytyvät säteet. Plato seisoo kaikkialla -teiden päässä, joilla ei ole loppua, vaan jotka jatkuvat kautta -kaikkeuden. Senpätähden kasvaakin jokainen hänen sanansa kuin luonnon -selitykseksi. Minne hän luokin silmänsä, näkee hän sivu sen, mikä -on, johonkin syvempään ja vieläkin syvempään. Hänen havaitsemuksensa -vastakohtien synnystä toisistaan, kuoleman elämästä ja elämän -kuolemasta -- tuo laki, jonka mukaan luonnossa eroittaminen on -yhdistämistä, mätäneminen ja kolera ainoastaan merkkejä uuden elämän -muodostumisesta; se, mitenkä hän näkee pienen suuressa ja suuren -pienessä, mitenkä hän tutkii valtiota kansalaisessa ja kansalaista -valtiossa ja lopulta jättää epäilemään, onko hän esittänytkin -Tasavaltansa vertauskuvaksi yksityisen ihmissielun kasvatuksesta; -hänen ihanat määrittelynsä aatteista, ajasta, muodosta, laadusta, -viivoista, määrittelynsä, jotka toisinaan ovat ehdollisia, kuten -määrittelyt hyveestä, rohkeudesta, oikeudesta, kohtuudesta; hänen -mieltymyksensä opettaviin vertauksiin ja hänen vertauksensa itsekin: -Trophoniuksen luola, Gygeen sormus, vaunujenajaja hevosineen, -kultainen, hopeainen, vaskinen ja rautainen luonteenlaatu, Theuth ja -Thamus ja näky Hadeksesta ja Kohtalottarista -- satuja, jotka ovat -syöpyneet ihmisten mieliin kuin eläinradan merkit; hänen aurinkoinen -silmänsä ja hänen lempeä sielunsa hänen yhtäläistymisoppinsa, hänen -oppinsa muistelemisesta, hänen selvä näkemyksensä toistumisen laeista -tai siitä vastavaikutuksesta, joka turvaa oikeuden välittömän -toteutumisen kautta kaikkeuden: oppi, joka esiytyy kaikkialla, mutta -varsinkin lauselmassa: "Mitä tulee meihin Jumalasta, se palaa meistä -Jumalaan", ja. Sokrateen uskossa, että lait täällä alhaalla ovat -tuolla ylhäällä vallitsevien lakien siskoja. - -Vielä sattuvampia esimerkkejä tarjoovat hänen siveelliset -johtopäätöksensä. Plato väittää, että tieto ja hyve ovat yhtä, pahe -nimittäin ei voi koskaan tuntea itseään ja hyvettä, mutta hyve -tuntee sekä itsensä että paheen. Silmä todisti, että oikeus oli -parasta niin kauan kuin se oli hyödyllistä, Plato opettaa, että -se on aina hyödyllistä, että hyöty siitä on sisäistä ja pysyvää, -vaikkapa oikeamielinen salaisikin oikeutensa jumalilta ja ihmisiltä, -että on parempi kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä, että rikollisen -pitäisi tavoitella rangaistustaan, että valhe oli vahingollisempi -kuin murha ja että tietämättömyys ja tietämättömyydessä lausuttu -valhe oli turmiollisempi kuin tapaturmassa tehty murha, että sielu -vastahakoisesti sallii itseltään riistettävän totuuden, ett'ei -yksikään ihminen tee syntiä ehdoin tahdoin, että luonnon tie -edistykseen kulkee hengestä ruumiiseen ja että vaikkapa terve ruumis -ei voi saattaa entiselleen sairasta sielua, niin voi kuitenkin terve -sielu palauttaa ruumiin parhaaseen mahdolliseen tilaan. Viisaalla -on oikeus vallita tietämätöntä, nimittäin ohjata häntä tietoon. Ken -soittaa väärin, hänelle on oikea rangaistus se, että hän ohjataan -oikeaan ääneen; sakko, joka on hyvän ihmisen maksettava hänen -kieltäytyessään hallitsemasta, on että hän joutuu itseään huonomman -hallittavaksi; jotta hänen vartiomiehensä eivät tavoittelisi, kultaa -ja hopeaa, on heille opetettava, että heillä on omissa sieluissaan -kultaa ja hopeaa, ja on tämä saattava ihmiset taipuvaisiksi antamaan -kullekin, mitä hän vaan tarvitsee. - -Tämä kaukonäkö selittää myöskin sen merkityksen, jonka hän antaa -geometrialle. Hän näki, että yliaistillinen maailma oli yhtä -lakiperäinen ja säännönmukainen kuin maapallokin ja että taivaallinen -geometria oli yhtä paikallaan siellä kuin viivojen ja kulmien -logiikka täällä alhaalla, että maailma oli läpeensä matemaattinen, -että hapen, typen ja kalkin suhteet ovat muuttumattomat, että aina on -olemassa varmat määrät vettä, liuskakiveä ja magnesiumia; tarkalleen -yhtä muuttumattomat ovat siveysperusteidenkin keskinäiset suhteet. - -Tämä aikaisin Goethe vihaten kaikkea teennäisyyttä ja valhetta -iloitsi voidessaan paljastaa sen tosiolevan, joka on tilapäisen -pohjana: hän tuo ilmi kaikkialla vallitsevan yhteyden, yhtenäisyyden -ja kuvaannollisuuden, vihaa kaikkea eristäytymistä ja ilmestyy -kuin rikkauden jumala maankiertäjäin hökkeleihin saaden voiman ja -taidon lähteet kumpuamaan esiin kaikessa, mihin hän koskettaakin. -Siveystiede oli silloin vielä uusi ja köyhä, kun Plato voi kirjoittaa -täten: "Kukaan niistä, joiden ajatukset ovat säilyneet aikamme -tunnettaviksi, ei ole vielä koskaan tuominnut vääryyttä tai ylistänyt -oikeutta muuten kuin sikäli kuin se on omansa kohottamaan mainetta -tai kunniaa tai tuottamaan etua; samalla kun ei kumpaakaan niihin -itseensä ja niiden itsenäiseen olemassa oloon nähden ihmisen sielussa -salassa sekä jumalilta että ihmisiltä ole läheskään riittävästi -tutkittu, ei runomuodossa eikä suorasanaisissa kirjoitelmissa -- -erittäinkin kuinka toinen niistä on suurin paha, mitä ihmissielu voi -itsessään kätkeä, ja oikeus taas ihmissielun suurin hyvä." - -Hänen määrittelynsä aatteista, että ne ovat yksinkertaisia, pysyviä, -yhtenäisiä, itsestään olevia -- joka määrittely iäksi eroitti ne -älyn havainnoista -- merkitsee uuden kehityskauden alkua maailmassa. -Hän oli syntynyt havaitsemaan hengen itsestäänkehkenevän ja -kehittyvän, rajattoman ja aina uutta synnyttävän voiman, voiman, joka -yht'aikaa on olemisen sekä keskellisyyden että häviämisen salaisuus. -Plato on itsessään niin keskitetty henki, että hän hyvin olisi -voinut tulla toimeen ilman oppikaavojaankin. Tiedon ja aatteiden -olemassaolo paljastaa hänelle iäisyyden olemassaolon, ja hän esittää -oppinsa muistelemisesta todennäköisimpänä yksityiskohtaisena -elämänselityksenä. Olkoon, että se oli haaveellinen -- se ei merkitse -mitään; tietomme ja olemisen pohjattomuuden välillä on kuitenkin -olemassa todellinen yheys, ja yhtä suurenmoinen kuin se on, pitää sen -selityksenkin olla. - -Hänen ajatuksensa on koskettanut kaikkia ajattelun pääkohtia. Hän -kirjoitti hengen oman asteikon pohjalla ja niinpä ovat kaikki -asiat sopusointuisessa järjestyksessä hänen kuvauksessaan. -Väsymättä sovitti hän siihen kaiken menneisyyden ja kävi käsiksi -yksityiskohtiin rohkeudella, jonka hän havaitsi vallitsevan -luonnonelämässä. Voisi sanoa, että hänen edeltäjänsä olivat -piirtäneet hengen kartalle kukin oman maatiluksensa, maakuntansa, -saarensa, mutta että Plato vasta piirsi maapallon kuvan. Hän -ihmisellistyttää luonnon hengen, ihminen on pienoismaailma. Kaikki -näkyväisen taivaan kehät vastaavat kukin kehäänsä ihmisen hengessä. -Ei ole olemassa hituistakaan, joka ei olisi maailmanlakien alainen, -eikä ole mitään satunnaista ihmishengen toiminnassa. Olioiden -nimetkin ovat salliman määräämät ja noudattavat olioiden luontoa. -Kaikilla Panteonin jumalillakin on jokin syvä merkityksensä, joka -ilmenee heidän nimissään. Jumalat ovat aatteita. Pan ilmaisee -puhelahjaa tai ilmaisemiskykyä, Saturnus mietiskelyä, Jupiter -hallitsevaa, kuninkaallista mieltä, Mars intohimoa, Venus -sopusuhtaisuutta, Calliope maailmansielua, Aglaia hengen valaistusta. - -Nämä ajatukset olivat jo useinkin valonkipinöinä ilmenneet hurskaille -ja runollisille hengille, mutta nyt tulee tämä laajasti ja syvästi -sivistynyt, kaikki tunteva kreikkalainen mittaustieteilijä, hengen -Euclides mahteineen ja sommittelee ne arvoonsa ja järjestykseensä -vihkien toisiinsa luonnon kummatkin puolet. Aikaisemmin kuin kukaan -toinen ihminen havaitsi hän siveellisen tunteen henkisen arvon. Hän -kuvaa oman ihannekuvansa esittäessään Timaioksessa jumalan, joka -johtaa olevan sekaannuksesta järjestykseen. Hän sytytti valkean -niin tarkalleen olemisen keskipisteeseen, että koko olemisen kehään -levittäytyi valo ja että voimme eroittaa navat ja päiväntasaajan -ja leveysasteet, jokaisen kaaren ja solmun: maailmanselitelmä -niin tasasuhteinen ja niin hienovireinen että tekisi mieli sanoa -sen sopusuhtaista rakennetta huuhtoilleen kokonaisten aikakausien -tuulenhumun, eikä että se oli lyhytikäisen kirjoittajan hätäisesti -haamuilema kyhäelmä. Tästä johtuu että erästä tarkalleen rajoitettua -laatua ihmisiä, nimittäin niitä, jotka ovat taipuvaisia antamaan -jokaiselle totuudelle henkisen eli siis siveellisjärkiperäisen -selityksen asettaen sille ikäänkuin kaukaisemman ja toisen -tarkoitusperän kuin sen, mikä on varsinaisesti sen oma, sanotaan -platonisteiksi. Siten on Michel Angelo platonisti soneteissaan. -Shakespeare on platonisti, kun hän kirjoittaa, "Luontoa ei tehdä -paremmaksi keinoilla, mutta luonto itse tekee keinot", tai: - - "Ken uskollisna - kukistunutta herraa vielä seuraa, - hän voittaa sen, ku voitti hältä herran, - ja sijansa saavuttaa hän historjassa." - -Hamlet on sula platonisti, ja ainoastaan Shakespearen oma -hengensuuruus estää lukemasta häntä tämän koulun mainioimmaksi -edustajaksi. Swedenborg on koko suorasanaisessa runoelmassaan -"Aviollinen rakkaus" platonisti. - -Hänen ylevä terävyytensä perusti hänen arvonsa ajattelijain -kesken. Hänen saavuttamansa yleisen suosion salaisuus on taas -hänen siveellisessä pyrintöperässään, joka teki hänet rakkaaksi -ja kallisarvoiseksi ihmisille. "Järki", sanoi hän, "on taivaan -ja maan kuningas"; mutta Platolla on järki aina siveellistä. -Hänen kirjoituksillaan on samaten runouden ikuinen nuoruus. Hänen -väitteensä, enimmät niistä, olisi voinut pukea soneteiksi, eikä -olekaan runous ikinä liihoitellut korkeammalle kuin Timaioksessa -ja Phaidroksessa. -- Runoilijanakin on hän ainoastaan ajatuksen -maailmoissa liikkuva. Hän ei kuten Pythagoras tehnyt itseään -tehottomaksi sommittelemalla ulkomaailmaa koskevia säännöksiä. -Koko hänen esityksensä Tasavallassa on käsitettävä myytilliseksi, -jonka tarkoituksena oli toisinaan räikein värein ilmaista hänen -ajatuksiaan. Ei voi ryhtyä sääntelemään joutumatta vaaraan tulla -ulkokullaiseksi teeskentelijäksi. - -Oli suurisuuntainen tuuma tuo suuruuden rajoittamaton -etuoikeuksellisuus, jonka hän myönsi palkintona parhaimmille (ja -jonka hän sitä erikoisesti painostaakseen puki vaimojen yhteisyyden -muotoon). Kaksi laatua ihmisiä on oleva ulkopuolella lakeja: -ensinnäkin semmoiset, jotka hairahduksien kautta ovat asettaneet -itsensä ulkopuolelle lakien suojeluksen -- lakipatot, ja toiseksi -ne, jotka luonnonlahjojensa tai ansioittensa vuoksi ovat meidän -hyvitystemme saavutuspiirin ulkopuolella: he olkoot vapautetut -kansalaisvelvollisuuksista ja lakien yläpuolella. Me uskomme heidät -heidän omaan edesvastuuseensa, tehkööt he kanssamme miten tahtovat. -Älköön kukaan tohtiko arvostella Michel Angelon ja Sokrateen -epäsäännöllisyyksiä jokapäiväisen elämän mittapuulla. - -Tasavaltansa kahdeksannessa kirjassa sirottaa hän hieman -matemaattista tomua silmiimme. On surullista nähdä hänen tuollaisten -ylevän jalojen opetusten jälkeen myöntävän hallitseville -oikeuden valehdella. Plato suvaitsee leikkiä pikkuisen Kohtaloa -vähäarvoisemmille ihmisille kuten ihmiset suvaitsevat tehdä -koirilleen ja kissoilleen. - - - - -III. - -Swedenborg, mystikko. - - -Etevistä henkilöistä eivät ne, jotka ovat ihmisille -kallisarvoisimmat, kuulu siihen ihmiskunnan luokkaan, jota -taloustieteilijät sanovat tuottavaksi: heillä ei ole mitään käsissään -tarjottavana, he eivät ole kasvattaneet ruista, eivät leiponeet -leipää, he eivät ole perustaneet mitään siirtomaata, eivät keksineet -mitään kangastuoleja. Korkeampaan arvoluokkaan kuuluvat tämän -kaupunkeja rakentavan, toreilla hyörivän ihmissuvun arvostelussa -ja rakkaudessa nuo runoilijat, jotka henkisistä valtakunnistaan -ilahuttavat ja elähyttävät ajatusta ja mielikuvitusta aatteilla -ja kuvilla, jotka kohottavat ihmisen yläpuolelle tätä viljan ja -rahan maailmaa ja lohduttavat häntä päivän pettymyksissä ja kaupan -ja aherruksen jokapäiväisyydessä. Samoin on filosofillakin arvo, -joka mairittelee hänen järkeään antaen sen ratkaistavaksi ajatuksen -pulmia, jotka virittävät hänessä uusia voimia. Muut rakennelkoot -kaupunkejaan -- hän on olemassa ymmärtääkseen niitä ja ylläpitääkseen -niissä kunnioitusta. Mutta on vielä olemassa eräs luokka, joka -johtaa meitä kokonaan toiselle alalle siveyden tai tahdon maailmaan. -Tälle ajatuksenalalle ovat erikoista sen vaatimukset. Missä tahansa -oikeudentunto ilmoittaikse, siellä astuu se etusijalle kaikkeen -muuhun nähden. Muut asiat luon minä runoksi, mutta siveellinen tunne -luo runoksi minut. - -On toisinaan tullut mieleeni, että tekisi parhaimman palveluksen -nykyaikaiselle arvostelulle se, joka määrittelisi Shakespearen -ja Swedenborgin väliset suhteet. Ihmishenkeä hämmentää aina eräs -kaksinaisuus: se vaatii järkeä ja se vaatii pyhyyttä ja on yhtä -levoton, kun toinen tai toinen näistä puuttuu. Vielä ei ole -ilmestynyt niiden yhdistäjää. Jos kyllästymme pyhimyksiin, on -Shakespeare turvamme. Toki opettaa vaistomme meille nopeasti, -että olemisen kysymys, kysymykset: mistä? mitä? ja minne? ovat -ratkaistavat ennen kaikkea muuta -- ja että näiden kysymyksien -ratkaisu on tavattavissa jossakin ihmiselämässä, eikä missään -kirjassa. Joku näytelmä tai runoelma vastaa ainoastaan lähenteleväsi -ja välillisesti niihin, kun taas Moses, Menu, Jesus pyrkivät suoraan -niiden ratkaisuun. Siveellisen tunteen ilmapiiri on ylevyyden -ilmapiiriä, jonka rinnalla kaikki aineellinen suurekkuus ja upeus -kutistuu kuin vähäpätöiseksi lastenleikiksi, mutta joka kuitenkin -aukaisee kelle poloiselle tahansa, jolla vaan on järkeä, kaikkeuden -portit. Melkeinpä kuumeisella kiireellä valtaa se ihmisensä. Tai -Koraanin kielellä lausuttuna: "Jumala sanoi: taivas ja maa ja kaikki, -mitä niiden välillä on, luuletteko te, että loimme teidät leikillä ja -ett'ette enää palaa meihin?" Siveellinen tunne on tahdon valtakuntaa -ja valliten ja elähyttäen tahtoa, joka on persoonallisuuden tyyssija, -näyttää se pukevan kaikkeuden persoonan haamuun. - - "Sua elämän vallat kaikki kumartaa, - Ne ei vain sun, vaan sua ne kaikki on." - -Kaikki ihmiset tottelevat hurskasta. Koraani eroittaa eri luokkaan -ne, joiden luonto on hyvä ja joiden hyvyys voi vaikuttaa toisiin, -ja julistaa juuri tämän luokan olemisen tarkoitukseksi: toisilla -luokilla on osansa olemisen juhlasta ainoastaan siksi, että ne -seuraavat tätä sen saattueena. Ja persialainen runoilija huudahtaa -tämänlaatuiselle ihmiselle: - - "Uljaasti viettämään käy elämän juhlaa! - sä kutsun sait -- muut vain sun kanssas pääsee!" - -Tämän luokan etuoikeutena on päästä luonnon salaisuuksien ja -rakenteen perille jotakin toista korkeampaa tietä kuin kokemuksen. -Kuten jokapäiväisessä puheessa sanotaan, että ihminen oppii -kokemuksen kautta, sen sanotaan erinomaisen teräväjärkisen ihmisen -aavistavan ilman kokemusta. Arabialaiset kertovat, että Abul -Khain, mystikko, ja Abu Ali Seena, filosofi, kerta keskustelivat -keskenään ja heidän erotessaan sanoi filosofi: "Kaiken minkä hän -näkee, tiedän minä," mystikko taas: "Kaiken minkä hän tietää, -näen minä". Jos vaadittaisiin selittämään tällaista välitöntä -näkemystä, johtaisi vastaus siihen sielunominaisuuteen, jota -Plato nimitti muistelemiseksi ja jonka bramiinit ovat sulkeneet -sielunvaellusoppiinsa. Kun sielu on syntynyt useat kerrat tai kuten -hindut sanovat: "on vaeltanut olemisen taivalta tuhannet kerrat -uudestaan syntyen" ja nähnyt olemisen täällä maanpäällä ja taivaissa -ja syvyyksissä, niin ei ole olemassa mitään, josta se ei olisi saanut -tietoa; eipä ihmettä siis, jos se kussakin yksityisessä tapauksessa -voi johtaa mieleensä sen, minkä se ennakolta jo tiesi. "Koska kaikki -asiat luonnossa ovat yhteydessä keskenään ja suhtautuvat toisiinsa, -ja koska sielu ennakolta on tuntenut kaiken, niin mikään ei estä -ihmistä, joka on muistanut tai, kuten jokapäiväisessä puheessa -sanotaan, oppinut yhden ainoankin asian, itsestään johtamasta -mieleensä kaikkea entistä tietoaan ja tämän yhden tietonsa nojalla -löytämästä kaikkea muutakin, kun hänellä vaan on rohkeutta ja kun hän -ei uuvu kesken tutkimuksissaan. Sillä kaikki tutkiminen ja oppiminen -on muistelemista." Kuinka paljoa enemmän vielä, jos hän, joka tutkii, -on pyhä ja jumalainen henki! Sillä ollen yhtä laatua kuin alkuhenki, -jossa ja josta kaikki oleva on, liittyy ihmishenki kevyesti -kaikkeen olevaan ja kaikki oleva siihen: ne sulautuvat toisiinsa; -ja ihmishenki on täydellä myötätunnolla läsnä olevan rakenteessa ja -laeissa. - -Taival on vaikea, salaperäinen ja kauhujen saartama. Muinen -sanottiin tämmöistä hengentilaa haltioissaan olemiseksi tai loveen -lankeamiseksi -- sielun irtauminen ruumiista kohotakseen ajatusten -maailmaan. Kaikki uskon historia sisältää jälkiä pyhien miesten -haltiotilasta -- autuas tunne, mutta ilman ilon värähdystäkään, -vakava, yksinäinen, vieläpä raskaskin, "yksinäisen pako yksinäisen -luoksi", sanoo Plotinos; "mystis", silmien sulkeminen -- siitä -sana mystikko. Sokrateen, Plotinoksen, Porphyriuksen, Böhmen, -Bunyanin, Foxin, Pascalin, Guionin ja Swedenborgin haltioittumiset -johtuvat heti mieleen. Mutta yhtä nopeasti johtuu mieleen tätä -tilaa seuraava epämukava mielentila. Tämä autuus tulee kauhuna ja -järkyttää vastaanottajansa mielen. "Se runtelee tämän multamajan" -ja saa ihmisensä mielipuoleksi tai antaa hänen hengelleen semmoisen -väkivaltaisen suunnan, että se vaikuttaa heikentävästi hänen -arvostelukykyynsä. Tapauksiin, joissa uskonnollinen valaistus ilmenee -kirkkaimpanaan, sekoittautuu aina jotain sairasta, huolimatta siitä -kohottavasta vaikutuksesta, mikä sillä epäilemättä on henkisiin -voimiin. Täytyneekö siis korkeinta hyvää seurata ominaisuus, joka -heikentää ja halventaa sitä? -- - - "Vie tottakin - se saavutuksistamme korkeimmista - syvyyden, voiman ominaisuuttemme." - -Sanoisimmeko, että säästeliäs luontoäiti antaa mitan ja painon mukaan -ainoastaan niin paljon maata ja multaa kuin tarvitaan ihmiseen, mutta -ei hituistakaan enempää, menehtyköönpä sitte vaikka johtajaansa -vailla oleva kansa? Siksipä maksoivatkin Jumalan miehet tietonsa -mielipuolisuudella tai kärsimyksillä. Jos haluat puhdasta hiiltä, -rubiinia tai timanttia tehdäksesi aivot läpihohtaviksi, niin ovat -ruumis ja jäsenet jäävät sitä karkeammiksi: porsliinin sijasta -astiasavea, savea tai mutaa. - -Uudempina aikoina ei ole esiytynyt silmiinpistävämpää tapausta -tämmöisestä sisäänpäinkääntyneestä hengenlaadusta kuin Emanuel -Swedenborg, syntynyt Tukholmassa 1688. Tämä mies, joka aikalaistensa -silmissä oli henkiennäkijä ja haaveilija, eli epäilemättä ainakin -yhtä todellista elämää kuin kukaan muu ihminen hänen aikanaan, ja -nyt kun hänen päiviensä kuninkaalliset ja ruhtinaalliset Fredrikit, -Kristianit ja Braunschweigit ovat häipyneet unohdukseen, alkaa tieto -hänestä herätä tuhansien tajunnassa. Kuten on laita suurten miesten, -näytti hän kykyjensä monipuolisuuden ja runsauden vuoksi olevan kuin -yhdistetty useammista henkilöistä -- ikäänkuin puutarhoissa nuo -jättiläishedelmät, jotka ovat valmistuneet neljän viiden yksityisen -kukan yhtymisestä. Hänen luontonsa on pukeunut avarampiin puitteisiin -ja sillä on suuruuden etuudet. Kuten on helpompaa nähdä taivaan -kuvun heijastus suuressa pallossa, vaikkapa sitä siinä pilaisikin -joku halkeama tai vamma, kuin vedenpisarassa, samaten suursuuntaiset -ihmiset, semmoiset kuin Pascal tai Newton, vaikkapa heitä -häiritsisikin joku liioiteltuisuus tai mielettömyys, ovat meille -suuremmaksi avuksi kuin sopusuhtaiset keskinkertaiset henget. - -Hänen nuoruutensa ja kasvatuksensa eivät voineet olla muuta -kuin epätavallisia. Hänenlaisensa poika ei voinut vihellellä ja -tanssia, vaan kulki kaivaa purastellen kaivannoissa ja vuorissa -ja tutkiskellen kemiaa, optiikkaa, fysiologiaa, matematiikkaa -ja astronomiaa löytääkseen kuvia, jotka voivat vastata hänen -monipuolista, laajasisältöistä mieltään. Häntä voi sanoa -oppineeksi jo lapsena ja sai hän kasvatuksensa Upsalassa. -Kahdenkymmenenkahdeksan vuoden vanhana nimitti Kaarle XII hänet -asessoriksi vuoritoimikuntaan. 1716 jätti hän neljäksi vuodeksi -kotimaan ja kävi Englannin, Hollannin, Ranskan ja Saksan -yliopistoissa. Hän suoritti 1718 Fredrikshallin piirityksessä -loistavan mestariteon insinöörinä kulettaen kuninkaan käytettäväksi -kaksi sotalaivaa, viisi alusta ja yhden purjeveneen maitse noin -neljätoista englanninpenikulmaa. 1721 matkusti hän läpi Europan -tutkiakseen vuorikaivantoja ja sulatusuuneja. Hän julkaisi 1716 -kirjansa "Daedalus Hyperboreus" ja työskenteli tästä lähtien -seuraavat kolmekymmentä vuotta sommitellen ja julkaisten tieteellisiä -teoksiaan. Samalla intoisalla voimalla antautui hän tutkimaan -teologiaa. 1743, kun hän oli viidenkymmenenneljän vuoden vanha, alkoi -hänessä se, jota nimitetään hänen hengenvalaistuksekseen. Kaikki -hänen metallurgiansa ja taitonsa kulettaa maitse laivoja häipyi -nyt tähän henkiseen innostukseen. Hän ei enää julkaissut mitään -tieteellisiä kirjoja, luopui kaikista käytännöllisistä toimistaan ja -antautui kokonaan laajojen teologisten teostensa kirjoittamiseen ja -julkaisuun, jotka painettiin joko hänen omalla tai Braunschweigin -herttuan tai jonkun muun ruhtinaallisen henkilön kustannuksella -Dresdenissä, Leipzigissä, Lontoossa tai Amsterdamissa. Myöhemmin -erosi hän asessorintoimestaan, mutta tätä tointa seuraava palkkio -maksettiin hänelle koko hänen loppuikänsä. Hänen virkatoimensa -olivat saattaneet hänet läheiseen tuttavuuteen Kaarle XII:n kanssa, -joka monessa asiassa kysyi hänen neuvoaan ja suuresti kunnioitti -häntä. Sama suosio tuli hänen osakseen Kaarle XII:n seuraajankin -puolelta. Valtiopäivillä 1751, sanoo kreivi Höpken, olivat parhaimmat -finanssiasioita koskevat kirjoitelmat lähtöisin hänen kynästään. -Ruotsissa näyttää hän saavuttaneen yleistä huomiota. Hänen -harvinaiset tietonsa ja käytännöllinen kykynsä, joihin tuli lisäksi -hänen maineensa henkien näkijänä ja hänen ihmeelliset uskonnolliset -tietonsa ja lahjansa, sai kuningattaria, aatelisia, kirkonmiehiä, -merikapteeneja ja muita tulemaan hänen puheilleen satamissa, joissa -hänen tapansa oli käydä monilla matkoillaan. Papisto sekaantui -jonkun verran hänen uskonnollisten teostensa maahantuontiin ja -julkaisuun, mutta vallassaolijat näyttävät suosineen häntä. Hän ei -koskaan ollut naimisissa. Hän oli hyvin vaatimaton ja ystävällinen. -Hänen tapansa olivat yksinkertaiset, hänen ravintonaan olivat leipä, -maito ja kasvikset, hän asui huoneustossa, joka sijaitsi avarassa -puutarhassa, hän kävi useammat kerrat Englannissa, jossa hän ei -näytä saavuttaneen mitään huomiota oppineen eikä ylhäisen maailman -puolelta; Lontoossa hän kuolikin 29 p. maaliskuuta 1772 halvaukseen -kahdeksantenakymmenentenäviidentenä elinvuotenaan. Hän kuvataan -Lontoon-ajoiltaan hiljaiseksi, papillisen näköiseksi mieheksi, -joka mielellään joi teetä ja kahvia ja oli lapsirakas. Kun hän oli -täydessä samettipuvussaan, kantoi hän miekkaa, ja aina liikkuessaan -ulkona oli hänellä kädessään kultakahvainen keppi. Löytyy hyvin -jokapäiväinen kuva hänestä vanhanaikuisessa takissa ja peruukissa, -mutta hänen kasvoillaan on siinä haaveksiva, harhaileva ilme. - -Nero, jonka oli valaistava aikansa tieto paljoa ylevämmällä -tiedolla, jonka oli mentävä ulkopuolelle avaruuden ja ajan rajoja -ja uskaltauduttava hämäriin henkien valtakuntiin ja koetettava -perustaa uusi uskonto maailmaan -- alkoi opintonsa kivilouhimoissa -ja pajoissa, sulatuspannujen ja sulatuskauhojen parissa, -laivaveistämöillä ja leikkaushuoneissa. Kukaan yksityinen ihminen ei -ehkä kykene arvostelemaan kaikkien hänen niin eri aloja käsitteleväin -teostensa ansioita. Ilokseen huomaa asiantuntijain antavan korkeimman -tunnustuksensa hänen kirjoilleen vuorikaivoksista ja metalleista. -Näyttää kuin olisi hän ennakolta aavistanut paljo semmoista, josta -yhdeksännentoista vuosisadan tiede vasta on päässyt selville; niinpä -on hän astronomian alalla aavistanut seitsemännen kiertotähden -olemassaolon -- vaan onnettomuudeksi ei kahdeksannen, myöskin -on hän ennakolta aavistanut nykyaikaisen astronomian käsityksen -kiertotähtien muodostumisesta auringosta, magnetismin alalla taas -monta myöhemmän tutkijan tärkeätä koetta ja johtopäätöstä, kemiassa -atoomiteorian, anatomiassa Schlichtingin, Monron ja Wilsonin -keksinnöt sekä on selittänyt ensimäisenä keuhkojen toiminnan. Hänen -oivallinen englantilainen julkaisijansa ei, ylevämielisesti kyllä, -mitenkään erikoisesti painosta hänen keksintöjään, koska hän itse -oli liika suuri tavoitellakseen alkuperäisyyden mainetta, ja voimme -siitä, mistä hän katsoi voivansa olla välittämättä, arvostella, mitä -hänessä todella oli. - -Ollen verrattoman suuri henki on hän kaukana ajastaan, joka ei häntä -ymmärrä, ja vaatii hän suunnatonta etäisyyttä tullakseen huomatuksi; -hän kuten Aristoteles, Bacon, Selden, Humboldt herättää mielessä -tunteen jonkinmoisen rajattoman oppineisuuden mahdollisuudesta -ikäänkuin ihmishengen kaikkialla läsnäolemisesta luonnossa. Hänen -ylevässä näkemyksessään, kun hän ikäänkuin jostain tornista -katsoo yli luonnon ja taiteiden koskaan kadottamatta huomiostaan -olioiden rakennetta ja järjestystä, melkeinpä toteutuu hänen oma -kuvauksensa "Principiassa" ihmisen alkuperäisestä täydellisyydestä. -Mutta paljon ylempänä vielä kuin hänen erikoiskeksintönsä on hänen -pääansionsa, hänen voimiensa tyven kokonaisuus. Vedenpisaralla on -meren ominaisuudet, mutta siinä ei voi syntyä myrskyä. Orkesterilla -on kauneutensa niinkuin huilullakin, sotajoukolla voimansa niinkuin -sankarillakin, ja ne, jotka ovat parhaiten perehtyneet nykyaikaiseen -kirjallisuuteen, ovat Swedenborgissa ihailevat enimmän hänen -aineellista runsauttaan. Yhtenä kirjallisuuden mammutjättiläisenä ja -mastodonttina ei hän ole mitattavissa kokonaisilla tieteellisillä -seuroilla tavallisia oppineita. Hänen valtaava läsnäolonsa voisi -lyödä pakosalle kokonaisten yliopistojen pitkätakit. Meidän -kirjamme ovat harhaanviepiä, koska ne ainoastaan ovat katkelmia: -niiden lauselmat ovat keveitä sanasutkauksia eikä luonnollisen -keskustelun elimellisiä osia, lapsellisia, luonnon herättämän ilon -tai hämmästyksen huudahduksia tai, mikä pahempi, perustuu niiden -lyhytaikainen maine niiden julkeuteen tai niiden vastahakoisuuteen -luonnon järjestystä kohtaan muodostaen joitakin eriskummaisuuksia -tai merkillisyyksiä, jotka ehdoin tahdoin ovat epäsoinnussa luonnon -kanssa ja jotka ovat pukeuneet muotoon vartavasten ällistystä -herättääkseen, kuten silmänkääntäjät tekevät salatessaan keinonsa. -Mutta Swedenborg työskentelee järjestelmällisesti, ja jokainen -hänen lauselmansa kohdistuu olevaan todellisuuteen; kaikki syynsä -esittää hän täsmällisesti, kaikki hänen hengenvoimansa työskentelevät -astronomisella tarkkuudella, ja hänen ihmeellinen kirjoitustapansa on -täydellisesti vapaa kaikesta mahtailusta ja itsekkyydestä. - -Swedenborg oli syntynyt suurten aatteitten ilmakehässä. On vaikea -sanoa, mikä oli hänen omaansa: joka tapauksessa löysi hänen elämänsä -kirkastuksen ylevimmissä kaikkeuden kuvissa. Verevän voimakas -Aristoteleen ajatustapa, laajuudessaan ja täydellisyydessään -saattaen nerokkaalla säteilyllään häpeään meidän hedelmättömän ja -kankean suorasuuntaisen logiikkamme, käyttäen apuneuvoinaan sarjoja -ja asteita, vaikutuksia ja tarkoitusperiä, kyeten eroittamaan -voiman muodosta, olevan tilapäisestä ja aukaisten terminologiallaan -ja määrittelyillään valtatiet luontoon, oli kasvattanut sarjan -atleettisia filosofeja. Harvey oli osoittanut veren kiertokulun, -Gilbert että maa oli magneetti, Descartes Gilbertin magneetin, sen -pyörre-, kierre- ja napaominaisuuksien opettamana oli vallannut. -Europan ajatuksellaan pyörreliikunnosta luonnon salaisuuden -selityksenä. Newton julkaisi samana vuonna, jona Swedenborg -syntyi, "Principia'nsa" ja perusteli yleisen painovoiman. Malpighi -seuraten Hippokrateen, Leukippon ja Lucretiuksen korkeita oppeja -oli painostanut sitä sääntöä, että luonto vaikuttaa vähimmässä -- -"tota in minimis existit natura" --. Verrattomat anatomit, kuten -Swammerdam, Leeuwenhoek, Winslow, Eustachius, Heister, Vesalius, -Boerhaave olivat jättäneet leikkelyveitselle ja mikroskoopille -ainoastaan vähän paljastettavaa ihmisen ruumiinrakenteessa ja -vertailevassa anatomiassa; Linné, hänen aikalaisensa, oli oman -ihanan tieteensä alalla todistanut, että "luonto on aina itsensä -kaltainen", ja lopuksi olivat Leibnitz ja Christian Wolff kosmologian -alalla osoittaneet sääntöperäisen menettelytavan etevämmyyden ja -laajimmasti sovelluttaneet periaatteita käytäntöön, samalla kun Locke -ja Grotius olivat vetäneet niistä siveysopilliset johtopäätökset. -Mitä jäi laajasuuntaisimman neron tehtäväksi muuta kuin kohota heidän -yläpuolelleen ja osoittaa heidän perusteensa tosiksi ja yhdistää ne -toisiinsa? Helposti näkeekin näissä hengissä Swedenborgin tutkimusten -alkujuuret ja hänen ajatustehtäviensä herättäjät ja aiheuttajat. -Hänellä oli voima sulattaa itseensä ja herättää eloon nämä -suunnattomat ajatusmäärät. Näiden nerojen läheisyys, joista toinen -tai toinen aina oli ollut jonkin hänen pääaatteensa keksijä, tekee -kuitenkin Swedenborgista uuden esimerkin siitä, kuinka vaikeata on -hedelmällisimmänkin neron osoittautua alkuperäiseksi ja olla jonkun -luonnonlain ensimäinen havaitsija ja ilmaisija. - -Hän nimitti lempinäkemyksiään muoto-opiksi, sarja- ja asteopiksi, -vaikutusopiksi ja vastaavaisuusopiksi. Hänen esityksensä näistä -opeista on semmoinen, että sitä kannattaa tutkia hänen kirjoissaan. -Ne eivät ole joka ihmisen luettavia, mutta ken voi lukea niitä, -hänen vaivansa tulevat palkituiksi. Hänen teologiset teoksensa ovat -omiansa valaisemaan muita. Hänen teoksensa riittäisivät kirjastoksi -yksinäiselle ja versoovanväkevälle tutkijalle, ja hänen kirjansa -"Elävän maailman taloudesta" on yksi niitä kirjoja, jotka ajattelunsa -ylevän arvokkuuden vuoksi ovat ihmissuvulle kunniaksi. Hän ei -suotta ollut tutkinut kiviään ja metallejaan. Hänen monipuoliset ja -varmapohjaiset tietonsa antavat hänen kirjoitustavalleen kärjekkään -kimalteen ja saavat sen kiteymään kuin ajatuksensärmiksi, niin -että se muistuttaa talviaamua, jolloin ilma säteilee ja kimaltaa -jäähiuteista. Aineen ylevyys valaa ylevyyttä kirjoitustapaankin. -Hän oli luontainen kosmologi, koska hänellä oli synnynnäinen -taipumus havaitsemaan yhteyden kaikessa, mikä teki pelkän suuruuden -merkityksettömäksi hänelle. Magneettisessa rauta-atoomissa havaitsi -hän samat voimat vaikuttamassa kuin ne, jotka ovat muodostaneet -auringon ja tähtien kierteet. - -Hänen elinajatuksensa olivat: jokaisen luonnonlain yleispätevyys, -platoninen oppi kaiken olevan asteettaisuudesta, kaiken muuttuminen -ja vaihtuminen toinen toiseensa ja siitä johtuva kaikkien osien -toisiaan vastaavaisuus, tuo syvämielisen hieno ajatus, että pieni -selittää suuren ja suuri pienen, ihmisen keskeisasema luonnon -sydämessä ja yhteys, jossa kaikki oleva on keskenään; hän näki, -että ihmisruumis tarkimmasti käsittää itsessään luonnonkaikkeuden, -on pienoismaailma, on ikäänkuin väline, jonka avulla sielu omistaa -itseensä aineellisen maailman; niin piti hän aivan päinvastoin kuin -skeptikot, että "mitä viisaampi ihminen on, sitä hartaammin on hän -kunnioittava Jumaluutta". Lyhyesti, hän kannatti hartaasti sitä -filosofiaa, joka opettaa kaiken olevan yhteyttä, jota uskoa hän ei -sentään kuten uneksijat Berlinissä ja Bostonissa omistanut joutessaan -ja leväperäisesti, vaan jolla hän kokeili ja jonka hän perusteli -vuosikausien työllä osoittaen sitä omistaessaan samaa uljuutta ja -voimaa kuin ankarin viikingi, jonka hänen tuima Ruotsinsa koskaan oli -lähettänyt taistoretkille. - -Hänen maailmanselitelmänsä perustuu vanhimpiin filosofeihin, ja -valaisevat sitä kukaties parhaiten uusimpain ajattelijain havainnot. -Se on tämä: luonto toistaa toistamistaan samoja voimiaan, vaikka -eri tasoilla. Vanha mietelmä sanoo: "Luonto pysyy aina itsensä -kaltaisena." Kasvissa kehkeytyy silmukka tai itävä solu lehdeksi -ja taaskin uudeksi lehdeksi, tässä lehdessä taas on voima muuttua -juurukaksi, heteeksi, emiöksi, teriöksi, verhiöksi, siemeneksi. -Koko kasvi on lehden toistumistaan toistumisessa, vähempi tai -suurempi määrä lämpöä, valoa, kosteutta ja ravintoa määrää sitte -sen muodon, mikä lehdelle on tuleva. Eläimessä muodostaa luonto -selkänikaman tai sarjan selkänikamia ja etenee edelleen uusin nikamin -rajoitetusti ainoastaan muunnellen niiden muotoa nikama nikamalta, -maailman loppuun. -- Eräs runollinen anatomi meidän päivinämme -sanoo, että käärme vaakasuorana viivana ja ihminen kohtisuorana -viivana muodostavat suoran kulman ja että näiden salaperäisten -viivojen välille soveltuu koko elävä maailma, ja hän olettaa, että -jouhimato, kastemato tai käärme on ollut selkärangan alkumuotona -eli perikuvana. Ilmeisesti sovittaa luonto tämän selkärangan päähän -kaksi pienempää nikamajaksoa käsivarsiksi ja käsivarsien päähän uusia -käsiksi; toisessa päässä selkärankaa se toistaa tämän menettelynsä -muodostaen sääret ja jalat. Rungon huippuun sovittaa se vielä yhden -nikamasarjan, joka käpristyy ja kiertyy kuten toukka sykkyräksi -ja muodostaa pääkallon, jolla taas vuorostaan on ulkonemansa: -kädet muodostuvat täällä yläleuaksi, jalat alaleuaksi, sormia -ja varpaita edustavat ylä- ja alahampaat. Tämä uusi nikamasarja -on määrätty täyttämään korkeita tarkoitusperiä. Se on ikäänkuin -uusi ihminen edellisen hartioilla. Se voi melkeinpä irtautua -rungostaan ja elää omin neuvoin, kuten Plato kuvaa Timaioksessa. -Siinä toistuu korkeammalla tasolla kaikki, mitä on tapahtunut -itse rungossakin. Luonto sanelee opetuksensa toistamiseen, vaikka -ylemmässä sävellajissa. Henki on hienompi laji ruumista, ja toistuvat -siinä uudessa ja eetterisemmässä muodossa kaikki sen toiminnat, -ravinnon nauttiminen, sulattaminen, yhdistäminen ja erittäminen sekä -sikiytyminen. Täällä aivoissa toistuu koko tämä ravitsemistoiminta -kokemusten omistamisessa, niiden vertailemisessa, kypsyttämisessä -ja sulattamisessa. Täällä toistuu myöskin sikiytymisen mysteria. -Aivoissa on sekä mies- että naispuolisia ominaisuuksia: siellä -tehdään avioliittoja ja on hedelmällisyyttä. Eikä ole mitään -rajaa näille toistensa takaa aukeneville kohoaville asteille, -vaan seuraa sarja sarjaa. Kaikki täytettyään jonkun tarkoituksen -otetaan mukaan seuraavaan sarjaan, ja jokainen sarja toistaa -kohta kohdalta edellisen sarjan elintoimintaa. Me olemme alttiit -soveltumaan äärettömyyteen. Meitä on vaikea tyydyttää, emmekä rakasta -mitään loppuvaa; eikä luonnossa ole mitään loppuvaa, vaan kaikki -täytettyään jonkun tarkoituksen siirretään ylempään sarjaan kohoten -täten kohoamistaan aina henkisiin ja taivaallisiin olentoihin asti. -Kuten joku säveltäjä, siten luova voimakin väsymättä toistaa jotain -yksinkertaista säveltä tai aihetta, milloin korkeassa äänilajissa, -milloin matalassa, milloin yksi- milloin moniäänisesti antaen sen -kaikua tuhatkertaisena, kunnes se laulullaan täyttää maat ja taivaat. - -Painolaki Newtonin selittämänä on hyvä kylläkin, mutta vielä -valtaavampi on se havaitessamme, että kemia on saman ainejoukkoja -hallitsevan lain ulottautumista ainehiukkasiinkin ja että -atoomiteoria osoittaa kemiallisten vaikutusten myöskin olevan -mekaanista laatua. Metafysiikka osoittaa myöskin henkisen elämän -ilmiöissä vallitsevan jonkinlaisen painovoiman, ja ranskalaisten -tilastotieteilijäin kamalat taulut näyttävät, että voi tarkistaa -jokaisen päähänpiston ja oikunkin varmoihin numerolukuihin. Jos -yksi kahdesta- tai kolmestakymmenestä tuhannesta ihmisestä syö -anturanahkaa tai nai isoäitinsä, niin silloin löytyy jokaisessa -kahdessa- tai kolmessakymmenessä tuhannessa ihmisessä joku sellainen, -joka syö anturanahkaa -- tai nai isoäitinsä. Mitä me nimitämme -painovoimaksi ja pidämme ehdottomana, onkin vain mahtavamman virran -sivuhaara, jolle meillä ei vielä ole nimeä. Astronomia on oivallinen -asia, mutta sen pitää ylettyä elämään saavuttaakseen täyden arvonsa -eikä pysyä yksin tahdissaan ja avaruuksissaan. Veren pallohiukkanen -kiertää oman napansa ympäri ihmisen suonissa kuten tähti