NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7100 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..62ae3f0
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52305 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52305)
diff --git a/old/52305-8.txt b/old/52305-8.txt
deleted file mode 100644
index f80ddce..0000000
--- a/old/52305-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7100 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Ihmiskunnan edustaja, by Ralph Waldo Emerson,
-Translated by Volter Kilpi
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Ihmiskunnan edustaja
-
-
-Author: Ralph Waldo Emerson
-
-
-
-Release Date: June 11, 2016  [eBook #52305]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISKUNNAN EDUSTAJA***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-IHMISKUNNAN EDUSTAJIA
-
-Kirj.
-
-RALPH WALDO EMERSON
-
-Suom. Volter Kilpi
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1909.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-      Esipuhe.
-   I. Suurten miesten merkityksestä.
-  II. Plato, filosofi.
-        Plato, lisäyksiä.
- III. Swedenborg, mystikko.
-  IV. Montaigne, epäilijä.
-   V. Shakespeare, runoilija.
-  VI. Napoleon, käytännön mies.
- VII. Goethe, kirjailija.
-
-
-
-
-Esipuhe.
-
-
-_Ralph Waldo Emerson_ syntyi 25 p. toukok. 1803 Bostonissa.
-Hän kuului vuonna 1685 Amerikaan muuttaneeseen englantilaiseen
-dissenters' sukuun. [Dissenters'eiksi nimitettiin Englannissa
-valtiokirkkoon kuulumattomia uskonlahkoja.] Hänen esi-isänsä
-olivat kuudessa polvessa olleet pappeja, samalla myöskin kulkien
-paikkakuntansa kirjallisten harrastusten etunenässä. Papilliselle
-uralle antautui nuori Ralph Waldokin, suorittaen 1829 papintutkinnon,
-ja tullen papiksi Bostonin unitaristiseen seurakuntaan. Vaikka hän
-saavuttikin suurta suosiota saarnaajana, ilmeni kumminkin pian
-ristiriitoja, ja jo 1832 erosi hän vakinaisesta papintoimestaan.
-Hän kyllä myöhemminkin vielä esiintyi saarnaajana, mutta suhde
-hänen ja teologisen maailman välillä oli sentään särkynyt, ja
-kun hän 1837 julkaisi Jumaluusopillisen tiedekunnan vanhemmalle
-osastolle osoitetun kirjelmänsä, jossa hän julisti uskonnollista
-riippumattomuutta ja vapautumista muodollisesta, kirkollisesta
-kristinuskosta, tuli juopa täydelliseksi, ja hän erosi lopullisesti
-papillisesta toimestaan 1838.
-
-Sitä ennen oli hän 1833 matkustanut Europaan, kulkenut Italiassa,
-Ranskassa, Englannissa, tutustunut Europan johtaviin henkiin, tullen
-persoonalliseen yhteyteen m.m. Wordsworthin, Coleridgen, ja samoin
-Thomas Carlylen kanssa, johon hän liittyi elinikäisen ystävyyden
-siteillä. Amerikaan palattuaan alkoi hän toimia kirjailijana, sekä
-esiintyä luennoitsijana, tehden lukuisia laajoja luentomatkoja.
-Aluksi sai hän kokea kiihkeää vastustusta, häntä pidettiin
-hourupäisenä haaveilijana, mutta vähitellen, kirja kirjalta ja luento
-luennolta alkoi hänen vaikutuksensa teho kasvaa. Hänen ympärilleen
-muodostui Bostonissa ja pienessä lähikaupungissa Concordissa piiri
-nuoria intoilijoita -- transcendentalisteiksi he nimittivät itseään
---; ehkä voi ryhmää lähimmin ja valaisevimmin verrata vähän myöhemmin
-Englannissa John Ruskinin ympärille muodostuneeseen prerafaelitiseen
-liikkeeseen. Tähän ryhmään kuului joukko myöhemmin laajempaakin
-mainetta saavuttaneita nimiä, kuten Thoreau, Hawthorne, Alcott,
-Margaret Fuller y.m. Tästä, sanoisinko seurakunnasta säteili
-Emersonin vaikutus, vähä vähältä, mutta varmasti leveten, kunnes
-hänen saavuttamansa tunnustus jo noin 1860 tienoilla alkoi olla täysi
-ja ehdoton. Yhä senkin jälkeen hän jatkoi luentomatkojaan viime
-vuosiinsa asti, matkaten Amerikassa ja Englannissakin, ja julkaisi
-yhä uusia, kasvavalla suosiolla vastaanotettuja kirjoitelmakokoelmia.
-Täten viettäen tyyntä ja työteliästä ajattelija-elämää kuoli hän
-vihdoin 27 p. huhtik. 1882 yhtenä Europan ja Amerikan ajatuselämän
-tunnustettuna johtajana ja kasvattajana. --
-
-Emersonin maine perustuu hänen lukuisiin kirjoitelmakokoelmiinsa. Hän
-on kyllä julkaissut kokoelman runojakin, mutta hänen hengenlaadullaan
-ei ollut sitä välitöntä lyyrillisyyttä, että runous olisi ollut hänen
-henkensä lähin ja luonnollisin ilmaisumuoto. Hän oli liika kylmä
-karu ihminen, voidakseen tulvahtua elämän välitöntä lämpöä huokuviin
-näkyihin ja tuntemuksiin, hän oli elämään etäisemmässä viileämmässä
-suhteessa kuin elämää luova, iloonsa ja suruunsa hykertyvä runoilija.
-Runoilijan, puhuakseen täydestä, vavahtuneesta rinnasta, täytyy
-tuntemuksellaan sukeltaa elämän aaltoihin, täytyy itse elää mukana
-ilon ja kärsimyksen erehdyksessä, täytyy tuntea hetken tuska kaikessa
-kovassa pakahduttavassa lievittämättömyydessään, suoraan rajoitettuun
-ihmiseen kohdistuvassa rajattomuudessaan, täytyy tuntea ilokin
-ehdottomana, varjottomana, sulana elämän valona ja viserryksenä.
-Ajattelija on elämästä kauempana. Hänkin näkee elämän, mutta
-elämän, jossa on nykyhetkessä läsnä entisyyskin ja tulevaisuuden
-mahdollisuudet. Niinpä ei hän voikaan niin täydellä olennon
-pohjaisella vakuutuksella jättäytyä hetken mielialan valtaamaksi.
-Hänen ajatuksensa ikäänkuin eristää hänet suorasta syttyneestä
-tuskasta ja suorasta syttyneestä ilosta.
-
-Jotain tämmöistä on Emersonin suhteessa elämään. Hänen järkensä
-on kuin tasainen tyyni valaistus, joka yltäyleisenä levittäytyy
-elämän ylitse. Hänessä on jotain omituista älyn irrallisuutta ja
-viileyttä, on kuin ei persoonallisen elämän kipeät, samentavat,
-tuskalliset liikutukset ylettyisi häneen asti, hän näkee kaiken
-inhimillisen, mutta joku ihmeellinen taika vapahtaa hänet joutumasta
-tämän inhimillisen uhriksi, hän näkee elämän, mutta ei ikäänkuin
-tunne elämän yksityistuntemuksien sakeaa samentavaa pakkoa, hänen
-henkisessä ilmapiirissään vallitsee valaiseva, läpinäkevä järki, ei
-kipeä, elämän pohjalla kärsivä, inhimillinen rajoitettu tuntemus.
-Kun lukee hänen kirjojaan, on kuin saisi järkensä omituisesti
-valaistummaksi ja ikäänkuin ylennetyksi, vapautetuksi, näkee saman
-elämän, kuin jokapäiväisesti ympärillään, mutta ihmeellisesti
-itsestään eroitettuna, nähtynä kuin ihmeellisen tyynnyttävän ja
-kirkastavan seesteen läpi. Aivan kuin seisoisi ihminen läpinäkyvällä
-jäällä ja näkisi rauhassa allaan kirkkaana ja heijeisen selvänä sen
-syvänteen, joka muulloin levottomana vaarallisena velloo.
-
-Jokainen hänen lauseensa on kylmää, lämmittämätöntä, mutta lempeästi
-valaisevaa järjen säteilyä, josta levittäytyy mieleen tyven
-ehtymätön henkinen ilo. Ja ne ovat jokainen vilpittömiä, läheisiä,
-oleellisia. Niitä saa jättäytyä pohtimaan mielessään turvallisella
-luottamuksella. Ne sisältävät aina jotakin. Ne ovat niin sanoakseni
-sentraalisia, aina kunkin sanottavan keskelle upottauvia, ja
-valaisevat ne sieltä kuin yhdessä silmänräpäyksessä kaikki sanottavan
-kanssa yhteydessä olevat asiat. Jokainen lause on oma ajatuksensa,
-ja vaikka se ensi silmäykseltä olisi hämäräkin ja oraakelinomainen,
-tietää ennakolta, että kannattaa vaivan aukaista sen tarkoitus
-itselleen selväksi, sillä jokainen niistä lauseista kätkee valovoimaa
-itsessään.
-
-Emersonin kirjat ovat valmiin kypsän miehuuden hartauskirjoja. Hän
-kirjoittaa ihmisille, jotka vakavan, ihmisensä vaativan työn lomassa
-kaipaavat hengen maailmankin virvoittavaa vilvakasta kosketusta ja
-sitä varten etsivät ystävää, jonka huulilta juoksee elämänkokemus
-painokkaina, sisällökkäinä sanoina, joita saavat hetkeksensä unohtua
-kuulemaan ja omassa mielessään tosiksi havaitsemaan. Tämmöinen
-kokenut, miehekäs ystävä juuri on Emerson. Hän puhuu meille
-jokapäiväisimmistä asioista, puhuu kaikesta, mikä jokapäiväisessä
-elämässä on mieltämme ja ajatuksiamme lähellä; tuskinpa on ihmisellä
-mielentilaa, jota hän ei jossain lauselmassaan olisi pukenut sanoiksi
-ja kuulakkaaksi, tyynnyttäväksi ajatukseksi.
-
-Se ytimekkyys ja sisällökkyys, jolla Emersonin joka lause on ladattu,
-riippuu osaksi hänen työtavastaan kirjailijana. Hän ei kirjoita
-mitään yhtenäisiä esityksiä, hän kirjoittaa lauseittain. Ajatuksen,
-mikä kulloinkin on kirkastunut hänelle, on hän pukenut lauselmaksi,
-nämä lauselmansa sommittelee hän myöhemmin yhteen, sikäli kuin ne
-ovat jossakin ajatus- tai asiayhteydessä keskenään. Tätenpä ei hän
-johdukaan mihinkään kuolleeseen johtelemiseen, jokaisen lauseensa
-antaa hän semmoisenaan, asiallisuudellaan itsensä todistavana,
-elävänä, elämää sisältävänä. Sisällökäs ihminen on sulkenut itsensä
-niihin kokonaisesti, antanut niissä koko hetkellisen elämän
-näkemyksensä.
-
-Tosin johtuu tästä samasta asiasta sekin, ett'ei hän koskaan anna
-järjestelmällistä, täydellistä esitystä elämänkatsomuksestaan. Ja
-myöskin se, että hänen ajatuksensa yhdessä kohtaa saattavat näyttää
-olevan vaikeasti ristiriidassa hänen jossakin toisessa yhteydessä
-esittämiensä ajatusten kanssa. Mutta tämä on ainoastaan näennäistä ja
-johtuu arvostelijan malttamattomuudesta. Hänen maailmankatsomuksensa,
-semmoisena kuin se puhuu hänen kaikista teoksistaan ja hänen
-jokaisesta lauseestaan, on päinvastoin ihmeellisen eheä. Juuri
-se, että hän joka lauseessa antaa ajatuksensa niin välittömästi
-ja kokonaisesti ja minkään sivuajatuksen heikentämättä, valaa
-niihin semmoisen yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden, jommoista
-hän ei olisi voinut saavuttaa rautaisimmallakaan ulkonaisella
-järjestelmällisyydellä. Jos hänen ajatuksensa joskus tilapäisesti
-näyttävät olevan ristiriidassa keskenään, niin on upottauduttava
-niiden henkeen, tunkeuduttava ainoastaan syvemmälle hänen
-persoonallisuuteensa, ja sieltä käsin, kuin korkeammalta tasolta,
-on selkenevä, kuinka tämä ristiriita ei olekaan mikään ristiriita,
-ainoastaan sama asia nähtynä eri valaistuksessa. Ajatusrakenteen
-kokonaisuus riippuu sisällisesti rehellisyydestä ja kiinteästä,
-kohdistuvasta, asiassa pysyvästä kuvausvoimasta, eikä mistään
-ulkonaisesti noudatetusta johdonmukaisuudesta. Ken puhuu
-välittömästi havaitsemuksensa mukaisesti ja valaa lauselmansa omasta
-persoonallisuudestaan, hänen sanansa oikeassa hengessä ymmärrettyinä
-eivät voi joutua ristiriitaan keskenään; ristiriidan tuo niihin
-ainoastaan vieras, typistävä, ajatusten hennot juuret katkaiseva
-katsoja, joka ei voi omassa mielessään uudestaan synnyttää ja nähdä
-herätettyä kuvaa yhteyksissään ja riippuvaisuuksissaan.
-
-Tämmöisen jokaiseen yksityiseen kohtaan keskittyvän
-sisältöpitoisuutensa vuoksi onkin Emerson henkisesti ravitsevimpia
-kirjailijoita. Sanon ravitsevimpia, sillä en löydä muutakaan sanaa,
-joka lähemmin vastaisi sitä tyydytettyä, turvallista tunnetta,
-jolla häntä lukee. Tosin löytyy kirjailijoita ja ajattelijoita,
-jotka ovat elämän tykyntää lähempänä, joiden suonissa elämä itse
-väkevämpänä, ahdistavampana, mutta ihanampanakin sykkii, joilla
-on hedelmällisempi, suurempia kokonaisuuksia omakseen sulattava
-omistuskyky, jotka voivat hengestään heittää valtaavammat siltakaaret
-ihmisen järjen ja olemisen salaperäisyyden välille, jotka, lyhyesti
-sanoen, ovat elämää uhkuvammat, riemukkaammat ja riemastuttavammat,
-semmoisia, joiden olennossa on väkevämpi usko ja elämä, ja jotka
-siis voivat sytyttääkin väkevämpää uskoa ja elämää, mutta näiden
-ihmiskunnan huumaajain ja hurmaajain rinnalla ja ohella on Emersonin
-laatuisilla viileämmillä, karummilla hengilläkin oma ihana ylevä
-tehtävänsä ihmiselämän kirkastajina ja tyynnyttäjinä. Heidän
-silmäinsä alla ei tosin olemisemme salaperäisyydessä muodostu mitään
-uutta, he eivät hedelmöitä meitä, avaa meitä uusiin näkemyksiin,
-näkemyksiin, joiden huumauksessa unohtaisimme itsemme, omat rajamme,
-ulkonaisen olemisemme vajanaisuudet, mutta he avaavat meille olevan
-hetken arvokkaaksi, täyttävät mielemme mietiskeliäällä tyvenellä
-järjen ilolla, rikastuttavat jokapäiväistä olemistamme. --
-
-Se Emersonin kirja, joka täten ilmestyy suomenkielellä, ei
-ehkä ole se kirja, jossa Emersonin kirjoitustapa esiintyy
-luonteenomaisimpanaan ja välittömimpänään. Emerson on siellä
-parhaiten kotonaan, missä hän saa lausua ajatuksensa vapaasti,
-minkään ulkonaisen sommittelu-näkökohdan häntä häiritsemättä. Niinpä
-ovatkin hänen omimpia kirjojaan ne, joissa hänen selvitettävänään
-oleva aine ei mitenkään sido häntä pysymään jonkun ulkonaisen
-kokonaisuuden puitteissa, vaan joissa hän saa pudotella ajatuksensa
-kuin kultamurusina lukijan poimittaviksi ja joissa ei useinkaan näe,
-missä yhteydessä juuri luettu lause on edelliseensä ja selvitettävään
-asiaan, mutta joissa lause itsenään ja semmoisenaan on täyden
-ajattelevan huomion arvoinen. Tässä, nyt puheenaolevassa kirjassa ei
-Emerson ihan niin vapaasti ja huolettomasti saa jättäytyä kuhunkin
-yksityiseen lauseeseensa, hänen täytyy, -- vaikka toisinaan tunteekin
-miten väkinäisesti se tapahtuu -- koota ajatuksensa kulloinkin
-käsiteltävän persoonallisuuden ympärille, ryhmittää ne tiukemmin
-ja kohdistuvammin käsiteltävää ainetta koskeviksi. Mutta tästä
-ulkonaisesta keskittäymispakosta johtuu myöskin, että tämä kirja
-lienee edullisin ensi tutustaumiselle Emersoniin. Hänen ihmiskunnan
-johtavia henkiä käsittelevät luentonsa saavat siitä semmoisen
-helposti seurattavan yhtenäisyyden, jota muuten ei Emersonilla
-tapaa, ja ovat ne siitä syystä kevyemmät lukea kuin useat muut hänen
-kirjoituksensa. Sen ohella on Emerson näissäkin yhä Emerson, lyhyt,
-ytimekäs, sattuva, ja tarjoo esitettävä, korkea, ihmistä lähellä
-oleva aine hänelle tilaisuuden lukemattomiin karun miehekkäisiin,
-henkeä rohkaiseviin ja valaiseviin sanoihin.
-
--- Varsinkin luulisi kirjan semmoisen kun tämä otolliseksi ja
-terveelliseksi aikana ja oloissa semmoisissa kuin nykyiset meillä
-täällä Suomessa, jolloin kaikki keskinäinen arvonanto ja kunnioitus
-ihmisten välillä tuntuu olevan järkähtänyt sijoiltaan ja jolloin
-kaikenmoiset, ei päivänsankarit edes, vaan päivänkirkujat täyttävät
-pimeällä, pienellä touhullaan ja kiihkollaan mielet ja jolloin
-räikeys tuntuu vievän miehensä pitemmälle kuin pätevyys. On hyvä, jos
-tässä masentavassa sekasorrossa mielet hetkeksi tulevat johdetuiksi
-siihen mielentilaan, joka on kaiken todellisen edistymisen ensimäinen
-ehto ja lähde, kunnioitukseen ihmiskunnan parhaimpia kohtaan.
-_Kunnioitus_, ehdoton, avaroittava, on nimittäin ihmisen kasvattavin,
-kohottavin tunne; siitä juo sielu iäisyyttä ja kasvuvoimaa, ja
-sen varassa vartumme, tulemme ihmisiksi. Kunnioituksen voima on
-sivistyksen voimaa. Siinä kansassa ei ole ainesta sivistyskansaksi,
-jonka jäsenissä ei pala sammumaton, harras kunnioitus, joka ei,
-kaiken muun unohtaen, kunnioita henkeä. Ja hengen kunnioittamiseen on
-Emerson suuri kasvattaja.
-
-_Volter Kilpi_.
-
-
-
-
-I.
-
-Suurten miesten merkityksestä.
-
-
-On luonnollista uskoa suuriin miehiin. Emme hämmästyisi yhtäkkiä
-tavatessamme nuoruutemme toverit sankareina ja ruhtinaallisessa
-asemassa. Kaikki mytologia alkaa puolijumalilla, ja olot, joissa nämä
-elävät, saavat ylevän ja runollisen loisteen: heidän neronsa kohottaa
-ne kirkkauteen. Gautama-taruissa söivät ensimäiset ihmiset maata, ja
-maistui se heistä suloisen hyvältä.
-
-Luonto näyttää olevan olemassa jaloimpia varten. Maailman säilyttävä
-voima on parasten ihmisten totuudenrakkaus: he ovat maan suola ja
-terveys. Ken on elänyt heidän kanssaan, hänelle on elämä ollut
-iloisaa ja virkistävän voimakasta. Elämä tulee suloiseksi ja
-siedettäväksi ainoastaan uskoessamme, että tällainen seurustelu
-on mahdollista, ja todellisuudessa tai henkisesti pyrimme me
-olemaan ylempiemme seurassa. Heidän nimiensä mukaan nimitämme me
-lapsemme ja maamme. Heidän nimensä ovat kutouneet sanoiksi kieleen,
-heidän teoksensa ja kuvansa kaunistavat huoneitamme, ja jokainen
-päiväntapahtuma johtaa mieleen jonkun kaskun heistä.
-
-Etsiä suurta miestä on nuoruuden unelma ja miehuuden vakavin teko.
-Me matkustamme vieraisiin maihin tavataksemme hänen luomiaan -- jos
-mahdollista saadaksemme nähdä vilahduksen hänestä itsestäänkin.
-Mutta sen sijaan työntää kohtalo meidät toisaalle. Te sanotte,
-että englantilaiset ovat käytännöllistä väkeä, saksalaiset
-vieraanvaraisia, että Valensiassa on suloinen ilmasto ja että
-Sacramenton vuorissa on kultaa koottavana. Entä sitte, mutta minä en
-matkusta tavatakseni mukavuudessa elävää, rikasta ja vieraanvaraista
-kansaa tai kirkasta sini-ilmaa tai kalleuksia, jotka ovat liika
-kalliita. Mutta kunpa olisi joku magneetti, joka osoittaisi ne maat
-ja asumukset, missä sisällisesti rikkaita ja voimakkaita ihmisiä
-asuu, niin moisin kaiken ja ostaisin sen, ja vielä tänäpäivänä
-lähtisin minä matkalle.
-
-Koko ihmissuku on yhdessä kanssamme velassa heille. Tieto, että
-jossakin kaupungissa asuu mies, joka on keksinyt rautatien, kohottaa
-kaikkien sen asukkaiden arvoa silmissäni. Mutta suunnattominkin
-kaupunki, jos sen asukkaat ovat henkisesti mierolaisia, on inhottava
-kuin mätänevä juusto, tai muurahaiskeko, -- mitä suurempi, sitä
-inhottavampi.
-
-Meidän uskontomme on näiden suojeluspyhäimme rakastamista ja
-hellimistä. Tarujen jumalat ovat huippu- ja välkekohtia suurten
-miesten elämässä. Kaikki me valamme astiamme saman kaavan mukaan.
-Kaikki meidän valtaavat jumaluusoppimme, juutalaisuus, kristinusko,
-buddhalaisuus, muhamettilaisuus, ovat välttämättömiä ja välittömiä
-ihmismielen vuodatuksia. Historiantutkija on kuin mies, joka menee
-kauppapuotiin ostaakseen pukuja tai verhoja. Hän kuvittelee saaneensa
-uuden esineen. Jos hän käväisisi tehtaassa, havaitsisi hän, että
-hänen uusi kankaansa vain toistaa samoja kiehkuroita ja ruusukkeita
-kuin ne, mitkä tapaa Theben pyramidien sisäseinämillä. Käsityksemme
-jumalasta ja jumaluudesta on ihmissielun kirkastunut kuva. Ihminen
-ei voi piirtää, luoda taikka ajatella muuta kuin ihmistä. Hän uskoo,
-että suurten alkuaineitten pohjana ovat hänen ajatuksensa. Ja meidän
-ajattelumme tapaa kaikkialla saman alkuolemuksen, olkoon se sitte
-yhtenä tai erillisenä.
-
-Jos nyt ryhdymme tutkimaan sen avun laatua, minkä saamme muilta,
-niin varokaamme liiaksi noudattamasta nykyaikaista tutkimusta
-ja alkakaamme kylliksi alusta. Me emme saa taistella rakkautta
-vastaan emmekä kieltää toisten ihmisten oleellista olemassaoloa. En
-tiedä, miten meidän on käyvä. Meissä elää yhteiskunnallisia voimia
-ja vaistoja. Meidän tunteemme toisia ihmisiä kohtaan synnyttää
-jonkinlaisen edun ja hyödyn vuorovaikutuksen, jota ei mikään voi
-korvata. Voin toisen avulla tehdä semmoista, jota en voi tehdä
-yksin. Voin sanoa sinulle semmoista, jota en ennen ole voinut sanoa
-itselleni. Muut ihmiset ovat suurennuslaseja, joiden avulla luemme
-omaa mieltämme. Kukin ihminen etsii ihmisiä, jotka ovat toista
-laatua kuin hän itse, ja hyviä laatuaan; se on: hän etsii ihmisiä,
-jotka ovat hänen vastakohtiaan, ja mitä jyrkimmässä määrässä hänen
-vastakohtiaan. Mitä voimakkaampi on luonto, sitä tehokkaampi on sen
-vastavaikutus. Säilyttäkäämme laadut puhtaina. Jättäkäämme pikkunerot
-arvoonsa. Pääeroavaisuus ihmisten välillä on siinä, täyttävätkö
-he omat tehtävänsä vai eivätkö. Ihminen on semmoinen jalo kasvi,
-joka kehkeää kuin palmu sisältä ulospäin. Omat tehtävänsä, vaikka
-mahdottomat toisille, voi hän suorittaa kevyesti ja kuin leikillä.
-Sokurin on helppoa olla makeata ja salpietarin suolaista. Näemme
-usein paljon vaivaa tavoittaaksemme ja saavuttaaksemme semmoista,
-joka itsestään lankeaisi käsiimme. Sitä ihmistä pidän minä suurena
-miehenä, joka elää korkeammissa ajatuspiireissä, joihinka toisten
-täytyy kohota työllä ja vaivalla; hänen tarvitsee ainoastaan aukaista
-silmänsä nähdäkseen asiat niiden todellisessa valossa ja suurissa
-suhteissa, kun taas toisten täytyy tehdä tuskallisia korjauksia
-ja valppaasti varoa itseään kaikilta mahdollisilta erehdyksiltä.
-Sellainen ihminen auttaa meitä juuri tässä suhteessa. Kauniin
-henkilön ei ole mikään vaiva kuvastaa kauniilta silmiimme, ja
-kuitenkin, kuinka armaan hyvä on hänen tekonsa! Vaikeampaa ei ole
-viisaankaan jakaa viisauttaan toisille. Ja kukin voi tehdä omat
-parhaat tekonsa helpoimmasti. "Peu de moyens, beaucoup d'effét."
-[Vähällä paljon.] Se on suuri, ken luonnostaan on sitä, mitä hän on,
-eikä missään muistuta toisia.
-
-Mutta hänen täytyy olla hengenheimolaisemme ja vaikuttaa jollakin
-tapaa selvittävästi elämäämme. En voi itse ilmaista, mitä haluaisin
-tietää, mutta olen huomannut löytyvän ihmisiä, joiden luonne
-tai teot vastaavat kysymyksiin, joita en ole älynnyt tehdäkään.
-Vastaapa joku semmoiseenkin kysymykseen, jota ei kukaan hänen
-aikalaisistaan ole tehnyt, ja jää yksin. Menneet ja nykyiset
-uskonnot ja filosofiat vastaavat moneen muuhun kysymykseen. Muutamat
-ihmiset vaikuttavat meihin rikkaina mahdollisuuksina, mutta ollen
-avuttomia itsessään ja avuttomia aikansa keskellä eivät he --
-ikäänkuin jonkun leikkivän ilmassa liihottelevan vaiston uhreina
--- voi ilmaista sitä, mitä kaipaamme ilmaistuksi. Mutta suuret
-ovat lähellä, me tunnemme heidät ensi silmäykseltä. He tyydyttävät
-kaikki odotuksemme ja täyttävät aina paikkansa. Mikä on hyvää,
-se on aina vaikutusvoimaista, hedelmällistä; se ottaa tilansa,
-hankkii ravintonsa ja liittolaisensa. Terve omena kantaa siemeniä,
-ei sekasikiö. Jos mies on paikallaan, on hän luova, hedelmällinen,
-kiehtova, ja hurmaten joukot panee hän aikeensa täytäntöön. Virta
-uurtaa omat uomansa, ja kukin oikeutettu aate murtaa omat tiensä ja
-luo omat menestymisehtonsa: -- viljaa ravinnoksi, muodot ja laitokset
-ilmaisukeinoiksi sisäisille pyrinnöille, aseet taistelua varten,
-oppilaat, jotka sitä selvittävät. Todellisella taiteilijalla on koko
-maanpiiri alustanaan, seikkailijalla ei vuosikausien taistelujen
-jälkeenkään ole leveämpää ponnistusalaa jalkainsa alla kuin omat
-anturansa.
-
-Tavallisessa puheessamme eroitamme kaksi eri laatua hyötyä tai
-etua, joita meillä on suurista miehistä. Välitön anti on mieluista
-alkuperäisemmälle käsityskannalle; välitön aineellisen tai henkisen
-avun anti, semmoisten kuin terveys, ikuinen nuoruus, tarkat aistit,
-parannustaito, taikavoima, ennustustaito. Poikanen uskoo, että on
-olemassa opettaja, joka voi myydä hänelle viisautta. Kirkkokunnat
-uskovat vieraaseen lunastusvoimaan. Mutta, tarkemmin katsoen, emme
-anna suurta arvoa välittömille antimille. Ihminen on sisältäpäin
-kehkeävä olento, ja kasvatus on ainoastaan kehittämistä. Muilta
-saamamme apu on keinotekoista, ulkonaista, verrattuna luonnon
-ilmestyksiin itsessämme. Minkä täten opimme, on ihanaa opittuna ja
-toteutettuna, ja vaikutus siitä jää elämään. Todellinen siveys on
-sisäistä ja säteilee sielusta ulospäin. Antimet ovat ristiriidassa
-kaikkeuden lakien kanssa. Toisia palvellen palvelemme itseämme.
-Ihmisen lunastus tapahtuu hänen itsensä kautta. "Hoida omat asiasi!"
-sanoo henki: "houkkio, aiotko kurottaa pilviin tai sekaantua muiden
-ihmisten asioihin?" Vielä on jälellä välillinen palvelus. Ihmisillä
-on kuvannollinen ja edustava merkitys, ja hyödyttävät he meitä
-henkisesti. Böhme ja Swedenborg näkivät, että oliot ja asiat ovat
-esikuvallisia ja edustavia. Samaten ovat ihmiset esikuvallisia,
-edustaen ensinnäkin olioita, toiseksi aatteita.
-
-Kuten kasvit muuntavat kivennäisaineita eläinten ravinnoksi,
-siten muuntaa kukin ihminen jotakin raaka-ainesta luonnossa
-ihmistarpeisiin. Tulen, sähkön, magnetismin, raudan, lyijyn,
-lasin, pellavan, silkin, puuvillan keksijät; työ-aseitten tekijät,
-kymmenmurtolaskutavan keksijä, mittaustieteilijä, insinööri,
-soittotaiteilija, -- kukin he omalta kohdaltaan tasoittavat yhteistä
-tietä läpi tiettömän, tuntemattoman tiheikön. Kussakin ihmisessä
-elää joku salaperäinen veto jotakin varmaa luonnonalaa kohti,
-jonka toteuttaja ja tulkitsija hän on, kuten Linné kasvien, Huber
-mehiläisten, Fries jäkäläin, Van Mons päärynäin, Dalton atoomien,
-Euclides viivojen, Newton differentsiaalilaskutavan.
-
-Ihminen on luonnon keskiö, josta langat johtavat kaikkeen maailmassa,
-niin juoksevaan kuin kiinteäänkin, niin aineellisesti olevaan kuin
-aineessa vaikuttavaankin. Maa pyörii, ja jokainen turve, jokainen
-kivi joutuu kerta puolipäivän auringon paahteeseen: samaten joutuu
-jokainen elin, jokainen elintoiminta, happo, kide, tomuhiukkanen
-suhteeseen ihmisen aivojen kanssa. Se saa vartoa kauan, mutta
-sen vuoro tulee. Kullakin kasvilla on oma loisensa ja kullakin
-luodulla oliolla oma rakastajansa ja runoilijansa. Höyry, rauta,
-puu, kivihiili, magneetti, jodi, vilja, puuvilla ovat jo päässeet
-oikeuksiinsa; mutta kuinka harvoja aineksia on taidokkuutemme
-sentään tähän asti käyttänyt hyväkseen! Enimmät luontokappaleet
-ja luonnonvoimat piilevät vielä salassa ja odottavat. Näyttää
-kuin kukin niistä odottaisi, kuten tarujen lumottu prinsessa,
-määrättyä ihmisellistä vapauttajaansa. Kukin niistä on päästettävä
-lumouksestaan ja astuva päivänvaloon ihmishaamussa. Keksintöjen
-historiassa näyttää kuin olisi kukin kypsä ja salattu totuus
-ikäänkuin muovaillut aivot itselleen. Magneetin piti ruumiillistua
-ihmiseksi jonakin -- Gilbertinä, Swedenborgina, tai Örstedinä,
-ennenkuin ihmisjärki voi käsittää sen voimat.
-
-Jos rajoitamme huomiomme ainoastaan silmiinpistävimpiin
-voittopuoliin; -- niin liittyy kivennäis- ja kasvimaailmaan omituinen
-vakava viehätys, joka korkeimmissa asteissa suorastaan ilmenee
-luonnon sulona -- kuten kiteen säihke, luontaistaipumusten varmuus,
-kulmien täsmällisyys. Valo ja pimeys, kuumuus ja kylmyys, nälkä ja
-ravinto, makea ja karvas, kiinteät ja nestemäiset aineet sekä kaasut
-kiertävät ympärillämme armaassa kehässä, viihdyttäen miellyttävällä
-vaihtelullaan elämän päivää. Jok'ikinen päivä toistaa silmä tuota
-ensimäistä olemisen ylistystä, -- "ja katso, kaikki oli sangen
-hyvää". Me tiedämme, missä ne ovat löydettävissä nuo taiturit, ja
-mieltymyksemme niihin yhä suurenee rohkeampien sielujen vähäisen
-kokemuksen perustalla. Mutta olemmekin oikeutetut korkeampiin
-etuihin. Tiede näet on vajanainen niin kauan kuin ihmismieli ei
-ole leimannut sitä vaikutuksellaan. Toista on logaritmijärjestelmä
-ja toista sen elävä toteutuminen kasvitieteessä, säveltaiteessa,
-optiikassa, rakennustaiteessa. Laskutaito, anatomia, rakennustaide,
-tähtitiede kätkevät itsessään edistysmahdollisuuksia, joita tuskin
-voi aavistaakaan ensi näkemältä, kun ne yhtyneinä järkeen ja tahtoon
-astuvat elämään ja toistuvat puhelussa, luonteissa ja yhteiselämässä.
-Mutta tästä myöhemmin. Nyt puhumme ainoastaan perehtymisestämme
-niihin niiden omassa piirissä ja siitä, miten ne näyttävät ikäänkuin
-tenhoavan ja vetävän luokseen jonkun neron, joka koko elämäkseen
-omistautuu yhdelle ainoalle asialle. Tulkitsemisen ja selvittämisen
-mahdollisuus perustuu jonkinmoiseen yhteyteen havaitsijan ja
-havaittavan välillä. Kaikella aineellisella on taivaallinen
-puolensa, on se kohtansa, jossa se kosketuksessa ihmismielen kanssa
-vaihtuu henkiseksi ja kohoo välttämättömyyksien piiriin, jossa
-sillä on yhtä ehdoton sijansa kuin kaikella muullakin. Ja tätä
-päätekohtaansa kohden pyrkii kaikki oleva alinomaa. Kaasut tihenevät
-kiinteiksi, kemialliset aineet joutuvat kasveihin ja kasvavat,
-joutuvat eläimiin ja liikkuvat, joutuvat ihmiseen ja ajattelevat.
-Mutta valitsijakunta määrää myöskin edustajansa kannan. Hän ei
-ainoastaan edusta, vaan kuuluu itse myöskin edustettavainsa piiriin.
-Ainoastaan kaltainen voi ymmärtää kaltaistaan. Syy, miksi ihminen
-ymmärtää jotakin luonnosta, on se, että hän itsekin on sitä, hän on
-suorastaan puhjennut luonnosta, tai olemasta sen osana. Eläväksi
-tullut kloori tietää jotakin kloorista, lihaksi tullut sinkki
-sinkistä. Ainesten laatu määrää hänen elämänsä suunnan; ja hän voi
-lukuisissa vivahduksissa ilmaista näiden ainesten ominaisuuksia ja
-voimia, koska hän on muodostunut niistä. Ihminen, maailman tomusta
-luotu, ei unohda alkuperäänsä; ja kaikki mitä ei henki vielä ole
-virvoittanut eläväksi, on kerta puhuva ja ajatteleva. Luonto, jonka
-syvänteitä ei vielä ole paljastettu, on joskus tuleva ilmi kaikissa
-salaisuuksissaan. Sanoisimmeko että kvartsivuoret ovat jauhenevat
-lukemattomiksi Vernereiksi, von Buch'eiksi, Beaumont'eiksi, ja
-että ilmapiirien laboratoriossa soljuu alkutilassaan ties mitä
-Berzeliuksia ja Davys'ia?
-
-Niinpä istumme lietemme ääressä ja tapailemme käsillämme maailmaa
-navasta napaan. Tämä ikäänkuin kaikkialla läsnäoleminen lievittää
-tilamme puutteenalaista vajanaisuutta. Jonakin noista taivaallisista
-päivistä, jolloin taivas ja maa kohtaavat ja kohottavat ihanuuteen
-toisensa, tuntuu vajanaiselta, että meillä on ainoastaan yksi
-elämä elettävänämme: halajaisimme itsellemme tuhannet päät ja
-tuhannet ruumiit, jotta voisimme viettää sen sanomatonta kauneutta
-lukemattomilla tavoilla ja lukemattomissa paikoissa. Onko tämä
-ainoastaan kuvittelua? Niinpä toden totta, edustajissamme
-toistuvat voimamme moninkertaisina. Kuinka helposti omistammekaan
-heidän töittensä hedelmät! Kukin Amerikaan purjehtiva laiva on
-saanut karttansa Kolumbukselta. Joka ainoa novelli on lainannut
-Homeroolta. Jokainen salvumies, joka käyttää höyläänsä, lainaa
-unohtuneen keksijän neroa. Elämää ympäröi tietojen kehä, ihmisten
-jälkeenjättämä, ihmisten, jotka ovat häipyneet, jättääkseen
-valosäikeensä taivaallemme. Insinööri, kauppias, lakimies, lääkäri,
-siveysopin saarnaaja, jumaluusoppinut, jokainen ihminen, sikäli
-kuin hänellä on jotakin tietoa, kaikki ovat he elinehtojemme
-kartoittajia, sen pituus- ja leveysasteiden määrittelijöitä. Nämä
-uranaukaisijat rikastuttavat meitä joka taholle. Meidän pitää
-avaroittaa elinpiiriämme ja monistaa suhteitamme. Me voitamme yhtä
-paljon havaitessamme uuden ominaisuuden vanhassa maapallossamme kuin
-keksiessämme uuden tähden.
-
-Olemme liian alttiisti vastaanottavia saadessamme tuollaista
-aineellista tai puol'aineellista apua. Emme saa olla yksinomaan
-säkkejä ja vatsoja. Tai astuaksemme askelta korkeammalle -- meitä
-hyödyttää enemmän myötätuntomme. Toimeliaisuus on tarttuvaa.
-Tähtäämällä katseemme sinne, minne toisetkin tähtäävät katseensa, ja
-käsittelemällä samoja asioita, tavoitamme ja oivallamme sen lumon,
-joka on viehättänyt nämä toisetkin. Napoleon sanoi: "Älä taistele
-liika usein saman vihollisen kanssa, muuten opetat hänelle koko
-sotataitosi." Puhumalla paljon jonkun valpasmielisen ihmisen kanssa
-opimme hyvin nopeasti näkemään asiat samassa valossa kuin hänkin, ja
-aavistamme kussakin eri tapauksessa hänen ajatuksensa.
-
-Ihmiset voivat auttaa toisiaan järjellään ja tunteellaan. Muu apu
-on minusta ainoastaan näennäistä. Jos aiotte antaa minulle leipää
-ja lämpöä, niin tunnen maksavani niistä täyden hinnan, ja lopulta
-jään kuitenkin samaksi mitä olinkin, en paremmaksi enkä huonommaksi;
-kaikki henkinen ja siveellinen hyvä taas on suoranaista voimien
-lisäystä. Se lähtee sinusta, tahtoen tai tahtomattasi, ja hyödyttää
-minua, jota et ikinä ole ajatellutkaan. En voi kuulla puhuttavankaan
-minkäänlaatuisista persoonallisista avuista ja suuresta työkyvystä
-tuntematta mielessäni virkoavan elokkaan päättäväisyyden. Kaikki
-mikä on ihmisvoimin suoritettavissa herättää meissä kilvoittelun
-halua. Cecilin sanat Valter Raleighistä: "Tiedän hänellä olevan
-suunnattoman työkyvyn", ne vaikuttavat kuin sähköisku. Samaten
-vaikuttavat Clarendonin kuvaukset Hampdenista, "jonka työteliäisyyttä
-ja valppautta ei uutterinkaan voinut väsyttää ja uuvuttaa, ja joka
-oli niin läpitunkevan lahjakas, ettei ovelinkaan ja teräväpäisinkään
-voinut johtaa häntä harhaan, sekä jonka mieskohtainen rohkeus
-oli tasapinnassa hänen parhaiden avujensa kanssa", -- tai
-Falklandista, "joka siinä määrin kunnioitti totuutta, että hän
-ennemmin olisi tahtonut varastaa kuin teeskennellä". Emme voi lukea
-Plutarkoa sykähtämättömin sydämin; yhdyn kiinalaisen Menciuksen
-lauselmaan: "Viisas mies on satojen sukupolvien opettaja. Missä
-Loon tavat tunnetaan, siellä tulevat tyhmät viisaiksi ja horjuvat
-päättäväisiksi."
-
-Tämä selittää elämäkerrallisten kuvausten siveellisen merkityksen;
-kuitenkin on vainajien vaikeampi liikuttaa elävien sydämiä kuin omien
-aikalaisten, vaikkapa näiden nimet eivät eläisikään yhtä kauan.
-Mitä merkitsee minulle semmoinen ihminen, jota en koskaan ajattele,
-kun taas syvimmässä yksinäisyydessäkin ovat luonani ne, jotka
-tukevat henkeäni ja ihmeellisesti ylentävät ja elähyttävät mieltäni.
-Rakkaus osaa aavistaa toisen ihmisen elämäntehtävän paremmin kuin
-hän itse ja uljaasti rohkaisten pysyttää häntä tehtävässään.
-Mitä on ystävyydessä ylevämpää kuin tuo jalo vetovoima, jolla se
-liittyy kaikkeen hyvään meissä? Emme koskaan enää ole ajattelevat
-halventavasti itsestämme ja elämästä. Olemme kannustetut pyrkimään
-jotakin tarkoitusperää kohti, eikä maatyömiehen työskentely radan
-varrella enää saata meitä häpeämään.
-
-Tästä riippuu tuo minusta mitä puhtain kunnioitus, jota kaikki
-kansanluokat tuntevat päivän sankaria kohtaan, Coriolanuksesta ja
-Gracchuksesta alkaen Pittiin, Lafayetteen, Wellingtoniin, Websteriin,
-Lamartineen asti. Kuulkaa, mikä riemu täyttää kadut. Kansa ei voi
-nähdä häntä kyllikseen. Miehestä he riemuitsevat! Kas siinä pää ja
-vartalo! Mikä otsa! mitkä silmät! Atlaksen olkapäät, ja koko ryhti
-sankarillinen; ja sisäistä voimaa kyllin johtamaan tuota mahtavaa
-koneistoa! Tämä ilo siitä, että on päässyt täyteen ilmaisuunsa se,
-mikä jokapäiväisessä kokemuksessa tavallisesti esiintyy surkastuneena
-ja keskeneräisenä, toistuu ja paljoa korkeammassa muodossa siinä
-ilossa, joka lukijalla on kirjailijanerosta, ja on juuri tässä tämän
-ilon salaisuus. Mitään ei ole jätetty kätköön. On tulta kyllin, jotta
-sillä sulattaa vaikka kokonaisen kultavuoren. Shakespearen pääansion
-voi sanoa olevan siinä, että hän kaikista ihmisistä parhaiten on
-osannut englannin kieltä ja voinut ilmaista, mitä on tahtonut. Mutta
-tuo ilmaisun vapaa ja esteetön virtailu uomissaan ja kanavissaan on
-ainoastaan terveyttä tai onnellista luonnonlaatua. Shakespearen nimi
-johtaa mieleen toisia ja puhtaasti henkisiä lahjoja.
-
-Senaattoreilla ja ruhtinailla ritarimerkkeineen, kunniamiekkoineen
-ja vaakunakilpineen ei ole jaettavinaan suosionosoituksia,
-verrattavia siihen, että ilmaisee toiselle ihmiselle ajatuksia,
-jotka edellyttävät vissiä ylemmyyttä hänen hengenelämässään. Tätä
-kunniaa, joka jokapäiväisessä ympäristössä tuskin kohtaa ihmistä
-kuin kerran pari hänen elämässään, jakaa nero alinomaa ympärilleen
-tyytyväisenä, jos silloin tällöin, kerta vuosisadassa, hänen
-antimensa otetaan vastaan. Aineellisten arvojen määrääjät alenevat
-ikäänkuin joiksikin kokeiksi ja leipureiksi, kohta kun ilmenee joku
-noita henkisten arvojen määrittelijöitä. Nero on yliaistillisten
-asiain luonnontutkija tai maantieteilijä, ja piirtää hän niiden
-karttaa; ja tutustuttamalla meitä uusiin toiminnan aloihin jäähdyttää
-hän mielenkiintoamme entisiin. Me omaksumme nämät yhtäkkiä sinä
-todellisuutena, josta se maailma, johon aiemmin olimme tutustuneet,
-oli ainoastaan heijastuskuva.
-
-Menemme voimistelusaliin tai uimakouluun nähdäksemme ruumiinvoimaa
-ja -kauneutta; yhtäläinen ilo ja korkeampi nautinto on kaikenlaisten
-henkisten lahjojen näkemisestä; semmoisten kuin muiston voima,
-matemaattinen yhdistelykyky, suuri ajattelumahti, elävä mielikuvitus,
-samaten monipuolisuus ja syventymis- ja keskittymisvoima, nämä
-kaikki kun ilmaisevat ihmismielen näkymättömiä elimiä ja jäseniä,
-jotka jäsen jäseneltä vastaavat ruumiinosia. Me astumme näet täten
-uudelle voimistelutanterelle ja opimme arvioimaan ihmisiä heidän
-todellisimpien ominaisuuksiensa mukaan tai, kuten Plato sanoo:
-"valitsemaan ne, jotka ilman silmien tai minkään muun aistimen
-apua etenevät kohti totuutta ja todellista olemista". Ensimäinen
-näistä voimista on mielikuvituksen ilakointi, lumo ja riemukas
-luova toiminta. Ihmisen mielikuvituksen herätessä näyttävät hänen
-voimansa kasvavan kymmen- ja tuhatkertaisiksi. Se herättää meissä
-ihanan vapauden ja riippumattomuuden tunnon ja virittää mielessämme
-uljaan uskaltavan rohkeuden. Me tulemme kimmoisiksi kuin ruutikaasu,
-ja lauselma jossakin kirjassa tai sana, joka on lausuttu jossakin
-keskustelussa, vapahtavat mielikuvituksemme, ja silmänräpäyksessä
-huuhtelee päätämme linnunrata ja jalkamme tallaavat syvänteiden
-pohjaa. Ja tämmöinen hyväteko on todellista, sillä nämä hengen
-avaruudet ovat oikeutettua perintöämme, ja kerta astuttuamme yli
-rajojen, emme enää koskaan ole aivan samoja säälittäviä rajoitettuja
-olentoja kuin ennen.
-
-Ylemmät hengen lahjat ovat niin läheisiä toisilleen, että kaikissa
-etevimmissä kyvyissä aina ilmenee jotakin mielikuvituksen voimaa,
-jopa lahjakkaimmissa matematikoissakin mutta varsinkin ilmenee sitä
-mielissä, joiden ajattelu on välitöntä sisäistä havaitsemista. Nämät
-auttavat meitä sillä, että käsittävät elämän pohjaa hallitsevan
-yhteyden ja vastakohtaisuuden. Plato, Shakespeare, Swedenborg, Goethe
-eivät ikinä ummistaneet silmiään kummaltakaan näistä laeista. Näiden
-lakien tajuaminen on jonkinlainen sielujen mittapuu. Pienet sielut
-ovat pieniä juuri siksi että ovat voimattomia niitä tajuamaan.
-
-Mutta näilläkin kemuilla on mässäyksensä. Järjen meissä herättämä
-ilo muuttuu järjen tulkitsijan jumaloimiseksi. Varsinkin tapaamme
-esimerkkejä tämmöisestä orjistumisesta silloin kun ihmiskuntaa on
-opettanut ja ohjannut henki, jonka ajatusvoima on ollut erikoisesti
-sääntöperäistä. Tästä ovat esimerkkejä Aristoteleen hallitseva
-asema ajatusmaailmassa, Ptolemaioksen tähtitiede, Lutherin, Baconin
-ja Locken vaikutus, -- sekä uskonnossa kaikkien pappisvaltojen,
-pyhimysten ja lahkokuntien historia, jotka ovat ottaneet nimensä
-perustajansa mukaan. Mutta voi, joka ihminen on sellainen uhri.
-Ihmiselimen heikkous viekottelee aina voimaa käyttämään voimaansa
-väärin. Jokapäiväinen kyky riemukseen huikaisee ja sokaisee katsojan.
-Todellinen nero taas tahtoo varjella meitä itseltään. Todellinen nero
-ei tahdo orjuuttaa, vaan vapahtaa ja herättää meissä uusia aisteja.
-Jos kaupunkiimme ilmestyisi viisas mies, niin herättäisi hän niissä,
-jotka puhuisivat hänen kanssaan, uuden voiman ja rikkauden tunnon,
-aukaisemalla heidän silmänsä näkemään heille tähän asti tuntemattomia
-aarteita, hän rauhoittaisi mielemme horjumattoman vakaiksi ja
-tyynnyttäisi meidät vakuutetuiksi siitä, ettei meitä voi pettää,
-koska kukin voisi nähdä elinehtojemme vajanaisuudet ja varmuudet.
-Rikas näkisi erehdyksensä ja köyhyytensä, köyhä turvasijansa ja
-apuneuvonsa.
-
-Mutta luonto saattaa kaiken aikanaan tasapainoon. Sen keinona
-on kiertokulku. Sielu ei siedä vallitsijaa ylitsensä, ja kaipaa
-vaihtelua. Perheenemännät sanovat palvelijasta, joka on ollut
-kelvollinen: hän on palvellut jo liika kauan meillä. Olemme
-ainoastaan taipumuksia, tai paremmin vielä ilmauksia ja oireita, eikä
-kukaan meistä ole täydellinen. Me hipaisemme ja käymme, ja juomme
-siemauksen sieltä täältä elämän lukemattomia kuohuja. Kiertokulku
-on luonnon laki. Kun luonto riistää meiltä suuren miehen, tähystää
-kansa taivaanrantaa nähdäkseen hänen seuraajansa, mutta semmoista ei
-näy, eikä ole näkyväkään. Hän on viimeinen laatuansa. Lähin suuri
-mies on esiytyvä jollakin toisella kokonaan uudella alalla; tällä
-kertaa ei mikään Jefferson tai Franklin, vaan joku suuri kauppanero,
-senjälkeen joku rautatiekuningas, sitten kalojen tutkija, sitte joku
-puhvelinpyytäjä ja tutkimusmatkailija, tai joku puolivilli Lännen
-kenraali. Tämä on turvamme karkeampiin vallitsijoihimme nähden,
-parhaimpia vastaan taas on hienompi apukeino. Voima, josta he tekevät
-meidät osallisiksi, ei ole heidän omaansa. Kun meitä hurmaavat
-aate-ihanteet, niin emme ole niistä velassa Platolle, vaan niille
-itselleen, joiden velallinen itse Platokin on.
-
-En saa unohtaa, että olemme erikoisessa velassa eräälle erityiselle
-ryhmälle. Elämä on asteikkosarja. Suuret miehemme ovat suuressa
-määrässä eriarvoisia. Ihmiset ovat kaikkina aikoina noudattaneet
-joitakin harvoja miehiä, jotka joko sen aatteen laadun vuoksi,
-jota he edustavat, tai suuren vastaanottokykynsä takia ovat
-oikeutetut johtajan ja lainsäätäjän asemaan. Nämä opettavat meille
-alkuperäisen luonnon ominaisuudet -- avaavat meille luonnon sisäisen
-lainmukaisuuden. Me uiskentelemme päivä päivältä harhojen virtaa, ja
-mieltämme tenhoovat ne ilmalinnat ja kangastukset, jotka pettävät
-ihmisiä ympärillämme. Mutta elämä on totinen asia. Valoisina hetkinä
-sanomme: "Auetkoon minulle tie todellisuuteen, liika kauan olen
-kantanut narrinkaapua." Tahdomme oppia tuntemaan taloustieteemme
-ja valtiotaitomme perusteet. Oppikaamme salakirjaimien selitys,
-tai, jos ihmiset ja asiat ovat jonkun taivaallisen sävelteoksen
-katkelmia, niin perehtykäämme sen juoksutuksiin. Järkemme on pettänyt
-meitä, mutta on ollut täysijärkisiä, tervemielisiä ihmisiä, jotka
-ovat iloinneet ja nauttineet rikkaasta, sisällökkäästä olemisesta.
-Minkä he tietävät, sen tietävät he meidän hyväksemme. Jokaisen uuden
-miehen ohella tulee ilmi jokin uusi luonnonsalaisuus, eikä raamattua
-ole kirjoitettava loppuun, ennenkuin on syntynyt viimeinen suuri
-mies. Nämä miehet taltuttavat eläimellisen luonnon huumehaaveet,
-he saattavat meidät mieleviksi ja malttaviksi ja antavat meille
-uusia pyrintöperiä ja uusia voimia. Ihmisten kunnioitus valitsee
-nämät korkeimmalle sijalle. Siitä ovat todistuksena ne lukemattomat
-muistopatsaat, muotokuvat ja muistomerkit, jotka johtavat heitä
-mieliimme jokaisessa kaupungissa, kylässä, asunnossa ja laivassa: --
-
-    Yhä nousevat etehemme haamunsa heidän
-    Ylevämmät veljemme, yhtä tok' verta;
-    Ja he vihkivät pöydät ja vuotehet meidän
-    Sulolemmellä sanojensa, katseittensa.
-
-[Käännöksessä esiytyvät runosäkeet on suomentanut maisteri _O. E.
-Helkiö_.]
-
-Kuinka ilmaisisin ja selittäisin aatteiden ratkaisevan merkityksen,
-sen ihanan palveluksen, jonka tekevät meille ne, jotka istuttavat
-siveellisiä totuuksia ihmismieliin ja yleistajuntaan? -- Elämäni
-ajan on minua kiusannut eräs ainainen arviointi. Kun työskentelen
-puutarhassani ja karsin ja hoidan omenapuutani, niin tyydyttää
-työskentelyni minua, ja voisin jatkaa sitä loputtomiin. Mutta silloin
-tuleekin mieleeni, että päivä on kulunut ja ett'en ole tehnyt
-muuta kuin tätä mieluisaa tyhjänpäiväistä. Matkustan Bostoniin
-tai New-Yorkiin ja juoksen asioillani: ne tulevat suoritetuiksi,
-mutta päättynyt on päiväkin. Minua kiusaa muistellessani, minkä
-hinnan täten olen maksanut tämmöisistä joutavuuksista. Johtuu
-mieleeni tarun aasinnahka, joka oli semmoinen, että ken vaan istui
-sillä, hänen toivonsa täyttyivät, mutta joka toivolta hävisi siitä
-palanen. Menen hyväntekeväisyysyhdistykseen. Mitä tehnenkin,
-en voi siirtää silmiäni kellosta. Mutta jos ilmaantuisi siellä
-seuraan joku hieno ylevä sielu, joka tietäisi tuskin mitään eri
-ihmisistä ja puolueista, Carolinasta ja Cubasta, mutta joka voisi
-paljastaa lain, jota nämä kaikki erikoisasiat noudattavat, ja siten
-vakuuttaisi minut siitä iäisestä oikeudesta, joka tekee tyhjäksi
-jokaisen väärän pelaajan aikeet ja joka saattaa vararikkoon jokaisen
-omanvoiton pyytäjän, joku, joka antaisi minulle tunnon siitä
-ett'en ole riippuvainen maastani ja ympäristöstäni ja ajasta ja
-ihmisruumiista, niin vapahtaisi se ihminen minut; minä unohtaisin
-kellon, liukuisin ulkopuolelle tukalia ahdistavia suhteitani,
-toipuisin vammoistani, heräisin kuolemattomaksi päästessäni tuntoon
-iäisistä haihtumattomista omaisuuksistani. Täällä keskellämme on
-kamppailu ankara rikkaudesta ja köyhyydestä. Me elämme torilla, jolla
-on saatavissa ainoastaan rajoitettu määrä vehnää tai villaa tai
-maata, ja jos minulla on niitä enemmän, niin täytyy niitä jollakin
-toisella olla sitä vähemmän. Näyttää kuin en saisi omistaa mitään
-rikkomatta hyviä tapoja vastaan. Kukaan ei iloitse toisen ilosta,
-koko olomme on alinomaista sotajalalla olemista, alinomaista väärää
-sortamista. Jokainen saksilaisrotuinen lapsi on kasvatettu tahtomaan
-olla ensimäinen. Se on meidän järjestelmämme; ja jokainen joutuu
-arvostelemaan arvonsa sen mukaan, miten syvää mielipahaa, kateutta
-ja vihaa hän herättää kanssakilpailijoissaan. Mutta noilla uusilla
-aloilla, aatteitten mailla on tilaa yllin ja kyllin: siellä ei ole
-sortavaa oman arvon tuntoa eikä töykeätä toisten teiden sulkemista.
-
-Ihailen suuria miehiä, millä alalla he esiintyvätkin, ihailen
-toiminnan miehiä ja ajatuksen miehiä, ihailen jyrhiä ja ihailen
-herkkiä, "Jumalan ruoskia" ja "ihmiskunnan lemmikkejä". Ihailen
-ensimäistä Caesaria ja Espanjan Kaarle V:ttä; Ruotsin Kaarle
-XII:tta, Richard Plantagenetiä ja Ranskan Bonapartea. Ylistän
-jokaista kelvollista miestä, virkamiestä, joka täyttää sijansa,
-upseeria, ministeriä, senaattoria. Ihailen hallitsijaa, joka seisoo
-lujasti, raudanvarmasti paikallaan, jalosyntyisenä, rikkaana,
-ylväänä, kaunopuheliaana, menestyvänä, lumoten kaikki alaisikseen
-ja valtansa ja voimansa tuiksi. Miekka ja nuija, tai mielet kuin
-miekka ja nuija, jouduttavat maailmojen työtä. Mutta suurempana
-pidän häntä, jos hän voi kieltää itsensä, ja kaikki sankarit ja
-sallia, että tulvii niiden sijalle järjenvalo, jonka rinnalla ja
-edessä yksityisoliot unohtuvat, tuo ylevänhieno, vastustamattomasti
-ylöspäin kohottava voima hengessämme, joka hävittää tunnon kaikesta
-yksityisolemisesta; voima niin suuri, että voiman omistajakin sen
-edessä hupenee olemasta. Silloin on hän oikea hallitsija, jos hän
-antaa hallitusmuodon kansalleen, silloin oikea pappi, jos hän
-julistaa sielujen yhdenvertaisuutta ja vapahtaa palvelijansa heidän
-sokeasta jumaloimisestaan, silloin oikea keisari, jos hän voi olla
-ilmankin valtakuntaansa.
-
-Mutta tarkoitukseni oli ainoastaan vähän tarkemmasti määritellä paria
-kolmea näistä palveluksista. Luonto ei koskaan säästä opiumiaan ja
-lievityskeinojaan; vaan kaikkialle missä se vammaa luomiaan jollakin
-rumuudella tai puutteellisuudella, tuhlaa se voiteitaan haavalle,
-ja kärsivä kulkee iloisana läpi elämänsä, aavistamatta kurjuuttansa
-ja kykenemättä näkemään sitä, vaikka koko maailma jok'ikinen päivä
-osoittaa sitä sormellaan. Arvottomat ja vahingolliset yhteiskunnan
-jäsenet, joiden olemassaolo on yhteiskunnallinen mätä, pitävät
-poikkeuksetta itseään sorretuimpina olentoina maailmassa eivätkä
-ikinä toivu hämmästymästä aikalaistensa kiittämättömyyttä ja
-itsekkyyttä. Maapallomme paljastaa kätkettyjä voimiansa, ei
-ainoastaan sankareissa ja ylienkeleissä, vaan myöskin kielikelloissa
-ja juoruakoissa. Eiköhän ole omituista sekin, että on kätketty
-kaikkeen olevaan varma määränsä hitaista saamattomuutta, säilyttävää,
-vastustavaa voimaa, jolle kaikki muuttuminen ja herääminen on
-vastahakoista? Ihan riippumatta kunkin henkisistä voimista ylpeilee
-jokainen ihminen mielipiteestään ja on varma siitä, että hän on
-oikeassa. Ei ole sitä raihnaisinta isoäitiä, eikä narrimaisinta
-hölmöä, joka, käyttäen viimeisiä hitusia ymmärryksen ja järjen
-lahjojaan, ei omassa mielessään virnistelisi ja ilkkuisi toisten
-mielettömyyksille. Mikäli joku ihminen on erilainen kuin minä, sikäli
-on hän minun silmissäni houkkio. Ihminen ei voi aavistaakaan, että
-hän saattaisi olla väärässä. Miten nerokasta liittää asiat toisiinsa
-tuolla liitekeinolla lujemmalla kuin mikään sementti! Mutta kesken
-kaikkea tätä sokean itsetyytyväisyyden virnistelyä astuu yht'äkkiä
-ohitsemme haamu, jota itse Thersiteskin voisi kunnioittaa ja ihailla.
-Se on hän, jonka pitäisi johtaa meitä sillä tiellä, jota vaellamme.
-Hänen apunsa on rajaton ja ehtymätön. Ilman Platoa melkeinpä
-kadottaisimme uskomme järkiperäisten kirjojen mahdollisuuteen.
-Me näytämme tarvitsevamme ainoastaan yhtä, mutta juuri sen me
-tarvitsemmekin. Me kaipaamme liittyä ylevän uljaisiin ihmisiin, koska
-vastaanottokykymme on rajoittamaton ja koska seurustelu suurten
-kanssa helposti istuttaa suuruutta ajatuksiimme ja tapoihimme.
-Kaikissa meissä asuu viisauden mahdollisuus, vaikkapa se ainoastaan
-niin harvoissa elävänä vaikuttaa. Tarvitaan ainoastaan yksi viisas
-seurassa, ja kaikki ovat viisaita; niin nopea on tartunta.
-
-Siten ovat suuret miehet kuin voide, joka poistaa silmiltämme
-itserakkauden kalvon, antaen meille kyvyn nähdä toisia ihmisiä
-ja heidän tekojaan. Mutta on vikoja ja heikkouksia, jotka ovat
-syöpyneet kokonaisiin kansoihin ja aikakausiin. Ihmiset tulevat
-aikalaisiinsa, vieläpä enemmän kuin esi-isiinsä. On huomattu,
-että vanhat aviopuolisot, tai henkilöt, jotka monta vuotta ovat
-asuneet yhdessä, tulevat toistensa näköisiksi; ja, jos he eläisivät
-kylliksi kauan, emme voisi eroittaa heitä toisistaan. Luonto kammoo
-tuommoista yhteenmukauvaisuutta, joka uhkaisi sulattaa maailman
-muodottomaksi möhkäleeksi, ja rientää särkemään tuommoisia hentoja
-yhteenliittymisiä. Samanlaista sulaumista tapahtuu saman kaupungin,
-saman lahkon, saman puolueen jäsenien kesken; ja ajan aatteet
-liikkuvat ilmassa ja tartuttavat kaikki, jotka hengittävät sitä.
-Nähtyinä tarpeeksi korkealta näyttäisivät New-York täällä ja tuolla
-Lontoo, ja koko länsimainen sivistys kuin mielettömyyksien pesältä.
-Me pidämme toisiamme silmällä ja kiihotamme kilvoittelevalla
-kateudellamme ajan virmaa mielettömyyttä. Kilpenä omaatuntoamme
-vastaan käytämme yleistä tapaa ja aikalaisiamme. Ja toisaalta on
-ylen helppoa olla yhtä viisas ja hyvä kuin kanssaihmisemme. Opimme
-varsin helposti aikalaisiltamme sen minkä hekin tietävät, ja opimme
-sen ikäänkuin omistaisimme sen ihomme huokosten kautta. Me tajuamme
-sen myötätunnon voimalla, tai kuten vaimo kohoo miehensä henkiselle
-ja siveelliselle tasolle. Mutta me pysähdymme siihen, mihin hekin
-pysähtyvät. Hyvin vaikeata on meidän astua siitä edemmäksi. Suuri
-ihminen, tai semmoinen, joka pysyy luonnon povella ja katkaisee
-tapojen siteet, pelastaa meidät uskollisesti noudattaessaan
-johtavia aatteita sovinnaisista erehdyksistä ja suojelee meitä
-aikalaisiltamme. He ovat niitä poikkeuksia, joita tarvitsemme
-kaiken muun yhtäläistyessä. Vieras suuruus on vastamyrkky kaikelle
-ummehtuneelle, keskinkertaisuuteensa piintyvälle salaseuraisuudelle.
-
-Täten vahvistaa ja vaurastuttaa meitä nero, ja me virkenemme
-tahmentumisesta, jonka liika paljo seurusteleminen vertaistemme
-kanssa on aiheuttanut, ja me uskallamme riemuiten luonnon syvyyksiin,
-suuntaan, johonka hän meitä johtaa. Miten korvaakaan yksi ainoa suuri
-mies kokonaiset kääpiökansat! Jokainen äiti soisi yhden pojistaan
-neroksi, vaikkapa kaikki muut jäisivätkin keskinkertaisiksi. Mutta
-uusi vaara uhkaa suuren miehen vaikutuksen liikanaisuudessa. Hänen
-vetovoimansa tempaa meidät sijaltamme. Me olemme tulleet henkisesti
-riippuvaisiksi ja henkisiksi itsemurhaajiksi. Oi! tuolla jo häämöttää
-apumme taivaan rannalla: -- uusia suuria miehiä, uudenlaatuisia ja
-uusin lahjoin, kaikki tasoittaen ja heikentäen toistensa vaikutusta.
-Me saamme kyllämme kunkin erikoisen suuruuden hunajasta. Jokainen
-sankari muuttuu lopulta rasitukseksi. Voltaire ei ollut ehkä mikään
-ilkeä ihminen, kuitenkin hän sanoi lempeästä Jesuksesta: "Kunpa en
-ikinä enää tarvitsisi kuulla sen miehen nimeä." Ylistetään George
-Washingtonin kuntoa. -- "Hitto vieköön koko Georg Washingtonin!"
-on jakobini-paran ainoa vastaus ja puolustus. Mutta ihmisluonto
-tarvitsee tämmöisen turvakeinon. Mitä suurempi on keskihakuisuus,
-sitä suurempi on myöskin keskipakoisuus. Suuren miehen vastapainoksi
-asetamme hänen vastakohtansa, ja valtion menestys riippuu tästä
-vipusimesta.
-
-On joka tapauksessa sentään jyrkkä rajansa suurten miesten
-vaikutuksella. Suuret määrät semmoisia ominaisuuksia, joita emme voi
-käyttää, estävät meitä lähestymästä neroja. He vaikuttavat varsin
-tenhoovasti ja luokseenvetävästi meihin, ja ovat kaukaa nähden kuin
-omiamme, mutta joka taholta olemme estetyt lähestymästä heitä. Mitä
-vahvempi on veto heitä kohti, sitä tehoisampi on myöskin työntö
-poispäin. On ikäänkuin jotain epätodellista, epäpätevää siinä
-hyvässä, jonka he ovat tehneet meille. Syvimmät havaintonsa ja
-näkemyksensä havaitsee ja näkee ihminen itselleen. Ne ovat jotakin
-epäoleellista hänen seuraajalleen, niin kauan kuin hän ei itse ole
-omassa olemuksessaan niitä kokenut. On kuin olisi jumaluus varustanut
-jokaisen sielun, jonka se lähettää luontoon, varmoilla voimilla
-ja hyveillä, joita ei voi jakaa ja antaa toisille ihmisille, ja
-kuin olisi se lähettäessään tämän sielun toteuttamaan jotain uutta
-tehtävää olevain piirissä, piirtänyt sille sanat: "Ei siirrettävä
-toiselle henkilölle", tai "Ainoastaan tätä matkaa varten". On jotakin
-pettävää ihmismielten keskinäisissä suhteissa. Rajakivet ihmisten
-välillä ovat näkymättömät, mutta niiden yli ei koskaan voi astua.
