NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 12184 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..4a5af17
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51406 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51406)
diff --git a/old/51406-8.txt b/old/51406-8.txt
deleted file mode 100644
index 458d098..0000000
--- a/old/51406-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,12184 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kuningasten jälkeläinen, by Franz Treller
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Kuningasten jälkeläinen
-       Seikkailuromaani
-
-Author: Franz Treller
-
-Translator: Anni Swan
-
-Release Date: March 9, 2016 [EBook #51406]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGASTEN JÄLKELÄINEN ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KUNINGASTEN JÄLKELÄINEN
-
-Seikkailuromaani
-
-
-Kirj.
-
-FRANZ TRELLER
-
-
-Suomentanut Anni Swan
-
-
-
-
-
-Otava, Helsinki, 1912.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-  1. Kuninkaan lapsi.
-  2. Pablo ja Mariquita.
-  3. Ryöstö.
-  4. Verivihollisen vallassa.
-  5. Kreivi.
-  6. Pako.
-  7. Äidin kuva.
-  8. Maya-soturi.
-  9. Kuninkaan talo.
- 10. Koti.
- 11. Palopaikalla.
- 12. Takaa-ajo.
- 13. Rosvot.
- 14. Vuoristossa.
- 15. Lähenevä kosto.
- 16. Kotiin paluu.
- 17. Mayain kuningas.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU
-
-Kuninkaan lapsi.
-
-
-Kaksi ratsastajaa kiiti hurjaa vauhtia jalorotuisilla hevosillaan
-pitkin Yucatania ja Guatemalaa yhdistävää ylätasankoa, jonka
-orjantappurapensaikon ja laihan ruohikon keskeltä kohosi siellä
-täällä yksinäinen puu.
-
-Tummista kasvoistaan ja tuulessa liehuvista mustista hiuksistaan
-päättäen ratsumiehet olivat maan alkuasukkaita. Toinen piteli
-käsivarrellaan pientä lasta, jonka hän oli kietonut viittaansa.
-
-Yhä eteenpäin he kiitivät, juoksijoitaan kiirehtien, tulista vauhtia
-etelää kohti.
-
-Etäällä siinsi tumma metsänranta ja sen yläpuolella vuorenhuippu,
-josta tuon tuostakin tuprahti savupilviä.
-
-Viimein oli ratsastajien pakko hiljentää kovasti läähättävien
-hevostensa vauhtia.
-
-"Kuinka kauan aiot vielä kuljettaa lasta?" kysyi vasemmanpuoleinen
-ratsastaja. Hän oli harteva, synkännäköinen mies ja puhui kieltä,
-jota Keski-Amerikan lukuisin intiaaniheimo mayat käyttävät.
-
-"Minä kannan sitä, kunnes löydämme turvapaikan, joka sinua, kazike
-[= päällikkö], miellyttää, en sen kauempaa", vastasi toinen samalla
-kielellä.
-
-"Sinä olet tyhmä kuin vuorilammas, Azual. Pistä tikarisi hänen
-kurkkuunsa ja heitä hänet menemään, siinä kaikki."
-
-"Azual ei koskaan vuodata kuninkaallista verta", vastasi puhuteltu
-päättävästi. "Jos henget ovat päättäneet, että nuoren puuman täytyy
-kuolla, on hän kuoleva, mutta ei Azualin käden toimesta. En tahdo
-joutua ikuiseen pimeyteen."
-
-"On aika tehdä tästä loppu. Anna hänet minulle."
-
-"Älä sinäkään, kazike, tee pahaa kuninkaiden jälkeläiselle. Kaikki
-mayat jättävät sinut, jos satutat kätesi häneen."
-
-Kazike tuijotti ääneti eteensä vihaisen näköisenä. Viimein hän lausui
-tylyllä äänellä: "Mitä sitten on tehtävä? Mistä syystä ryöstimme
-hänet henkemme uhalla tuolta kirotulta Aranalta?"
-
-"Jotta sinusta tulisi kuningas; ja kuningas sinusta tuleekin, kunhan
-vanhan hallitsijan viimeinen jälkeläinen on saatu tieltäsi. Ei ole
-välttämätöntä ottaa häneltä henkeä. Anna hänet noille kurjille
-punanahoille, jotka asuvat rannikolla, riittää, jos hän nimetönnä
-katoaa heidän joukkoonsa."
-
-"Niinkö luulet? Mutta hänellähän on kuninkaan merkki rinnassaan."
-
-Azual säpsähti ja kävi äänettömäksi, mutta hetkisen kuluttua hän
-sanoi: "Hän kuolkoon, jos jumalat sen sallivat, mutta ei sinun eikä
-minun käteni toimesta."
-
-Kaziken kasvoille leimahti raivoisa viha hänen kuullessaan toverinsa
-sanat, mutta hän oli ääneti.
-
-He lähestyivät notkoa, joka kasvoi korkeata metsää; sen toisella
-puolen sitävastoin jatkui melkein alaston ylätasanko.
-
-Ennenkuin intiaanit ennättivät alas notkoon, he katsahtivat taakseen
-ja huomasivat kauhukseen ratsastajaparven, joka täyttä laukkaa kiiti
-heitä kohti. Se oli nähtävästi pyrähtänyt esiin jostakin solasta.
-
-"Siinä tulee Arana poikaa noutamaan", huudahti Azual, "nyt ratsut
-nelistämään!"
-
-"Tapa hänet! Tapa hänet!" kähisi toinen.
-
-"Ei. Kuninkaallinen veri on pyhä!"
-
-Eteenpäin he kiitivät suunnattomain jättiläispuiden lomitse. Puuma,
-joka makasi äsken kaatamansa kauriin päällä, syöksähti pelästyneenä
-pystyyn ja jättäen saaliinsa katosi aimo loikkauksin metsään.
-
-Ylhäältä kajahti takaa ajajien hurja ulvonta.
-
-"Me olemme hukassa", huusi kazike, "jos he saavuttavat meidät, kun
-meillä on lapsi."
-
-Silloin heitti Azual viittaan kiedotun pojan pensaikkoon, jonne peto
-oli kadonnut. "Jos puuma on sinun suojelushenkesi, kuninkaitten
-jälkeläinen, niin varjelkoon se sinua surmalta", lausui hän hiljaa ja
-karautti eteenpäin toverinsa jäljestä.
-
-Heidän takanaan nelisti kolmekymmentä ruskeata miestä pyssyt ja
-peitset käsissään. Myrskynä kiitivät niin pakenijat kuin vainoojat
-metsän läpi.
-
-Hetken kuluttua huusi muuan ääni espanjankielellä: "Mitä tämä on?
-Puuma juoksee pakoon, jättäen minulle ruskean lapsen. Mitä se
-merkitsee?"
-
-Viidakosta sukelsi esiin nuorehko mies, kantaen käsivarrellaan
-viittaan kiedottua intiaanipoikaa, jonka ruskeat silmät pilkistivät
-peitteestä.
-
-Kaksi muuta miestä, hekin valkoisia kuten äskeinen puhuja, astui
-hänen luokseen ja katseli ihmetellen lasta.
-
-"Katsokaa! Pedon karkoitin pois ja sen sijaan löysin tämän lapsen."
-
-"Me kohtasimme suuren joukon ratsastajia, don Diego", sanoi toinen
-miehistä, "ja heitä arvatenkin puuma pelästyi."
-
-"Mistä he tulivat?"
-
-"Pohjoisesta päin!"
-
-"Jumalan kiitos, silloin he eivät aja minua takaa. Olivatko he
-valkoihoisia?"
-
-"Eivät, intiaaneja. Heidän luullakseni on lapsikin."
-
-"Oletteko muutoin huomanneet mitään epäilyttävää?"
-
-"Emme mitään, señor."
-
-"Tasanko on selvä?"
-
-"Selvä niin kauas kuin silmä kantaa. Ratsastajat suuntasivat matkansa
-etelää kohti."
-
-"Pysy sinä ylhäällä, Francisco, ja pidä tasankoa tarkoin silmällä.
-Minä menen näyttämään löytöäni señoralle."
-
-Poika käsivarrellaan hän astui alas laaksoon ja tuli aukeamalle,
-missä seisoskeli joitakin hevosia ja muuleja. Intiaanivaimon vieressä
-istui nuori nainen pidellen sylissään pientä, vain muutaman kuukauden
-ikäistä lasta.
-
-Kaksi neekeriä ja intiaani ruokkivat eläimiä ja juottivat niitä
-lähteestä.
-
-"Tuotko metsänriistaa, Diego?"
-
-"Kyllä, rakkaani, vieläpä harvinaista, katsohan!"
-
-"Mitä kannat käsivarrellasi, ethän toki --?"
-
-"Ei, ei ruskeata puumaa, vaan ruskeata ihmislasta -- katso!"
-
-Näin sanoen hän avasi vaipan ja laski maahan pienen intiaanipojan,
-joka ajasti loi silmänsä valkeaan naiseen.
-
-"Hyvä Jumala, mitä tämä merkitsee? Lapsi, tässä erämaassa? Täällä
-asuu siis ihmisiä."
-
-"Ei ainoatakaan ihmistä penikulmien säteellä; tämän voi selittää vain
-siten, että ratsastajat, jotka Francisco näki, ovat unohtaneet lapsen
-tänne."
-
-"Unohtaneet, señora?" sanoi vanha peoni [= päivätyöläinen], joka
-Diegon seurassa oli tullut notkoon. "Ei, he ovat heittäneet lapsen
-puumalle, nuo punaiset roistot, siinä kaikki."
-
-"Oi, älä sano niin, Juan!" huudahti nuori señora kauhistuneena, "niin
-jumalattomia eivät toki villitkään voi olla."
-
-"Intiaanitko? Oi, señora, he voivat vaikka mitä, se on julma rotu."
-
-"Mitä tarkoitat, Juan?" Sanoi Diegoksi nimitetty nuori mies, joka
-metsästysasuisenakin näytti ylhäiseltä, käskemään tottuneelta
-herralta. "Mitä olet nähnyt?"
-
-"Kuulkaa: Minä näin kahden tuollaisen konnan tulevan, näin, miten
-toinen heistä heitti mytyn pensaikkoon, juuri siihen paikkaan,
-mistä puuma äsken nousi; sitten he ratsastivat tiehensä, ja ainakin
-kolmekymmentä miestä oli heidän kintereillään. Minusta näytti, kuin
-olisivat viimeksitulleet olleet takaa-ajajia."
-
-"Omituista", sanoi Diego ja jatkoi: "Lapsi on oikea täysiverinen
-intiaani."
-
-"Kaunis lapsi, Diego."
-
-Pikku poika oli todellakin sievä.
-
-"Meidän intiaanimme ovat vielä taikauskoisia, ehkä he ovat heittäneet
-pojan uhriksi jollekin omista jumalistaan."
-
-"Oi Diego, sehän olisi kauheata."
-
-"Valitettavasti se ei ole mahdotonta; he tunnustavat kristinoppia
-vain suullaan, varsinkin jos he kuuluvat nagualiliittoon."
-
-Peoni, jonka don Diego oli jättänyt tasangolle tähystämään, tuli
-takaisin.
-
-"Mitä kuuluu, Francisco?"
-
-"Intiaanit ovat kadonneet, señor, heillä näkyi olevan kiire."
-
-"Meidän täytyy myöskin kohta lähteä matkaan."
-
-"Entä lapsi, Diego, lapsiraukka?"
-
-"Hm, tänne emme tietysti voi sitä jättää. Meidän täytyy ottaa se
-mukaamme ja jättää se ensimmäiseen ihmisasuntoon, joka tiellemme
-sattuu."
-
-Pikku tyttö, joka istui nuoren naisen sylissä, ojensi leikitellen
-käsivartensa ja tarttui pojan pitkään tukkaan. Poika, joka
-liikkumattomana yhä seisoi paikallaan, antoi tytön mielin määrin
-ravistaa tukkaansa, vaikka se tietysti kylläkin koski. Pienokainen
-nauroi ja ilakoi ääneen.
-
-"Ah, Maria hieroo jo tuttavuutta ruskean prinssin kanssa. Niin,
-tietysti meidän täytyy ottaa hänet mukaamme, Nina", hän jatkoi
-kääntyen intiaaninaisen puoleen, "pidä sinä huolta heimolaisestasi.
-Meidän täytyy nyt lähteä, Mercedes. Vaikka vaara toistaiseksi
-luultavasti on ohi, on kuitenkin parasta, että koetamme joutua
-Meksikon alueelle niin pian kuin mahdollista."
-
-"Kuten tahdot, Diego, minä olen valmis matkaan."
-
-"On surullista, että minun pakolaisena täytyy lähteä ihanasta
-kotimaastani, mutta jos taivas sallii, palaan vielä takaisin."
-
-"Jumala sen suokoon", huokasi hänen vaimonsa.
-
-"Joutukaa, pojat!" huusi don Diego neekereille, "satuloikaa muulit,
-me lähdemme matkaan."
-
-Hetkisen kuluttua olivat kaikki lähtövalmiina. Señora istui muulin
-selässä lapsi sylissään, hänen rinnallaan ratsasti intiaaninainen
-ruskea poika edessään, don Diego ja peonit ratsastivat heidän
-jäljessään, ja viimeisinä tulivat neekerit ja kuormajuhdat.
-
-Joukko eteni nopeasti ja ylängölle saavuttuaan suuntasi kulkunsa
-pohjoista kohti.
-
-Hiljaisuus vallitsi taas metsässä, joka lyhyeksi aikaa oli suonut
-pakolaisille suojapaikan.
-
-Maassa riehui kansalaissota, vihamieliset puolueet taistelivat
-raivokkaasti keskenään; ja veljessodan julmuutta kärjisti vielä
-rotuviha, joka kiihoitti taistelevia. Don Diego Pinol pakeni
-perheineen pelastaakseen henkensä.
-
-Muutamia tunteja myöhemmin saapui paikalle, jossa don Diego
-seuralaisineen oli levännyt, parvi hurjannäköisiä miehiä.
-
-"Totta tosiaan", huudahti joukon johtaja tutkien paikkaa; "Matteo
-oli oikeassa: tässä he ovat levähtäneet. Petturi on päässyt pakoon.
-Me olemme menettäneet hinnan, joka oli luvattu hänen päästään. Mutta
-nuotion pohja hehkuu vielä, he eivät voi olla kaukana. _Adelante
-companeros!_ Eteenpäin! Seuratkaa jälkiä. Ehkä saavutamme heidät
-vielä."
-
-Sen enempää pysähtymättä lähti koko joukko hurjaa vauhtia seuraamaan
-niiden jälkiä, joita he ajoivat takaa.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-Pablo ja Mariquita.
-
-
-Kauheasti oli myrsky yöllä raivonnut, riehuen yhä uudistuvin voimin
-maalla ja merellä, tuottaen tuhoa, missä ikinä kulki.
-
-Mutta yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, se jälleen katosi, ja
-kultaisena kohosi päivänkehrä merestä. Ei pilven hattaraakaan
-näkynyt taivaan sinessä, ei tuulen värettä tuntunut ilmassa.
-Hitaasti ratsastivat don Antonio d'Irala ja hänen tilanhoitajansa
-pitkin matalaa merenrantahietikkoa. Eräs vaquero [= paimen] seurasi
-heitä kauempana. Meri lepäsi aamuauringossa tyynenä, loistavana,
-niin rauhallisena, kuin se ei koskaan myrskyn myllertämänä olisi
-hävittävällä voimalla kuohunut vasten äyräitään. Ja kuitenkin
-osoittivat revityt rannat, kauas maalle viskautuneet veneet,
-taittuneet tai juuriltaan tempautuneet puut ja kalastajamökkien
-rauniot sitä hirvittävää vimmaa, millä myrsky ja aallokko yön
-kuluessa olivat maalla raivonneet. "Täällä näyttää surullisemmalta,
-kuin luulinkaan", sanoi nuori haciendro [maatilanomistaja], jonka
-jalopiirteisistä, vakavista kasvoista kuvastui vilpitön sääli.
-
-"Niin, señor, myrsky on riehunut aika tavalla."
-
-"Onneksi ei ainakaan tähän asti ole tietääkseni ihmishenkiä
-menetetty."
-
-He pysähtyivät paikalle, jossa oli ennen ollut joitakin majoja; nyt
-kohosivat vain suuret tulisijat raunioista, seinät olivat hajallaan
-siellä täällä.
-
-Jonkin matkan päässä seisoi muutamia ihmisiä yhdessä ryhmässä; he
-katselivat merelle.
-
-Kun he näkivät don Antonion, joka ratsasti heidän luokseen,
-nostivat he tervehdykseksi leveälierisiä hattujaan. Yksi heistä oli
-valkoihoinen, toiset kolme maan värillisiä alkuasukkaita.
-
-"Kauhea yö, Miguel", sanoi kartanonomistaja valkoihoiselle, joka oli
-kookas, noin neljänkymmenen ikäinen mies. "Onko kukaan teistä täällä
-vahingoittunut?"
-
-"Jumalan kiitos, ei. Me veimme heti, kun myrsky puhkesi, lapset ja
-naiset tuonne kallioiden taakse", hän osoitti jyrkästi kohoavaa,
-louhikkoista kallioryhmää, joka oli hiekkarannikon rajana etelässä,
-"ja asetuimme sitten itsekin sinne suojaan. Melkein kaikki
-omaisuutemme on mennyttä", hän jatkoi surumielisesti.
-
-"Niin", vastasi don Antonio ystävällisesti, "mutta vahinko on
-korjattavissa. Lähettäkää omaisenne kartanoon, kunnes saatte heille
-hankituksi kodin."
-
-"Veneemme ja verkkomme ovat tuhoutuneet, señor", sanoi yksi
-intiaaneista, vanhanpuoleinen mies, "karja on hukkunut tai peloissaan
-karannut metsään; olemme pelastaneet vain henkemme."
-
-"Me autamme kyllä, Metyllo. Olkaa iloisia siitä, että omaisenne
-elävät. Viekää vaimonne ja lapsenne työmiesten majoihin. Don Esteban
-pitää heistä huolen. Ja alkakaa sitten reippaasti korvata sitä, minkä
-olette menettäneet."
-
-"_Oh-oh mil gracias_, don Antonio", sanoi vanhus, "oi, sinä olet
-hyvä. Me teemme, niinkuin sinä käsket."
-
-"Miksi katselette niin innokkaasti merelle päin? Näettekö siellä
-jotakin merkillistä?"
-
-"Aalloilla ajelehtii laivankappaleita, señor, niitä me katselimme."
-
-Señor d'Irala käänsi silmänsä miehen osoittamaan suuntaan. Verrattain
-lähellä kellui suuri kappale haaksirikkoutunutta laivaa keinuvilla
-laineilla.
-
-"Ihmisraukat, jotka joutuivat tämän myrskyn kouriin. Jumala olkoon
-heidän sieluilleen armollinen!"
-
-Hän otti hatun päästään ja risti kätensä rukoukseen; samoin tekivät
-toisetkin. Sitten hän toisti: "Jumala olkoon heidän sieluilleen
-armollinen. Amen."
-
-"Nämä intiaanit", sanoi Miguel sitten, "väittävät, että noilla
-lankuilla makaa ihmisiä. Heillä tosin onkin terävämmät silmät kuin
-meillä", hän jatkoi.
-
-"Taivaan tähden, nopeasti sinne, Miguel, ehkä voimme vielä jonkun
-pelastaa."
-
-"Tuskinpa, armollinen herra."
-
-"Koettakaamme. Onko enää mitään käyttökelpoista venettä käsillä?"
-
-"Minun veneeni on, toimitin sen heti ylemmäksi rannalle suojaan."
-
-"Sysätkää se heti veteen ja sitten kiireesti lankkuja kohti. _Alerte!
-Alerte!_"
-
-Auliisti tottelivat miehet käskyä. Vene toimitettiin rantaan ja oli
-pian vesillä. Don Antonio, Miguel ja kaksi intiaania astuivat siihen,
-ja rivakasti kuljettivat viimeksimainittujen voimakkaat aironvedot
-sitä laivahylkyä kohti.
-
-Neljännestunnissa he olivat perillä.
-
-Mikä kauhea näky kohtasi heidän silmiään!
-
-Vedessä kellui osa suuren laivan pirstoutunutta peräkantta, ja
-pirstaleilla makasi intiaaninaisen eloton ruumis, joka yhä vieläkin
-lujasti puristi käsillään laivanlaiteesta. Hänen ruumiinsa ja
-laivanlaidan välissä näkyi kaksi lasta. Toinen oli pieni viehättävä
-tyttö, toinen ruskea poika; he makasivat liikkumattomina kuten
-nainenkin, joka nähtävästi oli ruumiillaan koettanut suojella heitä
-aalloilta.
-
-Tosiaan kauhistuttava näky!
-
-"Mikä onnettomuus!" huudahti don Antonio.
-
-Toiset siunasivat itseänsä ja tekivät ristinmerkin. Kartanonomistaja
-astui hylylle ja lähestyi sääliä herättävää ryhmää.
-
-Intiaaninainen oli kuollut; kylmät ja kankeat olivat hänen kasvonsa,
-kylmät olivat kädet, joilla hän puristi parraspuuta.
-
-D'Irala kosketti arasti suloisen tytön ruumista, ja riemuhuuto
-pääsi hänen huuliltaan: hän tunsi elämänlämpöä. Nopeasti hän veti
-esiin pikku olennon, jonka valkoinen puku kosteana riippui hentojen
-jäsenten ympärillä, ja nosti sen syliinsä. Viehättävät, ruskeiden,
-kosteain kiharain ympäröimät kasvot lepäsivät hänen rinnallaan.
-Silmäluomet olivat ummessa; näytti siltä, kuin lapsi, joka tuskin
-saattoi olla kahta vuotta vanhempi, olisi nukkunut.
-
-Hän koetteli sydäntä; se ei tuntunut enää sykkivän; hän painoi
-korvansa pienokaisen suulle, ja: "Jumalalle olkoon kiitos", kuului
-hänen huuliltaan, "hänessä on vielä eloa".
-
-Hän hieroi pientä kangistunutta ruumista ja liikutti hentoja
-käsivarsia edistääkseen keuhkojen toimintaa.
-
-Toinen intiaaneista oli kiivennyt herransa jälkeen laivahylylle,
-nostanut syliinsä ruskean pojan ja huomannut hänessäkin eloa; hän
-teki samalla tavoin kuin don Antonio, hieroi pientä ruumista ja
-lämmitti sitä rintaansa vasten. Osaaottavasti katselivat molemmat
-veneeseen jääneet toisten yrityksiä.
-
-Hento lapsi d'Iralan sylissä aukaisi hänen suureksi ilokseen
-silmänsä, ja kartanonomistaja näki lempeät, tummat silmät, jotka heti
-taas sulkeutuivat. Hän jatkoi ponnistuksiaan, ja pian kulki lapsen
-hengitys tasaisesti ja syvään, ja sydämentykytys alkoi tuntua.
-
-Myöskin ruskea poika, joka silminnähtävästi oli maan alkuasukkaiden
-jälkeläisiä, osoitti heräävän elämän merkkejä.
-
-Ainoastaan nainen oli kuollut.
-
-"Takaisin maihin", komensi don Antonio, "naisen otamme mukaan, hän
-oli kelpo nainen ja ansaitsee kristillisen hautauksen."
-
-Suurella vaivalla he irroittivat vainajan kangistuneet sormet
-parraspuusta ja asettivat ruumiin varovasti veneeseen. Puristaen
-tyttöä rintaansa vasten kiirehti d'Irala nopeasti takaisin maihin.
-Intiaanipoika makasi hänen vieressään hänen takkiinsa kiedottuna.
-Rannalle oli sillä aikaa tullut pari intiaanivaimoa ja -tyttöä, jotka
-olivat nähneet veneen saapuvan.
-
-"Pian", huudahti don Antonio heille, "toimittakaa maitoa;
-toivottavasti on vielä joku lehmistänne elossa."
-
-Mykkinä hämmästyksestä katselivat intiaaninaiset lapsia; mutta
-pian juoksi eräs heistä kallion luo, joka yöllä oli ollut heidän
-suojapaikkansa, ja palasi heti takaisin kädessään kurpitsamalja
-täynnä lämmintä maitoa.
-
-Kumpikin lapsi lepäsi vanhanpuoleisen intiaaninaisen sylissä; he
-hengittivät, mutta tuntuivat nukkuvan.
-
-Kun heidän huulilleen kohotettiin lämmintä maitoa, joivat he
-ahnaasti, mutta väsyneitä kun tietysti olivat, vaipuivat taas heti
-uneen.
-
-"Kas niin, muoriseni", sanoi señor d'Irala intiaaninaiselle, jonka
-sylissä hyvin puettu intiaanipoika nukkui. "Ota sinä pikku poika
-ja hoida häntä. Tällä pienellä kukkasella minä tahdon ilahduttaa
-donna Ineziä. Tulkaa kaikki kartanoon. Siellä neuvottelemme,
-kuinka voisimme hankkia teille pikaista apua. Mutta sinä, Miguel,
-koeta ottaa selkoa haaksirikkoutuneen laivan nimestä, ehkä näet
-sen jostakin laivan pirstaleesta. Tulkaa, don Esteban", sanoi hän
-tilanhoitajalle, nyökkäsi väelleen ja ratsasti pieni tyttö sylissään
-seuralaisineen pois.
-
-Läpi metsänreunan, jonka korkeat puut kohosivat hietikkoisen
-merenrannan takaa, hän tuli soraista lietä avaralle, hyvin
-viljellylle paikalle, jonka keskellä upeili komea herraskartano.
-Kuten metsikössä, jonka läpi hän oli ratsastanut, monen monta
-mahtavaa puuta makasi juuriltaan kiskoutuneena, samoin olivat
-viljelysmaatkin täynnä yöllisen myrskyn hävittävän voiman jälkiä;
-pirstaleet, tuhoutuneet kylvökset ja istutukset, huiskin haiskin
-sinkoutuneet oksat ja puunrungot todistivat armottoman selvästi sen
-tuhoisaa vimmaa.
-
-Herraskartanokin oli pahoin vahingoittunut.
-
-Kun don Antonio ratsasti pihalle, astui kuistille nuori, suloinen
-nainen, joka puolittain levottomana, puolittain uteliaana katseli
-häneen.
-
-"Mitä sinä tuot, Antonio?"
-
-"Tuon sinulle pienen tyttären, kultaseni. Suloisen lapsen, jonka olen
-mereltä riistänyt."
-
-Hän hyppäsi hevosen selästä, laski tytön vaimonsa syliin ja kertoi
-lyhyesti, mistä oli hänet löytänyt.
-
-"Lapsiraukka, lapsiraukka", sanoi nuori nainen syvästi liikuttuneena
-katsellessaan tytön kauniita, kalpeita kasvoja. "Jos Jumala on
-sallinut sinun jäädä orvoksi, olet sinä meille hänen lahjanaan
-tervetullut. Oi suloinen pikku raukka!" Hellästi hän tuuditti lasta
-käsivarsillaan. Silloin se aukaisi suuret, tummat silmänsä, ja sen
-katse kiintyi nuoren rouvan helliin, sääliviin piirteisiin.
-
-"Oi, äiti! Missä äiti?" Lapsen silmät vilkuivat etsivästi ympäri.
-"Missä Nina? Pablo! Pablo!" huusi hän sitten.
-
-"Rauhoitu, rakas lemmikkini, rauhoitu, sinä näet heidät kyllä kaikki
-vielä, mutta pelkään", hän jatkoi hiljaa ja surullisesti, "vasta
-taivaassa".
-
-"Kuka sinä olet?" Nuoren señoran lempeät ja ystävälliset kasvot
-näyttivät rauhoittavan lasta. Hän sulki silmänsä ja vaipui uneen.
-Señora kantoi tytön vuoteeseen, riisui hänet ja peitti hänet
-silkkipeittein hellästi kuin äiti. Ja kun don Antonio vähän
-ajan kuluttua astui sisään, sanoi hän: "Hss! Hiljaa, meidän
-jumalanlahjamme nukkuu."
-
-Ja don Antonio astui varovasti varpaillaan vuoteen ääreen, missä
-pienokainen uinaili.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Intiaaninaisen sylissä oli ruskea poikakin avannut silmänsä jälleen
-elämään. Arasti, mutta selvä ylpeän uhittelun ilme kasvoillaan hän
-tuijotti vaimoihin ja tyttöihin, joita tunkeili hänen ympärillään.
-Hän oli ehkä vähän viidennellä, mutta hänen ruumiinsa oli voimakas,
-ja hänellä oli hienot pukineet, samanlaiset kuin ylhäisten
-valkoihoisten lapsilla.
-
-"Älä pelkää, poikani, älä pelkää", rauhoitti häntä intiaaninainen
-äidinkielellään, "sinä olet hyvässä turvassa."
-
-Mutta ikäänkuin poika ei olisi kuullutkaan, harhaili hänen katseensa
-kasvoista toisiin.
-
-"Missä on Nina?" hän kysyi espanjankielellä, "missä on Maria?"
-
-"Oi, poikani", vastasi intiaaninainen avuttomana samalla kielellä,
-"Jumala kaikkivaltias olkoon heille armollinen, mutta he lepäävät
-meren pohjassa; miehet ovat sinut aalloista pelastaneet, oi
-lemmikkini."
-
-Poika katseli uudelleen hätääntyneenä ympärilleen ja näytti
-ajattelevan. Hänen lapsenkasvoillaan levisi päättäväinen ilme, joka
-on ominainen kaikille intiaaneille tilanteen vaatiessa.
-
-Intiaaninaiset seisoivat surkutellen pojan ympärillä, ja äskeinen
-vaimo puhutteli häntä uudelleen omalla murteellaan, mutta poika ei
-näyttänyt häntä ymmärtävän.
-
-"Täytyy kuivata hänen vaatteensa, muuten hän sairastuu kuumeeseen",
-sanoi eräs nuoremmista naisista.
-
-Ja toimekkaasti he riisuivat pojan kietoen hänet sitten lämpöisiin
-huiveihinsa; vanha eukko piteli häntä yhä sylissään.
-
-Lasta riisuessaan naiset huomasivat hänen rinnassaan ihoon maalatun
-kuvion, jossa siniset viivat omituisella tavalla kietoutuivat
-toisiinsa. He kutsuivat miehensä katsomaan tatueerausta, mutta eivät
-nämäkään osanneet selittää sen merkitystä. Joku arveli, että merkki
-muistutti niiden kivipylväiden kaiverruksia, joita silloin tällöin
-tapasi metsässä.
-
-Lapselle tarjottiin uudelleen maitoa ja maissileipää, mutta hän ei
-niistä huolinut, vaan toisteli vain: "Nina, Maria!"
-
-Naiset kantoivat hänet sitten kallioluolaan, jossa he olivat saaneet
-suojan myrskyn ja rajuilman raivolta.
-
-Sillä aikaa hautasivat miehet hukkuneen intiaaninaisen metsän
-reunaan. He lukivat lyhyen rukouksen ja pystyttivät haudalle kahdesta
-puukalikasta kömpelösti kyhätyn ristin.
-
-Miguel souti don Antonion käskystä vielä kerran laivahylylle
-nähdäkseen, voisiko mahdollisesti missään keksiä laivan nimeä; mutta
-hänen retkensä oli turha.
-
-Rannikkolaiset, jotka kaikki Miguelia ja hänen perhettään
-lukuunottamatta olivat alkuasukkaita, alkoivat sitten koota vähiä
-kamppeitaan muuttaakseen kartanoon. Siellä heidän oli määrä asua
-työväen asunnoissa, kunnes heidän omat majansa rannalla taas olisivat
-asuinkelpoisia.
-
-Intiaanipojan, joka jälleen oli puettu auringon kuivaamiin
-kesävaatteisiinsa, he veivät mukaansa. He ylpeilivät tästä rotunsa
-kukoistavasta vesasta ja kantoivat häntä vuoron perään.
-
-Kartanossa oli pikku tyttö herännyt ja huusi itkien äitiä, Ninaa ja
-Pabloa.
-
-Donna Inez koetti rauhoittaa lasta hellin hyväilysanoin, mutta
-turhaan.
-
-Kun hänen miehensä astui huoneeseen, sanoi hän miltei toivottomana
-turhista yrityksistään: "Jos sinua oikein ymmärsin, Antonio,
-pelastitte te myös pienen intiaanipojan?"
-
-"Niin teimme, ystäväni."
-
-"Missä lapsi on?"
-
-"Olen antanut hänet vanhan Tepkon hoitoon."
-
-"Pikku raukkamme huutaa paitsi äitiään, myöskin Ninaansa ja
-jotakuta Pabloa. Pablo on varmaankin tuo poika, luultavasti hänen
-leikkitoverinsa. Etkö tahtoisi lähettää noutamaan lasta tänne? Ehkä
-se rauhoittaisi pienokaista."
-
-"Hm!" sanoi don Antonio, "olet ehkä oikeassa, sillä ruskea poika oli
-hyvin hienosti puettu; mutta minä en juuri haluaisi intiaanipoikaa
-kotiini, niin hyvää kuin hänelle muuten suonkin."
-
-"Oi, ystäväni, hänen täällä olonsa olisi varmaankin tytölle
-lohdutukseksi; ja kuka tietää, kuinka kauan saamme hänet pitää?
-Täytyyhän meidän tiedustella hänen omaisiaan, ja hänen kanssaan
-lähtee tietysti intiaanipoikakin."
-
-Vastahakoisesti don Antonio antoi suostumuksensa. Valloittajien
-jälkeläisellä oli ylenkatse intiaaneja kohtaan jo veressään; hän
-oivalsi kuitenkin, että pojan seura luultavasti rauhoittaisi
-vaikeroivaa lasta ja samalla hänen kiihtynyttä puolisoaan.
-
-Hän käski erään intiaanipalvelijansa mennä poikaa noutamaan.
-
-Kalastajat, joita myrsky oli pidellyt niin pahoin, olivat juuri
-saapuneet rannalta uusille asuinpaikoilleen herraskartanon maalle,
-joten ei ollut vaikeata saada poikaa käsiinsä. Hetkisen kuluttua hän
-oli saapuvilla.
-
-Pikku poika, jolla nuoruudestaan huolimatta oli omituisen ylväs
-ryhti, astui sisään. Hänen kasvonsa olivat vakavat ja nyrpeät; mutta
-hänen nähdessään pikku tytön niille levisi päivänpaiste, ja hänen
-tummat silmänsä säteilivät riemusta.
-
-"Oi Pablo, Pablo!" huudahti pienokainen ihastuneena, riensi pojan luo
-ja kietoi pyöreät käsivartensa hänen kaulaansa. "Oi Pablo, siinähän
-sinä oletkin!"
-
-"Niin, Mariquita, Pablo on tässä", vastasi poika.
-
-"Maria on siis hänen nimensä", ajatteli señora, joka lempeästi
-hymyillen katseli lapsia.
-
-"Missä on äiti? Missä Nina? Ja isä, Pablo?"
-
-"En tiedä; tuuli on heidät vienyt."
-
-"He tulevat kyllä pian, Pablo, eikö totta?"
-
-"Kyllä he varmaan tulevat; he rakastavat meitä."
-
-Maria veti pojan pienelle jakkaralle ja istui hänen viereensä.
-
-"Onpa hyvä, että sinä jo olet luonani, Pablo; he tulevat kyllä
-sitten."
-
-Pikku leikkitoverusten lapsellinen lavertelu ja heidän keskinäinen
-hellyytensä liikutti syvästi donna Ineziä. Ruskea poikakin, joka jo
-näytti perineen rotunsa järkähtämättömän tyyneyden, tuntui olevan
-hartaasti kiintynyt tyttöön. Hän oli erittäin kaunis lapsi ja oli
-puettu aivan kuin rikkaan maatilan omistajan jälkeläinen.
-
-Lapsille annettiin nyt suklaata ja maissileipää, ja hyvällä halulla
-he söivätkin yhdessä unohtaen kaikki huolensa.
-
-"Keitähän mahtavat Marian vanhemmat olla?" lausui donna Inez
-katsahtaen kysyvästi mieheensä.
-
-"Kenties heittää meri rannalle laivankappaleita tai ruumiita, jotka
-antavat meille tietoja, elleivät lapset mitään tiedä."
-
-"Marian liinavaatteet ovat merkityt P:llä ja ovat hyvin hienot."
-
-Vanhempien nimeä kysyttäessä saattoi pienokainen samoin kuin
-poikakin ilmoittaa vain etunimet: Don Diego ja donna Mercedes.
-Sukunimeä he eivät tietäneet. Tämä ei ollutkaan kummallista,
-espanjalaiset kun aina sanovat toisiaan vain etunimeltä. "Minä annan
-heti asiasta hallitukselle tiedon, joka sitten levitetään kaikille
-satamapaikoille; siten saamme tietää, mikä laiva täällä joutui
-haaksirikkoon ja ketkä tämän herttaisen lapsen vanhemmat ovat."
-
-Mutta kansalaissota, joka niin usein raivosi tässä Espanjan
-ylivallasta riistetyssä maassa, kohotti taaskin veristä päätään, ja
-kartanon omistajan kuulustelut olivat turhia. Kaksi vuotta hallitsi
-raaka mestitsi [= intiaanin ja valkoihoisen jälkeläinen] Carrera koko
-Guatemalaa rautakourin, kunnes viimein kansa rohkaisi mielensä ja
-suositun kenraali de Lerman johdolla nousi vallananastajaa vastaan.
-Don Antonio d'Irala noudatti empimättä kenraalin käskyä ja taisteli
-uljaasti hallituksen armeijassa, kunnes voitto viimein saavutettiin.
-Mutta monta veristä taistelua käytiin sitä ennen, monta henkeä
-uhrattiin ja omaisuuksia menetettiin.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-Ryöstö.
-
-
-Vuosia oli kulunut tuosta myrsky-yöstä, joka oli hävittänyt
-Guatemalan länsirannikkoa ja heittänyt rannalle nuo kaksi lasta,
-intiaanipojan ja pikku tyttösen; ainoastaan heidän olonsa Hacienda
-[= maakartano] del Rocan kartanossa muistutti enää luonnonvoimien
-vihaisesta temmellyksestä.
-
-Maria ja Pablo elivät yhä señor d'Iralan ja hänen puolisonsa kodissa.
-
-Kansalaissodan päätyttyä oli uudelleen tiedusteltu Marian sukulaisia
--- Pablon omaisia ei kukaan ollut kysynytkään -- mutta turhaan
-Tytön ulkomuoto ja hänen kielensä ilmaisivat selvästi hänen olevan
-espanjalaista syntyperää; mutta mannermaan rannikko Araukaniasta
-aina Kaliforniaan asti oli espanjalaisen väestön hallussa, ja
-kansalaissodat mullistivat pohjoisessa ja etelässä yhtä mittaa
-noita onnettomia, emämaasta irtaantuneita valtioita. Ei saatu
-selkoa laivasta, joka oli joutunut haaksirikkoon myrsky-yönä,
-eikä minkäänlaista tietoa lapsen suvusta tai mistä maasta hän oli
-syntyisin. Maria itse ei osannut mitään ilmoittaa; hän puhui vain
-isästä, äidistä ja Ninasta, ja pian hän donna Inezin hellässä
-hoivassa unohti heidät. Señora, jolla ei ollut omia lapsia, piti
-Mariaa taivaan lähettämänä lahjana ja jakoi rakkautensa puolisonsa ja
-löytölapsen kesken.
-
-Pabloa, intiaanipoikaa, jotenkuten siedettiin, sillä Maria ei
-tahtonut hänestä luopua.
-
-Ei häneltäkään saatu tietää, mistä maasta Maria oli kotoisin.
-Pablo puhui espanjankieltä; osasiko hän sen ohella jotakin
-intiaanimurrettakin, oli mahdotonta tietää. Hän ei milloinkaan
-lausunut sanaakaan intiaanien kielellä. Varmaa oli, ettei hän
-ainakaan osannut xinka-intiaanien kieltä, jota heimoa suuren
-kartanon työväki pääasiallisesti oli, lukuunottamatta neekereitä
-ja sekarotuisia. Mutta oliko hän mahdollisesti kotoisin Chilestä,
-Meksikosta tai Perusta vai kenties maya, joita asui lukuisasti
-Keski-Amerikassa, siitä eivät edes intiaanitkaan olleet selvillä.
-Lapsen umpimielisyys haihtui vain Marian seurassa; silloin hän
-oli huoleton ja iloinen, kuten hänen iälleen oli ominaista. Mutta
-kartanon työssä olevia intiaaneja kohtaan pieni poika oli miltei
-kopea.
-
-Kun Maria oli kyllin vanha, antoi donna Inez nuoren pastorin, joka
-sielunpaimenena oleskeli del Rocan kartanossa, lapsille opettajaksi.
-Poika osoitti hämmästyttäviä lahjoja ja rautaista ahkeruutta
-hyväntahtoisen opettajansa suureksi iloksi; mutta sen ohessa hän
-usein samoili metsissä ja mailla ja viipyi usein donna Inezin syväksi
-mielipahaksi yönkin ulkona.
-
-"Puoleksi kesytetty puuma", sanoi don Antonio tämän johdosta, "villi
-luonto puhkeaa taas esille."
-
-Paitsi Mariaa ja nuorta pappia, isä Bernardoa, oli vielä eräs
-ihminen kartanossa saavuttanut Pablon luottamuksen, nimittäin
-kartanon metsästäjä, tigrero [= tiikerinpyydystäjä], vanhanpuoleinen
-intiaani, jonka xinkat väittivät olevan maya-heimoa. Usein nähtiin
-pojan ja Tamayn, metsästäjän, tuntikausia istuskelevan yhdessä ja
-keskustelevan alkuasukkaiden tyyneen tapaan.
-
-Jotkut väittivät kuulleensa, että he puhelivat mayankieltä; mutta se
-ei ollut varmaa. Totta oli vain se, että Tamay oli ainoa punainen
-mies, jolle Pablo osoitti huomiota, työväkeä kohtaan hän sitä vastoin
-vuosien kuluessa esiintyi yhä kylmemmin ja ylpeämmin.
-
-Pablo oli nyt noin kuusi-, seitsentoistavuotias, ikäisekseen kookas
-ja voimakas; hänen kasvonpiirteensä olivat jalot, niiden vakavuus
-haihtui ainoastaan Marian läsnäollessa; ja hänen ryhtiänsä ei
-ylpeimmänkään kastilialaisen olisi tarvinnut hävetä.
-
-Tamayn johdolla, jonka seurassa hän oli aarniometsiä samoillut,
-hänestä oli tullut taitava metsästäjä, joka aina varmasti kaatoi
-peuran juoksusta. Don Antonio oli opettanut hänet ratsastamaan ja
-tehnyt hänestä täydellisen mestarin; hän taltutti rajuimmankin
-hevosen ja istui harvinaisen sulavasti satulassa. Suopunkiakin hän
-käsitteli kuin harjaantunein karjapaimen. Don Antonio oli tahtonut
-tutustuttaa pojan kartanon laajoihin tiluksiin, jotta hän myöhemmin
-tilanhoitajana olisi voinut johtaa töitä; mutta Pablo ei osoittanut
-suurta halua maanviljelykseen. Sitävastoin hän tutki intohimoisesti
-maan alkuhistoriaa, mutta ei voinut päästä siinä kovinkaan pitkälle.
-Señor d'Iralalla, jonka esi-isät olivat Alvaradon aikana siirtyneet
-maahan ja kuuluneet verisiin valloittajiin, jotka kukistivat
-sivistyneen maya-kansan, oli pienessä kirjastossaan merkillinen
-kirja. Se oli painettu edellisellä vuosisadalla Madridissa ja
-käsitteli Guatemalan valloituksen historiaa. Vaikka tämä kirja
-olikin yksipuolisesti kirjoitettu espanjalaisten uskonritarien
-ylistykseksi, ilmeni siitä kuitenkin selvästi, miten sankarillisesti
-mayat olivat taistelleet rautapaitaisia ritareita, heidän tykkejään
-ja pyssyjään vastaan; ja Pablo luki sitä yhä uudelleen ja katseli
-ihmetellen vaskipiirroksia, joissa sulkatöyhtöiset intiaanit
-taistelivat espanjalaisia vastaan. Isä Bernardo ei tietänyt
-paljoa valloitushistoriasta, ja ennen valloitusta sattuneet
-tapahtumat olivat hänelle kerrassaan kuin seitsensinettinen kirja.
-Xinka-heimoisten työmiesten muistoissa ei elänyt ainoatakaan
-tarinaa näiltä ajoilta. Toisin oli Tamayn, metsästäjän, laita; hän
-oli vuoristossa elävää maya-kansaa ja tiesi monta vanhaa tarinaa
-entisiltä ajoilta, jolloin hänen kansansa vielä oli voimakas ja
-mahtava. Häntä intiaanipoika mielellään kuunteli.
-
-Muhkean, hienon herraskartanon kuistikolla istuivat teepöydän ääressä
-don Antonio, hänen puolisonsa ja donna Maria, jonka hän laillisessa
-järjestyksessä oli ottanut lapsekseen. Don Antonio oli parhaassa
-iässään, ja hänen puolisonsa ohitse tuntuivat vuodet vierineen jälkiä
-jättämättä. Heidän vieressään istuva, suloinen, vaaleapukuinen
-tyttö, jonka somia kasvoja tummat kutrit ympäröivät, oli sama lapsi,
-jonka meri neljätoista vuotta sitten oli heittänyt rannalle. Señor
-ja señora d'Irala joivat teetään rauhallisesti, mutta nuori tyttö
-näytti kovin levottomalta. Äkkiä kuului nopeata kavioiden kapsetta,
-don Antonion otsaan uurtui hieno ryppy, señora ja Maria katselivat
-häneen rukoilevasti; heti sen jälkeen astui Pablo ratsastuspukuisena
-kuistikolle. Hän kumarsi ensin señor d'Iralalle ja sitten hänen
-puolisolleen.
-
-"Eikö Pablo mahdollisesti tiedä, että me haluamme täsmällisyyttä
-aterioilla?"
-
-"Anteeksi, señor", vastasi Pablo nöyrästi, mutta samalla arvokkaasti,
-"minun täytyi käydä katsomassa karjaa, koska te halusitte tietoja
-Llanosta, ja myöhästyin kotimatkalla."
-
-Kartanonomistajan kasvot kirkastuivat.
-
-"Sinä olit siis karjamaalla? Se oli oikein. Istu, Pablo. Mitä sinne
-kuuluu?"
-
-"Ensimmäinen vaquero on hyvin tyytyväinen karjaan, señor. Laidun
-on hyvää, karja on menestynyt ja lisääntynyt kahdeksallasadalla
-eläimellä."
-
-"Hoh, nehän ovat erinomaisia uutisia. Kiitän sinua, poikani."
-
-Intiaani aterioi ylhäisen arvokkaasti. Hänen pronssinväriset,
-jalopiirteiset kasvonsa muistuttivat enemmän roomalaisen nuorukaisen
-kuin tavallisen alkuasukkaan ulkonäköä.
-
-"Missä tapasit vaquerot, Pablo?"
-
-"Siinä, missä puro laskee Rio Saladaan."
-
-"Ratsastan sinne itse huomenna, ja sinä voit saattaa minua."
-
-Pablo taivutti myöntävästi päätään.
-
-"Minua Pablo ei näy huomaavankaan", sanoi Maria nyrpistäen huuhaan.
-
-"Kuinka en", vastasi Pablo hymyillen ystävällisesti.
-
-"Sinä et ole pitänyt lupaustasi: et tuonut minulle nuorta kaurista
-metsästä, siksi kai sinulla on paha omatunto."
-
-"Tähän aikaan ei ole nuoria kauriita, myöhemmin pyydän sinulle
-jonkin. Mutta jos haluat saada nuoren puuman, tuon sinulle heti, kun
-vain tahdot."
-
-"Ei, ei", vastasi tyttö pelästyen; "ei Pablo, sellaisesta kiellän
-sinua! Minä en halua puumaa, etkä sinä saa sitä tuoda."
-
-"Tamay saattaa tuoda sen, hän tietää puumanpesän."
-
-Muuan neekeri astui nyt kuistille ilmoittaen, että kartanoa kohti
-ratsasti kaksi caballeroa [= herrasmies]; mikäli hän saattoi nähdä,
-olivat he señorit da Fonseca ja de Mendez.
-
-Viimeksimainittu nimi näytti tekevän vastenmielisen vaikutuksen
-naisiin. Mutta don Antonio sanoi: "He ovat tervetulleet! Ota heidän
-hevosensa hoitoosi ja opasta heidät tänne."
-
-Neekeri riensi täyttämään käskyä.
-
-Pablo nousi pöydästä ja kumarsi donna Inezille. Hänen täytyi
-poistua ylhäisten vieraitten saapuessa, sillä valloittajien ylpeät
-jälkeläiset olisivat vain äärimmäisessä pakossa istuutuneet samaan
-pöytään värillisen kanssa.
-
-Maria yksin huomasi uhmaavan piirteen, joka levisi nuorukaisen muuten
-rauhallisille kasvoille. Ulkona Pablo kohtasi kaksi ratsastajaa; he
-olivat molemmat kartanonomistajia naapuristosta, hän tunsi heidät
-liiankin hyvin.
-
-Kun hän aikoi astua heidän ohitseen tyynen kohteliaasti tervehtien,
-sanoi nuorempi herroista, mies, jonka kasvot olivat kauniit, mutta
-epämiellyttävät: "Vieläkö tuo punainen vintiö oleksii täällä? Tulepas
-tänne, nulikka, hevostani pitelemään."
-
-Tämän ratsastaja sanoi vain häntä kiusatakseen, sillä peonit
-ympäröivät vieraita auttaakseen heitä hevosen selästä.
-
-"Minä en ole palvelija, señor de Mendez", vastasi Pablo ylpeästi.
-
-"Totteletko, konna, tai saat maistaa ruoskaani!" huusi caballero,
-jota pojan vastaus ja varsinkin tapa, jolla se annettiin, kovin
-suututti.
-
-"Señor de Mendez saisi sitä katua", vastasi tähän nuorukainen
-jääkylmästi, mutta hänen tummista silmistään leimahti vihan välähdys.
-
-"Anna olla, don Luis", sanoi toinen vieraista, "poika on don Antonion
-perhettä. Muista se."
-
-Pablo poistui levollisesti, mutta Mendez sanoi hevosen selästä
-laskeutuessaan: "Suututtaa, kun tuollainen intiaani saa tässä
-rehennellä. Olisipa se poika minun kartanossani!"
-
-He laskeutuivat hevostensa selästä ja astuivat pation [= pihan]
-poikki kuistikolle. Don Antonio toivotti heidät tervetulleiksi ja vei
-heidät naisten luo, jotka tervehtivät molempia herroja espanjalaisten
-tapaan arvokkaan ja sulavan kohteliaasti.
-
-"Teitte ystävällisesti, herrat, tullessanne meitä tervehtimään",
-sanoi don Antonio sydämellisesti pyytäen vieraita istumaan.
-
-"Herrat ovat tervetulleet", lisäsi tähän donna Inez kohteliaasti,
-vaikka huomattavasti kylmemmin.
-
-Señor ja señora d'Irala vaihtoivat muutamia perhekuulumisia
-vieraitten kanssa, sitten sanoi señor da Fonseca: "Joka kerta, kun
-täällä käyn, iloitsen nähdessäni, miten viehättäväksi donna Maria
-kehittyy. Pian hän sulollaan voittaa kaikki nuoret naisemme."
-
-"Älä saata pikku velhoamme turhamaiseksi, don Ernesto; hänen täytyy
-vielä oppia paljon isä Bernardolta, ennenkuin hän voi kilpailla
-nuorten naistemme kanssa; mutta siinäpä pulma onkin."
-
-Maria nauroi. "Oi, isä kulta, rauhoitu, minä kyllä opin. Ja mitä minä
-en ymmärrä, sen ymmärtää Pablo, ja sehän on samantekevä."
-
-"Ah, don Pablo, intiaaniprinssikö? Hm. Minä en ymmärrä, don Antonio",
-sanoi señor de Mendez, "kuinka sinä voit sietää tuota intiaania
-pöydässäsi."
-
-"Siinä asiassa saat kääntyä tämän talon varsinaisen valtiattaren
-donna Marian puoleen. Pablo on hänen ystävänsä."
-
-"Niin", sanoi nuori tyttö innokkaasti, "Pablo on minun rakas
-ystäväni, hän on hyvä ja kelpo poika ja sangen viisas; eikä hän sille
-mitään voi, että on ruskea."
-
-"Eipä tietenkään, tyttöseni", hymähti vanhempi vieraista, señor
-da Fonseca, "mutta se ei muuta sitä seikkaa, että hänen värisensä
-ihmiset kuuluvat koirankoppiin."
-
-"Oi señor", sanoi Maria syvästi loukkaantuneena, "Pablo on caballero".
-
-"Oikeinko sekin? Kopealta tuo lurjus näyttääkin, hän kuvittelee kai
-olevansa Montezuman jälkeläinen. Totta puhuen, d'Irala, älä pahastu,
-mutta en voi hyväksyä sitä, että olet tuolla tapaa kasvattanut tuon
-punanahkaisen nulikan; se ei ole eduksi sinulle eikä hänelle."
-
-Señor d'Irala, joka oikeastaan pohjaltaan, oli samaa mieltä
-kuin naapurinsa ja ainoastaan lemmikkinsä tähden oli suvainnut
-intiaanipoikaa perheensä jäsenenä, vastasi: "Kenties olet oikeassa,
-don Ernesto, varsinkin mitä häneen tulee; mutta voipa sellainenkin
-aika koittaa, jolloin intiaani, jonka olemme kasvattaneet, voi meitä
-auttaa."
-
-"Taivas meitä sellaisesta varjelkoon, että tuo orjajoukkio koskaan
-näyttelisi maassamme mitään osaa."
-
-"Samaa mieltä olen minäkin", lisäsi tähän nuori Mendez. "Heitä on
-kohdeltava kuin järjettömiä elukoita, mitä he todella ovatkin."
-
-Maria, jonka lempeillä, suloisilla kasvoilla leimusi ankara
-suuttumus, nousi istuimeltaan; samoin teki donna Inez, hänkin
-pahastuneena. Hän poistui kiihtyneen tytön seurassa lähteäkseen,
-kuten hän puolustautui, antamaan ohjeita illallista varten.
-
-Kun herrat olivat yksin, lausui da Fonseca: "Pääkaupungista kuuluu
-huonoja uutisia, don Antonio."
-
-"Niinkö? Mitä tarkoitatte? Eikö tämä maaparka siis koskaan saa
-rauhaa?"
-
-"Pedro Sarmiento on kohottanut San Christobalissa kapinanlipun ja
-kokoaa ympärilleen maan kaikki varkaat, murhaajat ja värilliset,
-marssiakseen pääkaupunkiin."
-
-"Taaskin sisällissota! Oi sellaista uutista! Mistä sen tiedätte?"
-
-"Pikalähetti toi sanan Chicacosta. Oletko varma väestäsi?"
-
-"Vaqueroihin ja peoneihin voin luottaa. Intiaanit ovat velttoja; ja
-sekarotuiset, kuka heistä tietää!"
-
-"He juuri ovat vaarallisia. Kaikkialla, kirjoittaa minulle Hakta,
-koetetaan heitä yllyttää; vaarallisia ihmisiä hiiviskelee kautta
-maan, kiihdyttäen väkeä isäntiään vastaan. Etkö ole vielä mitään
-sentapaista huomannut?"
-
-"En, en vielä. Del Roca on niin syrjässä valtateistä."
-
-"Ole varuillasi, hirtätä heti jokainen epäilyttävä veijari, joka
-sukeltaa esiin väessäsi."
-
-"Eikö hallituksella ole voimaa kukistaa kapinaa?"
-
-"Ainoa mies, joka Sarmientoa vastaan voisi menestyksellisesti
-taistella, kenraali Lerma, on jo vanha. Mies on murtunut sen jälkeen,
-kun kadotti tyttärensä, jota hän yli kaiken rakasti. Hän tulee
-arvattavasti kuitenkin johtamaan armeijaa. Valtion vaara on siinä,
-kirjoittaa Hakta, että Sarmienton onnistuu voittaa puolelleen mayat;
-ketchien päällikkö, ilkeä Chamulpo, lienee jo hänen liittolaisensa.
-Jos niin todella on, ovat asiat huonolla tolalla."
-
-"Oh, don Ernesto! Sinä tuot huonoja uutisia. Taasko rakas isänmaamme
-upotetaan sisällissodan verivirtaan?"
-
-"Pelkäänpä, että niin käy."
-
-"Eikö kenraali Lerma ole sukulaisesi, don Luis?"
-
-"Hän on isosetäni, don Antonio; mutta ikäväkseni täytyy minun
-tunnustaa, ettei hän koskaan ole ollut mieltynyt sukulaiseensa."
-
-"Mutta sinä olet hänen perillisensä?"
-
-"Lain mukaan kyllä, sillä olenhan hänen sukulaisensa; mutta
-arvoisalla vanhuksella ei ole erikoista rakkautta minuun, kenties
-juuri siksi, että olen hänen perillisensä."
-
-"Ethän voi häntä siitä moittia, että hän mieluummin olisi jättänyt
-omaisuutensa omille lapsilleen. Kestä kärsivällisesti hänen
-oikkujaan, don Luis. Hänen päivänsä ovat jo luetut."
-
-"Suokoon taivas hänelle vielä monta elinpäivää", sanoi nuori mies
-tekopyhästi. "Minä en ahnehdi hänen omaisuuttaan."
-
-Muuan vaquero astui ripeästi kuistille.
-
-"Mitä haluat?" kysyi don Antonio.
-
-"Señor, tahtoisin vain ilmoittaa, että merenpuoleisiin metsiin on
-majoittunut suuri joukko aseistettuja intiaaneja."
-
-Herrat hypähtivät pystyyn.
-
-"Joukko aseistettuja intiaaneja!"
-
-"Niin, herra. Jätin Pepen ja Andrén sinne pitämään heitä silmällä ja
-ratsastin itse tänne ilmoittamaan asiasta."
-
-"Montako heitä on?"
-
-"Noin satakunta."
-
-"Kirottua", huudahti Mendez, "joko olemme saaneet vihollisen
-seuduillemme? Sepä vielä puuttui!"
-
-Metsästäjä Tamay astui juuri samassa kuistin ohitse, ja don Antonio
-kutsui hänet luokseen. Tuokion kuluttua seisoi jäntevä, ruskea mies
-kuistilla pitkä luodikko kädessään, kolmen señorin edessä.
-
-"Meren rannalla majailee aseistettuja intiaaneja, Tamay."
-
-"Tiedän sen, don Antonio", vastasi tigrero levollisesti.
-
-"Sinä tiedät sen?"
-
-"Tulin juuri sitä ilmoittamaan."
-
-"Mitä he tahtovat?"
-
-"He ovat rauhallisia ihmisiä, jotka palaavat metsästysretkeltä ja
-aikovat viettää yönsä täällä; huomenna he lähtevät pois."
-
-"Metsästysretkeltä? Ovatko he mayoja?"
-
-"Ei, herra, he ovat chiapatekeja, he ovat matkalla kotiinsa."
-
-"Ja sinä menet takuuseen siitä, että heillä on rauhalliset aikeet?"
-
-"Panen siitä pääni pantiksi."
-
-"Me emme kuitenkaan saa laiminlyödä mitään varovaisuustoimenpiteitä.
-Kutsu kaikki peonit ja, mitä vaqueroja on, kartanoon, kutsu myöskin
-neekerit."
-
-Tamay meni.
-
-"Omituista. Chiapatekeja? Täällä! Oletko varma tigrerostasi, don
-Antonio?"
-
-"Hän on jo useita vuosia ollut palveluksessani ja koko ajan
-osoittautunut luotettavaksi."
-
-"Miehessä on jotakin kavalaa. Onko hän xinkaheimoa?"
-
-"Hän puhuu kyllä heidän kieltään; mutta minä luulen, että hän on maya
-tai zapoteki."
-
-"Jos hän koettaa salata sukuperäänsä, hautoo hän varmasti jotakin
-mielessään. Luota häneen sitä vähemmän. Chiapateki-intiaaneja?
-Tuskin. Sarmiento on kaukana idässä. Hänen rosvojoukkoaan he eivät
-siis voi olla." Ilta oli jo pimennyt, ja palvelijat kantoivat
-tulisoihtuja kuistikolle.
-
-Sillä aikaa kuin herrat pohtivat maan kohtaloa ja levottomina
-keskustelivat aseistetun intiaanijoukon tarkoituksista, seisoi
-Pablo synkkänä laajan ja säännöttömästi rakennetun herraskartanon
-etäisimmässä kolkassa. Nuori, ylpeä intiaani tunsi syvästi
-halpamaisen kohtelun, joka señor Mendezin taholta oli tullut
-hänen osakseen; se oli taas uusi katkera muistutus siitä, miten
-halveksivasti valloittajien ylpeät jälkeläiset ajattelivat
-alkuasukkaista, maan muinaisista valtiaista. Synkkiä ajatuksia
-risteili nuorukaisen mielessä. Ja hänen muistellessaan kansansa
-muinaista mahtavuutta kiihtyi hänen synnynnäinen vihansa valkoihoisia
-kohtaan.
-
-"Ylpeätä, turmeltunutta rotua, nuo valkoiset, jotka muinoin
-surmasivat esi-isäni ja alistivat jäljelle jääneet orjiksi. Minä
-vihaan heitä kaikkia, kaikkia! Jospa näkisin sen päivän, jolloin
-punanahat ajavat heidät maasta, joka ei heille kuulu, merelle, jonka
-yli he tänne saapuivat!"
-
-"Mitä rakas veljeni ajattelee?" kysyi lempeä, suloinen ääni
-katkeroituneelta nuorukaiselta.
-
-Kuin taikaiskulla kirkastui nuorukaisen kasvojen synkkä ilme
-iloiseksi.
-
-"Oi, Mariquita-sisko, minuako etsit?"
-
-"Niin, veljeni; ajattelin, että olet pahoillasi, kun nuo kopeat
-herrat karkoittivat sinut seurastamme, ja tahdoin sinua lohduttaa",
-vastasi Maria, joka hiljaa oli hiipinyt paikalle.
-
-"Sinä olet hyvä, Maria, sinä yksin. Toisia minä vihaan." Hänen
-kasvonsa synkistyivät taas vihaan.
-
-"Oi, älä puhu noin, Pablo. Ovathan donna Inez ja don Antonio
-ystävällisiä sinua kohtaan?"
-
-"Ovatpa kyllä, Mariquita, suvaitsevathan he intiaanipoikaa
-läheisyydessään sinun tähtesi."
-
-"Älä puhu noin Pablo, he rakastavat sinua; mutta sinä et saa olla
-heitä kohtaan myöskään aina niin kylmä ja ynseä."
-
-"Enkö ole aina osoittanut heille kunnioitusta ja kiitollisuutta?
-Mutta he halveksivat ruskeaa ihoani. Minä en ole heidän vertaisensa;
-he ovat mielestään jalompaa rotua, ja me olemme eläimiä heidän
-silmissään."
-
-"Ei, ei, sinä käsität heidät väärin."
-
-"Kaikki ajattelevat niin, myöskin don Antonio. Mendez aikoi lyödä
-minua ruoskalla."
-
-"Oi", huudahti Maria säikähtyen, "oi Pablo! oliko hän niin raaka? Oi
-veli!"
-
-"Toista iskua hän ei enää olisi yrittänyt, usko minua..."
-
-"Oi Pablo, taivaan tähden, hillitse kuuma veresi!"
-
-"Minä olen heitä kaikkia parempi, olen heidän vertaisensa, ja tuo
-pelkuri aikoi minua lyödä."
-
-"Hän on hyvin vastenmielinen herrasmies, ja minä en koskaan enää ole
-hänelle ystävällinen tämän jälkeen. Jokainen loukkaus sinua kohtaan
-koskee minuunkin. Kestä se arvokkaasti, Pablo."
-
-"Niin", vastasi nuorukainen katkerasti, "minun täytyy. Olen
-kasvatettu kuin caballero, ja minua kohdellaan kuin peonia. Mitä
-vanhemmaksi tulen, sitä syvemmin sen tunnen. Mitä teen täällä, missä
-minun töin tuskin siedetään ja missä jokainen pöllöpää, kuten tuo
-Mendez, uskaltaa uhata minua ruoskallaan? Ei, sisko, minun paikkani
-ei ole enää valkoisten ihmisten luona. Minä kuulun kansani miehiin,
-en tähän kurjaan orjajoukkoon; minä olen maya, ja metsissä elää vielä
-heimoni vapaita miehiä, heidän luokseen lähden."
-
-"Oi, Pablo, veljeni, tahtoisitko jättää minut tänne yksin? Oi, ei,
-sinä et saa lähteä!"
-
-"Pitääkö minun odottaa, kunnes jonkun Mendezin ruoska todella sattuu
-minuun?"
-
-"Pablo. Pablo", sanoi tyttö sydäntä särkevällä äänellä. "Sinä et voi
-lähteä. Pienestä pitäen me kaksi olemme olleet yhdessä. Jumala itse
-on meidät tehnyt veljeksi ja sisareksi ja heittänyt meidät myrskyssä
-tänne, jossa saimme kodin. Me olemme yhtä. Sinä et saa jättää
-siskoasi."
-
-"Niin, Mariquita", vastasi poika tuokion kuluttua. "Hirveä kohtalo
-on meidät jo varhain yhdistänyt katkaistuaan kaikki ne siteet, jotka
-kiinnittivät meidät rakkaimpiimme. Minulla on maailmassa vain yksi
-olento, jolle elämäni kuuluu: sinä, valkoinen sisareni."
-
-"Ja kuitenkin tahdoit lähteä, sinä paha poika."
-
-"Kerran koittaa se päivä, joka meidät erottaa, Mariquita", vastasi
-hän syvän vakavasti. "Mutta minä en tahdo sitä kiirehtiä. Mitä taivas
-suoneekin, missä elän tai kuolenkin, sinua, sisko, muistelen aina
-kalleimpana olentona maailmassa."
-
-"Sinä olet surullinen ja katkeroitunut, Pablo, mutta niin et saa olla,
-sillä pahoitat sisaresi mielen. Tule señoran luo, tule."
-
-"Ei, Mariquita, olen liian kiihtynyt, lähden vainioita samoilemaan.
-Palaan sitten, kun vieraat ovat lähteneet."
-
-"Älä kulje pahoissa ja surullisissa ajatuksissa, Pablo. Muista
-siskoasi."
-
-"Kyllä, rakkaani."
-
-"Ja palaa pian luoksemme kotiin."
-
-"Kyllä pian", hän rauhoitti siskoa.
-
-Maria nyökäytti ystävällisesti hymyillen hänelle pikku päätään
-ja katosi kartanoon päin. Pablo lähti kiireesti astumaan
-agavevainioille, jotka pian peittivät hänet kaikkien silmiltä.
-
-Vaquerot ja neekerit olivat lähteneet navetoista ja majoistaan
-herraskartanoon; jokin määrä vanhempia intiaaneja, kartanon
-työväkeä, liittyi heihin. Nämä miehet olivat kaikki luotettavia.
-Don Antonio antoi hovimestarinsa jakaa heille aseita ja määräsi
-heidät vartioimaan kartanoa. Kaikki tämä tapahtui niin hiljaa ja
-rauhallisesti, etteivät naiset aavistaneet mitään.
-
-Herrat Fonseca ja Mendez olivat päättäneet jäädä yöksi del Rocaan
-nähdäkseen, miten asiat kehittyisivät.
-
-Työväen asunnoissa olivat määräykset kuitenkin herättäneet tavallista
-suurempaa hälinää, ja kaikenlaisia huhuja levisi miehestä mieheen.
-
-Muuan vaqueroista, joka oli pantu vakoilemaan intiaanijoukkoa, palasi
-kartanoon ilmoittaen, että intiaaneilla oli mukanaan metsänriistalla
-ja nahoilla sälytettyjä muuleja ja että he esiintyivät aivan
-rauhallisesti.
-
-Pablo, joka mieli kiihdyksissä nopein askelin samoili vainioita, ei
-lainkaan huomannut, että kartanoon koottiin väkeä ja että siellä
-valmistauduttiin hyökkäystä vastaan. Hän vältti yleensä työmiesten
-asuntoja kuten heitä itseäänkin. Viimein hän saapui takaisin
-aukeamalle, joka levisi herraskartanon edustalla. Puunrunkoon
-nojautuen hän tuijotti pimeän halki valaistulle kuistille, jolla
-don Antonio vieraineen ja perheineen istui. Pablon mieli oli nyt
-levollisempi; mutta hän kärsi syvästi siitä, että valkoihoisten
-seura, johon Mariquita kuului, oli suljettu häneltä, intiaanilta.
-Mutta hänen katkerat mietteensä keskeytyivät, sillä äkkiä kohosi
-hänen eteensä kuin maasta tumma olento. Nopeasti hän tarttui pitkään
-puukkoonsa, jota hän maan tavan mukaan kantoi vyössä selässään.
-
-"Älä pelkää", kuiskasi ääni mayain kielellä, jota Pablo oli oppinut
-ymmärtämään Tamaylta, joskin samalla hämärä muisto sanoi hänelle,
-että se joskus oli kaikunut hänen korviinsa, ennenkuin hän puhui
-espanjankieltä.
-
-"Kuka olet?" hän kysyi hiljaa samalla kielellä pitäen puukon valmiina
-puolustukseen ja ponnistaen silmiään tunteakseen edessään olevan
-hoikan olennon.
-
-"Ei, vastaa sinä minulle", puhui ääni edelleen, "näkymättömien
-nimessä, jotka meitä varjelevat, vastaa, oletko sinä
-Nezualpilli-kuninkaan jälkeläinen?"
-
-Kuullessaan nämä sanat nuorukainen tunsi värisevänsä. "En ymmärrä
-sinua", hän sanoi, ja hänen äänensä vapisi.
-
-"Eikö sinun rinnassasi ole kuningasten merkki?"
-
-Pablo hämmästyi suuresti kysymystä. Kuinka vieras saattoi tietää,
-että hänet oli tatuoitu, ja miksi tämä niin oudoin sanoin sitä kysyi?
-
-"Kuningasten merkkikö? Ah, en tiedä, mitä merkitsevät siniset viivat,
-jotka joskus on kaiverrettu rintaani."
-
-"Eikö Tamay ole sitä sinulle selittänyt?"
-
-"Ei."
-
-"Mutta", jatkoi ääni, "etkö tunne siinä kuninkaankehää?"
-
-"Minä en voi erottaa mitään. Mutta kuka sinä olet? Ja miksi kysyt
-minulta tätä kaikkea?"
-
-Hetkisen kuluttua jatkoi tuntematon vielä hiljemmin: "Pelasta
-itsesi nopeasti. Sinua uhkaa kuolema. Älä usko Tamayta. Puuma sinua
-vastedeskin suojelkoon!"
-
-Ja yhtä ääneti, kuin oli tullutkin, katosi tumma olento jäljettömiin
-pimeään.
-
-Pablo ei kiinnittänyt huomiota salaperäiseen varoitukseen. Hänen
-mielensä oli kovasti kuohuksissa; loistavia kuvia hänen kansansa
-menneisyydestä sukelsi hänen eteensä, ja niihin sekaantui kirjavia,
-rohkeita tulevaisuudenunelmia. Hänen korvissaan kaikui yhä kysymys:
-'Onko sinulla kuninkaanmerkki rinnassasi?'
-
-Näin hän seisoi kauan, ja kiihkeästi virtasi veri hänen suonissaan.
-
-Nuorukaisen aistimet olivat tarkat, hänen opintonsa eivät olleet
-turmelleet tottuneen ja uutteran metsämiehen näköä eikä kuuloa. Hän
-kuuli äkkiä hiljaisia askelia, kuuli kuisketta ja huomasi tummia
-olentoja, jotka sukelsivat esiin yön pimeydestä ja liikkuivat
-herraskartanoa kohti.
-
-"Älkää vuodattako verta, ellei se ole välttämätöntä", sanoi matala
-ääni mayankielellä, "mutta elävänä tai kuolleena meidän täytyy hänet
-saada. Seuratkaa tigreroa, hän johdattaa teitä, minä odotan tässä."
-
-Kummastuneena ja kauhistuneena Pablo kuunteli; kaikki unelmat
-haihtuivat, hän tiesi, tunsi vain yhden seikan: vaara uhkasi sitä
-ainoata olentoa, jota hän rakasti. Viivyttelemättä hän kohotti kimeän
-varoitushuudon: "Rosvoja! Pelastakaa itsenne!" ja lähti hurjaa
-vauhtia juoksemaan herraskartanoa kohti.
-
-Isku päähän, joka heitti hänet tajuttomana maahan, sulki hänen
-suunsa. Hänen huutonsa oli kuitenkin kuulunut kuistille, Maria oli
-tuntenut hänen äänensä. "Pablo!" hän huusi kuolemantuskassa, "se
-on Pablo, hän huutaa apua! Pablo!" Pablon hätähuutoa seurasi ulkona
-kuolemanhiljaisuus. Marian huutoon ei kukaan vastannut.
-
-Don Antonio ja señor da Fonseca syöksyivät pyssy kädessä ulos,
-Mendez sitävastoin jäi varovasti parvekkeelle. Vartioivat vaquerot
-olivat nähneet parven miehiä, jotka kiireesti riensivät metsään.
-Tamay, metsästäjä, tuli heitä vastaan, hän ei ollut nähnyt mitään.
-Don Antonio pelkäsi hyökkäystä ja sytytti joka taholle suuria
-nuotioita valaistakseen ympäristöä. Mutta kaikki oli rauhallista, ei
-merkkiäkään vihollisesta ollut huomattavissa.
-
-Donna Inez oli surullinen, Maria epätoivoissaan. Ei kukaan ajatellut
-nukkumista.
-
-Keskiyön jälkeen tuli eräs vaquero metsästä ja ilmoitti, että
-intiaanit olivat pimeästä huolimatta poistuneet. Koska he yön
-lähestyessä olivat asettaneet vartijoita, ei hän ollut uskaltanut
-mennä heitä liian lähelle. Hän ei ollut huomannut mitään epäilyttävää.
-
-Tästä sanomasta huolimatta ei varokeinoista kuitenkaan luovuttu.
-Retkeilevä intiaanijoukko saattoi milloin tahansa hyökätä syrjäisen
-haciendan [= maakartanon] kimppuun. Kansalaissota raivosi maassa.
-Mutta yötä seurasi päivä, ja kaikki oli ennallaan.
-
-Pablo yksin oli kadonnut.
-
-Tamay, metsästäjä, ja kaksi vaqueroa, jotka olivat kartanon
-taitavimmat vakoilijat, kiirehtivät metsään, jossa intiaanit olivat
-majailleet. Leveät jäljet osoittivat näiden lähteneen muuleineen ja
-hevosineen pohjoista kohti. He seurasivat jälkiä jonkin matkaa, mutta
-eivät ensin löytäneet mitään, joka olisi voinut herättää epäluuloa
-tai antaa tietoja Pablosta. Tamay oli tosin tottunut metsänkävijä,
-mutta nähtävästi olivat paimenet häntä ovelampia, mitä huomiokykyyn
-ja vainuun tuli, sillä kun metsästäjä mitään huomaamatta kulki ohi,
-keksi vaqueron silmä ruohikossa pienen valkoisen silkkiliinan, jota
-Pablon oli tapana pitää kaulassaan. Ja kappaleen matkan päässä siitä
-toinen paimenista löysi litteän lyijypalan, jollaisia intiaanit
-pitävät kaulassaan. Sen kannike oli katkennut, ja se oli varmaankin
-huomaamatta pudonnut kantajaltaan. Toiselle puolelle oli kaiverrettu
-pyhäinkuva ja toiselle kiemurainen merkki. "Riittää", sanoi vanhempi
-vaquero, "palatkaamme kotiin; nyt tiedämme, mitä halusimme tietää.
-Intiaanit ovat vieneet Pablon, ja" -- hän piti Tamayn silmäin edessä
-sitä puolta lyijypalasta, johon oli kaiverrettu kiemuraviivat --
-"mikä kansa käyttää tällaisia merkkejä?"
-
-Intiaani tutki kuviota vakavana ja pudisti sitten päätään: "Tamay ei
-sitä tiedä."
-
-"Vai et, mies, silloin sanon minä sen sinulle: Nuo intiaanit olivat
-maya-heimoa, he yksin käyttävät sellaisia pakanallisia kiemuroita
-lyijypaloissa."
-
-"Sinä tiedät siis enemmän kuin minä."
-
-"Siltä näyttää," vastasi vaquero.
-
-Kartanon naiset olivat kauhuissaan kuullessaan, että Pablo kaikesta
-päättäen oli ryöstetty. Maria itki ääneen veljeään. Herroja
-kummastutti suuresti vaquerojen väite, että intiaanit olivat olleet
-maya-heimoa.
-
-"Sinähän luulit heitä chiapateki-intiaaneiksi, Tamay?" sanoi don
-Antonio tigrerolle.
-
-"Niin luulen vieläkin", vastasi tämä kuivasti.
-
-"Hassutusta. Sinun vaquerosi oli varmaan oikeassa", lausui señor
-da Fonseca, "he olivat mayoja; mitenkä chiapatekit oisivat tänne
-tulleet! Mutta minua ihmetyttää suuresti, että he veivät ruskean
-pojan mukaansa, sen sijaan että olisivat leikanneet häneltä kurkun
-poikki."
-
-"Kenties löydämme vielä hänen ruumiinsa", sanoi don Antonio hiljaa.
-Ääneen hän lisäsi: "Olen varma siitä, että nuorukaisen huuto pelasti
-meidät hyökkäykseltä."
-
-"Ja Pablo uhrautui meidän tähtemme", sanoi donna Inez liikuttuneena.
-
-"Näetkö, isä, näetkö", valitti Maria kyynelsilmin, "kuinka hyvä ja
-jalo hän on? Oi, pelasta hänet noiden pahojen ihmisten käsistä! Minä
-en milloinkaan lakkaa veljeäni suremasta."
-
-Hänen tuskansa oli liikuttava.
-
-"Rauhoitu, lemmikkini, rauhoitu! Jos Jumala suo, saat hänet kyllä
-takaisin. Pablo on voimakas ja viisas, hän keksii kyllä keinoja
-päästäkseen vapaaksi."
-
-"Ei, sinun täytyy häntä auttaa, oi, olethan sinä mahtava haciendero
-[= tilanomistaja] ja señor da Fonseca auttaa kyllä sinua toimittamaan
-minulle veljeni takaisin."
-
-Don Antonio, jota hänen lemmikkinsä valitus suuresti liikutti ja joka
-myös näki puolisonsa tuskan, koetti rauhoittaa molempia.
-
-"Jos he kerran ovat kuljettaneet hänet mukaansa, luovuttavat he kyllä
-hänet lunnaita vastaan. Minä lähetän taitavimmat mieheni heitä takaa
-ajamaan. Muutaman päivän kuluttua on Pablo taas täällä. Älä itke,
-lapsukaiseni."
-
-"Tule, Maria", sanoi donna Inez. "Menkäämme rukoilemaan pyhää Äitiä
-hänen puolestaan."
