diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51406-8.txt | 12184 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51406-8.zip | bin | 186286 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 12184 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4a5af17 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51406 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51406) diff --git a/old/51406-8.txt b/old/51406-8.txt deleted file mode 100644 index 458d098..0000000 --- a/old/51406-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12184 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuningasten jälkeläinen, by Franz Treller - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kuningasten jälkeläinen - Seikkailuromaani - -Author: Franz Treller - -Translator: Anni Swan - -Release Date: March 9, 2016 [EBook #51406] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGASTEN JÄLKELÄINEN *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -KUNINGASTEN JÄLKELÄINEN - -Seikkailuromaani - - -Kirj. - -FRANZ TRELLER - - -Suomentanut Anni Swan - - - - - -Otava, Helsinki, 1912. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Kuninkaan lapsi. - 2. Pablo ja Mariquita. - 3. Ryöstö. - 4. Verivihollisen vallassa. - 5. Kreivi. - 6. Pako. - 7. Äidin kuva. - 8. Maya-soturi. - 9. Kuninkaan talo. - 10. Koti. - 11. Palopaikalla. - 12. Takaa-ajo. - 13. Rosvot. - 14. Vuoristossa. - 15. Lähenevä kosto. - 16. Kotiin paluu. - 17. Mayain kuningas. - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Kuninkaan lapsi. - - -Kaksi ratsastajaa kiiti hurjaa vauhtia jalorotuisilla hevosillaan -pitkin Yucatania ja Guatemalaa yhdistävää ylätasankoa, jonka -orjantappurapensaikon ja laihan ruohikon keskeltä kohosi siellä -täällä yksinäinen puu. - -Tummista kasvoistaan ja tuulessa liehuvista mustista hiuksistaan -päättäen ratsumiehet olivat maan alkuasukkaita. Toinen piteli -käsivarrellaan pientä lasta, jonka hän oli kietonut viittaansa. - -Yhä eteenpäin he kiitivät, juoksijoitaan kiirehtien, tulista vauhtia -etelää kohti. - -Etäällä siinsi tumma metsänranta ja sen yläpuolella vuorenhuippu, -josta tuon tuostakin tuprahti savupilviä. - -Viimein oli ratsastajien pakko hiljentää kovasti läähättävien -hevostensa vauhtia. - -"Kuinka kauan aiot vielä kuljettaa lasta?" kysyi vasemmanpuoleinen -ratsastaja. Hän oli harteva, synkännäköinen mies ja puhui kieltä, -jota Keski-Amerikan lukuisin intiaaniheimo mayat käyttävät. - -"Minä kannan sitä, kunnes löydämme turvapaikan, joka sinua, kazike -[= päällikkö], miellyttää, en sen kauempaa", vastasi toinen samalla -kielellä. - -"Sinä olet tyhmä kuin vuorilammas, Azual. Pistä tikarisi hänen -kurkkuunsa ja heitä hänet menemään, siinä kaikki." - -"Azual ei koskaan vuodata kuninkaallista verta", vastasi puhuteltu -päättävästi. "Jos henget ovat päättäneet, että nuoren puuman täytyy -kuolla, on hän kuoleva, mutta ei Azualin käden toimesta. En tahdo -joutua ikuiseen pimeyteen." - -"On aika tehdä tästä loppu. Anna hänet minulle." - -"Älä sinäkään, kazike, tee pahaa kuninkaiden jälkeläiselle. Kaikki -mayat jättävät sinut, jos satutat kätesi häneen." - -Kazike tuijotti ääneti eteensä vihaisen näköisenä. Viimein hän lausui -tylyllä äänellä: "Mitä sitten on tehtävä? Mistä syystä ryöstimme -hänet henkemme uhalla tuolta kirotulta Aranalta?" - -"Jotta sinusta tulisi kuningas; ja kuningas sinusta tuleekin, kunhan -vanhan hallitsijan viimeinen jälkeläinen on saatu tieltäsi. Ei ole -välttämätöntä ottaa häneltä henkeä. Anna hänet noille kurjille -punanahoille, jotka asuvat rannikolla, riittää, jos hän nimetönnä -katoaa heidän joukkoonsa." - -"Niinkö luulet? Mutta hänellähän on kuninkaan merkki rinnassaan." - -Azual säpsähti ja kävi äänettömäksi, mutta hetkisen kuluttua hän -sanoi: "Hän kuolkoon, jos jumalat sen sallivat, mutta ei sinun eikä -minun käteni toimesta." - -Kaziken kasvoille leimahti raivoisa viha hänen kuullessaan toverinsa -sanat, mutta hän oli ääneti. - -He lähestyivät notkoa, joka kasvoi korkeata metsää; sen toisella -puolen sitävastoin jatkui melkein alaston ylätasanko. - -Ennenkuin intiaanit ennättivät alas notkoon, he katsahtivat taakseen -ja huomasivat kauhukseen ratsastajaparven, joka täyttä laukkaa kiiti -heitä kohti. Se oli nähtävästi pyrähtänyt esiin jostakin solasta. - -"Siinä tulee Arana poikaa noutamaan", huudahti Azual, "nyt ratsut -nelistämään!" - -"Tapa hänet! Tapa hänet!" kähisi toinen. - -"Ei. Kuninkaallinen veri on pyhä!" - -Eteenpäin he kiitivät suunnattomain jättiläispuiden lomitse. Puuma, -joka makasi äsken kaatamansa kauriin päällä, syöksähti pelästyneenä -pystyyn ja jättäen saaliinsa katosi aimo loikkauksin metsään. - -Ylhäältä kajahti takaa ajajien hurja ulvonta. - -"Me olemme hukassa", huusi kazike, "jos he saavuttavat meidät, kun -meillä on lapsi." - -Silloin heitti Azual viittaan kiedotun pojan pensaikkoon, jonne peto -oli kadonnut. "Jos puuma on sinun suojelushenkesi, kuninkaitten -jälkeläinen, niin varjelkoon se sinua surmalta", lausui hän hiljaa ja -karautti eteenpäin toverinsa jäljestä. - -Heidän takanaan nelisti kolmekymmentä ruskeata miestä pyssyt ja -peitset käsissään. Myrskynä kiitivät niin pakenijat kuin vainoojat -metsän läpi. - -Hetken kuluttua huusi muuan ääni espanjankielellä: "Mitä tämä on? -Puuma juoksee pakoon, jättäen minulle ruskean lapsen. Mitä se -merkitsee?" - -Viidakosta sukelsi esiin nuorehko mies, kantaen käsivarrellaan -viittaan kiedottua intiaanipoikaa, jonka ruskeat silmät pilkistivät -peitteestä. - -Kaksi muuta miestä, hekin valkoisia kuten äskeinen puhuja, astui -hänen luokseen ja katseli ihmetellen lasta. - -"Katsokaa! Pedon karkoitin pois ja sen sijaan löysin tämän lapsen." - -"Me kohtasimme suuren joukon ratsastajia, don Diego", sanoi toinen -miehistä, "ja heitä arvatenkin puuma pelästyi." - -"Mistä he tulivat?" - -"Pohjoisesta päin!" - -"Jumalan kiitos, silloin he eivät aja minua takaa. Olivatko he -valkoihoisia?" - -"Eivät, intiaaneja. Heidän luullakseni on lapsikin." - -"Oletteko muutoin huomanneet mitään epäilyttävää?" - -"Emme mitään, señor." - -"Tasanko on selvä?" - -"Selvä niin kauas kuin silmä kantaa. Ratsastajat suuntasivat matkansa -etelää kohti." - -"Pysy sinä ylhäällä, Francisco, ja pidä tasankoa tarkoin silmällä. -Minä menen näyttämään löytöäni señoralle." - -Poika käsivarrellaan hän astui alas laaksoon ja tuli aukeamalle, -missä seisoskeli joitakin hevosia ja muuleja. Intiaanivaimon vieressä -istui nuori nainen pidellen sylissään pientä, vain muutaman kuukauden -ikäistä lasta. - -Kaksi neekeriä ja intiaani ruokkivat eläimiä ja juottivat niitä -lähteestä. - -"Tuotko metsänriistaa, Diego?" - -"Kyllä, rakkaani, vieläpä harvinaista, katsohan!" - -"Mitä kannat käsivarrellasi, ethän toki --?" - -"Ei, ei ruskeata puumaa, vaan ruskeata ihmislasta -- katso!" - -Näin sanoen hän avasi vaipan ja laski maahan pienen intiaanipojan, -joka ajasti loi silmänsä valkeaan naiseen. - -"Hyvä Jumala, mitä tämä merkitsee? Lapsi, tässä erämaassa? Täällä -asuu siis ihmisiä." - -"Ei ainoatakaan ihmistä penikulmien säteellä; tämän voi selittää vain -siten, että ratsastajat, jotka Francisco näki, ovat unohtaneet lapsen -tänne." - -"Unohtaneet, señora?" sanoi vanha peoni [= päivätyöläinen], joka -Diegon seurassa oli tullut notkoon. "Ei, he ovat heittäneet lapsen -puumalle, nuo punaiset roistot, siinä kaikki." - -"Oi, älä sano niin, Juan!" huudahti nuori señora kauhistuneena, "niin -jumalattomia eivät toki villitkään voi olla." - -"Intiaanitko? Oi, señora, he voivat vaikka mitä, se on julma rotu." - -"Mitä tarkoitat, Juan?" Sanoi Diegoksi nimitetty nuori mies, joka -metsästysasuisenakin näytti ylhäiseltä, käskemään tottuneelta -herralta. "Mitä olet nähnyt?" - -"Kuulkaa: Minä näin kahden tuollaisen konnan tulevan, näin, miten -toinen heistä heitti mytyn pensaikkoon, juuri siihen paikkaan, -mistä puuma äsken nousi; sitten he ratsastivat tiehensä, ja ainakin -kolmekymmentä miestä oli heidän kintereillään. Minusta näytti, kuin -olisivat viimeksitulleet olleet takaa-ajajia." - -"Omituista", sanoi Diego ja jatkoi: "Lapsi on oikea täysiverinen -intiaani." - -"Kaunis lapsi, Diego." - -Pikku poika oli todellakin sievä. - -"Meidän intiaanimme ovat vielä taikauskoisia, ehkä he ovat heittäneet -pojan uhriksi jollekin omista jumalistaan." - -"Oi Diego, sehän olisi kauheata." - -"Valitettavasti se ei ole mahdotonta; he tunnustavat kristinoppia -vain suullaan, varsinkin jos he kuuluvat nagualiliittoon." - -Peoni, jonka don Diego oli jättänyt tasangolle tähystämään, tuli -takaisin. - -"Mitä kuuluu, Francisco?" - -"Intiaanit ovat kadonneet, señor, heillä näkyi olevan kiire." - -"Meidän täytyy myöskin kohta lähteä matkaan." - -"Entä lapsi, Diego, lapsiraukka?" - -"Hm, tänne emme tietysti voi sitä jättää. Meidän täytyy ottaa se -mukaamme ja jättää se ensimmäiseen ihmisasuntoon, joka tiellemme -sattuu." - -Pikku tyttö, joka istui nuoren naisen sylissä, ojensi leikitellen -käsivartensa ja tarttui pojan pitkään tukkaan. Poika, joka -liikkumattomana yhä seisoi paikallaan, antoi tytön mielin määrin -ravistaa tukkaansa, vaikka se tietysti kylläkin koski. Pienokainen -nauroi ja ilakoi ääneen. - -"Ah, Maria hieroo jo tuttavuutta ruskean prinssin kanssa. Niin, -tietysti meidän täytyy ottaa hänet mukaamme, Nina", hän jatkoi -kääntyen intiaaninaisen puoleen, "pidä sinä huolta heimolaisestasi. -Meidän täytyy nyt lähteä, Mercedes. Vaikka vaara toistaiseksi -luultavasti on ohi, on kuitenkin parasta, että koetamme joutua -Meksikon alueelle niin pian kuin mahdollista." - -"Kuten tahdot, Diego, minä olen valmis matkaan." - -"On surullista, että minun pakolaisena täytyy lähteä ihanasta -kotimaastani, mutta jos taivas sallii, palaan vielä takaisin." - -"Jumala sen suokoon", huokasi hänen vaimonsa. - -"Joutukaa, pojat!" huusi don Diego neekereille, "satuloikaa muulit, -me lähdemme matkaan." - -Hetkisen kuluttua olivat kaikki lähtövalmiina. Señora istui muulin -selässä lapsi sylissään, hänen rinnallaan ratsasti intiaaninainen -ruskea poika edessään, don Diego ja peonit ratsastivat heidän -jäljessään, ja viimeisinä tulivat neekerit ja kuormajuhdat. - -Joukko eteni nopeasti ja ylängölle saavuttuaan suuntasi kulkunsa -pohjoista kohti. - -Hiljaisuus vallitsi taas metsässä, joka lyhyeksi aikaa oli suonut -pakolaisille suojapaikan. - -Maassa riehui kansalaissota, vihamieliset puolueet taistelivat -raivokkaasti keskenään; ja veljessodan julmuutta kärjisti vielä -rotuviha, joka kiihoitti taistelevia. Don Diego Pinol pakeni -perheineen pelastaakseen henkensä. - -Muutamia tunteja myöhemmin saapui paikalle, jossa don Diego -seuralaisineen oli levännyt, parvi hurjannäköisiä miehiä. - -"Totta tosiaan", huudahti joukon johtaja tutkien paikkaa; "Matteo -oli oikeassa: tässä he ovat levähtäneet. Petturi on päässyt pakoon. -Me olemme menettäneet hinnan, joka oli luvattu hänen päästään. Mutta -nuotion pohja hehkuu vielä, he eivät voi olla kaukana. _Adelante -companeros!_ Eteenpäin! Seuratkaa jälkiä. Ehkä saavutamme heidät -vielä." - -Sen enempää pysähtymättä lähti koko joukko hurjaa vauhtia seuraamaan -niiden jälkiä, joita he ajoivat takaa. - - - - -TOINEN LUKU - -Pablo ja Mariquita. - - -Kauheasti oli myrsky yöllä raivonnut, riehuen yhä uudistuvin voimin -maalla ja merellä, tuottaen tuhoa, missä ikinä kulki. - -Mutta yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, se jälleen katosi, ja -kultaisena kohosi päivänkehrä merestä. Ei pilven hattaraakaan -näkynyt taivaan sinessä, ei tuulen värettä tuntunut ilmassa. -Hitaasti ratsastivat don Antonio d'Irala ja hänen tilanhoitajansa -pitkin matalaa merenrantahietikkoa. Eräs vaquero [= paimen] seurasi -heitä kauempana. Meri lepäsi aamuauringossa tyynenä, loistavana, -niin rauhallisena, kuin se ei koskaan myrskyn myllertämänä olisi -hävittävällä voimalla kuohunut vasten äyräitään. Ja kuitenkin -osoittivat revityt rannat, kauas maalle viskautuneet veneet, -taittuneet tai juuriltaan tempautuneet puut ja kalastajamökkien -rauniot sitä hirvittävää vimmaa, millä myrsky ja aallokko yön -kuluessa olivat maalla raivonneet. "Täällä näyttää surullisemmalta, -kuin luulinkaan", sanoi nuori haciendro [maatilanomistaja], jonka -jalopiirteisistä, vakavista kasvoista kuvastui vilpitön sääli. - -"Niin, señor, myrsky on riehunut aika tavalla." - -"Onneksi ei ainakaan tähän asti ole tietääkseni ihmishenkiä -menetetty." - -He pysähtyivät paikalle, jossa oli ennen ollut joitakin majoja; nyt -kohosivat vain suuret tulisijat raunioista, seinät olivat hajallaan -siellä täällä. - -Jonkin matkan päässä seisoi muutamia ihmisiä yhdessä ryhmässä; he -katselivat merelle. - -Kun he näkivät don Antonion, joka ratsasti heidän luokseen, -nostivat he tervehdykseksi leveälierisiä hattujaan. Yksi heistä oli -valkoihoinen, toiset kolme maan värillisiä alkuasukkaita. - -"Kauhea yö, Miguel", sanoi kartanonomistaja valkoihoiselle, joka oli -kookas, noin neljänkymmenen ikäinen mies. "Onko kukaan teistä täällä -vahingoittunut?" - -"Jumalan kiitos, ei. Me veimme heti, kun myrsky puhkesi, lapset ja -naiset tuonne kallioiden taakse", hän osoitti jyrkästi kohoavaa, -louhikkoista kallioryhmää, joka oli hiekkarannikon rajana etelässä, -"ja asetuimme sitten itsekin sinne suojaan. Melkein kaikki -omaisuutemme on mennyttä", hän jatkoi surumielisesti. - -"Niin", vastasi don Antonio ystävällisesti, "mutta vahinko on -korjattavissa. Lähettäkää omaisenne kartanoon, kunnes saatte heille -hankituksi kodin." - -"Veneemme ja verkkomme ovat tuhoutuneet, señor", sanoi yksi -intiaaneista, vanhanpuoleinen mies, "karja on hukkunut tai peloissaan -karannut metsään; olemme pelastaneet vain henkemme." - -"Me autamme kyllä, Metyllo. Olkaa iloisia siitä, että omaisenne -elävät. Viekää vaimonne ja lapsenne työmiesten majoihin. Don Esteban -pitää heistä huolen. Ja alkakaa sitten reippaasti korvata sitä, minkä -olette menettäneet." - -"_Oh-oh mil gracias_, don Antonio", sanoi vanhus, "oi, sinä olet -hyvä. Me teemme, niinkuin sinä käsket." - -"Miksi katselette niin innokkaasti merelle päin? Näettekö siellä -jotakin merkillistä?" - -"Aalloilla ajelehtii laivankappaleita, señor, niitä me katselimme." - -Señor d'Irala käänsi silmänsä miehen osoittamaan suuntaan. Verrattain -lähellä kellui suuri kappale haaksirikkoutunutta laivaa keinuvilla -laineilla. - -"Ihmisraukat, jotka joutuivat tämän myrskyn kouriin. Jumala olkoon -heidän sieluilleen armollinen!" - -Hän otti hatun päästään ja risti kätensä rukoukseen; samoin tekivät -toisetkin. Sitten hän toisti: "Jumala olkoon heidän sieluilleen -armollinen. Amen." - -"Nämä intiaanit", sanoi Miguel sitten, "väittävät, että noilla -lankuilla makaa ihmisiä. Heillä tosin onkin terävämmät silmät kuin -meillä", hän jatkoi. - -"Taivaan tähden, nopeasti sinne, Miguel, ehkä voimme vielä jonkun -pelastaa." - -"Tuskinpa, armollinen herra." - -"Koettakaamme. Onko enää mitään käyttökelpoista venettä käsillä?" - -"Minun veneeni on, toimitin sen heti ylemmäksi rannalle suojaan." - -"Sysätkää se heti veteen ja sitten kiireesti lankkuja kohti. _Alerte! -Alerte!_" - -Auliisti tottelivat miehet käskyä. Vene toimitettiin rantaan ja oli -pian vesillä. Don Antonio, Miguel ja kaksi intiaania astuivat siihen, -ja rivakasti kuljettivat viimeksimainittujen voimakkaat aironvedot -sitä laivahylkyä kohti. - -Neljännestunnissa he olivat perillä. - -Mikä kauhea näky kohtasi heidän silmiään! - -Vedessä kellui osa suuren laivan pirstoutunutta peräkantta, ja -pirstaleilla makasi intiaaninaisen eloton ruumis, joka yhä vieläkin -lujasti puristi käsillään laivanlaiteesta. Hänen ruumiinsa ja -laivanlaidan välissä näkyi kaksi lasta. Toinen oli pieni viehättävä -tyttö, toinen ruskea poika; he makasivat liikkumattomina kuten -nainenkin, joka nähtävästi oli ruumiillaan koettanut suojella heitä -aalloilta. - -Tosiaan kauhistuttava näky! - -"Mikä onnettomuus!" huudahti don Antonio. - -Toiset siunasivat itseänsä ja tekivät ristinmerkin. Kartanonomistaja -astui hylylle ja lähestyi sääliä herättävää ryhmää. - -Intiaaninainen oli kuollut; kylmät ja kankeat olivat hänen kasvonsa, -kylmät olivat kädet, joilla hän puristi parraspuuta. - -D'Irala kosketti arasti suloisen tytön ruumista, ja riemuhuuto -pääsi hänen huuliltaan: hän tunsi elämänlämpöä. Nopeasti hän veti -esiin pikku olennon, jonka valkoinen puku kosteana riippui hentojen -jäsenten ympärillä, ja nosti sen syliinsä. Viehättävät, ruskeiden, -kosteain kiharain ympäröimät kasvot lepäsivät hänen rinnallaan. -Silmäluomet olivat ummessa; näytti siltä, kuin lapsi, joka tuskin -saattoi olla kahta vuotta vanhempi, olisi nukkunut. - -Hän koetteli sydäntä; se ei tuntunut enää sykkivän; hän painoi -korvansa pienokaisen suulle, ja: "Jumalalle olkoon kiitos", kuului -hänen huuliltaan, "hänessä on vielä eloa". - -Hän hieroi pientä kangistunutta ruumista ja liikutti hentoja -käsivarsia edistääkseen keuhkojen toimintaa. - -Toinen intiaaneista oli kiivennyt herransa jälkeen laivahylylle, -nostanut syliinsä ruskean pojan ja huomannut hänessäkin eloa; hän -teki samalla tavoin kuin don Antonio, hieroi pientä ruumista ja -lämmitti sitä rintaansa vasten. Osaaottavasti katselivat molemmat -veneeseen jääneet toisten yrityksiä. - -Hento lapsi d'Iralan sylissä aukaisi hänen suureksi ilokseen -silmänsä, ja kartanonomistaja näki lempeät, tummat silmät, jotka heti -taas sulkeutuivat. Hän jatkoi ponnistuksiaan, ja pian kulki lapsen -hengitys tasaisesti ja syvään, ja sydämentykytys alkoi tuntua. - -Myöskin ruskea poika, joka silminnähtävästi oli maan alkuasukkaiden -jälkeläisiä, osoitti heräävän elämän merkkejä. - -Ainoastaan nainen oli kuollut. - -"Takaisin maihin", komensi don Antonio, "naisen otamme mukaan, hän -oli kelpo nainen ja ansaitsee kristillisen hautauksen." - -Suurella vaivalla he irroittivat vainajan kangistuneet sormet -parraspuusta ja asettivat ruumiin varovasti veneeseen. Puristaen -tyttöä rintaansa vasten kiirehti d'Irala nopeasti takaisin maihin. -Intiaanipoika makasi hänen vieressään hänen takkiinsa kiedottuna. -Rannalle oli sillä aikaa tullut pari intiaanivaimoa ja -tyttöä, jotka -olivat nähneet veneen saapuvan. - -"Pian", huudahti don Antonio heille, "toimittakaa maitoa; -toivottavasti on vielä joku lehmistänne elossa." - -Mykkinä hämmästyksestä katselivat intiaaninaiset lapsia; mutta -pian juoksi eräs heistä kallion luo, joka yöllä oli ollut heidän -suojapaikkansa, ja palasi heti takaisin kädessään kurpitsamalja -täynnä lämmintä maitoa. - -Kumpikin lapsi lepäsi vanhanpuoleisen intiaaninaisen sylissä; he -hengittivät, mutta tuntuivat nukkuvan. - -Kun heidän huulilleen kohotettiin lämmintä maitoa, joivat he -ahnaasti, mutta väsyneitä kun tietysti olivat, vaipuivat taas heti -uneen. - -"Kas niin, muoriseni", sanoi señor d'Irala intiaaninaiselle, jonka -sylissä hyvin puettu intiaanipoika nukkui. "Ota sinä pikku poika -ja hoida häntä. Tällä pienellä kukkasella minä tahdon ilahduttaa -donna Ineziä. Tulkaa kaikki kartanoon. Siellä neuvottelemme, -kuinka voisimme hankkia teille pikaista apua. Mutta sinä, Miguel, -koeta ottaa selkoa haaksirikkoutuneen laivan nimestä, ehkä näet -sen jostakin laivan pirstaleesta. Tulkaa, don Esteban", sanoi hän -tilanhoitajalle, nyökkäsi väelleen ja ratsasti pieni tyttö sylissään -seuralaisineen pois. - -Läpi metsänreunan, jonka korkeat puut kohosivat hietikkoisen -merenrannan takaa, hän tuli soraista lietä avaralle, hyvin -viljellylle paikalle, jonka keskellä upeili komea herraskartano. -Kuten metsikössä, jonka läpi hän oli ratsastanut, monen monta -mahtavaa puuta makasi juuriltaan kiskoutuneena, samoin olivat -viljelysmaatkin täynnä yöllisen myrskyn hävittävän voiman jälkiä; -pirstaleet, tuhoutuneet kylvökset ja istutukset, huiskin haiskin -sinkoutuneet oksat ja puunrungot todistivat armottoman selvästi sen -tuhoisaa vimmaa. - -Herraskartanokin oli pahoin vahingoittunut. - -Kun don Antonio ratsasti pihalle, astui kuistille nuori, suloinen -nainen, joka puolittain levottomana, puolittain uteliaana katseli -häneen. - -"Mitä sinä tuot, Antonio?" - -"Tuon sinulle pienen tyttären, kultaseni. Suloisen lapsen, jonka olen -mereltä riistänyt." - -Hän hyppäsi hevosen selästä, laski tytön vaimonsa syliin ja kertoi -lyhyesti, mistä oli hänet löytänyt. - -"Lapsiraukka, lapsiraukka", sanoi nuori nainen syvästi liikuttuneena -katsellessaan tytön kauniita, kalpeita kasvoja. "Jos Jumala on -sallinut sinun jäädä orvoksi, olet sinä meille hänen lahjanaan -tervetullut. Oi suloinen pikku raukka!" Hellästi hän tuuditti lasta -käsivarsillaan. Silloin se aukaisi suuret, tummat silmänsä, ja sen -katse kiintyi nuoren rouvan helliin, sääliviin piirteisiin. - -"Oi, äiti! Missä äiti?" Lapsen silmät vilkuivat etsivästi ympäri. -"Missä Nina? Pablo! Pablo!" huusi hän sitten. - -"Rauhoitu, rakas lemmikkini, rauhoitu, sinä näet heidät kyllä kaikki -vielä, mutta pelkään", hän jatkoi hiljaa ja surullisesti, "vasta -taivaassa". - -"Kuka sinä olet?" Nuoren señoran lempeät ja ystävälliset kasvot -näyttivät rauhoittavan lasta. Hän sulki silmänsä ja vaipui uneen. -Señora kantoi tytön vuoteeseen, riisui hänet ja peitti hänet -silkkipeittein hellästi kuin äiti. Ja kun don Antonio vähän -ajan kuluttua astui sisään, sanoi hän: "Hss! Hiljaa, meidän -jumalanlahjamme nukkuu." - -Ja don Antonio astui varovasti varpaillaan vuoteen ääreen, missä -pienokainen uinaili. - - * * * * * - -Intiaaninaisen sylissä oli ruskea poikakin avannut silmänsä jälleen -elämään. Arasti, mutta selvä ylpeän uhittelun ilme kasvoillaan hän -tuijotti vaimoihin ja tyttöihin, joita tunkeili hänen ympärillään. -Hän oli ehkä vähän viidennellä, mutta hänen ruumiinsa oli voimakas, -ja hänellä oli hienot pukineet, samanlaiset kuin ylhäisten -valkoihoisten lapsilla. - -"Älä pelkää, poikani, älä pelkää", rauhoitti häntä intiaaninainen -äidinkielellään, "sinä olet hyvässä turvassa." - -Mutta ikäänkuin poika ei olisi kuullutkaan, harhaili hänen katseensa -kasvoista toisiin. - -"Missä on Nina?" hän kysyi espanjankielellä, "missä on Maria?" - -"Oi, poikani", vastasi intiaaninainen avuttomana samalla kielellä, -"Jumala kaikkivaltias olkoon heille armollinen, mutta he lepäävät -meren pohjassa; miehet ovat sinut aalloista pelastaneet, oi -lemmikkini." - -Poika katseli uudelleen hätääntyneenä ympärilleen ja näytti -ajattelevan. Hänen lapsenkasvoillaan levisi päättäväinen ilme, joka -on ominainen kaikille intiaaneille tilanteen vaatiessa. - -Intiaaninaiset seisoivat surkutellen pojan ympärillä, ja äskeinen -vaimo puhutteli häntä uudelleen omalla murteellaan, mutta poika ei -näyttänyt häntä ymmärtävän. - -"Täytyy kuivata hänen vaatteensa, muuten hän sairastuu kuumeeseen", -sanoi eräs nuoremmista naisista. - -Ja toimekkaasti he riisuivat pojan kietoen hänet sitten lämpöisiin -huiveihinsa; vanha eukko piteli häntä yhä sylissään. - -Lasta riisuessaan naiset huomasivat hänen rinnassaan ihoon maalatun -kuvion, jossa siniset viivat omituisella tavalla kietoutuivat -toisiinsa. He kutsuivat miehensä katsomaan tatueerausta, mutta eivät -nämäkään osanneet selittää sen merkitystä. Joku arveli, että merkki -muistutti niiden kivipylväiden kaiverruksia, joita silloin tällöin -tapasi metsässä. - -Lapselle tarjottiin uudelleen maitoa ja maissileipää, mutta hän ei -niistä huolinut, vaan toisteli vain: "Nina, Maria!" - -Naiset kantoivat hänet sitten kallioluolaan, jossa he olivat saaneet -suojan myrskyn ja rajuilman raivolta. - -Sillä aikaa hautasivat miehet hukkuneen intiaaninaisen metsän -reunaan. He lukivat lyhyen rukouksen ja pystyttivät haudalle kahdesta -puukalikasta kömpelösti kyhätyn ristin. - -Miguel souti don Antonion käskystä vielä kerran laivahylylle -nähdäkseen, voisiko mahdollisesti missään keksiä laivan nimeä; mutta -hänen retkensä oli turha. - -Rannikkolaiset, jotka kaikki Miguelia ja hänen perhettään -lukuunottamatta olivat alkuasukkaita, alkoivat sitten koota vähiä -kamppeitaan muuttaakseen kartanoon. Siellä heidän oli määrä asua -työväen asunnoissa, kunnes heidän omat majansa rannalla taas olisivat -asuinkelpoisia. - -Intiaanipojan, joka jälleen oli puettu auringon kuivaamiin -kesävaatteisiinsa, he veivät mukaansa. He ylpeilivät tästä rotunsa -kukoistavasta vesasta ja kantoivat häntä vuoron perään. - -Kartanossa oli pikku tyttö herännyt ja huusi itkien äitiä, Ninaa ja -Pabloa. - -Donna Inez koetti rauhoittaa lasta hellin hyväilysanoin, mutta -turhaan. - -Kun hänen miehensä astui huoneeseen, sanoi hän miltei toivottomana -turhista yrityksistään: "Jos sinua oikein ymmärsin, Antonio, -pelastitte te myös pienen intiaanipojan?" - -"Niin teimme, ystäväni." - -"Missä lapsi on?" - -"Olen antanut hänet vanhan Tepkon hoitoon." - -"Pikku raukkamme huutaa paitsi äitiään, myöskin Ninaansa ja -jotakuta Pabloa. Pablo on varmaankin tuo poika, luultavasti hänen -leikkitoverinsa. Etkö tahtoisi lähettää noutamaan lasta tänne? Ehkä -se rauhoittaisi pienokaista." - -"Hm!" sanoi don Antonio, "olet ehkä oikeassa, sillä ruskea poika oli -hyvin hienosti puettu; mutta minä en juuri haluaisi intiaanipoikaa -kotiini, niin hyvää kuin hänelle muuten suonkin." - -"Oi, ystäväni, hänen täällä olonsa olisi varmaankin tytölle -lohdutukseksi; ja kuka tietää, kuinka kauan saamme hänet pitää? -Täytyyhän meidän tiedustella hänen omaisiaan, ja hänen kanssaan -lähtee tietysti intiaanipoikakin." - -Vastahakoisesti don Antonio antoi suostumuksensa. Valloittajien -jälkeläisellä oli ylenkatse intiaaneja kohtaan jo veressään; hän -oivalsi kuitenkin, että pojan seura luultavasti rauhoittaisi -vaikeroivaa lasta ja samalla hänen kiihtynyttä puolisoaan. - -Hän käski erään intiaanipalvelijansa mennä poikaa noutamaan. - -Kalastajat, joita myrsky oli pidellyt niin pahoin, olivat juuri -saapuneet rannalta uusille asuinpaikoilleen herraskartanon maalle, -joten ei ollut vaikeata saada poikaa käsiinsä. Hetkisen kuluttua hän -oli saapuvilla. - -Pikku poika, jolla nuoruudestaan huolimatta oli omituisen ylväs -ryhti, astui sisään. Hänen kasvonsa olivat vakavat ja nyrpeät; mutta -hänen nähdessään pikku tytön niille levisi päivänpaiste, ja hänen -tummat silmänsä säteilivät riemusta. - -"Oi Pablo, Pablo!" huudahti pienokainen ihastuneena, riensi pojan luo -ja kietoi pyöreät käsivartensa hänen kaulaansa. "Oi Pablo, siinähän -sinä oletkin!" - -"Niin, Mariquita, Pablo on tässä", vastasi poika. - -"Maria on siis hänen nimensä", ajatteli señora, joka lempeästi -hymyillen katseli lapsia. - -"Missä on äiti? Missä Nina? Ja isä, Pablo?" - -"En tiedä; tuuli on heidät vienyt." - -"He tulevat kyllä pian, Pablo, eikö totta?" - -"Kyllä he varmaan tulevat; he rakastavat meitä." - -Maria veti pojan pienelle jakkaralle ja istui hänen viereensä. - -"Onpa hyvä, että sinä jo olet luonani, Pablo; he tulevat kyllä -sitten." - -Pikku leikkitoverusten lapsellinen lavertelu ja heidän keskinäinen -hellyytensä liikutti syvästi donna Ineziä. Ruskea poikakin, joka jo -näytti perineen rotunsa järkähtämättömän tyyneyden, tuntui olevan -hartaasti kiintynyt tyttöön. Hän oli erittäin kaunis lapsi ja oli -puettu aivan kuin rikkaan maatilan omistajan jälkeläinen. - -Lapsille annettiin nyt suklaata ja maissileipää, ja hyvällä halulla -he söivätkin yhdessä unohtaen kaikki huolensa. - -"Keitähän mahtavat Marian vanhemmat olla?" lausui donna Inez -katsahtaen kysyvästi mieheensä. - -"Kenties heittää meri rannalle laivankappaleita tai ruumiita, jotka -antavat meille tietoja, elleivät lapset mitään tiedä." - -"Marian liinavaatteet ovat merkityt P:llä ja ovat hyvin hienot." - -Vanhempien nimeä kysyttäessä saattoi pienokainen samoin kuin -poikakin ilmoittaa vain etunimet: Don Diego ja donna Mercedes. -Sukunimeä he eivät tietäneet. Tämä ei ollutkaan kummallista, -espanjalaiset kun aina sanovat toisiaan vain etunimeltä. "Minä annan -heti asiasta hallitukselle tiedon, joka sitten levitetään kaikille -satamapaikoille; siten saamme tietää, mikä laiva täällä joutui -haaksirikkoon ja ketkä tämän herttaisen lapsen vanhemmat ovat." - -Mutta kansalaissota, joka niin usein raivosi tässä Espanjan -ylivallasta riistetyssä maassa, kohotti taaskin veristä päätään, ja -kartanon omistajan kuulustelut olivat turhia. Kaksi vuotta hallitsi -raaka mestitsi [= intiaanin ja valkoihoisen jälkeläinen] Carrera koko -Guatemalaa rautakourin, kunnes viimein kansa rohkaisi mielensä ja -suositun kenraali de Lerman johdolla nousi vallananastajaa vastaan. -Don Antonio d'Irala noudatti empimättä kenraalin käskyä ja taisteli -uljaasti hallituksen armeijassa, kunnes voitto viimein saavutettiin. -Mutta monta veristä taistelua käytiin sitä ennen, monta henkeä -uhrattiin ja omaisuuksia menetettiin. - - - - -KOLMAS LUKU - -Ryöstö. - - -Vuosia oli kulunut tuosta myrsky-yöstä, joka oli hävittänyt -Guatemalan länsirannikkoa ja heittänyt rannalle nuo kaksi lasta, -intiaanipojan ja pikku tyttösen; ainoastaan heidän olonsa Hacienda -[= maakartano] del Rocan kartanossa muistutti enää luonnonvoimien -vihaisesta temmellyksestä. - -Maria ja Pablo elivät yhä señor d'Iralan ja hänen puolisonsa kodissa. - -Kansalaissodan päätyttyä oli uudelleen tiedusteltu Marian sukulaisia --- Pablon omaisia ei kukaan ollut kysynytkään -- mutta turhaan -Tytön ulkomuoto ja hänen kielensä ilmaisivat selvästi hänen olevan -espanjalaista syntyperää; mutta mannermaan rannikko Araukaniasta -aina Kaliforniaan asti oli espanjalaisen väestön hallussa, ja -kansalaissodat mullistivat pohjoisessa ja etelässä yhtä mittaa -noita onnettomia, emämaasta irtaantuneita valtioita. Ei saatu -selkoa laivasta, joka oli joutunut haaksirikkoon myrsky-yönä, -eikä minkäänlaista tietoa lapsen suvusta tai mistä maasta hän oli -syntyisin. Maria itse ei osannut mitään ilmoittaa; hän puhui vain -isästä, äidistä ja Ninasta, ja pian hän donna Inezin hellässä -hoivassa unohti heidät. Señora, jolla ei ollut omia lapsia, piti -Mariaa taivaan lähettämänä lahjana ja jakoi rakkautensa puolisonsa ja -löytölapsen kesken. - -Pabloa, intiaanipoikaa, jotenkuten siedettiin, sillä Maria ei -tahtonut hänestä luopua. - -Ei häneltäkään saatu tietää, mistä maasta Maria oli kotoisin. -Pablo puhui espanjankieltä; osasiko hän sen ohella jotakin -intiaanimurrettakin, oli mahdotonta tietää. Hän ei milloinkaan -lausunut sanaakaan intiaanien kielellä. Varmaa oli, ettei hän -ainakaan osannut xinka-intiaanien kieltä, jota heimoa suuren -kartanon työväki pääasiallisesti oli, lukuunottamatta neekereitä -ja sekarotuisia. Mutta oliko hän mahdollisesti kotoisin Chilestä, -Meksikosta tai Perusta vai kenties maya, joita asui lukuisasti -Keski-Amerikassa, siitä eivät edes intiaanitkaan olleet selvillä. -Lapsen umpimielisyys haihtui vain Marian seurassa; silloin hän -oli huoleton ja iloinen, kuten hänen iälleen oli ominaista. Mutta -kartanon työssä olevia intiaaneja kohtaan pieni poika oli miltei -kopea. - -Kun Maria oli kyllin vanha, antoi donna Inez nuoren pastorin, joka -sielunpaimenena oleskeli del Rocan kartanossa, lapsille opettajaksi. -Poika osoitti hämmästyttäviä lahjoja ja rautaista ahkeruutta -hyväntahtoisen opettajansa suureksi iloksi; mutta sen ohessa hän -usein samoili metsissä ja mailla ja viipyi usein donna Inezin syväksi -mielipahaksi yönkin ulkona. - -"Puoleksi kesytetty puuma", sanoi don Antonio tämän johdosta, "villi -luonto puhkeaa taas esille." - -Paitsi Mariaa ja nuorta pappia, isä Bernardoa, oli vielä eräs -ihminen kartanossa saavuttanut Pablon luottamuksen, nimittäin -kartanon metsästäjä, tigrero [= tiikerinpyydystäjä], vanhanpuoleinen -intiaani, jonka xinkat väittivät olevan maya-heimoa. Usein nähtiin -pojan ja Tamayn, metsästäjän, tuntikausia istuskelevan yhdessä ja -keskustelevan alkuasukkaiden tyyneen tapaan. - -Jotkut väittivät kuulleensa, että he puhelivat mayankieltä; mutta se -ei ollut varmaa. Totta oli vain se, että Tamay oli ainoa punainen -mies, jolle Pablo osoitti huomiota, työväkeä kohtaan hän sitä vastoin -vuosien kuluessa esiintyi yhä kylmemmin ja ylpeämmin. - -Pablo oli nyt noin kuusi-, seitsentoistavuotias, ikäisekseen kookas -ja voimakas; hänen kasvonpiirteensä olivat jalot, niiden vakavuus -haihtui ainoastaan Marian läsnäollessa; ja hänen ryhtiänsä ei -ylpeimmänkään kastilialaisen olisi tarvinnut hävetä. - -Tamayn johdolla, jonka seurassa hän oli aarniometsiä samoillut, -hänestä oli tullut taitava metsästäjä, joka aina varmasti kaatoi -peuran juoksusta. Don Antonio oli opettanut hänet ratsastamaan ja -tehnyt hänestä täydellisen mestarin; hän taltutti rajuimmankin -hevosen ja istui harvinaisen sulavasti satulassa. Suopunkiakin hän -käsitteli kuin harjaantunein karjapaimen. Don Antonio oli tahtonut -tutustuttaa pojan kartanon laajoihin tiluksiin, jotta hän myöhemmin -tilanhoitajana olisi voinut johtaa töitä; mutta Pablo ei osoittanut -suurta halua maanviljelykseen. Sitävastoin hän tutki intohimoisesti -maan alkuhistoriaa, mutta ei voinut päästä siinä kovinkaan pitkälle. -Señor d'Iralalla, jonka esi-isät olivat Alvaradon aikana siirtyneet -maahan ja kuuluneet verisiin valloittajiin, jotka kukistivat -sivistyneen maya-kansan, oli pienessä kirjastossaan merkillinen -kirja. Se oli painettu edellisellä vuosisadalla Madridissa ja -käsitteli Guatemalan valloituksen historiaa. Vaikka tämä kirja -olikin yksipuolisesti kirjoitettu espanjalaisten uskonritarien -ylistykseksi, ilmeni siitä kuitenkin selvästi, miten sankarillisesti -mayat olivat taistelleet rautapaitaisia ritareita, heidän tykkejään -ja pyssyjään vastaan; ja Pablo luki sitä yhä uudelleen ja katseli -ihmetellen vaskipiirroksia, joissa sulkatöyhtöiset intiaanit -taistelivat espanjalaisia vastaan. Isä Bernardo ei tietänyt -paljoa valloitushistoriasta, ja ennen valloitusta sattuneet -tapahtumat olivat hänelle kerrassaan kuin seitsensinettinen kirja. -Xinka-heimoisten työmiesten muistoissa ei elänyt ainoatakaan -tarinaa näiltä ajoilta. Toisin oli Tamayn, metsästäjän, laita; hän -oli vuoristossa elävää maya-kansaa ja tiesi monta vanhaa tarinaa -entisiltä ajoilta, jolloin hänen kansansa vielä oli voimakas ja -mahtava. Häntä intiaanipoika mielellään kuunteli. - -Muhkean, hienon herraskartanon kuistikolla istuivat teepöydän ääressä -don Antonio, hänen puolisonsa ja donna Maria, jonka hän laillisessa -järjestyksessä oli ottanut lapsekseen. Don Antonio oli parhaassa -iässään, ja hänen puolisonsa ohitse tuntuivat vuodet vierineen jälkiä -jättämättä. Heidän vieressään istuva, suloinen, vaaleapukuinen -tyttö, jonka somia kasvoja tummat kutrit ympäröivät, oli sama lapsi, -jonka meri neljätoista vuotta sitten oli heittänyt rannalle. Señor -ja señora d'Irala joivat teetään rauhallisesti, mutta nuori tyttö -näytti kovin levottomalta. Äkkiä kuului nopeata kavioiden kapsetta, -don Antonion otsaan uurtui hieno ryppy, señora ja Maria katselivat -häneen rukoilevasti; heti sen jälkeen astui Pablo ratsastuspukuisena -kuistikolle. Hän kumarsi ensin señor d'Iralalle ja sitten hänen -puolisolleen. - -"Eikö Pablo mahdollisesti tiedä, että me haluamme täsmällisyyttä -aterioilla?" - -"Anteeksi, señor", vastasi Pablo nöyrästi, mutta samalla arvokkaasti, -"minun täytyi käydä katsomassa karjaa, koska te halusitte tietoja -Llanosta, ja myöhästyin kotimatkalla." - -Kartanonomistajan kasvot kirkastuivat. - -"Sinä olit siis karjamaalla? Se oli oikein. Istu, Pablo. Mitä sinne -kuuluu?" - -"Ensimmäinen vaquero on hyvin tyytyväinen karjaan, señor. Laidun -on hyvää, karja on menestynyt ja lisääntynyt kahdeksallasadalla -eläimellä." - -"Hoh, nehän ovat erinomaisia uutisia. Kiitän sinua, poikani." - -Intiaani aterioi ylhäisen arvokkaasti. Hänen pronssinväriset, -jalopiirteiset kasvonsa muistuttivat enemmän roomalaisen nuorukaisen -kuin tavallisen alkuasukkaan ulkonäköä. - -"Missä tapasit vaquerot, Pablo?" - -"Siinä, missä puro laskee Rio Saladaan." - -"Ratsastan sinne itse huomenna, ja sinä voit saattaa minua." - -Pablo taivutti myöntävästi päätään. - -"Minua Pablo ei näy huomaavankaan", sanoi Maria nyrpistäen huuhaan. - -"Kuinka en", vastasi Pablo hymyillen ystävällisesti. - -"Sinä et ole pitänyt lupaustasi: et tuonut minulle nuorta kaurista -metsästä, siksi kai sinulla on paha omatunto." - -"Tähän aikaan ei ole nuoria kauriita, myöhemmin pyydän sinulle -jonkin. Mutta jos haluat saada nuoren puuman, tuon sinulle heti, kun -vain tahdot." - -"Ei, ei", vastasi tyttö pelästyen; "ei Pablo, sellaisesta kiellän -sinua! Minä en halua puumaa, etkä sinä saa sitä tuoda." - -"Tamay saattaa tuoda sen, hän tietää puumanpesän." - -Muuan neekeri astui nyt kuistille ilmoittaen, että kartanoa kohti -ratsasti kaksi caballeroa [= herrasmies]; mikäli hän saattoi nähdä, -olivat he señorit da Fonseca ja de Mendez. - -Viimeksimainittu nimi näytti tekevän vastenmielisen vaikutuksen -naisiin. Mutta don Antonio sanoi: "He ovat tervetulleet! Ota heidän -hevosensa hoitoosi ja opasta heidät tänne." - -Neekeri riensi täyttämään käskyä. - -Pablo nousi pöydästä ja kumarsi donna Inezille. Hänen täytyi -poistua ylhäisten vieraitten saapuessa, sillä valloittajien ylpeät -jälkeläiset olisivat vain äärimmäisessä pakossa istuutuneet samaan -pöytään värillisen kanssa. - -Maria yksin huomasi uhmaavan piirteen, joka levisi nuorukaisen muuten -rauhallisille kasvoille. Ulkona Pablo kohtasi kaksi ratsastajaa; he -olivat molemmat kartanonomistajia naapuristosta, hän tunsi heidät -liiankin hyvin. - -Kun hän aikoi astua heidän ohitseen tyynen kohteliaasti tervehtien, -sanoi nuorempi herroista, mies, jonka kasvot olivat kauniit, mutta -epämiellyttävät: "Vieläkö tuo punainen vintiö oleksii täällä? Tulepas -tänne, nulikka, hevostani pitelemään." - -Tämän ratsastaja sanoi vain häntä kiusatakseen, sillä peonit -ympäröivät vieraita auttaakseen heitä hevosen selästä. - -"Minä en ole palvelija, señor de Mendez", vastasi Pablo ylpeästi. - -"Totteletko, konna, tai saat maistaa ruoskaani!" huusi caballero, -jota pojan vastaus ja varsinkin tapa, jolla se annettiin, kovin -suututti. - -"Señor de Mendez saisi sitä katua", vastasi tähän nuorukainen -jääkylmästi, mutta hänen tummista silmistään leimahti vihan välähdys. - -"Anna olla, don Luis", sanoi toinen vieraista, "poika on don Antonion -perhettä. Muista se." - -Pablo poistui levollisesti, mutta Mendez sanoi hevosen selästä -laskeutuessaan: "Suututtaa, kun tuollainen intiaani saa tässä -rehennellä. Olisipa se poika minun kartanossani!" - -He laskeutuivat hevostensa selästä ja astuivat pation [= pihan] -poikki kuistikolle. Don Antonio toivotti heidät tervetulleiksi ja vei -heidät naisten luo, jotka tervehtivät molempia herroja espanjalaisten -tapaan arvokkaan ja sulavan kohteliaasti. - -"Teitte ystävällisesti, herrat, tullessanne meitä tervehtimään", -sanoi don Antonio sydämellisesti pyytäen vieraita istumaan. - -"Herrat ovat tervetulleet", lisäsi tähän donna Inez kohteliaasti, -vaikka huomattavasti kylmemmin. - -Señor ja señora d'Irala vaihtoivat muutamia perhekuulumisia -vieraitten kanssa, sitten sanoi señor da Fonseca: "Joka kerta, kun -täällä käyn, iloitsen nähdessäni, miten viehättäväksi donna Maria -kehittyy. Pian hän sulollaan voittaa kaikki nuoret naisemme." - -"Älä saata pikku velhoamme turhamaiseksi, don Ernesto; hänen täytyy -vielä oppia paljon isä Bernardolta, ennenkuin hän voi kilpailla -nuorten naistemme kanssa; mutta siinäpä pulma onkin." - -Maria nauroi. "Oi, isä kulta, rauhoitu, minä kyllä opin. Ja mitä minä -en ymmärrä, sen ymmärtää Pablo, ja sehän on samantekevä." - -"Ah, don Pablo, intiaaniprinssikö? Hm. Minä en ymmärrä, don Antonio", -sanoi señor de Mendez, "kuinka sinä voit sietää tuota intiaania -pöydässäsi." - -"Siinä asiassa saat kääntyä tämän talon varsinaisen valtiattaren -donna Marian puoleen. Pablo on hänen ystävänsä." - -"Niin", sanoi nuori tyttö innokkaasti, "Pablo on minun rakas -ystäväni, hän on hyvä ja kelpo poika ja sangen viisas; eikä hän sille -mitään voi, että on ruskea." - -"Eipä tietenkään, tyttöseni", hymähti vanhempi vieraista, señor -da Fonseca, "mutta se ei muuta sitä seikkaa, että hänen värisensä -ihmiset kuuluvat koirankoppiin." - -"Oi señor", sanoi Maria syvästi loukkaantuneena, "Pablo on caballero". - -"Oikeinko sekin? Kopealta tuo lurjus näyttääkin, hän kuvittelee kai -olevansa Montezuman jälkeläinen. Totta puhuen, d'Irala, älä pahastu, -mutta en voi hyväksyä sitä, että olet tuolla tapaa kasvattanut tuon -punanahkaisen nulikan; se ei ole eduksi sinulle eikä hänelle." - -Señor d'Irala, joka oikeastaan pohjaltaan, oli samaa mieltä -kuin naapurinsa ja ainoastaan lemmikkinsä tähden oli suvainnut -intiaanipoikaa perheensä jäsenenä, vastasi: "Kenties olet oikeassa, -don Ernesto, varsinkin mitä häneen tulee; mutta voipa sellainenkin -aika koittaa, jolloin intiaani, jonka olemme kasvattaneet, voi meitä -auttaa." - -"Taivas meitä sellaisesta varjelkoon, että tuo orjajoukkio koskaan -näyttelisi maassamme mitään osaa." - -"Samaa mieltä olen minäkin", lisäsi tähän nuori Mendez. "Heitä on -kohdeltava kuin järjettömiä elukoita, mitä he todella ovatkin." - -Maria, jonka lempeillä, suloisilla kasvoilla leimusi ankara -suuttumus, nousi istuimeltaan; samoin teki donna Inez, hänkin -pahastuneena. Hän poistui kiihtyneen tytön seurassa lähteäkseen, -kuten hän puolustautui, antamaan ohjeita illallista varten. - -Kun herrat olivat yksin, lausui da Fonseca: "Pääkaupungista kuuluu -huonoja uutisia, don Antonio." - -"Niinkö? Mitä tarkoitatte? Eikö tämä maaparka siis koskaan saa -rauhaa?" - -"Pedro Sarmiento on kohottanut San Christobalissa kapinanlipun ja -kokoaa ympärilleen maan kaikki varkaat, murhaajat ja värilliset, -marssiakseen pääkaupunkiin." - -"Taaskin sisällissota! Oi sellaista uutista! Mistä sen tiedätte?" - -"Pikalähetti toi sanan Chicacosta. Oletko varma väestäsi?" - -"Vaqueroihin ja peoneihin voin luottaa. Intiaanit ovat velttoja; ja -sekarotuiset, kuka heistä tietää!" - -"He juuri ovat vaarallisia. Kaikkialla, kirjoittaa minulle Hakta, -koetetaan heitä yllyttää; vaarallisia ihmisiä hiiviskelee kautta -maan, kiihdyttäen väkeä isäntiään vastaan. Etkö ole vielä mitään -sentapaista huomannut?" - -"En, en vielä. Del Roca on niin syrjässä valtateistä." - -"Ole varuillasi, hirtätä heti jokainen epäilyttävä veijari, joka -sukeltaa esiin väessäsi." - -"Eikö hallituksella ole voimaa kukistaa kapinaa?" - -"Ainoa mies, joka Sarmientoa vastaan voisi menestyksellisesti -taistella, kenraali Lerma, on jo vanha. Mies on murtunut sen jälkeen, -kun kadotti tyttärensä, jota hän yli kaiken rakasti. Hän tulee -arvattavasti kuitenkin johtamaan armeijaa. Valtion vaara on siinä, -kirjoittaa Hakta, että Sarmienton onnistuu voittaa puolelleen mayat; -ketchien päällikkö, ilkeä Chamulpo, lienee jo hänen liittolaisensa. -Jos niin todella on, ovat asiat huonolla tolalla." - -"Oh, don Ernesto! Sinä tuot huonoja uutisia. Taasko rakas isänmaamme -upotetaan sisällissodan verivirtaan?" - -"Pelkäänpä, että niin käy." - -"Eikö kenraali Lerma ole sukulaisesi, don Luis?" - -"Hän on isosetäni, don Antonio; mutta ikäväkseni täytyy minun -tunnustaa, ettei hän koskaan ole ollut mieltynyt sukulaiseensa." - -"Mutta sinä olet hänen perillisensä?" - -"Lain mukaan kyllä, sillä olenhan hänen sukulaisensa; mutta -arvoisalla vanhuksella ei ole erikoista rakkautta minuun, kenties -juuri siksi, että olen hänen perillisensä." - -"Ethän voi häntä siitä moittia, että hän mieluummin olisi jättänyt -omaisuutensa omille lapsilleen. Kestä kärsivällisesti hänen -oikkujaan, don Luis. Hänen päivänsä ovat jo luetut." - -"Suokoon taivas hänelle vielä monta elinpäivää", sanoi nuori mies -tekopyhästi. "Minä en ahnehdi hänen omaisuuttaan." - -Muuan vaquero astui ripeästi kuistille. - -"Mitä haluat?" kysyi don Antonio. - -"Señor, tahtoisin vain ilmoittaa, että merenpuoleisiin metsiin on -majoittunut suuri joukko aseistettuja intiaaneja." - -Herrat hypähtivät pystyyn. - -"Joukko aseistettuja intiaaneja!" - -"Niin, herra. Jätin Pepen ja Andrén sinne pitämään heitä silmällä ja -ratsastin itse tänne ilmoittamaan asiasta." - -"Montako heitä on?" - -"Noin satakunta." - -"Kirottua", huudahti Mendez, "joko olemme saaneet vihollisen -seuduillemme? Sepä vielä puuttui!" - -Metsästäjä Tamay astui juuri samassa kuistin ohitse, ja don Antonio -kutsui hänet luokseen. Tuokion kuluttua seisoi jäntevä, ruskea mies -kuistilla pitkä luodikko kädessään, kolmen señorin edessä. - -"Meren rannalla majailee aseistettuja intiaaneja, Tamay." - -"Tiedän sen, don Antonio", vastasi tigrero levollisesti. - -"Sinä tiedät sen?" - -"Tulin juuri sitä ilmoittamaan." - -"Mitä he tahtovat?" - -"He ovat rauhallisia ihmisiä, jotka palaavat metsästysretkeltä ja -aikovat viettää yönsä täällä; huomenna he lähtevät pois." - -"Metsästysretkeltä? Ovatko he mayoja?" - -"Ei, herra, he ovat chiapatekeja, he ovat matkalla kotiinsa." - -"Ja sinä menet takuuseen siitä, että heillä on rauhalliset aikeet?" - -"Panen siitä pääni pantiksi." - -"Me emme kuitenkaan saa laiminlyödä mitään varovaisuustoimenpiteitä. -Kutsu kaikki peonit ja, mitä vaqueroja on, kartanoon, kutsu myöskin -neekerit." - -Tamay meni. - -"Omituista. Chiapatekeja? Täällä! Oletko varma tigrerostasi, don -Antonio?" - -"Hän on jo useita vuosia ollut palveluksessani ja koko ajan -osoittautunut luotettavaksi." - -"Miehessä on jotakin kavalaa. Onko hän xinkaheimoa?" - -"Hän puhuu kyllä heidän kieltään; mutta minä luulen, että hän on maya -tai zapoteki." - -"Jos hän koettaa salata sukuperäänsä, hautoo hän varmasti jotakin -mielessään. Luota häneen sitä vähemmän. Chiapateki-intiaaneja? -Tuskin. Sarmiento on kaukana idässä. Hänen rosvojoukkoaan he eivät -siis voi olla." Ilta oli jo pimennyt, ja palvelijat kantoivat -tulisoihtuja kuistikolle. - -Sillä aikaa kuin herrat pohtivat maan kohtaloa ja levottomina -keskustelivat aseistetun intiaanijoukon tarkoituksista, seisoi -Pablo synkkänä laajan ja säännöttömästi rakennetun herraskartanon -etäisimmässä kolkassa. Nuori, ylpeä intiaani tunsi syvästi -halpamaisen kohtelun, joka señor Mendezin taholta oli tullut -hänen osakseen; se oli taas uusi katkera muistutus siitä, miten -halveksivasti valloittajien ylpeät jälkeläiset ajattelivat -alkuasukkaista, maan muinaisista valtiaista. Synkkiä ajatuksia -risteili nuorukaisen mielessä. Ja hänen muistellessaan kansansa -muinaista mahtavuutta kiihtyi hänen synnynnäinen vihansa valkoihoisia -kohtaan. - -"Ylpeätä, turmeltunutta rotua, nuo valkoiset, jotka muinoin -surmasivat esi-isäni ja alistivat jäljelle jääneet orjiksi. Minä -vihaan heitä kaikkia, kaikkia! Jospa näkisin sen päivän, jolloin -punanahat ajavat heidät maasta, joka ei heille kuulu, merelle, jonka -yli he tänne saapuivat!" - -"Mitä rakas veljeni ajattelee?" kysyi lempeä, suloinen ääni -katkeroituneelta nuorukaiselta. - -Kuin taikaiskulla kirkastui nuorukaisen kasvojen synkkä ilme -iloiseksi. - -"Oi, Mariquita-sisko, minuako etsit?" - -"Niin, veljeni; ajattelin, että olet pahoillasi, kun nuo kopeat -herrat karkoittivat sinut seurastamme, ja tahdoin sinua lohduttaa", -vastasi Maria, joka hiljaa oli hiipinyt paikalle. - -"Sinä olet hyvä, Maria, sinä yksin. Toisia minä vihaan." Hänen -kasvonsa synkistyivät taas vihaan. - -"Oi, älä puhu noin, Pablo. Ovathan donna Inez ja don Antonio -ystävällisiä sinua kohtaan?" - -"Ovatpa kyllä, Mariquita, suvaitsevathan he intiaanipoikaa -läheisyydessään sinun tähtesi." - -"Älä puhu noin Pablo, he rakastavat sinua; mutta sinä et saa olla -heitä kohtaan myöskään aina niin kylmä ja ynseä." - -"Enkö ole aina osoittanut heille kunnioitusta ja kiitollisuutta? -Mutta he halveksivat ruskeaa ihoani. Minä en ole heidän vertaisensa; -he ovat mielestään jalompaa rotua, ja me olemme eläimiä heidän -silmissään." - -"Ei, ei, sinä käsität heidät väärin." - -"Kaikki ajattelevat niin, myöskin don Antonio. Mendez aikoi lyödä -minua ruoskalla." - -"Oi", huudahti Maria säikähtyen, "oi Pablo! oliko hän niin raaka? Oi -veli!" - -"Toista iskua hän ei enää olisi yrittänyt, usko minua..." - -"Oi Pablo, taivaan tähden, hillitse kuuma veresi!" - -"Minä olen heitä kaikkia parempi, olen heidän vertaisensa, ja tuo -pelkuri aikoi minua lyödä." - -"Hän on hyvin vastenmielinen herrasmies, ja minä en koskaan enää ole -hänelle ystävällinen tämän jälkeen. Jokainen loukkaus sinua kohtaan -koskee minuunkin. Kestä se arvokkaasti, Pablo." - -"Niin", vastasi nuorukainen katkerasti, "minun täytyy. Olen -kasvatettu kuin caballero, ja minua kohdellaan kuin peonia. Mitä -vanhemmaksi tulen, sitä syvemmin sen tunnen. Mitä teen täällä, missä -minun töin tuskin siedetään ja missä jokainen pöllöpää, kuten tuo -Mendez, uskaltaa uhata minua ruoskallaan? Ei, sisko, minun paikkani -ei ole enää valkoisten ihmisten luona. Minä kuulun kansani miehiin, -en tähän kurjaan orjajoukkoon; minä olen maya, ja metsissä elää vielä -heimoni vapaita miehiä, heidän luokseen lähden." - -"Oi, Pablo, veljeni, tahtoisitko jättää minut tänne yksin? Oi, ei, -sinä et saa lähteä!" - -"Pitääkö minun odottaa, kunnes jonkun Mendezin ruoska todella sattuu -minuun?" - -"Pablo. Pablo", sanoi tyttö sydäntä särkevällä äänellä. "Sinä et voi -lähteä. Pienestä pitäen me kaksi olemme olleet yhdessä. Jumala itse -on meidät tehnyt veljeksi ja sisareksi ja heittänyt meidät myrskyssä -tänne, jossa saimme kodin. Me olemme yhtä. Sinä et saa jättää -siskoasi." - -"Niin, Mariquita", vastasi poika tuokion kuluttua. "Hirveä kohtalo -on meidät jo varhain yhdistänyt katkaistuaan kaikki ne siteet, jotka -kiinnittivät meidät rakkaimpiimme. Minulla on maailmassa vain yksi -olento, jolle elämäni kuuluu: sinä, valkoinen sisareni." - -"Ja kuitenkin tahdoit lähteä, sinä paha poika." - -"Kerran koittaa se päivä, joka meidät erottaa, Mariquita", vastasi -hän syvän vakavasti. "Mutta minä en tahdo sitä kiirehtiä. Mitä taivas -suoneekin, missä elän tai kuolenkin, sinua, sisko, muistelen aina -kalleimpana olentona maailmassa." - -"Sinä olet surullinen ja katkeroitunut, Pablo, mutta niin et saa olla, -sillä pahoitat sisaresi mielen. Tule señoran luo, tule." - -"Ei, Mariquita, olen liian kiihtynyt, lähden vainioita samoilemaan. -Palaan sitten, kun vieraat ovat lähteneet." - -"Älä kulje pahoissa ja surullisissa ajatuksissa, Pablo. Muista -siskoasi." - -"Kyllä, rakkaani." - -"Ja palaa pian luoksemme kotiin." - -"Kyllä pian", hän rauhoitti siskoa. - -Maria nyökäytti ystävällisesti hymyillen hänelle pikku päätään -ja katosi kartanoon päin. Pablo lähti kiireesti astumaan -agavevainioille, jotka pian peittivät hänet kaikkien silmiltä. - -Vaquerot ja neekerit olivat lähteneet navetoista ja majoistaan -herraskartanoon; jokin määrä vanhempia intiaaneja, kartanon -työväkeä, liittyi heihin. Nämä miehet olivat kaikki luotettavia. -Don Antonio antoi hovimestarinsa jakaa heille aseita ja määräsi -heidät vartioimaan kartanoa. Kaikki tämä tapahtui niin hiljaa ja -rauhallisesti, etteivät naiset aavistaneet mitään. - -Herrat Fonseca ja Mendez olivat päättäneet jäädä yöksi del Rocaan -nähdäkseen, miten asiat kehittyisivät. - -Työväen asunnoissa olivat määräykset kuitenkin herättäneet tavallista -suurempaa hälinää, ja kaikenlaisia huhuja levisi miehestä mieheen. - -Muuan vaqueroista, joka oli pantu vakoilemaan intiaanijoukkoa, palasi -kartanoon ilmoittaen, että intiaaneilla oli mukanaan metsänriistalla -ja nahoilla sälytettyjä muuleja ja että he esiintyivät aivan -rauhallisesti. - -Pablo, joka mieli kiihdyksissä nopein askelin samoili vainioita, ei -lainkaan huomannut, että kartanoon koottiin väkeä ja että siellä -valmistauduttiin hyökkäystä vastaan. Hän vältti yleensä työmiesten -asuntoja kuten heitä itseäänkin. Viimein hän saapui takaisin -aukeamalle, joka levisi herraskartanon edustalla. Puunrunkoon -nojautuen hän tuijotti pimeän halki valaistulle kuistille, jolla -don Antonio vieraineen ja perheineen istui. Pablon mieli oli nyt -levollisempi; mutta hän kärsi syvästi siitä, että valkoihoisten -seura, johon Mariquita kuului, oli suljettu häneltä, intiaanilta. -Mutta hänen katkerat mietteensä keskeytyivät, sillä äkkiä kohosi -hänen eteensä kuin maasta tumma olento. Nopeasti hän tarttui pitkään -puukkoonsa, jota hän maan tavan mukaan kantoi vyössä selässään. - -"Älä pelkää", kuiskasi ääni mayain kielellä, jota Pablo oli oppinut -ymmärtämään Tamaylta, joskin samalla hämärä muisto sanoi hänelle, -että se joskus oli kaikunut hänen korviinsa, ennenkuin hän puhui -espanjankieltä. - -"Kuka olet?" hän kysyi hiljaa samalla kielellä pitäen puukon valmiina -puolustukseen ja ponnistaen silmiään tunteakseen edessään olevan -hoikan olennon. - -"Ei, vastaa sinä minulle", puhui ääni edelleen, "näkymättömien -nimessä, jotka meitä varjelevat, vastaa, oletko sinä -Nezualpilli-kuninkaan jälkeläinen?" - -Kuullessaan nämä sanat nuorukainen tunsi värisevänsä. "En ymmärrä -sinua", hän sanoi, ja hänen äänensä vapisi. - -"Eikö sinun rinnassasi ole kuningasten merkki?" - -Pablo hämmästyi suuresti kysymystä. Kuinka vieras saattoi tietää, -että hänet oli tatuoitu, ja miksi tämä niin oudoin sanoin sitä kysyi? - -"Kuningasten merkkikö? Ah, en tiedä, mitä merkitsevät siniset viivat, -jotka joskus on kaiverrettu rintaani." - -"Eikö Tamay ole sitä sinulle selittänyt?" - -"Ei." - -"Mutta", jatkoi ääni, "etkö tunne siinä kuninkaankehää?" - -"Minä en voi erottaa mitään. Mutta kuka sinä olet? Ja miksi kysyt -minulta tätä kaikkea?" - -Hetkisen kuluttua jatkoi tuntematon vielä hiljemmin: "Pelasta -itsesi nopeasti. Sinua uhkaa kuolema. Älä usko Tamayta. Puuma sinua -vastedeskin suojelkoon!" - -Ja yhtä ääneti, kuin oli tullutkin, katosi tumma olento jäljettömiin -pimeään. - -Pablo ei kiinnittänyt huomiota salaperäiseen varoitukseen. Hänen -mielensä oli kovasti kuohuksissa; loistavia kuvia hänen kansansa -menneisyydestä sukelsi hänen eteensä, ja niihin sekaantui kirjavia, -rohkeita tulevaisuudenunelmia. Hänen korvissaan kaikui yhä kysymys: -'Onko sinulla kuninkaanmerkki rinnassasi?' - -Näin hän seisoi kauan, ja kiihkeästi virtasi veri hänen suonissaan. - -Nuorukaisen aistimet olivat tarkat, hänen opintonsa eivät olleet -turmelleet tottuneen ja uutteran metsämiehen näköä eikä kuuloa. Hän -kuuli äkkiä hiljaisia askelia, kuuli kuisketta ja huomasi tummia -olentoja, jotka sukelsivat esiin yön pimeydestä ja liikkuivat -herraskartanoa kohti. - -"Älkää vuodattako verta, ellei se ole välttämätöntä", sanoi matala -ääni mayankielellä, "mutta elävänä tai kuolleena meidän täytyy hänet -saada. Seuratkaa tigreroa, hän johdattaa teitä, minä odotan tässä." - -Kummastuneena ja kauhistuneena Pablo kuunteli; kaikki unelmat -haihtuivat, hän tiesi, tunsi vain yhden seikan: vaara uhkasi sitä -ainoata olentoa, jota hän rakasti. Viivyttelemättä hän kohotti kimeän -varoitushuudon: "Rosvoja! Pelastakaa itsenne!" ja lähti hurjaa -vauhtia juoksemaan herraskartanoa kohti. - -Isku päähän, joka heitti hänet tajuttomana maahan, sulki hänen -suunsa. Hänen huutonsa oli kuitenkin kuulunut kuistille, Maria oli -tuntenut hänen äänensä. "Pablo!" hän huusi kuolemantuskassa, "se -on Pablo, hän huutaa apua! Pablo!" Pablon hätähuutoa seurasi ulkona -kuolemanhiljaisuus. Marian huutoon ei kukaan vastannut. - -Don Antonio ja señor da Fonseca syöksyivät pyssy kädessä ulos, -Mendez sitävastoin jäi varovasti parvekkeelle. Vartioivat vaquerot -olivat nähneet parven miehiä, jotka kiireesti riensivät metsään. -Tamay, metsästäjä, tuli heitä vastaan, hän ei ollut nähnyt mitään. -Don Antonio pelkäsi hyökkäystä ja sytytti joka taholle suuria -nuotioita valaistakseen ympäristöä. Mutta kaikki oli rauhallista, ei -merkkiäkään vihollisesta ollut huomattavissa. - -Donna Inez oli surullinen, Maria epätoivoissaan. Ei kukaan ajatellut -nukkumista. - -Keskiyön jälkeen tuli eräs vaquero metsästä ja ilmoitti, että -intiaanit olivat pimeästä huolimatta poistuneet. Koska he yön -lähestyessä olivat asettaneet vartijoita, ei hän ollut uskaltanut -mennä heitä liian lähelle. Hän ei ollut huomannut mitään epäilyttävää. - -Tästä sanomasta huolimatta ei varokeinoista kuitenkaan luovuttu. -Retkeilevä intiaanijoukko saattoi milloin tahansa hyökätä syrjäisen -haciendan [= maakartanon] kimppuun. Kansalaissota raivosi maassa. -Mutta yötä seurasi päivä, ja kaikki oli ennallaan. - -Pablo yksin oli kadonnut. - -Tamay, metsästäjä, ja kaksi vaqueroa, jotka olivat kartanon -taitavimmat vakoilijat, kiirehtivät metsään, jossa intiaanit olivat -majailleet. Leveät jäljet osoittivat näiden lähteneen muuleineen ja -hevosineen pohjoista kohti. He seurasivat jälkiä jonkin matkaa, mutta -eivät ensin löytäneet mitään, joka olisi voinut herättää epäluuloa -tai antaa tietoja Pablosta. Tamay oli tosin tottunut metsänkävijä, -mutta nähtävästi olivat paimenet häntä ovelampia, mitä huomiokykyyn -ja vainuun tuli, sillä kun metsästäjä mitään huomaamatta kulki ohi, -keksi vaqueron silmä ruohikossa pienen valkoisen silkkiliinan, jota -Pablon oli tapana pitää kaulassaan. Ja kappaleen matkan päässä siitä -toinen paimenista löysi litteän lyijypalan, jollaisia intiaanit -pitävät kaulassaan. Sen kannike oli katkennut, ja se oli varmaankin -huomaamatta pudonnut kantajaltaan. Toiselle puolelle oli kaiverrettu -pyhäinkuva ja toiselle kiemurainen merkki. "Riittää", sanoi vanhempi -vaquero, "palatkaamme kotiin; nyt tiedämme, mitä halusimme tietää. -Intiaanit ovat vieneet Pablon, ja" -- hän piti Tamayn silmäin edessä -sitä puolta lyijypalasta, johon oli kaiverrettu kiemuraviivat -- -"mikä kansa käyttää tällaisia merkkejä?" - -Intiaani tutki kuviota vakavana ja pudisti sitten päätään: "Tamay ei -sitä tiedä." - -"Vai et, mies, silloin sanon minä sen sinulle: Nuo intiaanit olivat -maya-heimoa, he yksin käyttävät sellaisia pakanallisia kiemuroita -lyijypaloissa." - -"Sinä tiedät siis enemmän kuin minä." - -"Siltä näyttää," vastasi vaquero. - -Kartanon naiset olivat kauhuissaan kuullessaan, että Pablo kaikesta -päättäen oli ryöstetty. Maria itki ääneen veljeään. Herroja -kummastutti suuresti vaquerojen väite, että intiaanit olivat olleet -maya-heimoa. - -"Sinähän luulit heitä chiapateki-intiaaneiksi, Tamay?" sanoi don -Antonio tigrerolle. - -"Niin luulen vieläkin", vastasi tämä kuivasti. - -"Hassutusta. Sinun vaquerosi oli varmaan oikeassa", lausui señor -da Fonseca, "he olivat mayoja; mitenkä chiapatekit oisivat tänne -tulleet! Mutta minua ihmetyttää suuresti, että he veivät ruskean -pojan mukaansa, sen sijaan että olisivat leikanneet häneltä kurkun -poikki." - -"Kenties löydämme vielä hänen ruumiinsa", sanoi don Antonio hiljaa. -Ääneen hän lisäsi: "Olen varma siitä, että nuorukaisen huuto pelasti -meidät hyökkäykseltä." - -"Ja Pablo uhrautui meidän tähtemme", sanoi donna Inez liikuttuneena. - -"Näetkö, isä, näetkö", valitti Maria kyynelsilmin, "kuinka hyvä ja -jalo hän on? Oi, pelasta hänet noiden pahojen ihmisten käsistä! Minä -en milloinkaan lakkaa veljeäni suremasta." - -Hänen tuskansa oli liikuttava. - -"Rauhoitu, lemmikkini, rauhoitu! Jos Jumala suo, saat hänet kyllä -takaisin. Pablo on voimakas ja viisas, hän keksii kyllä keinoja -päästäkseen vapaaksi." - -"Ei, sinun täytyy häntä auttaa, oi, olethan sinä mahtava haciendero -[= tilanomistaja] ja señor da Fonseca auttaa kyllä sinua toimittamaan -minulle veljeni takaisin." - -Don Antonio, jota hänen lemmikkinsä valitus suuresti liikutti ja joka -myös näki puolisonsa tuskan, koetti rauhoittaa molempia. - -"Jos he kerran ovat kuljettaneet hänet mukaansa, luovuttavat he kyllä -hänet lunnaita vastaan. Minä lähetän taitavimmat mieheni heitä takaa -ajamaan. Muutaman päivän kuluttua on Pablo taas täällä. Älä itke, -lapsukaiseni." - -"Tule, Maria", sanoi donna Inez. "Menkäämme rukoilemaan pyhää Äitiä -hänen puolestaan." - -Hän tarttui nuoren tytön käteen ja vei hänet pieneen kappeliin, joka -oli aivan lähellä herraskartanoa. - -Huolimatta nuoren tytön tuskasta ei intiaanipojan häviäminen -rahtuakaan liikuttanut vierailulla olevia kartanonomistajia; Tamay -seisoi synkkänä kuten tavallisesti; ainoastaan vaquerot, jotka -hartaasti rakastivat donna Mariaa, näyttivät osaaottavilta. - -Don Antonio kääntyi vanhemman paimenen puoleen: "Mikä on sinun -mielipiteesi, Pepe: ovatko he kuljettaneet pojan mukaansa vai -aikovatko tappaa hänet?" - -"En luule heidän tappavan häntä, sillä siinä tapauksessa he olisivat -voineet jo täällä pistää puukkonsa häneen. Don Pablo on vahva ja -ketterä kuin puuma; kyllä he ovat saaneet ponnistella, ennenkuin ovat -saaneet hänet siteisiin." - -"Mutta miksi, miksi he ovat vieneet hänet?" - -"Nämä vuori-mayat..." - -"Sinä olet siis yhä sitä mieltä, että he olivat mayoja?" - -"Kyllä, herra. Nämä vuori-mayat elävät yhä vanhassa häpeällisessä -taikauskossaan. Kuka tietää, mitä he aikovat tehdä nuorukaiselle." - -"Minusta tuntuu melkein siltä", sanoi señor da Fonseca, "kuin he -olisivat tarkoittaneet retkellään juuri ruskeata nuorukaista; -sillä ainakaan tähän asti ei ole kuultu, että intiaanijoukko olisi -vahingoittanut kenenkään henkeä tai omaisuutta. Mitä sinä, Tamay, -arvelet?" - -_"Quien sabe?"