-Ihmisessä elää niin harras tahto jakaa ja niin harras tahto ottaa
-vastaan, että jokainen ihminen pyrkii häipymään toiseksi ihmiseksi;
-mutta yksilöisyyden laki tekee tehoisiksi salaiset voimansa: sinä
-olet sinä ja minä olen minä, ja niinä pysymme.
-
-Sillä luonto tahtoo, että kaikki pysyy itsenään; ja samalla kuin
-kukin yksilö pyrkii kasvamaan ja kasvamaan ja sulkemaan kaiken muun
-pois ja laajenemaan maailman ja olemisen ääriin asti ja tekemään
-tyhjäksi omalla itsellään kaiken, silloin on luonnon sitkeä
-alinomainen pyrkimys suojella kaikkea yksityistä kaikelta muulta.
-Kaikkeen on kätkettynä itsensäsäilyttämisen ja itsensäpuolustamisen
-voima. Mikään ei ole ilmeisempää kuin se voima, joka suojaa jokaista
-yksilöä toisilta yksilöiltä maailmassa, jossa hyväntekijä niin
-helposti vaihtuu sortajaksi, ainoastaan siten, että hän jatkaa
-vaikutusvoimaansa aloille, joissa sitä ei enää tarvita, maailmassa,
-jossa lapset näyttävät niin kokonaan olevan ajattelemattomain
-vanhempainsa armoilla, ja jossa yleensä melkein kaikki ihmiset ovat
-liiaksi seuranhaluisia ja toistensa asioihin sekautuvia. Täydellä
-syyllä puhumme me lasten suojelusenkeleistä. Kuinka paljon ovatkaan
-he, juuri lapset edellämme välittömyydessään ja vaistossaan,
-joka kavahtaa huonoja henkilöitä sekä kaikkea halpamaisuutta! He
-vuodattavat omaa yltäkylläistä suloansa kaikkeen, mitä he näkevät.
-Senpävuoksi eivät he olekaan semmoisten kasvattajapoloisten armoilla,
-kuin me täysikäiset. Jos me töykimme ja nuhtelemme heitä, niin
-unohtavat he nopeasti sen ja saavat itseluottamusta, ja jos me
-hemmottelemme heitä ja suvaitsemme heidän vikojaan, niin löytävät he
-muualta ohjeensa.
-
-Meidän ei tarvitse pelätä ylivoimaista vaikutusta. Jalolla, alttiilla
-luottamuksella saamme antautua. Palvele suuruutta! Älä kavahda
-mitään nöyrtymistä. Äläkä säästä mitään palvelusta, jonka vaan voit
-tehdä. Ole jäsen heidän ruumiistaan, heidän suunsa hengitys. Uhraa
-itsekkyytesi! Mitä siitä, kun vaan tulet avarammaksi ja jalommaksi?
-Älä välitä, jos sinua tästä moitittaisiin: altistuminen, antauminen
-olkoon kernaasti suurempi kuin tuo nurja ylpeys, joka saidasti
-säilyttää omat rajansa. Tule toiseksi; älä ole itseäsi, vaan Platon
-oppilas; älä itsenäinen ihminen, vaan kristitty, älä luonnontutkija,
-vaan Descartesin oppilas, älä runoilija, vaan Shakespearen seuraaja.
-Turhaa, kehityksen pyörää ei voi pysäyttää; ei hitauden ja pelon,
-eipä itse rakkaudenkaan voimat voi sinua kiinnittää. Eteenpäin,
-iäti eteenpäin! Mikroskooppi havaitsee monadin tai väre-eläimen
-liikkuvan infusorioiden keskellä veden pisarassa. Yht'äkkiä ilmestyy
-eläimeen pilkku, joka laajenee raoksi, ja samassa on edessämme kaksi
-täydellistä eläintä. Samanlaista iäti jatkuvaa eroittautumista
-tapahtuu ajatusmaailmassa ja yhteiskunnassa. Lapset luulevat,
-ett'eivät he voi elää ilman vanhempiaan. Mutta pikemmin kuin he
-huomaavatkaan, on tuo musta pilkku ilmestynyt ja ero tapahtunut. Joku
-sattuma paljastaa heille nyt heidän riippumattomuutensa.
-
-Mutta _"suuret miehet"_ -- se nimitys on melkein loukkaus. Löytyykö
-siis luokkia? Onko olemassa kohtalo? Miten käy sen lupauksen, joka
-on hyveelle annettu? Syvämielinen nuorukainen valittaa luonnon
-kohtuuttomuutta. "Ylväs ja ihana on sankarinne", sanoo hän, "mutta
-katsokaahan Pekka-parkaa tuossa, jonka maailmana ovat hänen
-työntikärrynsä, katsokaahan kaikkia noita lukemattomia Pekkoja!"
-Miksi ovat joukot hamasta historian alkupäivistä asti olleet
-miekkojen ja kanuunoiden ruokana. Ihanteet aateloivat muutamat harvat
-johtajat, joilla on tunnetta, järkeä, rakkautta, uhrautumisvoimaa; ja
-nämä pyhittävät sodan ja kuoleman; mutta mitä jää noiden poloisten
-osaksi, jotka he pestaavat ja surmaavat? Ihmisten halpa-arvoisuus
-on jokapäiväinen murhenäytelmä. Toisten halpuus on meille yhtä
-oleellinen tappio kuin se, että itse olisimme halpoja; sillä me
-kaipaamme yhteiselämää.
-
-Vastaukseksi näihin huomautuksiin voisi sanoa, että yhteiskunta on
-ikäänkuin Pestalozzin järjestelmän mukaan toimiva koulu: kaikki ovat
-vuoroonsa sekä opettajia että oppilaita. Meille on yhtä edullista
-sekä vastaanottaa että jakaa. Ihmiset, jotka tietävät samaa, eivät
-läheskään ole edullisin seura toisilleen. Mutta saatettakoon
-sen sijaan jokaisen älykkään ihmisen seuraan toinen, toisilla
-kokemuksilla varustettu ihminen, ja kohta on kuin laskisi vettä
-järvestä, kaivamalla rinnalle matalamman säiliön. Tämä tuntuisi
-tuottavan jo aivan ulkonaistakin etua, ja suureksi hyödyksi on
-se jokaiselle puhujalle, koska hän siten voi muovata ajatuksensa
-selviksi itselleen. Persoonallinen mielentilanne vaihtuu varsin
-keveästi arvokkuudesta riippuvaisuuteen. Ja jos näyttää siltä, kuin
-ei joku koskaan istuisi johtajan istuimella, vaan aina seisoisi
-ja palvelisi, niin johtuu se siitä, ett'emme ole saaneet seurata
-seuran toimintaa tarpeeksi pitkää aikaa, jotta näyteltäväin osain
-kiertokulku olisi ollut täydellinen. Mitä taas tulee siihen, että
-puhumme joukoista ja tavallisista ihmisistä, niin ei ole mitään
-tavallisia ihmisiä. Kaikilla ihmisillä on lopullisesti sama arvo, ja
-todellinen taide on mahdollinen ainoastaan sen vakuutuksen pohjalla,
-että kukin kyky kohdallaan saa ylistävän tunnustuksensa. Rehellinen
-kilpailu ja vapaa kenttä ja tuoreimmat laakerit kaikille voittajille
-alallaan! Mutta taivas on varannut saman liikkumistilan kaikelle
-olevalle. Kukin on levoton, kunnes hän on heittänyt oman säteensä
-kaikkeuden kupuun, ja siten nähnyt oman voimansa kirkastetuimmassa
-ihanuudessaan ja täydellisyydessään.
-
-Päivän sankarien suuruus on suhteellista; he kasvavat nopeammin; tai
-ovat he semmoisia, joissa menestyksen hetkenä on ollut kypsänä jokin
-ominaisuus, jota sinä hetkenä on kaivattu. Toiset ajat vaativat taas
-toisia ominaisuuksia. Muutamat säteet livahtavat tavallisen katsojan
-nähtävistä, ja tarvitsevat hienompaa silmää, tullakseen huomatuiksi.
-Kysy suurelta mieheltä, onko ketään häntä suurempaa. Hänen
-aateveljiään on, eikä silti että joukko ei heitä huomaa vähemmän
-suuria, vaan päinvastoin suurempia. Luonto ei ikinä lähetä suurta
-miestä elämään uskomatta samalla salaisuutta siitä jollekin toiselle
-sielulle.
-
-Yksi ilahuttava tosiasia käy esiin näistä tutkisteluistamme, -- se
-että rakkaudessamme on todellista kohoamisvoimaa. Yhdeksännentoista
-vuosisadan kuuluisuudet ovat joskus lueteltavat todistuksina
-kehittymättömyydestämme. Ihmiskunnan kehitys on kaiken historioimisen
-ainoana todellisena aineena. Meidän täytyy siinä monessa kohdassa
-luottaa omiin johteluihimme ja täyttää monta aukkoa kertomuksessa.
-Kaikkeuden historia on ilmiöiden esille tulemista, ja elämä on
-muistelemista, mieleen johtamista. Yksikään ihminen kaikissa
-kuuluisuuksien sarjoissa ei ole sulaa järkeä tai valoa tai sitä
-elämän ja tiedon alkuolentoa, jota etsimme; hän on ainoastaan omalla
-alallaan ikäänkuin tähystyskohta uusia mahdollisuuksia kohden. Kunpa
-voisimmekin jonakin päivänä saattaa päätteeseen tuon ikiolennon
-kuvan, josta nuo sädehtivät pisteet ovat osia! Tutkiessamme muutamia
-ihmisiä joudumme kuin joillekin alkualoille, jossa yksilöllisyys
-häipyy ja kaikki koskevat ja yhtyvät toisiinsa voimainsa
-äärimmäisyydessä. Siellä ei enää voi tulvehtivaa ajatusta ja tuntoa
-sitoa ja pidättää mikään persoonallisuuden raja. Tässä on suurten
-miesten voimien salaisuus -- heidän sielunsa laajenee ja vuodattuu.
-Uusi sielun ominaisuus työskentelee päivät ja yöt ja levittäytyy
-kuin keskipisteestään ulospäin laajeneva rengas sekä pyrkii ilmoille
-noudattaen uusia tuntemattomia lakejaan: sielujen sisäinen yhteys
-näyttäytyy läheisimmäksi: mikä on löytänyt tiehykkeensä yhteen, sitä
-ei voi sulkea toisestakaan, ja pieninkin lisäys totuudenhavainnossa
-ja voimassa jollakin taholla on yhtä suuri lisäys kaikkien tuon
-henkisen tasavallan jäsenien totuuden havainnossa ja voimissa. Jos
-kaikki erot kyvyssä ja asemassa häipyvät olemattomiin, kun katsoo
-yksilöitä siinä iäisyydessä, joka on välttämätön, jotta kunkin
-tehtävä saa todellisen täytäntönsä, niin häipyy tuo näennäinen
-vääryys vielä nopeammin, jos kohoomme näkemään kaikkien yksilöiden
-sisäisen, keskisen yhteyden, ja havaitsemme, että ne ovat saman
-iäisen olemuksen muodostumia, josta virtaa kaikki oleva ja elämä.
-
-Ihmisyyden henki on historian oikea näkökohta. Laadut ja ominaisuudet
-pysyvät; ihmiset, joissa ne ilmenevät, ilmaisevat niitä, milloin
-kirkkaammin, milloin heikommin, ja väistyvät taaskin; laadut ja
-ominaisuudet jäävät ja ilmenevät taas uusissa aivoissa. Mikään
-kokemus ei ole jokapäiväisempi. Joskus on nähty fenixlintuja, niitä
-ei enään nähdä, mutta maailma ei silti ole päässyt lumouksestaan.
-Astiat, joille näette piirretyiksi pyhiä vertauskuvia, esiytyvät
-teille nyt tavallisina savenvalajan teoksina, mutta kuvien on pyhä,
-ja vielä tänä päivänä saatatte nähdä ne samat kuvat, mutta nyt
-piirrettyinä kaikkeuden seinille. Joksikin aikaa ovat opettajamme
-meille ikäänkuin edistysaskeleittemme merkkipaaluja ja mittoja.
-Joskus ovat he olleet tiedon enkeleitä ja heidän haamunsa piirtelivät
-pilviä. Myöhemmin tulimme lähemmäksi heitä, näimme heidän voimansa,
-kehityksensä ja rajansa; ja he luovuttivat sijansa toisille neroille.
-Onpa onni, jos jokukin nimi jää niin korkealle, ett'emme vielä pysty
-lukemaan sitä lähempää ja että aika ja vertailu eivät ole riistäneet
-sädettäkään sen loisteesta. Mutta lopulta olemme herkeävät etsimästä
-ihmisissä täydellisyyttä ja tyytyvät heidän yhteiskunnalliseen ja
-edustavaan laatuunsa. Kaikki, mikä koskee yksilöä, on tilapäistä ja
-ainoastaan tulevaisuutta varten, kuten yksilö itsekin, joka kohoo
-rajoistaan ja rajoituksistaan yleiseen olemiseen. Emme koskaan saa
-todellisinta ja parasta hyötyä nerosta niin kauan kuin pidämme häntä
-alkuperäisenä voimana. Samana hetkenä, jona hän lakkaa olemasta
-meille perussyynä, alkaa hän auttaa meitä sitä enemmän vaikutuksena.
-Sillä silloin ilmenee hän meille valtaavamman mielen ja tahdon
-tulkkina. Pimeä minäkin muuttuu läpinäkyväksi Alkusyyn valossa.
-
-Kuitenkin, ihmiskasvatuksen ja ihmistoimeliaisuuden rajoissa voimme
-sanoa, että suuria miehiä on olemassa, jotta voisi esiintyä vielä
-suurempia. Elollisen luonnon tarkoituksena on pyrkiä korkeampaan, ja
-ken voi määrätä tämän pyrkimyksen rajat? Ihmisen tehtävänä on luoda
-valoa hämäryyteen ja kylvää kaikkialle, koko elämänsä ajan, tiedon ja
-laulun siemeniä, jotta ilmasto, vilja, eläimet, ihmiset lauhkenisivat
-ja jotta rakkauden ja lempeyden taimet versoisivat moninkertaisina.
-
-
-
-
-II.
-
-Plato, filosofi.
-
-
-Kaikista maallisista kirjoista ansaitsee yksin Plato Omarin
-uskonkiihkoisan ylistyslauseen Koraanista, kun hän sanoi: "Polttakaa
-kirjastot, niiden arvo ja sisältö on tässä kirjassa." Hänen
-lauselmiinsa sisältyy kansojen sivistys, ne ovat koulujen kulmakivet,
-ne ovat kaiken kirjallisuuden ehtymättömät lähdesuonet. Ne ovat
-kasvatuksena kaikkeen logiikkaan, aritmetiikkaan, kaunotaiteeseen,
-sopusuhteitten tajuamiseen, runousoppiin, kielitieteeseen,
-puhetaitoon, tieteelliseen jäsentelyyn, siveysoppiin, käytännölliseen
-elämänviisauteen. Ei ole ollut toista ihmistä, jonka ajatus olisi
-käsittänyt niin avarat alat. Platosta on lähtöisin kaikki, jota
-vieläkin ajattelevat mielet kirjoittavat ja pohtivat. Valtaava on
-Platon aikaansaama vaurio alkuperäisyyksiemme keskuudessa. Hänessä
-olemme saavuttaneet sen vuoren, josta ovat lähtöisin kaikki nuo
-irtonaiset lohkareet. Kaksituhatta kolmesataa vuotta on hän ollut
-oppineitten raamattuna, ja jokainen tulimielinen nuori mies, joka
-vuorostaan on sanonut jotakin hienoa ja sattuvaa vastahakoiselle
-ajalleen -- joku Boëthius, Rabelais, Erasmus, Bruno, Locke, Rousseau,
-Alfieri, Coleridge -- kaikki ovat he olleet Platon lukijoita, jotka
-ovat näppärästi kääntäneet omalle kielelleen hänen syvällistä
-viisauttaan. Suurempipuitteisetkin henget joutuvat kärsimään
-jommoistakin vähennystä arvossaan, koska onnettomuudekseen (niin
-sanoakseni) ovat joutuneet tulemaan jälkeen tämän tyhjentävän
-ajattelijan. Pyhä Augustinus, Copernikus, Newton, Böhme, Swedenborg,
-Goethe ovat niinikään hänen velallisiaan, ja heidän täytyy puhua
-hänen jälissään. On nimittäin kohtuullista lukea laajaperäisimmän
-ajattelijan laskuun kaikki ne erityisseikat, jotka voi johtaa hänen
-opeistaan.
-
-Plato sisältää koko filosofian, ja koko filosofia sisältyy Platoon
--- Platoon, joka yht'aikaa on sekä ihmiskunnan kunnia että häpeä,
-koska ei yksikään germaani tai romaanilainen ole voinut lisätä
-ainoatakaan uutta aatetta hänen peruskäsitteihinsä. Hänellä ei ollut
-vaimoa eikä lapsia, mutta kaikkien sivistyneiden kansojen ajattelijat
-ovat hänen jälkeläisiään, ja heissä on väre hänen sieluansa. Kuinka
-monta suurta henkeä lähettää väsymätön luonto yöstään olemaan hänen
-miehiään -- platonisteja! Aleksandrialaisen koulun, kokonaisen
-sikermän neroja; samanlaisen sikermän Elisabethin aikoina: sir
-Thomas More, Henry More, John Hales, John Smith, lordi Bacon, Jeremy
-Taylor, Ralph Cudworth, Sydenham, Thomas Taylor; Marcilius Ficinus
-ja Picus Mirandola. Calvinismi sisältyy hänen Phaidoniinsa, siihen
-sisältyy koko kristinuskokin. Muhamettilaisuus on saanut kaiken
-siveysopin käsikirjassaan, Akhlak-y-Jalaly'ssä löytyvän filosofiansa
-häneltä. Mystisismillä on Platossa kaikki alku- ja peruskirjansa.
-Tällä muutaman kreikkalaisen kaupungin asujamella ei ole kotikylää
-eikä isänmaata. Englantilainen lukee häntä ja huudahtaa: "kuinka
-englantilaista!" saksalainen: "kuinka germaanista!" italialainen:
-"kuinka roomalaista ja kreikkalaista!" Kuten Argoon Helenan
-kauneuden sanotaan olleen niin yleistä laatua, että ken vain hänet
-näki, tunsi kuin olevansa sukua hänelle, samoin näyttää Plato
-uus'englantilaiselle lukijalle amerikkalaiselta nerolta. Hänen
-laaja ihmisyytensä kasvaa kuin kaikkien eroittavien rajojen ylä- ja
-ulkopuolelle.
-
-Tämä Platon arvo opettaa meille myöskin, mitä meidän on ajatteleminen
-tuosta paljon pohditusta kysymyksestä hänen kirjoittamikseen
-arveltujen teoksien suhteen -- mitkä niistä ovat alkuperäisiä, mitkä
-väärennettyjä. On omituista, että missä tahansa tapaamme miehen,
-päätään pitemmän kaikkia aikalaisiaan, myöskin varmasti esiintyy
-epäilyjä siitä, mitkä ovat hänen oikeita teoksiaan. Siten on laita
-Homeroon suhteen, siten Platon, Rafaelin, Shakespearen. Nämä miehet
-nimittäin ikäänkuin tenhoovat, sähköttävät aikalaisensa niin, että
-heidän oppilaansa tekevät heidän hengessään semmoista, jommoista he
-eivät koskaan voisi tehdä omassa hengessään; ja suuri mies elää täten
-useammassa ruumiissa ja kirjoittaa tai piirtää tai tekee tekonsa
-useammalla kädellä, niin että jonkun ajan kuluttua on vaikeata
-määritellä, mikä on mestarin omaa tekoa, mikä ainoastaan hänen
-oppilaittensa.
-
-Myöskin Plato, kuten jokainen suuri mies, käytti ja tyhjensi koko
-oman aikansa. Mitä on suuri mies muuta kuin valtaavaa omistamis- ja
-sulattamisvoimaa, joka ottaa itseensä ravinnokseen kaikki taiteet
-ja tieteet, kaiken tiedettävän? Hän ei voi olla käyttämättä mitään;
-kaikki kelpaa hänelle. Mikä ei vartuta hänen siveellisiä voimiaan, se
-vartuttaa hänen tietojaan. Siksipä syyttääkin häntä hänen oma aikansa
-aina kirjallisesta varkaudesta ja jäljittelemisestä. Mutta ainoastaan
-luova henki osaa lainata, ja ihmiskunta on hyvillään saadessaan
-unohtaa nuo lukemattomat työntekijät, jotka ovat palvelleet tätä
-arkkitehtiä hänen työssään, ja säästää kaiken kiitollisuutensa
-hänelle. Kun ylistämme Platoa, tuntuu siltä, kuin oikeastaan
-ylistäisimme joitakin Solonilta, Sophronilta tai Philolaokselta
-tehtyjä lainauksia. Vaikkapa niinkin. Jokainen kirja on lainaa, ja
-jokainen huone on lainaa metsistä, kaivannoista, kivilouhimoista;
-jokainen ihminenkin on lainaa esi-isistään. Ja tämä ahnehtiva keksijä
-ottaa lunnaansa kaikista maista.
-
-Plato imi itseensä aikakautensa kaiken tiedon -- Philolaoksen,
-Timaioksen, Heraklitonin, Parmenideen ja mitä heitä muita oli,
-vielä lisäksi oppimestarinsa Sokrateen; ja tuntien itsessään
-voiman luoda tietonsa vielä valtaavammaksi kokonaisuudeksi --
-kokonaisuudeksi, jolla ei ole vertaansa, ei silloisessa eikä
-myöhemmässä ajatusmaailmassa -- vaelsi hän Italiaan omistaakseen sen,
-mitä hänellä oli omistettavaa Pythagoraan opissa, sitte Egyptiin ja
-ehkäpä paljon syvemmällekin itään avatakseen sieltä europalaiselle
-ajatusmaailmalle ne lähteet, jotka siltä vielä puuttuivat. Tämä
-laajapohjaisuus tekee hänet filosofian itseoikeutetuksi edustajaksi.
-Hän sanoo "Tasavallassaan": "Semmoinen mieli, jommoinen filosofilla
-välttämättä pitää olla, esiintyy ainoastaan harvoin kaikkine
-ominaisuuksineen yhdessä henkilössä, mutta sen eri ominaisuudet
-ilmenevät useasti eri henkilöille jakauneina." Jokaisen ihmisen,
-joka tahtoo tehdä jotakin hyvin, täytyy käydä työhönsä korkeammalta
-perustalta. Filosofin pitää olla enemmän kuin filosofi. Platolla
-on kaikki runoilijan voimat, ovatpa ne hänellä mitä korkeimmassa
-määrässä, ja vaikka luulenkin, että häneltä puuttui lyyrillisen
-välittömyyden ratkaiseva lahja, hän pääasiallisesti siitä syystä
-yksin ei ole runoilija, että hän on käyttänyt runoilijalahjojaan
-korkeampaa päämäärää varten.
-
-Suurilla neroilla on lyhyimmät elämäkerrat. Heidän serkkunsa eivät
-tiedä mitään kaskua heistä. He elävät teoksissaan, ja niinpä heidän
-elämänsä kotona ja ulkona oli tavallista ja jokapäiväistä. Jos
-haluatte oppia tuntemaan heidän makuaan ja mielenlaatuaan, niin on
-heidän ihailevin lukijansa enimmän heidän kaltaisensa. Platolla
-erittäinkään ei ole mitään ulkonaista elämäkertaa. Oliko hänellä
-ystäviä, puoliso, lapsia, siitä emme kuule mitään. Kaikki ne häipyvät
-hänen kuvaukseensa. Kuten hyvä uuni polttaa oman savunsa, siten
-filosofikin muuttaa kaiken arvokkaan kohtalossaan henkensä tuotteeksi.
-
-Hän syntyi 430 e.Kr., jokseenkin samoihin aikoihin kuin Perikles
-kuoli; kuului aikansa ja kaupunkinsa ylimystöön, ja sanotaan hänen
-nuorena aikoneen sota-alalle, mutta tultuaan kahdenkymmenen vuotiaana
-yhteyteen Sokrateen kanssa luopui hän tämän neuvosta tästä aikeesta
-ja jäi kymmeneksi vuodeksi hänen oppilaakseen, kunnes Sokrates kuoli.
-Silloin lähti hän Megaraan, noudatti Dionin ja Dionysioksen kutsua
-Sisilian hoviin ja kävi siellä kolmasti, vaikka hänen osakseen
-siellä tulikin hyvin oikullinen kohtelu. Hän matkusti Italiaan,
-sitte Egyptiin, jossa hän viipyi pitkän aikaa, muutamien mukaan
-kolme -- toisten kolmetoista vuotta. Sanotaan hänen matkustaneen
-pitemmällekin, aina Babyloniaan, mutta se on epävarmaa. Palattuaan
-Ateenaan luennoi hän Akademiassa semmoisille, jotka hänen maineensa
-kutsui sinne, ja kuoli, kuten kerrotaan, par'aikaa kirjoittaessaan
-kahdeksankymmenen yhden vuoden vanhana.
-
-Mutta Platon elämäkerta on sisäistä. Meidän on selitettävä tämän
-miehen ylevän korkea asema sukumme henkisessä kehityshistoriassa --
-mistä johtuu se, että mitä korkeammalla ihminen on sivistyksessä,
-sitä enemmän hän on hänen oppilaansa, että, kuten juutalainen
-raamattumme on juurtunut jokaisen europalaisen ja amerikkalaisen
-miehen ja naisen pöytäkeskusteluun ja kotielämään, samaten Platon
-kirjat ovat vallanneet kaikki koulut, jokaisen totuuden rakastajan,
-kaikki kirkot, jokaisen runoilijan -- tehden korkeimmissa
-ajatuspiireissä liikuttaessa mahdottomaksi ajatella muuten kuin
-ikäänkuin hänen välityksellään. Hän seisoo totuuden ja jokaisen
-totuuteen pyrkivän ihmissielun välillä ja on melkeinpä lyönyt nimensä
-ja leimansa kieleen ja ajatuksen alkumuotoihin. Häntä lukiessani
-hämmästyttää minua hänen kirjoitustapansa ja hengenlaatunsa
-ihmeellinen nykyaikaisuus. Hänessä tapaamme taimessaan sen Europan,
-jonka niin hyvin tunnemme pitkine taide- ja sotahistorioineen, kaikki
-sen luonteen ominaisuudet ovat havaittavina jo Platossa -- mutta ei
-kenessäkään häntä ennen. Se on laajentunut ja levittäynyt satoihin
-historioihin, mutta ainoatakaan uutta piirrettä ei senjälkeen ole
-siinä ilmestynyt. Tämä ikuinen nykyaikaisuus on jokaisen taideteoksen
-arvon mittana, koska sen luojaa ei ole eksyttänyt mikään ohimenevä ja
-tilapäinen, vaan hän on pysynyt todellisissa ja pysyvissä piirteissä.
-Kuinka Plato täten on tullut ikäänkuin edustamaan Europaa ja
-filosofiaa, melkeinpä kirjallisuuttakin, sen selittäminen on tehtävä,
-joka meidän nyt on suoritettava.
-
-Tämä on voinut tapahtua ainoastaan terveen, vilpittömän ja
-laajamielisen ihmisen kautta, joka yht'aikaa voi käsittää ja antaa
-arvonsa sekä aatteille, hengen laeille, että kohtalolle, luonnon
-järjestykselle. Kansan kuten yksityisen ihmisenkin ensimäinen
-kehityskausi on itsetiedottomain voimain aika. Lapset itkevät,
-kirkuvat ja polkevat vimmoissaan jalkaansa lattiaan voimatta
-ilmaista halujaan. Kohta kun he voivat puhua ja ilmaista tarpeensa
-ja selittää ne, muuttuvat he sävyisämmiksi. Täysi-ikäiset taas,
-niin miehet kuin naiset, puhuvat kiihtyneesti ja liioitellen,
-niin kauan kuin käsitteet ovat himmeät ja kehittymättömät; he
-tekevät ajattelemattomuuksia ja riitelevät, heidän käytöksensä on
-hiomattoman jyrkkää, heidän puheensa on kirouksia täynnä. Kohta kun
-sivistyksen heitä hioessa asiat alkavat hiukan kirkastua heille
-eivätkä he enää näe niitä sekaisina järjestymättöminä ryhminä
-ja joukkioina, vaan järjestelmällisemmin jaettuina, herkeävät
-he tehottomasta vimmaisuudestaan ja selvittävät tarkoituksensa
-yksityiskohtaisemmin. Ellei kieli olisi muodostunut ilmaisemaan
-selviä äänteitä, olisi ihminen yhä vielä metsän eläin. Samanlaista
-heikkoutta ja vajanaisuutta, vaikka korkeammalla tasolla, tapaa
-kasvatus joka aika nuorissa tulisissa nuorukaisissa ja neidoissa.
-"Oi, te ette ymmärrä minua, minä en ole vielä tavannut ketään, joka
-olisi ymmärtänyt minua", ja huudahdusta seuraa huokauksia ja itkua,
-runoja päiväkirjaan ja yksinäisiä kävelyjä -- kaikki siksi ett'eivät
-he kykene tarkistamaan sanoiksi toivomuksiaan. Kuukautta tai paria
-myöhemmin voi suotuisa kohtalo sallia heidän kohdata, elämänsä tiellä
-olennon, joka on niin läheinen ja sopusoinnussa heidän kanssaan, että
-hän voi vapahtaa heidät heidän liika pakahtuneesta mielentilastaan;
-ja kun täten ilmaisutaito ja tiehykkeet kerta ovat aukeuneet,
-sukeutuu heistä tästä lähtien kelpo kansalaisia. Siten on aina asian
-laita. Kaikki edistys johtaa sokeasta voimasta tarkkuuteen, taitoon
-eristää ja älytä selvästi, sekä totuuteen.
-
-Jokaisen kansan historiassa on kohta, jolloin se astuen esiin
-nuoruutensa umeudesta saavuttaa voimiensa kypsyyden ja jolloin
-älylliset voimat siinä virkoovat olematta vielä yksityiskohtaisesti
-ylen ja liika tarkkoja: tämä on hetki, jolloin siinä kansassa ihminen
-kurottautuu tajuamaan olemisen kokonaisuutta, seisten vielä yön
-ikuisten voimien pohjalla tavoittaa hän jo silmillään ja otsallaan
-taivaan ja tähtien salaisuuksia. Tämä on täysikasvuisen terveyden
-hetki ja voimien huippukohta.
-
-Samanlainen on Europankin historian kulku kohta kohdalta ja
-samanlainen on filosofiankin. Aikaisimmat melkein häipyneet muistot
-kuvaavat vaellusta Aasiasta sisältäen barbaarien unia: sekoitelma
-alkuperäisen kehittymättömiä siveyssääntöjä ja luonnonfilosofiaa,
-joka vähitellen kirkastuu yksityisten ajattelijain osittaisten
-tietosaavutusten kautta.
-
-Ennen Periklestä esiintyy seitsemän viisasta ja heidän mukanaan
-geometrian, metafysiikan ja siveysopin alkeet, heitä seuraavat
-alkuaine-filosofit, jotka johtivat aineiden alun liikunnasta,
-vedestä, ilmasta, tulesta tai hengestä. Kaikki he sekoittivat näihin
-alkuperusteihinsa mytologisia kuvauksia. Viimeksi tulee Plato,
-järjestäjä, joka ei kaipaa ja tarvitse mitään barbaarien värejä tai
-ihokoristeluja ja kirkunaa, sillä hän osaa määritellä. Hän jättää
-Aasian ja sen mukana kaiken muodottoman ja liioitellun, hän merkitsee
-tarkkuuden ja järjen valtaanpääsyä. "Ken voi jäsennellä ja määritellä
-oikein, hän on oleva minulle kuin Jumala."
-
-Tällainen määritteleminen on filosofiaa, filosofia on ihmishengen
-suorittama tilinteko itselleen maailman rakenteesta. Sen pohjana on
-aina kaksi perustotuutta: yksi tai kaksi. 1. Ykseys eli Identtisyys.
-2. Moninaisuus. Me näemme asiat yhtenä havaitessamme lain, joka
-liittävänä kulkee niiden läpi, sekä havaitessamme pintapuoliset
-eroavaisuudet ja syvät yhtäläisyydet. Mutta ajattelu -- niinpä juuri
-tämän identtisyyden eli ykseyden tajuaminenkin -- havaitsee aina
-asioiden erilaisuuden. Yhdenlaisuus ja toisenlaisuus. On mahdotonta
-puhua tai ajatella, ilman että kumpikin näistä käsitteistä yht'aikaa
-elää mielessämme läsnä.
-
-Hengessä on sisäinen pakko etsiä useamman asian yhteistä perustetta,
-sitte tämän perusteen perustetta ja edelleen tämän perustetta
-sukeltaen siten yhä syvemmälle ja syvemmälle, vakuutettuna että
-se siten joskus on saavuttava ehdottoman ja riittävän ykseyden
--- ykseyden, joka on kaikkeus. "Keskellä aurinkoa on valo, valon
-keskellä totuus ja totuuden keskellä iäinen oleminen", sanovat
-Vedat. Kaikella filosofialla, niin idän kuin lännenkin, on sama
-pyrkimys keskuutta kohti. Päinvastaisen välttämättömyyden pakottamana
-kääntyy henki ykseydestä takaisin semmoiseen, joka ei ole yhtä,
-vaan muuta tai monta, perusteesta vaikutukseen, ja tunnustaa
-moninaisuuden välttämättömyyden sekä kummankin, niinhyvin ykseyden
-kuin moninaisuudenkin itsenäisyyden, toinen toiseensa sisältyvänä.
-Ajatuksen tehtävänä on eroittaa toisistaan ja taas sovittaa yhteen
-nämä niin pienimpäänsä asti yhteen solmiuneet olemisen perusosat.
-Niiden olemassaolo on molemminpuolisesti vastakkaista ja toisensa
-poissulkevaa, ja kumpikin on sentään niin läheisesti liukunut
-toiseen, ett'emme koskaan voi sanoa, mikä on yhtä ja mikä ei sitä
-ole. Tuo Proteus on yhtä herkeästi läsnä niin korkeimmassa kuin
-matalimmassakin, niinhyvin ajatellessamme yhtä, totuutta, hyvyyttä,
-kuin kääntyessämme pinnalla olevaan ja aineellisimpaan.
-
-Kaikissa kansoissa on mieliä, joissa elää sisällinen taipumus
-antautua havaitsemaan ja tuntemaan perusykseyttä. Tulinen, syvä
-rukous ja haltioittunut hartaus haihduttavat kaiken olevan yhteen
-olevaan. Tämä pyrintö on löytänyt korkeimman ilmaisunsa idän,
-etupäässä Indian uskonnollisissa kirjoissa, semmoisissa kuin Vedat,
-Bhagavat Ghita ja Vishnu Purana. Nämä kirjat sisältävät tuskin muuta
-kuin tämän aatteen ja kohoovat ne sitä ylistäessään puhtaimpiin ja
-ylevimpiin laulelmiin.
-
-Kaikki on samaa; ystävä ja vihamies ovat samaa ainetta, kyntäjä,
-aura ja vako ovat samaa ainetta, ja tämä aine on sellaista ja
-sitä on niin suuressa määrässä, että muodon vaihtelut kadottavat
-kaiken merkityksensä. Ylin Krishna sanoo eräälle viisaalle: "Sinun
-voimissasi on havaita ja käsittää, että sinä et ole muuta kuin
-minäkään. Sitä mitä minä olen, sitä olet sinäkin, ja sitä on koko
-tämä maailma jumalineen, sankareineen, ihmisineen. Ihmiset näkevät ja
-ajattelevat eroavaisuuksia, koska tietämättömyys sokaisee heidät."
-"Sanat _minä_ ja _minun_ aikaansaavat ja ovat tietämättömyyttä. Mikä
-on kaiken olevan suuri päämäärä, sen olet nyt oppiva minulta. Se on
-sielu -- sama kaikissa ruumiissa, kaikki täyttävä, vaihtumaton ja
-muuttumaton, täydellinen, luontoa korkeampi ja sen yläpuolella oleva,
-vapaa synnystä, kasvusta ja kuolosta, kaikkialla läsnäoleva, puhdasta
-sulaa tietoa, itsenäinen, riippumaton kaikesta epäoleellisesta, kuten
-nimestä, lajista ja muusta semmoisesta niin menneisyydessä kuin
-nykyisyydessä ja tulevaisuudessakin. Tieto, että oleellisesti yhtä
-oleva henki on läsnä jokaisen omassa ja kaikissa muissa ruumiissa,
-on semmoisen ihmisen viisaus, joka tuntee kaiken olevaisen ykseyden.
-Kuten hajauva ilma kulkien huilun reikien kautta ja erittäytyen
-sävelikön eri ääniksi alkuaan on yhtä, samaten on Suuren Hengen
-luontokin yhtä, olkoot sen muodot kuinkakin moninaiset puhjetessaan
-esiin tekojen seurauksista. Kun on poistettu se ero, jonka verhoava
-muoto, olkoon se sitten Jumalan tai jonkun muun, aikaansaa, niin
-ei ole enää mitään eroavaisuutta olemassa." "Koko maailma on vain
-Vishnun ilmestystä, joka on yhtä kuin kaikki oleva, ja on viisaan
-nähtävä hänet, ei erilaisena kuin hän itse on, vaan samana. En ole
-minä semmoinen, joka menen, enkä semmoinen, joka tulen; eikä ole
-sijaa, kussa minä viivähdän, etkä ole sinä sinä, eikä toiset toisia,
-enkä ole minä minä." Ikäänkuin olisi hän sanonut: "Kaikki on olemassa
-sielua varten, ja sielu on Vishnu; eläimet ja tähdet ovat häipyviä
-kuvakangastuksia ja valo vain haihtuvaa heijettä, kaikki kestäminen
-on pettävää ja muodot vankeutta ja taivas itsekin vain pettävää
-näköharhaa." Sielu pyrkii sulautumaan olemiseen, yli muotojen,
-ulkopuolelle Tartaruksen ja taivaan -- vapahtumaan luonnosta.
-
-Jos ajattelu täten tavoittelee jotakin kammottavaa ykseyttä, joka
-nielaisee kuiluunsa kaiken olevan, niin tavoittelee toimeliaisuus
-aivan päinvastaisessa järjestyksessä moninaisuutta. Edellinen
-on ihmissielun suunta tai sen pyrkimys painopistettään kohti,
-jälkimäinen on luonnonvoima. Luonto on moninaisuutta. Ykseys imee
-itseensä, sulattaa ja niukentaa. Luonto avaa ja luo. Nämä kaksi
-perusaatetta, ykseys ja moninaisuus, ilmenevät alinomaa ja täyttävät
-ja läpäisevät joka asian ja ajatuksen. Toinen on olemista, toinen
-järkeä; toinen on välttämättömyyttä, toinen vapautta; toinen on
-lepoa, toinen liikuntaa; toinen on voiman patoumista, toinen sen
-säteilemistä; toinen tarmoa, toinen nautintoa; toinen paisuvaa
-itsetietoisuutta, toinen tarkistavaa määrittelyä; toinen neroa,
-toinen kykyä; toinen hartautta, toinen tietoa; toinen omistamista,
-toinen kauppaa; toinen syntyperäistä, toinen sivistyksellä
-saavutettavaa; toinen kuninkuutta, toinen kansanvaltaa; ja jos
-voimme pitkittää näitä yleistämisiä askelta korkeammalle ja mainita
-kummankin näiden lopullisen tarkoitusperän, niin voisimme sanoa,
-että toisen tarkoitusperänä on vapautua yksilöllisestä olemisesta --
-päästä puhtaaseen tietoon; toisen taas saavuttaa korkein apuneuvojen
-käyttämiskyky eli toimeenpaneva jumaluus.
-
-Kukin tutkija tunnustaa, luonteenlaatunsa tai tottumuksensa
-perustalla, jompaakumpaa näistä hengen jumaluuksista. Uskonnon
-pohjalla hän pyrkii ykseyteen; järjen tai aistien pohjalla
-moninaisuuteen. Liika ripeä ykseyttäminen ja liiallinen pyrkimys
-osiin ja yksityisseikkoihin ovat ajattelun kaksoisvaarat.
-
-Näillä yksipuolisuuksilla on vastineensa kansojen historiassa.
-Aasia on ykseyden, järkkymättömien tapojen ja sääntöjen maa,
-filosofisten järjestelmien tyyssija, jotka riemulla antauvat
-yliaistillisiin mietiskelyihin, ja ihmisten, jotka niin opissa
-kuin käytännössä vakaasti uskovat kuuroon, säälimättömän ankaraan
-ja äärettömään kohtaloon; yhteiskunnassa toteuttaa se tämän
-uskonsa kastilaitoksessa. Toisaalta taas on Europan henkinen
-luonne toimekasta ja luovaa: se tekee kastilaitoksen tehottomaksi
-hengenviljelyksellä, sen filosofia on tieteellistä taitoa, se on
-taiteiden, keksintöjen, kaupan ja vapauden maa. Jos Itä rakasti
-rajattomuutta, niin on Lännen riemu rajojen asettamisessa.
-
-Europalainen sivistys on kyvyn riemukulkua, se on ajatusjärjestelmien
-laajakantoisuutta, järjen hioutumista, notkean taipuisaa älykkyyttä,
-muoto- ja ilmaisu-iloa sekä iloa selvistä johtopäätöksistä. Perikles,
-Ateena, Kreikka olivat työskennelleet tässä hengessä neron ilolla,
-jota ei mikään ennakkokokemus liiallisuuden turmiollisuudesta
-vielä ollut lannistanut. Heitä ei ollut säikäyttämässä mikään
-pimeä valtiotalous, ei mikään pahaa ennustava Malthus, ei mikään
-Pariisi tai Lontoo, ei mitkään tylynjyrkät luokkarajat -- ei
-neulaseppien, kankurien, palvelijain, sukankutojain, karstaajain,
-kehrääjäin, kaivostyömiesten kurjuus, ei mikään Irlanti, eikä mitkään
-intialaiset kastit, jotka ovat vain voimistuneet europalaisten
-hävitysyrityksistä. Järki oli kevätkukoistuksessaan. Taide säteili
-nuoruuttaan. He leikkelivät Penthelion marmoria kuin olisi se lunta;
-ja heidän täydelliset luomansa rakennus- ja veistotaiteen alalla
-näyttivät luonnollisimmilta asioilta, ei sen vaikeammilta kuin
-uuden laivan valmistuminen Medfordin veistämöillä tai uusi mylly
-Lowellissa. Ne ovat jokapäiväistä ja ovat semmoisina hyväksyttävät.
-Roomalaiset legioonat, byzantinilainen lainsäädäntö, Englannin
-kauppa, Versailles'in salongit, Pariisin kahvilat, höyrymyllyt,
-höyrylaivat, höyryvaunut ovat nähtävät perspektiivisesti omassa
-ympäristössään; samoin äänestysuurnat, sanomalehdet ja halpahintainen
-kirjallisuus.
-
-Sillä välin omisti Plato Egyptissä ja matkoillaan Itä-mailla koko
-olennollaan aatteen yhdestä jumaluudesta, joka sulkee itseensä kaiken
-olevan. Plato tuli yhdistämään toisiinsa Aasian ykseyttä ja Europan
-moninaista eriseikkaisuutta, aasialaisen mielen rajoittamattomuutta
-ja määrittelevää, tuloksia rakastavaa, koneitakyhäilevää,
-pintapuoleen takertuvaa, teattereissa käyvää Europaa, ja korotti
-hän kummankin voimaa saattamalla ne kosketukseen toisensa kanssa.
-Sekä Europan että Aasian etevämmyydet ovat läsnä hänen aivoissaan.
-Määrittelevä ajattelu ja luonnonfilosofia ovat europalaisen hengen
-tuntomerkkejä; hän laski niiden pohjaksi Aasian uskonnollisuuden.
-
-Lyhyesti, oli syntynyt henki, jonka mieli saattoi itsessään
-tasapainoon nämä voimat, pohjaansa myöten tajuten kummankin. On
-yhtä helppoa olla suuri kuin pienikin. Syy miksi emme kohta usko
-suuriin henkiin on se, että ne ovat kokemuksemme ulkopuolella.
-Todellisessa elämässä ovat ne niin harvinaisia, että ne ovat melkein
-uskomattomia; mutta pohjaltaan ei ole olemassa mitään ennakkoluuloja
-heitä vastaan, vaan päinvastoin on mitä vahvimmat ennakkoluulot
-heidän edukseen. Mutta olkoonpa kuultu ääniä pilvistä vai ei, olkoon
-hänen äitinsä tai isänsä uneksinut, että poikanen olisi Apollon
-lapsi, olkoon mehiläisparvi laskeunut hänen huulilleen vai ei,
-ihminen oli syntynyt, joka voi nähdä saman asian molemmat puolet.
-Tuo ihmeellinen, luonnossa niin tavallinen yhdiste, Jupiter-mitalin
-päällinen ja alinen puoli, mahdottomuuksien yhdistymys, joka ilmenee
-ja toistuu jok'ainoassa oliossa: niiden todellinen ja niiden henkinen
-merkitys -- se oli nyt kokonaisenaan siirtynyt myöskin ihmistajuntaan.
-
-Sielu ilmestyi, jossa voimat olivat tasapainossa. Joskin hän rakasti
-yliaistillista totuutta, pelasti hän itsensä asettamalla sille
-vastapainoksi yleistajuisimman kaikista periaatteista, ehdottoman
-hyvyyden, joka hallitsee hallitsijoitakin ja tuomitsee tuomaritkin.
-Joskin hänen erittelynsä ja jäsentelynsä olivat yliaistillisia, niin
-tuki hän asemaansa ottamalla kuvansa aloilta, joita puhujat ja hieno
-puhekieli halveksivat, puhuen tammoista ja penikoista, ruukuista
-ja soppakauhoista, kokeista ja kuuluttajista, saviastiakaupoista,
-hevoslääkäreistä, teurastajista ja kalakauppiaista. Hän ei salli
-itsensä horjahtavan mihinkään yksipuolisuuteen, vaan on vakuutettu,
-että asioiden kummatkin puolet ovat oikeutetut ilmenemään hänen
-esityksessään. Hänen perusteensa ja hänen lauselmansa ovat
-täyspitoisia ja kokonaisen painokkaita. Niissä esiintyvät aina
-asioiden kummatkin puolet; vieläpä saavat ne kuin kädetkin itselleen,
-joilla ottaa ja omistaa omansa.
-
-Jokainen suuri taiteilija on ollut suuri juuri yhdistämisvoimansa
-perusteella. Meidän voimamme on siirtyvä, vaihtuva, sanoisinko kuin
-kahden asian välikohdalla väilyvä. Meren rantaviiva, meri nähtynä
-rannalta, ranta mereltä; kahden toisiaan koskettavan metallin
-vaikutus, voimiemme elostuminen kohdatessamme tai erotessamme
-jostakin ystävästämme; kokemuksemme runollisesta luomiskyvystä, joka
-ei ole virkeimmillään kotona ollessamme tai matkustaessamme, vaan
-silloin kun siirrymme toisesta toiseen ja jota siirtymistä sentähden
-on taidolla viljeltävä kiihdykkeenä, jotta olisi elämällemme niin
-paljon vaihtuvaa taiterikasta pintapuolta kuin mahdollista; tällainen
-kahden aineen yht'aikainen vallitseminen selittäköön Platonkin
-voiman ja luonnon. Taide ilmaisee sen, mikä itsessään on yhtä ja
-ehyttä kokonaisuutta, herättämällä sen vaihtelevaisuuden eloon
-ja välkkeeseen. Järki pyrkii tuntemaan ykseyden ykseyttä; runous
-ilmaisee sen meille moninaisuuden avulla tai toisin sanoen, aina
-jonakin esineenä tai vertauskuvina. Platolla ovat kummatkin astiat
-vierellään, toisessa iäisyyden eetteriä, toisessa elämän värejä, ja
-käyttää hän alinomaa kumpaakin. Asia lueteltuna asian rinnalla kuten
-statistiikassa ja historiassa muodostaa ainoastaan tavaraluettelon.
-Asiat taas käytettyinä kielenä ja ilmaisukeinona omaavat ehtymättömän
-kiinnitysvoiman. Plato kääntää alinomaa esiin milloin toisen, milloin
-toisen puolen Jupiter-mitalia.
-
-Ottaaksemme yhden esimerkin: -- luonnonfilosofit olivat suunnitelleet
-kukin oman maailmanmuodostumisteoriansa, atoomiteorian, tuli-,
-liikunta-, henkiteorian, teorioja, luonteeltaan joko kemiallisia
-tai mekaanisia. Plato, matematiikan syvä tuntija ja luonnon lakien
-ja syiden tutkija, tuntee että nämä toisarvoisina syinä eivät
-semmoisinaan voi selittää maailman olemassaoloa, vaan ovat ainoastaan
-ikäänkuin ainehistoluetteloja. Luonnon tutkimuksen johdannoksi hän
-senvuoksi lausuu seuraavan oppisäännön: "Selittäkäämme syy, mikä
-sai korkeimman järjestäjän luomaan ja muodostamaan maailman. Hän
-oli hyvä, ja ken on hyvä, hänessä ei ole jälkeäkään kateudesta.
-Ilman kateutta kun hän oli, tahtoi hän että kaikki oleva ja kaikki
-olevat niin paljo kuin mahdollista olisivat hänen kaltaisiansa. Ken
-tahansa viisaitten miesten ohjaamana myöntää tämän maailman synnyn
-ja perustamisen alkusyyksi, hän on totuudessa." "Kaikki oleva on
-olemassa hyvyyden vuoksi, ja on hyvyys kaiken kauniin alkusyynä."
-Tämä oppisääntö elähyttää ja antaa hengen hänen filosofialleen.
-
-Tämä yhdistämisvoima, joka on ominaista hänen hengenlaadulleen,
-ilmenee kaikissa hänen luonnonlahjoissaan. Jokaisessa monipuolisessa
-nerossa tapaamme lahjoja, jotka varsin luontevasti mukauvat
-ja sointuvat toisiinsa elävässä henkilössä, mutta jotka
-kuvauksessa näyttävät yhteensoveltumattomilta. Platon henki ei
-ole esitettävissä minkään kiinalaisen luettelon avulla, vaan
-tarvitaan häntä käsittämään alkuperäinen mieli, joka tajuaa hänet
-hänen alkuluontoisten voimainsa elävässä työskentelyssä. Vapain,
-rajattomin antautuminen on hänessä yhtyneenä geometrin tarkkuuteen.
-Hänen rohkea mielikuvituksensa sallii hänen sitä varmemmin käydä
-käsiksi tosiasioihin, samoinkuin korkeimmalle lentävällä linnulla
-on lujimmat siipiluut. Hänen patriisista hienouttaan ja hänen
-sisäistä hioutumistaan, jota kärjistää niin terävä ironia, että se
-pistää ja lyö rammaksi, kaunistaa kukoistavin terveys ja voimakkain
-ruumiinrakennus. Tai kuten vanha lauselma sanoo: "Jos Jupiter astuisi
-maan päälle, puhuisi hän kuten Plato."
-
-Tämän hienon ylhäisen sävyn ohella on useitten hänen teostensa
-suorana tarkoitusperänä ja kaikkienkin niiden pohjasävynä
-jonkinmoinen vakavuus, joka "Tasavallassa", ja "Phaidonissa"
-kohoo hartaudeksi. Häntä on syytetty, että hän olisi tekeytynyt
-sairaaksi Sokrateen viimeisinä elinpäivinä. Mutta näiltä ajoilta
-säilyneet kaskut todistavat hänen miehekästä esiintymistään kansan
-edessä mestarinsa puolesta, koskapa kansankokouksen vimmaisa
-kirkunakin Platoa vastaan on säilynyt kertomuksissa; ja se kiivaus
-kansanvaltaista hallitusmuotoa vastaan, joka ilmenee useissa hänen
-teoksissaan, todistaa persoonallista suuttumusta. Hän on vilpittömän
-rehellinen, ja hänessä elää synnynnäinen kunnioitus oikeutta ja
-kunniaa kohtaan ja ihmisellisyys, joka tekee hänen suvaitsevaiseksi
-kansan taikauskoisuudellekin. Lisättäköön tähän, että hän uskoo,
-että runous, profeetallinen voima ja kaikki korkein tieto ovat
-lähtöisin viisaudesta, joka ei ole ihmisen hallittavissa, ja että
-jumalat eivät työskentele filosofisten perusteitten mukaan, vaan
-tekevät ihmeelliset tekonsa ikäänkuin jossain taivaallisessa
-houreessa. Istuen näillä siivekkäillä ratsuillaan liitää hän pimeyden
-valtakunnat, käy siellä, minne ei ihmisliha voi astua; hän näkee
-sielut tuskassaan, hän kuulee viimeisen tuomion humun, hän näkee
-rankaisevan sielunvaelluksen ja kohtalottaret kehrinpuineen ja
-saksineen ja kuulee heidän värttinäinsä huumaavan hurinan.
-
-Mutta ikinä ei hänen valppautensa pettänyt häntä. Voisi sanoa,
-että hän on lukenut kirjoitukset Busyranen porteilla: -- "Ole
-uljas!" ja toisella portilla -- "Ole uljas, uljas, aina uljas!"
-ja sitte pysähtynyt miettien kolmannella portilla: "Älä ole liika
-uljas." Hänen voimansa on kuin lentävän tähden äkillisyys ja hänen
-malttavaisuutensa kuin tämän tähden pysyminen tarkalla täydellisellä
-radallaan -- niin erinomainen on hänen kreikkalainen rakkautensa
-sopusuhtaiseen rajoittaumiseen ja hänen määrittelytaitonsa.
-Logaritmeja lukiessaan ei ihminen ole sen varmempi kuin seuratessaan
-Platoa hänen lennossaan. Mikään ei ole kylmempi kuin hänen päänsä
-hänen mielikuvituksensa salamain leikkiessä yli taivaan. Hänen
-ajatusrakenteensa on valmis, ennenkuin hän esittää sen lukijalleen,
-ja hänen esityksensä vilisee oikean kirjallisuudenmestarin
-yllätyksiä. Hänellä on rikkaus, joka varustaa hänet kulloinkin
-tarvittavalla aseella. Niinkuin ei rikas mies kanna päällään
-useampia pukuja eikä aja useammalla hevosella eikä istu useammassa
-huoneessa kuin köyhäkään, -- vaan on hänellä kulloinkin juuri se
-puku tai ne vaunut tai se työase, joka on hetken ja tarpeen vaatima,
-samoin Plato runsaudessaan ei koskaan ole sidottu tai estetty
-sanonnassaan, vaan on hänellä aina käytettävänään oikea sana. Eipä
-tosiaankaan ole koko järjen asevarastossa asetta, joka ei olisi
-hänen käytettävänään ja jota hän ei käyttäisi -- eepillinen esitys,
-erittelevä kyky, profeetallinen huumaus, välitön aavistava näkemys,
-tuudittava soinnukkuus, iva, katkera pilkka, aina jokapäiväisyyksiin
-ja kohteliaisuuksiin asti. Hänen selityksensä ovat runoutta, ja
-hänen kompasanansa selittävät. Sokrateen vertaus kätilötoimestaan
-ajatuksen esille päästämisessä on hyvää filosofiaa, ja hänen
-arvostelunsa Gorgiaassa puhetaidosta, että se on "kokkitaituruutta"
-ja "liehakoimistaidetta", on yhä vieläkin omiansa kirkastamaan
-käsitystämme siitä. Mikään puhuja ei voi vaikutuksessa kilpailla sen
-kanssa, joka osaa antaa sattuvia pilkkanimiä.
-
-Millä hillinnällä ja maltilla hän aseitaan käyttää, ja mitenkä
-osaakaan hän heikentää ukkosensa jyrinää! Hän on suopean auliisti
-antanut hovimiehelle ja porvarille kaikki aseet, joita voi käyttää
-kouluja ja oppineisuutta vastaan: "Sillä filosofia on hienoa ja
-valitun kaunista, kun ainoastaan kohtuullisesti harrastaa sitä, mutta
-jos liika paljon heittäytyy sen valtaan, turmelee se miehensä."
-Hänellä oli varoja olla antelias, -- hänellä, jolla näköpiirinsä
-auringontapaisen keskellisyyden ja rajattomuuden vuoksi on uskon
-avaruus, jota ei ainoakaan pilvi hämmentänyt. Yhtä avarakäsitteinen
-kuin hänen havaintonsa ja järkensä oli hänen puheensakin: hän
-leikkii epäilyksillä ja imee niistä niiden kaiken mehun; hän
-maalailee ja laskee sanasutkauksia, ja yht'äkkiä puhkee siitä esiin
-mietelmä, joka järkähyttää maat ja meret. Tuo ihmeellinen ylevä
-vakavuus tulee esiin, ei ainoastaan silloin tällöin, kun keskustelu
-kypsyy täydelliseen myönnytykseen tai kieltoon, vaan kokonaisina
-valotulvahduksina. "Minut, Kallikles, ovat nämä mielipiteet
-täydellisesti vakuuttaneet, ja mietin nyt, kuinka olen saava sieluni
-semmoiseksi, että se terveenä astuu tuomarin eteen. Sentähden
-halveksien sitä kunniaa ja niitä kunnianosoituksia, joihin useimmat
-ihmiset panevat arvoa, ja luoden silmäni totuuteen olen voimieni
-mukaan pyrkivä elämään totuudessa ja hyveessä ja siten kuolemaankin.
-Ja haastan kaikki muut ihmiset, ja sinutkin vuorostasi haastan minä
-voimaini takaa kilvoitteluun, joka, sen takaan, on asettava varjoon
-kaikki muut kilpataistelut täällä."
-
-Hän on suuri sopusoinnun ihminen; semmoinen joka ylevimpään
-ajatteluun liittää voimiensa tasa- ja sopusuhdan, niin että
-ihmiset näkevät hänessä unensa ja ajatusvälähdyksensä toteutuneina
-ja varsinaisessa arvossaan. Hänen terve järkensä valtuuttaa ja
-oikeuttaa hänet maailman tulkiksi. Hänellä on järkeä, kuten kaikilla
-filosofeilla ja runoilijoilla; mutta hänellä on myöskin, mitä näillä
-ei ole, -- tuo voimakas, selvittävä terve aisti, joka yhdistää hänen
-runoutensa maailman ilmiöihin ja rakentaa sillat kaupunkien kaduilta
-Atlantikseen. Hän etenee aina askel askeleelta, ja kuinka viehättävä
-olisikin syvänne toisella puolella, aina valmistaa hän kuin viettävän
-nousun tasangolta ajatukseensa. Hän ei ikinä kirjoita haltioissaan
-tai kiedo meitä runolliseen huumaukseen.
-
-Plato käsitti ratkaisevat totuudet. Hän voi heittäytyä maahan ja
-peittää silmänsä palvellen sitä olentoa, jota ei voi laskea tai
-mitata tai tuntea tai nimittää: sitä, josta kaikkea voi myöntää ja
-kaikkea kieltää: sitä, "joka on oleva ja olematon". Hän nimitti
-sitä "ylioleelliseksi." Hän oli valmis todistamaankin kuten
-Parmenideessä, että siten oli laita -- että tämä Oleva kohosi järjen
-rajojen yläpuolelle. Kukaan ihminen ei ole koskaan täydellisemmin
-tunnustanut iäisesti Nimittämätöntä. Täten kunnioitettuaan ikäänkuin
-koko ihmissuvun puolesta Ääretöntä nousi hän ylös ja todisti
-ihmissuvulle: "Ja kuitenkin ovat asiat järjellä käsitettäviä!" --
-se on, hän kunnioitti ensiksi sydämensä pohjasta sielunsa Aasiaa,
--- rakkauden ja voiman valtamerta, iäisesti Samaa, Hyvää, Yhtä
-ennen muotoa, ennen tahtoa, ennen tietoa; ja nyt tämän hartaan
-kunnioituksensa elvyttämänä ja vahvistamana saa hän takaisin sielunsa
-europalaisen luonnonlaadun, nimittäin sivistyksen, viljeltymisensä;
-ja hän huudahtaa: Kuitenkin ovat asiat käsitettäviä! Ne ovat
-käsitettäviä, koska asiat, ollen alkujaan yhdestä, vastaavat
-toisiaan. On olemassa asteikko; ja taivaan ja maan, aineen ja sielun,
-osien ja kokonaisuuden yhtäpitäväisyys keskenään on oppaanamme.
-Kuten on olemassa tähtitiede, jota sanotaan astronomiaksi, tiede
-suureista, jota sanotaan matematiikaksi, tiede ainelaaduista, jota
-sanotaan kemiaksi, samaten on myöskin tiede tieteistä -- sanon sitä
-dialektiikaksi -- joka on Järki ja joka eroittaa väärän todesta.
-Se perustuu yhtäläisyyden ja erilaisuuden tarkkaamiseen, sillä
-arvosteleminen on asialle kuuluvan käsitteen liittämistä siihen.
-Tieteet, parhaimmatkin -- matematiikka ja astronomia -- ovat kuin
-metsästäjät, jotka anastavat minkä saaliin hyvänsä, joka vain
-sattuu heidän tielleen, vaikk'eivät voisi sitä mitenkään hyödykseen
-käyttääkään. Dialektiikka opettaa heitä käyttämään niitä hyödykseen.
-"Tämä tiede on niin tärkeä ja arvokas, ett'ei kukaan järkevä ihminen
-tahdo ryhtyä mihinkään tutkimukseen sen tutkimuksen itsensä vuoksi,
-vaan ainoastaan sentähden, että hän sitä tietä etenisi siihen ainoaan
-tieteeseen, joka käsittää kaiken."
-
-"Ihmisen olemus tai erikoisuus on kokonaisuuden käsittämisessä,
-elikkä sen, mikä vaikutelmien erilaisuudessa on käsitettävissä
-järkiperäiseen yhteyteen kuuluvana." "Sielu, joka ei koskaan ole
-tajunnut totuutta, ei voi pukeutua ihmismuotoon." Minä julistan
-ihmisille Järkeä. Minä julistan heille sitä hyvää, että he ovat sen
-hengen läpitunkemat, joka on luonut luonnon, erittäinkin sitä hyvää,
-että se voi ymmärtää luontoa, joka sen on luonut ja luo. Luonto on
-hyvä, mutta järki on parempi, samoin kuin lainlaatija on enempi kuin
-lainkuulija. Sen ilosanoman tuon minä teille, oi ihmislapset, että
-totuus on kokonaan terveellistä ja että voimme toivoa pääsevämme
-selville siitä, mikä on kaiken olevan todellinen itse. Ihmisen
-vajanaisuus on siinä, että hän on suljettu näkemästä totuuden
-olemusta ja että luulot johtavat häntä harhaan; mutta korkein hyvä on
-todellista, korkein kauneus on todellista, ja kaikki hyve ja kaikki
-onni riippuu tämän todellisen tietämisestä; sillä rohkeus ei ole
-mitään muuta kuin tietoa, ja ihanin onni, mikä ihmistä voi kohdata,
-on että hänen suojelushenkensä johtaa häntä siihen, joka todella on
-hänen omaansa. Tämä on myöskin oikeuden todellinen olemus -- antaa
-kullekin mitä hänelle tulee; niinpä hyveen tuntemukseen ei voi päästä
-muuta tietä kuin syventymällä mietiskelemään jumaluuden olemusta.
-Rohkeutta siis! sillä "vakuutus siitä, että meidän täytyy etsiä ja
-tutkiskella sitä, mitä emme vielä tunne, tekee meidät verrattomasti
-paremmiksi, uljaammiksi ja toimekkaammiksi, kuin jos pitäisimme
-mahdottomana päästä selvyyteen siitä, mitä emme vielä tunne, ja
-sentähden hyödyttömänä siihen pyrkiäkään." Kiihkeällä totuuden ja
-todellisuuden rakkaudellaan turvaa hän meille sijan, jota ei mikään
-voi meiltä riistää, antaen filosofialle arvoa ainoastaan sikäli kuin
-se on iloa yhteydestä todellisen olemisen kanssa.
-
-Täten täytenään europalaista henkeä sanoi hän: sivistystä! Hän näki
-Spartan lait ja säädökset ja älysi, tekisi mieli sanoa nerokkaammin
-kuin kukaan hänen jälkeensä, mitä toiveita voi liittää kasvatukseen.
-Hän iloitsi kaikesta täydellisestä, jokaisesta kauniista,
-hyödyllisestä tai todesta teosta; varsinkin olivat neron loisto ja
-henkiset saavutukset hänen ilonsa lähteitä. "Oi Sokrates", sanoi
-Glaukon, "koko elämän korvaa viisaalle semmoisten keskustelujen
-kuunteleminen kuin tämä nyt." Minkä arvon antaakaan hän neron
-suurteoille, Perikleen, Sokrateen, Parmenideen hengen voimille! Minkä
-arvon, arvoakin kalliimman neroille itselleen! Jumaliksi sanoi hän
-ihanasti personoiden eri hengenlahjoja! Minkä arvon antaakaan hän
-kasvatuksessa voimistelulle, minkä geometrialle, soittotaiteelle,
-astronomialle, joidenka viihdyttävää ja lääkitsevää voimaa hän
-ylistää! Timaioksessa hän osoittaa, kuinka voimme ylevimmällä tavalla
-käyttää silmiämme: "Olemme väittäneet, että Jumala keksi ja soi
-ihmiselle näkövoiman sitä varten, että me katsellessamme järjen
-kehiä taivaalla käyttäisimme oman järkemme voimia sitä elokkaammin,
-jotka voimat -- vaikkakin sekanaiset verrattuina noihin toisiin,
-niin yksisointuisen vaihtelemattomiin -- kuitenkin ovat sukua noiden
-kiertokuluille, ja että täten opittuamme ja luonnon varustamina
-järkiperäisellä pohtimiskyvyllä voisimme jäljitellen jumaluuden
-vaihtumattoman yhtämuotoisia kehäkiertoja taivaalla oikaista omia
-eksymisiämme ja hairahduksiamme oikealta radalta." Ja "Tasavallassa":
--- "Jokainen näistä opinhaaroista puhdistaa ja elvyttää meissä
-jonkin sielunvoiman, jonka toisenlaatuinen tutkimus on sokaissut ja
-haudannut, jonkin sielunvoiman, joka ansaitsee tulla pelastetuksi
-ennemmin kuin tuhannet silmät, koska se yksin voi käsittää totuuden."
-
-Hän sanoi: sivistystä, hengenviljelystä; mutta ennen kaikkea
-tunnusti hän tämän hengenviljelyksen perustukselle sille
-tulevan arvon asettaen verrattomasti etusijalle synnynnäiset
-luonnonlahjat. Hänen ylimykselliset vaistonsa laskivat painoa
-synnynnäisille eroavaisuuksille. Oppi olennaisesta luonteenlaadusta
-ja ennakkotaipumuksista kätkee itsessä kastilaitoksen idun. "Ne,
-jotka olivat määrätyt hallitsemaan, niiden olemukseen sekoitti
-muodostava jumaluus kultaa, sotilaisiin hopeaa, rautaa ja vaskea
-talonpoikiin ja käsityöläisiin." Itä ilmoittaikse aina ja kaikkina
-aikoina tässä uskossa. Koraanilla on tässä kastikysymyksessä selvä
-kantansa. "Ihmiset ovat kokoonpannut metalleistaan, mitkä kullasta,
-mitkä hopeasta. Ne teistä, jotka olivat arvokkaita tietämättömyyden
-tilassa, ne ovat olevat arvokkaita uskon tilassakin omistaessaan
-sen." Platon kanta oli yhtä selvä. "Olemisen viidestä järjestyksestä
-voivat tavalliset ihmiset oppia ainoastaan neljä." "Tasavallassaan"
-hän viivähtää puhuessaan nuorukaisten luonteensävystä ja
-taipumuksista, ikäänkuin olisi se tärkeimmistä tärkein.
