diff options
Diffstat (limited to 'old/51502-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/51502-8.txt | 4418 |
1 files changed, 0 insertions, 4418 deletions
diff --git a/old/51502-8.txt b/old/51502-8.txt deleted file mode 100644 index e1f672e..0000000 --- a/old/51502-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4418 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Maalaiskuvia II, by Väinö Kataja - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Maalaiskuvia II - Kokoelma novelleja - -Author: Väinö Kataja - -Release Date: March 19, 2016 [EBook #51502] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MAALAISKUVIA II *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -MAALAISKUVIA II - -Kokoelma novelleja - - -Kirj. - -VÄINÖ KATAJA - - - - - -Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1908. - - - - - - -SISÄLLYS: - - Niittymatoja hävittämässä. - Kuva Juukujärven rannalta. - Känsä-Topias tullikavaltajana. - Kiusaus. - Anttilan vanhan Iisakin parakraahvi. - Vanhan isännän puhetta. - Punanaamaisen rahtimiehen mielipide. - "Tösseli". - Eräs Amerikan kirje. - Frans Tuiran joulukertomus. - Mökistä mökkiin. - Sovintoa hieromassa. - Laura parka. - Raitikosken Antti. - Uusi oikeus. - Kun Savinaista vangittiin. - Kihloissa. - Tilausaikana eli Kansamme hyvinvointia. - - - - -NIITTYMATOJA HÄVITTÄMÄSSÄ - - -Kauas Pohjan puoleenkin ilmestyi viime kesänä niittymatoja, täyttäen -maarunsa maamiesten parhaalla tavaralla: peltoketojen kauniilla -mannulla. - -Niitä ilmestyi Ylirannan kyläänkin, jossa ei tämän polven aikana tietty -mokomia syöpäläisiä olleen. Oli luettu lehdistä, kuinka ne etelämpänä -suuria vahinkoja tekivät, kuinka oli kaikkia konsteja koetettu, että -saataisiin ne hävitetyksi. Mutta ei ollut vielä mikään keino auttanut. -Olivat maanviljelysoppineetkin kaiken ymmärryksensä yrittäneet, mutta -eivätpä hävinneet madot. Oli sanottu lehdissä, että kun oikein kovasti -sataa, niin siitä häviävät, kuolevat ja lahoavat sinne heinän juureen -eivätkä enää sikiä ainakaan sinä kesänä. - -Ylirannan Niemelän kedoille, Lompalonrannalle, niitä ensiksi ilmestyi. -Ne olivat laihanlaista keto- ja lyhyttä maaheinää kasvavia. Niihin -ensiksi ilmestyivät. Nousivatko maasta vai taivaastako tipahtivat, ei -tietty, mutta pelottavasti alkoivat kedot kulottua. - -Lompalonrannan niitty oli aivan tien varrella, niin että kaikki -ohikulkijat huomasivat niissä kedoissa niittymatojen tuhotöitä. -Näkyihän niitty selvästi taloonkin, kun pirtin peräakkunasta katseli -etelään päin; näkyi sekin selvästi, kun sivukulkijat, olivatpa sitten -jalan kulkijoita tai hevosella ajajia, osoittivat sormellaan ketoja ja -sanoivat... niin, mitä lienevät sanoneet... Oli sellaisiakin menijöitä, -että siinä pysäyttivät hevosensa, laskeusivat alas rattailtaan ja -menivät niitylle katselemaan ja tonkimaan, luultavasti nähdäkseen, -minkälaisia ne niittymadot oikeastaan olivat. - -Niemelän isäntä, ylpeä ja kiivasverinen Aukusti Joakim, oli pirtin -peräakkunasta monta kertaa nähnyt, kuinka siinä Lompalonrannan niityn -kohdalla kulkijat pysäyttivät hevosensa ja kävivät kedoille kuin -jotakin hakeakseen. Ensin hän ei ymmärtänyt mistä oli kysymys, mutta -ihmetteli hän itsekseen, mitä noilla kulkijoilla oli tekemistä hänen -niityllään, heinikkoa polkemassa. Ja nekin, jotka eivät kedoille -menneet, ne kuitenkin sivu mennessään viittoivat sinnepäin käsillään ja -tuntuivat selittelevän toinen toiselleen jotakin asiaa. - -Jo eräänä päivänä Aukusti Joakimkin lähti Lompalonrannalle päin -kävelemään... Ja nyt hänkin näki mitä hävitystyötä täällä madot -tekivät. Koko Lompalonranta näytti kulolta, siellä täällä piipatti -pystyssä jokunen juhannuksen kukka ja vankempi pilliheinä, mutta mantu -oli kaikki hävinnyt... - -Jopa oli tämä kummaa! Ja mistä olivat madot tännekin osanneet? -- Sen -vuoksi ne ovat ohikulkijat tässä pysähtyneet ja katselleet ja tutkineet -ja nuuskineet -- puheli hän itsekseen matojen hävitystyötä katsellen. --- Jo ovat osanneet, kirotut, tännekin... Kyllä tässä taitaa tulla -kehno heinävuosi, jos noita alkaa laajemmalta levetä... Mikä ne tähän -juuri minun niittyyni opasti ensiksi... Onkohan muiden niityissä -näkynyt? - -Hän kumartui katselemaan, minkälaisia nuo itikat oikein olivat, sillä -Aukusti Joakim ei ollut niitä ennen luonnossa nähnyt, kirjoitettavan -oli kyllä nähnyt ja puhuttavan kuullut. Tuossa niitä näkyi olevan... -hyi minkä näköisiä... mustia, limaskaisia lieroja, tuumanpituisia... -tuossa muuan kiipesi mantuheinän latvaan, ja yksi kaksi oli heinä -kadonnut sen nälkäiseen maaruun... Ja voi penteleitä, kuinka paljon -niitä oli... Aivan mustanaan koko heinikko... Tämäpä vasta kesää on! - --- Eikö niitä sitten muualla ole kuin minun niityssäni, ajatteli hän -mieli karvaana. -- Kun tätä pitävät kuin mitäkin kometiiapaikkaa... -juuri kuin tämä olisi isännän syy... Minkä minä noille tekisin! - -Hänelle juolahti yhtäkkiä paha ajatus mieleen. Hän kokoaa niitä -isoon saaviin ja viepi yön aikana Herralan kedoille ja kaataa -keskelle parasta heinikkoa. Herrala se aina kehui ketojaan ja -maanviljelystaitoaan. Mitähän se, möhömaha, tämmöisestä apulannasta -arvelisi... - -Sen hän tekeekin ja aivan ensi yönä. Siinä saapi samalla kostaa -Herralalle siitäkin, kun mennä syksynä haukkui hänen varsaansa, ettei -saanut palkintoa varsanäyttelyssä. - -Aukusti Joakim oli siinä pyllyllään, matojen vehkeitä katsellen ja -kostontuumia hautoen, unhottanut, että oli sunnuntaipäivä ja että -ihmisiä oli liikkeellä... Kesken mietteitänsä kuuli hän rykimistä ja -askeleita takanaan ja huomasi naapurinsa Järvelän tulevan luokseen... -Häntä vähän harmitti ja koski kunniaan, kun naapurikin nyt näki, -minkälaista hävitystyötä madot täällä tekivät... Tuo Järvelä oli -muutenkin semmoinen joutava irvihammas ja viisastelija. - -"Mutta olisitpa nähnyt tuolla Mokon kylässä, minkälaista hävitystyötä -siellä madot tekevät!" alkoi Järvelä selittää. "Siellä oli aivan joka -talon kedot ihan kuin keväällä lumen lähtiessä. Koko kylän kedot -pohottivat aivan harmaalta kuin kulo. Siellä surkeaa on. Ei tämä vielä -mitään ole." - -Aukusti Joakimista tuntui hyvältä, että oli muuallakin matoja eikä -yksin hänen kedoissaan. - -"Liekö noita tässä kylässä muiden niityissä kuin meidän?" kysäisi hän -naapuriltaan. - -"No melkein joka talossa, vaikkeivät ole ymmärtäneet tarkastaa... -Herralan Jaakonvainion kedotkin..." - -"Vai on Herralankin kedoissa!" - -"Onpa tietenkin. Jaakonvainion ovat syöneet, ettei ole kuin jokunen -pilli pystyssä." - -"No, mitä ne tästä minun niitystäni sitten syynäävät kuin mitäkin -kometiaa! -- Pitäköön kukin huolen omastaan." - -Niin naapurit keskustelivat. Tiesi Järvelä kertoa matojen tuhotöistä -muuallakin, jossa jo olivat tehneet niin suuria vahinkoja, että varma -heinäkato oli tiedossa. - -"Sanomalehdissä on joka numerossa tietoja, kuinka ne hävittävät -heinikoita", selitteli hän. "Monessa paikassa oli koetettu ajaa -virtsaakin, että eivätkö häviäisi, mutta eivät olleet hävinneet. -Agronoomitkin kuuluvat sanoneen, etteivät häviä ennenkun tulee oikein -kova, monta päivää kestävä sade, niin sitten kuolevat." - -"Vai jo tuli semmonen pykälä agronoomeillekin, etteivät ymmärrä niitä -viisaita neuvojaan antaa!" ilostui Aukusti Joakim, sillä hänellä oli -kova vastenmielisyys kaikkia agronoomeja kohtaan, jotka aina talossa -käydessään pyrkivät neuvomaan ja muistuttelemaan. - -"Jo tuli semmonen pykälä, ettei auta oppikaan", myönsi Järveläkin, -mutta lisäsi sitten: - -"Vaan se näkyy olevan varmaa, että lihavaan, timoteitä kasvavaan -peltoketoon ei se ryhdy. Siinä kun on vankkaa heinää, niin ei voi -mitään. Minä näin Mokon kylässä selvän esimerkin... Ja sama näkyy -olevan muuallakin." - -Aukusti Joakim ei ollut kuulevinaan Järvelän viimeistä puhetta, sillä -hänellä ei ollut yhtään timoteiketoa, arveli vain: - -"Mutta kyllä tästä tulee niin huono heinävuosi, että saapi tappaa -puolet elukoistaan." - -"Epäilemättä. Jos sentään sateet tulisivat, niin..." - -"Eivät ne enää ehtisi kasvaa..." - -Siihen jäi naapureilta keskustelu, sillä he huomasivat herrasmiehen -ajavan polkupyörällä aika kyytiä tietä pitkin. Mutta kun pyöräilijä -ehti heidän kohdalleen, pysähtyi hän, laski pyöränsä tienpientareelle -kyljelleen ja kävi heidän luokseen. Aukusti Joakim ja Järvelä jäivät -vierekkäin outoa tulijaa katsomaan, sanaa sanomatta, kumpikin miettien, -että mikähän tuo on, joka tänne... - -Se oli nuori agronoomi, joka maamiesseuran lähettämänä oli matkalla. -Niittymatojen tuhotyötä oli hänen määrä tarkastella ja antaa neuvoja -niiden hävittämiseksi. Aivan sitä varten oli hänet maamiesseura -lähettänyt tännekin, kun kuulunut oli, että täälläkin olivat madot -alkaneet lisääntyä. Muualla oli hän jo kulkenut, useimmat -naapuripitäjät käynyt. - -"Paljon näkyy täälläkin matojen syömiä ketoja, vaan vielä enemmän niitä -on muualla", sanoi hän. "Ei täällä toki ole vielä muualla näkynyt kuin -laihimmilla kedoilla... kuten tässäkin... -- Teidänkö nämä kedot ovat?" -kysäisi hän sitten Järvelään päin kääntyen. - -"Eivät nämä minun ole. Nämä ovat tuon Aukusti Joakimin, tuon Niemelän", -vastasi Järvelä ja katseli syrjäsilmällä agronoomiin. - -"Eivät nämät minun ketoni ole ainoat täälläkään, jossa matoja on", -sanoi Aukusti Joakim. "Herralankin Jaakonvainion ovat syöneet, ettei -ole kun korsia pystyssä." - -"Jaha... jaha... Eikö täällä ole koetettu mitään niiden -hävittämiseksi?" kysyi agronoomi. - -"Minkäpä niille on ymmärtänyt. Ovat ne jotkut koettaneet ajaa virtsaa, -vaan ei ole auttanut sekään", selitti Järvelä. - -Mutta nyt innostui agronoomi selittämään. - -"Kaikkia keinoja on koetettu etelämpänäkin, mutta eivät ole auttaneet. -Mutta minä olen keksinyt keinon, jolla häviävät ja jonka keinon avulla -vielä tänä kesänä saa vankan rehusadon noista alastomista kedoista." - -"Sitäpä minä en usko, kun juhannuksestakin on jo viikko kulunut", -epäili Aukusti Joakim. - -"Kummalta tuo kyllä tuntuu", arveli Järveläkin. - -"Niinpä niin", sanoi agronoomi voitonvarmana. "Epäilleet ovat muutkin -ensiksi. Mutta oletteko ajatelleet, että kun nämä kedot auraa ja kylvää -rehukauraa, niin silloin häviävät madot ja syyspuoleen saapi vankan -kauralaihon. Sellaisen keinon minä olen keksinyt mokomille." - -Hän katsoi voittoisasti Aukusti Joakimiin ja Järvelään, eivätkö -hämmästy ja sano, että sepä nyt on, kun ei tuota itse ole hoksannut. -Mutta eivät hämmästyneet eivätkä kummastelleet. Melkein päinvastoin. -Sillä Aukusti Joakim sanoi: - -"Olisi se sekin. Vaan minkäs niille sitten tekee, kun ne ovat auratut -ja kaura kylvetty?" - -"Tietysti niitetään kaura ja kuivataan haasioilla eläinten rehuksi, ja -se onkin voimakasta rehua, tiedän mä", sanoi agronoomi kuin että jopa -sekin on kysymystä. - -"Niinpä tietenkin. Sen minäkin tiedän", jatkoi Aukusti Joakim. "Vaan -mitäs sitten tehdään, kun on kaura korjattu?" - -"Sitten tietysti kynnetään heti ja annetaan viilloksilla olla talven -yli..." - -"Niin vain. Entä sitten?" - -"Sittenkö? Sitten lannoitetaan ja pannaan ohran kasvuun." - -"Jopahan tullaan yhteen. Vaan mistäpä riittää lanta kaikkiin matojen -syömiin ketoihin?" - -"Niin... tuota... tuota... Voipihan niitä jättää levähtämään", arveli -agronoomi ja katseli taivaalle. - -"Saattaa siitä tulla sadekin", sanoi hän sitten. - -"Se on kyllä täälläkin ymmärretty, että se niille paras kuri olisi, kun -auraisi ne maahan, mutta se lannan asia..." tuumaili Aukusti Joakim. - -"Suo siellä, vetelä täällä", arveli Järveläkin. - -He olivat keskustellessaan saapuneet tien viereen, jossa agronoomilla -oli pyöränsä. Siihen oli kokoontunut ohikulkijoita, jääneet siihen -odottamaan, että mitä miehiä nuo olivat, jotka Niemelän niittymaata -tarkastelivat. Oli joukossa kirkosta palaaviakin. - -"Puhuttiin kirkolla, että häviävät kyllä, kun virtsaa ajaa..." - -"Rukoilihan se rovastikin, että säästyisivät niityt madoilta, pellot -hallalta..." - -"Eivätpä taida rukoukset auttaa." - -"Eivät ainakaan ennen... mutta jos sateen jälkeen", sanoi agronoomi -kuin vastaukseksi kaikille kirkosta tulijoille. - -Niemelään, kotiinsa, oli Aukusti Joakim käskenyt agronoominkin tulla -levähtämään, että saataisiin keskustella yhtä ja toista, mitä noille -madoille oikeastaan tekisi. Vaikka Aukusti Joakimia eivät herrat -miellyttäneet, oli hänestä tämä agronoomi sentään aika hauska mies. Ja -kun kylällä kuului, että oli Niemelään tullut agronoomi -- -matoagronoomi, -- joka neuvoi niittymatoja tappamaan, kokoontui -iltapäiväksi paljon kansalaisia sinne neuvoja kysymään. Tuli -rovastikin, sillä pappilankin kedoille oli matoja ilmaantunut. - -Kova oli poru Niemelässä. Jokainen sai puhua kokemuksiaan ja -havaintojaan. Mokon kylän Silvonen kertoi: - -"Meillekin ilmausi siihen rantariihen luo, alimmaisen kedon mäkipäähän. -Minä ajattelin, että odottakaa, vietävät, kyllä minä teidät höystän... -Ja kun tuli ilta ja kaste lankesi maahan, niin minä tomahutin kylvää -koko hehdon suoloja siihen... niin kahden päivän perästä ei näkynyt -yhtään elävää matoa... Ja kokoontuivat siihen sitten kaiken maailman -varekset ja söivät kaikki matovainajat suihinsa..." - -"Vai tottelivat suoloja!" - -"Entä minä! Kuulkaapa kuinka minä..." alkoi Kauppi selitellä. "Koko -Naattolan vainio oli matojen vallassa, ettei paljon pilliä pystyssä... -Silloin minä..." - -"Minkäpä teit?" kysyttiin monella suulla. - -"Minä koko karjan kedolle... lehmät, hevoset, lampaat, kaikki. Kun -viikon päivät siinä polkivat ja pehnasivat... niin alkoivat madotkin -moittia, että tosi tässä taitaa olla... Ja, uskokaa jos tahdotte, nyt -on jo Naattolan vainiossa hyvä heinän alku eikä näy yhtään elävää -matoa..." - -"Sitäpä pitää meidänkin koettaa", aikoivat useat. - -Oli Niemelän Aukusti Joakim niitä miehiä, jotka viinaa "takanaan" -pitivät ja silloin tällöin maistelivat hienoon humalaankin, -hauskimmilleen. Ja huomattiin nytkin, että punotteli Aukusti Joakimin -naama tavallista enemmän ja tavallista puheliaampi hän oli. Ja kun -keskustelut olivat vilkkaimmillaan, huomattiin, että isäntä iski hyvin -merkitsevästi silmää jollekin tuttavalleen, iski silmää ja piipun -varrella viittasi kamaria kohden... josta toinen heti ymmärsi, mistä -oli kysymys... ja sitä poistuttiin vakavina, arvellen: joo, joo... niin -on... - -Mutta kun Aukusti Joakim oli päässyt vähä hutikkaan, teki hänellä mieli -tarjota agronoomillekin, joka istui tuolla pöydän päässä ja näytti -olevan ikävissään... Jo iski agronoomillekin silmää ja viittasi -piipunvarrella niinkuin muillekin. Ja heti ymmärsi agronoomikin, mistä -oli kysymys, ja ulos silmäten ja koettaen näyttää vakavalta käveli hän -Aukusti Joakimin perässä kamariin... - - * * * * * - -Illalla oli agronoomilla, Aukusti Joakimilla ja kahdella muulla -isännällä johtunut mieleen sama ajatus, kun hauskimmillaan humalassa -olivat. Jos olisi koettaa kaataa noille madoille vähän viinaa -niskaan... - -Menivät miehissä Lompalonrannalle, Aukusti Joakimilla täysi pullo -taskussa. - -"Nyt se taitaa tulla se kieltolakikin kaiken muun hyvän lisäksi", -puhkesi Aukusti Joakim sanomaan. - -"Eikö mitä. Ei se meidän aikana tule. Vaan eiköhän ole viisaampaa, -ettemme anna noille matorakkareille viinaa, -- vaan juomme itse", -arveli agronoomi. - -"Niin taitaa olla. Vaan menemme tuonne Lompalonrannan latoon ja otamme -ryypyn. Madot kyllä häviävät itsestään." - -"Aivan oikein. Madot kyllä häviävät itsestään. Ei niille muuta -ymmärrä." - -Ja sinne kävelivät ja ladon kynnykselle istuivat. - -Ja sen havainnon tekivät kaikki muutkin, että omia aikojaan ne häviävät -niittymadot, ilman ihmisten apua ja rukouksia. Joutavaa on niiden -vuoksi mieltään pahentaa. - - - - -KUVA JUUKUJÄRVEN RANNALTA - - -Laajan, asumattoman erämaan syrjässä on Juukujärvi, jonka -pohjoisenpuolisella rannalla, etelään päin viettävällä törmällä, on -Iikka Oinaan torppa. - -Kruununtorppa nimittäin. Metsiä kulkiessaan on hän tämän pienoisen -järven rannalle kerran eksyksissään joutunut pimeänä syysyönä. Silloin -hän päätti tähän ruveta kruunulta torppaa pyytämään ja asettua tänne -asumaan. Kaukana oli seutu kyllä muista ihmisasunnoista, -- oli -ensimäiseen naapuriin, Kivinivan uudistaloon, rapea puoli penikulmaa, --- ja kirkonkylään oli kolmatta penikulmaa. - -Mutta Iikka Oinaan mielestä oli Juukujärven ympärillä hyvää -viljelysmaata, ja niittyä saisi perkaamalla jänkille ja meheville -ojanvarsille. - -Tuumasta toimeen. Iikka ryhtyi hommiin ja niin sai kun saikin torpan -oikeudet. Metsä järven ympärillä ja laajoissa saajoissa loitompanakin -oli verrattoman hyvää männikköä kuin humalamaata; se se viekoitteli -Iikkaakin siihen torppaa perustamaan, että jos hyvinkin pian saisi -taloksi ja pääsisi sitten tuon verrattoman pulskan metsän omistajaksi. - -Satuin tässä takavuonna kerran kulkemaan Juukujärven kautta, kun -matkani piti erämaata halki toiseen pitäjääseen. - -Kivinivan uudistalossa opasti isäntä minua polulle ja neuvoi: - -"Tästä kun kuljet ja tämä männikkökangas loppuu, niin tulee jänkkä -vastaan. Sitä elä lähde oikasemaan, vaan kulje sen vasemmanpuolista -rantaa... ja pitäisi siinä tuntua pilkat puissa... niin tulet meidän -heinäladolle, jossa on lehtiauma ikkunan edessä. Siitä ladolta sitten -lähtee pilkottu polku ja kun sitä avosilmin seurannet, niin kyllä -koidut Juukujärvelle..." - -Niin neuvoi Kivinivan vanha, vaivaantunut ja kovaa kokenut isäntä, ja -minä läksin neuvottua polkua kulkemaan... - -Äärettömiä, liikkumattomia metsiä läpi polku vei, halki nukkuvaa -kiveliötä, jossa tukkilaisen kirves ei koskaan ollut tuhoa tehnyt. Oli -syksyn herttainen päivä, jolloin aurinko vielä lämmittää kuin kesällä -ainakin. Männikön keskellä kulki kuin pylvässalissa, soman, -miellyttävän hämärän ympäröimänä... - -Tuli taipaleessa vastaan melkoisia metsäpuroja, joiden yli oli asetettu -veistetyt telat, kaksi vierekkäin. Purojen varsilla kasvoi pitkää, -mehevää heinää, pihlajia ja tuomia... - -Olisi täällä mökin paikkoja, olisi maata viljeltäväksi tuhansille... -Mutta tulleeko koskaan asutetuksi tämäkään kiveliö? - -Niin kävellessäni itseltäni kysyn, mutta ei vastaa kukaan. Äänetön kuin -hauta on ympäristöni, ja vakavan totisilta näyttävät satavuotiset -petäjät ja vanhat partaiset kuuset. - -Jo näkyy viimein yhden puron varrella, metsän peitossa, pienoinen -laukkupuoli lato, joka on aivan polun vieressä. Se näyttää olevan -heiniä täynnä, ja ikkuna on tukittu ristiinrastiin koivun oksilla ja -vesoilla. Taitaa olla tässä puron varrella Iikka Oinaan niitty! - -Siitä nousee polku kovemmalle maalle ja näkyy siellä täällä kalliotakin -ja niiden välissä rotkoja, mutta metsä on vieläkin yhtä sakeaa, -kookasta ja komeaa... - -Silloin yhtäkkiä kuuluu korvaani kuin airojen kitinää, ikäänkuin -venettä soudettaessa; kun hetken vielä kävelen, vilahtaa vettä puiden -välitse... Ja siinä samassa saavunkin pienoisen järven rannalle, josta -valkoinen hiekka pohottaa kauas veden alta. Keskellä järveä on vene ja -soutaja siinä, vanhannäköinen mies. Kalanpyyntihommissa lienee... - -Toiselta puolen järven näkyy pienoinen talonalku: uusi pirtti, -navettarakennus ja sauna, joka on kivikon päällä, aivan veden rajassa. -Näkyy olevan vähä pellonviljelystä talon ympärillä, kellertävä -pellonsänki paistaa ilta-auringon valossa tänne toiselle puolen somalta -ja miellyttävältä, ja vähäinen elohaasia pirtin takana... siinä olivat -varmaan talon lyhteet... tuskin riihellistä... Venheessä oleva mies -huomaa minut rannalla, soutaa maihin sinne, jossa seison, ja hyvää -iltaa toivottaa. Hän on vankka valkoverinen mies. Kasvot ovat kyllä jo -ryppyiset, mutta varressa näyttää vielä olevan nuoruuden voimaa ja -joustavuutta. Ja koko olennossa, äänessä ja liikkeessä ilmaantuu -katkeruutta ja tyytymättömyyttä. - -"Mihinkä se on matka?" kysyy hän, kun astun veneeseen, ja katselee -epäluuloisesti minua. "Eipä tämän kautta monta kulkijaa ole sattunut... -taitaa kolmas olla sitten kun tähän tulin asumaan..." - -"Kauanko olette tässä asunut?" - -"Viidestoista kesä kulumassa", vastaa hän vitkaan ja semmoisella -äänellä, josta minä ymmärrän, että sama se olisi, jos olisi jo -viideskymmeneskin kesä... ei tämä sen parempaa olisi... - -Siitä pääsemme puheen alkuun. Hän se nyt juuri on Iikka Oinas, ja tämä -järvi on Juukujärvi. - -Kun hän saa tietää kuka olen ja mille asialle olen menossa, tulee hän -kuin ilosemmaksi ja niinkuin leppyisi itselleen ja muille. - -"Vai sinne matka! No kuinka te tämän kautta tulitte kulkeneeksi?" -tiedustelee hän. - -"No, tiesin tämänkin järven rannalla asukkaan olevan, niin ajattelin, -että kuljenpahan senkin Juukujärven kautta, että näen Oinas-Iikankin -asunnon." - -"Jo tässä katselemista onkin", hymähtää hän kuin pilkaten. - -Nousemme maihin mökin rantaan. Hän tempaa venheen käsipuolella -teloilleen ja arvelee: - -"Jos olisikin tuossa järvessä kaloja, niin olisi se sekään..." - -Talon vainio-aita on pantu paksuista kuusirangoista kuin hirsistä, ja -aivan pirtin takaa alkaa hongikko kuin kynttilöitä... - -"No puuta täällä kuitenkin on, jos ei muuta!" - -"No sitä tässä on", vastaa hän välinpitämättömästi. - -Olen päättänyt yöpyä Oinas-Iikan asunnolle, ja pakostakin se on. -Syyspäivä on loppumaisillaan ja ensimäiseen asuntoon on penikulman -taival ja enimmäkseen leväisiä