_ [= Kuka tietää?] vastasi tämä lyhyesti maan tavan -mukaan. - -"Kyllä minäkin jo olen hiukan siihen tapaan ajatellut", sanoi don -Antonio miettivästi, "Mutta mitä syytä heillä olisi ryöstää Pabloa?" - -"Kenties he tahtovat saada joukkoonsa jonkun heimolaisistaan, joka -on sinun hyvyydestäsi, don Antonio, kasvatettu vanhojen kristittyjen -kaikessa viisaudessa", sanoi señor de Mendez hiukan ivallisesti. -"Pyh, d'Irala, mitä tämä kaikki nyt meitä liikuttaa? Sarmienton -kapina antaa meille paljon enemmän ajattelemista. Ellei sitä -rosvopäällikköä heti ensi hyökkäyksessä kukisteta, leikkaavat he -meiltä kaikilta kurkun poikki. Minun täytyy nyt lähteä kotimatkalle, -don Antonio; kenties ovat mayat käyneet minuakin tervehtimässä. Heti -kun olen saanut kuulla uutisia, annan teille tiedon niistä." - -Fonseca ilmoitti myöskin haluavansa lähteä kotiin, ja heti sen -jälkeen molemmat herrat ratsastivat palvelijoineen kartanosta. - -Don Antonio, jota ei Tamayn, metsästäjän, käytös miellyttänyt, -käski hänen poistua. Hän oli varma siitä, että tämä yhtä hyvin kuin -molemmat paimenetkin oli ollut selvillä siitä, mitä heimoa vieraat -intiaanit olivat olleet, sitä suuremmalla syyllä, kun Tamay itse oli -alkuasukas ja todennäköisesti maya, vaikka puhuikin xinkain kieltä. -Tämä herätti kartanonomistajan epäluuloa. - -Kun hän oli jäänyt kolmen kesken vaquerojensa kanssa, hän sanoi: -"Mitä meidän tulee tehdä, miehet, päästäksemme selville pojan -kohtalosta ja toimittaaksemme hänelle apua? Mitä sinä, Pepe, arvelet?" - -"Minä luulen nyt myöskin, että mayojen käynti koski yksinomaan don -Pabloa." - -"Selitä minulle jokin syy. Pablohan joutui jo lapsena minulle ja on -elänyt neljätoista vuotta kodissani." - -"Tiedän sen, herra. Mutta etkö koskaan ole kuullut nagualista?" - -"Nimen olen joskus kuullut, mutta en muuta." - -"Se on salainen liitto, joka on hyvin levinnyt mayojen kesken. He -tuntevat toisensa salaisista merkeistä, heillä on salaperäisiä -menoja, he ovat kaikkien kristittyjen ja valkoihoisten vihollisia. -Minä luulen, että don Pablo on maya, hänellä on salaperäinen merkki -rinnassaan, ja nuo ihmiset ovat jostakin syystä tulleet häntä -hakemaan. Se on minun luuloni asiasta." - -"Mutta kuinka he olisivat saaneet tietää...?" - -"Kysy sitä Tamaylta, herra." - -"Ihmeellistä. Mutta otaksuen, että tämä kaikki on totta, mitä tulee -meidän tehdä auttaaksemme poikaa, joka nyt kerta kaikkiaan kuuluu -perheeseeni?" - -"Jos tahdot, señor, ratsastamme heidän jäljestään. Anna meille vähän -kultaa mukaamme, se tekee usein ihmeitä." - -"Sitä saatte. Tehkää niin, miehet, tuokaa poika takaisin, älkää -säästäkö rahaa. Näettehän, ettei minulla enää ole rauhallista hetkeä -talossani, jos Pabloa kohtaa jokin onnettomuus." - -Vaquerot hymyilivät; he kuten kaikki muutkin tiesivät, että donna -Maria vallitsi taloa. - -"Me teemme, mitä voimme, herra, mutta pidä silmällä tigreroa; -erehdynpä suuresti, ellei hänen kauhansa ole ollut tässä liemessä." - -"Sen teen. Laittautukaa vain valmiiksi, ottakaa mukaan, mitä -tarvitsette, ja tulkaa sitten noutamaan rahoja. Te saatte kyllä -palkinnon... Tiedän, että olette uskollisia." - -"Niin olemme, herra, me kuulumme sinulle." - -Vähän ajan kuluttua miehet lähtivät intiaaneja takaa ajamaan; -he olivat molemmat karaistuneita ja kokeneita miehiä, taitavia -ratsastajia kumpikin, ja mukanaan heillä oli sekä rahaa että kaikkea -muutakin, mitä sellaisella matkalla tarvitaan. - -Pilkallisesti hymyillen katseli Tamay heidän lähtöään. - -Seuraavana päivänä olivat señor ja señora d'Irala niin huolissaan -Marian surusta, etteivät huonot uutisetkaan, joita saapui -kapinallisten taistelusta hallitusta vastaan, vaikuttaneet heihin -mitään. - -Kolmantena päivänä Pablon katoamisesta saapui del Rocan kartanoon -vanha intiaani palvelijainsa saattamana. Mitä pukuun ja arvokkaaseen -ryhtiin tulee, olisi vanhusta tuskin voinut erottaa kreolilaisesta -kartanonomistajasta; väri yksin teki eron. - -Hän ratsasti kartanon pihalle ja pyysi päästä don Antonion puheille. - -Tämä kutsutti hänet luokseen kuistille. - -Intiaanilla, jonka lyhyeksi leikattu tukka jo oli harmaa, oli -älykkäät, tarmokkaat kasvot; hän alkoi keskustelun esittäen itsensä. -Hän oli Felipe Arana, Meksikon tasavallan kenraali. - -"Kenraali?" - -"Jos suvaitsette, señor. Olen taistellut Morelon ja Guereron johdolla -suuressa vapaustaistelussa." - -Mies puhui sujuvasti espanjankieltä, ja hänen käytöksensä oli -moitteeton. Don Antonio pyysi häntä istumaan, tarjosi hänelle -sikareja ja kysyi sitten: "Mikä tuottaa minulle kunnian, señor?" - -"Haluaisin tietoja eräästä heimooni kuuluvasta nuorukaisesta, joka jo -vuosikausia on elänyt talossanne, señor d'Irala." - -Kummastuneena kartanonomistaja kysyi: "Pablostako?" - -"Niin. Tahtoisitteko olla hyvä ja kertoa minulle, minkälaisissa -olosuhteissa hän teille joutui ja milloin?" - -"Oi, señor, ensiksi täytyy minun mielipahakseni ilmoittaa teille, -että Pablo kolme päivää sitten katosi, luultavasti ryöstettiin", ja -hän kertoi salaperäisen tapahtuman. - -Ei ainoakaan piirre muuttunut intiaanin kasvoilla, mutta hän kävi -hyvin vakavaksi kuunnellessaan don Antonion kertomusta. - -Sen enempää asiaa koskettelematta hän lausui: "Olisin kiitollinen, -jos voisitte antaa minulle äsken pyytämäni tiedot." - -D'Irala kertoi nyt, kuinka hän oli löytänyt pikku tytön ja -intiaanipojan. - -"Maassa riehui kuten nytkin sota, ja kaikki tiedustelut heidän -vanhemmistaan olivat turhia", lausui hän lopuksi, "ja niin otin -löytölapset omiksi lapsikseni. Mutta miksi, señor Arana" -- -valloittajien jälkeläinen ei voinut pakottaa itseään antamaan -intiaanille kenraalin arvonimeä -- "tiedustelette Pabloa?" - -"Saatte heti, señor d'Irala, tietää syyt tiedusteluihini, jos vain -vielä suvaitsette sanoa minulle, kauanko lapset ovat luonanne olleet?" - -"Neljätoista vuotta." - -"Ja ruskea poika oli arvelunne mukaan noin kolmen vuoden vanha?" - -"Niin." - -Donna Inez ja Maria olivat astuneet kuistikolle miesten huomaamatta. - -"Oletteko te tai joku muu huomannut pojan rinnassa siniviivaisen -piirustuksen?" - -"Kyllä, señor, sekä minä että vaimoni ja muutkin olemme sen -huomanneet; mutta ei kukaan, eivät edes täällä asuvat intiaanit, ole -voinut selittää sen merkitystä." - -Vanhus veti taskustaan kappaleen hienosti parkittua nahkaa ja levitti -sen. Siihen oli sirosti piirretty siniviivainen kuvio. Hän näytti -sitä don Antoniolle kysyen: "Oliko kuvio tämän näköinen?" - -Haciendero katseli piirustusta ja sanoi: "Tämän näköinen se kyllä -oli; mutta tuossahan on vaimoni." - -Donna Inez oli astunut lähemmäksi. "Hänellä on varmaankin parempi -muisti kuin minulla." Intiaani nousi seisomaan ja tervehti arvokkaan -kohteliaasti. - -"Tuotteko tietoja Pablosta, señor?" kysyi Maria kiihkeästi. - -Vanha intiaani loi häneen ystävällisen katseen ja vastasi: "En, -señorita, minä tulen saamaan tietoja." - -"Oi, señor, pahat ihmiset ovat hänet ryöstäneet, kenties he ovat -tehneet hänelle pahaakin." - -"Jos hänellä on tämä merkki", intiaani viittasi nahkaan, joka oli -donna Inezin kädessä, "ei kukaan maya ole kohottava kättään häntä -vastaan." - -"Oi, kiitos, Pyhä Neitsyt!" kuiskasi Maria. - -"Juuri tällainen oli ihmeellinen merkki lapsen rinnassa, señor", -sanoi donna Inez. - -"Muistatteko, señora, näitä viivoja tässä", intiaani osoitti -piirustusta, "jotka ovat kuvaavinaan otsanauhaa?" - -"Kyllä, ne herättivät erityistä huomiotani." - -Vanha, raudanluja mies huokasi syvään ja sanoi hiljaa: "Niin, olemme -siis hänet löytäneet ja kadottaneet. Te haluatte ehkä tietää, -miksi tämän heimolaiseni kohtalo niin syvästi liikuttaa mieltäni. -Kuulkaa: Laajalle levinnyt maya-kansa piti vielä kukistumisensakin -jälkeen kuningassukunsa viimeisiä jäseniä pyhinä. He olivat kaiken -hajaannuksen keskellä yhdyssiteemme, heihin liitimme kaiken toivomme, -että mayojen kansa vielä kerran hallitsisi maata. Kuninkaan suku on -kuollut", jatkoi hän juhlallisella vakavuudella, "lukuunottamatta -Hualpaa, Jungunan, Tähden poikaa. Kun viimeksimainitun sielu -erosi ruumiista, ryöstettiin hänen silloin tuskin kaksivuotias -poikansa. Hänen ryöstäjänsä oli ilkeä mies, omaa heimoamme, -ja hän aikoi varmaankin tappaa lapsen, kuninkaitten viimeisen -jälkeläisen, periäkseen tämän arvon, koska väitti muka olevansa -kaukaista sukua kuningasperheelle, ja saadakseen siten suurempaa -valtaa maya-kansan keskuudessa. Me ajoimme takaa rosvoja, mutta -turhaan. Me emme tavanneet Hualpaa heidän käsistään, ja ivaten he -kielsivät rikoksensa. Me luulimme lasta kuolleeksi ja surimme kauan -mennyttä kuningassukua. Emme edes voineet kostaa murhaajalle, sillä -hänen työtään ei voinut toteen, näyttää, ja hänellä oli monta ja -uskollista liittolaista. Silloin sain pari viikkoa sitten tietää, -että kuninkaitten jälkeläinen oli täällä teidän kodissanne, ja minä -lähdin heti noutamaan häntä kotiin omainsa luo. Hallitsijahuoneemme -miehisillä jäsenillä on kuninkaanmerkki, tämä merkki rinnassaan", hän -osoitti piirustusta. - -Hiiskahtamatta kuuntelivat kaikki vanhaa miestä hänen näin puhuessaan. - -Viimein sanoi don Antonio: "Minä kerroin teille jo, señor, että -Pablomme on ryöstetty sekä millaisissa olosuhteissa. Onkohan tämä -ryöstö jossakin yhteydessä hänen syntyperänsä kanssa?" - -"Muu ei voi tulla kysymykseenkään. Chamulpo, joka luonnollisesti -pelkää syntyperäisen kuninkaan, Nezualpillin jälkeläisen, -vaikutusvaltaa maya-heimoon, koska se vahingoittaa hänen omia -kunnianhimoisia pyyteitään, on saanut kuten minäkin tietää Hualpan -vielä olevan elossa. Hän on ryöstänyt tämän, koska hän tietysti -pelkää pojankin joskus saavan tietää oikean sukuperänsä." - -"Se selittäisi tämän omituisen tapahtuman. Mutta mistähän hän on -voinut saada tietää?" - -"Miten lapsi on pelastunut ja missä hän on elänyt siitä päivästä, -jona hänet ryöstettiin, siihen päivään, joka toi hänet teidän -turviinne, sitä emme tiedä." - -"Teillä ei siis ole mitään tietoa siitäkään, mistä perheestä donna -Maria on syntyisin?" kysyi donna Inez vapisevalla äänellä. - -"Ei, señora. Mutta päättäen siitä, missä tilassa señor kuvaili pojan -olleen, ja señoritan olennosta arvaan minä, että Jumala on antanut -hänet hyviin käsiin, kuten hän täälläkin", hän kumarsi d'Iralalle ja -donna Inezille, "on suonut hänelle ystäviä." - -"Hän oli minun veljeni, señor, pienestä pitäen, ja tässä on meidän -hyvä äitimme." Näin sanoen Maria syleili hellästi donna Ineziä. - -"Mutta milloin saitte, señor, tietää Pablon täällä olosta?" - -"Muuan mies väestänne, maya, on tuntenut kuninkaanmerkin ja -lähettänyt sanan Chamulpolle, että kuninkaitten jälkeläinen asuu -täällä. Tämän kuuli kauhukseen Azual, Chamulpon liittolainen ja hänen -palkkaamansa murhaaja, joka heitti avuttoman lapsen syvään metsään -siten tuhotakseen sen. Te ette ehkä tiedä, señor, että meidän uskomme -mukaan jokaisella mayalla on oma suojelushenkensä, joka asuu jonkin -eläimen hahmossa. Hualpan suojelushenki oli puuma, ja sellaisen eteen -Azual heitti pilkaten pojan syvässä erämaassa. Kun mies, joka oli -pahasti sairaana, kuuli, että kuninkaitten jälkeläinen vielä elää, -valtasi hänet sanomaton kauhu. Hän luuli, että puuma oli pelastanut -lapsen, ja omantunnontuskissaan hän lähetti poikansa luokseni -ilmoittamaan, että Jungunan poika vielä vaeltaa auringon valossa, ja -samalla ilmaisi hänen olinpaikkansa." - -"Entä kukahan täältä oli lähettänyt sanan?" - -"Teidän tigreronne, niin kertoi minulle Azualin lähetti." - -"Oi, onko tuo konna kavaltanut pojan hänen vihollisilleen? Tahdotteko -hänet nähdä?" - -"Tahtoisin." - -Don Antonio soitti ja huusi sisään kiirehtivälle palvelijalle: "Onko -Tamay saapuvilla?" - -"Hän on juuri tullut metsästä." - -"Kutsu hänet tänne." - -Neekeri juoksi ulos. - -"Kertomuksenne Pablon entisyydestä on sangen liikuttava", sanoi donna -Inez. "Teitä varmaankin ilahduttaa kuulla, että hän on hyvä, jalo ja -ylevämielinen nuorukainen." - -"Niin, veljeni on hyvä", vakuutti Mariakin. - -"Iloiten kuulen sananne, señora", sanoi vanha intiaanisoturi, ja -selvästi näkyi, että hän puhui sydämensä pohjasta. - -Tamay, metsästäjä, astui parvekkeelle ja loi aran silmäyksen -läsnäoleviin. Samassa pujahti kenenkään huomaamatta nuori, hoikka -intiaani parvekkeen kaidepuille koristekasvien peittoon. Hän loi -tummat silmänsä kenraali Aranaan. - -Jääharmaa maya kohosi täyteen pituuteensa nähdessään Tamayn, ja hänen -tummat silmänsä iskivät tulta. - -"Haa, sinäkö se oletkin, elukka, sinä kansasi kavaltaja! Olisinpa -voinut sen arvata." - -Näin puhuteltu vapisi, ja hänen tavallinen huolettomuutensa katosi. - -"Missä on kuninkaitten jälkeläinen?" lausui kenraali edelleen -mayankielellä. "Puhu, tai surmautan sinut silmänräpäyksessä." - -Ei kukaan huomannut, kuinka piiloutunut intiaani kohotti pyssynsä -tähdäten metsästäjään, jonka elämä tällä haavaa todella riippui -hiuskarvasta. - -Vanhuksen mahtava olento ja hänen uhkauksensa vaikuttivat, hitaasti -vastasi Tamay: "Chamulpo lähetti häntä noutamaan." - -"Minne hänet on viety?" - -"En tiedä." - -"Kuninkaan suojelushenki puuma on repivä sinut kappaleiksi, ja sinun -sielusi joutuu ikuiseen pimeyteen, jos ainoakaan hiuskarva hänen -päästään notkistetaan. Hän on Nezualpillin jälkeläinen!" - -Metsästäjä seisoi synkkänä ja hengitti raskaasti. Viimein hän sanoi: -"Lupaa minulle, että saan levätä maya-mullassa, ja minä saatan hänet -takaisin luoksesi." - -Kenraali loi häneen syvää halveksumista uhkuvan katseen: "Mene, -pelkkä näkösi loukkaa minua." - -Mies poistui nopeasti ja huomattavan arkana. - -Arana kääntyi nyt toisten puoleen, jotka ääneti olivat seuranneet -kohtausta. "Hän on kansansa hylkäämä petturi, joka kykenee mihin -konnantyöhön tahansa. Hän on tuntenut Hualpan ja kavaltanut hänet -Chamulpolle." - -"Minä ajan hänet heti talostani", sanoi don Antonio. - -Hiljainen sihinä kuin käärmeen kidasta herätti samassa kenraalin -huomiota. - -"Kuka siellä?" hän kysyi nopeasti käännähtäen. - -"Azualin poika, päällikkö", kuului vastaus. - -"Siinä on lähetti, joka toi minulle sanan Hualpasta, señor", sanoi -Arana espanjankielellä don Antoniolle, "saako hän astua esiin?" - -"Tietysti, kenties saamme kuulla jotakin uutta." - -"Tule!" - -Heti, sen jälkeen ilmestyi metsästyspaitaan puettu intiaani pyssy -kädessä kuistikolle. Hän ei katsonutkaan muihin kuin Aranaan. - -"Surmaanko hänet, kazike?" - -"Ei. Kuinka tänne jouduit?" - -"Minä tulin Chamulpon miesten mukana ja jäin tänne, koska arvasin -sinun tulevan tiedustelemaan kuninkaitten jälkeläistä, kazike." - -"Entä kuningas?" - -"Hänet on ryöstetty. Minä varoitin häntä, mutta hän ei huolinut -varoituksestani." - -"Sinä tunsit hänet?" - -"Minut lähetettiin edellä tiedustelijana, ja tunsin hänet jo päivällä -kuvauksesta, joka meille annettiin." - -"Ja edelleen?" - -"Kun me illalla hiivimme tänne Pabloa ryöstämään, tapasin hänet. Hän -seisoi mietteissään puun juurella katsellen tänne parvekkeelle. Minä -lähenin ja kuiskasin muutamia varoituksen sanoja hänen korvaansa. -Mutta hän oli varmaankin huomannut meikäläiset ja luullut vaaran -uhkaavan omaisiaan, sillä hän kohotti kimeän hätähuudon ja syöksyi -esiin. Silloin Tamay iski häntä päähän." - -"Kuihtukoon hänen kätensä." - -"Ja toiset heittivät peitteen hänen päälleen ja kantoivat hänet pois." - -"Tiesivätkö he, kuka hän on?" - -"Olen kuiskannut sen hiljaa monen korvaan." - -"Minne hänet on viety?" - -"Vuorille. Minä löydän hänet kyllä." - -"Pelasta Hualpa, kuninkaitten jälkeläinen, ja isäsi on saava levon -haudassaan." - -"Azual, isäni, on kuolemanhetkellään käskenyt minun pelastaa -kuninkaan; minä teen sen, jotta hänen henkensä kohoaisi aurinkoon." - -"Palkkasi on oleva suuri. Missä on Chamulpo?" - -"Hän on Lännessä ja aikoo sotia pääkaupunkilaisia vastaan; hän on -lähettänyt sanan Yucatanin mayoille, käskien heitä avukseen." - -"Hyvä, Azualin poika, sinä olet oikea maya ja tulet suureksi kansasi -joukossa. Tästä saat rahaa, sinä tarvitset sitä, lähde matkalle. Sinä -tiedät, missä minut tapaat." - -Nuori intiaani poistui nopeasti, ja Arana kertoi perheenjäsenille -heidän keskustelunsa sisällön. - -Kummastuneina kuuntelivat kaikki, ja don Antonio huomasi nyt olleensa -oikeassa otaksuessaan, että Pablo, peläten kartanon olevan vaarassa, -häikäilemättä oli syöksynyt esiin. Tämä liikutti häntä. - -Kuultuaan, että nuori intiaani aikoi lähteä Pabloa etsimään, hän -käski antaa parhaan hevosensa tämän käytettäväksi. Kiitollisena Arana -vastaanotti tarjouksen. - -"Minä pyydän lausua jäähyväiset", sanoi sitten vanha intiaani. - -"Ettekö suostu nauttimaan del Rocan vieraanvaraisuutta, señor Arana?" - -"Minun täytyy vielä tänään ratsastaa pitkä matka päästäkseni pian -omieni luo. Mutta sitä ennen kiitän teitä, señor, hyvyydestä, jota -olette osoittanut kansani lapselle. Felipe Arana on käytettävissänne -kaikissa olosuhteissa. Kapina, jonka kenraali Sarmiento on nostanut -hallitustanne vastaan, on sangen vaarallinen, koska Chamulpo, -ketchien päällikkö, on asettunut hänen puolelleen. Hän on myös -lähettänyt Yucataniin lähettiläitä kiihottaakseen sikäläisiä -maya-heimoja taisteluun. Minun vaikutuksestani yksin ovat miehet -tähän asti pysyneet alallaan, mutta tulevaisuudesta en voi taata. Jos -olisin tavannut Hualpan, nuoren kuninkaan, täällä, olisivat kaikki -mayat ehdottomasti totelleet hänen käskyjään, yksin Chamulponkin -miehet. Sen tuo konna tietää, ja siksi hän Hualpaa pelkää. Vielä -kerran toistan: kapina on vaarallinen, suojelkaa itseänne. Jääkää -hyvästi." Hän taivutti päätään jäähyväisiksi. - -Silloin Maria astui hänen luokseen, tarttui hänen käteensä ja sanoi -suloisella äänellään: "Oi, señor, te annatte minulle rakkaan veljeni -takaisin, eikö totta?" - -"Kuninkaitten jälkeläinen, señorita, Korkeimman suojeluksessa", -vastasi Arana vakavasti. - -Hän lähti ja ratsasti heti sen jälkeen pois palvelijoineen, jotka -levollisesti olivat häntä odottaneet. - -Tuskinpa olisi kukaan voinut väittää kartanonomistajan paljoa -tietävän Guatemalan valloituksesta, josta Alvarado, Ferdinand -Cortezin seuralainen, saattoi ylpeillä. Sen verran hän kuitenkin -tiesi, että hänen esi-isänsä olivat saaneet taistella monta hirveätä -taistelua, ennenkuin maan alkuasukkaat olivat kukistetut. Hän tiesi, -että maata olivat ennen hallinneet ikivanhat kuningassuvut, ja niin -syvälle kuin mayakansa nyt olikin vajonnut, oli se kuitenkin elänyt -loistavia aikoja. - -Ihmetellen ja säälien pohdittiin intiaanipojan kummallista kohtaloa, -hänen alkuasukasten silmissä niin ylhäistä sukuperäänsä, ja -ajateltiin vaaroja, jotka häntä vihollisen taholta uhkasivat. - -"Jospa he löytäisivät Pablon ja pian toisivat hänet meidän -luoksemme", sanoi Maria hartaasti ja jatkoi sitten lapselliseen -tapaansa: "Muuten, jos Pablo on prinssi, olen minäkin prinsessa, -minähän olen hänen sisarensa." - -Hänen kasvatusvanhempansa hymyilivät tälle arvonvaatimukselle, ja don -Antonio vastasi: "Hyvä, señorita, maya-prinsessana maalautamme sinut -ruskeaksi." - -Kun kartanonomistaja myöhemmin tapasi Tamayn, sanoi hän tälle -työväkensä kuullen: "Laittaudu pian matkoihisi täältä, konna. Jos -vielä hetkenkin viivyt del Rocassa, ruoskitan sinut niin, että liha -lohkeaa luista." - -Tamay loi häneen hehkuvaa vihaa uhkuvan katseen, sillä tämä kohtelu -värillisten työmiesten läsnäollessa, joita hän ylipäänsä ei voinut -kärsiä, loukkasi häntä syvästi. Hän lähti, eikä häntä sen koommin del -Rocassa nähty. - -Kului neljä, viisi päivää, Marian levottomuus ja tuska yhä kiihtyi, -ja vanhemmat, jotka häntä niin suuresti rakastivat, kärsivät hänen -kanssaan. - -Viidentenä päivänä vaquerot palasivat; he olivat havainneet todeksi, -että Pablo oli heidän takaa ajamansa joukon mukana, sillä ensimmäisen -nuotiopaikan luona he olivat tunteneet nuorukaisen saappaanjäljet. -Mutta sitten, oli joukko, joka yhä jatkoi matkaansa yksinäisten -seutujen halki, jakautunut useampiin osastoihin, jotka kulkivat -kukin taholleen. Umpimähkään he olivat seuranneet erästä joukkoa, -mutta tavanneet matkalla kapinallisjoukon, johon kuului neekereitä, -sekarotuisia ja joitakuita valkoihoisia. Polttaen ja murhaten nämä -samoilivat maata, ja töin tuskin vaquerot pelastuivat joutumasta -murhapolttajien käsiin. Koska takaa ajo näytti turhalta, he palasivat -kotiin. Heidän kertomustensa mukaan oli kapina jo levinnyt sangen -laajalle. - -Ne olivat surullisia uutisia ja saattoivat don Antonion huolestuneena -ajattelemaan lähimpiensä suojelemista. Hänen huoliaan ei suinkaan -vähentänyt suru, joka kalvoi rakastettua tytärtä lapsuudenystävän -tähden. - - - - -NELJÄS LUKU - -Verivihollisen vallassa. - - -Pablo heräsi metsässä tainnoksista, mihin tilaan ankara isku päähän -oli hänet saattanut. Häntä ympäröi piiri aseistettuja intiaaneja, -jotka ylt'ympäri sytytettyjen nuotioiden valossa synkkinä tuijottivat -häneen tummilla silmillään. - -Kului hetki, ennenkuin hänelle selvisi, kuinka hän oli tänne -joutunut; sitten muistui raju kohtaus herraskartanon edustalla -hänen mieleensä selvästi, ja sanat, jotka nuori maya-intiaani oli -kuiskannut hänen korvaansa, kaikuivat taas hänen korvissaan. - -Intiaanit olivat laskeneet hänet maahan, niin että hänen selkänsä -nojasi puuhun; tässä asennossa hän avasi silmänsä. - -Hän ei ollut haavoittunut, paksu huopahattu oli suojellut päätä. - -Hän harkitsi asemaansa ja huomasi olevansa vanki. Vapautta rakastavan -nuorukaisen kauniille kasvoille levisi ylpeä ilme, joka oli hänelle -ominainen, niin pian kuin joku häntä loukkasi tai uhkasi. - -Häntä ympäröivien miesten ilmeissä ei ollut mitään vihamielistä; -pikemmin saattoi nähdä jonkinlaista ihailua noilla tummilla, raaoilla -kasvoilla. - -Pablon hoikka vartalo, komea puku, kiiltävät ratsastussaappaat, -helmikirjontainen vyö, jalopiirteiset, nyt uhmailevan ylpeät kasvot -herättivät ihailua. Rosvomaisten miesten silmissä oli kaunis, -komeasti puettu nuorukainen kuin jalo vesa heidän heimopuustaan. - -Vanhanpuoleinen mies, jonka kasvonpiirteet olivat tylyt, astui Pablon -luo ja sanoi mayankielellä: "Meidän täytyy viedä sinut pois; teet -hyvin, jos vaieten alistut kohtaloosi, muuten täytyy minun käyttää -kovempia pakkokeinoja." - -"Jos haluat minun sinua ymmärtävän, ladron [= rosvo], pitää sinun -puhutella minua espanjankielellä." - -"Kuinka? Etkö olekaan maya?" kysyi mies espanjaksi. - -"Olen niinkin, ja saat sen kyllä vielä kokea." - -"Älä uhkaile, sinä olet vallassani." - -"Käytä valtaasi, rangaistusta et vältä." - -"Kuka minua rankaisisi?" - -"Näkymätön, iankaikkinen, joka sallii auringon paistaa, joka suunsa -henkäyksellä sinut maan päältä puhaltaa." - -Pablo oli huomaamattaan käyttänyt juhlallista kuvakieltä, ja -hänen sanansa näyttivät vaikuttavan; useimmat miehistä ymmärsivät -espanjankieltä; heidän kristinuskonsa oli vain pinnallista, -he pysyivät vielä vanhassa taikauskossaan, ja mainitessaan -aurinkoa ja tuulta, jotka olennoituina nauttivat suurta arvoa -mayojen jumalmaailmassa, Pablo kosketteli ruskeiden kuulijainsa -uskonnollisiin tunteisiin. - -Hetkisen kuluttua mies sanoi jälleen: "Mitäpä puheista! Sinun täytyy -seurata meitä, ja vastaisen kohtalosi määrää hän, jota me tottelemme." - -Tämän jälkeen hän antoi määräyksen lähteä matkaan. - -"Missä on Tenanga, Azualin poika?" - -Häntä huudettiin, mutta vastausta ei kuulunut. - -"Valkoiset ovat varmaankin ottaneet hänet vangiksi", sanoi joku. - -"Katkokoon sitten itse siteensä, meidän täytyy lähteä." - -Pablon kädet kahlittiin, hänet nostettiin muulin selkään, ja hänen -jalkansa sidottiin nahkahihnalla toisiinsa muulin vatsan alle. - -Mayat olivat kaikki tottuneita ratsastajia. - -Jotkut olivat temmanneet kekäleitä nuotiosta ja käyttivät niitä -soihtuina edellä ratsastaessaan. - -Pablo asetettiin muutamien pyssyillä ja peitsillä varustautuneiden -ratsastajien keskelle. Ja niin kävi kulku tummien puurivien välitse, -joiden lehdillä tulikekäleitten valo aavemaisesti leikitteli, autiota -tietä pitkin pohjoista kohti. - -Ääneti ratsastivat mayat, ääneti oli Pablo. - -Mutta hänen mielensä oli sitä enemmän kuohuksissa. - -Mitä hänelle aiottiin tehdä, miksi hänet raahattiin pois ja minne? -Nyt hänkin käsitti selvästi, että hyökkäys oli tarkoittanut vain -häntä. Minkä vuoksi eivät intiaanit muussa tapauksessa olisi häntä -surmanneet, vaan ainoastaan tainnuttaneet ja riistäneet mukaansa? -Nähtävästi ei myöskään ollut hyökätty kartanon kimppuun, muuten -olisivat häntä ympäröivät miehet joutuneet taisteluun tai rientäneet -pakoon. Ei, häntä yksin oli haluttu, olihan varoituskin sen selvään -sanonut. Mutta miksi? Miksi? - -Sitten uljas ja voimakas nuorukainen alkoi suunnitella pakoa, mutta -ainakin toistaiseksi se oli mahdoton. - -Silloin tällöin häntä ympäröivät miehet kuiskivat keskenään; Pablon -terävä korva havaitsi usein mayankieliset sanat: "Kuninkaitten -jälkeläinen", ja silloin luotiin häneen kunnioittavia silmäyksiä. - -Monta tuntia ratsastettuaan seurue pysähtyi kapeaan laaksoon -levähtääkseen lopun yötä. Suurin osa mayoja oli jäänyt jälkeen, ja -Pablon seurassa olivat vain johtaja ja tusina ratsastajia. - -Hänet nostettiin varovasti satulasta, mutta sitten hänen jalkansa -taas sidottiin ja hänet asetettiin istumaan nopeasti sytytetyn -nuotion ääreen. Kun häneltä kysyttiin, tahtoiko hän syödä, hän -vastasi myöntävästi, sillä hän ymmärsi, että hänen täytyi pysyä -voimissaan. Hänen kätensä irroitettiin, ja hänelle annettiin -paahdettua lihaa ja maissileipää. Joku miehistä tarjosi hänelle vettä -kurpitsamaljalla lähellä olevasta lähteestä. Pablo nukkui sitten -väsyneenä ja taisteli unissaan Alvaradon soturien kanssa. - -Auringonnousun jälkeen hänet herätettiin. Puolet niistä miehistä, -jotka olivat häntä saattaneet, oli enää jäljellä; vankina kuten -tähänkin asti Pablo sitten jatkoi matkaansa. He laskeutuivat alas -syvään rotkoon, jonka jyrkät kallioseinät kohosivat majesteettisina -lähes tuhannen metrin korkeuteen, ja ratsastivat sitä jonkin -matkaa. Sitten ohjasi johtaja heidät kapealle kalliopolulle, -ja nyt alettiin kiivetä ylös huimaavan korkeata vuorenseinää. -Hairahtumattoman tarkasti kapusivat sekä hevoset että muulit -ylöspäin; yhä huimaavammaksi kävi kulku. Tie kulki melkein koko ajan -aivan jyrkänteen reunaa. Pian näyttivät puut kuilun pohjalla vain -pikkuruisilta pensailta. Vaikka Pablolta oli kädet ja jalat sidottu -ja pieninkin muulin kompastus olisi syössyt hänet alas syvyyteen, ei -ainoakaan lihas hänen kasvoissaan värähtänyt. Viimein he saapuivat -hirvittävän rotkon partaalle; olivat tasangolla, joka kasvoi mehevää -ruohoa ja puita ja rajoittui etelässä kaunispiirteisiin vuoriin. - -Viehättävä näköala levisi siinä silmien eteen. Pablo ei koskaan -ollut käynyt muualla kuin del Rocan lähitienoilla eikä siis tuntenut -isänmaansa hämmästyttävää kauneutta ja luontoa, jossa yhtyivät eri -ilmanalojen ominaispiirteet. - -Rannikoilla ja syvemmissä laaksoissa vallitsi troopillinen ilmanala -ja kuuman vyöhykkeen uhkea kasvullisuus; kukkuloilla taas kohosi -pohjolan kuusi taivasta kohti, ja jäiset tuulet puhalsivat kulkijan -ympärillä pakottaen hänet kietoutumaan villavaippaansa. Savuavat ja -aika ajoin purkautuvat tulivuoret, jotka yhä vielä olivat asukkaiden -kauhuna, todistivat maanlaadun tuliperäisestä toiminnasta, joka -muinoin oli vuoria nostellut. - -Ratsastajaparvi lähti nelistämään, ja pian oli taas kuljettu muutama -legua [= 5,5 km] ihanaa seutua. - -Toisen kuilun reunalla, joka synkkänä ja kauhistuttavana avautui -heidän jalkainsa juuressa, pysähdyttiin. Johtaja vaihtoi väkensä -kanssa muutamia sanoja, joita Pablo ei ymmärtänyt; sitten alettiin -laskeutua alas kapeata kalliopolkua. Johtajan käskystä Pablo ratsasti -lähinnä viimeisenä, takanaan synkeännäköinen mies pitkä peitsi -kädessään. Pablon mieleen johtuivat sanat, jotka hänelle vieras del -Rocassa oli kuiskannut: "Pelasta itsesi, sinua uhkaa kuolema", ja -hän ajatteli viimeisen hetkensä tulleen. Takana ratsastavan miehen -tarvitsi vain töytäistä muulia, ja silloin sekä Pablo että muuli -syöksyisivät pohjattomaan syvyyteen. Hän ei ymmärtänyt, miksi häntä, -maan vanhojen kuningasten jälkeläistä, vainottiin; hän tunsi vain, -että hänen henkensä oli vaarassa. - -Hän rukoili, kuten häntä oli opetettu, Jumalalta apua ja alistui -sitten intiaanin koko tyyneydellä kohtaloonsa. - -Kun he olivat kulkeneet noin satakunta metriä tätä huimaavaa -polkua, he saapuivat tien vaarallisimmalle kohdalle. Kapealla -polulla, jonka vasemmalla puolen oli taivasta tavoitteleva jyrkkä -vuorenseinä, oikealla äkkisyvä, kammottava kuilu, täytyi ratsastajain -kiertää kallionulkonema. Eläimetkin tuntuivat ymmärtävän aseman -vaarallisuuden, sillä ne korskuivat peloissaan. - -Hitaasti olivat edellä ratsastajat kääntyneet kallionkielekkeen -taakse, joka kätki heidät jäljessä tulijoilta. - -Nyt Pablokin lähestyi vaarallista paikkaa. Hän ei voinut nähdä, -kuinka ratsastaja hänen takanaan kohotti peistä iskuun; hän kuuli -vain kimeän kiljahduksen, kun ratsu ja mies syöksyivät hirvittävään -kuiluun. Ylhäältä alas vyörynyt kivi oli raskaasti sattunut hevosen -päähän, se horjahti ja syöksyi alas ratsastajineen. - -Kaikki olivat kuulleet hätähuudon, mutta kukaan ei voinut kääntyä. -Muuli, jolla Pablo ratsasti, jäi vavisten seisomaan, ja nuorukainen -luuli jo viimeisen hetkensä tulleen. Mutta ponnistaen uljaan -sydämensä kaikki voimat hän kuiskasi hyväilysanoja: "_Anda hermosa! -Anda dulce!_ Astu kauniisti! Astu hiljaa!" Ja rauhoittuneena kantoi -muuli hänet turvallisesti kuolemankaarteen ympäri. - -Yhä eteenpäin kierteli polku kuilun reunaa pitkin, ja toisella -puolella kohosi vuorenseinä. Ei kukaan uskaltanut vieläkään kääntyä -satulassaan. Viimein johtaja saapui alas ja käänsi katseensa toisiin, -jotka hitaasti seurasivat jäljestä. Pablo huomasi, että miehen -kasvoille levisi intiaanille sangen harvinainen kauhun ilme, kun -hänen silmänsä kohtasivat nuorukaisen ja tyhjän paikan hänen takanaan. - -Silloin vasta toisetkin huomasivat, että äkkikuolema oli temmannut -heidän toverinsa, mutta heidän piirteensä eivät ilmaisseet muuta -tunnetta kuin kunnioittavaa kammoa, jolla he katselivat Pabloa. -Sitten eräs heistä kääntyi johtajan puoleen ja sanoi: "Sinulla -oli paha mielessä häntä kohtaan, Zabualgat, mutta sinä näet, että -näkymättömät suojelevat kuningasten jälkeläistä ja rankaisevat sitä, -joka on kohottanut kätensä häntä vastaan. Minä en enää seuraa sinua, -jos pojalle mielitään mitään pahaa!" - -"Sinä puhut hulluja sanoja. Kuka miettii pahoja? Chamulpo on käskenyt -tuoda hänet valkoihoisten luota, hän määrää, mitä tapahtuu. Ole vaiti -nyt, hän saattaisi ymmärtää meitä." - -Pablo ymmärsi häntä todella. Hän tiesi nyt, että kuolema oli astunut -aivan hänen sivuitsensa, ja kiitti Jumalaa hartaasti. Vaiti ollen -jatkettiin matkaa ja saavuttiin vähän ajan kuluttua leveämmälle -tielle, joka vei ylöspäin. Harjanteelle tultua hevoset taas -kannustettiin juoksuun, kunnes saavuttiin metsään, jossa kasvoi -tiheätä viidakkoa korkearunkoisten puitten välissä. - -Täällä he kohtasivat ratsastajan, joka näytti tuovan joukon -johtajalle jonkin sanan ja sen tehtyään jälleen poistui. - -"Meidän täytyy odottaa", sanoi johtaja, "hän ei ole siellä." - -Autiossa, ränsistyneessä majassa levättiin, ja vasta myöhään -seuraavana aamuna jatkettiin hitaasti matkaa. - -Pablo huomasi tällä aikaa, etteivät kaikki hänen saattajansa olleet -mayoja. Taaskin vietettiin yö metsässä. Pabloa vartioitiin yhä -ankarasti; nuorukaisen olisi ollut aivan mahdotonta yrittääkään -pakoon. - -Pablo pelkäsi, että luoti tai puukonisku lopettaisi hänen elämänsä -ennen pitkää; mutta sama mies, joka oli häntä puolustanut johtajan -edessä, pysyi koko ajan hänen läheisyydessään luultavasti häntä -suojellakseen. - -Synkän metsän siimeksestä he saapuivat pienelle viljellylle -tasangolle, jolla puutarhojen ja vainioiden välillä kohosi joitakin -intiaaniasuntoja. - -Erään suuremman talon lähellä majaili aseistettuja intiaaneja, -ratsu- ja jalkamiehiä. - -Pablon täytyi saattajineen odottaa metsänreunassa, sillä aikaa kuin -johtaja ratsasti talolle, laskeutui hevosen selästä ja astui sisään. - -Häntä oli nähtävästi odotettu, sillä karkea ääni tervehti häntä -seuraavin sanoin: "Sinä viivyit kauan, Zabualga." - -Mies seisoi Chamulpon, maya-kansan lähinnä mahtavimman miehen edessä. - -"Oli mahdotonta päästä aikaisemmin, kazike." - -Lyhyesti hän kertoi Pablon vangitsemisen. - -"Toivottavasti ei nuorelle miehelle ole mitään onnettomuutta -tapahtunut?" kysyi Chamulpo ja loi mieheen väijyvän katseen. - -"Ei", vastasi toinen tuokion kuluttua. "Näkymättömien nuoli kohtasi -Pantepua hänen sijastaan. Poika odottaa ulkona." - -Kazike säpsähti huomattavasti, mutta heti sen jälkeen kuvastui hänen -kasvoillaan raivo. - -"Oletko mieletön, kun tuot hänet minulle? Eikö sinulla ollut veistä -kourassasi?" - -"En uskaltanut, kazike, enkä", hän lisäsi rohkeammin, "tahtonutkaan. -Ei kukaan maya ole kohottava kättään häntä vastaan, näkymättömät ovat -hänen puolellaan." - -"Väki tietää siis, kuka hän on?" - -"Kyllä." - -"Sinä olet sen ilmaissut, roisto." - -"En, en tiedä, keneltä he ovat sen saaneet kuulla." - -"Onko hänellä merkki?" - -"Hänellä on kuningasten merkki, minä näin sen, kun hän oli -tainnoksissa." - -Pitkin askelin astui kazike edestakaisin. - -"Hänen täytyy hävitä", sanoi hän sitten, "hän käy vaaralliseksi, jos -Arana saa hänestä tietää." - -"Ole varovainen, mayat kantavat sydämessään kuninkaansa sukua." - -Kazike päästi kirouksen. "Tuo poika tänne, minä tahdon hänet nähdä. -Käske sotamiesten marssia pois ja poistu sinäkin seuralaisinesi heti, -kun nulikka on luonani." - -"Kuten käsket, mutta -- ole varovainen, herra." - -Näin sanoen hän lähti ulos sotamiesten luo. - -Pablo näki, miten sotamiehet äkkiä hälytettiin liikkeelle ja -marssivat pois. Kun he olivat kadonneet metsään, vietiin Pablo -taloon. Sisällä päästi johtaja hänen jalkansa siteistä ja saattoi -hänet päällikön huoneeseen. - -Pablo näki edessään kookkaan, vantteran miehen, jonka ruskeat -kasvot ilmaisivat kovuutta ja julmuutta. Uhkaavasti loi tämä jo -vanhanpuoleinen mies katseensa Pabloon, joka levollisena seisoi -hänen edessään. Miehen ulkonäössä oli jotakin peloittavaa ja samalla -hullunkurista. Vaikka hän olikin pukeutunut pumpulipaitaan ja -housuihin, kuten vakinaisille asuinpaikoille asettuneet intiaanit, -vaikka hänen jalkansa pistivät esiin kömpelöistä kengistä, oli hän -kuitenkin kiskonut leveille hartioilleen kauhtuneen asetakin, joka -oli hänelle ahdas eikä mennyt kiinni rinnan kohdalta. Elleivät kasvot -olisi olleet niin kauhua herättävät, olisi mies huolimatta raskaasta -ratsumiekasta, joka riippui hänen vyöllään, saanut Pablon hilpeästi -nauramaan; mutta Chamulpon julma, tiikerimäinen katse oli omiaan -tappamaan kaiken sopimattoman hilpeyden oireet. Kasvot olivat rumat -ja muodottomat, mutta niissä oli kesytöntä tarmoa, joka vaikutti -miltei pelättävältä. Mutta Pablo, jonka sydämessä kiehui viha hänen -osakseen tulleen kohtelun takia, katseli pelkoa tuntematta uhmaten -häneen. - -"Kuka sinä olet?" kysyi mies hetkisen kuluttua karkealla äänellä. - -Levollisesti vastasi nuorukainen: "Sinä tiedät sen paremmin kuin -minä." - -"Minä irroitan kyllä kielesi siteet, sinä pöllö, sinä." - -Ylenkatseellisesti Pablo kohautti olkapäitään. - -"Uskallatko sinä käyttäytyä edessäni tuolla tavoin? Tiedätkö, kuka -minä olen?" - -"Arvattavasti rosvo ja rosvoliiton jefé [= päällikkö]." - -"Roisto!" Ja mies tempasi miekan huotrastaan; mutta nähdessään Pablon -säihkyvät silmät hän antoi kätensä vaipua. - -"Mistä syystä annoit rosvojesi ryöstää minut kodistani ja kuljettaa -minut tänne?" - -"Oi, minä halusin tutustua sinuun, koska olin kuullut sinusta niin -paljon hyvää", vastasi mies ivallisesti. - -"Toivon, että saat sitä katua." - -"Niinkö arvelet? Luuletko siitä paljon vaivaa koituvan, jos annan -miesteni leikata kurkkusi poikki?" - -"Pyh, sitä et uskalla." - -"En uskalla?" vastasi Chamulpo ällistyneenä. "Sinä et tiedä, kenen -edessä seisot." - -"Minä sanoin sinulle jo, että tiedän sen, mutta orja ei rankaisematta -vuodata kuninkaitten verta." - -Kuullessaan nämä ylpeät, ylenkatseelliset sanat tuijotti kazike -nuorukaiseen kuin pelästynyt villieläin. Taaskin hän tarttui -miekkaan, mutta tälläkin kertaa hallitsi häntä pojan katse, joka -näytti tunkevan mayapäällikkön sisimpään. - -"Kuka sinä luulet olevasi, nulikka?" ärjyi hän käheästi. - -"Sen suvun jälkeläinen, jonka jalkapohjia sinun esi-isäsi nöyrinä -suutelivat", vastasi Pablo samaan sävyyn kuin ennenkin. - -"Oh, sinä luulet tietäväsi --? Sitä pahempi sinulle. Haa, käärme on -vaarallisempi kuin luulinkaan", sanoi hän kuin itsekseen. "Saadaanpa -nähdä, suojelevatko näkymättömät sinua neekereiltäkin." - -Hän töytäisi miekkansa lattiaan, ja sisään astui heti sen jälkeen -vanha neekeri, jonka koko ruumis tuntui olevan pelkkiä luita ja -jänteitä; siitä huolimatta hän näytti sangen voimakkaalta. Musta mies -loi väsyneet silmänsä tulehtuneitten luomien alta intiaanipäällikköön -ja kysyi: - -"Mitä käsket?" - -"Missä on Chimal?" - -"Ulkopuolella, herra." - -"Ovatko sotamiehet poissa?" - -"Kaikki, paitsi henkivartijat." - -"Hyvä, tule tänne." - -Neekeri astui aivan hänen viereensä, ja kazike kuiskasi hänen -korvaansa sanoja, joita Pablo, niin tarkkaan kuin ponnistikin -kuuloaan, ei voinut erottaa. - -"Hyvä, herra", sanoi tähän neekeri irvistäen niin, että hänen -kurttuiset kasvonsa kävivät entistään rumemmiksi, "se tapahtuu." - -Chamulpo lähti huoneesta, vielä lähtiessään luoden Pabloon veristä -vihaa uhkuvan katseen. Heti sen jälkeen hän kuului ratsastavan pois. - -Jäätyään Pablon kanssa kahden neekeri tarkasti nuorukaista tuokion -kiireestä kantapäähän ja vihelsi sitten. Samassa astui huoneeseen -vanha yksisilmäinen intiaani, maan tapaan pukeutuneena paitaan ja -housuihin. Ei tämänkään miehen ulkonäkö herättänyt luottamusta. -Hän loi ainoan silmänsä, joka ukon iästä huolimatta yhä säihkyi, -tutkivasti Pabloon; mutta tämä ei näyttänyt huomaavan kummankaan -kätyrin katseita. Hän oli yhtä levollinen ja tyyni kuin ennenkin. - -Intiaani nyökkäsi päätään itsekseen ja kääntyi sitten neekerin -puoleen. "Mikäs on, Abrahan?" hän kysyi espanjankielellä. - -"Tämän kananpoikasen on kazike uskonut huostaamme", kuului neekerin -vastaus. "Vie hänet kellariin, don Chimal, ja telkeä hänet sinne -lujasti; hän on kallisarvoinen poika, hoida häntä hyvin." - -Intiaani loi uudestaan silmänsä Pabloon, joka liikkumattomana seisoi -hänen edessään, kädet yhä sidottuina, ja sanoi sitten: "Seuraa minua." - -Pablo tiesi, että kaikki vastustus oli turhaa, ja seurasi häntä -levollisesi ulos. - -Kun ovi oli sulkeutunut heidän jälkeensä, nauroi neekeri ilkeätä, -rumaa naurua. - -"Et kauan pyristele, kukkoseni." - -Sitten hän meni hitaasti toisten jälkeen. - - - - -VIIDES LUKU - -Kreivi. - - -Zambo [= neekerin ja intiaanin jälkeläinen] Sarmienton hallitusta -vastaan nostama kapina oli jo levinnyt laajalle silloin, kun del -Rocassa saatiin siitä tietää. Tämä johtui siitä, että kulkuyhteydet -maassa ylimalkaan olivat huonolla kannalla; sadeaikoina saattoivat -äyräittensä yli paisuneet vuoripurot päiväkausiksi ehkäistä kaiken -liikenteen. - -Kuten del Rocassa oli otaksuttu, kutsui hallitus sotajoukon -johtajaksi vanhan kenraali Lerman, ainoan miehen, joka -menestyksellisesti saattoi vastustaa kapinallisia. -Velvollisuudentunnosta hän lähti hiljaisesta maapaikastaan -pääkaupunkiin asettuakseen hallituksen sotajoukon johtoon. Kenraali -oli hyvin suosittu sekä kaupunkien porvarien että maalaisväestön -keskuudessa; rosvo- ja murhaajajoukko, joka parhaillaan koetti tuhota -heikkoa valtiota, sitävastoin pelkäsi häntä. - -Kenraali de Lerma, joka kuului maan vanhimpiin ja ylhäisimpiin -sukuihin, oli kieltäytynyt espanjalaisen grandin arvosta ja kreivin -arvonimestä; hän eleli Guatemalassa, jossa oli syntynytkin, -tavallisena yksinkertaisena kansalaisena. Tästä huolimatta häntä -kuitenkin yleisesti sanottiin kreiviksi. - -Vanha herra istui ilmavassa puutarhahuoneessa, joka oli torille päin, -ja kirjoitti. Etuhuoneessa odottivat upseerit ja ulkona käskyläiset -hänen määräyksiään. - -Muuan adjutantti astui sisään. - -"Mikä on?" kysyi kreivi. - -"Señor Callego käskee kysymään, suvaitseeko teidän armonne --?" - -"Kuka?" kysyi vanha herra ja loi silmänsä papereistaan. - -"Señor Callego", toisti upseeri. - -"Oh, mikä yllätys! Tulkoon sisään." - -Ja huoneeseen astui vanha herra, jonka ryhti oli vielä suora. - -"Oi, ei, _caro amigo mio_, sydämellisesti tervetullut! Tällainen ilo --- oi don Fernando, sinä olet niin tervetullut!" Hän syleili tulijaa -hellästi. - -"Niin toivon, ukkoseni", sanoi vieras, joka vastasi tervehdykseen -yhtä sydämellisesti. "Tässä minut nyt saat, ja jos minua vielä voit -johonkin käyttää, olen valmis. Niin kauan kuin jäseneni vielä pysyvät -koossa, tahdon palvella isänmaatani." - -"Oi, sinä tulet erittäin sopivaan aikaan. Minä tarvitsen -järjestyskykyäsi ja vielä tänä päivänä aion presidentille ehdottaa -sinua yleisesikunnan päälliköksi." - -"Aseta minut vain, minne tahdot, voimani ja elämäni kuuluvat -isänmaalle." - -"Mistä tulet nyt, Fernando?" - -"Suoraa päätä Meksikosta. Kun kuulin kapinasta, lähdin heti matkaan -tarjoutuakseni Guatemalan palvelukseen. Saavuin myöhemmin, kuin olin -aikonut; minun täytyi näet matkustaa maitse, koska ajoissa sain -tietää kapinallisten pitävän satamaa hallussaan." - -"Valitettavasti." - -"Me valloitamme sen takaisin, Carlos." - -"Sitä toivon." - -"Me olemme niin usein taistelleet rinnatusten ja yhdessä -karkoittaneet tasavallan viholliset, ettei voitto tälläkään kertaa -voi olla lippuamme seuraamatta." - -"Suokoot sen pyhimykset." - -"Miten ovat asiat?" - -"Huonosti, ystävä, meillä ei ole aseita eikä rahoja. Ennen poljimme -armeijoja maasta, Fernando; voimmekohan nyt vielä vanhuksinakin sen -tehdä? Minä olen velvollisuutta totellen jättänyt yksinäisyyteni, -seurannut presidentin käskyä ja ottanut ylijohdon. Mutta mitä voi -päällikkö ilman sotaväkeä?" - -"Entä Sarmiento?" - -"Hänen puolellaan ovat kaikki tyytymättömät, kaikki maantierosvot ja -värilliset. Hän elää murhista ja rosvoamisesta, ja hänen valtansa -lisääntyy lisääntymistään. Viimeisten sanomain mukaan hän on jo -saapunut Rio de la Pasionille ja varustautuu marssimaan pääkaupunkia -kohti. Olen lähettänyt koko sotavoiman häntä vastaan ehkäistäkseni -hänen kulkuaan. Mutta ellen saa lisäjoukkoja eteläisistä maakunnista, -ellei San Salvador tue meitä rahalla ja aseilla ja mikäli mahdollista -väellä, näkee hän ennen pitkää tuomiokirkkomme tornit, ja meidän on -pakko vetäytyä vuorille." - -"Meidän asemamme ei siis ole kehuttava." - -"Valitettavasti ei." - -"Entä millä kannalla ovat mayat?" - -"Meikäläiset mayat ovat tätä nykyä suuressa määrin kavalan Chamulpon -vaikutuksen alaisia -- sinähän muistat hänet vielä? -- ja hän odottaa -mielihyvin, mihin suuntaan kansalaissota kääntyy, yhtyäkseen lopuksi -siihen puolueeseen, joka tuon intiaaniveijarin mielestä tuottaa -suurimmat edut." - -"Olisi hyvä voittaa hänet puolelleen." - -"Hänen kanssaan on ryhdytty neuvotteluihin. Miehellä on suuri -vaikutusvalta heimolaisiinsa, ja hän voi hyvin helposti antaa meille -kolmetuhatta urhoollista soturia; mutta hän asettaa ehtoja, joihin -emme voi suostua järkähdyttämättä valtion perustuksia." - -"Ja millä kannalla ovat mayat Yucatanissa?" - -"Toistaiseksi ei ole mitään merkkejä siitä, että he ryhtyisivät -taisteluun; mutta epäilemättä koettaa Chamulpo parhaansa saadakseen -apua tältä sotaiselta heimolta, joka niin pontevasti julisti olevansa -riippumaton Meksikosta. Jos Chamulpolla on käskettävinään parikin -tuhatta näitä uljaita ja harjaantuneita sotureita, on hän määrääjänä -Guatemalassa. Ja silloin on pelättävissä, että menetämme kaikki, mitä -voitimme karkoittaessamme espanjalaiset." - -"Tunnetko Aranan, kenraalin?" - -"Vain kuulopuheelta." - -"Minä olen tuntenut hänet jo vuosikausia, hän on älykäs ja kelpo -mies. Matkallani tapasin hänet, ja me keskustelimme maan oloista. -Hän vihaa ja halveksii Chamulpoa, mutta tuntee miehen vaikutusvoiman -heimolaisiinsa ja pelkää sitä. Olen muuten saanut Yucatanissa -oleskellessani paljon selvemmän käsityksen maya-kansojen oloista, -kuin mitä minulle ennen oli mahdollista. Yucatanissa on heillä -sananvalta, ja Meksikon hallituksella on tuskin minkäänlaista -vaikutusvoimaa heihin. Chamulpolla, sanoi Arana, joka jyrkästi -vastustaa yucatanilaisten sekaantumista meidän asioihimme, on suuri -vaikutus sukuperänsä kautta mayoihin, jotka yhä vielä hartaan -kunnioittavasti muistelevat menneisyyttään. Niinpä he sitkeän -uskollisina kunnioittavat muinaisen hallitsijasukunsa jälkeläisiä. -Tämä suku on suoraan alenevassa polvessa kuollut muutamia vuosia -sitten; mutta Chamulpo kerskuu, en tiedä, syylläkö vai syyttä, -olevansa kuningashuoneen sukua, ja tämä suo hänelle tyhmän, -taikauskoisen kansan silmissä arvoa ja valtaa. Tuo ruskea veijari -on kavala ja häikäilemätön ja suunnattoman kunnianhimoinen. Arana -vakuutti tekevänsä kaikki, mitä suinkin voi, estääkseen Yucatanin -mayoja yhtymästä taisteluun, joka hänen mielestään tuottaisi vain -turhaa verenvuodatusta hänen heimolaisilleen; mutta hän ei kykene -vastustamaan Chamulpon vaikutusvaltaa." - -"Tuo Chamulpo on oikea päälurjus, tunnen hänet kyllä. Lahjakas ja -rohkea hän kyllä on; mutta voi maata ja ennen kaikkea valkoihoisia, -jos hän pääsee valtaan! Hän tulee vuodattamaan verta virtoinaan. Oli -hauska kuulla, mitä Aranasta kerroit; tekisipä mieleni kirjoittaa -hänelle neuvotellakseni maan tilasta." - -"Tee se, Carlos, hän on kunnioitettava mies ja on varmaankin -hyvillään saadessaan jonkin omakätisen rivin kreiviltä, Doloresin -ja Chinajan taistelujen voittajalta. Kirje tapaa hänet maatilallaan -pohjoisessa." - -"Minä kirjoitan. Mutta jättäkäämme nyt täksi päivää valtiolliset -asiat. En voi sanoa, Fernando, kuinka iloinen olen tavatessani sinut -taas pitkän eron jälkeen. Sinä olet ulkomuodoltasi varsin vähän -muuttunut; sydämesi on yhä sama, sen tiedän kyllä. Hyvä, että saavuit -nyt, kun maa on hädässä." - -"Mehän olimme ystäviä nuoruuden ajoilta asti, Carlos, ja olemme -vieläkin." - -"Olemme vieläkin", toisti Lerma ojentaen kätensä ystävälle. - -"Sinä olet kai elänyt hiljaisuudessa maatilallasi kaikki nämä vuodet?" - -"Mitäpä muutakaan! Minä kukistin vallankumouksen, järjestin olot -silloin, kun viisitoista vuotta sitten tuo kurja mestitsi tarttui -aseisiin, ja palasin sitten yksinäisyyteen. Mitä oli minulla, -onnettomalla, tekemistä ihmisten joukossa?" - -"Olen surrut kanssasi, Carlos, mutta aika parantaa kaikki haavat." - -"Ei näitä", sanoi kreivi surumielisesti. "Mercedestyttäreni oli -kaikkeni, hän oli ainoa lapseni, elämänkumppanini kuva, jonka niin -varhain kadotin, hän oli ylin onneni maailmassa. Oi kuinka iloisia -olimme, Mercedes ja minä, kun hän sai pienen tyttären! Sitten puhkesi -kapina. Diego pakeni rakkaineen ja saapui onnellisesti Meksikoon. -Kun olot olivat järjestetyt ja kapinalliset kukistetut, kutsuin -hänet takaisin. Silloin täytyi hänen lähteä tuolle onnettomalle -Englanninmatkalleen, ja sitten -- sinähän tiedät kauhean lopun, -Fernando. Tuon kuolinsanoman jälkeen on elämänonneni lopussa; päiväni -ovat kuluneet hiljaisessa murheessa, kunnes isänmaa jälleen tarvitsi -minua." - -Callego katsoi häneen kummastuneena. "Mitä Englannin-matkaa sinä -tarkoitat?" - -"Lasteni viimeistä matkaa!" - -"Englantiin --?" - -"Niin, Diego aikoi siellä ryhtyä neuvotteluihin meidän puolestamme ja -ostaa meille aseita. Mutta laivasta ei koskaan sen jälkeen ole kuultu -mitään." - -"Donna Mercedes ja don Diego astuivat Acapulcossa ranskalaiseen -sotaprikiin purjehtiakseen San Joséhen." - -"Mitä sanotkaan?" huudahti kreivi hämmästyneenä. - -"Don Diego aikoi kyllä Englantiin, sen tiedän; mutta viime hetkellä -hän luopui aikeestaan ja lähti San Joséhen päästäkseen nopeammin -taistelutanterelle." - -"Mitä puhut, Fernando? Kuinka sen tiedät?" - -"Minä saatoin hänet ja hänen perheensä laivaan ja heitin heille -siellä hyvästi. Näen yhä vielä suloisen Mercedes-tyttäresi ja hänen -viehättävän pikku tyttönsä edessäni. Hän oli niin iloinen saadessaan -palata luoksesi. Vasta pari vuotta myöhemmin sain kuulla, ettei laiva -milloinkaan ollut saapunut San Josén satamaan." - -Lerma oli kalvennut kuullessaan ystävänsä puhuvan tyttärestä, joka -oli ollut hänelle niin sanomattoman rakas. - -"Astunut Acapulcossa laivaan?" - -"Suo anteeksi, Carlos, että kosketin sydämesi vielä avoimeen haavaan; -mutta asia on, kuten olen sanonut." - -"Ja sinä olet viimeinen elossa olevista, joka olet tyttäreni nähnyt?" - -"Poistuin laivasta vasta sitten, kun ankkuri jo oli nostettu." - -Kotvasen kuluttua vanha kenraali sanoi liikuttuneena: "Niin on siis -Tyyni valtameri tullut heidän haudakseen; rauha heidän sieluilleen. -Minä en tietänyt siitä mitään. Jos Diego onkin minulle kirjoittanut -matka-aikeensa muutoksesta, ei kirje ole koskaan minulle saapunut." - -"Mikä ei ollut kummallista niinä aikoina." - -"Mercedes-tyttäreni, Mariquitani!" - -Don Fernando katkaisi hiljaisuuden vasta hetkisen kuluttua. - -"Perheesi on suuri, Carlos." - -"Niin, siihen kuuluvat kaikki guatemalalaiset." - -"Sitä en tarkoittanut." - -"Tiedän sen, mutta rakkaat sukulaiseni ovat kiittämättömiä ja -vaanivat omaisuuttani." - -"Ystävä raukka -- sisaresi poika?" - -"On kuollut." - -"Mutta eikö hänellä ollut toiveita herättävä poika? Muistan hänet -vielä hämärästi." - -"Niin, toiveita herättävä; minullakin oli hänestä suuria toiveita, -kunnes huomasin, että hän oli tunnoton veitikka, joka kykeni -mihin tekoihin tahansa. Enpä ollenkaan ihmettelisi, vaikkapa hän -asettuisi kapinallisten puolelle, jos hän vain luulee sillä jotakin -voittavansa. Epäilemättä hän laskee kärsimättömästi päiviä, jotka -minulle vielä ovat suodut, ja lyhentäisi niitä mielellään, jos vain -voisi. Mutta hänen pettymyksensä kuolemani jälkeen on oleva suuri. Ei -enää hänestä." - -Molemmat vanhat ystävät juttelivat vielä kauan niitä näitä, -keskustelivat maassa vallitsevasta tilasta ja armeijasta. Señor de -Callego oli juuri poistumaisillaan, kun adjutantti astui sisään -ilmoittaen Señor de Mendezin. Kuullessaan tämän nimen Lerma ponnahti -pystyyn, ja hänen kasvonsa synkistyivät. Hetkisen aikaa hän -viivytteli vastaustaan, mutta sanoi sitten: "Tulkoon sisään." Upseeri -meni. - -"Jää, Fernando, niin saat nähdä sukulaiseni." - -Señor de Callego vetäytyi huoneen perälle, kun Luis de Mendez astui -sisään. Nuori mies tervehti liioitellun kohteliaasti. - -Kenraalin kasvoille levisi vastenmielisyyden sekainen vakavuus, ja -silmäys, jonka hän loi sisarensa pojanpoikaan, ei ollut erittäin -suopea. - -"Mikä suo minulle tämän aivan arvaamattoman kunnian, don Luis?" - -"Ensi sijassa halu saada osoittaa kunnioitustani kalliille -isosedälleni ja toiseksi isänmaata uhkaava vaara. Saatuani kuulla, -että olit asettunut sotajoukon johtoon, riensin heti tarjoamaan -sinulle käsivarttani." - -"Varsin ylevästi tehty, rakas sukulaiseni; toivottavasti tuot myöskin -hädänalaiselle valtiolle jonkin verran rahaa ja joukon täysin -varustettuja sotureita." - -Liukkaan kohteliaasti vastasi Mendez: "Tiedäthän, rakas isosetäni, -kuinka harvinaista raha nykyjään maassa on; omaisuuteni on kuitenkin -kokonaan valtion käytettävissä. Sotamiehiä en myöskään voinut -valitettavasti tuoda, sillä vaqueroihini en voi luottaa, ja intiaanit -ovat mahdottomia." - -"Joten sinä siis tuot vain arvoisan itsesi isänmaan käytettäväksi." - -"Enempää en toistaiseksi voi tarjota." - -"Ilmoittaudu siis eversti Lopezille ja astu lancerorykmentin -riveihin, joka juuri on muodostettu." - -"Annat kai minulle oman eskadroonan?" - -"Upseereiksi voin nimittää vain kokeneita sotureita; hanki itsellesi -tämä arvo uskollisella, uhrautuvalla palveluksella." - -Tuokion välähti nuorukaisen silmissä vihan liekki, mutta sitten -hän heti loi katseensa maahan ja lausui hyvin teeskentelevän -surullisesti: "Luis de Mendezin täytyy siis taistella halpana -rivimiehenä?" - -"Niin tekee moni muu jalosukuinen nuorukainen. Sinusta itsestäsi -riippuu, miten pian saavutat kapteenin arvon. Päälliköiksi tarvitsen -kokeneita sotureita." - -"Oi rakas isosetä, sinä et kohtele minua leppeästi." - -"Siksikö, etten heti paikalla koroita sinua everstiksi? Opi ensin, -osoita mihin kelpaat, silloin olet kyllä ylenevä. Minua ilahduttaisi, -jos saisin kuulla sinun kunnostautuvan taistelussa. Eversti Lopezin -tapaat Antiguassa." - -Kreivi nyökkäsi jäähyväisiksi kevyesti päätään. Mendez, jonka katse -ei voinut peittää kiihkeätä suuttumusta, kumarsi ja poistui. - -Kulmat kurtussa istui kenraali paikallaan. - -Silloin sanoi Callego: "Etköhän ollut vähän liian ankara sisaresi -pojanpoikaa kohtaan, Carlos?" - -"Toivoisinpa melkein sinun olevan oikeassa", vastasi Lerma. -"Vanhempain kuoltua otin orpopojan luokseni kasvattaakseni tulevan -perijäni oman mieleni mukaan. Suureksi surukseni huomasin hänessä -koko joukon huonoja ominaisuuksia. Minä koetin kehittää häntä -jaloksi mieheksi ja hillitä hänen huonoja taipumuksiaan; hän oppi -teeskentelemään. Poika oli epärehellinen, rahanhimoinen, julma ja -pelkuri. Hän kiusasi väkeäni, tuhlasi vastaisen perintönsä tiliin -suunnattomia summia, jotka minun täytyi maksaa. Sen ohessa tuo -sydämetön lurjus, kuten omin korvin kuulin, pilkkasi syvää suruani. -Vielä enemmän kuin tämä hänen tunnottomuutensa loukkasi minua hänen -käytöksensä kerran eräällä metsästysretkellä. Muuan haavoittunut -jaguaari syöksyi raivokkaana kimppuuni ja heitti minut maahan. Poika -seisoi vieressäni -- näen vieläkin pirullisen ilon hänen silmissään --- eikä kohottanut sormeaankaan minua auttaakseen. Ellei vanha Pepeni -samassa olisi hyökännyt avukseni surmaten pedon puukollaan, olisin -heittänyt henkeni jaguaarin kynsissä. Kelpo sukulaiseni väitti sitten -jäljestäpäin olleensa niin kauhuissaan tähteni, että oli aivan -kangistunut. Mutta minä tiesin kylliksi. Koska hän odottamatta oli -perinyt maatilan rannikolla, muutti hän sinne, ennenkuin minä ennätin -ajaa hänet talostani pois. Sellainen on tämä nuorukainen." - -"Vahinko, vahinko. Hänen ulkomuotonsa ei ole vastenmielinen." - -"Niin, myrkkykäärmeellä on välkkyvä nahka. Hän käyttää nyt -tilaisuutta hyväkseen ja lähentelee minua saadakseen nähdä, -kuinka paljon lähemmäksi hautaa olen joutunut, ja näytelläkseen -isänmaanystävän osaa; valitettavasti tunnen hänet liian hyvin." - -"Surullista, että sinulla on niin ikäviä kokemuksia ihmisen suhteen, -joka kuitenkin on läheinen sukulaisesi." - -"Niin on. Mutta kyllin tästä, Fernando, onhan meillä muutakin -ajattelemista." - -Sillä aikaa kuin molemmat vanhukset näin puhelivat, seisoi Luis de -Mendez vihan vääristämin kasvoin pimeässä eteisessä. - -"Silläkö lailla minut vastaanotat, sinä vanha äijärähjä! Sitä saat -katua! Onneksi ei tuo hellä isosetäni kuitenkaan voi estää minua -perimästä omaisuuttaan." - -Hän astui ulos, huusi peoniaan ja ratsasti hänen seurassaan pois, ei -kuitenkaan Antiguaan. - -Hetkisen kuluttua saapui näännyksiin ajetun hevosen selässä muuan -lancero kenraalin asunnolle. - -Hänet opastettiin huoneeseen, jossa Callegokin vielä oli. - -"Mikä on?" - -Sotamies ojensi paperilipun. - - "Eilen Fleaguran luona hyökkäsi suuri ylivoima kimppuumme, ja - taisteltuamme kolme tuntia kiivaasti täytyi meidän peräytyä. - Tappiot ovat suuret. Minä koetan puolustaa Colinon solia, mutta - tarvitsen välttämättä apuväkeä. - - Minas." - -Ääneti ojensi Lerma onnettomuuden sanoman ystävälleen. - -"Olitko mukana taistelussa, mies?" kysyi hän sotamieheltä. - -"Palveluksessanne, teidän armonne." - -"Mistä johtuu, että juoksitte pakoon noita kapinallisia lurjuksia?" - -"Me emme juosseet pakoon, kenraali", vastasi sotamies tuimasti, "me -taistelimme uljaasti, kunnes kapinalliset saartoivat heidät kolmelta -puolelta. Silloin me hitaasti peräydyimme, ja eversti Minas lähetti -minut tuomaan sanaa teidän armollenne." - -"Hyvä, poikani", sanoi kenraali suopeasti, "ota tämä kultaraha", hän -ojensi miehelle puolen unssinkolikon, jonka arpinen soturi myhäillen -pisti taskuunsa, "ja levähdä nyt, olet arvattavasti ratsastanut -kiivaasti". - -"Tuhannet kiitokset, teidän armonne", vastasi mies ja poistui -huoneesta kunniaa tehden. - -"Tuho lähenee", sanoi kenraali synkkänä. "Minas on rautainen soturi, -ja vaikeata on saada häntä perääntymään. Tule illalla taas luokseni, -Fernando, minä jakelen muutamia käskyjä ja lähden sitten presidentin -luo. Näkemiin, Fernando." - -Señor Callegon lähdettyä astuivat huoneeseen päivystävät adjutantit, -joille kenraali antoi käskynsä. Nopeat lähetit lähtivät viemään