-
-Viehättävämpi esimerkki hänen luonnolle antamastaan merkityksestä
-esiintyy vuoropuhelussa nuoren Theageen kanssa, joka halusi
-saada Sokrateen opetusta. Sokrates selittää, että jos joku on
-tullut viisaaksi seurustellessaan hänen kanssaan, niin hän ei
-ansaitse kiitosta siitä, vaan on tämä yksinkertaisesti kehittynyt
-viisaammaksi sill'aikaa kun, eikä sentähden että hän on seurustellut
-hänen kanssaan, ja väittää hän, ett'ei hän tiedä mitenkä se on
-tapahtunut. "Se ei onnistu moneen nähden, eikä semmoisilla ole
-mitään hyötyä liittymisestä minuun, joita kohtaan minua vallitseva
-henki on vastahakoinen, niin että minun on mahdotonta elää heidän
-kanssaan. Henkeni ei toki estä minua antaumasta keskusteluun monen
-kanssa, jotka kuitenkaan eivät mitenkään hyödy tästä seurustelusta.
-Semmoista, Theages, on antautua minun seuratoverikseni; jos se on
-Jumalalle otollista, olet sinä edistyvä pitkin ja nopein askelin;
-mutta et ole edistyvä, jos se ei ole otollista. Arvostele nyt,
-eiköhän sinun ole varmempaa ottaa opettajaksesi joku noista, jotka
-vastaavat siitä hyödystä, jota he jakavat ihmisille, kuin minut,
-joka voin hyödyttää sinua taikka en voi, kuinka vaan sattuu." Aivan
-kuin hän olisi sanonut: "Minulla ei ole mitään järjestelmää. Minä
-en voi mennä vastuuseen puolestasi. Sinä olet tuleva siksi, miksi
-sinun pitää tulla. Jos välillämme on rakkautta, niin on seurustelumme
-oleva sanomattoman suloista ja hyötyisää, ellei ole, niin kulutat
-sinä aikaasi turhaan, ja minä ainoastaan ikävystyn sinusta. Minä
-olen tuntuva sinusta typerältä ja maineeni valheelliselta. Kokonaan
-yläpuolellamme, ulkopuolella kummankin meidän tahtoamme, on tällä
-salaisella sieluja liittävällä tai eroittavalla voimalla sijansa.
-Kaikki hyvä minussa on luoksensa vetävää, ja minä kasvatan en
-antamalla opetustunteja, vaan suorittamalla tehtäväni."
-
-Hän sanoi: hengenviljelystä! -- hän sanoi: luontoa! eikä hän jättänyt
-lisäämättä: mutta on myöskin olemassa jumalallista. Ei herää ajatusta
-ihmismielessä, joka ei nopeasti pyrkisi pukeumaan voimaksi ja joka
-ei järjestäisi itselleen suunnattomia toteutumisen apuneuvoja.
-Plato, rajoituksia rakastava, rakasti rajattomuutta ja näki sen'
-kohottavan ja jalostavan voiman, joka lähti totuudesta semmoisenaan
-ja hyvyydestä semmoisenaan, ja koetti ikäänkuin ihmisjärjen puolesta
-kerta kaikkiaan osoittaa sille sille tulevaa kunnioitusta --
-kunnioitusta semmoista, jota sopii osoittaa äärettömälle hengelle,
-ja kuitenkin kunnioitusta, joka oli ihmisjärjen arvon mukaista.
-Hän sanoi silloin: "Meidän voimamme levittäytyvät äärettömyyteen
-ja palaavat sieltä jälleen meihin. Me voimme määritellä ainoastaan
-pienen osan tietä; mutta tässä on tosiasia, joka ei ole
-sivuutettavissa, ja jos ummistamme silmämme siltä, teemme henkisen
-itsemurhan. Kaikki asiat seuraavat toisiaan asteettain, ja alkakaamme
-mistä alammekin, aina on meidän kohoamistamme kohottava. Kaikki asiat
-ovat esikuvallisia; ja mitä me sanomme tuloksiksi, ovatkin alkeita".
-
-Avain Platon ajattelutapaan ja sen täydellisyyteen on hänen kahdesti
-kahtia jaettu viivansa. Valaistuaan ehdottoman hyvyyden ja ehdottoman
-totuuden välisiä suhteita sekä järjellä tajuttavan maailman muotoja
-sanoo hän: "Otaksukaamme viiva leikatuksi kahteen erisuureen osaan.
-Leikattakoon vielä kahtia kumpikin näistä osista -- toinen edustava
-aistien, toinen käsitteiden maailmaa -- ja näistä kahdesta uudesta
-leikelmästä, jotka edustavat näiden maailmojen kirkasta ja pimeätä
-osaa, on sinulla oleva toisena aistien maailman osana kuvia: varjoja
-ja heijastuksia, toisena taas näiden kuvien todelliset esineet:
-kasvit, eläimet ja taiteen sekä luonnon tuotteet. Sitte jaettakoon
-käsitteiden maailma samalla tapaa, ja toinen näistä leikelmistä on
-sisältävä luuloja ja otaksumisia, toinen taas totuuksia." Näitä
-neljää leikelmää vastaa ihmishengen neljä toimintaa: luulo, usko,
-ymmärrys, järki. Kuten jokainen lammikko kuvastaa auringon kuvaa,
-samaten toistaa jokainen ajatus tai asia meille korkeimman Jumalan
-kuvaa tai luomaa. Miljoonat kanavat puhkaisevat kaikkeutta hänen
-toimintansa tiehykkeinä. Kaikki oleva kohoo kohoamistaan.
-
-Kaikilla hänen ajatuksillaan on tämä nousu: Phaidroksessa
-opettaessaan, että kauneus on armainta maailmassa, se kun herättää
-eloon hilpeyden ja vuodattaa toivoa ja luottamusta maailmaan, minne
-se saapuukin -- ja jossakin määrässä saapuu se kaikkeen olevaan;
-mutta että on olemassa vielä jotain muutakin, joka on niin paljon
-kauniimpi kauneutta kuin kauneus on kaaosta, nimittäin viisaus, jota
-meidän ihmeellinen näköaistimme ei voi tavoittaa, mutta joka, jos
-sen voisimme nähdä, hurmaisi meidät täydellisellä todellisuudellaan.
-Saman arvon antaa hän sille kaiken hyvän ja erinomaisen lähteenä
-taiteessa. "Jos taiteilija valmistaessaan jotakin teosta pitää
-silmällä sitä, joka on iäisesti samaa ja muuttumatonta, ja käyttäen
-tällaista esikuvaa mallinaan ilmaisee teoksessaan sen aatetta ja
-voimaa, silloin on välttämättä seurauksena että hänen luomansa on
-kaunis. Mutta jos hän havaitsee ainoastaan sen, joka on syntynyt ja
-kuolee, niin on hänen teoksensa oleva kaukana kauniista."
-
-Sama on asianlaita aina: "Juhlapidot" on opetus samassa hengessä,
-joka nykyään jo on niin tuttua kaikelle runoudelle ja kaikille
-saarnaajille ja julistajille maailmassa, että nimittäin sukupuolinen
-rakkaus on vajanaista ja puuttuvaista ja että se on ainoastaan
-kaukainen vertauskuva sielun rakkaudesta siihen äärettömään kauneuden
-mereen, jota etsiäkseen se on olemassa. Tämä usko Jumaluuteen on aina
-läsnä hänen hengessään, ja muodostaa se kaikkien hänen opetustensa
-pohjan. Ruumis ei voi jakaa meille viisautta -- ainoastaan Jumala.
-Samassa hengessä hän taukoamatta vakuuttaa, että hyvettä ei voi
-opettaa ihmiselle, että se ei ole tietoa, vaan hengenlahjaa, että
-suurimmat hyvämme olemme saaneet haltioittuneen hurmauksen kautta ja
-että ne ovat tulleet meille jumalaisena lahjana.
-
-Tämä johtaa minut siihen henkilöön, jonka hän on asettanut
-ikäänkuin Akatemiansa keskukseksi ja jonka suun kautta hän lausuu
-kaikki painokkaimmat viisaudet ja jonka elämäkerran hän samaten on
-muovaillut, niin että historialliset tosiasiat ovat häipyneet Platon
-hengen luoman kuvan rinnalla. Sokrates ja Plato muodostavat sen
-kaksoistähden, jota voimakkaimmatkaan tähystimet eivät kokonaan voi
-eroittaa osiinsa. Sokrates taas omituisuuksissaan ja nerossaan on
-paras esimerkki siitä yhdistämiskyvystä, jossa Platon ihmeellisten
-voimien salaisuus piilee. Sokrates, alhaissäätyinen mutta
-kunniallinen mies, hänen elämänsä tapahtumat mitä jokapäiväisimmät,
-tavoissaan niin erikoisesti yksinkertainen ja kohtuullinen, että se
-toisissa olisi antanut aihetta leikinlaskuun -- sitä enemmän kun
-hänen mehevä hyvänsävyisyytensä ja herkkä tajunsa onnistuneelle
-pilalle aivan viekottelemalla viekottelivat kokkapuheisiin, jotka
-aina saivat vastauksensa. Näyttelijät esittivät häntä näyttämöltä,
-savenvalajat piirsivät hänen rumat kasvonsa kiviruukkuihinsa. Hän
-oli kylmäverinen veitikka, joka sukkeluutensa ohella oli tyynein ja
-itsensä hillitseväisin ihminen ja jolla oli semmoinen ihmistuntemus,
-että kenen kanssa hän tulikin puheisiin, hän kohta älysi miehensä ja
-johti hänet varmaan tappioon jossakin väittelyssä -- väittelemään
-hän olikin ylen hanakka. Nuoret miehet ovat äärettömästi ihastuneet
-häneen ja kutsuvat häntä juhliinsa, ja hän menee niihin saadakseen
-keskustella. Hän osaa juodakin puolestaan, hänellä on kestävin pää
-koko Ateenassa, ja juotuaan koko seuran pöydän alle lähtee hän pois
-ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut ja ryhtyy keskustelemaan ja
-väittelemään jonkun selväpäisen kanssa. Lyhyesti hän oli kuten meillä
-sanotaan "aika velikulta".
-
-Hän tavoitteli monella tapaa käydä kelpo kansalaisesta, oli
-hirmuisesti innostunut Ateenaansa, vihasi puita, ei ikinä ehdollaan
-lähtenyt ulkopuolelle kaupungin muurien, tunsi vanhat tunnusmerkit,
-antoi arvoa jurottajille ja poroporvareillekin ja piti kaikkea
-Ateenassa hieman parempana kuin muualla maailmassa. Hän oli
-puheessaan ja puvussaan koruton kuin kveekari, tapaili jokapäiväisiä
-lausetapoja ja kuvansa nouti hän kukoista ja peltokanoista, padoista
-ja puulusikoista, hevosrengeistä ja puoskareista, vieläpä ammateista,
-joita ei voi nimittääkään -- varsinkin jos hän puhui jonkun hyvin
-hienon henkilön kanssa. Hänen viisautensa muistutti Benjamin
-Franklinin viisautta. Siten todisti hän kerta eräälle, joka pelkäsi
-jalan lähteä Olympiaan, ett'ei sinne ollut sen pitemmältä matkaa
-kuin että hänen päivittäinen kävelynsä omassa huoneessaan yhtäpäätä
-jatkettuna helposti voisi riittää sen suorittamiseen.
-
-Kunnon vanha setä hän oli suurine korvineen -- kauhea lavertelija
--- mutta kerrotaanpa hänen kerran pari Boiotian sodassa osoittaneen
-uskaliasta päättäväisyyttä, joka oli ehkäissyt kokonaisen
-joukkokunnan paon; toinen juttu taas tiesi, että hän kerta
-jouduttuaan sattumalta jäseneksi kaupungin hallitukseen oli tekeytyen
-yksinkertaiseksi osoittanut rohkeutta asettumalla yksin vastustamaan
-kansan mielipidettä, ja oli se teko ollut vähällä syöstä hänet
-turmioon. Hän on hyvin köyhä, mutta karaistu kuin sotilas ja voi hän
-elää muutamalla oliivilla, tavallisesti sanan täydessä merkityksessä
-vedellä ja leivällä, paitsi silloin kun hänen ystävänsä häntä
-kestitsivät. Hänen välttämättömät menonsa olivat ylen pienet, eikä
-kukaan voinut elää sillä tapaa kuin hän. Hän ei käyttänyt mitään
-alusvaatteita, ja hänen pukunsa oli sama kesät talvet; hän kulki
-paljain jaloin, ja sanottiin että hän valmistaakseen itselleen
-tilaisuutta mielihuvitukseensa -- puhua mielensä mukaan kaiken
-päivää hienoimpain ja sivistyneimpäin nuorukaisten kanssa -- silloin
-tällöin pistäysi työpajaansa valmistamaan myytäväksi kuvapatsaita,
-hyviä tai huonoja, kuinka kulloinkin. Oli miten oli, varmaa vaan
-on, ett'ei hän enää löytänyt huvia mistään muusta kuin tämmöisistä
-keskusteluista ja että hän käyttäen verukkeenaan teeskenneltyä
-tietämättömyyttä ahdistaa ja saattaa pulaan kaikki Ateenan hienot
-puhujat ja hienot filosofit, olkoot he sitten syntyperäisiä
-ateenalaisia tai muukalaisia Vähästä Aasiasta tai saarilta. Ei kukaan
-voi kieltäytyä antaumasta puheisiin hänen kanssaan, hän on niin
-vakaa ja hänen tiedonhalunsa niin vilpitön; mies, joka mielellään
-suvaitsee, että hänen väitteensä kumotaan ellei hän puhu totuutta,
-mutta joka yhtä kernaasti kumoo toiset heidän väittäessään jotain
-väärää, yhtä huvitettuna kummastakin sekä kumoamisesta että itse
-kumotuksi tulemisesta; hänestä nimittäin ei ihmiselle voinut tapahtua
-mitään sen suurempaa pahaa kuin erehtyä käsityksessään oikeasta ja
-väärästä. Säälimätön väittelijä, joka ei tiedä mitään, mutta jonka
-ylivoimaisen järjen verroille ei kukaan toinen ihminen voi nousta,
-jonka mielentyyneys oli järkähtämätön, jonka pelottava logiikka
-aina oli kevyt ja leikkisä; niin huoleton ja tietämätön, että hän
-sai varovaisimmatkin riisumaan aseensa johtaen heidät sitte mitä
-herttaisimmalla tavalla kamaliin epäilyihin ja sekaannukseen. Mutta
-hän tunsi tien uloskin niistä; tunsi, mutta ei ilmaissut sitä.
-Ei pakotietä minnekään; hän pakottaa heidät mitä uhkarohkeimpiin
-johtopäätöksiin joko -- tahi'llaan, ja viskelee hän Hippiaitaan ja
-Gorgiaksiaan maailmanmaineineen kuten joku poika pallojaan. Tuo
-hirmuvaltainen realisti! Meno on tuhannet kerrat laveasti ja monelle
-seuralle puhunut hyveestä ja hyvinkin mielestään, mutta nyt hän ei
-edes voi sanoa, mitä se onkaan -- tuo Sokrates-tahkiainen on siinä
-määrin noitunut hänet.
-
-Tämä paatunut humoristi, jonka oudot mielijohteet, kujeet ja sävykäs
-lystinkurisuus huvittivat nuoria patriiseja, samalla kuin maine
-hänen lausunnoistaan ja sanasutkauksistaan päivä päivältä levisi
-yhä laajemmalle, osoittautui sittemmin omaavansa rehellisyyden yhtä
-voittamattoman kuin hänen logiikkansa ja olevansa joko heikkomielinen
-tai ainakin tällaisen mielentilan varjossa hartaasti uskova ihminen.
-Syytettynä tuomarien edessä kansan uskon turmelemisesta tunnustaa
-hän sielun kuolemattomuuden ja palkinnon ja rangaistuksen tulevassa
-elämässä, ja kieltäydyttyään peruuttamasta tätä tuomittiin hän
-kansanvallan oikusta kuolemaan ja lähetettiin vankeuteen. Sokrates
-astui vankilaan ja poisti siltä kaiken häpeällisyyden, se ei
-voinut olla mikään vankila niin kauan kuin hän oli siellä. Kriton
-lahjoi vanginvartian, mutta Sokrates ei tahtonut saada vapauttaan
-petoksella. "Mitä vaikeuksia seuranneekaan, oikeus on asetettava
-kaiken yläpuolelle. Ne asiat, joita kuulen, ovat kuin torvet ja
-rummut, joiden ääni tekee minut kuuroksi kuulemaan sitä, mitä te
-puhutte." Tämän vankilan ja siellä tapahtuneiden keskustelujen
-maine sekä maine myrkkymaljan tyhjentämisestä ovat ihanimpia sivuja
-maailman historiassa.
-
-Tuo merkillisyys yhdistäen rumassa ruumiissaan ilvehtijän ja
-marttyyrin, tuo terävä katu- ja toriväittelijä ja samalla lempein
-pyhimys, mitä mikään historia siihen aikaan tunsi, oli vahvasti
-kiinnittänyt Platon mieltä, joka itsessään oli niin herkkä
-tajuamaan tuommoisia vastakkaisuuksia, ja Sokrateen haamu asettui
-kuin itsestään näyttämön etualalle sopivimpana niiden henkisten
-aarteitten ilmituojana, jotka hänellä oli jaettavinaan. Olipa
-onnellinen sattuma, että tämä alhaison keskuudesta noussut Aisopos
-ja tämä juhlaviitassa astuva oppinut kohtasivat toisensa tehdäkseen
-toisensa kuolemattomiksi kumpikin kyvyillään. Sokrateen luonteen
-omituinen yhdiste oli omansa kätkemään itsessään Platon hengen
-yhdistelemisvoimaa. Vielä lisäksi voi hän tällä keinoin suoranaisesti
-ja kateutta herättämättä käyttää hyväkseen Sokrateen neroa ja arvoa,
-joille hän epäilemättä on suuressa kiitollisuuden velassa; ja nämä
-taas esiytyivät erinomaisesti edukseen Platon täydellisen taiteen
-kuvastamina.
-
-On vielä sanottavanani, että Platon ainoa heikkous on se, mikä
-välittömästi johtuu hänen hengenlaadustaan. Hänen tarkoitusperänsä
-ovat puhtaasti henkisiä ja siksipä ilmaisussaan puhtaasti
-tieteellisiä. Kohoten taivaisiin, sukeltaen syvyyksien kuiluihin,
-selvitellen valtion lakeja, rakkauden intohimoa, syyllisyyden tuskia,
-kuolevan sielun toivoja aina on hänen esityksensä tieteellistä eikä
-mitään muuta. Se onkin melkein ainoa heikkous Platon ansioissa, että
-hänen kirjoitelmillaan ei ole -- ja tämä riippuu epäilemättä juuri
-järjen ylivallasta hänen teoksissaan -- sitä elävää vaikutusvoimaa,
-mikä on jonkun profeetan huudahduksilla tai jonkun oppimattoman
-arabialaisen tai juutalaisen saarnoilla. Hänen kirjoitelmansa
-asettavat lukijan ikäänkuin välimatkan päähän, ja liittyäkseen
-johonkin tarvitsee välttämättä päästä kosketukseen sen kanssa.
-
-Enpä tiedä mitä vastata tähän huomautukseen muuta kuin että olemme
-tässä joutuneet luonnon laissa säädetyn tosiasian eteen: tammi ei ole
-mikään omenapuu. Sokurin ominaisuudet ovat sokurin ominaisuuksia ja
-suolan ominaisuudet suolan.
-
-Toisekseen puuttuu häneltä ajatusjärjestelmää. Hänen innokkaimmat
-puoltajansa ja oppilaansa joutuvat tässä pulaan. Hän tavoitteli kyllä
-olemisen selitystä, mutta hänen selityksensä ei ole täydellinen ja
-selkeä. Toinen arvelee hänen tarkoittaneen sitä, toinen taas tätä:
-hän on sanonut toisella kertaa toista, toisella aivan vastakkaista.
-Häntä vastaan on väitetty, ettei hän ole selittänyt, mitenkä aate
-pukeutuu aineeseen. Edessämme on maailma, eheä kuin pähkinä,
-täydellinen, pienintäkään hivahdusta kaaoksesta ei siihen ole jäänyt,
-ei ompelun jälkeä eikä langan päätä, ei merkkiäkään kiirehtimisestä,
-ei mitään parsimisia tai korjauksia; kun taas maailmanselitykset ovat
-paljaita tilkka- ja palatekeleitä.
-
-Pisinkin aalto häipyy nopeasti mereen. Platosta olisi platonismi
-ollut kylläkin suotava: itsetietoinen ja tarkka maailmankuva,
-ennen kaikkea tarkka. Sen pitää olla maailma kulkeneena Platon
-hengen kautta, ei mitään vähempää. Jokaisella atoomilla pitää olla
-platoninen vivahdus; jokaisen ennen tuntemasi atoomin, jokaisen
-suhteen tai ominaisuuden olet tapaava täällä ja tunteva, mutta
-nyt järjestettynä, ei luontoa enää, vaan taidetta. Ja sinä olet
-tunteva että Aleksander todellakin valtasi miehin ja ratsuin
-valtakuntia taivaankappaleissa -- mutta nämä valtakunnat ja aine,
-josta valtakunnat luodaan, alkuvoimat, itse taivaankappaleetkin
-ja taivaankappalten ja ihmisten lait ovat kulkeneet kuin ravinto
-hänen ruumiiseensa eivätkä enää ole ravintoa, vaan ruumista;
-siten on koko tämä jättiläissuupala sulanut Platoksi. Hän on
-anastanut omistusoikeuden koko maailmaan. Tämä on individualismin
-ylväin pyrintö. Mutta tämä suupala osoittautuu liika suureksi.
-Jättiläiskäärmeellä on hyvä halu nielaista se, mutta se ei onnistu.
-Sen yritys raukee tyhjiin, ja purressaan tukehtuu se: purtu maailma
-tarrautuu purijaa hampaisiin. Siinä on hänen turmansa: voittamaton
-luonto elää edelleen ja unohtaa hänet. Siten tapahtuu kaikille: siten
-täytyy tapahtua Platollekin. Iäisen luonnon rinnalla häipyy Plato
-ainoastaan filosofiseksi kokeeksi. Hän pohtii sinne ja pohtii tänne.
-Teräväjärkisinkään saksalainen, hänen uskollisin oppilaansa, ei ole
-koskaan voinut sanoa, mitä platonismi todella on; ja tosiaankin,
-häneltä voi jokaisessa suuressa kysymyksessä esittää mitä ihanimpia
-lausuntoja tueksi aivan päinvastaisille käsityksille.
-
-Olemme pakotetut sanomaan tämän, jos meidän täytyy ottaa huomioon
-Platon tai jonkun toisen filosofin yrityksiä vallita luontoa -- joka
-ei ole vallittavissa. Ikinä ei ole mikään neronvoima vähimmälläkään
-menestyksellä voinut selittää olemista. Arvoitus pysyy arvoituksena.
-Mutta on väärin olettaa että Platolla oli tämä kunnianhimo. Älkäämme
-näyttäkö kohtelevan kevytmielisesti hänen kunnioitettavaa nimeään.
-Ihmiset ovat järjen voimiensa mukaan antaneet tunnustuksensa hänen
-yliaistillisille pyrinnöilleen. Ken tahtoo oppia tuntemaan häntä,
-verratkoon häntä ei luontoon vaan toisiin ihmisiin. Kuinka monet
-ihmispolvet ovatkaan menneet lepoonsa, ja yhä on hän saavuttamaton!
-Mahtavana ihmisjärjen rakenteena kuin joku Karnak tai keskiaikaiset
-tuomiokirkot tai etrurialaiset muinaisjäännökset vaatii hänen
-elämäntyönsä tullakseen käsitetyksi ihmishengen voimat kaikessa
-niiden laajuudessa. Minä arvelen, että hänet näkee todellisimmin,
-kun näkee hänet syvimmän kunnioituksen silmillä. Mitä syvemmin
-häneen perehtyy, sitä syvempänä ilmenee hänen järkensä ja sitä
-moninkertaisempina hänen ansionsa. Sanoessamme: kas tuossa on hieno
-kokoelma satuja tai kiittäessämme hänen kirjoitustapaansa tai
-tervettä älyään tai aritmeettista kykyään puhumme kuin koulupojat,
-ja pelkäänpä että suurin osa siitä kärsimättömästä kritiikistämme,
-jolla arvostelemme dialektiikkaa, ei ole paljoakaan pätevämpää.
-Tämä kritiikkimme on hiukan sukua kärsimättömyydellemme penikulman
-pituudesta, kun meillä on kiire; mutta on kuitenkin parasta, että
-penikulma saa pitää tuhat seitsemänsataa kuusikymmentä kyynäräänsä.
-Syvällenäkevä Plato on suhdittanut valot ja varjot elämämme hengen
-mukaan.
-
-
-Plato, lisäyksiä.
-
-Bohnin "Serial library" sarjassa ilmestynyt oivallinen
-englanninkielinen käännös Platon teoksista, jota pidämme parhaimpana
-palveluksena, minkä halpahintaiset kirjallisuussarjat ovat tehneet,
-tarjoo meille tilaisuuden muutamaan pikaiseen huomautukseen tämän
-kiintotähden korkeudesta ja valovoimasta tai liittämään tähän, kuten
-sanomalehdet sanovat, tuoreimmat tiedot Platosta.
-
-Laajan yleistämiskykynsä kautta on nykyaikainen tiede oppinut
-korvaamaan ihmisen tutkijalle yksilöiden vajanaisuudet piirtämällä
-hänen eteensä sukujen kasvun ja kehityksen ääriviivat ja herättämään
-tyyntymystä ja toivoa mielessä ainoastaan yksinkertaisesti
-valaisemalla ääretöntä taustaa. Ihmisolennon kehityksen taustana
-ovat sisilisko ja kasvi. Hänen taiteensa ja tieteensä, hänen otsansa
-kevyet kirkkaat lapset, näyttävät ihmeellisiltä katsottuina siinä
-valossa, että niiden luojan otsa joskus on ollut härän, krokotiilin
-tai kalan otsan kaltainen. Näyttää kuin luonto ei mitenkään olisi
-ollut tyytymätön tuloksiinsa, kun se verrattuna geologiseen yöhön
-takanaan viidessä kuudessa vuosituhannessa on tuonut ilmoille viisi
-kuusi miestä semmoista kuin Homeros, Phidias, Menu ja Kolumbus.
-Ja todistavatkin nämä näytteet puun kelpoisuutta. Ne osoittavat
-selvää edistystä trilobiittiin tai sisiliskoon nähden ja ovat
-hyvänä perustana vastaiselle edistymiselle. Tällä taiteilijalla
-on aikaa ja tilaa yllin kyllin, eikä se tajua teidän puheitanne
-ikävistä valmisteluista. Se odotteli kärsivällisesti ohivierivät
-paleontologiset ajanjaksot, kunnes löi hetki, jolloin ihminen
-oli ilmestyvä. Ja taaskin kuluu aikoja ja ajanjaksoja ennenkuin
-ihmisjärki aavistaa maan liikkuvan, ja taaskin aikoja ennenkuin
-voidaan piirtää vaistojen ja hengenvoimien kartat. Mutta kuten
-sukujen samaten on yksityisten ihmistenkin toistaan seuraaminen
-kohtalon määräämä ja ihana, ja Platolla on onni merkitä ihmiskunnan
-historiassa uuden ajanjakson alkua.
-
-Platon maine ei perustu mihinkään yksityiseen johtopäätelmään tai
-sokraattisten mietiskelyjen mestarilliseen esitykseen tai mihinkään
-erikoiseen todisteluun, kuten esimerkiksi todisteluun sielun
-kuolemattomuudesta. Hän on enempi kuin erikoistuntija tai koulumies
-tai geometrian tutkija tai yleensä jonkun erityisen sanoman julistaja
-ja profeetta. Hän edustaa hengen etuoikeuksia, nimenomaan varsinkin
-sitä hengenvoimaa, joka johtaa asioita korkeammalle ja korkeammalle
-tasolle ja siten kehittelee kussakin asiassa esille taimen, jossa
-se ikäänkuin sisältä kasvaa ja levenee. Tämmöiseen kasvuvoimaan
-herättäminen kuuluu ajatuksen olemukseen. Luonnontutkija ei koskaan
-voi johtaa meitä käsittämään sitä, vaikka hän tekisi mitä havaintoja
-maailmankaikkeudesta tahansa, vaan on hän yhtä köyhä piirtäessään
-papereilleen Orionin sumutähtiä kuin mitatessaan maapalstan kulmaa.
-Mutta Platon Tasavallan voi sanoa tällaisen sisäisen levenemisvoiman
-vuoksi aiheuttaneen ja siis ikäänkuin edeltäkäsin itsessään
-käsittäneen Laplacen astronomian. Kasvu- ja levenemisvoima on
-elimellistä. Henki ei luo sitä, mitä se käsittää, yhtä vähän kuin
-silmä luo näkemänsä ruusun. Lukiessamme Platon ansioksi sen, että
-hänellä oli tätä ajatuksen kasvuvoimaa, sanomme ainoastaan että hän
-oli täydellisempi ihminen, joka voi käyttää luonnon tajuamiseen
-aistien, ymmärryksen ja järjen täyttä asteikkoa. Tämä ajatuksen
-sisäinen levenemisvoima on siinä, että henkinen näkövoimamme jatkuu
-vielä, kun taivaanranta jo rajoittaa luonnollista näkemistämme, ja
-että tämä kaukonäkö paljastaa meille luonnonlakien kauaskantoiset
-joka taholle levittäytyvät säteet. Plato seisoo kaikkialla
-teiden päässä, joilla ei ole loppua, vaan jotka jatkuvat kautta
-kaikkeuden. Senpätähden kasvaakin jokainen hänen sanansa kuin luonnon
-selitykseksi. Minne hän luokin silmänsä, näkee hän sivu sen, mikä
-on, johonkin syvempään ja vieläkin syvempään. Hänen havaitsemuksensa
-vastakohtien synnystä toisistaan, kuoleman elämästä ja elämän
-kuolemasta -- tuo laki, jonka mukaan luonnossa eroittaminen on
-yhdistämistä, mätäneminen ja kolera ainoastaan merkkejä uuden elämän
-muodostumisesta; se, mitenkä hän näkee pienen suuressa ja suuren
-pienessä, mitenkä hän tutkii valtiota kansalaisessa ja kansalaista
-valtiossa ja lopulta jättää epäilemään, onko hän esittänytkin
-Tasavaltansa vertauskuvaksi yksityisen ihmissielun kasvatuksesta;
-hänen ihanat määrittelynsä aatteista, ajasta, muodosta, laadusta,
-viivoista, määrittelynsä, jotka toisinaan ovat ehdollisia, kuten
-määrittelyt hyveestä, rohkeudesta, oikeudesta, kohtuudesta; hänen
-mieltymyksensä opettaviin vertauksiin ja hänen vertauksensa itsekin:
-Trophoniuksen luola, Gygeen sormus, vaunujenajaja hevosineen,
-kultainen, hopeainen, vaskinen ja rautainen luonteenlaatu, Theuth ja
-Thamus ja näky Hadeksesta ja Kohtalottarista -- satuja, jotka ovat
-syöpyneet ihmisten mieliin kuin eläinradan merkit; hänen aurinkoinen
-silmänsä ja hänen lempeä sielunsa hänen yhtäläistymisoppinsa, hänen
-oppinsa muistelemisesta, hänen selvä näkemyksensä toistumisen laeista
-tai siitä vastavaikutuksesta, joka turvaa oikeuden välittömän
-toteutumisen kautta kaikkeuden: oppi, joka esiytyy kaikkialla, mutta
-varsinkin lauselmassa: "Mitä tulee meihin Jumalasta, se palaa meistä
-Jumalaan", ja. Sokrateen uskossa, että lait täällä alhaalla ovat
-tuolla ylhäällä vallitsevien lakien siskoja.
-
-Vielä sattuvampia esimerkkejä tarjoovat hänen siveelliset
-johtopäätöksensä. Plato väittää, että tieto ja hyve ovat yhtä, pahe
-nimittäin ei voi koskaan tuntea itseään ja hyvettä, mutta hyve
-tuntee sekä itsensä että paheen. Silmä todisti, että oikeus oli
-parasta niin kauan kuin se oli hyödyllistä, Plato opettaa, että
-se on aina hyödyllistä, että hyöty siitä on sisäistä ja pysyvää,
-vaikkapa oikeamielinen salaisikin oikeutensa jumalilta ja ihmisiltä,
-että on parempi kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä, että rikollisen
-pitäisi tavoitella rangaistustaan, että valhe oli vahingollisempi
-kuin murha ja että tietämättömyys ja tietämättömyydessä lausuttu
-valhe oli turmiollisempi kuin tapaturmassa tehty murha, että sielu
-vastahakoisesti sallii itseltään riistettävän totuuden, ett'ei
-yksikään ihminen tee syntiä ehdoin tahdoin, että luonnon tie
-edistykseen kulkee hengestä ruumiiseen ja että vaikkapa terve ruumis
-ei voi saattaa entiselleen sairasta sielua, niin voi kuitenkin terve
-sielu palauttaa ruumiin parhaaseen mahdolliseen tilaan. Viisaalla
-on oikeus vallita tietämätöntä, nimittäin ohjata häntä tietoon. Ken
-soittaa väärin, hänelle on oikea rangaistus se, että hän ohjataan
-oikeaan ääneen; sakko, joka on hyvän ihmisen maksettava hänen
-kieltäytyessään hallitsemasta, on että hän joutuu itseään huonomman
-hallittavaksi; jotta hänen vartiomiehensä eivät tavoittelisi, kultaa
-ja hopeaa, on heille opetettava, että heillä on omissa sieluissaan
-kultaa ja hopeaa, ja on tämä saattava ihmiset taipuvaisiksi antamaan
-kullekin, mitä hän vaan tarvitsee.
-
-Tämä kaukonäkö selittää myöskin sen merkityksen, jonka hän antaa
-geometrialle. Hän näki, että yliaistillinen maailma oli yhtä
-lakiperäinen ja säännönmukainen kuin maapallokin ja että taivaallinen
-geometria oli yhtä paikallaan siellä kuin viivojen ja kulmien
-logiikka täällä alhaalla, että maailma oli läpeensä matemaattinen,
-että hapen, typen ja kalkin suhteet ovat muuttumattomat, että aina on
-olemassa varmat määrät vettä, liuskakiveä ja magnesiumia; tarkalleen
-yhtä muuttumattomat ovat siveysperusteidenkin keskinäiset suhteet.
-
-Tämä aikaisin Goethe vihaten kaikkea teennäisyyttä ja valhetta
-iloitsi voidessaan paljastaa sen tosiolevan, joka on tilapäisen
-pohjana: hän tuo ilmi kaikkialla vallitsevan yhteyden, yhtenäisyyden
-ja kuvaannollisuuden, vihaa kaikkea eristäytymistä ja ilmestyy
-kuin rikkauden jumala maankiertäjäin hökkeleihin saaden voiman ja
-taidon lähteet kumpuamaan esiin kaikessa, mihin hän koskettaakin.
-Siveystiede oli silloin vielä uusi ja köyhä, kun Plato voi kirjoittaa
-täten: "Kukaan niistä, joiden ajatukset ovat säilyneet aikamme
-tunnettaviksi, ei ole vielä koskaan tuominnut vääryyttä tai ylistänyt
-oikeutta muuten kuin sikäli kuin se on omansa kohottamaan mainetta
-tai kunniaa tai tuottamaan etua; samalla kun ei kumpaakaan niihin
-itseensä ja niiden itsenäiseen olemassa oloon nähden ihmisen sielussa
-salassa sekä jumalilta että ihmisiltä ole läheskään riittävästi
-tutkittu, ei runomuodossa eikä suorasanaisissa kirjoitelmissa --
-erittäinkin kuinka toinen niistä on suurin paha, mitä ihmissielu voi
-itsessään kätkeä, ja oikeus taas ihmissielun suurin hyvä."
-
-Hänen määrittelynsä aatteista, että ne ovat yksinkertaisia, pysyviä,
-yhtenäisiä, itsestään olevia -- joka määrittely iäksi eroitti ne
-älyn havainnoista -- merkitsee uuden kehityskauden alkua maailmassa.
-Hän oli syntynyt havaitsemaan hengen itsestäänkehkenevän ja
-kehittyvän, rajattoman ja aina uutta synnyttävän voiman, voiman, joka
-yht'aikaa on olemisen sekä keskellisyyden että häviämisen salaisuus.
-Plato on itsessään niin keskitetty henki, että hän hyvin olisi
-voinut tulla toimeen ilman oppikaavojaankin. Tiedon ja aatteiden
-olemassaolo paljastaa hänelle iäisyyden olemassaolon, ja hän esittää
-oppinsa muistelemisesta todennäköisimpänä yksityiskohtaisena
-elämänselityksenä. Olkoon, että se oli haaveellinen -- se ei merkitse
-mitään; tietomme ja olemisen pohjattomuuden välillä on kuitenkin
-olemassa todellinen yheys, ja yhtä suurenmoinen kuin se on, pitää sen
-selityksenkin olla.
-
-Hänen ajatuksensa on koskettanut kaikkia ajattelun pääkohtia. Hän
-kirjoitti hengen oman asteikon pohjalla ja niinpä ovat kaikki
-asiat sopusointuisessa järjestyksessä hänen kuvauksessaan.
-Väsymättä sovitti hän siihen kaiken menneisyyden ja kävi käsiksi
-yksityiskohtiin rohkeudella, jonka hän havaitsi vallitsevan
-luonnonelämässä. Voisi sanoa, että hänen edeltäjänsä olivat
-piirtäneet hengen kartalle kukin oman maatiluksensa, maakuntansa,
-saarensa, mutta että Plato vasta piirsi maapallon kuvan. Hän
-ihmisellistyttää luonnon hengen, ihminen on pienoismaailma. Kaikki
-näkyväisen taivaan kehät vastaavat kukin kehäänsä ihmisen hengessä.
-Ei ole olemassa hituistakaan, joka ei olisi maailmanlakien alainen,
-eikä ole mitään satunnaista ihmishengen toiminnassa. Olioiden
-nimetkin ovat salliman määräämät ja noudattavat olioiden luontoa.
-Kaikilla Panteonin jumalillakin on jokin syvä merkityksensä, joka
-ilmenee heidän nimissään. Jumalat ovat aatteita. Pan ilmaisee
-puhelahjaa tai ilmaisemiskykyä, Saturnus mietiskelyä, Jupiter
-hallitsevaa, kuninkaallista mieltä, Mars intohimoa, Venus
-sopusuhtaisuutta, Calliope maailmansielua, Aglaia hengen valaistusta.
-
-Nämä ajatukset olivat jo useinkin valonkipinöinä ilmenneet hurskaille
-ja runollisille hengille, mutta nyt tulee tämä laajasti ja syvästi
-sivistynyt, kaikki tunteva kreikkalainen mittaustieteilijä, hengen
-Euclides mahteineen ja sommittelee ne arvoonsa ja järjestykseensä
-vihkien toisiinsa luonnon kummatkin puolet. Aikaisemmin kuin kukaan
-toinen ihminen havaitsi hän siveellisen tunteen henkisen arvon. Hän
-kuvaa oman ihannekuvansa esittäessään Timaioksessa jumalan, joka
-johtaa olevan sekaannuksesta järjestykseen. Hän sytytti valkean
-niin tarkalleen olemisen keskipisteeseen, että koko olemisen kehään
-levittäytyi valo ja että voimme eroittaa navat ja päiväntasaajan
-ja leveysasteet, jokaisen kaaren ja solmun: maailmanselitelmä
-niin tasasuhteinen ja niin hienovireinen että tekisi mieli sanoa
-sen sopusuhtaista rakennetta huuhtoilleen kokonaisten aikakausien
-tuulenhumun, eikä että se oli lyhytikäisen kirjoittajan hätäisesti
-haamuilema kyhäelmä. Tästä johtuu että erästä tarkalleen rajoitettua
-laatua ihmisiä, nimittäin niitä, jotka ovat taipuvaisia antamaan
-jokaiselle totuudelle henkisen eli siis siveellisjärkiperäisen
-selityksen asettaen sille ikäänkuin kaukaisemman ja toisen
-tarkoitusperän kuin sen, mikä on varsinaisesti sen oma, sanotaan
-platonisteiksi. Siten on Michel Angelo platonisti soneteissaan.
-Shakespeare on platonisti, kun hän kirjoittaa, "Luontoa ei tehdä
-paremmaksi keinoilla, mutta luonto itse tekee keinot", tai:
-
-                  "Ken uskollisna
-    kukistunutta herraa vielä seuraa,
-    hän voittaa sen, ku voitti hältä herran,
-    ja sijansa saavuttaa hän historjassa."
-
-Hamlet on sula platonisti, ja ainoastaan Shakespearen oma
-hengensuuruus estää lukemasta häntä tämän koulun mainioimmaksi
-edustajaksi. Swedenborg on koko suorasanaisessa runoelmassaan
-"Aviollinen rakkaus" platonisti.
-
-Hänen ylevä terävyytensä perusti hänen arvonsa ajattelijain
-kesken. Hänen saavuttamansa yleisen suosion salaisuus on taas
-hänen siveellisessä pyrintöperässään, joka teki hänet rakkaaksi
-ja kallisarvoiseksi ihmisille. "Järki", sanoi hän, "on taivaan
-ja maan kuningas"; mutta Platolla on järki aina siveellistä.
-Hänen kirjoituksillaan on samaten runouden ikuinen nuoruus. Hänen
-väitteensä, enimmät niistä, olisi voinut pukea soneteiksi, eikä
-olekaan runous ikinä liihoitellut korkeammalle kuin Timaioksessa
-ja Phaidroksessa. -- Runoilijanakin on hän ainoastaan ajatuksen
-maailmoissa liikkuva. Hän ei kuten Pythagoras tehnyt itseään
-tehottomaksi sommittelemalla ulkomaailmaa koskevia säännöksiä.
-Koko hänen esityksensä Tasavallassa on käsitettävä myytilliseksi,
-jonka tarkoituksena oli toisinaan räikein värein ilmaista hänen
-ajatuksiaan. Ei voi ryhtyä sääntelemään joutumatta vaaraan tulla
-ulkokullaiseksi teeskentelijäksi.
-
-Oli suurisuuntainen tuuma tuo suuruuden rajoittamaton
-etuoikeuksellisuus, jonka hän myönsi palkintona parhaimmille (ja
-jonka hän sitä erikoisesti painostaakseen puki vaimojen yhteisyyden
-muotoon). Kaksi laatua ihmisiä on oleva ulkopuolella lakeja:
-ensinnäkin semmoiset, jotka hairahduksien kautta ovat asettaneet
-itsensä ulkopuolelle lakien suojeluksen -- lakipatot, ja toiseksi
-ne, jotka luonnonlahjojensa tai ansioittensa vuoksi ovat meidän
-hyvitystemme saavutuspiirin ulkopuolella: he olkoot vapautetut
-kansalaisvelvollisuuksista ja lakien yläpuolella. Me uskomme heidät
-heidän omaan edesvastuuseensa, tehkööt he kanssamme miten tahtovat.
-Älköön kukaan tohtiko arvostella Michel Angelon ja Sokrateen
-epäsäännöllisyyksiä jokapäiväisen elämän mittapuulla.
-
-Tasavaltansa kahdeksannessa kirjassa sirottaa hän hieman
-matemaattista tomua silmiimme. On surullista nähdä hänen tuollaisten
-ylevän jalojen opetusten jälkeen myöntävän hallitseville
-oikeuden valehdella. Plato suvaitsee leikkiä pikkuisen Kohtaloa
-vähäarvoisemmille ihmisille kuten ihmiset suvaitsevat tehdä
-koirilleen ja kissoilleen.
-
-
-
-
-III.
-
-Swedenborg, mystikko.
-
-
-Etevistä henkilöistä eivät ne, jotka ovat ihmisille
-kallisarvoisimmat, kuulu siihen ihmiskunnan luokkaan, jota
-taloustieteilijät sanovat tuottavaksi: heillä ei ole mitään käsissään
-tarjottavana, he eivät ole kasvattaneet ruista, eivät leiponeet
-leipää, he eivät ole perustaneet mitään siirtomaata, eivät keksineet
-mitään kangastuoleja. Korkeampaan arvoluokkaan kuuluvat tämän
-kaupunkeja rakentavan, toreilla hyörivän ihmissuvun arvostelussa
-ja rakkaudessa nuo runoilijat, jotka henkisistä valtakunnistaan
-ilahuttavat ja elähyttävät ajatusta ja mielikuvitusta aatteilla
-ja kuvilla, jotka kohottavat ihmisen yläpuolelle tätä viljan ja
-rahan maailmaa ja lohduttavat häntä päivän pettymyksissä ja kaupan
-ja aherruksen jokapäiväisyydessä. Samoin on filosofillakin arvo,
-joka mairittelee hänen järkeään antaen sen ratkaistavaksi ajatuksen
-pulmia, jotka virittävät hänessä uusia voimia. Muut rakennelkoot
-kaupunkejaan -- hän on olemassa ymmärtääkseen niitä ja ylläpitääkseen
-niissä kunnioitusta. Mutta on vielä olemassa eräs luokka, joka
-johtaa meitä kokonaan toiselle alalle siveyden tai tahdon maailmaan.
-Tälle ajatuksenalalle ovat erikoista sen vaatimukset. Missä tahansa
-oikeudentunto ilmoittaikse, siellä astuu se etusijalle kaikkeen
-muuhun nähden. Muut asiat luon minä runoksi, mutta siveellinen tunne
-luo runoksi minut.
-
-On toisinaan tullut mieleeni, että tekisi parhaimman palveluksen
-nykyaikaiselle arvostelulle se, joka määrittelisi Shakespearen
-ja Swedenborgin väliset suhteet. Ihmishenkeä hämmentää aina eräs
-kaksinaisuus: se vaatii järkeä ja se vaatii pyhyyttä ja on yhtä
-levoton, kun toinen tai toinen näistä puuttuu. Vielä ei ole
-ilmestynyt niiden yhdistäjää. Jos kyllästymme pyhimyksiin, on
-Shakespeare turvamme. Toki opettaa vaistomme meille nopeasti,
-että olemisen kysymys, kysymykset: mistä? mitä? ja minne? ovat
-ratkaistavat ennen kaikkea muuta -- ja että näiden kysymyksien
-ratkaisu on tavattavissa jossakin ihmiselämässä, eikä missään
-kirjassa. Joku näytelmä tai runoelma vastaa ainoastaan lähenteleväsi
-ja välillisesti niihin, kun taas Moses, Menu, Jesus pyrkivät suoraan
-niiden ratkaisuun. Siveellisen tunteen ilmapiiri on ylevyyden
-ilmapiiriä, jonka rinnalla kaikki aineellinen suurekkuus ja upeus
-kutistuu kuin vähäpätöiseksi lastenleikiksi, mutta joka kuitenkin
-aukaisee kelle poloiselle tahansa, jolla vaan on järkeä, kaikkeuden
-portit. Melkeinpä kuumeisella kiireellä valtaa se ihmisensä. Tai
-Koraanin kielellä lausuttuna: "Jumala sanoi: taivas ja maa ja kaikki,
-mitä niiden välillä on, luuletteko te, että loimme teidät leikillä ja
-ett'ette enää palaa meihin?" Siveellinen tunne on tahdon valtakuntaa
-ja valliten ja elähyttäen tahtoa, joka on persoonallisuuden tyyssija,
-näyttää se pukevan kaikkeuden persoonan haamuun.
-
-    "Sua elämän vallat kaikki kumartaa,
-    Ne ei vain sun, vaan sua ne kaikki on."
-
-Kaikki ihmiset tottelevat hurskasta. Koraani eroittaa eri luokkaan
-ne, joiden luonto on hyvä ja joiden hyvyys voi vaikuttaa toisiin,
-ja julistaa juuri tämän luokan olemisen tarkoitukseksi: toisilla
-luokilla on osansa olemisen juhlasta ainoastaan siksi, että ne
-seuraavat tätä sen saattueena. Ja persialainen runoilija huudahtaa
-tämänlaatuiselle ihmiselle:
-
-    "Uljaasti viettämään käy elämän juhlaa!
-    sä kutsun sait -- muut vain sun kanssas pääsee!"
-
-Tämän luokan etuoikeutena on päästä luonnon salaisuuksien ja
-rakenteen perille jotakin toista korkeampaa tietä kuin kokemuksen.
-Kuten jokapäiväisessä puheessa sanotaan, että ihminen oppii
-kokemuksen kautta, sen sanotaan erinomaisen teräväjärkisen ihmisen
-aavistavan ilman kokemusta. Arabialaiset kertovat, että Abul
-Khain, mystikko, ja Abu Ali Seena, filosofi, kerta keskustelivat
-keskenään ja heidän erotessaan sanoi filosofi: "Kaiken minkä hän
-näkee, tiedän minä," mystikko taas: "Kaiken minkä hän tietää,
-näen minä". Jos vaadittaisiin selittämään tällaista välitöntä
-näkemystä, johtaisi vastaus siihen sielunominaisuuteen, jota
-Plato nimitti muistelemiseksi ja jonka bramiinit ovat sulkeneet
-sielunvaellusoppiinsa. Kun sielu on syntynyt useat kerrat tai kuten
-hindut sanovat: "on vaeltanut olemisen taivalta tuhannet kerrat
-uudestaan syntyen" ja nähnyt olemisen täällä maanpäällä ja taivaissa
-ja syvyyksissä, niin ei ole olemassa mitään, josta se ei olisi saanut
-tietoa; eipä ihmettä siis, jos se kussakin yksityisessä tapauksessa
-voi johtaa mieleensä sen, minkä se ennakolta jo tiesi. "Koska kaikki
-asiat luonnossa ovat yhteydessä keskenään ja suhtautuvat toisiinsa,
-ja koska sielu ennakolta on tuntenut kaiken, niin mikään ei estä
-ihmistä, joka on muistanut tai, kuten jokapäiväisessä puheessa
-sanotaan, oppinut yhden ainoankin asian, itsestään johtamasta
-mieleensä kaikkea entistä tietoaan ja tämän yhden tietonsa nojalla
-löytämästä kaikkea muutakin, kun hänellä vaan on rohkeutta ja kun hän
-ei uuvu kesken tutkimuksissaan. Sillä kaikki tutkiminen ja oppiminen
-on muistelemista." Kuinka paljoa enemmän vielä, jos hän, joka tutkii,
-on pyhä ja jumalainen henki! Sillä ollen yhtä laatua kuin alkuhenki,
-jossa ja josta kaikki oleva on, liittyy ihmishenki kevyesti
-kaikkeen olevaan ja kaikki oleva siihen: ne sulautuvat toisiinsa;
-ja ihmishenki on täydellä myötätunnolla läsnä olevan rakenteessa ja
-laeissa.
-
-Taival on vaikea, salaperäinen ja kauhujen saartama. Muinen
-sanottiin tämmöistä hengentilaa haltioissaan olemiseksi tai loveen
-lankeamiseksi -- sielun irtauminen ruumiista kohotakseen ajatusten
-maailmaan. Kaikki uskon historia sisältää jälkiä pyhien miesten
-haltiotilasta -- autuas tunne, mutta ilman ilon värähdystäkään,
-vakava, yksinäinen, vieläpä raskaskin, "yksinäisen pako yksinäisen
-luoksi", sanoo Plotinos; "mystis", silmien sulkeminen -- siitä
-sana mystikko. Sokrateen, Plotinoksen, Porphyriuksen, Böhmen,
-Bunyanin, Foxin, Pascalin, Guionin ja Swedenborgin haltioittumiset
-johtuvat heti mieleen. Mutta yhtä nopeasti johtuu mieleen tätä
-tilaa seuraava epämukava mielentila. Tämä autuus tulee kauhuna ja
-järkyttää vastaanottajansa mielen. "Se runtelee tämän multamajan"
-ja saa ihmisensä mielipuoleksi tai antaa hänen hengelleen semmoisen
-väkivaltaisen suunnan, että se vaikuttaa heikentävästi hänen
-arvostelukykyynsä. Tapauksiin, joissa uskonnollinen valaistus ilmenee
-kirkkaimpanaan, sekoittautuu aina jotain sairasta, huolimatta siitä
-kohottavasta vaikutuksesta, mikä sillä epäilemättä on henkisiin
-voimiin. Täytyneekö siis korkeinta hyvää seurata ominaisuus, joka
-heikentää ja halventaa sitä? --
-
-               "Vie tottakin
-    se saavutuksistamme korkeimmista
-    syvyyden, voiman ominaisuuttemme."
-
-Sanoisimmeko, että säästeliäs luontoäiti antaa mitan ja painon mukaan
-ainoastaan niin paljon maata ja multaa kuin tarvitaan ihmiseen, mutta
-ei hituistakaan enempää, menehtyköönpä sitte vaikka johtajaansa
-vailla oleva kansa? Siksipä maksoivatkin Jumalan miehet tietonsa
-mielipuolisuudella tai kärsimyksillä. Jos haluat puhdasta hiiltä,
-rubiinia tai timanttia tehdäksesi aivot läpihohtaviksi, niin ovat
-ruumis ja jäsenet jäävät sitä karkeammiksi: porsliinin sijasta
-astiasavea, savea tai mutaa.
-
-Uudempina aikoina ei ole esiytynyt silmiinpistävämpää tapausta
-tämmöisestä sisäänpäinkääntyneestä hengenlaadusta kuin Emanuel
-Swedenborg, syntynyt Tukholmassa 1688. Tämä mies, joka aikalaistensa
-silmissä oli henkiennäkijä ja haaveilija, eli epäilemättä ainakin
-yhtä todellista elämää kuin kukaan muu ihminen hänen aikanaan, ja
-nyt kun hänen päiviensä kuninkaalliset ja ruhtinaalliset Fredrikit,
-Kristianit ja Braunschweigit ovat häipyneet unohdukseen, alkaa tieto
-hänestä herätä tuhansien tajunnassa. Kuten on laita suurten miesten,
-näytti hän kykyjensä monipuolisuuden ja runsauden vuoksi olevan kuin
-yhdistetty useammista henkilöistä -- ikäänkuin puutarhoissa nuo
-jättiläishedelmät, jotka ovat valmistuneet neljän viiden yksityisen
-kukan yhtymisestä. Hänen luontonsa on pukeunut avarampiin puitteisiin
-ja sillä on suuruuden etuudet. Kuten on helpompaa nähdä taivaan
-kuvun heijastus suuressa pallossa, vaikkapa sitä siinä pilaisikin
-joku halkeama tai vamma, kuin vedenpisarassa, samaten suursuuntaiset
-ihmiset, semmoiset kuin Pascal tai Newton, vaikkapa heitä
-häiritsisikin joku liioiteltuisuus tai mielettömyys, ovat meille
-suuremmaksi avuksi kuin sopusuhtaiset keskinkertaiset henget.
-
-Hänen nuoruutensa ja kasvatuksensa eivät voineet olla muuta
-kuin epätavallisia. Hänenlaisensa poika ei voinut vihellellä ja
-tanssia, vaan kulki kaivaa purastellen kaivannoissa ja vuorissa
-ja tutkiskellen kemiaa, optiikkaa, fysiologiaa, matematiikkaa
-ja astronomiaa löytääkseen kuvia, jotka voivat vastata hänen
-monipuolista, laajasisältöistä mieltään. Häntä voi sanoa
-oppineeksi jo lapsena ja sai hän kasvatuksensa Upsalassa.
-Kahdenkymmenenkahdeksan vuoden vanhana nimitti Kaarle XII hänet
-asessoriksi vuoritoimikuntaan. 1716 jätti hän neljäksi vuodeksi
-kotimaan ja kävi Englannin, Hollannin, Ranskan ja Saksan
-yliopistoissa. Hän suoritti 1718 Fredrikshallin piirityksessä
-loistavan mestariteon insinöörinä kulettaen kuninkaan käytettäväksi
-kaksi sotalaivaa, viisi alusta ja yhden purjeveneen maitse noin
-neljätoista englanninpenikulmaa. 1721 matkusti hän läpi Europan
-tutkiakseen vuorikaivantoja ja sulatusuuneja. Hän julkaisi 1716
-kirjansa "Daedalus Hyperboreus" ja työskenteli tästä lähtien
-seuraavat kolmekymmentä vuotta sommitellen ja julkaisten tieteellisiä
-teoksiaan. Samalla intoisalla voimalla antautui hän tutkimaan
-teologiaa. 1743, kun hän oli viidenkymmenenneljän vuoden vanha, alkoi
-hänessä se, jota nimitetään hänen hengenvalaistuksekseen. Kaikki
-hänen metallurgiansa ja taitonsa kulettaa maitse laivoja häipyi
-nyt tähän henkiseen innostukseen. Hän ei enää julkaissut mitään
-tieteellisiä kirjoja, luopui kaikista käytännöllisistä toimistaan ja
-antautui kokonaan laajojen teologisten teostensa kirjoittamiseen ja
-julkaisuun, jotka painettiin joko hänen omalla tai Braunschweigin
-herttuan tai jonkun muun ruhtinaallisen henkilön kustannuksella
-Dresdenissä, Leipzigissä, Lontoossa tai Amsterdamissa. Myöhemmin
-erosi hän asessorintoimestaan, mutta tätä tointa seuraava palkkio
-maksettiin hänelle koko hänen loppuikänsä. Hänen virkatoimensa
-olivat saattaneet hänet läheiseen tuttavuuteen Kaarle XII:n kanssa,
-joka monessa asiassa kysyi hänen neuvoaan ja suuresti kunnioitti
-häntä. Sama suosio tuli hänen osakseen Kaarle XII:n seuraajankin
-puolelta. Valtiopäivillä 1751, sanoo kreivi Höpken, olivat parhaimmat
-finanssiasioita koskevat kirjoitelmat lähtöisin hänen kynästään.
-Ruotsissa näyttää hän saavuttaneen yleistä huomiota. Hänen
-harvinaiset tietonsa ja käytännöllinen kykynsä, joihin tuli lisäksi
-hänen maineensa henkien näkijänä ja hänen ihmeelliset uskonnolliset
-tietonsa ja lahjansa, sai kuningattaria, aatelisia, kirkonmiehiä,
-merikapteeneja ja muita tulemaan hänen puheilleen satamissa, joissa
-hänen tapansa oli käydä monilla matkoillaan. Papisto sekaantui
-jonkun verran hänen uskonnollisten teostensa maahantuontiin ja
-julkaisuun, mutta vallassaolijat näyttävät suosineen häntä. Hän ei
-koskaan ollut naimisissa. Hän oli hyvin vaatimaton ja ystävällinen.
-Hänen tapansa olivat yksinkertaiset, hänen ravintonaan olivat leipä,
-maito ja kasvikset, hän asui huoneustossa, joka sijaitsi avarassa
-puutarhassa, hän kävi useammat kerrat Englannissa, jossa hän ei
-näytä saavuttaneen mitään huomiota oppineen eikä ylhäisen maailman
-puolelta; Lontoossa hän kuolikin 29 p. maaliskuuta 1772 halvaukseen
-kahdeksantenakymmenentenäviidentenä elinvuotenaan. Hän kuvataan
-Lontoon-ajoiltaan hiljaiseksi, papillisen näköiseksi mieheksi,
-joka mielellään joi teetä ja kahvia ja oli lapsirakas. Kun hän oli
-täydessä samettipuvussaan, kantoi hän miekkaa, ja aina liikkuessaan
-ulkona oli hänellä kädessään kultakahvainen keppi. Löytyy hyvin
-jokapäiväinen kuva hänestä vanhanaikuisessa takissa ja peruukissa,
-mutta hänen kasvoillaan on siinä haaveksiva, harhaileva ilme.
-
-Nero, jonka oli valaistava aikansa tieto paljoa ylevämmällä
-tiedolla, jonka oli mentävä ulkopuolelle avaruuden ja ajan rajoja
-ja uskaltauduttava hämäriin henkien valtakuntiin ja koetettava
-perustaa uusi uskonto maailmaan -- alkoi opintonsa kivilouhimoissa
-ja pajoissa, sulatuspannujen ja sulatuskauhojen parissa,
-laivaveistämöillä ja leikkaushuoneissa. Kukaan yksityinen ihminen ei
-ehkä kykene arvostelemaan kaikkien hänen niin eri aloja käsitteleväin
-teostensa ansioita. Ilokseen huomaa asiantuntijain antavan korkeimman
-tunnustuksensa hänen kirjoilleen vuorikaivoksista ja metalleista.
-Näyttää kuin olisi hän ennakolta aavistanut paljo semmoista, josta
-yhdeksännentoista vuosisadan tiede vasta on päässyt selville; niinpä
-on hän astronomian alalla aavistanut seitsemännen kiertotähden
-olemassaolon -- vaan onnettomuudeksi ei kahdeksannen, myöskin
-on hän ennakolta aavistanut nykyaikaisen astronomian käsityksen
-kiertotähtien muodostumisesta auringosta, magnetismin alalla taas
-monta myöhemmän tutkijan tärkeätä koetta ja johtopäätöstä, kemiassa
-atoomiteorian, anatomiassa Schlichtingin, Monron ja Wilsonin
-keksinnöt sekä on selittänyt ensimäisenä keuhkojen toiminnan. Hänen
-oivallinen englantilainen julkaisijansa ei, ylevämielisesti kyllä,
-mitenkään erikoisesti painosta hänen keksintöjään, koska hän itse
-oli liika suuri tavoitellakseen alkuperäisyyden mainetta, ja voimme
-siitä, mistä hän katsoi voivansa olla välittämättä, arvostella, mitä
-hänessä todella oli.
-
-Ollen verrattoman suuri henki on hän kaukana ajastaan, joka ei häntä
-ymmärrä, ja vaatii hän suunnatonta etäisyyttä tullakseen huomatuksi;
-hän kuten Aristoteles, Bacon, Selden, Humboldt herättää mielessä
-tunteen jonkinmoisen rajattoman oppineisuuden mahdollisuudesta
-ikäänkuin ihmishengen kaikkialla läsnäolemisesta luonnossa. Hänen
-ylevässä näkemyksessään, kun hän ikäänkuin jostain tornista
-katsoo yli luonnon ja taiteiden koskaan kadottamatta huomiostaan
-olioiden rakennetta ja järjestystä, melkeinpä toteutuu hänen oma
-kuvauksensa "Principiassa" ihmisen alkuperäisestä täydellisyydestä.
-Mutta paljon ylempänä vielä kuin hänen erikoiskeksintönsä on hänen
-pääansionsa, hänen voimiensa tyven kokonaisuus. Vedenpisaralla on
-meren ominaisuudet, mutta siinä ei voi syntyä myrskyä. Orkesterilla
-on kauneutensa niinkuin huilullakin, sotajoukolla voimansa niinkuin
-sankarillakin, ja ne, jotka ovat parhaiten perehtyneet nykyaikaiseen
-kirjallisuuteen, ovat Swedenborgissa ihailevat enimmän hänen
-aineellista runsauttaan. Yhtenä kirjallisuuden mammutjättiläisenä ja
-mastodonttina ei hän ole mitattavissa kokonaisilla tieteellisillä
-seuroilla tavallisia oppineita. Hänen valtaava läsnäolonsa voisi
-lyödä pakosalle kokonaisten yliopistojen pitkätakit. Meidän
-kirjamme ovat harhaanviepiä, koska ne ainoastaan ovat katkelmia:
-niiden lauselmat ovat keveitä sanasutkauksia eikä luonnollisen
-keskustelun elimellisiä osia, lapsellisia, luonnon herättämän ilon
-tai hämmästyksen huudahduksia tai, mikä pahempi, perustuu niiden
-lyhytaikainen maine niiden julkeuteen tai niiden vastahakoisuuteen
-luonnon järjestystä kohtaan muodostaen joitakin eriskummaisuuksia
-tai merkillisyyksiä, jotka ehdoin tahdoin ovat epäsoinnussa luonnon
-kanssa ja jotka ovat pukeuneet muotoon vartavasten ällistystä
-herättääkseen, kuten silmänkääntäjät tekevät salatessaan keinonsa.
-Mutta Swedenborg työskentelee järjestelmällisesti, ja jokainen
-hänen lauselmansa kohdistuu olevaan todellisuuteen; kaikki syynsä
-esittää hän täsmällisesti, kaikki hänen hengenvoimansa työskentelevät
-astronomisella tarkkuudella, ja hänen ihmeellinen kirjoitustapansa on
-täydellisesti vapaa kaikesta mahtailusta ja itsekkyydestä.
-
-Swedenborg oli syntynyt suurten aatteitten ilmakehässä. On vaikea
-sanoa, mikä oli hänen omaansa: joka tapauksessa löysi hänen elämänsä
-kirkastuksen ylevimmissä kaikkeuden kuvissa. Verevän voimakas
-Aristoteleen ajatustapa, laajuudessaan ja täydellisyydessään
-saattaen nerokkaalla säteilyllään häpeään meidän hedelmättömän ja
-kankean suorasuuntaisen logiikkamme, käyttäen apuneuvoinaan sarjoja
-ja asteita, vaikutuksia ja tarkoitusperiä, kyeten eroittamaan
-voiman muodosta, olevan tilapäisestä ja aukaisten terminologiallaan
-ja määrittelyillään valtatiet luontoon, oli kasvattanut sarjan
-atleettisia filosofeja. Harvey oli osoittanut veren kiertokulun,
-Gilbert että maa oli magneetti, Descartes Gilbertin magneetin, sen
-pyörre-, kierre- ja napaominaisuuksien opettamana oli vallannut.
-Europan ajatuksellaan pyörreliikunnosta luonnon salaisuuden
-selityksenä. Newton julkaisi samana vuonna, jona Swedenborg
-syntyi, "Principia'nsa" ja perusteli yleisen painovoiman. Malpighi
-seuraten Hippokrateen, Leukippon ja Lucretiuksen korkeita oppeja
-oli painostanut sitä sääntöä, että luonto vaikuttaa vähimmässä --
-"tota in minimis existit natura" --. Verrattomat anatomit, kuten
-Swammerdam, Leeuwenhoek, Winslow, Eustachius, Heister, Vesalius,
-Boerhaave olivat jättäneet leikkelyveitselle ja mikroskoopille
-ainoastaan vähän paljastettavaa ihmisen ruumiinrakenteessa ja
-vertailevassa anatomiassa; Linné, hänen aikalaisensa, oli oman
-ihanan tieteensä alalla todistanut, että "luonto on aina itsensä
-kaltainen", ja lopuksi olivat Leibnitz ja Christian Wolff kosmologian
-alalla osoittaneet sääntöperäisen menettelytavan etevämmyyden ja
-laajimmasti sovelluttaneet periaatteita käytäntöön, samalla kun Locke
-ja Grotius olivat vetäneet niistä siveysopilliset johtopäätökset.
-Mitä jäi laajasuuntaisimman neron tehtäväksi muuta kuin kohota heidän
-yläpuolelleen ja osoittaa heidän perusteensa tosiksi ja yhdistää ne
-toisiinsa? Helposti näkeekin näissä hengissä Swedenborgin tutkimusten
-alkujuuret ja hänen ajatustehtäviensä herättäjät ja aiheuttajat.
-Hänellä oli voima sulattaa itseensä ja herättää eloon nämä
-suunnattomat ajatusmäärät. Näiden nerojen läheisyys, joista toinen
-tai toinen aina oli ollut jonkin hänen pääaatteensa keksijä, tekee
-kuitenkin Swedenborgista uuden esimerkin siitä, kuinka vaikeata on
-hedelmällisimmänkin neron osoittautua alkuperäiseksi ja olla jonkun
-luonnonlain ensimäinen havaitsija ja ilmaisija.