-
-Hän tarttui nuoren tytön käteen ja vei hänet pieneen kappeliin, joka
-oli aivan lähellä herraskartanoa.
-
-Huolimatta nuoren tytön tuskasta ei intiaanipojan häviäminen
-rahtuakaan liikuttanut vierailulla olevia kartanonomistajia; Tamay
-seisoi synkkänä kuten tavallisesti; ainoastaan vaquerot, jotka
-hartaasti rakastivat donna Mariaa, näyttivät osaaottavilta.
-
-Don Antonio kääntyi vanhemman paimenen puoleen: "Mikä on sinun
-mielipiteesi, Pepe: ovatko he kuljettaneet pojan mukaansa vai
-aikovatko tappaa hänet?"
-
-"En luule heidän tappavan häntä, sillä siinä tapauksessa he olisivat
-voineet jo täällä pistää puukkonsa häneen. Don Pablo on vahva ja
-ketterä kuin puuma; kyllä he ovat saaneet ponnistella, ennenkuin ovat
-saaneet hänet siteisiin."
-
-"Mutta miksi, miksi he ovat vieneet hänet?"
-
-"Nämä vuori-mayat..."
-
-"Sinä olet siis yhä sitä mieltä, että he olivat mayoja?"
-
-"Kyllä, herra. Nämä vuori-mayat elävät yhä vanhassa häpeällisessä
-taikauskossaan. Kuka tietää, mitä he aikovat tehdä nuorukaiselle."
-
-"Minusta tuntuu melkein siltä", sanoi señor da Fonseca, "kuin he
-olisivat tarkoittaneet retkellään juuri ruskeata nuorukaista;
-sillä ainakaan tähän asti ei ole kuultu, että intiaanijoukko olisi
-vahingoittanut kenenkään henkeä tai omaisuutta. Mitä sinä, Tamay,
-arvelet?"
-
-_"Quien sabe?"_ [= Kuka tietää?] vastasi tämä lyhyesti maan tavan
-mukaan.
-
-"Kyllä minäkin jo olen hiukan siihen tapaan ajatellut", sanoi don
-Antonio miettivästi, "Mutta mitä syytä heillä olisi ryöstää Pabloa?"
-
-"Kenties he tahtovat saada joukkoonsa jonkun heimolaisistaan, joka
-on sinun hyvyydestäsi, don Antonio, kasvatettu vanhojen kristittyjen
-kaikessa viisaudessa", sanoi señor de Mendez hiukan ivallisesti.
-"Pyh, d'Irala, mitä tämä kaikki nyt meitä liikuttaa? Sarmienton
-kapina antaa meille paljon enemmän ajattelemista. Ellei sitä
-rosvopäällikköä heti ensi hyökkäyksessä kukisteta, leikkaavat he
-meiltä kaikilta kurkun poikki. Minun täytyy nyt lähteä kotimatkalle,
-don Antonio; kenties ovat mayat käyneet minuakin tervehtimässä. Heti
-kun olen saanut kuulla uutisia, annan teille tiedon niistä."
-
-Fonseca ilmoitti myöskin haluavansa lähteä kotiin, ja heti sen
-jälkeen molemmat herrat ratsastivat palvelijoineen kartanosta.
-
-Don Antonio, jota ei Tamayn, metsästäjän, käytös miellyttänyt,
-käski hänen poistua. Hän oli varma siitä, että tämä yhtä hyvin kuin
-molemmat paimenetkin oli ollut selvillä siitä, mitä heimoa vieraat
-intiaanit olivat olleet, sitä suuremmalla syyllä, kun Tamay itse oli
-alkuasukas ja todennäköisesti maya, vaikka puhuikin xinkain kieltä.
-Tämä herätti kartanonomistajan epäluuloa.
-
-Kun hän oli jäänyt kolmen kesken vaquerojensa kanssa, hän sanoi:
-"Mitä meidän tulee tehdä, miehet, päästäksemme selville pojan
-kohtalosta ja toimittaaksemme hänelle apua? Mitä sinä, Pepe, arvelet?"
-
-"Minä luulen nyt myöskin, että mayojen käynti koski yksinomaan don
-Pabloa."
-
-"Selitä minulle jokin syy. Pablohan joutui jo lapsena minulle ja on
-elänyt neljätoista vuotta kodissani."
-
-"Tiedän sen, herra. Mutta etkö koskaan ole kuullut nagualista?"
-
-"Nimen olen joskus kuullut, mutta en muuta."
-
-"Se on salainen liitto, joka on hyvin levinnyt mayojen kesken. He
-tuntevat toisensa salaisista merkeistä, heillä on salaperäisiä
-menoja, he ovat kaikkien kristittyjen ja valkoihoisten vihollisia.
-Minä luulen, että don Pablo on maya, hänellä on salaperäinen merkki
-rinnassaan, ja nuo ihmiset ovat jostakin syystä tulleet häntä
-hakemaan. Se on minun luuloni asiasta."
-
-"Mutta kuinka he olisivat saaneet tietää...?"
-
-"Kysy sitä Tamaylta, herra."
-
-"Ihmeellistä. Mutta otaksuen, että tämä kaikki on totta, mitä tulee
-meidän tehdä auttaaksemme poikaa, joka nyt kerta kaikkiaan kuuluu
-perheeseeni?"
-
-"Jos tahdot, señor, ratsastamme heidän jäljestään. Anna meille vähän
-kultaa mukaamme, se tekee usein ihmeitä."
-
-"Sitä saatte. Tehkää niin, miehet, tuokaa poika takaisin, älkää
-säästäkö rahaa. Näettehän, ettei minulla enää ole rauhallista hetkeä
-talossani, jos Pabloa kohtaa jokin onnettomuus."
-
-Vaquerot hymyilivät; he kuten kaikki muutkin tiesivät, että donna
-Maria vallitsi taloa.
-
-"Me teemme, mitä voimme, herra, mutta pidä silmällä tigreroa;
-erehdynpä suuresti, ellei hänen kauhansa ole ollut tässä liemessä."
-
-"Sen teen. Laittautukaa vain valmiiksi, ottakaa mukaan, mitä
-tarvitsette, ja tulkaa sitten noutamaan rahoja. Te saatte kyllä
-palkinnon... Tiedän, että olette uskollisia."
-
-"Niin olemme, herra, me kuulumme sinulle."
-
-Vähän ajan kuluttua miehet lähtivät intiaaneja takaa ajamaan;
-he olivat molemmat karaistuneita ja kokeneita miehiä, taitavia
-ratsastajia kumpikin, ja mukanaan heillä oli sekä rahaa että kaikkea
-muutakin, mitä sellaisella matkalla tarvitaan.
-
-Pilkallisesti hymyillen katseli Tamay heidän lähtöään.
-
-Seuraavana päivänä olivat señor ja señora d'Irala niin huolissaan
-Marian surusta, etteivät huonot uutisetkaan, joita saapui
-kapinallisten taistelusta hallitusta vastaan, vaikuttaneet heihin
-mitään.
-
-Kolmantena päivänä Pablon katoamisesta saapui del Rocan kartanoon
-vanha intiaani palvelijainsa saattamana. Mitä pukuun ja arvokkaaseen
-ryhtiin tulee, olisi vanhusta tuskin voinut erottaa kreolilaisesta
-kartanonomistajasta; väri yksin teki eron.
-
-Hän ratsasti kartanon pihalle ja pyysi päästä don Antonion puheille.
-
-Tämä kutsutti hänet luokseen kuistille.
-
-Intiaanilla, jonka lyhyeksi leikattu tukka jo oli harmaa, oli
-älykkäät, tarmokkaat kasvot; hän alkoi keskustelun esittäen itsensä.
-Hän oli Felipe Arana, Meksikon tasavallan kenraali.
-
-"Kenraali?"
-
-"Jos suvaitsette, señor. Olen taistellut Morelon ja Guereron johdolla
-suuressa vapaustaistelussa."
-
-Mies puhui sujuvasti espanjankieltä, ja hänen käytöksensä oli
-moitteeton. Don Antonio pyysi häntä istumaan, tarjosi hänelle
-sikareja ja kysyi sitten: "Mikä tuottaa minulle kunnian, señor?"
-
-"Haluaisin tietoja eräästä heimooni kuuluvasta nuorukaisesta, joka jo
-vuosikausia on elänyt talossanne, señor d'Irala."
-
-Kummastuneena kartanonomistaja kysyi: "Pablostako?"
-
-"Niin. Tahtoisitteko olla hyvä ja kertoa minulle, minkälaisissa
-olosuhteissa hän teille joutui ja milloin?"
-
-"Oi, señor, ensiksi täytyy minun mielipahakseni ilmoittaa teille,
-että Pablo kolme päivää sitten katosi, luultavasti ryöstettiin", ja
-hän kertoi salaperäisen tapahtuman.
-
-Ei ainoakaan piirre muuttunut intiaanin kasvoilla, mutta hän kävi
-hyvin vakavaksi kuunnellessaan don Antonion kertomusta.
-
-Sen enempää asiaa koskettelematta hän lausui: "Olisin kiitollinen,
-jos voisitte antaa minulle äsken pyytämäni tiedot."
-
-D'Irala kertoi nyt, kuinka hän oli löytänyt pikku tytön ja
-intiaanipojan.
-
-"Maassa riehui kuten nytkin sota, ja kaikki tiedustelut heidän
-vanhemmistaan olivat turhia", lausui hän lopuksi, "ja niin otin
-löytölapset omiksi lapsikseni. Mutta miksi, señor Arana" --
-valloittajien jälkeläinen ei voinut pakottaa itseään antamaan
-intiaanille kenraalin arvonimeä -- "tiedustelette Pabloa?"
-
-"Saatte heti, señor d'Irala, tietää syyt tiedusteluihini, jos vain
-vielä suvaitsette sanoa minulle, kauanko lapset ovat luonanne olleet?"
-
-"Neljätoista vuotta."
-
-"Ja ruskea poika oli arvelunne mukaan noin kolmen vuoden vanha?"
-
-"Niin."
-
-Donna Inez ja Maria olivat astuneet kuistikolle miesten huomaamatta.
-
-"Oletteko te tai joku muu huomannut pojan rinnassa siniviivaisen
-piirustuksen?"
-
-"Kyllä, señor, sekä minä että vaimoni ja muutkin olemme sen
-huomanneet; mutta ei kukaan, eivät edes täällä asuvat intiaanit, ole
-voinut selittää sen merkitystä."
-
-Vanhus veti taskustaan kappaleen hienosti parkittua nahkaa ja levitti
-sen. Siihen oli sirosti piirretty siniviivainen kuvio. Hän näytti
-sitä don Antoniolle kysyen: "Oliko kuvio tämän näköinen?"
-
-Haciendero katseli piirustusta ja sanoi: "Tämän näköinen se kyllä
-oli; mutta tuossahan on vaimoni."
-
-Donna Inez oli astunut lähemmäksi. "Hänellä on varmaankin parempi
-muisti kuin minulla." Intiaani nousi seisomaan ja tervehti arvokkaan
-kohteliaasti.
-
-"Tuotteko tietoja Pablosta, señor?" kysyi Maria kiihkeästi.
-
-Vanha intiaani loi häneen ystävällisen katseen ja vastasi: "En,
-señorita, minä tulen saamaan tietoja."
-
-"Oi, señor, pahat ihmiset ovat hänet ryöstäneet, kenties he ovat
-tehneet hänelle pahaakin."
-
-"Jos hänellä on tämä merkki", intiaani viittasi nahkaan, joka oli
-donna Inezin kädessä, "ei kukaan maya ole kohottava kättään häntä
-vastaan."
-
-"Oi, kiitos, Pyhä Neitsyt!" kuiskasi Maria.
-
-"Juuri tällainen oli ihmeellinen merkki lapsen rinnassa, señor",
-sanoi donna Inez.
-
-"Muistatteko, señora, näitä viivoja tässä", intiaani osoitti
-piirustusta, "jotka ovat kuvaavinaan otsanauhaa?"
-
-"Kyllä, ne herättivät erityistä huomiotani."
-
-Vanha, raudanluja mies huokasi syvään ja sanoi hiljaa: "Niin, olemme
-siis hänet löytäneet ja kadottaneet. Te haluatte ehkä tietää,
-miksi tämän heimolaiseni kohtalo niin syvästi liikuttaa mieltäni.
-Kuulkaa: Laajalle levinnyt maya-kansa piti vielä kukistumisensakin
-jälkeen kuningassukunsa viimeisiä jäseniä pyhinä. He olivat kaiken
-hajaannuksen keskellä yhdyssiteemme, heihin liitimme kaiken toivomme,
-että mayojen kansa vielä kerran hallitsisi maata. Kuninkaan suku on
-kuollut", jatkoi hän juhlallisella vakavuudella, "lukuunottamatta
-Hualpaa, Jungunan, Tähden poikaa. Kun viimeksimainitun sielu
-erosi ruumiista, ryöstettiin hänen silloin tuskin kaksivuotias
-poikansa. Hänen ryöstäjänsä oli ilkeä mies, omaa heimoamme,
-ja hän aikoi varmaankin tappaa lapsen, kuninkaitten viimeisen
-jälkeläisen, periäkseen tämän arvon, koska väitti muka olevansa
-kaukaista sukua kuningasperheelle, ja saadakseen siten suurempaa
-valtaa maya-kansan keskuudessa. Me ajoimme takaa rosvoja, mutta
-turhaan. Me emme tavanneet Hualpaa heidän käsistään, ja ivaten he
-kielsivät rikoksensa. Me luulimme lasta kuolleeksi ja surimme kauan
-mennyttä kuningassukua. Emme edes voineet kostaa murhaajalle, sillä
-hänen työtään ei voinut toteen, näyttää, ja hänellä oli monta ja
-uskollista liittolaista. Silloin sain pari viikkoa sitten tietää,
-että kuninkaitten jälkeläinen oli täällä teidän kodissanne, ja minä
-lähdin heti noutamaan häntä kotiin omainsa luo. Hallitsijahuoneemme
-miehisillä jäsenillä on kuninkaanmerkki, tämä merkki rinnassaan", hän
-osoitti piirustusta.
-
-Hiiskahtamatta kuuntelivat kaikki vanhaa miestä hänen näin puhuessaan.
-
-Viimein sanoi don Antonio: "Minä kerroin teille jo, señor, että
-Pablomme on ryöstetty sekä millaisissa olosuhteissa. Onkohan tämä
-ryöstö jossakin yhteydessä hänen syntyperänsä kanssa?"
-
-"Muu ei voi tulla kysymykseenkään. Chamulpo, joka luonnollisesti
-pelkää syntyperäisen kuninkaan, Nezualpillin jälkeläisen,
-vaikutusvaltaa maya-heimoon, koska se vahingoittaa hänen omia
-kunnianhimoisia pyyteitään, on saanut kuten minäkin tietää Hualpan
-vielä olevan elossa. Hän on ryöstänyt tämän, koska hän tietysti
-pelkää pojankin joskus saavan tietää oikean sukuperänsä."
-
-"Se selittäisi tämän omituisen tapahtuman. Mutta mistähän hän on
-voinut saada tietää?"
-
-"Miten lapsi on pelastunut ja missä hän on elänyt siitä päivästä,
-jona hänet ryöstettiin, siihen päivään, joka toi hänet teidän
-turviinne, sitä emme tiedä."
-
-"Teillä ei siis ole mitään tietoa siitäkään, mistä perheestä donna
-Maria on syntyisin?" kysyi donna Inez vapisevalla äänellä.
-
-"Ei, señora. Mutta päättäen siitä, missä tilassa señor kuvaili pojan
-olleen, ja señoritan olennosta arvaan minä, että Jumala on antanut
-hänet hyviin käsiin, kuten hän täälläkin", hän kumarsi d'Iralalle ja
-donna Inezille, "on suonut hänelle ystäviä."
-
-"Hän oli minun veljeni, señor, pienestä pitäen, ja tässä on meidän
-hyvä äitimme." Näin sanoen Maria syleili hellästi donna Ineziä.
-
-"Mutta milloin saitte, señor, tietää Pablon täällä olosta?"
-
-"Muuan mies väestänne, maya, on tuntenut kuninkaanmerkin ja
-lähettänyt sanan Chamulpolle, että kuninkaitten jälkeläinen asuu
-täällä. Tämän kuuli kauhukseen Azual, Chamulpon liittolainen ja hänen
-palkkaamansa murhaaja, joka heitti avuttoman lapsen syvään metsään
-siten tuhotakseen sen. Te ette ehkä tiedä, señor, että meidän uskomme
-mukaan jokaisella mayalla on oma suojelushenkensä, joka asuu jonkin
-eläimen hahmossa. Hualpan suojelushenki oli puuma, ja sellaisen eteen
-Azual heitti pilkaten pojan syvässä erämaassa. Kun mies, joka oli
-pahasti sairaana, kuuli, että kuninkaitten jälkeläinen vielä elää,
-valtasi hänet sanomaton kauhu. Hän luuli, että puuma oli pelastanut
-lapsen, ja omantunnontuskissaan hän lähetti poikansa luokseni
-ilmoittamaan, että Jungunan poika vielä vaeltaa auringon valossa, ja
-samalla ilmaisi hänen olinpaikkansa."
-
-"Entä kukahan täältä oli lähettänyt sanan?"
-
-"Teidän tigreronne, niin kertoi minulle Azualin lähetti."
-
-"Oi, onko tuo konna kavaltanut pojan hänen vihollisilleen? Tahdotteko
-hänet nähdä?"
-
-"Tahtoisin."
-
-Don Antonio soitti ja huusi sisään kiirehtivälle palvelijalle: "Onko
-Tamay saapuvilla?"
-
-"Hän on juuri tullut metsästä."
-
-"Kutsu hänet tänne."
-
-Neekeri juoksi ulos.
-
-"Kertomuksenne Pablon entisyydestä on sangen liikuttava", sanoi donna
-Inez. "Teitä varmaankin ilahduttaa kuulla, että hän on hyvä, jalo ja
-ylevämielinen nuorukainen."
-
-"Niin, veljeni on hyvä", vakuutti Mariakin.
-
-"Iloiten kuulen sananne, señora", sanoi vanha intiaanisoturi, ja
-selvästi näkyi, että hän puhui sydämensä pohjasta.
-
-Tamay, metsästäjä, astui parvekkeelle ja loi aran silmäyksen
-läsnäoleviin. Samassa pujahti kenenkään huomaamatta nuori, hoikka
-intiaani parvekkeen kaidepuille koristekasvien peittoon. Hän loi
-tummat silmänsä kenraali Aranaan.
-
-Jääharmaa maya kohosi täyteen pituuteensa nähdessään Tamayn, ja hänen
-tummat silmänsä iskivät tulta.
-
-"Haa, sinäkö se oletkin, elukka, sinä kansasi kavaltaja! Olisinpa
-voinut sen arvata."
-
-Näin puhuteltu vapisi, ja hänen tavallinen huolettomuutensa katosi.
-
-"Missä on kuninkaitten jälkeläinen?" lausui kenraali edelleen
-mayankielellä. "Puhu, tai surmautan sinut silmänräpäyksessä."
-
-Ei kukaan huomannut, kuinka piiloutunut intiaani kohotti pyssynsä
-tähdäten metsästäjään, jonka elämä tällä haavaa todella riippui
-hiuskarvasta.
-
-Vanhuksen mahtava olento ja hänen uhkauksensa vaikuttivat, hitaasti
-vastasi Tamay: "Chamulpo lähetti häntä noutamaan."
-
-"Minne hänet on viety?"
-
-"En tiedä."
-
-"Kuninkaan suojelushenki puuma on repivä sinut kappaleiksi, ja sinun
-sielusi joutuu ikuiseen pimeyteen, jos ainoakaan hiuskarva hänen
-päästään notkistetaan. Hän on Nezualpillin jälkeläinen!"
-
-Metsästäjä seisoi synkkänä ja hengitti raskaasti. Viimein hän sanoi:
-"Lupaa minulle, että saan levätä maya-mullassa, ja minä saatan hänet
-takaisin luoksesi."
-
-Kenraali loi häneen syvää halveksumista uhkuvan katseen: "Mene,
-pelkkä näkösi loukkaa minua."
-
-Mies poistui nopeasti ja huomattavan arkana.
-
-Arana kääntyi nyt toisten puoleen, jotka ääneti olivat seuranneet
-kohtausta. "Hän on kansansa hylkäämä petturi, joka kykenee mihin
-konnantyöhön tahansa. Hän on tuntenut Hualpan ja kavaltanut hänet
-Chamulpolle."
-
-"Minä ajan hänet heti talostani", sanoi don Antonio.
-
-Hiljainen sihinä kuin käärmeen kidasta herätti samassa kenraalin
-huomiota.
-
-"Kuka siellä?" hän kysyi nopeasti käännähtäen.
-
-"Azualin poika, päällikkö", kuului vastaus.
-
-"Siinä on lähetti, joka toi minulle sanan Hualpasta, señor", sanoi
-Arana espanjankielellä don Antoniolle, "saako hän astua esiin?"
-
-"Tietysti, kenties saamme kuulla jotakin uutta."
-
-"Tule!"
-
-Heti, sen jälkeen ilmestyi metsästyspaitaan puettu intiaani pyssy
-kädessä kuistikolle. Hän ei katsonutkaan muihin kuin Aranaan.
-
-"Surmaanko hänet, kazike?"
-
-"Ei. Kuinka tänne jouduit?"
-
-"Minä tulin Chamulpon miesten mukana ja jäin tänne, koska arvasin
-sinun tulevan tiedustelemaan kuninkaitten jälkeläistä, kazike."
-
-"Entä kuningas?"
-
-"Hänet on ryöstetty. Minä varoitin häntä, mutta hän ei huolinut
-varoituksestani."
-
-"Sinä tunsit hänet?"
-
-"Minut lähetettiin edellä tiedustelijana, ja tunsin hänet jo päivällä
-kuvauksesta, joka meille annettiin."
-
-"Ja edelleen?"
-
-"Kun me illalla hiivimme tänne Pabloa ryöstämään, tapasin hänet. Hän
-seisoi mietteissään puun juurella katsellen tänne parvekkeelle. Minä
-lähenin ja kuiskasin muutamia varoituksen sanoja hänen korvaansa.
-Mutta hän oli varmaankin huomannut meikäläiset ja luullut vaaran
-uhkaavan omaisiaan, sillä hän kohotti kimeän hätähuudon ja syöksyi
-esiin. Silloin Tamay iski häntä päähän."
-
-"Kuihtukoon hänen kätensä."
-
-"Ja toiset heittivät peitteen hänen päälleen ja kantoivat hänet pois."
-
-"Tiesivätkö he, kuka hän on?"
-
-"Olen kuiskannut sen hiljaa monen korvaan."
-
-"Minne hänet on viety?"
-
-"Vuorille. Minä löydän hänet kyllä."
-
-"Pelasta Hualpa, kuninkaitten jälkeläinen, ja isäsi on saava levon
-haudassaan."
-
-"Azual, isäni, on kuolemanhetkellään käskenyt minun pelastaa
-kuninkaan; minä teen sen, jotta hänen henkensä kohoaisi aurinkoon."
-
-"Palkkasi on oleva suuri. Missä on Chamulpo?"
-
-"Hän on Lännessä ja aikoo sotia pääkaupunkilaisia vastaan; hän on
-lähettänyt sanan Yucatanin mayoille, käskien heitä avukseen."
-
-"Hyvä, Azualin poika, sinä olet oikea maya ja tulet suureksi kansasi
-joukossa. Tästä saat rahaa, sinä tarvitset sitä, lähde matkalle. Sinä
-tiedät, missä minut tapaat."
-
-Nuori intiaani poistui nopeasti, ja Arana kertoi perheenjäsenille
-heidän keskustelunsa sisällön.
-
-Kummastuneina kuuntelivat kaikki, ja don Antonio huomasi nyt olleensa
-oikeassa otaksuessaan, että Pablo, peläten kartanon olevan vaarassa,
-häikäilemättä oli syöksynyt esiin. Tämä liikutti häntä.
-
-Kuultuaan, että nuori intiaani aikoi lähteä Pabloa etsimään, hän
-käski antaa parhaan hevosensa tämän käytettäväksi. Kiitollisena Arana
-vastaanotti tarjouksen.
-
-"Minä pyydän lausua jäähyväiset", sanoi sitten vanha intiaani.
-
-"Ettekö suostu nauttimaan del Rocan vieraanvaraisuutta, señor Arana?"
-
-"Minun täytyy vielä tänään ratsastaa pitkä matka päästäkseni pian
-omieni luo. Mutta sitä ennen kiitän teitä, señor, hyvyydestä, jota
-olette osoittanut kansani lapselle. Felipe Arana on käytettävissänne
-kaikissa olosuhteissa. Kapina, jonka kenraali Sarmiento on nostanut
-hallitustanne vastaan, on sangen vaarallinen, koska Chamulpo,
-ketchien päällikkö, on asettunut hänen puolelleen. Hän on myös
-lähettänyt Yucataniin lähettiläitä kiihottaakseen sikäläisiä
-maya-heimoja taisteluun. Minun vaikutuksestani yksin ovat miehet
-tähän asti pysyneet alallaan, mutta tulevaisuudesta en voi taata. Jos
-olisin tavannut Hualpan, nuoren kuninkaan, täällä, olisivat kaikki
-mayat ehdottomasti totelleet hänen käskyjään, yksin Chamulponkin
-miehet. Sen tuo konna tietää, ja siksi hän Hualpaa pelkää. Vielä
-kerran toistan: kapina on vaarallinen, suojelkaa itseänne. Jääkää
-hyvästi." Hän taivutti päätään jäähyväisiksi.
-
-Silloin Maria astui hänen luokseen, tarttui hänen käteensä ja sanoi
-suloisella äänellään: "Oi, señor, te annatte minulle rakkaan veljeni
-takaisin, eikö totta?"
-
-"Kuninkaitten jälkeläinen, señorita, Korkeimman suojeluksessa",
-vastasi Arana vakavasti.
-
-Hän lähti ja ratsasti heti sen jälkeen pois palvelijoineen, jotka
-levollisesti olivat häntä odottaneet.
-
-Tuskinpa olisi kukaan voinut väittää kartanonomistajan paljoa
-tietävän Guatemalan valloituksesta, josta Alvarado, Ferdinand
-Cortezin seuralainen, saattoi ylpeillä. Sen verran hän kuitenkin
-tiesi, että hänen esi-isänsä olivat saaneet taistella monta hirveätä
-taistelua, ennenkuin maan alkuasukkaat olivat kukistetut. Hän tiesi,
-että maata olivat ennen hallinneet ikivanhat kuningassuvut, ja niin
-syvälle kuin mayakansa nyt olikin vajonnut, oli se kuitenkin elänyt
-loistavia aikoja.
-
-Ihmetellen ja säälien pohdittiin intiaanipojan kummallista kohtaloa,
-hänen alkuasukasten silmissä niin ylhäistä sukuperäänsä, ja
-ajateltiin vaaroja, jotka häntä vihollisen taholta uhkasivat.
-
-"Jospa he löytäisivät Pablon ja pian toisivat hänet meidän
-luoksemme", sanoi Maria hartaasti ja jatkoi sitten lapselliseen
-tapaansa: "Muuten, jos Pablo on prinssi, olen minäkin prinsessa,
-minähän olen hänen sisarensa."
-
-Hänen kasvatusvanhempansa hymyilivät tälle arvonvaatimukselle, ja don
-Antonio vastasi: "Hyvä, señorita, maya-prinsessana maalautamme sinut
-ruskeaksi."
-
-Kun kartanonomistaja myöhemmin tapasi Tamayn, sanoi hän tälle
-työväkensä kuullen: "Laittaudu pian matkoihisi täältä, konna. Jos
-vielä hetkenkin viivyt del Rocassa, ruoskitan sinut niin, että liha
-lohkeaa luista."
-
-Tamay loi häneen hehkuvaa vihaa uhkuvan katseen, sillä tämä kohtelu
-värillisten työmiesten läsnäollessa, joita hän ylipäänsä ei voinut
-kärsiä, loukkasi häntä syvästi. Hän lähti, eikä häntä sen koommin del
-Rocassa nähty.
-
-Kului neljä, viisi päivää, Marian levottomuus ja tuska yhä kiihtyi,
-ja vanhemmat, jotka häntä niin suuresti rakastivat, kärsivät hänen
-kanssaan.
-
-Viidentenä päivänä vaquerot palasivat; he olivat havainneet todeksi,
-että Pablo oli heidän takaa ajamansa joukon mukana, sillä ensimmäisen
-nuotiopaikan luona he olivat tunteneet nuorukaisen saappaanjäljet.
-Mutta sitten, oli joukko, joka yhä jatkoi matkaansa yksinäisten
-seutujen halki, jakautunut useampiin osastoihin, jotka kulkivat
-kukin taholleen. Umpimähkään he olivat seuranneet erästä joukkoa,
-mutta tavanneet matkalla kapinallisjoukon, johon kuului neekereitä,
-sekarotuisia ja joitakuita valkoihoisia. Polttaen ja murhaten nämä
-samoilivat maata, ja töin tuskin vaquerot pelastuivat joutumasta
-murhapolttajien käsiin. Koska takaa ajo näytti turhalta, he palasivat
-kotiin. Heidän kertomustensa mukaan oli kapina jo levinnyt sangen
-laajalle.
-
-Ne olivat surullisia uutisia ja saattoivat don Antonion huolestuneena
-ajattelemaan lähimpiensä suojelemista. Hänen huoliaan ei suinkaan
-vähentänyt suru, joka kalvoi rakastettua tytärtä lapsuudenystävän
-tähden.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-Verivihollisen vallassa.
-
-
-Pablo heräsi metsässä tainnoksista, mihin tilaan ankara isku päähän
-oli hänet saattanut. Häntä ympäröi piiri aseistettuja intiaaneja,
-jotka ylt'ympäri sytytettyjen nuotioiden valossa synkkinä tuijottivat
-häneen tummilla silmillään.
-
-Kului hetki, ennenkuin hänelle selvisi, kuinka hän oli tänne
-joutunut; sitten muistui raju kohtaus herraskartanon edustalla
-hänen mieleensä selvästi, ja sanat, jotka nuori maya-intiaani oli
-kuiskannut hänen korvaansa, kaikuivat taas hänen korvissaan.
-
-Intiaanit olivat laskeneet hänet maahan, niin että hänen selkänsä
-nojasi puuhun; tässä asennossa hän avasi silmänsä.
-
-Hän ei ollut haavoittunut, paksu huopahattu oli suojellut päätä.
-
-Hän harkitsi asemaansa ja huomasi olevansa vanki. Vapautta rakastavan
-nuorukaisen kauniille kasvoille levisi ylpeä ilme, joka oli hänelle
-ominainen, niin pian kuin joku häntä loukkasi tai uhkasi.
-
-Häntä ympäröivien miesten ilmeissä ei ollut mitään vihamielistä;
-pikemmin saattoi nähdä jonkinlaista ihailua noilla tummilla, raaoilla
-kasvoilla.
-
-Pablon hoikka vartalo, komea puku, kiiltävät ratsastussaappaat,
-helmikirjontainen vyö, jalopiirteiset, nyt uhmailevan ylpeät kasvot
-herättivät ihailua. Rosvomaisten miesten silmissä oli kaunis,
-komeasti puettu nuorukainen kuin jalo vesa heidän heimopuustaan.
-
-Vanhanpuoleinen mies, jonka kasvonpiirteet olivat tylyt, astui Pablon
-luo ja sanoi mayankielellä: "Meidän täytyy viedä sinut pois; teet
-hyvin, jos vaieten alistut kohtaloosi, muuten täytyy minun käyttää
-kovempia pakkokeinoja."
-
-"Jos haluat minun sinua ymmärtävän, ladron [= rosvo], pitää sinun
-puhutella minua espanjankielellä."
-
-"Kuinka? Etkö olekaan maya?" kysyi mies espanjaksi.
-
-"Olen niinkin, ja saat sen kyllä vielä kokea."
-
-"Älä uhkaile, sinä olet vallassani."
-
-"Käytä valtaasi, rangaistusta et vältä."
-
-"Kuka minua rankaisisi?"
-
-"Näkymätön, iankaikkinen, joka sallii auringon paistaa, joka suunsa
-henkäyksellä sinut maan päältä puhaltaa."
-
-Pablo oli huomaamattaan käyttänyt juhlallista kuvakieltä, ja
-hänen sanansa näyttivät vaikuttavan; useimmat miehistä ymmärsivät
-espanjankieltä; heidän kristinuskonsa oli vain pinnallista,
-he pysyivät vielä vanhassa taikauskossaan, ja mainitessaan
-aurinkoa ja tuulta, jotka olennoituina nauttivat suurta arvoa
-mayojen jumalmaailmassa, Pablo kosketteli ruskeiden kuulijainsa
-uskonnollisiin tunteisiin.
-
-Hetkisen kuluttua mies sanoi jälleen: "Mitäpä puheista! Sinun täytyy
-seurata meitä, ja vastaisen kohtalosi määrää hän, jota me tottelemme."
-
-Tämän jälkeen hän antoi määräyksen lähteä matkaan.
-
-"Missä on Tenanga, Azualin poika?"
-
-Häntä huudettiin, mutta vastausta ei kuulunut.
-
-"Valkoiset ovat varmaankin ottaneet hänet vangiksi", sanoi joku.
-
-"Katkokoon sitten itse siteensä, meidän täytyy lähteä."
-
-Pablon kädet kahlittiin, hänet nostettiin muulin selkään, ja hänen
-jalkansa sidottiin nahkahihnalla toisiinsa muulin vatsan alle.
-
-Mayat olivat kaikki tottuneita ratsastajia.
-
-Jotkut olivat temmanneet kekäleitä nuotiosta ja käyttivät niitä
-soihtuina edellä ratsastaessaan.
-
-Pablo asetettiin muutamien pyssyillä ja peitsillä varustautuneiden
-ratsastajien keskelle. Ja niin kävi kulku tummien puurivien välitse,
-joiden lehdillä tulikekäleitten valo aavemaisesti leikitteli, autiota
-tietä pitkin pohjoista kohti.
-
-Ääneti ratsastivat mayat, ääneti oli Pablo.
-
-Mutta hänen mielensä oli sitä enemmän kuohuksissa.
-
-Mitä hänelle aiottiin tehdä, miksi hänet raahattiin pois ja minne?
-Nyt hänkin käsitti selvästi, että hyökkäys oli tarkoittanut vain
-häntä. Minkä vuoksi eivät intiaanit muussa tapauksessa olisi häntä
-surmanneet, vaan ainoastaan tainnuttaneet ja riistäneet mukaansa?
-Nähtävästi ei myöskään ollut hyökätty kartanon kimppuun, muuten
-olisivat häntä ympäröivät miehet joutuneet taisteluun tai rientäneet
-pakoon. Ei, häntä yksin oli haluttu, olihan varoituskin sen selvään
-sanonut. Mutta miksi? Miksi?
-
-Sitten uljas ja voimakas nuorukainen alkoi suunnitella pakoa, mutta
-ainakin toistaiseksi se oli mahdoton.
-
-Silloin tällöin häntä ympäröivät miehet kuiskivat keskenään; Pablon
-terävä korva havaitsi usein mayankieliset sanat: "Kuninkaitten
-jälkeläinen", ja silloin luotiin häneen kunnioittavia silmäyksiä.
-
-Monta tuntia ratsastettuaan seurue pysähtyi kapeaan laaksoon
-levähtääkseen lopun yötä. Suurin osa mayoja oli jäänyt jälkeen, ja
-Pablon seurassa olivat vain johtaja ja tusina ratsastajia.
-
-Hänet nostettiin varovasti satulasta, mutta sitten hänen jalkansa
-taas sidottiin ja hänet asetettiin istumaan nopeasti sytytetyn
-nuotion ääreen. Kun häneltä kysyttiin, tahtoiko hän syödä, hän
-vastasi myöntävästi, sillä hän ymmärsi, että hänen täytyi pysyä
-voimissaan. Hänen kätensä irroitettiin, ja hänelle annettiin
-paahdettua lihaa ja maissileipää. Joku miehistä tarjosi hänelle vettä
-kurpitsamaljalla lähellä olevasta lähteestä. Pablo nukkui sitten
-väsyneenä ja taisteli unissaan Alvaradon soturien kanssa.
-
-Auringonnousun jälkeen hänet herätettiin. Puolet niistä miehistä,
-jotka olivat häntä saattaneet, oli enää jäljellä; vankina kuten
-tähänkin asti Pablo sitten jatkoi matkaansa. He laskeutuivat alas
-syvään rotkoon, jonka jyrkät kallioseinät kohosivat majesteettisina
-lähes tuhannen metrin korkeuteen, ja ratsastivat sitä jonkin
-matkaa. Sitten ohjasi johtaja heidät kapealle kalliopolulle,
-ja nyt alettiin kiivetä ylös huimaavan korkeata vuorenseinää.
-Hairahtumattoman tarkasti kapusivat sekä hevoset että muulit
-ylöspäin; yhä huimaavammaksi kävi kulku. Tie kulki melkein koko ajan
-aivan jyrkänteen reunaa. Pian näyttivät puut kuilun pohjalla vain
-pikkuruisilta pensailta. Vaikka Pablolta oli kädet ja jalat sidottu
-ja pieninkin muulin kompastus olisi syössyt hänet alas syvyyteen, ei
-ainoakaan lihas hänen kasvoissaan värähtänyt. Viimein he saapuivat
-hirvittävän rotkon partaalle; olivat tasangolla, joka kasvoi mehevää
-ruohoa ja puita ja rajoittui etelässä kaunispiirteisiin vuoriin.
-
-Viehättävä näköala levisi siinä silmien eteen. Pablo ei koskaan
-ollut käynyt muualla kuin del Rocan lähitienoilla eikä siis tuntenut
-isänmaansa hämmästyttävää kauneutta ja luontoa, jossa yhtyivät eri
-ilmanalojen ominaispiirteet.
-
-Rannikoilla ja syvemmissä laaksoissa vallitsi troopillinen ilmanala
-ja kuuman vyöhykkeen uhkea kasvullisuus; kukkuloilla taas kohosi
-pohjolan kuusi taivasta kohti, ja jäiset tuulet puhalsivat kulkijan
-ympärillä pakottaen hänet kietoutumaan villavaippaansa. Savuavat ja
-aika ajoin purkautuvat tulivuoret, jotka yhä vielä olivat asukkaiden
-kauhuna, todistivat maanlaadun tuliperäisestä toiminnasta, joka
-muinoin oli vuoria nostellut.
-
-Ratsastajaparvi lähti nelistämään, ja pian oli taas kuljettu muutama
-legua [= 5,5 km] ihanaa seutua.
-
-Toisen kuilun reunalla, joka synkkänä ja kauhistuttavana avautui
-heidän jalkainsa juuressa, pysähdyttiin. Johtaja vaihtoi väkensä
-kanssa muutamia sanoja, joita Pablo ei ymmärtänyt; sitten alettiin
-laskeutua alas kapeata kalliopolkua. Johtajan käskystä Pablo ratsasti
-lähinnä viimeisenä, takanaan synkeännäköinen mies pitkä peitsi
-kädessään. Pablon mieleen johtuivat sanat, jotka hänelle vieras del
-Rocassa oli kuiskannut: "Pelasta itsesi, sinua uhkaa kuolema", ja
-hän ajatteli viimeisen hetkensä tulleen. Takana ratsastavan miehen
-tarvitsi vain töytäistä muulia, ja silloin sekä Pablo että muuli
-syöksyisivät pohjattomaan syvyyteen. Hän ei ymmärtänyt, miksi häntä,
-maan vanhojen kuningasten jälkeläistä, vainottiin; hän tunsi vain,
-että hänen henkensä oli vaarassa.
-
-Hän rukoili, kuten häntä oli opetettu, Jumalalta apua ja alistui
-sitten intiaanin koko tyyneydellä kohtaloonsa.
-
-Kun he olivat kulkeneet noin satakunta metriä tätä huimaavaa
-polkua, he saapuivat tien vaarallisimmalle kohdalle. Kapealla
-polulla, jonka vasemmalla puolen oli taivasta tavoitteleva jyrkkä
-vuorenseinä, oikealla äkkisyvä, kammottava kuilu, täytyi ratsastajain
-kiertää kallionulkonema. Eläimetkin tuntuivat ymmärtävän aseman
-vaarallisuuden, sillä ne korskuivat peloissaan.
-
-Hitaasti olivat edellä ratsastajat kääntyneet kallionkielekkeen
-taakse, joka kätki heidät jäljessä tulijoilta.
-
-Nyt Pablokin lähestyi vaarallista paikkaa. Hän ei voinut nähdä,
-kuinka ratsastaja hänen takanaan kohotti peistä iskuun; hän kuuli
-vain kimeän kiljahduksen, kun ratsu ja mies syöksyivät hirvittävään
-kuiluun. Ylhäältä alas vyörynyt kivi oli raskaasti sattunut hevosen
-päähän, se horjahti ja syöksyi alas ratsastajineen.
-
-Kaikki olivat kuulleet hätähuudon, mutta kukaan ei voinut kääntyä.
-Muuli, jolla Pablo ratsasti, jäi vavisten seisomaan, ja nuorukainen
-luuli jo viimeisen hetkensä tulleen. Mutta ponnistaen uljaan
-sydämensä kaikki voimat hän kuiskasi hyväilysanoja: "_Anda hermosa!
-Anda dulce!_ Astu kauniisti! Astu hiljaa!" Ja rauhoittuneena kantoi
-muuli hänet turvallisesti kuolemankaarteen ympäri.
-
-Yhä eteenpäin kierteli polku kuilun reunaa pitkin, ja toisella
-puolella kohosi vuorenseinä. Ei kukaan uskaltanut vieläkään kääntyä
-satulassaan. Viimein johtaja saapui alas ja käänsi katseensa toisiin,
-jotka hitaasti seurasivat jäljestä. Pablo huomasi, että miehen
-kasvoille levisi intiaanille sangen harvinainen kauhun ilme, kun
-hänen silmänsä kohtasivat nuorukaisen ja tyhjän paikan hänen takanaan.
-
-Silloin vasta toisetkin huomasivat, että äkkikuolema oli temmannut
-heidän toverinsa, mutta heidän piirteensä eivät ilmaisseet muuta
-tunnetta kuin kunnioittavaa kammoa, jolla he katselivat Pabloa.
-Sitten eräs heistä kääntyi johtajan puoleen ja sanoi: "Sinulla
-oli paha mielessä häntä kohtaan, Zabualgat, mutta sinä näet, että
-näkymättömät suojelevat kuningasten jälkeläistä ja rankaisevat sitä,
-joka on kohottanut kätensä häntä vastaan. Minä en enää seuraa sinua,
-jos pojalle mielitään mitään pahaa!"
-
-"Sinä puhut hulluja sanoja. Kuka miettii pahoja? Chamulpo on käskenyt
-tuoda hänet valkoihoisten luota, hän määrää, mitä tapahtuu. Ole vaiti
-nyt, hän saattaisi ymmärtää meitä."
-
-Pablo ymmärsi häntä todella. Hän tiesi nyt, että kuolema oli astunut
-aivan hänen sivuitsensa, ja kiitti Jumalaa hartaasti. Vaiti ollen
-jatkettiin matkaa ja saavuttiin vähän ajan kuluttua leveämmälle
-tielle, joka vei ylöspäin. Harjanteelle tultua hevoset taas
-kannustettiin juoksuun, kunnes saavuttiin metsään, jossa kasvoi
-tiheätä viidakkoa korkearunkoisten puitten välissä.
-
-Täällä he kohtasivat ratsastajan, joka näytti tuovan joukon
-johtajalle jonkin sanan ja sen tehtyään jälleen poistui.
-
-"Meidän täytyy odottaa", sanoi johtaja, "hän ei ole siellä."
-
-Autiossa, ränsistyneessä majassa levättiin, ja vasta myöhään
-seuraavana aamuna jatkettiin hitaasti matkaa.
-
-Pablo huomasi tällä aikaa, etteivät kaikki hänen saattajansa olleet
-mayoja. Taaskin vietettiin yö metsässä. Pabloa vartioitiin yhä
-ankarasti; nuorukaisen olisi ollut aivan mahdotonta yrittääkään
-pakoon.
-
-Pablo pelkäsi, että luoti tai puukonisku lopettaisi hänen elämänsä
-ennen pitkää; mutta sama mies, joka oli häntä puolustanut johtajan
-edessä, pysyi koko ajan hänen läheisyydessään luultavasti häntä
-suojellakseen.
-
-Synkän metsän siimeksestä he saapuivat pienelle viljellylle
-tasangolle, jolla puutarhojen ja vainioiden välillä kohosi joitakin
-intiaaniasuntoja.
-
-Erään suuremman talon lähellä majaili aseistettuja intiaaneja,
-ratsu- ja jalkamiehiä.
-
-Pablon täytyi saattajineen odottaa metsänreunassa, sillä aikaa kuin
-johtaja ratsasti talolle, laskeutui hevosen selästä ja astui sisään.
-
-Häntä oli nähtävästi odotettu, sillä karkea ääni tervehti häntä
-seuraavin sanoin: "Sinä viivyit kauan, Zabualga."
-
-Mies seisoi Chamulpon, maya-kansan lähinnä mahtavimman miehen edessä.
-
-"Oli mahdotonta päästä aikaisemmin, kazike."
-
-Lyhyesti hän kertoi Pablon vangitsemisen.
-
-"Toivottavasti ei nuorelle miehelle ole mitään onnettomuutta
-tapahtunut?" kysyi Chamulpo ja loi mieheen väijyvän katseen.
-
-"Ei", vastasi toinen tuokion kuluttua. "Näkymättömien nuoli kohtasi
-Pantepua hänen sijastaan. Poika odottaa ulkona."
-
-Kazike säpsähti huomattavasti, mutta heti sen jälkeen kuvastui hänen
-kasvoillaan raivo.
-
-"Oletko mieletön, kun tuot hänet minulle? Eikö sinulla ollut veistä
-kourassasi?"
-
-"En uskaltanut, kazike, enkä", hän lisäsi rohkeammin, "tahtonutkaan.
-Ei kukaan maya ole kohottava kättään häntä vastaan, näkymättömät ovat
-hänen puolellaan."
-
-"Väki tietää siis, kuka hän on?"
-
-"Kyllä."
-
-"Sinä olet sen ilmaissut, roisto."
-
-"En, en tiedä, keneltä he ovat sen saaneet kuulla."
-
-"Onko hänellä merkki?"
-
-"Hänellä on kuningasten merkki, minä näin sen, kun hän oli
-tainnoksissa."
-
-Pitkin askelin astui kazike edestakaisin.
-
-"Hänen täytyy hävitä", sanoi hän sitten, "hän käy vaaralliseksi, jos
-Arana saa hänestä tietää."
-
-"Ole varovainen, mayat kantavat sydämessään kuninkaansa sukua."
-
-Kazike päästi kirouksen. "Tuo poika tänne, minä tahdon hänet nähdä.
-Käske sotamiesten marssia pois ja poistu sinäkin seuralaisinesi heti,
-kun nulikka on luonani."
-
-"Kuten käsket, mutta -- ole varovainen, herra."
-
-Näin sanoen hän lähti ulos sotamiesten luo.
-
-Pablo näki, miten sotamiehet äkkiä hälytettiin liikkeelle ja
-marssivat pois. Kun he olivat kadonneet metsään, vietiin Pablo
-taloon. Sisällä päästi johtaja hänen jalkansa siteistä ja saattoi
-hänet päällikön huoneeseen.
-
-Pablo näki edessään kookkaan, vantteran miehen, jonka ruskeat
-kasvot ilmaisivat kovuutta ja julmuutta. Uhkaavasti loi tämä jo
-vanhanpuoleinen mies katseensa Pabloon, joka levollisena seisoi
-hänen edessään. Miehen ulkonäössä oli jotakin peloittavaa ja samalla
-hullunkurista. Vaikka hän olikin pukeutunut pumpulipaitaan ja
-housuihin, kuten vakinaisille asuinpaikoille asettuneet intiaanit,
-vaikka hänen jalkansa pistivät esiin kömpelöistä kengistä, oli hän
-kuitenkin kiskonut leveille hartioilleen kauhtuneen asetakin, joka
-oli hänelle ahdas eikä mennyt kiinni rinnan kohdalta. Elleivät kasvot
-olisi olleet niin kauhua herättävät, olisi mies huolimatta raskaasta
-ratsumiekasta, joka riippui hänen vyöllään, saanut Pablon hilpeästi
-nauramaan; mutta Chamulpon julma, tiikerimäinen katse oli omiaan
-tappamaan kaiken sopimattoman hilpeyden oireet. Kasvot olivat rumat
-ja muodottomat, mutta niissä oli kesytöntä tarmoa, joka vaikutti
-miltei pelättävältä. Mutta Pablo, jonka sydämessä kiehui viha hänen
-osakseen tulleen kohtelun takia, katseli pelkoa tuntematta uhmaten
-häneen.
-
-"Kuka sinä olet?" kysyi mies hetkisen kuluttua karkealla äänellä.
-
-Levollisesti vastasi nuorukainen: "Sinä tiedät sen paremmin kuin
-minä."
-
-"Minä irroitan kyllä kielesi siteet, sinä pöllö, sinä."
-
-Ylenkatseellisesti Pablo kohautti olkapäitään.
-
-"Uskallatko sinä käyttäytyä edessäni tuolla tavoin? Tiedätkö, kuka
-minä olen?"
-
-"Arvattavasti rosvo ja rosvoliiton jefé [= päällikkö]."
-
-"Roisto!" Ja mies tempasi miekan huotrastaan; mutta nähdessään Pablon
-säihkyvät silmät hän antoi kätensä vaipua.
-
-"Mistä syystä annoit rosvojesi ryöstää minut kodistani ja kuljettaa
-minut tänne?"
-
-"Oi, minä halusin tutustua sinuun, koska olin kuullut sinusta niin
-paljon hyvää", vastasi mies ivallisesti.
-
-"Toivon, että saat sitä katua."
-
-"Niinkö arvelet? Luuletko siitä paljon vaivaa koituvan, jos annan
-miesteni leikata kurkkusi poikki?"
-
-"Pyh, sitä et uskalla."
-
-"En uskalla?" vastasi Chamulpo ällistyneenä. "Sinä et tiedä, kenen
-edessä seisot."
-
-"Minä sanoin sinulle jo, että tiedän sen, mutta orja ei rankaisematta
-vuodata kuninkaitten verta."
-
-Kuullessaan nämä ylpeät, ylenkatseelliset sanat tuijotti kazike
-nuorukaiseen kuin pelästynyt villieläin. Taaskin hän tarttui
-miekkaan, mutta tälläkin kertaa hallitsi häntä pojan katse, joka
-näytti tunkevan mayapäällikkön sisimpään.
-
-"Kuka sinä luulet olevasi, nulikka?" ärjyi hän käheästi.
-
-"Sen suvun jälkeläinen, jonka jalkapohjia sinun esi-isäsi nöyrinä
-suutelivat", vastasi Pablo samaan sävyyn kuin ennenkin.
-
-"Oh, sinä luulet tietäväsi --? Sitä pahempi sinulle. Haa, käärme on
-vaarallisempi kuin luulinkaan", sanoi hän kuin itsekseen. "Saadaanpa
-nähdä, suojelevatko näkymättömät sinua neekereiltäkin."
-
-Hän töytäisi miekkansa lattiaan, ja sisään astui heti sen jälkeen
-vanha neekeri, jonka koko ruumis tuntui olevan pelkkiä luita ja
-jänteitä; siitä huolimatta hän näytti sangen voimakkaalta. Musta mies
-loi väsyneet silmänsä tulehtuneitten luomien alta intiaanipäällikköön
-ja kysyi:
-
-"Mitä käsket?"
-
-"Missä on Chimal?"
-
-"Ulkopuolella, herra."
-
-"Ovatko sotamiehet poissa?"
-
-"Kaikki, paitsi henkivartijat."
-
-"Hyvä, tule tänne."
-
-Neekeri astui aivan hänen viereensä, ja kazike kuiskasi hänen
-korvaansa sanoja, joita Pablo, niin tarkkaan kuin ponnistikin
-kuuloaan, ei voinut erottaa.
-
-"Hyvä, herra", sanoi tähän neekeri irvistäen niin, että hänen
-kurttuiset kasvonsa kävivät entistään rumemmiksi, "se tapahtuu."
-
-Chamulpo lähti huoneesta, vielä lähtiessään luoden Pabloon veristä
-vihaa uhkuvan katseen. Heti sen jälkeen hän kuului ratsastavan pois.
-
-Jäätyään Pablon kanssa kahden neekeri tarkasti nuorukaista tuokion
-kiireestä kantapäähän ja vihelsi sitten. Samassa astui huoneeseen
-vanha yksisilmäinen intiaani, maan tapaan pukeutuneena paitaan ja
-housuihin. Ei tämänkään miehen ulkonäkö herättänyt luottamusta.
-Hän loi ainoan silmänsä, joka ukon iästä huolimatta yhä säihkyi,
-tutkivasti Pabloon; mutta tämä ei näyttänyt huomaavan kummankaan
-kätyrin katseita. Hän oli yhtä levollinen ja tyyni kuin ennenkin.
-
-Intiaani nyökkäsi päätään itsekseen ja kääntyi sitten neekerin
-puoleen. "Mikäs on, Abrahan?" hän kysyi espanjankielellä.
-
-"Tämän kananpoikasen on kazike uskonut huostaamme", kuului neekerin
-vastaus. "Vie hänet kellariin, don Chimal, ja telkeä hänet sinne
-lujasti; hän on kallisarvoinen poika, hoida häntä hyvin."
-
-Intiaani loi uudestaan silmänsä Pabloon, joka liikkumattomana seisoi
-hänen edessään, kädet yhä sidottuina, ja sanoi sitten: "Seuraa minua."
-
-Pablo tiesi, että kaikki vastustus oli turhaa, ja seurasi häntä
-levollisesi ulos.
-
-Kun ovi oli sulkeutunut heidän jälkeensä, nauroi neekeri ilkeätä,
-rumaa naurua.
-
-"Et kauan pyristele, kukkoseni."
-
-Sitten hän meni hitaasti toisten jälkeen.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-Kreivi.
-
-
-Zambo [= neekerin ja intiaanin jälkeläinen] Sarmienton hallitusta
-vastaan nostama kapina oli jo levinnyt laajalle silloin, kun del
-Rocassa saatiin siitä tietää. Tämä johtui siitä, että kulkuyhteydet
-maassa ylimalkaan olivat huonolla kannalla; sadeaikoina saattoivat
-äyräittensä yli paisuneet vuoripurot päiväkausiksi ehkäistä kaiken
-liikenteen.
-
-Kuten del Rocassa oli otaksuttu, kutsui hallitus sotajoukon
-johtajaksi vanhan kenraali Lerman, ainoan miehen, joka
-menestyksellisesti saattoi vastustaa kapinallisia.
-Velvollisuudentunnosta hän lähti hiljaisesta maapaikastaan
-pääkaupunkiin asettuakseen hallituksen sotajoukon johtoon. Kenraali
-oli hyvin suosittu sekä kaupunkien porvarien että maalaisväestön
-keskuudessa; rosvo- ja murhaajajoukko, joka parhaillaan koetti tuhota
-heikkoa valtiota, sitävastoin pelkäsi häntä.
-
-Kenraali de Lerma, joka kuului maan vanhimpiin ja ylhäisimpiin
-sukuihin, oli kieltäytynyt espanjalaisen grandin arvosta ja kreivin
-arvonimestä; hän eleli Guatemalassa, jossa oli syntynytkin,
-tavallisena yksinkertaisena kansalaisena. Tästä huolimatta häntä
-kuitenkin yleisesti sanottiin kreiviksi.
-
-Vanha herra istui ilmavassa puutarhahuoneessa, joka oli torille päin,
-ja kirjoitti. Etuhuoneessa odottivat upseerit ja ulkona käskyläiset
-hänen määräyksiään.
-
-Muuan adjutantti astui sisään.
-
-"Mikä on?" kysyi kreivi.
-
-"Señor Callego käskee kysymään, suvaitseeko teidän armonne --?"
-
-"Kuka?" kysyi vanha herra ja loi silmänsä papereistaan.
-
-"Señor Callego", toisti upseeri.
-
-"Oh, mikä yllätys! Tulkoon sisään."
-
-Ja huoneeseen astui vanha herra, jonka ryhti oli vielä suora.
-
-"Oi, ei, _caro amigo mio_, sydämellisesti tervetullut! Tällainen ilo
--- oi don Fernando, sinä olet niin tervetullut!" Hän syleili tulijaa
-hellästi.
-
-"Niin toivon, ukkoseni", sanoi vieras, joka vastasi tervehdykseen
-yhtä sydämellisesti. "Tässä minut nyt saat, ja jos minua vielä voit
-johonkin käyttää, olen valmis. Niin kauan kuin jäseneni vielä pysyvät
-koossa, tahdon palvella isänmaatani."
-
-"Oi, sinä tulet erittäin sopivaan aikaan. Minä tarvitsen
-järjestyskykyäsi ja vielä tänä päivänä aion presidentille ehdottaa
-sinua yleisesikunnan päälliköksi."
-
-"Aseta minut vain, minne tahdot, voimani ja elämäni kuuluvat
-isänmaalle."
-
-"Mistä tulet nyt, Fernando?"
-
-"Suoraa päätä Meksikosta. Kun kuulin kapinasta, lähdin heti matkaan
-tarjoutuakseni Guatemalan palvelukseen. Saavuin myöhemmin, kuin olin
-aikonut; minun täytyi näet matkustaa maitse, koska ajoissa sain
-tietää kapinallisten pitävän satamaa hallussaan."
-
-"Valitettavasti."
-
-"Me valloitamme sen takaisin, Carlos."
-
-"Sitä toivon."
-
-"Me olemme niin usein taistelleet rinnatusten ja yhdessä
-karkoittaneet tasavallan viholliset, ettei voitto tälläkään kertaa
-voi olla lippuamme seuraamatta."
-
-"Suokoot sen pyhimykset."
-
-"Miten ovat asiat?"
-
-"Huonosti, ystävä, meillä ei ole aseita eikä rahoja. Ennen poljimme
-armeijoja maasta, Fernando; voimmekohan nyt vielä vanhuksinakin sen
-tehdä? Minä olen velvollisuutta totellen jättänyt yksinäisyyteni,
-seurannut presidentin käskyä ja ottanut ylijohdon. Mutta mitä voi
-päällikkö ilman sotaväkeä?"
-
-"Entä Sarmiento?"
-
-"Hänen puolellaan ovat kaikki tyytymättömät, kaikki maantierosvot ja
-värilliset. Hän elää murhista ja rosvoamisesta, ja hänen valtansa
-lisääntyy lisääntymistään. Viimeisten sanomain mukaan hän on jo
-saapunut Rio de la Pasionille ja varustautuu marssimaan pääkaupunkia
-kohti. Olen lähettänyt koko sotavoiman häntä vastaan ehkäistäkseni
-hänen kulkuaan. Mutta ellen saa lisäjoukkoja eteläisistä maakunnista,
-ellei San Salvador tue meitä rahalla ja aseilla ja mikäli mahdollista
-väellä, näkee hän ennen pitkää tuomiokirkkomme tornit, ja meidän on
-pakko vetäytyä vuorille."
-
-"Meidän asemamme ei siis ole kehuttava."
-
-"Valitettavasti ei."
-
-"Entä millä kannalla ovat mayat?"
-
-"Meikäläiset mayat ovat tätä nykyä suuressa määrin kavalan Chamulpon
-vaikutuksen alaisia -- sinähän muistat hänet vielä? -- ja hän odottaa
-mielihyvin, mihin suuntaan kansalaissota kääntyy, yhtyäkseen lopuksi
-siihen puolueeseen, joka tuon intiaaniveijarin mielestä tuottaa
-suurimmat edut."
-
-"Olisi hyvä voittaa hänet puolelleen."
-
-"Hänen kanssaan on ryhdytty neuvotteluihin. Miehellä on suuri
-vaikutusvalta heimolaisiinsa, ja hän voi hyvin helposti antaa meille
-kolmetuhatta urhoollista soturia; mutta hän asettaa ehtoja, joihin
-emme voi suostua järkähdyttämättä valtion perustuksia."
-
-"Ja millä kannalla ovat mayat Yucatanissa?"
-
-"Toistaiseksi ei ole mitään merkkejä siitä, että he ryhtyisivät
-taisteluun; mutta epäilemättä koettaa Chamulpo parhaansa saadakseen
-apua tältä sotaiselta heimolta, joka niin pontevasti julisti olevansa
-riippumaton Meksikosta. Jos Chamulpolla on käskettävinään parikin
-tuhatta näitä uljaita ja harjaantuneita sotureita, on hän määrääjänä
-Guatemalassa. Ja silloin on pelättävissä, että menetämme kaikki, mitä
-voitimme karkoittaessamme espanjalaiset."
-
-"Tunnetko Aranan, kenraalin?"
-
-"Vain kuulopuheelta."
-
-"Minä olen tuntenut hänet jo vuosikausia, hän on älykäs ja kelpo
-mies. Matkallani tapasin hänet, ja me keskustelimme maan oloista.
-Hän vihaa ja halveksii Chamulpoa, mutta tuntee miehen vaikutusvoiman
-heimolaisiinsa ja pelkää sitä. Olen muuten saanut Yucatanissa
-oleskellessani paljon selvemmän käsityksen maya-kansojen oloista,
-kuin mitä minulle ennen oli mahdollista. Yucatanissa on heillä
-sananvalta, ja Meksikon hallituksella on tuskin minkäänlaista
-vaikutusvoimaa heihin. Chamulpolla, sanoi Arana, joka jyrkästi
-vastustaa yucatanilaisten sekaantumista meidän asioihimme, on suuri
-vaikutus sukuperänsä kautta mayoihin, jotka yhä vielä hartaan
-kunnioittavasti muistelevat menneisyyttään. Niinpä he sitkeän
-uskollisina kunnioittavat muinaisen hallitsijasukunsa jälkeläisiä.
-Tämä suku on suoraan alenevassa polvessa kuollut muutamia vuosia
-sitten; mutta Chamulpo kerskuu, en tiedä, syylläkö vai syyttä,
-olevansa kuningashuoneen sukua, ja tämä suo hänelle tyhmän,
-taikauskoisen kansan silmissä arvoa ja valtaa. Tuo ruskea veijari
-on kavala ja häikäilemätön ja suunnattoman kunnianhimoinen. Arana
-vakuutti tekevänsä kaikki, mitä suinkin voi, estääkseen Yucatanin
-mayoja yhtymästä taisteluun, joka hänen mielestään tuottaisi vain
-turhaa verenvuodatusta hänen heimolaisilleen; mutta hän ei kykene
-vastustamaan Chamulpon vaikutusvaltaa."
-
-"Tuo Chamulpo on oikea päälurjus, tunnen hänet kyllä. Lahjakas ja
-rohkea hän kyllä on; mutta voi maata ja ennen kaikkea valkoihoisia,
-jos hän pääsee valtaan! Hän tulee vuodattamaan verta virtoinaan. Oli
-hauska kuulla, mitä Aranasta kerroit; tekisipä mieleni kirjoittaa
-hänelle neuvotellakseni maan tilasta."
-
-"Tee se, Carlos, hän on kunnioitettava mies ja on varmaankin
-hyvillään saadessaan jonkin omakätisen rivin kreiviltä, Doloresin
-ja Chinajan taistelujen voittajalta. Kirje tapaa hänet maatilallaan
-pohjoisessa."
-
-"Minä kirjoitan. Mutta jättäkäämme nyt täksi päivää valtiolliset
-asiat. En voi sanoa, Fernando, kuinka iloinen olen tavatessani sinut
-taas pitkän eron jälkeen. Sinä olet ulkomuodoltasi varsin vähän
-muuttunut; sydämesi on yhä sama, sen tiedän kyllä. Hyvä, että saavuit
-nyt, kun maa on hädässä."
-
-"Mehän olimme ystäviä nuoruuden ajoilta asti, Carlos, ja olemme
-vieläkin."
-
-"Olemme vieläkin", toisti Lerma ojentaen kätensä ystävälle.
-
-"Sinä olet kai elänyt hiljaisuudessa maatilallasi kaikki nämä vuodet?"
-
-"Mitäpä muutakaan! Minä kukistin vallankumouksen, järjestin olot
-silloin, kun viisitoista vuotta sitten tuo kurja mestitsi tarttui
-aseisiin, ja palasin sitten yksinäisyyteen. Mitä oli minulla,
-onnettomalla, tekemistä ihmisten joukossa?"
-
-"Olen surrut kanssasi, Carlos, mutta aika parantaa kaikki haavat."
-
-"Ei näitä", sanoi kreivi surumielisesti. "Mercedestyttäreni oli
-kaikkeni, hän oli ainoa lapseni, elämänkumppanini kuva, jonka niin
-varhain kadotin, hän oli ylin onneni maailmassa. Oi kuinka iloisia
-olimme, Mercedes ja minä, kun hän sai pienen tyttären! Sitten puhkesi
-kapina. Diego pakeni rakkaineen ja saapui onnellisesti Meksikoon.
-Kun olot olivat järjestetyt ja kapinalliset kukistetut, kutsuin
-hänet takaisin. Silloin täytyi hänen lähteä tuolle onnettomalle
-Englanninmatkalleen, ja sitten -- sinähän tiedät kauhean lopun,
-Fernando. Tuon kuolinsanoman jälkeen on elämänonneni lopussa; päiväni
-ovat kuluneet hiljaisessa murheessa, kunnes isänmaa jälleen tarvitsi
-minua."
-
-Callego katsoi häneen kummastuneena. "Mitä Englannin-matkaa sinä
-tarkoitat?"
-
-"Lasteni viimeistä matkaa!"
-
-"Englantiin --?"
-
-"Niin, Diego aikoi siellä ryhtyä neuvotteluihin meidän puolestamme ja
-ostaa meille aseita. Mutta laivasta ei koskaan sen jälkeen ole kuultu
-mitään."
-
-"Donna Mercedes ja don Diego astuivat Acapulcossa ranskalaiseen
-sotaprikiin purjehtiakseen San Joséhen."
-
-"Mitä sanotkaan?" huudahti kreivi hämmästyneenä.
-
-"Don Diego aikoi kyllä Englantiin, sen tiedän; mutta viime hetkellä
-hän luopui aikeestaan ja lähti San Joséhen päästäkseen nopeammin
-taistelutanterelle."
-
-"Mitä puhut, Fernando? Kuinka sen tiedät?"
-
-"Minä saatoin hänet ja hänen perheensä laivaan ja heitin heille
-siellä hyvästi. Näen yhä vielä suloisen Mercedes-tyttäresi ja hänen
-viehättävän pikku tyttönsä edessäni. Hän oli niin iloinen saadessaan
-palata luoksesi. Vasta pari vuotta myöhemmin sain kuulla, ettei laiva
-milloinkaan ollut saapunut San Josén satamaan."
-
-Lerma oli kalvennut kuullessaan ystävänsä puhuvan tyttärestä, joka
-oli ollut hänelle niin sanomattoman rakas.
-
-"Astunut Acapulcossa laivaan?"
-
-"Suo anteeksi, Carlos, että kosketin sydämesi vielä avoimeen haavaan;
-mutta asia on, kuten olen sanonut."
-
-"Ja sinä olet viimeinen elossa olevista, joka olet tyttäreni nähnyt?"
-
-"Poistuin laivasta vasta sitten, kun ankkuri jo oli nostettu."
-
-Kotvasen kuluttua vanha kenraali sanoi liikuttuneena: "Niin on siis
-Tyyni valtameri tullut heidän haudakseen; rauha heidän sieluilleen.
-Minä en tietänyt siitä mitään. Jos Diego onkin minulle kirjoittanut
-matka-aikeensa muutoksesta, ei kirje ole koskaan minulle saapunut."
-
-"Mikä ei ollut kummallista niinä aikoina."
-
-"Mercedes-tyttäreni, Mariquitani!"
-
-Don Fernando katkaisi hiljaisuuden vasta hetkisen kuluttua.
-
-"Perheesi on suuri, Carlos."
-
-"Niin, siihen kuuluvat kaikki guatemalalaiset."
-
-"Sitä en tarkoittanut."
-
-"Tiedän sen, mutta rakkaat sukulaiseni ovat kiittämättömiä ja
-vaanivat omaisuuttani."
-
-"Ystävä raukka -- sisaresi poika?"
-
-"On kuollut."
-
-"Mutta eikö hänellä ollut toiveita herättävä poika? Muistan hänet
-vielä hämärästi."
-
-"Niin, toiveita herättävä; minullakin oli hänestä suuria toiveita,
-kunnes huomasin, että hän oli tunnoton veitikka, joka kykeni
-mihin tekoihin tahansa. Enpä ollenkaan ihmettelisi, vaikkapa hän
-asettuisi kapinallisten puolelle, jos hän vain luulee sillä jotakin
-voittavansa. Epäilemättä hän laskee kärsimättömästi päiviä, jotka
-minulle vielä ovat suodut, ja lyhentäisi niitä mielellään, jos vain
-voisi. Mutta hänen pettymyksensä kuolemani jälkeen on oleva suuri. Ei
-enää hänestä."
-
-Molemmat vanhat ystävät juttelivat vielä kauan niitä näitä,
-keskustelivat maassa vallitsevasta tilasta ja armeijasta. Señor de
-Callego oli juuri poistumaisillaan, kun adjutantti astui sisään
-ilmoittaen Señor de Mendezin. Kuullessaan tämän nimen Lerma ponnahti
-pystyyn, ja hänen kasvonsa synkistyivät. Hetkisen aikaa hän
-viivytteli vastaustaan, mutta sanoi sitten: "Tulkoon sisään." Upseeri
-meni.
-
-"Jää, Fernando, niin saat nähdä sukulaiseni."
-
-Señor de Callego vetäytyi huoneen perälle, kun Luis de Mendez astui
-sisään. Nuori mies tervehti liioitellun kohteliaasti.
-
-Kenraalin kasvoille levisi vastenmielisyyden sekainen vakavuus, ja
-silmäys, jonka hän loi sisarensa pojanpoikaan, ei ollut erittäin
-suopea.
-
-"Mikä suo minulle tämän aivan arvaamattoman kunnian, don Luis?"
-
-"Ensi sijassa halu saada osoittaa kunnioitustani kalliille
-isosedälleni ja toiseksi isänmaata uhkaava vaara. Saatuani kuulla,
-että olit asettunut sotajoukon johtoon, riensin heti tarjoamaan
-sinulle käsivarttani."
-
-"Varsin ylevästi tehty, rakas sukulaiseni; toivottavasti tuot myöskin
-hädänalaiselle valtiolle jonkin verran rahaa ja joukon täysin
-varustettuja sotureita."
-
-Liukkaan kohteliaasti vastasi Mendez: "Tiedäthän, rakas isosetäni,
-kuinka harvinaista raha nykyjään maassa on; omaisuuteni on kuitenkin
-kokonaan valtion käytettävissä. Sotamiehiä en myöskään voinut
-valitettavasti tuoda, sillä vaqueroihini en voi luottaa, ja intiaanit
-ovat mahdottomia."
-
-"Joten sinä siis tuot vain arvoisan itsesi isänmaan käytettäväksi."
-
-"Enempää en toistaiseksi voi tarjota."
-
-"Ilmoittaudu siis eversti Lopezille ja astu lancerorykmentin
-riveihin, joka juuri on muodostettu."
-
-"Annat kai minulle oman eskadroonan?"
-
-"Upseereiksi voin nimittää vain kokeneita sotureita; hanki itsellesi
-tämä arvo uskollisella, uhrautuvalla palveluksella."
-
-Tuokion välähti nuorukaisen silmissä vihan liekki, mutta sitten
-hän heti loi katseensa maahan ja lausui hyvin teeskentelevän
-surullisesti: "Luis de Mendezin täytyy siis taistella halpana
-rivimiehenä?"
-
-"Niin tekee moni muu jalosukuinen nuorukainen. Sinusta itsestäsi
-riippuu, miten pian saavutat kapteenin arvon. Päälliköiksi tarvitsen
-kokeneita sotureita."
-
-"Oi rakas isosetä, sinä et kohtele minua leppeästi."
-
-"Siksikö, etten heti paikalla koroita sinua everstiksi? Opi ensin,
-osoita mihin kelpaat, silloin olet kyllä ylenevä. Minua ilahduttaisi,
-jos saisin kuulla sinun kunnostautuvan taistelussa. Eversti Lopezin
-tapaat Antiguassa."
-
-Kreivi nyökkäsi jäähyväisiksi kevyesti päätään. Mendez, jonka katse
-ei voinut peittää kiihkeätä suuttumusta, kumarsi ja poistui.
-
-Kulmat kurtussa istui kenraali paikallaan.
-
-Silloin sanoi Callego: "Etköhän ollut vähän liian ankara sisaresi
-pojanpoikaa kohtaan, Carlos?"
-
-"Toivoisinpa melkein sinun olevan oikeassa", vastasi Lerma.
-"Vanhempain kuoltua otin orpopojan luokseni kasvattaakseni tulevan
-perijäni oman mieleni mukaan. Suureksi surukseni huomasin hänessä
-koko joukon huonoja ominaisuuksia. Minä koetin kehittää häntä
-jaloksi mieheksi ja hillitä hänen huonoja taipumuksiaan; hän oppi
-teeskentelemään. Poika oli epärehellinen, rahanhimoinen, julma ja
-pelkuri. Hän kiusasi väkeäni, tuhlasi vastaisen perintönsä tiliin
-suunnattomia summia, jotka minun täytyi maksaa. Sen ohessa tuo
-sydämetön lurjus, kuten omin korvin kuulin, pilkkasi syvää suruani.
-Vielä enemmän kuin tämä hänen tunnottomuutensa loukkasi minua hänen
-käytöksensä kerran eräällä metsästysretkellä. Muuan haavoittunut
-jaguaari syöksyi raivokkaana kimppuuni ja heitti minut maahan. Poika
-seisoi vieressäni -- näen vieläkin pirullisen ilon hänen silmissään
--- eikä kohottanut sormeaankaan minua auttaakseen. Ellei vanha Pepeni
-samassa olisi hyökännyt avukseni surmaten pedon puukollaan, olisin
-heittänyt henkeni jaguaarin kynsissä. Kelpo sukulaiseni väitti sitten
-jäljestäpäin olleensa niin kauhuissaan tähteni, että oli aivan
-kangistunut. Mutta minä tiesin kylliksi. Koska hän odottamatta oli
-perinyt maatilan rannikolla, muutti hän sinne, ennenkuin minä ennätin
-ajaa hänet talostani pois. Sellainen on tämä nuorukainen."
-
-"Vahinko, vahinko. Hänen ulkomuotonsa ei ole vastenmielinen."
-
-"Niin, myrkkykäärmeellä on välkkyvä nahka. Hän käyttää nyt
-tilaisuutta hyväkseen ja lähentelee minua saadakseen nähdä,
-kuinka paljon lähemmäksi hautaa olen joutunut, ja näytelläkseen
-isänmaanystävän osaa; valitettavasti tunnen hänet liian hyvin."
-
-"Surullista, että sinulla on niin ikäviä kokemuksia ihmisen suhteen,
-joka kuitenkin on läheinen sukulaisesi."
-
-"Niin on. Mutta kyllin tästä, Fernando, onhan meillä muutakin
-ajattelemista."
-
-Sillä aikaa kuin molemmat vanhukset näin puhelivat, seisoi Luis de
-Mendez vihan vääristämin kasvoin pimeässä eteisessä.
-
-"Silläkö lailla minut vastaanotat, sinä vanha äijärähjä! Sitä saat
-katua! Onneksi ei tuo hellä isosetäni kuitenkaan voi estää minua
-perimästä omaisuuttaan."
-
-Hän astui ulos, huusi peoniaan ja ratsasti hänen seurassaan pois, ei
-kuitenkaan Antiguaan.
-
-Hetkisen kuluttua saapui näännyksiin ajetun hevosen selässä muuan
-lancero kenraalin asunnolle.
-
-Hänet opastettiin huoneeseen, jossa Callegokin vielä oli.
-
-"Mikä on?"
-
-Sotamies ojensi paperilipun.
-
-    "Eilen Fleaguran luona hyökkäsi suuri ylivoima kimppuumme, ja
-    taisteltuamme kolme tuntia kiivaasti täytyi meidän peräytyä.
-    Tappiot ovat suuret. Minä koetan puolustaa Colinon solia, mutta
-    tarvitsen välttämättä apuväkeä.
-
-                                               Minas."
-
-Ääneti ojensi Lerma onnettomuuden sanoman ystävälleen.
-
-"Olitko mukana taistelussa, mies?" kysyi hän sotamieheltä.
-
-"Palveluksessanne, teidän armonne."
-
-"Mistä johtuu, että juoksitte pakoon noita kapinallisia lurjuksia?"
-
-"Me emme juosseet pakoon, kenraali", vastasi sotamies tuimasti, "me
-taistelimme uljaasti, kunnes kapinalliset saartoivat heidät kolmelta
-puolelta. Silloin me hitaasti peräydyimme, ja eversti Minas lähetti
-minut tuomaan sanaa teidän armollenne."
-
-"Hyvä, poikani", sanoi kenraali suopeasti, "ota tämä kultaraha", hän
-ojensi miehelle puolen unssinkolikon, jonka arpinen soturi myhäillen
-pisti taskuunsa, "ja levähdä nyt, olet arvattavasti ratsastanut
-kiivaasti".
-
-"Tuhannet kiitokset, teidän armonne", vastasi mies ja poistui
-huoneesta kunniaa tehden.
-
-"Tuho lähenee", sanoi kenraali synkkänä. "Minas on rautainen soturi,
-ja vaikeata on saada häntä perääntymään. Tule illalla taas luokseni,
-Fernando, minä jakelen muutamia käskyjä ja lähden sitten presidentin
-luo. Näkemiin, Fernando."
-
-Señor Callegon lähdettyä astuivat huoneeseen päivystävät adjutantit,
-joille kenraali antoi käskynsä. Nopeat lähetit lähtivät viemään niitä
-määräpaikkoihinsa.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-Pako.
-
-
-Yksisilmäinen intiaani kuljetti Pablon ensin portaita alas ja sitten
-jonkin matkaa pitkin himmeästi valaistua käytävää. Viimein intiaani
-seisahtui raskaan puuoven eteen ja tuijotti ainoalla silmällään
-Pabloon, joka levollisesti kesti hänen katseensa.
-
-Sitten intiaani nyökkäsi aivan kuin osoittaakseen, että hänen tutkiva
-katseensa oli löytänyt, mitä etsi, ja sanoi matalalla äänellä:
-"Rukoile näkymättömiä, minä en voi mitään tehdä."
-
-Hän avasi oven, antoi Pablon astua sisään ja sulki sen jälleen. Pablo
-tunsi joutuneensa mahtavan, häikäilemättömän ja julman miehen käsiin,
-joka hankki hänelle pahaa. Sekä neekerin että yksisilmäisen intiaanin
-käytös ennusti pahaa: viimeksimainitun sanat olivat tosin hyvässä
-tarkoituksessa lausutut, mutta ne kajahtivat Pablon korvissa kuin
-kuolinkellot. Kuitenkaan ei hänen sydämensä tuntenut pelkoa. Uhmaten
-ja tyynenä hän odotti kohtalonsa ratkaisua.