niitä -määräpaikkoihinsa. - - - - -KUUDES LUKU - -Pako. - - -Yksisilmäinen intiaani kuljetti Pablon ensin portaita alas ja sitten -jonkin matkaa pitkin himmeästi valaistua käytävää. Viimein intiaani -seisahtui raskaan puuoven eteen ja tuijotti ainoalla silmällään -Pabloon, joka levollisesti kesti hänen katseensa. - -Sitten intiaani nyökkäsi aivan kuin osoittaakseen, että hänen tutkiva -katseensa oli löytänyt, mitä etsi, ja sanoi matalalla äänellä: -"Rukoile näkymättömiä, minä en voi mitään tehdä." - -Hän avasi oven, antoi Pablon astua sisään ja sulki sen jälleen. Pablo -tunsi joutuneensa mahtavan, häikäilemättömän ja julman miehen käsiin, -joka hankki hänelle pahaa. Sekä neekerin että yksisilmäisen intiaanin -käytös ennusti pahaa: viimeksimainitun sanat olivat tosin hyvässä -tarkoituksessa lausutut, mutta ne kajahtivat Pablon korvissa kuin -kuolinkellot. Kuitenkaan ei hänen sydämensä tuntenut pelkoa. Uhmaten -ja tyynenä hän odotti kohtalonsa ratkaisua. - -Sitten liukui koko hänen lyhyt elämänsä kuin unennäkö hänen sielunsa -silmäin editse. Jo varhain oli kova kohtalo temmannut hänet tieltä, -jota hän oli määrätty kulkemaan, ja nyt taaskin vuosien kuluttua oli -sen armoton käsi tarttunut hänen nuoren elämänsä ohjaksiin. - -Mitä hän oli tehnyt joutuakseen näin verenhimoisen kohtalonoikun -uhriksi? - -Oliko hänen rinnassaan oleva merkki ja hänen kuninkaallinen -sukuperänsä, josta hän nyt vasta muutamia päiviä sitten oli saanut -tietää, syynä siihen, että häntä nyt kuolema uhkasi? Muuta syytä ei -voinut olla. - -Vähän hän tiesi kansastansa, mayojen kansasta, vain sen hiukkasen, -mitä tigrero hänelle oli kertonut ja kirjat ilmoittaneet; -yksinäisessä kartanossa hän ei ollut oppinut tuntemaan maansa oloja; -mutta nuoren varoittajan kysymys: "Oletko Nezualpillin jälkeläinen?" -oli herättänyt myrskyn hänen rinnassaan. Hän tunsi tämän viimeisen -sankarillisen maya-kuninkaan nimen, hänen, joka espanjalaisten -miekkoihin oli henkensä heittänyt. Hänellä oli salaperäinen merkki, -hän oli satojen kuninkaiden jälkeläinen, ja hän oli valmis kuolemaan, -kuten kuninkaan arvolle sopi. - -Tamay, jota hän oli uskonut, ainoa hänen kansastaan, joka häntä oli -lähestynyt, oli hänet pettänyt. Miksi? - -Raaka, julma kazike, jonka edessä hän juuri äsken oli seisonut ja -jonka käskystä hänet oli kavalasti ryöstetty kodistaan, pelkäsi -häntä, kuninkaan poikaa. Hän oli sen äsken selvästi tuntenut. Mutta -mistä syystä? Saattoiko hallitsijain jälkeläisillä enää olla mitään -vaikutusvaltaa maassa, joka jo vuosisatoja oli ollut Espanjan ja -jossa punanahat olivat vain orjia? - -Kuinka kohtalo oli hänelle kova. - -Valkoihoisten halveksimana ja tästä halveksimisesta syvästi kärsien -hän oli elänyt elämäänsä, kunnes äkkiä salaman tavoin hänelle -näyttäytyi häikäisevä tulevaisuus kuin unikuva, joka heti taas -haihtui syvään pimeyteen. - -Hän oli varma siitä, että neekeri ja yksisilmäinen intiaani -aikoivat suorittaa pyövelintyön, joka kuilun reunalla äskettäin oli -epäonnistunut. Mutta jos Jumala kerran oli häntä auttanut, miksi Hän -nyt hänet hylkäisi? - -Hänen ylpeyteensä ja mielenlujuuteensa yhtyi vilpitön, lapsellinen -usko maailman Vapahtajaan. Hän oli harras kristitty. - -Tamayn kuiskaukset vanhoista jumalista, jotka vielä edelleen elivät, -eivät olleet häneen mitään vaikuttaneet enempää kuin kuvaukset, jotka -hän oli lukenut isäinsä jumalanpalveluksesta. - -Isä Bernardo oli kasvattanut hänet totiseen jumalanpelkoon. - -Nuorukaisen hurja uhma suli hiljaiseksi alistumiseksi Jumalan tahtoon. - -Hänen elämänsä loistava tähti Mariquita säteili nytkin pimeässä -yössä, ja hän ajatteli tyttöä hiljaisesti kaivaten ja rakkaudella. - -Viimein hänen täytyi väkivalloin riistäytyä mietteistään ja -kiinnittää ajatuksensa kaameaan todellisuuteen. - -Hänen silmänsä olivat jo vähitellen tottuneet kellarin pimeyteen. -Hän oli holvissa, jonka muuratuissa seinissä oli siellä täällä -komeromaisia syvennyksiä. - -Holvin kalustona oli penkki ja muutamia nelikulmaisia kiviä. - -Yksi ainoa ovi, sama, josta hän oli tullut, johti tähän maanalaiseen -kellarimaiseen huoneeseen. Hänen kätensä olivat sidotut; mutta -veitsi, jota hän maansa tavan mukaan kantoi vyössä selässään, oli yhä -vielä paikoillaan. Hänen ryöstäjänsä eivät olleet huomanneet ottaa -sitä herrastapaan pukeutuneelta nuorukaiselta. - -Vaikka Pablo järkkymättömän rauhallisena odottikin kohtalonsa -ratkaisua ja oli valmis vaikeroimatta kestämään pahimmankin, ei -itsesuojeluvaisto suinkaan silti ollut kuollut tässä henkisesti ja -ruumiillisesti voimakkaassa nuorukaisessa. Jos vielä oli pieninkin -mahdollisuus taistella, niin hän aikoi taistella viimeiseen hetkeen. - -Hänen siteensä vaivasivat häntä nyt, kun ajatusten pyörre hetkeksi -oli asettunut. - -Hänen katseensa osui kiveen, joka oli maassa. Hän astui sen luo, -koetti sitä ja huomasi, että sillä oli terävät reunat. Heti paikalla -hän alkoi kihnata ranteitaan sitovaa nuoraa kiven särmää vasten, -tuokio vain, ja hän oli vapaa. Hän hieroi puutuneita ranteitaan ja -tarttui, kun ne olivat saaneet entisen jäntevyytensä, melkein hurjan -riemukkaasti puukkoonsa. - -"En siis ainakaan kuole aseetonna", sanoi hän sitten. Hän seisoi pää -pystyssä leimuavin silmin kuulostaen pienintäkin ääntä. - -Hiljaisuus, kuolonhiljaisuus vallitsi hänen ympärillään; hän kuuli -oman hengityksensä, oli kuulevinaan sydämensäkin sykkivän. - -Äkkiä hän hätkähti: hänen korvansa erottivat hiljaista sihinää. - -Käärmekö se oli? - -Ääni uudistui, ja nyt hän oli varma siitä, että se lähti ihmisen -suusta ja että sen tarkoituksena oli herättää huomiota. Hän vastasi -siihen sihisten hiljaa, mutta terävästi. - -Nyt hän erotti sanoja, mutta ei voinut niitä ymmärtää, epäselvinä -ja heikkoina ne tunkeutuivat hänen korvaansa. Mistä ne tulivat? Ei -ainakaan ovesta. Mistä? - -Taaskin kuului ääni, puhuttiin. - -Hän kulki seiniä hapuillen tarkoin kuunnellen; silloin -- nyt kuului -selvästi: "Kuuletko minua?" kysyttiin mayankielellä; ääni tuli -ylhäältä, tunki holvikaton läpi. - -"Minä kuulen sinua", vastasi Pablo hiljaa, "kuka olet?" - -"Sama, joka sinua varoitti, kuninkaitten jälkeläinen, kun vihollisesi -saapuivat." - -Pablon sydän sykki rajusti toivosta. "Oi puhu!" - -"Minun täytyy tietää, puhuttelenko Hualpaa, Jungunan poikaa; onko -sinulla kuninkaan merkki rinnassasi?" - -"On." - -"Varo pettämästä minua, se koituisi kuolemaksesi; vain kuninkaitten -jälkeläisen tahdon pelastaa." - -"Minä en sinua petä." - -"Hyvä. Ovatko kätesi vapaat?" - -"Ovat." - -"Minä lasken sinulle suopungin, kiipeä sen avulla ylös." - -Heti sen jälkeen laskeutui palmikoidun suopungin silmukka holviin -ylhäältä. Pablo tarttui siihen nopeasti ja kiipesi sitä myöten ylös. -Hän pääsi katolle, ja nyt vasta hän huomasi aukon, josta suopunki oli -laskettu alas; se oli kyllin suuri, jotta hänen solakka ruumiinsa -mahtui tunkeutumaan sen lävitse. Hän nousi yhä ylemmäksi ja joutui -savupiipun kaltaiseen muurattuun torveen; ylhäältä käsin kajasti -valoa heikosti, tuskin huomattavasti. Torvi johti ylöspäin tehden -mutkan. Vetäen itseään rivakasti käsillään ja ponnistaen jaloillaan -muurista Pablo pääsi yhä ylemmäksi. Valo kävi kirkkaammaksi. -Hän näki edessään ihmisolennon, ja kohta sen jälkeen hän joutui -torvesta tiheään zeiba-pensaikkoon, jonka yli jättiläispuu levitti -oksiaan. Hänen edessään seisoi intiaaninuorukainen, joka tervehti -häntä hymyillen, mutta samalla nosti sormen suulleen varoituksen -merkiksi... Nopeasti pelastaja veti sitten suopungin ylös ja laski -varovasti litteän kiven aukon suulle, josta Pablo oli tullut, -kuitenkaan sulkematta sitä kokonaan. - -"Ollos tervehditty, Jungunan poika", sanoi nuorukainen sitten -kuiskaten, "minä olen Tenenga, Azualin poika, ja minut on lähetetty -auttamaan sinua vihollistesi käsistä". - -Pablo loi silmäyksen nuorukaiseen, joka seisoi hänen edessään -harmaassa hämärässä. Tenenga oli pitkä ja solakka ja vain joitakin -vuosia vanhempi pelastamaansa nuorukaista. Hänellä oli yllään vihreä -metsästysmaita, sääriä peittivät korkeat nahkasäärystimet; hänen -kasvonsa olivat miellyttävät, ja katse, jonka hän loi Pabloon, oli -samalla ystävällinen ja ihaileva. - -"Näkymättömille olkoon kiitos, minä saavuin oikeaan aikaan, kuninkaan -poika." - -"Kuinka saatoit tuntea vankilani, ystäväni?" - -"Tunsin sen isäni ansiosta, joka oli kaikkien Chamulpon salaisuuksien -perillä. Näkymättömät johtivat askeleni tänne." - -"Mutta tuntevatko neekeri ja yksisilmäinenkin tämän salaisuuden?" - -"En usko -- hiljaa!" - -Hän painoi korvansa torven kapealle suulle ja viittasi Pabloa -tekemään samoin. - -Selvästi kuulivat nuorukaiset seuraavat espanjankieliset sanat: "Sinä -olet päästänyt hänet pakoon, sinä intiaanikonna; kazike revittää -sinut kappaleiksi siitä hyvästä." - -"Älä hulluttele, don Abrahan, mitä minä pojasta välittäisin?" - -"Chamulpo ruoskittaa meidät kuoliaiksi. Missä hän on? Missä hän on? -Keksi neuvo, Chimal, henkemme on kysymyksessä." - -Pablo kurkisti pimeään aukkoon ja huomasi alhaalla valoa; noilla -molemmilla oli varmaankin soihdut tai lyhdyt käsissään. - -"Heillä on valoa", kuiskasi hän Tenangan korvaan. - -Tämä nyökkäsi hymyillen ja vastasi samoin hiljaa: "Siitä ei heillä -ole mitään hyötyä." - -Aukkoa oli tosiaan mahdoton nähdä, se kun oli samanvärinen kuin -holvin muuraus. - -"Tässä on köysi, jolla hän oli sidottu -- missä on ihminen?" - -"Henget ovat vieneet hänet." - -Silmänräpäyksen vallitsi hiljaisuus, sitten sanoi neekeri, -huomattavan vapisevalla äänellä: "Tule, Chimal, päästäkäämme -verikoirat irti, ne eivät pelkää henkiä." - -Nämä sanat kuuli Tenangakin. Pablo katsahti häneen kysyvästi. - -"Älä pelkää minä olen sirotellut niiden kuonolle hienoksi jauhettua -pippuria, ne eivät koko päivänä kykene vainuamaan; sitäpaitsi -ympäröivät nämä orjantappurat meitä läpipääsemättömänä muurina." - -Molemmat nuoret intiaanit kuuntelivat taas äänettöminä. - -Hetkisen kuluttua kuului neekerin toruva ääni, tällä kertaan maan -päältä, ja koirien ulvontaa. - -"Ne ovat hulluja, nuo pedot; katso, Chimal, kuinka ne ovat -vimmoissaan ja lakaisevat kuonoillaan maata." - -"Sulje ne takaisin koppiinsa; näkymättömät ovat temmanneet pojan -ilmojen kautta." - -"Oi", ähki neekeri, "olen kuoleman oma. Mene, don Chimal, nouda -Huntoh, zapoteki; hän palasi eilen kotiin, hänen täytyy auttaa meitä." - -Tenangan silmät leimahtivat, kun Huntohin nimeä mainittiin, ja hänen -kätensä tarttui lujemmin pyssyyn. - -"Tunnetko zapotekin?" - -"Tunnen hänet", kuului synkkä vastaus. - -"Onko hän vaarallinen?" - -"On. Hän on taitava metsästäjä, mainio jälkienhakija ja verraton -ampuja. Jos hän pääsee jäljillemme, uhkaa meitä tosiaankin vaara, -mutta vain siihen asti", jatkoi hän hitaasti ja pontevasti, "kunnes -hän seisoo pyssyn kantaman päässä minusta. Azualin poika osaa myöskin -ampua." - -Neekerin ja yksisilmäisen äänet olivat häipyneet; ei hiiskahdustakaan -kuulunut tiheään pensaikkoon, jossa molemmat nuorukaiset -piileskelivät. - -Pablo katsahti seuralaisensa synkkiin kasvoihin. "Onko hän -vihollisesi, Tenanga?" - -"Minun käteni on surmaava hänet, ja hän tietää sen." - -Hetkisen kuluttua Pablo kysyi: "Mitä nyt teemme?" - -"Meidän täytyy lähteä vuorille, Jungunan poika, mutta sitä ennen -täytyy sinun saada toiset vaatteet ja pyssy. Osaatko ampua?" - -Leimuavin silmin vastasi Pablo: "Minun aseeni antaa varman kuoleman. -Mutta tähän asti en ole sitä laukaissut muita kuin metsänpetoja -vastaan." - -"Se on hyvä. Me tarvitsemme kyllä vielä tuliaseita." - -"Mistä saamme minulle pyssyn?" - -"Odota. Minä olen Chamulpon metsästäjä, kuten isänikin oli; Chamulpo -lainaa sinulle aseita ja vaatteita." - -Pablo katsahti häneen epäluuloisesti. - -Tenanga huomasi sen ja sanoi: "Älä pelkää, kuninkaitten jälkeläinen, -minut on lähetetty pelastamaan sinut vihollistesi käsistä, ja -näkymättömät auttavat minua. Ainoastaan Huntoh huolestuttaa minua. -Jos hän tulee tänne ja huomaa, että koirat ovat saaneet pippuria, hän -arvaa heti minun olevan näillä mailla." - -"Eikö meidän olisi paras lähteä nyt heti? Emmekö voi hankkia hevosia -itsellemme?" - -"Meidän täytyy mennä metsään. Se yksin voi suoda meille turvan. Mutta -sitä ennen täytyy sinun saada toiset vaatteet." - -"Eikö zapoteki tunne kellarin salaisuutta?" - -"Ei. Sitä ei tunne kukaan muu kuin Chamulpo ja minä; mutta kazike ei -tiedä, että isäni on ilmaissut salaisuuden minulle." - -"Minä seuraan sinua sokeasti, pelastajani, taivas meitä suojelkoon." - -"Meidän täytyy odottaa tässä, kunnes tulee pimeä; olisi vaarallista -lähteä liikkeelle, niin kauan kuin aurinko vielä on taivaalla." - -Samassa he kuulivat ratsujoukon kavioiden kapsetta. - -Hetkisen kuluttua kuului karkea ääni. "Hei, Abrahan, vanha neekeri, -missä piileksit? Missä on musta kuvatus? Abrahan!" - -"Tässä, señor", vastasi neekerin käheä ääni. - -"Missä on kazike?" - -"Hän ratsasti itäänpäin, señor." - -"Sehän sattui pahasti, olisin mielelläni häntä tavannut. Aurinko -laskee, meidän täytyy jäädä tänne, miehet. Hanki meille lihaa, -Abrahan, ja hevosille heiniä." - -Nuorukaiset kuulivat kaiken aivan selvästi, he kun olivat aika -lähellä Chamulpon asuntoa. - -"Haittaako ratsumiesten tulo meitä, Tenanga?" - -"Ei, se on hyväksi. Se antaa ajattelemista neekerille, joka voisi -muuten meitä vahingoittaa, ja sekoittaa jälkemme. Olen levoton -kuultuani zapotekin uskaltaneen saapua taas näille seuduin; minun -täytyy vastata hengestäsi, Jungunan poika." - -"Kenelle?" - -"Isäni hengelle", vastasi nuori maya vakavasti. "Sinä saat vielä -tietää kaikki", hän lisäsi. - -Yö läheni, tähdet loistivat tummalla taivaalla, yölepakoita ja -kiiltomatoja liikkui pimeässä, ja tuuli suhisi puitten latvoissa. -Nuorukaiset kuulivat nuotion ympärillä majailevien ratsumiesten -naurua ja pilapuheita. Viimein sanoi Tenanga: "Nyt peitämme jälkemme -takaa ajajiltamme; sinun jälkesi tuntee tuhansien seasta." - -Hän leikkasi puukollaan koko joukon köynnöskasvien varsia ja kääri ne -tiukasti Pablon ratsusaappaitten ympäri. Samoin hän teki itselleen. - -"Nyt Huntohin on vaikea tuntea jälkiämme. Seuraa nyt minua, mutta -varo orjantappuroita, niistä voi saada pahoja haavoja." - -"Minä tunnen metsän. Mutta miten pääsemme tämän orjantappuraseinän -läpi?" - -"Saatpa nähdä." - -Tenanga heittäytyi pitkälleen maahan ja ryömi varovasti eteenpäin. -Heti hänen jäljessään tuli Pablo hitaasti ryömien. Kun he saapuivat -vaaralliselle orjantappuraseinälle, jonka kovat, neulanterävät okaat -olivat kahden, kolmen tuuman pituiset, Tenanga pysähtyi. Hänen -varovasti hapuileva kätensä tarttui orjantappuroihin ja veti pois -taitavasti toisten joukkoon sovitetun irrallisen orjantappurakimpun. -Hän nosti sen paikaltaan, ja silloin avautui piikkimuuriin aukko. -Hän käski Pablon kulkea polvillaan aukon läpi varovasti, ettei -haavoittuisi. - -Pablo oli siksi kokenut metsämies, että hyvin osasi varoa hirvittäviä -orjantappuroita, joiden repimät haavat paranivat varsin hitaasti. -Mutta hänen vaatteensa vahingoittuivat aika tavalla. Kun he saapuivat -sananjalikkoon, joka kohosi orjantappurapensaiden takana, sulki -Tenanga taas orjantappurakimpulla, jota hän oli raahannut mukanaan, -ainoan aukon vaarallisessa muurissa. Vanha taikausko, jota Chamulpo -hartaasti kannatti, esti orjantappurapensasten hävittämistä. -Intiaanit uskoivat näet henkien asustavan siinä ja niiden -karkoittamisen tuottavan turmiota. - -Tenanga ja Pablo hiipivät sitten korkeiden sanajalkojen ja -laakeripensasten välitse. Tenanga liukui edellä kuin varjo läheistä -korkearunkoista metsää kohti. Sinne päästyään he oksien välistä -tarkkasivat nuotion ympärillä makailevia ratsumiehiä. Sitten Tenanga -viittasi Pabloa kulkemaan eteenpäin. Hänen terävä silmänsä ei nähnyt -neekeriä, ei yksisilmäistä eikä zapotekia. Varovasti he kahlasivat -viidakkojen lävitse. Viimein Tenanga tunkeutui sanajalkojen ja -nuorten palmujen muodostamaan tiheikköön ja pysähtyi matalan kallion -eteen. - -"Meidän täytyy mennä maan alle, Jungunan poika." - -"Minä menen minne sinäkin, ystäväni!" - -"Älä pelkää." - -"En pelkää mitään; mene!" - -"Ojenna minulle kätesi, tässä on portaat." Molemmat astuivat pimeään -aukkoon ja laskeutuivat kiemurtelevaa tietä alas noin viisikymmentä -porrasta. Sitten Tenanga pysähtyi. - -Vallitsi hiljaisuus ja synkkä pimeys. Ei hiiskahdustakaan yläilmoista -tunkeutunut tänne. - -Nuori maya sytytti tulitikulla tervaksisen männynsäleen, jonka kolkko -loimu valaisi vain lähimmän ympäristön. - -Pablo näki luonnon muodostaman kallioluolan. Hänen jalkainsa juuressa -oli vesilätäkkö, jonka ääressä oli muutamia saviastioita. Pimeä -käytävä johti toisiin maanalaisiin kammioihin. - -"Sano minulle, pelastajani ja ystäväni, missä olemme?" kysyi Pablo -hiljaa. - -"Syvyyden lähteellä. Täältä noutivat vuosisatoja sitten kansalaisemme -vettä; katso, tuossa on vielä heidän ruukkujansa. Ei kukaan ole sen -koommin niihin koskenut." - -"Ihmeellistä", sanoi Pablo kummastelevalla äänellä. - -"He kävivät täällä luultavasti vain hädän hetkellä, kun viholliset -väijyivät ulkopuolella; tällaisia lähteitä on useissa paikoin -maatamme." - -"Ja sen jälkeen kuin kansani kukistettiin, ei näitä maanalaisia -lähteitä ole käytetty. Ihmiset eivät enää uskalla lähestyä luolaa, -he luulevat pahojen henkien täällä majailevan. Paitsi kazikea olemme -ainoastaan isäni ja minä käyneet tässä luolassa. Vain harvat tuntevat -sisäänkäytävän, ja hekin kammoavat ja pakenevat sitä." - -"Mitä kazike täällä tekee?" - -"Tämä on hänen salainen piilopaikkansa. Isästä poikaan on aina -periytynyt ikivanhan kellarin salaisuus, jonka sinäkin nyt olet -oppinut tuntemaan. Minun isäni sai sen tietää Chamulpolta ja minä -häneltä. Tule, kuninkaitten jälkeläinen, tule katsomaan." - -Hän kulki palava tervaslastu kädessään viereiseen luolaan. - -Hämmästyksekseen Pablo huomasi, että se oli sisustettu asuttavaksi. -Oli kaappeja, arkkuja, vuode. Seinillä riippui vaatteita, satuloita, -suitsia, suopunkeja; kaikkialla oli aseita: pyssyjä, peitsiä, -miekkoja. - -"Näet", sanoi Tenanga, "että kazike on laittanut itselleen asunnon -tänne. Sinun pitää nyt lainata häneltä pyssy ja metsästyspuku; -hänellä on mainioita aseita, joita hän on saanut amerikkalaisilta." - -Pablo valitsi kaksipiippuisen luodikon, tarkasti sitä ja painoi sen -poskelleen. Se oli hyvää tekoa ja sopi hänelle mainiosti. - -"Varusta itsesi ampumatarpeilla, Jungunan poika; tuolla on luoteja, -ruutia, sytyttimiä", puhui Tenanga osoittaen erästä arkkua. "Minä -haen sinulle vaatteita." Sillä aikaa kuin Pablo haki itselleen -ampumatarpeita, otti Tenanga hänelle seinältä metsästyspaidan ja -valitsi kevyet nahkakengät ja pehmeästä lehmännahasta tehdyt korkeat -säärystimet. "Vaihda vaatteita, valtias, ja laskeudu levolle. -Huomenna tarvitset voimia." - -"Jäämmekö tänne yöksi?" - -"Kunnes tähdet alkavat kalveta; meidän täytyy odottaa päivää -voidaksemme liikkua metsässä." - -Pablo pukeutui upo uuteen, kauniiseen ja intiaanitapaan koristeltuun -metsästyspaitaan. Tenanga riisui häneltä saappaat, sitoi toimeliaasti -hänen jalkoihinsa paulakengät ja sääriin pitkät säärystimet. Vyö, -pieni lakki ja metsästyslaukku täydensivät puvun. - -"Laskeudu nyt levolle, valtias, Tenanga valvoo vieressäsi." - -Pablo oli todellakin sanomattoman väsynyt. Hän heittäytyi vuoteelle -ja vaipui pian uneen. Tenanga istui hänen pääpohjissaan hyräillen -kansansa ikivanhoja lauluja. - - * * * * * - -Kun loistavat tähdet alkoivat vaaleta, herätti nuori maya -kuninkaitten jälkeläisen. - -Pablo heräsi voimistuneena syvästä unestaan. - -Hän katseli omituista, vain tervaspäreen valaisemaa ympäristöä -ikäänkuin unelmaa, ja hänen mieleensä kuvastui kaukainen koti, -hiljainen maakartano meren rannalla, don Antonio, lempeä señora, -suloinen Mariquita; mutta samalla hän tunsi uudelleen rautakäden, -joka oli tarttunut hänen nuoreen elämäänsä ja heittänyt hänet -kuolemanvaaroihin. Pyhimykset olivat häntä auttaneet, ja hän -kiitti heitä kaikesta sydämestään. Mutta kaikkia muita ajatuksia -kirkkaampana kajasti tietoisuus, että hän polveutui suvusta, joka -muinoin oli hallinnut maata ja jonka muistoa jälkipolvet yhä vielä -pitivät pyhänä. - -Joskin pahat voimat koettivat tuhota häntä, kuninkaitten jälkeläistä, -tunsi hän vierellään kulkevan hyvän enkelin, joka suojellen -levitti siipensä hänen ylitseen. Sillä aikaa kuin Pablo nukkui, -oli Tenanga hävittänyt kaikki jäljet, joista olisi voinut päättää -vieraitten majailleen tässä Chamulpon piilopaikassa. Nyt hän ojensi -Pablolle suklaalevyn, jonka oli löytänyt Chamulpon varastosta, sekä -maissileipää omasta metsästyslaukustaan; vedellä he sammuttivat -janonsa. Tenanga täytti vielä ruutisarven ja luotipussin, otti -palavan päreen ja virkkoi: "Jos suvaitset, valtias, niin lähdemme." - -Pablo, joka näytti hyvin sotaiselta metsästyspuvussaan, -kaksipiippuinen luodikko olallaan, mutta jonka luontaista soreutta -ei karkea pukukaan voinut peittää, taivutti päätään suostumuksen -merkiksi. - -Tenanga astui portaita ylös ja sammutti päreen. - -Oli vielä yö; pimeys ympäröi heitä heidän seisoessaan -jättiläiskokoisten setri-, chicazamote- ja mahonkipuitten alla. - -He astuivat raikkaaseen aamuilmaan. Tenanga oli vaihtanut omat -jalkineensa Chamulpolta lainaamiinsa; hän oli kerrassaan mestari -keksimään keinoja jälkienhakijain pettämiseksi, olihan hän -itsekin taitava rastreador [= jälkienhakija] ja tiesi, kuinka oli -meneteltävä, jotta ei Huntoh-urkkija saisi heistä selkoa. - -Hän kulki edellä pensaikkojen lävitse, jotka olivat miltei -läpipääsemättömät; mutta kokeneena metsänkävijänä hän ei käyttänyt -tietä raivatakseen terävää veistään, hyvin tietäen, että se olisi -herättänyt epäluuloja. - -Päivä koitti, ja luonto heräsi unestaan. Papukaijat kirkuivat, -pitkähäntäiset apinat hyppelivät oksatta oksalle, aamun suloiset -laulajat kajahduttivat iloisia liverryksiään. Jättiläispuiden latvoja -punasi aamuauringon kultainen hohde, mutta niiden juurella vallitsi -hämärä, joka ei keskipäivälläkään väistynyt. - -Tenanga astui eteenpäin rivakasti ja tottuneesti kuten ainakin -metsäneläjä, noudattaen koko ajan suurta valppautta; hänen -kintereillään seurasi notkein askelin Pablo, joka myöskin hyvin tunsi -aarniometsän salaisuudet. - -Kauas kaikista ihmisasunnoista johti heidän tiensä. Lintujen laulu -oli jo kauan sitten vaiennut. Hämärän metsän syvää hiljaisuutta -häiritsi vain silloin tällöin jokin ohitse kiitävä iguana [= iso, -syötävä sisilisko] tai puuhun kiipeävä tlamototlis [= pieni orava]. - -Nuorukaiset, jotka kumpikin olivat poikkeuksellisen jänteviä ja -harjaantuneita, astuivat yhtä mittaa, kunnes helle kävi rasittavaksi; -silloin he istuivat lepäämään erään lähteen reunalle. Tenanga ei -ollut matkalla jättänyt käyttämättä mitään mahdollista varokeinoa -vaikeuttaakseen takaa ajoa, niin suuresti hän pelkäsi zapotekia. - - * * * * * - -Sillä aikaa kuin nuorukaiset vielä olivat matkalla, saapui Chamulpo -vastoin palvelijainsa odotusta takaisin laaksoon; häntä seurasi -ratsastajaparvi, joka oli hänelle henkeen ja vereen uskollinen. - -Abrahan-neekeri astui häntä vastaan ovelle matelevan nöyränä, -yksisilmäinen intiaani sitävastoin näytti vakavalta. - -"Hei, musta lurjus", lausui kazike Abrahanille hyväntuulisena, -"kuinka holhokkisi jaksaa?" - -"Pahat henget ovat liikkeellä, herra valtias, me emme voineet niille -mitään." - -Silmänräpäyksessä muuttuivat maya-päällikön kasvot synkeiksi kuin yö. - -"Mitä tarkoitat? Jos olet laiminlyönyt velvollisuutesi, niin saat -pelätä pahinta." - -"Ei mitään ole laiminlyöty, valtias, ei mitään, tunnethan Abrahanin." - -"Mitä on tapahtunut? Missä on hän, jonka uskoin huomaasi?" - -Änkyttäen neekeri vastasi: "Pahat henget ovat hänet vieneet. Hän on -poissa." - -Kazike päästi raivoisan kiljahduksen. - -"Kurja orja, sinä olet päästänyt hänet pakoon." - -Pitkä murhapuukko välähti vimmastuneen miehen kädessä. - -Neekeri vapisi hallitsijansa raivoa, mutta seisoi hievahtamatta, -alistuvana. - -Se pelasti hänen henkensä. - -Kotvasen kuluttua Chamulpo käänsi raskaasti hengittäen -tiikerinsilmänsä intiaaniin ja lausui: "Puhu sinä, Chimal." - -"Näkymättömät ovat hänet vieneet, kazike, me olemme vain ihmisiä." - -Kazike hillitsi kammonsekaisen vihansa ja sanoi levollisemmin: "Puhu!" - -"Minä vein hänet alas ja suljin hänet kiviholviin, joka on syvällä -maan alla; telkesin hänet sinne, hän ei voinut paeta; rangaiskoot -minua näkymättömät, ellen puhu totta. Kun menimme sinne, Abrahan ja -minä, tehdäksemme hänestä lopun, oli häkki tyhjä, hän oli poissa." - -"Entä mitä sitten teitte?" kysyi Chamulpo töin tuskin hilliten -itseään. - -"Etsimme kellarin ristiin rastiin; muuri oli luja, kuten vuosisatoja -on ollut, ovi tarkasti suljettu." - -Vaikka kazike tunsikin ikivanhan holvin salaisuuden, värisi hänen -ruumiinsa kuitenkin taikauskoisesta kauhusta. Paitsi häntä ei kukaan -muu kuin hänen entinen uskottunsa Azual tuntenut rakennusmestarin -älykästä keksintöä, niin taitavasti oli salainen uloskäytävä -sommiteltu. Mutta vaikkapa vanki, niin mahdottomalta kuin se -näyttikin, olisi tuntenut tämän salatien, kuinka olisi hän ilman apua -päässyt siitä kulkemaan? Voimakasta miestä puistatti kylmä väristys. -Olivatko ne sittenkin oikeassa, jotka uskoivat suojelushenkiin? - -Kolmannen kerran oli Jungunan poika, vanhan hallitsijasuvun viimeinen -vesa, päässyt kuoleman kourista! - -Oliko tämä suojelushenki niin voimakas? Hän tiesi voivansa -täydellisesti luottaa kätyreihinsä, neekeriin ja intiaaniin, eikä -epäillyt heidän kertomustaan. Millä tavalla oli siis hänen uhrinsa -päässyt pujahtamaan? - -Hän ajatteli silmänräpäyksen Tenangaa, uskottunsa Azualin poikaa. -Mutta jos tämä mahdollisesti olisikin tuntenut salatien, kuinka hän -saattoi tietää Pablon olevan maanalaisessa holvissa ja mitä syytä -hänellä olisi ollut auttaa tätä pakenemaan? Ei, sekin otaksuma oli -mahdoton. - -Salaperäinen, selittämätön oli vangin katoaminen. - -Mutta vaikka kazike olikin taikauskoinen kuten koko kansansa, oli -ahkera seurustelu valkoisten kanssa opettanut häntä kuitenkin -ajattelemaan järkevämmin kuin muut, alhaisella sivistystasolla olevat -heimolaisensa. - -"Poika oli sidottu, Chimal? Vai kuinka?" - -"Kädet olivat sidotut, kun jätin hänet kellariin; mutta hän on -hangannut köyden poikki kivensyrjää vasten; me löysimme sen." - -Tämä aivan luonnollinen selitys Pablon siteistään vapautumiseen -palautti kaziken todellisuuteen. - -"Tulkaa mukaani kellariin", hän sanoi lyhyesti, "valoa, Abrahan!" - -Hetkisen kuluttua seisoivat nuo kolme miestä ison lyhdyn valossa -omituisesti rakennetussa holvissa. Chamulpo tutki lukon ja oven ja -huomasi molemmat ehjiksi. - -Hänen katseensa mitteli koko huonetta, mutta hän ei keksinyt mitään -epäilyttävää. Hän loi silmänsä ylös, missä tiesi savupiippumaisen -torven alkavan; mahdotonta oli nähdä mitään, josta olisi voinut -päättää, että sitä kautta oli kuljettu. - -Kiven vieressä oli vielä katkaistu köysi. - -Kazike tiesi, että sen, joka oli kulkenut holvista ulos salatietä, -täytyi myöskin tuntea orjantappurapensaston salaisuus voidakseen -päästä edelleen. - -Ihmeellistä! - -"Ehkä olet kuitenkin unohtanut sulkea oven, Chimal? Tunnusta se -minulle, en tahdo soimata sinua." - -"Mitä minusta luulet, kazike, kun otaksut minua niin tyhmäksi, etten -sulkisi vangittua pantterikissaa telkien taakse? Ei, ovi oli tarkoin -suljettu, usko minua." - -Kazike uskoi. - -Kellarista poistuessaan hän kysyi: "Ettekö muuten ole tehneet mitään -saadaksenne selkoa nuorukaisen salaperäisestä paosta?" - -"Olen lähettänyt sanan Huntohille, zapotekille; hän on maan paras -jälkiennuuskija." - -"Hyvä, lähetä hänet minun luokseni, kun hän saapuu." - -Chamulpo viittasi kätyrinsä poistumaan ja lähti tutkimaan -orjantappurapensastoa, joka kätki torven ulkosuun. - -Hän ei huomannut mitään epäilyttävää. Huntoh oli tosin hänelle -uskollinen ja valmis mihin rikokseen tahansa sekä sitäpaitsi -erinomainen rastreador; mutta Chamulpo ei halunnut uskoa hänelle -salaisuuttaan, vaan tahtoi yksin säilyttää tiedon kätköpaikoistaan, -jotka joskus ehkä saattoivat olla tarpeen hädän hetkenä. - -Hänen vielä miettiessään, kuinka saattaisi käyttää hyväkseen -zapotekin palvelusta ilmaisematta hänelle salaisuuttaan, astui -metsästyspukuinen intiaani hänen luokseen. - -Tulija, jonka ihonväri oli tummempi kuin intiaanien tavallisesti, -oli harteva ja vahvalihaksinen. Kasvoissa kavala ilme, joka teki ne -vastenmielisiksi; muuten hän oli älykkään näköinen. - -"Sinä halusit minua puhutella, kazike Chamulpo?" hän kysyi -espanjankielellä, koska ei osannut mayojen kieltä. - -"Niin, minulla on sinulle tehtävä, josta saat hyvän palkan." - -"Olen käytettävissäsi, señor." - -"Abrahan-hölmö on päästänyt sangen vaarallisen vangin pakenemaan; -sinun pitää löytää hänet ja tuoda hänet elävänä tai kuolleena." - -"Anna minulle jäljen alku, don Chamulpo", vastasi synkkä mies, "lopun -hankin kyllä itse". - -"Onko sinulla käytettävänäsi tarmokasta, luotettavaa väkeä?" - -"On." - -"Tule mukaani, minä selitän sinulle tehtäväsi." - -He astuivat yhdessä pieneen huoneeseen, josta zapoteki hetken -kuluttua astui yksin ulos ja lähti metsään päin. Suuri parvi -ratsastajia nelisti pian sen jälkeen eri tahoille seutua. - - * * * * * - -Sitten kun Pablo ja Tenanga olivat syöneet, sanoi ensinmainittu: -"Minne aiot minut viedä, pelastajani?" - -"Ensiksi, oi valtias, tahdon viedä sinut pois Chamulpon vallasta. -Näissä laaksoissa asuu ihmisiä, jotka ovat hänen puolellaan, he ovat -ketchien heimoa, ja Chamulpo on heidän kazikensa; mutta sitäpaitsi he -luulevat, että hänen suonissaan virtaa kuninkaallista verta." - -"Hyvä, entä sitten?" - -"Sitten aion viedä sinut kenraali Aranan, isäsi ystävän luo." - -"Onko Arana intiaani?" - -"Sinä sen sanoit. Hän on Meksikon tasavallan kenraali, mutta siitä -huolimatta hän kahdesti on voittanut meksikolaiset mayojen johtajana -ja siten pelastanut kansamme itsenäisyyden Yucatanissa." - -"Hänenkö luokseen aiot siis minut viedä?" - -"Niin, hän ei ole ainoastaan isäsi ystävä, vaan myöskin mahtava mies, -ja hän saapui noutamaan sinua del Rocasta, vaikka valitettavasti -liian myöhään." - -"Minuako?" - -Tenanga kertoi nyt kenraalin käynnistä del Rocassa ja hänen -keskustelustaan don Antonion ja naisten kanssa. - -Pablo kuunteli äänetönnä. Hetkisen kuluttua hän sanoi: "Sinä olet -Chamulpon väkeä; sanopas minulle, _amigo_, miksi tahdot minut -pelastaa hänen käsistään?" - -"Oi Hualpa, kuningas, minä kerron sen sinulle; älä kuitenkaan heitä -kivellä isäni varjoa. -- Azual, isäni, oli Chamulpon soturi ja -tigrero ja totteli häntä sokeasti. Kun isäsi Junguna oli kohonnut -aurinkoon, ryösti Azual sinut Chamulpon käskystä. Mutta hän ei -tahtonut tappaa sinua, vaan heitti sinut puuman eteen. Puuma on -suojelusenkelisi, jo syntymästäsi sinulle määrätty. Chamulpo ja Azual -luulivat sinun kuolleen, ja isäni kärsi kauheasti ajatellessaan -rikostaan. Vuodet vierivät. Isäni oli jo kovin sairas ja valmistautui -lähtemään tästä maailmasta. Silloin lähetti Tamay sanan Chamulpolle, -että poika, jonka rinnassa oli kuninkaanmerkki, eli del Rocan -kartanossa; meri oli heittänyt hänet rannikolle. Kun kazike kertoi -sen isälleni, pelästyi tämä sielunsa syvyyteen asti. Hän oli vain -ulkonaisesti kristitty, hänen sydämensä kuului vanhoille jumalille. -Kuultuaan nyt, että puuma oli sinut pelastanut miltei varmasta -kuolemasta, valtasi hänet sanomaton kauhu. Hän pelkäsi, ettei hänen -sielunsa kuoleman jälkeen kohoaisikaan aurinkoa kohti, autuaitten -asuntoon, koska hän oli tehnyt rikoksen kuninkaitten jälkeläistä -kohtaan, vaan vaipuisi ikuiseen yöhön näkymättömäin kiroamana. -Silloin hän käski minun rientää kenraali Aranan luo ja kertoa -hänelle, että sinä olit elossa sekä missä oleskelit. Minun täytyi -vannoa hänelle tekeväni kaikki pelastaakseni sinut verivihollisesi -käsistä. Siksi olen nyt palvelijasi, valtias. Minun täytyy sovittaa, -mitä isäni on rikkonut, jotta Azualin henki ei vaipuisi yön -pimeyteen. Minä annan vaikka henkeni, jotta hän saisi asua auringon -majoissa." - -Intiaanin uskonnolliset käsitteet olivat vieraat hurskaan papin -kasvattamalle Pablolle, mutta hän saattoi hyvin verrata sielujen -asuntoa auringossa taivaaseen ja ikuista yötä kadotukseen. Hän -antoi isän rikoksen empimättä anteeksi pojan tähden, joka oli hänet -pelastanut varmasta kuolemasta, ja sovittaen puheensa Tenangan -käsityskannan mukaan hän sanoi: "Asukoon isäsi sielu ikuisessa -valossa, sinun tähtesi annan hänelle anteeksi kaikesta sydämestäni." - -"Valtias, valtias, kuninkaittemme jälkeläinen", huudahti nuori maya -syvästi liikuttuneena, "minulla on vain yksi elämä antaa sinun -puolestasi; mutta vaikka minulla olisi niitä kymmenen, uhraisin ne -kaikki mielelläni sinun tähtesi. -- Kohoa aurinkoon, isäni henki, -kuningas on antanut sinulle anteeksi." - -Tätä sanoessaan hän taivutti päänsä itää kohti. - -Pablo oli liikuttunut nähdessään nuorukaisen kiihkeän -tunteenpurkauksen. - -Vasta jonkin ajan kuluttua hän katkaisi hiljaisuuden kysyen: "Sano, -Tenanga, minkä vuoksi Tamay, tigrero, joka muuten oli minulle -ystävällinen, joka minulle opetti kansani kielen ja kertoi sen -menneisyydestä niin paljon, kavalsi minut Chamulpolle?" - -"Tamay on kansansa kavaltaja; hän meni meksikolaisten puolelle -kullan tähden, kun mayat taistelivat heitä vastaan, ja silloin hänet -syöstiin pois kansansa yhteydestä ja julistettiin henkipatoksi. -Nähtyään kuninkaanmerkkisi hän kavalsi sinut Chamulpolle siinä -toivossa, että siten saisi takaisin kadotetun kunniansa ja -tunnustettaisiin taas mayaksi." - -"Olen pahoillani tämän kuullessani; hän oli minulle ystävällinen. -Tiesikö Tamay, mikä kohtalo minua Chamulpon käsissä kohtaisi, -kavaltaessaan minut?" - -"Epäilemättä, sillä hän tuntee Chamulpon ja tietää, kuinka -suuresti tämä pelkää sinun kauttasi kadottavansa vaikutusvaltansa -maya-kansaan." - -Pablo vaipui mietteisiin. Hetken kuluttua hän kysyi: "Eivätkö -zapotekit ole mayojen vihamiehiä? Tamay sanoi niin. Meren rannalla, -missä minä asuin, ei ollut lainkaan zapotekeja, ainoastaan orjamaisia -xinkoja." - -"Totta puhuit, zapotekit ovat mayojen verivihollisia. He ovat -voimakkaat Chiapassa ja Oaxacassa, ja täällä Guatemalassa he ovat -tunkeutuneet keskellemme vahingoksemme. Me olemme monta kertaa -taistelleet heitä vastaan ja voittaneet heidät; sitä raivokkaammin he -sen vuoksi meitä vihaavat." - -"Mutta zapoteki, jota sinä pelkäät, palvelee Chamulpoa?" - -"Niin. Chamulpo, ketchien kazike, on vaitelias mies, josta ei kukaan -pääse selville. Sen jälkeen kuin maassa on syttynyt sota, hän on -entistään vaiteliaampi." - -"Onko maassa sota?" - -"Etkö sitä tiedä?" - -"Me emme etelässä saaneet tietää mitään siitä, mitä maassa tapahtui." - -"Sarmiento on tehnyt kapinan kaupunkeja vastaan, hän on koonnut -suuren armeijan ja tunkeutuu voitokkaana eteenpäin." - -Pablo kuunteli hämmästyneenä. - -Ensi kerran hänen muistinsa aikana raivosi maassa kansalaissota. Hän -oli kyllä kuullut don Antonion kertovan entisistä kapinoista ja tiesi -tämä taistelleen hallituksen puolesta. - -"Onko Chamulpo kapinallisten puolella?" - -"Sitä ei tiedetä. Hän kokoaa väkensä sanoakseen sanansa aikanaan. -Hän on myöskin hieronut sovintoa zapotekien kanssa, ja nämä tulevat -luultavasti toimimaan yhdessä hänen kanssaan. Huntoh on sitäpaitsi -valmis palvelemaan ketä tahansa kullasta; luulenpa, että hän voisi -myydä oman kansansakin." - -Silmänräpäyksen tunsi Pablo halua rientää del Rocaan ollakseen Marian -suojelijana, jos sota leviäisi rannikolle asti, mutta hän karkoitti -halunsa päättävästi. - -Tenanga keskeytti hänen mietteensä sanoen: "Meidän täytyy asiain näin -ollen toimia hyvin varovasti; vasta Yucatanissa sinä olet täydelleen -turvassa. Onneksi Chamulpo oli poissa, kun sinut vapautin; molemmat -ukot luulevat varmaan sinun lentäneen ilmaan." - -"Kuinka sinun onnistui seurata jälkiäni?" - -"Kun vaquerot, jotka don Antonio oli lähettänyt sinua etsimään, -kertoivat maya-joukon jakautuneen kolmeen osaan, joista yksi kulki -pohjoista kohti, arvasin heti, että heidän aikomuksensa oli kuljettaa -sinut kuilujen kautta syöstäkseen sinut muka tapaturmaisesti -syvyyteen. Olin kyllä kuiskannut salaa monelle sukuperäsi, muuta en -voinut tehdä, ja he siis tiesivät sen. Mutta aina on sellaisiakin, -jotka eivät häikäile vuodattaa kuninkaallistakaan verta. Otaksuin, -että jos sinä vielä olit elävien ilmoilla, tapaisin sinut Chamulpon -pienessä talossa, jonne hän oli vetäytynyt voidakseen seurata -taistelun kulkua laaksossa. Sain don Antonion parhaan hevosen ja -riensin jälkeesi lyhyintä tietä; onneksi saavuin oikeaan aikaan, -näkymättömille olkoon kiitos." - -Pablon mieli oli kovin kiihtynyt, vaikka hän ulkonaisesti näyttikin -aivan tyyneltä. Vielä pari päivää sitten hän oli vain mitätön poika, -jota töin tuskin oli siedetty don Antonion talossa; muutamassa -hetkessä hänestä oli tullut vaikutusvaltainen henkilö, muutenhan -Chamulpo ei niin kiihkeästi olisi halunnut hänen henkeään. Eikä -kenraali Arana olisi niin osaaottavasti hänen kohtalostaan -huolehtinut. - -"Hyvä, Tenanga", hän sanoi, "vie minut isäni ystävän kenraali Aranan -luo, pyhimykset olkoot kanssamme!" - -He ottivat pyssynsä ja jatkoivat matkaa. Vaikeata oli päästä -eteenpäin tiheässä metsässä. Tenanga uskalsi kuitenkin jo raivata -tietä heille katkoen puukollaan köynnöskasveja. Illansuussa he -saapuivat alastoman kallioryhmän luo ja päättivät yöpyä pieneen -luolaan, johon he valmistivat itselleen vuoteen kuivista ruohoista. -Onneksi oli Tenangan metsästyslaukussa vielä maissileipää ja -suklaalevyjä, niin että he saivat niukan illallisen. - -Pablo nukkui kauan ja sikeästi. - -Kun lintujen suloiset äänet ilmoittivat aamun tulon, hän heräsi. - -Tenangaa ei näkynyt. Kun hän astui luolasta kultaiseen -päivänpaisteeseen, hän hämmästyi kauneutta, joka hänen silmiänsä -kohtasi. Hän näki ihanan seudun: kukoistavia laaksoja, viheriäisiä -metsiä, korkeita, jylhiä vuoria, joiden omituisesti muodostuneita -huippuja auringon kultaiset säteet punasivat. Etäällä näkyi sumun -keskeltä savuavien tulivuorten huippuja. - -Liikuttuneena nuorukainen katseli isänmaansa ihanaa luontoa. - -"Kuinka suurenmoista, ihanaa", hän kuiskasi. "Tämä on mayojen maa, -jossa esi-isäni kantoivat valtikkaa, ennenkuin valkoiset tulivat, -tämä on kotimaani!" - -Ihailuun vaipuneena hän seisoi kauan ääneti katsellen kaukaisuuteen. -Kepeät askelet herättivät hänet unelmistaan. Nopeasti astui Tenanga -hänen luokseen ja tervehti häntä. - -"Mitä mietit, Jungunan poika?" - -"Uneksijan lailla katselen isäini maata, en ollut tietänyt sitä näin -kauniiksi." - -"Totta puhut; mutta minä olen katsellut niin usein näitä seutuja, -etten enää joudu ihastuksiin niitä nähdessäni. Kas tässä on ruokaa, -syö." Hän otti metsästyslaukustaan munia, maissileipää ja paistetun -kanan. - -Pablon kysyvään silmäykseen hän vastasi: "Lähistöllä on kyliä, -seutu on minulle tuttua, ja kävin ostamassa meille ruokaa. Virkistä -itseäsi, valtias, meillä on vielä pitkä matka." - -Pablo, jonka katse yhä vielä oli kiinnittynyt maisemaan, totteli -häntä. - -"Lähtekäämme, valtias", kehoitti Tenanga viimein. Pablo loi vielä -silmäyksen viehättävään kuvaan ja seurasi sitten mayaa kallioiden -välitse. - -He kulkivat kukoistavien laaksojen läpi, joissa kaikenväriset -kukat kilpailivat keskenään kauneudesta. Viimein he saapuivat -tiheään, troopilliseen metsään. Äkkiä Tenanga, joka metsästäjän ja -rastreadorin tottuneella silmällä oli tutkinut maata, säpsähti ja -tuijotti silmät kankeina eteensä. - -"Mikä hätänä?" - -"Tule!" Mayan silmät tähystivät leimuten lähintä ympäristöä, sitten -hän kuiskasi: "St! Tule!" - -Hän hiipi kyyrysillään kuin petoeläin pensaisiin, ja Pablo seurasi -häntä kummastellen hänen omituista käytöstään. Erään paksun -zeiba-puun taakse Tenanga pysähtyi yhä levotonna tarkastaen -ympäristöä. - -"Mikä hätänä?" - -"Zapoteki on täällä." - -"Mistä sen tiedät?" - -"Tuossa ovat hänen jälkensä." - -"Ja sinä tunnet ne?" - -Itsetietoisesti Tenanga selitti: "Minä tunnen hevosenjäljen, jonka -vuosikausia sitten olen nähnyt." - -"Silloin olet paljon tarkkavaistoisempi kuin kaikki meikäläiset -vaquerot." - -"Minut on lapsuudesta asti kasvatettu rastreadoriksi; maa merkkeineen -on ainoa kirja, jota osaan lukea." - -"Eikö zapoteki olisi voinut joutua tänne vain sattumalta?" - -"Ei. Hänet on lähetetty jälkeemme, pahat henget ovat liikkeellä. -Kyyristy tuonne sanajalkojen väliin, kuninkaitten jälkeläinen, lataa -pyssysi ja kuuntele silmin ja korvin; ei kuguaarikaan [= puuma] ole -zapotekia kavalampi ja viekkaampi. Minä tutkin jälkiä." - -Sillä aikaa kuin Pablo totellen nuoren mayan neuvoa istuutui -sanajalikkoon molemmat pyssynpiiput ladattuina, ryömi Tenanga -varovasti kuin saalista väijyvä petoeläin pois. - -Pablo jäi yksin valppaasti kuunnellen. - -Kesti hyvän aikaa, ennenkuin Tenanga palasi. - -Hiljainen sihinä ilmaisi hänen tulonsa, jotta Pablo ei luulisi häntä -viholliseksi. - -Hän kyyristyi alas Pablon viereen. - -"No, _amigo_?" - -"Zapoteki on siellä", kuiskasi maya, "viisi, kuusi tai useampia -kumppaneita mukanaan. Ne ovat hajautuneet metsään jälkiämme hakemaan, -ne luulevat olevansa meidän kintereillämme." - -"Minä en voi sitä uskoa; kuinka he olisivat niin nopeasti päässeet -meidän jäljillemme?" - -"Usko minua, se on totisesti totta. En tiedä, mitä Chamulpon -asunnossa lienee tapahtunut; mutta zapoteki -- näkymättömät häneen -iskekööt -- on takanamme." - -"Ja mikä meillä on nyt neuvona?" - -"Meidän on etsittävä vesi, se ei jätä mitään jälkeä." - -"Onko lähettyvillä mitään virtaa?" - -"Ei, mutta Tepaneca-järvi." - -"Sano, mitä minun on tehtävä." - -"Kulje minun takanani, mutta astu hiljaa ja ääneti. Jos minä sihisen -kuin käärme, niin heittäydy maahan. Jos kohtaamme jonkun noista -rosvoista, saamme käyttää vain machetea [= tikaria], ei pyssyä. -Jos kadotat minut näkyvistäsi, juokse keskipäivää kohti, ja saavut -järvelle, siellä kohtaat minutkin jälleen. Oletko ymmärtänyt, -Jungunan poika?" - -"Olen ymmärtänyt." - -"Sitten kaikki hyvin!" - -Tenanga kuunteli henkeä pidättäen ja kohottautui sitten varovasti. -Empimättä hän painautui kulkemaan sivulle päin, ja aivan hänen -jäljissään astui Pablo, terävä, turkkilaisen jataganin näköinen ase -machete kädessään. - -Mahdollisimman varovaisesti Tenanga pujottelihen metsässä nuoren -viidakon läpi. Ja aivan hänen jäljissään seurasi Pablo askelen -risahtamatta. Tuon tuostakin Tenanga kohotti kätensä ja jäi -seisomaan; silloin pysähtyi myös Pablo. Vasta saatuaan varmuuden, -ettei mikään vaara uhannut, maya lähti edelleen. Aarniometsän -hämärässä, ylt'ympäri vallitsevassa syvässä hiljaisuudessa, -heidän äänettömästi tunkeutuessaan pensasten ja köynnöskasvien -läpi tiheikköön, josta minä hetkenä tahansa saattoi ilmestyä -verivihollisen kasvot, oli jotakin kammottavaa. - -Erehtymättömän varmasti maya-metsästäjä kulki edelleen. - -Yht'äkkiä kuului hiljainen sihinä, kuin säikytetyn käärmeen, Tenanga -heittäytyi maahan, Pablo hänen jälkeensä. Hän näki mayan makaavan -edessään kuin hämärän varjon. Hitaasti tämä kohotti päätään, tähysti -kiihkeästi ja viittasi sitten Pablon luokseen. Varovasti hän ryömi -sinne. Tenanga osoitti sormellaan, ja pienestä pensaikon aukosta -Pablo näki intiaanin, joka pyssy kädessä verkalleen liikkui edelleen -maaperää tarkastellen. - -"Zapoteki", kuiskasi metsästäjä. -- "Jos hän kulkee pitemmältä -tuohon suuntaan, hän tapaa meidän jälkemme. Jää tähän, kuningasten -jälkeläinen. Jollen palaa, niin mene järvelle ja yhä edelleen länteen -päin, ja näkymättömät olkoot kanssasi." - -"Mitä aiot tehdä?" - -"Minun täytyy hävittää jälkemme." - -Tenanga jätti pyssynsä ja metsästyslaukkunsa ja oli samassa kadonnut. - -Pablo, luodikko vieressään, machete kädessä, makasi liikahtamatta, -silmät suunnattuina zapotekiin, joka verkalleen, katse maahan -luotuna, astui eteenpäin. Tenanga oli oikeassa: jos mies, joka -metsänjyleikössä ikäänkuin varjo liikkui edelleen, pysyi ottamassaan -suunnassa, täytyi hänen kulkea heidän jälkiensä poikki. - -Tenangasta ei näkynyt merkkiäkään. Pablon mielenjännitys yhä kiihtyi. - -Yhä vielä mies käveli hitaasti edelleen. - -Nyt hän pysähtyi ja näytti kuuntelevan. - -Puuman tavoin harppasi Tenanga zeiba-puun takaa, machete välähti -hänen kädessään, ja zapoteki vaipui maahan äännähtämättä, kuin -salaman lyömänä. Tämä tapahtui niin nopeasti, niin varjomaisesti, -niin äänettömästi Pablon silmien edessä; niin äkisti hävisi tuolla -ihmiselämä. Nuorukaista kammotti. - -Heti sen jälkeen Tenanga ilmestyi hänen rinnalleen pensaikosta ja -sanoi kasvoillaan hurja voitonriemu: "Hän ei enää kohtaa meidän -jälkiämme, kuningasten jälkeläinen. Tule, meillä on kiire. Jos nuo -muut eivät jo ole päässeet jäljillemme, niin ne sen pian tekevät. -Huntoh on suuri rastreador, mutta Tenanga on Azualin poika. Tule!" - -Kiireesti, varoen vähemmän kuin ennen, hän riensi yhä edelleen -entiseen suuntaan. - -Heidän tarvottuaan raskaasti ponnistellen tuntikauden hän pysähtyi -kaislikkoreunaisen puron rantaan. - -"Järvi on lähellä. Jos Huntoh tietää minun olevan sinun oppaanasi, -ja minä pelkään hänen sen tietävän, niin hän tietää myös, että minä -valitsen jäljettömän veden. Jos hän juuri on rannalla, niin sieltä -uhkaa vaara. Lähettäkööt näkymättömät meille kanootin. Osaatko -käyttää airoa?" - -"Osaan", vastasi Pablo, "airoa ja purjetta, minä olen kasvanut meren -rannalla". - -"Hyvä." - -"Jää tähän, minä menen etsimään kanoottia. Kalastajat kätkevät -veneensä usein kaislikkoon. Ole varuillasi." - -Niin sanoen hän astui matalaksi kuivuneeseen, mutta jotenkin leveään -puroon. - -Pablo jäi seisomaan kaisla- ja bamburunkojen väliin, jotka -hiljaisessa tuulessa huojuivat sinne tänne. - -Huolimatta kaislikon kahinasta sattui hänen korvaansa hiljainen ääni, -joka tuli ylempää. Hän oli kuullut airon loiskahtavan veteen. Hän -kyyristyi ja tähysti kaislojen lomitse siihen suuntaan, mistä ääni -tuli; lujasti hän tarttui pyssyynsä ja nosti sen eteensä valmiina -laukaisemaan. - -Nyt hän erotti epäselvästi veneen, jossa istui kaksi miestä. - -Olivatko he huomanneet hänet? Eikö hän ollut kyllin hyvin -kätkeytynyt? Miehet tarttuivat pyssyihinsä ja katsoivat sitä paikkaa -kohti, missä hän seisoi. - -Matala huuto kantautui hänen luokseen, mutta hän ei ymmärtänyt -zapotekinkielisiä sanoja. Miehet kohottivat aseensa; varmaan hänet -oli huomattu. - -Pitäisikö hänen juosta takaisin ja turvautua pakoon? - -Vielä kerran kulkeutui hiljainen huuto hänen korviinsa. - -Salamannopeasti hän kyykistihe alas, kaksi laukausta pamahti, ja -luodit vingahtivat hänen ylitseen kaislojen ja bambujen lävitse. - -Mutta peloton, päättäväinen nuorukainen nosti, pystyyn ponnahtaen, -kaksipiippuisen luodikkonsa poskelleen; vielä kahdesti herätti -laukausten ukkonen metsien kaiun, ja molemmat miehet kaatuivat. -Toinen vaipui takaisin veneeseen, toinen suistui sen laidan yli -veteen. - -Pablo oli siksi harjaantunut ja kokenut metsästäjä, että hän -kiireesti latasi pyssynsä, ennenkuin uskaltautui eteenpäin. Sitten -hän kuunteli. Kaikki oli hiljaista. - -Rohkeasti hän astui nyt veteen. Hitaasti lipui vene häntä vastaan. -Hän meni sitä kohti pyssy vireessä. - -Veneessä virui intiaani kasvoillaan hengittäen vaikeasti. Pablo -käänsi hänet ympäri. Luoti oli lävistänyt hänen rintansa, mutta hän -eli vielä; myöskään ei luodinreiän suunta näyttänyt nuorukaisesta -ehdottomasti kuolettavalta. Mies katsoi häneen ja näytti odottavan -kuoliniskua. - -"Nouse pois veneestä", sanoi Pablo espanjaksi hänelle, "en tahdo -henkeäsi, mene". - -Mies nousi vaivalloisesti, pusertaen oikealla kädellään rintaansa -läheltä olkapäätä. Pablo auttoi hänet yli veneenlaidan, ja hän -hoippuroi veden poikki ja katosi kaislikkoon. Pablo katsahti virralle -päin; toisesta ei näkynyt merkkiäkään. "Taivaalle kiitos", hän -mutisi, laski pyssyn veneeseen, tarttui airoon ja kiidätti kanoottia -voimakkaasti ja taitavasti puroa alas. - -Muutamia satoja metrejä vinhasti viileteltyään hän kohtasi Tenangan, -jonka synkkä hahmo iloisesti kirkastui, kun hän tunsi Pablon. - -"Oi kuningasten jälkeläinen, oletko taistellut?" - -"Nouse veneeseen, ne ovat jäljessämme." - -Nopeasti metsästäjä nousi veneeseen, tarttui toiseen airoon, ja -molemmat jouduttivat nyt veneen kulkua. - -"Sinä ammuit kahdesti", sanoi Tenanga, jonka kasvot säteilivät -uljasta ylpeyttä. - -"Meillä on kahta vihollista vähemmän." - -"Jungunan poika on näkevä ne kaikki jalkojensa juuressa, näkymättömät -ovat hänen kanssaan." - -Kun Pablo sitten mainitsi laskeneensa haavoitetun menemään, sanoi -Tenanga: "Oi, sitä sinun ei olisi pitänyt tehdä, myrkkykäärme täytyy -tappaa." - -"Minä en tapa haavoittuneita." - -Korkeain kaislikkojen ja bamburuokojen välitse liukuen he lähestyivät -puron suuta. - -"Onko meidän järvelle tullessa varottava hyökkäystä?" - -"En luule; maa on rannalla suoperäistä, ja Huntohin miehet ovat -hajallaan. Vaaraksi voi meille olla vain nopea kanootti, mutta meillä -on pyssymme, ja sinä osaat niitä käyttää, herra." - -Kaislikkoseinän läpi, joka ulottui poikki virransuun, he tulivat -päivänpaisteessa välkkyvälle vedenpinnalle, jota tummat metsät -ympäröivät. Tyynenä ja juhlallisena lepäsi järvi heidän edessään, -niin yksinäisenä ja koskemattomana, kuin se juuri ikään olisi Luojan -kädestä lähtenyt. - -Mitään elollista ei ollut näkyvissä, paitsi muutamia uiskentelevia -vesilintuja. - -"Me soudamme ulommaksi selälle, pois pyssyn kantamalta, ja sitten -meidän täytyy kääntyä länteen; siellä on järven laskujoki." - -Molemmat nuorukaiset olivat osoittautuneet tottuneiksi soutajiksi ja -käsittelivät taitavasti kevyttä, tuohesta tehtyä alustaan. - -Mitään epäilyttävää ei näkynyt rannalla, josta he etenivät. - -Kun Tenanga arveli kanootin olevan kyllin kaukana maasta, poissa -kauas kantavan pyssyn ulottuvilta, hän käänsi sen kokan länttä kohti. - -He laskivat aironsa maltillisemmin veteen. - -Heidän soudettuaan kauan ohi tiheiden, synkkien metsien näytti heistä -kaunis, kimalteleva vedenkalvo sitä viehättävämmältä. - -Pablolle, jolle oli ominaista ylhäisen intiaanin koko ylpeys, -yhtä tinkimätön kuin minkä kastilialaisen hidalgon [= alempi esp. -aatelismies] tahansa, joka oli rohkea ja päättäväinen, oli myös -ominaista tuo luonteen kovuus, joka kuuluu hänen rodulleen samoinkuin -intiaanille luonteenomainen itsehillintä. - -Ensi kerran hän oli laukaissut kuolettavan aseen ihmistä kohti, -tosin vain henkensä pelastamiseksi; mutta sellaisessakaan tilassa ei -ihmisen surmaaminen ole pikkuseikka. - -Mutta mitään voimatonta suvustaan heikentymistä ei maya-kuningasten -jälkeläisessä ollut. Se, että hän oli päästänyt haavoittuneen -menemään antamatta tälle surmaniskua, johtui hänen kasvatuksestaan -ritarillisesti tuntevien valkoihoisten parissa ja kristinopin -vaikutuksesta hänen nuoreen sieluunsa. - -Hänen ylpeässä ja kiivaassa luonteessaan oli vain yksi ainoa hellä -kohta: sydämellinen, veljellinen rakkaus vienoon kasvinsisareen. -Säästääkseen Mariquitalta pienimmänkin tuskan hän olisi empimättä -antanut henkensä. - -Siten ei hänellä verisestä yhteentörmäyksestään murhanhimoisten -vihollisten kanssa ollut sitä kiihottavaa jälkivaikutusta, mikä sillä -olisi ollut eurooppalaisen sieluun. - -Uhkamielin hän katsoi tulevaa kohtaloa silmiin, valmiina -puolustautumaan viimeiseen hengenvetoon saakka. - -Tenanga, jonka ajatukset olivat toista laatua, joka tunsi sen -viekkaan ja tarmokkaan vihollisen, mikä oli usutettu heidän -jäljilleen tuhoamaan kuningassuvun viimeistä vesaa, ja joka -varhaisesta nuoruudesta oli tottunut erämaan vaaroihin ja -sodankäyntiin metsässä, vakoili lakkaamatta terävin katsein sivulla -olevaa rannikkoa. - -"Emmekö voi soutaa suoraan järven poikki, ystäväni?" kysyi Pablo, -joka huomasi saattajansa huolehtimisen. - -"Siellä pohjastuisimme kyliin, joiden asukkaat ovat kokonaan -Chamulpon puolella. Ne vangitsisivat meidät ja jättäisivät kaziken -käsiin. Ei, meidän täytyy päästä virralle, se vie meidät nopeasti -alas, ja sitten sellaisessa paikassa, missä voimme salata jälkemme, -painua metsiin. Jos zapoteki ei löydä mitään kanoottia, täytyy hänen -tehdä pitkä kierros järven ympäri päästäkseen joelle." - -"Ja jos hän löytää?" - -"Silloin saamme soutaa henkemme edestä ja viime hetkessä antaa -pyssyjen puhua." - -Rasittamatta voimiaan he viilsivät solakalla aluksellaan hiljaa -karehtivaa vedenkalvoa. Toiselta siinä olleista zapotekeista oli -siihen jäänyt äsken laukaistu piilukkopyssy; suuri poncho [= hihaton -päällysvaippa] oli kokassa. - -Tenanga latasi piilukon ja asetti sen omien aseittensa viereen. Tuuli -voimistui hiukan ja liikutteli vilkkaammin vettä. - -"Oi, katso, tuolla ne tulevat!" - -Niemekkeen takaa ilmestyi vene, joka kuuden miehen soutamana nopeasti -kiiti heitä kohti. Kaksi miestä, pyssyt kädessä, istui kokassa, ja -yksi oli ohjaajana perässä. - -"Soutakaamme, henkemme tähden!" - -"Ei", sanoi Pablo käskevästi, "he saavuttavat meidät puolessa -tunnissa. Miksi uuvuttaisimme itsemme ja sitten ampuisimme -epävarmasti? Meillä on surmanviesti joka pyssynpiipussa; tulkoot, me -tahdomme taistella." - -Ihaillen katsoi Tenanga kuningasten jälkeläisen kauniisiin, -päättäväisiin kasvoihin. - -"Olet oikeassa, Jungunan poika, me tahdomme taistella." - -Aallonkäynti oli kiihtynyt, sillä tuuli puhalsi kovemmin. - -Uhkamielin nuorukaiset odottivat vihollista. - -Tyynellä päättäväisyydellään näyttivät takaa ajetut, jotka vast'ikään -olivat antaneet todisteita ampumataidostaan, herättävän pelkoa -tavoittajissaan, sillä veneen vauhti hidastui, ja se pysähtyi -ulkopuolelle pyssyn kantaman. - -Tuuli yhä koveni, ja aallot heittelivät kevyttä kanoottia sinne tänne. - -"Me saamme koht'siltään vettä veneeseen", sanoi Tenanga. "Tällaisessa -aallokossa me olemme hukassa, herra; emme voi ampua tarkkaan -keikkuvasta veneestä, ja muutamassa minuutissa nuo saavuttavat -meidät, jos mielimme paeta näin kovassa aallokossa." - -Vene heittelehti niinikään edestakaisin, mutta ei läheskään niin -kovasti kuin nuorukaisten kanootti. - -"Ojenna minulle tuo poncho kokasta, Tenanga." - -"Mitä aiot tehdä?" - -"Me käymme purjehtimaan." - -Pablo kiinnitti ison, nelikulmaisen päällysvaipan kulman aironsa -kärkeen ja pystytti airon kanootissa olevaa istuinlautaa vasten. -Siten oli saatu aikaan hätävarainen masto ja purje. - -"Istu kokkaan, Tenanga, anna minulle airosi ja ota pyssy." - -Tenanga teki niin ja istui kokkaan valmiina ampumaan. - -Pablo veti vasemmalla kädellään ponchon tiukalle pitäen perää -oikealla. - -Tuuli, joka puhalsi juuri heidän matkansa suuntaan, paisutti ponchon -ja ajoi, niin pieni kuin purjepinta olikin, kanoottia kovaa vauhtia -yhä edemmäksi yli veden. - -Nyt rupesivat veneessä olijatkin liikehtimään. Tenanga oli tuntenut -erään kokassa istujista zapoteki Huntohiksi; kun hän arveli olevansa -pyssyn kantamalla, hän kohotti pyssynsä ja laukaisi tätä kohti; -mutta kanootin liikahtaessa hän osuikin peränpitäjään, joka hypähti -korkealle ja syöksyi suin päin veteen. Tämä sai veneen pysähtymään. - -"Ota pyssysi, Tenanga, sido tämä ponchon kulma sen ympärille ja pidä -sitä korkealla; silloin me kiidämme veden yli kuin nuoli." - -Tenanga, jolla kuten kaikilla metsästäjillä aina oli mukanaan ohuita -hihnoja, teki niinkuin Pablo käski, ja tuskin oli kevyt pursi ehtinyt -tuntea siten lisääntyneen tuulen painon, kun se jo viilsi yli -aaltojen niin nopeasti, että takaa ajo paljon raskaammalla veneellä -näytti aivan turhalta. Kuljettiminaan ainoastaan airot, joita -kovassa aallokossa oli vaikea käy teliä, se pian jäi kauas jälkeen -siivitetystä kanootista. - -Sen näki hämmästyen metsäisten vuorten poika ja sanoi: "Sinua -tottelevat kaikki, kuningasten jälkeläinen, tuuli ja vesikin." - -Mutta vene ei luopunut kilpailusta; koko soutuvoimallaan se ponnisti -kanootin jälkeen. - -Pakolaiset olivat juuri saavuttaneet tuntuvan etumatkan, kun tuuli -äkkiä vaimeni ja sitten kokonaan tyyntyi. - -Ja vielä oli heillä pitkä matka järven laskukohtaan, johon he -pyrkivät! Levosta voimistuneina he tarttuivat airoihin ja kiidättivät -tasaisin vedoin alustaan eteenpäin. Mutta veneessä olijat huomasivat -olevansa voiton puolella ja seurasivat kokka valkeana vaahdoten. - -Yhä lähemmäksi rantaa pääsivät takaa ajetut, mutta yhä lähemmäksi -ehti myöskin vene. - -"Nyt on henki kysymyksessä, Jungunan poika!" - -Tämä ei vastannut, mutta hänen voimakkaan ruumiinsa jokainen lihas -oli jännittynyt äärimmäiseen voimanponnistukseen. Samoin Tenangan; -kanootti lensi lentämällä eteenpäin heidän vedoistaan. - -Raskaasti huohottivat nuorukaiset, ja hiki helmeili heidän otsallaan. - -Silloin pamahti laukaus, ja luoti putosi veneen taakse veteen. - -Viholliset olivat pyssyn kantamalla. - -Mutta jo lähestyivät pakolaiset rantaa, järven tuskin huomattavaa -laskusuuta. - -Taas pamahti kaksi laukausta, mutta veneen hurjasti kiitäessä -epävarmasti tähdätyt luodit vingahtivat heidän sivuitseen ja ylitseen. - -Nyt oli jo kaislikko edessä. - -"Suoraan sisälle!" - -Ja he kohahtavat kaislikkoon. Sen seinä on ohut, heti he ovat jälleen -selvässä, hiljaa virtaavassa vedessä. - -"Oikealle!" - -Kanootti liukuu oikealle. Parhaaseen aikaan, sillä luoteja iskee -siihen kohtaan, josta he juuri ovat väistyneet. - -"Eteenpäin! Minä tunnen virran." He kääntyvät oikealta puolen -avautuvaan sivuhaaraan itse päävirralta, joka vie vasemmalle. - -Nyt venekin ryntää läpi kaislikon, se suuntaa pitkin virran juoksua. - -Mutta zapoteki tuntee Tepanecan laskun ja menettelee sen mukaan. - -Kun hän ei näe kanoottia, tietää hän sen poikenneen oikealle; maihin -eivät pakolaiset ole voineet nousta, rannat ovat upottavia. Hän -kääntyy ja laskee sivuhaaraan. - -Nyt pakolaiset ovat hänen käsissään, sillä he ovat menneet -kuolleeseen umpihaaraan. - -"Eteenpäin!" läähättää Tenanga, "tai he tapaavat meidät". - -Nuorukaiset ponnistavat epätoivon voimilla. - -"Kaislikkoon! Kiinni!" - -He tunkeutuvat kaislikkoon, heillä on matala, mutta kantava maapohja -edessään. - -"Nyt maalle! Vene kannaksen poikki, sen toisella puolen on virta." - -He hypähtävät kaislikkoon, yhteisin voimin he kiskovat keveän aluksen -maalle, kohottaen sitä kokasta ja perästä, kantavat sitä huohottaen -kaksi-, kolmekymmentä askelta, kaislojen lomitse vilkkuu virta; -varovasti he työntävät, yhä mitä syvimmässä hiljaisuudessa, kanootin -vesille, hypähtävät siihen, tarttuvat airoihin, ja eteenpäin kiitää -kevyt alus ihmisvoiman ja virran viemänä. - -Kun he kiertävät metsäisen niemekkeen taa, nostaa Tenanga aironsa -vedestä. - -"Nyt levähtäkäämme, Jungunan poika, me