-
-Hän nimitti lempinäkemyksiään muoto-opiksi, sarja- ja asteopiksi,
-vaikutusopiksi ja vastaavaisuusopiksi. Hänen esityksensä näistä
-opeista on semmoinen, että sitä kannattaa tutkia hänen kirjoissaan.
-Ne eivät ole joka ihmisen luettavia, mutta ken voi lukea niitä,
-hänen vaivansa tulevat palkituiksi. Hänen teologiset teoksensa ovat
-omiansa valaisemaan muita. Hänen teoksensa riittäisivät kirjastoksi
-yksinäiselle ja versoovanväkevälle tutkijalle, ja hänen kirjansa
-"Elävän maailman taloudesta" on yksi niitä kirjoja, jotka ajattelunsa
-ylevän arvokkuuden vuoksi ovat ihmissuvulle kunniaksi. Hän ei
-suotta ollut tutkinut kiviään ja metallejaan. Hänen monipuoliset ja
-varmapohjaiset tietonsa antavat hänen kirjoitustavalleen kärjekkään
-kimalteen ja saavat sen kiteymään kuin ajatuksensärmiksi, niin
-että se muistuttaa talviaamua, jolloin ilma säteilee ja kimaltaa
-jäähiuteista. Aineen ylevyys valaa ylevyyttä kirjoitustapaankin.
-Hän oli luontainen kosmologi, koska hänellä oli synnynnäinen
-taipumus havaitsemaan yhteyden kaikessa, mikä teki pelkän suuruuden
-merkityksettömäksi hänelle. Magneettisessa rauta-atoomissa havaitsi
-hän samat voimat vaikuttamassa kuin ne, jotka ovat muodostaneet
-auringon ja tähtien kierteet.
-
-Hänen elinajatuksensa olivat: jokaisen luonnonlain yleispätevyys,
-platoninen oppi kaiken olevan asteettaisuudesta, kaiken muuttuminen
-ja vaihtuminen toinen toiseensa ja siitä johtuva kaikkien osien
-toisiaan vastaavaisuus, tuo syvämielisen hieno ajatus, että pieni
-selittää suuren ja suuri pienen, ihmisen keskeisasema luonnon
-sydämessä ja yhteys, jossa kaikki oleva on keskenään; hän näki,
-että ihmisruumis tarkimmasti käsittää itsessään luonnonkaikkeuden,
-on pienoismaailma, on ikäänkuin väline, jonka avulla sielu omistaa
-itseensä aineellisen maailman; niin piti hän aivan päinvastoin kuin
-skeptikot, että "mitä viisaampi ihminen on, sitä hartaammin on hän
-kunnioittava Jumaluutta". Lyhyesti, hän kannatti hartaasti sitä
-filosofiaa, joka opettaa kaiken olevan yhteyttä, jota uskoa hän ei
-sentään kuten uneksijat Berlinissä ja Bostonissa omistanut joutessaan
-ja leväperäisesti, vaan jolla hän kokeili ja jonka hän perusteli
-vuosikausien työllä osoittaen sitä omistaessaan samaa uljuutta ja
-voimaa kuin ankarin viikingi, jonka hänen tuima Ruotsinsa koskaan oli
-lähettänyt taistoretkille.
-
-Hänen maailmanselitelmänsä perustuu vanhimpiin filosofeihin, ja
-valaisevat sitä kukaties parhaiten uusimpain ajattelijain havainnot.
-Se on tämä: luonto toistaa toistamistaan samoja voimiaan, vaikka
-eri tasoilla. Vanha mietelmä sanoo: "Luonto pysyy aina itsensä
-kaltaisena." Kasvissa kehkeytyy silmukka tai itävä solu lehdeksi
-ja taaskin uudeksi lehdeksi, tässä lehdessä taas on voima muuttua
-juurukaksi, heteeksi, emiöksi, teriöksi, verhiöksi, siemeneksi.
-Koko kasvi on lehden toistumistaan toistumisessa, vähempi tai
-suurempi määrä lämpöä, valoa, kosteutta ja ravintoa määrää sitte
-sen muodon, mikä lehdelle on tuleva. Eläimessä muodostaa luonto
-selkänikaman tai sarjan selkänikamia ja etenee edelleen uusin nikamin
-rajoitetusti ainoastaan muunnellen niiden muotoa nikama nikamalta,
-maailman loppuun. -- Eräs runollinen anatomi meidän päivinämme
-sanoo, että käärme vaakasuorana viivana ja ihminen kohtisuorana
-viivana muodostavat suoran kulman ja että näiden salaperäisten
-viivojen välille soveltuu koko elävä maailma, ja hän olettaa, että
-jouhimato, kastemato tai käärme on ollut selkärangan alkumuotona
-eli perikuvana. Ilmeisesti sovittaa luonto tämän selkärangan päähän
-kaksi pienempää nikamajaksoa käsivarsiksi ja käsivarsien päähän uusia
-käsiksi; toisessa päässä selkärankaa se toistaa tämän menettelynsä
-muodostaen sääret ja jalat. Rungon huippuun sovittaa se vielä yhden
-nikamasarjan, joka käpristyy ja kiertyy kuten toukka sykkyräksi
-ja muodostaa pääkallon, jolla taas vuorostaan on ulkonemansa:
-kädet muodostuvat täällä yläleuaksi, jalat alaleuaksi, sormia
-ja varpaita edustavat ylä- ja alahampaat. Tämä uusi nikamasarja
-on määrätty täyttämään korkeita tarkoitusperiä. Se on ikäänkuin
-uusi ihminen edellisen hartioilla. Se voi melkeinpä irtautua
-rungostaan ja elää omin neuvoin, kuten Plato kuvaa Timaioksessa.
-Siinä toistuu korkeammalla tasolla kaikki, mitä on tapahtunut
-itse rungossakin. Luonto sanelee opetuksensa toistamiseen, vaikka
-ylemmässä sävellajissa. Henki on hienompi laji ruumista, ja toistuvat
-siinä uudessa ja eetterisemmässä muodossa kaikki sen toiminnat,
-ravinnon nauttiminen, sulattaminen, yhdistäminen ja erittäminen sekä
-sikiytyminen. Täällä aivoissa toistuu koko tämä ravitsemistoiminta
-kokemusten omistamisessa, niiden vertailemisessa, kypsyttämisessä
-ja sulattamisessa. Täällä toistuu myöskin sikiytymisen mysteria.
-Aivoissa on sekä mies- että naispuolisia ominaisuuksia: siellä
-tehdään avioliittoja ja on hedelmällisyyttä. Eikä ole mitään
-rajaa näille toistensa takaa aukeneville kohoaville asteille,
-vaan seuraa sarja sarjaa. Kaikki täytettyään jonkun tarkoituksen
-otetaan mukaan seuraavaan sarjaan, ja jokainen sarja toistaa
-kohta kohdalta edellisen sarjan elintoimintaa. Me olemme alttiit
-soveltumaan äärettömyyteen. Meitä on vaikea tyydyttää, emmekä rakasta
-mitään loppuvaa; eikä luonnossa ole mitään loppuvaa, vaan kaikki
-täytettyään jonkun tarkoituksen siirretään ylempään sarjaan kohoten
-täten kohoamistaan aina henkisiin ja taivaallisiin olentoihin asti.
-Kuten joku säveltäjä, siten luova voimakin väsymättä toistaa jotain
-yksinkertaista säveltä tai aihetta, milloin korkeassa äänilajissa,
-milloin matalassa, milloin yksi- milloin moniäänisesti antaen sen
-kaikua tuhatkertaisena, kunnes se laulullaan täyttää maat ja taivaat.
-
-Painolaki Newtonin selittämänä on hyvä kylläkin, mutta vielä
-valtaavampi on se havaitessamme, että kemia on saman ainejoukkoja
-hallitsevan lain ulottautumista ainehiukkasiinkin ja että
-atoomiteoria osoittaa kemiallisten vaikutusten myöskin olevan
-mekaanista laatua. Metafysiikka osoittaa myöskin henkisen elämän
-ilmiöissä vallitsevan jonkinlaisen painovoiman, ja ranskalaisten
-tilastotieteilijäin kamalat taulut näyttävät, että voi tarkistaa
-jokaisen päähänpiston ja oikunkin varmoihin numerolukuihin. Jos
-yksi kahdesta- tai kolmestakymmenestä tuhannesta ihmisestä syö
-anturanahkaa tai nai isoäitinsä, niin silloin löytyy jokaisessa
-kahdessa- tai kolmessakymmenessä tuhannessa ihmisessä joku sellainen,
-joka syö anturanahkaa -- tai nai isoäitinsä. Mitä me nimitämme
-painovoimaksi ja pidämme ehdottomana, onkin vain mahtavamman virran
-sivuhaara, jolle meillä ei vielä ole nimeä. Astronomia on oivallinen
-asia, mutta sen pitää ylettyä elämään saavuttaakseen täyden arvonsa
-eikä pysyä yksin tahdissaan ja avaruuksissaan. Veren pallohiukkanen
-kiertää oman napansa ympäri ihmisen suonissa kuten tähti taivaalla,
-ja järjen kehät ovat sukua taivaan kehille. Jokaisella luonnonlailla
-on sama yleismaailmallinen luonteensa: syömisellä, unella tai
-talvihorroksella, pyörimisellä, sikiytymisellä, muodonvaihdoksella,
-kierreliikunnolla, jonka havaitsee yhtähyvin munassa kuin
-kiertotähdessäkin. Nämä luonnon valtaavat loppusoinnut ja toistumiset
--- nuo rakkaat, niin tutut kasvot, jotka jokaisessa uudessa muodossa
-säikäyttävät meitä niin odottamattoman naamarin verhoomina, että
-luulemme ne kokonaan vieraiksi, ja lopulta kohottavat tämän
-yhdennäköisyyden aina jumalallisten muotojen haamuun -- ilahuttivat
-ja riemastuttivat Swedenborgin profeetallista silmää, ja meidän
-on pidettävä häntä yhtenä johtajana siinä vallankumouksessa, joka
-antamalla tieteelle aatesisällön on antanut tarkoitusperää vailla
-oleville lukemat: tornille kokeiluille niiden sisäisen johteen ja
-muodon ja lahjoittanut niille sykkivän sydämen.
-
-Jonkinmoisella mielihaikeudella tunnustan, että hänen painetut
-teoksensa nousevat noin viiteenkymmeneen komeaan nidokseen, joista
-noin puolet käsittävät hänen tieteelliset teoksensa, ja kuuluupa
-joukko käsikirjoituksia vielä olevan julkaisemattakin Tukholman
-kuninkaallisessa kirjastossa. Hänen tieteelliset teoksensa ovat juuri
-vastikään käännetyt englannin kielelle ja ilmestyneet oivallisena
-painoksena.
-
-Swedenborg painatti nämä tieteelliset teoksensa kymmenen vuoden
-kuluessa 1734:sta vuoteen 1744, ja ovat ne siitä asti pysyneet
-huomaamattomina, ja nyt, kun vuosisata niiden ilmestymisestä
-on kulunut umpeen, on hän vihdoinkin tavannut oppilaansa Mr
-Wilkinsonissa Lontoossa, filosofisessa kriitikossa, jonka järjen ja
-mielikuvituksen voimat ovat niin tasasuhtaisen elokkaaat ja vilkkaat,
-että niitä voi verrata ainoastaan Lord Baconin hengenlahjoihin, ja
-on tämä nyt herättänyt uuteen eloon mestarinsa tähän päivään asti
-haudatut kirjat ja kääntänyt ne erinomaisen onnistuneesti niiden
-unohdetusta latinasta englannin kielelle antaakseen niiden alkaa
-vaelluksensa maailman ympäri meidän kauppa- ja valloittajakielemme
-siivin. Tämä hämmästyttävä Swedenborgin uudestaan ilmestyminen
-sata vuotta jälkeenpäin hänen oppilaassaan on asetettava rinnan
-oudoimpien tapausten kanssa hänen elämässään. Kuten kerrotaan, on
-tämä runollinen oikeuksiinsa pääseminen tapahtunut Mr Clissoldin
-aineellisin turvin, ja on sitä suuresti myöskin tukenut kääntäjän
-kirjallinen aisti. Ne erinomaiset esipuheet, joilla Mr Wilkinson on
-rikastuttanut näitä nidoksia, asettavat varjoon kaiken sen, mitä
-viime aikoina on kirjoitettu Englannissa filosofian alalla, eikä
-minulla ole mitään lisättävänä niiden omalla alalla.
-
-"Elävä maailma" on ihmeellisen ansiokas kirja. Sen tarkoitusperä
-on mitä ylevin -- se tahtoo yhdistää taaskin yhdeksi tiedon ja
-hengen, jotka niin kauan ovat olleet erillään toisistaan. Se oli
-anatomin kuvaus ihmisruumiista suoritettuna ylevimmällä runollisella
-lennolla. Ei voi lukea mitään uljaanylväämpää ja loistoisampaa kuin
-tätä esitystä aineesta, joka tavallisessa käsittelyssä on niin
-kuivakiskoista ja vastenmielistä. Hän näki luonnon, "joka kiersi
-ikuisena kierteenä rattain, jotka eivät ikinä kuivu, ja akselein,
-jotka eivät ikinä kitise," ja koetti toisinaan "löytää ne salaiset
-lymypaikat, joissa Luonto työskentelee tuliensa ääressä työpajojensa
-syvyydessä," samalla kuin hänen kuvauksensa arvoa kohottaa se kiinteä
-uskollisuus, jolla se perustuu anatomisiin kokeisiin. On huomattava,
-että tämä ylevä nero ehdottomasti asettaa analyyttisen, jäsentelevän
-tutkimustavan etusijalle synteettiseen, yhdistävään, kokonaisesti
-havaitsevaan nähden ja että hän kirjassa, jonka koko sävy on uljasta
-runollista kokonaisnäkemistä, vetoomalla vetoo siihen, että hän aina
-nojautuu tarkkaan kokemukseen.
-
-Hän tunsi, vaikkapa yksinkin, luonnon iäisen virtailun sekä kuinka
-viisas oli Amasiksen ammoinen vastaus sille, joka pyysi häntä juomaan
-meren tyhjäksi: -- "Kernaasti, jos sinä vaan suljet ne lähteet, jotka
-siihen juoksevat." Harva tunsi niinkuin hän luonnon ja sen kaikki
-hienoudet tai ilmaisi niin terävän tarkasti sen menettelytavat.
-Hän arveli, että luonto asettaa uskomme yhtä kovalle koetukselle
-kuin ihmeetkin. "Hän huomasi, että luonto edeten alkuperusteistaan
-asteettain kulki kautta kaikkien olotilojen, ikäänkuin kulkisi sen
-tie kautta kaiken olevan." "Sillä niin usein kuin se kohottautuu
-yläpuolelle näkyväisten ilmiöiden piirin tai toisin sanoen vetäytyy
-sisäisyyteensä, se aivan kuin häviää näkyvistä, eikä kukaan
-tiedä, mitä siitä on tullut tai minne se on mennyt, niin että on
-välttämätöntä turvautua tieteen apuun sen askeleita seuratessa."
-
-Tuommoinen jonkin lopullisen päämäärän tai lopputarkoituksen
-valossa harjoitettu tutkimus elähyttää ihmeellisesti tai herättää
-kuin persoonalliseksi koko kirjan. Tämä kirja tuo esiin hänen
-mielioppinsa: Hippokrateen muinaisen opin, että aivot ovat rauhasia,
-Leukippon, että atoomin ominaisuudet tuntee ainesjoukkojen
-ominaisuuksista, tai Platon, että makrokosmin tuntee mikrokosmista,
-maailmankaikkeuden pienoismaailmasta, tai opin, joka sisältyy
-Lucretiuksen säkeihin, --
-
-    Ossa videlicet e pauxillis atque minutis
-    Ossibus sic et de pauxillis atque minutis
-    Visceribus viscus gigni, sanguenque creari
-    Sanguinis inter se multis coeuntibus guttis;
-    Ex aurique putat micis consistere posse
-    Aurum, et de terris terram concrescere parvis;
-    Ignibus ex igneis, humorem humoribus esse.
-
-                                     Lib. I. 835.
-
-    Muodostuneitapa luut ovat pienen pienistä luista,
-    elimetki kaikki on niin ylen pienistä vain elimistä,
-    suonia kiertävä vuo, sekin syntyy veripisaroista,
-    kulta on kitehiä vain, on maakin rakehia mullan,
-    valkea kipenistä saa, kuten pisarista paljous vetten --
-
-tai joita Malpighi on sisällyttänyt oppilauselmaansa, että "luonto
-on ja sisältyy kokonaan eläimiin", -- ja on tämä oppi Swedenborgin
-mieliajatus. "On pysyvänä lakina elimellisessä maailmassa, että
-suuremmat, yhdistetyt ja näkyvät muodot ovat olemassa ja muodostuvat
-pienemmistä, yksinkertaisemmista ja lopulta näkymättömistä
-muodoista, jotka työskentelevät samalla tavalla kuin suuremmatkin,
-mutta täydellisemmin ja yleispätevämmin, lopulta pienimmissä,
-äärimmäisissä muodoissaan niin täydellisesti ja yleispätevästi, että
-ne ovat kuin aate, joka käsittää koko niiden kaikkeuden." Jokaisen
-elimen pienoisosat ovat yhtä monta pienoiselintä, yhdenlaatuiset
-kuin se, jonka ne kaikkineen muodostavatkin: kielen pienoisosat
-ovat pienoiskieliä, vatsan pienoisosat pienoisvatsoja, sydämen
-pienoissydämiä. Tämä hedelmällinen aate avaa meille tien kaikkiin
-salaisuuksiin. Mikä on liika pientä silmän havaittavaksi, sen voi
-nähdä yhdisteryhmistä, mikä taas on liika suurta käsitettäväksi,
-sen voi käsittää sen pienoisosista. Tämän ajatuksen voi sovelluttaa
-kaikkialle. "Nälkä on yhdistelmä lukemattomia pikkunälkiä eli
-verenmenetyksiä pienoissuonissa kautta koko ruumiin." Se avaa meille
-teologiankin. "Ihminen on jonkinlainen pienoistaivas vastaten henkien
-maailmaa ja taivasta. Jokainen ihmisen yksityinen aate, jokainen
-mielenliikutus, vieläpä jokainen pienin mielenliikutuksen osakin
-ovat itsessään hänen kuvansa ja kuvastuksensa. Hengen voi tuntea
-laadulleen yhdestä ainoasta ajatuksesta. Jumala on suuri ihminen."
-
-Hänen luonnontutkimuksensa pelkäämättömyys ja perinpohjaisuus
-haastoi hänet selittämään muodotkin. "Muodot kohoavat järjestyksessä
-alhaisimmasta korkeimpaan. Alhaisin muoto on kulma tai maallinen ja
-ruumiillinen muoto. Toinen ja lähimmästi korkein muoto on ympyrä,
-jota myöskin sanotaan rajattoman monikulmaiseksi, koska ympyrän
-piiri on rajattomasti toistuva kulma. Tätä ylempi muoto on kierre,
-spiraalimuoto, ympyrän alkuperä ja mitta, sen halkaisijat eivät
-ole suoraviivaisia, vaan vaihdellen ympyränmuotoisia, ja niiden
-keskuksena on pallopinta, sentähden sanotaankin sitä rajattomasti
-toistuvaksi ympyräksi. Tätä ylempi muoto on pyörremuoto eli
-rajattomasti toistuva kierre, sitä lähin on rajattomasti toistuva
-pyörremuoto eli taivas, ja lopuksi rajattomasti toistuva taivaallinen
-muoto eli henki."
-
-Olikohan ihme, että noin rohkea nero uskalsi astua viimeisenkin
-askelen -- kuvitella, että hän voi saavuttaa tietojenkin
-tiedon, paljastaa maailman tarkoituksen? "Elävän maailman" ensi
-nidoksessa hän jo viittaa tähän muutamassa varsin merkittävässä
-reunamuistutuksessa: --
-
-"Opissamme eduskuvallisuudesta tai vastaavaisuuksista tulemme
-käsittelemään kumpaakin näitä vertauskuvallisia ja perikuvallisia
-yhtäläisyyksiä ja niitä hämmästyttäviä tosiasioita, jotka esiytyvät
-ei ainoastaan elävässä ruumiissa, vaan koko luonnossa, ja jotka niin
-kokonaan vastaavat ylimpiä ja henkisiä ilmiöitä, että olisi valmis
-valalla vannomaan, että fyysillinen maailma on pelkkä henkisen
-maailman vertauskuva, jopa siinä määrin, että jos ilmaisemme minkä
-tahansa luonnontotuuden fysikallisena ja kielellisesti tarkkana
-oppilauselmana ja annamme tälle lauselmalle ainoastaan vastaavan
-ja henkisen sisällön, tällä keinoin saamme fysikallisen totuuden
-tai säännön sijasta henkisen totuuden tai teologisen oppilauselman,
-vaikkapa kukaan kuolevainen ei olisi voinut ennakolta sanoa, että
-jotakin tuommoista olisi voinut tulla esiin ainoastaan suoran
-kirjaimellisen merkitysvaihdon kautta, varsinkin kun toinen sääntö
-erikseen katsottuna ei näytä olevan missään suhteessa toiseen. Aion
-myöhemmin julkaista sarjan esimerkkejä tämmöisistä vastaavaisuuksista
-sekä samalla sanaluettelon, joka sisältää henkisten asiain
-nimitykset, samoinkuin fyysillistenkin, joidenka vastineita ne ovat.
-Tämä vertauskuvallisuus ulottuu koko elävään ruumiiseen."
-
-Tämä näissä sanoissa julkilausuttu totuus on kätkettynä kaikkeen
-runouteen, vertauksiin, satuihin, tunnusmerkkien käytäntöön ja
-kielenrakenteeseen. Plato tunsi sen, kuten ilmenee hänen kahdesti
-kahtia jaetusta viivastaan Tasavallan kuudennessa kirjassa. Lordi
-Bacon oli havainnut, että totuus ja luonto eivät eroa toisistaan
-enempää kuin leimasin leimastaan, ja hän esittää näytteeksi muutamia
-fysikallisia väitteitä sekä niiden rinnalle väitteitä, joissa
-niiden merkitys on käännetty siveellisiä ja poliittisia asioita
-koskevaksi. Böhme ja kaikki mystikot edellyttävät tätä lakia
-hämärissä arvoituksellisissa kirjoissaan. Runoilijat, sikäli kuin he
-ovat runoilijoita, noudattavat sitä, mutta he tuntevat sen ainoastaan
-leikkikaluna, kuten tunnettiin magneetti jo ammoisista ajoista.
-Swedenborg vasta ensimäisenä tarkemmin ja tieteellisesti määritteli
-tämän totuuden, koska hän tunsi sen läsnäolon kaikessa eikä
-koskaan kadottanut sitä näkyvistään. Se sisältyi, kuten jo olemme
-selittäneet, sekä yhteys- että toistumisoppiin, koska henkiset sarjat
-tarkalleen vastaavat aineellisia sarjoja. Sitä huomaamaan tarvittiin
-käsityskykyä, joka voi asettaa asiat järjestykseen ja sarjoihin,
-tai paremmin, siihen tarvittiin niin oikeaa tähystyskohtaa, että
-silmien näköviiva lankeisi yhteen maailman akselin kanssa. Maa
-oli ylläpitänyt ihmislapsiaan viidet kuudet vuostuhannet, heillä
-oli tieteensä, uskontonsa, filosofiansa, ja kuitenkaan eivät he
-olleet kyenneet näkemään sitä sisällistä vastaavaisuutta, joka on
-vallitsemassa luonnon jokaisen osan välillä. Ja tähän hetkeen asti
-ei ole kirjallisuudessa kirjaa, joka tieteellisesti selvittäisi
-tämän kaiken olevan vertauskuvallisuutta. Luulisi, että kohta kun
-ihmiset olivat saaneet viittauksenkin, että jokainen aisteilla
-tajuttava esine -- eläin, vuori, virta, ilma -- vieläpä avaruus
-ja aikakin eivät ole olemassa itsensä vuoksi tai yleensä minkään
-aineellisen loppumäärän vuoksi, vaan jonkinlaisena kuvakielenä
-ainoastaan kertoakseen kokonaan toisesta olemisesta ja toisista
-velvollisuuksista, kaikki muut tieteet olisi sysätty syrjään, ja
-että tuollainen noin suuria lupaava tiede olisi anastanut kaikki
-voimat palvelukseensa sekä että jokainen ihminen kysyisi kaikelta
-olevalta, mikä on sen tarkoitus? miksi pidättää tämä ilmapiiri minut
-iloineni ja suruineni kehässään? miksi kuulen minä saman ajatuksen
-lukemattomain eri äänten ilmituomana ja luen samaa, ei koskaan
-kokonaisenaan julkilausuttua totuutta loputtomassa kuvakielessä?
-Toki, olkoonpa sitten, ettei näitä asioita voi järjellä tajuta tai
-että vaaditaan vuosisatojen työskentelyä ja valmistusta, ennenkuin
-voi ilmestyä niin harvinainen ja rikas henki -- ei ole sitä
-pyrstötähteä, vuorikerrostumaa, kivettymää, kalaa, nelijalkaista,
-hämähäkkiä, sientä, joka ei kiinnittäisi oppineiden ja luokittelijain
-mieltä suuremmassa määrässä kuin koko olemisen tarkoitus ja päämäärä.
-
-Mutta Swedenborg ei tyytynyt katsomaan maailmaa ainoastaan
-tällaiselta käytännölliseltä kyökkinäkökannalta. Hänen
-viidentenäkymmenentenäneljäntenä ikävuotenaan valtasivat nämä
-ajatukset hänet, ja syvässä hengessään antoi hän tilaa sille
-vaaralliselle, uskonnon historiassa liika usein esiytyvälle luulolle,
-että hän oli epätavallinen ihminen, jolle oli suotu tulla yhteyteen
-enkelien ja henkien kanssa, ja tämä haltioittuminen yhdistyi hänessä
-juuri hänen tehtäväänsä näkyvän maailman sisällisen siveellisen
-merkityksen selittäjänä. Luonnon järjestyksen oikeaan tajuamiseen,
-samalla sekä laajakantoiseen että yksityiskohtaisesti tarkkaan,
-lisäsi hän siveellisten lakien älyämisen nähtyinä niiden laajimmalta
-yhteiskunnalliselta näkökannalta, mutta mitä ikänä hän näkikin,
-sen hän näki jonkinlaisen äärimmäisen, hänen luontoonsa perustuvan
-muotoon pyrkivän hengenlaatunsa vuoksi havainnollisesti, kuvissa,
-kuuli vuorokeskusteluina, ja muodostui se hänelle tapahtumaksi.
-Koettaessaan ilmaista jotakin lakia tarkimmin ja terveimmin kätki hän
-sen välttämättömästi vertauksen muotoon.
-
-Nykyaikainen psykologia ei voi esittää toista tämän vertaista
-esimerkkiä horjahtaneesta henkisestä tasapainosta. Hengen päävoimat
-pysyivät yhä terveessä toiminnassa, ja lukijalle, joka voi
-kompastumatta suvaita esityksessä esittäjän omituisuuksia, ovat
-esityksen tulokset silti valaisevia, ja todisti hän sattuvammin
-yleisiä lakejaan kuin mitä heikompihenkinen, mutta tasapainossa oleva
-ihminen olisi voinut tehdä. Hän koettaa kuvata uuden hengentilansa
-laatuakin vakuuttaen, että "hänen läsnäoloansa henkimaailmassa
-seuraa jonkinmoinen eroittautuminen, joka sentään ainoastaan koskee
-hänen olentonsa ajattelevaa eikä sen tahtovaa osaa"; ja väittää hän
-näkevänsä "sisällisellä näöllään tuon toisen elämän ilmiöt selvemmin,
-kuin hän näkee ilmiöt tässä maailmassa".
-
-Omaksuttuaan uskon, että muutamilla kirjoilla Vanhassa- ja
-Uudessatestamentissa oli läpeensä vertauskuvallinen luonne
-tai että ne olivat kirjoitetut enkelien tai haltioittumisen
-valaistuksessa, käytti hän viimeiset elinvuotensa kehitelläkseen
-niiden kirjaimellisesta merkityksestä esiin niiden yleismaailmallisen
-sisällön. Hän oli lainannut Platolta tuon hienon syvällisen
-tarinan "ammoisesta kansasta, ihmisistä, parempia kuin me ja
-jumalia lähempänä olevista", ja lisäsi hän siihen, että nämä
-ihmiset käsittivät ja käsittelivät maata vertauskuvallisesti,
-että he nähdessään maallisia asioita ja ilmiöitä eivät ollenkaan
-ajatelleetkaan niitä, vaan ainoastaan sitä, mitä ne merkitsivät ja
-edustivat. Vastavuoroisuus ajatusten ja ilmiöiden välillä valtasi
-tästä lähtien hänet kokonaan. "Itsepä elimellinen muotokin on
-sen tarkoituksen kaltainen, jonka leimaa se kantaa." Yksityinen
-ihminen on kokonaisuudessaan ja yksityiskohdissaan sovellettua
-oikeutta tai vääryyttä, itsekkyyttä tai kiitollisuutta. Ja syyn
-tähän sopusuhtaisuuteen mainitsee hän "Arcana" teoksessaan: "Syy,
-miksi kaikki yksityiset ilmiöt taivaassa ja maan päällä ovat
-eduskuvallisia, on se, että ne ovat olemassa Jumalan, taivaan
-kautta tapahtuvan voiman vaikutuksesta." Tämä suunniteltu aie
-näiden vastaavaisuuksien esittämisestä, joka yksityiskohtaisen
-tarkasti suoritettuna olisi muodostunut maailmojen runoksi, jossa
-historia ja tieteet olisivat esittäneet ratkaisevinta osaa,
-suppeutui ja hämmentyi siitä yksinomaan teologisesta suunnasta,
-jonka hänen tutkimuksensa nyt saivat. Hänen luonnonkäsityksensä
-ei ole ihmisellistä ja yleismaailmallista, vaan mystillistä ja
-hebrealaista. Hän kiinnittää jokaisen luonnon ilmiön johonkin
-teologiseen käsitteeseen: -- hevonen merkitsee lihallista ymmärrystä,
-puu havaitsemusta, kuu uskoa, kissa merkitsee sitä, kamelikurki tätä,
-kaali jotain kolmatta, ja kytkee hän täten kuivakiskoisesti jokaisen
-vertauskuvan johonkin kirkolliseen käsitteeseen. Liukas, ketterä
-Proteus ei ole niin helposti vangittavissa. Luonnossa esiintyy
-jokainen erikoinen vertauskuva lukemattomissa eri osissa, samaten
-kuin jokainen aineshiukkanen kiertää vuorostaan jokaisen ainesyhtymän
-kautta. Elämän pohjaa hallitseva yhteys tekee mahdolliseksi kullekin
-vertauskuvalle perättäin ilmaista kaikki todellisen olemisen laadut
-ja vivahdukset. Kun lasketaan taivasten vesiä maan päälle, sopii
-jokainen siivilä jokaiseen vesijohtoon. Luonto kostaa viipymättä
-turhantarkkurille, joka yrittää jäähmetyttää ja kahlehtia sen
-laineita. Se ei noudata kirjainta. Kaikki on käsitettävä neron
-leimahduksella, ja meidän pitää seistä ihmisyytemme ja voimaimme
-huipulla ymmärtääksemme jotakin oikein.
-
-Hänen teologiset mielitekonsa hämmensivät siis täten onnettomasti
-hänen luonnontulkitsemis-yritystään, ja vertauskuvien sanaluettelo on
-vielä kirjoittamatta. Mutta tämä tulkitsija, jota ihmiskunta yhä saa
-odottaa, ei ole tapaava toista edelläkävijää, joka olisi päässyt niin
-lähelle itse tehtävää.
-
-Swedenborg nimittää itseään kirjojensa nimilehdellä "Herran Jesuksen
-Kristuksen palvelijaksi," ja järkensä voimaan ja vaikutukseen
-nähden onkin hän viimeinen kirkkoisä, jolla todennäköisesti ei
-enää ole oleva seuraajaa. Ei ole mikään ihme, että hänen syvä
-sisällinen viisautensa antoi hänelle suuren merkityksen opettajana.
-Kuihtuneeseen, tapoihin jäähmettyneeseen kirkkoon, joka enää tuotti
-ainoastaan kuivakiskoisia katekismuksiaan, johti hän taaskin luonnon,
-ja uskova päästen vapaaksi sanojen ja tekstien sakastista, havaitsee
-hämmästyksekseen itse olevansa osa uskonsa kokonaisuudesta: hänen
-uskonsa ajattelee hänen puolestaan ja on sovitettavissa kaikkeen:
-hän kääntelee sitä joka taholle, se sopii joka kohtaan elämässä,
-selvittää ja ylentää jokaisen yksityisen kohdan. Uskonnon asemesta,
-joka kolme neljä kertaa elämässä tuli viralliseen kosketukseen hänen
-kanssaan -- kun hän syntyi, kun hän meni avioliittoon, kun hän
-sairastui ja kun hän kuoli, ja muuten jätti hänet omaan rauhaansa
--- esiytyi tässä hänelle oppi, joka seurasi häntä kaiken päivää,
-seurasi häntä hänen uneensa ja uniinsakin, seurasi häntä hänen
-ajatuksiinsa ja osoitti hänelle, miten kaukaista, korkeaa sukuperää
-hänen ajatuksensa ovat, seurasi häntä hänen seurapiiriinsä ja osoitti
-hänelle, mitkä sukulaisuussiteet liittävät häntä hänen vertaisiinsa
-ja vastustajiinsa, seurasi häntä luonnon ilmiöiden piiriinkin ja
-osoitti niiden alkuperän ja tarkoituksen, mikä oli ystävällistä
-ja mikä vaarallista ja vahingollista, ja aukaisi se tulevaisen
-maailmankin ihmisille ilmoittaen että samat lait ovat jatkuvat siellä
-kuin täälläkin. Hänen oppilaansa vakuuttavat, että hänen kirjojensa
-tutkiskelu on elähyttänyt heidän järjenvoimiaan.
-
-Ei ole toista niin vaikeaa tehtävää kritiikille kuin hänen
-teologisten teostensa arvosteleminen; niiden ansiot ovat niin
-ilmeiset ja suuret, ja kuitenkin täytyy niiden arvosta niin paljon
-vähentää. Niiden suunnaton erämainen laveus on kuin hiekka-aavikko
-ja niiden sekainen yhteydettömyys kuin autiointa kuumehourailua.
-Hän on niin ylenmäärin seikkaperäinen selittelyissään ja hänen
-käsityksensä ihmisten tietämättömyydestä on merkillisen liioiteltu.
-Ihmiset ovat hyvin kerkeitä uskomaan tämänlaatuisia totuuksia. Hän
-kuitenkin ihan uhkuu uusia väitöksiä: hän on rikas keksijä, ja hän
-keksii asioita, jotka meille ovat ylen tärkeitä. Hänen ajatuksensa
-upottautuu ja havaitsee kaikki olennaiset yhtäläisyydet kuten
-rakennuksen ja sen rakentajan yhtäläisyyden keskenään. Hän näki
-ilmiöt niiden laeissa, toiminnan vaan ei rakenteen yhtäläisyydessä.
-Ilmaistessaan ja kehitellessään esiin totuutta noudattaa hän
-aina vaihtumatonta järjestystä ja menettelytapaa edeten asiaan
-säännöllisesti sisältä uloskäsin. Mikä vakavuus ja painokas hartaus
-asuukaan hänessä -- hänen silmänsä ei hetkeksikään hievahda, ei
-turhamaisuuden värähdystäkään hänessä, ei katsahdustakaan itseensä,
-ei minkäänlaatuista tavallista kirjailijaylpeyttä, ajatuksen ja
-mietiskelyn mies, mutta mies, jota ei ainoakaan käytännön mies
-maailmassa voisi teeskennellä halveksivansa! Platon olkapäitä
-peittää oppineen viitta: hänen pukunsa, vaikkapa purppurasta ja
-melkeinpä taivaissa kudottu, on akadeeminen juhlapuku, ja estävät sen
-avarat laskokset hänen liikuntojaan. Mutta tämä mystikko herättäisi
-Caesarinkin kunnioituksen. Itsepä Lykurgos kumartaisi hänen edessään.
-
-Swedenborgin siveellinen tieto, hänen toimintansa yleisten erehdysten
-oikaisijana ja siveellisten lakien julistajana kohottavat hänet
-asemaan, jossa hän ei ole verrattavissa mihinkään nykyaikaiseen
-kirjailijaan, ja oikeuttavat hänelle sijan ihmiskunnan lainsäätäjien
-seassa, joka jonkun ihmispolven on ollut tyhjänä. Se hitaasti
-levittäytyvä, mutta valtaava vaikutus, jonka hän on saavuttanut, on
-saavuttava huippukohtansa kuten muittenkin uskonnollisten nerojen
-vaikutus, ja on sillä oleva nousu- ja laskuaikansa ennenkuin se voi
-tyyntyä pysyvään määräänsä. Epäilemättä ei se, mikä on todellista
-ja yleispätevää hänessä, voi rajoittua niiden piiriin, jotka
-täydellisimmästi ovat hänen henkensä läpitunkemat, vaan on se
-siirtyvä viisaan ja oikean ajattelun yhteiseen varastoon. Maailmalla
-on varmasti vaikuttava kemiallinen menettelytapansa, jolla se
-eroittaa ja vetää itseensä kaiken, mikä sen lapsissa on arvokasta,
-jättäen syrjään suurimpainkin henkien heikkoudet ja rajoitukset.
-
-Se sielujenvaellus, jonka kreikkalaisten vanha Ovidiuksen kokooma
-mytologia tuntee, sekä indialaisten oppi samasta asiasta, jonka
-he käsittävät objektiiviseksi tai todellisesti tapahtuvaksi
-ruumiissa vieraan tahdon voimasta -- pukeutuu Swedenborgin mielessä
-filosofisempaan asuun. Se on hänelle subjektiivista ja riippuu
-kokonaan asianomaisen henkilön ajatuksesta. Kaikki asiat kaikkeudessa
-järjestäytyvät uudestaan suhteessaan kuhunkin henkilöön riippuen
-siitä rakkaudesta, joka vallitsee tämän sielua. Ihminen on sellainen,
-millaiset hänen tunteensa ja ajatuksensa ovat. Ihminen on ihminen
-tahtonsa voimasta, ei tietojensa ja ymmärryksensä vuoksi. Sellainen
-kuin hän on, siten hän näkee asiat. Maalliset avioliittositeet
-ovat katkaistut. Sisäiset ominaisuudet liittävät kaiken toiseensa
-henkisessä maailmassa. Mihin tahansa enkelit loivatkin katseensa,
-oli kaikki taivaallista heille. Jokainen pahahenki pitää itseään
-ihmisenä, ja on hän sille, joka on yhtä paha kuin hän itsekin,
-mukava mies, puhtaalle taas on hän kaiken saastan pesä. Ei mikään
-voi vastustaa yhtymispyrintöä, kaikessa on painoja vetovoimansa,
-kaltainen etsii kaltaistaan, mitä me sanomme runolliseksi oikeudeksi,
-tapahtuu silmänräpäyksessä. Olemme joutuneet maailmaan, joka on
-elävää runoa. Kaikki on samaa kuin minäkin. Linnut ja eläimet eivät
-ole lintuja ja eläimiä, vaan kaikkien nykyhetkellä elävien ihmisten
-sielujen ja tahtojen vuodatuksia. Kunkin huone ja tila muodostuu
-hänen itsensä mukaan. Henkiä ahdistaa kuoleman pelko, eivätkä he
-muista, että he jo ovat kuolleet. Ne, jotka elävät pahuudessa ja
-vääryydessä, pelkäävät kaikkia muita. Jotka ovat sammuttaneet
-itsessään rakkauden, harhailevat ja pakenevat, piirit, joita he
-lähenevät, havaitsevat heidän laatunsa ja karkoittavat heidät
-pois. Ahnaat ovat asuvinaan komeroissa, joissa säilytetään heidän
-rahansa, joita hiiret kaluavat. Ne, jotka pitävät hyviä tekoja
-ansiollisina, ovat hakkaavinaan puita. "Kysyin heiltä, eivätkö
-he jo olleet väsyneet? He vastasivat, ett'eivät he vielä olleet
-tehneet tarpeeksi työtä ansaitakseen taivasta." Hän lausuu kultaisia
-sanoja, jotka ihmeellisen ihanasti ilmaisevat siveellisiä lakeja,
-kuten pukiessaan sanoiksi tuon kuuluisan lauselmansa: "Taivaassa
-enkelit päivä päivältä lähenevät nuoruutensa kevättä, niin että
-vanhimmat enkelit näyttävät nuorimmilta." "Mitä enemmän enkeleitä,
-sitä enemmän tilaa." "Ihmisen täydellistymys on hyödyn rakkaudessa."
-"Ihminen täydellisessä muodossaan on taivas." "Mikä on Hänestä, on
-Häntä." "Tarkoitusperät kohoavat, sikäli kuin luonto alenee." Ja
-tuo runollinen kuvaus sisimmässä taivaassa olevasta kirjoituksesta,
-jota oppimatonkin voi lukea, se kun on kokoonpantu taivaan muodon
-mukaisista kaarista. Hän melkeinpä tekee oikeutetuksi väitteensä
-yliluonnollisista näkemyksistään ihmeellisillä havaitsemuksillaan
-ihmisruumiin ja hengen rakenteesta. "Taivaassa ei ole kenenkään
-sallittu seistä toisen takana ja katsoa häntä niskaan, sillä silloin
-häiriytyisi Jumalasta virtaava vaikutus." Enkelit tuntevat ihmisen
-äänen soinnusta hänen rakkautensa, tämän soinnun vivahduksista hänen
-viisautensa ja hänen sanojensa merkityksestä hänen tietonsa.
-
-Kirjassaan "Aviollinen rakkaus" on hän kehitellyt esiin avioliiton
-merkityksen. Tästä kirjasta voi sanoa, että se huolimatta
-ylevimmästä sisällöstään ei kuitenkaan ole saavuttanut menestystä.
-Se oli tulemaisillaan rakkauden ylistyslauluksi, siksi, jota Plato
-tavoitteli "Juhlapidoissaan," rakkauden, josta, kuten Dante sanoo,
-Casella lauloi enkeleille paratiisissa ja joka oikeasti ylistettynä
-heräämisessään, nautinnossaan ja vaikutuksissaan kylläkin voisi
-ylentää sydämiä, se kun avaisi ihmisten eteen kaikkien järjestöjen,
-säännösten ja tapojen synnyn. Kirjasta olisi tullut ylevä ja suuri,
-jos hän olisi jättänyt pois kaiken hebrealaisuuden ja jos hän olisi
-esittänyt lain ilman väkinäisiä teennäisiä sommitteluja sulana
-siveyssääntönä ja sillä ylentymis- ja kohottaumisvapaudella, jota
-olemisen luonne vaatii.
-
-Kirja on hieno platonisesti kehittelevä esitys avioliiton
-käsitteestä, ja opettaa se, että sukupuolellinen eroavaisuus
-on yleistä eikä paikallista, että miehisyys miehessä määrää
-laadulleen jokaisen elimen, teon ja ajatuksen, naisellisuus
-naisessa. Senpätähden ei avioliitollisella yhdistymisellä niinhyvin
-todellisessa kuin henkimaailmassakaan ole hetkellistä merkitystä,
-vaan on sen merkitys täydellinen, koko olennon käsittävä ja
-alituinen; puhtaus ei ole mikään paikallinen, vaan yleinen, koko
-olennon käsittävä hyve, epäpuhtaus kun ilmenee yhtä hyvin kaikessa
-olossa ja elossa, puheessa ja ajattelussa kuin siitostoiminnassakin,
-ja vaikkapa immet, jotka hän näki taivaassa, olivat ihania, niin
-olivat aviovaimot vielä verrattomasti ihanampia, ja yleni heidän
-ihanuutensa päivä päivältä.
-
-Toki pingottaa Swedenborg tapansa mukaan tämänkin teoriansa
-tilapäiseen muotoon. Hän antaa avioliitolle aivan ylenmääräisen
-merkityksen, ja vaikkapa hän havaitseekin vääriä avioliittoja
-maan päällä, kuvittelee hän, että taivaassa tapahtuvat viisaammat
-valinnat. Mutta kehittyvien, muodostuvien sielujen kaikki rakkaudet
-ja ystävyydet ovat hetkellisiä. _Rakastatko minua?_ tarkoittaa:
-Näetkö sinä saman totuuden kuin minä? Jos näet, on ilomme yhteinen,
-mutta pianpa toinen meistä havaitsee uuden totuuden, ja me olemme
-eroitetut, eikä mikään side maailmassa voi pysyttää meitä yhdessä.
-Minä tiedän, kuinka ihana on tämä rakkauden malja -- minä olen
-olemassa sinua varten, sinä minua varten -- mutta se on lapsen
-tarrautumista leikkikaluunsa, yritys ikuistaa kotiliesi ja hääkammio,
-säilyttää kuva-aapinen, josta niin somasti ammensimme ensi tietomme.
-Jumalan Eedeni on autio ja aava kuten luonto ja maailma ulkona,
-kun sitä kuvittelee räiskyvän, lämpöisen lieden ääressä iltasella,
-siellä ulkona tuntuu niin kylmältä ja alakuloiselta, kun siinä
-kyyröttää hehkuvan hiilustansa ääressä; mutta kerran ulkona taaskin
-säälimme niitä, jotka voivat kieltää itseltään luonnon ylevän
-suuruuden istuakseen kynttilänsä ja korttiensa ääressä. Ehkäpä onkin
-"Aviollisen rakkauden" oikeana aineena ihmisten olo ja seurustelu
-keskenään, joidenka lakeja tässä perusteellisesti valaistaan. Kirja
-on väärä, jos sen ajatukset kirjaimellisesti sovitetaan avioliittoa
-koskeviksi. Sillä Jumala on sielun morsian ja sulhanen. Taivas ei ole
-kahden hengen sovittamista yhteen, vaan kaikkien sielujen yhteyttä.
-Me kohtaamme toisemme ja viivähdämme hetken yhdessä jonkun ajatuksen
-temppelissä ja eroamme ikään kuin emme eroaisikaan yhdistyäksemme
-uudessa ajatuksessa uusiin kanssailoitsijoihimme. On niin vähän
-jumalaista tuon _rakastatko sinä minua?_ alhaisessa ja omistavassa
-sisällössä, että ainoastaan kun jätät ja kadotat minut antautumalla
-ja heittäytymällä tunteeseen, joka on meitä molempia korkeampi,
-tulen vedetyksi ja olen lähellä sinua, rinnallasi, ja tulen taas
-sysätyksi luotasi, jos liität silmäsi minuun ja pyydät rakkauttani.
-Itse asiassa vaihdamme me henkisessä maailmassa joka silmänräpäys
-sukupuolta. Sinä rakastat sitä, mikä minussa on arvokasta, silloin
-olen minä sinun miehesi, mutta minä en liitä sinua itseeni, vaan
-minun arvoni liittää sinut, ja se arvo taas on pisara siitä arvon
-valtamerestä, joka aukenee yläpuolellani. Sillävälin ihailen minä
-suurempaa arvoa jossakin toisessa, ja tulen siten hänen vaimokseen.
-Hän taas pyrkii kohden korkeampaa arvoa jossakin toisessa hengessä ja
-alistuu vaimoksi eli vastaanottavaksi tälle vaikutukselle.
-
-Olkoon syynä se itseään kiduttava tapa, johon hän oli totuttautunut,
-tai epäluuloinen ankaruus sitä heikkoutta kohtaan, jonka uhriksi
-ajattelevat ihmiset ovat niin alttiita joutumaan, joka tapauksessa
-saavutti hän tuon erikoisen siveellisen vajanaisuuden esittämisessä
-ja selvittämisessä terävyyden, jota ei yksikään omatunto voi kestää.
-Tarkoitan hänen tunnettaan siitä, että tiede vaikuttaa turmelevasti
-ja särkevästä hyvään ihmisessä. "Uskon arvosteleminen on samaa kuin
-sen epäileminen ja kieltäminen." Hän oli tuskallisesti tietoisa
-tiedon ja teon välillä vallitsevasta erosta, ja tämän tunteensa tuo
-hän alinomaa ilmi. Filosofit ovat sentähden kyy- ja lohikäärmeitä,
-lentäviä liskoja y.m. kauhuja, oppineita velhoja ja silmänkääntäjiä.
-
-Mutta tämä asianhaara juuri herättää meissä sen raskaan epäluulon,
-että tässä olemme hänen oman tuskansa jäljillä. Mahdollisesti
-kostivat Swedenborgin sisäänpäinkääntyneet hengenlahjat täten
-itsensä. Menestys tai suotuisa nerokkuus näyttävät riippuvan
-sydämen ja järjen onnellisesta tasapainosta keskenään ja siitä
-siveellisten ja henkisten voimien oikeasta suhteesta toisiinsa,
-jota on niin vaikea tavoittaa ja joka kenties noudattaa samoja
-kemiallisia suhdelakeja kuin nekin, jotka tekevät välttämättömäksi,
-että ainemäärät ovat varmassa suhteessa toisiinsa, jotta voi syntyä
-yhdistys, kuten juuri esimerkiksi kaasut yhdistyvät toisiinsa
-visseissä tarkoissa suhdemäärissä, mutta eivät missä suhteissa
-tahansa. Täysinäistä maljaa on vaikea kantaa, ja tämä mies, joka niin
-yltäkylläisesti oli varustettu sydämen ja hengen lahjoilla, joutui
-jo aikaisin vaaralliseen ristiriitaan itsensä kanssa. Kirjassaan
-"Elävä maailma" hämmästytti hän meitä ilmoittamalla, että hän rakasti
-jäsentelevää eikä yhdistelevää ja yhtenänäkevää menettelytapaa
-tieteessä, ja nyt täytettyään viidennenkymmenennen ikävuotensa alkaa
-hän kadehtia järkeään ja vaikkapa hän älyykin, ett'ei totuus eikä
-hyvyys kumpikaan esiinny erikseen, vaan että kummankin aina täytyy
-sekautua ja liittyä toiseensa, taistelee hän asettuen omantunnon
-puolelle omaa järkeään vastaan ja panettelee ja herjaa sitä joka
-tilaisuudessa. Tämmöinen kiihkomielisyys kostaa itsensä paikalla.
-Kauneus kadottaa sulonsa, rakkaus armautensa, kun totuus, taivaan
-toinen puolisko, kielletään, samaten kuin nerokkaan miehen vallannut
-katkeruus johtaa hänet purevaan pilkkaan ja himmentää hänen
-arvostelukykynsä. Hän on viisas, mutta viisas itsensä uhallakin.
-Loputtoman surun sävy ja valituksen ääni täyttää koko tämän kaamean
-kaikkeuden. Profeetan istuimella istuu vampyyri, ja mässää se
-kamalalla ahneudella tuskan kuvissa. Totisesti, lintu ei kyhää
-nopeammin pesäänsä, eikä myyrä kaivaudu näppärämmin maahan kuin tämä
-sielujen tietäjä rakentaa jokaiselle uudelle rikoksellisten parvelle
-uuden helvetin ja manalan, toistaan kamalamman. Hän laskettiin alas
-pilaria myöten, joka näytti olevan vaskea, mutta sen muodostivatkin
-enkelihenget, jotta hän voisi loukkaantumatta laskeutua piinattujen
-luokse ja nähdä sielujen perikadon, ja hän kuuli siellä heidän
-loputtomat valituksensa, hän näki heidän kiduttajansa, jotka
-kiihdyttivät ja lisäsivät heidän tuskiaan rajattomiin, näki
-veijarien, murhamiesten, irstailijoiden helvetit sekä rosvojen, jotka
-surmaavat ja keittävät ihmisiä, näki petturien hirvittävän kuilun,
-näki ruumiinulostuksia sisältävät helvetit, kostonhimoisten helvetin,
-kostonhimoisten, joiden kasvot olivat kuin pyöreä, leveä kakku ja
-joiden käsivarret pyörivät kuin ratas. Lukuunottamatta Rabelais'ta ja
-Swiftia ei kukaan ole tuntenut saastaa ja turmelusta niin perinpohjin
-kuin hän.
-
-Näitä kirjoja on käytettävä varovasti. On vaarallista antaa noiden
-haihtuvien ajatuskuvien jäähmettyä varmaan muotoon. Ollen tosia
-liihoittelevassa muodossaan muuttuvat ne vääriksi kiinteinä. Niiden
-oikeinkäsittämiseen vaaditaan hänen kanssaan melkein tasavoimaista
-neroa. Mutta kun hänen näkynsä muuttuvat useiden eri-ikäisten ja
-erilahjaisten ihmisten sovinnaiseksi yhteiskieleksi, väärenee niiden
-merkitys. Kreikan viisas kansa tapasi antaa lahjakkaimpain ja
-hyveellisimpäin nuorukaistensa heidän kasvatukseensa kuuluvana oppia
-eleusilaiset salaopit, joissa heille komeilla menoilla ja asteettain
-opetettiin korkeimmat vanhan ajan viisauden tuntemat totuudet.
-Tulinen ja syvämielinen nuorukainen, kahdeksantoista-, kahdenkymmenen
-vuotias, lukekoon kerta nämä Swedenborgin kirjat, nämä rakkauden ja
-omantunnon salaopit, ja sitte sysätköön ne ikipäiviksi syrjään. Neroa
-ahdistavat aina tämänlaatuiset unet, kun sille aukeavat helvetit
-ja taivaat. Mutta nämä kuvat ovat käsitettävät mystillisinä eli
-siis kokonaan mielivaltaisina ja tilapäisinä totuuden kuvina -- ei
-itse totuutena. Joku toinen vertauskuva olisi saattanut olla yhtä
-paikallaan; silloin voi vaaratta käsitellä niitä.
-
-Swedenborgin maailmanjärjestelmältä puuttuu keskeinen itsemääräävä
-välittömyys; se on voimaperäinen eikä elävä, ja siltä puuttuu elämää
-synnyttävä voima. Se ei tunne yksilöitä. Kaikkeus on jättiläiskide,
-jonka kaikki hiukkaset ja liuskat lepäävät häiritsemättömässä
-järjestyksessä ja murtumattomassa yhteydessä, mutta kylminä ja
-liikkumattomina. Mikä näyttää yksilöltä ja tahdolta, ei ole sitä.
-Keskuksesta ääriviivaan asti ulottuu loputon sarja väliketjuja
-riistäen kaikelta toiminnalta vapauden ja luonteen. Kaikkeus riutuu
-hänen runossaan magneettisessa unessa ja kuvastaa ainoastaan
-magnetiseeraajansa henkeä. Jokainen ajatus herää jokaisessa ihmisessä
-häntä ympäröivien enkelipiirien vaikutuksesta ja näissä taas vielä
-korkeampien piirien ja niin yhä edelleen. Kaikki hänen perikuvansa
-tarkoittavat samoja harvoja asioita. Kaikki hänen henkilönsä puhuvat
-samaa kieltä. Kaikki hänellä puhuvat Swedenborgin tapaan. Olkoot he
-keitä tahansa, saman värisiä ovat he lopulta kaikki. Tämä Kaaron
-kulettaa heidät kaikki venheessään, kuninkaat, neuvokset, hovimiehet,
-oppineet, Sir Isak Newtonin, Sir Hans Sloanen, kuningas Yrjö II:n,
-Muhammedin tai kenen tahansa, ja kaikki tulevat he muodoltaan ja
-olennoltaan yhtä kolkon näköisiksi. Ainoastaan Ciceron ilmestyessä
-sävähtää kohtelias tietäjämme hieman ja kaihtaa sanomasta, että
-hän oli puhunut Ciceron kanssa, ja huomauttaa jonkinmoisella
-inhimillisellä epäröinnillä puhuneensa "erään kanssa, jonka minun oli
-sallittu uskoa olevan Ciceron"; mutta kun tuo roomalaiseksi itsensä
-sanova aukaisee suunsa, niin kauaksi kaikkonevat silloin Rooma ja
-kaunopuheisuus -- me kuulemme sulaa swedenborgilaista teologiaa
-kuten kaikkialla muuallakin. Hänen taivaansa ja helvettinsä ovat
-tyhjiä ja autioita tämän yksilöllisyyden puutteen vuoksi. Siellä
-ei ole ihmisten tuhansia lukemattomia suhtautumisia toisiinsa. Se
-mielenkiinto, joka luonnossa liittyy jokaiseen ihmiseen, koska hän
-on oikeassa ollessaan väärässäkin ja väärässä ollessaan oikeassakin,
-koska hän tekee tyhjiksi kaikki säännöt ja luokitteluyritykset -- on
-otettava nimittäin huomioon niin monet poikkeukset, satunnaisuudet
-ja tulevaisuusmahdollisuudet -- koska hän on voimakas paheittensa
-vuoksi ja koska juuri hänen hyveensä taas usein tekevät hänet
-tehottomaksi -- kaikki tämä laukenee hänen maailmassaan vallitsevan
-täydellisen yksisointuisuuden vuoksi. Tämä puute tehoo aina
-hänen maailmanjärjestelmänsä keskukseen asti. Vaikkapa "Herran"
-työskentelystä puhutaan joka rivillä, ei se sentään koskaan herää
-mielessämme eläväksi. Ei ole mitään loistetta siinä silmässä, joka
-tuijottaa keskuksesta ja jonka pitäisi virvoittaa eloon siitä
-kokonaan riippuva suunnaton olevain piiri.
-
-Perusvirhe Swedenborgin hengessä on sen teologinen suunta. Missään
-emme tapaa hänellä kaikkeakäsittävän viisauden ennakkoluulottomuutta,
-vaan olemme aina kirkossa. Hebrealainen runotar, joka opetti
-ihmisille tiedon oikeasta ja väärästä, on yhtä rajattomasti
-tenhonnut hänet, kuin se oli tenhonnut kansat. Muodot ja tavat
-kohosivat, samaan pyhyyteen kuin olemuskin. Palestiina alkaa tulla
-yhä arvokkaammaksi ihmiskunnan historian lukuna, mutta yhä vähemmän
-soveliaaksi kasvatusvälineenä. Swedenborgin nero, suurin uudempina
-aikoina näillä ajatuksen aloilla, tuhoutui yrittäessään elähyttää ja
-säilyttää sitä, joka jo oli saapunut luonnollisille rajoilleen ja
-joka sääntävän Salliman määräyksestä jo oli väistymässä hallitsevasta
-asemastaan länsimaisten ajatus- ja ilmaisutapojen tieltä.
-Swedenborg ja Böhme hairahtuivat kumpikin liittyessään kristinuskon
-vertauskuvaan, sensijaan että olisivat liittyneet siihen siveelliseen
-tunteeseen, joka kantaa sylissään lukemattomat kristinuskot,
-ihmisyydet, jumaluudet.
-
-Tämä vieraan vaikutuksen ylenmääräisyys osoittaikse myöskin
-meille oudossa ja luonnottomassa kaunopuheisuudessa. "Mitä minä",
-kummastelee kärsimätön lukija, "noista jaspiksista ja sardoniksista,
-berylleistä ja kalsedoneista, arkeista ja pääsiäislampaista,
-efaheista ja efodeista, spitaalisista ja syöksytautisista,
-ylistysuhreista ja makeista leivistä, tulivaunuista, kruunu- ja
-sarvipäistä, lohikäärmeistä, behemoteista ja yksisarvisista? Jääkööt
-ne itämaalaisille, minulle ne eivät merkitse mitään. Mitä suurempaa
-oppineisuutta osoitat niitä selvittäessäsi, sitä ilmeisempi on
-niiden asiaankuulumattomuus. Mitä yhteenkuuluvampi ja huolellisemmin
-sommiteltu järjestelmä on, sitä vähemmän on se minulle mieleen. Sanon
-kuten spartalainen: 'Miksi puhut niin paljon asian hyväksi, joka ei
-ole miksikään hyväksi?' Minun oppini on semmoista kuin sen Jumala
-minulle on antanut synnyssäni ja jokapäiväisessä olossani, kun olen
-ilokseni ja opikseni käyttänyt omia silmiäni enkä kenenkään toisen
-ihmisen. Minusta näyttää kaikista mielettömyyksistä joutavimmalta
-se, että tulee joku vierasmaalainen ja lupaa antaa minulle minun
-kaunopuheisuuteni sijasta omansa ja ilahuttaa minua pelikaaneillaan
-ja haikaroillaan rastaan ja leppäkertun asemasta, palmuillaan ja
-seetrimetsillään kuusien ja mäntyjen sijasta."
-
-Locke sanoi: "Kun Jumala luo profeetan, ei hän samalla tee ihmistä
-olemattomaksi!" Swedenborgin elämäkerta vahvistaa tämän huomautuksen.
-Pitäjäriidat Ruotsin kirkossa Lutherin ja Melanktonin kannattajain ja
-vastustajain välillä "ainoastaan uskosta" tai "ainoastaan teoista"
-tunkeutuvat hänen mietiskelyihinsä kaikkeuden järjestyksestä ja
-taivaallisista yhteiskunnista. Tämä luterilaisen piispan poika, jolle
-taivaat aukenevat, niin että hän omin silmin ja rikassisältöisimmissä
-vertauksissa näkee olemisen kaamean valtaavan totuuden ja sitte
-julistaa kirjoissaan kuin taivaallisella valtuudella siveellisen
-luonnon kumoamattomia salaisuuksia -- hän pysyy kaiken tämän
-suuruuden ohella itsessään luterilaisen piispan poikana; hänen
-arvostelunsa ovat ruotsalaisen kynäsoturin, ja hänen suunnattomat
-näkemyksensä ovat ostetut kivikovain rajoitusten hinnalla. Muisto
-hänen väittelyistään seuraa häntä hänen seurusteluunsa henkienkin
-kanssa. Hän on kuin Michel Angelo, joka freskoissaan pisti ne
-kardinaalit, jotka olivat loukanneet häntä, paistumaan kokonaisten
-perkelevuorien alle, tai kuin Dante, joka rankaisevissa säkeissä
-kosti kaikki hänelle yksityisesti tehdyt vääryydet, tai ehkäpä
-vielä enemmän kuin Montaignen maalaispappi, joka raeilman piestessä
-kylää ajattelee tuomiopäivän tulleeksi ja pakanain ja ihmissyöjäin
-jo saaneen osansa. Swedenborg hämmästyttää meitä yhtä paljon
-Melanktonillaan, Lutherillaan ja Wolffillaan, joita hän kiduttaa
-helvetissä, kuin omilla kirjoillaan, joita hän kuuluttaa enkeleille.
-
-Samaan teologiseen puristimeen ovat pingotetut useat hänen
-oppilauselmistaan. Hänen pääperustansa siveyskysymyksissä on, että
-pahaa pitää karttaa kuin syntiä. Mutta se ei tunne, mitä paha on ja
-mitä hyvä, joka arvelee laskevansa perustan sanomalla, että pahaa
-on kartettava kuin pahaa. Epäilemättä johtui hän tähän halusta
-sovelluttaa tähän käsityksen Jumalan persoonallisuudesta. Mutta se
-ei auta pitkälle. Joku, sanot sinä, pelkää ruusu tautia -- osoita
-hänelle, että se pelko on paha; tai joku pelkää helvettiä -- osoita
-hänelle, että _pelko_ on paha. Ken rakastaa hyvyyttä, hänessä
-asustavat enkelit, hän kunnioittaa kunnioitusta ja elää yhteydessä
-Jumalan kanssa. Mitä vähemmän askartelemme syntiemme kanssa, sitä
-parempi. Yhdelläkään ihmisellä ei ole varaa tuhlata hetkiään
-omantunnon tuskiin. "Ainoastaan työskentelemisen velvollisuus ei
-muodostu siteeksi meille", sanovat hindut; "tieto vapahtaa meidät,
-kaikki muut velvollisuudet ainoastaan uuvuttavat meitä."
-
-Toinen opinkappale, joka kehkeää hänen vahingollisesta teologisesta
-rajoituksestaan, on hänen oppinsa helvetistä. Swedenborgilla on
-perkeleitä. Paha, sanovat vanhat filosofit, on hyvää, joka on
-syntymässä. Sulan pahuuden olemassaolo on epäuskon äärimmäinen
-oletus. Se on oletus, jota ei voi tukea millään järjen perusteella,
-se on ateismia, se on äärimmäisintä jumaluuden pilkkaamista.
-Euripides lausui aivan oikein:
-
-    Hyvyys ja elämä jumalain on samaa;
-    ken pahoiks' väittää, kuolleiks' heidät lamaa.
-
-Mihinkä tuskaisaan nurjuuteen olikaan muotoihin jäähmettynyt
-teologia kehittynyt, jotta Swedenborg voi kieltää kaiken kääntymisen
-mahdollisuuden pahoilta hengiltä! Mutta jumalainen voima ei
-väsähdä hetkeksikään, raato muuttuu auringonpaisteessa ruohoksi ja
-kukkasiksi, ja ihminen, olkoon hän sitte porttolassa, tyrmässä tai
-hirsipuussa, vaeltaa aina kohti sitä, mikä on hyvää ja totta. Burns
-huudahtaessaan hurjalla ilvehdinnällä "Vanhalle Nickie Ben raukalle"
-["Nickie Ben", skotlantilainen pirunnimitys.]
-
-    Viel' tutki itseäs ja käänny!
-
-on oikeammassa kuin kostonhimoinen teologimme. Kaikki muu on
-ulkopuolista ja hukkuu, ainoastaan rakkaus ja totuus pysyvät. Suurin
-tunne on aina tosin tunne, ja me tunnemme indialaisen Vishnun
-ylevämmän hengen sanoissa: -- "Minä olen sama kaikille ihmisille. Ei
-ole olemassa ketään, joka ansaitsee, että minä häntä rakastan tai
-vihaan. Ne, jotka palvelevat minua hartaudella -- heissä olen minä ja
-he minussa. Jos joku, jonka tiet ovat läpeensä pahat, palvelee minua
-yksin, on hän yhtä kunnioitettava kuin oikeamielinenkin ihminen;
-hän uurastaa täysin oikealla alalla, ja kohta on hänestä tuleva
-hyveellinen henki, ja hän on saavuttava iäisen autuuden."
-
-Mitä tulee hänen tavattomaan väitteeseensä ylimaailmallisten
-ilmestysten näkemisestä -- niin ainoastaan hänen rehellisyytensä
-ja neronsa voivat oikeuttaa niitä vakavammin tarkastamaan. Hänen
-ilmestyksensä turmelevat itse luotettavuutensa seikkaperäisyydellään.
-Jos joku sanoo Pyhän Hengen ilmoittaneen hänelle, että viimeinen
-tuomio (tai viimeisin tuomio) tapahtuu 1757 tai että hollantilaiset
-toisessa maailmassa asuvat omassa erityisessä taivaassaan ja
-englantilaiset omassaan, niin vastaan minä, että se Henki, joka on
-pyhä, on vaikeneva ja vaitelias ja ilmoittautuu laeissa. Ainoastaan
-tarujen aaveet ja kummitukset lavertelevat ja ennustavat. Korkeimman
-Hengen opetukset ovat maltteliaita ja yksityisseikkoihin nähden
-kielteisiä. Sokrateen suojelushenki ei neuvonut häntä tekemään tai
-löytämään jotakin, vaan jos hän aikoi ryhtyä johonkin, joka ei ollut
-edullista, varoitti se häntä. Hän sanoi: "En tiedä, mitä Jumala on,
-mutta sen tiedän, mitä hän ei ole." Hindut ovat nimittäneet Ylintä
-Olemista "sisäisyyden pakoksi". "Valaistut" kveekarit selittävät
-"valonsa" olevan ei mitään semmoista, joka johtaa johonkin tekoon,
-vaan semmoista, joka estää jostakin huonosta teosta. Mutta oikeimpia
-esimerkkejä ovat yksityiskohtaiset kokemukset, jotka ehdottomasti
-todistavat samaa tässä suhteessa. Täsmällisimmin sanoen perustuvat
-Swedenborgin ilmestykset siihen, että hän sekoittaa toisiinsa
-tapahtumat kahdella aivan eri tasolla anteeksiantamaton erehdys
-niin oppineelle luokittelijalle. Se on pinnalla vallitsevain lakien
-siirtämistä perussisältöä koskeviksi, yksilöllisyyden ja sen harhojen
-siirtämistä oleellisuuden ja yleisyyden valtakuntiin, mikä merkitsee
-kaiken hämmentämistä ja kaaosta.