jänkkiä, -- maisia maita ei kuin -selkärankana soiden välillä. - -Pimeän tullen sytyttää Iikka iloisen tervasnuotion piisiin ja sen -ympärille kokoontuvat kaikki perheenjäsenet tarinoimaan ja uutisia -kirkonkylästä kuulemaan. - -Iikan vaimo on kivuloinen ja vaivaisennäköinen. Lapsia on vielä viisi -nuorinta kotona, vanhemmat ovat maailmalla. Iikka alkaa vähitellen -selittää omaa elämäänsä ja vaimokin ottaa keskusteluun osaa, lisäämällä -Iikan kertomukseen jonkun erityisemmän asianhaaran... - -Kun hän tähän alkoi taloa tehdä, uskoi hän varmaan, että sitten kun -saisi tämän kuntoon, tekisi peltoa ja niittyä raivaisi, niin saisi -metsääkin, josta kertyisi rahaa, että kykenisi vankemmasti maantyötä -tekemään. Mutta sitten kun tulikin tieto, ettei metsää annetakaan... -että kruunu hakkaa ensin parhaat puut pois... ja loput näreiköt -jätetään sitten talolle polttopuuksi... - -"Ensi vuosina minäkin tässä koetin työtä tehdä, vaikka ruoka oli -muualta ansaittava ja perhe oli suuri. Ja valmista tässä olisi -tullutkin, sillä meillä oli kaksi vankkaa poikaa, jotka nytkin ovat -tukkitöissä, missä lienevätkään. Varsinkin koetimme saada niittyä -raivatuksi, sillä niitty se on pellon äiti, ja lannatta tämäkään maa ei -mitään kasva. Kolmantena vuonna jo saatoimme elättää viisi lehmää, -vaikka ensi vuonna hädintuskin yhden saimme elätetyksi yli talven... -Mutta kun pojat kuulivat, ettei metsää saada, että hukkaan menee -heidänkin työntekonsa, niin heittivät työnteon pois ja läksivät -tukkitöihin", selitti Iikka. - -"Kyllä tässä paikassa sentään tuo Iikka on niin kovan päivän nähnyt, -ettei sitä kukaan usko. Kun muuriakin alettiin hommata, niin savi piti -kontissa kantaa monen virstan päästä ja elintarpeet kirkonkylästä... Jo -sen tietää omakseen, kun jauhosäkin tänne asti saapi." - -"Vallesmanni ja forstmestari kun käyvät, niin hokevat, että peltoa -pitäisi olla enempi, rakennuksia isontaa, niittyä raivata, niittylatoja -tehdä ja vaikka mitä hommata... Eivät ne, pöllöt, kysy millä kehvetillä -(sano paremmin) tässä työtä tekee, kun lujalla pitää, että ehtii -jokapäiväisen leivän muualta ansaita... Talo tässä pitäisi minun vaan -vähillä varoillani tehdä, ja kun valmiiksi saisin, niin kruunu viepi -metsän..." - -Hän sanoi sen kyllääntyneellä, tyytymättömällä äänellä. Eikä se minusta -kumma ollutkaan. - -"Olisin tämän jo myynyt, vaan eihän tämmöiseen kiveliöön kukaan tahdo -asumaan..." - -"Onko tämä hallanarka?" kysäisin. - -"No ei kertaakaan ole vielä oikeaa leipää kasvanut... lentäviä kaunoja -on tullut milloin tynnyri, milloin puolitoista, mutta aina vähempi kuin -mitä kylvänyt olen... Forstmestari se hokee, että pitäisi ojittaa tuo -takasuo, että sieltä se pakkanen aina nousee vainioon, vaan jo minä nyt -kesällä sanoin, että ojittakoon se, joka metsänkin ottaa. Kyllä minä jo -tässä olen ilmanedestä osaltani työtä tehnyt..." - -"Mutta eipähän ollut siihen mitään virkkamista forstmestarillakaan", -muisteli vaimo taas siihen. - -Minä tarjosin Iikalle kotelostani sikaarin. Kun oli sytyttänyt sen, -niin arveli: - -"Siksipä minä en enää ole näinä vuosina viitsinyt mitään yrittää. Eihän -tätä kykene omaksi saamaan kuitenkaan ikipäivänä semmoisilla ehdoilla -kuin kruunulla on... ja vanhenen minäkin, eikä ole halua tehdäkään, kun -toivo on niin peräti pieni..." - -"Pois tästä on meillä ollutkin aikomus muuttaa", lisäsi taas vaimo -siihen. - -"Onhan sitä koettu ja kuuluu siitä olleen lehdissäkin, että siitä tulee -herrainpäivillä puhe kruununmaan asukkaistakin -- ja senvuoksi minä -tässä olen odotellut, että jos rupeaisi hallitus auttamaan köyhimpiä -kruununmaan asukkaita, että hekin pääsisivät elämän alkuun... Vaan ei -ole kuulunut sen kummempaa vielä... ja tuskin siitä minun eläessäni -tuleekaan", puheli Iikka taas. Mitä minulla siihen olikaan vastaan -sanomista. "Koettaisivat kerran herratkin kylmään metsään taloa tehdä, -eikä olisi alkua mitään muuta kuin paljaat kämmenet, niin eiköhän -alkaisi haluttaa, että saisi nuo puut omikseen, niin kyllä täällä -sitten alkaisi elää", naurahti hän. - -"Kyllähän niin taitaisi olla", puolustelin minäkin. - -"Kiertelin minä silloin Iikkaa, ettemme lähtisi tänne asumattomaan -kiveliöön, vaan alkaisimme torppariksi... vaan eihän se ole, tuo Iikka, -minua milloinkaan kuunnellut", muisteli vaimo. - -"Mielipä tuota teki sinunkin pois ihmisten jaloista", muistutti Iikka -vuorostaan. Hän lisäsi tervaksia takkaan ja virkkoi: "Tätä täällä kyllä -on... ei olekaan muuta hauskaa kuin lämmintä." - -"Mutta sitäkään ei ole kaikilla", sanoin. - -Pitkän aikaa olimme äänettöminä. - -"Kuuluu nyt ensi talveksi tulevan paljon tukinajoja... Sinne pitää -pyrkiä... Hevonenkin käy jo vanhaksi, mutta siivolla hoidolla se vielä -on hevosten parhaita", lohdutti Iikka sitten itseään. - -Minä innostuin Iikalle pitämään esitelmää. Koetin hänelle teroittaa, -että kun hän jo näin paljon oli työtä tehnyt... niin koettaisi -jatkaa... Jos tuntuisikin ikävältä työnteko, kun tulevaisuus oli -epävarma, niin eihän vielä tiennyt, vaikka hallituskin rupeaisi -kruununmaan asukkaita auttamaan. Kun jo oli siksikin hyvä elämisen -alku, -- kun kuusi lehmänlukua jo -- ja hevonen, -- niin hullutustahan -olisi jättää tähän... ja lähteä kyliä kiertämään... Ja ehkäpä se -hallakin pakenee, kun viljelykset enenevät... kun on näin hyvä -pirttikin, jossa on lämmintä talvipakkasellakin -- ja oma koto... ja -rakennuspuutahan saapi ottaa mielensä mukaan... - -Siihen ei Iikka eikä emäntäkään mitään virkkaneet. Katselivat vain -toisiaan, ja näytti niinkuin olisivat kammoissaan äskeisistä -puheistaan. - -"Paljonhan tässä kyllä on työtä tehty", virkkoi vihdoin emäntä. - -Mutta Iikka tuumasi, jakkaraltaan nousten: - -"Pitäisipä tästä lähteä ruunaakin illastamaan." - -Hän kurkotti orrelta kourallisen kuivia päreitä ja aikoi lähteä. - -"Minäkin lähden teidän ruunaanne katselemaan." - -Pihalla sytytti hän jo päreen, jonka kellertävässä valossa sitten -menimme talliin päin. - -Olihan siellä vankka ruuna, ja kun kesän oli laitumella ollut, oli -lihavakin ja täyteläinen kuin säkki. - -"Kyllä se nuorena oli semmoinen hevonen, ettei sille tukkihommassa -vertaa löytynyt", kehuskeli hän, heiniä ruunalleen antaessaan. - -Poikkesimme navettaankin. Lihavat olivat lehmätkin, valkoisia -kallipäitä kaikki. Oven pielessä oli sonnikin, sarveton sekin, ja -kohtaloonsa ja onneensa tyytyväiseltä näytti, vilpittömine naamoineen -ja jukuripäineen. - -"Mahtaa olla hyvä laidun, kun lehmänne ovat noin lihavia", arvelin. - -"Kyllä niillä siellä on sijaa olla ja ruokaa syödä", tuumasi Iikka. - -Minä aloin Iikalle taas selittää, että hullutusta olisi hajoittaa nyt -elämäänsä ja lähteä muualle parempaa hakemaan... - -"Olen minä sitä itsekin ajatellut... ja jos sattuisi kuolema tulemaan -ennenkuin ehtisi kovin vanhaksi ja saamattomaksi, niin eiköhän tuota -elää kituuttelisi... tässäkin..." - -Heillä oli kamarikin, johon minulle oli vuode valmistettu. - -Kun haastelin emännälle, että olihan heillä jo "maanpäällistäkin" minkä -mitäkin, kun vain noin hyviä makuuvaatteitakin, virkkoi hän: - -"Minun ne ovat. Palvelusajallani jo olen laittanut nämä kaikki, mitä -tässä näkyy... ja oli sitä puhdasta rahaakin, kun yhteen menimme..." - -"Vai oli rahaakin!..." - -"Oli... eikä sitä nyt vieläkään niin hätää ole, vaikka se tuo Iikka -välistä lörpöttelee..." - -"No näkeehän tämän, että hyvähän teillä on elämä." - -"Tässä tuota on menty ja kyllä minun se täytyy sanoa, että ei ole vielä -hätäpäivää ollut... ei ruuan eikä juoman puutetta... ei ole, Jumalan -kiitos..." - -Aamulla varhain, kun syyskuun aurinko teki nousuaan, valmistelin minä -jo taipaleelle. - -Iikka sanoi lähtevänsä Karhujoelle asti saattamaan. Siellä oli hänellä -muutamien latojen edessä pieleksiä, joista aikoi heinät käydä latoihin -hankoamassa ennenkun porot ja hirvet ehtivät niitä polkemaan ja -sotkemaan. Sopi sama matka kuin minullakin. - -"Ja siitä lähtee sitten hyvä polku ja pilkottu tie eteenpäin", sanoi -hän. - -Ja niin läksimme. Polku johti navetan päitse ja vei riihen sivu -hongikkoon. - -Kun pääsimme taipaleelle, alkoi hän tiedustella kaikenlaisia maailman -asioita, mutta varsinkin piti minun kertoa minkä tiesin kruununmaan -asutuksesta entisinä ja nykyisinä aikoina... - -Tuosta käynnistäni Juukujärvellä on jo useita vuosia kulunut. - -Ja sen olen kuullut, että Iikka on kovasti työtä tehnyt ja nyt viime -kesänä kuuluu saaneen hyvän vuodenkin. Lehmiäkin kuuluu olevan jo -kahdeksan ja neljä lammasta. - -Vieläkö sitten odottanevat parempia aikoja? - - - - -KÄNSÄ-TOPIAS TULLIKAVALTAJANA - -(Kuva Ruotsin rajalta) - - -Hänet tunsivat sekä Ruotsin- että Suomenpuolen rajavartijat. - -Satoja kertoja oli hän ollut joutumassa tullimiesten käsiin Ruotsin -puolella, kun salaa kuljetti milloin mitäkin tullinalaista tavaraa. -Mutta aina oli hän onnistunut livistämään pakoon kuormineen tai aivan -viimeisellä hetkellä ehtinyt palata takaisin ennenkun tullimiehet -saivat kiinni. Välisti pukeusi hän naisen vaatteisiin, laajan -villahuivin päähänsä köyttäen, niin etteivät häntä tunteneet muutkaan, -jopa sitten tullimiehet. - -Sellaista hommaa oli Topias pitänyt jo monet vuodet siitä saakka kun -uusi tulliasetus Ruotsissa astui voimaan. - -Topiaksella oli mökki Suomen puolella vastapäätä Piippuliinin pulskaa -kauppakartanoa. Ja Piippuliinin patruunin kanssa oli Topias hyvä ystävä -ja hänen nerokas toverinsa. Tuhansia ja sukkelia olivat ne keinot, -joilla patruuni ja Topias pettivät tullimiehiä, eivätkä vain -onnistuneet tullimiehet Topiasta saamaan käsiinsä, vaikka hyvin -tiesivät ja kylältä kuulivat, että Topias "luntreijaa" Piippuliiniin -kaikenlaista tullinalaista tavaraa. - -Ei ollut kuuluvissakaan niin nerokasta eikä niin rohkeaa -tullikavaltajaa kuin Känsä-Topias. Hän onnistui aina. Jos joku muu -yritti viemään hyvinkin vähää, vaikkapa vain paperossikassia, niin heti -hän joutui tullimiesten käsiin tai häätyi jättämään kuljettamansa -tavarat huiskeelle, kun näki tullimiesten juoksevan kohti. - -Mutta eipäs hätäillyt Känsä-Topias. Hän vaani aina sen ajan, jona -tullimiehet olivat nukkumassa, sillä eivät hekään aina jaksaneet -rajalla "ratsastaa". - -Topias oli Suomen puolelaisillekin aivan välttämätön henkilö, sillä -mitä pikkutarvettakin osui Ruotsin puolen kauppiaaseen olemaan, niin -parasta oli kääntyä Topiaan puoleen ja pyytää häntä toimittamaan... Ja -yks' kaks' toimitti Topias, eikä ollut kallis vaivoilleenkaan. - -Sillä tullikavallus oli Topiaksesta hauskaa hommaa, helppoa, ja siitä -maksettiin runsas palkka. Varsinkin kun sattui sopivia viinamiehiä, -jotka tarvitsivat "karvasta" eikä Suomen puolelta mistään muualta -saanut kuin kaupungista, joka oli kaukana, oli Topiaksella hyvää -ansiota. Eikä hänen puoleensa turhalla toivolla tarvinnut kenenkään -kääntyäkään. Topias tiesi Ruotsin puolen kaikki salakapakat ja oli -tervetullut vieras kaikkialle. - -Mutta nyt näinä viimeksi kuluneina vuosina on Topiaksenkin täytynyt -varovaisemmin ammattiaan harjoittaa. Sillä Bobrikoffin hallituksen -aikana on Suomen puolen rajavartijain joukkoa lisätty, ja muutenkin on -vartioiminen käynyt tiukemmaksi samalla kun se on tullut paljoa -säännöllisemmäksi. Nyt varsinkin, kun huhutaan kieltolaista ja siitä -ettei Suomeen saa enää tuoda minkäänmakuista "karvasta", vaikka -hengenhätä olisi. Ovat tietenkin viranomaiset arvelleet, että taitavat -juopot sentään ryypyn näin rajamaalla hakea vaikka kuinka lujan takaa, -sittenkin vielä, vaikka kieltolakikin on voimassa. - -Tiesivät Suomen puolenkin rajavartijat hyvin, että Känsä-Topias oli -nerokas ja näppärä toimittelemaan kansalaisten asioita Ruotsin -kauppiasten luona, tiesivät, että kuljetti ukko välisti laukussaan, -välisti kelkassaan milloin mitäkin tullinalaista tavaraa, sokeria, -kahvia, vaatteita, pikanellirullia ja hyvin usein pullon punssia tai -konjakkia. - -Mutta tässä tuonnottain oli Topiaksella merkillinen seikkailu rajalla. - -Oli aivan Topiaksen naapuriin asetettu ylimääräinen rajavartija, jolle -erityisesti mainittiin, että Topiaksen toimista oli huolta pidettävä, -koska epäiltiin hänen öisin "luntreijaavan". Mutta älysi Topiaskin sen, -minkä vuoksi rajavartija niin lähelle hänen asuntoansa asetettiin, ja -päätti hänkin puolestaan olla varovainen. - -Oikeastaan oli heitä, rajavartijoita, kaksi, jotka Yrjänälle, Topiaksen -naapuriin, tulivat asumaan. He olivat Etelä-Suomesta kotoisin, -valppaita, nuoria miehiä, mutta ei ollut heillä tietona, millaisia -konsteja täällä Ruotsin rajalla tullikavaltajat pitivät. Usein he -kohtasivat Topiaksen tiellä hiihdellen laukku selässä ja hyvä tuuli -naamallaan. - -"No, mihin Topias nyt hiihtelee?" tiedustelivat he tuttavallisesti -Topiakselta. - -"Tässä aivan naapurissa oli aije käydä", vastasi Topias. - -Kun he sitten iltahämyssä seurasivat salaa Topiaksen perässä, -näkivätkin he Topiaksen poikkeavan joelle ja aika vauhtia hiihtävän -Ruotsin puolelle suoraan Piippuliinin valaistua kauppakartanoa kohden. - -Nyt oli Topias varmaan taaskin mennyt jotakin luntreijaamaan! Ja -rajavartijat hiihtelivät pitkin rantaa pensaiden suojassa, odotellen -Topiaksen takaisintuloa. - -Tietä pitkin, joka oli tikoitettu suomenpuoliselta rannalta poikki joen -suoraan Piippuliiniin, tulla hölkkäsi tuon tuostakin hevonen ja reki, -mutta kun heillä ei ollut minkäänlaista tullinalaista tavaraa, saivat -vapaasti mennä. Tuli jokunen hiihtomieskin, mutta ei ollut heilläkään -mitään "luvatonta", olivat käyneet vain muilla asioilla Ruotsin -puolella. - -Mutta jo hiihteli viho viimein Topiaskin. Hiihdännästä ja rykimisestä -tunsivat rajavartijat heti, että jo tulee Topias. - -Kahden puolen tietä asettuivat he vahtiin ja koettivat olla -pajupensaiden suojassa, ettei Topias havaitsisi ennenkun ehti kohdalle. -Eikä näyttänytkään Topias mitään pahaa aavistavan, hiihteli rennosti ja -ryki tapansa mukaan väliin. Ja laukku näkyi olevan selässä ja -pullollaan kalua. - -Mutta kun Topias juuri ehti rantaan ja aikoi nousta törmän päälle, -karahtivat rajavartijat hänen niskaansa, toinen toiselta puolen tien... - -"Ahaa, Topias... Jopa satuttiin yhteen... Mitä naapuriin kuului", -sanoivat he ja alkoivat repostella Topiaksen laukkua. - -Topias oli pelästyvinään. - -"Herra isä... Mikä tämä on...!" - -Mutta sitten hän mukamas tunsi miehet ja sanoi: - -"Tuttuja miehiäpä nämä olivatkin... Minä ajattelin, että jos olisi -sosialisteja..." - -"Mitä sinulla on laukussa?" ärhentelivät tullimiehet ja alkoivat kiskoa -laukkua Topiaksen selästä. - -"Saapi kai sen katsella... tyhjän laukun", lupasi Topias ja auttoi -laukkua selästään. - -"Vai tyhjä... Pullollaanhan tämä on", arvelivat tullimiehet. - -Mutta kun he avasivat laukun, löysivät he sieltä kuusenhakoja aika -läjän. - -"Kuka perkele minun laukkuuni on kuusenhakoja pannut?" oli Topias -olevinaan. - -"Oletpa lurjus mieheksi", arvelivat tullimiehet aikalailla noloina. - -Mutta Topias tyhjensi laukkunsa kuusen haoista ja sitä tehdessään -mainoi, että mikä kelvoton oli täyttänyt hänen laukkunsa... - -Mutta kun tullimiehet poistuivat ja vähän häpeissään noituivat -Topiaksen sukkeluutta, palasikin Topias näppärästi ruotsinpuoliselle -rannalle, johon lumeen oli kätkenyt aika säkillisen minkä mitäkin -tavaraa. Ne sulloi hän laukkuunsa ja läksi hiihtämään takaisin. Mutta -nyt ei hän hiihtänyt tikoitettua tietä pitkin, vaan ohjasi suksensa -Käkisaaren päitse ja nousi maihin Suomen puolelle vasta alempana kylää. - -Monta kertaa yrittivät tullimiehet Topiaksen kimppuun, mutta aina -huonolla menestyksellä. Useimmiten oli hänellä laukku tyhjänä, vaikka -hän palasi Ruotsin puolelta, ja jos siinä jotakin oli, oli se semmoista -tavaraa, jota ei iljennyt käsin koskea. - -Mutta tietona oli, että Topias hommaili. - -Topiaksen pirtti oli ihan tienposkessa, ja siinä kulkijat kävivät öisin -ja päivillä. Siinä oli aina tervetullut, oli aika mikä hyvänsä. Ja -hauskaa ja rentoa elämää sai pitää. Topiaksen eukko, hieromisestaan -kuuluisa Matleena, oli oiva ja ketterä vaimo kulkijoille kahvia -keittämään ja muutenkin makeita puheita pitämään. Sai siinä -Känsä-Topiaksen pirtillä kaupungista palaava matkamies kahvin sekaan -tipauttaa viinaa ja puol'kuppisen rauhassa tehdä ja nautita. Ei siitä -talonväki nokkaantunut niinkuin monessa muussa kahvipaikassa tekivät. - -Ja niin oli Topias eukkoineen tunnettu laajalti, ja kaikki kulkijat -heitä kävivät tervehtimässä. - --- Jossa peura pehtelee, siinä karva katkeaa -- tuumaili Matleena, kun -vieraat olivat menneet ja hän tyytyväisenä laski lanttejaan. - -Keväällä kerran tuli ylimaasta kaksi miestä ja asettuivat yöksi -Topiaksen pirtille. Koko yön juttelivat he Topiaksen kanssa, -kuiskailivat ja tuumailivat. He olivat Topiakselle vanhoja tuttavia ja -aina kulkiessaan hänen mökkiinsä poikkesivat. - -Heillä oli sellainen asia, että tarvitsivat Topiaksen avukseen. Kotiaan -ylimaahan olivat he lähteneet kesäetuja noutamaan, mutta olivat osan -ostoksistaan tehneet Ruotsin puolella, koska saivat sieltä paljoa -helpommalla. Nyt oli kysymys kuinka saataisiin tullinalainen tavara -yli. - -"Paha nyt on saada", jutteli Topias. "Tullimiehiä on lisätty joka -kylään, ja ne ovat virkkuja ja valppaita. Paha niitä on pettää, ne ovat -tulleet niin varovaisiksi. Mutta koettaa täytyy." - -Ja miehet kertoivat lisäksi, että oli heillä muun tavaran joukossa -säkki, jossa oli kymmenen pulloa konjakkia, lääkkeeksi ylimaan kyliin. - -Niin kertoivat ja miehissä miettivät miten parhaiten menettelisivät. - -"Pankaahan nyt levolle", sanoi aamupuoleen yötä Topias. "Mietitään -tässä aamulla lisää." - -Ja miehet laskeusivat levolle, Topiaksen kamariin, johon Matleena oli -vieraille vuoteen valmistanut. -- Ja luulivat, että nukkumaan se panee -Topiaskin. - -Mutta Topias ei käynytkään levolle, vaan herätti Matleenan ja antoi -hänelle muutamia määräyksiä. - -Ulkona alkoi varhainen kevätaamu sarastaa, kun Topias haki kelkkansa -halkovajasta. Oli kylmä aamu ja nuoskea lumi oli kovettunut kovaksi ja -kestäväksi hangeksi. - --- Kyllä nyt pitäisi passata, -- höpisi Topias itselleen kävellessään, -kelkkaansa vetäen, Yrjänälle päin. - -Tultuaan likelle taloa jätti hän kelkkansa tienviereen ja hiipi tuvan -akkunan alle kuulostelemaan. Siinä asuivat molemmat tullimiehet. Ei -kuulunut minkäänlaista liikettä. Nukkuivat kai nyt. Illalla myöhään oli -Topias nähnyt heidän hiihtävän joen rantaa pitkin... Varmuuden vuoksi -Topias vielä käveli pihaan nähdäkseen, olivatko tullimiehillä sukset -tavallisella paikalla, räystästä vasten olevilla tikapuilla... Siinä -näkyivät olevan... - -Ei ketään näkynyt eikä kuulunut liikkeellä. Syvimmässä unessaan -nukkuivat kaikki, valppaat tullimiehetkin. - -Silloin Topiaskin sai jalat alleen; kiivaasti palasi hän kelkkansa luo -ja läksi, pientä juoksua kynyttäen, suoraan poikki joen Piippuliiniin -päin. - -Rantatörmälle, sakean pajukon keskelle, olivat ylimaan miehet tavaransa -kätkeneet ja neuvoneet Topiakselle paikan. Suoraan siihen Topias -osasikin, potkaisi vähä lunta pois päältä ja nosti kelkkaansa -kahvisäkin ja konjakit, jotka hänen mielestään olivat kaikkein -tärkeimmät ja siis ensiksi yli saatavat. Enempää hän ei uskaltanut -kelkkaansa panna, vaikka hyvä hankikeli oli, sillä hän pelkäsi, että -jos tullimiehet jäljille pääsevät, ei hän ehdi raskaamman painon kanssa -paeta. - -Kovasti kopisi ja rääkkyi hangen pinta, kun Topias kiivain askelin -läksi Suomen puolelle takaisin. Aamukin valkenemistaan valkeni ja idän -taivaalta jo pohotti vaaleankellertävä vinkka, joka päivän nousua -ennusti. Mutta näppärästi oli Topiaskin joen yli kävellyt, niin että -hiki lakin alta tippui, vaikka oli kalsea ja kylmä aamu. Saatuaan -kelkkansa jyrkän rantatörmän päälle tähtäsi ja vainusteli hän -ympärilleen... - -Silloin hän näki pirttinsä savupiipusta nousevan paksun tervassavun... -Se oli Matleenan antama merkki, ettei näkynyt tullimiehiä liikkeellä... - -Riivatun vikkelästi ja kaikki voimansa pannen liikkeelle läksi Topias -poikki pakkasen puremaa hankea kotimökkiä kohden ja pääsi onnellisesti -pihalle juuri silloin kun päivän kirkas silmä kohosi vaaran takaa. - -Portailla seisoi jo Matleena vastassa ja tarttui kovin kourin -kahvisäkkiin ja vei ullakkoon. Topias riensi perässä konjakkisäkin -kanssa... - -Tyytyväisinä hengähtivät he. Hyvin oli taaskin onnistunut. - -Hyvin varhainen oli vieläkin aamu. Ei vielä mistään kylän talosta -näkynyt savuja nousevan eikä Yrjänälläkään, jossa tullimiehet asuivat, -näkynyt mitään liikettä. - -Matleena oli keittänyt väkevän aamukahvin Topiakselle tuliaisiksi ja -Topias kävi juomaan. Ylimaan miehet nukkuivat vielä herran rauhassa -kamarissa eivätkä uneksineetkaan, mitä Topias hommaili. Mutta he olivat -illalla Topiakselle lausuneet, että jos Topias onnistuu saamaan -tavaroita yli, on konjakkisäkki ensiksi tuotava ja määränneet, että -Topiaksen tulee ottaa pullo ja tehdä hyvät puoletkupit... - -Ja Topias teki niinkuin ylimaanystävät olivat käskeneet ja luvanneet. -Hän avasi pullon ja kaatoi kahvinsa sekaan aika aamuryypyn, kaatoi -tilkkasen Matleenallekin aamusydämeen... - -Mutta kun Topias oli pari puolikupposta tehnyt, niin että vähän kihahti -kulmiin, arveli hän Matleenalle: - -"Pidä sinä silmäsi auki ja katsele koska alkaa liikettä näkyä -Yrjänällä... minä lähden