taivaalla, -ja järjen kehät ovat sukua taivaan kehille. Jokaisella luonnonlailla -on sama yleismaailmallinen luonteensa: syömisellä, unella tai -talvihorroksella, pyörimisellä, sikiytymisellä, muodonvaihdoksella, -kierreliikunnolla, jonka havaitsee yhtähyvin munassa kuin -kiertotähdessäkin. Nämä luonnon valtaavat loppusoinnut ja toistumiset --- nuo rakkaat, niin tutut kasvot, jotka jokaisessa uudessa muodossa -säikäyttävät meitä niin odottamattoman naamarin verhoomina, että -luulemme ne kokonaan vieraiksi, ja lopulta kohottavat tämän -yhdennäköisyyden aina jumalallisten muotojen haamuun -- ilahuttivat -ja riemastuttivat Swedenborgin profeetallista silmää, ja meidän -on pidettävä häntä yhtenä johtajana siinä vallankumouksessa, joka -antamalla tieteelle aatesisällön on antanut tarkoitusperää vailla -oleville lukemat: tornille kokeiluille niiden sisäisen johteen ja -muodon ja lahjoittanut niille sykkivän sydämen. - -Jonkinmoisella mielihaikeudella tunnustan, että hänen painetut -teoksensa nousevat noin viiteenkymmeneen komeaan nidokseen, joista -noin puolet käsittävät hänen tieteelliset teoksensa, ja kuuluupa -joukko käsikirjoituksia vielä olevan julkaisemattakin Tukholman -kuninkaallisessa kirjastossa. Hänen tieteelliset teoksensa ovat juuri -vastikään käännetyt englannin kielelle ja ilmestyneet oivallisena -painoksena. - -Swedenborg painatti nämä tieteelliset teoksensa kymmenen vuoden -kuluessa 1734:sta vuoteen 1744, ja ovat ne siitä asti pysyneet -huomaamattomina, ja nyt, kun vuosisata niiden ilmestymisestä -on kulunut umpeen, on hän vihdoinkin tavannut oppilaansa Mr -Wilkinsonissa Lontoossa, filosofisessa kriitikossa, jonka järjen ja -mielikuvituksen voimat ovat niin tasasuhtaisen elokkaaat ja vilkkaat, -että niitä voi verrata ainoastaan Lord Baconin hengenlahjoihin, ja -on tämä nyt herättänyt uuteen eloon mestarinsa tähän päivään asti -haudatut kirjat ja kääntänyt ne erinomaisen onnistuneesti niiden -unohdetusta latinasta englannin kielelle antaakseen niiden alkaa -vaelluksensa maailman ympäri meidän kauppa- ja valloittajakielemme -siivin. Tämä hämmästyttävä Swedenborgin uudestaan ilmestyminen -sata vuotta jälkeenpäin hänen oppilaassaan on asetettava rinnan -oudoimpien tapausten kanssa hänen elämässään. Kuten kerrotaan, on -tämä runollinen oikeuksiinsa pääseminen tapahtunut Mr Clissoldin -aineellisin turvin, ja on sitä suuresti myöskin tukenut kääntäjän -kirjallinen aisti. Ne erinomaiset esipuheet, joilla Mr Wilkinson on -rikastuttanut näitä nidoksia, asettavat varjoon kaiken sen, mitä -viime aikoina on kirjoitettu Englannissa filosofian alalla, eikä -minulla ole mitään lisättävänä niiden omalla alalla. - -"Elävä maailma" on ihmeellisen ansiokas kirja. Sen tarkoitusperä -on mitä ylevin -- se tahtoo yhdistää taaskin yhdeksi tiedon ja -hengen, jotka niin kauan ovat olleet erillään toisistaan. Se oli -anatomin kuvaus ihmisruumiista suoritettuna ylevimmällä runollisella -lennolla. Ei voi lukea mitään uljaanylväämpää ja loistoisampaa kuin -tätä esitystä aineesta, joka tavallisessa käsittelyssä on niin -kuivakiskoista ja vastenmielistä. Hän näki luonnon, "joka kiersi -ikuisena kierteenä rattain, jotka eivät ikinä kuivu, ja akselein, -jotka eivät ikinä kitise," ja koetti toisinaan "löytää ne salaiset -lymypaikat, joissa Luonto työskentelee tuliensa ääressä työpajojensa -syvyydessä," samalla kuin hänen kuvauksensa arvoa kohottaa se kiinteä -uskollisuus, jolla se perustuu anatomisiin kokeisiin. On huomattava, -että tämä ylevä nero ehdottomasti asettaa analyyttisen, jäsentelevän -tutkimustavan etusijalle synteettiseen, yhdistävään, kokonaisesti -havaitsevaan nähden ja että hän kirjassa, jonka koko sävy on uljasta -runollista kokonaisnäkemistä, vetoomalla vetoo siihen, että hän aina -nojautuu tarkkaan kokemukseen. - -Hän tunsi, vaikkapa yksinkin, luonnon iäisen virtailun sekä kuinka -viisas oli Amasiksen ammoinen vastaus sille, joka pyysi häntä juomaan -meren tyhjäksi: -- "Kernaasti, jos sinä vaan suljet ne lähteet, jotka -siihen juoksevat." Harva tunsi niinkuin hän luonnon ja sen kaikki -hienoudet tai ilmaisi niin terävän tarkasti sen menettelytavat. -Hän arveli, että luonto asettaa uskomme yhtä kovalle koetukselle -kuin ihmeetkin. "Hän huomasi, että luonto edeten alkuperusteistaan -asteettain kulki kautta kaikkien olotilojen, ikäänkuin kulkisi sen -tie kautta kaiken olevan." "Sillä niin usein kuin se kohottautuu -yläpuolelle näkyväisten ilmiöiden piirin tai toisin sanoen vetäytyy -sisäisyyteensä, se aivan kuin häviää näkyvistä, eikä kukaan -tiedä, mitä siitä on tullut tai minne se on mennyt, niin että on -välttämätöntä turvautua tieteen apuun sen askeleita seuratessa." - -Tuommoinen jonkin lopullisen päämäärän tai lopputarkoituksen -valossa harjoitettu tutkimus elähyttää ihmeellisesti tai herättää -kuin persoonalliseksi koko kirjan. Tämä kirja tuo esiin hänen -mielioppinsa: Hippokrateen muinaisen opin, että aivot ovat rauhasia, -Leukippon, että atoomin ominaisuudet tuntee ainesjoukkojen -ominaisuuksista, tai Platon, että makrokosmin tuntee mikrokosmista, -maailmankaikkeuden pienoismaailmasta, tai opin, joka sisältyy -Lucretiuksen säkeihin, -- - - Ossa videlicet e pauxillis atque minutis - Ossibus sic et de pauxillis atque minutis - Visceribus viscus gigni, sanguenque creari - Sanguinis inter se multis coeuntibus guttis; - Ex aurique putat micis consistere posse - Aurum, et de terris terram concrescere parvis; - Ignibus ex igneis, humorem humoribus esse. - - Lib. I. 835. - - Muodostuneitapa luut ovat pienen pienistä luista, - elimetki kaikki on niin ylen pienistä vain elimistä, - suonia kiertävä vuo, sekin syntyy veripisaroista, - kulta on kitehiä vain, on maakin rakehia mullan, - valkea kipenistä saa, kuten pisarista paljous vetten -- - -tai joita Malpighi on sisällyttänyt oppilauselmaansa, että "luonto -on ja sisältyy kokonaan eläimiin", -- ja on tämä oppi Swedenborgin -mieliajatus. "On pysyvänä lakina elimellisessä maailmassa, että -suuremmat, yhdistetyt ja näkyvät muodot ovat olemassa ja muodostuvat -pienemmistä, yksinkertaisemmista ja lopulta näkymättömistä -muodoista, jotka työskentelevät samalla tavalla kuin suuremmatkin, -mutta täydellisemmin ja yleispätevämmin, lopulta pienimmissä, -äärimmäisissä muodoissaan niin täydellisesti ja yleispätevästi, että -ne ovat kuin aate, joka käsittää koko niiden kaikkeuden." Jokaisen -elimen pienoisosat ovat yhtä monta pienoiselintä, yhdenlaatuiset -kuin se, jonka ne kaikkineen muodostavatkin: kielen pienoisosat -ovat pienoiskieliä, vatsan pienoisosat pienoisvatsoja, sydämen -pienoissydämiä. Tämä hedelmällinen aate avaa meille tien kaikkiin -salaisuuksiin. Mikä on liika pientä silmän havaittavaksi, sen voi -nähdä yhdisteryhmistä, mikä taas on liika suurta käsitettäväksi, -sen voi käsittää sen pienoisosista. Tämän ajatuksen voi sovelluttaa -kaikkialle. "Nälkä on yhdistelmä lukemattomia pikkunälkiä eli -verenmenetyksiä pienoissuonissa kautta koko ruumiin." Se avaa meille -teologiankin. "Ihminen on jonkinlainen pienoistaivas vastaten henkien -maailmaa ja taivasta. Jokainen ihmisen yksityinen aate, jokainen -mielenliikutus, vieläpä jokainen pienin mielenliikutuksen osakin -ovat itsessään hänen kuvansa ja kuvastuksensa. Hengen voi tuntea -laadulleen yhdestä ainoasta ajatuksesta. Jumala on suuri ihminen." - -Hänen luonnontutkimuksensa pelkäämättömyys ja perinpohjaisuus -haastoi hänet selittämään muodotkin. "Muodot kohoavat järjestyksessä -alhaisimmasta korkeimpaan. Alhaisin muoto on kulma tai maallinen ja -ruumiillinen muoto. Toinen ja lähimmästi korkein muoto on ympyrä, -jota myöskin sanotaan rajattoman monikulmaiseksi, koska ympyrän -piiri on rajattomasti toistuva kulma. Tätä ylempi muoto on kierre, -spiraalimuoto, ympyrän alkuperä ja mitta, sen halkaisijat eivät -ole suoraviivaisia, vaan vaihdellen ympyränmuotoisia, ja niiden -keskuksena on pallopinta, sentähden sanotaankin sitä rajattomasti -toistuvaksi ympyräksi. Tätä ylempi muoto on pyörremuoto eli -rajattomasti toistuva kierre, sitä lähin on rajattomasti toistuva -pyörremuoto eli taivas, ja lopuksi rajattomasti toistuva taivaallinen -muoto eli henki." - -Olikohan ihme, että noin rohkea nero uskalsi astua viimeisenkin -askelen -- kuvitella, että hän voi saavuttaa tietojenkin -tiedon, paljastaa maailman tarkoituksen? "Elävän maailman" ensi -nidoksessa hän jo viittaa tähän muutamassa varsin merkittävässä -reunamuistutuksessa: -- - -"Opissamme eduskuvallisuudesta tai vastaavaisuuksista tulemme -käsittelemään kumpaakin näitä vertauskuvallisia ja perikuvallisia -yhtäläisyyksiä ja niitä hämmästyttäviä tosiasioita, jotka esiytyvät -ei ainoastaan elävässä ruumiissa, vaan koko luonnossa, ja jotka niin -kokonaan vastaavat ylimpiä ja henkisiä ilmiöitä, että olisi valmis -valalla vannomaan, että fyysillinen maailma on pelkkä henkisen -maailman vertauskuva, jopa siinä määrin, että jos ilmaisemme minkä -tahansa luonnontotuuden fysikallisena ja kielellisesti tarkkana -oppilauselmana ja annamme tälle lauselmalle ainoastaan vastaavan -ja henkisen sisällön, tällä keinoin saamme fysikallisen totuuden -tai säännön sijasta henkisen totuuden tai teologisen oppilauselman, -vaikkapa kukaan kuolevainen ei olisi voinut ennakolta sanoa, että -jotakin tuommoista olisi voinut tulla esiin ainoastaan suoran -kirjaimellisen merkitysvaihdon kautta, varsinkin kun toinen sääntö -erikseen katsottuna ei näytä olevan missään suhteessa toiseen. Aion -myöhemmin julkaista sarjan esimerkkejä tämmöisistä vastaavaisuuksista -sekä samalla sanaluettelon, joka sisältää henkisten asiain -nimitykset, samoinkuin fyysillistenkin, joidenka vastineita ne ovat. -Tämä vertauskuvallisuus ulottuu koko elävään ruumiiseen." - -Tämä näissä sanoissa julkilausuttu totuus on kätkettynä kaikkeen -runouteen, vertauksiin, satuihin, tunnusmerkkien käytäntöön ja -kielenrakenteeseen. Plato tunsi sen, kuten ilmenee hänen kahdesti -kahtia jaetusta viivastaan Tasavallan kuudennessa kirjassa. Lordi -Bacon oli havainnut, että totuus ja luonto eivät eroa toisistaan -enempää kuin leimasin leimastaan, ja hän esittää näytteeksi muutamia -fysikallisia väitteitä sekä niiden rinnalle väitteitä, joissa -niiden merkitys on käännetty siveellisiä ja poliittisia asioita -koskevaksi. Böhme ja kaikki mystikot edellyttävät tätä lakia -hämärissä arvoituksellisissa kirjoissaan. Runoilijat, sikäli kuin he -ovat runoilijoita, noudattavat sitä, mutta he tuntevat sen ainoastaan -leikkikaluna, kuten tunnettiin magneetti jo ammoisista ajoista. -Swedenborg vasta ensimäisenä tarkemmin ja tieteellisesti määritteli -tämän totuuden, koska hän tunsi sen läsnäolon kaikessa eikä -koskaan kadottanut sitä näkyvistään. Se sisältyi, kuten jo olemme -selittäneet, sekä yhteys- että toistumisoppiin, koska henkiset sarjat -tarkalleen vastaavat aineellisia sarjoja. Sitä huomaamaan tarvittiin -käsityskykyä, joka voi asettaa asiat järjestykseen ja sarjoihin, -tai paremmin, siihen tarvittiin niin oikeaa tähystyskohtaa, että -silmien näköviiva lankeisi yhteen maailman akselin kanssa. Maa -oli ylläpitänyt ihmislapsiaan viidet kuudet vuostuhannet, heillä -oli tieteensä, uskontonsa, filosofiansa, ja kuitenkaan eivät he -olleet kyenneet näkemään sitä sisällistä vastaavaisuutta, joka on -vallitsemassa luonnon jokaisen osan välillä. Ja tähän hetkeen asti -ei ole kirjallisuudessa kirjaa, joka tieteellisesti selvittäisi -tämän kaiken olevan vertauskuvallisuutta. Luulisi, että kohta kun -ihmiset olivat saaneet viittauksenkin, että jokainen aisteilla -tajuttava esine -- eläin, vuori, virta, ilma -- vieläpä avaruus -ja aikakin eivät ole olemassa itsensä vuoksi tai yleensä minkään -aineellisen loppumäärän vuoksi, vaan jonkinlaisena kuvakielenä -ainoastaan kertoakseen kokonaan toisesta olemisesta ja toisista -velvollisuuksista, kaikki muut tieteet olisi sysätty syrjään, ja -että tuollainen noin suuria lupaava tiede olisi anastanut kaikki -voimat palvelukseensa sekä että jokainen ihminen kysyisi kaikelta -olevalta, mikä on sen tarkoitus? miksi pidättää tämä ilmapiiri minut -iloineni ja suruineni kehässään? miksi kuulen minä saman ajatuksen -lukemattomain eri äänten ilmituomana ja luen samaa, ei koskaan -kokonaisenaan julkilausuttua totuutta loputtomassa kuvakielessä? -Toki, olkoonpa sitten, ettei näitä asioita voi järjellä tajuta tai -että vaaditaan vuosisatojen työskentelyä ja valmistusta, ennenkuin -voi ilmestyä niin harvinainen ja rikas henki -- ei ole sitä -pyrstötähteä, vuorikerrostumaa, kivettymää, kalaa, nelijalkaista, -hämähäkkiä, sientä, joka ei kiinnittäisi oppineiden ja luokittelijain -mieltä suuremmassa määrässä kuin koko olemisen tarkoitus ja päämäärä. - -Mutta Swedenborg ei tyytynyt katsomaan maailmaa ainoastaan -tällaiselta käytännölliseltä kyökkinäkökannalta. Hänen -viidentenäkymmenentenäneljäntenä ikävuotenaan valtasivat nämä -ajatukset hänet, ja syvässä hengessään antoi hän tilaa sille -vaaralliselle, uskonnon historiassa liika usein esiytyvälle luulolle, -että hän oli epätavallinen ihminen, jolle oli suotu tulla yhteyteen -enkelien ja henkien kanssa, ja tämä haltioittuminen yhdistyi hänessä -juuri hänen tehtäväänsä näkyvän maailman sisällisen siveellisen -merkityksen selittäjänä. Luonnon järjestyksen oikeaan tajuamiseen, -samalla sekä laajakantoiseen että yksityiskohtaisesti tarkkaan, -lisäsi hän siveellisten lakien älyämisen nähtyinä niiden laajimmalta -yhteiskunnalliselta näkökannalta, mutta mitä ikänä hän näkikin, -sen hän näki jonkinlaisen äärimmäisen, hänen luontoonsa perustuvan -muotoon pyrkivän hengenlaatunsa vuoksi havainnollisesti, kuvissa, -kuuli vuorokeskusteluina, ja muodostui se hänelle tapahtumaksi. -Koettaessaan ilmaista jotakin lakia tarkimmin ja terveimmin kätki hän -sen välttämättömästi vertauksen muotoon. - -Nykyaikainen psykologia ei voi esittää toista tämän vertaista -esimerkkiä horjahtaneesta henkisestä tasapainosta. Hengen päävoimat -pysyivät yhä terveessä toiminnassa, ja lukijalle, joka voi -kompastumatta suvaita esityksessä esittäjän omituisuuksia, ovat -esityksen tulokset silti valaisevia, ja todisti hän sattuvammin -yleisiä lakejaan kuin mitä heikompihenkinen, mutta tasapainossa oleva -ihminen olisi voinut tehdä. Hän koettaa kuvata uuden hengentilansa -laatuakin vakuuttaen, että "hänen läsnäoloansa henkimaailmassa -seuraa jonkinmoinen eroittautuminen, joka sentään ainoastaan koskee -hänen olentonsa ajattelevaa eikä sen tahtovaa osaa"; ja väittää hän -näkevänsä "sisällisellä näöllään tuon toisen elämän ilmiöt selvemmin, -kuin hän näkee ilmiöt tässä maailmassa". - -Omaksuttuaan uskon, että muutamilla kirjoilla Vanhassa- ja -Uudessatestamentissa oli läpeensä vertauskuvallinen luonne -tai että ne olivat kirjoitetut enkelien tai haltioittumisen -valaistuksessa, käytti hän viimeiset elinvuotensa kehitelläkseen -niiden kirjaimellisesta merkityksestä esiin niiden yleismaailmallisen -sisällön. Hän oli lainannut Platolta tuon hienon syvällisen -tarinan "ammoisesta kansasta, ihmisistä, parempia kuin me ja -jumalia lähempänä olevista", ja lisäsi hän siihen, että nämä -ihmiset käsittivät ja käsittelivät maata vertauskuvallisesti, -että he nähdessään maallisia asioita ja ilmiöitä eivät ollenkaan -ajatelleetkaan niitä, vaan ainoastaan sitä, mitä ne merkitsivät ja -edustivat. Vastavuoroisuus ajatusten ja ilmiöiden välillä valtasi -tästä lähtien hänet kokonaan. "Itsepä elimellinen muotokin on -sen tarkoituksen kaltainen, jonka leimaa se kantaa." Yksityinen -ihminen on kokonaisuudessaan ja yksityiskohdissaan sovellettua -oikeutta tai vääryyttä, itsekkyyttä tai kiitollisuutta. Ja syyn -tähän sopusuhtaisuuteen mainitsee hän "Arcana" teoksessaan: "Syy, -miksi kaikki yksityiset ilmiöt taivaassa ja maan päällä ovat -eduskuvallisia, on se, että ne ovat olemassa Jumalan, taivaan -kautta tapahtuvan voiman vaikutuksesta." Tämä suunniteltu aie -näiden vastaavaisuuksien esittämisestä, joka yksityiskohtaisen -tarkasti suoritettuna olisi muodostunut maailmojen runoksi, jossa -historia ja tieteet olisivat esittäneet ratkaisevinta osaa, -suppeutui ja hämmentyi siitä yksinomaan teologisesta suunnasta, -jonka hänen tutkimuksensa nyt saivat. Hänen luonnonkäsityksensä -ei ole ihmisellistä ja yleismaailmallista, vaan mystillistä ja -hebrealaista. Hän kiinnittää jokaisen luonnon ilmiön johonkin -teologiseen käsitteeseen: -- hevonen merkitsee lihallista ymmärrystä, -puu havaitsemusta, kuu uskoa, kissa merkitsee sitä, kamelikurki tätä, -kaali jotain kolmatta, ja kytkee hän täten kuivakiskoisesti jokaisen -vertauskuvan johonkin kirkolliseen käsitteeseen. Liukas, ketterä -Proteus ei ole niin helposti vangittavissa. Luonnossa esiintyy -jokainen erikoinen vertauskuva lukemattomissa eri osissa, samaten -kuin jokainen aineshiukkanen kiertää vuorostaan jokaisen ainesyhtymän -kautta. Elämän pohjaa hallitseva yhteys tekee mahdolliseksi kullekin -vertauskuvalle perättäin ilmaista kaikki todellisen olemisen laadut -ja vivahdukset. Kun lasketaan taivasten vesiä maan päälle, sopii -jokainen siivilä jokaiseen vesijohtoon. Luonto kostaa viipymättä -turhantarkkurille, joka yrittää jäähmetyttää ja kahlehtia sen -laineita. Se ei noudata kirjainta. Kaikki on käsitettävä neron -leimahduksella, ja meidän pitää seistä ihmisyytemme ja voimaimme -huipulla ymmärtääksemme jotakin oikein. - -Hänen teologiset mielitekonsa hämmensivät siis täten onnettomasti -hänen luonnontulkitsemis-yritystään, ja vertauskuvien sanaluettelo on -vielä kirjoittamatta. Mutta tämä tulkitsija, jota ihmiskunta yhä saa -odottaa, ei ole tapaava toista edelläkävijää, joka olisi päässyt niin -lähelle itse tehtävää. - -Swedenborg nimittää itseään kirjojensa nimilehdellä "Herran Jesuksen -Kristuksen palvelijaksi," ja järkensä voimaan ja vaikutukseen -nähden onkin hän viimeinen kirkkoisä, jolla todennäköisesti ei -enää ole oleva seuraajaa. Ei ole mikään ihme, että hänen syvä -sisällinen viisautensa antoi hänelle suuren merkityksen opettajana. -Kuihtuneeseen, tapoihin jäähmettyneeseen kirkkoon, joka enää tuotti -ainoastaan kuivakiskoisia katekismuksiaan, johti hän taaskin luonnon, -ja uskova päästen vapaaksi sanojen ja tekstien sakastista, havaitsee -hämmästyksekseen itse olevansa osa uskonsa kokonaisuudesta: hänen -uskonsa ajattelee hänen puolestaan ja on sovitettavissa kaikkeen: -hän kääntelee sitä joka taholle, se sopii joka kohtaan elämässä, -selvittää ja ylentää jokaisen yksityisen kohdan. Uskonnon asemesta, -joka kolme neljä kertaa elämässä tuli viralliseen kosketukseen hänen -kanssaan -- kun hän syntyi, kun hän meni avioliittoon, kun hän -sairastui ja kun hän kuoli, ja muuten jätti hänet omaan rauhaansa --- esiytyi tässä hänelle oppi, joka seurasi häntä kaiken päivää, -seurasi häntä hänen uneensa ja uniinsakin, seurasi häntä hänen -ajatuksiinsa ja osoitti hänelle, miten kaukaista, korkeaa sukuperää -hänen ajatuksensa ovat, seurasi häntä hänen seurapiiriinsä ja osoitti -hänelle, mitkä sukulaisuussiteet liittävät häntä hänen vertaisiinsa -ja vastustajiinsa, seurasi häntä luonnon ilmiöiden piiriinkin ja -osoitti niiden alkuperän ja tarkoituksen, mikä oli ystävällistä -ja mikä vaarallista ja vahingollista, ja aukaisi se tulevaisen -maailmankin ihmisille ilmoittaen että samat lait ovat jatkuvat siellä -kuin täälläkin. Hänen oppilaansa vakuuttavat, että hänen kirjojensa -tutkiskelu on elähyttänyt heidän järjenvoimiaan. - -Ei ole toista niin vaikeaa tehtävää kritiikille kuin hänen -teologisten teostensa arvosteleminen; niiden ansiot ovat niin -ilmeiset ja suuret, ja kuitenkin täytyy niiden arvosta niin paljon -vähentää. Niiden suunnaton erämainen laveus on kuin hiekka-aavikko -ja niiden sekainen yhteydettömyys kuin autiointa kuumehourailua. -Hän on niin ylenmäärin seikkaperäinen selittelyissään ja hänen -käsityksensä ihmisten tietämättömyydestä on merkillisen liioiteltu. -Ihmiset ovat hyvin kerkeitä uskomaan tämänlaatuisia totuuksia. Hän -kuitenkin ihan uhkuu uusia väitöksiä: hän on rikas keksijä, ja hän -keksii asioita, jotka meille ovat ylen tärkeitä. Hänen ajatuksensa -upottautuu ja havaitsee kaikki olennaiset yhtäläisyydet kuten -rakennuksen ja sen rakentajan yhtäläisyyden keskenään. Hän näki -ilmiöt niiden laeissa, toiminnan vaan ei rakenteen yhtäläisyydessä. -Ilmaistessaan ja kehitellessään esiin totuutta noudattaa hän -aina vaihtumatonta järjestystä ja menettelytapaa edeten asiaan -säännöllisesti sisältä uloskäsin. Mikä vakavuus ja painokas hartaus -asuukaan hänessä -- hänen silmänsä ei hetkeksikään hievahda, ei -turhamaisuuden värähdystäkään hänessä, ei katsahdustakaan itseensä, -ei minkäänlaatuista tavallista kirjailijaylpeyttä, ajatuksen ja -mietiskelyn mies, mutta mies, jota ei ainoakaan käytännön mies -maailmassa voisi teeskennellä halveksivansa! Platon olkapäitä -peittää oppineen viitta: hänen pukunsa, vaikkapa purppurasta ja -melkeinpä taivaissa kudottu, on akadeeminen juhlapuku, ja estävät sen -avarat laskokset hänen liikuntojaan. Mutta tämä mystikko herättäisi -Caesarinkin kunnioituksen. Itsepä Lykurgos kumartaisi hänen edessään. - -Swedenborgin siveellinen tieto, hänen toimintansa yleisten erehdysten -oikaisijana ja siveellisten lakien julistajana kohottavat hänet -asemaan, jossa hän ei ole verrattavissa mihinkään nykyaikaiseen -kirjailijaan, ja oikeuttavat hänelle sijan ihmiskunnan lainsäätäjien -seassa, joka jonkun ihmispolven on ollut tyhjänä. Se hitaasti -levittäytyvä, mutta valtaava vaikutus, jonka hän on saavuttanut, on -saavuttava huippukohtansa kuten muittenkin uskonnollisten nerojen -vaikutus, ja on sillä oleva nousu- ja laskuaikansa ennenkuin se voi -tyyntyä pysyvään määräänsä. Epäilemättä ei se, mikä on todellista -ja yleispätevää hänessä, voi rajoittua niiden piiriin, jotka -täydellisimmästi ovat hänen henkensä läpitunkemat, vaan on se -siirtyvä viisaan ja oikean ajattelun yhteiseen varastoon. Maailmalla -on varmasti vaikuttava kemiallinen menettelytapansa, jolla se -eroittaa ja vetää itseensä kaiken, mikä sen lapsissa on arvokasta, -jättäen syrjään suurimpainkin henkien heikkoudet ja rajoitukset. - -Se sielujenvaellus, jonka kreikkalaisten vanha Ovidiuksen kokooma -mytologia tuntee, sekä indialaisten oppi samasta asiasta, jonka -he käsittävät objektiiviseksi tai todellisesti tapahtuvaksi -ruumiissa vieraan tahdon voimasta -- pukeutuu Swedenborgin mielessä -filosofisempaan asuun. Se on hänelle subjektiivista ja riippuu -kokonaan asianomaisen henkilön ajatuksesta. Kaikki asiat kaikkeudessa -järjestäytyvät uudestaan suhteessaan kuhunkin henkilöön riippuen -siitä rakkaudesta, joka vallitsee tämän sielua. Ihminen on sellainen, -millaiset hänen tunteensa ja ajatuksensa ovat. Ihminen on ihminen -tahtonsa voimasta, ei tietojensa ja ymmärryksensä vuoksi. Sellainen -kuin hän on, siten hän näkee asiat. Maalliset avioliittositeet -ovat katkaistut. Sisäiset ominaisuudet liittävät kaiken toiseensa -henkisessä maailmassa. Mihin tahansa enkelit loivatkin katseensa, -oli kaikki taivaallista heille. Jokainen pahahenki pitää itseään -ihmisenä, ja on hän sille, joka on yhtä paha kuin hän itsekin, -mukava mies, puhtaalle taas on hän kaiken saastan pesä. Ei mikään -voi vastustaa yhtymispyrintöä, kaikessa on painoja vetovoimansa, -kaltainen etsii kaltaistaan, mitä me sanomme runolliseksi oikeudeksi, -tapahtuu silmänräpäyksessä. Olemme joutuneet maailmaan, joka on -elävää runoa. Kaikki on samaa kuin minäkin. Linnut ja eläimet eivät -ole lintuja ja eläimiä, vaan kaikkien nykyhetkellä elävien ihmisten -sielujen ja tahtojen vuodatuksia. Kunkin huone ja tila muodostuu -hänen itsensä mukaan. Henkiä ahdistaa kuoleman pelko, eivätkä he -muista, että he jo ovat kuolleet. Ne, jotka elävät pahuudessa ja -vääryydessä, pelkäävät kaikkia muita. Jotka ovat sammuttaneet -itsessään rakkauden, harhailevat ja pakenevat, piirit, joita he -lähenevät, havaitsevat heidän laatunsa ja karkoittavat heidät -pois. Ahnaat ovat asuvinaan komeroissa, joissa säilytetään heidän -rahansa, joita hiiret kaluavat. Ne, jotka pitävät hyviä tekoja -ansiollisina, ovat hakkaavinaan puita. "Kysyin heiltä, eivätkö -he jo olleet väsyneet? He vastasivat, ett'eivät he vielä olleet -tehneet tarpeeksi työtä ansaitakseen taivasta." Hän lausuu kultaisia -sanoja, jotka ihmeellisen ihanasti ilmaisevat siveellisiä lakeja, -kuten pukiessaan sanoiksi tuon kuuluisan lauselmansa: "Taivaassa -enkelit päivä päivältä lähenevät nuoruutensa kevättä, niin että -vanhimmat enkelit näyttävät nuorimmilta." "Mitä enemmän enkeleitä, -sitä enemmän tilaa." "Ihmisen täydellistymys on hyödyn rakkaudessa." -"Ihminen täydellisessä muodossaan on taivas." "Mikä on Hänestä, on -Häntä." "Tarkoitusperät kohoavat, sikäli kuin luonto alenee." Ja -tuo runollinen kuvaus sisimmässä taivaassa olevasta kirjoituksesta, -jota oppimatonkin voi lukea, se kun on kokoonpantu taivaan muodon -mukaisista kaarista. Hän melkeinpä tekee oikeutetuksi väitteensä -yliluonnollisista näkemyksistään ihmeellisillä havaitsemuksillaan -ihmisruumiin ja hengen rakenteesta. "Taivaassa ei ole kenenkään -sallittu seistä toisen takana ja katsoa häntä niskaan, sillä silloin -häiriytyisi Jumalasta virtaava vaikutus." Enkelit tuntevat ihmisen -äänen soinnusta hänen rakkautensa, tämän soinnun vivahduksista hänen -viisautensa ja hänen sanojensa merkityksestä hänen tietonsa. - -Kirjassaan "Aviollinen rakkaus" on hän kehitellyt esiin avioliiton -merkityksen. Tästä kirjasta voi sanoa, että se huolimatta -ylevimmästä sisällöstään ei kuitenkaan ole saavuttanut menestystä. -Se oli tulemaisillaan rakkauden ylistyslauluksi, siksi, jota Plato -tavoitteli "Juhlapidoissaan," rakkauden, josta, kuten Dante sanoo, -Casella lauloi enkeleille paratiisissa ja joka oikeasti ylistettynä -heräämisessään, nautinnossaan ja vaikutuksissaan kylläkin voisi -ylentää sydämiä, se kun avaisi ihmisten eteen kaikkien järjestöjen, -säännösten ja tapojen synnyn. Kirjasta olisi tullut ylevä ja suuri, -jos hän olisi jättänyt pois kaiken hebrealaisuuden ja jos hän olisi -esittänyt lain ilman väkinäisiä teennäisiä sommitteluja sulana -siveyssääntönä ja sillä ylentymis- ja kohottaumisvapaudella, jota -olemisen luonne vaatii. - -Kirja on hieno platonisesti kehittelevä esitys avioliiton -käsitteestä, ja opettaa se, että sukupuolellinen eroavaisuus -on yleistä eikä paikallista, että miehisyys miehessä määrää -laadulleen jokaisen elimen, teon ja ajatuksen, naisellisuus -naisessa. Senpätähden ei avioliitollisella yhdistymisellä niinhyvin -todellisessa kuin henkimaailmassakaan ole hetkellistä merkitystä, -vaan on sen merkitys täydellinen, koko olennon käsittävä ja -alituinen; puhtaus ei ole mikään paikallinen, vaan yleinen, koko -olennon käsittävä hyve, epäpuhtaus kun ilmenee yhtä hyvin kaikessa -olossa ja elossa, puheessa ja ajattelussa kuin siitostoiminnassakin, -ja vaikkapa immet, jotka hän näki taivaassa, olivat ihania, niin -olivat aviovaimot vielä verrattomasti ihanampia, ja yleni heidän -ihanuutensa päivä päivältä. - -Toki pingottaa Swedenborg tapansa mukaan tämänkin teoriansa -tilapäiseen muotoon. Hän antaa avioliitolle aivan ylenmääräisen -merkityksen, ja vaikkapa hän havaitseekin vääriä avioliittoja -maan päällä, kuvittelee hän, että taivaassa tapahtuvat viisaammat -valinnat. Mutta kehittyvien, muodostuvien sielujen kaikki rakkaudet -ja ystävyydet ovat hetkellisiä. _Rakastatko minua?_ tarkoittaa: -Näetkö sinä saman totuuden kuin minä? Jos näet, on ilomme yhteinen, -mutta pianpa toinen meistä havaitsee uuden totuuden, ja me olemme -eroitetut, eikä mikään side maailmassa voi pysyttää meitä yhdessä. -Minä tiedän, kuinka ihana on tämä rakkauden malja -- minä olen -olemassa sinua varten, sinä minua varten -- mutta se on lapsen -tarrautumista leikkikaluunsa, yritys ikuistaa kotiliesi ja hääkammio, -säilyttää kuva-aapinen, josta niin somasti ammensimme ensi tietomme. -Jumalan Eedeni on autio ja aava kuten luonto ja maailma ulkona, -kun sitä kuvittelee räiskyvän, lämpöisen lieden ääressä iltasella, -siellä ulkona tuntuu niin kylmältä ja alakuloiselta, kun siinä -kyyröttää hehkuvan hiilustansa ääressä; mutta kerran ulkona taaskin -säälimme niitä, jotka voivat kieltää itseltään luonnon ylevän -suuruuden istuakseen kynttilänsä ja korttiensa ääressä. Ehkäpä onkin -"Aviollisen rakkauden" oikeana aineena ihmisten olo ja seurustelu -keskenään, joidenka lakeja tässä perusteellisesti valaistaan. Kirja -on väärä, jos sen ajatukset kirjaimellisesti sovitetaan avioliittoa -koskeviksi. Sillä Jumala on sielun morsian ja sulhanen. Taivas ei ole -kahden hengen sovittamista yhteen, vaan kaikkien sielujen yhteyttä. -Me kohtaamme toisemme ja viivähdämme hetken yhdessä jonkun ajatuksen -temppelissä ja eroamme ikään kuin emme eroaisikaan yhdistyäksemme -uudessa ajatuksessa uusiin kanssailoitsijoihimme. On niin vähän -jumalaista tuon _rakastatko sinä minua?_ alhaisessa ja omistavassa -sisällössä, että ainoastaan kun jätät ja kadotat minut antautumalla -ja heittäytymällä tunteeseen, joka on meitä molempia korkeampi, -tulen vedetyksi ja olen lähellä sinua, rinnallasi, ja tulen taas -sysätyksi luotasi, jos liität silmäsi minuun ja pyydät rakkauttani. -Itse asiassa vaihdamme me henkisessä maailmassa joka silmänräpäys -sukupuolta. Sinä rakastat sitä, mikä minussa on arvokasta, silloin -olen minä sinun miehesi, mutta minä en liitä sinua itseeni, vaan -minun arvoni liittää sinut, ja se arvo taas on pisara siitä arvon -valtamerestä, joka aukenee yläpuolellani. Sillävälin ihailen minä -suurempaa arvoa jossakin toisessa, ja tulen siten hänen vaimokseen. -Hän taas pyrkii kohden korkeampaa arvoa jossakin toisessa hengessä ja -alistuu vaimoksi eli vastaanottavaksi tälle vaikutukselle. - -Olkoon syynä se itseään kiduttava tapa, johon hän oli totuttautunut, -tai epäluuloinen ankaruus sitä heikkoutta kohtaan, jonka uhriksi -ajattelevat ihmiset ovat niin alttiita joutumaan, joka tapauksessa -saavutti hän tuon erikoisen siveellisen vajanaisuuden esittämisessä -ja selvittämisessä terävyyden, jota ei yksikään omatunto voi kestää. -Tarkoitan hänen tunnettaan siitä, että tiede vaikuttaa turmelevasti -ja särkevästä hyvään ihmisessä. "Uskon arvosteleminen on samaa kuin -sen epäileminen ja kieltäminen." Hän oli tuskallisesti tietoisa -tiedon ja teon välillä vallitsevasta erosta, ja tämän tunteensa tuo -hän alinomaa ilmi. Filosofit ovat sentähden kyy- ja lohikäärmeitä, -lentäviä liskoja y.m. kauhuja, oppineita velhoja ja silmänkääntäjiä. - -Mutta tämä asianhaara juuri herättää meissä sen raskaan epäluulon, -että tässä olemme hänen oman tuskansa jäljillä. Mahdollisesti -kostivat Swedenborgin sisäänpäinkääntyneet hengenlahjat täten -itsensä. Menestys tai suotuisa nerokkuus näyttävät riippuvan -sydämen ja järjen onnellisesta tasapainosta keskenään ja siitä -siveellisten ja henkisten voimien oikeasta suhteesta toisiinsa, -jota on niin vaikea tavoittaa ja joka kenties noudattaa samoja -kemiallisia suhdelakeja kuin nekin, jotka tekevät välttämättömäksi, -että ainemäärät ovat varmassa suhteessa toisiinsa, jotta voi syntyä -yhdistys, kuten juuri esimerkiksi kaasut yhdistyvät toisiinsa -visseissä tarkoissa suhdemäärissä, mutta eivät missä suhteissa -tahansa. Täysinäistä maljaa on vaikea kantaa, ja tämä mies, joka niin -yltäkylläisesti oli varustettu sydämen ja hengen lahjoilla, joutui -jo aikaisin vaaralliseen ristiriitaan itsensä kanssa. Kirjassaan -"Elävä maailma" hämmästytti hän meitä ilmoittamalla, että hän rakasti -jäsentelevää eikä yhdistelevää ja yhtenänäkevää menettelytapaa -tieteessä, ja nyt täytettyään viidennenkymmenennen ikävuotensa alkaa -hän kadehtia järkeään ja vaikkapa hän älyykin, ett'ei totuus eikä -hyvyys kumpikaan esiinny erikseen, vaan että kummankin aina täytyy -sekautua ja liittyä toiseensa, taistelee hän asettuen omantunnon -puolelle omaa järkeään vastaan ja panettelee ja herjaa sitä joka -tilaisuudessa. Tämmöinen kiihkomielisyys kostaa itsensä paikalla. -Kauneus kadottaa sulonsa, rakkaus armautensa, kun totuus, taivaan -toinen puolisko, kielletään, samaten kuin nerokkaan miehen vallannut -katkeruus johtaa hänet purevaan pilkkaan ja himmentää hänen -arvostelukykynsä. Hän on viisas, mutta viisas itsensä uhallakin. -Loputtoman surun sävy ja valituksen ääni täyttää koko tämän kaamean -kaikkeuden. Profeetan istuimella istuu vampyyri, ja mässää se -kamalalla ahneudella tuskan kuvissa. Totisesti, lintu ei kyhää -nopeammin pesäänsä, eikä myyrä kaivaudu näppärämmin maahan kuin tämä -sielujen tietäjä rakentaa jokaiselle uudelle rikoksellisten parvelle -uuden helvetin ja manalan, toistaan kamalamman. Hän laskettiin alas -pilaria myöten, joka näytti olevan vaskea, mutta sen muodostivatkin -enkelihenget, jotta hän voisi loukkaantumatta laskeutua piinattujen -luokse ja nähdä sielujen perikadon, ja hän kuuli siellä heidän -loputtomat valituksensa, hän näki heidän kiduttajansa, jotka -kiihdyttivät ja lisäsivät heidän tuskiaan rajattomiin, näki -veijarien, murhamiesten, irstailijoiden helvetit sekä rosvojen, jotka -surmaavat ja keittävät ihmisiä, näki petturien hirvittävän kuilun, -näki ruumiinulostuksia sisältävät helvetit, kostonhimoisten helvetin, -kostonhimoisten, joiden kasvot olivat kuin pyöreä, leveä kakku ja -joiden käsivarret pyörivät kuin ratas. Lukuunottamatta Rabelais'ta ja -Swiftia ei kukaan ole tuntenut saastaa ja turmelusta niin perinpohjin -kuin hän. - -Näitä kirjoja on käytettävä varovasti. On vaarallista antaa noiden -haihtuvien ajatuskuvien jäähmettyä varmaan muotoon. Ollen tosia -liihoittelevassa muodossaan muuttuvat ne vääriksi kiinteinä. Niiden -oikeinkäsittämiseen vaaditaan hänen kanssaan melkein tasavoimaista -neroa. Mutta kun hänen näkynsä muuttuvat useiden eri-ikäisten ja -erilahjaisten ihmisten sovinnaiseksi yhteiskieleksi, väärenee niiden -merkitys. Kreikan viisas kansa tapasi antaa lahjakkaimpain ja -hyveellisimpäin nuorukaistensa heidän kasvatukseensa kuuluvana oppia -eleusilaiset salaopit, joissa heille komeilla menoilla ja asteettain -opetettiin korkeimmat vanhan ajan viisauden tuntemat totuudet. -Tulinen ja syvämielinen nuorukainen, kahdeksantoista-, kahdenkymmenen -vuotias, lukekoon kerta nämä Swedenborgin kirjat, nämä rakkauden ja -omantunnon salaopit, ja sitte sysätköön ne ikipäiviksi syrjään. Neroa -ahdistavat aina tämänlaatuiset unet, kun sille aukeavat helvetit -ja taivaat. Mutta nämä kuvat ovat käsitettävät mystillisinä eli -siis kokonaan mielivaltaisina ja tilapäisinä totuuden kuvina -- ei -itse totuutena. Joku toinen vertauskuva olisi saattanut olla yhtä -paikallaan; silloin voi vaaratta käsitellä niitä. - -Swedenborgin maailmanjärjestelmältä puuttuu keskeinen itsemääräävä -välittömyys; se on voimaperäinen eikä elävä, ja siltä puuttuu elämää -synnyttävä voima. Se ei tunne yksilöitä. Kaikkeus on jättiläiskide, -jonka kaikki hiukkaset ja liuskat lepäävät häiritsemättömässä -järjestyksessä ja murtumattomassa yhteydessä, mutta kylminä ja -liikkumattomina. Mikä näyttää yksilöltä ja tahdolta, ei ole sitä. -Keskuksesta ääriviivaan asti ulottuu loputon sarja väliketjuja -riistäen kaikelta toiminnalta vapauden ja luonteen. Kaikkeus riutuu -hänen runossaan magneettisessa unessa ja kuvastaa ainoastaan -magnetiseeraajansa henkeä. Jokainen ajatus herää jokaisessa ihmisessä -häntä ympäröivien enkelipiirien vaikutuksesta ja näissä taas vielä -korkeampien piirien ja niin yhä edelleen. Kaikki hänen perikuvansa -tarkoittavat samoja harvoja asioita. Kaikki hänen henkilönsä puhuvat -samaa kieltä. Kaikki hänellä puhuvat Swedenborgin tapaan. Olkoot he -keitä tahansa, saman värisiä ovat he lopulta kaikki. Tämä Kaaron -kulettaa heidät kaikki venheessään, kuninkaat, neuvokset, hovimiehet, -oppineet, Sir Isak Newtonin, Sir Hans Sloanen, kuningas Yrjö II:n, -Muhammedin tai kenen tahansa, ja kaikki tulevat he muodoltaan ja -olennoltaan yhtä kolkon näköisiksi. Ainoastaan Ciceron ilmestyessä -sävähtää kohtelias tietäjämme hieman ja kaihtaa sanomasta, että -hän oli puhunut Ciceron kanssa, ja huomauttaa jonkinmoisella -inhimillisellä epäröinnillä puhuneensa "erään kanssa, jonka minun oli -sallittu uskoa olevan Ciceron"; mutta kun tuo roomalaiseksi itsensä -sanova aukaisee suunsa, niin