-
-Taivaan salaisuus pysyy salaisuutena polvesta polveen. Ainoakaan
-ajattelematon tai puhelias enkeli ei koskaan ole antanut livahtaa
-huuliltaan varomatonta sanaa vastaukseksi hurskasten kaipaukseen tai
-kuolevaisten pelkoon. Polvillamme olisimme kuunnelleet semmoista
-jumalten lemmikkiä, joka nöyremmän, hartaamman kuuliaisuutensa
-vuoksi olisi saanut ajatuksensa yhtäsuuntaisiksi ja sointuisiksi
-taivaallisten virtausten kanssa ja olisi voinut antaa ihmisille
-vihjauksen vastaeronneiden henkien olinpaikasta ja olosta. Mutta
-varmaa on, että hänen kuvauksensa niistä pitää kohota sen verroille,
-mikä on parasta luonnossa. Se ei voi olla sävyltään alempana tämän
-taiteilijan jo tuntemiamme teoksia, joka on veistänyt ja muovannut
-tähtitarhojen taivaankappaleet ja kirjoittanut siveelliset lait. Sen
-maailman pitää olla raikkaankirkkaampi kuin taivaankaari, lujempi
-kuin vuoret, sointua kukkasiin ja vesien nousuun ja laskuun ja
-syystähtien kohoamiseen taivaalle ja laskemiseen. Soinnukkaimmat
-runoilijat ovat tuntuvat sorahtavilta kuin katulaulajat, kun
-joskus kajahtaa luonnon ja hengen kaikkitäyttävä ikisävel -- tuo
-sydämentykyntä, maan- ja meren tykyntä, jonka soinnun mukaan aurinko
-vierii rataansa ja verenhiukkanen suonissa ja mahla puussa.
-
-Tässä mielentilassa kuulemme kerrottavan, että tietäjä on
-saapunut ja kertonut näkemänsä. Mutta emme saakaan nähdä mitään
-kauneutta, mitään taivasta: enkelien sijasta aaveita. Tuo kolkko
-runotar rakastaa yötä ja kuolemaa ja syvänteiden pimeyttä. Hänen
-manalansa on kaameata hengetöntä unta. Hänen henkinen maailmansa
-on samassa suhteessa niihin yleviin ja autuaan ihaniin totuuksiin,
-joita ihmishenget jo ovat meille ilmaisseet, kuin jonkun ihmisen
-mielihoureiset pahat unet ovat hänen ihanne-elämäänsä. Äärettömässä,
-kaameiden kuvien esiinloihtimiskyvyssään muistuttaakin se tosiaan
-hyvin paljon uninäkyjä, jotka öisin saavat monen kunniallisen,
-hyväntahtoisen kunnon miehen, jolla on huono ruuansulatus, kurjaksi
-poloiseksi, joka luimii kuin hylkykoira luomakunnan syrjäisimpiä
-takapihoja ja rapakkoja. Kun hän kohoo taivaisiin, niin en kuule
-hänen puhuvan taivasten kieltä. Älköön kukaan kertoko minulle,
-että hän on vaeltanut enkelien parissa, hän todistakoon itsensä
-sillä, että hän tekee minut enkeliksi. Voivatkohan ylienkelit olla
-vähemmän yleviä ja ihananlempeitä kuin olennot, jotka todella ovat
-vaeltaneet maan päällä? Ne enkelit, jotka Swedenborg kuvaa meille,
-eivät herätä meissä varsin korkeata käsitystä heidän kasvatuksestaan
-ja sivistyksestään; kaikki he ovat maalaispappeja: -- heidän
-taivaansa on jonkinmoinen maalaisjuhla, evankelinen lähetysjuhla tai
-semmoinen juhlatilaisuus, jossa Ranskassa jaetaan siveyspalkintoja
-talonpojille. Omituinen kaavaperäinen, saarnaava, kuivakiskoinen,
-veretön mies, joka luokittaa sieluja kuin kasvitieteilijä ruohojaan
-ja joka kulkee tuskaisissa helveteissään kuin tarkastelisi hän
-kalkki- ja liitukerrostumia! Hän ei tunne mitään myötätuntoa. Hän
-kulkee ihmismaailmaa kuin mikäkin nykyaikainen. Rhadamantuskummitus
-peruukkeineen ja kultakahvakeppeineen ja luokittelee sielujaan
-jonkun tuomarin väliäpitämättömin ja kylmäkiskoisin ilmein.
-Lämmin, tuhatvivahteinen, intohimoja vellova maailma on hänelle
-ainoastaan sikermä hieroglyfikaavakkeita ja vertauskuvallinen
-vapaamuurarikulkue. Kuinka toisenlainen onkaan Jakob Böhme! Hän
-värähtää liikutuksesta ja kuuntelee vavahtuneella kunnioituksella ja
-lempeimmällä ihmisellisyydellä Opettajaa, jonka sanoja hän julistaa,
-ja kun hän vakuuttaa, että "rakkaus jossakin suhteessa on suurempi
-kuin Jumala", niin lyö hänen sydämensä niin kovasti, että sen tykyntä
-hänen nahkaesiliinaansa vastaan kuuluu vuosisatojen läpi. Siinä on
-suuri ero. Böhme on terveesti ja ihanasti viisas, huolimatta hänen
-mystillisestä ahtaudestaan ja vaikeatajuisuudestaan. Swedenborg on
-loukkaavan viisas, ja kaikkine kukkuroittuine lahjoineen rampaa hän
-henkeä ja työntää luotaan.
-
-Suuren luonteen varmin tuntomerkki on, että se ikäänkuin aukaisee
-näkyaloja ihmisen eteen ja viekottaa hänet kulkemaan eteenpäin kuin
-aamuntuoksuissa kylpevä maisema. Swedenborg luo katseensa taaksepäin,
-emmekä voi riisua häneltä hänen lapiotansa ja käärinliinojaan.
-Muutamat henget ovat iäti estetyt syventymästä luontoon, toiset
-taas iäti voimattomat kohoamaan siitä esiin. Swedenborg, vaikkapa
-hänellä oli monen ihmisen voimat, ei voinut koskaan katkaista sitä
-napasuonta, joka sitoi häntä luontoon, ja kohota puhtaan hengen
-piiriin.
-
-On merkillistä että tämä mies, joka niin perinpohjin käsitti
-vertauskuvien merkityksen ja näki ja ymmärsi olemisen runollisen
-kokonaisrakenteen sekä hengen ja aineen perus- ja alkusuhteet
-toisiinsa, niin kokonaan oli vailla sitä runollista ilmaisuvoimaa,
-joka tavallisesti seuraa tätä näkemystä. Hän tunsi äidinkielen
-kieliopin ja alkeet -- miksikä hän ei voinut loihtia siitä
-ainoatakaan soivaa säveltä? Kävikö hänen kuin Saadin, joka näyssään
-aikoi poimia sylinsä täyteen taivaallisia kukkia tuodakseen
-ystävilleen, mutta kukkien tuoksu hurmasi hänet niin, että hän
-hellitti pukunsa liepeestä? Vai olisiko rikos taivaallisia tapoja
-vastaan kertoa maan päällä siellä kuulemansa? Vai oliko syy siinä,
-että hän näki näkynsä järjellään, ja johtuuko siitä tuo alinomainen
-järjen parjaaminen, joka on niin läpikäyvänä ominaisuutena hänen
-kirjoissaan? Olkoon miten tahansa, hänen kirjoissaan ei ole mitään
-sulosointua, ei mitään mielen ylennystä, eikä niissä pilkistä mikään
-lempeä ilonsävy, eikä vilkastuta niiden autiota, elotonta lakeutta
-ainoakaan kohouma. Hänen laajan tarkat kuvauksensa eivät herätä
-mitään iloa, koska niissä ei ole mitään kauneutta. Me vaellamme
-turvattoman alakuloisina keskellä noita synkeitä maisemia. Yksikään
-lintu ei ikinä ole livertänyt noissa kuoleman puistoissa. Tuo
-täydellinen runousvoiman puuttuminen niin harvinaisessa hengessä
-tietää sairaalloisuutta, ja on jonkinlaiseksi varoitukseksi, kuten
-käheä ääni kauniilla ihmisellä. Toisinaan arvelen, ett'ei häntä ole
-enää kauan luettava. Hänen suuri nimensä on muuttuva sananparreksi.
-Hänen kirjansa ovat tulleet hautapatsaaksi. Hänen laakeriseppeleensä
-nivoutuu niin paljon sypressiä, temppelisuitsutukseen sekautuu niin
-paljon kalmanhajua, että nuorukaiset ja neidot ovat karttavat paikkaa.
-
-Kuitenkin kaikitenkin, tällä neron ja maineen uhraamisella omantunnon
-alttarilla on ylevä, yli kaiken kiitoksen kohoova ansionsa. Hänen
-elämällään oli tarkoitus: hän antoi, elinohjeen. Hän valitsi hyvyyden
-siksi johtolangaksi, jota ihmissielun on noudatettava kaikessa
-luonnon ongelmallisuudessa. Monet mielipiteet pyrkivät kilvan kohti
-olemisen todellista keskustaa. Haaksirikossa turvautuvat muutamat
-köysiin ja vanteisiin, toiset tynnyreihin ja ammeisiin, toiset
-raakoihin tai mastoihin; luotsi valitsee taidokkaimmin: -- tälle
-paikalle asettaudun minä, kaikki muu uppoo ennen tätä paikkaa;
-"se pääsee maihin, joka purjehtii minun kanssani." Älä perusta
-luottamustasi taivaan suosioon tai mielettömyytesi herättämään
-sääliin tai viisauteesi tai terveeseen järkeesi, noihin ihmisten
-vanhoihin ja tavallisiin turviin: mikään ei voi turvata sinua
--- ei kohtalo, ei terveys, ei ihmeellinen järki, mikään ei voi
-turvata sinua muu, kuin oikeamielisyys, oikeamielisyys aina ja
-alati! -- ja sitkeydellä, joka ei hetkeksikään jätä häntä kaikissa
-hänen tutkimuksissaan, keksinnöissään ja unissaan, pysyy hän tässä
-uljaassa, kerta tekemässään valinnassa. Ajattelen hänestä kuten
-eräästä intialaisen tarun muotoavaihtavasta pyhimyksestä, joka
-sanoo, "Vaikka olisin koira tai shakaali tai muurahainen luonnon
-alimmilta asteilta verhottuna mihinkä muotoon tai viileyteen tahansa,
-pidän minä kiinni oikeasta varmana johtona kohotakseni ihmiseen ja
-Jumalaan."
-
-Swedenborg on tehnyt ihmiskunnalle kaksinkertaisen palveluksen,
-joka vasta nyt alkaa selvitä. Kokeilevan ja käytännöllisen tieteen
-alalla otti hän ensi askelensa: hän teki havaintoja ja saattoi ilmi
-luonnon lakeja ja edeten oikeassa järjestyksessä: ilmiöistä niiden
-johtopäätöksiin ja alkuperusteihin, valtasi hänet tulinen kunnioitus
-havaitsemaansa sopusointua kohtaan, ja antautui hän kokonaan riemunsa
-ja jumaloivan hartautensa valtaan. Tämä oli hänen ensimäinen
-palveluksensa. Jos tämä kunnia huikaisi hänen silmiänsä, jos hän
-horjui riemunsa hurmauksessa, sitä ihanampi oli hänen näkemänsä näky
-ja hänen lävitsensä säteilevä ja leimuava olemisen todellisuus, jota
-eivät voi himmentää mitkään profeetan heikkoudet -- ja näin tekee
-hän ihmiskunnalle toisen passiivisen palveluksensa, palveluksen, ei
-edellistä pienemmän olemisen suuressa kehässä -- ja palkitsevan ja
-rankaisevan henkisen luonnon edessä kukaties yhtä kunniakkaan ja yhtä
-ihanan hänelle itselleen kuin edellinenkin.
-
-
-
-
-IV.
-
-Montaigne, epäilijä.
-
-
-Kullakin asialla on aistillinen ja henkinen puolensa. Ja perustuu
-ajatusten leikki siihen, että toisen puolen ilmetessä on löydettävä
-toinenkin; kun on yläpuoli tiedossa, on löydettävä alapuolikin. Ei
-ole mitään niin ohutta, ettei sillä olisi kahta puoltansa, ja kun
-katsoja on nähnyt sen puolen, joka on hänen edessänsä, kääntää hän
-esiin vastakkaisen. Elämä on tällaista lantin viskelemistä: "kruuna
-tai klaava!" Emme koskaan väsy tähän leikkiin, sillä yhä valtaa
-meidät heikko hämmästyksen väristys toisen tai toisen puolen tullessa
-esiin ja havaitessamme niiden kummankin vastakkaisuuden. Ihmisen
-yllättää äkillinen menestys, ja hän pysähtää ajattelemaan, mitä
-tuo merkinnee. Hän harjoittaa kauppaansa kaduilla, mutta saattaapa
-tapahtua, että hän itsekin tulee ostetuksi ja myydyksi. Hän näkee
-jotkut kauniit ihmiskasvot ja alkaa etsiä tämän kauneuden perussyytä,
-jonka täytyy olla vielä kauniimman. Hän takoo onneaan, noudattaa
-lakeja, kasvattaa ja rakastaa lapsiaan, mutta hän kysyy itseltään,
-miksi? mitä varten? Tämä "kruuna ja klaava" kuuluu filosofien
-kielellä: ääretön ja äärellinen, ehdoton ja tilapäinen, todellinen
-ja näennäinen, ja monilla muillakin hienoilla nimityksillä voi sitä
-kutsua.
-
-Jokainen ihminen on syntynyt luontaisella taipumuksella toiseen tai
-toiseen näistä luonnon kahdesta puolesta, ja helposti voi tavata
-ihmisiä, jotka yksinomaan ovat omistautuneet joko toiselle tai
-toiselle. Toisilla on kyky käsittää eroavaisuuksia, he käsittelevät
-tosiasioita ja pintailmiöitä, kaupunkeja ja henkilöitä, ja saattavat
-he asiat ja tapahtumat kulkuun -- taidon ja toiminnan miehiä. Toiset
-taas tajuavat elämän pohjaa hallitsevan yhteyden, ja ovat he uskon ja
-ajattelun miehiä, neroja.
-
-Kumpikin näistä ratsastajista kannustaa ratsuaan liika kovaan.
-Plotinus uskoo ainoastaan filosofeihin, Fenelon pyhimyksiin, Pindaros
-ja Byron runoilijoihin. Luettakoon vain, miten halveksivasti Plato
-ja Platon oppilaat puhuvat ihmisistä, jotka eivät kokonaan ole
-omistautuneet heidän omien kimmeltäväin ajatusrakenteillensa ja
-yleistelyjensä esillekehittämiseen: muut ihmiset ovat heille kuin
-mitäkin hiiriä tai rottia. Kirjailijat muodostavat yleensä hyvin
-ylpeän ja suletun piirin. Popen ja Swiftin välinen kirjeenvaihto
-kuvailee ihmiset heidän ympäristössään kuin miksikin hirviöiksi, ja
-Goethen ja Schillerin kirjeenvaihto myöhemmin on tuskinpa paljoakaan
-lempeämpi.
-
-Varsin helposti huomaa, mistä tämmöinen ylimielisyys johtuu.
-Nero on nero ensi silmäyksessään, jonka hän luo johonkin asiaan.
-Onko hänen silmissään luova voima? Ellei hän takerru kulmiin tai
-värivivahduksiin, vaan näkee merkityksen ja tarkoituksen -- niin
-hän silmänräpäyksessä näkee niinkuin puhki näkemänsä esineen
--- ja se alenee hänelle arvossa semmoisenaan. Hänen voimansa
-hetkinä hänen ajatuksensa ikäänkuin särkee taiteen ja luonnon teot
-niiden perussyihin, niin että teot itse näyttävät kömpelöiltä
-ja virheellisiltä. Hänen sielussaan elää kauneuden aate, jota
-kuvanveistäjä ei voi pukea muotoon. Maalaus, kuvapatsas, temppeli,
-rautatie, höyrykone ovat ensinnä eläneet taiteilijan mielessä ilman
-mitään vammaa, virhettä tai kankeutta, jotka haittaavat sitä, kun
-se on muutettu todellisuuteen. Sama on laita kirkon, valtion,
-koulun, hovin, yhteiskunnallisten laitosten ja kaikkien muiden
-ihmissäännelmäin. Eipä ihme, että nämä miehet muistaen, mitä ovat
-nähneet aatteessaan ja mitä siitä toivoneet, halveksien vakuuttavat
-aatteiden ylemmyyttä. Ja havaittuaan joskus, että onnellinen
-ihmissielu käsittää itsessään kaikki taiteet voiman mahdollisuutena
-sanovat he: miksi rasittaisimme itseämme turhalla toteuttamisella?
-ja kuten uneksuva kerjäläinen ovat he puhuvinaan ja toimivinaan
-ikäänkuin olisivat nämä ihmishengessä uinuvat arvot jo siirtyneet
-todellisuuteen.
-
-Toisaalta työn ja kaupan ja nautinnon miehet -- aineellinen maailma,
-käsittäen itsessään aineellisen filosofissa ja runoilijassakin --
-ja käytännön maailma, käsittäen itsessään sen tuskallisen työn ja
-ponnistuksen, josta ei yksikään filosofi tai runoilija enempää kuin
-muutkaan ihmiset ole vapahdettu -- painavat raskaasti toisella
-vaa'allaan. Kauppa kaduillamme ei usko mihinkään metafysillisiin
-perussyihin, eikä tuhlaa ajatustakaan sen voiman käsittämiseen, josta
-ovat olemassa kauppiaat ja tämä kauppaatekevä kiertotähtemme, ei
-ajatustakaan, vaan häärää se kattuuneineen, sokureineen, villoineen
-ja suoloineen. Meidän vaalikokouksiamme ei häiritse ja hillitse
-mikään epäilys näiden äänestystemme tärkeydestä. Kuuma elämä virtaa
-omaa varmaa suuntaansa. Maailmanmiehistä, aineellisen voiman ja
-aineellisen innostuksen miehistä, käytännöllisen kyvykkyyden
-miehistä, niinkauan he ovat takertuneina omaan maailmaansa, näyttävät
-ajatusten ja aatteiden miehet olevan järjiltään. Ainoastaan he itse
-ovat säilyttäneet järkensä.
-
-Myöskin aineelliset asiat opettavat filosofiaansa elikkä älyä ja
-kokemusta. Kukaan ei hanki itselleen omaisuutta oppimatta samalla
-hiukka laskutaitoakin. Englannissa, rikkaimmassa maassa, mitä
-koskaan on ollut, pidetään omaisuutta verrattuna personallisiin
-kykyihin suuremmassa arvossa kuin missään muualla. Päivällisen
-jälkeen uskoo ihminen vähemmän ja kieltää enemmän: totuudet ovat
-menettäneet osan viehätystään. Päivällisen jälkeen on aritmetiikka
-ainoa tiede: aatteet ovat vain nuorukaisten mielissä kiehuvia
-houreita, turmiota tuottavia ja tulenarkoja, jotka vakavampi osa
-ihmiskuntaa hylkää, ja ihmisen arvo on hänen ruumiillisissa ja
-aineellisissa ominaisuuksissaan. Spence kertoo, että Pope oli kerta
-Godfrey Knellerin luona, kun tämän veljenpoika, muuan guinealainen
-kauppias tuli sisään. "Veljenpoikani", sanoi Godfrey, "sinulla on
-kunnia nähdä edessäsi kaksi maailman suurinta miestä". "Enpä tiedä
-miten suuria lienette", vastasi guinealainen, "mutta en pidä teidän
-ulkonäöstänne. Olen monasti ostanut miehen paljoa paremman kuin te
-molemmat yhteensä, vallan lihaksia ja luuta kymmenellä kultarahalla."
-Täten kostavat aistien ja aineellisuuden miehet professoreille ja
-maksavat ylenkatseen ylenkatseella. Edelliset olivat rientäneet
-johtopäätöksiin, jotka eivät vielä olleet kypsiä, ja väittäneet
-enemmän kuin mikä on totta; toiset taas pitävät filosofeja pilkkanaan
-ja punnitsevat ihmistä punnissa. He uskovat, että sinappi polttaa
-kieltä, että pippuri on tulista, että tulitikku sytyttää, että
-revolveria on käsiteltävä varovasti, että housun kannattimet
-kannattavat housuja, että laatikolliseen teetä sisältyy paljon
-tunnetta, että hyvä viini tekee ihmisen kaunopuheliaaksi. Jos olet
-hellä ja herkkätunteinen -- niin syö enemmän lihapiirakkaa. Heistä
-oli Lutherilla maitoa suonissa, kun hän lauloi
-
-    "Wer nicht liebt Wein, Weib und Gesang.
-    Der bleibt ein Narr sein Leben lang."
-
-    [Ken ei rakasta viiniä, naista, laulua,
-    Narri hän on ja narrina pysyy elämänsä kaiken.]
-
-tai kun hän neuvoi nuorta oppinutta, joka oli kokonaan takertunut
-oppiin armovalinnasta ja tahdonvapaudesta, juomaan itsensä hyvään
-humalaan. "Hermot", sanoo Cabanis, "muodostavat ihmisen". Naapurini,
-iloinen farmari istuessaan ravintolan tarjoiluhuoneessa tuumii, että
-rahan käyttää parhaiten mitä varmemmin ja nopeammin sen tuhlaa.
-"Hän puolestaan", sanoo hän, "antaa omansa mennä kurkustaan alas ja
-nauttii siten niiden hyvän."
-
-Tämän ajatustavan epämukavuus on siinä, että se johtaa
-väliäpitämättömyyteen ja lopulta kyllästykseen. Elämä kuluttaa
-meidät. Olemme kohta olevat tarua mekin. Pysykäähän kylminä: kaikki
-tuo on oleva yhdentekevää sadan vuoden perästä. Meneehän elämäkin
-mukiin, mutta iloiset olemme olevat siitä kerta seljetessämmekin,
-ja iloksi on se oleva toisillekin. Miksikä uurastaa ja ponnistaa?
-Ruokamme on maistuva huomenna samalta kuin eilenkin, ja lopulta
-olemme saavat siitä kyllämme. "Oh", sanoi elähtänyt herrasmies
-Oxfordissa, "ei ole mitään, joka olisi uutta tai totta -- mutta mitä
-siitä!"
-
-Hieman katkerammin uikuttaa kyynikko: elämämme on kuin aasi,
-jota viedään markkinoille kantamalla heinätukkoa sen edessä: se
-ei näe muuta kuin heinätukkonsa. "On niin paljo vaivaa maailmaan
-tulemisesta", sanoi lordi Bolingbroke, "ja vielä enemmän vaivaa ja
-vielä lisäksi kaikenmoista halpuutta tarvitaan ennenkuin pääsee
-siitä pois, jotta tuskinpa kannattaa koko homma." Tunnen erään
-tämänlaatuisen filosofin, jolla oli tapana koota kokemuksensa
-ihmisluonteesta sanoihin: "Ihminen on kirottu konna" ja luonnollisena
-lisälauseena seuraa jotakuinkin varmasti: -- "maailma elää petoksen
-ja valheen varassa ja samanpa aion minäkin."
-
-Aatteen ja aineen rakastajien täten ahdistellessa ja katkeroittaessa
-toisiansa ja äärimmän aineellisuuden pukeutuessa pilkkaajan muotoon
-esiytyy kolmas ajatussuunta ottaen kantansa näiden kahden välillä,
-skeptisismi nimittäin. Skeptikko, epäilijä pitää kummankin erehtyvän
-mennessään äärimmäisyyksiin. Hän ponnistelee saadakseen jalansijan
-vipusimen niskapuulla. Hän ei tahdo purjehtia pitemmälle kuin hänen
-karttansa osoittaa. Hän huomaa toiminnan miesten yksipuolisuuden,
-hän ei tahdo olla mikään gibeoniti; hän on henkisten kykyjen mies,
-kylmäpäinen harkitseva ihminen, harrastava kaikkea, joka voi
-säilyttää ihmisen kylmänä; ei mitään tarpeetonta toimeliaisuutta, ei
-mitään palkitsematonta itseuhrautumista, ei mitään turhaa aivojen
-tuhlausta. Olenko minä mikään härkä tai juhta? -- Te liioittelette
-kumpikin, sanoo hän. Te, jotka tahdotte kaiken niin käytettävän
-kelvolliseksi ja maailman varmaksi kuin lyijykanki, te erehdytte
-perinpohjin: te luulette perustanne lujaksi kuin timantti, ja
-kuitenkin jos paljastamme tietojemme varmat äärimmät johtopäätökset,
-niin olette vaappuvat kuin kuplat virralla tietämättä minne ja
-mistä, ja kauttaaltaan olette te kääriyneet ja kietouneet harhaan ja
-harhaluuloihin.
-
-Mutta ei hän tahdo jättäytyä kirjojenkaan orjaksi eikä kietoutua
-oppineen kaapuun. Oppineet ovat itsensä uhreja: ovat kaitoja
-ja kalpeita, jalkansa kylmiä, päänsä kuumia, yönsä unettomia,
-päivänsä kuluvat alinomaisessa häiriytymisen pelossa -- kalvakkoja,
-likaisia, nälkiytyneitä, itsekkäitä. Jos lähenee heitä, huomaa
-miten täytenään he ovat sulia mielikuvitelmia -- he ovat pelkkiä
-ilmakuvien sepittelijöitä, uneksivat päivät ja yöt uniaan, odottavat
-koko ihmiskunnan kunnioittaen polvistuvan jonkun merkillisen
-ajatuskokonaisuuden eteen, joka on rakennettu totuudelle, mutta
-rakennettu ilman mitään suhteita esityksessä, mitään kohtuutta
-ja tarkkuutta käytäntöön sovituksessa ja ilman mitään pontta ja
-tahdonvoimaa sen sommittelijassa, mikä saattaisi sen muotoon ja
-elämään.
-
-Mutta näen selvästi, ett'en voi nähdä mitään, sanoo skeptikko.
-Minä tiedän, ettei ihmisen voima ole äärimmäisyyksissä, vaan
-äärimmäisyyksien karttamisessa. Minä ainakin olen karttava
-filosofeeraamasta yli voimieni. Mitä hyödyn minä siitä, että
-teeskentelen voimia, joita minulla ei sentään ole? Mitä hyödyttää
-teeskennellä varmuutta toisesta elämästä, jota varmuutta sentään
-ei ole? Miksikä liioitella hyveen voimaa? Miksikä pyrkiä enkeliksi
-ennen aikojaan? Nämä jänteet liika kireälle pingotettuina katkeavat.
-Jos meissä elää kuolemattomuuden kaipaus, mutta ei mitään todistusta
-sen tueksi, niin miks'emme myöskin tunnusta sitä? Jos meillä on
-vastakkaisia varmuuksia, niin miks'emme ilmaise niitä? Ellei
-vilpittömällä ajattelijalla ole tarpeeksi pohjaa ratkaistakseen
-kantaansa, sanoakseen suoraa on tai ei'tänsä -- miksei hän lykkää
-lopullisen lausuntonsa antamista. Minä olen kyllästynyt noihin
-oppisääntöjen laatijoihin. Väsynyt olen noihin alinomaisiin itsensä
-matkijoihinkin, jotka kieltävät kaikki dogmit. Minä en väitä, enkä
-kiellä. Olen vaan tutkiakseni asiaa. Olen vaan katsellakseni,
-"skopein", punnitakseni asiaa. Koetan pitää vaakaa tasapainossa.
-Mitä hyötyä siitä, että istuisin opettajan istuimelle ja latelisin
-oppijärjestelmiäni yhteiskunnasta, uskonnosta, luonnosta, kun
-tietäisin, että niiden toteuttamista estää käytännölliset vaikeudet,
-joita en minä enkä kanssaihmiseni voi voittaa? Miksikä olisin
-julkisesti niin lavertelias, kun jokainen naapurini voisi kumota
-minut vastaväitteillä, joille en mahtaisi mitään. Miksipä yrittää
-väittää, että elämä on niin yksinkertaista leikkiä, kun kuitenkin
-tiedämme, kuinka ketterä väistymään ja harhaanvievä tämä Proteus
-on? Miksikä luulotella voivamme sulkea kaikki asiat ahtaaseen
-kanakoppiimme, kun kumminkin tiedämme, että niitä ei ole ainoastaan
-yksi ja kaksi, vaan kymmeniä, kaksiakymmeniä, tuhansia asioita,
-kaikki erilaisia? Miksikä kuvitella, että itse omistamme kaiken
-totuuden? On niin paljo väiteltävää puolelta jos toiselta.
-
-Ken voi kieltää viisaalta skeptisismiltä sen oikeutuksen, kun
-huomaa, ett'ei ole ainoatakaan käytännöllistä kysymystä, jota voi
-ratkaista muuten kuin ainoastaan lähennellen? Eiköhän avioliitto
-ole avoin kysymys, koska maailman alusta asti on väitetty, että
-semmoiset, jotka ovat siinä, haluavat siitä pois ja ne, jotka
-eivät siinä ole, haluavat siihen? Ja Sokrateen vastaus eräälle,
-joka kysyi häneltä, olisiko hänen mentävä naimisiin vai eikö,
-pysyy yhä sattuvana: "menetkö vai olet menemättä, kummassakin
-tapauksessa olet katuva tekoasi." Entä kysymys valtiosta sitte?
-Koko yhteiskunta on eri mieltä käsityksessään valtiosta. Kukaan
-ei sitä rakasta, hyvin monet vihaavat sitä ja kärsivät omantunnon
-tuskia noudattaessaan alamaisvelvollisuuksiaan, ja ainoa syy sen
-puolustukseksi on pelko, että olisi vielä pahempi, jos se särkyisi.
-Entä mitenkähän on laita kirkon? Tai esittääksemme kysymyksen,
-joka lähimmin koskee ihmiskuntaa onko nuoren miehen pyrittävä
-johtavaan asemaan lakitieteen alalla tai politiikassa tai kaupan
-alalla? Ei voitane väittää, että menestys näillä aloilla lankeaa
-täysin yhteen sen kanssa, mikä on parasta ja sisäisintä nuorukaisen
-sielussa. Onko hänen siis katkaistava ne siteet, jotka liittävät
-häntä yhteiskuntaan, ja sysättävä haahtensa vesille ilman muuta
-ohjetta kuin oma neronsa? Asioissa on aina tukea sekä syille että
-vastasyille. Ajateltakoon ainoastaan ratkaisematonta kysymystä
-nykyisen "vapaa kilpailu"-järjestelmän ja "yhteistoiminnan"
-ystäväin välillä. Jalo, ylevä mieli omistaa alttiisti aatteen, että
-työ on jaettava tasan kaikkien kesken; se on ainoa kunniallinen
-ja turvallinen tapa jakaa työvelvollisuudet. Raatajan hökkeliin
-ainoastaan perustuu tarmo ja hyve: ja kuitenkin esitetään toisaalta,
-että työ rumentaa muodon ja uuvuttaa hengentulen, ja työmiehet
-huutavat yhdestä suusta: "Meillä ei ole mitään ajatuksia!"
-Sivistys, kuinka välttämätön onkaan se! Minä en voi suoda sinulle
-anteeksi sielusi kehityksen puutetta, ja kuitenkin, sivistys on
-silmänräpäyksessä tukahuttava sinussa välittömyyden ihanan sulon.
-Tärkeä on raakalaiselle sivistys, mutta kun hän kerrankin on lukenut
-kirjaa, ei hän enää voi olla ajattelematta Plutarkon sankareita.
-Lyhyesti, koska ihmisjärjen todellinen voima on siinä, "ettemme
-anna sen, minkä tiedämme, häiriytyä siitä, mitä emme tiedä",
-niin pitää meidän tukea ja varmentaa niitä luonteemme ja tilamme
-hyviä puolia, jotka ovat vallassamme, eikä panna niitä vaaraan
-tavoittelemalla ilmalinnoja ja saavuttamattomia. Niinpä siis, ei
-mitään haaveita! Tehkäämme matkoja, työskennelkäämme ja toimikaamme,
-oppikaamme, hankkikaamme, omistakaamme, pyrkikäämme. "Ihmiset
-ovat kuin jonkinmoisia liikkuvia kasveja, ja kuten puut saavat he
-suuren osan ravintoansa ilmasta. Jos he ovat liika paljon kotona,
-kuihtuvat he." Olkoon elämämme karaisevaa, miehekästä, tietäkäämme
-se, minkä tiedämme, varmasti; minkä omistamme, olkoon se kunnollista,
-käytettävää ja omaamme. Pyy pivossa on parempi kuin kymmenen oksalla.
-Olkoot ihmiset, joiden kanssa tulemme tekemisiin, todellisia eikä
-mitään huppelehtivia aaveita.
-
-Tässä nyt on meillä skeptikon oikea perusta -- tämä punnitsevan
-katselemisen ja pidättäytymisen perusta; se ei siis mitenkään perustu
-epäuskoon tai yleiseen kieltämiseen tai yleiseen epäilemiseen -- jopa
-oman epäilyksensäkin epäilemiseen -- kaikkein vähimmän perustuu se
-pilkkaan ja kaiken vakaan ja hyvän ylimieliseen ilkkumiseen. Nämä
-eivät kuulu sen henkeen enempää kuin uskonnon ja filosofiankaan.
-Epäilijä on punnitsija ja viisas, mies, joka kokoo purjeensa ja
-laskee omaisuutensa sekä elää varojensa mukaan, joka arvelee, että
-ihmisellä on muutenkin liika paljon virkamiehiä, jotta hänellä vielä
-lisäksi olisi varaa olla oma virkamiehensä, ett'emme voi varata
-itsellemme liika paljon etuja siinä epätasaisessa taistelussa, jossa
-toisella puolella ovat niin suunnattomat ja ehtymättömät voimat,
-toisella taas semmoinen mitätön, mahtaileva, haavoittuva papukaija
-kuin ihminen, joka on kuin kaarna aalloilla jokaisessa vaarassa.
-Hänen, epäilijän asema on puolustusasema, turvallisempi ja helpompi
-puolustaa ja samalla mukava ja käyttökelpoinen, ikäänkuin huonetta
-rakentaessamme noudatamme sääntöä: ei liika korkealle, jos ei liika
-matalallekaan -- tuulilta suojaan, mutta ei laakson lokaankaan.
-
-Filosofia, jota me kaipaamme ja tarvitsemme, on filosofiaa, joka
-soveltuu ja mukautuu. Spartalainen tai stoalainen ajatussuunta on
-liika jyrkkää ja jäykkää meidän tarpeisiimme. Pyhän Johanneksen
-ja nöyrän vastustamattomuuden kanta toisaalta taas tuntuu
-liika ohuelta ja eetteriseltä. Me kaipaamme kimmoista mukauvaa
-teräspukua, lujaa kuin edellinen, taipuisaa kuin jälkimäinen. Me
-tarvitsemme laivaa näillä aalloilla, joilla asumme. Jäykkäkulmainen,
-dogmaattinen rakenne särkyisi pirstoiksi tässä lukemattomien
-voimien temmellyksessä. Ei, sen pitää olla tiiviin ja ihmismuodon
-mukaisen pysyäkseen ollenkaan eheänäkään, kuten raakun pitää
-määrätä rakennuksen muodon, joka perustetaan veteen. Ihmishengen
-pitää olla oppirakennuksemme kaavana, aivan kuten ihmisruumis on
-kaava, jonka mukaan asuntorakennus on rakennettu. Mukautuvaisuus
-on ihmisluonteen erikoiskyky. Me olemme kultaisia keskimääriä,
-ohimeneviä pysyväisyyksiä, vastapainollaan tehottomaksi tehtyjä
-tai säännöllisesti toistuvia erehdyksiä, vedelle perustettuja
-rakennuksia. Viisas skeptikko tahtoo saada nähdä mahdollisimman
-läheltä parhaimmat leikit ja ylimmät leikkijät, parhaan, mitä
-kiertotähtemme tarjoo nähtävää, parhaimman taiteen ja luonnon,
-parhaimmat paikat ja tapahtumat, mutta varsinkin parhaimmat ihmiset.
-Kaiken mitä on ihmiskunnassa erinomaista: -- suloiset muodot,
-rautainen käsivarsi, huulet, joilta vuotaa vakuutuksen hunaja,
-neuvokkaat aivot, jokainen ihminen, joka osaa leikkiä ja voittaa,
-kaiken hän tahtoo saada nähdä ja kaikkea arvostella.
-
-Ehdot, joilla tätä näytelmää pääsee katsomaan, ovat: katsojalla pitää
-itsellään olla jonkinmoinen varma ja järkiperäinen elämänsuunta,
-jokin varmentunut menettelytapa tyydyttäessään ihmiselämän
-välttämättömiä tarpeita, todistuksia, että hän on näytellyt osaansa
-taidolla ja menestyksellä, hänellä pitää olla semmoista tyyneyttä
-ja luonteenlujuutta sekä lahjakkuutta, että hän aikalaistensa ja
-maanmiestensä kesken on ansainnut ystävyyttä ja luottamusta. Sillä
-elämän salaisuudet aukeavat ainoastaan ystävyydelle ja vertaisille.
-Ihminen ei usko itseään pojille tai houkkioille tai pedanteille,
-vaan ainoastaan arvoisilleen. Ihminen, jolla on jonkinmoinen
-järkevä rajoittautumiskyky, jonkinmoinen keskeinen, välittävä asema
-äärimmäisyyksien välillä samalla sentään omaten oman varman pohjan,
-voimakas pätevä mies, joka ei ole niin yksinomaan suolaa ja sokuria,
-vaan kylliksi maailmaatunteva myöntääkseen oikeuden niin Pariisille
-kuin Lontoollekin, ollen samalla sentään tarmokas ja alkuperäinen
-ajattelija, joka ei niitä hämmästy, vaan käyttää niitä hyväkseen --
-siinä sopiva henkilö edustamaan tätä filosofista ajatuskantaa.
-
-Nämä ominaisuudet yhtyvät Montaignen luonteessa. Koska kuitenkin
-personallinen kunnioitukseni Montaignea kohtaan mahdollisesti on
-kohtuuttoman suuri, niin tahdon tämän egoistien ruhtinaan kilven
-turvissa puolustaakseni sitä, että valitsen juuri hänet skeptisismin
-edustajaksi, esittää sanan pari selittääkseni, kuinka olen ruvennut
-pitämään tästä ihailtavasta lavertelijasta ja kuinka rakkauteni
-häneen yhä on kasvanut.
-
-Yksi ainoa Cottonin englanniksi kääntämä nidos hänen "Kirjoitelmiaan"
-(Essais) oli jäänyt minulle isäni kirjastosta, kun vielä olin
-poika. Se sai kauan levätä huomaamatta kunnes monen vuoden kuluttua
-vast'ikään lopetettuani yliopistolukuni luin kirjan ja hankin
-lisäksi puuttuvat nidokset. Muistan millä ilolla ja ihmetyksellä
-syvennyin siihen. Tuntui ikäänkuin olisin itse kirjoittanut kirjan
-jossakin edellisessä elämässä, niin vilpittömän välittömästi puhui
-se tunteelleni ja kokemukselleni. Ollessani Pariisissa 1833 tulin
-Père la Chaise'n hautausmaalla haudalle, jossa lepäsi Auguste
-Collignon, joka oli kuollut 1830 kuudenkymmenenkahdeksan vuoden
-vanhana ja joka hautapatsaan mukaan "oli elänyt harrastaakseen
-oikeutta ja joka oli kasvattanut itseään hyveeseen Montaignen
-kirjoitelmien johdolla". Muutamaa vuotta myöhemmin tutustuin
-hienosti sivistyneeseen englantilaiseen runoilijaan John
-Sterlingiin ja jatkuneen kirjeenvaihtomme kautta opin tuntemaan,
-että hän rakkaudesta Montaigneen oli tehnyt toivioretken hänen
-linnaansa, joka yhä on jälellä lähellä Castellania Perigordissa,
-ja jäljentänyt hänen kirjastonsa seiniltä lauselmat, jotka
-Montaigne kahtasataa viittäkymmentä vuotta aiemmin oli niille
-piirtänyt. Tämän John Sterlingin matkakertomuksen, joka on julkaistu
-Westminster Review'issa, on Hazlitt ottanut "Essais"-painoksensa
-johdantoon. Ilokseni kuulin, että yksi äskettäin löydetyistä
-William Shakespearen omakätisistä nimikirjoituksista oli eräässä
-Florion Montaigne-käännöksen jäljennöksessä. Se on ainoa kirja,
-jonka varmasti tiedämme löytyneen runoilijan kirjastossa. Ja
-omituista kylläkin, toisessa yhtäpitävässä Florio-jäljennöksessä,
-jonka (kuten minulle museossa ilmoitettiin) Brittiläinen museo on
-hankkinut itselleen suojellakseen Shakespearen käsikirjoitusta, on
-kuulunut alkulehdellä olevan Ben Jonsonin omakätinen nimikirjoitus.
-Leigh Hunt kertoo lordi Byronista, että Montaigne oli ainoa suuri
-menneiden aikojen kirjailija, jota hän luki täydellä tyydytyksellä.
-Sattui muitakin tapauksia, joita on tarpeetonta tässä mainita,
-jotka saattoivat tämän vanhan gascognelaisen pysymään yhä uutena ja
-kuolemattomana minulle.
-
-V. 1571 isänsä kuollessa jätti Montaigne, silloin
-kolmenkymmenenkahdeksan vuotias, lakimiestoimensa Bordeaux'ssa ja
-asettui maatilalleen. Vaikka hän oli rakastanut huveja ja toisinaan
-ollut hovimiehenäkin, saivat nyt opinnolliset harrastukset ylivallan
-hänessä, ja hän mieltyi maalaisaatelismiehen säännölliseen,
-tyyneen ja riippumattomaan elämään. Hän ryhtyi täydellä todella
-taloudenhoitoonsa ja saattoi maatilansa mitä tuottavimmalle kannalle.
-Suorana ja vilpittömänä käytökseltään ja kavahtaen sekä pettymistä
-että pettämistä saavutti hän paikkakuntalaistensa kunnioituksen
-älyllään ja rehellisyydellään. Liigan sisällisten sotien aikoina,
-jolloin jokainen rakennus muuttui linnaksi, piti Montaigne porttinsa
-avoimina ja talonsa puolustuksetta. Kaikki puolueet liikkuivat
-vapaasti hänen linnassaan, sillä kaikki pitivät arvossa hänen
-rohkeuttaan ja kunniaansa. Lähiseudun aatelisto toi kalleutensa
-ja arvopaperinsa turviin hänen linnaansa. Gibbon laskee näinä
-tekohurskaina aikoina Ranskassa ainoastaan kaksi vapaamielistä miestä
--- Henrik IV:n ja Montaignen.
-
-Montaigne on kaikista kirjailijoista suorin ja vilpittömin.
-Hänen ranskalainen suorapuheisuutensa melkein lähenee karkeutta;
-mutta hänen tunnustustensa aulis avomielisyys on leikannut
-kärjen kaikelta arvostelulta. Hänen päivinään tarkoitettiin
-kirjat ainoastaan toisen sukupuolen luettaviksi ja kirjoitettiin
-melkein kaikki latinaksi, ja salli tämä humoristille vapauden
-jonkinmoiseen alastomuuteen esityksessä, jota meidän nykyiset
-tapamme eivät suvaitse kirjallisuudessa, joka on yhtä paljon
-tarkoitettu kummankin sukupuolen luettavaksi. Mutta vaikkapa hänen
-raamatullinen suorasukaisuutensa sekoittuneena koko lailla epäpyhään
-kevytmielisyyteen voikin tehdä hänen kirjansa epämieluisiksi monelle
-herkkätunteiselle lukijalle, on tämä loukkautuminen kuitenkin
-pintapuolista. Hän uhittelee sillä, hän asettaa sen mahdollisimman
-näkösälle, kukaan ei voi ajatella tai puhua pahemmin hänestä kuin
-hän itse. Hän väittää itsensä syypääksi melkein mihinkä paheeseen
-tahansa, ja jos hänessä olisi jotakin hyvettä, on se livahtanut muka
-varkain häneen. Hänen mielestään ei ole ainoatakaan ihmistä, joka
-ei viidesti kuudesti olisi ansainnut hirsipuuta, ja itse puolestaan
-ei hän väitä itseään miksikään poikkeukseksi. "Viisi kuusi yhtä
-hullua juttua", sanoo hän, "voisi vielä kertoa minusta, kuten
-jokaisesta muustakin ihmisestä." Mutta huolimatta tästä tosiaankin
-ylenmääräisestä suorapuheisuudesta juurtuu jokaisen lukijan mieleen
-vakuutus hänen ehdottomasta rehellisyydestään.
-
-"Jos tarkimmin ja tunnollisimmin punnitsen itseäni, niin huomaan,
-että parhaimpaankin hyvään minussa on sekoittuneena pahaa, ja
-minä, joka rakastan tämänlaatuista hyvettä niin vilpittömästi
-ja täydellisesti kuin kuka tahansa maailmassa, pelkään, että
-Plato itsekin puhtaimmassa hyveessään, jos olisi kuunnellut ja
-hiipinyt korvansa aivan lähelle itseään, olisi kuullut sorahduksen
-ihmissekoitusta itsessään, vaikkapa vain hyvin heikkonakin ja
-etäisenä ja ainoastaan hänen itsensä kuultavana."
-
-Tässä ilmenee kärsimättömyyttä, ja vihaa kaikenlaista värittelyä
-ja suurentelemista vastaan. Hän on ollut hoveissa kylliksi kauan
-herätäkseen tuliseen vastenmielisyyteen kaikkea ulkokuorta kohtaan;
-virkistyksekseen laskee hän pienen kirouksenkin, hän tahtoo puhua
-merimiesten ja mustalaisten kanssa ja käyttää hyväkseen kansanomaisia
-kokkapuheita ja renkutuksia, hän on ollut sisällä niin kauan, että
-hän tuntee itsensä kipeäksi ja tahtoo nyt ulos vapaaseen ilmaan,
-sataisipa siellä sitte vaikka kuulia. Hän on liika kauan saanut
-nähdä pitkätakkisia herroja, niin että hän nyt kaipaa nähdä villejä
-ihmissyöjiä ja on niin hermostunut teeskenneltyyn elämään, että hän
-arvelee: mitä raakalaisempi, sitä parempi ihminen. Hän rakastaa
-satulaansa. Muualta saatte etsiä teologiaanne, kielitiedettänne,
-filosofiaanne. Mitä täällä on saatavissa, se maistuu ja tuntuu maalta
-ja todelliselta elämältä, hyvältä, karvaalta tai kirpeältä. Hän ei
-mitenkään arkaile kertoa teille sairauksiaan, ja hänen kertomuksensa
-Italian matkasta ihan vilisee tämänlaatuisia juttuja. Hän oli
-saavuttanut ja säilytti tasapainonsa. Nimensä yläpuolelle piirsi hän
-kaksi esikuvallista vaakamaljaa ja kirjoitti alle: Que sçais je?
-[Mitä tiedän minä?] Kun katselen hänen kuvaansa kirjan alkulehdellä,
-on kuin kuulisin hänen puhuvan: Olkaa olevinanne niin tietoviisaita
-kuin tahdotte, kiistelkää ja liioitelkaa -- minä en hellitä
-totuudesta, ja vaikkapa sitte saisin Europan kaikki valtiot ja kirkot
-ja tulot ja hyvän maineen, en ole antava sille kuivakiskoiselle
-tosiasialle, jonka näen, suurempaa arvoa kuin näen sillä olevan;
-tahdon mieluummin laihassa proosassa jupista siitä, mitä varmasti
-tiedän -- huoneestani ja lapsistani, isästäni, vaimostani ja
-alustalaisistani, vanhasta, raihnaasta, paljaasta päälaestani,
-veitsistäni ja kahveleistani, ruuista, joita syön, ja juomista,
-joista enimmän pidän, ja sadasta muusta yhtä hullunkurisesta
-pikkuasiasta -- kuin hienolla hanhensulalla kirjoittaa hienoa
-romanssia. -- Minä rakastan harmaita päiviä, syksyä ja talvi-ilmaa.
-Olen itse harmaa ja syksyinen ja pidän, että arkipuku ja vanhat
-kengät, jotka eivät ahdista jalkoja, ja vanhat ystävät, joiden tähden
-minun ei tarvitse häiriytyä oloissani, ja selvät yksinkertaiset
-puheenaineet, joiden tähden minun ei tarvitse ponnistaa itseäni ja
-vaivata aivojani, ovat mukavimmat. Asemamme ihmisinä on itsessäänkin
-kylläksi kiperä ja kapera. Eihän ihminen koskaan voi olla varma
-itsestään ja kohtalostaan, vaan voi hän joka hetki tulla suistetuksi
-johonkin säälittävään ja naurettavaan suhteeseen. Miksipä mahtailisin
-ja näyttelisin filosofin osaa sen sijaan, että parhaimpani mukaan
-koettaisin pitää tasapainossa tätä huppelehtivaa ilmapalloa? Siten
-ainakin elän jonkinmoisissa rajoissa, säilytän toimintavapauteni
-ja voin lopulta laskea purteni lahden tuolle puolen edes hiukankin
-onnistuneesti. Jos on jotakin hullunkurista tuommoisessa elämässä,
-niin vika ei ole minun: tulkoon se kohtalon ja luonnon laskuun!
-
-Kirjoitelmat ovat siis hupaisaa yksinpuhelua mistä satunnaisesta
-aineesta tahansa, joka tulee hänen mieleensä, käsitellen kaikkea
-suoraan ja kursailematta, mutta miehekkäällä aistilla. On löytynyt
-ihmisiä, joilla on ollut syvemmät tiedot kuin hänellä, mutta tekisi
-mieli sanoa, ett'ei ole löytynyt ketään, jolla olisi niin runsaasti
-ajatuksia: hän ei ole ikinä pitkäveteinen eikä teeskentele koskaan,
-ja on hänellä kyky saada lukija huvitetuksi siitä, mikä huvittaa
-häntä.
-
-Hänen suoruutensa ja ytimekkyytensä ylettyy jokaiseen hänen
-lauseeseensakin. En tunne toista kirjaa, joka tuntuisi vähemmän
-kirjoitetulta. Se on puhelua kirjoitetussa muodossa. Jos leikkaisi
-noita sanoja, vuotaisivat ne kuin verta: niin meheviä ja eläviä ne
-ovat. On sama ilo häntä lukiessa kuin kuunnellessa jotakin, joka
-työskennellessään johtuu puhumaan itsekseen, kun yhtäkkiä sattuu
-joku epätavallisempi asianhaara. Sillä sepät ja tallirengit eivät
-kompastu ja tapaile puheessaan, se virtaa kuin kuulasade. Akateemikot
-ne ovat, jotka korjailevat sanojaan ja alkavat uudelleen ja
-uudelleen lauseensa ja vielä lisäksi tahtovat sievistää ja sirostaa
-liika paljon ja eksyvät esitettävästä asiasta esityksen muotoon.
-Montaigne puhuu terävästi, tuntee maailman ja kirjat ja itsensä,
-liikkuu aina varmalla pohjalla: ei huuda, ei väittele ja rukoile, ei
-mitään heikkoutta, kiihkoilua ja liioittelua: hän ei ole joutumassa
-suunniltaan, hän ei näyttele hulluttelijaa eikä tahdo tehdä tyhjäksi
-aikaa ja avaruutta, vaan hän on luotettava ja varma, nauttii päivän
-jokaisesta hetkestä, pitää tuskastakin, koska se saattaa hänen
-tuntemaan itseänsä ja tekee asiat todellisiksi, samoinkuin me
-nipistämme itseämme tullaksemme vakuutetuiksi, että olemme valveilla.
-Hän pysyy tasamaalla, kohoo tai alenee siltä harvoin, rakastaa
-varmaa pohjaa ja kiviä jalkainsa alla. Hänen kirjoitustavassaan ei
-ole mitään innostusta ja kaipuun henkevyyttä; tyvenentyytyväisenä
-ja itsekylläisenä noudattaa se keskitietä. On ainoastaan yksi
-poikkeus tästä -- hänen rakkautensa Sokrateeseen. Puhuessaan hänestä
-hehkottuvat kerran hänenkin kasvonsa, ja hänen kirjoitustapansa
-kohoaa intohimoisemmaksi.
-
-Montaigne kuoli vuonna 1592 kuudenkymmenen vuoden vanhana
-kurkkumätään. Kuolemaisillaan antoi hän toimittaa messun huoneessaan!
-Kolmenkymmenen kolmen vuoden vanhana oli hän mennyt naimisiin.
-"Mutta", sanoi hän, "jos olisin noudattanut omaa tahtoani, en olisi
-mennyt naimisiin itse viisaudenkaan kanssa, jos se olisi huolinut
-minusta; mutta oli liika vaikeata ja työlästä olla sitä tekemättäkin,
-yleinen tapa ja tottumus kun vaativat niin. Enimpiin tekoihini olen
-johtunut esimerkkien kautta, en omasta valinnastani." Kuolemansakin
-hetkellä myönsi hän yleiselle tavalle saman määräämisvallan. Que
-sçais je? Mitä tiedän minä?
-
-Maailma on omaksunut tämän Montaignen kirjan kääntäen sen kaikille
-kielille ja julkaisten siitä seitsemänkymmentäviisi eri painosta
-Europassa, ja tämä on tapahtunut, vaikkapa lukijapiiri on verrattain
-rajoitettu, nimittäin hovimiehiin, sotureihin, ruhtinaisiin,
-maailmanmiehiin sekä teräväpäisiin ja jalomielisiin ihmisiin.
-
-Onko meidän sanottava, että Montaigne on puhunut viisaasti, että
-hän on oikealla ja pysyvällä tavalla tulkinnut ihmismieltä elämän
-järjestämiseen nähden. Meillä on luontainen taipumus uskoon. Totuus
-yksin tai yhteys syyn ja vaikutuksen välillä kiinnittää mieltämme.
-Olemme vakuutetut, että kautta kaiken olevan kulkee yhdistävä lanka,
-kaikki maailmat ovat pujotetut siihen kuin helmet nauhaansa: ja
-ihmiset, tapahtumat, elämä saapuvat meille ainoastaan tuon langan
-vuoksi, ne tulevat ja menevät ainoastaan, jotta tuntisimme tuon
-viivan suunnan ja yhtäjaksoisuuden. Mieltämme masentaa kirja tai
-perustelu, joka pyrkii osoittamaan, ett'ei ole semmoista viivaa,
-vaan ainoastaan sattumaa ja sekavuutta: -- syytön onnettomuus ja
-ansaitsematon onni, houkkiosta syntynyt sankari ja sankarista
-syntynyt houkkio. Näemmekö sen vai emmekö, me uskomme, että
-semmoinen side on olemassa. Kyky sepittelee valhesiteitä, nero näkee
-todelliset. Me kuuntelemme tiedemiestä, koska edeltäpäin aavistamme
-sen luonnon ilmiöiden johdonmukaisuuden, jonka hän paljastaa. Me
-rakastamme kaikkea, joka myöntää, yhdistää ja pitää voimassa, ja
-vihaamme kaikkea, joka särkee ja kumoo. Esiintyy mies, joka kaikille
-ilmenee säilyttävänä ja rakentavana: hänen läsnäolonsa edellyttää
-hyvinjärjestettyä yhteiskuntaa, maanviljelystä, kauppaa, kehittyneitä
-laitoksia ja hallitusta. Ellei näitä olisi olemassa, niin hänen
-toimintansa herättäisi ne eloon. Senpävuoksi vaikuttaakin hän niin
-elähyttävästi ja rohkaisevasti ihmisiin, jotka erinomaisen alttiisti
-tuntevat kaiken tämän hänessä. Tyytymättömät ja kumousmieliset
-esittävät kaikenmoisia epäämättömiä syitä yhteiskuntajärjestystä
-vastaan, mutta he eivät osoita meille mitään omaa suunnitelmaansa
-perhe- tai valtiojärjestykseksi. Vaikkakin siis kaupunki, valtio,
-elämänjärjestys, jota meidän lainlaatijamme on tarkoittanut, olisikin
-ylen vaatimaton taikkapa tunkkeinenkin onni, niin ihmiset kuitenkin
-syystä kyllä noudattavat häntä ja hylkäävät uudistajan, niin kauan
-kuin tämä esiytyy ainoastaan kirves ja rautakanki kädessä.
-
-Mutta vaikkapa olemmekin luonnoltamme taipuvia säilyttämään ja
-näkemään asioiden syyjohteisuuden toisistaan ja vaikkapa hylkäämme
-katkeran, sokean epäuskon, niin on sillä skeptisismisuunnalla, jota
-Montaigne edustaa, kuitenkin oikeutuksensa, ja jokainen ihminen on
-jonakin aikana elämästään taipuvainen siihen. Jokainen ylevämpi henki
-on kehityksessään saapuva tähän tasapainopisteeseenkin tai paremmin
-sanoakseni, on oppiva käyttämään hyväkseen näitä luonnon vasta- ja
-tasapainoja luonnollisena aseena hurskailijoiden ja pölkkypäiden
-liioittelua ja kaavamaisuutta vastaan.
-
-Skeptisismi on se kanta, jolle tutkija asettuu niihin
-yksityisseikkoihin nähden, joita yleensä ihaillaan, mutta jotka hän
-havaitsee kunnioitusta ansaitseviksi ainoastaan pyrintöperiltään
-ja hengeltään. Epäilijän, skeptikon omaksuma perusta on temppelin
-esipiha. Yhteiskunta ei suvaitse epäilyksen henkäyksenkään
-koskettavan olevaa yhteiskuntajärjestystä. Mutta jokaisen ylevämmän
-hengen kehityksessä on välttämätön aste, jolloin hän asettaa
-kyseeseen sovinnaiset tavat kaikissa kohdissaan, ja todistaa tämä
-juuri, että hän käsittää sen aaltoavan runsaan elämänvoiman, joka
-kaikissa muutoksissaan pysyy samana.
-
-Ylevämpi henki on havaitseva olevansa yhtä vastustavalla kannalla
-yhteiskunnan heikkouksiin nähden kuin niihin ehdotuksiinkin
-nähden, joita on tehty niiden parantamiseksi. Viisas skeptikko on
-huono kansalainen, hän ei ole mikään vanhoillinen, hän havaitsee
-omistamisessa piilevän itsekkyyden ja yhteiskunnallisten laitosten
-kömpelyyden. Mutta hän ei myöskään ole sovelias työskentelemään
-missään tähänastisessa kansanvaltaisessa puolueessa, sillä puolueet
-vaativat miehensä kokonaan, ja hän näkee läpi kaiken ylimalkaisen
-isänmaallisuuden. Hänen politiikkansa on sama kuin sir Walter
-Raleighin "Souls Errand" kirjassa tai Krishnan Bhagavatissa: "Ei
-ole olemassa ketään, joka ansaitsisi minun rakkauteni tai vihani"
--- ja samalla hän lausuu mietelmiään laeista, luonnonvoimista,
-jumaluudesta, kaupasta ja tavoista. Hän on yhteiskunnan parantaja:
-toki ei silti mikään sopiva jäsen hyväntekeväisyysyhdistykseen.
-Käypi ilmi, ett'ei hän ole mikään työntekijäin, köyhien tai vankien
-ja orjien esitaistelija. Hänen mieleensä on juurtunut käsitys, että
-elämämme tässä maailmassa ei ole aivan niin helposti selitettävissä
-kuin kirkot ja kouluoppikirjat sanovat. Hän ei pyri vastustamaan
-näitä hyväätarkoittavia harrastuksia ja esittämään pahuuden
-asianajajan osaa maailmassa sekä toitottamaan maailmalle jokaista
-epäilyä ja ilkkuvaa havaintoa, joka pimittää häneltä auringon. Hän
-sanoo ainoastaan, että on aihetta epäilyyn.
-
-Aion käyttää tilaisuutta ja viettää Pyhän Mikael Montaignemme
-nimipäivää sillä, että luettelen ja kuvaan näitä epäilyjä tai
-kielteisiä väitteitä. Haluan ajaa ne esiin luolistaan ja hieman
-tuulettaa niitä. Meidän on meneteltävä niiden kanssa kuten poliisi
-menettelee vanhojen roistojen kanssa, joita näytetään yleisölle
-raatihuoneella. Ne eivät enää voi olla niin peloittavia ja tuhoisia,
-kun ne kerta ovat tulleet tunnetuiksi ja kirjoihin merkityiksi. Mutta
-tarkoitukseni ovat vilpittömät niitä kohtaan -- noillekin hirmuille
-on myönnettävä heidän oikeutensa. En ole vetävä esiin mitään
-sunnuntaipäähänpistoja, semmoisia, jotka ovat esitetyt ainoastaan
-kumottaviksi. Olen valitseva käsiteltävikseni pahimmat, mitä voin
-löytää, olkoot ne sitte ylivoimaisia minulle tai minä niille.
-
-En ryhdy ahdistelemaan materialistista skeptisismiä. Tiedän
-että nelijalkaisuusoppi ei koskaan ole pääsevä ylivaltaan. On
-yhdentekevää, mitä lepakot ja härät ajattelevat. Ensimäinen
-arveluttava ilmiö, johon kajoon, on henkevyyden kevytmielisyys: on
-kuin horjuttaisi paljotietoisuus ihmisen vakavuutta. Tietäminen on
-tieto siitä, ett'emme voi mitään tietää. Yksinkertaiset rukoilevat,
-nerot ovat keveitä ilkkujia. Kuinka kunnianarvoisaa onkaan vakavuus
-kaikilla aloilla, mutta järki surmaa sen. Niinpä San Carlo,
-teräväjärkinen ihailtava ystäväni, teräväpäisimpiä ihmisiä, on
-havaitsevinaan, että kaikki välitön sielunylentymys, vieläpä ylevä
-hartauskin, johtaa tähän kolkkoon näkemykseen ja suistaa hartailijan
-orpona takaisin. Minun hämmästyttävä San Carloni arveli, että
-lainlaatijat ja pyhimyksetkin ovat kokeneet tämän pettymyksen. He
-tapasivat arkin tyhjänä, näkivät, mutta eivät tahtoneet kertoa,
-ja koettivat häätää lähenevät seuraajansa tältä tieltä sanoen:
-"Toiminta, toiminta, rakkaat ystäväni, on teidän osanne." Niin
-vaikea kuin olikin minulle tämä San Carloni paljastus, tämä halla
-heinäkuussa, tämä isku, jonka sai kuin morsiamelta, niin vaikeampi
-oli vielä pyhimysten kyllästymys ja ylenkyllästymys. Ilmestyksen
-vuorella, ennenkuin he vielä ovat nousseet polviltaan, sanovat he:
-me havaitsemme, että tämä hartautemme ja autuutemme on osittaista
-ja muodotonta, löytääksemme lievityksen täytyy meidän paeta tuon
-epäillyn ja solvaistun järjen, ymmärryksen turviin, Mefistofeleen,
-kyvyn ja älyn elähyttäjän?
-
-Tämä on ensimäinen esiinloitsittu henki, ja vaikkapa se onkin
-yhdeksännellätoista vuosisadallamme ollut monen kaihoavan runoelman
-esineenä, Byronin, Goethen ja monen muun vähemmän mainehikkaan
-runoilijan laulama, jättääkseni mainitsematta lukuisat erinomaiset
-yksityiset havaintojen tekijät -- niin tunnustan sentään, ett'ei
-se ole tuntunut perin kiehtovalta mielikuvitukselleni, se tuntuu
-nimittäin tähtäävän nukkerakennusten ja ruukkuhyllyjen kumoamiseen.
-Se mikä saa huojahtelemaan perustuksillaan Rooman tai Englannin
-tai Geneven tai Bostonin kirkon, voi vielä olla varsin kaukana
-koskettamastakaan mitään uskonperusteita. Minusta ovat järki ja
-siveellinen tunne sopusoinnussa keskenään, ja vaikkapa filosofia
-hävittääkin valhehaamut, suo se kuitenkin luonnolliset pidäkkeet
-pahalle ja sielulle tietoisan tasapainon. Arvelen, että mitä
-viisaampi ihminen on, sitä ihmeteltävämmiksi havaitsee hän luonnon
-ja siveyden lait ja kohottautuu yhä ehdottomampaan luottamukseen ja
-uskoon.
-
-Ovat vielä jälellä ihmisen mielialat, joista jokainen tekee tyhjäksi
-kaiken muun paitsi oman tosiasia- ja uskokudoksensa. On lisäksi
-ruumiinrakennuksen vaikutus, joka ilmeisesti vaikuttaa mielialoihin
-ja mielenlaatuun. Usko ja epäusko osoittautuvat riippuvaisiksi
-ihmisen ruumiinrakenteesta, ja kohta kun ihminen on saavuttanut
-sen tasapainon ja elokkuuden, joka sallii koko koneiston ryhtyä
-toimintaan, hän ei enää kaipaa mitään ulkonaisia esimerkkejä, vaan
-on ripeästi omassa elämässään kokeva kaikki mielipiteet vuoron
-perään. Meidän elämämme on maaliskuun ilmaa, yhdessä hetkessä
-sekä tuimaa että kirkasta. Ankaran vakaina, altistuneina uskoen
-kohtalon rautaisiin ohjaksiin kuljemme tietämme emmekä hievahuttaisi
-jalkaammekaan pelastaaksemme elämäämme: mutta yht'äkkiä lennättää
-joku kirja tai kuvapatsas tai ainoastaan jonkun nimen kaiku säkenen
-läpi hermojemme, ja yht'äkkiä uskomme tahtoon: sormukseni muuttuu
-Salomonin sinetiksi, kohtalo on olemassa ainoastaan houkkioita
-varten, kaikki on mahdollista päättävälle mielelle. Kohtapa kääntää
-uusi kokemus ajatukset taas uudelle tolalle: terve jokapäiväinen
-järki anastaa jälleen ylivaltansa; me sanomme, sotilasura on
-sittenkin suorin tie maineeseen, hienoihin tapoihin, runouteen
--- ja nähkääs, lopulta on kuitenkin siten, että itsekkyys kylvää
-parhaiten ja korjaa parhaimmat sadot, tekee parhaat kaupat ja
-parhaimmat kansalaiset. Riippuvatkohan ihmisen mielipiteet oikeasta
-ja väärästä, kohtalosta ja perussyistä häiritystä unesta ja huonosta
-ruuansulatuksesta? Eiköhän ihmisen usko Jumalaan ja velvollisuuteen
-olekaan perustettu syvemmälle kuin vatsan todistukseen? Ja mikähän
-takaa näiden mielipiteiden pysyväisyyden? Minä en pidä ranskalaisesta
-nopeakäänteisyydestä -- uusi kirkko ja valtio kerta viikossa. Tämä
-on Montaignen toinen kielteinen kanta, olkoon sillä se arvo, mikä
-sillä voi olla. Mikäli se olettaa mielentilojen kiertokulkua,
-viittaa se minusta omaan vastalääkkeeseensä, nimittäin katsomaan
-asioita pitempien ajanjaksojen kuluessa. Mikä on monen mielentilan,
-kaikkien mielentilojen keskiarvo? Vakuuttaakohan eri aikojen ja
-sukupolvien yhteinen kokemus oikeaksi ainoatakaan periaatetta, tai
-onkohan havaittavissa mitään etäisille ajoille ja paikoille yhteistä
-tuntemusta? Ja jos semmoiseksi ilmenisi itsekkyys, niin hyväksyn minä
-senkin jumalallisen lain osana ja täytyy minun parhaimpani mukaan
-koettaa sovelluttaa se yhteen ylevämpäin pyrintöjen kanssa.