ja noudan loputkin... nyt kun on näin peevelin -hyvä hankiaamu..." - -"Kyllä minä koetan", lupasi Matleena. - -"Jos näet, että lähtevät suksilla liikkeelle, niin pane tervassauhu -nousemaan... Siitä ymmärrän kääntyä takaisin..." neuvoi Topias vielä ja -liikkui hyvät aamuryypyt otettuaan vikkelästi... - --- Rohkea aina rokan syöpi, arka ei mitänä saa, -- rohkaisi hän vielä -luontoaan ja läksi kelkkoineen, pikku juoksuksi pannen. Ruotsin -puolelle... - -Sillä aikaa Matleena vahtaili Yrjänälle päin. Mutta ei näkynyt vielä -mitään liikettä. Ei noussut vielä savua kuin jostakusta mökistä vaaran -laidasta... Topias näkyi menevän melkein jo puoliväylässä, ja yllensä -oli hän pannut toisen ylimaalaisen turkin, joka oli niin pitkä, että -liepeet laahustivat perässä. - --- Eivät vaan tunne Topiakseksi, jos kiikaroivatkin, ajatteli Matleena, -kun näki Topiaksen kuin mustan korpin mennä roivivan Ruotsin rannalle. - -Joenpuolisesta akkunasta sopi Matleena näkemään Piippuliinin pihalle -asti ja semmoisilla silmillä kuin Matleenalla näkikin luultavasti yhtä -hyvin kuin tullimiehet kiikarillaan. Matleena asettui akkunanpieleen -vahtiin... Jo alkoivat kylälläkin heräillä ja aurinko kohoamistaan -kohosi vaaran takaa kirkkaasti kimaltaen joen hangelle, että Matleenan -silmiä häikäisi... - -Mutta eipä näkynyt Yrjänällä liikettä... Pian sieltä Topias kahvisäkit -kelkkaansa koppaa ja äkkiä on takaisin... ja silloin on hyvin kaikki... -Jo näkyi Topias nousevan maihin ja katoavan pajupensaiden taakse, jossa -kahvisäkit olivat kätkettyinä... - -Sillä välin ehti Matleenakin akkunanpielestä poistumaan ja käytti -joutoaikaansa hyväkseen kaatamalla kahvia pannusta, istuutuen takan -eteen sitä ryyppimään... - -Mutta kun hän kahvin juotuaan taas meni akkunasta joelle katsomaan, -havaitsi hän miehen hiihtävän Yrjänältä päin jäälle... Matleenan tarkka -silmä tunsi miehen heti Anderssoniksi, toiseksi tullimieheksi... - -Nyt se piru oli liikkeellä! Ja Matleena ehti nähdä senkin, että Topias -kuormineen laskeusi ruotsinpuoliselta rantatörmältä jäälle... - -Sukkelaan sytytti hän tervakset takkaan palamaan, niin että paksu, -musta savu alkoi roihuta savupiipusta... - -Matleena nousi pöydälle paremmin nähdäkseen jäälle. Siellä tulla -köpitti Topias kiivasta vauhtia kelkkaa perässä vetäen ja Andersson -näytti hiihtävän häntä kohden... Matleenan sydäntä kouristi... Eikö se -onneton näe, että tullimies hiihtää kohti...! Ei se näe, kun -aamuaurinko kilottaa suoraan silmiin...! Voi kuitenkin...! Nyt käy -hullusti! Ja eikö muista katsoa tänne, että paksu savu nousee -savutorvesta... Hyvä isä...! Nyt on Topias jo puoliväylässä... ja -tullimies on aivan lähellä jo... Nyt se tekee "peslaakin" ja sakotetaan -Topiasta muun häpeän lisäksi... Ja Matleena oli halkeamaisillaan -pelosta. Mutta Topias havaitsee Anderssonin, kun tämä on jo melko -lähellä. Topias on jo tulossa sivu puoliväylän... Hän älyää vaaran ja -tietää olevan mahdotonta hänen ehtiä kelkkoineen ja kahvisäkkeineen -hiihtävää tullimiestä pakoon... Silloin tekee hän epätoivoisen -yrityksen, ja salamana lentävät hänen ajatuksensa... - -Hän kumoaa kelkastaan kahvisäkit ja pakenee Ruotsin puolelle täyttä -ravia, kelkkaa perässään vetäen ja pitkän turkin liepeet sivulla -hulmuten kuin siivet... Andersson ei nähtävästi tunne Topiasta, koska -huutaa vain että: "Elä pakene, mies!" - -Mutta Topias menee juoksujalkaa ja saapuu Ruotsin rannalle samalla -hetkellä kun Andersson kahvisäkkien luo... - -Riemusta sykähtää tullimiehenkin sydän! Jo kerrankin osui oikealla -ajalla liikkeelle...! Jo kerrankin onni potkaisi... kaksi kahvisäkkiä! - --- Tämä oli nyt parempaa kuin Lenti-viina, -- hän iloitsee. - -Mutta sitten seuraa yksinkertainen kysymys, miten hän kuljettaa -peslaakiin ottamansa säkit Yrjänälle. Kantaa hän ei jaksa ja kelkkaa ei -ole... - -Hän puhaltaa pilliinsä, että jos Yrjänällä kuultaisiin... Puhaltaa -pilliinsä ja huutaakin... Mutta koko maailma näyttää nukkuvan, ei -ketään näy... Hänen kumppaninsa, Loponen, on hiihtänyt päinvastaiseen -suuntaan "patruleeraamaan"... Loposesta ei siis ole toivoa apuun... - -Hän päättää jättää säkit siihen jäälle... ja näppärästi käydä Yrjänällä -noutamassa kelkan, jolla säkit saapi suojaan... - -Muuhan tässä ei auta... - -Kaukana maantiellä näkyy joku talonpoika ajavan heinähäkkeineen -niitylle... Hän viheltää, viittoo ja huutaa. Näkyy siellä jo ihmisiä -liikkeellä, mutta ei ole kukaan kuulevinaankaan. Ja jos kuulevatkin, -niin eivät ne tule... - -Siihen jättää hän säkkinsä ja hiihtää mitä hengestä irti lähtee -Yrjänälle päin... - -Pensaan takana on Topias vahdissa, että mitä tuossa tapahtuu... Ja kun -hän näkee ja kuulee, että Andersson viheltää ja huutaa, pelkää hän että -joku tulee avuksi... Mutta kun hän näkee Anderssonin lähtevän -hiihtämään Yrjänälle päin, tekee hän rohkean päätöksen... - -Kun Andersson on kadonnut törmän taakse näkyvistä, vilahtaa Topias kuin -kärppä pensaan suojasta ja juoksee kelkkoineen minkä sielu sietää -väylälle kahvisäkkien luo. Tulisesti nakkaa hän säkit kelkkaansa ja -painuu takaisin Ruotsin puolelle niin että silmät tulta iskevät... - -Ja kun Andersson Yrjänälle päästyään kiipeää tikapuille katsomaan, -näkyvätkö säkit jäällä, näkee hän viimeiset vilahdukset Topiaksen -pitkästä turkinhelmasta katoamassa Ruotsin puolelta metsikköön ja -kelkassa mennä könöttävän äsken peslaakiin ottamansa kahvisäkit... - -Synkästi kiroten laskeutuu hän tikapuilta alas pihalle. - -Mutta Topias, saatuaan tavaransa varmaan suojaan ja jätettyään turkin -yltään, lähti kävellä hilppaisemaan kotiaan. Hyvillään, suu hymyssä hän -asteli, mutta ei mennytkään äskeistä jälkeä, vaan alempaa Käkisaaren -yli... - -Ja kun tuli seuraava yö, läksi hän ja nouti kahvisäkit piilopaikasta -pois... - -Ja aamun valjetessa läksivät ylimaalaiset kotiaan... - -Eikä ole kuulunut, että Andersson olisi epäonnistuneesta peslaakistaan -kenellekään kertonut. - -Mutta Känsä-Topias kuului itse siitä jutelleen kerran kun sattui vähän -hiprakassa olemaan. - - - - -KIUSAUS - - -Petäjäniemen kruununtorppa oli pitäjän pisimmässä pohjukassa. Toista -penikulmaa oli sinne lähimmästä naapurista ja kirkonkylästä vähää -vailla kolme. - -Vaikka torpan ympäristö oli laihaa kivikkokangasta, oli torpalla -sentään hyvänlaisia jänkkä- ja jokivarsiniittyjä, niin että siitä -keräämällä sai heiniä parille kolmelle lehmälle ja hevoselle. Mutta ei -siitä vähillä vaivoilla ja köyhän miehen ollut helppoa saada elettävää -taloa. - -Petäjäniemen asukas Matti Repo olikin oikeastaan riistan vuoksi tähän -torpan paikan valinnut. Sillä iso, kirkas ja saivovetinen Petäjäjärvi, -jonka niemen nenässä torppa sijaitsi, oli kalarikas, ja ympäristön -lyömättömät kiveliöt vilisivät metsänotusta monenlaista. Pyytöhenkistä -metsänkävijää seutu miellytti ja Matti päätti asettua tänne, saadakseen -oikein rauhassa pyynti-intoaan tyydyttää. Maanviljelys olikin hänen -sivuelinkeinonsa eikä hän ollut vielä, vaikka vuosikymmenen jo oli -torppaa asunut, tehnyt peltoa kuin pienen palasen pottumaaksi. Valitti -maata ylen kiviseksi ja paikkaa hallanaraksi, ettei siihen kannattanut -ruveta sen enempää puskemaan. - -Rauhassa oli Matti saanutkin erämaassaan elellä. Ei näkynyt monta -kulkijaa vuodessa. Mutta sitä mukaa kuin perhe kasvoi, väheni riista -metsästä. Ennen kun syksyisin linnun ansoilta ja laukuilta palasi, oli -monta kontillista lintuja joka kokemalla, mutta nyt viime vuosina vain -jokunen vaivainen riekko ja koppelon poika. Oli Matti ensi vuonna -saanut karhun ammutuksi, oli rautoihin käynyt kavala saukko ojan -kurusta ja eräänä vuonna oli Jyppyrävaarasta löytänyt ahmanpesän, josta -emän ja kolme pentua ampua napsautti kuin hyllyltä. - -Niin oli ennen, miettii Matti syksyistä metsää pyssy olalla -kävellessään ja linnun ansoja kokiessaan. Mutta nyt? Niin, nyt ei -uskaltanut virittää loukkua kuin johonkuhun salaisimpaan kuusikkoon, ei -panna ansoja hietaisille poluille. Ei tiennyt minä hetkenä sattuisi -forstmestari kulkemaan... ja silloin kävisi huonosti. Semmoisen hullun -lain laittavat! Vaan eivätpä kuulu sitä lakia noudattavan -rantamaillakaan, koska aivan kirkon takanakin kuului ansoja olleen... -Eihän jaksa köyhä mies ostaa ampumatarpeita... loukun virittää ja ansan -panee... niihin toivoo käyvän... - -Matti tulee hietakankaalle, jossa sieviä, somia linnunpolkuja risteilee -sinne tänne mäntyjen välissä. Siinä on hänellä monta loukkua polun -päälle viritettynä ja kuusien juurilla ansoja... Onpa käynyt koppelo -tuohon muutamaan loukkuun... - -Matti ottaa tyytyväisenä saaliin loukun alta, virittää sen uudelleen... -On tuohon toiseenkin käynyt riekko... Tämä se on hyvä lintumaa aina -ollut, -- arvelee Matti itsekseen. -- Tästä vieläkin saapi... Kun eivät -arvaisi tuolta rantamaalta tänne tulla pyssyineen... Vaan se on -semmonen metsänkävijä tämä nykynen forstmestari, nuori ja naimaton -vielä, niin joutaa huuhkimaan pitkin metsiä milloin tahtoo... Kun nyt -kierteleisi nämä maat, ettei osuisi minun pyydyksilleni... Vaan siitä -ei tiedä mihin se kulkee... No kulkekoon... Mistäpä tietää kenen ansoja -ja pyydyksiä nämät ovat... - -Matti pistää saaliin laukkuunsa, panee suuren mällin poskeensa ja aikoo -lähteä kotia päin. Kaikki pyydykset on hän nyt kokenut, mutta niukka on -saalis Matin mielestä. Kuusi riekkoa, kaksi koppeloa ja poikametso... -siinä kaikki... Ja toista sataa ansaa oli Matilla pyydössä... - -Matti nostaa laukun selkäänsä ja lähtee laaksoon päin loivenevaa -myötälettä astumaan. Hän seuraa vanhaa tuttua polkua, joka kiertää -laakson lettopaikkoja ja korkeimpia pounikoita. Mutta päästyään taas -kuivemmalle maalle, hongikkokankaalle, jossa polku haaraantuu, toinen -haara Petäjäniemeen päin, toinen Luikejoelle, hänen niitylleen, ei -Matti käännykään kotia päin, vaan poikkeaa niittypolulleen... - -Luikejoen kautta kulkien ei tule paljoa pitempi matka kotia ja on -tarviskin niittynsä kautta mennä nähdäkseen, kuinka siellä heinät... - -Vaikka ei ole nyt Matilla mielessä heinät, muissa tuumissa hänen -aatoksensa kulkevat. Pitkin syksyä ovat hirvet siellä Luikejoen -ympäristöllä majailleet, lehdoissa haavan kuorta jyrsien olivat monesti -käyneet Matin niitylläkin, heinätalojen vieressä, sen oli Matti -jäljistä nähnyt... Jos sattuisivat nytkin... niin saisi ne hätistellä -pois latonsa luota... "värteeraamasta"... - -Ei uskalla Matti itselleenkään tunnustaa mitä hän oikeastaan miettii... -Mutta joka syksy sitä oli tullut mietityksi ja tehdyksi... Pakana -sentään, mikä saalis kuitenkin on tuommoinen täysikasvuinen hirvi näin -syyslihassa! Se oli otusta se menneensyksyllinen... kun tuli lihaa koko -talveksi ja vielä sai paistit myydä kirkonkylässä... Matti jatkaa -ajatuksiaan, kuinka on käynyt onnessa ennen... Mikäpä siinä nytkään -olisi... Kukapa olisi näkemässä tai kuulemassa... - -Syysilta alkaa jo hämärtää hiukan ja Matti astuu ripein askelin, mieli -palavana ja ajatukset vilkkaina... -- Kenellekään siinä ei tule -vahinkoa, -- miettii Matti. -- Kyllä niitä eläviä täällä on ja -myötäänsä talvisin syövät ihmisten heiniä, jotka kruunu sitten saapi -maksaa... Ja jos en minä ammu, niin on muita, jotka ampuvat, -varakkaampiakin kuin minä... Eipähän ole saatu syyhyn Airiselän -miestäkään, vaikka kuuluu mennä talvenakin tappaneen kuusi täyttä -hirveä ja kaksi vasikkaa... Ja olisinhan noita saanut minäkin... mutta -enpä häntä ole tahtonutkaan... Enkä minä nytkään, mutta jos sattuvat -minun heinilleni niinkuin menneenä syksynäkin, niin... saa niitä vähän -pelottaa... paukauttaa, että loittoutuvat vähän edemmäksi... - -Kuta pitemmälti Matti miettii, sitä vilkkaampaan liikkeeseen käypi -hänen verensä ja sitä nopsemmasti hän astuu. Hän on jo ehtinyt -Luikejoelle, jonka vartta noudattaen astuu niitylleen päin. Kuta -lähemmäksi niittyään hän saapuu, sitä varovammin hän koettaa kävellä, -ettei ääntä syntyisi, kun jalka joskus kuivaan risuun sattuu tai laukku -hipaisee puun oksiin. - -Siinä kohden Luikejoen varrella, jossa Matin niitty on, on aukea paikka -molemmin puolin jokea, mutta etempänä on korkeat kumpulat, niin että -niitty on kuin kaukalossa, pitkien partaisten kuusten suojassa. - -Päästyään hiljaa ja vaanimalla niityn laitaan pysähtyy Matti luppoisen -kuusen suojaan, josta on selvä nähdä koko niittyaukealle... Hän -säpsähtää... Aivan hänen latonsa edessä seisoo kaksi kookasta hirveä... - -Kuinka ne näyttävät komeilta tuossa, vaikkei niitä enää niin tarkkaan -erotakaan, kun syyshämärä yhä pimenee! Nyt ne ovat parhaassa lihassaan, -voimakkaimpina! Syrjäkämmen puhdasta ihraa paistien päällä! Siinä -vallattavat ja sieraimillaan kuin ilmaa nuuskisivat! Eivät vainustele -mitään. On tuulen henki vastaan... - -Mutta jopa oli kumma, että tuohon sattuivat juuri nyt...! - -Matti unohtaa kaiken muun ja sellainen kiihko syttyy hänen veressään, -ettei seisomassa tahdo pysyä. Vikkelästi tempaa hän pyssynsä olan -takaa, liikkuu hiljaa ja kääntää pyssynsä piipun sitä suurempaa hirveä -kohden, jonka pää on Mattiin päin... - -Samassa paukahtaa pyssy... hirvet hyppäävät metsää kohden, johon toinen -vilahduksella katoaa, mutta toinen jää polvilleen keskelle -niittyaukeaa, korahtelee siinä kerran kaksi ja rysähtää kyljelleen, -koipiaan viskellen... - -Matti näkee lymypaikastaan, että jo osui, mutta hän ei liikahda -vielä paikaltaan, katselee vain, silmät kiiluen, kuinka hirvi -kuolonkamppauksessaan koipiaan viskoo ja reuhtoo ruumistaan sinne -tänne... - -Ei kuulu mitään ympäriltä. Ei ääntä, ei hiiskausta. Kaiku, joka on -kertonut pyssynlaukauksen äänen ympäri suuria vaaroja ja laajoja -metsiä, on tauonnut. Syyshämärä yhä lisääntyy ja taivaalta loistavat -tähdet... - -Silloin uskaltaa Matti liikkeelle ja lähestyy komeaa, suurta -saalistaan... Hän hymähtää tyytyväisenä; semmoista hirveä ei hän -koskaan ennen ole saanut. - -Matti löysää laukun selästään, asettaa sen mättäälle ja pyssynsä sen -päälle. Hän hakee kuivia puita metsiköstä ladon takaa, sytyttää nuotion -ja ryhtyy sen valossa nylkemään... - -Matti on turvassa täällä, kaukana sydänmaan kiveliössä. Ei tänne kukaan -arvaa tulla näin pimeänä iltana eikä Luikejoen kautta kulje kenenkään -tie... Vaarallisemmassa paikassa oli toissa syksynä. Mutta hyvin kävi -silloinkin, vaikka aivan likeltä meni kaksi miestä ohi... - -Matti nylkee nuotion valossa ja miettii, että jo tuli lihanpuolta ensi -talveksi. Hän paloittelee lihat miehen kannannaisiin paloihin, köyttää -vuodan kääröön ja kantaa kaikki latonsa suojaan, ne sieltä vähin erin -kotia noutaakseen. Sisälmykset paiskaa hän Luikejokeen, joka niitä -lähtee kuljettamaan myötävirralle, hän hävittää nuotion ja palamattomat -kekäleet viskaa veteen. Ottaa matkaansa mitä jaksaa ja lähtee kotiaan -päin kävelemään hyvää, kuivia maita vievää niittypolkuaan. - -Matti on nylkemistoimessaan ollut tulisessa hopussa, tehnyt työtä, että -paita on märkänä. Ja vasta kun hän on päässyt kotipolulleen ja -metsänpeittoon, rauhoittuu hän. Kaikki on käynyt erinomaisen hyvin ja -onnellisesti... Turhaa pelkoa vain... Vähän kai on forstmestari öiseen -aikaan täällä kulkemassa... ja jos olisikin, niin mistäpä tietäisi -hänen työkseen... - -Äskeinen pelonsekainen tunne katoaa ja Matista tuntuu nyt, ettei hän -ole mitään vääryyttä tehnyt... vielä mitä... - --- Vallitkaa kalat meressä, -- muistelee hän. Jumalan luomia ne ovat -hirvetkin ja ihmisten avuksi annettuja. Olipa noita yksi vähempi tai -enempi. -- - -Ja Matti kävelee rentona miehenä kotimökilleen, palavissaan raskaan -painon riippuessa selässä. - --- Eläisihän tässä, kun saisi mielinmäärin metsästellä ja jos ei olisi -tämä paikka niin hallanarka, -- arvelee hän pihaan tullessaan. - -Mutta seuraavana aamuna varhain lähtee hän Luikejoelle hirvenlihoja -noutamaan eikä muista katsoakaan satiiniinsa sillä matkalla. - - - - -ANTTILAN VANHAN IISAKIN PARAKRAAHVI - - -Vaikkei Heinärannan kylässä ollut monta todellista juoppoa eikä siellä -miesmuistiin ollut kuulunut sellaisia kauheita "viinan uhreja", joista -nykyään jokaisen sanomalehden palstoilta sai lukea, oli kylässä sentään -joka talossa tilkkanen viinaa kaapin loukossa, lukon takana. Eduskunnan -päätös, että kieltolaki nyt heti tulee, herätti kuitenkin vanhemmissa -viinamiehissä hyvin ymmärrettävää suuttumusta. Niissä miehissä ja -kunnon ukoissa nimittäin, jotka rakastivat silloin tällöin, noin kerran -tai pari vuodessa, samoin kuin Jukolan punanaamainen Timokin, ryypätä -hienoon humalaan ja rallattaa päivän tai kaksi, jolloinkulloin -kolmekin. Hävytön oli semmoinen laki ukkojen mielestä. Mitä häiritsi se -maailman rauhaa tai yleistä turvallisuutta, jos esimerkiksi Anttilassa, -vanhan Iisakin, eläkemiehen, pihantakaisessa pirtissä toisinaan kylän -viinamiehet hauskasti haastelivat, norrikuppia tekivät ja joskus -polkaksi panivat? Ja haastellessa ja laulellessa muistelivat muinaisia -markkinamatkoja ja ryyppäämisiä pakkasöinä pitkillä, talottomilla -taipaleilla? - -Eipä olisi siitä pitänyt olla häiriötä kenellekään. - -Kommeksen Matti, joka kuului jo hänkin vanhojen viinaveikkojen -joukkoon, vaikkei vielä ollut iältään vanha, toi ensiksi sanoman -Anttilan Iisakille siitä, mitä herrainpäivillä oli päätetty. Sillä -Iisakki itse ei lukenut sanomalehtiä, vain kuuli muilta mitä maailmassa -tapahtui. Oli Iisakki ennen aikaan, silloin kun kotona vielä sai viinaa -keittää, ollut koko pitäjän paras viinankeittäjä, ja kauas oli hänen -maineensa siitä kulkenut. Mutta kotipoltto oli kielletty ja Iisakki oli -talonsakin myynyt vävylleen, nykyiselle isännälle, Anttilan Villelle. -Oli nyt vanhalla Iisakilla runsas eläke talosta ja eri rakennus pihan -mäkikulmalla omituisena asuntona. - -Oli Iisakki verkkoja korjaamassa, kun Kommeksen Matti tuli puheille ja -kertoi mitä Helsingistä kuului. - -"Jopa on päätöntä joukkoa siellä herrainpäivillä nyt", sanoi hän -ensiksi Matille, sitten istumaan käski, -- mihinkäs kiire, että saadaan -tässä vähän jutella. - -Ei ollut Matilla kiirettä, aivan tämän asian vuoksi oli tullutkin. - -"Kuuluu siellä olevan eduskunnassa viinamiehiäkin joukossa, mutta -yhtäkaikki tekevät semmoisia päätöksiä", sanoi Matti, kun oli Iisakin -antaman sikarin sytyttänyt. - -"Niinpä tietenkin... ottavat ryypyn kyllä, kun sattuu rinnan alusta -olemaan kipeänä tai jos ampuu kipu vatsaan", arveli Iisakki. - -"Ja kun ei koko tässä maassa saa kukaan pitää takanaankaan viinaa, jopa -sitten muille antaa tai neuvottaa ulkomaalta..." - -"Vaan jos sattuu somasti, niin pian aletaan itse viinaa polttaa -niinkuin ennenkin. Eikä niistä kaikista vallesmanni saa tietää, kun -yksissä tuumin hommaillaan... Jos tuosta lähden ja alan, niin vielä -osaan..." - -"Sehän se olisi! Vaan nythän ne ovat niin raittiusmielisiä kaikki -ihmiset, että kyllä ne heti kantelisivat vallesmannille... Tämänkin -talon isäntä... tuo vävysi Ville... kuului ilkkuneen, että jopa taisi -meidän vaariltakin herrain kalaasit loppua, kun ei enää saa mistään -viinoja", selitteli Matti. - -Mutta Iisakki heräsi kuin unesta ja kivahti: - -"Vai niin... katsotaanpa... En minä anna itseäni lasteella pitää niin -kauan kuin lakia on maassa..." - -"Onhan se ennen ottanut ryypyn Villekin", muisteli Matti siihen. - -"On ottanut, vaan nythän tuo on tullut semmoseksi, ettei tahdo -minullekaan rauhaa antaa. Vaan milläpä pääsee... minulla on semmonen -kauppakirja, ettei siitä pääse yli eikä ympäri... Ja se on sen miehen -tekonen, ettei sitä korjaa paremmatkaan... Kauppakirjassa on selvästi, -että minulle pitää vuosittain olla viisi kannua paloviinaa, joka on -luonnossa maksettava..." - -"Vai on semmonen kauppakirja...!" ihmetteli Matti ja suutaan -massautteli ja sitten arveli: "Vai viisi kannua... ja tisleerattua -vissiin?" - -"Ei ole siitä erittäin mainittu, mutta siinä sanoo parakraahvissa, että -hyvää viinaa pitää olla..." - -"Siinä on sitten, kuulemma, kova parakraahvi..." - -"Sinä kun olet lukumies, niin katsotaanpa, että näet... Sinulle -näytän." - -Iisakki haki avaimen pöytälaatikosta ja lähestyi punaiseksi maalattua -loukkokaappia, joka oli hänen paras ja varmin säilytyspaikkansa. Siinä -oli alakerrassa iso hylly viina-astiaa varten, siinä pikareita ja -merkillinen tinapullo, jota ennen matkoillaan taskumattina piti. -Yläkerran hylly oli hänen arkistoansa varten, ja siellä säilytti hän -myös kauppakirjaansa. - -Ja kun hän kaapin oven avasi, lemusi sieltä paloviinan haju, että -Mattikin tunsi sieraimissaan. Ja näki monta mustankiiltävää pulloa ja -ison tammisen lekkerin... - -Hän seurasi kiiluvin silmin ja vesissä suin Iisakin liikkeitä, että jos -hyvinkin sattuisi äijällä olemaan noissa pulloissa... Ja hän näki, -ettei vaarin käsi kopeloinutkaan ylähyllylle, vaan meni ensiksi -alakertaan... Iisakki otti pullon ja kaksi pikaria ja sanoi Matille: - -"Tulepa ja otetaan tässä sen kieltolain kuolemaksi..." - -Se Mattia nauratti, ja kiittäen ja suutaan pyyhkien hän arveli: - -"Aina sillä on tuolla vaarilla viinaa takana, ja niin hyvää sitten... -Jos ei kenelläkään muulla ole viinatilkkaa, niin kyllä on tällä -vaarilla..." - -"No, sen varan minä olen pitänyt, että vaikka koska kuolisin, niin -märkänä on kaapin loukko...!" - -Iisakki kaatoi kumpaisenkin pikarin täyteen, ja Matti kiiluvin silmin -katseli. Mutta kun olivat ryypyt ottaneet ja Matti tuhannen kiitosta -sanonut, niin Iisakki uudelleen täytti pikarit ja sanoi: - -"Otetaanpa sille tämä toinen kumppaniksi, niin katselepa sinäkin sitä -minun parakraahviani, että mitä sinä siitä ajattelisit?" - -Oli se Matille mieleen ja arvelematta kumosi hän toisenkin pikarin. - -Otti Iisakki nyt arkistostansa monen käärön sisältä kauppakirjansa ja -sanoi: - -"Se pitäisi olla neljäs parakraahvi se, jossa viina on määrätty." - -Matti, joka oli lukumies, alkoi katsella kauppakirjaa, mutta hänen -ajatuksensa kulkivat ensin Iisakin viinavarastossa ja nähtyään, ettei -Iisakki vielä pannut korkkia pullon suulle eikä asettanut pikareita -paikalleen, tuli hän hyvilleen. Sillä sehän oli selvä merkki, että -Iisakki tarjoaisi lisää... - -Matti luki: - -"Tämän kauppakirjan kautta luovun ja poismyyn minä..." - -"Luehan se neljäs parakraahvi... Siinä se on", hopitteli Iisakki. - -"Elähän vielä... Missä se onkaan...? Tässä se on... Neljäs -parakraahvi..." - -"Luepa nyt se kaikki!" käski Iisakki. - -Matti luki: - -"Paitsi yllälueteltuja, tulee ostajan myyjälle koko hänen elinaikanaan -antaa viisi kannua puhdasta ja hyvää paloviinaa, joka on luonnossa -maksettava vuosittain sinä 1 päivänä Joulukuuta, eikä ole myyjä -velvollinen ottamaan viinan hintaa rahassa taikka muussa tavarassa..." - -"No, siinä sen nyt kuulet ja näet... ei rahassa eikä muussa -tavarassa... Eikö ole selvä...?" sanoi Iisakki. - -"No tämä on selvääkin selvempi... Laittakoon viinan mistä hyvänsä..." - -"Juuri niin! Minä sanoinkin Nällunti-vainaalle, joka kauppakirjaa oli -tekemässä, että tee sinä semmonen, ettei vävypoika pääse yli eikä -ympäri... ja hyvä siitä tulikin... On se jo monena vuonna niskotellut -ja lyönyt lönkkyjään, ettei hän osta viinaa, vaan maksaa muuten. Vaan -minä olen sanonut, että muistelepa sinä sitä neljättä parakraahvia... -niin on täytynyt laittaa..." - -"Mutta niin kuului nyt pappilassakin kehuneen, ettei osta hän enää -vaarille märkääkään..." - -"Vaan mitäs laki sanoo... hahaha?" - -"Laki on aina elatusvanhusten ja palvelijain puolella... Kun -kihlakuntaan haastaa, niin äkkiä tuomitaan, että luonnossa pitää -maksaa", tiesi Matti, joka oli istunut lautamiehenäkin. - -"Sen minäkin uskon." - -Ja niin haastelivat ja kaatoi Iisakki vielä pikarit täyteen ja sanoi: - -"Jos niin, että ei ala viinaa kuulumaan, kun ensi päivä joulukuuta on -elettävissä, niin etköhän sinä ota tätä minun asiaani oikeudessa -ajaaksesi?" - -Lupasihan Matti sen toki mielelläänkin. Oli Matti ennenkin esiintynyt -asianajajana ja verrattoman hyvin oli asioissaan toiminut. - -Haastelivat vielä hetkisen. Antoi vaari vielä neljännen naukun Matille -välipuheeksi siitä, että Matti ottaa asian ajaakseen, jos vävymies -Ville alkaa viinanmaksun suhteen juonittelemaan. Mutta sitten Iisakki -pani pulloonsa korkin ja pani pikaritkin kaappiin. Nyt kun ei ollut -mikään vuosihupi, ei Iisakin ollut tapana pitempään maistella eikä -muillekaan antaa. Näihin neljään ryyppyyn sai Mattikin tällä kertaa -tyytyä, vaikka mieli teki lisää. - -"Mutta kun tässä eletään joulukuun 1 päivään, niin silloin taas vähä -maistellaan", lupasi Iisakki. - -Matti kiitteli ja kehuskeli. - - * * * * * - -Mutta Anttilan isäntä, Ville, jutteli omalla puolellaan, pastorin -kanssa juuri tuosta vanhan Iisakin parakraahvista ja sitä mieltä tuntui -pastorikin olevan, ettei tarvitse Iisakille enää viinaa eläkkeeksi -hommata. - -Ja niin on nyt ympäri kylää huhu, että vanha Iisakki alkaa käräjöidä -vävynsä kanssa kuuluisaksi tulleesta neljännestä parakraahvista. -- - -Kuinka käynee käräjillä? - - - - -VANHAN ISÄNNÄN PUHETTA - - -Talvitien vanhan isännän kamarissa käyn usein juttelemassa. - -Tuonnoin oli Talvitiellä ollut joku meijerikokous, ja ukkokin istui -vielä pirtissä, jossa kokousta oli pidetty. Kuulijat olivat poistuneet, -ei muita kuin talonväki ollut saapuvilla. Hän oli vielä, Talvitien -vanha Mikko, entisen ajan miehiä, joka omalla hommallaan oli -varalliseksi päässyt. Nyt oleskeli hän eläkkeellä, ja hänen poikansa, -joka oli uudenajan mies, oli isäntänä. Kiivaasti vastusteli ukko -nykyisiä hommia ja varsinkin oli hän meijerihommalle ikuisen vihansa -ottanut. Nyt oli hän väittelynhalussa, kun meijerikonsulentti oli taas -"innostusta" käynyt lisäämässä. - -"Ovat ne olevinaan viisaita miehiä ja hyötyvänsä luulevat tuolla -meijerillä... parhaan rasvan syöttävät ulkomaalaisille ja ostavat -sijaan haisevaa silavaa..." - -"Vaari on taas vanhoja muistelemassa", sanoi hänen poikansa, toimekas -ja virkku Talvitien Matti. - -"Niin onkin. Sillä tässä talossa on eletty ja toimitettu ja säästetty -ja joka päivä on sentään väelle liiennyt voipalanen puuron silmäksi ja -viilipytty sunnuntai-aamuisin", vastasi ukko kiverästi. - -"Ne ovat niitä vanhoja hullutuksia", arveli Matti. - -Mutta siitä äijä nokkaantui. "Vai hullutuksia! Nyt niitä hullutuksia on -maailma täynnä. Runsaampi ja rasvaisempi oli ennen minun aikanani -tämänkin talon elämä. Oli olemista. Viljaa oli aina satakin tynnyriä -aitan hinkalossa, oli lihaa, oli voita, oli kalaa kaikesta lajista, -omalle väelle ja vieraillekin antaa..." - -"Vaan saitteko silloin niin paljon rahaa voistanne! Nyt nousee -meijeristä joka kuukausi lähemmäs kolmesataa markkaa", pani poika, -isäntä Matti, väliin. - -"Niin tekee, sen olen kyllä nähnyt", myönsi ukko. "Mutta mihinkä -joutuvat nämä rahat? Pankkiinko? Säästöpankkiinko? Ei penniäkään -säästöön jouda. Parhaat pellot, jotka ennen antoivat jyviä, raskaita -kuin suoloja, kasvavat nyt timoteitä kuin kuivia keppejä -- jauhot ovat -ostossa. Väelle täytyy ostaa silavaa ja kryyniä ja lehmille -kaikenlaisia 'kokkoja' ja voimavärkkiä ja yhtä kaikki on puuro pöydällä -sokeana kuin Orajärven äijä, ja väki valittaa vatsaansa ja vasikat -rapovat... Jauhoihin, kahviin, kryyniin ja lääkityksiin menevät ne -meijerirahat... Mitäs siihen sanot?" - -Hetken mietittyään vastasi Matti: - -"Elon viljelys ei kannata täällä..." - -"Kannata! En kehtaa kuulla! Millä sinä luulet, että minä ja -äitivainajasi, kun kahdella tyhjällä kämmenellä aloimme, olisimme tästä -talon tehneet, jos meillä olisi leipä aina ostossa ollut? Ja voita -mekin möimme, parhaina vuosina kahdenkin tuhannen markan edestä... Ja -kerrankin -- silloin suurena nälkävuonna -- oli minulla viljaa myydä -toistasataa tynnyriä... Mutta sinun aitassasi tappelevat hiiret, että -maantielle kuuluu..." - -"Niitä jyvävarojaan se vaari aina kehuu", sanoi Matti siihen ja koetti -lyödä leikiksi ukon puheet. - -"Niin tekeekin." - -"On siinä vähä kehumisen varaakin", sanoivat siihen rengitkin. - -Ja ukko jatkoi: - -"Toisenlaista se oli elämä muutenkin. Ei joudettu iltasin jouten -olemaan. Rekiä, koreja, kelkkoja tehtiin, astioita uurrettiin... vaimot -kehräsivät ja kutoivat... Nyt kylää kulkevat, ja jos kotona ovat, niin -sanomalehden takana istuvat, etteivät kuulekaan, kun kysyy..." - -"Lähdemme nyt tänne tupaan kahvia juomaan, että vaarikin tulee -paremmalle tuulelle", sanoi Matti ja koetti houkutella ukkoa kahvin -juontiin. - -Mutta siihen tulivat äijävaarin syliin tahtomaan Matin kaksi poikaa, -kymmenvuotiasta, niin ukko vielä porisi: - -"Lapsensa ne vielä saattavat sairaiksi ja heikoiksi, kun aivan sitä -kirottua kurnaalia antavat... Antaisivat lehmän nännistä suoraan -lapsilleen oikeata maitoa, niin ei tarvitsisi joka päivä juosta -apteekiin rahaa viemään eikä joka näkemällä lääkärin neuvoja kysellä... -Ruuan olen aina itse syönyt ja lapsilleni antanut ja vankkoja ja -terveitä ovat, vaan näistä ei tule kun vaivaisia, sinisiä soikeroita, -jotka vikisevät tautiaan öin päivin..." - -Ja ukko otti molemmat pojat polvelleen ja sanoi: - -"Lähdemme tästä äijävaarin kamariin, niin äijävaari antaa pikkupojille -voileivät..." - -Sanoi ja meni poikain kera äkeänä äijänä kamariinsa. - -Mutta kun me Matin kanssa menimme tupaan ja emäntä sinne toi kahvia, -niin Matti virkkoi: - -"Alkaa vaari käydä vanhemmiten niin 'krantuksi'". - -"Ehkäpä äijä sentään on monessa asiassa oikeassakin", sanoi siihen -emäntä, joka tuntui pitävän vaarin puolta. - - - - -PUNANAAMAISEN RAHTIMIEHEN MIELIPIDE - - -Palasimme kaupungista, toistakymmentä rahtimiestä. - -Maantien poskessa olevaan kahvipaikkaan oli poikettu hevosia syöttämään -ja kahvia juomaan. Selviä miehiä olivat kaikki, vaikka kaupungista päin -oltiin tulossa. - -Isosta, korkearintaisesta ja leveäjalkaisesta kahvipannusta kaatoi -emäntä kahvia lörpötteleville rahamiehille. Joku otti nisuakin ja -"toppasi". Mutta ei näkynyt viinaa kenelläkään, koskapa ei -puolikuppisia tehty. - -Mutta Yliniemen Antti, joka oli jälkimmäisenä tullut sisälle, meni heti -pöydän luo ja kahvia tahtoi. Ja kun oli kuppinsa saanut, niin -povitaskustaan kaivoi litteän lasin, puolikuppisen teki ja puheli: - -"On niin sisusta ollut kipeä monta päivää, että pitääpä koettaa tehdä -tuossa puol'kuppia, niin eiköhän lakkaa maha mauruamasta." - -Me muut tarkkasimme vesissä suin ja kiiluvin silmin Yliniemen Antin -puolikuppisen tekoa. - -"Kyllä se on niin hyvä sisustalle tuommoinen lämmin knorrikuppi, että -sitä ei uskoisi", arveli muuan. - -"Paljaaltaan se on vielä parempaa, kun olisi vielä joku noppa panna -tiilmannia joukkoon", tiesi toinen. - -"Ei sitä ole hyvän puol'kupin edelläkävijää sentään", tuumasi kolmas. - -"Vaan liepeän puolikuppisenpa sinä teet... pane sinä enemmän kalua, -että tulee hyvin väkevää... sitten se auttaa", neuvoi neljäs. - -Ja kaikki seurasivat suurella nautinnolla Antin hommaa, kun hän -lasistaan kuppiin kaatoi, sitä sekoitteli ja maiskautti suullaan. -Sitten nosti kupin huulilleen ja kumosi yhtaikaa menemään... ja ryki ja -röhisi päälle, että hyvää oli... - -"Kyllä se on sentään viina niin moneen tarpeeseen hyvää... näin talven -aikana varsinkin", alkoi muuan punanaamainen rahtimies puhua. - -"Vaan poispa se nyt on kielletty viina kokonaan, sitä ei enää saa -millään hinnalla koko Suomenmaassa. Saattaa käydä, ettei tee enää -tulevana talvena näillä ajoin tuokaan Antti puolikuppisia. Pian kai se -keisarissa päätetään." - -"Vaan se vasta hullua on semmoinen laki", alkoi taas se punanaamainen -rahtimies. "Kun kerran on viinalle totuttu, ja mitä täällä on muutakaan -hauskaa tässä maailmassa, jos kerran vuodessa kansan mies ei saisi olla -hauskassa humalassa. Sitähän ne näkyvät kirjoittavan, että kuinka siitä -koituu hyvinvointia koko maalle ja kuinka köyhyys ja kaikki muukin paha -katoaa, kun viinaa ei enää viljellä. Ja varakkaiksi pääsevät -köyhätkin..." - -"Paljonhan sitä pannaan viinaan rahaa." - -"Oikein. Tulee ilmankin toimeen..." - -Mutta punanaamainen rahtimies jatkoi: - -"Saattaa olla hyväkin ja kyllä minun puolestani saavat lopettaa. Mutta -se saadaan nähdä, että työnteko kyllä sitten vähenee..." - -"Ei, ei, päinvastoin..." - -"No selväähän on, että kun tämmöisiä palkkoja maksetaan, niin mihin ne -työmiehet rahansa panevat. Ja kun karttuu enemmältä, niin piruko se -enää viitsisi sitten työtä tehdä... Vaan nyt se on sillä lailla -järjestetty, että kun jätkä oikein juopi putipuhtaaksi joka pennin ja -sitten humalastaan selkenee, niin sitten sille tulee kova työhalu ja -sitten se kaivaa ojaakin kahdesta tavallisesta miehestä..." - -Naurettiin miehissä sille punanaamaiselle rahtimiehelle. - -Yliniemen Anttikin innostui, kantoi koko kahvikupillisen -punanaamaiselle rahtimiehelle, tarjosi ja sanoi: - -"Ryypyn väärti sinä olet... eikö niin, miehet?" - -Oli hyvinkin ryypyn väärti. - -"Ja miten ne herratkin toimeentulevat", jatkoi ryypyn saatuaan taas -punanaamainen rahtimies. "Niitähän on herroja semmoisia, että joka -päivä pitää olla monet ryypyt ja siihen oluet." - -"Käy pian niin, että aletaan uudestaan kotona viinaa keittämään." - -"Kyllä ne herrat keinon keksii..." - -Mutta nyt sanoi eräs nuori mies, joka tähän asti oli äänetönnä akkunan -luona laukustaan syönyt: - -"Mutta sehän on Suomen kansan tahto, että viina tässä maassa -lopetetaan..." - -"Eipähän ole kysytty minunkaan mielipidettäni", vastasi se -punanaamainen rahtimies. - - - - -"TÖSSELI" - -(Urhean sotapäällikön Stösselin kaima) - - -Öystin Antin on tehnyt kuuluisaksi mieheksi hänen maatiaisrotuinen -sonninsa "Tösseli", samoin kuin Bileamin ennen vanhaan teki tunnetuksi -hänen puhuva aasinsa. - -Sillä semmoista Tösseliä kuin Öystin Antilla oli ei sanottu olleen -siihen aikaan koko Suomen maassa. Ja samoin kuin Bileamistakin tuli -historiallinen henkilö puhuvan aasinsa vuoksi eikä omien hyvien -töittensä takia, samoin nyt säilyy "läpi aikojen" Öystin Antinkin nimi -kuuluisan sonninsa Tösselin vuoksi, eikä suinkaan Antin omista -ansioista. - -Jälkimaailmalle muistoksi minäkin tämän kerron, sillä voipihan olla, -ettei vuosituhansien perästä kukaan enää muista Öystin Anttia eikä -hänen Tösseliänsä. - -Kylän kesken hän jo kyllä oli kuuluisa mies, Öystin Antti, ja hänet -erotti ja tunsi kaikista muista kylän isännistä, kun hän oli paljoa -juurevampi ja muhkeampi muita. Vastaantuleville paistoi jo kaukaa hänen -leveän leveä naamansa, paistoi niinkuin usein elokuun iltoina nähdään -kuun punaisena ja poutaa ennustavana paistavan ja kohoavan -metsänrannasta. Ja samoin kuin kuun kulku on juhlallista, hidasta ja -vakaata, samoin myös Öystin Antin... Hän oli kyllä tunnettu -kotikylässä, omassa ja naapuripitäjässäkin eteväksi maanviljelijäksi ja -verrattoman karjan omistajaksi, mutta suurempaa historiallista -merkitystä ei hän kuitenkaan uskonut itsellään olevan. Sillä hänen -nimensä ei vielä ollut koko Suomenmaassa niin tunnettu kuin hän itse -olisi tahtonut. - -Mutta se tuli tunnetuksi Kuopion näyttelyssä niin laajalti kuin tätä -maata onkin. - -Kun maanviljelysoppineet kulkivat Öystin Antin vieraanvaraisessa -talossa, neuvoen ja opastellen, niin jokainen heistä mieltyi Tösseliin, -joka oli ihannemuotoinen maatiaissonni. Tösselillä oli kaikki ne -erinomaiset merkit, joista puhdas maatiaisrotuinen tunnetaan. -Niin korkealle kehittynyttä sonnia eivät maata kiertävät -maanviljelysoppineet sanoneet nähneensä. Se oli ihannesonni, sonnien -sonni, jonka siitoskyky oli verraton ja mielenlaatu mainio ja siivo. -Tösselistä oli tuleva kantaisä koko Perä-Pohjolan lehmärodulle, ei -ainoastaan vilpittömän, vakavan naamansa takia, vaan juuri siitä -syystä, että se ruumiinmuodoltaan täytti kaikki pienimmätkin -vaatimukset, joita oppineet turhaan tunnustelivat muiden maamiesten -karjoista. - -Herrat kehoittivat Öystin Anttia, että "hoida sinä hyvästi Tösseliä... -Se tulee herättämään suurta huomiota Kuopion näyttelyssä..." - -Herrainpäivät ne alkoivatkin Tösselille, ja isäntä itse otti huolekseen -sen hoitamisen. Ja Tösseli ajatteli hiljaisessa mielessään, mitä mahtaa -tästä seurata, kun tällä lailla ruokitaan ja isäntä harjaa ja putsailee -ja puhelee navetassa kahden kesken niinkuin parhaalle ystävälleen. - -Ja kun herrat kävivät sivumennessään Öystillä -- ja siinä talossa he -aina kulkiessaan kävivät -- niin navettaan ensiksi juoksivat katsomaan, -kuinka Tösseli siellä... - -Hyvinhän se jaksoi ja oli erinomaisen tyytyväinen osaansa... - -"Se tulee tuottamaan kunniaa... ei ainoastaan omistajalleen, vaan koko -Perä-Pohjolalle... saadaan nähdä", oli rovastikin sanonut kerran, kun -kävi Tösseliä katsomassa. - -Ja suuri oli Öystin Antin ilo ja usein hän uneksikin olevansa jo -Kuopiossa Tösselinsä kanssa. - -Tösseli oli jo Kuopioon vietäessä herättänyt "ansaittua huomiota". -Paikkakunnan lehdet kertoivat lyhyessä uutisessa, että "kaupunkimme -sivuutti tänään, matkalla Kuopion näyttelyyn, kuuluisan karjanomistajan -Antti Öystin maatiaisrotuinen sonni Tösseli. Olimme asemalla -tilaisuudessa näkemään tämän harvinaisen valkean ja siivonaamaisen -sonnin, joka lihavuudellaan ja synnynnäisillä lahjoillaan täälläkin on -herättänyt huomiota. Toivotamme jukuripäälle hauskaa matkaa ja kauniita -palkinnoita." - -Pääkaupungin lehdetkin ottivat uutisen palstoilleen ja muistaakseni -kirjoitti eräs lehti erityisen artikkelin Tösselistä. Artikkeli oli -lisäksi pääkirjoituksena. - -Ja matkalla kävi kaikki hyvin, eikä Tösselikään muuta kuin lasketteli -ilomarssia vain, kun Kuopion näyttelyyn isäntänsä kanssa asteli -niinkuin vihille. - -Tösselin maine oli jo ennen ehtinyt Kuopioon ja kaikki maanviljelijät, -oppineet ja oppimattomat riensivät Tösseliä näkemään, tunnustelemaan ja -sen syntyperää kysymään... Ja mielelläänhän Antti selitteli ja -naureskeli. Olisi ollut kaikki hyvin, mutta Antille oli ennen sanottu, -että "Tösseli"-nimi ei ollut sopiva nimi, että olisi pitänyt muuttaa -suomalaiseksi nimeksi... Mutta Antti ei siihen suostunut. Tösseli oli -ollut kuuluisa mies ja kuuluisaksi oli hänenkin Tösselinsä tuleva... - -"No olkoon sitten", arvelivat. - -"Ja nimi kuin nimi", taas toiset. - -"Niin minustakin", Anttikin tuumasi. - -Kaikki oli siis pelkkää iloa näyttelyssä, hauskaa ja hupaista, -onnellista aikaa. - -Mutta kerran tuli noita kokkolalaisia, jotka eivät ymmärrä suomea kuin -jonkun sanan. Hekin olivat kuulleet Tösselistä puhuttavan ja halusivat -sen nähdä. Heidät opastettiin Tösselin pilttuuseen. - -"Ä' de' herr Stössel?" kysyi muuan ja löi Anttia olkapäähän. - -"Tösselikö?" kysyi Antti. - -"Ja, är ni herr Stössel?" - -"En minä ymmärrä!" - -Ne naureskelivat vielä lisäksi, nuo kokkolalaiset; olivat kai tulossa -Väinölänniemeltä, koska haisivat konjakilta. - -"Mitä te meinaatte?" kysyi Antti. - -Mutta joutui siihen tulkki ja sanoi, että "ne kysyvät, oletteko te -herra Stösseli". - -Mutta silloin Antti luuli, että ne tulivat tähän häntä pilkkaamaan, ja -kirosi tulkille, että käskeä mennä kokkolalaisten helvettiin... - -Ja tulkki käski. - - * * * * * - -Sitten oli taas hauskaa. - -Mutta taas lopulla, kun palkinnotkin jo olivat jaetut ja Tösseli -parhaan palkinnon saanut ja mitä lie vielä muitakin kunniakirjoja ja -astutuslappuja annettu, tapahtui ikävää... - -Se puhuja, jonka erityisala oli puhua maatiaisrotuisista sonneista ja -lehmistä, oli kai siinä näyttelyn lopulla maistellut vähin hänkin, niin -että kun piti puhetta, tahtoi muisti välistä pettää. Ja puhuttuaan -maatiaiskarjasta yleensä aikoi hän kohdistaa loppukiitoksensa siihen -sonniin, joka niin loistavasti näyttää j.n.e. Hän tahtoi erityisesti -kiittää Öystin Anttia ja siinä innoissaan ja hienossa hiprakassa hän -sanoikin: - -"Voimme olla kiitollisia herra Stösselille, jonka uljas valkoinen -maatiaissonni..." - -Silloin Antti poistui ja kiroili koko lopun päivää. - -Mutta kuuluisaksi on hän Tösselinsä vuoksi tullut. - - - - -ERÄS AMERIKAN KIRJE - - -Hän oli jo kymmenen lapsen isä, Aapo Suikki, kun läksi Amerikkaan. -Toissa syksynä meni. - -Oli siinä miestä kysynyt, kun piti kymmenestä kynnestä semmoiselle -joukolle leipä saada. Ei ollut itsellä maantuloa kuin vaivainen -riihellinen, josta parhaina vuosina tuli kaksi tynnyriä ohria; -hallavuosina ei saanut kuin lentäviä kaunoja. Olihan niissä vähäksi -aikaa leipää, mutta arvata saapi, että kun koko eläminen on aivan -jauhojen nojassa, niin olla niitä pitää semmoiselle joukolle. Ei ole -sadan kilon säkki isokaan vieras, kun siitä leipoo, keittää vellit, -puurot. Sillä ei ole köyhällä kansalla paljon muusta keittämisestä -tolkkua. Syksyisin lammas, vaan paljonko siitäkään kullekin liikenee ja -kuinka monena viikkona! Jauhot ne olivat pääasia. - -Hän asui aivan valtatien varrella, suutarin ammattia harjoittaen. -Matkamiehet pistäysivät sivu kulkiessaan hänen mökissään tupakan -panemassa ja usein kahviakin kysyivät... - -Eikä käynyt yksikään kaupungista palaava matkamies Aapo Suikin mökissä -niin, ettei Aapo melkein ensimmäiseksi kysynyt: - -"No paljonko jauhot nyt maksoivat?" - -"Siinä ne nyt ovat kolmessakymmenessä, joku sentään antaa niitä Liipaun -jauhoja puoltamarkkaa helpommalla, mutta paljon karkeampia ne näkyvät -olevan." - -"Niin ne näkyvät olevan. On niitä meillekin pari säkkiä otettu tässä... -No ei kuulunut helpponevatko?" - -"Eipä sanottu halpenevan. Arvelivat kevätpuoleen vaan kohoavan..." - -"Kovaapa kuuluu." - -Siten sai Aapo aina tarkat tiedot jauhojen hinnasta. Ja kotikylässä oli -säkin hinta säännöllisesti kahta markkaa kalliimpi, rahti teki -erotuksen. - -Ja sai siinä Aapo pikilankaa punoa ja naskalia käyttää, jos mieli -leivässä pysyä. Mutta leipää heillä vain oli, ei ollut koskaan entinen -säkki päässyt loppumaan, kun toisen Aapo nouti. Välistä täytyi ottaa -velaksikin ja maksaa sitten kun ehti neulomalla saada. - -Mutta vuosi vuodelta kasvoivat lapset; pienimmätkin jo naukuivat -leipää, ja vanhemmilla piti olla pitkin päivää pala suussa kuin -poroilla. - -Alkoi puute hätyytellä Aapo Suikin perhettä, varsinkin kun jauhot -toisinaan nousivat hulluun hintaan. Aapo teki päätöksensä, päätti -lähteä Amerikkaan, josta hänelle sukulaiset olivat luvanneet tiketin -lähettää. - -"Ikävään sinä sinne kuolet", sanoivat hänelle ihmiset. - -"Vaan eihän täällä elä, kun jauhotkin taas ovat kohonneet hinnassa." - -Ja niin oli hänen Amerikkaan lähtönsä lykkääntynyt ja lykkääntynyt. - -Mutta toissa syksynä jauhot taas kallistuivat. Iso-Joonas palasi -kaupungista ja poikkesi Aapon pakinoille, siksi aikaa kun hänen -hevosensa syödä rauskuttaisi vähän heiniä. - -"No jauhot ne taas ovat kallistuneet", sanoi Aapo heti Joonaalle. - -"Niin ovat. Eihän niitä enää köyhempi kansa jaksa ostaa mitenkään. Vaan -Amerikassa niitä kuuluu taas jauhoja olevan", lohdutteli Joonas. - -Mikäs Joonaalla oli