-
-Sitten liukui koko hänen lyhyt elämänsä kuin unennäkö hänen sielunsa
-silmäin editse. Jo varhain oli kova kohtalo temmannut hänet tieltä,
-jota hän oli määrätty kulkemaan, ja nyt taaskin vuosien kuluttua oli
-sen armoton käsi tarttunut hänen nuoren elämänsä ohjaksiin.
-
-Mitä hän oli tehnyt joutuakseen näin verenhimoisen kohtalonoikun
-uhriksi?
-
-Oliko hänen rinnassaan oleva merkki ja hänen kuninkaallinen
-sukuperänsä, josta hän nyt vasta muutamia päiviä sitten oli saanut
-tietää, syynä siihen, että häntä nyt kuolema uhkasi? Muuta syytä ei
-voinut olla.
-
-Vähän hän tiesi kansastansa, mayojen kansasta, vain sen hiukkasen,
-mitä tigrero hänelle oli kertonut ja kirjat ilmoittaneet;
-yksinäisessä kartanossa hän ei ollut oppinut tuntemaan maansa oloja;
-mutta nuoren varoittajan kysymys: "Oletko Nezualpillin jälkeläinen?"
-oli herättänyt myrskyn hänen rinnassaan. Hän tunsi tämän viimeisen
-sankarillisen maya-kuninkaan nimen, hänen, joka espanjalaisten
-miekkoihin oli henkensä heittänyt. Hänellä oli salaperäinen merkki,
-hän oli satojen kuninkaiden jälkeläinen, ja hän oli valmis kuolemaan,
-kuten kuninkaan arvolle sopi.
-
-Tamay, jota hän oli uskonut, ainoa hänen kansastaan, joka häntä oli
-lähestynyt, oli hänet pettänyt. Miksi?
-
-Raaka, julma kazike, jonka edessä hän juuri äsken oli seisonut ja
-jonka käskystä hänet oli kavalasti ryöstetty kodistaan, pelkäsi
-häntä, kuninkaan poikaa. Hän oli sen äsken selvästi tuntenut. Mutta
-mistä syystä? Saattoiko hallitsijain jälkeläisillä enää olla mitään
-vaikutusvaltaa maassa, joka jo vuosisatoja oli ollut Espanjan ja
-jossa punanahat olivat vain orjia?
-
-Kuinka kohtalo oli hänelle kova.
-
-Valkoihoisten halveksimana ja tästä halveksimisesta syvästi kärsien
-hän oli elänyt elämäänsä, kunnes äkkiä salaman tavoin hänelle
-näyttäytyi häikäisevä tulevaisuus kuin unikuva, joka heti taas
-haihtui syvään pimeyteen.
-
-Hän oli varma siitä, että neekeri ja yksisilmäinen intiaani
-aikoivat suorittaa pyövelintyön, joka kuilun reunalla äskettäin oli
-epäonnistunut. Mutta jos Jumala kerran oli häntä auttanut, miksi Hän
-nyt hänet hylkäisi?
-
-Hänen ylpeyteensä ja mielenlujuuteensa yhtyi vilpitön, lapsellinen
-usko maailman Vapahtajaan. Hän oli harras kristitty.
-
-Tamayn kuiskaukset vanhoista jumalista, jotka vielä edelleen elivät,
-eivät olleet häneen mitään vaikuttaneet enempää kuin kuvaukset, jotka
-hän oli lukenut isäinsä jumalanpalveluksesta.
-
-Isä Bernardo oli kasvattanut hänet totiseen jumalanpelkoon.
-
-Nuorukaisen hurja uhma suli hiljaiseksi alistumiseksi Jumalan tahtoon.
-
-Hänen elämänsä loistava tähti Mariquita säteili nytkin pimeässä
-yössä, ja hän ajatteli tyttöä hiljaisesti kaivaten ja rakkaudella.
-
-Viimein hänen täytyi väkivalloin riistäytyä mietteistään ja
-kiinnittää ajatuksensa kaameaan todellisuuteen.
-
-Hänen silmänsä olivat jo vähitellen tottuneet kellarin pimeyteen.
-Hän oli holvissa, jonka muuratuissa seinissä oli siellä täällä
-komeromaisia syvennyksiä.
-
-Holvin kalustona oli penkki ja muutamia nelikulmaisia kiviä.
-
-Yksi ainoa ovi, sama, josta hän oli tullut, johti tähän maanalaiseen
-kellarimaiseen huoneeseen. Hänen kätensä olivat sidotut; mutta
-veitsi, jota hän maansa tavan mukaan kantoi vyössä selässään, oli yhä
-vielä paikoillaan. Hänen ryöstäjänsä eivät olleet huomanneet ottaa
-sitä herrastapaan pukeutuneelta nuorukaiselta.
-
-Vaikka Pablo järkkymättömän rauhallisena odottikin kohtalonsa
-ratkaisua ja oli valmis vaikeroimatta kestämään pahimmankin, ei
-itsesuojeluvaisto suinkaan silti ollut kuollut tässä henkisesti ja
-ruumiillisesti voimakkaassa nuorukaisessa. Jos vielä oli pieninkin
-mahdollisuus taistella, niin hän aikoi taistella viimeiseen hetkeen.
-
-Hänen siteensä vaivasivat häntä nyt, kun ajatusten pyörre hetkeksi
-oli asettunut.
-
-Hänen katseensa osui kiveen, joka oli maassa. Hän astui sen luo,
-koetti sitä ja huomasi, että sillä oli terävät reunat. Heti paikalla
-hän alkoi kihnata ranteitaan sitovaa nuoraa kiven särmää vasten,
-tuokio vain, ja hän oli vapaa. Hän hieroi puutuneita ranteitaan ja
-tarttui, kun ne olivat saaneet entisen jäntevyytensä, melkein hurjan
-riemukkaasti puukkoonsa.
-
-"En siis ainakaan kuole aseetonna", sanoi hän sitten. Hän seisoi pää
-pystyssä leimuavin silmin kuulostaen pienintäkin ääntä.
-
-Hiljaisuus, kuolonhiljaisuus vallitsi hänen ympärillään; hän kuuli
-oman hengityksensä, oli kuulevinaan sydämensäkin sykkivän.
-
-Äkkiä hän hätkähti: hänen korvansa erottivat hiljaista sihinää.
-
-Käärmekö se oli?
-
-Ääni uudistui, ja nyt hän oli varma siitä, että se lähti ihmisen
-suusta ja että sen tarkoituksena oli herättää huomiota. Hän vastasi
-siihen sihisten hiljaa, mutta terävästi.
-
-Nyt hän erotti sanoja, mutta ei voinut niitä ymmärtää, epäselvinä
-ja heikkoina ne tunkeutuivat hänen korvaansa. Mistä ne tulivat? Ei
-ainakaan ovesta. Mistä?
-
-Taaskin kuului ääni, puhuttiin.
-
-Hän kulki seiniä hapuillen tarkoin kuunnellen; silloin -- nyt kuului
-selvästi: "Kuuletko minua?" kysyttiin mayankielellä; ääni tuli
-ylhäältä, tunki holvikaton läpi.
-
-"Minä kuulen sinua", vastasi Pablo hiljaa, "kuka olet?"
-
-"Sama, joka sinua varoitti, kuninkaitten jälkeläinen, kun vihollisesi
-saapuivat."
-
-Pablon sydän sykki rajusti toivosta. "Oi puhu!"
-
-"Minun täytyy tietää, puhuttelenko Hualpaa, Jungunan poikaa; onko
-sinulla kuninkaan merkki rinnassasi?"
-
-"On."
-
-"Varo pettämästä minua, se koituisi kuolemaksesi; vain kuninkaitten
-jälkeläisen tahdon pelastaa."
-
-"Minä en sinua petä."
-
-"Hyvä. Ovatko kätesi vapaat?"
-
-"Ovat."
-
-"Minä lasken sinulle suopungin, kiipeä sen avulla ylös."
-
-Heti sen jälkeen laskeutui palmikoidun suopungin silmukka holviin
-ylhäältä. Pablo tarttui siihen nopeasti ja kiipesi sitä myöten ylös.
-Hän pääsi katolle, ja nyt vasta hän huomasi aukon, josta suopunki oli
-laskettu alas; se oli kyllin suuri, jotta hänen solakka ruumiinsa
-mahtui tunkeutumaan sen lävitse. Hän nousi yhä ylemmäksi ja joutui
-savupiipun kaltaiseen muurattuun torveen; ylhäältä käsin kajasti
-valoa heikosti, tuskin huomattavasti. Torvi johti ylöspäin tehden
-mutkan. Vetäen itseään rivakasti käsillään ja ponnistaen jaloillaan
-muurista Pablo pääsi yhä ylemmäksi. Valo kävi kirkkaammaksi.
-Hän näki edessään ihmisolennon, ja kohta sen jälkeen hän joutui
-torvesta tiheään zeiba-pensaikkoon, jonka yli jättiläispuu levitti
-oksiaan. Hänen edessään seisoi intiaaninuorukainen, joka tervehti
-häntä hymyillen, mutta samalla nosti sormen suulleen varoituksen
-merkiksi... Nopeasti pelastaja veti sitten suopungin ylös ja laski
-varovasti litteän kiven aukon suulle, josta Pablo oli tullut,
-kuitenkaan sulkematta sitä kokonaan.
-
-"Ollos tervehditty, Jungunan poika", sanoi nuorukainen sitten
-kuiskaten, "minä olen Tenenga, Azualin poika, ja minut on lähetetty
-auttamaan sinua vihollistesi käsistä".
-
-Pablo loi silmäyksen nuorukaiseen, joka seisoi hänen edessään
-harmaassa hämärässä. Tenenga oli pitkä ja solakka ja vain joitakin
-vuosia vanhempi pelastamaansa nuorukaista. Hänellä oli yllään vihreä
-metsästysmaita, sääriä peittivät korkeat nahkasäärystimet; hänen
-kasvonsa olivat miellyttävät, ja katse, jonka hän loi Pabloon, oli
-samalla ystävällinen ja ihaileva.
-
-"Näkymättömille olkoon kiitos, minä saavuin oikeaan aikaan, kuninkaan
-poika."
-
-"Kuinka saatoit tuntea vankilani, ystäväni?"
-
-"Tunsin sen isäni ansiosta, joka oli kaikkien Chamulpon salaisuuksien
-perillä. Näkymättömät johtivat askeleni tänne."
-
-"Mutta tuntevatko neekeri ja yksisilmäinenkin tämän salaisuuden?"
-
-"En usko -- hiljaa!"
-
-Hän painoi korvansa torven kapealle suulle ja viittasi Pabloa
-tekemään samoin.
-
-Selvästi kuulivat nuorukaiset seuraavat espanjankieliset sanat: "Sinä
-olet päästänyt hänet pakoon, sinä intiaanikonna; kazike revittää
-sinut kappaleiksi siitä hyvästä."
-
-"Älä hulluttele, don Abrahan, mitä minä pojasta välittäisin?"
-
-"Chamulpo ruoskittaa meidät kuoliaiksi. Missä hän on? Missä hän on?
-Keksi neuvo, Chimal, henkemme on kysymyksessä."
-
-Pablo kurkisti pimeään aukkoon ja huomasi alhaalla valoa; noilla
-molemmilla oli varmaankin soihdut tai lyhdyt käsissään.
-
-"Heillä on valoa", kuiskasi hän Tenangan korvaan.
-
-Tämä nyökkäsi hymyillen ja vastasi samoin hiljaa: "Siitä ei heillä
-ole mitään hyötyä."
-
-Aukkoa oli tosiaan mahdoton nähdä, se kun oli samanvärinen kuin
-holvin muuraus.
-
-"Tässä on köysi, jolla hän oli sidottu -- missä on ihminen?"
-
-"Henget ovat vieneet hänet."
-
-Silmänräpäyksen vallitsi hiljaisuus, sitten sanoi neekeri,
-huomattavan vapisevalla äänellä: "Tule, Chimal, päästäkäämme
-verikoirat irti, ne eivät pelkää henkiä."
-
-Nämä sanat kuuli Tenangakin. Pablo katsahti häneen kysyvästi.
-
-"Älä pelkää minä olen sirotellut niiden kuonolle hienoksi jauhettua
-pippuria, ne eivät koko päivänä kykene vainuamaan; sitäpaitsi
-ympäröivät nämä orjantappurat meitä läpipääsemättömänä muurina."
-
-Molemmat nuoret intiaanit kuuntelivat taas äänettöminä.
-
-Hetkisen kuluttua kuului neekerin toruva ääni, tällä kertaan maan
-päältä, ja koirien ulvontaa.
-
-"Ne ovat hulluja, nuo pedot; katso, Chimal, kuinka ne ovat
-vimmoissaan ja lakaisevat kuonoillaan maata."
-
-"Sulje ne takaisin koppiinsa; näkymättömät ovat temmanneet pojan
-ilmojen kautta."
-
-"Oi", ähki neekeri, "olen kuoleman oma. Mene, don Chimal, nouda
-Huntoh, zapoteki; hän palasi eilen kotiin, hänen täytyy auttaa meitä."
-
-Tenangan silmät leimahtivat, kun Huntohin nimeä mainittiin, ja hänen
-kätensä tarttui lujemmin pyssyyn.
-
-"Tunnetko zapotekin?"
-
-"Tunnen hänet", kuului synkkä vastaus.
-
-"Onko hän vaarallinen?"
-
-"On. Hän on taitava metsästäjä, mainio jälkienhakija ja verraton
-ampuja. Jos hän pääsee jäljillemme, uhkaa meitä tosiaankin vaara,
-mutta vain siihen asti", jatkoi hän hitaasti ja pontevasti, "kunnes
-hän seisoo pyssyn kantaman päässä minusta. Azualin poika osaa myöskin
-ampua."
-
-Neekerin ja yksisilmäisen äänet olivat häipyneet; ei hiiskahdustakaan
-kuulunut tiheään pensaikkoon, jossa molemmat nuorukaiset
-piileskelivät.
-
-Pablo katsahti seuralaisensa synkkiin kasvoihin. "Onko hän
-vihollisesi, Tenanga?"
-
-"Minun käteni on surmaava hänet, ja hän tietää sen."
-
-Hetkisen kuluttua Pablo kysyi: "Mitä nyt teemme?"
-
-"Meidän täytyy lähteä vuorille, Jungunan poika, mutta sitä ennen
-täytyy sinun saada toiset vaatteet ja pyssy. Osaatko ampua?"
-
-Leimuavin silmin vastasi Pablo: "Minun aseeni antaa varman kuoleman.
-Mutta tähän asti en ole sitä laukaissut muita kuin metsänpetoja
-vastaan."
-
-"Se on hyvä. Me tarvitsemme kyllä vielä tuliaseita."
-
-"Mistä saamme minulle pyssyn?"
-
-"Odota. Minä olen Chamulpon metsästäjä, kuten isänikin oli; Chamulpo
-lainaa sinulle aseita ja vaatteita."
-
-Pablo katsahti häneen epäluuloisesti.
-
-Tenanga huomasi sen ja sanoi: "Älä pelkää, kuninkaitten jälkeläinen,
-minut on lähetetty pelastamaan sinut vihollistesi käsistä, ja
-näkymättömät auttavat minua. Ainoastaan Huntoh huolestuttaa minua.
-Jos hän tulee tänne ja huomaa, että koirat ovat saaneet pippuria, hän
-arvaa heti minun olevan näillä mailla."
-
-"Eikö meidän olisi paras lähteä nyt heti? Emmekö voi hankkia hevosia
-itsellemme?"
-
-"Meidän täytyy mennä metsään. Se yksin voi suoda meille turvan. Mutta
-sitä ennen täytyy sinun saada toiset vaatteet."
-
-"Eikö zapoteki tunne kellarin salaisuutta?"
-
-"Ei. Sitä ei tunne kukaan muu kuin Chamulpo ja minä; mutta kazike ei
-tiedä, että isäni on ilmaissut salaisuuden minulle."
-
-"Minä seuraan sinua sokeasti, pelastajani, taivas meitä suojelkoon."
-
-"Meidän täytyy odottaa tässä, kunnes tulee pimeä; olisi vaarallista
-lähteä liikkeelle, niin kauan kuin aurinko vielä on taivaalla."
-
-Samassa he kuulivat ratsujoukon kavioiden kapsetta.
-
-Hetkisen kuluttua kuului karkea ääni. "Hei, Abrahan, vanha neekeri,
-missä piileksit? Missä on musta kuvatus? Abrahan!"
-
-"Tässä, señor", vastasi neekerin käheä ääni.
-
-"Missä on kazike?"
-
-"Hän ratsasti itäänpäin, señor."
-
-"Sehän sattui pahasti, olisin mielelläni häntä tavannut. Aurinko
-laskee, meidän täytyy jäädä tänne, miehet. Hanki meille lihaa,
-Abrahan, ja hevosille heiniä."
-
-Nuorukaiset kuulivat kaiken aivan selvästi, he kun olivat aika
-lähellä Chamulpon asuntoa.
-
-"Haittaako ratsumiesten tulo meitä, Tenanga?"
-
-"Ei, se on hyväksi. Se antaa ajattelemista neekerille, joka voisi
-muuten meitä vahingoittaa, ja sekoittaa jälkemme. Olen levoton
-kuultuani zapotekin uskaltaneen saapua taas näille seuduin; minun
-täytyy vastata hengestäsi, Jungunan poika."
-
-"Kenelle?"
-
-"Isäni hengelle", vastasi nuori maya vakavasti. "Sinä saat vielä
-tietää kaikki", hän lisäsi.
-
-Yö läheni, tähdet loistivat tummalla taivaalla, yölepakoita ja
-kiiltomatoja liikkui pimeässä, ja tuuli suhisi puitten latvoissa.
-Nuorukaiset kuulivat nuotion ympärillä majailevien ratsumiesten
-naurua ja pilapuheita. Viimein sanoi Tenanga: "Nyt peitämme jälkemme
-takaa ajajiltamme; sinun jälkesi tuntee tuhansien seasta."
-
-Hän leikkasi puukollaan koko joukon köynnöskasvien varsia ja kääri ne
-tiukasti Pablon ratsusaappaitten ympäri. Samoin hän teki itselleen.
-
-"Nyt Huntohin on vaikea tuntea jälkiämme. Seuraa nyt minua, mutta
-varo orjantappuroita, niistä voi saada pahoja haavoja."
-
-"Minä tunnen metsän. Mutta miten pääsemme tämän orjantappuraseinän
-läpi?"
-
-"Saatpa nähdä."
-
-Tenanga heittäytyi pitkälleen maahan ja ryömi varovasti eteenpäin.
-Heti hänen jäljessään tuli Pablo hitaasti ryömien. Kun he saapuivat
-vaaralliselle orjantappuraseinälle, jonka kovat, neulanterävät okaat
-olivat kahden, kolmen tuuman pituiset, Tenanga pysähtyi. Hänen
-varovasti hapuileva kätensä tarttui orjantappuroihin ja veti pois
-taitavasti toisten joukkoon sovitetun irrallisen orjantappurakimpun.
-Hän nosti sen paikaltaan, ja silloin avautui piikkimuuriin aukko.
-Hän käski Pablon kulkea polvillaan aukon läpi varovasti, ettei
-haavoittuisi.
-
-Pablo oli siksi kokenut metsämies, että hyvin osasi varoa hirvittäviä
-orjantappuroita, joiden repimät haavat paranivat varsin hitaasti.
-Mutta hänen vaatteensa vahingoittuivat aika tavalla. Kun he saapuivat
-sananjalikkoon, joka kohosi orjantappurapensaiden takana, sulki
-Tenanga taas orjantappurakimpulla, jota hän oli raahannut mukanaan,
-ainoan aukon vaarallisessa muurissa. Vanha taikausko, jota Chamulpo
-hartaasti kannatti, esti orjantappurapensasten hävittämistä.
-Intiaanit uskoivat näet henkien asustavan siinä ja niiden
-karkoittamisen tuottavan turmiota.
-
-Tenanga ja Pablo hiipivät sitten korkeiden sanajalkojen ja
-laakeripensasten välitse. Tenanga liukui edellä kuin varjo läheistä
-korkearunkoista metsää kohti. Sinne päästyään he oksien välistä
-tarkkasivat nuotion ympärillä makailevia ratsumiehiä. Sitten Tenanga
-viittasi Pabloa kulkemaan eteenpäin. Hänen terävä silmänsä ei nähnyt
-neekeriä, ei yksisilmäistä eikä zapotekia. Varovasti he kahlasivat
-viidakkojen lävitse. Viimein Tenanga tunkeutui sanajalkojen ja
-nuorten palmujen muodostamaan tiheikköön ja pysähtyi matalan kallion
-eteen.
-
-"Meidän täytyy mennä maan alle, Jungunan poika."
-
-"Minä menen minne sinäkin, ystäväni!"
-
-"Älä pelkää."
-
-"En pelkää mitään; mene!"
-
-"Ojenna minulle kätesi, tässä on portaat." Molemmat astuivat pimeään
-aukkoon ja laskeutuivat kiemurtelevaa tietä alas noin viisikymmentä
-porrasta. Sitten Tenanga pysähtyi.
-
-Vallitsi hiljaisuus ja synkkä pimeys. Ei hiiskahdustakaan yläilmoista
-tunkeutunut tänne.
-
-Nuori maya sytytti tulitikulla tervaksisen männynsäleen, jonka kolkko
-loimu valaisi vain lähimmän ympäristön.
-
-Pablo näki luonnon muodostaman kallioluolan. Hänen jalkainsa juuressa
-oli vesilätäkkö, jonka ääressä oli muutamia saviastioita. Pimeä
-käytävä johti toisiin maanalaisiin kammioihin.
-
-"Sano minulle, pelastajani ja ystäväni, missä olemme?" kysyi Pablo
-hiljaa.
-
-"Syvyyden lähteellä. Täältä noutivat vuosisatoja sitten kansalaisemme
-vettä; katso, tuossa on vielä heidän ruukkujansa. Ei kukaan ole sen
-koommin niihin koskenut."
-
-"Ihmeellistä", sanoi Pablo kummastelevalla äänellä.
-
-"He kävivät täällä luultavasti vain hädän hetkellä, kun viholliset
-väijyivät ulkopuolella; tällaisia lähteitä on useissa paikoin
-maatamme."
-
-"Ja sen jälkeen kuin kansani kukistettiin, ei näitä maanalaisia
-lähteitä ole käytetty. Ihmiset eivät enää uskalla lähestyä luolaa,
-he luulevat pahojen henkien täällä majailevan. Paitsi kazikea olemme
-ainoastaan isäni ja minä käyneet tässä luolassa. Vain harvat tuntevat
-sisäänkäytävän, ja hekin kammoavat ja pakenevat sitä."
-
-"Mitä kazike täällä tekee?"
-
-"Tämä on hänen salainen piilopaikkansa. Isästä poikaan on aina
-periytynyt ikivanhan kellarin salaisuus, jonka sinäkin nyt olet
-oppinut tuntemaan. Minun isäni sai sen tietää Chamulpolta ja minä
-häneltä. Tule, kuninkaitten jälkeläinen, tule katsomaan."
-
-Hän kulki palava tervaslastu kädessään viereiseen luolaan.
-
-Hämmästyksekseen Pablo huomasi, että se oli sisustettu asuttavaksi.
-Oli kaappeja, arkkuja, vuode. Seinillä riippui vaatteita, satuloita,
-suitsia, suopunkeja; kaikkialla oli aseita: pyssyjä, peitsiä,
-miekkoja.
-
-"Näet", sanoi Tenanga, "että kazike on laittanut itselleen asunnon
-tänne. Sinun pitää nyt lainata häneltä pyssy ja metsästyspuku;
-hänellä on mainioita aseita, joita hän on saanut amerikkalaisilta."
-
-Pablo valitsi kaksipiippuisen luodikon, tarkasti sitä ja painoi sen
-poskelleen. Se oli hyvää tekoa ja sopi hänelle mainiosti.
-
-"Varusta itsesi ampumatarpeilla, Jungunan poika; tuolla on luoteja,
-ruutia, sytyttimiä", puhui Tenanga osoittaen erästä arkkua. "Minä
-haen sinulle vaatteita." Sillä aikaa kuin Pablo haki itselleen
-ampumatarpeita, otti Tenanga hänelle seinältä metsästyspaidan ja
-valitsi kevyet nahkakengät ja pehmeästä lehmännahasta tehdyt korkeat
-säärystimet. "Vaihda vaatteita, valtias, ja laskeudu levolle.
-Huomenna tarvitset voimia."
-
-"Jäämmekö tänne yöksi?"
-
-"Kunnes tähdet alkavat kalveta; meidän täytyy odottaa päivää
-voidaksemme liikkua metsässä."
-
-Pablo pukeutui upo uuteen, kauniiseen ja intiaanitapaan koristeltuun
-metsästyspaitaan. Tenanga riisui häneltä saappaat, sitoi toimeliaasti
-hänen jalkoihinsa paulakengät ja sääriin pitkät säärystimet. Vyö,
-pieni lakki ja metsästyslaukku täydensivät puvun.
-
-"Laskeudu nyt levolle, valtias, Tenanga valvoo vieressäsi."
-
-Pablo oli todellakin sanomattoman väsynyt. Hän heittäytyi vuoteelle
-ja vaipui pian uneen. Tenanga istui hänen pääpohjissaan hyräillen
-kansansa ikivanhoja lauluja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun loistavat tähdet alkoivat vaaleta, herätti nuori maya
-kuninkaitten jälkeläisen.
-
-Pablo heräsi voimistuneena syvästä unestaan.
-
-Hän katseli omituista, vain tervaspäreen valaisemaa ympäristöä
-ikäänkuin unelmaa, ja hänen mieleensä kuvastui kaukainen koti,
-hiljainen maakartano meren rannalla, don Antonio, lempeä señora,
-suloinen Mariquita; mutta samalla hän tunsi uudelleen rautakäden,
-joka oli tarttunut hänen nuoreen elämäänsä ja heittänyt hänet
-kuolemanvaaroihin. Pyhimykset olivat häntä auttaneet, ja hän
-kiitti heitä kaikesta sydämestään. Mutta kaikkia muita ajatuksia
-kirkkaampana kajasti tietoisuus, että hän polveutui suvusta, joka
-muinoin oli hallinnut maata ja jonka muistoa jälkipolvet yhä vielä
-pitivät pyhänä.
-
-Joskin pahat voimat koettivat tuhota häntä, kuninkaitten jälkeläistä,
-tunsi hän vierellään kulkevan hyvän enkelin, joka suojellen
-levitti siipensä hänen ylitseen. Sillä aikaa kuin Pablo nukkui,
-oli Tenanga hävittänyt kaikki jäljet, joista olisi voinut päättää
-vieraitten majailleen tässä Chamulpon piilopaikassa. Nyt hän ojensi
-Pablolle suklaalevyn, jonka oli löytänyt Chamulpon varastosta, sekä
-maissileipää omasta metsästyslaukustaan; vedellä he sammuttivat
-janonsa. Tenanga täytti vielä ruutisarven ja luotipussin, otti
-palavan päreen ja virkkoi: "Jos suvaitset, valtias, niin lähdemme."
-
-Pablo, joka näytti hyvin sotaiselta metsästyspuvussaan,
-kaksipiippuinen luodikko olallaan, mutta jonka luontaista soreutta
-ei karkea pukukaan voinut peittää, taivutti päätään suostumuksen
-merkiksi.
-
-Tenanga astui portaita ylös ja sammutti päreen.
-
-Oli vielä yö; pimeys ympäröi heitä heidän seisoessaan
-jättiläiskokoisten setri-, chicazamote- ja mahonkipuitten alla.
-
-He astuivat raikkaaseen aamuilmaan. Tenanga oli vaihtanut omat
-jalkineensa Chamulpolta lainaamiinsa; hän oli kerrassaan mestari
-keksimään keinoja jälkienhakijain pettämiseksi, olihan hän
-itsekin taitava rastreador [= jälkienhakija] ja tiesi, kuinka oli
-meneteltävä, jotta ei Huntoh-urkkija saisi heistä selkoa.
-
-Hän kulki edellä pensaikkojen lävitse, jotka olivat miltei
-läpipääsemättömät; mutta kokeneena metsänkävijänä hän ei käyttänyt
-tietä raivatakseen terävää veistään, hyvin tietäen, että se olisi
-herättänyt epäluuloja.
-
-Päivä koitti, ja luonto heräsi unestaan. Papukaijat kirkuivat,
-pitkähäntäiset apinat hyppelivät oksatta oksalle, aamun suloiset
-laulajat kajahduttivat iloisia liverryksiään. Jättiläispuiden latvoja
-punasi aamuauringon kultainen hohde, mutta niiden juurella vallitsi
-hämärä, joka ei keskipäivälläkään väistynyt.
-
-Tenanga astui eteenpäin rivakasti ja tottuneesti kuten ainakin
-metsäneläjä, noudattaen koko ajan suurta valppautta; hänen
-kintereillään seurasi notkein askelin Pablo, joka myöskin hyvin tunsi
-aarniometsän salaisuudet.
-
-Kauas kaikista ihmisasunnoista johti heidän tiensä. Lintujen laulu
-oli jo kauan sitten vaiennut. Hämärän metsän syvää hiljaisuutta
-häiritsi vain silloin tällöin jokin ohitse kiitävä iguana [= iso,
-syötävä sisilisko] tai puuhun kiipeävä tlamototlis [= pieni orava].
-
-Nuorukaiset, jotka kumpikin olivat poikkeuksellisen jänteviä ja
-harjaantuneita, astuivat yhtä mittaa, kunnes helle kävi rasittavaksi;
-silloin he istuivat lepäämään erään lähteen reunalle. Tenanga ei
-ollut matkalla jättänyt käyttämättä mitään mahdollista varokeinoa
-vaikeuttaakseen takaa ajoa, niin suuresti hän pelkäsi zapotekia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sillä aikaa kuin nuorukaiset vielä olivat matkalla, saapui Chamulpo
-vastoin palvelijainsa odotusta takaisin laaksoon; häntä seurasi
-ratsastajaparvi, joka oli hänelle henkeen ja vereen uskollinen.
-
-Abrahan-neekeri astui häntä vastaan ovelle matelevan nöyränä,
-yksisilmäinen intiaani sitävastoin näytti vakavalta.
-
-"Hei, musta lurjus", lausui kazike Abrahanille hyväntuulisena,
-"kuinka holhokkisi jaksaa?"
-
-"Pahat henget ovat liikkeellä, herra valtias, me emme voineet niille
-mitään."
-
-Silmänräpäyksessä muuttuivat maya-päällikön kasvot synkeiksi kuin yö.
-
-"Mitä tarkoitat? Jos olet laiminlyönyt velvollisuutesi, niin saat
-pelätä pahinta."
-
-"Ei mitään ole laiminlyöty, valtias, ei mitään, tunnethan Abrahanin."
-
-"Mitä on tapahtunut? Missä on hän, jonka uskoin huomaasi?"
-
-Änkyttäen neekeri vastasi: "Pahat henget ovat hänet vieneet. Hän on
-poissa."
-
-Kazike päästi raivoisan kiljahduksen.
-
-"Kurja orja, sinä olet päästänyt hänet pakoon."
-
-Pitkä murhapuukko välähti vimmastuneen miehen kädessä.
-
-Neekeri vapisi hallitsijansa raivoa, mutta seisoi hievahtamatta,
-alistuvana.
-
-Se pelasti hänen henkensä.
-
-Kotvasen kuluttua Chamulpo käänsi raskaasti hengittäen
-tiikerinsilmänsä intiaaniin ja lausui: "Puhu sinä, Chimal."
-
-"Näkymättömät ovat hänet vieneet, kazike, me olemme vain ihmisiä."
-
-Kazike hillitsi kammonsekaisen vihansa ja sanoi levollisemmin: "Puhu!"
-
-"Minä vein hänet alas ja suljin hänet kiviholviin, joka on syvällä
-maan alla; telkesin hänet sinne, hän ei voinut paeta; rangaiskoot
-minua näkymättömät, ellen puhu totta. Kun menimme sinne, Abrahan ja
-minä, tehdäksemme hänestä lopun, oli häkki tyhjä, hän oli poissa."
-
-"Entä mitä sitten teitte?" kysyi Chamulpo töin tuskin hilliten
-itseään.
-
-"Etsimme kellarin ristiin rastiin; muuri oli luja, kuten vuosisatoja
-on ollut, ovi tarkasti suljettu."
-
-Vaikka kazike tunsikin ikivanhan holvin salaisuuden, värisi hänen
-ruumiinsa kuitenkin taikauskoisesta kauhusta. Paitsi häntä ei kukaan
-muu kuin hänen entinen uskottunsa Azual tuntenut rakennusmestarin
-älykästä keksintöä, niin taitavasti oli salainen uloskäytävä
-sommiteltu. Mutta vaikkapa vanki, niin mahdottomalta kuin se
-näyttikin, olisi tuntenut tämän salatien, kuinka olisi hän ilman apua
-päässyt siitä kulkemaan? Voimakasta miestä puistatti kylmä väristys.
-Olivatko ne sittenkin oikeassa, jotka uskoivat suojelushenkiin?
-
-Kolmannen kerran oli Jungunan poika, vanhan hallitsijasuvun viimeinen
-vesa, päässyt kuoleman kourista!
-
-Oliko tämä suojelushenki niin voimakas? Hän tiesi voivansa
-täydellisesti luottaa kätyreihinsä, neekeriin ja intiaaniin, eikä
-epäillyt heidän kertomustaan. Millä tavalla oli siis hänen uhrinsa
-päässyt pujahtamaan?
-
-Hän ajatteli silmänräpäyksen Tenangaa, uskottunsa Azualin poikaa.
-Mutta jos tämä mahdollisesti olisikin tuntenut salatien, kuinka hän
-saattoi tietää Pablon olevan maanalaisessa holvissa ja mitä syytä
-hänellä olisi ollut auttaa tätä pakenemaan? Ei, sekin otaksuma oli
-mahdoton.
-
-Salaperäinen, selittämätön oli vangin katoaminen.
-
-Mutta vaikka kazike olikin taikauskoinen kuten koko kansansa, oli
-ahkera seurustelu valkoisten kanssa opettanut häntä kuitenkin
-ajattelemaan järkevämmin kuin muut, alhaisella sivistystasolla olevat
-heimolaisensa.
-
-"Poika oli sidottu, Chimal? Vai kuinka?"
-
-"Kädet olivat sidotut, kun jätin hänet kellariin; mutta hän on
-hangannut köyden poikki kivensyrjää vasten; me löysimme sen."
-
-Tämä aivan luonnollinen selitys Pablon siteistään vapautumiseen
-palautti kaziken todellisuuteen.
-
-"Tulkaa mukaani kellariin", hän sanoi lyhyesti, "valoa, Abrahan!"
-
-Hetkisen kuluttua seisoivat nuo kolme miestä ison lyhdyn valossa
-omituisesti rakennetussa holvissa. Chamulpo tutki lukon ja oven ja
-huomasi molemmat ehjiksi.
-
-Hänen katseensa mitteli koko huonetta, mutta hän ei keksinyt mitään
-epäilyttävää. Hän loi silmänsä ylös, missä tiesi savupiippumaisen
-torven alkavan; mahdotonta oli nähdä mitään, josta olisi voinut
-päättää, että sitä kautta oli kuljettu.
-
-Kiven vieressä oli vielä katkaistu köysi.
-
-Kazike tiesi, että sen, joka oli kulkenut holvista ulos salatietä,
-täytyi myöskin tuntea orjantappurapensaston salaisuus voidakseen
-päästä edelleen.
-
-Ihmeellistä!
-
-"Ehkä olet kuitenkin unohtanut sulkea oven, Chimal? Tunnusta se
-minulle, en tahdo soimata sinua."
-
-"Mitä minusta luulet, kazike, kun otaksut minua niin tyhmäksi, etten
-sulkisi vangittua pantterikissaa telkien taakse? Ei, ovi oli tarkoin
-suljettu, usko minua."
-
-Kazike uskoi.
-
-Kellarista poistuessaan hän kysyi: "Ettekö muuten ole tehneet mitään
-saadaksenne selkoa nuorukaisen salaperäisestä paosta?"
-
-"Olen lähettänyt sanan Huntohille, zapotekille; hän on maan paras
-jälkiennuuskija."
-
-"Hyvä, lähetä hänet minun luokseni, kun hän saapuu."
-
-Chamulpo viittasi kätyrinsä poistumaan ja lähti tutkimaan
-orjantappurapensastoa, joka kätki torven ulkosuun.
-
-Hän ei huomannut mitään epäilyttävää. Huntoh oli tosin hänelle
-uskollinen ja valmis mihin rikokseen tahansa sekä sitäpaitsi
-erinomainen rastreador; mutta Chamulpo ei halunnut uskoa hänelle
-salaisuuttaan, vaan tahtoi yksin säilyttää tiedon kätköpaikoistaan,
-jotka joskus ehkä saattoivat olla tarpeen hädän hetkenä.
-
-Hänen vielä miettiessään, kuinka saattaisi käyttää hyväkseen
-zapotekin palvelusta ilmaisematta hänelle salaisuuttaan, astui
-metsästyspukuinen intiaani hänen luokseen.
-
-Tulija, jonka ihonväri oli tummempi kuin intiaanien tavallisesti,
-oli harteva ja vahvalihaksinen. Kasvoissa kavala ilme, joka teki ne
-vastenmielisiksi; muuten hän oli älykkään näköinen.
-
-"Sinä halusit minua puhutella, kazike Chamulpo?" hän kysyi
-espanjankielellä, koska ei osannut mayojen kieltä.
-
-"Niin, minulla on sinulle tehtävä, josta saat hyvän palkan."
-
-"Olen käytettävissäsi, señor."
-
-"Abrahan-hölmö on päästänyt sangen vaarallisen vangin pakenemaan;
-sinun pitää löytää hänet ja tuoda hänet elävänä tai kuolleena."
-
-"Anna minulle jäljen alku, don Chamulpo", vastasi synkkä mies, "lopun
-hankin kyllä itse".
-
-"Onko sinulla käytettävänäsi tarmokasta, luotettavaa väkeä?"
-
-"On."
-
-"Tule mukaani, minä selitän sinulle tehtäväsi."
-
-He astuivat yhdessä pieneen huoneeseen, josta zapoteki hetken
-kuluttua astui yksin ulos ja lähti metsään päin. Suuri parvi
-ratsastajia nelisti pian sen jälkeen eri tahoille seutua.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sitten kun Pablo ja Tenanga olivat syöneet, sanoi ensinmainittu:
-"Minne aiot minut viedä, pelastajani?"
-
-"Ensiksi, oi valtias, tahdon viedä sinut pois Chamulpon vallasta.
-Näissä laaksoissa asuu ihmisiä, jotka ovat hänen puolellaan, he ovat
-ketchien heimoa, ja Chamulpo on heidän kazikensa; mutta sitäpaitsi he
-luulevat, että hänen suonissaan virtaa kuninkaallista verta."
-
-"Hyvä, entä sitten?"
-
-"Sitten aion viedä sinut kenraali Aranan, isäsi ystävän luo."
-
-"Onko Arana intiaani?"
-
-"Sinä sen sanoit. Hän on Meksikon tasavallan kenraali, mutta siitä
-huolimatta hän kahdesti on voittanut meksikolaiset mayojen johtajana
-ja siten pelastanut kansamme itsenäisyyden Yucatanissa."
-
-"Hänenkö luokseen aiot siis minut viedä?"
-
-"Niin, hän ei ole ainoastaan isäsi ystävä, vaan myöskin mahtava mies,
-ja hän saapui noutamaan sinua del Rocasta, vaikka valitettavasti
-liian myöhään."
-
-"Minuako?"
-
-Tenanga kertoi nyt kenraalin käynnistä del Rocassa ja hänen
-keskustelustaan don Antonion ja naisten kanssa.
-
-Pablo kuunteli äänetönnä. Hetkisen kuluttua hän sanoi: "Sinä olet
-Chamulpon väkeä; sanopas minulle, _amigo_, miksi tahdot minut
-pelastaa hänen käsistään?"
-
-"Oi Hualpa, kuningas, minä kerron sen sinulle; älä kuitenkaan heitä
-kivellä isäni varjoa. -- Azual, isäni, oli Chamulpon soturi ja
-tigrero ja totteli häntä sokeasti. Kun isäsi Junguna oli kohonnut
-aurinkoon, ryösti Azual sinut Chamulpon käskystä. Mutta hän ei
-tahtonut tappaa sinua, vaan heitti sinut puuman eteen. Puuma on
-suojelusenkelisi, jo syntymästäsi sinulle määrätty. Chamulpo ja Azual
-luulivat sinun kuolleen, ja isäni kärsi kauheasti ajatellessaan
-rikostaan. Vuodet vierivät. Isäni oli jo kovin sairas ja valmistautui
-lähtemään tästä maailmasta. Silloin lähetti Tamay sanan Chamulpolle,
-että poika, jonka rinnassa oli kuninkaanmerkki, eli del Rocan
-kartanossa; meri oli heittänyt hänet rannikolle. Kun kazike kertoi
-sen isälleni, pelästyi tämä sielunsa syvyyteen asti. Hän oli vain
-ulkonaisesti kristitty, hänen sydämensä kuului vanhoille jumalille.
-Kuultuaan nyt, että puuma oli sinut pelastanut miltei varmasta
-kuolemasta, valtasi hänet sanomaton kauhu. Hän pelkäsi, ettei hänen
-sielunsa kuoleman jälkeen kohoaisikaan aurinkoa kohti, autuaitten
-asuntoon, koska hän oli tehnyt rikoksen kuninkaitten jälkeläistä
-kohtaan, vaan vaipuisi ikuiseen yöhön näkymättömäin kiroamana.
-Silloin hän käski minun rientää kenraali Aranan luo ja kertoa
-hänelle, että sinä olit elossa sekä missä oleskelit. Minun täytyi
-vannoa hänelle tekeväni kaikki pelastaakseni sinut verivihollisesi
-käsistä. Siksi olen nyt palvelijasi, valtias. Minun täytyy sovittaa,
-mitä isäni on rikkonut, jotta Azualin henki ei vaipuisi yön
-pimeyteen. Minä annan vaikka henkeni, jotta hän saisi asua auringon
-majoissa."
-
-Intiaanin uskonnolliset käsitteet olivat vieraat hurskaan papin
-kasvattamalle Pablolle, mutta hän saattoi hyvin verrata sielujen
-asuntoa auringossa taivaaseen ja ikuista yötä kadotukseen. Hän
-antoi isän rikoksen empimättä anteeksi pojan tähden, joka oli hänet
-pelastanut varmasta kuolemasta, ja sovittaen puheensa Tenangan
-käsityskannan mukaan hän sanoi: "Asukoon isäsi sielu ikuisessa
-valossa, sinun tähtesi annan hänelle anteeksi kaikesta sydämestäni."
-
-"Valtias, valtias, kuninkaittemme jälkeläinen", huudahti nuori maya
-syvästi liikuttuneena, "minulla on vain yksi elämä antaa sinun
-puolestasi; mutta vaikka minulla olisi niitä kymmenen, uhraisin ne
-kaikki mielelläni sinun tähtesi. -- Kohoa aurinkoon, isäni henki,
-kuningas on antanut sinulle anteeksi."
-
-Tätä sanoessaan hän taivutti päänsä itää kohti.
-
-Pablo oli liikuttunut nähdessään nuorukaisen kiihkeän
-tunteenpurkauksen.
-
-Vasta jonkin ajan kuluttua hän katkaisi hiljaisuuden kysyen: "Sano,
-Tenanga, minkä vuoksi Tamay, tigrero, joka muuten oli minulle
-ystävällinen, joka minulle opetti kansani kielen ja kertoi sen
-menneisyydestä niin paljon, kavalsi minut Chamulpolle?"
-
-"Tamay on kansansa kavaltaja; hän meni meksikolaisten puolelle
-kullan tähden, kun mayat taistelivat heitä vastaan, ja silloin hänet
-syöstiin pois kansansa yhteydestä ja julistettiin henkipatoksi.
-Nähtyään kuninkaanmerkkisi hän kavalsi sinut Chamulpolle siinä
-toivossa, että siten saisi takaisin kadotetun kunniansa ja
-tunnustettaisiin taas mayaksi."
-
-"Olen pahoillani tämän kuullessani; hän oli minulle ystävällinen.
-Tiesikö Tamay, mikä kohtalo minua Chamulpon käsissä kohtaisi,
-kavaltaessaan minut?"
-
-"Epäilemättä, sillä hän tuntee Chamulpon ja tietää, kuinka
-suuresti tämä pelkää sinun kauttasi kadottavansa vaikutusvaltansa
-maya-kansaan."
-
-Pablo vaipui mietteisiin. Hetken kuluttua hän kysyi: "Eivätkö
-zapotekit ole mayojen vihamiehiä? Tamay sanoi niin. Meren rannalla,
-missä minä asuin, ei ollut lainkaan zapotekeja, ainoastaan orjamaisia
-xinkoja."
-
-"Totta puhuit, zapotekit ovat mayojen verivihollisia. He ovat
-voimakkaat Chiapassa ja Oaxacassa, ja täällä Guatemalassa he ovat
-tunkeutuneet keskellemme vahingoksemme. Me olemme monta kertaa
-taistelleet heitä vastaan ja voittaneet heidät; sitä raivokkaammin he
-sen vuoksi meitä vihaavat."
-
-"Mutta zapoteki, jota sinä pelkäät, palvelee Chamulpoa?"
-
-"Niin. Chamulpo, ketchien kazike, on vaitelias mies, josta ei kukaan
-pääse selville. Sen jälkeen kuin maassa on syttynyt sota, hän on
-entistään vaiteliaampi."
-
-"Onko maassa sota?"
-
-"Etkö sitä tiedä?"
-
-"Me emme etelässä saaneet tietää mitään siitä, mitä maassa tapahtui."
-
-"Sarmiento on tehnyt kapinan kaupunkeja vastaan, hän on koonnut
-suuren armeijan ja tunkeutuu voitokkaana eteenpäin."
-
-Pablo kuunteli hämmästyneenä.
-
-Ensi kerran hänen muistinsa aikana raivosi maassa kansalaissota. Hän
-oli kyllä kuullut don Antonion kertovan entisistä kapinoista ja tiesi
-tämä taistelleen hallituksen puolesta.
-
-"Onko Chamulpo kapinallisten puolella?"
-
-"Sitä ei tiedetä. Hän kokoaa väkensä sanoakseen sanansa aikanaan.
-Hän on myöskin hieronut sovintoa zapotekien kanssa, ja nämä tulevat
-luultavasti toimimaan yhdessä hänen kanssaan. Huntoh on sitäpaitsi
-valmis palvelemaan ketä tahansa kullasta; luulenpa, että hän voisi
-myydä oman kansansakin."
-
-Silmänräpäyksen tunsi Pablo halua rientää del Rocaan ollakseen Marian
-suojelijana, jos sota leviäisi rannikolle asti, mutta hän karkoitti
-halunsa päättävästi.
-
-Tenanga keskeytti hänen mietteensä sanoen: "Meidän täytyy asiain näin
-ollen toimia hyvin varovasti; vasta Yucatanissa sinä olet täydelleen
-turvassa. Onneksi Chamulpo oli poissa, kun sinut vapautin; molemmat
-ukot luulevat varmaan sinun lentäneen ilmaan."
-
-"Kuinka sinun onnistui seurata jälkiäni?"
-
-"Kun vaquerot, jotka don Antonio oli lähettänyt sinua etsimään,
-kertoivat maya-joukon jakautuneen kolmeen osaan, joista yksi kulki
-pohjoista kohti, arvasin heti, että heidän aikomuksensa oli kuljettaa
-sinut kuilujen kautta syöstäkseen sinut muka tapaturmaisesti
-syvyyteen. Olin kyllä kuiskannut salaa monelle sukuperäsi, muuta en
-voinut tehdä, ja he siis tiesivät sen. Mutta aina on sellaisiakin,
-jotka eivät häikäile vuodattaa kuninkaallistakaan verta. Otaksuin,
-että jos sinä vielä olit elävien ilmoilla, tapaisin sinut Chamulpon
-pienessä talossa, jonne hän oli vetäytynyt voidakseen seurata
-taistelun kulkua laaksossa. Sain don Antonion parhaan hevosen ja
-riensin jälkeesi lyhyintä tietä; onneksi saavuin oikeaan aikaan,
-näkymättömille olkoon kiitos."
-
-Pablon mieli oli kovin kiihtynyt, vaikka hän ulkonaisesti näyttikin
-aivan tyyneltä. Vielä pari päivää sitten hän oli vain mitätön poika,
-jota töin tuskin oli siedetty don Antonion talossa; muutamassa
-hetkessä hänestä oli tullut vaikutusvaltainen henkilö, muutenhan
-Chamulpo ei niin kiihkeästi olisi halunnut hänen henkeään. Eikä
-kenraali Arana olisi niin osaaottavasti hänen kohtalostaan
-huolehtinut.
-
-"Hyvä, Tenanga", hän sanoi, "vie minut isäni ystävän kenraali Aranan
-luo, pyhimykset olkoot kanssamme!"
-
-He ottivat pyssynsä ja jatkoivat matkaa. Vaikeata oli päästä
-eteenpäin tiheässä metsässä. Tenanga uskalsi kuitenkin jo raivata
-tietä heille katkoen puukollaan köynnöskasveja. Illansuussa he
-saapuivat alastoman kallioryhmän luo ja päättivät yöpyä pieneen
-luolaan, johon he valmistivat itselleen vuoteen kuivista ruohoista.
-Onneksi oli Tenangan metsästyslaukussa vielä maissileipää ja
-suklaalevyjä, niin että he saivat niukan illallisen.
-
-Pablo nukkui kauan ja sikeästi.
-
-Kun lintujen suloiset äänet ilmoittivat aamun tulon, hän heräsi.
-
-Tenangaa ei näkynyt. Kun hän astui luolasta kultaiseen
-päivänpaisteeseen, hän hämmästyi kauneutta, joka hänen silmiänsä
-kohtasi. Hän näki ihanan seudun: kukoistavia laaksoja, viheriäisiä
-metsiä, korkeita, jylhiä vuoria, joiden omituisesti muodostuneita
-huippuja auringon kultaiset säteet punasivat. Etäällä näkyi sumun
-keskeltä savuavien tulivuorten huippuja.
-
-Liikuttuneena nuorukainen katseli isänmaansa ihanaa luontoa.
-
-"Kuinka suurenmoista, ihanaa", hän kuiskasi. "Tämä on mayojen maa,
-jossa esi-isäni kantoivat valtikkaa, ennenkuin valkoiset tulivat,
-tämä on kotimaani!"
-
-Ihailuun vaipuneena hän seisoi kauan ääneti katsellen kaukaisuuteen.
-Kepeät askelet herättivät hänet unelmistaan. Nopeasti astui Tenanga
-hänen luokseen ja tervehti häntä.
-
-"Mitä mietit, Jungunan poika?"
-
-"Uneksijan lailla katselen isäini maata, en ollut tietänyt sitä näin
-kauniiksi."
-
-"Totta puhut; mutta minä olen katsellut niin usein näitä seutuja,
-etten enää joudu ihastuksiin niitä nähdessäni. Kas tässä on ruokaa,
-syö." Hän otti metsästyslaukustaan munia, maissileipää ja paistetun
-kanan.
-
-Pablon kysyvään silmäykseen hän vastasi: "Lähistöllä on kyliä,
-seutu on minulle tuttua, ja kävin ostamassa meille ruokaa. Virkistä
-itseäsi, valtias, meillä on vielä pitkä matka."
-
-Pablo, jonka katse yhä vielä oli kiinnittynyt maisemaan, totteli
-häntä.
-
-"Lähtekäämme, valtias", kehoitti Tenanga viimein. Pablo loi vielä
-silmäyksen viehättävään kuvaan ja seurasi sitten mayaa kallioiden
-välitse.
-
-He kulkivat kukoistavien laaksojen läpi, joissa kaikenväriset
-kukat kilpailivat keskenään kauneudesta. Viimein he saapuivat
-tiheään, troopilliseen metsään. Äkkiä Tenanga, joka metsästäjän ja
-rastreadorin tottuneella silmällä oli tutkinut maata, säpsähti ja
-tuijotti silmät kankeina eteensä.
-
-"Mikä hätänä?"
-
-"Tule!" Mayan silmät tähystivät leimuten lähintä ympäristöä, sitten
-hän kuiskasi: "St! Tule!"
-
-Hän hiipi kyyrysillään kuin petoeläin pensaisiin, ja Pablo seurasi
-häntä kummastellen hänen omituista käytöstään. Erään paksun
-zeiba-puun taakse Tenanga pysähtyi yhä levotonna tarkastaen
-ympäristöä.
-
-"Mikä hätänä?"
-
-"Zapoteki on täällä."
-
-"Mistä sen tiedät?"
-
-"Tuossa ovat hänen jälkensä."
-
-"Ja sinä tunnet ne?"
-
-Itsetietoisesti Tenanga selitti: "Minä tunnen hevosenjäljen, jonka
-vuosikausia sitten olen nähnyt."
-
-"Silloin olet paljon tarkkavaistoisempi kuin kaikki meikäläiset
-vaquerot."
-
-"Minut on lapsuudesta asti kasvatettu rastreadoriksi; maa merkkeineen
-on ainoa kirja, jota osaan lukea."
-
-"Eikö zapoteki olisi voinut joutua tänne vain sattumalta?"
-
-"Ei. Hänet on lähetetty jälkeemme, pahat henget ovat liikkeellä.
-Kyyristy tuonne sanajalkojen väliin, kuninkaitten jälkeläinen, lataa
-pyssysi ja kuuntele silmin ja korvin; ei kuguaarikaan [= puuma] ole
-zapotekia kavalampi ja viekkaampi. Minä tutkin jälkiä."
-
-Sillä aikaa kuin Pablo totellen nuoren mayan neuvoa istuutui
-sanajalikkoon molemmat pyssynpiiput ladattuina, ryömi Tenanga
-varovasti kuin saalista väijyvä petoeläin pois.
-
-Pablo jäi yksin valppaasti kuunnellen.
-
-Kesti hyvän aikaa, ennenkuin Tenanga palasi.
-
-Hiljainen sihinä ilmaisi hänen tulonsa, jotta Pablo ei luulisi häntä
-viholliseksi.
-
-Hän kyyristyi alas Pablon viereen.
-
-"No, _amigo_?"
-
-"Zapoteki on siellä", kuiskasi maya, "viisi, kuusi tai useampia
-kumppaneita mukanaan. Ne ovat hajautuneet metsään jälkiämme hakemaan,
-ne luulevat olevansa meidän kintereillämme."
-
-"Minä en voi sitä uskoa; kuinka he olisivat niin nopeasti päässeet
-meidän jäljillemme?"
-
-"Usko minua, se on totisesti totta. En tiedä, mitä Chamulpon
-asunnossa lienee tapahtunut; mutta zapoteki -- näkymättömät häneen
-iskekööt -- on takanamme."
-
-"Ja mikä meillä on nyt neuvona?"
-
-"Meidän on etsittävä vesi, se ei jätä mitään jälkeä."
-
-"Onko lähettyvillä mitään virtaa?"
-
-"Ei, mutta Tepaneca-järvi."
-
-"Sano, mitä minun on tehtävä."
-
-"Kulje minun takanani, mutta astu hiljaa ja ääneti. Jos minä sihisen
-kuin käärme, niin heittäydy maahan. Jos kohtaamme jonkun noista
-rosvoista, saamme käyttää vain machetea [= tikaria], ei pyssyä.
-Jos kadotat minut näkyvistäsi, juokse keskipäivää kohti, ja saavut
-järvelle, siellä kohtaat minutkin jälleen. Oletko ymmärtänyt,
-Jungunan poika?"
-
-"Olen ymmärtänyt."
-
-"Sitten kaikki hyvin!"
-
-Tenanga kuunteli henkeä pidättäen ja kohottautui sitten varovasti.
-Empimättä hän painautui kulkemaan sivulle päin, ja aivan hänen
-jäljissään astui Pablo, terävä, turkkilaisen jataganin näköinen ase
-machete kädessään.
-
-Mahdollisimman varovaisesti Tenanga pujottelihen metsässä nuoren
-viidakon läpi. Ja aivan hänen jäljissään seurasi Pablo askelen
-risahtamatta. Tuon tuostakin Tenanga kohotti kätensä ja jäi
-seisomaan; silloin pysähtyi myös Pablo. Vasta saatuaan varmuuden,
-ettei mikään vaara uhannut, maya lähti edelleen. Aarniometsän
-hämärässä, ylt'ympäri vallitsevassa syvässä hiljaisuudessa,
-heidän äänettömästi tunkeutuessaan pensasten ja köynnöskasvien
-läpi tiheikköön, josta minä hetkenä tahansa saattoi ilmestyä
-verivihollisen kasvot, oli jotakin kammottavaa.
-
-Erehtymättömän varmasti maya-metsästäjä kulki edelleen.
-
-Yht'äkkiä kuului hiljainen sihinä, kuin säikytetyn käärmeen, Tenanga
-heittäytyi maahan, Pablo hänen jälkeensä. Hän näki mayan makaavan
-edessään kuin hämärän varjon. Hitaasti tämä kohotti päätään, tähysti
-kiihkeästi ja viittasi sitten Pablon luokseen. Varovasti hän ryömi
-sinne. Tenanga osoitti sormellaan, ja pienestä pensaikon aukosta
-Pablo näki intiaanin, joka pyssy kädessä verkalleen liikkui edelleen
-maaperää tarkastellen.
-
-"Zapoteki", kuiskasi metsästäjä. -- "Jos hän kulkee pitemmältä
-tuohon suuntaan, hän tapaa meidän jälkemme. Jää tähän, kuningasten
-jälkeläinen. Jollen palaa, niin mene järvelle ja yhä edelleen länteen
-päin, ja näkymättömät olkoot kanssasi."
-
-"Mitä aiot tehdä?"
-
-"Minun täytyy hävittää jälkemme."
-
-Tenanga jätti pyssynsä ja metsästyslaukkunsa ja oli samassa kadonnut.
-
-Pablo, luodikko vieressään, machete kädessä, makasi liikahtamatta,
-silmät suunnattuina zapotekiin, joka verkalleen, katse maahan
-luotuna, astui eteenpäin. Tenanga oli oikeassa: jos mies, joka
-metsänjyleikössä ikäänkuin varjo liikkui edelleen, pysyi ottamassaan
-suunnassa, täytyi hänen kulkea heidän jälkiensä poikki.
-
-Tenangasta ei näkynyt merkkiäkään. Pablon mielenjännitys yhä kiihtyi.
-
-Yhä vielä mies käveli hitaasti edelleen.
-
-Nyt hän pysähtyi ja näytti kuuntelevan.
-
-Puuman tavoin harppasi Tenanga zeiba-puun takaa, machete välähti
-hänen kädessään, ja zapoteki vaipui maahan äännähtämättä, kuin
-salaman lyömänä. Tämä tapahtui niin nopeasti, niin varjomaisesti,
-niin äänettömästi Pablon silmien edessä; niin äkisti hävisi tuolla
-ihmiselämä. Nuorukaista kammotti.
-
-Heti sen jälkeen Tenanga ilmestyi hänen rinnalleen pensaikosta ja
-sanoi kasvoillaan hurja voitonriemu: "Hän ei enää kohtaa meidän
-jälkiämme, kuningasten jälkeläinen. Tule, meillä on kiire. Jos nuo
-muut eivät jo ole päässeet jäljillemme, niin ne sen pian tekevät.
-Huntoh on suuri rastreador, mutta Tenanga on Azualin poika. Tule!"
-
-Kiireesti, varoen vähemmän kuin ennen, hän riensi yhä edelleen
-entiseen suuntaan.
-
-Heidän tarvottuaan raskaasti ponnistellen tuntikauden hän pysähtyi
-kaislikkoreunaisen puron rantaan.
-
-"Järvi on lähellä. Jos Huntoh tietää minun olevan sinun oppaanasi,
-ja minä pelkään hänen sen tietävän, niin hän tietää myös, että minä
-valitsen jäljettömän veden. Jos hän juuri on rannalla, niin sieltä
-uhkaa vaara. Lähettäkööt näkymättömät meille kanootin. Osaatko
-käyttää airoa?"
-
-"Osaan", vastasi Pablo, "airoa ja purjetta, minä olen kasvanut meren
-rannalla".
-
-"Hyvä."
-
-"Jää tähän, minä menen etsimään kanoottia. Kalastajat kätkevät
-veneensä usein kaislikkoon. Ole varuillasi."
-
-Niin sanoen hän astui matalaksi kuivuneeseen, mutta jotenkin leveään
-puroon.
-
-Pablo jäi seisomaan kaisla- ja bamburunkojen väliin, jotka
-hiljaisessa tuulessa huojuivat sinne tänne.
-
-Huolimatta kaislikon kahinasta sattui hänen korvaansa hiljainen ääni,
-joka tuli ylempää. Hän oli kuullut airon loiskahtavan veteen. Hän
-kyyristyi ja tähysti kaislojen lomitse siihen suuntaan, mistä ääni
-tuli; lujasti hän tarttui pyssyynsä ja nosti sen eteensä valmiina
-laukaisemaan.
-
-Nyt hän erotti epäselvästi veneen, jossa istui kaksi miestä.
-
-Olivatko he huomanneet hänet? Eikö hän ollut kyllin hyvin
-kätkeytynyt? Miehet tarttuivat pyssyihinsä ja katsoivat sitä paikkaa
-kohti, missä hän seisoi.
-
-Matala huuto kantautui hänen luokseen, mutta hän ei ymmärtänyt
-zapotekinkielisiä sanoja. Miehet kohottivat aseensa; varmaan hänet
-oli huomattu.
-
-Pitäisikö hänen juosta takaisin ja turvautua pakoon?
-
-Vielä kerran kulkeutui hiljainen huuto hänen korviinsa.
-
-Salamannopeasti hän kyykistihe alas, kaksi laukausta pamahti, ja
-luodit vingahtivat hänen ylitseen kaislojen ja bambujen lävitse.
-
-Mutta peloton, päättäväinen nuorukainen nosti, pystyyn ponnahtaen,
-kaksipiippuisen luodikkonsa poskelleen; vielä kahdesti herätti
-laukausten ukkonen metsien kaiun, ja molemmat miehet kaatuivat.
-Toinen vaipui takaisin veneeseen, toinen suistui sen laidan yli
-veteen.
-
-Pablo oli siksi harjaantunut ja kokenut metsästäjä, että hän
-kiireesti latasi pyssynsä, ennenkuin uskaltautui eteenpäin. Sitten
-hän kuunteli. Kaikki oli hiljaista.
-
-Rohkeasti hän astui nyt veteen. Hitaasti lipui vene häntä vastaan.
-Hän meni sitä kohti pyssy vireessä.
-
-Veneessä virui intiaani kasvoillaan hengittäen vaikeasti. Pablo
-käänsi hänet ympäri. Luoti oli lävistänyt hänen rintansa, mutta hän
-eli vielä; myöskään ei luodinreiän suunta näyttänyt nuorukaisesta
-ehdottomasti kuolettavalta. Mies katsoi häneen ja näytti odottavan
-kuoliniskua.
-
-"Nouse pois veneestä", sanoi Pablo espanjaksi hänelle, "en tahdo
-henkeäsi, mene".
-
-Mies nousi vaivalloisesti, pusertaen oikealla kädellään rintaansa
-läheltä olkapäätä. Pablo auttoi hänet yli veneenlaidan, ja hän
-hoippuroi veden poikki ja katosi kaislikkoon. Pablo katsahti virralle
-päin; toisesta ei näkynyt merkkiäkään. "Taivaalle kiitos", hän
-mutisi, laski pyssyn veneeseen, tarttui airoon ja kiidätti kanoottia
-voimakkaasti ja taitavasti puroa alas.
-
-Muutamia satoja metrejä vinhasti viileteltyään hän kohtasi Tenangan,
-jonka synkkä hahmo iloisesti kirkastui, kun hän tunsi Pablon.
-
-"Oi kuningasten jälkeläinen, oletko taistellut?"
-
-"Nouse veneeseen, ne ovat jäljessämme."
-
-Nopeasti metsästäjä nousi veneeseen, tarttui toiseen airoon, ja
-molemmat jouduttivat nyt veneen kulkua.
-
-"Sinä ammuit kahdesti", sanoi Tenanga, jonka kasvot säteilivät
-uljasta ylpeyttä.
-
-"Meillä on kahta vihollista vähemmän."
-
-"Jungunan poika on näkevä ne kaikki jalkojensa juuressa, näkymättömät
-ovat hänen kanssaan."
-
-Kun Pablo sitten mainitsi laskeneensa haavoitetun menemään, sanoi
-Tenanga: "Oi, sitä sinun ei olisi pitänyt tehdä, myrkkykäärme täytyy
-tappaa."
-
-"Minä en tapa haavoittuneita."
-
-Korkeain kaislikkojen ja bamburuokojen välitse liukuen he lähestyivät
-puron suuta.
-
-"Onko meidän järvelle tullessa varottava hyökkäystä?"
-
-"En luule; maa on rannalla suoperäistä, ja Huntohin miehet ovat
-hajallaan. Vaaraksi voi meille olla vain nopea kanootti, mutta meillä
-on pyssymme, ja sinä osaat niitä käyttää, herra."
-
-Kaislikkoseinän läpi, joka ulottui poikki virransuun, he tulivat
-päivänpaisteessa välkkyvälle vedenpinnalle, jota tummat metsät
-ympäröivät. Tyynenä ja juhlallisena lepäsi järvi heidän edessään,
-niin yksinäisenä ja koskemattomana, kuin se juuri ikään olisi Luojan
-kädestä lähtenyt.
-
-Mitään elollista ei ollut näkyvissä, paitsi muutamia uiskentelevia
-vesilintuja.
-
-"Me soudamme ulommaksi selälle, pois pyssyn kantamalta, ja sitten
-meidän täytyy kääntyä länteen; siellä on järven laskujoki."
-
-Molemmat nuorukaiset olivat osoittautuneet tottuneiksi soutajiksi ja
-käsittelivät taitavasti kevyttä, tuohesta tehtyä alustaan.
-
-Mitään epäilyttävää ei näkynyt rannalla, josta he etenivät.
-
-Kun Tenanga arveli kanootin olevan kyllin kaukana maasta, poissa
-kauas kantavan pyssyn ulottuvilta, hän käänsi sen kokan länttä kohti.
-
-He laskivat aironsa maltillisemmin veteen.
-
-Heidän soudettuaan kauan ohi tiheiden, synkkien metsien näytti heistä
-kaunis, kimalteleva vedenkalvo sitä viehättävämmältä.
-
-Pablolle, jolle oli ominaista ylhäisen intiaanin koko ylpeys,
-yhtä tinkimätön kuin minkä kastilialaisen hidalgon [= alempi esp.
-aatelismies] tahansa, joka oli rohkea ja päättäväinen, oli myös
-ominaista tuo luonteen kovuus, joka kuuluu hänen rodulleen samoinkuin
-intiaanille luonteenomainen itsehillintä.
-
-Ensi kerran hän oli laukaissut kuolettavan aseen ihmistä kohti,
-tosin vain henkensä pelastamiseksi; mutta sellaisessakaan tilassa ei
-ihmisen surmaaminen ole pikkuseikka.
-
-Mutta mitään voimatonta suvustaan heikentymistä ei maya-kuningasten
-jälkeläisessä ollut. Se, että hän oli päästänyt haavoittuneen
-menemään antamatta tälle surmaniskua, johtui hänen kasvatuksestaan
-ritarillisesti tuntevien valkoihoisten parissa ja kristinopin
-vaikutuksesta hänen nuoreen sieluunsa.
-
-Hänen ylpeässä ja kiivaassa luonteessaan oli vain yksi ainoa hellä
-kohta: sydämellinen, veljellinen rakkaus vienoon kasvinsisareen.
-Säästääkseen Mariquitalta pienimmänkin tuskan hän olisi empimättä
-antanut henkensä.
-
-Siten ei hänellä verisestä yhteentörmäyksestään murhanhimoisten
-vihollisten kanssa ollut sitä kiihottavaa jälkivaikutusta, mikä sillä
-olisi ollut eurooppalaisen sieluun.
-
-Uhkamielin hän katsoi tulevaa kohtaloa silmiin, valmiina
-puolustautumaan viimeiseen hengenvetoon saakka.
-
-Tenanga, jonka ajatukset olivat toista laatua, joka tunsi sen
-viekkaan ja tarmokkaan vihollisen, mikä oli usutettu heidän
-jäljilleen tuhoamaan kuningassuvun viimeistä vesaa, ja joka
-varhaisesta nuoruudesta oli tottunut erämaan vaaroihin ja
-sodankäyntiin metsässä, vakoili lakkaamatta terävin katsein sivulla
-olevaa rannikkoa.
-
-"Emmekö voi soutaa suoraan järven poikki, ystäväni?" kysyi Pablo,
-joka huomasi saattajansa huolehtimisen.
-
-"Siellä pohjastuisimme kyliin, joiden asukkaat ovat kokonaan
-Chamulpon puolella. Ne vangitsisivat meidät ja jättäisivät kaziken
-käsiin. Ei, meidän täytyy päästä virralle, se vie meidät nopeasti
-alas, ja sitten sellaisessa paikassa, missä voimme salata jälkemme,
-painua metsiin. Jos zapoteki ei löydä mitään kanoottia, täytyy hänen
-tehdä pitkä kierros järven ympäri päästäkseen joelle."
-
-"Ja jos hän löytää?"
-
-"Silloin saamme soutaa henkemme edestä ja viime hetkessä antaa
-pyssyjen puhua."
-
-Rasittamatta voimiaan he viilsivät solakalla aluksellaan hiljaa
-karehtivaa vedenkalvoa. Toiselta siinä olleista zapotekeista oli
-siihen jäänyt äsken laukaistu piilukkopyssy; suuri poncho [= hihaton
-päällysvaippa] oli kokassa.
-
-Tenanga latasi piilukon ja asetti sen omien aseittensa viereen. Tuuli
-voimistui hiukan ja liikutteli vilkkaammin vettä.
-
-"Oi, katso, tuolla ne tulevat!"
-
-Niemekkeen takaa ilmestyi vene, joka kuuden miehen soutamana nopeasti
-kiiti heitä kohti. Kaksi miestä, pyssyt kädessä, istui kokassa, ja
-yksi oli ohjaajana perässä.
-
-"Soutakaamme, henkemme tähden!"
-
-"Ei", sanoi Pablo käskevästi, "he saavuttavat meidät puolessa
-tunnissa. Miksi uuvuttaisimme itsemme ja sitten ampuisimme
-epävarmasti? Meillä on surmanviesti joka pyssynpiipussa; tulkoot, me
-tahdomme taistella."
-
-Ihaillen katsoi Tenanga kuningasten jälkeläisen kauniisiin,
-päättäväisiin kasvoihin.
-
-"Olet oikeassa, Jungunan poika, me tahdomme taistella."
-
-Aallonkäynti oli kiihtynyt, sillä tuuli puhalsi kovemmin.
-
-Uhkamielin nuorukaiset odottivat vihollista.
-
-Tyynellä päättäväisyydellään näyttivät takaa ajetut, jotka vast'ikään
-olivat antaneet todisteita ampumataidostaan, herättävän pelkoa
-tavoittajissaan, sillä veneen vauhti hidastui, ja se pysähtyi
-ulkopuolelle pyssyn kantaman.
-
-Tuuli yhä koveni, ja aallot heittelivät kevyttä kanoottia sinne tänne.
-
-"Me saamme koht'siltään vettä veneeseen", sanoi Tenanga. "Tällaisessa
-aallokossa me olemme hukassa, herra; emme voi ampua tarkkaan
-keikkuvasta veneestä, ja muutamassa minuutissa nuo saavuttavat
-meidät, jos mielimme paeta näin kovassa aallokossa."
-
-Vene heittelehti niinikään edestakaisin, mutta ei läheskään niin
-kovasti kuin nuorukaisten kanootti.
-
-"Ojenna minulle tuo poncho kokasta, Tenanga."
-
-"Mitä aiot tehdä?"
-
-"Me käymme purjehtimaan."
-
-Pablo kiinnitti ison, nelikulmaisen päällysvaipan kulman aironsa
-kärkeen ja pystytti airon kanootissa olevaa istuinlautaa vasten.
-Siten oli saatu aikaan hätävarainen masto ja purje.
-
-"Istu kokkaan, Tenanga, anna minulle airosi ja ota pyssy."
-
-Tenanga teki niin ja istui kokkaan valmiina ampumaan.
-
-Pablo veti vasemmalla kädellään ponchon tiukalle pitäen perää
-oikealla.
-
-Tuuli, joka puhalsi juuri heidän matkansa suuntaan, paisutti ponchon
-ja ajoi, niin pieni kuin purjepinta olikin, kanoottia kovaa vauhtia
-yhä edemmäksi yli veden.
-
-Nyt rupesivat veneessä olijatkin liikehtimään. Tenanga oli tuntenut
-erään kokassa istujista zapoteki Huntohiksi; kun hän arveli olevansa
-pyssyn kantamalla, hän kohotti pyssynsä ja laukaisi tätä kohti;
-mutta kanootin liikahtaessa hän osuikin peränpitäjään, joka hypähti
-korkealle ja syöksyi suin päin veteen. Tämä sai veneen pysähtymään.
-
-"Ota pyssysi, Tenanga, sido tämä ponchon kulma sen ympärille ja pidä
-sitä korkealla; silloin me kiidämme veden yli kuin nuoli."
-
-Tenanga, jolla kuten kaikilla metsästäjillä aina oli mukanaan ohuita
-hihnoja, teki niinkuin Pablo käski, ja tuskin oli kevyt pursi ehtinyt
-tuntea siten lisääntyneen tuulen painon, kun se jo viilsi yli
-aaltojen niin nopeasti, että takaa ajo paljon raskaammalla veneellä
-näytti aivan turhalta. Kuljettiminaan ainoastaan airot, joita
-kovassa aallokossa oli vaikea käy teliä, se pian jäi kauas jälkeen
-siivitetystä kanootista.
-
-Sen näki hämmästyen metsäisten vuorten poika ja sanoi: "Sinua
-tottelevat kaikki, kuningasten jälkeläinen, tuuli ja vesikin."
-
-Mutta vene ei luopunut kilpailusta; koko soutuvoimallaan se ponnisti
-kanootin jälkeen.
-
-Pakolaiset olivat juuri saavuttaneet tuntuvan etumatkan, kun tuuli
-äkkiä vaimeni ja sitten kokonaan tyyntyi.
-
-Ja vielä oli heillä pitkä matka järven laskukohtaan, johon he
-pyrkivät! Levosta voimistuneina he tarttuivat airoihin ja kiidättivät
-tasaisin vedoin alustaan eteenpäin. Mutta veneessä olijat huomasivat
-olevansa voiton puolella ja seurasivat kokka valkeana vaahdoten.
-
-Yhä lähemmäksi rantaa pääsivät takaa ajetut, mutta yhä lähemmäksi
-ehti myöskin vene.
-
-"Nyt on henki kysymyksessä, Jungunan poika!"
-
-Tämä ei vastannut, mutta hänen voimakkaan ruumiinsa jokainen lihas
-oli jännittynyt äärimmäiseen voimanponnistukseen. Samoin Tenangan;
-kanootti lensi lentämällä eteenpäin heidän vedoistaan.
-
-Raskaasti huohottivat nuorukaiset, ja hiki helmeili heidän otsallaan.
-
-Silloin pamahti laukaus, ja luoti putosi veneen taakse veteen.
-
-Viholliset olivat pyssyn kantamalla.
-
-Mutta jo lähestyivät pakolaiset rantaa, järven tuskin huomattavaa
-laskusuuta.
-
-Taas pamahti kaksi laukausta, mutta veneen hurjasti kiitäessä
-epävarmasti tähdätyt luodit vingahtivat heidän sivuitseen ja ylitseen.
-
-Nyt oli jo kaislikko edessä.
-
-"Suoraan sisälle!"
-
-Ja he kohahtavat kaislikkoon. Sen seinä on ohut, heti he ovat jälleen
-selvässä, hiljaa virtaavassa vedessä.
-
-"Oikealle!"
-
-Kanootti liukuu oikealle. Parhaaseen aikaan, sillä luoteja iskee
-siihen kohtaan, josta he juuri ovat väistyneet.
-
-"Eteenpäin! Minä tunnen virran." He kääntyvät oikealta puolen
-avautuvaan sivuhaaraan itse päävirralta, joka vie vasemmalle.
-
-Nyt venekin ryntää läpi kaislikon, se suuntaa pitkin virran juoksua.
-
-Mutta zapoteki tuntee Tepanecan laskun ja menettelee sen mukaan.
-
-Kun hän ei näe kanoottia, tietää hän sen poikenneen oikealle; maihin
-eivät pakolaiset ole voineet nousta, rannat ovat upottavia. Hän
-kääntyy ja laskee sivuhaaraan.
-
-Nyt pakolaiset ovat hänen käsissään, sillä he ovat menneet
-kuolleeseen umpihaaraan.
-
-"Eteenpäin!" läähättää Tenanga, "tai he tapaavat meidät".
-
-Nuorukaiset ponnistavat epätoivon voimilla.
-
-"Kaislikkoon! Kiinni!"
-
-He tunkeutuvat kaislikkoon, heillä on matala, mutta kantava maapohja
-edessään.
-
-"Nyt maalle! Vene kannaksen poikki, sen toisella puolen on virta."
-
-He hypähtävät kaislikkoon, yhteisin voimin he kiskovat keveän aluksen
-maalle, kohottaen sitä kokasta ja perästä, kantavat sitä huohottaen
-kaksi-, kolmekymmentä askelta, kaislojen lomitse vilkkuu virta;
-varovasti he työntävät, yhä mitä syvimmässä hiljaisuudessa, kanootin
-vesille, hypähtävät siihen, tarttuvat airoihin, ja eteenpäin kiitää
-kevyt alus ihmisvoiman ja virran viemänä.
-
-Kun he kiertävät metsäisen niemekkeen taa, nostaa Tenanga aironsa
-vedestä.
-
-"Nyt levähtäkäämme, Jungunan poika, me olemme turvassa. Zapoteki
-tarvitsee paljon aikaa tullakseen jäljestämme, hänen täytyy tehdä
-iso kierros. Hänen veneensä on liian raskas vetää kannaksen poikki.
-Azualin poika tuntee sittenkin Jalatén paremmin kuin hän", hän lisäsi
-voitonriemuisena.
-
-Pablo herkesi soutamasta. Molemmat tarvitsivat lepoa, ponnistus
-oli ollut yli-inhimillinen. Hengästyksestä selvittyään Pablo sanoi
-"Jumala on meitä auttanut, Hänelle olkoon kiitos. Miten nyt ajattelet
-edelleen, ystäväni?"