-
-Sana kohtalo tai sallima ilmaisee kaikkina aikoina ihmisen tunnetta
-siitä, että maailman lait eivät aina ole suosiollisia meille, vaan
-usein loukkaavatkin ja musertavat meidät. Kohtalo luonnon haamussa
-kasvaa ylitsemme kuin ruoho. Me kuvaamme ajan viikate kädessä,
-rakkauden ja onnen sokeaksi, kohtalon kuuroksi. Meidän voimamme ovat
-liika heikot vastustaaksemme tuota hirmua, joka uhkaa nielaista
-meidät. Mitä vastarintaa voimme tehdä noille välttämättömille,
-voitokkaille, pahaasuoville voimille? Mitä voin tehdä saattaakseni
-tehottomaksi rodun vaikutuksen omassa elämässäni? Mitä voin tehdä
-perinnöllisiä ja synnynnäisiä taipumuksiani vastaan, mitä risa- ja
-keuhkotautia sekä heikkoutta vastaan, mitä ilmastoa ja raakalaisuutta
-vastaan synnyinmaassani? Minä voin järkeillen järkeillä ja kieltää
-kaiken, paitsi tuota iänikuista vatsaa: se vaatii ja sen täytyy saada
-ravintonsa, enkä voi tehdä sitä kunnioitettavaksi.
-
-Mutta päävastus, jonka myöntöperäinen välittömyytemme kohtaa ja joka
-itsessään käsittää kaikki muut, on oppi olemisesta harhanäkynä.
-Kiertää tuskallinen huhu, että olisimme kaikissa elämän ratkaisevissa
-kohdissa pidetyt pilkkana ja että tahdon ja toiminnan vapaus olisi
-vain tyhjää puhetta. Meitä höystetään ja maustetaan ilmalla ja
-ravinnolla, naisilla, lapsilla, tieteillä, tapahtumilla, ja olemme
-yhtä hyvät niin ennen kuin jälkeenkin. Matematiikka, valitetaan,
-jättää hengen entiselleen, samaten kaikki tieteet, siten myöskin
-kaikki tapahtumat ja teot. Minä tapaan ihmisessä, joka on tutkinut
-kaikki tieteet, saman moukan, joka hän alkuaankin oli, ja kaikkien
-niinhyvin oppi- kuin virka- ja yhteiskunta-arvojen ja asemien takana
-havaitsen minä lapsen. Ja yhtäkaikki olemme pakoitetut tunnustamaan
-niille elämän. Tosiaankin, voisimme johtua omaksumaan varmaksi
-säännöksi ja lauselmaksi kasvatustilassamme sen, että Jumala on
-perussisältöä ja hänen ilmestymistapansa harhaa. Idän viisailla oli
-jumalatar Yoganidra, Vishnun suuri harhavoima, joka äärimäisenä
-tietämättömyytenä eksytti koko maailman.
-
-Vai lausuisinko sen täten? -- Elämän outous perustuu jokaisen
-sopusoinnun vivahduksenkin puutteeseen elämän aatteellisen ja
-käytännöllisen puolen välillä. Järki, ylistetty todellisuus, laki
-havaitaan silloin ja tällöin jonakin kirkkaana ja syvänä hetkenä
-kesken kaikkea huolten ja toimien hyörinää, joilla ei ole mitään
-suoraa suhdetta siihen kadotetaan taaskin näkyvistä kuukausiksi
-tai vuosiksi, löydetään taaskin hetkeksi ja kadotetaan uudelleen.
-Jos laskemme nämä hetket yhteen, niin olemme mahdollisesti
-viidessäkymmenessä vuodessa eläneet puolen tusinaa järkeviä tunteja.
-Mutta kirkastavatko sitte nämä hetket huolemme ja toimemme? Me emme
-näe elämässä mitään sääntöperäistä menettelytapaa, ainoastaan tuon
-vastaavan rinnakkaisuuden suuren ja pienen välillä, jotka eivät
-koskaan vaikuta tai vastaanota vaikutusta toiseltaan tai ilmaise
-taipumusta sulautumaan toiseensa. Kokemukset, varallisuus, valta,
-luvut, kirjaileminen eivät auta mitään asiassa, aivan kuten emme
-huomaa sisäänastuvasta miehestä, onko hän syönyt jamssijuurta vai
-puhvelinlihaa -- hänessä on niin paljo luuta ja lihaa, kuin hän
-tarvitsee, olkoon se sitte muodostunut riissistä tai lumesta. Niin
-suunnaton on epäsuhta aatteiden taivaanlaen ja sen alla uurastavan
-työmuurahaisen välillä, että olkoon ihminen viisas tai houkkio,
-se ei merkitse niin suuria kuin me arvelemme. Lisäänkö minä tähän
-yhtenä tämän lumouksen kepposena vielä sen ihmeellisen, ihmiset
-toistensa yhteydestä sulkevan lain, joka tekee kaiken yhteistoiminnan
-mahdottomaksi. Nuorekas henki halajaa yhteyttä toisten ihmisten
-kanssa. Mutta kaikki sivistyksen ja sisäisen suuruuden tiet johtavat
-yksinäisyyden vankeuteen. Hän on monasti saanut pettyä. Hän ei
-odottanut ajatuksilleen myötätuntoa kotikylältään, vaan kääntyi hän
-valittujen ja lahjakasten puoleen, mutta ei saanut osakseen mitään
-rohkaisua näiltä, vaan pelkkää väärin ymmärrystä, vastahakoisuutta
-ja ivaa. On ihmeellistä, miten väärään aikaan ihmiset elävät,
-miten väärin heitä käytetään, ja kunkin etevyys on kiihtyneessä
-yksilöllisyydessä, joka eroittaa hänet yhä enemmän toisista.
-
-Nämä nyt ja monet muut ovat ne ajatuksen sairaudet, joita tavalliset
-opettajamme eivät yritäkään parantaa. Onkohan meidän nyt, koska
-hyvät luonnontaipumukset johtavat meitä hyvettä kohden, kiellettävä
-epäilyksien olemassaolo ja valehdeltava hyvän asian vuoksi? Onkohan
-meidän elettävä elämämme uljaan vaiko pelkurin tavoin, ja eiköhän
-epäilyjen tyydyttävä ratkaiseminen ole miehuudelle olennaista?
-Onkohan hyveen nimi oleva esteenä tiellä hyveeseen? Etteköhän voi
-kuvitella, että vakava ja karkeatekoinen mies ei löydä tyydytystään
-teessä, kirjoitelmissa ja katekismuksissa, vaan vaatii rajumpaa
-kasvatusta, kaipaa ihmisiä, työskentelyä, liikettä, maatyötä, sotaa,
-nälkää, rakkautta, vihaa, epäilyä, kammoa, jotta asiat selkenisivät
-hänelle, ja eiköhän hän ole oikeutettu tulemaan vakuutetuksi omalla
-tiellään? Jos hän on tullut vakuutetuksi, on näillä vaivoilla ollut
-tarkoituksensa.
-
-Usko on sielun vakuutusten omaksumista, epäusko niiden kieltämistä.
-Muutamat mielet eivät voi epäillä. Ne epäilyt, joita he tunnustavat
-kantavansa mielessään, ovat pikemmin kohteliaisuutta tai mukaumista
-heidän seurapiirinsä tavalliseen puhesävyyn. He tohtivat kernaasti
-antautua ajatteluun, sillä heillä on paluutie aina avoinna.
-Kerta päästyään ajattelun taivaaseen he eivät näe siinä mitään
-suistumista takaisin yöhön, vaan sanomatonta vetoa ja kutsua tuolle
-puolen. Taivas kaartuu taivaan takana, paratiisi paratiisin, ja
-jumaluus ympäröi heitä kaikkialla. On toisia taas, joille taivas on
-vaskea, joka sulettuna lepää maanpinnan yllä. Tämä riippuu kunkin
-luonteesta ja enemmästä tai vähemmästä uppoumisesta luontoon. Näillä
-jälkimäisillä pitää hätätilassa olla jonkinmoinen heijastunut tai
-toisilta saatu usko, ei välitöntä todellisuuden näkemistä, vaan
-vaistomainen luottamus todellisuuden näkijöihin ja uskojiin. Uskovien
-tavat ja ajatukset hämmästyttävät heitä ja vakuuttavat heidät siitä,
-että nämä ovat nähneet semmoista, joka heiltä itseltään on salassa.
-Mutta heidän aistillinen näkemystapansa pyrkii kahlehtimaan uskovaa
-tähän ensimäiseen näkemykseen, samalla kuin hän itse alati ja
-välttämättä etenee, ja pianpa epäuskoinen rakkaudesta uskoon polttaa
-uskovan.
-
-Suuria uskovia pidetään aina epäuskoisina, epäkäytännöllisinä,
-haaveellisina jumalankieltäjinä ja oikeastaan ihmisinä, joita ei
-oteta lukuun. Saattaapa henki-ihminen tulla pakoitetuksi ilmaisemaan
-uskonsa kokonaisina yhtäjaksoisina epäilyinä. Armeliaat tulevat
-ehdotuksineen ja pyytävät hänen myötävaikutustaan. Mitenkä saattaa
-hän empiä? Onhan suora kohteliaisuuden ja ystävällisyyden velvoitus
-myönnytellä, missä vaan voi, ja pukea lauseensa suosiollisimman
-ystävälliseksi, eikä mitenkään laskea siihen mitään jäätävää ja
-jyrkkää. Mutta hän on pakoitettu sanomaan: "Oi, nuo asiat pysyvät
-sinä, mitä niiden täytyy olla, ettekä te voi niille mitään! Nuo
-erikoiset vaivat ja pahat ovat niiden puiden lehvistöä ja hedelmiä,
-jotka näemme kasvavan. On turhaa syyttää lehteä tai marjaa, leikkaa
-se pois ja sijaan on kasvava toinen aivan yhtä huono. Syvemmältä
-on parannus alettava." Jokapäiväisyyden armeliaisuusteot ovat
-hänelle vieraita ja vaikeita. Se mikä huolettaa muita ja aiheuttaa
-kysymyksiin, ei huoleta ja aiheuta kysymyksiin häntä, heidän
-menettelysääntönsä eivät ole hänen menettelysääntöjään, ja vasten
-kaikkia lempeämielisyyden vaatimuksia on hän pakoitettu sanomaan,
-ett'eivät ne häntä huvita.
-
-Eivätpä voi hänen kanssaihmisensä sommitella ihmistoiveiden
-kalliimpia oppejakaan, oppia jumalaisesta kaitselmuksesta ja sielun
-kuolemattomuudesta siihen muotoon, että hän voisi ne hyväksyä.
-Mutta hän kieltää ne siksi, että hänen uskonsa on suurempi, eikä
-sentähden, että se on pienempi. Hänen vilpittömyytensä saa hänet
-kieltämään. Hän tahtoo mieluummin, että häntä pidetään houkkioisena
-epäilijänä kuin valehtelijana. Minä uskon, sanoo hän, kaikkeuden
-siveelliseen perussisältöön, se on olemassa ihmissielujen
-ystävälliseksi hyväksi, mutta teidän oppisääntönne tuntuvat minusta
-vääristeleviltä pilakuvilta, miksi ponnistaisin uskoakseni niihin?
-Väittääköhän kukaan, että tämä on kylmää ja epäuskoista? Viisas ja
-ylevämielinen ei ainakaan ole väittävä sitä. Hän on riemuitseva hänen
-kaukonäköisestä kieltäymyksestään, joka voi suoda vastustajalle
-kaikkien perinnäisten käsitysten ja yleisen uskon perustan
-menettämättä silti vähääkään voimastaan. Hän näkee tilapäisten
-muotojen ohitse. George Fox näki "kokonaisen pimeyden ja kuoleman
-valtameren, mutta samalla rajattoman valon ja rakkauden valtameren,
-joka aaltoili tuon pimeyden yllä".
-
-Lopullinen ratkaisu, johon skeptisismi häipyy, on siveellinen tunne,
-joka ei ikinä menetä päätösvaltaansa. Voi vaaratta antautua kaikkiin
-mielialoihin ja myöntää merkityksensä jokaiselle vastaväitteelle:
-siveellinen tunne painaa ne vaa'assa alas kaikki yhdessä yhtä
-helposti kuin yhden ainoankin. Se on se pisara, joka pitää meret
-tasapainossa. Minä leikin tosiasiain kirjavalla sikermällä ja katson
-asioita niiltä pinnalla liikkuvilta näkökannoilta, joita me nimitämme
-skeptisismiksi, mutta minä tiedän, että ne kohta ovat ilmenevät
-minulle järjestyksessä, joka tekee skeptisismin mahdottomaksi.
-Ajattelevan ihmisen täytyy tuntea ajatus, joka on kaikkeuden lähde:
-luonnon muodot lainehtivat kuin meren aallot. Tämä usko selittää
-elämän ja olioiden kaikki muodot. Maailma on sulaa jumaluutta ja
-lakia. Ken uskoo täten, hän suvaitsee oikeaa ja väärää ja katsoo
-tyynenä houkkioita ja narreja ja tyhmyyden ja vääryyden voittokulkua
-maailmassa. Hän voi tyvenin mielin katsoa sitä ammottavaa kuilua,
-joka on olemassa ihmisen kunnianhimon ja hänen toteuttamisvoimansa
-välillä, sitä eroitusta ihmisvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä,
-mikä muodostaa ihmissielujen sisällisen tuskanhaavan.
-
-Charles Fourier julisti, että "ihmisen halut suhtautuvat hänen
-saavutettavissaan olevaan onneen", toisin sanoen, jokainen toive
-ennustaa omaa täyttymistään. Kuitenkin todistaa kaikki kokemus
-aivan päinvastaista; voimien riittämättömyys on nuorten ja tulisten
-henkien yleisenä surunaiheena. He syyttävät jumalallista kaitselmusta
-jonkinmoisesta kitsaudesta. Se on näyttänyt taivaan ja maan
-jokaiselle lapselle ja herättänyt hänet kaipaamaan kokonaisuutta,
-kaipaamaan kiihkeästi, rajattomasti, herättänyt hänessä nälän kuten
-avaruudessa, joka himoitsee täyttyä taivaankappaleilla, herättänyt
-nälänkirkunan semmoisen, jolla pahat henget vaativat sieluja
-itselleen, ja sen nälän tyydyttämiseksi on kullekin ihmiselle
-päivittäin annettu yksi ainoa pisara, yksi kasteen helmi elonvoimaa
--- malja, suuri kuin avaruus ja siinä yksi ainoa pisara elämän
-vettä. Jokainen ihminen heräsi aamusin elämänhalulla semmoisella,
-että hän olisi voinut nielaista aurinkokunnat kuin kakun, tulisella
-pyrkimyksellä rajattomaan toimintaan ja intohimoon, hän olisi voinut
-laskea kätensä aamutähdelle, hän olisi voinut tehdä johtopäätöksiä
-painolaista ja kemiasta -- mutta ensi yrityksellä koettaessaan
-voimiaan hervahtivat kädet, jalat, aistit eivätkä totelleet häntä.
-Hän oli kuin maansa hylkäämä hallitsija, joka oli jätetty viheltämään
-itsekseen tai suistettu kuin kokonaiseen hallitsijain hylkyjoukkoon,
-jotka kaikki vihelsivät -- ja yhä lauloivat seireenit: "ihmisen halut
-suhtautuvat hänen saavutettavissaan olevaan onneen". Jokaisessa
-huoneessa, jokaisen neidon ja nuorukaisen povessa, taivaita kaihoovan
-pyhimyksen sielussa on tavattavissa tämä juopa -- juopa ihanteellisen
-voiman suurimpien lupausten ja kurjan todellisuuden välillä.
-
-Totuuden väljenevä luonne tulee kimmoisana, saavuttamattomana
-avuksemme. Ihminen löytää pelastuksensa laajasisältöisemmissä
-yleistyksissä. Elämä opettaa meitä yleistämistaitoon, uskomaan
-mitä vuodet ja vuosisadat todistavat tuntia vastaan, vastustamaan
-erityisseikkoja anastamasta etualaa, tunkeumaan yksityiskohtien
-yleiseen merkitykseen. Asiat näyttävät puhuvan yhtä ja
-sanovatkin aivan päinvastaista. Ne ovat näöltään epäsiveellisiä,
-tuloksiltaan siveellisiä. Ne näyttävät tähtäävän alas, oikeuttavan
-toivottomuuteen, suosivan roistoja, tuhoavan oikeamielisiä: ja
-niinhyvin konnat kuin marttyyritkin edistävät oikeutta. Vaikkapa
-konnat voittavatkin jokaisessa valtiollisessa taistelussa, vaikkapa
-yhteiskunta hallitusten vaihtuessa näyttääkin joutuvan toisen
-rosvojoukon käsistä toisen rosvojoukon käsiin ja vaikkapa sivistyksen
-tie onkin sarja konnantekoja, niin tulevat yleiset päämäärät sentään
-jotenkuten tyydytetyiksi. Näemme nykyään väkisin pakoitettavan
-esiin tapahtumia, jotka näyttävät hidastuttavan, jopa työntävän
-taaksepäinkin vuosisatojen sivistystä. Mutta maailmanhenki on hyvä
-uimari, eivätkä myrskyt ja aallot voi hukuttaa häntä. Hän näpsäyttää
-sormiaan laeille: ja samalla lailla näyttää taivas kautta koko
-historian tavoittelevan alhaisia ja mitättömiä keinoja. Vuosien ja
-vuosisatojen kautta, huonojen välikappaleiden avulla, mitättömyyksien
-ja atoomien lävitse virtaa vastustamatonna suuri ja armahtava voima.
-
-Oppikoon ihminen havaitsemaan pysyvän vaihtuvassa ja virtaavassa,
-oppikoon hän kunnioitustaan kadottamatta kestämään niiden asioiden
-sortumisen, joita hän oli tottunut kunnioittamaan, oppikoon hän
-olevansa täällä ei tehdäkseen ja muodostaakseen, vaan tullakseen
-itse muodostetuksi, ja että, vaikkapa kuilu aukenee kuilun alla ja
-mielipide syrjäyttää mielipiteen, kaikki kuitenkin lopulta sisältyy
-iäiseen perussyyhyn.
-
-"Jos uppoo venhe, vie se uuteen mereen."
-
-
-
-
-V.
-
-Shakespeare, runoilija.
-
-
-Suuret miehet ovat huomattavia enemmän alansa laajuuden ja runsauden
-kuin alkuperäisyytensä vuoksi. Jos vaadimme saven löytämisessä,
-tiilien tekemisessä, rakennuksen muuraamisessa alkuperäisyyttä
-semmoista kuin hämähäkki osoittaa kutoessaan verkkonsa omista
-sisuksistaan, niin ei yksikään suuri mies ole alkuperäinen. Eikä ole
-alkuperäisyyden arvo siinä, että on erilainen kuin muut ihmiset.
-Sankari seisoo sankimmassa sotilasparvessa ja keskellä taistelun
-tuoksinaa, ja nähden, mitä ihmiset tarvitsevat, ja ottaen osaa heidän
-kaipauksiinsa antaa hän heille tarvittavan lisän heidän näkö- ja
-toimintavoimaansa, jotta saavutetaan kaivattu päämaali. Suurin nero
-on velallisin ihminen. Runoilija ei ole mikään sanamylly, joka puhuu
-kaikkea, mitä vaan mieleen sattuu, ja joka lopuksi joskus puhuu
-jotain hyvääkin, koska hän puhuu kaiken, vaan on hän sydän, joka
-on soinnussa aikansa ja maansa kanssa. Ei ole mitään oikullista ja
-pilventakaista hänen tuotannossaan, vaan lempeätä harrasta vakavuutta
-täynnä painokkainta vakaumusta ja suunnattu ratkaisevimpia päämääriä
-kohti, mitä kukaan ihminen tai ihmisluokka hänen aikoinaan tuntee.
-
-Aikamme henki on kateellinen yksilöille eikä suvaitse suuria
-yksilöitä muuten kuin yleisyyden edustajina. Nerolla ei ole mitään
-valintavapautta. Suuri mies ei herää jonakin kauniina aamuna ja sanoo
-itselleen: "Olen tulvillani elämää, minä lähden merille ja löydän
-jonkun Etelänapamaanosan, tänään olen keksivä ympyrän neliön, olen
-tutkiva kasvitiedettä ja keksivä uuden ravintoaineen ihmisille,
-minulla on mielessäni aivan uusi uudenlaatuinen rakennustaide,
-minä aavistan uuden mekaanisen voiman"; ei siten, vaan tapaa hän
-itsensä ajatusten ja tapausten virrassa, ja hänen aikalaistensa
-aatteet ja tarpeet pakoittavat häntä eteenpäin. Hän seisoo paikalla,
-jossa kaikkien katseet ovat suunnatut yhdelle tolalle ja jossa
-kaikkien kädet osoittavat suuntaa, johonka hänen on lähteminen.
-Kirkko on kasvattanut hänet juhlamenojensa ja komeutensa keskellä,
-ja hän toteuttaa ne viittaukset, jotka sen laulu ja soitto ovat
-hänelle antaneet, ja rakentaa tuomiokirkon, jossa kuorolaulut
-saavat humista ja kulkueet upeilla. Hän tapaa riehuvan sodan, se
-kasvattaa hänet sotatorvien pärinässä ja leirielämän keskellä, ja hän
-parantaa sotalaitoksen. Hän tapaa kaksi maata yrittämässä kulettaa
-kivihiiltä tai viljaa tai kalaa tuotantopaikasta myyntipaikkaan
-ja keksii rautatien. Jokainen mestari on tavannut aineksensa jo
-koottuina, ja hänen voimansa on ollut hänen myötätunnossaan ja
-sopusoinnussaan kansansa kanssa ja hänen rakkaudessaan aineksiin,
-joita hän käsitteli. Mikä voimien säästö! mikä elämän lyhyyden
-korvaus! Kaikki on valmiina häntä varten. Maailma on auttanut
-hänet näin pitkälle hänen tiellään. Ihmiskunta on käynyt hänen
-edellään, tasoittanut vuoret, täyttänyt syvänteet, silloittanut
-virrat. Miehet, kansat, runoilijat, käsityöläiset, naiset, kaikki
-ovat he työskennelleet häntä varten, ja hän omaksuu heidän työnsä
-hedelmät. Jos hän valitsisi jonkun muun asian yleisten pyrintöperien,
-kansallisten tunteitten ja historian ulkopuolelta, saisi hän tehdä
-kaiken itse, hänen voimansa kuluisivat alkuvalmisteluihin. Melkeinpä
-olisi taipuvainen sanomaan, että suuri neron voima on ilman kaikkea
-alkuperäisyyttä, on kauttaaltaan vastaanottava antaen maailman tehdä
-kaiken ja sallien hetken hengen virtailla esteettömästi mielensä
-lävitse.
-
-Shakespearen nuoruus sattui aikaan, jolloin Englannin kansa
-kiihkeästi halusi näytelmällisiä huvituksia. Hovi loukkautui
-helposti poliittisista salaviittauksista ja koetti tukahuttaa niitä.
-Puritaanit, kasvava ja voimakas puolue ja uskonnollismieliset
-valtiokirkolliset halusivat myöskin ehkäistä niitä. Mutta kansa
-kaipasi niitä. Ravintolapihat, katottomat huoneet, tilapäiset
-aitaukset maaseutumarkkinoilla olivat valmiita näyttämöjä
-kuleksiville näyttelijöille. Kansa oli päässyt tämän uuden
-huvituslajin makuun, ja kuten meillä nykyään olisi mahdotonta
-tukahuttaa sanomalehdistöä -- vaikkapa olisimme vahvinkin puolue
--- niin yhtä mahdotonta oli silloin kuninkaan, mahtavan piispan,
-puritaanin joko yksin tai kaikki yhdessä tukahuttaa ilmiötä, joka
-yht'aikaa oli balladi, epos, sanomalehti, kansankokous, esitelmä,
-pilalehti, lukutupa. Ehkäpä kuningas, piispa, puritaani havaitsivat
-sen omainkin etujensa mukaiseksi. Kaikista syistä oli se saavuttanut
-kansallisen merkityksen -- toki ei mitenkään niin silmiinpistävää,
-että kenenkään suuren oppineen mieleen olisi juolahtanut käsitellä
-sitä Englannin historiassa -- mutta ei silti mitenkään vähemmän
-tärkeän, että se oli halpa ja arvoton kuin leipuripuoti. Paras
-todistus sen elinvoimaisuudesta on se sarja kirjailijoita, jotka
-yht'äkkiä esiintyvät tällä alalla: Kyd, Marlowe, Greene, Jonson,
-Chapman, Dekker, Webster, Heywood, Middleton, Peele, Ford, Massinger,
-Beaumont ja Fletcher.
-
-On mitä tärkeintä runoilijalle, joka työskentelee näyttämöä varten,
-että hän on varma yleisön mielenkiinnosta. Hänen ei tarvitse tuhlata
-aikaa turhiin kokeiluihin. Hänellä on jännityksellä odottava
-kuulijakunta. Shakespearen aikoina olivat olosuhteet vielä paljoa
-edullisemmat. Aikoihin, jolloin hän jätti Stratfordin ja tuli
-Lontooseen, oli olemassa käsikirjoituksina suuri joukko eri aikoina
-ja eri tekijöiden kirjoittamia näytelmäkappaleita, joita vuoroin
-esitettiin näyttämöillä. Semmoisia oli kertomus Troiasta, josta
-yleisö kernaasti kuunteli osan kerran viikossa, oli Julius Caesarin
-kuolema ja muita Plutarkon mukaan sepitettyjä kappaleita, joihin se
-ei koskaan kyllästynyt, kokonainen hyllyllinen Englannin historiaa
-Brutin ja Arthurin tarinoista aina kuninkaallisiin Henrikkeihin
-asti, joita ihmiset halulla kuuntelivat, sekä kokonainen sarja
-surullisia murhenäytelmiä, hauskoja italialaisia kertoelmia ja
-espanjalaisia matkaseikkailuja, jotka jokainen lontoolainen oppipoika
-tunsi. Ja koko tätä ainesjoukkoa on jokainen näytelmäin sepittäjä
-käsitellyt, mikä suuremmalla, mikä vähemmällä kyvyllä, ja kuiskaaja
-on säilyttänyt noita tahrauneita ja rikkinäisiä käsikirjoituksia. On
-nykyään enää mahdotonta sanoa, kuka on kirjoittanut ne ensiksi. Ne
-ovat olleet niin kauan teatterin omaisuutena, ja niin moni kohoava
-nero on laajentanut ja muutellut niitä sovittamalla niihin jonkun
-puheen tai kokonaisen kohtauksen tai lisäämällä jonkun laulun,
-että kukaan ei enää voi vaatia itselleen painatusoikeutta tähän
-lukemattomain tekijäin teokseen. Ja onneksi ei kukaan sitä tahdokaan.
-Heidän toiveensa eivät vielä ole kääntyneet siihen suuntaan. Meillä
-on vähän lukijoita, mutta paljon katsojia ja kuuntelijoita. Kappaleet
-maatkoot kernaasti siellä, missä ovat.
-
-Shakespeare kuten hänen ammattiveljensä piti tätä vanhojen
-näytelmäkappaleiden varastoa isännättömänä ainehistona, jota vapaasti
-voi käyttää omiin tarkoituksiin ja kokeihin. Jos olisi silloin ollut
-vallitsemassa se kirjallisen omistusoikeuden kunnioitus, joka turvaa
-nykyaikaista näytelmätaidetta, ei olisi mitään saatu aikaan. Elokkaan
-Englannin raisu lämmin veri sykähteli näytelmäkappaleissa niinhyvin
-kuin arkkiveisuissakin ja antoi ruumiin, jota hän tarvitsi ilmaisan
-ylevälle ja majesteetilliselle mielikuvitukselleen. Runoilija
-tarvitsee pohjakseen kansanomaisia muistoja ja taruja, joita hän voi
-muovailla ja jotka puolestaan pidättävät häntä oikeissa rajoissa.
-Ne liittävät hänet kansaan, antavat perustan hänen rakennukselleen,
-ja antaen hänen käytettäväkseen niin paljo valmista sallivat
-ne hänelle täyden vapauden ja voiman laskea mielikuvituksensa
-rohkeimpaan lentoon. Lyhyesti, runoilija on lähdetarinalleen yhtä
-suuressa kiitollisuuden velassa kuin kuvanveistäjä temppelille.
-Egyptin ja Kreikan kuvanveistotaide on kehittynyt rakennustaiteen
-suojassa. Se koristi temppelin seinää: aluksi karkeatekoisena
-korkokuvana, joka oli hakattu temppelien päätykolmioon, sittemmin
-tehdään nämä korkokuvat rohkeammin, pää tai käsi kurottautuu
-esiin seinästä ryhmän yhä sentään pysyessä sommiteltuna silmällä
-pitäen rakennuksen vaatimuksia, joka muodostaa kehykset ja taustan
-kuviolle, ja kun lopulta oli saavutettu suurin käsittelyn ja tyylin
-vapaus, löi rakennustaiteen yhä vieläkin ylimahtinsa vaikutus
-kylmentävän ja hillitsevän leimansa veistokuvaan. Kohta kun
-alettiin muovailla kuvapatsaita itsenäisinä teoksina riippumatta
-temppeleistä ja palatseista, alkoi kuvanveistotaide rappeutua,
-oikullisuus, liioittelu ja komeilemishalu anastivat entisen hillityn
-tyyneyden sijan. Tällaisen hillikkeen, joka kuvanveistäjällä oli
-rakennustaiteessa, tapasi herkästi kiihtyvä runollinen kyky siinä
-keräytyneessä näytelmäainehistossa, johonka kansa jo oli tottunut
-ja joka oli saavuttanut jonkinmoisen täydellisyyden, jommoista ei
-ainoakaan yksinäinen nero, vaikka kuinkakin etevä, voinut toivoa
-luomiinsa.
-
-Itse asiassa ilmeneekin, että Shakespeare lainaa joka taholta ja
-voi käyttää hyväkseen kaikkea, mitä hän vaan tapaakin, ja on hänen
-velkamääriensä suuruus nähtävissä Malonen uutterissa laskelmissa
-"Henrik VI:n" ensimäiseen, toiseen ja kolmanteen osaan nähden,
-joidenka "6043 säkeestä 1771 on kirjoittanut joku Shakespearen
-edeltäjä, 2373 hän itse edeltäjänsä esitystä muovailemalla ja 1899
-kokonaan itse". Ja edistyvä tutkimus tuskin jättänee ainoatakaan
-kappaletta hänen ehdottomaksi omaisuudekseen. Malonen arvostelu on
-tärkeä palanen ulkoista historiaa. "Henrik VIII:ssa" olen selvästi
-näkevinäni, kuinka hän on vuollut alkuperäistä vuorta, jolle hänen
-oma hienompi kerroksensa on laskettu. Alkuperäisen näytelmäkappaleen
-oli kirjoittanut syvälahjainen, ajatusrikas mies, jolla sentään
-oli epätarkka korva. Voin eroittaa hänen säkeensä, ja tunnen hyvin
-niiden poljennan. Tarkastettakoon ainoastaan Wolseyn yksinpuhelua
-ja sitä seuraavaa kohtausta Cromwellin kanssa, jossa Shakespearen
-runomitan sijasta, jonka salaisuus on siinä, että ajatus rakentaa
-ja määrää soinnun, niin että kun lukee ajatuksen mukaan, paljastuu
-parhaiten poljenta, täällä säkeet ovat sommitellut varman runomitan
-mukaisesti, ja lausunnalla itselläänkin on jonkinmoinen saarnaava
-vivahdus. Mutta kappale sisältää koko matkan ilmeisiä Shakespearen
-käsialan jälkiä, ja muutamat palaset, kuten kertomus kruunauksesta,
-kantavat selvimmästi alkulähteensä leimaa. Omituista on, että
-kohteliaisuuslauselma kuningatar Elisabethille on huonopoljentainen.
-
-Shakespeare tunsi, että kansantaruista voi ammentaa paljon parempia
-juonia, kuin mitä paraskaan kekseliäisyys voi sepitellä Jos hänen
-kekseliäisyytensä siitä jonkun verran menetti arvoaan, niin
-kasvoivat hänen voimansa, eikä nykyaikainen kiihkeä alkuperäisyyden
-vaatimus ollut siihen aikaan vielä niin pakoittava. Ei ollut vielä
-olemassa mitään kirjallisuutta miljoonille. Yleinen lukutaito
-ja halpahintainen kirjallisuus olivat vielä tuntemattomia.
-Suuri runoilija, joka esiytyy epäkirjallisena aikana, vetää
-omaan loistokehäänsä kaiken sen valon, mikä vaan sädehtiikin
-hänen aikanaan. Hänen ihanana tehtävänään on jakaa kansalleen
-jokainen henkinen jalokivi, jokainen tunteen kukkanen, mikä vaan
-jaettavissa on, ja hänen muistonsa on hänelle yhtä arvokas kuin
-hänen keksimiskykynsäkin. Hän välittää sentähden vähät siitä, mistä
-hänen ajatuksensa kulloinkin tulevat hänelle; olkoon hän ammentanut
-ne käännöksistä, traditsioneista, matkoiltaan vieraissa maissa,
-runollisesta innostuksestaan, mistä lähteistä tahansa ne ovatkin,
-yhtä tervetulleita ovat ne hänen epäkriitilliselle kuulijakunnalleen.
-Jopa lainaa hän aivan välittömästä läheisyydestäänkin. Toiset ihmiset
-puhuvat yhtä viisaasti kuin hänkin, ainoastaan että he puhuvat paljon
-tuhmaa sekaan eivätkä tiedä, koska he ovat puhuneet viisaasti. Hän
-tuntee, missä todellinen jalokivi säihkyy ja asettaa sen oikealle
-paikalleen, missä hän sen löytääkin. Sellaisessa onnellisessa
-asemassa oli ehkäpä Homeros, sellaisessa Chaucer ja Saadi. He
-tunsivat, että kaikki tieto ja äly oli heidän tietoaan ja älyään. Ja
-he ovat yhtä paljon kirjastomiehiä ja historian kirjoittajia kuin
-runoilijoitakin. Jokainen tarinoitsija on maailman kaikkien kaskujen
-perijä ja täys'oikeuksinen käyttäjä.
-
-    "Kertoen Theben ja Pelopsin aikeet,
-    myös jumalaisen Troian vaiheet."
-
-Chaucerin vaikutus on huomattavissa kaikessa vanhemmassa
-englantilaisessa kirjallisuudessa, ja myöhemminkin eivät ainoastaan
-Pope ja Dryden ole velassa hänelle, vaan havaitaanpa melkein kaikkien
-englantilaisten kirjailijain olevan tunnustamattomassa velassa
-hänelle. Ihastuttava on rikkaus, jolla on niin paljon turvatteja.
-Mutta Chaucer itsekin on mitä suurisuuntaisin lainaaja. Chaucer
-näyttää Lydgaten ja Caxtonin välityksellä yhtä päätä ammentavan
-Guido di Colonnalta, jonka latinankielinen romaanirunoelma Troian
-sodasta vuorostaan oli kokoonkyhätty Dares Phrygiuksen, Ovidiuksen
-ja Statiuksen mukaan. Edelleen ovat Petrarca, Boccaccio ja
-provencelaiset runoilijat hänen hyväntekijöitään: "The Romaunt of
-the Rose" on ainoastaan vapaa käännös Guillaume de Lorris'in ja Jean
-de Meun'in "Ruusun romaanista", "Troilus ja Cressida" Lollius di
-Urbinon kirjasta, "Kukko ja kettu" Marian Lais'ista, "Maineen huone"
-(House of Fame) ranskan tai italian kielestä, ja Gower poloista
-käyttää hän hyväkseen aivan kuin olisi tämä mikäkin tiilipolttimo
-tai kivilouhimo, josta sopii ottaa rakennustarpeensa. Hän puolustaa
-itseään sillä, että hänen ottamallaan ei ole mitään arvoa siellä,
-missä hän tapaa sen, mutta siellä taas suurin arvo, minne hän sen
-jättää. On tullut ikäänkuin jonkinlaiseksi käytännölliseksi säännöksi
-kirjallisuudessa, että se, joka joskus on osoittautunut pystyvänsä
-alkuperäiseen luomiseen, on senjälkeen oikeutettu varastamaan toisten
-kirjoituksista mielensä mukaan. Ajatus on sen omaisuutta, joka voi
-omistaa sen, ja sen, joka voi sitä oikein käyttää. Jonkinmoinen
-sulaumaton avuttomuus leimaa aluksi lainattuja ajatuksia, mutta
-jahka olemme tottuneet käsittelemään niitä, tulevat ne täydellisesti
-omiksemme.
-
-Sitenpä on kaikki alkuperäisyys suhteellista. Jokaisen ajattelijan
-katse on luotuna taaksepäin. Westminsterin tai Washingtonin
-lakiasäätävän eduskunnan oppinut jäsen puhuu ja äänestää tuhansien
-puolesta. Osoittakaa meille valitsijakunta ja ne nykyään näkymättömät
-tiehykkeet, joita myöten edustaja on päässyt selvyyteen sen
-toiveista, se joukko käytännöllisiä ja tiedokkaita miehiä, jotka
-kirjeenvaihdon tai suullisen keskustelun kautta ovat varustaneet
-hänet todisteilla, yksityistiedoilla ja laskelmilla, ja hänen
-hieno terävyytensä ja lujuutensa kadottavat jotakin tehostaan ja
-sädekehästään. Kuten sir Robert Peel ja mr Webster äänestävät,
-siten ajattelevat Locke ja Rousseau tuhansien puolesta, ja
-siten oli Homeroolla, Menulla, Saadilla, Miltonilla ympärillään
-lähteitä, joista he ammensivat: ystäviä, ihailijoita, kirjoja,
-perinnäistietoja, sananlaskuja kaikki nyt jo ammoin häipyneitä --
-jotka tunnettuina melkoisesti vähentäisivät heidän ihmeteltävyyttään.
-Puhuiko siis runoilija alkuperäisen vakuutuksen voimalla? Vai
-tunsiko hän toisen runoilijan itseänsä etevämmäksi? Tämä kysymys
-vetoaa kirjailijan omaantuntoon. Onko lopultakin hänen rinnassaan
-oraakkeli, jolta voi kysyä jokaisesta ajatuksesta ja asiasta, onko se
-todella siten ja siten, onko vai eikö? ja jolta voi saada vastauksen,
-johonka voi luottaa. Kaikki velka, mihin sellainen ihminen voi toisen
-neroon nähden joutua, ei koskaan voi hämmentää hänen tietoisuuttaan
-omasta alkuperästään, sillä kirjojen ja toisten ihmisten hänelle
-tekemä palvelus on kuin savupilvi verrattuna siihen sisäisimpään
-todellisuuteen, jonka hän on nähnyt kasvoista kasvoihin.
-
-On helppoa havaita, että parhaasti kirjoitettu tai tehty maailmassa
-ei ole yhden yksinäisen neron työn hedelmää, vaan on se muodostunut
-laajan yhteistyön kautta siten, että tuhannet ovat kirjoittaneet
-kuin yksi ja totelleet samaa sisäistä pakkoa. Englanninkielinen
-raamattumme on loistava näyte kielemme voimasta ja suloudesta.
-Mutta sitä ei ole kääntänyt kielellemme yksi mies, eikä sitä ole
-käännetty johonkin varmaan aikaan, vaan vuosisadat ja kirkot ovat
-työskennelleet sen täydellistyttämiseksi. Ei ollut aikaa, jolloin
-ei olisi ollut jotain käännöstä olemassa. Liturgia, jota ihaillaan
-niin paljon voimakkaan ylevän henkensä vuoksi, on kokoelma eri
-aikojen ja kansojen hartaustunnelmia, käännös katolisen kirkon
-rukouksista ja menoista -- jotka taas vuorostaan ovat kootut pitkien
-ajanjaksojen varsilla pyhimysten ja pyhäin kirjailijain rukouksista
-ja hartausmietelmistä kautta koko maailman. Grotius huomauttaa samaa
-"Isä meidän" rukouksen suhteen, että ne eri lauselmat, joista se
-on kokoonpantu, olivat käytännössä jo Kristuksen aikoina rabbinien
-rukousmuodoissa. Hän poimi ainoastaan esiin kultajyväset. Voimakas
-lakikielemme, lainkäyttömme merkitsevät menot ja lakitieteellisten
-määritelmien tarkka sattuvaisuus ja täsmällisyys ovat kaikkien niiden
-terävä-älyisten, voimakashenkisten miesten töiden hedelmää, jotka
-ovat eläneet niissä maissa, joissa nämä lait vallitsevat. Plutarkoon
-teoksien käännös on siksi niin etevä, että se perustuu niin moneen
-edelliseen käännökseen. Näitä käännöksiä on tehty kaikkina aikoina.
-Kaikki todella kielenmukaiset ja kansalliset käänteet ovat säilyneet
-ja kaikki muut vähitellen karsiuneet ja tulleet hyljätyiksi. Jotakin
-samanlaista on vielä aiemmin tapahtunut alkuperäisille kirjoille.
-Maailma menettelee verrattain vapaasti maailmankirjallisuuteen
-kuuluvain teosten kanssa. Vedat, Aisopoon sadut, Pilpay, Tuhat ja
-yksi yötä, Cid, Iliadi, Robin Hood, skottilaiset runoelmat eivät
-ole yhden miehen työtä. Tuommoisten teosten sommittelussa on
-aika ajatellut puolestamme, tori, muurari, salvumies, kauppias,
-maanviljelijä, narri, kaikki ovat he ajatelleet puolestamme. Jokainen
-kirja liittää aikansa sanavarastoon jonkun onnistuneen hyvän sanan,
-jokainen laki, kauppa, hetken mieltymys omansa, ja kaiken käsittävä
-yleinen nero, joka ei arkaile ja kaihdi olla alkuperäisyydestä
-velassa kaikkien yhteiselle alkuperäisyydelle, esiytyy myöhemmälle
-ajalle kuin oman aikansa ruumiillistumisena ja muistiin kirjoittajana.
-
-Olemme kiitollisuuden velassa muinaistutkijoille ja
-Shakespeare-seuralle niistä tutkimuksista, joilla he ovat
-selvittäneet englantilaisen draaman kehittymisen pappien kirkoissa
-esittämistä mysterioista ja lopullisen eroittautumisen kirkosta
-sekä täydellistymisen maallisiksi näytelmäkappaleiksi "Ferrex ja
-Porrex" ja "Gurton-mummon neula" nimisistä kappaleista alkaen aina
-niihin aikoihin asti, jolloin näyttämöitä vallitsevat juuri ne
-kappaleet, joita Shakespeare muodosteli ja muovaili ja jotka hän
-lopulta teki omikseen. Menestyksensä rohkaisemina ja tehtävänsä
-herättämän kasvavan mielenkiinnon kannustamina ovat he nuuskineet
-jokaisen kirjahyllyn, aukaisseet jokaisen kirjalaatikon vinnillä
-eivätkä sallineet ainoankaan vanhan kellastuneen paperivihon jäädä
-pilautumaan homeeseensa ja toukkiinsa, niin kärkkäitä olivat
-he saamaan tietää, oliko Shakespeare poikanen todella ollut
-salametsästäjä vai eikö, oliko hän pitänyt huolta hevosista teatterin
-portilla, oliko hän pitänyt koulua, ja miksikä hän testamentissaan
-oli määrännyt vaimolleen Anna Hathaway'lle ainoastaan lähinnä parhaan
-sänkynsä.
-
-On jotakin liikuttavaa siinä hairahtuvassa ajattelemattomuudessa,
-jolla aika valitsee henkilönsä ja tapahtumansa, joita kaikki
-kynttilät valaisevat ja joita kohden kaikki katseet ovat käännetyt,
-siinä huolellisuudessa, millä merkitään kirjoihin jokainen
-vähäpätöisinkin pikkuasia, joka koskee kuningatar Elisabethia tai
-kuningas Jaakkoa, Essexejä, Leicesterejä, Burleigheja, Buckinghameja,
-samalla kuin se ilman ainoatakaan arvokkaampaa huomautusta sivuuttaa
-toisen hallitsijasuvun perustajan, hallitsijasuvun, jonka vuoksi
-yksin Tudorin hallitsijasukua joskus on muistettava -- miehen, joka
-häntä elähyttävän hengen ja innostuksen voiman vuoksi käsittää
-itsessään koko saksilaisen rodun ja jonka ajatuksista maailman
-ensimäiset kansat jotkut vuosisadat ovat löytävät henkisen ravintonsa
-ja henget ainoan johtonsa. Tavallinen näyttelijä -- ainoakaan ihminen
-ei aavistanut, että hän oli ihmiskunnan runoilija; tämä salaisuus
-pysyi yhtä syvänä salaisuutena runoilijoille ja hengen miehille
-kuin hovimiehille ja tyhjänpäiväisillekin. Bacon, joka kirjoitti
-kuin tavaraluettelon aikansa henkisistä saavutuksista, ei mainitse
-hänen nimeänsäkään. Ben Jonson, vaikka olemmekin koettaneet antaa
-mitä liioitelluimman merkityksen hänen harvoille tunnustaville ja
-ylistäville sanoilleen, ei aavistanutkaan sitä joustavaa kasvavaa
-mainetta, jonka ensi väreilyjä hän itse oli herättämässä. Hän
-piti epäilemättä hänelle antamaansa tunnustusta perin runsaana ja
-jalomielisenä ja piti itseään ehdottomasti parempana runoilijana
-heistä kahdesta.
-
-Jos on totta, kuten sananlasku sanoo, että ainoastaan äly älyää
-älyn, niin olisi Shakespearen ajan kyllä pitänyt voida ymmärtää
-häntä. Sir Henry Wotton oli neljä vuotta nuorempi Shakespearea ja
-eli kaksikymmentä kolme vuotta hänen jälkeensä, ja tapaa hänet
-kirjevaihdossa tai tuttavuussuhteissa seuraaviin henkilöihin:
-Theodor Beza, Isaac Casaubon, sir Philip Sidney, kreivi Essex,
-lordi Bacon, sir Walter Raleigh, John Milton, sir Henry Vane, Isaac
-Walton, t:ri Donne, Abraham Cowley, Bellarmine, Charles Cotton,
-John Pym, John Hales, Kepler, Vieta, Albericus Gentilis, Paolo
-Särpi, Arminius, joista kaikista on todisteita, että hän on ollut
-tekemisissä heidän kanssaan, mainitsematta useita muita, jotka hän
-epäilemättä on tavannut, -- Shakespeare, Spenser, Jonson, Beaumont,
-Massinger, molemmat Herbertit, Marlowe, Chapman ja muut. Sitte
-Perikleen aikojen, jolloin Kreikassa oli esiytynyt sellainen sikermä
-suuria miehiä, ei ole ollut toista sellaista piiriä, ja kuitenkaan
-ei heidän neronsa riittänyt havaitsemaan maailman suurinta neroa.
-Runoilijamme naamari oli läpinäkymätön. Vuorta ei havaitse läheltä.
-Vierähti kokonainen vuosisata, ennenkuin sen olemassaoloa alettiin
-epäillä, ja vasta kahden vuosisadan kuluttua hänen kuolemastaan
-alettiin häntä arvostella siten kuin meistä on hänen arvonsa
-mukaista. Ennen meidän aikojamme ei ole ollut mahdollista kirjoittaa
-Shakespearen historiaa, sillä hän on saksalaisen kirjallisuuden
-isä: saksalaisten tutustauminen Shakespeareen Lessingin kautta sekä
-Wielandin ja Schlegelin käännökset hänen teoksistaan aiheuttivat mitä
-läheisimmästi saksalaisen kirjallisuuden äkillisen esillepuhkeamisen
-ja kukoistuksen. Vasta yhdeksännellätoista vuosisadalla, jonka
-mietiskelevä henki on jonkinmoinen elävä Hamlet, voi Hamlet-tragedia
-tavata ihailevat lukijansa. Nykyään on Shakespeare lyönyt leimansa
-kirjallisuuteen, filosofiaan ja ajatteluun. Hänen henkensä on
-se näköpiiri, jonka sivu me meidän päivinämme emme näe. Hänen
-säkeittensä kasvattamina ovat korvamme tottuneet sointuun.
-Coleridge ja Goethe ovat ainoat arvostelijat, jotka jonkinmoisella
-täsmällisyydellä ovat tulkinneet tunteemme ja vakuutuksemme hänestä,
-mutta kaikissa sivistyneissä mielissä elää sanaton arvonanto hänen
-valtaavaa voimaansa ja ihanuuttaan kohtaan, jotka kuten kristinusko
-määräävät aikakautemme henkisen laadun.
-
-Shakespeare-seura on ulottanut tutkimuksensa joka taholle, tehnyt
-tiettäväksi, mitä tietoja vielä puuttuu, tarjonnut rahapalkkiota
-jokaisesta johonkin varmuuteen johtavasta tiedonannosta; ja millä
-tuloksilla? Lukuunottamatta muutamia tärkeitä tietoja englantilaisen
-näytelmätaiteen historiasta, joihin olen viitannut, on tullut esiin
-ainoastaan joku harva seikka koskeva runoilijan varallisuussuhteita
-sekä hänen toimenpiteitään omaisuuteensa nähden. Ilmenee, että hän
-vuosi vuodelta omisti aina suuremman osan Blackfriarsin-teatteria:
-sen vaatevarasto ja muu kalusto olivat hänen omiansa, että hän
-säästöillään kirjailijana ja osakkeenomistajana osti itselleen
-tilan synnyinkaupungissaan, että hän asui Stratfordin kauneimmassa
-rakennuksessa, että naapurit uskoivat hänen hoidettavakseen asioita
-Lontoossa, kuten lainojen nostoja y.m., että hän oli todellinen
-maanviljelijä. Jokseenkin niihin aikoihin, jolloin hän kirjoitti
-Macbethia, velkoo hän Stratfordin oikeusistuimen edessä Philip
-Rogersilta 35 shillingiä 10 penceä viljasta, jonka tämä oli eri
-otteissa saanut, ja esiytyy kaikissa suhteissa kelpo isäntänä
-ilman mitään eriskummaisuuden ja liioittelun mainetta itsestään.
-Hän oli hyvänsävyisä mies, näyttelijä ja teatterinosakas, joka
-ei mitenkään silmiinpistävästi eronnut muista näyttelijöistä ja
-teatterinjohtajista. Myönnän nämä tiedot tärkeiksi. Ne korvaavat
-täydellisesti ne vaivat, joilla ne ovat hankitut.
-
-Mutta mitä tiedon sirpaleita hänen elinsuhteisiinsa nähden nämä
-tutkimukset lienevätkin paljastaneet, ne eivät mitenkään voi valaista
-sitä rajatonta luovaa mielikuvitusta, joka on se salattu magneetti,
-joka hänessä vetää meitä puoleensa. Olemme varsin kankeita historian
-kirjoittajia. Me kerromme sukuluettelon, synnyn, synnyinpaikan,
-koulunkäynnin, koulutovereista, rahojen ansaitsemisesta,
-avioliitosta, kirjojen julkaisemisesta, kuuluisuudesta, kuolemasta,
-ja kun olemme päässeet lorumme loppuun, ei ilmene mitään suhdetta
-kuvamme ja jumal'syntyisen välillä ja on kuin olisimme umpimähkään
-aukaisseet "Nykyaikaisen Plutarkon" ja lukeneet siitä jonkun
-elämäkerran: se olisi yhtä hyvin soveltunut runoihin. Kuuluu runouden
-olemukseen puhjeta ihmeen sateenkaarikimaltelevana tyttärenä esiin
-näkymättömästä ja hälventää läsnäolollaan menneisyys ja kieltää
-historia. Malone, Warburton, Dyce ja Collier ovat tuhlanneet
-öljyään. Mainehikkaat teatterit, Covent Garden, Drury Lane, Park
-ja Tremont ovat suotta tarjonneet apuaan. Betterton, Garrick,
-Kemble, Kean ja Macready omistavat elämänsä tälle nerolle; häntä he
-kruunaavat, kirkastavat, noudattavat, tulkitsevat. Nero ei heitä
-tunne. Esitys alkaa; joku kultainen sana kimmahtaa kuolematonna
-esiin kaikesta tuosta maalatusta joutavuudesta ja täyttää mielemme
-suloisella levottomuudella kutsuen meitä omille saavuttamattomille
-kotisijoilleen. Muistan kerran käyneeni katsomassa Hamletia erään
-kuuluisan näyttelijän, Englannin näyttämön ylpeyden esittämänä,
-ja kaikki mitä silloin kuulin ja kaikki, mitä nyt muistan
-näyttelijästä, on semmoista, jossa näyttelijällä ei ollut mitään
-osaa, yksinkertaisesti Hamletin kysymyksen aaveelle:
-
-    "Se mitä tietää,
-    Kun sinä, kuollut ruumis, pantsar yllä
-    Kuun välkkehessä kummittelet."
-
-    [P. Cajanderin suomennos.]
-
-Sama mielikuvitus, joka avaroittaa kammion, jossa hän kirjoittaa,
-maailmaksi ja täyttää sen kaiken arvoisilla ja laatuisilla
-voimilla ja olennoilla, muuttaa yhtä helposti ynseän todellisuuden
-kuunvälkkeeksi. Nämä hänen taikavoimansa ihmeet tärvelevät meiltä
-tavallisten teatterikeinojen lumon. Mikähän elämäkerta voisi valaista
-seutuja, joihin Kesäyön unelma meidät vie? Uskoikohan Shakespeare
-millekään notariolle tai pitäjäkirjurille, millekään lukkarille
-tai kylätuomarille Stratfordissa tämän ihanan armaan luoman
-synnyinsalaisuutta. Ardennien metsät, Scone Castlen hilpeä eloisa
-ilma, kuun kalve Portian huvilan yllä, "avarat rotkot, karut auhdot",
-joissa Othello oli vankeudessa -- missähän on pikkuserkku tai veljen
-pojanpoika, missä semmoinen keräjäasiakirjatukku tai yksityinen
-kirje, että ne olisivat säilyttäneet sanasenkaan näistä ylevistä
-salaisuuksista? Lyhyesti, näissä näytelmissä kuten kaikessa suuressa
-taiteessa -- Egyptin ja Indian kyklooppisessa rakennustaiteessa,
-Phidiaan veistotaiteessa, gootilaisissa tuomiokirkoissa, Italian
-maalaustaiteessa, Espanjan ja Skotlannin kertovissa kansanrunoelmissa
--- on nero vetänyt tikapuut mukanaan korkeuteen, kun luova sukupolvi
-on häipynyt taivaisiin jättääkseen tilaa uudelle polvelle, joka näkee
-teot, mutta turhaan kysyy, kuinka ne ovat syntyneet. --
-
-Shakespeare on Shakespearen ainoa elämäkerran kirjoittaja, eikä
-hänkään voi kertoa meille muuten kuin Shakespearelle meissä
-itsessämme eli siis meidän vastaanottavimpina, myötätuntoisimpina
-hetkinämme. Hän ei voi astua alas kolmijalaltaan ja kertoa meille
-kaskuja runollisen haltioittumisensa hetkistä. Lukekaahan noita
-vanhoja asiakirjoja, joita Dycen ja Collierin uutteruus on esittänyt,
-selvittänyt ja vertaillut toisiinsa, ja lukekaa senjälkeen joku
-noita ilmaheijeisiä ajatuksia -- taivaitten purjehtijoita -- jotka
-näyttävät pudonneen taivaasta ja jotka, ei kokemuksemme, vaan
-ihminen povessamme omistaa kuin kohtalon Sanelmina -- ja sanokaahan,
-vastaavatko ne toisiaan, selittävätkö edelliset mitenkään jälkimäisiä
-tai kummatko valaisevat historiallisemmin häntä ihmisenä.
-
-Siispä, vaikka ulkoiset elämäkerralliset tietomme ovat niin
-niukat, on meillä, jos meillä on elämäkerran kirjoittajana
-Aubrey'n ja Rowe'n sijasta Shakespeare, todelliset, oleelliset
-tiedot hänestä, semmoiset, jotka kuvaavat hänen luonnettaan ja
-kohtaloaan, semmoiset, jotka meidän olisi tärkeintä tuntea,
-jos voisimme kohdata hänet elämässä ja joutua tekemisiin hänen
-kanssaan. Meillä on kirjoitettuina muistoon hänen vakaumuksensa
-niistä kysymyksistä, jotka kolkuttavat vastausta jokaisesta
-sydämestä -- hänen käsityksensä elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta,
-rikkaudesta ja köyhyydestä, elämän arvoista ja keinoista, joilla
-voimme ne saavuttaa, ihmisluonteista ja niistä salaisista tai
-ilmeisistä vaikutuksista, jotka johtavat heidän kohtalojaan, noista
-salaperäisistä, ylimahtisista voimista, joita tietomme ei voi
-käsittää, mutta jotka kuitenkin kutovat ilkeyttään tai lahjojaan
-kirkkaimpiin hetkiimme. Kukahan on lukenut hänen sonettinsa
-havaitsematta, että runoilija niissä naamarien suojissa, jotka
-ymmärtävälle lukijalle eivät ole mitään naamareita, on ilmaissut
-oppinsa ystävyydestä ja rakkaudesta: tunnelmien hämmennyksen
-herkimmässä ja samalla älykkäimmässä ihmismielessä? Mitä oman
-henkensä sisimpiä piirteitä onkaan hän kätkenyt näytelmiinsä?
-Hänen loistavista todellisen miehen ja kuninkaan kuvauksistaan
-voi havaita, mitkä muodot ja hienoudet häntä miellyttävät: hänen
-mieltymyksensä laajaan ystäväpiiriin, hänen taipumuksensa runsaaseen
-vierasvaraisuuteen ja iloisen ystävälliseen anteliaisuuteen. Puhukoot
-Timon, Warwick, kauppias Antonio hänen laajasydämisyydestään.
-Kaukana siitä, että Shakespeare olisi vähimmän tunnettu, päinvastoin
-on hän ainoa henkilö koko uudemmassa historiassa, jonka tunnemme.
-Mitähän kohtaa siveyden, tapojen, talouden, filosofian, uskonnon,
-aistikkuuden, elämänviisauden alalla ei hän olisi selvittänyt.
-Mistähän salaisuudesta hän ei olisi ilmaissut tietoaan? Mitähän
-virkaa, tointa tai toiminta-alaa hän ei olisi kosketellut? Millehän
-kuninkaalle hän ei olisi opettanut ryhtiä kuten Talma Napoleonille?
-Kuka neito ei olisi havainnut häntä hienommaksi omaa hentouttaan?
-Mikä rakastaja ei tuntisi rakkauttaan kylmäksi hänen rakkautensa
-rinnalla? Mikä viisas ei tyhjäksi viisauttaan? Kenelle hienolle
-maailmanmiehelle hän ei olisi todistanut hänen kömpelyyttään?
-
-Eräät kyvykkäät ja terävät arvostelijat eivät pidä mitään arvostelua
-Shakespearesta pätevänä, ell'ei se puhtaasti rajoitu hänen arvoonsa
-dramaattisena kirjailijana, ja pitävät he vääränä punnita häntä
-runoilijana ja ajattelijana. Minä asetan hänen dramaattiset ansionsa
-yhtä korkealle kuin nämä arvostelijatkin, mutta pidän ne kuitenkin
-toisarvoisina. Hän oli täysi, tulvillaan oleva ihminen, jolla oli
-paljon sanottavaa, aivot, jotka olivat pakahtumallaan ajatuksia ja
-kuvia, jotka etsien ilmaa tapasivat draaman lähimpänä tiehykkeenään.
-Jos hän olisi ollut vähäisempi, olisi meidän ihailtava sitä, kuinka
-hyvin hän täytti paikkansa ja mikä erinomainen näytelmäkirjailija
-hän oli -- ja semmoisena on hän maailman suurin. Mutta ilmeneepä,
-että se, mitä hänellä on sanottavanaan, on niin painokasta, että se
-kääntää huomion jonkun verran hänen sanontakeinoistaan, että hän
-on kuin pyhimys, jonka elämäkerta on käännetty kaikille kielille,
-esitetty runomuodossa ja suorasanaisesti lauluissa ja kuvissa ja
-typistetty sananlaskuiksi, niin että sattuma, joka antoi pyhimyksen
-ajatuksille puhelun tai rukouksen tai lakikirjan muodon, muuttuu
-epätähdelliseksi verrattuna sen yleispätevyyteen. Sama on asianlaita
-viisaan Shakespearen ja hänen elämänkirjansa kanssa. Hän kirjoitti
-sävelmät koko nykyaikaiselle soittotaiteellemme, nykyaikaisen
-elämämme ja nykyaikaiset tapamme hän kirjoitti runoiksi, hän kuvasi
-englantilaisen ja europalaisen ihmisen, amerikalaisen isän, hän
-piirsi ihmiset ja kuvasi päivät ja mitä niitten kuluessa tehtiin,
-hän luki miesten ja naisten sydämet, niiden vilpittömyyden, niiden
-vilpillisyyden, niiden heikkoudet, niiden heikkoudensynnit ja ne
-välivaiheet, joissa hyveet ja paheet liukuvat vastakohtiinsa, hän
-voi eroittaa äidin osan isän osasta lapsen kasvoissa tai piirtää
-hienot vivahderajat ihmisen vapauden ja kohtalon välille, hän
-tunsi ne ehkäisevät pidättävät lait, jotka muodostavat luonnon
-järjestysvallan, hänen silmiinsä kuvasti ihmiskohtalon sulous ja
-kammo yhtä todesti, mutta yhtä lievittyneenäkin kuin kuvastaa silmään
-edessä lepäävä maisema. Ja tämän elämänviisauden painokkuuden
-rinnalla hälvenee huomiosta muodon merkitys, olkoon se sitte draamaa
-vai eeposta. Ken kiinnittää huomionsa siihen, tekee kuin se, joka
-alkaisi tutkia paperia, jolle kuninkaan julistus on kirjoitettu.
-
-Shakespeare on yhtä kaukana suurien kirjailijain piiristä, kuin
-hän on kaukana tavallisista ihmisistä. Hän on käsittämättömän
-viisas, muut käsitettävän. Oikea lukija voi jollakin tavoin
-ikäänkuin tunkeutua Platon aivoihin ja ajatella sieltäkäsin,
-mutta ei Shakespearen. Jäämme aina oven ulkopuolelle. Esitys- ja
-luomisvoimaltaan on Shakespeare verraton. Kukaan ei voi kuvitella
-sitä paremmaksi. Hän saavutti sen äärimmän hengenhienouden, joka
-suinkin on mahdollista säilyttämällä yksilöllisen itsenäisyyden --
-hän on terävänhienoin kirjailija ja on melkeinpä kohoamaisillaan
-ulkopuolelle taiteen ja kirjailemisen rajoja. Tämän elämänviisauden
-tasalla ovat hänen mielikuvituksensa ja lyyrillinen voimansa. Hän
-puki kappaleittensa henkilöt muotoon ja tunteilla, kuin olisivat ne
-ihmisiä, jotka olivat eläneet hänen kattonsa alla, ja harvat todella
-eläneet ihmiset ovat jättäneet jälkeensä niin selviä luonnekuvia
-kuin nämä mielikuvitelmat. Ja he puhuivat kieltä, joka oli yhtä
-suloista kuin se oli asianmukaista. Ja kuitenkaan eivät hänen
-lahjansa koskaan viekotelleet häntä loistamaan yksin niillä, eikä hän
-helähytellyt ainoastaan yhtä kieltä. Aina läsnäoleva ja vaikuttava
-ihmisyys rinnastaa sopusuhtaisiksi kaikki hänen voimansa. Kertokoon
-joku kyvykäs mies jonkun kertomuksen, ja hänen erikoisuutensa
-esiytyy kohta. Hänellä ovat varmat havaintonsa, mielipiteensä ja
-puheenaineensa, jotka tilapäisesti ovat vallanneet hänet ja joita hän
-halulla esittää. Hän kuvaa yhtä asiaa toisen kustannuksella ottaen
-huomioon ei sitä, mikä on asianmukaista, vaan sen, mikä soveltuu
-hänelle itselleen ja hänen esitysvoimilleen. Mutta Shakespearella
-ei ole mitään erikoisuuksia, ei mitään kiusallisia mieliaineita,
-vaan esittää hän kaiken täsmällisesti ja asiaankuuluvasti, ei mitään
-oikkuja ja eriskummaisuuksia, hän ei ole mikään yksinomainen lehmien
-kuvaaja tai lintujen piirtäjä, hänellä ei ole mitään erikoisalaa tai
-sovinnaista tekotapaa, hänessä ei ole mitään esiytyvää itsekkyyttä:
-ylevän kertoo hän ylevästi, vähäpätöisen arvonsa mukaisesti. Hän on
-viisas ilman liioittelua ja pokkuroimista, hän on voimakas, kuten
-luonto on voimakas, joka kohottaa maat vuorenharjanteiksi ilman
-ponnistusta ja saman lain voimalla, jolla se kohottaa kuplan ilmaan,
-tehden kummankin yhtä mielellään. Tästä johtuu, että hänen voimansa
-ovat yhtä suuret niin ilveilyssä kuin murhenäytelmässäkin, niin
-kertovassa esityksessä kuin rakkauslauluissakin: runollinen voima
-niin ehtymätön, että jokainen lukija epäilee, voivatko toiset lukijat
-sitä täydellisesti käsittää.
-
-Tämä ilmaisuvoima tai voima siirtää olemisen sisin totuus soinnuksi
-ja runoksi tekee hänestä runoilijan perikuvan ja on antanut
-uuden tehtävän ajattelun ratkaistavaksi. Tämän vuoksi kuuluu hän
-luonnonhistoriaan ikäänkuin maapallomme päätuotteena, joka ennustaa
-uusia aikoja ja uutta kehitystä. Asiat kuvastuivat hänen runoudessaan
-ilman vammaa tai tahraa; hän voi piirtää hienon tarkkuudella
-ja suuren liioittelematta, traagillisen ja koomillisen yhtä
-tasapuolisesti ilman mitään pingoittelua tai yksipuolista suosimista.
-Hän ulotutti voimakkaan kuvauskykynsä vähimpään pikkuseikkaan asti,
-hiuskarvalleen, hän piirtää silmäripset ja kuoppasen poskella yhtä
-tarkasti ja varmasti kuin hän piirtää vuoren, ja kuitenkin kestävät
-nämä kuten luonnon luomat vahvimmankin mikroskoopin tarkastuksen.
-
-Lyhyesti, hän on pääesimerkki todistamaan, että enempi tai vähempi
-tuotteliaisuus, useammat tai harvemmat taulut eivät merkitse mitään.
-Hänellä oli kuvauksen voima. Daguerre havaitsi, kuinka voi syövyttää
-yhden kukkasen kuvan jodilevylle, ja senjälkeen voi niitä helposti
-syövyttää miljoonia. Esineitä ja aiheita on aina, mutta koskaan ei
-ole ollut niiden täyspitoista kuvausta. Tässä on nyt lopultakin
-täydellinen kuvausvoima, ja nyt astukoon maailma kuvattavaksi. Ei voi
-antaa mitään ohjetta, kuinka joku Shakespeare on tehtävä, mutta on
-näytetty toteen, että on mahdollista muuttaa elämä runoksi.
-
-Hänen lyyrillinen voimansa asuu teoksen yleishengessä. Sonetit,
-vaikkapa niiden erinomaisuus häipyy draamojen loisteen rinnalla, ovat
-yhtä saavuttamattomia kuin nekin, eikä se riipu yksityisten säkeitten
-ansiosta, vaan on se kappaleen kokonaisansio, ja näiden runollisten
-luomien äänensävy on kuin jonkun erinomaisen henkilön puheensointu,
-ja on nykyään yhtä mahdotonta luoda uudestaan yhtään säettä kuin koko
-runoa.