olemme turvassa. Zapoteki -tarvitsee paljon aikaa tullakseen jäljestämme, hänen täytyy tehdä -iso kierros. Hänen veneensä on liian raskas vetää kannaksen poikki. -Azualin poika tuntee sittenkin Jalatén paremmin kuin hän", hän lisäsi -voitonriemuisena. - -Pablo herkesi soutamasta. Molemmat tarvitsivat lepoa, ponnistus -oli ollut yli-inhimillinen. Hengästyksestä selvittyään Pablo sanoi -"Jumala on meitä auttanut, Hänelle olkoon kiitos. Miten nyt ajattelet -edelleen, ystäväni?" - -"Me menemme virtaa alas kallioille asti, jotka ovat sen äyräinä, -siellä voimme nousta maihin jälkiä jättämättä. Sitten pyrimme Rio -Negrolle ja laskemme sitä alas Yucatanin rajoille asti; siellä me -tapaamme kenraali Aranan; hänen kanssaan sinun on neuvoteltava siitä, -mikä tulevaisuudellesi on otollista." - -"Hyvä, Tenanga, luotan täysin sinun johtoosi." - -Kotvasen kuluttua he tarttuivat taas airoihin. - -Molemmin puolin kohosivat rannoilla tummat metsät. Ne seisoivat -hiljaisina ja yksinäisinä, ihmisasuntoa ei ollut näkyvissä lähellä -eikä kaukana; ainoastaan metsästäjän keveät askelet kiertelivät -siellä silloin tällöin. Äänettöminä nuorukaiset liukuivat pitkin -virtaa. - -Vihdoin Pablo virkkoi: "Luuletko zapotekin ajavan meitä yhä vielä -takaa?" - -"Huntoh on viisas; hän sanoo itselleen, että ajo on turhaa työtä. Jos -ennätämme kallioille, katoavat häneltä kaikki jäljet. Myöskin astumme -silloin alueille, joissa Chamulpolla ei enää ole mitään valtaa." - -Ääneti he soutivat edelleen. - -Virran tehdessä mutkan Tenanga katsahti taakseen. - -"Pimeyden haamut! Tuolla vene tulee." - -Pablo käänsi päänsä: täyttä vauhtia iso vene tuli heitä kohti. - -"Mitä nyt? Maihinko?" - -"Siellä me olemme ehdottomasti hukassa, heitä on liian monta." - -He kiitivät nopeasti edelleen, mutta pikainen vilkaisu taaksepäin -osoitti heille, että vene lähestyi peloittavaa vauhtia. - -"Meidän täytyy pyrkiä mayain torniin", sanoi Tenanga hiljaa, -"puolustautuaksemme. Näkymättömät antakoot minulle anteeksi, minä -olin liian huoleton." - -Uusi virran mutka saattoi heidän näkyviinsä keskellä virtaa synkän, -pensasten peittämän muurivarustuksen. Samalla alkoi kuulua peloittava -kohina. - -"Mitä se on, Tenanga?" - -"Kosket. Me emme voi niitä laskea, emme kiertää, emme mennä maihin; -meidän ainoa pelastuksemme on tuo torni." - -Yhä lähemmäksi tuli vene. - -Mutta jo oli ikivanha muuri heidän edessään. - -"Ota pyssy, meidän täytyy etsiä pikaista suojaa, vain yhdet portaat -vievät torniin." - -Hän ohjasi veneen keinotekoista, vielä säilynyttä maihinnousupaikkaa -kohti. - -"Maihin!" Jättäen airot ja tarttuen pyssyihin molemmat hypähtivät -yht'aikaa maalle ja riensivät portaita ylös. - -He olivat jo pääsemässä niiden päähän, kun laukaus pamahti ja Pablo -vaipui luodin satuttamana maahan. - -Tenanga päästi sydäntä vihlovan tuskanhuudon, mutta käännähti sitten -takaisin kuin tiikeri ja näki zapoteki Huntohin ilkkuvana virrassa -kiitävän veneen kokassa, vielä savuava pyssy kädessään. - -"Murhaaja!" karjaisi nuorukainen. "Sinä olet tappanut mayain -viimeisen kuninkaan", hän tempasi salaman nopeasti luodikon -poskelleen, laukaus leimahti, ja lävistettynä zapoteki vaipui alas. -"Mene pimeyteen, konna!" Ripeästi hän nosti Pablolta pudonneen -kaksipiippuisen luodikon. Pau! toinen veneessä olijoista kaatui, ja -nyt vene loittoni kiireesti välttääkseen tuhoisaa tulta ja pyrki -rantaa kohti. - -Syvässä tuskassa Tenanga kääntyi ympäri. "Oi Hualpa, viimeinen -kuninkaista, nouse aurinkoon." - - - - -SEITSEMÄS LUKU - -Äidin kuva. - - -Del Rocassa, señor d'Iralan haciendassa vallitsi suru. Don Antonio -oli tiluksiensa asekuntoisen väen kanssa mennyt sotaan taistellakseen -kenraali de Lerman johdolla kapinallisia vastaan. Häntä suri -hänen hellä puolisonsa, joka kuitenkin ajatteli kyllin avarasti -tunteakseen, että hänen miehensä täytti vain velvollisuutensa -isänmaata kohtaan astuessaan armeijaan. - -Hänen lemmikkinsä Maria otti osaa rakkaan äitinsä suruun ja itki -samalla omaa Pabloaan, jonka kohtaloista del Rocassa ei tiedetty -mitään siitä illasta saakka, jona hän niin salaperäisellä tavalla oli -kadonnut. - -Molemmat naiset tulivat haciendan pienestä kappelista, jossa he -olivat rukoilleet rakkaittensa puolesta, ja istuutuivat hiljaa -kuistille. - -Tuokion kuluttua donna Inez sanoi: "Oi, kuinka hirveä on sota ja -kuinka inhoittavaa, kun saman maan lapset nostavat aseet toisiansa -vastaan; oi auttakaa, kaikki pyhimykset, että maa saisi jälleen -rauhan." - -"Eikö sotakin ole Jumalan säätämä, äiti?" - -"Hän sallii sen, lapsi, varmaankin rangaistukseksi ihmisille." - -"Pablo sanoi usein, ettei hän mitään hartaammin ikävöinyt kuin saada -taistella." - -"Niin, tuo sinun Pablosi!" - -"Oletko vihoissasi siitä, että häntä ajattelen? Minä rukoilen don -Antonion, rakkaan isäni, puolesta samoin kuin Pablon." - -"Minä tiedän sen rakkaani, ja laupias Luoja kuulkoon rukouksemme." - -"Sinä odotat kirjettä isältä?" - -"Niin, hartaasti, lapseni." - -"Jos Pablo olisi hänen luonaan, hän suojelisi hänen henkeään." - -Surussaankin hymyillen tuolle lapselliselle lauseelle, joka osoitti, -kuinka lakkaamatta Marian ajatukset liikkuivat hänen ystävässään ja -kuinka korkea käsitys hänellä oli nuorukaisesta, vastasi señora: -"Luuletko?" - -"Oi", sanoi Maria innokkaasti, "Pablo on urhoollinen ja hyvä ja -kiitollinen, sinä et vain tunne häntä, äiti, niinkuin minä. Hänellä -on hyvä sydän." - -"Sitä en epäile, Mariquita, ja kuitenkin kadun monesti, että olemme -kasvattaneet hänet meikäläiseksi; mitä hänestä on tuleva?" - -"Oi äiti, sinulla on juuri siksi huono käsitys hänestä, että hän on -ruskea. Eikö Jumala ole luonut valkeita, ruskeita, jopa mustiakin -ihmisiä? Pablo on hyvin viisas ja enemmän caballero kuin moni -valloittajien jälkeläinen." - -"Hän on synkkä ja umpimielinen." - -"Niin sinä sanot, koska et tunne häntä; minä olen hänen sisarensa, ja -minulle hänen sydämensä on avoin." - -"Hän on intiaani, ja väri erottaa meidät samoin kuin sielunlahjatkin." - -"Emmekö kaikki ole Luojan luomia, äiti? Hän on minulle kertonut, -mitä hän on lukenut vanhoista kirjoista kansastaan: kuinka se on -ollut suuri ja mahtava, ennenkuin valloittajat tulivat, ja hän on -hyvin ylpeä siitä. Kuitenkin hän on myös hyvin viisas ja ahkera. Isä -Bernardo, joka häntä kovin rakasti, sanoi, ettei hänellä koskaan ole -ollut lahjakkaampaa oppilasta." - -"Niin, rakkaani, myönnänhän kernaasti hänen ansionsa." - -"Näetkös! Ja nyt hän on niin onneton, siksi että hän polveutuu -vanhoista maya-kuninkaista, ah, äiti, jos hän on vielä elossa." - -"Me olemme kaikki Jumalan kädessä, Mariquita, Herra on häntä -suojeleva, häntä ja, sitä toivon nöyrästi, myös don Antoniota." - -"Niin, Hän on heitä suojeleva, äiti. Jumala suojelee hyviä -ihmisiä! Oi, että Pablo ei ratsasta don Antonion mukana, hän kyllä -karkoittaisi kapinalliset." - -Taas señoran täytyi naurahtaa, kyynelien läpi. Kuinka Maria -ihailikaan ruskeata nuorukaista, joka noin oli kasvanut kiinni hänen -elämäänsä nuoruudesta alkaen! - -Vanha intiaanipalvelija astui parvekkeelle. - -"No, Pepe?" - -"Señor de Mendez kysyy, voiko hän päästä señoran puheille." - -Äiti ja tytär katsoivat hämmästyneinä ja kysyvästi toisiinsa, ja -Marian kasvoilla kuvastui katkera vihastus. Kumpaisenkaan naisen -suosiossa ei nuori haciendero ollut koskaan ollut, mutta sen jälkeen -kuin hän oli ollut niin raaka Pabloa kohtaan, ei Maria enää sietänyt -häntä silmissään. Kuitenkaan ei sopinut kieltää hänen tuloaan, hän -oli naapuri. Ehkäpä hän myös toi sanomia sodasta. "Meidän täytyy -ottaa hänet vastaan." - -"Minä siis menen." - -"Ei, tyttäreni, sinä et saa jättää minua yksin. Johda señor de Mendez -tänne." - -Nuori mies, joka ilmestyi hienossa ratsastuspuvussa, kumarsi -kohteliaasti naisille. - -"Olen kummastunut, kun näen teidät", kävi donna Inez puhumaan, -"luulin teidän olevan sodassa". - -"Minä olin Guatemalassa, señora, tarjotakseni käteni isänmaan -puolustukseen; mutta minulla oli kova onni olla kunnianarvoisan -isosetäni suuressa epäsuosiossa, ja hän lähetti minut pois." - -"Oh, conde de Lerma on teidän isosetänne?" - -"Sen pahempi, tekisi mieli sanoa, sillä hän riisti minulta onnen -taistella maan puolesta." - -"Mutta te tuotte meille varmaan sanomia sotanäyttämöltä, señor?" - -"Minä toivoin päinvastoin täällä saavani kuulla jotakin sodasta. Minä -olin pohjoisessa, missä kaikki on rauhallista, ja olen vasta muutamia -päiviä sitten palannut. Ensimmäinen vierailu koski don Antonion -taloa." - -"Se, mitä mieheni kirjeet ovat maininneet maan asioista, ei ole -paljon eikä anna suuria toiveita. Kapina näyttää käyvän yhä -laajemmaksi. Mieheni viimeisten rivien mukaan on ollut pakko vetää -joukot pois Guatemalasta ja jättää se vihollisille." - -"Oh", ilon väre vilahti nuoren miehen kasvoilla, heti taas kadoten, -"onko kuuluisa isosetäni, monien taistelujen voittaja, antanut -voittaa itsensä?" - -"Don Antonion kirjeet ovat täynnä hänen ylistystään, mutta vihollinen -rynnistää liian suurella ylivoimalla." - -"Guatemala kapinallisten hallussa? Silloin Sarmiento olisi voittanut!" - -"Mieheni ei ole sitä mieltä, hän toivoo päinvastoin että maa nyt -ravistuisi hereille ja tuottaisi motineroille [= kapinoitsijoille] -pikaisen lopun." - -"Niinpä toivon, ettei hän toiveissaan pety. Ellen erehdy, näyttelee -vuori-mayain punainen päällikkö Chamulpo kohtalokasta osaa -veljessodassa; hän näyttää asettuneen kapinallisten puolelle?" lausui -Mendez. - -"Siitä ei mieheni ole maininnut mitään." - -"Señorita d'Irala ei näytä iloiselta", kääntyi nuori haciendero nyt -Mariaa puhuttelemaan, "donna Maria varmaan suree kallista isäänsä, -joka on sodassa?" - -"Niin, señor, häntä ja kasvinkumppaniani Pabloa." - -"Ah, te tarkoitatte punaista lempipalvelijaanne?" - -"Pablo ei ollut mikään palvelija", sanoi muuten niin vieno neitonen -nyt leimuavin silmin, "hän oli talon kasvatti ja minun ystäväni, -señor". - -"Uskon sen mielelläni, señorita, vaikkakaan en täysin ymmärrä." - -Maria ei vastannut. - -Kilisevin kannuksin astui nyt muitta mutkitta kuistille vanha -vaquero, ja hänen takanaan näkyivät Pepen, palvelijan kasvot. - -"No", kysyi señora, joka tunsi karjapaimenen, "mikä tuo sinut tänne, -Benito?" - -"Señora, vuorilla on taistelu käynnissä, jo aamulla varhain me -kuulimme tykkien jyskettä --" - -Kaikki hypähtivät pystyyn pelästyneinä, naiset olivat kalvenneet. - -"Silloin minä lähdin siitä señoralle ilmoittamaan." - -"Jumalan tähden, Benito, mitä sinä sanot?" - -"Siellä on täytynyt olla kiivas taistelu." - -"Ja meikäläiset, meikäläiset? Don Antonio?" - -"Sen enempää en tiedä, señora. Taistelu oli kaukana meistä, tuuli -kantoi tykin jyskeen kuuluviimme laaksosolien kautta." - -"Lähenikö se tännepäin?" - -"Ei, niin kauan kuin minä olin karjojen luona." - -"Siellä ovat meikäläiset, Jumala heitä auttakoon." - -"Amen!" sanoivat vaquero ja Maria. Myöskin señor de Mendez oli käynyt -hyvin levottomaksi. - -"Minä olen tullut viemään señoran vuorille, jos señora niin käskee." - -"Tarkoitat hyvää, kelpo Benito", vastasi señora kovin kiihdyksissään, -"mutta minä odotan, kunnes saan tarkempia tietoja". - -Maria painautui hellästi äitiinsä. - -"Ne ovat kuitenkin niin tärkeitä uutisia", sanoi señor de Mendez, -"että minun, niin kernaasti kuin joka tapauksessa tarjoaisinkin -arvoisille naisille halpaa suojelustani, mitä kiireimmin täytyy -lähteä kotiini". - -Luoden häneen katseen, joka ilmaisi kaikkea muuta kuin kunnioitusta, -donna Inez sanoi: "Sen hyvin ymmärrän ja toivotan señor de Mendezille -onnellista matkaa." - -Hän kumarsi jäähyväisiksi päätään, ja nuori mies poistui jokseenkin -kiireisesti. Vanhan vaqueron katse seurasi häntä ylenkatseellisena. -"Mitä minä teen, señora? Jäänkö tänne odottamaan teidän käskyjänne? -vai ratsastanko vuorille tietoja hakemaan?" - -"Ellet oli liian rasittunut, niin tämä jälkimmäinen olisi minulle -mieluisinta." - -"Rasittunutko? Pyh, señora, istun neljäkolmatta tuntia satulassa, jos -niikseen tulee. Minä vain syön jotakin, sitten lähden ratsaille." - -"Hyvä, Benito, pyydä itsellesi ruokaa ja sitten ota hevosia, miehiä, -rahaa, mitä tarvitset, kunhan vain palaat niin nopeasti, kuin voit." - -Tulisinta laukkaa kiitävän ratsun kavioniskut kaiuttivat ilmaa, -kuistikon edustalle ilmestyi lanceroupseeri. - -"Antonio!" - -"Isä!" - -"Inez! Maria!" kuuluivat riemukkaat huudahdukset, ja seuraavassa -tuokiossa olivat puoliso ja tytär don Antonion sylissä. - -"Oi, Antonio, rakkaani", sanoi ensimmäisen mielenliikutuksen asetuttua -donna Inez peloissaan, "oletko pakomatkalla?" - -"En, rakas, me olemme torjuneet rosvot. Oi, Inez armaani, tyttäreni --", -ja uudelleen hän syleili molempia. - -"Olette pippuroineet motineroja, señor?" - -"Niin, vanha veikko, kelpo lailla; mutta kuinka sinä olet täällä?" - -"Hän tuli ilmoittamaan, että vuorilla taisteltiin, ja ollakseen -minulle avuksi." - -"Hyvä, ukkoseni, hyvä." - -Hän vei vaqueron syrjään. - -"Tunnetko polun kallioiden poikki, Benito?" - -"Tunnen, señor." - -"Sinun tulee heti johtaa joukkoja sinne, jotta vihollinen ei pääse -karkaamaan selkäämme. Eikö Tamay tuntenut myös polkua?" - -"Tunsi hänkin." - -"Ole valmiina. Montako miestä tarvitset?" - -"Viisikymmentä tarkka-ampujaa puolustaa sitä kokonaista armeijaa -vastaan." - -"Hyvä. Odota, kunnes kenraali tulee." - -Sitten hän kääntyi jälleen donna Ineziin. - -"Kuinka, kuinka ovat asiat, Antonio?" - -"Saat tietää kaikki, rakkaani. Toistaiseksi ei ole mitään huolta. -Mutta jäljessäni ratsastaa conde aikoen majailla meidän kattomme -alla. Hänen seurassaan on useita upseereita ja esikunnan vartio; -pyydän sinua, rakkaani, järjestämään kaikki ottaaksemme heidät -vastaan." - -"Minä riennän heti antamaan ohjeita." Ja kiireesti donna Inez lähti -talon sisähuoneisiin. - -"No, pikku lemmikkini, kuinka olette viettäneet aikanne?" - -"Olemme rukoilleet puolestasi, isä." - -"Ja Jumala on kuullut rukouksenne!" - -"Ja isä kulta, etkö ole saanut mitään tietoa Pablosta?" - -"Ruskeasta maya-soturistamme? En, rakkaani." - -Suruissaan Maria painoi päänsä. - -"Minulla oli eskadroonassani muutamia mayoja, jotka taistelivat -erinomaisesti, ja erään, rohkeimman heistä, jolle sanoin, kuka -sinun ystäväsi oikeastaan on ja että hänellä on rinnassaan -maya-kuningasten merkki -- mikä mieheen teki valtavan vaikutuksen ---, lähetin tiedustelemaan häntä kazike Chamulpon tyköä, mutta hän -palasi, saamatta mitään selkoa. No, ole nyt vain rauhallinen, Maria, -Pablollakin on suojelusenkelinsä." - -"Oi, tuolla kenraali tulee." - -Don Antonion astuessa upseerien ja lancero-osaston saattamana -sotapäällikköä vastaan Maria pujahti sisähuoneisiin. - - * * * * * - -Señor de Mendez ratsasti mielessään ylvästellen tiheään metsään -vievää tietä pitkin, joka johti hänen tiluksilleen. - -"Suuri sotapäällikkö näkyy esittäneen osansa loppuun", hän sanoi -ivallisesti, "jos hänet on tungettu tänne asti. On aika laittautua -hyviin väleihin Sarmienton kanssa, jos vielä mieli pelastaa mitään -tästä sekasorrosta. Kun ei yksikään noista minun verikoiristani -anna mitään vihiä itsestään! Jo kauan sitten olisi jotakin pitänyt -tapahtua; sillä on jo aika, että saan haltuuni Penariscon haciendan -rappeutuneitten raha-asiaini auttamiseksi. Minun täytyy mennä -Sarmienton puolelle, muuten conden omaisuus pannaan takavarikkoon -ja on minulta mennyttä. Kunpa nyt vain ensin saisin tietoja! Hän -on vaarallinen soturi, sen kyllä tiedän, ja minun täytyisi toki -ensinnä saada varma selko asiain tilasta, ennenkuin julkisesti liityn -kapinallisiin." - -Hänen verkalleen ratsastaessaan tällaisia ajatuksia mielessään -hautoen astui tiheästä pensaikosta esiin mulatti, joka tervehtien -viittoili häntä luokseen. - -Keltaisen, rosvomaiselta näyttävän miehen yht'äkkiä ilmestyessä -Mendez lysähti kokoon pelästyneenä, mutta sanoi sitten ilostuen: "Oh, -Tito poikaseni, oletko vihdoinkin tullut? _Caramba!_ annatte minun -odottaa." - -"Oli mahdotonta tulla aikaisemmin, señor", kuului miehen vastaus. - -"No? Ja nyt? Kerro pian. Conde?" - -"Voi hyvin." - -Mendez näytti kaikkea muuta kuin ilahtuneelta vastauksesta. - -"Mahdotonta päästä hänen lähettyvilleen, señor, aivan mahdotonta. Te -tunnette minut: ansaitsen mielelläni kourallisen kultarahoja, mutta -hän on liian hyvin vartioitu." - -"Missä muut ovat?" - -"Tulevat jäljestäni." - -"Hampaattomia susia te olette, ette muuta." - -"Malttakaa vain, kyllä vielä purraankin." - -"Mikä taistelu oli tuolla vuorilla?" - -"Conden kimppuun käytiin hänen peräytyessään, mutta hän karkoitti -motinerot verissä päin sekä miehitti solat." - -"Niinpä hän on sittenkin päässyt virtensä päähän, sillä tuo -kapinallisten torjuminen on vain pieni ajanlykkäys. Jos nyt Sarmiento -hyökkää hänen selkäänsä, hän on hukassa." - -"Niin kyllä, señor; mutta Sarmiento ei tunne vuorten poikki vievää -kalliopolkua." - -"Ja eikö ole ketään, joka voi sen hänelle neuvoa?" - -"Kyllä, señor, sellaisia on, jos kohta vain harvoja." - -Pensaikosta astui esiin leveäharteinen neekeri ja intiaani, molemmat -yhtä rosvomaisia näöltään kuin mulattikin. - -"Minä olen tyytymätön teihin, pojat!" puhutteli Mendez heitä. - -"Ei ole syytä, don Luis", sanoi neekeri, "teimme mitä voimme. Se on -vaarallinen asia, enkä mielelläni olisi pannut sen vuoksi päätäni -menemään." - -"Olisi ollutkin vahinko päätä." - -"Mutta täällä se käy helpommin päinsä." - -"Täälläkö? Mitä tarkoitat?" - -"Conde on tulossa del Rocaan." - -"_Caramba_, sepä on uutinen. Hyvä, minä luotan teihin. No, Tamay, -mitä sinä sanot?" kääntyi hän ääneti seisovaan intiaaniin, del Rocan -haciendan entiseen tigreroon. - -"Motinerot juoksevat, conde suuri soturi." - -"Saattaa olla. Sinä tunnet polut kallioiden poikki?" - -"Tunnen." - -"Sarmiento kaiketi uudistaa hyökkäyksensä, sillä hänen täytyy estää -Lerma pääsemästä joukkoineen suojaan San Salvadoriin." - -"Niin täytyy." - -"Minä annan mukaasi muutaman rivin Sarmientolle vietäväksi. Tamay, -sinun täytyy mennä hänen luokseen ja tarjoutua opastamaan osa hänen -joukkojaan vuorten yli. Hän on sinut palkitseva ja minä myös." - -"Hyvä! Ja conde?" - -"Siitä pitää huolen Tito sekä tuo musta tuossa. Jos Sarmienton -onnistuu päästä hallituksen joukkojen selkään, on kaikki lopussa; -siitä satimesta ei arvoisa isosetänikään karkaa. Te molemmat, Tito ja -Sip, nyt tielle del Rocaa kohti." Hän antoi heille muutamia kulta- ja -hopearahoja, jotka tuo arvoisa pari irvistäen pisti taskuihinsa. -"Sinä tulet jäljessäni, Tamay. Mutta niin, ettei kukaan näe. _Adios!_" - -Kaikki kolme katosivat metsään. - -"Siis arvoisa isosetäni aikoo vierailla del Rocassa?" mutisi -haciendero itsekseen. "Onneksi olkoon hänelle se vierailu." - -Hän kannusti ratsuaan ja kiiti pois. - - * * * * * - -Valaistulla kuistikolla istuivat kenraalivanhus sekä hänen mukanaan -tulleet upseerit runsaalla aterialla, ja ylt'ympäri oli esikunnan -vartiosto, valituita sotilaita, asettunut tulten ääreen vartioon. - -Don Antonio astui Lerman luo ja ilmoitti hiljaa: - -"Tarkka-ampujat, teidän ylhäisyytenne, ovat kokeneimpain ja -luotettavimpain vaquerojen johdolla marssimassa kalliotielle. -Auringon noustessa ne ovat miehitetyt. Pahimman varalle, jos -nimittäin tarkka-ampujat syöstäisiin takaisin, olen asettanut ketjuun -ratsastajia, jotka tuntevat nämä maastot, tuomaan meille heti tiedon." - -"Kiitos, don Antonio. Väkemme on suureksi ilokseni taistellut -miehuullisesti; se on rohkealla mielellä, vaikka meidän on -lakkaamatta täytynyt peräytyä. Kapinalliset eivät unohda tätä päivää." - -"Ne ovat saaneet tuntea jalopeuran käpälää." - -"Jos Salvero nyt tulee San Salvadorista ja ojentaa minulle kätensä, -jos Etelä on meidän puolellamme, jos ennen kaikkea amerikkalaiset -kiväärit ja ampumatarpeet ajoissa saapuvat San Josén satamaan, -voitamme vielä kaikki takaisin -- ellei", hän lisäsi huolestuneesti, -"Sarmiento vielä viime hetkellä saa Chamulpoa, juonikasta -maya-päällikköä puolelleen". - -"On valitettavaa, että intiaaninuorukainen, joka on kasvanut -talossani ja jolla, kuten kenraali Arana minulle sanoi, syntyperänsä -takia olisi ollut suuri vaikutus sotaisiin vuori-mayoihin, on -kadonnut." - -"Hyvin valitettavaa. Tiedän ennestään, että tämän maan entisen -hallitsijasuvun jälkeläisillä, olivatpa he kuinka köyhiä tahansa, -vielä on suuri vaikutusvalta vuoriheimoissa. Mayat ovat kiintyneet -heihin pettämättömin uskollisuuden sitein. Minä olen parhaillaan -neuvotteluissa Chamulpon kanssa, jolla ainakin nyt on suurin -vaikutus, ja toivon voivani estää hänet esiintymästä hallituksen -vihollisena. Se viekas kettu oleksii vuorillaan odottaen asiain -menoa. Saamme nähdä." - -Hän kääntyi sitten hilpeästi aterioivien upseerien puoleen, sotaisten -hahmojen, joiden asepuvut todistivat kestetyistä taisteluista, ja -sanoi: "Päivä oli kuuma, kumppanit, mutta aseillemme kunniaksi. Suon -teille mielelläni hetken ilot, mutta älkää unohtako, ystäväni, että -jokainen päivä asettaa meille ankarat vaatimuksensa." - -Arvekas kapteeni nousi ja vastasi: "Teidän ylhäisyytenne älköön olko -huolissaan; joka hetki, yöllä tai päivällä, olemme valmiit mihin -palvelukseen tahansa." - -"Minä tiedän sen", sanoi kenraali suopeasti, "mutta kootkaa uusia -voimia, meillä on vaikeat päivät edessämme". Ja pöydästä nousten hän -lisäsi: "Suottehan minulle anteeksi, jos menen levolle; ani varhain -täytyy minun olla toimessa." - -Hän tervehti upseereja, jotka olivat nousseet kevyesti kumartaen, ja -don Antonio saattoi hänet kunnioittavasti hänelle järjestettyihin -huoneisiin. - -Kapteeni, joka äsken oli puhunut, kohotti lasinsa: "Isänmaan turva, -hänen ylhäisyytensä!" - -"_Viva_ [= Eläköön] Lerma!" kajahti vastaukseksi, ja kaikki -tyhjensivät lasinsa päällikön onneksi. - -"Ja nyt lähtekää yöpuullenne, _amigos_. Kenraali oli aivan oikeassa: -meidän täytyy aamulla olla reippaita." - -Kohta kaikki del Rocassa nukkuivat sikiunta; ainoastaan vartijat -valvoivat. Eräs heistä huomasi kaksi hämärää haamua, jotka -hiiviskelivät pensaikossa, mutta katosivat heti, kun heille -huudettiin. - - * * * * * - -Päivän koittaessa kenraali oli jalkeilla. Kun päivystävä adjutantti -ilmoitti, ettei yöllä ollut tapahtunut mitään, ei myöskään tullut -mitään viestiä, sanoi vanha herra ystävällisesti: "Antakaa kaikkien -nukkua, don Fernando; miehet tarvitsevat voimia. Minä menen vähän -nauttimaan virkistävästä aamuilmasta." - -Hän nyökkäsi päätään upseerille ja astui päärakennusta ympäröivään -puutarhaan. Oli ihmeellinen aamu. Linnut liversivät herttaisia -laulujaan, kolibreja ja kirjavia perhosia liihotteli kukan -tuoksujen täyttämässä ilmassa, ja aurinko kietoi kaikki kultaiseen -kimmellykseen. - -Oli aamu, jollaista tuo vanhus, jonka isänmaan hätä oli temmannut -rauhaisasta lepopaikastaan ja kutsunut sotatanterelle, rakasti. -Heittäytyen kesken päivän huolten onnellisen tuokion tuuditeltavaksi -hän käyskenteli pensasryhmien välitse hyvin hoidettuja polkuja, -hengittäen ihastuneena suloista ilmaa. - -Kun hän hitaasti astellen lähestyi erästä myrtti- ja ruusupensasten -muodostamaa lehtimajaa, vilahti niiden varjoisasta vihannuudesta -hänen silmäänsä valkean puvun hohde. Arvellen, että joku talon -naisista samoin kuin hänkin ihaili aamuhetkeä, hän aikoi juuri -kääntyä, kun Maria miehen askelista säikähtyneenä astui lehtimajan -ovelle ja peloissaan katsoi kenraaliin. - -Herttaisempaa näkyä tuskin saattoi ajatella kuin tytön hento -olemus valkeassa pitsipuvussa, lapselliset kasvot tummien kiharain -ympäröiminä, hänen siinä seisoessaan niin arkana kookkaan, -sotilaallisen vanhuksen edessä, lempeät silmät kohotettuina -kunnianarvoisaa päätä kohti. - -Kenraalia tämä näky vavahdutti kuin sähköisku. Sellaisin katsein, -kuin olisi yliluonnollinen ilmestys seisonut hänen edessään, hän -tuijotti Mariaan. - -Sitten hän pani kätensä ristiin ja sanoi hiljaa, mutta kuitenkin -kuuluvasti, äänellä, joka tuli hänen sielunsa sisimmästä: "Mercedes, -oma Mercedes, tulitko minua kutsumaan, rakkaani?" - -Ennen kokemattoman syvää liikutusta tuntien Maria kuuli nämä sanat, -näki kenraalin mielen järkytyksen, näki tämän katselevan häntä kuin -toisista maailmoista olevaa olentoa. - -Sekunteja seisoivat herttainen lapsi ja vanha mies noin vastatusten. - -Maria katkaisi ensiksi hiljaisuuden sanoen arasti: "Minä olen don -Antonion tytär, teidän ylhäisyytenne." - -Vanhus kuunteli ääntä, ikään kuin se olisi soinut kaukaisuudesta, -silmät yhä Marian kasvoihin suuntautuneina. - -Sitten hän antoi käsien hitaasti vaipua ja sanoi syvästi huoaten: -"Antakaa anteeksi, señorita, luulin taivaan lähettäneen luokseni -sen enkelin, joka kerran sulostutti minun elämääni. Teidän näkönne, -tyttäreni, muistutti minulle erästä kallista olentoa, siitä syvä -liikutukseni." - -Marian mielestä tuntui aivan kummalliselta. Tuo korkea, niin syvästi -liikuttunut mies hänen edessään, nuo sanat, jotka hän vavisten -lausui, kaikki se teki valtavan vaikutuksen hänen lapselliseen -mieleensä. Mutta hän ei löytänyt sanoja mitään vastatakseen. - -"Don Antonion tytär", sanoi kenraali, "don Antonion tytär; kuinka -don Antonio on kadehdittava!" Hiljaa hän lisäsi: "Mercedes, juuri -sellaisena kuin hän kerran vaelsi elävien ilmoilla." - -Kuului keveitä askelia, ja donna Inez ilmestyi aamupuvussaan -katsahtaen hämmästyneenä Lermaan, jonka syvä sielunliikutus kuvastui -tämän kasvoilla. Hän huomasi myös kyyneliä vanhuksen silmissä. - -Tämä hillitsi liikutuksensa, tervehti ja sanoi: "Pelkään, että olen -kävelylläni häirinnyt naisten aamuhetkeä." - -"Eihän toki, teidän ylhäisyytenne", vastasi donna Inez, joka eilen ei -ollut saanut tilaisuutta tervehtiä kenraalia, "eilispäivän mielen -jännitys karkoitti unen pikku Marialtani, ja minulle kävi samoin; -muuten olemme harvoin näin varhain puutarhassa". - -"Minä käytän tilaisuutta tervehtiäkseni teitä kunnioittavasti ja -kiittääkseni suuresta vieraanvaraisuudestanne." - -"Me olemme kiitollisia, että teidän ylhäisyytenne kunnioittaa -taloamme." - -Maria painautui äitiinsä kiinni silmät yhä luotuina conden -kunnianarvoisiin kasvoihin. - -"Te tapaatte minut oudosti liikuttuneena, señora. Teidän suloisen -tyttärenne näkö palautti mieleeni sydämeni lemmikin, jo kauan sitten -iäiseen valkeuteen muuttaneen Mercedes-tyttäreni. Ei ikinä ole ollut -kahta enemmän toistensa näköistä ihmistä." - -"Mercedes-tyttärenne?" donna Inez enemmän änkytti kuin puhui. - -"Luulin näkeväni yliluonnollisen ilmestyksen, kun näin señoritan." - -Donna Inez tunsi syvän tuskan viiltävän sydäntään. Hän kiersi -käsivartensa lujemmin Marian ympärille, ikäänkuin peläten, että tämä -tahdottaisiin ryöstää pois. Hetkisen kuluttua hän sanoi vapisevalla -äänellä: "Marian äidin nimi oli Mercedes, teidän ylhäisyytenne." - -"Marian äidin nimi oli Mercedes?" toisti kenraali koneellisesti ja -tuijotti kankeasti señoran kasvoihin. - -"Pikku Mariani on taivaan lahja, jonka meri on tuonut meille." - -"Milloin? Milloin?" huudahti kenraali. "Milloin se tapahtui, milloin?" - -"Siitä on neljätoista vuotta", sai donna Inez vaivoin sanotuksi, -"kun jokin laiva joutui haaksirikkoon rannikoillamme; Maria ja eräs -intiaanipoika olivat ainoat elossa olevat laivahylyssä". - -Kenraalin silmiä hämärsi, ja hänen vasen kätensä tapaili sydäntä -ikäänkuin kouristuksessa. Sitten hän liitti kätensä ristiin, kohotti -silmänsä taivasta kohti ja sanoi palavan hartaasti: "Lähetätkö -yksinäiselle vanhukselle hänen lemmikkinsä nuorentuneena takaisin, -korkeuden Isä?" Sitten hän kääntyi rajusti järkytyksissään naisiin, -joiden sydämet sykkivät ennen tuntematonta liikutusta. "Tyttäreni -Mercedes, hänen puolisonsa don Diego Pinol, heidän tyttärensä ja -eräs intiaanipoika, jonka he maasta paetessaan olivat löytäneet ja -ottaneet mukaansa, lähtivät Acapulcosta neljätoista vuotta sitten -kesäkuussa purjehtimaan San Joséhen; eikä sen jälkeen enää heistä ole -kuultu; he olivat laivoineen uponneet mereen. Sota riehui silloin -parhaillaan, enkä ole pannut toimeen mitään tiedusteluja, koska minun -täytyi uskoa ja vielä äsken uskoinkin onnettomuuden tapahtuneen -Tyynellä valtamerellä. Oi señora, armahtakaa vanhusta, jolta hänen -elämänsä korkein onni on ollut riistetty! Kertokaa minulle kaikki, -mikä viittaa Marian -- se oli tyttärentyttäreni nimi -- mikä viittaa -Marian syntyperään." - -Liikuttunut ja conden kertomuksesta syvästi surulliseksi tullut -señora, joka kipeätä tuskaa tuntien pelkäsi menettävänsä lemmikkinsä, -ilmoitti, mitä tiesi: että lapset olivat puhuneet donna Mercedeestä -ja don Diegosta sekä Ninasta, ja että pikku tytön vaatteet, joissa -kaikissa oli merkkinä P-kirjain, vielä olivat hänellä tallessa. - -"Ja P:n, Pinolin, alla täytyy lisäksi olla pikkuruinen M. Mercedes -tyttäreni merkitsi lapsen vaatteet itse ja neuloi P:n lisäksi aina -pikkuisen M-kirjaimen merkiksi, että se oli äidin ompelema." - -"Niin, niin", sanoi soinnuttomasti donna Inez, "niin niissä on". - -"Oi, oi, Maria, Mercedeeni kuva, tahdotko tuntea minut äitisi isäksi? -Oi, tule, tule, tule syliini." - -Pelokkaasti tyttö painoi päänsä vanhan soturin povelle, mutta pakeni -sitten kouristuksenomaisesti nyyhkyttäen donna Inezin kainaloon, ja -tämä itki hänen kanssansa. - -"Ei, ei, kultani, en tahdo sinua ryöstää pois; ei, señora, te ette -menetä lastanne; olen tyytyväinen, jos saan, niin pian kuin tämä -onneton sota on lopussa, tulla tänne Marian luo. Oi, hän on kyllä -oppiva pitämään vanhasta äijä-karhusta. Ei, älkää itkekö, en tahdo -erottaa äitiä ja tytärtä." - -Kovin kummissaan katsoi lähestyvä don Antonio ryhmää, kuullen -kenraalin viimeisen sanan. - -"Tulkaa, don Antonio, tyttärenne on saanut isoisän; teidän täytyy nyt -vain lukea minutkin perheeseen." - -Don Antonion liikutus ei ollut pienempi kuin hänen puolisonsa, kun -hän sai kuulla kaikki. Kuitenkin lohdutti molempia kenraalin lupaus, -ettei tämä tahtonut riistää heiltä heidän lemmikkiään. - -"Oi rakkaani, te olette ansainneet orpoon vanhemmanoikeuden ja saatte -sen pitää; mutta minuakin sinun täytyy hiukan rakastaa, sydänkäpyni." - -Silloin Maria suuteli hänen karheaa poskeaan, ja vanha soturi myhäili -mielissään. - -"Niin paljon onnea vielä vanhoilla päivillä, niin paljon onnea! Nyt -on vain kapinalliset vielä kukistettava, ja voin hymy huulilla erota -tästä elämästä." - -Lähdettiin takaisin huoneisiin; arkana asteli Maria isoisän -kainalossa. - -Sisälle tultua donna Inez näytti kenraalille ne vaatteet, joissa -Maria oli löydetty, ja don Antonio kertoi tarkalleen, miten -haaksihylyssä oli ollut laita. - -"Kelpo Nina. Oman henkensä hinnalla hän pelasti lapset!" - -Kenraali ei väsynyt ihailemasta lapsenlastaan. - -Mutta vihdoin vaativat vuoronsa päivän toimet, sotatilan vakavuus. -Ilmoituksia saapui ja kenraali sekä hänen upseerinsa, jotka -ihmetellen kuulivat, mitä puutarhassa oli tapahtunut, olivat -innokkaassa toimessa. - -Apujoukot olivat tulossa San Salvadorista; mitään yritystä Lerman -aseman saartamiseksi kalliopolkuja pitkin ei ollut tehty; mutta -Pablon ryöstämisestä saakka kadoksissa ollut metsästäjä Tamay oli -kyllä siellä vangittu hyvin epäilyttävissä hommissa. - -Sotilaallinen yleistilanne ei siis ollut epäsuotuisa. - -Aamupäivällä ilmestyi señor de Mendez del Rocaan pyytäen päästä -kenraalin puheille. Tämä otti hänet vastaan perheen läsnä ollessa. - -"Kallis isosetäni", tervehti häntä tuo liehittelevä mies, "kuinka -ilostuinkaan, kun kuulin teidän saapuneen, kun kuulin, miten tuimia -iskuja olette antanut kavaltajille!" - -"Niin, ruoska on roistoille aina paikallaan", virkahti Lerma kuivasti. - -"Ja kuinka olen iloinen siitä, että voitte hyvin sotaretken vaivojen -jälkeen! Te näytätte aivan nuortuneelta." - -"Sen uskon, rakas sisarenpojanpoikani; harvinaisen onnen säde on -nuorentanut minun ryppyiset kasvoni. Ja tuossa on se nuori aurinko, -joka paistaa sydämeeni." Hän viittasi ujoon Mariaan. - -Mendez, joka jo oli huomannut jotakin tavatonta avioparissa sekä -señoritassa, katsoi kenraalin näin sanoessa ällistyneenä talon -tyttäreen. - -"Vilpitöntä iloasi siitä, että näet minut täällä jälleen, voin vielä -paljon lisätä esittämällä sinulle nuoren naisen, donna Maria de -Pinolin, tyttärentyttäreni, jonka suopea kohtalo on sallinut minun -jälleen löytää." - -Mendez katsoi häneen niin hämmästyneen näköisenä, että kenraalin -täytyi nauraa. - -Mendez oli vasta lyhyen aikaa oleskellut näillä seuduin maata, hän -seurusteli naapuriensa kanssa vähän, ja Mariaa, jonka don Antonio -täysin laillisessa järjestyksessä oli ottanut omaksi lapsekseen, -pidettiin niin täydellisesti tämän tyttärenä, että hän tuskin saattoi -käsittää kenraalin sanoja, vaikka hän niitä syvästi säikähti. - -"Isosetäni aikoo ottaa señoritan lapsekseen?" hän sopersi. - -"Hän on asemaansa Mercedes-tyttäreni lapsena ja siis minun -lapsenlapsenani ja perillisenäni", lisäsi kenraali, "täysin -tyytyväinen". - -Mendez kalpeni. - -"Minulla ei ole onni ymmärtää." - -"Kuinka ei? Minusta se on kylläkin selvää." - -"Señorita d'Irala?" - -"Señorita de Pinol, don Diegon ja tyttäreni Mercedeen tytär, istuu -edessäsi." - -"Se on totta, don Luis", sanoi don Antonio surullisesti, "hänen -ylhäisyytensä riistää meiltä lemmikkimme". - -"Ei, isäkulta", sanoi Maria, kietoutuen hellästi häneen ja donna -Ineziin, "Jumala on varhain ottanut minulta vanhemmat ja korvaukseksi -siitä suonut minulle teidän rakkautenne. Minä kyllä tahdon rakastaa -isoisääni, se on varma, mutta teiltä hän ei minua riistä." - -"Ei suinkaan, lemmikkini, sinun täytyy vain pitää pikkuruisen -vanhuksestakin." - -Maria nyökkäsi hänelle vakuuttavasti. - -"Tämä -- tämä -- sukulaisuus", sai Mendez vaivoin sanotuksi, "lienee -kuitenkin vaikea todistaa". - -"Ei ensinkään, rakas sisarenpojanpoikani; meillä on todisteita, -jotka kaikissa maan oikeuksissa julistetaan päteväksi, kuten voin -mielesi rauhoittamiseksi ilmoittaa. Muuten tahdon heti kohta laatia -asiakirjan, jossa ne kaikki luetellaan ja jossa tunnustan donna -Marian sukulaisekseni." - -"Minä olen niin hämmästynyt", sanoi Mendez, joka jossakin määrin -oli saanut mielenmalttinsa takaisin, "että tuskin kykenen lausumaan -onnitteluni tästä uskomattomasta tapauksesta". - -"Käsitän sen täydelleen." - -"Vilpitön iloni ei silti ole sen pienempi. Tervehdin teitä kaikesta -sydämestäni serkkunani, donna Maria." -- Maria kumarsi vastaamatta -sanaakaan, kuten kenraali varsin hyvin huomasi. - -Kenraali nousi sanoen, että hänen adjutanttinsa odottivat häntä, ja -lähti huoneesta nyökäyttäen Marialle päätään. - -"Tunnen, että tällä hetkellä olen täällä vain häiriöksi, ja aion -joskus toisessa tilaisuudessa ilmaista sukulaisentunteitani", sanoi -Mendez, kumarsi ja lähti, ja ratsasti heti kohta tiehensä kasvot -vihan ja raivon vääristäminä. Epäilystä, ettei Maria olisi ollut -sama henkilö kuin hänen isosetänsä lapsenlapsi, hänellä ei ollut. -Tämä perijättären löytäminen koko suurelle omaisuudelle -- sillä hän -tiesi, ettei isosetä vapaaehtoisesti luovuttaisi hänelle pesoakaan -perinnöksi saattoi hänet tuhoon, teki hänet keppikerjäläiseksi, koska -hänen tiluksensa olivat kokonaan kiinnitetyt suurista veloista. - -Kaikki alhaiset intohimot myllersivät turmeltuneen miehen sielussa, -kun hän ratsasti läpi metsän. Vaanien ympäristöään hän huomasi -viimein molemmat palkatut murhaajat, mulatin ja neekerin. - -Hän huusi heidät luokseen ja sanoi heille: "Ei sormeakaan kohoteta -kenraalia vastaan, hänen täytyy vielä jäädä eloon, ymmärrättekö?" - -Kun rosvot tuijottivat häneen kummastuneina, hän sanoi: "Tulkaa -pimeän tultua salaa luolaan; siellä selitän teille kaikki, ja saamme -neuvotella, mitä muuta on tehtävä." Sitten hän karautti täyttä lentoa -edelleen. "Mitä sitten on tapahtunut?" virkkoi neekeri. "_Quien -sabe?_ Maksaa hänen silti täytyy, maksaa hänen täytyy --", sanoi -mulatti. - -"Niinpä arvelen", irvisti neekeri, "hän on meidän vallassamme". - -Näin puhellen arvoisa pari vetäytyi takaisin pensastoon. - -Del Rocassa tuotiin kenraalille metsästäjä Tamaylta tavattu kirje, -jonka hän luki ja pisti taskuunsa. - -Saapuneet sotaviestit saivat kenraali Lerman päivällisen jälkeen -lähtemään del Rocasta. Vihollinen ei ollut uudistanut hyökkäystään -solia vastaan; sitäpaitsi siellä oli komentajana päättäväinen -Callego, ja niinpä kenraali ratsasti San Salvadorista marssivia -liittolaisia vastaan, Antonion ja esikuntaupseeriensa saattamana. - -Hän oli heittänyt hellät jäähyväiset lapsenlapselleen ja vieläkin -vakuuttanut donna Inezille, ettei hän aikonut riistää tältä sitä, -johon tällä oli äidinoikeus, vaan päinvastoin rauhan tultua asettua -asumaan aivan del Rocan läheisyyteen. - - - - -KAHDEKSAS LUKU - -Maya-soturi. - - -Vielä kaikui Tenangan tuskanhuuto ilmassa. Mutta sydämensä -epätoivossakaan, joka oli sitä suurempi, koska hän ei ainoastaan -kunnioittanut Pabloa muinaisten kuninkaitten jälkeläisenä, vaan -todella vilpittömästi rakasti rohkeata, miehuullista nuorukaista, -ei nuori maya unohtanut uudelleen ladata laukaistuja pyssyjä, -puolustaakseen ammutun ruumista viimeiseen saakka. - -Syvä huokaus sattui hänen korvaansa; hän kääntyi ja katsoi silmiin -Pabloa, joka kohotti päätään. - -Tenanga kiljahti ilosta ja hypähti hänen luokseen: - -"Oh, sinä elät, Hualpa, kuningas! Kaikkien jumalien kiitos!" - -Hän polvistui haavoittuneen viereen, tuki tämän päätä, ja hänen -kätensä tunnusteli varovasti sitä kohtaa, mistä veri vuoti tämän -kyljestä. - -"Hengitä syvään ja pitkään, herra." - -Pablo teki niin; Tenanga tarkkasi pelokkaasti vaikutusta: -haavoittunut hengitti säännöllisesti sisään ja ulos. - -"Oi, kiitos näkymättömille -- kiitos! Sinä paranet, herra, sinä -paranet, haavasi ei ole kuolettava." - -"Tarkasta, _amigo_", vastasi Pablo heikolla äänellä, "luoti osui -selkääni, mutta se on varmaan luiskahtanut kylkeen päin; siihen -koskee". - -Varovasti maya paljasti kupeen ja huomasi suureksi ilokseen olevan, -niinkuin Pablo arveli; häijyn zapotekin luoti oli luiskahtanut pitkin -kylkiluuta loukkaamatta mitään arempia osia. Vauhdin ankaruus, jolla -Pablo oli suistunut kiviä vasten, oli saanut hänet tainnoksiin. - -Tenanga repäisi Pablon hienon paidan kahtia; pyssy kädessä, -tähystellen rantoja haukan silmin hän juoksi portaita alas, kastoi -vaatekaistaleen veteen ja riensi takaisin. - -Huolellisesti hän viillytti haavaa, asetti märän vaatteen sen päälle, -otti nahkavyön Pablon vyötäisiltä ja kiersi sen hänen rintansa -ympärille, niin että side pysyi paikoillaan ehkäisten verenvuodon, -joka ei ollut kovin runsas. - -Jälleen hän tähysteli vihollisia. Heistä ei näkynyt merkkiäkään. -Kenties he arvelivat Pablon kuollessa saavuttaneensa tarkoituksensa; -kenties he olivat vetäytyneet pois siksi, että hänen luotinsa oli -kaatanut heidän johtajansa Huntohin, tai siksi, että he pelkäsivät -lähestyä helposti puolustettavaa tornia. - -"Minä teen sinulle vuoteen, herra." Tenanga nousi tornin valtavilla -kivillä katettuun yläosaan, missä oli kaksi huonetta, joiden ikkunat -antoivat virralle päin; sitten hän palasi käytävään, joka ympäröi -tätä tornin nelinurkkaista yläosaa. Siinä kasvoi ruohoa ja pensaita. -Hän kokosi lehtiä ja kuivaa ruohoa, ja niin hän oli pian laittanut -välttävän vuoteen. - -"Tule, kuningas, nojaa minuun, minä tuen sinua." - -Osoittaen intiaanin suurta kykyä kärsiä ääneti Pablo kesti tuskat, -joita hänen haavansa tuotti joka liikahduksella, ja lepäsi pian -rauhallisesti vuoteellaan. Tenanga otti Pablon lakin, riensi veden -partaalle, täytti sen ja juotti janoista nuorukaista. Hän tiesi, että -suuri haava aina tuottaa polttavan janon. Heti sen jälkeen Pablo -vaipui uneen verenvuodon heikentämänä. - -Tenanga istui aseet vieressään ylhäälle portaitten - -pieleen, mistä hän suojassa saattoi nähdä virralle. - -Kanootti oli alhaalla turvassa keinotekoisessa satamantapaisessa. - -Suorakulmainen torni oli rakennettu jykevistä sementti-iskoksella -liitetyistä kivijärkäleistä, jotka jo vuosisatoja olivat uhmailleet -säitä ja tuulia; sen pitempi sivu oli virran suuntaan, ja heti sen -alapuolella alkoivat pauhaavat putoukset. Tornin pystysuoria seiniä -saattoi kiivetä vain korkeiden tikkaiden avulla; ainoan pääsytien -sinne tarjosivat rintasuojuksella varustetut portaat. Joskin -nuorukaiset siten olivat jossakin määrin hyökkäyksiltä suojassa, -ei Pablon haavoittumisen takia pako ollut ajateltavissa. Tenangan -ainoana pelkona oli ruokavarain puute. Tosin hänellä vielä oli vähän -maissileipää ja muutamia palasia suklaata, mutta ne eväät olivat -kylläkin niukat. Tenanga tiesi, ettei monen peninkulman alalla ollut -ainoatakaan kylää; he olivat sankassa aarniometsässä, Guatemalan -autioimmassa seudussa. Väsymättömän valppaasti tähystelivät tuon -kuvapatsaana istuvan nuorukaisen silmät pitkin rantoja, havaitsematta -kuitenkaan mitään epäilyttävää. - -Tenanga päätti tutkia rannan heti pimeän tultua saadakseen selville, -olivatko zapotekit jääneet vai lähteneet. Jos he vielä olivat siellä, -he luultavasti virittäisivät nuotion ja siten ilmaisisivat itsensä; -ei ollut ajateltavissakaan, että he siitä luopuisivat varoen tornissa -olevia pakolaisia, joista toinen oli, jollei kuollut, niin ainakin -pahasti haavoittunut. -- Yö laskeutui maille. - -Pablo nukkui yhä vielä, ja Tenanga päätti uskaltaa retken. - -Kun oli aivan pimeä, hän astui kanoottiin ja souti vastavirtaan -vasemman rannan puolta; päästäkseen eteenpäin kovassa virrassa hänen -täytyi voimakkaasti käyttää airojaan, mutta niiden loiske hukkui -putousten pauhuun. - -Mielestään kyllin pitkälle soudettuaan hän viillätti kanoottinsa -virran poikki ja hiipi mitä suurinta varovaisuutta noudattaen metsän -läpi virran vartta alas, vaanien näkyisikö missään tulenhohdetta. -Mutta hänen tutkiva silmänsä _ei_ havainnut mitään. Samalla hän pääsi -varmuuteen siitä, että zapotekien vene oli kadonnut; heidän oli -siis täytynyt soutaa virtaa ylös. Silloin hän palasi kanootilleen, -ja myötävirran viemänä hän oli pian taas tornissa. Pablo nukkui yhä -vielä. - -Tenanga ojentautui lepäämään porrasten juurelle voidakseen herätä, -jos virralta kuuluisi vähintäkään epäilyttävää ääntä. - -Yö kului rauhallisesti. Sen loputtua hän meni katsomaan Pabloa, joka -oli valveilla ja pyysi vettä; hänellä oli kova haavakuume. - -Tenanga, joka ei enää epäillyt sitä, että zapotekit olivat lähteneet -tiehensä, päätti mennä jo ennen päivän valkenemista rannalle ruokaa -hankkimaan. Hän ilmoitti aikeensa Pablolle, joka oli samaa mieltä. - -Metsästyslaukussaan olevat vähäiset eväsvarat hän asetti -haavoittuneen viereen. - -Hän oli löytänyt rikkinäisen saviastian, jonka hän täytti vedellä ja -asetti Pablon vuoteen ääreen. Sitten hän poistui luvaten palata niin -pian kuin mahdollista. - -Pablolla oli kuume, mutta hän oli tajuissaan eikä kärsinyt kovia -tuskia. Hän söi hiukan kuivaa leipää, pureskeli kappaleen suklaata -ja vaipui sitten uneen. Kun hän lyhyen uinahduksen jälkeen avasi -silmänsä, oli jo päivä. Aurinko paistoi suoraan ovesta sisään, ja -ikkuna-aukoista näkyi sininen taivas. Nyt vasta nuorukainen tarkasti -turvapaikkaansa. Lattiana oli lujasti toisiinsa liitettyjä kiviä; -seinissä näkyi vielä jäännöksiä korkokuvista, joissa esiintyi -omituisen muotoisia ihmisiä ja eläimiä. Sitten hänen katseensa osui -hyvin säilyneeseen mahtavaan kuvanveistokseen. Se esitti kookasta -ihmisolentoa, jonka hiukset valuivat olkapäille kummallisen, -kruunumaisen pääkoristeen alta, ruumista peitti jonkinlainen -panssari ja hartioilla oli viitta. Kädet pitivät kilpeä ja miekkaa; -sääret olivat paljaat mutta jaloissa oli sandaalit. Kuvaan oli -kaiverrettu ihmeellisiä, salaperäisiä merkkejä. Se oli varmaan -aikoinaan ollut maalattu, sillä nytkin vielä näkyi värien jälkiä -syvennyksissä. Pablo ei koskaan ollut nähnyt sellaista kuvaa; mutta -se muistutti suuresti piirroksia, joita hän oli nähnyt Meksikon ja -Keski-Amerikan valloitusta käsittelevissä kirjoissa. Niissä kuvattiin -samantapaisesti intiaanien ruhtinaita. Hän hätkähti: siinähän oli -kuvakuninkaan tai -soturin rinnassa sama merkki, kuin hänelläkin oli -omassa rinnassaan. - -Hän katseli kauan kuvaa, jonka katse oli kuin elävä. Vähitellen -hänestä tuntui, kuin olisi kuva saanut eloa, kuin se olisi hitaasti -kohottanut silmänsä häneen. Sitten hänet taas valtasi sanomaton -heikkous, ja hän sulki jälleen silmänsä. - -Hän nukkui kauan. - -Kun hän jälleen avasi silmänsä, hän näki edessään omituisen olennon. -Pablo ei tietänyt, valvoiko hän vai näkikö unta. Huoneessa istui -ihmisolento, nähtävästi intiaani, jonka lumivalkoiset hapset -riippuivat laihoille, ikivanhoille, kurttuisille kasvoille. -Yläruumista peitti puumannahka, joka jätti laihat käsivarret -paljaiksi. Yhtä laihoja sääriä peittivät nahkaiset säärystimet, ja -lumivalkeilla hiuksilla oli kevyt nahkalakki, josta liehui kirjavia -höyheniä. Käsissään tämä ihmeellinen olento piteli jousta ja nuolia. - -Olisi saattanut luulla häntä kuvaksi, niin liikkumattomana hän istui. -Mutta nyt hän loi ystävällisen katseen Pabloon. - -Kimeä, lapsimainen ääni kysyi mayankielellä: "Oletko palannut -takaisin kauhujen kotiin? Oletko kaatunut teulesien miekkaan?" - -Pablo ei ymmärtänyt hänen kysymystään. Hän tiesi kyllä, että -alkuasukkaat olivat antaneet espanjalaisille, koska nämä käsittelivät -heidän mielestään ukkosta ja salamaa, nimen jumalat, teules. Mutta -mitä tarkoitti ihmeellinen mies, joka istui siinä kuin haudasta -noussut? - -"Olen haavoittunut pahasti ja etsin täältä suojaa." - -"Tiedän, tiedän", vastasi kirkas ääni, ja sitten ukko nauroi -kimeästi. "Heidän miekkansa tekevät hyvää työtä; täällä ei ole -ainoatakaan kohtaa, joka ei olisi veren tahraama. He kuolivat kaikki, -kaikki; miksi sinä palasit? Kuka sinä olit? Mitä haluat täällä -kuninkaan tornissa?" - -Koko tuon omituisen ihmisen käytös oli miltei kammottava. - -"Ken olet sinä, nuorukainen, jonka kasvot ovat Nezualpillin?" - -"Olen Pablo del Roca, maya", vastasi nuorukainen huomaamattaan -espanjankielellä. - -Miehen käytös muuttui kokonaan, ja selvällä espanjankielellä hän -sanoi puhuen aivan toiseen sävyyn kuin äsken: "Sano minulle, kuinka -jouduit tänne?" - -"Olen riistetty pois kodistani ja kuolemanvaarassa. Pakenin rohkean -ystävän kanssa, ja täällä sattui minuun luoti." - -"Kuka sinua vainoaa?" - -Pablo oli vaiti; hän ei tietänyt, olisiko viisasta ilmaista -vihollisen nimeä, joka kenties oli ihmeellisen intiaanivanhuksen -ystävä. - -"Valkoihoisetko sinua takaa ajavat?" - -"Ei, mahtava intiaani." - -Vanhus purskahti taas kimeään nauruun. - -"Intiaani, intiaani? Hihihii! Mayako? Eikö hän pelkää jumalia? Miksi -hän sinua vainoo? Mitä olet hänelle tehnyt?" - -Pablo ei tahtonut ilmaista sukuperäänsäkään ja vastasi siis: "Olen -kasvanut espanjalaisten parissa enkä tiedä, millä olen herättänyt -mahtavan miehen vihan." - -Vanhuksen säkenöivät silmät tuijottivat häneen. - -"Olet kasvanut espanjalaisten parissa. Niin minäkin -- niin minäkin", -sanoi hän hiljaa, melkein arasti; "he tahtoivat tehdä minusta -papin; minä kasvoin seminaarissa, kuuntelin kristittyjen laulua ja -rukouksia, luin kirkkoisäin kirjoja. Mutta minä kaipasin vanhoja -jumalia. Kuningasten varjot väikkyivät ympärilläni, hiljaisina -ja surullisina; he ja kaikki soturit, jotka olivat kaatuneet -espanjalaisten miekkaan, katselivat minua ylenkatseellisina. Silloin -minä karkasin valkoisten luota metsään vanhojen kuninkaitten kotiin. -He puhuvat minulle, minä kuulen heidän äänensä; minä olen onnellinen, -onnellinen. Tyhmät sanovat minua metsien hupsuksi, mutta minä olen -onnellinen, onnellinen." - -Pablo ymmärsi nyt, että kummallinen vanhus oli mielisairas, raukka, -jonka järki ei ollut kestänyt vanhan uskonnon ja kristittyjen uuden -opin välistä ristiriitaa. - -Hetken äänettömyyden jälkeen ukko sanoi taas aivan eri äänellä: "Sinä -olet haavoittunut, nuorukainen? Salli minun tutkia haavaasi. Minä -osaan niitä käsitellä!" Ja ennenkuin Pablo ehti häntä estää, koetteli -vanhus hellin käsin ja huolellisesti haavoittunutta paikkaa. - -"Pikku seikka vain, paranee pian; ole huoleti, minä tuon sinulle -parantavia yrttejä. Mutta missä on ystäväsi, josta puhuit?" - -"Hän lähti metsään ampumaan jotakin syötävää meille." - -"Hupsu poika, miksi ei hän tullut minun luokseni? Kutka sinua takaa -ajoivat, nuorukainen, mayatko?" - -"Ei, zapotekit." - -"Oi, oi, ja te olette heidät karkoittaneet?" - -"Niin, he pakenivat tappavia luotejamme." - -Taaskin vanhus nauroi kimeästi: "Hihihii! Tahtoivatko orjat koetella -voimiaan vapaiden mayojen kanssa? Hihihii! Mainiota, mainiota!" - -Hetkisen kuluttua hän alkoi puhua levollisesti ja yksinkertaisesti: -"Et voi jäädä tänne, sinun täytyy tulla minun kotiini; siellä voin -sinut hoitaa terveeksi." - -"Asutteko lähellä?" - -"Virran rannalla." - -Vanhus puhui nyt niin järkevästi, että Pablo luuli erehtyneensä -arvellessaan häntä mielipuoleksi. - -"Minun täytyy odottaa toveriani, sitten käytän mielelläni hyväkseni -vieraanvaraisuuttanne. Mutta kenties teille koituu vahinkoa siitä, -että minua autatte", hän jatkoi, "kerroinhan teille jo, että minua -ajaa takaa verivihollinen". - -Taaskin vanhus nauroi. - -"Vahinkoa? Minulle? Temppelin hupsulle? Kaikki välttävät minua. Et -ole missään paremmassa turvassa kuin minun luonani, poika. Sinä olet -jalosukuinen, minä tahdon sinua auttaa." - -Äkkiä hän osoitti isoa korkokuvaa, jota Pablo oli ihmetellyt. - -"Tiedätkö, kuka tuo on?" - -"En, señor." - -"Hihihii! Ei kukaan sitä tiedä, paitsi Tanub, seminaarin entinen -kasvatti, jota espanjalaiset sanovat Franciscoksi. Ei kukaan." -Salaperäisesti hän kuiskasi: "Se on Axopilin, kuninkaan, kuva; hän on -rakentanut tämän tornin satoja vuosia sitten. Osaatko lukea mayojen -merkkejä?" - -Pablo vastasi kieltävästi. - -Taaskin ukko nauroi kammottavaa nauruaan. "Hihihii! Muukalaisia -tulee, amerikkalaisia, englantilaisia, saksalaisia; he tutkivat -mayojen vanhoja rakennuksia saadakseen selkoa mayojen entisyydestä; -mutta mayojen kivet eivät ilmaise salaisuuksiaan, ei kukaan muu -kuin Tanub osaa lukea kuninkaitten tarinoita. Täällä on muuan -saksalainen, oppinut mies; hän tietää paljon isiemme historiasta ja -koettaa selittää kirjoituksia, jotka puhuvat kansamme ikivanhasta -menneisyydestä, mutta turhaan. Hän on hyvä mies ja on tullut tänne -merien takaa katsomaan kuninkaanpalatseja, sinä näet hänet kyllä -vielä." - -Pablo kuunteli hämmästyneenä miehen puheita ja alkoi taas epäillä -hänen ymmärrystään. Samassa astui Tenanga kevein askelin sisään pyssy -kädessä. Hän katseli kysyvästi valkohapsiseen, kurttuiseen äijään. - -"Tenanga, sinäkö?" - -"Minä näin rannalle tultuani veneen, jossa oli kaksi ihmistä. Silloin -riensin takaisin." - -"Onko tämä ystäväsi, nuorukainen?" kysyi vanhus. - -"Hän on Tenanga, Azualin poika." - -"Azualin poika?" Ukko loi säkenöivät silmänsä Tenangaan. - -"Niin olen. Oletko ehkä tuntenut isäni?" - -"Vieläkö hän elää?" - -"Hän on astunut hautaan." - -"Entä Chamulpo, ketchien kazike?" - -"Hän elää." - -Pieni mies kohottautui kiveltä, jolla oli istunut, ja kiersi -kyyryssä, mutta nopeasti Tenangaa, kuin olisi hän tahtonut tarkastaa -tätä huolellisesti joka puolelta. Viimein hän pysähtyi tämän eteen -ja kysyi tavallisesta puhetavastaan poiketen juhlallisesti: "Uskotko -sinä, Tenanga, Azualin poika, että hyvien ihmisten sielut asuvat -valossa?" - -"Uskon." - -Hän kääntyi Pablon puoleen. "Entä sinä, nuorukainen, Pablo del Roca, -uskotko sinäkin niin?" - -Pablosta ei kysymys sotinut kristinoppia vastaan, ja hän vastasi -myöntävästi. - -"Pimeydessä, ikuisessa pimeydessä lepää Azual", huusi vanhus -kimeästi, "hän on kohottanut kätensä kuningasta vastaan, Nezualpillin -viimeistä jälkeläistä vastaan". - -Tenanga vavahti. - -"Mutta", jatkoi ukko, "hänen tähtensä ei vielä ole sammunut, se -säteilee yhä taivaalla. Tanub näkee sen; hän saapuu, kuningas, Tanub -tietää sen, hän lukee sen tähdistä." - -"Ja jos kuningas elää", sanoi Tenanga vapisevalla äänellä, "ja antaa -Azualille anteeksi, kohoaako tämän sielu silloin aurinkoon, isä?" - -"Jos Hualpa antaa hänelle anteeksi", sanoi ukko vienolla äänellä, "on -hän asuva valossa". - -Syvä huokaus oli Tenangan vastaus. - -Pablo, joka jännittyneenä oli kuunnellut molempain keskustelua, sanoi -nyt: "Vanha herra on tarjoutunut ottamaan meidät kotiinsa, ystävä, -voidakseen parantaa minut. Mitä arvelet?" - -"Kunhan ei meidän siellä vain tarvitsisi pelätä vihollisiamme?" -vastasi Tenanga epäröiden. - -"Ei lainkaan, ei lainkaan; saastaiset zapotekitkin välttävät -temppelinvartijan taloa. Tulkaa vain. Azualin poika on myös -tervetullut." - -"Etkö nähnyt vihollisia, Tenanga?" - -"En." - -"Pyh, zapotekit juoksevat, kun maya-pyssyt paukkuvat. Tulkaa -rauhassa. He pelkäävät minua kaikki, kaikki. Hihihii." - -"Lähtekäämme siis, herra." - -Ukko vihelsi, ja voimakas intiaani astui huoneeseen. - -"Auta kantamaan tätä haavoittunutta veneeseen, hän lähtee mukaamme." - -Minkäänlaista hämmästystä osoittamatta intiaani läheni Pabloa ja -nosti tämän Tenangan avulla varovasti maasta. He kantoivat hänet -portaita alas ja laskivat vanhuksen kanoottiin nahoista valmistetulle -vuoteelle. Tenanga kantoi aseet omaan kanoottiinsa. - -Ukon veneessä oli vielä keskenkasvuinen poika. Tämä ja vahva -intiaani tarttuivat airoihin ja soutivat vastavirtaan. Tenanga -seurasi toisessa veneessä. Ääneti he soutivat synkkien rantojen ohi, -kunnes saapuivat kapeaan sivuhaaraan, joka oli tiheän kaislikon -peitossa. Heti sen jälkeen he laskivat maihin matalaan hiekkarantaan. -Nuorukaiset näkivät köynnöskasvien peittämän kivimuurin, jonka -vierustalla kasvoi banaaneja ja maissivainio. - -Pablo nostettiin veneestä ja kannettiin raunioille. Niiden -sisäpuolella oli kammioita, jotka olivat asuttavassa kunnossa ja -kummallisin kuvin koristetut. Pablo kannettiin vuoteeseen. Vanha -intiaanivaimo astui sisään, ja ukko käski hänen tuoda lihaa ja -kahvia. Sitten hän tutki Pablon suonta. - -"Oi, kuume ei ole korkea, sinä paranet pian, poika, Tanubin talossa. -Täällä olet turvassa." - - - - -YHDEKSÄS LUKU - -Kuninkaan talo. - - -Pablon haava parani pian. Kummallinen vanhus, joka nyt oli -tavallisessa ihmisen puvussa, hoiti häntä huolellisesti ja keskusteli -usein hänen kanssaan. Vaikka ukko olikin niin ihmeellinen ja aika -ajoin sekapäinenkin, oli hän kuitenkin tavallaan oppinut mies. Hän -oli todellakin saanut kasvatuksensa Guatemalan pappisseminaarissa. -Nyt hän eleli rauhassa ja vaatimattomasti muutamien uskollisten -palvelijain seurassa viljellen maata ja kasvattaen hedelmäpuita. - -Pablo oli kertonut hänelle lapsuudestaan señor d'Iralan luona -ja haaksirikosta, joka oli heittänyt hänet kasvatusvanhempainsa -huostaan. Mutta hän salasi sukuperänsä ja oli ankarasti kieltänyt -Tenangaa ilmaisemasta mitään hänen suhteestaan Chamulpoon. - -Vuoteella maatessaan hän usein hellää rakkautta tuntien muisteli -valkoista sisartaan ja kiitollisena kartanonomistajaa ja tämän -lempeää puolisoa. Hän halusi kiihkeästi päästä kenraali Aranan -luo saadakseen vihdoinkin selvyyttä tulevasta kohtalostaan, joka -yhä vielä oli epävarma. Jos hän oli oikein ymmärtänyt, oli hänen -isänsä jättänyt jälkeensä omaisuuden, joka tekisi hänet muista -riippumattomaksi. - -Hän ei tahtonut näyttää kummalliselle Tanubille rinnassaan olevaa -merkkiä; ukon omituinen käytös ja ihmeelliset puheet kammoksuttivat -häntä. Pabloa, joka oli saanut hurskaan katolisen kasvatuksen, -oudostutti ukon läpeensä pakanallinen käsitys uskonnon asioissa; -mayojen vanhat jumalat herättivät hänessä tosin mielenkiintoa, koska -hänen esi-isänsä olivat niihin uskoneet, mutta heidän jumalmaailmansa -oli hänelle vieras. - -Usein Pablo muisteli vihamielisesti kavalaa Chamulpoa, joka niin -julmasti oli janonnut hänen kuolemaansa. - -Maassa raivoavasta kansalaissodasta ei Tanubin hiljaisessa sopukassa -tiedetty mitään. Eräänä päivänä istui Pablo, joka jo sai olla -jalkeilla, tuuhean algarobe-puun varjossa muistellen del Rocaa. -Tenanga oli lähtenyt metsälle. Silloin astui Tanub hiljaa nuorukaisen -luo, ja hänen tummat silmänsä loistivat ystävällisesti. - -"Tahtooko maya-kansan lapsi nähdä kuninkaiden talon? Tänään on sopiva -päivä", hän sanoi. - -Pablo ei tosin ymmärtänyt, mitä vanhus tarkoitti, mutta hän vastasi: -"Mielelläni." Tanub kuukki sauvaansa nojaten kyyryselkäisenä edeltä -metsän halki. Kun he olivat kulkeneet puoli tuntia äänettöminä, hän -sanoi: "Ylennä sielusi, lapsi, tuolla on kuninkaiden palatsi." - -He astuivat viidakosta puiden ympäröimälle aukeamalle, ja Pablo -huudahti hämmästyksestä. Hiljaisessa aarniometsässä kohosi heidän -eteensä kuninkaanlinna, jonka vertaista hän ei ollut kuvissakaan -nähnyt. Kolmikymmenportaiselta korokkeelta kohosi mahtavan -rakennuksen vielä hyvin säilynyt päätyseinä; kymmenen pimeää -käytävää johti pengermältä sisään. Sataviisikymmentä jalkaa pitkä -julkisivu oli runsaasti koristettu korkokuvin ja ornamentein. Tuo -kuninkaallinen rakennus keskellä hiljaista metsää vaikutti valtavasti -Pablon mieleen. Raunioinakin vielä ihana linna oli kerran ollut hänen -esi-isäinsä asuinpaikka, täällä he olivat hallinneet mahtavina. -Poissa olivat nyt maya-ruhtinaat ja kurja heidän kansansa; köyhänä ja -voimattomana seisoi nyt vanhan kuningassuvun viimeinen jäsen palatsin -edustalla. - -Ääneti seisoi vanhus sauvaansa nojautuen; ääneti liikuttunut -nuorukainen, jonka poskille hitaasti vierähti kyynel. Kauan he -seisoivat siinä kumpikin ajatuksiinsa vaipuneena. - -Viimein Tanub sanoi: "Tule." - -Hän astui kivisiä, rappeutuneita portaita ylös pääkäytävälle. Arasti -Pablo seurasi häntä. He astuivat kuninkaiden taloon, kulkivat -kilpikonnankuorilla sirosti koristeltuja kivilaattoja myöten, joita -esi-isäin jalat vuosisatoja sitten olivat polkeneet. He saapuivat -saleihin ja kammioihin. Muutamissa oli vielä katto, toisista näkyi -taivaan sini. Seinillä oli kuninkaitten, pappien ja sotilaiden kuvia. -Tuon tuostakin näkyi seinillä sama punainen käsi, joka osoitti itää -kohti. - -Eräällä seinällä näkyi suuri risti. - -Hiljaa sanoi Pablo: "Vapahtajan risti." - -Vasta hetken kuluttua Tanub vastasi: "Se on lempeän sateenjumalan -merkki." - -"Joka hedelmöittää maan, kuten Vapahtaja ihmissielut", ajatteli Pablo. - -He astuivat saliin, jonka seinät olivat täynnä kummallisia kuvia. -Pablo arvasi niiden esittävän vanhoja kuninkaita, sillä jokaisen -rinnassa oli samanlainen kiemurainen merkki kuin hänelläkin. -Sitäpaitsi oli seiniin ylhäältä alas asti kaiverrettu salaperäisiä -merkkejä, joiden kaltaisia Pablo ei vielä koskaan ollut nähnyt. - -"Tämä on kirjoitusten sali", kuiskasi vanhus. "Nämä merkit esittävät -meidän historiaamme ennen valloitusta alkaen niistä ajoista, jolloin -meidän täytyi paeta aztekilaisia sotilaita etelään, jossa perustimme -uuden ja