hätänä. Varakas vanhapoika, hevosen omisti eikä -tarvinnut huolehtia leipää muille kuin itselleen. - -"Minulla menee sentään apejauhoja hevoselle", puolusteli Joonas. - -"Vaan näin monta suuta kuin minulla", sanoi Aapo ja viittasi lapsiaan. - -Niillä oli ollut koko syyskesän kummia vehkeitä ja leikkejä noilla -lapsilla, selitettiin Joonaalle. Ne ovat neuloneet pusseja rievuista ja -täyttäneet ne sahanmuhilla. Ne ovat olevinaan jauhosäkkejä. Toiset ovat -kauppiaana, toiset käyvät ostamassa. Korkealla on jauhojen hinta lasten -leikkiessä ollut. - -Ja siinä ne nytkin puuhasivat. Pikku-Ville oli kauppias, hänellä oli -suuri varasto säkkejä karsinanpuolella pirttiä jakkaran alla, joka oli -olevinaan makasiini. Siinä kävivät toiset ostamassa. Rahana olivat -vasikan- ja lammasnahan palaset. - -"Tuota ne ovat hommanneet kaiken syksyä, eikä se tuo hyvää tiedä", -sanoivat sekä Aapo että Karoliina. - -"Kyllä sitä niin sanotaan, että lapset ennustavat sotia ja kalliita -aikoja", myönteli Joonaskin ja huvikseen meni Pikku-Villeltä kysymään, -paljonko jauhot maksoivat. - -"Neljäkymmentä markkaa ja raha varsin. Viikon päästä ei saa silläkään", -ilmoitti Ville teerevänä Joonaalle. - -"Siinä sen nyt kuulee jauhojen hinnan", sanoi Karoliina. - - * * * * * - -Mutta Aapoon se oli vaikuttanut niin, että hän päätti sittenkin lähteä -Amerikkaan. Siellä ei ollut iso asia ansaita jauhosäkin hintaa ja nyt -kun oli tikettikin jo valmiina. - -"Minä uskon, että ennen joulua voin parin säkin hinnan lähettää, jos -vaan palkat semmoiset ovat kuin on kirjoitettu", lohdutteli hän -vaimoaan. - -"Lähettäkää, isä, niitä Amerikan nisujauhoja Villelle jouluksi", -evästeli isäänsä Ville. - -Ja niin hän läksi. Ei jäänyt perheelle paljon elämistä, puoli säkkiä -jauhoja, mutta hyvät ihmiset olivat luvanneet auttaa. Ei ole vielä -kukaan nälkään kuollut, vaikka jauhot ovat olleet kalliimpiakin. Ja -kyllä semmoisen taitavan suutarin perheestä huolta pidetään, etteivät -puutetta kärsi. - -Ja lähtiessään lupasi, että hän heti kun saa sen verran kokoon ainakin -yhden säkin hinnan lähettää. - -Kahden kuukauden perästä hän jo kirjoitti. Työssä kertoi olevansa, ja -hyvä oli palkka. Ensi kirjeessä lähettää rahaa! - -Eikä kauan viipynytkään ennenkuin Karoliina sai tiedon -postikonttorista, että tulla itse noutamaan, että siellä oli rahakirje -Amerikasta. Nopeasti puki Karoliina pyhävaatteisiinsa ja läksi, kovin -hyvillään. Kaikki olivat jauhot, lopussa muukin syöminen. Jo tuli -siunattuun aikaan tämä kirje. - -Mutta kun hän ei itse osannut lukea kirjettä, pyysi hän postifröökynää -lukemaan. - -"Tässä on sata markkaa. Tässä on kaksikymmentä dollaria", selitti -postifröökynä. Mutta sen tiesi Karoliinakin, oli siksi nähnyt jo -"taaloja" ja tiesi, että taala vastasi viittä markkaa. - -Suu tyytyväisessä hymyssä kuunteli Karoliina, kun postifröökynä -kirjeestä luki: - -"... ja saan mainita, että voin hyvin. Ja sano sinä siellä kaikille, -että ei ole tässä maassa jauhojen puutetta eikä kuule koskaan kenenkään -toiseltaan kysyvän, paljonko jauhot maksavat, sillä niitä on täällä -kaikilla eikä täällä leipä lopu. Ja lapsille laita jouluksi nisua ja -rahaa lähetän lisää. Ei tarvitse enää tiedustella kaikilta kulkijoilta, -paljonko jauhot maksavat, niitä saapi vaikka suurkiitoksella..." - -Karoliinan mielestä oli kirje aivan erinomainen. Niin selvästi ei -kukaan ollut osannut kuvata Amerikan hyvyyttä kuin Aapo. Eivät puhuneet -sanaakaan muut jauhojen hinnasta, vaan osasipa Aapo. Viisas mies se on -sentään aina ollutkin! -- sanoi Karoliina postifröökynälle. - -Ja niin liikutettu oli Karoliina kirjeestään, että kaikille -vastaantulijoillekin siitä kertoi, ja joka osasi kirjoitusta lukea, -niin antoi lukea... - -Iso-Joonaskin, kaupunkiin mennessään, kävi varta vasten Aapon kirjettä -lukemassa, kun oli kuullut siitä puhuttavan. - --- Jopahan meni semmonen mies sinnekin, joka osasi oikeasta asiasta -kerrankaan kirjoittaa, -- ihmetteli hän. - -Mitähän sinä ensi kirjeessäsi vaimollesi kirjoittaisit, ystäväni? - - - - -FRANS TUIRAN JOULUKERTOMUS - - -Hän oli nyt kunnan esimies, Frans Tuira. Itse hän piti sitä -erinomaisena asiana ja olikin ylpistynyt näinä viime aikoina aivan -kouraantuntuvasti. Ja vaikka häntä eivät muut pitäneet erinomaisen -kyvykkäänä miehenä, uskoi hän kuitenkin itse nero olevansa... - -Hänen suurin kunniahimonsa oli kuitenkin päästä tunnetuksi ulompanakin -kotonurkkia ja paljon hän ponnisteli ja yritteli, tämä Frans Tuira. - -Yleisistä asioista oli hän koettanut sanomalehtiinkin kirjoitella, -mutta kumma kyllä hänen kyhäyksiään ei toimitus hyväksynyt, ja jos -lehteen joku painettiinkin, oli se muuteltu ja oikoiltu, lauseet -laitettu ja kokonaisia kappaleita jätetty pois. - -Häntä harmitti se. Mutta oli kuitenkin ikuinen onni, ettei kukaan -pitäjäläinen tiennyt kuinka hävittömästi toimitus oli hänen suurella -vaivalla kyhättyjä tuotteitaan repelöinyt. Ne uskoivat tietenkin -kaikki, että hänen kyhäelmänsä olivat sellaisina lähteneet hänen -pirteästä kynästään. - -Ja hänen kunniahimonsa ja uskonsa siitä, että hänessä todellakin oli -jotakin aivan erinomaista kykyä, kasvoivat päivä päivältä. - -Enimmin saivat ne vauhtia, kun hän aivan aavistamatta sai kirjeen erään -joululehden toimitukselta, joka kohteliaimmin kysyi, eikö hänkin, Frans -Tuira, "antaisi arvokasta apuaan" tunnetuksi tulleeseen joululehteen. -Se saisi olla sievä, koruton kertomus, mieluummin kansan elämästä. - -Hän hämmästyi ja innostui, nousi ajatuksissaan pilviin asti ja kertoi -vaimolleen iloisesta uutisesta. - -"Sinä näet nyt, että minun nimeni on tunnettu muuallakin kuin täällä", -riemuitsi hän. - -"No sinä olet yhtä leuhka, vaikka vanhenetkin", vastasi hänelle vaino -välinpitämättömästi. - -Ja Frans Tuira alkoi miettiä aihetta joulukertomukseensa. Täytyi olla -hopussa, sillä ei ollut aikaa enää kuin joku viikko, jolloin kertomus -piti lähettää. - -Mistä hän saisi sopivan aiheen? Mistä kertoisi? Jonkun uskovaisen -joulunvieton? Syntisen parannuksenteon?... Ei saakelissa! Semmoiset -jutut kuuluivat papeille eivätkä kaunokirjailijalle... - -Vaan olihan sitä vara valita. Oli vain. Jouluviinoista esimerkiksi? -Mutta niistäkinhän oli niin monen monta kertaa kyhätty sekä kertomuksia -että runoja, ettei ollut enää mitään lisäämistä. Ja sitäpaitsi se -näyttäisi lainatulta... - -Täytyi keksiä aivan uutta ja alkuperäistä... - -Hän istui tuntikausia kamarissaan, kynä kädessä, käsi otsalla -mietiskellen. Monta kertaa oli hän aloittanutkin, kirjoittanut väliin -koko sivun, mutta kun siitä ei näyttänyt tulevan mitään, alkoi hän -miettiä uutta aihetta. - -Mutta ei ollutkaan niin helppoa keksiä kertomusta. Jos hän joskus uskoi -löytäneensä hyvän jutun, muistikin hän samalla, että ei se ollutkaan -uusi, vaan että hän oli sen ennen jostakin joululehdestä lukenut... - -Häntä alkoi hermostuttaa. Oli jo viikko kulunut eikä hän ollut saanut -mitään valmista. Ainakin kaksikymmentä oli hänellä alulla, mikä sivun, -mikä puolen sivun pituinen. Hän käänteli papereita ja noitui -itsekseen. "Iikan joulu", "Jouluaattona", "Vanhan joulu", "Jouluna", -"Joulusunnuntaina", "Iloinen joulu", "Joulukuusen kynttilä"... luki hän -aloittamiansa kertomuksia. - -Ei, ei noista saanut yhdestäkään juttua... Keksisi edes jonkun pitkän -valeenkaan!... Ja miksei sitä keksisi, kun saisi rauhassa olla... mutta -eiköhän tulekin taas tuo naapurin Matti häiritsemään... tulee -tietenkin... Pentele kuitenkin! Eikä ole enää kuin viikko aikaa, -jolloin kertomus pitäisi lähettää... - -Hänelle on tullut tavaton hätä ja kiire, öilläkin hän valvoo ja -miettii. Hän on päivisin vimmoissaan koko talonväelle, ja jokaista -vierasta, joka käy talossa, kohtelee hän tylysti... Vihdoin eräänä yönä -hän uskoi keksineensä hyvän kertomuksen. Yösydännä nousi hän ylös ja -alkoi kirjoittaa. Hänellä oli selvänä loppuun asti kertomus, ja se -tuntui mainiolta... - -Aamulla oli hänellä kertomus melkein puolivälissä... hän ehtisi saada -hyvissä ajoin valmiiksi ja lähettämään sen määrätyllä ajalla. Kun hän -ryhtyi alkupuolta puhtaaksi kirjoittamaan, muisti hän yhtäkkiä, että -hän oli jostakin lukenut tai kuullut samanlaisen kertomuksen. Hän -muisteli ja muisteli, kävi levottomaksi... - -Illalla luki hän kertomuksen alkupuolen vaimolleen, kuullakseen hänen -mielipidettään... - -Vaimo kuunteli, yski väliin ja naurahti... - -"Tuohan on samanlainen kertomus, jonka Otto menneenä jouluna luki -kansakoululta saadusta joululehdestä; nimetkin ovat samat: Aapo ja -Liisa", sanoi vaimo. - -Silloin Frans Tuira vimmastui, suuttui vaimolleen ja tiuskaisi: - -"Sinä et, hiisi vie, saisi semmoistakaan." - -"Jos minä kirjoittaa osaisin, niin paremman tekisinkin", ilveili vaimo. - -Frans Tuiralle tulee yhä suurempi hätä. Hän on kuin suuressa tuskassa -ja näkee pahoja unia. Ja aika kuluu... aika kuluu. Kolmen päivän -perästä pitäisi kertomus jo saada postiin... - -Mitä hittoa hän tekisi? Jos olisi mennä pappilaan, maisteria -puhuttelemaan, ja kysyä häneltä. Mutta sekin olisi niin alentavaa, ja -jos kyläläiset saisivat tietää, niin sitten siitä vasta elämä -nousisi... Mitä tehdä? Mitä hemmettiä tehdä? Hän kävelee kuin kuuman -pellin päällä ja sikari röyhyää hänen hampaissaan kuin veturin -savutorvi, hän tiputtelee tuhkaa kirjoituspöydälleen, ja tulisia -kipunoita lentelee sikarista pitkin lattiaa ja huonekaluja... - -"Sytytät vielä palamaan koko talon tuon joulukertomuksesi kanssa", -sanoo hänelle emäntä. - -"Mene pöksääsi... eläkä päästä ketään tänne... Minä tahdon olla -rauhassa... Kuuletko sen, lehmä", viskaa hän vimmalla emännälle, joka -mennessään nauraa hykertää. - --- Että minulla pitää vielä lisäksi olla noin saakelin tyhmä ja -käsittämätön vaimo, -- huokaa hän. - -Mistä hiidestä ne keksivät aiheita muut noihin joulukertomuksiinsa... -mistä hiidestä? Ja aina uusia, uusia joka vuosi? Sekin Kauppis-Heikki -ja keitä ne kaikki lienevät! - -Vaan vaivaa niillä lienee ja tuskaa... saavat, saakeli vieköön, hekin -miettiä ja ponnistella... se on vissi... - -Mutta äkkiä juolahtaa hänen mieleensä onnellinen ajatus... Sen hän -tekee... muuttaa vain nimet ja muutenkin vähin... - -Hänellä on kirjakaappinsa alihyllyllä useita joululehtiä. Yksi on jo -hyvin vanha ja siinä on erinomainen kertomus joulusta... Hän jäljentää -sen. Siinä ei ole kirjoittajan nimeäkään eikä sen sisältöä enää kukaan -muista.... Sen hän jäljentää ja panee vain alle oman nimensä: _Frans -Tuira_. - -Hirmuisella kiireellä hän penkoo kirjahyllyään ja löytää hakemansa -joululehden... Tässä se on... "Jouluaattona" on sen nimenä, mutta hän -muuttaa sen kuulumaan "Jouluaaton tapauksia" ja lisää vielä alle: -"Todellinen kertomus". - -Siitä tulee mainio kerrassaan. Sitä ei kukaan muista eikä hoksaa, että -se on ennen painettu, kun siinä on erilainen nimi ja muutenkin -muovaeltu... - --- Voi kuitenkin, kun hoksasin, kun hoksasin... kun hoksasin... sin... -sin, -- iloitsee hän ja rutistelee entiset joulukertomustensa alut -yhdeksi palloksi ja viskaa uuniin. - -Ja nyt hän istuu tuolilleen ja ottaa puhtaan, hohtavan valkoisen -paperiarkin eteensä... - --- Jopahan... jopahan hoksasin, -- hän yhä iloitsee, asettaa -joululehden syrjemmäs ja tarttuu kynään... - -Mutta kiireessään ja ajatuksissaan kirjoittaa hän arkin -vasemmanpuoliseen yläreunaan: "Jäljennös". - -Mutta hän huomaa samalla erehdyksensä ja viskaa vihan vimmalla -paperiarkin luotaan... - --- Saatana, kun tässä on kiire, että väkistenkin tulee väärin, -- -noituu hän synkästi ja ottaa uuden arkin. - -Samassa tulee naapurin Matti sisälle. - --- Mitä sinä täällä noidut, -- naurahtaa Matti ja tulee tervehtimään. - -"Niin tuota... minulla on tässä kiire... yks' selityksen antaminen -kuvernööriin..." sanoo hän tiukasti Matille. - -"Minä vaan aioin kysyä... mikä paperiarkki sinulla on täällä -lattiallakin... että tuleeko sinne aidaksenhakkoon lähtöä..." -'Jäljennös' lukee Matti paperista ja laskee sen pöydälle. - -"En minä jouda ennenkun ylihuomenna", vastaa hän Matille ja katsoo -kokonaan toisaalle. - -Matti poistuu ja hän alkaa tavattoman kiireesti kirjoittaa. Muuttelee -ja sommittelee. Siitä tulee hyvä. Hän iloitsee, sytyttää sikaria vähä -väliä ja käskee piian, joka tulee häntä syömään kutsumaan, mennä -helvettiin. Hän ehtii saada kertomuksen kirjoitetuksi ja isoilla, -lihavilla kirjaimilla lisää alle nimensä... - -Se on siis valmis postiin pantavaksi. - - * * * * * - -Joulu lähenee. Hän on lukenut sanomalehdestä, että sekin joululehti, -johon hänen kertomuksensa piti tulla, oli ilmestynyt kirjakauppaan... - -Hän tilaa sen. Mutta siinä ei ole hänen kertomustansa. Muita vain on. -Mutta häntä suututtaa niin, ettei hän viitsi niitäkään lukea... - -Mihin on hänen kertomuksensa joutunut? Lurjukset panneet vissiin -paperikoriin! - -Mutta hän kirjoittaa äkäsen kirjeen toimitukselle ja vaatii takasin -käsikirjoitustaan... takaisin ja paikalla... - -Mutta ei Frans Tuira saanut takaisin joulukertomustaan ja tuskin enää -saakaan. - -Eikä ole kuulunut eikä näkynyt, että Frans Tuira olisi joulukertomuksia -sitten jälestäpäinkään julkaissut. - - - - -MÖKISTÄ MÖKKIIN - - -Elokuun ilta alkaa hämärtää. On leikkuuaika. Pelloilla töröttävät -kuhilaat täysine, kypsyneine tähkäpäineen, ja missä vielä on -leikkaamatta, siinäkin on vilja kypsynyttä. - -Illan kuluksi lähden tästä huvikseni katselemaan mitä Palovaaran -mökkiläisille kuuluu ja näkyy. Siinä on kotikylän takana pitkä -kallioinen harjanne, Palovaara, jonka kyljessä on mökkejä, isompaa, -pienempää, parempaa, huonompaa. Niissä elelevät kylän torpparit ja -mäkitupalaiset, ja kullakin on oma peltotilkku mökkinsä ympärillä. - -Kulunut kesä on ollut lämmin ja hyvä, vilja on tuleentunut aivan -valmiiksi ja erinomainen viljavuosi on tiedossa. Halla ei ole -kertaakaan yrittänyt eikä siitä ole pelkoa tänäkään iltana. Lauha on -hiljainen taivas, vaikka kirkas vinkka sieltä vielä vilkkuu. Etelästä -päin käypi tuulenhenki, ja pehmeässä pilvessä on taivaan kansi. Jo -saavat nyt kaikki tuleentunutta, kypsää viljaa! Ei tarvitse kenenkään -tehdä sirppihallaa! - -Niin Jumala siunaa tänne polo Pohjolaankin välisti viljavuoden, niin -muistaa meitäkin Kaikkivaltias Herra. - -Vaisusti hämärtyy ilta, hitaasti kasvaa yönverho taivaan kannelle. -Länneltä vielä, suurten vaarain yli, pohottaa kalpenevaa valoa sieltä, -johon päivä on laskenut. Välkkyy vielä leveän joen pintakin, päilyy -kauniisti niistä paikoin, joihin mailleen menevä valo sopii vaarain -välistä hohtamaan. Mutta pohjoisen taivasta vasten, jossa kirkas vinkka -vielä erottaa yönverhon taivaanrannasta, kohoaa kirkon uljas torni ja -risti kuin jättiläissormi. - -Nousen kotipihasta ja kävelen piennarta pitkin naapurin riihen sivutse -Palovaaraan päin. Mieli on hyvä ja sydän rauhallinen. Tulevan talven -leipä on tiedossa, tuossa on kuhilailla: raitis eloisa elämä. - -Siinä on aivan peltojen takana Olkkos-Kaisan pirtti peltoineen. Ei -olekaan Kaisalla muuta karvajalkaa kuin kissa, ei lehmää, ei lammasta -niinkuin monella muulla mökkiläisellä. Kaisan elämä on nyt hyvää ja -huoletonta, vaikka on kai ollut hänelläkin murheen päiviä. Kuuluu -olleen nuorena kylän kauneimpia tyttöjä, mutta sitten kävi hänellekin -niinkuin on käynyt monelle ennen häntä: hän synnytti aviottoman lapsen, -vankan pojan ja jonkun vuoden kuluttua vielä toisenkin. Yksin oli Kaisa -silloin maailmassa. Vanhemmat olivat kuolleet, mutta jättäneet Kaisalle -perinnöksi tämän pirtin ja vähä rahaa... - -Kaisan pojat ovat nyt täysiä miehiä kumpikin ja hyviä miehiä ovatkin. -Huhutaan, että he ovat tukkitöissä niin paljon ansainneet, jotta -aikovat talon ostaa. - -Käyn poikia ja Kaisaa tervehtimään. Pojat ovat juuri saapuneet -Herralasta työstä, -- ovat olleet pellon leikkuussa. Kaisa on -sytyttänyt tulen piisiin. Hermanni, vanhempi pojista, paikkaa -kinnastaan, ja nuorempi Uno lukee sanomalehteä. Kaisa toimittelee -toimiaan. - -"On sillä Kaisalla kaksi pulskaa poikaa!" - -Kaisa on ylpeä pojistaan. Ne pojat eivät halveksi äitiään, vaikkeivät -kumpikaan isästään mitään tiedä. Hymähtää Kaisa aina silloin kun hänen -poikiaan kehutaan, hymähtää ja sanoo: - -"Laitoinpahan vanhan päivän turvan itselleni. Ikävään minä yksin -kuolisinkin." - -Ja kehahtelee Kaisa joskus, että ovat ne hänen poikansa vähä parempia: -kilvan heitä työhön kysyvät talolliset, ja puulaakeissa aina otetaan -päällysmiehiksi. Ilmoittaa jolloinkin, että on niillä pojilla -säästöjäkin, vaikka hyvissä vaatteissa käyvät ja hyvin syövät. - -"Herrainpäivät ne ovat Kaisalla, kun tuommoset pojat ovat." - -"Ei ole Jumalan kiitos leipä loppunut, ei ole tarvinnut ajatella, että -mitä huomenna pataan pannaan... aina on ollut..." - -Mutta yksi salaisuus on Kaisalla, josta kukaan ei ole selvää saanut, -vaikka on arveltu sinne tänne. Ei tiedetä, kutka ovat poikain isät vai -onko sama isä kummallakin. Ja siitä on paljon Kaisaa puhuteltu, mutta -eipäs sano Kaisa. - -"Saanen pitää sen omana tietonani", arvelee hän. - -Olkkos-Kaisan naapurina on Vesannon Mikko. - -Mikko on merkillisimpiä miehiä tämän maan päällä. Minun mielestäni hän -on filosofi, viisas mies, joka on oikein ajatellut elämänsä. Mitäpä -pyrkimään ylemmäs kuin siivet kantavat! Oma pieni mökkinsä on -Mikollakin ja kaksi peltotilkkua kiviraunioiden välissä pirtin -vieressä. Jo on Mikkokin, näemmä, peltonsa leikannut ja verrattoman -sieviin kuhilaihin lyhteet asettanut. Kotonaan näkyy olevan, -keittämähommissa, koska pata on piisissä ja iloinen tuli nuoleskelee -sen mustia kylkiä. - -Kumma mies hän on. Töissä hän ei kulje, ei kesäisin ei talvisin, mutta -siinä vain hengissä pysyy, peltojensa keskellä lämpöisessä pienen -pienessä mökissään. - -Mikon mökki onkin kaikkein pienin Palovaaran rinteellä. Hyvän vuoden -saapi Mikkokin. Isot ovat tähkät, ja valmiiksi on Mikonkin pelto -joutunut. - -"No mitä Mikolle nyt kuuluu?" - -Istun siihen piisin loisteeseen jakkaralle ja panen tupakaksi. - -"Mitäpä sitä kuuluu. Hyvä tulee vuosi. Leipä tulee valkoista kuin -juusto", arvelee hän. - -"Noista kahdesta pienestä peltotilkusta saapi Mikko koko vuodeksi -leipää." - -"Tänä vuonna tulee nyt hyvinkin riittävästi", kehahtaa hän. - -Mikko olisi miesten parhaimpia työssä, mutta ei lähde hän -päiväläiseksi. Eikä raskasta päivää ole hän koskaan elänyt. - -Miten sitten elää? - -Talvisin hän tekee koreja ja kelkkoja juuri sen verran, että saapi -karjanantia. Mutta jolloinkin voipi hän elää kuukausimääriä paljaalla -leivällä. Perunankylvöä on hänellä sen verran, että joka sunnuntai -saapi päivälliseksi perunakeiton, johon hänellä ei ole mitään muuta -"höystöä" kuin suoloja, joita saapi porvarilta vuodeksi palkkana siitä, -että syksyisin panee porvarin pytinkiin toiskertaiset akkunat. - -Entä mistä lanta pellolle? - -Omat ulostuksensa kokoaa Mikko tarkkaan ja käyttää tarkkaan. Lisäksi -saapi hän talosta, Mäkelästä, viisi kuormaa tallilantaa vuosittain -siitä, että kesäsin laittaa emännälle vispilöitä mitä talossa kuluu. -Sellainen lantamäärä riittääkin Mikon peltoon, koskapa aina on vankka -olki ja täysi terä. - -Onnellinen mies hän on minusta, filosofi, joka on osannut elämänsä -sovittaa niin, ettei ole kenestäkään riippuvainen. Ei ketään hänen -tarvitse kumartaa eikä rukoilla. Ei mihinkään ole pakko lähteä, jos ei -itsellä ole halua. Ja kun hän antaa kaikille ihmisille siivon rauhan, -ei ole kenellekään pennin velkaa eikä huolehdi muiden ihmisten -elämästä, ei hänellä ole yhtään vihamiestä. On malttanut elää vanhana -nuorenamiehenä, niin ettei ole perheestäkään ristiä. - -"Mitä Mikko nyt keittää?" - -"Vasikan kävin tappamassa, Mäkelässä, niin emäntä antoi pään ja -jalat... Keitänpähän lihapottuja huomiseksi valmiiksi." - -Mutta eipä taida olla nyt Mikolla tupakan viljaa, koska ei näy piippua -hampaissa, jossa se, kun tupakkaa on viljalti, höyryää lakkaamatta. -Silmii Mikko vesissä suin minun piippuani... silmii kukkaroakin... - -"Paneepa Mikkokin tästä piippuunsa!" - -Mielihyvällä, huulet hyväntahtoisessa irvistyksessä, täyttää Mikko ison -visakoppansa ja päretikun sytyttäen ottaa tulen tupakkaan. - -On voinutkin olla tupakatta taas useita viikkoja. Mutta Mikko ei -tarpeitaan valita, ei huuda huolistaan, vaan kärsii ja vartoo... Ja -siinä se onkin hänen elämänsä suuri viisaus, että voi nauttia ja olla -nauttimattakin, voipi viettää talvisin viikkomääriä niin vähillä -eväillä, että se olisi kunniaksi kelle nälkätaiteilijalle tahansa, ja -taas kun pääsee ruuan kimppuun, niin syöpi kahdesta, jopa kolmestakin -miehestä... Mutta ennen nälkää näkee, ennen kuristaa suolivyötään kuin -lähtee päiväksi vieraan työhön... - -Hän ei tunne muuta maailmaa kuin tämän, tässä Palovaaran rinteellä. Ei -ole koskaan kotokylästä mihinkään liikkunut eikä hänen mielensä -nuorenakaan ole palanut maailman markkinoille. Tuossa on syntynyt aivan -lähellä, tässä pyörinyt ja maailman viisautta katsellut koko ikänsä. Ja -selvillä on hänellä jo sekin, että tässä kohtaa kuolemakin... tähän -omaan pirttiinsä kuolee... syysyönä, ja aamulla siitä löytää joku -naapuri. - -Ja niin se sitten on päättynyt hänen elämänsä... - -"Joo, joo. Polvi menee, toinen tulee. Hohhoh... Aikansa kukin kylvää ja -niittää; ei aikaakaan, niin murenee mullaksi, josta on otettukin..." - -Mikon pirtiltä viepi kapea polku lähteelle, josta kaikki