-
-Vaikkapa kappaleiden puheilla ja yksityisillä säkeillä on kauneus,
-joka viekottelee korvan viivähtämään niiden sulosoinnussa, niin
-tulvehtii kuitenkin jokainen lause niin kukkurallaan ajatusta ja
-on niin kiinteästi liitetty edellisiinsä ja seuraaviinsa, että
-loogillisinkin mieli on tyydytetty. Hänen keinonsa ovat yhtä
-ihmeteltäviä kuin hänen tarkoitusperänäkin; jokainen sivuseikkakin,
-jonka hän keksii yhdistääkseen toisiinsa jotkut sovittamattomat
-vastakkaisuudet, muodostuu hänellä runoksi. Hän ei ole pakoitettu
-astumaan alas ratsailta ja käymään sentähden että hänen hevosensa
-olisivat pillastuneet ja pyrkisivät toisaanne; hän pysyy kyllä
-satulassa.
-
-Herkin runous on alkuaan kokemusta, mutta ajatus on kehittynyt ja
-vaihtanut muotoa siitä kuin se oli kokemus. Sivistynyt ihminen
-saavuttaa useinkin jonkinmoisen taitavuuden runojen sepittämisessä;
-mutta helposti lukee heidän runoistaan heidän oman yksityisen
-elämäkertansa: joku, joka on perehtynyt yksityiskohtiin, voi nimittää
-jokaisen nimeltä: tämä tässä on Antti ja tuo Raakel. Ajatus pysyy
-täten epärunollisena. Se on siivellinen toukka, mutta ei vielä mikään
-perhonen. Runoilijan mielessä taas on tapahtuma kokonaan sulautunut
-uuteen ajatusmaailmaan ja kadottanut kaiken tilapäisyytensä.
-Tällaista hengen runsautta tapaa Shakespearella aina. Hänen
-kuvauksensa totuuden ja kiinteän yhtenäisyyden vuoksi sanoisimme,
-että hän ammentaa sanottavansa omasta sydämestään. Ja kuitenkaan ei
-siinä ole itsekkäisyyden jälkeäkään.
-
-Eräs vielä kuninkaallisempi piirre on runoilijalle ominainen.
-Tarkoitan hänen kirkasta ilomieltään, jota ilman ei kukaan voi olla
-runoilija -- onhan kauneus hänen tarkoitusperänsä. Hän rakastaa
-hyvettä, ei velvollisuutena, vaan siksi, että se on ihana: hän
-riemuitsee maailmasta, miehestä, naisesta sen armaan valon vuoksi,
-joka sädehtii niistä. Hän vuodattaa maailmaan kauneutta, ilon ja
-hilpeyden kirkkautta. Epikuros kertoo, että runoudella on semmoinen
-sulo ja viehätys, että rakastaja voisi luopua rakkaimmastaan
-päästäkseen nauttimaan siitä. Ja todelliset runoilijat ovat tunnetut
-tyynestä, kirkkaaniloisesta mielenlaadustaan. Homeros lepää
-auringonpaisteessa, Chaucer on iloinen ja rohkea, ja Saadi sanoo:
-"On huhuttu, että minä tekisin parannusta ja katuisin, mutta mitä
-on minulla tekemistä parannuksen ja katumisen kanssa?" Yhtä ylevän
-kirkas ja iloinen -- tai vielä paljoa kirkkaampi ja ilomielisempi
-on Shakespearen hengen sävy. Hänen nimensä herättää riemun ja
-vapahduksen tunteen ihmisrinnassa. Jos hän ilmestyisi johon seuraan,
-ken ei liittyisi hänen saattueeseensa? Hän ei kosketa mihinkään, joka
-ei saisi terveyden voimaa ja verevyyttä hänen juhlivan loistokkaassa
-esityksessään.
-
-Ja nyt, mikä on ihmisen lopputili tämän laulajansa ja hyväntekijänsä
-kanssa, jos yksinäisyydessä sulkien korvamme hänen maineensa
-humulta koetamme punnita hänen merkitystään meille? Yksinäisyydellä
-on ankarat opetuksensa, se voi opettaa meitä olemaan ilman
-niinhyvin sankareita kuin runoilijoita, se asettaa Shakespearenkin
-vaakalaudalle ja havaitsee hänessäkin ihmisyyden puolinaisuutta ja
-epätäydellisyyttä.
-
-Shakespeare, Homeros, Dante, Chaucer näkivät sen ylevän loiston ja
-sisällisen merkityksen, joka leikkii ja värehtii näkyvän elämän yllä;
-he tunsivat, että omenapuulla oli muu syvempi tarkoitus kuin kantaa
-omenoita, viljalla muu tarkoitus kuin jauhetuksi tuleminen ja että
-maapallo ei ollut olemassa ainoastaan ollakseen kynnettävänämme ja
-tienämme, että kaikki nämä kantoivat toista, hienompaa ja ihanampaa
-satoa ihmishengelle: olivat ihmishengen ajatusten vertauskuvia
-ja luonnonhistorian alalla kuin jonakin ihmishengen sanattomana
-selityksenä ja vastineena. Shakespeare käytti niitä väreinä ja
-muodosti kuvansa niistä. Hän tyytyi niiden kauneuteen eikä koskaan
-astunut sitä askelta, joka tuntui välttämättömältä semmoiselle
-nerolle kuin hän: hän ei pyrkinyt näkemään ja tutkimaan sitä
-voimaa ja merkitystä, joka on kätkettynä näihin vertauskuviin,
-selvittämään mitä ne itse itsessään sanovat? Hän käytti niitä
-alkuvoimia, jotka odottivat hänen herätystään, ihmisten huvitukseksi.
-Hän oli ihmiskunnan huvitusmestari. On aivan kuin olisi joku
-tieteen majesteetillisen voiman avulla saanut taivaankappaleet
-vallittavikseen ja nyt vetänyt ne radoiltaan loistamaan jossakin
-sunnuntai-iltaisessa ilotulituksessa ja kuuluttaisi nyt kaikissa
-kaupungeissa: "Todellakin erinomainen ilotulitus tänä iltana!"
-Eivätkö luonnon voimat ja niiden tajuaminen ole sen arvokkaammat
-kuin katuserenadi tai sikarin savu? Muistuu mieleen torventorahdus
-Koraanista: "Taivaat ja maa ja mitä niiden välillä on -- luuletteko
-te, että olemme luoneet ne leikillä?" Kun kysytään ainoastaan kykyä
-ja hengenvoimaa, ei ihmismaailmassa ole toista hänen vertaistansa.
-Mutta kun on kysymys elämästä, elämän aineksista ja apukeinoista,
-miten hyödyttää hän minua silloin? Mitä merkitsee elämä? Onko se
-ainoastaan jokin "Laskiaistiistai" tai "Kesäyön unelma" tai "Talvinen
-tarina"? Mitä merkitsee kuva enemmän tai vähemmän? Tulee mieleen
-Shakespeare-seuran egyptiläinen tuomio, että hän oli rattoisa
-näyttelijä ja teatterinjohtaja. En saa mielessäni tätä asiaa
-sopusointuun hänen runoutensa kanssa. Muut ihmeteltävät miehet ovat
-eläneet elämänsä jonkinmoisessa sopusoinnussa ajatustensa kanssa,
-mutta tämä taas ilmeisimmässä ristiriidassa. Jos hän olisi ollut
-vähäisempi, jos hän olisi saavuttanut ainoastaan tavallisen suuren
-kirjailijan suuruuden, jonkun Baconin, Miltonin, Tasson, Cervantesin,
-olisimme jättäneet tämän asian ihmiskohtalojen hämärään, mutta että
-hän, tämä ihmisten ihminen, joka antoi tiedollemme ihmishengestä
-uudet laajemmat ainekset kuin koskaan ennen ja joka vei ihmiskunnan
-lippua muutaman kivenheiton eteenpäin kaaokseen -- että hän ei
-ollut viisas omassa elämässään -- se on merkittävä ihmiskunnan
-aikakirjoihin, että suurin runoilijoistamme on elänyt, maineettoman
-ja jokapäiväisen elämän ja käyttänyt neronvoimaansa yleisön
-ajanvietteeksi.
-
-Hyvä -- toisetkin ihmiset, pappi ja profeetta, israelilainen,
-saksalainen ja ruotsalainen ovat nähneet samaa kuin hänkin: hekin
-ovat nähneet elämän lävitse mitä se sisälsi. Ja millä tuloksella?
-Kauneus hupeni kuin tuhka tuuleen, he näkivät ehdottoman käskyn,
-suvaitsemattoman, vuorenkorkean velvollisuuden, pakko ja kolkkous
-laskeutui heidän ylleen kuin vuorten painona, ja elämä riisuutui
-aaveellisen kaameaksi, ilottomaksi toivioretkeläisen katumusmatkaksi,
-koettelemukseksi, jota joka taholta saartivat tuskalliset tarinat
-Adamin lankeamisesta ja kirouksesta takanamme, tuomiopäivästä,
-kiirastulesta ja piinanpaikasta edessämme; ja näkijän samoinkuin
-kuulijan sydän heissä lannistui.
-
-Täytyy tunnustaa, että nämä ovat puol'ihmisten puol'näkemyksiä.
-Maailma odottaa yhä vielä runoilijapappiaan, sovittajaa, joka ei ole
-ilveilevä näyttelijä Shakespearen kanssa eikä hapuileva haudoissa
-mustamieli Swedenborgin kanssa, vaan joka on näkevä, puhuva, toimiva
-aina yhtä ehtymättömällä hengenvoimalla. Sillä tieto on kohottava
-auringonloistonkin kirkkaammaksi; oikea on ihanampi kuin mikään
-yksityinen tunneliikutus, ja rakkaus voi sointua yhteen kaiken
-käsittävän viisauden kanssa.
-
-
-
-
-VI.
-
-Napoleon, käytännön mies.
-
-
-Yhdeksännentoista vuosisadan etevimpien henkilöiden seassa on
-Bonaparte ehdottomasti tunnetuin ja valtaavin, ja perustuu hänen
-valta-asemansa siihen uskollisuuteen, jolla hän ilmaisee ja
-edustaa sitä ajatus- ja hengensuuntaa ja niitä pyrintöperiä, jotka
-vallitsevat aikamme käytännöllisissä ja sivistyneissä piireissä.
-Swedenborgin opin mukaan on jokainen elin muodostunut sen kanssa
-yhdenlaatuisista pikkuelimistä, eli kuten toisinaan sanotaan,
-jokainen kokonaisuus on muodostunut kaltaisistaan eli että
-keuhkot ovat muodostuneet lukemattomista pikkukeuhkoista, maksa
-lukemattomista pikkumaksoista, munuaiset pikkumunuaisista j.n.e.
-Jos havaitaan, että joku voi tempaista mukaansa joukkojen voiman ja
-innostuksen, jos Napoleon on Ranska, jos Napoleon on Europa, niin
-tapahtuu se tämän yhdenmukaisuuslain mukaan siksi, että kansa, jota
-hän vallitsee, on muodostunut pienois-Napoleoneista.
-
-Meidän yhteiskunnassamme on vallitsemassa kestävä vastakohtaisuus
-vanhoillisen ja kansanvaltaisen luokan välillä; niiden välillä, jotka
-jo ovat koonneet satonsa aittaan, ja nuorten ja köyhien välillä,
-joiden vielä on koottava; kuolleen työn etujen välillä -- se on
-työn, jonka ovat tehneet jo kauan sitte haudassa levänneet kädet ja
-joka työ nyt on kätkettynä joutilaitten kapitalistien omistamiin
-pääomiin, maaomaisuuksiin tai rakennuksiin, ja toisaalta elävän työn
-etujen välillä, työn, joka pyrkii itse omistamaan maan, rakennukset
-ja pääomat. Edellinen luokka on pelokas, itsekäs, ahdasmielinen,
-uudistuksia vihaava ja menettää se alinomaa kuoleman kautta
-jäseniään. Jälkimäinen luokka on myöskin itsekäs, anastushaluinen,
-rohkea, itseensä luottava, lukumäärältään aina edellistä valtaavampi
-ja lisäytyy se joka hetki uusien syntymäin kautta. Se haluaa pitää
-kaikki tiet avoinna kaikkien kilpailulle ja yhä lisätä teiden lukua
--- liikemiesluokka Amerikassa, Englannissa, Ranskassa ja koko
-Europassa: teollisuuden ja kyvykkyyden miehet. Napoleon on heidän
-edustajansa. Toimekkaat, kunnolliset, kyvykkäät miehet kautta koko
-keskiluokan ovat kaikkialla vaistollaan tunteneet Napoleonissa
-ruumiillistuneen demokraatin. Hänellä oli heidän hyveensä ja heidän
-paheensa ja ennen kaikkea heidän henkensä ja pyrintöperänsä. Tämä
-pyrintöperä on aineellinen, tavoittelee aistillista menestystä, ja
-käyttää se rikkaimpia ja moninaisimpia keinoja saavuttaakseen tämän
-päämäärän; mekaanisiin voimiin perehtyneenä on se korkeimmassa
-määrässä älyperäinen, laajasti ja seikkaperäisesti oppinut
-ja taidokas, mutta se alistaa kaikki järjen- ja hengenvoimat
-apukeinoiksi aineellisen menestyksen saavuttamisessa. Rikkaaksi
-tuleminen on päämäärä. "Jumala on luvannut", sanoo Koraani,
-"jokaiselle kansalle profeetan sen omalla kielellä." Pariisi, Lontoo
-ja New York, liike, raha ja aineellinen mahti olivat myöskin saavat
-profeettansa, ja Bonaparte katsottiin soveliaaksi ja lähetettiin.
-
-Kaikki ne miljoonat lukijat, jotka lukevat kaskuja, muistelmia,
-elämäkertoja Napoleonista, riemuitsevat niistä, koska he niissä
-tutkivat omaa historiaansa. Napoleon on läpeensä nykyaikainen
-ilmiö, ja onnensa kukkulalla vallitsee hänessä ihan sama henki kuin
-nykyaikaisessa sanomalehdistössä. Hän ei ole mikään pyhimys -- tai
-käyttääksemme hänen omia sanojaan, "mikään kapusiinimunkki" -- hän
-ei ole mikään sankari sanan ylevässä merkityksessä. Jokapäiväinen
-ihminen näkee hänessä samat ominaisuudet ja voimat kuin muissakin
-jokapäiväisissä ihmisissä. Hän näkee hänessä ihmisen, itsensä
-kaltaisen, synnyltään tavallisen kansalaisen, joka varsin tajuttavien
-ansioiden vuoksi saavutti semmoisen valta-aseman, että hän voi
-noudattaa kaikkia niitä mielitekoja, jotka elävät tavallisessa
-ihmisessä, mutta jotka tämä on pakoitettu salaamaan ja kieltämään:
-hyvää seuraa, hyviä kirjoja, nopea matkustus, pukuja, komeita
-aterioita, lukematon palvelijakunta, mieskohtaista vaikutusvoimaa,
-tilaisuus esiytyä ympäristönsä hyväntekijänä, maalauksien,
-kuvapatsaitten, soitannon, palatsien tarjoomat hienostuneet
-nautinnot, julkiset kunnianosoitukset -- tarkalleen sitä, mikä
-ilahuttaa yhdeksännentoista vuosisadan ihmisen sydäntä -- kaikkea
-sitä oli tällä valtaavalla miehellä yllin ja kyllin.
-
-On luonnollista, että mies, joka niin kokonaan kuin Napoleon mukausi
-joukkojen ja ympäristönsä yleisen hengen mukaan, ei ainoastaan
-edusta, vaan suorastaanpa ottaa yksinoikeudekseen ja anastaa
-toisten hengenominaisuudet. Täten lainasi ja omisti Mirabeau
-jokaisen onnistuneen ajatuksen ja sanan, joka lausuttiin Ranskassa.
-Dumont kertoo, että hän istui Kansalliskonventin lehterillä ja
-kuunteli erästä Mirabeaun puhetta. Dumontin mieleen juolahti
-sopiva loppulause puheeseen, ja hän kirjoitti sen välittömästi
-lyijykynällä muistoon ja näytti sen lordi Elginille, joka istui
-hänen seurassaan. Tämä kiitti sitä ja Dumont näytti sen illalla
-Mirabeaulle. Mirabeau luki sen, selitti sen mainioksi ja ilmoitti,
-että hän sommittelee sen puheeseensa huomispäivän istunnossa. "Se
-on mahdotonta", sanoi Dumont, "koska, ikävä kyllä, olen näyttänyt
-sen lordi Elginille." "Vaikka olisittekin näyttänyt sen lordi
-Elginille ja vielä viidellekymmenelle muulle henkilölle lisäksi,
-niin pidän sen kuitenkin huomenna", ja hän pitikin sen todella
-seuraavan päivän istunnossa, ja vaikutti se varsin tehokkaasti.
-Mirabeau tunsi nimittäin valtaavassa persoonallisuudessaan, että
-ajatukset ja henki, jotka hänen läsnäolonsa herätti, olivat yhtä
-paljon hänen omiansa, kuin jos hän olisi itse lausunut ne julki, ja
-että hän omistamalla ne omikseen antoi niille kantavuuden. Paljon
-ehdottomampi ja keskittävämpi vielä oli vaikutukseltaan Mirabeaun
-kansansuosion perijä, joka peri vielä paljon muutakin kuin hänen
-valta-asemansa Ranskassa. Itse asiassa lakkaa Napoleonin laatuinen
-mies puhumasta ja ajattelemasta yksityisenä ihmisenä. Hän on niin
-laajassa määrässä vastaanottava, ja on hänen asemansa semmoinen,
-että hän tulee kuin kaiken aikansa ja maansa neron, älyn ja voiman
-toimistoksi. Hän voittaa taistelut, hän säätää lakikirjat, hän määrää
-painot ja mitat, hän tasoittaa Alpit, hän rakentaa tiet. Kaikki
-etevät insinöörit, oppineet, tilastotieteilijät ammentavat tietonsa
-hänelle, samaten kaikki terävät päät joka alalla: hän omaksuu parhaat
-toimenpiteet ja leimaa ne omikseen eikä yksin niitä, vaan vieläpä
-jokaisen onnistuneen ja merkittävän lausunnon ja ilmiönkin. Jokainen
-Napoleonin lausuma sana ja jokainen hänen kirjoittamansa rivi
-ansaitsee lukemista, sillä se edustaa Ranskan ajatusta.
-
-Bonaparte oli tavallisen ihmisen epäjumala, sillä hänellä oli
-rajattomimmassa määrässä tavallisen ihmisen ominaisuudet ja
-hengenlahjat. On oma tyydytyksensä sillä, että pääsee valtiotaidon
-alimmille asteille, sillä siellä saamme heittää yli laidan kaiken
-teeskentelyn ja ulkokultaisuuden. Bonaparte kamppaili kuten koko se
-suuri luokka, jota hän edustaa, saavuttaakseen valtaa ja rikkautta --
-mutta hän erikoisesti kamppaili kokonaan keinoista välittämättä. Hän
-sysäsi syrjään kaikki ne tunteet, jotka hämmentävät ja häiritsevät
-ihmistä näissä pyrinnöissä. Tunteilemisen jätti hän naisten ja lasten
-asiaksi. Fontanes tulkitsi 1804 Napoleonin omaa ajatusta, kun hän
-senaatista puhuessaan lausui: "Sire, pyrkimys täydellisyyteen on
-pahin sairaus, mikä koskaan on vaivannut ihmishenkeä." Vapauden ja
-edistyksen puolustajat ovat hänelle "ideologeja" -- jolla sanalla
-hänen suussaan on varsin halventava merkitys; "Necker on ideologi",
-"Lafayette on ideologi."
-
-Eräs italialainen, liiaksikin tunnettu sananlasku sanoo: "Jos
-tahdot menestyä, älä ole liika hyvä." On eduksi asianomaiselle,
-jos hän visseissä rajoissa on vapautunut säälin, kiitollisuuden ja
-jalomielisyyden tunteista, koska silloin se, mikä meille ennen oli
-ylipääsemättömänä esteenä ja yhä vieläkin on sitä toisille, muuttuu
-sopivaksi aseeksi tarkoitusperillemme aivan kuin joki, joka oli
-vaikeana esteenä, talvella muuttuu liukuisimmaksi tieksi.
-
-Napoleon luopui kerta kaikkiaan tunteista ja tunnesuhteista ja tahtoi
-turvautua ainoastaan käsiinsä ja päähänsä. Hänen ilmakehässään ei ole
-mitään ihmettä ja taikaa. Hän on työntekijä, joka käsittelee vaskea,
-rautaa, puuta, maata, teitä, rakennuksia, rahoja, sotajoukkojapa
-on kaikessa johdonmukaisin, kestävin ja viisain työmestari. Hän ei
-ikinä väsähdä tai ammenna tietojaan kirjoista, vaan työskentelee hän
-luonnonvoimien täsmällisyydellä. Hän ei ole menettänyt synnynnäistä
-tosiasiain vaistoaan. Semmoiselle ihmiselle antavat ihmiset
-tietä kuin luonnolle. Tosinhan löytyy ihmisiä yllin ja kyllin,
-jotka ovat upottauneet aineellisiin asioihin, maatyöntekijöitä,
-seppiä, merimiehiä ja yleensä kaikki koneellisen työn tekijät,
-ja tiedämme, kuinka todellisilta ja oleellisilta semmoiset
-tuntuvat tiedemiesten ja oppineiden rinnalla; mutta näiltä puuttuu
-tavallisesti järjestämiskyky, ja ovat he kuin käsiä ilman päätä.
-Mutta Bonaparte liitti tähän maaperäiseen ja eläimelliseen voimaan
-älyämis- ja yleistämiskyvyn, niin että ihmiset näkivät hänessä
-yhdistyneinä luonnon ja hengen voiman, ikäänkuin olisivat meri ja maa
-ruumiillistuneet ja alkaneet laskea. Senpävuoksi onkin, kuin olisivat
-meri ja maa edellyttäneet häntä. Hän esiytyi omainsa keskellä, ja he
-omaksuivat hänet. Tuo laskeva työntekijä tuntee, mitä hän käsittelee
-ja mikä on oleva tulos. Hän tunsi kullan ja raudan, pyöräin ja
-laivojen, sotajoukkojen ja valtiomiesten ominaisuudet ja vaati, että
-kaikki työskentelisivät laatunsa mukaan.
-
-Sotataito oli se leikki, jossa hän osoitti ja käytti laskutaitoaan.
-Sen salaisuus oli hänen mukaansa siinä, että oli aina käytettävänä
-enemmän voimia kuin vihollisella sillä kohdalla, jolla itse tekee
-hyökkäyksen tai jolla vihollinen sen tekee, ja koko kykynsä kohdistaa
-hän loputtomiin liikenteisiin ja rintamasiirtoihin marssiakseen
-aina vihollista vastaan kulmarintamassa ja tuhotakseen hänen
-voimansa kohta kohdalta. On ilmeistä, että pienikin voima käytettynä
-taidolla ja ripeästi siten, että on aina kaksi yhtä vastaan
-taistelurintamassa, voi olla ylivoimainen paljoa suuremmallekin
-joukolle.
-
-Aika, hänen luonteenlaatunsa ja aikaisemmat olosuhteensa yhdistyivät
-kehittääkseen esiin tämän demokraatin perikuvan. Hänellä oli
-luokkansa hyveet ja edellytykset niiden tehokkaiksi tekemiseen.
-Terve äly, joka samalla kuin se näkee jonkun pyrintöperän myöskin jo
-näkee keinot sen saavuttamiseksi, ilo näiden keinojen käyttämisestä
-ja näiden keinojen valinta, yksinkertaistuttaminen ja yhdistäminen
-toinen toisensa tehostuttamiseksi, hänen toimintansa suora ja
-päättävä suuntauminen päämaalia kohden, se viisaus, jolla hän näkee
-kaiken, ja se tarmo, jolla hän tekee kaiken, tekevät hänestä sen
-puolueen luontaisen pään ja elimen, jota minä sen laajuuden vuoksi
-nimittäisin yleensä _nykyaikaisuus_puolueeksi.
-
-Kaikessa menestyksessä on luonnolla verrattomasti suurin osansa ja
-niinpä tässäkin. Semmoista miestä tarvittiin, ja semmoinen mies
-syntyi, mies kuin kiveä ja rautaa, joka voi istua hevosen selässä
-kuusitoista seitsemäntoista tuntia yhtäpäätä tai olla useammat
-päivät ilman lepoa ja ravintoa, paitsi mitä hän ikäänkuin varkain
-ennätti; ahmaista itselleen, mies, joka heittäysi tekoihinsa tiikerin
-äkillisyydellä ja voimalla, jota eivät estäneet ja häirinneet mitkään
-epäröinnit; eheän tarmokas, kestävän tulinen, itsekäs, ymmärtävä ja
-siinä määrässä kaikki asiat läpinäkevä mies, että häntä eivät voineet
-erehdyttää ja viedä harhaan mitkään toisten ihmisten vakuutukset
-ja väitteet tai hänen oma taikauskoisuutensa tai kiihkeytensä ja
-tulisuutensa. "Minun rautakäteni", sanoi hän, "ei ollut käsivarteni
-päässä, se oli välittömästi liitettynä päähäni." Hän kunnioitti
-luonnon ja kohtalon voimia ja luki niiden ansioksi etevämmyytensä,
-sen sijaan että hän kuten lahjattomammat ihmiset olisi pöyhistellyt
-itseään taipumattomuutensa vuoksi ja rohjennut taisteluun luontoa
-vastaan. Hänen kaunopuheisuutensa mielilauseena oli viittaus
-hänen onnentähteensä, ja yhtä mielellään kuin kansakin sanoi hän
-itseään "Kohtalon lapseksi". "Minua syytetään", sanoi hän, "että
-olen tehnyt suuria rikoksia. Minunlaiseni ihmiset eivät tee mitään
-rikoksia. Mikään, ei ole yksinkertaisempaa kuin minun ylenemiseni,
-on turhaa laskea sitä vehkeilyjen ja rikosten syyksi: se perustui
-ajan olosuhteisiin ja maineeseen, että olin taistellut kunnollisesti
-maani vihollisia vastaan. Olen aina astunut rinnan yleisen
-mielipiteen ja tapahtumain kanssa. Mitä olisivat rikokset silloin
-minua hyödyttäneet?" Kerta taaskin sanoi hän puhuen pojastaan:
-"Poikani ei voi täyttää sijaani, en voisi itse täyttää sijaani. Olen
-olosuhteitten luoma."
-
-Hänellä oli suoraan asian ytimeen kohdistuva toimintatarmo
-yhdistyneenä ennenkuulumattomaan asiantuntemukseen. Hän on peloittava
-realisti kaikille lavertelijoille, ja saattoi hän kaikki totuuden
-ja todellisuuden kaihtijat hämmennyksiin. Hän näkee asioiden
-oleellisen puolen ja heittäytyy suoraan käsiksi vastahakoiseen
-kohtaan muusta välittämättä. Hänen voimansa on oikeaa laatua, se
-perustuu asiantuntemukseen. Hän ei koskaan voittanut umpimähkään,
-vaan voitti hän taistelunsa päässään, ennenkuin hän voitti ne
-kentällä. Hänen pääapuneuvonsa ovat hänessä itsessään. Hän ei kysy
-neuvoa keneltäkään. 1796 kirjoitti hän Direktoriumille: "Olen
-johtanut sotaretkeä keneltäkään neuvoa kysymättä. En olisi saanut
-aikaan mitään, jos olisin ollut pakoitettu noudattamaan jonkun toisen
-henkilön mielipidettä. Olen saavuttanut muutamia etuja taistellessani
-suurempilukuista vihollista vastaan ja tämän aikana, jolloin olemme
-olleet kaiken puutteessa, ja on tämä voittoni johtunut siitä, että
-olen ollut vakuutettu luottamuksestanne minuun, ja tekoni sentähden
-ovat olleet yhtä ripeitä kuin ajatukseni."
-
-Meidän päiviimme asti vilisee historia esimerkkejä kuningasten ja
-hallitsijain kyvyttömyydestä. He ovat säälittäviä ihmisiä, sillä he
-eivät tiedä, mitä heidän on tehtävä. Kutojat ovat lakossa leivän
-puutteen vuoksi, ja kuningas ja hänen ministerinsä tietämättä mitä
-tehdä vastaavat heille pajuneteilla. Mutta Napoleon ymmärsi asiansa.
-Tässä oli mies, joka jokaisena hetkenä ja tapahtumainkäänteessä
-tiesi, mitä seuraavana oli tehtävä. Tämmöinen rohkaisee ja virkistää
-ei ainoastaan kuningasten, vaan myöskin kansalaisten mieliä.
-Useimmilla ihmisillä ei yleensä ole seuraavaa hetkeä, he elävät
-kädestä suuhun ilman suunnitelmaa, ovat aina matkansa päässä ja
-odottavat joka tekonsa jälkeen toiminnanaihetta ulkopuoleltaan.
-Napoleon olisi ollut maailman erinomaisin ihminen, jos hänen
-tarkoitusperänsä olisivat olleet puhtaasti yleisiä. Semmoisenaankin
-herättää hän luottamusta ja rohkaisee mieltä toimintansa ihmeellisen
-yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi. Hän on järkähtämätön,
-varma, itsensäkieltävä, tarpeen tullessa vaatimatonkin, valmis
-uhraamaan kaiken tarkoitusperänsä saavuttamiseksi -- rahaa,
-sotajoukot, kenraalit, oman turvallisuutensakin; häntä ei johda
-harhaan kuten tavallisia seikkailijoita hänen omien voimiensa
-loisto. "Tapahtumat eivät saa määrätä valtiotaitoa", sanoi hän,
-"vaan valtiotaidon on määrättävä tapahtumat." "Riuhtaistautua joka
-tapauksen mukaan, on samaa kuin olla omaamatta mitään valtiollista
-järjestelmää." Hänen voittonsa olivat hänelle ainoastaan yhtä monta
-porttia, eikä hän koskaan hetkeksikään tilapäisten olosuhteitten
-huikaisevassa temmellyksessä kadottanut silmistään tietään eteenpäin.
-Hän tiesi, mitä oli tehtävä, ja riensi suoraan päämaaliansa
-kohden. Hän olisi tahtonut lyhentää suorinta kohtisuoraa tietäkin
-päämääräänsä. Epäilemättä voi hänen elämäkerrastaan poimia kamalia
-kaskuja siitä hinnasta, millä hän osti saavutuksensa, mutta häntä ei
-silti ole katsottava julmaksi, vaan ainoastaan semmoiseksi, joka ei
-tuntenut mitään esteitä tahdolleen; hän ei ollut verenhimoinen ja
-julma -- mutta onneton se asia tai ihminen, joka oli hänen tiellään!
-Ei verenhimoinen, mutta verta säästämätön -- ja säälitön. Hän näki
-ainoastaan tarkoittamansa asian: esteen oli väistyminen tieltä.
-"Sire, kenraali Clarke ei voi itävaltalaisten patterin hirvittävän
-tulen vuoksi yhtyä kenraali Junot'iin." -- "Vallatkoon patterin." --
-"Sire, jokainen rykmentti, joka lähenee tuota helvetillistä tulta,
-on tuhon oma. Sire, mitä käskette?" -- "Eteenpäin, eteenpäin!"
-Seruzier, tykistöeversti, kuvaa "Sotamuistelmissaan" seuraavasti
-muutamaa kohtausta Austerlitzin tappelun jälkeen: "Juuri kun Venäjän
-armeija vaikeasti, mutta hyvässä järjestyksessä peräytyi jäätyneen
-järven yli, kiidätti keisari Napoleon täyttä karkua tykistöä kohden.
-'Te tuhlaatte aikaa', huusi hän, 'ampukaa noita joukkoja, niiden
-täytyy hukkua, tähdätkää jäähän!' Käsky pysyi kymmenen minuuttia
-täyttämättä. Turhaan sijoitettiin tarkoituksen saavuttamiseksi joukko
-upseereita, minut niiden mukana erään mäen rinteelle, kuulamme
-kiitivät jäätä myöten sitä murtamatta. Havaiten tämän koetin minä
-yksinkertaista keinoa tähtäämällä kevyemmillä tykeillä ylöspäin.
-Raskaitten kuulien melkein kohtisuora putoaminen aikaansai toivotun
-tuloksen. Minun keinoani noudattivat välittömästi viereiset patterit,
-ja silmänräpäyksessä olimme haudanneet muutamia tuhansia venäläisiä
-ja itävaltalaisia järven pohjaan." [Koska en ole saanut tietoani
-alkuperäisestä lähteestä enkä ole tilaisuudessa saamaan käsiini
-Seruzier'ta, en tohdi käyttää tapaamaani korkeaa lukumääräilmoitusta.]
-
-Hänen apuneuvojensa runsauden edessä tuntui jokainen este hupenevan
-olemattomiin. "Ei saa olla mitään Alppeja", sanoi hän ja rakensi
-oivalliset tiensä, jotka asteettain kiemurrellen kapusivat niiden
-äkkijyrkimpiä rinteitä, kunnes Italia oli yhtä avoimena Pariisille
-kuin mikä kaupunki tahansa Ranskassa. Tarmonsa takaa taisteli hän
-kruununsa puolesta. Päätettyään, mitä oli tehtävä, teki hän sen
-kaikella mahdillaan. Hän ponnisti kaikki voimansa. Hän pani kaikki
-alttiiksi eikä säästänyt mitään, ei ampumavaroja, ei rahaa, ei
-joukkoja, ei kenraaleja, ei itseään.
-
-Ilolla näemme kaiken täyttävän tehtävänsä laatunsa mukaan, olkoon
-se sitte lypsylehmä tai kalkkarokäärme; ja jos sota on paras keino
-kansainvälisiä riitaisuuksia ratkaistaessa (kuten suurin osa
-ihmiskuntaa näkyy arvelevan), niin oli Bonaparte varmaankin oikeassa
-käydessään niitä perinpohjin. "Sodan suuri perusaate on siinä", sanoi
-hän, "että armeijan pitää aina, päivällä ja yöllä ja joka hetki olla
-valmiina voimainsa mukaiseen vastarintaan." Hän ei ikinä säästänyt
-ampumavarojaan, vaan antoi hän sataa vihollisen asemaa vastaan
-rautavirran -- pommeja, kuulia, yhteislaukauksia -- tuhotakseen
-kaiken vastustuksen. Jokaista kohtaa vastaan, jossa vastarinta
-oli tulinen, keskitti hän eskvadroonan eskvadroonan jälkeen
-musertavaksi ylivoimaksi, kunnes se oli pyyhitty pois tieltä. Eräälle
-rakuunarykmentille sanoi Napoleon Lobensteinissä, kaksi päivää ennen
-Jenan taistelua:
-
-"Pojat, älkää pelätkö kuolemaa; kun sotamiehet käyvät uljaasti päin
-kuolemaa, pakoittavat he sen vihollisen riveihin." Hyökkäyksen
-tuoksinassa hän ei enää säästänyt itseään. Hän pusersi kaikki
-voimansa. On sula totuus, että hän Italiassa teki, minkä hän voi ja
-kaiken, minkä hän voi. Hän oli toisinaan perikadon partaalla, ja
-hänen oma persoonansa häilyi suurimmassa vaarassa. Arcolen luona
-tuli hän suistetuksi suohon, itävaltalaiset seisoivat hänen ja
-hänen joukkojensa välillä täydessä hyökkäyksessä, ja hän pelastui
-ainoastaan äärimpäin ponnistusten kautta. Lonaton luona ja muissa
-paikoissa riippui hiuskarvasta, ett'ei hän joutunut vangiksi. Hän
-taisteli kuudessakymmenessä taistelussa. Hän ei koskaan saanut
-kyllikseen, jokainen voitto oli ainoastaan uusi ase. "Minun
-valtani kukistuisi, ellen ylläpitäisi sitä aina uusilla voitoilla;
-taistelut ja voitot ovat tehneet minusta sen mitä olen, taistelujen
-ja voittojen avulla on minun pysyttävä pystyssäkin." Hän tunsi
-kuten jokainen viisas mies, että tarvitaan yhtä paljon elinvoimaa
-säilyttämiseen kuin luomiseenkin. Olemme aina vaarassa, aina
-vaikeuksissa, aina perikadon partaalla, ja ainoastaan neuvokkuus ja
-rohkeus voi meidät pelastaa.
-
-Tätä elokkuutta valvoi ja hillitsi kylmin järki ja tarkkuus.
-Pikainen kuin salama hän oli hyökätessään ja saavuttamaton
-vallituksissaan. Hänen hyökkäyksensäkään ei koskaan ollut
-äkkipikaisen rohkeuden teko, vaan tarkkojen laskujen tulos. Hänen
-käsityksensä parhaasta puolustuskeinosta oli, että piti aina olla
-hyökkäävänä puolena. "Kunnianhimoni", sanoi hän "oli suuri, mutta
-kylmä." Eräässä keskustelussaan Las Casas'in kanssa huomautti
-hän: "Mitä siveelliseen rohkeuteen tulee, niin olen harvoin
-tavannut semmoista kello-kaksi-aamulla-laatua: tarkoitan semmoista
-valmistaumatonta rohkeutta, joka on tarpeen odottamattomissa
-tilaisuuksissa ja joka kaikkein aavistamattomimmissakin tapauksissa
-sallii mielen täysin vapaasti arvostella ja ratkaista"; ja
-epäröimättä selitti hän itsellään olevan suurimmassa määrässä tuota
-"kello-kaksi-aamulla-rohkeutta, ja ainoastaan harvoin tavanneensa
-vertaisiaan siinä suhteessa."
-
-Kaikki riippui hänen laskelmiensa tarkkuudesta, eivätkä tähdet olleet
-täsmällisemmät kierrossaan kuin hänen laskunsa. Hänen persoonallinen
-huomionsa ulottui vähäpätöisimpäänkin pikkuseikkaan. "Montebellon
-luona käskin Kellermannin hyökkäämään kahdeksansadan ratsumiehen
-kanssa, ja näillä eristi hän kuusituhatta unkarilaista krenatööriä
-aivan itävaltalaisen ratsuväen silmien edessä. Tämä ratsuväki
-oli parin kilometrin päässä ja olisi neljännestunnissa voinut
-saapua paikalle ja olen huomannut, että juuri nämä neljännestunnit
-aina ratkaisevat taistelun." "Ennen taistelua ajatteli Bonaparte
-ainoastaan hiukan, mitä olisi tehtävä, jos hän saisi voiton, mutta
-paljon, mitä hänen oli tehtävä, jos onni kääntyisi vastaiseksi."
-Sama punnitseva ja terve järki ilmenee kaikessa hänen toiminnassaan.
-Hänen ohjeensa kirjurilleen Tuileriessa ansaitsevat mainitsemista.
-"Yöllä astukaa huoneeseeni niin harvoin kuin mahdollista. Älkää
-herättäkö minua, jos teillä on jotain hyviä uutisia; niillä ei ole
-mitään kiirettä. Mutta jos teillä on huonoja uutisia, herättäkää
-minut paikalla, sillä silloin ei ole hetkeäkään tuhlattavana."
-Samanlaatuista omituista ajansäästöä tavoitteli hän menettelyssään
-rasittavan kirjeenvaihtonsa suhteen ollessaan kenraalina Italiassa.
-Hän määräsi Bourriennen jättämään kaikki kirjeet aukaisematta
-kolmeksi viikoksi ja huomasi silloin suureksi tyydytyksekseen,
-kuinka suuri osa kirjeenvaihdosta täten oli saanut täytäntönsä
-tosiasioissa, eikä enää kaivannut vastausta. Hänen työkykynsä oli
-suunnaton, melkein yli-inhimillinen. On ollut monta työkykyistä
-kuningasta Odysseuksesta Wilhelm Oranialaiseen asti, mutta ainoakaan
-ei ole saanut toimeen kymmenettäkään osaa siitä, mitä tämä mies on
-ennättänyt.
-
-Näihin luonnonlahjoihin liittyi Napoleonilla se etu, että hän oli
-syntynyt yksityiseen ja halpaan asemaan. Myöhempinä päivinään
-oli hän kylläkin heikko koettaakseen liittää kruunuihinsa ja
-kunniamerkkeihinsä vielä aatelisuuden säätykunnian; mutta
-hän tunnusti, missä kiitollisuuden velassa hän oli ankaralle
-kasvatukselleen, eikä salannut halveksumistaan syntyperäisiä
-kuninkaita, "noita perinnöllisiä aaseja" kohtaan, kuten hän
-karkeasti nimitti Bourboneja. Hän sanoi, että "maanpakonsa aikana
-eivät he olleet oppineet mitään eivätkä unohtaneet mitään".
-Bonaparte oli palvellut kaikissa sotapalveluksen eri arvoasteissa
-ja ollut kansalainen ennenkuin hän oli keisari, ja oli hänellä siis
-avain ymmärtämään kansaa. Hänen huomautuksensa ja arvostelunsa
-ilmaisevat hänen keskiluokantuntemuksensa pätevyyttä ja tarkkuutta.
-Ne, joilla oli tekemistä hänen kanssaan, havaitsivat, että hän
-ei ollut petettävissä, vaan että hän voi laskea yhtä hyvin kuin
-joku toinenkin. Tämä ilmenee joka kohdassa hänen S:t Helenalla
-kirjoitettaviksi sanelemiaan "Muistelmia". Kun keisarinnan menot
-ja hänen oma taloutensa sekä palatsinsa olivat saaneet hänet
-suuriin velkoihin, tarkasti Napoleon itse velkojien laskut, keksi
-liikavaatimuksia ja laskuvirheitä ja supisti heidän vaatimuksistaan
-melkoisia summia.
-
-Valtaavasta aseestaan, nimittäin niistä miljoonista, jotka
-noudattivat hänen käskyjään, sai hän kiittää edustavaa asemaansa. Hän
-kiinnittää mieltämme semmoisena kuin hän seisoo edessämme Ranskan
-ja Europan ensimäisenä; ja hän pysyy päällikkönä ja kuninkaana
-ainoastaan sikäli kuin vallankumous tai työtä tekeväin joukkojen
-edut tapaavat hänessä elimensä ja johtajansa. Yhteiskunnallisessa
-suhteessa tunsi hän työn merkityksen ja arvon ja kallistui
-luonnostaan sille puolelle. Minua miellyttää muuan tapaus, jonka eräs
-hänen elämäkerrankirjoittajistaan S:t Helenalla kertoo. "Kävellessään
-kerta mrs Balcomben kanssa meni muutamia palvelijoita ohitse
-tiellä kantaen raskaita laatikkoja, ja mrs Balcombe vaati jotenkin
-suuttuneesti heitä pysymään jälissä. Napoleon keskeytti sanoen:
-'Kunnioittakaa kuormaa, rouva!' Keisariutensa aikoina kiinnitti
-hän huomiotaan pääkaupungin torien korjaamiseen ja kaunistamiseen.
-'Tori', sanoi hän, 'on tavallisen kansan Louvre.' Hänen päätekonsa,
-jotka ovat jääneet hänen jälkeensä, ovat hänen mainiot tiensä. Hän
-täytti joukkonsa hengellään, ja jonkinmoinen vapaa ja toverillinen
-suhde kehittyi hänen ja niiden välille, suhde, jommoista hovisäännöt
-ja -muodot eivät milloinkaan suvainneet upseerien ja hänen itsensä
-välillä. Ne tekivät hänen silmäinsä alla semmoista, johonka mitkään
-muut joukot eivät olisi pystyneet. Paras todiste hänen suhteestaan
-joukkoihinsa on hänen päiväkäskynsä Austerlitzin taistelupäivän
-aamulla, jossa Napoleon lupaa joukoilleen pysyttäytyä poissa tulesta.
-Tämä julistus, joka on aivan päinvastainen, kuin mitä kenraalit ja
-ruhtinaat tavallisesti antavat taistelupäivän aamulla, valaisee
-riittävästi armeijan ihailevaa kunnioitusta johtajaansa kohtaan."
-
-Mutta vaikkapa täten yksityiskohdissa onkin yhteyttä Napoleonin ja
-rahvaan välillä, niin piilee hänen todellinen voimansa sentään siinä
-kansan vakaumuksessa, että hän nerossaan ja pyrintöperissään oli sen
-edustaja ei ainoastaan silloin, kun hän imarteli sitä, vaan myöskin
-kun hän antoi sen tuntea valtaansa ja kun hän otti sen nuorukaiset
-riveihinsä. Yhtä hyvin kuin kuka Jakobiini tahansa Ranskassa osasi
-hän haastella vapaudesta ja tasa-arvoisuudesta; viitattaessa siihen
-kalliiseen, vuosisatoja vanhaan vereen, joka oli vuodatettu,
-kun murhattiin Enghienin herttua, lausui hän: 'Eihän minunkaan
-vereni mitään ojavettä ole.' Kansa tunsi, että valtaistuimella
-ei enää istunut ja maata imenyt pieni joukko vallanperijöitä,
-jotka olivat eroitetut kaikesta yhteydestä maanlasten kanssa, ja
-jotka elivät ammoin sitte unohdetun yhteiskuntatilan aatteissa ja
-ennakkoluuloissa. Tuon verenimijäin sijasta hallitsi nyt Tuileriessa
-mies heidän joukostansa, jolla oli samat tiedot ja mielipiteet kuin
-heilläkin ja joka siis aukaisisi heille ja heidän lapsilleen tiet
-voimaan ja vaikutukseen. Lopussa oli nyt uneliaan ja itsekkään
-politiikan aika, joka aina ehkäisi ja asetti rajat nuorten miesten
-voimille ja edistymiselle, ja toiminnan ja kunnianhimon aika
-alkanut. Ihmisen voimat ja toimeliaisuus olivat nyt löytäneet
-käytäntönsä; loistavat palkinnot kimaltelivat nuorukaisten ja
-kykyjen silmäin edessä. Vanha, rautasiteinen, keskiaikainen Ranska
-oli muuttunut nuoreksi Ohioksi tai New Yorkiksi, ja ne jotka saivat
-tuntea uuden hallitsijan hellittämätöntä ankaruutta, suvaitsivat
-sitä sen sotilasjärjestelmän välttämättömänä seurauksena, joka oli
-karkoittanut sortajat. Ja vielä silloinkin kun kansan enemmistö jo
-oli alkanut kysellä, olivatko he todella voittaneet mitään uuden
-hallitsijan uuvuttavain sotaväen ottojen ja veronkantojen kautta --
-vielä silloinkin astuivat kaikki maan kyvykkäät miehet, mitä arvoa ja
-laatua he olivatkin, puolustamaan häntä luonnollisena suojelijanaan.
-Kun häntä 1814 neuvottiin turvautumaan ylempiin kansanluokkiin, sanoi
-Napoleon ympärillään oleville: "Hyvät herrat, nykyisessä asemassani
-on ainoa aatelistoni esikaupunkien roskaväki."
-
-Napoleon vastasi näitä luontaisia odotuksia. Hänen asemansa vaati
-välttämättömästi häntä suosimaan kaikenlaatuista kyvykkyyttä ja
-antamaan sille kaikki luottamustoimet, ja hänen taipumuksensa
-kävi tässä yhteen hänen valtiotaitonsa kanssa. Kuten jokainen
-suurempilahjainen henkilö kaipasi hänkin epäilemättä miehiä ja
-vertaisiaan ja tunsi halua mitata voimiaan toisten mestarien kanssa
-eikä sietänyt houkkioita ja ala-arvoisia henkilöitä. Italiassa
-etsi hän miehiä eikä löytänyt ainoatakaan. "Hyvä Jumala!" sanoi
-hän, "kuinka harvinaisia ovat todelliset miehet! Italiassa on
-kahdeksantoista miljoonaa ihmistä, ja suurella vaivalla olen tuskin
-tavannut heitä kaksi -- Dandolon ja Melzin." Myöhemmin hänen
-kokemuksiensa laajetessa ei hänen kunnioituksensa ihmisiä kohtaan
-kasvanut. Muutamana katkerana hetkenä sanoi hän eräälle vanhemmista
-ystävistään: "Ihmiset ansaitsevat sen halveksimisen, jonka he minussa
-herättävät. Minun tarvitsee ainoastaan ripustaa hiukan kultarihmaa
-kunnon tasavaltalaisteni takille, ja kohta ovat he, mitä ikinä vaan
-tahdon." Tämä kärsimättömyys kaikkea henkistä löyhyyttä vastaan oli
-kuitenkin epäsuora tunnustus niille kyvykkäille henkilöille, jotka
-olivat pakoittaneet hänen kunnioittamaan itseään, ei ainoastaan
-hänen ystävinään ja apumiehinään, vaan myöskin hänen vastustajinaan.
-Hän ei voinut sekoittaa Foxia ja Pittiä, Carnotia, Lafayettea
-ja Bernadottea hovinsa liehakoitsijoihin, ja huolimatta hänen
-järjestelmällisen itsekkyytensä aiheuttamasta pyrinnöstä halventaa
-niiden suurten sotapäällikköjen ansioita, jotka taistelivat hänen
-kanssaan ja puolestaan, on hän antanut varsin suuren tunnustuksen
-päälliköille semmoisille kuin Lannes, Duroc, Kleber, Dessaix,
-Massena, Murat, Ney ja Augereau. Vaikkakin hän tunsi itsensä heidän
-suojelijakseen ja heidän onnensa perustajaksi, ikäänkuin silloin kun
-hän sanoi: "Olen tehnyt kenraalini maan tomusta," ei hän kuitenkaan
-voinut salata tyydytystään saadessaan heiltä apua ja kannatusta,
-joka suhtautui hänen tehtävänsä suuruuteen. Venäjän sotaretkellä
-valtasi hänet marsalkka Neyn rohkeus ja neuvokkuus siinä määrin,
-että hän sanoi: "Minulla on rahakirstussani kaksisataa miljoonaa,
-ja ne kaikki antaisin Neystä." Luonnekuvaukset, jotka hän on
-piirtänyt muutamista marsalkoistaan, ovat tarkkapiirtoiset, ja
-vaikkapa ne eivät tyydyttäneetkään ranskalaisten upseerien pohjatonta
-turhamaisuutta, ovat ne kuitenkin epäilemättä tarkalleen osattuja. Ja
-itse asiassa, kaikenlaatuista ansiokkuutta tarvittiin, ja oli sillä
-vapaa edistymismahdollisuus hänen hallituksensa aikana. "Tunnen",
-sanoi hän, "jokaisen kenraalini syvyyden ja ponnen." Luontaista
-kykyä kohtasi varmasti ystävällinen vastaanotto hänen hovissaan.
-Seitsemäntoista miestä on hänen aikoinaan kohonnut tavallisesta
-sotamiehestä kuninkaiksi, marsalkoiksi, herttuoiksi tai kenraaleiksi,
-ja Kunnialegioonan ristejä jaettiin persoonallisen arvon eikä
-perhesuhteitten mukaan. "Kun sotamiehet ovat saaneet tulikasteen
-taistelutanterella, ovat he kaikki samanarvoisia silmissäni."
-
-Kun kuningas, joka luonnostaan on kuningas, saa kuninkaan nimenkin,
-on jokainen tyydytetty ja hyvillään. Vallankumous oikeutti Faubourg
-St. Antoinen mahtavan roskaväen samaten kuin jokaisen tallipojan ja
-ruudinkantajan armeijassa pitämään Napoleonia lihana heidän lihastaan
-ja heidän puolueensa miehenä; mutta suuren kyvyn menestyksessä on
-jotakin, joka voittaa puolelleen yleisenkin myötätuntoisuuden.
-Missä vaan järki ja henki voittaa tuhmuuden ja vilpin, siellä
-tuntevat kaikki järkevät ihmiset oman etunsa päässeen voitolle, ja
-järkiolentoina tunnemme ilmassa kuin puhdistavan sähköiskun, kun
-henkinen mahti kukistaa aineellisen voiman. Kun vaan irtaudumme
-paikallisesta ja tilapäisestä puolueellisuudesta, tunnemme, että
-Napoleon taistelee puolestamme; hänen voittonsa ovat kunniallisia
-voittoja, tuo voimakas höyrykone työskentelee meidän hyväksemme. Mikä
-vaan vetoaa mielikuvitukseemme kohoten yli tavallisten ihmisvoiman
-rajojen, rohkaisee ja vapahtaa ihmeellisesti mieltämme. Tuo kyvykäs
-valtaava pää, joka vyörytteli ja käsitteli itsessään semmoisia
-aatteita ja suunnitelmia, tuo silmä, joka kantoi läpi Europan,
-tuo neuvokas kekseliäisyys, nuo ehtymättömät apuneuvot: -- mitä
-tapahtumia, mitä romanttisia kuvia, mitä outoja ja ihmeellisiä
-tilaisuuksia ja käänteitä! -- kun hän auringon laskeutuessa Sisilian
-mereen tähystelee Alppeja kohden, kun hän järjestäen sotajoukkojaan
-taistelurintamaan pyramiidien juurella sanoo niille: "Noiden
-pyramiidien laelta katsoo teitä neljäkymmentä vuosisataa", kun
-hän kulkee läpi Punaisen meren ja kahlaa Suezin kannaksen lahtea.
-Ptolemaisin rannikolla hautoi hän päässään suunnattomia suunnitelmia.
-"Jos olisin saanut valloitetuksi Acren, olisin muuttanut maailman
-muodon." Yönä jälkeen Austerlitzin taistelun, joka oli hänen
-keisariksi tulemisensa vuosipäivä, tervehti hänen armeijansa häntä
-koristelaitteella, jonka muodosti neljäkymmentä taistelussa vallattua
-lippua. Ehkä hänen ilonsa saadessaan tehdä nämä vastakohdat niin
-räikeiksi kuin mahdollista on hieman lapsellista, kuten silloin
-kun hän huvitti itseään antamalla kuningasten vartoa itseään hänen
-odotushuoneissaan Tilsitissä, Pariisissa, Erfurtissa.
-
-Emme voi kesken kaikkea ihmisten yleistä saamattomuutta,
-ryhdittömyyttä ja väliäpitämättömyyttä kylliksi onnitella itseämme
-siitä, että meillä on tämä ripeä, voimakas, toimekas mies, joka
-tarttui tilaisuutta partaan ja osoitti meille, mitä on tehtävissä ja
-saavutettavissa pelkästään niillä voimilla, jotka jossakin määrin
-ovat jokaisen ihmisen käytettävissä, nimittäin täsmällisyydellä,
-tarkkuudella, rohkeudella ja päättävällä perusteellisuudella!
-"Itävaltalaiset", sanoi hän, "eivät tunne ajan arvoa." Esittäisin
-hänet aikaisempina vuosinaan varovan viisauden perikuvana. Hänen
-voimansa ei piile missään hurjassa uhkarohkeassa yltiöpäisyydessä,
-missään haltioittuneessa innostuksessa kuten Muhammedin tai missään
-erikoisessa valtaavassa lumous- ja vakuutuskyvyssä, vaan on se siinä,
-että hän kussakin erikoisessa tapauksessa turvautui terveeseen
-järkeensä eikä luottanut sääntöihin ja tapoihin, Opetus, jonka hän
-antaa meille, on sama, jonka elokkuus ja valppaus aina antavat
--- nimittäin, että niillä on aina tilaa maailmassa. Miten moneen
-pelokkaaseen epäilyyn on tämän miehen elämä vastauksena. Kun hän
-astui esiin, oli yleisenä mielipiteenä sotilaspiireissä se, ett'ei
-ollut mitään uudistettavaa sota-alalla kuten nykyään on yleisenä
-mielipiteenä, ett'ei ole mitään uudistettavaa valtiotaidon, kirkon,
-kirjallisuuden, kaupan, maanviljelyksen tai yhteiskunnallisten
-olojen ja tapojen aloilla, ja kuten on kaikkina aikoina yleisenä
-uskona, että maailma on saavuttanut lopullisen kehityksensä. Mutta
-Bonaparte ymmärsi asiat paremmin kuin yleinen mielipide ja vielä
-enemmän: hän tiesi, että hän ymmärsi ne paremmin. Luulen että
-kaikki ihmiset ymmärtävät asiat paremmin kuin mitä heidän tekonsa
-osoittavat, tietävät että ne laitokset, joita me niin monisanaisesti
-ylistelemme, eivät ole muuta kuin käyntikortteja ja kuplia; mutta
-he eivät jaksa uskoa tietoonsa. Bonaparte luotti omaan järkeensä
-eikä välittänyt vähääkään toisten ajatuksista. Maailma kohteli hänen
-uutuuksiaan aivan kuten se kohtelee kaikkia uutuuksia -- esitteli
-loputtomia vastaväitteitä, esitti kaikkia mahdollisia esteitä, mutta
-hän näpsäytti sormiaan sen vastaväitteille. "Se, mikä tuottaa niin
-suuria vaikeuksia maasotapäällikölle", huomaa ja huomauttaa hän, "on
-niin runsaiden ihmis- ja eläinmäärien välttämätön muonitus. Jos hän
-antautuu toimennusmiestensä määrättäväksi, ei hän pääse liikahtamaan
-paikaltaan, ja kaikki hänen liikkeensä ovat olevat tehottomat."
-Hänen terveestä järjestään on esimerkkinä hänen lausuntonsa menosta
-yli Alppien talvisaikaan, jota siihen asti kaikki sotakirjailijat
-toinen toistaan matkien olivat kuvanneet mahdottomaksi. "Talvi",
-sanoo Napoleon, "ei ole epäedullisin vuodenaika menolle yli korkeiden
-vuorien. Lumi on silloin lujaa, ilmasuhteet tasaisia, eikä tarvitse
-pelätä lumivyöryjä, jotka ovat ainoa todellinen vaara Alpeilla.
-Noilla korkeilla vuorilla on usein joulukuulla varsin kauniita
-päiviä, jolloin ilma on kuivahkon kylmää ja erinomaisen tyyntä."
-Luettakoon edelleen hänen kuvauksensa taistelun voittamisen taidosta.
-"Jokaisessa taistelussa tulee hetki, jolloin uljaimmatkin joukot
-uskaliaimpain ponnistusten jälkeen tuntevat halua livistää pakoon.
-Tämä säikäys syntyy siitä, että ne kadottavat luottamuksen omaan
-rohkeuteensa, ja tarvitaan ainoastaan vähäpätöinen sysäys, jokin
-tekosyy, joka herättää niiden rohkeuden uudelleen. Taito on nyt
-tämän sysäyksen aikaansaamisessa ja tämän tekosyyn keksimisessä.
-Arcolen luona voitin minä taistelun kahdellakymmenellä viidellä
-ratsumiehellä. Älysin tuon väsähdyshetken ja käytin sitä hyväkseni,
-annoin jokaiselle noista kahdestakymmenestäviidestäni torven ja
-voitin taistelun tällä hyppysellisellä miehiä. Nähkääs, kaksi
-armeijaa on kuin kaksi elävää ruumista, jotka kohtaavat toisensa
-ja koettavat säikäyttää toisiaan: tulee silloin säikähdyksen
-silmänräpäys, ja sitä silmänräpäystä on käytettävä hyväksi. Kun
-on ottanut osaa moneen taisteluun, huomaa tämän silmänräpäyksen
-helposti: se on yhtä helppoa kuin yhteenlasku."
-
-Tämä yhdeksännentoista vuosisadan edustaja liitti muihin lahjoihinsa
-myöskin lahjan mietiskellä yleisiä asioita. Häntä ilahutti käsitellä
-kaikkia käytännöllisiä, kirjallisia ja yliaistillisia kysymyksiä.
-Hänen mielipiteensä on aina alkuperäinen ja käy aina suoraan asiaan
-käsiksi. Egyptin matkallaan oli hänen tapansa päivällisen jälkeen
-määrätä kolme neljä henkilöä puolustamaan jotakin lauselmaa ja yhtä
-monta vastustamaan sitä. Hän määräsi puheenaineen, ja koskivat
-keskustelut uskontoa, eri laatuisia hallitusmuotoja ja sotataitoa.
-Eräänä päivänä kysyi hän, olivatko tähdet asuttuja? Toisena
-kuinka kauan maailma oli ollut olemassa? Kolmantena esitti hän
-pohdittavaksi, oliko maapallo häviävä tulen vaiko veden kautta, joku
-toinen kerta keskusteltiin taas aavistusten todenperäisyydestä tai
-pettävyydestä ja unien merkityksestä. Varsinkin oli hän mieltynyt
-puhumaan uskonnosta. 1806 puhui hän Fournier'in, Montpellier'in
-piispan kanssa teologisista asioista. Oli kaksi asiaa, joista he
-eivät voineet päästä yksimielisyyteen, nimittäin opit helvetistä
-ja pelastuksesta kirkon ulkopuolella. Keisari kertoi Josefinelle
-väitelleensä näistä kahdesta asiasta oikein peijakkaasti, mutta
-piispan pysyneen järkähtämätönnä. Filosofeille hän kernaasti myönsi
-kaiken, mitä oli todistettu uskontoa vastaan ihmisten ja ajan tekona;
-mutta hän ei sietänyt kuulla mistään materialismista. Eräänä kauniina
-yönä laivan kannella kesken kiihkeätä väittelyä materialismista
-osoitti Bonaparte tähtiä kohden ja sanoi: "Hyvät herrat, puhukaa
-niin paljo kuin tahdotte -- mutta kuka on tehnyt kaiken tuon?"
-Häntä ilahutti keskustella tiedemiesten kanssa, varsinkin Monge'n
-ja Berthollet'in; mutta kirjailijoita hän ylenkatsoi: "ne ovat
-pelkkiä suupaltteja". Myöskin lääketieteestä puhui hän mielellään
-varsinkin niiden käytännöllisten lääkärien kanssa, joita hän piti
-korkeimmassa arvossa, kuten Corvisart'in Pariisissa ja Antonomarchi'n
-St. Helenalla. "Uskokaa minua", sanoi hän tälle jälkimäiselle,
-"olisi parempi meille jättää kaikki nuo lääkityskeinot: elämä on
-linnoitus, josta ette te enkä minä tunne mitään. Miksikä häiritä sitä
-sen itsepuolustautumisessa? Sen omat keinot ovat paljoa tehoisammat
-kuin teidän työhuoneenne kaikki leikkelyveitset. Corvisart tunnusti
-suoraan minulle, että kaikki teidän likaiset sekoitelmanne eivät
-kelpaa mihinkään. Lääketiede on kokoelma epävarmoja määräyksiä,
-joiden tulokset kaiken kaikkiaan otettuina ovat ihmiskunnalle enemmän
-vaarallisia kuin hyödyllisiä. Vesi, ilma ja puhtaus ovat minun
-lääkekirjani pääkappaleet."
-
-Hänen muistelmillaan, jotka hän saneli kreivi Montholon'ille ja
-kenraali Gourgaud'ille St. Helenalla, on suuri arvo sittenkin, vaikka
-niissä hänen tunnetun vilpillisyytensä vuoksi nähtävästi onkin
-tehtävä melkoisia miedonnuksia ja poistoja. Hänellä on luonteessaan
-sitä hyvänsuopuutta, joka seuraa voimaa ja itsetietoista ylemmyyttä.
-Ihailen hänen yksinkertaisia, selviä taistelukuvauksiaan, jotka ovat
-yhtä hyvät kuin Caesarin, hänen suopeata ja tarpeeksi kunnioittavaa
-esitystään marsalkka Wurmserista ja muista vastustajistaan ja
-hänen kirjailijakykyään vaihtelevien aineittensa asianmukaisessa
-käsittelemisessä. Miellyttävin osa on kuvaus Egyptinretkestä.
-
-Hänellä oli ajattelevat ja syvät hetkensä. Joutohetkinään joko
-leirissä tai palatsissaan Napoleon osoittautuu neroksi, joka
-heittäytyy punnitsemaan yliaistillisia asioita samalla synnynnäisellä
-totuudenpyrkimyksellä ja samalla kärsimättömyydellä kaikkea tyhjää
-sanahelinää vastaan, jota hän oli tottunut osoittamaan sodassa.
-Hän voi nauttia yhtä paljon jokaisesta mielikuvituksen leikistä,
-romaanista tai sukkeluudesta kuin onnistuneesta sotaliikkeestäkin
-taistelutanterella. Häntä huvitti kiihdyttää Josefinen ja hänen
-hovinaistensa mielikuvitusta kertomalla hämärästi valaistussa
-huoneessa tekaistuja kauhujuttuja, joiden vaikutusta hänen äänensä ja
-näyttelijäkykynsä erinomaisesti lisäsivät.
-
-Sanon Napoleonia aikamme keskiluokan edustajaksi ja asianajajaksi,
-tuon joukon, joka tavoitellen rikkautta tungokseen asti täyttää
-nykyaikaisen maailman torit, puodit, konttorit, tehtaat, laivat.
-Hän oli kansankiihottaja, vanhojen tapojen kukistaja, sisällinen
-uudistaja, vapaamielinen, äärimmäisyysmies, keinojen keksijä, joka
-aukaisi ovet ja torit ja kumosi yksinoikeudet ja väärinkäytökset.
-Luonnollisesti eivät rikkaat ja ylimykset pitäneet hänestä.
-Englanti, pääoman keskus, ja Rooma ja Itävalta, perinnäistapojen
-ja sukutaulujen keskukset, vastustivat häntä. Vanhentuneiden
-ja vanhoillisten kansanluokkien hämmennys, Rooman ylhäisten
-pappihupakkojen ja narrien säikäys -- jotka toivottomuudessaan olivat
-valmiit turvautumaan kaikkeen, tuliseen rautaankin -- valtiomiesten
-onnistumattomat yritykset turhilla lupauksilla pettää ja vilpistää
-häntä, Itävallan keisarin salakavala ystävyys sekä nuorten tulisten,
-toimintakykyisten miesten vaisto, joka kaikkialla havaitsi hänessä
-keskiluokan mahtavan edustajan, antavat loistoa ja tehoa hänen
-elämäkerralleen. Hänellä oli edustamainsa joukkojen hyveet,
-hänellä oli myöskin heidän huonot puolensa. Surukseni on minun
-tunnustaminen, että tällä loistavalla kuvalla on toinenkin puolensa.
-Mutta rikkauksien tavoittelussamme havaitsemme aina sen onnettoman
-puolen, että se pettää meidät ja on saavutettavissa ainoastaan
-tunteittemme tukahuttamisen tai heikentämisen kustannuksella;
-eikä ole siis vältettävissä, että tapaamme saman asianlaidan
-vallitsemassa tämän taistelijan elämässäkin, joka yksinkertaisesti
-oli päättänyt saavuttaa loistavan menestyksen elämässä valitsematta
-ja häikäilemättä keinojaan.
-
-Bonapartelta puuttuivat aivan ihmeteltävässä määrässä kaikki jalommat
-tunteet. Maailman sivistyneimmän ajan ja kansan ensimäisellä
-edustajalla ei ole tavallisen totuudenrakkauden ja kunniallisuuden
-tajua ja hyveitä. Hän tekee vääryyttä kenraaleilleen, on itsekäs ja
-omistaa kaiken itselleen, anastaa halpamaisesti Kellermannin tai
-Bernadotten suurtekojen kunnian ja ansion, hän vehkeilee syöstäkseen
-uskollisen Junot'insa toivottomaan vararikkoon poistaakseen hänet
-siten Pariisista, jossa hänen tapojensa tuttavallinen, suorasukaisuus
-loukkaa hänen valtaistuimensa nuorta arvoa. Hän valehtelee
-häikäilemättä. Virallinen lehti, hänen Moniteurs'insa ja kaikki hänen
-tiedonantonsa ja julistuksensa sisältävät ainoastaan sen, minkä hän
-soisi ihmisten uskovan; ja mikä pahempi, yksinäisessä saaressaan
-istui hän kylmäverisesti väärentäen tosiasioita, aikamääriä
-ja luonteita saadakseen elämänsä teatraalisesti tehokkaaseen
-valaistukseen. Kuten kaikki ranskalaiset rakasti hän intohimoisesti
-näyttämöllistä vaikuttavaisuutta. Jokaisen teon, josta huokuisikin
-ylevämpi henki, myrkyttää tämä alituinen vaikutuksen ja tehon
-laskeminen. Hänen "tähtensä", hänen kunnian rakkautensa, hänen
-oppinsa sielun kuolemattomuudesta ovat kaikki aitoranskalaisia.