-
-"Me menemme virtaa alas kallioille asti, jotka ovat sen äyräinä,
-siellä voimme nousta maihin jälkiä jättämättä. Sitten pyrimme Rio
-Negrolle ja laskemme sitä alas Yucatanin rajoille asti; siellä me
-tapaamme kenraali Aranan; hänen kanssaan sinun on neuvoteltava siitä,
-mikä tulevaisuudellesi on otollista."
-
-"Hyvä, Tenanga, luotan täysin sinun johtoosi."
-
-Kotvasen kuluttua he tarttuivat taas airoihin.
-
-Molemmin puolin kohosivat rannoilla tummat metsät. Ne seisoivat
-hiljaisina ja yksinäisinä, ihmisasuntoa ei ollut näkyvissä lähellä
-eikä kaukana; ainoastaan metsästäjän keveät askelet kiertelivät
-siellä silloin tällöin. Äänettöminä nuorukaiset liukuivat pitkin
-virtaa.
-
-Vihdoin Pablo virkkoi: "Luuletko zapotekin ajavan meitä yhä vielä
-takaa?"
-
-"Huntoh on viisas; hän sanoo itselleen, että ajo on turhaa työtä. Jos
-ennätämme kallioille, katoavat häneltä kaikki jäljet. Myöskin astumme
-silloin alueille, joissa Chamulpolla ei enää ole mitään valtaa."
-
-Ääneti he soutivat edelleen.
-
-Virran tehdessä mutkan Tenanga katsahti taakseen.
-
-"Pimeyden haamut! Tuolla vene tulee."
-
-Pablo käänsi päänsä: täyttä vauhtia iso vene tuli heitä kohti.
-
-"Mitä nyt? Maihinko?"
-
-"Siellä me olemme ehdottomasti hukassa, heitä on liian monta."
-
-He kiitivät nopeasti edelleen, mutta pikainen vilkaisu taaksepäin
-osoitti heille, että vene lähestyi peloittavaa vauhtia.
-
-"Meidän täytyy pyrkiä mayain torniin", sanoi Tenanga hiljaa,
-"puolustautuaksemme. Näkymättömät antakoot minulle anteeksi, minä
-olin liian huoleton."
-
-Uusi virran mutka saattoi heidän näkyviinsä keskellä virtaa synkän,
-pensasten peittämän muurivarustuksen. Samalla alkoi kuulua peloittava
-kohina.
-
-"Mitä se on, Tenanga?"
-
-"Kosket. Me emme voi niitä laskea, emme kiertää, emme mennä maihin;
-meidän ainoa pelastuksemme on tuo torni."
-
-Yhä lähemmäksi tuli vene.
-
-Mutta jo oli ikivanha muuri heidän edessään.
-
-"Ota pyssy, meidän täytyy etsiä pikaista suojaa, vain yhdet portaat
-vievät torniin."
-
-Hän ohjasi veneen keinotekoista, vielä säilynyttä maihinnousupaikkaa
-kohti.
-
-"Maihin!" Jättäen airot ja tarttuen pyssyihin molemmat hypähtivät
-yht'aikaa maalle ja riensivät portaita ylös.
-
-He olivat jo pääsemässä niiden päähän, kun laukaus pamahti ja Pablo
-vaipui luodin satuttamana maahan.
-
-Tenanga päästi sydäntä vihlovan tuskanhuudon, mutta käännähti sitten
-takaisin kuin tiikeri ja näki zapoteki Huntohin ilkkuvana virrassa
-kiitävän veneen kokassa, vielä savuava pyssy kädessään.
-
-"Murhaaja!" karjaisi nuorukainen. "Sinä olet tappanut mayain
-viimeisen kuninkaan", hän tempasi salaman nopeasti luodikon
-poskelleen, laukaus leimahti, ja lävistettynä zapoteki vaipui alas.
-"Mene pimeyteen, konna!" Ripeästi hän nosti Pablolta pudonneen
-kaksipiippuisen luodikon. Pau! toinen veneessä olijoista kaatui, ja
-nyt vene loittoni kiireesti välttääkseen tuhoisaa tulta ja pyrki
-rantaa kohti.
-
-Syvässä tuskassa Tenanga kääntyi ympäri. "Oi Hualpa, viimeinen
-kuninkaista, nouse aurinkoon."
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU
-
-Äidin kuva.
-
-
-Del Rocassa, señor d'Iralan haciendassa vallitsi suru. Don Antonio
-oli tiluksiensa asekuntoisen väen kanssa mennyt sotaan taistellakseen
-kenraali de Lerman johdolla kapinallisia vastaan. Häntä suri
-hänen hellä puolisonsa, joka kuitenkin ajatteli kyllin avarasti
-tunteakseen, että hänen miehensä täytti vain velvollisuutensa
-isänmaata kohtaan astuessaan armeijaan.
-
-Hänen lemmikkinsä Maria otti osaa rakkaan äitinsä suruun ja itki
-samalla omaa Pabloaan, jonka kohtaloista del Rocassa ei tiedetty
-mitään siitä illasta saakka, jona hän niin salaperäisellä tavalla oli
-kadonnut.
-
-Molemmat naiset tulivat haciendan pienestä kappelista, jossa he
-olivat rukoilleet rakkaittensa puolesta, ja istuutuivat hiljaa
-kuistille.
-
-Tuokion kuluttua donna Inez sanoi: "Oi, kuinka hirveä on sota ja
-kuinka inhoittavaa, kun saman maan lapset nostavat aseet toisiansa
-vastaan; oi auttakaa, kaikki pyhimykset, että maa saisi jälleen
-rauhan."
-
-"Eikö sotakin ole Jumalan säätämä, äiti?"
-
-"Hän sallii sen, lapsi, varmaankin rangaistukseksi ihmisille."
-
-"Pablo sanoi usein, ettei hän mitään hartaammin ikävöinyt kuin saada
-taistella."
-
-"Niin, tuo sinun Pablosi!"
-
-"Oletko vihoissasi siitä, että häntä ajattelen? Minä rukoilen don
-Antonion, rakkaan isäni, puolesta samoin kuin Pablon."
-
-"Minä tiedän sen rakkaani, ja laupias Luoja kuulkoon rukouksemme."
-
-"Sinä odotat kirjettä isältä?"
-
-"Niin, hartaasti, lapseni."
-
-"Jos Pablo olisi hänen luonaan, hän suojelisi hänen henkeään."
-
-Surussaankin hymyillen tuolle lapselliselle lauseelle, joka osoitti,
-kuinka lakkaamatta Marian ajatukset liikkuivat hänen ystävässään ja
-kuinka korkea käsitys hänellä oli nuorukaisesta, vastasi señora:
-"Luuletko?"
-
-"Oi", sanoi Maria innokkaasti, "Pablo on urhoollinen ja hyvä ja
-kiitollinen, sinä et vain tunne häntä, äiti, niinkuin minä. Hänellä
-on hyvä sydän."
-
-"Sitä en epäile, Mariquita, ja kuitenkin kadun monesti, että olemme
-kasvattaneet hänet meikäläiseksi; mitä hänestä on tuleva?"
-
-"Oi äiti, sinulla on juuri siksi huono käsitys hänestä, että hän on
-ruskea. Eikö Jumala ole luonut valkeita, ruskeita, jopa mustiakin
-ihmisiä? Pablo on hyvin viisas ja enemmän caballero kuin moni
-valloittajien jälkeläinen."
-
-"Hän on synkkä ja umpimielinen."
-
-"Niin sinä sanot, koska et tunne häntä; minä olen hänen sisarensa, ja
-minulle hänen sydämensä on avoin."
-
-"Hän on intiaani, ja väri erottaa meidät samoin kuin sielunlahjatkin."
-
-"Emmekö kaikki ole Luojan luomia, äiti? Hän on minulle kertonut,
-mitä hän on lukenut vanhoista kirjoista kansastaan: kuinka se on
-ollut suuri ja mahtava, ennenkuin valloittajat tulivat, ja hän on
-hyvin ylpeä siitä. Kuitenkin hän on myös hyvin viisas ja ahkera. Isä
-Bernardo, joka häntä kovin rakasti, sanoi, ettei hänellä koskaan ole
-ollut lahjakkaampaa oppilasta."
-
-"Niin, rakkaani, myönnänhän kernaasti hänen ansionsa."
-
-"Näetkös! Ja nyt hän on niin onneton, siksi että hän polveutuu
-vanhoista maya-kuninkaista, ah, äiti, jos hän on vielä elossa."
-
-"Me olemme kaikki Jumalan kädessä, Mariquita, Herra on häntä
-suojeleva, häntä ja, sitä toivon nöyrästi, myös don Antoniota."
-
-"Niin, Hän on heitä suojeleva, äiti. Jumala suojelee hyviä
-ihmisiä! Oi, että Pablo ei ratsasta don Antonion mukana, hän kyllä
-karkoittaisi kapinalliset."
-
-Taas señoran täytyi naurahtaa, kyynelien läpi. Kuinka Maria
-ihailikaan ruskeata nuorukaista, joka noin oli kasvanut kiinni hänen
-elämäänsä nuoruudesta alkaen!
-
-Vanha intiaanipalvelija astui parvekkeelle.
-
-"No, Pepe?"
-
-"Señor de Mendez kysyy, voiko hän päästä señoran puheille."
-
-Äiti ja tytär katsoivat hämmästyneinä ja kysyvästi toisiinsa, ja
-Marian kasvoilla kuvastui katkera vihastus. Kumpaisenkaan naisen
-suosiossa ei nuori haciendero ollut koskaan ollut, mutta sen jälkeen
-kuin hän oli ollut niin raaka Pabloa kohtaan, ei Maria enää sietänyt
-häntä silmissään. Kuitenkaan ei sopinut kieltää hänen tuloaan, hän
-oli naapuri. Ehkäpä hän myös toi sanomia sodasta. "Meidän täytyy
-ottaa hänet vastaan."
-
-"Minä siis menen."
-
-"Ei, tyttäreni, sinä et saa jättää minua yksin. Johda señor de Mendez
-tänne."
-
-Nuori mies, joka ilmestyi hienossa ratsastuspuvussa, kumarsi
-kohteliaasti naisille.
-
-"Olen kummastunut, kun näen teidät", kävi donna Inez puhumaan,
-"luulin teidän olevan sodassa".
-
-"Minä olin Guatemalassa, señora, tarjotakseni käteni isänmaan
-puolustukseen; mutta minulla oli kova onni olla kunnianarvoisan
-isosetäni suuressa epäsuosiossa, ja hän lähetti minut pois."
-
-"Oh, conde de Lerma on teidän isosetänne?"
-
-"Sen pahempi, tekisi mieli sanoa, sillä hän riisti minulta onnen
-taistella maan puolesta."
-
-"Mutta te tuotte meille varmaan sanomia sotanäyttämöltä, señor?"
-
-"Minä toivoin päinvastoin täällä saavani kuulla jotakin sodasta. Minä
-olin pohjoisessa, missä kaikki on rauhallista, ja olen vasta muutamia
-päiviä sitten palannut. Ensimmäinen vierailu koski don Antonion
-taloa."
-
-"Se, mitä mieheni kirjeet ovat maininneet maan asioista, ei ole
-paljon eikä anna suuria toiveita. Kapina näyttää käyvän yhä
-laajemmaksi. Mieheni viimeisten rivien mukaan on ollut pakko vetää
-joukot pois Guatemalasta ja jättää se vihollisille."
-
-"Oh", ilon väre vilahti nuoren miehen kasvoilla, heti taas kadoten,
-"onko kuuluisa isosetäni, monien taistelujen voittaja, antanut
-voittaa itsensä?"
-
-"Don Antonion kirjeet ovat täynnä hänen ylistystään, mutta vihollinen
-rynnistää liian suurella ylivoimalla."
-
-"Guatemala kapinallisten hallussa? Silloin Sarmiento olisi voittanut!"
-
-"Mieheni ei ole sitä mieltä, hän toivoo päinvastoin että maa nyt
-ravistuisi hereille ja tuottaisi motineroille [= kapinoitsijoille]
-pikaisen lopun."
-
-"Niinpä toivon, ettei hän toiveissaan pety. Ellen erehdy, näyttelee
-vuori-mayain punainen päällikkö Chamulpo kohtalokasta osaa
-veljessodassa; hän näyttää asettuneen kapinallisten puolelle?" lausui
-Mendez.
-
-"Siitä ei mieheni ole maininnut mitään."
-
-"Señorita d'Irala ei näytä iloiselta", kääntyi nuori haciendero nyt
-Mariaa puhuttelemaan, "donna Maria varmaan suree kallista isäänsä,
-joka on sodassa?"
-
-"Niin, señor, häntä ja kasvinkumppaniani Pabloa."
-
-"Ah, te tarkoitatte punaista lempipalvelijaanne?"
-
-"Pablo ei ollut mikään palvelija", sanoi muuten niin vieno neitonen
-nyt leimuavin silmin, "hän oli talon kasvatti ja minun ystäväni,
-señor".
-
-"Uskon sen mielelläni, señorita, vaikkakaan en täysin ymmärrä."
-
-Maria ei vastannut.
-
-Kilisevin kannuksin astui nyt muitta mutkitta kuistille vanha
-vaquero, ja hänen takanaan näkyivät Pepen, palvelijan kasvot.
-
-"No", kysyi señora, joka tunsi karjapaimenen, "mikä tuo sinut tänne,
-Benito?"
-
-"Señora, vuorilla on taistelu käynnissä, jo aamulla varhain me
-kuulimme tykkien jyskettä --"
-
-Kaikki hypähtivät pystyyn pelästyneinä, naiset olivat kalvenneet.
-
-"Silloin minä lähdin siitä señoralle ilmoittamaan."
-
-"Jumalan tähden, Benito, mitä sinä sanot?"
-
-"Siellä on täytynyt olla kiivas taistelu."
-
-"Ja meikäläiset, meikäläiset? Don Antonio?"
-
-"Sen enempää en tiedä, señora. Taistelu oli kaukana meistä, tuuli
-kantoi tykin jyskeen kuuluviimme laaksosolien kautta."
-
-"Lähenikö se tännepäin?"
-
-"Ei, niin kauan kuin minä olin karjojen luona."
-
-"Siellä ovat meikäläiset, Jumala heitä auttakoon."
-
-"Amen!" sanoivat vaquero ja Maria. Myöskin señor de Mendez oli käynyt
-hyvin levottomaksi.
-
-"Minä olen tullut viemään señoran vuorille, jos señora niin käskee."
-
-"Tarkoitat hyvää, kelpo Benito", vastasi señora kovin kiihdyksissään,
-"mutta minä odotan, kunnes saan tarkempia tietoja".
-
-Maria painautui hellästi äitiinsä.
-
-"Ne ovat kuitenkin niin tärkeitä uutisia", sanoi señor de Mendez,
-"että minun, niin kernaasti kuin joka tapauksessa tarjoaisinkin
-arvoisille naisille halpaa suojelustani, mitä kiireimmin täytyy
-lähteä kotiini".
-
-Luoden häneen katseen, joka ilmaisi kaikkea muuta kuin kunnioitusta,
-donna Inez sanoi: "Sen hyvin ymmärrän ja toivotan señor de Mendezille
-onnellista matkaa."
-
-Hän kumarsi jäähyväisiksi päätään, ja nuori mies poistui jokseenkin
-kiireisesti. Vanhan vaqueron katse seurasi häntä ylenkatseellisena.
-"Mitä minä teen, señora? Jäänkö tänne odottamaan teidän käskyjänne?
-vai ratsastanko vuorille tietoja hakemaan?"
-
-"Ellet oli liian rasittunut, niin tämä jälkimmäinen olisi minulle
-mieluisinta."
-
-"Rasittunutko? Pyh, señora, istun neljäkolmatta tuntia satulassa, jos
-niikseen tulee. Minä vain syön jotakin, sitten lähden ratsaille."
-
-"Hyvä, Benito, pyydä itsellesi ruokaa ja sitten ota hevosia, miehiä,
-rahaa, mitä tarvitset, kunhan vain palaat niin nopeasti, kuin voit."
-
-Tulisinta laukkaa kiitävän ratsun kavioniskut kaiuttivat ilmaa,
-kuistikon edustalle ilmestyi lanceroupseeri.
-
-"Antonio!"
-
-"Isä!"
-
-"Inez! Maria!" kuuluivat riemukkaat huudahdukset, ja seuraavassa
-tuokiossa olivat puoliso ja tytär don Antonion sylissä.
-
-"Oi, Antonio, rakkaani", sanoi ensimmäisen mielenliikutuksen asetuttua
-donna Inez peloissaan, "oletko pakomatkalla?"
-
-"En, rakas, me olemme torjuneet rosvot. Oi, Inez armaani, tyttäreni --",
-ja uudelleen hän syleili molempia.
-
-"Olette pippuroineet motineroja, señor?"
-
-"Niin, vanha veikko, kelpo lailla; mutta kuinka sinä olet täällä?"
-
-"Hän tuli ilmoittamaan, että vuorilla taisteltiin, ja ollakseen
-minulle avuksi."
-
-"Hyvä, ukkoseni, hyvä."
-
-Hän vei vaqueron syrjään.
-
-"Tunnetko polun kallioiden poikki, Benito?"
-
-"Tunnen, señor."
-
-"Sinun tulee heti johtaa joukkoja sinne, jotta vihollinen ei pääse
-karkaamaan selkäämme. Eikö Tamay tuntenut myös polkua?"
-
-"Tunsi hänkin."
-
-"Ole valmiina. Montako miestä tarvitset?"
-
-"Viisikymmentä tarkka-ampujaa puolustaa sitä kokonaista armeijaa
-vastaan."
-
-"Hyvä. Odota, kunnes kenraali tulee."
-
-Sitten hän kääntyi jälleen donna Ineziin.
-
-"Kuinka, kuinka ovat asiat, Antonio?"
-
-"Saat tietää kaikki, rakkaani. Toistaiseksi ei ole mitään huolta.
-Mutta jäljessäni ratsastaa conde aikoen majailla meidän kattomme
-alla. Hänen seurassaan on useita upseereita ja esikunnan vartio;
-pyydän sinua, rakkaani, järjestämään kaikki ottaaksemme heidät
-vastaan."
-
-"Minä riennän heti antamaan ohjeita." Ja kiireesti donna Inez lähti
-talon sisähuoneisiin.
-
-"No, pikku lemmikkini, kuinka olette viettäneet aikanne?"
-
-"Olemme rukoilleet puolestasi, isä."
-
-"Ja Jumala on kuullut rukouksenne!"
-
-"Ja isä kulta, etkö ole saanut mitään tietoa Pablosta?"
-
-"Ruskeasta maya-soturistamme? En, rakkaani."
-
-Suruissaan Maria painoi päänsä.
-
-"Minulla oli eskadroonassani muutamia mayoja, jotka taistelivat
-erinomaisesti, ja erään, rohkeimman heistä, jolle sanoin, kuka
-sinun ystäväsi oikeastaan on ja että hänellä on rinnassaan
-maya-kuningasten merkki -- mikä mieheen teki valtavan vaikutuksen
---, lähetin tiedustelemaan häntä kazike Chamulpon tyköä, mutta hän
-palasi, saamatta mitään selkoa. No, ole nyt vain rauhallinen, Maria,
-Pablollakin on suojelusenkelinsä."
-
-"Oi, tuolla kenraali tulee."
-
-Don Antonion astuessa upseerien ja lancero-osaston saattamana
-sotapäällikköä vastaan Maria pujahti sisähuoneisiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Señor de Mendez ratsasti mielessään ylvästellen tiheään metsään
-vievää tietä pitkin, joka johti hänen tiluksilleen.
-
-"Suuri sotapäällikkö näkyy esittäneen osansa loppuun", hän sanoi
-ivallisesti, "jos hänet on tungettu tänne asti. On aika laittautua
-hyviin väleihin Sarmienton kanssa, jos vielä mieli pelastaa mitään
-tästä sekasorrosta. Kun ei yksikään noista minun verikoiristani
-anna mitään vihiä itsestään! Jo kauan sitten olisi jotakin pitänyt
-tapahtua; sillä on jo aika, että saan haltuuni Penariscon haciendan
-rappeutuneitten raha-asiaini auttamiseksi. Minun täytyy mennä
-Sarmienton puolelle, muuten conden omaisuus pannaan takavarikkoon
-ja on minulta mennyttä. Kunpa nyt vain ensin saisin tietoja! Hän
-on vaarallinen soturi, sen kyllä tiedän, ja minun täytyisi toki
-ensinnä saada varma selko asiain tilasta, ennenkuin julkisesti liityn
-kapinallisiin."
-
-Hänen verkalleen ratsastaessaan tällaisia ajatuksia mielessään
-hautoen astui tiheästä pensaikosta esiin mulatti, joka tervehtien
-viittoili häntä luokseen.
-
-Keltaisen, rosvomaiselta näyttävän miehen yht'äkkiä ilmestyessä
-Mendez lysähti kokoon pelästyneenä, mutta sanoi sitten ilostuen: "Oh,
-Tito poikaseni, oletko vihdoinkin tullut? _Caramba!_ annatte minun
-odottaa."
-
-"Oli mahdotonta tulla aikaisemmin, señor", kuului miehen vastaus.
-
-"No? Ja nyt? Kerro pian. Conde?"
-
-"Voi hyvin."
-
-Mendez näytti kaikkea muuta kuin ilahtuneelta vastauksesta.
-
-"Mahdotonta päästä hänen lähettyvilleen, señor, aivan mahdotonta. Te
-tunnette minut: ansaitsen mielelläni kourallisen kultarahoja, mutta
-hän on liian hyvin vartioitu."
-
-"Missä muut ovat?"
-
-"Tulevat jäljestäni."
-
-"Hampaattomia susia te olette, ette muuta."
-
-"Malttakaa vain, kyllä vielä purraankin."
-
-"Mikä taistelu oli tuolla vuorilla?"
-
-"Conden kimppuun käytiin hänen peräytyessään, mutta hän karkoitti
-motinerot verissä päin sekä miehitti solat."
-
-"Niinpä hän on sittenkin päässyt virtensä päähän, sillä tuo
-kapinallisten torjuminen on vain pieni ajanlykkäys. Jos nyt Sarmiento
-hyökkää hänen selkäänsä, hän on hukassa."
-
-"Niin kyllä, señor; mutta Sarmiento ei tunne vuorten poikki vievää
-kalliopolkua."
-
-"Ja eikö ole ketään, joka voi sen hänelle neuvoa?"
-
-"Kyllä, señor, sellaisia on, jos kohta vain harvoja."
-
-Pensaikosta astui esiin leveäharteinen neekeri ja intiaani, molemmat
-yhtä rosvomaisia näöltään kuin mulattikin.
-
-"Minä olen tyytymätön teihin, pojat!" puhutteli Mendez heitä.
-
-"Ei ole syytä, don Luis", sanoi neekeri, "teimme mitä voimme. Se on
-vaarallinen asia, enkä mielelläni olisi pannut sen vuoksi päätäni
-menemään."
-
-"Olisi ollutkin vahinko päätä."
-
-"Mutta täällä se käy helpommin päinsä."
-
-"Täälläkö? Mitä tarkoitat?"
-
-"Conde on tulossa del Rocaan."
-
-"_Caramba_, sepä on uutinen. Hyvä, minä luotan teihin. No, Tamay,
-mitä sinä sanot?" kääntyi hän ääneti seisovaan intiaaniin, del Rocan
-haciendan entiseen tigreroon.
-
-"Motinerot juoksevat, conde suuri soturi."
-
-"Saattaa olla. Sinä tunnet polut kallioiden poikki?"
-
-"Tunnen."
-
-"Sarmiento kaiketi uudistaa hyökkäyksensä, sillä hänen täytyy estää
-Lerma pääsemästä joukkoineen suojaan San Salvadoriin."
-
-"Niin täytyy."
-
-"Minä annan mukaasi muutaman rivin Sarmientolle vietäväksi. Tamay,
-sinun täytyy mennä hänen luokseen ja tarjoutua opastamaan osa hänen
-joukkojaan vuorten yli. Hän on sinut palkitseva ja minä myös."
-
-"Hyvä! Ja conde?"
-
-"Siitä pitää huolen Tito sekä tuo musta tuossa. Jos Sarmienton
-onnistuu päästä hallituksen joukkojen selkään, on kaikki lopussa;
-siitä satimesta ei arvoisa isosetänikään karkaa. Te molemmat, Tito ja
-Sip, nyt tielle del Rocaa kohti." Hän antoi heille muutamia kulta- ja
-hopearahoja, jotka tuo arvoisa pari irvistäen pisti taskuihinsa.
-"Sinä tulet jäljessäni, Tamay. Mutta niin, ettei kukaan näe. _Adios!_"
-
-Kaikki kolme katosivat metsään.
-
-"Siis arvoisa isosetäni aikoo vierailla del Rocassa?" mutisi
-haciendero itsekseen. "Onneksi olkoon hänelle se vierailu."
-
-Hän kannusti ratsuaan ja kiiti pois.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Valaistulla kuistikolla istuivat kenraalivanhus sekä hänen mukanaan
-tulleet upseerit runsaalla aterialla, ja ylt'ympäri oli esikunnan
-vartiosto, valituita sotilaita, asettunut tulten ääreen vartioon.
-
-Don Antonio astui Lerman luo ja ilmoitti hiljaa:
-
-"Tarkka-ampujat, teidän ylhäisyytenne, ovat kokeneimpain ja
-luotettavimpain vaquerojen johdolla marssimassa kalliotielle.
-Auringon noustessa ne ovat miehitetyt. Pahimman varalle, jos
-nimittäin tarkka-ampujat syöstäisiin takaisin, olen asettanut ketjuun
-ratsastajia, jotka tuntevat nämä maastot, tuomaan meille heti tiedon."
-
-"Kiitos, don Antonio. Väkemme on suureksi ilokseni taistellut
-miehuullisesti; se on rohkealla mielellä, vaikka meidän on
-lakkaamatta täytynyt peräytyä. Kapinalliset eivät unohda tätä päivää."
-
-"Ne ovat saaneet tuntea jalopeuran käpälää."
-
-"Jos Salvero nyt tulee San Salvadorista ja ojentaa minulle kätensä,
-jos Etelä on meidän puolellamme, jos ennen kaikkea amerikkalaiset
-kiväärit ja ampumatarpeet ajoissa saapuvat San Josén satamaan,
-voitamme vielä kaikki takaisin -- ellei", hän lisäsi huolestuneesti,
-"Sarmiento vielä viime hetkellä saa Chamulpoa, juonikasta
-maya-päällikköä puolelleen".
-
-"On valitettavaa, että intiaaninuorukainen, joka on kasvanut
-talossani ja jolla, kuten kenraali Arana minulle sanoi, syntyperänsä
-takia olisi ollut suuri vaikutus sotaisiin vuori-mayoihin, on
-kadonnut."
-
-"Hyvin valitettavaa. Tiedän ennestään, että tämän maan entisen
-hallitsijasuvun jälkeläisillä, olivatpa he kuinka köyhiä tahansa,
-vielä on suuri vaikutusvalta vuoriheimoissa. Mayat ovat kiintyneet
-heihin pettämättömin uskollisuuden sitein. Minä olen parhaillaan
-neuvotteluissa Chamulpon kanssa, jolla ainakin nyt on suurin
-vaikutus, ja toivon voivani estää hänet esiintymästä hallituksen
-vihollisena. Se viekas kettu oleksii vuorillaan odottaen asiain
-menoa. Saamme nähdä."
-
-Hän kääntyi sitten hilpeästi aterioivien upseerien puoleen, sotaisten
-hahmojen, joiden asepuvut todistivat kestetyistä taisteluista, ja
-sanoi: "Päivä oli kuuma, kumppanit, mutta aseillemme kunniaksi. Suon
-teille mielelläni hetken ilot, mutta älkää unohtako, ystäväni, että
-jokainen päivä asettaa meille ankarat vaatimuksensa."
-
-Arvekas kapteeni nousi ja vastasi: "Teidän ylhäisyytenne älköön olko
-huolissaan; joka hetki, yöllä tai päivällä, olemme valmiit mihin
-palvelukseen tahansa."
-
-"Minä tiedän sen", sanoi kenraali suopeasti, "mutta kootkaa uusia
-voimia, meillä on vaikeat päivät edessämme". Ja pöydästä nousten hän
-lisäsi: "Suottehan minulle anteeksi, jos menen levolle; ani varhain
-täytyy minun olla toimessa."
-
-Hän tervehti upseereja, jotka olivat nousseet kevyesti kumartaen, ja
-don Antonio saattoi hänet kunnioittavasti hänelle järjestettyihin
-huoneisiin.
-
-Kapteeni, joka äsken oli puhunut, kohotti lasinsa: "Isänmaan turva,
-hänen ylhäisyytensä!"
-
-"_Viva_ [= Eläköön] Lerma!" kajahti vastaukseksi, ja kaikki
-tyhjensivät lasinsa päällikön onneksi.
-
-"Ja nyt lähtekää yöpuullenne, _amigos_. Kenraali oli aivan oikeassa:
-meidän täytyy aamulla olla reippaita."
-
-Kohta kaikki del Rocassa nukkuivat sikiunta; ainoastaan vartijat
-valvoivat. Eräs heistä huomasi kaksi hämärää haamua, jotka
-hiiviskelivät pensaikossa, mutta katosivat heti, kun heille
-huudettiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Päivän koittaessa kenraali oli jalkeilla. Kun päivystävä adjutantti
-ilmoitti, ettei yöllä ollut tapahtunut mitään, ei myöskään tullut
-mitään viestiä, sanoi vanha herra ystävällisesti: "Antakaa kaikkien
-nukkua, don Fernando; miehet tarvitsevat voimia. Minä menen vähän
-nauttimaan virkistävästä aamuilmasta."
-
-Hän nyökkäsi päätään upseerille ja astui päärakennusta ympäröivään
-puutarhaan. Oli ihmeellinen aamu. Linnut liversivät herttaisia
-laulujaan, kolibreja ja kirjavia perhosia liihotteli kukan
-tuoksujen täyttämässä ilmassa, ja aurinko kietoi kaikki kultaiseen
-kimmellykseen.
-
-Oli aamu, jollaista tuo vanhus, jonka isänmaan hätä oli temmannut
-rauhaisasta lepopaikastaan ja kutsunut sotatanterelle, rakasti.
-Heittäytyen kesken päivän huolten onnellisen tuokion tuuditeltavaksi
-hän käyskenteli pensasryhmien välitse hyvin hoidettuja polkuja,
-hengittäen ihastuneena suloista ilmaa.
-
-Kun hän hitaasti astellen lähestyi erästä myrtti- ja ruusupensasten
-muodostamaa lehtimajaa, vilahti niiden varjoisasta vihannuudesta
-hänen silmäänsä valkean puvun hohde. Arvellen, että joku talon
-naisista samoin kuin hänkin ihaili aamuhetkeä, hän aikoi juuri
-kääntyä, kun Maria miehen askelista säikähtyneenä astui lehtimajan
-ovelle ja peloissaan katsoi kenraaliin.
-
-Herttaisempaa näkyä tuskin saattoi ajatella kuin tytön hento
-olemus valkeassa pitsipuvussa, lapselliset kasvot tummien kiharain
-ympäröiminä, hänen siinä seisoessaan niin arkana kookkaan,
-sotilaallisen vanhuksen edessä, lempeät silmät kohotettuina
-kunnianarvoisaa päätä kohti.
-
-Kenraalia tämä näky vavahdutti kuin sähköisku. Sellaisin katsein,
-kuin olisi yliluonnollinen ilmestys seisonut hänen edessään, hän
-tuijotti Mariaan.
-
-Sitten hän pani kätensä ristiin ja sanoi hiljaa, mutta kuitenkin
-kuuluvasti, äänellä, joka tuli hänen sielunsa sisimmästä: "Mercedes,
-oma Mercedes, tulitko minua kutsumaan, rakkaani?"
-
-Ennen kokemattoman syvää liikutusta tuntien Maria kuuli nämä sanat,
-näki kenraalin mielen järkytyksen, näki tämän katselevan häntä kuin
-toisista maailmoista olevaa olentoa.
-
-Sekunteja seisoivat herttainen lapsi ja vanha mies noin vastatusten.
-
-Maria katkaisi ensiksi hiljaisuuden sanoen arasti: "Minä olen don
-Antonion tytär, teidän ylhäisyytenne."
-
-Vanhus kuunteli ääntä, ikään kuin se olisi soinut kaukaisuudesta,
-silmät yhä Marian kasvoihin suuntautuneina.
-
-Sitten hän antoi käsien hitaasti vaipua ja sanoi syvästi huoaten:
-"Antakaa anteeksi, señorita, luulin taivaan lähettäneen luokseni
-sen enkelin, joka kerran sulostutti minun elämääni. Teidän näkönne,
-tyttäreni, muistutti minulle erästä kallista olentoa, siitä syvä
-liikutukseni."
-
-Marian mielestä tuntui aivan kummalliselta. Tuo korkea, niin syvästi
-liikuttunut mies hänen edessään, nuo sanat, jotka hän vavisten
-lausui, kaikki se teki valtavan vaikutuksen hänen lapselliseen
-mieleensä. Mutta hän ei löytänyt sanoja mitään vastatakseen.
-
-"Don Antonion tytär", sanoi kenraali, "don Antonion tytär; kuinka
-don Antonio on kadehdittava!" Hiljaa hän lisäsi: "Mercedes, juuri
-sellaisena kuin hän kerran vaelsi elävien ilmoilla."
-
-Kuului keveitä askelia, ja donna Inez ilmestyi aamupuvussaan
-katsahtaen hämmästyneenä Lermaan, jonka syvä sielunliikutus kuvastui
-tämän kasvoilla. Hän huomasi myös kyyneliä vanhuksen silmissä.
-
-Tämä hillitsi liikutuksensa, tervehti ja sanoi: "Pelkään, että olen
-kävelylläni häirinnyt naisten aamuhetkeä."
-
-"Eihän toki, teidän ylhäisyytenne", vastasi donna Inez, joka eilen ei
-ollut saanut tilaisuutta tervehtiä kenraalia, "eilispäivän mielen
-jännitys karkoitti unen pikku Marialtani, ja minulle kävi samoin;
-muuten olemme harvoin näin varhain puutarhassa".
-
-"Minä käytän tilaisuutta tervehtiäkseni teitä kunnioittavasti ja
-kiittääkseni suuresta vieraanvaraisuudestanne."
-
-"Me olemme kiitollisia, että teidän ylhäisyytenne kunnioittaa
-taloamme."
-
-Maria painautui äitiinsä kiinni silmät yhä luotuina conden
-kunnianarvoisiin kasvoihin.
-
-"Te tapaatte minut oudosti liikuttuneena, señora. Teidän suloisen
-tyttärenne näkö palautti mieleeni sydämeni lemmikin, jo kauan sitten
-iäiseen valkeuteen muuttaneen Mercedes-tyttäreni. Ei ikinä ole ollut
-kahta enemmän toistensa näköistä ihmistä."
-
-"Mercedes-tyttärenne?" donna Inez enemmän änkytti kuin puhui.
-
-"Luulin näkeväni yliluonnollisen ilmestyksen, kun näin señoritan."
-
-Donna Inez tunsi syvän tuskan viiltävän sydäntään. Hän kiersi
-käsivartensa lujemmin Marian ympärille, ikäänkuin peläten, että tämä
-tahdottaisiin ryöstää pois. Hetkisen kuluttua hän sanoi vapisevalla
-äänellä: "Marian äidin nimi oli Mercedes, teidän ylhäisyytenne."
-
-"Marian äidin nimi oli Mercedes?" toisti kenraali koneellisesti ja
-tuijotti kankeasti señoran kasvoihin.
-
-"Pikku Mariani on taivaan lahja, jonka meri on tuonut meille."
-
-"Milloin? Milloin?" huudahti kenraali. "Milloin se tapahtui, milloin?"
-
-"Siitä on neljätoista vuotta", sai donna Inez vaivoin sanotuksi,
-"kun jokin laiva joutui haaksirikkoon rannikoillamme; Maria ja eräs
-intiaanipoika olivat ainoat elossa olevat laivahylyssä".
-
-Kenraalin silmiä hämärsi, ja hänen vasen kätensä tapaili sydäntä
-ikäänkuin kouristuksessa. Sitten hän liitti kätensä ristiin, kohotti
-silmänsä taivasta kohti ja sanoi palavan hartaasti: "Lähetätkö
-yksinäiselle vanhukselle hänen lemmikkinsä nuorentuneena takaisin,
-korkeuden Isä?" Sitten hän kääntyi rajusti järkytyksissään naisiin,
-joiden sydämet sykkivät ennen tuntematonta liikutusta. "Tyttäreni
-Mercedes, hänen puolisonsa don Diego Pinol, heidän tyttärensä ja
-eräs intiaanipoika, jonka he maasta paetessaan olivat löytäneet ja
-ottaneet mukaansa, lähtivät Acapulcosta neljätoista vuotta sitten
-kesäkuussa purjehtimaan San Joséhen; eikä sen jälkeen enää heistä ole
-kuultu; he olivat laivoineen uponneet mereen. Sota riehui silloin
-parhaillaan, enkä ole pannut toimeen mitään tiedusteluja, koska minun
-täytyi uskoa ja vielä äsken uskoinkin onnettomuuden tapahtuneen
-Tyynellä valtamerellä. Oi señora, armahtakaa vanhusta, jolta hänen
-elämänsä korkein onni on ollut riistetty! Kertokaa minulle kaikki,
-mikä viittaa Marian -- se oli tyttärentyttäreni nimi -- mikä viittaa
-Marian syntyperään."
-
-Liikuttunut ja conden kertomuksesta syvästi surulliseksi tullut
-señora, joka kipeätä tuskaa tuntien pelkäsi menettävänsä lemmikkinsä,
-ilmoitti, mitä tiesi: että lapset olivat puhuneet donna Mercedeestä
-ja don Diegosta sekä Ninasta, ja että pikku tytön vaatteet, joissa
-kaikissa oli merkkinä P-kirjain, vielä olivat hänellä tallessa.
-
-"Ja P:n, Pinolin, alla täytyy lisäksi olla pikkuruinen M. Mercedes
-tyttäreni merkitsi lapsen vaatteet itse ja neuloi P:n lisäksi aina
-pikkuisen M-kirjaimen merkiksi, että se oli äidin ompelema."
-
-"Niin, niin", sanoi soinnuttomasti donna Inez, "niin niissä on".
-
-"Oi, oi, Maria, Mercedeeni kuva, tahdotko tuntea minut äitisi isäksi?
-Oi, tule, tule, tule syliini."
-
-Pelokkaasti tyttö painoi päänsä vanhan soturin povelle, mutta pakeni
-sitten kouristuksenomaisesti nyyhkyttäen donna Inezin kainaloon, ja
-tämä itki hänen kanssansa.
-
-"Ei, ei, kultani, en tahdo sinua ryöstää pois; ei, señora, te ette
-menetä lastanne; olen tyytyväinen, jos saan, niin pian kuin tämä
-onneton sota on lopussa, tulla tänne Marian luo. Oi, hän on kyllä
-oppiva pitämään vanhasta äijä-karhusta. Ei, älkää itkekö, en tahdo
-erottaa äitiä ja tytärtä."
-
-Kovin kummissaan katsoi lähestyvä don Antonio ryhmää, kuullen
-kenraalin viimeisen sanan.
-
-"Tulkaa, don Antonio, tyttärenne on saanut isoisän; teidän täytyy nyt
-vain lukea minutkin perheeseen."
-
-Don Antonion liikutus ei ollut pienempi kuin hänen puolisonsa, kun
-hän sai kuulla kaikki. Kuitenkin lohdutti molempia kenraalin lupaus,
-ettei tämä tahtonut riistää heiltä heidän lemmikkiään.
-
-"Oi rakkaani, te olette ansainneet orpoon vanhemmanoikeuden ja saatte
-sen pitää; mutta minuakin sinun täytyy hiukan rakastaa, sydänkäpyni."
-
-Silloin Maria suuteli hänen karheaa poskeaan, ja vanha soturi myhäili
-mielissään.
-
-"Niin paljon onnea vielä vanhoilla päivillä, niin paljon onnea! Nyt
-on vain kapinalliset vielä kukistettava, ja voin hymy huulilla erota
-tästä elämästä."
-
-Lähdettiin takaisin huoneisiin; arkana asteli Maria isoisän
-kainalossa.
-
-Sisälle tultua donna Inez näytti kenraalille ne vaatteet, joissa
-Maria oli löydetty, ja don Antonio kertoi tarkalleen, miten
-haaksihylyssä oli ollut laita.
-
-"Kelpo Nina. Oman henkensä hinnalla hän pelasti lapset!"
-
-Kenraali ei väsynyt ihailemasta lapsenlastaan.
-
-Mutta vihdoin vaativat vuoronsa päivän toimet, sotatilan vakavuus.
-Ilmoituksia saapui ja kenraali sekä hänen upseerinsa, jotka
-ihmetellen kuulivat, mitä puutarhassa oli tapahtunut, olivat
-innokkaassa toimessa.
-
-Apujoukot olivat tulossa San Salvadorista; mitään yritystä Lerman
-aseman saartamiseksi kalliopolkuja pitkin ei ollut tehty; mutta
-Pablon ryöstämisestä saakka kadoksissa ollut metsästäjä Tamay oli
-kyllä siellä vangittu hyvin epäilyttävissä hommissa.
-
-Sotilaallinen yleistilanne ei siis ollut epäsuotuisa.
-
-Aamupäivällä ilmestyi señor de Mendez del Rocaan pyytäen päästä
-kenraalin puheille. Tämä otti hänet vastaan perheen läsnä ollessa.
-
-"Kallis isosetäni", tervehti häntä tuo liehittelevä mies, "kuinka
-ilostuinkaan, kun kuulin teidän saapuneen, kun kuulin, miten tuimia
-iskuja olette antanut kavaltajille!"
-
-"Niin, ruoska on roistoille aina paikallaan", virkahti Lerma kuivasti.
-
-"Ja kuinka olen iloinen siitä, että voitte hyvin sotaretken vaivojen
-jälkeen! Te näytätte aivan nuortuneelta."
-
-"Sen uskon, rakas sisarenpojanpoikani; harvinaisen onnen säde on
-nuorentanut minun ryppyiset kasvoni. Ja tuossa on se nuori aurinko,
-joka paistaa sydämeeni." Hän viittasi ujoon Mariaan.
-
-Mendez, joka jo oli huomannut jotakin tavatonta avioparissa sekä
-señoritassa, katsoi kenraalin näin sanoessa ällistyneenä talon
-tyttäreen.
-
-"Vilpitöntä iloasi siitä, että näet minut täällä jälleen, voin vielä
-paljon lisätä esittämällä sinulle nuoren naisen, donna Maria de
-Pinolin, tyttärentyttäreni, jonka suopea kohtalo on sallinut minun
-jälleen löytää."
-
-Mendez katsoi häneen niin hämmästyneen näköisenä, että kenraalin
-täytyi nauraa.
-
-Mendez oli vasta lyhyen aikaa oleskellut näillä seuduin maata, hän
-seurusteli naapuriensa kanssa vähän, ja Mariaa, jonka don Antonio
-täysin laillisessa järjestyksessä oli ottanut omaksi lapsekseen,
-pidettiin niin täydellisesti tämän tyttärenä, että hän tuskin saattoi
-käsittää kenraalin sanoja, vaikka hän niitä syvästi säikähti.
-
-"Isosetäni aikoo ottaa señoritan lapsekseen?" hän sopersi.
-
-"Hän on asemaansa Mercedes-tyttäreni lapsena ja siis minun
-lapsenlapsenani ja perillisenäni", lisäsi kenraali, "täysin
-tyytyväinen".
-
-Mendez kalpeni.
-
-"Minulla ei ole onni ymmärtää."
-
-"Kuinka ei? Minusta se on kylläkin selvää."
-
-"Señorita d'Irala?"
-
-"Señorita de Pinol, don Diegon ja tyttäreni Mercedeen tytär, istuu
-edessäsi."
-
-"Se on totta, don Luis", sanoi don Antonio surullisesti, "hänen
-ylhäisyytensä riistää meiltä lemmikkimme".
-
-"Ei, isäkulta", sanoi Maria, kietoutuen hellästi häneen ja donna
-Ineziin, "Jumala on varhain ottanut minulta vanhemmat ja korvaukseksi
-siitä suonut minulle teidän rakkautenne. Minä kyllä tahdon rakastaa
-isoisääni, se on varma, mutta teiltä hän ei minua riistä."
-
-"Ei suinkaan, lemmikkini, sinun täytyy vain pitää pikkuruisen
-vanhuksestakin."
-
-Maria nyökkäsi hänelle vakuuttavasti.
-
-"Tämä -- tämä -- sukulaisuus", sai Mendez vaivoin sanotuksi, "lienee
-kuitenkin vaikea todistaa".
-
-"Ei ensinkään, rakas sisarenpojanpoikani; meillä on todisteita,
-jotka kaikissa maan oikeuksissa julistetaan päteväksi, kuten voin
-mielesi rauhoittamiseksi ilmoittaa. Muuten tahdon heti kohta laatia
-asiakirjan, jossa ne kaikki luetellaan ja jossa tunnustan donna
-Marian sukulaisekseni."
-
-"Minä olen niin hämmästynyt", sanoi Mendez, joka jossakin määrin
-oli saanut mielenmalttinsa takaisin, "että tuskin kykenen lausumaan
-onnitteluni tästä uskomattomasta tapauksesta".
-
-"Käsitän sen täydelleen."
-
-"Vilpitön iloni ei silti ole sen pienempi. Tervehdin teitä kaikesta
-sydämestäni serkkunani, donna Maria." -- Maria kumarsi vastaamatta
-sanaakaan, kuten kenraali varsin hyvin huomasi.
-
-Kenraali nousi sanoen, että hänen adjutanttinsa odottivat häntä, ja
-lähti huoneesta nyökäyttäen Marialle päätään.
-
-"Tunnen, että tällä hetkellä olen täällä vain häiriöksi, ja aion
-joskus toisessa tilaisuudessa ilmaista sukulaisentunteitani", sanoi
-Mendez, kumarsi ja lähti, ja ratsasti heti kohta tiehensä kasvot
-vihan ja raivon vääristäminä. Epäilystä, ettei Maria olisi ollut
-sama henkilö kuin hänen isosetänsä lapsenlapsi, hänellä ei ollut.
-Tämä perijättären löytäminen koko suurelle omaisuudelle -- sillä hän
-tiesi, ettei isosetä vapaaehtoisesti luovuttaisi hänelle pesoakaan
-perinnöksi saattoi hänet tuhoon, teki hänet keppikerjäläiseksi, koska
-hänen tiluksensa olivat kokonaan kiinnitetyt suurista veloista.
-
-Kaikki alhaiset intohimot myllersivät turmeltuneen miehen sielussa,
-kun hän ratsasti läpi metsän. Vaanien ympäristöään hän huomasi
-viimein molemmat palkatut murhaajat, mulatin ja neekerin.
-
-Hän huusi heidät luokseen ja sanoi heille: "Ei sormeakaan kohoteta
-kenraalia vastaan, hänen täytyy vielä jäädä eloon, ymmärrättekö?"
-
-Kun rosvot tuijottivat häneen kummastuneina, hän sanoi: "Tulkaa
-pimeän tultua salaa luolaan; siellä selitän teille kaikki, ja saamme
-neuvotella, mitä muuta on tehtävä." Sitten hän karautti täyttä lentoa
-edelleen. "Mitä sitten on tapahtunut?" virkkoi neekeri. "_Quien
-sabe?_ Maksaa hänen silti täytyy, maksaa hänen täytyy --", sanoi
-mulatti.
-
-"Niinpä arvelen", irvisti neekeri, "hän on meidän vallassamme".
-
-Näin puhellen arvoisa pari vetäytyi takaisin pensastoon.
-
-Del Rocassa tuotiin kenraalille metsästäjä Tamaylta tavattu kirje,
-jonka hän luki ja pisti taskuunsa.
-
-Saapuneet sotaviestit saivat kenraali Lerman päivällisen jälkeen
-lähtemään del Rocasta. Vihollinen ei ollut uudistanut hyökkäystään
-solia vastaan; sitäpaitsi siellä oli komentajana päättäväinen
-Callego, ja niinpä kenraali ratsasti San Salvadorista marssivia
-liittolaisia vastaan, Antonion ja esikuntaupseeriensa saattamana.
-
-Hän oli heittänyt hellät jäähyväiset lapsenlapselleen ja vieläkin
-vakuuttanut donna Inezille, ettei hän aikonut riistää tältä sitä,
-johon tällä oli äidinoikeus, vaan päinvastoin rauhan tultua asettua
-asumaan aivan del Rocan läheisyyteen.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-Maya-soturi.
-
-
-Vielä kaikui Tenangan tuskanhuuto ilmassa. Mutta sydämensä
-epätoivossakaan, joka oli sitä suurempi, koska hän ei ainoastaan
-kunnioittanut Pabloa muinaisten kuninkaitten jälkeläisenä, vaan
-todella vilpittömästi rakasti rohkeata, miehuullista nuorukaista,
-ei nuori maya unohtanut uudelleen ladata laukaistuja pyssyjä,
-puolustaakseen ammutun ruumista viimeiseen saakka.
-
-Syvä huokaus sattui hänen korvaansa; hän kääntyi ja katsoi silmiin
-Pabloa, joka kohotti päätään.
-
-Tenanga kiljahti ilosta ja hypähti hänen luokseen:
-
-"Oh, sinä elät, Hualpa, kuningas! Kaikkien jumalien kiitos!"
-
-Hän polvistui haavoittuneen viereen, tuki tämän päätä, ja hänen
-kätensä tunnusteli varovasti sitä kohtaa, mistä veri vuoti tämän
-kyljestä.
-
-"Hengitä syvään ja pitkään, herra."
-
-Pablo teki niin; Tenanga tarkkasi pelokkaasti vaikutusta:
-haavoittunut hengitti säännöllisesti sisään ja ulos.
-
-"Oi, kiitos näkymättömille -- kiitos! Sinä paranet, herra, sinä
-paranet, haavasi ei ole kuolettava."
-
-"Tarkasta, _amigo_", vastasi Pablo heikolla äänellä, "luoti osui
-selkääni, mutta se on varmaan luiskahtanut kylkeen päin; siihen
-koskee".
-
-Varovasti maya paljasti kupeen ja huomasi suureksi ilokseen olevan,
-niinkuin Pablo arveli; häijyn zapotekin luoti oli luiskahtanut pitkin
-kylkiluuta loukkaamatta mitään arempia osia. Vauhdin ankaruus, jolla
-Pablo oli suistunut kiviä vasten, oli saanut hänet tainnoksiin.
-
-Tenanga repäisi Pablon hienon paidan kahtia; pyssy kädessä,
-tähystellen rantoja haukan silmin hän juoksi portaita alas, kastoi
-vaatekaistaleen veteen ja riensi takaisin.
-
-Huolellisesti hän viillytti haavaa, asetti märän vaatteen sen päälle,
-otti nahkavyön Pablon vyötäisiltä ja kiersi sen hänen rintansa
-ympärille, niin että side pysyi paikoillaan ehkäisten verenvuodon,
-joka ei ollut kovin runsas.
-
-Jälleen hän tähysteli vihollisia. Heistä ei näkynyt merkkiäkään.
-Kenties he arvelivat Pablon kuollessa saavuttaneensa tarkoituksensa;
-kenties he olivat vetäytyneet pois siksi, että hänen luotinsa oli
-kaatanut heidän johtajansa Huntohin, tai siksi, että he pelkäsivät
-lähestyä helposti puolustettavaa tornia.
-
-"Minä teen sinulle vuoteen, herra." Tenanga nousi tornin valtavilla
-kivillä katettuun yläosaan, missä oli kaksi huonetta, joiden ikkunat
-antoivat virralle päin; sitten hän palasi käytävään, joka ympäröi
-tätä tornin nelinurkkaista yläosaa. Siinä kasvoi ruohoa ja pensaita.
-Hän kokosi lehtiä ja kuivaa ruohoa, ja niin hän oli pian laittanut
-välttävän vuoteen.
-
-"Tule, kuningas, nojaa minuun, minä tuen sinua."
-
-Osoittaen intiaanin suurta kykyä kärsiä ääneti Pablo kesti tuskat,
-joita hänen haavansa tuotti joka liikahduksella, ja lepäsi pian
-rauhallisesti vuoteellaan. Tenanga otti Pablon lakin, riensi veden
-partaalle, täytti sen ja juotti janoista nuorukaista. Hän tiesi, että
-suuri haava aina tuottaa polttavan janon. Heti sen jälkeen Pablo
-vaipui uneen verenvuodon heikentämänä.
-
-Tenanga istui aseet vieressään ylhäälle portaitten
-
-pieleen, mistä hän suojassa saattoi nähdä virralle.
-
-Kanootti oli alhaalla turvassa keinotekoisessa satamantapaisessa.
-
-Suorakulmainen torni oli rakennettu jykevistä sementti-iskoksella
-liitetyistä kivijärkäleistä, jotka jo vuosisatoja olivat uhmailleet
-säitä ja tuulia; sen pitempi sivu oli virran suuntaan, ja heti sen
-alapuolella alkoivat pauhaavat putoukset. Tornin pystysuoria seiniä
-saattoi kiivetä vain korkeiden tikkaiden avulla; ainoan pääsytien
-sinne tarjosivat rintasuojuksella varustetut portaat. Joskin
-nuorukaiset siten olivat jossakin määrin hyökkäyksiltä suojassa,
-ei Pablon haavoittumisen takia pako ollut ajateltavissa. Tenangan
-ainoana pelkona oli ruokavarain puute. Tosin hänellä vielä oli vähän
-maissileipää ja muutamia palasia suklaata, mutta ne eväät olivat
-kylläkin niukat. Tenanga tiesi, ettei monen peninkulman alalla ollut
-ainoatakaan kylää; he olivat sankassa aarniometsässä, Guatemalan
-autioimmassa seudussa. Väsymättömän valppaasti tähystelivät tuon
-kuvapatsaana istuvan nuorukaisen silmät pitkin rantoja, havaitsematta
-kuitenkaan mitään epäilyttävää.
-
-Tenanga päätti tutkia rannan heti pimeän tultua saadakseen selville,
-olivatko zapotekit jääneet vai lähteneet. Jos he vielä olivat siellä,
-he luultavasti virittäisivät nuotion ja siten ilmaisisivat itsensä;
-ei ollut ajateltavissakaan, että he siitä luopuisivat varoen tornissa
-olevia pakolaisia, joista toinen oli, jollei kuollut, niin ainakin
-pahasti haavoittunut. -- Yö laskeutui maille.
-
-Pablo nukkui yhä vielä, ja Tenanga päätti uskaltaa retken.
-
-Kun oli aivan pimeä, hän astui kanoottiin ja souti vastavirtaan
-vasemman rannan puolta; päästäkseen eteenpäin kovassa virrassa hänen
-täytyi voimakkaasti käyttää airojaan, mutta niiden loiske hukkui
-putousten pauhuun.
-
-Mielestään kyllin pitkälle soudettuaan hän viillätti kanoottinsa
-virran poikki ja hiipi mitä suurinta varovaisuutta noudattaen metsän
-läpi virran vartta alas, vaanien näkyisikö missään tulenhohdetta.
-Mutta hänen tutkiva silmänsä _ei_ havainnut mitään. Samalla hän pääsi
-varmuuteen siitä, että zapotekien vene oli kadonnut; heidän oli
-siis täytynyt soutaa virtaa ylös. Silloin hän palasi kanootilleen,
-ja myötävirran viemänä hän oli pian taas tornissa. Pablo nukkui yhä
-vielä.
-
-Tenanga ojentautui lepäämään porrasten juurelle voidakseen herätä,
-jos virralta kuuluisi vähintäkään epäilyttävää ääntä.
-
-Yö kului rauhallisesti. Sen loputtua hän meni katsomaan Pabloa, joka
-oli valveilla ja pyysi vettä; hänellä oli kova haavakuume.
-
-Tenanga, joka ei enää epäillyt sitä, että zapotekit olivat lähteneet
-tiehensä, päätti mennä jo ennen päivän valkenemista rannalle ruokaa
-hankkimaan. Hän ilmoitti aikeensa Pablolle, joka oli samaa mieltä.
-
-Metsästyslaukussaan olevat vähäiset eväsvarat hän asetti
-haavoittuneen viereen.
-
-Hän oli löytänyt rikkinäisen saviastian, jonka hän täytti vedellä ja
-asetti Pablon vuoteen ääreen. Sitten hän poistui luvaten palata niin
-pian kuin mahdollista.
-
-Pablolla oli kuume, mutta hän oli tajuissaan eikä kärsinyt kovia
-tuskia. Hän söi hiukan kuivaa leipää, pureskeli kappaleen suklaata
-ja vaipui sitten uneen. Kun hän lyhyen uinahduksen jälkeen avasi
-silmänsä, oli jo päivä. Aurinko paistoi suoraan ovesta sisään, ja
-ikkuna-aukoista näkyi sininen taivas. Nyt vasta nuorukainen tarkasti
-turvapaikkaansa. Lattiana oli lujasti toisiinsa liitettyjä kiviä;
-seinissä näkyi vielä jäännöksiä korkokuvista, joissa esiintyi
-omituisen muotoisia ihmisiä ja eläimiä. Sitten hänen katseensa osui
-hyvin säilyneeseen mahtavaan kuvanveistokseen. Se esitti kookasta
-ihmisolentoa, jonka hiukset valuivat olkapäille kummallisen,
-kruunumaisen pääkoristeen alta, ruumista peitti jonkinlainen
-panssari ja hartioilla oli viitta. Kädet pitivät kilpeä ja miekkaa;
-sääret olivat paljaat mutta jaloissa oli sandaalit. Kuvaan oli
-kaiverrettu ihmeellisiä, salaperäisiä merkkejä. Se oli varmaan
-aikoinaan ollut maalattu, sillä nytkin vielä näkyi värien jälkiä
-syvennyksissä. Pablo ei koskaan ollut nähnyt sellaista kuvaa; mutta
-se muistutti suuresti piirroksia, joita hän oli nähnyt Meksikon ja
-Keski-Amerikan valloitusta käsittelevissä kirjoissa. Niissä kuvattiin
-samantapaisesti intiaanien ruhtinaita. Hän hätkähti: siinähän oli
-kuvakuninkaan tai -soturin rinnassa sama merkki, kuin hänelläkin oli
-omassa rinnassaan.
-
-Hän katseli kauan kuvaa, jonka katse oli kuin elävä. Vähitellen
-hänestä tuntui, kuin olisi kuva saanut eloa, kuin se olisi hitaasti
-kohottanut silmänsä häneen. Sitten hänet taas valtasi sanomaton
-heikkous, ja hän sulki jälleen silmänsä.
-
-Hän nukkui kauan.
-
-Kun hän jälleen avasi silmänsä, hän näki edessään omituisen olennon.
-Pablo ei tietänyt, valvoiko hän vai näkikö unta. Huoneessa istui
-ihmisolento, nähtävästi intiaani, jonka lumivalkoiset hapset
-riippuivat laihoille, ikivanhoille, kurttuisille kasvoille.
-Yläruumista peitti puumannahka, joka jätti laihat käsivarret
-paljaiksi. Yhtä laihoja sääriä peittivät nahkaiset säärystimet, ja
-lumivalkeilla hiuksilla oli kevyt nahkalakki, josta liehui kirjavia
-höyheniä. Käsissään tämä ihmeellinen olento piteli jousta ja nuolia.
-
-Olisi saattanut luulla häntä kuvaksi, niin liikkumattomana hän istui.
-Mutta nyt hän loi ystävällisen katseen Pabloon.
-
-Kimeä, lapsimainen ääni kysyi mayankielellä: "Oletko palannut
-takaisin kauhujen kotiin? Oletko kaatunut teulesien miekkaan?"
-
-Pablo ei ymmärtänyt hänen kysymystään. Hän tiesi kyllä, että
-alkuasukkaat olivat antaneet espanjalaisille, koska nämä käsittelivät
-heidän mielestään ukkosta ja salamaa, nimen jumalat, teules. Mutta
-mitä tarkoitti ihmeellinen mies, joka istui siinä kuin haudasta
-noussut?
-
-"Olen haavoittunut pahasti ja etsin täältä suojaa."
-
-"Tiedän, tiedän", vastasi kirkas ääni, ja sitten ukko nauroi
-kimeästi. "Heidän miekkansa tekevät hyvää työtä; täällä ei ole
-ainoatakaan kohtaa, joka ei olisi veren tahraama. He kuolivat kaikki,
-kaikki; miksi sinä palasit? Kuka sinä olit? Mitä haluat täällä
-kuninkaan tornissa?"
-
-Koko tuon omituisen ihmisen käytös oli miltei kammottava.
-
-"Ken olet sinä, nuorukainen, jonka kasvot ovat Nezualpillin?"
-
-"Olen Pablo del Roca, maya", vastasi nuorukainen huomaamattaan
-espanjankielellä.
-
-Miehen käytös muuttui kokonaan, ja selvällä espanjankielellä hän
-sanoi puhuen aivan toiseen sävyyn kuin äsken: "Sano minulle, kuinka
-jouduit tänne?"
-
-"Olen riistetty pois kodistani ja kuolemanvaarassa. Pakenin rohkean
-ystävän kanssa, ja täällä sattui minuun luoti."
-
-"Kuka sinua vainoaa?"
-
-Pablo oli vaiti; hän ei tietänyt, olisiko viisasta ilmaista
-vihollisen nimeä, joka kenties oli ihmeellisen intiaanivanhuksen
-ystävä.
-
-"Valkoihoisetko sinua takaa ajavat?"
-
-"Ei, mahtava intiaani."
-
-Vanhus purskahti taas kimeään nauruun.
-
-"Intiaani, intiaani? Hihihii! Mayako? Eikö hän pelkää jumalia? Miksi
-hän sinua vainoo? Mitä olet hänelle tehnyt?"
-
-Pablo ei tahtonut ilmaista sukuperäänsäkään ja vastasi siis: "Olen
-kasvanut espanjalaisten parissa enkä tiedä, millä olen herättänyt
-mahtavan miehen vihan."
-
-Vanhuksen säkenöivät silmät tuijottivat häneen.
-
-"Olet kasvanut espanjalaisten parissa. Niin minäkin -- niin minäkin",
-sanoi hän hiljaa, melkein arasti; "he tahtoivat tehdä minusta
-papin; minä kasvoin seminaarissa, kuuntelin kristittyjen laulua ja
-rukouksia, luin kirkkoisäin kirjoja. Mutta minä kaipasin vanhoja
-jumalia. Kuningasten varjot väikkyivät ympärilläni, hiljaisina
-ja surullisina; he ja kaikki soturit, jotka olivat kaatuneet
-espanjalaisten miekkaan, katselivat minua ylenkatseellisina. Silloin
-minä karkasin valkoisten luota metsään vanhojen kuninkaitten kotiin.
-He puhuvat minulle, minä kuulen heidän äänensä; minä olen onnellinen,
-onnellinen. Tyhmät sanovat minua metsien hupsuksi, mutta minä olen
-onnellinen, onnellinen."
-
-Pablo ymmärsi nyt, että kummallinen vanhus oli mielisairas, raukka,
-jonka järki ei ollut kestänyt vanhan uskonnon ja kristittyjen uuden
-opin välistä ristiriitaa.
-
-Hetken äänettömyyden jälkeen ukko sanoi taas aivan eri äänellä: "Sinä
-olet haavoittunut, nuorukainen? Salli minun tutkia haavaasi. Minä
-osaan niitä käsitellä!" Ja ennenkuin Pablo ehti häntä estää, koetteli
-vanhus hellin käsin ja huolellisesti haavoittunutta paikkaa.
-
-"Pikku seikka vain, paranee pian; ole huoleti, minä tuon sinulle
-parantavia yrttejä. Mutta missä on ystäväsi, josta puhuit?"
-
-"Hän lähti metsään ampumaan jotakin syötävää meille."
-
-"Hupsu poika, miksi ei hän tullut minun luokseni? Kutka sinua takaa
-ajoivat, nuorukainen, mayatko?"
-
-"Ei, zapotekit."
-
-"Oi, oi, ja te olette heidät karkoittaneet?"
-
-"Niin, he pakenivat tappavia luotejamme."
-
-Taaskin vanhus nauroi kimeästi: "Hihihii! Tahtoivatko orjat koetella
-voimiaan vapaiden mayojen kanssa? Hihihii! Mainiota, mainiota!"
-
-Hetkisen kuluttua hän alkoi puhua levollisesti ja yksinkertaisesti:
-"Et voi jäädä tänne, sinun täytyy tulla minun kotiini; siellä voin
-sinut hoitaa terveeksi."
-
-"Asutteko lähellä?"
-
-"Virran rannalla."
-
-Vanhus puhui nyt niin järkevästi, että Pablo luuli erehtyneensä
-arvellessaan häntä mielipuoleksi.
-
-"Minun täytyy odottaa toveriani, sitten käytän mielelläni hyväkseni
-vieraanvaraisuuttanne. Mutta kenties teille koituu vahinkoa siitä,
-että minua autatte", hän jatkoi, "kerroinhan teille jo, että minua
-ajaa takaa verivihollinen".
-
-Taaskin vanhus nauroi.
-
-"Vahinkoa? Minulle? Temppelin hupsulle? Kaikki välttävät minua. Et
-ole missään paremmassa turvassa kuin minun luonani, poika. Sinä olet
-jalosukuinen, minä tahdon sinua auttaa."
-
-Äkkiä hän osoitti isoa korkokuvaa, jota Pablo oli ihmetellyt.
-
-"Tiedätkö, kuka tuo on?"
-
-"En, señor."
-
-"Hihihii! Ei kukaan sitä tiedä, paitsi Tanub, seminaarin entinen
-kasvatti, jota espanjalaiset sanovat Franciscoksi. Ei kukaan."
-Salaperäisesti hän kuiskasi: "Se on Axopilin, kuninkaan, kuva; hän on
-rakentanut tämän tornin satoja vuosia sitten. Osaatko lukea mayojen
-merkkejä?"
-
-Pablo vastasi kieltävästi.
-
-Taaskin ukko nauroi kammottavaa nauruaan. "Hihihii! Muukalaisia
-tulee, amerikkalaisia, englantilaisia, saksalaisia; he tutkivat
-mayojen vanhoja rakennuksia saadakseen selkoa mayojen entisyydestä;
-mutta mayojen kivet eivät ilmaise salaisuuksiaan, ei kukaan muu
-kuin Tanub osaa lukea kuninkaitten tarinoita. Täällä on muuan
-saksalainen, oppinut mies; hän tietää paljon isiemme historiasta ja
-koettaa selittää kirjoituksia, jotka puhuvat kansamme ikivanhasta
-menneisyydestä, mutta turhaan. Hän on hyvä mies ja on tullut tänne
-merien takaa katsomaan kuninkaanpalatseja, sinä näet hänet kyllä
-vielä."
-
-Pablo kuunteli hämmästyneenä miehen puheita ja alkoi taas epäillä
-hänen ymmärrystään. Samassa astui Tenanga kevein askelin sisään pyssy
-kädessä. Hän katseli kysyvästi valkohapsiseen, kurttuiseen äijään.
-
-"Tenanga, sinäkö?"
-
-"Minä näin rannalle tultuani veneen, jossa oli kaksi ihmistä. Silloin
-riensin takaisin."
-
-"Onko tämä ystäväsi, nuorukainen?" kysyi vanhus.
-
-"Hän on Tenanga, Azualin poika."
-
-"Azualin poika?" Ukko loi säkenöivät silmänsä Tenangaan.
-
-"Niin olen. Oletko ehkä tuntenut isäni?"
-
-"Vieläkö hän elää?"
-
-"Hän on astunut hautaan."
-
-"Entä Chamulpo, ketchien kazike?"
-
-"Hän elää."
-
-Pieni mies kohottautui kiveltä, jolla oli istunut, ja kiersi
-kyyryssä, mutta nopeasti Tenangaa, kuin olisi hän tahtonut tarkastaa
-tätä huolellisesti joka puolelta. Viimein hän pysähtyi tämän eteen
-ja kysyi tavallisesta puhetavastaan poiketen juhlallisesti: "Uskotko
-sinä, Tenanga, Azualin poika, että hyvien ihmisten sielut asuvat
-valossa?"
-
-"Uskon."
-
-Hän kääntyi Pablon puoleen. "Entä sinä, nuorukainen, Pablo del Roca,
-uskotko sinäkin niin?"
-
-Pablosta ei kysymys sotinut kristinoppia vastaan, ja hän vastasi
-myöntävästi.
-
-"Pimeydessä, ikuisessa pimeydessä lepää Azual", huusi vanhus
-kimeästi, "hän on kohottanut kätensä kuningasta vastaan, Nezualpillin
-viimeistä jälkeläistä vastaan".
-
-Tenanga vavahti.
-
-"Mutta", jatkoi ukko, "hänen tähtensä ei vielä ole sammunut, se
-säteilee yhä taivaalla. Tanub näkee sen; hän saapuu, kuningas, Tanub
-tietää sen, hän lukee sen tähdistä."
-
-"Ja jos kuningas elää", sanoi Tenanga vapisevalla äänellä, "ja antaa
-Azualille anteeksi, kohoaako tämän sielu silloin aurinkoon, isä?"
-
-"Jos Hualpa antaa hänelle anteeksi", sanoi ukko vienolla äänellä, "on
-hän asuva valossa".
-
-Syvä huokaus oli Tenangan vastaus.
-
-Pablo, joka jännittyneenä oli kuunnellut molempain keskustelua, sanoi
-nyt: "Vanha herra on tarjoutunut ottamaan meidät kotiinsa, ystävä,
-voidakseen parantaa minut. Mitä arvelet?"
-
-"Kunhan ei meidän siellä vain tarvitsisi pelätä vihollisiamme?"
-vastasi Tenanga epäröiden.
-
-"Ei lainkaan, ei lainkaan; saastaiset zapotekitkin välttävät
-temppelinvartijan taloa. Tulkaa vain. Azualin poika on myös
-tervetullut."
-
-"Etkö nähnyt vihollisia, Tenanga?"
-
-"En."
-
-"Pyh, zapotekit juoksevat, kun maya-pyssyt paukkuvat. Tulkaa
-rauhassa. He pelkäävät minua kaikki, kaikki. Hihihii."
-
-"Lähtekäämme siis, herra."
-
-Ukko vihelsi, ja voimakas intiaani astui huoneeseen.
-
-"Auta kantamaan tätä haavoittunutta veneeseen, hän lähtee mukaamme."
-
-Minkäänlaista hämmästystä osoittamatta intiaani läheni Pabloa ja
-nosti tämän Tenangan avulla varovasti maasta. He kantoivat hänet
-portaita alas ja laskivat vanhuksen kanoottiin nahoista valmistetulle
-vuoteelle. Tenanga kantoi aseet omaan kanoottiinsa.
-
-Ukon veneessä oli vielä keskenkasvuinen poika. Tämä ja vahva
-intiaani tarttuivat airoihin ja soutivat vastavirtaan. Tenanga
-seurasi toisessa veneessä. Ääneti he soutivat synkkien rantojen ohi,
-kunnes saapuivat kapeaan sivuhaaraan, joka oli tiheän kaislikon
-peitossa. Heti sen jälkeen he laskivat maihin matalaan hiekkarantaan.
-Nuorukaiset näkivät köynnöskasvien peittämän kivimuurin, jonka
-vierustalla kasvoi banaaneja ja maissivainio.
-
-Pablo nostettiin veneestä ja kannettiin raunioille. Niiden
-sisäpuolella oli kammioita, jotka olivat asuttavassa kunnossa ja
-kummallisin kuvin koristetut. Pablo kannettiin vuoteeseen. Vanha
-intiaanivaimo astui sisään, ja ukko käski hänen tuoda lihaa ja
-kahvia. Sitten hän tutki Pablon suonta.
-
-"Oi, kuume ei ole korkea, sinä paranet pian, poika, Tanubin talossa.
-Täällä olet turvassa."
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-Kuninkaan talo.
-
-
-Pablon haava parani pian. Kummallinen vanhus, joka nyt oli
-tavallisessa ihmisen puvussa, hoiti häntä huolellisesti ja keskusteli
-usein hänen kanssaan. Vaikka ukko olikin niin ihmeellinen ja aika
-ajoin sekapäinenkin, oli hän kuitenkin tavallaan oppinut mies. Hän
-oli todellakin saanut kasvatuksensa Guatemalan pappisseminaarissa.
-Nyt hän eleli rauhassa ja vaatimattomasti muutamien uskollisten
-palvelijain seurassa viljellen maata ja kasvattaen hedelmäpuita.
-
-Pablo oli kertonut hänelle lapsuudestaan señor d'Iralan luona
-ja haaksirikosta, joka oli heittänyt hänet kasvatusvanhempainsa
-huostaan. Mutta hän salasi sukuperänsä ja oli ankarasti kieltänyt
-Tenangaa ilmaisemasta mitään hänen suhteestaan Chamulpoon.
-
-Vuoteella maatessaan hän usein hellää rakkautta tuntien muisteli
-valkoista sisartaan ja kiitollisena kartanonomistajaa ja tämän
-lempeää puolisoa. Hän halusi kiihkeästi päästä kenraali Aranan
-luo saadakseen vihdoinkin selvyyttä tulevasta kohtalostaan, joka
-yhä vielä oli epävarma. Jos hän oli oikein ymmärtänyt, oli hänen
-isänsä jättänyt jälkeensä omaisuuden, joka tekisi hänet muista
-riippumattomaksi.
-
-Hän ei tahtonut näyttää kummalliselle Tanubille rinnassaan olevaa
-merkkiä; ukon omituinen käytös ja ihmeelliset puheet kammoksuttivat
-häntä. Pabloa, joka oli saanut hurskaan katolisen kasvatuksen,
-oudostutti ukon läpeensä pakanallinen käsitys uskonnon asioissa;
-mayojen vanhat jumalat herättivät hänessä tosin mielenkiintoa, koska
-hänen esi-isänsä olivat niihin uskoneet, mutta heidän jumalmaailmansa
-oli hänelle vieras.
-
-Usein Pablo muisteli vihamielisesti kavalaa Chamulpoa, joka niin
-julmasti oli janonnut hänen kuolemaansa.
-
-Maassa raivoavasta kansalaissodasta ei Tanubin hiljaisessa sopukassa
-tiedetty mitään. Eräänä päivänä istui Pablo, joka jo sai olla
-jalkeilla, tuuhean algarobe-puun varjossa muistellen del Rocaa.
-Tenanga oli lähtenyt metsälle. Silloin astui Tanub hiljaa nuorukaisen
-luo, ja hänen tummat silmänsä loistivat ystävällisesti.
-
-"Tahtooko maya-kansan lapsi nähdä kuninkaiden talon? Tänään on sopiva
-päivä", hän sanoi.
-
-Pablo ei tosin ymmärtänyt, mitä vanhus tarkoitti, mutta hän vastasi:
-"Mielelläni." Tanub kuukki sauvaansa nojaten kyyryselkäisenä edeltä
-metsän halki. Kun he olivat kulkeneet puoli tuntia äänettöminä, hän
-sanoi: "Ylennä sielusi, lapsi, tuolla on kuninkaiden palatsi."
-
-He astuivat viidakosta puiden ympäröimälle aukeamalle, ja Pablo
-huudahti hämmästyksestä. Hiljaisessa aarniometsässä kohosi heidän
-eteensä kuninkaanlinna, jonka vertaista hän ei ollut kuvissakaan
-nähnyt. Kolmikymmenportaiselta korokkeelta kohosi mahtavan
-rakennuksen vielä hyvin säilynyt päätyseinä; kymmenen pimeää
-käytävää johti pengermältä sisään. Sataviisikymmentä jalkaa pitkä
-julkisivu oli runsaasti koristettu korkokuvin ja ornamentein. Tuo
-kuninkaallinen rakennus keskellä hiljaista metsää vaikutti valtavasti
-Pablon mieleen. Raunioinakin vielä ihana linna oli kerran ollut hänen
-esi-isäinsä asuinpaikka, täällä he olivat hallinneet mahtavina.
-Poissa olivat nyt maya-ruhtinaat ja kurja heidän kansansa; köyhänä ja
-voimattomana seisoi nyt vanhan kuningassuvun viimeinen jäsen palatsin
-edustalla.
-
-Ääneti seisoi vanhus sauvaansa nojautuen; ääneti liikuttunut
-nuorukainen, jonka poskille hitaasti vierähti kyynel. Kauan he
-seisoivat siinä kumpikin ajatuksiinsa vaipuneena.
-
-Viimein Tanub sanoi: "Tule."
-
-Hän astui kivisiä, rappeutuneita portaita ylös pääkäytävälle. Arasti
-Pablo seurasi häntä. He astuivat kuninkaiden taloon, kulkivat
-kilpikonnankuorilla sirosti koristeltuja kivilaattoja myöten, joita
-esi-isäin jalat vuosisatoja sitten olivat polkeneet. He saapuivat
-saleihin ja kammioihin. Muutamissa oli vielä katto, toisista näkyi
-taivaan sini. Seinillä oli kuninkaitten, pappien ja sotilaiden kuvia.
-Tuon tuostakin näkyi seinillä sama punainen käsi, joka osoitti itää
-kohti.
-
-Eräällä seinällä näkyi suuri risti.
-
-Hiljaa sanoi Pablo: "Vapahtajan risti."
-
-Vasta hetken kuluttua Tanub vastasi: "Se on lempeän sateenjumalan
-merkki."
-
-"Joka hedelmöittää maan, kuten Vapahtaja ihmissielut", ajatteli Pablo.
-
-He astuivat saliin, jonka seinät olivat täynnä kummallisia kuvia.
-Pablo arvasi niiden esittävän vanhoja kuninkaita, sillä jokaisen
-rinnassa oli samanlainen kiemurainen merkki kuin hänelläkin.
-Sitäpaitsi oli seiniin ylhäältä alas asti kaiverrettu salaperäisiä
-merkkejä, joiden kaltaisia Pablo ei vielä koskaan ollut nähnyt.
-
-"Tämä on kirjoitusten sali", kuiskasi vanhus. "Nämä merkit esittävät
-meidän historiaamme ennen valloitusta alkaen niistä ajoista, jolloin
-meidän täytyi paeta aztekilaisia sotilaita etelään, jossa perustimme
-uuden ja maineikkaan valtakunnan. Se oli vaiherikas aika, kenties
-vaiherikkain kansamme elämässä. Jos haluat, poikani, kerron sinulle
-joskus esi-isäimme urotöistä. Seitsemäntoista kuninkaan kuvan näet
-näillä seinillä, ja jokaisen elämänvaiheet on merkitty viereen. Tanub
-yksin osaa ne kaikki vielä lukea."
-
-Kunnioituksen sekainen kammo valtasi Pablon, ja ääneti hän astui ukon
-jäljessä.
-
-Rakennuksen pihalla kasvoi ruohoa ja puita. Palatsin takana kohosi
-valtava pyramidinmuotoinen rakennus.