Palovaaran -mökkiläiset vettä noutavat, mutta polku jatkuu lähteen vieritse Mikon -naapuriin Jussin lesken pirtille. Leski elää nyt kuin kuningatar rentoa -ja rikasta elämää. Ennen Jussin eläessä ja lasten ollessa pieniä oli -hätä aina ja puute jokapäiväinen... - -Mutta kaikki lapset ovat nyt täysiä ja jokikinen on Amerikassa. Ja -sieltä äitinsä tänne hoitavat, rahaa lähettävät ja muutakin hyvää. Nyt -leski monenlaisia limppuja leipoo ja voissa lihankin paistaa. Ennen ei -ollut kaukaloon panemista, eikä päin pöytään kääntymistä. Ennen lesken -täytyi vähissä voimin töissä kulkea ja ottaa markka sieltä, toisen -täältä. Nyt ei muuta kuin herrastelee, istuu polvi polvella, sikaria -polttelee ja passauttaa naapurien eukoilla itseään. - -Kun ehdin Jussin lesken pirtin luo, töksähtää siinä vastaani Sarvelan -vanha muori, joka on menossa Mikon pirtille. - -Koko päivän kertoo muori olleensa leikkuussa Herralassa. Huomenna on -aie omat peltotilkkunsa leikata, vaan väsymys, uupumus ja raukeus, -vanhuus alkaa voittaa. On nyt menossa Vesannon Mikon puheille, että jos -saisi Mikon huomiseksi auttamaan, Mikko kun on omat peltonsa jo -leikannut. - -"Eikö tämä Jussin leskikin joutaisi leikkaamaan?" kysäisen muorilta. - -"Mitä vielä", arvelee muori. "Se on niin ylpistynyt, ettei rikkaa -ristiin pane... nyt vastakin on ostanut uuden kattolampun... syö ja -mässää vaan, ja konstikos on elää, kun vähä väliä Amerikasta tulee -rahaa... On sillä hyvät lapset... Monella on siellä lapsia, mutta eivät -muuta lähetä kuin tyhjiä kirjeitä... ohoo... pitää lähteä... Liekö -siellä Mikko pirtillään?" - -"Kotona oli ja keittämähommissa." - -Muori lähtee astumaan lähteelle vievää polkua ja minä sivuutan Jussin -lesken pirtin. Akkunan läpi näen, että siellä on vieraita, Mäkelän -nuori emäntä ja Herralan Kaisa. Teetä näkyy leski vierailleen -toimittelevan... näkyy olevan vehnäsiäkin. - -Jussin leskellä ei ole muuta maanviljelystä kuin pikku perunamaa pirtin -päässä. Sekin on roskan vallassa, ettei yhtään ainoaa kaalta ole -näkyvissä. - -Mutta Laitalan Aukusti, jonka mökki on siinä Jussin lesken pirtin -lähellä, on kelpo pienviljelijä. Kiviseen vaaran kylkeen on Aukusti -puskenut peltoa monta laajaa tilkkua; vuoden leivän saapi itselleen ja -perheelleen. Mutta Aukusti onkin ainoa täällä mäen laidassa, jolla on -lehmät ja hevonen. On kolme lehmää ja hevonen ja neljä lammasta. Tupa -on hauska, ja navetan on vasta viime syksynä laittanut. Laitalan pihan -läpi viepi polku. - -Kun tulen pihalle, tervehdän emäntää, joka on lypsämään menossa. -Etelänpuolisen pirtin akkunan alle on Aukusti laittanut puutarhankin, -jota ei ole kenelläkään muulla. Siihen on Aukusti istuttanut pihlajia -ja koivuja, on penkkeihin kylvänyt nauriita ja porkkanoita, ja -laidimmaisessa penkissä kasvaa suurilehtisenä rabarberi. - -"Aukusti se sen kanssa hommaa ja lapset", selittää emäntä, kun katselen -somaa pienois-puutarhaa. - -Siinä on kolme vanhinta lasta äidin matkassa. - -Vanhin tyttö, Sofia Elmiina, selittää: - -"Tämä iso pihlaja, johon enimmän marjoja tulee, on minun. Tuo pienempi -tuossa on Fannin ja tuo kaikkein pienin Unon..." - -"Entäs koivut?" - -"Ne on isän kaikki, ja raparperi on äidin." - -Aukusti ei ole nyt itse kotona. On vielä sillä matkalla, kun lähti -tukkilauttaa alas viemään. - -"Hyvä taitaa tulla vuosi teillekin?" - -"Kauniilta näyttävät kuhilaat, mutta vielä on leikkaamattakin tuo -Hakatarha", selittää vaimo. - -"Niin, ja Naurispellossakin on vielä yksi nurkka leikkaamatta. Se on -jätetty siihen tuleentumaan", tietää Sofia Elmiina. - -Emäntä käskee sisälle, kun sattuu olemaan juuri valmista kahviakin. -Sillä välin kun hän lypsää, puhelen minä lasten kanssa pirtissä. -Siistiä, ahkeraa ja toimeliasta väkeä asuu tässä. Kaikesta sen näkee. -Lapset minulle näyttelevät mitä isä milloinkin on ostanut ja kotia -tuonut ja mikä on minkin oma. Kirjallisuuttakin Aukusti harrastaa. -Kahdenlaiset sanomalehdet hänelle tulevat. Ne on ripustettu naulaan -molemmin puolin pirtin peräakkunaa. Siinä siistinä riippuvat, äidin -mustaa silkkihuivia ja isän sunnuntailakkia lähellä. Mutta seinäkellon -vieressä on Lönnrotin, Snellmanin, Runebergin ja Topeliuksen ryhmäkuva. - -Toisella seinällä on Sofia Elmiinan kuva, jonka hän on saanut -pappilasta. - -"Sitä kaikki kiittävät kauniiksi. Se on Lotta Svärd miehensä kanssa... -isä tekee siihen tulevana talvena raamit ja leikkauttaa lasin -kraatarissa", selittää Sofia Elmiina. - -"Mutta kamarissa on isällä iso kuva", sanoo siihen väliin Fannikin. - -"Niin, mutta isä ei anna sitä panna seinälle ennenkun kamariin pannaan -tapeetit", tietää siihen Sofia Elmiina. - -Tulee emäntäkin navetasta ja käy keskusteluun. - -Kuluukin tunti puhellessani Laitalassa. Hyvä elämä heillä on, -onnellisia ihmisiä ovat. Vireitä ja työtätekeviä. Paljaat kämmenet ovat -heillä kummallakin olleet, niin Aukustilla kuin vaimollaankin, kun -naimisiin menivät. Nyt on hyvä mökki, siinä peltoa, lehmät, hevoset, -lampaat. Eikä kuulu olevan pennin velkaa kellekään. - -Kun astun pihalle, on kuu noussut. Suurena, punaisena ja täyteläisenä -nousee Palovaaran kuusten takaa. Mutta leuto on ilma ja lämpöisessä -pilvessä taivaan kansi... - -Laitalan pihalla jo huomaa, että toimelias on siinä talossa isäntä. -Eivät veny neuvot ja kapineet huiskin haiskin kujien takana, vaan -järjestyksessä ovat. Halkopinokin, joka on navettaladon päätyä vasten, -on niin suora ja sileä kuin seinä. - -Kuutamon valaisemaa polkua pitkin, joka Laitalan navetan päitse viepi -Vierelän Juuson pirtille, lähden kulkemaan. - -Suuri erotus on Laitalan ja Vierelän mökeillä. Laitala on siistin -näköinen punattuine seinineen ja valkoisine akkunapielineen, somine -puutarhoineen ja pienine ulkohuoneineen. Vierelän pirtin ympärillä ei -näy monta peltotilkkua, ja nekin ovat viheliäisessä tilassa. Pirtin -akkunat ovat lahot ja ruudut rikki. Porstuan ovi on rempallaan ja -halkivikainen. Ei näy halkopinoa missään. Ei ole ulkohuonettakaan -minkäänlaista. Pirtin porrasten edessä on risuläjä, tylsä kalsu -vieressä. Vierelässä on iso lapsilauma, repaleisia, pahankurisia -poikia, joista on naapureille vaivaa. - -Kuinka ollee näin? - -Vierelän Juusoa on aina mainittu kuuluisaksi tukkimieheksi niin -tukkimetsässä kuin tukkijoellakin. Ja poissa hän onkin kotoa melkein -aina. Mutta hätä ja puute ahdistelee perhettä, jonka tuon tuostakin -täytyy turvautua ihmisten apuun. - -Ja kuitenkin olen usein kuullut sanottavan, että Juuso on kiva mies -saamaan rahaa ja että hänelle, tottuneelle tukkimiehelle, aina -maksetaan parempi palkka kuin muille. - -Pirttiin tultuani vastaa kitkerä haju sieraimiin. Takassa palaa ynisten -ja huonosti tuoreita risuja, jotka vain heikosti valaisevat. Köyhä on -pirtti sisältäkin; kaikki neuvot mitä on, ovat likaiset ja rikkinäiset. -Uuni on niin koloja ja syvennyksiä täynnä, että luulisi sen olleen -ampumamaalina, lattia siivoton. - -Penkillä istuu oudonnäköinen nuori mies, ja pimeästä loukosta kuuluu -emännän itkua. Nuorimmat lapset ovat nukkuneet sänkyyn, jossa -puolialastomina viruvat poikin ja pitkin päin. - -Kun emäntä näkee tuloni, alkaa hän itkun seasta selittää: - -"Nyt se teki viimeisen kumman, kun kuulutaan kiinni pannun..." - -"Kuka on kiinni pantu?" - -"Juuso tietenkin. Oli tapellut ja mellastanut ja eikö lie tehnyt -miesmurhaa, vaikkei tämä vieras sano..." - -"Ei ole muuta kuin vinttasi naamaan muuatta poliisia ja siitä veivät -putkaan", alkoi oudon näköinen nuori mies selitellä. - -"Kukapa sen tietää..." vaikeroi emäntä. - -"Minähän sen tiedän, joka olen paikalla ollut", selitti edelleen mies. -"Kun ryypättiin siinä kadulla, niin tulivat siinä poliisit -hätyyttelemään, ja tämä Juuso sattui olemaan vähä hiprakassa, niin -roivasi naamaan. Siinä ottivat kiinni ja lähtivät viemään putkaan... -Juuso huusi minulle, että 'käypä siellä mökillä sanomassa, että kyllä -minä täältä tulen, että olla huoletonna vaan'..." - -Kun ei emäntä siihen mitään virkkanut, sanoi mies lohdutellakseen: - -"Pääsee se siitä sakolla..." - -"Olisi edes rahaa lähettänyt, kun ei viikkokausiin ole lähettänyt..." -tuumaili vaimo, joka sentään nyt alkoi tyyntyä. - -"Olisi kai lähettänyt, vaan mitenkäs siinä ehti, kun poliisit -molemmista käsistä taluttivat..." - -Ei tehnyt mieli istua siinä pahanhajuisessa pirtissä. Pois läksin. - -Puutetta oli heidän, Vierelän väen, elämä aina ollut. Silloin kun hyvin -saatiin rahaa, niin söivät ja joivat ja mässäsivät. Vaimon sanotaan -olevan vielä hullumman tuhlarin kuin Juuson. Joi kahvia väkevää kuin -tervaa, mutta ei vain liiennyt lapsille maitoon... - -Mutta koskapa vielä näkyy Sarvelan vanhusten pienestä pirtistä iloinen -ja kirkas takkavalkea, niin käväisenpä tervehtimässä vanhuksiakin... - -Vanhoja vanhuksia he ovatkin. - -Kahdeksannella kymmenellä ovat kumpikin, mutta terveitä ja työhön -kykeneviä molemmin. Tässä pienessä pirtissä ovat koko elinaikansa -eläneet ja olleet. Tässä ovat lapsensa kasvattaneet, jotka nyt ovat -maailmalla kaikki. - -Heilläkin on peltoa niin paljon, että vuoden leivän saavat, ja muuten -ansaitsevat kumpikin. Ukko verkkoja kutoo, muori kehrää, kuppaa ja -hieroo. Sarvelan muorin sauna on maailman parhaimpia, ja siellä on joka -lauantai-ilta hammassärkyä potevia vaimoja ja miehiä muorin -kupattavina... - -Ja apu sieltä tulee aina, ja lantit saa muori vaivoistaan. Niin elävät. -Ei hätäpäivää ole ollut, ja kun viimeinen penni on mennyt, tulee taas -uusia. Ei ole heidän tarvinnut kunnan apuun vielä turvautua, ja siitä -ovat he hyvillä mielin. - -Me juttelemme ukon kanssa hyvästä vuodentulosta, kun muorikin samassa -palaa Vesannon Mikon mökistä. - -"No, lupasiko Mikko tulla pellonleikkuuseen?" - -"Täytyi luvata. Minä uhkailin, etten ota hänen pottujaan kellariini, -jos ei tule", selitti muori touhussaan. - -"Ha, ha, ha", nauroi vaari "Vai jo uhkasit..." - -"On se olevinaan nyt tuokin Jussin leski... Ei muista entisiä aikoja, -kun hyvin usein tuli meiltä leipää lainaamaan... on niin nyt -ylpistynyt... Aivan emäntäin kanssa nyt seurustelee kuin mikäkin -pruustinna... Nytkin oli vieraana Mäkelän nuori emäntä ja Herralan -Kaisa... Teetä niille tarjosi ja vehnästä, vaan ei liiennyt minulle, -vaikka sisällä kävin..." - -"Vai ei antanut!" kummaili vaarikin. - -"Ei. Mutta muistetaanpas se, kun tulee tahtomaan kuppaamaan", uhkasi -muori. - -Mutta sitten hän äkkiä kääntyi piisiin päin, jossa kiehui perunapata, -että höyry pirttiin puski. - -"Potut ovat kypsät... Syömään pitää joutua ja makaamaan. Huomenaamulla -pitää olla ennen kukon laulua pellolla..." - -Jätän hyvästi herttaisille, iloisille vanhuksille ja lähden kävelemään -kylää kohden... - -Ja kun olen jo levolla, mietiskelen yhtä ja toista tuolta mökkiläisten -elämästä... Kuu kumottaa huoneeseeni ja kietoo mielen haaveiluihin ja -unelmiin. Ja kysymyksiin ja ongelmoihin. - -Mikä oli täällä kunkin kohtalon määrääjä ja oliko omassa vallassa -saavuttaa elämän onni... - -Yksinäisen miehen elämä on kuin uunin raossa torkkuvan torakan, sanoo -Kivi. Mutta sittenkin minä nukun levollisemmin, kun tiedän, etteivät -ole minun lapseni pahan maailman potkittavina. - -Mitä sinä ajattelet, ystäväni? - - - - -SOVINTOA HIEROMASSA - - -Mäenpään Heikki ja Oikotien Mooses, talokkaita kumpikin ja naapureita, -olivat jo olleet pitkän aikaa "yysyrjäiset" toisilleen. Mistä lienee -karjanäyttelyn aikana syntynyt kinastus, ja siitä asti olivat -mulkoilleet toisilleen kuin karhut. Eivät hyvää huomenta toisilleen -toivottaneet, vaikka naapureita olivat. Kumpikin ajatteli mielessään, -että jos anteeksi tulee pyytämään, niin minä kyllä annan, vaan ensiksi -minä en lähde... tulkoon hän tänne. - -Mutta tapahtui, että Mäenpään Heikki sairastui ja makasi vuoteessa. - -Tuli silloin Männyn Tuomas, uskovainen ja rauhaa rakastava mies, -Oikotien Mooseksen puheille, nuhteli ja sanoi: - -"Nyt Mäenpään Heikki makaa sairaana ja voi käydä, ettei hän siitä -vuoteesta enää nousekaan... lähde nyt, Mooses, Heikin luo, ano anteeksi -ja tehkää sovinto, niin Herrakin taivaassa antaa teille molemmille -anteeksi kinastelunne ja pahan sydämenne..." - -"Tulkoon Heikki ensin tänne minun puheilleni!... Kyllä minä anteeksi -annan heti... olisin jo aikaa antanut, jos olisi pyytänyt", arveli -Mooses Männyn Tuomaan puheeseen. - -Mutta Tuomas ei helpottanut, vaan ottaen raamatusta esimerkkejä ja -sydämeen käyvillä vertauksilla puhuen lähimmäisen rakkaudesta kehoitti -Moosesta lähtemään naapuriin. - -Ja Mooses vihdoin lähti Tuomaan seurassa. - -Saapuivat niin Mäenpäähän ja menivät isännän kamariin, jossa Heikki -makaili vuoteessa. - -"Tässä nyt tulee Mooses sinun tykösi, Heikki, ja pyytää anteeksi pahaa -sydäntään", sanoi Tuomas heti kun he saapuivat huoneeseen. - -Heikkikin näytti virkistyvän, sillä hän kohosi istumaan ja ojensi -kätensä Moosekselle sanoen: - -"Terve tulemaan, naapuri. Kaikki on sovittu minun puolestani." - -"Niin minunkin puolesta, rakas naapuri", vastasi Mooses. - -Mutta kumpikin katseli toistaan epäillen. - -"Jo minä tästä alankin virkistyä. Tänään olen jo paljoa riskimpi kuin -eilen", sanoi Heikki sitten. - -Mutta Tuomas, lempeä ja uskonnollinen mies, sanoi itkuja puserrellen: - -"Enkelitkin taivaassa iloitsevat, kun näkevät pyhään asuntoonsa, miten -rakkaus täällä vallitsee naapurien kesken -- Herralle kiitos." - -"Joutavaa se on ollutkin meidän kinastelumme", arveli Heikki. - -"Joutavaa vainen. Mutta paha on ihmissydän", sanoi Mooses. - -"Ja joutavan asian vuoksi kinastelumme alkoikin", taas Heikki jatkoi. - -"No niin joutavan, että eipä sitä uskoisi", myönteli Mooses. - -"Siellähän se alkoi karjanäyttelyssä." - -"Siellä se..." - -"Kun palkintotuomareiksi meidät valittiin, niin siitä tinka sai -alkunsa. Minä ja agronoomi olimme yhtä mieltä, mutta tämä Mooses pani -vastaan, ja kun ei voittanut, niin siitä nokkaantui", muisteli Heikki. - -"Eihän se niin ollut. Eri asiahan se oli, josta meille tinka syntyi", -oikaisi Mooses. - -Mutta kumpikin puhui naurussa suin ja niinkuin kristilliset ja hyvät -naapurit ainakin. Männyn Tuomaskin hymyssä suin kuunteli, kuinka -naapurit nyt sovinnossa haastelivat. - -"Minä tahdoin, että Ollilan 'Tähti' palkittaisiin, ja sitä tahtoi -agronoomikin, mutta tämä Heikki pani vastaan. Me emme antaneet tälle -Heikille valtaa, vaan me palkitsimme Ollilan 'Tähden'. Siitä tämä -minulle suuttui", muisteli nyt vuorostaan Mooses. - -"Joutavapa oli asia", arveli Tuomas väliin. - -Mutta Mäenpään Heikki oli eri mieltä ja kivahti: - -"Mooses valehtelee. Asia ei ole ensinkään niin." - -"Kuinka sitten?" kivahti Mooseskin, - -"Kuulittehan sen jo äsken. Sinä sen ensin riidan ja kinastelun -rakensit", taas Heikkikin kiivaasti vastasi. - -"Sinussa alku oli silloinkin... niinkuin ennenkin. Elä väitäkään!" - -"Soo, soo, miehet... naapurit", koetti Tuomas naapurien nousevaa -turmelusta asettaa. - -"Saan minä tässä puhua... tämä on minun huoneeni", tiuskui Heikki eikä -näyttänyt sairaalta enää vähääkään. - -"Mokomakin sairas... Mitä minua tänne kutsuukaan..." - -"En minä sinua ole käskenyt..." - -"No, no, so, so... hyvät miehet... rakkaat naapurit... Mitä sanovat -enkelit taivaassa..." koetti Tuomas väliin, mutta naapurit eivät enää -kuulleet Tuomasta, vaan jatkoivat sanakiistaa. - -"Luulit kuolevasi... niin tuntosi heräsi. En minä sinulta ole anteeksi -pyytänyt", pani taas Mooses vastaan. - -"Enkä minä sinulta. Mitäs tulit!" - -"Pääsen minä täältä..." - -"Mennä saatkin... aina väität..." - -"Sinähän se väität, kun et vikojasi tunne." - -"Sinä se et tunne..." - -"Vaan saipahan Ollilan 'Tähti' palkinnon... ja se sinua vieläkin -kaivelee", puhui Mooses oven raosta mennessään. - -Semmoista oli Heikin ja Mooseksen sovinnonteko. Mitä lienevät enkelit -taivaassa siitä ajatelleet. - - - - -LAURA PARKA - - -Torikan Laura oli koko pitäjän kaunein ja iloisin tyttö. - -Hän oli nuorin lapsista ja hemmotellen kasvatettu verrattuna vanhempiin -siskoihin, joihin vanhempain kuri oli ankarana ulottunut. - -Laura varttui silloin naiseksi, kun uusi aika "sivistyksineen" ja -mieltä ylentävine illanviettoineen pyrki lyömättömiin erämaihin. Kaunis -ja vikkelä tyttö herättää aina huomiota, ja kun Laura lisäksi oli -lahjakas ja hyväpäinen, kehittyi hän nopeasti. - -Kun vanhemmat siskot hänet näkivät silloin kun hän koreana neitona -palasi kansanopistosta, oli heidän hämmästyksensä suuri. Työtä ja -vaivaa oli heidän elämänsä ollut nuorenakin, jopa sitten kun olivat -naimisiin joutuneet. Ei ollut heillä aikaa iltakausia juoksennella -kylällä ja joutavaa toimitella. Eivät saaneet he pukeutua niinkuin itse -olisivat tahtoneet, vaan heidän täytyi tyytyä siihen, jonka äiti -määräsi. - -"Nyt on eri aika ja eri pyrkimykset ja riennot kuin silloin kun te -olitte nuoria. Silloinhan ei edes ollut kansakoulua täälläkään -olemassa", puolusteli Laura tekojaan. - -"Pyrkimykset ja riennot!" matki Lauran vanhin sisko. "Mitä pyrkimyksiä -ja mitä rientoja? Nälkä siinä vain monen saavuttaa, jos eivät muuta ala -tehdä kuin iltakaudet laulaa lojuta ja senkin seitsemässä -harjoituksessa olla." - -"Sinä et vähääkään ymmärrä nykyaikaa. Ei suinkaan ihminen ole luotu -ainoastaan sitä varten, että iän kaiken työtä tekemään. Totta kai -hänellä täytyy olla jotakin hengenravintoakin", selitti Laura -toimessaan. - -Mutta vanhin sisko tiuskasi: - -"Olisin minä isän ja äidin sijassa, niin loukkoon istuttaisin -kehräämään enkä antaisi iltakausia raittia laukata. Siinä olisi -sinullekin hengenravintoa." - -"Sinä olet tyhmä, sisko parka!" sanoi Laura pilkallisesti sisarelleen. - -"Mitä he ajatellevatkin, isä ja äiti, kun eivät parempaa ja kovempaa -kuria sinulle pidä!" porisi sisko siihen närkästyneenä. - -Mutta Laura rakasti seuraa ja oli aina ensimmäisenä nuorison joukossa. -Kuta enemmän hän varttui, sitä enemmän sai hän ihailijoita. - -Kaukaa muista pitäjistäkin kulki kosijoita häntä näkemässä. Oli kelpo -talonmiehiä joukossa, kunnollisia työntekijöitä. Mutta Lauran mielestä -he eivät olleet kylliksi sivistyneitä tai heissä oli joku muu vika. -Rukkasia saivat pitempimatkaiset samoin kuin kotikylänkin nuoret -miehet. - -Sellaista hauskaa piti Laura parisen vuotta. - -Mutta kosijoiden tulva alkoi vähetä, ja vihdoin ei enää kukaan -uskaltanut hänen puoleensa naimatarjouksella ilmoittautua. Se alkoi -Lauraa harmittaa. Olihan hän vielä yhtä kaunis kuin ennenkin? Olihan -laajalti tunnettua, että hän vanhempainsa jälkeen saisi periä koko -talon lyömättä, liikuttamatta! - -Hän kyllästyi nuorison rientoihin, ja "aatteet", joita hän -kansanopistosta tultuaan oli aikonut toteuttaa, olivat jääneet pelkäksi -aikomiseksi. Yhtä kaunis, yhtä iloinen ja elämänhaluinen hän vieläkin -oli, mutta hän ei enää jaksanut nauttia siitä, josta muut nuoret. Ja -sen vuoksi hänen käytökseensä ilmausi jotakin kankeaa ja kylmää, jota -toiset arvelivat ylpeyden merkiksi, loitontuen yhä edemmäksi hänestä. - -Ylpeyttä se oikeastaan olikin ja kateutta sekaisin. Sillä sitä mukaa -kuin hän vanheni, kasvoivat ja kaunistuivat nuoremmat. Hän tunsi -kateutta mielessään, kun jolloinkulloin sattui iltamiin ja näki jonkun -nuoren tytön parissa kolmessa vuodessa kasvaneen soreaksi immeksi, -josta nuoret miehet näyttivät paljon pitävän. - -Ja silloin hän aina mietti ja ajatteli, että jo oli hänkin nuoruuden -hulluimman ajan elänyt... jo saisi nyt mennä naimisiin ja aloittaa elää -todellista elämää. - - * * * * * - -Mutta eräänä keväänä, juuri silloin kun valtaväylä loi jääpeitettään, -tuli Torikkaan vanhin sisko vieraisille. - -Lauran nähdessään sanoi hän: - -"Mikä sinut on laihduttanut... jopa sinä oletkin laihtunut... Ja eikö -sinulle kukaan kelpaa, kun kuulut hyville miehille rukkasia -jaelleen..." - -"Ole nyt!... Minä jäänkin vanhaksipiiaksi", koetti Laura selittää. - -Mutta sisar oli kylmä järki-ihminen, joka ei ottanut uskoakseen Lauran -puheita. - -"No mihin sinä nyt olet ehtinyt niillä 'riennoillasi ja aatteillasi'? -Sinunhan piti saada hirveän paljon aikaan, kun kansanopistosta -palasit!" - -Sisaren ääni oli kylmä ja katse jäinen. - -"Niin... ei ole helppo sivistää nuorisoa, joka..." - -"Niin kuuluu. Hullummaksi on tämänkin kylän nuoriso vaan tullut sitten -entisen... Nythän kuuluu nuori väki yökaudet mellastavan ja -riihitanssia pitävän... ja onpa siitä jälkiä näkynytkin..." - -Ja sisaren terävä katse upposi Lauran silmään kuin hiottu veitsi. - -"Minkäpä minä heille mahdan", sanoi Laura, mutta käänsi pois katseensa. - -"Aioithan sivistää ympäristöäsi..." - -Ja sisar meni sen sanottuaan pois, jättäen Lauran yksikseen. - -Pelko ja tuska valtasi Lauran. Hän kävi kuin kuumeeseen ja tunsi -kauhean häpeän painavan hartioillaan. Oliko sisar huomannut? - -Hänen katseensa oli ollut jäinen ja kylmä, ja halveksien oli hän -puhunut nuorisosta ja nuorison riennoista! - -Mutta Laura tiesi tilansa ja ymmärsi, että kohta koko maailma saisi sen -tietää! Ehkä olivatkin jo huhut liikkeellä... - -Sisaren tulo tänne juuri nyt? Se oli jo sinne asti, toiseen pitäjääseen -kuulunut...! - -Laura silmäsi kuvastimeen ja pelästyi omaa kalpeuttaan... - --- Häpeä! Häpeä! -- sanoi hän kuin hourien.... ja tulee tietoon, kuka -on isä... kulkeva tukkilainen...! - -Torikan Laura, joka aikoi muille opettaa sivistystä ja tietoja -jaella... - -Isän, äidin, koko suvun häpeä... Nyt vasta hänelle oikein