kauaksi kaikkonevat silloin Rooma ja -kaunopuheisuus -- me kuulemme sulaa swedenborgilaista teologiaa -kuten kaikkialla muuallakin. Hänen taivaansa ja helvettinsä ovat -tyhjiä ja autioita tämän yksilöllisyyden puutteen vuoksi. Siellä -ei ole ihmisten tuhansia lukemattomia suhtautumisia toisiinsa. Se -mielenkiinto, joka luonnossa liittyy jokaiseen ihmiseen, koska hän -on oikeassa ollessaan väärässäkin ja väärässä ollessaan oikeassakin, -koska hän tekee tyhjiksi kaikki säännöt ja luokitteluyritykset -- on -otettava nimittäin huomioon niin monet poikkeukset, satunnaisuudet -ja tulevaisuusmahdollisuudet -- koska hän on voimakas paheittensa -vuoksi ja koska juuri hänen hyveensä taas usein tekevät hänet -tehottomaksi -- kaikki tämä laukenee hänen maailmassaan vallitsevan -täydellisen yksisointuisuuden vuoksi. Tämä puute tehoo aina -hänen maailmanjärjestelmänsä keskukseen asti. Vaikkapa "Herran" -työskentelystä puhutaan joka rivillä, ei se sentään koskaan herää -mielessämme eläväksi. Ei ole mitään loistetta siinä silmässä, joka -tuijottaa keskuksesta ja jonka pitäisi virvoittaa eloon siitä -kokonaan riippuva suunnaton olevain piiri. - -Perusvirhe Swedenborgin hengessä on sen teologinen suunta. Missään -emme tapaa hänellä kaikkeakäsittävän viisauden ennakkoluulottomuutta, -vaan olemme aina kirkossa. Hebrealainen runotar, joka opetti -ihmisille tiedon oikeasta ja väärästä, on yhtä rajattomasti -tenhonnut hänet, kuin se oli tenhonnut kansat. Muodot ja tavat -kohosivat, samaan pyhyyteen kuin olemuskin. Palestiina alkaa tulla -yhä arvokkaammaksi ihmiskunnan historian lukuna, mutta yhä vähemmän -soveliaaksi kasvatusvälineenä. Swedenborgin nero, suurin uudempina -aikoina näillä ajatuksen aloilla, tuhoutui yrittäessään elähyttää ja -säilyttää sitä, joka jo oli saapunut luonnollisille rajoilleen ja -joka sääntävän Salliman määräyksestä jo oli väistymässä hallitsevasta -asemastaan länsimaisten ajatus- ja ilmaisutapojen tieltä. -Swedenborg ja Böhme hairahtuivat kumpikin liittyessään kristinuskon -vertauskuvaan, sensijaan että olisivat liittyneet siihen siveelliseen -tunteeseen, joka kantaa sylissään lukemattomat kristinuskot, -ihmisyydet, jumaluudet. - -Tämä vieraan vaikutuksen ylenmääräisyys osoittaikse myöskin -meille oudossa ja luonnottomassa kaunopuheisuudessa. "Mitä minä", -kummastelee kärsimätön lukija, "noista jaspiksista ja sardoniksista, -berylleistä ja kalsedoneista, arkeista ja pääsiäislampaista, -efaheista ja efodeista, spitaalisista ja syöksytautisista, -ylistysuhreista ja makeista leivistä, tulivaunuista, kruunu- ja -sarvipäistä, lohikäärmeistä, behemoteista ja yksisarvisista? Jääkööt -ne itämaalaisille, minulle ne eivät merkitse mitään. Mitä suurempaa -oppineisuutta osoitat niitä selvittäessäsi, sitä ilmeisempi on -niiden asiaankuulumattomuus. Mitä yhteenkuuluvampi ja huolellisemmin -sommiteltu järjestelmä on, sitä vähemmän on se minulle mieleen. Sanon -kuten spartalainen: 'Miksi puhut niin paljon asian hyväksi, joka ei -ole miksikään hyväksi?' Minun oppini on semmoista kuin sen Jumala -minulle on antanut synnyssäni ja jokapäiväisessä olossani, kun olen -ilokseni ja opikseni käyttänyt omia silmiäni enkä kenenkään toisen -ihmisen. Minusta näyttää kaikista mielettömyyksistä joutavimmalta -se, että tulee joku vierasmaalainen ja lupaa antaa minulle minun -kaunopuheisuuteni sijasta omansa ja ilahuttaa minua pelikaaneillaan -ja haikaroillaan rastaan ja leppäkertun asemasta, palmuillaan ja -seetrimetsillään kuusien ja mäntyjen sijasta." - -Locke sanoi: "Kun Jumala luo profeetan, ei hän samalla tee ihmistä -olemattomaksi!" Swedenborgin elämäkerta vahvistaa tämän huomautuksen. -Pitäjäriidat Ruotsin kirkossa Lutherin ja Melanktonin kannattajain ja -vastustajain välillä "ainoastaan uskosta" tai "ainoastaan teoista" -tunkeutuvat hänen mietiskelyihinsä kaikkeuden järjestyksestä ja -taivaallisista yhteiskunnista. Tämä luterilaisen piispan poika, jolle -taivaat aukenevat, niin että hän omin silmin ja rikassisältöisimmissä -vertauksissa näkee olemisen kaamean valtaavan totuuden ja sitte -julistaa kirjoissaan kuin taivaallisella valtuudella siveellisen -luonnon kumoamattomia salaisuuksia -- hän pysyy kaiken tämän -suuruuden ohella itsessään luterilaisen piispan poikana; hänen -arvostelunsa ovat ruotsalaisen kynäsoturin, ja hänen suunnattomat -näkemyksensä ovat ostetut kivikovain rajoitusten hinnalla. Muisto -hänen väittelyistään seuraa häntä hänen seurusteluunsa henkienkin -kanssa. Hän on kuin Michel Angelo, joka freskoissaan pisti ne -kardinaalit, jotka olivat loukanneet häntä, paistumaan kokonaisten -perkelevuorien alle, tai kuin Dante, joka rankaisevissa säkeissä -kosti kaikki hänelle yksityisesti tehdyt vääryydet, tai ehkäpä -vielä enemmän kuin Montaignen maalaispappi, joka raeilman piestessä -kylää ajattelee tuomiopäivän tulleeksi ja pakanain ja ihmissyöjäin -jo saaneen osansa. Swedenborg hämmästyttää meitä yhtä paljon -Melanktonillaan, Lutherillaan ja Wolffillaan, joita hän kiduttaa -helvetissä, kuin omilla kirjoillaan, joita hän kuuluttaa enkeleille. - -Samaan teologiseen puristimeen ovat pingotetut useat hänen -oppilauselmistaan. Hänen pääperustansa siveyskysymyksissä on, että -pahaa pitää karttaa kuin syntiä. Mutta se ei tunne, mitä paha on ja -mitä hyvä, joka arvelee laskevansa perustan sanomalla, että pahaa -on kartettava kuin pahaa. Epäilemättä johtui hän tähän halusta -sovelluttaa tähän käsityksen Jumalan persoonallisuudesta. Mutta se -ei auta pitkälle. Joku, sanot sinä, pelkää ruusu tautia -- osoita -hänelle, että se pelko on paha; tai joku pelkää helvettiä -- osoita -hänelle, että _pelko_ on paha. Ken rakastaa hyvyyttä, hänessä -asustavat enkelit, hän kunnioittaa kunnioitusta ja elää yhteydessä -Jumalan kanssa. Mitä vähemmän askartelemme syntiemme kanssa, sitä -parempi. Yhdelläkään ihmisellä ei ole varaa tuhlata hetkiään -omantunnon tuskiin. "Ainoastaan työskentelemisen velvollisuus ei -muodostu siteeksi meille", sanovat hindut; "tieto vapahtaa meidät, -kaikki muut velvollisuudet ainoastaan uuvuttavat meitä." - -Toinen opinkappale, joka kehkeää hänen vahingollisesta teologisesta -rajoituksestaan, on hänen oppinsa helvetistä. Swedenborgilla on -perkeleitä. Paha, sanovat vanhat filosofit, on hyvää, joka on -syntymässä. Sulan pahuuden olemassaolo on epäuskon äärimmäinen -oletus. Se on oletus, jota ei voi tukea millään järjen perusteella, -se on ateismia, se on äärimmäisintä jumaluuden pilkkaamista. -Euripides lausui aivan oikein: - - Hyvyys ja elämä jumalain on samaa; - ken pahoiks' väittää, kuolleiks' heidät lamaa. - -Mihinkä tuskaisaan nurjuuteen olikaan muotoihin jäähmettynyt -teologia kehittynyt, jotta Swedenborg voi kieltää kaiken kääntymisen -mahdollisuuden pahoilta hengiltä! Mutta jumalainen voima ei -väsähdä hetkeksikään, raato muuttuu auringonpaisteessa ruohoksi ja -kukkasiksi, ja ihminen, olkoon hän sitte porttolassa, tyrmässä tai -hirsipuussa, vaeltaa aina kohti sitä, mikä on hyvää ja totta. Burns -huudahtaessaan hurjalla ilvehdinnällä "Vanhalle Nickie Ben raukalle" -["Nickie Ben", skotlantilainen pirunnimitys.] - - Viel' tutki itseäs ja käänny! - -on oikeammassa kuin kostonhimoinen teologimme. Kaikki muu on -ulkopuolista ja hukkuu, ainoastaan rakkaus ja totuus pysyvät. Suurin -tunne on aina tosin tunne, ja me tunnemme indialaisen Vishnun -ylevämmän hengen sanoissa: -- "Minä olen sama kaikille ihmisille. Ei -ole olemassa ketään, joka ansaitsee, että minä häntä rakastan tai -vihaan. Ne, jotka palvelevat minua hartaudella -- heissä olen minä ja -he minussa. Jos joku, jonka tiet ovat läpeensä pahat, palvelee minua -yksin, on hän yhtä kunnioitettava kuin oikeamielinenkin ihminen; -hän uurastaa täysin oikealla alalla, ja kohta on hänestä tuleva -hyveellinen henki, ja hän on saavuttava iäisen autuuden." - -Mitä tulee hänen tavattomaan väitteeseensä ylimaailmallisten -ilmestysten näkemisestä -- niin ainoastaan hänen rehellisyytensä -ja neronsa voivat oikeuttaa niitä vakavammin tarkastamaan. Hänen -ilmestyksensä turmelevat itse luotettavuutensa seikkaperäisyydellään. -Jos joku sanoo Pyhän Hengen ilmoittaneen hänelle, että viimeinen -tuomio (tai viimeisin tuomio) tapahtuu 1757 tai että hollantilaiset -toisessa maailmassa asuvat omassa erityisessä taivaassaan ja -englantilaiset omassaan, niin vastaan minä, että se Henki, joka on -pyhä, on vaikeneva ja vaitelias ja ilmoittautuu laeissa. Ainoastaan -tarujen aaveet ja kummitukset lavertelevat ja ennustavat. Korkeimman -Hengen opetukset ovat maltteliaita ja yksityisseikkoihin nähden -kielteisiä. Sokrateen suojelushenki ei neuvonut häntä tekemään tai -löytämään jotakin, vaan jos hän aikoi ryhtyä johonkin, joka ei ollut -edullista, varoitti se häntä. Hän sanoi: "En tiedä, mitä Jumala on, -mutta sen tiedän, mitä hän ei ole." Hindut ovat nimittäneet Ylintä -Olemista "sisäisyyden pakoksi". "Valaistut" kveekarit selittävät -"valonsa" olevan ei mitään semmoista, joka johtaa johonkin tekoon, -vaan semmoista, joka estää jostakin huonosta teosta. Mutta oikeimpia -esimerkkejä ovat yksityiskohtaiset kokemukset, jotka ehdottomasti -todistavat samaa tässä suhteessa. Täsmällisimmin sanoen perustuvat -Swedenborgin ilmestykset siihen, että hän sekoittaa toisiinsa -tapahtumat kahdella aivan eri tasolla anteeksiantamaton erehdys -niin oppineelle luokittelijalle. Se on pinnalla vallitsevain lakien -siirtämistä perussisältöä koskeviksi, yksilöllisyyden ja sen harhojen -siirtämistä oleellisuuden ja yleisyyden valtakuntiin, mikä merkitsee -kaiken hämmentämistä ja kaaosta. - -Taivaan salaisuus pysyy salaisuutena polvesta polveen. Ainoakaan -ajattelematon tai puhelias enkeli ei koskaan ole antanut livahtaa -huuliltaan varomatonta sanaa vastaukseksi hurskasten kaipaukseen tai -kuolevaisten pelkoon. Polvillamme olisimme kuunnelleet semmoista -jumalten lemmikkiä, joka nöyremmän, hartaamman kuuliaisuutensa -vuoksi olisi saanut ajatuksensa yhtäsuuntaisiksi ja sointuisiksi -taivaallisten virtausten kanssa ja olisi voinut antaa ihmisille -vihjauksen vastaeronneiden henkien olinpaikasta ja olosta. Mutta -varmaa on, että hänen kuvauksensa niistä pitää kohota sen verroille, -mikä on parasta luonnossa. Se ei voi olla sävyltään alempana tämän -taiteilijan jo tuntemiamme teoksia, joka on veistänyt ja muovannut -tähtitarhojen taivaankappaleet ja kirjoittanut siveelliset lait. Sen -maailman pitää olla raikkaankirkkaampi kuin taivaankaari, lujempi -kuin vuoret, sointua kukkasiin ja vesien nousuun ja laskuun ja -syystähtien kohoamiseen taivaalle ja laskemiseen. Soinnukkaimmat -runoilijat ovat tuntuvat sorahtavilta kuin katulaulajat, kun -joskus kajahtaa luonnon ja hengen kaikkitäyttävä ikisävel -- tuo -sydämentykyntä, maan- ja meren tykyntä, jonka soinnun mukaan aurinko -vierii rataansa ja verenhiukkanen suonissa ja mahla puussa. - -Tässä mielentilassa kuulemme kerrottavan, että tietäjä on -saapunut ja kertonut näkemänsä. Mutta emme saakaan nähdä mitään -kauneutta, mitään taivasta: enkelien sijasta aaveita. Tuo kolkko -runotar rakastaa yötä ja kuolemaa ja syvänteiden pimeyttä. Hänen -manalansa on kaameata hengetöntä unta. Hänen henkinen maailmansa -on samassa suhteessa niihin yleviin ja autuaan ihaniin totuuksiin, -joita ihmishenget jo ovat meille ilmaisseet, kuin jonkun ihmisen -mielihoureiset pahat unet ovat hänen ihanne-elämäänsä. Äärettömässä, -kaameiden kuvien esiinloihtimiskyvyssään muistuttaakin se tosiaan -hyvin paljon uninäkyjä, jotka öisin saavat monen kunniallisen, -hyväntahtoisen kunnon miehen, jolla on huono ruuansulatus, kurjaksi -poloiseksi, joka luimii kuin hylkykoira luomakunnan syrjäisimpiä -takapihoja ja rapakkoja. Kun hän kohoo taivaisiin, niin en kuule -hänen puhuvan taivasten kieltä. Älköön kukaan kertoko minulle, -että hän on vaeltanut enkelien parissa, hän todistakoon itsensä -sillä, että hän tekee minut enkeliksi. Voivatkohan ylienkelit olla -vähemmän yleviä ja ihananlempeitä kuin olennot, jotka todella ovat -vaeltaneet maan päällä? Ne enkelit, jotka Swedenborg kuvaa meille, -eivät herätä meissä varsin korkeata käsitystä heidän kasvatuksestaan -ja sivistyksestään; kaikki he ovat maalaispappeja: -- heidän -taivaansa on jonkinmoinen maalaisjuhla, evankelinen lähetysjuhla tai -semmoinen juhlatilaisuus, jossa Ranskassa jaetaan siveyspalkintoja -talonpojille. Omituinen kaavaperäinen, saarnaava, kuivakiskoinen, -veretön mies, joka luokittaa sieluja kuin kasvitieteilijä ruohojaan -ja joka kulkee tuskaisissa helveteissään kuin tarkastelisi hän -kalkki- ja liitukerrostumia! Hän ei tunne mitään myötätuntoa. Hän -kulkee ihmismaailmaa kuin mikäkin nykyaikainen. Rhadamantuskummitus -peruukkeineen ja kultakahvakeppeineen ja luokittelee sielujaan -jonkun tuomarin väliäpitämättömin ja kylmäkiskoisin ilmein. -Lämmin, tuhatvivahteinen, intohimoja vellova maailma on hänelle -ainoastaan sikermä hieroglyfikaavakkeita ja vertauskuvallinen -vapaamuurarikulkue. Kuinka toisenlainen onkaan Jakob Böhme! Hän -värähtää liikutuksesta ja kuuntelee vavahtuneella kunnioituksella ja -lempeimmällä ihmisellisyydellä Opettajaa, jonka sanoja hän julistaa, -ja kun hän vakuuttaa, että "rakkaus jossakin suhteessa on suurempi -kuin Jumala", niin lyö hänen sydämensä niin kovasti, että sen tykyntä -hänen nahkaesiliinaansa vastaan kuuluu vuosisatojen läpi. Siinä on -suuri ero. Böhme on terveesti ja ihanasti viisas, huolimatta hänen -mystillisestä ahtaudestaan ja vaikeatajuisuudestaan. Swedenborg on -loukkaavan viisas, ja kaikkine kukkuroittuine lahjoineen rampaa hän -henkeä ja työntää luotaan. - -Suuren luonteen varmin tuntomerkki on, että se ikäänkuin aukaisee -näkyaloja ihmisen eteen ja viekottaa hänet kulkemaan eteenpäin kuin -aamuntuoksuissa kylpevä maisema. Swedenborg luo katseensa taaksepäin, -emmekä voi riisua häneltä hänen lapiotansa ja käärinliinojaan. -Muutamat henget ovat iäti estetyt syventymästä luontoon, toiset -taas iäti voimattomat kohoamaan siitä esiin. Swedenborg, vaikkapa -hänellä oli monen ihmisen voimat, ei voinut koskaan katkaista sitä -napasuonta, joka sitoi häntä luontoon, ja kohota puhtaan hengen -piiriin. - -On merkillistä että tämä mies, joka niin perinpohjin käsitti -vertauskuvien merkityksen ja näki ja ymmärsi olemisen runollisen -kokonaisrakenteen sekä hengen ja aineen perus- ja alkusuhteet -toisiinsa, niin kokonaan oli vailla sitä runollista ilmaisuvoimaa, -joka tavallisesti seuraa tätä näkemystä. Hän tunsi äidinkielen -kieliopin ja alkeet -- miksikä hän ei voinut loihtia siitä -ainoatakaan soivaa säveltä? Kävikö hänen kuin Saadin, joka näyssään -aikoi poimia sylinsä täyteen taivaallisia kukkia tuodakseen -ystävilleen, mutta kukkien tuoksu hurmasi hänet niin, että hän -hellitti pukunsa liepeestä? Vai olisiko rikos taivaallisia tapoja -vastaan kertoa maan päällä siellä kuulemansa? Vai oliko syy siinä, -että hän näki näkynsä järjellään, ja johtuuko siitä tuo alinomainen -järjen parjaaminen, joka on niin läpikäyvänä ominaisuutena hänen -kirjoissaan? Olkoon miten tahansa, hänen kirjoissaan ei ole mitään -sulosointua, ei mitään mielen ylennystä, eikä niissä pilkistä mikään -lempeä ilonsävy, eikä vilkastuta niiden autiota, elotonta lakeutta -ainoakaan kohouma. Hänen laajan tarkat kuvauksensa eivät herätä -mitään iloa, koska niissä ei ole mitään kauneutta. Me vaellamme -turvattoman alakuloisina keskellä noita synkeitä maisemia. Yksikään -lintu ei ikinä ole livertänyt noissa kuoleman puistoissa. Tuo -täydellinen runousvoiman puuttuminen niin harvinaisessa hengessä -tietää sairaalloisuutta, ja on jonkinlaiseksi varoitukseksi, kuten -käheä ääni kauniilla ihmisellä. Toisinaan arvelen, ett'ei häntä ole -enää kauan luettava. Hänen suuri nimensä on muuttuva sananparreksi. -Hänen kirjansa ovat tulleet hautapatsaaksi. Hänen laakeriseppeleensä -nivoutuu niin paljon sypressiä, temppelisuitsutukseen sekautuu niin -paljon kalmanhajua, että nuorukaiset ja neidot ovat karttavat paikkaa. - -Kuitenkin kaikitenkin, tällä neron ja maineen uhraamisella omantunnon -alttarilla on ylevä, yli kaiken kiitoksen kohoova ansionsa. Hänen -elämällään oli tarkoitus: hän antoi, elinohjeen. Hän valitsi hyvyyden -siksi johtolangaksi, jota ihmissielun on noudatettava kaikessa -luonnon ongelmallisuudessa. Monet mielipiteet pyrkivät kilvan kohti -olemisen todellista keskustaa. Haaksirikossa turvautuvat muutamat -köysiin ja vanteisiin, toiset tynnyreihin ja ammeisiin, toiset -raakoihin tai mastoihin; luotsi valitsee taidokkaimmin: -- tälle -paikalle asettaudun minä, kaikki muu uppoo ennen tätä paikkaa; -"se pääsee maihin, joka purjehtii minun kanssani." Älä perusta -luottamustasi taivaan suosioon tai mielettömyytesi herättämään -sääliin tai viisauteesi tai terveeseen järkeesi, noihin ihmisten -vanhoihin ja tavallisiin turviin: mikään ei voi turvata sinua --- ei kohtalo, ei terveys, ei ihmeellinen järki, mikään ei voi -turvata sinua muu, kuin oikeamielisyys, oikeamielisyys aina ja -alati! -- ja sitkeydellä, joka ei hetkeksikään jätä häntä kaikissa -hänen tutkimuksissaan, keksinnöissään ja unissaan, pysyy hän tässä -uljaassa, kerta tekemässään valinnassa. Ajattelen hänestä kuten -eräästä intialaisen tarun muotoavaihtavasta pyhimyksestä, joka -sanoo, "Vaikka olisin koira tai shakaali tai muurahainen luonnon -alimmilta asteilta verhottuna mihinkä muotoon tai viileyteen tahansa, -pidän minä kiinni oikeasta varmana johtona kohotakseni ihmiseen ja -Jumalaan." - -Swedenborg on tehnyt ihmiskunnalle kaksinkertaisen palveluksen, -joka vasta nyt alkaa selvitä. Kokeilevan ja käytännöllisen tieteen -alalla otti hän ensi askelensa: hän teki havaintoja ja saattoi ilmi -luonnon lakeja ja edeten oikeassa järjestyksessä: ilmiöistä niiden -johtopäätöksiin ja alkuperusteihin, valtasi hänet tulinen kunnioitus -havaitsemaansa sopusointua kohtaan, ja antautui hän kokonaan riemunsa -ja jumaloivan hartautensa valtaan. Tämä oli hänen ensimäinen -palveluksensa. Jos tämä kunnia huikaisi hänen silmiänsä, jos hän -horjui riemunsa hurmauksessa, sitä ihanampi oli hänen näkemänsä näky -ja hänen lävitsensä säteilevä ja leimuava olemisen todellisuus, jota -eivät voi himmentää mitkään profeetan heikkoudet -- ja näin tekee -hän ihmiskunnalle toisen passiivisen palveluksensa, palveluksen, ei -edellistä pienemmän olemisen suuressa kehässä -- ja palkitsevan ja -rankaisevan henkisen luonnon edessä kukaties yhtä kunniakkaan ja yhtä -ihanan hänelle itselleen kuin edellinenkin. - - - - -IV. - -Montaigne, epäilijä. - - -Kullakin asialla on aistillinen ja henkinen puolensa. Ja perustuu -ajatusten leikki siihen, että toisen puolen ilmetessä on löydettävä -toinenkin; kun on yläpuoli tiedossa, on löydettävä alapuolikin. Ei -ole mitään niin ohutta, ettei sillä olisi kahta puoltansa, ja kun -katsoja on nähnyt sen puolen, joka on hänen edessänsä, kääntää hän -esiin vastakkaisen. Elämä on tällaista lantin viskelemistä: "kruuna -tai klaava!" Emme koskaan väsy tähän leikkiin, sillä yhä valtaa -meidät heikko hämmästyksen väristys toisen tai toisen puolen tullessa -esiin ja havaitessamme niiden kummankin vastakkaisuuden. Ihmisen -yllättää äkillinen menestys, ja hän pysähtää ajattelemaan, mitä -tuo merkinnee. Hän harjoittaa kauppaansa kaduilla, mutta saattaapa -tapahtua, että hän itsekin tulee ostetuksi ja myydyksi. Hän näkee -jotkut kauniit ihmiskasvot ja alkaa etsiä tämän kauneuden perussyytä, -jonka täytyy olla vielä kauniimman. Hän takoo onneaan, noudattaa -lakeja, kasvattaa ja rakastaa lapsiaan, mutta hän kysyy itseltään, -miksi? mitä varten? Tämä "kruuna ja klaava" kuuluu filosofien -kielellä: ääretön ja äärellinen, ehdoton ja tilapäinen, todellinen -ja näennäinen, ja monilla muillakin hienoilla nimityksillä voi sitä -kutsua. - -Jokainen ihminen on syntynyt luontaisella taipumuksella toiseen tai -toiseen näistä luonnon kahdesta puolesta, ja helposti voi tavata -ihmisiä, jotka yksinomaan ovat omistautuneet joko toiselle tai -toiselle. Toisilla on kyky käsittää eroavaisuuksia, he käsittelevät -tosiasioita ja pintailmiöitä, kaupunkeja ja henkilöitä, ja saattavat -he asiat ja tapahtumat kulkuun -- taidon ja toiminnan miehiä. Toiset -taas tajuavat elämän pohjaa hallitsevan yhteyden, ja ovat he uskon ja -ajattelun miehiä, neroja. - -Kumpikin näistä ratsastajista kannustaa ratsuaan liika kovaan. -Plotinus uskoo ainoastaan filosofeihin, Fenelon pyhimyksiin, Pindaros -ja Byron runoilijoihin. Luettakoon vain, miten halveksivasti Plato -ja Platon oppilaat puhuvat ihmisistä, jotka eivät kokonaan ole -omistautuneet heidän omien kimmeltäväin ajatusrakenteillensa ja -yleistelyjensä esillekehittämiseen: muut ihmiset ovat heille kuin -mitäkin hiiriä tai rottia. Kirjailijat muodostavat yleensä hyvin -ylpeän ja suletun piirin. Popen ja Swiftin välinen kirjeenvaihto -kuvailee ihmiset heidän ympäristössään kuin miksikin hirviöiksi, ja -Goethen ja Schillerin kirjeenvaihto myöhemmin on tuskinpa paljoakaan -lempeämpi. - -Varsin helposti huomaa, mistä tämmöinen ylimielisyys johtuu. -Nero on nero ensi silmäyksessään, jonka hän luo johonkin asiaan. -Onko hänen silmissään luova voima? Ellei hän takerru kulmiin tai -värivivahduksiin, vaan näkee merkityksen ja tarkoituksen -- niin -hän silmänräpäyksessä näkee niinkuin puhki näkemänsä esineen --- ja se alenee hänelle arvossa semmoisenaan. Hänen voimansa -hetkinä hänen ajatuksensa ikäänkuin särkee taiteen ja luonnon teot -niiden perussyihin, niin että teot itse näyttävät kömpelöiltä -ja virheellisiltä. Hänen sielussaan elää kauneuden aate, jota -kuvanveistäjä ei voi pukea muotoon. Maalaus, kuvapatsas, temppeli, -rautatie, höyrykone ovat ensinnä eläneet taiteilijan mielessä ilman -mitään vammaa, virhettä tai kankeutta, jotka haittaavat sitä, kun -se on muutettu todellisuuteen. Sama on laita kirkon, valtion, -koulun, hovin, yhteiskunnallisten laitosten ja kaikkien muiden -ihmissäännelmäin. Eipä ihme, että nämä miehet muistaen, mitä ovat -nähneet aatteessaan ja mitä siitä toivoneet, halveksien vakuuttavat -aatteiden ylemmyyttä. Ja havaittuaan joskus, että onnellinen -ihmissielu käsittää itsessään kaikki taiteet voiman mahdollisuutena -sanovat he: miksi rasittaisimme itseämme turhalla toteuttamisella? -ja kuten uneksuva kerjäläinen ovat he puhuvinaan ja toimivinaan -ikäänkuin olisivat nämä ihmishengessä uinuvat arvot jo siirtyneet -todellisuuteen. - -Toisaalta työn ja kaupan ja nautinnon miehet -- aineellinen maailma, -käsittäen itsessään aineellisen filosofissa ja runoilijassakin -- -ja käytännön maailma, käsittäen itsessään sen tuskallisen työn ja -ponnistuksen, josta ei yksikään filosofi tai runoilija enempää kuin -muutkaan ihmiset ole vapahdettu -- painavat raskaasti toisella -vaa'allaan. Kauppa kaduillamme ei usko mihinkään metafysillisiin -perussyihin, eikä tuhlaa ajatustakaan sen voiman käsittämiseen, josta -ovat olemassa kauppiaat ja tämä kauppaatekevä kiertotähtemme, ei -ajatustakaan, vaan häärää se kattuuneineen, sokureineen, villoineen -ja suoloineen. Meidän vaalikokouksiamme ei häiritse ja hillitse -mikään epäilys näiden äänestystemme tärkeydestä. Kuuma elämä virtaa -omaa varmaa suuntaansa. Maailmanmiehistä, aineellisen voiman ja -aineellisen innostuksen miehistä, käytännöllisen kyvykkyyden -miehistä, niinkauan he ovat takertuneina omaan maailmaansa, näyttävät -ajatusten ja aatteiden miehet olevan järjiltään. Ainoastaan he itse -ovat säilyttäneet järkensä. - -Myöskin aineelliset asiat opettavat filosofiaansa elikkä älyä ja -kokemusta. Kukaan ei hanki itselleen omaisuutta oppimatta samalla -hiukka laskutaitoakin. Englannissa, rikkaimmassa maassa, mitä -koskaan on ollut, pidetään omaisuutta verrattuna personallisiin -kykyihin suuremmassa arvossa kuin missään muualla. Päivällisen -jälkeen uskoo ihminen vähemmän ja kieltää enemmän: totuudet ovat -menettäneet osan viehätystään. Päivällisen jälkeen on aritmetiikka -ainoa tiede: aatteet ovat vain nuorukaisten mielissä kiehuvia -houreita, turmiota tuottavia ja tulenarkoja, jotka vakavampi osa -ihmiskuntaa hylkää, ja ihmisen arvo on hänen ruumiillisissa ja -aineellisissa ominaisuuksissaan. Spence kertoo, että Pope oli kerta -Godfrey Knellerin luona, kun tämän veljenpoika, muuan guinealainen -kauppias tuli sisään. "Veljenpoikani", sanoi Godfrey, "sinulla on -kunnia nähdä edessäsi kaksi maailman suurinta miestä". "Enpä tiedä -miten suuria lienette", vastasi guinealainen, "mutta en pidä teidän -ulkonäöstänne. Olen monasti ostanut miehen paljoa paremman kuin te -molemmat yhteensä, vallan lihaksia ja luuta kymmenellä kultarahalla." -Täten kostavat aistien ja aineellisuuden miehet professoreille ja -maksavat ylenkatseen ylenkatseella. Edelliset olivat rientäneet -johtopäätöksiin, jotka eivät vielä olleet kypsiä, ja väittäneet -enemmän kuin mikä on totta; toiset taas pitävät filosofeja pilkkanaan -ja punnitsevat ihmistä punnissa. He uskovat, että sinappi polttaa -kieltä, että pippuri on tulista, että tulitikku sytyttää, että -revolveria on käsiteltävä varovasti, että housun kannattimet -kannattavat housuja, että laatikolliseen teetä sisältyy paljon -tunnetta, että hyvä viini tekee ihmisen kaunopuheliaaksi. Jos olet -hellä ja herkkätunteinen -- niin syö enemmän lihapiirakkaa. Heistä -oli Lutherilla maitoa suonissa, kun hän lauloi - - "Wer nicht liebt Wein, Weib und Gesang. - Der bleibt ein Narr sein Leben lang." - - [Ken ei rakasta viiniä, naista, laulua, - Narri hän on ja narrina pysyy elämänsä kaiken.] - -tai kun hän neuvoi nuorta oppinutta, joka oli kokonaan takertunut -oppiin armovalinnasta ja tahdonvapaudesta, juomaan itsensä hyvään -humalaan. "Hermot", sanoo Cabanis, "muodostavat ihmisen". Naapurini, -iloinen farmari istuessaan ravintolan tarjoiluhuoneessa tuumii, että -rahan käyttää parhaiten mitä varmemmin ja nopeammin sen tuhlaa. -"Hän puolestaan", sanoo hän, "antaa omansa mennä kurkustaan alas ja -nauttii siten niiden hyvän." - -Tämän ajatustavan epämukavuus on siinä, että se johtaa -väliäpitämättömyyteen ja lopulta kyllästykseen. Elämä kuluttaa -meidät. Olemme kohta olevat tarua mekin. Pysykäähän kylminä: kaikki -tuo on oleva yhdentekevää sadan vuoden perästä. Meneehän elämäkin -mukiin, mutta iloiset olemme olevat siitä kerta seljetessämmekin, -ja iloksi on se oleva toisillekin. Miksikä uurastaa ja ponnistaa? -Ruokamme on maistuva huomenna samalta kuin eilenkin, ja lopulta -olemme saavat siitä kyllämme. "Oh", sanoi elähtänyt herrasmies -Oxfordissa, "ei ole mitään, joka olisi uutta tai totta -- mutta mitä -siitä!" - -Hieman katkerammin uikuttaa kyynikko: elämämme on kuin aasi, -jota viedään markkinoille kantamalla heinätukkoa sen edessä: se -ei näe muuta kuin heinätukkonsa. "On niin paljo vaivaa maailmaan -tulemisesta", sanoi lordi Bolingbroke, "ja vielä enemmän vaivaa ja -vielä lisäksi kaikenmoista halpuutta tarvitaan ennenkuin pääsee -siitä pois, jotta tuskinpa kannattaa koko homma." Tunnen erään -tämänlaatuisen filosofin, jolla oli tapana koota kokemuksensa -ihmisluonteesta sanoihin: "Ihminen on kirottu konna" ja luonnollisena -lisälauseena seuraa jotakuinkin varmasti: -- "maailma elää petoksen -ja valheen varassa ja samanpa aion minäkin." - -Aatteen ja aineen rakastajien täten ahdistellessa ja katkeroittaessa -toisiansa ja äärimmän aineellisuuden pukeutuessa pilkkaajan muotoon -esiytyy kolmas ajatussuunta ottaen kantansa näiden kahden välillä, -skeptisismi nimittäin. Skeptikko, epäilijä pitää kummankin erehtyvän -mennessään äärimmäisyyksiin. Hän ponnistelee saadakseen jalansijan -vipusimen niskapuulla. Hän ei tahdo purjehtia pitemmälle kuin hänen -karttansa osoittaa. Hän huomaa toiminnan miesten yksipuolisuuden, -hän ei tahdo olla mikään gibeoniti; hän on henkisten kykyjen mies, -kylmäpäinen harkitseva ihminen, harrastava kaikkea, joka voi -säilyttää ihmisen kylmänä; ei mitään tarpeetonta toimeliaisuutta, ei -mitään palkitsematonta itseuhrautumista, ei mitään turhaa aivojen -tuhlausta. Olenko minä mikään härkä tai juhta? -- Te liioittelette -kumpikin, sanoo hän. Te, jotka tahdotte kaiken niin käytettävän -kelvolliseksi ja maailman varmaksi kuin lyijykanki, te erehdytte -perinpohjin: te luulette perustanne lujaksi kuin timantti, ja -kuitenkin jos paljastamme tietojemme varmat äärimmät johtopäätökset, -niin olette vaappuvat kuin kuplat virralla tietämättä minne ja -mistä, ja kauttaaltaan olette te kääriyneet ja kietouneet harhaan ja -harhaluuloihin. - -Mutta ei hän tahdo jättäytyä kirjojenkaan orjaksi eikä kietoutua -oppineen kaapuun. Oppineet ovat itsensä uhreja: ovat kaitoja -ja kalpeita, jalkansa kylmiä, päänsä kuumia, yönsä unettomia, -päivänsä kuluvat alinomaisessa häiriytymisen pelossa -- kalvakkoja, -likaisia, nälkiytyneitä, itsekkäitä. Jos lähenee heitä, huomaa -miten täytenään he ovat sulia mielikuvitelmia -- he ovat pelkkiä -ilmakuvien sepittelijöitä, uneksivat päivät ja yöt uniaan, odottavat -koko ihmiskunnan kunnioittaen polvistuvan jonkun merkillisen -ajatuskokonaisuuden eteen, joka on rakennettu totuudelle, mutta -rakennettu ilman mitään suhteita esityksessä, mitään kohtuutta -ja tarkkuutta käytäntöön sovituksessa ja ilman mitään pontta ja -tahdonvoimaa sen sommittelijassa, mikä saattaisi sen muotoon ja -elämään. - -Mutta näen selvästi, ett'en voi nähdä mitään, sanoo skeptikko. -Minä tiedän, ettei ihmisen voima ole äärimmäisyyksissä, vaan -äärimmäisyyksien karttamisessa. Minä ainakin olen karttava -filosofeeraamasta yli voimieni. Mitä hyödyn minä siitä, että -teeskentelen voimia, joita minulla ei sentään ole? Mitä hyödyttää -teeskennellä varmuutta toisesta elämästä, jota varmuutta sentään -ei ole? Miksikä liioitella hyveen voimaa? Miksikä pyrkiä enkeliksi -ennen aikojaan? Nämä jänteet liika kireälle pingotettuina katkeavat. -Jos meissä elää kuolemattomuuden kaipaus, mutta ei mitään todistusta -sen tueksi, niin miks'emme myöskin tunnusta sitä? Jos meillä on -vastakkaisia varmuuksia, niin miks'emme ilmaise niitä? Ellei -vilpittömällä ajattelijalla ole tarpeeksi pohjaa ratkaistakseen -kantaansa, sanoakseen suoraa on tai ei'tänsä -- miksei hän lykkää -lopullisen lausuntonsa antamista. Minä olen kyllästynyt noihin -oppisääntöjen laatijoihin. Väsynyt olen noihin alinomaisiin itsensä -matkijoihinkin, jotka kieltävät kaikki dogmit. Minä en väitä, enkä -kiellä. Olen vaan tutkiakseni asiaa. Olen vaan katsellakseni, -"skopein", punnitakseni asiaa. Koetan pitää vaakaa tasapainossa. -Mitä hyötyä siitä, että istuisin opettajan istuimelle ja latelisin -oppijärjestelmiäni yhteiskunnasta, uskonnosta, luonnosta, kun -tietäisin, että niiden toteuttamista estää käytännölliset vaikeudet, -joita en minä enkä kanssaihmiseni voi voittaa? Miksikä olisin -julkisesti niin lavertelias, kun jokainen naapurini voisi kumota -minut vastaväitteillä, joille en mahtaisi mitään. Miksipä yrittää -väittää, että elämä on niin yksinkertaista leikkiä, kun kuitenkin -tiedämme, kuinka ketterä väistymään ja harhaanvievä tämä Proteus -on? Miksikä luulotella voivamme sulkea kaikki asiat ahtaaseen -kanakoppiimme, kun kumminkin tiedämme, että niitä ei ole ainoastaan -yksi ja kaksi, vaan kymmeniä, kaksiakymmeniä, tuhansia asioita, -kaikki erilaisia? Miksikä kuvitella, että itse omistamme kaiken -totuuden? On niin paljo väiteltävää puolelta jos toiselta. - -Ken voi kieltää viisaalta skeptisismiltä sen oikeutuksen, kun -huomaa, ett'ei ole ainoatakaan käytännöllistä kysymystä, jota voi -ratkaista muuten kuin ainoastaan lähennellen? Eiköhän avioliitto -ole avoin kysymys, koska maailman alusta asti on väitetty, että -semmoiset, jotka ovat siinä, haluavat siitä pois ja ne, jotka -eivät siinä ole, haluavat siihen? Ja Sokrateen vastaus eräälle, -joka kysyi häneltä, olisiko hänen mentävä naimisiin vai eikö, -pysyy yhä sattuvana: "menetkö vai olet menemättä, kummassakin -tapauksessa olet katuva tekoasi." Entä kysymys valtiosta sitte? -Koko yhteiskunta on eri mieltä käsityksessään valtiosta. Kukaan -ei sitä rakasta, hyvin monet vihaavat sitä ja kärsivät omantunnon -tuskia noudattaessaan alamaisvelvollisuuksiaan, ja ainoa syy sen -puolustukseksi on pelko, että olisi vielä pahempi, jos se särkyisi. -Entä mitenkähän on laita kirkon? Tai esittääksemme kysymyksen, -joka lähimmin koskee ihmiskuntaa onko nuoren miehen pyrittävä -johtavaan asemaan lakitieteen alalla tai politiikassa tai kaupan -alalla? Ei voitane väittää, että menestys näillä aloilla lankeaa -täysin yhteen sen kanssa, mikä on parasta ja sisäisintä nuorukaisen -sielussa. Onko hänen siis katkaistava ne siteet, jotka liittävät -häntä yhteiskuntaan, ja sysättävä haahtensa vesille ilman muuta -ohjetta kuin oma neronsa? Asioissa on aina tukea sekä syille että -vastasyille. Ajateltakoon ainoastaan ratkaisematonta kysymystä -nykyisen "vapaa kilpailu"-järjestelmän ja "yhteistoiminnan" -ystäväin välillä. Jalo, ylevä mieli omistaa alttiisti aatteen, että -työ on jaettava tasan kaikkien kesken; se on ainoa kunniallinen -ja turvallinen tapa jakaa työvelvollisuudet. Raatajan hökkeliin -ainoastaan perustuu tarmo ja hyve: ja kuitenkin esitetään toisaalta, -että työ rumentaa muodon ja uuvuttaa hengentulen, ja työmiehet -huutavat yhdestä suusta: "Meillä ei ole mitään ajatuksia!" -Sivistys, kuinka välttämätön onkaan se! Minä en voi suoda sinulle -anteeksi sielusi kehityksen puutetta, ja kuitenkin, sivistys on -silmänräpäyksessä tukahuttava sinussa välittömyyden ihanan sulon. -Tärkeä on raakalaiselle sivistys, mutta kun hän kerrankin on lukenut -kirjaa, ei hän enää voi olla ajattelematta Plutarkon sankareita. -Lyhyesti, koska ihmisjärjen todellinen voima on siinä, "ettemme -anna sen, minkä tiedämme, häiriytyä siitä, mitä emme tiedä", -niin pitää meidän tukea ja varmentaa niitä luonteemme ja tilamme -hyviä puolia, jotka ovat vallassamme, eikä panna niitä vaaraan -tavoittelemalla ilmalinnoja ja saavuttamattomia. Niinpä siis, ei -mitään haaveita! Tehkäämme matkoja, työskennelkäämme ja toimikaamme, -oppikaamme, hankkikaamme, omistakaamme, pyrkikäämme. "Ihmiset -ovat kuin jonkinmoisia liikkuvia kasveja, ja kuten puut saavat he -suuren osan ravintoansa ilmasta. Jos he ovat liika paljon kotona, -kuihtuvat he." Olkoon elämämme karaisevaa, miehekästä, tietäkäämme -se, minkä tiedämme, varmasti; minkä omistamme, olkoon se kunnollista, -käytettävää ja omaamme. Pyy pivossa on parempi kuin kymmenen oksalla. -Olkoot ihmiset, joiden kanssa tulemme tekemisiin, todellisia eikä -mitään huppelehtivia aaveita. - -Tässä nyt on meillä skeptikon oikea perusta -- tämä punnitsevan -katselemisen ja pidättäytymisen perusta; se ei siis mitenkään perustu -epäuskoon tai yleiseen kieltämiseen tai yleiseen epäilemiseen -- jopa -oman epäilyksensäkin epäilemiseen -- kaikkein vähimmän perustuu se -pilkkaan ja kaiken vakaan ja hyvän ylimieliseen ilkkumiseen. Nämä -eivät kuulu sen henkeen enempää kuin uskonnon ja filosofiankaan. -Epäilijä on punnitsija ja viisas, mies, joka kokoo purjeensa ja -laskee omaisuutensa sekä elää varojensa mukaan, joka arvelee, että -ihmisellä on muutenkin liika paljon virkamiehiä, jotta hänellä vielä -lisäksi olisi varaa olla oma virkamiehensä, ett'emme voi varata -itsellemme liika paljon etuja siinä epätasaisessa taistelussa, jossa -toisella puolella ovat niin suunnattomat ja ehtymättömät voimat, -toisella taas semmoinen mitätön, mahtaileva, haavoittuva papukaija -kuin ihminen, joka on kuin kaarna aalloilla jokaisessa vaarassa. -Hänen, epäilijän asema on puolustusasema, turvallisempi ja helpompi -puolustaa ja samalla mukava ja käyttökelpoinen, ikäänkuin huonetta -rakentaessamme noudatamme sääntöä: ei liika korkealle, jos ei liika -matalallekaan -- tuulilta suojaan, mutta ei laakson lokaankaan. - -Filosofia, jota me kaipaamme ja tarvitsemme, on filosofiaa, joka -soveltuu ja mukautuu. Spartalainen tai stoalainen ajatussuunta on -liika jyrkkää ja jäykkää meidän tarpeisiimme. Pyhän Johanneksen -ja nöyrän vastustamattomuuden kanta toisaalta taas tuntuu -liika ohuelta ja eetteriseltä. Me kaipaamme kimmoista mukauvaa -teräspukua, lujaa kuin edellinen, taipuisaa kuin jälkimäinen. Me -tarvitsemme laivaa näillä aalloilla, joilla asumme. Jäykkäkulmainen, -dogmaattinen rakenne särkyisi pirstoiksi tässä lukemattomien -voimien temmellyksessä. Ei, sen