maineikkaan valtakunnan. Se oli vaiherikas aika, kenties -vaiherikkain kansamme elämässä. Jos haluat, poikani, kerron sinulle -joskus esi-isäimme urotöistä. Seitsemäntoista kuninkaan kuvan näet -näillä seinillä, ja jokaisen elämänvaiheet on merkitty viereen. Tanub -yksin osaa ne kaikki vielä lukea." - -Kunnioituksen sekainen kammo valtasi Pablon, ja ääneti hän astui ukon -jäljessä. - -Rakennuksen pihalla kasvoi ruohoa ja puita. Palatsin takana kohosi -valtava pyramidinmuotoinen rakennus. - -"Se on jumalille vihitty temppeli", sanoi vanhus. - -Hetkisen kuluttua he olivat taas metsässä. Kaikkialla näkyi -kiviraunioita; omituisia, kuvilla koristettuja pylväitä kohosi tien -varrella. Siellä täällä oli toisten temppelien jäännöksiä. Katujen -urat tuntuivat vielä selvästi; ne olivat leveät ja ulottuivat kauas; -nähtävästi oli täällä metsän syvyydessä ennen muinoin kohonnut suuri -kaupunki. Tanub johti Pablon muurille, joka epäilemättä oli aikoinaan -suojellut kaupunkia. Nyt kasvoi sen mahtavilla raunioilla vain -pensaita ja puita, joiden varjossa vallitsi puolihämärä. - -Tanub istuutui tien vallitukselle. "Täällä kaatuivat mayat viimeiseen -mieheen. Tuossa seisoi Nezualpilli", hän viittasi erääseen paikkaan, -"kun Alvarado tuli rautapukuisine sotureineen; tuolta hän tuli tänne. -Hänen tiensä kulki ruumiitten yli. Kuningas itse heilutti miekkaa -pahimmassa melskeessä. Oi, kuinka he taistelivat, taistelivat ja -kuolivat, suojaten ruumiillaan kuningastaan viimeiseen hengenvetoon -asti! Kuningas kaatui Alvaradon miekkaan, ja kaikki seurasivat häntä -kuolemaan. Kuuletko, kuinka he voihkivat? Näetkö heitä? Nyt he -tulevat hitaasti liihotellen, nuo kaatuneitten henget; tuolla, tuolla -on Nezualpilli, katso, katso --" - -Kolkosti valittaen vanhus kätki kasvot laihoihin käsiinsä. - -Pablo seisoi syvästi liikuttuneena hänen vieressään; tuntui, kuin -olisi hän omin silmin nähnyt kansansa viimeisen taistelun. - -Hitaasti Tanub laski kädet silmiltään ja sanoi levollisemmin: -"Ihmiset luulevat minua mielipuoleksi sen vuoksi, että näen enemmän -kuin he. Mitä minä sille voin, että muinaisuus näyttäytyy sieluni -silmille. Tule, maya-heimon lapsi, sinä olet polkenut maata, jota -viimeisten kuninkaitten veri on kostuttanut. Ikuinen aurinko paistaa -uusille suvuille; mutta niin kauan kuin minä hengitän, käyn täällä -vartioimassa kuninkaiden hautoja." - -Hitaasti hän lähti kulkemaan sauvaansa nojautuen kuin entisaikojen -haamu. - -Kun Pablo seuraavana aamuna heräsi myöhään, kuuli hän miesäänen -sujuvalla, vaikka murteellisella espanjankielellä lausuvan: -"Tässä nyt taas olemme, kunnioitettava metsien henki, vanhojen -kuningashautojen vartija, ja toivottavasti olemme tervetulleet, don -Francisco." - -Isännän ääni vastasi: "Olet tervetullut, don Carlos. Iloitsen siitä, -että tutkit muinaisajan kaupunkeja, vaikka en tahdokaan ilmaista -sinulle kirjoitusten salaisuuksia." - -"Yhdentekevää, ukkoseni, tulemme toimeen ilman sitäkin. Kun kerran -olemme selittäneet egyptiläisten hieroglyfejä, niin pääsemme kyllä -vielä maya-merkeistäkin selville. Olen tuonut sinulle muutamia -sikareja, don Francisco eli señor Tanub; tiedänhän, että olet hyvän -tupakan ystävä." - -Pablo nousi vuoteeltaan ja kurkisti pienestä ikkuna-aukosta -ulos. Hän näki kookkaan nuoren miehen, jolla oli vaalea tukka ja -kullankeltainen parta. Hän oli pukeutunut vaaleaan kesäpukuun ja -leveälieriseen panamahattuun. Kauempana piteli yhtä vaaleaverinen -nuorukainen, jolla oli pyssy olalla, kahta muulia. Pari muuta muulia -ja niiden punaihoiset ajajat täydensivät kuvan, joka aukeni Pablon -eteen. - -"_Mil gracias_, don Carlos. Oikeat sikarit ovat tosiaankin -harvinaista tavaraa yksinäisissä metsissämme. Majani ja kaikki, mitä -siinä on, on omasi; vallitse siinä, miten haluat." - -Vaalea muukalainen kiitti ja viittasi seuralaistaan riisumaan muulit. -Samassa astui Pablokin pihalle. - -"Oh", sanoi vieras, "onko perheesi lisääntynyt, don Francisco?" - -Vanhus esitteli Pablon kuin maailmanmies konsanaan: "Don Pablo del -Roca." Nuorukainen kumarsi hänelle ominaisen luontevasti. "Don Carlos -Sadelar, oppinut mies saksalaisten maasta." - -Tohtori Sattler -- se oli hänen nimensä, vaikka vanhan mayan kieli -ei taipunut sitä oikein lausumaan -- katseli Pabloa mieltyneenä ja -sanoi kohteliaasti tervehdittyään: "Oh, señorito, oletteko tekin don -Franciscon luona harjoittamassa historiallisia tutkimuksia?" - -"En, señor, olen täällä vain sattumalta." - -"Te olette vuori-maya?" - -"Olen kasvanut Tyynen valtameren rannalla, señor." - -Pablon sivistynyt puhetapa ja hieno käytös hämmästyttivät saksalaista -oppinutta. - -"Oletteko käynyt lyseota?" - -"En, olen vain nauttinut yksityisopetusta, señor, ja opettajani syy -ei suinkaan ole, jos minulla ei ole kyllin tietoja." - -"Iloitsen siitä, että olen tutustunut teihin, don Pablo. Oletteko jo -käynyt katsomassa raunioita?" - -"Vasta eilen sain tiedon niiden olemassaolosta." - -"Ne ovat suurenmoiset, eikö totta? Olen aivan hämmästynyt nähdessäni -niin paljon itsenäistä sivistystä tässä erämaassa." - -"Olen iloinen kuullessani, että vieras osoittaa niin suurta -harrastusta esi-isäini entisyyteen." - -"Olen tullut Keski-Amerikkaan varta vasten tutkiakseni näitä -muinaisjäännöksiä." - -"Ja mitä olet löytänyt Yucatanissa, señor tohtori?" kysyi Tanub. - -"Oi, don Francisco, minä olen käynyt Palenquessa ja Uxmalissa, -suurissa rauniokaupungeissa; ne ovat ihanat, suurenmoiset; Meksikon -muinaisjäännökset eivät voi likimainkaan vetää niille vertoja." - -"Pyh, ne ovat tylsäpäisten azekien rakentamat, jotka jäljittelivät -meitä. Me olemme mayoja, don Carlos, meidän esi-isämme olivat tämän -maan ruskeista lapsista korkeimmalla sivistyskannalla." - -"Olenpa melkein samaa mieltä, don Francisco; toivottavasti kertovat -kirjoitukset meille siitä enemmän." - -"Hihihii", nauroi Tanub. - -Tohtori Sattler, joka nähtävästi tunsi ukon omituisuuden, käänsi -äkkiä puheen toisaalle. "Tulin heittämään sinulle hyvästi, don -Francisco, lähden pian kotiin." - -"Oi, lähdetkö pois?" huudahti Tanub. - -"Olen matkalla rannikolle. Sain kirjeitä, joissa kerrotaan kapinan -raivoavan Guatemalassa, enkä tahdo joutua sodan jalkoihin." - -"Onko Teillä lähempiä tietoja sodasta, señor?" - -"Tiedän vain, että kapinalliset ovat valloittaneet pääkaupungin ja -ajaneet hallituksen joukot etelärannikolle." - -Pabloa alkoi huolestuttaa sisarensa kohtalo, ja hän päätti niin pian -kuin mahdollista jatkaa matkaansa pohjoista kohti kenraali Aranan luo -ja sitten palata del Rocaan. - -Myöhemmin päivällä samoilivat Pablo ja tohtori Sattler yhdessä -kuninkaan palatsin avaria saleja. He seisahtuivat niin sanottuun -kirjoitusten saliin. - -"Voitteko selittää minulle näitä merkkejä, tohtori Sattler?" kysyi -Pablo. - -"Ne ovat Nimaquiché-nimisen suvun kuninkaanmerkkejä. Tämä suku -hallitsi täällä muinoin ja oli sangen mahtava. Tämä hävinnyt -kaupunki, jonka raunioilla nyt seisomme, oli heidän pääkaupunkinsa. -Espanjalaiset saivat omien kertomustensa mukaan taistella kiivaasti, -ennenkuin onnistuivat murtamaan heidän vastarintansa." - -"Eikö kukaan maya enää osaa näitä merkkejä lukea?" - -"Vanha ystävämme Tanub luulee osaavansa; mutta kuten kai olette -huomannut, pettää mielikuvitus hänet, niin pian kuin hän alkaa puhua -kansansa muinaisuudesta. Todellisuudessa hän ei osaa näitä merkkejä -lainkaan selittää." - -"Luuletteko, että hän on mielisairas?" - -"Kyllä, niin pian kuin hän alkaa puhua vanhoista ajoista. Silloin -muuttuu ystävällinen, viisas ukko kokonaan. Hänen ajatuksensa -sekaantuvat, ja hän pukeutuu intiaanisoturin tapaan. Olette ehkä -nähnyt hänet tässä asussa?" - -Pablo muisti nyt, että Tanub oli ollut omituisesti pukeutunut -eläinten nahkoihin sinä päivänä, jolloin hän ensi kerran oli tämän -nähnyt. - -Samassa kuului heidän takaansa kiireisiä askelia, ja Tenanga, joka -oli kaksi päivää samoillut metsissä, seisoi pyssy kädessä heidän -edessään. - -"Mikä on, ystävä?" kysyi Pablo. - -"Zapoteki on lähettyvillä", vastasi Tenanga lyhyesti. - -"Meidän jäljillämme?" - -"Hän hiipii Tanubin huoneen ympärillä, minä näin hänen jälkensä -metsissä." - -"Hän ei siis kaatunutkaan luodistamme?" - -"Hän on parantunut haavastaan." - -"Sepä paha, minä haluan jo pois täältä." - -"Minä en tiedä, mitä on tekeillä, mutta metsä elää ympärillämme. Olen -tavannut matkallani suuria aseistettuja miesparvia." - -"Mayojako?" - -"En voinut nähdä, olin siksi pitkän matkan päässä heistä. Kiirehdin -kertomaan sinulle näkemiäni." - -"Oletko ilmoittanut tästä Tanubille?" - -"Olen, herra." - -"Entä hän?" - -"Hän sanoo, ettei tarvitse pelätä, ja lähetti minut tänne sinua -tapaamaan." - -Pablo kääntyi saksalaisen puoleen ja sanoi: "Suokaa anteeksi, señor -tohtori, että keskustelemme teille vieraalla kielellä, mutta ystäväni -Tenanga toi minulle tärkeitä sanomia." - -"Toivottavasti ne olivat hyviä." - -"Ei. Minulla on mahtava vihollinen. Tuskin olen päässyt hänen -käsistään, kun jo vaara uudelleen uhkaa. Minun täytyy rientää Tanubin -kanssa neuvottelemaan. On ehkä parasta, että ette palaa meidän -seurassamme, se voisi olla teille vaarallista." - -"En ole pelkuri", vastasi saksalainen hymyillen. "On parempi, että -kuljemme kolmisin. Onko henkenne vaarassa?" - -"Kuolemanviesti on juuri kulkenut ohitseni." - -Pablo kääntyi Tenangan puoleen. "Opasta meidät kotiin." - -Nuori maya, joka näytti tuntevan rauniot, johti heidät pensaitten -peittämän uloskäytävän kautta metsään ja hiipi maata tutkien, pyssy -kädessä, heidän edellään. - -Ääneti seurasivat häntä Pablo ja tohtori. - -Varovasti he lähenivät vanhuksen mökkiä ja tapasivat ukon samassa -kummallisessa puvussa, joka hänellä oli ollut yllään, kun Pablo hänet -ensi kerran näki. - -"Ahaa", sanoi tohtori, "arvoisa ystävämme on taas muinaisajan soturi, -silloin ei hänestä ole paljon apua". - -"Olitko kuninkaitten talossa, poika?" kysyi Tanub mayankielellä -Pablolta. "Näitkö Nezualpillin verisen haamun?" - -"Olin kuninkaitten talossa, Tanub, mutta näin vain hallitsijain -kuvat." - -"Niin, niin", mutisi ukko. "Häntä eivät näe muut kuin minä." - -"Ystäväni Tenanga kertoo, että zapotekit taas liikkuvat näillä -mailla." - -"He ovat roistoja!" huusi vanhus kimeällä äänellä. - -"Meidän täytyy olla varuillamme, Tanub, etteivät he hyökkää -kimppuumme." - -"He eivät uskalla käydä käsiksi Tanubiin, joka puhuu näkymättömien -kanssa." - -Koska Tanub taas silminnähtävästi oli aivan sekaisin, sanoi Pablo -tohtori Sattlerille: "Zapotekit vainoavat minua ja ystävääni. He -haavoittivat jo kerran minua, mutta Tanubin luona olen saanut turvaa -ja hoitoa. Pelkään nyt, että vihollisemme uudistavat hyökkäyksensä. -Teille ja vanhukselle he eivät aio mitään pahaa, on siis parasta, -että minä ja ystäväni lähdemme pois täältä metsään." - -"Mitä sanot?" yhtyi Tanub puheeseen espanjankielellä. "Mitä sanot? -Eivätkö näkymättömät muka suojele sinua? Unohdatko kuninkaitten -talon? Tanub tuntee siellä joka sopen. He saavat hakea sinua kauan -kuninkaitten talosta. Hihihii!" Hiljaa kuiskasi hän sitten: "Tanub -tuntee kuninkaitten haudatkin, joista ei kukaan muu tiedä." - -"Mitä arvelet, Tenanga?" - -"On vaarallista kulkea nyt metsän halki, herra. Kuninkaitten talossa -saat varman turvapaikan, kunnes uskallamme lähteä pohjoista kohti. -Epäilemättä zapotekit tietävät sinun olevan täällä, mutta he eivät -uskalla ahdistaa sinua muukalaisten läsnäollessa. He väijyvät sinua -metsissä." - -"Turvaudun siis kuninkaitten taloon", sanoi Pablo, "suojelkoon se -minua". - -Hänestä oli mieluista etsiä suojaa esi-isäinsä palatsista. - -"Kuninkaat suojelevat sinua, lapsi, he suojelevat kaikkia mayoja", -kuiskasi vanhus. "Minäkin sain siellä pakopaikan silloin, kun sota -raivosi maassa." - -"Palvelijani ja minä olemme varustautuneet mainioilla pyssyillä ja -osaamme niitä käyttää", sanoi tohtori Sattler. "Me tulemme mukaan -raunioille; uskon varmaan, että saatte siellä turvapaikan; tunnen -ne hyvin ja olen utelias näkemään kuninkaitten haudat, joista don -Francisco puhuu. En ole ennen niistä mitään tietänyt." - -Päätettiin siis lähteä raunioille. Tanubin asunnossa saattoi helposti -jokin väijyksistä ammuttu luoti ikkunan kautta surmata Pablon. -Sattlerin palvelija, reipas, väkevä poika, joka oli aikoinaan ollut -saksalainen sotilas, kutsuttiin saapuville. - -"Ovatko pyssyt kunnossa, August?" - -"Varmasti, herra tohtori." - -"Me lähdemme saattamaan tätä nuorta ruskeata herraa raunioille. -Jotkut lurjukset vaanivat hänen henkeään, ja hänen täytyy piiloutua. -Arvelenpa, että pyssymme pitävät heidät loitolla." - -"Kuten herra tohtori suvaitsee", vastasi August rauhallisesti. - -"Anna minulle tumma viittani ja kiväärini." - -Hetken kuluttua kaikki olivat lähtövalmiit. Pablo otti -kaksipiippuisen mukaansa, ja Tenanga oli sillä aikaa vanhan -intiaaninaisen keittiössä täyttänyt reppunsa eväillä. - -Päivä oli jo mailleen menemässä. Pieni, laiha ukko juoksenteli -edestakaisin etsien joustaan, nuolia ja viintään. - -"Seuratkaa minua", sanoi hän sitten. Hän astui rakennuksen sisimpään, -toiset kulkivat jäljessä. Muuratun käytävän kautta he saapuivat -oviaukolle, joka johti suoraan metsään. Tähän ukko pysähtyi. - -"Mene tähystelemään, Tenanga", hän kuiskasi, "sinun silmäsi ovat -terävämmät kuin minun". - -Tenanga totteli. - -Ääneti odottivat toiset hänen takaisin tuloaan. - -Pian hän palasi ilmoittaen, ettei ollut huomannut mitään epäilyttävää. - -"Nyt minun jälkeeni, minä olen vanha mayasoturi", sanoi Tanub ja -hypähti vikkelästi aukosta ulos. - -Toiset seurasivat hänen esimerkkiään. - -Hiiskahtamatta he liikkuivat ukon johdolla. Tanub hiiviskeli jousi -kädessä kuin vaaniva soturi synkän metsän halki suunnaten kulkunsa -suoraan raunioita kohti. Pensaikon peittämän portin kautta he -astuivat sisälle palatsiin. Käytävässä, jonne he sitten joutuivat, -oli pilkkoisen pimeä, mutta ukko näytti täälläkin tuntevan joka -sopukan. - -Hiljainen ääni sai Tenangan säpsähtämään, ja hän tarttui macheteensa. -Äkkiä leimahti tuli, Tanub oli sytyttänyt tulitikun saadakseen tulta -päreeseen. - -Välähtävän tulen valossa Tenanga näki muutaman askelen päässä -itsestään muuriin nojautuneen zapoteki Huntohin, jonka silmät -hehkuivat kuin villin pedon. - -Maya päästi kimeän kirkunan, ja notkeasti kuin kuguaari hän syöksyi -machete kourassa zapotekin kimppuun. - -Samassa tuli sammui. - -Tästä salamannopeasta kohtauksesta hämmästyneinä seisoivat muut -hievahtamatta, jäykkinä. - -Kuului vain kahden voimakkaan miehen painiskelu, heidän raskas -hengityksensä. - -"Valoa!" huusi Pablo hädänkauhussa ystävänsä puolesta, jota ei kukaan -voinut pimeässä auttaa. Hän oli nähnyt Tenangan painivan zapotekin -kanssa, mutta nyt hän ei enää erottanut mitään. - -"Valoa!" - -Ukon kimeä nauru oli ainoa vastaus. - -Yhä kesti painiskelua. - -Äkkiä välähti taas valo, päre paloi. Sen punaisessa valossa -huomasivat läsnäolijat molempain intiaanien ottelevan voimainsa -takaa, kummankin koettaessa tavoittaa toistaan machetella. Zapoteki -oli väkevä ja notkea, mutta Tenanga oli hänen vertaisensa. - -Pablo oli juuri syöksymässä apuun, kun zapoteki tehdessään äkkiä -käännöksen joutui Augustin lähelle. Tämä tarttui miehen pitkiin, -liehuviin hiuksiin ja kiskaisi hänet yhdellä ainoalla voimakkaalla -tempauksella maahan. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä Tenanga oli hänen päällään. - -"Ei saa tappaa", huusi Pablo. - -"Tapa, tapa", kirkui ukko ja kohotti pärettä korkealle. - -Nyt Pablokin heittäytyi zapotekin päälle, väänsi aseen hänen -kädestään ja tarttui molemmin käsin hänen kurkkuunsa. Samassa -tuokiossa Tenanga oli tempaissut nahkahihnan taskustaan, ja Pablon -avulla sidottuna zapoteki makasi pian selällään avuttomana maassa. - -Raskaasti hengittäen kiivaan ottelun jälkeen Tenanga nousi pystyyn. - -Pablo katseli miehen synkkiin kasvoihin, jotka ilmaisivat vain vihaa, -mutta ei pelkoa. - -"Tapa, tapa", kirkui Tanub ja läheni vangittua veitsi kädessä. Mutta -käskevällä äänellä sanoi Pablo: "Takaisin! Täällä määrään minä." Ääni -hämmästytti ukkoa niin, että hän heti väistyi ja loi aran silmäyksen -nuorukaiseen. - -Pablo tunsi itsensä tällä paikalla niiden jälkeläiseksi, jotka kerran -olivat täällä hallinneet. - -"Missä ovat kumppanisi, zapoteki?" kysyi hän sitten. Miehen silmät -olivat järkähtämättä luodut Pablon kasvoihin, joiden ilme oli lujan -tarmokas, mutta hän ei vastannut. - -"Sinä et vastaa. Et sinä eivätkä he voi välttää kohtaloaan. Sido -hänen jalkansa, Tenanga." - -Tohtori Sattler katseli ihaillen nuorukaista, joka niin käskevästi -jakeli määräyksiään. - -Sitten Tenanga tutki ympäristöä, mutta ei löytänyt jälkeäkään muista -vihollisista. - -Kun tämä kaikki oli tehty, sanoi Pablo: "Vie meidät nyt kuninkaitten -haudoille, Tanub." - -Ukko hätkähti ja lähti tottelevaisesti kulkemaan päreen valaisemaa -käytävää pitkin. Toiset seurasivat häntä. - -Mutta Tenanga, jota ukon kummallinen käytös epäilytti, otti -varovaisuuden vuoksi hänen taskustaan lisää päreitä ja sytytti yhden -ottaen tulta Tanubin soihdusta. - -He kulkivat sitten niiden valossa sokkeloisia käytäviä myöten. -Viimein vanhus pysähtyi. - -Umpinaiselta näyttävä muuri sulki heidän tiensä. - -"Vain yksi saa minua seurata", puhui vanhus kimeällä äänellään, joka -tässä ahtaassa paikassa kuului melkein aavemaiselta. "Hän yksin, joka -osaa käskeä, ei kukaan muu; kuolema vaanii tuolla sisällä. Tule, -sinä, joka käsket." - -Yksinpä saksalaisiinkin vaikutti ukon kummallinen käytös ja -salaperäinen paikka kaameasti. He jäivät Tenangan kanssa -rauhallisesti paikoilleen, kun Tanub viittasi Pablolle. - -Uloskäytävä oli niin taitavasti kätketty, että se tuli näkyviin vasta -aivan silmien edessä. Ukko horjui edellä, palava päre kädessään; -Pablo seurasi. - -Kuljettuaan kappaleen matkaa kapeata, muurattua käytävää he saapuivat -suureen holviin, jota päreen punertava valo vain osaksi valaisi. - -"Tässä nukkuvat hallitsijat", kuiskasi ukko. - -"Missä?" kuului yhtä hiljaa Pablon huulilta. - -"Noissa komeroissa he lepäsivät kuninkaallisissa puvuissaan. Silloin -tulivat ahneet espanjalaiset, häpäisivät kuolleitten asunnon, -riistivät kullat ja jalokivet haudoista ja heittivät kuolleitten -luut -- kojoottien [= preeriasusi] eteen." Pablo otti vanhuksen -kädestä päresoihdun ja tutki seiniä sen valossa. Siinä olivat -muuratut komerot, joissa mayaruhtinaat muinoin olivat levänneet; -tyhjinä ja autioina ne nyt ammottivat jälkeläistä vastaan; hän ei -edes osannut lukea hautojen merkkejä. Siellä täällä näkyi vielä jokin -vaateriekale tai vihreä jadeiittikoru, muuta ei mitään; tyhjät olivat -kuningashaudat, poissa heidän luunsa samoin kuin heidän muinainen -valtarisakin. - -Mykkänä, syvästi liikuttuneena tämän lepopaikan synkästä ylevyydestä -Pablo kulki hitaasti holvissa. - -Ukko, joka kyyrysillään istui sisäänkäytävän lähellä olevassa -nurkassa, seurasi häntä katseillaan. - -"Kuninkaat ovat kuolleet", hän kuiskasi, "kaikki, kaikki -- -viimeinenkin kuoli". - -Samassa kajahti kuninkaitten lepopaikkaan kumeasti sekavaa hälinää, -Tenangan kimeä varoitushuuto, saksalaisten vihaiset äänet; sitten oli -kaikki hiljaa. - -Vavisten kuunteli vanhus ääniä. - -Nopeasti astui Pablo uloskäytävälle, mutta samassa syöksyi parvi -miehiä sisään, yksi heistä kantoi soihtua, ja samassa tuokiossa -heitettiin nuorukaisen pään yli tumma vaate, häneltä riistettiin ase, -kädet sidottiin ja kapula pistettiin suuhun, ennenkuin hän ennätti -toipua hämmästyksestään. - -Voimakkaat käsivarret kuljettivat häntä. Puoleksi huumauksissa hän -seurasi haukkoen ilmaa paksun vaatteen alla. - -Hän tunsi, miten hänet työnnettiin ulkoilmaan. Peitteen läpi -tunkeutui valoa, ja hän kuuli suuren ihmisjoukon puheenhälinää. - -Eteenpäin, yhä eteenpäin häntä vietiin. Viimein hänet jätettiin -seisomaan. Peite otettiin hänen päänsä päältä, ja rajattomaksi -ihmetyksekseen hän näki seisovansa temppelipyramidin juurella. Se -oli valaistu lukemattomilla tulilla aina huippuun asti, ja satoja -kukilla seppelöityjä miehiä oli koolla sen juurella. Kaikkialla -leimusi nuotioita, niin että vanha kuninkaanlinna oli valaistu kuin -keskipäivällä. - -Voimakas ääni ilmoitti, että näkymättömät olivat lähettäneet heille -viisi ihmisuhria. - -Yksiääninen voimakas huuto kajahti väkijoukon kurkusta vastaukseksi. - -Pablo oli niin ihmeissään kaikesta siitä, mikä äkkiä kohtasi hänen -silmiään, ettei hän muistanut pelästyäkään. - -Menneisyys tuntui äkkiä kohonneen haudastaan. - -Hän katseli temppelin läheisyydessä tungeskelevia joukkoja, joiden -kiihkeästi leimuavat silmät tuijottivat vankeihin. Sitten hän kääntyi -katsomaan heitä. - -Hänen lähellään seisoi zapoteki synkeänä, hänen toisella puolellaan -Tenanga, jonka silmät olivat tuskaisina luodut Pabloon, sitten -molemmat valkoihoiset, kaikki sidottuina kuten hän itsekin ja -kapula suussa. Sitten hän kuuli Tanub-vanhuksen kaameata naurua; -kummallisessa puvussaan tämä kiihkeästi juoksenteli edestakaisin, -niin että kirjavat sulat hänen lakissaan liehuivat sinne tänne. Hän -ei ollut sidottu. Nyt ukko, joka näytti tavattoman kiihottuneelta, -lähestyi Pabloa. - -"Mitä nyt arvelet, nuorukainen?" puhutteli hän tätä mayankielellä. -"Katso ympärillesi; näkymättömät elävät vielä, ei heidän valtansa -vielä ole lopussa. Onnellinen sinä, joka olet valittu kuolemaan, -ikuisessa ilossa saat sinä asua auringossa. Oi, minua ei pidetty -kyllin arvokkaana uhriksi alttarille." - -Pian hän kuitenkin unohti surunsa ja purskahti taas kimeään nauruun: -"Katso näitä sotureita; he ovat maya-sotilaita; niiden henget, -jotka ovat kaatuneet, elävät yhä heissä, he odottavat uhria. -Tänään on kolmannentoista päivän juhla, sitä vietetään vain joka -kahdessadasviideskymmenes vuosi -- minä olin aivan unohtanut sen -- -mutta papit laskevat tarkasti, he tietävät, milloin aika on käsissä." - -Mitä oli tekeillä? Kun mielipuoli ukko puhui siitä, että hänet -uhrattaisiin, värisi Pablon ruumis kauhusta. Hän muisti kuvauksia, -joita oli lukenut esi-isäinsä verisistä ihmisuhreista. Tuo -kauhistuttava taikausko -- sellaiselta tuntui se isä Bernardon -kasvattamasta -- ei siis vielä ollut hävinnyt. Siltä melkein näytti. -Kuinka saattoi se olla mahdollista? Valaistu temppeli, koristettu -ihmisjoukko, jossa ei näkynyt ainoatakaan naista, osoitti kyllin -selvästi, että tässä valmistauduttiin jumalia palvelemaan erityisin -juhlamenoin. - -Ihmisuhria? Aikana, jolloin kristinusko vallitsi maassa? - -Pitkä, syvä ääni, jollainen lähtee näkinkenkätorvesta tai muusta -samantapaisesta soittimesta, keskeytti kiihtyneen nuorukaisen -mietiskelyn. Ilmoille kajahti laulu, yksitoikkoinen, villi kuten ne -kurkut, joista se lähti. - -Temppelipyramidin alapäässä olevasta kammiosta astui esiin jono -miehiä. - -He olivat pukeutuneet pitkiin, valkoisiin pukuihin, hiuksissa oli -kummallisia koristuksia, ja kulkiessaan he heiluttivat pannuja, -joissa paloi väkevältä tuoksuvaa suitsutusta. - -He suuntasivat kulkunsa pyramidin huippuun johtaville portaille ja -astuivat niitä ylös. Heitä seurasi joukko samalla tavoin pukeutuneita -miehiä, jotka lauloivat ilmoja tärisyttävää, villiä laulua. Heitä -oli noin neljäkymmentä. Heidän jäljessään kulki laahaavaan, mustaan -kaapuun puettu mies, jonka pitkä tukka liehui vapaana tuulessa. - -Hitaasti, juhlallisesti kulkue liikkui ylöspäin, kiertäen -korkeata pyramidia useita kertoja ylös astuessaan, ja yhä kaikui -yksitoikkoinen kaamea laulu, jota kumeat rummunlyönnit säestivät. - -Syvä hiljaisuus vallitsi yhteen sulloutuneessa ihmisjoukossa, jonka -silmät oli kiinnitetty kulkueeseen. - -Laulu vaikeni. - -Pyramidin huipulla palveltiin kai jumalia juhlallisin menoin; mutta -Pablo ei voinut nähdä, mitä laatua ne olivat. - -Sitten kuului ylhäältä sama syvä ääni, jonka he jo kerran ennen -olivat kuulleet: "Tuokaa uhrit, jotka meille ovat lähetetyt, tänne -ylös!" - -Jokaisen vangin vieressä oli koko ajan seisonut kaksi aseellista -vartijaa. Käskyn kuultuaan he heittivät taas tummat peitteet -vankiensa pään yli ja alkoivat taluttaa näitä samaa tietä, jota papit -olivat kulkeneet pyramidia ylös. - -Viimeisellä pengermällä otettiin peitteet taas pois. - -Näky, joka täällä ylhäällä avautui Pablon silmiin, sai hänet -unohtamaan hetken kauhutkin. - -Pengermillä palavat tulet valaisivat kirkkaasti pyramidia, -ja niiden valossa kuvastuivat valkopukuisten miesten hahmot -räikeästi rakennuksen synkkää, raunioitunutta kiviseinää vasten. -Ylimmäisellä huipulla paloi myöskin tulia, mutta niiden valossa -näkyi vain tummapukuinen mies ja pari kolme muuta olentoa. Nyt alkoi -tummapukuinen laulaa ja kiersi alttaria veitsi kädessä. - -Pablo ei ymmärtänyt ikivanhan laulun säkeitä, mutta se oli -arvattavasti rukouslaulu maya-jumalille. - -Nuorukainen katseli tovereitaan. - -Molemmat saksalaiset olivat hyvin kalpeita, he olivat äkkiarvaamatta -ja rajusti joutuneet tähän kauheaan seikkailuun. Sillä että -nuo uskonkiihkoiset intiaanit aikoivat panna täytäntöön julman -toimituksensa täydellä todella, siitä ei ollut epäilystäkään. -Sitäpaitsi vihasivat kaikki intiaanit, jotka kuuluivat salaperäiseen -nagualiliittoon, kiihkeästi valkoihoisia. - -Heidän uskonsa mukaan lähettivät jumalat itse heille tulevat uhrit -temppeliin, ja tällä kertaa oli niiden luku uskonkiihkoilijain -suureksi iloksi runsas. - -Uhkamielisenä ja levollisena seisoi zapoteki paikallaan, synkeänä -odotellen kohtaloaan. Tenangan silmät, jotka yhä olivat luodut -Pabloon, ilmaisivat syvää tuskaa. Häntä suretti nuorukaisen kohtalo -paljon enemmän kuin oma onnettomuutensa. - -Papin laulu vaikeni. Syvä hiljaisuus vallitsi suuressa temppelissä, -äänettömänä seisoi odottava ihmisjoukko. - -Tummapukuisen miehen viittauksesta tarttuivat vartijat zapotekiin, -irroittivat hänen siteensä ja veivät hänet alttarin luo. Zapoteki -koetti riistäytyä irti, silloin heitettiin hänen ylitseen taas tumma -vaate, ja hetkisen kuluttua oli papin veitsi surmannut hänet. - -Kauhistuneina seisoivat saksalaiset ja Tenanga. Pablo yksin oli -jäätävän levollinen, vaikkakin hän arvasi pian joutuvansa saman -kohtalon omaksi kuin zapotekikin. Hän kohotti silmänsä ylöspäin ja -heitti tähtitaivaalle äänettömän kysymyksen: Näinkö elämäni päättyy, -taivaan Isä, hirvittävän taikauskon uhrina? - -Nyt vartijat tarttuivat Pabloon viedäkseen hänet alttarin ääreen. He -irroittivat hänen siteensä. Tenangan epätoivo oli rajaton; hän aikoi -syöksyä Pabloa kohti, mutta vartijat pitelivät häntä; hän tahtoi -huutaa jotakin, mutta kapula hänen suussaan esti. Silloin astui Pablo -vartijainsa suureksi ihmeeksi pää pystyssä nopeasti portaita ylös. -Hänen tarmokkaita kasvojaan leimasi rauhallinen ylpeys, kun hän astui -pyramidin huipulle pappien eteen. - -"Murhatkaa minut, orjat, vuodattakaa viimeisen kuninkaanne veri." - -Mutta mielenliikutuksensa vallassa hän huomaamattaan käytti -espanjankieltä, jolla hän oli oppinut ajattelemaan jo vuosikausia. -Papit hätkähtivät, kun nuorukainen niin uljaasti ja pelkäämättä astui -heidän luokseen, mutta vain hetkeksi. Sitten ylipappi viittasi. Kaksi -miestä tarttui hänen käsiinsä, kolmas repäisi hänen paitansa auki, -niin että nuorukaisen paljas rinta hohti tulenvalossa. - -Mies säpsähti ja huudahti kauhusta. Vavisten hän osoitti Pablon -rinnassa näkyviä sinisiä viivoja. - -"Kuningas!" äänsivät hänen värisevät huulensa. - -Ylipappi ja toiset harjatasanteella seisovat syöksyivät Pablon luo. -Kaikki tuijottivat kiemuraisiin viivoihin. - -Sanan "kuningas" oli Tenangakin kuullut, ja hänen silmänsä loistivat -ilosta. "Ken olet sinä?" kysyi tummapukuinen mies. "Nezualpillin -jälkeläinen, Jungunan poika", vastasi Pablo koko olentonsa -ylpeydellä. Tällä kertaa hän käytti mayankieltä. - -Mykkinä, vapisevina seisoivat nyt siinä äsken vielä peloittavat -ihmiset. "Kuninkaitten jälkeläinen", mutisi ylipappi. "Jumalat ovat -hänet lähettäneet, ihme on tapahtunut, Jungunan poika on palannut." - -Hän polvistui nuorukaisen eteen ja taivutti päätään maata kohti; -kaikki toisetkin lähellä olevat polvistuivat hänen viereensä -kuiskaten: "Kuningas, Nezualpillin jälkeläinen." - -Hämmästyksen kumea kohina kuului alhaalla seisovan kansan suusta. -Pää pystyssä seisoi nuorukainen, hänen ryhtinsä oli kuninkaallinen, -papit kumarsivat häntä nöyrinä. Mitä se merkitsi? Sitten kohosi -tummapukuinen pystyyn, ja voimakkaana kaikui hänen äänensä, kun -hän huusi alas kansalle: "Maya-kansan lapset, ihme on tapahtunut: -Jungunan poika on palannut, maya-kansa on saanut taas kuninkaan." - -Silloin lankesivat kaikki polvilleen mykkinä kunnioituksesta. Ja -sitten puhkesi riemumyrsky tuhatlukuisen kansanjoukon huulilta, niin -valtava, että metsä ylt'ympärillä vavahti. "Kuningas! Kuningas! -Jungunan poika! Näkymättömät olkoot hänen kanssaan!" - -Kun raikuva riemuhuuto oli vaiennut, kääntyi ylipappi nöyrästi Pablon -puoleen: "Käske, hallitsija. Tahdotko, että jatkamme uhritoimitusta?" - -Pablon silmistä leimahti halveksiva katse. "Luuletko miellyttäväsi -Kaikkihyvää raa'alla pyövelintyöllä? Häntä, joka itse on rakkaus? -Lopeta!" - -Hän laskeutui portaita alas ja astui vankien luo, jotka toiveikkaina -katsoivat häneen. Hänen käskevästä viittauksestaan poistettiin kapula -heidän suustaan. "Nämä ovat minun ystäviäni." Riemuhuudoin vaipui -Tenanga hänen jalkainsa juureen: "Oi, kuningas, kuningas, oi Hualpa, -näkymättömät olivat taaskin kanssasi!" - -Iloisena, sanaakaan sanomatta katseli saksalainen Pabloa. - -Unohtunut oli nyt verinen uhritoimitus; kansa iloitsi vain siitä, -että sen kuningassuvun viimeinen jälkeläinen seisoi ilmielävänä sen -keskellä. Ihmiset uskoivat varmasti vanhojen jumalien lähettäneen -hänet oman kansansa luokse. - -"Kansa tahtoo nähdä sinut, Nezualpillin jälkeläinen", sanoi ylipappi, -"salli minun näyttää sinut heille." - -Pablo taivutti päätään suostumukseksi. - -Neljä valkopukuista miestä kohotti hänet olkapäilleen ja kantoi hänet -kansanjoukon saattamana pengermältä toiselle. Viimein he laskivat -hänet palatsin pääportaille, ja silloin kansa polvistui laulaen -kuningaslaulua. - -Pablo kohotti kätensä. - -Vallitsi kuolemanhiljaisuus. - -"Maya-kansan miehet", aloitti nuorukainen ryhdikkäänä ja -kuninkaallisena, "kova kohtalo on jo varhain riistänyt minut, -Jungunan pojan, kuninkaitten viimeisen jälkeläisen, keskuudestanne. -Iankaikkisen tahto on johtanut minut takaisin luoksenne. Minä olen -teidän heimoanne, teidän vertanne, ja olen syvästi liikuttunut -tuntiessani, kuinka uskollisesti maya-kansa on kiintynyt niihin, -joiden suonissa virtaa muinaisten hallitsijainne verta. Olen nuori, -ja vähän olen vielä kokenut; mutta minä olen maya ja koetan uhrata -kaikki voimani kansani hyväksi. Kiitän teitä rakkaudesta, jota olette -osoittaneet Jungunan pojalle." - -Taaskin kajahti jyrisevä riemuhuuto. Pablon kaunis olento, hänen -ylevä hallitsijanryhtinsä, jota ei halpa pukukaan voinut peittää, -ihastutti kaikkia. - -Sitten istuutui iloinen kansanjoukko sytytettyjen nuotioiden ääreen -ja alkoi maistella mukanaan tuomiaan eväitä. Papit olivat vaihtaneet -virkavaippansa tavallisiin yksinkertaisiin pukuihinsa. Vanhemmat -miehet tulivat Pablon luo ja tervehtivät häntä. He pyysivät häntä -kertomaan elämästään ja kysyivät, aikoiko hän asettua isänsä -maatilalle asumaan. - -Pablo kertoi lyhyesti vaiheistaan, mainitsematta mitään Chamulposta -tai hänen kavaluudestaan, ja vastasi, että hän ei vielä voinut -päättää mitään tulevaisuudestaan, ennenkuin oli saanut neuvotella -isänsä ystävän, kenraali Aranan kanssa. Tuotiin ruokaa ja juomaa. -Pablo istui vanhempien miesten mukana piiriin; kunnioittavan iloisina -kuuntelivat vanhukset hänen puhettaan. Monet heistä olivat tunteneet -hänen isänsä. - -Tanub tuli kummallisessa puvussaan heidän luokseen ja tervehti -kaunopuheisella sanatulvalla kuninkaitten jälkeläistä, joka -näkymättömien armosta nyt oleskeli esi-isäinsä entisillä -hallitussijoilla. - -Pablo lupasi niille, jotka istuivat hänen ympärillään -- heidän -joukossaan oli muutamia, jotka asuivat lähellä hänen isänsä kartanoa ---, saapua heidän luokseen neuvottelemaan, miten parhaillaan -raivoavan kansalaissodan suhteen olisi viisainta menetellä. - -Sitten astui ylipappi, joka oli johtanut uhritoimitusta, Pablon luo. -Hän oli totinen, synkännäköinen mies, ja Pablo hätkähti ehdottomasti -hänet nähdessään. Mutta mies, joka nyt esiintyi vain yksinkertaisessa -ponchossaan, sanoi levollisesti: "Me iloitsemme kaikki, ettei -kuninkaittemme suku vielä ole sammunut, Hualpa, Jungunan poika, ja -jokainen maya on ilolla antava henkensä puolestasi. Minä tiedän, -että sinä, joka olet kasvanut valkoisten joukossa, et voi tuntea -ja ajatella kuten me, et ainakaan vielä; mutta sinä opit sen -kyllä, kun tulet tuntemaan kansasi. Minä ja monet noista olemme -kotoisin _Tierra de guerrasta_ [= täysin tuntematon, vaikeapääsyinen -vuoriseutu, missä alkuasukkaat yhä elävät esi-isiensä tapaan], jonne -ei kukaan valkoihoinen vielä milloinkaan ole jalallaan astunut sitä -hengellään maksamatta. Me yksin olemme enää vapaita ja itsenäisiä ja -elämme esi-isäimme tapoja noudattaen. Tule luoksemme, kuningas, jos -espanjalaiset tekevät sinulle pahaa. Me kunnioitamme sinua. Meidän -täytyy nyt lähteä palatsista, hallitsija; nouseva aurinko ei saa -nähdä meitä täällä. Näyttäydy vielä kerran kansallesi." - -Pablo nyökkäsi suostumukseksi. - -Torven kumea ääni sai kaikki läsnäolijat nousemaan. - -"Maya-kansa, näkymättömät ovat johtaneet kuninkaasi jälleen luoksesi, -tässä seisoo Hualpa, Jungunan poika, hän on meidän. Jokainen meistä -on valmis antamaan elämänsä kuninkaitten jälkeläisen puolesta -saadakseen kerran asua ikuisessa valossa." - -"Niin, niin --", kajahti tuhatääninen huuto vastaukseksi. - -"Jumalien pyhä yö on pian kulunut; hajaantukaa, jotta nouseva päivä -näkisi meidät kaukana niiden jumalien temppelistä, jotka ovat -antaneet meille takaisin Nezualpillin jälkeläisen. Menkää." - -Kaikki kumarsivat Pablolle, ja silmänräpäyksessä hajaantuivat he -pyhältä paikalta eri suunnille häviten kuin varjot pimeään. - -"Olen jättänyt sinulle muutamia miehiä, jotka turvallisesti vievät -sinut Aranan luo, Hualpa. Tule pian luoksemme." - -Kuin näky oli kadonnut kaikki, mitä yö oli helmassaan tuonut, ja -Pablo oli Tenangan, Tanubin ja molempien saksalaisten kanssa yksin -pengermällä. Miehet, jotka ylipappi oli jättänyt Pabloa varten, -odottivat metsässä palavat päreet käsissään. Niiden valossa ja -Tanubin opastamina he astuivat metsän läpi Tanubin kotiin. Pablo -laskeutui levolle, mutta kauan pakeni uni hänen silmiänsä. - - - - -KYMMENES LUKU. - -Koti. - - -Muutamia päiviä oli kulunut tuosta vaiherikkaasta yöstä. Otettuaan -sydämelliset jäähyväiset Tanubilta lähti Pablo Tenangan ja -saattajiksi määrättyjen alkuasukkaitten seurassa matkalle kenraali -Aranan luo. - -Onnellisesti hän saapui suureen maakartanoon, joka sijaitsi Rio San -Indron rannalla. Se oli kenraali Aranan maatila. Ilokseen Pablo kuuli -kenraalin olevan kotona. - -Hän lähetti yhden seuralaisistaan ilmoittamaan tulostaan ennakolta ja -ratsasti kohta sen jälkeen itse kartanon pihaan. - -Lasiovesta astui Arana parvekkeelle ja loi silmänsä Pabloon. -"Jungunan piirteet. Ole tervetullut, lapsi, ystäväni poika, sinä olet -kotona." Sydämellisesti hän sulki nuorukaisen syliinsä. - -"Sinä olet kotona, kauan kaivattu lapsiraukkani; lepää nyt, sinä olet -ystävän luona, jonka sylissä lepäsit silloin, kun et vielä osannut -puhuakaan." - -Vanhan, arvokkaan ja hienotapaisen miehen sydämellinen vastaanotto -liikutti syvästi Pabloa kaikkien kärsimysten jälkeen, joita hän oli -kokenut. - -Arana soitti kelloa, ja sisään astui palvelija. "Seuraa häntä, lapsi, -ja pudista vaatteistasi matkatomut, tule sitten takaisin luokseni." - -Pablo vietiin kylpyyn ja hänelle annettiin toiset vaatteet, jotka -olivat olleet kenraalin pojan omat ja onneksi sopivat hänelle. -Vaihdettuaan näihin villin ja pahoin kuluneen metsästyspukunsa hän -näytti aivan toiselta ihmiseltä. Hän lähti sitten kenraalin luo, joka -käyskenteli parvekkeella edestakaisin. - -"Oh", sanoi tämä ja hymyili nähdessään muuttuneen nuorukaisen, -"toukasta on tullut perhonen. Vielä kerran, vielä kerran -sydämellisesti tervetullut." - -Ja nyt Pablon täytyi kertoa. Hän kuvaili kunnianarvoisalle miehelle, -isänsä ystävälle, nuoren elämänsä vaiheita ja kertoi seikkailuistaan -siitä lähtien, kuin hänet oli ryöstetty del Rocasta. Kenraalia -suututti yhtä paljon Chamulpon kavaluus kuin kammottava tapaus -pyramidin laella. - -Hän ilmoitti nuorukaiselle, että maan lakien mukaan hänen, kuten -hänen esi-isänsä jo sukupolvia olivat tehneet, tuli kantaa nimeä -Reynador [= Hallitsija]. Hänen nimensä oli siis Diego Reynador, Pedro -Reynadorin poika, ja hän omisti Guatemalassa ja Yucatanissa laajoja -tiluksia, joita kenraali Arana kadonneen perillisen holhoojana ja -kummina oli hoitanut niin tunnollisesti, että melkoinen summa oli -sijoitettuna hänen nimelleen Meridan pankkiin. - -Hän puhui sitten nuorukaiselle kansalaissodasta ja maan tilasta, -kertoi, miten kunnianhimoinen Chamulpo koetti uudistaa mayojen valtaa -Guatemalassa ja Yucatanissa, voidakseen miehenä, jonka suonissa -virtasi muka kuninkaanverta, näytellä tärkeätä osaa Guatemalan -kohtaloissa. Pablolla oli siis pian selvä kuva isänmaansa tilasta. - -Myöhemmin Arana esitti Pablon vaimolleen sekä tyttärelleen, jotka -vastaanottivat nuorukaisen sydämellisesti. - -Outoa oli Pablosta nähdä tätä hienoa, miellyttävää kotia, jonka -jäsenet kuuluivat hänen heimoonsa. Hän viihtyikin heidän piirissään -erinomaisesti, varsinkin viime aikain tapahtumain jälkeen. - -Iloinen hän oli siitäkin, että nyt äkkiä tiesi olevansa rikas ja -vaikutusvaltainen henkilö. Ja vietettyään hauskan päivän perheen -keskuudessa, kuninkaitten jälkeläinen laskeutui tyytyväisenä -levolle. Kun hän aamulla onnellisena ja iloisena heräsi, oli Maria -ensimmäisenä hänen ajatuksissaan. Hän istuutui siis kirjoituspöydän -ääreen ja kuvaili pitkässä kirjeessä tälle kaikki vaiheensa. Myös don -Antoniolle hän kirjoitti kiittäen tätä kaikesta hyvästä, mitä hänen -kodissaan oli orvon osaksi tullut. - -Lopetettuaan kirjeensä hän pyysi kenraali Aranaa toimittamaan kirjeen -niin pian kuin mahdollista del Rocaan, jotta Maria pian pääsisi -huolehtimasta hänen puolestaan. Kenraali lupasikin heti lähettää -taitavimman ja luotettavimman vaqueronsa, joka tunsi kaikki tiet, -viemään kirjettä perille. - -Aamiaisen jälkeen kenraali sanoi Pablolle: "Nyt aion näyttää sinulle -oman kotisi, poikani. Mutta miksi tulee meidän nyt sanoa sinua, -Pabloksi vai Diegoksi?" - -"Pabloksi, kallis padrino, jos suvaitset; sillä nimellä on pikku -sisareni jo vuosikausia minua maininnut." - -"Hyvä, Pablo, lähtekäämme siis matkaan." - -Hevoset oli jo tuotu pihalle, ja riemumielin Pablo nousi tulisen -oriin selkään saatuaan ensin kannukset, jotka eräs peoni kiinnitti -hänen jalkoihinsa. Tenangan ja muutamien palvelijoiden seurassa he -sitten ratsastivat pitkin joen rantaa. - -Seutu oli kaunista ja hyvin viljeltyä. Pian he saapuivat suurelle, -hyvin hoidetulle maatilalle. Se oli Pablon perintötila, hänen -kotipaikkansa. He ratsastivat varjoisaan herraskartanoon, jossa -palvelijat ja alustalaiset vastaanottivat hänet niin suurella -riemulla ja rakkaudella, että nuorukaisen silmät vettyivät. - -Kuninkaitten jälkeläinen, joka niin kauan oli harhaillut koditonna, -oli vihdoinkin kotona, nuori kotka oli palannut pesäänsä. Seuraavana -päivänä kenraali vei hänet vuorille, missä puhdasverisiä mayoja -asui tiheissä ryhmissä. Kulovalkean tavoin oli levinnyt tieto, -että Jungunan poika oli palannut kansansa luo, ja kaikkialla -vastaanotettiin Pablo suurella riemulla. - -Hänen koko olentonsa, arvokas, ylhäinen ryhtinsä ja vaatimaton -esiintymisensä voittivat kaikkien sydämet. Kaikki vakuuttivat -hänelle, että milloin tahansa hän heidät kutsui aseisiin, he olivat -valmiit häntä empimättä seuraamaan. Tämä vuorilla asuva paimen- ja -metsästäjäheimo oli yhä vielä säilyttänyt itsenäisyytensä ja erosi -monessa suhteessa edukseen, kuten Pablo ilokseen huomasi, niistä -alkuasukkaista, jotka vuosisatoja olivat eläneet espanjalaisten -orjuudessa. Hän näki täällä vapaita, voimakkaita miehiä, jotka kaikki -olivat aseissa. Monet näistä miehistä olivat olleet temppelijuhlassa, -ja he tervehtivät nuorta kuningastaan kunnioittavalla ilolla. Kaukaa -tulvi väkeä häntä katsomaan. Kaikkien maya-heimojen luo, aina -Yucataniin asti, levisi sanoma: Hualpa, nuori kotka, on saapunut. - -Näin oli kulunut kaksi viikkoa, ja Diego Reynador, jota hänen -pikku sisarensa sanoi Pabloksi ja mayakansa Hualpaksi, oli oppinut -ymmärtämään, että hänelläkin oli sanomista maan nykyisessä sekasorron -tilassa; hän tiesi nyt, että hänen heimolaistensa rakkaus ja -kunnioitus tekivät hänestä miehen, joka ei valtionkaan silmissä ollut -mitätön. Tämä tietoisuus kohotti nuorukaisen ylpeyttä ja itsetuntoa. - -Eräänä päivänä Pablo seisoi kenraali Aranan talon parvekkeella -ajatellen del Rocaa. Silloin pihalle ratsasti väsyneen hevosen -selässä vaquero, jonka Arana oli lähettänyt viemään Pablon kirjeitä -Marialle ja don Antoniolle. - -"Joudu", huudahti iloisena Pablo, joka tunsi hänet, "minkä viestin -tuot?" - -Mies, joka oli intiaani, laskeutui hevosen selästä ja astui hitaasti -portaita ylös. - -"Onko sinulla kirjeitä? Puhu." - -"Minulla ei ole kirjeitä", lausui intiaani, "ja tässä saat omasi -takaisin". Vaqueron ääni oli miltei synkkä. - -"Kirjeet takaisin?" Jonkin hirveän onnettomuuden aavistus valtasi -nuorukaisen. - -"Miksi?" - -"En voinut antaa niitä kenellekään. Del Roca on tuhkaläjänä. Señor on -sodassa, señora jossakin rannikolla, señorita on kuollut, liekit ovat -hänet surmanneet." - -Nuorukainen seisoi kangistuneena, katse tuijotti elotonna tyhjään -ilmaan, sydän lakkasi lyömästä, kasvot olivat kalmankalpeat. Vaquero -säikähti nähdessään hänen tuskansa. - -Viimein palautui nuorukaisen piirteisiin eloa, hänen kasvonsa -vääntyivät tuskasta, mutta ei ainoatakaan kyyneltä vierähtänyt -silmistä. Hiljaa vain sopersivat huulet: "Sisareni, rakas pikku -siskoni!" - -Hetkisen kuluttua hän sai vaivoin kysytyksi: "Hukkunut liekkeihin?" - -"Niin ihmiset siellä sanoivat. Herraskartano syttyi yöllä tuleen; -señora pelastui, señoritasta ei ole löydetty jälkeäkään sen koommin, -hän on palanut tuhkaksi." - -"Ei, ei!" huusi nuorukainen äkkiä. "Ei, Jumala ei sellaista koskaan -sallisi -- ei, ei!" - -Ponnistaen kaikki voimansa hän hillitsi suunnattoman tuskansa ja -sanoi jäätävän levollisesti: "Kiitän sinua. -- Tenanga!" - -Tenanga, joka uskollisen koiran tavoin aina oli Pablon lähellä, -riensi paikalle. - -"Käske satuloimaan parhaat hevoset matkaa varten. Me lähdemme del -Rocaan. Pian!" Osoittamatta vähääkään ihmettelyä Tenanga riensi -paikalla noutamaan hevoset. Pablo, joka yhä oli miltei kammottavan -tyyni, meni huoneeseensa, pukeutui metsästyspukuun, heitti viitan -ylleen, otti rahaa ja pyssynsä ja riensi alas. - -Pihalla hän tapasi kenraalin, joka juuri oli palannut vainioitaan -tarkastamasta ja vaquerolta kuullut, mitä del Rocassa oli tapahtunut. - -"Pablo!" - -"Minun täytyy lähteä matkalle, padrino, kutsua kuolleita eloon." - -"Tiedän sen; sinä näet, etten valita. Hän oli maan päällä ainoa -olento, joka minua rakasti; minä tahdon etsiä hänen tuhkansa ja -haudata sen siunattuun maahan. Niin kauan kuin minä hengitän, elää -hän minun sydämessäni." - -"Sinä joudut sodan jalkoihin." - -"Minä en pelkää." - -"Ota seuralaisia mukaasi." - -"Ei, matkustan varmemmin Tenangan kanssa." - -"Pablo, sinulla on muitakin velvollisuuksia." - -"Ei yhtään pyhempää. Ei, padrino, älä minua nyt pidätä, minä -kuolisin, jos minua estäisit." - -"Lähde, poikani, ja kaitselmus sinua suojelkoon. Onko sinulla -kuninkaitten tähti mukanasi?" - -"On." - -Pablo kantoi povellaan, siitä päivin kuin hän oli tullut kenraali -Aranan kotiin, pientä kultaista tähteä, joka oli samanmuotoinen -kuin hänen rintaansa kaiverrettu merkki. Hänen esi-isänsä olivat -aikaisemmin sitä käyttäneet, ja se ilmoitti oikeille mayoille, kenen -kanssa he olivat tekemisissä. - -"Tervehdi perhettäsi, padrino." - -"Jumala sinua suojelkoon ja saattakoon sinut pian takaisin luoksemme." - -Tenanga toi hevoset, hänkin oli aseissa ja matkatamineissa. He -heittäytyivät satulaan ja ratsastivat pois. - -Vakavana katsoi Arana heidän jälkeensä. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - -Palopaikalla. - - -Neljäntenä iltana kotoa lähdön jälkeen Pablo ja Tenanga ratsastivat -laaksoon, jossa del Roca sijaitsi. Jo kaukaa törröttivät -herraskartanon mustuneet rauniot heidän silmiinsä. - -Hitaasti he ratsastivat vainioiden halki perille. - -Muuan vanha intiaanivaimo näki heidän tulevan ja tunsi Pablon. - -Xinka-intiaanit eivät yleensä suosineet nuorukaista hänen ylpeytensä -tähden, vaikka he ylpeilivätkin siitä, että punaihoinen mies oli niin -läheisessä suhteessa valkoisiin; tällä kertaa näytti vanha eukko -kuitenkin iloiselta nähdessään Pablon. - -"Oi, don Pablo, elätkö sinä vielä?" - -"Kuten näet, muoriseni." - -"Sinä tulet surulliseen aikaan; katso tuonne", hän osoitti raunioita. - -"Tiedän. Kerro minulle, miten kaikki tapahtui." - -"Oi, minä en tiedä paljon mitään, ei kukaan meistä tiedä juuri -mitään; keskiyön aikana, kun vartija huudollaan ilmoitti tulen -olevan valloillaan, paloi talo jo ilmiliekeissä. Hän oli varmaankin -nukkunut." - -"Tiedetäänkö, miten tuli syttyi?" - -"Ei kukaan sitä tiedä." - -"Missä tuli ensin syttyi?" - -"Palvelijain sanan mukaan donna Marian makuuhuoneessa; sen vuoksi ei -häntä voitukaan pelastaa." - -"Eikö kukaan koettanut häntä pelastaa?" - -"Oi, kaikki oli liian myöhäistä; kun väki huudettiin paikalle, oli -jo liian myöhäistä. Me pelastimme vain señoran. Hän juoksi sitten -edestakaisin, rukoili, itki, huusi señoritaa, vaipui tainnoksiin -- -oi, se oli kauheata. Ja sammuttaa ei enää voitu, oli liian myöhäistä, -kaikki liian myöhäistä." - -"Ja minne olette haudanneet donna Marian?" - -"Oi, don Pablo, kauhea tuli oli polttanut hänet kokonaan." - -"Eikö hänen maallisia jäännöksiään etsitty?" - -"Oi, kyllä, kaikki, kaikki, itse señorakin; oi, vain raunioita ja -tuhkaa oli jäljellä." - -"Missä on señora?" - -"Hän on matkustanut pois, hyvin kauas." - -"Onko don Antonio käynyt täällä?" - -"Hän on sodassa kapinallisia vastaan. Hän oli täällä erään vanhan -kenraalin kanssa, matkusti pois, eikä ole sen koommin palannut." - -"Onko tilanhoitaja täällä?" - -"Kyllä, don Esteban on täällä." - -"Minä käyn hänen luonaan. Hyvästi, muoriseni." - -He ratsastivat ulkorakennusten luo, jotka vielä olivat pystyssä, ja -tapasivat siellä tilanhoitajan, joka suuresti hämmästyi nähdessään -Pablon. - -Hänellä ei ollut paljon lisättävää vanhan intiaanieukon kertomukseen. - -"Meille kaikille on täydellinen arvoitus, kuinka tuli saattoi niin -nopeasti levitä; vasen siipirakennus, joka tosin oli puusta, oli -jo ilmiliekissä, kun heräsimme. Melkeinpä voisi luulla tulipaloa -murhapoltoksi, jos siihen löytyisi minkäänlaista syytä." - -Syvä murhe, joka synkisti nuorukaisen kasvot, sai tilanhoitajan -sanomaan: - -"Teidän täytyy koettaa rauhoittua, don Pablo; minä tiedän kyllä, -kuinka rakas hän oli teille." - -"Minä olen rauhallinen, don Esteban, olen vain tullut hänen -haudalleen rukoilemaan." - -"Se on kauhean surullista; niin nuori ja kaunis." - -"Ja niin hyvä." - -Oli jo yö, ja tilanhoitaja opasti molemmat nuorukaiset makuupaikkaan. -He olivat molemmat väsyksissä, olivathan he pieniä levähdyksiä -lukuunottamatta yhtä mittaa istuneet hevosen selässä. Mutta siitä -huolimatta uni pakeni Pablon silmiä. - -Heti aamun valjetessa kuninkaitten jälkeläinen nousi vuoteeltaan ja -astui ulos. - -Aamuvalossa näyttivät ennen niin komean kartanon mustuneet rauniot -vielä surullisemmilta kuin edellisenä iltana. - -Hitaasti, murheellisena Pablo astui pitkin raunioita. - -Kappaleen matkan päässä kulki Tenanga, joka ei koskaan jättänyt häntä -yksin. - -Puoleksi hiiltyneelle hirrelle, joka oli kaatunut siinä kohdin, -missä Marian huone ennen oli ollut, vaipui Pablo istumaan peittäen -kasvot käsiinsä. Syvässä surussaan hän ei huomannut, miten Tenanga -innokkaasti tutki maaperää. - -Erään ulkorakennuksen takaa astui esille sama vanha vaquero, joka oli -lähetetty johtamaan sotamiehiä vuoripolkua myöten silloin, kun Lerma -oli del Rocassa. Hän hämmästyi suuresti nähdessään Pablon. - -Hän jäi äänetönnä seisomaan ja katseli surkutellen nuorukaista. -Sitten hän sanoi -- hän tiesi hyvin, että suloinen tyttö ja -intiaanipoika olivat olleet yksi sydän ja yksi sielu: "Hän on -taivaassa, don Pablo, armaiden enkelien luona, lohduttakoon se meitä." - -"Niin", vastasi Pablo tuskin katsoen häneen. - -"Kyllä nyt suree vanha kenraali, joka juuri oli löytänyt -tyttärenlapsensa", jatkoi vanha paimen. - -Pablo tuskin kuuli hänen puhettaan. - -"Kenraali", toisti hän koneellisesti. - -"Niin, kenraali de Lerma; donna Maria oli hänen tyttärensä tytär, ja -sattuma vei heidät yhteen täällä." - -Nyt Pablo kävi tarkkaavammaksi. - -"Mitä sanot?" - -"Minä olin läsnä silloin, kun don Antonio toi teidät laivahylystä, -sinut, don Pablo, ja donna Marian. Ei kukaan ole saanut sen koommin -selkoa, mitä sukua donna Maria oli. Sitten tuli kenraali de Lerma, ja -kuin ihmeen kautta selvisi kaikki." - -"Hän on siis löytänyt sukulaisensa?" vastasi Pablo -välinpitämättömästi. "Niin, vanhus kai itkee nyt", lisäsi hän vielä. - -Hänen kaikki ajatuksensa olivat keskittyneet vain sisareen. - -"Siihen aikaan oli kuumat päivät", jatkoi vaquero, "vuorilla -taisteltiin kiivaasti. Minä johdin sotamiehet vuorisolaa myöten, -etteivät kapinalliset pääsisi kenraalia takaapäin ahdistamaan. -Siellä yllätimme Tamayn, tigreron, jonka don Antonio oli ajanut pois -talostaan. Hän aikoi nähtävästi leikkiä kavaltajaa, hän tunsi näet -solat; mutta pahaksi onneksi tuo lurjus pääsi pujahtamaan käsistämme. -Kadun katkerasti, etten häntä sillä kertaa nitistänyt." - -"Tamay on äskettäin käynyt täällä", sanoi Tenanga, joka oli -lähestynyt heitä ja kuullut vaqueron sanat. - -"Mitä sanot?" huudahti paimen kiivaasti. "Kuka sinä olet?" - -"Don Pablon palvelija." - -"Missä Tamay on ollut?" - -"Täällä. Tuossa on hänen merkkinsä." - -"Näytäpäs ne minulle, poika", sanoi Benito. - -"Tule." Hän vei paimenen kukkapengermille, jotka ympäröivät taloa. -Pablo kulki hitaasti heidän jäljessään. Hän oli tuskin kuullut heidän -puhettaan, hänen tuskansa oli liian syvä. - -Tenanga pysähtyi. - -"Osaatko lukea maasta, vaquero?" - -"Luulisinpä osaavani." - -"Katso siis." - -Tenanga osoitti erästä pehmeässä maassa vielä näkyvää jälkeä. Se oli -säilyttänyt muotonsa, kun ei ollut satanut. - -"Tunnetko tämän jäljen?" Paimen tarkasti sitä kauan. - -"En", sanoi hän viimein. - -"Tässä seisoi Tamay", sanoi Tenanga varmasti "Minä en koskaan unohda -jälkeä, jonka kerran olen nähnyt." - -"Voitpa olla oikeassa, poika", sanoi siihen Benito, "hänellä on -tavattoman pitkä jalka. Mutta mitä hänellä täällä olisi ollut -tekemistä?" - -"Hän on sytyttänyt tulipalon." - -Pablo hätkähti ja läheni heitä säihkyvin silmin. Benito pelästyi. - -"Hän?" - -"Miksi hän muutoin olisi täällä käynyt? Hän on rosvon tavoin kostanut -don Antoniolle." - -"Hän on konna!" - -"Hän on myöskin ryöstänyt. Kas tässä on neekerin jäljet." - -"Neekerin?" - -"Etkö tunne pitkäkantaista lättäjalkaa? Se on mustan jalanjälki. -He ovat yhdessä kantaneet jotakin. Katso näitä jälkiä. Ne ovat sen -vuoksi painuneet syvemmälle, että heillä on ollut taakka, muuten -jälkiä tuskin enää näkyisi." - -"Kuulepas, poika, jos sinä puhut totta, niin olet suuri rastreador. -Oi, ja tulipalo on vaatinut niin kalliin uhrin. Ah, sitä -Tamay-konnaa!" - -"Hän on kuoleva, Benito", sanoi nyt Pablo vihasta vapisevalla -äänellä. Hän kiersi rauniot, etsi ja tarkasti, turhaan. Masentuneena -hän nojautui mustunutta muuria vasten. Tenanga, joka oli seurannut -häntä terävillä silmillään, hänkin etsien tuhkasta joitakin -jäännöksiä, lähestyi nuorukaista, katsoi häneen ja sanoi hiljaa, -harvinaisen juhlallisesti: "Herra, donna Maria ei ole palanut." - -Pablo kääntyi salamannopeasti hänen puoleensa ja tuijotti häneen. - -"Ei, herra, hän ei ole palanut, hänet on ryöstetty." - -"Mitä sanot? Mitä?" sanoi Pablo kiihkeästi. - -"Jos señorita olisi täällä palanut, herra, näkisimme joitakin -jäännöksiä hänen ruumiistaan; mutta mitään ei ole, hänet on viety -pois. Tamay ja neekeri ovat ryöstäneet donna Marian." - -Pablo vapisi huomattavasti ja kuiskasi vapisevalla äänellä tuskin -ymmärrettävästi: "Arvelet siis -- että -- hän vielä olisi -- elossa?" - -"Minä toivon sitä." - -"Oi, oi, Tenanga! päivänsäde pimeässä yössä, älä anna sen sammua. -Etsi, etsi, Tenanga, etsi ja ota minulta kaikki, mitä haluat." - -Hän liitti kätensä ristiin ja rukoili. - -"Mutta jos, jos olisit oikeassa, jos hän? Oi, ei turhia toiveita, -ei pettymystä. Mikä olisi ajanut tuon miehen tarttumaan suloiseen -kukkaan?" - -"Minun luullakseni hän on sytyttänyt kartanon palamaan kostonhimosta, -olihan don Antonio ajanut hänet pois. Sen ohella on señorita joutunut -hänen ja hänen kätyriensä käsiin, ja he ovat riistäneet hänet -mukaansa kiristääkseen hänestä lunnaita." - -"Oi, Tenanga, siinä tapauksessa he olisivat jo kauan sitten tulleet -niitä vaatimaan. Pelkään, että johtopäätöksesi ovat liian rohkeat ja -ettei donna Maria enää ole elävien ilmoilla." - -"Herra", sanoi Tenanga, "etsikäämme. Meillä on jo alku käsissä, -koettakaamme päästä lopunkin jäljille. Me tiedämme Tamayn olleen täällä; -me löydämme hänet, sillä kaikki mayat ovat sinun palvelijoitasi; minä -tunnen neekerin jäljet, joka häntä auttoi; me saamme kyllä hänestäkin -selon. Herra, herra, ole rauhallinen, me löydämme kyllä donna -Mariankin." - -"Jumala sen suokoon. Koettakaamme." - -He lähtivät raunioilta. - -"Ette tekään ole voineet löytää rakkaan lapsen jäännöksiä", sanoi -Benito, "tiesin sen, olen, heti kun tuli sen salli, etsinyt -onnettoman señoran käskystä rauniot perinpohjin, olen kääntänyt -jokaisen hirren; liekit ovat tehneet puhdasta jälkeä". - -Vaqueron sanat vahvistivat vain Tenangan otaksumaa. - -Toiveikkaammin kuin ennen sanoi Pablo: "Sinä puhuit äsken jotakin -eräästä kenraalista ja Mariasta; minä en silloin oikein sanojasi -käsittänyt, pyydän sinua: toista vielä sanasi." - -Suureksi ihmetyksekseen Pablo kuuli nyt kenraali de Lerman ja -Marian kohtaamisesta. Paikalle saapunut tilanhoitaja todensi -ihmeellisen tapauksen. "Niin", sanoi hän, "hänen nimensä on -nyt donna Maria Pinol, ja hän on kenraalin lapsenlapsi ja maan -rikkaimpia perijättäriä. Tunnen vain yhden ihmisen, joka ei siitä -iloinnut, nimittäin tuo inhottava señor de Mendez, kenraalin sisaren -pojanpoika, jonka toiveet suuresta perinnöstä siten menivät myttyyn, -ja sen minä hänelle suon." - -Tilanhoitaja kuunteli hämmästyneenä, kun hänelle kerrottiin Tenangan -arveluista ja huomioista. - -"Tamay täällä? Missä hän tiesi hirttonuoran olevan valmiina -itselleen! Hm -- murhapolttaja? Siitä konnasta saattaa kyllä uskoa -mitä tahansa. Hm, eipä ole hassumpaa, mitä intiaani tuossa puhuu; ja -minä en tosin mielelläni panettele, don Pablo, mutta onpa eräs, joka -suuresti siitä hyötyisi, jos donna Maria ei enää elä." - -Säihkyvin silmin Pablo kuunteli hänen puhettaan. - -"Niinkö luulette, don Esteban? Missä hän on?" - -"_Quien sabe?_ Kuka sen tietää? Sotaväessä hän ei ollut, ja, kuten -olen kuullut, hän lähti matkoille, sen jälkeen kuin kenraali, hänen -isosetänsä, saapui tänne." - -"Hyvä, don Esteban, kiitän teitä. Tenanga on löytänyt jäljen ja minä -myös, me aiomme niitä seurata." - -"Taivaan Herra suokoon teille menestystä, don Pablo. Mutta tulkaa nyt -kanssani aamiaiselle." - -Pablo lähti tilanhoitajan kanssa. Benito seurasi heitä, ja Tenanga -jäi vielä tutkimaan jälkiä kukkapenkereestä. - -Aamiaisella don Esteban sanoi Pablolle: "Kertokaahan nyt, mitä teille -on tapahtunut sinä aikana, kun olitte poissa. Täällä oltiin kovin -levottomia teidän tähtenne. Donna Maria oli epätoivoinen." - -"Niin, uskon sen." - -Pablo kertoi sitten lyhyesti, että hän monen seikkailun jälkeen oli -saapunut kenraali Aranan luo, joka vastedes tulisi pitämään huolta -hänen tulevaisuudestaan. - -"Niin, kenraali oli täällä teitä etsimässä." - -Nyt tuli Tenanga ja sanoi: "Jäljet johtavat maantielle." - -"Hyvä! Syö nyt ensin ja lähtekäämme sitten. Toimittakaa, don Esteban, -kimoni satuloiduksi ja antakaa Tenangallekin hyvä hevonen; omamme -ovat väsyneet." - -"Heti, don Pablo." Hän kutsui peonin luokseen ja käski tämän tuoda -hevoset. - -"Onko kenraali de Lermalle annettu tieto onnettomuudesta?" - -"Señora on kirjoittanut don Antoniolle." - -"Missä on donna Inez?" - -"San Joséssa, kunnes täällä on kaikki taas jonkinlaisessa kunnossa." - -"Voitteko lähettää jonkun sananviejän täältä?" - -"Kyllä." - -"Minä kirjoitan hänelle; voinko saada kirjoitusneuvot?" - -Don Esteban vei Pablon työhuoneeseensa. Pablo kirjoitti lyhyesti, -mutta selvästi kokemistaan vaiheista ja antoi heikon vihjauksen -toiveistaan. Kirjeen hän antoi tilanhoitajalle. - -Hevoset olivat jo satuloidut ja Tenanga oli tehnyt kaikki -valmistukset matkaa varten. - -Jäähyväisiä heittäessään kysyi vielä Pablo, joka tuntui heränneen -uuteen elämään: "Tiedättekö mitään uutta sodasta, don Esteban? Missä -taistellaan?" - -"Me emme täällä tiedä paljoa sodasta. Vain silloin tällöin saamme -tietoja, nekin myöhäisiä. Taistellaan etelässä ja koillisessa, ja -hallituksen asiat lienevät vähän paremmalla kannalla kuin ennen. -Siinä kaikki, mitä tiedän." - -Pablo sanoi nyt hyvästi tilanhoitajalle ja lähti Tenangan seurassa -del Rocan raunioilta. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - -Takaa-ajo. - - -"Nyt, Azualin poika, näytä, mitä osaat", sanoi Pablo. -"Ruhtinaallisesti tahdon sinut palkita." - -"Oi, herra, minä palvelen sinua, koska olen maya ja koska rakastan -sinua, en rahasta." - -"Sinä olet ystäväni, Tenanga, tiedän sen", sanoi nuorukainen ojentaen -kätensä seuralaiselleen. - -Kun he olivat saapuneet paikalle, johon asti Tenanga oli seurannut -Tamayn ja neekerin jälkiä, hän laskeutui hevosen selästä maahan. - -Pablo pysähdytti myös hevosensa. - -"Ratsasta maantielle, herra, minä kuljen sivulla." - -Pablo ratsasti tietä myöten. Vaikka hän olikin innokkaana -metsästäjänä tottunut löytämään eläinten jäljet ja niitä seuraamaan, -tiesi hän hyvin, ettei hän likimainkaan voinut vetää vertoja -Tenangalle siinä suhteessa; sen vuoksi hän salli tämän yksin hoitaa -tehtävänsä. Tiesihän hän hyvin, kuinka terävä huomiokyky ja tarkka -näkö nuorella mayalla oli. - -Tenanga kulki kuin vainukoira hitaasti ruohikkojen ja pensaikkojen -halki, astui hetkisen tien reunaa ja viittasi sitten Pabloa tulemaan -luokseen. - -Nuorukainen astui hevosen selästä maahan ja lähestyi häntä. "Katso -tänne", sanoi Tenanga osoittaen maahan, "tässä he ovat levähtäneet -kuormineen; näetkö Tamayn ja neekerin jäljet?" - -Pablo tarkkasi jälkiä ja tunsi ne. - -"Ja täällä." - -"En näe mitään." - -Tenanga taivutti syrjään ruohokimpun. "Etkö tunne hentoa tytönjalkaa?" - -Riemuhuuto pääsi Pablon huulilta, hän tunsi siron jalanjäljen maassa; -rosvot eivät siis olleet kuljettaneet ruumista, kuten hän oli -pelännyt. - -"Edelleen, Tenanga." - -"Pitkällä emme vielä ole", vastasi tämä, "tuossa he ovat nousseet -muulien selkään --", hän osoitti paikkaa. - -"Ja ratsastaneet tielle --?" - -"Niin." - -"Siinä on vaikea seurata jälkiä." - -"Vaikeata, melkein mahdotonta." - -"Tule, ponnista näköäsi." - -"Ei, herra, ratsasta sinä kuten tähän asti tiellä, minä käyn tätä -reunaa." - -Niin tapahtuikin. - -Tenanga poikkesi kyllä silloin tällöin tielle; mutta läheisistä -kartanoista tulevat muulit, vaunut ja hevoset olivat jättäneet niin -paljon jälkiä tielle, että oli mahdotonta löytää rosvojen jälkiä. - -Hän tutki sitä tarkemmin tien syrjässä kasvavat pensaikot. - -Näin he kulkivat hitaasti eteenpäin. - -Taaskin Tenanga pysähtyi ja viittasi Pabloa tulemaan. - -Kun tämä seisoi hänen vieressään, sanoi hän; "Tässä he ovat -poikenneet maantieltä ja lähteneet pohjoista kohti." - -"Poikenneet maantieltä?" - -"Niin, ja tässä." Tenanga kumartui, nosti maasta siron tohvelin ja -ojensi sen Pablolle. - -Sykkivin sydämin tämä tunsi sen Marian omaksi. Donna Inez oli -kirjaillut sen taiteellisesti ja antanut sen kerran lemmikilleen -syntymäpäivälahjaksi. - -"Oi, Tenanga, ystävä, mikä lohdutus! oi, hän on vielä elossa." - -"Jää tähän." - -Tenanga poistui ja palasi hetkisen kuluttua. - -"He ovat ajaneet puroon, joka juoksee tuolla. Minä en tunne näitä -seutuja; minne se virtaa? mistä se tulee?" - -"Se tulee vuorilta ja laskee Rio Pacioon. Elleivät he heti taas ole -siitä nousseet --" - -"Eivät ole --" - -"Niin heidän on täytynyt ratsastaa ylöspäin, sillä alempana puro -syvenee, ja sen rannat käyvät liejusiksi." - -"Ratsastakaamme jäljestä." - -Kun he olivat saapuneet paikalle, jossa Tenangan väitteen mukaan -muulien jäljet johtivat veteen, he ratsastivat puroon ja liikkuivat -hitaasti eteenpäin Tenanga edellä. - -Jonkin ajan kuluttua Tenanga sanoi: "Tässä he ovat nousseet vedestä." - -"Oletko varma siitä?" - -"Tässä on muulin vasen jalka luiskahtanut, katso." - -Nyt Pablo huomasi sen. - -Tenanga laskeutui hevosen selästä ja kahlasi maihin. Metsä oli näillä -tienoin matalaa viidakkoa. - -"He ovat ratsastaneet ylöspäin, herra." - -"Hyvä, seuratkaamme heitä." - -"Tulemmeko nyt vuoristoon?" - -"Kyllä." - -"Sepä paha. Sinä olet kai usein metsästänyt näissä metsissä Tamayn -kanssa, herra; etkö tiedä, oliko hänellä täällä jokin turvapaikka?" - -"Me olemme usein levähtäneet ja pitäneet sadetta tuolla ylempänä -eräässä kallioluolassa, joskus olemme olleet siellä yötäkin." - -"Lähtekäämme sinne. Mutta ensin ratsastamme vain jälkiä myöten." - -Ratsastettuaan kaksi tuntia vaivalloista tietä pensaikkojen ja -orjantappuristojen läpi he saapuivat metsästä aukeamalle, jossa -kasvoi laihaa ruohoa. Sen takana kohosi tummia kallioita. - -"Missä on luola, herra?" - -"Edessämme, tuolla." - -"Ratsasta edellä, tarkastakaamme se." - -Pian he joutuivat kallioiden väliin ja saapuivat vähän ajan kuluttua -pieneen laaksoon, jossa kasvoi ruohoa ja joitakin puita. - -"Tuossa on luola." Pablo osoitti pensaitten ympäröimää aukkoa. - -"Anna minun mennä ensin yksin, herra." - -"Mene." - -Tenanga laskeutui maahan, otti pyssyn käteensä ja hiipi varovasti -luolaa kohti. Sen ulkopuolella hän hetken aikaa kuunteli ja astui -sitten sisään. Heti sen jälkeen hän tuli ulos. - -"He ovat olleet täällä." - -Pablo laskeutui hevosen selästä, sitoi ratsut ja astui sitten -Tenangan jäljestä luolaan. - -"Tässä on Tamayn jäljet." - -"Mutta ehkä ne ovat vanhemmat?" - -Häiriintymättä Tenanga jatkoi: "Siinä on neekerin jälki, ja tuossa, -kas tuossa on señoritan jälki: toisessa jalassa kenkä, toinen ilman." - -Viimeksimainittu oli helppo tuntea. "He ovat levänneet täällä. -Meidänkin täytyy lepuuttaa ja syöttää hevosiamme ja itsekin syödä, -herra." - -Pablo otti pienen kengän, jota hän kantoi povellaan ja vertasi sitä -jälkeen; se sopi tarkalleen. "Niin, hän on ollut täällä", sanoi hän -vetäen syvään henkeä ja töin tuskin hilliten mielenliikutustaan; -"mutta sinä olet oikeassa, meidän täytyy levätä, hevoset kuten -ihmisetkin tarvitsevat voimia." - -Tenanga pani hevoset liekaan, jotta ne saattoivat syödä, ja palasi -luolaan kädessään metsästyslaukkunsa, joka don Estebanin keittiössä -oli täytetty runsain eväin. Hän itse söi hyvällä ruokahalulla; sen -sijaan Pablon täytyi pakottautua syömään, mutta hän tiesi, että se -oli välttämätöntä. - -Kun he olivat syöneet, kysyi Tenanga: "Luuletko, herra, että señor, -josta tilanhoitaja puhui, on ollut tässä leikissä mukana?" - -"Señoritan kuolema tekee señor de Mendezin rikkaan kenraalin -perilliseksi." - -"Onko hän huono ihminen?" - -"Konna." - -"Kenen puolella luulet hänen olevan, hallituksen vai kapinallisten?" - -"Tiedän vain, että hänen isosetänsä, hallituksen joukkojen -ylipäällikkö, ei voi häntä sietää." - -"Silloin kai hän on kapinallisten puolella?" - -"Luulen häntä liian viisaaksi asettuakseen julkisesti heidän -puolelleen, ennenkuin he ovat voittaneet. Minä en voi ymmärtää, miksi -hän ryöstätti Marian elävänä; niin kauan kuin tämä on elossa, ei hän -tietysti saata periä." - -Tenanga hymyili: "Huomaa, herra, Tamay on hyvin viisas ja tuntee -asiat; sen sijaan, että hän olisi polttanut señoritan, on hän -ryöstänyt tämän ja säilyttää tätä panttina voidakseen kiristää -enemmän rahoja señor de Mendeziltä. Kenties ei tämä edes tiedäkään -donna Marian olevan elossa." - -"Toden totta, Tenanga, sinä olet älykkäin poika, minkä koskaan -olen tavannut. Luulenpa, että olet oikeassa. Ja vain tuon konnan -rahanhimoa saa lapsiraukka kiittää hengestään. Mutta neuvopas nyt, -minne suuntaamme kulkumme." - -"Nähkääs, herra, sinne, missä vapaat mayat elävät, ei Tamay uskalla -lähteä; hän on halveksittu. Mahdollisesti hän on lähtenyt hakemaan -suojaa Chamulpon luota, jonka kautta hän jälleen toivoi pääsevänsä -kunnialliseksi sinut kavaltaessaan. Mahdollista on myöskin, että -hänellä on jossakin lymypaikka, jossa hän tallettaa saalistaan, -kunnes se lunastetaan." - -"Mendez on, mikäli tiedän, varaton ja elää pelaamalla ja veloilla, -joita hän tekee kenraalin nimiin; hän ei voi maksaa lunnaita." - -"Ehkä vasta sitten, kun hän on perinyt kenraalin." - -"Oh, mitä puhutkaan! Mutta totta tosiaan, tuo konna kykenisi kyllä -isosetänsäkin henkeä vainoamaan." - -Kun he arvelivat hevosten kylliksi levänneen ja syöneen, juottivat he -niitä vielä läheisestä lähteestä ja jatkoivat sitten matkaa. - -Hetken aikaa Tenanga seurasi vielä muulien jälkiä; mutta sitten kävi -maaperä kivikkoiseksi, ja jälkiä oli mahdoton erottaa. - -He antoivat hevosten rauhallisesti kulkea edelleen, mutta joutuivat -pian korkeiden, jylhästi kohoavien kallioiden eteen, jotka ulottuivat -laajalti oikealle ja vasemmalle jättämättä väliinsä mitään aukkoa. - -"Oi", sanoi Pablo, "tässä on varmaankin sola, joka johtaa Sierran [= -vuoriston] yli, ainoa tie, jota voi päästä vuorten yli. Tamay tunsi -tien hyvin, sen tiedän. Mutta missä se on? Meidän täytyy se löytää." - -Turhaan etsi silmä eläinten tai ihmisten jälkiä, ja mahdotonta oli -keksiä mitään aukkoa mahtavassa kallioseinässä. - -"Antakaamme hevosten etsiä, herra; ne näkevät paljon sellaista, jota -ihminen ei näe." - -Guatemalassa syntyvät varmaankin maailman parhaimmat hevoset. -Ne ovat jaloa arabialaista rotua, Espanjasta tuotettua, ovat -harvinaisen kestäviä ja nopeita juoksijoita ja kilpailevat muulien -kanssa kalliopolkujen nousemisessa. Levollisesti ne astuvat -hirvittävimpienkin kuilujen partaita. Sen lisäksi ne ovat tavattoman -älykkäitä. - -"Niin, antakaamme eläinten etsiä tie, Tenanga." - -He laskivat hevosten ohjakset irralleen, ja Pablon kimo astui -hitaasti kallioita kohti. Vedettyään ilmaa sieraimiinsa se -tunkeutui miltei silminnäkymättömään aukkoon, joka heti taas -näytti sulkeutuvan. Ilokseen Pablo huomasi, että muutaman askelen -päässä oikealla kulki kapea polku, jota ratsu levollisesti asteli. -Äkkijyrkkien kallioiden välitse, ammottavien kuilujen vieritse, kimo -kuljetti häntä epäröimättä valiten suunnan siinä, missä kalliotie -haarautui. Niin he matkasivat hirvittävää tietä, jota eivät koskaan -olisi voineet kulkea ilman hevosen vaistoa. - -Päivä alkoi jo laskeutua, kun he saapuivat vuorisokkelosta jälleen -aukeamalle, jolta levisi laaja näköala. - -"Tämä siis on se polku vuoriselänteen yli, jonka vain harvat -tuntevat", sanoi Pablo. "Onnellinen tähti on meitä johtanut, Tenanga. -Olemmekohan rosvojen jäljillä?" - -"Niiden ratsut ovat kulkeneet tätä tietä, siellä täällä on kavio -raapaissut kiveä, minä näin sen." - -Muutaman sadan askelen päässä avautui heidän eteensä viehättävä -laakso, jonka keskellä kohosi pieni nurmikon ja hedelmäpuiden -ympäröimä kylä. Vastakohta tämän herttaisen näyn ja kolkkojen -kallioiden välillä, joita he juuri olivat kulkeneet, oli niin suuri, -että molemmat nuorukaiset ihastuneina pysähtyivät. - -Mutta pian Tenanga alkoi taas tutkia maata; hän ei kuitenkaan -huomannut mitään epäilyttäviä jälkiä. "Tällä puolen vuoriston on -satanut, herra, on mahdoton erottaa mitään jälkiä." - -"Mitä nyt teemme?" - -"Oletko tunnettu tuossa kylässä?" - -"En luule; täällä asuu kaikkialla likaisia xinkaintiaaneja, kuten -rannikollakin, ja he lähtevät liikkeelle vain hätätilassa. Vuoristo -ja metsä muodostavat jyrkän väliseinän tämän kylän ja rannikon -herraskartanojen välille." - -"Ratsastakaamme siis alas kylään yösijaa hakemaan. Kenties saamme -kuulla siellä jotakin hyödyllistä." - -"Eteenpäin! Menkäämme kylään." - -He ratsastivat, missä tie sen salli, rivakammin. Kylän ulkopuolella -he seisahtuivat puhuttelemaan erästä vanhaa intiaania, joka tien -vierellä seisoen tarkasti heitä uteliaasti. Miehen kasvot eivät -herättäneet luottamusta. Pablo tervehti häntä ystävällisesti -espanjaksi ja sanoi sitten: "Me etsimme yösijaa, ukko. Kenties olet -hyvä ja neuvot meille jonkin sellaisen paikan?" - -Likainen äijä tuijotti liikahtamatta Pabloon. Hän ei vielä koskaan -ollut nähnyt ketään rotunsa jäsentä ylhäisen aatelismiehen puvussa, -ja Pablon koko olento teki metsästyspuvussakin hienostuneen -vaikutuksen. - -"No, ystävä, etkö puhu espanjankieltä? Etkö ymmärrä puhettani?" - -"Vähän espanjaa", solkkasi mies, "minulla olla xinkan kieli. Etkö -puhua xinkankieltä?" - -Pablo oli tietysti del Rocassa oppinut jonkin verran ymmärtämään -xinka-intiaanien kieltä, sillä talon isännän ja naistenkin oli pakko -käyttää sitä seurustellessaan palvelijain kanssa. Hän vastasi siis -xinkan kielellä: - -"Toivottavasti osaan puhua kieltäsi sen verran, että sitä ymmärrät, -vaikkakaan sanavarastoni ei ole suuri." - -Hän uudisti sitten xinkankielellä äskeisen pyyntönsä. - -"Tilaa saat kyllä kylässä, vieras, kaikki nuoret miehemme ovat -sodassa." - -"Ole siis hyvä ja opasta meidät johonkin majataloon." - -"Voitte tulla minun luokseni, jos haluatte. Minulla on lihaa ja -papuja syödäksenne." - -"Suostumme kiitollisina tarjoukseesi. Vie meidät asuntoosi." - -Mutta mies ei lähtenyt paikaltaan, töllisteli vain vuoroin -nuorukaisten hyviä pyssyjä, vuoroin heidän oivallisia rotuhevosiaan. - -"Mistä tulette?" - -"San Pedron kartanosta, jonka omistaja on señor de Mendez." - -"Miten pääsitte vuoriston halki?" - -"Meillä oli oivallinen opas." - -"Oletteko sotilaita?" - -"Ei, me olemme rauhallisia ihmisiä." - -"Mutta mitä teette täällä? Ei kukaan muuten käy kylässämme." - -"Me etsimme suurta maantietä pohjoiseen. San Pedron tilanhoitaja -arveli, että tämän laakson kautta matka kävisi nopeimmin." - -"Sinä puhut hyvin xinkain kieltä, mutta sinä et ole xinka." - -"Olet oikeassa, emme minä eikä tämä palvelijani ole xinkoja, me -olemme kotoisin pohjoisesta." - -"Olette siis mayoja?" - -"Oikein, me olemme yucatekeja ja kotimatkalla." - -Mies näytti nyt lopettaneen tutkintonsa, sillä hän kääntyi ja astui -maissi- ja agavevainioiden halki kylää kohti. - -Pablo ja Tenanga seurasivat häntä. - -Ukko seisahtui kurjan hökkelin eteen, joka oli, kuten kaikki muutkin -kylän mökit rakennettu savitiilistä ja katettu maissinoljilla. Sitä -ympäröi ihana laakeri- ja granaattilehto. - -"Astukaa sisään, olkaa tervetulleet Ixmalin majaan." - -Pablo ja Tenanga astuivat hevosen selästä maahan, taluttivat ratsunsa -pieneen kaktuksien ympäröimään tallinpahaseen, jossa seisoi muutamia -muuleja, riisuivat hevosilta satulat ja suitset ja menivät sitten -vähäiseen mökkiin. - -Tuvassa seisoi vanha eukko lieden ääressä. Hän katsoi kummastuneena -vieraisiin, varsinkin Pabloon; tuskinpa hänkään koskaan oli nähnyt -herralta näyttävää intiaania. - -"Tässä on vieraita", sanoi xinka hänelle, "he jäävät meille yöksi". - -Pablo tervehti eukkoa ystävällisesti ja pyysi yösijaa. - -"Olette tervetulleet", sanoi vaimo, "pitäkää hyvänänne, mitä talossa -on; tuossa viereisessä huoneessa voitte nukkua". - -Sitten hän jälleen kääntyi keittopuuhiinsa. - -Huone oli kovin köyhästi sisustettu, huonekaluja ei ollut muita kuin -muutamia karkeatekoisia jakkaroita ja samanlainen pöytä. Ainoana -koristuksena oli pyhimyksenkuvia seinillä. - -"Istukaa, vieraat", sanoi xinka, "minä annan hevosillenne sacatea [= -ruoho- tai maissisilppua]." - -Näin sanoen hän meni ulos, ja Pablo ja Tenanga istuivat jakkaroille. - -Eukko oli nyt saanut ruokansa valmiiksi ja kantoi pöytään vadillisen -mustia papuja ja kutsui vieraat aterialle. - -Syötyään Tenanga sanoi menevänsä hevosia katsomaan ja poistui -hetkeksi tuvasta. Isäntä sytytti itselleen maissisikarin ja poltteli -ääneti. - -Oli jo pimeä, ja eukko sytytti jonkinlaisen lampun; se oli öljyllä -täytetty kookospähkinän kuori, johon oli pistetty lampunsydän. Se -valaisi himmeästi huonetta. - -"Te olette mayoja?" - -"Niin." - -"Aikovatko mayat taistella?" - -"Minun luullakseni taistelevat vuori-mayat vain siinä tapauksessa, -että heitä ahdistetaan. Mutta heidän asuntonsahan sijaitsevat kaukana -sotatantereelta." - -"Jos tahdotte nukkua, vieraat, näytän teille vuoteenne." - -"Tee se." - -Isäntä otti vaatimattoman lamppunsa ja johti nuorukaiset viereiseen -huoneeseen, johon oli valmistettu kaksi vuodetta maissinoljille. - -"Me olemme väsyneet ja tahdomme nukkua, aamun valjetessa ratsastamme -edelleen." - -He ottivat pyssynsä, jotka kyläläisissä olivat herättäneet suurta -mielenkiintoa, ja poistuivat heille osoitettuun huoneeseen. - -"Teillä on hyvät aseet", sanoi isäntä. - -"Niin", vastasi Pablo, "ja me osaamme niitä käyttää". - -"Nukkukaa rauhallisesti!" - -"Buenas noches [= Hyvää yötä]." - -Ukko poistui ja jätti nuorukaiset kahden. - -Vähän ajan kuluttua Tenanga kuiskasi Pablon korvaan: "Minä olen -nähnyt neekerin jäljet ulkona." - -"Oh -- täällä? Onko hän ollut mökissä?" - -"Ainakin ihan läheisyydessä ja aivan äskettäin." - -"Hyvä, se olisi jo alku. Meidän isäntämme tuntee siis rosvot." - -"Luultavasti. Pidä ase aivan lähelläsi, me emme ole täällä turvassa." - -"Mitä pelkäät?" - -"Olen salaa tutkinut mökkiä, tuon maissiläjän alla vastapäätä sinua -on seinässä aukko." - -"Luuletko, että kimppuumme aiotaan hyökätä?" - -"Xinkat tuskin uskaltavat, he pelkäävät pyssyjämme. Mutta kuka -tietää, missä rosvot piilevät. Minua ei miellytä se, että neekeri, -Tamay-kavaltajan toveri, on liikkunut näillä mailla." - -"Saamme siis nukkua vain toinen silmä ummessa." - -"Nuku huoleti, herra. Minä heittäydyn tuolle maissiläjälle, joka -tukkii aukon; nukun kuin petoeläin, pienimmästäkin risahduksesta -herään heti." - -"Eikö olisi parempi nukkua ulkona? Täällä ahtaassa huoneessa olemme -kuin satimessa, jos meitä ahdistetaan." - -"Sinä puhut viisaasti, herra, tehkäämme niin." - -He puhuivat hiljaa, kuiskaten toistensa korvaan, ja odottivat vähän -aikaa, kunnes viereisessä huoneessa makaavan intiaanin kuorsaus -ilmoitti hänen nukkuvan sikeästi. - -Sitten Tenanga työnsi maissiläjän meluttomasti syrjään ja ryömi siten -paljastuneen ison aukon kautta ulos. Tuokion kuluttua hän palasi, -hiljainen sihinä ilmoitti hänen läsnä olonsa. - -Pablo ojensi hänelle pyssyn ja viitat. - -Hän kuunteli; intiaani nukkui yhä. - -Sitten hänkin ryömi ulos. - -"Eiköhän asetuta tallin viereen, siinä voimme vartioida hevosiamme." - -"Oikein, herra." - -Ilma oli täällä suojaisessa laaksossa lauhkea, tähdet levittivät -lempeätä valoaan. Nuorukaiset valitsivat itselleen tallin vieressä -paikan laakeripensaiden juurelta, jotka suojasivat heitä yökasteelta, -ja levittivät vaippansa maahan. - -Pablo katseli ylös taivasta kohti ja ajatteli ihmeellisiä -kokemuksiaan viime viikkojen kuluessa; hän ajatteli myös herttaista -siskoaan, jonka hän toivoi voivansa pelastaa. Ja tähän iloiseen -ajatukseen hän nukkui. - -Päivä oli jo valkenemassa, kun Tenangan käsi kosketti häntä herättäen -hänet. "Hiljaa! Kuuntele!" - -Hän kuunteli. Matalaa puhetta kuului heidän korviinsa, ja heidän -etsivät katseensa huomasivat laakeripuun lomitse kaksi miestä, jotka -hitaasti lähenivät. - -"Anna minulle muuli, Ixmal, minun täytyy päästä vuorille ennen -auringon nousua", sanottiin espanjankielellä. - -"Se on mulatti [= valkoihoisen ja neekerin jälkeläinen]", kuiskasi -Tenanga Pablolle. - -"Ajetaanko sinua takaa?" - -"Kenraalin sotilaat ovat kintereilläni kuin verikoirat." - -"Tulevatko he?" - -"Minä eksytin heidät jäljiltäni, mutta hevoseni kaatui, ja pitkät -matkat olen saanut raahata satulaa mukanani." - -"Mitä olet tehnyt, Tito?" - -"Kyllä saat aikanasi tietää", sanoi mulatti jotenkin äänekkäästi. - -"Hiljaa, minulla on vieraita talossa." - -"Vieraita?" - -"Niin, kaksi mayaa, joista toinen on ollakseen herra. He tulivat -vuoristotietä." - -"Mayoja? Silloin he luultavasti ovat tuon Chamulpo-konnan urkkijoita. -Katkaise heiltä kurkku! -- Onko Tamay käynyt täällä?" - -"Ei, mutta neekeri." - -"Onko señoria täällä näkynyt?" - -"Ei." - -"Hänen varalleen jätämme sinulle viestin, hän tulee kyllä luoksesi. -Mutta ole varovainen, älä luota häneen." - -"Minä en ilmoita mitään." - -"Siitä ei sinulle olisikaan mitään hyötyä, sillä henkesi olisi -silloin mennyttä kalua, yhtä varmasti kuin aurinko nousee idästä." - -Toinen hevosista hirnui. - -"Mitä se on, onko sinulla hevosia?" - -"Maya-miesten ratsut seisovat tallissa." - -"Kelpaavatko ne mihinkään?" - -"Puhdasrotuisia." - -"Mainiota, hevonen on monta vertaa parempi kuin sinun muulisi. Pian -hevonen tänne." - -"Entä mitä sanon heille aamulla?" - -"Jos he vielä silloin elävät", vastasi mies käheästi nauraen, "sanot -heille, että se on varastettu yöllä. Avaa, on jo aika, tähdet alkavat -himmetä." - -Pablo kohosi kyyrysiltään, otti pyssynsä ja sanoi: "Tule!" Sitten hän -astui esiin laakeripensaista ja viritti pyssyn hanan. - -Mulatti ja intiaani hätkähtivät. - -"_Diablo!_ Mitä se on?" sanoi mulatti. - -"Mitä aiotte?" kuului Pablon uhkaava ääni. - -Kun Pablo ja Tenanga lähenivät, koetti mulatti tarttua selässään -riippuvaan pyssyyn. - -"Anna olla", huusi Pablo, "tai saat luodin otsaasi". - -Mulatti totteli. - -"Kuka te olette, mitä täältä etsitte?" - -"Oi", riensi talon hämmästynyt isäntä puolustautumaan, "tämä señor -pyysi vain lainaksi muuliani". - -"Ah, oletko sinäkin siinä? Minä jo luulin, että täällä oli veijareita -hevosvarkaissa." - -Pablo läheni molempia viritetty pyssy yhä käsissään. - -"Oh, señor on kunnon mies, hän haluaa ennen aamunkoittoa päästä -matkalle, ja minä lainaan hänelle mielelläni muulini." - -"Sen parempi sekä sinulle että meille." - -Mulatti, joka hatun reunan alta loi kiiluvat pedonsilmänsä molempiin -nuorukaisiin, kyyristyi kuin hyökkäykseen, mutta ei liikahtanut. - -Xinka avasi tallin oven ja talutti ulos muulin, mulatti heitti heti -satulansa sen selkään, pani suitset suuhun ja nousi satulaan. - -Pablo ja Tenanga sallivat rauhallisesti sen tapahtua. - -Mies kuiskasi satulasta jotakin intiaanin korvaan ja ajoi sitten -täyttä laukkaa ulos pihasta kadoten pian yön hämärään. - -"Mikä ajoi teidät ulos?" kysyi xinka levollisesti. - -"Minä kuulin liikettä, olin kuulevinani ääniä ja pelkäsin hevostemme -puolesta." - -"Ne ovat hyvässä turvassa, kuten näet, varkaita ei täällä ole." - -Oli mahdotonta huomata, epäilikö intiaani heidän kuulleen hänen ja -mulatin välisen keskustelun. Pablo piti viisaampana olla olevinaan -mistään tietämättä. - -"Olemme siis turhaan riistäytyneet unesta", sanoi hän. "Mutta koska -aamu jo on valkenemassa, emme enää viitsi lähteä makuulle. Toimita -tulta ja hanki meille aamiainen, sitten lähdemme matkaan." - -"Tahtosi mukaan." - -Sillä aikaa kun ukko meni sisään herättämään eukon, jolle hän -kuiskaten puheli, nouti Tenanga satulat ja suitset ja nosti -näppärästi maissinoljet takaisin paikoilleen. - -Alkoi jo valjeta, ja jonkin minuutin kuluttua värehtivät ensimmäiset -päivänsäteet tummansinisellä taivaalla. - -Mutta Tenanga ei huomannut luonnon ihanaa heräämistä, ei -kirjavahöyhenisten pikkulintujen suloista laulua; hän katseli vain -pohjoista kohti kukkulain yllä nähdäkseen vielä vilahduksenkin -mulatista, mutta turhaan. Sitten hän loi ikäänkuin ohimennen silmänsä -maahan ja painoi tarkoin mieleensä mulatin ja hänen muulinsa jäljet. - -Pablo oli sillä aikaa käynyt tallissa, jossa hevoset olivat hyvissä -voimissa. - -Intiaanieukko toi nuorukaisille, jotka olivat istuutuneet plataanin -varjoon, kahvia ja maissikakkuja. - -"Sinä olet ollut ystävällinen meitä kohtaan, muoriseni, ota tämä -kiitokseksi", sanoi Pablo. Hän ojensi eukolle hopearahan, jonka tämä -ilosta säihkyvin silmin otti vastaan. Hänellä oli tuskin koskaan -ollut penniäkään omaa rahaa. - -"Oi, sinä olet oikea aatelismies, poikani, minä kiitän sinua." - -Pablo ja Tenanga söivät, sitten he satuloivat hevoset ja rupesivat -lähtemään. - -Xinka sanoi: "Te saavutte suurelle maantielle nopeimmin, jos -ratsastatte suoraan itää kohti." - -Sillä aikaa kun hän astui edellä neuvoakseen tietä, kuiskasi eukko, -joka yhä onnellisesti hymyillen katseli hopearahaansa, Pablolle: -"Varo noita vuoria tuolla", hän tarkoitti pohjoisvuoristoa, "siellä -on paljon pahoja ihmisiä". - -Nuorukaiset heittivät pariskunnalle hyvästit ja ratsastivat -hiljakseen likaisen kylän lävitse, jonka asukkaista vain jokunen oli -hereillä. Ääneti he ratsastivat kultaisessa aamuruskossa edelleen, -kunnes tiheä chicazamoti- ja granaattimetsikkö peitti heidät -kyläläisten silmiltä, ja kaikki oli hiljaista heidän ympärillään. -Silloin Pablo pysähdytti ratsunsa. - -"Mitä nyt tästä kaikesta arvelet, Tenanga?" - -"Tamay, neekeri ja mulatti ovat nähtävästi tuon xinkan hyviä -ystäviä."' - -"Siitä ei ole epäilystäkään. Olisiko hän mahdollisesti tietänyt -jotakin rosvojen ja Marian piilopaikasta?" - -"En usko. Tamay on liian ovela ilmoittaakseen enempää, kuin on -välttämätöntä." - -"Minä aioin juuri kysyä sitä eukolta, joka meitä varoitti, ja tarjota -hänelle rahaa." - -"Olipa hyvä, ettet sitä tehnyt. Xinka pelkää rosvoja, ja he olisivat -pian saaneet tietää, että heitä etsitään. Ja se ei tietysti olisi -hyvä." - -"Mutta mitä nyt teemme?" - -"Ei olisi viisasta seurata mulatin jälkiä. Kylästä käsin meidät -huomattaisiin, ja sitäpaitsi katoavat jäljet kivisellä maaperällä. -Voisimmepa saada liian lämpimän vastaanoton perille päästyämme. -Olen varma siitä, että rosvot piilevät vuoristossa; heitä eukko -tietysti tarkoitti puhuessaan pahoista ihmisistä. Luultavasti -he ovat kätkeneet sinne donna Mariankin. Minä ehdottaisin, että -ratsastaisimme edemmäksi itää kohti voidaksemme sieltä huomaamatta -tunkeutua vuoristoon." - -"Hyvä. Mitähän tuo keltainen veijari on tehnyt, koska sotamiehet -ajavat häntä takaa?" - -"Varmaankin murhan." - -"Siltä mies näyttikin. Minun teki mieli ampua hänet. Hänen puheensa -mukaan samoilee sekä hallituksen että kapinallisten joukkoja näillä -seuduin." - -"Arvattavasti." - -"Mitä arvelet siitä, jos tarjoaisimme rosvoille rahaa donna Marian -lunnaiksi? Mendez ei voi heille mitään antaa, ennenkuin hänen -isosetänsä kuolee. Conde ja don Antonio maksaisivat paljon donna -Marian puolesta, ja minä uhraan hänen tähtensä ilolla kaikki, mitä -omistan. Emmeköhän ratsasta takaisin ja lähetä xinkaa Tamayn luo -viemään ehdotustamme perille ja tarjoamaan hänelle paljon rahaa?" - -"Herra", vastasi Tenanga vakavasti, "jos olisimme tekemisissä vain -mulatin ja neekerin kanssa, olisin samaa mieltä kuin sinä, sillä he -tekevät rahasta mitä tahansa. Mutta Tamay on eri rotua, ajattelee ja -tuntee toisin kuin mustaihoiset; rahalla emme hänen kanssaan pääse -mihinkään. Sinua hän vähimmin kaikista ihmisistä uskoo, sinua, jonka -hän on kavaltanut. Hän pelästyi kauheasti kuullessaan sinun vielä -olevan ihmisten ilmoilla ja mayojen tunnustama kuningas. Jos hän saa -sen liian aikaisin tietää, voisi epätoivo ja pelko kiihottaa hänet -kauheaan tekoon." - -Pablo kauhistui. "Niin, hän on julma ja kostonhimoinen, tiedän sen!" - -"Toistaiseksi ei ole syytä huolehtia señoritan puolesta", jatkoi -Tenanga tyynnyttäen, "sillä näiden ihmisten etu tietenkin vaatii -heitä varjelemaan häntä kuin silmäteräänsä. Minusta on parempi, että -koetamme saada käsiimme rosvot. Sitten ennätämme kyllä aina tarjota -heille rahaa ja todistaa heille, että kenraali ja señor d'Irala -kykenevät maksamaan donna Mariasta enemmän kuin señor de Mendez." - -Pablo mietti. - -"Olet oikeassa. Me etsimme rosvot, Tenanga, sinä olet suuri -rastreador, ja armollinen kohtalo johtaa meitä." - -Sitten he ratsastivat edelleen yhä tarkasti tähystäen kivistä -vuoristoa. Heidän tiensä oli aivan yksinäinen. Päivällisen aikaan he -saapuivat pieneen metsään. Kun he olivat sen sivuuttaneet, näkivät he -toisen kylän. - -Lyhyen neuvottelun jälkeen he päättivät ratsastaa kylään -tiedustelemaan. Lähestyessään asumuksia he kohtasivat nuoren, solakan -tytön, joka kantoi vesiruukkua päänsä päällä. - -"Herra", sanoi Tenanga luotuaan silmäyksen tyttöön, "hän on mayan -tytär". - -"Etköhän erehdy? Mikäli minä tiedän, asuu täällä vain xinkoja." - -"Mayoja asuu siellä täällä zapotekien ja xinkojen keskelläkin." - -Tenanga huusi tytölle mayankielisen tervehdyksen, johon tyttö -uteliaasti katsellen Pabloa vastasi samalla kielellä. - -"Asuuko meidän heimolaisiamme tässä kylässä, tyttö?" - -"Sinä sen sanot, vieras; kylässämme asuu vain jokunen xinka, me muut -olemme mayoja." - -"Sepä hauskaa." - -"Oletteko mayoja?" - -"Etkö kuule sitä puheestamme? Näytämmekö likaisilta xinkoilta?" - -"Onko nuori ylimys myöskin meikäläisiä?" kysyi tyttö arasti. - -"Minäkin olen maya", vastasi Pablo hymyillen, "koska tuolla asuu -meidän heimolaisiamme, uskallamme kai toivoa vieraanvaraisuutta?" - -"Oi, kyllä. Siellä on myöskin posada [= ravintola]." - -"Sitä parempi." - -"Asuuko kylässänne valkoihoisia?" - -"Pormestari ja pastori ovat valkoisia, samoin kauppias, joka asuu -kylässämme." - -"Kiitän sinua, neito." - -He tervehtivät tyttöä ja ratsastivat reippaasti eteenpäin. Tie -oli oiva, ja pian he saapuivat hyvin hoidettujen peltojen ja -hedelmätarhojen ympäröimään kylään. - -Muuan poika neuvoi heidät posadaan. - -Kylä oli paljon siistimpi ja paremmin rakennettu kuin se, josta he -aamulla olivat lähteneet. Mutta täälläkin he näkivät vain naisia, -lapsia ja vanhemmanpuoleisia miehiä, joiden uteliaat katseet -seurasivat heitä, kun he ratsastivat posadan edustalle. - -Posadero [= ravintolanisäntä], vanhanpuoleinen intiaani hänkin, -riensi toimekkaasti ulos heidät nähdessään. Ei hänkään voinut -peittää hämmästystään nähdessään Pablon ylhäisen olemuksen. Tenanga -pysyttäytyi syrjässä palvelijan tavoin. - -Isäntä lähetti puolikasvuisen pojan viemään hevoset talliin ja -johdatti vieraat avaraan vierashuoneeseen. Siellä istui vain -vanha intiaani, jonka kankea, vielä tumma tukka riippui arpisille -kasvoille. Hän loi silmänsä vieraisiin ja huomattuaan Pablon hän -nousi äkkiä, tempasi hatun päästään ja kumarsi kunnioittavasti. - -"Minuako tervehdit, ystävä?" - -"Minä tervehdin mayojen nuorta kuningaskotkaa." - -"Oi, tunnetko Jungunan pojan?" - -"Minä olin läsnä, herra", sanoi hän hiljaa, "silloin, kun papit -huomasivat kuninkaanmerkin", ja taaskin hän kumarsi. - -Loistavin silmin kuunteli posadero keskustelua, samoin kaksi poikaa, -jotka muiden huomaamatta seisoivat isännän takana. - -Pablo ei tietänyt, iloitako vai pahastua siitä, että hänet täällä -tunnettiin. Hän ojensi kuitenkin vanhalle, arpiselle ukolle kätensä -ja sanoi: "Iloitsen siitä, että vielä muistat Jungunan poikaa, tule, -istu seuraamme. Anna meille, mitä sinulla on, isäntä." - -Isäntä riensi ulos pojat kintereillään. - -Vanha intiaani istuutui Pablon pöytään. - -"Oletko soturi?" kysyi Pablo nähdessään arvet miehen kasvoissa ja -puolialastomassa rinnassa. - -"Olen taistellut kansalaissodassa, herra, ja kenraali Aranan johdolla -meksikolaisia vastaan." - -"Onpa hauska tavata täällä ystäväni kenraalin vanhoja sotatovereita. -Oletko jo saanut kärsiä nykyisessä sodassakin?" - -"Kapinalliset olivat kyllä täällä", vastasi vanhus kulmakarvojaan -rypistäen. "He aikoivat nujertaa conden, mutta vanha leijona antoi -heille käpälästään, niin että tuntui." - -"Onko täällä sotaväkeä läheisyydessä?" - -"Silloin tällöin näkyy hajanaisia joukkoja tasangolla, mutta tänne -ne eivät toistaiseksi ole tulleet. Voinko sinua jollakin palvella, -herra? Käske vain, minä tottelen." - -"Kenties tarvitsen apua. Mutta syökäämme nyt." - -Isäntä toi pöytään paistettua kanaa, munia, kakkua ja hedelmiä. Pablo -vaati Tenangaa myöskin pöytään, ja mielihyvin nuorukaiset söivät, -isännän palvellessa heitä erityisen kunnioittavasti ja huomaavaisesti. - -Kun Pablo oli syönyt, hän kutsui vanhan intiaanin syrjään ja kysyi: -"Voinko luottaa sinuun?" - -"Näkymättömien nimessä, voit." - -"Sinä olet kuullut del Rocan onnettomuudesta?" - -"En, herra." - -"Tunnetko Tamayn?" - -"Tunnen sen kavaltajan." - -"Oletko häntä viime aikoina nähnyt?" - -"En, tuskinpa hän uskaltaisi tänne tullakaan. Hän kuuluu asustavan -xinkojen luona rannikolla." - -"Ilmestyykö tänne silloin tällöin joku neekeri tai mulatti?" - -"Oh, jos tarkoitat noita rosvoja, niin kävivät he täällä ennen tuon -tuostakin. Mutta nyt ei heitä ole vähään aikaan näkynyt. Miksi heitä -kysyt, herra?" - -Pablo aikoi vastata, mutta samassa osui hänen katseensa -ikkuna-aukkoon, joka oli kadulle päin ja jonka ulkopuolella hän -näki ruskeata väkeä pää pään vieressä. Ääneti he seisoivat siinä -töllistellen taloa. - -"Mayat tahtovat nähdä kuningastaan", sanoi intiaani hymyillen. - -Samassa syöksyi puolikasvuinen poika sisään huutaen: "Sotamiehiä!" - -"Mistä?" - -"Lännestä päin." - -Tenanga riensi ulos. - -"Pakene, herra, he pistävät sinut rykmenttiin. Kaikki meidän nuoret -miehemme ovat paenneet sotamiehiä vuoristoon", huudahti intiaani -hädissään. - -"Minutko väkisin asepukuun?" - -"He tekevät sen, herra, pakene!" - -Tenanga oli jo tuonut hevoset oven eteen. Hän ymmärsi paremmin kuin -Pablo vaaran, joka heitä uhkasi, sillä armotta otettiin sotaväkeen -kaikki, jotka suinkin osasivat asetta käyttää. - -"Tule, herra!" hän huusi. - -Pablo riensi ulos. - -Ulkopuolella seisoi miehiä, vaimoja ja lapsia, jotka kaikki ihaillen -katselivat Pabloa. Miehet paljastivat päänsä, naiset kumarsivat, ja -kuului kuiske: "Hualpa, nuori kotka, mayojen kuningas." - -"Tule, herra, tule", kiirehti Tenanga. - -Pablo nyökkäsi jäähyväiset hänelle ominaisen sulavasti ja lähti juuri -ratsastamaan, kun hän samassa kuuli takaansa kovaa kavionkapsetta. -Kahdeksan peitsimiestä ajoi täyttä laukkaa heitä kohti. He -heiluttivat pitkiä keihäitään, ja samalla syöksyi toiselta puolen -tusina peitsenkantajia kansanjoukkoon, joka kirkuen hajaantui. - -"Antautukaa, roistot!" huusi parrakas kersantti, joka pistooli -kädessään ratsasti miltei Pablon ja Tenangan päälle, sotamiehet -kintereillään. Pablo istui satulassa kuin vaskipatsas, ja hänen -kasvoistaan kuvastui ylpeä uhma. Julmistuneet ratsumiehet kohottivat -peitsensä iskuun. - -"Liikahdus vain, sinä intiaanikonna, ja me lävistämme sinut." - -"Mitä tahdot, kersantti?" kysyi Pablo kylmän levollisesti. - -"Saattaa sinut hirteen, kirottu murhaaja! Alas hevosilta siinä, -sitokaa nuo roistot." - -Puoli tusinaa ratsastajia hypähti maahan satulasta, toiset kohottivat -yhä uhkaavina peitsiään. - -Tenanga tarttui pyssyynsä. - -"Anna olla", käski Pablo. - -Nopeasti sidottiin molempain jalat hevosen vatsan alle kiinni; kädet -niinikään sidottiin. - -Kauhistunein katsein seurasivat ympärillä seisovat intiaanit -sotamiesten toimia; mutta Pablo istui tyynenä satulassaan. - -"Kas niin, murhamiehet, nyt olette käsissämme", sanoi kersantti, -hurjan ja sotaisen näköinen mies, "ja saatte riippua hirressä, niin -totta kuin oikeutta vielä on maailmassa." - -"Luulenpa", sanoi Pablo rauhallisesti sujuvalla espanjankielellään, -"että herra kersantti erehtyy. Minä olen Pablo Reynador -maatilanomistaja pohjoisesta, rauhallinen mies enkä mikään murhaaja." - -"Todella, sinä kavala konna, vai olet sinä rauhallinen mies ja ammuit -väijyksistä meidän kreivimme pyhitettyyn päähän!" - -Pablo hätkähti. Nyt hän tiesi, ketä mulatti oli ampunut. Häntä -kauhistutti ajatellessaan, mitä hirvittäviä seurauksia sellaisesta -onnettomasta tapahtumasta saattoi olla. - -Mutta hän sanoi: "Sinä erehdyt, minä en ole salamurhaaja, olen -kenraali de Lerman ihailija." - -"Älä mainitse sitä nimeä, konna! Saamme kiittää kelpo xinkaa, -jonka luona olit yötä, siitä, että pääsimme jäljillesi. Nyt olette -vallassani." - -"Kurja xinka on sinut pettänyt, jos hän on minua syyttänyt conden -murhasta. Minä olen kasvatettu --" - -"Kerro juttusi sotaoikeuden upseereille. Eteenpäin, toverit; kuka -tietää, vaikka vielä kohtaisimme näiden murhaajien liittolaisia, -kapinallisia. Näitä lintuja emme enää päästä käsistämme." - -Vangit keskellään ratsastivat sotamiehet täyttä laukkaa etelää kohti, -ja intiaanien pelästyneet ja surkuttelevat katseet seurasivat heitä. - -Posadan edustalla seisoi julmistuneina posadero, arpiposki soturi, -joka ensin oli Pabloa tervehtinyt, ja muutamia vanhoja mayoja. - -"He tappavat kuninkaitten jälkeläisen", sanoi vanha soturi. - -"Onko hän ampunut conden?" - -"Sitä en usko, mutta kersantti sanoi niin." - -Pelästyneet naiset, lapset ja miehet olivat taas rientäneet paikalle -ja seisoivat surullisen näköisinä siellä täällä ryhmissä. - -"Kuka vie sanan maya-kyliin?" huudahti arpiposki. - -Noin tusina neljätoista-, kuusitoistavuotiaita hoikkia poikia juoksi -hänen luokseen. - -"Rientäkää pohjoiskansan kyliin ja ilmoittakaa kaikkialla, -että hallituksen joukot ovat ottaneet vangiksi Hualpan, nuoren -kuningaskotkan, ja raastaneet hänet mukaansa tappaakseen hänet." - -Väkijoukossa syntyi kova hälinä, ja tuokion kuluttua nähtiin poikien -sauva kädessä rientävän eri suunnille levittämään onnettomuuden -viestiä. - -"Jos he katkaisevat hiuskarvankin kuninkaitten jälkeläisen päästä, -saavat he sen kalliisti maksaa; minä itsekin otan vielä kerran pyssyn -käteeni", uhkasi vanha soturi. - -Hiljaa valitellen hajaantuivat ihmiset vähitellen; vanhemmat miehet -jäivät posaderon luo neuvottelemaan. - -Peitsimiehet vankeineen ajoivat kappaleen matkaa täyttä laukkaa, -sitten he antoivat hevosten kulkea hiljakseen. - -Kiihottunut kersantti rauhoittui vähitellen, Pablon ulkomuoto ja -hänen ylevä ryhtinsä eivät voineet olla tekemättä vaikutusta karkeaan -soturiin. - -Pablo oli epätoivoissaan; hän ajatteli vain kauheaa kohtaloa, joka -nyt Lerman kuoleman jälkeen odotti Mariaa. Hän oli vakuutettu siitä, -että murha oli tehty Mendezin toimesta. - -Hän tuskin huomasikaan ympäristöään. - -Tenanga ratsasti hänen rinnallaan levollisena. - -Kun he saapuivat kapeaan vuorisolaan, huusi kersantti äkkiä: "Pitäkää -varanne siellä edessä, etteivät näitten lurjusten hyvät ystävät pääse -niskaamme." - -Pablo sanoi ylenkatseellisesti: "Me emme ole kapinallisia, ja sinä, -kersantti, menettelisit viisaammin, jos etsisit conden murhaajaa -toisaalta." - -"Maltahan, maltahan, poikaseni. Sinun hengestäsi en maksa -pesetaakaan." - -Heidän vielä kapeata vuorensolaa ratsastaessaan kuului äkkiä -edestäpäin laukauksia ja kovia huutoja. - -"Eteenpäin! Meidän miehet taistelevat", huusi kersantti. Kaikki -lähtivät nelistämään, ja vangit pakotettiin samaan vauhtiin. Kun -he saapuivat ulos rotkotieltä, he näkivät hallituksen asepukuihin -pukeutuneiden peitsimiesten uljaasti puolustautuvan rosvomaiselta -näyttävää ylivoimaa vastaan. - -"Eteenpäin, siinä taistelee don Antonio!" Ratsumiehet kiitivät -eteenpäin, kersantti kohotti pistoolinsa Pablon päätä kohti, mutta -nuorukainen loi häneen niin päättävän ja uhkaavan katseen suurista -silmistään, että soturi laski aseensa sanoen: "Pakoon ette, -lurjukset, kuitenkaan pääse." Ja miekkaansa heiluttaen hän nelisti -toisten jälkeen. - -Tuskin olivat Tenanga ja Pablo kahden, kun ensinmainittu -rauhallisesti irroitti kätensä siteistä sanoen: "Nuo lurjukset eivät -osaa sitoa mayaa." - -Hän oli käyttänyt, kun sotamiehet häntä sitoivat, erästä intiaaneille -hyvin tavallista keinoa, jonka avulla he helposti saattoivat -vapauttaa kätensä silmukasta. - -Aseita ei vangeilta ollut otettu pois, koska sotamiehet eivät -halunneet niitä kuljettaa. - -Salamannopeasti sieppasi Tenanga veitsensä, irroitti Pablon kädet -ja jalat siteistä ja pyysi tätä vapauttamaan myöskin hänen omat -jalkansa. Pablo teki niin. - -"Ja nyt, herra, takaisin." - -"Malta, Tenanga, tuolla taistelee kasvatusisäni don Antonio. Hänen -rinnalleen. Tule! Eteenpäin!" - -Hän tempasi pyssyn olaltaan ja ratsasti vinhaa vauhtia -taistelupaikalle; tahdottomasti seurasi hämmästynyt Tenanga häntä. -Kun he saapuivat perille, oli taistelu kuumimmillaan. Haavoittuneita -ja kuolleita hevosia makasi ylt'ympäri, haavoittuneita ja kuolleita -ratsumiehiä niiden vieressä. Vaikka kersantti ja hänen peitsimiehensä -tappelivat uljaasti, olivat kapinalliset kuitenkin voiton puolella. - -Pablo oli täydessä nelissä satulastaan maahan astumatta siepannut -erään kaatuneen miekan maasta. - -Hän kannusti tulista kimoaan ja nelisti sinnepäin, missä näki -don Antonion taistelevan. Ääneensä huutaen: _"Vive la patria!"_ -laukaisi hän kaksipiippuisen pyssynsä, jonka kuulat surmasivat -kaksi ratsumiestä, heitti sitten pyssyn pois ja syöksyi miekkaansa -heiluttaen kuin myrskytuuli pahimpaan melskeeseen. - -"Pablo!" huusi don Antonio hämmästyneenä. - -Tenanga oli kuten Pablokin laukaissut ja kaatanut kaksi miestä, -sitten siepannut eräältä haavoittuneelta peitsen ja syöksynyt -maya-sotilaiden sotahuuto _"Ala!"_ huulillaan vihollisten keskelle. - -Tenanga ja Pablo olivat ainoat punaihoiset hallituksen joukoissa, -toisella puolella sitävastoin taisteli monta neekeriä ja intiaania. - -Pablo yllytti kimoaan ja jakeli miekallaan iskuja oikealle ja -vasemmalle. - -"Eteenpäin!" huusi don Antonio taas, ja uudistunein voimin ja -hurjasti huutaen hyökkäsivät peitsimiehet vihollistensa kimppuun -niin rajusti, että nämä, joiden päällikkö oli kaatunut Pablon -miekaniskusta, suin päin syöksyivät pakoon. - -Kappaleen matkaa peitsimiehet ajoivat heitä takaa, sitten kutsui don -Antonion ääni heidät takaisin. - -Ystävällisesti ja iloisesti hän katseli Pabloa, kun nuorukainen -ratsasti hänen luokseen hattuaan nostaen. - -"Lapseni, rakas, ruskea lapseni, onnellinen kohtalo johdatti sinut -luokseni oikeaan aikaan, sinä olet hankkinut meille voiton. Kiitän -sinua, poikani, kiitos!" - -Hän pudisti sydämellisesti nuorukaisen kättä. - -"Kuinka tänne osuit?" - -"Kersanttisi, don Antonio, on minut vanginnut conden murhasta ja -raahannut minut tänne." - -Samassa saapui heidän luokseen parrakas kersantti, joka rajattoman -hämmästyneenä oli nähnyt, miten hänen vankinsa taistelussa -heiluttivat miekkaa. - -"Kerro kersantti." - -"Muuan xinka sanoi meille, että hänen luonaan oli majaillut kaksi -intiaaninuorukaista, joilla oli ollut kova kiire päästä kapinallisten -luo ja jotka olivat kehuneet surmanneensa conden. Hän neuvoi meille -myös, mitä tietä he olivat lähteneet. Minä riensin jälkeen ja -saavutin heidät. Tuossa on toinen heistä." - -"Tämä on minun kasvattipoikani, don Pablo, kersantti. Luuletko -vieläkin, että hän on kohottanut kätensä kenraalia vastaan?" - -"En, kapteeni, sinun kasvattipoikasi on sankari eikä murhamies. -Piru vieköön, kuinka se poika tappeli", mutisi hän partaansa ja loi -ihailevan katseen Pabloon. Pablo kertoi nyt lyhyesti olostaan xinkan -luona ja kohtauksestaan mulatin kanssa. - -"Minä olin siis kuitenkin oikeilla jäljillä", sanoi kersantti. "Conde -tahtoi välttämättä itse lähteä mukaan tiedusteluretkelle. Kun minä -näin hänen vaipuvan adjutanttinsa syliin ja murhaajan täyttä vauhtia -karkaavan pakoon, raivostuin tietysti ja lähdin ratsumiehineni -ajamaan takaa tuota konnaa, jonka valitettavasti onnistui pettää -meidät ja pelastautua." - -Peitsimiehet olivat sillä aikaa kokoontuneet, haavoittuneet sidottiin -niin hyvin kuin mahdollista, nostettiin hevosten selkään, ja hitaasti -ratsasti koko joukko etelää kohti. - -"Kuinka pääsitte siteistänne?" kysyi kersantti Pablolta. - -"Se on maya-salaisuus, kersantti", vastasi nuorukainen hymyillen. - -"Don Pablo, teistä tulee vielä suuri soturi; en ole vielä kenenkään -nähnyt sillä tavalla taistelevan." - -Ylpeästi hymyillen kuunteli kuninkaitten jälkeläinen kiitosta. - -Joukko liikkui haavoittuneiden tähden vain hitaasti eteenpäin. - -Kun he olivat saapuneet metsään, jossa toivoivat olevansa turvassa, -he pysähtyivät. Vartijat asetettiin, ja nyt saivat väsyneet sotilaat -levätä. Molemmat intiaaninuorukaiset saivat osakseen monta ihailevaa -katsetta; Tenanga oli myös taistellut uljaasti, ja heidän urheuttaan -kehuttiin kilpaa. - -Tenanga istui puhdistamassa omaansa ja Pablon pyssyä ja kuunteli -välinpitämättömänä kuin ainakin intiaani heidän ylistyspuheitaan; -hän iloitsi kuitenkin siitä, että hänen nuorta kuningastaan niin -ihailtiin. Sydämessään hän oli hyvinkin ylpeä siitä. - -Erillään sotilaista istuivat don Antonio ja Pablo puunrungolla. -Kartanonomistaja näytti kovin murheelliselta. Viimein hän tarttui -Pablon käteen kyynelsilmin: "Nyt sinä olet ainoa lapsemme, Pablo." - -"Siitä varjelkoon meitä Jumala, don Antonio, rakas Mariamme elää -vielä; me saamme hänet kyllä takaisin." - -D'Irala tuijotti häneen sanatonna. - -"Mitä tarkoitat, poika?" kysyi hän viimein hiljaa ja hitaasti. "En -ymmärrä sinua." - -Pablo kertoi nyt hänen ja Tenangan yhteisestä tiedustelusta del -Rocassa ja nuoren mayan pettämättömästä tarkkanäköisyydestä sekä -esitti syyt, joiden nojalla hän varmasti luuli Marian vielä olevan -elossa. - -Kalpeana, vapisevana, tuskin hengittäen kuunteli don Antonio, ja kun -Pablo oli päättänyt kertomuksensa, puhkesi urhean soturin silmistä -kyynelvirta, jota peittääkseen hän kätki kasvot käsiinsä. - -Viimein hän loi silmänsä ylös: "Pyh, naurakoot vain nähdessään -kapteeninsa itkevän kuin lapsen. Pablo, poika kulta, tämä on -ensimmäinen iloinen hetki siitä päivästä asti, jolloin sain kuulla -tuosta kauheasta onnettomuudesta. Lemmikkini, lemmikki raukkani! -Pablo, jos minulle suodaan ilo saada sydänkäpymme takaisin, uhraan -mielelläni kaikki, mitä minulla on." - -Hän nousi puunrungolta ja alkoi kiivaasti kävellä edestakaisin. - -"Voi tuota uskotonta konnaa, tuota Mendeziä! Minä tiedän, että -condella on aina ollut hyvin huonot ajatukset hänestä, conde-paralla, -joka oli yhtä masentunut onnettomuudesta kuin minäkin; mutta enpä -olisi kuitenkaan luullut häntä noin katalaksi. Lapsiraukat", -jatkoi hän Pabloon kääntyen, "paha kohtalo vainoaa aikaisimmasta -lapsuudestanne sinua ja valkoista pikku sisartasi". - -"Lempeä kohtalo on pelastanut minut ja pelastaa kyllä Mariquitankin." - -"Millä ihmeen tavalla pääsit Chamulpon käsistä?" - -Ihmetellen kuunteli don Antonio Pablon eriskummaisia seikkailuja. -"Niin, totta tosiaan, Jumalan käsi johtaa sinua, vanhojen -maya-kuninkaitten jälkeläistä. Ihmeitä tapahtuu vieläkin." - -Hän tarvitsi aikaa voittaakseen mielenmyrskyn, jonka uutinen Mariasta -oli hänessä herättänyt, ja Pablo istui ääneti hänen vieressään. -Viimein kysyi nuorukainen: "Millä kannalla ovat sota-asiat, don -Antonio?" - -"Me olemme sen jälkeen, kun kapinalliset olivat saaneet meidät -karkoitetuksi pääkaupungista kovan taistelun kestettyämme, -vetäytyneet etelään. Vähitellen onnistui meidän kuitenkin jälleen -voittaa takaisin, mitä olimme menettäneet, ja hiljakseen aloimme -marssia eteenpäin. Ja nyt on tapahtunut tämä hirveä onnettomuus, -joka riistää meiltä johtajan. Hän oli meidän kaikkien toivo, pelkään -pahoin, että kaikki nyt on mennyttä; conden kuolema virittää kapinan -uuteen voimaan. Callego on taitava ja kelpo mies, mutta ei voi -korvata häntä. Jos minä vielä leiriin tultuani tapaan kenraalin -elossa, tulee se, mitä minulle Mariasta kerroit, sulostuttamaan hänen -viimeiset hetkensä. Meidän täytyy heti ryhtyä kaikkiin mahdollisiin -toimenpiteisiin; Maria on pelastettava, vaikka minun pitäisi rukoilla -apua itse Sarmientolta." - -"Jos suvaitset, don Antonio, minun lausua mielipiteeni, niin on -mielestäni viisainta, että Tenanga ja minä kahden hoidamme tämän -asian. Tenanga on tavattoman tarkkanäköinen, hän tuntee kaikki metsän -ja tasankojen temput; me tiedämme, mistä Maria on etsittävissä, ja -löydämme hänet." - -"Uskallatko sinä?" - -"Se on velvollisuuteni. Eikö Maria ole sisareni?" - -"Minä annan sinulle tarkka-ampujia." - -"Ei, don Antonio, valkoiset miehet vain vahingoittaisivat aikeitamme. -Jos tarvitsen apua, aion käyttää hyväkseni asemaani tämän maan -vanhojen hallitsijain jälkeläisenä ja kutsua mayoja avukseni. -Pelkään, että meidän nyt conden kuoleman jälkeen täytyy toimia -ripeästi." - -"Niin, olet oikeassa. Taivas sinua suojelkoon, poikani." - -"Missä luulet kapinallisten tätä nykyä olevan?" - -"He ovat kai Amatitlanin luona; sieltäpäin tuli partiojoukko, -jonka kanssa me iskimme yhteen; meidän päävoimamme on majoittunut -Ixhuataniin." - -"Minä eroan sinusta nyt, kun lähdet takaisin leiriin, ja tunkeudun -Tenangan kanssa vuoristoon." - -"Kutsu hänet tänne, hän on taistellut uljaasti." - -Pablon viittauksesta nuori maya lähestyi. - -"Sinä olet Pablon uskollinen ystävä ja olet urhoollisesti taistellut -riveissämme kuin mies; kiitän sinua molemmista." Hän ojensi -Tenangalle kätensä, johon nuorukainen kunnioittavasti tarttui. - -"Auta minua pelastamaan lapseni ja pyydä sitten minulta, mitä haluat, -minä annan sen sinulle." - -"Minä palvelen kuninkaitten jälkeläistä, señor, en tarvitse muuta -palkintoa kuin hänen kiitoksensa", kuului ylpeä vastaus. - -"Hyvä, sinä olet oikea vuoristosoturi, kuulen sen. Minusta olet -saanut ystävän." - -Tenanga taivutti päätään. - -Peitsimiesten oli jo aika lähteä, jos mielivät ennen - -yötä tavata pääjoukkonsa, ja kersantti ilmoitti sen don Antoniolle. - -"Meidän täytyy siis erota, Pablo", sanoi d'Irala. "Varo kapinallisia, -he pyrkivät pohjoiseen päin. Jos he saavat tietää Lerman kaatuneen -salamurhaajan luodista, hyökkäävät he piankin kimppuumme. Jumala -olkoon isänmaallemme armollinen." - -"Etkö aio lähettää mitään sanaa donna Inezille?" - -"Minä lähetän hänelle heti viestin. Hän poloinen suree lemmikkiään -ja huolehtii puolisostaan. Sinun uutisesi tulevat tuottamaan hänen -sydämelleen lohdutusta. Rakas poikani, minä tiedän kyllä, että sinä -teet kaikki, mitä suinkin voit. Omaisuuteni on käytettävissäsi -mielesi mukaan. Jumala siunatkoon sinua ja sitä, minkä puolesta -taistelet." - -Peitsimiehet istuivat jo satulassa. - -Don Antonio nousi hevosen selkään, ojensi vielä kerran kätensä -äänettömänä Pablolle ja ratsasti miehineen pois. - -Pablo ja Tenanga olivat yksin. - -Molemmat tutkivat tarkoin pyssyjään ja latasivat ne uudestaan. Sitten -Pablo sanoi: "Nyt matkaan, ystävä, on jo aika." - -He valitsivat yksinäisimmän tien, kiersivät paikan, missä verinen -taistelu oli käyty, kääntyivät takaisin kylään päin, kiersivät sen -isossa mutkassa ja saapuivat illansuussa sen vuoriston juurelle, -josta arvelivat löytävänsä rosvot ja donna Marian. Vuorenluolassa, -joita niillä paikoin oli lukuisasti, he saivat yösijan. Hevoset -laskettiin liekaan kiinnitettyinä syömään luolan viereen. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - -Rosvot. - - -Pienessä vuorenkolossa istui kolme miestä, joiden ulkomuoto -varmaankin olisi herättänyt rauhallisessa matkustajassa kammoa, -niin selvästi näkyi heissä maantierosvojen leima. Intiaani, joka -oli pukeutunut metsästyspaitaan ja pitkiin nahkasäärystimiin, -näytti kuitenkin noista kolmesta säädyllisimmältä. Mulatin kavalat -konnankasvot ja neekerin tylsä, eläimellinen naama olivat kammottavat -ja samalla vastenmieliset. - -Kaikki olivat varustautuneet pyssyllä ja machetella. Tamay istui -nojaten selkäänsä vuorenseinään, hänen toverinsa loikoivat ruohikossa -pitkällään. - -"Ellei Mendez pian anna kuulua itsestään ja lähetä rahaa, saa -hän sitä katua", virkkoi mulatti. "Minä olen kyllästynyt tähän -kuljeskelemiseen metsissä ja vuorilla." - -"Lähde toki kaupunkeihin, Tito", sanoi neekeri, "ja tanssi neitosten -kanssa. Oikeuspalvelijat ikävöivät sinua kovin." - -"Ei suinkaan sen enempää kuin sinuakaan; hamppuköysi on siellä -varattu niin sinun kuin minunkin varalleni, musta veikko." - -"Liian suuri kunnia mustalle miehelle yhdessä värillisen -aatelismiehen kanssa esittää ilmatanssia; minä annan sinulle -etuoikeuden." - -"Älä lörpöttele! Ei, totta puhuen", jatkoi mulatti, "minä aion -Meksikoon; elämä täällä ei minua miellytä, ja ellei Mendez lähetä -rahoja -- minä olen sanonut hänen tilanhoitajalleen, että meidän -täytyy välttämättä saada tavata häntä -- no, siinä tapauksessa -antavat toiset ihmiset meille kyllä rahaa. Tuo tytön ryöstö oli -viisainta, mitä typerä pääsi koskaan on keksinyt. Tuo pöllöpää -punanahka", lisäsi hän hiljaa, jotta ei Tamay häntä kuulisi, "olisi -tahtonut jättää hänet liekkien valtaan. Tyhmyyksiä, tyttö maksaa -kultaa, paljon kultaa, ja señor de Mendezin täytyy se maksaa." - -"Sen jälkeen kun sinä olet tehnyt hänestä conden perillisen, on -hänellä kyllä varaa maksaakin." - -"Se oli kuuma hetki, kun peitsimiehet olivat kintereilläni, sen voin -sinulle sanoa, ja se maksaa rahaa." - -"Sinä olisit voinut valita sopivamman paikan, ennenkuin rupesit -ampumaan." - -"Hän tuli aivan sattumalta tielleni ja niin sopivasti, että pyssyni -melkein itsestään laukesi. Olin iloinen päästyäni Ixmalin luo ja taas -muulin selkään. Kaksi kirottua punaista lurjusta oli vähällä turmella -koko pelin." - -"Kuinka niin?" - -"Juuri kun olin valitsemassa itselleni heidän hevosistaan toista -- -heillä oli oikein rotuhevoset -- seisoivat he pitkine pyssyineen -aivan tallin edessä ja vetivät liipaisinta, niin että miltei jo -tunsin luodin ruumiissani." - -"Vieraitako?" - -"Tietysti, zapotekeja tai mayoja. Xinkat ovat meidän ystäviämme. -Toinen heistä puhui espanjaa kuin aatelismies ja käyttäytyi kuin -ylimys." - -"Punainen mies?" kuului vaiteliaan Tamayn ääni. - -"Aivan sinun värisesi, harvapuheinen ystäväni." - -"Minkä näköinen hän oli?" - -"Mikäli minä hämärässä saatoin nähdä, oli hän pitkä, solakka -nuorukainen, kuvankaunis, oikea intiaaniprinssi, ja hänen silmänsä -olivat sitä laatua, että niitä oikein hätkähti." - -"Entä toinen?" - -"Häntä en niin selvästi voinut nähdä, mutta hän piteli ampuma-asetta -käsissään sillä tapaa, kuin olisi sitä aina käsitellyt." - -"Ne olivat kai Chamulpon vakoojia tai muita mayoja", arveli neekeri. - -"Kenties." - -"Minkä vuoksi et heitä päivänvalossa nähnyt?" - -"Pöllöpää, olisinko ehkä odottanut, kunnes conden peitsimiehet -tulivat? Sitäpaitsi ikävöin taas nähdä sinun villapäätäsi?" - -Intiaani oli vaipunut syviin mietteisiin. - -Hetkisen kuluttua mulatti sanoi taas: "Minä olen kyllästynyt tähän -kuljeskelemiseen vuorilla ja haluan kaupunkiin. Mitä elämää tämä -tämmöinen on? Kunpa tietäisin, missä Mendez on, menisin hänen -puheilleen." - -"Sinä voisit helposti kohdata peitsimiehiä." - -"Pyh, heistä ei kukaan minua tunne. Hahaa minä tahdon, rahaa, ja -ellei jalo herramme Mendez sitä meille anna, on meidän kaupattava -tavaramme toisille ostajille." - -"Kuinka jaksaa donnamme, Tamay?" - -"Hyvin", kuului lyhyt vastaus. - -"Minä tulen pian käymään hänen luonaan." - -Intiaani loi häneen silmäyksen, joka varmaankin olisi pannut mulatin -ajattelemaan, jos tämä olisi sen huomannut. - -Pitkä vihellys, joka tuntui tulevan alhaalta, kaikui miesten korviin. - -Kaikki kolme tarttuivat aseisiin. - -Taaskin vihellettiin. - -"Se on xinka." - -"Kurkista, onko hän yksin", sanoi neekeri. Mulatti kiipesi ketterästi -kallionkielekkeelle, josta hän saattoi nähdä alas. - -"Ixmal ja Mendez", hän ilmoitti. - -"Hyvä on." - -"Sallimmeko heidän tulla tänne ylös?" - -"Ei", vastasi Tamay, "mennään alas heitä vastaan". - -Kaikki kolme astuivat ahdasta, mutkikasta polkua alas, kunnes -saapuivat pieneen, tiheää viidakkoa kasvavaan laaksoon. Täällä -vastasi mulatti vihellykseen. He jäivät kuitenkin seisomaan pyssyt -käsissä pensaiden taakse, polun eteen, joka johti ylös kukkulalle. - -Hetkisen kuluttua näyttäytyi xinka ja hänen takanaan Mendez. Mulatti -Tito astui esille, molemmat toiset sitävastoin jäivät pensaan taakse. -Tito osasi heistä parhaiten espanjankieltä ja oli sukkelasuisin. - -"Hei, señor, joko vihdoinkin muistatte ystäviännekin? Me olemme teitä -kovin ikävöineet." - -"Minä olen vasta tänä aamuna palannut takaisin." - -"Ja te tiedätte jo, että arvoisa isosetänne on tehnyt teistä -riemuitsevan perillisen?" - -"En suinkaan", vastasi Mendez kalveten, "puhutko totta, Tito?" - -"Niin totta kuin toivon saavani teiltä paljon rahaa. Se oli hurja -temppu. Ammuin hänet henkivartionsa keskeltä. Peitsimiehet olivat -kuin verikoirat kintereilläni; sain heidät vaivoin vältetyksi." - -"Vihdoinkin", sanoi Mendez, ja pirullisen ilon ilme kuvastui hänen -elähtäneiltä kasvoiltaan. - -"Ja nyt, don Luis, on aika järjestää asiamme. Oman osamme sopimusta -olemme täyttäneet tarkalleen, nyt on teidän vuoronne. Viisituhatta -pesoa kullekin meistä, sitä ette kai paljoksune?" - -"Ja mistä minä otan sen summan?" - -"Eikö conden omaisuus ole teidän omanne, nyt, kun oikea perillinen on -saanut niin surullisen lopun?" - -"Ja conde on todellakin kuollut?" - -"Niin totta kuin minun luotini lävisti hänen päänsä." - -"Niin, silloin minä perin hänet, ainakin tilukset. Niitä hän ei -millään jälkisäädöksellä minulta riistä. Mutta sinä kai tiedät, -että kapinalliset ovat ottaneet conden tilukset takavarikkoon ja -julistaneet ne valtion omaisuudeksi." - -Mulatin naama venyi pitkäksi, mutta ensi ällistystä seurasi heti -raivo. - -"Mitä? Mitä koukkuja?" - -"Tottahan järkesi sanoo sinulle, että minun on ensin saatava rahat, -ennenkuin voin niitä sinulle antaa. Minun täytyy toki ensin päästä -perinnön haltijaksi." - -"Verukkeita. Minun on saatava viisituhatta pesoani. Aion muuttaa -maasta pois." - -"Olehan järkevä, ystävä, saathan sinä rahasi, mutta täytyyhän minun -ne ensin hankkia." - -"Teillä on kyllä keinoja saada kokoon sellainen summa, nyt, kun -olette perinyt. Varokaa, don Luis, leikkimästä minun kanssani." - -"Mutta, rakas ystävä, en nyt ollenkaan ymmärrä sinua. Ajattelehan -vähäisen: Mistä minä ottaisin rahat?" - -"Se on teidän asianne. Täällä alkaa maa polttaa jalkapohjiani, minä -aion poistua. Ellen kolmessa päivässä ole saanut viittätuhatta pesoa -kullassa ja hyvissä pankinseteleissä, niin, don Luis, saatte sitä -katua." - -"Miksi uhkaat minua, Tito? Minä palkitsen sinut ylenpalttisesti, -mutta onhan sinun toki annettava minulle aikaa. Kenellä on nyt -puhdasta rahaa keskellä sotaa?" - -"Olen sanonut viimeisen sanani, menetelkää sen mukaan." - -"Minä panen kaikki keinot liikkeelle voidakseni tyydyttää sinua. Kas -tuossa aluksi nämä kolikot, ne ovat minun ainoani." - -Hän ojensi mulatille muutamia isoja kultarahoja, jotka tämä ahnaasti -korjasi haltuunsa. - -"Mutta miksi ystäväsi pysyvät niin loitolla?" - -"On sota, ja silloin on varovaisuus tarpeen." - -Tamay ja neekeri astuivat nyt esiin. - -"Tervetuloa, miehet, tiedän voivani luottaa teihin." - -"Minä tunnen sinut paremmin, don Luis, kuin luulet", sanoi äreä -intiaani. "Conde on kuollut; hyvä, mitä se minuun kuuluu? Olet nyt -saanut, mitä tavoittelitkin. Vaan jos nyt pälkähtäisi päähäsi ruveta -viekastelemaan, niin joudut minun kanssani tekemisiin; minä sinut -tavoitan, piile missä tahansa." - -Mayan sanoissa oli sellainen vakava uhka, että pelkuri Mendez -vavahti, mutta hän sanoi notkeasti: "Kunnon ystävä, kuinka voit minua -epäillä? Pidä omanasi kaikki, mitä minulla on." - -"Minä muistutan vielä siitä sinulle." - -Hän viittasi xinkan syrjään ja kysyi tältä, sillä aikaa kuin Mendez -keskusteli Sipin ja Titon kanssa: "Keitä ne kaksi mayaa olivat, jotka -yöpyivät luonasi?" - -"He sanoivat olevansa kotoisin pohjan puolelta." - -"Mistä he tulivat?" - -"Vuorien kautta." - -"Vuoriston kautta?" - -"He tulivat sieltä." - -"Selitä minulle, minkä näköisiä he olivat." - -Xinka kuvaili heidän ulkomuotoaan, varsinkin Pablon. - -"Oletko milloinkaan nähnyt sitä nuorta mayaa, joka oli del Rocassa?" - -"En." - -"Millä asioilla arvelet heidän liikkuvan näillä mailla?" - -"Luulen, että mayat aikovat nousta sotaan ja ovat lähettäneet heidät -vakoilemaan." - -"Mutta kuinka he osasivat seurata vuoripolkuja?" - -"He sanoivat Señor de Mendezin tilanhoitajan olleen oppaana." - -"Niin, hän tuntee polut, ja", lisäsi hän hiljaa, "tuntee myöskin -Pablon". - -"Minne päin he menivät?" - -"Itään, suurelle tielle päin. Muuten he eivät ole päässeet pitkälle, -minä olen usuttanut heidän jäljilleen peitsimiehet, jotka etsivät -conden murhaajia." - -"Hyvä." - -Tamay kääntyi poispäin ja jupisi hiljaa mayankielellä: "Olisikohan -hän päässyt Chamulpon-korppikotkan kynsistä? Ei, niin mahtava ei -hänen suojelushenkensä ole. Soisinpa, etten olisi satuttanut kättäni -häneen. Tuo kazikekin näkyy minut unohtaneen." - -Mendez, joka kuten xinkakin oli jättänyt ratsunsa syvälle laaksoon, -heitti sulavasanaisesti jäähyväiset kätyreilleen, luvaten heille -loppumatonta kiitollisuutta. - -"Muistakaa minua", sanoi Tito, kun Mendez lähti. - -"Myöskin minua", lisäsi Tamay siihen. - -Kun vieraat olivat poistuneet, palasivat rosvot entiseen -olinpaikkaansa; mutta vasta kun he jälleen olivat pitkällään maassa, -kysyi mulatti: "Mitä arvelet, tigrero, kaupastamme?" - -"Señor on konna, ensi tilaisuudessa hän usuttaa hallituksen -sotamiehet kimppuumme." - -"Niinkö luulet?" - -"Sillä tavoin hän lakaisee kaikki jälkensä." - -"No, sitä parempi, että señorita on meidän käsissämme. Mendez on -viheliäinen lurjus; että kapinalliset ovat ottaneet conden tilukset -takavarikkoon, niin pitkälle kuin heidän valtansa ulottuu, sen uskon -kyllä. Sitä pahempi hänelle sekä meille. Minä en luota häneen." - -Hän hypähti ylös ja juoksi muutamia kertoja edestakaisin. - -"Minun täytyy ja minä tahdon päästä pois, mutta en ilman rahaa. -Minusta on edullisempaa, ja me saamme rahat pikemmin, jos myymme -tytön don Antoniolle. Hän antaa, mitä vaadimme, ja kykenee hankkimaan -rahat. Mitä arvelet, toveri?" - -"Minä arvelen vain", lausui neekeri, "että jos pidämme tytön, -voisimme lypsää Mendeziltäkin paljon rahaa". - -"Minä sanon sinulle, musta sielu: varma on varma. Maa alkaa yhä -enemmän polttaa jalkojamme. Niin kauan kuin ihmiset tuolla alhaalla -katkovat toistensa päitä, ei meillä tosin ole mitään pelättävää; -mutta eihän sotaa voi iankaikkisesti kestää, ja nyt kun conde on -kuollut, on se pian päättynyt, ja silloin pääsee Sarmiento valtaan." - -"Ja hänellä on jo kauan aikaa ollut hamppuköysi sinulle varattuna", -irvisteli neekeri. - -"Pidä suusi, sinä apinain jälkeläinen", vastasi mulatti vihoissaan, -mutta jatkoi sitten äskeisellä äänellä: "Mitä arvelette, toverit, -eikö olisi viisainta ottaa lunnaita señor d'Iralalta?" - -"Ja kuinka luulet ne saavasi?" - -"Sinä menet hänen luokseen, musta nukkeni. Sinä olet vähimmän -epäilyttävä meistä; sinun rehellinen naamasi hankkii sinulle -kaikkialla luottamusta." - -"Hm", arveli neekeri ja kynsi villaista päätään, "on niitä joitakuita -sellaisiakin, jotka eivät ole minulle suosiollisia". - -"Niinkö, sinä Kongon helmi; no, sitten lähetämme Ixmalin, xinkan, hän -on viisaampi kuin miltä näyttää, ja hallituksen joukot eivät suinkaan -ole kaukana. Oletko samaa mieltä?" - -"Niin, jos pidät sitä viisaampana." - -"Me otamme rahamme ja lähdemme Meksikoon." - -"Hyvä." - -"Mitä sinä sitten arvelet, Tamay?" - -Mulatti kääntyi nyt intiaanin puoleen, joka istui ääneti ja -liikkumatta, ikäänkuin ei olisi toisia huomannutkaan. - -"Suotta hätiköimistä; ensin miettiä, ei hyvä liiaksi hoputtaa." - -Näin sanoen hän nousi ja ripusti pyssyn olalleen. - -"Minne aiot?" - -"Ampumaan peuran, ei mitään syömistä enää." Ja hän poistui nopein -askelin. Kun hän oli ehtinyt pois korvan kuuluvilta, sanoi mulatti: -"Tuosta punaisesta ihmisestä ei ole mihinkään, Sip. Minä valitan, -että olemme ryhtyneet hänen kanssaan yhteisiin hommiin. Pois meidän -on päästävä. Suostuipa maya tai ei, me teemme, mikä meistä on -välttämätöntä, ja luovutamme tytön don Antoniolle." - -"Pelkäänpä, ettei Tamay suostu siihen. Hän on kostonhimoinen ja vihaa -rajattomasti d'Iralaa, siitä pitäen kuin tämä ajoi hänet talostaan -xinkojen nähden kuin rupisen elukan. Sitäpaitsi hän töin tuskin -vältti hirttonuoran silloin, kun don Antonion vaquerot saivat hänet -kiinni kalliosolassa, hänen kapinallisia opastaessaan. Intiaani -ei koskaan unohda. Luulenpa, että hän heittäisi tytön kuiluun -mieluummin, kuin luovuttaisi hänet don Antoniolle." - -"Niinkö arvelet? Hui, hai, hän osaa pitää rahaa yhtä suuressa arvossa -kuin mekin. Mutta tiedätkö: mitä ihmettä me välitämme tuosta tylsästä -ihmisestä, joka ei koskaan ole ollut metsiensä ulkopuolella? Me -anastamme hempukan; minäkin tunnen täällä muutamia piilopaikkoja, -jonne voimme hänet kätkeä. Ja sovimme xinkan kautta kaupoista don -Antonion kanssa virkkamatta mayalle sanaakaan." - -"Hän on kavala ja raivostuu." - -"Raivostukoon. Osaan minäkin pyssyä käyttää. Niin, se on paras -keino, Sip. Me otamme tytön itsellemme ja lähdemme rahoinemme sinne, -missä ei meitä kukaan tunne. Kun meillä on rahaa, olemme yhtä hyviä -herrasmiehiä kuin valkoihoisetkin!" - -Neekeri alistui mielellään älykkäämmän toverinsa tahtoon. - -"Tule", sanoi mulatti. "Punanahka väijyy peuraa, lähtekäämme me -tervehtimään señoritaa." - -Molemmat katosivat sitten hitaasti vuorten väliin. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - -Vuoristossa. - - -Pablo heräsi varhain levottomasti nukuttuaan. Ulkona oli vielä -pimeä. Luolan suuaukosta hän näki vain muutamia tuikkivia tähtiä. -Hänen ajatuksensa kulkivat Marian luo. Hän tunsi tigreron synkän, -umpimielisen luonteen. Hän tiesi, että mies oli itsepintainen, ylpeä, -taikauskoinen ja samalla kostonhimoinen sekä kuten kaikki intiaanit -julmuuteen taipuvainen; mutta hän ei koskaan ollut ymmärtänyt, mistä -syystä Tamay oli hänet kavaltanut. Se oli hänelle arvoitus, jota hän -turhaan koetti ratkaista. Joka tapauksessa Tamay oli vaarallinen -vihollinen; ja jos Maria oli hänen vallassaan, oli Tenanga todellakin -oikeassa vakuuttaessaan, että Tamayn suhteen oli käytettävä kokonaan -toista menettelytapaa kuin mulatin ja neekerin. - -Katalan Mendezin hartain toivo oli tietysti nyt conden kuoltua -saada Mariakin pois päiviltä, eikä se tietysti ollut vaikeata nyt, -kun Maria maailman silmissä jo oli kuollut. Hänen ainoa toivonsa -oli, että tuolta konnalta luultavasti puuttui rahoja kätyriensä -palkkaamiseksi. - -Kun Tenanga heräsi, nousi Pablokin jalkeille. He astuivat luolan -suulle. Kaikkialla vallitsi kuolemanhiljaisuus; hevoset lepäsivät -rauhallisesti nurmikolla. - -Hiljaa maya sanoi: "Lienee parasta, herra, että kiipeämme vuoren -harjalle; sieltä voimme tähystää ja samalla nähdä, mihin suuntaan -selänteet kulkevat." - -"Tehdään niin." - -Oli jo kyllin valoisa, jotta he heti saattoivat ruveta kiipeämään. -He joivat lähteestä, joka lorisi heidän jalkainsa juuressa, söivät -hiukan Tenangan metsästyslaukusta ja alkoivat sitten kavuta -korkeuteen. Hevoset he jättivät paikalleen, kätkivät satulat ja -suitset luolaan, mutta suopungit he ottivat mukaansa. - -He olivat jo saapuneet melkoisen korkealle, kun aurinko nousi. -Tenangan viittauksesta he heittäytyivät maahan pitkälleen, ettei -kukaan heitä huomaisi. Äänettöminä he odottivat siinä, kunnes päivä -kohosi korkeammalle hajoittaen maisemaa peittävän sumuhunnun, joka -pakeni raitista aamutuulta. Laajana levisi vuoristo heidän edessään -kirkkaassa auringonpaisteessa. - -Tenanga viittasi itää kohti. - -"Luulenpa, että tuolla päin on korppien pesä, noissa kallioissa on -varmaankin runsaasti luolia, solia ja rotkoja." - -"Lähtekäämme." - -"Meidän täytyy uudelleen laskeutua alas, sillä Tamay on valpas ja -pitää silmänsä auki." - -He laskeutuivat alas ja saapuivat viimein laaksonpohjaan, josta ne -kalliot, joihin Tenanga oli viitannut, kohosivat. - -Ääneti, varovasti he kulkivat eteenpäin etsien jotakin pääsyä -kallioiden sokkeloihin. - -Viimein he joutuivat kapeaan rotkoon. Sen oli nähtävästi uurtanut -sadevesi, joka rajuilmoilla oli valtavana siitä raivannut itselleen -uran. He päättivät pyrkiä sitä myöten ylös. - -Hidasta ja vaivalloista oli kulku yli irtonaisten vierinkivien. -Viimein he saapuivat pienelle, sileälle, ruohoa ja pensaita -kasvavalle tasanteelle. Rotko jatkui yhä ylöspäin, mutta he -olivat väsyneet ja istuutuivat lepäämään. Uusin voimin he sitten -alkoivat taas nousta ylöspäin ja saapuivat laaksoon, joka tummien -porfyyrikallioiden keskellä hymyilevänä avautui heidän eteensä. - -Pablon katse osui ikivanhaan rappeutuneeseen kivimuuriin, joka -kotkanpesän lailla kohosi kallioista. Raunioituneet kivivallit -ympäröivät sitä, raunioiden välissä kasvoi puita ja pensaita, ja -suunnattoman suuria epäjumalankuvia makasi kumossa nurmella. - -"Mikä tämä on, Tenanga?" - -"Herra, jatkakaamme matkaamme", vastasi nuorukainen matalalla äänellä; -"tämä on se huone, josta vanhat miehet kertovat, minä tunnen sen -tuosta jumalanpäästä", ja hän osoitti noin neljän metrin korkuista -kivestä hakattua päätä, joka kohosi eräästä rakennuksen nurkasta. -"Ei kukaan maya astu siihen eikä lähene sitä vapaaehtoisesti, se on -Onnettomuuksien talo." - -"Miksi sillä on sellainen nimi?" - -"Tässä talossa polttivat espanjalaiset neljäsataa mayaa, miehiä, -vaimoja ja lapsia; nämä olivat epätoivoissaan häväisseet vanhoja -jumalia, jotka sitten hylkäsivät heidät hädässä. Öisin saattaa vielä -kuulla noiden ihmisraukkojen huokaavan ja valittavan; heidän varjonsa -leijailevat surullisina pylväskäytävissä." - -"Koko maa on upotettu kansani vereen", sanoi Pablo surullisesti, -"kaikkialla raunioita, joilta kansani kuolinhuokaus kerran on -kohonnut". - -"Menkäämme, herra", kuiskasi Tenanga, "tämän talon läheisyys tuottaa -vielä tänä päivänäkin mayoille onnettomuutta". - -"Pysy loitolla, jos haluat; minä en pelkää vanhoja jumalia enkä -espanjalaisten uhrien kuolinhuokauksia, minä astun Onnettomuuden -taloon." - -Huolestunut Tenanga ei voinut estää häntä lähestymästä raunioita; -mutta niin suuri oli nuoren intiaanin taikausko, että se voitti hänen -rakkautensa Pabloon: hän ei uskaltanut seurata nuorukaista. - -Pablo ihmetteli jumalan jättiläismäisiä kasvoja, jotka suurin -silmin tuijottivat muurista eteensä ikäänkuin valppaina tähystellen -vihollista. - -Hän astui rappeutuneita portaita ylös ja joutui yksinäisiin -käytäviin, joiden lävitse tuuli puhalsi. Pensaita, vieläpä puitakin -kasvoi muurin raunioiden keskellä. Pablo huomasi, että useissa -paikoin kulki portaita maanalaisiin huoneisiin, mutta häntä ei -haluttanut koetella niitä. Kivirakennuksen takaseinä liittyi jyrkästi -kohoavaan kallioseinään. Ovi johti ulkoilmaan. Pablo oli tyydyttänyt -halunsa nähdä näitä synkkiä raunioita ja palasi takaisin. - -Tenanga, joka ei ollut liikahtanut paikaltaan, näki keventynein -mielin hänen palaavan vahingoittumattomana. Pabloa hämmästytti tämän -muuten niin rohkean nuorukaisen taikauskoinen pelko. - -"Kuulitko heidän huokaavan?" kysyi Tenanga arasti. - -"Kuulin vain tuulen hiljaa valittavan raunioituneissa käytävissä. -Tämä rakennus keskellä autioita kallioita vaikuttaa mahtavan -surullisesti." - -"Näkymättömät varjelkoot kaikesta pahasta", sanoi Tenanga hiljaa. - -He kulkivat laaksossa, kunnes uudestaan löysivät tien, jota lähtivät -kiipeämään. - -Kun he olivat saapuneet paikalle, josta oli laaja näköala yli -kallioryhmien, sanoi Tenanga: "On paras, että eroamme nyt vähäksi -aikaa, herra. Mene sinä tuonne päin ja tähystä noita laaksoja, -minä menen vasemmalle ja teen samoin. Mutta älä jätä tuota puuta -silmistäsi, hän osoitti erästä korkealla kasvavaa, käyrärunkoista -havupuuta, joka näkyi kauas, jotta osaisit takaisin. Kun etsimme -kahtaalta, pääsemme pikemmin jäljille." - -"Tehkäämme niin." - -"Ole vain varovainen, muista aina pysyä suojassa niinkuin kettu ja -pidä pyssysi valmiina. Me olemme tekemisissä vaarallisten ihmisten -kanssa." - -"Minä olen varovainen, älä ole levoton." - -"Jos tahdot saada sanan minulle, niin vihellä kaksi kertaa nopeasti -sormiisi; jos vaara uhkaa, kolmasti; minä teen samoin. Kun olet -tutkinut nuo laaksot, niin palaat takaisin tänne." - -Pablo astui hitaasti kiiveten vaarallista tietä eteenpäin -ja piiloutuen niin hyvin kuin mahdollista pensaiden ja -kallionlohkareiden suojaan. Hän tähysteli joka suunnalle, laaksoihin -ja rotkoteille yhä toivoen näkevänsä jotakin merkkiä ihmisten -läsnäolosta. Turhaan. - -Kaikki oli autiota ja yksinäistä. - -Hän katsahti ympärilleen; havupuu näkyi vielä. Väsymättä, usein -suurella vaivalla hän kiipeili oikealle ja vasemmalle, ylös ja alas, -joka suunnalle tähystellen. Hänen hämmästyksekseen kävi ilma yhä -pimeämmäksi, hän huomasi sumun nousevan laaksoista. - -Hän kääntyi taas katsomaan havupuuta; sitä ei enää näkynyt, sumuseinä -kohosi hänen silmäinsä ja puun välille. - -Tiheämmäksi, yhä tiheämmäksi kävi sumu. - -Hän oli kapealla kalliopolulla, joka kulki aivan kuilun reunaa. -Koska olisi ollut hengenvaarallista pyrkiä eteenpäin, istuutui -hän kallionlohkareelle kärsivällisesti odottamaan, kunnes sumu -hälventyisi. Hän tiesi, että se tapahtuisi pian. - -Pyssy polvien välissä hän istui siinä yksinään, ja sumu peitti -hänet kosteaan, harmaaseen vaippaansa, jonka läpi ei silmä päässyt -tunkeutumaan. Häntä vilutti. - -Hetken aikaa hän oli istunut siten hievahtamatta, kun hänen valpas -korvansa äkkiä kuuli askelten kopinaa. - -Pablo tarttui pyssyynsä ja kohosi seisomaan. Varjomaisena läheni -häntä miehenhahmo, joka nopeasti liikkui häntä kohti, ja sumusta -esiin sukeltaen seiso; hänen edessään -- Tamay. - -"Tamay!" - -"Jungunan poika!" huudahti maya, jonka sanomatonta hämmästystä ei -intiaanin stoalaisuuskaan voinut hillitä. - -Pablo, joka pyssy kädessä seisoi valmiina laukaisemaan pienimmästäkin -epäilyttävästä liikkeestä, piti häntä tarkoin silmällä. - -Mutta Tamay seisoi hievahtamatta, nojaten pyssynperäänsä maahan, ja -tuijotti Pabloon. - -"Niin, Jungunan poika, puuma on tälläkin kertaa suojellut häntä -vihollista vastaan." - -Ei kuulunut vastausta. - -Pablo ymmärsi, ettei väkivallalla saisi mitään aikaan kavalan, -umpimielisen miehen suhteen ja sanoi tyynesti: "Sinä olit kerran -orvon ystävä, Tamay, ja hän on sinulle siitä kiitollinen. Sano -minulle nyt, missä sisareni on, ja anna hänet minulle takaisin." - -"Etsi hänet", kuului jyrkkä vastaus. - -"Don Antonio ja suuri conde antavat sinulle paljon rahaa, jos -luovutat heille tytön." - -"Mitä Tamay rahalla tekee?" - -Hetkisen kuluttua Pablo jatkoi tyynesti: "Olen kuullut mayojen olevan -sinulle vihoissaan, ja ystävät ovat kertoneet, että sinä luovutit -minut Chamulpolle voidaksesi sen tekosi ansiosta palata kansasi -pariin." - -Tigreron kasvot olivat synkät kuin yö Pablon puhuessa. - -"Minä olen, kuten tiedät, Jungunan poika, vanhojen kuninkaitten -jälkeläinen, ja maya-kansa on riemulla tervehtinyt hallitsijainsa -viimeistä perillistä Quichén palatsissa; kaikkialla, missä hän -näyttäytyi sekä Guatemalassa että Yucatanissa, on kansa iloisena -vastaanottanut hänet." - -Tamay kuunteli tarkasti. - -"Minä tahdon tehdä kaikki, mitä voin, lepyttääkseni mayat sinua -kohtaan; Tamay, anna minulle sisareni takaisin." - -Tamayn ääni ilmaisi kolkkoa vihaa hänen vastatessaan: "Sinun isäsi -on karkoittanut minut kansani luota, tehnyt minut kunniattomaksi, -kironnut minut ikuiseen yöhön; hänen sukunsa pitää hävitettämän maan -päältä." - -"Mutta sinä voit vielä kohota aurinkoon", sanoi Pablo, "jos Jungunan -poika antaa sinut takaisin kansalleen". - -"Ei, ei!" huudahti muuten niin levollinen mies äärimmäisen -epätoivoisena, "se ei ole mahdollista; Junguna yksin voisi antaa -anteeksi, hän yksin, mutta hän on kuollut. Kun näin merkkisi, aioin -lähettää sinut hänen jälkeensä Chamulpon avulla, joka sinua vihaa ja -pelkää, sillä itse en tahtonut kohottaa kättäni sinua vastaan." - -"Sinä näet, että näkymättömät ovat kanssani." - -Tamay painoi päänsä alas. - -"Ja sitäpaitsi, Tamay, mitä on isäni menettelyllä sinua kohtaan -tekemistä lapsiparan kanssa, jonka olette ryöstäneet? Anna hänet -vanhemmilleen takaisin ja ota siitä kultaa, maata, mitä haluat." - -"En anna", sanoi hän hurja vihan tuli silmissään. "Minusta on tullut -kurja mies, heidän kaikkien täytyy tulla onnettomiksi. Kartanonherra -on häväissyt minua xinkojen nähden, minä annan hänelle nukkensa vasta -kuolleena takaisin. Jos minun täytyy vaipua yöhön, saavat he maan -päällä vaeltaa sydämen pimeydessä. Sinä myöskin, kuninkaanpoika, sen -sukua, joka on minut tuominnut hylkiöksi. Minä olen vihannut sinua -siitä hetkestä, jona näin merkin rinnassasi. Jouduinpa minne jouduin, -vien mukaani, mitä te rakastatte, myöskin sinun valkean sisaresi, -Jungunan poika. Te muistatte vielä kauan Tamay metsästäjää." - -Ennenkuin Pablo ehti vastata sanaakaan miehelle tämän tavattoman -intohimon purkaukseen, oli Tamay heittäytynyt maahan ja kadonnut -usvaan kuin aave. - -Pablo jäi paikalleen synkkä epätoivo sydämessä: hän oli kuullut -sisarensa kuolemantuomion. Sumu esti häntä liikkumasta. Tuskallisen -pitkiä olivat tuokiot, jotka hän siinä istui. Hän tunsi Tamayn -julmuuden ja rotunsa kiihkomielisyyden. - -Vihdoin usva oheni, aurinko häämötti sen läpi jo kalpeasti hohtaen. -Tuuli alkoi henkäillä; suurina aavemaisina huntuina kohosi usva -leijaillen kukkuloiden ympärillä; silloin Pablo vihdoin keksi -jälleen käyrärunkoisen merkkipuun. Hän ei ollut voinut huomata, -mihin suuntaan Tamay oli kadonnut, muuten hän olisi kai kiihkoissaan -seurannut tätä. Hän tähysteli tätä, surmaava tuliputki kädessään, -mutta turhaan. Silloin hän palasi niin nopeasti, kuin epätasainen maa -salli, merkkipuun luo. - - * * * * * - -Ahtaassa laaksossa, korkeiden kallioseinäin keskellä, oli pensasten -ja banaanipuiden ympäröimä, karkeatekoinen, turvekattoinen hirsimaja. -Lähellä sitä oli aitaus, joka oli rakennettu kalliota vasten ja -nähtävästi toimi keittiönä, sillä siitä kohosi savu, ja tuon -tuostakin kurkisti sieltä ryppykasvoinen intiaanieukko majaan päin, -kuunteli ja katosi takaisin aitaukseensa. Viimein hän tuli ulos -kantaen höyryävää suklaamaljaa ja tuoreita maissikakkuja ja meni -majaan. - -Pienessä huoneessa oven vieressä istui kurjan näköisenä donna Maria -matalalla vuoteella. Hänen tumma tukkansa riippui epäjärjestyksessä -kalpeille kasvoille, silmät tuijottivat suurina, melkein aavemaisina -eteensä. Laihat kädet olivat ristissä sylissä, hän näytti tylsältä ja -tahdottomalta. - -Eukko astui sisään ja laski suklaamaljan lattialle. - -"Nyt valkokyyhky syö ja juo", hän sanoi ystävällisesti -espanjankielellä. Maria ei näyttänyt häntä huomaavan. - -"Señorita ei aina saa olla surullisissa ajatuksissa, siitä käy sielu -heikoksi ja ruumiskin." - -"Mitä te minulle aiotte?" kysyi Maria valittavalla äänellä. - -"Olehan toki rauhallinen, señorita. Sinä kysyt yhä samaa asiaa, enkä -minä voi sinulle vastata." - -"Miksi et vie minua omaisteni luo, muori kulta? He antaisivat sinulle -kultaa ja lahjoja kukkuramitoin." - -"Niin, kulta on hyvää, kirkkaat, kauniit unssit ovat hyviä, minä olen -nähnyt muutamia, ne ovat hyviä ja lahjat myös; mutta sinun täytyy -odottaa, kyyhkyläiseni, kunnes Tamay vie sinut takaisin, hän tekee -sen kyllä." - -"Minä en ole tehnyt hänelle mitään pahaa, en milloinkaan. Miksi hän -on laahannut minut hirveästä tulipalosta tänne, hän ja tuo kauhea -neekeri?" - -"Oi, voi, he ovat viisaita", hihitti ämmä, "he tahtovat saada paljon -rahaa valkoihoisilta señoritasta, minä kyllä tiedän". - -"Ei, ei, heillä on muuta mielessä. Rakas isäni ja isoisäni -antaisivat paljon unsseja tyttöraukastaan. Tamay tietää sen eikä -kuitenkaan anna minua takaisin. Minua kammottaa, kun näen tuon -synkän tigreron tulevan. Oi muori kulta, hän on jättänyt Pablonkin, -minun veljeni Pablon, vihollisten käsiin, vaikka tämä kuuluu mayojen -kuningassukuun. Miksi hän meitä vihaa?" - -Vanha vaimo sanoi hiljaa: "Sinä olet jo monesti puhunut minulle -kuningasten jälkeläisestä; mutta sinä varmaan erehdyt, kuninkaat ovat -kaikki kuolleet." - -"Estäköön Jumala, että puhuisit totta ja että minun Pablonikin olisi -kuollut." - -"Tamay ei kohota kättään kuninkaitten perillistä vastaan." - -"Niin hän on kuitenkin tehnyt." - -Vaimo huojutti päätään edestakaisin. - -"En tiedä, mitä on tapahtunut ennen aikaan ja miksi Tamay ei ole oman -heimonsa luona. Hän on suuri metsämies ja suuri soturi, minä tunnen -hänet nuoresta saakka; mutta sekä punaiset että valkoiset miehet ovat -olleet hänelle pahoja, ja hän kantaa katkeraa vihaa sydämessään." - -"Muori kulta, vie minut pois täältä, pois, pois, minne hyvänsä", -puuskahti Maria sydämensä hädässä puhumaan, "vain pois; he tappavat -minut muuten, minä näen sen Tamayn silmistä. Vie minut pois!" - -"Se olisi meidän molempien kuolema; Tamay on hirmuinen, lapsiparka." - -Maria risti kätensä ja sanoi hiljaa: "Minä kuolen muutenkin, jos -minun täytyy vielä viettää näin kauheita päiviä kaukana omaisistani." - -Sitten hän istuutui jälleen epätoivoisesti tuijottaen eteensä. - -Vaimo meni hitaasti ulos. - -Tamay, joka tunsi eukon ennestään, oli tavannut tämän del Rocasta -poistuessaan ja ottanut tämän mukaansa itselleen keittäjäksi ja -vartioimaan Mariaa itse poissa ollessaan. Hän piti vankinsa tarkoin -oman valvontansa alaisena päästämättä neekeriä ja mulattia siihen -sekaantumaan. Vanha vaimo ei ollut tyly hennolle vartioitavalleen, -mutta hän pelkäsi kovin Tamayta. - -Omituinen, heikko kahina herätti Marian huomiota. Hän katsahti -sinnepäin, mistä ääni tuli, ja näki sekä kauhukseen että ilokseen -suopungin, joka seinäaukon kautta riippui kallion reunalta alas. -Suopunkia myöten laskeutui nuori intiaani notkeasti alas. - -Nyt hän oli maassa, ja hänen ruskeat kasvonsa olivat ikkuna-aukon -kohdalla, josta hän katseli sisään. Hän nyökkäsi ystävällisesti -neidolle. - -"Donna Maria?" kysyi hän hiljaa. - -Maria nyökäytti päätään, puhua hän ei mielenliikutukselta saattanut. - -"Onko Tamay täällä?" - -Maria pudisti päätään vastaukseksi. - -Äkkiä intiaani hätkähti, kuunteli, muodosti huulillaan sanan "Pablo", -nyökkäsi vielä kerran ja kiipesi kiireesti suopungin avulla ylös. - -Maria oli ymmärtänyt hänet, riemuhuuto kohosi hänen sydämensä -syvyydestä, sitten hän vaipui polvilleen. - -Nopeasti astui eukko sisään. - -"Mikä on, kyyhkyseni? Mikä on? Mikä sinua vaivaa?" - -Maria hypähti pystyyn, heittäytyi hänen kaulaansa ja purskahti -äänekkääseen itkuun. - -"Mikä vaivaa pikku sydänkäpyä?" - -"Oi muoriseni, muoriseni, Jumala on hyvä. Jumala on hyvä." - -"Kyllä, kyllä. Mutta rauhoitu toki ja taukoa itkemästä." - -Maria pyyhki kyyneleet silmistään. - -"Kas niin, ja nyt, señorita, syö, jotta silmät tulevat kirkkaiksi. -Eikö totta?" - -"Kyllä minä syön." - -Ja hän tarttui suklaamaljaan. - -Voimatta selittää tytön äkillistä mielenliikutusta eukko poistui. - -Mutta Marian kasvot loistivat ilosta. Tosin hän ei ollut tuntenut -Tenangaa, jonka hän vain kerran pikaisesti oli nähnyt del Rocan -parvekkeella; mutta tämän kysymykset, tämän ystävällinen käytös, -kaikki todisti, että pelastaja oli lähellä, ja tuo ainoa sana "Pablo" -oli saattanut hänet riemastumaan. Niin, Pablo, hänen ruskea oma -veljensä eli ja oli saapuva häntä noutamaan. - -Ilo niin pitkän, katkeran tuskan jälkeen miltei huumasi hänet. - -Vasta Tamayn ääni, joka kuului ulkoa, palautti hänet surulliseen -todellisuuteen. - -Vavisten hän kohosi seisomaan. - -Kasvot synkkinä kuin ukkosilma tigrero astui pieneen majaan. - -Siitä, että Maria vielä oli elävien ilmoilla, sai hän kiittää -yksinomaan intiaanin molempien kunnon kumppanien ahnetta rahanhimoa. -Kun Maria jatkuvasti oli hänen käsissään, salli hän heidän tyttöä -hallussaan pitämällä hankkia itselleen rahaa Mendeziltä; mutta -mulatin ehdotus antaa Maria don Antoniolle takaisin oli saattanut -hänen vihan vimmaan, niin vähän kuin hän sitä ilmaisikin. Don -Antonio ei ollut saava tytärtään. Tamay vihasi häntä raivokkaasti, -siitä saakka kuin don Antonio oli xinkojen nähden uhannut häntä -ruoskalla, ja tiesi, mihin hän saattoi tuskallisimmin satuttaa -entistä herraansa. Elikö Maria vai kuoli, oli paatuneelle intiaanille -samantekevää; kuitenkaan ei hänen aikeensa ollut surmata tätä ilman -erikoista syytä. Kumppaninsa hän tunsi riittävästi tietääkseen, -että he koettaisivat hänen selkänsä takana anastaa vangitun tytön -luovuttaakseen hänet don Antoniolle, mikäli se näyttäisi heistä -edulliselta, kuten tällä hetkellä olikin asian laita. Se oli -estettävä. Pablon kohtaaminen vahvisti tämän hänen päätöksensä, sillä -siitä hän näki, että oltiin hänen ja hänen kumppaniensa jäljillä. - -Hänen synkkä katseensa tuijotti vapisevaan tyttöön. - -"Teidän täytyy seurata minua, donna Maria." - -Maria kauhistui. - -"Oi, ei, ei, Tamay, ole armollinen, älä raasta minua pois!" - -"Tulkaa!" - -Maria heittäytyi polvilleen hänen eteensä: "Oi Tamay, ole armollinen, -oi, jätä minut tänne ja anna minut vanhemmilleni takaisin", rukoili -hän sydäntä särkevällä äänellä. - -"On turhaa tuhlata sanoja, tulkaa", vastasi Tamay tylysti ja tempasi -hänet käteen tarttuen ylös maasta. - -Nähdessään tuskin elpyneen toivonsa näin murskautuvan sanoi Maria -kätensä kohottaen epätoivoisen kiihkeästi: "Jumala rankaisee sinua, -Tamay." - -Tamay ei kuunnellut, vaan raastoi hänet kädestä ulos, kietoi siellä -vaipan hänen ympärilleen, otti hänet käsivarrelleen kuin lapsen ja -katosi taakkoineen kallioiden väliin. - -Intiaanivaimo katsoi äänettömänä heidän jälkeensä ja istahti tylsän -levollisena, mikä on näille ihmisille ominaista, majan kynnykselle. - -Hän ei huomannut, kuinka hetken kuluttua majan takana kohoavan -kallioseinän reunalta varovasti kurottui pää ja tummat silmät -tähystivät pieneen kattilalaaksoon. - -Hän ei huomannut, kuinka suopunki laskettiin alas ja kaksi notkeaa -olentoa liukui perätysten sitä myöten laaksoon. - -Samalla kuin toinen nuorukaisista astui ikkuna-aukolle ja huudahti -hiljaa: "Maria", oli toinen kiertänyt majan ympäri ja seisoi vaimon -edessä, joka nousi pelästyneenä. - -"Istu vain, muoriseni", sanoi Tenanga ystävällisesti, "emme me tee -sinulle mitään pahaa". - -"Kuka sinä olet? Kuinka olet tullut tänne?" - -Ennenkuin hän ehti vastata, kajahti kuuluvasti, pelokkaasti: "Maria!" -ja samassa ilmaantui Pablo majan edustalle. "Missä hän on? Missä on -Maria? Sano, vaimo, missä hän on?" - -"Menkää pian pois, Tamay tappaa teidät." - -Pablo tarttui hänen käteensä ja katsoi häntä vihaisesti silmiin: -"Sano, missä sisareni on, muuten voi sinua!" - -Säikähtäen enemmän kiihkeän nuorukaisen katsetta kuin sanoja, vaimo -vastasi: "Menkää, minä en tiedä mitään, menkää! Tamay on vienyt hänet -pois." - -"Takaisin, herra!" huusi Tenanga, "vihollisia tuolla!" Hän viittasi -laakson ahtaaseen sola-aukkoon päin ja hypähti huoneen taakse -asettuen väijyksiin. Päänsä kääntäen Pablo näki edessään neekerin -ja mulatin. Nuori kuninkaanpoika kohotti juuri uhkaavasti pyssyään, -kun neekerin tuliluikku jo pamahti ja luoti lensi Pablon ohi majan -seinään. - -Mutta jo kajahti Tenangan laukaus, ja neekeri suistui maahan. -Sukkelasti kuin kissa mulatti pakeni sola-aukkoa kohti, kyyristeli ja -hypähteli sinne tänne ja pääsi solaan välttäen luodin, jonka Pablo -lennähdytti hänen jälkeensä. - -Molemmat latasivat taas aseensa ja menivät kaatuneen neekerin luo. - -Tämä makasi rinta lävistettynä, mutta hengitti vielä. - -"Älkää minua tappako", rukoili hän tuskasta vaikertaen. - -"Ei. Sano minulle, missä valkea tyttö on." - -"Hän oli täällä. Me tulimme hänen tähtensä." - -"Hän on poissa. Me etsimme häntä. Minne hänet on viety?" - -"En tiedä, intiaanilla on täällä kätköjä, joita emme tunne." - -Hän sulki silmänsä ja meni tajuttomaksi. - -Pablo ja Tenanga menivät intiaanivaimon luo. "Meillä on kiire, muori, -sano, minne Tamay on vienyt nuoren neidon." - -"Minä en voi, en saa, hän lyö minut kuoliaaksi, minä en tiedä mitään." - -"Tahdotko, että hän surmaa tyttöraukan?" - -Vaimo ei vastannut. - -"Minä olen Marian ystävä ja veli nuoresta saakka, muoriseni. Ellet -tahdo veljelle sanoa, missä hänen sisarensa piilee, niin jos olet -maya-kansaa, sano se sille, joka polveutuu kuninkaista: minä olen -Hualpa, Jungunan poika." - -Vaimo katsoi häntä suurin silmin. Mutta sitten hän sanoi: "Se on -minun surmani." - -"Älä pelkää, mayain nuori kotka iskee kyntensä vain vihollisten -aivoihin." - -Vaimo vapisi mielenjärkytyksestä, mutta sitten hän kuiskasi: -"Kallista pääsi tänne." - -Pablo teki niin, ja silloin vaimo sopotti hänen korvaansa: "Hae häntä -Onnettomuuksien talosta." - -"Kiitos, muoriseni. Pidä huolta neekeristä. Tule, Tenanga." - -Ihaillen vaimo katsoi hänen jälkeensä, kun hän poistui. - -Tenanga kiersi Pablon kanssa majan taakse, ja suopunkia myöten he -kiipesivät ylös kadoten pian kallioreunan toiselle puolelle. - -Vanha vaimo meni neekerin luo, mutta tämä oli jo heittänyt henkensä. - -"Ei olisi pitänyt mennä, mustanaama, sinne missä mayain kotka -metsästää. Näkymättömät olkoot hänen kanssaan. Niin, hän on -kuninkaanpoika." - - * * * * * - -Kun molemmat nuorukaiset olivat päässeet ylhäälle ja vetäneet -suopungin ylös, sanoi Pablo: "Hän on Onnettomuuden talossa, vie minut -kiireesti sinne." - -Tenanga säikähti sydänjuuriaan myöten. - -"Oi herra, älä mene enää sinne, siellä väijyy kuolema." - -"Minä tiedän sen, ja siksi minä tahdon sen sieltä karkoittaa. -Rauhoita mielesi, kaatuneitten henget eivät nytkään tee mitään pahaa -Nezualpillin jälkeläiselle, ne tuntevat jo hänet." - -Kuuliaisena, vaikka taikauskoisen kauhun vallassa vavisten Tenanga -astui edellä. Ripeästi kuljettuaan he näkivät pian rauniot allaan -laaksossa. Pablo, joka hyvin tunsi, kuinka henkien pelko lannisti -Tenangan rohkean mielen, sanoi: "Minä astun talon sisälle, kuten -ennenkin; jää sinä ulkopuolelle väijyksiin ja menettele, miten -parhaaksi näet." - -Tenanga nyökkäsi kuuliaisesti päätään. - -Pablo laskeutui rinnettä alas ja hiipi varovasti kuulumattomin -askelin raunioita kohti. Jättiläispää talon nurkassa näytti -hymyilevän häntä vastaan. - -Pablon sydän tykytti rajusti pelon ahdistamana, että tuo häijy, -vaarallinen mies viime hetkessä voisi tehdä Marialle pahaa. -Hengitystään pidättäen, varovasti asetellen jalkojaan, vaanien -terävästi ympärilleen hän astui rapistuneiden muurien välitse. Vielä -säilyneisiin huoneisiin tuli valo ylhäältä päin. Talossa vallitsi -kuolemanhiljaisuus, jota ei edes piiloon livahtavan sisiliskon rapina -häirinnyt. - -Pablo muisti edelliseltä käynniltään maan alle johtavat aukot; ja -vaikka Tamay tiesi, että taikauskoinen pelko piti alkuasukkaat -loitolla tästä paikasta, niin hän oli varmaan kuten Pablokin vapaa -tästä henkienpelosta; ja hänen piilopaikkansa saattoi olla vain -noissa maanalaisissa käytävissä. - -Hän hiipi eräälle näistä aukoista. Vielä hyvin säilyneet portaat -johtivat alas. Niissä ei näkynyt mitään ihmisjalan jälkiä. - -Pablo kuunteli. - -Hän hätkähti: huokaus, ikäänkuin hiljainen, valittava tuulenhenkäys, -sattui hänen korvaansa. - -Karmiva kauhu värisytti häntä. Kaikuivatko yhä vielä näissä holveissa -täällä kerran murhattujen kuolinhuokaukset? Mutta hän ravisti -mielestään taikauskoisen kuvittelun. - -Ääni oli tullut syvyydestä. Saalista vaanivan pantterin tavoin Pablo -hiipi nyt portaita alas. Hänen edessään oli muurattu käytävä, joka -ulottui oikealle ja vasemmalle. Se oli pimeä. Pablo kuunteli taas. Ei -ainoakaan ääni rikkonut hiljaisuutta. - -Hän kääntyi oikealle kädelle, varovasti tähystäen; sitten hän astui -hitaasti jalan risahtamatta edelleen. - -Noin parikymmentä askelta kuljettuaan hän erotti heikon -valonkajastuksen. - -Hän meni sitä kohti. - -Valo tuli käytävän sivuaukosta, kuten hän lähemmäksi päästyään -huomasi. - -Hän tuli aukon kohdalle. Valo kävi selvemmäksi. - -Pablo pysähtyi, ja hengitystään pidättäen hän kurotti hitaasti -päätään. - -Oi, hänen sydäntään kouristi. Siellä virui hänen sisarensa karkealla, -ruohosta ja nahkoista kyhätyllä vuoteella, kasvot käsiin kätkettyinä. - -Lähellä häntä istui tigrero synkästi tuijottaen. - -Valo lankesi ahtaaseen kammioon kattoaukosta. Ensi silmänräpäyksessä -Pablo aikoi ampua miehen, mutta hän pelkäsi luodin voivan kimmota -seinästä takaisin ja osua Mariaan. Hän katsoi, missä Tamayn pyssy -oli; se nojasi läheiseen seinään, machete vieressään. Mies oli -aseeton. - -Taas kuului valitus Marian huulilta. - -Silloin hän ei malttanut kauempaa, vaan hypähti pyssy kädessä Tamayn -ja hänen aseidensa väliin. - -Kolinan kuullessaan intiaani oli ponnahtanut pystyyn ja näki Pablon -salamoivat silmät edessään. - -Maria säikähti, hänen käsivartensa vaipuivat hervottomina. Tuossa -hänen edessään, ylhäältä lankeavassa valojuovassa, seisoi Pablo. - -Riemuhuuto: "Veljeni!" kaikui muurikäytävissä. Hän nousi, mutta -silloin Tamay tarttui hänen käteensä raivoisasti ja raastoi hänet -mukaansa. "Ammu vain, ei satu minuun vaan sisareesi." - -Pablo seisoi kangistuneena. - -Pitäen pelosta mykistynyttä Mariaa suojanaan liikkui Tamay, ennenkuin -hämmästynyt Pablo ennätti arvata hänen aikeensa, muutamia askelia ja -katosi neito käsissään muurinkulmauksen taakse. - -Kauhusta huudahtaen Pablo syöksyi jäljestä käytävään, jota myöten -Tamay pakeni Maria käsivarsillaan. - -Käytävässä vallitsi synkkä hämärä, jossa Pablo parhaiksi erotti -pakenijan varjomaisen hahmon. - -Kuolemantuskassa eteenpäin rientäen hän ehti nurkalle ja näki vielä -vilahduksen Marian valkoisesta puvusta katoavan vasemmalle. - -Hän oli voimakas ja notkea, mutta tigrero oli mies, jolla oli -rautaiset jäntereet. Jälleen hän näki Tamayn, kun hän ehti portaiden -kierteeseen; käytävä vei ylöspäin, ulkoilmaan; päivänvalo tulvi häntä -vastaan. - -Kun Pablo pääsi käytävän suulle, silloin Tamay jo kiipesi Maria -käsivarrellaan ylös kalliolle kuin vuorikauris. Pablo hänen -jälkeensä, raskaasti huohottaen. - -Useita minuutteja kesti peloittava nousu. Kuin metsästäjä pakenevan -riistan jälkeen kiipesi Pablo Tamayta tavoittaen. Silloin tigrero -seisahtui. - -"Ette saa edes hänen ruumistaan!" huusi hän ilkkuen. - -Puuma, jolla siinä kaiketi oli makuusijansa tai pesänsä, ponnahti -maasta valtavalla hyppäyksellä ja pakeni pitkin harppauksin kalliolle. - -Tamay seisoi jähmettyneenä paikallaan; kaiken hänen sielunsa -perinnäisen taikauskon nosti tämä näky hereille. Puuma, kuninkaitten -jälkeläisen suojelushenki, se oli siinä. - -Tumma, uhkaava haamu kohosi ikäänkuin kalliosta nousten Tamayn takaa; -machete välähti päivänsäteissä, Tamay suistui maahan, ja Tenanga -tarttui pyörtyneeseen Mariaan väkevällä kädellä, syvän vuorenkuilun -partaalla, joka ammotti heidän edessään. - -Äärettömän riemun huuto tunkeutui Pablon rinnasta. - -Vilahduksessa hän oli Tenangan luona ja otti tältä, huolestuneesti -katsoen Marian kalpeihin kasvoihin, hänen taakkansa. - -"Oi Maria, Maria, siskoseni." - -Silloin Maria avasi silmänsä ja näki tutut kasvot, jotka niin -hellästi kumartuivat hänen ylitseen. Onnellinen hymy väreili hänen -kasvoillaan: "Pablo, veljeni!" Sitten hänen silmänsä sulkeutuivat -jälleen. - -Huolekkaasti, kuin pikku lasta sylissään pidellen, Pablo katseli -noita vaaleita, murheen kalvamia kasvoja, kuunnellen pelko sydämessä -hänen hengitystään. - -Vihdoin Maria jälleen avasi silmänsä. - -"Oi Pablo, kuinka hyvä, että olet tullut." - -Mutta sitten hän kysyi peloissaan: "Missä on se kauhea mies?" - -"Hän on poissa, sisko, älä ole enää huolissasi." - -Tenanga oli yhdellä potkaisulla sysännyt hengettömän tigreron ruumiin -kallionkuiluun. - -"Oi Pablo, kuinka minä olen kärsinyt." - -"Mariquita-parka. Mutta nyt olet veljesi luona, ja nyt kaikki muuttuu -hyväksi taas." - -"Oi Pablo, pyhimykset ovat hyviä. Minä rukoilin aina sinun -puolestasi, kun sinut oli riistetty meiltä pois, ja he ovat minua -kuulleet." - -"Ja ovat johtaneet minut sinun luoksesi, siskoseni." - -Maria istui nyt hänen rinnallaan kalliopaadella nojaten päänsä hänen -olkapäähänsä, aivan niinkuin hän lapsena oli tottunut tekemään. - -"Kuinka isä ja äiti jaksavat, Pablo? Oi, kuinka he ovat mahtaneet -surra minua!" - -"Niin, rakas, he ovat kyllä surreet.'" - -"Vie minut pian heidän luokseen." - -"Niin pian kuin voin." - -"Tiedätkö, että minulla on isoisäkin?" - -"Olen sen kuullut." - -"Vanha, herttainen mies, mutta isä ja äiti ovat kuitenkin aina minun -omat rakkaat vanhempani. Mutta voinhan silti rakastaa isoisääni, eikö -totta?" - -"Tietysti." - -Pablo iloitsi sydämestään siskonsa herttaisesta lavertelusta eikä -raskinut mainita hänelle surusanomaa, että kenraali de Lerman oli -kaatanut katala salamurhaaja. Mutta päivä alkoi laskea, ja yömajasta -oli pidettävä huoli; hento, rasittunut tyttö ei voinut yöpyä täällä -avotaivaan alla. Pablo kääntyi Tenangaan kysyen, mitä hän arveli -parhaaksi. - -"Näitkö puuman, herra?" - -"Näin, ja sen äkillinen ilmestyminen pelasti donna Marian." - -"Se oli sinun suojelushenkesi, herra, se varjeli sinulle sen, jota -rakastat." - -"Ja odotti minua näiden raunioiden läheisyydessä", vastasi Pablo -hymyillen. "Mitä arvelet siitä, jos tehtäisiin donna Marialle yövuode -noihin huoneisiin, ne ovat kuivia ja ilmavia?" - -"Niin, herra, se ei ole enää Onnettomuuden talo, sitten kun sinun -jalkasi astui siihen; minä tahdon kanssasi vartioida señoritan lepoa." - -"Se on oikein, ystäväni. Hän on Tenanga, Mariquita, minun ja sinun -ystäväsi; hän on pelastanut minun sekä sinun henkesi." - -"Oi, kuinka sinä olet hyvä, Tenanga, me olemme sinulle iäti -kiitollisia." - -"Vaan menkäämme nyt alas, ennenkuin tulee hämärä." - -"Niinkuin tahdot." - -Pablo tarttui Marian käteen ja varjellen häntä astumasta harhaan -johti hänet alas kallioilta. - -Pienestä portista he pääsivät talon sisäsuojiin. - -"Minä teen sinulle yösijan alhaalle, Mariquita." - -"Ei, minua peloittaa, etsi minulle täältä ylhäältä jokin paikka, -jossa voin nukkua." - -Pablo meni alas ja etsi sen kammion, josta hän oli löytänyt Marian. -Tigrero oli varmaan useamminkin oleskellut siellä ja laittanut -maanalaisen kammion piilopaikakseen. Pablo löysi taljoja, paksun -vaipan ja ruokatarpeita. Siellä oli banaaneja sekä isoja palasia -paistettua kauriinlihaa. - -Hän kantoi kaikki ylös ja valmisti erään pikkukammion suojaiseen -nurkkaan pehmeän vuoteen turvatilleen. - -Tenanga, joka oli lakannut pelkäämästä talossa kummittelevia henkiä, -kantoi kokoon kuivia risuja ja oksia ja viritti hauskan nuotion -leimuamaan vanhoille kivipaasille. - -Kaikki kolme istuivat sen ääreen, ja Pablo tarjosi Marialle ruokaa. -Iloisesti tämä otti ja söi. - -Myöskin molemmille nuorukaisille maistui ruoka. - -"Nyt, Pablo, kerro minulle itsestäsi ja kuinka olet tullut tänne." - -Ja Pablo alkoi kertoa retkestään ja kaikesta, mitä hänelle oli -tapahtunut, ja Maria kuunteli ihmeissään. Kun hän kuuli, kuinka mayat -olivat Pabloa kunnioittaneet vanhan temppelin edustalla, taputti hän -mielihyvästä käsiään: "Siis olet kuitenkin oikea prinssi", sanoi hän -hymyillen. Hauskaa oli hänen myös kuulla, että Pablo oli rikas mies. -Mutta syvällä surulla täytti hänet se, että donna Inez ja kaikki muut -olivat pitäneet häntä kuolleena ja ehkä pitivät vieläkin. - -"Voi, kuinka äitiparka on mahtanut itkeä lemmikkiään! Vie minut -oikein pian hänen luokseen, Pablo." - -Sitten hän alkoi kertoa omista vaiheistaan. Puoliksi tajuttomana -kauhusta hän oli joutunut Tamayn ja neekerin käsiin, jotka raastoivat -hänet mukaansa. Mutta niin tyly kuin Tamay oli ollutkin, oli -hänen vartijansa, vanha intiaanivaimo, antanut hänelle kaikkea, -mitä hänellä itsellään vain oli, ja koettanut pitää huolta hänen -mukavuudestaan, miten suinkin taisi. - -Niin he istuivat kauan puhellen vaiheistaan ja vastaisista -toiveistaan. - -Vihdoin Maria laskeutui häntä varten valmistetulle vuoteelle, Pablo -ja Tenanga taas ojentuivat vaippoihinsa kääriytyneinä ja pyssyt -käsivarrellaan viereisen huoneen lattialle vartioidakseen tuhosta -pelastuneen neidon lepoa. - -Loistavat tähdet kiiluivat vuosisatoja sitten autioksi jääneisiin -kammioihin, ja lauhkea yötuuli henkäili niitä peittäviin pensaisiin -ja puihin. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU. - -Lähenevä kosto. - - -Amatitlanin ja Carinan välillä ratsasti señor Luis de Mendez -eteenpäin. Tienvarsi oli autiota, maassa raivoava sota oli sen -hävittänyt. - -Mendez oli vaipunut mietteisiin. "Nuo konnat luulevat minun olevan -käsissään", mutisi hän itsekseen, "mutta he pettyvät. Kukapa uskoisi -rosvoja, jotka sitäpaitsi eivät saa näyttäytyä, elleivät tahdo -päästä roikkumaan hirsipuussa? Mutta silti minun täytyy toimittaa -heidät pois kimpustani. Luulen, että on parasta mennä kalliin -isosetävainajani leiriin, mihin jo hellänä sukulaisena ja perillisenä -olen velvoitettu, ja panna siellä väki rosvojen jäljille. Komppania -tarkka-ampujia on kyllä puhdistava vuoriston; silloin minä olen -heistä päässyt. Kunpa vain saisin tarkan tiedon, millä kannalla -sota-asiat oikeastaan ovat. No, hallituksen joukkojen leirissä sen -kyllä saa tietää. Luulenpa, että siellä on laita huonosti; mutta -silloin vielä kyllä on aikaa kääntyä señor Sarmienton puoleen. Minä -en ole taistellut häntä vastaan; ja on kylläkin luonnollista, että -tämä kuolemantapaus saattaa minut conden leiriin. Muuten pidetään -hänen kuolemaansa nähtävästi salassa, kylässä ei siitä tiedetty -mitään. On kyllä ymmärrettävää, ettei tahdota päästää tietoa liian -varhain Sarmienton kuuluville." - -Tällaisissa mietteissä, jotka tuon tuostakin pukeutuivat -puheenmutinaksi, hän ratsasti tietään. - -Jonkin aikaa ratsastettuaan hän alkoi huomata pieniä ratsuvartijoita, -joita oli asetettu eri paikkoihin; ne olivat merkkinä siitä, että -hän lähestyi leiriä. Hän tapasi myös muulijonoja, jotka kuormattuina -kulkivat leiriä kohti, arvatenkin kuljettaen muonatarpeita joukoille. - -Pysähtymättä niiden luo hän kannusti ratsuaan eteenpäin. - -Karski huuto: _"Quien va alla?"_ joka kuului tienviereisestä -pensaikosta, pysähdytti hänet, ja samassa hän oli muutamien -peitsimiesten ympäröimänä. - -"Minä olen ystävä, señorit, ja haluan tulla saatetuksi päämajaan, -minne minulla on tärkeitä tietoja annettavana." - -"Hyvä, Pepe ja Jaqimo, saattakaa señor seuraavalle vartiolle", sanoi -tämän kenttävartion komentaja. Pian ennätti Mendez saattajineen -vahvemman ratsuväkiosaston luo. Sen päällikkönä oli parrakas -kersantti, jonka haltuun Mendez asianmukaisesti ilmoittaen jätettiin. - -"Te pyritte päämajaan? Kuka te siis olette?" - -"Minä olen kenraali de Lerman sukulainen Luis de Mendez." - -Kersantti, sama, joka oli vienyt Pablon vankina mukaansa katsahti -häneen kovin kummastuneena eikä erityisen ystävällisesti. - -"Niinkö? Vai señor de Mendez? Täällä on parhaillaan läheisyydessä -don Antonio, joka tarkastaa kenttävartiota. Hän on saattava teidät -perille, señor." - -Hänen käskystään asettui Mendezin ympärille muutamia peitsimiehiä -toisesta joukosta, joille kersantti näytti vielä antavan erikoisia -määräyksiä, ja yhdessä he nelistivät pitkin katua. - -He lähestyivät paikkaa, missä joukkoja majaili, ja pysähtyivät -ravintolan kohdalle, jossa peitsimiehiä seisoi portilla vartiona. - -"Onko kapteeni sisällä?" - -"On." - -Sotamies laskeutui hevosen selästä ja astui sisään. Hän palasi heti -takaisin ja käski Mendezin seurata jäljestä. Astuttuaan talon ovesta -sisään Mendez seisoi don Antonion edessä. - -Hän pelästyi tämän kasvojen ilmettä. - -"Mikä tuo teidät tänne, señor?" kuului lyhyt, jyrkkä kysymys. - -"Oi, don Antonio, sanoma suuresta onnettomuudesta, joka on kohdannut -sukuani ja koko maata; minä olen aivan lohduton." - -"Mitä onnettomuutta te sitten tarkoitatte?" - -Mendez säpsähti, mutta sanoi sitten: "Minulle saapui surullinen -sanoma, että kallis isosetäni on kuollut." - -"Oh, nyt käsitän koko teidän tuskanne, señor de Mendez. Te saitte -varmaankin tuon ilosanoman mulattinne kautta?" - -Mendez kalpeni ja sopersi: "Minä en ymmärrä." - -"Niin, mies on erehtynyt. Toivottavasti ette ole liian kalliisti -palkinnut häntä siitä uutisesta? Hänen todella hyvin tarkasti -tähtäämänsä luoti vain hipaisi kenraalin päätä ja tainnutti tämän -hetkeksi; se on varmaankin saanut rosvonne luulemaan conden kuolleen. -Hän voi, Jumalan kiitos, varsin hyvin. Haluaako hän nähdä teitä, -siitä tahdon ensin saada hänen käskynsä. Toistaiseksi tahdomme -pidättää teidät täällä." - -"Minä en laisinkaan ymmärrä." - -"Kyllä vielä ymmärrätte, señor. Te siellä", hän huusi ovella -odottavalle peitsimiehelle, "sitokaa tuo mies; sinä, Andres, asetut -sinne ovelle, ja jos hän tekee pienimmänkin epäilyttävän liikkeen, -ammut hänet". - -"Käskystä, herra kapteeni", sanoi sotamies ja veti pistoolin vyöstään. - -"Mutta taivaan nimessä, mitä tämä kaikki merkitsee, don Antonio? Jos -isosetäni vielä on elossa, saatte vastata tästä hänelle kalliisti." - -"Minä sanon teille jotakin, señor de Mendez: jos se tosiseikka ei -riitä, että olette lähettänyt murhaajan condea väijymään --" - -"Mitä te uskallatte sanoa --?" - -"Niin", jatkoi d'Irala rauhallisesti, "riittäisi teidän Sarmientolie -osoittamanne kirje saattamaan teidät hirsipuuhun". - -Mendezin hampaat kalisivat pelosta, oli kuin kuume olisi häntä -puistattanut. - -"Eräs seikka voi vielä", sanoi don Antonio hänelle kähisten, "ehkä -lieventää kohtaloasi, konna: jos sanot, missä tyttäreni on, ja tuot -hänet minulle takaisin". - -Mendezin pelon vääristämillä kasvoilla kuvastui ilmeinen hämmästys. - -"Minä en ymmärrä, don Antonio; donna Mariallahan oli, mikäli tiedän, -kova onni --" - -"Joutua sinun toimittamassasi tulipalossa rikoskumppaniesi käsiin, -tuon intiaaniroiston ja neekerin." - -Että se oli todella yllättävä uutinen Mendezille, sen d'Irala huomasi. - -"Sinä olet minun käsissäni; lyhyt käsky vain, ja päätät päiväsi -lähimmässä puussa, tai laukaisee tuo sotamies pistoolin päähäsi." - -"Sitä ei isosetäni ikinä salli." - -"Niinpä pelasta henkesi ja sano, mistä meidän tulee etsiä Mariaa." - -Keskellä hengenhätääkään ei Mendezin viha noita kätyreitänsä kohtaan -ollut sammunut, ja kuultuaan nyt, kuinka he olivat hänet pettäneet, -hän sitä alttiimmin ilmaisi heidän tyyssijansa, vaikka hän jyrkästi -kielsi kaiken kumppanuuden heidän kanssaan. Sattumalta vain hän muka -oli saanut vihiä noiden vaarallisten henkilöiden olinpaikasta. - -D'Irala käski saattaa hänet salpojen taakse. - -Kun don Antonio oli tehnyt ilmoituksen kenraalille, vastasi tämä -surullisesti: "Enemmän arvoinen kuin tuon kurjan kuolema on -lapsukaisen henki. Tiedoistasi päättäen näkyvät hänen kätyrinsä -pettäneen hänet saadakseen pantin käsiinsä. Koska Maria vielä elää, -ei kaikki toivo ole mennyttä." - -Taitavia sotilaita lähetettiin valepuvussa vuoristoon Pablon avuksi -ja rosvoja vangitsemaan. Mendeziin nähden kenraali lausui vakavasti: -"Hänen kirjeensä Sarmientolle tuottaa hänelle kuolemantuomion -sotaoikeudessa. Don Antonio, minä en ole kylliksi roomalainen -toimittaakseni hirsipuuhun sisareni pojanpoikaa. Anna hänelle -tilaisuus paeta. Jos hän pääsee etuvartion läpi, ansaitkoon -hirsipuunsa jossakin muualla. Jos hän on lähettänyt murhaajan minua -väijymään, annan sen hänelle sitä kernaammin anteeksi, kun Jumala on -minut armollisesti varjellut minulle aiotusta kohtalosta." - -"Kuten teidän ylhäisyytenne käskee", sanoi d'Irala; mutta mielessään -hän ajatteli: "jos hän pääsee etuvartion läpi, on hänellä tavaton -onni". Antonio ei unohtanut, että konna oli saattanut vaaraan hänen -lemmikkinsä. - -Toisena päivänä vuoristoon lähetetyt sotilaat palasivat. He eivät -olleet voineet tunkeutua vihollisketjun läpi, mutta he toivat -vankinaan mulatin, jonka olivat epäiltynä ottaneet kiinni. Pelosta -vapiseva Mendez tunnusti, että mulatti Tito oli Tamayn ja neekerin -liittolainen. Hän piti varsin luultavana, että mulatti oli tehnyt -murhayrityksen kenraalia vastaan. - -"Johon toimeen sinä, konna, olit minut palkannut", vastasi siihen -mulatti. - -Koska hänellä oli kaikenlaista ansioluettelossaan, muun muassa useita -murhia, tuomittiin hänet kuolemaan. - -"Ja nyt annamme señor de Mendezin paeta", sanoi don Antonio -pahanenteisesti hymyillen. - - * * * * * - -Chamulpo, ketchien kazike, istui mietteissään talonsa parvekkeella. -Ketchit muodostivat melkoisen osan maya-kansaa, jonka pääheimo -quichet oli kuitenkin sekä lukuisampi että valloituksesta saakka -itsenäisimpänä säilynyt. Quiche-heimoon kuuluivat pohjoisen -Guatemalan ja suurelta osalta Yucatanin asukkaat, niiden joukossa -sotaisat vuoriheimot sekä vielä tänäkin päivänä kukistamattoman -"Tierra de guerran" asukkaat. - -Kunnianhimoinen mies näki katkeraksi harmikseen vehkeilyjensä -nuorukaista vastaan, jonka suonissa virtasi muinaisten hallitsijain -veri ja joka siis oli maya-heimoille kallis, menneen myttyyn. - -Mutta sanoma, että Pablo oli surmannut conden ja joutunut hallituksen -joukkojen vangiksi, jotka eivät kauan siekailleet murhaajan kanssa, -herätti kaikki hänen kunnianhimoiset toiveensa uuteen liekkiin. - -Nyt oli vihdoinkin aika tehdä päätös, eikä se tällä kertaa ollut -vaikea. Lerman kuolema ratkaisi kansalaissodan Sarmienton eduksi, ja -Chamulpo asettui kapinallisten puolelle lähettäen noin kolmetuhatta -miestä Sarmienton avuksi. - -Näin istui nyt tuo synkkä mies syvissä ajatuksissa rakentaen -suunnitelmia, joista hän toivoi itselleen voimaa ja valtaa. -Ratsumies, joka täyttä laukkaa ajaa karahutti pihalle, häiritsi hänen -mietteitään. - -Mies hyppäsi hevosen selästä ja läheni nöyrästi kazikea. - -"Miten kuuluu viestisi?" - -"Herra, pohjois-mayat ovat liikkeellä ja etenevät etelää koti." - -"Haa, vihdoinkin. Suurinko joukoin?" - -"Mikäli olen kuullut, on heitä monta tuhatta." - -"Ja sen kuulen vasta sinulta!" - -"He ovat lähteneet aivan äkkiä liikkeelle. Odottamattomat sanomat -ovat vaikuttaneet tämän äkillisen päätöksen." - -"Mitkä odottamattomat sanomat?" - -"En tiedä, minä lähdin heti matkaan ilmoittaakseni sinulle, että -mayat ovat tulossa." - -"Mutta kai sentään tiedät, ketä vastaan he marssivat, Sarmientoako -vai hallitusta?" - -"Luulen, viimeksimainittua vastaan." - -"Sinä luulet, cochino [= sika]. Minun täytyy se tietää". - -"Minä ajattelin, herra, että he tulisivat sinun luoksesi." - -"Oletko kuullut mitään Aranasta? Onko hän mukana?" - -"En voi sanoa, en ole kuullut hänen nimeään mainittavan." - -"Onko sinulla mitään lisättävää?" kysyi Chamulpo hetkisen mietittyään -sanantuojalta. - -"Ei, herra." - -"Siis lepää matkan vaivoista. Olet tervetullut tänne." - -Mies meni. - -Hän oli tuskin poistunut, kun toinen ratsastaja saapui väsyneellä -hevosella ja astui heti Chamulpon eteen. - -"Sinä tulet pohjoisesta?" - -"Niin, valtias." - -"Puhu." - -"Vuori-mayat tulevat tänne päin suurella voimalla." - -"Montako?" - -"Ainakin kahdeksan-, kymmenentuhatta sotilasta arviolta." - -"Mahdotonta. Missä he ovat?" - -"He kulkivat eilen Sierra de los Minas vuorten yli kolmessa eri -joukossa, ja maya-väestöä liittyy kaikkialla heihin." - -"Mistä syystä he tulevat etelään?" - -"Herra, sinä tiedät sen paremmin kuin minä." - -"Tyhmyri, vastaa minun kysymykseeni." - -"Kulovalkeana on pohjoisessa levinnyt huhu, että hallituksen joukot -ovat ottaneet vangiksi kuninkaitten jälkeläisen", -- kaziken -rypistäessä otsaansa sanantuoja lisäsi nopeasti: "joksi ihmiset -sanovat erästä tuntematonta nuorukaista, ja teloittaneet hänet. Se -on saattanut heimot hirveään kiihkoon; tuhansittain he kaikkialla -tarttuvat aseisiin, ja nyt he ovat tulossa tänne kostamaan." - -"Hm, se on hyvä, me voimme tarvita heimolaisiamme. Hyvin hyvä. Nyt -puhallamme koko hallituspuolueen pois yhdellä henkäyksellä. Onni -suosii minua. Me kostamme Jungunan pojan kuoleman." - -Chamulpo päästi sanantuojan menemään, käskien hänen levähtää, ja -toimitti sitten kolme ratsumiestään matkalle pikalähetteinä: yhden -viemään viestiä Sarmientolle; toisen hankkimaan lisätietoja mayain -lähenemisestä, ilmoittamaan heidän päällikölleen, missä Sarmienton -joukot olivat sekä missä hän itse oli tavattavissa, ja myös hänen -nimessään lausumaan heidät liittolaisina tervetulleiksi; kolmannen -ottamaan selkoa hallituksen joukkojen asemasta. - -Lähetit kiitivät matkaan. - -Kiiluvin silmin Chamulpo nyt käveli edestakaisin parvekkeellaan. - -"Vihdoinkin toteutuu, mitä niin kauan olen tavoitellut. Mayat tulevat -minun avukseni, vasten tahtoaankin he palvelevat minun etuani. -Taistelematta he eivät käänny täältä takaisin. Nyt on vain saatava -mahdollisimman suuri hyöty heidän väliintulostaan, kiinnitettävä -heidät lujasti puolelleni. Jos minulla on vuoriheimot takanani, voin -kyllä hyvin hoitaa Sarmienton, tuon kurjan zambon, joka julkenee olla -olevinaan caballero. Abrahan!" - -Vanha neekeri tuli näkyviin. - -"Hevoseni ja vartijani, me lähdemme ratsastamaan." - -Kohta sen jälkeen hän ratsasti pois viidenkymmenen ratsumiehen, -neekerin ja muutamien palvelijain saattamana. - -Pohjoisesta tulleet uutiset olivat tosia. Mayain kesken kulovalkean -tavoin levinneen sanoman, että Hualpa, Jungunan poika, oli -vangittu ja surmattu, otti koko pohjoinen maya-väestö vastaan -vihasta huutaen. He olivat kaikki aseistettuja, Aranan toimesta, -ja harjaantuneina sodankäynnissä Meksikoa vastaan he olivat hyvin -järjestetyt pataljooniin ja eskadrooniin. Muutamassa päivässä riensi -kahdeksantuhatta oivaa soturia etelää kohti kostamaan kuninkaitten -jälkeläisten kuolemaa. - -Arana, joka ei tahtonut eikä voinut uskoa, että Pablo olisi -kohottanut kätensä Lermaa vastaan, oli voimaton hillitsemään myrskyä. -Hänen täytyi antautua sen vietäväksi voidakseen torjua vielä -suurempaa tuhoa. Pyörretuulen tavoin tempasi kansan raju kiihko -hänet mukaansa; hän saattoi vain ohjata, ei enää pysäyttää. Arpa oli -heitetty vierimään. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU. - -Kotiin paluu. - - -Ensimmäisten päivänsäteiden valaistessa Onnettomuuden taloa Pablo -ja Tenanga nousivat levolta; molemmat astuivat ulos tähystämään, -uhkasiko vaara miltään taholta. Kaikki oli hiljaista aamuauringon -valossa, vuoristo mahtavassa yksinäisyydessään. - -Tenanga viritti tulen, sillä korkealla paikalla ilma oli kylmähkö, ja -toi ruokavarat esille. Vettä saatiin läheisestä lähteestä. Onneksi -heillä oli vielä suklaapalojakin tarjottavana señoritalle. - -Heidän kärsivällisesti odotellessaan Marian heräämistä sanoi Pablo: -"Meidän täytyy ensiksi koettaa saada takaisin hevosemme ja sitten -pyrkiä johonkin kylään, missä voimme hankkia Marialle muulin ja -vaatteita." - -"Minusta olisi paras pyrkiä San Martinon kylään, jossa sinut -tunnetaan, herra." - -"Hyvä. Sieltä toivon saavani sanan don Antoniolle, niin että donna -Maria hänen välityksellään jälleen pääsee palaamaan omaistensa luo." - -"Ja mihin ryhdyt, herra, kun donna Maria on sinne palannut?" - -"Minun elämäni on äkisti ohjautunut toisille urille, Tenanga, ja minä -tarvitsen rauhaa löytääkseni jälleen oman itseni." - -"Etkö aio ottaa osaa taisteluun? Kaikki mayat seuraavat sinua." - -"Viisas ystävämme kenraali Arana neuvoi, että me mayat emme -sekaantuisi sotaan. Ilman häntä en aio tehdä mitään; minä olen -liian nuori ja kokematon voidakseni tässä päättää. Ei, Tenanga, -jos syntyperäni on asettanut minut johtajaksi kansalleni, jonka -rakkauteen yksin minun valtani perustuu, tahdon käyttää tätä valtaa -kansani kohottamiseksi. Kaksi seikkaa on syvästi painunut mieleeni: -hirveä verinen taikausko, niinkuin se vielä heräsi eloon vanhan -temppelin luona -- kammottavaa --", lisäsi hän, "ja tuon muukalaisen -oppineen sana, hänen, joka matkusti täällä raunioitamme tutkimassa, -että jos me tahdomme päästä valkoihoisten vertaisiksi, meidän myös -täytyy saavuttaa heidät tiedoissa, sivistyksessä ja ahkeruudessa. -Minä olen saanut espanjalaisen caballeron kasvatuksen ja sivistyksen, -minä vedän valkoihoisille vertoja, minulla oli kelpo opettaja ja -hänellä tarkkaavainen oppilas; ja kuitenkin, Tenanga, millaisia -nöyryytyksiä minä saan kärsiä ihonvärini tähden! Meidän täytyy -pakottaa valkoihoiset katsomaan ja tunnustamaan meidät vertaisikseen." - -"Sinä olet kuningas, kutsu mayat ja kurita valkoisia, silloin he -lankeavat edessäsi maahan", sanoi Tenanga innokkaasti. - -"Ei, ystäväni, sitä en tarkoittanut", vastasi Pablo hymyillen, -"meidän täytyy pakottaa heidät pitämään meitä arvossa omaksumalla se, -mikä tekee heidät meitä ylemmiksi". - -"Sinä olet mayain kuningas, sinä olet kaikkia ylempi." - -"Vain vuori-mayain silmissä, valitettavasti. Heidän rakkautensa -hallitsijainsa sukua kohtaan tekee sydämelle hyvää, mutta sillä ei -ole suurta valtiollista merkitystä." - -"En ymmärrä kaikkea, mitä sanot, herra; mutta sinä olet oikeassa: -valkoihoiset ovat viisaampia kuin me ja sen vuoksi myös mahtavampia." - -"Sen tähden meidän täytyy tulla yhtä viisaiksi kuin he." - -"Hyvää huomenta, Pablo ja Tenanga", kuului Marian vieno ääni, ja hän -astui vanhaan ponchoon kietoutuneena nuorukaisten luo. - -"Oi, sinä olet jo iloinen, Mariquita?" - -"Joko? Oi, minä olen nukkunut kauan, ensi kerran pitkiin aikoihin -oikein levännyt, olen kuin uudesti syntynyt. Olen jo käynyt lähteellä -peseytymässä ja pukeutunut aamupukuuni", sanoi hän hymy silmin -viitaten vaippaan, joka kietoi hänen hentoa, palelevaa vartaloaan. - -Rauhaisasta yölevostaan huolimatta hän näytti kuitenkin hyvin -kalpealta ja rasittuneelta. - -"Istu aterioimaan, mitä meillä on, sitten lähdemme matkaan." - -"Niin, niin, Pablo, kuinka minä ikävöin äidin luo!" - -Tenanga nousi kunnioittavasti paikaltaan, ja Maria istui Pablon -viereen, söi suklaan ja maissileipää ja joi vettä, jota Tenanga -toi banaaninlehdellä. Aterioituaan he astuivat ulos raunioista ja -pyrkivät pitkin laakson reunaa siihen paikkaan, mistä nuorukaiset -olivat nousseet vuorille. - -Ennenkuin he astuivat vuorensolaan, joka oli sulkeva vanhan -maya-linnan heidän näkyvistään, kääntyi Pablo vielä kerran: "Jos -nimesi tähän asti on ollut Onnettomuuden talo, niin olet täst'edes -Onnen talo: sinä annoit sisareni takaisin." - -Sitten alkoi vaikea laskeutuminen sateiden kovertamaa uomaa myöten, -jossa molemmat nuorukaiset voimakkain käsivarsin auttoivat nuorta -saatettavaansa. Päästyään kalliopengermälle he levähtivät kotvan ja -alkoivat taas laskeutua. - -Vihdoin he, Marian vielä liiaksi rasittumatta, pääsivät laaksoon, -jonka kallioluolassa molemmat mayat olivat levähtäneet ja jonne -heidän hevosensa olivat jääneet. - -Kuljettuaan kotvan aikaa laaksossa, jossa jo kuumuus alkoi vaivata, -pani Pablo käden suulleen ja päästi kimeän, kauas kuuluvan -vihellyksen. - -Tuokion kuluttua hän vihelsi vielä toistamiseen. - -Korskuna, iloinen hirnunta, nopea kaviontöminä oli vastauksena, ja -kimo nelisti heitä kohti. - -"Oi Pablo, sehän on sinun Prestosi, voi, kuinka hyvä!" - -Kimo ehti luo, painoi tuttavallisesti päänsä Pablon olkapäähän ja oli -mielissään isäntänsä silittelystä. - -"Tiesinhän sen, Presto, ettet juoksisi minulta karkuun." - -Mariakin silitti ratsua. - -"Kas niin, nyt voimme nostaa sinut pian satulaan, Mariquita." - -He kulkivat verkalleen eteenpäin, ja kimo seurasi kuin uskollinen -koira. - -Hetkisen kuluttua he huomasivat myös Tenangan ratsun rauhallisesti -herkuttelevan heinikossa. - -Suopungillaan Tenanga sai sen pian ulottuvilleen. - -He löysivät luolan, jossa olivat yöpyneet, ja suitset ja satulat -siellä koskemattomina. - -Marian tähden, jota vaikea tie oli kovin jo rasittanut, levähdettiin -kauan, ja Pablo satuloi kimon hänelle. - -Tenangalle, joka jo istui ratsullaan, hän sanoi: "Ratsasta edellä -ja pidä silmällä sotilaspartioita, en mielelläni tahtoisi kohdata -kapinallisia; me tulemme hitaasti jäljessä. Jos tapaat hallituksen -joukkoja, niin ilmoita, että kenraali de Lerman tyttärentytär -tarvitsee heidän suojelustaan." - -Azualin poika kiidätti pois. - -"Voitko hyvin, Mariquita?" - -"Aivan hyvin, Pablo, nyt, kun olen luonasi. Olen vain hiukan vielä -uupunut, mutta se menee ohi." - -Pablo heitti pyssyn olalleen ja tarttui kimon suitsiin. - -"Me menemme nyt johonkin kylään, missä minut tunnetaan; toivottavasti -voivat siellä asuvat valkoihoiset antaa sinulle vaatteita." - -"Niinkuin tahdot, rakas Pablo." - -Nuorukainen talutti ratsua varovasti, mutta ripeästi eteenpäin, tuon -tuostakin katsahtaen taakseen ja nyökäyttäen päätään Mariquitalle, -joka aina vastasi siihen herttaisesti hymyillen. - -Siten hän oli taluttanut kimoa pitkän taipaleen, ja he olivat juuri -siirtymässä pois vuoristosta, kun Tenanga palasi. - -"Mitä nyt?" - -"Kapinallisten väkeä on vastassa, herra, myöskin San Martino on -heidän vallassaan." - -"Siis olisi meiltä tukittu tie hallituksen joukkojen leiriin. Paha -juttu." - -"Minä huomasin ratsastaessani suuren kartanon, herra." - -"Menemme sinne, jotta donna Maria saisi siellä apua." - -Tenanga ratsasti muutamia satoja askelia edellä, ja Pablo ohjasi -hevosen niittyjen ja pikku metsikköjen poikki, kunnes he saapuivat -tielle, joka kulki viljelysmaiden keskitse. Pian he näkivät komean -herraskartanon, jonka ympärillä oli ulkorakennuksia. - -Lähemmäksi tultua Pablo antoi Tenangan ja Marian pysähtyä ja meni -itse talon parveketta kohti, jossa joku herra lepäili keinuverkossa. -Hän kohotti päätään Pablon lähestyessä. - -Pablo tervehti ja kysyi: "Onko minulla kunnia puhutella tämän talon -isäntää?" - -"Kuka sinä olet sitten, ruskea nulikka, että minua uskallat -puhutella?" kuului keinusta tuikea ääni. - -Välittämättä äänensävystä Pablo vastasi: "Tulen pyytämään -vieraanvaraisuutta eräälle señoritalle, joka on uskottu huostaani." - -"Sepä on todellakin uskomatonta röyhkeyttä", virkkoi terävä naisääni, -ja nyt vasta Pablo huomasi lihavan naisen, joka istui keinutuolissa, -"nuo intiaaniroistot käyvät päivä päivältä yhä hävyttömämmiksi. Mene -vertaistesi luo, poika, tuolla pihan takana ovat työläisasunnot." - -Pablon ulkoasu näytti kyllä jotenkin rosvomaiselta, eikä hän sitä -salannut itseltään; hän ei ollut suotta retkeillyt vuoristossa, -yöpynyt taivasalla, ollut taistelussa; hän vastasi sen vuoksi -kohteliaasti: "Vaikka en ole mikään työläinen, señora, voisin -kuitenkin tyytyä yösijaan siellä, jos herrastalo on minulta suljettu. -Mutta señorita d'Irala odottaa tuolla." - -"_Caramba_, mitä tuo intiaani lörpöttelee!" huusi herraskartanon -isäntä, "herrastalo minulta suljettu! Jopa nyt jotakin! Kuka sinä -sitten olet, sinä cochino?" - -Pablo, joka ei ollut tottunut sellaiseen kohteluun, sanoi ylpeästi: -"Ainakin kohteliaampi mies kuin tämän talon isäntä." - -"Roisto sinä olet!" karjui kartanonomistaja. - -"Ruoskita hänet ja naikkonen, joka odottaa tuolla. Mahtaa olla kaunis -señorita", kuului jälleen señoran terävä ääni. - -Jo läheni talosta muutamia palvelijoita, jotka isäntäväen äänekäs -kiihko houkutteli paikalle. - -"Ellet nyt suori tiehesi, sinä punainen heittiö, niin ruoskitan sinut -pois, ymmärrätkö?" - -Pablo käänsi ylenkatseellisesti selkänsä. - -"Punanahkahan on aseistettu. Ottakaa häneltä pyssy pois." - -Pablo, jonka viha oli noussut tällaisesta kohtelusta, otti nopeasti -aseen olaltaan ja sanoi katsein, jonka uhka sai palvelijat -peräytymään: "Se maksaisi verta, señor." - -Jo karahutti luo Tenangakin ase kädessään nähtyään, kuinka Pablo -tarttui pyssyyn. - -_"Caracho!"