selvisi -tilansa ja hän tunsi tuskien vihlovan sydämessään kuin viikatteella... - -Elääkö vielä ja kantaa häpeää ja pilkkaa koko elinaikansa...! - -Ei ikinä! - -Pois maailmasta, jossa ei enää mitään toivoa ole! - -Hän sieppasi kuin mielipuoli huivin hartioilleen ja juoksi rantaan... - -Mitä hän aikoikaan? - -Hän tuijottaa virtavaan väylään, joka on noussut aivan törmän tasalle -ja jossa suuret jäälautat vauhdilla kiiruhtavat myötävirralle, iskien -välisti törmän kamaraan syviä koloja ja keskempänä väylää ja niemien -nokissa kiiveten toistensa olkapäille. Pyörteissä vesi virtaa monen -sylen syvyydeltä. Venevalkamassa loiskii vesi törmän päälle, vaahtoa -vieritellen. - -Laura tuijottaa veteen, silmää kerran pihaan päin ja salamana kulkee -hänen mielessään hänen häpeätaakkansa... Hänestä tuntuu niinkuin koko -kylän väki osoittelisi häntä sormellaan... hän on kuulevinaan -ilkkumista ja naurua rannalta... - -Hän heittää huivin hartioiltaan... sulkee molemmat silmänsä ja puristaa -huulensa tiiviisti yhteen... ja paiskautuu pää edellä virtavimpaan -paikkaan... - -Talossa on sattunut olemaan kyläläisiä. Joku huomaa Lauran hyppäävän -väylään... Kaikki rientävät rantaan... - -Vene työnnetään vesille; keksien ja sauvoimien avulla on aikomus -uskaltautua jäiden sekaan. - -"Ei siinä kestä vene, ja virta painaa selkään", huutavat toiset. - -Kolme nuorta miestä työntää veneen vesille ja hyppää siihen. Mutta heti -kun se irtaantuu rannasta, rynnistää jääteli sen kylkeen ja puristaa -toista jääteliä vasten ruupuksi kuin pärekorin. Miehet pääsevät hädin -tuskin jäätelin päälle, johon rannalta heitetään vahva köysi. Mutta -lujalla pitää ennenkun väkivoimalla saavat jääteliä sen verran -rantaantumaan, että miehet pääsevät törmälle. - -Silloin huutaa joku, että jo paljo alempana, keskiväylässä, näkyy kuin -ihmisen käsi kahden jäätelin välissä. - -"Se on auttamattomissa... Sitä ei ihmisvoimalla enää pelasteta", sanoo -sisar, joka on pysynyt levollisena ja kylmänä koko ajan. - -Ja siinä seisovat tyhmistyneinä ja neuvottomina katsellen, miten virta -töitään tekee, miten jäälautat vauhdilla kulkevat... ja tuntevat, että -he ovat voimattomia... - -Eikä puhu kukaan mitään. - -Silloin viimein, kun pihasta kuuluu äidin katkera valitus ja kun vanhan -isän silmät käyvät kyyneliin, kohoaa kovan sisarenkin povi ja hän -virkkaa: - -"Laura parka!" - -Eikä saata sisar enää puhua vanhemmilleen siitä, että ne Lauran -"aatteet" hänelle semmoisen lopun tuottivat. - - - - -RAITIKOSKEN ANTTI - - -Ylimaan suurten järvien kirkkaat vedet kuljettaa Raitijoki ison väylän -valtasuoneen. Järvestä järveen kulkee joki, kokoilee voimia vähän -kustakin ja levenee ja syvenee joka järven läpi kuljettuaan. Erämaan -synkkien korpien ja kiveliöiden läpi virrattuaan se puskee -vesirikkaana, jyrkkänä ja mutkikkaana Raitikoskeen. Se on -vaarallinen ja juonikas koski, jossa lauttojen lasku on täpärää ja -hengenvaarallista ja jossa moni lautta on kiveen kolahtanut ja yksin -puin hajonnut. Ei ole sille koskelle tottumattoman panemista eikä ole -monta koko pitäjässä, joka sen oikein osaisi laskea. - -Miesmuistin ajan on koskenkorvassa jo asunut tottunut ja uskalias -laskumies Raitikosken Antti. Hänen mökkinsä on vähän loitompana -toisista, jotka ovat yhdessä rivissä pitkin kosken rantaa. Mökin seinät -ovat tuhkaharmaat ja savupiipun pää vinossa koskeen päin. - -Siinä kuuluu Antti syntyneenkin ja nuorena jo isävainajansa kanssa -oppineen taitavaksi ja rohkeaksi laskumieheksi. Nykyinen polvi ei enää -muistanut Antin nuoruutta. Tuommoinen kirkassilmäinen, laiha ja -kuivettunut äijä oli hän ollut jo kolmisenkymmentä vuotta. Aina yhtä -sukkela ja rohkea, aina neuvokas silloin, kun koski tulvan vallassa -valkoisena vaahtona myllersi ja nyrkkiä pui miehille, jotka -lauttoinensa koskenniskassa vuoroansa vartoivat. Korkeimman tulvan -ollessa ja kesäkuivilla oli koski vaarallisin, mutta ei ollut sitä -aikaa, ettei Antti uskaltanut perämelaan käydä. - -Mutta oli jolloinkin sattunut, että Antti ei perämieheksi kyennytkään, -kun kihti kolotti jalkoja ja käsiä. Silloin turvaantuivat lauttamiehet -toisten mökkien miehiin. Joku heistäkin uskalsi lähteä silloin kun -kosken voima oli vähimmillään ja laskureikä sopivassa vedessä. Mutta -melkein joka kerta sattui joku pienempi tai suurempi vaurio. Milloin -katkoi vitsoja, milloin hajoitti koski pari pohjaa yksin puin ja -milloin repi koko telin hajalleen. - -Ei Antille milloinkaan vahinkoa sattunut, ei silloinkaan, kun koski oli -pahalla vedellä. Häneen olikin opittu luottamaan niin ettei -arimmillakaan pelko mieleen tullut, kun Antti perämiehenä seisoi. - -"Vaan siinä se on minunkin hautani sentään," kuultiin Antin sanovan. - -Kuluneena keväänä oli tulva korkea, ja Raitikoski oli vimmattuna. -Ylimaan järvien jäät olivat lähteneet ja jäiden perässä tulivat tukit. - -Jäänlähdön aikana ja tulvan noustessa teki Antti joka päivä -havaintojaan koskessa. Välisti unehtui siihen kosken rannalle vanhalle -tutulle kivelleen istumaan tuntikausiksi. Mitä siinä lie miettinyt -vanha koskenlaskija? - -Miettikö sitä, että rupesi vanhuus hänessä tuntumaan, jo oli jäntevän -käsivarren voima heikonnut ja joustava varsi kangistunut. Vai sitäkö, -että koski oli vielä nuori ja voimakas, sen kivet salaisia ja vaanivia -ja veden voima uupumaton... - -Mutta vielä oli mieli rohkea ja vielä oli selvillä kosken kivet ja -juonteen perät, vielä muisti joka äkkimutkan ja kiivaan käänteen... - -Mitä miettineekään vanha Antti, kun siinä kivellään istuu. Samalla -kivellä, jossa aina joka kevät virran juoksua tarkasteli ja joka oli -kuivan aikana kuivalla maalla, mutta jonka kuvetta pitkin tulvavesi -vihaista vauhtia kiiti ohi... - -Ei kuule Antti tyttärensä huutoa pihalta... - -Ensimmäiset lautat ovat jo järviltä saapuneet ja koskenniskaan kiinni -otetut. Lauttamiehet ovat tulleet Antin puheille. - -Jo viimein äkkää Anttikin lauttamiehet ja kuulee huudot. Vedessä -kaahloen hän tulee kiveltään miesten luo. - -"Milläs mielellä nyt Raitikoski on?" tiedustelevat miehet. - -"Äkeänä on ja tulva nousee... on noussut kolme tuumaa taas parissa -tunnissa... pahimmillaan on..." - -Niin on Antin aina ollut tapana sanoa. Siihen on totuttu eikä se -sentään merkitse sitä, ettei koskea voi laskea. - -"Vaan reikään taidetaan yrittää", arvelevat lauttamiehet. - -Mutta miettiväisempi on nyt Antti kuin koskaan ennen. Ei lupaa lähteä, -mutta ei jyrkkään kielläkään. - -"Tavaton tulva nyt onkin", selittää hän miehille, kun ovat pirttiin -kaikin tulleet ja kahvin keittoon alettu. "En minä muista tämmöistä -tulvaa pitkään aikaan... Jos kolmekin tuumaa olisi matalampi, niin..." - -"Onko koskaan tullut lasketuksi tällä vedellä?" kysyy muuan Antilta. - -"Eipä tähän aikaan. Vaan muistan minä yhden keväimen... kyllä siitä nyt -on viidettäkymmentä vuotta aikaa... Isävainajakin silloin vielä oli -elossa... Silloin oli vielä vähän korkeampi tulva kuin nyt... Mutta -isävainaja huusi minulle, kun korvasta löysättiin, että katso silmillä -eläkä rei'illä, ja niin me hurautimme alle, vaikka rannalla seisojat -sanoivat, että jo oli siinä viimeinen matka... Mutta minäkin olin -silloin nuori..." - -Ja kuta enemmän Antti puhuu, sitä enemmän tuntuu niinkuin hän ei oikein -luottaisi enää itseensä. Mutta kun on kahvit juotu, sanoo hän miehille: - -"Jos huomenna koettaisimme... taikka puolenyön aikana, jolloin kosken -voimat ovat vähimmillään ja virta nukuksissa..." - -Ja Antti lähtee taas kivelleen katsomaan. - -Miehet jäävät siihen hetkeksi juttelemaan. - -"Kukahan tästä sitten alle pääsee, kun tuo Antti kuolee", arvelee -muuan. - -"Ei sen enää tarvitsisi lähteä", selittää tytär. "Vanhuus sitä jo -vaivaa, ja välisti jo höpisee itsekseen..." - -"Vaan kun eivät muut uskalla eivätkä osaa..." - -"Sepä se on..." - -"Siinä voipi sentään tuossa Raitikoskessa Antin hauta olla", arvelee -taas muuan vanha mies. - -"Kukapa sen tiennee." - -Ja miehet väsyneinä kallistuvat mikä penkille, mikä lattialle ja -vaipuvat unen helmaan... - -Silloin kuuluu naapurimökeistä kova huuto ja hälinä... - -"Antti putosi koskeen... kiveltään putosi pää edellä!" huutavat vaimot; -miehiä rientää rantaan, avopäin ja neuvottomina... - -Ei näy jälkeäkään Antista. - -"Tuossa seisoi kivellä... minä tässä kujalla katselin... niin oli kuin -olisi joku takaapäin tyrkännyt, että kupsahti silmälleen", selittää -naapurimökin vaimo. - -Keksit ja köydet olalla rientävät miehet kosken alle, mutta ei nouse -Antti aalloista, ei luun surmaa näy. - -"Eikö ääntäkään päästänyt?" - -"Mikäpä kuulee, kun koski pauhaa ja ulvoo..." - -"Omansa on Raitikoski ottanut eikä takaisin anna", sanoo vanha vaimo, -joka on yks'ikäinen Antin kanssa. - -Ja kun on hetken itkenyt, niin selittää miehille. - -"Usein minulle sanoi, että siinä on hänen hautansa... että haltiat ovat -häntä suojelleet ja aina lautan päällä olleet, ettei kiviin koskaan ole -kolahtanut... Mutta palkinnokseen ovat hänet itsensä tahtoneet... -haudan aikoja valmistaneet... ja nyt ottivat, nyt veivät omansa..." - -Siinä seisovat voimattomina kaikin, vakava ilme miesten silmissä ja -vaimot itkeä uikuttaen... - -Ja Raitikoskessa hyppelevät hyrskyt kuin iloissaan, vaahto nauraen -pursuaa ja kiehuu ja pauhu ulvoo... kuin odottaisi vielä jonkun -omakseen. - - - - -UUSI OIKEUS - - -Vanha herrastuomari ei ollut kahteen vuoteen käynyt käräjäpaikalla. Kun -vanha tuomari kuoli, jäi hänkin pois... - -Mutta häneen oli, häneenkin, samoin kuin muihinkin vanhoihin -lautamiehiin, mennyt käräjähenki. Kaksi vuotta oli hän taistellut -haluaan vastaan, mutta sitten ei enää jaksanut. Täytyi lähteä sinne -emäkirkolle, käräjäpaikalle. Ja vaikka hänellä ei ollut mitään -asiallista asiaa, selitteli hän puolustuksekseen, että hän tahtoi -puhutella lääkäriä, jonka oli kerrottu käräjäaikana kirkolle tulevan. - -"Taitaa vielä käräjähenki vaikuttaa", sanottiin hänelle. - -Eikä hänen käynyt kieltäminen, että se tehosi häneenkin, kun hän kuuli -käräjistä puhuttavan. Nuoremmat lautamiehet juoksivat hänen luonaan -neuvoja kysymässä monenlaisista lakiasioista. - -Silloin hän aina tuli lakituulelle ja selitti laajalti lain henkeä, -unhottaen, että hän ei enää ollut haastemies. - -Mutta kun sitten nuoremmilta lautamiehiltä kuuli miten nykyään oikeutta -istuttiin, hämmästyi hän suuresti. Ja silloin hän ei enää voinut -haluansa hallita, vaan varustausi matkaan yksin tein toisten -käräjämiesten kanssa. - -Käräjiä istuttiin vielä samassa paikassa, jossa ennenkin, mutta -entiseen verraten olivat ne näinä vuosina olleet peräti lyhyet. Kun ne -ennenaikaan kestivät neljä, jopa viisikin viikkoa, ehdittiin ne nyt -suorittaa viikossa. Ja se se juuri vanhaa herrastuomaria, Mooses -Kivirovaa, kummastutti. - -"Ei siellä taida enää olla entisiä meininkejä ollenkaan, kun vanha -tuomari ja vanha vallesmanni ovat kuolleet", arveli hän jo matkalla. - -Mutta kun hän asiainjakopäivänä ajoi käräjätalon pihaan, riemastui -mieli niinkuin ennenkin. Tuttuja miehiä pyörähteli siinä pihalla, -sikarit hampaissa roihuten niinkuin ennenkin. Hevosia oli piha täynnä, -ja pitäjäläisten puolelta kuului puhelua ja naurua. - -Vanhat tuttavat tulivat kättelemään, iskipä jokunen silmääkin, että -olisi sitä vähä täällä povitaskussa... - -Ja päästyään sisälle ja saatuaan sikarin palamaan, antautui hän -puheisiin. - -"Onko sitä herrastuomarilla täällä omaa asiaa, vai onko todistajaksi -haastettu?" kysyivät. - -Ei ollut omaa asiaa eikä ollut kukaan haastanut todistajaksikaan, -vaikka hän sitä sydämessään oli toivonut. - -"On niitä tietenkin asioita", hän kuitenkin vastasi. - -Siinä oli vanha lautamies toinenkin, Kalliomäen Juhani, joka tuli -kättelemään ja hyvillään näytti olevan vanhan herrastuomarin -kohdattuaan. - -Ja sillävälin kun Juhani kävi tekemässä tilaa kahvipöydän luona ja -kahvia tilaamassa, ehti Mooses siinä silmätä ympärilleen... Tuttujakin -naamoja siellä näkyi vilahtelevan joukossa, mutta eivät tuttavat -Mooseksen mielestä kohdelleet häntä riittävällä arvonannolla eivätkä -kylliksi nöyrällä kunnioituksella. Se teki kipeää hänen sydämelleen, ja -ylpeä mieli pahastui... - -Siinä kulki porstuan ja juttukamarin väliä nuoria herroja, kovat, -korkeat kaulukset kaulan ympärillä kuin kiviaita kasvattipuun -suojana... - -"Keitä ne nuo ovat?" - -Siinä oli uusi vallesmanni, ja nuo toiset olivat varatuomareita... -asianajoa varten tänne tulleet... siihen Kiuvas-Kauha juttuun... mutta -ottivat ne ajaakseen kenen juttuja tahansa... äsken siitä kävivät -ilmoittamassa... - -"Vai niin", arveli Mooses ja kummastellen katseli noita hoikkia -herroja, joiden kaula oli niin kovin puristuksissa. - -Jo tuli Kalliomäen Juhani ja vaati Moosesta kahville. - -Ja kun Mooses oli penkkiin päässyt ja Juhani istui hänen vieressään, -sanoi hän: - -"Eivät saaneet varatuomarit vanhan herrassöötingin aikana käydä asioita -punomassa... eri oli silloin komento ja hoito..." - -"Eri oli", vakuutti Juhanikin. - -"Minkälainen on tuomari?" - -"Ei ole tämäkään kuin varatuomari, sijaisena vai minä lienee -määrättynä... Pojan huiskale näkyy olevan..." - -"Onpa teillä sitten oikeus!... Entäpä lautamiehet?" - -"Nuoria ne ovat nekin... ja lakia tuntemattomia, ei ole kelpo miehen -näköistä yhtään..." - -"Hm. Hm." - -Ja kun olivat kahvin juoneet ja siihen oli kokoontunut heidän, kahden -vanhan miehen ympärille kansaa kaikennäköistä, puheli Mooses: - -"Kyllä se oli vanhan tuomarin aikana tämä käräjäaika hauska -lautamiehillekin... Onko tämä tuomari muuten mitään näin käräjäin -alkaessa..." - -"No ei suuta ole avannut yhdeltäkään lautamieheltä..." - -"Minä arvaan. Mutta vanhan tuomarin aikana oli toista... Näin käräjäin -alkaessa kun lautamiehet olivat käsketyt oikeuteen ja ensimmäinen -tehtävä oli toimitettu, niin kaikki jäivät paikalleen ja kahvivehkeet -tuotiin pöydälle... Siinä oli vallesmannit, rättärit joukossa. Ja -vanhimmille lautamiehille ja minulle tietenkin sanoi herrassöötinki: - -"'Tuossa on rommipullo näitä ikämiehiä varten... pankaapa siitä kahvin -sekaan...'" - -"Niin oli", vakuutti Kalliomäen Juhani. - -Ja Mooses jatkoi muistojaan: - -"Eikä silloin ollut tämmöinen tulinen hätä asiain käsittelyssä niinkuin -kuuluu nyt olevan... Jutut saatiin melkein aina käsitellyksi puolille -päivin ja sitten jälkeen puolenpäivän 'kalaseerattiin'... Väliin oli -tuomarin tykönä herrainkalaasit, väliin muualla... Vanhimmat -lautamiehistä ja rättäri saivat usein olla joukossa ja suu märkänä ja -pää täynnä erottiin..." - -"Niin oli", vakuutti taas Kalliomäen Juhani. - -"Ja vallesmannissa olivat herrain kalaasit usein ja lautamiehille -päivälliset..." - -"Vallesmanni, joka oli semmoinen hyvä, ruokalystinen mies", sanoi -Juhani väliin. - -"Ja käräjäin loputtua taas samat juhlat..." - -"Niin oli..." - -Mutta silloin juuri remahti pirtin ovi sepposen selälleen ja -lautamiehet rynnistivät kahvipöydän luo... - -"Tehkää sijaa lautamiehille", huusi kahvin kauppias. - -Muut siirtyivät, mutta eivät liikkuneet Mooses eikä Juhani. Istua -könöttivät vain ja Mooses tarkasteli lautamiehiä. - -Kyllä olivat viheliäisen näköisiä miehiä lautamiehiksi! Ei partaa -yhdelläkään, ei uusia kangasvaatteita eikä tervanruskeita pieksuja -niinkuin ennen! Ei yhdelläkään komeaa punaista puseroa, jonka -lautamiehet ennen käräjäin ajaksi hankkivat! Hoikkia patinijalkasia -pojan huiskaleita! Ei näyttänyt yhdelläkään olevan uusia pieksuja ja -kenessäkään sitä ryhtiä, josta lautamiehet ennen tunnettiin... - -Ei ollut tästä oikeudesta! - -"Mikä se tämä toinen vanha mies on?" kysyi muuan lautamiehistä. - -Semmoinen kysymys, varsinkin kun se tehtiin välinpitämättömällä -äänellä, loukkasi syvästi Moosesta. - -Pitäisipä hänet tuntea, hänet, joka neljäkymmentä vuotta oli -lautamiehen penkissä istunut! Mistä oli tuo lautamiehen reuhake, joka -ei häntä tuntenut! - -"Pitäisipä minut tuntea", arveli vihdoin Mooses, kun eivät muutkaan -vastanneet. - -"En minä vaan tuonnäköistä ukkoa muista", virkkoi vain se reuhakkeen -näköinen lautamies ja haukkasi nisua sen mitä suu aukeni eikä näyttänyt -hänen kunnioituksensa sen enempää Moosesta kohtaan nousevan. - -Sitä piti jo Kalliomäen Juhanikin suoranaisena kunnianloukkauksena -Moosesta kohtaan. Hän sanoi: - -"Ei sitä sillä lailla vanhaa herrastuomaria kohdella..." - -"Vai herrastuomari", puhui suu täynnä se reuhake lautamies. "En minä -semmoisista tuomareista ole kuullut puhuttavan." - -Ja nauraa hohotti siihen, katsellen Moosesta niinkuin tämä olisi hänen -vertaisensa. - -"Oletpa liian varhain päässyt kehdostasi", sanoi Mooses loukkaantuneena -ja nousi lähteäkseen. Muuan lautamiehistä huusi: - -"Mikä se tuo vanha harmi on, joka on niin olevinaan tässä?" - -Mutta Mooses ja Juhani pyrkivät väkijoukon läpi porstuaan, Mooses -syvästi pahastuneena. - -"Ei ole tästä uudesta oikeudesta", sanoi hän, ja hänen ilonsa oli -kadonnut. - -Oli aikonut käydä tuomarinkin puheilla, mutta kun kuuli, ettei tämä -ollut entisen tuomarin veroinen, päätti olla käymättä. - -"Ja mitenkä siellä asiatkin tutkittaneen, kun tuommoset ovat -lautamiehet ja tuomarina nuori viisikko..." - -"Eivät kuulukaan kukaan tyytyvän päätökseen. Valittaa aikovat." - -Ja Mooses ja Juhani kävelivät Kalliomäelle päin, johon Juhani oli -Mooseksen kutsunut vieraisille, kävelivät vierekkäin hidasta -vanhanmiehen käyntiä ja keskustellen siitä, ettei ollut tästä uudesta -oikeudesta siihen vanhaan verraten... - - - - -KUN SAVINAISTA VANGITTIIN - - -Suuret rosvot ja ryövärit herättävät aina "ansaittua huomiota". On -ihmisiä, jotka suorastaan asettuvat puolustamaan roistoja. Mitä -suurempi rikos, sitä suurempi sankari. - -Savinaisen juttua oli seurattu jännittyneesti, ja varsinkin hänen -kiinniottohommansa herätti suurta mielenkiintoa. Muut asiat saivat -jäädä, politiikastakaan ei välitetty niinä viikkoina mitään. - -Poromiehet, jotka kaiken talvea paimentelevat karjojaan metsien -kiveliöissä, ovat innokkaita sanomalehtien lukijoita, vaikka se tuntuu -kummalta. Kun sattuvat yksinäisten metsätalojen läheisyyteen, niin -pyrkivät taloon yöksi kuulemaan, olisiko joku kulkija sattunut kirkolta -päin tulemaan ja tuomaan lehtiä. - -Pitkiä penikulmia laaja oli sekin laidun, jolla Simo Suikilla olivat -poronsa, sekä omat että pitäjäläisten. Monen miehen ja kymmenien -koirien täytyi olla niitä vartioimassa, etteivät päässeet hajaantumaan -ympäri metsiä tai karkaamaan paliskunnan rajojen ulkopuolelle. Usein -täytyi jäädä talviyöksi nuotiolle, vaikka päivä oli oltu kovassa -hiihdossa. Eivätkä saaneet kaikki nukkuakaan, sillä yhden piti aina -olla vartioimassa "porotokkaa", joka oli saatu asettumaan jäkäläiselle -männikkösaajolle suon laitaan. Saattoi tapahtua, että ulvahti susi -edempänä, ja silloin nopsajalkaiset ja tarkkakuuloset porot karkasivat -pystyyn ja alkoivat vilistää metsiin, taikka lähestyi porotokkaa -vaaniva, viekas ja verenhimoinen ahma, lähestyi vaanien ja hiipien -iskeäkseen julmat torahampaansa nukkuvan poron niskasuoniin. - -Minulle olivat sekä Simo Suikki, että hänen miehensä vanhoja tuttavia. -Kun olin kuullut, että Suikki poroineen nyt oleskeli Moinavaaran -tienoilla ja kun minun oli sen kautta mentävä yksinäiseen taloon toisen -pitäjän rajalle, päätin poiketa Moinavaaran kautta ja viedä -poromiehillekin lukemista. - -Puolillaan olikin laukkuni sanomalehtiä, kun läksin hiihtämään. Oli -jäädekeli, ja suksi luisti kuin rasvassa. Iltapuoleen nousi kuu, ja -minun oli helppo noudattaa poromiesten avointa latua. - -Nuotion ympärillä oli luettu Savinaisen juttua "Helsingin Sanomista", -jotka Pitkä Valleri oli tilannut. Muissa lehdissä ei ollut niin -täydellistä kertomusta rosvon kiinniotosta. - -Valleri, jonka elämä oli ollut hyvin kirjavaa, oli kaiken aikaa ollut -Savinaisen puolella. Siitä oli ollut hyvin usein tinkaa ja toraakin, -kun lehtiä luettiin. - -"Saivatpahan vihdoin sen roiston kiinni", sanottiin Vallerille. - -Vallerista oli olemassa kertomus, että hänet oli kerran tappelusta ja -pahasta elämästä pantu kiinni ja lähdetty viemään linnaan. Mutta kun -tulivat linnan portille, teki Valleri tenän, ryöstäysi irti poliisien -käsistä, läksi juosta livistämään ja sillä tiellä on. Toista poliisia -oli iskenyt nyrkillä naamaan ja toista potkaissut sydämen alle. Oli -Vallerista muitakin juttuja liikkeellä, ja sen vuoksi hän oli -poromieheksi ruvennutkin, jotta saattoi vältellä rantamaita. Ja sen -tiesivät kaikki, että Valleri oli julman vankka ja sydämetön mies, joka -ei paljoa toista säästänyt... - -Tuossa hän nyt istui mietteissään, kun kuuli, kuinka Savinaiselle oli -käynyt. Toiset miehet halusivat härnätä häntä, ja mikä arveli tuota -mikä tätä. - -Jo muuttui Vallerin muoto. Mustat silmät säkenöivät, leveä rinta -kohoili kiivaammasti ja sieraimet tutisivat. - -"Eivät olisi saaneet kiinni, jos hereillään oli, mutta helppohan siihen -oli rynnistää, kun toinen väsyksissään nukkui", sanoi hän vihdoin ja -lisäsi sitten: - -"Olisin minä Savinaisena jonkun miehen nitistänyt!" - -Sen johdosta syntyi kiivas väittely, kun toiset olivat kiinniottajien -puolella ja Valleri yksin puhui ja tinkasi Savinaisen puolesta. - -"Lyödään veikkaa", ehdotti Valleri lopuksi. "Minä alan Savinaiseksi, ja -jos saatte kiinni ennen kuin viikon päästä, olen minä tapannut." - -Asiasta alettiin tuumailla; olisihan siinä vähän