-"Minun pitää häikäistä ja hämmästyttää. Jos myöntäisin painovapauden,
-olisi valtani kolmessa päivässä mennyttä." Hänen mielipyrkimyksensä
-on herättää itsestään niin paljo melua kuin mahdollista. "Suuri
-maine on suurta melua, mitä enemmän, sitä kauemmaksi kuuluu.
-Lait, laitokset, muistopatsaat, kansat, kaikki ne luhistuvat ja
-kukistuvat, ainoastaan huuto ja maine pysyy ja kaikuu aikojen
-taakse." Kuolemattomuus on hänelle yksinkertaisesti mainetta. Hänen
-käsityksensä siitä, mikä tehoo ihmisiin, ei ole perin mairitteleva.
-"On kaksi vipusinta, joilla voi saada ihmiset liikkeelle --
-omanvoiton pyyntö ja pelko. Rakkaus on ainoastaan tuhma joutava
-mielijohde, uskokaa se. Ystävyys on ainoastaan sana. En rakasta
-ketään. En rakasta veljiänikään, ehkä Josefia hiukan tottumuksesta ja
-koska hän on vanhempi veljeni; ja Duroc'ista, hänestä pidän myöskin,
-mutta miksi? -- koska hänen luonteensa miellyttää minua: hän on tuima
-ja päättävä, luulen, ett'ei se mies ole ikinä vuodattanut kyyneltä.
-Ja omasta puolestani tiedän hyvin, ett'ei minulla ole ainoatakaan
-luotettavaa ystävää. Niin kauan kuin pysyn sinä, mitä olen, on
-minulla oleva niin sanottuja ystäviä kuinka paljon hyvänsä. Tunteet
-jääkööt naisten asiaksi, miehen pitää olla luja sydämeltään ja
-tarkoitusperiltään tai olkoon sekoittumatta sotaan ja valtiotoimiin."
-Hän oli täysin häikäilemätön. Hän olisi voinut varastaa, panetella,
-murhata, hukuttaa tai myrkyttää, jos se vaan oli hänen edukseen. Hän
-ei tuntenut mitään jalomielisyyttä, vaan pelkkää halpaa vihaa, hän
-oli rajattoman itsekäs ja uskoton, petti korttipelissä, oli kauhea
-juoruamaan, aukaisi toisten kirjeitä ja ylpeili pahamaineisesta
-poliisilaitoksestaan, hieroi käsiään ilosta, kun oli saanut kuulla
-jonkun salaisuuden ympäristöstään ja kehuskeli "tietävänsä kaiken",
-hän sekausi naispukujen leikkelemiseen ja kuunteli tuntematonna
-kaduilla kansan hurraahuutoja ja ylistelyjä. Hänen tapansa
-olivat karkeat ja jyrkät. Hän käyttäytyi naisia kohtaan alhaisen
-tuttavallisesti. Hän tapasi nypistää heitä korviin tai nipistellä
-poskeen ollessaan hyvällä tuulella, miehiäkin hän loppupäiviinsä
-asti nykii korvista ja viiksistä ja silittää ja taputtaa heitä kuin
-hevosia. Ei käy ilmi, onko hän kuunnellut avaimenrei'issä, ainakaan
-ei ole saatu häntä siinä kiinni. Lyhyesti, kun olemme perehtyneet
-kaikkeen tuohon sädehtivään voimaan ja loistoon, niin huomaamme
-lopullisesti, ettemme ole olleet tekemisissä minkään kunnonmiehen
-kanssa, vaan petturin ja roiston: ja hän ansaitsee täydellisesti
-nimityksen _Jupiter Scapin_ tai Veijari-Jupiter.
-
-Kuvatessani niitä kahta puoluetta, joihinka nykyaikainen yhteiskunta
-jakautuu -- kansanvaltaista ja vanhoillista sanoin, että Bonaparte
-edustaa kansanvaltaisuutta, toiminnan ja käytännön miehiä
-ennallaanolijoita ja vanhoillisia vastaan. En silloin huomauttanut
-eräästä asiasta, joka kuuluu niiden oleellisiin ominaisuuksiin,
-nimittäin, että nämä puolueet eroavat toisistaan ainoastaan kuten
-nuori ja vanha. Kansanvaltainen on nuori vanhoillinen, vanhoillinen
-vanha kansanvaltainen. Ylimysmielinen on kypsynyt ja hedelmäksi
-tullut kansanvaltainen -- kumpikin puolue seisoo nimittäin samalla
-pohjalla, omaisuuden ratkaisevan merkityksen perustalla, jota
-toinen tavoittelee saavuttaakseen, toinen taas säilyttääkseen.
-Bonaparten voi sanoa edustavan koko tämän puolueen historiaa, sen
-nuoruutta ja sen vanhuutta, vieläpä runollisen oikeudenmukaisuuden
-perustalla sen kohtaloakin omassa kohtalossaan. Vastavallankumous,
-vastapuolue odottaa yhä toteuttajaansa ja edustajaansa, miestä, joka
-rakastaa ja ajaa todellisesti yleisiä ja yhteishyvällisiä asioita ja
-tarkoitusperiä.
-
-Napoleon oli kuin mahdollisimman edullisissa olosuhteissa tehty koe
-siitä, mihinkä järki pystyy ilman omaatuntoa. Ikinä ei ole ollut
-johtajaa, jolla olisi ollut semmoiset lahjat ja voimat, ikinä ei
-ole ollut johtajalla semmoisia apuneuvoja ja apulaisia. Ja mitä
-tuloksia jättivät nyt tämä rajaton kyky ja valtava voima, nämä
-suunnattomat armeijat, poltetut kaupungit, tuhlatut aarteistot,
-miljoonat uhratut miehet, koko hämmennetty, turmeltu Europa? Ei
-mitään. Kaikki häipyi kuten hänen kanuunainsa savu eikä jättänyt
-jälkeäkään. Hän jätti Ranskan pienempänä, köyhempänä, heikompana kuin
-minä hän sen tapasi, ja koko vapaustaistelu oli alettava alusta.
-Koko koe oli perusteeltaan itsemurhaavaa laatua. Ranska palveli
-häntä voimallaan ja väellään ja varoillaan, niin kauan kuin se voi
-nähdä etunsa hänen eduissaan, mutta kun ihmiset huomasivat, että
-voittoa seurasi uusi sota, tuhouneita armeijoita uudet sotamiesotot
-ja että ne, jotka olivat ponnistelleet niin henkeen ja vereen asti,
-eivät koskaan päässeet nauttimaan työnsä hedelmästä -- he eivät
-päässeet tuhlaamaan, mitä olivat saaneet kokoon, eivät päässeet
-lepäämään höyhenpatjoillaan eikä pöyhistelemään palatseihinsa,
--- kun he huomasivat tämän kaiken, niin luopuivat he hänestä.
-Ihmiset havaitsivat, että hänen kaikkinielaiseva itsekkyytensä oli
-tuhoisa kaikille muille. Hän oli kuin sähkörausku, joka vaikuttaa
-yhtämittaisia sähköiskuja siihen, joka on tarttunut siihen ja
-aikaansaa nykäyksiä, jotka kiristävät kokoon käden lihakset, niin
-ett'ei voi aukaista sormia, ja kala jatkaa ja antaa yhä voimakkaampia
-iskuja, kunnes se lopuksi rampaa ja surmaa uhrinsa. Siten tämä
-rajaton itsekkyyden kuilu kutisti, heikensi ja omisti itseensä niiden
-ihmisten voiman ja olemuksen, jotka palvelivat häntä; ja yleisenä
-huudahduksena Ranskassa ja Europassa 1814 oli "kylliksi hänestä";
-"kylliksi Bonapartesta".
-
-Se ei ollut Bonaparten syy. Hän teki kaikkensa elääkseen ja
-menestyäkseen ilman siveellisiä periaatteita. Hänet ehkäisi ja tuhosi
-asiain luonto, iäinen laki, joka vallitsee ihmisiä ja maailmaa,
-ja vaikkapa tehtäisiin miljoonat kokeet, olisi tulos aina sama.
-Jokainen koe, jolla on aineellinen ja itsekäs tarkoitusperä, on
-raukeava tyhjiin, tehköön sen sitte joukko tai yksityinen ihminen.
-Rauhaarakastava Fourier on saava aikaan yhtä vähän kuin tuhoisa
-Napoleon. Niin kauan kuin sivistyksemme perustuu omaisuuteen,
-keinotekoisiin esteihin ja etuoikeuksiin, on se oleva alinomaisten
-epäonnistumisten ja pettymysten uhrina. Rikkautemme ovat jättävät
-meidät sairaiksi, hymyymme on sekautuva katkeruutta, ja viinimme on
-polttava suussamme. Ainoastaan se hyvä kantaa hedelmää, josta voimme
-nauttia ovet avoimina ja joka on hyväksi kaikille ihmisille.
-
-
-
-
-VII.
-
-Goethe, kirjailija.
-
-
-Maailman järjestyksessä tapaan minä sijan valmistetuksi myöskin
-kirjailijalle tai kirjanpitäjälle, joka kertoo tuon ihmeellisen
-elämänhengen teoista, joka tykkii ja työskentelee kaikkialla. Hänen
-tehtävänään on omistaa henkeensä ulkonaiset tapahtumat ja sitte
-valita ja eroittaa niistä erinomaisimmat ja ilmekkäimmät.
-
-Luonto kaipaa ja vaatii kertomista. Kaikki ilmiöt työskentelevät
-kirjoittaakseen omaa historiaansa. Niin tähteä kuin hiekkajyvääkin
-seuraa sen varjo. Alas vyöryvä kivimöhkäle jättää naarmunsa vuoren
-kylkeen, joki viilloksensa maanpintaan, eläin luunsa maakerrostumaan,
-sanajalka ja lehti vaatimattoman hautakirjoituksensa kivihiileen.
-Putoava vedenpisara kaivertaa veistoksensa hiekkaan tai kiveen. Ei
-astu ihmisjalka askeltakaan lumella tai maanpinnalla piirtämättä
-pysyvämpää tai haihtuvampaa karttaa matkastaan. Jokainen ihmisteko
-kaivertuu kanssaihmisten muistoon ja tekijänsä olentoon ja
-piirteisiin. Ilma on täynnä ääniä, taivas merkkejä, maanpinta on
-kauttaaltaan muistomerkkejä ja muistokirjoituksia, ja jokainen esine
-on peitetty salamerkkien kudoksella, jotka puhuvat selvää kieltään
-sitä ymmärtävälle.
-
-Luonnossa tapahtuu tämä oman historian kirjoittaminen lakkaamatta, ja
-kertomus on kuin leimasimen jälkeä. Se ei liioittele eikä myöskään
-anna liika hiukkaa. Mutta luonto pyrkii ylemmäksi, ja ihmismaailmassa
-on kertomus jo enemmän kuin pelkkää leimasimen jälkeä. Kertomus
-muodostuu alkuperäisen esitettävän uudeksi ja hienommaksi kuvaksi.
-Kertomus on elävä, kuten kerrottava on elävä. Ihmisen muisto on kuin
-jonkinlainen kuvastin, joka vastaanotettuaan ympäröivien esineiden
-kuvat yht'äkkiä herää eläväksi ja esittää ne uudessa järjestyksessä.
-Menneet tapahtumat eivät jää siihen elottomina ja liikkumattomina,
-vaan muutamat hälvenevät varjoon, toiset taas kohoavat loistoon,
-niin että edessämme tuota pikaa on uusi kuva, jonka muodostavat
-tärkeimmät tapahtumat. Ihminen työskentelee myöskin omasta puolestaan
-tämän kuvan syntymisessä. Hän pyrkii ilmaisemaan itseään, ja se,
-mikä on hänen sanottavinaan, lepää kuin paino hänen sydämellään,
-kunnes hän on vapahtanut itsensä siitä. Mutta tällaisen yleisen
-puhelu- ja seurusteluilon ohella on muutamilla ihmisillä aivan
-erikoiset synnynnäiset voimat tämmöiseen elämän uudestiluomiseen.
-Muutamat ihmiset ovat syntyneet kirjailijoiksi. Puutarhuri hoivaa
-jokaista vesaa ja siementä ja kirsikankiveä: hänen kutsumuksensa on
-kasvien istuttaminen. Yhtä harras on kirjailija omaan tehtäväänsä.
-Mitä hän havaitsee ja kokeekin, muodostuu hänelle malliksi ja
-kuvauksen esineeksi. Hän pitää joutavina semmoisia puheita, että
-olisi muka jotakin, mitä ei voi sanoin kuvata. Hänen uskonsa on, että
-kaiken, minkä voi ajatella, voi kirjoittaakin, niin korkeimman kuin
-vähäpätöisimmänkin, ja hän tahtoisi kuvata Pyhän Hengenkin, ainakin
-yrittää kuvata. Mikään ei ole niin laajakantoista, niin syvämielistä,
-niin pyhää, ett'ei se juuri sentähden pakkautuisi hänen kynäänsä --
-ja hän kirjoittaa sen. Hänestä on ihminen kertomis- ja kuvauskykyä
-ja maailma taas olemassa kerrottavaksi. Jokaisessa onnettomuudessa
-tapaa hän uusia aineksia, kuten saksalainen runoilijamme sanoo:
-"Soi jumalat mun laulaa, mitä kärsin." Vimma ja tuskatkin kasvavat
-hänelle korkoja. Äkkipikaisilla ajattelemattomilla teoilla ostaa
-hän viisautensa. Mielipahatkin ja intohimon myrskyt ainoastaan
-täyttävät hänen purjeensa, tai kuten kunnon Lutherimme sanoo: "Kun
-olen vihastunut, rukoilen hyvin ja saarnaan hyvin", ja jos tuntisimme
-kaunopuheisuuden hienoimpain leimahdusten synnyinhistorian,
-johtuisi useasti mieleemme sulttaani Amurathin aulis kohteliaisuus
-hänen leikkauttaessaan muutamain persialaisten päitä, jotta hänen
-lääkärinsä Vesalius saisi nähdä heidän kaulalihastensa värähtelyn.
-Kirjailijan onnettomuudet ja kompastukset valmistavat hänen
-voittojaan. Uusi ajatus tai järkyttävä intohimo paljastaa hänelle,
-että kaikki, mitä hän siihen asti on oppinut ja kirjoittanut, on
-ainoastaan ulkopuolista -- ei itse asiaa, vaan ainoastaan jotain
-asian humua. Mitä silloin? Heittääkö hän kynän kädestään? Ei, hän
-alkaa kuvauksensa uudestaan ja siinä uudessa valossa, joka nyt
-loistaa hänelle -- voidakseen, jos mahdollista vielä pelastaa jonkun
-totuuden sanan. Luonto on myötävaikuttamassa. Mikä voidaan ajatella,
-voidaan myöskin lausua julki, ja pyrkii se alinomaa ilmaisuunsa,
-vaikkapa vaankin saamattomien ja sammaltavien ilmaisukeinojemme
-esilletuomana. Elleivät voimamme ja keinomme riitä käsittämään ja
-hallitsemaan sitä, vartoo ja valmistelee se, kunnes se lopulta on
-muovannut ne tahtonsa mukaisiksi ja löytää ilmaisunsa.
-
-Tämä pyrkimys ja jäljittelevän ilmaisun tavoittelu, jonka havaitsee
-kaikkialla, on hyvin ominaista luonnon tarkoitusperille ja on
-ainoastaan jonkinmoista pikakirjoitusta. On korkeampiakin asteita, ja
-luonnolla on varalla loistavammat lahjat niille, jotka se on valinnut
-korkeampaan tehtävään, tiedemiehille ja kirjailijoille, jotka
-näkevät yhteyden siellä, missä muut näkevät ainoastaan katkelmia,
-ja jotka ovat pakoitetut näkemään ja esittämään tapahtumat ja asiat
-korkeammassa ihanteellisessa järjestyksessä ja siten antamaan
-olemiselle sen navan, jonka ympäri maailma kiertää. Luonnolle on
-sydämenasiana ajattelijan ja tiedemiehen syntyminen ja muodostaminen.
-Se on tarkoitusperä, jota se ei koskaan kadota näkyvistään ja joka on
-valmistettu jo luonnon alkumuodossa. Semmoinen ihminen ei ole mikään
-ainoastaan mahdollinen ja satunnainen ilmiö, vaan elimellinen osa,
-yksi perustekijöitä, jota on edellytetty ja jonka ilmenemistä on
-valmistettu jo ammoisista ja iäisistä ajoista olemisen liitoksissa ja
-kudoksissa. Häntä elähyttävät ja kohottavat aavistukset ja välittömät
-näkemykset. Hänen rinnassaan vallitsee jonkinmoinen tulisuus, joka
-seuraa alkuperäisen totuuden havaitsemista, joka totuus on kuin
-henkisen auringon loisto kaivannon kuiluun. Jokainen ajatus, joka
-sarastaa sielussa, ilmaisee heräyshetkenään jo arvonsa, onko se
-ainoastaan joku päähänpisto vai todellinen voima.
-
-Jos kirjailijalla on sisäiset kiihottimensa ja sisäinen vetonsa,
-niin kaihotaankin ja kaivataan toisaalta hänen lahjojaan tarpeeksi.
-Yhteiskunta kaipaa aina kaikkina aikoina terve- ja raitismielistä
-miestä, jolla on riittävät ilmaisu- ja kuvausvoimat pysyttääkseen
-kaikki yksipuolisuuksien liioittelut oikeassa suhteessa tosioloihin
-nähden. Kunnianhimoiset ja voitonhaluiset tulevat viimeisellä
-keppihevosellaan, mikä milläkin tullitaksallaan, Texas'in
-radallaan, uuskatolisuudellaan, mesmerismillään, Californiallaan;
-ja irroittamalla asian suhteistaan voivat he helposti esittää sen
-jonkinmoisen sädekehän ympäröimänä, joten kokonaiset ihmisryhmät
-hullaantuvat siihen, eikä tätä hullaantunutta joukkoa johda oikeaan
-ja tee sen terveemmäksi toinen vastakkainen joukko, joka pelastuu
-tästä erikoisesta mielipuolisuuden lajista yhtäläisen huumaantumisen
-kautta, joka kohdistuu jonnekin toisaanne. Mutta jos jollakin
-ihmisellä on niin laaja ja kokonainen yleiskatsaus asioihin, että
-hän voi palauttaa tuon eristetyn kumman oikeaan ympäristöönsä ja
-asemaansa taaskin -- niin kohta haihtuu harha, ja yhteiskunnan
-palaava arvostelukyky kiittää varoittajansa arvostelukykyä.
-
-Tutkija puhuu vuosisadoille, mutta hänessä kuten muissakin ihmisissä
-elää myöskin halu olla sopusoinnussa aikalaistensa kanssa. Nyt
-on pintapuolisista ihmisistä jotain naurettavaa oppineissa ja
-hengenmiehissä, tämä ei sentään merkitse mitään, ellei oppinut
-kiinnitä huomiotaan siihen. Meillä suosii ja ihailee niinhyvin
-jokapäiväinen puhelu kuin yleinen mielipidekin käytännön miestä, ja
-varmavaraisesta yhteiskunnan jäsenestä puhutaan varsin huomattavalla
-kunnioituksella kaikissa piireissä. Rahvas ajattelee aatteen miehistä
-samalla tapaa kuin Bonaparte. Aatteet hämmentävät yhteiskunnallista
-järjestystä ja mukavuutta ja tekevät lopulta miehensä houkkioksi.
-Arvellaan, että laivalastin lähettäminen New Yorkista Smyrnaan
-tai osakasten hommaaminen yhtiöön, jonka tarkoituksena on saada
-käyntiin 5 à 10,000 rukkia, tai puuhailu kokouksissa ja maalaiskansan
-ennakkoluulojen ja herkkäuskoisuuden hyväkseen käyttäminen, jotta
-voisi olla varma heidän äänistään marraskuun vaaleissa -- että
-semmoiset hommat ovat käytännöllisiä ja suositeltavia.
-
-Jos minun pitäisi verrata paljon ylevämpilaatuistakin elämää
-mietiskelylle omistettuun elämään, niin en tohtisi suurellakaan
-varmuudella langettaa ratkaisuani edellisen eduksi. Ihmiskunnalle
-on sisällinen valaistus niin ratkaisevan tärkeä, että erakko ja
-munkki voivat esittää monenmoista puolustaakseen omaa ajattelulle ja
-rukoukselle omistettua elämänlaatuansa. Jonkinmoinen yksipuolisuus,
-itsepintaisuus ja tasapainon puute on se hinta, jolla kaikki
-toimeliaisuus on maksettava. Toimi ja työskentele, jos niin tahdot --
-mutta kaikki toimimisesi on turmioksesi. Ihmisen teot ovat hänelle
-ylivoimaisia. Näytä minulle mies, joka on tehnyt jotakin ja joka ei
-ole tullut tämän tekonsa uhriksi ja orjaksi. Mitä he ovat tehneet,
-se kietoo heidät ja pakoittaa heidät tekemään samaa yhä uudelleen.
-Ensimäinen teko, jonka piti olla ainoastaan koe, muuttuukin toiminnan
-ohjeeksi. Tulinen uudistaja pukee ylevän aatteensa johonkin menoon
-tahi muotoon ja hän ja hänen ystävänsä tarrautuvat tähän muotoon
-unohtaen itse aatteen. Kveekari on perustanut kveekarilaisuuden,
-shakeri (vapisija) luostarinsa ja tanssinsa, ja vaikka kumpikin
-puhuu hengestä, niin ei heissä kuitenkaan ole mitään henkeä, vaan
-ainoastaan kuollutta toistelua, joka on aivan hengen vastakohtaa.
-Mutta mitä uutta on hänellä tänään tarjottavana. Innostuksen
-teoissakin jo ilmenee tämmöistä kuihtumista, mutta toimeliaisuuden
-alemmissa ilmestysmuodoissa, noissa, joilla ei ole muuta korkeampaa
-tarkoitusperää kuin mukavuutemme ja pelkuruutemme lisääminen,
-viekkauden teoissa, teoissa, jotka varastavat ja valehtelevat,
-teoissa, jotka eroittavat ihmisen henkisen ajatteluvoiman
-käytännöllisestä kyvystä ja julistavat pannaan järjen ja tunteen,
-niissä ei ole muuta kuin kuihtumista ja kielteisyyttä. Hindut
-kirjoittavat pyhissä kirjoissaan: "Lapset ainoastaan, vaan eivät
-oppineet miehet puhu ajattelun ja toiminnan kyvyistä kahtena eri
-asiana. Ne ovat yhtä, sillä kummatkin saavuttavat saman päämäärän,
-ja sija, jonka toiminnan miehet voivat voittaa itselleen, on
-ajattelijainkin voitettavissa. Hän, joka näkee, että ajattelun
-oppi ja toiminnan oppi ovat samaa, hän näkee todellisesti." Sillä
-suuren teon pitää perustua henkeen. Teon mittana on se tunne, josta
-se puhkee. Suurin teko voi helposti tapahtua mitä salatuimmassa
-yksityiselämässä.
-
-Tämä halveksuminen ei milloinkaan lähde johtajista, vaan osoittavat
-sitä alemmat henkilöt. Voimakkaat miehet, jotka seisovat
-käytännöllisen luokan etunenässä, ovat osallisia ajan aatteista ja
-tuntevat liika elävää myötätuntoa hengen miehiä kohtaan. Yleensä
-eivät miehet, jotka jollakin alalla ovat eteviä, halveksi minkään
-muun alan miehiä. Heillä on aina pääkysymyksenä Talleyrand'in
-kysymys, -- ei se: onko joku rikas? -- onko hänellä mitään
-luottamustoimia? kuuluuko hän oikeamielisiin? onko hänellä sitä tai
-sitä kykyä? kuuluuko hän edistyksen miehiin? vai vanhoillisiinko? --
-vaan: _onko hän yleensä jotakin?_ täyttääkö hän sijansa? Hänen pitää
-olla mies paikallaan. Se on kaikki, mitä Talleyrand, mitä valtion
-johtajat, mitä terve ihmisjärki häneltä vaativat. Ole todellinen ja
-ihailtava, mutta älä sillä tapaa kuin me tunnemme, vaan sillä tapaa
-kuin itse tunnet. Kyvykkäät miehet eivät välitä, mitenkä ihminen on
-kyvykäs, kunhan hän vaan on kyvykäs. Mestari rakastaa mestaria eikä
-välitä, onko hän puhuja tai taiteilija, käsityöläinen tai kuningas.
-
-Yhteiskunnalle ei tosiaankaan mikään ole suuremmaksi eduksi kuin
-kirjailijoiden hyvä turvattu asema. Eikä ole kiellettävissä,
-ett'eivätkö ihmiset sydämellisesti tunnustaisi ja tervehtisi henkisiä
-tekoja. Kuitenkaan ei meillä kirjailijalla ole mitään vallitsevaa
-asemaa. Luulen, että syy siihen on kirjailijain itsensä. Punta käy
-aina punnasta. Oli aikoja, jolloin hän oli pyhä mies, hän kirjoitti
-raamattuja, ensimäiset hymnit, lakikirjat, kertovat runoelmat,
-murhenäytelmiä, sibyllinisiä lauselmia ja kaldealaisia ennustuksia,
-lakonisia mietelmiä, jotka kaiverrettiin temppelien seiniin. Jokainen
-hänen sanansa oli totta ja herätti kansat uuteen elämään. Hän
-kirjoitti ilman kevytmielisyyttä ja sisäisestä välttämättömyydestä.
-Jokainen sana oli kaiverrettu hänen eteensä, maanpintaan ja
-taivaaseen, ja aurinko ja tähdet olivat ainoastaan piirroksia yhtä
-tärkeitä kuin hänenkin eikä sen välttämättömämpiä. Mutta kuinka voi
-hän olla kunnioitettu, ellei hän itse itseään kunnioita, jos hän
-sekautuu muuhun kansaan, jos hän ei enää ole lakiensäätäjä, vaan
-imartelija ja lautasen nuoleksija, joka kumartuu ajattelemattoman
-kansan vaihettelevain mielipiteitten mukaan, jos hänen
-häpeämättömillä asianajotempuilla pitää puolustaa jotakin huonoa
-hallitusta tai vuodet umpeensa haukkua nalkuttaa vastustuspuolueessa
-tai kirjoittaa sovinnaisia arvosteluja ja kehnoja, epäsiveellisiä
-kirjoja tai yleensä kirjoittaa ajatuksetta ja palaamatta aina, joka
-sanassa, päivin ja öin sisäisen innostuksen lähteille?
-
-Jonkin vastauksen näihin kysymyksiin voinee saada, jos järjestään
-johtaa mieleensä aikakautemme kirjalliset kyvyt. Niiden seassa ei
-tapaa toista nimeä, joka sisältörikkaammin ja valaisevammin edustaisi
-tutkijan ja kirjailijan voimia ja tehtäviä, kuin Goethe.
-
-Kuvasin Bonapartea yhdeksännentoista vuosisadan yleisen ulkonaisen
-elämän ja pyrintöperien edustajana. Sen toisena puoliskona sen
-runoilijana on Goethe, mies täysin kotiutunut vuosisataansa
-hengittäen sen ilmaa, nauttien sen hedelmiä, mahdoton minään
-edellisenä aikana ja valtaavilla lahjoillaan tehden tehottomaksi
-sen syytteen heikkoudesta, mikä ilman häntä kohtaisi aikakauden
-henkistä tuotantoa. Hän esiytyy aikana, jolloin yleinen sivistys on
-levittäytynyt kaikkialle ja heikentänyt kaikki jyrkemmät yksilölliset
-piirteet ja jolloin sankarillisten ylväiden luonteiden sijasta alkaa
-yleinen hyvinvointi ja yhteistoiminta. Ei ole ainoatakaan runoilijaa,
-mutta parvittain runollisia kirjailijoita, ei mitään Columbusta,
-mutta sadottain merikapteeneja kaukoputkineen, ilmapuntareineen,
-mehu- ja lihasäilykkeineen, ei mitään Demosthenesta tai Chattamia,
-mutta kokonainen joukko näppäriä parlamentti- ja asianajajapuhujia,
-ei mitään profeettoja ja pyhimyksiä, mutta uskonnollisia virkakuntia,
-ei oppineita miehiä, vaan tieteellisiä seuroja, halpahintaista
-kirjallisuutta ja lukematon joukko lukusaleja ja kirjastoja. Ei ole
-ikinä ollut semmoista kaikkien asiain sekoitusta. Maailma laajenee
-kuin Amerikan kauppa. Me käsitämme kreikkalaisen tai roomalaisen
-elämän -- elämän keskiaikana -- yksinkertaiseksi ja selväksi asiaksi,
-mutta nykyaikainen elämä käsittää sellaisen kirjavan asiasikermän,
-että se hämmentää.
-
-Goethe oli tämän moninaisuuden filosofi, satakäsinen, Argussilmäinen,
-joka kykeni ja joka ilolla kävi käsiksi tuohon vyöryävään aines- ja
-tietosikermään ja joka oman taipuisan monipuolisuutensa vuoksi
-helposti voi vallita sitä ja saattaa sen järjestykseen, miehekäs
-henki, jota eivät hämmentäneet ne lukemattomat sovinnaisuuden kuoret
-ja verhot, joihin elämä oli kietoutunut, hänen hieno terävyytensä
-kun helposti voi puhkaista ne ja imeä voimansa suoraan luonnosta,
-jonka kanssa hän eli lähimmässä yhteydessä. Omituista on lisäksi
-se, että hän eli pienessä kaupungissa, pikkuvaltiossa, kokonaan
-rappiolla olevassa valtakunnassa ja aikana, jolloin Saksalla ei
-ollut mitään semmoista johtavaa asemaa maailman asioiden kulussa,
-että se olisi voinut herättää poikainsa povessa mitään kansallista
-tulvivaa ylpeyden ja suuruuden tuntoa, semmoista mikä olisi voinut
-kohottaa ja rohkaista jonkin ranskalaisen tai englantilaisen tai
-muinoisempina aikoina jonkin roomalaisen tai kreikkalaisen neron
-mieltä. Ja kuitenkaan ei hänen runoudessaan ole jälkeäkään pienten,
-rajoittavain olosuhteitten mataloittavasta vaikutuksesta. Hän ei
-riipu ympäristöstään, vaan on vapaa ja hallitseva nero.
-
-Helena tai Faustin toinen osa on runomuodossa esitettyä
-kirjallisuudenfilosofiaa, semmoisen miehen teos, joka itsessään
-on tavannut kaikkien historioiden, tarustojen, filosofioiden,
-tieteiden, kansalliskirjallisuuksien mestarin ja hallitsijan siinä
-kaikki tiedonhaarat itseensä sulkevassa hengessä, jolla nykyaikainen
-oppineisuus maailman kaikki kansat käsittävän yleisluonteensa
-kautta tutkii intialaista, etruskilaista, kyklooppista taidetta,
-geologiaa, kemiaa, astronomiaa, ja kukin näistä aloista saa
-juuri moninaisuutensa vuoksi jonkinmoisen ilmaisan runollisen
-luonteen. Yhtä kuningasta katsoo kunnioituksella, mutta jos olisi
-tilaisuudessa näkemään kokonaisen kuningaskongressin, niin silmä
-pian alkaisi arvostella kunkin yksityisiä omituisuuksia. Nämä
-eivät ole mitään välittömästi esille kuohuvia ihmeellisiä lauluja,
-vaan tyystin sommiteltuja muotoja, joiden varaan runoilija on
-uskonut kahdeksankymmentä vuotta tehtyjen havaintojensa tulokset.
-Tämä runoelman mietiskelevä ja arvosteleva viisaus tekee sen
-vielä täydellisemmin aikamme lapseksi. Se kantaa aikansa leimaa.
-Ja kuitenkin on hän runoilija, runoilija, jolla on ylväämpi
-laakeriseppeleensä kuin kenelläkään toisella hänen aikalaisellaan,
-ja mikroskooppiensakin kiduttamana (hän näkee kuin jokaisella
-ihohuokosellaan) helähyttää hän kanneltaan sankarin voimalla ja
-sulolla.
-
-Kirjan ihmeellisyys on sen ylevässä ja henkisessä älyperäisyydessä.
-Tämän miehen järki on niin tehokas sulatuskeino, että menneisyys ja
-nykyisyys, niiden uskonnot, politiikat ja ajatustavat liukenevat
-siinä perusmuotoihinsa ja aatteisiinsa. Mitkä uudet tarustot
-toimivatkaan tässä päässä! Kreikkalaiset sanoivat, että Aleksander
-saapui aina kaaoksen rajoille, Goethe saapui jo muutamassa päivässä
-yhtä pitkälle ja uskalsi askelen ulommaksikin ja palasi onnellisesti
-takaisin.
-
-Hänen ajattelunsa on sydäntä viihdyttävän vapaata. Tuo suunnaton
-näköpiiri, joka seuraa meitä kaikkialle, jakaa ylevyyttään niin
-vähäpätöisimmille asioille, sovinnaisuuksille ja välttämättömyyksille
-kuin juhlallisimmille ja korkeimmille tapauksillekin. Hän oli
-vuosisatansa sielu. Jos tämä oli oppinut, ja jos siitä asutuksensa,
-kiinteän yhteiskuntajärjestyksensä ja yksityiskohtaisten tietojensa
-vuoksi oli tullut kuin suuri tutkimusretkikunta, joka oli kasannut
-semmoisen määrän yksityistietoja ja hedelmiä, että niiden
-luokitteleminen kävi siihenastisten oppineitten voimien yli, niin
-sisälsi tämän miehen henki avaroita kammioita, joihin ne kaikki voi
-järjestää. Hänellä oli voima yhdistää jälleen toisistaan eroitetut
-atoomit niiden omien lakien mukaan. Hän verhosi nykyaikaiset
-elinmuotomme runouden harsolla. Vähimmässäkin ja yksityisseikoissa
-havaitsi hän elämän hengen, vanhan juonikkaan Proteuksen, joka
-asustaa aivan lähellämme, ja hän osoitti, että yksivärisyys ja
-jokapäiväisyys, jonka pidämme aikamme tunnusmerkkinä, onkin vaan yksi
-hänen naamareitaan: --
-
-    "Pakonsakin salaista on läsnäolemista",
-
-ja että hän on ainoastaan vaihtanut loistavan juhlapuvun
-jokapäiväiseen työasuun ja ett'ei hän ole hituistakaan vähemmän
-elokas tai rikas Liverpoolissa tai Haagissa kuin joskus Roomassa
-tai Antiokiassa. Hän etsi häntä toreilta ja pääkaduilta, puistoista
-ja hotelleista, ja tottumusten ja aistien luotettavimmalla pohjalla
-osoitti hän vaanivan demonisen voiman, osoitti että tottumuksen
-tekoihinkin kutoutuu tarun ja sadun säije, ja tämän teki hän
-johtamalla jokaisen tavan ja käytännön, jokaisen laitoksen, työaseen
-ja -keinon syntyperän niiden alkulähteestä ihmiselimistössä.
-Hän ei suvainnut mitään otaksumisia ja korupuheita. "Minulla
-on itselläni arvoituksia kylliksi, kun joku kirjoittaa kirjan,
-kirjoittakoon ainoastaan sen, minkä hän tietää." Hän kirjoittaa mitä
-asiallisimmalla ja yksinkertaisimmalla tavalla, jättää sanomatta
-paljo enemmän kuin mitä hän kirjoittaa, ja merkitsee jokainen hänen
-sanansa jotakin asiaa. Hän on selvittänyt eroituksen antiikkisen
-ja nykyaikaisen hengen ja taiteen välillä. Hän on määritellyt
-taiteen, sen pyrintöperät ja lait. Hän on lausunut parhaimmat sanat
-luonnosta, mitä ikinä on lausuttu. Hän käsittelee luontoa kuten
-vanhat filosofit, kuten Kreikan seitsemän viisasta sitä käsittelivät
--- ja mitä ranskalainen luokittelu- ja erittelytäsmällisyys
-siitä kärsiikin, runous ja ihmisyys säilyvät ehyinä meille, ja
-tapahtuu se kaikki jonkinmoisella oppineen taidolla. Silmät ovat
-lopultakin paremmat työaseet kuin teleskoopit ja mikroskoopit. Se
-ihmeellinen taipumus näkemään kaikki yhtenä ja yksinkertaistettuna,
-joka oli hänen mielensä pohjasävynä, on antanut meille avaimen
-moneen luonnonsalaisuuteen. Siten on Goethe ensimäisenä herättänyt
-nykyaikaisen kasvitieteen perusajatuksen, että nimittäin lehti
-tai lehtisilmukka on kasvimaailman yksikkö, ja että jokainen
-kasvinosa on ainoastaan olosuhteitten mukaan muuntunut lehti
-sekä että olosuhteitten muuttuessa lehti voi muuttua joksikin
-muuksi kasvinosaksi ja muu kasvinosa lehdeksi. Samaten otaksui
-hän osteologian alalla, että selkänikamaa on pidettävä luurangon
-yksikkönä: pääkallo oli ainoastaan ylin, muuntunut selkänikama.
-"Kasvi etenee silmukasta silmukkaan päättyen lopulta kukkaan ja
-siemeneen. Samaten edistyy lapamato, toukka silmukasta silmukkaan
-ja päättyy päähän. Ihminen ja korkeammat eläimet ovat muodostuneet
-nikamista voimien keskittyessä päähän." Optiikan alalla taas
-hylkäsi hän keinotekoisen seitsenväriopin ja oletti, että jokainen
-väri on sekoitelma valoa ja varjoa eri suhteissa. On itse asiassa
-yhdentekevää, mistä asiasta hän kirjoittaakin. Hän näkee jokaisen
-huokosenkin, ja hänessä vaikuttaa jonkinmoinen painovoima totuutta
-kohden. Hän tahtoo toteuttaa sen, mistä toiset puhuvat. Hän ei
-suvaitse, että häntä pidetään leikkinä ja että hän joutuu latelemaan
-uudestaan jotain vanhoja akkojen tarinoita, joihin ihmiskunta
-on uskonut joku tuhatkunta vuotta. Hän voi yhtä hyvin kuin joku
-toinenkin nähdä, mikä on totta. Ja niinpä tarkastaa hän asiaa. Hän
-ikäänkuin sanoo: olen tässä nyt punnitakseni ja arvostellakseni noita
-asioita. Miksi omaksuisin niitä umpimähkään? Ja siksipä ei voi vaipua
-unohduksiin, mitä hän puhuu uskonnosta, intohimoista, avioliitosta,
-tavoista, omaisuudesta, paperirahoista, uskokausista, enteistä ja
-mistä tahansa yleensä.
-
-Ottakaammepa tarkastaaksemme vaan ilmeisinkin esimerkki, minkä voimme
-esittää tästä hänen pyrkimyksestään todellistuttamaan jokaista
-yleisessä käytännössä olevaa puheenpartta. Paholainen on näytellyt
-merkittävää osaa kaikkien aikojen tarustossa. Goethe ei tahtonut
-käyttää sanaakaan, joka ei merkinnyt jotakin asiaa. Tässäkin oli
-hänelle avuksi ohjeensa: "En ole kuullut mistään rikoksesta, jota
-en itse olisi voinut tehdä." Ja siten käy hän käsiksi paholaiseen.
-Hän on oleva todellinen, hän on oleva nykyaikainen, europalainen,
-hän on pukeutuva kuin hieno maailmanmies, on käyttäytyvä kuten
-semmoinen, on liikkuva kaduilla ja oleva täysin perehtynyt Wienin ja
-Heidelbergin elämään 1820, joko siten -- tai häntä ei ollenkaan ole
-olemassa. Niinpä riisui hän häneltä hänen tarunomaiset pukineensa,
-sarvet, pukinjalat, tupsuhännän, tulen ja tulikiven ja etsimättä
-häntä kirjoista ja kuvista etsi hän häntä omasta mielestään,
-jokaisesta kylmäkiskoisuuden, itsekkyyden, epäuskon varjosta, joka
-niin elämän hälyssä kuin yksinäisyydessäkin sumentaa ihmisajatusta,
--- ja havaitsi, että kuva tuli todellisemmaksi ja kammottavammaksi
-joka piirteestä, jonka hän siihen lisäsi, ja jokaisesta, jonka hän
-siitä poisti. Hän havaitsi, että tämän kummituksen olemus, joka oli
-asunut ihmisasumuksien varjoissa niin kauan kuin ihmisiä oli ollut,
-oli puhdas järki asetettuna -- kuten aina on pyrkimys -- aistien
-palvelukseen; ja hän viskasi Mefistofeleessaan kirjallisuuteen
-ensimäisen täyspätevän luoman, joka siihen oli muutamaan vuosisataan
-liitetty ja joka on pysyvä yhtä kauan kuin Prometheus.
-
-En aio ryhtyä lähemmin tarkastamaan hänen lukuisia teoksiaan.
-Niitä on käännöksiä, arvosteluja, näytelmäkappaleita, lyyrillisiä
-ja kaikenlaisia muita runoja, kirjallisia päiväkirjoja, kuvauksia
-etevistä miehistä. Kuitenkaan en voi olla tarkemmin käsittelemättä
-Wilhelm Meisteriä.
-
-Wilhelm Meister on joka suhteessa romaani, paras laatuaan,
-jota sen ihailijat sanovat ainoaksi nykyaikaisen yhteiskunnan
-täydelliseksi kuvaukseksi -- ikäänkuin toiset romaanit, Scottin
-esimerkiksi käsittelisivät ainoastaan pukuja ja ulkosuhteita,
-mutta tämä elämän henkeä. Se on kirja, joka vielä on jonkinmoisen
-hämärän verhossa. Sitä lukevat ihmettelyllä ja riemulla monet hyvin
-teräväjärkiset ihmiset. Muutamat pitävät sitä Hamletiakin suurempana
-nerontekona. Luulen, ett'ei ainoakaan kirja vuosisadallamme
-kohoo sen verroille sen ihanassa sulossa, niin uudenlaatuinen,
-virkistävä ja herättävä on se ilahuttaen mieltä niin runsailla
-selkeänkirkkailla ajatuksilla, niin tarkkapiirtoisen oikealla elämän,
-tapojen ja luonteiden käsityksellä, sisältäen niin lukuisia hyviä
-elämänkokemuksia ja havaintoja ja heittäen niin odottamattomia
-valonvälähdyksiä ylempään maailmaan, sentään koskaan hipaisematta
-tyhjää korupuheisuutta tai lankeamatta jokapäiväisyyteen. Kirja,
-joka voi vaikuttaa varsin kiihdyttävästi ja herättävästi nuoreen,
-nerokkaaseen, vastaanottoherkkään mieleen, mutta joka sentään on
-sangen epätyydyttävä. Ken rakastaa kevyttä lukemista ja etsii siitä
-sitä hupia, joka hänellä tavallisesti on romaaneista, on laskeva
-sen epätyydytettynä kädestään. Mutta nekin, jotka alkavat lukea
-sitä semmoisilla korkeammilla toiveilla, että tapaisivat siinä
-arvonmukaisen kuvauksen neron kehityksestä ja saisivat nähdä sen
-ponnistuksillaan ja kieltäymyksillään saavuttavan ansaitsemansa
-laakerin, niilläkin on syytä valitukseen. Meillä oli tässä äskettäin
-eräs englantilainen romaani, joka väitti esittävänsä uuden kulta-ajan
-toiveita ja tuovansa ilmi "Nuor'-Englanti"-nimisen puolueen
-poliittisia toiveita ja jossa hyveen ainoana palkintona oli sija
-parlamentissa ja päärin arvo. Goethen romaanin loppu on yhtä laimea
-ja siveellistä tunnetta tyydyttämätön. George Sand on Consuelossaan
-ja sen jatkossa piirtänyt eteemme todellisemman ja arvokkaamman
-kuvan. Kertomuksen edistyessä kasvavat sankarin ja sankarittaren
-luonteet siinä määrin, että ne särkevät ylimyksellisten tapojen
-ja ennakkoluulojen porsliini-shakkilaudan: he jättävät säätynsä
-seurapiirin ja tavat, menettävät omaisuutensa, tulevat suurten
-aatteitten ja ylevimpien yhteiskunnallisten ihanteiden palvelijoiksi,
-kunnes lopulta kirjan sankari, joka on perustanut ja on keskuksena
-yhdistykselle, jonka tarkoitusperänä on tehdä ihmiskunnalle
-suurimpia hyviä tekoja, ei enää suvaitse itseään kutsuttavan omalla
-ylhäisellä nimellään, se kuuluu vieraalta ja etäiseltä hänen
-korvissaan. "Olen ainoastaan ihminen", sanoo hän, "minä hengitän ja
-teen työtä ihmiskunnan hyväksi", ja tapahtuu tämä köyhyydessä ja
-äärimmäisillä uhrauksilla. Goethen sankarilla taas on päinvastoin
-niin paljo heikkouksia ja huonoja taipumuksia, ja hän viihtyy niin
-huonoissa seuroissa, että siveän vakava englantilainen yleisö kirjan
-ilmestyessä englanninkielellä tunsi vastenmielisyyttä sitä kohtaan.
-Ja kuitenkin on se tulvillaan viisautta ja maailmaa hallitsevain
-lakien tuntemusta, henkilöt siinä ovat piirretyt niin todenmukaisesti
-ja tarkanhienosti ja niin vähillä vetäisyillä, sanaakaan ei ole
-liikaa, ja kirja pysyy aina niin uutena ja tyhjentymättömänä, että
-meidän täytynee antaa sen kulkea tietään ja auliisti ottaa siitä se
-hyvä, minkä voimme vakuutettuina, että se on vasta alkanut tehtävänsä
-ja että se vielä on hyödyttävä miljoonia lukijoita.
-
-Kirjan pääsisältönä on sankarin kehittyminen demokraatista
-aristokraatiksi sanojen parhaimmassa merkityksessä. Ja tämä kehitys
-ei tapahdu halpoja salateitä, vaan julkisinta pääsisäänkäytävää.
-Luonto ja luonne ovat tukemassa, ja yhteiskunnallinen arvo on tehty
-todelliseksi ylhäisön hienon aistin ja kunnollisuuden kautta.
-Ainoakaan ylevämielinen nuorukainen ei voi olla innostumatta ja
-riemastumatta tästä kirjan todellisuudesta, niin että se vaikuttaa
-varsin ylentävästi ja elähyttävästi järkeen ja rohkeuteen.
-
-Palava harrasmielinen Novalis kuvaa kirjaa "läpeensä nykyaikaiseksi
-ja epärunolliseksi, kaikki romanttisuus on siitä kokonaan poistettu,
-samoin kaikki luonnon runollisuus ja ihmeellisyys. Kirja käsittelee
-yksinomaan ihmisen jokapäiväisiä toimia ja tehtäviä, se on runollinen
-kuvaus porvarillisesta ja kotoisesta elämästä. Ihmeellisyys
-esiytyy siinä nimenomaan mielikuvituksen leikkinä ja haaveellisena
-uneksumisena"; ja, mikä myöskin on kuvaavaa, palasi Novalis kuitenkin
-pian takaisin kirjaan, ja se pysyi hänen mielilukemisenaan hänen
-elämänsä loppuun.
-
-Mikä erityisesti kiinnittää ranskalaista ja englantilaista lukijaa
-Goethessä, on eräs ominaisuus, joka hänellä on yhteinen koko
-kansansa kanssa -- hänen alituinen perustautumisensa sisäiseen
-totuuteen. Englannissa ja Amerikassa kunnioitetaan kykyä, ja yleisö
-on tyydytetty, jos sitä käytetään jonkun varman ja tajuttavan hyödyn
-tai puolueen eduksi tai selvässä säännöllisessä vastarinnassa
-jotakin sellaista vastaan. Ranskalaiset ihailevat vielä enemmän
-henkistä säkenöivää loistokkuutta semmoisenaan. Ja kaikissa näissä
-maissa kirjoittavat kyvyt juuri siksi että ovat kykyjä. Riittää, kun
-vaan äly saa jotain askaroitavaa ja maku tyydytyksensä -- montako
-palstaa, niin monta elokasta virkistävää tuntia. Saksalaiselta
-hengeltä puuttuu ranskalainen loistokkuus, englantilainen tarkka
-käytännöllinen äly ja amerikalainen seikkailuhenki, mutta sillä on
-sensijaan jonkinmoista sisäistä vilpittömyyttä, joka ei koskaan
-pysähdä pintaan, vaan kysyy alati: _mitä varten?_ Saksalainen yleisö
-vaatii kirjailijaltaan tarkkaavaa vilpittömyyttä. Järki työskentelee,
-mutta mitä varten? Mitä tarkoittaa mies? Mistä, mistä kaikki nämä
-ajatukset?
-
-Kyky yksin ei muodosta kirjailijaa. Kirjan takana pitää olla miehen,
-persoonallisuuden, joka syntyperällään ja ominaisuuksillaan vastaa
-kirjassaan esittämistään opeista ja joka on olemassa nähdäkseen ja
-esittääkseen asiat juuri siten eikä millään muulla tavalla, joka käy
-käsiksi tosiasioihin, koska ne ovat tosiasioita. Ellei hän voi tänään
-ilmaista tarkalleen sitä, mitä hän tahtoo, niin pysyvät tosiasiat
-samoina ja avautuvat ehkä huomenna hänelle. Hänen mielellään lepää
-kuin taakka -- totuuden taakka, joka kaipaa ilmaisuansa -- hän
-käsittää sen selvemmin tai epäselvemmin, ja hänen tehtävänsä ja
-kutsumuksensa maailmassa on nähdä lävitse nuo tosiasiat ja tuoda
-ne julki. Mitä merkitsee se, että hän astuu harhaan ja sammaltaa,
-että hänen äänensä on karhea tai kirkuva tai että hänen tieteellinen
-kykynsä tai kuvansa eivät riitä? Hänen julistettavansa asia on
-löytävä tieteelliset ilmitulemiskeinonsa ja kuvansa, täytelään
-soinnukkaan ilmaisunsa. Vaikka hän olisi mykkä, puhkeisi se sanoiksi.
-Ellei siten ole ellei miehessä syki ja polta semmoinen Jumalan sana
-mitä siitä, kuinka taidokas, luistava, loistokas hän on?
-
-Merkitsee paljon ajatuksen voimaan nähden, seisooko sen takana mies
-vai eikö. Tieteellisissä aikakauskirjoissa ja vaikutusrikkaissa
-sanomalehdissä en tapaa mitään varmaa luonnetta, ainoastaan
-edesvastuuttomia varjoja, usein jonkun varakkaan tieteellisen seuran
-tai jonkun onnenonkijan, joka sepitelmänsä turvin ja varjossa toivoo
-voivansa käydä jostakin. Mutta oikean kirjan jokaisessa lauseessa
-ja käänteessä näen minä todellista päättävää ihmistä silmään, hänen
-voimansa ja kammonsa lainehtii joka sanassa, jokainen pilkkukin ja
-ajatusviiva elää, koko kirja on versoovan voimakas ja elokas -- voi
-vaikuttaa kauas ja kauan.
-
-Englannissa ja Amerikassa voi olla kreikkalaisen tai roomalaisen
-kirjallisuuden täysi tuntija omaamatta silti säkenettäkään runollista
-aistia tai tulta. Se seikka, että joku on käyttänyt vuosia
-perehtyäkseen Platoon tai Proclokseen, ei silti aiheuta otaksumaan,
-että hänellä olisi ylevä ajatuskanta tai että hän halpelisi
-kaupunkinsa hienoja tapoja. Mutta saksalaisilla on naurettavan
-luja usko näihin asioihin, ylioppilas luentosalin ulkopuolellakin
-hautoo yhä päässään luentoa, ja professori ei voi irtautua siitä
-luulosta, että filosofian totuuksilla on jotain tehtävää Berlinissä
-ja Münchenissäkin. Tämä harras vakavuus antaa heille voiman nähdä
-pitemmälle kuin paljon lahjakkaammatkaan miehet. Siksipä ovatkin
-melkein kaikki arvokkaammat jäsentelyt ja määrittelyt, jotka ovat
-käypää tavaraa ylemmässä puhekielessä, saapuneet meille Saksasta.
-Mutta sensijaan kuin nerokkaat ja oppineet miehet Englannissa ja
-Ranskassa käyvät käsiksi tutkimukseensa ja tehtäväänsä jonkinmoisella
-kevyydellä, eikä mitenkään yleensä edellytetä, että aihe tai kanta,
-jonka he ovat omaksuneet, jotenkin syvemmin ja luonteen perustuksia
-myöten olisi vallannut heidät -- niin sensijaan Goethe, Saksan
-kansan pää ja tuki ei puhu ainoastaan siksi, että hänellä on kykyä,
-vaan loistaa totuus hänen sanojensa takaa: hän on syvimmässä
-merkityksessä viisas, vaikkapa hänen kykynsä ja lahjakkuutensa
-usein kätkee hänen viisautensa. Kuinka erinomainen joku hänen
-lausumansa ajatus onkaan, hän tavoittaa sillä aina vielä jotakin
-enempää. Se herättää uteliaisuuteni. Hänellä on sitä peloittavaa
-hengen riippumattomuutta, jonka ihminen saavuttaa seurustellessaan
-totuuden kanssa; kuulkaa häntä tai olkaa kuulematta, hänen tekonsa
-pysyy, eikä teidän mielenkiintonne rajoitu hänen kertomukseensa,
-eikä hän täytettyään tyydyttävästi tehtävänsä häivy muistosta kuten
-leipuri jätettyään meille leipänsä, vaan merkitsee hänen itsensä
-rinnalla hänen teoksensa vähemmän. Ikuinen, iäinen voima, joka on
-luonut maailman, on uskonut itsensä tälle miehelle suuremmassa
-määrässä kuin kenellekään toiselle ihmiselle. En tohdi väittää, että
-Goethe olisi kohonnut korkeimmille huipuille, miltä nero on meille
-puhunut. Hän ei ole kunnioittaen nöyrtynyt korkeimman ykseyden
-eteen, hän ei ole kyennyt koko olennollaan jättäytymään siveellisen
-tunteen valtaamaksi. On ylevämpiä, korkeampia säveliä runoudessa,
-kuin mitä hän koskaan on virittänyt hereille. On kirjailijoita,
-joilla on vähemmät lahjat, mutta joiden sointu on puhtaampi ja ja
-herkempi ja jotka liikuttavat syvemmin sydäntä. Goethe ei voi koskaan
-tulla rakkaaksi ihmisille. Hän ei ole sielunsa pohjasta antautunut
-puhtaalle totuudelle semmoisenaan, vaan ainoastaan totuudelle sikäli
-kuin se edistää sivistystä. Hän ei tavoittele sen vähempää kuin
-vallata koko luonnon, koko totuuden omalle osalleen: mies, jota
-ei voi lahjoa tai johtaa harhaan tai säikäyttää, mies, jolla on
-järkähtämätön itsensähillitsemis- ja itsekieltäymisvoima ja jolla
-on vaan yksi ainoa arvosteluperuste kaikkiin ihmisiin nähden --
-_mitä voit sinä opettaa minulle?_ Kaikkia ominaisuuksia ja lahjoja
-arvostelee hän ainoastaan tältä kannalta: säätyarvoa, etuoikeuksia,
-terveyttä, aikaa, itse olemistakin.
-
-Hän on sivistyksen perikuvallinen edustaja, kaikkien taiteiden,
-tieteiden ja tapahtumien harrastaja, taiteellinen, vaan ei
-taiteilija, henkevä, vaan ei henkinen. Ei ole olemassa mitään, jota
-hän ei olisi oikeutettu tuntemaan, ei ole ainoatakaan asetta neron
-asevarastossa, jota hän joskus ei olisi ottanut käteensä, mutta
-mitä tarkimmin huolehtien ett'ei hänen apukeinonsa hetkeksikään
-käy hänelle ylivoimaiseksi. Hän eristää joka asian valokehällä,
-eristää itsensäkin ja kalliimman, minkä hän omistaa. Häneltä ei ole
-mitään salassa eikä mitään peitossa. Vaanivat pahat henget olivat
-hänen kuvattavinaan, samaten pyhimys, joka näki pahat henget, ja
-yliaistilliset voimat pukeutuivat muotoon. "Hurskauskaan ei ole
-mikään päämäärä, vaan ainoastaan keino, jonka avulla me puhtaimman
-sisäisen mielenrauhan kautta saavutamme korkeimman sivistyksen."
-Ja hänen voimansa tunkeutua kaunotaiteiden jokaisen salaisuuden
-perille tekee Goethen aseman vielä kylmemmän valtaavaksi. Hänen
-tunteensa palvelevat häntä kuten naiset, joita Cicero käytti
-houkutellakseen tietoonsa salaliittolaisten juonet. Hänellä ei ole
-mitään vihollisia. Voit olla hänen vihollisensa -- jos sillä voit
-opettaa hänelle jotain, jota et voi ystävyydelläsi hänelle opettaa
--- olkoonpa se opetus sitte vaikka ainoastaan kokemus, jonka hän
-voi saada sortumisestasi. Vihollinen ja semmoisena tervetullut,
-mutta vihollinen ylevässä merkityksessä. Hän ei voi vihata ketään;
-hänen aikansa on liika kallis. Luonne-eroavaisuuksiin perustuvia
-vastakohtaisuuksia suvaittakoon, mutta vain kuten keisarien
-vihamielisyydet, jotka taistellaan arvokkaan ylväästi kuningaskuntien
-poikki ja yläpuolella.
-
-Hänen itse kirjoittamansa elämäkerta, jolle hän pani nimeksi "Runoa
-ja totta elämästäni", on tämän aatteen ilmituomista -- aatteen,
-joka nykyään saksalaisen hengen välityksellä tunnetaan kautta koko
-maailman, mutta joka oli uutuus Englannille niinhyvin vanhalle kuin
-uudelle, silloin kun kirja ilmestyi -- että nimittäin ihminen on
-olemassa sivistyäkseen: ei sitä varten, mitä hän voi aikaansaada,
-vaan sitä varten, mitä voidaan aikaansaada hänessä. Ainoa huomattava
-tulos, mikä elämällä voi olla, on asioiden ja elämän vaikutus
-ihmiseen. Henkevä syvämielinen ihminen voi katsoa itseään kuin
-vierasta henkilöä, siksipä kiinnittävät hänen mieltänsä yhtä paljon
-hänen heikkoutensa ja pettymyksensä kuin hänen menestyksensäkin.
-Vaikkapa hän haluaakin edistyä ja menestyä aikeissaan, niin
-vielä syvempi on hänen halunsa oppia tuntemaan ihmisen elämää ja
-kohtaloa, sill'aikaa kuin itsepyyteiset sumeina pilvinä ajelehtivat
-hänen ympärillään eivätkä tavoittele ja pyydä muuta kuin matalaa
-aineellista etua.
-
-Tämä aate vallitsee _Dichtung und Wahrheit_-kirjaa ja määrää,
-mitkä elämänpuolet siinä tulevat esitetyiksi, jossa suhteessa
-asiain ulkonaisella näennäisellä tärkeydellä, henkilöiden arvolla
-ja omaisuussuhteilla ei ole mitään määräämisvaltaa. Tosiaankin
-tarjoo kirja tuiki vähän aineksia semmoiselle esitykselle, mitä me
-sanoisimme "Goethen elämäkerraksi"; siinä esiytyy varsin niukalti
-aikamääriä, kirjeenvaihtoa ei ollenkaan, ei mitään yksityiskohtaisia
-tietoja hänen viroistaan ja virkatoimistaan, ei mitään valoa hänen
-avioelämäänsä, ja noin kymmenvuotinen ajanjakso hänen elämäänsä, aika
-hänen Weimariin asettumisensa jälkeen, jonka luulisi vilkkaimmaksi
-hänen elämässään, on kokonaan sivuutettu. Sensijaan anastavat
-etualan muutamat rakkausjutut, jotka kuten sanotaan menivät
-myttyyn, ja muuttuvat mitä tärkeimmiksi tapahtumiksi, hän ihan
-syytää meille yksityiskohtia -- erityisellä mielihyvällä esittää
-hän joitakin omituisia mielikuvitelmia, maailman syntyoppeja ja
-itse muovailemiaan uskontoja sekä varsinkin suhteitaan merkittäviin
-miehiin ja tärkeimpiin ajatusrikkaisiin ajanjaksoihin. Hänen
-"Päivä- ja vuosikirjansa", hänen "Italian matkansa", hänen "Ranskan
-sotaretkensä" ja hänen "Värioppinsa" historiallinen osa kiinnittävät
-mieltä samasta syystä. Viimeksimainitussa hän lyhyesti kuvaa
-Kepleriä, Roger Baconia, Galileita, Newtonia, Voltairea j.n.e., ja
-on tämän kirjanosan viehätys siinä suurpiirteisen yksinkertaisessa
-tavassa, jolla hän esittää suhteet Europan tieteellisen historian
-suuruuksien ja itsensä välillä, tuo pelkkä viivojen vetäminen
-Goethestä Kepleriin, Goethestä Baconiin, Goethestä Newtoniin. Tuo
-viivanvetäminen on ajalle ja henkilölle mitä peloittavimman tehtävän
-suoritus, ja se ilahuttaa mieltämme silloinkin, kun eivät Iphigenia
-ja Faust voi meitä ilahuttaa, kysymättä sentään koskaan läheskään
-sitä mielikuvituksen ponnistusta kuin Faust ja Iphigenia.
-
-Tämä taiteen lakiensäätäjä ei ole mikään taiteilija. Johtuiko tämä
-siitä, että hän tiesi liika paljon, että hänen näkövoimansa oli
-mikroskooppinen ja esti häntä näkemästä oikeissa näkösuhteissa,
-näkemästä kokonaisuutta? Hän luo katkelmittain, hän runoilee
-tilapäärunoja, hän kirjoittaa kokonaisia ensyklopedioja yksityisiä
-mietelmiä. Jos hän ryhtyy kirjoittamaan jotakin draamaa tai romaania,
-kokoo ja järjestää hän havaintonsa tuhansilta tahoilta ja yhdistää
-ne yhdeksi ruumiiksi niin hyvin kuin hän taitaa. Paljo on semmoista,
-joka ei ota sulautuakseen kokonaisuuteen, ne hän liittää irtonaisina
-osina mukaan kuten kysymyksessä olevain henkilöiden kirjeinä, otteina
-heidän päiväkirjoistaan ynnä muuna semmoisena. Sittekin jää paljo
-semmoista, jota ei saa sovitetuksi. Ne voi ainoastaan kirjansitoja
-liittää jonkinmoiseksi kokonaisuudeksi: ja sitenpä on meillä
-huolimatta monen hänen teoksensa löyhästä hajanaisesta rakenteesta
-kokonaisia nidoksia irrallisia kyhäelmiä, mietelmiä, Xenioita y.m.
-
-Otaksun, että hänen kertomuksensa maailmallinen sävy johtuu
-hänen tietoisasta itsesivistyksestään. Se oli suuren oppineen,
-heikkoutta, joka rakasti maailmaa kiitollisuudesta, joka tiesi,
-missä oli tavattavissa kirjastot, taidekokoelmat, rakennustaiteen
-mestariteokset, tieteelliset työhuoneet, oppineet ja huoleton vapaus
-ja joka ei täysin luottanut siihen, että köyhyys ja alastomuus saavat
-hyvityksensä. Sokrates rakasti Ateenaa, Montaigne Pariisia ja Madame
-de Staël sanoi, että hänellä oli ainoastaan yksi heikkous (nimittäin
-Pariisi). Tällä asianhaaralla on suotuisa puolensa. Kaikki nerot
-ovat tavallisesti niin huonosti varustetut ja hauraat, että aina
-haluaisi heidän saaneen elää jossain toisissa olosuhteissa. Harvoin
-tapaamme jonkun, joka ei tuntisi itseään turvattomaksi ja pelkäisi
-elämässä. Hyvien ja ylevää tavoittelevien ihmisten kasvoilla lepää
-joku häpeän puna, ja heissä on joku vivahdus hullunkurisuutta.
-Mutta tämä mies oli täysin kotonaan ja tyytyväinen ajassaan ja
-maailmassaan. Ei kukaan ole ollut niin elämään soveltuva kuin hän
-ja täydemmällä sydämellä ollut mukana leikissä. Siinä sivistyksen
-ja hengenviljelyksen harrastuksessa, joka on hänen teostensa
-henkenä, piilee niiden voima. Pyrkimys iäiseen ehdottomaan totuuteen
-riippumatta omasta henkisestä kehittymisestä sen ohessa, on tosin
-korkeampi aate. Runollisen innostuksen valtaan antauminen on
-korkeampaa, mutta verrattuna niihin vaikuttimiin, jotka aiheuttavat
-kirjat Englannissa ja Amerikassa, on tämä vakavaa totuutta ja on
-tällä totuuden kohottava ja herättävä voima. Siten on hän antanut
-kirjoille osan niiden entistä mahtia ja arvoa.
-
-Goethe saapuen liioinsivistyneeseen maahan ja aikaan, jolloin
-alkuperäistä neroa rasittivat kirjojen ja koneellisten apuneuvojen
-taakka ja tehtävien hajoittava moninaisuus, opetti ihmisille, kuinka
-on meneteltävä tämän vuorenkorkuisen asiasekoitelman kanssa ja kuinka
-se on tehtävä alamaiseksi. Yhdistän hänet ja Napoleonin, koska he
-molemmat edustavat luonnon kärsimättömyyttä ja vastavaikutusta
-kaikkea muotoihin kangistunutta sovinnaisuutta vastaan kaksi ankaraa
-todellisuuden miestä, jotka oppilaineen ovat nykyisiksi ja kaikiksi
-ajoiksi armahtamatta laskeneet kirveen kaiken näennäisyyden ja
-tekohurskauden juurelle. Tämä iloisa työntekijä, jota ei kiihoittanut
-mikään ulkonaisen kansansuosion tavoittelu tai muu yllyke, vaan
-joka nouti kaiken pyrkimysvoimansa ja kaikki pyrintöperänsä omasta
-rinnastaan, suuntaili itselleen työmäärät kuin jättiläiselle,
-väsähtämättä tai levähtämättä muuten kuin työalaa vaihtamalla
-työskenteli hän kahdeksankymmentä vuotta ensimäisen innostuksensa
-voimalla.
-
-Nykyaikaisen tieteen viimeinen opetus on, että suurin rakenteen
-yksinkertaisuus ei ole harvojen perusaineiden tulos, vaan syntynyt
-mitä kehittyneimmästä moninaisuudesta. Ihminen on luonnon
-monimutkaisin ja yhdistetyin kappale -- väre-eläin, _volvox
-globator_, muodostaa toisen äärimmäisyyden. Meidän tulee oppia
-nostamaan korkomme ja kantamaan tulomme entisten ja nykyisten aikojen
-suunnattomasta perinnöstä. Goethe opettaa meille rohkeutta ja
-kaikkien aikojen yhdenarvoisuutta, ja että jonkin ajan epäsuotuisat
-olosuhteet ovat olemassa ainoastaan pelokkaalle mielelle. Nero
-leijaa auringonpaisteineen ja sointuineen pimeimpien ja kuuroimpien
-ajanjaksojen yllä. Mikään panttikirja, mikään tahra ei voi pidättää
-tai tarttua ihmisiin tai aikaan. Maailma on nuori: entisajan suuret
-miehet kutsuvat meitä hartaan ystävällisinä. Meidänkin pitää
-kirjoittaa raamattumme, yhdistää taaskin taivaat ja maallinen
-maailma. Neron salaisuus on siinä, ettei se suvaitse mitään
-harhakuvitelmia, että se tekee todelliseksi kaiken, minkä tiedämme,
-että se nykyaikaisen elämän korkealle kehittyneessä hienoudessa
-taiteen, tieteen ja kirjallisuuden alalla sekä ihmisissä vaatii
-harrasta vilpittömyyttä, todenperäisyyttä ja tarkoitusperää ja että
-se ensimäiseksi, viimeiseksi, keskimäiseksi ja aina kunnioittaa
-jokaista totuutta saattamalla sen käytäntöön.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISKUNNAN EDUSTAJA***
-
-
-******* This file should be named 52305-8.txt or 52305-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/3/0/52305
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52305-8.zip b/old/52305-8.zip
deleted file mode 100644
index be1cb3e..0000000
--- a/old/52305-8.zip
+++ /dev/null