-
-"Se on jumalille vihitty temppeli", sanoi vanhus.
-
-Hetkisen kuluttua he olivat taas metsässä. Kaikkialla näkyi
-kiviraunioita; omituisia, kuvilla koristettuja pylväitä kohosi tien
-varrella. Siellä täällä oli toisten temppelien jäännöksiä. Katujen
-urat tuntuivat vielä selvästi; ne olivat leveät ja ulottuivat kauas;
-nähtävästi oli täällä metsän syvyydessä ennen muinoin kohonnut suuri
-kaupunki. Tanub johti Pablon muurille, joka epäilemättä oli aikoinaan
-suojellut kaupunkia. Nyt kasvoi sen mahtavilla raunioilla vain
-pensaita ja puita, joiden varjossa vallitsi puolihämärä.
-
-Tanub istuutui tien vallitukselle. "Täällä kaatuivat mayat viimeiseen
-mieheen. Tuossa seisoi Nezualpilli", hän viittasi erääseen paikkaan,
-"kun Alvarado tuli rautapukuisine sotureineen; tuolta hän tuli tänne.
-Hänen tiensä kulki ruumiitten yli. Kuningas itse heilutti miekkaa
-pahimmassa melskeessä. Oi, kuinka he taistelivat, taistelivat ja
-kuolivat, suojaten ruumiillaan kuningastaan viimeiseen hengenvetoon
-asti! Kuningas kaatui Alvaradon miekkaan, ja kaikki seurasivat häntä
-kuolemaan. Kuuletko, kuinka he voihkivat? Näetkö heitä? Nyt he
-tulevat hitaasti liihotellen, nuo kaatuneitten henget; tuolla, tuolla
-on Nezualpilli, katso, katso --"
-
-Kolkosti valittaen vanhus kätki kasvot laihoihin käsiinsä.
-
-Pablo seisoi syvästi liikuttuneena hänen vieressään; tuntui, kuin
-olisi hän omin silmin nähnyt kansansa viimeisen taistelun.
-
-Hitaasti Tanub laski kädet silmiltään ja sanoi levollisemmin:
-"Ihmiset luulevat minua mielipuoleksi sen vuoksi, että näen enemmän
-kuin he. Mitä minä sille voin, että muinaisuus näyttäytyy sieluni
-silmille. Tule, maya-heimon lapsi, sinä olet polkenut maata, jota
-viimeisten kuninkaitten veri on kostuttanut. Ikuinen aurinko paistaa
-uusille suvuille; mutta niin kauan kuin minä hengitän, käyn täällä
-vartioimassa kuninkaiden hautoja."
-
-Hitaasti hän lähti kulkemaan sauvaansa nojautuen kuin entisaikojen
-haamu.
-
-Kun Pablo seuraavana aamuna heräsi myöhään, kuuli hän miesäänen
-sujuvalla, vaikka murteellisella espanjankielellä lausuvan:
-"Tässä nyt taas olemme, kunnioitettava metsien henki, vanhojen
-kuningashautojen vartija, ja toivottavasti olemme tervetulleet, don
-Francisco."
-
-Isännän ääni vastasi: "Olet tervetullut, don Carlos. Iloitsen siitä,
-että tutkit muinaisajan kaupunkeja, vaikka en tahdokaan ilmaista
-sinulle kirjoitusten salaisuuksia."
-
-"Yhdentekevää, ukkoseni, tulemme toimeen ilman sitäkin. Kun kerran
-olemme selittäneet egyptiläisten hieroglyfejä, niin pääsemme kyllä
-vielä maya-merkeistäkin selville. Olen tuonut sinulle muutamia
-sikareja, don Francisco eli señor Tanub; tiedänhän, että olet hyvän
-tupakan ystävä."
-
-Pablo nousi vuoteeltaan ja kurkisti pienestä ikkuna-aukosta
-ulos. Hän näki kookkaan nuoren miehen, jolla oli vaalea tukka ja
-kullankeltainen parta. Hän oli pukeutunut vaaleaan kesäpukuun ja
-leveälieriseen panamahattuun. Kauempana piteli yhtä vaaleaverinen
-nuorukainen, jolla oli pyssy olalla, kahta muulia. Pari muuta muulia
-ja niiden punaihoiset ajajat täydensivät kuvan, joka aukeni Pablon
-eteen.
-
-"_Mil gracias_, don Carlos. Oikeat sikarit ovat tosiaankin
-harvinaista tavaraa yksinäisissä metsissämme. Majani ja kaikki, mitä
-siinä on, on omasi; vallitse siinä, miten haluat."
-
-Vaalea muukalainen kiitti ja viittasi seuralaistaan riisumaan muulit.
-Samassa astui Pablokin pihalle.
-
-"Oh", sanoi vieras, "onko perheesi lisääntynyt, don Francisco?"
-
-Vanhus esitteli Pablon kuin maailmanmies konsanaan: "Don Pablo del
-Roca." Nuorukainen kumarsi hänelle ominaisen luontevasti. "Don Carlos
-Sadelar, oppinut mies saksalaisten maasta."
-
-Tohtori Sattler -- se oli hänen nimensä, vaikka vanhan mayan kieli
-ei taipunut sitä oikein lausumaan -- katseli Pabloa mieltyneenä ja
-sanoi kohteliaasti tervehdittyään: "Oh, señorito, oletteko tekin don
-Franciscon luona harjoittamassa historiallisia tutkimuksia?"
-
-"En, señor, olen täällä vain sattumalta."
-
-"Te olette vuori-maya?"
-
-"Olen kasvanut Tyynen valtameren rannalla, señor."
-
-Pablon sivistynyt puhetapa ja hieno käytös hämmästyttivät saksalaista
-oppinutta.
-
-"Oletteko käynyt lyseota?"
-
-"En, olen vain nauttinut yksityisopetusta, señor, ja opettajani syy
-ei suinkaan ole, jos minulla ei ole kyllin tietoja."
-
-"Iloitsen siitä, että olen tutustunut teihin, don Pablo. Oletteko jo
-käynyt katsomassa raunioita?"
-
-"Vasta eilen sain tiedon niiden olemassaolosta."
-
-"Ne ovat suurenmoiset, eikö totta? Olen aivan hämmästynyt nähdessäni
-niin paljon itsenäistä sivistystä tässä erämaassa."
-
-"Olen iloinen kuullessani, että vieras osoittaa niin suurta
-harrastusta esi-isäini entisyyteen."
-
-"Olen tullut Keski-Amerikkaan varta vasten tutkiakseni näitä
-muinaisjäännöksiä."
-
-"Ja mitä olet löytänyt Yucatanissa, señor tohtori?" kysyi Tanub.
-
-"Oi, don Francisco, minä olen käynyt Palenquessa ja Uxmalissa,
-suurissa rauniokaupungeissa; ne ovat ihanat, suurenmoiset; Meksikon
-muinaisjäännökset eivät voi likimainkaan vetää niille vertoja."
-
-"Pyh, ne ovat tylsäpäisten azekien rakentamat, jotka jäljittelivät
-meitä. Me olemme mayoja, don Carlos, meidän esi-isämme olivat tämän
-maan ruskeista lapsista korkeimmalla sivistyskannalla."
-
-"Olenpa melkein samaa mieltä, don Francisco; toivottavasti kertovat
-kirjoitukset meille siitä enemmän."
-
-"Hihihii", nauroi Tanub.
-
-Tohtori Sattler, joka nähtävästi tunsi ukon omituisuuden, käänsi
-äkkiä puheen toisaalle. "Tulin heittämään sinulle hyvästi, don
-Francisco, lähden pian kotiin."
-
-"Oi, lähdetkö pois?" huudahti Tanub.
-
-"Olen matkalla rannikolle. Sain kirjeitä, joissa kerrotaan kapinan
-raivoavan Guatemalassa, enkä tahdo joutua sodan jalkoihin."
-
-"Onko Teillä lähempiä tietoja sodasta, señor?"
-
-"Tiedän vain, että kapinalliset ovat valloittaneet pääkaupungin ja
-ajaneet hallituksen joukot etelärannikolle."
-
-Pabloa alkoi huolestuttaa sisarensa kohtalo, ja hän päätti niin pian
-kuin mahdollista jatkaa matkaansa pohjoista kohti kenraali Aranan luo
-ja sitten palata del Rocaan.
-
-Myöhemmin päivällä samoilivat Pablo ja tohtori Sattler yhdessä
-kuninkaan palatsin avaria saleja. He seisahtuivat niin sanottuun
-kirjoitusten saliin.
-
-"Voitteko selittää minulle näitä merkkejä, tohtori Sattler?" kysyi
-Pablo.
-
-"Ne ovat Nimaquiché-nimisen suvun kuninkaanmerkkejä. Tämä suku
-hallitsi täällä muinoin ja oli sangen mahtava. Tämä hävinnyt
-kaupunki, jonka raunioilla nyt seisomme, oli heidän pääkaupunkinsa.
-Espanjalaiset saivat omien kertomustensa mukaan taistella kiivaasti,
-ennenkuin onnistuivat murtamaan heidän vastarintansa."
-
-"Eikö kukaan maya enää osaa näitä merkkejä lukea?"
-
-"Vanha ystävämme Tanub luulee osaavansa; mutta kuten kai olette
-huomannut, pettää mielikuvitus hänet, niin pian kuin hän alkaa puhua
-kansansa muinaisuudesta. Todellisuudessa hän ei osaa näitä merkkejä
-lainkaan selittää."
-
-"Luuletteko, että hän on mielisairas?"
-
-"Kyllä, niin pian kuin hän alkaa puhua vanhoista ajoista. Silloin
-muuttuu ystävällinen, viisas ukko kokonaan. Hänen ajatuksensa
-sekaantuvat, ja hän pukeutuu intiaanisoturin tapaan. Olette ehkä
-nähnyt hänet tässä asussa?"
-
-Pablo muisti nyt, että Tanub oli ollut omituisesti pukeutunut
-eläinten nahkoihin sinä päivänä, jolloin hän ensi kerran oli tämän
-nähnyt.
-
-Samassa kuului heidän takaansa kiireisiä askelia, ja Tenanga, joka
-oli kaksi päivää samoillut metsissä, seisoi pyssy kädessä heidän
-edessään.
-
-"Mikä on, ystävä?" kysyi Pablo.
-
-"Zapoteki on lähettyvillä", vastasi Tenanga lyhyesti.
-
-"Meidän jäljillämme?"
-
-"Hän hiipii Tanubin huoneen ympärillä, minä näin hänen jälkensä
-metsissä."
-
-"Hän ei siis kaatunutkaan luodistamme?"
-
-"Hän on parantunut haavastaan."
-
-"Sepä paha, minä haluan jo pois täältä."
-
-"Minä en tiedä, mitä on tekeillä, mutta metsä elää ympärillämme. Olen
-tavannut matkallani suuria aseistettuja miesparvia."
-
-"Mayojako?"
-
-"En voinut nähdä, olin siksi pitkän matkan päässä heistä. Kiirehdin
-kertomaan sinulle näkemiäni."
-
-"Oletko ilmoittanut tästä Tanubille?"
-
-"Olen, herra."
-
-"Entä hän?"
-
-"Hän sanoo, ettei tarvitse pelätä, ja lähetti minut tänne sinua
-tapaamaan."
-
-Pablo kääntyi saksalaisen puoleen ja sanoi: "Suokaa anteeksi, señor
-tohtori, että keskustelemme teille vieraalla kielellä, mutta ystäväni
-Tenanga toi minulle tärkeitä sanomia."
-
-"Toivottavasti ne olivat hyviä."
-
-"Ei. Minulla on mahtava vihollinen. Tuskin olen päässyt hänen
-käsistään, kun jo vaara uudelleen uhkaa. Minun täytyy rientää Tanubin
-kanssa neuvottelemaan. On ehkä parasta, että ette palaa meidän
-seurassamme, se voisi olla teille vaarallista."
-
-"En ole pelkuri", vastasi saksalainen hymyillen. "On parempi, että
-kuljemme kolmisin. Onko henkenne vaarassa?"
-
-"Kuolemanviesti on juuri kulkenut ohitseni."
-
-Pablo kääntyi Tenangan puoleen. "Opasta meidät kotiin."
-
-Nuori maya, joka näytti tuntevan rauniot, johti heidät pensaitten
-peittämän uloskäytävän kautta metsään ja hiipi maata tutkien, pyssy
-kädessä, heidän edellään.
-
-Ääneti seurasivat häntä Pablo ja tohtori.
-
-Varovasti he lähenivät vanhuksen mökkiä ja tapasivat ukon samassa
-kummallisessa puvussa, joka hänellä oli ollut yllään, kun Pablo hänet
-ensi kerran näki.
-
-"Ahaa", sanoi tohtori, "arvoisa ystävämme on taas muinaisajan soturi,
-silloin ei hänestä ole paljon apua".
-
-"Olitko kuninkaitten talossa, poika?" kysyi Tanub mayankielellä
-Pablolta. "Näitkö Nezualpillin verisen haamun?"
-
-"Olin kuninkaitten talossa, Tanub, mutta näin vain hallitsijain
-kuvat."
-
-"Niin, niin", mutisi ukko. "Häntä eivät näe muut kuin minä."
-
-"Ystäväni Tenanga kertoo, että zapotekit taas liikkuvat näillä
-mailla."
-
-"He ovat roistoja!" huusi vanhus kimeällä äänellä.
-
-"Meidän täytyy olla varuillamme, Tanub, etteivät he hyökkää
-kimppuumme."
-
-"He eivät uskalla käydä käsiksi Tanubiin, joka puhuu näkymättömien
-kanssa."
-
-Koska Tanub taas silminnähtävästi oli aivan sekaisin, sanoi Pablo
-tohtori Sattlerille: "Zapotekit vainoavat minua ja ystävääni. He
-haavoittivat jo kerran minua, mutta Tanubin luona olen saanut turvaa
-ja hoitoa. Pelkään nyt, että vihollisemme uudistavat hyökkäyksensä.
-Teille ja vanhukselle he eivät aio mitään pahaa, on siis parasta,
-että minä ja ystäväni lähdemme pois täältä metsään."
-
-"Mitä sanot?" yhtyi Tanub puheeseen espanjankielellä. "Mitä sanot?
-Eivätkö näkymättömät muka suojele sinua? Unohdatko kuninkaitten
-talon? Tanub tuntee siellä joka sopen. He saavat hakea sinua kauan
-kuninkaitten talosta. Hihihii!" Hiljaa kuiskasi hän sitten: "Tanub
-tuntee kuninkaitten haudatkin, joista ei kukaan muu tiedä."
-
-"Mitä arvelet, Tenanga?"
-
-"On vaarallista kulkea nyt metsän halki, herra. Kuninkaitten talossa
-saat varman turvapaikan, kunnes uskallamme lähteä pohjoista kohti.
-Epäilemättä zapotekit tietävät sinun olevan täällä, mutta he eivät
-uskalla ahdistaa sinua muukalaisten läsnäollessa. He väijyvät sinua
-metsissä."
-
-"Turvaudun siis kuninkaitten taloon", sanoi Pablo, "suojelkoon se
-minua".
-
-Hänestä oli mieluista etsiä suojaa esi-isäinsä palatsista.
-
-"Kuninkaat suojelevat sinua, lapsi, he suojelevat kaikkia mayoja",
-kuiskasi vanhus. "Minäkin sain siellä pakopaikan silloin, kun sota
-raivosi maassa."
-
-"Palvelijani ja minä olemme varustautuneet mainioilla pyssyillä ja
-osaamme niitä käyttää", sanoi tohtori Sattler. "Me tulemme mukaan
-raunioille; uskon varmaan, että saatte siellä turvapaikan; tunnen
-ne hyvin ja olen utelias näkemään kuninkaitten haudat, joista don
-Francisco puhuu. En ole ennen niistä mitään tietänyt."
-
-Päätettiin siis lähteä raunioille. Tanubin asunnossa saattoi helposti
-jokin väijyksistä ammuttu luoti ikkunan kautta surmata Pablon.
-Sattlerin palvelija, reipas, väkevä poika, joka oli aikoinaan ollut
-saksalainen sotilas, kutsuttiin saapuville.
-
-"Ovatko pyssyt kunnossa, August?"
-
-"Varmasti, herra tohtori."
-
-"Me lähdemme saattamaan tätä nuorta ruskeata herraa raunioille.
-Jotkut lurjukset vaanivat hänen henkeään, ja hänen täytyy piiloutua.
-Arvelenpa, että pyssymme pitävät heidät loitolla."
-
-"Kuten herra tohtori suvaitsee", vastasi August rauhallisesti.
-
-"Anna minulle tumma viittani ja kiväärini."
-
-Hetken kuluttua kaikki olivat lähtövalmiit. Pablo otti
-kaksipiippuisen mukaansa, ja Tenanga oli sillä aikaa vanhan
-intiaaninaisen keittiössä täyttänyt reppunsa eväillä.
-
-Päivä oli jo mailleen menemässä. Pieni, laiha ukko juoksenteli
-edestakaisin etsien joustaan, nuolia ja viintään.
-
-"Seuratkaa minua", sanoi hän sitten. Hän astui rakennuksen sisimpään,
-toiset kulkivat jäljessä. Muuratun käytävän kautta he saapuivat
-oviaukolle, joka johti suoraan metsään. Tähän ukko pysähtyi.
-
-"Mene tähystelemään, Tenanga", hän kuiskasi, "sinun silmäsi ovat
-terävämmät kuin minun".
-
-Tenanga totteli.
-
-Ääneti odottivat toiset hänen takaisin tuloaan.
-
-Pian hän palasi ilmoittaen, ettei ollut huomannut mitään epäilyttävää.
-
-"Nyt minun jälkeeni, minä olen vanha mayasoturi", sanoi Tanub ja
-hypähti vikkelästi aukosta ulos.
-
-Toiset seurasivat hänen esimerkkiään.
-
-Hiiskahtamatta he liikkuivat ukon johdolla. Tanub hiiviskeli jousi
-kädessä kuin vaaniva soturi synkän metsän halki suunnaten kulkunsa
-suoraan raunioita kohti. Pensaikon peittämän portin kautta he
-astuivat sisälle palatsiin. Käytävässä, jonne he sitten joutuivat,
-oli pilkkoisen pimeä, mutta ukko näytti täälläkin tuntevan joka
-sopukan.
-
-Hiljainen ääni sai Tenangan säpsähtämään, ja hän tarttui macheteensa.
-Äkkiä leimahti tuli, Tanub oli sytyttänyt tulitikun saadakseen tulta
-päreeseen.
-
-Välähtävän tulen valossa Tenanga näki muutaman askelen päässä
-itsestään muuriin nojautuneen zapoteki Huntohin, jonka silmät
-hehkuivat kuin villin pedon.
-
-Maya päästi kimeän kirkunan, ja notkeasti kuin kuguaari hän syöksyi
-machete kourassa zapotekin kimppuun.
-
-Samassa tuli sammui.
-
-Tästä salamannopeasta kohtauksesta hämmästyneinä seisoivat muut
-hievahtamatta, jäykkinä.
-
-Kuului vain kahden voimakkaan miehen painiskelu, heidän raskas
-hengityksensä.
-
-"Valoa!" huusi Pablo hädänkauhussa ystävänsä puolesta, jota ei kukaan
-voinut pimeässä auttaa. Hän oli nähnyt Tenangan painivan zapotekin
-kanssa, mutta nyt hän ei enää erottanut mitään.
-
-"Valoa!"
-
-Ukon kimeä nauru oli ainoa vastaus.
-
-Yhä kesti painiskelua.
-
-Äkkiä välähti taas valo, päre paloi. Sen punaisessa valossa
-huomasivat läsnäolijat molempain intiaanien ottelevan voimainsa
-takaa, kummankin koettaessa tavoittaa toistaan machetella. Zapoteki
-oli väkevä ja notkea, mutta Tenanga oli hänen vertaisensa.
-
-Pablo oli juuri syöksymässä apuun, kun zapoteki tehdessään äkkiä
-käännöksen joutui Augustin lähelle. Tämä tarttui miehen pitkiin,
-liehuviin hiuksiin ja kiskaisi hänet yhdellä ainoalla voimakkaalla
-tempauksella maahan.
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä Tenanga oli hänen päällään.
-
-"Ei saa tappaa", huusi Pablo.
-
-"Tapa, tapa", kirkui ukko ja kohotti pärettä korkealle.
-
-Nyt Pablokin heittäytyi zapotekin päälle, väänsi aseen hänen
-kädestään ja tarttui molemmin käsin hänen kurkkuunsa. Samassa
-tuokiossa Tenanga oli tempaissut nahkahihnan taskustaan, ja Pablon
-avulla sidottuna zapoteki makasi pian selällään avuttomana maassa.
-
-Raskaasti hengittäen kiivaan ottelun jälkeen Tenanga nousi pystyyn.
-
-Pablo katseli miehen synkkiin kasvoihin, jotka ilmaisivat vain vihaa,
-mutta ei pelkoa.
-
-"Tapa, tapa", kirkui Tanub ja läheni vangittua veitsi kädessä. Mutta
-käskevällä äänellä sanoi Pablo: "Takaisin! Täällä määrään minä." Ääni
-hämmästytti ukkoa niin, että hän heti väistyi ja loi aran silmäyksen
-nuorukaiseen.
-
-Pablo tunsi itsensä tällä paikalla niiden jälkeläiseksi, jotka kerran
-olivat täällä hallinneet.
-
-"Missä ovat kumppanisi, zapoteki?" kysyi hän sitten. Miehen silmät
-olivat järkähtämättä luodut Pablon kasvoihin, joiden ilme oli lujan
-tarmokas, mutta hän ei vastannut.
-
-"Sinä et vastaa. Et sinä eivätkä he voi välttää kohtaloaan. Sido
-hänen jalkansa, Tenanga."
-
-Tohtori Sattler katseli ihaillen nuorukaista, joka niin käskevästi
-jakeli määräyksiään.
-
-Sitten Tenanga tutki ympäristöä, mutta ei löytänyt jälkeäkään muista
-vihollisista.
-
-Kun tämä kaikki oli tehty, sanoi Pablo: "Vie meidät nyt kuninkaitten
-haudoille, Tanub."
-
-Ukko hätkähti ja lähti tottelevaisesti kulkemaan päreen valaisemaa
-käytävää pitkin. Toiset seurasivat häntä.
-
-Mutta Tenanga, jota ukon kummallinen käytös epäilytti, otti
-varovaisuuden vuoksi hänen taskustaan lisää päreitä ja sytytti yhden
-ottaen tulta Tanubin soihdusta.
-
-He kulkivat sitten niiden valossa sokkeloisia käytäviä myöten.
-Viimein vanhus pysähtyi.
-
-Umpinaiselta näyttävä muuri sulki heidän tiensä.
-
-"Vain yksi saa minua seurata", puhui vanhus kimeällä äänellään, joka
-tässä ahtaassa paikassa kuului melkein aavemaiselta. "Hän yksin, joka
-osaa käskeä, ei kukaan muu; kuolema vaanii tuolla sisällä. Tule,
-sinä, joka käsket."
-
-Yksinpä saksalaisiinkin vaikutti ukon kummallinen käytös ja
-salaperäinen paikka kaameasti. He jäivät Tenangan kanssa
-rauhallisesti paikoilleen, kun Tanub viittasi Pablolle.
-
-Uloskäytävä oli niin taitavasti kätketty, että se tuli näkyviin vasta
-aivan silmien edessä. Ukko horjui edellä, palava päre kädessään;
-Pablo seurasi.
-
-Kuljettuaan kappaleen matkaa kapeata, muurattua käytävää he saapuivat
-suureen holviin, jota päreen punertava valo vain osaksi valaisi.
-
-"Tässä nukkuvat hallitsijat", kuiskasi ukko.
-
-"Missä?" kuului yhtä hiljaa Pablon huulilta.
-
-"Noissa komeroissa he lepäsivät kuninkaallisissa puvuissaan. Silloin
-tulivat ahneet espanjalaiset, häpäisivät kuolleitten asunnon,
-riistivät kullat ja jalokivet haudoista ja heittivät kuolleitten
-luut -- kojoottien [= preeriasusi] eteen." Pablo otti vanhuksen
-kädestä päresoihdun ja tutki seiniä sen valossa. Siinä olivat
-muuratut komerot, joissa mayaruhtinaat muinoin olivat levänneet;
-tyhjinä ja autioina ne nyt ammottivat jälkeläistä vastaan; hän ei
-edes osannut lukea hautojen merkkejä. Siellä täällä näkyi vielä jokin
-vaateriekale tai vihreä jadeiittikoru, muuta ei mitään; tyhjät olivat
-kuningashaudat, poissa heidän luunsa samoin kuin heidän muinainen
-valtarisakin.
-
-Mykkänä, syvästi liikuttuneena tämän lepopaikan synkästä ylevyydestä
-Pablo kulki hitaasti holvissa.
-
-Ukko, joka kyyrysillään istui sisäänkäytävän lähellä olevassa
-nurkassa, seurasi häntä katseillaan.
-
-"Kuninkaat ovat kuolleet", hän kuiskasi, "kaikki, kaikki --
-viimeinenkin kuoli".
-
-Samassa kajahti kuninkaitten lepopaikkaan kumeasti sekavaa hälinää,
-Tenangan kimeä varoitushuuto, saksalaisten vihaiset äänet; sitten oli
-kaikki hiljaa.
-
-Vavisten kuunteli vanhus ääniä.
-
-Nopeasti astui Pablo uloskäytävälle, mutta samassa syöksyi parvi
-miehiä sisään, yksi heistä kantoi soihtua, ja samassa tuokiossa
-heitettiin nuorukaisen pään yli tumma vaate, häneltä riistettiin ase,
-kädet sidottiin ja kapula pistettiin suuhun, ennenkuin hän ennätti
-toipua hämmästyksestään.
-
-Voimakkaat käsivarret kuljettivat häntä. Puoleksi huumauksissa hän
-seurasi haukkoen ilmaa paksun vaatteen alla.
-
-Hän tunsi, miten hänet työnnettiin ulkoilmaan. Peitteen läpi
-tunkeutui valoa, ja hän kuuli suuren ihmisjoukon puheenhälinää.
-
-Eteenpäin, yhä eteenpäin häntä vietiin. Viimein hänet jätettiin
-seisomaan. Peite otettiin hänen päänsä päältä, ja rajattomaksi
-ihmetyksekseen hän näki seisovansa temppelipyramidin juurella. Se
-oli valaistu lukemattomilla tulilla aina huippuun asti, ja satoja
-kukilla seppelöityjä miehiä oli koolla sen juurella. Kaikkialla
-leimusi nuotioita, niin että vanha kuninkaanlinna oli valaistu kuin
-keskipäivällä.
-
-Voimakas ääni ilmoitti, että näkymättömät olivat lähettäneet heille
-viisi ihmisuhria.
-
-Yksiääninen voimakas huuto kajahti väkijoukon kurkusta vastaukseksi.
-
-Pablo oli niin ihmeissään kaikesta siitä, mikä äkkiä kohtasi hänen
-silmiään, ettei hän muistanut pelästyäkään.
-
-Menneisyys tuntui äkkiä kohonneen haudastaan.
-
-Hän katseli temppelin läheisyydessä tungeskelevia joukkoja, joiden
-kiihkeästi leimuavat silmät tuijottivat vankeihin. Sitten hän kääntyi
-katsomaan heitä.
-
-Hänen lähellään seisoi zapoteki synkeänä, hänen toisella puolellaan
-Tenanga, jonka silmät olivat tuskaisina luodut Pabloon, sitten
-molemmat valkoihoiset, kaikki sidottuina kuten hän itsekin ja
-kapula suussa. Sitten hän kuuli Tanub-vanhuksen kaameata naurua;
-kummallisessa puvussaan tämä kiihkeästi juoksenteli edestakaisin,
-niin että kirjavat sulat hänen lakissaan liehuivat sinne tänne. Hän
-ei ollut sidottu. Nyt ukko, joka näytti tavattoman kiihottuneelta,
-lähestyi Pabloa.
-
-"Mitä nyt arvelet, nuorukainen?" puhutteli hän tätä mayankielellä.
-"Katso ympärillesi; näkymättömät elävät vielä, ei heidän valtansa
-vielä ole lopussa. Onnellinen sinä, joka olet valittu kuolemaan,
-ikuisessa ilossa saat sinä asua auringossa. Oi, minua ei pidetty
-kyllin arvokkaana uhriksi alttarille."
-
-Pian hän kuitenkin unohti surunsa ja purskahti taas kimeään nauruun:
-"Katso näitä sotureita; he ovat maya-sotilaita; niiden henget,
-jotka ovat kaatuneet, elävät yhä heissä, he odottavat uhria.
-Tänään on kolmannentoista päivän juhla, sitä vietetään vain joka
-kahdessadasviideskymmenes vuosi -- minä olin aivan unohtanut sen --
-mutta papit laskevat tarkasti, he tietävät, milloin aika on käsissä."
-
-Mitä oli tekeillä? Kun mielipuoli ukko puhui siitä, että hänet
-uhrattaisiin, värisi Pablon ruumis kauhusta. Hän muisti kuvauksia,
-joita oli lukenut esi-isäinsä verisistä ihmisuhreista. Tuo
-kauhistuttava taikausko -- sellaiselta tuntui se isä Bernardon
-kasvattamasta -- ei siis vielä ollut hävinnyt. Siltä melkein näytti.
-Kuinka saattoi se olla mahdollista? Valaistu temppeli, koristettu
-ihmisjoukko, jossa ei näkynyt ainoatakaan naista, osoitti kyllin
-selvästi, että tässä valmistauduttiin jumalia palvelemaan erityisin
-juhlamenoin.
-
-Ihmisuhria? Aikana, jolloin kristinusko vallitsi maassa?
-
-Pitkä, syvä ääni, jollainen lähtee näkinkenkätorvesta tai muusta
-samantapaisesta soittimesta, keskeytti kiihtyneen nuorukaisen
-mietiskelyn. Ilmoille kajahti laulu, yksitoikkoinen, villi kuten ne
-kurkut, joista se lähti.
-
-Temppelipyramidin alapäässä olevasta kammiosta astui esiin jono
-miehiä.
-
-He olivat pukeutuneet pitkiin, valkoisiin pukuihin, hiuksissa oli
-kummallisia koristuksia, ja kulkiessaan he heiluttivat pannuja,
-joissa paloi väkevältä tuoksuvaa suitsutusta.
-
-He suuntasivat kulkunsa pyramidin huippuun johtaville portaille ja
-astuivat niitä ylös. Heitä seurasi joukko samalla tavoin pukeutuneita
-miehiä, jotka lauloivat ilmoja tärisyttävää, villiä laulua. Heitä
-oli noin neljäkymmentä. Heidän jäljessään kulki laahaavaan, mustaan
-kaapuun puettu mies, jonka pitkä tukka liehui vapaana tuulessa.
-
-Hitaasti, juhlallisesti kulkue liikkui ylöspäin, kiertäen
-korkeata pyramidia useita kertoja ylös astuessaan, ja yhä kaikui
-yksitoikkoinen kaamea laulu, jota kumeat rummunlyönnit säestivät.
-
-Syvä hiljaisuus vallitsi yhteen sulloutuneessa ihmisjoukossa, jonka
-silmät oli kiinnitetty kulkueeseen.
-
-Laulu vaikeni.
-
-Pyramidin huipulla palveltiin kai jumalia juhlallisin menoin; mutta
-Pablo ei voinut nähdä, mitä laatua ne olivat.
-
-Sitten kuului ylhäältä sama syvä ääni, jonka he jo kerran ennen
-olivat kuulleet: "Tuokaa uhrit, jotka meille ovat lähetetyt, tänne
-ylös!"
-
-Jokaisen vangin vieressä oli koko ajan seisonut kaksi aseellista
-vartijaa. Käskyn kuultuaan he heittivät taas tummat peitteet
-vankiensa pään yli ja alkoivat taluttaa näitä samaa tietä, jota papit
-olivat kulkeneet pyramidia ylös.
-
-Viimeisellä pengermällä otettiin peitteet taas pois.
-
-Näky, joka täällä ylhäällä avautui Pablon silmiin, sai hänet
-unohtamaan hetken kauhutkin.
-
-Pengermillä palavat tulet valaisivat kirkkaasti pyramidia,
-ja niiden valossa kuvastuivat valkopukuisten miesten hahmot
-räikeästi rakennuksen synkkää, raunioitunutta kiviseinää vasten.
-Ylimmäisellä huipulla paloi myöskin tulia, mutta niiden valossa
-näkyi vain tummapukuinen mies ja pari kolme muuta olentoa. Nyt alkoi
-tummapukuinen laulaa ja kiersi alttaria veitsi kädessä.
-
-Pablo ei ymmärtänyt ikivanhan laulun säkeitä, mutta se oli
-arvattavasti rukouslaulu maya-jumalille.
-
-Nuorukainen katseli tovereitaan.
-
-Molemmat saksalaiset olivat hyvin kalpeita, he olivat äkkiarvaamatta
-ja rajusti joutuneet tähän kauheaan seikkailuun. Sillä että
-nuo uskonkiihkoiset intiaanit aikoivat panna täytäntöön julman
-toimituksensa täydellä todella, siitä ei ollut epäilystäkään.
-Sitäpaitsi vihasivat kaikki intiaanit, jotka kuuluivat salaperäiseen
-nagualiliittoon, kiihkeästi valkoihoisia.
-
-Heidän uskonsa mukaan lähettivät jumalat itse heille tulevat uhrit
-temppeliin, ja tällä kertaa oli niiden luku uskonkiihkoilijain
-suureksi iloksi runsas.
-
-Uhkamielisenä ja levollisena seisoi zapoteki paikallaan, synkeänä
-odotellen kohtaloaan. Tenangan silmät, jotka yhä olivat luodut
-Pabloon, ilmaisivat syvää tuskaa. Häntä suretti nuorukaisen kohtalo
-paljon enemmän kuin oma onnettomuutensa.
-
-Papin laulu vaikeni. Syvä hiljaisuus vallitsi suuressa temppelissä,
-äänettömänä seisoi odottava ihmisjoukko.
-
-Tummapukuisen miehen viittauksesta tarttuivat vartijat zapotekiin,
-irroittivat hänen siteensä ja veivät hänet alttarin luo. Zapoteki
-koetti riistäytyä irti, silloin heitettiin hänen ylitseen taas tumma
-vaate, ja hetkisen kuluttua oli papin veitsi surmannut hänet.
-
-Kauhistuneina seisoivat saksalaiset ja Tenanga. Pablo yksin oli
-jäätävän levollinen, vaikkakin hän arvasi pian joutuvansa saman
-kohtalon omaksi kuin zapotekikin. Hän kohotti silmänsä ylöspäin ja
-heitti tähtitaivaalle äänettömän kysymyksen: Näinkö elämäni päättyy,
-taivaan Isä, hirvittävän taikauskon uhrina?
-
-Nyt vartijat tarttuivat Pabloon viedäkseen hänet alttarin ääreen. He
-irroittivat hänen siteensä. Tenangan epätoivo oli rajaton; hän aikoi
-syöksyä Pabloa kohti, mutta vartijat pitelivät häntä; hän tahtoi
-huutaa jotakin, mutta kapula hänen suussaan esti. Silloin astui Pablo
-vartijainsa suureksi ihmeeksi pää pystyssä nopeasti portaita ylös.
-Hänen tarmokkaita kasvojaan leimasi rauhallinen ylpeys, kun hän astui
-pyramidin huipulle pappien eteen.
-
-"Murhatkaa minut, orjat, vuodattakaa viimeisen kuninkaanne veri."
-
-Mutta mielenliikutuksensa vallassa hän huomaamattaan käytti
-espanjankieltä, jolla hän oli oppinut ajattelemaan jo vuosikausia.
-Papit hätkähtivät, kun nuorukainen niin uljaasti ja pelkäämättä astui
-heidän luokseen, mutta vain hetkeksi. Sitten ylipappi viittasi. Kaksi
-miestä tarttui hänen käsiinsä, kolmas repäisi hänen paitansa auki,
-niin että nuorukaisen paljas rinta hohti tulenvalossa.
-
-Mies säpsähti ja huudahti kauhusta. Vavisten hän osoitti Pablon
-rinnassa näkyviä sinisiä viivoja.
-
-"Kuningas!" äänsivät hänen värisevät huulensa.
-
-Ylipappi ja toiset harjatasanteella seisovat syöksyivät Pablon luo.
-Kaikki tuijottivat kiemuraisiin viivoihin.
-
-Sanan "kuningas" oli Tenangakin kuullut, ja hänen silmänsä loistivat
-ilosta. "Ken olet sinä?" kysyi tummapukuinen mies. "Nezualpillin
-jälkeläinen, Jungunan poika", vastasi Pablo koko olentonsa
-ylpeydellä. Tällä kertaa hän käytti mayankieltä.
-
-Mykkinä, vapisevina seisoivat nyt siinä äsken vielä peloittavat
-ihmiset. "Kuninkaitten jälkeläinen", mutisi ylipappi. "Jumalat ovat
-hänet lähettäneet, ihme on tapahtunut, Jungunan poika on palannut."
-
-Hän polvistui nuorukaisen eteen ja taivutti päätään maata kohti;
-kaikki toisetkin lähellä olevat polvistuivat hänen viereensä
-kuiskaten: "Kuningas, Nezualpillin jälkeläinen."
-
-Hämmästyksen kumea kohina kuului alhaalla seisovan kansan suusta.
-Pää pystyssä seisoi nuorukainen, hänen ryhtinsä oli kuninkaallinen,
-papit kumarsivat häntä nöyrinä. Mitä se merkitsi? Sitten kohosi
-tummapukuinen pystyyn, ja voimakkaana kaikui hänen äänensä, kun
-hän huusi alas kansalle: "Maya-kansan lapset, ihme on tapahtunut:
-Jungunan poika on palannut, maya-kansa on saanut taas kuninkaan."
-
-Silloin lankesivat kaikki polvilleen mykkinä kunnioituksesta. Ja
-sitten puhkesi riemumyrsky tuhatlukuisen kansanjoukon huulilta, niin
-valtava, että metsä ylt'ympärillä vavahti. "Kuningas! Kuningas!
-Jungunan poika! Näkymättömät olkoot hänen kanssaan!"
-
-Kun raikuva riemuhuuto oli vaiennut, kääntyi ylipappi nöyrästi Pablon
-puoleen: "Käske, hallitsija. Tahdotko, että jatkamme uhritoimitusta?"
-
-Pablon silmistä leimahti halveksiva katse. "Luuletko miellyttäväsi
-Kaikkihyvää raa'alla pyövelintyöllä? Häntä, joka itse on rakkaus?
-Lopeta!"
-
-Hän laskeutui portaita alas ja astui vankien luo, jotka toiveikkaina
-katsoivat häneen. Hänen käskevästä viittauksestaan poistettiin kapula
-heidän suustaan. "Nämä ovat minun ystäviäni." Riemuhuudoin vaipui
-Tenanga hänen jalkainsa juureen: "Oi, kuningas, kuningas, oi Hualpa,
-näkymättömät olivat taaskin kanssasi!"
-
-Iloisena, sanaakaan sanomatta katseli saksalainen Pabloa.
-
-Unohtunut oli nyt verinen uhritoimitus; kansa iloitsi vain siitä,
-että sen kuningassuvun viimeinen jälkeläinen seisoi ilmielävänä sen
-keskellä. Ihmiset uskoivat varmasti vanhojen jumalien lähettäneen
-hänet oman kansansa luokse.
-
-"Kansa tahtoo nähdä sinut, Nezualpillin jälkeläinen", sanoi ylipappi,
-"salli minun näyttää sinut heille."
-
-Pablo taivutti päätään suostumukseksi.
-
-Neljä valkopukuista miestä kohotti hänet olkapäilleen ja kantoi hänet
-kansanjoukon saattamana pengermältä toiselle. Viimein he laskivat
-hänet palatsin pääportaille, ja silloin kansa polvistui laulaen
-kuningaslaulua.
-
-Pablo kohotti kätensä.
-
-Vallitsi kuolemanhiljaisuus.
-
-"Maya-kansan miehet", aloitti nuorukainen ryhdikkäänä ja
-kuninkaallisena, "kova kohtalo on jo varhain riistänyt minut,
-Jungunan pojan, kuninkaitten viimeisen jälkeläisen, keskuudestanne.
-Iankaikkisen tahto on johtanut minut takaisin luoksenne. Minä olen
-teidän heimoanne, teidän vertanne, ja olen syvästi liikuttunut
-tuntiessani, kuinka uskollisesti maya-kansa on kiintynyt niihin,
-joiden suonissa virtaa muinaisten hallitsijainne verta. Olen nuori,
-ja vähän olen vielä kokenut; mutta minä olen maya ja koetan uhrata
-kaikki voimani kansani hyväksi. Kiitän teitä rakkaudesta, jota olette
-osoittaneet Jungunan pojalle."
-
-Taaskin kajahti jyrisevä riemuhuuto. Pablon kaunis olento, hänen
-ylevä hallitsijanryhtinsä, jota ei halpa pukukaan voinut peittää,
-ihastutti kaikkia.
-
-Sitten istuutui iloinen kansanjoukko sytytettyjen nuotioiden ääreen
-ja alkoi maistella mukanaan tuomiaan eväitä. Papit olivat vaihtaneet
-virkavaippansa tavallisiin yksinkertaisiin pukuihinsa. Vanhemmat
-miehet tulivat Pablon luo ja tervehtivät häntä. He pyysivät häntä
-kertomaan elämästään ja kysyivät, aikoiko hän asettua isänsä
-maatilalle asumaan.
-
-Pablo kertoi lyhyesti vaiheistaan, mainitsematta mitään Chamulposta
-tai hänen kavaluudestaan, ja vastasi, että hän ei vielä voinut
-päättää mitään tulevaisuudestaan, ennenkuin oli saanut neuvotella
-isänsä ystävän, kenraali Aranan kanssa. Tuotiin ruokaa ja juomaa.
-Pablo istui vanhempien miesten mukana piiriin; kunnioittavan iloisina
-kuuntelivat vanhukset hänen puhettaan. Monet heistä olivat tunteneet
-hänen isänsä.
-
-Tanub tuli kummallisessa puvussaan heidän luokseen ja tervehti
-kaunopuheisella sanatulvalla kuninkaitten jälkeläistä, joka
-näkymättömien armosta nyt oleskeli esi-isäinsä entisillä
-hallitussijoilla.
-
-Pablo lupasi niille, jotka istuivat hänen ympärillään -- heidän
-joukossaan oli muutamia, jotka asuivat lähellä hänen isänsä kartanoa
---, saapua heidän luokseen neuvottelemaan, miten parhaillaan
-raivoavan kansalaissodan suhteen olisi viisainta menetellä.
-
-Sitten astui ylipappi, joka oli johtanut uhritoimitusta, Pablon luo.
-Hän oli totinen, synkännäköinen mies, ja Pablo hätkähti ehdottomasti
-hänet nähdessään. Mutta mies, joka nyt esiintyi vain yksinkertaisessa
-ponchossaan, sanoi levollisesti: "Me iloitsemme kaikki, ettei
-kuninkaittemme suku vielä ole sammunut, Hualpa, Jungunan poika, ja
-jokainen maya on ilolla antava henkensä puolestasi. Minä tiedän,
-että sinä, joka olet kasvanut valkoisten joukossa, et voi tuntea
-ja ajatella kuten me, et ainakaan vielä; mutta sinä opit sen
-kyllä, kun tulet tuntemaan kansasi. Minä ja monet noista olemme
-kotoisin _Tierra de guerrasta_ [= täysin tuntematon, vaikeapääsyinen
-vuoriseutu, missä alkuasukkaat yhä elävät esi-isiensä tapaan], jonne
-ei kukaan valkoihoinen vielä milloinkaan ole jalallaan astunut sitä
-hengellään maksamatta. Me yksin olemme enää vapaita ja itsenäisiä ja
-elämme esi-isäimme tapoja noudattaen. Tule luoksemme, kuningas, jos
-espanjalaiset tekevät sinulle pahaa. Me kunnioitamme sinua. Meidän
-täytyy nyt lähteä palatsista, hallitsija; nouseva aurinko ei saa
-nähdä meitä täällä. Näyttäydy vielä kerran kansallesi."
-
-Pablo nyökkäsi suostumukseksi.
-
-Torven kumea ääni sai kaikki läsnäolijat nousemaan.
-
-"Maya-kansa, näkymättömät ovat johtaneet kuninkaasi jälleen luoksesi,
-tässä seisoo Hualpa, Jungunan poika, hän on meidän. Jokainen meistä
-on valmis antamaan elämänsä kuninkaitten jälkeläisen puolesta
-saadakseen kerran asua ikuisessa valossa."
-
-"Niin, niin --", kajahti tuhatääninen huuto vastaukseksi.
-
-"Jumalien pyhä yö on pian kulunut; hajaantukaa, jotta nouseva päivä
-näkisi meidät kaukana niiden jumalien temppelistä, jotka ovat
-antaneet meille takaisin Nezualpillin jälkeläisen. Menkää."
-
-Kaikki kumarsivat Pablolle, ja silmänräpäyksessä hajaantuivat he
-pyhältä paikalta eri suunnille häviten kuin varjot pimeään.
-
-"Olen jättänyt sinulle muutamia miehiä, jotka turvallisesti vievät
-sinut Aranan luo, Hualpa. Tule pian luoksemme."
-
-Kuin näky oli kadonnut kaikki, mitä yö oli helmassaan tuonut, ja
-Pablo oli Tenangan, Tanubin ja molempien saksalaisten kanssa yksin
-pengermällä. Miehet, jotka ylipappi oli jättänyt Pabloa varten,
-odottivat metsässä palavat päreet käsissään. Niiden valossa ja
-Tanubin opastamina he astuivat metsän läpi Tanubin kotiin. Pablo
-laskeutui levolle, mutta kauan pakeni uni hänen silmiänsä.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-Koti.
-
-
-Muutamia päiviä oli kulunut tuosta vaiherikkaasta yöstä. Otettuaan
-sydämelliset jäähyväiset Tanubilta lähti Pablo Tenangan ja
-saattajiksi määrättyjen alkuasukkaitten seurassa matkalle kenraali
-Aranan luo.
-
-Onnellisesti hän saapui suureen maakartanoon, joka sijaitsi Rio San
-Indron rannalla. Se oli kenraali Aranan maatila. Ilokseen Pablo kuuli
-kenraalin olevan kotona.
-
-Hän lähetti yhden seuralaisistaan ilmoittamaan tulostaan ennakolta ja
-ratsasti kohta sen jälkeen itse kartanon pihaan.
-
-Lasiovesta astui Arana parvekkeelle ja loi silmänsä Pabloon.
-"Jungunan piirteet. Ole tervetullut, lapsi, ystäväni poika, sinä olet
-kotona." Sydämellisesti hän sulki nuorukaisen syliinsä.
-
-"Sinä olet kotona, kauan kaivattu lapsiraukkani; lepää nyt, sinä olet
-ystävän luona, jonka sylissä lepäsit silloin, kun et vielä osannut
-puhuakaan."
-
-Vanhan, arvokkaan ja hienotapaisen miehen sydämellinen vastaanotto
-liikutti syvästi Pabloa kaikkien kärsimysten jälkeen, joita hän oli
-kokenut.
-
-Arana soitti kelloa, ja sisään astui palvelija. "Seuraa häntä, lapsi,
-ja pudista vaatteistasi matkatomut, tule sitten takaisin luokseni."
-
-Pablo vietiin kylpyyn ja hänelle annettiin toiset vaatteet, jotka
-olivat olleet kenraalin pojan omat ja onneksi sopivat hänelle.
-Vaihdettuaan näihin villin ja pahoin kuluneen metsästyspukunsa hän
-näytti aivan toiselta ihmiseltä. Hän lähti sitten kenraalin luo, joka
-käyskenteli parvekkeella edestakaisin.
-
-"Oh", sanoi tämä ja hymyili nähdessään muuttuneen nuorukaisen,
-"toukasta on tullut perhonen. Vielä kerran, vielä kerran
-sydämellisesti tervetullut."
-
-Ja nyt Pablon täytyi kertoa. Hän kuvaili kunnianarvoisalle miehelle,
-isänsä ystävälle, nuoren elämänsä vaiheita ja kertoi seikkailuistaan
-siitä lähtien, kuin hänet oli ryöstetty del Rocasta. Kenraalia
-suututti yhtä paljon Chamulpon kavaluus kuin kammottava tapaus
-pyramidin laella.
-
-Hän ilmoitti nuorukaiselle, että maan lakien mukaan hänen, kuten
-hänen esi-isänsä jo sukupolvia olivat tehneet, tuli kantaa nimeä
-Reynador [= Hallitsija]. Hänen nimensä oli siis Diego Reynador, Pedro
-Reynadorin poika, ja hän omisti Guatemalassa ja Yucatanissa laajoja
-tiluksia, joita kenraali Arana kadonneen perillisen holhoojana ja
-kummina oli hoitanut niin tunnollisesti, että melkoinen summa oli
-sijoitettuna hänen nimelleen Meridan pankkiin.
-
-Hän puhui sitten nuorukaiselle kansalaissodasta ja maan tilasta,
-kertoi, miten kunnianhimoinen Chamulpo koetti uudistaa mayojen valtaa
-Guatemalassa ja Yucatanissa, voidakseen miehenä, jonka suonissa
-virtasi muka kuninkaanverta, näytellä tärkeätä osaa Guatemalan
-kohtaloissa. Pablolla oli siis pian selvä kuva isänmaansa tilasta.
-
-Myöhemmin Arana esitti Pablon vaimolleen sekä tyttärelleen, jotka
-vastaanottivat nuorukaisen sydämellisesti.
-
-Outoa oli Pablosta nähdä tätä hienoa, miellyttävää kotia, jonka
-jäsenet kuuluivat hänen heimoonsa. Hän viihtyikin heidän piirissään
-erinomaisesti, varsinkin viime aikain tapahtumain jälkeen.
-
-Iloinen hän oli siitäkin, että nyt äkkiä tiesi olevansa rikas ja
-vaikutusvaltainen henkilö. Ja vietettyään hauskan päivän perheen
-keskuudessa, kuninkaitten jälkeläinen laskeutui tyytyväisenä
-levolle. Kun hän aamulla onnellisena ja iloisena heräsi, oli Maria
-ensimmäisenä hänen ajatuksissaan. Hän istuutui siis kirjoituspöydän
-ääreen ja kuvaili pitkässä kirjeessä tälle kaikki vaiheensa. Myös don
-Antoniolle hän kirjoitti kiittäen tätä kaikesta hyvästä, mitä hänen
-kodissaan oli orvon osaksi tullut.
-
-Lopetettuaan kirjeensä hän pyysi kenraali Aranaa toimittamaan kirjeen
-niin pian kuin mahdollista del Rocaan, jotta Maria pian pääsisi
-huolehtimasta hänen puolestaan. Kenraali lupasikin heti lähettää
-taitavimman ja luotettavimman vaqueronsa, joka tunsi kaikki tiet,
-viemään kirjettä perille.
-
-Aamiaisen jälkeen kenraali sanoi Pablolle: "Nyt aion näyttää sinulle
-oman kotisi, poikani. Mutta miksi tulee meidän nyt sanoa sinua,
-Pabloksi vai Diegoksi?"
-
-"Pabloksi, kallis padrino, jos suvaitset; sillä nimellä on pikku
-sisareni jo vuosikausia minua maininnut."
-
-"Hyvä, Pablo, lähtekäämme siis matkaan."
-
-Hevoset oli jo tuotu pihalle, ja riemumielin Pablo nousi tulisen
-oriin selkään saatuaan ensin kannukset, jotka eräs peoni kiinnitti
-hänen jalkoihinsa. Tenangan ja muutamien palvelijoiden seurassa he
-sitten ratsastivat pitkin joen rantaa.
-
-Seutu oli kaunista ja hyvin viljeltyä. Pian he saapuivat suurelle,
-hyvin hoidetulle maatilalle. Se oli Pablon perintötila, hänen
-kotipaikkansa. He ratsastivat varjoisaan herraskartanoon, jossa
-palvelijat ja alustalaiset vastaanottivat hänet niin suurella
-riemulla ja rakkaudella, että nuorukaisen silmät vettyivät.
-
-Kuninkaitten jälkeläinen, joka niin kauan oli harhaillut koditonna,
-oli vihdoinkin kotona, nuori kotka oli palannut pesäänsä. Seuraavana
-päivänä kenraali vei hänet vuorille, missä puhdasverisiä mayoja
-asui tiheissä ryhmissä. Kulovalkean tavoin oli levinnyt tieto,
-että Jungunan poika oli palannut kansansa luo, ja kaikkialla
-vastaanotettiin Pablo suurella riemulla.
-
-Hänen koko olentonsa, arvokas, ylhäinen ryhtinsä ja vaatimaton
-esiintymisensä voittivat kaikkien sydämet. Kaikki vakuuttivat
-hänelle, että milloin tahansa hän heidät kutsui aseisiin, he olivat
-valmiit häntä empimättä seuraamaan. Tämä vuorilla asuva paimen- ja
-metsästäjäheimo oli yhä vielä säilyttänyt itsenäisyytensä ja erosi
-monessa suhteessa edukseen, kuten Pablo ilokseen huomasi, niistä
-alkuasukkaista, jotka vuosisatoja olivat eläneet espanjalaisten
-orjuudessa. Hän näki täällä vapaita, voimakkaita miehiä, jotka kaikki
-olivat aseissa. Monet näistä miehistä olivat olleet temppelijuhlassa,
-ja he tervehtivät nuorta kuningastaan kunnioittavalla ilolla. Kaukaa
-tulvi väkeä häntä katsomaan. Kaikkien maya-heimojen luo, aina
-Yucataniin asti, levisi sanoma: Hualpa, nuori kotka, on saapunut.
-
-Näin oli kulunut kaksi viikkoa, ja Diego Reynador, jota hänen
-pikku sisarensa sanoi Pabloksi ja mayakansa Hualpaksi, oli oppinut
-ymmärtämään, että hänelläkin oli sanomista maan nykyisessä sekasorron
-tilassa; hän tiesi nyt, että hänen heimolaistensa rakkaus ja
-kunnioitus tekivät hänestä miehen, joka ei valtionkaan silmissä ollut
-mitätön. Tämä tietoisuus kohotti nuorukaisen ylpeyttä ja itsetuntoa.
-
-Eräänä päivänä Pablo seisoi kenraali Aranan talon parvekkeella
-ajatellen del Rocaa. Silloin pihalle ratsasti väsyneen hevosen
-selässä vaquero, jonka Arana oli lähettänyt viemään Pablon kirjeitä
-Marialle ja don Antoniolle.
-
-"Joudu", huudahti iloisena Pablo, joka tunsi hänet, "minkä viestin
-tuot?"
-
-Mies, joka oli intiaani, laskeutui hevosen selästä ja astui hitaasti
-portaita ylös.
-
-"Onko sinulla kirjeitä? Puhu."
-
-"Minulla ei ole kirjeitä", lausui intiaani, "ja tässä saat omasi
-takaisin". Vaqueron ääni oli miltei synkkä.
-
-"Kirjeet takaisin?" Jonkin hirveän onnettomuuden aavistus valtasi
-nuorukaisen.
-
-"Miksi?"
-
-"En voinut antaa niitä kenellekään. Del Roca on tuhkaläjänä. Señor on
-sodassa, señora jossakin rannikolla, señorita on kuollut, liekit ovat
-hänet surmanneet."
-
-Nuorukainen seisoi kangistuneena, katse tuijotti elotonna tyhjään
-ilmaan, sydän lakkasi lyömästä, kasvot olivat kalmankalpeat. Vaquero
-säikähti nähdessään hänen tuskansa.
-
-Viimein palautui nuorukaisen piirteisiin eloa, hänen kasvonsa
-vääntyivät tuskasta, mutta ei ainoatakaan kyyneltä vierähtänyt
-silmistä. Hiljaa vain sopersivat huulet: "Sisareni, rakas pikku
-siskoni!"
-
-Hetkisen kuluttua hän sai vaivoin kysytyksi: "Hukkunut liekkeihin?"
-
-"Niin ihmiset siellä sanoivat. Herraskartano syttyi yöllä tuleen;
-señora pelastui, señoritasta ei ole löydetty jälkeäkään sen koommin,
-hän on palanut tuhkaksi."
-
-"Ei, ei!" huusi nuorukainen äkkiä. "Ei, Jumala ei sellaista koskaan
-sallisi -- ei, ei!"
-
-Ponnistaen kaikki voimansa hän hillitsi suunnattoman tuskansa ja
-sanoi jäätävän levollisesti: "Kiitän sinua. -- Tenanga!"
-
-Tenanga, joka uskollisen koiran tavoin aina oli Pablon lähellä,
-riensi paikalle.
-
-"Käske satuloimaan parhaat hevoset matkaa varten. Me lähdemme del
-Rocaan. Pian!" Osoittamatta vähääkään ihmettelyä Tenanga riensi
-paikalla noutamaan hevoset. Pablo, joka yhä oli miltei kammottavan
-tyyni, meni huoneeseensa, pukeutui metsästyspukuun, heitti viitan
-ylleen, otti rahaa ja pyssynsä ja riensi alas.
-
-Pihalla hän tapasi kenraalin, joka juuri oli palannut vainioitaan
-tarkastamasta ja vaquerolta kuullut, mitä del Rocassa oli tapahtunut.
-
-"Pablo!"
-
-"Minun täytyy lähteä matkalle, padrino, kutsua kuolleita eloon."
-
-"Tiedän sen; sinä näet, etten valita. Hän oli maan päällä ainoa
-olento, joka minua rakasti; minä tahdon etsiä hänen tuhkansa ja
-haudata sen siunattuun maahan. Niin kauan kuin minä hengitän, elää
-hän minun sydämessäni."
-
-"Sinä joudut sodan jalkoihin."
-
-"Minä en pelkää."
-
-"Ota seuralaisia mukaasi."
-
-"Ei, matkustan varmemmin Tenangan kanssa."
-
-"Pablo, sinulla on muitakin velvollisuuksia."
-
-"Ei yhtään pyhempää. Ei, padrino, älä minua nyt pidätä, minä
-kuolisin, jos minua estäisit."
-
-"Lähde, poikani, ja kaitselmus sinua suojelkoon. Onko sinulla
-kuninkaitten tähti mukanasi?"
-
-"On."
-
-Pablo kantoi povellaan, siitä päivin kuin hän oli tullut kenraali
-Aranan kotiin, pientä kultaista tähteä, joka oli samanmuotoinen
-kuin hänen rintaansa kaiverrettu merkki. Hänen esi-isänsä olivat
-aikaisemmin sitä käyttäneet, ja se ilmoitti oikeille mayoille, kenen
-kanssa he olivat tekemisissä.
-
-"Tervehdi perhettäsi, padrino."
-
-"Jumala sinua suojelkoon ja saattakoon sinut pian takaisin luoksemme."
-
-Tenanga toi hevoset, hänkin oli aseissa ja matkatamineissa. He
-heittäytyivät satulaan ja ratsastivat pois.
-
-Vakavana katsoi Arana heidän jälkeensä.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-Palopaikalla.
-
-
-Neljäntenä iltana kotoa lähdön jälkeen Pablo ja Tenanga ratsastivat
-laaksoon, jossa del Roca sijaitsi. Jo kaukaa törröttivät
-herraskartanon mustuneet rauniot heidän silmiinsä.
-
-Hitaasti he ratsastivat vainioiden halki perille.
-
-Muuan vanha intiaanivaimo näki heidän tulevan ja tunsi Pablon.
-
-Xinka-intiaanit eivät yleensä suosineet nuorukaista hänen ylpeytensä
-tähden, vaikka he ylpeilivätkin siitä, että punaihoinen mies oli niin
-läheisessä suhteessa valkoisiin; tällä kertaa näytti vanha eukko
-kuitenkin iloiselta nähdessään Pablon.
-
-"Oi, don Pablo, elätkö sinä vielä?"
-
-"Kuten näet, muoriseni."
-
-"Sinä tulet surulliseen aikaan; katso tuonne", hän osoitti raunioita.
-
-"Tiedän. Kerro minulle, miten kaikki tapahtui."
-
-"Oi, minä en tiedä paljon mitään, ei kukaan meistä tiedä juuri
-mitään; keskiyön aikana, kun vartija huudollaan ilmoitti tulen
-olevan valloillaan, paloi talo jo ilmiliekeissä. Hän oli varmaankin
-nukkunut."
-
-"Tiedetäänkö, miten tuli syttyi?"
-
-"Ei kukaan sitä tiedä."
-
-"Missä tuli ensin syttyi?"
-
-"Palvelijain sanan mukaan donna Marian makuuhuoneessa; sen vuoksi ei
-häntä voitukaan pelastaa."
-
-"Eikö kukaan koettanut häntä pelastaa?"
-
-"Oi, kaikki oli liian myöhäistä; kun väki huudettiin paikalle, oli
-jo liian myöhäistä. Me pelastimme vain señoran. Hän juoksi sitten
-edestakaisin, rukoili, itki, huusi señoritaa, vaipui tainnoksiin --
-oi, se oli kauheata. Ja sammuttaa ei enää voitu, oli liian myöhäistä,
-kaikki liian myöhäistä."
-
-"Ja minne olette haudanneet donna Marian?"
-
-"Oi, don Pablo, kauhea tuli oli polttanut hänet kokonaan."
-
-"Eikö hänen maallisia jäännöksiään etsitty?"
-
-"Oi, kyllä, kaikki, kaikki, itse señorakin; oi, vain raunioita ja
-tuhkaa oli jäljellä."
-
-"Missä on señora?"
-
-"Hän on matkustanut pois, hyvin kauas."
-
-"Onko don Antonio käynyt täällä?"
-
-"Hän on sodassa kapinallisia vastaan. Hän oli täällä erään vanhan
-kenraalin kanssa, matkusti pois, eikä ole sen koommin palannut."
-
-"Onko tilanhoitaja täällä?"
-
-"Kyllä, don Esteban on täällä."
-
-"Minä käyn hänen luonaan. Hyvästi, muoriseni."
-
-He ratsastivat ulkorakennusten luo, jotka vielä olivat pystyssä, ja
-tapasivat siellä tilanhoitajan, joka suuresti hämmästyi nähdessään
-Pablon.
-
-Hänellä ei ollut paljon lisättävää vanhan intiaanieukon kertomukseen.
-
-"Meille kaikille on täydellinen arvoitus, kuinka tuli saattoi niin
-nopeasti levitä; vasen siipirakennus, joka tosin oli puusta, oli
-jo ilmiliekissä, kun heräsimme. Melkeinpä voisi luulla tulipaloa
-murhapoltoksi, jos siihen löytyisi minkäänlaista syytä."
-
-Syvä murhe, joka synkisti nuorukaisen kasvot, sai tilanhoitajan
-sanomaan:
-
-"Teidän täytyy koettaa rauhoittua, don Pablo; minä tiedän kyllä,
-kuinka rakas hän oli teille."
-
-"Minä olen rauhallinen, don Esteban, olen vain tullut hänen
-haudalleen rukoilemaan."
-
-"Se on kauhean surullista; niin nuori ja kaunis."
-
-"Ja niin hyvä."
-
-Oli jo yö, ja tilanhoitaja opasti molemmat nuorukaiset makuupaikkaan.
-He olivat molemmat väsyksissä, olivathan he pieniä levähdyksiä
-lukuunottamatta yhtä mittaa istuneet hevosen selässä. Mutta siitä
-huolimatta uni pakeni Pablon silmiä.
-
-Heti aamun valjetessa kuninkaitten jälkeläinen nousi vuoteeltaan ja
-astui ulos.
-
-Aamuvalossa näyttivät ennen niin komean kartanon mustuneet rauniot
-vielä surullisemmilta kuin edellisenä iltana.
-
-Hitaasti, murheellisena Pablo astui pitkin raunioita.
-
-Kappaleen matkan päässä kulki Tenanga, joka ei koskaan jättänyt häntä
-yksin.
-
-Puoleksi hiiltyneelle hirrelle, joka oli kaatunut siinä kohdin,
-missä Marian huone ennen oli ollut, vaipui Pablo istumaan peittäen
-kasvot käsiinsä. Syvässä surussaan hän ei huomannut, miten Tenanga
-innokkaasti tutki maaperää.
-
-Erään ulkorakennuksen takaa astui esille sama vanha vaquero, joka oli
-lähetetty johtamaan sotamiehiä vuoripolkua myöten silloin, kun Lerma
-oli del Rocassa. Hän hämmästyi suuresti nähdessään Pablon.
-
-Hän jäi äänetönnä seisomaan ja katseli surkutellen nuorukaista.
-Sitten hän sanoi -- hän tiesi hyvin, että suloinen tyttö ja
-intiaanipoika olivat olleet yksi sydän ja yksi sielu: "Hän on
-taivaassa, don Pablo, armaiden enkelien luona, lohduttakoon se meitä."
-
-"Niin", vastasi Pablo tuskin katsoen häneen.
-
-"Kyllä nyt suree vanha kenraali, joka juuri oli löytänyt
-tyttärenlapsensa", jatkoi vanha paimen.
-
-Pablo tuskin kuuli hänen puhettaan.
-
-"Kenraali", toisti hän koneellisesti.
-
-"Niin, kenraali de Lerma; donna Maria oli hänen tyttärensä tytär, ja
-sattuma vei heidät yhteen täällä."
-
-Nyt Pablo kävi tarkkaavammaksi.
-
-"Mitä sanot?"
-
-"Minä olin läsnä silloin, kun don Antonio toi teidät laivahylystä,
-sinut, don Pablo, ja donna Marian. Ei kukaan ole saanut sen koommin
-selkoa, mitä sukua donna Maria oli. Sitten tuli kenraali de Lerma, ja
-kuin ihmeen kautta selvisi kaikki."
-
-"Hän on siis löytänyt sukulaisensa?" vastasi Pablo
-välinpitämättömästi. "Niin, vanhus kai itkee nyt", lisäsi hän vielä.
-
-Hänen kaikki ajatuksensa olivat keskittyneet vain sisareen.
-
-"Siihen aikaan oli kuumat päivät", jatkoi vaquero, "vuorilla
-taisteltiin kiivaasti. Minä johdin sotamiehet vuorisolaa myöten,
-etteivät kapinalliset pääsisi kenraalia takaapäin ahdistamaan.
-Siellä yllätimme Tamayn, tigreron, jonka don Antonio oli ajanut pois
-talostaan. Hän aikoi nähtävästi leikkiä kavaltajaa, hän tunsi näet
-solat; mutta pahaksi onneksi tuo lurjus pääsi pujahtamaan käsistämme.
-Kadun katkerasti, etten häntä sillä kertaa nitistänyt."
-
-"Tamay on äskettäin käynyt täällä", sanoi Tenanga, joka oli
-lähestynyt heitä ja kuullut vaqueron sanat.
-
-"Mitä sanot?" huudahti paimen kiivaasti. "Kuka sinä olet?"
-
-"Don Pablon palvelija."
-
-"Missä Tamay on ollut?"
-
-"Täällä. Tuossa on hänen merkkinsä."
-
-"Näytäpäs ne minulle, poika", sanoi Benito.
-
-"Tule." Hän vei paimenen kukkapengermille, jotka ympäröivät taloa.
-Pablo kulki hitaasti heidän jäljessään. Hän oli tuskin kuullut heidän
-puhettaan, hänen tuskansa oli liian syvä.
-
-Tenanga pysähtyi.
-
-"Osaatko lukea maasta, vaquero?"
-
-"Luulisinpä osaavani."
-
-"Katso siis."
-
-Tenanga osoitti erästä pehmeässä maassa vielä näkyvää jälkeä. Se oli
-säilyttänyt muotonsa, kun ei ollut satanut.
-
-"Tunnetko tämän jäljen?" Paimen tarkasti sitä kauan.
-
-"En", sanoi hän viimein.
-
-"Tässä seisoi Tamay", sanoi Tenanga varmasti "Minä en koskaan unohda
-jälkeä, jonka kerran olen nähnyt."
-
-"Voitpa olla oikeassa, poika", sanoi siihen Benito, "hänellä on
-tavattoman pitkä jalka. Mutta mitä hänellä täällä olisi ollut
-tekemistä?"
-
-"Hän on sytyttänyt tulipalon."
-
-Pablo hätkähti ja läheni heitä säihkyvin silmin. Benito pelästyi.
-
-"Hän?"
-
-"Miksi hän muutoin olisi täällä käynyt? Hän on rosvon tavoin kostanut
-don Antoniolle."
-
-"Hän on konna!"
-
-"Hän on myöskin ryöstänyt. Kas tässä on neekerin jäljet."
-
-"Neekerin?"
-
-"Etkö tunne pitkäkantaista lättäjalkaa? Se on mustan jalanjälki.
-He ovat yhdessä kantaneet jotakin. Katso näitä jälkiä. Ne ovat sen
-vuoksi painuneet syvemmälle, että heillä on ollut taakka, muuten
-jälkiä tuskin enää näkyisi."
-
-"Kuulepas, poika, jos sinä puhut totta, niin olet suuri rastreador.
-Oi, ja tulipalo on vaatinut niin kalliin uhrin. Ah, sitä
-Tamay-konnaa!"
-
-"Hän on kuoleva, Benito", sanoi nyt Pablo vihasta vapisevalla
-äänellä. Hän kiersi rauniot, etsi ja tarkasti, turhaan. Masentuneena
-hän nojautui mustunutta muuria vasten. Tenanga, joka oli seurannut
-häntä terävillä silmillään, hänkin etsien tuhkasta joitakin
-jäännöksiä, lähestyi nuorukaista, katsoi häneen ja sanoi hiljaa,
-harvinaisen juhlallisesti: "Herra, donna Maria ei ole palanut."
-
-Pablo kääntyi salamannopeasti hänen puoleensa ja tuijotti häneen.
-
-"Ei, herra, hän ei ole palanut, hänet on ryöstetty."
-
-"Mitä sanot? Mitä?" sanoi Pablo kiihkeästi.
-
-"Jos señorita olisi täällä palanut, herra, näkisimme joitakin
-jäännöksiä hänen ruumiistaan; mutta mitään ei ole, hänet on viety
-pois. Tamay ja neekeri ovat ryöstäneet donna Marian."
-
-Pablo vapisi huomattavasti ja kuiskasi vapisevalla äänellä tuskin
-ymmärrettävästi: "Arvelet siis -- että -- hän vielä olisi -- elossa?"
-
-"Minä toivon sitä."
-
-"Oi, oi, Tenanga! päivänsäde pimeässä yössä, älä anna sen sammua.
-Etsi, etsi, Tenanga, etsi ja ota minulta kaikki, mitä haluat."
-
-Hän liitti kätensä ristiin ja rukoili.
-
-"Mutta jos, jos olisit oikeassa, jos hän? Oi, ei turhia toiveita,
-ei pettymystä. Mikä olisi ajanut tuon miehen tarttumaan suloiseen
-kukkaan?"
-
-"Minun luullakseni hän on sytyttänyt kartanon palamaan kostonhimosta,
-olihan don Antonio ajanut hänet pois. Sen ohella on señorita joutunut
-hänen ja hänen kätyriensä käsiin, ja he ovat riistäneet hänet
-mukaansa kiristääkseen hänestä lunnaita."
-
-"Oi, Tenanga, siinä tapauksessa he olisivat jo kauan sitten tulleet
-niitä vaatimaan. Pelkään, että johtopäätöksesi ovat liian rohkeat ja
-ettei donna Maria enää ole elävien ilmoilla."
-
-"Herra", sanoi Tenanga, "etsikäämme. Meillä on jo alku käsissä,
-koettakaamme päästä lopunkin jäljille. Me tiedämme Tamayn olleen täällä;
-me löydämme hänet, sillä kaikki mayat ovat sinun palvelijoitasi; minä
-tunnen neekerin jäljet, joka häntä auttoi; me saamme kyllä hänestäkin
-selon. Herra, herra, ole rauhallinen, me löydämme kyllä donna
-Mariankin."
-
-"Jumala sen suokoon. Koettakaamme."
-
-He lähtivät raunioilta.
-
-"Ette tekään ole voineet löytää rakkaan lapsen jäännöksiä", sanoi
-Benito, "tiesin sen, olen, heti kun tuli sen salli, etsinyt
-onnettoman señoran käskystä rauniot perinpohjin, olen kääntänyt
-jokaisen hirren; liekit ovat tehneet puhdasta jälkeä".
-
-Vaqueron sanat vahvistivat vain Tenangan otaksumaa.
-
-Toiveikkaammin kuin ennen sanoi Pablo: "Sinä puhuit äsken jotakin
-eräästä kenraalista ja Mariasta; minä en silloin oikein sanojasi
-käsittänyt, pyydän sinua: toista vielä sanasi."
-
-Suureksi ihmetyksekseen Pablo kuuli nyt kenraali de Lerman ja
-Marian kohtaamisesta. Paikalle saapunut tilanhoitaja todensi
-ihmeellisen tapauksen. "Niin", sanoi hän, "hänen nimensä on
-nyt donna Maria Pinol, ja hän on kenraalin lapsenlapsi ja maan
-rikkaimpia perijättäriä. Tunnen vain yhden ihmisen, joka ei siitä
-iloinnut, nimittäin tuo inhottava señor de Mendez, kenraalin sisaren
-pojanpoika, jonka toiveet suuresta perinnöstä siten menivät myttyyn,
-ja sen minä hänelle suon."
-
-Tilanhoitaja kuunteli hämmästyneenä, kun hänelle kerrottiin Tenangan
-arveluista ja huomioista.
-
-"Tamay täällä? Missä hän tiesi hirttonuoran olevan valmiina
-itselleen! Hm -- murhapolttaja? Siitä konnasta saattaa kyllä uskoa
-mitä tahansa. Hm, eipä ole hassumpaa, mitä intiaani tuossa puhuu; ja
-minä en tosin mielelläni panettele, don Pablo, mutta onpa eräs, joka
-suuresti siitä hyötyisi, jos donna Maria ei enää elä."
-
-Säihkyvin silmin Pablo kuunteli hänen puhettaan.
-
-"Niinkö luulette, don Esteban? Missä hän on?"
-
-"_Quien sabe?_ Kuka sen tietää? Sotaväessä hän ei ollut, ja, kuten
-olen kuullut, hän lähti matkoille, sen jälkeen kuin kenraali, hänen
-isosetänsä, saapui tänne."
-
-"Hyvä, don Esteban, kiitän teitä. Tenanga on löytänyt jäljen ja minä
-myös, me aiomme niitä seurata."
-
-"Taivaan Herra suokoon teille menestystä, don Pablo. Mutta tulkaa nyt
-kanssani aamiaiselle."
-
-Pablo lähti tilanhoitajan kanssa. Benito seurasi heitä, ja Tenanga
-jäi vielä tutkimaan jälkiä kukkapenkereestä.
-
-Aamiaisella don Esteban sanoi Pablolle: "Kertokaahan nyt, mitä teille
-on tapahtunut sinä aikana, kun olitte poissa. Täällä oltiin kovin
-levottomia teidän tähtenne. Donna Maria oli epätoivoinen."
-
-"Niin, uskon sen."
-
-Pablo kertoi sitten lyhyesti, että hän monen seikkailun jälkeen oli
-saapunut kenraali Aranan luo, joka vastedes tulisi pitämään huolta
-hänen tulevaisuudestaan.
-
-"Niin, kenraali oli täällä teitä etsimässä."
-
-Nyt tuli Tenanga ja sanoi: "Jäljet johtavat maantielle."
-
-"Hyvä! Syö nyt ensin ja lähtekäämme sitten. Toimittakaa, don Esteban,
-kimoni satuloiduksi ja antakaa Tenangallekin hyvä hevonen; omamme
-ovat väsyneet."
-
-"Heti, don Pablo." Hän kutsui peonin luokseen ja käski tämän tuoda
-hevoset.
-
-"Onko kenraali de Lermalle annettu tieto onnettomuudesta?"
-
-"Señora on kirjoittanut don Antoniolle."
-
-"Missä on donna Inez?"
-
-"San Joséssa, kunnes täällä on kaikki taas jonkinlaisessa kunnossa."
-
-"Voitteko lähettää jonkun sananviejän täältä?"
-
-"Kyllä."
-
-"Minä kirjoitan hänelle; voinko saada kirjoitusneuvot?"
-
-Don Esteban vei Pablon työhuoneeseensa. Pablo kirjoitti lyhyesti,
-mutta selvästi kokemistaan vaiheista ja antoi heikon vihjauksen
-toiveistaan. Kirjeen hän antoi tilanhoitajalle.
-
-Hevoset olivat jo satuloidut ja Tenanga oli tehnyt kaikki
-valmistukset matkaa varten.
-
-Jäähyväisiä heittäessään kysyi vielä Pablo, joka tuntui heränneen
-uuteen elämään: "Tiedättekö mitään uutta sodasta, don Esteban? Missä
-taistellaan?"
-
-"Me emme täällä tiedä paljoa sodasta. Vain silloin tällöin saamme
-tietoja, nekin myöhäisiä. Taistellaan etelässä ja koillisessa, ja
-hallituksen asiat lienevät vähän paremmalla kannalla kuin ennen.
-Siinä kaikki, mitä tiedän."
-
-Pablo sanoi nyt hyvästi tilanhoitajalle ja lähti Tenangan seurassa
-del Rocan raunioilta.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-Takaa-ajo.
-
-
-"Nyt, Azualin poika, näytä, mitä osaat", sanoi Pablo.
-"Ruhtinaallisesti tahdon sinut palkita."
-
-"Oi, herra, minä palvelen sinua, koska olen maya ja koska rakastan
-sinua, en rahasta."
-
-"Sinä olet ystäväni, Tenanga, tiedän sen", sanoi nuorukainen ojentaen
-kätensä seuralaiselleen.
-
-Kun he olivat saapuneet paikalle, johon asti Tenanga oli seurannut
-Tamayn ja neekerin jälkiä, hän laskeutui hevosen selästä maahan.
-
-Pablo pysähdytti myös hevosensa.
-
-"Ratsasta maantielle, herra, minä kuljen sivulla."
-
-Pablo ratsasti tietä myöten. Vaikka hän olikin innokkaana
-metsästäjänä tottunut löytämään eläinten jäljet ja niitä seuraamaan,
-tiesi hän hyvin, ettei hän likimainkaan voinut vetää vertoja
-Tenangalle siinä suhteessa; sen vuoksi hän salli tämän yksin hoitaa
-tehtävänsä. Tiesihän hän hyvin, kuinka terävä huomiokyky ja tarkka
-näkö nuorella mayalla oli.
-
-Tenanga kulki kuin vainukoira hitaasti ruohikkojen ja pensaikkojen
-halki, astui hetkisen tien reunaa ja viittasi sitten Pabloa tulemaan
-luokseen.
-
-Nuorukainen astui hevosen selästä maahan ja lähestyi häntä. "Katso
-tänne", sanoi Tenanga osoittaen maahan, "tässä he ovat levähtäneet
-kuormineen; näetkö Tamayn ja neekerin jäljet?"
-
-Pablo tarkkasi jälkiä ja tunsi ne.
-
-"Ja täällä."
-
-"En näe mitään."