pitää olla tiiviin ja ihmismuodon -mukaisen pysyäkseen ollenkaan eheänäkään, kuten raakun pitää -määrätä rakennuksen muodon, joka perustetaan veteen. Ihmishengen -pitää olla oppirakennuksemme kaavana, aivan kuten ihmisruumis on -kaava, jonka mukaan asuntorakennus on rakennettu. Mukautuvaisuus -on ihmisluonteen erikoiskyky. Me olemme kultaisia keskimääriä, -ohimeneviä pysyväisyyksiä, vastapainollaan tehottomaksi tehtyjä -tai säännöllisesti toistuvia erehdyksiä, vedelle perustettuja -rakennuksia. Viisas skeptikko tahtoo saada nähdä mahdollisimman -läheltä parhaimmat leikit ja ylimmät leikkijät, parhaan, mitä -kiertotähtemme tarjoo nähtävää, parhaimman taiteen ja luonnon, -parhaimmat paikat ja tapahtumat, mutta varsinkin parhaimmat ihmiset. -Kaiken mitä on ihmiskunnassa erinomaista: -- suloiset muodot, -rautainen käsivarsi, huulet, joilta vuotaa vakuutuksen hunaja, -neuvokkaat aivot, jokainen ihminen, joka osaa leikkiä ja voittaa, -kaiken hän tahtoo saada nähdä ja kaikkea arvostella. - -Ehdot, joilla tätä näytelmää pääsee katsomaan, ovat: katsojalla pitää -itsellään olla jonkinmoinen varma ja järkiperäinen elämänsuunta, -jokin varmentunut menettelytapa tyydyttäessään ihmiselämän -välttämättömiä tarpeita, todistuksia, että hän on näytellyt osaansa -taidolla ja menestyksellä, hänellä pitää olla semmoista tyyneyttä -ja luonteenlujuutta sekä lahjakkuutta, että hän aikalaistensa ja -maanmiestensä kesken on ansainnut ystävyyttä ja luottamusta. Sillä -elämän salaisuudet aukeavat ainoastaan ystävyydelle ja vertaisille. -Ihminen ei usko itseään pojille tai houkkioille tai pedanteille, -vaan ainoastaan arvoisilleen. Ihminen, jolla on jonkinmoinen -järkevä rajoittautumiskyky, jonkinmoinen keskeinen, välittävä asema -äärimmäisyyksien välillä samalla sentään omaten oman varman pohjan, -voimakas pätevä mies, joka ei ole niin yksinomaan suolaa ja sokuria, -vaan kylliksi maailmaatunteva myöntääkseen oikeuden niin Pariisille -kuin Lontoollekin, ollen samalla sentään tarmokas ja alkuperäinen -ajattelija, joka ei niitä hämmästy, vaan käyttää niitä hyväkseen -- -siinä sopiva henkilö edustamaan tätä filosofista ajatuskantaa. - -Nämä ominaisuudet yhtyvät Montaignen luonteessa. Koska kuitenkin -personallinen kunnioitukseni Montaignea kohtaan mahdollisesti on -kohtuuttoman suuri, niin tahdon tämän egoistien ruhtinaan kilven -turvissa puolustaakseni sitä, että valitsen juuri hänet skeptisismin -edustajaksi, esittää sanan pari selittääkseni, kuinka olen ruvennut -pitämään tästä ihailtavasta lavertelijasta ja kuinka rakkauteni -häneen yhä on kasvanut. - -Yksi ainoa Cottonin englanniksi kääntämä nidos hänen "Kirjoitelmiaan" -(Essais) oli jäänyt minulle isäni kirjastosta, kun vielä olin -poika. Se sai kauan levätä huomaamatta kunnes monen vuoden kuluttua -vast'ikään lopetettuani yliopistolukuni luin kirjan ja hankin -lisäksi puuttuvat nidokset. Muistan millä ilolla ja ihmetyksellä -syvennyin siihen. Tuntui ikäänkuin olisin itse kirjoittanut kirjan -jossakin edellisessä elämässä, niin vilpittömän välittömästi puhui -se tunteelleni ja kokemukselleni. Ollessani Pariisissa 1833 tulin -Père la Chaise'n hautausmaalla haudalle, jossa lepäsi Auguste -Collignon, joka oli kuollut 1830 kuudenkymmenenkahdeksan vuoden -vanhana ja joka hautapatsaan mukaan "oli elänyt harrastaakseen -oikeutta ja joka oli kasvattanut itseään hyveeseen Montaignen -kirjoitelmien johdolla". Muutamaa vuotta myöhemmin tutustuin -hienosti sivistyneeseen englantilaiseen runoilijaan John -Sterlingiin ja jatkuneen kirjeenvaihtomme kautta opin tuntemaan, -että hän rakkaudesta Montaigneen oli tehnyt toivioretken hänen -linnaansa, joka yhä on jälellä lähellä Castellania Perigordissa, -ja jäljentänyt hänen kirjastonsa seiniltä lauselmat, jotka -Montaigne kahtasataa viittäkymmentä vuotta aiemmin oli niille -piirtänyt. Tämän John Sterlingin matkakertomuksen, joka on julkaistu -Westminster Review'issa, on Hazlitt ottanut "Essais"-painoksensa -johdantoon. Ilokseni kuulin, että yksi äskettäin löydetyistä -William Shakespearen omakätisistä nimikirjoituksista oli eräässä -Florion Montaigne-käännöksen jäljennöksessä. Se on ainoa kirja, -jonka varmasti tiedämme löytyneen runoilijan kirjastossa. Ja -omituista kylläkin, toisessa yhtäpitävässä Florio-jäljennöksessä, -jonka (kuten minulle museossa ilmoitettiin) Brittiläinen museo on -hankkinut itselleen suojellakseen Shakespearen käsikirjoitusta, on -kuulunut alkulehdellä olevan Ben Jonsonin omakätinen nimikirjoitus. -Leigh Hunt kertoo lordi Byronista, että Montaigne oli ainoa suuri -menneiden aikojen kirjailija, jota hän luki täydellä tyydytyksellä. -Sattui muitakin tapauksia, joita on tarpeetonta tässä mainita, -jotka saattoivat tämän vanhan gascognelaisen pysymään yhä uutena ja -kuolemattomana minulle. - -V. 1571 isänsä kuollessa jätti Montaigne, silloin -kolmenkymmenenkahdeksan vuotias, lakimiestoimensa Bordeaux'ssa ja -asettui maatilalleen. Vaikka hän oli rakastanut huveja ja toisinaan -ollut hovimiehenäkin, saivat nyt opinnolliset harrastukset ylivallan -hänessä, ja hän mieltyi maalaisaatelismiehen säännölliseen, -tyyneen ja riippumattomaan elämään. Hän ryhtyi täydellä todella -taloudenhoitoonsa ja saattoi maatilansa mitä tuottavimmalle kannalle. -Suorana ja vilpittömänä käytökseltään ja kavahtaen sekä pettymistä -että pettämistä saavutti hän paikkakuntalaistensa kunnioituksen -älyllään ja rehellisyydellään. Liigan sisällisten sotien aikoina, -jolloin jokainen rakennus muuttui linnaksi, piti Montaigne porttinsa -avoimina ja talonsa puolustuksetta. Kaikki puolueet liikkuivat -vapaasti hänen linnassaan, sillä kaikki pitivät arvossa hänen -rohkeuttaan ja kunniaansa. Lähiseudun aatelisto toi kalleutensa -ja arvopaperinsa turviin hänen linnaansa. Gibbon laskee näinä -tekohurskaina aikoina Ranskassa ainoastaan kaksi vapaamielistä miestä --- Henrik IV:n ja Montaignen. - -Montaigne on kaikista kirjailijoista suorin ja vilpittömin. -Hänen ranskalainen suorapuheisuutensa melkein lähenee karkeutta; -mutta hänen tunnustustensa aulis avomielisyys on leikannut -kärjen kaikelta arvostelulta. Hänen päivinään tarkoitettiin -kirjat ainoastaan toisen sukupuolen luettaviksi ja kirjoitettiin -melkein kaikki latinaksi, ja salli tämä humoristille vapauden -jonkinmoiseen alastomuuteen esityksessä, jota meidän nykyiset -tapamme eivät suvaitse kirjallisuudessa, joka on yhtä paljon -tarkoitettu kummankin sukupuolen luettavaksi. Mutta vaikkapa hänen -raamatullinen suorasukaisuutensa sekoittuneena koko lailla epäpyhään -kevytmielisyyteen voikin tehdä hänen kirjansa epämieluisiksi monelle -herkkätunteiselle lukijalle, on tämä loukkautuminen kuitenkin -pintapuolista. Hän uhittelee sillä, hän asettaa sen mahdollisimman -näkösälle, kukaan ei voi ajatella tai puhua pahemmin hänestä kuin -hän itse. Hän väittää itsensä syypääksi melkein mihinkä paheeseen -tahansa, ja jos hänessä olisi jotakin hyvettä, on se livahtanut muka -varkain häneen. Hänen mielestään ei ole ainoatakaan ihmistä, joka -ei viidesti kuudesti olisi ansainnut hirsipuuta, ja itse puolestaan -ei hän väitä itseään miksikään poikkeukseksi. "Viisi kuusi yhtä -hullua juttua", sanoo hän, "voisi vielä kertoa minusta, kuten -jokaisesta muustakin ihmisestä." Mutta huolimatta tästä tosiaankin -ylenmääräisestä suorapuheisuudesta juurtuu jokaisen lukijan mieleen -vakuutus hänen ehdottomasta rehellisyydestään. - -"Jos tarkimmin ja tunnollisimmin punnitsen itseäni, niin huomaan, -että parhaimpaankin hyvään minussa on sekoittuneena pahaa, ja -minä, joka rakastan tämänlaatuista hyvettä niin vilpittömästi -ja täydellisesti kuin kuka tahansa maailmassa, pelkään, että -Plato itsekin puhtaimmassa hyveessään, jos olisi kuunnellut ja -hiipinyt korvansa aivan lähelle itseään, olisi kuullut sorahduksen -ihmissekoitusta itsessään, vaikkapa vain hyvin heikkonakin ja -etäisenä ja ainoastaan hänen itsensä kuultavana." - -Tässä ilmenee kärsimättömyyttä, ja vihaa kaikenlaista värittelyä -ja suurentelemista vastaan. Hän on ollut hoveissa kylliksi kauan -herätäkseen tuliseen vastenmielisyyteen kaikkea ulkokuorta kohtaan; -virkistyksekseen laskee hän pienen kirouksenkin, hän tahtoo puhua -merimiesten ja mustalaisten kanssa ja käyttää hyväkseen kansanomaisia -kokkapuheita ja renkutuksia, hän on ollut sisällä niin kauan, että -hän tuntee itsensä kipeäksi ja tahtoo nyt ulos vapaaseen ilmaan, -sataisipa siellä sitte vaikka kuulia. Hän on liika kauan saanut -nähdä pitkätakkisia herroja, niin että hän nyt kaipaa nähdä villejä -ihmissyöjiä ja on niin hermostunut teeskenneltyyn elämään, että hän -arvelee: mitä raakalaisempi, sitä parempi ihminen. Hän rakastaa -satulaansa. Muualta saatte etsiä teologiaanne, kielitiedettänne, -filosofiaanne. Mitä täällä on saatavissa, se maistuu ja tuntuu maalta -ja todelliselta elämältä, hyvältä, karvaalta tai kirpeältä. Hän ei -mitenkään arkaile kertoa teille sairauksiaan, ja hänen kertomuksensa -Italian matkasta ihan vilisee tämänlaatuisia juttuja. Hän oli -saavuttanut ja säilytti tasapainonsa. Nimensä yläpuolelle piirsi hän -kaksi esikuvallista vaakamaljaa ja kirjoitti alle: Que sçais je? -[Mitä tiedän minä?] Kun katselen hänen kuvaansa kirjan alkulehdellä, -on kuin kuulisin hänen puhuvan: Olkaa olevinanne niin tietoviisaita -kuin tahdotte, kiistelkää ja liioitelkaa -- minä en hellitä -totuudesta, ja vaikkapa sitte saisin Europan kaikki valtiot ja kirkot -ja tulot ja hyvän maineen, en ole antava sille kuivakiskoiselle -tosiasialle, jonka näen, suurempaa arvoa kuin näen sillä olevan; -tahdon mieluummin laihassa proosassa jupista siitä, mitä varmasti -tiedän -- huoneestani ja lapsistani, isästäni, vaimostani ja -alustalaisistani, vanhasta, raihnaasta, paljaasta päälaestani, -veitsistäni ja kahveleistani, ruuista, joita syön, ja juomista, -joista enimmän pidän, ja sadasta muusta yhtä hullunkurisesta -pikkuasiasta -- kuin hienolla hanhensulalla kirjoittaa hienoa -romanssia. -- Minä rakastan harmaita päiviä, syksyä ja talvi-ilmaa. -Olen itse harmaa ja syksyinen ja pidän, että arkipuku ja vanhat -kengät, jotka eivät ahdista jalkoja, ja vanhat ystävät, joiden tähden -minun ei tarvitse häiriytyä oloissani, ja selvät yksinkertaiset -puheenaineet, joiden tähden minun ei tarvitse ponnistaa itseäni ja -vaivata aivojani, ovat mukavimmat. Asemamme ihmisinä on itsessäänkin -kylläksi kiperä ja kapera. Eihän ihminen koskaan voi olla varma -itsestään ja kohtalostaan, vaan voi hän joka hetki tulla suistetuksi -johonkin säälittävään ja naurettavaan suhteeseen. Miksipä mahtailisin -ja näyttelisin filosofin osaa sen sijaan, että parhaimpani mukaan -koettaisin pitää tasapainossa tätä huppelehtivaa ilmapalloa? Siten -ainakin elän jonkinmoisissa rajoissa, säilytän toimintavapauteni -ja voin lopulta laskea purteni lahden tuolle puolen edes hiukankin -onnistuneesti. Jos on jotakin hullunkurista tuommoisessa elämässä, -niin vika ei ole minun: tulkoon se kohtalon ja luonnon laskuun! - -Kirjoitelmat ovat siis hupaisaa yksinpuhelua mistä satunnaisesta -aineesta tahansa, joka tulee hänen mieleensä, käsitellen kaikkea -suoraan ja kursailematta, mutta miehekkäällä aistilla. On löytynyt -ihmisiä, joilla on ollut syvemmät tiedot kuin hänellä, mutta tekisi -mieli sanoa, ett'ei ole löytynyt ketään, jolla olisi niin runsaasti -ajatuksia: hän ei ole ikinä pitkäveteinen eikä teeskentele koskaan, -ja on hänellä kyky saada lukija huvitetuksi siitä, mikä huvittaa -häntä. - -Hänen suoruutensa ja ytimekkyytensä ylettyy jokaiseen hänen -lauseeseensakin. En tunne toista kirjaa, joka tuntuisi vähemmän -kirjoitetulta. Se on puhelua kirjoitetussa muodossa. Jos leikkaisi -noita sanoja, vuotaisivat ne kuin verta: niin meheviä ja eläviä ne -ovat. On sama ilo häntä lukiessa kuin kuunnellessa jotakin, joka -työskennellessään johtuu puhumaan itsekseen, kun yhtäkkiä sattuu -joku epätavallisempi asianhaara. Sillä sepät ja tallirengit eivät -kompastu ja tapaile puheessaan, se virtaa kuin kuulasade. Akateemikot -ne ovat, jotka korjailevat sanojaan ja alkavat uudelleen ja -uudelleen lauseensa ja vielä lisäksi tahtovat sievistää ja sirostaa -liika paljon ja eksyvät esitettävästä asiasta esityksen muotoon. -Montaigne puhuu terävästi, tuntee maailman ja kirjat ja itsensä, -liikkuu aina varmalla pohjalla: ei huuda, ei väittele ja rukoile, ei -mitään heikkoutta, kiihkoilua ja liioittelua: hän ei ole joutumassa -suunniltaan, hän ei näyttele hulluttelijaa eikä tahdo tehdä tyhjäksi -aikaa ja avaruutta, vaan hän on luotettava ja varma, nauttii päivän -jokaisesta hetkestä, pitää tuskastakin, koska se saattaa hänen -tuntemaan itseänsä ja tekee asiat todellisiksi, samoinkuin me -nipistämme itseämme tullaksemme vakuutetuiksi, että olemme valveilla. -Hän pysyy tasamaalla, kohoo tai alenee siltä harvoin, rakastaa -varmaa pohjaa ja kiviä jalkainsa alla. Hänen kirjoitustavassaan ei -ole mitään innostusta ja kaipuun henkevyyttä; tyvenentyytyväisenä -ja itsekylläisenä noudattaa se keskitietä. On ainoastaan yksi -poikkeus tästä -- hänen rakkautensa Sokrateeseen. Puhuessaan hänestä -hehkottuvat kerran hänenkin kasvonsa, ja hänen kirjoitustapansa -kohoaa intohimoisemmaksi. - -Montaigne kuoli vuonna 1592 kuudenkymmenen vuoden vanhana -kurkkumätään. Kuolemaisillaan antoi hän toimittaa messun huoneessaan! -Kolmenkymmenen kolmen vuoden vanhana oli hän mennyt naimisiin. -"Mutta", sanoi hän, "jos olisin noudattanut omaa tahtoani, en olisi -mennyt naimisiin itse viisaudenkaan kanssa, jos se olisi huolinut -minusta; mutta oli liika vaikeata ja työlästä olla sitä tekemättäkin, -yleinen tapa ja tottumus kun vaativat niin. Enimpiin tekoihini olen -johtunut esimerkkien kautta, en omasta valinnastani." Kuolemansakin -hetkellä myönsi hän yleiselle tavalle saman määräämisvallan. Que -sçais je? Mitä tiedän minä? - -Maailma on omaksunut tämän Montaignen kirjan kääntäen sen kaikille -kielille ja julkaisten siitä seitsemänkymmentäviisi eri painosta -Europassa, ja tämä on tapahtunut, vaikkapa lukijapiiri on verrattain -rajoitettu, nimittäin hovimiehiin, sotureihin, ruhtinaisiin, -maailmanmiehiin sekä teräväpäisiin ja jalomielisiin ihmisiin. - -Onko meidän sanottava, että Montaigne on puhunut viisaasti, että -hän on oikealla ja pysyvällä tavalla tulkinnut ihmismieltä elämän -järjestämiseen nähden. Meillä on luontainen taipumus uskoon. Totuus -yksin tai yhteys syyn ja vaikutuksen välillä kiinnittää mieltämme. -Olemme vakuutetut, että kautta kaiken olevan kulkee yhdistävä lanka, -kaikki maailmat ovat pujotetut siihen kuin helmet nauhaansa: ja -ihmiset, tapahtumat, elämä saapuvat meille ainoastaan tuon langan -vuoksi, ne tulevat ja menevät ainoastaan, jotta tuntisimme tuon -viivan suunnan ja yhtäjaksoisuuden. Mieltämme masentaa kirja tai -perustelu, joka pyrkii osoittamaan, ett'ei ole semmoista viivaa, -vaan ainoastaan sattumaa ja sekavuutta: -- syytön onnettomuus ja -ansaitsematon onni, houkkiosta syntynyt sankari ja sankarista -syntynyt houkkio. Näemmekö sen vai emmekö, me uskomme, että -semmoinen side on olemassa. Kyky sepittelee valhesiteitä, nero näkee -todelliset. Me kuuntelemme tiedemiestä, koska edeltäpäin aavistamme -sen luonnon ilmiöiden johdonmukaisuuden, jonka hän paljastaa. Me -rakastamme kaikkea, joka myöntää, yhdistää ja pitää voimassa, ja -vihaamme kaikkea, joka särkee ja kumoo. Esiintyy mies, joka kaikille -ilmenee säilyttävänä ja rakentavana: hänen läsnäolonsa edellyttää -hyvinjärjestettyä yhteiskuntaa, maanviljelystä, kauppaa, kehittyneitä -laitoksia ja hallitusta. Ellei näitä olisi olemassa, niin hänen -toimintansa herättäisi ne eloon. Senpävuoksi vaikuttaakin hän niin -elähyttävästi ja rohkaisevasti ihmisiin, jotka erinomaisen alttiisti -tuntevat kaiken tämän hänessä. Tyytymättömät ja kumousmieliset -esittävät kaikenmoisia epäämättömiä syitä yhteiskuntajärjestystä -vastaan, mutta he eivät osoita meille mitään omaa suunnitelmaansa -perhe- tai valtiojärjestykseksi. Vaikkakin siis kaupunki, valtio, -elämänjärjestys, jota meidän lainlaatijamme on tarkoittanut, olisikin -ylen vaatimaton taikkapa tunkkeinenkin onni, niin ihmiset kuitenkin -syystä kyllä noudattavat häntä ja hylkäävät uudistajan, niin kauan -kuin tämä esiytyy ainoastaan kirves ja rautakanki kädessä. - -Mutta vaikkapa olemmekin luonnoltamme taipuvia säilyttämään ja -näkemään asioiden syyjohteisuuden toisistaan ja vaikkapa hylkäämme -katkeran, sokean epäuskon, niin on sillä skeptisismisuunnalla, jota -Montaigne edustaa, kuitenkin oikeutuksensa, ja jokainen ihminen on -jonakin aikana elämästään taipuvainen siihen. Jokainen ylevämpi henki -on kehityksessään saapuva tähän tasapainopisteeseenkin tai paremmin -sanoakseni, on oppiva käyttämään hyväkseen näitä luonnon vasta- ja -tasapainoja luonnollisena aseena hurskailijoiden ja pölkkypäiden -liioittelua ja kaavamaisuutta vastaan. - -Skeptisismi on se kanta, jolle tutkija asettuu niihin -yksityisseikkoihin nähden, joita yleensä ihaillaan, mutta jotka hän -havaitsee kunnioitusta ansaitseviksi ainoastaan pyrintöperiltään -ja hengeltään. Epäilijän, skeptikon omaksuma perusta on temppelin -esipiha. Yhteiskunta ei suvaitse epäilyksen henkäyksenkään -koskettavan olevaa yhteiskuntajärjestystä. Mutta jokaisen ylevämmän -hengen kehityksessä on välttämätön aste, jolloin hän asettaa -kyseeseen sovinnaiset tavat kaikissa kohdissaan, ja todistaa tämä -juuri, että hän käsittää sen aaltoavan runsaan elämänvoiman, joka -kaikissa muutoksissaan pysyy samana. - -Ylevämpi henki on havaitseva olevansa yhtä vastustavalla kannalla -yhteiskunnan heikkouksiin nähden kuin niihin ehdotuksiinkin -nähden, joita on tehty niiden parantamiseksi. Viisas skeptikko on -huono kansalainen, hän ei ole mikään vanhoillinen, hän havaitsee -omistamisessa piilevän itsekkyyden ja yhteiskunnallisten laitosten -kömpelyyden. Mutta hän ei myöskään ole sovelias työskentelemään -missään tähänastisessa kansanvaltaisessa puolueessa, sillä puolueet -vaativat miehensä kokonaan, ja hän näkee läpi kaiken ylimalkaisen -isänmaallisuuden. Hänen politiikkansa on sama kuin sir Walter -Raleighin "Souls Errand" kirjassa tai Krishnan Bhagavatissa: "Ei -ole olemassa ketään, joka ansaitsisi minun rakkauteni tai vihani" --- ja samalla hän lausuu mietelmiään laeista, luonnonvoimista, -jumaluudesta, kaupasta ja tavoista. Hän on yhteiskunnan parantaja: -toki ei silti mikään sopiva jäsen hyväntekeväisyysyhdistykseen. -Käypi ilmi, ett'ei hän ole mikään työntekijäin, köyhien tai vankien -ja orjien esitaistelija. Hänen mieleensä on juurtunut käsitys, että -elämämme tässä maailmassa ei ole aivan niin helposti selitettävissä -kuin kirkot ja kouluoppikirjat sanovat. Hän ei pyri vastustamaan -näitä hyväätarkoittavia harrastuksia ja esittämään pahuuden -asianajajan osaa maailmassa sekä toitottamaan maailmalle jokaista -epäilyä ja ilkkuvaa havaintoa, joka pimittää häneltä auringon. Hän -sanoo ainoastaan, että on aihetta epäilyyn. - -Aion käyttää tilaisuutta ja viettää Pyhän Mikael Montaignemme -nimipäivää sillä, että luettelen ja kuvaan näitä epäilyjä tai -kielteisiä väitteitä. Haluan ajaa ne esiin luolistaan ja hieman -tuulettaa niitä. Meidän on meneteltävä niiden kanssa kuten poliisi -menettelee vanhojen roistojen kanssa, joita näytetään yleisölle -raatihuoneella. Ne eivät enää voi olla niin peloittavia ja tuhoisia, -kun ne kerta ovat tulleet tunnetuiksi ja kirjoihin merkityiksi. Mutta -tarkoitukseni ovat vilpittömät niitä kohtaan -- noillekin hirmuille -on myönnettävä heidän oikeutensa. En ole vetävä esiin mitään -sunnuntaipäähänpistoja, semmoisia, jotka ovat esitetyt ainoastaan -kumottaviksi. Olen valitseva käsiteltävikseni pahimmat, mitä voin -löytää, olkoot ne sitte ylivoimaisia minulle tai minä niille. - -En ryhdy ahdistelemaan materialistista skeptisismiä. Tiedän -että nelijalkaisuusoppi ei koskaan ole pääsevä ylivaltaan. On -yhdentekevää, mitä lepakot ja härät ajattelevat. Ensimäinen -arveluttava ilmiö, johon kajoon, on henkevyyden kevytmielisyys: on -kuin horjuttaisi paljotietoisuus ihmisen vakavuutta. Tietäminen on -tieto siitä, ett'emme voi mitään tietää. Yksinkertaiset rukoilevat, -nerot ovat keveitä ilkkujia. Kuinka kunnianarvoisaa onkaan vakavuus -kaikilla aloilla, mutta järki surmaa sen. Niinpä San Carlo, -teräväjärkinen ihailtava ystäväni, teräväpäisimpiä ihmisiä, on -havaitsevinaan, että kaikki välitön sielunylentymys, vieläpä ylevä -hartauskin, johtaa tähän kolkkoon näkemykseen ja suistaa hartailijan -orpona takaisin. Minun hämmästyttävä San Carloni arveli, että -lainlaatijat ja pyhimyksetkin ovat kokeneet tämän pettymyksen. He -tapasivat arkin tyhjänä, näkivät, mutta eivät tahtoneet kertoa, -ja koettivat häätää lähenevät seuraajansa tältä tieltä sanoen: -"Toiminta, toiminta, rakkaat ystäväni, on teidän osanne." Niin -vaikea kuin olikin minulle tämä San Carloni paljastus, tämä halla -heinäkuussa, tämä isku, jonka sai kuin morsiamelta, niin vaikeampi -oli vielä pyhimysten kyllästymys ja ylenkyllästymys. Ilmestyksen -vuorella, ennenkuin he vielä ovat nousseet polviltaan, sanovat he: -me havaitsemme, että tämä hartautemme ja autuutemme on osittaista -ja muodotonta, löytääksemme lievityksen täytyy meidän paeta tuon -epäillyn ja solvaistun järjen, ymmärryksen turviin, Mefistofeleen, -kyvyn ja älyn elähyttäjän? - -Tämä on ensimäinen esiinloitsittu henki, ja vaikkapa se onkin -yhdeksännellätoista vuosisadallamme ollut monen kaihoavan runoelman -esineenä, Byronin, Goethen ja monen muun vähemmän mainehikkaan -runoilijan laulama, jättääkseni mainitsematta lukuisat erinomaiset -yksityiset havaintojen tekijät -- niin tunnustan sentään, ett'ei -se ole tuntunut perin kiehtovalta mielikuvitukselleni, se tuntuu -nimittäin tähtäävän nukkerakennusten ja ruukkuhyllyjen kumoamiseen. -Se mikä saa huojahtelemaan perustuksillaan Rooman tai Englannin -tai Geneven tai Bostonin kirkon, voi vielä olla varsin kaukana -koskettamastakaan mitään uskonperusteita. Minusta ovat järki ja -siveellinen tunne sopusoinnussa keskenään, ja vaikkapa filosofia -hävittääkin valhehaamut, suo se kuitenkin luonnolliset pidäkkeet -pahalle ja sielulle tietoisan tasapainon. Arvelen, että mitä -viisaampi ihminen on, sitä ihmeteltävämmiksi havaitsee hän luonnon -ja siveyden lait ja kohottautuu yhä ehdottomampaan luottamukseen ja -uskoon. - -Ovat vielä jälellä ihmisen mielialat, joista jokainen tekee tyhjäksi -kaiken muun paitsi oman tosiasia- ja uskokudoksensa. On lisäksi -ruumiinrakennuksen vaikutus, joka ilmeisesti vaikuttaa mielialoihin -ja mielenlaatuun. Usko ja epäusko osoittautuvat riippuvaisiksi -ihmisen ruumiinrakenteesta, ja kohta kun ihminen on saavuttanut -sen tasapainon ja elokkuuden, joka sallii koko koneiston ryhtyä -toimintaan, hän ei enää kaipaa mitään ulkonaisia esimerkkejä, vaan -on ripeästi omassa elämässään kokeva kaikki mielipiteet vuoron -perään. Meidän elämämme on maaliskuun ilmaa, yhdessä hetkessä -sekä tuimaa että kirkasta. Ankaran vakaina, altistuneina uskoen -kohtalon rautaisiin ohjaksiin kuljemme tietämme emmekä hievahuttaisi -jalkaammekaan pelastaaksemme elämäämme: mutta yht'äkkiä lennättää -joku kirja tai kuvapatsas tai ainoastaan jonkun nimen kaiku säkenen -läpi hermojemme, ja yht'äkkiä uskomme tahtoon: sormukseni muuttuu -Salomonin sinetiksi, kohtalo on olemassa ainoastaan houkkioita -varten, kaikki on mahdollista päättävälle mielelle. Kohtapa kääntää -uusi kokemus ajatukset taas uudelle tolalle: terve jokapäiväinen -järki anastaa jälleen ylivaltansa; me sanomme, sotilasura on -sittenkin suorin tie maineeseen, hienoihin tapoihin, runouteen --- ja nähkääs, lopulta on kuitenkin siten, että itsekkyys kylvää -parhaiten ja korjaa parhaimmat sadot, tekee parhaat kaupat ja -parhaimmat kansalaiset. Riippuvatkohan ihmisen mielipiteet oikeasta -ja väärästä, kohtalosta ja perussyistä häiritystä unesta ja huonosta -ruuansulatuksesta? Eiköhän ihmisen usko Jumalaan ja velvollisuuteen -olekaan perustettu syvemmälle kuin vatsan todistukseen? Ja mikähän -takaa näiden mielipiteiden pysyväisyyden? Minä en pidä ranskalaisesta -nopeakäänteisyydestä -- uusi kirkko ja valtio kerta viikossa. Tämä -on Montaignen toinen kielteinen kanta, olkoon sillä se arvo, mikä -sillä voi olla. Mikäli se olettaa mielentilojen kiertokulkua, -viittaa se minusta omaan vastalääkkeeseensä, nimittäin katsomaan -asioita pitempien ajanjaksojen kuluessa. Mikä on monen mielentilan, -kaikkien mielentilojen keskiarvo? Vakuuttaakohan eri aikojen ja -sukupolvien yhteinen kokemus oikeaksi ainoatakaan periaatetta, tai -onkohan havaittavissa mitään etäisille ajoille ja paikoille yhteistä -tuntemusta? Ja jos semmoiseksi ilmenisi itsekkyys, niin hyväksyn minä -senkin jumalallisen lain osana ja täytyy minun parhaimpani mukaan -koettaa sovelluttaa se yhteen ylevämpäin pyrintöjen kanssa. - -Sana kohtalo tai sallima ilmaisee kaikkina aikoina ihmisen tunnetta -siitä, että maailman lait eivät aina ole suosiollisia meille, vaan -usein loukkaavatkin ja musertavat meidät. Kohtalo luonnon haamussa -kasvaa ylitsemme kuin ruoho. Me kuvaamme ajan viikate kädessä, -rakkauden ja onnen sokeaksi, kohtalon kuuroksi. Meidän voimamme ovat -liika heikot vastustaaksemme tuota hirmua, joka uhkaa nielaista -meidät. Mitä vastarintaa voimme tehdä noille välttämättömille, -voitokkaille, pahaasuoville voimille? Mitä voin tehdä saattaakseni -tehottomaksi rodun vaikutuksen omassa elämässäni? Mitä voin tehdä -perinnöllisiä ja synnynnäisiä taipumuksiani vastaan, mitä risa- ja -keuhkotautia sekä heikkoutta vastaan, mitä ilmastoa ja raakalaisuutta -vastaan synnyinmaassani? Minä voin järkeillen järkeillä ja kieltää -kaiken, paitsi tuota iänikuista vatsaa: se vaatii ja sen täytyy saada -ravintonsa, enkä voi tehdä sitä kunnioitettavaksi. - -Mutta päävastus, jonka myöntöperäinen välittömyytemme kohtaa ja joka -itsessään käsittää kaikki muut, on oppi olemisesta harhanäkynä. -Kiertää tuskallinen huhu, että olisimme kaikissa elämän ratkaisevissa -kohdissa pidetyt pilkkana ja että tahdon ja toiminnan vapaus olisi -vain tyhjää puhetta. Meitä höystetään ja maustetaan ilmalla ja -ravinnolla, naisilla, lapsilla, tieteillä, tapahtumilla, ja olemme -yhtä hyvät niin ennen kuin jälkeenkin. Matematiikka, valitetaan, -jättää hengen entiselleen, samaten kaikki tieteet, siten myöskin -kaikki tapahtumat ja teot. Minä tapaan ihmisessä, joka on tutkinut -kaikki tieteet, saman moukan, joka hän alkuaankin oli, ja kaikkien -niinhyvin oppi- kuin virka- ja yhteiskunta-arvojen ja asemien takana -havaitsen minä lapsen. Ja yhtäkaikki olemme pakoitetut tunnustamaan -niille elämän. Tosiaankin, voisimme johtua omaksumaan varmaksi -säännöksi ja lauselmaksi kasvatustilassamme sen, että Jumala on -perussisältöä ja hänen ilmestymistapansa harhaa. Idän viisailla oli -jumalatar Yoganidra, Vishnun suuri harhavoima, joka äärimäisenä -tietämättömyytenä eksytti koko maailman. - -Vai lausuisinko sen täten? -- Elämän outous perustuu jokaisen -sopusoinnun vivahduksenkin puutteeseen elämän aatteellisen ja -käytännöllisen puolen välillä. Järki, ylistetty todellisuus, laki -havaitaan silloin ja tällöin jonakin kirkkaana ja syvänä hetkenä -kesken kaikkea huolten ja toimien hyörinää, joilla ei ole mitään -suoraa suhdetta siihen kadotetaan taaskin näkyvistä kuukausiksi -tai vuosiksi, löydetään taaskin hetkeksi ja kadotetaan uudelleen. -Jos laskemme nämä hetket yhteen, niin olemme mahdollisesti -viidessäkymmenessä vuodessa eläneet puolen tusinaa järkeviä tunteja. -Mutta kirkastavatko sitte nämä hetket huolemme ja toimemme? Me emme -näe elämässä mitään sääntöperäistä menettelytapaa, ainoastaan tuon -vastaavan rinnakkaisuuden suuren ja pienen välillä, jotka eivät -koskaan vaikuta tai vastaanota vaikutusta toiseltaan tai ilmaise -taipumusta sulautumaan toiseensa. Kokemukset, varallisuus, valta, -luvut, kirjaileminen eivät auta mitään asiassa, aivan kuten emme -huomaa sisäänastuvasta miehestä, onko hän syönyt jamssijuurta vai -puhvelinlihaa -- hänessä on niin paljo luuta ja lihaa, kuin hän -tarvitsee, olkoon se sitte muodostunut riissistä tai lumesta. Niin -suunnaton on epäsuhta aatteiden taivaanlaen ja sen alla uurastavan -työmuurahaisen välillä, että olkoon ihminen viisas tai houkkio, -se ei merkitse niin suuria kuin me arvelemme. Lisäänkö minä tähän -yhtenä tämän lumouksen kepposena vielä sen ihmeellisen, ihmiset -toistensa yhteydestä sulkevan lain, joka tekee kaiken yhteistoiminnan -mahdottomaksi. Nuorekas henki halajaa yhteyttä toisten ihmisten -kanssa. Mutta kaikki sivistyksen ja sisäisen suuruuden tiet johtavat -yksinäisyyden vankeuteen. Hän on monasti saanut pettyä. Hän ei -odottanut ajatuksilleen myötätuntoa kotikylältään, vaan kääntyi hän -valittujen ja lahjakasten puoleen, mutta ei saanut osakseen mitään -rohkaisua näiltä, vaan pelkkää väärin ymmärrystä, vastahakoisuutta -ja ivaa. On ihmeellistä, miten väärään aikaan ihmiset elävät, -miten väärin heitä käytetään, ja kunkin etevyys on kiihtyneessä -yksilöllisyydessä, joka eroittaa hänet yhä enemmän toisista. - -Nämä nyt ja monet muut ovat ne ajatuksen sairaudet, joita tavalliset -opettajamme eivät yritäkään parantaa. Onkohan meidän nyt, koska -hyvät luonnontaipumukset johtavat meitä hyvettä kohden, kiellettävä -epäilyksien olemassaolo ja valehdeltava hyvän asian vuoksi? Onkohan -meidän elettävä elämämme uljaan vaiko pelkurin tavoin, ja eiköhän -epäilyjen tyydyttävä ratkaiseminen ole miehuudelle olennaista? -Onkohan hyveen nimi oleva esteenä tiellä hyveeseen? Etteköhän voi -kuvitella, että vakava ja karkeatekoinen mies ei löydä tyydytystään -teessä, kirjoitelmissa ja katekismuksissa, vaan vaatii rajumpaa -kasvatusta, kaipaa ihmisiä, työskentelyä, liikettä, maatyötä, sotaa, -nälkää, rakkautta, vihaa, epäilyä, kammoa, jotta asiat selkenisivät -hänelle, ja eiköhän hän ole oikeutettu tulemaan vakuutetuksi omalla -tiellään? Jos hän on tullut vakuutetuksi, on näillä vaivoilla ollut -tarkoituksensa. - -Usko on sielun vakuutusten omaksumista, epäusko niiden kieltämistä. -Muutamat mielet eivät voi epäillä. Ne epäilyt, joita he tunnustavat -kantavansa mielessään, ovat pikemmin kohteliaisuutta tai mukaumista -heidän seurapiirinsä tavalliseen puhesävyyn. He tohtivat kernaasti -antautua ajatteluun, sillä heillä on paluutie aina avoinna. -Kerta päästyään ajattelun taivaaseen he eivät näe siinä mitään -suistumista takaisin yöhön, vaan sanomatonta vetoa ja kutsua tuolle -puolen. Taivas kaartuu taivaan takana, paratiisi paratiisin, ja -jumaluus ympäröi heitä kaikkialla. On toisia taas, joille taivas on -vaskea, joka sulettuna lepää maanpinnan yllä. Tämä riippuu kunkin -luonteesta ja enemmästä tai vähemmästä uppoumisesta luontoon. Näillä -jälkimäisillä pitää hätätilassa olla jonkinmoinen heijastunut tai -toisilta saatu usko, ei välitöntä todellisuuden näkemistä, vaan -vaistomainen luottamus todellisuuden näkijöihin ja uskojiin. Uskovien -tavat ja ajatukset hämmästyttävät heitä ja vakuuttavat heidät siitä, -että nämä ovat nähneet semmoista, joka heiltä itseltään on salassa. -Mutta heidän aistillinen näkemystapansa pyrkii kahlehtimaan uskovaa -tähän ensimäiseen näkemykseen, samalla kuin hän itse alati ja -välttämättä etenee, ja pianpa epäuskoinen rakkaudesta uskoon polttaa -uskovan. - -Suuria uskovia pidetään aina epäuskoisina, epäkäytännöllisinä, -haaveellisina jumalankieltäjinä ja oikeastaan ihmisinä, joita ei -oteta lukuun. Saattaapa henki-ihminen tulla pakoitetuksi ilmaisemaan -uskonsa kokonaisina yhtäjaksoisina epäilyinä. Armeliaat tulevat -ehdotuksineen ja pyytävät hänen myötävaikutustaan. Mitenkä saattaa -hän empiä? Onhan suora kohteliaisuuden ja ystävällisyyden velvoitus -myönnytellä, missä vaan voi, ja pukea lauseensa suosiollisimman -ystävälliseksi, eikä mitenkään laskea siihen mitään jäätävää ja -jyrkkää. Mutta hän on pakoitettu sanomaan: "Oi, nuo asiat pysyvät -sinä, mitä niiden täytyy olla, ettekä te voi niille mitään! Nuo -erikoiset vaivat ja pahat ovat niiden puiden lehvistöä ja hedelmiä, -jotka näemme kasvavan. On turhaa syyttää lehteä tai marjaa, leikkaa -se pois ja sijaan on kasvava toinen aivan yhtä huono. Syvemmältä -on parannus alettava." Jokapäiväisyyden armeliaisuusteot ovat -hänelle vieraita ja vaikeita. Se mikä huolettaa muita ja aiheuttaa -kysymyksiin, ei huoleta ja aiheuta kysymyksiin häntä, heidän -menettelysääntönsä eivät ole hänen menettelysääntöjään, ja vasten -kaikkia lempeämielisyyden vaatimuksia on hän pakoitettu sanomaan, -ett'eivät ne häntä huvita. - -Eivätpä voi hänen kanssaihmisensä sommitella ihmistoiveiden -kalliimpia oppejakaan, oppia jumalaisesta kaitselmuksesta ja sielun -kuolemattomuudesta siihen muotoon, että hän voisi ne hyväksyä. -Mutta hän kieltää ne siksi, että hänen uskonsa on suurempi, eikä -sentähden, että se on pienempi. Hänen vilpittömyytensä saa hänet -kieltämään. Hän tahtoo mieluummin, että häntä pidetään houkkioisena -epäilijänä kuin valehtelijana. Minä uskon, sanoo hän, kaikkeuden -siveelliseen perussisältöön, se on olemassa ihmissielujen -ystävälliseksi hyväksi, mutta teidän oppisääntönne tuntuvat minusta -vääristeleviltä pilakuvilta, miksi ponnistaisin uskoakseni niihin? -Väittääköhän kukaan, että tämä on kylmää ja epäuskoista? Viisas ja -ylevämielinen ei ainakaan ole väittävä sitä. Hän on riemuitseva hänen -kaukonäköisestä kieltäymyksestään, joka voi suoda vastustajalle -kaikkien perinnäisten käsitysten ja yleisen uskon perustan -menettämättä silti vähääkään voimastaan. Hän näkee tilapäisten -muotojen ohitse. George Fox näki "kokonaisen pimeyden ja kuoleman -valtameren, mutta samalla rajattoman valon ja rakkauden valtameren, -joka aaltoili tuon pimeyden yllä". - -Lopullinen ratkaisu, johon skeptisismi häipyy, on siveellinen tunne, -joka ei ikinä menetä päätösvaltaansa. Voi vaaratta antautua kaikkiin -mielialoihin ja myöntää merkityksensä jokaiselle vastaväitteelle: -siveellinen tunne painaa ne vaa'assa alas kaikki yhdessä yhtä -helposti kuin yhden ainoankin. Se on se pisara, joka pitää meret -tasapainossa. Minä leikin tosiasiain kirjavalla sikermällä ja katson -asioita niiltä pinnalla liikkuvilta näkökannoilta, joita me nimitämme -skeptisismiksi, mutta minä tiedän, että ne kohta ovat ilmenevät -minulle järjestyksessä, joka tekee skeptisismin mahdottomaksi. -Ajattelevan ihmisen täytyy tuntea ajatus, joka on kaikkeuden lähde: -luonnon muodot lainehtivat kuin meren aallot. Tämä usko selittää -elämän ja olioiden kaikki muodot. Maailma on sulaa jumaluutta ja -lakia. Ken uskoo täten, hän suvaitsee oikeaa ja väärää ja katsoo -tyynenä houkkioita ja narreja ja tyhmyyden ja vääryyden voittokulkua -maailmassa. Hän voi tyvenin mielin katsoa sitä ammottavaa kuilua, -joka on olemassa ihmisen kunnianhimon ja hänen toteuttamisvoimansa -välillä, sitä eroitusta ihmisvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä, -mikä muodostaa ihmissielujen sisällisen tuskanhaavan. - -Charles Fourier julisti, että "ihmisen halut suhtautuvat hänen -saavutettavissaan olevaan onneen", toisin sanoen, jokainen toive -ennustaa omaa täyttymistään. Kuitenkin todistaa kaikki kokemus -aivan päinvastaista; voimien riittämättömyys on nuorten ja tulisten -henkien yleisenä surunaiheena. He syyttävät jumalallista kaitselmusta -jonkinmoisesta kitsaudesta. Se on näyttänyt taivaan ja maan -jokaiselle lapselle ja herättänyt hänet kaipaamaan kokonaisuutta, -kaipaamaan kiihkeästi, rajattomasti, herättänyt hänessä nälän kuten -avaruudessa, joka himoitsee täyttyä taivaankappaleilla, herättänyt -nälänkirkunan semmoisen, jolla pahat henget vaativat sieluja -itselleen, ja sen nälän tyydyttämiseksi on kullekin ihmiselle -päivittäin annettu yksi ainoa pisara, yksi kasteen helmi elonvoimaa --- malja, suuri kuin avaruus ja siinä yksi ainoa pisara elämän -vettä. Jokainen ihminen heräsi aamusin elämänhalulla semmoisella, -että hän olisi voinut nielaista aurinkokunnat kuin kakun, tulisella -pyrkimyksellä rajattomaan toimintaan ja intohimoon, hän olisi voinut -laskea kätensä aamutähdelle, hän olisi voinut tehdä johtopäätöksiä -painolaista ja kemiasta -- mutta ensi yrityksellä koettaessaan -voimiaan hervahtivat kädet, jalat, aistit eivätkä totelleet häntä. -Hän oli kuin