_ karjui kartanonomistaja taas keinuverkostaan. - -"Anna olla, Felipe", sanoi hänen rakas puolisonsa, "tähän aikaan -kuljeksii niin paljon värillistä roskaväkeä ase kädessä ympäri maata, -että saamme olla iloisia, kun emme joudu tekemisiin heidän kanssaan. -Menköön menojaan!" - -Sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena tästä kohtelusta, joka koski -vain hänen ihonväriään, sillä valkoihoista työläistään ei mies olisi -siten kohdellut, Pablo palasi Marian luo, joka otti hänet vastaan -pelokkain katsein. - -"Eivätkö he kohdelleet sinua ystävällisesti, Pablo?" - -"Eivät ainakaan vieraanvaraisesti", vastasi Pablo katkerasti -hymyillen, "tule sisko, meidän täytyy kulkea edelleen". - -He ratsastivat tietä, joka vei itään päin, vainioiden ja lehtojen -välitse. Vainioilla ei näkynyt ihmisiä, eikä ketään tullut heitä -vastaan. - -"Jospa vain voisin hankkia sinulle muulin, Mariquita, jotta -pääsisimme kulkemaan nopeammin." - -Mennessään tietä reunustavan metsikön läpi he kohtasivat muutamia -ratsastajia, jotka näyttivät saattavan kahta naista. - -"Pois tieltä punaiset hylkiöt!" huusi heille muuan ratsastajista. - -"Seis, Fernando, sehän on valkoihoinen tyttö, jota tuo peoni -kuljettaa", sanoi toinen. - -"Näyttää olevan omituista seuraa", mutisi ensimmäinen vastaan. - -Silloin ratsasti Maria molempien naisten luo ja sanoi: "Jumalan -rakkauden tähden, señorat, armahtakaa minua, tyttöraukkaa." - -"Kuka te olette, kuinka olette joutunut kulkemaan moisessa seurassa?" - -"Minä olen señorita d'Irala, don Antonion tytär, señora." - -Lapsellinen herttaisuus, joka väreili Marian kasvoilla, ei voinut -olla vaikuttamatta naisten mieliin. - -"Señorita d'Irala? Tunnen sen nimen. Tällaisessa tilassa. Minne te -aiotte?" - -"Minä etsin isääni, joka on conden sotajoukossa." - -"Niin, se ei vielä selitä sitä tilaa, jossa teidät tapaan." - -"Pahat ihmiset ryöstivät minut del Rocasta, ja Pablo on minut -pelastanut." - -"Omituista", sanoi eräs ratsastajista. "Kuinka asian laita on, -poika?" hän kysyi Pablolta. - -"Juuri niinkuin señorita sanoo", vastasi tämä kuivasti. - -"Minä tunnen don Antonio d'Iralan", sanoi toinen taas, "hänellä on -kyllä tytär". - -"Minä otan hänet mukaani", sanoi vanhempi naisista sille herralle, -joka oli ensiksi puhunut ja joka luultavasti oli hänen miehensä, "hän -näyttää kuitenkin olevan hyvää sukua". - -"Minusta nähden", murisi mies äreästi. "Ota vain, ja laittautukaa -tiehenne, ruskeat junkkarit, señorita lähtee meidän kanssamme." - -"Mutta en ilman Pabloa", sanoi Maria hädissään, "hän on minun -veljeni". - -"Anna joukkion mennä menojaan, Juana, sekä señoritan että hänen -Pablonsa, niistä on vain harmia, varsinkin näinä aikoina. Petkuttajia -he ovat eikä muuta. Tule." - -He ratsastivat edelleen; naiset loivat kuitenkin Mariaan osaaottavan -silmäyksen. Maria näytti hyvin alakuloiselta ja Pablo hyvin synkältä. - -"He eivät olleet hyviä ihmisiä. Saata minua edelleen, veljeni." He -jatkoivat matkaansa, yhä tarkasti varoen sotilasjoukkueita. - -Pablo oli yömajasta huolissaan, sillä hennon tytön yöpyminen -taivasalle näytti hänestä kovin vaaralliselta. Kun he illansuussa -taas näkivät erään herraskartanon, meni Pablo katkerista -kokemuksistaan huolimatta suoraan sinne. - -Hän tapasi tilanomistajan vaimoineen ja lapsineen parvekkeella ja -astui hattu kädessä heidän luokseen. - -"Mitä tahdot, intiaani?" - -"Pyydän yösijaa señorita d'Iralalle." - -"Señorita d'Irala", toisti hämmästyneenä nuorenpuoleinen señora, "ei -suinkaan don Antonion tytär?" - -"Kyllä, don Antonion tytär." - -"Miten señorita on tänne joutunut?" - -"Se on pitkä ja surullinen tarina, señora, donna Maria kertokoon sen -itse." - -"Missä hän on? Minä näin hänet lapsena del Rocassa, hänet ja tuon -pienen ruskean pojan, jotka don Antonio pelasti meren sylistä." - -Hän kääntyi miehensä puoleen. "Oi, Ricardo, anna hänen heti tulla -sisään; donna Inez ja minä olemme jo vuosikausia olleet tuttavia." - -"Tuo señorita tänne, poika", sanoi herra Pablolle. - -Pablo viittasi Marialle. - -Señor ja señora Avila olivat sekä kummastuneet että kauhuissaan -nähdessään Marian sellaisessa tilassa. Mutta kun kalpea tyttö seisoi -heidän edessään katsellen heihin rukoilevasti kyyneleisin silmin, -sanoi señora Avila syvästi liikuttuneena: "Tule tänne, lapsiraukkani. -Kuinka olet tuollaiseen tilaan joutunut?" - -Vastauksen asemesta Maria purskahti kyyneliin. - -"Tule, tule, rauhoita mielesi ja kerro sitten minulle kaikki." - -Hän kiersi käsivartensa Marian kaulaan ja vei nyyhkyttävän tytön -huoneisiinsa. - -"Mistä te sitten tulette?" kysyi tästä kaikesta kummastunut -tilanomistaja. - -"Lännestä, vuorilta." - -"Autiolta sierralta." - -"Donna Marian oli don Antonion tigrero ryöstänyt kiristääkseen -hänestä lunnaita; minä ja toverini olemme hänet vapauttaneet." - -"Oletko kenties se intiaani, joka don Antoniolla oli kodissaan?" - -"Niin olen, señor." - -"Hyvä, hyvä, että tunnet niin suurta kiintymystä ja kiitollisuutta -hyväntekijöitäsi kohtaan. Sehän on ihmeellinen juttu, sitä olen -utelias kuulemaan. Hae jostakin suojaa ja pyydä antamaan itsellesi -ruokaa; puhumme huomenna enemmän." - -Ylenkatseellisesti ja suuttumuksesta vavahtaen Pablo kääntyi pois ja -meni Tenangan luo. - -"Mihin menemme yöksi?" - -Hiukan hämmästyneenä Tenanga vastasi: "Ellemme jää tänne, niin tuolla -on kylä, siellä kai saamme yösijan." - -Pablo hypähti kimon satulaan. - -"Ratsastakaamme sinne." - -He tulivat majataloon ja pääsivät katon alle. - -"Oletteko sotamiehiä?" kysyi majatalon isäntä. - -"Emme ole. Onko sotaväkeä läheisyydessä?" - -"Onpa kyllä, tarpeeksi lähellä, ovat olleet monesti täällä, -muonavaroja hankkimassa, vievät meiltä kaikki." - -"Kapinallisiako?" - -"Mistä minä tiedän! Rosvoja ainakin", murisi isäntä harmissaan. - -Nuorukaiset saivat illallisen ja menivät sitten nukkumaan. Pablo oli -onnellinen tietäessään Marian olevan hyvässä naisellisessa suojassa. - -Aamulla hän koetti kylästä saada ostetuksi parempia vaatteita, mutta -turhaan. Kun hän nyt saatuaan Marian turviin piti ensimmäisenä -velvollisuutenaan saattaa don Antoniolle tiedon Marian pelastuksesta -ja tämän nykyisestä olinpaikasta, hän lähti Tenangan kanssa Avilan -kartanoon jättämään Marialle hyvästi ja ilmoittamaan hänelle -aikeistaan. - -Kun hän pyysi erästä palvelijoista ilmoittamaan hänet señorille tai -señoralle, mitteli tämä häntä päästä jalkoihin ja sanoi: "Intiaaneja -ei ilmoiteta, he odottavat keittiössä tai pihalla." - -Kuumana kuohahti veri Pablon sydämessä, hänen teki mieli kurittaa -palvelijaa, mutta hän hillitsi itsensä. - -Hän odotti näennäisen rauhallisena parvekkeella, kunnes señora -onneksi jo kohta ilmestyi. - -"No, mitä asiaa sinulla on tänne?" kysyi señora hänet huomattuaan. - -"Tahdon heittää hyvästi donna Marialle." - -"Hän on sairaana, kuumeessa, olen juuri lähettänyt hakemaan lääkäriä, -mutta sanon kyllä hänelle, että olet ollut täällä." - -Pablo kätki suuttumuksensa tuosta sinuttelusta, joka niinikään koski -vain hänen ihonväriään, kohteliaaseen esiintymiseen ja vastasi: -"Pelkään, että donna Marian mieltä pahoittaisi, jos poistuisin -heittämättä hänelle hyvästi." - -"Mieltä pahoittaisi?" - -Oli jotakin loukkaavaa äänensävyssä, jolla talon rouva toisti nämä -sanat. - -"Niin, lapsesta saakka olemme olleet leikkitovereita ja ystäviä. -Kenties señora kuitenkin sallii kysyä donna Marian mieltä?" - -Señora lähetti palvelijattaren kysymään señoritalta, tahtoiko ja -voiko tämä nähdä intiaania. - -Palvelijatar palasi pian ja sanoi: "Señorita on iloinen don Pablon -tulosta." - -Señoran viittauksesta hän johti sitten Pablon sisähuoneisiin, missä -tämä tapasi Marian sohvalla lepäämässä vaipoilla peitettynä. - -"Minä olen oikein sairas, Pablo", hän sanoi ojentaen tälle kätensä -heikosti hymyillen. - -Pablo tarttui siihen ja tunnusteli valtimoa. Marialla oli kuume, -mutta ei sentään korkea. - -"Se on hyvin ymmärrettävissä, Mariquita. Mielenliikutukset ja -ponnistukset olivat sinulle liian vaikeita, mutta sinä voimistut pian -jälleen." - -"Minä toivon niin. Sinä aiot lähteä pois, rakas Pablo?" - -"Niin, Mariquita, tahdon ilmoittaa niin pian kuin voin don Antoniolle -ja donna Inezille, että heidän ei enää tarvitse itkeä lapsensa -menetystä." - -"Niin, Pablo, tee se, he ilostuvat siitä, ja sitten tule takaisin -minua noutamaan, niin palaamme yhdessä del Rocaan." - -Pablo hymyili hänelle vastaamatta. - -"Vie vanhemmilleni paljon terveisiä ja sano heille, että señora Avila -on ollut hyvin hyvä minulle. Tervehdi myös rakasta vanhaa isoisää; -saat nähdä, mikä kelpo vanhus hän on." - -"Varmaan." Nytkään Pablo ei tahtonut hänelle sanoa, että vanhus -kaiken todennäköisyyden mukaan ei enää ollut elävien ilmoilla. - -"Donna Maria ei saa itseään liiaksi rasittaa", sanoi señora, joka oli -tullut huoneeseen, luoden Pabloon katseen, joka näytti kysyvän: "Etkö -huomaa sopivaksi poistua?" - -Pablo ojensi Marialle kätensä: "Siis olkoon onni kanssasi, Mariquita; -toivon, että pian olet vanhempiesi luona." - -"Jumala johtakoon tietäsi, rakas Pablo, varo pahoja ihmisiä, ja tule -pian takaisin." - -Pablo nyökäytti vielä päätään hänelle, kumarsi kylmän kohteliaasti -talon rouvalle ja astui ulos huoneesta. Parvekkeella hän kohtasi -señor Avilan, jo vanhanpuoleisen, kopeakatseisen herran. - -"No, kunnon ruskea poikaseni, oletko sanonut hyvästi -valtiattarellesi?" - -"Ystävälleni, señor, olen kyllä." - -Tilanomistaja katsoi häneen hyvin ihmeissään ja sanoi sitten -istuutuen: "Voinko millään muulla olla sinulle avuksi?" - -"Olisin kiitollinen, jos voisin saada vaatteita; omani ovat -retkeillessäni joutuneet arveluttavaan kuntoon." - -"Käsken taloudenhoitajan antamaan sinulle työmiehenpuvun." Nähden -Pablon oudoksuvan katseen hän lisäsi vielä loukkaavasti hymyillen: -"Caballeronpukuja minulla ei ole punaihoisille. Kas tuossa, pistä -tuo puoli unssia taskuusi, poika", ja hän heitti kultarahan Pablon -jalkojen eteen. - -Ottaen ylpeimmän ryhtinsä Pablo sanoi: "En tiedä, mikä saa señor -Avilan minua näin kohtelemaan. Kun teidän esi-isänne vielä olivat -maantierosvoja ja varastelivat köyhiltä intiaaneilta, hallitsivat -minun esi-isäni kuninkaina tässä maassa." - -Hän käänsi selkänsä tilanomistajalle, joka istui ikäänkuin -kivettyneenä, ja meni ratsunsa luo, jota Tenanga piteli lähettyvillä. - -"No, varrohan, poika, jos ei olisi tuota sairasta tyttöä, niin -antaisin parkita nahkasi, niin että sen muistoksi lankeaisit -polvillesi joka ainoan caballeron edessä. Moista julkeutta en ole -vielä ikinä kohdannut." - -Jäytävän vihan vallassa Pablo ratsasti ääneti pois. Oli ollut liian -monta nöyryytystä lyhyellä aikaa. - -Hän sulki vihan sydämeensä. "Teen velvollisuuteni Mariaa ja don -Antoniota kohtaan", hän ajatteli, "ja sitten kartan valkoihoisten -ylpeätä sukua. He kohtelevat meitä kuin elukoita." - -Pyrkiessään hallituksen joukkojen päämajaa kohti molemmat nuorukaiset -saivat käyttää kaiken oveluutensa välttääkseen kapinallisten -partiojoukkueita. Se onnistui heille; kolmannen päivän iltana he -lähestyivät hallituksen joukkojen etuvartioita. - -Onneksi osui vartioiden joukossa olemaan mies, joka oli ollut don -Antonion väessä silloin, kun Pablo taisteli hänen rinnallaan. - -"Ah, sinäkö se olet, kelpo intiaani?" sanoi sotilas iloisena, "aiotko -pestautua joukkoomme? Sinusta saamme oivan soturin." - -"Minä etsin don Antoniota, señor, tuon hänelle tärkeitä sanomia." - -"Sitten satuit pahaan aikaan. Kapteeni ei ole leirissä, hän on -ratsastanut señoraansa vastaan. Mutta jos sinulla on tärkeitä -sanomia, annan saattaa sinut päämajaan; siellä voit ilmoittaa -uutisesi kenraali Callegolle tai itse condelle." - -Pablo toisti hämmästyneenä: "Condelle? Hän siis elää?" - -"Jumalan kiitos, yhtä reippaana kuin ennen. Sen konnan luoti oli vain -hipaissut häntä, kuten iloksemme kuulimme retkeltä palattuamme. Kuuma -kahakka silloin vai mitä?" - -"Saattakaa siis minut sinne, häntä ilahduttavat uutiseni yhtä paljon -kuin don Antoniota." - -Pablo ja Tenanga vietiin lähellä olevan herraskartanon -päärakennukseen, jossa kenraali asui. - -Joukkoja majaili kaikkialla, itse pihassakin vilisi kaikkien -aselajien sotilaita. - -Saattomies jätti Pablon päivystäjäkersantille virkkaen muutaman -suositussanan hänen uljuudestaan, ja kersantti vei hänet Lerman -adjutantin huoneeseen. - -"Mitä asiaa sinulla on, poika?" kysyi adjutantti. - -"Yksityinen tiedonanto hänen ylhäisyydelleen." - -"Hänen ylhäisyytensä puheille ei voi nyt päästä; etkö voi sitä -ilmoittaa minulle?" - -Hyvin pahoillaan siitä, ettei ollut tavannut don Antoniota, ja -loukkautuneena tällaisesta vastaanotosta, jonka hän don Antonion -peitsimiehille antamansa avun vuoksi oli kuvitellut aivan -toisenlaiseksi, Pablo päätti suorittaa asiansa nopeasti. - -"Minä tuon hänen ylhäisyydelleen tiedon, että hänen lapsenlapsensa, -señor d'Iralan ottotytär, on pelastunut rosvojen käsistä minun -avullani ja on tällä haavaa Padiadon kartanossa, lähellä San Urbanon -kylää, señor Avilan suojassa." - -"Oh", sanoi adjutantti, "se on suuresti ilahduttava hänen -ylhäisyyttään, vien tämän sanoman hänelle sotaneuvotteluun. Oletko -muuten nähnyt vihollisia?" - -"En, olen välttänyt heidän partiojoukkojaan." - -"Odota täällä, palaan heti." - -Adjutantti meni, ja Pablo jäi upseerien ja lähettien joukkoon. Eräs -upseereista taputti häntä hyvänsävyisesti olkapäälle ja kysyi: "Etkö -ota pestiä, poika?" - -"Pyydän, ettette koske minuun, señor", kuului Pablon vastaus. - -"Oh!" nauroi upseeri. "Punainen hidalgo. Pyydän tuhannesti anteeksi, -teidän armonne." - -Ylt'ympäri naurettiin. - -Pablon oli vaikea hillitä vimmaansa tästä pilkanteosta; hänen -silmänsä hehkuivat kuin hiilet. - -Adjutantti tuli takaisin. - -"Hänen ylhäisyytensä kiittää sinua paljon, poikaseni, mutta hän oli -jo señor d'Avilalta saanut tiedon, että hänen lapsenlapsensa oli -siellä. Hänen ylhäisyytensä ei ole laiminlyövä ilmaista sinulle -omakohtaisesti kiitostaan. Minulta saat aluksi nämä pari pesoa." - -Hän tahtoi tyrkyttää Pablolle muutamia rahakolikoita. - -"En ole mikään palvelija, señora", sanoi Pablo kohottaen päätään. - -"Hm", jatkoi upseeri hiukan hämillään, "vai ollaan niin ylpeitä?" - -"Niin, se on kanelinkarvainen caballero, don José", sanoi upseeri, -joka äsken oli taputtanut Pabloa olkapäälle, "häntä on kohdeltava -säädyllisesti", ja taas kaikki nauroivat ympärillä. "Meidän täytyy -tottua pitämään arvossa punaisiakin caballeroja." - -Pablo kysyi synkkänä: "Voinko nyt poistua, señor?" - -"Sinä jäät hänen ylhäisyytensä käytettäväksi", sanoi adjutantti -karkeasti, "odota ulkona, kunnes sinut kutsutaan". - -Pablo lähti huoneesta. - -Jos hän tällä hetkellä olisi voinut tuhota kaikki valkoihoiset, olisi -hän riemuiten sen tehnyt, niin suuri oli hänen vihansa. - -Hämärä oli jo tullut, hän sai etsiä kotvasen, ennenkuin tapasi -Tenangan. - -"Meidän täytyy lähteä. Tenanga, voitko saattaa minut pois leiristä?" - -"Se voi käydä vaikeaksi, kaikkialla on aseistettuja vartijoita." - -"Ampukoot minut; ennemmin kuolleena kuin noiden tyhmyrien pilkkana." - -He ratsastivat ulos pihasta kenenkään estämättä. Huomaamatta he -lähestyivät leirin reunaa. Pablo ja etenkin Tenanga oli Pabloa -odotellessaan nähnyt, kuinka huolellisesti vartioketjut oli -sijoitettu ja että oli vaikea päästä lävitse kiinni joutumatta. - -Mutta Pablon halu poistua leiristä oli niin kiihkeä, ettei hän -kammonnut mitään vaaraa. Myöskin hän pelkäsi todella, että hänet -pantaisiin sotamieheksi johonkin rykmenttiin. - -He olivat hitaasti ratsastaen jo tulleet vartioketjulle. - -Tenangan ehdotuksesta he poikkesivat pienen metsikön taakse -odottaakseen siellä tilaisuutta päästä vartijain välitse. - -Siellä vaaniessaan he kuulivat läheltä vartijan huudon, joka ei -kuitenkaan koskenut heitä: - -"Ken siellä?" - -"Ystävä." - -"Minne?" - -"Ulos leiristä; palvelustoimi." - -"Tunnussana." - -"Campeador!" erotti Pablo selvästi, vaikka se sanottiinkin -hiljaisella äänellä. - -"Saatte mennä!" - -Pysähdytetty ratsasti edelleen. - -"Oi, tule, Tenanga, nyt lähdemme leiristä samalta kohtaa, mistä -tulimmekin, nyt minä tiedän sanan." - -"Ken siellä?" kajahti heitä vastaan. - -"Ystäviä." - -"Onko teillä tunnussana?" - -Pablo kuiskasi hänelle: _"Campeador!"_ - -"Kaikki hyvin; ratsastakaa!" - -He eivät vielä olleet ehtineet kauaksi, kun kuulivat sivultaan -kiitävää kavionkopsetta, vartijain kaikuvan huudon, laukauksia, ja -varjon tavoin he näkivät pystyyn karkaavan hevosen, jonka selästä -ratsastaja suistui maahan. He pysähtyivät. - -Pablo ratsasti luo ja näki satulasta kumartuen Mendezin vääristyneet -kasvot. - -"Oh, tekö se olette", hän sanoi kylmäverisesti, "onko oikeus teidät -saavuttanut?" - -He ratsastivat edelleen vartijain lähestyessä kaatunutta. - -"Hän on saanut palkkansa", kuului eräs heistä virkkavan. - -Nuorukaiset kannustivat hevosiaan etsiäkseen suojaa etäällä leiristä. - - * * * * * - -Sillä aikaa kuin Pablo ja Tenanga poistuivat leiristä, vallitsi -päämajassa suuri levottomuus. Oli saapunut onnettomuuden sanoma, joka -painoi raskaasti vaa'assa. Kazike Chamulpo oli mennyt Sarmienton -puolelle ja liittynyt häneen kolmentuhannen miehen sotavoimineen. Se -oli hallitukselle kova isku. - -Talon pääsalissa istui conde esikuntapäällikkönsä ja ylempien -upseeriensa kanssa neuvottelemassa, mitä nyt oli tehtävä. - -"Saattoi arvata", sanoi Lerma, "että tuo mies sopivalla hetkellä -oli menevä kapinallisten puolelle. Hän tietää meidät heikoiksi, -ja Sarmiento voi, jos pääsee voitolle, tarjota hänelle enemmän -kuin me. Takavarikkoon otetut tiluksemme antavat varoja, millä -palkita, ja minun viljelykseni Jacinton luona ovat herra Chamulpolle -hyvin tervetulleet. Mikä nyt neuvoksi? Taistelua ei enää käy -ajatteleminenkaan." - -"Chamulpon tuoma lisäapu", huomautti Callego, "antaa kapinallisille -niin suuren ylivoiman, että meidän täytyy taas asettua -puolustuskannalle. Minä olen juuri ikään antanut käskyn vetää -takaisin vasenta sivustaamme. Sarmiento on asettanut Chamulpon -rosvojoukkoineen oikealle siivelleen. Huomenna kaiketi hyökätään -meidän kimppuumme." - -"Sallimus kohtelee kovasti tätä poloista maata", sanoi Lerma. "Vaikka -mieslukumme ja asemamme riittäisikin torjumaan hyökkäyksen, on meidän -kuitenkin pakko peräytyä, muuten joudumme saarroksiin ja saamme -vihollisen selkämme taakse." - -Molempien kenraalien mielipiteeseen täytyi kokeneitten upseerien -yhtyä. - -Äkkiä astui adjutantti sisään. - -"Mikä on?" - -"Viesti pohjoisesta." - -"Pohjoisesta! Onko sielläkin levotonta? Päästäkää hänet sisään." - -Pölyinen vaquero astui huoneeseen, ruskeaksi ahavoitunut, -keski-ikäinen mies. - -"Mitä uutisia tuot?" - -"Tässä, teidän ylhäisyytenne, kirje señor Romerolta." - -Lerma avasi kirjeen ja luki: "Riennän ilmoittamaan Teidän -ylhäisyydellenne, että pohjoisten seutujen mayat kiireesti kulkevat -etelään päin. Tietämän mukaan heitä on kahdeksasta kymmeneen -tuhanteen mieheen, ja johtajana on kenraali Arana. Tämän verran -toistaiseksi. Niin pian kuin olen saanut lisätietoja, ilmoitan ne -viipymättä." - -Upseerit istuivat ääneti ja vakavina. - -"Kirje on kolmen päivän vanha", sanoi kenraali ankarasti sen tuojalle. - -"Minä ratsastin niin nopeasti kuin saatoin, teidän ylhäisyytenne, -mutta minun täytyi kiertää kapinallisten joukkoja, ja olin sittenkin -joutua heidän käsiinsä. Kazike Chamulpo on ryhtynyt sotaan ja -levittänyt joukkonsa laajalle." - -"Arana marssii siis tännepäin kahdeksantuhannen miehen voimalla? Mitä -tiedät hänestä?" - -"Mayat ovat kolmessa osastossa menneet Sierra de los Minas vuorten -yli, sen kuulin juuri lähtiessäni." - -"Siis he tulevat Tecpamin kautta sivustaamme kohti." - -Ilmoitettiin toinen sanantuoja. - -Hän toi toiselta hallitukselle uskolliselta tilanomistajalta kirjeen, -joka ilmoitti kenraali Aranan hyvin suurella miesvoimalla saapuneen -Tecpamiin ja kulkevan pikamarssissa etelää kohti. - -"Se on isänmaamme perikato, señorit", sanoi conde suruisan vakavasti. -"Mutta kun me vain nimellisesti hallitsemme noita pohjoisia heimoja -emmekä oikeastaan koskaan ole kajonneet heidän itsenäisyyteensä, -olisi niiltä saattanut odottaa ainakin puolueettomuutta, elleivät -he asetukaan hallituksen puolelle. Chamulpon on siis kuitenkin -onnistunut saada heidät liikkeelle." - -Kaikki tiesivät, että tätä vihollisvoimaa oli mahdoton vastustaa; -vuori-mayat olivat hyvien ja harjaantuneiden soturien maineessa. - -"Rohkenenko sanoa sanan, teidän ylhäisyytenne?" kysyi toinen -kirjeentuoja kunnioittavasti. - -"Puhu." - -"Mayat kuuluvat sanovan, että muka olette ottanut vangiksi heidän -nuoren kuninkaansa, ja tulevat nyt häntä pelastamaan tai kostamaan." - -"Mitä kummia!" huudahti Lerma. "Missä on se nuori mies, kapteeni", -hän kääntyi nopeasti adjutanttinsa puoleen, "minun lapsenlapseni -pelastaja, jonka uskoin teidän huostaanne?" - -"Menen heti katsomaan, teidän ylhäisyytenne." Upseeri meni. - -"Meillähän on noiden mayain kuningas täällä luonamme, señorit", -sanoi Lerma ilostuneena, "ruskea nuorukainen, jonka Antonio d'Irala -on kasvattanut yhdessä tyttärentyttäreni kanssa. Taivaan kiitos! -Jos nuorukainen todella on sellainen, kuin olen kuullut sanottavan, -voimme kenties vielä torjua tämän vaaran. Minäkö ottanut hänet -vangiksi? Ah, se voi johtua vain siitä, että hänet oli otettu kiinni -erehdyksestä; luultiin hänen väijyneen minun henkeäni. Pyydän teitä, -señorit", sanoi hän vakavasti upseereille, "kohdelkaamme häntä -suurella kunnioituksella. Isänmaan kohtalo on tällä hetkellä tämän -nuoren miehen kädessä. Pohjoiset mayat ovat järkkymättömän uskollisia -kuninkaittensa jälkeläiselle." - -Adjutantti tuli hyvin hämmästyneenä takaisin. "Teidän ylhäisyytenne, -nuorta miestä ei löydy mistään", hän sanoi, "hän on kaikesta päättäen -poistunut leiristä". - -"Ettekö sanonut hänelle, että minä sotaneuvottelun jälkeen halusin -kiittää häntä lapsenlapseni sankarillisesta pelastamisesta?" - -"Kyllä, teidän ylhäisyytenne." - -"Ja kuitenkin --? Minä toivon, etteivät upseerini loukkaavalla -ylimielisyydellä ole nuorta miestä karkoittaneet!" sanoi Lerma hyvin -vakavasti, "se saattaisi koitua tuhoksi Guatemalan asialle". - -Sana näytti sattuvan adjutanttiin, ja tämä vaikeni. - -Huomauttaen, että täytyi odottaa lisää tietoja mayain asemasta, -ennenkuin voitiin tehdä mitään päätöstä, Lerma lopetti neuvottelun. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU. - -Mayain kuningas, - - -Pablo ja Tenanga olivat löytäneet yösuojakseen vanhan vajan. - -Päivän sarastaessa he neuvottelivat, mihin päin kääntyä. - -"Sinä tunnet maan, Tenanga, vie minut pohjoiseen." - -Häntä kohdanneen pilkallisen halveksumisen herättämä viha oli -ylpeässä nuorukaisessa entistä kiihkeämpi, ja hän tahtoi päästä pois -koko tästä osasta maata. - -Koska he eivät tietäneet, missä kapinallisten joukot olivat, täytyi -heidän varoa niitä huolellisesti ja etsiä yksinäisiä teitä. - -Heidän ratsastaessaan erään metsän läpi huonosti raivattua polkua -ilmestyi heidän eteensä parvi aseistettuja ratsumiehiä. Kun he -aikoivat kääntyä takaisin, he kohtasivat rosvomaisen näköistä -jalkaväkeä. Pakenemista ei voinut ajatellakaan. He pysyivät sen -vuoksi rauhallisina ja antoivat sotilaiden tulla lähemmäksi. Se oli -sekalaista joukkoa: neekereitä, mulatteja, mestitsejä ja näiden -joukossa muutamia valkoihoisiakin. - -Jättiläismäinen neekeri ratsasti etunenässä, hän tarkasti molempia -nuorukaisia ja sanoi: - -"Mitä miehiä te olette, vakoojia, häh?" - -"Me olemme rauhallista väkeä, señor, ja olemme matkalla kotiimme -pohjoiseen." - -"Niinkö", irvisti neekeri, "ollaksenne rauhallista väkeä olette aika -hyvissä aseissa, totta vie. Me voimme teitä käyttää, pojat. Ottakaa -heiltä aseet ja hevoset", hän jatkoi kääntyen tovereihinsa, "sitokaa -heidät ja ottakaa mukaan". - -Jo käytiin käskyä täyttämään, kun Tenanga, joka vaanivan pantterin -tavoin hevosensa selässä oli tähyillyt ympärilleen, äkkiä päästi -kaikuvan huudon: - -"Hualpa täällä, mayain kotka!" - -Silloin kahahti kaikissa pensaissa. Villejä, ruskeita olentoja -ilmestyi, ja viisikymmentä pyssyä tähtäsi uhkaavasti ratsastajiin ja -jalkaväkeen. - -"Joka kohottaa kätensä, on kuoleman oma!" huusi voimakas ääni -espanjankielellä. - -"Tänne, kuningas, soturiesi luo! Näkymättömille kiitos, että vielä -elät!" - -Se oli tapahtunut niin yllättävästi, kapinalliset oli tämä -ylivoimaisen, hyvin aseistetun intiaanijoukon äkillinen hyökkäys niin -hämmästyttänyt ja pelästyttänyt, että he neuvottomina tuijottivat -pyssynsuita kohti. He eivät lainkaan koettaneet estää, kun Pablo -ja Tenanga nyt karahuttivat pois heidän keskeltään, pysähtyen -metsänreunaan, missä tempasivat pyssyt olaltaan. - -"Sinun soturisi, herra", sanoi Tenanga säkenöivin silmin, "mayat ovat -täällä". - -"Kiitos teille, veljet", huusi Pablo, joka iloisesti hämmästyen näki -ympärillään joukon omaa kansaansa, "te tulitte oikeaan aikaan. Olkaa -valmiit laukaisemaan." - -"Kuka sinä olet, mustanahka?" kysyi hän sitten neekeriltä, "mitä -rosvojoukkoa sinulla on kanssasi?" - -"Me olemme tasavallan sotilaita, señor; minä olen eversti San Malo." - -"Vai niin, sitten te kai palvelette señor Sarmienton tasavaltaa?" - -"Niin! Ja voi, jos meiltä ken hiuskarvankin käyristää." - -Neekeri ei näyttänyt olevan oikein rohkealla mielellä uhkaavasti -ojennettuihin kivääreihin katsoessaan. - -Pablon rinnalla seisoi vanha maya-soturi kunnioittavasti odottaen -hänen käskyjään. - -"Onko vielä muita kapinallisten joukkoja lähettyvillä?" kysyi Pablo -häneltä. - -"Ei, herra." - -"Lähtekää tiehenne", huusi Pablo neekerille, "ja varokaa toiste minua -kohtaamasta. Laskekaa heidät menemään, ystävät! Pois!" - -Kapinallisten joukko poistui kiireesti, ja Pablo näki ympärillään -noin kuusikymmentä mayaa, jotka iloisesti katsoivat häneen. - -"Sinä elät, kuningas, sinä elät, oi, näkymättömille kiitos! Meille -saapui sanoma, että valkoiset olivat vanginneet ja surmanneet sinut: -silloin me tulimme sinua kostamaan." - -"Suuriko määrä teitä on?" - -"Meitä on liikkeellä kahdeksantuhatta soturia, niistä tuhat -ratsumiestä, kenraali Arana johtaa meitä." - -Pablon hämmästys oli rajaton. Kahdeksantuhatta miestä urhoollisia -mayoja, kokonainen sotajoukko oli tullut häntä kostamaan. Nyt hän -oli mayain kuningas täydellä todella, hänellä oli valta, johon hän -saattoi nojata. - -"Missä kenraali on?" - -"Hän on jäljempänä Antiguan luona, me sekä joukko ratsastavia -keihäsmiehiä olemme edellä vihollista vakoilemassa." - -"Viekää siis minut hänen luokseen, ystävät." - -Mayat marssivat nopeasti takaisin. Heidän keskellään ratsasti Pablo. -Tenanga oli rientänyt edeltä. - -Tullessaan ulos metsästä he tapasivat kolmikymmenmiehisen -ratsujoukon, joka riemuisasti tervehti Pabloa, ja näkivät edessään -suuren kartanon, johon Pablo päätti mennä. - -Peloissaan näki talonväki intiaanien tulevan, ja vavisten lähestyi -tilanhoitaja kysyen, mitä señorit suvaitsivat käskeä. - -"Kuka on tämän kartanon isäntä?" - -"Don Sylvio de Rosalva." - -"Onko señor kotona?" - -"Ei, hän on perheineen matkustanut pois sodan jaloista." - -"Antakaa väelle ja hevosille ruokaa, tilanhoitaja, me emme ole kauan -teille vaivaksi." - -Ratsumiehiä asetettiin vartijoiksi, ja Pablo asettui molempien -upseerien kanssa talon kuistikolle, jonne heille tuotiin nopeasti -ruokaa ja juomaa. - -Siinä Pablo kertoi mayoille vaiheensa, myöskin peitsimiesten vangiksi -joutumisensa, ja kuuli ylpeän liikuttuneena, minkä myrskyn se sanoma -oli nostanut maya-kansassa. - -Sitten hän lähetti ratsumiehen viemään kenraali Aranalle viestiä -tulostaan. Kun hänen välttämättömästi oli saatava toinen puku, hän -kutsui tilanhoitajan, jota maya-soturien rauhallinen esiintyminen oli -tyynnyttänyt. - -"Te näette, kuinka pukuni on kulunut", hän sanoi, "tahtoisin lainata -toisen isännältänne ja olen tietysti suorittava siitä korvauksen". - -"Tehkää hyvin, señor; don Sylvio on pitävä kunnianaan, että on saanut -tehdä teille pienen palveluksen. Suvaitsetteko seurata minua, señor?" - -Hän vei Pablon señor de Rosalvan runsaasti varustettuun vaatekammioon. - -Pablo valitsi kartanonherran ratsumiehenpuvun, joka kuului tälle -valtion sotaväen lancero-upseerina, vaikka hän sotatoimia karttaen -oli matkustanut pois. Puku sopi nuorukaisen solakalle vartalolle -mainiosti. Astuessaan kuvastimen eteen hän itsekin hämmästyi kuvaansa. - -Hän kiinnitti rintaansa kultaisen tähden, jota hän tähän saakka oli -kantanut kätkössä, vyötti runsaskoristeisen miekan vyölleen ja astui -sitten mayain riemuksi sotaisassa puvussa ja kuninkaitten merkillä -koristettuna kuistikolle. - -Pablo antoi lähtömerkin. Hän ratsasti peitsimiesten kanssa neliä -edellä pyssymiesten hitaasti seuratessa. He saapuivat kylään, joka -vilisi maya-sotilaita. Heti Pablon tunnettuaan vastaanottivat nämä -hänet huumaavin riemuhuudoin. - -Pablo puhutteli heitä ystävällisesti, mutta riensi edelleen -tavatakseen Aranan. Kohta kylästä lähdettyään hän tapasi kenraalin. -Upseeriensa ympäröimänä, jotka melkein kaikki kantoivat valtion -sotaväen asepukua, ja ratsuväkieskadroonan saattamana hän tuli Pabloa -vastaan. - -Ystävällinen hymy levisi Aranan vakaville kasvoille, kun hän näki -Pablon sotaisassa asussaan soreasti ratsastavan kohti kimollaan. - -"Mayain kuningas", hän mutisi, "tuo on luotu sydämiä voittamaan". - -Pablo tervehti kenraalia ja upseereja. - -"Taivaalle kiitos, poikani, että näen sinut onnellisesti jälleen. -Sinä näet, että olemme matkalla hakemaan kuningastamme takaisin." - -Hän kääntyi saattoineen. Pablo ratsasti kahden kesken hänen kanssaan -ja kertoi hänelle vaiheensa siitä lähtien, kun he olivat eronneet. - -He saapuivat kartanoon, mihin Arana oli majoittunut upseereineen, -jotka tervehtivät nuorukaista riemukkaasti. Sitten Pablo vetäytyi -huoneeseensa. - -Kenraali oli hänelle sanonut: "Kun meillä nyt kerran on -kahdeksantuhatta miestä aseissa, on meidän katsottava, että tulomme -tuottaa maalle hyötyä." - -Pablo ei vastannut siihen mitään, minkä Arana hyvin huomasi. Koko -päivän kulki vielä ohi maya-joukkoja jalkaisin ja ratsain. Aranalla -oli tarkka selko molempien sotajoukkojen asemasta, ja hän tiesi -Chamulpon juuri yhtyneen Sarmientoon. Hän oli sen vuoksi joukoilleen -valinnut aseman, joka oli uhkaava niin Lerman kuin Sarmientonkin -armeijalle. - -"Huomenna voit katsastaa joukkojasi, Pablo, ja ottaa -ylipäällikkyyden", sanoi kenraali. - -"Minäkö?" kysyi Pablo hämmästyneenä. - -"Niin", vastasi Arana ystävällisesti, "minua he eivät enää -tottele siitä hetkestä, kuin sinä olet täällä. Sinä, Nezualpillin -jälkeläinen, voit heiltä vaatia mitä vain; sinua he seuraavat -nurkumatta." - -"Niinpä siis, padrino, minä nimitän sinut ylikenraalikseni." - -Arana huomasi erinäisistä Pablon lauseista, että ylpeätä nuorukaista -oli conden leirissä varmaan kovin loukattu, mutta hän karttoi -kajoamasta siihen seikkaan. Että mayat, aivan miten Pablo käski, -olivat valmiit käymään joko conden tai Sarmienton kimppuun, siitä ei -ollut epäilemistä. - -Vaikkapa Chamulpo saattoikin luulla mayain saapuneen hänen kutsuansa -noudattaen, niin se seikka, ettei sieltä käsin pyritty mihinkään -kosketuksiin hänen kanssaan, sai hänet hämmästymään, ja Sarmiento -katsoi tämän olosuhteisiin nähden suuren sotavoiman lähenemisen -sellaisen päällikön kuin kenraali Aranan johdolla vaaraksi itselleen. - -Siten oli sodan ratkaisu kokonaan mayain vallassa. - -Pablo nukkui yön levottomasti, sillä hänen mielikarvauteensa -sekaantui tunne suuresta vastuunalaisuudesta maata kohtaan. - -"Olkoon miten tahansa, jos kerran olen vanhojen valtiasten -jälkeläinen, jos minua tottelee kahdeksantuhatta miestä -kohtalokkaalla hetkellä, niin tahdon kansalleni, tämän maan -kanta-asukkaille, taistella aseman, mikä sille tulee. Voi teitä, te -tyhmän ylpeät hidalgot, teillä on vapaita mayoja vastassanne." - -Aamulla kenraali Arana oli järjestänyt kaikki mayojen joukot -paraatiasentoon ja hän pyysi Pabloa näyttäytymään sotureilleen. - -Pablon ihastus sotaisasta näystä oli vielä suurempi kuin hänen -hämmästyksensä tuosta hänen mielestään suunnattomasta sotilaiden -paljoudesta. - -Villeiltä nuo miehet tosin näyttivät, mutta he olivat hyvin -aseistettuja ja taisteluun tottuneita. - -Kun Pablo lähestyi ja he näkivät kuningasten tähden hänen rinnassaan, -he kohottivat myrskyisiä riemuhuutoja. Pablo ratsasti molempien -rintamain välitse tervehtien sotilaita, jotka olivat tulleet -vapauttamaan nuorta kuningastaan. Loistavat silmät sanoivat hänelle -kaikkialla, kuinka suuri oli heidän ilonsa saadessaan nähdä hänet. - -Sitten Pablo ratsasti takaisin kartanoon, ja hänen soturinsa -leiriytyivät uudelleen. - -Tuskin hän oli Aranan ja upseerien kanssa ehtinyt taloon, kun -etuvartijoilta tuli ilmoitus, että kaksi kenraali de Lerman -lähettämää upseeria pyysi päästä kenraali Aranan puheille. - -"Sinun täytyy ottaa heidät vastaan, Pablo." - -"Olkoon menneeksi." - -"Mitä aiot heille sanoa?" kysyi Arana hyvin vakavasti, "nyt on hetki, -jona sinun tulee punnita sanojasi". - -"Padrino", sanoi Pablo, "ne ovat minua siellä kohdelleet kuin orjaa, -kuin elukkaa, siksi, että olen intiaani. He saavat tuntea, että minä --- minä -- että heidän kohtalonsa on minun käsissäni." - -"Ymmärrän suuttumuksesi, Pablo, mutta sinun täytyy se hillitä. Mitä -sinä sanoisit Lerman lähettiläille?" - -Vähän mietittyään Pablo vastasi: "Minä sanoisin heille, jos he -kysyvät aikeitamme tai tarjoavat meille liittoa, että en voi vielä -ratkaista asiaa." - -"Hyvä, mutta ei enempää. Jos Sarmientokin, kuten hän epäilemättä -tekee, lähettää sanansaattajan, niin vastaa hänelle samoin." - -Lerman upseerit tuotiin sisään. Ne olivat sama adjutantti, joka -Lerman päämajassa oli ottanut Pablon vastaan, ja kapteeni, joka oli -taputtanut häntä olalle ja puhunut "kanelinkarvaisesta caballerosta". - -Hämmästyen he näkivät edessään komean joukon vakavan ja -sotaisan näköisiä upseereja. Kenraali astui heitä vastaan ja -kysyi kohteliaasti: "Koskeeko sanomanne vain kenraali Aranaa -mieskohtaisesti, señorit, vai näiden joukkojen ylipäällikköä?" - -Hieman epäröityään adjutantti sanoi: "Se koskee kyllä ensi sijassa -näiden joukkojen ylipäällikköä, jona luulimme kohtaavamme kenraali -Aranan." - -"Näiden joukkojen ylipäällikkö on señor Reynador, jonka näette -edessänne; me tottelemme vain hänen määräyksiään." - -Pablo, joka oli jutellut muutamien upseerien kanssa, kääntyi nämä -sanat kuullessaan, ja hänen uhkaava katseensa kohtasi upseereja, -jotka tämä äkkitapaaminen saattoi kovin hämilleen. - -Pablo kysyi harkitun kohteliaasti: "Mitä hänen ylhäisyytensä tahtoo -minulle ilmoittaa?" - -Äänellä, joka nyt osoitti ilmeistä kunnioitusta, vastasi adjutantti: -"Hänen ylhäisyytensä, valtion joukkojen ylipäällikkö, on antanut -meille toimeksi tervehtiä tämän sotavoiman johtajaa, lausua hänet -tervetulleeksi. Hänen ylhäisyytensä ei epäile hetkeäkään, että -pohjoisten vuorten sotaisa väestö on lähtenyt liikkeelle auttaakseen -valtiota sen ahdingossa." - -Katse yhä uhkaavasti luotuna molempiin upseereihin Pablo sanoi -luontevan arvokkaasti: "Pyydän ilmilausumaan hänen ylhäisyydelleen -de Lermalle syvimmän kiitollisuuteni minulle maya-soturien -ylipäällikkönä osoitetusta kunniasta. Me olemme todella saapuneet -sotatanterelle varjellaksemme maan tärkeimpiä etuja ja tehdäksemme -kansalaissodasta lopun. Mutta nyt lähinnä otettavaan askeleeseen -nähden minun on pidätettävä ratkaisu toistaiseksi. Tämän pyydän -ilmoittamaan hänen ylhäisyydelleen." - -Hän nyökäytti jäähyväisiksi päätään, ja molemmat tästä vastaanotosta -perin ällistyneet upseerit, jotka kuuluivat maan ylhäisimpiin -sukuihin, kumarsivat ja lähtivät. - -"Mainiosti, poikani!" kuiskasi hänelle Arana, "synnynnäinen reynador. -Nuo ylpeät hidalgot muistavat tämän vastaanoton." - -"Oh, sinä et usko, padrino, kuinka sydämeni kiehui vihasta; juuri nuo -samat ne tekivät minusta pilkkaa." - -"Sitä parempi. Sinä olit todellinen caballero." - -"He saavat vavista edessäni, nuo kurjat valkoiset. Minä olen kärsinyt -enemmän, kuin ihminen kestää." - -Varovainen kenraali ei vastannut mitään. - -Hallituksen joukkojen päämajassa herätti tieto molempien -upseerien osaksi tulleesta vastaanotosta ja Pablon heille antama -vastaus suurta hämmästystä. Upseereilta oli mennyt halu pitää -pilkkanaan "kanelinkarvaisesta caballerosta", jolla oli takanaan -kahdeksantuhatta miestä valmiina taisteluun. Lerma kysyi don -Antoniota; tämä ei ollut vielä palannut. - -Päivän kuluessa ilmestyi mayain leiriin naurettavasti koristeltu -mulatti, eversti Limonada, sydämellisesti veljinä tervehtääkseen -kenraali Aranaa ja hänen urhoollisia joukkojaan, jotka kai olivat -saapuneet kenraali Sarmienton avuksi taistelemaan hallituksen -sietämätöntä sortovaltaa vastaan. - -Hänet kenraali Arana palautti samalla tavoin kuin Pablo Lerman -upseerit. - -Sitten ilmestyi Chamulpo suuren saattueen kera leirin rajalle -nähdäkseen kalliin ystävänsä Aranan ja lausuakseen pohjoisesta -saapuneet veljet tervetulleiksi. - -Hänet oli Pablon käskystä muita mutkitta käsketty takaisin, eivätkä -vartijain katseet olleet näyttäneet lainkaan ystävällisiltä. Chamulpo -palasi aivan tyrmistyneenä. - -Mayat olivat Tenangalta saaneet kuulla, kuinka Chamulpo oli väijynyt -Jungunan pojan henkeä. - -Sarmientonkin leirissä vallitsi lähettilään palattua suuri hämmästys. - -Pablo käyskeli syvissä mietteissä. - -Kenraali Lerman esittämään yhteiseen neuvotteluun hän ei ollut -suostunut. - -"Minä en antaudu noiden espanjalaisten pilkattavaksi", hän -vastasi kenraali Aranan kysymykseen, "he käyttävät meitä vain -välikappaleenaan, jonka sitten halveksien heittävät pois". - -"Ja mihin katsot meidän parhaaksi ryhtyä, Pablo?" - -"Mayat, jotka minussa näkevät muinaisen valtansa viimeisen edustajan, -saapuivat minua vapauttamaan. He ovat tarkoituksensa saavuttaneet. -Miksi he vuodattaisivat vertaan? Me palaamme pohjoiseen, missä asumme -vapaina; taistelkoot nämä täällä riitansa loppuun." - -Arana, jolla oli toiset ajatukset, huomasi, ettei vihastuneen -nuorukaisen kanssa nyt käynyt puheleminen, ja vaikeni. - -Seuraavana aamuna Tenanga astui Pablon huoneeseen. - -"Donna Maria tahtoo puhutella sinua, herra." - -Pablo hätkähti, ponnahti sitten ylös, syöksyi ovelle. Siinä oli -tummassa ratsastuspuvussa hänen siskonsa, ja vienot silmät katsoivat -häneen pelokkaasti. - -"Mariquita, siskoni, sinä tulet luokseni? Kuinka sinä jälleen näytät -terveeltä! Kuinka olen iloinen! Istuhan. Sinä olet taas omiesi -luona. Miten donna Inez voi? Mutta mikä sinun on? Miksi näytät niin -pelästyneeltä? Etkö ole Pablon, veljesi luona?" - -"Ihmiset sanovat, että olet muuttunut pahaksi, sitten kun sinusta on -tullut suuri kenraali." - -Pablon kasvoille lennähti varjo. - -"Pahaksiko, Mariquita? Ei, minulla on heidän silmissään vain se vika, -että olen ruskeaihoinen intiaani." - -"Sinä olet minun veljeni ja minä sinun sisaresi", sanoi Maria -päättävästi. - -"Niin, kyllä, koko elinikämme." - -"Varmasti! Ja nyt minä pyydän sinua tulemaan kanssani isoisän luo, -hän tahtoo puhutella sinua." - -Pablo nousi. - -"Hän odottaa sinua upseereineen leguan päässä täältä." - -"Ovatko he lähettäneet sinut luokseni?" - -"Ovat, minut, koska olen sinun sisaresi. Isoisä on hyvin hyvä, ja -hän on ollut kovin vihoissaan siitä, että sinua kohdeltiin pahoin -neuvottelun aikana, hän, joka tahtoi kiittää sinua kaikesta, mitä -olet tehnyt minun hyväkseni. Nyt hän on lähettänyt minut sinua -noutamaan. Isoisä sanoo, että maan kohtalo on sinun käsissäsi, ja -ennenkuin arpa lankeaa, hän tahtoisi puhua kanssasi; sitten voit -kyllä tehdä, mitä katsot parhaaksi. Nyt on vanhus tullut enemmän kuin -puoli matkaa sinua vastaan, vaikka sinun nuorempana olisi pitänyt -mennä hänen luokseen. Minä en ymmärrä maan kohtalosta mitään, tiedän -vain, että isoisä on herttainen, hyvä mies ja että sinä olet veljeni. -Ja jos tahdot nähdä minun itkevän, niin sano vain, ettet tule." - -Hellimmällä äänellään Pablo vastasi: "Siskoseni älä itke, minä tulen -kanssasi." - -Oikea airut oli lähetetty hänen luokseen. - -"Kas niin, nyt on kaikki hyvin", ja Maria hymyili silmät kyynelissä. -"Ei, mutta miten kauniilta sinä näytät asepuvussasi, Pablo, paljon -kauniimmalta kuin kukaan meidän caballeromme." - -Silloin ei Pablokaan voinut olla hymyilemättä, ja hän kysyi: "Oletko -tullut yksin?" - -"En, don Antonio on täällä kanssani." - -Oven ulkopuolella seisoivat Arana ja d'Irala, he olivat kuulleet -keskustelun ja astuivat nyt sisään. - -"Onnittelen sinua päätöksestäsi keskustella kenraali Lerman kanssa, -Pablo." - -Pablo oli jälleen käynyt hyvin vakavaksi, mutta tervehti -sydämellisesti don Antoniota, joka liikuttuneena kiitti häntä Marian -pelastamisesta. - -Jo odottivat ratsut pihalla. Arana oli käskenyt kolmekymmentä -upseeria ja viisikymmentä ratsusotilasta saattamaan Pabloa. - -Pablo auttoi Marian satulaan. - -Ihmeekseen hän näki silloin edessään Tanubin, joka kummallisessa -sota-asussaan tervehti häntä syvään kumartaen. - -"Oi Tanub, kuningasten hautain vartija, kuinka olet tullut tänne?" - -"Minä olen vanha maya-soturi, Hualpa, kuningas, ja tahdon kuolla -taistelussa niinkuin kaikki muutkin. Tahdon kamppailla kuninkaani -rinnalla ja sitten kohota aurinkoon." - -Pablo puristi vanhuksen kättä ja nousi ratsulleen. - -Nopeasti he ratsastivat sitä paikkaa kohti, missä de Lerma odotti -Pabloa. - -Kiertäessään erästä metsikköä he näkivät edessään ratsasjoukon, -jonka etupäässä oli kazike Chamulpo, ja aivan hänen vieritseen Pablo -karahutti eteenpäin. Hämmästyneenä, miltei kauhuissaan, Chamulpo -tuijotti Pabloon, jonka silmät tuhoa uhkaavasti olivat luodut häneen. - -"Toisen kerran minä kohtaan sinut, ketchien päällikkö, varo kolmatta -kertaa." - -Hän viittasi käskevästi kädellään, ja kaikki antoivat tietä hänelle -ja hänen saattueelleen. - -Chamulpo loi hänen jälkeensä raivoisan katseen. - -Mutta Arana kuiskasi vanhimmalle upseereistaan: "Ratsasta takaisin ja -käske kaikki aseisiin, ikäänkuin kapinallisten hyökkäyksen varalle. -Chamulpolla ei ole enää mitään menetettävää, meidän täytyy olla -valmiina kaikkeen." - -Upseeri ratsasti kiireesti leiriin takaisin. - -Don Antoniolle Arana sanoi: "Pankaa heti upseeri viemään sanaa, -että koko sotajoukkonne on asetettava taistelujärjestykseen. Nyt -kun Chamulpo-susi on nähnyt meidän ratsastavan conden luo, on -pelättävissä, että teitä vastaan tehdään äkkihyökkäys." - -D'Irala nyökkäsi päätään. - -Kohta ratsasjoukko jo näki palmuryhmän, jonka luo kenraali Lerma oli -pysähtynyt. - -Heidän lähestyessään kaikki nousivat siellä ratsuilleen. Pablo -saattueineen ratsasti hitaasti upseeriryhmää kohti. Kun kenraali -Lerma ratsasti muutamia askelia vastaan ja otti hatun päästään, -kannusti Pablo hevostaan, karahutti conden luo ja kumarsi hattu -kädessään syvään vanhukselle. - -Tämä ojensi hänelle kätensä. - -"Minä iloitsen, señor Reynador", sanoi Lerma, "tervehtiessäni teitä -tämän maan muinaisten hallitsijain jälkeläisenä, ja käytän samalla -tilaisuutta lausuakseni teille hartaimmat kiitokseni ritarillisesta -avusta, jonka olette antanut lapsenlapselleni." - -Pablo kumarsi. - -"Kenraali Arana?" - -Tämä ratsasti lähemmäksi. - -"Olen iloinen saadessani tutustua teihin, kuultuani teistä niin -paljon hyvää varsinkin ystävältäni Callegolta." - -Espanjalaiset upseerit näkivät hämmästyksekseen Pablon uljaan, -ritarillisen olennon ja hänen rinnallaan Aranan arvokkaan -soturihahmon. - -"Isänmaallemme paljon merkitsevä hetki tuo meidät tässä kohtaamaan -toisiamme, señor Reynador. Minä olen vielä vanhoilla päivilläni -tarttunut aseisiin isänmaan vaatiessa, olen käynyt vaikeata -taistelua, ja nyt, Chamulpon liityttyä kapinallisiin, olen vaarassa -joutua tappiolle." - -Pablo, jossa vanhan sotapäällikön ylevä arvokkuus herätti syvää -kunnioitusta ja jonka vihaa lauhdutti tällainen vastaanotto upseerien -nähden, vaikeni. - -"Tahdotteko, señor Reynador, että kapinalliset, jotka ilmankin -ovat peittäneet tämän poloisen maan verellä ja raunioilla, että -satamakaupunkien roistoväki, rotumme hylkiöt, lopullisesti voittavat, -niin teidän tarvitsee vain vetää pois se mahtava sotavoima, jota -johdatte, ja minä en enää voi pitää puoliani ylivoimaa vastaan. -Guatemalan kohtalo on silloin ratkaistu. Te näette, että olen täysin -avomielinen teitä kohtaan; caballero puhuu caballerolle." - -"Teidän ylhäisyytenne", sanoi Pablo, "mayat, jotka tuolla seisovat -aseissa, ovat saapuneet tänne kiintymyksestä minuun, kuningassukunsa -viimeiseen vesaan. Minä en voi ilman muuta panna alttiiksi heidän -vertaan enkä sitä tee, ellei intiaanien asemaa tässä maassa -paranneta." - -"Puhukaa." - -"Laki julistaa tosin meidät tämän maan lapsina valkoisten kanssa -tasa-arvoisiksi, mutta se tasa-arvoisuus on vain paperilla. Kaikki -valta on valkoisten käsissä, intiaani on halveksittu orja kuten -ennenkin. Niin ei saa täst'edes olla. - -"Jos mayain tulee seurata minua taisteluun hallituksen puolesta, -niin minä vaadin siltä oikeuksia, jotka tekevät meidät täysin -valkoisten vertaisiksi. Minä vaadin intiaaneille riittävästi -kouluja sekä oikeudenmukaista osuutta hallinnossa ja sotajoukossa. -Valloittajien jälkeläisten tulee tottua palvelemaan ja seurustelemaan -intiaaniupseerin kuin vertaisensa kanssa." - -"Señor Reynador," vastasi Lerma, "minulla on täysi valtuus, ja -minä vakuutan teille sen, mitä vaaditte, hallituksen nimessä ja -kunniasanallani. Se vastaa sitäpaitsi täydelleen minun käsitystäni ja -toiveitani, samoin myös hänen ylhäisyytensä presidentin." - -"Hyvä teidän ylhäisyytenne. Minä kutsun heti palattuani mayain -heimopiirit koolle neuvotteluun ja ilmoitan niiden päätöksen -viipymättä teidän ylhäisyydellenne." - -"Te pelastatte isänmaanne perikadosta, señor." - -Lerma puristi lämpimästi nuoren päällikön kättä. - -"Näkemiin asti." - -Pablo tervehti kunnioittavasti kenraalia, sitten kylmemmin hänen -takanaan pysytelleitä upseereja, joiden päät paljastuivat kuin -komennosta; myöskin intiaaniupseerit nostivat lakkejaan, ja Pablo -saattueineen karahutti pois. - -"Pablo", sanoi Arana heidän ratsastaessaan kahden muiden edellä, -"olen iloinen; ne olivat jalon valtiaan sanoja". - -"Sisareni, padrino, käänsi jälleen katkeran mieleni. Niin, heidän -täytyy antaa meille arvo; he saavat nähdä mayain taistelevan." - -Keveää laukkaa he olivat ehtineet lähelle samaa metsikköä, jonka -luona Chamulpo oli tullut heitä vastaan, kun Tenanga päästi kaikuvan -varoitushuudon. - -Notkelmasta kohosi ikäänkuin maasta nousten pitkä rivi peitsimiehiä, -kiitäen ratsuillaan hurjasti huutaen heitä kohti. - -"Vasemmalle!" komensi Arana, ja kuuliaisesti kaikki käänsivät -hevosensa sinnepäin. Sataakaan askelta he eivät olleet ehtineet, kun -puiden molemmilta puolin ilmestyi vahvoja ratsujoukkoja, jotka jo -olivat järjestetyt hyökkäystä varten, kahteen osastoon. Viholliset, -joiden johdossa ratsasti Chamulpo, pysähtyivät hämmästyneinä. - -"Kuninkaanne luo, mayat!" huusi Pablo kaikuvasti ja veti miekkansa. -Jo ratsastivat osastot vastaan. Rivien yläpuolella liehui mayain -ikivanha sotamerkki: vihreä vaate kultaisessa verkossa, pitkän -keihään kärjessä. "Alas nuo petturit!" - -Jo tulivat heitä vastaan Chamulpon ratsumiehet, kazike etumaisena. -Pablo kannusti kimoaan, ratsu teki valtavan hyppäyksen, ja -nuorukaisen välähtävä miekka upposi sen miehen päähän, joka niin -kauan ja kiihkeästi oli väijynyt hänen henkeään. Chamulpo suistui -maahan. "Sanoinhan sinulle, murhaaja: varo kolmatta kohtaamista", -mutisi Pablo. - -Jäljestä hyökkäsivät hänen hurjasti riemuitsevat ratsumiehensä; -vihollinen kääntyi pakoon jättäen kentälle kuolleita ja -haavoittuneita. - -Silloin mayain torvet puhalsivat pysähdysmerkin, ja kuuliaiset -ratsumiehet seisahtuivat ja kokoontuivat. - -Notkelmasta nousi nyt taajoin joukoin pyssy- ja keihässotureita. -Conden armeijan puolelta kuului tykin jyskettä. - -Mutta jo lähenivät juoksujalkaa mayain ampujat joutuen heti -raivoisaan laukausten vaihtoon Chamulpon väen kanssa. - -"Kokoa ratsuväki ja johda se tuonne, Pablo", sanoi Arana osoittaen -hänelle asemaa, "minun täytyy ottaa ylijohto täällä. On käynyt, -niinkuin pelkäsin." Hän viittasi erääseen kukkulaan päin. "Tuolla -tapahtuu ratkaisu. Toivottavasti Sarmiento tapaa hallituksen joukot -valmiina." - -Pablo johti ratsumiehet sinne, mihin Arana määräsi. - -Kaikki maya-joukot marssivat nyt esiin äänettömän kuuliaisina kuin -intiaanit ainakin. - -Tykin jyske yltyi yhä siellä, missä Lerma taisteli, ja pyssyt -paukkuivat lakkaamatta. - -Chamulpon väki oli peräytynyt. Arana ajatti sitä heikosti takaa ja -kohdisti koko voimansa siihen kukkulaan, jota hän äsken oli Pablolle -osoittanut. - -Sille ilmestyi vahvoja jalkaväkijoukkoja ja kuusitykkinen patteri. -Sarmiento tiesi hyvin, että tämä kumpu esti mayoja ajoissa yhtymästä -condeen, ja toivoi valloittavansa tämän, ennenkuin Arana ehti apuun. -Sitten hän kyllä oli suoriutuva mayoista, joilla sitäpaitsi oli -Chamulpo vastassaan. Mayain nopea taisteluun sekaantuminen samoinkuin -se, että hän kohtasi conden joukot taistelujärjestyksessä, oli -hänelle yllätys, joka pakotti sitä pikemmin valtaamaan kukkulan. - -Pablo ratsumiehineen pysähtyi taustalle. Huomatessaan, miten -vaarallinen kukkulan joutuminen vihollisen valtaan oli ja miten -tulisesti taisteltiin leirin ympärillä, jota vastaan Sarmiento teki -hurjia hyökkäyksiä, hän päätti ratsuhyökkäyksellä vallata kukkulan. - -"Mayat!" hän huusi ratsumiehilleen, "tuo kukkula on vallattava". - -Kumea riemuhuuto vastasi ruskeain ratsumiesten riveistä, -ja harjaantunut väki järjestyi miltei komentamatta leveään -hyökkäysrintamaan. - -Liian myöhään älyttiin kukkulalla heidän uhkapäinen aikeensa. Siellä -oli tykit suunnattu kohtaamaan odotettua jalkaväen rynnäkköä, nyt -koetettiin niitä kiireesti kääntää. - -Jo lähtivät Pablon eskadroonat liikkeelle. - -Kukkulalla joutuivat tykit valjashevosineen epäjärjestykseen, -kun niitä yritettiin kääntää. Kiireesti juoksi pyssymiehiä sille -sivustalle, jolta ratsuhyökkäys uhkasi. - -Mutta mayain ratsurintama, Pablo etumaisena, vanha sotamerkki päitten -päällä, kiiti piittaamatta vihollisten huonosti tähdätystä tulesta -riemuhuudoin rinnettä ylös. - -_"Ala! Ala!"_ kaikuu sotahuuto. He ovat jo harjalla, kolmena osastona -he syöksyvät vihollisriveihin hakaten ja ratsastaen kaikki kumoon. - -_"Ala! Ala!"_ Tykkimiehet hyppäävät vetohevosten selkään ja lähtevät -karkuun, hurjasti paeten syöksyy jalkaväki pois julmistuneet mayat -kintereillään. - -Pakenevan jalkaväen sivulle ilmestyvät maya-pataljoonat suunnaten -tulensa siihen; silloin ei enää mikään voi pysähdyttää silmitöntä -pakoa. - -Conde oli nähnyt uhkarohkean ratsurynnäkön, joka suoritettiin niin -loistavasti; hän käytti suotuisaa tuokiota hyväkseen ja yhtyi nyt -koko voimallaan hyökkäämään. - -Mayain kiivas tuli läheni yhä, jo kokoontuivat Pablon ratsumiehet -uuteen rynnäkköön. Silloin Sarmiento näki, että kaikki oli mennyttä, -ja kääntyi ratsuväkineen kiireesti pakoon. Conden peitsimiehet -ajoivat häntä takaa. - -Vastarinta oli lakannut, kaikki pakenivat henkensä edestä. Tykit -jäivät paikoilleen, tykkiväki juoksi tiehensä; vastustajat oli -kokonaan muserrettu ja vaarallinen kapina lopetettu yhdellä iskulla. - -Tien vierellä Pablo näki ryhmän sotureitaan erään kaatuneen -ympärillä. Hän ratsasti lähemmäksi ja tunsi kaatuneen. Se oli Tanub, -joka jousi kädessä kummallisessa sota-asussaan lepäsi pää erään -mayasoturin polven varassa. - -Pablo hypähti ratsultaan ja astui luo. - -Tanub, jolla oli kuolettava luoti rinnassaan, tunsi hänet. - -"Oi terve, mayain kuningas!" - -"Vanhusparka!" - -"Tanub ei ole parka. Hän kuolee maya-soturina ja nousee iäiseen -aurinkoon", sanoi hän piipittävällä äänellään tuskin kuuluvasti. -"Kuuletko, mitä puut puhuvat? Ymmärrätkö, mitä tuuli kuiskaa? Ne -iloitsevat kaikki, että suuri soturi kohoaa aurinkoon. Tanub on -onnellinen -- onnellinen." - -Näin sanoen erkani kuningasten hautain vartija elämästä. - -Illalla. Arana ja Pablo kohtasivat Lerman ja Callegon esikuntineen. - -Isällisen hellästi vanha conde sulki Pablon syliinsä. - -"Kuka johti tuota ihmeteltävää ratsuhyökkäystä kukkulalle?" kysyi -Callego. - -"Mayain kuningas itse vei ratsumiehensä taisteluun", sanoi Arana. - -"Se oli meidän voittomme, señor Reynador; me olimme täällä pahassa -ahdingossa." - -Adjutantti ja kapteeni ratsastivat nyt Pablon luo hattu kädessä. - -"Annatteko meille, señor, jalomielisesti anteeksi?" - -"Me olemme nyt aseveljiä, señorit, olemme taistelleet yhteisen -isänmaan puolesta; se on side, jonka toivon kestävän", sanoi Pablo -ojentaen heille kätensä. - -Jungunan pojalle osoitettiin voittoisain soturien piirissä suurta -ihailua. Hän valloitti sielläkin kaikkien sydämet. Seuraavana päivänä -hän näki donna Inezin ja Marian, jotka molemmat tervehtivät häntä -rakkaasti. Maria oli ruskeasta veljestään ylpeämpi kuin koskaan. - -Neuvoteltuaan kenraali Aranan ja mayain johtajien kanssa -Pablo päätti palata kotiin soturien kanssa, jotka olivat -tulleet häntä vapauttamaan ja joiden nyt oli aika taas tarttua -kotoisiin askareihinsa taisteltuaan kuninkaansa puolesta ja maan -pelastamiseksi. Kenraali Lerma, joka nyt helposti saattoi suoriutua -kapinallisten hajoitetuista rippeistä, oli samaa mieltä. Mayat olivat -haudanneet kuolleensa ja varustautuivat lähtöön. Haavoittuneet jäivät -hyvään hoitoon voidakseen parannuttuaan tulla jäljestä. - -Raskas oli Pablon ero valkeasta sisarestaan, ainoasta olennosta, joka -elämän aamusta alkaen oli kiintynyt häneen hellän rakkauden sitein. - -"Sinä olet kuningas, varmaan sinä nyt unohdat minut", sanoi tyttö -kyynelet silmissä. - -"Mariquita, minä olen sinun veljesi. Jos olet hädässä, niin kutsu -minua; kaikki, mitä minulla on, henkenikin, kuuluu sinulle", vastasi -nuorukainen syvästi liikuttuneena. - -"Niin, olenhan minä sinun siskosi pienestä pitäen; sinun täytyy myös -rakastaa minua, Pablo. Ja jos valkoihoiset loukkaavat sinua siksi, -että olet ruskea, niin tule minun luokseni; ei kukaan ymmärrä sinua -niinkuin minä." - -Pablon käskystä otettiin mukaan Tanubin, vanhan maya-soturin ruumis, -joka oli palsamoitu alkuasukasten tavalla. Hän, joka eläessään oli -niin uskollisesti vartioinut kuningasten hautoja, oli vartioiva niitä -vielä vainajanakin. - -Saattona lukuisa joukko uskollisiaan Pablo lähti kuningasten -palatsille, jonne vanhus juhlallisesti haudattiin. - -Soturiensa ympäröimänä Pablo seisoi syvän liikutuksen vallassa -isiensä raunioituneen huoneen pengermällä. Niinkuin nuo rauniot yhä -vielä todistivat muinaista kukoistusta, niin todisti maya-heimojen -mahtava nousu hänen avukseen kansan järkkymätöntä uskollisuutta -vanhaa hallitsijasukua kohtaan. - -"Minä tahdon sen teille palkita", lupasi hän sydämessään, "ja -kohottaa teidät tomusta, jotta kerran voitte kantaa päänne yhtä -korkealla kuin valloittajain ylpeät jälkeläiset". - -Hallitus piti, mitä Lerma oli Pablolle luvannut. Pablo itse tuli -ensimmäisen kamarin elinkautiseksi jäseneksi ja sotavoimain -ylipäälliköksi pohjoisessa piirissä, missä asuu vain mayoja. - -Elämänsä hän omisti kansansa kohottamiseksi; mutta rakkain kaikista -olennoista maan päällä oli hänen valkea sisarensa Mariquita, johon -kummallinen kohtalo hänet niin varhain oli yhdistänyt. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kuningasten jälkeläinen, by Franz Treller - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGASTEN JÄLKELÄINEN *** - -***** This file should be named 51406-8.txt or 51406-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/4/0/51406/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/51406-8.zip b/old/51406-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index cf7a25c..0000000 --- a/old/51406-8.zip +++ /dev/null |