-
-Tenanga taivutti syrjään ruohokimpun. "Etkö tunne hentoa tytönjalkaa?"
-
-Riemuhuuto pääsi Pablon huulilta, hän tunsi siron jalanjäljen maassa;
-rosvot eivät siis olleet kuljettaneet ruumista, kuten hän oli
-pelännyt.
-
-"Edelleen, Tenanga."
-
-"Pitkällä emme vielä ole", vastasi tämä, "tuossa he ovat nousseet
-muulien selkään --", hän osoitti paikkaa.
-
-"Ja ratsastaneet tielle --?"
-
-"Niin."
-
-"Siinä on vaikea seurata jälkiä."
-
-"Vaikeata, melkein mahdotonta."
-
-"Tule, ponnista näköäsi."
-
-"Ei, herra, ratsasta sinä kuten tähän asti tiellä, minä käyn tätä
-reunaa."
-
-Niin tapahtuikin.
-
-Tenanga poikkesi kyllä silloin tällöin tielle; mutta läheisistä
-kartanoista tulevat muulit, vaunut ja hevoset olivat jättäneet niin
-paljon jälkiä tielle, että oli mahdotonta löytää rosvojen jälkiä.
-
-Hän tutki sitä tarkemmin tien syrjässä kasvavat pensaikot.
-
-Näin he kulkivat hitaasti eteenpäin.
-
-Taaskin Tenanga pysähtyi ja viittasi Pabloa tulemaan.
-
-Kun tämä seisoi hänen vieressään, sanoi hän; "Tässä he ovat
-poikenneet maantieltä ja lähteneet pohjoista kohti."
-
-"Poikenneet maantieltä?"
-
-"Niin, ja tässä." Tenanga kumartui, nosti maasta siron tohvelin ja
-ojensi sen Pablolle.
-
-Sykkivin sydämin tämä tunsi sen Marian omaksi. Donna Inez oli
-kirjaillut sen taiteellisesti ja antanut sen kerran lemmikilleen
-syntymäpäivälahjaksi.
-
-"Oi, Tenanga, ystävä, mikä lohdutus! oi, hän on vielä elossa."
-
-"Jää tähän."
-
-Tenanga poistui ja palasi hetkisen kuluttua.
-
-"He ovat ajaneet puroon, joka juoksee tuolla. Minä en tunne näitä
-seutuja; minne se virtaa? mistä se tulee?"
-
-"Se tulee vuorilta ja laskee Rio Pacioon. Elleivät he heti taas ole
-siitä nousseet --"
-
-"Eivät ole --"
-
-"Niin heidän on täytynyt ratsastaa ylöspäin, sillä alempana puro
-syvenee, ja sen rannat käyvät liejusiksi."
-
-"Ratsastakaamme jäljestä."
-
-Kun he olivat saapuneet paikalle, jossa Tenangan väitteen mukaan
-muulien jäljet johtivat veteen, he ratsastivat puroon ja liikkuivat
-hitaasti eteenpäin Tenanga edellä.
-
-Jonkin ajan kuluttua Tenanga sanoi: "Tässä he ovat nousseet vedestä."
-
-"Oletko varma siitä?"
-
-"Tässä on muulin vasen jalka luiskahtanut, katso."
-
-Nyt Pablo huomasi sen.
-
-Tenanga laskeutui hevosen selästä ja kahlasi maihin. Metsä oli näillä
-tienoin matalaa viidakkoa.
-
-"He ovat ratsastaneet ylöspäin, herra."
-
-"Hyvä, seuratkaamme heitä."
-
-"Tulemmeko nyt vuoristoon?"
-
-"Kyllä."
-
-"Sepä paha. Sinä olet kai usein metsästänyt näissä metsissä Tamayn
-kanssa, herra; etkö tiedä, oliko hänellä täällä jokin turvapaikka?"
-
-"Me olemme usein levähtäneet ja pitäneet sadetta tuolla ylempänä
-eräässä kallioluolassa, joskus olemme olleet siellä yötäkin."
-
-"Lähtekäämme sinne. Mutta ensin ratsastamme vain jälkiä myöten."
-
-Ratsastettuaan kaksi tuntia vaivalloista tietä pensaikkojen ja
-orjantappuristojen läpi he saapuivat metsästä aukeamalle, jossa
-kasvoi laihaa ruohoa. Sen takana kohosi tummia kallioita.
-
-"Missä on luola, herra?"
-
-"Edessämme, tuolla."
-
-"Ratsasta edellä, tarkastakaamme se."
-
-Pian he joutuivat kallioiden väliin ja saapuivat vähän ajan kuluttua
-pieneen laaksoon, jossa kasvoi ruohoa ja joitakin puita.
-
-"Tuossa on luola." Pablo osoitti pensaitten ympäröimää aukkoa.
-
-"Anna minun mennä ensin yksin, herra."
-
-"Mene."
-
-Tenanga laskeutui maahan, otti pyssyn käteensä ja hiipi varovasti
-luolaa kohti. Sen ulkopuolella hän hetken aikaa kuunteli ja astui
-sitten sisään. Heti sen jälkeen hän tuli ulos.
-
-"He ovat olleet täällä."
-
-Pablo laskeutui hevosen selästä, sitoi ratsut ja astui sitten
-Tenangan jäljestä luolaan.
-
-"Tässä on Tamayn jäljet."
-
-"Mutta ehkä ne ovat vanhemmat?"
-
-Häiriintymättä Tenanga jatkoi: "Siinä on neekerin jälki, ja tuossa,
-kas tuossa on señoritan jälki: toisessa jalassa kenkä, toinen ilman."
-
-Viimeksimainittu oli helppo tuntea. "He ovat levänneet täällä.
-Meidänkin täytyy lepuuttaa ja syöttää hevosiamme ja itsekin syödä,
-herra."
-
-Pablo otti pienen kengän, jota hän kantoi povellaan ja vertasi sitä
-jälkeen; se sopi tarkalleen. "Niin, hän on ollut täällä", sanoi hän
-vetäen syvään henkeä ja töin tuskin hilliten mielenliikutustaan;
-"mutta sinä olet oikeassa, meidän täytyy levätä, hevoset kuten
-ihmisetkin tarvitsevat voimia."
-
-Tenanga pani hevoset liekaan, jotta ne saattoivat syödä, ja palasi
-luolaan kädessään metsästyslaukkunsa, joka don Estebanin keittiössä
-oli täytetty runsain eväin. Hän itse söi hyvällä ruokahalulla; sen
-sijaan Pablon täytyi pakottautua syömään, mutta hän tiesi, että se
-oli välttämätöntä.
-
-Kun he olivat syöneet, kysyi Tenanga: "Luuletko, herra, että señor,
-josta tilanhoitaja puhui, on ollut tässä leikissä mukana?"
-
-"Señoritan kuolema tekee señor de Mendezin rikkaan kenraalin
-perilliseksi."
-
-"Onko hän huono ihminen?"
-
-"Konna."
-
-"Kenen puolella luulet hänen olevan, hallituksen vai kapinallisten?"
-
-"Tiedän vain, että hänen isosetänsä, hallituksen joukkojen
-ylipäällikkö, ei voi häntä sietää."
-
-"Silloin kai hän on kapinallisten puolella?"
-
-"Luulen häntä liian viisaaksi asettuakseen julkisesti heidän
-puolelleen, ennenkuin he ovat voittaneet. Minä en voi ymmärtää, miksi
-hän ryöstätti Marian elävänä; niin kauan kuin tämä on elossa, ei hän
-tietysti saata periä."
-
-Tenanga hymyili: "Huomaa, herra, Tamay on hyvin viisas ja tuntee
-asiat; sen sijaan, että hän olisi polttanut señoritan, on hän
-ryöstänyt tämän ja säilyttää tätä panttina voidakseen kiristää
-enemmän rahoja señor de Mendeziltä. Kenties ei tämä edes tiedäkään
-donna Marian olevan elossa."
-
-"Toden totta, Tenanga, sinä olet älykkäin poika, minkä koskaan
-olen tavannut. Luulenpa, että olet oikeassa. Ja vain tuon konnan
-rahanhimoa saa lapsiraukka kiittää hengestään. Mutta neuvopas nyt,
-minne suuntaamme kulkumme."
-
-"Nähkääs, herra, sinne, missä vapaat mayat elävät, ei Tamay uskalla
-lähteä; hän on halveksittu. Mahdollisesti hän on lähtenyt hakemaan
-suojaa Chamulpon luota, jonka kautta hän jälleen toivoi pääsevänsä
-kunnialliseksi sinut kavaltaessaan. Mahdollista on myöskin, että
-hänellä on jossakin lymypaikka, jossa hän tallettaa saalistaan,
-kunnes se lunastetaan."
-
-"Mendez on, mikäli tiedän, varaton ja elää pelaamalla ja veloilla,
-joita hän tekee kenraalin nimiin; hän ei voi maksaa lunnaita."
-
-"Ehkä vasta sitten, kun hän on perinyt kenraalin."
-
-"Oh, mitä puhutkaan! Mutta totta tosiaan, tuo konna kykenisi kyllä
-isosetänsäkin henkeä vainoamaan."
-
-Kun he arvelivat hevosten kylliksi levänneen ja syöneen, juottivat he
-niitä vielä läheisestä lähteestä ja jatkoivat sitten matkaa.
-
-Hetken aikaa Tenanga seurasi vielä muulien jälkiä; mutta sitten kävi
-maaperä kivikkoiseksi, ja jälkiä oli mahdoton erottaa.
-
-He antoivat hevosten rauhallisesti kulkea edelleen, mutta joutuivat
-pian korkeiden, jylhästi kohoavien kallioiden eteen, jotka ulottuivat
-laajalti oikealle ja vasemmalle jättämättä väliinsä mitään aukkoa.
-
-"Oi", sanoi Pablo, "tässä on varmaankin sola, joka johtaa Sierran [=
-vuoriston] yli, ainoa tie, jota voi päästä vuorten yli. Tamay tunsi
-tien hyvin, sen tiedän. Mutta missä se on? Meidän täytyy se löytää."
-
-Turhaan etsi silmä eläinten tai ihmisten jälkiä, ja mahdotonta oli
-keksiä mitään aukkoa mahtavassa kallioseinässä.
-
-"Antakaamme hevosten etsiä, herra; ne näkevät paljon sellaista, jota
-ihminen ei näe."
-
-Guatemalassa syntyvät varmaankin maailman parhaimmat hevoset.
-Ne ovat jaloa arabialaista rotua, Espanjasta tuotettua, ovat
-harvinaisen kestäviä ja nopeita juoksijoita ja kilpailevat muulien
-kanssa kalliopolkujen nousemisessa. Levollisesti ne astuvat
-hirvittävimpienkin kuilujen partaita. Sen lisäksi ne ovat tavattoman
-älykkäitä.
-
-"Niin, antakaamme eläinten etsiä tie, Tenanga."
-
-He laskivat hevosten ohjakset irralleen, ja Pablon kimo astui
-hitaasti kallioita kohti. Vedettyään ilmaa sieraimiinsa se
-tunkeutui miltei silminnäkymättömään aukkoon, joka heti taas
-näytti sulkeutuvan. Ilokseen Pablo huomasi, että muutaman askelen
-päässä oikealla kulki kapea polku, jota ratsu levollisesti asteli.
-Äkkijyrkkien kallioiden välitse, ammottavien kuilujen vieritse, kimo
-kuljetti häntä epäröimättä valiten suunnan siinä, missä kalliotie
-haarautui. Niin he matkasivat hirvittävää tietä, jota eivät koskaan
-olisi voineet kulkea ilman hevosen vaistoa.
-
-Päivä alkoi jo laskeutua, kun he saapuivat vuorisokkelosta jälleen
-aukeamalle, jolta levisi laaja näköala.
-
-"Tämä siis on se polku vuoriselänteen yli, jonka vain harvat
-tuntevat", sanoi Pablo. "Onnellinen tähti on meitä johtanut, Tenanga.
-Olemmekohan rosvojen jäljillä?"
-
-"Niiden ratsut ovat kulkeneet tätä tietä, siellä täällä on kavio
-raapaissut kiveä, minä näin sen."
-
-Muutaman sadan askelen päässä avautui heidän eteensä viehättävä
-laakso, jonka keskellä kohosi pieni nurmikon ja hedelmäpuiden
-ympäröimä kylä. Vastakohta tämän herttaisen näyn ja kolkkojen
-kallioiden välillä, joita he juuri olivat kulkeneet, oli niin suuri,
-että molemmat nuorukaiset ihastuneina pysähtyivät.
-
-Mutta pian Tenanga alkoi taas tutkia maata; hän ei kuitenkaan
-huomannut mitään epäilyttäviä jälkiä. "Tällä puolen vuoriston on
-satanut, herra, on mahdoton erottaa mitään jälkiä."
-
-"Mitä nyt teemme?"
-
-"Oletko tunnettu tuossa kylässä?"
-
-"En luule; täällä asuu kaikkialla likaisia xinkaintiaaneja, kuten
-rannikollakin, ja he lähtevät liikkeelle vain hätätilassa. Vuoristo
-ja metsä muodostavat jyrkän väliseinän tämän kylän ja rannikon
-herraskartanojen välille."
-
-"Ratsastakaamme siis alas kylään yösijaa hakemaan. Kenties saamme
-kuulla siellä jotakin hyödyllistä."
-
-"Eteenpäin! Menkäämme kylään."
-
-He ratsastivat, missä tie sen salli, rivakammin. Kylän ulkopuolella
-he seisahtuivat puhuttelemaan erästä vanhaa intiaania, joka tien
-vierellä seisoen tarkasti heitä uteliaasti. Miehen kasvot eivät
-herättäneet luottamusta. Pablo tervehti häntä ystävällisesti
-espanjaksi ja sanoi sitten: "Me etsimme yösijaa, ukko. Kenties olet
-hyvä ja neuvot meille jonkin sellaisen paikan?"
-
-Likainen äijä tuijotti liikahtamatta Pabloon. Hän ei vielä koskaan
-ollut nähnyt ketään rotunsa jäsentä ylhäisen aatelismiehen puvussa,
-ja Pablon koko olento teki metsästyspuvussakin hienostuneen
-vaikutuksen.
-
-"No, ystävä, etkö puhu espanjankieltä? Etkö ymmärrä puhettani?"
-
-"Vähän espanjaa", solkkasi mies, "minulla olla xinkan kieli. Etkö
-puhua xinkankieltä?"
-
-Pablo oli tietysti del Rocassa oppinut jonkin verran ymmärtämään
-xinka-intiaanien kieltä, sillä talon isännän ja naistenkin oli pakko
-käyttää sitä seurustellessaan palvelijain kanssa. Hän vastasi siis
-xinkan kielellä:
-
-"Toivottavasti osaan puhua kieltäsi sen verran, että sitä ymmärrät,
-vaikkakaan sanavarastoni ei ole suuri."
-
-Hän uudisti sitten xinkankielellä äskeisen pyyntönsä.
-
-"Tilaa saat kyllä kylässä, vieras, kaikki nuoret miehemme ovat
-sodassa."
-
-"Ole siis hyvä ja opasta meidät johonkin majataloon."
-
-"Voitte tulla minun luokseni, jos haluatte. Minulla on lihaa ja
-papuja syödäksenne."
-
-"Suostumme kiitollisina tarjoukseesi. Vie meidät asuntoosi."
-
-Mutta mies ei lähtenyt paikaltaan, töllisteli vain vuoroin
-nuorukaisten hyviä pyssyjä, vuoroin heidän oivallisia rotuhevosiaan.
-
-"Mistä tulette?"
-
-"San Pedron kartanosta, jonka omistaja on señor de Mendez."
-
-"Miten pääsitte vuoriston halki?"
-
-"Meillä oli oivallinen opas."
-
-"Oletteko sotilaita?"
-
-"Ei, me olemme rauhallisia ihmisiä."
-
-"Mutta mitä teette täällä? Ei kukaan muuten käy kylässämme."
-
-"Me etsimme suurta maantietä pohjoiseen. San Pedron tilanhoitaja
-arveli, että tämän laakson kautta matka kävisi nopeimmin."
-
-"Sinä puhut hyvin xinkain kieltä, mutta sinä et ole xinka."
-
-"Olet oikeassa, emme minä eikä tämä palvelijani ole xinkoja, me
-olemme kotoisin pohjoisesta."
-
-"Olette siis mayoja?"
-
-"Oikein, me olemme yucatekeja ja kotimatkalla."
-
-Mies näytti nyt lopettaneen tutkintonsa, sillä hän kääntyi ja astui
-maissi- ja agavevainioiden halki kylää kohti.
-
-Pablo ja Tenanga seurasivat häntä.
-
-Ukko seisahtui kurjan hökkelin eteen, joka oli, kuten kaikki muutkin
-kylän mökit rakennettu savitiilistä ja katettu maissinoljilla. Sitä
-ympäröi ihana laakeri- ja granaattilehto.
-
-"Astukaa sisään, olkaa tervetulleet Ixmalin majaan."
-
-Pablo ja Tenanga astuivat hevosen selästä maahan, taluttivat ratsunsa
-pieneen kaktuksien ympäröimään tallinpahaseen, jossa seisoi muutamia
-muuleja, riisuivat hevosilta satulat ja suitset ja menivät sitten
-vähäiseen mökkiin.
-
-Tuvassa seisoi vanha eukko lieden ääressä. Hän katsoi kummastuneena
-vieraisiin, varsinkin Pabloon; tuskinpa hänkään koskaan oli nähnyt
-herralta näyttävää intiaania.
-
-"Tässä on vieraita", sanoi xinka hänelle, "he jäävät meille yöksi".
-
-Pablo tervehti eukkoa ystävällisesti ja pyysi yösijaa.
-
-"Olette tervetulleet", sanoi vaimo, "pitäkää hyvänänne, mitä talossa
-on; tuossa viereisessä huoneessa voitte nukkua".
-
-Sitten hän jälleen kääntyi keittopuuhiinsa.
-
-Huone oli kovin köyhästi sisustettu, huonekaluja ei ollut muita kuin
-muutamia karkeatekoisia jakkaroita ja samanlainen pöytä. Ainoana
-koristuksena oli pyhimyksenkuvia seinillä.
-
-"Istukaa, vieraat", sanoi xinka, "minä annan hevosillenne sacatea [=
-ruoho- tai maissisilppua]."
-
-Näin sanoen hän meni ulos, ja Pablo ja Tenanga istuivat jakkaroille.
-
-Eukko oli nyt saanut ruokansa valmiiksi ja kantoi pöytään vadillisen
-mustia papuja ja kutsui vieraat aterialle.
-
-Syötyään Tenanga sanoi menevänsä hevosia katsomaan ja poistui
-hetkeksi tuvasta. Isäntä sytytti itselleen maissisikarin ja poltteli
-ääneti.
-
-Oli jo pimeä, ja eukko sytytti jonkinlaisen lampun; se oli öljyllä
-täytetty kookospähkinän kuori, johon oli pistetty lampunsydän. Se
-valaisi himmeästi huonetta.
-
-"Te olette mayoja?"
-
-"Niin."
-
-"Aikovatko mayat taistella?"
-
-"Minun luullakseni taistelevat vuori-mayat vain siinä tapauksessa,
-että heitä ahdistetaan. Mutta heidän asuntonsahan sijaitsevat kaukana
-sotatantereelta."
-
-"Jos tahdotte nukkua, vieraat, näytän teille vuoteenne."
-
-"Tee se."
-
-Isäntä otti vaatimattoman lamppunsa ja johti nuorukaiset viereiseen
-huoneeseen, johon oli valmistettu kaksi vuodetta maissinoljille.
-
-"Me olemme väsyneet ja tahdomme nukkua, aamun valjetessa ratsastamme
-edelleen."
-
-He ottivat pyssynsä, jotka kyläläisissä olivat herättäneet suurta
-mielenkiintoa, ja poistuivat heille osoitettuun huoneeseen.
-
-"Teillä on hyvät aseet", sanoi isäntä.
-
-"Niin", vastasi Pablo, "ja me osaamme niitä käyttää".
-
-"Nukkukaa rauhallisesti!"
-
-"Buenas noches [= Hyvää yötä]."
-
-Ukko poistui ja jätti nuorukaiset kahden.
-
-Vähän ajan kuluttua Tenanga kuiskasi Pablon korvaan: "Minä olen
-nähnyt neekerin jäljet ulkona."
-
-"Oh -- täällä? Onko hän ollut mökissä?"
-
-"Ainakin ihan läheisyydessä ja aivan äskettäin."
-
-"Hyvä, se olisi jo alku. Meidän isäntämme tuntee siis rosvot."
-
-"Luultavasti. Pidä ase aivan lähelläsi, me emme ole täällä turvassa."
-
-"Mitä pelkäät?"
-
-"Olen salaa tutkinut mökkiä, tuon maissiläjän alla vastapäätä sinua
-on seinässä aukko."
-
-"Luuletko, että kimppuumme aiotaan hyökätä?"
-
-"Xinkat tuskin uskaltavat, he pelkäävät pyssyjämme. Mutta kuka
-tietää, missä rosvot piilevät. Minua ei miellytä se, että neekeri,
-Tamay-kavaltajan toveri, on liikkunut näillä mailla."
-
-"Saamme siis nukkua vain toinen silmä ummessa."
-
-"Nuku huoleti, herra. Minä heittäydyn tuolle maissiläjälle, joka
-tukkii aukon; nukun kuin petoeläin, pienimmästäkin risahduksesta
-herään heti."
-
-"Eikö olisi parempi nukkua ulkona? Täällä ahtaassa huoneessa olemme
-kuin satimessa, jos meitä ahdistetaan."
-
-"Sinä puhut viisaasti, herra, tehkäämme niin."
-
-He puhuivat hiljaa, kuiskaten toistensa korvaan, ja odottivat vähän
-aikaa, kunnes viereisessä huoneessa makaavan intiaanin kuorsaus
-ilmoitti hänen nukkuvan sikeästi.
-
-Sitten Tenanga työnsi maissiläjän meluttomasti syrjään ja ryömi siten
-paljastuneen ison aukon kautta ulos. Tuokion kuluttua hän palasi,
-hiljainen sihinä ilmoitti hänen läsnä olonsa.
-
-Pablo ojensi hänelle pyssyn ja viitat.
-
-Hän kuunteli; intiaani nukkui yhä.
-
-Sitten hänkin ryömi ulos.
-
-"Eiköhän asetuta tallin viereen, siinä voimme vartioida hevosiamme."
-
-"Oikein, herra."
-
-Ilma oli täällä suojaisessa laaksossa lauhkea, tähdet levittivät
-lempeätä valoaan. Nuorukaiset valitsivat itselleen tallin vieressä
-paikan laakeripensaiden juurelta, jotka suojasivat heitä yökasteelta,
-ja levittivät vaippansa maahan.
-
-Pablo katseli ylös taivasta kohti ja ajatteli ihmeellisiä
-kokemuksiaan viime viikkojen kuluessa; hän ajatteli myös herttaista
-siskoaan, jonka hän toivoi voivansa pelastaa. Ja tähän iloiseen
-ajatukseen hän nukkui.
-
-Päivä oli jo valkenemassa, kun Tenangan käsi kosketti häntä herättäen
-hänet. "Hiljaa! Kuuntele!"
-
-Hän kuunteli. Matalaa puhetta kuului heidän korviinsa, ja heidän
-etsivät katseensa huomasivat laakeripuun lomitse kaksi miestä, jotka
-hitaasti lähenivät.
-
-"Anna minulle muuli, Ixmal, minun täytyy päästä vuorille ennen
-auringon nousua", sanottiin espanjankielellä.
-
-"Se on mulatti [= valkoihoisen ja neekerin jälkeläinen]", kuiskasi
-Tenanga Pablolle.
-
-"Ajetaanko sinua takaa?"
-
-"Kenraalin sotilaat ovat kintereilläni kuin verikoirat."
-
-"Tulevatko he?"
-
-"Minä eksytin heidät jäljiltäni, mutta hevoseni kaatui, ja pitkät
-matkat olen saanut raahata satulaa mukanani."
-
-"Mitä olet tehnyt, Tito?"
-
-"Kyllä saat aikanasi tietää", sanoi mulatti jotenkin äänekkäästi.
-
-"Hiljaa, minulla on vieraita talossa."
-
-"Vieraita?"
-
-"Niin, kaksi mayaa, joista toinen on ollakseen herra. He tulivat
-vuoristotietä."
-
-"Mayoja? Silloin he luultavasti ovat tuon Chamulpo-konnan urkkijoita.
-Katkaise heiltä kurkku! -- Onko Tamay käynyt täällä?"
-
-"Ei, mutta neekeri."
-
-"Onko señoria täällä näkynyt?"
-
-"Ei."
-
-"Hänen varalleen jätämme sinulle viestin, hän tulee kyllä luoksesi.
-Mutta ole varovainen, älä luota häneen."
-
-"Minä en ilmoita mitään."
-
-"Siitä ei sinulle olisikaan mitään hyötyä, sillä henkesi olisi
-silloin mennyttä kalua, yhtä varmasti kuin aurinko nousee idästä."
-
-Toinen hevosista hirnui.
-
-"Mitä se on, onko sinulla hevosia?"
-
-"Maya-miesten ratsut seisovat tallissa."
-
-"Kelpaavatko ne mihinkään?"
-
-"Puhdasrotuisia."
-
-"Mainiota, hevonen on monta vertaa parempi kuin sinun muulisi. Pian
-hevonen tänne."
-
-"Entä mitä sanon heille aamulla?"
-
-"Jos he vielä silloin elävät", vastasi mies käheästi nauraen, "sanot
-heille, että se on varastettu yöllä. Avaa, on jo aika, tähdet alkavat
-himmetä."
-
-Pablo kohosi kyyrysiltään, otti pyssynsä ja sanoi: "Tule!" Sitten hän
-astui esiin laakeripensaista ja viritti pyssyn hanan.
-
-Mulatti ja intiaani hätkähtivät.
-
-"_Diablo!_ Mitä se on?" sanoi mulatti.
-
-"Mitä aiotte?" kuului Pablon uhkaava ääni.
-
-Kun Pablo ja Tenanga lähenivät, koetti mulatti tarttua selässään
-riippuvaan pyssyyn.
-
-"Anna olla", huusi Pablo, "tai saat luodin otsaasi".
-
-Mulatti totteli.
-
-"Kuka te olette, mitä täältä etsitte?"
-
-"Oi", riensi talon hämmästynyt isäntä puolustautumaan, "tämä señor
-pyysi vain lainaksi muuliani".
-
-"Ah, oletko sinäkin siinä? Minä jo luulin, että täällä oli veijareita
-hevosvarkaissa."
-
-Pablo läheni molempia viritetty pyssy yhä käsissään.
-
-"Oh, señor on kunnon mies, hän haluaa ennen aamunkoittoa päästä
-matkalle, ja minä lainaan hänelle mielelläni muulini."
-
-"Sen parempi sekä sinulle että meille."
-
-Mulatti, joka hatun reunan alta loi kiiluvat pedonsilmänsä molempiin
-nuorukaisiin, kyyristyi kuin hyökkäykseen, mutta ei liikahtanut.
-
-Xinka avasi tallin oven ja talutti ulos muulin, mulatti heitti heti
-satulansa sen selkään, pani suitset suuhun ja nousi satulaan.
-
-Pablo ja Tenanga sallivat rauhallisesti sen tapahtua.
-
-Mies kuiskasi satulasta jotakin intiaanin korvaan ja ajoi sitten
-täyttä laukkaa ulos pihasta kadoten pian yön hämärään.
-
-"Mikä ajoi teidät ulos?" kysyi xinka levollisesti.
-
-"Minä kuulin liikettä, olin kuulevinani ääniä ja pelkäsin hevostemme
-puolesta."
-
-"Ne ovat hyvässä turvassa, kuten näet, varkaita ei täällä ole."
-
-Oli mahdotonta huomata, epäilikö intiaani heidän kuulleen hänen ja
-mulatin välisen keskustelun. Pablo piti viisaampana olla olevinaan
-mistään tietämättä.
-
-"Olemme siis turhaan riistäytyneet unesta", sanoi hän. "Mutta koska
-aamu jo on valkenemassa, emme enää viitsi lähteä makuulle. Toimita
-tulta ja hanki meille aamiainen, sitten lähdemme matkaan."
-
-"Tahtosi mukaan."
-
-Sillä aikaa kun ukko meni sisään herättämään eukon, jolle hän
-kuiskaten puheli, nouti Tenanga satulat ja suitset ja nosti
-näppärästi maissinoljet takaisin paikoilleen.
-
-Alkoi jo valjeta, ja jonkin minuutin kuluttua värehtivät ensimmäiset
-päivänsäteet tummansinisellä taivaalla.
-
-Mutta Tenanga ei huomannut luonnon ihanaa heräämistä, ei
-kirjavahöyhenisten pikkulintujen suloista laulua; hän katseli vain
-pohjoista kohti kukkulain yllä nähdäkseen vielä vilahduksenkin
-mulatista, mutta turhaan. Sitten hän loi ikäänkuin ohimennen silmänsä
-maahan ja painoi tarkoin mieleensä mulatin ja hänen muulinsa jäljet.
-
-Pablo oli sillä aikaa käynyt tallissa, jossa hevoset olivat hyvissä
-voimissa.
-
-Intiaanieukko toi nuorukaisille, jotka olivat istuutuneet plataanin
-varjoon, kahvia ja maissikakkuja.
-
-"Sinä olet ollut ystävällinen meitä kohtaan, muoriseni, ota tämä
-kiitokseksi", sanoi Pablo. Hän ojensi eukolle hopearahan, jonka tämä
-ilosta säihkyvin silmin otti vastaan. Hänellä oli tuskin koskaan
-ollut penniäkään omaa rahaa.
-
-"Oi, sinä olet oikea aatelismies, poikani, minä kiitän sinua."
-
-Pablo ja Tenanga söivät, sitten he satuloivat hevoset ja rupesivat
-lähtemään.
-
-Xinka sanoi: "Te saavutte suurelle maantielle nopeimmin, jos
-ratsastatte suoraan itää kohti."
-
-Sillä aikaa kun hän astui edellä neuvoakseen tietä, kuiskasi eukko,
-joka yhä onnellisesti hymyillen katseli hopearahaansa, Pablolle:
-"Varo noita vuoria tuolla", hän tarkoitti pohjoisvuoristoa, "siellä
-on paljon pahoja ihmisiä".
-
-Nuorukaiset heittivät pariskunnalle hyvästit ja ratsastivat
-hiljakseen likaisen kylän lävitse, jonka asukkaista vain jokunen oli
-hereillä. Ääneti he ratsastivat kultaisessa aamuruskossa edelleen,
-kunnes tiheä chicazamoti- ja granaattimetsikkö peitti heidät
-kyläläisten silmiltä, ja kaikki oli hiljaista heidän ympärillään.
-Silloin Pablo pysähdytti ratsunsa.
-
-"Mitä nyt tästä kaikesta arvelet, Tenanga?"
-
-"Tamay, neekeri ja mulatti ovat nähtävästi tuon xinkan hyviä
-ystäviä."'
-
-"Siitä ei ole epäilystäkään. Olisiko hän mahdollisesti tietänyt
-jotakin rosvojen ja Marian piilopaikasta?"
-
-"En usko. Tamay on liian ovela ilmoittaakseen enempää, kuin on
-välttämätöntä."
-
-"Minä aioin juuri kysyä sitä eukolta, joka meitä varoitti, ja tarjota
-hänelle rahaa."
-
-"Olipa hyvä, ettet sitä tehnyt. Xinka pelkää rosvoja, ja he olisivat
-pian saaneet tietää, että heitä etsitään. Ja se ei tietysti olisi
-hyvä."
-
-"Mutta mitä nyt teemme?"
-
-"Ei olisi viisasta seurata mulatin jälkiä. Kylästä käsin meidät
-huomattaisiin, ja sitäpaitsi katoavat jäljet kivisellä maaperällä.
-Voisimmepa saada liian lämpimän vastaanoton perille päästyämme.
-Olen varma siitä, että rosvot piilevät vuoristossa; heitä eukko
-tietysti tarkoitti puhuessaan pahoista ihmisistä. Luultavasti
-he ovat kätkeneet sinne donna Mariankin. Minä ehdottaisin, että
-ratsastaisimme edemmäksi itää kohti voidaksemme sieltä huomaamatta
-tunkeutua vuoristoon."
-
-"Hyvä. Mitähän tuo keltainen veijari on tehnyt, koska sotamiehet
-ajavat häntä takaa?"
-
-"Varmaankin murhan."
-
-"Siltä mies näyttikin. Minun teki mieli ampua hänet. Hänen puheensa
-mukaan samoilee sekä hallituksen että kapinallisten joukkoja näillä
-seuduin."
-
-"Arvattavasti."
-
-"Mitä arvelet siitä, jos tarjoaisimme rosvoille rahaa donna Marian
-lunnaiksi? Mendez ei voi heille mitään antaa, ennenkuin hänen
-isosetänsä kuolee. Conde ja don Antonio maksaisivat paljon donna
-Marian puolesta, ja minä uhraan hänen tähtensä ilolla kaikki, mitä
-omistan. Emmeköhän ratsasta takaisin ja lähetä xinkaa Tamayn luo
-viemään ehdotustamme perille ja tarjoamaan hänelle paljon rahaa?"
-
-"Herra", vastasi Tenanga vakavasti, "jos olisimme tekemisissä vain
-mulatin ja neekerin kanssa, olisin samaa mieltä kuin sinä, sillä he
-tekevät rahasta mitä tahansa. Mutta Tamay on eri rotua, ajattelee ja
-tuntee toisin kuin mustaihoiset; rahalla emme hänen kanssaan pääse
-mihinkään. Sinua hän vähimmin kaikista ihmisistä uskoo, sinua, jonka
-hän on kavaltanut. Hän pelästyi kauheasti kuullessaan sinun vielä
-olevan ihmisten ilmoilla ja mayojen tunnustama kuningas. Jos hän saa
-sen liian aikaisin tietää, voisi epätoivo ja pelko kiihottaa hänet
-kauheaan tekoon."
-
-Pablo kauhistui. "Niin, hän on julma ja kostonhimoinen, tiedän sen!"
-
-"Toistaiseksi ei ole syytä huolehtia señoritan puolesta", jatkoi
-Tenanga tyynnyttäen, "sillä näiden ihmisten etu tietenkin vaatii
-heitä varjelemaan häntä kuin silmäteräänsä. Minusta on parempi, että
-koetamme saada käsiimme rosvot. Sitten ennätämme kyllä aina tarjota
-heille rahaa ja todistaa heille, että kenraali ja señor d'Irala
-kykenevät maksamaan donna Mariasta enemmän kuin señor de Mendez."
-
-Pablo mietti.
-
-"Olet oikeassa. Me etsimme rosvot, Tenanga, sinä olet suuri
-rastreador, ja armollinen kohtalo johtaa meitä."
-
-Sitten he ratsastivat edelleen yhä tarkasti tähystäen kivistä
-vuoristoa. Heidän tiensä oli aivan yksinäinen. Päivällisen aikaan he
-saapuivat pieneen metsään. Kun he olivat sen sivuuttaneet, näkivät he
-toisen kylän.
-
-Lyhyen neuvottelun jälkeen he päättivät ratsastaa kylään
-tiedustelemaan. Lähestyessään asumuksia he kohtasivat nuoren, solakan
-tytön, joka kantoi vesiruukkua päänsä päällä.
-
-"Herra", sanoi Tenanga luotuaan silmäyksen tyttöön, "hän on mayan
-tytär".
-
-"Etköhän erehdy? Mikäli minä tiedän, asuu täällä vain xinkoja."
-
-"Mayoja asuu siellä täällä zapotekien ja xinkojen keskelläkin."
-
-Tenanga huusi tytölle mayankielisen tervehdyksen, johon tyttö
-uteliaasti katsellen Pabloa vastasi samalla kielellä.
-
-"Asuuko meidän heimolaisiamme tässä kylässä, tyttö?"
-
-"Sinä sen sanot, vieras; kylässämme asuu vain jokunen xinka, me muut
-olemme mayoja."
-
-"Sepä hauskaa."
-
-"Oletteko mayoja?"
-
-"Etkö kuule sitä puheestamme? Näytämmekö likaisilta xinkoilta?"
-
-"Onko nuori ylimys myöskin meikäläisiä?" kysyi tyttö arasti.
-
-"Minäkin olen maya", vastasi Pablo hymyillen, "koska tuolla asuu
-meidän heimolaisiamme, uskallamme kai toivoa vieraanvaraisuutta?"
-
-"Oi, kyllä. Siellä on myöskin posada [= ravintola]."
-
-"Sitä parempi."
-
-"Asuuko kylässänne valkoihoisia?"
-
-"Pormestari ja pastori ovat valkoisia, samoin kauppias, joka asuu
-kylässämme."
-
-"Kiitän sinua, neito."
-
-He tervehtivät tyttöä ja ratsastivat reippaasti eteenpäin. Tie
-oli oiva, ja pian he saapuivat hyvin hoidettujen peltojen ja
-hedelmätarhojen ympäröimään kylään.
-
-Muuan poika neuvoi heidät posadaan.
-
-Kylä oli paljon siistimpi ja paremmin rakennettu kuin se, josta he
-aamulla olivat lähteneet. Mutta täälläkin he näkivät vain naisia,
-lapsia ja vanhemmanpuoleisia miehiä, joiden uteliaat katseet
-seurasivat heitä, kun he ratsastivat posadan edustalle.
-
-Posadero [= ravintolanisäntä], vanhanpuoleinen intiaani hänkin,
-riensi toimekkaasti ulos heidät nähdessään. Ei hänkään voinut
-peittää hämmästystään nähdessään Pablon ylhäisen olemuksen. Tenanga
-pysyttäytyi syrjässä palvelijan tavoin.
-
-Isäntä lähetti puolikasvuisen pojan viemään hevoset talliin ja
-johdatti vieraat avaraan vierashuoneeseen. Siellä istui vain
-vanha intiaani, jonka kankea, vielä tumma tukka riippui arpisille
-kasvoille. Hän loi silmänsä vieraisiin ja huomattuaan Pablon hän
-nousi äkkiä, tempasi hatun päästään ja kumarsi kunnioittavasti.
-
-"Minuako tervehdit, ystävä?"
-
-"Minä tervehdin mayojen nuorta kuningaskotkaa."
-
-"Oi, tunnetko Jungunan pojan?"
-
-"Minä olin läsnä, herra", sanoi hän hiljaa, "silloin, kun papit
-huomasivat kuninkaanmerkin", ja taaskin hän kumarsi.
-
-Loistavin silmin kuunteli posadero keskustelua, samoin kaksi poikaa,
-jotka muiden huomaamatta seisoivat isännän takana.
-
-Pablo ei tietänyt, iloitako vai pahastua siitä, että hänet täällä
-tunnettiin. Hän ojensi kuitenkin vanhalle, arpiselle ukolle kätensä
-ja sanoi: "Iloitsen siitä, että vielä muistat Jungunan poikaa, tule,
-istu seuraamme. Anna meille, mitä sinulla on, isäntä."
-
-Isäntä riensi ulos pojat kintereillään.
-
-Vanha intiaani istuutui Pablon pöytään.
-
-"Oletko soturi?" kysyi Pablo nähdessään arvet miehen kasvoissa ja
-puolialastomassa rinnassa.
-
-"Olen taistellut kansalaissodassa, herra, ja kenraali Aranan johdolla
-meksikolaisia vastaan."
-
-"Onpa hauska tavata täällä ystäväni kenraalin vanhoja sotatovereita.
-Oletko jo saanut kärsiä nykyisessä sodassakin?"
-
-"Kapinalliset olivat kyllä täällä", vastasi vanhus kulmakarvojaan
-rypistäen. "He aikoivat nujertaa conden, mutta vanha leijona antoi
-heille käpälästään, niin että tuntui."
-
-"Onko täällä sotaväkeä läheisyydessä?"
-
-"Silloin tällöin näkyy hajanaisia joukkoja tasangolla, mutta tänne
-ne eivät toistaiseksi ole tulleet. Voinko sinua jollakin palvella,
-herra? Käske vain, minä tottelen."
-
-"Kenties tarvitsen apua. Mutta syökäämme nyt."
-
-Isäntä toi pöytään paistettua kanaa, munia, kakkua ja hedelmiä. Pablo
-vaati Tenangaa myöskin pöytään, ja mielihyvin nuorukaiset söivät,
-isännän palvellessa heitä erityisen kunnioittavasti ja huomaavaisesti.
-
-Kun Pablo oli syönyt, hän kutsui vanhan intiaanin syrjään ja kysyi:
-"Voinko luottaa sinuun?"
-
-"Näkymättömien nimessä, voit."
-
-"Sinä olet kuullut del Rocan onnettomuudesta?"
-
-"En, herra."
-
-"Tunnetko Tamayn?"
-
-"Tunnen sen kavaltajan."
-
-"Oletko häntä viime aikoina nähnyt?"
-
-"En, tuskinpa hän uskaltaisi tänne tullakaan. Hän kuuluu asustavan
-xinkojen luona rannikolla."
-
-"Ilmestyykö tänne silloin tällöin joku neekeri tai mulatti?"
-
-"Oh, jos tarkoitat noita rosvoja, niin kävivät he täällä ennen tuon
-tuostakin. Mutta nyt ei heitä ole vähään aikaan näkynyt. Miksi heitä
-kysyt, herra?"
-
-Pablo aikoi vastata, mutta samassa osui hänen katseensa
-ikkuna-aukkoon, joka oli kadulle päin ja jonka ulkopuolella hän
-näki ruskeata väkeä pää pään vieressä. Ääneti he seisoivat siinä
-töllistellen taloa.
-
-"Mayat tahtovat nähdä kuningastaan", sanoi intiaani hymyillen.
-
-Samassa syöksyi puolikasvuinen poika sisään huutaen: "Sotamiehiä!"
-
-"Mistä?"
-
-"Lännestä päin."
-
-Tenanga riensi ulos.
-
-"Pakene, herra, he pistävät sinut rykmenttiin. Kaikki meidän nuoret
-miehemme ovat paenneet sotamiehiä vuoristoon", huudahti intiaani
-hädissään.
-
-"Minutko väkisin asepukuun?"
-
-"He tekevät sen, herra, pakene!"
-
-Tenanga oli jo tuonut hevoset oven eteen. Hän ymmärsi paremmin kuin
-Pablo vaaran, joka heitä uhkasi, sillä armotta otettiin sotaväkeen
-kaikki, jotka suinkin osasivat asetta käyttää.
-
-"Tule, herra!" hän huusi.
-
-Pablo riensi ulos.
-
-Ulkopuolella seisoi miehiä, vaimoja ja lapsia, jotka kaikki ihaillen
-katselivat Pabloa. Miehet paljastivat päänsä, naiset kumarsivat, ja
-kuului kuiske: "Hualpa, nuori kotka, mayojen kuningas."
-
-"Tule, herra, tule", kiirehti Tenanga.
-
-Pablo nyökkäsi jäähyväiset hänelle ominaisen sulavasti ja lähti juuri
-ratsastamaan, kun hän samassa kuuli takaansa kovaa kavionkapsetta.
-Kahdeksan peitsimiestä ajoi täyttä laukkaa heitä kohti. He
-heiluttivat pitkiä keihäitään, ja samalla syöksyi toiselta puolen
-tusina peitsenkantajia kansanjoukkoon, joka kirkuen hajaantui.
-
-"Antautukaa, roistot!" huusi parrakas kersantti, joka pistooli
-kädessään ratsasti miltei Pablon ja Tenangan päälle, sotamiehet
-kintereillään. Pablo istui satulassa kuin vaskipatsas, ja hänen
-kasvoistaan kuvastui ylpeä uhma. Julmistuneet ratsumiehet kohottivat
-peitsensä iskuun.
-
-"Liikahdus vain, sinä intiaanikonna, ja me lävistämme sinut."
-
-"Mitä tahdot, kersantti?" kysyi Pablo kylmän levollisesti.
-
-"Saattaa sinut hirteen, kirottu murhaaja! Alas hevosilta siinä,
-sitokaa nuo roistot."
-
-Puoli tusinaa ratsastajia hypähti maahan satulasta, toiset kohottivat
-yhä uhkaavina peitsiään.
-
-Tenanga tarttui pyssyynsä.
-
-"Anna olla", käski Pablo.
-
-Nopeasti sidottiin molempain jalat hevosen vatsan alle kiinni; kädet
-niinikään sidottiin.
-
-Kauhistunein katsein seurasivat ympärillä seisovat intiaanit
-sotamiesten toimia; mutta Pablo istui tyynenä satulassaan.
-
-"Kas niin, murhamiehet, nyt olette käsissämme", sanoi kersantti,
-hurjan ja sotaisen näköinen mies, "ja saatte riippua hirressä, niin
-totta kuin oikeutta vielä on maailmassa."
-
-"Luulenpa", sanoi Pablo rauhallisesti sujuvalla espanjankielellään,
-"että herra kersantti erehtyy. Minä olen Pablo Reynador
-maatilanomistaja pohjoisesta, rauhallinen mies enkä mikään murhaaja."
-
-"Todella, sinä kavala konna, vai olet sinä rauhallinen mies ja ammuit
-väijyksistä meidän kreivimme pyhitettyyn päähän!"
-
-Pablo hätkähti. Nyt hän tiesi, ketä mulatti oli ampunut. Häntä
-kauhistutti ajatellessaan, mitä hirvittäviä seurauksia sellaisesta
-onnettomasta tapahtumasta saattoi olla.
-
-Mutta hän sanoi: "Sinä erehdyt, minä en ole salamurhaaja, olen
-kenraali de Lerman ihailija."
-
-"Älä mainitse sitä nimeä, konna! Saamme kiittää kelpo xinkaa,
-jonka luona olit yötä, siitä, että pääsimme jäljillesi. Nyt olette
-vallassani."
-
-"Kurja xinka on sinut pettänyt, jos hän on minua syyttänyt conden
-murhasta. Minä olen kasvatettu --"
-
-"Kerro juttusi sotaoikeuden upseereille. Eteenpäin, toverit; kuka
-tietää, vaikka vielä kohtaisimme näiden murhaajien liittolaisia,
-kapinallisia. Näitä lintuja emme enää päästä käsistämme."
-
-Vangit keskellään ratsastivat sotamiehet täyttä laukkaa etelää kohti,
-ja intiaanien pelästyneet ja surkuttelevat katseet seurasivat heitä.
-
-Posadan edustalla seisoi julmistuneina posadero, arpiposki soturi,
-joka ensin oli Pabloa tervehtinyt, ja muutamia vanhoja mayoja.
-
-"He tappavat kuninkaitten jälkeläisen", sanoi vanha soturi.
-
-"Onko hän ampunut conden?"
-
-"Sitä en usko, mutta kersantti sanoi niin."
-
-Pelästyneet naiset, lapset ja miehet olivat taas rientäneet paikalle
-ja seisoivat surullisen näköisinä siellä täällä ryhmissä.
-
-"Kuka vie sanan maya-kyliin?" huudahti arpiposki.
-
-Noin tusina neljätoista-, kuusitoistavuotiaita hoikkia poikia juoksi
-hänen luokseen.
-
-"Rientäkää pohjoiskansan kyliin ja ilmoittakaa kaikkialla,
-että hallituksen joukot ovat ottaneet vangiksi Hualpan, nuoren
-kuningaskotkan, ja raastaneet hänet mukaansa tappaakseen hänet."
-
-Väkijoukossa syntyi kova hälinä, ja tuokion kuluttua nähtiin poikien
-sauva kädessä rientävän eri suunnille levittämään onnettomuuden
-viestiä.
-
-"Jos he katkaisevat hiuskarvankin kuninkaitten jälkeläisen päästä,
-saavat he sen kalliisti maksaa; minä itsekin otan vielä kerran pyssyn
-käteeni", uhkasi vanha soturi.
-
-Hiljaa valitellen hajaantuivat ihmiset vähitellen; vanhemmat miehet
-jäivät posaderon luo neuvottelemaan.
-
-Peitsimiehet vankeineen ajoivat kappaleen matkaa täyttä laukkaa,
-sitten he antoivat hevosten kulkea hiljakseen.
-
-Kiihottunut kersantti rauhoittui vähitellen, Pablon ulkomuoto ja
-hänen ylevä ryhtinsä eivät voineet olla tekemättä vaikutusta karkeaan
-soturiin.
-
-Pablo oli epätoivoissaan; hän ajatteli vain kauheaa kohtaloa, joka
-nyt Lerman kuoleman jälkeen odotti Mariaa. Hän oli vakuutettu siitä,
-että murha oli tehty Mendezin toimesta.
-
-Hän tuskin huomasikaan ympäristöään.
-
-Tenanga ratsasti hänen rinnallaan levollisena.
-
-Kun he saapuivat kapeaan vuorisolaan, huusi kersantti äkkiä: "Pitäkää
-varanne siellä edessä, etteivät näitten lurjusten hyvät ystävät pääse
-niskaamme."
-
-Pablo sanoi ylenkatseellisesti: "Me emme ole kapinallisia, ja sinä,
-kersantti, menettelisit viisaammin, jos etsisit conden murhaajaa
-toisaalta."
-
-"Maltahan, maltahan, poikaseni. Sinun hengestäsi en maksa
-pesetaakaan."
-
-Heidän vielä kapeata vuorensolaa ratsastaessaan kuului äkkiä
-edestäpäin laukauksia ja kovia huutoja.
-
-"Eteenpäin! Meidän miehet taistelevat", huusi kersantti. Kaikki
-lähtivät nelistämään, ja vangit pakotettiin samaan vauhtiin. Kun
-he saapuivat ulos rotkotieltä, he näkivät hallituksen asepukuihin
-pukeutuneiden peitsimiesten uljaasti puolustautuvan rosvomaiselta
-näyttävää ylivoimaa vastaan.
-
-"Eteenpäin, siinä taistelee don Antonio!" Ratsumiehet kiitivät
-eteenpäin, kersantti kohotti pistoolinsa Pablon päätä kohti, mutta
-nuorukainen loi häneen niin päättävän ja uhkaavan katseen suurista
-silmistään, että soturi laski aseensa sanoen: "Pakoon ette,
-lurjukset, kuitenkaan pääse." Ja miekkaansa heiluttaen hän nelisti
-toisten jälkeen.
-
-Tuskin olivat Tenanga ja Pablo kahden, kun ensinmainittu
-rauhallisesti irroitti kätensä siteistä sanoen: "Nuo lurjukset eivät
-osaa sitoa mayaa."
-
-Hän oli käyttänyt, kun sotamiehet häntä sitoivat, erästä intiaaneille
-hyvin tavallista keinoa, jonka avulla he helposti saattoivat
-vapauttaa kätensä silmukasta.
-
-Aseita ei vangeilta ollut otettu pois, koska sotamiehet eivät
-halunneet niitä kuljettaa.
-
-Salamannopeasti sieppasi Tenanga veitsensä, irroitti Pablon kädet
-ja jalat siteistä ja pyysi tätä vapauttamaan myöskin hänen omat
-jalkansa. Pablo teki niin.
-
-"Ja nyt, herra, takaisin."
-
-"Malta, Tenanga, tuolla taistelee kasvatusisäni don Antonio. Hänen
-rinnalleen. Tule! Eteenpäin!"
-
-Hän tempasi pyssyn olaltaan ja ratsasti vinhaa vauhtia
-taistelupaikalle; tahdottomasti seurasi hämmästynyt Tenanga häntä.
-Kun he saapuivat perille, oli taistelu kuumimmillaan. Haavoittuneita
-ja kuolleita hevosia makasi ylt'ympäri, haavoittuneita ja kuolleita
-ratsumiehiä niiden vieressä. Vaikka kersantti ja hänen peitsimiehensä
-tappelivat uljaasti, olivat kapinalliset kuitenkin voiton puolella.
-
-Pablo oli täydessä nelissä satulastaan maahan astumatta siepannut
-erään kaatuneen miekan maasta.
-
-Hän kannusti tulista kimoaan ja nelisti sinnepäin, missä näki
-don Antonion taistelevan. Ääneensä huutaen: _"Vive la patria!"_
-laukaisi hän kaksipiippuisen pyssynsä, jonka kuulat surmasivat
-kaksi ratsumiestä, heitti sitten pyssyn pois ja syöksyi miekkaansa
-heiluttaen kuin myrskytuuli pahimpaan melskeeseen.
-
-"Pablo!" huusi don Antonio hämmästyneenä.
-
-Tenanga oli kuten Pablokin laukaissut ja kaatanut kaksi miestä,
-sitten siepannut eräältä haavoittuneelta peitsen ja syöksynyt
-maya-sotilaiden sotahuuto _"Ala!"_ huulillaan vihollisten keskelle.
-
-Tenanga ja Pablo olivat ainoat punaihoiset hallituksen joukoissa,
-toisella puolella sitävastoin taisteli monta neekeriä ja intiaania.
-
-Pablo yllytti kimoaan ja jakeli miekallaan iskuja oikealle ja
-vasemmalle.
-
-"Eteenpäin!" huusi don Antonio taas, ja uudistunein voimin ja
-hurjasti huutaen hyökkäsivät peitsimiehet vihollistensa kimppuun
-niin rajusti, että nämä, joiden päällikkö oli kaatunut Pablon
-miekaniskusta, suin päin syöksyivät pakoon.
-
-Kappaleen matkaa peitsimiehet ajoivat heitä takaa, sitten kutsui don
-Antonion ääni heidät takaisin.
-
-Ystävällisesti ja iloisesti hän katseli Pabloa, kun nuorukainen
-ratsasti hänen luokseen hattuaan nostaen.
-
-"Lapseni, rakas, ruskea lapseni, onnellinen kohtalo johdatti sinut
-luokseni oikeaan aikaan, sinä olet hankkinut meille voiton. Kiitän
-sinua, poikani, kiitos!"
-
-Hän pudisti sydämellisesti nuorukaisen kättä.
-
-"Kuinka tänne osuit?"
-
-"Kersanttisi, don Antonio, on minut vanginnut conden murhasta ja
-raahannut minut tänne."
-
-Samassa saapui heidän luokseen parrakas kersantti, joka rajattoman
-hämmästyneenä oli nähnyt, miten hänen vankinsa taistelussa
-heiluttivat miekkaa.
-
-"Kerro kersantti."
-
-"Muuan xinka sanoi meille, että hänen luonaan oli majaillut kaksi
-intiaaninuorukaista, joilla oli ollut kova kiire päästä kapinallisten
-luo ja jotka olivat kehuneet surmanneensa conden. Hän neuvoi meille
-myös, mitä tietä he olivat lähteneet. Minä riensin jälkeen ja
-saavutin heidät. Tuossa on toinen heistä."
-
-"Tämä on minun kasvattipoikani, don Pablo, kersantti. Luuletko
-vieläkin, että hän on kohottanut kätensä kenraalia vastaan?"
-
-"En, kapteeni, sinun kasvattipoikasi on sankari eikä murhamies.
-Piru vieköön, kuinka se poika tappeli", mutisi hän partaansa ja loi
-ihailevan katseen Pabloon. Pablo kertoi nyt lyhyesti olostaan xinkan
-luona ja kohtauksestaan mulatin kanssa.
-
-"Minä olin siis kuitenkin oikeilla jäljillä", sanoi kersantti. "Conde
-tahtoi välttämättä itse lähteä mukaan tiedusteluretkelle. Kun minä
-näin hänen vaipuvan adjutanttinsa syliin ja murhaajan täyttä vauhtia
-karkaavan pakoon, raivostuin tietysti ja lähdin ratsumiehineni
-ajamaan takaa tuota konnaa, jonka valitettavasti onnistui pettää
-meidät ja pelastautua."
-
-Peitsimiehet olivat sillä aikaa kokoontuneet, haavoittuneet sidottiin
-niin hyvin kuin mahdollista, nostettiin hevosten selkään, ja hitaasti
-ratsasti koko joukko etelää kohti.
-
-"Kuinka pääsitte siteistänne?" kysyi kersantti Pablolta.
-
-"Se on maya-salaisuus, kersantti", vastasi nuorukainen hymyillen.
-
-"Don Pablo, teistä tulee vielä suuri soturi; en ole vielä kenenkään
-nähnyt sillä tavalla taistelevan."
-
-Ylpeästi hymyillen kuunteli kuninkaitten jälkeläinen kiitosta.
-
-Joukko liikkui haavoittuneiden tähden vain hitaasti eteenpäin.
-
-Kun he olivat saapuneet metsään, jossa toivoivat olevansa turvassa,
-he pysähtyivät. Vartijat asetettiin, ja nyt saivat väsyneet sotilaat
-levätä. Molemmat intiaaninuorukaiset saivat osakseen monta ihailevaa
-katsetta; Tenanga oli myös taistellut uljaasti, ja heidän urheuttaan
-kehuttiin kilpaa.
-
-Tenanga istui puhdistamassa omaansa ja Pablon pyssyä ja kuunteli
-välinpitämättömänä kuin ainakin intiaani heidän ylistyspuheitaan;
-hän iloitsi kuitenkin siitä, että hänen nuorta kuningastaan niin
-ihailtiin. Sydämessään hän oli hyvinkin ylpeä siitä.
-
-Erillään sotilaista istuivat don Antonio ja Pablo puunrungolla.
-Kartanonomistaja näytti kovin murheelliselta. Viimein hän tarttui
-Pablon käteen kyynelsilmin: "Nyt sinä olet ainoa lapsemme, Pablo."
-
-"Siitä varjelkoon meitä Jumala, don Antonio, rakas Mariamme elää
-vielä; me saamme hänet kyllä takaisin."
-
-D'Irala tuijotti häneen sanatonna.
-
-"Mitä tarkoitat, poika?" kysyi hän viimein hiljaa ja hitaasti. "En
-ymmärrä sinua."
-
-Pablo kertoi nyt hänen ja Tenangan yhteisestä tiedustelusta del
-Rocassa ja nuoren mayan pettämättömästä tarkkanäköisyydestä sekä
-esitti syyt, joiden nojalla hän varmasti luuli Marian vielä olevan
-elossa.
-
-Kalpeana, vapisevana, tuskin hengittäen kuunteli don Antonio, ja kun
-Pablo oli päättänyt kertomuksensa, puhkesi urhean soturin silmistä
-kyynelvirta, jota peittääkseen hän kätki kasvot käsiinsä.
-
-Viimein hän loi silmänsä ylös: "Pyh, naurakoot vain nähdessään
-kapteeninsa itkevän kuin lapsen. Pablo, poika kulta, tämä on
-ensimmäinen iloinen hetki siitä päivästä asti, jolloin sain kuulla
-tuosta kauheasta onnettomuudesta. Lemmikkini, lemmikki raukkani!
-Pablo, jos minulle suodaan ilo saada sydänkäpymme takaisin, uhraan
-mielelläni kaikki, mitä minulla on."
-
-Hän nousi puunrungolta ja alkoi kiivaasti kävellä edestakaisin.
-
-"Voi tuota uskotonta konnaa, tuota Mendeziä! Minä tiedän, että
-condella on aina ollut hyvin huonot ajatukset hänestä, conde-paralla,
-joka oli yhtä masentunut onnettomuudesta kuin minäkin; mutta enpä
-olisi kuitenkaan luullut häntä noin katalaksi. Lapsiraukat",
-jatkoi hän Pabloon kääntyen, "paha kohtalo vainoaa aikaisimmasta
-lapsuudestanne sinua ja valkoista pikku sisartasi".
-
-"Lempeä kohtalo on pelastanut minut ja pelastaa kyllä Mariquitankin."
-
-"Millä ihmeen tavalla pääsit Chamulpon käsistä?"
-
-Ihmetellen kuunteli don Antonio Pablon eriskummaisia seikkailuja.
-"Niin, totta tosiaan, Jumalan käsi johtaa sinua, vanhojen
-maya-kuninkaitten jälkeläistä. Ihmeitä tapahtuu vieläkin."
-
-Hän tarvitsi aikaa voittaakseen mielenmyrskyn, jonka uutinen Mariasta
-oli hänessä herättänyt, ja Pablo istui ääneti hänen vieressään.
-Viimein kysyi nuorukainen: "Millä kannalla ovat sota-asiat, don
-Antonio?"
-
-"Me olemme sen jälkeen, kun kapinalliset olivat saaneet meidät
-karkoitetuksi pääkaupungista kovan taistelun kestettyämme,
-vetäytyneet etelään. Vähitellen onnistui meidän kuitenkin jälleen
-voittaa takaisin, mitä olimme menettäneet, ja hiljakseen aloimme
-marssia eteenpäin. Ja nyt on tapahtunut tämä hirveä onnettomuus,
-joka riistää meiltä johtajan. Hän oli meidän kaikkien toivo, pelkään
-pahoin, että kaikki nyt on mennyttä; conden kuolema virittää kapinan
-uuteen voimaan. Callego on taitava ja kelpo mies, mutta ei voi
-korvata häntä. Jos minä vielä leiriin tultuani tapaan kenraalin
-elossa, tulee se, mitä minulle Mariasta kerroit, sulostuttamaan hänen
-viimeiset hetkensä. Meidän täytyy heti ryhtyä kaikkiin mahdollisiin
-toimenpiteisiin; Maria on pelastettava, vaikka minun pitäisi rukoilla
-apua itse Sarmientolta."
-
-"Jos suvaitset, don Antonio, minun lausua mielipiteeni, niin on
-mielestäni viisainta, että Tenanga ja minä kahden hoidamme tämän
-asian. Tenanga on tavattoman tarkkanäköinen, hän tuntee kaikki metsän
-ja tasankojen temput; me tiedämme, mistä Maria on etsittävissä, ja
-löydämme hänet."
-
-"Uskallatko sinä?"
-
-"Se on velvollisuuteni. Eikö Maria ole sisareni?"
-
-"Minä annan sinulle tarkka-ampujia."
-
-"Ei, don Antonio, valkoiset miehet vain vahingoittaisivat aikeitamme.
-Jos tarvitsen apua, aion käyttää hyväkseni asemaani tämän maan
-vanhojen hallitsijain jälkeläisenä ja kutsua mayoja avukseni.
-Pelkään, että meidän nyt conden kuoleman jälkeen täytyy toimia
-ripeästi."
-
-"Niin, olet oikeassa. Taivas sinua suojelkoon, poikani."
-
-"Missä luulet kapinallisten tätä nykyä olevan?"
-
-"He ovat kai Amatitlanin luona; sieltäpäin tuli partiojoukko,
-jonka kanssa me iskimme yhteen; meidän päävoimamme on majoittunut
-Ixhuataniin."
-
-"Minä eroan sinusta nyt, kun lähdet takaisin leiriin, ja tunkeudun
-Tenangan kanssa vuoristoon."
-
-"Kutsu hänet tänne, hän on taistellut uljaasti."
-
-Pablon viittauksesta nuori maya lähestyi.
-
-"Sinä olet Pablon uskollinen ystävä ja olet urhoollisesti taistellut
-riveissämme kuin mies; kiitän sinua molemmista." Hän ojensi
-Tenangalle kätensä, johon nuorukainen kunnioittavasti tarttui.
-
-"Auta minua pelastamaan lapseni ja pyydä sitten minulta, mitä haluat,
-minä annan sen sinulle."
-
-"Minä palvelen kuninkaitten jälkeläistä, señor, en tarvitse muuta
-palkintoa kuin hänen kiitoksensa", kuului ylpeä vastaus.
-
-"Hyvä, sinä olet oikea vuoristosoturi, kuulen sen. Minusta olet
-saanut ystävän."
-
-Tenanga taivutti päätään.
-
-Peitsimiesten oli jo aika lähteä, jos mielivät ennen
-
-yötä tavata pääjoukkonsa, ja kersantti ilmoitti sen don Antoniolle.
-
-"Meidän täytyy siis erota, Pablo", sanoi d'Irala. "Varo kapinallisia,
-he pyrkivät pohjoiseen päin. Jos he saavat tietää Lerman kaatuneen
-salamurhaajan luodista, hyökkäävät he piankin kimppuumme. Jumala
-olkoon isänmaallemme armollinen."
-
-"Etkö aio lähettää mitään sanaa donna Inezille?"
-
-"Minä lähetän hänelle heti viestin. Hän poloinen suree lemmikkiään
-ja huolehtii puolisostaan. Sinun uutisesi tulevat tuottamaan hänen
-sydämelleen lohdutusta. Rakas poikani, minä tiedän kyllä, että sinä
-teet kaikki, mitä suinkin voit. Omaisuuteni on käytettävissäsi
-mielesi mukaan. Jumala siunatkoon sinua ja sitä, minkä puolesta
-taistelet."
-
-Peitsimiehet istuivat jo satulassa.
-
-Don Antonio nousi hevosen selkään, ojensi vielä kerran kätensä
-äänettömänä Pablolle ja ratsasti miehineen pois.
-
-Pablo ja Tenanga olivat yksin.
-
-Molemmat tutkivat tarkoin pyssyjään ja latasivat ne uudestaan. Sitten
-Pablo sanoi: "Nyt matkaan, ystävä, on jo aika."
-
-He valitsivat yksinäisimmän tien, kiersivät paikan, missä verinen
-taistelu oli käyty, kääntyivät takaisin kylään päin, kiersivät sen
-isossa mutkassa ja saapuivat illansuussa sen vuoriston juurelle,
-josta arvelivat löytävänsä rosvot ja donna Marian. Vuorenluolassa,
-joita niillä paikoin oli lukuisasti, he saivat yösijan. Hevoset
-laskettiin liekaan kiinnitettyinä syömään luolan viereen.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-Rosvot.
-
-
-Pienessä vuorenkolossa istui kolme miestä, joiden ulkomuoto
-varmaankin olisi herättänyt rauhallisessa matkustajassa kammoa,
-niin selvästi näkyi heissä maantierosvojen leima. Intiaani, joka
-oli pukeutunut metsästyspaitaan ja pitkiin nahkasäärystimiin,
-näytti kuitenkin noista kolmesta säädyllisimmältä. Mulatin kavalat
-konnankasvot ja neekerin tylsä, eläimellinen naama olivat kammottavat
-ja samalla vastenmieliset.
-
-Kaikki olivat varustautuneet pyssyllä ja machetella. Tamay istui
-nojaten selkäänsä vuorenseinään, hänen toverinsa loikoivat ruohikossa
-pitkällään.
-
-"Ellei Mendez pian anna kuulua itsestään ja lähetä rahaa, saa
-hän sitä katua", virkkoi mulatti. "Minä olen kyllästynyt tähän
-kuljeskelemiseen metsissä ja vuorilla."
-
-"Lähde toki kaupunkeihin, Tito", sanoi neekeri, "ja tanssi neitosten
-kanssa. Oikeuspalvelijat ikävöivät sinua kovin."
-
-"Ei suinkaan sen enempää kuin sinuakaan; hamppuköysi on siellä
-varattu niin sinun kuin minunkin varalleni, musta veikko."
-
-"Liian suuri kunnia mustalle miehelle yhdessä värillisen
-aatelismiehen kanssa esittää ilmatanssia; minä annan sinulle
-etuoikeuden."
-
-"Älä lörpöttele! Ei, totta puhuen", jatkoi mulatti, "minä aion
-Meksikoon; elämä täällä ei minua miellytä, ja ellei Mendez lähetä
-rahoja -- minä olen sanonut hänen tilanhoitajalleen, että meidän
-täytyy välttämättä saada tavata häntä -- no, siinä tapauksessa
-antavat toiset ihmiset meille kyllä rahaa. Tuo tytön ryöstö oli
-viisainta, mitä typerä pääsi koskaan on keksinyt. Tuo pöllöpää
-punanahka", lisäsi hän hiljaa, jotta ei Tamay häntä kuulisi, "olisi
-tahtonut jättää hänet liekkien valtaan. Tyhmyyksiä, tyttö maksaa
-kultaa, paljon kultaa, ja señor de Mendezin täytyy se maksaa."
-
-"Sen jälkeen kun sinä olet tehnyt hänestä conden perillisen, on
-hänellä kyllä varaa maksaakin."
-
-"Se oli kuuma hetki, kun peitsimiehet olivat kintereilläni, sen voin
-sinulle sanoa, ja se maksaa rahaa."
-
-"Sinä olisit voinut valita sopivamman paikan, ennenkuin rupesit
-ampumaan."
-
-"Hän tuli aivan sattumalta tielleni ja niin sopivasti, että pyssyni
-melkein itsestään laukesi. Olin iloinen päästyäni Ixmalin luo ja taas
-muulin selkään. Kaksi kirottua punaista lurjusta oli vähällä turmella
-koko pelin."
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Juuri kun olin valitsemassa itselleni heidän hevosistaan toista --
-heillä oli oikein rotuhevoset -- seisoivat he pitkine pyssyineen
-aivan tallin edessä ja vetivät liipaisinta, niin että miltei jo
-tunsin luodin ruumiissani."
-
-"Vieraitako?"
-
-"Tietysti, zapotekeja tai mayoja. Xinkat ovat meidän ystäviämme.
-Toinen heistä puhui espanjaa kuin aatelismies ja käyttäytyi kuin
-ylimys."
-
-"Punainen mies?" kuului vaiteliaan Tamayn ääni.
-
-"Aivan sinun värisesi, harvapuheinen ystäväni."
-
-"Minkä näköinen hän oli?"
-
-"Mikäli minä hämärässä saatoin nähdä, oli hän pitkä, solakka
-nuorukainen, kuvankaunis, oikea intiaaniprinssi, ja hänen silmänsä
-olivat sitä laatua, että niitä oikein hätkähti."
-
-"Entä toinen?"
-
-"Häntä en niin selvästi voinut nähdä, mutta hän piteli ampuma-asetta
-käsissään sillä tapaa, kuin olisi sitä aina käsitellyt."
-
-"Ne olivat kai Chamulpon vakoojia tai muita mayoja", arveli neekeri.
-
-"Kenties."
-
-"Minkä vuoksi et heitä päivänvalossa nähnyt?"
-
-"Pöllöpää, olisinko ehkä odottanut, kunnes conden peitsimiehet
-tulivat? Sitäpaitsi ikävöin taas nähdä sinun villapäätäsi?"
-
-Intiaani oli vaipunut syviin mietteisiin.
-
-Hetkisen kuluttua mulatti sanoi taas: "Minä olen kyllästynyt tähän
-kuljeskelemiseen vuorilla ja haluan kaupunkiin. Mitä elämää tämä
-tämmöinen on? Kunpa tietäisin, missä Mendez on, menisin hänen
-puheilleen."
-
-"Sinä voisit helposti kohdata peitsimiehiä."
-
-"Pyh, heistä ei kukaan minua tunne. Hahaa minä tahdon, rahaa, ja
-ellei jalo herramme Mendez sitä meille anna, on meidän kaupattava
-tavaramme toisille ostajille."
-
-"Kuinka jaksaa donnamme, Tamay?"
-
-"Hyvin", kuului lyhyt vastaus.
-
-"Minä tulen pian käymään hänen luonaan."
-
-Intiaani loi häneen silmäyksen, joka varmaankin olisi pannut mulatin
-ajattelemaan, jos tämä olisi sen huomannut.
-
-Pitkä vihellys, joka tuntui tulevan alhaalta, kaikui miesten korviin.
-
-Kaikki kolme tarttuivat aseisiin.
-
-Taaskin vihellettiin.
-
-"Se on xinka."
-
-"Kurkista, onko hän yksin", sanoi neekeri. Mulatti kiipesi ketterästi
-kallionkielekkeelle, josta hän saattoi nähdä alas.
-
-"Ixmal ja Mendez", hän ilmoitti.
-
-"Hyvä on."
-
-"Sallimmeko heidän tulla tänne ylös?"
-
-"Ei", vastasi Tamay, "mennään alas heitä vastaan".
-
-Kaikki kolme astuivat ahdasta, mutkikasta polkua alas, kunnes
-saapuivat pieneen, tiheää viidakkoa kasvavaan laaksoon. Täällä
-vastasi mulatti vihellykseen. He jäivät kuitenkin seisomaan pyssyt
-käsissä pensaiden taakse, polun eteen, joka johti ylös kukkulalle.
-
-Hetkisen kuluttua näyttäytyi xinka ja hänen takanaan Mendez. Mulatti
-Tito astui esille, molemmat toiset sitävastoin jäivät pensaan taakse.
-Tito osasi heistä parhaiten espanjankieltä ja oli sukkelasuisin.
-
-"Hei, señor, joko vihdoinkin muistatte ystäviännekin? Me olemme teitä
-kovin ikävöineet."
-
-"Minä olen vasta tänä aamuna palannut takaisin."
-
-"Ja te tiedätte jo, että arvoisa isosetänne on tehnyt teistä
-riemuitsevan perillisen?"
-
-"En suinkaan", vastasi Mendez kalveten, "puhutko totta, Tito?"
-
-"Niin totta kuin toivon saavani teiltä paljon rahaa. Se oli hurja
-temppu. Ammuin hänet henkivartionsa keskeltä. Peitsimiehet olivat
-kuin verikoirat kintereilläni; sain heidät vaivoin vältetyksi."
-
-"Vihdoinkin", sanoi Mendez, ja pirullisen ilon ilme kuvastui hänen
-elähtäneiltä kasvoiltaan.
-
-"Ja nyt, don Luis, on aika järjestää asiamme. Oman osamme sopimusta
-olemme täyttäneet tarkalleen, nyt on teidän vuoronne. Viisituhatta
-pesoa kullekin meistä, sitä ette kai paljoksune?"
-
-"Ja mistä minä otan sen summan?"
-
-"Eikö conden omaisuus ole teidän omanne, nyt, kun oikea perillinen on
-saanut niin surullisen lopun?"
-
-"Ja conde on todellakin kuollut?"
-
-"Niin totta kuin minun luotini lävisti hänen päänsä."
-
-"Niin, silloin minä perin hänet, ainakin tilukset. Niitä hän ei
-millään jälkisäädöksellä minulta riistä. Mutta sinä kai tiedät,
-että kapinalliset ovat ottaneet conden tilukset takavarikkoon ja
-julistaneet ne valtion omaisuudeksi."
-
-Mulatin naama venyi pitkäksi, mutta ensi ällistystä seurasi heti
-raivo.
-
-"Mitä? Mitä koukkuja?"
-
-"Tottahan järkesi sanoo sinulle, että minun on ensin saatava rahat,
-ennenkuin voin niitä sinulle antaa. Minun täytyy toki ensin päästä
-perinnön haltijaksi."
-
-"Verukkeita. Minun on saatava viisituhatta pesoani. Aion muuttaa
-maasta pois."
-
-"Olehan järkevä, ystävä, saathan sinä rahasi, mutta täytyyhän minun
-ne ensin hankkia."
-
-"Teillä on kyllä keinoja saada kokoon sellainen summa, nyt, kun
-olette perinyt. Varokaa, don Luis, leikkimästä minun kanssani."
-
-"Mutta, rakas ystävä, en nyt ollenkaan ymmärrä sinua. Ajattelehan
-vähäisen: Mistä minä ottaisin rahat?"
-
-"Se on teidän asianne. Täällä alkaa maa polttaa jalkapohjiani, minä
-aion poistua. Ellen kolmessa päivässä ole saanut viittätuhatta pesoa
-kullassa ja hyvissä pankinseteleissä, niin, don Luis, saatte sitä
-katua."
-
-"Miksi uhkaat minua, Tito? Minä palkitsen sinut ylenpalttisesti,
-mutta onhan sinun toki annettava minulle aikaa. Kenellä on nyt
-puhdasta rahaa keskellä sotaa?"
-
-"Olen sanonut viimeisen sanani, menetelkää sen mukaan."
-
-"Minä panen kaikki keinot liikkeelle voidakseni tyydyttää sinua. Kas
-tuossa aluksi nämä kolikot, ne ovat minun ainoani."
-
-Hän ojensi mulatille muutamia isoja kultarahoja, jotka tämä ahnaasti
-korjasi haltuunsa.
-
-"Mutta miksi ystäväsi pysyvät niin loitolla?"
-
-"On sota, ja silloin on varovaisuus tarpeen."
-
-Tamay ja neekeri astuivat nyt esiin.
-
-"Tervetuloa, miehet, tiedän voivani luottaa teihin."
-
-"Minä tunnen sinut paremmin, don Luis, kuin luulet", sanoi äreä
-intiaani. "Conde on kuollut; hyvä, mitä se minuun kuuluu? Olet nyt
-saanut, mitä tavoittelitkin. Vaan jos nyt pälkähtäisi päähäsi ruveta
-viekastelemaan, niin joudut minun kanssani tekemisiin; minä sinut
-tavoitan, piile missä tahansa."
-
-Mayan sanoissa oli sellainen vakava uhka, että pelkuri Mendez
-vavahti, mutta hän sanoi notkeasti: "Kunnon ystävä, kuinka voit minua
-epäillä? Pidä omanasi kaikki, mitä minulla on."
-
-"Minä muistutan vielä siitä sinulle."
-
-Hän viittasi xinkan syrjään ja kysyi tältä, sillä aikaa kuin Mendez
-keskusteli Sipin ja Titon kanssa: "Keitä ne kaksi mayaa olivat, jotka
-yöpyivät luonasi?"
-
-"He sanoivat olevansa kotoisin pohjan puolelta."
-
-"Mistä he tulivat?"
-
-"Vuorien kautta."
-
-"Vuoriston kautta?"
-
-"He tulivat sieltä."
-
-"Selitä minulle, minkä näköisiä he olivat."
-
-Xinka kuvaili heidän ulkomuotoaan, varsinkin Pablon.
-
-"Oletko milloinkaan nähnyt sitä nuorta mayaa, joka oli del Rocassa?"
-
-"En."
-
-"Millä asioilla arvelet heidän liikkuvan näillä mailla?"
-
-"Luulen, että mayat aikovat nousta sotaan ja ovat lähettäneet heidät
-vakoilemaan."
-
-"Mutta kuinka he osasivat seurata vuoripolkuja?"
-
-"He sanoivat Señor de Mendezin tilanhoitajan olleen oppaana."
-
-"Niin, hän tuntee polut, ja", lisäsi hän hiljaa, "tuntee myöskin
-Pablon".
-
-"Minne päin he menivät?"
-
-"Itään, suurelle tielle päin. Muuten he eivät ole päässeet pitkälle,
-minä olen usuttanut heidän jäljilleen peitsimiehet, jotka etsivät
-conden murhaajia."
-
-"Hyvä."
-
-Tamay kääntyi poispäin ja jupisi hiljaa mayankielellä: "Olisikohan
-hän päässyt Chamulpon-korppikotkan kynsistä? Ei, niin mahtava ei
-hänen suojelushenkensä ole. Soisinpa, etten olisi satuttanut kättäni
-häneen. Tuo kazikekin näkyy minut unohtaneen."
-
-Mendez, joka kuten xinkakin oli jättänyt ratsunsa syvälle laaksoon,
-heitti sulavasanaisesti jäähyväiset kätyreilleen, luvaten heille
-loppumatonta kiitollisuutta.
-
-"Muistakaa minua", sanoi Tito, kun Mendez lähti.
-
-"Myöskin minua", lisäsi Tamay siihen.
-
-Kun vieraat olivat poistuneet, palasivat rosvot entiseen
-olinpaikkaansa; mutta vasta kun he jälleen olivat pitkällään maassa,
-kysyi mulatti: "Mitä arvelet, tigrero, kaupastamme?"
-
-"Señor on konna, ensi tilaisuudessa hän usuttaa hallituksen
-sotamiehet kimppuumme."
-
-"Niinkö luulet?"
-
-"Sillä tavoin hän lakaisee kaikki jälkensä."
-
-"No, sitä parempi, että señorita on meidän käsissämme. Mendez on
-viheliäinen lurjus; että kapinalliset ovat ottaneet conden tilukset
-takavarikkoon, niin pitkälle kuin heidän valtansa ulottuu, sen uskon
-kyllä. Sitä pahempi hänelle sekä meille. Minä en luota häneen."
-
-Hän hypähti ylös ja juoksi muutamia kertoja edestakaisin.
-
-"Minun täytyy ja minä tahdon päästä pois, mutta en ilman rahaa.
-Minusta on edullisempaa, ja me saamme rahat pikemmin, jos myymme
-tytön don Antoniolle. Hän antaa, mitä vaadimme, ja kykenee hankkimaan
-rahat. Mitä arvelet, toveri?"
-
-"Minä arvelen vain", lausui neekeri, "että jos pidämme tytön,
-voisimme lypsää Mendeziltäkin paljon rahaa".
-
-"Minä sanon sinulle, musta sielu: varma on varma. Maa alkaa yhä
-enemmän polttaa jalkojamme. Niin kauan kuin ihmiset tuolla alhaalla
-katkovat toistensa päitä, ei meillä tosin ole mitään pelättävää;
-mutta eihän sotaa voi iankaikkisesti kestää, ja nyt kun conde on
-kuollut, on se pian päättynyt, ja silloin pääsee Sarmiento valtaan."
-
-"Ja hänellä on jo kauan aikaa ollut hamppuköysi sinulle varattuna",
-irvisteli neekeri.
-
-"Pidä suusi, sinä apinain jälkeläinen", vastasi mulatti vihoissaan,
-mutta jatkoi sitten äskeisellä äänellä: "Mitä arvelette, toverit,
-eikö olisi viisainta ottaa lunnaita señor d'Iralalta?"
-
-"Ja kuinka luulet ne saavasi?"
-
-"Sinä menet hänen luokseen, musta nukkeni. Sinä olet vähimmän
-epäilyttävä meistä; sinun rehellinen naamasi hankkii sinulle
-kaikkialla luottamusta."
-
-"Hm", arveli neekeri ja kynsi villaista päätään, "on niitä joitakuita
-sellaisiakin, jotka eivät ole minulle suosiollisia".
-
-"Niinkö, sinä Kongon helmi; no, sitten lähetämme Ixmalin, xinkan, hän
-on viisaampi kuin miltä näyttää, ja hallituksen joukot eivät suinkaan
-ole kaukana. Oletko samaa mieltä?"
-
-"Niin, jos pidät sitä viisaampana."
-
-"Me otamme rahamme ja lähdemme Meksikoon."
-
-"Hyvä."
-
-"Mitä sinä sitten arvelet, Tamay?"
-
-Mulatti kääntyi nyt intiaanin puoleen, joka istui ääneti ja
-liikkumatta, ikäänkuin ei olisi toisia huomannutkaan.
-
-"Suotta hätiköimistä; ensin miettiä, ei hyvä liiaksi hoputtaa."
-
-Näin sanoen hän nousi ja ripusti pyssyn olalleen.
-
-"Minne aiot?"
-
-"Ampumaan peuran, ei mitään syömistä enää." Ja hän poistui nopein
-askelin. Kun hän oli ehtinyt pois korvan kuuluvilta, sanoi mulatti:
-"Tuosta punaisesta ihmisestä ei ole mihinkään, Sip. Minä valitan,
-että olemme ryhtyneet hänen kanssaan yhteisiin hommiin. Pois meidän
-on päästävä. Suostuipa maya tai ei, me teemme, mikä meistä on
-välttämätöntä, ja luovutamme tytön don Antoniolle."
-
-"Pelkäänpä, ettei Tamay suostu siihen. Hän on kostonhimoinen ja vihaa
-rajattomasti d'Iralaa, siitä pitäen kuin tämä ajoi hänet talostaan
-xinkojen nähden kuin rupisen elukan. Sitäpaitsi hän töin tuskin
-vältti hirttonuoran silloin, kun don Antonion vaquerot saivat hänet
-kiinni kalliosolassa, hänen kapinallisia opastaessaan. Intiaani
-ei koskaan unohda. Luulenpa, että hän heittäisi tytön kuiluun
-mieluummin, kuin luovuttaisi hänet don Antoniolle."
-
-"Niinkö arvelet? Hui, hai, hän osaa pitää rahaa yhtä suuressa arvossa
-kuin mekin. Mutta tiedätkö: mitä ihmettä me välitämme tuosta tylsästä
-ihmisestä, joka ei koskaan ole ollut metsiensä ulkopuolella? Me
-anastamme hempukan; minäkin tunnen täällä muutamia piilopaikkoja,
-jonne voimme hänet kätkeä. Ja sovimme xinkan kautta kaupoista don
-Antonion kanssa virkkamatta mayalle sanaakaan."
-
-"Hän on kavala ja raivostuu."
-
-"Raivostukoon. Osaan minäkin pyssyä käyttää. Niin, se on paras
-keino, Sip. Me otamme tytön itsellemme ja lähdemme rahoinemme sinne,
-missä ei meitä kukaan tunne. Kun meillä on rahaa, olemme yhtä hyviä
-herrasmiehiä kuin valkoihoisetkin!"
-
-Neekeri alistui mielellään älykkäämmän toverinsa tahtoon.
-
-"Tule", sanoi mulatti. "Punanahka väijyy peuraa, lähtekäämme me
-tervehtimään señoritaa."
-
-Molemmat katosivat sitten hitaasti vuorten väliin.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-Vuoristossa.
-
-
-Pablo heräsi varhain levottomasti nukuttuaan. Ulkona oli vielä
-pimeä. Luolan suuaukosta hän näki vain muutamia tuikkivia tähtiä.
-Hänen ajatuksensa kulkivat Marian luo. Hän tunsi tigreron synkän,
-umpimielisen luonteen. Hän tiesi, että mies oli itsepintainen, ylpeä,
-taikauskoinen ja samalla kostonhimoinen sekä kuten kaikki intiaanit
-julmuuteen taipuvainen; mutta hän ei koskaan ollut ymmärtänyt, mistä
-syystä Tamay oli hänet kavaltanut. Se oli hänelle arvoitus, jota hän
-turhaan koetti ratkaista. Joka tapauksessa Tamay oli vaarallinen
-vihollinen; ja jos Maria oli hänen vallassaan, oli Tenanga todellakin
-oikeassa vakuuttaessaan, että Tamayn suhteen oli käytettävä kokonaan
-toista menettelytapaa kuin mulatin ja neekerin.
-
-Katalan Mendezin hartain toivo oli tietysti nyt conden kuoltua
-saada Mariakin pois päiviltä, eikä se tietysti ollut vaikeata nyt,
-kun Maria maailman silmissä jo oli kuollut. Hänen ainoa toivonsa
-oli, että tuolta konnalta luultavasti puuttui rahoja kätyriensä
-palkkaamiseksi.
-
-Kun Tenanga heräsi, nousi Pablokin jalkeille. He astuivat luolan
-suulle. Kaikkialla vallitsi kuolemanhiljaisuus; hevoset lepäsivät
-rauhallisesti nurmikolla.
-
-Hiljaa maya sanoi: "Lienee parasta, herra, että kiipeämme vuoren
-harjalle; sieltä voimme tähystää ja samalla nähdä, mihin suuntaan
-selänteet kulkevat."
-
-"Tehdään niin."
-
-Oli jo kyllin valoisa, jotta he heti saattoivat ruveta kiipeämään.
-He joivat lähteestä, joka lorisi heidän jalkainsa juuressa, söivät
-hiukan Tenangan metsästyslaukusta ja alkoivat sitten kavuta
-korkeuteen. Hevoset he jättivät paikalleen, kätkivät satulat ja
-suitset luolaan, mutta suopungit he ottivat mukaansa.
-
-He olivat jo saapuneet melkoisen korkealle, kun aurinko nousi.
-Tenangan viittauksesta he heittäytyivät maahan pitkälleen, ettei
-kukaan heitä huomaisi. Äänettöminä he odottivat siinä, kunnes päivä
-kohosi korkeammalle hajoittaen maisemaa peittävän sumuhunnun, joka
-pakeni raitista aamutuulta. Laajana levisi vuoristo heidän edessään
-kirkkaassa auringonpaisteessa.
-
-Tenanga viittasi itää kohti.
-
-"Luulenpa, että tuolla päin on korppien pesä, noissa kallioissa on
-varmaankin runsaasti luolia, solia ja rotkoja."
-
-"Lähtekäämme."
-
-"Meidän täytyy uudelleen laskeutua alas, sillä Tamay on valpas ja
-pitää silmänsä auki."
-
-He laskeutuivat alas ja saapuivat viimein laaksonpohjaan, josta ne
-kalliot, joihin Tenanga oli viitannut, kohosivat.
-
-Ääneti, varovasti he kulkivat eteenpäin etsien jotakin pääsyä
-kallioiden sokkeloihin.
-
-Viimein he joutuivat kapeaan rotkoon. Sen oli nähtävästi uurtanut
-sadevesi, joka rajuilmoilla oli valtavana siitä raivannut itselleen
-uran. He päättivät pyrkiä sitä myöten ylös.
-
-Hidasta ja vaivalloista oli kulku yli irtonaisten vierinkivien.
-Viimein he saapuivat pienelle, sileälle, ruohoa ja pensaita
-kasvavalle tasanteelle. Rotko jatkui yhä ylöspäin, mutta he
-olivat väsyneet ja istuutuivat lepäämään. Uusin voimin he sitten
-alkoivat taas nousta ylöspäin ja saapuivat laaksoon, joka tummien
-porfyyrikallioiden keskellä hymyilevänä avautui heidän eteensä.
-
-Pablon katse osui ikivanhaan rappeutuneeseen kivimuuriin, joka
-kotkanpesän lailla kohosi kallioista. Raunioituneet kivivallit
-ympäröivät sitä, raunioiden välissä kasvoi puita ja pensaita, ja
-suunnattoman suuria epäjumalankuvia makasi kumossa nurmella.
-
-"Mikä tämä on, Tenanga?"
-
-"Herra, jatkakaamme matkaamme", vastasi nuorukainen matalalla äänellä;
-"tämä on se huone, josta vanhat miehet kertovat, minä tunnen sen
-tuosta jumalanpäästä", ja hän osoitti noin neljän metrin korkuista
-kivestä hakattua päätä, joka kohosi eräästä rakennuksen nurkasta.
-"Ei kukaan maya astu siihen eikä lähene sitä vapaaehtoisesti, se on
-Onnettomuuksien talo."
-
-"Miksi sillä on sellainen nimi?"
-
-"Tässä talossa polttivat espanjalaiset neljäsataa mayaa, miehiä,
-vaimoja ja lapsia; nämä olivat epätoivoissaan häväisseet vanhoja
-jumalia, jotka sitten hylkäsivät heidät hädässä. Öisin saattaa vielä
-kuulla noiden ihmisraukkojen huokaavan ja valittavan; heidän varjonsa
-leijailevat surullisina pylväskäytävissä."
-
-"Koko maa on upotettu kansani vereen", sanoi Pablo surullisesti,
-"kaikkialla raunioita, joilta kansani kuolinhuokaus kerran on
-kohonnut".
-
-"Menkäämme, herra", kuiskasi Tenanga, "tämän talon läheisyys tuottaa
-vielä tänä päivänäkin mayoille onnettomuutta".
-
-"Pysy loitolla, jos haluat; minä en pelkää vanhoja jumalia enkä
-espanjalaisten uhrien kuolinhuokauksia, minä astun Onnettomuuden
-taloon."
-
-Huolestunut Tenanga ei voinut estää häntä lähestymästä raunioita;
-mutta niin suuri oli nuoren intiaanin taikausko, että se voitti hänen
-rakkautensa Pabloon: hän ei uskaltanut seurata nuorukaista.
-
-Pablo ihmetteli jumalan jättiläismäisiä kasvoja, jotka suurin
-silmin tuijottivat muurista eteensä ikäänkuin valppaina tähystellen
-vihollista.
-
-Hän astui rappeutuneita portaita ylös ja joutui yksinäisiin
-käytäviin, joiden lävitse tuuli puhalsi. Pensaita, vieläpä puitakin
-kasvoi muurin raunioiden keskellä. Pablo huomasi, että useissa
-paikoin kulki portaita maanalaisiin huoneisiin, mutta häntä ei
-haluttanut koetella niitä. Kivirakennuksen takaseinä liittyi jyrkästi
-kohoavaan kallioseinään. Ovi johti ulkoilmaan. Pablo oli tyydyttänyt
-halunsa nähdä näitä synkkiä raunioita ja palasi takaisin.
-
-Tenanga, joka ei ollut liikahtanut paikaltaan, näki keventynein
-mielin hänen palaavan vahingoittumattomana. Pabloa hämmästytti tämän
-muuten niin rohkean nuorukaisen taikauskoinen pelko.
-
-"Kuulitko heidän huokaavan?" kysyi Tenanga arasti.
-
-"Kuulin vain tuulen hiljaa valittavan raunioituneissa käytävissä.
-Tämä rakennus keskellä autioita kallioita vaikuttaa mahtavan
-surullisesti."
-
-"Näkymättömät varjelkoot kaikesta pahasta", sanoi Tenanga hiljaa.
-
-He kulkivat laaksossa, kunnes uudestaan löysivät tien, jota lähtivät
-kiipeämään.
-
-Kun he olivat saapuneet paikalle, josta oli laaja näköala yli
-kallioryhmien, sanoi Tenanga: "On paras, että eroamme nyt vähäksi
-aikaa, herra. Mene sinä tuonne päin ja tähystä noita laaksoja,
-minä menen vasemmalle ja teen samoin. Mutta älä jätä tuota puuta
-silmistäsi, hän osoitti erästä korkealla kasvavaa, käyrärunkoista
-havupuuta, joka näkyi kauas, jotta osaisit takaisin. Kun etsimme
-kahtaalta, pääsemme pikemmin jäljille."
-
-"Tehkäämme niin."
-
-"Ole vain varovainen, muista aina pysyä suojassa niinkuin kettu ja
-pidä pyssysi valmiina. Me olemme tekemisissä vaarallisten ihmisten
-kanssa."
-
-"Minä olen varovainen, älä ole levoton."
-
-"Jos tahdot saada sanan minulle, niin vihellä kaksi kertaa nopeasti
-sormiisi; jos vaara uhkaa, kolmasti; minä teen samoin. Kun olet
-tutkinut nuo laaksot, niin palaat takaisin tänne."
-
-Pablo astui hitaasti kiiveten vaarallista tietä eteenpäin
-ja piiloutuen niin hyvin kuin mahdollista pensaiden ja
-kallionlohkareiden suojaan. Hän tähysteli joka suunnalle, laaksoihin
-ja rotkoteille yhä toivoen näkevänsä jotakin merkkiä ihmisten
-läsnäolosta. Turhaan.
-
-Kaikki oli autiota ja yksinäistä.
-
-Hän katsahti ympärilleen; havupuu näkyi vielä. Väsymättä, usein
-suurella vaivalla hän kiipeili oikealle ja vasemmalle, ylös ja alas,
-joka suunnalle tähystellen. Hänen hämmästyksekseen kävi ilma yhä
-pimeämmäksi, hän huomasi sumun nousevan laaksoista.
-
-Hän kääntyi taas katsomaan havupuuta; sitä ei enää näkynyt, sumuseinä
-kohosi hänen silmäinsä ja puun välille.
-
-Tiheämmäksi, yhä tiheämmäksi kävi sumu.
-
-Hän oli kapealla kalliopolulla, joka kulki aivan kuilun reunaa.
-Koska olisi ollut hengenvaarallista pyrkiä eteenpäin, istuutui
-hän kallionlohkareelle kärsivällisesti odottamaan, kunnes sumu
-hälventyisi. Hän tiesi, että se tapahtuisi pian.
-
-Pyssy polvien välissä hän istui siinä yksinään, ja sumu peitti
-hänet kosteaan, harmaaseen vaippaansa, jonka läpi ei silmä päässyt
-tunkeutumaan. Häntä vilutti.
-
-Hetken aikaa hän oli istunut siten hievahtamatta, kun hänen valpas
-korvansa äkkiä kuuli askelten kopinaa.
-
-Pablo tarttui pyssyynsä ja kohosi seisomaan. Varjomaisena läheni
-häntä miehenhahmo, joka nopeasti liikkui häntä kohti, ja sumusta
-esiin sukeltaen seiso; hänen edessään -- Tamay.
-
-"Tamay!"
-
-"Jungunan poika!" huudahti maya, jonka sanomatonta hämmästystä ei
-intiaanin stoalaisuuskaan voinut hillitä.
-
-Pablo, joka pyssy kädessä seisoi valmiina laukaisemaan pienimmästäkin
-epäilyttävästä liikkeestä, piti häntä tarkoin silmällä.
-
-Mutta Tamay seisoi hievahtamatta, nojaten pyssynperäänsä maahan, ja
-tuijotti Pabloon.
-
-"Niin, Jungunan poika, puuma on tälläkin kertaa suojellut häntä
-vihollista vastaan."
-
-Ei kuulunut vastausta.
-
-Pablo ymmärsi, ettei väkivallalla saisi mitään aikaan kavalan,
-umpimielisen miehen suhteen ja sanoi tyynesti: "Sinä olit kerran
-orvon ystävä, Tamay, ja hän on sinulle siitä kiitollinen. Sano
-minulle nyt, missä sisareni on, ja anna hänet minulle takaisin."
-
-"Etsi hänet", kuului jyrkkä vastaus.
-
-"Don Antonio ja suuri conde antavat sinulle paljon rahaa, jos
-luovutat heille tytön."
-
-"Mitä Tamay rahalla tekee?"
-
-Hetkisen kuluttua Pablo jatkoi tyynesti: "Olen kuullut mayojen olevan
-sinulle vihoissaan, ja ystävät ovat kertoneet, että sinä luovutit
-minut Chamulpolle voidaksesi sen tekosi ansiosta palata kansasi
-pariin."
-
-Tigreron kasvot olivat synkät kuin yö Pablon puhuessa.
-
-"Minä olen, kuten tiedät, Jungunan poika, vanhojen kuninkaitten
-jälkeläinen, ja maya-kansa on riemulla tervehtinyt hallitsijainsa
-viimeistä perillistä Quichén palatsissa; kaikkialla, missä hän
-näyttäytyi sekä Guatemalassa että Yucatanissa, on kansa iloisena
-vastaanottanut hänet."
-
-Tamay kuunteli tarkasti.
-
-"Minä tahdon tehdä kaikki, mitä voin, lepyttääkseni mayat sinua
-kohtaan; Tamay, anna minulle sisareni takaisin."
-
-Tamayn ääni ilmaisi kolkkoa vihaa hänen vastatessaan: "Sinun isäsi
-on karkoittanut minut kansani luota, tehnyt minut kunniattomaksi,
-kironnut minut ikuiseen yöhön; hänen sukunsa pitää hävitettämän maan
-päältä."
-
-"Mutta sinä voit vielä kohota aurinkoon", sanoi Pablo, "jos Jungunan
-poika antaa sinut takaisin kansalleen".
-
-"Ei, ei!" huudahti muuten niin levollinen mies äärimmäisen
-epätoivoisena, "se ei ole mahdollista; Junguna yksin voisi antaa
-anteeksi, hän yksin, mutta hän on kuollut. Kun näin merkkisi, aioin
-lähettää sinut hänen jälkeensä Chamulpon avulla, joka sinua vihaa ja
-pelkää, sillä itse en tahtonut kohottaa kättäni sinua vastaan."
-
-"Sinä näet, että näkymättömät ovat kanssani."
-
-Tamay painoi päänsä alas.
-
-"Ja sitäpaitsi, Tamay, mitä on isäni menettelyllä sinua kohtaan
-tekemistä lapsiparan kanssa, jonka olette ryöstäneet? Anna hänet
-vanhemmilleen takaisin ja ota siitä kultaa, maata, mitä haluat."
-
-"En anna", sanoi hän hurja vihan tuli silmissään. "Minusta on tullut
-kurja mies, heidän kaikkien täytyy tulla onnettomiksi. Kartanonherra
-on häväissyt minua xinkojen nähden, minä annan hänelle nukkensa vasta
-kuolleena takaisin. Jos minun täytyy vaipua yöhön, saavat he maan
-päällä vaeltaa sydämen pimeydessä. Sinä myöskin, kuninkaanpoika, sen
-sukua, joka on minut tuominnut hylkiöksi. Minä olen vihannut sinua
-siitä hetkestä, jona näin merkin rinnassasi. Jouduinpa minne jouduin,
-vien mukaani, mitä te rakastatte, myöskin sinun valkean sisaresi,
-Jungunan poika. Te muistatte vielä kauan Tamay metsästäjää."
-
-Ennenkuin Pablo ehti vastata sanaakaan miehelle tämän tavattoman
-intohimon purkaukseen, oli Tamay heittäytynyt maahan ja kadonnut
-usvaan kuin aave.
-
-Pablo jäi paikalleen synkkä epätoivo sydämessä: hän oli kuullut
-sisarensa kuolemantuomion. Sumu esti häntä liikkumasta. Tuskallisen
-pitkiä olivat tuokiot, jotka hän siinä istui. Hän tunsi Tamayn
-julmuuden ja rotunsa kiihkomielisyyden.
-
-Vihdoin usva oheni, aurinko häämötti sen läpi jo kalpeasti hohtaen.
-Tuuli alkoi henkäillä; suurina aavemaisina huntuina kohosi usva
-leijaillen kukkuloiden ympärillä; silloin Pablo vihdoin keksi
-jälleen käyrärunkoisen merkkipuun. Hän ei ollut voinut huomata,
-mihin suuntaan Tamay oli kadonnut, muuten hän olisi kai kiihkoissaan
-seurannut tätä. Hän tähysteli tätä, surmaava tuliputki kädessään,
-mutta turhaan. Silloin hän palasi niin nopeasti, kuin epätasainen maa
-salli, merkkipuun luo.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ahtaassa laaksossa, korkeiden kallioseinäin keskellä, oli pensasten
-ja banaanipuiden ympäröimä, karkeatekoinen, turvekattoinen hirsimaja.
-Lähellä sitä oli aitaus, joka oli rakennettu kalliota vasten ja
-nähtävästi toimi keittiönä, sillä siitä kohosi savu, ja tuon
-tuostakin kurkisti sieltä ryppykasvoinen intiaanieukko majaan päin,
-kuunteli ja katosi takaisin aitaukseensa. Viimein hän tuli ulos
-kantaen höyryävää suklaamaljaa ja tuoreita maissikakkuja ja meni
-majaan.
-
-Pienessä huoneessa oven vieressä istui kurjan näköisenä donna Maria
-matalalla vuoteella. Hänen tumma tukkansa riippui epäjärjestyksessä
-kalpeille kasvoille, silmät tuijottivat suurina, melkein aavemaisina
-eteensä. Laihat kädet olivat ristissä sylissä, hän näytti tylsältä ja
-tahdottomalta.
-
-Eukko astui sisään ja laski suklaamaljan lattialle.
-
-"Nyt valkokyyhky syö ja juo", hän sanoi ystävällisesti
-espanjankielellä. Maria ei näyttänyt häntä huomaavan.
-
-"Señorita ei aina saa olla surullisissa ajatuksissa, siitä käy sielu
-heikoksi ja ruumiskin."
-
-"Mitä te minulle aiotte?" kysyi Maria valittavalla äänellä.
-
-"Olehan toki rauhallinen, señorita. Sinä kysyt yhä samaa asiaa, enkä
-minä voi sinulle vastata."
-
-"Miksi et vie minua omaisteni luo, muori kulta? He antaisivat sinulle
-kultaa ja lahjoja kukkuramitoin."
-
-"Niin, kulta on hyvää, kirkkaat, kauniit unssit ovat hyviä, minä olen
-nähnyt muutamia, ne ovat hyviä ja lahjat myös; mutta sinun täytyy
-odottaa, kyyhkyläiseni, kunnes Tamay vie sinut takaisin, hän tekee
-sen kyllä."
-
-"Minä en ole tehnyt hänelle mitään pahaa, en milloinkaan. Miksi hän
-on laahannut minut hirveästä tulipalosta tänne, hän ja tuo kauhea
-neekeri?"
-
-"Oi, voi, he ovat viisaita", hihitti ämmä, "he tahtovat saada paljon
-rahaa valkoihoisilta señoritasta, minä kyllä tiedän".
-
-"Ei, ei, heillä on muuta mielessä. Rakas isäni ja isoisäni
-antaisivat paljon unsseja tyttöraukastaan. Tamay tietää sen eikä
-kuitenkaan anna minua takaisin. Minua kammottaa, kun näen tuon
-synkän tigreron tulevan. Oi muori kulta, hän on jättänyt Pablonkin,
-minun veljeni Pablon, vihollisten käsiin, vaikka tämä kuuluu mayojen
-kuningassukuun. Miksi hän meitä vihaa?"
-
-Vanha vaimo sanoi hiljaa: "Sinä olet jo monesti puhunut minulle
-kuningasten jälkeläisestä; mutta sinä varmaan erehdyt, kuninkaat ovat
-kaikki kuolleet."
-
-"Estäköön Jumala, että puhuisit totta ja että minun Pablonikin olisi
-kuollut."
-
-"Tamay ei kohota kättään kuninkaitten perillistä vastaan."
-
-"Niin hän on kuitenkin tehnyt."
-
-Vaimo huojutti päätään edestakaisin.
-
-"En tiedä, mitä on tapahtunut ennen aikaan ja miksi Tamay ei ole oman
-heimonsa luona. Hän on suuri metsämies ja suuri soturi, minä tunnen
-hänet nuoresta saakka; mutta sekä punaiset että valkoiset miehet ovat
-olleet hänelle pahoja, ja hän kantaa katkeraa vihaa sydämessään."
-
-"Muori kulta, vie minut pois täältä, pois, pois, minne hyvänsä",
-puuskahti Maria sydämensä hädässä puhumaan, "vain pois; he tappavat
-minut muuten, minä näen sen Tamayn silmistä. Vie minut pois!"
-
-"Se olisi meidän molempien kuolema; Tamay on hirmuinen, lapsiparka."
-
-Maria risti kätensä ja sanoi hiljaa: "Minä kuolen muutenkin, jos
-minun täytyy vielä viettää näin kauheita päiviä kaukana omaisistani."
-
-Sitten hän istuutui jälleen epätoivoisesti tuijottaen eteensä.
-
-Vaimo meni hitaasti ulos.
-
-Tamay, joka tunsi eukon ennestään, oli tavannut tämän del Rocasta
-poistuessaan ja ottanut tämän mukaansa itselleen keittäjäksi ja
-vartioimaan Mariaa itse poissa ollessaan. Hän piti vankinsa tarkoin
-oman valvontansa alaisena päästämättä neekeriä ja mulattia siihen
-sekaantumaan. Vanha vaimo ei ollut tyly hennolle vartioitavalleen,
-mutta hän pelkäsi kovin Tamayta.
-
-Omituinen, heikko kahina herätti Marian huomiota. Hän katsahti
-sinnepäin, mistä ääni tuli, ja näki sekä kauhukseen että ilokseen
-suopungin, joka seinäaukon kautta riippui kallion reunalta alas.
-Suopunkia myöten laskeutui nuori intiaani notkeasti alas.
-
-Nyt hän oli maassa, ja hänen ruskeat kasvonsa olivat ikkuna-aukon
-kohdalla, josta hän katseli sisään. Hän nyökkäsi ystävällisesti
-neidolle.
-
-"Donna Maria?" kysyi hän hiljaa.
-
-Maria nyökäytti päätään, puhua hän ei mielenliikutukselta saattanut.
-
-"Onko Tamay täällä?"
-
-Maria pudisti päätään vastaukseksi.
-
-Äkkiä intiaani hätkähti, kuunteli, muodosti huulillaan sanan "Pablo",
-nyökkäsi vielä kerran ja kiipesi kiireesti suopungin avulla ylös.
-
-Maria oli ymmärtänyt hänet, riemuhuuto kohosi hänen sydämensä
-syvyydestä, sitten hän vaipui polvilleen.
-
-Nopeasti astui eukko sisään.
-
-"Mikä on, kyyhkyseni? Mikä on? Mikä sinua vaivaa?"
-
-Maria hypähti pystyyn, heittäytyi hänen kaulaansa ja purskahti
-äänekkääseen itkuun.
-
-"Mikä vaivaa pikku sydänkäpyä?"
-
-"Oi muoriseni, muoriseni, Jumala on hyvä. Jumala on hyvä."
-
-"Kyllä, kyllä. Mutta rauhoitu toki ja taukoa itkemästä."
-
-Maria pyyhki kyyneleet silmistään.
-
-"Kas niin, ja nyt, señorita, syö, jotta silmät tulevat kirkkaiksi.
-Eikö totta?"
-
-"Kyllä minä syön."
-
-Ja hän tarttui suklaamaljaan.
-
-Voimatta selittää tytön äkillistä mielenliikutusta eukko poistui.
-
-Mutta Marian kasvot loistivat ilosta. Tosin hän ei ollut tuntenut
-Tenangaa, jonka hän vain kerran pikaisesti oli nähnyt del Rocan
-parvekkeella; mutta tämän kysymykset, tämän ystävällinen käytös,
-kaikki todisti, että pelastaja oli lähellä, ja tuo ainoa sana "Pablo"
-oli saattanut hänet riemastumaan. Niin, Pablo, hänen ruskea oma
-veljensä eli ja oli saapuva häntä noutamaan.
-
-Ilo niin pitkän, katkeran tuskan jälkeen miltei huumasi hänet.
-
-Vasta Tamayn ääni, joka kuului ulkoa, palautti hänet surulliseen
-todellisuuteen.
-
-Vavisten hän kohosi seisomaan.
-
-Kasvot synkkinä kuin ukkosilma tigrero astui pieneen majaan.
-
-Siitä, että Maria vielä oli elävien ilmoilla, sai hän kiittää
-yksinomaan intiaanin molempien kunnon kumppanien ahnetta rahanhimoa.
-Kun Maria jatkuvasti oli hänen käsissään, salli hän heidän tyttöä
-hallussaan pitämällä hankkia itselleen rahaa Mendeziltä; mutta
-mulatin ehdotus antaa Maria don Antoniolle takaisin oli saattanut
-hänen vihan vimmaan, niin vähän kuin hän sitä ilmaisikin. Don
-Antonio ei ollut saava tytärtään. Tamay vihasi häntä raivokkaasti,
-siitä saakka kuin don Antonio oli xinkojen nähden uhannut häntä
-ruoskalla, ja tiesi, mihin hän saattoi tuskallisimmin satuttaa
-entistä herraansa. Elikö Maria vai kuoli, oli paatuneelle intiaanille
-samantekevää; kuitenkaan ei hänen aikeensa ollut surmata tätä ilman
-erikoista syytä. Kumppaninsa hän tunsi riittävästi tietääkseen,
-että he koettaisivat hänen selkänsä takana anastaa vangitun tytön
-luovuttaakseen hänet don Antoniolle, mikäli se näyttäisi heistä
-edulliselta, kuten tällä hetkellä olikin asian laita. Se oli
-estettävä. Pablon kohtaaminen vahvisti tämän hänen päätöksensä, sillä
-siitä hän näki, että oltiin hänen ja hänen kumppaniensa jäljillä.
-
-Hänen synkkä katseensa tuijotti vapisevaan tyttöön.
-
-"Teidän täytyy seurata minua, donna Maria."
-
-Maria kauhistui.
-
-"Oi, ei, ei, Tamay, ole armollinen, älä raasta minua pois!"
-
-"Tulkaa!"
-
-Maria heittäytyi polvilleen hänen eteensä: "Oi Tamay, ole armollinen,
-oi, jätä minut tänne ja anna minut vanhemmilleni takaisin", rukoili
-hän sydäntä särkevällä äänellä.
-
-"On turhaa tuhlata sanoja, tulkaa", vastasi Tamay tylysti ja tempasi
-hänet käteen tarttuen ylös maasta.
-
-Nähdessään tuskin elpyneen toivonsa näin murskautuvan sanoi Maria
-kätensä kohottaen epätoivoisen kiihkeästi: "Jumala rankaisee sinua,
-Tamay."
-
-Tamay ei kuunnellut, vaan raastoi hänet kädestä ulos, kietoi siellä
-vaipan hänen ympärilleen, otti hänet käsivarrelleen kuin lapsen ja
-katosi taakkoineen kallioiden väliin.
-
-Intiaanivaimo katsoi äänettömänä heidän jälkeensä ja istahti tylsän
-levollisena, mikä on näille ihmisille ominaista, majan kynnykselle.
-
-Hän ei huomannut, kuinka hetken kuluttua majan takana kohoavan
-kallioseinän reunalta varovasti kurottui pää ja tummat silmät
-tähystivät pieneen kattilalaaksoon.
-
-Hän ei huomannut, kuinka suopunki laskettiin alas ja kaksi notkeaa
-olentoa liukui perätysten sitä myöten laaksoon.
-
-Samalla kuin toinen nuorukaisista astui ikkuna-aukolle ja huudahti
-hiljaa: "Maria", oli toinen kiertänyt majan ympäri ja seisoi vaimon
-edessä, joka nousi pelästyneenä.
-
-"Istu vain, muoriseni", sanoi Tenanga ystävällisesti, "emme me tee
-sinulle mitään pahaa".
-
-"Kuka sinä olet? Kuinka olet tullut tänne?"
-
-Ennenkuin hän ehti vastata, kajahti kuuluvasti, pelokkaasti: "Maria!"
-ja samassa ilmaantui Pablo majan edustalle. "Missä hän on? Missä on
-Maria? Sano, vaimo, missä hän on?"
-
-"Menkää pian pois, Tamay tappaa teidät."
-
-Pablo tarttui hänen käteensä ja katsoi häntä vihaisesti silmiin:
-"Sano, missä sisareni on, muuten voi sinua!"
-
-Säikähtäen enemmän kiihkeän nuorukaisen katsetta kuin sanoja, vaimo
-vastasi: "Menkää, minä en tiedä mitään, menkää! Tamay on vienyt hänet
-pois."
-
-"Takaisin, herra!" huusi Tenanga, "vihollisia tuolla!" Hän viittasi
-laakson ahtaaseen sola-aukkoon päin ja hypähti huoneen taakse
-asettuen väijyksiin. Päänsä kääntäen Pablo näki edessään neekerin
-ja mulatin. Nuori kuninkaanpoika kohotti juuri uhkaavasti pyssyään,
-kun neekerin tuliluikku jo pamahti ja luoti lensi Pablon ohi majan
-seinään.
-
-Mutta jo kajahti Tenangan laukaus, ja neekeri suistui maahan.
-Sukkelasti kuin kissa mulatti pakeni sola-aukkoa kohti, kyyristeli ja
-hypähteli sinne tänne ja pääsi solaan välttäen luodin, jonka Pablo
-lennähdytti hänen jälkeensä.
-
-Molemmat latasivat taas aseensa ja menivät kaatuneen neekerin luo.
-
-Tämä makasi rinta lävistettynä, mutta hengitti vielä.
-
-"Älkää minua tappako", rukoili hän tuskasta vaikertaen.
-
-"Ei. Sano minulle, missä valkea tyttö on."
-
-"Hän oli täällä. Me tulimme hänen tähtensä."
-
-"Hän on poissa. Me etsimme häntä. Minne hänet on viety?"
-
-"En tiedä, intiaanilla on täällä kätköjä, joita emme tunne."
-
-Hän sulki silmänsä ja meni tajuttomaksi.
-
-Pablo ja Tenanga menivät intiaanivaimon luo. "Meillä on kiire, muori,
-sano, minne Tamay on vienyt nuoren neidon."
-
-"Minä en voi, en saa, hän lyö minut kuoliaaksi, minä en tiedä mitään."
-
-"Tahdotko, että hän surmaa tyttöraukan?"
-
-Vaimo ei vastannut.
-
-"Minä olen Marian ystävä ja veli nuoresta saakka, muoriseni. Ellet
-tahdo veljelle sanoa, missä hänen sisarensa piilee, niin jos olet
-maya-kansaa, sano se sille, joka polveutuu kuninkaista: minä olen
-Hualpa, Jungunan poika."
-
-Vaimo katsoi häntä suurin silmin. Mutta sitten hän sanoi: "Se on
-minun surmani."
-
-"Älä pelkää, mayain nuori kotka iskee kyntensä vain vihollisten
-aivoihin."
-
-Vaimo vapisi mielenjärkytyksestä, mutta sitten hän kuiskasi:
-"Kallista pääsi tänne."
-
-Pablo teki niin, ja silloin vaimo sopotti hänen korvaansa: "Hae häntä
-Onnettomuuksien talosta."
-
-"Kiitos, muoriseni. Pidä huolta neekeristä. Tule, Tenanga."
-
-Ihaillen vaimo katsoi hänen jälkeensä, kun hän poistui.
-
-Tenanga kiersi Pablon kanssa majan taakse, ja suopunkia myöten he
-kiipesivät ylös kadoten pian kallioreunan toiselle puolelle.
-
-Vanha vaimo meni neekerin luo, mutta tämä oli jo heittänyt henkensä.
-
-"Ei olisi pitänyt mennä, mustanaama, sinne missä mayain kotka
-metsästää. Näkymättömät olkoot hänen kanssaan. Niin, hän on
-kuninkaanpoika."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun molemmat nuorukaiset olivat päässeet ylhäälle ja vetäneet
-suopungin ylös, sanoi Pablo: "Hän on Onnettomuuden talossa, vie minut
-kiireesti sinne."
-
-Tenanga säikähti sydänjuuriaan myöten.
-
-"Oi herra, älä mene enää sinne, siellä väijyy kuolema."
-
-"Minä tiedän sen, ja siksi minä tahdon sen sieltä karkoittaa.
-Rauhoita mielesi, kaatuneitten henget eivät nytkään tee mitään pahaa
-Nezualpillin jälkeläiselle, ne tuntevat jo hänet."
-
-Kuuliaisena, vaikka taikauskoisen kauhun vallassa vavisten Tenanga
-astui edellä. Ripeästi kuljettuaan he näkivät pian rauniot allaan
-laaksossa. Pablo, joka hyvin tunsi, kuinka henkien pelko lannisti
-Tenangan rohkean mielen, sanoi: "Minä astun talon sisälle, kuten
-ennenkin; jää sinä ulkopuolelle väijyksiin ja menettele, miten
-parhaaksi näet."
-
-Tenanga nyökkäsi kuuliaisesti päätään.
-
-Pablo laskeutui rinnettä alas ja hiipi varovasti kuulumattomin
-askelin raunioita kohti. Jättiläispää talon nurkassa näytti
-hymyilevän häntä vastaan.
-
-Pablon sydän tykytti rajusti pelon ahdistamana, että tuo häijy,
-vaarallinen mies viime hetkessä voisi tehdä Marialle pahaa.
-Hengitystään pidättäen, varovasti asetellen jalkojaan, vaanien
-terävästi ympärilleen hän astui rapistuneiden muurien välitse. Vielä
-säilyneisiin huoneisiin tuli valo ylhäältä päin. Talossa vallitsi
-kuolemanhiljaisuus, jota ei edes piiloon livahtavan sisiliskon rapina
-häirinnyt.
-
-Pablo muisti edelliseltä käynniltään maan alle johtavat aukot; ja
-vaikka Tamay tiesi, että taikauskoinen pelko piti alkuasukkaat
-loitolla tästä paikasta, niin hän oli varmaan kuten Pablokin vapaa
-tästä henkienpelosta; ja hänen piilopaikkansa saattoi olla vain
-noissa maanalaisissa käytävissä.
-
-Hän hiipi eräälle näistä aukoista. Vielä hyvin säilyneet portaat
-johtivat alas. Niissä ei näkynyt mitään ihmisjalan jälkiä.
-
-Pablo kuunteli.
-
-Hän hätkähti: huokaus, ikäänkuin hiljainen, valittava tuulenhenkäys,
-sattui hänen korvaansa.
-
-Karmiva kauhu värisytti häntä. Kaikuivatko yhä vielä näissä holveissa
-täällä kerran murhattujen kuolinhuokaukset? Mutta hän ravisti
-mielestään taikauskoisen kuvittelun.
-
-Ääni oli tullut syvyydestä. Saalista vaanivan pantterin tavoin Pablo
-hiipi nyt portaita alas. Hänen edessään oli muurattu käytävä, joka
-ulottui oikealle ja vasemmalle. Se oli pimeä. Pablo kuunteli taas. Ei
-ainoakaan ääni rikkonut hiljaisuutta.
-
-Hän kääntyi oikealle kädelle, varovasti tähystäen; sitten hän astui
-hitaasti jalan risahtamatta edelleen.
-
-Noin parikymmentä askelta kuljettuaan hän erotti heikon
-valonkajastuksen.
-
-Hän meni sitä kohti.
-
-Valo tuli käytävän sivuaukosta, kuten hän lähemmäksi päästyään
-huomasi.
-
-Hän tuli aukon kohdalle. Valo kävi selvemmäksi.
-
-Pablo pysähtyi, ja hengitystään pidättäen hän kurotti hitaasti
-päätään.
-
-Oi, hänen sydäntään kouristi. Siellä virui hänen sisarensa karkealla,
-ruohosta ja nahkoista kyhätyllä vuoteella, kasvot käsiin kätkettyinä.
-
-Lähellä häntä istui tigrero synkästi tuijottaen.
-
-Valo lankesi ahtaaseen kammioon kattoaukosta. Ensi silmänräpäyksessä
-Pablo aikoi ampua miehen, mutta hän pelkäsi luodin voivan kimmota
-seinästä takaisin ja osua Mariaan. Hän katsoi, missä Tamayn pyssy
-oli; se nojasi läheiseen seinään, machete vieressään. Mies oli
-aseeton.
-
-Taas kuului valitus Marian huulilta.
-
-Silloin hän ei malttanut kauempaa, vaan hypähti pyssy kädessä Tamayn
-ja hänen aseidensa väliin.
-
-Kolinan kuullessaan intiaani oli ponnahtanut pystyyn ja näki Pablon
-salamoivat silmät edessään.
-
-Maria säikähti, hänen käsivartensa vaipuivat hervottomina. Tuossa
-hänen edessään, ylhäältä lankeavassa valojuovassa, seisoi Pablo.
-
-Riemuhuuto: "Veljeni!" kaikui muurikäytävissä. Hän nousi, mutta
-silloin Tamay tarttui hänen käteensä raivoisasti ja raastoi hänet
-mukaansa. "Ammu vain, ei satu minuun vaan sisareesi."
-
-Pablo seisoi kangistuneena.
-
-Pitäen pelosta mykistynyttä Mariaa suojanaan liikkui Tamay, ennenkuin
-hämmästynyt Pablo ennätti arvata hänen aikeensa, muutamia askelia ja
-katosi neito käsissään muurinkulmauksen taakse.
-
-Kauhusta huudahtaen Pablo syöksyi jäljestä käytävään, jota myöten
-Tamay pakeni Maria käsivarsillaan.
-
-Käytävässä vallitsi synkkä hämärä, jossa Pablo parhaiksi erotti
-pakenijan varjomaisen hahmon.
-
-Kuolemantuskassa eteenpäin rientäen hän ehti nurkalle ja näki vielä
-vilahduksen Marian valkoisesta puvusta katoavan vasemmalle.
-
-Hän oli voimakas ja notkea, mutta tigrero oli mies, jolla oli
-rautaiset jäntereet. Jälleen hän näki Tamayn, kun hän ehti portaiden
-kierteeseen; käytävä vei ylöspäin, ulkoilmaan; päivänvalo tulvi häntä
-vastaan.
-
-Kun Pablo pääsi käytävän suulle, silloin Tamay jo kiipesi Maria
-käsivarrellaan ylös kalliolle kuin vuorikauris. Pablo hänen
-jälkeensä, raskaasti huohottaen.
-
-Useita minuutteja kesti peloittava nousu. Kuin metsästäjä pakenevan
-riistan jälkeen kiipesi Pablo Tamayta tavoittaen. Silloin tigrero
-seisahtui.
-
-"Ette saa edes hänen ruumistaan!" huusi hän ilkkuen.
-
-Puuma, jolla siinä kaiketi oli makuusijansa tai pesänsä, ponnahti
-maasta valtavalla hyppäyksellä ja pakeni pitkin harppauksin kalliolle.
-
-Tamay seisoi jähmettyneenä paikallaan; kaiken hänen sielunsa
-perinnäisen taikauskon nosti tämä näky hereille. Puuma, kuninkaitten
-jälkeläisen suojelushenki, se oli siinä.
-
-Tumma, uhkaava haamu kohosi ikäänkuin kalliosta nousten Tamayn takaa;
-machete välähti päivänsäteissä, Tamay suistui maahan, ja Tenanga
-tarttui pyörtyneeseen Mariaan väkevällä kädellä, syvän vuorenkuilun
-partaalla, joka ammotti heidän edessään.
-
-Äärettömän riemun huuto tunkeutui Pablon rinnasta.
-
-Vilahduksessa hän oli Tenangan luona ja otti tältä, huolestuneesti
-katsoen Marian kalpeihin kasvoihin, hänen taakkansa.
-
-"Oi Maria, Maria, siskoseni."
-
-Silloin Maria avasi silmänsä ja näki tutut kasvot, jotka niin
-hellästi kumartuivat hänen ylitseen. Onnellinen hymy väreili hänen
-kasvoillaan: "Pablo, veljeni!" Sitten hänen silmänsä sulkeutuivat
-jälleen.
-
-Huolekkaasti, kuin pikku lasta sylissään pidellen, Pablo katseli
-noita vaaleita, murheen kalvamia kasvoja, kuunnellen pelko sydämessä
-hänen hengitystään.
-
-Vihdoin Maria jälleen avasi silmänsä.
-
-"Oi Pablo, kuinka hyvä, että olet tullut."
-
-Mutta sitten hän kysyi peloissaan: "Missä on se kauhea mies?"
-
-"Hän on poissa, sisko, älä ole enää huolissasi."
-
-Tenanga oli yhdellä potkaisulla sysännyt hengettömän tigreron ruumiin
-kallionkuiluun.
-
-"Oi Pablo, kuinka minä olen kärsinyt."
-
-"Mariquita-parka. Mutta nyt olet veljesi luona, ja nyt kaikki muuttuu
-hyväksi taas."
-
-"Oi Pablo, pyhimykset ovat hyviä. Minä rukoilin aina sinun
-puolestasi, kun sinut oli riistetty meiltä pois, ja he ovat minua
-kuulleet."
-
-"Ja ovat johtaneet minut sinun luoksesi, siskoseni."
-
-Maria istui nyt hänen rinnallaan kalliopaadella nojaten päänsä hänen
-olkapäähänsä, aivan niinkuin hän lapsena oli tottunut tekemään.
-
-"Kuinka isä ja äiti jaksavat, Pablo? Oi, kuinka he ovat mahtaneet
-surra minua!"
-
-"Niin, rakas, he ovat kyllä surreet.'"
-
-"Vie minut pian heidän luokseen."
-
-"Niin pian kuin voin."
-
-"Tiedätkö, että minulla on isoisäkin?"
-
-"Olen sen kuullut."
-
-"Vanha, herttainen mies, mutta isä ja äiti ovat kuitenkin aina minun
-omat rakkaat vanhempani. Mutta voinhan silti rakastaa isoisääni, eikö
-totta?"
-
-"Tietysti."
-
-Pablo iloitsi sydämestään siskonsa herttaisesta lavertelusta eikä
-raskinut mainita hänelle surusanomaa, että kenraali de Lerman oli
-kaatanut katala salamurhaaja. Mutta päivä alkoi laskea, ja yömajasta
-oli pidettävä huoli; hento, rasittunut tyttö ei voinut yöpyä täällä
-avotaivaan alla. Pablo kääntyi Tenangaan kysyen, mitä hän arveli
-parhaaksi.
-
-"Näitkö puuman, herra?"
-
-"Näin, ja sen äkillinen ilmestyminen pelasti donna Marian."
-
-"Se oli sinun suojelushenkesi, herra, se varjeli sinulle sen, jota
-rakastat."
-
-"Ja odotti minua näiden raunioiden läheisyydessä", vastasi Pablo
-hymyillen. "Mitä arvelet siitä, jos tehtäisiin donna Marialle yövuode
-noihin huoneisiin, ne ovat kuivia ja ilmavia?"
-
-"Niin, herra, se ei ole enää Onnettomuuden talo, sitten kun sinun
-jalkasi astui siihen; minä tahdon kanssasi vartioida señoritan lepoa."
-
-"Se on oikein, ystäväni. Hän on Tenanga, Mariquita, minun ja sinun
-ystäväsi; hän on pelastanut minun sekä sinun henkesi."
-
-"Oi, kuinka sinä olet hyvä, Tenanga, me olemme sinulle iäti
-kiitollisia."
-
-"Vaan menkäämme nyt alas, ennenkuin tulee hämärä."
-
-"Niinkuin tahdot."
-
-Pablo tarttui Marian käteen ja varjellen häntä astumasta harhaan
-johti hänet alas kallioilta.
-
-Pienestä portista he pääsivät talon sisäsuojiin.
-
-"Minä teen sinulle yösijan alhaalle, Mariquita."
-
-"Ei, minua peloittaa, etsi minulle täältä ylhäältä jokin paikka,
-jossa voin nukkua."
-
-Pablo meni alas ja etsi sen kammion, josta hän oli löytänyt Marian.
-Tigrero oli varmaan useamminkin oleskellut siellä ja laittanut
-maanalaisen kammion piilopaikakseen. Pablo löysi taljoja, paksun
-vaipan ja ruokatarpeita. Siellä oli banaaneja sekä isoja palasia
-paistettua kauriinlihaa.
-
-Hän kantoi kaikki ylös ja valmisti erään pikkukammion suojaiseen
-nurkkaan pehmeän vuoteen turvatilleen.
-
-Tenanga, joka oli lakannut pelkäämästä talossa kummittelevia henkiä,
-kantoi kokoon kuivia risuja ja oksia ja viritti hauskan nuotion
-leimuamaan vanhoille kivipaasille.
-
-Kaikki kolme istuivat sen ääreen, ja Pablo tarjosi Marialle ruokaa.
-Iloisesti tämä otti ja söi.
-
-Myöskin molemmille nuorukaisille maistui ruoka.
-
-"Nyt, Pablo, kerro minulle itsestäsi ja kuinka olet tullut tänne."
-
-Ja Pablo alkoi kertoa retkestään ja kaikesta, mitä hänelle oli
-tapahtunut, ja Maria kuunteli ihmeissään. Kun hän kuuli, kuinka mayat
-olivat Pabloa kunnioittaneet vanhan temppelin edustalla, taputti hän
-mielihyvästä käsiään: "Siis olet kuitenkin oikea prinssi", sanoi hän
-hymyillen. Hauskaa oli hänen myös kuulla, että Pablo oli rikas mies.
-Mutta syvällä surulla täytti hänet se, että donna Inez ja kaikki muut
-olivat pitäneet häntä kuolleena ja ehkä pitivät vieläkin.
-
-"Voi, kuinka äitiparka on mahtanut itkeä lemmikkiään! Vie minut
-oikein pian hänen luokseen, Pablo."
-
-Sitten hän alkoi kertoa omista vaiheistaan. Puoliksi tajuttomana
-kauhusta hän oli joutunut Tamayn ja neekerin käsiin, jotka raastoivat
-hänet mukaansa. Mutta niin tyly kuin Tamay oli ollutkin, oli
-hänen vartijansa, vanha intiaanivaimo, antanut hänelle kaikkea,
-mitä hänellä itsellään vain oli, ja koettanut pitää huolta hänen
-mukavuudestaan, miten suinkin taisi.
-
-Niin he istuivat kauan puhellen vaiheistaan ja vastaisista
-toiveistaan.
-
-Vihdoin Maria laskeutui häntä varten valmistetulle vuoteelle, Pablo
-ja Tenanga taas ojentuivat vaippoihinsa kääriytyneinä ja pyssyt
-käsivarrellaan viereisen huoneen lattialle vartioidakseen tuhosta
-pelastuneen neidon lepoa.
-
-Loistavat tähdet kiiluivat vuosisatoja sitten autioksi jääneisiin
-kammioihin, ja lauhkea yötuuli henkäili niitä peittäviin pensaisiin
-ja puihin.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU.
-
-Lähenevä kosto.
-
-
-Amatitlanin ja Carinan välillä ratsasti señor Luis de Mendez
-eteenpäin. Tienvarsi oli autiota, maassa raivoava sota oli sen
-hävittänyt.
-
-Mendez oli vaipunut mietteisiin. "Nuo konnat luulevat minun olevan
-käsissään", mutisi hän itsekseen, "mutta he pettyvät. Kukapa uskoisi
-rosvoja, jotka sitäpaitsi eivät saa näyttäytyä, elleivät tahdo
-päästä roikkumaan hirsipuussa? Mutta silti minun täytyy toimittaa
-heidät pois kimpustani. Luulen, että on parasta mennä kalliin
-isosetävainajani leiriin, mihin jo hellänä sukulaisena ja perillisenä
-olen velvoitettu, ja panna siellä väki rosvojen jäljille. Komppania
-tarkka-ampujia on kyllä puhdistava vuoriston; silloin minä olen
-heistä päässyt. Kunpa vain saisin tarkan tiedon, millä kannalla
-sota-asiat oikeastaan ovat. No, hallituksen joukkojen leirissä sen
-kyllä saa tietää. Luulenpa, että siellä on laita huonosti; mutta
-silloin vielä kyllä on aikaa kääntyä señor Sarmienton puoleen. Minä
-en ole taistellut häntä vastaan; ja on kylläkin luonnollista, että
-tämä kuolemantapaus saattaa minut conden leiriin. Muuten pidetään
-hänen kuolemaansa nähtävästi salassa, kylässä ei siitä tiedetty
-mitään. On kyllä ymmärrettävää, ettei tahdota päästää tietoa liian
-varhain Sarmienton kuuluville."
-
-Tällaisissa mietteissä, jotka tuon tuostakin pukeutuivat
-puheenmutinaksi, hän ratsasti tietään.
-
-Jonkin aikaa ratsastettuaan hän alkoi huomata pieniä ratsuvartijoita,
-joita oli asetettu eri paikkoihin; ne olivat merkkinä siitä, että
-hän lähestyi leiriä. Hän tapasi myös muulijonoja, jotka kuormattuina
-kulkivat leiriä kohti, arvatenkin kuljettaen muonatarpeita joukoille.
-
-Pysähtymättä niiden luo hän kannusti ratsuaan eteenpäin.
-
-Karski huuto: _"Quien va alla?"_ joka kuului tienviereisestä
-pensaikosta, pysähdytti hänet, ja samassa hän oli muutamien
-peitsimiesten ympäröimänä.
-
-"Minä olen ystävä, señorit, ja haluan tulla saatetuksi päämajaan,
-minne minulla on tärkeitä tietoja annettavana."
-
-"Hyvä, Pepe ja Jaqimo, saattakaa señor seuraavalle vartiolle", sanoi
-tämän kenttävartion komentaja. Pian ennätti Mendez saattajineen
-vahvemman ratsuväkiosaston luo. Sen päällikkönä oli parrakas
-kersantti, jonka haltuun Mendez asianmukaisesti ilmoittaen jätettiin.
-
-"Te pyritte päämajaan? Kuka te siis olette?"
-
-"Minä olen kenraali de Lerman sukulainen Luis de Mendez."
-
-Kersantti, sama, joka oli vienyt Pablon vankina mukaansa katsahti
-häneen kovin kummastuneena eikä erityisen ystävällisesti.
-
-"Niinkö? Vai señor de Mendez? Täällä on parhaillaan läheisyydessä
-don Antonio, joka tarkastaa kenttävartiota. Hän on saattava teidät
-perille, señor."
-
-Hänen käskystään asettui Mendezin ympärille muutamia peitsimiehiä
-toisesta joukosta, joille kersantti näytti vielä antavan erikoisia
-määräyksiä, ja yhdessä he nelistivät pitkin katua.
-
-He lähestyivät paikkaa, missä joukkoja majaili, ja pysähtyivät
-ravintolan kohdalle, jossa peitsimiehiä seisoi portilla vartiona.
-
-"Onko kapteeni sisällä?"
-
-"On."
-
-Sotamies laskeutui hevosen selästä ja astui sisään. Hän palasi heti
-takaisin ja käski Mendezin seurata jäljestä. Astuttuaan talon ovesta
-sisään Mendez seisoi don Antonion edessä.
-
-Hän pelästyi tämän kasvojen ilmettä.
-
-"Mikä tuo teidät tänne, señor?" kuului lyhyt, jyrkkä kysymys.
-
-"Oi, don Antonio, sanoma suuresta onnettomuudesta, joka on kohdannut
-sukuani ja koko maata; minä olen aivan lohduton."
-
-"Mitä onnettomuutta te sitten tarkoitatte?"
-
-Mendez säpsähti, mutta sanoi sitten: "Minulle saapui surullinen
-sanoma, että kallis isosetäni on kuollut."
-
-"Oh, nyt käsitän koko teidän tuskanne, señor de Mendez. Te saitte
-varmaankin tuon ilosanoman mulattinne kautta?"
-
-Mendez kalpeni ja sopersi: "Minä en ymmärrä."
-
-"Niin, mies on erehtynyt. Toivottavasti ette ole liian kalliisti
-palkinnut häntä siitä uutisesta? Hänen todella hyvin tarkasti
-tähtäämänsä luoti vain hipaisi kenraalin päätä ja tainnutti tämän
-hetkeksi; se on varmaankin saanut rosvonne luulemaan conden kuolleen.
-Hän voi, Jumalan kiitos, varsin hyvin. Haluaako hän nähdä teitä,
-siitä tahdon ensin saada hänen käskynsä. Toistaiseksi tahdomme
-pidättää teidät täällä."
-
-"Minä en laisinkaan ymmärrä."
-
-"Kyllä vielä ymmärrätte, señor. Te siellä", hän huusi ovella
-odottavalle peitsimiehelle, "sitokaa tuo mies; sinä, Andres, asetut
-sinne ovelle, ja jos hän tekee pienimmänkin epäilyttävän liikkeen,
-ammut hänet".
-
-"Käskystä, herra kapteeni", sanoi sotamies ja veti pistoolin vyöstään.
-
-"Mutta taivaan nimessä, mitä tämä kaikki merkitsee, don Antonio? Jos
-isosetäni vielä on elossa, saatte vastata tästä hänelle kalliisti."
-
-"Minä sanon teille jotakin, señor de Mendez: jos se tosiseikka ei
-riitä, että olette lähettänyt murhaajan condea väijymään --"
-
-"Mitä te uskallatte sanoa --?"
-
-"Niin", jatkoi d'Irala rauhallisesti, "riittäisi teidän Sarmientolie
-osoittamanne kirje saattamaan teidät hirsipuuhun".
-
-Mendezin hampaat kalisivat pelosta, oli kuin kuume olisi häntä
-puistattanut.
-
-"Eräs seikka voi vielä", sanoi don Antonio hänelle kähisten, "ehkä
-lieventää kohtaloasi, konna: jos sanot, missä tyttäreni on, ja tuot
-hänet minulle takaisin".
-
-Mendezin pelon vääristämillä kasvoilla kuvastui ilmeinen hämmästys.
-
-"Minä en ymmärrä, don Antonio; donna Mariallahan oli, mikäli tiedän,
-kova onni --"
-
-"Joutua sinun toimittamassasi tulipalossa rikoskumppaniesi käsiin,
-tuon intiaaniroiston ja neekerin."
-
-Että se oli todella yllättävä uutinen Mendezille, sen d'Irala huomasi.
-
-"Sinä olet minun käsissäni; lyhyt käsky vain, ja päätät päiväsi
-lähimmässä puussa, tai laukaisee tuo sotamies pistoolin päähäsi."
-
-"Sitä ei isosetäni ikinä salli."
-
-"Niinpä pelasta henkesi ja sano, mistä meidän tulee etsiä Mariaa."
-
-Keskellä hengenhätääkään ei Mendezin viha noita kätyreitänsä kohtaan
-ollut sammunut, ja kuultuaan nyt, kuinka he olivat hänet pettäneet,
-hän sitä alttiimmin ilmaisi heidän tyyssijansa, vaikka hän jyrkästi
-kielsi kaiken kumppanuuden heidän kanssaan. Sattumalta vain hän muka
-oli saanut vihiä noiden vaarallisten henkilöiden olinpaikasta.
-
-D'Irala käski saattaa hänet salpojen taakse.
-
-Kun don Antonio oli tehnyt ilmoituksen kenraalille, vastasi tämä
-surullisesti: "Enemmän arvoinen kuin tuon kurjan kuolema on
-lapsukaisen henki. Tiedoistasi päättäen näkyvät hänen kätyrinsä
-pettäneen hänet saadakseen pantin käsiinsä. Koska Maria vielä elää,
-ei kaikki toivo ole mennyttä."
-
-Taitavia sotilaita lähetettiin valepuvussa vuoristoon Pablon avuksi
-ja rosvoja vangitsemaan. Mendeziin nähden kenraali lausui vakavasti:
-"Hänen kirjeensä Sarmientolle tuottaa hänelle kuolemantuomion
-sotaoikeudessa. Don Antonio, minä en ole kylliksi roomalainen
-toimittaakseni hirsipuuhun sisareni pojanpoikaa. Anna hänelle
-tilaisuus paeta. Jos hän pääsee etuvartion läpi, ansaitkoon
-hirsipuunsa jossakin muualla. Jos hän on lähettänyt murhaajan minua
-väijymään, annan sen hänelle sitä kernaammin anteeksi, kun Jumala on
-minut armollisesti varjellut minulle aiotusta kohtalosta."
-
-"Kuten teidän ylhäisyytenne käskee", sanoi d'Irala; mutta mielessään
-hän ajatteli: "jos hän pääsee etuvartion läpi, on hänellä tavaton
-onni". Antonio ei unohtanut, että konna oli saattanut vaaraan hänen
-lemmikkinsä.
-
-Toisena päivänä vuoristoon lähetetyt sotilaat palasivat. He eivät
-olleet voineet tunkeutua vihollisketjun läpi, mutta he toivat
-vankinaan mulatin, jonka olivat epäiltynä ottaneet kiinni. Pelosta
-vapiseva Mendez tunnusti, että mulatti Tito oli Tamayn ja neekerin
-liittolainen. Hän piti varsin luultavana, että mulatti oli tehnyt
-murhayrityksen kenraalia vastaan.
-
-"Johon toimeen sinä, konna, olit minut palkannut", vastasi siihen
-mulatti.
-
-Koska hänellä oli kaikenlaista ansioluettelossaan, muun muassa useita
-murhia, tuomittiin hänet kuolemaan.
-
-"Ja nyt annamme señor de Mendezin paeta", sanoi don Antonio
-pahanenteisesti hymyillen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Chamulpo, ketchien kazike, istui mietteissään talonsa parvekkeella.
-Ketchit muodostivat melkoisen osan maya-kansaa, jonka pääheimo
-quichet oli kuitenkin sekä lukuisampi että valloituksesta saakka
-itsenäisimpänä säilynyt. Quiche-heimoon kuuluivat pohjoisen
-Guatemalan ja suurelta osalta Yucatanin asukkaat, niiden joukossa
-sotaisat vuoriheimot sekä vielä tänäkin päivänä kukistamattoman
-"Tierra de guerran" asukkaat.
-
-Kunnianhimoinen mies näki katkeraksi harmikseen vehkeilyjensä
-nuorukaista vastaan, jonka suonissa virtasi muinaisten hallitsijain
-veri ja joka siis oli maya-heimoille kallis, menneen myttyyn.
-
-Mutta sanoma, että Pablo oli surmannut conden ja joutunut hallituksen
-joukkojen vangiksi, jotka eivät kauan siekailleet murhaajan kanssa,
-herätti kaikki hänen kunnianhimoiset toiveensa uuteen liekkiin.
-
-Nyt oli vihdoinkin aika tehdä päätös, eikä se tällä kertaa ollut
-vaikea. Lerman kuolema ratkaisi kansalaissodan Sarmienton eduksi, ja
-Chamulpo asettui kapinallisten puolelle lähettäen noin kolmetuhatta
-miestä Sarmienton avuksi.
-
-Näin istui nyt tuo synkkä mies syvissä ajatuksissa rakentaen
-suunnitelmia, joista hän toivoi itselleen voimaa ja valtaa.
-Ratsumies, joka täyttä laukkaa ajaa karahutti pihalle, häiritsi hänen
-mietteitään.
-
-Mies hyppäsi hevosen selästä ja läheni nöyrästi kazikea.
-
-"Miten kuuluu viestisi?"
-
-"Herra, pohjois-mayat ovat liikkeellä ja etenevät etelää koti."
-
-"Haa, vihdoinkin. Suurinko joukoin?"
-
-"Mikäli olen kuullut, on heitä monta tuhatta."
-
-"Ja sen kuulen vasta sinulta!"
-
-"He ovat lähteneet aivan äkkiä liikkeelle. Odottamattomat sanomat
-ovat vaikuttaneet tämän äkillisen päätöksen."
-
-"Mitkä odottamattomat sanomat?"
-
-"En tiedä, minä lähdin heti matkaan ilmoittaakseni sinulle, että
-mayat ovat tulossa."
-
-"Mutta kai sentään tiedät, ketä vastaan he marssivat, Sarmientoako
-vai hallitusta?"
-
-"Luulen, viimeksimainittua vastaan."
-
-"Sinä luulet, cochino [= sika]. Minun täytyy se tietää".
-
-"Minä ajattelin, herra, että he tulisivat sinun luoksesi."
-
-"Oletko kuullut mitään Aranasta? Onko hän mukana?"
-
-"En voi sanoa, en ole kuullut hänen nimeään mainittavan."
-
-"Onko sinulla mitään lisättävää?" kysyi Chamulpo hetkisen mietittyään
-sanantuojalta.
-
-"Ei, herra."
-
-"Siis lepää matkan vaivoista. Olet tervetullut tänne."
-
-Mies meni.
-
-Hän oli tuskin poistunut, kun toinen ratsastaja saapui väsyneellä
-hevosella ja astui heti Chamulpon eteen.
-
-"Sinä tulet pohjoisesta?"
-
-"Niin, valtias."
-
-"Puhu."
-
-"Vuori-mayat tulevat tänne päin suurella voimalla."
-
-"Montako?"
-
-"Ainakin kahdeksan-, kymmenentuhatta sotilasta arviolta."
-
-"Mahdotonta. Missä he ovat?"
-
-"He kulkivat eilen Sierra de los Minas vuorten yli kolmessa eri
-joukossa, ja maya-väestöä liittyy kaikkialla heihin."
-
-"Mistä syystä he tulevat etelään?"
-
-"Herra, sinä tiedät sen paremmin kuin minä."
-
-"Tyhmyri, vastaa minun kysymykseeni."
-
-"Kulovalkeana on pohjoisessa levinnyt huhu, että hallituksen joukot
-ovat ottaneet vangiksi kuninkaitten jälkeläisen", -- kaziken
-rypistäessä otsaansa sanantuoja lisäsi nopeasti: "joksi ihmiset
-sanovat erästä tuntematonta nuorukaista, ja teloittaneet hänet. Se
-on saattanut heimot hirveään kiihkoon; tuhansittain he kaikkialla
-tarttuvat aseisiin, ja nyt he ovat tulossa tänne kostamaan."
-
-"Hm, se on hyvä, me voimme tarvita heimolaisiamme. Hyvin hyvä. Nyt
-puhallamme koko hallituspuolueen pois yhdellä henkäyksellä. Onni
-suosii minua. Me kostamme Jungunan pojan kuoleman."
-
-Chamulpo päästi sanantuojan menemään, käskien hänen levähtää, ja
-toimitti sitten kolme ratsumiestään matkalle pikalähetteinä: yhden
-viemään viestiä Sarmientolle; toisen hankkimaan lisätietoja mayain
-lähenemisestä, ilmoittamaan heidän päällikölleen, missä Sarmienton
-joukot olivat sekä missä hän itse oli tavattavissa, ja myös hänen
-nimessään lausumaan heidät liittolaisina tervetulleiksi; kolmannen
-ottamaan selkoa hallituksen joukkojen asemasta.
-
-Lähetit kiitivät matkaan.
-
-Kiiluvin silmin Chamulpo nyt käveli edestakaisin parvekkeellaan.
-
-"Vihdoinkin toteutuu, mitä niin kauan olen tavoitellut. Mayat tulevat
-minun avukseni, vasten tahtoaankin he palvelevat minun etuani.
-Taistelematta he eivät käänny täältä takaisin. Nyt on vain saatava
-mahdollisimman suuri hyöty heidän väliintulostaan, kiinnitettävä
-heidät lujasti puolelleni. Jos minulla on vuoriheimot takanani, voin
-kyllä hyvin hoitaa Sarmienton, tuon kurjan zambon, joka julkenee olla
-olevinaan caballero. Abrahan!"
-
-Vanha neekeri tuli näkyviin.
-
-"Hevoseni ja vartijani, me lähdemme ratsastamaan."
-
-Kohta sen jälkeen hän ratsasti pois viidenkymmenen ratsumiehen,
-neekerin ja muutamien palvelijain saattamana.
-
-Pohjoisesta tulleet uutiset olivat tosia. Mayain kesken kulovalkean
-tavoin levinneen sanoman, että Hualpa, Jungunan poika, oli
-vangittu ja surmattu, otti koko pohjoinen maya-väestö vastaan
-vihasta huutaen. He olivat kaikki aseistettuja, Aranan toimesta,
-ja harjaantuneina sodankäynnissä Meksikoa vastaan he olivat hyvin
-järjestetyt pataljooniin ja eskadrooniin. Muutamassa päivässä riensi
-kahdeksantuhatta oivaa soturia etelää kohti kostamaan kuninkaitten
-jälkeläisten kuolemaa.
-
-Arana, joka ei tahtonut eikä voinut uskoa, että Pablo olisi
-kohottanut kätensä Lermaa vastaan, oli voimaton hillitsemään myrskyä.
-Hänen täytyi antautua sen vietäväksi voidakseen torjua vielä
-suurempaa tuhoa. Pyörretuulen tavoin tempasi kansan raju kiihko
-hänet mukaansa; hän saattoi vain ohjata, ei enää pysäyttää. Arpa oli
-heitetty vierimään.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU.
-
-Kotiin paluu.
-
-
-Ensimmäisten päivänsäteiden valaistessa Onnettomuuden taloa Pablo
-ja Tenanga nousivat levolta; molemmat astuivat ulos tähystämään,
-uhkasiko vaara miltään taholta. Kaikki oli hiljaista aamuauringon
-valossa, vuoristo mahtavassa yksinäisyydessään.
-
-Tenanga viritti tulen, sillä korkealla paikalla ilma oli kylmähkö, ja
-toi ruokavarat esille. Vettä saatiin läheisestä lähteestä. Onneksi
-heillä oli vielä suklaapalojakin tarjottavana señoritalle.
-
-Heidän kärsivällisesti odotellessaan Marian heräämistä sanoi Pablo:
-"Meidän täytyy ensiksi koettaa saada takaisin hevosemme ja sitten
-pyrkiä johonkin kylään, missä voimme hankkia Marialle muulin ja
-vaatteita."
-
-"Minusta olisi paras pyrkiä San Martinon kylään, jossa sinut
-tunnetaan, herra."
-
-"Hyvä. Sieltä toivon saavani sanan don Antoniolle, niin että donna
-Maria hänen välityksellään jälleen pääsee palaamaan omaistensa luo."
-
-"Ja mihin ryhdyt, herra, kun donna Maria on sinne palannut?"
-
-"Minun elämäni on äkisti ohjautunut toisille urille, Tenanga, ja minä
-tarvitsen rauhaa löytääkseni jälleen oman itseni."
-
-"Etkö aio ottaa osaa taisteluun? Kaikki mayat seuraavat sinua."
-
-"Viisas ystävämme kenraali Arana neuvoi, että me mayat emme
-sekaantuisi sotaan. Ilman häntä en aio tehdä mitään; minä olen
-liian nuori ja kokematon voidakseni tässä päättää. Ei, Tenanga,
-jos syntyperäni on asettanut minut johtajaksi kansalleni, jonka
-rakkauteen yksin minun valtani perustuu, tahdon käyttää tätä valtaa
-kansani kohottamiseksi. Kaksi seikkaa on syvästi painunut mieleeni:
-hirveä verinen taikausko, niinkuin se vielä heräsi eloon vanhan
-temppelin luona -- kammottavaa --", lisäsi hän, "ja tuon muukalaisen
-oppineen sana, hänen, joka matkusti täällä raunioitamme tutkimassa,
-että jos me tahdomme päästä valkoihoisten vertaisiksi, meidän myös
-täytyy saavuttaa heidät tiedoissa, sivistyksessä ja ahkeruudessa.
-Minä olen saanut espanjalaisen caballeron kasvatuksen ja sivistyksen,
-minä vedän valkoihoisille vertoja, minulla oli kelpo opettaja ja
-hänellä tarkkaavainen oppilas; ja kuitenkin, Tenanga, millaisia
-nöyryytyksiä minä saan kärsiä ihonvärini tähden! Meidän täytyy
-pakottaa valkoihoiset katsomaan ja tunnustamaan meidät vertaisikseen."
-
-"Sinä olet kuningas, kutsu mayat ja kurita valkoisia, silloin he
-lankeavat edessäsi maahan", sanoi Tenanga innokkaasti.
-
-"Ei, ystäväni, sitä en tarkoittanut", vastasi Pablo hymyillen,
-"meidän täytyy pakottaa heidät pitämään meitä arvossa omaksumalla se,
-mikä tekee heidät meitä ylemmiksi".
-
-"Sinä olet mayain kuningas, sinä olet kaikkia ylempi."
-
-"Vain vuori-mayain silmissä, valitettavasti. Heidän rakkautensa
-hallitsijainsa sukua kohtaan tekee sydämelle hyvää, mutta sillä ei
-ole suurta valtiollista merkitystä."
-
-"En ymmärrä kaikkea, mitä sanot, herra; mutta sinä olet oikeassa:
-valkoihoiset ovat viisaampia kuin me ja sen vuoksi myös mahtavampia."
-
-"Sen tähden meidän täytyy tulla yhtä viisaiksi kuin he."
-
-"Hyvää huomenta, Pablo ja Tenanga", kuului Marian vieno ääni, ja hän
-astui vanhaan ponchoon kietoutuneena nuorukaisten luo.
-
-"Oi, sinä olet jo iloinen, Mariquita?"
-
-"Joko? Oi, minä olen nukkunut kauan, ensi kerran pitkiin aikoihin
-oikein levännyt, olen kuin uudesti syntynyt. Olen jo käynyt lähteellä
-peseytymässä ja pukeutunut aamupukuuni", sanoi hän hymy silmin
-viitaten vaippaan, joka kietoi hänen hentoa, palelevaa vartaloaan.
-
-Rauhaisasta yölevostaan huolimatta hän näytti kuitenkin hyvin
-kalpealta ja rasittuneelta.
-
-"Istu aterioimaan, mitä meillä on, sitten lähdemme matkaan."
-
-"Niin, niin, Pablo, kuinka minä ikävöin äidin luo!"
-
-Tenanga nousi kunnioittavasti paikaltaan, ja Maria istui Pablon
-viereen, söi suklaan ja maissileipää ja joi vettä, jota Tenanga
-toi banaaninlehdellä. Aterioituaan he astuivat ulos raunioista ja
-pyrkivät pitkin laakson reunaa siihen paikkaan, mistä nuorukaiset
-olivat nousseet vuorille.
-
-Ennenkuin he astuivat vuorensolaan, joka oli sulkeva vanhan
-maya-linnan heidän näkyvistään, kääntyi Pablo vielä kerran: "Jos
-nimesi tähän asti on ollut Onnettomuuden talo, niin olet täst'edes
-Onnen talo: sinä annoit sisareni takaisin."
-
-Sitten alkoi vaikea laskeutuminen sateiden kovertamaa uomaa myöten,
-jossa molemmat nuorukaiset voimakkain käsivarsin auttoivat nuorta
-saatettavaansa. Päästyään kalliopengermälle he levähtivät kotvan ja
-alkoivat taas laskeutua.
-
-Vihdoin he, Marian vielä liiaksi rasittumatta, pääsivät laaksoon,
-jonka kallioluolassa molemmat mayat olivat levähtäneet ja jonne
-heidän hevosensa olivat jääneet.
-
-Kuljettuaan kotvan aikaa laaksossa, jossa jo kuumuus alkoi vaivata,
-pani Pablo käden suulleen ja päästi kimeän, kauas kuuluvan
-vihellyksen.
-
-Tuokion kuluttua hän vihelsi vielä toistamiseen.
-
-Korskuna, iloinen hirnunta, nopea kaviontöminä oli vastauksena, ja
-kimo nelisti heitä kohti.
-
-"Oi Pablo, sehän on sinun Prestosi, voi, kuinka hyvä!"
-
-Kimo ehti luo, painoi tuttavallisesti päänsä Pablon olkapäähän ja oli
-mielissään isäntänsä silittelystä.
-
-"Tiesinhän sen, Presto, ettet juoksisi minulta karkuun."
-
-Mariakin silitti ratsua.
-
-"Kas niin, nyt voimme nostaa sinut pian satulaan, Mariquita."
-
-He kulkivat verkalleen eteenpäin, ja kimo seurasi kuin uskollinen
-koira.
-
-Hetkisen kuluttua he huomasivat myös Tenangan ratsun rauhallisesti
-herkuttelevan heinikossa.
-
-Suopungillaan Tenanga sai sen pian ulottuvilleen.
-
-He löysivät luolan, jossa olivat yöpyneet, ja suitset ja satulat
-siellä koskemattomina.
-
-Marian tähden, jota vaikea tie oli kovin jo rasittanut, levähdettiin
-kauan, ja Pablo satuloi kimon hänelle.
-
-Tenangalle, joka jo istui ratsullaan, hän sanoi: "Ratsasta edellä
-ja pidä silmällä sotilaspartioita, en mielelläni tahtoisi kohdata
-kapinallisia; me tulemme hitaasti jäljessä. Jos tapaat hallituksen
-joukkoja, niin ilmoita, että kenraali de Lerman tyttärentytär
-tarvitsee heidän suojelustaan."
-
-Azualin poika kiidätti pois.
-
-"Voitko hyvin, Mariquita?"
-
-"Aivan hyvin, Pablo, nyt, kun olen luonasi. Olen vain hiukan vielä
-uupunut, mutta se menee ohi."
-
-Pablo heitti pyssyn olalleen ja tarttui kimon suitsiin.
-
-"Me menemme nyt johonkin kylään, missä minut tunnetaan; toivottavasti
-voivat siellä asuvat valkoihoiset antaa sinulle vaatteita."
-
-"Niinkuin tahdot, rakas Pablo."
-
-Nuorukainen talutti ratsua varovasti, mutta ripeästi eteenpäin, tuon
-tuostakin katsahtaen taakseen ja nyökäyttäen päätään Mariquitalle,
-joka aina vastasi siihen herttaisesti hymyillen.
-
-Siten hän oli taluttanut kimoa pitkän taipaleen, ja he olivat juuri
-siirtymässä pois vuoristosta, kun Tenanga palasi.
-
-"Mitä nyt?"
-
-"Kapinallisten väkeä on vastassa, herra, myöskin San Martino on
-heidän vallassaan."
-
-"Siis olisi meiltä tukittu tie hallituksen joukkojen leiriin. Paha
-juttu."
-
-"Minä huomasin ratsastaessani suuren kartanon, herra."
-
-"Menemme sinne, jotta donna Maria saisi siellä apua."
-
-Tenanga ratsasti muutamia satoja askelia edellä, ja Pablo ohjasi
-hevosen niittyjen ja pikku metsikköjen poikki, kunnes he saapuivat
-tielle, joka kulki viljelysmaiden keskitse. Pian he näkivät komean
-herraskartanon, jonka ympärillä oli ulkorakennuksia.
-
-Lähemmäksi tultua Pablo antoi Tenangan ja Marian pysähtyä ja meni
-itse talon parveketta kohti, jossa joku herra lepäili keinuverkossa.
-Hän kohotti päätään Pablon lähestyessä.
-
-Pablo tervehti ja kysyi: "Onko minulla kunnia puhutella tämän talon
-isäntää?"
-
-"Kuka sinä olet sitten, ruskea nulikka, että minua uskallat
-puhutella?" kuului keinusta tuikea ääni.
-
-Välittämättä äänensävystä Pablo vastasi: "Tulen pyytämään
-vieraanvaraisuutta eräälle señoritalle, joka on uskottu huostaani."
-
-"Sepä on todellakin uskomatonta röyhkeyttä", virkkoi terävä naisääni,
-ja nyt vasta Pablo huomasi lihavan naisen, joka istui keinutuolissa,
-"nuo intiaaniroistot käyvät päivä päivältä yhä hävyttömämmiksi. Mene
-vertaistesi luo, poika, tuolla pihan takana ovat työläisasunnot."
-
-Pablon ulkoasu näytti kyllä jotenkin rosvomaiselta, eikä hän sitä
-salannut itseltään; hän ei ollut suotta retkeillyt vuoristossa,
-yöpynyt taivasalla, ollut taistelussa; hän vastasi sen vuoksi
-kohteliaasti: "Vaikka en ole mikään työläinen, señora, voisin
-kuitenkin tyytyä yösijaan siellä, jos herrastalo on minulta suljettu.
-Mutta señorita d'Irala odottaa tuolla."
-
-"_Caramba_, mitä tuo intiaani lörpöttelee!" huusi herraskartanon
-isäntä, "herrastalo minulta suljettu! Jopa nyt jotakin! Kuka sinä
-sitten olet, sinä cochino?"
-
-Pablo, joka ei ollut tottunut sellaiseen kohteluun, sanoi ylpeästi:
-"Ainakin kohteliaampi mies kuin tämän talon isäntä."
-
-"Roisto sinä olet!" karjui kartanonomistaja.
-
-"Ruoskita hänet ja naikkonen, joka odottaa tuolla. Mahtaa olla kaunis
-señorita", kuului jälleen señoran terävä ääni.
-
-Jo läheni talosta muutamia palvelijoita, jotka isäntäväen äänekäs
-kiihko houkutteli paikalle.
-
-"Ellet nyt suori tiehesi, sinä punainen heittiö, niin ruoskitan sinut
-pois, ymmärrätkö?"
-
-Pablo käänsi ylenkatseellisesti selkänsä.
-
-"Punanahkahan on aseistettu. Ottakaa häneltä pyssy pois."
-
-Pablo, jonka viha oli noussut tällaisesta kohtelusta, otti nopeasti
-aseen olaltaan ja sanoi katsein, jonka uhka sai palvelijat
-peräytymään: "Se maksaisi verta, señor."
-
-Jo karahutti luo Tenangakin ase kädessään nähtyään, kuinka Pablo
-tarttui pyssyyn.
-
-_"Caracho!"_ karjui kartanonomistaja taas keinuverkostaan.
-
-"Anna olla, Felipe", sanoi hänen rakas puolisonsa, "tähän aikaan
-kuljeksii niin paljon värillistä roskaväkeä ase kädessä ympäri maata,
-että saamme olla iloisia, kun emme joudu tekemisiin heidän kanssaan.
-Menköön menojaan!"
-
-Sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena tästä kohtelusta, joka koski
-vain hänen ihonväriään, sillä valkoihoista työläistään ei mies olisi
-siten kohdellut, Pablo palasi Marian luo, joka otti hänet vastaan
-pelokkain katsein.
-
-"Eivätkö he kohdelleet sinua ystävällisesti, Pablo?"
-
-"Eivät ainakaan vieraanvaraisesti", vastasi Pablo katkerasti
-hymyillen, "tule sisko, meidän täytyy kulkea edelleen".
-
-He ratsastivat tietä, joka vei itään päin, vainioiden ja lehtojen
-välitse. Vainioilla ei näkynyt ihmisiä, eikä ketään tullut heitä
-vastaan.
-
-"Jospa vain voisin hankkia sinulle muulin, Mariquita, jotta
-pääsisimme kulkemaan nopeammin."
-
-Mennessään tietä reunustavan metsikön läpi he kohtasivat muutamia
-ratsastajia, jotka näyttivät saattavan kahta naista.
-
-"Pois tieltä punaiset hylkiöt!" huusi heille muuan ratsastajista.
-
-"Seis, Fernando, sehän on valkoihoinen tyttö, jota tuo peoni
-kuljettaa", sanoi toinen.
-
-"Näyttää olevan omituista seuraa", mutisi ensimmäinen vastaan.
-
-Silloin ratsasti Maria molempien naisten luo ja sanoi: "Jumalan
-rakkauden tähden, señorat, armahtakaa minua, tyttöraukkaa."
-
-"Kuka te olette, kuinka olette joutunut kulkemaan moisessa seurassa?"
-
-"Minä olen señorita d'Irala, don Antonion tytär, señora."
-
-Lapsellinen herttaisuus, joka väreili Marian kasvoilla, ei voinut
-olla vaikuttamatta naisten mieliin.
-
-"Señorita d'Irala? Tunnen sen nimen. Tällaisessa tilassa. Minne te
-aiotte?"
-
-"Minä etsin isääni, joka on conden sotajoukossa."
-
-"Niin, se ei vielä selitä sitä tilaa, jossa teidät tapaan."
-
-"Pahat ihmiset ryöstivät minut del Rocasta, ja Pablo on minut
-pelastanut."
-
-"Omituista", sanoi eräs ratsastajista. "Kuinka asian laita on,
-poika?" hän kysyi Pablolta.
-
-"Juuri niinkuin señorita sanoo", vastasi tämä kuivasti.
-
-"Minä tunnen don Antonio d'Iralan", sanoi toinen taas, "hänellä on
-kyllä tytär".
-
-"Minä otan hänet mukaani", sanoi vanhempi naisista sille herralle,
-joka oli ensiksi puhunut ja joka luultavasti oli hänen miehensä, "hän
-näyttää kuitenkin olevan hyvää sukua".
-
-"Minusta nähden", murisi mies äreästi. "Ota vain, ja laittautukaa
-tiehenne, ruskeat junkkarit, señorita lähtee meidän kanssamme."
-
-"Mutta en ilman Pabloa", sanoi Maria hädissään, "hän on minun
-veljeni".
-
-"Anna joukkion mennä menojaan, Juana, sekä señoritan että hänen
-Pablonsa, niistä on vain harmia, varsinkin näinä aikoina. Petkuttajia
-he ovat eikä muuta. Tule."
-
-He ratsastivat edelleen; naiset loivat kuitenkin Mariaan osaaottavan
-silmäyksen. Maria näytti hyvin alakuloiselta ja Pablo hyvin synkältä.
-
-"He eivät olleet hyviä ihmisiä. Saata minua edelleen, veljeni." He
-jatkoivat matkaansa, yhä tarkasti varoen sotilasjoukkueita.
-
-Pablo oli yömajasta huolissaan, sillä hennon tytön yöpyminen
-taivasalle näytti hänestä kovin vaaralliselta. Kun he illansuussa
-taas näkivät erään herraskartanon, meni Pablo katkerista
-kokemuksistaan huolimatta suoraan sinne.
-
-Hän tapasi tilanomistajan vaimoineen ja lapsineen parvekkeella ja
-astui hattu kädessä heidän luokseen.
-
-"Mitä tahdot, intiaani?"
-
-"Pyydän yösijaa señorita d'Iralalle."
-
-"Señorita d'Irala", toisti hämmästyneenä nuorenpuoleinen señora, "ei
-suinkaan don Antonion tytär?"
-
-"Kyllä, don Antonion tytär."
-
-"Miten señorita on tänne joutunut?"
-
-"Se on pitkä ja surullinen tarina, señora, donna Maria kertokoon sen
-itse."
-
-"Missä hän on? Minä näin hänet lapsena del Rocassa, hänet ja tuon
-pienen ruskean pojan, jotka don Antonio pelasti meren sylistä."
-
-Hän kääntyi miehensä puoleen. "Oi, Ricardo, anna hänen heti tulla
-sisään; donna Inez ja minä olemme jo vuosikausia olleet tuttavia."
-
-"Tuo señorita tänne, poika", sanoi herra Pablolle.
-
-Pablo viittasi Marialle.
-
-Señor ja señora Avila olivat sekä kummastuneet että kauhuissaan
-nähdessään Marian sellaisessa tilassa. Mutta kun kalpea tyttö seisoi
-heidän edessään katsellen heihin rukoilevasti kyyneleisin silmin,
-sanoi señora Avila syvästi liikuttuneena: "Tule tänne, lapsiraukkani.
-Kuinka olet tuollaiseen tilaan joutunut?"
-
-Vastauksen asemesta Maria purskahti kyyneliin.
-
-"Tule, tule, rauhoita mielesi ja kerro sitten minulle kaikki."
-
-Hän kiersi käsivartensa Marian kaulaan ja vei nyyhkyttävän tytön
-huoneisiinsa.
-
-"Mistä te sitten tulette?" kysyi tästä kaikesta kummastunut
-tilanomistaja.
-
-"Lännestä, vuorilta."
-
-"Autiolta sierralta."
-
-"Donna Marian oli don Antonion tigrero ryöstänyt kiristääkseen
-hänestä lunnaita; minä ja toverini olemme hänet vapauttaneet."
-
-"Oletko kenties se intiaani, joka don Antoniolla oli kodissaan?"
-
-"Niin olen, señor."
-
-"Hyvä, hyvä, että tunnet niin suurta kiintymystä ja kiitollisuutta
-hyväntekijöitäsi kohtaan. Sehän on ihmeellinen juttu, sitä olen
-utelias kuulemaan. Hae jostakin suojaa ja pyydä antamaan itsellesi
-ruokaa; puhumme huomenna enemmän."
-
-Ylenkatseellisesti ja suuttumuksesta vavahtaen Pablo kääntyi pois ja
-meni Tenangan luo.
-
-"Mihin menemme yöksi?"
-
-Hiukan hämmästyneenä Tenanga vastasi: "Ellemme jää tänne, niin tuolla
-on kylä, siellä kai saamme yösijan."
-
-Pablo hypähti kimon satulaan.
-
-"Ratsastakaamme sinne."
-
-He tulivat majataloon ja pääsivät katon alle.
-
-"Oletteko sotamiehiä?" kysyi majatalon isäntä.
-
-"Emme ole. Onko sotaväkeä läheisyydessä?"
-
-"Onpa kyllä, tarpeeksi lähellä, ovat olleet monesti täällä,
-muonavaroja hankkimassa, vievät meiltä kaikki."
-
-"Kapinallisiako?"
-
-"Mistä minä tiedän! Rosvoja ainakin", murisi isäntä harmissaan.
-
-Nuorukaiset saivat illallisen ja menivät sitten nukkumaan. Pablo oli
-onnellinen tietäessään Marian olevan hyvässä naisellisessa suojassa.
-
-Aamulla hän koetti kylästä saada ostetuksi parempia vaatteita, mutta
-turhaan. Kun hän nyt saatuaan Marian turviin piti ensimmäisenä
-velvollisuutenaan saattaa don Antoniolle tiedon Marian pelastuksesta
-ja tämän nykyisestä olinpaikasta, hän lähti Tenangan kanssa Avilan
-kartanoon jättämään Marialle hyvästi ja ilmoittamaan hänelle
-aikeistaan.
-
-Kun hän pyysi erästä palvelijoista ilmoittamaan hänet señorille tai
-señoralle, mitteli tämä häntä päästä jalkoihin ja sanoi: "Intiaaneja
-ei ilmoiteta, he odottavat keittiössä tai pihalla."
-
-Kuumana kuohahti veri Pablon sydämessä, hänen teki mieli kurittaa
-palvelijaa, mutta hän hillitsi itsensä.
-
-Hän odotti näennäisen rauhallisena parvekkeella, kunnes señora
-onneksi jo kohta ilmestyi.
-
-"No, mitä asiaa sinulla on tänne?" kysyi señora hänet huomattuaan.
-
-"Tahdon heittää hyvästi donna Marialle."
-
-"Hän on sairaana, kuumeessa, olen juuri lähettänyt hakemaan lääkäriä,
-mutta sanon kyllä hänelle, että olet ollut täällä."
-
-Pablo kätki suuttumuksensa tuosta sinuttelusta, joka niinikään koski
-vain hänen ihonväriään, kohteliaaseen esiintymiseen ja vastasi:
-"Pelkään, että donna Marian mieltä pahoittaisi, jos poistuisin
-heittämättä hänelle hyvästi."
-
-"Mieltä pahoittaisi?"
-
-Oli jotakin loukkaavaa äänensävyssä, jolla talon rouva toisti nämä
-sanat.
-
-"Niin, lapsesta saakka olemme olleet leikkitovereita ja ystäviä.
-Kenties señora kuitenkin sallii kysyä donna Marian mieltä?"
-
-Señora lähetti palvelijattaren kysymään señoritalta, tahtoiko ja
-voiko tämä nähdä intiaania.
-
-Palvelijatar palasi pian ja sanoi: "Señorita on iloinen don Pablon
-tulosta."
-
-Señoran viittauksesta hän johti sitten Pablon sisähuoneisiin, missä
-tämä tapasi Marian sohvalla lepäämässä vaipoilla peitettynä.
-
-"Minä olen oikein sairas, Pablo", hän sanoi ojentaen tälle kätensä
-heikosti hymyillen.
-
-Pablo tarttui siihen ja tunnusteli valtimoa. Marialla oli kuume,
-mutta ei sentään korkea.
-
-"Se on hyvin ymmärrettävissä, Mariquita. Mielenliikutukset ja
-ponnistukset olivat sinulle liian vaikeita, mutta sinä voimistut pian
-jälleen."
-
-"Minä toivon niin. Sinä aiot lähteä pois, rakas Pablo?"
-
-"Niin, Mariquita, tahdon ilmoittaa niin pian kuin voin don Antoniolle
-ja donna Inezille, että heidän ei enää tarvitse itkeä lapsensa
-menetystä."
-
-"Niin, Pablo, tee se, he ilostuvat siitä, ja sitten tule takaisin
-minua noutamaan, niin palaamme yhdessä del Rocaan."
-
-Pablo hymyili hänelle vastaamatta.
-
-"Vie vanhemmilleni paljon terveisiä ja sano heille, että señora Avila
-on ollut hyvin hyvä minulle. Tervehdi myös rakasta vanhaa isoisää;
-saat nähdä, mikä kelpo vanhus hän on."
-
-"Varmaan." Nytkään Pablo ei tahtonut hänelle sanoa, että vanhus
-kaiken todennäköisyyden mukaan ei enää ollut elävien ilmoilla.
-
-"Donna Maria ei saa itseään liiaksi rasittaa", sanoi señora, joka oli
-tullut huoneeseen, luoden Pabloon katseen, joka näytti kysyvän: "Etkö
-huomaa sopivaksi poistua?"
-
-Pablo ojensi Marialle kätensä: "Siis olkoon onni kanssasi, Mariquita;
-toivon, että pian olet vanhempiesi luona."
-
-"Jumala johtakoon tietäsi, rakas Pablo, varo pahoja ihmisiä, ja tule
-pian takaisin."
-
-Pablo nyökäytti vielä päätään hänelle, kumarsi kylmän kohteliaasti
-talon rouvalle ja astui ulos huoneesta. Parvekkeella hän kohtasi
-señor Avilan, jo vanhanpuoleisen, kopeakatseisen herran.
-
-"No, kunnon ruskea poikaseni, oletko sanonut hyvästi
-valtiattarellesi?"
-
-"Ystävälleni, señor, olen kyllä."
-
-Tilanomistaja katsoi häneen hyvin ihmeissään ja sanoi sitten
-istuutuen: "Voinko millään muulla olla sinulle avuksi?"
-
-"Olisin kiitollinen, jos voisin saada vaatteita; omani ovat
-retkeillessäni joutuneet arveluttavaan kuntoon."
-
-"Käsken taloudenhoitajan antamaan sinulle työmiehenpuvun." Nähden
-Pablon oudoksuvan katseen hän lisäsi vielä loukkaavasti hymyillen:
-"Caballeronpukuja minulla ei ole punaihoisille. Kas tuossa, pistä
-tuo puoli unssia taskuusi, poika", ja hän heitti kultarahan Pablon
-jalkojen eteen.
-
-Ottaen ylpeimmän ryhtinsä Pablo sanoi: "En tiedä, mikä saa señor
-Avilan minua näin kohtelemaan. Kun teidän esi-isänne vielä olivat
-maantierosvoja ja varastelivat köyhiltä intiaaneilta, hallitsivat
-minun esi-isäni kuninkaina tässä maassa."
-
-Hän käänsi selkänsä tilanomistajalle, joka istui ikäänkuin
-kivettyneenä, ja meni ratsunsa luo, jota Tenanga piteli lähettyvillä.
-
-"No, varrohan, poika, jos ei olisi tuota sairasta tyttöä, niin
-antaisin parkita nahkasi, niin että sen muistoksi lankeaisit
-polvillesi joka ainoan caballeron edessä. Moista julkeutta en ole
-vielä ikinä kohdannut."
-
-Jäytävän vihan vallassa Pablo ratsasti ääneti pois. Oli ollut liian
-monta nöyryytystä lyhyellä aikaa.
-
-Hän sulki vihan sydämeensä. "Teen velvollisuuteni Mariaa ja don
-Antoniota kohtaan", hän ajatteli, "ja sitten kartan valkoihoisten
-ylpeätä sukua. He kohtelevat meitä kuin elukoita."
-
-Pyrkiessään hallituksen joukkojen päämajaa kohti molemmat nuorukaiset
-saivat käyttää kaiken oveluutensa välttääkseen kapinallisten
-partiojoukkueita. Se onnistui heille; kolmannen päivän iltana he
-lähestyivät hallituksen joukkojen etuvartioita.
-
-Onneksi osui vartioiden joukossa olemaan mies, joka oli ollut don
-Antonion väessä silloin, kun Pablo taisteli hänen rinnallaan.
-
-"Ah, sinäkö se olet, kelpo intiaani?" sanoi sotilas iloisena, "aiotko
-pestautua joukkoomme? Sinusta saamme oivan soturin."
-
-"Minä etsin don Antoniota, señor, tuon hänelle tärkeitä sanomia."
-
-"Sitten satuit pahaan aikaan. Kapteeni ei ole leirissä, hän on
-ratsastanut señoraansa vastaan. Mutta jos sinulla on tärkeitä
-sanomia, annan saattaa sinut päämajaan; siellä voit ilmoittaa
-uutisesi kenraali Callegolle tai itse condelle."
-
-Pablo toisti hämmästyneenä: "Condelle? Hän siis elää?"
-
-"Jumalan kiitos, yhtä reippaana kuin ennen. Sen konnan luoti oli vain
-hipaissut häntä, kuten iloksemme kuulimme retkeltä palattuamme. Kuuma
-kahakka silloin vai mitä?"
-
-"Saattakaa siis minut sinne, häntä ilahduttavat uutiseni yhtä paljon
-kuin don Antoniota."
-
-Pablo ja Tenanga vietiin lähellä olevan herraskartanon
-päärakennukseen, jossa kenraali asui.
-
-Joukkoja majaili kaikkialla, itse pihassakin vilisi kaikkien
-aselajien sotilaita.
-
-Saattomies jätti Pablon päivystäjäkersantille virkkaen muutaman
-suositussanan hänen uljuudestaan, ja kersantti vei hänet Lerman
-adjutantin huoneeseen.
-
-"Mitä asiaa sinulla on, poika?" kysyi adjutantti.
-
-"Yksityinen tiedonanto hänen ylhäisyydelleen."
-
-"Hänen ylhäisyytensä puheille ei voi nyt päästä; etkö voi sitä
-ilmoittaa minulle?"
-
-Hyvin pahoillaan siitä, ettei ollut tavannut don Antoniota, ja
-loukkautuneena tällaisesta vastaanotosta, jonka hän don Antonion
-peitsimiehille antamansa avun vuoksi oli kuvitellut aivan
-toisenlaiseksi, Pablo päätti suorittaa asiansa nopeasti.
-
-"Minä tuon hänen ylhäisyydelleen tiedon, että hänen lapsenlapsensa,
-señor d'Iralan ottotytär, on pelastunut rosvojen käsistä minun
-avullani ja on tällä haavaa Padiadon kartanossa, lähellä San Urbanon
-kylää, señor Avilan suojassa."
-
-"Oh", sanoi adjutantti, "se on suuresti ilahduttava hänen
-ylhäisyyttään, vien tämän sanoman hänelle sotaneuvotteluun. Oletko
-muuten nähnyt vihollisia?"
-
-"En, olen välttänyt heidän partiojoukkojaan."
-
-"Odota täällä, palaan heti."
-
-Adjutantti meni, ja Pablo jäi upseerien ja lähettien joukkoon. Eräs
-upseereista taputti häntä hyvänsävyisesti olkapäälle ja kysyi: "Etkö
-ota pestiä, poika?"
-
-"Pyydän, ettette koske minuun, señor", kuului Pablon vastaus.
-
-"Oh!" nauroi upseeri. "Punainen hidalgo. Pyydän tuhannesti anteeksi,
-teidän armonne."
-
-Ylt'ympäri naurettiin.
-
-Pablon oli vaikea hillitä vimmaansa tästä pilkanteosta; hänen
-silmänsä hehkuivat kuin hiilet.
-
-Adjutantti tuli takaisin.
-
-"Hänen ylhäisyytensä kiittää sinua paljon, poikaseni, mutta hän oli
-jo señor d'Avilalta saanut tiedon, että hänen lapsenlapsensa oli
-siellä. Hänen ylhäisyytensä ei ole laiminlyövä ilmaista sinulle
-omakohtaisesti kiitostaan. Minulta saat aluksi nämä pari pesoa."
-
-Hän tahtoi tyrkyttää Pablolle muutamia rahakolikoita.
-
-"En ole mikään palvelija, señora", sanoi Pablo kohottaen päätään.
-
-"Hm", jatkoi upseeri hiukan hämillään, "vai ollaan niin ylpeitä?"
-
-"Niin, se on kanelinkarvainen caballero, don José", sanoi upseeri,
-joka äsken oli taputtanut Pabloa olkapäälle, "häntä on kohdeltava
-säädyllisesti", ja taas kaikki nauroivat ympärillä. "Meidän täytyy
-tottua pitämään arvossa punaisiakin caballeroja."
-
-Pablo kysyi synkkänä: "Voinko nyt poistua, señor?"
-
-"Sinä jäät hänen ylhäisyytensä käytettäväksi", sanoi adjutantti
-karkeasti, "odota ulkona, kunnes sinut kutsutaan".
-
-Pablo lähti huoneesta.
-
-Jos hän tällä hetkellä olisi voinut tuhota kaikki valkoihoiset, olisi
-hän riemuiten sen tehnyt, niin suuri oli hänen vihansa.
-
-Hämärä oli jo tullut, hän sai etsiä kotvasen, ennenkuin tapasi
-Tenangan.
-
-"Meidän täytyy lähteä. Tenanga, voitko saattaa minut pois leiristä?"
-
-"Se voi käydä vaikeaksi, kaikkialla on aseistettuja vartijoita."
-
-"Ampukoot minut; ennemmin kuolleena kuin noiden tyhmyrien pilkkana."
-
-He ratsastivat ulos pihasta kenenkään estämättä. Huomaamatta he
-lähestyivät leirin reunaa. Pablo ja etenkin Tenanga oli Pabloa
-odotellessaan nähnyt, kuinka huolellisesti vartioketjut oli
-sijoitettu ja että oli vaikea päästä lävitse kiinni joutumatta.
-
-Mutta Pablon halu poistua leiristä oli niin kiihkeä, ettei hän
-kammonnut mitään vaaraa. Myöskin hän pelkäsi todella, että hänet
-pantaisiin sotamieheksi johonkin rykmenttiin.
-
-He olivat hitaasti ratsastaen jo tulleet vartioketjulle.
-
-Tenangan ehdotuksesta he poikkesivat pienen metsikön taakse
-odottaakseen siellä tilaisuutta päästä vartijain välitse.
-
-Siellä vaaniessaan he kuulivat läheltä vartijan huudon, joka ei
-kuitenkaan koskenut heitä:
-
-"Ken siellä?"
-
-"Ystävä."
-
-"Minne?"
-
-"Ulos leiristä; palvelustoimi."
-
-"Tunnussana."
-
-"Campeador!" erotti Pablo selvästi, vaikka se sanottiinkin
-hiljaisella äänellä.
-
-"Saatte mennä!"
-
-Pysähdytetty ratsasti edelleen.
-
-"Oi, tule, Tenanga, nyt lähdemme leiristä samalta kohtaa, mistä
-tulimmekin, nyt minä tiedän sanan."
-
-"Ken siellä?" kajahti heitä vastaan.
-
-"Ystäviä."
-
-"Onko teillä tunnussana?"
-
-Pablo kuiskasi hänelle: _"Campeador!"_
-
-"Kaikki hyvin; ratsastakaa!"
-
-He eivät vielä olleet ehtineet kauaksi, kun kuulivat sivultaan
-kiitävää kavionkopsetta, vartijain kaikuvan huudon, laukauksia, ja
-varjon tavoin he näkivät pystyyn karkaavan hevosen, jonka selästä
-ratsastaja suistui maahan. He pysähtyivät.
-
-Pablo ratsasti luo ja näki satulasta kumartuen Mendezin vääristyneet
-kasvot.
-
-"Oh, tekö se olette", hän sanoi kylmäverisesti, "onko oikeus teidät
-saavuttanut?"
-
-He ratsastivat edelleen vartijain lähestyessä kaatunutta.
-
-"Hän on saanut palkkansa", kuului eräs heistä virkkavan.
-
-Nuorukaiset kannustivat hevosiaan etsiäkseen suojaa etäällä leiristä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sillä aikaa kuin Pablo ja Tenanga poistuivat leiristä, vallitsi
-päämajassa suuri levottomuus. Oli saapunut onnettomuuden sanoma, joka
-painoi raskaasti vaa'assa. Kazike Chamulpo oli mennyt Sarmienton
-puolelle ja liittynyt häneen kolmentuhannen miehen sotavoimineen. Se
-oli hallitukselle kova isku.
-
-Talon pääsalissa istui conde esikuntapäällikkönsä ja ylempien
-upseeriensa kanssa neuvottelemassa, mitä nyt oli tehtävä.
-
-"Saattoi arvata", sanoi Lerma, "että tuo mies sopivalla hetkellä
-oli menevä kapinallisten puolelle. Hän tietää meidät heikoiksi,
-ja Sarmiento voi, jos pääsee voitolle, tarjota hänelle enemmän
-kuin me. Takavarikkoon otetut tiluksemme antavat varoja, millä
-palkita, ja minun viljelykseni Jacinton luona ovat herra Chamulpolle
-hyvin tervetulleet. Mikä nyt neuvoksi? Taistelua ei enää käy
-ajatteleminenkaan."
-
-"Chamulpon tuoma lisäapu", huomautti Callego, "antaa kapinallisille
-niin suuren ylivoiman, että meidän täytyy taas asettua
-puolustuskannalle. Minä olen juuri ikään antanut käskyn vetää
-takaisin vasenta sivustaamme. Sarmiento on asettanut Chamulpon
-rosvojoukkoineen oikealle siivelleen. Huomenna kaiketi hyökätään
-meidän kimppuumme."
-
-"Sallimus kohtelee kovasti tätä poloista maata", sanoi Lerma. "Vaikka
-mieslukumme ja asemamme riittäisikin torjumaan hyökkäyksen, on meidän
-kuitenkin pakko peräytyä, muuten joudumme saarroksiin ja saamme
-vihollisen selkämme taakse."
-
-Molempien kenraalien mielipiteeseen täytyi kokeneitten upseerien
-yhtyä.
-
-Äkkiä astui adjutantti sisään.
-
-"Mikä on?"
-
-"Viesti pohjoisesta."
-
-"Pohjoisesta! Onko sielläkin levotonta? Päästäkää hänet sisään."
-
-Pölyinen vaquero astui huoneeseen, ruskeaksi ahavoitunut,
-keski-ikäinen mies.
-
-"Mitä uutisia tuot?"
-
-"Tässä, teidän ylhäisyytenne, kirje señor Romerolta."
-
-Lerma avasi kirjeen ja luki: "Riennän ilmoittamaan Teidän
-ylhäisyydellenne, että pohjoisten seutujen mayat kiireesti kulkevat
-etelään päin. Tietämän mukaan heitä on kahdeksasta kymmeneen
-tuhanteen mieheen, ja johtajana on kenraali Arana. Tämän verran
-toistaiseksi. Niin pian kuin olen saanut lisätietoja, ilmoitan ne
-viipymättä."
-
-Upseerit istuivat ääneti ja vakavina.
-
-"Kirje on kolmen päivän vanha", sanoi kenraali ankarasti sen tuojalle.
-
-"Minä ratsastin niin nopeasti kuin saatoin, teidän ylhäisyytenne,
-mutta minun täytyi kiertää kapinallisten joukkoja, ja olin sittenkin
-joutua heidän käsiinsä. Kazike Chamulpo on ryhtynyt sotaan ja
-levittänyt joukkonsa laajalle."
-
-"Arana marssii siis tännepäin kahdeksantuhannen miehen voimalla? Mitä
-tiedät hänestä?"
-
-"Mayat ovat kolmessa osastossa menneet Sierra de los Minas vuorten
-yli, sen kuulin juuri lähtiessäni."
-
-"Siis he tulevat Tecpamin kautta sivustaamme kohti."
-
-Ilmoitettiin toinen sanantuoja.
-
-Hän toi toiselta hallitukselle uskolliselta tilanomistajalta kirjeen,
-joka ilmoitti kenraali Aranan hyvin suurella miesvoimalla saapuneen
-Tecpamiin ja kulkevan pikamarssissa etelää kohti.
-
-"Se on isänmaamme perikato, señorit", sanoi conde suruisan vakavasti.
-"Mutta kun me vain nimellisesti hallitsemme noita pohjoisia heimoja
-emmekä oikeastaan koskaan ole kajonneet heidän itsenäisyyteensä,
-olisi niiltä saattanut odottaa ainakin puolueettomuutta, elleivät
-he asetukaan hallituksen puolelle. Chamulpon on siis kuitenkin
-onnistunut saada heidät liikkeelle."
-
-Kaikki tiesivät, että tätä vihollisvoimaa oli mahdoton vastustaa;
-vuori-mayat olivat hyvien ja harjaantuneiden soturien maineessa.
-
-"Rohkenenko sanoa sanan, teidän ylhäisyytenne?" kysyi toinen
-kirjeentuoja kunnioittavasti.
-
-"Puhu."
-
-"Mayat kuuluvat sanovan, että muka olette ottanut vangiksi heidän
-nuoren kuninkaansa, ja tulevat nyt häntä pelastamaan tai kostamaan."
-
-"Mitä kummia!" huudahti Lerma. "Missä on se nuori mies, kapteeni",
-hän kääntyi nopeasti adjutanttinsa puoleen, "minun lapsenlapseni
-pelastaja, jonka uskoin teidän huostaanne?"
-
-"Menen heti katsomaan, teidän ylhäisyytenne." Upseeri meni.
-
-"Meillähän on noiden mayain kuningas täällä luonamme, señorit",
-sanoi Lerma ilostuneena, "ruskea nuorukainen, jonka Antonio d'Irala
-on kasvattanut yhdessä tyttärentyttäreni kanssa. Taivaan kiitos!
-Jos nuorukainen todella on sellainen, kuin olen kuullut sanottavan,
-voimme kenties vielä torjua tämän vaaran. Minäkö ottanut hänet
-vangiksi? Ah, se voi johtua vain siitä, että hänet oli otettu kiinni
-erehdyksestä; luultiin hänen väijyneen minun henkeäni. Pyydän teitä,
-señorit", sanoi hän vakavasti upseereille, "kohdelkaamme häntä
-suurella kunnioituksella. Isänmaan kohtalo on tällä hetkellä tämän
-nuoren miehen kädessä. Pohjoiset mayat ovat järkkymättömän uskollisia
-kuninkaittensa jälkeläiselle."
-
-Adjutantti tuli hyvin hämmästyneenä takaisin. "Teidän ylhäisyytenne,
-nuorta miestä ei löydy mistään", hän sanoi, "hän on kaikesta päättäen
-poistunut leiristä".
-
-"Ettekö sanonut hänelle, että minä sotaneuvottelun jälkeen halusin
-kiittää häntä lapsenlapseni sankarillisesta pelastamisesta?"
-
-"Kyllä, teidän ylhäisyytenne."
-
-"Ja kuitenkin --? Minä toivon, etteivät upseerini loukkaavalla
-ylimielisyydellä ole nuorta miestä karkoittaneet!" sanoi Lerma hyvin
-vakavasti, "se saattaisi koitua tuhoksi Guatemalan asialle".
-
-Sana näytti sattuvan adjutanttiin, ja tämä vaikeni.
-
-Huomauttaen, että täytyi odottaa lisää tietoja mayain asemasta,
-ennenkuin voitiin tehdä mitään päätöstä, Lerma lopetti neuvottelun.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
-
-Mayain kuningas,
-
-
-Pablo ja Tenanga olivat löytäneet yösuojakseen vanhan vajan.
-
-Päivän sarastaessa he neuvottelivat, mihin päin kääntyä.
-
-"Sinä tunnet maan, Tenanga, vie minut pohjoiseen."
-
-Häntä kohdanneen pilkallisen halveksumisen herättämä viha oli
-ylpeässä nuorukaisessa entistä kiihkeämpi, ja hän tahtoi päästä pois
-koko tästä osasta maata.
-
-Koska he eivät tietäneet, missä kapinallisten joukot olivat, täytyi
-heidän varoa niitä huolellisesti ja etsiä yksinäisiä teitä.
-
-Heidän ratsastaessaan erään metsän läpi huonosti raivattua polkua
-ilmestyi heidän eteensä parvi aseistettuja ratsumiehiä. Kun he
-aikoivat kääntyä takaisin, he kohtasivat rosvomaisen näköistä
-jalkaväkeä. Pakenemista ei voinut ajatellakaan. He pysyivät sen
-vuoksi rauhallisina ja antoivat sotilaiden tulla lähemmäksi. Se oli
-sekalaista joukkoa: neekereitä, mulatteja, mestitsejä ja näiden
-joukossa muutamia valkoihoisiakin.
-
-Jättiläismäinen neekeri ratsasti etunenässä, hän tarkasti molempia
-nuorukaisia ja sanoi:
-
-"Mitä miehiä te olette, vakoojia, häh?"
-
-"Me olemme rauhallista väkeä, señor, ja olemme matkalla kotiimme
-pohjoiseen."
-
-"Niinkö", irvisti neekeri, "ollaksenne rauhallista väkeä olette aika
-hyvissä aseissa, totta vie. Me voimme teitä käyttää, pojat. Ottakaa
-heiltä aseet ja hevoset", hän jatkoi kääntyen tovereihinsa, "sitokaa
-heidät ja ottakaa mukaan".
-
-Jo käytiin käskyä täyttämään, kun Tenanga, joka vaanivan pantterin
-tavoin hevosensa selässä oli tähyillyt ympärilleen, äkkiä päästi
-kaikuvan huudon:
-
-"Hualpa täällä, mayain kotka!"
-
-Silloin kahahti kaikissa pensaissa. Villejä, ruskeita olentoja
-ilmestyi, ja viisikymmentä pyssyä tähtäsi uhkaavasti ratsastajiin ja
-jalkaväkeen.
-
-"Joka kohottaa kätensä, on kuoleman oma!" huusi voimakas ääni
-espanjankielellä.
-
-"Tänne, kuningas, soturiesi luo! Näkymättömille kiitos, että vielä
-elät!"
-
-Se oli tapahtunut niin yllättävästi, kapinalliset oli tämä
-ylivoimaisen, hyvin aseistetun intiaanijoukon äkillinen hyökkäys niin
-hämmästyttänyt ja pelästyttänyt, että he neuvottomina tuijottivat
-pyssynsuita kohti. He eivät lainkaan koettaneet estää, kun Pablo
-ja Tenanga nyt karahuttivat pois heidän keskeltään, pysähtyen
-metsänreunaan, missä tempasivat pyssyt olaltaan.
-
-"Sinun soturisi, herra", sanoi Tenanga säkenöivin silmin, "mayat ovat
-täällä".
-
-"Kiitos teille, veljet", huusi Pablo, joka iloisesti hämmästyen näki
-ympärillään joukon omaa kansaansa, "te tulitte oikeaan aikaan. Olkaa
-valmiit laukaisemaan."
-
-"Kuka sinä olet, mustanahka?" kysyi hän sitten neekeriltä, "mitä
-rosvojoukkoa sinulla on kanssasi?"
-
-"Me olemme tasavallan sotilaita, señor; minä olen eversti San Malo."
-
-"Vai niin, sitten te kai palvelette señor Sarmienton tasavaltaa?"
-
-"Niin! Ja voi, jos meiltä ken hiuskarvankin käyristää."
-
-Neekeri ei näyttänyt olevan oikein rohkealla mielellä uhkaavasti
-ojennettuihin kivääreihin katsoessaan.
-
-Pablon rinnalla seisoi vanha maya-soturi kunnioittavasti odottaen
-hänen käskyjään.
-
-"Onko vielä muita kapinallisten joukkoja lähettyvillä?" kysyi Pablo
-häneltä.
-
-"Ei, herra."
-
-"Lähtekää tiehenne", huusi Pablo neekerille, "ja varokaa toiste minua
-kohtaamasta. Laskekaa heidät menemään, ystävät! Pois!"
-
-Kapinallisten joukko poistui kiireesti, ja Pablo näki ympärillään
-noin kuusikymmentä mayaa, jotka iloisesti katsoivat häneen.
-
-"Sinä elät, kuningas, sinä elät, oi, näkymättömille kiitos! Meille
-saapui sanoma, että valkoiset olivat vanginneet ja surmanneet sinut:
-silloin me tulimme sinua kostamaan."
-
-"Suuriko määrä teitä on?"
-
-"Meitä on liikkeellä kahdeksantuhatta soturia, niistä tuhat
-ratsumiestä, kenraali Arana johtaa meitä."
-
-Pablon hämmästys oli rajaton. Kahdeksantuhatta miestä urhoollisia
-mayoja, kokonainen sotajoukko oli tullut häntä kostamaan. Nyt hän
-oli mayain kuningas täydellä todella, hänellä oli valta, johon hän
-saattoi nojata.
-
-"Missä kenraali on?"
-
-"Hän on jäljempänä Antiguan luona, me sekä joukko ratsastavia
-keihäsmiehiä olemme edellä vihollista vakoilemassa."
-
-"Viekää siis minut hänen luokseen, ystävät."
-
-Mayat marssivat nopeasti takaisin. Heidän keskellään ratsasti Pablo.
-Tenanga oli rientänyt edeltä.
-
-Tullessaan ulos metsästä he tapasivat kolmikymmenmiehisen
-ratsujoukon, joka riemuisasti tervehti Pabloa, ja näkivät edessään
-suuren kartanon, johon Pablo päätti mennä.
-
-Peloissaan näki talonväki intiaanien tulevan, ja vavisten lähestyi
-tilanhoitaja kysyen, mitä señorit suvaitsivat käskeä.
-
-"Kuka on tämän kartanon isäntä?"
-
-"Don Sylvio de Rosalva."
-
-"Onko señor kotona?"
-
-"Ei, hän on perheineen matkustanut pois sodan jaloista."
-
-"Antakaa väelle ja hevosille ruokaa, tilanhoitaja, me emme ole kauan
-teille vaivaksi."
-
-Ratsumiehiä asetettiin vartijoiksi, ja Pablo asettui molempien
-upseerien kanssa talon kuistikolle, jonne heille tuotiin nopeasti
-ruokaa ja juomaa.
-
-Siinä Pablo kertoi mayoille vaiheensa, myöskin peitsimiesten vangiksi
-joutumisensa, ja kuuli ylpeän liikuttuneena, minkä myrskyn se sanoma
-oli nostanut maya-kansassa.
-
-Sitten hän lähetti ratsumiehen viemään kenraali Aranalle viestiä
-tulostaan. Kun hänen välttämättömästi oli saatava toinen puku, hän
-kutsui tilanhoitajan, jota maya-soturien rauhallinen esiintyminen oli
-tyynnyttänyt.
-
-"Te näette, kuinka pukuni on kulunut", hän sanoi, "tahtoisin lainata
-toisen isännältänne ja olen tietysti suorittava siitä korvauksen".
-
-"Tehkää hyvin, señor; don Sylvio on pitävä kunnianaan, että on saanut
-tehdä teille pienen palveluksen. Suvaitsetteko seurata minua, señor?"
-
-Hän vei Pablon señor de Rosalvan runsaasti varustettuun vaatekammioon.
-
-Pablo valitsi kartanonherran ratsumiehenpuvun, joka kuului tälle
-valtion sotaväen lancero-upseerina, vaikka hän sotatoimia karttaen
-oli matkustanut pois. Puku sopi nuorukaisen solakalle vartalolle
-mainiosti. Astuessaan kuvastimen eteen hän itsekin hämmästyi kuvaansa.
-
-Hän kiinnitti rintaansa kultaisen tähden, jota hän tähän saakka oli
-kantanut kätkössä, vyötti runsaskoristeisen miekan vyölleen ja astui
-sitten mayain riemuksi sotaisassa puvussa ja kuninkaitten merkillä
-koristettuna kuistikolle.
-
-Pablo antoi lähtömerkin. Hän ratsasti peitsimiesten kanssa neliä
-edellä pyssymiesten hitaasti seuratessa. He saapuivat kylään, joka
-vilisi maya-sotilaita. Heti Pablon tunnettuaan vastaanottivat nämä
-hänet huumaavin riemuhuudoin.
-
-Pablo puhutteli heitä ystävällisesti, mutta riensi edelleen
-tavatakseen Aranan. Kohta kylästä lähdettyään hän tapasi kenraalin.
-Upseeriensa ympäröimänä, jotka melkein kaikki kantoivat valtion
-sotaväen asepukua, ja ratsuväkieskadroonan saattamana hän tuli Pabloa
-vastaan.
-
-Ystävällinen hymy levisi Aranan vakaville kasvoille, kun hän näki
-Pablon sotaisassa asussaan soreasti ratsastavan kohti kimollaan.
-
-"Mayain kuningas", hän mutisi, "tuo on luotu sydämiä voittamaan".
-
-Pablo tervehti kenraalia ja upseereja.
-
-"Taivaalle kiitos, poikani, että näen sinut onnellisesti jälleen.
-Sinä näet, että olemme matkalla hakemaan kuningastamme takaisin."
-
-Hän kääntyi saattoineen. Pablo ratsasti kahden kesken hänen kanssaan
-ja kertoi hänelle vaiheensa siitä lähtien, kun he olivat eronneet.
-
-He saapuivat kartanoon, mihin Arana oli majoittunut upseereineen,
-jotka tervehtivät nuorukaista riemukkaasti. Sitten Pablo vetäytyi
-huoneeseensa.
-
-Kenraali oli hänelle sanonut: "Kun meillä nyt kerran on
-kahdeksantuhatta miestä aseissa, on meidän katsottava, että tulomme
-tuottaa maalle hyötyä."
-
-Pablo ei vastannut siihen mitään, minkä Arana hyvin huomasi. Koko
-päivän kulki vielä ohi maya-joukkoja jalkaisin ja ratsain. Aranalla
-oli tarkka selko molempien sotajoukkojen asemasta, ja hän tiesi
-Chamulpon juuri yhtyneen Sarmientoon. Hän oli sen vuoksi joukoilleen
-valinnut aseman, joka oli uhkaava niin Lerman kuin Sarmientonkin
-armeijalle.
-
-"Huomenna voit katsastaa joukkojasi, Pablo, ja ottaa
-ylipäällikkyyden", sanoi kenraali.
-
-"Minäkö?" kysyi Pablo hämmästyneenä.
-
-"Niin", vastasi Arana ystävällisesti, "minua he eivät enää
-tottele siitä hetkestä, kuin sinä olet täällä. Sinä, Nezualpillin
-jälkeläinen, voit heiltä vaatia mitä vain; sinua he seuraavat
-nurkumatta."
-
-"Niinpä siis, padrino, minä nimitän sinut ylikenraalikseni."
-
-Arana huomasi erinäisistä Pablon lauseista, että ylpeätä nuorukaista
-oli conden leirissä varmaan kovin loukattu, mutta hän karttoi
-kajoamasta siihen seikkaan. Että mayat, aivan miten Pablo käski,
-olivat valmiit käymään joko conden tai Sarmienton kimppuun, siitä ei
-ollut epäilemistä.
-
-Vaikkapa Chamulpo saattoikin luulla mayain saapuneen hänen kutsuansa
-noudattaen, niin se seikka, ettei sieltä käsin pyritty mihinkään
-kosketuksiin hänen kanssaan, sai hänet hämmästymään, ja Sarmiento
-katsoi tämän olosuhteisiin nähden suuren sotavoiman lähenemisen
-sellaisen päällikön kuin kenraali Aranan johdolla vaaraksi itselleen.
-
-Siten oli sodan ratkaisu kokonaan mayain vallassa.
-
-Pablo nukkui yön levottomasti, sillä hänen mielikarvauteensa
-sekaantui tunne suuresta vastuunalaisuudesta maata kohtaan.
-
-"Olkoon miten tahansa, jos kerran olen vanhojen valtiasten
-jälkeläinen, jos minua tottelee kahdeksantuhatta miestä
-kohtalokkaalla hetkellä, niin tahdon kansalleni, tämän maan
-kanta-asukkaille, taistella aseman, mikä sille tulee. Voi teitä, te
-tyhmän ylpeät hidalgot, teillä on vapaita mayoja vastassanne."
-
-Aamulla kenraali Arana oli järjestänyt kaikki mayojen joukot
-paraatiasentoon ja hän pyysi Pabloa näyttäytymään sotureilleen.
-
-Pablon ihastus sotaisasta näystä oli vielä suurempi kuin hänen
-hämmästyksensä tuosta hänen mielestään suunnattomasta sotilaiden
-paljoudesta.
-
-Villeiltä nuo miehet tosin näyttivät, mutta he olivat hyvin
-aseistettuja ja taisteluun tottuneita.
-
-Kun Pablo lähestyi ja he näkivät kuningasten tähden hänen rinnassaan,
-he kohottivat myrskyisiä riemuhuutoja. Pablo ratsasti molempien
-rintamain välitse tervehtien sotilaita, jotka olivat tulleet
-vapauttamaan nuorta kuningastaan. Loistavat silmät sanoivat hänelle
-kaikkialla, kuinka suuri oli heidän ilonsa saadessaan nähdä hänet.
-
-Sitten Pablo ratsasti takaisin kartanoon, ja hänen soturinsa
-leiriytyivät uudelleen.
-
-Tuskin hän oli Aranan ja upseerien kanssa ehtinyt taloon, kun
-etuvartijoilta tuli ilmoitus, että kaksi kenraali de Lerman
-lähettämää upseeria pyysi päästä kenraali Aranan puheille.
-
-"Sinun täytyy ottaa heidät vastaan, Pablo."
-
-"Olkoon menneeksi."
-
-"Mitä aiot heille sanoa?" kysyi Arana hyvin vakavasti, "nyt on hetki,
-jona sinun tulee punnita sanojasi".
-
-"Padrino", sanoi Pablo, "ne ovat minua siellä kohdelleet kuin orjaa,
-kuin elukkaa, siksi, että olen intiaani. He saavat tuntea, että minä
--- minä -- että heidän kohtalonsa on minun käsissäni."
-
-"Ymmärrän suuttumuksesi, Pablo, mutta sinun täytyy se hillitä. Mitä
-sinä sanoisit Lerman lähettiläille?"
-
-Vähän mietittyään Pablo vastasi: "Minä sanoisin heille, jos he
-kysyvät aikeitamme tai tarjoavat meille liittoa, että en voi vielä
-ratkaista asiaa."
-
-"Hyvä, mutta ei enempää. Jos Sarmientokin, kuten hän epäilemättä
-tekee, lähettää sanansaattajan, niin vastaa hänelle samoin."
-
-Lerman upseerit tuotiin sisään. Ne olivat sama adjutantti, joka
-Lerman päämajassa oli ottanut Pablon vastaan, ja kapteeni, joka oli
-taputtanut häntä olalle ja puhunut "kanelinkarvaisesta caballerosta".
-
-Hämmästyen he näkivät edessään komean joukon vakavan ja
-sotaisan näköisiä upseereja. Kenraali astui heitä vastaan ja
-kysyi kohteliaasti: "Koskeeko sanomanne vain kenraali Aranaa
-mieskohtaisesti, señorit, vai näiden joukkojen ylipäällikköä?"
-
-Hieman epäröityään adjutantti sanoi: "Se koskee kyllä ensi sijassa
-näiden joukkojen ylipäällikköä, jona luulimme kohtaavamme kenraali
-Aranan."
-
-"Näiden joukkojen ylipäällikkö on señor Reynador, jonka näette
-edessänne; me tottelemme vain hänen määräyksiään."
-
-Pablo, joka oli jutellut muutamien upseerien kanssa, kääntyi nämä
-sanat kuullessaan, ja hänen uhkaava katseensa kohtasi upseereja,
-jotka tämä äkkitapaaminen saattoi kovin hämilleen.
-
-Pablo kysyi harkitun kohteliaasti: "Mitä hänen ylhäisyytensä tahtoo
-minulle ilmoittaa?"
-
-Äänellä, joka nyt osoitti ilmeistä kunnioitusta, vastasi adjutantti:
-"Hänen ylhäisyytensä, valtion joukkojen ylipäällikkö, on antanut
-meille toimeksi tervehtiä tämän sotavoiman johtajaa, lausua hänet
-tervetulleeksi. Hänen ylhäisyytensä ei epäile hetkeäkään, että
-pohjoisten vuorten sotaisa väestö on lähtenyt liikkeelle auttaakseen
-valtiota sen ahdingossa."
-
-Katse yhä uhkaavasti luotuna molempiin upseereihin Pablo sanoi
-luontevan arvokkaasti: "Pyydän ilmilausumaan hänen ylhäisyydelleen
-de Lermalle syvimmän kiitollisuuteni minulle maya-soturien
-ylipäällikkönä osoitetusta kunniasta. Me olemme todella saapuneet
-sotatanterelle varjellaksemme maan tärkeimpiä etuja ja tehdäksemme
-kansalaissodasta lopun. Mutta nyt lähinnä otettavaan askeleeseen
-nähden minun on pidätettävä ratkaisu toistaiseksi. Tämän pyydän
-ilmoittamaan hänen ylhäisyydelleen."
-
-Hän nyökäytti jäähyväisiksi päätään, ja molemmat tästä vastaanotosta
-perin ällistyneet upseerit, jotka kuuluivat maan ylhäisimpiin
-sukuihin, kumarsivat ja lähtivät.
-
-"Mainiosti, poikani!" kuiskasi hänelle Arana, "synnynnäinen reynador.
-Nuo ylpeät hidalgot muistavat tämän vastaanoton."
-
-"Oh, sinä et usko, padrino, kuinka sydämeni kiehui vihasta; juuri nuo
-samat ne tekivät minusta pilkkaa."
-
-"Sitä parempi. Sinä olit todellinen caballero."
-
-"He saavat vavista edessäni, nuo kurjat valkoiset. Minä olen kärsinyt
-enemmän, kuin ihminen kestää."
-
-Varovainen kenraali ei vastannut mitään.
-
-Hallituksen joukkojen päämajassa herätti tieto molempien
-upseerien osaksi tulleesta vastaanotosta ja Pablon heille antama
-vastaus suurta hämmästystä. Upseereilta oli mennyt halu pitää
-pilkkanaan "kanelinkarvaisesta caballerosta", jolla oli takanaan
-kahdeksantuhatta miestä valmiina taisteluun. Lerma kysyi don
-Antoniota; tämä ei ollut vielä palannut.
-
-Päivän kuluessa ilmestyi mayain leiriin naurettavasti koristeltu
-mulatti, eversti Limonada, sydämellisesti veljinä tervehtääkseen
-kenraali Aranaa ja hänen urhoollisia joukkojaan, jotka kai olivat
-saapuneet kenraali Sarmienton avuksi taistelemaan hallituksen
-sietämätöntä sortovaltaa vastaan.
-
-Hänet kenraali Arana palautti samalla tavoin kuin Pablo Lerman
-upseerit.
-
-Sitten ilmestyi Chamulpo suuren saattueen kera leirin rajalle
-nähdäkseen kalliin ystävänsä Aranan ja lausuakseen pohjoisesta
-saapuneet veljet tervetulleiksi.
-
-Hänet oli Pablon käskystä muita mutkitta käsketty takaisin, eivätkä
-vartijain katseet olleet näyttäneet lainkaan ystävällisiltä. Chamulpo
-palasi aivan tyrmistyneenä.
-
-Mayat olivat Tenangalta saaneet kuulla, kuinka Chamulpo oli väijynyt
-Jungunan pojan henkeä.
-
-Sarmientonkin leirissä vallitsi lähettilään palattua suuri hämmästys.
-
-Pablo käyskeli syvissä mietteissä.
-
-Kenraali Lerman esittämään yhteiseen neuvotteluun hän ei ollut
-suostunut.
-
-"Minä en antaudu noiden espanjalaisten pilkattavaksi", hän
-vastasi kenraali Aranan kysymykseen, "he käyttävät meitä vain
-välikappaleenaan, jonka sitten halveksien heittävät pois".
-
-"Ja mihin katsot meidän parhaaksi ryhtyä, Pablo?"
-
-"Mayat, jotka minussa näkevät muinaisen valtansa viimeisen edustajan,
-saapuivat minua vapauttamaan. He ovat tarkoituksensa saavuttaneet.
-Miksi he vuodattaisivat vertaan? Me palaamme pohjoiseen, missä asumme
-vapaina; taistelkoot nämä täällä riitansa loppuun."
-
-Arana, jolla oli toiset ajatukset, huomasi, ettei vihastuneen
-nuorukaisen kanssa nyt käynyt puheleminen, ja vaikeni.
-
-Seuraavana aamuna Tenanga astui Pablon huoneeseen.
-
-"Donna Maria tahtoo puhutella sinua, herra."
-
-Pablo hätkähti, ponnahti sitten ylös, syöksyi ovelle. Siinä oli
-tummassa ratsastuspuvussa hänen siskonsa, ja vienot silmät katsoivat
-häneen pelokkaasti.
-
-"Mariquita, siskoni, sinä tulet luokseni? Kuinka sinä jälleen näytät
-terveeltä! Kuinka olen iloinen! Istuhan. Sinä olet taas omiesi
-luona. Miten donna Inez voi? Mutta mikä sinun on? Miksi näytät niin
-pelästyneeltä? Etkö ole Pablon, veljesi luona?"
-
-"Ihmiset sanovat, että olet muuttunut pahaksi, sitten kun sinusta on
-tullut suuri kenraali."
-
-Pablon kasvoille lennähti varjo.
-
-"Pahaksiko, Mariquita? Ei, minulla on heidän silmissään vain se vika,
-että olen ruskeaihoinen intiaani."
-
-"Sinä olet minun veljeni ja minä sinun sisaresi", sanoi Maria
-päättävästi.
-
-"Niin, kyllä, koko elinikämme."
-
-"Varmasti! Ja nyt minä pyydän sinua tulemaan kanssani isoisän luo,
-hän tahtoo puhutella sinua."
-
-Pablo nousi.
-
-"Hän odottaa sinua upseereineen leguan päässä täältä."
-
-"Ovatko he lähettäneet sinut luokseni?"
-
-"Ovat, minut, koska olen sinun sisaresi. Isoisä on hyvin hyvä, ja
-hän on ollut kovin vihoissaan siitä, että sinua kohdeltiin pahoin
-neuvottelun aikana, hän, joka tahtoi kiittää sinua kaikesta, mitä
-olet tehnyt minun hyväkseni. Nyt hän on lähettänyt minut sinua
-noutamaan. Isoisä sanoo, että maan kohtalo on sinun käsissäsi, ja
-ennenkuin arpa lankeaa, hän tahtoisi puhua kanssasi; sitten voit
-kyllä tehdä, mitä katsot parhaaksi. Nyt on vanhus tullut enemmän kuin
-puoli matkaa sinua vastaan, vaikka sinun nuorempana olisi pitänyt
-mennä hänen luokseen. Minä en ymmärrä maan kohtalosta mitään, tiedän
-vain, että isoisä on herttainen, hyvä mies ja että sinä olet veljeni.
-Ja jos tahdot nähdä minun itkevän, niin sano vain, ettet tule."
-
-Hellimmällä äänellään Pablo vastasi: "Siskoseni älä itke, minä tulen
-kanssasi."
-
-Oikea airut oli lähetetty hänen luokseen.
-
-"Kas niin, nyt on kaikki hyvin", ja Maria hymyili silmät kyynelissä.
-"Ei, mutta miten kauniilta sinä näytät asepuvussasi, Pablo, paljon
-kauniimmalta kuin kukaan meidän caballeromme."
-
-Silloin ei Pablokaan voinut olla hymyilemättä, ja hän kysyi: "Oletko
-tullut yksin?"
-
-"En, don Antonio on täällä kanssani."
-
-Oven ulkopuolella seisoivat Arana ja d'Irala, he olivat kuulleet
-keskustelun ja astuivat nyt sisään.
-
-"Onnittelen sinua päätöksestäsi keskustella kenraali Lerman kanssa,
-Pablo."
-
-Pablo oli jälleen käynyt hyvin vakavaksi, mutta tervehti
-sydämellisesti don Antoniota, joka liikuttuneena kiitti häntä Marian
-pelastamisesta.
-
-Jo odottivat ratsut pihalla. Arana oli käskenyt kolmekymmentä
-upseeria ja viisikymmentä ratsusotilasta saattamaan Pabloa.
-
-Pablo auttoi Marian satulaan.
-
-Ihmeekseen hän näki silloin edessään Tanubin, joka kummallisessa
-sota-asussaan tervehti häntä syvään kumartaen.
-
-"Oi Tanub, kuningasten hautain vartija, kuinka olet tullut tänne?"
-
-"Minä olen vanha maya-soturi, Hualpa, kuningas, ja tahdon kuolla
-taistelussa niinkuin kaikki muutkin. Tahdon kamppailla kuninkaani
-rinnalla ja sitten kohota aurinkoon."
-
-Pablo puristi vanhuksen kättä ja nousi ratsulleen.
-
-Nopeasti he ratsastivat sitä paikkaa kohti, missä de Lerma odotti
-Pabloa.
-
-Kiertäessään erästä metsikköä he näkivät edessään ratsasjoukon,
-jonka etupäässä oli kazike Chamulpo, ja aivan hänen vieritseen Pablo
-karahutti eteenpäin. Hämmästyneenä, miltei kauhuissaan, Chamulpo
-tuijotti Pabloon, jonka silmät tuhoa uhkaavasti olivat luodut häneen.
-
-"Toisen kerran minä kohtaan sinut, ketchien päällikkö, varo kolmatta
-kertaa."
-
-Hän viittasi käskevästi kädellään, ja kaikki antoivat tietä hänelle
-ja hänen saattueelleen.
-
-Chamulpo loi hänen jälkeensä raivoisan katseen.
-
-Mutta Arana kuiskasi vanhimmalle upseereistaan: "Ratsasta takaisin ja
-käske kaikki aseisiin, ikäänkuin kapinallisten hyökkäyksen varalle.
-Chamulpolla ei ole enää mitään menetettävää, meidän täytyy olla
-valmiina kaikkeen."
-
-Upseeri ratsasti kiireesti leiriin takaisin.
-
-Don Antoniolle Arana sanoi: "Pankaa heti upseeri viemään sanaa,
-että koko sotajoukkonne on asetettava taistelujärjestykseen. Nyt
-kun Chamulpo-susi on nähnyt meidän ratsastavan conden luo, on
-pelättävissä, että teitä vastaan tehdään äkkihyökkäys."
-
-D'Irala nyökkäsi päätään.
-
-Kohta ratsasjoukko jo näki palmuryhmän, jonka luo kenraali Lerma oli
-pysähtynyt.
-
-Heidän lähestyessään kaikki nousivat siellä ratsuilleen. Pablo
-saattueineen ratsasti hitaasti upseeriryhmää kohti. Kun kenraali
-Lerma ratsasti muutamia askelia vastaan ja otti hatun päästään,
-kannusti Pablo hevostaan, karahutti conden luo ja kumarsi hattu
-kädessään syvään vanhukselle.
-
-Tämä ojensi hänelle kätensä.
-
-"Minä iloitsen, señor Reynador", sanoi Lerma, "tervehtiessäni teitä
-tämän maan muinaisten hallitsijain jälkeläisenä, ja käytän samalla
-tilaisuutta lausuakseni teille hartaimmat kiitokseni ritarillisesta
-avusta, jonka olette antanut lapsenlapselleni."
-
-Pablo kumarsi.
-
-"Kenraali Arana?"
-
-Tämä ratsasti lähemmäksi.
-
-"Olen iloinen saadessani tutustua teihin, kuultuani teistä niin
-paljon hyvää varsinkin ystävältäni Callegolta."
-
-Espanjalaiset upseerit näkivät hämmästyksekseen Pablon uljaan,
-ritarillisen olennon ja hänen rinnallaan Aranan arvokkaan
-soturihahmon.
-
-"Isänmaallemme paljon merkitsevä hetki tuo meidät tässä kohtaamaan
-toisiamme, señor Reynador. Minä olen vielä vanhoilla päivilläni
-tarttunut aseisiin isänmaan vaatiessa, olen käynyt vaikeata
-taistelua, ja nyt, Chamulpon liityttyä kapinallisiin, olen vaarassa
-joutua tappiolle."
-
-Pablo, jossa vanhan sotapäällikön ylevä arvokkuus herätti syvää
-kunnioitusta ja jonka vihaa lauhdutti tällainen vastaanotto upseerien
-nähden, vaikeni.
-
-"Tahdotteko, señor Reynador, että kapinalliset, jotka ilmankin
-ovat peittäneet tämän poloisen maan verellä ja raunioilla, että
-satamakaupunkien roistoväki, rotumme hylkiöt, lopullisesti voittavat,
-niin teidän tarvitsee vain vetää pois se mahtava sotavoima, jota
-johdatte, ja minä en enää voi pitää puoliani ylivoimaa vastaan.
-Guatemalan kohtalo on silloin ratkaistu. Te näette, että olen täysin
-avomielinen teitä kohtaan; caballero puhuu caballerolle."
-
-"Teidän ylhäisyytenne", sanoi Pablo, "mayat, jotka tuolla seisovat
-aseissa, ovat saapuneet tänne kiintymyksestä minuun, kuningassukunsa
-viimeiseen vesaan. Minä en voi ilman muuta panna alttiiksi heidän
-vertaan enkä sitä tee, ellei intiaanien asemaa tässä maassa
-paranneta."
-
-"Puhukaa."
-
-"Laki julistaa tosin meidät tämän maan lapsina valkoisten kanssa
-tasa-arvoisiksi, mutta se tasa-arvoisuus on vain paperilla. Kaikki
-valta on valkoisten käsissä, intiaani on halveksittu orja kuten
-ennenkin. Niin ei saa täst'edes olla.
-
-"Jos mayain tulee seurata minua taisteluun hallituksen puolesta,
-niin minä vaadin siltä oikeuksia, jotka tekevät meidät täysin
-valkoisten vertaisiksi. Minä vaadin intiaaneille riittävästi
-kouluja sekä oikeudenmukaista osuutta hallinnossa ja sotajoukossa.
-Valloittajien jälkeläisten tulee tottua palvelemaan ja seurustelemaan
-intiaaniupseerin kuin vertaisensa kanssa."
-
-"Señor Reynador," vastasi Lerma, "minulla on täysi valtuus, ja
-minä vakuutan teille sen, mitä vaaditte, hallituksen nimessä ja
-kunniasanallani. Se vastaa sitäpaitsi täydelleen minun käsitystäni ja
-toiveitani, samoin myös hänen ylhäisyytensä presidentin."
-
-"Hyvä teidän ylhäisyytenne. Minä kutsun heti palattuani mayain
-heimopiirit koolle neuvotteluun ja ilmoitan niiden päätöksen
-viipymättä teidän ylhäisyydellenne."
-
-"Te pelastatte isänmaanne perikadosta, señor."
-
-Lerma puristi lämpimästi nuoren päällikön kättä.
-
-"Näkemiin asti."
-
-Pablo tervehti kunnioittavasti kenraalia, sitten kylmemmin hänen
-takanaan pysytelleitä upseereja, joiden päät paljastuivat kuin
-komennosta; myöskin intiaaniupseerit nostivat lakkejaan, ja Pablo
-saattueineen karahutti pois.
-
-"Pablo", sanoi Arana heidän ratsastaessaan kahden muiden edellä,
-"olen iloinen; ne olivat jalon valtiaan sanoja".
-
-"Sisareni, padrino, käänsi jälleen katkeran mieleni. Niin, heidän
-täytyy antaa meille arvo; he saavat nähdä mayain taistelevan."
-
-Keveää laukkaa he olivat ehtineet lähelle samaa metsikköä, jonka
-luona Chamulpo oli tullut heitä vastaan, kun Tenanga päästi kaikuvan
-varoitushuudon.
-
-Notkelmasta kohosi ikäänkuin maasta nousten pitkä rivi peitsimiehiä,
-kiitäen ratsuillaan hurjasti huutaen heitä kohti.
-
-"Vasemmalle!" komensi Arana, ja kuuliaisesti kaikki käänsivät
-hevosensa sinnepäin. Sataakaan askelta he eivät olleet ehtineet, kun
-puiden molemmilta puolin ilmestyi vahvoja ratsujoukkoja, jotka jo
-olivat järjestetyt hyökkäystä varten, kahteen osastoon. Viholliset,
-joiden johdossa ratsasti Chamulpo, pysähtyivät hämmästyneinä.
-
-"Kuninkaanne luo, mayat!" huusi Pablo kaikuvasti ja veti miekkansa.
-Jo ratsastivat osastot vastaan. Rivien yläpuolella liehui mayain
-ikivanha sotamerkki: vihreä vaate kultaisessa verkossa, pitkän
-keihään kärjessä. "Alas nuo petturit!"
-
-Jo tulivat heitä vastaan Chamulpon ratsumiehet, kazike etumaisena.
-Pablo kannusti kimoaan, ratsu teki valtavan hyppäyksen, ja
-nuorukaisen välähtävä miekka upposi sen miehen päähän, joka niin
-kauan ja kiihkeästi oli väijynyt hänen henkeään. Chamulpo suistui
-maahan. "Sanoinhan sinulle, murhaaja: varo kolmatta kohtaamista",
-mutisi Pablo.
-
-Jäljestä hyökkäsivät hänen hurjasti riemuitsevat ratsumiehensä;
-vihollinen kääntyi pakoon jättäen kentälle kuolleita ja
-haavoittuneita.
-
-Silloin mayain torvet puhalsivat pysähdysmerkin, ja kuuliaiset
-ratsumiehet seisahtuivat ja kokoontuivat.
-
-Notkelmasta nousi nyt taajoin joukoin pyssy- ja keihässotureita.
-Conden armeijan puolelta kuului tykin jyskettä.
-
-Mutta jo lähenivät juoksujalkaa mayain ampujat joutuen heti
-raivoisaan laukausten vaihtoon Chamulpon väen kanssa.
-
-"Kokoa ratsuväki ja johda se tuonne, Pablo", sanoi Arana osoittaen
-hänelle asemaa, "minun täytyy ottaa ylijohto täällä. On käynyt,
-niinkuin pelkäsin." Hän viittasi erääseen kukkulaan päin. "Tuolla
-tapahtuu ratkaisu. Toivottavasti Sarmiento tapaa hallituksen joukot
-valmiina."
-
-Pablo johti ratsumiehet sinne, mihin Arana määräsi.
-
-Kaikki maya-joukot marssivat nyt esiin äänettömän kuuliaisina kuin
-intiaanit ainakin.
-
-Tykin jyske yltyi yhä siellä, missä Lerma taisteli, ja pyssyt
-paukkuivat lakkaamatta.
-
-Chamulpon väki oli peräytynyt. Arana ajatti sitä heikosti takaa ja
-kohdisti koko voimansa siihen kukkulaan, jota hän äsken oli Pablolle
-osoittanut.
-
-Sille ilmestyi vahvoja jalkaväkijoukkoja ja kuusitykkinen patteri.
-Sarmiento tiesi hyvin, että tämä kumpu esti mayoja ajoissa yhtymästä
-condeen, ja toivoi valloittavansa tämän, ennenkuin Arana ehti apuun.
-Sitten hän kyllä oli suoriutuva mayoista, joilla sitäpaitsi oli
-Chamulpo vastassaan. Mayain nopea taisteluun sekaantuminen samoinkuin
-se, että hän kohtasi conden joukot taistelujärjestyksessä, oli
-hänelle yllätys, joka pakotti sitä pikemmin valtaamaan kukkulan.
-
-Pablo ratsumiehineen pysähtyi taustalle. Huomatessaan, miten
-vaarallinen kukkulan joutuminen vihollisen valtaan oli ja miten
-tulisesti taisteltiin leirin ympärillä, jota vastaan Sarmiento teki
-hurjia hyökkäyksiä, hän päätti ratsuhyökkäyksellä vallata kukkulan.
-
-"Mayat!" hän huusi ratsumiehilleen, "tuo kukkula on vallattava".
-
-Kumea riemuhuuto vastasi ruskeain ratsumiesten riveistä,
-ja harjaantunut väki järjestyi miltei komentamatta leveään
-hyökkäysrintamaan.
-
-Liian myöhään älyttiin kukkulalla heidän uhkapäinen aikeensa. Siellä
-oli tykit suunnattu kohtaamaan odotettua jalkaväen rynnäkköä, nyt
-koetettiin niitä kiireesti kääntää.
-
-Jo lähtivät Pablon eskadroonat liikkeelle.
-
-Kukkulalla joutuivat tykit valjashevosineen epäjärjestykseen,
-kun niitä yritettiin kääntää. Kiireesti juoksi pyssymiehiä sille
-sivustalle, jolta ratsuhyökkäys uhkasi.
-
-Mutta mayain ratsurintama, Pablo etumaisena, vanha sotamerkki päitten
-päällä, kiiti piittaamatta vihollisten huonosti tähdätystä tulesta
-riemuhuudoin rinnettä ylös.
-
-_"Ala! Ala!"_ kaikuu sotahuuto. He ovat jo harjalla, kolmena osastona
-he syöksyvät vihollisriveihin hakaten ja ratsastaen kaikki kumoon.
-
-_"Ala! Ala!"_ Tykkimiehet hyppäävät vetohevosten selkään ja lähtevät
-karkuun, hurjasti paeten syöksyy jalkaväki pois julmistuneet mayat
-kintereillään.
-
-Pakenevan jalkaväen sivulle ilmestyvät maya-pataljoonat suunnaten
-tulensa siihen; silloin ei enää mikään voi pysähdyttää silmitöntä
-pakoa.
-
-Conde oli nähnyt uhkarohkean ratsurynnäkön, joka suoritettiin niin
-loistavasti; hän käytti suotuisaa tuokiota hyväkseen ja yhtyi nyt
-koko voimallaan hyökkäämään.
-
-Mayain kiivas tuli läheni yhä, jo kokoontuivat Pablon ratsumiehet
-uuteen rynnäkköön. Silloin Sarmiento näki, että kaikki oli mennyttä,
-ja kääntyi ratsuväkineen kiireesti pakoon. Conden peitsimiehet
-ajoivat häntä takaa.
-
-Vastarinta oli lakannut, kaikki pakenivat henkensä edestä. Tykit
-jäivät paikoilleen, tykkiväki juoksi tiehensä; vastustajat oli
-kokonaan muserrettu ja vaarallinen kapina lopetettu yhdellä iskulla.
-
-Tien vierellä Pablo näki ryhmän sotureitaan erään kaatuneen
-ympärillä. Hän ratsasti lähemmäksi ja tunsi kaatuneen. Se oli Tanub,
-joka jousi kädessä kummallisessa sota-asussaan lepäsi pää erään
-mayasoturin polven varassa.
-
-Pablo hypähti ratsultaan ja astui luo.
-
-Tanub, jolla oli kuolettava luoti rinnassaan, tunsi hänet.
-
-"Oi terve, mayain kuningas!"
-
-"Vanhusparka!"
-
-"Tanub ei ole parka. Hän kuolee maya-soturina ja nousee iäiseen
-aurinkoon", sanoi hän piipittävällä äänellään tuskin kuuluvasti.
-"Kuuletko, mitä puut puhuvat? Ymmärrätkö, mitä tuuli kuiskaa? Ne
-iloitsevat kaikki, että suuri soturi kohoaa aurinkoon. Tanub on
-onnellinen -- onnellinen."
-
-Näin sanoen erkani kuningasten hautain vartija elämästä.
-
-Illalla. Arana ja Pablo kohtasivat Lerman ja Callegon esikuntineen.
-
-Isällisen hellästi vanha conde sulki Pablon syliinsä.
-
-"Kuka johti tuota ihmeteltävää ratsuhyökkäystä kukkulalle?" kysyi
-Callego.
-
-"Mayain kuningas itse vei ratsumiehensä taisteluun", sanoi Arana.
-
-"Se oli meidän voittomme, señor Reynador; me olimme täällä pahassa
-ahdingossa."
-
-Adjutantti ja kapteeni ratsastivat nyt Pablon luo hattu kädessä.
-
-"Annatteko meille, señor, jalomielisesti anteeksi?"
-
-"Me olemme nyt aseveljiä, señorit, olemme taistelleet yhteisen
-isänmaan puolesta; se on side, jonka toivon kestävän", sanoi Pablo
-ojentaen heille kätensä.
-
-Jungunan pojalle osoitettiin voittoisain soturien piirissä suurta
-ihailua. Hän valloitti sielläkin kaikkien sydämet. Seuraavana päivänä
-hän näki donna Inezin ja Marian, jotka molemmat tervehtivät häntä
-rakkaasti. Maria oli ruskeasta veljestään ylpeämpi kuin koskaan.
-
-Neuvoteltuaan kenraali Aranan ja mayain johtajien kanssa
-Pablo päätti palata kotiin soturien kanssa, jotka olivat
-tulleet häntä vapauttamaan ja joiden nyt oli aika taas tarttua
-kotoisiin askareihinsa taisteltuaan kuninkaansa puolesta ja maan
-pelastamiseksi. Kenraali Lerma, joka nyt helposti saattoi suoriutua
-kapinallisten hajoitetuista rippeistä, oli samaa mieltä. Mayat olivat
-haudanneet kuolleensa ja varustautuivat lähtöön. Haavoittuneet jäivät
-hyvään hoitoon voidakseen parannuttuaan tulla jäljestä.
-
-Raskas oli Pablon ero valkeasta sisarestaan, ainoasta olennosta, joka
-elämän aamusta alkaen oli kiintynyt häneen hellän rakkauden sitein.
-
-"Sinä olet kuningas, varmaan sinä nyt unohdat minut", sanoi tyttö
-kyynelet silmissä.
-
-"Mariquita, minä olen sinun veljesi. Jos olet hädässä, niin kutsu
-minua; kaikki, mitä minulla on, henkenikin, kuuluu sinulle", vastasi
-nuorukainen syvästi liikuttuneena.
-
-"Niin, olenhan minä sinun siskosi pienestä pitäen; sinun täytyy myös
-rakastaa minua, Pablo. Ja jos valkoihoiset loukkaavat sinua siksi,
-että olet ruskea, niin tule minun luokseni; ei kukaan ymmärrä sinua
-niinkuin minä."
-
-Pablon käskystä otettiin mukaan Tanubin, vanhan maya-soturin ruumis,
-joka oli palsamoitu alkuasukasten tavalla. Hän, joka eläessään oli
-niin uskollisesti vartioinut kuningasten hautoja, oli vartioiva niitä
-vielä vainajanakin.
-
-Saattona lukuisa joukko uskollisiaan Pablo lähti kuningasten
-palatsille, jonne vanhus juhlallisesti haudattiin.
-
-Soturiensa ympäröimänä Pablo seisoi syvän liikutuksen vallassa
-isiensä raunioituneen huoneen pengermällä. Niinkuin nuo rauniot yhä
-vielä todistivat muinaista kukoistusta, niin todisti maya-heimojen
-mahtava nousu hänen avukseen kansan järkkymätöntä uskollisuutta
-vanhaa hallitsijasukua kohtaan.
-
-"Minä tahdon sen teille palkita", lupasi hän sydämessään, "ja
-kohottaa teidät tomusta, jotta kerran voitte kantaa päänne yhtä
-korkealla kuin valloittajain ylpeät jälkeläiset".
-
-Hallitus piti, mitä Lerma oli Pablolle luvannut. Pablo itse tuli
-ensimmäisen kamarin elinkautiseksi jäseneksi ja sotavoimain
-ylipäälliköksi pohjoisessa piirissä, missä asuu vain mayoja.
-
-Elämänsä hän omisti kansansa kohottamiseksi; mutta rakkain kaikista
-olennoista maan päällä oli hänen valkea sisarensa Mariquita, johon
-kummallinen kohtalo hänet niin varhain oli yhdistänyt.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Kuningasten jälkeläinen, by Franz Treller
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGASTEN JÄLKELÄINEN ***
-
-***** This file should be named 51406-8.txt or 51406-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/1/4/0/51406/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/51406-8.zip b/old/51406-8.zip
deleted file mode 100644
index cf7a25c..0000000
--- a/old/51406-8.zip
+++ /dev/null