maansa hylkäämä hallitsija, joka oli jätetty viheltämään -itsekseen tai suistettu kuin kokonaiseen hallitsijain hylkyjoukkoon, -jotka kaikki vihelsivät -- ja yhä lauloivat seireenit: "ihmisen halut -suhtautuvat hänen saavutettavissaan olevaan onneen". Jokaisessa -huoneessa, jokaisen neidon ja nuorukaisen povessa, taivaita kaihoovan -pyhimyksen sielussa on tavattavissa tämä juopa -- juopa ihanteellisen -voiman suurimpien lupausten ja kurjan todellisuuden välillä. - -Totuuden väljenevä luonne tulee kimmoisana, saavuttamattomana -avuksemme. Ihminen löytää pelastuksensa laajasisältöisemmissä -yleistyksissä. Elämä opettaa meitä yleistämistaitoon, uskomaan -mitä vuodet ja vuosisadat todistavat tuntia vastaan, vastustamaan -erityisseikkoja anastamasta etualaa, tunkeumaan yksityiskohtien -yleiseen merkitykseen. Asiat näyttävät puhuvan yhtä ja -sanovatkin aivan päinvastaista. Ne ovat näöltään epäsiveellisiä, -tuloksiltaan siveellisiä. Ne näyttävät tähtäävän alas, oikeuttavan -toivottomuuteen, suosivan roistoja, tuhoavan oikeamielisiä: ja -niinhyvin konnat kuin marttyyritkin edistävät oikeutta. Vaikkapa -konnat voittavatkin jokaisessa valtiollisessa taistelussa, vaikkapa -yhteiskunta hallitusten vaihtuessa näyttääkin joutuvan toisen -rosvojoukon käsistä toisen rosvojoukon käsiin ja vaikkapa sivistyksen -tie onkin sarja konnantekoja, niin tulevat yleiset päämäärät sentään -jotenkuten tyydytetyiksi. Näemme nykyään väkisin pakoitettavan -esiin tapahtumia, jotka näyttävät hidastuttavan, jopa työntävän -taaksepäinkin vuosisatojen sivistystä. Mutta maailmanhenki on hyvä -uimari, eivätkä myrskyt ja aallot voi hukuttaa häntä. Hän näpsäyttää -sormiaan laeille: ja samalla lailla näyttää taivas kautta koko -historian tavoittelevan alhaisia ja mitättömiä keinoja. Vuosien ja -vuosisatojen kautta, huonojen välikappaleiden avulla, mitättömyyksien -ja atoomien lävitse virtaa vastustamatonna suuri ja armahtava voima. - -Oppikoon ihminen havaitsemaan pysyvän vaihtuvassa ja virtaavassa, -oppikoon hän kunnioitustaan kadottamatta kestämään niiden asioiden -sortumisen, joita hän oli tottunut kunnioittamaan, oppikoon hän -olevansa täällä ei tehdäkseen ja muodostaakseen, vaan tullakseen -itse muodostetuksi, ja että, vaikkapa kuilu aukenee kuilun alla ja -mielipide syrjäyttää mielipiteen, kaikki kuitenkin lopulta sisältyy -iäiseen perussyyhyn. - -"Jos uppoo venhe, vie se uuteen mereen." - - - - -V. - -Shakespeare, runoilija. - - -Suuret miehet ovat huomattavia enemmän alansa laajuuden ja runsauden -kuin alkuperäisyytensä vuoksi. Jos vaadimme saven löytämisessä, -tiilien tekemisessä, rakennuksen muuraamisessa alkuperäisyyttä -semmoista kuin hämähäkki osoittaa kutoessaan verkkonsa omista -sisuksistaan, niin ei yksikään suuri mies ole alkuperäinen. Eikä ole -alkuperäisyyden arvo siinä, että on erilainen kuin muut ihmiset. -Sankari seisoo sankimmassa sotilasparvessa ja keskellä taistelun -tuoksinaa, ja nähden, mitä ihmiset tarvitsevat, ja ottaen osaa heidän -kaipauksiinsa antaa hän heille tarvittavan lisän heidän näkö- ja -toimintavoimaansa, jotta saavutetaan kaivattu päämaali. Suurin nero -on velallisin ihminen. Runoilija ei ole mikään sanamylly, joka puhuu -kaikkea, mitä vaan mieleen sattuu, ja joka lopuksi joskus puhuu -jotain hyvääkin, koska hän puhuu kaiken, vaan on hän sydän, joka -on soinnussa aikansa ja maansa kanssa. Ei ole mitään oikullista ja -pilventakaista hänen tuotannossaan, vaan lempeätä harrasta vakavuutta -täynnä painokkainta vakaumusta ja suunnattu ratkaisevimpia päämääriä -kohti, mitä kukaan ihminen tai ihmisluokka hänen aikoinaan tuntee. - -Aikamme henki on kateellinen yksilöille eikä suvaitse suuria -yksilöitä muuten kuin yleisyyden edustajina. Nerolla ei ole mitään -valintavapautta. Suuri mies ei herää jonakin kauniina aamuna ja sanoo -itselleen: "Olen tulvillani elämää, minä lähden merille ja löydän -jonkun Etelänapamaanosan, tänään olen keksivä ympyrän neliön, olen -tutkiva kasvitiedettä ja keksivä uuden ravintoaineen ihmisille, -minulla on mielessäni aivan uusi uudenlaatuinen rakennustaide, -minä aavistan uuden mekaanisen voiman"; ei siten, vaan tapaa hän -itsensä ajatusten ja tapausten virrassa, ja hänen aikalaistensa -aatteet ja tarpeet pakoittavat häntä eteenpäin. Hän seisoo paikalla, -jossa kaikkien katseet ovat suunnatut yhdelle tolalle ja jossa -kaikkien kädet osoittavat suuntaa, johonka hänen on lähteminen. -Kirkko on kasvattanut hänet juhlamenojensa ja komeutensa keskellä, -ja hän toteuttaa ne viittaukset, jotka sen laulu ja soitto ovat -hänelle antaneet, ja rakentaa tuomiokirkon, jossa kuorolaulut -saavat humista ja kulkueet upeilla. Hän tapaa riehuvan sodan, se -kasvattaa hänet sotatorvien pärinässä ja leirielämän keskellä, ja hän -parantaa sotalaitoksen. Hän tapaa kaksi maata yrittämässä kulettaa -kivihiiltä tai viljaa tai kalaa tuotantopaikasta myyntipaikkaan -ja keksii rautatien. Jokainen mestari on tavannut aineksensa jo -koottuina, ja hänen voimansa on ollut hänen myötätunnossaan ja -sopusoinnussaan kansansa kanssa ja hänen rakkaudessaan aineksiin, -joita hän käsitteli. Mikä voimien säästö! mikä elämän lyhyyden -korvaus! Kaikki on valmiina häntä varten. Maailma on auttanut -hänet näin pitkälle hänen tiellään. Ihmiskunta on käynyt hänen -edellään, tasoittanut vuoret, täyttänyt syvänteet, silloittanut -virrat. Miehet, kansat, runoilijat, käsityöläiset, naiset, kaikki -ovat he työskennelleet häntä varten, ja hän omaksuu heidän työnsä -hedelmät. Jos hän valitsisi jonkun muun asian yleisten pyrintöperien, -kansallisten tunteitten ja historian ulkopuolelta, saisi hän tehdä -kaiken itse, hänen voimansa kuluisivat alkuvalmisteluihin. Melkeinpä -olisi taipuvainen sanomaan, että suuri neron voima on ilman kaikkea -alkuperäisyyttä, on kauttaaltaan vastaanottava antaen maailman tehdä -kaiken ja sallien hetken hengen virtailla esteettömästi mielensä -lävitse. - -Shakespearen nuoruus sattui aikaan, jolloin Englannin kansa -kiihkeästi halusi näytelmällisiä huvituksia. Hovi loukkautui -helposti poliittisista salaviittauksista ja koetti tukahuttaa niitä. -Puritaanit, kasvava ja voimakas puolue ja uskonnollismieliset -valtiokirkolliset halusivat myöskin ehkäistä niitä. Mutta kansa -kaipasi niitä. Ravintolapihat, katottomat huoneet, tilapäiset -aitaukset maaseutumarkkinoilla olivat valmiita näyttämöjä -kuleksiville näyttelijöille. Kansa oli päässyt tämän uuden -huvituslajin makuun, ja kuten meillä nykyään olisi mahdotonta -tukahuttaa sanomalehdistöä -- vaikkapa olisimme vahvinkin puolue --- niin yhtä mahdotonta oli silloin kuninkaan, mahtavan piispan, -puritaanin joko yksin tai kaikki yhdessä tukahuttaa ilmiötä, joka -yht'aikaa oli balladi, epos, sanomalehti, kansankokous, esitelmä, -pilalehti, lukutupa. Ehkäpä kuningas, piispa, puritaani havaitsivat -sen omainkin etujensa mukaiseksi. Kaikista syistä oli se saavuttanut -kansallisen merkityksen -- toki ei mitenkään niin silmiinpistävää, -että kenenkään suuren oppineen mieleen olisi juolahtanut käsitellä -sitä Englannin historiassa -- mutta ei silti mitenkään vähemmän -tärkeän, että se oli halpa ja arvoton kuin leipuripuoti. Paras -todistus sen elinvoimaisuudesta on se sarja kirjailijoita, jotka -yht'äkkiä esiintyvät tällä alalla: Kyd, Marlowe, Greene, Jonson, -Chapman, Dekker, Webster, Heywood, Middleton, Peele, Ford, Massinger, -Beaumont ja Fletcher. - -On mitä tärkeintä runoilijalle, joka työskentelee näyttämöä varten, -että hän on varma yleisön mielenkiinnosta. Hänen ei tarvitse tuhlata -aikaa turhiin kokeiluihin. Hänellä on jännityksellä odottava -kuulijakunta. Shakespearen aikoina olivat olosuhteet vielä paljoa -edullisemmat. Aikoihin, jolloin hän jätti Stratfordin ja tuli -Lontooseen, oli olemassa käsikirjoituksina suuri joukko eri aikoina -ja eri tekijöiden kirjoittamia näytelmäkappaleita, joita vuoroin -esitettiin näyttämöillä. Semmoisia oli kertomus Troiasta, josta -yleisö kernaasti kuunteli osan kerran viikossa, oli Julius Caesarin -kuolema ja muita Plutarkon mukaan sepitettyjä kappaleita, joihin se -ei koskaan kyllästynyt, kokonainen hyllyllinen Englannin historiaa -Brutin ja Arthurin tarinoista aina kuninkaallisiin Henrikkeihin -asti, joita ihmiset halulla kuuntelivat, sekä kokonainen sarja -surullisia murhenäytelmiä, hauskoja italialaisia kertoelmia ja -espanjalaisia matkaseikkailuja, jotka jokainen lontoolainen oppipoika -tunsi. Ja koko tätä ainesjoukkoa on jokainen näytelmäin sepittäjä -käsitellyt, mikä suuremmalla, mikä vähemmällä kyvyllä, ja kuiskaaja -on säilyttänyt noita tahrauneita ja rikkinäisiä käsikirjoituksia. On -nykyään enää mahdotonta sanoa, kuka on kirjoittanut ne ensiksi. Ne -ovat olleet niin kauan teatterin omaisuutena, ja niin moni kohoava -nero on laajentanut ja muutellut niitä sovittamalla niihin jonkun -puheen tai kokonaisen kohtauksen tai lisäämällä jonkun laulun, -että kukaan ei enää voi vaatia itselleen painatusoikeutta tähän -lukemattomain tekijäin teokseen. Ja onneksi ei kukaan sitä tahdokaan. -Heidän toiveensa eivät vielä ole kääntyneet siihen suuntaan. Meillä -on vähän lukijoita, mutta paljon katsojia ja kuuntelijoita. Kappaleet -maatkoot kernaasti siellä, missä ovat. - -Shakespeare kuten hänen ammattiveljensä piti tätä vanhojen -näytelmäkappaleiden varastoa isännättömänä ainehistona, jota vapaasti -voi käyttää omiin tarkoituksiin ja kokeihin. Jos olisi silloin ollut -vallitsemassa se kirjallisen omistusoikeuden kunnioitus, joka turvaa -nykyaikaista näytelmätaidetta, ei olisi mitään saatu aikaan. Elokkaan -Englannin raisu lämmin veri sykähteli näytelmäkappaleissa niinhyvin -kuin arkkiveisuissakin ja antoi ruumiin, jota hän tarvitsi ilmaisan -ylevälle ja majesteetilliselle mielikuvitukselleen. Runoilija -tarvitsee pohjakseen kansanomaisia muistoja ja taruja, joita hän voi -muovailla ja jotka puolestaan pidättävät häntä oikeissa rajoissa. -Ne liittävät hänet kansaan, antavat perustan hänen rakennukselleen, -ja antaen hänen käytettäväkseen niin paljo valmista sallivat -ne hänelle täyden vapauden ja voiman laskea mielikuvituksensa -rohkeimpaan lentoon. Lyhyesti, runoilija on lähdetarinalleen yhtä -suuressa kiitollisuuden velassa kuin kuvanveistäjä temppelille. -Egyptin ja Kreikan kuvanveistotaide on kehittynyt rakennustaiteen -suojassa. Se koristi temppelin seinää: aluksi karkeatekoisena -korkokuvana, joka oli hakattu temppelien päätykolmioon, sittemmin -tehdään nämä korkokuvat rohkeammin, pää tai käsi kurottautuu -esiin seinästä ryhmän yhä sentään pysyessä sommiteltuna silmällä -pitäen rakennuksen vaatimuksia, joka muodostaa kehykset ja taustan -kuviolle, ja kun lopulta oli saavutettu suurin käsittelyn ja tyylin -vapaus, löi rakennustaiteen yhä vieläkin ylimahtinsa vaikutus -kylmentävän ja hillitsevän leimansa veistokuvaan. Kohta kun -alettiin muovailla kuvapatsaita itsenäisinä teoksina riippumatta -temppeleistä ja palatseista, alkoi kuvanveistotaide rappeutua, -oikullisuus, liioittelu ja komeilemishalu anastivat entisen hillityn -tyyneyden sijan. Tällaisen hillikkeen, joka kuvanveistäjällä oli -rakennustaiteessa, tapasi herkästi kiihtyvä runollinen kyky siinä -keräytyneessä näytelmäainehistossa, johonka kansa jo oli tottunut -ja joka oli saavuttanut jonkinmoisen täydellisyyden, jommoista ei -ainoakaan yksinäinen nero, vaikka kuinkakin etevä, voinut toivoa -luomiinsa. - -Itse asiassa ilmeneekin, että Shakespeare lainaa joka taholta ja -voi käyttää hyväkseen kaikkea, mitä hän vaan tapaakin, ja on hänen -velkamääriensä suuruus nähtävissä Malonen uutterissa laskelmissa -"Henrik VI:n" ensimäiseen, toiseen ja kolmanteen osaan nähden, -joidenka "6043 säkeestä 1771 on kirjoittanut joku Shakespearen -edeltäjä, 2373 hän itse edeltäjänsä esitystä muovailemalla ja 1899 -kokonaan itse". Ja edistyvä tutkimus tuskin jättänee ainoatakaan -kappaletta hänen ehdottomaksi omaisuudekseen. Malonen arvostelu on -tärkeä palanen ulkoista historiaa. "Henrik VIII:ssa" olen selvästi -näkevinäni, kuinka hän on vuollut alkuperäistä vuorta, jolle hänen -oma hienompi kerroksensa on laskettu. Alkuperäisen näytelmäkappaleen -oli kirjoittanut syvälahjainen, ajatusrikas mies, jolla sentään -oli epätarkka korva. Voin eroittaa hänen säkeensä, ja tunnen hyvin -niiden poljennan. Tarkastettakoon ainoastaan Wolseyn yksinpuhelua -ja sitä seuraavaa kohtausta Cromwellin kanssa, jossa Shakespearen -runomitan sijasta, jonka salaisuus on siinä, että ajatus rakentaa -ja määrää soinnun, niin että kun lukee ajatuksen mukaan, paljastuu -parhaiten poljenta, täällä säkeet ovat sommitellut varman runomitan -mukaisesti, ja lausunnalla itselläänkin on jonkinmoinen saarnaava -vivahdus. Mutta kappale sisältää koko matkan ilmeisiä Shakespearen -käsialan jälkiä, ja muutamat palaset, kuten kertomus kruunauksesta, -kantavat selvimmästi alkulähteensä leimaa. Omituista on, että -kohteliaisuuslauselma kuningatar Elisabethille on huonopoljentainen. - -Shakespeare tunsi, että kansantaruista voi ammentaa paljon parempia -juonia, kuin mitä paraskaan kekseliäisyys voi sepitellä Jos hänen -kekseliäisyytensä siitä jonkun verran menetti arvoaan, niin -kasvoivat hänen voimansa, eikä nykyaikainen kiihkeä alkuperäisyyden -vaatimus ollut siihen aikaan vielä niin pakoittava. Ei ollut vielä -olemassa mitään kirjallisuutta miljoonille. Yleinen lukutaito -ja halpahintainen kirjallisuus olivat vielä tuntemattomia. -Suuri runoilija, joka esiytyy epäkirjallisena aikana, vetää -omaan loistokehäänsä kaiken sen valon, mikä vaan sädehtiikin -hänen aikanaan. Hänen ihanana tehtävänään on jakaa kansalleen -jokainen henkinen jalokivi, jokainen tunteen kukkanen, mikä vaan -jaettavissa on, ja hänen muistonsa on hänelle yhtä arvokas kuin -hänen keksimiskykynsäkin. Hän välittää sentähden vähät siitä, mistä -hänen ajatuksensa kulloinkin tulevat hänelle; olkoon hän ammentanut -ne käännöksistä, traditsioneista, matkoiltaan vieraissa maissa, -runollisesta innostuksestaan, mistä lähteistä tahansa ne ovatkin, -yhtä tervetulleita ovat ne hänen epäkriitilliselle kuulijakunnalleen. -Jopa lainaa hän aivan välittömästä läheisyydestäänkin. Toiset ihmiset -puhuvat yhtä viisaasti kuin hänkin, ainoastaan että he puhuvat paljon -tuhmaa sekaan eivätkä tiedä, koska he ovat puhuneet viisaasti. Hän -tuntee, missä todellinen jalokivi säihkyy ja asettaa sen oikealle -paikalleen, missä hän sen löytääkin. Sellaisessa onnellisessa -asemassa oli ehkäpä Homeros, sellaisessa Chaucer ja Saadi. He -tunsivat, että kaikki tieto ja äly oli heidän tietoaan ja älyään. Ja -he ovat yhtä paljon kirjastomiehiä ja historian kirjoittajia kuin -runoilijoitakin. Jokainen tarinoitsija on maailman kaikkien kaskujen -perijä ja täys'oikeuksinen käyttäjä. - - "Kertoen Theben ja Pelopsin aikeet, - myös jumalaisen Troian vaiheet." - -Chaucerin vaikutus on huomattavissa kaikessa vanhemmassa -englantilaisessa kirjallisuudessa, ja myöhemminkin eivät ainoastaan -Pope ja Dryden ole velassa hänelle, vaan havaitaanpa melkein kaikkien -englantilaisten kirjailijain olevan tunnustamattomassa velassa -hänelle. Ihastuttava on rikkaus, jolla on niin paljon turvatteja. -Mutta Chaucer itsekin on mitä suurisuuntaisin lainaaja. Chaucer -näyttää Lydgaten ja Caxtonin välityksellä yhtä päätä ammentavan -Guido di Colonnalta, jonka latinankielinen romaanirunoelma Troian -sodasta vuorostaan oli kokoonkyhätty Dares Phrygiuksen, Ovidiuksen -ja Statiuksen mukaan. Edelleen ovat Petrarca, Boccaccio ja -provencelaiset runoilijat hänen hyväntekijöitään: "The Romaunt of -the Rose" on ainoastaan vapaa käännös Guillaume de Lorris'in ja Jean -de Meun'in "Ruusun romaanista", "Troilus ja Cressida" Lollius di -Urbinon kirjasta, "Kukko ja kettu" Marian Lais'ista, "Maineen huone" -(House of Fame) ranskan tai italian kielestä, ja Gower poloista -käyttää hän hyväkseen aivan kuin olisi tämä mikäkin tiilipolttimo -tai kivilouhimo, josta sopii ottaa rakennustarpeensa. Hän puolustaa -itseään sillä, että hänen ottamallaan ei ole mitään arvoa siellä, -missä hän tapaa sen, mutta siellä taas suurin arvo, minne hän sen -jättää. On tullut ikäänkuin jonkinlaiseksi käytännölliseksi säännöksi -kirjallisuudessa, että se, joka joskus on osoittautunut pystyvänsä -alkuperäiseen luomiseen, on senjälkeen oikeutettu varastamaan toisten -kirjoituksista mielensä mukaan. Ajatus on sen omaisuutta, joka voi -omistaa sen, ja sen, joka voi sitä oikein käyttää. Jonkinmoinen -sulaumaton avuttomuus leimaa aluksi lainattuja ajatuksia, mutta -jahka olemme tottuneet käsittelemään niitä, tulevat ne täydellisesti -omiksemme. - -Sitenpä on kaikki alkuperäisyys suhteellista. Jokaisen ajattelijan -katse on luotuna taaksepäin. Westminsterin tai Washingtonin -lakiasäätävän eduskunnan oppinut jäsen puhuu ja äänestää tuhansien -puolesta. Osoittakaa meille valitsijakunta ja ne nykyään näkymättömät -tiehykkeet, joita myöten edustaja on päässyt selvyyteen sen -toiveista, se joukko käytännöllisiä ja tiedokkaita miehiä, jotka -kirjeenvaihdon tai suullisen keskustelun kautta ovat varustaneet -hänet todisteilla, yksityistiedoilla ja laskelmilla, ja hänen -hieno terävyytensä ja lujuutensa kadottavat jotakin tehostaan ja -sädekehästään. Kuten sir Robert Peel ja mr Webster äänestävät, -siten ajattelevat Locke ja Rousseau tuhansien puolesta, ja -siten oli Homeroolla, Menulla, Saadilla, Miltonilla ympärillään -lähteitä, joista he ammensivat: ystäviä, ihailijoita, kirjoja, -perinnäistietoja, sananlaskuja kaikki nyt jo ammoin häipyneitä -- -jotka tunnettuina melkoisesti vähentäisivät heidän ihmeteltävyyttään. -Puhuiko siis runoilija alkuperäisen vakuutuksen voimalla? Vai -tunsiko hän toisen runoilijan itseänsä etevämmäksi? Tämä kysymys -vetoaa kirjailijan omaantuntoon. Onko lopultakin hänen rinnassaan -oraakkeli, jolta voi kysyä jokaisesta ajatuksesta ja asiasta, onko se -todella siten ja siten, onko vai eikö? ja jolta voi saada vastauksen, -johonka voi luottaa. Kaikki velka, mihin sellainen ihminen voi toisen -neroon nähden joutua, ei koskaan voi hämmentää hänen tietoisuuttaan -omasta alkuperästään, sillä kirjojen ja toisten ihmisten hänelle -tekemä palvelus on kuin savupilvi verrattuna siihen sisäisimpään -todellisuuteen, jonka hän on nähnyt kasvoista kasvoihin. - -On helppoa havaita, että parhaasti kirjoitettu tai tehty maailmassa -ei ole yhden yksinäisen neron työn hedelmää, vaan on se muodostunut -laajan yhteistyön kautta siten, että tuhannet ovat kirjoittaneet -kuin yksi ja totelleet samaa sisäistä pakkoa. Englanninkielinen -raamattumme on loistava näyte kielemme voimasta ja suloudesta. -Mutta sitä ei ole kääntänyt kielellemme yksi mies, eikä sitä ole -käännetty johonkin varmaan aikaan, vaan vuosisadat ja kirkot ovat -työskennelleet sen täydellistyttämiseksi. Ei ollut aikaa, jolloin -ei olisi ollut jotain käännöstä olemassa. Liturgia, jota ihaillaan -niin paljon voimakkaan ylevän henkensä vuoksi, on kokoelma eri -aikojen ja kansojen hartaustunnelmia, käännös katolisen kirkon -rukouksista ja menoista -- jotka taas vuorostaan ovat kootut pitkien -ajanjaksojen varsilla pyhimysten ja pyhäin kirjailijain rukouksista -ja hartausmietelmistä kautta koko maailman. Grotius huomauttaa samaa -"Isä meidän" rukouksen suhteen, että ne eri lauselmat, joista se -on kokoonpantu, olivat käytännössä jo Kristuksen aikoina rabbinien -rukousmuodoissa. Hän poimi ainoastaan esiin kultajyväset. Voimakas -lakikielemme, lainkäyttömme merkitsevät menot ja lakitieteellisten -määritelmien tarkka sattuvaisuus ja täsmällisyys ovat kaikkien niiden -terävä-älyisten, voimakashenkisten miesten töiden hedelmää, jotka -ovat eläneet niissä maissa, joissa nämä lait vallitsevat. Plutarkoon -teoksien käännös on siksi niin etevä, että se perustuu niin moneen -edelliseen käännökseen. Näitä käännöksiä on tehty kaikkina aikoina. -Kaikki todella kielenmukaiset ja kansalliset käänteet ovat säilyneet -ja kaikki muut vähitellen karsiuneet ja tulleet hyljätyiksi. Jotakin -samanlaista on vielä aiemmin tapahtunut alkuperäisille kirjoille. -Maailma menettelee verrattain vapaasti maailmankirjallisuuteen -kuuluvain teosten kanssa. Vedat, Aisopoon sadut, Pilpay, Tuhat ja -yksi yötä, Cid, Iliadi, Robin Hood, skottilaiset runoelmat eivät -ole yhden miehen työtä. Tuommoisten teosten sommittelussa on -aika ajatellut puolestamme, tori, muurari, salvumies, kauppias, -maanviljelijä, narri, kaikki ovat he ajatelleet puolestamme. Jokainen -kirja liittää aikansa sanavarastoon jonkun onnistuneen hyvän sanan, -jokainen laki, kauppa, hetken mieltymys omansa, ja kaiken käsittävä -yleinen nero, joka ei arkaile ja kaihdi olla alkuperäisyydestä -velassa kaikkien yhteiselle alkuperäisyydelle, esiytyy myöhemmälle -ajalle kuin oman aikansa ruumiillistumisena ja muistiin kirjoittajana. - -Olemme kiitollisuuden velassa muinaistutkijoille ja -Shakespeare-seuralle niistä tutkimuksista, joilla he ovat -selvittäneet englantilaisen draaman kehittymisen pappien kirkoissa -esittämistä mysterioista ja lopullisen eroittautumisen kirkosta -sekä täydellistymisen maallisiksi näytelmäkappaleiksi "Ferrex ja -Porrex" ja "Gurton-mummon neula" nimisistä kappaleista alkaen aina -niihin aikoihin asti, jolloin näyttämöitä vallitsevat juuri ne -kappaleet, joita Shakespeare muodosteli ja muovaili ja jotka hän -lopulta teki omikseen. Menestyksensä rohkaisemina ja tehtävänsä -herättämän kasvavan mielenkiinnon kannustamina ovat he nuuskineet -jokaisen kirjahyllyn, aukaisseet jokaisen kirjalaatikon vinnillä -eivätkä sallineet ainoankaan vanhan kellastuneen paperivihon jäädä -pilautumaan homeeseensa ja toukkiinsa, niin kärkkäitä olivat -he saamaan tietää, oliko Shakespeare poikanen todella ollut -salametsästäjä vai eikö, oliko hän pitänyt huolta hevosista teatterin -portilla, oliko hän pitänyt koulua, ja miksikä hän testamentissaan -oli määrännyt vaimolleen Anna Hathaway'lle ainoastaan lähinnä parhaan -sänkynsä. - -On jotakin liikuttavaa siinä hairahtuvassa ajattelemattomuudessa, -jolla aika valitsee henkilönsä ja tapahtumansa, joita kaikki -kynttilät valaisevat ja joita kohden kaikki katseet ovat käännetyt, -siinä huolellisuudessa, millä merkitään kirjoihin jokainen -vähäpätöisinkin pikkuasia, joka koskee kuningatar Elisabethia tai -kuningas Jaakkoa, Essexejä, Leicesterejä, Burleigheja, Buckinghameja, -samalla kuin se ilman ainoatakaan arvokkaampaa huomautusta sivuuttaa -toisen hallitsijasuvun perustajan, hallitsijasuvun, jonka vuoksi -yksin Tudorin hallitsijasukua joskus on muistettava -- miehen, joka -häntä elähyttävän hengen ja innostuksen voiman vuoksi käsittää -itsessään koko saksilaisen rodun ja jonka ajatuksista maailman -ensimäiset kansat jotkut vuosisadat ovat löytävät henkisen ravintonsa -ja henget ainoan johtonsa. Tavallinen näyttelijä -- ainoakaan ihminen -ei aavistanut, että hän oli ihmiskunnan runoilija; tämä salaisuus -pysyi yhtä syvänä salaisuutena runoilijoille ja hengen miehille -kuin hovimiehille ja tyhjänpäiväisillekin. Bacon, joka kirjoitti -kuin tavaraluettelon aikansa henkisistä saavutuksista, ei mainitse -hänen nimeänsäkään. Ben Jonson, vaikka olemmekin koettaneet antaa -mitä liioitelluimman merkityksen hänen harvoille tunnustaville ja -ylistäville sanoilleen, ei aavistanutkaan sitä joustavaa kasvavaa -mainetta, jonka ensi väreilyjä hän itse oli herättämässä. Hän -piti epäilemättä hänelle antamaansa tunnustusta perin runsaana ja -jalomielisenä ja piti itseään ehdottomasti parempana runoilijana -heistä kahdesta. - -Jos on totta, kuten sananlasku sanoo, että ainoastaan äly älyää -älyn, niin olisi Shakespearen ajan kyllä pitänyt voida ymmärtää -häntä. Sir Henry Wotton oli neljä vuotta nuorempi Shakespearea ja -eli kaksikymmentä kolme vuotta hänen jälkeensä, ja tapaa hänet -kirjevaihdossa tai tuttavuussuhteissa seuraaviin henkilöihin: -Theodor Beza, Isaac Casaubon, sir Philip Sidney, kreivi Essex, -lordi Bacon, sir Walter Raleigh, John Milton, sir Henry Vane, Isaac -Walton, t:ri Donne, Abraham Cowley, Bellarmine, Charles Cotton, -John Pym, John Hales, Kepler, Vieta, Albericus Gentilis, Paolo -Särpi, Arminius, joista kaikista on todisteita, että hän on ollut -tekemisissä heidän kanssaan, mainitsematta useita muita, jotka hän -epäilemättä on tavannut, -- Shakespeare, Spenser, Jonson, Beaumont, -Massinger, molemmat Herbertit, Marlowe, Chapman ja muut. Sitte -Perikleen aikojen, jolloin Kreikassa oli esiytynyt sellainen sikermä -suuria miehiä, ei ole ollut toista sellaista piiriä, ja kuitenkaan -ei heidän neronsa riittänyt havaitsemaan maailman suurinta neroa. -Runoilijamme naamari oli läpinäkymätön. Vuorta ei havaitse läheltä. -Vierähti kokonainen vuosisata, ennenkuin sen olemassaoloa alettiin -epäillä, ja vasta kahden vuosisadan kuluttua hänen kuolemastaan -alettiin häntä arvostella siten kuin meistä on hänen arvonsa -mukaista. Ennen meidän aikojamme ei ole ollut mahdollista kirjoittaa -Shakespearen historiaa, sillä hän on saksalaisen kirjallisuuden -isä: saksalaisten tutustauminen Shakespeareen Lessingin kautta sekä -Wielandin ja Schlegelin käännökset hänen teoksistaan aiheuttivat mitä -läheisimmästi saksalaisen kirjallisuuden äkillisen esillepuhkeamisen -ja kukoistuksen. Vasta yhdeksännellätoista vuosisadalla, jonka -mietiskelevä henki on jonkinmoinen elävä Hamlet, voi Hamlet-tragedia -tavata ihailevat lukijansa. Nykyään on Shakespeare lyönyt leimansa -kirjallisuuteen, filosofiaan ja ajatteluun. Hänen henkensä on -se näköpiiri, jonka sivu me meidän päivinämme emme näe. Hänen -säkeittensä kasvattamina ovat korvamme tottuneet sointuun. -Coleridge ja Goethe ovat ainoat arvostelijat, jotka jonkinmoisella -täsmällisyydellä ovat tulkinneet tunteemme ja vakuutuksemme hänestä, -mutta kaikissa sivistyneissä mielissä elää sanaton arvonanto hänen -valtaavaa voimaansa ja ihanuuttaan kohtaan, jotka kuten kristinusko -määräävät aikakautemme henkisen laadun. - -Shakespeare-seura on ulottanut tutkimuksensa joka taholle, tehnyt -tiettäväksi, mitä tietoja vielä puuttuu, tarjonnut rahapalkkiota -jokaisesta johonkin varmuuteen johtavasta tiedonannosta; ja millä -tuloksilla? Lukuunottamatta muutamia tärkeitä tietoja englantilaisen -näytelmätaiteen historiasta, joihin olen viitannut, on tullut esiin -ainoastaan joku harva seikka koskeva runoilijan varallisuussuhteita -sekä hänen toimenpiteitään omaisuuteensa nähden. Ilmenee, että hän -vuosi vuodelta omisti aina suuremman osan Blackfriarsin-teatteria: -sen vaatevarasto ja muu kalusto olivat hänen omiansa, että hän -säästöillään kirjailijana ja osakkeenomistajana osti itselleen -tilan synnyinkaupungissaan, että hän asui Stratfordin kauneimmassa -rakennuksessa, että naapurit uskoivat hänen hoidettavakseen asioita -Lontoossa, kuten lainojen nostoja y.m., että hän oli todellinen -maanviljelijä. Jokseenkin niihin aikoihin, jolloin hän kirjoitti -Macbethia, velkoo hän Stratfordin oikeusistuimen edessä Philip -Rogersilta 35 shillingiä 10 penceä viljasta, jonka tämä oli eri -otteissa saanut, ja esiytyy kaikissa suhteissa kelpo isäntänä -ilman mitään eriskummaisuuden ja liioittelun mainetta itsestään. -Hän oli hyvänsävyisä mies, näyttelijä ja teatterinosakas, joka -ei mitenkään silmiinpistävästi eronnut muista näyttelijöistä ja -teatterinjohtajista. Myönnän nämä tiedot tärkeiksi. Ne korvaavat -täydellisesti ne vaivat, joilla ne ovat hankitut. - -Mutta mitä tiedon sirpaleita hänen elinsuhteisiinsa nähden nämä -tutkimukset lienevätkin paljastaneet, ne eivät mitenkään voi valaista -sitä rajatonta luovaa mielikuvitusta, joka on se salattu magneetti, -joka hänessä vetää meitä puoleensa. Olemme varsin kankeita historian -kirjoittajia. Me kerromme sukuluettelon, synnyn, synnyinpaikan, -koulunkäynnin, koulutovereista, rahojen ansaitsemisesta, -avioliitosta, kirjojen julkaisemisesta, kuuluisuudesta, kuolemasta, -ja kun olemme päässeet lorumme loppuun, ei ilmene mitään suhdetta -kuvamme ja jumal'syntyisen välillä ja on kuin olisimme umpimähkään -aukaisseet "Nykyaikaisen Plutarkon" ja lukeneet siitä jonkun -elämäkerran: se olisi yhtä hyvin soveltunut runoihin. Kuuluu runouden -olemukseen puhjeta ihmeen sateenkaarikimaltelevana tyttärenä esiin -näkymättömästä ja hälventää läsnäolollaan menneisyys ja kieltää -historia. Malone, Warburton, Dyce ja Collier ovat tuhlanneet -öljyään. Mainehikkaat teatterit, Covent Garden, Drury Lane, Park -ja Tremont ovat suotta tarjonneet apuaan. Betterton, Garrick, -Kemble, Kean ja Macready omistavat elämänsä tälle nerolle; häntä he -kruunaavat, kirkastavat, noudattavat, tulkitsevat. Nero ei heitä -tunne. Esitys alkaa; joku kultainen sana kimmahtaa kuolematonna -esiin kaikesta tuosta maalatusta joutavuudesta ja täyttää mielemme -suloisella levottomuudella kutsuen meitä omille saavuttamattomille -kotisijoilleen. Muistan kerran käyneeni katsomassa Hamletia erään -kuuluisan näyttelijän, Englannin näyttämön ylpeyden esittämänä, -ja kaikki mitä silloin kuulin ja kaikki, mitä nyt muistan -näyttelijästä, on semmoista, jossa näyttelijällä ei ollut mitään -osaa, yksinkertaisesti Hamletin kysymyksen aaveelle: - - "Se mitä tietää, - Kun sinä, kuollut ruumis, pantsar yllä - Kuun välkkehessä kummittelet." - - [P. Cajanderin suomennos.] - -Sama mielikuvitus, joka avaroittaa kammion, jossa hän kirjoittaa, -maailmaksi ja täyttää sen kaiken arvoisilla ja laatuisilla -voimilla ja olennoilla, muuttaa yhtä helposti ynseän todellisuuden -kuunvälkkeeksi. Nämä hänen taikavoimansa ihmeet tärvelevät meiltä -tavallisten teatterikeinojen lumon. Mikähän elämäkerta voisi valaista -seutuja, joihin Kesäyön unelma meidät vie? Uskoikohan Shakespeare -millekään notariolle tai pitäjäkirjurille, millekään lukkarille -tai kylätuomarille Stratfordissa tämän ihanan armaan luoman -synnyinsalaisuutta. Ardennien metsät, Scone Castlen hilpeä eloisa -ilma, kuun kalve Portian huvilan yllä, "avarat rotkot, karut auhdot", -joissa Othello oli vankeudessa -- missähän on pikkuserkku tai veljen -pojanpoika, missä semmoinen keräjäasiakirjatukku tai yksityinen -kirje, että ne olisivat säilyttäneet sanasenkaan näistä ylevistä -salaisuuksista? Lyhyesti, näissä näytelmissä kuten kaikessa suuressa -taiteessa -- Egyptin ja Indian kyklooppisessa rakennustaiteessa, -Phidiaan veistotaiteessa, gootilaisissa tuomiokirkoissa, Italian -maalaustaiteessa, Espanjan ja Skotlannin kertovissa kansanrunoelmissa --- on nero vetänyt tikapuut mukanaan korkeuteen, kun luova sukupolvi -on häipynyt taivaisiin jättääkseen tilaa uudelle polvelle, joka näkee -teot, mutta turhaan kysyy, kuinka ne ovat syntyneet. -- - -Shakespeare on Shakespearen ainoa elämäkerran kirjoittaja, eikä -hänkään voi kertoa meille muuten kuin Shakespearelle meissä -itsessämme eli siis meidän vastaanottavimpina, myötätuntoisimpina -hetkinämme. Hän ei voi astua alas kolmijalaltaan ja kertoa meille -kaskuja runollisen haltioittumisensa hetkistä. Lukekaahan noita -vanhoja asiakirjoja, joita Dycen ja Collierin uutteruus on esittänyt, -selvittänyt ja vertaillut toisiinsa, ja lukekaa senjälkeen joku -noita ilmaheijeisiä ajatuksia -- taivaitten purjehtijoita -- jotka -näyttävät pudonneen taivaasta ja jotka, ei kokemuksemme, vaan -ihminen povessamme omistaa kuin kohtalon Sanelmina -- ja sanokaahan, -vastaavatko ne toisiaan, selittävätkö edelliset mitenkään jälkimäisiä -tai kummatko valaisevat historiallisemmin häntä ihmisenä. - -Siispä, vaikka ulkoiset elämäkerralliset tietomme ovat niin -niukat, on meillä, jos meillä on elämäkerran kirjoittajana -Aubrey'n ja Rowe'n sijasta Shakespeare, todelliset, oleelliset -tiedot hänestä, semmoiset, jotka kuvaavat hänen luonnettaan ja -kohtaloaan, semmoiset, jotka meidän olisi tärkeintä tuntea, -jos voisimme kohdata hänet elämässä ja joutua tekemisiin hänen -kanssaan. Meillä on kirjoitettuina muistoon hänen vakaumuksensa -niistä kysymyksistä, jotka kolkuttavat vastausta jokaisesta -sydämestä -- hänen käsityksensä elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta, -rikkaudesta ja köyhyydestä, elämän arvoista ja keinoista, joilla -voimme ne saavuttaa, ihmisluonteista ja niistä salaisista tai -ilmeisistä vaikutuksista, jotka johtavat heidän kohtalojaan, noista -salaperäisistä, ylimahtisista voimista, joita tietomme ei voi -käsittää, mutta jotka kuitenkin kutovat ilkeyttään tai lahjojaan -kirkkaimpiin hetkiimme. Kukahan on lukenut hänen sonettinsa -havaitsematta, että runoilija niissä naamarien suojissa, jotka -ymmärtävälle lukijalle eivät ole mitään naamareita, on ilmaissut -oppinsa ystävyydestä ja rakkaudesta: tunnelmien hämmennyksen -herkimmässä ja samalla älykkäimmässä ihmismielessä? Mitä oman -henkensä sisimpiä piirteitä onkaan hän kätkenyt näytelmiinsä? -Hänen loistavista todellisen miehen ja kuninkaan kuvauksistaan -voi havaita, mitkä muodot ja hienoudet häntä miellyttävät: hänen -mieltymyksensä laajaan ystäväpiiriin, hänen taipumuksensa runsaaseen -vierasvaraisuuteen ja iloisen ystävälliseen anteliaisuuteen. Puhukoot -Timon, Warwick, kauppias Antonio hänen laajasydämisyydestään. -Kaukana siitä, että Shakespeare olisi vähimmän tunnettu, päinvastoin -on hän ainoa henkilö koko uudemmassa historiassa, jonka tunnemme. -Mitähän kohtaa siveyden, tapojen, talouden, filosofian, uskonnon, -aistikkuuden, elämänviisauden alalla ei hän olisi selvittänyt. -Mistähän salaisuudesta hän ei olisi ilmaissut tietoaan? Mitähän -virkaa, tointa tai toiminta-alaa hän ei olisi kosketellut? Millehän -kuninkaalle hän ei olisi opettanut ryhtiä kuten Talma Napoleonille? -Kuka neito ei olisi havainnut häntä hienommaksi omaa hentouttaan? -Mikä rakastaja ei tuntisi rakkauttaan kylmäksi hänen rakkautensa -rinnalla? Mikä viisas ei tyhjäksi viisauttaan? Kenelle hienolle -maailmanmiehelle hän ei olisi todistanut hänen kömpelyyttään? - -Eräät kyvykkäät ja terävät arvostelijat eivät pidä mitään arvostelua -Shakespearesta pätevänä, ell'ei se puhtaasti rajoitu hänen arvoonsa -dramaattisena kirjailijana, ja pitävät he vääränä punnita häntä -runoilijana ja ajattelijana. Minä asetan hänen dramaattiset ansionsa -yhtä korkealle kuin nämä arvostelijatkin, mutta pidän ne kuitenkin -toisarvoisina. Hän oli täysi, tulvillaan oleva ihminen, jolla oli -paljon sanottavaa, aivot, jotka olivat pakahtumallaan ajatuksia ja -kuvia, jotka etsien ilmaa tapasivat draaman lähimpänä tiehykkeenään. -Jos hän olisi ollut vähäisempi, olisi meidän ihailtava sitä, kuinka -hyvin hän täytti paikkansa ja mikä erinomainen näytelmäkirjailija -hän oli -- ja semmoisena on hän maailman suurin. Mutta ilmeneepä, -että se, mitä hänellä on sanottavanaan, on niin painokasta, että se -kääntää huomion jonkun verran hänen sanontakeinoistaan, että hän -on kuin pyhimys, jonka elämäkerta on käännetty kaikille kielille, -esitetty runomuodossa ja suorasanaisesti lauluissa ja kuvissa ja -typistetty sananlaskuiksi, niin että sattuma, joka antoi pyhimyksen -ajatuksille puhelun tai rukouksen tai lakikirjan muodon, muuttuu -epätähdelliseksi verrattuna sen yleispätevyyteen. Sama on asianlaita -viisaan Shakespearen ja hänen elämänkirjansa kanssa. Hän kirjoitti -sävelmät koko nykyaikaiselle soittotaiteellemme, nykyaikaisen -elämämme ja nykyaikaiset tapamme hän kirjoitti runoiksi, hän kuvasi -englantilaisen ja europalaisen ihmisen, amerikalaisen isän, hän -piirsi ihmiset ja kuvasi päivät ja mitä niitten kuluessa tehtiin, -hän luki miesten ja naisten sydämet, niiden vilpittömyyden, niiden -vilpillisyyden, niiden heikkoudet, niiden heikkoudensynnit ja ne -välivaiheet, joissa hyveet ja paheet liukuvat vastakohtiinsa, hän -voi eroittaa äidin osan isän osasta lapsen kasvoissa tai piirtää -hienot vivahderajat ihmisen vapauden ja kohtalon välille, hän -tunsi ne ehkäisevät pidättävät lait, jotka muodostavat luonnon -järjestysvallan, hänen silmiinsä kuvasti ihmiskohtalon sulous ja -kammo yhtä todesti, mutta yhtä lievittyneenäkin kuin kuvastaa silmään -edessä lepäävä maisema. Ja tämän elämänviisauden painokkuuden -rinnalla hälvenee huomiosta muodon merkitys, olkoon se sitte draamaa -vai eeposta. Ken kiinnittää huomionsa siihen, tekee kuin se, joka -alkaisi tutkia paperia, jolle kuninkaan julistus on kirjoitettu. - -Shakespeare on yhtä kaukana suurien kirjailijain piiristä, kuin -hän on kaukana tavallisista ihmisistä. Hän on käsittämättömän -viisas, muut käsitettävän. Oikea lukija voi jollakin tavoin -ikäänkuin tunkeutua Platon aivoihin ja ajatella sieltäkäsin, -mutta ei Shakespearen. Jäämme aina oven ulkopuolelle. Esitys- ja -luomisvoimaltaan on Shakespeare verraton. Kukaan ei voi kuvitella -sitä paremmaksi. Hän saavutti sen äärimmän hengenhienouden, joka -suinkin on mahdollista säilyttämällä yksilöllisen itsenäisyyden -- -hän on terävänhienoin kirjailija ja on melkeinpä kohoamaisillaan -ulkopuolelle taiteen ja kirjailemisen rajoja. Tämän elämänviisauden -tasalla ovat hänen mielikuvituksensa ja lyyrillinen voimansa. Hän -puki kappaleittensa henkilöt muotoon ja tunteilla, kuin olisivat ne -ihmisiä, jotka olivat eläneet hänen kattonsa alla, ja harvat todella -eläneet ihmiset ovat jättäneet jälkeensä niin selviä luonnekuvia -kuin nämä mielikuvitelmat. Ja he puhuivat kieltä, joka oli yhtä -suloista kuin se oli asianmukaista. Ja kuitenkaan eivät hänen -lahjansa koskaan viekotelleet häntä loistamaan yksin niillä, eikä hän -helähytellyt ainoastaan yhtä kieltä. Aina läsnäoleva ja vaikuttava -ihmisyys rinnastaa sopusuhtaisiksi kaikki hänen voimansa. Kertokoon -joku kyvykäs mies jonkun kertomuksen, ja hänen erikoisuutensa -esiytyy kohta. Hänellä ovat varmat havaintonsa, mielipiteensä ja -puheenaineensa, jotka tilapäisesti ovat vallanneet hänet ja joita hän -halulla esittää. Hän kuvaa yhtä asiaa toisen kustannuksella ottaen -huomioon ei sitä, mikä on asianmukaista, vaan sen, mikä soveltuu -hänelle itselleen ja hänen esitysvoimilleen. Mutta Shakespearella -ei ole mitään erikoisuuksia, ei mitään kiusallisia mieliaineita, -vaan esittää hän kaiken täsmällisesti ja asiaankuuluvasti, ei mitään -oikkuja ja eriskummaisuuksia, hän ei ole mikään yksinomainen lehmien -kuvaaja tai lintujen piirtäjä, hänellä ei ole mitään erikoisalaa tai -sovinnaista tekotapaa, hänessä ei ole mitään esiytyvää itsekkyyttä: -ylevän kertoo hän ylevästi, vähäpätöisen arvonsa mukaisesti. Hän on -viisas ilman liioittelua ja pokkuroimista, hän on voimakas, kuten -luonto on voimakas, joka kohottaa maat vuorenharjanteiksi ilman -ponnistusta ja saman lain voimalla, jolla se kohottaa kuplan ilmaan, -tehden kummankin yhtä mielellään. Tästä johtuu, että hänen voimansa -ovat yhtä suuret niin ilveilyssä kuin murhenäytelmässäkin, niin -kertovassa esityksessä kuin rakkauslauluissakin: runollinen voima -niin ehtymätön, että jokainen lukija epäilee, voivatko toiset lukijat -sitä täydellisesti käsittää. - -Tämä ilmaisuvoima tai voima siirtää olemisen sisin totuus soinnuksi -ja runoksi tekee hänestä runoilijan perikuvan ja on antanut -uuden tehtävän ajattelun ratkaistavaksi. Tämän vuoksi kuuluu hän -luonnonhistoriaan ikäänkuin maapallomme päätuotteena, joka ennustaa -uusia aikoja ja uutta kehitystä. Asiat kuvastuivat hänen runoudessaan -ilman vammaa tai tahraa; hän voi piirtää hienon tarkkuudella -ja suuren liioittelematta, traagillisen ja koomillisen yhtä -tasapuolisesti ilman mitään pingoittelua tai yksipuolista suosimista. -Hän ulotutti voimakkaan kuvauskykynsä vähimpään pikkuseikkaan asti, -hiuskarvalleen, hän piirtää silmäripset ja kuoppasen poskella yhtä -tarkasti ja varmasti kuin hän piirtää vuoren, ja kuitenkin kestävät -nämä kuten luonnon luomat vahvimmankin mikroskoopin tarkastuksen. - -Lyhyesti, hän on pääesimerkki todistamaan, että enempi tai vähempi -tuotteliaisuus, useammat tai harvemmat taulut eivät merkitse mitään. -Hänellä oli kuvauksen voima. Daguerre havaitsi, kuinka voi syövyttää -yhden kukkasen kuvan jodilevylle, ja senjälkeen voi niitä helposti -syövyttää miljoonia. Esineitä ja aiheita on aina, mutta koskaan ei -ole ollut niiden täyspitoista kuvausta. Tässä on nyt lopultakin -täydellinen kuvausvoima, ja nyt astukoon maailma kuvattavaksi. Ei voi -antaa mitään ohjetta, kuinka joku Shakespeare on tehtävä, mutta on -näytetty toteen, että on mahdollista muuttaa elämä runoksi. - -Hänen lyyrillinen voimansa asuu teoksen yleishengessä. Sonetit, -vaikkapa niiden erinomaisuus häipyy draamojen loisteen rinnalla, ovat -yhtä saavuttamattomia kuin nekin, eikä se riipu yksityisten säkeitten -ansiosta, vaan on se kappaleen kokonaisansio, ja näiden runollisten -luomien äänensävy on kuin jonkun erinomaisen henkilön puheensointu, -ja on nykyään yhtä mahdotonta luoda uudestaan yhtään säettä kuin koko -runoa. - -Vaikkapa kappaleiden puheilla ja yksityisillä säkeillä on kauneus, -joka viekottelee korvan viivähtämään niiden sulosoinnussa, niin -tulvehtii kuitenkin jokainen lause niin kukkurallaan ajatusta ja -on niin kiinteästi liitetty edellisiinsä ja seuraaviinsa, että -loogillisinkin mieli on tyydytetty. Hänen keinonsa ovat yhtä -ihmeteltäviä kuin hänen tarkoitusperänäkin; jokainen sivuseikkakin, -jonka hän keksii yhdistääkseen toisiinsa jotkut sovittamattomat -vastakkaisuudet, muodostuu hänellä runoksi. Hän ei ole pakoitettu -astumaan alas ratsailta ja käymään sentähden että hänen hevosensa -olisivat pillastuneet ja pyrkisivät toisaanne; hän pysyy kyllä -satulassa. - -Herkin runous on alkuaan kokemusta, mutta ajatus on kehittynyt ja -vaihtanut muotoa siitä kuin se oli kokemus. Sivistynyt ihminen -saavuttaa useinkin jonkinmoisen taitavuuden runojen sepittämisessä; -mutta helposti lukee heidän runoistaan heidän oman yksityisen -elämäkertansa: joku, joka on perehtynyt yksityiskohtiin, voi nimittää -jokaisen nimeltä: tämä tässä on Antti ja tuo Raakel. Ajatus pysyy -täten epärunollisena. Se on siivellinen toukka, mutta ei vielä mikään -perhonen. Runoilijan mielessä taas on tapahtuma kokonaan sulautunut -uuteen ajatusmaailmaan ja kadottanut kaiken tilapäisyytensä. -Tällaista hengen runsautta tapaa Shakespearella aina. Hänen -kuvauksensa totuuden ja kiinteän yhtenäisyyden vuoksi sanoisimme, -että hän ammentaa sanottavansa omasta sydämestään. Ja kuitenkaan ei -siinä ole itsekkäisyyden jälkeäkään. - -Eräs vielä kuninkaallisempi piirre on runoilijalle ominainen. -Tarkoitan hänen kirkasta ilomieltään, jota ilman ei kukaan voi olla -runoilija -- onhan kauneus hänen tarkoitusperänsä. Hän rakastaa -hyvettä, ei velvollisuutena, vaan siksi, että se on ihana: hän -riemuitsee maailmasta, miehestä, naisesta sen armaan valon vuoksi, -joka sädehtii niistä. Hän vuodattaa maailmaan kauneutta, ilon ja -hilpeyden kirkkautta. Epikuros kertoo, että runoudella on semmoinen -sulo ja viehätys, että rakastaja voisi luopua rakkaimmastaan -päästäkseen nauttimaan siitä. Ja todelliset runoilijat ovat tunnetut -tyynestä, kirkkaaniloisesta mielenlaadustaan. Homeros lepää -auringonpaisteessa, Chaucer on iloinen ja rohkea, ja Saadi sanoo: -"On huhuttu, että minä tekisin parannusta ja katuisin, mutta mitä -on minulla tekemistä parannuksen ja katumisen kanssa?" Yhtä ylevän -kirkas ja iloinen -- tai vielä paljoa kirkkaampi ja ilomielisempi -on Shakespearen hengen sävy. Hänen nimensä herättää riemun ja -vapahduksen tunteen ihmisrinnassa. Jos hän ilmestyisi johon seuraan, -ken ei liittyisi hänen saattueeseensa? Hän ei kosketa mihinkään, joka -ei saisi terveyden voimaa ja verevyyttä hänen juhlivan loistokkaassa -esityksessään. - -Ja nyt, mikä on ihmisen lopputili tämän laulajansa ja hyväntekijänsä -kanssa, jos yksinäisyydessä sulkien korvamme hänen maineensa -humulta koetamme punnita hänen merkitystään meille? Yksinäisyydellä -on ankarat opetuksensa, se voi opettaa meitä olemaan ilman -niinhyvin sankareita kuin runoilijoita, se asettaa Shakespearenkin -vaakalaudalle ja havaitsee hänessäkin ihmisyyden puolinaisuutta ja -epätäydellisyyttä. - -Shakespeare, Homeros, Dante, Chaucer näkivät sen ylevän loiston ja -sisällisen merkityksen, joka leikkii ja värehtii näkyvän elämän yllä; -he tunsivat, että omenapuulla oli muu syvempi tarkoitus kuin kantaa -omenoita, viljalla muu tarkoitus kuin jauhetuksi tuleminen ja että -maapallo ei ollut olemassa ainoastaan ollakseen kynnettävänämme ja -tienämme, että kaikki nämä kantoivat toista, hienompaa ja ihanampaa -satoa ihmishengelle: olivat ihmishengen ajatusten vertauskuvia -ja luonnonhistorian alalla kuin jonakin ihmishengen sanattomana -selityksenä ja vastineena. Shakespeare käytti niitä väreinä ja -muodosti kuvansa niistä. Hän tyytyi niiden kauneuteen eikä koskaan -astunut sitä askelta, joka tuntui välttämättömältä semmoiselle -nerolle kuin hän: hän ei pyrkinyt näkemään ja tutkimaan sitä -voimaa ja merkitystä, joka on kätkettynä näihin vertauskuviin, -selvittämään mitä ne itse itsessään sanovat? Hän käytti niitä -alkuvoimia, jotka odottivat hänen herätystään, ihmisten huvitukseksi. -Hän oli ihmiskunnan huvitusmestari. On aivan kuin olisi joku -tieteen majesteetillisen voiman avulla saanut taivaankappaleet -vallittavikseen ja nyt vetänyt ne radoiltaan loistamaan jossakin -sunnuntai-iltaisessa ilotulituksessa ja kuuluttaisi nyt kaikissa -kaupungeissa: "Todellakin erinomainen ilotulitus tänä iltana!" -Eivätkö luonnon voimat ja niiden tajuaminen ole sen arvokkaammat -kuin katuserenadi tai sikarin savu? Muistuu mieleen torventorahdus -Koraanista: "Taivaat ja maa ja mitä niiden välillä on -- luuletteko -te, että olemme luoneet ne leikillä?" Kun kysytään ainoastaan kykyä -ja hengenvoimaa, ei ihmismaailmassa ole toista hänen vertaistansa. -Mutta kun on kysymys elämästä, elämän aineksista ja apukeinoista, -miten hyödyttää hän minua silloin? Mitä merkitsee elämä? Onko se -ainoastaan jokin "Laskiaistiistai" tai "Kesäyön unelma" tai "Talvinen -tarina"? Mitä merkitsee kuva enemmän tai vähemmän? Tulee mieleen -Shakespeare-seuran egyptiläinen tuomio, että hän oli rattoisa -näyttelijä ja teatterinjohtaja. En saa mielessäni tätä asiaa -sopusointuun hänen runoutensa kanssa. Muut ihmeteltävät miehet ovat -eläneet elämänsä jonkinmoisessa sopusoinnussa ajatustensa kanssa, -mutta tämä taas ilmeisimmässä ristiriidassa. Jos hän olisi ollut -vähäisempi, jos hän olisi saavuttanut ainoastaan tavallisen suuren -kirjailijan suuruuden, jonkun Baconin, Miltonin, Tasson, Cervantesin, -olisimme jättäneet tämän asian ihmiskohtalojen hämärään, mutta että -hän, tämä ihmisten ihminen, joka antoi tiedollemme ihmishengestä -uudet laajemmat ainekset kuin koskaan ennen ja joka vei ihmiskunnan -lippua muutaman kivenheiton eteenpäin kaaokseen -- että hän ei -ollut viisas omassa elämässään -- se on merkittävä ihmiskunnan -aikakirjoihin, että suurin runoilijoistamme on elänyt, maineettoman -ja jokapäiväisen elämän ja käyttänyt neronvoimaansa yleisön -ajanvietteeksi. - -Hyvä -- toisetkin ihmiset, pappi ja profeetta, israelilainen, -saksalainen ja ruotsalainen ovat nähneet samaa kuin hänkin: hekin -ovat nähneet elämän lävitse mitä se sisälsi. Ja millä tuloksella? -Kauneus hupeni kuin tuhka tuuleen, he näkivät ehdottoman käskyn, -suvaitsemattoman, vuorenkorkean velvollisuuden, pakko ja kolkkous -laskeutui heidän ylleen kuin vuorten painona, ja elämä riisuutui -aaveellisen kaameaksi, ilottomaksi toivioretkeläisen katumusmatkaksi, -koettelemukseksi, jota joka taholta saartivat tuskalliset tarinat -Adamin lankeamisesta ja kirouksesta takanamme, tuomiopäivästä, -kiirastulesta ja piinanpaikasta edessämme; ja näkijän samoinkuin -kuulijan sydän heissä lannistui. - -Täytyy tunnustaa, että nämä ovat puol'ihmisten puol'näkemyksiä. -Maailma odottaa yhä vielä runoilijapappiaan, sovittajaa, joka ei ole -ilveilevä näyttelijä Shakespearen kanssa eikä hapuileva haudoissa -mustamieli Swedenborgin kanssa, vaan joka on näkevä, puhuva, toimiva -aina yhtä ehtymättömällä hengenvoimalla. Sillä tieto on kohottava -auringonloistonkin kirkkaammaksi; oikea on ihanampi kuin mikään -yksityinen tunneliikutus, ja rakkaus voi sointua yhteen kaiken -käsittävän viisauden kanssa. - - - - -VI. - -Napoleon, käytännön mies. - - -Yhdeksännentoista vuosisadan etevimpien henkilöiden seassa on -Bonaparte ehdottomasti tunnetuin ja valtaavin, ja perustuu hänen -valta-asemansa siihen uskollisuuteen, jolla hän ilmaisee ja -edustaa sitä ajatus- ja hengensuuntaa ja niitä pyrintöperiä, jotka -vallitsevat aikamme käytännöllisissä ja sivistyneissä piireissä. -Swedenborgin opin mukaan on jokainen elin muodostunut sen kanssa -yhdenlaatuisista pikkuelimistä, eli kuten toisinaan sanotaan, -jokainen kokonaisuus on muodostunut kaltaisistaan eli että -keuhkot ovat muodostuneet lukemattomista pikkukeuhkoista, maksa -lukemattomista pikkumaksoista, munuaiset pikkumunuaisista j.n.e. -Jos havaitaan, että joku voi tempaista mukaansa joukkojen voiman ja -innostuksen, jos Napoleon on Ranska, jos Napoleon on Europa, niin -tapahtuu se tämän yhdenmukaisuuslain mukaan siksi, että kansa, jota -hän vallitsee, on muodostunut pienois-Napoleoneista. - -Meidän yhteiskunnassamme on vallitsemassa kestävä vastakohtaisuus -vanhoillisen ja kansanvaltaisen luokan välillä; niiden välillä, jotka -jo ovat koonneet satonsa aittaan, ja nuorten ja köyhien välillä, -joiden vielä on koottava; kuolleen työn etujen välillä -- se on -työn, jonka ovat tehneet jo kauan sitte haudassa levänneet kädet ja -joka työ nyt on kätkettynä joutilaitten kapitalistien omistamiin -pääomiin, maaomaisuuksiin tai rakennuksiin, ja toisaalta elävän työn -etujen välillä, työn, joka pyrkii itse omistamaan maan, rakennukset -ja pääomat. Edellinen luokka on pelokas, itsekäs, ahdasmielinen, -uudistuksia vihaava ja menettää se alinomaa kuoleman kautta -jäseniään. Jälkimäinen luokka on myöskin itsekäs, anastushaluinen, -rohkea, itseensä luottava, lukumäärältään aina edellistä valtaavampi -ja lisäytyy se joka hetki uusien syntymäin kautta. Se haluaa pitää -kaikki tiet avoinna kaikkien kilpailulle ja yhä lisätä teiden lukua --- liikemiesluokka Amerikassa, Englannissa, Ranskassa ja koko -Europassa: teollisuuden ja kyvykkyyden miehet. Napoleon on heidän -edustajansa. Toimekkaat, kunnolliset, kyvykkäät miehet kautta koko -keskiluokan ovat kaikkialla vaistollaan tunteneet Napoleonissa -ruumiillistuneen demokraatin. Hänellä oli heidän hyveensä ja heidän -paheensa ja ennen kaikkea heidän henkensä ja pyrintöperänsä. Tämä -pyrintöperä on aineellinen, tavoittelee aistillista menestystä, ja -käyttää se rikkaimpia ja moninaisimpia keinoja saavuttaakseen tämän -päämäärän; mekaanisiin voimiin perehtyneenä on se korkeimmassa -määrässä älyperäinen, laajasti ja seikkaperäisesti oppinut -ja taidokas, mutta se alistaa kaikki järjen- ja hengenvoimat -apukeinoiksi aineellisen menestyksen saavuttamisessa. Rikkaaksi -tuleminen on päämäärä. "Jumala on luvannut", sanoo Koraani, -"jokaiselle kansalle profeetan sen omalla kielellä." Pariisi, Lontoo -ja New York, liike, raha ja aineellinen mahti olivat myöskin saavat -profeettansa, ja Bonaparte katsottiin soveliaaksi ja lähetettiin. - -Kaikki ne miljoonat lukijat, jotka lukevat kaskuja, muistelmia, -elämäkertoja Napoleonista, riemuitsevat niistä, koska he niissä -tutkivat omaa historiaansa. Napoleon on läpeensä nykyaikainen -ilmiö, ja onnensa kukkulalla vallitsee hänessä ihan sama henki kuin -nykyaikaisessa sanomalehdistössä. Hän ei ole mikään pyhimys -- tai -käyttääksemme hänen omia sanojaan, "mikään kapusiinimunkki" -- hän -ei ole mikään sankari sanan ylevässä merkityksessä. Jokapäiväinen -ihminen näkee hänessä samat ominaisuudet ja voimat kuin muissakin -jokapäiväisissä ihmisissä. Hän näkee hänessä ihmisen, itsensä -kaltaisen, synnyltään tavallisen kansalaisen, joka varsin tajuttavien -ansioiden vuoksi saavutti semmoisen valta-aseman, että hän voi -noudattaa kaikkia niitä mielitekoja, jotka elävät tavallisessa -ihmisessä, mutta jotka tämä on pakoitettu salaamaan ja kieltämään: -hyvää seuraa, hyviä kirjoja, nopea matkustus, pukuja, komeita -aterioita, lukematon palvelijakunta, mieskohtaista vaikutusvoimaa, -tilaisuus esiytyä ympäristönsä hyväntekijänä, maalauksien, -kuvapatsaitten, soitannon, palatsien tarjoomat hienostuneet -nautinnot, julkiset kunnianosoitukset -- tarkalleen sitä, mikä -ilahuttaa yhdeksännentoista vuosisadan ihmisen sydäntä -- kaikkea -sitä oli tällä valtaavalla miehellä yllin ja kyllin. - -On luonnollista, että mies, joka niin kokonaan kuin Napoleon mukausi -joukkojen ja ympäristönsä yleisen hengen mukaan, ei ainoastaan -edusta, vaan suorastaanpa ottaa yksinoikeudekseen ja anastaa -toisten hengenominaisuudet. Täten lainasi ja omisti Mirabeau -jokaisen onnistuneen ajatuksen ja sanan, joka lausuttiin Ranskassa. -Dumont kertoo, että hän istui Kansalliskonventin lehterillä ja -kuunteli erästä Mirabeaun puhetta. Dumontin mieleen juolahti -sopiva loppulause puheeseen, ja hän kirjoitti sen välittömästi -lyijykynällä muistoon ja näytti sen lordi Elginille, joka istui -hänen seurassaan. Tämä kiitti sitä ja Dumont näytti sen illalla -Mirabeaulle. Mirabeau luki sen, selitti sen mainioksi ja ilmoitti, -että hän sommittelee sen puheeseensa huomispäivän istunnossa. "Se -on mahdotonta", sanoi Dumont, "koska, ikävä kyllä, olen näyttänyt -sen lordi Elginille." "Vaikka olisittekin näyttänyt sen lordi -Elginille ja vielä viidellekymmenelle muulle henkilölle lisäksi, -niin pidän sen kuitenkin huomenna", ja hän pitikin sen todella -seuraavan päivän istunnossa, ja vaikutti se varsin tehokkaasti. -Mirabeau tunsi nimittäin valtaavassa persoonallisuudessaan, että -ajatukset ja henki, jotka hänen läsnäolonsa herätti, olivat yhtä -paljon hänen omiansa, kuin jos hän olisi itse lausunut ne julki, ja -että hän omistamalla ne omikseen antoi niille kantavuuden. Paljon -ehdottomampi ja keskittävämpi vielä oli vaikutukseltaan Mirabeaun -kansansuosion perijä, joka peri vielä paljon muutakin kuin hänen -valta-asemansa Ranskassa. Itse asiassa lakkaa Napoleonin laatuinen -mies puhumasta ja ajattelemasta yksityisenä ihmisenä. Hän on niin -laajassa määrässä vastaanottava, ja on hänen asemansa semmoinen, -että hän tulee kuin kaiken aikansa ja maansa neron, älyn ja voiman -toimistoksi. Hän voittaa taistelut, hän säätää lakikirjat, hän määrää -painot ja mitat, hän tasoittaa Alpit, hän rakentaa tiet. Kaikki -etevät insinöörit, oppineet, tilastotieteilijät ammentavat tietonsa -hänelle, samaten kaikki terävät päät joka alalla: hän omaksuu parhaat -toimenpiteet ja leimaa ne omikseen eikä yksin niitä, vaan vieläpä -jokaisen onnistuneen ja merkittävän lausunnon ja ilmiönkin. Jokainen -Napoleonin lausuma sana ja jokainen hänen kirjoittamansa rivi -ansaitsee lukemista, sillä se edustaa Ranskan ajatusta. - -Bonaparte oli tavallisen ihmisen epäjumala, sillä hänellä oli -rajattomimmassa määrässä tavallisen ihmisen ominaisuudet ja -hengenlahjat. On oma tyydytyksensä sillä, että pääsee valtiotaidon -alimmille asteille, sillä siellä saamme heittää yli laidan kaiken -teeskentelyn ja ulkokultaisuuden. Bonaparte kamppaili kuten koko se -suuri luokka, jota hän edustaa, saavuttaakseen valtaa ja rikkautta -- -mutta hän erikoisesti kamppaili kokonaan keinoista välittämättä. Hän -sysäsi syrjään kaikki ne tunteet, jotka hämmentävät ja häiritsevät -ihmistä näissä pyrinnöissä. Tunteilemisen jätti hän naisten ja lasten -asiaksi. Fontanes tulkitsi 1804 Napoleonin omaa ajatusta, kun hän -senaatista puhuessaan lausui: "Sire, pyrkimys täydellisyyteen on -pahin sairaus, mikä koskaan on vaivannut ihmishenkeä." Vapauden ja -edistyksen puolustajat ovat hänelle "ideologeja" -- jolla sanalla -hänen suussaan on varsin halventava merkitys; "Necker on ideologi", -"Lafayette on ideologi." - -Eräs italialainen, liiaksikin tunnettu sananlasku sanoo: "Jos -tahdot menestyä, älä ole liika hyvä." On eduksi asianomaiselle, -jos hän visseissä rajoissa on vapautunut säälin, kiitollisuuden ja -jalomielisyyden tunteista, koska silloin se, mikä meille ennen oli -ylipääsemättömänä esteenä ja yhä vieläkin on sitä toisille, muuttuu -sopivaksi aseeksi tarkoitusperillemme aivan kuin joki, joka oli -vaikeana esteenä, talvella muuttuu liukuisimmaksi tieksi. - -Napoleon luopui kerta kaikkiaan tunteista ja tunnesuhteista ja tahtoi -turvautua ainoastaan käsiinsä ja päähänsä. Hänen ilmakehässään ei ole -mitään ihmettä ja taikaa. Hän on työntekijä, joka käsittelee vaskea, -rautaa, puuta, maata, teitä, rakennuksia, rahoja, sotajoukkojapa -on kaikessa johdonmukaisin, kestävin ja viisain työmestari. Hän ei -ikinä väsähdä tai ammenna tietojaan kirjoista, vaan työskentelee hän -luonnonvoimien täsmällisyydellä. Hän ei ole menettänyt synnynnäistä -tosiasiain vaistoaan. Semmoiselle ihmiselle antavat ihmiset -tietä kuin luonnolle. Tosinhan löytyy ihmisiä yllin ja kyllin, -jotka ovat upottauneet aineellisiin asioihin, maatyöntekijöitä, -seppiä, merimiehiä ja yleensä kaikki koneellisen työn tekijät, -ja tiedämme, kuinka todellisilta ja oleellisilta semmoiset -tuntuvat tiedemiesten ja oppineiden rinnalla; mutta näiltä puuttuu -tavallisesti järjestämiskyky, ja ovat he kuin käsiä ilman päätä. -Mutta Bonaparte liitti tähän maaperäiseen ja eläimelliseen voimaan -älyämis- ja yleistämiskyvyn, niin että ihmiset näkivät hänessä -yhdistyneinä luonnon ja hengen voiman, ikäänkuin olisivat meri ja maa -ruumiillistuneet ja alkaneet laskea. Senpävuoksi onkin, kuin olisivat -meri ja maa edellyttäneet häntä. Hän esiytyi omainsa keskellä, ja he -omaksuivat hänet. Tuo laskeva työntekijä tuntee, mitä hän käsittelee -ja mikä on oleva tulos. Hän tunsi kullan ja raudan, pyöräin ja -laivojen, sotajoukkojen ja valtiomiesten ominaisuudet ja vaati, että -kaikki työskentelisivät laatunsa mukaan. - -Sotataito oli se leikki, jossa hän osoitti ja käytti laskutaitoaan. -Sen salaisuus oli hänen mukaansa siinä, että oli aina käytettävänä -enemmän voimia kuin vihollisella sillä kohdalla, jolla itse tekee -hyökkäyksen tai jolla vihollinen sen tekee, ja koko kykynsä kohdistaa -hän loputtomiin liikenteisiin ja rintamasiirtoihin marssiakseen -aina vihollista vastaan kulmarintamassa ja tuhotakseen hänen -voimansa kohta kohdalta. On ilmeistä, että pienikin voima käytettynä -taidolla ja ripeästi siten, että on aina kaksi yhtä vastaan -taistelurintamassa, voi olla ylivoimainen paljoa suuremmallekin -joukolle. - -Aika, hänen luonteenlaatunsa ja aikaisemmat olosuhteensa yhdistyivät -kehittääkseen esiin tämän demokraatin perikuvan. Hänellä oli -luokkansa hyveet ja edellytykset niiden tehokkaiksi tekemiseen. -Terve äly, joka samalla kuin se näkee jonkun pyrintöperän myöskin jo -näkee keinot sen saavuttamiseksi, ilo näiden keinojen käyttämisestä -ja näiden keinojen valinta, yksinkertaistuttaminen ja yhdistäminen -toinen toisensa tehostuttamiseksi, hänen toimintansa suora ja -päättävä suuntauminen päämaalia kohden, se viisaus, jolla hän näkee -kaiken, ja se tarmo, jolla hän tekee kaiken, tekevät hänestä sen -puolueen luontaisen pään ja elimen, jota minä sen laajuuden vuoksi -nimittäisin yleensä _nykyaikaisuus_puolueeksi. - -Kaikessa menestyksessä on luonnolla verrattomasti suurin osansa ja -niinpä tässäkin. Semmoista miestä tarvittiin, ja semmoinen mies -syntyi, mies kuin kiveä ja rautaa, joka voi istua hevosen selässä -kuusitoista seitsemäntoista tuntia yhtäpäätä tai olla useammat -päivät ilman lepoa ja ravintoa, paitsi mitä hän ikäänkuin varkain -ennätti; ahmaista itselleen, mies, joka heittäysi tekoihinsa tiikerin -äkillisyydellä ja voimalla, jota eivät estäneet ja häirinneet mitkään -epäröinnit; eheän tarmokas, kestävän tulinen, itsekäs, ymmärtävä ja -siinä määrässä kaikki asiat läpinäkevä mies, että häntä eivät voineet -erehdyttää ja viedä harhaan mitkään toisten ihmisten vakuutukset -ja väitteet tai hänen oma taikauskoisuutensa tai kiihkeytensä ja -tulisuutensa. "Minun rautakäteni", sanoi hän, "ei ollut käsivarteni -päässä, se oli välittömästi liitettynä päähäni." Hän kunnioitti -luonnon ja kohtalon voimia ja luki niiden ansioksi etevämmyytensä, -sen sijaan että hän kuten lahjattomammat ihmiset olisi pöyhistellyt -itseään taipumattomuutensa vuoksi ja rohjennut taisteluun luontoa -vastaan. Hänen kaunopuheisuutensa mielilauseena oli viittaus -hänen onnentähteensä, ja yhtä mielellään kuin kansakin sanoi hän -itseään "Kohtalon lapseksi". "Minua syytetään", sanoi hän, "että -olen tehnyt suuria rikoksia. Minunlaiseni ihmiset eivät tee mitään -rikoksia. Mikään, ei ole yksinkertaisempaa kuin minun ylenemiseni, -on turhaa laskea sitä vehkeilyjen ja rikosten syyksi: se perustui -ajan olosuhteisiin ja maineeseen, että olin taistellut kunnollisesti -maani vihollisia vastaan. Olen aina astunut rinnan yleisen -mielipiteen ja tapahtumain kanssa. Mitä olisivat rikokset silloin -minua hyödyttäneet?" Kerta taaskin sanoi hän puhuen pojastaan: -"Poikani ei voi täyttää sijaani, en voisi itse täyttää sijaani. Olen -olosuhteitten luoma." - -Hänellä oli suoraan asian ytimeen kohdistuva toimintatarmo -yhdistyneenä ennenkuulumattomaan asiantuntemukseen. Hän on peloittava -realisti kaikille lavertelijoille, ja saattoi hän kaikki totuuden -ja todellisuuden kaihtijat hämmennyksiin. Hän näkee asioiden -oleellisen puolen ja heittäytyy suoraan käsiksi vastahakoiseen -kohtaan muusta välittämättä. Hänen voimansa on oikeaa laatua, se -perustuu asiantuntemukseen. Hän ei koskaan voittanut umpimähkään, -vaan voitti hän taistelunsa päässään, ennenkuin hän voitti ne -kentällä. Hänen pääapuneuvonsa ovat hänessä itsessään. Hän ei kysy -neuvoa keneltäkään. 1796 kirjoitti hän Direktoriumille: "Olen -johtanut sotaretkeä keneltäkään neuvoa kysymättä. En olisi saanut -aikaan mitään, jos olisin ollut pakoitettu noudattamaan jonkun toisen -henkilön mielipidettä. Olen saavuttanut muutamia etuja taistellessani -suurempilukuista vihollista vastaan ja tämän aikana, jolloin olemme -olleet kaiken puutteessa, ja on tämä voittoni johtunut siitä, että -olen ollut vakuutettu luottamuksestanne minuun, ja tekoni sentähden -ovat olleet yhtä ripeitä kuin ajatukseni." - -Meidän päiviimme asti vilisee historia esimerkkejä kuningasten ja -hallitsijain kyvyttömyydestä. He ovat säälittäviä ihmisiä, sillä he -eivät tiedä, mitä heidän on tehtävä. Kutojat ovat lakossa leivän -puutteen vuoksi, ja kuningas ja hänen ministerinsä tietämättä mitä -tehdä vastaavat heille pajuneteilla. Mutta Napoleon ymmärsi asiansa. -Tässä oli mies, joka jokaisena hetkenä ja tapahtumainkäänteessä -tiesi, mitä seuraavana oli tehtävä. Tämmöinen rohkaisee ja virkistää -ei ainoastaan kuningasten, vaan myöskin kansalaisten mieliä. -Useimmilla ihmisillä ei yleensä ole seuraavaa hetkeä, he elävät -kädestä suuhun ilman suunnitelmaa, ovat aina matkansa päässä ja -odottavat joka tekonsa jälkeen toiminnanaihetta ulkopuoleltaan. -Napoleon olisi ollut maailman erinomaisin ihminen, jos hänen -tarkoitusperänsä olisivat olleet puhtaasti yleisiä. Semmoisenaankin -herättää hän luottamusta ja rohkaisee mieltä toimintansa ihmeellisen -yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi. Hän on järkähtämätön, -varma, itsensäkieltävä, tarpeen tullessa vaatimatonkin, valmis -uhraamaan kaiken tarkoitusperänsä saavuttamiseksi -- rahaa, -sotajoukot, kenraalit, oman turvallisuutensakin; häntä ei johda -harhaan kuten tavallisia seikkailijoita hänen omien voimiensa -loisto. "Tapahtumat eivät saa määrätä valtiotaitoa", sanoi hän, -"vaan valtiotaidon on määrättävä tapahtumat." "Riuhtaistautua joka -tapauksen mukaan, on samaa kuin olla omaamatta mitään valtiollista -järjestelmää." Hänen voittonsa olivat hänelle ainoastaan yhtä monta -porttia, eikä hän koskaan hetkeksikään tilapäisten olosuhteitten -huikaisevassa temmellyksessä kadottanut silmistään tietään eteenpäin. -Hän tiesi, mitä oli tehtävä, ja riensi suoraan päämaaliansa -kohden. Hän olisi tahtonut lyhentää suorinta kohtisuoraa tietäkin -päämääräänsä. Epäilemättä voi hänen elämäkerrastaan poimia kamalia -kaskuja siitä hinnasta, millä hän osti saavutuksensa, mutta häntä ei -silti ole katsottava julmaksi, vaan ainoastaan semmoiseksi, joka ei -tuntenut mitään esteitä tahdolleen; hän ei ollut verenhimoinen ja -julma -- mutta onneton se asia tai ihminen, joka oli hänen tiellään! -Ei verenhimoinen, mutta verta säästämätön -- ja säälitön. Hän näki -ainoastaan tarkoittamansa asian: esteen oli väistyminen tieltä. -"Sire, kenraali Clarke ei voi itävaltalaisten patterin hirvittävän -tulen vuoksi yhtyä kenraali Junot'iin." -- "Vallatkoon patterin." -- -"Sire, jokainen rykmentti, joka lähenee tuota helvetillistä tulta, -on tuhon oma. Sire, mitä käskette?" -- "Eteenpäin, eteenpäin!" -Seruzier, tykistöeversti, kuvaa "Sotamuistelmissaan" seuraavasti -muutamaa kohtausta Austerlitzin tappelun jälkeen: "Juuri kun Venäjän -armeija vaikeasti, mutta hyvässä järjestyksessä peräytyi jäätyneen -järven yli, kiidätti keisari Napoleon täyttä karkua tykistöä kohden. -'Te tuhlaatte aikaa', huusi hän, 'ampukaa noita joukkoja, niiden -täytyy hukkua, tähdätkää jäähän!' Käsky pysyi kymmenen minuuttia -täyttämättä. Turhaan sijoitettiin tarkoituksen saavuttamiseksi joukko -upseereita, minut niiden mukana erään mäen rinteelle, kuulamme -kiitivät jäätä myöten sitä murtamatta. Havaiten tämän koetin minä -yksinkertaista keinoa tähtäämällä kevyemmillä tykeillä ylöspäin. -Raskaitten kuulien melkein kohtisuora putoaminen aikaansai toivotun -tuloksen. Minun keinoani noudattivat välittömästi viereiset patterit, -ja silmänräpäyksessä olimme haudanneet muutamia tuhansia venäläisiä -ja itävaltalaisia järven pohjaan." [Koska en ole saanut tietoani -alkuperäisestä lähteestä enkä ole tilaisuudessa saamaan käsiini -Seruzier'ta, en tohdi käyttää tapaamaani korkeaa lukumääräilmoitusta.] - -Hänen apuneuvojensa runsauden edessä tuntui jokainen este hupenevan -olemattomiin. "Ei saa olla mitään Alppeja", sanoi hän ja rakensi -oivalliset tiensä, jotka asteettain kiemurrellen kapusivat niiden -äkkijyrkimpiä rinteitä, kunnes Italia oli yhtä avoimena Pariisille -kuin mikä kaupunki tahansa Ranskassa. Tarmonsa takaa taisteli hän -kruununsa puolesta. Päätettyään, mitä oli tehtävä, teki hän sen -kaikella mahdillaan. Hän ponnisti kaikki voimansa. Hän pani kaikki -alttiiksi eikä säästänyt mitään, ei ampumavaroja, ei rahaa, ei -joukkoja, ei kenraaleja, ei itseään. - -Ilolla näemme kaiken täyttävän tehtävänsä laatunsa mukaan, olkoon -se sitte lypsylehmä tai kalkkarokäärme; ja jos sota on paras keino -kansainvälisiä riitaisuuksia ratkaistaessa (kuten suurin osa -ihmiskuntaa näkyy arvelevan), niin oli Bonaparte varmaankin oikeassa -käydessään niitä perinpohjin. "Sodan suuri perusaate on siinä", sanoi -hän, "että armeijan pitää aina, päivällä ja yöllä ja joka hetki olla -valmiina voimainsa mukaiseen vastarintaan." Hän ei ikinä säästänyt -ampumavarojaan, vaan antoi hän sataa vihollisen asemaa vastaan -rautavirran -- pommeja, kuulia, yhteislaukauksia -- tuhotakseen -kaiken vastustuksen. Jokaista kohtaa vastaan, jossa vastarinta -oli tulinen, keskitti hän eskvadroonan eskvadroonan jälkeen -musertavaksi ylivoimaksi, kunnes se oli pyyhitty pois tieltä. Eräälle -rakuunarykmentille sanoi Napoleon Lobensteinissä, kaksi päivää ennen -Jenan taistelua: - -"Pojat, älkää pelätkö kuolemaa; kun sotamiehet käyvät uljaasti päin -kuolemaa, pakoittavat he sen vihollisen riveihin." Hyökkäyksen -tuoksinassa hän ei enää säästänyt itseään. Hän pusersi kaikki -voimansa. On sula totuus, että hän Italiassa teki, minkä hän voi ja -kaiken, minkä hän voi. Hän oli toisinaan perikadon partaalla, ja -hänen oma persoonansa häilyi suurimmassa vaarassa. Arcolen luona -tuli hän suistetuksi suohon, itävaltalaiset seisoivat hänen ja -hänen joukkojensa välillä täydessä hyökkäyksessä, ja hän pelastui -ainoastaan äärimpäin ponnistusten kautta. Lonaton luona ja muissa -paikoissa riippui hiuskarvasta, ett'ei hän joutunut vangiksi. Hän -taisteli kuudessakymmenessä taistelussa. Hän ei koskaan saanut -kyllikseen, jokainen voitto oli ainoastaan uusi ase. "Minun -valtani kukistuisi, ellen ylläpitäisi sitä aina uusilla voitoilla; -taistelut ja voitot ovat tehneet minusta sen mitä olen, taistelujen -ja voittojen avulla on minun pysyttävä pystyssäkin." Hän tunsi -kuten jokainen viisas mies, että tarvitaan yhtä paljon elinvoimaa -säilyttämiseen kuin luomiseenkin. Olemme aina vaarassa, aina -vaikeuksissa, aina perikadon partaalla, ja ainoastaan neuvokkuus ja -rohkeus voi meidät pelastaa. - -Tätä elokkuutta valvoi ja hillitsi kylmin järki ja tarkkuus. -Pikainen kuin salama hän oli hyökätessään ja saavuttamaton -vallituksissaan. Hänen hyökkäyksensäkään ei koskaan ollut -äkkipikaisen rohkeuden teko, vaan tarkkojen laskujen tulos. Hänen -käsityksensä parhaasta puolustuskeinosta oli, että piti aina olla -hyökkäävänä puolena. "Kunnianhimoni", sanoi hän "oli suuri, mutta -kylmä." Eräässä keskustelussaan Las Casas'in kanssa huomautti -hän: "Mitä siveelliseen rohkeuteen tulee, niin olen harvoin -tavannut semmoista kello-kaksi-aamulla-laatua: tarkoitan semmoista -valmistaumatonta rohkeutta, joka on tarpeen odottamattomissa -tilaisuuksissa ja joka kaikkein aavistamattomimmissakin tapauksissa -sallii mielen täysin vapaasti arvostella ja ratkaista"; ja -epäröimättä selitti hän itsellään olevan suurimmassa määrässä tuota -"kello-kaksi-aamulla-rohkeutta, ja ainoastaan harvoin tavanneensa -vertaisiaan siinä suhteessa." - -Kaikki riippui hänen laskelmiensa tarkkuudesta, eivätkä tähdet olleet -täsmällisemmät kierrossaan kuin hänen laskunsa. Hänen persoonallinen -huomionsa ulottui vähäpätöisimpäänkin pikkuseikkaan. "Montebellon -luona käskin Kellermannin hyökkäämään kahdeksansadan ratsumiehen -kanssa, ja näillä eristi hän kuusituhatta unkarilaista krenatööriä -aivan itävaltalaisen ratsuväen silmien edessä. Tämä ratsuväki -oli parin kilometrin päässä ja olisi neljännestunnissa voinut -saapua paikalle ja olen huomannut, että juuri nämä neljännestunnit -aina ratkaisevat taistelun." "Ennen taistelua ajatteli Bonaparte -ainoastaan hiukan, mitä olisi tehtävä, jos hän saisi voiton, mutta -paljon, mitä hänen oli tehtävä, jos onni kääntyisi vastaiseksi." -Sama punnitseva ja terve järki ilmenee kaikessa hänen toiminnassaan. -Hänen ohjeensa kirjurilleen Tuileriessa ansaitsevat mainitsemista. -"Yöllä astukaa huoneeseeni niin harvoin kuin mahdollista. Älkää -herättäkö minua, jos teillä on jotain hyviä uutisia; niillä ei ole -mitään kiirettä. Mutta jos teillä on huonoja uutisia, herättäkää -minut paikalla, sillä silloin ei ole hetkeäkään tuhlattavana." -Samanlaatuista omituista ajansäästöä tavoitteli hän menettelyssään -rasittavan kirjeenvaihtonsa suhteen ollessaan kenraalina Italiassa. -Hän määräsi Bourriennen jättämään kaikki kirjeet aukaisematta -kolmeksi viikoksi ja huomasi silloin suureksi tyydytyksekseen, -kuinka suuri osa kirjeenvaihdosta täten oli saanut täytäntönsä -tosiasioissa, eikä enää kaivannut vastausta. Hänen työkykynsä oli -suunnaton, melkein yli-inhimillinen. On ollut monta työkykyistä -kuningasta Odysseuksesta Wilhelm Oranialaiseen asti, mutta ainoakaan -ei ole saanut toimeen kymmenettäkään osaa siitä, mitä tämä mies on -ennättänyt. - -Näihin luonnonlahjoihin liittyi Napoleonilla se etu, että hän oli -syntynyt yksityiseen ja halpaan asemaan. Myöhempinä päivinään -oli hän kylläkin heikko koettaakseen liittää kruunuihinsa ja -kunniamerkkeihinsä vielä aatelisuuden säätykunnian; mutta -hän tunnusti, missä kiitollisuuden velassa hän oli ankaralle -kasvatukselleen, eikä salannut halveksumistaan syntyperäisiä -kuninkaita, "noita perinnöllisiä aaseja" kohtaan, kuten hän -karkeasti nimitti Bourboneja. Hän sanoi, että "maanpakonsa aikana -eivät he olleet oppineet mitään eivätkä unohtaneet mitään". -Bonaparte oli palvellut kaikissa sotapalveluksen eri arvoasteissa -ja ollut kansalainen ennenkuin hän oli keisari, ja oli hänellä siis -avain ymmärtämään kansaa. Hänen huomautuksensa ja arvostelunsa -ilmaisevat hänen keskiluokantuntemuksensa pätevyyttä ja tarkkuutta. -Ne, joilla oli tekemistä hänen kanssaan, havaitsivat, että hän -ei ollut petettävissä, vaan että hän voi laskea yhtä hyvin kuin -joku toinenkin. Tämä ilmenee joka kohdassa hänen S:t Helenalla -kirjoitettaviksi sanelemiaan "Muistelmia". Kun keisarinnan menot -ja hänen oma taloutensa sekä palatsinsa olivat saaneet hänet -suuriin velkoihin, tarkasti Napoleon itse velkojien laskut, keksi -liikavaatimuksia ja laskuvirheitä ja supisti heidän vaatimuksistaan -melkoisia summia. - -Valtaavasta aseestaan, nimittäin niistä miljoonista, jotka -noudattivat hänen käskyjään, sai hän kiittää edustavaa asemaansa. Hän -kiinnittää mieltämme semmoisena kuin hän seisoo edessämme Ranskan -ja Europan ensimäisenä; ja hän pysyy päällikkönä ja kuninkaana -ainoastaan sikäli kuin vallankumous tai työtä tekeväin joukkojen -edut tapaavat hänessä elimensä ja johtajansa. Yhteiskunnallisessa -suhteessa tunsi hän työn merkityksen ja arvon ja kallistui -luonnostaan sille puolelle. Minua miellyttää muuan tapaus, jonka eräs -hänen elämäkerrankirjoittajistaan S:t Helenalla kertoo. "Kävellessään -kerta mrs Balcomben kanssa meni muutamia palvelijoita ohitse -tiellä kantaen raskaita laatikkoja, ja mrs Balcombe vaati jotenkin -suuttuneesti heitä pysymään jälissä. Napoleon keskeytti sanoen: -'Kunnioittakaa kuormaa, rouva!' Keisariutensa aikoina kiinnitti -hän huomiotaan pääkaupungin torien korjaamiseen ja kaunistamiseen. -'Tori', sanoi hän, 'on tavallisen kansan Louvre.' Hänen päätekonsa, -jotka ovat jääneet hänen jälkeensä, ovat hänen mainiot tiensä. Hän -täytti joukkonsa hengellään, ja jonkinmoinen vapaa ja toverillinen -suhde kehittyi hänen ja niiden välille, suhde, jommoista hovisäännöt -ja -muodot eivät milloinkaan suvainneet upseerien ja hänen itsensä -välillä. Ne tekivät hänen silmäinsä alla semmoista, johonka mitkään -muut joukot eivät olisi pystyneet. Paras todiste hänen suhteestaan -joukkoihinsa on hänen päiväkäskynsä Austerlitzin taistelupäivän -aamulla, jossa Napoleon lupaa joukoilleen pysyttäytyä poissa tulesta. -Tämä julistus, joka on aivan päinvastainen, kuin mitä kenraalit ja -ruhtinaat tavallisesti antavat taistelupäivän aamulla, valaisee -riittävästi armeijan ihailevaa kunnioitusta johtajaansa kohtaan." - -Mutta vaikkapa täten yksityiskohdissa onkin yhteyttä Napoleonin ja -rahvaan välillä, niin piilee hänen todellinen voimansa sentään siinä -kansan vakaumuksessa, että hän nerossaan ja pyrintöperissään oli sen -edustaja ei ainoastaan silloin, kun hän imarteli sitä, vaan myöskin -kun hän antoi sen tuntea valtaansa ja kun hän otti sen nuorukaiset -riveihinsä. Yhtä hyvin kuin kuka Jakobiini tahansa Ranskassa osasi -hän haastella vapaudesta ja tasa-arvoisuudesta; viitattaessa siihen -kalliiseen, vuosisatoja vanhaan vereen, joka oli vuodatettu, -kun murhattiin Enghienin herttua, lausui hän: 'Eihän minunkaan -vereni mitään ojavettä ole.' Kansa tunsi, että valtaistuimella -ei enää istunut ja maata imenyt pieni joukko vallanperijöitä, -jotka olivat eroitetut kaikesta yhteydestä maanlasten kanssa, ja -jotka elivät ammoin sitte unohdetun yhteiskuntatilan aatteissa ja -ennakkoluuloissa. Tuon verenimijäin sijasta hallitsi nyt Tuileriessa -mies heidän joukostansa, jolla oli samat tiedot ja mielipiteet kuin -heilläkin ja joka siis aukaisisi heille ja heidän lapsilleen tiet -voimaan ja vaikutukseen. Lopussa oli nyt uneliaan ja itsekkään -politiikan aika, joka aina ehkäisi ja asetti rajat nuorten miesten -voimille ja edistymiselle, ja toiminnan ja kunnianhimon aika -alkanut. Ihmisen voimat ja toimeliaisuus olivat nyt löytäneet -käytäntönsä; loistavat palkinnot kimaltelivat nuorukaisten ja -kykyjen silmäin edessä. Vanha, rautasiteinen, keskiaikainen Ranska -oli muuttunut nuoreksi Ohioksi tai New Yorkiksi, ja ne jotka saivat -tuntea uuden hallitsijan hellittämätöntä ankaruutta, suvaitsivat -sitä sen sotilasjärjestelmän välttämättömänä seurauksena, joka oli -karkoittanut sortajat. Ja vielä silloinkin kun kansan enemmistö jo -oli alkanut kysellä, olivatko he todella voittaneet mitään uuden -hallitsijan uuvuttavain sotaväen ottojen ja veronkantojen kautta -- -vielä silloinkin astuivat kaikki maan kyvykkäät miehet, mitä arvoa ja -laatua he olivatkin, puolustamaan häntä luonnollisena suojelijanaan. -Kun häntä 1814 neuvottiin turvautumaan ylempiin kansanluokkiin, sanoi -Napoleon ympärillään oleville: "Hyvät herrat, nykyisessä asemassani -on ainoa aatelistoni esikaupunkien roskaväki." - -Napoleon vastasi näitä luontaisia odotuksia. Hänen asemansa vaati -välttämättömästi häntä suosimaan kaikenlaatuista kyvykkyyttä ja -antamaan sille kaikki luottamustoimet, ja hänen taipumuksensa -kävi tässä yhteen hänen valtiotaitonsa kanssa. Kuten jokainen -suurempilahjainen henkilö kaipasi hänkin epäilemättä miehiä ja -vertaisiaan ja tunsi halua mitata voimiaan toisten mestarien kanssa -eikä sietänyt houkkioita ja ala-arvoisia henkilöitä. Italiassa -etsi hän miehiä eikä löytänyt ainoatakaan. "Hyvä Jumala!" sanoi -hän, "kuinka harvinaisia ovat todelliset miehet! Italiassa on -kahdeksantoista miljoonaa ihmistä, ja suurella vaivalla olen tuskin -tavannut heitä kaksi -- Dandolon ja Melzin." Myöhemmin hänen -kokemuksiensa laajetessa ei hänen kunnioituksensa ihmisiä kohtaan -kasvanut. Muutamana katkerana hetkenä sanoi hän eräälle vanhemmista -ystävistään: "Ihmiset ansaitsevat sen halveksimisen, jonka he minussa -herättävät. Minun tarvitsee ainoastaan ripustaa hiukan kultarihmaa -kunnon tasavaltalaisteni takille, ja kohta ovat he, mitä ikinä vaan -tahdon." Tämä kärsimättömyys kaikkea henkistä löyhyyttä vastaan oli -kuitenkin epäsuora tunnustus niille kyvykkäille henkilöille, jotka -olivat pakoittaneet hänen kunnioittamaan itseään, ei ainoastaan -hänen ystävinään ja apumiehinään, vaan myöskin hänen vastustajinaan. -Hän ei voinut sekoittaa Foxia ja Pittiä, Carnotia, Lafayettea -ja Bernadottea hovinsa liehakoitsijoihin, ja huolimatta hänen -järjestelmällisen itsekkyytensä aiheuttamasta pyrinnöstä halventaa -niiden suurten sotapäällikköjen ansioita, jotka taistelivat hänen -kanssaan ja puolestaan, on hän antanut varsin suuren tunnustuksen -päälliköille semmoisille kuin Lannes, Duroc, Kleber, Dessaix, -Massena, Murat, Ney ja Augereau. Vaikkakin hän tunsi itsensä heidän -suojelijakseen ja heidän onnensa perustajaksi, ikäänkuin silloin kun -hän sanoi: "Olen tehnyt kenraalini maan tomusta," ei hän kuitenkaan -voinut salata tyydytystään saadessaan heiltä apua ja kannatusta, -joka suhtautui hänen tehtävänsä suuruuteen. Venäjän sotaretkellä -valtasi hänet marsalkka Neyn rohkeus ja neuvokkuus siinä määrin, -että hän sanoi: "Minulla on rahakirstussani kaksisataa miljoonaa, -ja ne kaikki antaisin Neystä." Luonnekuvaukset, jotka hän on -piirtänyt muutamista marsalkoistaan, ovat tarkkapiirtoiset, ja -vaikkapa ne eivät tyydyttäneetkään ranskalaisten upseerien pohjatonta -turhamaisuutta, ovat ne kuitenkin epäilemättä tarkalleen osattuja. Ja -itse asiassa, kaikenlaatuista ansiokkuutta tarvittiin, ja oli sillä -vapaa edistymismahdollisuus hänen hallituksensa aikana. "Tunnen", -sanoi hän, "jokaisen kenraalini syvyyden ja ponnen." Luontaista -kykyä kohtasi varmasti ystävällinen vastaanotto hänen hovissaan. -Seitsemäntoista miestä on hänen aikoinaan kohonnut tavallisesta -sotamiehestä kuninkaiksi, marsalkoiksi, herttuoiksi tai kenraaleiksi, -ja Kunnialegioonan ristejä jaettiin persoonallisen arvon eikä -perhesuhteitten mukaan. "Kun sotamiehet ovat saaneet tulikasteen -taistelutanterella, ovat he kaikki samanarvoisia silmissäni." - -Kun kuningas, joka luonnostaan on kuningas, saa kuninkaan nimenkin, -on jokainen tyydytetty ja hyvillään. Vallankumous oikeutti Faubourg -St. Antoinen mahtavan roskaväen samaten kuin jokaisen tallipojan ja -ruudinkantajan armeijassa pitämään Napoleonia lihana heidän lihastaan -ja heidän puolueensa miehenä; mutta suuren kyvyn menestyksessä on -jotakin, joka voittaa puolelleen yleisenkin myötätuntoisuuden. -Missä vaan järki ja henki voittaa tuhmuuden ja vilpin, siellä -tuntevat kaikki järkevät ihmiset oman etunsa päässeen voitolle, ja -järkiolentoina tunnemme ilmassa kuin puhdistavan sähköiskun, kun -henkinen mahti kukistaa aineellisen voiman. Kun vaan irtaudumme -paikallisesta ja tilapäisestä puolueellisuudesta, tunnemme, että -Napoleon taistelee puolestamme; hänen voittonsa ovat kunniallisia -voittoja, tuo voimakas höyrykone työskentelee meidän hyväksemme. Mikä -vaan vetoaa mielikuvitukseemme kohoten yli tavallisten ihmisvoiman -rajojen, rohkaisee ja vapahtaa ihmeellisesti mieltämme. Tuo kyvykäs -valtaava pää, joka vyörytteli ja käsitteli itsessään semmoisia -aatteita ja suunnitelmia, tuo silmä, joka kantoi läpi Europan, -tuo neuvokas kekseliäisyys, nuo ehtymättömät apuneuvot: -- mitä -tapahtumia, mitä romanttisia kuvia, mitä outoja ja ihmeellisiä -tilaisuuksia ja käänteitä! -- kun hän auringon laskeutuessa Sisilian -mereen tähystelee Alppeja kohden, kun hän järjestäen sotajoukkojaan -taistelurintamaan pyramiidien juurella sanoo niille: "Noiden -pyramiidien laelta katsoo teitä neljäkymmentä vuosisataa", kun -hän kulkee läpi Punaisen meren ja kahlaa Suezin kannaksen lahtea. -Ptolemaisin rannikolla hautoi hän päässään suunnattomia suunnitelmia. -"Jos olisin saanut valloitetuksi Acren, olisin muuttanut maailman -muodon." Yönä jälkeen Austerlitzin taistelun, joka oli hänen -keisariksi tulemisensa vuosipäivä, tervehti hänen armeijansa häntä -koristelaitteella, jonka muodosti neljäkymmentä taistelussa vallattua -lippua. Ehkä hänen ilonsa saadessaan tehdä nämä vastakohdat niin -räikeiksi kuin mahdollista on hieman lapsellista, kuten silloin -kun hän huvitti itseään antamalla kuningasten vartoa itseään hänen -odotushuoneissaan Tilsitissä, Pariisissa, Erfurtissa. - -Emme voi kesken kaikkea ihmisten yleistä saamattomuutta, -ryhdittömyyttä ja väliäpitämättömyyttä kylliksi onnitella itseämme -siitä, että meillä on tämä ripeä, voimakas, toimekas mies, joka -tarttui tilaisuutta partaan ja osoitti meille, mitä on tehtävissä ja -saavutettavissa pelkästään niillä voimilla, jotka jossakin määrin -ovat jokaisen ihmisen käytettävissä, nimittäin täsmällisyydellä, -tarkkuudella, rohkeudella ja päättävällä perusteellisuudella! -"Itävaltalaiset", sanoi hän, "eivät tunne ajan arvoa." Esittäisin -hänet aikaisempina vuosinaan varovan viisauden perikuvana. Hänen -voimansa ei piile missään hurjassa uhkarohkeassa yltiöpäisyydessä, -missään haltioittuneessa innostuksessa kuten Muhammedin tai missään -erikoisessa valtaavassa lumous- ja vakuutuskyvyssä, vaan on se siinä, -että hän kussakin erikoisessa tapauksessa turvautui terveeseen -järkeensä eikä luottanut sääntöihin ja tapoihin, Opetus, jonka hän -antaa meille, on sama, jonka elokkuus ja valppaus aina antavat --- nimittäin, että niillä on aina tilaa maailmassa. Miten moneen -pelokkaaseen epäilyyn on tämän miehen elämä vastauksena. Kun hän -astui esiin, oli yleisenä mielipiteenä sotilaspiireissä se, ett'ei -ollut mitään uudistettavaa sota-alalla kuten nykyään on yleisenä -mielipiteenä, ett'ei ole mitään uudistettavaa valtiotaidon, kirkon, -kirjallisuuden, kaupan, maanviljelyksen tai yhteiskunnallisten -olojen ja tapojen aloilla, ja kuten on kaikkina aikoina yleisenä -uskona, että maailma on saavuttanut lopullisen kehityksensä. Mutta -Bonaparte ymmärsi asiat paremmin kuin yleinen mielipide ja vielä -enemmän: hän tiesi, että hän ymmärsi ne paremmin. Luulen että -kaikki ihmiset ymmärtävät asiat paremmin kuin mitä heidän tekonsa -osoittavat, tietävät että ne laitokset, joita me niin monisanaisesti -ylistelemme, eivät ole muuta kuin käyntikortteja ja kuplia; mutta -he eivät jaksa uskoa tietoonsa. Bonaparte luotti omaan järkeensä -eikä välittänyt vähääkään toisten ajatuksista. Maailma kohteli hänen -uutuuksiaan aivan kuten se kohtelee kaikkia uutuuksia -- esitteli -loputtomia vastaväitteitä, esitti kaikkia mahdollisia esteitä, mutta -hän näpsäytti sormiaan sen vastaväitteille. "Se, mikä tuottaa niin -suuria vaikeuksia maasotapäällikölle", huomaa ja huomauttaa hän, "on -niin runsaiden ihmis- ja eläinmäärien välttämätön muonitus. Jos hän -antautuu toimennusmiestensä määrättäväksi, ei hän pääse liikahtamaan -paikaltaan, ja kaikki hänen liikkeensä ovat olevat tehottomat." -Hänen terveestä järjestään on esimerkkinä hänen lausuntonsa menosta -yli Alppien talvisaikaan, jota siihen asti kaikki sotakirjailijat -toinen toistaan matkien olivat kuvanneet mahdottomaksi. "Talvi", -sanoo Napoleon, "ei ole epäedullisin vuodenaika menolle yli korkeiden -vuorien. Lumi on silloin lujaa, ilmasuhteet tasaisia, eikä tarvitse -pelätä lumivyöryjä, jotka ovat ainoa todellinen vaara Alpeilla. -Noilla korkeilla vuorilla on usein joulukuulla varsin kauniita -päiviä, jolloin ilma on kuivahkon kylmää ja erinomaisen tyyntä." -Luettakoon edelleen hänen kuvauksensa taistelun voittamisen taidosta. -"Jokaisessa taistelussa tulee hetki, jolloin uljaimmatkin joukot -uskaliaimpain ponnistusten jälkeen tuntevat halua livistää pakoon. -Tämä säikäys syntyy siitä, että ne kadottavat luottamuksen omaan -rohkeuteensa, ja tarvitaan ainoastaan vähäpätöinen sysäys, jokin -tekosyy, joka herättää niiden rohkeuden uudelleen. Taito on nyt -tämän sysäyksen aikaansaamisessa ja tämän tekosyyn keksimisessä. -Arcolen luona voitin minä taistelun kahdellakymmenellä viidellä -ratsumiehellä. Älysin tuon väsähdyshetken ja käytin sitä hyväkseni, -annoin jokaiselle noista kahdestakymmenestäviidestäni torven ja -voitin taistelun tällä hyppysellisellä miehiä. Nähkääs, kaksi -armeijaa on kuin kaksi elävää ruumista, jotka kohtaavat toisensa -ja koettavat säikäyttää toisiaan: tulee silloin säikähdyksen -silmänräpäys, ja sitä silmänräpäystä on käytettävä hyväksi. Kun -on ottanut osaa moneen taisteluun, huomaa tämän silmänräpäyksen -helposti: se on yhtä helppoa kuin yhteenlasku." - -Tämä yhdeksännentoista vuosisadan edustaja liitti muihin lahjoihinsa -myöskin lahjan mietiskellä yleisiä asioita. Häntä ilahutti käsitellä -kaikkia käytännöllisiä, kirjallisia ja yliaistillisia kysymyksiä. -Hänen mielipiteensä on aina alkuperäinen ja käy aina suoraan asiaan -käsiksi. Egyptin matkallaan oli hänen tapansa päivällisen jälkeen -määrätä kolme neljä henkilöä puolustamaan jotakin lauselmaa ja yhtä -monta vastustamaan sitä. Hän määräsi puheenaineen, ja koskivat -keskustelut uskontoa, eri laatuisia hallitusmuotoja ja sotataitoa. -Eräänä päivänä kysyi hän, olivatko tähdet asuttuja? Toisena -kuinka kauan maailma oli ollut olemassa? Kolmantena esitti hän -pohdittavaksi, oliko maapallo häviävä tulen vaiko veden kautta, joku -toinen kerta keskusteltiin taas aavistusten todenperäisyydestä tai -pettävyydestä ja unien merkityksestä. Varsinkin oli hän mieltynyt -puhumaan uskonnosta. 1806 puhui hän Fournier'in, Montpellier'in -piispan kanssa teologisista asioista. Oli kaksi asiaa, joista he -eivät voineet päästä yksimielisyyteen, nimittäin opit helvetistä -ja pelastuksesta kirkon ulkopuolella. Keisari kertoi Josefinelle -väitelleensä näistä kahdesta asiasta oikein peijakkaasti, mutta -piispan pysyneen järkähtämätönnä. Filosofeille hän kernaasti myönsi -kaiken, mitä oli todistettu uskontoa vastaan ihmisten ja ajan tekona; -mutta hän ei sietänyt kuulla mistään materialismista. Eräänä kauniina -yönä laivan kannella kesken kiihkeätä väittelyä materialismista -osoitti Bonaparte tähtiä kohden ja sanoi: "Hyvät herrat, puhukaa -niin paljo kuin tahdotte -- mutta kuka on tehnyt kaiken tuon?" -Häntä ilahutti keskustella tiedemiesten kanssa, varsinkin Monge'n -ja Berthollet'in; mutta kirjailijoita hän ylenkatsoi: "ne ovat -pelkkiä suupaltteja". Myöskin lääketieteestä puhui hän mielellään -varsinkin niiden käytännöllisten lääkärien kanssa, joita hän piti -korkeimmassa arvossa, kuten Corvisart'in Pariisissa ja Antonomarchi'n -St. Helenalla. "Uskokaa minua", sanoi hän tälle jälkimäiselle, -"olisi parempi meille jättää kaikki nuo lääkityskeinot: elämä on -linnoitus, josta ette te enkä minä tunne mitään. Miksikä häiritä sitä -sen itsepuolustautumisessa? Sen omat keinot ovat paljoa tehoisammat -kuin teidän työhuoneenne kaikki leikkelyveitset. Corvisart tunnusti -suoraan minulle, että kaikki teidän likaiset sekoitelmanne eivät -kelpaa mihinkään. Lääketiede on kokoelma epävarmoja määräyksiä, -joiden tulokset kaiken kaikkiaan otettuina ovat ihmiskunnalle enemmän -vaarallisia kuin hyödyllisiä. Vesi, ilma ja puhtaus ovat minun -lääkekirjani pääkappaleet." - -Hänen muistelmillaan, jotka hän saneli kreivi Montholon'ille ja -kenraali Gourgaud'ille St. Helenalla, on suuri arvo sittenkin, vaikka -niissä hänen tunnetun vilpillisyytensä vuoksi nähtävästi onkin -tehtävä melkoisia miedonnuksia ja poistoja. Hänellä on luonteessaan -sitä hyvänsuopuutta, joka seuraa voimaa ja itsetietoista ylemmyyttä. -Ihailen hänen yksinkertaisia, selviä taistelukuvauksiaan, jotka ovat -yhtä hyvät kuin Caesarin, hänen suopeata ja tarpeeksi kunnioittavaa -esitystään marsalkka Wurmserista ja muista vastustajistaan ja -hänen kirjailijakykyään vaihtelevien aineittensa asianmukaisessa -käsittelemisessä. Miellyttävin osa on kuvaus Egyptinretkestä. - -Hänellä oli ajattelevat ja syvät hetkensä. Joutohetkinään joko -leirissä tai palatsissaan Napoleon osoittautuu neroksi, joka -heittäytyy punnitsemaan yliaistillisia asioita samalla synnynnäisellä -totuudenpyrkimyksellä ja samalla kärsimättömyydellä kaikkea tyhjää -sanahelinää vastaan, jota hän oli tottunut osoittamaan sodassa. -Hän voi nauttia yhtä paljon jokaisesta mielikuvituksen leikistä, -romaanista tai sukkeluudesta kuin onnistuneesta sotaliikkeestäkin -taistelutanterella. Häntä huvitti kiihdyttää Josefinen ja hänen -hovinaistensa mielikuvitusta kertomalla hämärästi valaistussa -huoneessa tekaistuja kauhujuttuja, joiden vaikutusta hänen äänensä ja -näyttelijäkykynsä erinomaisesti lisäsivät. - -Sanon Napoleonia aikamme keskiluokan edustajaksi ja asianajajaksi, -tuon joukon, joka tavoitellen rikkautta tungokseen asti täyttää -nykyaikaisen maailman torit, puodit, konttorit, tehtaat, laivat. -Hän oli kansankiihottaja, vanhojen tapojen kukistaja, sisällinen -uudistaja, vapaamielinen, äärimmäisyysmies, keinojen keksijä, joka -aukaisi ovet ja torit ja kumosi yksinoikeudet ja väärinkäytökset. -Luonnollisesti eivät rikkaat ja ylimykset pitäneet hänestä. -Englanti, pääoman keskus, ja Rooma ja Itävalta, perinnäistapojen -ja sukutaulujen keskukset, vastustivat häntä. Vanhentuneiden -ja vanhoillisten kansanluokkien hämmennys, Rooman ylhäisten -pappihupakkojen ja narrien säikäys -- jotka toivottomuudessaan olivat -valmiit turvautumaan kaikkeen, tuliseen rautaankin -- valtiomiesten -onnistumattomat yritykset turhilla lupauksilla pettää ja vilpistää -häntä, Itävallan keisarin salakavala ystävyys sekä nuorten tulisten, -toimintakykyisten miesten vaisto, joka kaikkialla havaitsi hänessä -keskiluokan mahtavan edustajan, antavat loistoa ja tehoa hänen -elämäkerralleen. Hänellä oli edustamainsa joukkojen hyveet, -hänellä oli myöskin heidän huonot puolensa. Surukseni on minun -tunnustaminen, että tällä loistavalla kuvalla on toinenkin puolensa. -Mutta rikkauksien tavoittelussamme havaitsemme aina sen onnettoman -puolen, että se pettää meidät ja on saavutettavissa ainoastaan -tunteittemme tukahuttamisen tai heikentämisen kustannuksella; -eikä ole siis vältettävissä, että tapaamme saman asianlaidan -vallitsemassa tämän taistelijan elämässäkin, joka yksinkertaisesti -oli päättänyt saavuttaa loistavan menestyksen elämässä valitsematta -ja häikäilemättä keinojaan. - -Bonapartelta puuttuivat aivan ihmeteltävässä määrässä kaikki jalommat -tunteet. Maailman sivistyneimmän ajan ja kansan ensimäisellä -edustajalla ei ole tavallisen totuudenrakkauden ja kunniallisuuden -tajua ja hyveitä. Hän tekee vääryyttä kenraaleilleen, on itsekäs ja -omistaa kaiken itselleen, anastaa halpamaisesti Kellermannin tai -Bernadotten suurtekojen kunnian ja ansion, hän vehkeilee syöstäkseen -uskollisen Junot'insa toivottomaan vararikkoon poistaakseen hänet -siten Pariisista, jossa hänen tapojensa tuttavallinen, suorasukaisuus -loukkaa hänen valtaistuimensa nuorta arvoa. Hän valehtelee -häikäilemättä. Virallinen lehti, hänen Moniteurs'insa ja kaikki hänen -tiedonantonsa ja julistuksensa sisältävät ainoastaan sen, minkä hän -soisi ihmisten uskovan; ja mikä pahempi, yksinäisessä saaressaan -istui hän kylmäverisesti väärentäen tosiasioita, aikamääriä -ja luonteita saadakseen elämänsä teatraalisesti tehokkaaseen -valaistukseen. Kuten kaikki ranskalaiset rakasti hän intohimoisesti -näyttämöllistä vaikuttavaisuutta. Jokaisen teon, josta huokuisikin -ylevämpi henki, myrkyttää tämä alituinen vaikutuksen ja tehon -laskeminen. Hänen "tähtensä", hänen kunnian rakkautensa, hänen -oppinsa sielun kuolemattomuudesta ovat kaikki aitoranskalaisia. -"Minun pitää häikäistä ja hämmästyttää. Jos myöntäisin painovapauden, -olisi valtani kolmessa päivässä mennyttä." Hänen mielipyrkimyksensä -on herättää itsestään niin paljo melua kuin mahdollista. "Suuri -maine on suurta melua, mitä enemmän, sitä kauemmaksi kuuluu. -Lait, laitokset, muistopatsaat, kansat, kaikki ne luhistuvat ja -kukistuvat, ainoastaan huuto ja maine pysyy ja kaikuu aikojen -taakse." Kuolemattomuus on hänelle yksinkertaisesti mainetta. Hänen -käsityksensä siitä, mikä tehoo ihmisiin, ei ole perin mairitteleva. -"On kaksi vipusinta, joilla voi saada ihmiset liikkeelle -- -omanvoiton pyyntö ja pelko. Rakkaus on ainoastaan tuhma joutava -mielijohde, uskokaa se. Ystävyys on ainoastaan sana. En rakasta -ketään. En rakasta veljiänikään, ehkä Josefia hiukan tottumuksesta ja -koska hän on vanhempi veljeni; ja Duroc'ista, hänestä pidän myöskin, -mutta miksi? -- koska hänen luonteensa miellyttää minua: hän on tuima -ja päättävä, luulen, ett'ei se mies ole ikinä vuodattanut kyyneltä. -Ja omasta puolestani tiedän hyvin, ett'ei minulla ole ainoatakaan -luotettavaa ystävää. Niin kauan kuin pysyn sinä, mitä olen, on -minulla oleva niin sanottuja ystäviä kuinka paljon hyvänsä. Tunteet -jääkööt naisten asiaksi, miehen pitää olla luja sydämeltään ja -tarkoitusperiltään tai olkoon sekoittumatta sotaan ja valtiotoimiin." -Hän oli täysin häikäilemätön. Hän olisi voinut varastaa, panetella, -murhata, hukuttaa tai myrkyttää, jos se vaan oli hänen edukseen. Hän -ei tuntenut mitään jalomielisyyttä, vaan pelkkää halpaa vihaa, hän -oli rajattoman itsekäs ja uskoton, petti korttipelissä, oli kauhea -juoruamaan, aukaisi toisten kirjeitä ja ylpeili pahamaineisesta -poliisilaitoksestaan, hieroi käsiään ilosta, kun oli saanut kuulla -jonkun salaisuuden ympäristöstään ja kehuskeli "tietävänsä kaiken", -hän sekausi naispukujen leikkelemiseen ja kuunteli tuntematonna -kaduilla kansan hurraahuutoja ja ylistelyjä. Hänen tapansa -olivat karkeat ja jyrkät. Hän käyttäytyi naisia kohtaan alhaisen -tuttavallisesti. Hän tapasi nypistää heitä korviin tai nipistellä -poskeen ollessaan hyvällä tuulella, miehiäkin hän loppupäiviinsä -asti nykii korvista ja viiksistä ja silittää ja taputtaa heitä kuin -hevosia. Ei käy ilmi, onko hän kuunnellut avaimenrei'issä, ainakaan -ei ole saatu häntä siinä kiinni. Lyhyesti, kun olemme perehtyneet -kaikkeen tuohon sädehtivään voimaan ja loistoon, niin huomaamme -lopullisesti, ettemme ole olleet tekemisissä minkään kunnonmiehen -kanssa, vaan petturin ja roiston: ja hän ansaitsee täydellisesti -nimityksen _Jupiter Scapin_ tai Veijari-Jupiter. - -Kuvatessani niitä kahta puoluetta, joihinka nykyaikainen yhteiskunta -jakautuu -- kansanvaltaista ja vanhoillista sanoin, että Bonaparte -edustaa kansanvaltaisuutta, toiminnan ja käytännön miehiä -ennallaanolijoita ja vanhoillisia vastaan. En silloin huomauttanut -eräästä asiasta, joka kuuluu niiden oleellisiin ominaisuuksiin, -nimittäin, että nämä puolueet eroavat toisistaan ainoastaan kuten -nuori ja vanha. Kansanvaltainen on nuori vanhoillinen, vanhoillinen -vanha kansanvaltainen. Ylimysmielinen on kypsynyt ja hedelmäksi -tullut kansanvaltainen -- kumpikin puolue seisoo nimittäin samalla -pohjalla, omaisuuden ratkaisevan merkityksen perustalla, jota -toinen tavoittelee saavuttaakseen, toinen taas säilyttääkseen. -Bonaparten voi sanoa edustavan koko tämän puolueen historiaa, sen -nuoruutta ja sen vanhuutta, vieläpä runollisen oikeudenmukaisuuden -perustalla sen kohtaloakin omassa kohtalossaan. Vastavallankumous, -vastapuolue odottaa yhä toteuttajaansa ja edustajaansa, miestä, joka -rakastaa ja ajaa todellisesti yleisiä ja yhteishyvällisiä asioita ja -tarkoitusperiä. - -Napoleon oli kuin mahdollisimman edullisissa olosuhteissa tehty koe -siitä, mihinkä järki pystyy ilman omaatuntoa. Ikinä ei ole ollut -johtajaa, jolla olisi ollut semmoiset lahjat ja voimat, ikinä ei -ole ollut johtajalla semmoisia apuneuvoja ja apulaisia. Ja mitä -tuloksia jättivät nyt tämä rajaton kyky ja valtava voima, nämä -suunnattomat armeijat, poltetut kaupungit, tuhlatut aarteistot, -miljoonat uhratut miehet, koko hämmennetty, turmeltu Europa? Ei -mitään. Kaikki häipyi kuten hänen kanuunainsa savu eikä jättänyt -jälkeäkään. Hän jätti Ranskan pienempänä, köyhempänä, heikompana kuin -minä hän sen tapasi, ja koko vapaustaistelu oli alettava alusta. -Koko koe oli perusteeltaan itsemurhaavaa laatua. Ranska palveli -häntä voimallaan ja väellään ja varoillaan, niin kauan kuin se voi -nähdä etunsa hänen eduissaan, mutta kun ihmiset huomasivat, että -voittoa seurasi uusi sota, tuhouneita armeijoita uudet sotamiesotot -ja että ne, jotka olivat ponnistelleet niin henkeen ja vereen asti, -eivät koskaan päässeet nauttimaan työnsä hedelmästä -- he eivät -päässeet tuhlaamaan, mitä olivat saaneet kokoon, eivät päässeet -lepäämään höyhenpatjoillaan eikä pöyhistelemään palatseihinsa, --- kun he huomasivat tämän kaiken, niin luopuivat he hänestä. -Ihmiset havaitsivat, että hänen kaikkinielaiseva itsekkyytensä oli -tuhoisa kaikille muille. Hän oli kuin sähkörausku, joka vaikuttaa -yhtämittaisia sähköiskuja siihen, joka on tarttunut siihen ja -aikaansaa nykäyksiä, jotka kiristävät kokoon käden lihakset, niin -ett'ei voi aukaista sormia, ja kala jatkaa ja antaa yhä voimakkaampia -iskuja, kunnes se lopuksi rampaa ja surmaa uhrinsa. Siten tämä -rajaton itsekkyyden kuilu kutisti, heikensi ja omisti itseensä niiden -ihmisten voiman ja olemuksen, jotka palvelivat häntä; ja yleisenä -huudahduksena Ranskassa ja Europassa 1814 oli "kylliksi hänestä"; -"kylliksi Bonapartesta". - -Se ei ollut Bonaparten syy. Hän teki kaikkensa elääkseen ja -menestyäkseen ilman siveellisiä periaatteita. Hänet ehkäisi ja tuhosi -asiain luonto, iäinen laki, joka vallitsee ihmisiä ja maailmaa, -ja vaikkapa tehtäisiin miljoonat kokeet, olisi tulos aina sama. -Jokainen koe, jolla on aineellinen ja itsekäs tarkoitusperä, on -raukeava tyhjiin, tehköön sen sitte joukko tai yksityinen ihminen. -Rauhaarakastava Fourier on saava aikaan yhtä vähän kuin tuhoisa -Napoleon. Niin kauan kuin sivistyksemme perustuu omaisuuteen, -keinotekoisiin esteihin ja etuoikeuksiin, on se oleva alinomaisten -epäonnistumisten ja pettymysten uhrina. Rikkautemme ovat jättävät -meidät sairaiksi, hymyymme on sekautuva katkeruutta, ja viinimme on -polttava suussamme. Ainoastaan se hyvä kantaa hedelmää, josta voimme -nauttia ovet avoimina ja joka on hyväksi kaikille ihmisille. - - - - -VII. - -Goethe, kirjailija. - - -Maailman järjestyksessä tapaan minä sijan valmistetuksi myöskin -kirjailijalle tai kirjanpitäjälle, joka kertoo tuon ihmeellisen -elämänhengen teoista, joka tykkii ja työskentelee kaikkialla. Hänen -tehtävänään on omistaa henkeensä ulkonaiset tapahtumat ja sitte -valita ja eroittaa niistä erinomaisimmat ja ilmekkäimmät. - -Luonto kaipaa ja vaatii kertomista. Kaikki ilmiöt työskentelevät -kirjoittaakseen omaa historiaansa. Niin tähteä kuin hiekkajyvääkin -seuraa sen varjo. Alas vyöryvä kivimöhkäle jättää naarmunsa vuoren -kylkeen, joki viilloksensa maanpintaan, eläin luunsa maakerrostumaan, -sanajalka ja lehti vaatimattoman hautakirjoituksensa kivihiileen. -Putoava vedenpisara kaivertaa veistoksensa hiekkaan tai kiveen. Ei -astu ihmisjalka askeltakaan lumella tai maanpinnalla piirtämättä -pysyvämpää tai haihtuvampaa karttaa matkastaan. Jokainen ihmisteko -kaivertuu kanssaihmisten muistoon ja tekijänsä olentoon ja -piirteisiin. Ilma on täynnä ääniä, taivas merkkejä, maanpinta on -kauttaaltaan muistomerkkejä ja muistokirjoituksia, ja jokainen esine -on peitetty salamerkkien kudoksella, jotka puhuvat selvää kieltään -sitä ymmärtävälle. - -Luonnossa tapahtuu tämä oman historian kirjoittaminen lakkaamatta, ja -kertomus on kuin leimasimen jälkeä. Se ei liioittele eikä myöskään -anna liika hiukkaa. Mutta luonto pyrkii ylemmäksi, ja ihmismaailmassa -on kertomus jo enemmän kuin pelkkää leimasimen jälkeä. Kertomus -muodostuu alkuperäisen esitettävän uudeksi ja hienommaksi kuvaksi. -Kertomus on elävä, kuten kerrottava on elävä. Ihmisen muisto on kuin -jonkinlainen kuvastin, joka vastaanotettuaan ympäröivien esineiden -kuvat yht'äkkiä herää eläväksi ja esittää ne uudessa järjestyksessä. -Menneet tapahtumat eivät jää siihen elottomina ja liikkumattomina, -vaan muutamat hälvenevät varjoon, toiset taas kohoavat loistoon, -niin että edessämme tuota pikaa on uusi kuva, jonka muodostavat -tärkeimmät tapahtumat. Ihminen työskentelee myöskin omasta puolestaan -tämän kuvan syntymisessä. Hän pyrkii ilmaisemaan itseään, ja se, -mikä on hänen sanottavinaan, lepää kuin paino hänen sydämellään, -kunnes hän on vapahtanut itsensä siitä. Mutta tällaisen yleisen -puhelu- ja seurusteluilon ohella on muutamilla ihmisillä aivan -erikoiset synnynnäiset voimat tämmöiseen elämän uudestiluomiseen. -Muutamat ihmiset ovat syntyneet kirjailijoiksi. Puutarhuri hoivaa -jokaista vesaa ja siementä ja kirsikankiveä: hänen kutsumuksensa on -kasvien istuttaminen. Yhtä harras on kirjailija omaan tehtäväänsä. -Mitä hän havaitsee ja kokeekin, muodostuu hänelle malliksi ja -kuvauksen esineeksi. Hän pitää joutavina semmoisia puheita, että -olisi muka jotakin, mitä ei voi sanoin kuvata. Hänen uskonsa on, että -kaiken, minkä voi ajatella, voi kirjoittaakin, niin korkeimman kuin -vähäpätöisimmänkin, ja hän tahtoisi kuvata Pyhän Hengenkin, ainakin -yrittää kuvata. Mikään ei ole niin laajakantoista, niin syvämielistä, -niin pyhää, ett'ei se juuri sentähden pakkautuisi hänen kynäänsä -- -ja hän kirjoittaa sen. Hänestä on ihminen kertomis- ja kuvauskykyä -ja maailma taas olemassa kerrottavaksi. Jokaisessa onnettomuudessa -tapaa hän uusia aineksia, kuten saksalainen runoilijamme sanoo: -"Soi jumalat mun laulaa, mitä kärsin." Vimma ja tuskatkin kasvavat -hänelle korkoja. Äkkipikaisilla ajattelemattomilla teoilla ostaa -hän viisautensa. Mielipahatkin ja intohimon myrskyt ainoastaan -täyttävät hänen purjeensa, tai kuten kunnon Lutherimme sanoo: "Kun -olen vihastunut, rukoilen hyvin ja saarnaan hyvin", ja jos tuntisimme -kaunopuheisuuden hienoimpain leimahdusten synnyinhistorian, -johtuisi useasti mieleemme sulttaani Amurathin aulis kohteliaisuus -hänen leikkauttaessaan muutamain persialaisten päitä, jotta hänen -lääkärinsä Vesalius saisi nähdä heidän kaulalihastensa värähtelyn. -Kirjailijan onnettomuudet ja kompastukset valmistavat hänen -voittojaan. Uusi ajatus tai järkyttävä intohimo paljastaa hänelle, -että kaikki, mitä hän siihen asti on oppinut ja kirjoittanut, on -ainoastaan ulkopuolista -- ei itse asiaa, vaan ainoastaan jotain -asian humua. Mitä silloin? Heittääkö hän kynän kädestään? Ei, hän -alkaa kuvauksensa uudestaan ja siinä uudessa valossa, joka nyt -loistaa hänelle -- voidakseen, jos mahdollista vielä pelastaa jonkun -totuuden sanan. Luonto on myötävaikuttamassa. Mikä voidaan ajatella, -voidaan myöskin lausua julki, ja pyrkii se alinomaa ilmaisuunsa, -vaikkapa vaankin saamattomien ja sammaltavien ilmaisukeinojemme -esilletuomana. Elleivät voimamme ja keinomme riitä käsittämään ja -hallitsemaan sitä, vartoo ja valmistelee se, kunnes se lopulta on -muovannut ne tahtonsa mukaisiksi ja löytää ilmaisunsa. - -Tämä pyrkimys ja jäljittelevän ilmaisun tavoittelu, jonka havaitsee -kaikkialla, on hyvin ominaista luonnon tarkoitusperille ja on -ainoastaan jonkinmoista pikakirjoitusta. On korkeampiakin asteita, ja -luonnolla on varalla loistavammat lahjat niille, jotka se on valinnut -korkeampaan tehtävään, tiedemiehille ja kirjailijoille, jotka -näkevät yhteyden siellä, missä muut näkevät ainoastaan katkelmia, -ja jotka ovat pakoitetut näkemään ja esittämään tapahtumat ja asiat -korkeammassa ihanteellisessa järjestyksessä ja siten antamaan -olemiselle sen navan, jonka ympäri maailma kiertää. Luonnolle on -sydämenasiana ajattelijan ja tiedemiehen syntyminen ja muodostaminen. -Se on tarkoitusperä, jota se ei koskaan kadota näkyvistään ja joka on -valmistettu jo luonnon alkumuodossa. Semmoinen ihminen ei ole mikään -ainoastaan mahdollinen ja satunnainen ilmiö, vaan elimellinen osa, -yksi perustekijöitä, jota on edellytetty ja jonka ilmenemistä on -valmistettu jo ammoisista ja iäisistä ajoista olemisen liitoksissa ja -kudoksissa. Häntä elähyttävät ja kohottavat aavistukset ja välittömät -näkemykset. Hänen rinnassaan vallitsee jonkinmoinen tulisuus, joka -seuraa alkuperäisen totuuden havaitsemista, joka totuus on kuin -henkisen auringon loisto kaivannon kuiluun. Jokainen ajatus, joka -sarastaa sielussa, ilmaisee heräyshetkenään jo arvonsa, onko se -ainoastaan joku päähänpisto vai todellinen voima. - -Jos kirjailijalla on sisäiset kiihottimensa ja sisäinen vetonsa, -niin kaihotaankin ja kaivataan toisaalta hänen lahjojaan tarpeeksi. -Yhteiskunta kaipaa aina kaikkina aikoina terve- ja raitismielistä -miestä, jolla on riittävät ilmaisu- ja kuvausvoimat pysyttääkseen -kaikki yksipuolisuuksien liioittelut oikeassa suhteessa tosioloihin -nähden. Kunnianhimoiset ja voitonhaluiset tulevat viimeisellä -keppihevosellaan, mikä milläkin tullitaksallaan, Texas'in -radallaan, uuskatolisuudellaan, mesmerismillään, Californiallaan; -ja irroittamalla asian suhteistaan voivat he helposti esittää sen -jonkinmoisen sädekehän ympäröimänä, joten kokonaiset ihmisryhmät -hullaantuvat siihen, eikä tätä hullaantunutta joukkoa johda oikeaan -ja tee sen terveemmäksi toinen vastakkainen joukko, joka pelastuu -tästä erikoisesta mielipuolisuuden lajista yhtäläisen huumaantumisen -kautta, joka kohdistuu jonnekin toisaanne. Mutta jos jollakin -ihmisellä on niin laaja ja kokonainen yleiskatsaus asioihin, että -hän voi palauttaa tuon eristetyn kumman oikeaan ympäristöönsä ja -asemaansa taaskin -- niin kohta haihtuu harha, ja yhteiskunnan -palaava arvostelukyky kiittää varoittajansa arvostelukykyä. - -Tutkija puhuu vuosisadoille, mutta hänessä kuten muissakin ihmisissä -elää myöskin halu olla sopusoinnussa aikalaistensa kanssa. Nyt -on pintapuolisista ihmisistä jotain naurettavaa oppineissa ja -hengenmiehissä, tämä ei sentään merkitse mitään, ellei oppinut -kiinnitä huomiotaan siihen. Meillä suosii ja ihailee niinhyvin -jokapäiväinen puhelu kuin yleinen mielipidekin käytännön miestä, ja -varmavaraisesta yhteiskunnan jäsenestä puhutaan varsin huomattavalla -kunnioituksella kaikissa piireissä. Rahvas ajattelee aatteen miehistä -samalla tapaa kuin Bonaparte. Aatteet hämmentävät yhteiskunnallista -järjestystä ja mukavuutta ja tekevät lopulta miehensä houkkioksi. -Arvellaan, että laivalastin lähettäminen New Yorkista Smyrnaan -tai osakasten hommaaminen yhtiöön, jonka tarkoituksena on saada -käyntiin 5 à 10,000 rukkia, tai puuhailu kokouksissa ja maalaiskansan -ennakkoluulojen ja herkkäuskoisuuden hyväkseen käyttäminen, jotta -voisi olla varma heidän äänistään marraskuun vaaleissa -- että -semmoiset hommat ovat käytännöllisiä ja suositeltavia. - -Jos minun pitäisi verrata paljon ylevämpilaatuistakin elämää -mietiskelylle omistettuun elämään, niin en tohtisi suurellakaan -varmuudella langettaa ratkaisuani edellisen eduksi. Ihmiskunnalle -on sisällinen valaistus niin ratkaisevan tärkeä, että erakko ja -munkki voivat esittää monenmoista puolustaakseen omaa ajattelulle ja -rukoukselle omistettua elämänlaatuansa. Jonkinmoinen yksipuolisuus, -itsepintaisuus ja tasapainon puute on se hinta, jolla kaikki -toimeliaisuus on maksettava. Toimi ja työskentele, jos niin tahdot -- -mutta kaikki toimimisesi on turmioksesi. Ihmisen teot ovat hänelle -ylivoimaisia. Näytä minulle mies, joka on tehnyt jotakin ja joka ei -ole tullut tämän tekonsa uhriksi ja orjaksi. Mitä he ovat tehneet, -se kietoo heidät ja pakoittaa heidät tekemään samaa yhä uudelleen. -Ensimäinen teko, jonka piti olla ainoastaan koe, muuttuukin toiminnan -ohjeeksi. Tulinen uudistaja pukee ylevän aatteensa johonkin menoon -tahi muotoon ja hän ja hänen ystävänsä tarrautuvat tähän muotoon -unohtaen itse aatteen. Kveekari on perustanut kveekarilaisuuden, -shakeri (vapisija) luostarinsa ja tanssinsa, ja vaikka kumpikin -puhuu hengestä, niin ei heissä kuitenkaan ole mitään henkeä, vaan -ainoastaan kuollutta toistelua, joka on aivan hengen vastakohtaa. -Mutta mitä uutta on hänellä tänään tarjottavana. Innostuksen -teoissakin jo ilmenee tämmöistä kuihtumista, mutta toimeliaisuuden -alemmissa ilmestysmuodoissa, noissa, joilla ei ole muuta korkeampaa -tarkoitusperää kuin mukavuutemme ja pelkuruutemme lisääminen, -viekkauden teoissa, teoissa, jotka varastavat ja valehtelevat, -teoissa, jotka eroittavat ihmisen henkisen ajatteluvoiman -käytännöllisestä kyvystä ja julistavat pannaan järjen ja tunteen, -niissä ei ole muuta kuin kuihtumista ja kielteisyyttä. Hindut -kirjoittavat pyhissä kirjoissaan: "Lapset ainoastaan, vaan eivät -oppineet miehet puhu ajattelun ja toiminnan kyvyistä kahtena eri -asiana. Ne ovat yhtä, sillä kummatkin saavuttavat saman päämäärän, -ja sija, jonka toiminnan miehet voivat voittaa itselleen, on -ajattelijainkin voitettavissa. Hän, joka näkee, että ajattelun -oppi ja toiminnan oppi ovat samaa, hän näkee todellisesti." Sillä -suuren teon pitää perustua henkeen. Teon mittana on se tunne, josta -se puhkee. Suurin teko voi helposti tapahtua mitä salatuimmassa -yksityiselämässä. - -Tämä halveksuminen ei milloinkaan lähde johtajista, vaan osoittavat -sitä alemmat henkilöt. Voimakkaat miehet, jotka seisovat -käytännöllisen luokan etunenässä, ovat osallisia ajan aatteista ja -tuntevat liika elävää myötätuntoa hengen miehiä kohtaan. Yleensä -eivät miehet, jotka jollakin alalla ovat eteviä, halveksi minkään -muun alan miehiä. Heillä on aina pääkysymyksenä Talleyrand'in -kysymys, -- ei se: onko joku rikas? -- onko hänellä mitään -luottamustoimia? kuuluuko hän oikeamielisiin? onko hänellä sitä tai -sitä kykyä? kuuluuko hän edistyksen miehiin? vai vanhoillisiinko? -- -vaan: _onko hän yleensä jotakin?_ täyttääkö hän sijansa? Hänen pitää -olla mies paikallaan. Se on kaikki, mitä Talleyrand, mitä valtion -johtajat, mitä terve ihmisjärki häneltä vaativat. Ole todellinen ja -ihailtava, mutta älä sillä tapaa kuin me tunnemme, vaan sillä tapaa -kuin itse tunnet. Kyvykkäät miehet eivät välitä, mitenkä ihminen on -kyvykäs, kunhan hän vaan on kyvykäs. Mestari rakastaa mestaria eikä -välitä, onko hän puhuja tai taiteilija, käsityöläinen tai kuningas. - -Yhteiskunnalle ei tosiaankaan mikään ole suuremmaksi eduksi kuin -kirjailijoiden hyvä turvattu asema. Eikä ole kiellettävissä, -ett'eivätkö ihmiset sydämellisesti tunnustaisi ja tervehtisi henkisiä -tekoja. Kuitenkaan ei meillä kirjailijalla ole mitään vallitsevaa -asemaa. Luulen, että syy siihen on kirjailijain itsensä. Punta käy -aina punnasta. Oli aikoja, jolloin hän oli pyhä mies, hän kirjoitti -raamattuja, ensimäiset hymnit, lakikirjat, kertovat runoelmat, -murhenäytelmiä, sibyllinisiä lauselmia ja kaldealaisia ennustuksia, -lakonisia mietelmiä, jotka kaiverrettiin temppelien seiniin. Jokainen -hänen sanansa oli totta ja herätti kansat uuteen elämään. Hän -kirjoitti ilman kevytmielisyyttä ja sisäisestä välttämättömyydestä. -Jokainen sana oli kaiverrettu hänen eteensä, maanpintaan ja -taivaaseen, ja aurinko ja tähdet olivat ainoastaan piirroksia yhtä -tärkeitä kuin hänenkin eikä sen välttämättömämpiä. Mutta kuinka voi -hän olla kunnioitettu, ellei hän itse itseään kunnioita, jos hän -sekautuu muuhun kansaan, jos hän ei enää ole lakiensäätäjä, vaan -imartelija ja lautasen nuoleksija, joka kumartuu ajattelemattoman -kansan vaihettelevain mielipiteitten mukaan, jos hänen -häpeämättömillä asianajotempuilla pitää puolustaa jotakin huonoa -hallitusta tai vuodet umpeensa haukkua nalkuttaa vastustuspuolueessa -tai kirjoittaa sovinnaisia arvosteluja ja kehnoja, epäsiveellisiä -kirjoja tai yleensä kirjoittaa ajatuksetta ja palaamatta aina, joka -sanassa, päivin ja öin sisäisen innostuksen lähteille? - -Jonkin vastauksen näihin kysymyksiin voinee saada, jos järjestään -johtaa mieleensä aikakautemme kirjalliset kyvyt. Niiden seassa ei -tapaa toista nimeä, joka sisältörikkaammin ja valaisevammin edustaisi -tutkijan ja kirjailijan voimia ja tehtäviä, kuin Goethe. - -Kuvasin Bonapartea yhdeksännentoista vuosisadan yleisen ulkonaisen -elämän ja pyrintöperien edustajana. Sen toisena puoliskona sen -runoilijana on Goethe, mies täysin kotiutunut vuosisataansa -hengittäen sen ilmaa, nauttien sen hedelmiä, mahdoton minään -edellisenä aikana ja valtaavilla lahjoillaan tehden tehottomaksi -sen syytteen heikkoudesta, mikä ilman häntä kohtaisi aikakauden -henkistä tuotantoa. Hän esiytyy aikana, jolloin yleinen sivistys on -levittäytynyt kaikkialle ja heikentänyt kaikki jyrkemmät yksilölliset -piirteet ja jolloin sankarillisten ylväiden luonteiden sijasta alkaa -yleinen hyvinvointi ja yhteistoiminta. Ei ole ainoatakaan runoilijaa, -mutta parvittain runollisia kirjailijoita, ei mitään Columbusta, -mutta sadottain merikapteeneja kaukoputkineen, ilmapuntareineen, -mehu- ja lihasäilykkeineen, ei mitään Demosthenesta tai Chattamia, -mutta kokonainen joukko näppäriä parlamentti- ja asianajajapuhujia, -ei mitään profeettoja ja pyhimyksiä, mutta uskonnollisia virkakuntia, -ei oppineita miehiä, vaan tieteellisiä seuroja, halpahintaista -kirjallisuutta ja lukematon joukko lukusaleja ja kirjastoja. Ei ole -ikinä ollut semmoista kaikkien asiain sekoitusta. Maailma laajenee -kuin Amerikan kauppa. Me käsitämme kreikkalaisen tai roomalaisen -elämän -- elämän keskiaikana -- yksinkertaiseksi ja selväksi asiaksi, -mutta nykyaikainen elämä käsittää sellaisen kirjavan asiasikermän, -että se hämmentää. - -Goethe oli tämän moninaisuuden filosofi, satakäsinen, Argussilmäinen, -joka kykeni ja joka ilolla kävi käsiksi tuohon vyöryävään aines- ja -tietosikermään ja joka oman taipuisan monipuolisuutensa vuoksi -helposti voi vallita sitä ja saattaa sen järjestykseen, miehekäs -henki, jota eivät hämmentäneet ne lukemattomat sovinnaisuuden kuoret -ja verhot, joihin elämä oli kietoutunut, hänen hieno terävyytensä -kun helposti voi puhkaista ne ja imeä voimansa suoraan luonnosta, -jonka kanssa hän eli lähimmässä yhteydessä. Omituista on lisäksi -se, että hän eli pienessä kaupungissa, pikkuvaltiossa, kokonaan -rappiolla olevassa valtakunnassa ja aikana, jolloin Saksalla ei -ollut mitään semmoista johtavaa asemaa maailman asioiden kulussa, -että se olisi voinut herättää poikainsa povessa mitään kansallista -tulvivaa ylpeyden ja suuruuden tuntoa, semmoista mikä olisi voinut -kohottaa ja rohkaista jonkin ranskalaisen tai englantilaisen tai -muinoisempina aikoina jonkin roomalaisen tai kreikkalaisen neron -mieltä. Ja kuitenkaan ei hänen runoudessaan ole jälkeäkään pienten, -rajoittavain olosuhteitten mataloittavasta vaikutuksesta. Hän ei -riipu ympäristöstään, vaan on vapaa ja hallitseva nero. - -Helena tai Faustin toinen osa on runomuodossa esitettyä -kirjallisuudenfilosofiaa, semmoisen miehen teos, joka itsessään -on tavannut kaikkien historioiden, tarustojen, filosofioiden, -tieteiden, kansalliskirjallisuuksien mestarin ja hallitsijan siinä -kaikki tiedonhaarat itseensä sulkevassa hengessä, jolla nykyaikainen -oppineisuus maailman kaikki kansat käsittävän yleisluonteensa -kautta tutkii intialaista, etruskilaista, kyklooppista taidetta, -geologiaa, kemiaa, astronomiaa, ja kukin näistä aloista saa -juuri moninaisuutensa vuoksi jonkinmoisen ilmaisan runollisen -luonteen. Yhtä kuningasta katsoo kunnioituksella, mutta jos olisi -tilaisuudessa näkemään kokonaisen kuningaskongressin, niin silmä -pian alkaisi arvostella kunkin yksityisiä omituisuuksia. Nämä -eivät ole mitään välittömästi esille kuohuvia ihmeellisiä lauluja, -vaan tyystin sommiteltuja muotoja, joiden varaan runoilija on -uskonut kahdeksankymmentä vuotta tehtyjen havaintojensa tulokset. -Tämä runoelman mietiskelevä ja arvosteleva viisaus tekee sen -vielä täydellisemmin aikamme lapseksi. Se kantaa aikansa leimaa. -Ja kuitenkin on hän runoilija, runoilija, jolla on ylväämpi -laakeriseppeleensä kuin kenelläkään toisella hänen aikalaisellaan, -ja mikroskooppiensakin kiduttamana (hän näkee kuin jokaisella -ihohuokosellaan) helähyttää hän kanneltaan sankarin voimalla ja -sulolla. - -Kirjan ihmeellisyys on sen ylevässä ja henkisessä älyperäisyydessä. -Tämän miehen järki on niin tehokas sulatuskeino, että menneisyys ja -nykyisyys, niiden uskonnot, politiikat ja ajatustavat liukenevat -siinä perusmuotoihinsa ja aatteisiinsa. Mitkä uudet tarustot -toimivatkaan tässä päässä! Kreikkalaiset sanoivat, että Aleksander -saapui aina kaaoksen rajoille, Goethe saapui jo muutamassa päivässä -yhtä pitkälle ja uskalsi askelen ulommaksikin ja palasi onnellisesti -takaisin. - -Hänen ajattelunsa on sydäntä viihdyttävän vapaata. Tuo suunnaton -näköpiiri, joka seuraa meitä kaikkialle, jakaa ylevyyttään niin -vähäpätöisimmille asioille, sovinnaisuuksille ja välttämättömyyksille -kuin juhlallisimmille ja korkeimmille tapauksillekin. Hän oli -vuosisatansa sielu. Jos tämä oli oppinut, ja jos siitä asutuksensa, -kiinteän yhteiskuntajärjestyksensä ja yksityiskohtaisten tietojensa -vuoksi oli tullut kuin suuri tutkimusretkikunta, joka oli kasannut -semmoisen määrän yksityistietoja ja hedelmiä, että niiden -luokitteleminen kävi siihenastisten oppineitten voimien yli, niin -sisälsi tämän miehen henki avaroita kammioita, joihin ne kaikki voi -järjestää. Hänellä oli voima yhdistää jälleen toisistaan eroitetut -atoomit niiden omien lakien mukaan. Hän verhosi nykyaikaiset -elinmuotomme runouden harsolla. Vähimmässäkin ja yksityisseikoissa -havaitsi hän elämän hengen, vanhan juonikkaan Proteuksen, joka -asustaa aivan lähellämme, ja hän osoitti, että yksivärisyys ja -jokapäiväisyys, jonka pidämme aikamme tunnusmerkkinä, onkin vaan yksi -hänen naamareitaan: -- - - "Pakonsakin salaista on läsnäolemista", - -ja että hän on ainoastaan vaihtanut loistavan juhlapuvun -jokapäiväiseen työasuun ja ett'ei hän ole hituistakaan vähemmän -elokas tai rikas Liverpoolissa tai Haagissa kuin joskus Roomassa -tai Antiokiassa. Hän etsi häntä toreilta ja pääkaduilta, puistoista -ja hotelleista, ja tottumusten ja aistien luotettavimmalla pohjalla -osoitti hän vaanivan demonisen voiman, osoitti että tottumuksen -tekoihinkin kutoutuu tarun ja sadun säije, ja tämän teki hän -johtamalla jokaisen tavan ja käytännön, jokaisen laitoksen, työaseen -ja -keinon syntyperän niiden alkulähteestä ihmiselimistössä. -Hän ei suvainnut mitään otaksumisia ja korupuheita. "Minulla -on itselläni arvoituksia kylliksi, kun joku kirjoittaa kirjan, -kirjoittakoon ainoastaan sen, minkä hän tietää." Hän kirjoittaa mitä -asiallisimmalla ja yksinkertaisimmalla tavalla, jättää sanomatta -paljo enemmän kuin mitä hän kirjoittaa, ja merkitsee jokainen hänen -sanansa jotakin asiaa. Hän on selvittänyt eroituksen antiikkisen -ja nykyaikaisen hengen ja taiteen välillä. Hän on määritellyt -taiteen, sen pyrintöperät ja lait. Hän on lausunut parhaimmat sanat -luonnosta, mitä ikinä on lausuttu. Hän käsittelee luontoa kuten -vanhat filosofit, kuten Kreikan seitsemän viisasta sitä käsittelivät --- ja mitä ranskalainen luokittelu- ja erittelytäsmällisyys -siitä kärsiikin, runous ja ihmisyys säilyvät ehyinä meille, ja -tapahtuu se kaikki jonkinmoisella oppineen taidolla. Silmät ovat -lopultakin paremmat työaseet kuin teleskoopit ja mikroskoopit. Se -ihmeellinen taipumus näkemään kaikki yhtenä ja yksinkertaistettuna, -joka oli hänen mielensä pohjasävynä, on antanut meille avaimen -moneen luonnonsalaisuuteen. Siten on Goethe ensimäisenä herättänyt -nykyaikaisen kasvitieteen perusajatuksen, että nimittäin lehti -tai lehtisilmukka on kasvimaailman yksikkö, ja että jokainen -kasvinosa on ainoastaan olosuhteitten mukaan muuntunut lehti -sekä että olosuhteitten muuttuessa lehti voi muuttua joksikin -muuksi kasvinosaksi ja muu kasvinosa lehdeksi. Samaten otaksui -hän osteologian alalla, että selkänikamaa on pidettävä luurangon -yksikkönä: pääkallo oli ainoastaan ylin, muuntunut selkänikama. -"Kasvi etenee silmukasta silmukkaan päättyen lopulta kukkaan ja -siemeneen. Samaten edistyy lapamato, toukka silmukasta silmukkaan -ja päättyy päähän. Ihminen ja korkeammat eläimet ovat muodostuneet -nikamista voimien keskittyessä päähän." Optiikan alalla taas -hylkäsi hän keinotekoisen seitsenväriopin ja oletti, että jokainen -väri on sekoitelma valoa ja varjoa eri suhteissa. On itse asiassa -yhdentekevää, mistä asiasta hän kirjoittaakin. Hän näkee jokaisen -huokosenkin, ja hänessä vaikuttaa jonkinmoinen painovoima totuutta -kohden. Hän tahtoo toteuttaa sen, mistä toiset puhuvat. Hän ei -suvaitse, että häntä pidetään leikkinä ja että hän joutuu latelemaan -uudestaan jotain vanhoja akkojen tarinoita, joihin ihmiskunta -on uskonut joku tuhatkunta vuotta. Hän voi yhtä hyvin kuin joku -toinenkin nähdä, mikä on totta. Ja niinpä tarkastaa hän asiaa. Hän -ikäänkuin sanoo: olen tässä nyt punnitakseni ja arvostellakseni noita -asioita. Miksi omaksuisin niitä umpimähkään? Ja siksipä ei voi vaipua -unohduksiin, mitä hän puhuu uskonnosta, intohimoista, avioliitosta, -tavoista, omaisuudesta, paperirahoista, uskokausista, enteistä ja -mistä tahansa yleensä. - -Ottakaammepa tarkastaaksemme vaan ilmeisinkin esimerkki, minkä voimme -esittää tästä hänen pyrkimyksestään todellistuttamaan jokaista -yleisessä käytännössä olevaa puheenpartta. Paholainen on näytellyt -merkittävää osaa kaikkien aikojen tarustossa. Goethe ei tahtonut -käyttää sanaakaan, joka ei merkinnyt jotakin asiaa. Tässäkin oli -hänelle avuksi ohjeensa: "En ole kuullut mistään rikoksesta, jota -en itse olisi voinut tehdä." Ja siten käy hän käsiksi paholaiseen. -Hän on oleva todellinen, hän on oleva nykyaikainen, europalainen, -hän on pukeutuva kuin hieno maailmanmies, on käyttäytyvä kuten -semmoinen, on liikkuva kaduilla ja oleva täysin perehtynyt Wienin ja -Heidelbergin elämään 1820, joko siten -- tai häntä ei ollenkaan ole -olemassa. Niinpä riisui hän häneltä hänen tarunomaiset pukineensa, -sarvet, pukinjalat, tupsuhännän, tulen ja tulikiven ja etsimättä -häntä kirjoista ja kuvista etsi hän häntä omasta mielestään, -jokaisesta kylmäkiskoisuuden, itsekkyyden, epäuskon varjosta, joka -niin elämän hälyssä kuin yksinäisyydessäkin sumentaa ihmisajatusta, --- ja havaitsi, että kuva tuli todellisemmaksi ja kammottavammaksi -joka piirteestä, jonka hän siihen lisäsi, ja jokaisesta, jonka hän -siitä poisti. Hän havaitsi, että tämän kummituksen olemus, joka oli -asunut ihmisasumuksien varjoissa niin kauan kuin ihmisiä oli ollut, -oli puhdas järki asetettuna -- kuten aina on pyrkimys -- aistien -palvelukseen; ja hän viskasi Mefistofeleessaan kirjallisuuteen -ensimäisen täyspätevän luoman, joka siihen oli muutamaan vuosisataan -liitetty ja joka on pysyvä yhtä kauan kuin Prometheus. - -En aio ryhtyä lähemmin tarkastamaan hänen lukuisia teoksiaan. -Niitä on käännöksiä, arvosteluja, näytelmäkappaleita, lyyrillisiä -ja kaikenlaisia muita runoja, kirjallisia päiväkirjoja, kuvauksia -etevistä miehistä. Kuitenkaan en voi olla tarkemmin käsittelemättä -Wilhelm Meisteriä. - -Wilhelm Meister on joka suhteessa romaani, paras laatuaan, -jota sen ihailijat sanovat ainoaksi nykyaikaisen yhteiskunnan -täydelliseksi kuvaukseksi -- ikäänkuin toiset romaanit, Scottin -esimerkiksi käsittelisivät ainoastaan pukuja ja ulkosuhteita, -mutta tämä elämän henkeä. Se on kirja, joka vielä on jonkinmoisen -hämärän verhossa. Sitä lukevat ihmettelyllä ja riemulla monet hyvin -teräväjärkiset ihmiset. Muutamat pitävät sitä Hamletiakin suurempana -nerontekona. Luulen, ett'ei ainoakaan kirja vuosisadallamme -kohoo sen verroille sen ihanassa sulossa, niin uudenlaatuinen, -virkistävä ja herättävä on se ilahuttaen mieltä niin runsailla -selkeänkirkkailla ajatuksilla, niin tarkkapiirtoisen oikealla elämän, -tapojen ja luonteiden käsityksellä, sisältäen niin lukuisia hyviä -elämänkokemuksia ja havaintoja ja heittäen niin odottamattomia -valonvälähdyksiä ylempään maailmaan, sentään koskaan hipaisematta -tyhjää korupuheisuutta tai lankeamatta jokapäiväisyyteen. Kirja, -joka voi vaikuttaa varsin kiihdyttävästi ja herättävästi nuoreen, -nerokkaaseen, vastaanottoherkkään mieleen, mutta joka sentään on -sangen epätyydyttävä. Ken rakastaa kevyttä lukemista ja etsii siitä -sitä hupia, joka hänellä tavallisesti on romaaneista, on laskeva -sen epätyydytettynä kädestään. Mutta nekin, jotka alkavat lukea -sitä semmoisilla korkeammilla toiveilla, että tapaisivat siinä -arvonmukaisen kuvauksen neron kehityksestä ja saisivat nähdä sen -ponnistuksillaan ja kieltäymyksillään saavuttavan ansaitsemansa -laakerin, niilläkin on syytä valitukseen. Meillä oli tässä äskettäin -eräs englantilainen romaani, joka väitti esittävänsä uuden kulta-ajan -toiveita ja tuovansa ilmi "Nuor'-Englanti"-nimisen puolueen -poliittisia toiveita ja jossa hyveen ainoana palkintona oli sija -parlamentissa ja päärin arvo. Goethen romaanin loppu on yhtä laimea -ja siveellistä tunnetta tyydyttämätön. George Sand on Consuelossaan -ja sen jatkossa piirtänyt eteemme todellisemman ja arvokkaamman -kuvan. Kertomuksen edistyessä kasvavat sankarin ja sankarittaren -luonteet siinä määrin, että ne särkevät ylimyksellisten tapojen -ja ennakkoluulojen porsliini-shakkilaudan: he jättävät säätynsä -seurapiirin ja tavat, menettävät omaisuutensa, tulevat suurten -aatteitten ja ylevimpien yhteiskunnallisten ihanteiden palvelijoiksi, -kunnes lopulta kirjan sankari, joka on perustanut ja on keskuksena -yhdistykselle, jonka tarkoitusperänä on tehdä ihmiskunnalle -suurimpia hyviä tekoja, ei enää suvaitse itseään kutsuttavan omalla -ylhäisellä nimellään, se kuuluu vieraalta ja etäiseltä hänen -korvissaan. "Olen ainoastaan ihminen", sanoo hän, "minä hengitän ja -teen työtä ihmiskunnan hyväksi", ja tapahtuu tämä köyhyydessä ja -äärimmäisillä uhrauksilla. Goethen sankarilla taas on päinvastoin -niin paljo heikkouksia ja huonoja taipumuksia, ja hän viihtyy niin -huonoissa seuroissa, että siveän vakava englantilainen yleisö kirjan -ilmestyessä englanninkielellä tunsi vastenmielisyyttä sitä kohtaan. -Ja kuitenkin on se tulvillaan viisautta ja maailmaa hallitsevain -lakien tuntemusta, henkilöt siinä ovat piirretyt niin todenmukaisesti -ja tarkanhienosti ja niin vähillä vetäisyillä, sanaakaan ei ole -liikaa, ja kirja pysyy aina niin uutena ja tyhjentymättömänä, että -meidän täytynee antaa sen kulkea tietään ja auliisti ottaa siitä se -hyvä, minkä voimme vakuutettuina, että se on vasta alkanut tehtävänsä -ja että se vielä on hyödyttävä miljoonia lukijoita. - -Kirjan pääsisältönä on sankarin kehittyminen demokraatista -aristokraatiksi sanojen parhaimmassa merkityksessä. Ja tämä kehitys -ei tapahdu halpoja salateitä, vaan julkisinta pääsisäänkäytävää. -Luonto ja luonne ovat tukemassa, ja yhteiskunnallinen arvo on tehty -todelliseksi ylhäisön hienon aistin ja kunnollisuuden kautta. -Ainoakaan ylevämielinen nuorukainen ei voi olla innostumatta ja -riemastumatta tästä kirjan todellisuudesta, niin että se vaikuttaa -varsin ylentävästi ja elähyttävästi järkeen ja rohkeuteen. - -Palava harrasmielinen Novalis kuvaa kirjaa "läpeensä nykyaikaiseksi -ja epärunolliseksi, kaikki romanttisuus on siitä kokonaan poistettu, -samoin kaikki luonnon runollisuus ja ihmeellisyys. Kirja käsittelee -yksinomaan ihmisen jokapäiväisiä toimia ja tehtäviä, se on runollinen -kuvaus porvarillisesta ja kotoisesta elämästä. Ihmeellisyys -esiytyy siinä nimenomaan mielikuvituksen leikkinä ja haaveellisena -uneksumisena"; ja, mikä myöskin on kuvaavaa, palasi Novalis kuitenkin -pian takaisin kirjaan, ja se pysyi hänen mielilukemisenaan hänen -elämänsä loppuun. - -Mikä erityisesti kiinnittää ranskalaista ja englantilaista lukijaa -Goethessä, on eräs ominaisuus, joka hänellä on yhteinen koko -kansansa kanssa -- hänen alituinen perustautumisensa sisäiseen -totuuteen. Englannissa ja Amerikassa kunnioitetaan kykyä, ja yleisö -on tyydytetty, jos sitä käytetään jonkun varman ja tajuttavan hyödyn -tai puolueen eduksi tai selvässä säännöllisessä vastarinnassa -jotakin sellaista vastaan. Ranskalaiset ihailevat vielä enemmän -henkistä säkenöivää loistokkuutta semmoisenaan. Ja kaikissa näissä -maissa kirjoittavat kyvyt juuri siksi että ovat kykyjä. Riittää, kun -vaan äly saa jotain askaroitavaa ja maku tyydytyksensä -- montako -palstaa, niin monta elokasta virkistävää tuntia. Saksalaiselta -hengeltä puuttuu ranskalainen loistokkuus, englantilainen tarkka -käytännöllinen äly ja amerikalainen seikkailuhenki, mutta sillä on -sensijaan jonkinmoista sisäistä vilpittömyyttä, joka ei koskaan -pysähdä pintaan, vaan kysyy alati: _mitä varten?_ Saksalainen yleisö -vaatii kirjailijaltaan tarkkaavaa vilpittömyyttä. Järki työskentelee, -mutta mitä varten? Mitä tarkoittaa mies? Mistä, mistä kaikki nämä -ajatukset? - -Kyky yksin ei muodosta kirjailijaa. Kirjan takana pitää olla miehen, -persoonallisuuden, joka syntyperällään ja ominaisuuksillaan vastaa -kirjassaan esittämistään opeista ja joka on olemassa nähdäkseen ja -esittääkseen asiat juuri siten eikä millään muulla tavalla, joka käy -käsiksi tosiasioihin, koska ne ovat tosiasioita. Ellei hän voi tänään -ilmaista tarkalleen sitä, mitä hän tahtoo, niin pysyvät tosiasiat -samoina ja avautuvat ehkä huomenna hänelle. Hänen mielellään lepää -kuin taakka -- totuuden taakka, joka kaipaa ilmaisuansa -- hän -käsittää sen selvemmin tai epäselvemmin, ja hänen tehtävänsä ja -kutsumuksensa maailmassa on nähdä lävitse nuo tosiasiat ja tuoda -ne julki. Mitä merkitsee se, että hän astuu harhaan ja sammaltaa, -että hänen äänensä on karhea tai kirkuva tai että hänen tieteellinen -kykynsä tai kuvansa eivät riitä? Hänen julistettavansa asia on -löytävä tieteelliset ilmitulemiskeinonsa ja kuvansa, täytelään -soinnukkaan ilmaisunsa. Vaikka hän olisi mykkä, puhkeisi se sanoiksi. -Ellei siten ole ellei miehessä syki ja polta semmoinen Jumalan sana -mitä siitä, kuinka taidokas, luistava, loistokas hän on? - -Merkitsee paljon ajatuksen voimaan nähden, seisooko sen takana mies -vai eikö. Tieteellisissä aikakauskirjoissa ja vaikutusrikkaissa -sanomalehdissä en tapaa mitään varmaa luonnetta, ainoastaan -edesvastuuttomia varjoja, usein jonkun varakkaan tieteellisen seuran -tai jonkun onnenonkijan, joka sepitelmänsä turvin ja varjossa toivoo -voivansa käydä jostakin. Mutta oikean kirjan jokaisessa lauseessa -ja käänteessä näen minä todellista päättävää ihmistä silmään, hänen -voimansa ja kammonsa lainehtii joka sanassa, jokainen pilkkukin ja -ajatusviiva elää, koko kirja on versoovan voimakas ja elokas -- voi -vaikuttaa kauas ja kauan. - -Englannissa ja Amerikassa voi olla kreikkalaisen tai roomalaisen -kirjallisuuden täysi tuntija omaamatta silti säkenettäkään runollista -aistia tai tulta. Se seikka, että joku on käyttänyt vuosia -perehtyäkseen Platoon tai Proclokseen, ei silti aiheuta otaksumaan, -että hänellä olisi ylevä ajatuskanta tai että hän halpelisi -kaupunkinsa hienoja tapoja. Mutta saksalaisilla on naurettavan -luja usko näihin asioihin, ylioppilas luentosalin ulkopuolellakin -hautoo yhä päässään luentoa, ja professori ei voi irtautua siitä -luulosta, että filosofian totuuksilla on jotain tehtävää Berlinissä -ja Münchenissäkin. Tämä harras vakavuus antaa heille voiman nähdä -pitemmälle kuin paljon lahjakkaammatkaan miehet. Siksipä ovatkin -melkein kaikki arvokkaammat jäsentelyt ja määrittelyt, jotka ovat -käypää tavaraa ylemmässä puhekielessä, saapuneet meille Saksasta. -Mutta sensijaan kuin nerokkaat ja oppineet miehet Englannissa ja -Ranskassa käyvät käsiksi tutkimukseensa ja tehtäväänsä jonkinmoisella -kevyydellä, eikä mitenkään yleensä edellytetä, että aihe tai kanta, -jonka he ovat omaksuneet, jotenkin syvemmin ja luonteen perustuksia -myöten olisi vallannut heidät -- niin sensijaan Goethe, Saksan -kansan pää ja tuki ei puhu ainoastaan siksi, että hänellä on kykyä, -vaan loistaa totuus hänen sanojensa takaa: hän on syvimmässä -merkityksessä viisas, vaikkapa hänen kykynsä ja lahjakkuutensa -usein kätkee hänen viisautensa. Kuinka erinomainen joku hänen -lausumansa ajatus onkaan, hän tavoittaa sillä aina vielä jotakin -enempää. Se herättää uteliaisuuteni. Hänellä on sitä peloittavaa -hengen riippumattomuutta, jonka ihminen saavuttaa seurustellessaan -totuuden kanssa; kuulkaa häntä tai olkaa kuulematta, hänen tekonsa -pysyy, eikä teidän mielenkiintonne rajoitu hänen kertomukseensa, -eikä hän täytettyään tyydyttävästi tehtävänsä häivy muistosta kuten -leipuri jätettyään meille leipänsä, vaan merkitsee hänen itsensä -rinnalla hänen teoksensa vähemmän. Ikuinen, iäinen voima, joka on -luonut maailman, on uskonut itsensä tälle miehelle suuremmassa -määrässä kuin kenellekään toiselle ihmiselle. En tohdi väittää, että -Goethe olisi kohonnut korkeimmille huipuille, miltä nero on meille -puhunut. Hän ei ole kunnioittaen nöyrtynyt korkeimman ykseyden -eteen, hän ei ole kyennyt koko olennollaan jättäytymään siveellisen -tunteen valtaamaksi. On ylevämpiä, korkeampia säveliä runoudessa, -kuin mitä hän koskaan on virittänyt hereille. On kirjailijoita, -joilla on vähemmät lahjat, mutta joiden sointu on puhtaampi ja ja -herkempi ja jotka liikuttavat syvemmin sydäntä. Goethe ei voi koskaan -tulla rakkaaksi ihmisille. Hän ei ole sielunsa pohjasta antautunut -puhtaalle totuudelle semmoisenaan, vaan ainoastaan totuudelle sikäli -kuin se edistää sivistystä. Hän ei tavoittele sen vähempää kuin -vallata koko luonnon, koko totuuden omalle osalleen: mies, jota -ei voi lahjoa tai johtaa harhaan tai säikäyttää, mies, jolla on -järkähtämätön itsensähillitsemis- ja itsekieltäymisvoima ja jolla -on vaan yksi ainoa arvosteluperuste kaikkiin ihmisiin nähden -- -_mitä voit sinä opettaa minulle?_ Kaikkia ominaisuuksia ja lahjoja -arvostelee hän ainoastaan tältä kannalta: säätyarvoa, etuoikeuksia, -terveyttä, aikaa, itse olemistakin. - -Hän on sivistyksen perikuvallinen edustaja, kaikkien taiteiden, -tieteiden ja tapahtumien harrastaja, taiteellinen, vaan ei -taiteilija, henkevä, vaan ei henkinen. Ei ole olemassa mitään, jota -hän ei olisi oikeutettu tuntemaan, ei ole ainoatakaan asetta neron -asevarastossa, jota hän joskus ei olisi ottanut käteensä, mutta -mitä tarkimmin huolehtien ett'ei hänen apukeinonsa hetkeksikään -käy hänelle ylivoimaiseksi. Hän eristää joka asian valokehällä, -eristää itsensäkin ja kalliimman, minkä hän omistaa. Häneltä ei ole -mitään salassa eikä mitään peitossa. Vaanivat pahat henget olivat -hänen kuvattavinaan, samaten pyhimys, joka näki pahat henget, ja -yliaistilliset voimat pukeutuivat muotoon. "Hurskauskaan ei ole -mikään päämäärä, vaan ainoastaan keino, jonka avulla me puhtaimman -sisäisen mielenrauhan kautta saavutamme korkeimman sivistyksen." -Ja hänen voimansa tunkeutua kaunotaiteiden jokaisen salaisuuden -perille tekee Goethen aseman vielä kylmemmän valtaavaksi. Hänen -tunteensa palvelevat häntä kuten naiset, joita Cicero käytti -houkutellakseen tietoonsa salaliittolaisten juonet. Hänellä ei ole -mitään vihollisia. Voit olla hänen vihollisensa -- jos sillä voit -opettaa hänelle jotain, jota et voi ystävyydelläsi hänelle opettaa --- olkoonpa se opetus sitte vaikka ainoastaan kokemus, jonka hän -voi saada sortumisestasi. Vihollinen ja semmoisena tervetullut, -mutta vihollinen ylevässä merkityksessä. Hän ei voi vihata ketään; -hänen aikansa on liika kallis. Luonne-eroavaisuuksiin perustuvia -vastakohtaisuuksia suvaittakoon, mutta vain kuten keisarien -vihamielisyydet, jotka taistellaan arvokkaan ylväästi kuningaskuntien -poikki ja yläpuolella. - -Hänen itse kirjoittamansa elämäkerta, jolle hän pani nimeksi "Runoa -ja totta elämästäni", on tämän aatteen ilmituomista -- aatteen, -joka nykyään saksalaisen hengen välityksellä tunnetaan kautta koko -maailman, mutta joka oli uutuus Englannille niinhyvin vanhalle kuin -uudelle, silloin kun kirja ilmestyi -- että nimittäin ihminen on -olemassa sivistyäkseen: ei sitä varten, mitä hän voi aikaansaada, -vaan sitä varten, mitä voidaan aikaansaada hänessä. Ainoa huomattava -tulos, mikä elämällä voi olla, on asioiden ja elämän vaikutus -ihmiseen. Henkevä syvämielinen ihminen voi katsoa itseään kuin -vierasta henkilöä, siksipä kiinnittävät hänen mieltänsä yhtä paljon -hänen heikkoutensa ja pettymyksensä kuin hänen menestyksensäkin. -Vaikkapa hän haluaakin edistyä ja menestyä aikeissaan, niin -vielä syvempi on hänen halunsa oppia tuntemaan ihmisen elämää ja -kohtaloa, sill'aikaa kuin itsepyyteiset sumeina pilvinä ajelehtivat -hänen ympärillään eivätkä tavoittele ja pyydä muuta kuin matalaa -aineellista etua. - -Tämä aate vallitsee _Dichtung und Wahrheit_-kirjaa ja määrää, -mitkä elämänpuolet siinä tulevat esitetyiksi, jossa suhteessa -asiain ulkonaisella näennäisellä tärkeydellä, henkilöiden arvolla -ja omaisuussuhteilla ei ole mitään määräämisvaltaa. Tosiaankin -tarjoo kirja tuiki vähän aineksia semmoiselle esitykselle, mitä me -sanoisimme "Goethen elämäkerraksi"; siinä esiytyy varsin niukalti -aikamääriä, kirjeenvaihtoa ei ollenkaan, ei mitään yksityiskohtaisia -tietoja hänen viroistaan ja virkatoimistaan, ei mitään valoa hänen -avioelämäänsä, ja noin kymmenvuotinen ajanjakso hänen elämäänsä, aika -hänen Weimariin asettumisensa jälkeen, jonka luulisi vilkkaimmaksi -hänen elämässään, on kokonaan sivuutettu. Sensijaan anastavat -etualan muutamat rakkausjutut, jotka kuten sanotaan menivät -myttyyn, ja muuttuvat mitä tärkeimmiksi tapahtumiksi, hän ihan -syytää meille yksityiskohtia -- erityisellä mielihyvällä esittää -hän joitakin omituisia mielikuvitelmia, maailman syntyoppeja ja -itse muovailemiaan uskontoja sekä varsinkin suhteitaan merkittäviin -miehiin ja tärkeimpiin ajatusrikkaisiin ajanjaksoihin. Hänen -"Päivä- ja vuosikirjansa", hänen "Italian matkansa", hänen "Ranskan -sotaretkensä" ja hänen "Värioppinsa" historiallinen osa kiinnittävät -mieltä samasta syystä. Viimeksimainitussa hän lyhyesti kuvaa -Kepleriä, Roger Baconia, Galileita, Newtonia, Voltairea j.n.e., ja -on tämän kirjanosan viehätys siinä suurpiirteisen yksinkertaisessa -tavassa, jolla hän esittää suhteet Europan tieteellisen historian -suuruuksien ja itsensä välillä, tuo pelkkä viivojen vetäminen -Goethestä Kepleriin, Goethestä Baconiin, Goethestä Newtoniin. Tuo -viivanvetäminen on ajalle ja henkilölle mitä peloittavimman tehtävän -suoritus, ja se ilahuttaa mieltämme silloinkin, kun eivät Iphigenia -ja Faust voi meitä ilahuttaa, kysymättä sentään koskaan läheskään -sitä mielikuvituksen ponnistusta kuin Faust ja Iphigenia. - -Tämä taiteen lakiensäätäjä ei ole mikään taiteilija. Johtuiko tämä -siitä, että hän tiesi liika paljon, että hänen näkövoimansa oli -mikroskooppinen ja esti häntä näkemästä oikeissa näkösuhteissa, -näkemästä kokonaisuutta? Hän luo katkelmittain, hän runoilee -tilapäärunoja, hän kirjoittaa kokonaisia ensyklopedioja yksityisiä -mietelmiä. Jos hän ryhtyy kirjoittamaan jotakin draamaa tai romaania, -kokoo ja järjestää hän havaintonsa tuhansilta tahoilta ja yhdistää -ne yhdeksi ruumiiksi niin hyvin kuin hän taitaa. Paljo on semmoista, -joka ei ota sulautuakseen kokonaisuuteen, ne hän liittää irtonaisina -osina mukaan kuten kysymyksessä olevain henkilöiden kirjeinä, otteina -heidän päiväkirjoistaan ynnä muuna semmoisena. Sittekin jää paljo -semmoista, jota ei saa sovitetuksi. Ne voi ainoastaan kirjansitoja -liittää jonkinmoiseksi kokonaisuudeksi: ja sitenpä on meillä -huolimatta monen hänen teoksensa löyhästä hajanaisesta rakenteesta -kokonaisia nidoksia irrallisia kyhäelmiä, mietelmiä, Xenioita y.m. - -Otaksun, että hänen kertomuksensa maailmallinen sävy johtuu -hänen tietoisasta itsesivistyksestään. Se oli suuren oppineen, -heikkoutta, joka rakasti maailmaa kiitollisuudesta, joka tiesi, -missä oli tavattavissa kirjastot, taidekokoelmat, rakennustaiteen -mestariteokset, tieteelliset työhuoneet, oppineet ja huoleton vapaus -ja joka ei täysin luottanut siihen, että köyhyys ja alastomuus saavat -hyvityksensä. Sokrates rakasti Ateenaa, Montaigne Pariisia ja Madame -de Staël sanoi, että hänellä oli ainoastaan yksi heikkous (nimittäin -Pariisi). Tällä asianhaaralla on suotuisa puolensa. Kaikki nerot -ovat tavallisesti niin huonosti varustetut ja hauraat, että aina -haluaisi heidän saaneen elää jossain toisissa olosuhteissa. Harvoin -tapaamme jonkun, joka ei tuntisi itseään turvattomaksi ja pelkäisi -elämässä. Hyvien ja ylevää tavoittelevien ihmisten kasvoilla lepää -joku häpeän puna, ja heissä on joku vivahdus hullunkurisuutta. -Mutta tämä mies oli täysin kotonaan ja tyytyväinen ajassaan ja -maailmassaan. Ei kukaan ole ollut niin elämään soveltuva kuin hän -ja täydemmällä sydämellä ollut mukana leikissä. Siinä sivistyksen -ja hengenviljelyksen harrastuksessa, joka on hänen teostensa -henkenä, piilee niiden voima. Pyrkimys iäiseen ehdottomaan totuuteen -riippumatta omasta henkisestä kehittymisestä sen ohessa, on tosin -korkeampi aate. Runollisen innostuksen valtaan antauminen on -korkeampaa, mutta verrattuna niihin vaikuttimiin, jotka aiheuttavat -kirjat Englannissa ja Amerikassa, on tämä vakavaa totuutta ja on -tällä totuuden kohottava ja herättävä voima. Siten on hän antanut -kirjoille osan niiden entistä mahtia ja arvoa. - -Goethe saapuen liioinsivistyneeseen maahan ja aikaan, jolloin -alkuperäistä neroa rasittivat kirjojen ja koneellisten apuneuvojen -taakka ja tehtävien hajoittava moninaisuus, opetti ihmisille, kuinka -on meneteltävä tämän vuorenkorkuisen asiasekoitelman kanssa ja kuinka -se on tehtävä alamaiseksi. Yhdistän hänet ja Napoleonin, koska he -molemmat edustavat luonnon kärsimättömyyttä ja vastavaikutusta -kaikkea muotoihin kangistunutta sovinnaisuutta vastaan kaksi ankaraa -todellisuuden miestä, jotka oppilaineen ovat nykyisiksi ja kaikiksi -ajoiksi armahtamatta laskeneet kirveen kaiken näennäisyyden ja -tekohurskauden juurelle. Tämä iloisa työntekijä, jota ei kiihoittanut -mikään ulkonaisen kansansuosion tavoittelu tai muu yllyke, vaan -joka nouti kaiken pyrkimysvoimansa ja kaikki pyrintöperänsä omasta -rinnastaan, suuntaili itselleen työmäärät kuin jättiläiselle, -väsähtämättä tai levähtämättä muuten kuin työalaa vaihtamalla -työskenteli hän kahdeksankymmentä vuotta ensimäisen innostuksensa -voimalla. - -Nykyaikaisen tieteen viimeinen opetus on, että suurin rakenteen -yksinkertaisuus ei ole harvojen perusaineiden tulos, vaan syntynyt -mitä kehittyneimmästä moninaisuudesta. Ihminen on luonnon -monimutkaisin ja yhdistetyin kappale -- väre-eläin, _volvox -globator_, muodostaa toisen äärimmäisyyden. Meidän tulee oppia -nostamaan korkomme ja kantamaan tulomme entisten ja nykyisten aikojen -suunnattomasta perinnöstä. Goethe opettaa meille rohkeutta ja -kaikkien aikojen yhdenarvoisuutta, ja että jonkin ajan epäsuotuisat -olosuhteet ovat olemassa ainoastaan pelokkaalle mielelle. Nero -leijaa auringonpaisteineen ja sointuineen pimeimpien ja kuuroimpien -ajanjaksojen yllä. Mikään panttikirja, mikään tahra ei voi pidättää -tai tarttua ihmisiin tai aikaan. Maailma on nuori: entisajan suuret -miehet kutsuvat meitä hartaan ystävällisinä. Meidänkin pitää -kirjoittaa raamattumme, yhdistää taaskin taivaat ja maallinen -maailma. Neron salaisuus on siinä, ettei se suvaitse mitään -harhakuvitelmia, että se tekee todelliseksi kaiken, minkä tiedämme, -että se nykyaikaisen elämän korkealle kehittyneessä hienoudessa -taiteen, tieteen ja kirjallisuuden alalla sekä ihmisissä vaatii -harrasta vilpittömyyttä, todenperäisyyttä ja tarkoitusperää ja että -se ensimäiseksi, viimeiseksi, keskimäiseksi ja aina kunnioittaa -jokaista totuutta saattamalla sen käytäntöön. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISKUNNAN EDUSTAJA*** - - -******* This file should be named 52305-8.txt or 52305-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/3/0/52305 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52305-8.zip b/old/52305-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index be1cb3e..0000000 --- a/old/52305-8.zip +++ /dev/null |