vaihtelevaisuutta näin -jouten oltaessa. Tehtiin semmoinen määrä, ettei saanut Valleri mennä -muihin pitäjiin eikä omaankaan pitäjään muualle kuin takalistoille; ei -rantamailla saisi käydäkään. Molemmin puolin suostuttiin ehtoihin, ja -veikaksi pantiin kymmenen litraa viinaa, joka piti hävinneen heti -toimittaa kaupungista. - -Niin sovittiin. Ja oli määrä sellainen, että vasta seuraavana aamuna -saadaan lähteä Vallerin jälkiä hiihtämään; Valleri lähtisi nyt heti. -Sopihan se. - -Valmis oli Valleri taivaltamaan, otti laukkunsa selkäänsä, suksensa -suki jalkoihinsa. - -"Isompi mies sinä olet kuin se Savinainen ja paljon vankempi", sanoivat -toiset. - -"Olinpa mikä olin, vaan muistakaakin, ettette lähde liikkeelle ennenkun -aamun valjetessa", varoitteli vielä Valleri ja potkaisi myötälettä -alle, metsään kadoten. - -Siinä alkoivat miehet keskenänsä tuumailla ja pitää neuvoa, miten -Vallerin kiinniottohommassa olisi paras menetellä, sillä sen tiesivät -kaikki, että helppoa se ei ollut penikulmia laajassa kiveliössä, jossa -oli jos jonkinlaisia piilopaikkoja, louhikkovaaroilla ja lyömättömissä, -pimeissä korvissa. Ja oli selvää ja kaikille tiedossa, että kun Valleri -vain oli valveilla ja selvänä, ei häntä tässä tapauksessa ollut -lähestyminen. Vaikka läpi hän toisen miehen ampuisi tai suopunkiin -heittäisi ja hirttäisi. Oli siitä Vallerista sellaista ennenkin -kuulunut. - -Ja tässä oli tosi kysymyksessä ja kymmenen litraa viinaa. - -Mutta oli poromiesten joukossa pienoinen mustaverinen ja -kulmikasposkinen lappalainen, Olliksi sanottu, joka esitteli, ettei -ollut toivoakaan saada Valleria käsiinsä, ellei keksittäisi jotakin -viekasta keinoa... - -"Vaan mikä koukku keksittäisiin?" tiedustelivat muut Ollilta. - -"Hevosen raadolle karhu tulee", arveli Olli. "Jos saisimme hankituksi -litran viinaa, niin pian olisi Valleri köysissä." - -Ja Ollin arvelu oli, ettei Valleri pitkältikään metsiä hiihtelisi, -ennenkun johonkin asuntoon poikkeaisi. Ja kun hän oli tavallista -tuttavampi Kero-Erkin kanssa, jonka mökki oli suuren Kerovaaran takana, -oli hyvin uskottavaa, että Valleri lopulta koituisi Erkin mökille. -Mutta koska oli tiettyä, että sekä Erkki että Valleri olivat persoja -viinalle, niin nyt olisi toimitettava viinaa Erkin mökille. Mutta sen -pitäisi käydä niin, etteivät saisi vihiä, kuka viinan on toimittanut; -muutoin saattaisi Valleri ruveta epäilemään eikä ryyppäisikään. - -"No, se nyt kyllä joltakin tuntuu. Vaan mikä sen tietää, poikkeaako -Valleri juuri Kero-Erkin mökille?" - -"Helppo se on tietää, on se siksi toljake mieheksi, Valleri", uskoi -Olli. - -Niin arveltiin. Seikasta toiseen siirryttiin ja joka miestä huvitti -tämä Savinaisen kiinniottaminen. Oli siinä vaihtelevaisuutta ja mukavaa -mielenjännitystäkin, sillä siksi paljon oli Savinaisen asiasta juteltu. - -Päätettiin, että annetaan Ollin huoleksi viinan hankkiminen Kero-Erkin -mökille. Toisten oli vain hiihdettävä ympäristön kiveliöitä eikä -ensinkään lähenneltävä Kerovaaraa, jossa Erkin mökki oli. Mutta yhden -miehistä oli aina oltava lähempänä Kerovaaraa, aukealla jänkällä, että -kuulisi, kun Olli vaaran laelta huutaa: "Onko huomenna pakkanen?" - -Sen huudon kuultuaan oli aukealla jänkällä seisovan miehen pian -vuorostaan huudettava kaikille ilmansuunnille: "Onko huomenna -pakkanen?" - -Se olisi sovittu merkki, että "Savinainen" oli Kero-Erkin mökillä ja -että kaikkien tuli lähestyä ja piirittää pirtti ja rynnistää miehissä -sisälle ja vangita "Savinainen". - -Olli läksi heti viinan hakuun, mihin lie hiihdellyt rantamaille. Toiset -jäivät vielä nuotiolle aamun vinkkaa vartomaan. - -Kahtena seuraavana päivänä hiihdettiin ympäristöllä ja koetettiin -suksien ladusta saada isketyksi, mihin päin Valleri oli hiihtänyt. -Mutta kun metsät olivat täynnä latuja ja Valleri luultavasti oli -vanhoja latuja hiihdellyt, ei saatu mitään selvää. - -Kolmantena yönä tuli kova lumimyrsky, jolloin porotkin siirtyivät -lähemmäksi Kerovaaraa. Kaikki entiset jäljet peitti lumi, niin että nyt -oli helppo tuntea verekset jäljet. Tehtiin laajoja kierroksia ja -käytiin uudistaloissa tiedoilla, oliko Olliakaan näkynyt. Ei ollut -näkynyt Olliakaan, ja Savinainen oli kuin kuuhun noussut. Ei jälkeäkään -ilmennyt. Yhä laajemmalta hiihdeltiin, käytiin toisen pitäjän rajalla, -mutta Savinaista ei ollut kukaan nähnyt. Hietaniemen uudistalossa -arveli isäntä, kun kuuli, mitkä hommat poromiehillä oli: - -"Kyllä meni Savinainen, ja jos kohtaattekin Vallerin, niin ette te saa -häntä köysiin... Ampuu teidät vielä... ymmärtääkö se leikkiä, semmonen -hurja..." - -Mutta jo viidennen päivän iltana kuului Kerovaaralta huuto, huuto -kimakka ja vihlova, joka tunnettiin Ollin ääneksi: - -"Onko huomenna pakkanen?" - -Ja Simo Suikki, joka silloin oli Kerovaaran alla vahtimiehenä, huusi -vuorostaan kaikille ilmoille: - -"Onko huomenna pakkanen?" - -Silloin alkoivat miehet hiihtää Kero-Erkin mökkiä kohden. - -Melkein yksiin aikoihin saavuttiin mökin ympärille ja kuultiin Ollilta, -että Valleri ja Erkki olivat kaiken päivää ryypiskelleet. Olli oli -pannut Pihka-Evan viemään viinan Erkille ja käskenyt sanoa, että -Niemeläinen, jonka poroja Erkki hoiti, oli viinan lähettänyt. Oli Ollin -onnistunut nähdä, kun Vallerikin saapui Erkin mökille, nälissään ja -väsyksissään. - -"Kun se syömättömään ruumiiseen nyt on väkevää viinaa maistellut, niin -kyllä pian nukkuu... ja silloin se on Savinainen putkassa", arveli Olli -ja nauraa virnisteli keksinnölleen. - -Oli pilkkosen pimeä, sillä oli kuun pohja. Olli kävi kuuloilla, -hiihteli mökin ympärillä ja palatessaan tiesi kertoa, ettei pirtistä -kuulunut minkäänlaista ääntä, mutta portaan ovi oli teljetty -sisältäpäin. Aivan varmaa oli, että molemmin olivat nukkuneet. - -Silloin tehtiin miehissä rohkea päätös. Päätettiin rynnistää ovea -vasten, särkeä se ja tulen nopeudella rientää pirttiin ja vangita -Savinainen ennenkun ehtii unenpöpperöstä selviämään. Niin tehtiin. - -Kymmenen miestä ryntää ovea vasten, joka halkeaa keskeltä ja paukahtaa -selälleen porstuan lattialle. Miehet pusaltavat sisälle oven -täydeltä... joku liikahtaa ja kiroaa... ja yhtäkkiä on pimeä pirtti -yhtenä mylläkkänä, sillä Savinainen tekee vastarintaa... - -Mutta niin vihaksi, ja kai kunniallekin, kävi Vallerille Savinaisen -osan näytteleminen, ettei enää lähtenytkään poromiesten matkaan, vaan -pikaisi menemään suksillaan toisesta kujasta, kun poromiehet yhdessä -läksivät toisesta. - -"Taittiin päästä siitä Savinaisesta enemmäksi aikaa", naureskeli Olli. - -"Ei haittaa, jos menikin, -- ei hänestä juuri ole poromieheksikään", -sanoi Simo Suikki. - -"Mutta kukas viinat nyt toimittaa?" - -"Kyllä minä laitan, sillä olen hyvilläni, että pääsin erilleni koko -Vallerista", lupaili Simo Suikki. - -Ja hän pitikin sanansa. - -Mutta Valleria ei ole sittemmin kuulunut Simo Suikin poromiesten -joukossa, eikä kuulu kukaan tietävän, mihin on joutunut. - - - - -KIHLOISSA - - -Viho viimein oli hänkin, Juho Koivisto, mennyt kihloihin. - -Vuosikausia sitä jo olikin odotettu. Hänen ystäväpiirinsä nimittäin oli -odottanut. - -Sillä Juho Koivisto ei ollut mikään tavallinen nuorimies. -Lukuunottamatta sitä, että hänellä oli hyväpalkkainen opettajantoimi -kirkonkylän kansakoulussa, tiedettiin että hän muutenkin oli varakas. -Ison talon perijä kuului olleen etelämpää lääniä. Kun hän lisäksi vielä -oli komea ja hyväntapainen mies, olisi hänellä ollut morsiamia tarjolla -useampiakin. - -Mutta eipä näyttänyt Juho Koivisto kehenkään naistuttavaansa -rakastuvan, vaikka kylällä puhuttiin väliin yhtä, väliin toista -hänelle. - -Arolan Jenniä kuitenkin kaikista enimmin. Oli tultu huomaamaan, että -Juho, kun yhteen seuraan satuttiin, tarkasteli Jenniä enemmän kuin -muita. Ja kun heidät nähtiin jokunen kerta yhdessä kylällä kävelemässä, -puhuttiin heidän kihlauksestaan jo varmana asiana. - -Mutta valmista siitä vain ei näyttänyt sittenkään tulevan. - -"No, joko saapi onnitella?" kysyttiin. - -"Ei vielä, ei vielä!" - -Ja sitä Juho naureskeli sanoessaan omituisesti. - -Jäätyään yksin kamariinsa Juho usein mietiskeli, minkävuoksi kaikilla -tuttavilla oli semmoinen homma hänen naimisestaan. Siksi kai, ettei -kukaan tiennyt hänen sydämensä asioita. Ei ollut hän vielä tavannut -yhtään ainoaa tyttöä, jolle olisi voinut antaa sydämensä ja -rakkautensa. Mikä oli Arolan Jennikin? Tyhjä sielu komeassa kuoressa... - -Ei. Hänen valittunsa tuli olla sielukas ja lämmin, sydämellinen, -hienotunteinen ja soma... - -Kerran hän oli sellaisen tytön nähnyt... - -Hän muisti usein sitä kuvaa ja usein siitä uneksi. Ja kun hänen -yksinäinen opettajaelämänsä alkoi tuntua kovin kuivalta, päätti hän -hakea semmoisen, josta oli uneksinut. - -Mutta kului vuosi, eikä hän vieläkään ollut löytänyt valittuansa. - -"Sinähän vanhenet, jos et nyt rupea toden teolla naimahommiin", sanoi -hänelle hänen toverinsa Kurikka, naapurikylän opettaja. - -"En minä toisten lopuista huoli", vastasi Juho siihen. - -Toveri Kurikka hämmästyi. Sellaista vastausta ei Juho koskaan ennen -ollut antanut, kun hänen naimisestaan tuli puhe. - -"Mitä sillä tarkoitat?" sai hän kuitenkin Juholta kysytyksi. - -"Tietysti tarkoitan mitä sanoinkin", vastasi Juho. - -"Tarkoitatko, että Jennikin olisi ennen ollut kihloissa...?" uteli -toinen. - -"Kyllä sen sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin", sanoi Juho siihen, ja -äänessä tuntui vähän kiukkua, helinää semmoista, jota ei ennen ollut -hänen äänessään kuultu. - -"Mistä minä tietäisin...?" - -"Etkö liene sinäkin samoin kuin moni muukin hänen huuliaan -suudellut..." - -Toinen jäi sanomattomaksi ja katseli hölmistyneenä Juhoa. - -"Oletpa sinä omituinen mies... olet todellakin", arveli hän sitten -Juholle. - -"Kuinka niin?" - -"Senvuoksi, että jos aiot semmoista morsianta hakea, joka ei... jota -ei... taikka joka on..." - -"Sano pois vaan...!" kehoitti Juho, ja hänen kasvonsa olivat käyneet -hirveän totisiksi. - -"Sinä vaadit naiselta liian paljon... Oletko sinä itse sitten niin -viaton, ettet koskaan ole naista suudellut... sanopa se..." - -"Se ei kuulu tähän..." - -"Sinähän olet kuin suutuksissa... Ja mitä Jenniin tulee, niin tuskin -parempaa elämänkumppania voi toivoakaan..." - -"Mistä sinä sen tiedät?" - -"Suutuksissasi sinä näyt olevan! Emme puhu enää koko asiasta..." - -"Se on minunkin mielestäni parasta..." - -Ja ystävykset erosivat: Kurikka siinä uskossa, että Juho Koivisto oli -hyvin omituinen mies, melkein leuhka; Juho taas puolestaan uskoi -olevansa oikeassa. - - * * * * * - -Mutta kun Juho syksyllä palasi kotipuolestaan kesälomalta, kimalteli -hänen sormessaan paksu kihlasormus. Hän oli löytänyt tyttönsä, mutta -kukaan ei tiennyt, mistä ja kuka hän oli. - -Opettaja Kurikka läksi varta vasten Juhoa onnittelemaan. - -"Kuuluu kovasti koskeneen Arolan Jenniin se sinun kihlautumisesi", -sanoi hän Juholle ensiksi. - -Juho näytti olevan herttaisen hyvällä ja iloisella tuulella. Paksut -rypytkin silmäin välissä nenävarren yläpäässä olivat tasaantuneet ja -käyneet vähemmän jyrkiksi. Ennen raskas ja vaaniva katse oli käynyt -kirkkaammaksi ja avonaisemmaksi, ja muutenkin oli miehessä muutos -tapahtunut. - -"Ole joutavoimatta", vastasi hän vain iloisesti toverilleen ja käski -istumaan. - -"Sinä olet todella nyt niinkuin sulhasmies ainakin... sinä omituinen -vanhapoika... En minä enää uskonut sinun löytävän sellaista... Jokos -nyt tapasit omasi?" - -"Jo viho viimein..." - -"Miksi sitten pidät hänen nimeään salassa?" - -"Joudattepa vielä vartomaan..." - -Ja Juho nauroi leikkisänä. - -"Se on taas sinun päähänpistojasi... Sano nyt edes vähäkään! Onko hän -sieltä sinun kotipitäjästäsi?" - -"Enpä sano... Varro jouluun, niin saat kuulla ja nähdä..." - -"Näytä edes sitä sormusta!" - -"En näytä sitäkään..." - -"Härkäpäinen olet... Kun et sinä kuitenkin... jos sinä olisit osannut -aavistaakaan, kuinka äärettömästi Jenni sinua rakastaa... Minä vain -pahoin pelkään, että hänet huono perii..." - -Juho oli hetken ääneti, virkkoi sitten: - -"Voit olla oikeassa, mutta minä en voi asiaa auttaa!" - -Juho Koivistossa oli todella suuri ulkonainenkin muutos tapahtunut. Hän -pukeusi nyt huolellisemmin, ajoi partansa joka viikko ja näytti -iloisemmalta kuin ennen. Koko kylä koetti saada selville hänen -morsiamensa nimeä, mutta kukaan ei onnistunut. Se kuitenkin saatiin -tietää, että Juhon kotipitäjäläisiä hän ei ollut. - -Talven tullen, ensi kelillä, pistäysi taas Kurikka, naapurikylän -opettaja, Juhoa tervehtimään. Hän ei ollut koko syyslukukaudella käynyt -Juhon luona. Vaikka he olivat hyviä ystäviä, kinastelivat he melkein -aina yhteen tultuaan, mutta sopivat taas pois vanhat vihat... - -Merkillistä kyllä ei Kurikka ottanut ollenkaan puheeksi Juhon kihloissa -oloa eikä sanallakaan kysynyt koko asiasta mitään. Juhoa hyvin -kummastutti se, kun Kurikka aina ennen oli ollut niin tavattoman -utelias... - -"Pian on joulu käsissä", sanoi Juho. - -"Aivan tuossa paikassa. Aiotko matkustaa kotipuoleesi?" kysäisi nyt -vihdoin Kurikka. - -"Kyllä... ja taidan palata naineena miehenä", ilmoitteli Juho, ja -hetken kuluttua hän lisäsi: - -"Kun et nyt tällä kerralla ole ollut ensinkään utelias, niin -kiitokseksi ja palkinnoksi siitä saat tietää morsiameni nimen..." - -"Oletpa sinä nyt jalomielinen tällä kertaa", kiitti Kurikka. "No, -saisipa kuulla?" - -"Hanna Henkonen..." - -Kurikka säpsähti nimen kuultuaan, mutta tyyntyi pian. - -"Onko hän X:n pitäjästä kotoisin?" kysyi hän. - -"Kyllä hän syntyisin on sieltä. Miten niin? Tunnetko hänet?" - -Juhon äänessä helskähti entistä epäluuloa ja katse kävi vaanivaksi. - -"En minä tunne, mutta olen kuullut hänestä puhuttavan", vastasi -Kurikka, mutta kävi yhä kalpeammaksi. - -"Mitä olet kuullut?" tikasi Juho nopeasti. - -"Sitä en sano minä", vastasi Kurikka päättävästi. - -He istuivat hetken ääneti. Kurikka nousi lähteäkseen, eikä Juhokaan -näyttänyt tahtovan estää. - -"Sanonpa vielä kerran, että Jennistä olisit saanut kelpo vaimon eikä -olisi tarvinnut sitä varten kulkea maita mantereita", virkkoi hän -hyvästiä Juholle jättäessään. - -Juhon vaaniva katse upposi Kurikan silmiin kuin salama, mutta vastausta -ei hän äänettömälle kysymykselleen saanut. - -Mutta kun Juho oli jäänyt yksin, valtasi hänet hirveä tuska, jota ei -osannut selittää. Mitä tiesi Kurikka hänen morsiamestaan? Ja kuinka oli -tullut kuulleeksi hänestä puhuttavan, vaikka Hanna oli kotoisin eri -pitäjästä kuin Kurikka? - -Ja mitä oli Hannasta puhuttu? - -Juhon kuohuksiin joutunut mieli kuvitteli vaikka mitä. Ja hän tuli nyt -ajatelleeksi sitäkin, ettei hän Hannan entisyydestä ollut keneltäkään -kysynyt eikä kukaan ollut mitään puhunut. Ei pahaa ainakaan. Mutta ei -mitään hyvääkään... - -Olisiko hän sitten pettynyt? Hän, joka koko elämänikänsä oli koettanut -naisia tutkia ja arvostella; hän, joka uskoi ensimäisestä naisen -silmäyksestä tietävänsä luonteen, päänliikunnosta, käynnistä ja siitä -tavasta, jolla naiset miehiä kohtelivat, tuntevansa naisen kuin viisi -sormeansa...? Voisiko olla mahdollista, että hän oli voinut pettyä -Hannan suhteen? - -Hannassa oli hän luullut löytäneensä naisen, jonka sulo oli -koskematonta ja jonka huulien punaa ei kukaan ollut vaalentanut... Kuka -tietää? Maailma on täynnä petollisuutta ja pahuutta, eikä elämä ollut -muuta kuin oppimista ja kärsimystä... - -Kyllä hän kerran muisteli Hannan silmissä nähneensä riettaan ilmeen -- -juuri silloin kun hän ensi kerran veti Hannan syliinsä ja suuteli... -Mutta se ilme oli kadonnut samassa kun tulikin eikä hän silloin siihen -mitään merkitystä pannutkaan. Mutta nyt hän muistikin sen sitä -selvemmin... muisteli monta muuta seikkaa, joita ei silloin, ensi -huumauksessaan, ottanut huomioonsa... - -Hän kävi muistoissaan niin levottomaksi, ettei saanut unta koko yönä. -Hänen täytyi päästä varmuuteen! Hänen täytyi saada tietoonsa Hannan -entisyys! - -Kuka tietää, kuinka musta se on? - -Hän mietiskeli monta päivää, kulki kuin houreissa eikä päästänyt ketään -puheilleen. - -Vihdoin hän keksi keinon, joka oli selvin ja yksinkertaisin ja -semmoinen, etteivät siitä muut ihmiset saaneet tietää... - -Hän kirjoitti Hannan syntymäpitäjän pastorille ja pyysi saada Hannan -papinkirjan... - -Levottomana, kauheita luulotellen, hän vartoi vastausta kirjeeseensä. - -Vihdoin tuli, joululupakin oli juuri ovella. - -Hän aukaisi kirjeen ja otti siitä Hannan mainekirjan. Silloin sattuivat -hänen silmänsä suoraan sanoihin: - - ... synnyttänyt aviottoman lapsen Elli Marian, joka... kuollut... - -Muuta hän ei nähnyt. Hän tunsi tuskan vihlaisevan sydäntään ja päätä -painavan kuin jättiläiskiven... ja vaipui pyörtyneenä lattialle. - -Mutta joulun jälkeen ei Juho Koivisto enää saapunutkaan kirkonkylän -kansakoululle. Siellä on nyt opettajana Arolan Jenni. - - - - -TILAUSAIKANA eli KANSAMME HYVINVOINTIA - - -Ennen kirkkoon menoa joulun edellisellä viikolla istui meitä kylän -miehiä lukkarin arkipirtti aivan täynnä. Oli pitempimatkaisiakin. Oli -vaimoväkeäkin joukossa. - -Siinä yhtä ja toista puheltiin. Kuulumisia kyseltiin ja talven kulusta -pääteltiin. - -Jopa kääntyi puhe siihen, että nyt se alkaa olla sanomalehtien -tilausaika jo käsissä. - -"Mikä lehti se nyt olisi paras tilata?" kysäisi Talvitien Matti, joka -takaliston kylästä tullen tahtoi kuulla kirkonkyläläistenkin -mielipidettä. - -"Niitä on montakin hyvää lehteä", sanoi siihen Yliniemen isäntä. - -"Onpa tietenkin, vaan ero niillä sentään on", alkoi Keskitalon emäntä -selittää. "Meillekin mennä vuonna tuli 'Vesa', vaan nyt kun on tullut -'Kansan Ääni', niin eri tavalla on tullut paperia... paljo on vankempi -pinkka nyt jo..." - -"Mutta minä kun olen vanha mies, niin tarvitsisi olla selvää painoa, -että näkisi... Siinäkin 'Kansan Äänessä' on paino niin epäselvää, että -tavaamiseksi menee luku minunlaisella lukijalla, jolla on huono silmän -juoksu", arveli siihen Talvitien Matti. - -Vauhtilan Nissi nousi penkiltä, kävi varistamassa tuhkan sikaaristaan -takkaan ja sanoi: - -"Paljon on jo olemassa sanomalehtiä, mutta harvat niistä kansan parasta -katsovat ja kansan hyväksi tekevät. Mutta tilatkaa, miehet, 'Voima'. -Siinä on lehti, joka puhuu kuin kansan omasta suusta. Sen näkee jo -heti, kun tilausilmoituksen lukee... Kansamme hyvinvointia siinä -ensiksi luvataan..." - -"Kansamme hyvinvointia ne lupaavat muutkin", huomautti Talvitien Matti -siihen. "Vaan minä en tule hullua viisaammaksi siitä enkä ymmärrä, mitä -ne sillä kansamme hyvinvoinnilla tarkottavat..." - -Siihen ei heti vastannut kukaan. - -Vihdoin sanoi kätilö, joka myöskin oli kirkkomiesten joukossa: - -"Tietysti tarkotetaan hyvinvoinnilla sitä, että kansa pysyisi terveenä -ja reippaana ja etteivät kulkutaudit pääsisi levenemään." - -"Vaan mistäpä ne sinne, jossa lehti lyödään, tietävät mikä tauti -mitäkin tilaajaa vaivaa", epäili taas Talvitien Matti. - -Siihen tiesi Rousun emäntä sanoa: - -"Ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa sinne, että se ja se tauti on täällä -liikkunut..." - -Mutta Jurttulan juureva ja lihava isäntä, joka tähän asti ei ollut -mitään puhunut, nousi ja sanoi: - -"Hyvinvoinnilla tietenkin tarkoitetaan, että jokainen Suomen -kansalainen olisi täydessä lihassa... liitinki lujalla... vatsa -täynnä... se se hyvinvointia on..." - -Mutta ei uskonut Talvitien Matti sitäkään, arveli: - -"Kukapa köyhä mies sitä jaksaa ruveta itseään lihottamaan ja vatsaansa -kasvattamaan... ja jos sitä tarkoittavat tilausilmoituksissaan, niin... -niin kysynpä mikä sanomalehti lähettää tilaajilleen munia ja -makkaroita..." - -"Sinä olet tyhmä, Matti", sanoi Matille Jurttulan isäntä. - -"Saatanpa ollakin. Vaan jos minä tietäisin, mitä lehteä lukien pääsisi -paisumaan ja saisi liitinkinsä lujalle, niin sen lehden minä ensiksi -tilaisin..." - -"Niin minäkin..." - -"Joo, sen minäkin, josta ruuanapuakin olisi..." - -Ja käännyttiin nyt Jurttulan pullean isännän puoleen kysymyksellä, mitä -lehteä hän tilaa. - -Mutta näkyi jo jonkun suupielissä vähän pilkkaa, ja jokunen jo -ääneensäkin nauraa virnisteli, niin Jurttula suuttui ja siinä niille -laihimmille kivahti: - -"Syökää ensin itsenne isännän näköisiksi ja kokoisiksi ja puhukaa -sitten hyvinvoinnista..." - -"Samat sanat sanon minäkin", arveli siihen Talvitien Matti. - -Muilla ei ollut puhumista senkään vertaa. - -Mutta kun Matti kirkonajan jälkeen kävi pappilassa ja sillä aikaa kun -rovasti selaili kirkonkirjoja katseli Helsingin lehteä ja siitä luki -tilausilmoituksen, niin eikös ollut siinäkin, että kansamme -hyvinvoinnista luvattiin huolta pitää. Teki Matin mieli kysyä -rovastiltakin, minkä lehden tilaisi, mutta sitten ajatteli, että -olkoon... - -Ja mennessään takalistolleen päätti hän tunnossaan, että Jurttulan -isännän puhe sittenkin oli oikea, -- että mitäs se hyvinvointi muuta -olisi kuin sitä, että on mies täydessä lihassa... liitinki lujalla... -vatsa täynnä... - -Eikä Matti seuraavaksi vuodeksi tilannut yhtään lehteä. - -(1895) - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Maalaiskuvia II, by Väinö Kataja - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MAALAISKUVIA II *** - -***** This file should be named 51502-8.txt or 51502-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/5/0/51502/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |