diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51272-8.txt | 17241 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51272-8.zip | bin | 412365 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 17241 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..61267af --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51272 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51272) diff --git a/old/51272-8.txt b/old/51272-8.txt deleted file mode 100644 index 519a2cb..0000000 --- a/old/51272-8.txt +++ /dev/null @@ -1,17241 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Pohjoisnavalta päiväntasaajalle, by Alfred -Edmund Brehm, Translated by Aatto Suppanen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Pohjoisnavalta päiväntasaajalle - Helppotajuisia esitelmiä - - -Author: Alfred Edmund Brehm - - - -Release Date: February 21, 2016 [eBook #51272] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJOISNAVALTA PÄIVÄNTASAAJALLE*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -POHJOISNAVALTA PÄIVÄNTASAAJALLE - -Helppotajuisia esitelmiä - -Pitänyt - -Toht. A. E. Brehm - -Suom. Aatto S. - - - - - - -Werner Söderström, Porvoo, 1891. - - - - - -SISÄLLYS: - - Lintuvuoret Pohjolassa. - Tundra ja sen eläinmaailma. - Aasian aro ja sen eläimet. - Siperian metsät ja metsänriista sekä metsästys siellä. - Sisä-Afrikan aro ja sen eläinkunta. - Nisäkästen vaellukset. - Lintujen rakkaus ja aviot. - Apinat. - Karavaanit ja aavikkomatkat. - Maa ja asujamet Niilin koskien välillä. - Matka Siperiassa. - Pakana ostjakit. - Aron vaeltelevat paimenet ja laumat. - Kirgiisein kansan- ja perhe-elämä. - Siperian asukkaat ja pahantekijä-siirtolaiset. - Tutkimusmatkoja Tonavalla. - - - - -Lintuvuoret Pohjolassa. - - -Kuin luoja oli saanut valmiiksi maan ja iloitsi hyvin onnistuneesta -työstänsä, alkoi saatana heti miettiä sen hävittämistä. Silloin -hän ei vielä ollut karkoitettuna taivaasta, vaan asui ylienkelien -joukossa niissä paikoissa, joissa autuaat oleskelevat. Ylös -seitsemänteen taivaasen lensi hän ja sieppasi mahtavan ison kiven; -sen hän sinkautti kaikella voimallaan alas nuoruuden kauneudesta -ihanaa maata kohti. Mutta oikeaan aikaan huomasi luoja saatanan -häijyn aikeen ja lähetti yhden ylienkelinsä sitä estämään. Enkeli -lensi nopeammin kuin kivi ja sai suojelluksi maan. Ukkosen -kaltaisella jyrinällä syöksyi kallion lohkare mereen, niin että -aallot kuohuen nousivat pilviin saakka ja laajalti peittivät -tulvillansa läheiset maat. Äärettömän korkeasta putoamisestaan -murskautui kiven ulkokuori ja tuhansittain pirstaleita sinkoili sen -ympärille mereen, muutamat häviten syvyyteen, toiset jääden korkealla -ylemmäksi meren pintaa, jossa ne vielä tänäkin päivänä ovat paljaina -ja alastomina kuin itse heitetyn kiven sisuskin. Silloin armahti -Jumala kallioita ja päätti äärettömässä hyvyydessään antaa elämää -kehittyä myöskin niille autioille kallioille. Mutta elämää tuottava -maa, elämän ehto, pii melkein loppunut. Tuskin oli muuta jäljellä -kuin kylvää sinne tänne vähä rahtunen. - -Niin kertoo vanha tarina, joka elää ylhäällä Pohjolassa, Lapinmaan -asujanten muistissa. Kivi, jonka saatana heitti, on Skandinaavia; -sirpaleet, jotka putoilivat sen ympärille mereen, ovat karit ja -luodot, jotka kirjavana kehyksenä ympäröivät tätä niemimaata; raot -ja halkeamat, joita kiveen pudotessa tuli, ovat syvät vuonot ja -laaksot sisämaassa; maarahtuset, joita luojan lempeästä kädestä -siihen tipahteli, ovat se vähäinen ala hedelmällistä maata, kuin -Skandinaaviassa on. - -Täytyy olla itse käynyt Skandinaaviassa ja varsinkin Norjassa, -täytyy olla itse purjehtinut sen saaristossa, täytyy olla itse -matkustanut maan eteläisimmästä päästä ylös pohjoisimpaan niemeen -saakka, ymmärtääkseen tämän luonnonomaisen tarinan koko syvyyttä -ja merkitystä. Ihmeellinen on tosiaan tämä maa, ihmeelliset sen -syvät vuonot, ja vielä ihmeellisempi on sitä ympäröivä saari- ja -luotoseppele. - -Skandinaavia on alppimaa, kuten Sveitsi ja Tyroli, ja kuitenkin niin -äärettömän toisenlainen kuin ne. Kuten Alpeilla on Skandinaaviassakin -tunturinsa, korkeat lumi- ja jäätunturit, kuohuvat puronsa, kirkkaat, -tyynet alppijärvensä, tummia havumetsiä alhaalla laaksoissa, -vaaleanvihreitä koivikkoja ylempänä, laajoja, täällä tundroiksi -muuttuneita soita tunturien leveillä seljillä, hirsikartanoita -rinteillä ja karjataloja ylimmissä laaksoissa. Ja kuitenkin on kaikki -niin perin toisin kuin alppimaissa, ja erotuksen huomaa jokainen, ken -on nähnyt ne molemmat. Se johtuu siitä, että kaksi maan suurenmoista -ja mahtavasti vaikuttavaa aluetta täällä yhtyy: korkeat tunturit ja -meri. - -Skandinaavian yleinen luonne on yht'aikaa vakava ja iloinen. -Ankaruuteen yhtyy lempeys, vuorotellen kolkon ja jylhän kanssa on -ilahuttavaa viehättävyyttä, kuolleen ja tuskastuttavan luonnon -rinnalla on ylentävää elävyyttä. Mustat kiviseinät nousevat -pystysuoraan ylös merestä, hajautuvat ja jakautuvat ja nousevat -edelleen jyrkkinä ja koleina ylös pilviin ja riippuvat uhkaavina -syvyyden päällä, ja niiden harjoilla lepäilevät peninkulmia laajat -jääkentät, peittäen kokonaiset maakunnat ja karkoittaen kaiken -muun elämän paitsi sieltä alkavia tunturipuroja, näitä puroja, -jotka kaikkialla kutovat hopeavöitänsä mustain kallioiden ylitse, -ilahuttaen silmää ja samalla hyvitellen korvaakin laulamalla -jättiläistunturien korkeaa veisua, näitä puroja, jotka joka -notkelmasta katoavat syvyyteen ja syöksyvät taas esiin joka -halkeamasta taikka hurjassa tanssissa kuohuvat alas kallioita pitkin, -tehden putouksen toisensa perästä, ja vastaisella vuoren seinällä -kaiutellen porinaansa. Nämä kohisevat tunturipurot, jotka jokaisesta -tunturin notkelmasta syöksyvät syvyyteen, loistavat vesivyöt, jotka -riippuvat jok'ainoalla kallioseinällä, savun tapaisesti ylös nouseva -vesihöyry, joka kertoo syvällä piilevän kuohuvia koskia, ne ne juuri -herättävät elämää synkimpään erämaahankin, sellaisiin paikkoihin, -joissa silmä ei muuten näe muuta kuin kalliovuoria ja taivasta. - -Mutta vaikka sisämaan kauneus onkin erittäin ylevä, vaikka vuonot -kallioseinineen, rotkoineen ja laaksoineen, niemineen ja kannaksineen -ovatkin erittäin lumoavat ja valtaavat, niin vielä omituisemmat ovat -luodot ja saaret ulkona meressä pitkin koko maan rannikkoa etelästä -aina pohjoisimpaan päähän saakka; ne muodostavat eksyttävän sokkelon -lahtia ja salmia, jonka vertaista tuskin missään muualla tavataan -koko maan päällä. - -Suuret saaret ovat enemmän tai vähemmän itse mannermaan kaltaiset; -pienillä saarilla ja luodoilla on aivan omituinen luonteensa. Se -kuitenkin vaihtelee enemmän tai vähemmän joka leveysasteella, -mikäli matkustetaan pohjoisemmaksi. Tosin niistä puuttuu, kuten -itse merestäkin, etelän rikkaus; vaan niiltä ei suinkaan puutu -kaikkea kauneutta, ja varsinkin vaikuttavat ne mahtavasti keskiyön -hetkinä, jolloin keskikesän aurinko suurena ja veripunaisena -seisoo tuolla alhaalla taivaanrannassa ja levittää laajoille -vuorten huipuille ja avaralle merelle ikään kuin harsolla verhottua -loistoansa. Tätä suloutta suuresti edistävät kaikkialta näkyvät -talonpoikaistalot, laudoitetut ja turvekattoiset hirsirakennukset, -omituisessa veripunaisessa loistossa, joka jyrkästi eroaa vihreistä -turvekatoista, viereisten vuorenseinäin mustuudesta ja lumitunturien -sinijäätiköistä. - -Ihmeekseen huomaa maata tuntematon etelämaalainen, että nämä talot -tulevat suuremmiksi ja tilavammiksi, mitä kauemmaksi matkustetaan -pohjoiseen päin, ja että ne, vaikka niitä ympäröimässä ei enää -olekaan mitään peltoja, vaan korkeintaan pikku kasvitarhoja, -kuitenkin suuruudelta, tilavuudelta ja ulkovarustuksilta ovat paljon -muhkeammat eteläisen Skandinaavian tuparakennuksia ja että muhkeimmat -ja suurenmoisimmat niistä ehkä ovat verraten hyvin pienillä saarilla, -joissa ainoastaan ohut turvekerros peittää kalliota ja joissa ei enää -edes pientä kasvitarhaakaan voida saada menestymään karussa maassa. - -Tämä näennäinen arvoitus selviää, kuin otetaan huomioon, että täällä -Pohjolassa ja Lapinmaassa ei kynnetä maata, vaan meri on peltona; -että siellä ei kylvetä kesällä eikä heilutella viikatetta, vaan -keskitalvella niitetään kylvämättömästä pellosta; että juuri niinä -kuukausina, joina pitkällä yöllä on eittämätön herruus, jolloin -auringon sijasta ainoastaan kuu paistaa ja aamu- ja iltaruskon -sijasta ainoastaan revontulet liekitsevät, ihmiset siellä ylhäällä -kokoovat meren runsaita satoja. - -Syys-päiväntasauksen aikaan varustautuvat kaikissa rantakylissä -pitkin koko Norjan rannikkoa voimakkaimmat miehet korjaamaan Pohjolan -laihoa. Joka kaupunki, joka kauppala, joka kylä lähettää vahvasti -miehitetyn laivan ylös saariin ja luotoihin, tuonne pohjoisen -napapiirin toiselle puolelle, asettumaan ankkuriin mihin hyvänsä -sopivaan lahteen ja sieltä laivastansa ja talonpoikaistaloista käsin -kokoomaan saalista. Keskikesällä on maa siellä ylhäällä hiljainen -ja tyhjä ihmisistä; talvella ovat lahdet, saaret ja salmet täynnä -voimakasta kansaa, ja uutterat ihmiskädet ovat yöt päivät työssä. -Vaikka talot näyttävätkin hyvin tilavilta, ei niihin kuitenkaan mahdu -se väen paljous, joka tänne tulvii kokoon, ja laivain lähellä ovat -useinkin tilapäiset, turvekattoiset tuvat niukkana suojana ankaralta -talvi-ilmalta. - -Noin talvi-paivänseisauksen aikaan, jolloin me vietämme joulua, on -toimeliaisuus siellä ylhäällä vilkkaimmillaan. Jo viikkokausia on -meri tarjonnut aarteitansa. Mahtavimman kaipauksen vaikutuksesta, -kuin vallitsee elävissä olennoissa, vastustamattomasta taipumuksesta -kylvämään tulevien sukupolvien siemeniä nousee meren syvimmistä -syvyyksistä lukemattomia kalaparvia, turskia, koljoja ja muita, veden -pintakerroksiin; ne lähestyvät rantaa, tunkeutuvat kaikkiin kanaviin, -salmiin ja vuonoihin ja täyttävät meren pinnan monen peninkulman -laajuudelta. Niin tiheässä uivat nämä yhden ainoan tunteen pakosta -rannoille kokoutuvat kalat, että veneen täytyy ihan sanan mukaan -raivata itselleen tietä sen suunnattoman kalaparven lävitse, -että verkot kalain painosta jäävät roteviltakin miehiltä välistä -nostamatta taikka repeytyvät rikki, että kalaparveen pystyyn pistetty -airo jonkun silmänräpäyksen seisoo ennen, kuin kaatuu veden pinnalle. -Kalliosaarissa aina veden keskikorkeudesta ylös maan alarajaan -asti, jota on huipuilla, on paljas kallio lakkaamatta peitettynä -halaistuilla kaloilla, joita on aseteltu sinne kuivamaan, ja toisia -riippuu niiden päällä telineissä kuivamassa ahavassa. Tosin silloin -tällöin kalliot ja telineet tyhjennetään ja sovitellaan kimppuihin -sidotut kuivat kalat varta vasten tehtyihin aittoihin, mutta lyhyen -hetken ne vain ovat tyhjinä, sillä uusia tällä välin pyydettyjä ja -halottuja kaloja levitellään ja asetellaan entisten sijaan. - -Kuukausia kestää tätä vilkasta elämää, kuukausittain on -lakkaamattomia markkinoita; kuukausittain vaihtavat täällä Etelä -ja Pohjola aarteitansa. Vasta niinä päivinä, jolloin puolenpäivän -aikaan kirkas valo etelässä ennustaa vielä piilossa pysyvän auringon -kohta ilmestymistä taikka jolloin se jo ehkä itsekin lyhyen hetken -katselee näitä maita, lakkaa vähitellen runsas saalis. Aitoista -viedään laivoihin kuivat kapaturskat, ladotaan niitä täyteen kaikki -paikat kölistä kanteen asti, ja varustaudutaan palaamaan kotiin -taikka purjehtimaan kuka minnekin. Laiva toisensa perästä nostaa -ruskeareunaiset purjeensa ja purjehtii omia teitään. - -Hiljaisemmaksi jää Pohjola, tyhjemmäksi maa, autiommaksi meri. -Viimein kevät-päiväntasauksen aikaan ovat melkein kaikki vieraat -purjehtijat poistuneet pyyntipaikoilta ja kaikki kalat taas -peräytyneet meren pimeihin syvyyksiin. Mutta jo lähettää meri uusia -lapsia, taas rupee olemaan elämää kaikissa salmissa, lahdissa -ja vuonoissa, eikä ainoastaan siellä, vaan myöskin saarissa ja -luodoissa, ja kohta katselevat mereen miljoonat linnunsilmät niiltä -paikoilta, joissa vilkas talvielämä vallitsi. - -Syvällisenä piirteenä kaikkein varsinaisten merilintujen elämässä on, -että ainoastaan kaksi asiaa voi pakottaa heitä käymään maalla: joka -kevät uudestaan heräävä rakkauden tunne ja lähestyvän kuoleman synkkä -aavistus. Ei talven pitkä yö, ei sen pakkanen eikä sen myrskyt aja -niitä maalle, he ovat karaistuneet kaikkia Pohjolan ilman ankaruuksia -vastaan ja tottuneet tekemään tehtäviänsä aalloilla tai niiden alla; -ei myöskään petokalojen uhkaava hammas pelota heitä pakenemaan -maalle; he käyvät jollakin yksinäisellä meren saarella ainoastaan -sattumalta, jospa sitäkään tapahtuu, ja silloinkin viivähtävät -he maalla ainoastaan lyhyen hetken vähän tarkemmin rasvaamassa -höyheniänsä, kuin vedessä voi tapahtua. Mutta kuin auringon ensi -säteiden välähtäessä rakkaus alkaa liikkua heidän sydämmissänsä, -silloin palaavat vanhat ja nuoret, vaikkapa tuhannenkin peninkulman -päästä, uiden tai lentäen taas siihen paikkaan, jossa he ensin -näkivät päivän valon. Ja kuin keskellä kylmää talveakin, jolloin ne -paikat ovat kauan olleet autioina, merilintu tuntee sydämmessään -kuoleman, rientää hän, mikäli voimia riittää, kuolemaan, jos suinkin -mahdollista, samassa paikassa, jossa hän ensin pesässä silmänsä avasi. - -Lukemattomien merilintujen jokavuotiset kokoukset pesimispaikoilla -vilkastuttavat ja elvyttävät niitä monta kuukautta semmoisella -tavalla, jota on mahdoton kuvata. Erilaiset, kuten merilinnut itse, -ovat lintuparvet, ja erilaiset myöskin paikat eli, kuten norjalaiset -sanovat, vuoret, joilla ne silloin oleskelevat. Muutamat valitsevat -pesimispaikoikseen sellaisia luotoja, jotka tuskin ovat ylempänä -ylintä vedenrajaa eivätkä kasva muuta, kuin mitä linnut välttämättä -tarvitsevat pesän tueksi, jonka he tekevät aaltojen rantaan ajamasta -meriruohosta: toiset valitsevat sellaisia saaria, jotka jyrkkinä ja -koleina nousevat satoja metrejä korkealle meren pinnasta ja joissa -joko on runsaasti pengermiä, koloja, halkeamia ja muita piilopaikkoja -taikka kyllin paksu kerros turpeeksi muuttuneita kasvein jäännöksiä. -Matalampia luotoja sanovat norjalaiset "haahkasaariksi" sen -merilinnun mukaan, joka heille on hyödyllisin ja arvokkain ja jota he -sen tähden erittäin huolellisesti hoitelevat: lintuvuoriksi yleensä -sanotaan sitä vastoin vain jyrkempiä ja korkeampia saaria, joissa -paraastaan asuskelee alkkoja eli ruokkeja ja lokkeja. - -Vaikka valppaan tutkijan hyvin tekisikin mieli lähemmin tarkastella -ja laveammin kuvata jokaista erityistä meren pesimälintua, niin -Pohjolan lintuvuorten asujanten monilukuisuus pakottaa häntä pysymään -vain joissakuissa. Minunkin täytyy luopua siitä huvista, että -piirtäisin täydellisiä kuvia näiden lintujen elämästä; mutta katson -kuitenkin olevani velvollinen ainakin pintapuolisesti kuvaamaan -joitakuita, saadakseni esiin muutamia pääpiirteitä merilintujen -elintavasta. Vaikka vaali onkin vaikea, niin yksi niistä, joka joka -kevät palaa samoille pesäpaikoille ja ihmeellisesti tuottaa niille -elävyyttä ja omituista väritystä, haahka, ei kuitenkaan saa jäädä -pois valittujen luvusta. Kolme lajia näitä muhkeita sorsalintuja -asuu tai käy Europan rannoilla; yksi niistä, tavallinen haahka, -tavataan verraten hyvin etelässäkin, jopa luoteisen Saksan edustalla -saarissa. Niiden höyhenpuku on Pohjolan meren tarkka kuva. Mustaa -ja punaista, tuhkaharmaata ja jäävihreätä, valkoista, ruskeaa ja -keltaista on siinä puvussa sekaisin. Tavallinen haahka on vähimmin -kaunis niistä, mutta kuitenkin on sekin muhkea lintu. Niska ja -selkä, nauhus siipien poikki ja vatsapuolen sivuilla pilkut ovat -valkoiset kuin aaltojen vaahto; kaula ja kupu ovat ruusunkarvaiselta -vivahtavat valkopohjalla, ikään kuin keskikesän auringon hehku -olisi niihin jättänyt jotakin sädeloistostansa; piiru poskissa on -vihreä kuin tunturien jää; rinnan alapuoli ja vatsa, siivet ja -pursto, seljän takapuoli ja perä ovat mustat kuin itse meren syvyys. -Sellaisen korupuvun on kuitenkin ainoastaan uros saanut osakseen; -naaras, kuten kaikki sorsanaarakset, on paljon yksinkertaisemmassa, -vaan sentään hänkin hyvin miellyttävässä puvussa. Yleinen ruosteen -karvainen, milloin enemmän, milloin vähemmän ruskeaan vivahtava pohja -on piirreltynä täyteen pitkittäin ja poikittain pilkkuja, viivoja ja -kiemuroita, niin moninaisesti vaihtelevia, että ei ole sanoja tehdä -siitä tarkkaa kuvaa. - -Ei mikään muu sorsalaji ole niin varsinaisessa merkityksessä meren -asujan kuin haahka, ei mikään kömpelömmin astua huojuskele maalla, ei -mikään lennä raskaammin, ei mikään ui nopeammin, ei mikään sukella -taitavammin eikä syvemmälle kuin haahka. Aina viisikymmentä metriäkin -sukeltaa hän alas meren pinnasta hankkimaan itselleen ravintoa -syvältä merestä, ja koko viisi minuuttiakin eli siis tavattoman -pitkän ajan sanotaan sen voivan pysyä yhtä päätä veden alla. Ennen -pesimisajan alkua hän joko ei ollenkaan lähde pois aavalta mereltä -taikka vain ihan poikkeuksen tavoin ja silloinkin paremmin vain -oikusta kuin minkään välttämättömyyden pakosta. Jo ennen talven -loppua ovat suuret parvet, joissa tämäkin sorsalaji mieluisimmin -eleskelee, jakautuneet eri pareiksi, ja ainoastaan ne urokset, joiden -ei ole onnistunut löytää itselleen paria, uiskentelevat vielä pikku -ryhmissä. Puolisojen välillä vallitsee molemmin puolin onnellisin -sopusointu. Ainoastaan yksi tahto, epäilemättä naaraksen, määrää -molempien tekemisen. Jos naaras nousee veden kalvosta lentämään -pari kolme sataa metriä, seuraa uros häntä; jos naaras sukeltaa -syvälle, katoaa uroskin silmänräpäyksessä veden alle; mihin hyvänsä -naaras kulkee, seuraa uros häntä uskollisesti; mitä hyvänsä naaras -tekee, näkyy se aina olevan uroksen mielen mukaan. Vielä elää pari -ulkona aukealla merellä, vaikka tosin ei enää loitompana kuin -viisikymmentä metriä syvillä vesillä, ja aina semmoisissa paikoissa, -joissa raakkuja on runsaasti peittämässä kallioita ja pohjaa. Nämä -nilviäiset ne ovat näiden haahkojen usein yksinomaisena ravintona -ja niiden tähden sukeltavat ne alas hyvinkin syvälle; nämä raakut -myöskin suojelevat heitä aina puutteelta, joka välistä uhkaa niin -monta muuta sorsalajia. Huhtikuussa ja viimeistään toukokuun alussa -lähestyvät parit yhä enemmän saaristoa ja samalla myöskin rantaa. -Haahkanaaraksen sydämmessä ovat äidin huolet heränneet, ja niiden -tähden saavat kaikki muut huolet haihtua. Ulkona aukealla merellä -oli pari niin arka, että se ei koskaan odottanut minkään veneen -eikä laivan lähestymistä, ja ihmistä se pelkäsi enemmän kuin mitään -muuta olentoa; nyt lähellä saaria on suhde ihan toisin. Totellen -ainoastaan äidinaistia uiskentelee naaras pesintäsaarille; pitämättä -enää vähääkään lukua ihmisestä astua huojuskelee hän ylös maalle. -Yhä edelleen levotonna seuraa häntä uros, tuon tuostakin kaiuttaen -varoittavaa "ahua, ahua!"-huutoansa, osoittaen hyvin huomattavaa -epäilystä, pysähtyen tuon tuostakin, miettien kauan ja vasta sitte -uiden taas edelleen. Naaras ei pidä lukua mistään siitä. Huolimatta -koko maailmasta astuskelee hän yli koko saaren, etsien sopivaa -pesän paikkaa. Ollen itsepäinen hän ei suinkaan tyydy mihin hyvänsä -kuivaan ruohokasaan, jonka vesi on ajanut maalle, eikä matalaan -katajapensaasen, jonka maata myöten leviävät oksat kyllä tarjoaisivat -turvallista piilopaikkaa, eikä myöskään vanhaan arkkuun tai -laatikkoon, jonka saaren omistaja on varta vasten hänelle suojaksi -asettanut ja koonnut siihen vielä valmiiksi risuja ja ruohojakin; -vaan hän ihan huolettomasti, kuin olisi oikea kotieläin, lähestyy -omistajan asuntoa, astuu sisään, tallustelee yli lattian, tunkeutuu -itse emännän kyökkiin ja omiin huoneihin ja oikullisuudessaan ja -itsepäisyydessään valitsee ehkä pesäksensä juuri leivinuunin ja -siten pakottaa talon emännän, vaikka mahtavankin, monta kuukautta -paistamaan leipänsä toisessa saaressa. Nähtävästi vavisten seuraa -häntä uskollinen puoliso niin etäälle, kuin mahdollista; mutta kuin -naaras hänen mielestään kokonaan unhottaa kaiken varovaisuuden, -jopa menee niinkin pitkälle, että rohkenee asua saman katon alla -ihmisten kanssa, silloin uros ei enää koetakaan taistella hänen -itsepäisyyttänsä vastaan, vaan jättää hänet omin neuvoinsa ja lentää -takaisin ulos turvalliselle merelle ja odottelee siellä naaraksen -jokapäiväisiä käyntejä. Haahkarouva ei tuosta ole millänsäkään, kokoo -vähän risuja itselleen, ottaa mielellään vastaan apua keitä hyvänsä, -asettelee risut ja ruohot kasaan, kaivaa molemmilla jaloillaan -kuopan, pyöristelee ja sijoittelee sen sileällä rinnallaan, itse -lakkaamatta pyörien ja käännellen itseään, ja alkaa sitte toimitella -pesän varsinaista sisustamista. Ajatellen ainoastaan perillistensä -hyvinvointia nyppii hän rinnastaan verrattoman hienoja untuvia, tekee -niistä jonkinlaisen peitteen, joka riittää verhoamaan koko kolon ja -sitä paitsi yläreuna jää niin tiheäksi rimpsuksi ylt'ympäri, että, -milloin lintu sattumalta lähtee pois pesästään, se suojelee munia -kaikelta kylmyydeltä. Jo ennen saamistansa sisäverhoa valmiiksi -alkaa hän munia verraten pieniä, sileäkuorisia, likaisen- tai -vihreänharmaita muniansa, kunnes aarre tulee täys'lukuiseksi, jolloin -siinä on kuusi tai kahdeksan munaa, harvoin enempi tai vähempi. - -Tätä hetkeä on norjalainen odottanut. Oman voiton pyyntö se teki -hänet niin ystävälliseksi lintua kohtaan. Vierasvarainen isäntä -muuttuu nyt ryöväriksi. Vähääkään säälimättä ottaa hän munat pesästä, -vieläpä kalleista untuvista kudotun sisäverhonkin. Neljäkolmatta -tai kolmekymmentä pesää antavat yhden kilon untuvia, joiden arvo on -saantipaikalla noin kolmekymmentä kruunua eli kaksiviidettä markkaa. -Nämä numerot kylliksi selittänevät norjalaisten ryöstönhalun. - -Raskaalla mielellä näkee haahkanaaras tämänvuotiset toiveensa -rauenneen; hämmästyksissään ja kauhistuksissaan lentää hän merelle -ja on näkymättömissä muutamia päiviä. Mutta pianpa haahkamme palaa -takaisin ja astua huojuskelee, ihan kuin ei olisi mitään tapahtunut, -taas ylös maalle laittamaan itselleen uutta pesää. Luultavasti hän -tällä kertaa karttaa entistä paikkaa ja tyytyy ensimmäiseen kuivaan -ruohokasaan, joka ei vielä kokonaan ole toisten hallussa. Vielä -kerran laittelee hän kuntoon pesäkolon ja vielä kerran alkaa hän -etsiä ja nyppiä höyheniänsä, saadakseen kuntoon mielestänsä ihan -välttämätöntä untuvapeitettä. Vaan mitkään ponnistukset eivät auta; -vaikka hän miten kurkottelee ja vääntelee kaulaansa, niin hänen -untuvavarastonsa on lopussa. Mutta milloinka on äiti, vaikkapa -sorsankin muodossa, ollut neuvoton, kuin on ollut pitäminen huolta -lastensa hyvinvoinnista? Ei haahkakaan ole neuvoton. Itsellään -hänellä ei ole mitään untuvia jäljellä, vaan hänen puolisollansa -niitä on kosolta sekä rinnassa että seljässä. Nyt täytyy hänen tulla -esiin. Ja vaikka uros ehkä vastusteleekin, vaikka edellisten vuosien -muistot hänessä jyrkästi panevat vastaan, täytyy hänen kuitenkin -totella ja taipua. Ihan säälimättä nyppii toimelias äiti häneltä -untuvat, ja muutamassa tunnissa tai ainakin parissa päivässä tulee -uros yhtä paljaaksi kuin emä itse. Minusta on aivan luonnollista, -että haahka-uros sellaisen kohtelun jälkeen lähtee niin pian, kuin -suinkin pääsee, pois merelle ja sitte monta kuukautta seurustelee -ainoastaan toisten yhtä onnettomain kumppaniensa kanssa eikä enää -pidä lukua hautovasta puolisostansa eikä tulevista perillisistä. Jos -tosiaan, kuten kaikilla pesintäpaikoilla sentään tapahtuu, nähdään -joku haahka-uros hautovan naaraksen luona, niin luullakseni se voi -olla ainoastaan sellainen, joka ei vielä ole nypitty. - -Nyt hautoo haahka sangen ahkerasti. Ja nyt huomataan hänen pukunsa -ainoaksi soveliaaksi, ell'emme sano: ainoaksi mahdolliseksi, kuin -hänellä voi olla. Pesää ympäröivään ruohoon sekautuu hänen värinsä -ihan täydellisesti; ei edes haukan eikä merikotkankaan terävä -silmä voi huomata häntä. Sekä yleinen väri että myöskin jokainen -pilkku ja jokainen viiru on niin kuivan meriruohon näköinen, että -hautova lintu, kuin se laskee alas kaulansa ja vähän levittää -siipiänsä, ihan häviää näkyvistä. Monta, monta kertaa on minullekin -tapahtunut, että olen, tarkalla metsästäjän ja tutkijan silmällä -tähystellen, astunut sellaisilla haahkasaarilla ja vasta siitä -huomannut ihan jalkaini juuressa hautovan haahkanaaraksen, että se -on torjuen ruvennut nokallaan hakkaamaan saappaitani. Ken tietää, -miten innokkaasti haahkat hautovat, häntä ei suinkaan ihmetytä, että -voidaan päästä niin lähelle pesässään makaavaa haahkanaarasta; mutta -se kummastuttanee myöskin kokenutta tutkijaa, että haahkanaaras pois -lentämättä antaa kosketella munia altansa ja että hän ei huoli edes -siitäkään, että hänet nostetaan pois pesästä ja lasketaan jonkun -matkan päähän maahan, ainoastaan nähdäkseen, miten kiireesti se -löntystelee takaisin pesäänsä. - -Haahkan äidinrakkaudessa ja äidinilossa on myöskin toinen puolensa. -Jokainen haahka, ehkäpä muutkin sorsalajit, ei ainoastaan tavoittele -perillisonnea, vaan hänen äidinsilmänsä tahtoo nähdä niin monta -poikasta kuin mahdollista. Siitäpä seuraa, että hän ihan arvelematta, -jos vain suinkin voi, varastelee toisilta, jotka hautovat hänen -lähellänsä. Vaikka hän hautookin ahkerasti, täytyy hänen kuitenkin -kerran päivässä lähteä pesästään hankkimaan itselleen ravintoa sekä -puhdistamaan, siistimään ja rasvaamaan höyheniänsä, jotka turmeltuvat -suuresta hautomalämmöstä. Katsahtaen epäluuloisesti naapureihin -oikealle ja vasemmalle nousee hän ylös jonakin ensimmäisenä -aamupäivän hetkenä, ehkä jo kauan kärsittyään kalvaavaa nälkää, astuu -pois pesästä ja huolellisesti kääntelee nokallaan pesää ympäröivän -untuvareunuksen kätkeväksi ja suojelevaksi peitteeksi munille; -sitte hän lentää nopeasti ulos merelle, sukeltaa sukeltamistaan -alas syvyyteen, täyttää nopeasti kupunsa ja kurkkunsa aina nieluun -saakka meren raakuilla, kylpee, siistii ja rasvaa itseänsä, palaa -takaisin maalle ja rientää, koko matkan ahkerasti kuivaten ja -silittäen höyheniänsä, jälleen pesäänsä. Naapurisisaret makaavat yhä -niin viattoman näköisinä kuin mahdollista pesissään, ja kuitenkin -ovat he, ainakin joku heistä, tällä välin tehneet itsensä syypääksi -näpistelemiseen. Heti, kuin emä lensi pois, nousi yksi naapureista -ylös, kohotti vierasten munain peitettä ja vieritti nopeasti omaan -pesäänsä siitä yksi, kaksi, kolme, jopa neljäkin munaa; sitte -peitti hän jälleen pesän huolellisimmasti ja asettui onnellisena ja -tyytyväisenä taas hautomaan väärin lisäytynyttä aarrettansa. Ehkä -kotiin palaava haahkanaaras kyllä huomaa, mitä hänelle on tehty; -mutta hän ei vähimmälläkään tavalla näytä, mitä tietää, vaan asettuu -ihan tyynesti hautomaan kuten ennenkin, ikään kuin ajatellen: -"maltahan, ystäväiseni, kyllä sinäkin lennät pois pesästäsi, ja mitä -sinä teit minulle, saatan minäkin tehdä sinulle jälleen." Ja todella -munat likeisistä haahkanpesistä siten lakkaamatta siirtyvät toisesta -toiseen. Haahkasta näyttää olevan yhtä, omiako vaiko vieraita ne -lapset ovat, jotka kehittyvät eläviksi onnellisen äidin rinnan alla. -Pääasia on vain, että poikasia on. - -Kuusikolmatta päivää hautoo haahkanaaras, ennen kuin munat kypsyvät. -Ne Pohjolan asukkaat, jotka toimivat ymmärtäväisesti, antavat hänen -tällä kertaa olla rauhassa, koettavatpa vielä, mikäli voivat, -auttaakin häntä pidättämällä niin paljon kuin mahdollista kaikkia -vihollisia ja rauhan häiritsijöitä kaukana saaresta. He tuntevat -jokainen omat haahkansa, ell'ei nimeltä, niin ainakin sen verran, -että tietävät, mihin aikaan se tai se on hautonut loppuun asti ja -aikoo nuorisojoukkonsa kanssa lähteä meren turviin. Se tie tulee -kuitenkin usein turmiolliseksi monellekin varomattomalle nuorelle -haahkalle. Samoilla saarilla pesiväiset tai niillä muuten käyvät -haukat ja vielä enemmin korpit, räiskät ja suuret merilokit väijyen -odottavat poikasien ensi lähtöä ulos maailmaan, iskevät niihin ja -vievät pois ruuaksensa. Sitä saaren omistaja kuitenkin koettaa -estää eräällä tavalla, joka hyvin kuvaa näitä ennen niin villejä -ja arkoja, mutta pesintäaikana oikeiksi kotieläimiksi muuttuneita -haahkoja. Hautoma-ajan lopulla menee omistaja joka aamu saarelle -auttamaan haahkaäitejä ja kokoomaan toista untuvasatoa. Seljässä -on hänellä suurempi kori ja toisella käsivarrella pienempi. Siten -astuu hän pesältä pesälle, nostaa jokaista haahkaemää ja katsoo, -joko poikaset ovat päässeet ulos munista ja ehtineet kylliksi -kuivaa. Jos niin on, sulloo hän koko pikku joukon käsikoriin, ottaa -taitavalla sieppauksella pesästä untuvaverhon, heittää sen selkäänsä -suurempaan koriin ja menee edelleen. Luottavasti astua tallustelee -haahkaemä hänen jäljestänsä tai pikemmin piipittävien poikasiensa -perästä. Samalla tavalla tyhjennetään toinen ja kolmas pesä ja niin -yhä edelleen niin kauan, kuin käsikoriin mahtuu poikasia; ja emä -toisensa perästä yhtyy saattojoukkoon, tiellä puhua laverrellen -sisaruksiensa kanssa. Meren rantaan päästyä mies kääntää käsikorin -alassuin ja kaataa koko nuorisojoukon suoraa päätä veteen. Heti -syöksyvät kaikki haahkanaarakset uikuttavien poikasiensa jäljestä; -houkutellen, huutaen ja osoittaen kaikkea äidin hellyyttä uivat ne -keskelle poikajoukkoa ja jokainen koettaa koota itselleen niin monta -kuin mahdollista. Nähtävästi ylpeänä uipi joku tiehensä, jäljessä -pitkä rivi poikasia, mutta toinen, jolla on ollut huonompi onni, -purjehtii keskelle tuota laahuksen tavalla onnellista emää seuraavaa -pienokaisparvea ja koettaa houkutella puoleensa niin monta poikasta -kuin mahdollista, ja samoin tulee kohta kolmas houkuttelemaan hänkin -muutamia itsellensä. Siten uiskentelevat kaikki emät huudellen, -kaakotellen ja houkutellen sekaisin, kunnes viimein jokainen saa -jälkeensä pienen joukon, omiako vaiko toisten poikasia, ei ole helppo -tietää. Haahkaemät itsekään eivät sitä suinkaan tiedä, mutta äidinilo -ja äidinylpeys on siltä yhtä suuri. - -Kaikissa tapauksissa seuraa tälläkin tavoin kokoon haalittu -poikajoukko jo ensimmäisinä olemisensa hetkinä uskollisesti äitiänsä -tai kasvatusäitiänsä. Hän vie heti poikaset sellaisiin paikkoihin, -joissa raakkuja on kalliossa aina alimpaan vedenrajaan asti, noukkii -niistä niin monta, kuin hän perheinensä tarvitsee, rikkoo pienimpien -kuoret ja levittää sisällyksen poikasillensa. Pojat ovat jo elämänsä -ensi päivästä valmiit uimaan ja sukeltamaan yhtä ahkerasti kuin -vanhempansa, ovatpa vielä paljon etevämmätkin heitä siinä, että -liikkuvat paljon helpommin maalla, jossa ne ovatkin hämmästyttävän -sukkelat. Jos he väsyvät ollessaan lähellä jotakin saarta, viepi emä -heidät heti maalle, ja silloin ne juoksentelevat kuin turkinpyyn -poikaset ja ymmärtävät vähimmästäkin varoitushuudosta niin hyvästi -peittäytyä maata vasten painautumalla, että niitä voi huomata vasta -pitkän etsimisen jälkeen; jos ne väsyvät, kuin jo ollaan kaukana -saaristosta, levittää äiti siipensä ja selkänsä niille leposijaksi. -Niillä kun ei koskaan ole puutetta, kasvavat ne tavattoman nopeasti, -niin että ne jo parin kuukauden kuluttua ovat emänsä kokoiset ja -ainakin yhtä taitavat kaikissa merielämän tempuissa. Nyt saapuu -myöskin isä täst'edes viettämään talvea yhdessä perheen kanssa, -joka tavallisesti yhtyy muihin, niin että välistä on yhdessä monta -tuhattakin perhettä. - -Suuri, vuosi vuodelta yhä nouseva hyväin untuvien hinta tekee -haahkan arvokkaimmaksi kaikista sorsalinnuista. Tuhat paria haahkoja -on jo melkoinen omaisuus. Mutta useimmilla haahkasaarilla pesii -ainakin kolme, jopa neljäkin tuhatta paria, ja kellä onnellisella on -pesimäpaikkoja, joissa käy vieläkin enempi näitä lintuja, hän saa -niistä oikein kadehdittavia tuloja. Paitsi haahkoja pesivät näillä -saarilla myöskin rantaharakat ja räiskät, joiden munia kootaan -ja käytetään kaikenlaisiksi ruokatarpeiksi ja kaupataan moniin -paikkoihin. Siellä täällä suolataan myöskin poikasia talveksi, ja -siten voivat saaret antaa runsasta satoa, jonka tähden ne ovatkin -ankaran tarkastuksen alaiset ja erityisillä laeilla suojellut. - -Yhtä omituinen kuin viehättäväkin on näytelmä, jota haahkojen ja -muiden merilintujen käyntisaaret tarjoavat. Paksumpi tai ohuempi -pilvi häikäsevän valkoisia lokkeja liihoittelee saaren ympärillä. -Lakkaamatta tulee joukottain ja parvittain näitä pesimälintuja -saarelle ja lentää taas jälleen merelle; silloin tällöin käyvät -he myöskin läheisillä luodoilla, levittäen viehätystä ja eloa -kuivaneille, vihreiksi matoiksi muuttuneille sammalistoille, joita -on punaisten hirsitalojen edessä. Syystä kyllä ylpeänä osoitti eräs -Lofoten-saarien asujan monen sadan tuhannen suuruista lokkiparvea, -joka suurissa joukoissa etsi hyönteisiä hänen talonsa edustalla. -"Maamme on liian köyhä, liian kylmä ja liian karu", sanoi hän, -"että voisimme, kuten te etelässä, pitää kesyjä kotilintuja. Mutta -meidän kyyhkysemme lähettää meille meri, ja sanokaapa, oletteko -koskaan nähneet mitään kauniimpaa." Minun täytyi tosiaankin vastata -eittämällä, sillä nuo häikäsevän valkoiset ja vaalean-siniharmaat -lokkijoukot rehevässä, vihreässä ruohokossa suurenmoisessa Pohjolan -tunturimaailmassa olivat tosiaankin erittäin lumoava näky. Nämä lokit -ne enemmän kuin mitkään muut jo etäältä ilmasevat pesintäsaaret ja -erottavat ne muista muuten ihan saman kaltaisista luodoista. Muista -siivekkäistä asujamista huomataan tuskin mitään, vaikka niitäkin -voi olla tuhansittain. Vasta sitte, kuin keveissä, verrattomissa -veneissä lasketaan ulos asutulta rannalta ja soudetaan saarta -kohti, keskeytyy lintujen hiljainen kotielämä. Jotkut rantaharakat, -jotka etsivät ravintoansa juuri veden rajan yläpuolelta, näkevät -ensinnä veneen ja lentävät nopeasti sille vastaan. Sillä nämä -linnut, joita tuskin puuttuu mistään saaresta tai luodosta, ovat -rauhallisesti yhdessä asuvain pesintälintujen turvallisuuspoliisi. -Ne ovat uteliaammat ja vilkkaammat kuin mitkään muut rantalinnut, -kuin minä tunnen, ja itsetietoiset, varovaiset ja ajattelevaiset, -joten niillä on yhdessä kaikki ominaisuudet, kuin tarvitaan, -ollakseen johtavina jäseninä sekanaisissa yhteiskunnissa. Jokainen -uusi, outo tapaus kiihottaa heidän uteliaisuuttansa ja saattaa -niitä toimittamaan tarkkaa tutkintoa. Siten ne lentävät vastaan -joka veneelle, lentelevät monen moneen kertaan sen ympäri yhä -pienemmissä piireissä, parkuvat lakkaamatta, houkuttelevat siten -sinne muita sukulaisiansa ja herättävät jo nyt kaikkein muiden saaren -viisasten lintujen huomiota. Heti, kuin tulevat vakuutetuiksi, että -tosiaankin on vaara tarjona, rientävät he ripeästi takaisin ja -julistavat varoittavilla huudoilla tutkimustensa tulokset kaikille -saaren linnuille, jotka tahtovat ottaa sitä huomioon. Muutamat lokit -päättävät nyt ottaa omin silmin selkoa häiriön syystä. Noin viisi tai -kuusi lentää niitä venettä vastaan, pysähtyy liihoittelemaan ilmaan -kuten haukat, syöksyvät ehkä rohkeasti alas rauhan häiritsijöihin -päin ja palaavat saareen vielä nopeammin, kuin tulivat. Ihan kuin -epäillen heitä, nousee kolme, neljä, kymmenen kertaa niin monta -ilmaan ja tekee ihan samalla tavalla kuin ensimmäiset vakoojat. -Kohta kokoutuu kokonainen pilvi lintuja veneen päälle. Se tihenee -tihenemistään ja tulee yhä uhkaavammaksi, koska linnut yhä rohkeammin -lentävät venemiehiä vastaan ja sitä paitsi myöskin jättävät jälkeensä -merkkejä, jotka eivät juuri kaunista kasvoja eikä vaatteita. -Pesimäpaikan lähellä kiihtyy melu täydelliseksi pauhinaksi, -lintujen huuto ja parkuna monituhat-kertaiseksi huumaavaksi -melskeeksi. Jo ennen veneen saapumista rantaan ovat naarastensa -luona käymässä olleet haahka-urokset astua huojuskelleet alas -rantaan ja uivat nyt varoittavaa "ahua, ahua"-huutoansa kaiutellen -ulos merelle. Niitä seuraavat merimetsot ja koskelot, jota vastoin -rantaharakat, kurmitsat, riskilät, haahkat, lokit ja tiirat, sekä -siellä mahdollisesti olevat luotokirviset ja västäräkit pysyvät -paikoillaan, rohkenematta lähteä saarelta. Mutta kahlaajalinnut -juoksentelevat kuin pahan hengen ajamina lukemattomissa joukoissa -edes takaisin rannalla; riskilät, jotka ovat meluten kiivenneet ylös -jyrkkiä kallioita, painautuvat liitteiksi maata vasten ja makaavat, -katsoa tuijotellen vieraita tunkeutujoita, ja haahkat varustautuvat -tekeytymään sopivana silmänräpäyksenä näkymättömiksi omalla tavallaan. - -Vene saapuu rantaan. Noustaan saarelle. Tuhannen tuhansia kimeitä -huutoja kajahtaa yht'aikaa; lentävä lintupilvi tihenee ihan -läpinäkymättömäksi; satoja tuhansia hautovia lokkeja nousee parkuen -yhtymään lentävien joukkoon; rantaharakat yhtyvät konserttiin ja -lentelevien, parkuvien, huutavien lintujen pauhina tulee niin -huumaavaksi, että luulisi kerrassaan joutuneensa noitain tanssiaisiin: - - Äänet läpi myrskyn pauhaa, - Yltä, läheltä ja kaukaa, - Pitkin vuoren rinnettä - Hyökyvi loitsujen melskettä. - -Mefistoteleen sanat toteutuvat. Hälinä ja pauhina, eri lintumuotojen -ja äänien sekasotku ihan rampaa kaikki aistimet; silmissä kimeltelee -ja välkkyy, korvissa suhisee ja kohisee niin, että viimein ei -voida käsittää mitään väriä eikä ääntä. Mihin hyvänsä kääntyy, -kohtaa silmää kaikkialla, saaren joka puolella tuo äsken mainittu -lintupilvi; mihin hyvänsä katsoo, ei näe edessään mitään muuta -kuin lintuja; jos tuhansia laskeutuu alas, on toisia tuhansia jo -lentänyt ylös; ja heidän huolensa ja levottomuutensa perillisten -turvallisuudesta saattaa heidät unhottamaan oman voimattomuutensa -sekä koettamaan tosin vaarattomalla, vaan kuitenkin hyvin -kiusoittavalla tavalla estää tutkijan kulkua. - -Ihan toisenlainen kuin jotenkin viaton ja huoleton elämä -haahkasaarilla on valko-, haili- tahi merilokkien asumain saarien -elämä. Nekin kokoutuvat joukottain pesimään eräille eri saarille, -niin että sellaisessa saaressa voi välistä olla neljä, jopa viisikin -tuhatta paria. Itse saari on yhtä kaunis ja suurenmoinen näytelmä -kuin haahkasaarikin. Suuret häikäsevän valkoiset ja vaalean- tai -tummansiniseen vivahtavat linnut eroavat ihmeellisesti koko seudun -luonteesta ja niiden liikkeissä on kaikkea sitä suloutta, joka -yleensä on lokkilajien tuntomerkki. Mutta nämä vahvat, voimakkaat ja -saaliinhimoiset linnut ovat tosin seuralintuja, vaan eivät suinkaan -rauhallisia naapureja. Ei yksikään sellaisen parven jäsen usko -toistansa. Joka eri pari elää itsekseen, ottaa määrätyn alan, kuinka -pienen hyvänsä ihan itselleen eikä salli minkään muun parin tulla -sille alueelle; eivät molemmat koskaan poistu yht'aikaa pesästä, ja -jos joku yhteinen voimakas vihollinen ne karkoittaa, niin rientävät -ne niin pian kuin mahdollista takaisin pesään suojelemaan sitä omilta -sukulaisiltansa. - -Vähemmin meluinen, mutta yhtä suurenmoinen on elämä varsinaisilla -lintusaarilla, joissa ruokit, kiislat ja lunnilinnut pesivät ja -joille myöskin joku lokki ja merimetso on asettunut. Riittänee -kyllin, jos koetan kuvata yhtä näistä vuorista, jonka tähden palaan -kertomukseeni. - -Suurten Lofoten-ryhmään kuuluvain saarien pohjoispuolella on noin -kolmen sadan metrin päässä rannasta kolme kellon muotoista saarta, -Nykenit, jotka koleina ja jyrkkinä nousevat merestä noin sadan metrin -korkeuteen ja joita ympäröitsee pienistä luodoista kudottu seppele. -Yksi näistä kalliokeiloista on "lintuvuori", ja mitään tavallansa -suurenmoisempaa tuskin voidaan ajatella. - -Oli ihana kesäpäivä, kuin varustauduimme lähtemään sinne; meri -oli siloinen ja tyyni, taivas kirkkaan sininen, ilma lämmin ja -suloinen. Lukemattomain luotojen välitse sousivat pikku venettämme -voimakkaat seudun miehet. Mihin hyvänsä katsoin, kaikkialla näin -lintuja. Melkein joka kivi, kuin pisti ylös veden pinnasta, oli -kuin elävä. Muutamat välkkyivät valkoisina merimetsojen jäljistä, -jotka siellä säännöllisesti olivat levänneet muutaman tunnin joka -päivä. Riveissä kuin sotamiehet istui niitä kymmenen, kaksikymmentä, -jopa satakin kummallisimmissa asennoissa, kaulat ojennettuina ja -siivet levitettyinä, että joka ruumiin osa saisi oikein kylliksi -päivänpaistetta, viuhtoen siipiänsä ikään kuin löyhyttääkseen -viileyttä toinen toiselleen, ja tarkkaavasti tähystellen joka -taholle. Kumeasti huutaen pulahtivat ne veneemme lähestyessä alas -veteen sekä uiden ja sukeltaen tekivät tyhjäksi kaikki kokeemme -päästä niitä lähemmäksi. Toiset luodot olivat ihan täpötäynnä -lokkeja, satoja ja tuhansia ihan samaa lajia, sekä uroslintuja, -jotka ehkä olivat saapuneet jostakin haahkasaaresta seurustelemaan -keskenänsä sill'aikaa, kuin naarakset olivat hautomispuuhissaan. -Toisten kalliosaarien ympäri oli häikäsevän valkoisia haahkoja, ehkä -jo nypittyjä uroksia, kokoutunut suurin joukoin; paikoittain olivat -ne kehyksenä, joka etäältä loisti kuin suuret valkoiset lummekukat -meidän järvivesissämme. Matalammissa salmissa näkyi kalastelevia -koskeloita ja kuikkia, joista joku silloin tällöin kaiutti pitkää -huutoansa, niin pitkää ja niin monisäveliseltä heläjävää, että sitä -olisi voitu sanoa oikeaksi lauluksi, ell'ei se olisi ollut niin -hurjaa säveltä, kuin ainoastaan pohjoismeren lapsi voi laulaa, joka -on kuunnellut talvimyrskyjen ulvontaa ja kohinaa ja aaltojen kumeaa -pauhua. Ylpeänä kuin ruhtinas valtaistuimellaan istui siellä täällä -merikotka, kaikkein meren siivekästen olentojen kauhu, ehkäpä koko -joukkokin niitä kylläisiä ja turpeita ryövärejä; nopeasti kuin -nuoli lenteli peninkulmia laajaa aluettansa tunturihaukka, joka -oli rakentanut pesänsä jyrkälle kallionseinälle; purjehtelevia -kalalokkeja ja kolmivarpaisia lokkeja sekä kalastelevia tiiroja -liiteli ylös alas; rantaharakat tervehtivät meitä lirityshuudoillaan, -ja ylt'ympäri kohoili veden pintaan ja jälleen sukelsi alas ruokkeja -ja kiisloja. - -Tämän kirjavan seuran seassa soutelimme edelleen. Soudettuamme -noin kymmenen meripeninkulmaa saavuimme Nykenien alueelle. Mihin -hyvänsä käänsimme silmämme, kaikkialla näimme muutamia vuoren siellä -vierailevista asujamista kalastelemassa merellä, sukeltelemassa -tai säikähtyneinä veneemme tulosta ylös lentämässä, jolloin ne -liitelivät niin läheltä pitkin veden pintaa, että heidän tulipunaiset -uimajalkansa sivelivät aaltojen harjoja. Me näimme viidenkymmenen, -jopa sadankin suuruisia parvia, näimme niitä kaikkialta tulevan -tulvaamalla vuorelta tai rientävän sinne takaisin emmekä voineet -kauemmin olla epätietoisina, että lähestyimme väkirikasta -lintuvaltakuntaa. Mutta oli puhuttu miljooneista pesivistä linnuista, -vaan sellaista paljoutta emme toki voineet missään huomata. Viimein, -kuin olimme kiertäneet pitkän kallioniemen, oli Nyken edessämme. -Ylt'ympäri meressä näkyi mustia ja vuoren juurella valkoisia -pilkkuja. Ensimainitut olivat ihan ilman järjestystä, viimemainitut -yleensä riveissä tai tarkkarajaisissa ryhmissä; ne olivat uivia -ruokkeja, pää, kaula ja niska ylhäällä veden pinnasta, ja toisia -vuorella istumassa, valkoinen rinta merelle päin. Varmaan niitä oli -tuhansia, mutta ei suinkaan miljooneja. - -Noustuamme maalle vastapäiselle saarelle ja levättyämme Nykenin -omistajan luona sousimme salmen ylitse siihen saareen, hyppäsimme -ylös kalliolle eräästä paikasta, jossa kuohu ei ollut liian kova, -ja kiipesimme ripeästi ylös aina siihen turvekerrokseen asti, joka, -ottamatta lukuun muutamia ylöspistäviä piikkejä ja okaita, peittää -koko Nykenin. Siellä heti huomasimme, että koko se turvekerros oli -kaikkialla täpö täynnä käytäviä, saman kaltaisia, kuin kaniinit -tekevät, niin että koko vuorella ei ollut edes tavallisen pöydän -kokoistakaan alaa, johon ei olisi auennut sellaista käytävää. - -Paremmin kiiveten kuin käyden nousimme vuorta ylös. Jalkaimme alla -vapisi onneksi kaiveltu turvekerros, ja kaikista koloista tirkisteli, -ryömi, lipui ulos tai lensi päältä harmaita, rinnasta ja vatsasta -häikäsevän valkoisia lintuja, suurempia kuin kyyhkyset, joilla oli -eriskummallinen nokka ja muoto, lyhyet, kapeat ja teräväpäiset siivet -ja ikään kuin typistetty pursto. Kaikista koloista tulvi niitä esiin -ja samoin kaikista kallion halkeamista ja raoista. Mihin hyvänsä -katsoi, ei silmä nähnyt mitään muuta kuin lintuja eikä korva voinut -käsittää mitään muuta kuin kumeasti kohisevaa ääntä, johon sekoittui -paruntaa ja huutoa lukemattomista kurkuista. Joka uusi askel -loitsi esiin uusia joukkoja vuoren sisällä. Vuorelta alas mereen -alkoi lenteleminen; merestä ylös vuorelle liiteli jo lukemattomia -parvia. Muutamista linnuista oli tullut satoja ja niistä satoja -tuhansia ja yhä tulvi toisia satoja tuhansia esiin ruskeanvihreästä -maasta. Pilvi, yhtä paksu kuin ennenkin saaren päällä, verhosi -meidät, verhosi koko vuoren niin, että se näytti muuttuneen -suunnattomaksi mehiläispesäksi, jonka ympärillä jättiläismehiläisiä -suristen ja poristen lentää liiteli. Mitä etemmäksi ehdimme, sitä -suurenmoisemmaksi muuttui näytelmä. Koko vuori tuli eläväksi. Sadat -tuhannet silmät tirkistelivät meitä tulokkaita. Joka taholta ja -suunnalta, kaikista sopukoista ja komeroista, kaikista raoista, -koloista ja halkeamista, oikealla ja vasemmalla, ylhäällä ja -alhaalla, ilmassa ja maassa vilisi lintuja. Vuoren seinistä, samoin -kuin sen huipultakin, syöksyi lakkaamatta tuhansia alas niin tiheissä -joukoissa, että ne ikään kuin olivat yhtäläisenä kattona päämme -päällä. Tuhansia tuli, tuhansia meni, tuhansia istui, tuhansia -liiteli mitä huvittavimmalla tavalla siivillänsä; satoja tuhansia -lensi, satoja tuhansia uiskenteli ja sukelteli ja vielä satoja -tuhansia odotteli meidän heitäkin liikkeelle säikyttävää astuntaamme. -Oli siinä vilinää, surinaa, tanssintaa, lentelemistä, ryömintää ja -matamista ympärillämme, niin että olisi melkein saattanut menettää -järkensä, että silmä ei lopulta tehnyt tehtäväänsä ja että kokenutkin -ja taitava pyssymies, joka koetti umpimähkään ampua jotakuta näistä -tuhansista, jäi kaikkine taitoinensa häpeään. Huumauksissa, tuskin -enää tajuten itseämme astuimme edelleen, kunnes viimein saavuimme -ylös huipulle. Toivomme, että siellä ylhäällä viimeinkin saisimme -taas lepoa ja rauhaa ja voisimme tehdä joitakin havaintoja, ei alussa -toteutunut. Sielläkin vilisi ja surisi kuten alempana rinteellä, -sielläkin ympäröi meitä lintupilvi niin tiheänä, että me näimme merta -alhaalta edestämme ainoastaan epäselvästi ja epämääräisesti kuin -jonkinlaisessa hämärässä. Vasta pari tunturihaukkaa, jotka olivat -tehneet pesänsä läheiseen kallioseinään, muutti yht'äkkiä tämän -merkillisen näytelmän. Meitä ruokit, kiislat ja lunnilinnut eivät -olleet vähääkään peljänneet; mutta näiden tuttujen ja ainaisten -vihollisten ilmestyessä syöksyi tiheä pilvi kuin loitsijan käskystä -yht'äkkiä alas mereen, ja näköala jäi avoimeksi ja vapaaksi. -Lukemattomat tummat pilkut, meressä uivien lintujen päät, näkyivät -selvään aaltojen sinivihreyttä vasten. Niitä päitä oli niin paljo, -että me sen toista sataa metriä korkean vuoren huipulta emme -voineet erottaa, mihin lintuparvi päättyi, emmekä huomata, missä -meri olisi ollut tyhjänä linnuista. Voidakseni likimainkaan lukea -niiden paljoutta, tähystin pientä nelikulmaista alaa ja aloin lukea -päitä sen sisältä. Siinä oli niitä toista sataa. Minä ajatuksissani -panin yhteen muutamia sellaisia nelikulmioita ja sain tuhansia. -Vaan minä olisin voinut saada monta tuhatta sellaista nelikulmiota -eikä sittekään vielä olisi kaikki se merenpinta ollut luettuna, -jossa lintuja oli. Nyt minä näin miljooneja, joista oli puhuttu. -Mutta vain hetkisen oli tämä taulu edes näennäisesti tyynenä. Kohta -alkoivat linnut jälleen lentää ylös päin, ja kuten ennen nousi -satoja tuhansia yht'aikaa merestä kiipeilemään vuorta ylös; kuten -äsken syntyi pilvi ympärillemme; kuten äsken pimittyivät aistimemme. -Kykenemättä katselemaan, huumauksissa ympärilläni vallitsevasta -sanomattomasta hälinästä heittäydyin minä pitkäkseni maahan ja joka -taholta ja suunnalta tulla tulvi lintuja. Koloista ryömi yhä uusia -esiin ja niihin takaisin toisia, joita ennen olimme säikyttäneet; -ihan minun ympärilleni joka taholle laskeutuivat ne alas; huvittavan -kummastuneesti katselivat ne vierasta olentoa, joka makasi heidän -allansa; tanssien ja tallustellen tulivat ne niin lähelle minua, -että minä koetin tavoitella niitä kiinni käsilläni. Jokaisessa -näiden omituisten lintujen liikkeessä oli miellyttävintä kauneutta. -Ihmeekseni huomasin nyt, miten jäykät ja kylmät paraimmatkin kuvat -ovat; sillä minä huomasin näissä merkillisissä olennoissa paljon -suurempaa vilkkautta ja elävyyttä, kuin ennen olisin uskonutkaan. -Eivät ne silmänräpäystäkään istuneet hiljaa, vaan liikuttelivat -ainakin päähänsä ja kaulaansa lakkaamatta, milloin minnekin päin, ja -heidän piirteensä ja muotonsa tulivat tosi taiteellisiksi. Näytti -siltä, kuin ihan huoleton jättäytymiseni heitä tarkastelemaan -olisi saanut heiltä palkkioksi rajattomimman luottamuksen. Minä -oleskelin näiden tuhansien kanssa, kuin olisivat ne olleet tavallisia -kotieläimiä, ja viimein koko miljoonat eivät pitäneet minusta enempää -lukua, kuin olisin minä ollut yksi heistä. - -Kahdeksantoista tuntia olin minä tällä vuorella oppimassa tuntemaan -ruokkien elintapaa. Kuin keskiyön aurinko suurena ja veripunaisena -seisoi taivaalla ja levitti ruusuhohdettansa meidänkin vuoremme -seinille, tuli äänetön hiljaisuus, jota keskiyö tavallisesti tuottaa -ylhäällä Pohjolassakin. Meri oli vuoren ympäriltä jäänyt tyhjäksi; -kaikki linnut, jotka siihen asti olivat siellä kalastelleet ja -sukellelleet, olivat nyt lentäneet ylös vuorelle. Siellä ne nyt -istuivat, mistä vain löysivät istuinpaikkaa, pitkissä riveissä, -kymmenittäin, sadoittain, tuhansittain ja satatuhansittain, pitkinä, -häikäsevän valkoisina viivoina, kun jok'ainoalla oli valkoinen rinta -merelle päin. Vaiennut oli heidän "ar"- ja "er"-huutonsa, joka, -vaikka kunkin yksityisen linnun ääni on verraten hyvin heikko, oli -meitä perin huumannut; ainoastaan aaltojen kuohu alhaalla kalliota -vasten pauhasi ja kohisi nyt kuten ennenkin. Vasta sitte, kuin -aurinko, jälleen nousi ylemmäksi, alkoi entinen elämän vilinä -uudestaan, ja kuin me viimein läksimme kotimatkalle ja laskeuduimme -alas samaa tietä, kuin olimme kiivenneet ylöskin, kietouduimme taas -samanlaiseen tiheään lintupilveen. - -Ruokit eivät kuitenkaan vedä puoleensa huomiotamme ainoastaan -suurella paljoudellaan; on heidän elämässäänkin ja tavoissaan monta -miellyttävää puolta. Heidän seura-avunsa kehittyvät hautoma-aikana -verrattoman korkealle. Täydellisinä merilintuina elävät kaikki ruokit -pesimisajan alkuun asti yksinomaan aukealla merellä, pitämättä -lukua ankarimmastakaan talvesta tai raivoisimmastakaan myrskystä. -Eivät he, paitsi vain jotkut ani harvat yksityiset linnut, edes -pitkänä talviyönäkään poistu pohjoisesta kodistaan; satojen ja -tuhansien suuruisissa parvissa kuljeksivat he kalakarilta toiselle -ja tietävät yhtä hyvin löytää kaikki aukot jäiden välistä kuin -muutkin paikat aukealta mereltä, joista ravintoa on saatavana. -Mutta kuin aurinko jälleen nousee ylemmäksi, liikkuu heissä vain -yksi tunne, rakkaus, kukistumaton ikävä päästä niin pian kuin -mahdollista taas sille vuorelle, jossa heidän oma kehtonsa oli. -Silloin he kaikki noin pääsiäisen aikaan rientävät enemmän uiden -kuin lentäen lintuvuorelle. Mutta ruokkien joukossa on enempi -uroksia kuin naaraksia eikä siis jokainen uros ole niin onnellinen, -että saa itsellensä puolison. Muiden lintujen elämässä sellainen -epäkohta saa aikaan lakkaamattomia taisteluja, vaan ruokkilintujen -kesken se ei häiritse rauhaa. Ne surkuteltavat olennot, joita me, -puhuaksemme ihmisolojen mukaan, sanomme vanhoiksi pojiksi, rientävät -yhtä hyvin kuin onnelliset, leikkivät ja toisiaan hyväilevät -paritkin lintuvuorta kohti, lentävät yhdessä niiden kanssa ylös -ja seuraavat niitä kalastusretkille läheiseen mereen. Heti, kuin -ilma sallii, alkavat parit taas laittaa kuntoon vanhoja kolojansa, -tyhjentää, syventää ja suurentaa niitä, taikka, jos tarvitsee, -myöskin kaivaa itselleen uutta pesänpaikkaa. Heti, kuin ne työt on -suoritettu, munii naaras käytävän perällä olevaan kammioon paljaalle -maalle yhden hyvin suuren, hyrrän muotoisen, pilkullisen munansa -ja alkaa vuorotellen uroksen kanssa hautoa. Vanhapoika-paroille -alkaa nyt surun aika. Hekin tahtoisivat niin mielellään ottaa -kannettavakseen isän huolia, mutta heillä ei ole ollut onnea, ja -nyt on liian myöhä. Sen tähden päättävät he ainakin siten osoittaa -hyvää tahtoansa, että ystävinä liittyvät onnelliseen pariin. Kuin -yön hetkinä naaras makaa pesässä ja uros istuu käytävän suulla -vartioimassa, menevät he hänen luoksensa, ja kuin uros vuorostaan -hautoo sill'aikaa, kuin naaras meressä kalastelee, seisoo vanha -poika vartiana, kuten oikea puoliso äsken teki. Ja jos molemmat -puolisot lentävät yht'aikaa ulos merelle, rientää hän saamaan edes -jotakin palkkiota uskollisuudestansa. Heti kiiruhtaa hän pesän -perälle siksi aikaa lämmittämään paljaaksi jäänyttä munaa. Nämä -aviottomuuteen tuomitut käyttävät hyväkseen tilaisuutta, saadakseen -hautoa edes hetkisen. Tästä omaa voittoa pyytämättömästä rakkaudesta -on yksi hyvä seuraus, josta me ihmiset saattaisimme kadehtia -ruokkeja. Niillä vuorilla, joilla nämä linnut asuskelevat, ei ole -yhtään orpolasta. Jos jostakin parista uros joutuu kuoleman omaksi, -saa leski heti toisen puolison, ja jos niin käy, joka sentään on -harvinaista, että molemmat pesän asukkaat, molemmat yhden lapsen -vanhemmat yht'aikaa joutuvat surman suuhun, ovat hyväntahtoiset -vanhat pojat heti valmiit hautomaan munaa ja kasvattamaan poikasta. -Poikanen on perin toisenlainen kuin sorsa- ja lokkilintujen poikaset. -Tiheässä, harmahtavassa untuvapuvussa tulee se ulos kuorestaan, jossa -ensin heräsi elämään, mutta sen täytyy pysyä vielä viikkokausia -luolassaan ennen, kuin se kykenee uskaltamaan ensi lentoa merelle. -Se lento on, kuten lukemattomat poikasten ruumiit kivillä vuoren -juurella todistavat, aina vaarallinen ja uskalias yritys. Molempien -vanhempain saattamana, pelkäävästi käyttäen vielä harjautumattomia -jalkojaan ja yhtä levottomasti koetellen vasta kasvavia siipiään, -seuraa poikanen kasvattajiaan, jotka vähitellen ohjaavat hänet alas -vuorelta tai ainakin sellaiseen paikkaan, josta hyppäys mereen on -vähimmin vaarallinen. Sellaisella kallion kielekkeellä viipyvät -vanhemmat lapsensa kanssa usein pitkän ajan ennen, kuin saavat -poikasensa ryhtymään tuohon ensimmäiseen ratkasevaan hyppäykseen. -Isä ja äiti koettavat rohkaista häntä; poikanen, kuten muutkin -linnunpojat, muuten hyvin tottelevainen lapsi, ei nyt pidä lukua -heidän huudoistaan eikä kehoituksistaan. Isä silloin pelkääväisen -poikasensa nähden heittäytyy mereen; kokematon poikanen istuu yhä -kalliolla. Uusia näytteitä, uusia kehoituksia, kunnes poikanen -viimein uskaltaa hypätä ja syöksyy kuin putoava kivi syvälle alas -mereen, rehkii, tajuamatta seuraten luonnonviettiänsä, ylös veden -pintaan, katselee ympärilleen, katsoo pitkin ääretöntä meren pintaa -ja on siitä hyppäyksestä muuttunut merilinnuksi, joka siitä lähtein -ei enää pelkää mitään vaaraa. - -Ihan toisenlainen on elintapa niillä lintuvuorilla, joita -kolmivarpaiset lokit valitsevat pesimäpaikoikseen. Sellainen vuori -on Svärtholman niemi etäällä pohjoisessa, Laxen- ja Porsanger-vuonon -välillä, lähellä Nordkapia. - -Minä tiesin ennestään, miten nämä lokkilinnut eleskelevät -pesimäpaikoillaan. Faber, etäisen Pohjolan lintujen etevä tuntija, -on kuvannut sitä tapansa mukaan muutamilla sattuvilla sanoilla: -"Ne lentäessään pimittävät auringon; ne istuessaan peittävät saaret -ja luodot; niiden huuto kaikuu kovemmin kuin aaltojen pauhu; ne -hautoessaan värjäävät kalliot valkoisiksi" Nähtyäni haahkasaaret -ja ruokkivuoret uskoin minä kyllä Faberin sanat ja kuitenkin -epäilin, kuten jokainen luonnontutkija aina tekee, ja olin sen -tähden halukas käymään Svärtholmassa. Sen höyrylaivan kapteeni, -jolla matkustin, rakastettava norjalainen, täytti, kuin lähemmin -tutustuimme, mielellään pyyntöni, että hän laskisi aivan pesimäpaikan -ohitse. Siten lähestyimme eräänä iltana myöhään nientä. Jo kuuden -tai kahdeksankin meripeninkulman päässä tapasimme parin sadankin -suuruisia lokkiparvia, jotka kaikki riensivät pesintäpaikalle. Mitä -lähemmäksi saavuimme Svärtholmaa, sitä tiheämpään kulki näitä parvia -ja sitä suurempia ne olivat. Viimein oli edessämme lintuvuori, mereen -melkein pystysuoraan viettävä, noin kahdeksan sadan metrin, pituinen -ja noin sadan viidenkymmenen tai kahden sadan metrin korkuinen -kallioseinä, täpö täynnä kaikenlaisia koloja. Matkan päästä näytti -se harmaalta ja kiikarilla saattoi siinä huomata lukemattoman joukon -valkoisia pisteitä ja viivoja. Näytti ihan siltä, kuin suunnaton -kivitaulu olisi ollut piirusteltuna täyteen kaikenlaisia kuvioita; -oli ihan, kuin koko kallio olisi ollut verhottuna ihmeellisellä, -vitjoista, renkaista ja tähdistä kudotulla verkolla. Mustista, -suuremmista ja pienemmistä koloista välkkyi valkoista; pengermiä -vasten näkyi se valkoinen vielä selvemmin ja kirkkaammin. Ne olivat -hautovia tai pesissään istuvia lokkeja, niistä ne muodostuivat nuo -kuviot, ja Faberin sanat: "ne istuessaan peittävät saaret ja luodot" -näkyivät olevan totta ihan kirjaimen mukaan. - -Laivamme, laskien ihan kallioseinän vieritse, säikytti liikkeelle -jonkun osan lokeista, ja silloin kehittyi silmäini eteen saman -kaltainen kuva, kuin ennen olin nähnyt monella haahkasaarella ja -toisilla lokkisaarilla. Ystäväni laukasi kanuunan ja sen pamaus -täräytti kallioseinää. Niin kuin lumiryöpyn kulkiessa, kuin myrsky -pudistelee lumisia pilviä, kunnes ne hiutuviksi pirstautuneina -putoavat maahan, niin satoi nyt lintuja ylhäältä. Ei näkynyt vuorta -eikä taivasta, vaan ainoastaan verraton vilinä. Paksu pilvi pimitti -koko näköalan, ja Faberin sanat: "ne lentäessään pimittävät auringon" -olivat myöskin toteutuneet. Ankarasti puhalteli pohjatuuli ja kiehuen -pieksi Jäämeri vuoren juurta; mutta vielä kovemmin kaikui lokkien -raakunta, niin että siten toteutuivat nämäkin Faberin sanat: "niiden -huuto kaikuu kovemmin kuin aaltojen pauhu." Viimein laskeutui pilvi -alas mereen, sen peitossa olleet Svärtholman piirteet näkyivät -jälleen ja silmä kiintyi uuteen näytelmään. Kallioseinillä näytti -istuvan yhtä monta lokkia kuin ennenkin ja kuitenkin oli tuhansia -lentelemässä. Ja kuin uusi laukaus säikytti liikkeelle toisia parvia, -satoi uudestaan satamalla lintuja alas mereen; ja kuitenkin oli -yhä vielä satoja tuhansia istumassa kallioseinällä. Mutta merellä -niin etäälle, kuin silmä kantoi, kiikkui aalloilla lokkeja ikään -kuin valkoisena vaahtona. Miten voisinkaan kuvata tätä näytelmää? -Sanoisinko, että meri oli mustaan aaltopukuunsa kutonut miljoonittain -valkoisia helmiä? Taikka vertaisinko lokkeja tähtiin ja merta taivaan -kanteen? En tiedä, mutta sen tiedän, että en ole koskaan nähnyt -merellä mitään kauniimpaa. Ja ikään kuin siinä ei olisi vielä ollut -kylliksi, levitti pilvien peitossa ollut keskiyön aurinko yht'äkkiä -hetkiseksi ruusuhohdettansa yli niemen, meren ja lintujen, valaisten -kaikki aaltojen harjat, kuin olisi suurisilmäinen verkko ollut -levitettynä meren pinnalle, ja samalla näkyivät häikäsevän valkoiset -lokit sitä selvemmin tässä ruusuhohteessa. Me katselimme ääneti tätä -näytelmää. Me, kaikki matkustavaiset, yksin laivamiehetkin, seisoimme -kauan liikahtamatta, kiintyneinä edessämme olevan ihmeellisen -taulun katselemiseen, kunnes viimein äänettömyyttä keskeytti eräs -meistä, joka, enemmin vain tointuakseen oman äänensä kaiusta kuin -ilmaistakseen, mitä hän sisällänsä tunsi, päästi huuliltansa tulemaan -runoilijan sanat: - - Puol'yön aurinko punassaan - Lepäsi rannalla taivaan; - Yö ei ollut, ei päivä, vaan - Niiden välillä aivan. - - - - -Tundra ja sen eläinmaailma. - - -Pohjoisnavan ylt'ympäri on leveä vyöhyke kolkkoa maata, erämaata, -jota ei aurinko ole tehnyt siksi, kuin se on, vaan vesi. Ylhäällä -navalle päin muuttuu tämä erämaa vähitellen avaroiksi jäätasangoiksi, -etelään päin vaivaismetsiksi; itse tulee se lumi- ja jäälakeudeksi -silloin, kuin pitkä talvi alkaa, jota vastoin pienikasvuisia puita -ainoastaan syvimmissä laaksoissa, päiväpaisteisimmilla rinteillä -siellä täällä taistelee olemassa olostaan. Tämä seutu on tundra. - -Yksitoikkoista kuvaa minä koetan piirtää, kuin nyt ryhdyn kuvailemaan -tundraa; siitä tulee harmaa taulu harmaalle pohjalle, mutta ei se -kuitenkaan ole ihan ilman kaikkea kauneutta; erämaa se on, mutta -sellainen, jossa kuitenkin elämä, joka monta pitkää kuukautta on -nukuksissa ja ikään kuin kokonaan karkoitettuna, aika-ajoin liikkuu -ihmeellisen rikkaana. - -Meidän kielessämme ei ole mitään sanaa, joka täydellisesti merkitsisi -tundraa. Tundra ei ole kangas eikä suo, ei hete eikä räme, vaikka -se monin paikoin on milloin minkin niiden kaltainen. On koetettu -sanoa sitä "suo-aroksi"; mutta se nimitys on oikea ainoastaan -silloin, kuin aro käsitetään laajimmassa merkityksessään. Minun -mielestäni on tundra enimmin niiden soiden kaltainen, joita tavataan -korkeain tunturien leveillä harjoilla; mutta monessa pääkohdassa on -se perin toisenlainen kuin nekin suomaat, koska tundran luonne on -ihan erikoinen. Jos tahdotaan, voidaan siinä erottaa alava ja ylävä -tundra; vaan sataa metriä korkeamman tai matalamman maan erotus on -kuitenkin tundralla enemmin näennäinen kuin todellinen. - -Matalain, ikään kuin likistyneiden aaltopiirteiden rajoittamana -leviää _alava tundra_ silmäin eteen; mataloiksi syvennyksiksi -alenevat laaksot, mataloita kunnaita myöskin ovat etäältä katsoen -vuorilta, jopa oikeilta vuorenseljänteiltäkin näyttävät korkeudet -heti, kuin päästään niiden juurelle. Lakea, yksitoikkoinen, mitään -ilmasematon on koko seutu, yleensä katsoen; eikä kuitenkaan käy -sanoa, että sen eri osissa ei olisi mitään vaihetusta. Kuin monta -päivää päästänsä vaellellaan tundraa pitkin, kohtaa silmää useinkin -pienet, kauniit luonnonnäyttämöt; mutta ainoastaan poikkeuksen tavoin -kiintyy sellainen kuva mieleen, koska tarkemmin katsellessa sen -yksinäisen taulun kaikki pääkohdat, kehys, pääpiirteet ja värit ovat -niin saman kaltaiset kuin ennen nähdyt, että muisti ei jaksa pitää -niistä kiinni. Mutta kaikessa siinä yksitoikkoisuudessaan ei tundran -luonne kuitenkaan ole kokonainen, vielä vähemmin mikään suurenmoinen, -ja juuri sen tähden näiden seutujen näkö ei lämmitä, ne eivät vaikuta -kuten muut maisemakuvat ylentävästi meidän mieleemme, eikä siis -myöskään ehkä opita oikein arvostelemaan sitä tosi kauneutta, jota -todella ei voida sanoa puuttuvan edes tästäkään erämaasta. - -Suurimman kauneutensa saa tundra taivaasta, suurimman sulonsa -vedestä. Ihan puhdas ja kirkas on taivas harvoin, vaikka täälläkin -kuukausittain lakkaamatta paistava aurinko voi säteillä lämpimästi ja -rasittavasti polttaa laakoja kunnaita ja mataloita laaksoja. Yleensä -välkkyy sininen taivaan kansi ainoastaan joistakuista yksityisistä -paikoista, vaaleain, keveiden pilvien väliltä; mutta ne tihenevät -usein paksuiksi pilviksi, joita vähitellen ilmestyy ylt'ympäri -äärettömän näköalan joka taholle: ne lakkaamatta muuttuvat ja -siirtyvät, vaihtelevat muotoa ja väriä, ilmestyvät ja katoavat, ja -niiden vaihteleva valaistus silloin niin lumoaa silmää, että melkein -unhottuu niiden alla makaava lakea seutu. Jos lämpimäin päivien -jälkeen ukkossade nousee uhkaamaan ja taivas sieltä täältä pimenee -tummaksi siniharmaaksi, jos vetiset pilvet painuvat keveämpien alle -ja aurinko kuitenkin välkkyy vielä puhtaana ja loistavana niiden -väliltä, silloin esiytyy autio seutu tosiaan lumoavassa kauneudessa. -Sillä valo ja varjo maalaavat nyt laaksoja ja kunnaiden harjoja, -ja niiden värien entinen väsyttävyys ja yksitoikkoisuus muuttuvat -nyt vaihteleviksi ja eläviksi. Ja kuin keskikesän aurinko seisoo -suurena ja punaisena taivaalla, kuin kaikkein pilvien alalaidat -ovat reunustetut purpuralla, kuin aurinkoa peittävät vuorten -harjanteet kantavat kauas loistavaa, liekitsevää sädekruunua, kuin -kevyt ruusuhohde leviää yli ruskeanvihreän seudun, kuin, lyhyesti -sanoen, sielu on pohjoisen keskiyö-auringon sanomattoman tenhovoiman -vallassa, silloin muuttuu tämä erämaa ihmeellisen rikkaaksi ja -ihanaksi seuduksi, ja syvällä sydämmessä liikkuu pyhä, salaperäinen -tunne. - -Elämää ja vaihtelevaisuutta tuottavat seudulle myöskin tundran -koristeet, lukemattomat järvet. Yksitellen tai ryhmissä, vierekkäin -tai toinen toistaan ylempänä, leviten peninkulmia pitkiksi -vesistöiksi ja supistuen pikku lammikoiksi, kaunistavat ne jokaista -päälaaksoa, jopa melkein jokaista sivunotkelmaakin, välkkyvät kaikkea -elvyttävässä auringonpaisteessa ja osoittavat, jos niitä joltakin -kunnaalta katsellaan, useinkin syväin tunturijärvien kaunista -siniväriä, vaikka muuten ovatkin harmaat ja värittömät. Kuin silloin -aurinko loistaa ja välkkyy niiden aaltokuvastimissa tai kuin keskiyön -aikaan nekin kylpevät ruusuhohteessa, paistavat ne kuin elävät valot -niitä ympäröivästä hämärästä, niin että silmä mielellään saattaa -viivähtää niitä katselemassa. - -Paljon suurenmoisempia, vaikka kyllä yhä vielä kolkkoja ja -yksitoikkoisia maisemakuvia avaa _ylävä tundra_ vaeltajan silmäin -eteen. Jokainen oikea vuori näyttää täällä kaikkia kauneuksia, jotka -aina ovat melkoisen korkeiden vuorten tuntomerkkeinä. Tavallisesti -nousevat ne ylös melkein pystysuoraan, ja niistä syntyvät harjanteet -osoittavat voimakkaimpia piirteitä; lumikatto niiden harjoilla on -kaikkialla, missä luonnonsuhteet sallivat, kylmettynyt jäätiköiksi. -Oikeaa tundraa syntyy vain siellä, missä vesi ei pääse nopeasti -pois juoksemaan; koko muu seutu näyttää niin perin toisenlaiselta -kuin alavampi tundra, että ainoastaan molempien yleensä yhtäläinen -kasvimaailma osoittaa vaeltavalle tutkijalle, että hän tosiaankin -on tundralla. Alamaassa paksulla mädänneiden kasvein jäännöksien -kerroksella peitetty vyörykivi-pohja on täällä melkein kaikkialla -näkyvissä; äärettömät kasat suunnattomia kallionlohkareita on -rinteissä ja laaksot ovat niitä täynnänsä; vyörykivi on pohjana -laajain, melkein ihan tasaisten pintain alla, joita pitkin vaeltaja -siitäkin syystä vitkastellen astuu, että myöskin syvemmälle katseleva -tutkija huomaa tässä tapaavansa arvoituksia, mitä niihin voimiin -koskee, jotka melkein erehtymättömän tasaisesti ovat levitelleet -noita lohkareita niin laajoille aloille. Mutta niiden välitse -tippuu ja tiukkuu, porisee ja solisee, virtaa ja kuohuu, kiehuu -ja pauhaa vettä kaikkialta alas syvyyteen. Pitkin jyrkkäyksiä -juoksee se pisaroina tipahdellen, vesisuoniksi kokoutuen, jopa -porisevina purosinakin; ylhäisten jäätiköiden porteilta lähtee -maitovalkoisia puroja; alas vesilammikoihin juoksee se sameina -pikku jokina; järvistä se lähtee kristallikirkkaina jokina, ja -härjänsilmissä kiehuen, kuohuen ja pauhaten syöksyy se yhä alemmaksi -putouksesta toiseen, kunnes saapuu alavalle tundralle, suurempaan -jokeen tai mereen. Mutta aurinko, milloin se vain pilkistää -pilvien raoista, maalaa tämänkin niin omituisen tunturimaailman -ihmeellisillä väreillänsä, erottaa vuoret ja laaksot, valasee -jokaisen lumilakeuden, saattaa joka jäätikön, mutta samalla myöskin -joka rotkon, joka vuorenhuipun, joka harjun, jokaisen vuorenseinän -selvästi näkyviin, joka järven säteilemään kuin kirkas tunturisilmä, -levittää aamu- ja iltahetkinä taulun pohjaksi ikään kuin kevyen -siniharson ja peittää puolenyön aikaan kaikki tyyni syvimmillä -säteillänsä, kunnes koko seutu ihan kylpee ruusuhohteessa. Varmaan ei -itse tundraltakaan puutu kaikkea suloutta. - -Muutamissa, vaikkapa vain ani harvoissakin paikoissa vaikuttaa -kasvikuntakin eloa ja kauneutta. Männyt ja kuuset joko ovat -pysähtyneet etemmäksi etelään taikka tavataan niitä täällä ainoastaan -suojaisimmissa laaksoissa. Eivät edes hongatkaan, joita täällä vielä -on siellä täällä ja jotka näyttävät juuri siltä, kuin jättiläiskäsi -olisi niitä latvasta kouraissut ja vääntänyt kuin vitsaa, voi enää -menestyä tundran ylemmissä seuduissa. Koivutkin, joita sentään kasvaa -pohjoisempanakin, kutistuvat kasvultaan ja näyttävät pikkuisilta -kääpiöiltä. Ainoastaan lehtikuusi pysyy paikoittain valtiaana ja -kasvaa oikeiksi puiksi; mutta ei sitäkään voida katsoa tundran -varsinaiseksi, tuntomerkkinä huomattavaksi kasviksi. Siinä on -vaivaiskoivu enemmin kuin mikään muu. Tämä kasvi, joka ainoastaan -hyvin soveliaissa paikoissa kasvaa metrin korkuiseksi, on verraten -suurimmassa tundran osassa niin vallalla, että muita pensaita ja -pikku kasveja näyttää olevan vain niukasti ripoteltuina sen sekaan. -Kaikkia paikkoja, mihin vain voi saada juurensa kiintymään, järvien -ja jokien rannoista aina ylös vuorten huipuille saakka, verhoaa se -ohuemmalla tai paksummalla kerroksella, niin tasaisella, että laajat -alat näyttävät kuin viikatteella niitetyiltä; ainoastaan niissä -paikoin sitä ei ole, joissa maa on niin vesinen, että se on muuttunut -veteläksi suoksi; ainoastaan siinä se kutistuu ja kuihtuu, jossa -lihava, auringon paisteessa helposti kovettuva savi tai hedelmätön -somero peittää kunnaita; mutta muuten se kilpailee vallasta vielä -suosammalienkin kanssa, joita kasvaa kaikissa alemmissa seuduissa, -sekä kaikkia kukkuloita peittävän peuranjäkälän kanssa. Monen -neliökilometrin ala yhdessä jaksossa on vaivaiskoivuja niin tiheässä, -että ainoastaan häviämätön suosammal vielä uskaltaa sen ohella vaatia -osaansa maasta, jota vastoin muissa, vähemmin kosteissa paikoissa -vaivaiskoivu, halava ja suokukka kasvavat sekaisin. Sitä paitsi -näkyy sentään usein myöskin marjapensaita, varsinkin puolukoita, -variksenmarjoja, karpaloita ja juolukoita. - -Jos maa jossakin paikassa on alempana kuin sen ympäristö ja siis -hyvin vesinen, pääsee valkosammal vähitellen voitolle, karkoittaa -viimein vaivaiskoivun kokonaan pois ja hyötyy paksuiksi, hyllyviksi -kerroksiksi, jotka kuihtuneiden juuriosain nopeasta turvettumisesta -yhä sekä ylenevät että laajenevat, kunnes vesi viimein estää niitä -edelleen leviämästä taikka supistelee pieniksi kunnassaariksi. Jos -maan syvennys on vain vähäinen, syntyy siihen kokoutuvasta vedestä -ainoastaan ani harvoin järvi tai lammikko; se päin vastoin tunkeutuu -tietämättömän syvälle maahan ja siten syntyy suo, jonka ohut, tosin -kyllä sitkeistä saran juurista kutoutunut pinta kannattaa vaaratta -ainoastaan leveäsorkkaista peuraa, vaikka se kyllä hänenkin allansa -hyllyy ja hetkuu ja syvälle vaipuu poronreen jalasten alla. - -Jos maa alenee lyhyehköksi laaksoksi, josta vedellä ei ole vapaata -poispääsöä, ja jos siinä vesi juoksee, kuinka hitaasti hyvänsä, -muuttuu sellainen suo aina vetiseksi ja alempana hetesuoksi. -Siellä kasvaa runsaasti saraa, alempana villapajua, joka on toinen -tundran tunnuskasvi. Se ainoastaan soveliaimmissa paikoissa kasvaa -miehen korkuiseksi, mutta kaikkialla sentään niin tiheässä, että ne -vesakot saattavat tosiaan olla ihan läpipääsemättömät sanan oikeassa -merkityksessä. Vielä pahemmin kuin tunturien vaivaispetäjissä ovat -villapajun oksat ja juuret kietoutuneet niin sekaisin, että ne -pysäyttävät vahvimmankin käden ponnistukset, jos se koettaa taivuttaa -niitä vähänkään syrjään, ja panee vaeltajan jaloille niin paljon -vastuksia, että sitkeinkin ja lujatahtoisin mies tuota pikaa luopuu -yrityksistään tunkeutumaan niiden lävitse, vaikkapa maa ei olisikaan, -kuten tavallisesti on, suota, jossa tiheikön alla on väijyksissä -melkein toinen toisensa vieressä mutarapakoita ja silmäkkeitä, joiden -syvyyttä ei mieli tee koettamaan. - -Jos matkustetaan yli tundran, huomataan, että koko sillä alalla on -lakkaamatta vaihtelevina, vaan kuitenkin ainiaan saman muotoisina -nämä nyt mainitut tuntomerkit. Ainoastaan siellä, jossa suuri, -vesirikas joki juoksee alavaa tundraa pitkin, saattaa olla toisin. -Sellainen joki kokoo välistä yksiin paikkoihin ne hietajoukot, jotka -se on huuhtonut mukaansa; melkein lakkaamaton ja tavallisesti kova -tuuli pyörryttelee ne rannoille hietasärkiksi; ja siten on syntynyt -maata, joka ei kuulu tundran luonteesen. Näillä särkkäkunnailla -kasvaa Siperiankin tundroilla lehtikuusi muhkeaksi puuksi; se ynnä -monenlaiset pajut ja vaivaisleppävesakot saattavat silloin tehdä -maiseman hyvin viehättäväksi. Saattavatpa lehtikuuset lähellä pikku -järviä kasvaa ryhmittäinkin ja noiden vesakkojen kanssa yhdessä -olla muodostuneina niin sieviksi puistoiksi, että ne eivät jäisi -huomaamatta muissakaan rikkaammissa ja eloisemmissa seuduissa; täällä -ne vaikuttavat niin valtaavasti, että niiden muisto kerrassaan jääkin -pysyväiseksi. - -Lehtikuusien suojassa kaikkialla, mihin niitä on hietasärkillä -juurtunut, menestyy muitakin pitkärunkoisia kasveja, esim. -suippolehtisiä pajuja, pihlajia, tuomia ja kuusamoita, ja hiedasta -kasvaa monta kukkaa, joiden olisi luullut pysähtyneen kauas etelään. -Täällä hämmästyttää etelämaalaista rantakukka punaisten kukkainsa -komeudella; täällä kanervaruusu takertuu hennoilla oksillaan kiinni -äidilliseen maahan, koristaen sitä sekä niillä että kukillaan; -ystävällisenä kotiseudun muistuttimena viittailee täällä sininen -lemmikki; täällä viihtyy erämaassa myöskin aivastusjuuri ja -ruohosipuli, virmajuuri ja ajuruoho, neilikka ja kissankello, -hiirenherne, leinikkö ja jäkkärä, luhtakaali, sinilatva, hanhenjalka -ja monta muuta. Sellaisissa paikoissa on paljon useampia kasveja, -kuin edeltä päin osattaisiin uskoakaan; mutta tosin tulevatkin -vaatimukset vähäisiksi, kuin päivä- ja viikkokausia yhä huomataan -samaa köyhyyttä ympärillään, yhä nähdään vain vaivaiskoivuja ja -villapajuja, suokukkia ja saraheinää, peuranjäkälää ja suosammalia, -kuin ainoastaan on kutistuneita, sammalissa piileviä tai pitkin -maata matavia puolukoita ja variksenmarjoja virvokkeiksi ja kukkain -sijasta ainoastaan suomuuramia koristamassa sammalikkoa ja kuin -päivä toisensa perästä astuskellaan niiden päällitse, yhä toivoen -vaihtelua ja aina pettyen toivossaan. Jokainen etelän kasvi johtaa -mieleen onnellisemmat seudut; sitä tervehditään kuin rakasta ystävää, -jonka arvoa on punnittu oikein vasta sitte, kuin ollaan peloissaan -kadottavansa hänet kokonaan. - -Näennäinen ihme, mitenkä kaikki luetellut ja muut mainitsematta -jääneet kasvit kasvavat esiin yksinomaan särkkäin kuivasta hiekasta, -selviää, jos otetaan huomioon, että ainoastaan särkiksi kokoutunutta -hiekkaa voi taivaalta kuukausia yhtä mittaa säteilevä aurinko niin -paljon lämmittää, että nämä kasvit voivat menestyä. Koko muulla -tundralla se on mahdotonta. Suot, rämeet ja hetteet, jopa monta -metriä syvät järvetkin ovat ainoastaan ohuena kesäpeitteenä sillä -ikuisella talvella, joka tundralla näyttää kuolettavaa ja samalla -säilyttävää voimaansa. Missä hyvänsä koetetaan kaivaa maata, -kaikkialla on tavallisesti jo yhden metrin syvyydessä jäätä tai -ainakin routaista maata, ja noin sata metriä syvälle täytynee -kaivaa ennen, kuin päästään maan jääkuoren läpi. Se se juuri estää -ylhäisempiä kasveja täällä menestymästä ja sallii ainoastaan -sellaisten elää, jotka tyytyvät kuivaan, kesällä vähän sulaneesen -maakerrokseen. Vasta kaivamalla huomataan tundra siksi, joka se -oikeastaan on: äärettömäksi ja muuttumattomaksi jääkellariksi, joka -on sellaisena ollut tuhansia vuosia ja yhtä kauan vielä sellaisena -pysyy. Että se ainakin jo on ollut sellaisena arvaamattoman -kauan, todistavat ne muinaiseläinten jäännökset, jotka ovat sinne -hautautuneet ja siellä säilyneet meidän aikoihimme asti. Tundran -jäästä kaivoi Adams vuonna 1807 esiin sen suuren mammut-eläimen, -jonka lihalla jakutien koirat sammuttivat nälkäänsä, vaikka se -oli elänyt monta vuosituhatta sitte ja jo arvaamattoman etäisessä -muinaisuudessa sukupuuttoon hävinnyt. Tundran jäät olivat keskeensä -haudanneet muinais-elefantin ruumiin ja semmoisenansa tuhansia vuosia -säilyttäneet. - -Monta samanlaista ja varmaan myöskin muita, nykyajankin, eläimiä on -tundra haudannut jäihinsä. Vielä kauan mammut-eläimen häviämisen -jälkeen asuskelivat bison-härkä ja myski-hirvi sen alueella, ja -jättiläishirvi ja hirvi kuuluivat ennen muinoin sen eläinkuntaan. -Mutta nykyään on sen eläinmaailma yhtä köyhä ja yhtä yksitoikkoinen -kuin sen kasvikuntakin, kuin se itse. Tämä on kuitenkin totta -ainoastaan eläinlajeista, ei eläinten lukumäärästä. Sillä eleskeleepä -myöskin tundralla, ainakin kesällä, paljo eläimiä. - -Vasta myöhään keväällä saa tundra asujamensa. Niistä eläinlajeista, -jotka eivät talveksikaan poistu tundralta, ei talvella näy monta. -Merestä jokiin nousevat kalat kätkee jää, siellä talveakin viettävät -nisäkkäät ja linnut kätkee lumi, jonka alla ne elävät tai jonka -väriset ne ovat. Vasta sitte, kuin lumi alkaa sulaa etelärinteiltä, -alkaa myöskin eläinkunta herätä. Hitaasti ja vitkastellen saapuvat -kesävieraat. Peuraa seuraa susi, joista lähteviä jäälohkareita -kesälintujen joukko. Muutamat niistä viipyvät vielä epätietoisina -eteläisemmissä seuduissa ja ovat melkein jo rupeamaisillaan pesimään, -vaan katoavat yht'äkkiä pysäyspaikastansa, lentävät nopeasti edelleen -tundralle, tekevät heti sinne saavuttuaan pesänsä, munivat ja -hautovat ahkerasti, ikään kuin tahtoen voittaa takaisin sitä aikaa, -kuin heidän eteläisemmissä maissa elävät ja pesivät sukulaisensa -ovat päässeet heistä edelle. Muutamiksi viikoiksi supistuu heidän -kesänsä. He saapuvat, uskollisesti yhtyneinä koko elinajaksi -taikka ainakin koko kesäksi; sydän sykkii rakkaudesta, laulaen ja -riemuiten ryhtyvät he pesän tekoon; lakkaamatta pitävät he vaaria -vanhemman-velvollisuuksistansa, hautovat, kasvattavat ja opettavat -poikasiaan, luovat sulkansa ja lähtevät taas ulos maailmaan. - -Niitä eläinlajeja, joiden täytyy katsoa tundraa kodiksensa, on -vähä, mutta paljon useampia on niitä, joita me saatamme katsoa -tämän seudun varsinaisiksi eläimiksi. Sellainen on ensinnä naali. -Hän on yleinen yli koko tundran; hänelle, ainakin etelämpänä, ynnä -tavalliselle punaiselle ketulle ja muille saman suvun lajeille -antaa tundra elatusta. Naalilla on myöskin tundran värit: kesällä -kiviharmaa, talvella lumivalkoinen. Ihan muiden kettujen tavalla -toimiskelee naalikin ja kuitenkin on koko hänen olemuksensa ja -tapansa ihan toisenlaiset kuin ketun ja muiden sukulaistensa. Perin -väärin tehdään hänelle, jos sanotaan häntä erittäin lahjakkaan, -älykkään ja kekseliään heimon turmeltuneeksi, vähäjärkiseksi vesaksi. -Sukunsa kekseliästä viisautta, tarkoin punnitsevaa viekkautta ja -ainiaan pystyssä pitävää mielenmalttia hän ei ole saanut paljoa -osakseen. Uhkarohkea, tunkeileva ja typerä on hänen käytöksensä. Hän -on hävytön kerjäläinen, julkea veijari, mutta ei suinkaan viekas, -kaikkia asianhaaroja tarkkaan punnitseva ja kaikkia mahdollisia -keinoja hyväksensä käyttävä rosvo tai ryöväri. Ihan levollisesti -katselee hän metsästäjän pyssynpiippuun; ottamatta vaaria häntä -tarkoittavasta, ihan päällitse suhisevasta luodista seuraa hän -vaarallisinta vihollistaan; ihan arvelematta tunkeutuu hän -kuljeksivan poronpaimenen tuohimajaan; huolettomasti lähestyy hän -yöllä taivasalla makaavaa ihmistä varastamaan häneltä saalistansa tai -ajattelemattomuudessaan tavoittamaan suuhunsa hänen ehkä paljasta -kättään tai jalkaansa. Minulle itselleni sattui, että naali, jota -hämärässä koetin monta kertaa ampua, osumatta kuitenkaan kohti, -seurasi minua kuin koira; vanhalle metsästyskumppanilleni Erik -Svensonille, Dovretunturilta, tapahtui sellainen onnettomuus, että -naali yöllä söi kappaleen nahkavällystä, jolla hän makasi; ja vanha -Steller kertoo monta muuta tämän eläimen tekoa, jollaisia jokainen -pitäisi ihan mahdottomina, jos koko joukko yhtäpitäviä havaintoja ei -vahvistaisi niiden totuutta. Tosin saattaa riittämätön tutustuminen -tundralla hyvin harvoin liikkuvaan ihmiseen olla pääsyynä tämän ketun -kummalliseen käytökseen, mutta ainoana syynä se ei ole. Sillä ei -tavallinen kettu eikä mikään muukaan tundran nisäkäs käyttäydy niin -typerästi kuin naali; ei edes tunturisopuliakaan voida tässä kohdassa -verrata häneen. - -Merkillinen ilmiö on tosin tämäkin tundran asukas, olkoonpa se mikä -sukunsa laji hyvänsä. Häntä tai ainakin hänen jälkiänsä tavataan -kaikkialla. Ristiin rastiin on varsinkin niissä paikoin, jotka ovat -ihan vaivaiskoivun peitossa, kapeita, sammalikkoon tallattuja, -sieviä polkuja, jotka usein ulottuvat monta sataa metriä jotenkin -samaan suuntaan ja monesti poikkeavat oikealle tai vasemmalle ja -vasta monen kierroksen jälkeen palaavat päätielle. Niillä poluilla -näkyy tuon tuostakin pieni, hamsterin kaltainen, lyhythäntäinen -eläin, kuivina kesinä suurissa joukoinkin sukkelasti vilahtavan -esiin ja äkisti katoavan. Se on sopuli, eräs myyrälaji, suurempi -kuin päästäinen, mutta pienempi kuin iso rotta. Sen karva on -säännöttömän kuvikas, tavallisesti ruskea, harmaa, keltainen ja -musta. Jos sopuli paloitellaan, niin ihmeekseen huomataan, että siinä -niin sanoaksemme on ainoastaan nahkaa ja sisuksia. Luut ja lihakset -ovat hennot ja hienot, vaan sisälmykset, varsinkin ruuansulattimet -ja siittimet erittäin kehittyneet. Siitäpä selviää eräs seikka, -joka on kauan ollut arvoituksena: sopulien melkein yht'äkillinen -ja ikään kuin rajaton lisäytyminen ja heidän merkilliset ja, kuten -näyttää, säännölliset vaelluksensa. Tavallisissa oloissa elää sopuli -hyvin levollisesti. Ei kesällä eikä talvella sillä ole mitään -elatushuolia. Kaikenlaiset kasviaineet, talvella sammalet, juuret, -jäkälät ja kuoret kelpaavat sille ravinnoksi; asuntona on sillä -kesällä mikä kolo hyvänsä, talvella lämmin, hyvästi sisustettu, -paksuseinäinen pesä lumen sisässä. Tosin on vaaroja kaikkialla, -sillä, paitsi karvaiset ja höyheniset ryövärit, yksin peuratkin -surmaavat niitä sadoittain ja tuhansittain; mutta ne lisäytyvät -kuitenkin lakkaamatta suurissa määrin, kunnes sattuu erityisiä -tapauksia, jolloin muutamissa viikoissa syntyneet miljaardit häviävät -parissa päivässä. Joku kevät tulee tavallista aikaisemmin ja kesä -on tavattoman kuiva tundralla. Kaikki sopulinaarasten ensimmäiset -pojat kasvavat hyvin pian ja jo enintään kuuden viikon kuluttua itse -kartuttavat sukuansa. Vanhemmat ovat tällä välin saaneet toiset pojat -ja nekin noudattavat toisten esimerkkiä. Kolmen kuukauden kuluttua -kaikki kukkulat ja laaksot ovat täpö täynnään sopuleja. Mihin -hyvänsä katsoo, näkyy noita vilkkaita eläimiä; yht'aikaa näkee niitä -kymmenkunnan ja tunnin kuluessa tuhansittain. Joka tiellä ja polulla -vilisee niitä; ahdingossaan kääntyvät ne muristen ja hammasta purren -yksin ihmistäkin vastaan, ikään kuin niiden suunnaton paljous tekisi -jokaisen yksityisenkin uhkamielisen rohkeaksi. Mutta tämä ääretön, -yhä kasvava paljous tulee juuri heidän tuhoksensa. Tuota pikaa ei -köyhällä tundralla enää ole mitään tarjottavaa niiden ahneille -hampaille. Näljän hätä uhkaa, ehkäpä todella tuleekin. Silloin nämä -pulaan joutuneet eläimet yhtyvät, alkavat vaeltaa sadoittain; ne -sadat kasvavat tuhansiksi, joihin liittyy yhä toisia tuhansia, kunnes -joukot paisuvat äärettömiksi. Suoraan suuntaan ne kulkevat, ensin -arvattavasti vanhoja valmiita polkujansa, sitte raivaten uusia; niin -pitkissä riveissä, ett'ei päitä näy, rientävät ne yhä edelleen ja yhä -suoraan yli kallioiden ja vesien, jos niitä eteen sattuu. Tuhansia -kuolee nälkään, vaan niiden ruumisten ylitse vaeltaa yhä toisia: -satoja tuhansia hukkuu vesiin tai musertuu kallioilta pudottautuessa, -vaan toisia yhä tulvii niiden ylitse: ja vielä toisia satoja ja -tuhansia joutuu takaa-ajavien naalien, kettujen, susien, ahmojen, -haukkojen, korppien, pöllöjen ja räiskien vatsaan. Mihin ne vaeltavat -ja miten kuolevat, ei kukaan tiedä, mutta se tiedetään, että tundra -niiden takana on ihan niin paljaaksi syöty, että usein kuluu monta -vuotta ennen, kuin ne harvat, jotka jäävät jäljelle ja pysyvät -hengissä, ehtivät lisäytyä ja taas huomattavassa määrässä elvyttää -kotiseutuansa. - -Kolmas tundran varsinainen eläin on peura. Ken on nähnyt tätä -jotenkin rumaa hirvilajia ainoastaan vangittuna eli kotieläimenä, -hänellä totisesti ei ole aavistustakaan, millainen se on -vapaudessaan. Täällä opitaan pitämään sitä oikeassa arvossaan, -täällä, tundralla, tullaan huomaamaan, että se kyllä on tähän -kauniisen ja muhkeaan eläinheimoon hyvin soveltuva laji. Tundraa -se rakastaa koko sydämmestään. Näkymättömän laajoja jäätuntureja, -pohjattomien rahkasoiden hyllyvää pintaa, yli vyörykivien, yli -tuuhealatvaisten vaivaiskoivujen ja kimmoisten sammalkenttäin, -yli jokien ja järvien astuskelee hän leveäkavioisilla, lapion -muotoisilla, tavattoman liikkuvaisilla ja joka askeleelta narisevilla -jaloillaan; paksuimmankin lumen alta kaivaa se kavio hänelle esiin -ravinnon. Pohjolan pitkän talviyön purevalta pakkaselta suojelee -häntä tiheä, talven nuolia pelkäämätön turkkinsa, puutteelta ja -näljältä se seikka, että hän ei pidä niin tarkkaa lukua ruuan -laadusta; sudelta, joka lakkaamatta vaanii häntä ihan kintereillä, -suojelevat häntä ainakin jonkin verran hänen tarkat aistimensa -ja valppautensa, nopeutensa ja uupumattomuutensa. Kesät hän -viettää ylävän tundran puhtailla kukkuloilla, joiden rinteillä, -ihan jäätikköjen vierellä maasta, jota monin paikoin hyvinkin -laajalti peuranjäkälä peittää, versoo myöskin mehukkaita, maukkaita -alppikasveja; talveksi hän laskeutuu alavalle tundralle kunnasriviltä -toiselle, etsien tuulen puhdistamia, vähälumisia paikkoja. Vähän -ennen on se saanut haarukkaisen sarvikruununsa ja samalla vaurastunut -täyteen voimaansa; silloin on sille myöskin alkanut kiima-aika ja se -on tasaväkisten ja samanmielisten kilpakosijain kanssa taistellut -hengen edestä, taistellut niin, että hiljainen tundra on kajahdellut -voimakkaista sarvien yhteen törmäyksistä. Nyt hän, kyllästyneenä -taisteluihin ja meteliin, vaeltelee yhdessä muiden kumppanien kanssa -suurissa joukoissa rauhallisesti aluettansa ja varustautuu taisteluun -talvea vastaan. Tosin peura ei kauneudelta eikä ylevältä ryhdiltä -ole hirven vertainen, mutta ken näkee hänen kotimaassaan vapaana -orjuuden kahleista kuljeksivan vahvoissa joukoissa lumituntureilla -kuin kuvatauluina, joiden pohjana on joko sinitaivas tai valkoinen -lumi, hän mielellään tunnustaa tämänkin olevan sitä samaa muhkeata -metsän riistaa ja tämänkin saavan oikean metsämies-sydämmen sykkimään -nopeammin, kuin hän olisi koskaan voinut edeltä päin uskoakaan. - -On lintujenkin luokassa tundran varsinaisia asukkaita. Tässä -Pohjolan erämaassa vaeltelija tapaa niistä ainakin yhden: kesällä -kirjavan, talvella lumivalkoisen metsäkanan. Minä en nyt tarkoita -kiirunaa, joka asuskelee vain ikuisen lumen rajoilla, vaan sen -sukulaista, laaksoissa ja tunturien alarinteillä oleksivaa tavallista -metsäkanaa. Kaikkialla, missä vaivaiskoivu menestyy, tavataan häntä -aina; varsinkin kuin yön hiljaisuus vallitsee tundralla, tulee -hän näkyviin, vaikkapa aurinko vielä paistakoonkin taivaalta. Se -ei koskaan jätä kokonaan kotiseutuansa; enintään saattaa talvi -karkoittaa sen ylävältä tundralta alavalle. Vilkas ja vikkelä, rohkea -ja urhea, luulevainen ja taistelunkiihkoinen kilpakumppaneja kohtaan, -hellä ja rakas puolisollensa ja pojillensa on tämä lintu. Sen -elintapa on saman laatuinen kuin turkinpyyn, vaan koko sen olemus ja -kaikki liikkeet ovat kuitenkin verrattoman paljon sulavammat. Siinä -on erämaan koko elämä koottuna linnun muotoon. Hänen uhoitteleva -äänensä kajahtelee hiljaisina kesäöinä, nämä lintuparvet elvyttävät -melkein kaikkein muiden lintujen hyljeksimää talvista tundraa, hänen -näkönsä ilahuttaa tutkijaa kuten metsästäjääkin. - -Kesällä yhtyy yleensä hänen seuraansa tunturikurmitsa. Tätäkin -voidaan sanoa tundran uskolliseksi lapseksi. Kuten strutsit ovat -aavikoiden, leivoset viljavainioiden varsinaisia asukkaita, on tämä -tundran omia eläimiä. Hänen puvussaankin, vaikka se kyllä näyttää -hyvin kirjavalta, on tundran värit; hänen surumielinen ja valittava -äänensä soveltuu varsin hyvin tälle yksitoikkoiselle, ikävälle -erämaalle. Vaikka häntä mielellään kohdataan omassa kotiseudussa, -niin ikävä häntä on tavata tundralla. Hänen surumielinen huutelunsa, -joka kaikuu yöt päivät, tekee, kuten tundra itsekin, kuulijan mielen -alakuloiseksi. - -Paljon mieluisemmin kuunnellaan toisen näiden seutujen kesävieraan -ääntä. Minä en nyt tarkoita sinirinta-satakielisen suloisia säveliä, -jota lintua täällä katsotaan mitä tavallisimmaksi pesimälinnuksi -ja syystä kyllä sanotaan "satakieleksi", en aina tundralle saakka -tunkeutuvan räkättirastaan kaikuvaa laulua, en lapinsirkun -enkä pulmusen yksinkertaista viserrystä, en muuttohaukan enkä -piekanahaukan kimeätä kirkunaa, en merikotkan riemuitsevaa huutoa -enkä tunturipöllön yhtäläistä ääntä, en ison joutsenen tärisevää -torvisoittoa enkä sorsan valittavaa laulua; vaan minä tarkoitan -joidenkuiden kuikkien houkuttelu- ja rakkaushuutoa: hurjaa, -säännötöntä ja ikään kuin hillitöntä, vaan kaiukasta ja moniäänistä, -kauas kuuluvaa Pohjolan säveltä, joka on kuin meren aaltojen hyrsky, -syvälle putoavain koskivesien jymisevä pauhu. Missä hyvänsä on -kalainen järvi ja saraheinikossa turvallisen tiheä piilopaikka, -tavataan näitä tundran ja meren lapsia, näitä Pohjolan hiljaisten -järvien rauhallisia kalastajia ja meren uskaliaita, pelottomia -sukeltajia. Mereltä ne tulevat tundralle pesimään ja merelle -vievät ne poikasensa heti, kuin ne kykenevät hoitamaan itseänsä -kuten ne itsekin. Niin pitkälle, kuin tundra ulottuu, kulkevat ne -sen vesiä pitkin; mutta vielä rakkaammat kuin suuret järvet ovat -niille pikku lammikot tundran rannikkovuorilla, joilta he joka -päivä saattavat hurjan riemuista lauluansa kaiutellen syöksyä -lainehtivaan, heille aarteitansa tarjoavaan kotimereen. Mereltä -tulee myöskin kaksi muuta tundran varsinaista lintua. Ihastuksella -seuraa silmä tunturiräiskän kaikkia liikkeitä ja vielä suuremmalla -ihastuksella vesipääskysen. Molemmat nämä myöskin pesivät tundralla: -toinen aukeilla sammalsoilla, toinen lammikkojen ja rapakkojen -äyräillä, jotka ovat enimmän piilossa tiheäin villapajujen alla. -Jos muita lokkeja sanotaan "meren korpeiksi", voidaan räiskiä sanoa -"meren haukoiksi". Syystä kyllä nimitellään niitä "rosvo"- ja -"kärkkylokeiksi"; sillä oikeiksi ryöväreiksi rupeavat ne, milloin -eivät voi kärkkyä, ja kärkkyvieraita ne ovat, milloin eivät itse saa -pyydetyksi mitään saalista. Haukkojen tavalla lentelevät ne kesällä -tundraa, talvella pohjoisen meren rannikkoja ristiin rastiin; ne -liitelevät sekä veden että maan päällä, etsien saalista, sukkelasti -ja taitavasti syöksyvät ne alas päin ja iskevät ripeästi ja varmasti -uhriinsa; mutta nämä niin taitavat ryövärit eivät ollenkaan häpeä -hävytöntä kerjäämistä, milloin se paremmin soveltuu. Onneton se lokki -tai muu vesilintu, joka on saanut jotakin niin, että tunturiräiskä -sen huomaa. Nopeasti kuin nuoli ajaa räiskä onnellista saaliin -hankkijaa takaa, huutelee ja ikään kuin leikillä liitelee hänen -ympärillänsä, kavalasti estää häntä pakoon pääsemästä, rohkeasti -torjuu kaiken vastarinnan ja väsymättä, hellittämättä kiusaa -häntä, kunnes ahdistettu heittää hänelle saaliinsa, vaikkapa jo -olisi puoleksi niellytkin sen. Hänen käytöksensä, sukkeluutensa ja -notkeutensa, uskaliaisuutensa ja rohkeutensa, väsymätön valppautensa -ja erittäin tunkeileva kärkkymisensä ovat tosiaan lumoavat katsella; -yksin hänen kerjäilemisensäkin unhottuu hänen sulavia liikkeitänsä -tarkastellessa. Ja kuitenkin ovat vesipääskysen liikkeet vielä -viehättävämmät. Hän on kahlaaja, jolla on sekä oman lahkonsa että -vesilintujen lahkon ominaisuudet; hän elää milloin maalla, milloin -vedessä, jopa meressäkin. Sievänä ja suloisena, viehättävämpänä -liikkeiltään kuin mikään muu vesilintu uipi hän aalloilla; reippaasti -ja notkeasti juoksee hän pitkin rantaa; taivaanvuohen nopeudella -lentelee hän ristiin rastiin ilmassa. Ollen luottavainen ja sopuisa -päästää hän ihmisen hyvinkin lähelle katselemaan; ollen tuskaisen -arka perillisistään hän tavallisesti itse ilmasee neljä päärynän -muotoista munaa sisältävän pesänsä, vaikka muuten kyllä huolellisesti -onkin valinnut, hyvän kätköpaikan rantaruohokosta. Ehkäpä häntä -voidaan katsoa viehättävimmäksi ilmiöksi kaikkein tundran lintujen -seassa. - -Tundraa kuvaavat ovat myöskin petolinnut, ainakin heidän elintapansa -täällä. Sillä ainoastaan etelälaidalla eli ylävällä tundralla on -puita tai kallioita, joihin he mieluisimmin rakentavat pesänsä, ja -sen tähden täytyy heidän myötä tai vastoin tahtoaan tehdä muualla -pesänsä maahan. Vaivaiskoivun toisiinsa kietoutuneiden oksain -välillä riippuu suopöllön pesä, ylempänä latvoissa on piekanahaukan; -paljaalla maalla tunturipöllön samoin kuin muuttohaukankin, vaikka -tämä viimeksi mainittu valitsee, mikäli mahdollista, ainakin rotkon -äyrään pesäpaikakseen, ikään kuin siten petellen itseään, että muka -siinä on kylliksi korvausta kukkuloista, joita täällä ei ole. Että -hän kuten kaikki muutkin hänen kaltaisensa varsin hyvin käsittää -pesän sopimattoman paikan, osoittavat he käytöksellään, kuin näkevät -ihmisen lähestyvän. Jo pitkän matkan päästä katsellaan vaeltajaa -epäluulolla ja tervehditään kovilla huudoilla; mitä lähemmäksi hän -tulee, sitä suuremmaksi kasvaa huolestuneiden vanhempien tuska. Ensin -ne liitelivät ylempänä pyssyn kantamaa tämän niin harvoin näkyvän, -vaarallisen vihollisen päällä; mutta nyt ne rohkeasti syöksyvät -alas, lentävät niin läheltä pään päällitse, että selvään kuuluu -heidän vahvain siipiensä suhina ja välistä täytyy peljätä niiden -tosiaan iskevän kiinni kyntensäkin. Ja poikaset, jotka matkan päästä -näyttävät pieniltä, valkoisilta palloilta, kyykistyvät tuskaisesti -odottamaan ainakin aavistettua, ell'ei vielä tunnettua vihollista ja -pysyvät siinä, ehkäpä kaatuma-asennossa niin liikkumattomina, että -voidaan rauhassa piirustaa ne, pelkäämättä niiden pienimmälläkään -liikkeellä häiritsevän. - -Monta muuta eläintä voisin luetella, jos se minusta näyttäisi -tarpeelliselta tundran kuvaamiseksi. Yhtä ei kuitenkaan sovi jättää -unhotuksiin: sääskeä. Ken arvelee tätä huomattavimmaksi kaikista -tundran elävistä olennoista, häntä ei toden totta voida syyttää -erehdyksestä. Monelle ylhäisemmälle eläimelle, varsinkin linnuille ja -kaloille, tekee se mahdolliseksi elää täällä; toisia, esim. ihmisen, -pakottaa se aika-ajoin siirtymään pois; se on yksinomaan syynä, että -tundra kesällä ei sovellu sivistyneiden ihmisten asuinpaikaksi. Sen -esiytymistä ei osaa edeltä päin aavistaakaan; sen voima voittaa -ihmiset ja eläimet; sen tuottamia tuskia ei millään sanoilla voida -kuvata. - -Tietty on, että kaikki pistosääsket munivat veteen ja että -munista joidenkuiden päivien kuluttua syntyvät toukat elävät aina -muutokseensa asti vedessä. Siitäpä selviää, että tundra enemmän -kuin mikään muu seutu edistää niiden kehittymistä ja lisäytymistä -äärettömiin asti. Heti, kuin jälleen nouseva aurinko sulattaa lumen -ja jään sekä ylimmän maanpinnan, alkaa talvella tosin kahlehdittuna, -mutta ei kuolleena ollut sääskielämä liikkua. Munista, jotka ovat -häviämättä olleet kätkettyinä jäätyneessä mudassa, mataa esiin -toukkia, ne muuttuvat joidenkuiden päivien kuluttua koteloiksi -ja kotelot siivekkäiksi hyönteisiksi, ja sitte hyvin lyhyiden -väliaikain kuluessa kasvaa uusi polvi toisensa perästä. Jo ennen -kesä-päivänseisausta alkaa näiden hirvittäväin eläinten leikkiaika ja -sitä kestää aina elokuun keskipalkoille asti. - -Koko tämän ajan on niitä kaikkialla, ylämaassa ja alamaassa, vuorilla -tai kunnailla ja laaksoissa, vaivaiskoivu- tai villapaju-tiheiköissä -ja jokien ja järvien rannoilla. Joka ruohon korsi, joka sammalmätäs, -jokainen pieninkin oksa, joka lehti lähettää niitä jokaisena päivän -hetkenä maailmaan satoja ja tuhansia. Päiväntasaajan seuduissa, -Etelä-Amerikan, Keski-Afrikan, Indian, Sunda-saarien ikimetsissä -ja soilla kaikkia matkustavaisia hirveästi ahdistavat sääsket eli -moskitos eivät ole pahemmat näitä sääskiä; ne kuitenkin lentelevät -ainoastaan yöllä, vaan tundran sääsket lentelevät koko kymmenen -viikkoa, ja kuusi viikkoa melkein ihan herkeämättä. Nämä sääskiparvet -ovat kuin sakea, musta savu, niitä on ilma niin täynnä, että -tuskin uskaltaa hengittää, niitä on ihan mahdoton saada mitenkään -karkoitetuksi, ne tekevät uskaliaimmankin ja kykenevimmän miehen -tahdottomaksi raukaksi, hänen vihansa peloksi, niitä tarkoittavan -kirouksen voihkavaksi valitukseksi. Heti, kuin saavutaan tundralle, -kaikuu vastaan niiden surina, joka on milloin kiehuvan teekeittiön -porinan, milloin tärisevän metallikangen helinän kaltainen, ja -muutamassa silmänräpäyksessä on niitä ympärillä tuhansia. Niistä -syntyy sädeseppele pään ja hartioiden, ruumiin ja raajojen ympärille, -se kulkee mukana, liikuttakoon kuinka nopeasti hyvänsä, eikä sitä -voida mitenkään eksyttää. Jos vaeltaja pysähtyy, tihenee se, jos -hän astuu edelleen, venyy se pitemmäksi, ja jos hän juoksee, -minkä jaksaa, muodostuu se jäljelle pitkäksi laahukseksi, vaan ei -kuitenkaan jää pois. Jos on vieno vastatuuli, lentää sääskiparvi sitä -nopeammin; jos tuuli kiihtyy, niin jok'ainoa sääski ponnistaa kaikki -voimansa, että veriuhri ei mitenkään pääsisi pakoon, ja silloin ne -istahtavat, mihin vain pääsevät. Ennen kuin aavistetaankaan, ollaan -kiireestä kantapäähän täynnä sääskiä. Tiheissä joukoissa, värjäten -harmaat vaatteet mustiksi ja mustat omituisen pilkullisiksi, istuvat -ne siinä ja kuljeksivat hitaasti edes takaisin, etsien paljasta -paikkaa, imeäkseen verta. Kasvoihin, kaulaan ja niskaan, paljaihin -käsiin ja jalkoihin, jos niiden verhona on vain sukat, kokoutuvat -ne äänettömästi, ihan huomaamatta, ja heti ne hitaasti painavat -pistimensä ihoon ja laskevat polttavan myrkkypisaran haavaan. -Kiukkuisesti saattaa ahdistettu musertaa verenimijän, mutta sillä -aikaa, kuin rankaseva käsi sitä tekee, istahtaa jo kolme, neljä, -kymmenen muuta sääskeä samalle kädelle, kasvoihin, niskaan, jalkoihin -tekemään samalla tavalla kuin nuo muserretut. Sillä, kuin verta -kerran on vuotanut, kuin samassa paikassa jo monta sääskeä on saanut -surmansa, kokoutuvat kaikki muut mieluisimmin juuri siihen paikkaan, -vaikka siihen vähitellen tulisi tuhansiakin ruumiita. Erittäin -suosittuja imupaikkoja ovat ohaukset, otsa juuri hatun laidan alla, -niska ja käsiranteet eli yleensä sellaiset paikat, joissa ne voivat -luulla saavansa olla niin rauhassa kuin mahdollista. - -Jos on niin paljo mielenmalttia, että saatetaan tarkastella niitä -verityössänsä eli siis ei karkoiteta eikä häiritä niitä, niin -huomataan, että ei voida tuntea, milloin ne iholle istahtavat, eikä, -milloin ne liikkuvat. Heti päästyään iholle alkavat ne työnsä. -Hyvin rauhallisesti astuskelevat ne ja huolellisesti tarkastelevat -ihoa kärsällänsä; yht'äkkiä ne pysähtyvät ja ihmetyttävän helposti -lävistävät ihon. Imiessään ne hyvillänsä nostavat milloin toista, -milloin toista takajalkaansa ja liikuttelevat sitä edes takaisin sitä -voimakkaammin, mikäli heidän läpinäkyvät ruumiinsa täyttyvät verellä. -Saatuaan kerran maistaa verta eivät ne huoli mistään, eivätpä -näytä edes tuntevan sitäkään, jos niitä häiritään tai vaivataan. -Jos pienillä pihdeillä vedetään kärsä pois haavasta, seisovat ne -hetkisen hämillään haparoiden, mutta pistävät sen sitte jälleen -entiseen tai uuteen paikkaan; jos sukkelasti leikataan terävillä -saksilla kärsä poikki, istuvat ne aina silloinkin paikoillaan -ikään kuin mietiskellen, koettelevat sitte etujaloillaan kärsän -tynkää ja tarvitsevat melkoisen ajan päästäkseen selville, että -kärsä tosiaankin on poissa; jos äkisti leikataan takajalka, niin -imevät ne yhä edelleen, kuin ei olisi mitään tapahtunut, vieläpä -heiluttelevatkin jalan tynkää; jos leikataan verta täyteen imetystä -takaosasta pois puoli, niin tekevät ne kuten Münchhausenin hepo -kaivolla, vaan viimein sentään vetävät kärsänsä ylös haavasta, -lentävät epävakaisesti pois ja kuolevat muutaman minuutin kuluessa. - -Huolellinen tarkastaminen sääskien toimitapaa saattaa selville, -että heitä uhria etsiessään vähemmin ohjaa näköaistin kuin haju -tai ehkä erityinen aistin, jossa on sekä haju että tunto. Selvään -voidaan huomata, että he ihmisen lähestyessä jo viiden metrinkin -päässä lähtevät lepopaikastaan ja ihan harhailematta lentävät suoraa -päätä uhrinsa kimppuun. Jos astutaan paljasta hietasärkkää, jossa -niitä tavallisesti ei ole, niin nähdään, miten ne kokoutuvat uhrinsa -ympärille. Niitä lentelee puoleksi tuulen kantamina, puoleksi -omilla voimillaan sinne tänne ilman mitään tarkoitusta aina sentään -joitakuita semmoisessakin muuten sääskistä vapaassa paikassa, ja -joku niistä joutuu lähelle katselijaa. Silloin heti lakkaa niiden -näennäinen toimettomuus. Heti ne muuttavat lentonsa suunnan ja -surisevat ihan kohti onnellisesti löydettyä uhria. Toinen seuraa -toista ja ennen viiden minuutin loppua on taas sääskikehys marttiiran -ympärillä. Vaikeampi on niiden löytää tietä eri ilmakerroksissa. Kuin -minua tutkimuksia tehdessäni korkeanlaisella kunnaalla pitkän aikaa -tuhannet sääsket ahdistivat ja kiduttivat, houkuttelin minä koko -parven vähitellen kunnaan jyrkälle äyräälle, annoin sen siellä tihetä -pikku pilveksi ja juoksin äkisti alas. Suureksi mielihyväkseni näin -enimmän osan kiusaajistani hävinneen. Mutta ylhäällä mäen partaalla -lentelivät ne ikään kuin hämillänsä sen paikan kohdalla, josta olin -juossut alas, ja pitkän aikaa olivat ne siinä sakeana pilvenä. -Muutamia satoja oli kuitenkin seurannut minua alaskin. - -Vaikka luonnontutkija tietääkin, että ainoastaan naarakset imevät -verta, että se heidän toimensa epäilemättä on jollakin tavalla -sikiämiseen kuuluva ja luultavasti vaikuttaa hedelmöitettyjen munien -kypsymisen, niin noiden kiusanhenkien tuottama tuska voittaa sentään -viimein hänetkin, vaikkapa hän olisi aristelemattomin viisas auringon -alla. Ei se ole kipu, jota pistot tuottavat ja vielä enemmin niistä -syntyvät, paisumat, vaan ainainen kiusa ja lakkaamaton vastus, joka -on pahin. Ehkäpä valittamatta voidaan kärsiä tuota pistojen kipua ja -vielä helpommin ajan pitkään, kuin iho vähitellen tulee jonkin verran -tunnottomaksi lakkaamattomasta myrkyn vuodattamisesta; sen tähden -saatetaankin jokin aika olla välinpitämätön noista hirviöistä; mutta -viimein täytyy kuitenkin tunnustaa olevansa voitettu, perin voitettu -taistelussa tätä tundran vitsausta vastaan. Sen lukemattomat, joka -hetki valmiit sotajoukot saavat vähitellen kaiken vastarinnan -raukenemaan. Ne lakkaamatta kiusaavat, häiritsevät jokaista tekoa ja -joka nautintoa, jopa ajattelemistakin niin, että viimein väsytään -sekä ruumiillisesti että myöskin henkisesti. Jalka lyhyen matkan -astuttuaan ei tahdo enää totella, sielu ei enää ottaa vastaan -havaintoja; tundra tulee helvetiksi ja sen tuskat sanomattomaksi -vaivaksi. Ei talvi myrskyineen, ei jää eikä pakkanen, ei köyhyys, ei -autius, vaan sääski on tundran kirous. - -Leikkiaikanaan lentävät sääsket melkein lakkaamatta, auringon -paisteessa ja tyynellä ilmalla hyvin iloissaan, vienossa tuulessa -vielä jotenkin tyytyväisinä, vähäisessä lämmössä vielä jotenkin -vilkkaasti, sateen edellä kaikkein vilkkaimmasti, viileällä ilmalla -ainoastaan vähän ja kylmällä ilmalla ei ollenkaan. Kova tuuli ajaa ne -myöskin takaisin tiheikköjen ja sammalien suojaan; mutta heti, kuin -jälleen tyyntyy, ovat ne taas vilkkaimmassa toimessa, ja tuulellakin, -jopa raivoavan myrskynkin aikana, kaikissa siimespaikoissa aina -valmiit ryntäämään kimppuun. Hallayö tosin saa aikaan huomattavan -pysäyksen, mutta ei kuitenkaan niitä kokonaan karkoita; kylmät ja -kosteat päivät vähentelevät niiden joukkoja, mutta lämpöisinä päivinä -tulee koteloista uusia sijaan. Vasta syyssumut saattavat ne levolle -siksi vuodeksi. - -Niin hitaasti, kuin kevät tulee tundralle, niin nopeasti tulee syksy. -Yksi ainoa kylmä yö lopettaa tavallisesti jo elokuussa, viimeistään -syyskuussa sen kesäelämän. Marjat, jotka vielä keskellä elokuuta -ovat niin raakoja, että tuskin voi toivoa niiden ehtivänkään kypsyä, -ovat kuukauden lopussa niin mehukkaat ja makeat kuin mahdollista; -muutamat kolakat ja kosteat yöt, jotka jo verhoavat vuoria keveällä -lumivaipalla, kypsyttävät niitä enemmän kuin aurinko, joka nyt piilee -päivän toisensa perästä pilvissä. Vaivaiskoivujen lehdet kalpenevat -ja muuttuvat päältä päin loistavan punaisiksi, alta keltaisiksi; -kaikissa muissa pensaissa ja pikku kasveissa tapahtuu sama muutos, -ja tundran synkkä tummanruskean-vihreä väri muuttuu niin kirkkaaksi -punaisenruskeaksi, että ei edes keltaisenvihreä peuranjäkäläkään -enää herätä siinä erityistä huomiota. Etelää kohti tai pois merelle -lentävät tundran siivekkäät kesävieraat, myötävirtaan uivat pois sen -kalat. Vuorilta tulee peura vähitellen alemmaksi, jäljissä susi; ylös -vuorille lentää nyt tuhansien suuruisiin parviin kokoutunut metsäkana -oleskelemaan siellä, kunnes talvi taas ajaa hänet alas alavalle -tundralle. - -Vielä muutamia päiviä, niin talvi, pelottava meille kuten tundran -muuttolinnuillekin, mutta toivottu sen ihmisasujamille, saapuu tähän -kolkkoon maahan vallitsemaan kauan, paljon kauemmin kuin kevät, -kesä ja syksy yhteensä. Päivä- ja viikkokausia yhtä mittaa sataa -lunta milloin hiljakseen teräväkulmaisina kiteinä, milloin myrskyn -piestessä suurina höytyvinä. Vuoret ja laaksot, joet ja järvet -verhoutuvat vähitellen tähän kaikki peittävään talvipukuun. Vielä -välkkyy silloin tällöin puolenpäivän aikaan lyhykäinen auringonsäde -lumipinnalla; mutta kohtapa kirkkaallakin ilmalla ainoastaan kalpea -kajastus etelässä ilmoittaa päivän olevan jo puolessa. Pitkä talviyö -on alkanut. Kuukauden toisensa perästä kimeltelee ainoastaan tähtien -heikko kajastus lumivaipalla, ja ainoastaan kuu heijastusvalollaan -ilmoittaa, että maapallomme elvyttävä valon ja lämmönlähde on sentään -vielä olemassa. Mutta kuin aurinko on kokonaan poistunut tundralta, -nousee sille toinen loistava ja säteilevä valo: ylhäällä pohjoisessa -liekitsee ja palaa "soweidud", jumalaistuli, revontulet. - - - - -Aasian aro ja sen eläimet. - - -Tosin yksitoikkoinen, vaan erittäin omituinen on se ääretön ala, joka -leviää yli koko Keski-Aasian ja jatkuu Europaan: aro. Pintapuolisesta -katselijasta saattaa näyttää helpolta kuvaella sitä, mutta vaikeaksi -punnitsee sen tehtävän jokainen, ken on tottunut katsomaan vähän -syvemmälle. Sillä niin perin yksitoikkoinen, niin ihan ilman -vaihtelua ei aro kuitenkaan ole. Erilainen on se kukoistuksensa -ja lakastuksensa aikoina, erilainen kesällä ja talvella; varsin -erilainen on se samanakin vuodenaikana ylängöillä ja alangoilla, -niissä paikoin, joissa vuoria kohoaa siitä, ja niissä, joissa purot, -järvet, joet ja lammikot kuvastavat laaksomaisemia. Yksitoikkoisesti -vaikuttaa aro ainoastaan sen tähden, että sama kuva näkyy kyllä -tuhannestikin, että se, joka, ainoastaan kerran nähtynä, viehättäisi -ja tyydyttäisi silmää, täällä on ihan joka päivä ja joka hetki -nähtävänä. - -Venäläinen ymmärtää "aro"-sanalla kaikkia keskimmäisten -leveysasteiden välisiä, metsättömiä, vaan kuitenkin jonkun verran -kasvullisia seutuja, sekä ihan sileitä tai aaltomaisia tasankoja että -kunnahista tai vuorista aluetta, joko siinä sitte on hedelmällistä, -mustaa ruokamultaa, niin että maanviljelys siellä täällä kannattaa, -taikka maa on niin laihaa, että ainoastaan kuljeksivat paimenet -voivat käyttää hyväkseen siellä ilman ihmisen työtä kasvavaa ruohoa. -Tämä käsitys saattaa ollakin oikea, sillä molemman laatuisissa -paikoissa on samoja kasveja, molemmissa elää samat eläimet, ja -vuodenaikojen vaihtelu tapahtuu molemmissa melkein samalla tavalla. - -Metsättömäksi maaksi täytyy aroa sanoa, mutta ihan ilman puita se -ei kuitenkaan ole. Sillä leveän- ja syvänlaisissa jokien laaksoissa -kasvaa sekä korkeita pensaita että puita. Erittäin suotuisissa -oloissa kasvavat muutamat pajulajit sekä valko- ja hopeahaapa -korkeiksi puiksi, jotka tiheinä lehtikujina reunustavat jokien -rantoja, taikka menestyy koivukin ja kasvaa ryhmiksi ja metsiköiksi, -taikka juurtuvat myöskin kuuset ja männyt hietasärkille metsiköiksi, -joita tosin ei käy verrata varsinaisiin metsiin, vaan joissa -kuitenkin on puita yhtä tiheässä kuin vesien rannoillakin. Sellaiset -paikat ovat kuitenkin poikkeuksina, ne ovat tavallansa vierasta -maailmaa arolla; niitä voitaisiin verrata aavikkojen kosteikkoihin. - -Toisin paikoin on aro ylinäkymättömän avara, ainoastaan sieltä täältä -vähän aaltomainen tasanko, toisin paikoin moninaisesti vaihteleva -maisema ja vielä toisissa paikoissa on korkeita vuoria. Yleensä -rajoittavat hyvin erikorkuiset kunnasseljänteet näköalaa joka taholta -ja tavallisesti kunnaat myöskin ympäröivät jokaista laaksoa, niin -että vesi niissä näyttää olevan pulassa löytäessään tietä pois, -jos se sitä ollenkaan löytääkään. Monesti hyvinkin monihaaraisten -kunnasseljänteiden pisimmistä poikkilaaksoista juoksee pieni puro -suuren umpilaakson syvintä paikkaa kohti ja päättyy järveen, jonka -suolainen rantaäyräs silloin pitkän matkan päästä kimeltelee ja -välkkyy, kuin olisi talvilumi siellä yhä paikoillaan. Matkan päästä -näyttävät kunnaat korkeilta vuorilta; sillä näillä suunnattomilla -aloilla kadottaa silmä oikean mittansa, joka olisi välttämätön -oikein arvaamiseen, ja tottunuttakin silmää nämä kunnaat pettävät, -kuin kallio niiden sisältä tulee ylhäällä näkyviin kaikenmoisina -huippuina ja keiloina, harjoina ja kärkinä niiden seljällä. On -sentään, puhumattakaan Kiinan rajan läheisistä korkeista tuntureista, -jo kirgiisein arollakin oikeita vuoria, jotka eivät lähelläkään -vähennä suurenmoista vaikutusta, jota niiden terävät ja säännöttömät -huiput ja rinteet ovat matkan päästä tehneet. Mitä korkeammat ja -monihaaraisemmat vuoret ovat, sitä runsaampia vesisuonia lähettävät -ne alas laaksoihin ja sitä suuremmat ovat siis myöskin järvet -syvimmissä laaksoissa, joihin joki ulottuu, kykenemättä sentään niitä -täyttämään ja raivaamaan edelleen tietä piirittävien mäkien läpi, -sitä avarammat suola-arot ainiaan suolaisten järvien ympärillä, -joista ei ole mitään veden poispääsöä. Tästä huolimatta on aron -yleinen luonne aina saman kaltainen, vaihdelkootpa yksityiset -maisemakuvat kuinka moninaisesti hyvänsä. - -Ei puhuttaisi totta, jos sanottaisiin, että arolla ei ole mitään -viehättäviä eikä suurenmoisia seutuja. Pohjois-Saksan nummet ovat -ikävämmät ja yksitoikkoisemmat kuin aro. Jo vähän aaltomaisella -tasangollakin kiintyy silmä mielellään järviin, joita on kaikissa -syvimmissä paikoissa; kunnahisessa maisemassa tai korkeampain vuorten -seuduilla ovat vesistöt aina maiseman suurena kaunistuksena. Jospa -ei aina, niin tavallisimmasti kumminkin järvien ympärillä ei ole -puita eikä edes pensaitakaan levittämässä viehättävää vihreyttä; -usein ovat järvet ihan paljainakin ja alastomina silmäin edessä; vaan -kaunistavat ne sentään silloinkin aroa. Sillä taivaan kuvastumisesta -siniseltä välkkyvä vedenpinta tervehtii niin ystävällisesti ja veden -elvyttävä voima tulee ilmi täälläkin. Ja kuin järven toista rantaa -kokonaan rajoittaa vuoristo, kuin ehkä, kuten Alakulin tykönä, -korkeat vuoret ovat maisemakuvan kehyksenä ja ympäröivä aro on niin -jyrkkänä ja ihantavana vastakohtana kimeltelevälle vedenpinnalle, -tummille vuorenrinteille ja lumipukuisille vuorten huipulle, kuin -sinertävä, ikään kuin harsoinen etäisyyden väritys leviää yli -tasankojen ja vuorien ja ilmoittaa kauneutta olevan sielläkin, jossa -sitä ei luulisi olevan, silloin tunnustetaan ilolla ja mielellään, -että arollakin on tavallansa viehättäviä maisemakuvia. - -Mutta jos vaelletaan pitkin peninkulmain pituisia laaksoja taikka -tasankoja, niin sileitä, että vasta etäällä näköpiirin rajalla -näkyy vähäisiä aaltoviivoja; jos on alinomaa edessä sama, vähääkään -muuttumaton taulu, sama näköala pohjoista ja etelää, länttä ja -itää kohti; jos keskellä tuota äärettömältä tuntuvaa lakeutta -yksinäisyyden ja kaihon tunne rupee vaivaamaan; niin ei maisema -ole silloinkaan ihan ilman kaikkea suloutta, koska kasvimaailma -on verraten rikas, kirjava ja vaihtelevainen. Ainoastaan niissä -paikoissa, joissa järven ympäriltä leviää suola-aro, näyttää -maisema lohduttoman köyhältä ja autiolta. Siinä ei ole juuri mitään -aron kasveja, ainoastaan pienikasvuinen, näivettynyt suolayrtti, -jotenkin saman kaltainen kuin pieneksi jäänyt kanerva, kasvaa siellä -täällä pienissä mättäissä. Niiden välillä on paksumpi tai ohuempi -suolakerros, ja kuopat, jotka kerran ovat täyttyneet, näyttävät -jäätyneiltä vesilätäköiltä. Suola verhoaa koko maata ja pitää allansa -olevaa mutaa aina kosteana ja on niin lujasti kiinni maassa, että -se ainoastaan vaivalla saadaan siitä eroamaan. Sen tähden tarttuu -astujan samoin kuin hevosenkin jalkaan joka askeleella suuret -möhkäleet suolaa ja mutaa, vaunut uppoavat syvälle tuohon sitkeään -seokseen, ja pyörät narisevat välistä suolassa niin kuin kovalla -pakkasella lumessa. Sellaiset paikat tosin tuntuvat sanomattoman -tyhjiltä ja surettavilta, mutta kaikki muut eivät suinkaan ole -sellaiset. - -Kasvikunta arolla on paljon rikkaampi lajeista, kuin tavallisesti -oletetaan, paljon rikkaampi, kuin minä voin sanoakaan, koska en ole -asiantuntija. Ruokamullan seuduissa tshi- ja thyrsa-ruoho yhdessä -angervopensaan kanssa karkoittavat paikka paikoin melkein kaikki -muut kasvit; mutta niiden välistä ja samoin laihasta maasta kasvaa -kaikenlaisia kukkia. Kaikkialla, missä maa alenee laaksoksi, muuttuu -kasvisto vähitellen suoseudun omaiseksi, ja sara ja ruoko, jotka -täällä pääsevät valtaan, jättävät täällä, kuten mainitut ruohot -äskeisissä paikoissa, vielä kylliksi tilaa monen moisille kukille -kehittyäkseen. Mutta kukoistusaika on lyhyt arolla, lakastuksen ja -kuoleman aika pitkä. - -Ehkä ei ole liikaa sanoa, että neljän vuodenajan erotus ei voi -tulla missään jyrkemmin näkyviin kuin arolla, jossa kukkain kirjava -komeus ja aavikon kaltainen tyhjyys, syksyn sulous ja talven -autius vaihtelevat, jossa hävitysvoima esiytyy yhtä mahtavana kuin -kasvatusvoimakin, auringon hehku vaikuttaa yhtä tuhoavasti kuin -pakkanen jossa kuumuuden tappama ja rajumyrskyjen pois lakasema elämä -kuitenkin herää jälleen, ikään kuin riemuiten herää kevätauringon -ensi säteiden välähtäessä, jossa ei edes kuluttava tulikaan voi -kokonaan hävittää, mitä auringon hehkulta ja myrskyiltä on jäänyt -jäljelle. Voimakkaampi saattaa kevät olla päiväntasaajan seuduissa, -vaan ei missään ihanampi kuin arolla, jossa kevät yksinään jaksaa -kestää kesän, syksyn ja talven hävitykset. - -Vielä on aro vihreä, kuin kesä tulee sinne; mutta sen täysi komeus -on jo kadonnut. Jotkut kasvit vain pääsevät nyt vasta täysin -kehittyneiksi; nekin lakastuvat ensimmäisinä hehkuvan kuumina -päivinä ja kirjava kevätpuku muuttuu harmaaksi ja keltaiseksi. -Vielä kestää mehukas, vihreä thyrsa-ruoho kuivuutta; mutta sen -pitkät, tiheäkarvaiset akanat ovat jo täys'kasvuiset, heiluvat -heikoimmistakin tuulen henkäyksistä ja verhoavat ikään kuin -hopeaharsolla allansa olevaa vihreyttä. Muutamien päivien perästä -ovat ruoho ja röyhyt yhtä kuivat kuin jo ennen kellastunut -tshi-ruoho, joka keväällä näyttää maasta, nousevalta, mutta nyt -viikatetta odottavalta viljalta. Raparperin leveät lehdet makaavat -rypistyneinä maassa; angervo on jo lakastunut, hernepensas lehdetön; -kuusama ja vaivaismanteli seisovat ihan kuivaneina; ohdakkeet -ovat siemenpuvussaan; ainoastaan marunalajit eivät vielä, ole -muuttaneet harmaanvihreitä lehtiänsä. Puhtaana ja loistavana -paahtaa aurinko janoavaa maata; sillä ainoastaan harvoin tihenevät -ja sakenevat taivaan kantta ihanasti koristavat pilvenhattarat, -ja vaikkapa ne joskus satavatkin, riittää se sade tuskin estämään -tomua pölyämästä pienimmästäkin tuulen puhalluksesta. Eläimet -ovat vielä kesäpaikoillaan; mutta lintujen laulu on jo vaiennut. -Ainoastaan matelevaiset, lukemattomat liskot ja käärmeet, varsinkin -kyykäärmeet riemuitsevat hyvinvoinnista, ja heinäsirkat parveilevat -suunnattomissa joukoissa, pitkin aroa, ylös lentäessään oikeina -pilvinä pimittäen ilmaa. - -Jo ennen kesän loppua pukeutuu aro syyspukuunsa, jossa on, monta -keltaisenharmaan vivahdusta, vaan joka sittekin on yksitoikkoinen -ja suloton. Kaikki hauraanlaiset kasvit makaavat ensi myrskyn -katkomina maassa ja toinen myrskyn puhallus kuljettaa niitä hurjassa -tanssissa pitkin aroa. Ne oksistaan kietoutuvat ja vanuvat suuriksi -keriksi, jotka vierivät ja hyppivät myrskytuulessa kuin kummitukset -pitkin maata ryöppyävissä tomupilvissä. Mutta ylhäällä, ylemmissä -ilmakerroksissa lentävät mustat vesi- tai lumipilvet kilpaa -niiden kanssa. Maalla elävät muuttolinnut ovat jo ammoin paenneet -eteläisempiin seutuihin, vesilinnut keräytyneinä suuriksi joukoiksi -joka järvelle varustautuvat lähtemään; ne nisäkkäät, jotka vaihtavat -olinpaikkaa, kuljeksivat suuremmissa tai pienemmissä joukoissa -paikasta toiseen, jossa luulevat olevan ruokaa; ne, jotka makaavat -talvisaikoina, sulkevat luoliensa suut; matelevaiset ja hyönteiset -vetäytyvät piiloihinsa. - -Yksi ainoa hallayö verhoaa kaikki vedet ohuella jääpeitteellä; -muutamat kylmät päivät panevat talven kahleihin kaikki järvet ja -lammikot; ainoastaan joet ja purot, jotka kauemmin jaksavat vastustaa -pakkasta, ovat seuraavina päivinä niukkana turvana niillä -muuttolinnuilla, jotka eivät vielä ole lähteneet matkalle. Vienot -luodetuulet ajavat mustia pilviä yli maan ja hiljaa putoilee lunta -keveinä höytyvinä. Vuoret ovat jo ennen vetäneet päälleen -lumipeitteensä, nyt pukeutuu alavampikin aro talvipukuunsa. Myrskyä -aavistaen lähtee susi pois ruo'okoista ja angervotiheiköistä, jotka -tähän asti ovat hänellä olleet turvallisina piilopaikkoina, ja -kuljeksii nälkäisenä ja ahneena lähellä kyliä ja paimentolaisen -talvileiriä, joka nyt etsii siimeksisimpiä, tähän asti syöttämättömiä -paikkoja alavalta arolta, turvatakseen, mikäli suinkin mahdollista, -laumojansa talven puutteelta, hädältä ja kurjuudelta. Saaliinhimoiselta -sudelta koettaa hän suojella itseään samalla tavalla kuin paikoillaan -asuva kasakki tai talonpoika: ratsastaa ulos arolle sekä ryövärin -kavaltavia jälkiä myöten hänen olinpaikkaansa asti, säikyttää hänet -ylös ja sitte, kiihottaen ja rohkaisten ratsuansa ja pelottaen petoa, -heiluttaen oikeassa kädessään raskasta juurikasnuijaa, ajaa takaa -laumojensa pelkuria, julmaa vihollista. Lumi ryöppyää suden, hevon ja -ratsastajan ympärillä, pakkanen pureksii miehen kasvoja, hänen sitä -huomaamattansa. Tunnin tai korkeintaan kahden kuluttua, joll'aikaa -susi on juossut kaksi- tai kolmekymmentä kilometriä, se ei enää jaksa -juosta etemmäksi, se kääntyy ja ryhtyy taisteluun ahdistajaansa -vastaan. Kieli riippuu pitkällä ulkona suusta, jäiset karvainnenät -hänen höyryävässä turkissaan ovat pystyssä kuin harjakset, -epävakaisessa katseessa näkyy kuoleman tuskaa. Silmänräpäyksen ajan -vain vitkastelee muhkea ratsu ja sitte ratsastajan huudon ja -solmuruoskan pakotuksesta syöksähtää viimeisen kerran tuota vihattua -vihollista vastaan. Korkealle heilauttaa metsästäjä surmaavaisen -nuijansa, se putoaa suhahtaen; värähdellen ja koristen makaa surmattu -susi maassa. Näljän pakosta kuten hänkin siirtyvät samaan aikaan -villihevoset ja anttiloopit toisiin paikkoihin, pelastuakseen -kuolemasta; enimmäkseen vuorilla oleksivat villilampaatkin -siirtelehtävät nyt vuoren rinteeltä toiselle; ainoastaan jänikset ja -lentokanat pysyvät paikoillaan, ensimainitut töin tuskin tullen -toimeen ruohonkorsilla ja puunkuorilla, viimemainitut siemenillä ja -nupuilla. Monta päivää päästänsä kestää lumisadetta; viimein tyyntyy -tuuli, joka on pilviä tuonut, mutta mustana pysyy taivas kuten -ennenkin. Tuuli kääntyy ja puhaltelee kylmemmin ja yhä kovemmin -idästä, kaakosta, etelästä tai lounaasta. Pitkin valkoista lumivaippaa -kulkee vaalea pilvi tuiskuavaa lunta; tuuli kiihtyy myrskyksi, pilvi -nousee ylös taivaalle ja arolla alkaa raivota buran eli lumimyrsky, -peljätty kuin taifun tai myrkyllinen samum, myrsky, joka tekee -karaistuneimmankin neuvottomaksi ja joka pahoin uhkaa jokaista elävää -olentoa arolla. - -Pari kolme päivää hellittämättä raivoaa sellainen myrsky aina yhtä -kiivaasti, pakottaen ihmiset ja eläimet pysymään niissä paikoissa, -joissa kukin on sen alkaessa. Ihminen, jonka se yllättää ulkona -arolla, on hukassa, jos hän ei pelastu jonkun erityisen sattuman -kautta; ken sen raivotessa uskaltaa lähteä ulos, saattaa joutua -kuoleman omaksi kylän sisällä, jopa itse kaupungissakin, kuten -todella usein on tapahtunut. Vasta helmikuun kuluttua ovat ihmiset -ja eläimet jotenkin turvassa siltä ja saattavat taas hengittää -helpommin, vaikka aro vielä onkin täyden talven vallassa. - -Aurinko nousee ylemmäksi, sen säteet sattuvat lämpöisemmin vuorten -ja kunnasten etelärinteihin ja mustia pälviä, päivä päivältä yhä -suurenevia, vaikkapa niitä alussa silloin tällöin peittääkin uusi -lumisade, ilmestyy kaikkialle, sillä nyt alkavat kevään ensi -henkäykset liikkua maassa. Mutta hidaspa sen tulo on talven kahleissa -vielä huokailevalle arolle. Vasta sitte, kuin lauhkeat etelätuulet -yhtyvät vaikuttamaan yhdessä elvyttävän auringon kanssa, aikaisintaan -huhtikuun alussa, tavallisesti vasta sen lopulla, katoaa lumi -nopeasti vuorten alemmilta rinteiltä ja mataloista, ruokamultaisista -laaksolta, vaan rotkoissa ja jyrkkäin seinäin sisäisissä laaksoissa, -jyrkkärinteisten kunnasten takana ja tiheimmissä vesakoissa voidaan -vielä melkein koko kuukaudenkin kuluttua tavata lumikinoksia. -Kaikissa muissa paikoissa liikkuu äsken herännyt elämä voimakkaasti. -Halukkaasti imee maa kosteutta, jota sulava lumi antaa sille, ja -aurinko ja vesi, nämä tenhottimet yhdessä käyttävät vastustamatonta -voimaansa. Jo ennen, kuin nuo lumikinokset, ennen, kuin nopeasti -harsistuva jääkuori järviltä ehtii sulaa, ojentelevat kaikki -laukkakasvit ja yleensä kaikki kasvit, jotka ovat kestäneet pakkasta -yli talven, lehtiä ja kukanvarsia aurinkoa kohti. Kellastuneiden -ruohonkorsien ja kaikkein syysmyrskyissä katkeamatta jääneiden -yrttien kuivain ja harmaiden korsien väliltä välkkyy ensimmäinen -vihreys. Silloin uutisasukas ja paimentolainen panevat palamaan -tiheimmät vesakot ja mättäiköt, ja ahmiva tuli koettaa tuhota, -mitä syysmyrsky on säästänyt. Heti, kuin se on ainakin osaksi -puhdistanut maan, alkaa kasvielämä sitä voimakkaammin liikkua. -Tästä maasta, josta näyttää olevan juuritettu pois kaikki kasvit -kokonaan, nousee lehti- ja laukkakasveja, nuput ja kukat kehittyvät, -ja sanomattoman ihanaksi ja komeaksi pukeutuu aro. Äärettömän -laajalti näkee silmä keltaisia, tummanpunaisia, valkoisia, -punaisen- ja valkoisen-juovikkaita tulpaaneja. Tosin ne kasvavat -maasta vain yksitellen, parittain tai enintään kolme ryhmässänsä, -mutta niitä on yli koko aron, ja niin suuri joukko niitä kukkii -yht'aikaa, että niitä aina näkyy, katsottakoon mihin päin hyvänsä. -Heti niiden jälkeen kehittyvät myöskin liljat, ja uusia, vielä -lumoavampia värejä näkyy kaikkialla, missä näillä aron suloisilla -lapsilla on edistymisekseen soveliasta paikkaa: rinteillä tai syvissä -laaksoissa, kaikkein jokien ja purojen varsilla tai soilla. Koska ne -ovat paremmin koossa ja useampilajisina kuin tulpaanit, vaikuttavat ne -suuremmalla paljoudellaan myöskin mahtavammin, sillä ne vallitsevat -kokonaan avaroita aloja ja voivat välistä näyttää yhtä hyvin -kaunokkeja kasvavalta ruispellolta kuin täydessä kukoistuksessaan -olevalta rapsivainioltakin. Yleensä kasvaa kukin laji tai toisinto -yhdessä ryhmässä, vaan siellä täällä kasvaa sentään myöskin sinisiä ja -keltaisia liljoja kirjavanaan sekaisin, ja ne molemmat täytevärit -vaikuttavat silloin sangen lumoavasti. - -Niin kuin heti talven poistuttua nämä kevään ensimmäiset lapset -kiiruhtavat kirjavuudellaan pukemaan aroa, niin koristautuu -taivaskin. Ihan pilvetön se tuskin koskaan lienee keväällä, -päin vastoin on se aina kaikenlaisten pilvien peitossa, yksin -kauneimmallakin säällä on siellä keveitä pilvenhattaroita, jotka -tiheämmissä tai harvemmissa ryhmissä leviävät yli koko taivaan -kannen, ja loitoimpana näköalan rajalla näyttävät ylt'ympäri makaavan -maassa. Mutta jos ne pilvet sakenevat, jos taivas pimenee ja aurinko -vain sieltä täältä lähettää vähäisenkään valosäteen ensimmäisten -kevättuulien lämmittämälle arolle, niin siinä välkkyy värejä, joita -ei koskaan olisi luultu mahdollisiksikaan. - -Joka päivä liittyy uusia värien vivahduksia entisiin. Yhä enemmän -häviää kellertävyys, jota menneenvuotinen kulo keväälläkin levittää -arolle, yhä elävämmältä ja raittiimmalta alkaa näyttää jo nytkin niin -runsaasti koristuneen maiseman kevätpuku. Jo muutaman viikon kuluttua -on koko aro kuin kirjava lattiamatto, jossa on kaikkia mahdollisia -värien vivahduksia, tummanvihreästä heleään keltaisenvihreään saakka; -sillä marunakasvien vallitseva harmaanvihreä väri muuttuu nyt -erittäin esiytyvien ruohojen ja vaivaispensasten kautta tummemmaksi -ja kirkkaammaksi. Vaivaismanteli, joka joko yksinään tai yhdessä -hernepensaan ja kuusamoiden kanssa verhoaa laajoja aloja alavammissa -aroseuduissa, on nyt kuten molemmat viimemainitutkin täydessä -puvussaan, ja sen persikanpunaisilta välkkyvät, kukkia täpötäydet -oksat näkyvät selvästi sekä ruohon vihreyden että hernepensaan -kukkien, jopa kuusamoidenkin vaalean- tai ruusunpunaisten kukkien -rinnalla, vaikka kuusamat sopivissa paikoissa kasvavatkin oikeiksi -tiheiköiksi ja täydessä kukoistuksessaan tekevät kaikki muut kasvit -ja värit ympärillänsä yhteiseksi pohjaksi, jota vasten niiden -lehdet sitä selvemmin näkyvät, On sitte vielä paljo minulle, niitä -tuntemattomalle, nimettömiä ruohoja ja kasveja, jotka saavat -aikaan tummempia ja vaaleampia varjostuksia, ja toisten kasvien -yhtä nopeasti lakastuvaiset kuin kasvavatkin lehdet kutoutuvat -mattoon keltaisenvihreiksi eli kullankeltaisiksi pilkuiksi. Matkan -päästä katsellessa tosin kaikki värit sulavat yhdeksi, melkein -tasaiseksi, harmahtavaksi vihreydeksi; mutta lähellä vaikuttaa -kukin erikseen, jopa lukemattomat kukatkin kukin eriksensä, jotka -nyt samoin ovat puhjenneet ja kaikkialla seisovat yksitellen -tai, erittäin suotuisissa paikoissa, ryhmittäin ja pensaskasvien -varjossa levittelevät koko komeuttansa. Äärettömän monimuotoisten -laukkakasvien sivulla näkyy varsinkin muhkeita virnalajeja, ja -sellaisten ohella, jotka meistä näyttävät ihan vierailta, myöskin -puutarhojemme rakkaita tuttuja. Yhä enemmän kiinnytään tähän -lumoavaan tauluun, niin että viimein tuntuu siltä, kuin oltaisiin -kävelemässä äärettömän suuressa kukkatarhassa, jota ei ihmiskäsi ole -kylvellyt. - -Samalla, kuin kasvikunnan, herättää kevät myöskin eläinkunnan -arolla eloon. Jo ennen, kuin talven viimeiset jäljet ovat kokonaan -haihtuneet, palaavat syksyllä poistuneet muuttolinnut taas arolle, -ja kuin kevät on päässyt valtaan, avaavat myöskin talvitainnokkaat -maanalaiset kammionsa, joissa he ovat tajuttomina maanneet yli -ankarimman vuodenajan, ja yhtyvät, kuten muuttolinnut pysyväisiin -lintuihin, niiden nisäkäisten seuraan, jotka eivät ole peljänneet -edes selloistakaan talvea taikka ainakin ovat osanneet hereilläkin -tulla toimeen sen ajan. Yht'aikaa niiden kanssa viettävät hyönteiset -ylösnousemis-juhlaansa, kiiruhtaen esiin jostakin turvallisesta -piilosta taikkapa nyt purkautuen koteloista, joihin toukka oli -syksyllä kätkeytynyt. Samoin ryömivät nyt matelevaiset, konnat -ja sammakot, liskot ja käärmeet talvimajoistansa nauttimaan jo -ensimmäisistä auringon säteistä heille välttämätöntä, heitä -toimeliaisuuteen ja täyteen eloon herättävää lämpöä ja uneksimaan -kesää, joka tekee ainoastaan heidät täydellisen onnellisiksi. - -Nyt on elämää ja liikettä arolla. Tosin eläimiä, jotka kuuluvat -arolle, ei ole monta lajia, mutta luvulta niitä on paljo ja yli -koko aron. Suurissa joukoissa kuten anttilooppi-laumat Sisä-Afrikan -aroilla, sebra- ja kvagga-parvet Etelä-Afrikan Karu-maassa -ja silmänkantamattoman laajat puhvelilaumat Pohjois-Amerikan -ruohokoilla, eivät nämä nisäkkäät liiku, eivätkä myöskään aron linnut -niin suurissa joukoissa kuin meren rannalla, muutamissa saarissa, -Afrikan aroilla tai kuuman vyöhykkeen ikimetsissä. Mutta moneen -maisemakuvaan vaikuttavat nämäkin, sekä nisäkkäät että linnut, hyvin -suuresti, ja maan omituista luonnetta nekin osaltansa tekevät ja -täydentävät, sillä maata ja oloja kuvaavia eläinlajeja on arollakin. - -Eläinten kokouspaikkoina ovat varsinkin vedet: sekä suuret että -pienet järvet ja lammit, sekä joet että purot. Jo kauan ennen, -kuin rantaa verhoavista, aika-ajoin vedenpeittoisista tai myöskin -ainiaan matalavetisistä kaislikoista huomataan, että järvi on -edessä, näkee tottunut silmä sadoista ja tuhansista kahlaajista ja -vesilinnuista, missä päin aukea vesi on, vaikka sitä ei vielä näy. -Alinomaa suuntaa käännellen liitelevät lokkilinnut sen kohdalla; -ripeämmin ja säännöttömämmin lentäen metsästelevät tiirat ruohokkojen -ja niiden välisten avosilmäkkeiden yllä; korkealla ilmassa -kiertelevät kiljukotkat; sorsat, hanhet ja joutsenet lentelevät -järven päästä toiseen; ruokohaukat kiikkuvat ruo'oissa; tavataanpa -täällä joskus merikotkiakin ja pelekaaneja. Mutta sellaisiin -järviin kokontuneista linnuista sekä lajien ja yksityisten lintujen -luvusta saadaan vasta sitte selkoa, kuin päästään avoveden reunaan -eli on tunkeuduttu niiden ruoko- ja kaislatiheikköjen lävitse, -jotka järviä ympäröivät. Suola-arolta, kuten on helppo tajuta, -täytyy eläintenkin paeta. Kiiremmiten lentävät vesilinnut pois -kolkolta, suolapeitteiseltä rannalta, hätimmiten vain tarkastaen -vesilätäkköä toisensa perästä; ainoastaan nauru- ja kalalokkien -nähdään joskus laskeutuvan mataloihin suolavesi-lammikoihin, jotka -eivät vielä ole ihan kuiviksi haihtuneet; ainoastaan ristisorsa -kalastelee niistä ja silloin usein suloisten avosettien seurassa, -jotka erittäin mielellään haeskelevat juuri sellaisia paikkoja ja -siellä partitain tai parvissa etsiskelevät ahkerasti saalista, -lakkaamatta nyykytellen ja heilutellen kaunista päätänsä ja hienoa, -ylös päin kaarevaa, sapelin muotoista nokkaansa. Muita lintuja -olen minä täällä nähnyt aina vain ani harvoja: jonkun västäräkin, -jonkun töyhtöhyypän ja jonkun kurmitsan; kaikki muut karttavat -kolkkoa, autiota seutua, sitäkin mieluisemmin, kuin ihan sen lähellä -on paljon parempia ja piilokkaampia soita ja vesiä. Ihan itse -järven laiteille asti on tarjona runsasta ravintoa kaikille, joita -se houkuttelee luoksensa. Sen tähden nähdäänkin tänne, jopa sen -pinnallekin kokoutuvan tuhansittain kahlaajia ja vesilintuja sekä -myöskin laululintusia, peipposia ja tiaisia, joille kuivalla arolla -ei ole tarpeellista elatusta, ja sen tähden täältä saavatkin sekä -kalansyöjät että kaikki muut petolinnut jokapäiväisen leipänsä. -Pohjois-Afrikan matalarantaisiin järviin, joihin talvella kolmen -maanosan siivekkäät asujamet tulvivat suurenmoisiin kokouksiin, -kuuman vyöhykkeen isoihin vesiin, joiden rannoilla joka vuodenaikaan -on satoja tuhansia lintuja, Tonavan alangon suoseutuihin, joihin -joka kesä saapuu äärettömät joukot ilman lapsia, ei näitä arojärviä -voida verrata; laajuuteen katsoen on niiden siivekkäitä asujamia -luvultaan liian vähäkin, vaan melkoinen se lintujen luku sentään -on, ja omituisuutensa nämä arojärvet säilyttävät myöskin lintujen -valitsemiin asuinpaikkoihin katsoen. - -Täällä elävät kaikki eläimet ruohokossa: susi ja metsäkarju, kotka -ja harmaa hanhi, haukka ja joutsen, korppi, sinisorsa ja löppösorsa, -rastas ja kerttu, tiainen ja varpunen, paju- ja metsäsirkku, -kultarinta ja sinirinta-satakielinen, tornihaukka ja punajalkahaukka, -kurki ja töyhtöhyyppä, lepinkäinen ja taivaanvuohi, kottarainen, -valko- ja keltavästäräkki, viiriäinen ja jäälintu, hopea- ja -kapustahaikara, merimetso ja pelekaani. Ruohokot ovat täällä eläinten -varsinaisina olo- ja piilopaikkoina; ne ovat kätkevän ja turvaavan -metsän sijassa; niissä menestyy rakkaus ja perheonni, niissä -nautitaan suurimmat riemut ja kärsitään hellimmät huolet, niissä -poikaset syntyvät ja kasvavat. - -Näissä ruohokoissa oleskelevista nisäkkäistä huomataan tavallisesti -ainoastaan jäljet, jos ei ryhdytä erittäin tehokkaihin keinoihin -ja koirilla etsitetä niitä tiheiköistä; mutta liikkuvaisesta -lintumaailmasta voi tutkijan tottunut silmä nähdä milloin hyvänsä -kuvan ainakin pääpiirteissään. - -Kuin kuivalta arolta lähestytään jotakin järveä, häviävät viimein -näkyvistä kaikkialle levinneet leivoset, ja siellä täällä jo kuuluu -kurmitsan ääni taikka näkyy se itsekin sukunsa omituisella kiihkolla -kiiruhtavan pitkin maata vähän matkaa kerrassaan, pysähtyen sinne -tänne sieppaamaan suuhunsa joitakuita silmiin sattuvia matoja ja -sitte yhtä kiireesti rientävän edelleen. Jo ennen, kuin tullaan -ruohokkoon, nähdään naurulokki ja ehkä kalalokkikin, joista -ensimainittu lentää kauas arollekin karjalaumojen luo, joita ne -sitte seuraavat joko tiheissä joukoissa liidellen niiden ympärillä -pyytelemässä lennosta elukkain liikkeelle ajamia hyönteisiä taikka -astuskellen karjan jäljestä kuin valkokyyhkyset, jotka etsiskelevät -ruokaansa maasta. Silloin ehkä myöskin nähdään jo joku harmaa -hanhi, joka on hetki sitte lähtenyt hautovan puolisonsa luota -kaislikkojen läheisille ruohomaille syömään niin kauan, kuin hellät -vanhemman-huolet, joista kaikki hanhiurokset ottavat runsaan osansa, -eivät kahlehdi häntä piiloisimmille, järven viereisille laitumille, -joilla varovaiset vanhemmat ensin opettelevat harmaankeltaisia -poikiansa kätkössä vihollisilta. Kaikissa vedon alaisissa mataloissa -rantapaikoissa on vilkkaampi elämä. Niissä ja rapakoissa ryntäävät -toisiaan vastaan hyvin valituissa taistelupaikoissa pienet -kahlaajat, suokulaiset, nyt komeilevina täydessä ritaripuvussa, -painavat päänsä ja tähtäävät nokkansa kuin hyvin ojennetun keihään -ainiaan peräytymättömän vastustajan leveää, kilveksi kelpaavaa -höyhenkaulusta kohti, katsahtavat vielä kerran toinen toistaan -terävästi silmiin ja syöksyvät vastakkain, yht'aikaa iskien itse ja -ottaen höyhenkilvellään vastaan toisen iskun. Ei kumpikaan näistä -jaloista taistelijoista sentään vahingoittunut, ei kumpaistakaan -sellainen taistelu vähimmälläkään tavalla pidättänyt toisista paljon -tavallisemmista toimista; sillä toiselta ei rynnätessäkään jäänyt -huomaamatta kärpänen, joka juuri silloin istahti läheiselle korrelle, -toiselta ei uiva kuoriainen, joka tanssi pikku lätäkön pinnalla, ja -sukkelasti rientää toinen sinne, toinen tänne sieppaamaan huomattua -saalista ja siitä vahvistumaan uusiin taisteluihin. Mutta sillä -aikaa seisoo toisia jo aikaa sitte valmiina taisteluun, joka ei -näytä koskaan loppuvan. Silloin tulee ruokohaukka purjehtien ja -kiireimmiten poistuvat sankarit taistelupaikalta, nousevat ylös -tiheissä joukoissa, lentävät toisen veden luo ja alkavat siellä -vanhan leikin uudestaan. Peljätty haukka karkoittaa myöskin pois -kaikki muut linnut. Pauhuisesti nousevat heikommat sorsat, ja paljon -enemmän säikähtäen heidän lentoansa -- kuin petolintua nousevat -seuraavana silmänräpäyksenä myöskin heidän voimakkaammat sukulaisena; -ne lentää suhistavat muutamaan kertaan ympäri järven ja sitte taas -parvittain laskeutuvat alas; punasääri-rantavikla nousee ilmaan -huutaa liritellen, ja kaiuttomasti, vaan kauas kuuluvasti huutaen -nousee taivaanvuohi, jonka päällitse petolintu liian läheltä livahti; -mutta molemmat unhottavat uhkaavan vaaran heti, kuin ovat päässeet -ylös turvalliseen korkeuteen, ja näyttävät ajattelevan ainoastaan -ihanaa kevättä ja kaikkialla vallitsevaa lemmen riemua. Sillä -punasääri laskeutuu taas äkisti alas veden kalvoa kohti, räpyttelee -ja liitelee riippuvin siivin eteen ja alas päin, kohoaa lakkaamatta -huudellen uudestaan ja laskeutuu taas, kunnes jo hautomaan ehtineen -puolison kutsuntahuuto kehoittaa häntä jättämään nuo hänelle aiotut -hyvittelyt ja rientämään yksinkertaiselle pesälle. Taivaanvuohi -tekee melkein samalla tavalla; lenneltyään ristiin rastiin ja -noustuaan melkoisen korkealle, pudottautuu hän yht'äkkiä alas, -pursto levällään, ja silloin purston notkeat, kapeat ja teräväpäiset -höyhenet saavat pidättävän ilman vaikutuksesta syntyvällä -vapisemisellaan aikaan sen tutun, surinan ja määkinän kaltaisen -äänen, josta tämä lintu on saanut sattuvan nimensä. Ainoastaan pari -tavattoman pitkäjalkaista, ikään kuin puujaloilla astuskelevaa lintua -(flamingoa), jotka, vihaisesti erillään pysyen muusta rantavilinästä, -eleskelivät omissa toimissaan, eivät pitäneet lukua haukasta, ehkäpä -siitä syystä, että näkivät rohkeain naurulokkien kiireesti lentää -löyhyttelevän karkoittamaan rauhan häiritsijää, jopa vaalean ja -pienemmän suohaukankin yhdessä varustautuvan sotimaan tuota likeistä -ja kuitenkin niin vihattua sukulaistansa ja rosvoveljeänsä vastaan. -Heti se poistuukin seutuvilta, ja minuutin kuluttua on kaikenlaista -viserrystä, naurua ja kuherrusta kaikkialla; sillä vanhojen -asukasten lisäksi on tullut uusia, joita sinne on houkutellut sekä -kaikilla seuralinnuilla yleinen uteliaisuus että sellaisissa vesissä -runsasvarainen ravinto. - -Kuin viimein päästään ruohokon rajaan, saadaan näkyviin pienemmät -linnut ja tavallisesti aina ennemmin kuin suuret, jotka ovat ruohokon -kätkössä. Kurki, jonka pesäpaikkoihin on kaikkein pahin päästä, -hopeahaikara, joka kaislasärkän sisälaidalla pyytelee kaloja, -kapustahaikara, joka etsii ravintoansa kaislatiheikön sisäisistä, -matalimmista paikoista, kaikki nämä pysyvät niin piilossa kuin -mahdollista, ja kaulushaikara, joka oleskelee kaikkein tiheimmissä -paikoissa, ilmasee läsnäolonsa kumealla myrinällä. Sitä vastoin -kaikki äsken mainitut pikku linnut ihan huolettomasti lentelevät -katselijan edessä ja riemuiten laulavat kauneimpia säveliään. -Tuttavasti sipsuttelevat keltavästäräkit nurmikoilla, joita kaislikon -ulkopuolella on ihan sen rajaan asti, tyynesti ja pelottomasti -kiikuskelee sievä partatiainen kaisloissa, joiden latvoja koristaa -milloin punarinta-satakielinen, milloin lepinkäinen; kovasti -kaikuvat joka taholta ruokokerttujen iloiset, vaikka ei juuri -soinnukkaat sävelet, ja mielellään kuunnellaan rastaan raksutusta, -sinirinta-satakielen, uunilinnun ja kultarinnan suloisia lauluja -sekä käen kukkumista. Aukealla vedellä kaislikkojen välissä ui -ihan varmaan pari nokikanaa poikasinensa ja, jos vesi on vähänkään -syvempi, ehkä silkkikuikkakin monien sorsien joukossa. Ja illan -tullessa saapuvat myöskin tornihaukka ja punajalkahaukka, musta- ja -punakottarainen kaislikkoon yöksi, eikä silloin laverruksilla ole -määrääkään. Onpa täällä yövieraina vielä kiljukotka, korppi ja varis, -ja karimetso ja pelekaani levähtävät päivän kalastusvaivoista ainakin -kaislikkojen sisälaidoissa. - -Avoveden kohdalla lentää liitelevät lokit, tiirat räpyttelevät, -merikotkat ja kalasääsket tähystelevät ja, missä syvyys ei ole -varsin suuri, kalastelevat pelekaanit ja joutsenet kilpaa ahnasten -merimetsojen ja uikkujen kanssa. - -Melkein yhtä rikkaat kuin järvet ovat myöskin metsäiset ja pensahiset -jokilaaksot. Puissa ovat suurempien ja pienempien petolintujen pesät, -jota paitsi ne ovat hyvinä lepopaikkoina; niiden latvoista kaikuu -kuhankeittäjän helisevä huuto, rastaan raksutus, tikan heleä nauru, -sepel- ja metsäkyyhkysen kuherrus, mutta alta tiheiköstä satakielen -ihana laulu niin puhtaana ja täyteläisenä, että paraintakin kuulemaan -tottunut korva ihastellen kuuntelee niitä harvinaisia säveliä. -Mutta joen pinnalla kiikuskelee hyvin monenlaisia vesilintuja -kuten järvelläkin, ja kaislikossa sekä rannan pensaissa eleksii -yhtä kirjava seura kuin järven ruohokoissakin; hernekerttu, -kirjarintakerttu ja harmaa kerttu kaiuttavat tuttuja laulujansa. - -Jos vaelletaan aron vedettömiä seutuja, on siellä ihan toinen -eläinmaailma. Sielläkin ensinnä huomataan linnut. Ainakin -kuusi ehkä kahdeksankin leivolajia asuu arolla, elähyttäen sen -autioimpiakin paikkoja. Lakkaamatta helkkyy täällä laulu; maasta -ja mataloista pensaista kaikuu sitä, korkealta ilmasta virtaelee -aamuin ja illoin runsaasti alas raikkaita säveliä. Tuntuu siltä, -kuin kuuluisi vain yksi laulu; sillä monisävelinen kalanderleivo -omistaa sekä meidän tavallisen kiurumme että Siperian leivosen -sävelet ja sulattaa ne omiinsa, ei halveksi edes tatarileivon eikä -lyhytvarpaisen leivon lyheitä säveliäkään, vaan yhdistää kaikkein -arolla elävien leivolajien laulun omaansa, hämmentämättä sentään -heidänkään lauluansa, vaikka hän kyllä voimakkaasti viserteleekin -sekä omia että lainattuja sävelmiänsä. Kuin jonakin kevätpäivänä -kotipellon pientarilla ihastellen kuuntelemme kiurujamme, kuin -näemme, miten laulaja toisensa perästä lakkaamatta vuorotellen -nousee kohti taivasta riemulaulullaan kuuluttamaan kevään tuloa, -me silloin tuskin voimme aavistaa, että aro tarjoaa sata kertaa -enemmän, kuin me kotivainioillamme saamme kuulla, ja niin kuitenkin -on. Sillä aro on leivojen oikea koti; pari samaa lajia asuu ihan -toisen vieressä, toinen laji taas toisen seassa, ja avaralla arolla -tuskin näyttää olevan tilaa kaikille. Mutta leivot eivät suinkaan -ole sellaisten paikkojen ainoat asujamet. Melkein yhtä monilukuiset -ovat myöskin niiden pahimmat viholliset, nuo heidän rakkahimpiansa, -heidän pikku poikasiansa ainiaan uhkaavat haukat, jotka ovat -aron varsinaisia lintuja. Mihin aron osaan hyvänsä saavutaan, -jonkun näistä petolinnuista, pohjoisarolla pienemmän, etelämpänä -vaalean suohaukan, saadaan ihan varmaan aina nähdä liikuskellen, -tavallisesti ihan läheltä maata liidellen lentelevän aluettansa -ristiin rastiin; useinpa nähdään neljä, kuusi, kahdeksan ja vielä -useampiakin yht'aikaa pyydystelevän pitkänlaisessa laaksossa. Vielä -monilukuisemmin kuin nämä, vaikka ei ihan yhtä laajalti, esiytyy -kaksi muuta olemukseltaan ja luonteeltaan melkein ihan toistensa -kaltaista, kauneudelta ja liikkeiden sulavuudelta toinen toisensa -kanssa kilpailevaa aron lasta: tornihaukka ja punajalka-haukka. Missä -hyvänsä on lepopaikkaa näille notkeille ja soreille linnuille, missä -sähkölanka on vedetty poikki aron, kallio tai kirgiisin hautakumpu -kohoaa tasangosta, siellä jotenkin varmaan tavataan niitä. Ollen -hyväluontoiset ja seuraa rakastavaiset sekä kadehtimattomat toinen -toisensa onnea, vaikka haluavatkin samaa saalista, ajeskelevat ne -ahkerasti kaikenlaisia hyönteisiä, ahnaasta heinäsirkasta aina -pienimpään elävään asti, istuvat sitte leväten ja ruokaa sulattaen, -vaan samalla huolellisesti joka taholle tähystellen paikoillaan, -nousevat uuden saaliin nähtyään nopeasti heti ilmaan, liitelevät -hetkisen keveästi ja sulavasti ja pysähtyvät sitte melkein -liikkumattomiksi ylhäältä tarkasti tähtäämään saaliisen. Sitte -ne syöksyvät kuin putoava kivi suoraan maata kohti, sieppaavat, -jos onnistuu, hyönteisen, musertavat ja syövät sen lennossa ja -kiiruhtavat jälleen ylös uudistamaan samaa temppua. Usein nähdään -heitä kymmenkunta molempia lajeja sekaisin pyydystämässä samassa -paikassa, ja niiden lakkaamatta vaihtelevat liikkeet eivät voi -koskaan olla puoleensa vetämättä ja kiinnittämättä vaeltajan -huomiota. Joka päivä saatetaan niitä tavata, tuntikausia katsella -niitä ja aina kuitenkin huomataan uutta suloa niiden leikitsevässä -käytöksessä; ne kuuluvat aron maisemakuvaan yhtä hyvin kuin -suolajärvi, kuin tulpaani tai lilja, kuin vaivaiskoivu-tiheikkö tai -tshi-ruoho, kuin valkoiset pilven hattarat taivaan kupukannella. -Mutta aroa kuvaava on myöskin punakottarainen, melkein yhtä -viehättävä ilmiö, rakkaan, koti- ja puutarha-ystävämme sijainen, -ahnasten heinäsirkkain innokas ja hyvällä menestyksellä toimiva -hävittäjä, laitumella käyskentelevien karjalaumojen uskollisin -ystävä, ihmisen suosittu auttaja, koska hän väsymättä suojelee maan -hedelmiä, aron asujanten silmissä ihan pyhä lintu; kuvaava myöskin -lentokana, joka kanan ja kyyhkysen välinen laji on hyvin levinnyt -arolle, iso trappi ja hänen suloiset sukulaisensa kaulus- ja pikku -trappi, viime mainittu ansaitseva siitäkin syystä meidän huomiotamme, -että se muutamia vuosia sitte siirtyi Europpaan ja täällä on nykyään -yhtä hyvin kuin arollakin maiseman kaunistuksena, kuin hän lentää -suhistaessaan näyttää koko kauneutensa. Ja muitakin kaunisvärisiä, -jopa oikein komeitakin lintuja voidaan ilmoittaa olevan aron -vakinaisina asujamina: suloinen mehiläissyöjä ja sininärhi, jotka -yhdessä haukkojen ja kyyhkysten kanssa asuvat jyrkissä rantatörmissä, -kutojasirkku ja punavarpunen, jotka oleskelevat tshi-ruohokossa -ja tiheiköissä, ja monta muuta. Eikä edes pääskysiäkään puutu -näistä seuduista, joissa ihmisasunnot ovat niin harvinaiset. Että -törmäpääskynen kaivaa pesänsä jyrkkiin järvenrantoihin, ei kuulune -kummalliselta; mutta tottapa ansainnee mainita, että räystäspääskynen -vielä tänäkin päivänä täällä muuttuu vapaana elävästä puolikesyksi -linnuksi, että se vielä tänäkin päivänä muuraa pesänsä kallioon ja -lähtee siitä, kuin hautakumpua jollekin kirgiisille luodaan, sekä -asettuu sitte asumaan sen päälle, että hän etsii vierasvaraisuutta -yksin jurtastakin ja saakin sitä, jos kirgiisi toivoo voivansa viipyä -niin kauan yhdessä paikassa, että munat ehtivät tulla haudotuiksi -jurtan kupukattoon kiinni muuratussa pesässä ja pojat vaurastua -lentoon kykeneviksi. - -Niihin paikkoihin, joiden lintumaailman nyt olen luetellut, on -asettunut myöskin muita eläimiä. Paitsi vaivalloisia sääskiä, -kärpäsiä, paarmoja ja ampiaisia, tavataan yleensä vain joitakuita -hyönteislajeja, mutta ne ovat hyvin lukuisat ja kaikkiin sellaisten -seutujen osiin levinneet. Samaa on sanottava matelijoista, joita -me näkemissämme aron osissa tapasimme ainoastaan muutamia liskoja -ja monta käärmelajia, varsinkin kaksi myrkyllistä käärmettä, -tavallisen kyykäärmeen ja halyskäärmeen. Kumpiakaan näitä tosin -ei ole niin runsaasti kuin liskoja, mutta sentään tavattoman -paljo. Ratsastaessamme arolla tapahtui monta kertaa päivässä, että -joku meitä seuraavista kirgiiseistä kumartui, puukko kädessä, -alas hevosen seljästä terävällä iskulla leikkaamaan päätä -joltakin myrkkykäärmeeltä, ja kuin me pienessä vuorikaupungissa -Schlangenbergissä (Käärmevuorella), Altain pohjoisosassa, tahdoimme -ottaa selkoa, oliko se syystä saanut nimensä, toivat lähettimme parin -tunnin kuluttua niin runsaan käärmesaaliin, että siten saatu vastaus -meitä hyvin hämmästytti ja että me emme enää voineet epäillä nimen -synnyn historiaa, joka kertoo, että ennen kaupungin perustamista -koottiin ja poltettiin tuhansittain myrkkykäärmeitä. Konnat, sammakot -ja pikku nisäkkäät ovat paljon harvinaisemmat kuin matelevaiset; me -näimme ainoastaan yhden tulikonna-lajin sekä muutamia hiiriä, yhden -siiselin, kaksi maakontion kaltaista, sokeaa hiirilajia ja sievän -hyppyrotan, jota myöskin sanotaan hevos-hyppyrotaksi ja alakdaganiksi. - -Siiseli ja hyppyrotta ovat mitä sievimmät eläimet.. Varsinkin siiseli -tuottaa elävyyttä ja jonkinmoista suloutta arolle, se kun erittäin -soveltuvissa paikoissa mielellään elää joukoissa ja silloin, kuten -sen sukulainen aromurmelikin, rakentelee oikeita kyläkuntia. Siellä -nähdään varsinkin iltasella sen pikku eläimen istuvan kolonsa suulla -taikka vaunujen tai ratsastajajoukon lähestyessä kiireesti rientävän -piiloonsa, äkisti vielä kerran nousevan uteliaasti katsahtamaan ja -hyvissä ajoin kadota livahtavan turvallisen kolonsa syvyyteen, mutta -muutaman silmänräpäyksen päästä taas tulevan näkyviin, arvattavasti -ottamaan selkoa, eikö uhkaava vaara ehkä ole jo ohitse. Hänen -käytöksessänsä näkyy alituista horjumista uteliaisuuden ja pelon -välillä. Pelkoon hänellä kyllä on hyvät syynsäkin; sillä vaikkapa -ihminen ei hätyytäkään häntä, niin ovat kuitenkin susi ja kettu, -keisari- ja kiljukotka lakkaamatta hänen kinterillänsä, ja voidaan -olla jotenkin varma, että hän oleskelee lukuisasti varsinkin -sellaisissa paikoissa, joissa keisarikotkan nähdään istuvan patsasten -päässä tien varrella tai puissa kylissä. Paljon harvemmin nähdään -hevos-hyppyrottaa, eittämättä aron sievintä nisäkästä, ei sen -tähden, että se olisi luvultaan vähempi, vaan koska se on yöeläin -ja sen tähden näyttäytyy vasta auringon laskun jälkeen. Siihen -aikaan ja, jos on kuutamo, myöhemminkin voidaan huomata, miten se -suloinen olento varovasti nousee kolostansa, oikoo jäseniään ja -sitte, pienet etujalat rintaa vasten painettuina, kuin puujaloilla -hypiskelee pitkillä, kengurua muistuttavilla takajaloillaan, tukien -hoikkaa, ihan pystyasentoista ruumistansa pitkällä, karvaisella -hännällään. Sinne tänne juoksee hyppyrotta pitkin maata, ei erittäin -nopeasti, ja pysähtyy aina vähän päästä hetkiseksi, koska hänen -täytyy tuon tuostakin haistella tai pitkillä viiksikarvoillaan -tunnustella, mistä löytyisi jotain kelvollista ruokaa. Tästä noukkii -hän siemeniä, tuosta kaivaa laukan; mutta sanotaanpa, että se ei -hyljeksi raatojakaan, että se ryöstelee linnun pesistä munia ja -poikasia, jopa pyytelee pienempiä jyrsijöitäkin, enkä minä uskalla -ruveta puhdistamaan häntä näistä syytöksistä. Vaikea onkin muuten -tutkia häntä perin pohjin, sillä hänen aistimensa ovat hyvin tarkat, -hänen henkiset lahjansa jotenkin vähäiset, ja pelko ja arkuus sen -tähden hänen näkyvimmät ominaisuutensa. Heti, kuin ihminen tulee -hänen mielestään arveluttavan lähelle, lähtee hän pakoon, ja turha -vaiva olisi ajaa häntä takaa; tuskin ratsumieskään saa häntä kiinni. -Pitkillä hypyillä, voimakkaasti ponnistaen vahvoja takajalkojansa ja -käyttäen pitkää, ihan suoraksi ojennettua häntää peräsimenä rientää -hän pois; hyppy hypyn perästä melkein ilman vähintäkään väliaikaa, ja -ennen, kuin oikein saadaan selvillekään, minne päin hän läksi, katoaa -hän yön pimeyteen. - -Toisia eläinlajeja kuin alavalla arolla on aron vuoriseuduissa, -jos siellä loivien rinteiden sijasta tai niiden ohella on jyrkkiä -kallioseinämiä, louhikkojyrkkäyksiä, syviä, synkkiä rotkoja ja ihan -kasvittomia, teräviä huippuja. Kapeissa, vihreissä laaksoissa, joita -pitkin juoksee puronen, elää ja viihtyy kirjohanhi, tavattoman -korea, kaunis ja vilkas lintu, tuskin sorsaa suurempi, Keski-Aasian -tunturien hanhilaji; kallion koloissa kuhertelee eräs meidän -kesyn kyyhkysemme kantavanhempain ja kalliokyyhkysen likeinen -sukulainen; kalliolohkareilta, joilla kivitaskut, kalliovarpuset ja -talvihempposet juoksentelevat, kaikuu kivirastaan soinnukas laulu; -korkeampain huippujen ympärillä liitelevät vilkkaat alppinaakat ja -heitä ylempänä kiertelee päivällä vuorikotka ja yöllä äänettömästi -liitelee iso huuhkaja, molemmat tähystellen saaliikseen jotakuta -erittäin lukuisista vuorikanoista tai ehkä jotakuta varomatonta -murmelieläintä. Tarkemmin kuin mikään näistä ansaitsee kuitenkin -kirgiisein arkaari tutkia, yksi niistä villeistä jättiläislampaista, -joita Keski-Aasiassa on ja jollaisen eläimen minä sain ammutuksi -Arkat-vuorilla. - -Mikäli kirgiisit kertoivat, joita minä tarkimmasti kyselin, elää -tämä muhkea eläin paitsi täällä myöskin muissa tavallisen korkeissa -vuoristoissa Länsi-Siperian aroilla. Ne oleksivat viisi, jopa -viisitoistakin joukossaan, oinaat ja emät erikseen aina kiima-aikaan -asti. Jokainen katras pysyy samoilla paikoilla niin kauan, kuin -sitä ei häiritä eikä hätyytetä; mutta jos niin tapahtuu, siirtyy se -toiselle vuorenseljänteelle, ei kuitenkaan koskaan erittäin kauas. -Illan suussa vaeltaa katras, johtaja etupäässä, ylös korkeimmille -vuoren huipuille levolle sellaisiin paikkoihin, joihin muiden -eläinten on vaikea tai ihan mahdoton päästä; auringon noustua -laskeutuvat vanhat ja nuoret alas laaksoihin syömään ja juomaan -erityisistä, valituista lähteistä; puolenpäivän aikaan asettuvat -he lepäämään ja märehtimään sellaisten kallioseinäin siimekseen, -jotka eivät heiltä sulje näköalaa; iltapäivällä kävelevät he toisen -kerran syömässä. Kesät talvet kuluu heidän elämänsä samalla tavalla. -He syövät kaikkia sellaisia kasveja, joita kesy lammas suosii, -ovat hätätilassa yhtä vähään tyytyväiset kuin sekin eivätkä siis -talvellakaan juuri joudu hätään eikä puutteesen, vaan keväällä tuota -pikaa niin mieltyvät herkuttelemiseen, että niille sitte syksyyn -asti kelpaa ainoastaan paraat ja maukkaimmat kasvit. Tavallisesti -juoksevat ne ripeää, tavattoman joutuisaa hölkkäjuoksua ja -peljästyttyäänkin ne ainoastaan silloin, kuin ratsumies ajaa niitä -takaa, juoksevat pitkäaskelista ravia, joka sitä varmemmin pelastaa -heidät vainoojalta, kuin he paetessaan aina pyrkivät kallioille. -Sellaisessa paossa ne niin tasangoilla kuin vuorillakin pysyvät -melkein aina rivissä, niin että toinen juoksee ihan toisensa takana, -ja asettuvat niin pian kuin mahdollista jälleen samaan järjestykseen, -jos niitä yht'äkkiä säikytetään hajalleen. Kivikoissa ja louhikoissa -liikkuvat ne kummastuttavan keveästi, notkeasti ja varmasti sekä -noustessaan että laskeutuessaan. Ilman vähintäkään ponnistusta ja -kiirehtimättä edes millään tavalla liikkeitänsä kiipeilevät ne ylös -alas melkein pystysuorista jyrkänteistä, hyppäävät leveäin rakojen -yli, rientävät ylhäältä alas syvyyteen, kuin olisivat lintuja ja -osaisivat lentää. Jos ne huomaavat, että heitä ajetaan takaa, -pysähtyvät ne tuon tuostakin, kiipeevät jollekin korkeammalle -kallionhuipulle, nähdäkseen paremmin joka taholle, ja jatkavat sitte -matkaansa niin levollisesti, kuin pilkkaisivat vainoojiansa. Voiman -ja kiipeämistaidon tieto tuottaa niille tosiaan ylpeän ja ylevän -ryhdin. He eivät hätäile koskaan, mutta joutuvatkin ainoastaan -silloin, kuin metsästäjä asettuu väijyksiin tai hiljaa hiipii heidän -lähellensä, sellaiseen tilaan, että heidän tarvitsee sitä katua. - -Emät elävät aina, oinaat kiima-aikaan saakka rauhassa ja ystävyydessä -keskenään. Se aika alkaa lokakuun loppupuolelta ja kestää melkein -koko kuukauden. Sen ajan lähestyessä herää rohkeissa oinaissa -hurjin taistelun kiihko. Vanhimmat oinaat valitsevat kukin määrätyn -paikkansa ja karkoittavat niistä kaikki heikommat. Tasavoimaiset -taistelevat hengen edestä. Uhkaavasti astuvat he vastakkain, nousevat -takajaloilleen, syöksyvät yhteen ja paukuttelevat isoja sarviaan -niin, että vuoret kajahtelevat. Välistä sattuvat heidän sarvensa -tarttumaan niin toisiinsa, että eivät pääsekään irti, ja silloin -he surkeasti kuolevat; taikka toinen syöksee vastustajansa alas -syvyyteen ja pudonnut silloin musertuu kuoliaaksi. - -Huhtikuun viimeisinä tai toukokuun ensimmäisinä päivinä synnyttää emä -yhden tai kaksi vuonaa. Nämä karitsat, kuten kiinni pyytämistämme -arkaareista voimme huomata, juoksentelevat jo muutaman tunnin -vanhoina emänsä kanssa ja seuraavat muutamain päivien päästä -häntä kaikkialle, mitä teitä hyvänsä emä kulkee, ja osoittavat -synnynnäistä notkeutta ja varmuutta kaikissa liikkeissään. Jos jokin -suurenlainen vaara on tulossa, kätkee emä heidät kivien väliin, -kääntääkseen vihollisen huomiota pois niistä, ja palaa takaisin -niiden luo heti, kuin on onnellisesti päässyt vaarasta. Maahan -laskeutunut karitsa pysyy ihan liikahtamatta, kuin olisi itsekin -vain kivi kivien joukossa, ja siten usein säilyy vihollisiltansa, -vaikka ei suinkaan aina, harvimmin vuorikotkalta, joka ilman mitään -iskee ja tappaa karitsan, jota ei emä ole suojelemassa. Niin -tapahtui Arkat-vuorilla meidän metsästellessämme. Kiinni otetut -arkaari-karitsat, joita saimme kirgiiseiltä, olivat mitä suloisimmat -olennot, ja koska ne ihan vitkastelematta imivät vieraita emiä, -näkyy siitä, että niitä pitäisi helposti voida kesyttää. Jos näitä -muhkeita eläimiä saataisiin kesytetyksi, tulisi siitä erittäin -arvokas lisä nykyisille kotieläimillemme. Mutta sitä ei ajattele -kirgiisi, hän vain mietiskelee, miten saisi silloin tällöin tapetuksi -jonkun villilampaan. Eipä sentään hänkään ole mikään innokas -arkaarin pyytäjä; sen tähden susi yhä pysyykin hänen vaarallisimpana -vihollisenaan, vaikka sekin ainoastaan talvella syvässä lumessa saa -jonkun lampaan tapetuksi. - -Kuten vuoristoissa on myöskin aron kuivimmissa ja autioimmissa -seuduissa, jotka yksin keväälläkin näyttävät Afrikan aavikoilta tai -aavikkoaroilta, erityiset, ainoastaan siellä asuvaiset eläimensä. -Paitsi matalaista nippuruohoa ja täällä ihan pienoiseksi taimeksi -surkastunutta marunaa, puuttuu sellaisista seuduista melkein kaikki -muut kasvit, joita muuten on sekä ylävällä että alavalla arolla; -sitä vastoin on täällä yleisenä erityinen pensas, jota ei ole -muualla: kovasta ja hauraasta, kirveen pystymättömästä puustaan -nimensä saanut "jääräpensas". Se juurtuu niihin harvoihin erämaan -paikkoihin, joihin rankkasateet ovat koonneet laihan punasaven; -niissä se kasvaa välistä oikein laajoiksikin tiheiköiksi ja suojelee -ja varjostaa muitakin kasveja, niin että sellaiset paikat ovat -melkein kuin pikku kosteikot aavikoilla. Elävämpiä kuin autio aro -ympärillä eivät nämä kosteikot kuitenkaan ole, sillä paitsi erästä -lepinkäistä, kerttua ja uunilintua ei siellä näy mitään muita -lintuja, vielä vähemmin mitään nisäkästä. Sitä vastoin asuu juuri -sellaisissa autioissa seuduissa monta huomattavinta aroeläintä niiden -ohella, joita tavataan kaikkialla yli koko aron: lyhytvarpaisen -ja kalander-leivon ohella sysimusta tatarileivonen, vaikka se -näyttäneekin merkilliseltä jokaisesta, ken tietää, että kaikkein -maassa pesiväin lintujen höyhenpuku on tavallisesti maan näköinen, ja -sen tähden saatettaisiin luulla tämän leivon meluisemmin asuskelevan -mustan ruokamullan seuduilla; pikku kurmitsan ohella tavataan -arohyyppä, ison trapin ohella hoikka kaulustrappi, jota kirgiisit -sanovat passinkantaja-trapiksi; arokanan ohella hietakana, sama -lintu, joka tuonoin siirtyi suurissa joukoissa Europpaan; erittäin -lukuisasti esiytyvän siiselin ohella aro-anttilooppi ja kulaani, aron -arka villihevonen. Minä, välttääkseni liikaa laajuutta, koetan ihan -lyhyesti kuvaella viimemainittua. - -Jos Darwinin päätelmät olisivat oikeat, saatamme ehkä kulaania -katsoa meidän pitkällisellä jalostuttamisella nykyiseen muotoonsa -saamamme hevosen kantaisäksi. Tämä oletus on ainakin paljon -tyydyttävämpi kuin epävarma ja ihan tukematon väite, että -jaloimman kotieläimemme kantaisä muka on sukupuuttoon kuollut. Ja -se näyttää minusta uskottavammaltakin kuin se ajatus, että vielä -tänäkin päivänä Dnieperin aroilla kuljeksiva tarpaani muka on -alkuperäinen villihevonen eikä kesystä villistynyt. Mitä varmemmin -ja eittämättömämmin nykyaikaiset tutkimukset selittävät meidän -koiraamme, jonka eri rotuja ei edes likimainkaan voida luetella, -jonkun vielä elävän susi- ja shakaali-lajin perilliseksi, sitä -varmemmaksi tulee myöskin tämä minun oletukseni. Onhan viimeinkin -löydetty meidän kotikissammekin kantaäiti, joka elää vielä tänäkin -päivänä Afrikassa; vuohemme kantaäiti elää Vähässä-Aasiassa ja -Kretassa; ja vaikka tähän asti emme olekaan voineet mitään varmaa -lausua lammastemme emmekä sarvikarjamme esivanhemmista, niin minä -toiselta puolen olen kolmelta eri taholta, eräältä kirgiisiltäkin, -joka vakuuttaa itse ajaneensa takaa erästä eläintä, saanut tietoja, -että Mongolian sisäaroilla vielä tänäkin päivänä elää villitilassa -eläin, jolla on kaikki kamelin ominaisuudet, ja ne tiedot ovat -niin yhtäläiset, että minä en saata epäillä niiden totuutta, vaan -enintään, kuten tarpaani-väittelyssä, esittää kysymyksen, onko tämä -kameli kirgiisein kotieläimen vielä vapaana elävä esi-isä vaiko vain -kesystä kamelista vapaaksi muuttunut ja villistynyt. Jos nyt yhä -enemmän nostetaan verhoa, joka kätki ja vielä kätkee totuuden meidän -silmiltämme, jos kotieläintemme esivanhempia toiset toistensa perästä -löydetään ja tavataan vielä elävien eläinten joukosta, miksi sitte -hevosen esivanhemmat, joiden elinehdot avara, ääretön aro kaikin -puolin täyttää, olisivat kuolleet niin kokonaan, että heistä ei -olisi vähintäkään merkkiä jäljellä? Vielä tänäkin päivänä vanhassa -maailmassa elävien villihevosten joukosta tulee meidän etsiä kesyn -hevosemme kantaisää, ja siinä joukossa millään ei ole suurempaa -oikeutta päästä siihen kunniaan kuin kulaanilla. Tosin tarpaani on -lähempänä meidän hevostamme kuin kulaani; mutta jos tosiaankin hyksot -veivät hevosen vanhoille egyptiläisille, joiden kivikirjoitelmissa -tätä kotieläintä ensinnä mainitaan, taikka jos egyptiläiset itse -jo ennen hyksojen aikaa eli siis ainakin puolikolmatta tuhatta -vuotta ennen meidän ajanlukumme alkua kesyttivät ja muuttivat sen -kotieläimeksi, niin onhan jotenkin varma, että he eivät lähteneet -etsimään Dnieperin ja Donin aroilta kantaeläimiä; sillä lähempänäkin, -Vähän-Aasian, Palestiinan ja Persian aavikoilla ja aroilla sekä -monin paikoin Arabian ja Indian alavissa seuduissa, oli heillä -vielä nykyään elävä, hyvän näköinen villihepo, kulaani. Tosin on -kulaani monin puolin toisenlainen kuin meidän hevosemme, mutta ei -eroa siitä enempää kuin susikoira, villakoira, New-Foundlannin koira -sudesta tai mistä hyvänsä jonkin maan alkukoirasta, ei enempää kuin -mäyräkoira, rottakoira, silkkikoira shakaalista, ei enempää kuin pony -Arabian hevosesta, kuin ranskalais-belgialainen percheron-hevonen -englantilaisesta kilpahevosesta. Meistä näyttävät kesyn hevosen -ja minun sen luultavimmaksi kantaisäksi olettamani villihevosen -erotukset hyvinkin tärkeiltä; mutta toiselta puolen hevonen ja -kulaani näyttävät katsovan toisiansa samasta verestä syntyneiksi -lapsiksi, sillä he etsivät mielellään toistensa seuraa. - -Kuin me 3 päivänä kesäkuuta 1876 ratsastimme Saisan-järven ja -Altain välistä autiota, aavikon kaltaista aroa, jonka mukaan edellä -oleva lyhyt kuvaus on tehty, tapasimme yhtenä aamupäivänä koko -viisitoista kulaania, muun muassa kerran ainoastaan kaksi yhdessä, -jotka söivät kunnaan leveällä harjalla, ei varsin etäällä. Selvään -näkyivät molemmat sinitaivasta vasten ja mahtavana heräsi pyynti-into -sekä meissä että meitä seuraavissa kirgiiseissä. Toinen kulaani, -huomattuaan meidät, juoksi pois vuorille päin; toinen seisoi, -näytti joutuneen riitaan oman itsensä kanssa, nosti moneen kertaan -päätänsä ja tuli viimein juosten meille vastaan. Kaikki pyssyt -laitettiin kuntoon, kirgiisit ratsastivat hitaasti ja varovasti -avaraan puoliympyrään, aikoen oikeana hetkenä ajaa meihin päin tuota -nähtävästi typerää ja käsittämättömän huoletonta saalista. Yhä -enemmän, tosin väliin pysähdellen, mutta peräytymättä vähääkään, -lähestyi villihepo, ja me katsoimme sitä jo varmaksi saaliiksemme. -Silloin levisi hymy lähinnä minua ratsastavan kirgiisin kasvoille, -hän oli käsittänyt eläimen meille niin oudon käytöksen syyn, jopa -tuntenut itse eläimenkin. Kirgiisihevonen se oli, joka juoksi meille -vastaan, karvaltaan kulaaniin vivahtava papurikko, joka oli karannut -isäntänsä laumasta, ehkäpä eksynyt, tavannut villihevosia ja paremman -seuran puutteessa pysynyt niiden luona, mutta nyt tuntenut lähestyvät -hevoset vertaisiksensa ja sen tähden jättänyt väliaikaiset ystävänsä -oman onnensa nojaan. Päästyään ihan lähelle kirgiisejämme pysähtyi -hän vielä kerran ikään kuin uudestaan punnitsemaan, ruvetako taas -taivuttamaan äsken oiennutta selkäänsä raskaan satulan alle, mutta -kuin ensi askel oli astuttu velvollisuuksiin palaamisen tiellä, -tapahtui muu kaikki itsestään; ajattelemattakaan enää pakoa antoi -hän panna päitset päähänsä ja juoksi parin minuutin kuluttua yhtä -tyynesti kirgiisiläisen ratsumiehen sivulla, kuin ei olisikaan -koskaan oppinut tuntemaan esi-isäinsä vapaata elämää. Siten saimme -omasta kokemuksesta vahvistuksen sille jo ennenkin huomatulle tosi -asialle, että hevonen ja kulaani välistä etsivät toistensa seuraa. - -Kulaani on tosiaan muhkea, kaikin puolin viehättävä olento, täynnä -voimaa, itsetuntoa ja kopeutta. Uteliaasti katselee hän lähestyvää -ratsumiestä, ravaa sitte tyynesti ja hitaasti pois, ikään kuin -pilkaten takaa-ajajaa, ja leikitellen piiskaa hännällään kylkiänsä. -Jos ratsastaja kiihottaa ratsunsa täyteen juoksuun, alkaa kulaani -keveästi ja luistavasti nelistää, ja silloin se tuulen nopeudella -lipuu pitkin aroa ja kohta katoaa näkyvistä. Mutta kiireimmässäkin -juoksussaan pysäyttää hän välistä askeleensa, seisahtuu hetkiseksi, -kääntyy ahdistajaan päin, sitte jälleen pois, potkasee vallattomasti -molemmilla takajaloillaan ilmaa ja laukkaa edelleen yhtä keveästi -kuin ennenkin. Pakeneva kulaanilauma asettuu aina riviin, ja -näyttääpä varsin muhkealta, kuin se, ikään kuin johtajan käskystä, -äkisti pysähtyy, kääntyy ja taas rientää pois. - -Kuten kaikissa hevoslaumoissa on jokaisessa kulaanijoukossa ori -johtajana ja samalla itsevaltiaana herrana. Hän johtaa joukkoa -laitumella kuten paossakin, puolustaa sitä rohkeasti vihollisia -vastaan, jotka eivät ole häntä väkevämmät, eikä kärsi alammaistensa -kesken mitään riitaa, siispä ei myöskään siedä laumassa ketään -kilpaveljeä eikä yleensä ketään toista täysikäistä oritta. Tästä -syystä nähdäänkin kaikissa kulaanien asuinseuduissa erakkoja, -jotka eivät ole päässeet mihinkään laumaan; ne ovat ankaroissa ja -pitkällisissä taisteluissa voitettuja oreita, joiden täytyy yksikseen -kuljeskella tulevaan kiima-aikaan asti. Syyskuussa ne taas lähestyvät -laumoja, joista vanha ori karkoittaa nuoret, nyt täysikäisiksi -tulevat oriit, ja raivoisa taistelu alkaa heti, kuin ne näkevät -jonkun vastustajan. Tuntikausia voidaan siihen aikaan nähdä vanhain -oritten seisovan jyrkkäin vuorten seljällä, sieramet leveinä tuulta -kohti ja silmät tähystelevinä alas laaksoon. Kuin erakko näkee -toisen oriin, juoksee hän täyttä laukkaa sitä vastaan ja taistelee -hampailla ja kavioilla, kunnes molemmat ovat ihan uuvuksissa. Jos -hän voittaa lauman johtajan, pääsee hän hänen sijaansa ja tammat -seuraavat häntä kuin ennen sitä, jonka nyt täytyy voitettuna väistyä -pois. Taistelujen jälkeen alkaa vaellusten aika; sillä ankara -vuodenaika karkoittaa tämänkin lauman paikasta toiseen, ja vasta -sitte, kuin kevät on täyttä totta tullut, palaa kukin lauma takaisin -entisille olinpaikoilleen. Siellä synnyttää tamma toukokuun lopussa -tai kesäkuun alussa varsan, joka on kaikin puolin hevosen varsan -näköinen, pikku eläin, tosin vähän karkeatekoinen, mutta sukkela ja -vilkas. Meillä oli erityinen onni tutustua siihenkin. - -Kuin matkustimme vastamaahan pitkähköä kunnasta edellä mainitulla -aavikon kaltaisella arolla, näimme yht'äkkiä vähän matkan päässä -edessämme kolme vanhaa kulaania ja varsan, joka nähtävästi oli -syntynyt vasta muutamia päiviä sitte. Meidän venäläinen saattajamme -ampui niitä kohti, ja kuin myrskytuuli syöksyivät villihevot pois, -tuskin koskien maahan kavioillaan ja osoittaen erinomaisinta -notkeutta ja suloutta liikkeissään; pois syöksyivät samassa myöskin -kaikki kasakit ja kirgiisit, pois katosivat yleisen pyynti-innon -hurmaamina myöskin palvelijamme, pois ratsastaa lennätimme me -itsekin. Olipa se ajoa! Yhä ikään kuin leikitellen riensivät -villihevoset pois etäisiä vuoria kohti ja kaikki ratsastajat -pakottivat ratsunsa ponnistamaan kaikki voimansa, niin että hevosten -vatsat melkein viilsivät maata. Kirgiisein kovat riemuhuudot, heidän -hurjimpaa vauhtia eteen päin syöksyvien hevostensa töminä, meidän -hitaampien ratsujemme hirnuminen, nuttujen ja viittain liehuminen, -suuret tomupilvet, kaikki se oli tavattoman vilkas tapaus muuten niin -hiljaisella ja yksitoikkoisella arolla. Yhä eteni hurja ajo. Viimein -erosi varsa vanhemmista kumppaneistaan ja jäi vähän jäljelle; emä -tuon tuostakin katsahti huolissaan jälkeensä, mutta hänen ja varsan -väli yhä eneni, jota vastoin se jäi yhä lähemmäksi ratsumiehiä; -muutamien minuuttien kuluttua oli se meidän vankinamme. Ilman -vastarintaa antautui se vainoojilleen; villiyttä, kukistumatonta -itsepäisyyttä, oikullisuutta ja salakavaluutta, jotka ovat hänen -lajistensa vanhempien eläinten tuntomerkit, ei hänessä näkynyt -vielä nimeksikään. Ihan viattomasti ja avonaisesti katseli hän -meitä suurilla, vilkkailla silmillään; mielellään, kuten näytti, -antoi hän meidän silitellä pehmoista turkkiansa ja vastustamatta -otti päitset päähänsä; huolettomasti laskeutui se meidän viereemme -levähtämään hurjan ajon jälkeen, joka oli tarkoittanut juuri häntä. -Se oli erittäin miellyttävä olento, ja minä olisin tahtonut, että -olisin heti voinut hankkia sille imettäjän sekä tarpeellista lepoa -ja hoitoa. Niistä ei kumpikaan ollut siellä arolla mahdollista; sen -tähden pikku varsa oli jo seuraavana päivänä kuollut. Täys'kasvuisen -villihevosen olisin minä aristelematta surmannut, mutta sen nuoren -varsan kuolema tuntui meistä todella pahalta. - -Turhaan koetimme saada ammutuksi jotakuta vanhempaa villihepoa, -turhaan käytimme kaikkea mahdollista viekkautta, muun muassa -väijymistä sidotun varsan vieressä, ei kukaan meistä saanut ampua -kertaakaan. Metsästäjänä olisin mielelläni viipynyt kauemminkin tässä -köyhässä erämaassa, luonnontutkijana olin erittäin tyytyväinen jo -lähtemäänkin, sillä olinhan siellä saanut tutustua aron jaloimpaan -nisäkkääsen. - - - - -Siperian metsät ja metsänriista sekä metsästys siellä. - - -Siperian maisemain yksitoikkoisuus ja ikävyys, jota ne katsojaan -vaikuttavat, riippuu siitä, että kolme keskenään erilaista, itsessään -enemmän tai vähemmän yhdenlaista vyöhykettä melkein kaikkialla on -nähtävänä. Kukin näistä vyöhykkeistä säilyttää läpeensä omituisen -luonteensa ja näyttää kyllä satakin kertaa ihan samoja kuvia sekä -siten vaikuttaa jonkinlaista kyllästystä ja vähentää havaintokykyä -niin suuresti, että tullaan melkein kykenemättömiksi näkemään ja -käsittämään kauneuksia, joita muutamissa maisemissa tosiaan on. -Sen tähden harvoin puhutaan kiitellen, vielä vähemmin innokkaasti -tämän avaran alueen maisemista, vaikka ne kyllä ansaitsevat -kumpaakin; sen tähden on vähitellen meihin juurtunut käsitys, joka -totisesti on yhtä väärä, kuin se myöskin sitkeästi vastustaa kaikkia -tosiolojen valaistusyrityksiä. Siperiaa katsotaan kammottavaksi -jääaavikoksi sekä taivaan tai ainakin onnettomain, sinne siirrettyjen -pahantekijäin kirouksen alaiseksi maaksi. Silloin ei ollenkaan -muisteta, että on puhe Aasian runsaasta kolmanneksesta, maasta, joka -on lähes kaksi kertaa niin suuri kuin Europpa ja ulottuu Uraalista -Tyyneen mereen ja Jäämerestä Palermon tasalle eikä siis mitenkään voi -niin laajalti olla ihan yhtäläinen, joka paikassa ihan samanlainen. -Tavallisesti ajatellaan vain yhtä Siperian aluetta ja nähdään sekin -väärässä valossa. - -Todella on Siperia vaihtelevampi, kuin kukaan on tähän asti kuvannut. -Sielläkin keskeyttävät tai rajoittavat vuoristot tasankoja, seisovat -ja juoksevat vedet elähyttävät molempia, aurinko valaa vuorille ja -laaksoille välkkyvää valoansa ja monin tavoin vivahtelevia värejänsä, -pitkät puut, komeat ja suloiset kukat koristavat kaikkia seutuja ja -siellä elää onnellisia, kodeistaan iloitsevia ihmisiä. - -On sentään vielä tänäkin päivänä erämaita Siperiassa, jotka, -esim. sikäläinen jäälakeus, tundra, antavat jonkin verran tukea -tuolle yleiselle käsitykselle. Sellaisia erämaita ovat myöskin -tundran ja aron väliset metsät, jotka ovat kolmantena vyöhykkeenä. -Niihin ei ihminen ole vielä uskaltanut asettua; niiden ohitse on -viereisten uutisasukasten toiminta käynyt, jättämättä tuskin mitään -merkkejä niihin. Korkeammat voimat vallitsevat ja vaikuttavat -vielä täydellisesti niissä sekä tuhoten että elämää herättäen. -Suuria puun paljouksia panee taivaalta lennähtävä leimaus tuleen -ja pauhaava talvimyrsky kaataa maahan; metsät kasvavat ja kuolevat -ilman ihmistoimien vaikutusta, ja sen tähden voidaan niitä sanoa -ikimetsiksi sanan oikeassa merkityksessä. Salaperäisesti ne -houkuttelevat puoleensa ja tylysti työntävät pois; ne houkuttelevasti -kutsuvat metsästäjää ja itsepäisesti pidättävät hänen askeliansa; ne -lupaavat halukkaalle kauppiaalle runsasta voittoa ja lykkäävät hänen -toivettensa toteutumisen määrättömään tulevaisuuteen. - -Aron ja tundran välillä on Siperian metsäseutu. Siellä täällä ulottuu -siitä niemeke toiseen tai toiseen, siellä täällä pistäytyy aro tai -tundra lahdekkeeksi sen sisään. Muutamissa paikoissa molempain -noiden metsättömäin vyöhykkeiden alalla saattaa kyllä tiheäkin -metsä kilpailla aron ja tundran ominaisten kasvilajien kanssa maan -omistusoikeudesta, mutta sellaisia yksinäisiä metsiä voidaan melkein -aina verrata meren saariin, joilla niin sanoaksemme ei ole olemassa -olon oikeutta. Arolla on niitä ainoastaan pohjan puolisilla vuorten -rinteillä ja jokien laaksoissa, tundralla syvimmissä notkoissa, -ja molemmissa paikoissa ne ovat ihan mitättömät metsävyöhykkeen -suunnattomain metsien rinnalla, joissa ainoastaan joku joki, järvi -tai suo keskeyttää muuten joka taholle leviävää saloa, joihin -ainoastaan metsänpalo tekee aukkoja tai ihminen, tosin ainoastaan -äärimmäiseen ulkolaitaan, raivaa pieniä viljelysmaita. Maita, kuten -me niitä käsitämme, saattaisi varsin hyvin mahtua yhden ainoan -sellaisen metsän sisään; moni kuningaskunta on alaltaan pienempi -kuin yksi sellainen metsä. Minkä näköiset ne metsät ovat sisältä, -ei kukaan voi sanoa, koska ei edes niitä jokiakaan myöten, jotka -sellaiselta salolta tulevat pääjokiin, päästä sinne tunkeutumaan -eivätkä edes rohkeimmatkaan soopelin pyytäjät liene kuljeksineet -näitä metsiä laajemmalti kuin enintään sadan kilometrin leveydeltä -laidasta lukien. - -Siperian metsät eivät europpalaiseen matkustajaan yleensä vaikuta -miellyttävästi. Nähdessään noita äärettömiä aloja, jotka kasvavat -metsää, tosin hämmästytään, mutta mieltymystä ja innostusta herää -ainoastaan ani harvoin. Luova, kasvattava ja korvaava voima ei näytä -pohjoisissa seuduissa riittävän pitämään tasapainoa hävittävää voimaa -vastaan. Harmaa vanhuus esiytyy yhdessä vihreän nuoruuden kanssa, -vaan se yhteys ei millään tavalla virkistä; suunnattomia rikkauksia -esiytyy kerjäläispuvussa; kuoleva elämä ilman mitään voimakkaan -uudestaan kasvamisen merkkejä karkoittaa kaikki iloiset tunteet. -Kaikkialla ollaan näkevinään hyvin ankaraa taistelua olemassa olosta, -mutta ei missään herää todellista kiintymystä, ei missään tällä -metsällä ole mitään vetovoimaa; ei missään ole sisämetsä niiden -toiveiden mukainen, kuin ulkopuoli on herättänyt. Eteläisempien -ikimetsäin suurenmoisuus puuttuu kokonaan näiltä omiin valtoihinsa -jätetyiltä, hoitamattomilta metsiltä, ja elämä, joka niissä liikkuu, -näyttää jo olevan tuomittuna kuolemaan. - -Oikein kaunista, elinvoimaista, pitkärunkoista ja säännöllisesti -uudistuvaa metsää näkyy harvoin, paljon useammin tulen tuhoamaa. -Ennemmin tai myöhemmin panee ukonnuoli tai asujanten perin huoleton -kevytmielisyys metsän tuleen. Jos vuodenaika tai tuuli on tulelle -sovelias, raivoaa metsänpalo uskomattomasti. Ei tunti- eikä -päiväkausia, vaan kokonaisia viikkoja kestää hävitystä. Pitkin -sammalista maata hiivii ja liekehtii tuli edelleen; joukottain -maassa makaavat ja lahoneet, kaatuneet puut levittävät ja elättävät -tulta; kuivat, maahan asti riippuvat oksat tai vielä pystyssä -seisovat kuivalatvaiset puut johtavat sen ylös toisten vielä elävien -puiden latvoihin. Räiskyen ja suhisten syöpi tuli pihkaiset havut -ja iso kipunasuihku nousee kohti korkeutta. Muutamassa minuutissa -kuolee muhkea puu ja jää häviön omaksi; mutta siitä leimuava -tulipatsas putoilee alas tuhansina kipunoina, ja joka taholla -kasvaa hehkukylvöstä uusia liekkejä. Siten joka minuutti voittaen -alaa, leviten joka taholle edistyy tuho vastustamattomasti yhä -edelleen ja muutaman tunnin kuluttua on neliöpeninkulmain alat -metsää tulessa. Sakeat savupilvet pimittävät aurinkoa satojen -neliövirstain alalla; hitaasti, mutta tiheään ja yhä tiheämmin satava -tuhka ilmoittaa päivällä, kuten tulen kajastus yöllä, kaukanakin -asuvaisille sellaisen palon, ja pelkäävän näköiset eläimet levittävät -onnettomuuden sanomaa kauas asuttuihin maihin. Karhuja tavataan -suurten metsänpalojen jälkeen seuduissa, joissa niitä sitä ennen ei -ole nähty moneen vuoteen; susia kuljeksii suurissa joukoin uhkaavina -kuten talvena; hirvet, metsävuohet, peurat etsivät etäisistä metsistä -uusia olinpaikkoja; oravia juoksentelee välistä suunnattomin -joukoin metsissä ja aukeilla, niityillä ja vainioilla, kylissä ja -kaupungeissa. Kuinka monta näistä eläimistä joutuu tulen uhriksi, -ei tiedetä, mutta se kyllä tiedetään, että tulen hävittämät metsät -ovat monta vuotta hävityksen jälkeen ihan kuin kuolleet ja että hyvin -arvokkaat pyyntieläimet ovat perin hävinneet sellaisista seuduista. -Ja totisesti ulottuvat metsänpalojen hävitykset paljon laajemmalle, -kuin me osaamme olettaakaan. Vuonna 1870 hävitti neljätoista päivää -raivoava palo puoli miljoonaa hehtarin-alaa muhkeata metsää Tobolskin -kuvernementissä, levittäen savupilviä ja tuhkasadetta kuudentoista -sadan virstan päähän palopaikasta. - -Vielä monta vuotta palon jälkeen on hävitetty metsäseutu kuin ääretön -risukasa, ja vielä yhden tai kahden miespolvenkin ajan näkyy siellä -selviä hävityksen merkkejä. Liekit tosin kuolettivat puiden elämän, -mutta kuluttivat kokonaan ainoastaan ne, jotka palon aikana jo -olivat kuivat; muut enemmän vain kärventyneet kuin hiiltyneet rungot -jäivät pystyn ja ainoastaan niiden latvapuoli menetti havunsa ja -kuivat oksansa. Mutta puiden kuolemisesta alkaa niiden häviäminen. -Ennemmin tai myöhemmin kaatuvat ne myrskyssä. Toinen toisensa perästä -kaatuu, pudottaa oksansa tai latvansa taikka murtuu latvapuolelta -poikki. Ristiin rastiin, joka taholla, päällekkäin eri korkealla -makaa vielä pitkän ajan päästä paksumpana tai ohuempana kerroksena -tuhansittain puiden jäännöksiä maassa, jossa jo ennestäänkin oli -niitä lukemattomia. Toiset ovat nojallaan pitkäin juuriensa tai -latvaoksiensa kannattamina taikka vielä pystyssä seisovia runkoja -vasten, toiset ovat jo kappaleina kaatuneiden puiden oksain -välillä, latvat usein kaukana rungosta, oksat hujan hajan joka -taholla. Ne, jotka vielä kestävät myrskyn puuskia, ovat ehkä vielä -surettavamman näköiset kuin ne, jotka se jo on kaatanut maahan. -Paljasten, alastomain mastojen kaltaisina seisoa törröttävät ne -kohti korkeutta. Ainoastaan joissakuissa säilyy monta vuotta palon -jälkeen latva tai osia siitä; latvojen oksattomat tai kuivaneet -haarat pikemmin enentävät kuin heikontavat suruista tunnetta. -Vähitellen putoilevat kaikki latvat maahan ja yhä enemmän mätänevät -vielä pystyssä pysyvät rungot. Niitä nakuttelevat joka taholta -tikat, kaivellen niihin pesän sijaa, metrin pituisia, sydämmeen -asti ulottuvia koloja, joista kosteus helposti pääsee tunkeutumaan -puuhun ja jouduttamaan mätänemistä. Vuosien kuluessa mätänee kaikkein -suurinkin jättiläisrunko niin täydellisesti, että siinä ei enää ole -mitään vastustusvoimaa, vaan heikoinkin ihmiskäden pudistus riittää -kaatamaan sen maahan. Viimein tasoittuu puusta tullut multakerroskin -ja silmäin edessä on jälleen avara tasapinta, jossa ainoastaan siellä -täällä näkyy puiden jäännöksiä. - -Onpa sentään täälläkin uutta elämää kohonnut raunioista. Jo -muutaman vuoden kuluttua palon jälkeen alkaa uusi kasvullisuus -verhota hiiltynyttä, tuhkan ja mullan höystämää maata. Jäkälät ja -sammalet, sanajalat ja kanervat ja varsinkin marjapensaat peittävät -maan ja puiden jäännökset, menestyvät rehevämmin kuin muualla ja -houkuttelevat pian taas niille seuduin monta eläintä, jotka palo ajoi -pois. Tuulen kantamat koivun siemenet itävät ja nousevat taimelle -ja vähitellen kasvaa, aluksi yksinomaan niistä siemenistä, koivikko -niin tiheä, kuin olisi se ihmiskäsin kylvetty. Muutamien vuosien -päästä kätkee tämä nuori koivumetsä maan ja puiden jäännökset, ja -jonkun ajan vielä kuluttua tulee muitakin puita esi-isäinsä sijaan. -Jokainen metsänpalo säästää joitakuita osia siitä, jopa muutamia -keskellä palopaikkaakin kasvavia puita ja siten on mahdollinen uusien -puiden kasvaminen hävitetyille aloille. Sekä suuret vedet että leveät -rotkot pysäyttävät palon; tapahtuupa niinkin, että liekit hyppäävät -rotkojen yli jatkamaan toisella puolen hävitystyötänsä, vaan jättävät -syvällä kasvavat puut ihan vahingoittamatta. Yksityiset lehtikuuset, -joihin tuli on tarttunut jäävät myöskin palon jälkeen eloon. Rungot -kyllä saattavat mustua juuripuolelta ja liekit kuluttaa kaikki -niiden havut, mutta latva usein kasvaa uudestaan ja puu saattaa elää -kauankin, vaikka sen elämä onkin vain kitumista. - -Tulen hävitysten rinnalla näyttävät ihmisten tekemät metsän -haaskaukset vähäpätöisiltä, vaikka itsessään ovatkin suuret. -Järjellisestä metsän hoidosta nykyajan siperialaisella ei ole -aavistustakaan Hän katsoo metsää "hyvän Jumalan" omaisuudeksi, ja -mitä Jumalalla on se on talonpojankin omaa; kun on vielä äärettömät -rikkaudet silmäin edessä, hänelle ei suinkaan johdu mieleenkään -mikään säästäminen, hän päinvastoin tekee ihan mielensä mukaan, -mitä hän milloinkin luulee tarvitsevansa. Jokainen siperialainen -hakkaa ja raivaa, missä hyvänsä ja miten paljon hyvänsä tahtoo, ja -kukin haaskaa äärettömän paljon enemmän, kuin hän todella tarvitsee. -Muutamien puikkojen tähden kaadetaan suuria puita, vaikka ovatkin -paraassa kasvussaan; rakennushirsiksi hakataan kolme, neljä kertaa -niin paljo, kuin tarvitaan ja jätetään, mitä ei tarvita, metsään, -käyttämättä sitä edes polttopuuksikaan Jo nytkin saattaa nähdä -sellaisen ajattelemattomuuden seurauksia. Kaikki metsät kaupunkien -ja kyläin läheltä ja paikoittain teiden varsiltakin ovat hävitetyt -eivätkä yleensä näytä paljon paremmilta tulen hävittämiä aloja, ja -kuitenkin hävitystä yhä vain jatketaan. Vasta vuodesta 1870 asti on -metsän hoitajia Länsi-Siperiassa, mutta hekin katsovat tehtäväkseen -enemmin metsäin hakkuuttamista kuin huolen pitämistä niiden jälleen -kasvamisesta ja hoidosta. - -Näillä metsillä on muuten täydellisimmän ja alkuperäisimmän villiyden -luonne sielläkin, jossa ei ihminen eikä tuli ole niitä hävittänyt Ja -ainoastaan poikkeuksen tavoin vaikuttaa se villiys edes vähänkään -viehättävästi. Tosin saattaa ensinnä miellyttää, että yhdellä -silmäyksellä voidaan nähdä siellä kaikki elämän eri asteet syntymästä -häviöön asti; mutta kohta esiytyy hävitys selvemmin kuin uudistus, -ja se vaikuttaa masentavasti eikä suinkaan ylentävästi. Sellaisissa -villeissä ikimetsissä on tiheitä metsikköjä ja paljaita aukkoja, -muhkeaa, pitkärunkoista metsää ja paksua vesakkoa vuorotellen, -vanhoja siemenpuita voimakkaan, nuoren metsän seassa. Sielläkin -on seisovia ja nojaavia riippuvia ja makaavia mätäneviä puita -kaikkialla. Kaatuneiden runkojen jäännöksistä nousee nuoria vesoja; -suuren suuret puunrungot sulkevat tiheiköissä teitä ja polkuja. Pajut -ja haavat, jotka ynnä koivu ovat tavallisimmat lehtipuut kaikissa -Länsi-Siperian metsissä, kasvavat ja menestyvät muiden seassa, vaan -monesti näyttävät siltä, kuin naapurinsa estäisivät niitä pääsemästä -täyteen kehitykseensä. Miehen paksuisissa rungoissa on pienet latvat -ja mitä vanukkeisin haarasto, josta vuosi vuodelta uusia oksia -pujottautuu ulos, vahvenematta oikeiksi haaroiksi; toiset näköjänsä -ikivanhat puut ovat vain pensaina, toiset ovat puolikorkeudesta -murtuneet, halenneet ja hankautuneet ja ylempää kiertyneet, ja -alaosaa yhdistää yläosaan melkein vain ulkokuori. Harvoin on -nähtävänä eheätä kuvaa; melkein kaikki on nurinpuolista ja ikään kuin -häviöön tuomittua. - -Tämä kuvaus ei sentään sovellu kaikkiin tämän laajaan alueen metsiin; -päin vastoin on, varsinkin eteläpuolella, sellaisiakin, joita silmä -mielellään katselee. Asema, maan laatu ja muut asianhaarat täällä -välistä yhdessä vaikuttavat hyvällä menestyksellä. Yksityiset puut -ovat kasvultaan rehevämmät ja metsä on muutenkin toisen luontoinen; -melkein kaikkialla rehevä kasvullisuus lehtikattojen alla maan -pinnalla on aavistamattoman moninainen. Tosin tervehditään ilolla -jokaista uutta puu- tai kasvilajia, joka vähentää näiden metsäin -lajiköyhyyttä; vaan rikkaimmistakin paikoista puuttuu sentään aina -puita, joita Europassa harvoin puuttuu saman leveysasteen seuduilta. -Yksitoikkoiset ja ikävät, kuten aro, kuten tundra, ovat myöskin -metsät tässä maassa. - -Metsävyöhykkeen jokilaaksoissa on metsien yksitoikkoisuus lajeihin -katsoen ehkä enimmän silmiin pistävä. Siellä paju, joka niin -hyvin rannoilla kuin saarissakin usein kasvaa laajoina metsinä, -vallitsee niin yksinomaan, että muut puut tuskin pääsevät mihinkään -huomattavaan vauhtiin. Suurilla aloilla on paju sellaisessa -laaksossa ainoana puuna metsissä ja kasvaa monin paikoin melkoisen -korkeaksikin, mutta ei siinä silloinkaan ole viehätystä muuten kuin -poikkeustapauksissa. Sillä yksinäinen puu ei ole enempää, vaan -pikemmin vähemmän kuvaaja kuin pensasmainen pajuryhmä; sen latva on -aina ohut ja säännötön, ei näytä koskaan tiheältä eikä kokonaiselta, -vaan on päin vastoin läpinäkyvä ja hajallinen, joten se ikävystyttää, -kun sitä on lakkaamatta nähtävänä. Jos puut kasvavat tiheässä, kuten -siellä on tavallista, ja siis ovat metsikkönä, niin menettävät ne -vielä enemmän kuin yksinäisinä omituisuuttansa, koska silloin kaikki -rungot seisovat kuin seipäät rinnakkain ja kaikki latvat sotkeutuvat -yhdeksi umpinaiseksi, päältä tasaiseksi ja suoraksi, leikatun -pensasaidan kaltaiseksi lehdistöksi, josta yksityisiä puita ei voida -huomata ollenkaan. Miellyttävinä, ystävällisinä silmän viihdykkeinä -on sellaisissa metsissä siellä täällä muutamia haapoja, etelässä -hopeahaapa, pohjoisessa tavallinen haapa, jotka molemmat pajumetsiä -elähyttävät ja tekevät vaihtelevammiksi. - -Itse joen laaksossa, kuitenkin ainoastaan sellaisissa paikoissa, -joissa ei ole säännöllisiä tulvia, kasvaa, paitsi mainittuja -lehtipuita, myöskin koivu, joka jotenkin säännöllisesti on lehti- ja -havupuiden välittäjänä. Mutta ainoastaan etelässä kasvaa se -täyteen suuruuteensa ja rehevyyteensä, jota paitsi se yhtä hyvin kuin -pihkaisin havupuukin joutuu metsänpalojen uhriksi eikä siis sovellu -vaikuttamaan lehtimetsäin luonteesen eikä sitä muuttamaan. Oikeat, -enemmin tai vähemmin pelkät koivumetsät rajoittavat metsävyöhykettä -etelässä ja ulottuvat välistä kauas arolle, mutta nekin ovat -ainoastaan poikkeuksen tavoin tiheitä, umpinaisia, vanhoja metsiä, -niin että tunnetaan melkoisesti pettyneensä, kuin niihin astutaan. - -Vasta havumetsät, joita kasvaa kaikissa jokien välipaikoissa, ovat -todella sellaiset, että voivat tyydyttää silmää. Niissä ovat, -ell'ei maa jo ole tundran kaltaista, kuuset ja männyt, Siperian -kuusi ja vaivaissedri, harvemmin lehtikuusi pääosina sekä haapoja -ja pajuja, siellä täällä ehkä myöskin pihlajia ja tuomia seassa, -ja koivuja usein yhtä paljo kuin varsinaisessa koivumetsässä. -Siperian kuusi ja vaivaissedri ovat kaikkein Länsi-Siperian -havumetsäin varsinaisina puina, molemmat tavallisesti myöskin yhtä -kauniit ja yhtä rehevät. Varsinkin on Siperian kuusi muhkea puu. -Tämä hopeakuusen likeinen sukulainen sekä kaikissa Itä-Venäjän ja -Länsi-Siperian metsissä sen sijainen vetää jo hyvinkin etäältä -puoleensa huomiota, koska se merkillisesti esiytyy kaikkein muiden -havupuiden joukosta. Hopeakuusesta ja tavallisesta kuusesta sen -erottaa muhkea, hoikanlainen, keilan muotoinen oksastonsa sekä -oksiensa runsas, pehmoinen, vaaleanvihreä havupuku. Melkein aina -ulottuu Siperian kuusi paljon ylemmäksi metsän kaikkia muita puita, -onpa se tavallisesti koko kolmanneksenkin oksastonsa pituutta niiden -latvoja ylempänä, tekee siten hyvin tehokkaasti metsän latvapiirteet -mutkikkaammiksi ja yksityisissä paikoissa ihan omituisen -luontoisiksi. Vaivaissedri, joka menestyy etenkin metsävyöhykkeen -eteläosassa, vaikka sitä välistä -tavataan hyvin etäälläkin -pohjoisessa, eroaa myöskin pyöreän, pehmoisen, tavallisesti tiheän -oksastonsa tähden hyvin edullisesti kuusista ja männyistä ja etäältä -katsoen tekee metsän paljon kauniimmaksi sekä viehättävämmäksi, kuin -se todella onkaan. Kuusi ja mänty kasvavat metsävyöhykkeen kaikissa -osissa, mutta eivät suinkaan viihdy kaikkialla yhtä hyvin eivätkä -pääse yhtä reheviksi kuin Keski-Europassa; pohjoispuolella muuttuvat -ne äkisti vanhoiksi vaivaisiksi. Lehtikuusikin, jonka oikeaksi -kodiksi Siperiaa saattaa katsoa, kasvaa ainoastaan metsävyöhykkeen -eteläosassa, varsinkin vuoristoissa yhtä huomattavan suureksi kuin -Europassa. - -Nämä nyt luetellut lajit ne ovatkin yleiset puut Länsi-Siperian -metsissä. Tammea ja pyökkiä, jalavaa ja saarnia, lehmusta ja -vaahteraa, hopea- ja marjakuusta, valkopyökkiä ja mustaa haapaa -näyttää kokonaan puuttuvan. Sitä vastoin on runsaasti pensaita -ja pikku metsää. Yksin pohjoisessakin on kasvikunta maan -pinnalla metsissä ihmetyttävän rikas ja rehevä. Viinimarjat ja -vatukka menestyvät vielä kahdeksannenkuudetta, eräs kuusamalaji -seitsemännenseitsemättä leveysasteen tasalla; katajaa, harmaata -leppää, villapajua, variksenmarjoja mustikoita ja puolukoita näyttää -pikemmin olevan enempi kuin vähempi, mitä etemmäksi pohjoiseen -päin tullaan, ja yksin tundran rajallakin, josta vaivaiskoivu ja -suokukka, sammal ja karpalo leviävät kauas metsäin sisään, on maa -vielä kaikkialla runsaasti verhottu, koska sammalet tavallisesti -menestyvät sitä rehevämmin, mitä köyhemmiksi metsät tulevat. Tekeepä -arokin metsiä rikkaammiksi siten, että se metsävyöhykkeen eteläosassa -antaa metsille suurimman osan pensaitansa ja pikku puitansa sekä -ruohojansa ja kukkiansa. Siten saattavat eräät metsäseudut muuttua -luonnollisiksi puistoiksi, jotka varsinkin keväällä ja alkukesällä -kehittelevät oikein hämmästyttävän komeaa kukkarikkautta. - -Esimerkiksi sellaisista runsaskasvisista metsistä saatettaneen -mainita Schlangenberg- ja Salain-kaupunkien välillä oleva "Taiga". -Sillä avaralla alalla, jota tämä ihana metsä peittää, saavat -pitkähköt vuorenharjat ja pyöreät kukkulat, laaksot ja notkot jo -itsessään aikaan viehättävää vaihetusta. Kunnas kohoaa toisensa -vieressä ja ylemmäksi toista, kaikki metsän peitossa. Mänty ja -Siperian kuusi; haapa ja paju, pihlaja ja tuomi ovat näiden metsäin -pääosina ja seisovat täällä ihan sekaisin, levittäen kirjavia -valon ja varjon vivahduksia, ja lehtipuiden latvain tummista -piirteistä pistävät miellyttävästi ylös Siperian kuusen keilamaiset -latvat. Hernepuu ja hernepensas, heisi ja kuusama, kanervaruusu ja -viinimarjapensas liittyvät kukkarikkaaksi pikku metsäksi; miehen -korkuiset putkikasvit, varsinkin katko ja angervolajit, sanajalka ja -kihokki, kukonkannus ja sormiruoho, kissankello ja aivastusjuuri, -kaikki rehevimmässä kasvussa, kutoutuvat kirjavaksi matoksi maahan, -josta villihumala kierrellen kiipeilee ylös puiden runkoja myöten. On -ihan kuin oppinut puutarhuri olisi täällä käyttänyt taitoansa, kuin -ihmiskäsi olisi laitellut ja järjestellyt koko maisema- ja metsäkuvan. - -Etelässä ovat metsät kauneimmassa ja komeimmassa kukoistuksessaan -keväällä, pohjoisessa syksyllä. Jo syyskuun ensimmäisinä päivinä -kellastuvat täällä lehtipuiden lehdet ja kuukauden keskipaikoilla -on Siperian metsä kirjavampi kuin mikään metsä meillä. Tummimmasta -vihreästä kirkkaampaan punaiseen, vihreä ja vaaleanvihreä, -vaalean- ja tummankeltainen, vaalean- ja tummanpunainen ja kaikki -niiden väliset värin vivahdukset ovat nähtävänä. Tummain kuusien -jälkeen on vaivaissedri ja lehtikuusi, niihin liittyvät jotkut -vielä kellastumattomat koivut. Kaikkia tumman- ja vaaleanvihreän -ja vihreänkeltaisen välivärejä näkyy harmaissa lepissä; vaaleat, -sinooper-punaiset lehdet on haavoissa, lakkapunaiset pihlajissa ja -tuomissa. Kaikkien näiden värien kirjava seoitus metsässä on niin -täydellinen ja kuitenkin niin suhdallinen, että se suuresti tyydyttää -silmää ja mieltä. - -Sellaisia tauluja on Länsi-Siperian metsissä matkustajan nähtävänä. -Kuitenkin, kuin koetetaan kuvailla niitä, voidaan puhua ainoastaan -verraten kapeasta rajavyöhykkeestä. Näiden ikimetsäin laadun tähden -näyttää länsimaalaisesta ainakin kesäiseen aikaan ihan mahdottomalta -tunkeutua niihin syvemmälle. Vuorten rinteillä vaeltajaa pidättävät -kivilouhikot ja tiheiköt, kunnailla ja tasangolla kaatuneet puut ja -murrokset, laaksoissa ja notkoissa seisova ja juokseva vesi, purot ja -suot. Halkeilleita kallioita vierekkäin ja päällekkäin, latoutuneita -lohkareita ja kiviä on kaikkialla vuoristossa röykkiöinä; niiden -päällä on jäkälä- ja sammalpeite, joka kavalasti kätkee lukemattomat -rotkot ja kolot; nuorta metsää ja vesakkoa kasvaa vanhempien puiden -päällä ja välissä, jotka ovat pitkin aikoja täällä seisoneet, ja -sekä vanhat että nuoret puut lisäävät vaikeuksia, jos koetetaan -päästä eteen päin sellaisissa paikoissa. Tuskin ovat vastukset -vähemmät missään sisämaan metsissäkään. Ihan läpipääsemätöntä -tiheikköä, sellaista kuin kuuman vyöhykkeen aarniometsissä, tosin -ei ole, vaan esteitä kuitenkin joukottain. Kaatuneet puut ovat -sitä suurempana vastuksena, kuin useimmat eivät ole maassa, vaan -sopimattoman korkealla raivaamattomien polkujen poikki ja siis -oikeina salpoina sanan ikävimmässä merkityksessä. Välistä käy kiivetä -niiden päällitse tai ryömiä alatse, mutta yhtä usein on mahdoton -tehdä kumpaakaan, ja silloin täytyy tehdä kierroksia, jotka tulevat -hyvin hankaloiksi, koska ne ilman kompassin ahkeraa käyttämistä -varsin usein eksyttävät pois suunnalta ja sitte kokonaan harhateille. -Aukeita paikkoja on harvoin. Jos koetetaan astua sellaisen poikki, -niin heti syvät, mutaiset kolot ja silmäkkeet osoittavat sielläkin -tarvittavan suurinta varovaisuutta. Jos valitaan joku karjanpolku, -joita metsävyöhykkeen eteläosassa joka kylästä montakin lähtee -metsään ja ulottuu etemmäksi tai lähemmäksi sen sisään, niin -ennemmin tai myöhemmin huomataan taaskin pettyneensä, kun ei koskaan -voida tarkkaan tietää eikä edes aavistaakaan, mihin sellaiset tiet -vievät, kun niitä on satoja kulkemassa ristiin rastiin tiheikköjen -sekä korkeiden heinikkojen läpi, joissa on puiden jäännöksiä sekä -suota y.m. vastuksina, eli lyhyesti sanoen, koska ne eivät ole -mitään ihmisten teitä. Siten tosin ei kaikkialla ole voittamattomia -vastuksia, mutta kaikkialla ja lakkaamatta niin monta ja niin ikävää -estettä tiellä, että sieltäkin, jossa sääsket eivät ole perin -nenäkkäät eikä itsepäiset, käännytään pois paljon ennen, kuin alkuaan -oli aikomus. Vasta talvella, jolloin kova pakkanen on rakentanut -kaikille vesille sillan ja lujan jääpeitteen, jolloin paksu lumi on -tasoitellut enimmät epätasaisuudet sekä sulloutunut ja kovettunut -hangeksi, voivat metsiin päästä suksimiehet ynnä heidän sitkeät -koiransa, vasta silloin voi maan oma asujankaan ajatella lähtöä -pitemmille retkille metsän sisään. - -Siperian metsät ovat mykät ja kuolleet, niin kuolleet, että niissä -voidaan kuolla nälkään, kuten Middendorf syystä kyllä sanoo. Niissä -vallitseva hiljaisuus ja äänettömyys tulee ihan kiusaksi. Heti -teirien soidinajan jälkeen kuuluu ainoastaan räkättirastaan ja mustan -rastaan raksutusta, kerttujen, urpiaisten ja taviokuurnan laulua -ja käen kukkumista, mutta harvoin kaikkia niitä yht'aikaa. Valkean -viklan ja punasäären rantaviklan lirityshuuto tuntuu täällä laululta, -harakan nauru saa suloutta, yksinpä variksen ja korpin raakuntakin -elähyttää, tikan ja tiaisen houkutusääni virkistää. Yhtä suuri kuin -hiljaisuus on myöskin tyhjyys metsissä. Ken luottaisi siihen toivoon, -että saisi viettää iloista metsästäjän elämää näissä metsissä, -hän pahasti pettyisi. Epäilemättä näissä yhtämittaisissa metsissä -asuu paljon enempi eläimiä, varsinkin nisäkkäitä ja lintuja, kuin -saatamme luullakaan, mutta ne eläimet ovat niin tasan hajallansa -yli äärettömäin alojen, ehkä myöskin siirtelehtävät niin laajalti, -ett'ei voida saada mitään oikeaa perustetta, arvostellakseen niiden -paljoutta. Peninkulmia laajat alat näyttävät olevan tai ovat ainakin -aika-ajoin niin tyhjät eläimistä ja niin autiot, että tutkija tai -metsästäjä on ihan joutua toivottomaksi, kun lakkaamatta näkee -toiveensa tyhjiin raukenevan. Ei kokeneimmallakaan tarkastajalla ole -tässä apua mistään eläinten oleskelupaikkain tuntemisestansa. Vaikka -jossakussa seudussa on kaikki ehdot jonkun eläinlajin siinä viihtyä -ja menestyä, niin eipä siellä näy ainoatakaan paria, ei edes yhtään -kuljeksivaa urostakaan. Jos luullaan sellaisissa metsäseuduissa, -jotka ovat kaukana ihmisasunnoista ja siis ihmisen vaikutuspiirin -ulkopuolella, viimeinkin tapaavansa sellaisia eläinlajeja, joita -toki täytyy metsässä olla, niin se toivo on yhtä petollinen kuin -sekin olettaminen, että pikemmin tavataan eläimiä syvemmällä -sisämetsässä kuin sen ulkolaiteilla; ihmisten vaikutuksen alaiset, -enemmän tai vähemmän muuttuneet ja osaksi viljellyt alat ovat päin -vastoin usein vilkkaammat ja rikkaammat eläimistä kuin salojen -sydänmaat. Että kaikkialla, mihin ihminen on perustanut pysyväisiä -uutisasuntoja, raivannut metsää, laitellut niittyjä ja peltoja, -eläinlajien moninaisuus vähitellen paljon enemmän lisäytyy kuin -niissä avaroissa seuduissa, joihin hänen toimintansa ei vielä ole -ulottunut, vaan jotka vielä ovat alkuperäisen yksitoikkoisuutensa -vallassa, on helppo käsittää, koskapa juuri viljelyksen kautta syntyy -monelle eläimelle miellyttäviä paikkoja; että muutamia eläinlajeja -näyttää olevan lukuisammin paikoillaan asuvan ihmisen likitienoilla -kuin raivaamattomassa metsässä, vaikka ihminen lähitienoilla ihan -säälimättä ahdistelee niitä, mutta sydänmetsissä tuskin voi tehdä -niille mitään vahinkoa, se voi ainoastaan siten olla mahdollinen, -että asuttuihin paikkoihin lakkaamatta tulee uusia eläimiä -sydänmaista. Sen tähden enimmät Länsi-Siperian eläimet, ainakin -määräaikoina ihan varmaan vaeltelevat enemmän tai vähemmän. Ja kaikki -tähänastiset havainnot tosiaan vahvistavatkin sen oletuksen ihan -todeksi. - -Paikoillaan pysyviä eläimiä, sen sanan tavallisessa merkityksessä, -näyttävät ainoastaan talvitainnokkaat ja luolissa asuvat sekä -muutamat vuoristojen eläimet olevan; kaikki muut vaeltelevat enemmän -tai vähemmän säännöllisesti. Poikimis- ja pesimisaikaan oleksivat -yksikseen myöskin Länsi-Siperiassa kaikki eläinlajit, jotka eivät -kiiman ja leikin aikana elä suurissa joukoissa; sittemmin vanhemmat -lapsinensa yhtyvät sukulaisiinsa ja yhdessä lähtevät kuljeksimaan, -ehkäpä paraastaan saadakseen tarpeellista ravintoa, ehkä myöskin -kiusaavien sääskien tähden. Rehurikkaat paikat houkuttelevat -pysähtymään ensinnä tulevia kasvein syöjiä, pysäyttävät myöskin -myöhemmin tulevat ja houkuttelevat sinne viimein vihollisiakin. -Siten jäävät muutamat metsäseudut tyhjiksi eläimistä ja toisiin -karttuu niitä runsaasti; siten syntyy, jos saa sanoa, ikään kuin -ruhkoja vaeltavain virrassa, ja ne tulevat sitä huomattavammiksi, -mitä suurempia metsäin tavallisen autiuden ja tyhjyyden vastakohtia -ne ovat. Sellaisiksi eläinten kokouspaikoiksi tulevat tavallisesti -tulen jo ammoin hävittämät seudut, joiden hedelmällisestä maasta -on koko joukko monenlaisia marjapensaita kasvanut. Sieltä saavat -Siperian riistalajit runsaasti ravintoa ja siellä herkuttelevat -myöskin sudet ja ketut, soopelit ja karhut, näädät ja ahmat, joita -sinne on suurimmaksi osaksi houkutellut mainittujen kasvein syöjäin -oleksiminen siellä. Eläimet, jotka täten ovat liittyneet yhteen, -pysyvät nähtävästi pitkät ajat yhteydessä keskenään. Kasvein syöjät -haeskelevat aina marjapaikkoja, kuten tarkkaavaiset metsästäjät ovat -selvään huomanneet, ja pedot kulkevat uskollisesti kasvein syöjien -jäljestä. - -Nämä vaellukset selittävät sen ihmeellisen tosiasian, että jotkut -metsät ovat monta vuotta rikkaat kaikenlaisista pyyntieläimistä, -mutta toisina vuosina sitä vastoin näyttävät ihan tyhjiltä. -Ihmeekseen näkee länsimaalainen, joka myöhään syksyllä tai aikaisin -keväällä matkustaa Siperiassa, kolmen, jopa viidenkin sadan suuruisia -teiriparvia lentävän ylös metsän läpi kulkevalta tieltä, ja yhtä -suureksi kummastuksekseen saa hän sitte kuulla, että samoissa tai -vielä soveliaammissa metsissä teirejä on hyvin niukalti; hän saa -harmissaan turhaan etsiä kesällä pyytä kaikkein sopivimmistakin -paikoista, vaan syksyllä hän ihmeekseen ja ilokseen tapaa niitä -melkein kaikkialla. - -Nämä omituiset asianhaarat, yhtäläiset yli koko Siperian -äärettömäin alojen, täytyy metsästäjän tarkkaan tietää, jos hän -tahtoo edes läheskään varmasti saada saalista, ja kuitenkin on -myöskin harjautunein ja kokenein pyyntimies näissä äärettömissä -metsissä aina ja kaikkialla sattumuksen orjana. Etsiköön hän mitä -riistaa hyvänsä, hän ei koskaan osaa edeltä päin sanoa, mistä sitä -löytyy. Eilen hymyili onni hänelle runsaimmasti, tänään se ei suo -hänelle vähintäkään kehoitusta Riistasta ei ole puutetta, mutta -jos metsästäjä luottaisi yksistään siihen, kuolisi hän nälkään. -Länsi-Siperiassa on ihan mahdoton sellainen metsästys kuin muiden -leveysasteiden tasalla; eikä metsästys näissä metsissä tuota edes -sanottavaa voittoakaan. Muutamat eläimet, esim. majava, näyttävät jo -olevan sukupuuttoon hävitetyt; toiset, kuten niin arvokas soopeli -ovat kadonneet ainakin asutuista seuduista kauas sisämetsiin. -Siperiassakin valitetaan, että metsän riista vähenee vuosi vuodelta -yhä harvinaisemmaksi, ja sen verta onkin varma, että saalis vähenee -joka vuosikymmen. Siihen vähenemiseen ei suinkaan ihminen yksin ole -syynä, vaan metsänpalot ja tuon tuostakin raivoavat kulkutaudit -vaikuttavat sitä luultavasti yhtä suuressa, ehkäpä suuremmassakin -määrässä. Tosin ei kukaan siperialainen ajattele, että riistan -säästäminen silloin tällöin on sen säilymisen ensi ehto. Laillisesta -metsästyksestä ei sikäläinen metsästäjä tiedä mitään, mutta sen -sijaan hän kyllä tietää moninaisimpia keinoja ja tapoja hävittää -niin paljon samaa eläinlajia kuin mahdollista. Tuliaseet ovat tässä -vähäarvoiset; loukut, ansat ja verkot, jousivireet ja myrkky ovat -paljon luotettavammat ja paremmat pyyntineuvot sekä tulokkaiden että -maassa syntyneiden mielestä. - -Riistaksi katsoo siperialainen jokaista eläintä, jota hän tapettuna -voi jollakin tavalla käyttää hyödykseen, hirveä yhtä hyvin kuin -siipioravaa, tiikeriä samoin kuin lumikkoa ja kärppää, metsoa niin -kuin harakkaa. Se, jota jonkun kansan taikuus säästää, joutuu -toisen saaliiksi; muutamat eläinlajit, joiden lihasta venäläiset -eivät huoli, ovat mongolialaisten kansain silmissä oikeaa herkkua. -Ostjakit ja samojeedit kasvattavat kettuja, näätiä, karhuja, pöllöjä, -joutsenia, hanhia ja muita pesistään otettuja eläimiä, hoitelevat -niitä hellästi niin kauan, kuin ne ovat pieniä eli kunnes niiden -karva- tai höyhenpuku on täysin kehittynyt, ja teurastavat sitte, -syövät lihan ja käyttävät muuten hyväkseen nahan. Nahkoja tulee -Siperiasta sikäläisille ja Europan markkinoille miljoonittain; -maahan jää paljon vähempi, vaan melkoinen on sentään niidenkin -paljous; nelijalkaisia eläimiä ja lintuja, joita täältä jäätyneinä -lähetellään etäisiinkin paikkoihin, voidaan lukea satatuhansittain. -Paitsi nisäkästen nahkoja viedään täältä ulkomaille myöskin lintujen, -varsinkin joutsenen, hanhen, lokin, uikun ja harakan nahkoja, joista -tehdään puuhkia, kauluksia ja hatun koristeita. Yksi ainoa kauppias -vähäpätöisessä Tshukalinskin kaupungissa ostaa ja myy yksinään joka -vuosi kolmekymmentä tuhatta uikun nahkaa, kymmenen tuhatta joutsenen -nahkaa, ja toista sataa tuhatta harakan nahkaa, ja muutamia vuosia -sitte kaupitsi hän niitä kaikkia vielä enemmän. Tietysti niin lavea -turkiksien ja nahan kauppa saa aikaan, että eläimet vuosi vuodelta -yhä enemmän vähenevät; jokainen, ken on oppinut tuntemaan Siperian -metsästäjäin säälimättömyyttä, voi varsin hyvin käsittää, että -ainoastaan metsäin ja soiden vaikeakulkuisuus suojelee mainitulta -eläimiä sukupuuttoon hävitykseltä. - -Vaikka edeltä näkyy, että riista-käsite on sellaisten metsästäjäin -mielestä melkein rajaton, ymmärretään kuitenkin pyyntieläimillä -oikeastaan niitä lajeja, joita meilläkin katsotaan riistaksi taikka -katsottaisiin, jos niitä meillä olisi. Metsävyöhykkeen alalla ovat -pyyntieläimiä kruunuhirvi, jättiläis-metsävuohi, hirvi ja peura, -susi, tavallinen kettu ja naali, ilves ja karhu, jänis, orava -ja siipiorava ja varsinkin kaikki näätälajit eli siis soopeli, -mäntynäätä ja kivinäätä, illeri, kärppä, lumikko, ahma ja saarva -sekä metso, teiri ja pyy, joiden lisäksi voidaan lukea myöskin -silloin tällöin tänne eksyvä tiikeri, vuorimetsissä asuva irbis eli -pardeli, myskihirvi ja metsäkarju sekä pohjoisessa, ainakin metsän -laitoilla elävä metsäkana. Näitä eläimiä pyytävät kaikki, ehkä jotkut -sivistyneetkin, jopa jotenkin säännöllisesti, vaikka ei aina aivan -metsästäjäin sääntöjen mukaan, ja useimmille niistä viritellään -myöskin hyvin taidokkaita ja tehokkaita ansoja ja loukkuja. - -Näistä viimemainituista on kaikkialla käytetty loukku tärkein. Se on -tehty seuraavalla tavalla. Aukean paikan poikki metsässä, varsinkin -sellaisen, josta on jotenkin vapaa näköala, tehdään matala ja niin -vähän kuin mahdollista huomiota herättävä risuaita, jonka keskelle -jätetään aukko taikka pari kolmekin, jos aita on pitempi. Portin -kummallekin puolelle lyödään paalu, joiden yläpäät yhdistetään -poikkipuulla Paalut suuntaavat niiden välissä olevain loukkupuiden -liikettä, jotka ovat kaksi vierekkäin sidottua, pitkää, jotenkin -paksua puunrunkoa. Poikkipuun päälle asetetaan pitkä vipu, jonka -lyhempi varsi pitää loukkupuita ylhäällä ja pitemmästä varresta -lähtevä nuora juoksee virityspuikkoon. Se puikko on lyhyt, toisesta -päästä suippohaarainen, toisesta teroitettu oksa; sen haarapää -painetaan toiseen paaluun ja terävä pää asetetaan toista pitempää -puikkoa vasten, jonka toinen pää vuorastaan on löyhästi toista paalua -vasten. Molemmat puikot pitävät toinen toistaan määrätyssä asennossa, -mutta pääsevät irti, jos niitä vähänkään liikutetaan ylhäältä tai -alhaalta päin. Kuin loukku on viritetty, levitellään virityspuikkojen -päälle keveitä ja kuivia oksia, vähemmin niiden peitteeksi kuin -suuremman polkupinnan aikaan saamiseksi. Jos nyt joku eläin, vaikkapa -pikku lintukin astuu virityspuikoille, niin ne eroavat ja loukkupuut -putoavat alas, tappaen alla olevan eläimen. Jos loukku viritetään -petoeläimille, pannaan jotakin syöttiä virityspuikkojen alle; kaikkia -muita eläimiä johtaa aita loukkuun. Kun monessa metsäseudussa -viritellään loukkuja kaikille poluille, teille ja aukeille paikoille -sadoittain ja tuhansittain, saa pyytäjä usein runsaankin korvauksen -vähäisestä vaivasta, joka niiden oivallisten pyydyksien teossa on. -Metsälinnut, jänikset, oravat ja kärpät ovat tavallisia, illerit, -mäntynäädät ja soopelit harvinaisempia loukkujen uhreja. Ahmat ja -sudet myöskin saavat usein niissä surmansa, mutta ne kuten koiratkin -tuota pikaa oppivat tuntemaan ne ja karttavat niitä niin kauan, kuin -ne ovat vireissä, jota vastoin ne eivät ollenkaan pelkää lauennutta -loukkua, vaan varastavat pyytäjältä loukkuun jääneen saaliin taikka -pureksimalla turmelevat sen. - -Samojeodit ja ostjakit käyttävät paitsi loukkua mielellään myöskin -itsestään laukeavia ampuma-aseita, joina käytetään kaarta ja nuolta -tai itsestään laukeavaa jousta. Kaari, jota tähän tarkoitukseen -käytetään, on hyvin vahva, ja surmaava nuoli oivallisesti tehty, -ja koko surma-ase siis hyvin vaarallinen, jopa varomattomille -ihmisillekin erittäin turmiollinen. Nerokkailla laitoksilla pysyy -kaari jännitettynä ja nuoli oikeassa asennossa, puinen liipasin -laukasee sen heti, kuin eläimen tielle pingotettuun rihmaan -kosketaan. Tähdätessä nuolta niin, että se puhkasee eläimen sydämmen, -käytetään eläimen koon mukaista mittakeppiä, jonka yläpäähän tehty -reikä, kuin keppi on pystyssä, tarkkaan näyttää, miten korkealla -juoksevan eläimen sydän on, sekä toista mittaa, joka näyttää -miten etäällä solisluusta sydän on ja siten pyytäjälle osoittaa, -minkä verran sivulle nuorasta nuoli on tähdättävä. Koska kaikki -maan asujamet tarkkaan tuntevat kaikki näissä metsissä tavattavat -eläimet, niin he harvoin turhaan virittävät kaartansa; niin -tapahtuu ainoastaan silloin, kuin suuruudeltaan paljon pienempi -tai suurempi eläin tulee rihmaan koskemaan kuin se, jolle nuoli on -aiottu. Tavallisesti pyydetään täten kettuja ja melkein yhtä hyvällä -menestyksellä susia, jopa myöskin hirviä ja peuroja. Sitä vastoin -käytetään viritettyä jousta pienemmälle riistalle, varsinkin kärpille -ja oraville. Niille asetetaan houkuttava syötti, jonka eläin tapaa -ainoastaan siten, että pistää päänsä ahtaasta kolosta, joka jousen -ollessa viritettynä on sen etupuolella ja alaosan kohdalla. Silloin -eläin koskee virityspuikkoon ja leveä, taltan muotoinen, määrättyyn -suuntaan lentävä nuoli, jonka jousi koko voimallaan viskaa alas päin, -tappaa eläimen. - -Nykyaikoina on kuitenkin näiden alkuperäisten aseiden ohella -ruvettu käyttämään tuliaseita, jopa Länsi-Siperiassakin, vaikka -ne eivät sentään ole karkoittaneet jousta nuolinensa. Mutta koska -ruuti ja lyijy ovat kallista tavaraa, käytetään mieluisimmin -hyvin hienoreikäisiä luodikkoja, itsessään varsin huonoja sytyke- ja -piilukko-pyssyjä, mutta niillä huonoillakin aseilla ammutaan -sittekin merkillisen taitavasti. Tukin jatkon etupäähän kiinnitettyä -hankoa, jolle pyssy lauaistessa nojataan, ei saa puuttua kenenkään -länsisiperialaisen pyssystä, sitä käyttävät tavallisesti sikäläiset -sivistyneetkin metsästäjät ja sytykepyssyissä se onkin ihan -välttämätön. Haulikkoja käyttävät virkamiehet ja varakkaimmat -kaupunkilaiset, mutta eivät siellä syntyneet varsinaiset asujamet, -joilla metsästys on elinkeinona ja jotka niin sanoaksemme käyttävät -ruutia jyvittäin. He ottavat mukaansa pienen sarvellisen sitä, -kallista tavaraa, kääntävät pyssyn reiän paksuisen iyijylangan -kolme neljä kertaa ympäri vyöksensä ja lähtevät niine varuksineen -metsästysmatkoille. Lyijylangasta saadaan luodit, mutta ei viitsitä -valaa niitä, vaan leikataan taikka vielä yksinkertaisemmin puraistaan -siitä kappale kerrassaan, pistetään se ilman mitään tuketta piippuun -ja siten on pyssy ladattuna. Tosin kaikki tällaiset metsästäjät -ainoastaan hätätilassa ampuvat pitkältä matkalta, mutta tavallisen -puun puolikorkeudelta niin tarkkaan, että tähtäävät soopelia ja -oravaa silmään ja useimmiten osaavatkin siihen. - -Metsälintuja pyydellään yleisemmin kuin mitään muuta riistaa ja -tapetaankin satatuhansittain. Soidinaikana metso ja teiri saavat -melkein kaikkialla olla rauhassa. Sellaista metsästyshuvia, kuin -meillä on hiipiessämme likelle viheltelevää metsoa, saadaan metsäin -vaikeakulkuisuuden tähden harvoin taikkapa ei koskaan kokea; ei -edes teirin soitimenkaan tähden luovuta aikaisena toukokuun aamuna -mukavasta yösijastaan; enintään koetetaan petellä jotakuta pyytä -matkimalla hänen lempisäveltänsä. Kukapa viitsisikään nähdä niin -paljon vaivaa, ja vastusta, kun saaliin tulo on niin epävarma! -Vasta syksyllä ja talvella voi metsästys kannattaa siperialaisen -mieltä myöten; kuin nuoret urokset ovat sulkasadossa, kuin parvet -kasvavat suuren suuriksi joukoiksi, silloin on oikea metsälinnun -tappoaika. Ken ei kammoksu mitä moninaisimpia vaivoja, lähtee silloin -koirinensa, jotka tavallisesti ovat vain joutavia kylärakkeja, -ajamaan vaeltavia lintuja takaa ja tuopi useinkin kotiin runsaan -saaliin; ken osaa hiihtää, pyytelee metsoja ja teirejä talvellakin. -Ensimmäisen runsaan lumisateen jälkeen tapahtuu pysähdys näiden -lintujen vaelluksissa ja joka parvi valitsee silloin olinpaikakseen -sellaisia metsiä, joissa ensi päiviksi näyttää olevan runsaasti -ravintoa. Alkutalvesta on puolukoissa ja katajanmarjoissa ruokaa -kosolta ja, kuin ne on syöty, riittää näille vähään tyytyville -eläimille ensin lehtikuusen, sitte kuusen ja männyn havut tai niiden -valmistumattomat kävyt. Niin kauan kuin mahdollista jatkavat he -vaelluksiansa jalkaisin, astuvat usein kymmenen, jopa kaksitoistakin -virstaa päivässä, tulevat joskus muutaman sadan askeleen päähän -asutuista seuduista ja jättävät edelleen vaeltaessaan äsken tulleesen -lumeen niin selviä jälkiä, että metsämies välttämättä viimein tapaa -ne. Jos niiden täytyy tyytyä havuruokaan, ilmasevat ulostukset niiden -olopaikan, jonka metsästäjä myöskin huomaa heidän makuupaikoistaan. -Siperian metsot ja teirit kaivavat lyhempiä tai pitempiä, -tavallisesti aina maahan asti ulottuvia koloja lumeen ja aamusella -taikka vaaran uhatessa lähtevät niistä makuusijoistaan, särkien -muutamilla siiven löyhäyksillä päällä olevan lumipeitteen; sen tähden -on helppo tuntea lintujen yösijat, jopa myöskin niistä päättää, -minä edellisenä yönä linnut niissä ovat maanneet, joten tottunut -metsästäjä niistä saa oivallisia ohjeita. Jos kauemmin sataa lunta, -pysyy metsälintu välistä aina puolelle päivälle asti makuukuopassaan -ja lennettyään sitte puuhun päästää syödessään pyssymiehen kyllin -lähelle, kun näet lintu ei pidä suurta lukua koirain haukkumisesta -eikä tarkastaessaan puun alla räkyttäviä koiria ollenkaan huomaa -metsästäjää. Sellaisten jälkiä myöten metsästysten onnistumisen -ensi ehtona on, että lumi on tasoitellut maan kokonaan ja peittänyt -enimmät vastukset sekä sulloutunut sen verran, että tyydyttävästi -kantaa suksia tai metsästäjän lumianturoita. - -Paljon mukavampi ja tuottavampi on teirin pyynti kuvilla. Sitä varten -lähdetään syksyllä ennen päivän koittoa metsään, peittäydytään jos -mahdollista ennen tehtyyn havumajaan taikka tehdään silloin tuota -pikaa sellainen, asetetaan kuva, puusta ja tappuroista tehty, -mustalla sekä paikoittain valkoisella ja punaisella kankaalla -päällystetty, hyvin elävän linnun näköinen teirin kaave, pitkällä -kangella korkeimpaan lähellä olevaan puuhun tuulen päälle päin, -ja sitte ihmiset tai koirat etsiskelevät lähimetsän. Kaikki -nuoret, kokemuksesta vielä viisastumattomat urokset, jotka siten -säikytettyinä näkevät kuvan, lentävät luullun ja kaikesta päättäen -turvallisena istuvan kumppanin luo ja laskeutuvat samaan puuhun; -väijyksissä oleva metsästäjä, jolla silloin on luotipyssynsä ohella -välistä myöskin haulikko, voi usein kymmenkunnastakin petetystä -linnusta valita saaliikseen jonkun. Sellaisissa metsissä, joita -ei ole kesällä häiritty, pitää teiri niin vähän lukua luotipyssyn -heikosta paukauksesta että kuolleena puusta putoavan linnun kumppanit -usein eivät edes lennä poiskaan, vaan levollisesti istuen katselevat -kumppanin putoamista niin kauan, että metsästäjä ehtii ladata -uudestaan ja ampua toisen, kolmannen ja useampiakin. Koska teirejä -on runsaasti, ei ole ollenkaan uskomatonta, että jotkut metsästäjät -lyhyenä aamuhetkenä saattavat samasta havumajasta ampua parikymmentä -teiriä ja vielä enemmänkin. - -Yhtä tuottavainen kuin teirin ammunta kuvilta ja hyvin metsästäjää -viehättävä ja innostuttava on pyyn ammunta sellaisena, kuin sitä -Siperiassa harjoitetaan. Siihen ei tarvita mitään valmistuksia, eivät -edes opetetut koiratkaan ole välttämättömän tarpeelliset, vaikka -niistä sentään onkin suuri apu. Pyy on hyvin yleinen Länsi-Siperian -metsissä, ehkäpä yleisempikin kuin metso ja teiri, mutta se liikkuu -niin ääneti ja hiljaa, että sitä monesti on vaikea nähdä, vaikka -poikueita on paljokin metsässä. Niin suurissa joukoissa sitä ei ole -kuin hänen sukulaisiansa eikä se myöskään kuljeksi niin suuria aloja -kuin ne, mutta juuri sen tähden se onkin tasaisemmin hajallaan yli -avarain metsämaiden ja joutuu siitä syystä ennemmin kuin mikään -muu metsälintu niiden metsästäjäin saaliiksi, jotka tuntevat sen -elintavat. Kokenut metsästäjä tietää sen keväällä ja kesällä olevan -ihan kuin perin kadoksissa; syksyllä hän tapaa sitä kaikkialla, yksin -sellaisissakin paikoissa, joista sitä turhaan etsittiin muutamia -kuukausia aikaisemmin. Se rakastaa yhtä paljon kuin sen sukulaisetkin -marjoja ja niiden tähden se näyttäytyy suurilla aukeillakin -paikoilla, joita se keväällä ja kesällä karttelee. Mutta osaapa se -aukeallakin pysyä piilossa etsijältä. Se painautuu paljon kovemmin -maahan kuin metso ja teiri, koettaa niin kauan kuin mahdollista -pysyä hiljaa, kuin sitä lähestytään, eikä hätäillen haeskele -erityistä piilopaikkaa ja lähtee vasta sitte, kuin vihollinen on -ihan päälle tulemassa. Sen lähtö lentoon tapahtuu niin äänettömästi, -niin huminatta, että se usein jääkin ihan huomaamatta; turkinpyy, -jopa pienempi taivaanvuohikin tekee enemmän melua kuin tämä -suloinen lintu, josta kuuluu vain hiljainen rapina silloin, kuin se -kohottautuu. Säikytettynä lentää se tavallisesti, ei kuitenkin aina, -lähimpiin havupuihin ja istahtaa sinne ensi oksalle, kuin sattuu, -mutta pysyy sielläkin niin hiljaa, että sitä on silloin yhtä vaikea -huomata kuin äsken maasta. Usein ponnistellaan turhaan ja kauan -silmiänsä sitä löytääkseen ja viimein luullaan sen jo huomaamatta -lentäneen pois, ja sitte yht'äkkiä suureksi ihmeekseen nähdään sen -sontimisesta tai muusta liikkeestä, että se on ihan paljaana istunut -juuri sillä oksalla, jota on niin huolellisesti tarkasteltu. Kaikilla -kanalinnuilla yhteinen kyky olla herättämättä pyytäjän huomiota on -pyyllä kehittynyt oikeaksi mestaruudeksi. Mieluisimmin haeskelee se -metsässä kosteita tai sammalisia, mustikoista ja puoloista rikkaita -paikkoja, joiden ympärillä on vanhoja lakastuneita ja nuoria puita. -Siellä osaa hän niin taitavasti käyttää hyväkseen jokaista suojelevaa -esinettä, että se tavallisesti huomataan vasta silloin, kuin se, -päästäkseen parempaan turvaan, lentää johonkin kuivaan puuhun. Jos -se ei liikahda, näyttää se katsojasta puupahkuralta, sillä hyvin -sen näköinen se todella onkin, ja se tietää varsin hyvin voivansa -täydellisesti luottaa höyhenpukunsa ja valitsemansa olopaikan -yhdennäköisyyteen. Kuitenkin se niin kauan, kuin jollakin tavalla -näyttäytyy, lakkaamatta katselee levottomasti ympärilleen ja, jos -aavistaa olevansa vaarassa, lähtee ylhäisestä paikastaan yhtä hiljaa -ja ääneti, kuin sinne lensikin. Tämän linnun pyynti on metsästäjälle -oikea ilo. Kaikkialla metsässä tiedetään tapaavansa häntä, mutta -ei koskaan, milloin ja missä se tulee näkyviin; tavallisesti -täytyy jättää kaikki erityiset apukeinot, mutta juuri sen tähden -ei tarvitsekaan olla peloissaan, että taitamattomat kumppanit -häiritsevät, ja lakkaamaton mielenjännitys on vielä runsaampana -palkintona kuin tämän kanalinnuista kaikkein maukkaimman ja paraimman -paisti. - -Sen merkityksen rinnalla, joka täytyy tunnustaa metsälinnuille -sekä metsästyksen että kansallistalouden kannalta katsoen, lienee -Länsi-Siperian jaloimman nelijalkaisen eläimen pyynti ja siitä -karttuva hyöty vähäarvoinen. Neljää täällä tavattavaa hirvilajia -pidetään erilaisista, vaan yhtä perusteettomista syistä paljon -vähempiarvoisina, kuin ne ansaitsevat, ja käytetään hyväkseen meille -vastenmielisellä, jopa inhottavallakin, ell'ei juuri raa'alla -tavalla. Niin tehdään varsinkin kruunuhirvelle. Tämä ylpeä ja -muhkea eläin, joka muutamain tutkijain mielestä on suurikasvuinen -Saksan hirvi, vaan toisten mielestä tosin hyvin sen näköinen, -vaan suuruutensa ja voimakkaan sarvistonsa tähden siitä eroava -laji, asuu kaikissa eteläisissä, varsinkin vuoristojen metsissä, -eikä suinkaan ole niin harvinainen, kuin saattaisi luulla siihen -katsoen, että niin hyvin maassa syntyneet asujamet kuin tulokkaatkin -väsymättömällä innolla lakkaamatta sitä pyytelevät. Se pyynti-into -uhkaa kruunuhirveä perin omituisesta syystä juuri siihen aikaan, -jolloin se paraiten tarvitsisi säästämistä. Pohjois-Aasian -metsästäjät eivät tätä hirveä tapa lihan, ei nahan eikä siloisten, -haarakkaiden sarvien, vaan keskenkasvuisten, kulmikkaiksi vielä -kovenemattomain, nahkamaisten sarvien tähden. Niistä kiinalaiset -lääkärit ja puoskaroitsijat tekevät lääkettä, jota tuon taivaisen -valtakunnan rikkaat, elähtäneet pojat innokkaasti ostelevat, maksaen -siitä saman painon kultaa; se arvatenkin on jotain kiihotinta, jonka -sijaan he eivät luule voitavan käyttää mitään muuta. Mieluisimmin -etsiskellään kuusihaaraisia, vasta vähän kulmikkaita, vielä -runsasverisiä sarvia; niistä maksetaan kolme tai neljä sataa markkaa -Suomen rahassa, jopa enempikin, jota vastoin kymmenisellä markalla -saadaan täys'kasvuiset, silenneet, kaksi- tai nelitoista-haaraiset -sarvet. Sekä Pohjois- ja Keski- Aasian mongolialaiset että myöskin -Siperian venäläiset kilvan koettavat saada noita kalleita sarvia -ja lähettävät, kuin hirvi on saatu oikeaan aikaan tapetuksi, niin -pian kuin mahdollista, tavallisesti postissa; Kiahtaan, josta -erityiset kauppiaat niitä vievät tuhansia vuodessa Kiinaan, jossa -niiden tuonti ei sittekään koskaan riitä täyttämään menekkiä. -Siperialaiset talonpojat pitävät kruunuhirviä yksinomaan sitä -varten vankeudessa, että voisivat sopivaan aikaan leikata verestä -vielä täysinäiset sarvet myötäväksi. Kun, kuten tietty, joka hirvi -sarvien kasvamisen aikaan karttaa tiheikköjä ja tiheitä metsiä sekä -on vähemmin arka kuin muulloin; kun nuoria hirviä, joilla on sarvet -ainoastaan alulla tai pari- kolmehaaraisina, yhtä vähän säästetään -kuin täysikasvuisiakaan kruunuhirviä, niin tietysti tämän eläinlajin -olemassa olo on vaarassa, jota paitsi sikiötkin jäänevät syntymättä. -Lihasta ja nahasta tässä teurastuksessa ei pidetä lukua; jos on -vähänkään vaivalloista tai hankalaa kuljettaa tapettua saalista, -jätetään se ilman mitään susille ja ketuille. Niin kuin kruunuhirvi -eroaa Saksan hirvestä, samoin Siperian metsävuohi eroaa tavallisesta -metsävuohesta suuruutensa ja pitkäin, juuresta heikkojen sarviensa -tähden, vaikka luonnontutkijat eivät vielä ole selvillä, onko se -ihan eri laji. Siperiassa se asuu mieluisimmin sellaisissa metsissä, -jotka alkavat tointua metsän-palon jälkeen ja joissa Siperian -kuusta runsaasti kasvaa, sekä metsän laiteissa ja pienenlaisissa -metsiköissä, nousee vuoristoissa melkoisen korkealle, usein ylemmäksi -puiden rajaa, ja oleksii myöskin autiolla arolla, yhtyen vuorilla -vuorikauristen ja villilammasten, arolla anttilooppien seuraan. Maan -luonnon ja laadun mukaan tekee se jotenkin säännöllisiä vaelluksia, -metsänpalojen pakottamattakin, kulkee silloin pitkä matkat ja uipi -ihan arvelematta leveäinkin jokien ylitse. Välistä se ilmestyy ja -asettuu seutuihin, joissa sitä ei ole moneen vuoteen nähty, ja tekee -sieltä käsin retkeilyjä. Tavallisesti se näillä vaellusmatkoillaan -kulkee aina samoja teitä, ja siellä täällä täytyy sen pujottautua -hyvinkin ahtaita polkuja myöten. Suurten jokien jyrkät kallioäyräät -pakottavat sen paikoin kääntymään vähiin poikkilaaksoihin ja -muutamiin rotkoihin, ja silloin se useimmiten joutuu turmioon, koska -harvoin jätetään niitä solia sulkematta aidoilla, joiden takana -on pyyntihautoja. Joka vuodenaikaan niitä kiihkeästi ahdistelevat -sudet ja ilvekset ja melkein yhtä paljon venäläiset ja Siperian -syntyperäiset asukkaat. Kuten kaikkea muutakin riistaa ahdistetaan -metsävuohta säälimättä, käytetään hyväkseen kaikkia asianhaaroja -ja kaikkea mahdollista viekkautta, saadakseen sitä surmatuksi -millä tavalla hyvänsä. Kuin lumi alkaa sulaa, kuin kylmät yöt -muuttavat päällimmäisen lumikerroksen ohueksi jääkuoreksi, lähdetään -metsävuohen ajoon kevytjalkaisten koirain kanssa joko ratsain tai -suksilla, hätyytetään elukkaa melulla ja huudolla ja saadaan se sitä -pikemmin väsymään, mitä kovempi jääkuori on ja mitä pikemmin se -haavoittaa eläimen jalat, kun näet pienet sorkat juostessa puhkovat -hankea. Keväällä houkutellaan metsävuohta matkimalla kilin ääntä, -kiima-aikana metsäpukkia matkimalla hyvin tarkkaan vuohen määkimistä -ja sillä välin sekä myöhemmin molempia suolanuolukkeilla; syksyllä -pidetään suuria ajoja taikka ahdistetaan niitä veneillä, kuin ne -vaelluksillaan ovat jokien yli uimassa, ja pistämällä tapetaan ne -veteen; alkutalvesta pyydellään niitä reellä ajaen ja ampuen siitä, -milloin vuohi on kyllin lähellä. Ainoastaan ansaa ei käytetä vuohen -pyynnissä, luultavasti yksinomaan siitä syystä, että viritetty kaari -on tuottavampi. - -Paljon paremmin selviää hirvi taistelussa olemassa olostansa. -Olinpaikat ja elintapa, voima ja puolustuskyky turvaavat häntä -monelta, vaikk'eivät enimmiltä ahdistuksilta. Ollen metsän -eläin sanan täydessä merkityksessä, tuleva yhtä hyvin toimeen -soilla ja rämeillä kuin myöskin tiheiköissä ja metsissä, yhtä -helposti voittava metsässä kuin suollakin eteen sattuvat esteet -ja turvattu syöntitapansa tähden talvellakin puutteelta, selviää -hirvi helpommin kuin mikään muu eläin ihmisen ja muiden uhkaavain -vihollisten vainoista. Noista muista vihollisista mainittakoon -susi ja ilves, karhu ja ahma; epävarma kuitenkin on, voiko mikään -näistä pedoista suuresti, hävittää hirviä. Sillä tämän voimakkaan -ja ryhdikkään eläimen terävät kaviot ovat vielä vaarallisemmat -aseet kuin sen sarvet, ja se osaa käyttää molempia. Karhun edessä, -joka äkkiarvaamatta hyökkää sen päälle, saattaa se kukistua; mutta -yksinäisen suden se epäilemättä sortaa maahan, saattaneepa se -kestää noiden ainiaan nälkäisten petojen kokonaista joukkoakin -vastaan; ja mitä ilvekseen ja ahmaan koskee, näyttää vielä olevan -todistamatta, että ne tosiaan hyppäävät hirven niskaan ja purevat -poikki hänen kaulasuonensa, kuten ennen on väitetty. Ainoastaan -ihmisen aseita hirvi ei kestä. Mutta onpa hirven ajo Siperian -metsissä vastuksellista ja usein turhaa työtä, ja sen tähden -sitä harjoittavatkin paraastaan maan syntyperäiset pyyntimiehet. -Kesällä on vaikea tavata tätä vesipaikoissa oleksivaa eläintä; se -eleksii silloin enimmät ajat soilla, päivät korkeain suokasvien -piilossa, leväten vuoteella, jonka likitienoille ei kukaan pääse, -yöt käyskennellen syömässä. Mehukkaat vesikasvit ja niiden juuret -maistuvat hirvestä paremmilta kuin karkea ja terävä sara; senpä -tähden hän meneekin suon syvimpiin paikkoihin syömään, etsii kasvit -vedestäkin, pistää rumamuotoisen päänsä aina korvia myöten, jotka -ovat vähän aasin korvain näköiset, vetelään mutaan, saa sieramensa -täyteen ja puhaltaa joka kerran, kuin nostaa ylös päänsä, suusta -ja sieramista tuon moskan kumealla pärskähdyksellä, joka kuuluu -kauas ylt'ympäri. Kekseliäät pyytäjät ovat tuon ruuan etsimistavan -mukaan miettineet erityisen pyyntitavan. Tähystellään monta yötä -peräkkäin tätä yleensä hyvin varovaista eläintä, hankitaan päivällä -ihan hiljaa muutamia keveitä ruuhia ja soudetaan sitte yöllä niin -hiljaa kuin mahdollista hirven luo, joka syödä ahmii ja jonka vainu -ja havaintokyky ovat tuossa ruuan etsimistyössä paljon heikommat -kuin tavallisesti, sekä ammutaan se. Valoiset kesäyöt helpottavat -sellaista pyyntiä, vaikka ne tosin samalla tekevät myöskin vaikeaksi -päästä kyllin lähelle; mutta juuri sen tähden on tämä metsästys -niin jännittävä, että innokkaat metsästäjät sitä oikein kiihkolla -harjoittavat ja tavallisesti hyvällä menestykselläkin. Pakkasien -alussa siirtyy hirvi, koska hauras jääpeite haittaa sen liikkumista, -soilta kuivempiin metsäseutuihin, kunnes runsaat lumisateet -pakottavat sitä kuljeksimaan enemmänkin ja etsimään sopivimpia -olinpaikkoja. Tähän aikaan ajetaan sitä hyvin harjoitettujen ja -ennen kaikkea erittäin maltillisten koirain avulla ja katsotaan -sitä pyyntitapaa paraimmaksi kaikista. Hirvi ei vaelluksillaan -kammoksu asuttujakaan seutuja, ja silloin helposti tunnettavat -jäljet saattavat metsästäjän tuota pikaa sen luo. Nyt lähetetään -esiin koirat. Niiden tehtävä on kääntää puoleensa eläimen huomiota, -mutta ei karkoittaa sitä. Sen tähden ne eivät saa koskaan ahdistaa -sitä takaa päin eikä myöskään yleensä rynnätä liian lähelle, vaan -lakkaamatta haukkuen hyppiä sen etupuolella ja vetää puoleensa sen -koko huomio. Kuin hirvi näkee sellaista vaaran uhkaa edessänsä, -pysähtyy se lyhyen juoksun jälkeen, katselee raivokkaasti koiria, -näyttää päättävän hyökätä niiden päälle, mutta tulee ainoastaan -ani harvoin panneeksi toimeen sellaisen päätöksensä ja antaa siten -metsästäjälle tilaisuutta päästä yhä lähemmäksi ja viimein lyhyeltä -matkalta ampua tarkkaan. Jos koirat yht'äkkiä siten tulevat pienen -hirviparven eteen, saattavat hirvet joutua niin hämilleen, että ripeä -ja hyvin varustettu pyssymies saa tapetuksi montakin eläintä yhtä -päätä. Jos vanhoja, kokeneita hirviä talvella paksun lumen aikaan -ajetaan kauan, nousevat ne ensimmäiselle eteen sattuvalle tielle ja -juoksevat sitä myöten, vieköönpä se metsään tai asuttuun paikkaan, -siten joutuvat usein ihan lähelle ihmisasuntoja ja kääntyvät vasta -silloin pois metsään. Kova hanki on yhtä vaarallinen hirvelle kuin -metsävuohellekin, sillä ripeät ja taitavat metsämiehet hyökkäävät -silloin sen kimppuun, paljas keihäs kädessä, he kun suksilla hiihtäen -saavat pian sen kiinni ja niin väsytetyksi, että voivat käyttää tuota -ikivanhaa asetta. Hirven lihaa syövät mielellään sekä uutisasukkaat -että maan syntyperäiset asujamet, mutta sen hinta on jotenkin huokea; -taljasta sitä vastoin maksetaan mielellään kuusi tai kahdeksan -ruplaa, joten varsinainen metsästäjä saa tyydyttävän korvauksen -vaivastaan ja ponnistuksistaan. - -Peura on tosin oikeastaan tundran asukas, mutta asuskelee myöskin -metsässä yli koko metsävyöhykkeen. Uraalin itärinteillä oleskelee se -sekä jylhässä metsässä että ylhäällä vuorilla; sikäläiset metsästäjät -sen tähden puhuvat metsä- ja vuoripeurasta ja näyttävät luulevan -niillä olevan eri ominaisuuksia, vaikka eivät osaa varmasti sanoa, -mitkä ne olisivat. Asuttuja seutuja kammoksuu peura vähemmin kuin -mikään muu hirvilaji; se selvinnee paraiten siitä, että joka vuosi -tapetaan, paitsi vapaina syntyneitä, myöskin monta sellaista, joilla -on leikkaus korvassa tai jokin muu merkki ja jotka siis ovat poroista -villistyneitä. Ne luultavasti karkaavat kiima-aikaan samojeedien -ja ostjakkien laumoista ja vaeltavat niin kauan etelään päin, -kunnes tapaavat villejä sukulaisiansa ja niiden seurassa pysähtyvät -johonkin. Saatuaan kerran maistaa vapautta tottuvat ne merkillisen -pian kaikkiin vapaan peuran tapoihin. Pyyntieläiminä on poroilla -yhtä vähä kuin peuroillakaan mitään suurta merkitystä metsäseudun -asujanten silmissä. Peura tapetaan, milloin, missä ja miten hyvänsä -voidaan, mutta, ottamatta lukuun jotakuta erittäin innokasta -venäläistä metsästäjää, ainoastaan maan synnynnäiset asujamet -pyytelevät sitä edes vähänkään innokkaammin. - -Syötävään riistaan lukevat yleensä kaikki ihmiset myöskin jäniksen; -ainoastaan semiläiset ja venäläiset ovat poikkeuksena. Sen tähden -Siperian jänistä pyytävätkin ainoastaan sivistyneet ja etuluulottomat -siperialais-venäläiset sekä pohjoisosassa synnynnäiset asukkaat, -jotka eivät aristele mitään ruuaksi kelpaavaa. Sillä vähäpä on -metsästäjän silmissä arvoa valkoisen jäniksen nahallakaan, koska -siitä hyvin lähtee karva, ja ehkä juuri, siitä syystä maan villit -kansat uhraavat sen jumalillensa. Vaikka metsäseudun asujamet niin -välinpitämättömästi kohtelevat tätä meille niin arvokasta jyrsijää, -että eivät viitsi hätyyttää häntä juuri ollenkaan, ei jäniksiä -kuitenkaan ole missään erittäin paljoa. Moni niistä menettää henkensä -loukuissa, enin osa joutuu susien, kettujen ja ilvesten suuhun, ja -paljon niitä vähentelee myöskin ankara talvi, joka usein pakottaa -niitä pitkille vaelluksille. Riistana jänikselle ei voida täällä -antaa minkäänlaista merkitystä. - -Syötäväksi kelpaamattomista metsävyöhykkeen pyyntieläimistä pitänee -sudelle antaa ensi sija, koska sitä katkerasti vihataan ja yleensä -vainotaan. Tosin sen ei sanota tuottavan ihmiselle kovinkaan -suurta vahinkoa, mutta ei kuitenkaan laiminlyödä mitään sen -tappamistilaisuutta. Tosin susi Länsi-Siperiassa liikkuu ainoastaan -poikkeuksen tavoin suurissa joukoissa ja vielä harvemmin ahdistaa -ihmistä, mutta yhtä eittämättömästi se paljon tuhoelee kotieläimiä, -ja tämä hävitys tulee hyvinkin melkoiseksi, jos otetaan lukuun, -miten suuria vahinkoja paimentolaisten laumat kärsivät susien kautta -sekä arolla että tundralla. Miten paljo ja runsaasti susia on -metsävyöhykkeen alalla, ei voida arvata. Niitä on kaikkialla eikä -missään; ne raatelevat tänään jonkun kylän laumoja, jonka tienoilla -niitä ei vuosikausiin ole nähty, tunkeutuvat huomenna toisen kylän -vajoihin; häviävät äkisti joistakuista seuduista ja palaavat -aavistamatta takaisin; jossakussa paikassa eivät säiky mitään -vainoja ja toisessa tuskin sietävät vähäistäkään hätyyttämistä, -kuin jo karkkoavat. Suuret maantiet, joilla on vilkasta liikettä, -ja laidunmaista rikkaat seudut houkuttelevat niitä erittäin, koska -noilla maanteillä kuoliaaksi ajettujen hevosten ruumiit ja laitumilla -paimenetta käyskentelevät, usein kauas metsiinkin kuljeksivat -kotieläimet ovat heillä valmiina tai ainakin helposti saatavana -saaliina. Vaan on niitä kuitenkin sellaisissakin metsäseuduissa, -joissa ei ole mitään ihmisliikettä. Välistä nähdään niitä yksittäin -tai pienissä joukoissa keskellä päivää ihan lähellä asuttuja paikkoja -ja usein juoksentelevat ne öillä läpi kylien, jopa kaupunkienkin. -Yhtenä yönä saattavat ne repiä kuoliaaksi kymmenittäin lampaita, jopa -ahdistella hevosiakin ja sarvikarjaa, vaan ei koiria, jotka taas -toisissa paikoissa ovat niille hyvin mieluista saalista. Ainoastaan -urholliset siat saavat niiltä olla rauhassa, koska ne täällä kuten -kaikkialla muuallakin heti ryhtyvät taisteluun susia vastaan ja -tavallisesti pääsevät voitolle. - -Kuten venäläiset, uskovat myöskin siperialaiset, että naarassusi -niin kauan, kuin pennut imevät, karttaa kaikkea ryöväilyä pesänsä -lähellä ja hirmuisesti kostaa, jos siltä otetaan pennut pois, seuraa -silloin metsästäjää aina hänen kotikyläänsä asti ja raivokkaasti -tuhoaa kaikkia hänen kotieläimiänsä. Sellaisen koston pelosta jättää -jokainen siperialainen löytämänsä suden pennut pesäänsä ja ainoastaan -jotkut uskaltavat leikata pennuilta poikki kantajäntäreet, että ne -siten rampautuneina pysyisivät syyspyyntiin asti synnyinpaikoillaan. -Sillä, kuin pennut vaurastuvat täys'kasvuisiksi, katoaa, kuten -luullaan, emän rakkaus tai ainakin vähenee hänen kostonhimonsa, ja -syyssuden turkki sitä paitsi korvaa näiden kekseliästen talonpoikain -vaivat ja viisaan tempun. - -Eri paikkain ja olojen mukaan käytetään mitä erilaisimpia keinoja -sutta pyytäessä. Susihaudat, suden raudat ja strykniini-myrkky ovat, -kuten edellä kerrotut viritetyt kaaretkin, varsin hyvät pyyntineuvot; -sitä vastoin suden ajosta harvoin saadaan toivottua tulosta. Paljon -mieluisemmin koetetaan reellä ajaen pyytää sutta eli reestä ampua -sitä, kuin se ensin on viekkaudella houkuteltu juoksemaan jäljestä. -Se tapahtuu näin: Tilavan reen eteen valjastetaan vanha laiska -tai ikäkulu hevonen ja neljä metsästyskumppania asettuu rekeen: -ajaja, kaksi pyssymiestä ja keskikokoinen porsas. Ajaja, jolla ei -ole muuta tehtävää kuin ajaminen, nousee paikallensa, pyssymiehet -käyvät istumaan takaperin ja säkkiin pistetty porsas asetetaan -heidän jalkainsa väliin. Iltasella ajaa tämä sekanainen seura -metsäseutuun, jossa päivällä on nähty tuoreita suden jälkiä. Heti, -kuin päästään jälkien paikoille, heittää toinen pyssymies pitkään -nuoraan sidotun, pehmoisen heinäpussin reestä viiltämään jäljestä ja -toinen sill'aikaa nipistelemällä tai muulla keinoin saattaa porsaan -vinkumaan. Susi kuulee ne valitushuudot, luulee ehkä porsaan eksyneen -emänsä luota ja lähestyy hiljaa ja varovasti, näkee reen jäljestä -viiltävän pussin, luulee sitä parkuvaksi porsaaksi ja päättää, vähän -tai kauemmin mietittyään, vapauttaa porsas paran kärsimyksistään. -Pitkillä hypyillä juoksee se tielle ja sitte himokkaasti ja ahneesti -reen jäljestä. Mitä hän huolii siinä istuvain miesten uhkaavista -haamuista. Onhan hän monesti ennenkin nähnyt ihmisiä ja paljon -lähempääkin. Yhä likemmäksi pääsee hän rekeä, joka nyt kiireemmällä -vauhdilla luistaa pois tieltä; yhä kovemmat näpistelemiset saavat -porsaan yhä surkeammin parkumaan; ne äänet yhä enemmän hurmaavat -petoa -- vielä yksi hyppäys: silloin paukahtaen tuiskahtaa kaksi -tulisädettä, ja koristen ja vavahdellen makaa peto maassa. - -Yhtä petollinen kuin tämä pyyntiajo on myöskin Uraalissa tavallinen -susitarha. Vähän matkan päähän kylästä tehdään pyöreä, poikki -mitaten noin kaksi metriä avara aitaus vahvoista, vierekkäin maahan -syvälle lyödyistä seipäistä ja sen ympärille toinen ihan saman -kaltainen aita, niin että ne molemmat ovat joka paikassa yhtä -etäällä, neljänkymmenen, enintään viidenkymmenen sentimetrin päässä, -toisistaan. Sisempi aitaus on umpinainen, vaan ulkopuolisessa on -paksuihin pihtipieliin sovitettu, vahvoilla saranoilla liikkuva, -paksuista lankuista tehty ovi, joka aukeaa ainoastaan sisään päin, -mutta jonka luja salpa sulkee, jos sitä sisäpuolelta työnnetään. -Päältä päin nämä aitaukset eivät kyllä ole tarkat, vaan sentään -harvasti katetut tukevilla puilla. Sisempään aitaukseen päästään -ainoastaan katossa olevasta luukusta. Kuin nyt huomataan susia -liikkuvan kylässä öillä, viedään elävä vuohi sisempään aitaukseen -ja avataan ovi sen ympäri kiertävään käytävään, joten tarha on -viritettynä. Tavallisesta seurastaan pois viedyn ja pelkääväisen -vuohen valittava määkiminen houkuttelee sinne suden. Tosin susi -ensin epäilee tuota niin oudon näköistä vuohinavettaa, mutta kuin -vuohi hänen tulostaan vielä enemmän hätäytyneenä hyppelee peloissaan -joka taholle, unhottaa susi piankin tavallisen varovaisuutensa -kokonaan ja koettaa siepata mieluista saalista. Moneen kertaan, yhä -himokkaammin ja kiireemmin juoksee hän ulkoaidan ympäri milloin -kummannekin päin; välistä lähestyen, välistä etääntyen katselee -susi tuota ainoata aukkoa, josta on, mahdollinen päästä vuohen -tienoille. Viimein voittaa himo hänen luonnollisen viisautensa. -Vielä yhä vitkastellen, mutta sentään eteen päin pyrkien sulloo -hän päänsä ja ruumiinsa sisään ahtaasta ovesta. Pelosta kovasti -huutaen painautuu vuohi sisemmän aitauksen toisenpuolista seinää -vasten. Arvelematta enää vähääkään seuraa peto häntä. Vuohi juoksee -ympäri, susi samoin, siinä vain erotus, että suden täytyy juosta -aitojen ahtaassa välissä. Yht'äkkiä yrittää häntä pysäyttämään -ulkoaidan ovi, joka auki ollessaan sulkee käytävän toisen suun, -niin että susi tullessaan pääsi ainoastaan yhdelle taholle. Ovi -on siinä edessä, mutta saaliskin on nyt niin lähellä, jo melkein -kynsissä; siispä susi syöksyy vain eteen päin, painaa oven ulkoaitaan -pihtipieliinsä, salpa putoo määrättyyn paikkaansa, ja vankina on tuo -epäluuloinen ja varovainen tyhmyri, vankina, pääsemättä kuitenkaan -sen lähemmäksi houkuttelevaa saalista. Voimatta aitojen ahtaassa -välissä kääntyä juoksee susi raivoissaan ja kiukuissaan eteen päin -yhä samaa kierrosta levähtämättä ja hellittämättä, juoksee pitkät -matkat. Viisas vuohi kohta käsittää, miten asiat ovat, ja pysähtyy -viimein sisäaitauksen keskelle, tosin yhä vielä huutaen ja vavisten; -viimein susikin huomaa kiertojuoksunsa turhaksi, koettaa päästä -vapauteen, kiskoo hampaillaan jalan pituisia lastuja aidasta ja -ulvoo kiukuissaan ja tuskissaan, mutta kaikki turhaa. Tuskaisen yön -jälkeen koittaa vihdoin viimeinkin hänen viimeinen aamunsa. Kylässä -aletaan liikkua, koirain haukunnan seasta kuuluu jo ihmisääniä. -Mustia miehiä tulee yhä haukkuvien koirain kanssa murhenäytelmän -paikalle. Liikahtamatta kuin ruumis makaa susi maassa, tuskin silmän -rävähdykselläkään ilmaisten vielä olevansa hengissä. Raivokkaasti -haukkuen tunkeilevat koirat aidan viereen, susi ei liikahda; pilkaten -toivottavat miehet vangille tervetuloa, ei hievausta. Mutta ei koirat -eikä miehet anna itseänsä pettää. Koirat koettavat tunkea kuonoansa -aidan raoista ja tavoitella tuota valekuollutta turkista, miehet -heittää kaikkialla käytettyä, surmasilmukkaista hevosnuoraa, lassoa -eli arkaania, hänelle kaulaan. Vielä kerran hypähtää peto ylös, -juoksee vielä kerran vaivantietänsä ja koettaa ulvoen ja hampaitaan -näyttäen pelottaa ahdistajiaan, vaan turha vaiva; peljättävää ansaa -se ei voi välttää, muutaman minuutin kuluttua on susi kuristettuna -kuoliaaksi. - -Kettua ahdistelee kaikkialla susi, joka sitä pyytelee ruuaksensa. -Sen tähden kettuja ei olekaan varsin runsaasti Siperiassa, mutta -hävittää niitä sukupuuttoon ei ole tähän asti voinut tuo hänelle -niin vihamielinen sukulaisensa eikä ihminenkään. Metsävyöhykkeen -itäosassa tekee kettu silloin tällöin pitkiä vaelluksia, seuraten -joko jäniksiä tai metsälintuja; lännempänä ei näy olevan vielä mitään -sellaista otettu huomioon. Ketun tekemiä vahingoita ei valitella -Siperiassa, mutta sittekin ahdistellaan häntä hyvin uutterasti, -koska ketun nahka on mieluinen tavara sekä venäläisille että maan -synnynnäisille asujamille ja muutenkin melkoisen kallis, jos sillä -on erityinen suosittu väri, jolloin siitä saadaan suunnattomatkin -hinnat. Pyyntieläimenä pidetään sentähden ainoastaan soopelia sitä -arvokkaampana. Varsinaiset metsästäjät tekevät talvella yksistään -ketun tähden retkiä melkein yhtä syvälle metsiin kuin soopelin -pyytäjätkin; ostjakit ja samojeedit virittelevät jousiansa paraastaan -kettuja varten eivätkä pidä lukua mistään vaivoista etsiessään -pesiä, joissa poikia on. Ne he kaivavat esiin, ei tappaakseen, -vaan huolellisesti hoitaakseen ja elättääkseen, kunnes ne tulevat -täys'kasvuisiksi ja ensimmäisenä tai toisena talvena saavat sellaisen -karvan, joka näiden omituisten eläinsuojelijain mielestä on paljon -arvokkaampi kuin hoidokkaiden henki ja elämä, sillä armotta joutuvat -nämä hoitoketut aikanansa surmanuoran uhreiksi. - -Tavallansa voidaan myöskin lukea naali metsävyöhykkeen eläimiin; -kuitenkaan se ei luultavasti missään tunkeudu itse metsään, vaan -enintään kuljeksii talvella pitkin juuria jokia pyytelemään jäniksiä -ja metsäkanoja tundran eteläosasta, joka on sen varsinainen -kotipaikka. - -Sitä vastoin on ilves metsäeläin sanan varsinaisimmassa -merkityksessä. Mutta Siperiassakin on sitä ainoastaan siellä täällä -hajallaan, jonka tähden se verraten harvoin joutuu metsästäjän -saaliiksi. Luultavasti lähtee ilves varsinaisista olinpaikoistaan, -sisämetsäin tiheimmistä osista, ainoastaan silloin, kuin elatushuolet -tai kiimavietti pakottavat sitä vaeltelemaan, joten se joutuu metsäin -ulkolaiteille. Uraalin itäisen seudun kokeneet metsästäjät sanovat -ilveksen yleensä oleksivan samoilla seuduilla kuin karhu, jopa -pysyvän karhun pesän lähellä silloinkin, kuin se jo on asettunut -makaamaan. Samat metsästäjät vakuuttavat, että ilveksen mieltymys -karhun talviasuntoon saattaa senkin ilmi, koska sellaisissa -paikoissa, joissa ilveksen jälkiä runsaimmin käy ristiin, tarvitsee -vain tarkkaan etsiä, ja voidaan olla ihan varma löydöstä, jos -tavataan kierrosjäljet, sillä ne käyvät aina karhun pesän ympäri. -Ilveksen tapa astua aina hyvin tarkkaan entisiin jälkiin helpottaa, -kuten sanotaan, melkoisesti karhun etsintää. Sitä paitsi kerrotaan -Siperian ilveksen tyytyvän mielellään myöskin tuoreihin raatoihin, -josta syystä se ehkä pysytteleekin karhun lähellä vaanimassa -syödäkseen, mitä karhun atrioilta jää. Tosin sanotaan ilveksen -kykenevän varsin hyvin ilman niin epäilyttävän ystävän apuakin -tappamaan suuriakin eläimiä ja sen erittäin innokkaasti ajavan -ja tuota pikaa voittavan peuroja ja metsävuohia, mutta samalla -aina selitetään, että se paraastaan pyytelee pienempiä eläimiä, -jäniksiä, puu- ja maaoravia, metsoja, teirejä ja pyitä, hiiriä, -kaikkein lintujen poikasia ja muuta sellaista. Ei ole mitään syytä -epäillä näitä kertomuksia; ne myöskin riittävästi selittävät, minkä -tähden tätä petoa niin harvoin tavataan rajametsissä ja metsän -laiteissa. Niin kauan, kuin oravia ja metsälintuja on sisämetsissä, -ei ilveksellä ole mitään syytä lähteä pois syviltä saloilta, -joissa ihminen ei koskaan käy; kuin oravat ja metsälinnut lähtevät -vaelluksille, täytyy ilveksen seurata. Miten metsälinnut pelkäävät -ilvestä, näkyy siitä, että metsot ja teirit soidinaikanakin heti -vaikenevat, kuin ilveksen ääni kuuluu. - -Ilveksen ajoa pitävät sekä Siperian synnynnäiset asujamet että -tulokkaat erittäin hyvänä pyyntihuvituksena. Tämän muhkean -kissaeläimen harvinaisuus ja varovaisuus, notkeus ja puolustuskyky -innostuttavat jokaista tosi metsästäjää, ja nahasta ja lihasta -tulee melkoinen saaliskin. Nahat lähetetään Siperiasta paraastaan -Kiinaan, jossa niistä maksetaan hyvä hinta; lihaa pitävät suuressa -arvossa sekä mongolialaiset kansat että myöskin useimmat tänne -siirtyneet venäläiset. Loukkuihin jää ilves ainoastaan ani harvoin, -mutta usein hän niitä laukoo siten, että juoksee pitkin loukkupuita -ylös ja sitte polkee vivulle: harvoin se myöskään joutuu viritetyn -kaaren uhriksi ja tielle viritetyt raudat se tavallisesti välttää -hyppäämällä ylitse. Sitenpä metsästäjälle ei jää muuta neuvoa kuin -pyssy. Helposti ymmärrettävistä syistä pyydetään ilvestä ainoastaan -talvella, jolloin jäljet näkyvät lumesta ja käy suksilla hiihtää. -Rohkeat koirat ajavat viimein löydetyn pedon ylös puuhun taikka -pakottavat sen puolustautumaan maassa, mutta monesti ilves niitä -pitelee pahasti, jopa tappaakin. Yksin metsästäjänkin päälle saattaa -tuo ahdinkoon joutunut, raivokkaasti puolustautuva peto hyökätä. - -Metsäkissaa, jota ilves yhtä ahkerasti ajaa kuin susi kettua, ei -tavata Länsi-Siperian metsävyöhykkeen alalla. Sitä vastoin täällä -liikkuu, tosin ei säännöllisesti, vaan ainakin silloin tällöin, -täydellisin kissaeläin, tiikeri. Kaksi vuosina 1838 ja 1848 Baskin -ja Schlangenbergin luona tapettua tiikeriä on täytettyinä Barnaulin -museossa; kolmas, joka tapettiin seitsenkymmen-luvun alulla, on -Omskin koulumuseossa, neljäs levitti kuusikymmen-luvun lopulla -suurta kauhua Tshelaban piirissä, joka on Uraalin vuoristossa -Europan rajalla, hyökkäsi ihan ärsyttämättä muutamain talonpoikien -kimppuun, jotka sen säikyttivät pakenemaan siten, että eräs heistä -viskasi punaisen lakkinsa sitä kohti. Turkestanin ylävillä aroilla -ja Itä-Siperian koko eteläosassa tavataan "valtiaseläintä", joksi -daurilaiset sanovat tiikeriä, soveliaissa paikoissa kaikkialla -ja säännöllisesti, ja molemmilta niiltä tahoilta se useammin, -kuin luullaankaan, eksynee metsävyöhykkeen länsiosiin ja ehkä -siellä myöskin oleskellee pitkät ajat, kunnes taas huomaamatta -palaa kotiseudulleen. Kuitenkin nähdään tiikeriä niin harvoin ja -säännöttömästi, että sitä tosin saatetaan tässä mainita, vaan ei -oikeastaan lukea tämän alueen eläinkuntaan. - -Toisin on arvokkaimpien kaikista turkiseläimistä, eri näätälajien, -runsaus. Niiden vähenemistä tosin valitetaan enemmän kuin minkään -muiden pyyntieläinten, mutta enimpiä niistä tavataan vielä -säännöllisesti, ell'ei kaikkialla, niin kuitenkin useimmissa -paikoissa. Ainoastaan soopeli on viime vuosikymmeninä tullut hyvin -harvinaiseksi. Keski-Uraalin vanhat metsästäjät muistavat joka talvi -ampuneensa tai muuten saaneensa soopeleja Tagilsk-kaupungin läheltä; -nykyään siinä seudussa tavataan joskus, vaan aina perin harvoin, -joku yksinäinen, harhaileva soopeli. Itä-Uraalin keskipalkoilla -raivonneen laajan metsänpalon sanotaan karkoittaneen nämä niin -yleisesti suositut ja vainotut turkiseläimet. Samaa kerrotaan alisen -Obin varsilla olevista metsäkylistä, joissa soopelin pyyntiä vielä -nykyäänkin harjoitetaan sen verta, että esim. Jelisarovin torilla -joka talvi saadaan ostaa parikymmentäkin nahkaa. Paljon runsaammin -kuin soopeleja on mäntynäätää kaikissa Länsi-Siperian metsissä. -Äsken mainitun Tagilsk-kaupungin pyyntialueelta, joka tosin on -jotenkin laaja, saadaan joka talvi kolmekymmentä, jopa kahdeksankin -kymmentä näädän nahkaa. Kaikki kokeneet, metsästäjät kertovat -mäntynäädän paljon enemmin kuin soopelin eleksivän oravan seurassa -sekä ilmestyvän ja katoavan yhdessä sen kanssa. Se saaliinhimoinen -veitikka ei kuitenkaan suinkaan tyydy yksistään mieliruokaansa -oravaan, vaan päin vastoin surmaa mitä hyvänsä eläimiä, joita se vain -voi saada kiinni ja voittaa, ja on varsinkin vaarallinen metsolle -ja teirille. Jo kesälläkin onnistuu mäntynäädän monesti rohkealla -hyppäyksellä saada joku näistä varovista linnuista, ja talvella -metsälinnun tapa maata lumikoloissa melkoisesti helpottaa näädän -vehkeitä. Melkein kuulumattomasti hiipien oksalta oksalle lähestyy se -lumeen kaivautuneita lintuja, kunnes pitkällä loikkauksella pääsee -niiden luo ja hyökkää päälle ylhäältä päin, hypäten makuukolon -lumikatolle ja murrettuaan sen auki sieppaa yhtä nukkuvaa lintua -kaulasta ennen, kuin se ehtii edes ajatellakaan pakoa. Kivinäätää -tavataan samoin vielä, kaikkialla ylävissä metsissä, mutta harvemmin -kuin mäntynäätää; illerejä, kärppiä ja lumikkoja on kaikkialla, -paikoittain hyvin runsaastikin; tuhkuria eli vesikkoa sitä vastoin -tavataan kyllä Uraalin länsi-rinteillä, mutta ei itärinteillä, ei -edes sieltä alkavissa Irtishin ja Obin sivujoissakaan, joissa, kuten -mainituissa pääjoissakin, on saarvaa melkoisen runsaasti; metsäsikaa -tuskin mainitaankaan Siperiassa, ja kaikkialla tavattavaa ahmaa -pidetään vähempiarvoisena kuin mitään muuta näätäeläintä ja pyydetään -paremmin kuin nahan tähden vain siitä syystä, että se varastelee -loukuista pyytäjäin saalista. - -Vaikka Länsi-Siperiaa pidetäänkin ihan tyhjäksi ammuttuna, -varustautuvat sentään sielläkin metsäseutulaiset joka vuosi soopelin -ja muiden näätien ajoon. Muutamat metsästäjät tekevät näiden -turkiseläinten tähden retkiä ja vaelluksia, jotka eivät ole yhtään -lyhempiä kuin Amerikan turkisten pyytäjäin retket. Metsälle tietysti -ei lähdetä yksistään näätien, vaan kaikenlaisen riistan tähden; -näädät ja oravat ovat kuitenkin se saalis, jota paraiten toivotaan -saavansa. Sen mukaan, kuin oravat aikaisemmin tai myöhemmin muuttavat -väriänsä, lähdetään aikaisemmin tai myöhemmin liikkeelle; sillä -näiden jyrsijäin värin muutosta luullaan tulevan talven enteeksi ja -siitä voivansa arvata, tuleeko se aikaisemmin vaiko myöhemmin ja -kovaksiko vaiko leudoksi. - -Edellä kerrottuine varuksineen lähtevät soopelin ampujat ensimmäisen -lumisateen jälkeen metsälle kolmittain, jopa viisittäinkin. -Jokaisella on, paitsi pyssyä ja ampumatarpeita, seljässä pussi, -olalla sukset ja kirves ja vyön alla piiska. Pussissa on -välttämättömimpiä elintarpeita, leipää, jauhoja, silavaa, suolaa ja -teetä, sekä muutamia talouskaluja, varsinkin pannu, teekannu, pikari, -lusikka ja muuta sellaista, joskus myöskin pullo viinaa; piiskalla -säikytellään näkyviin oravia. Seurassa on myöskin neljä tai kuusikin -koiraa, jotka eivät miellyttäisi europpalaista metsästäjää. - -Pitäen oppainansa aurinkoa ja tuttuja tähtiä, jotka tosin -monesti ovat päiväkausia pilvien peitossa, kuljeksivat nämä -karaistuneet metsästäjät päivä- ja viikkokausia synkillä saloilla, -viettäen yönsä milloin missäkin ja raviten itseään ja koiriaan -enimmäkseen tapettujen eläinten lihalla, säästääkseen niin paljon -kuin mahdollista mukaan tuotuja eväitä. Rumat, vaan viisaat ja -ymmärtäväiset koirat ottavat huomioon jok'ainoat jäljet, etsivätpä -puistakin piilottaneet näädät ja oravat, pysähtyvät puun juurelle -haukkumaan ja siten pidättävät löytöänsä paikoillaan, kunnes -metsästäjä ehtii tulla. Pyssymies lähestyy horjumattoman tyynesti, -jollaisia kaikki nämä metsäin samoajat ovat, asettaa pitkän pyssynsä -jonkin oksan taikka hätätilassa sen haarukan varaan, joka on tukin -jatkoksen etupäähän kiinnitetty, tähtäävät kauan ja viimein ampuvat. -Metsästysajan alussa päästävät oravat, jopa näädätkin, joiden -huomio on kokonaan kääntynyt koiriin, metsästäjän ihan muutamia -metrejä lähelle; mutta kohta ne tulevat varovaisiksi ja tekevät -pyssymiehelle tarkan tähtäämisen vaikeaksi. Mutta jos pyssymiehen -kuitenkin onnistuu ampua jotakin eläintä silmään, hän totisesti on -varsin hyvillään, koska on saanut ihan eheän nahan ja sitä paitsi voi -vielä uudestaan käyttää samaa lyijypalaa. Saatuaan käsiinsä pudonneen -saaliin nylkee hän sen heti ja, jos se on näätä tai orava, sulloo -koko ruumiin ulos nahan suuaukosta, rikkoo aivokopan, löytääkseen -lyijypalan, ja pistää sitte nahan ja ruumiin erikseen laukkuunsa. - -Milloin oravia on runsaasti, on sellainen metsästys sekä -tuottelias että huvittava. Joka metsästäjä käyttää lyhyttä päivää -hyvin ahkerasti; pamaus kuuluu toisensa perästä, saalis karttuu -karttumistaan. Vaikka pyssyn lataamiseen kuluukin paljo aikaa, -niin sitä nopeammin käy nylkeminen, ja jokainen metsästäjä tekee -rehellisesti tehtävänsä. Levähtämättä ja syömättä, malttamatta edes -tupakoidakaan, kulkevat metsästyskumppanit yhä edelleen. Etsivät -koirat milloin hajoittavat, milloin taas kokoovat yhteen kaikki -pyssymiehet, pyssyjen kimeät paukahdukset ja, koirien iloinen -haukunta innostuttavat heitä. Luetaan laukaukset ja iloitaan -toistensa onnesta tai kadehditaan sitä. Jos taas talvi on köyhä -riistasta, eikä yhtään oravaa tule esiin, vaikka lakkaamattakin -läjähytellään ruoskaa, jos ei näy mitään soopelin eikä mäntynäädän, -hirven eikä peuran jälkiä, niin sekä metsästäjät että koirat kulkevat -ääneti ja tyytymättöminä metsästä toiseen, mieli ihan lannistuneena. - -Pimeän tullessa rupeavat metsästäjät asettumaan yöksi. Jokainen -kaivaa vanhan kaatuneen paksun puun alle lumeen itselleen miehen -pituisen ja tarpeellisen leveän kuopan ja laittaa siihen ison -tulen. Sitte yksi puhdistaa, mikäli mahdollista, kaikkein kuoppien -keskelle, tiheälatvaisten kuusien ja mäntyjen suojaan pyöreän paikan -lumettomaksi, toinen kantaa siihen polttoainetta, kolmas tekee niistä -vielä isomman tulen ja neljäs varustautuu laittamaan illallista. -Niin monta oravaa on toki aina saatu ammutuksi, että niistä tulee -voimakas lihakeitos jauhopuuron tai leivän avuksi. Syödään, annetaan -runsas osansa koirillekin, maistellaan teetä, poltellaan tupakkaa -ja puhellaan metsästäjäin tapaan päivän tapauksista ja sattumista. -Sillä välin on tuli sulattanut kuopista lumen pohjaan asti ja -sytyttänyt päällä olevan kaatuneen puunrungon sekä siten runsaasti -lämmittänyt makuuhuoneen. Jokainen metsästäjä sitte huolellisesti -lakasee pohjalla vielä hehkuvat hiilet kuopan toiseen päähän, -laskeutuu varovasti koloonsa, koskien niin vähän kuin mahdollista -sen lumiseiniin, kutsuu luokseen koiransa, että nekin saisivat -osansa lämmöstä, ja paneutuu makaamaan. Päällä koko yön hehkuvasta -puusta putoo tosin silloin tällöin joku hiili metsästäjän ja koirain -päälle, mutta siperialaisen metsästäjän turkki sietää yhtä paljon -kuin siperialaisen koiran nahkakin; sillä tavoin sytytetty puunrunko -lämmittää paljon paremmin kuin paljon suurempi vapaana palava tuli, -ja ainoastaan siten on ihmisten mahdollinen viettää yönsä metsässä. -Kyllikseen levättyään nousevat kaikki voimistuneina päivän koitteessa -ylös, syövät aamiaista ja lähtevät edelleen. Jos näillä retkillä -tullaan erittäin hyviin riistametsiin, joissa muuten käydäänkin joka -talvi, viivytään siellä, miten sopii, kauemminkin. Joihinkuihin -paikkoihin on edellisinä vuosina tehty puista metsästysmajojakin, -jotka nyt taas saavat olla suojana, mutta ainakin on siellä vanhempia -ja uudempia loukkuja, jotka nyt viritetään ja joka aamu katsotaan. -Sekä virittämiseen että katsomiseen menee melkoisen paljo aikaa, -koska loukkuja on hyvin laajalla alalla; metsästäjät sen tähden -viipyvät välistä viikkokauden ja kauemminkin jossakin metsän osassa -ja pyytelevät sen hyvin puhtaaksi ennen, kuin lähtevät edelleen. - -Tällä tavoin metsästäen viettää moni siperialainen suurimman osan -talvea metsässä. Ennen lähtöänsä jokainen metsästäjä tavallisesti -tekee välipuheen jonkun kauppiaan kanssa, sitoutuen tuomaan hänelle -kaikki saamansa nahat sovitusta keskihinnasta, jota vastoin kauppias -puolestaan sitoutuu ottamaan tavaran vastaan valikoimatta. Jos -metsästäjällä on onnea, saattaa hän saada tapetuksi niin paljon -riistaa, että hän voi varsin hyvin elää metsästyksellään, ainakin -hankkia kaikki talvitarpeensa; mutta yleensä metsästys ei läheskään -korvaa vaivoja eikä kärsimyksiä, niin että ainoastaan niin -erinomaisen vähään tyytyväinen mies, kuin siperialainen metsästäjä -tavallisesti on, voi harjoittaa metsästystä ammattina. - -Kunniakkaimmaksi ja vaikeimmaksi metsästykseksi katsoo -länsisiperialainen karhun pyyntiä. Kontio ei täällä, suinkaan -ole sama hyväntahtoinen olento kuin vielä siellä täällä -Itä-Siperiassa; päin vastoin on se, kuten melkein kaikkialla, raaka -ja sievistelemätön peto, joka tosin tavallisesti pakenee ihmistä, -mutta haavoitettuna taikka vain muutenkin ahdistettuna rohkeasti -ryhtyy taistelemaan ja voi silloin tulla erittäin vaaralliseksi. -Vaikka sitä hyvin vainotaan, ei sitä ole saatu mistään hävitetyksi -sukupuuttoon; pikemmin on katsottava sitä yleiseksi, ei ainakaan -harvinaiseksi; mutta aina ja kaikkialla kulkee se omia teitänsä -eikä varsin usein tule ihmisten tielle. Ei se kuitenkaan kammoksu -eikä edes kartakaan asuttuja seutuja, sillä usein se oleskelee ihan -vähän matkan päässä niistä ja tappaa välistä kotieläimiä melkein -ihmisten silmäin edessä, mutta näyttäytyy niin säännöttömästi, että -moni siperialainen ei ole edes nähnyt häntä eikä koskaan tavannut -häntä metsässäkään. Kaikesta päättäen on karhu koko kesän liikkeellä. -Se kuljeksii metsiä, pitämättä lukua mistään eri teistä, nousee -vuoriston laadun mukaan syyskesällä ylös harjanteille ja palaa talven -tullessa alavampiin seutuihin, asettuu viljan valmistumisaikaan -mielellään metsän ulkolaitaan, saadakseen kaikessa mukavuudessa syödä -laihoa läheisiltä vainioilta, lähtee välistä myöskin pois metsästä -kuljeksimaan likeiselle arolle, varsinkin vuorten rinteille, joilla -on aron luonne, oleksii pitkän ajan jossakin seudussa ja kulkea -samoaa toisia pysähtymättä ollenkaan, aina ja kaikkialla käyttäen -hyväkseen jokaista tilaisuutta, kuin kulloinkin sattuu, saada -sitä tai tätä mieliruokaa. Useimmissa seuduissa se syö yksinomaan -kasveja, siellä täällä on se hirvittävä peto ja paikoittain syö se -raatojakin. Keväällä se elää, miten voi, syöpi, mitä vain saa, väijyy -kavalasti karjaeläimiä, jotka käyskentelevät syömässä metsissä, -syöksyy yht'äkkiä päälle tai ajaa niitä takaa ihmetyttävän nopeasti, -kaataa jonkun, syö kyllikseen lihaa ja hautaa jäännökset maahan, -saadakseen toiste vielä yhden atrian, liikkuu myöskin, milloin karjan -kulkutaudit raivoavat, niillä paikoin, joihin kuolleita kotieläimiä -heitetään, ja syö niiden ruumiita, onpa sitä tavattu hautausmaillakin -ihmisruumiita kaivelemassa. Kesällä karhu käy ruis-, vehnä- ja -kaurapelloissa, tyhjentelee mehiläispesiä, kaivelee ampiais- ja -kimalaispesiä, hävittää toukat muurahaiskeoista, vierittelee vanhoja, -maassa makaavia puunrunkoja, etsien alta kuoriaisia, matoja ja -toukkia, jopa murenteleekin vanhoja puita, saadakseen suuhunsa niissä -asuvia hyönteisten toukkia. Syksyllä karhu syö melkein yksin- omaan -kaikenlaisia marjoja, sellaisiakin, joita sen täytyy noutaa puista, -kuten esim. tuomen marjoja, ja kuin vaivaissedrin kävyt kypsyvät, -haeskelee se niitä, kiipeää korkeihin puihin ja katkoo sekä oksat -että latvatkin, ja samoin se itsepäisesti liikkuu aittojen ympärillä, -joissa sattumalta säilytetään vaivaissedrin käpyjä, koettaen päästä -niihin sisään. Sitä paitsi karhu harjoittaa ympäri koko vuoden -kalastusta ja monesti hyvällä menestyksellä. Ihmistä se tavallisesti -pakenee, mutta välistä sentään ryhtyy ilman mitään syytä rynnäkköön -eikä silloin pelkää edes suurtakaan miesvoimaa. Ilmojen mukaan -asettuu se aikaisemmin tai myöhemmin talvilevolle. Pesän paikaksi se -varsinkin valitsee vanhan kaatuneen jättiläispuun alustan, kaivaa -siihen matalaisen kuopan, peittää pohjan hienoilla havuilla ja päältä -puolen metrin paksulti sammalilla, tukkii sivuseinätkin sammalilla, -ryömii pesään ja jää lumen peittoon. Jos karhu vielä ensi lumisateen -tullessa on ylhäällä vuoristossa, ei se aina laskeudukaan alangoille, -vaan kätkeytyy johonkin kallion koloon, sisustettuaan sitä niin -hyvin, kuin voi, taikka laajentaa se jotakin murmelin pesää niin -isoksi, kuin tarvitsee, ja viettää talven siinä. Kerran nukuttuaan -makaa se usein niin itsepäisesti pesässään, että ainoastaan suurella -vaivalla saadaan hänet ulos, puree äkäisesti seipäitä, joilla sitä -häiritään, murisee ja ärisee, vaan ei taivu nousemaan ennen, kuin -sitä hätyytetään raketeilla tai tulikekäleillä. Viimein se, jos ei -ole haavoittunut, syöksyy ulos kuin ahdistettu metsäkarhu, tekee -ulostuksensa ja lähtee kiireimmiten pakoon. Kuten kaikki kokeneet -metsästäjät yhtä pitävästi vakuuttavat, synnyttää naaraskarhu -ainoastaan joka toinen talvi paraimman unensa aikana, herää, kuten -luullaan, vähän ennen synnytystä, nuolee pentunsa puhtaiksi ja -kuiviksi, asettaa ne nisille ja nukkuu uudestaan. Touko- tai kesäkuun -lopulla etsii se taas vanhemmat eli siis kaksi- tai nelivuotiset -poikansa ja pakottaa ne tekemään lapsenpiian palvelusta. - -Vaikka Länsi-Siperiassa ei pidetä juuri missään arvossa karhun lihaa, -joka ei suinkaan ole huonomakuinen, vaan enemmin vain huvin tähden -hankitaan ja syödään sitä kuivaltaan leikattuna, niin tuottaa karhun -pyynti kuitenkin varsin hyvän voiton. Nahasta, jota paraastaan -käytetään rekipeitteinä, maksetaan hyvä hinta; hampaita ja kynsiä -sekä ostjakit ja samojeedit että myöskin Länsi-Siperian talonpojat -pitävät voimakkaina tenhokaluina; yksin luitakin siellä täällä -käytetään. Tasapäässä taistelussa kaadetun karhun torahammas tuottaa -ostjakkilaiselle metsästäjälle, kuten hän luulee, yliluonnollisia -avuja, varsinkin rohkeutta ja voimaa, jopa haavoittumattomuuttakin; -kynsi, varsinkin oikean etukäpälän neljäs, joka vastaa sikäläisten -asujanten sitä nimetöntä sormea, jossa sormusta pidetään, pakottaa, -kuten kaikki nuoret rakastuneet tytöt luulevat, jokaisen nuorukaisen, -jota tyttö sillä, salaa koskettaa, tulisesti rakastumaan häneen; -hampaat ja kynnet ovat sen tähden kallista tavaraa ja kiihottavat -montakin metsästäjää paljon enemmin kuin karhun hänelle tuottamat -vahingot, vainoamaan tätä metsän voimakkainta petoa. Mutta sen pyynti -ei ole helppo eikä vaaraton. Loukkuihin karhu ei mene. Aina täytyy -etsiä peto elävänä ja ase kädessä sekä harjoitettujen koirain avulla -taistella sitä vastaan. Kesällä tekee tämän eläimen pyyntiä paljon -vaikeammaksi sen liikkuvaisuus; talvella on helpompi löytää sen pesä -ja saada se tapetuksi pesässään tai sen lähellä. Köyhä talonpoika, -joka löytää pesän, myö karhunsa jollekin varakkaalle metsästäjälle; -ostaja lähtee jonakin soveliaana päivänä myöjän ja tarpeellisten -apulaisten kanssa pesälle, asettaa muutamia varmoja pyssymiehiä -sen ympärille, ajattaa ajoväellä karhun ylös pesästä ja ampuu sen -niin läheltä kuin mahdollista. Sillä tavalla tapetaan kaikkein -enimmät karhut eikä sellainen pyynti ole taitaville pyssymiehille -vaarallinenkaan. Kesällä ja syksyllä etsitään karhu, jonka jäljet -tai joka itse on nähty, pienien, rohkeain koirain avulla, jotka -pysäyttävät sen ja joka puolelta ahdistelevat sitä, kunnes oikeana -hetkenä sopii sitä ampua. Välistä myöskin käytetään, kuten reippaat -ostjakit, ainoastaan keihästä ja otetaan sillä vastaan petoa, taikka -kääritään vasen käsivartensa tuohella ja pidetään sitä kilpenä -päälle hyökkäävää karhua vastaan ja pistetään sill'aikaa, kuin se -puree hampaansa kiinni tuoheen, pitkällä, leveällä puukolla petoa -sydämmeen. Molemmissa tällaisissa karhun tapoissa tapahtuu tosin -välistä onnettomuuksia; mutta moni metsästäjä tulee aikaa myöten niin -kylmäveriseksi ja asiastansa varmaksi, että he pitävät keihästä ja -puukkoa paraimpina kaikista aseista. Eräs talonpoikaistyttö Morshovan -kylästä Uraalista, jonka maine on levinnyt yli koko Länsi-Siperian, -on, kuten kerrotaan, veitsellä tappanut neljättäkymmentä karhua. - -Usein kuullaan kerrottavan äkkiarvaamattomia kohtauksia karhujen -kanssa. Metsästäjä, jolla on ainoastaan haulikko kädessä, näkee -yht'äkkiä metsässä suuren karhun, mutta ei uskalla ampua, -koska varsin hyvin, käsittää, että hänen haulinsa eivät mitään -vaikuttaisi sellaiseen petoon. Hän sen tähden seisoo tyynesti -paikallaan, ryhtymättä suotta ärsyttämään karhua. Se tulee hänen -luoksensa, nuuhkii häntä joka puolelta ja antaa hänelle viimein -korvapuustin, joka kaataa hänet tunnottomaksi maahan. Sitte -karhu kiireimmiten poistuu, ikään kuin huomaten, että on tehnyt -pahoin. Kaksi ruotsalaista, Åberg ja Erland, ovat pyitä ampumassa -Uraalin vuoristossa ja Åberg astuu karhunmarjapensaan luo. Hänen -hämmästyksekseen tulee toivotun pyyn sijasta sen takaa suuri karhu -ja varustautuu hyökkäämään päälle. Käsittäen paon ihan turhaksi -nostaa Åberg haulikon poskelleen, tähtää karhua silmään, ampuu ja saa -sen silmän soaistuksi. Raivoissaan tuskasta nostaa karhu käpälänsä -veriselle silmälle, kiljahtelee ja tulee lähemmäksi pelotonta -pyssymiestä. Hän kylmäverisesti tähtää toiseenkin silmään ja saa -ammutuksi senkin rikki. Sitte vasta kutsuu hän kumppaniansa apuun -ja molemmat ampuvat ampumistaan sokeaa karhua, kunnes saavat sen -hengiltä. - -Erittäin huvittava juttu kerrotaan Tomski-Savodin kylästä Salairin -seudusta. Talonpoika vetää vaivaissedrin käpykuormaa metsästä, -huomaamatta, että yhdessä säkissä on reikä, josta käpyjä tipahtelee -tielle. Karhu, astuskellen samaa tietä, näkee muutamia käpyjä, -löytää yhä useampia ja kulkee siten vankkurien jäljestä, miehen -huomaamatta. Hetkisen kuluttua jättää talonpoika hevosen kuorminensa -tielle ja menee metsään noutamaan sieltä vielä yhtä käpysäkkiä. -Ennen hänen palaamistaan taakkoinensa on karhu, lakkaamatta -poimien käpyjä, saapunut kuorman luo ja kiivennyt sen päälle -syömään oikein kylläksensä. Suureksi kauhukseen näkee talonpoika -palatessaan, mikä hirviö hänelle on tunkeutunut kumppaniksi, ei -uskalla tehdä mitään sellaiselle veitikalle, vaan antaa hänen olla -olojaan. Hevonen, tullen viimein jo vähän levottomaksi, katsahtaa -taaksensa, näkee karhun ja lähtee laukkaamaan, minkä enimmän -ennättää; mutta se odottamaton liike pidättää karhua hyppäämästä -pois, sen täytyy pysytellä kiinni, ja ainoastaan kovalla murinalla -ja kiljahtelemisella päästää se ilmi yhä kiihtyvää suuttumustansa. -Murina tietysti vain yhä enemmän jouduttaa vauhtia; mitä enemmän -karhu tuskittelee, sitä nopeammin laukkaa hepo kylää ja kotia kohti. -Mutta sielläpä on juuri samaan aikaan jo monta tuntia odoteltu -piispan tuloa ja seisotaan nyt juhlapuvussa valmiina katsomaan ja -tervehtimään ylhäistä herraa; muutamia tarkkasilmäisiä poikia on -lähetetty kirkon torniin soittamaan silloin kaikilla kelloilla, kuin -pyhä kirkonisä tulee näkyviin. Yht'äkkiä näkyy etäällä tomupilvi, -pojat soittaa paukuttelevat, miehet ja naiset asettuvat pitkiin -riveihin, pappi astuu suitsutusastioineen kirkon oven eteen ja -suuret ja pienet varustautuvat ottamaan arvokkaasti vastaan kirkon -ruhtinasta. Ja eteen päin vierivät vankkurit, juhlivan kylänväen -keskitse syöksyy hevonen ajajineen, hepo tomuisena, vaahdossa -ja läähättäen ja ajaja äkeissään muristen ja kiljahdellen, ja -vasta talonpojan pihaan päättyy tuo hurja ajo. Kauniin venäläisen -kirkkolaulun sijaan kajahtaa pyörtyväin naisten kauhuhuuto, nöyräin -kumarrusten sijasta näkyy vain kummastuneita ja peljästyneitä -kasvoja; kellot vain vielä soivat kuten ennenkin. Kohtapa sentään -toinnutaan ja kokoudutaan ja riennetään aseissa hevosen ja karhun -jäljestä ja tapetaan karhu, joka näyttää kokonaan joutuneen -hämmennyksiin tuolla omin päin valitulla valtaistuimellaan. - -Ken tuntee karhun luonteen, hänen täytyy myöntää, että on kyllä -saattanut tapahtuu siten, kuin tässä on kerrottu, vaikka tosin -tekeekin mieli asettaa tuo hullunkurinen historia metsästysjuttujen -joukkoon. Vakavain ja rehellisten metsäseutulaistenkin ajatuksissa -sekautuvat välistä runous ja todellisuus, kuin he kertovat Siperian -metsistä ja metsänriistasta sekä metsästyksestä siellä. - - - - -Sisä-Afrikan aro ja sen eläinkunta. - - -Afrikan pohjoisosa on aavikko, sen täytyy olla aavikkoja ainiaan on -se aavikkona pysyvä. Punaisen ja Atlantin meren välisiin, avaroihin, -polttavan auringon paahtamiin maihin verraten menettävät sisävedet -kaiken merkityksensä. Punainen meri on ihan mitätön, Välimeri -liian pieni, ja yksin Atlantin valtamerenkin vaikutus tuntuu vain -kapealla kaistaleella pitkin sen rantaa. Niin avaroilla ja kuumilla -aloilla täytyy kaikkein pilvien hajota, voimatta kostuttaa janoavaa -maata tai tehdä sitä hedelmälliseksi. Vasta paljon etelämpänä, -lähellä päiväntasaajaa, siellä, jossa toiselta puolen Atlantin meri -tunkeutuu syvälle maan sisään päin ja toiselta Indian meri huuhtelee -Afrikan rantoja, siellä, jossa, niin sanoakseni, molemmat valtameret -antavat toisilleen kättä tämän maanosan ylitse, muuttuvat olot -toisenlaisiksi, kun näet siellä joka vuosi samoihin aikoihin syöksyy -myrskyten, jyristen ja salamoiden alas niin runsaasti rankkasadetta, -että aavikon täytyy väistyä niiden tieltä ja jättää sijaa -eloisammalle arolle. Sen tähden täällä jakautuu vierivä vuosi kahteen -toisistaan ihan erilaiseen aikaan, elvyttävään ja kuolettavaan -aikaan, sateen ja kuivuuden aikain, jota vastoin aavikolla ainoastaan -aika-ajoin vallitsevat tuulet ilmoittavat muualla tapahtuvaa -vuodenaikain vaihtelua. - -Selittääkseni aroa näyttää minusta välttämättömältä ensin -lyhykäisesti kuvata sen vuodenaikoja. Sillä jokainen maa on siinä -vallitsevan ilman kuva, eikä mikään maa ole mitään muuta kuin sen -eri vuodenaikoina taistelevain voimain tuote. Niinpä kutakin maata -voidaan ymmärtää vasta sitte, kuin on opittu tuntemaan sen vuodenajat -eri voimineen ja vaikutuksineen. - -Sateen lakkaamisesta alkaa Sisä-Afrikassa vuoden kuolettava aika -tai pitkä ja pelottava talvi, joka kuumuudellaan vaikuttaa ihan -samaa kuin Pohjolan talvi kylmyydellään. Jo ennen, kuin siihen -asti enimmäkseen pilvinen taivas kokonaan selviää, pudottavat -muutamat keväällä vihertyneet puut lehtipukunsa ja, mikäli lehdet -varisevat, lähtevät muuttolinnutkin, jotka ovat keväällä hautoneet, -pois syksyiseksi muuttuvasta maasta etsimään turvapaikkaa muista -koti-maanosansa seuduista. Leipähedelmäin korret kellastuvat jo -ennen sateen loppua; matalammat ruohot lakastuvat ja kuivavat. -Aika-ajoin juoksevat vedet kuivavat, sateen täyttämät purot jäävät -tyhjiksi ja pakottavat sekä niissä elävät matelevaiset ja konnat että -yksin omituiset kalansakin hautautumaan kosteaan saveen talveksi. -Hyönteiset ja kasvit jättävät munansa ja siemenensä maan kätköön. - -Mitä enemmän aurinko näennäisesti kallistuu pohjoiseen päin, sitä -ripeämmin lähestyy talvi. Syksyä on vain muutamia päiviä. Se ei -vaikuta mitään lehtien lakastumista eikä kuihtumista, ei mitään -kellastumista eikä punastumista kuten meillä, vaan sen vaikutus -on hehkuvain tuulien tähden niin tuhoavainen, että ne kaikki -kuivavat kuin niitetty ruoho auringon paahteessa ja joko vielä -vihreinä putoavat maahan tai jauhautuvat varsissansa tomuksi ja -että puut, paitsi jotkut ani harvat, muuttuvat hyvin lyhyessä -ajassa talvimuotoonsa. Kentillä, joilla vielä muutamia päiviä sitte -kasvoi korkeaa, tuulessa lainehtivaa ruohoa, ryöppyää nyt tomua -ylös; osittain tai kokonaan kuivaneissa jokien ja purojen uomissa -halkeilee maa syville raoille. Kaikki sulous katoaa; kaikki, kuin on -vastenmielistä ja ikävää, tulee uhkaavasti sijaan. Lehdet ja kukat, -linnut ja perhot lakastuivat, muuttivat pois tai kuolivat, mutta -okaat, pistimet ja tarttimet jäivät jäljelle, käärmeet, skorppionit -ja taranttelit viettävät riemujuhlaansa. Sanomaton hehku päivällä, -sietämätön helle yöllä ovat näiden aikain vitsauksia, eikä niitä -kumpaakaan vastaan ole mitään turvakeinoa. Ken ei ole itse kokenut -näitä päiviä, jolloin Celsiuksen lämpömittari nousee varjossa -viiteenkymmeneen asteesen, jolloin lakkaamatta hikoillaan, tuntematta -sitä muualla kuin kylmässä huoneessa, koska kuumuus haihduttaa -pois kaiken hien, ja samalla tomupilvi toisensa jälkeen ryöppyää -ylös taivaalle tai polttava jano näännyttää, hän ei osaa niitä -kärsimyksiä kuvata; ja ken noita öitä, jolloin unetta vieriskellään -vuoteellansa, koska rasittava helle estää lepäämästä ja nukkumasta, -ei ole huokaellen kuluttanut, hän ei osaa arvata tämän niin ihmisiä -kuin eläimiäkin rasittavan ajan tuskaa. Yksin taivaskin muuttaa tähän -asti melkein aina kirkkaan sinensä haalakammaksi; sillä tomuharsot -verhoavat usein puolen päivää aurinkoa, vähentämättä kuitenkaan sen -hehkua; päin vastoin tuntuu helle sitä enemmän lisäytyvän, kuin -näköalaa sellaiset höyryt pimittävät. Ilman vähintäkään sielun tai -ruumiin virkistystä kuluu siten päivä toisensa jälkeen. Ei mikään -virkistävä pohjatuuli jäähdytä otsaa, ei sielua virkistä mikään -kukkain tuoksu, ei mikään lintujen laulu, ei mikään loistavain värien -ja mustain varjojen lumokuva, jollaisia päiväntasaajan seutujen -tavattoman runsas valaistus muuten kyllä saa aikaan. Kaikki eloisuus, -värillisyys, runollisuus on kadonnut, kuoleman kaltaiseen uneen -vaipunut, ja se on liian kammottava herättämään mitään runollisia -tunteita. Ihmiset ja eläimet lakastuvat, kuten jo ennen ruohot ja -lehdet lakastuivat, ja moni ihminen, moni eläin vaipuu ainiaaksi -maahan kuten nekin. Turhaan koettaa uljas miehuus päästä eroon näiden -päiväin taakasta; huokauksiin ja valituksiin vaipuu lujinkin tahto. -Mikä hyvänsä työ väsyttää, keveinkin peite tuntuu raskaalta, joka -liike uuvuttaa, joka naarmu muuttuu ärtyväksi haavaksi. - -Täytyypä sentään tämänkin talven viimein väistyä ja paeta kevättä. -Vaan kauhistava on senkin tulo. Sama tuuli, joka aavikolla -muuttuu samumiksi, levittää kevään julistajana siipensä, kaivelee -maan halkeamia, etsien yksin niistäkin vielä tomua, kierittelee -sitä tiheät joukot ylös, rakentaa siitä muurin kaltaiset pilvet -ja kuljettaa niitä kohisten ja ulvoen yli maan, sulloo tomua -kaupunkilaisten parempain asuntojen ikkunoista yhtä hyvin kuin -maalaismajojen mataloista ovistakin sisään ja tuo uusia vastuksia -entisten rasitusten lisäksi, joihin jo on vähän ehditty tottua. -Tämä tuuli se vasta viimein on saanut täyden vallan ja käyttää sitä -säälimättä, kuin tahtoisi hävittää kaiken sen, joka on tähän asti -vielä pysynyt pystyssä. Vaan sama tuuli se myöskin etäämpänä etelässä -kokoaa raskaita sadepilviä ja tuo niitä palanutta maata kohti. -Kohta alkaa tuntua, kuin se yhä kiihtyessään kadottaisi kuumuutensa -rasittavaisuutta, kuin se välistä puhaltelisi raittiimmasti ja -virkistävämmästi eikä enää niin hehkuvasti. Se ei olekaan mitään -pettymystä, kevät varustautuu tulemaan ja etelämyrskyn siivillä -tulla pauhaavat pilvet. Vähä aikaa vielä, niin ne pimittävät taivaan -eteläpuolen; vielä muutamia päiviä, niin välähtelevät tulet valasevat -melkein kaikkia synkimpiä pilviä; ja muutaman viikon päästä julistaa -etäinen jyrinä elvyttävän sateen lähestymistä. - -Toimeliasta liikettä, juoksua ja aaltoilemista alkaja kaikissa -joissa, jotka tulevat etelästä päin. Tuskin ne vielä ovat samenneet, -mutta ne ovat tulleet eloisemmiksi, sillä tästä alkaen ne lakkaamatta -paisuvat ja levittävät kaikkia mutaisten rantojensa halkeamia ja -rakoja myöten elähyttävää kosteutta etemmäksi sisämaahan päin. Ja -muuttolintujakin on jo tullut ja päivä päivältä tulee yhä uusia. -Ylimpiin Niilin maihin ilmestyi haikara asumaan keilamaisten -olkimajojen huipuille vanhoihin pesiin, ja samaan aikaan ilmestyi -pyhä ibis toimittamaan vielä tänäänkin virkaansa, johon on ruvennut -jo vuosituhansia sitte: olemaan ennustajana, julistajana ja -takaajana, että vanha Niilin jumala taaskin on vuodattava armonsa ja -siunauksensa runsautta tulvansa alaisille maille. - -Viimein tulee ensimmäinen rajuilma. Raskaampi helle kuin koskaan -painaa kuollutta, palanutta maata. Kammottava hiljaisuus ahdistaa -ihmisiä ja eläimiä. Kaikki lintujen laulut ja äänet ovat vaienneet; -ne itse ovat piilottuneet tiheimpiin lehdikköihin sellaisiin -puihin, jotka aina viheriöivät. Kuolevan näyttää koko elämä myöskin -paimentolaisten leirissä sekä kylässä ja kaupungissa. Tuskissaan -hiipivät muuten niin vilkkaat koirat johonkin hiljaiseen ja -turvalliseen lepo- tai piilopaikkaan; kaikki muut kotieläimet ovat -peloissaan tai rajustuvat niin, että ratsuhevoset täytyy sitoa -lujasti kiinni ja karja ajaa aitauksiin. Kaupungissa sulkee kauppias -puotinsa, käsityöläinen työpajansa, virkamies virkahuoneensa, sillä -jokainen koettaa paeta asuntonsa turviin. Eikä kuitenkaan vielä tunnu -ilmassa vähintäkään henkäystä, ei vähintäkään rapinaa kuulu vielä -niissä vähissä puissa, joissa on lehtiä. Mutta kyllä näkyy, että sade -ja myrsky kokoutuu ja lähestyy. - -Etelän puolella kasvaa musta ja ikään kuin liekehtivä seinä, sen -kaltainen kuin tulipilvi palavan kaupungin tai peninkulmia laajalti -palavan metsän päällä. Tulipunaista, purpuraa, tummanpunaista ja -ruskeaa vaaleankeltaista, harmaata, tummansinistä ja mustaa näkyy -siinä pitävän väritanssia, sekautuvan ja eroavan, häviävän pimeään -ja jälleen ilmestyvän kirkkaana esiin. Se pilviseinä seisoo maassa -ja kasvaa ylös taivasta kohti, se näyttää seisovan paikoillaan ja -syöksyy kuitenkin myrskyn nopeudella eteen päin, pienentää hetki -hetkeltä näköalaa ja kietoo kaikki tyyni läpinäkymättömään huntuun. -Siitä kuuluu viheltävää ja suhisevaa melua, mutta katsojan paikoilla -on vielä ihan hiljaista ja äänetöntä. - -Sitte kohahtaa yht'äkkiä lyhyt ja ankara tuulenpuuska ohitse. Vahvat -puut kumartuvat sen käsissä kuin notkeat vitsat; hoikat palmut -taivuttavat latvansa syvälle alas. Ensimmäistä puuskaa seuraa toisia -yhä tiheämpään; tuuli kasvaa myrskyksi, myrsky kiihtyy hirmumyrskyksi -ja se raivoaa verrattoman voimakkaasti. Sen kohina on niin kova, -että lausutun sanan kaiku ei kuulu puhujan omaan korvaan, että -mitkä muut äänet hyvänsä hukkuvat siihen ihan kuulumatta. Kohisee -ja pauhaa, ryskää ja räiskää, vinkuu ja ulvoo, jyrisee ja tärisee -ilmassa, maassa ja puiden latvoissa, ikään kuin kaikki luonnon -voimat keskenään taistelisivat, taivas putoaisi ja maan perustukset -järkkyisivät. Vastustamattomalla voimalla kourii mahtava myrsky -puiden latvoja, sieppaa puolet kaikkein vielä lehdekästen puiden -lehdistä mukaansa, katkoo miehen paksuisia runkoja kuin haurasta -lasia, ottaa mukaansa latvat, vierittää, kierittää ja pyörittää -niitä kuin keveitä palloja pitkin aukeita paikkoja ja hautaa ne -viimein, oksat eli leveän puolen alas päin, rungon sälöisen katkeaman -ylös päin, syvälle pehmeään maahan tai hietaan ja jättää ne siihen -tuhoaville termiiteille. Ahnaasti kaivelee se kaikkia maan halkeamia -ja rakoja, ottaa niistä tomua, hietaa ja soraa, nostaa niitä ylös -pilviin asti ja kuljettaa sellaisella voimalla, että ne koviin -esineihin kimmahtelevat niin, että kuuluu selvää rapinaa, verhoaa -niillä taivaan ja maat ja muuttaa niillä päivän niin synkäksi yöksi, -että tuskaisten ihmisten täytyy tomuisissa asunnoissaan sytyttää -lamput, ikään kuin tointuakseen elävän liekin valossa tai edes vähän, -rauhoittaakseen. - -Onpa sentään vieläkin kovempaa ääntä kuin tuulen riehunta. Rätisevät -ukoniskut jyrähtelevät kovemmin, mahtavammin kuin se ja hämmentävät -sen ulvontaa ja kohinaa. Yhä vielä ovat tomupilvet niin tiheät, että -ei voida nähdä leimauksia. Mutta kohta alkaa sekautua ennestään -kovien äänien pauhinaan eräs siihen asti vielä kuulumaton ääni, -omituinen ropina, ja samalla alkaa luonnoton yö muuttua valon -koitteeksi. Kuuluu, kuin raskaita rakeita putoilisi alas, ja -kuitenkin ovat ne vain sadepisaroita, ja ne nyt maahan pudotessaan -ottavat mukaansa myöskin ylös ryöpynneen tomun ja hiekan. Nyt -näkyvät leimauksetkin. Toinen seuraa toistansa niin tiheään, että -tahtomattaan suljetaan häi'äistyneet silmänsä ja kuunnellaan vain -lakkaamatonta jyrinää. Sade muuttuu niin rajuksi, kuin olisivat -pilvet auenneet, vuorilta kohisee vettä puroina alas, alempiin -paikkoihin kokoutuu se järviksi, laaksoissa juoksee se jokina. -Tuntikausia kestää veden tuloa, mutta jo sateen alussa heikkonee -myrskyn voima, ja raitis, vilpoinen tuuli virkistää ihmisiä, eläimiä -ja kasveja. Vähitellen harvenevat leimauksetkin, heikkonee jyrinä, ja -rankkasade muuttuu jälleen sateeksi ja se viimein vienonee; taivas -kirkastuu, pilvet hajoilevat ja loistaen pilkistelee aurinko niiden -välistä. Riemuiten lähtee tummaihoinen nuoriso niin alasti, kuin ovat -syntyneet, huoneista ja majoista uiskentelemaan kevään vesissä. Yhtä -iloissaan nousevat niiden mutaisesta pohjasta matelevaiset, konnat ja -kalat, ja jo ensi yönä sateen jälkeen kaikuu tuhatkertaisena pienen -sammakon selvä ja kova ääni, jota ei ennen vähääkään kuulunut, koska -se, kuten jotkut krokotiilit, monet kilpikonnat ja kaikki aika-ajoin -kuivavien järvien kalat, on ollut syvällä maan sisässä talvilevossa, -josta ensimmäinen kevätsade ne kaikki jälleen herätti eloon. - -Kaikkialla liikkuu heräävä elämä voimakkaana. Ahnaasti imee janoava -maa sille suotua kosteutta. Vaan taivas avaa muutamain päivien -kuluttua taas akkunansa ja herättää elvyttävällä kosteudellaan kaikki -vielä makaavat elon siemenet. Toinen rankkasade aukoo kaikkein -vaihtelun alaisten puiden lehtisilmikot ja houkuttelee maasta esiin -ruohon oraita. Kolmas sade loitsii esiin kukkia ja verhoaa koko -maan tuoreella vihreydellä. Lumoavasti kevät tuli ja lumoavasti se -nyt vaikuttaa ja vallitsee. Mikä meillä tarvitsee kuukauden ajan, -suorittaa täällä viikon kuluessa elämänsä koko kiertokulun; mikä -lauhkeassa vyöhykkeessä kehittyy ainoastaan hitaasti, kehittyy täällä -joissakuissa päivissä tai hetkissä. - -Muutamissa viikoissa on kevät taas kulunut ja siitä tuskin eroava -kesä alkanut sekä sitä yhtä nopeaan seurannut syksy, niin että -tarkkaan katsoen, voidaan puhua ainoastaan yhdestä vuodenajasta, -johon kuuluu kevät, kesä ja syksy. Ja taas on kuolettava talvi -edessä estämässä lakkaamatonta itämistä, kasvamista ja kehittymistä, -kuten muissa päiväntasaajan seuduissa on suuremman vesirikkauden -tähden mahdollista. Onpa sentään täälläkin sateen paljous riittävä -karkoittamaan aavikon elottomuutta ja kaikkialle, missä se muuten -vallitsisi, levittämään maahan paksumman tai ohuemman kasvimaton eli, -toisin sanoen, muuttamaan seutua aavikosta aroksi. - -Minä käytän "aro"-sanaa merkitsemään noita Sisä-Afrikan omituisia -aloja, joita arabialaiset sanovat "kaalaksi", joka merkitsee -"tuoretta, vihreitä kasveja kasvavaa maata". Kaala tosin on yhtä -vähän Etelä-Venäjän ja Keski-Aasian arojen kuin Pohjais-Amerikan -prairioidenkaan tai Etelä-Amerikan pampas- tai lianos-tasankojen -kaltainen, mutta kuitenkin monin puolin niin aron näköinen, että -minun tuskin tarvitsee pyydellä anteeksi, jos käytänkin tuttua -sanaa tuntemattoman sijasta. Aro ulottuu yli koko Sisä-Afrikan, -aavikosta aina Karruun eli Etelä-Afrikan aroon asti, itärannalta -hamaan länsirannalle saakka, ympäröitsee kaikkia siellä olevia -vuoristoja, sulkee sisällensä kaikki sekä niillä että syvemmissä -ja vesirikkaammissa paikoissa kasvavat ikimetsät, kietoo kaikki -Sisä-Afrikan maat, alkaa muutamain satojen askelten päästä kaupunkien -äärimmäisistä taloista ja kylien ihan reunimmaisten talojen vierestä, -antaa tilaa uutisasukasten vainioille ja elättää paimentolaisten -laumoja. Mihin aavikko etelää kohti päättyy, mihin metsä lakkaa, -missä vuoristo mataloituu, siellä se on vallalla; missä tuli hävittää -metsän, anastaa se ensinnä palopaikan; missä ihminen jättää kylän -autioksi, sinne se tunkeutuu ja muutamissa vuosissa hävittää kylän -viimeisetkin merkit; missä maanviljelijä luopuu vainioistaan, sinne -se vuoden kuluessa painaa jälleen oman luonteensa. - -Kolkolta, yksitoikkoiselta ja vaihteettomalta näyttää aro siitä, -joka sinne ensi kertaa astuu. Avara, usein ylinäkymätön tasanko on -silmäin edessä; ainoastaan poikkeuksen tavoin kohoaa siitä sieltä -täältä yksinäinen vuoren huippu ja vielä harvemmin ne yhtyvät -seljänteiksi. Useammin liittyy aaltomaisesti toisiinsa mataloita -kukkuloita ja yhtä mataloita laaksoja; välistä ne ihmeellisesti -kietoutuvat verkon kaltaisiksi kukkulajonoiksi ympäröimään syvempiä -laaksoja, joihin sateen aikaan syntyy rapakoita, lammikoita ja -järviä, jota vastoin savinen pohja talvella halkeilee tuhansiin -rakoihin. Syvimpiin ja pisimpiin laaksoihin syntyy noiden seisovain -vesien sijaan "koori" eli sadepuro, joka samoin ainoastaan keväällä -osaksi täyttyy tai erittäin edullisessa tapauksessa reunojaankin -myöten, joka silloin aina tapahtuu muutamassa tunnissa, ja sitte -se virtaa, jopa liikkuvaisen muurin tavalla kohistenkin syöksyy -syvyyteen, vaan ei siltä suinkaan aina pääse oikeaan jokeen. -Paitsi vain sellaisissa vesipaikoissa, peittää kaikkialla verraten -runsas kasvikunta maata. Mitä erilaisimmat ruohot, maata myöten -suikertelevista pikku kasveista miehen korkuisiin, viljan olkien -kaltaisiin saakka, ovat aron kasvikunnan pääosina; puut ja pensaat, -varsinkin monet mimoosat eli tuntokasvit, apinanleipäpuut, muutamat -palmut ja muut tihenevät siellä täällä, etenkin mainittujen vesien -rannoilla, metsiköiksi tai pensasaidoiksi, mutta muuten niitä on -niin niukalti ruohojen seassa, joita kaikkialla yli laajain alojen -kasvaa ihan tasaisesti, että niistä ainoastaan joissakuissa paikoissa -syntyy harvaa metsää. Nämä puut eivät missään näytä sellaista -rehevyyttä kuin oikeissa jokilaaksoissa, jotka voivat säilyttää -kevään siunausta, vaan ovat päin vastoin hyvin usein kituvia tai -ainakin mataloita ja harvalatvaisia, ja ainoastaan joskus kiemurtelee -joku köynnöskasvi ylös niiden latvoihin. Ne kaikki kituvat pitkän -talven polttavassa kuumuudessa, joka tuskin sallii niiden itsensäkään -elää ja kuolettaa niistä kaikki loiskasvit. Sitä vastoin ruohot -vesirikkaana, vaikka tosin lyhyenäkin kevätaikana kasvavat rehevästi, -kukoistavat ja kypsyttävät siemenensä ja siten käyttävät hyväkseen -kaikkia iloisen menestymisen ehtoja. Mutta juuri nämä ruohot myöskin -suuressa määrässä tekevät aron yksitoikkoiseksi, sillä ne, vaikka -ovatkin mataloita, tasoittelevat muita erilaisuuksia ja väsyttävät -varsinkin värinsä yksimuotoisuudella. Ei edes ihminenkään kykene -saamaan tässä ylt'yleisessä yhtäläisyydessä aikaan mitään vaihtelua, -koska hänen vainionsa keskellä ruohometsää ovat etäältä katsoen niin -sen kaltaiset, että on mahdoton erottaa viljaa ruohosta, ja koska -pyöreät, keilamaiset majat, tuetut hienoilla seipäillä ja ulkoa päin -verhotut aroruoholla, ainakin kuivuuden aikaan niin vähän näöltään -eroavat ympäröivästä lakeudesta, että täytyy olla hyvinkin lähellä -niitä ennen, kuin huomaa ne. Ainoastaan vuodenajat jonkun verran -muuttavat muuten yhtäläistä kuvaa, vaan eivät nekään paljoakaan -riistä siltä yksitoikkoisuuttansa. - -Hyvin tyly on myöskin aron vastaanotto-tapa vaeltavia kohtaan. -Korkeain kamelien seljässä, istuen ratsastetaan pitkin maita. Joku -riistaeläin houkuttelee metsästykseen ja viekoittaa tunkeutumaan -ruohometsään. Silloin saadaan kokea, että näköään niin sileässä -ruohokossa kasvaa myöskin muita kasveja, jotka ovat vielä paljon -pelottavammat kuin mimoosain okaat. Maassa versoo "tarba", jonka -siemenkoterot ovat niin terävät, että leikkelevät rikki keveäin -ratsusaapasten pohjat; sitä korkeammaksi ylenee "essek", jonka -takiaiset eroamattomiksi tunkeutuvat kaikkiin vaatteihin; vielä -vähän pitemmäksi pyrkii "askanit", näistä kolmesta nimitetystä -hirvittävin kasvi, koska sen hienot okaat irtautuvat vähimmästäkin -koskemisesta, tunkeutuvat kaikkein vaatteiden läpi ihoon ja tekevät -siellä märkäpaisumia, jotka tosin itsessään ovat hyvin pienet, -mutta äärettömän paljoutensa tähden kuitenkin tulevat erittäin -kiusallisiksi. Nämä kolme kasvia estävät kauan oleskelemasta -ruohokossa ja siihen etäälle tunkeutumasta ja tulevat tuskaksi -ihmisille ja eläimille sekä saattavat myöskin kohta käsittämään, -minkä tähden niiden seutujen synnynnäiset asukkaat aina pitävät -mukanaan hienoja pihtejä kaikkein tärkeimpinä kaluinaan ja miten -ihmisten kuten apinainkin kesken suurin ystävyyden työ, kuin toinen -voi toiselleen tehdä, on hienojen, tuskin näkyvien, mutta neulan -vertaisten okaiden vetäminen pois ihosta. Että enimmät muutkin aron -kasvit, varsinkin melkein kaikki puut ja pensaat ovat täynnänsä -enemmän tai vähemmän haitallisia okaita ja pistimiä, ei kummastuta -ketään, joka on jossakin paikoin Afrikassa koettanut tunkeutua -tiheikön lävitse taikka vain mennyt lähelle jotakin puuta. - -Vielä kiusallisempia aron ilmiöitä tuo yö esiin. Arollakin täytyy -usein ratsastaa monta päivää, kylää tapaamatta, ja sen tähden -viettää yönsä taivasalla. Löydetään viimein joku sopiva hiekkainen -paikka tien varrelta, jota matkustetaan, sellainen, jossa ei ole -mitään kiusoittavia kasveja, ratsueläimet päästetään taakastaan ja -sidotaan kiinni, tehdään yksinkertainen makuusija, se on: levitetään -maahan matto ja sytytetään suuri tuli suojelemaan pedoilta. Aurinko -laskeutuu, yö tuo jo muutaman minuutin päästä pilkko pimeän yli -tasangon; tuli valasee leiriä ja sen lähintä ympäristöä. Silloin -etäämpänä kuten itse leirissäkin syntyy elämää ja liikettä. Tulen -liekkien houkutuksesta juoksee ja ryömii eläviä esiin yksitellen, -kaksittain, kymmenittäin, sadoittain. Ensinnä tulee suuria -hämähäkkejä, jotka peittävät kahdeksalla jalallaan melkein niin -paljon alaa kuin mies kämmenellään ja hajasormillaan; heti niiden -jälkeen taikkapa jo yht'aikaa niiden kanssa skorppionit. Molemmat -juoksevat melkein kammottavan nopeasti tulta kohti, mattojen ja -peitteiden päällitse, yksinkertaista illallista varten asetettujen -lautasien välitse, kääntyvät pakoon heti, kuin tulen loistava lämpö -tuntuu polttavalta, viehättyvät liekkien loistosta vielä tulemaan -uudestaan ja siten yhä enentävät vaarallista vilinää. Sillä nämä -hämähäkit ovat vaarallisen tai ainakin hyvin tuskauttavan puremisensa -tähden melkein yhtä peljättävät kuin skorppionit ja aina myöskin -yhtä kärkkäät puremaan kuin skorppionit pistämään. Äkeissään -tartutaan toiseen aseesen, jonka taitava opas on matkalle lähtiessä -ihan välttämättömänä varustanut mukaan, pitkiin hiilipihteihin, -sieppaellaan kiinni noita kutsumattomia vieraita niin monta, kuin -vain voidaan saada, ja armotta heitetään ratisevaan tuleen. Kaikkein -matkakumppanien yhteisillä ponnistuksilla saadaan lyhyessä ajassa -suurin osa tuosta helvetillisestä vitsauksesta tulikuoleman suuhun; -uusia tulee yhä vähemmin ja kaikki, mikäli mahdollista, tuhotaan -samalla tavalla. Jo hengitetään helpommin, mutta liian aikaisin! -Taas uusia ja vielä pelottavampia vieraita tulee tulta kohti, -myrkkykäärmeitä, joita liekkien loisto houkuttelee kuten äsken -hämähäkkejä. Luonnontutkija tuntee ne tai ainakin sen lajin, jota -tulee kaikista runsaimmin, erittäin huomioon otettavaksi eläimeksi, -sillä se on hietakeltainen sarvikäärme, vanhan ajan kuuluisa tai -pahamaineinen "cerastes", moneen Egyptin muistomerkkiin kuvattu "fi", -sama myrkkykäärme, jonka myrkkyhampailla Kleopatra surmasi itsensä; -mutta väsynyt matkustaja soisi niiden olevan helvetin syvyydessä. -Koko leirissä tulee kiire heti, kuin kuka hyvänsä matkakumppaneista -vain mainitsee tuon nimen; jokainen sieppaa paljon sukkelammin ja -pelokkaammin pihdit kuin äsken, astuu käärmeen nähtyään varovasti -sen luo, pistää pyydyksensä takaa päin niskaan, puristaa pihdit -lujasti kiinni, että peto ei pääsisi pois livahtamaan, ja heittää sen -keskelle leimuavaa tuliroviota sekä katselee ilkkuvalla ilolla sen -tuhoa. Monin paikoin arolla voivat nämä käärmeet saattaa vähäiseen -epätoivoonkin. Enimmiten on turha etsiä sarvikäärmettä päivällä, -koska sen suomuspuku on pienimpiin piirteihin asti ihan hiekan -näköinen ja se päivällä sekä muinakin lepohetkinään oleksii niin -hiekan sisällä, että ainoastaan lyhyet sarvituntimet ovat näkyvissä; -vaan heti, kuin yö tulee ja leirituli loistaa, ovat ne siinä -kiemurtelemassa. Välistä niitä on kauhistavan paljo, niin että ne -pitävät väsynyttä matkustajaa vireässä liikkeessä puoleen yöhön asti; -sillä kaikki, jotka ovat olleet lepäämässä valon piirissä taikka -yömatkoillaan tulevat kyllin lähelle, kaikki ne suikertelevat tulta -kohti. Ja kuin viimein väsyneenä ja uneen uupuvina heitetään pihdit -kädestään ja käydään levolle, ei koskaan voida tietää, kuinka monta -käärmeitä vielä myöhemmin yöllä matelee makaajan ylitse, mutta usein -kyllä aamulla mattoja korjatessa huomataan niin tapahtuneen, sillä -yksi tai useampia on niitä piilossa maton reunojen alla ja nyt, kuin -mattoa nostetaan, kaivautuu hiekkaan. Juuri arolla heräsi mieleeni -ja vahvistui vakuutus, jota ei kukaan ollut siihen asti minulle edes -lausunutkaan, että kaikki myrkkykäärmeet, paitsi ani harvoja, ainakin -kaikki kyykäärmeet ja kolokäärmeet ovat öillä liikkuvia eläimiä. -Kaikki aron kiusaeläimet eivät suinkaan vielä ole tässä luetellut. -Yksi niistä, kaikkein pienimpiin kuuluva, ei tosin saata pelkäämään -hengen vaaraa, vaan se on vaarallinen arolla eläväin tai oleksivain -ihmisten omaisuudelle. Se eläin on termiitti, meidän muurahaisemme -kaltainen hyönteinen, joka, vaikka onkin pieni, tekee enemmän pahaa -kuin ahnas heinäsirkka; sen esiytyminen saattaa vielä tänäänkin tulla -oikeaksi maanvaivaksi ja tuottaa enemmän vahinkoa kuin viljavainiota -sotkeva elefanttilauma. Sillä se on kaikkialla liikkuvia ja -lakkaamatta hävittäviä eläimiä. Mitä kasvikunta tuottaa, joutuu -niiden teräviin hampaihin, ja samoin kaikki, mitä ihmisen uutteruus -ja taito tekee sille kelpaavista aineista. Paljon korkeammat aron -ruohometsiä ovat niiden keilamaiset savipesät, maata pitkin ja ylös -puita myöten kulkevat heidän käytävänsä ja tiensä. Yön ja pimeän -aikaan tekevät ne hävitystyötänsä. Ensin ne peittävät hävitettäväksi -valitun esineen maakuorella, joka estää siihen pääsemästä mitään -valoa, ja sitte ne ryhtyvät työhönsä, jonka tarkoitus ja loppu aina -on hävitys. Kaikki maassa olevat tai maaseinissä riippuvat esineet -ovat pahimmassa vaarassa. Varomaton matkustaja panee vallitsevan -helteen pakosta jonkun vaatekappaleensa viereensä, makuusijanaan -olevalle maalle ja huomaa aamulla sen olevan seulamaisesti -lävistettynä, kelpaamattomaksi tehtynä, sanalla sanoen hävitettynä; -maahan vielä tutustumaton luonnontutkija kätkee vaivalla kootut -aarteensa arkkuun, vaan ei huomaa asettaa sitä kiville tai muilla -sellaisille esineille, jotka pitäisivät arkun pohjaa koholla maasta, -ja muutaman päivän kuluttua ovat hänen aarteensa kokonaan ryöstetyt; -metsästäjä ripustaa pyssynsä saviseinälle ja harmikseen huomaa näiden -hävityshimoisten eläväin lyhimmässäkin ajassa kaivelleen koloja ja -syviä käytäviä tukkiin. Puu, jonka termiitit valitsevat itselleen, on -hukassa; asunnon puuosat, mihin ne kerran asettuvat, on häviön oma. -Maasta korkeimpiin oksiin asti kaivelee termiitti tuhoavia teitään, -syö rungon, haarat ja oksat reikäisiksi ja jättää koko puun sitte -alttiiksi ensi myrskylle, joka hajoittelee sen mehiläispesämäiset -jäännökset kaikille ilman suunnille; asuntojen maaseiniä tai paaluja -myöten nousee se ylös, lävistelee kaikki puuaineet ja saa tuota pikaa -asunnon kaatumaan; parempien asuntojen kovaksi tallatun maalattian -tai kivilattian alle kaivelee se tuhathaaraisia teitään ja tulee -niistä, milloin soveltuu, miljoonittain esiin levittämään varmaa -tuhoa itse asuntoon. Siten ja vielä monella muulla tavalla tulee se -Sisä-Afrikan, varsinkin aron melkein pahimmaksi vitsaukseksi. - -Jos arolla ei olisi muita ilmiöitä, jos se ei olisi kaikkein -rikkaimpia seutuja, sellainen, jossa Afrikan eläimiä sekä asuu että -muuten oleskelee hyvin runsaasti, niin luonnontutkija sitä yhtä -mielellään karttaisi kuin kauppaa harjoittava matkustajakin, joka -oppii tuntemaan ainoastaan sen ikävät, vaan ei sen viehättäviä puolia. - -Jos siellä kauemmin oleskellaan ja sitä todella tutkitaan, niin -siihen lepytäänkin. Se on rikas ja vilkas, äärettömän rikas, ei -lainkaan köyhä kuin aavikko, pikemmin ikimetsän kaltainen, koskapa -arollakin elää paljo ja monenlaisia eläimiä ja koska juuri siellä -varsinkin on niitä eläimiä, joita me tavallisesti katsomme tämän -maanosan varsinaisiksi, sen luonnetta kuvaaviksi asujamiksi. Muutamia -niistä saatamme nyt kuvata, vaikkapa vain lyhykäisesti. - -Merkillisimmiksi aroeläimiksi katson minä kalat, joita tavataan -niissä joki- ja järvipaikoissa, joissa on ainoastaan aika-ajoin -vettä. Jo Aristoteles kertoo kaloista, jotka hautautuvat mutaan, kuin -niiden asuinvedet haihtuvat kuiviksi, ja jo Seneka koettaa tehdä sitä -Aristoteleen lausuntoa epäiltäväksi, pilkallisesti neuvoen täst'edes -lähtemään kalastamaan kuokalla ja lapiolla eikä enää haavilla. Vaan -Aristoteles kertoo tosiasioita, jotka eivät suinkaan ole pilkan -arvoiset. - -Sisä-Afrikan arovesissä ja joissa asuva mutakala on ankeriaan -muotoinen, noin metrin pituinen eläin, jolla on pitkä, purstoon -asti ulottuva selkäevä, kaksi kapeaa rintaevää kitasien lähellä ja -kaksi pitkää vatsaevää purstopuolella. Sen tärkein tuntomerkki on, -että sillä, paitsi kitasia, on myöskin hengitykseen kelvollinen -keuhkosäkki. Tämä merkillinen, konnan ja kalan väliasteella -oleva, kaksineuvoinen eläin oleskelee veden korkeallakin ollessa -mieluisemmin mudassa kuin selvässä vedessä ja pysyttelekse kolojen -kätkössä, joita se näyttää itse kaivavan. Jos vesi vähenee liiaksi, -kaivautuu se syvälle mutaan, kääriytyy kokoon niin pieneen -tilaan kuin suinkin ja tekee, nähtävästi pyörimällä kuin kerä, -mudasta ja omasta limastaan ympärillensä ilmaa pitävän koteron, -jossa se liikkumatonna makaa talven ajan. Jos sellainen kotero -kaivetaan maasta ja taitavasti asetetaan laatikkoon, niin voidaan -vahingoittamatta kuljettaa kalaa pitkät matkat, jopa herättää -se milloin hyvänsä eloonkin panemalla se koteroineen haaleaan -veteen. Elvyttävän veden ensi kosketuksessa pysyy se rauhallisena, -vielä ikään kuin uneliaana, vaan jo tunnin kuluttua on se ihan -vilkastunut ja muutaman päivän päästä herää siinä myöskin ahnas -saaliinhimo. Muutamiin kuukausiin se sitte ei muuta käytöstänsä, -vaan siihen aikaan, jolloin se Afrikassa varustautuu talviuneensa, -ryhtyy se vankisäiliössäänkin samoihin toimiin, tule£ ainakin hyvin -levottomaksi ja erittää itsestään merkillisen paljon limaa. Jos -sallitaan, kaivautuu se piiloon makaamaan, jos ei, niin se pian -voittaa sen taipumuksensa ja elää edelleen, jopa menestyykin selvässä -vedessä. - -Ihan samalla tavalla kuin mutakala elävät myöskin säekalat talven -ylitse, ja molempien näiden tavalla kaivautuvat kaikki arolla elävät -konnat, jopa muutamat matelevaisetkin, varsinkin vesikilpikonnat -ja krokotiilit, mutaan talvimakuulle, pysymään siten hengissä -kuolettavan ajan yli. Sitä vastoin kaikki maalla elävät matelevaiset -liikkuvat juuri talven kuumimmassa hehkussa elävimmästi ja siten -suuresti vilkastuttavat autiota aroa; sillä niitä asuu siellä -ihmetyttävän paljo. Paitsi kyykäärmettä, jonka jo edellä mainitsin, -on arolla vielä toinenkin myrkkykäärme: aspis- tai sylkikäärme, -vaarallisimpia matelijoita, kuin olemassa on. Tämä käärme, vielä -paljon kuuluisampi tai pahamaineisempi kuin sarvikäärme, on se, -jolla Mooses teki ihmeitä faraon edessä, kuten käärmeiden lumoajat -vielä nytkin tekevät, se, jota Egyptin muinaiset kuninkaat kantoivat -kullasta tehtynä päässänsä vastustamattoman voimansa vertauskuvana, -se, jota he käyttivät kostaessaan pahantekijöille tai vihollisille, -se, josta muinaiset kirjailijat ovat meille jättäneet kauhistavia -eikä suinkaan aina vääriä kertomuksia. Päin vastoin kuin muut -myrkkykäärmeet liikkuu tämä päivällä; jos sitä ei ärsytetä, on se -hyvin viattoman näköinen, ja muuten hyvin sukkela, kiukkuinen ja -rohkea, niin että sillä on kaikki ne ominaisuudet, jotka tekevät -myrkkykäärmeen vaaralliseksi. Sekä hiekan että kellastuneen -ruohon näköisen värinsä tähden jää se enimmäkseen huomaamatta, se -suikertelee usein kammottavan nopeasti ruohokossa ja tietäen aseensa -pelottavuuden varustautuu heti rynnäkköön, kuin huomaa vaaran -uhkaavan. Asettuen taisteluun nostaa se viidennen tai kuudennen -osan ruumiistaan pystyyn, levittää kaulaluunsa kilveksi, jonka -päällä pieni pää vilkkaine, melkein säkenöivine silmineen liikkuu, -katsoa tuijottaa terävästi vastustajaansa ja sitte yht'äkkiä tekee -melkein aina kuolettavan iskun ja purasee -- kammottavan kaunis -näkö, ihmetyttävä ja kauhistava sekä ihmisille että eläimille. -Yleensä kerrotaan sen voivan puremattakin vahingoittaa sylkemällä -tai ruiskuttamalla myrkkyä vastustajaansa, ja todella sen suuret -myrkkyrauhaset erittävätkin tuota kuolettavaa nestettä niin -runsaasti, että sitä riippuu suuret pisarat hänen reikäisten -myrkkyhammastensa päissä. Eipä siis ihme, että niin aron synnynnäinen -asujan kuin länsimaalainenkin paljon enemmän pelkää tätä kuin -hidasta sarvikäärmettä, joka heitä yöllä leirissä ahdistaa; voidaan -kyllin käsittää, että länsimaalainen ihan arvelematta ampuu jokaista -viattomintakin käärmettä, kuin näkyviin tulee, ja että viimein -vähinkin rasahdus ruohokossa tai lehdissä vähän säikyttää tai ainakin -tekee varovaksi. Sellaista rasahtelemista kuitenkin kuuluu arolla -lakkaamatta, kun näet muitakin käärmeitä, kuusi metriä pitkästä -jättiläisestä, assalasta eli hieroglyyfikäärmeestä aina pieniin -viattomiin tarhakäärmeihin asti, kaikkia on yhtä lukuisasti kuin -aspiksia, ja sitä paitsi on kaikkialla myöskin lukematon joukko -kaikenlaisia liskoja. Ken pelkää käärmeitä, hänet saattavat liskot -lepyttää matelevaisiin, sillä viehättävämpiä ilmiöitä kuin nämä -sukkelat ja väriltään komeat elävät ei arolla ole nähtävänä. Maata -myöten livahtelevat ne, pensaiden ja puiden oksia myöten kiipeilevät -ne ylös, termiittein pesistä ja ihmisasunnoista katselevat ne alas, -jopa kaivelevat hiekan alitsekin teitänsä. Muutamat lajit vetävät, -värien komeuteen ja välkyntään katsoen, vertoja kolibreille, toiset -ilahuttavat liikettensä nopeudella ja sievyydellä ja vielä toiset -vetävät ruumiinrakennuksensa kummallisuudella puoleensa huomiota. -Vielä sittekin, kuin näitä erittäin elvyttävä aurinko menee mailleen -ja suurin osa näistä vikkelistä olennoista asettuu levolle, antaa -aro tarkastelijalle työtä: sillä yön tullessa gekot, jotka ovat -päivän pitkään hiljaa ja rauhallisina riippuneet puiden rungoissa -tai huoneiden orsissa, varustautuvat työhönsä, huutavat kovasti -ja kaiukkaasti omaa nimeänsä ja harjoittavat metsästystänsä, ihan -aristelematta ihmistä. Ikivanha väärä luulo panettelee -niitä -erittäin myrkyllisiksi eläimiksi ja sama luulo kummittelee vielä -tänäkin päivänä tietämättömäin ihmisten aivoissa. Ne ovat yöeläimiä -ja sen tähden toisin varustetut kuin saman luokan päiväsaikaan -toimivat lajit. Niiden erityinen tuntomerkki on, että heillä on -sormien ja varpaiden ensi nivelissä leveät pikku tyynyt ja niiden -alla tiheässä pieniä lehtiä; nämä tyynyt vaikuttavat imuliuskojen -tavalla ja siten tekevät kiipeämisen tavattoman helpoksi. Noissa -lehtityynyissä luultiin huomaavansa myrkkyrauhasia, vaikka se täytyy -vähänkin ajatellen huomata mahdottomaksi. Gekot tosiaan ovat ihan -viattomat ja miellyttävät eläimet ja saavuttavat hyvin pian jokaisen -vanhoihin erhetyksiin eksymättömän tarkastelijan suosion. Ollen -kotieläimiä sanan paraimmassa merkityksessä, ne kun innokkaasti ja -hyvällä menestyksellä harjoittavat kaikkein kiusallisten syöpäläisten -hävittämistä, elvyttävät ne yöllä sekä savi- että olkiasuntojen -kaikkia paikkoja, kiipeävät melkein erehtymättömän varmasti noiden -lehtityynyjensä avulla, liikkuvat missä asennossa hyvänsä, pää ylös -tai alas päin, pysty- tai vaakasuoraan, leikitsevät ja pyydystävät -ja ajelevat toisiaan huvittavasti ja ilahuttavat sitä paitsi myöskin -kaiukkaalla äänellään, tuottavat siis sekä huvia että hyötyä. Kukapa -järkevä ihminen siis ei viimein mieltyisi heihin? - -Mutta sittekin: matelijoita, ikään kuin ihmisen kiroamia eläimiä -ne ovat ja sellaisina pysyvät eivätkä pysty kilpailemaan paljon -liikkuvaisemman lintumaailman kanssa. Sen tähden voidaan ehkä sanoa, -että vasta linnut osoittavat ystävyyttä arolla oleksivalle ihmiselle -ja hänet lepyttävät tähän asti tarkasteltuihin eläimiin. - -Aron lintumaailma on rikas lajeista ja rikas myöskin lintujen -luvulta. Oltakoonpa missä hyvänsä, aina ihan varmaan on lintuja -näkyvissä tai kuuluvissa. Tiheimmästä ruohometsästä kaikuu -yksinäisten trappien kova huuto, vesien rantatiheiköistä helmikanojen -torvisävelet tai frankoliini-kanojen parunta; puista helisee -kyyhkysien kuherrus ja laverrus, tikkain nakutus ja riemuäänet, -partalintujen täysinäiset houkutusäänet, monenlaisten kutojalintujen -ja muutamain rastaan kaltaisten laulajain yksinkertaiset sävelet; -ulos pistävillä puun oksilla tai muilla tähystyspaikoiksi sopivilla. -esineillä istuvat, saalista tähystellen, käärme- ja lauluhaukat, -närhit, drongot eli kuristajalinnut ja mehiläissyöjät; ruohometsässä -juoksentelee tai sen päällä liitelee sihteeri eli kurkikotka, jota -maan synnynnäiset asujamet sanovat kohtalolinnuksi; ylemmissä -ilmakerroksissa liitelevät pääskyset ja muut kärpästen ajajat ja -vielä ylempänä kiertelevät kotkat. Ei yhtään alaa ole asujamitta, -melkein jokainen pieninkin paikka on asuttuna; ja kuin Pohjolan -talvi pääsee valtaansa, lähettää se vielä monta Europankin lintua, -tornihaukat ja muita haukkoja, kuristajat ja närhit, viiriäiset -ja haikarat ja paljon muita arolle, joka niille kaikille riittää -vierasvaraiseksi majapaikaksi vuoden tukalaksi ja köyhäksi ajaksi. - -Todella aroa kuvaavia ovat hyvin harvat siellä elävät linnut, ja sen -luonne tuskin ainoastakaan näkyy niin selvään, että sitä tai tätä -voitaisiin heti ensi katsauksella sanoa arolinnuksi, kuten kaikki -aavikkolinnut heti tunnetaan. Kuitenkin valpas tarkastaja huomaa, -että arolinnutkin johonkin määrään kuvastavat kotoansa. Eräästä -suuresta, kurjen muotoisesta petolinnusta, äsken juuri mainitusta -sihteeristä eli kurkikotkasta, eräästä runsaaseen ja pehmoiseen, -isohöyheniseen pukuun verhoutuneesta, hitaasti ja laiskasti -lentävästä haukasta, käärmehaukasta, eräästä olkikeltaisesta -kehrääjästä, jonka höyheniä käytetään koristeina, eräästä helmi- ja -frankoliini-kanasta, eräästä trapista ja kamelikurjesta täytyy -meidän heti huomata, että ne kuuluvat arolle, että niiden oikea koti -voi olla ainoastaan siellä. Aro ei kyllä suinkaan ole väririkkaampi -kuin aavikko, mutta siellä on paljon enempi piilottavaa suojaa ja -sen tähden se voi paljon vapaammin maalata ja kuvata kuin aavikko. -Kuitenkin huomataan, että sekin paraastaan tuottaa vain kahta väriä: -enemmän tai vähemmän vivahtelevaa olkikeltaista ja vaikeamääritteistä -harmaansinistä, jotka molemmat tulevat näkyviin sekä petolintujen -että kanojen höyhenissä, vaikka sentään on myöskin muita tummempia, -kirkkaampia ja loistavampia värejä. Suurempaa värityksen ja kuvauksen -vapautta näkyy, minun mielestäni merkillistä kyllä, sellaisissakin -linnussa, joiden heimo tai suku paraastaan asuskelee arolla. - -Jos koetetaan laveammin kuvata joitakuita arolintuja, että saisimme -itse seudun tuntomerkkejä, niin tulee vaali vaikeaksi, koska melkein -jokainen näyttäisi ansaitsevan tarkempaa selitystä. Tilan vähyys -vaatii kuitenkin minua rajoittamaan kuvaustani, ja sen tähden -riittäköön, jos valitsen yhden linnun yläilmoista, yhden maassa -elävistä ja yhden yölinnuista, vetääkseni niiden avulla muutamia -lisäpiirteitä aron yleiskuvaan. - -Ken oleskelee kauemmin arolla, häneltä ei mitenkään voi jäädä -huomaamatta suuri petolintu, jonka lentokuva, pitkäin ja teräväin -siipien ja tavattoman lyhyen purston kauniskaarteisten ulkopiirteiden -tähden, eroaa kaikista muista petolinnuista, jonka lento voittaa -kaiken muun lennon. Korkealla ilmassa lentää liitelee, uiskentelee, -tepastelee, kujehtii, tanssii ja tekee kuperkeikkoja tämä kotkan -kokoinen lintu, milloin levittäen siipensä ja minuuttimäärin ihan -liikahtamatta pysyen samassa asennossa, milloin kiivaasti lyöden -siivillään, milloin nostaen ne ruumistaan ylemmäksi, milloin niitä, -kierrellen ja väännellen, milloin painaen ne kiinni ruumiisensa, -niin että hänen täytyy pudota suoraan maata kohti, ja milloin -niitä niin voimakkaasti ojennellen, että hän muutamassa minuutissa -kohoaa arvaamattoman korkealle. Jos se lähestyy maata, niin tulevat -kirkkaasti näkyviin samettimustan pään, kaulan, rinnan ja vatsan, -alapuolelta hopeavalkoisten siipien ja vaalean-kastanjaruskean -purston selvästi toisistaan eroavat värit; jos se tekee kuperkeikan, -näkyvät selvään purston kaltainen seljän väri ja leveä vaalea -siipinauhus; jos se laskeutuu vielä lähemmäksi, saatetaan myöskin -huomata korallipunainen nokka sekä samanväriset ohjakset ja kynnet. -Jos kysytään aron eläimiä tarkastavalta paimentolaiselta tätä kaikin -puolin huomioon kiintyvää, erittäin kummallista petolintua, niin hän -vastaukseksi kertoo merkillisen, voimakaspiirteesen tarun. "Hänelle", -kertoo hän, "antoi kaikkivaltias armossaan runsaita lahjoja, ennen -kaikkea suuren viisauden. Sillä hän on lääkäri taivaan lintujen -joukossa, tunteva taudit, jotka vaivaavat luojan luotuja, ja tunteva -kasvit ja juuret, joilla ne paranevat. Etäisistä maista näet sinä -hänen tuovan juuria; mutta turhaan koetat saada selville, mihin -häntä on kutsuttu parantamaan niillä sairaita. Hänen lääkettensä -vaikutus on ihan varma; niiden syöminen antaa elämän, niiden -hylkääminen jättää alttiiksi kuolemalle; ne ovat kuin hedjab, jonka -on Jumalan-miehen käsi kirjoittanut, kuin Muhammedin käsky, hänen, -jota me nöyrästi ylistämme. Sitä, joka on viheliäinen Herran edessä, -Adamin poikaa, ei ole kielletty niitä käyttämästä. Ota vaari, mihin -lääkärikotka tekee pesänsä, äläkä vahingoita hänen muniaan; odota, -kunnes hänen lastensa höyhenet eivät enää päästä verta juoksemaan; -mene silloin kotkan kotoon ja vahingoita jonkun hänen lapsensa -ruumista. Heti silloin huomaat isän lähtevän lentämään itää kohti, -sinne päin, jonne sinä rukoillessasi käännyt. Älä väsy, vaan odota -kärsivällisesti, kunnes hän palaa. Hän tuo juuren käsissään; säikytä -häntä, että hän pudottaa sen sinulle; ota se aristelematta, sillä -se tulee Herralta, jonka kädessä elämä on, eikä siinä ole mitään -noituutta; mene sitte ja paranna sairaasi, ja he kaikki paranevat, -jos armias Jumala niin on määrännyt." - -Lintu, jonka käytös on saanut aikaan sellaisia runokukkia, on -ilvehtijä eli "taivaan apina", kuten abessinialaiset häntä -nimittävät, eräs käärmekotka; juuret, joita kantavaksi taru häntä -kuvaa, ovat käärmeitä, jotka se on iskenyt ruuakseen. Perin harvoin -nähdään hänen levähtävän; tavallisesti lentelee se edellä kuvatulla -tavalla, kunnes jonkun käärmeen näkö saa hänet syöksymään suin -päin alas ja ryhtymään taisteluun. Ollen, kuten kaikki käärmeitä -syövät petolinnut, kynsiensä tiheällä sarvisuomus-panssarilla -ja hyvin tuuhealla höyhenpuvullaan kylliksi suojeltu käärmeiden -myrkkyhampailta, hän ei pelkää vaarallisimpiakaan myrkkykäärmeitä; -siten hän on oikea aron hyväntekijä. Mutta ei tämä hänen toimensa ole -levittänyt hänen mainettaan kotiseutunsa kansojen piireihin, vaan sen -on tehnyt yksinomaan hänen ihmeellinen lentonsa. - -Lääkärikotkan ilmeinen vastakohta on maahan kahlehdittu kamelikurki. -On sekin tullut arabialaisten satujen sankariksi, mutta ne eivät -kuitenkaan ole häntä ylistelleet, vaan pikemmin halventaneet, -niissä kun kerrotaan, että se oli pelkästä ylpeydestä yrittänyt -lentämään aurinkoon, siellä kurjasti palanut ja sitte syöksynyt -nykyisessä muodossaan maahan. Meille sitä vastoin hänen elämänsä -tarjoaa sitä parempaa tarkastuksen ainetta, kuin siitä, kuten tästä -jättiläislinnusta itsestäänkin, tiettävästi yhä vielä on vääriä -luuloja. - -Vaikka kamelikurkea tavataan myöskin Afrikan ja Länsi-Aasian -aavikoiden kasvirikkaimmissa notkelmapaikoissa, niin oikeastaan se -kuitenkin oleksii lukuisasti vain ravintorikkaalla arolla. Siellä -nähdään kamelikurjen helposti tunnettavia jälkiä melkein joka -päivä, mutta itseään kuitenkin hyvin harvoin. Hän on kyllin korkea -katselemaan suojelevan ruohometsän ylitse sekä kauas näkevä ja arka, -jonka tähden se enimmäkseen näkymättä pakenee lähestyvää ihmistä -jo etäältä. Jos onnistuu tarkastella häntä matkan päästä, niin -huomataan, että hän, paitsi hautomisaikana, mielellään tahtoo viettää -ainakin hyvin mukavaa elämää. Aikaisin aamulla ja illan tullessa -käyskelevät yhteen osuneet kamelikurjet syömässä; puolenpäivän aikaan -makaavat kaikki leväten ja ruokaansa sulattaen maassa, ehkä myöskin -käyvät juomassa tai kylpemässä, jopa meressäkin, milloin soveltuu; -myöhemmin he huvikseen pitävät kummallisia tansseja, juoksennellen -kuin mielettömät piirissä ja siipitöyhtöjään löyhytellen, ikään kuin -koettaisivat lentää; auringon laskeutuessa käyvät he levolle, vaan -laiminlyömättä edes silloinkaan turvallisuutensa katsontaa. Jos -vaarallinen vihollinen uhkaa, ryöpsähtävät ne hurjasti pakenemaan ja -kohta jää vihollinen kauas jäljelle; jos heikonlainen peto hiipii -luo, tappavat he sen tavattoman vahvoilla jaloillaan. Siten kuluu -kamelikurkien elämä melkein häiriöttä, jos vain ruokaa riittää. Sitä -ne tarvitsevat melkoisen paljon. Ihmetyttävä on heidän ruokahalunsa -ja yhtä ihmeellinen heidän vatsansa kyky ottamaan vastaan suurin -joukoin mitä erilaisimpia kappaleita ja joko sulattamaan ne tai -ainakin säilyttämään niitä ja kuitenkin pysymään itse turmeltumatta. -Kaikki, kuin kasvissa on, juurimuhkuroista hedelmään saakka, sulaa -siinä sananparreksi tulleessa vatsassa, ja samoin kaikki pikku -eläimet, sekä luuttomat että luurankoiset. Vaan ei siinä vielä ole -läheskään kaikki. Kamelikurki nielee mitä hyvänsä, kuin kurkusta -sopii alas: naulan painoisia kiviä ja vankeudessa tiilinpalasia, -tappuroita, rääsyjä, veitsiä, avaimia ja avainkimppuja, rautanauloja, -lasinpalasia ja siruja, lyijyluoteja, kulkusia ja paljo muuta; voi -se tulla itsemurhaajaksikin, jos oli saatavissa sammuttamatonta -kalkkia hänen nieleksiäkseen. Erään vankeudessa kuolleen kamelikurjen -vatsasta löydettiin mitä erilaisimpia esineitä, jotka yhteensä -painoivat viidettä kiloa. Tämä syöppö lintu nieleksii kanapihassa -nuoria hanhia ja kanoja kokonaan, kuin ne olisivat ruokasimpukoita, -kiskoo muureista saviseosta vatsansa täytteeksi eikä säästä niin -mitään, kuin suuhun sopii ja irti vain lähtee. Tarpeellisen -ruokamäärän mukainen, joka muuten ei suinkaan ole liian suuri, hänen -suuruuteensa ja liikkuvaisuuteensa katsoen, on myöskin hänen janonsa, -ja sen tähden täytyy hänen asuinpaikoissaan olla sekä ravitsevia -kasveja että vesiä tai ainakin lähteitä. Jos ruoka tai vesi tai -molemmat loppuvat, täytyy kamelikurjen muuttaa muuanne, ja silloin se -usein kulkee hyvinkin pitkät matkat. - -Kevään tullessa herää kamelikurkien sydämmessä leikin vaisto ja -silloin niiden tavallisessa elämässä tapahtuu huomattavia muutoksia. -Laumat hajautuvat pienemmiksi joukoiksi ja täys'kasvuiset urokset -ryhtyvät pitkälliseen taisteluun naaraksista. Hyvin kiihkoissaan, -joka ulkonaisestikin näkyy kaulan ja reisien vertymisestä hyvin -punaisiksi, asettuu kaksi kilpakosijaa vastakkain; he löyhyttävät -hajallisia, valkoisia siipiään, niin että niiden koko komeus tulee -näkyviin, liikuttelevat yht'aikaa kaulojaan niin monimutkaisesti, -että sitä on vaikea kuvata, ne kun kääntyvät ja vääntyvät ja -taipuvat milloin mitenkin, sivulle ja eteen päin; ne ääntelevät -milloin syvästi ja käheästi kuin kumea rummutus, milloin kuin -leijonan kiljunta, katsoa tuijottavat toinen toiseensa, laskeutuvat -polvilleen maahan ja liikuttelevat siinä kaulojaan ja siipiään -vielä sukkelammin ja kauemmin kuin ennen, hyppäävät jälleen ylös, -juoksevat vastakkain, koettavat viimeinkin pikaisessa ohijuoksussa -vahingoittaa voimakkaalla potkauksella toinen toistansa, ja, jos -rynnäkkö onnistuu, repii voittaja terävällä kynnellään syviä ja -pitkiä haavoja toisen ruumiisen ja reisiin. Samoin tekee voittaja -anastetulle naaraksellekin, rääkkää sitä kopealla käytöksellä ja -iskuilla pahimmasti. Yhdenkö vai useampiako naaraksia uros ottaa -haltuunsa, ei ole vielä varmaan saatu selville; sitä vastoin luullaan -varmaksi, että usein on samassa pesässä useampia naaraksia, ja on -huomattu, että naaras ei hoitele munia, vaan paraastaan uros niitä -hautoo ja samoin johtaa ja kasvattaa poikasia, jotka noin kahdeksan -viikon kuluttua pääsevät munasta. Molemmissa töissä tosin naaras -auttelee, mutta uros aina suorittaa suurimman osan työstä ja on -poikia kasvattaessakin huolellisempi ja varovampi kuin naaras. -Kamelikurjen pojat, jotka munasta päästessään ovat tavallisten -kotikanojen kokoiset, tulevat maailmaan merkillisessä höyhenpuvussa, -joka pikemmin on nisäkkään turkin kuin linnunpoikasien untuvapuvun -kaltainen. Koska niillä on elämänsä ensi päivästä alkaen sukunsa -suuri ruokahalu, kasvavat ne nopeasti, muuttavat kahden tai kolmen -kuukauden kuluttua pukunsa, ensin naaraksen puvun kaltaiseksi, vaan -tarvitsevat kuitenkin vähintään kolme vuotta ennen, kuin tulevat -täys'kasvuisiksi ja ryhtyvät sukunsa kartuttamiseen. - -Tässä ovat lyhykäisimmästi tämän aron jättiläislinnun elämänhistorian -pääpiirteet; kaikki, mitä muuta hänestä kerrotaan, on pelkkää tarua. - -Yölintu, josta vielä aioin puhua jonkun sanan, on eräs kehrääjä, -jonka suvusta meilläkin on yksi, vaan arolla monta lajia, -jotkut merkillisen koreitakin. Kuin ensimmäinen tähti ilmestyy -ilta-taivaalle, alkavat nämä kaikkein leikillisimmät tai -viehättävimmät yölinnut uutteran toimintansa. Päivällä nähtiin vain -sattumalta joku ja siitä oli mahdoton aavistaa, miten suuresti juuri -tämä lintu voi vilkastuttaa aroa; vaan kuin yö lähestyy, on niitä -ainakin joku missä hyvänsä. Leirituli houkuttelee kehrääjiä kuten -skorppioneja ja myrkkykäärmeitä; sen tähden tämä kevytlentoinen -lintu aina ilmestyy arolla yötä viettäjäin lähelle ja liitelee -kaikin tavoin tulen ja leirin ympärillä, laskeutuu välistä lähelle -maahankin Ja laulaa ehkä jonkun säkeen surisevaa, kissan kehräämisen -kaltaista yölauluansa, häviää pimeään, ilmestyy muutaman minuutin -kuluttua jälleen ja tekee sitä tekoansa aamuun asti. Varsinkin yksi -laji, lippukehrääjä eli "nelisiipi", viehättää aron asujamia. Hänen -koristiminansa ovat käsi- ja kyynärsulkien välistä kasvaneet, melkein -puolen metrin pituiset, lähelle latvaa höytyvittömät, vaan latvasta -leveähöytyviset sulat, yksi kummassakin siivessä, paljon pitemmät -kaikkia muita siipisulkia. Kuin tämä kehrääjä leikitellen lentelee, -luullaan ihan näkevänsä kummitus. Näyttää ihan, kuin yhtä lintua aina -kaksi pienempää seuraisi, kuin hän olisi jakautumassa kahdeksi tai -kolmeksi linnuksi taikka kuin hän tosiaan liikuttelisi neljää siipeä. -Yhtä suloinen hän kuitenkin on kuin muukin sukukuntansa, ja sen -tähden se piankin huomataan yhtä miellyttäväksi ilmiöksi kuin kaikki -muut lajit, jotka kaikki osaavat ilahuttavimmalla tavalla lyhentää -monta muuten hyvinkin ikävää yötä arolla. - -Nisäkästen luokka on myöskin laji- ja muotorikas arolla. Sen kasvit -elättävät sekä lukemattomia anttilooppilaumoja, joita vasta -oikeastaan voidaan sanoa aron luonnetta kuvaaviksi eläimiksi, että -myöskin villipuhveleja ja villisikoja, sebrahevosia ja villiaaseja, -elefantteja ja sarvikuonoja, serafeja eli giraffeja ja suuren -paljouden jyrsijöitä, joiden, elämästä emme tiedä muuta kuin nimeksi -pääpiirteitä. Niin lukuisan kasveja syövän eläinjoukon rinnalla -vaikuttavat monet arolla elävät pedot luultavasti vain hyvää arolle; -sillä ilman sellaista vastapainoa märehtijät ja jyrsijät ehkä -lisäytyisivät niin suuresti, että sen alueen rikaskaan kasvikunta -ei riittäisi niiden kaikkein elatukseksi. Pohjois-Afrikan aron -yhtäläisyys yli koko alueen ja tosin vähäinen, vaan kuitenkin -verraten riittävä seisovain ja juoksevain vesien runsaus estävät -anttilooppeja kokoutumasta niin äärettömiksi laumoiksi, kuin on -huomattu Etelä-Afrikan Karru-arolla; sen tähden tavataankin tätä -solakkaa, kaunissilmäistä märehtijää kaikkialla yksitellen, pikku -joukoissa ja suuremmissa laumoissa, talvella melkein samoilla -paikoilla kuin kesälläkin. Villihevosia ja villiaaseja sitä vastoin -on ainoastaan kuivissa, korkeissa paikoissa; serafit asuvat -yksinomaan harvoissa, sarvikuono melkein ainoastaan tiheimmissä -metsissä; elefantti karttaa suuria lakeuksia kokonaan ja äkäinen -puhveli näkyy pysyvän yksinomaan kosteissa laaksopaikoissa. Heidän -likitienoillaan oleksii leijona yhtä varmaan kuin samaan heimoon -kuuluvan kesyn kotikarjankin tienoilla, jota vastoin viekas leopardi -ja sukkela, juoksussa väsymätön gepardi mieluisemmin seuraavat -pienempää anttilooppia, shakaali- ja arosudet ajelevat jäniksiä sekä -ketut, hiipivät kissat ja haisunäädät pienempiä jyrsijöitä ja maassa -eläviä lintuja. - -Jos koetan arolla asuvain nisäkästen joukosta ottaa muutamia -tarkemmin käsiteltäväkseni, niin leijona ja gepardi, hyena ja -hunajakoira, sebra ja villihevonen, serafi ja villipuhveli, elefantti -ja sarvikuono älkööt houkutelkokaan, koska muutamat muut näyttävät -vielä paremmin soveltuvan kuvaamaan itse aluetta. Niitä minusta -ovat ensi sijassa maaporsaat ja suomuseläimet, jotka vanhassa -maailmassa edustavat maamme läntisessä puolikkaassa runsaimmin -eläviä hampaattomia, jonka nisäkäsluokan kukoistusaika on jo monta -vuosisataa meistä jäljellä. Molemmat mainitut eläimet ovat ainakin -Pohjois-Afrikassa aroon kahlehdittuina, sillä ainoastaan siellä ovat -muurahais- ja termiittipesät heille riittävänä ravintona. Kuten -kaikki muurahaissyöjät makaavat nämäkin päivällä melkein palloksi -kiertyneinä syvissä, omatekoisissa koloissaan joiden suita nähdään -sekä laajoilla, puuttomilla ruohokoilla että harvapuisissa ja --pensaisissa metsissä. Vasta sitte, kuin yö on päässyt valtaansa, -vilkastuvat ne ja kulkevat raskaasti juosten, hyppien ja lunkuttaen -paraastaan vain voimakkailla takajaloillaan tehden matkaa, vaan -etujalkojensa suurilla kaivukynsillä ja raskaalla hännällään tukien -itseänsä, etsien ravintoaan, jona yksinomaan ovat kaikenlaiset pikku -elävät, varsinkin muurahaisten ja termiittein koterot sekä matoset. -Ainiaan liikkuva kärsä alhaalla, lakkaamatta nuuhkien kulkevat ne -kulkemistaan, kunnes löytävät jonkun muurahaisten tai termiittein -tien ja kiiruhtavat sitä myöten pesälle, kaivavat siellä ilman suurta -vaivaa aukon pitkälle kuonolleen, pistävät sen siihen, tutkivat -kielellään tunnustellen koloon päättyviä muurahaiskäytäviä, ojentavat -nauhamaisen, limaisen kielensä niin pitkälle kuin mahdollista -johonkin pääkäytävään, odottavat, kunnes siihen tarttuu muurahaisia -tai termiittejä täpö täyteen, vetävät sen sitte pikku elävineen -ahtaasen suuhunsa ja syövät saaliin. Eipä näytä ilahuttavalta tuo -syöntitapa, atrian kokoominen niin pikku osista; kuitenkin on heidän -kielensä yhtä kelvollinen työase kuin heidän suuret kaivukyntensäkin, -ja siten he tulevat varsin hyvin toimeen. Eivät ne myöskään suinkaan -ole niin avuttomat, kuin näyttää. Heikkoa suomuseläintä haarniskansa, -joka kestää hyvästi sapeliniskujakin, suojelee paremmin kuin hänen -jalka-aseensa; maaporsas sitä vastoin osaa käyttää hyvin tuntuvasti -kynsiäänkin ja sitä paitsi antaa voimakkaalla hännällään niin kovia -iskuja sivulta päin, että se helposti saa torjutuksi viholliset, -jotka eivät ole liian voimakkaat. Jos sitä vastoin joku, jonka voimaa -sen täytyy peljätä, koettaa lähestyä ja se huomaa ajoissa vaaran, -kaivautuu se kiireimmiten maahan ja heittelee kaivaessaan taaksensa -tomua ja hietaa niin voimakkaasti ja niin paljon, että se peittyy -sokasevaan ja siitä syystä läpipääsemättömään pilveen ja siten pääsee -kyllin syvälle ennen, kuin vihollinen ehtiikään rynnätä päälle. -Ainoastaan ihmisen ja hänen kaukaa tappavien asettensa uhriksi -joutuu se helposti; sillä ihminen lävistää pitkällä keihäällä sen -makuulleen ja tappaa ihan vaivatta ja varmasti, koska tie makuukoloon -aina on suora eikä varsin pitkäkään. Siten ihminen saattaa nämäkin -muinaisajan eläimet ennemmin tai myöhemmin pois pyyhityksi elävien -luvusta. - -Aron pedoista on aina eräs sen omituinen koira vetänyt puoleensa -suurinta huomiota. Ollen koiran ja hyenan keskivälillä sekä muotoon -että joinkin määrin piirteihinkin katsoen on tämä eläin, hyenakoira; -ulkonaisestikin aron huomattavimpia ilmiöitä, vaan käytökseltään -ja olemukseltaan omituisin kaikista aron pedoista. Paitsi muutamia -apinoita en tunne yhtään nisäkästä, joka olisi niin itsetajuinen, -niin uhkarohkea, niin toimihaluinen kuin tämä koira on tai ainakin -näyttää olevan. Siitä ei mikään pyrintö näytä liian kaukaiselta, sen -ahdistukselta ei mikään muu nisäkäs ole täydessä turvassa. Suurissa -joukoissa kuljeksii se saaliinhimoisena avaraa aroa. Tuhoten hyökkää -se asujanten ja paimentolaisten lammaskatraihin; irtautumattomaksi -tarttuu se sukkelimpain, täyttä karkua laukkaavain anttilooppien -jalkoihin; uskaliaasti hyökkää se ihmistäkin vastaan ja pelottomasti -karkoittaa, parastaan ehkä meluamisellaan muut pedot seuduista, -joihin se kerran saapuu. Vahvinta ja puolustautumaan kykenevintä -anttilooppia ajaa takaa suuri joukko näitä koiria ulvoen, haukkuen, -vinkuen ja välistä aina ikään kuin riemusta parkuen. Anttilooppi -pakenee niin nopeaan, kuin voimia on, mutta murhanhimoiset koirat -ajavat sitä yhä takaa, sulkevat kaikki sivu- ja paluutiet, joille -se yrittää kääntymään, pääsevät yhä lähemmäksi ja pakottavat sen -viimein pysähtymään. Tuntien voimansa ja kykynsä käyttää anttilooppi -teräviä sarviaan taitavasti ja tehokkaasti; kuoliaaksi haavoittuen -kaatuu ehkä muutamia koiria taistelutantereelle, vaan muut kohta -riippuvat kiinni kaulassa ja ruumiissa, kovasti ulvoen anttiloopin -koristessa kuoleman kielissä. Pelkäämättä ihmistä käyvät nämä -koirat kaikenlaisten kotieläinten kimppuun, syövät pieniä elukoita -ahnaasti kuin näädät ja raatelevat suurempia, joita eivät jaksa -voittaa; vastaan tulevia kotikoiria odottavat ne pelottomasti, -taistelevat niitä vastaan hengen edestä ja tappavat ne viimein. -Jos niitä saataisiin kesytetyksi kokonaan ihmisen alammaisuuteen -sekä monen polven aika opetetuksi, tulisi niistä kaikkein paraimmat -vainukoirat, mutta helposti ne eivät suinkaan anna itseään orjuuttaa. -Ne tottuvat hoitajaansa, osoittavat hänelle ehkä suosiota ja jonkun -verran hellyyttäkin, vaan tekevät sitä sentään aina omalla tavallaan. -Kuin niitä huudetaan, hypähtävät ne ylös makuultaan, juoksentelevat -riemuiten edes takaisin, taistelevat keskenään sulasta ilosta, -syöksyvät lähestyvän hoitajan luo, hyppäävät pystyyn häntä vasten, -koettavat ilmoittaa suurta iloansa vallattomimmilla koiran kujeilla -eivätkä viimein osaa sitä näyttää muuten kuin puremalla rakasta -herraansakin. Hillitön vallattomuus, parantumaton puremiskiihko näkyy -niiden melkein jok'ainoasta teosta. Ne ovat melkein kiihkeimmät -kaikista eläimistä; joka jäsen, joka lihas niissä liikkuu ja -vavahtelee heti, kuin mikä hyvänsä uusi tapaus vetää puoleensa heidän -huomiotansa; niiden elohopea-vilkkaus näyttää ensin vain liialliselta -vallattomuudelta, vaan heti sen jälkeen hurjalta ryöstönhimolta. -Silloin ne purevat, mitä vain eteen sattuu, purevat ihan ilman syytä, -huvikseen vain ja luultavasti ilman pahaa tarkoitusta. Ne ovat -ihmeellisimmät aron eläimistä. - -Niissä aron osissa, joita minä varsinkin tarkastelin, eli etenkin -Kordofan-, Sennaar- ja Taka-maissa, ei mainittujen eikä muidenkaan -eläinten elämä ole, paitsi molempain vuodenaikain, minkään -turmiollisen eipä edes häiritsevänkään vaikutuksen alainen läheskään -niin suuressa määrässä kuin Etelä-Afrikassa tai Keski-Aasian -aroilla. Niille, jotka eivät muuta pois taikka eivät kuukausittain -makaa kuoleman kaltaisessa unessa, talvi kyllä tuottaa puutetta, -ehkäpä suurtakin, vaan ei näljän hätää eikä janon tuskaa, joten -niitä ei myöskään mikään pakota toivottomuudessa lähtemään kotoansa -etsimään onnellisempia maita. Kyllä Pohjois-Afrikan aronkin eläimet -vaeltelevat ja matkustavat, mutta ne eivät pakene säännöttömästi -kuten muiden arojen asujamet, jotka niistä satatuhansittain -karkkoavat, milloin vaarallinen tuho on tulossa. Niin suuria -anttilooppilaumoja, kuin Etelä-Afrikassa kokoutuu, ei, kuten jo -mainittiin, Pohjois-Afrikassa tiedetä olevan. Kaikki yksissä elävät -nisäkkäät ja linnut kokoutuvat talven tullessa parviksi ja hajoavat -kevään lähestyessä pienemmiksi joukoiksi; kaikki muuttolinnut -tulevat ja lähtevät jotenkin samaan aikaan. Se kuitenkin tapahtuu -säännöllisesti ja vanhaan tapaan, ei säännöttömästi eikä tietämättä -mihin. On kuitenkin yksi voima, joka vaikuttaa näidenkin aro-eläinten -elämään, ja se voima on tuli. - -Joka vuosi siihen aikaan, kuin mustat pilvet etelässä ja niistä -välkkyvät leimaukset julistavat kevään lähestymistä, ja niinä -päivinä, jolloin etelätuuli kohisten syöksyy pitkin aroa, pistää -siellä asustava paimentolainen aaltoilevan ruohometsän tuleen. -Nopeasti ja lakkaamatta leviää palo. Yli laajain alojen kulkee -se, ja savu ja kuumuus rientävät edeltä; synkän punainen pilvi -ilmoittaa yöllä palon tuhoavaa ja kuitenkin kasvavaisuutta edistävää -vaikutusta. Usein se leviää ikimetsään asti, hypiskelee kuivaneita -köynnöskasveja myöten ylös puiden latvoihin, syö niiden vielä -jäljellä olevat lehdet ja hiillyttää runkojen ulkokuoren: välistä, -vaikka harvemmin, palo piirittää myöskin varsinaisia kyliä ja -linkoelee tulinuoliansa olkimajoihin, jotka silloin palavat tuossa -tuokiossa poroksi. - -Aron palo, vaikka siellä kyllä onkin runsaasti kaikenlaista -helposti palavaa, ei tosin voi koskaan tulla vaaralliseksi -ratsastavalle eikä sitä vastaan tulen avulla taistelevalle -ihmiselle, ei myöskään nopeajalkaisille nisäkkäille, vaan saattaa -kuitenkin koko eläinmaailman hyvin levottomaksi, ajaa pakoon kaikki -elävät olennot ruohometsästä ja kiihdyttää välistä pakenemisen -nurjimmaksi juoksuksikin, kun näet kauhu kiihdyttää vielä enemmän -kuin joka taholle yhä leviävä tuli. Anttiloopit, villihevoset -ja kamelikurjet laukkaavat nopeammin kuin myrskytuuli pitkin -lakeutta; gepardi ja leopardi seuraavat heitä ja sekautuvat -heidän joukkoonsa, ajattelematta nyt mitään saaliin hankintaa; -hyena unhottaa murhanhimonsa ja leijona on yhtä kauhuissaan kuin -kaikki muut nisäkkäät. Ainoastaan ne, jotka asuvat maan koloissa, -piilottuvat kiireimmiten turvallisiin pesiinsä, antavat tulimeren -kulkea päällitse ja säilyvät siltä. Kaikki matelevaiset tai muuten -ainoastaan maassa liikkuvaiset eläimet sitä vastoin ovat pahassa -ahdingossa. Ani harvat käärmeet ja nopeat liskot, tuskinpa nekään -jaksavat paeta kiireesti etenevän tulen kidasta: skorppionit, -taranttelit ja tuhatjalkaiset jäävät ihan varmaan sen uhreiksi taikka -joutuvat, kuten peljästyneet lentävät hyönteisetkin, sellaisten -vihollisten saaliiksi, jotka, pelkäämättä paloa, juuri tulen -viehätyksestä tulevat sinne. Heti, kuin arolta nousee savupilvi -taivaalle ja yhä enemmän laajenee, rientää joka taholta matelevaisten -ja hyönteisten syöjiä, varsinkin käärmekotkia, lauluhaukkoja, taivaan -apinoita, tornihaukkoja, haikaroita, mehiläissyöjiä ja purjepääskyjä, -pyydystelemään tulen liikkeelle säikyttämiä, pakenevia liskoja, -käärmeitä, skorppioneja, hämähäkkejä, kuoriaisia ja heinäsirkkoja. -Tulen edellä astuskelevat levollisesti kurkikotka ja haikara, sen -päällä liitelevät ja savupilvien läpi sukeltelevat kevytlentoiset -haukat, mehiläissyöjät ja purjepääskyt, ja molemmilla tahoilla on -runsaasti saalista. Tätä pyydystämistä kestää niin kauan, kuin aro -palaa, kuin tuli löytää poltettavaa, niin kauan, kuin myrsky kantaa -sitä edelleen; vasta tuulen kuoltua sammuu tuli. - -Näin aron paimentolainen puhdistaa laidunmaansa rikkaruohoista ja -rasittavista pikku eläimistä ja tekee sitä paremmin kasvavaksi. -Hedelmällinen tuhka jää maahan, sade seoittaa sen ruokamultaan, ja -uusi mehukas vihreys nousee maasta ensi myrskysateen jälkeen. Silloin -palaavat kaikki tulen karkoittamat eläimet vanhoille asuinpaikoilleen -ja nauttivat päättyneen talven vaivojen ja viime päiväin kauhujen -jälkeen nyt ilolla ja riemulla elämän suloa. - - - - -Sisä-Afrikan aarniometsä ja sen eläimet. - - -Vaikka Afrikan aro tosiaan on rikas ja varsinkin aavikkoon verratessa -näyttääkin siltä, niin päiväntasaajan seutujen kasvikunnan -täydellistä rehevyyttä arolla ei sentään ole missään. Tosin -elvyttävä vesi arollakin pääsee kaikkialla vaikuttamaan, mutta se -vaikutus on liian lyhyt, voidakseen olla pysyväinen. Sateen loppuun -päättyy virkistävä voimakin, ja kuumuus ja kuivuus hävittävät, mitä -sateet saivat aikaan. Sen tähden voivat arolla menestyä ainoastaan -sellaiset kasvit, joiden koko elämä kehittyy päästä päähän muutamissa -viikoissa, vaan sellaiset kasvit, jotka elävät vuosisatoja, -eivät pääse täyteen kehitykseensä. Ainoastaan laaksoissa, joissa -juoksevista joista vesi ei koskaan kuiva loppuun asti ja joita sekä -niiden vedet että sateet kylliksi kostuttavat, joissa auringon -valo ja vesi, lämpö ja kosteus yhdessä vaikuttavat, ainoastaan -siellä kehittyy ja kestää pysyväisenä päiväntasaajan maiden lumoava -rehevyys. Siellä kasvaa metsiköitä, joiden ihanuus ja kauneus, -suurenmoisuus ja rikkaus tuskin ovat vähemmät kuin eteläisemmissä, -kaikkein soveliaimmissa maissa; ne ovat aarniometsiä sanan oikeassa -merkityksessä, jotka ilman ihmisen toimia syntyvät ja kuolevat, -vanhenevat ja nuorenevat, ovat vielä tänäkin päivänä ihan omissa -hoteissaan ja tekevät mahdolliseksi erittäin rikkaan eläinkunnan -kehittymisen. - -Etelästä päin tuovat kevätmyrskyt raskaita sadepilviä päiväntasaajan -pohjoispuolisiin Afrikan maihin. Sen tähden nämä metsät eivät -yht'äkkiä avaudu pohjoisesta päin tulevan matkustajan silmäin eteen, -vaan muuttuvat siksi, kuin ovat, vasta vähitellen, mikäli matkustaja -etenee etelää kohti. Mitä enemmän lähestytään päiväntasaajaa, -mitä loistavammin ukontulet leimahtelevat, mitä kovemmin ja -lakkaamattomammin jyrisee, mitä rankemmin sataa, sitä rehevämmin -menestyvät kaikki kasvit, sitä muotorikkaampi on eläinkunta; -mitä aikaisemmin sadeaika alkaa, mitä kauemmin sitä kestää, sitä -runsaammin se loitsii esiin lumoavaisuutta. Ihan sen mukaan, -kuin kosteutta on, laajuuteen tai runsauteen katsoen, on myöskin -metsä laaja, tiheä ja korkea. Jokien rannoilta sisämaahan päin ja -tiheäverhoisesta maanpinnasta ylös aina korkeimpain puiden latvoihin -saakka anastaa kasvullisuus kaikki pienimmätkin paikat. Puut, joita -muualla nähdään ainoastaan kääpiöinä, kasvavat täällä jättiläisiksi: -tunnetut lajit tulevat vielä tuntemattomain loiskasvien elättäjiksi, -ja niiden välitse kiemurtelee aivan uusi, ennen näkemätön -kasvikunta ylös valoon. Vaan täälläkin vaikuttavat etenkin metsäin -pohjoisvyöhykkeessä, talven kuumuus ja kuivuus vielä niin mahtavasti, -että ne joksikin ajaksi riistävät puiden lehtipuvun ja saattavat -ainakin enimmät niistä muutamiksi viikoiksi täydelliseen, lepoon. -Sitä kuuluvammin kaikuukin sen tähden kevään herätyshuuto läpi -levähtävän metsän; sitä voimakkaammin kuohuu sellaisen talvilevon -jälkeen elämä, joka rupeaa hedelmöittävän vuodenajan ensi sateista -liikkumaan. - -Minä valitsen näiden maiden kevään, kuvatakseni niiden aarniometsiä, -mikäli osaan. Sadepilvien ennustajan ja tuojan, etelätuulen, täytyy -vielä olla taistelussa pohjoisesta tulevia vilpoisia ilmavirtoja -vastaan, jos tahdotaan metsässä nähdä kaikkea ihanuutta, kuin siinä -voi olla, ja jotakuta sen päävaltimoa, jotakin suurta jokea myöten -täytyy sen sisään tunkeutua, jos tahdotaan tutustua sen rikkaimpaan -elämään. Habesh-vuoristosta alkava Asrak eli Sininen Niili olkoon -tienämme, sillä sen varsilla on ihanimmat kuvat, kuin pitkillä -matkoillani missään olen nähnyt, ja sillä joella minä ehkä myöskin -olen parempi opas kuin monella muulla. Mutta tuskinpa kykenen metsän -tulkiksi niin, kuin tahtoisin. Sillä aarniometsä on eri maailma, -täynnä loistoa ja välkettä ja satumaista komeutta, ihmemaailma, jonka -aarteita ei vielä kukaan ihminen ole voinut oppia täydellisesti -tuntemaan, vielä vähemmin itselleen omistamaan, aarrekammio, joka -tarjoaa äärettömän paljon runsaammin, kuin voidaan ottaa, paratiisi, -jossa luominen näyttää joka päivä olevan uuden muotoinen, lumolinna, -joka jokaiselle sinne tunkeutujalle näyttelee suurenmoisia ja -suloisia, vakavia ja iloisia, loistavan kirkkaita ja öisen himmeitä -kuvia, tuhansista samanaikaisista yksityiskohdista koottua, -äärettömän monimuotoista ja kuitenkin yhtäläistä ja täydellistä -kokonaista, jonka kuvaamiseen ei mikään kyky riitä. - -Pieni, kevyt, matkaveneeksi varustettu alus, jollaisia on -saatavana Itä-Sudanin pääkaupungissa Kartumissa, Niilin molempain -latvajokien yhtymäpaikassa, kantaa meitä paisuneen Asrakin -laineita pitkin vastavirtaan. Pääkaupungin laitatalojen puutarhat -häviävät näkyvistä ja aro lähestyy ihan joen rantaan asti. Siellä -täällä näkyy vielä joku kylä tai yksinäisiä majoja, melkein -kaikki viehättävästi mimoosain varjossa ja moni myöskin vihreäin -köynnöskasvien verhoamana, jotka riippuvat mimoosa-puista; vaan -muuten ei missään päin näy muuta kuin lainehtivaa ruohometsää ja -muutamia siitä yleneviä aron puita ja pensaita. Jo vähän matkan -päässä anastaa kuitenkin metsä joen rannan, ojenteleepa okaisia -tai piikkisiä oksiaan sen päällekin. Matka edistyy hitaasti. -Vastaan puhaltava tuuli estää purjehtimasta, metsä risteilemästä. -Pakroilla vetävät venemiehet alusta jalka jalalta, metri metriltä -vastavirtaan; ainoastaan silloin, kuin joku heistä huomaa rannan -tiheässä pensasmuurissa pienenkään aukon, johon jalka sopii, hän, -nuora hampaissa, jättäen kuolevaisen ruumiinsa kaikkein laivurien -suojeluspyhän Musan huomaan ja rukoillen häntä pysyttämään täällä -usein näkyviä krokotiilejä etäällä, hyppää alas veteen, ui -vastavirtaan määräpaikkaansa, sitoo nuoran puunrunkoon ja odottelee, -kunnes kumppanit vetävät veneen siihen asti. Siten venemiehet -tekevät työtä aikaisin aamusta myöhään iltaan ja, kuin päivä on -kulunut, ovat he saaneet kuljetetuksi matkustajaa yhden, enintään -kaksi maantieteellistä peninkulmaa. Kuitenkin kuluvat päivät, -ikävän vaivaamatta ketäkään, joka on oppinut näkemään ja kuulemaan. -Luonnontutkijalle ja yleensä kelle hyvänsä järkevälle tarkastajalle -tarjoaa joka päivä jotain uutta, kokoilijalle runsaasti kaikenlaista -ainetta. - -Vielä joskus tavataan ihmisten jälkiä. Niitä kapeita, tiheän -pensaikon molemmin puolin supistamia teitä myöten saavutaan -merkillisen pikku kansan asunnoille. Hassanit ne täällä asuvat. -Sellaiseen paikkaan, jossa metsä oli hiukan harvempaa, ei kolmin- tai -nelinkertaisen, tiheän puunlatvakaton alle, vaan korkealatvaisten, -varjoisten mimoosain, kigeliain, tamarindien ja apinanleipäpuiden -siimekseen ovat he tehneet miellyttävimmät, teltan tai kauppakojun -kaltaiset majansa, ihan toisenlaiset kuin kaikki muut Sudanin -tavalliset asunnot. - -Hassanit merkitsee: "Hassanin jälkeentulevaiset", ja Hassan -merkitsee: "kaunis", eikä tällä heimolla suinkaan se nimi olekaan -syyttä. Sillä hassanit ovat eittämättä kauneimmat kaikista joen -ala- ja keskiseutujen asujamista ja varsinkin naiset ovat kaikkia -muita sudanilaisia kauniimmat sekä ruumiin suhdallisuudelta ja -kasvojen säännöllisyydeltä että ihon valkeudelta. Sekä miehet -että naiset säilyttävät myöskin uskollisesti erittäin kummallisia -tapoja, joita muut ihmiset tosin sanoisivat pahoiksi tavoiksi. -Sen tähden ovat hassanit yhtä kuuluisat kuin pahamaineisetkin, -heitä yhtä paljo suositaan kuin kartellaankin, ylistellään kuin -pilkataan, kiitellään kuin moititaan. Etuluulotonta muukalaista, -joka todella haluaa saada selkoa heidän tavoistansa, huvittavat he -sanomattomasti, jos eivät kauneudellaan, niin miellyttämishalullaan, -joka väkisinkin saa kenen hyvänsä nauramaan. Miellyttämishalu näet -tulee vielä paljon peittelemättömämmin ilmi kuin oman kauneuden -tieto; he tahtovat, heidän pitää saada miellyttää. Kauneutensa -säilyttäminen on heidän suurimpana pyrintönään, suurempana kuin -mikään muu voitto. Välttääkseen päivettymistä, joka voisi tummentaa -heidän vaaleanruskean ihonsa, oleksivat he metsän varjossa ja -tyytyvät muutamiin vuohiin, koirain ohella ainoihin kotieläimiin, -kuin metsä sallii heidän pitää, eivätkä pidä lukua rikkaudesta, -jota suuret karja- ja kamelilaumat tuottavat heidän arolla asuville -sukuheimoillensa. Säilyttääkseen viehättävyyttänsä koettavat he -kaikin tavoin saada naisorjia, joiden täytyy toimittaa heille kaikki -raskaat työt. Saadakseen muotonsa ja kasvonsa koreiksi kärsivät he jo -pikku tyttöinä sankarillisesti tuskia, joita äitinsä heille tuottavat -leikkaamalla veitsellä kolme syvää, yhtäsuuntaista, pystysuoraa -haavaa poskiin, että niihin kasvaa paksut arvet, taikka pistelemällä -neulalla reikiä otsa-, ohaus- ja poskinahkaan ja hieromalla haavoihin -indigotomua, että ihoon tulee sinisiä koristekuvioita. Säilyttääkseen -valkoisia hampaitaan oikein välkkyvän puhtaina, nauttivat he -ainoastaan haaleata ruokaa. Että heidän erittäin taidokkaasti -satoihin pikku palmikkoihin aseteltu, gummilla jäykistetty ja -runsaasti rasvattu tukkansa pysyisi kunnossa niin kauan kuin -mahdollista, eivät he maatessaan pidä mitään muuta päänalusta kuin -puolikuun muotoista puunkappaletta. Kaunoaistinsa tyydyttämiseksi -ehkäpä myöskin sitä varten, että kaikki paikkakunnan asujat tai -siellä käyjät heitä huomaisivat ja ihmettelisivät, keksivät he -omituisen majojensa rakennuksen. - -Majoja voidaan ehkä paraiten verrata markkinakojuihin. Lattia, tehty -peukalon paksuisista vesoista sitelemällä vierekkäin ja päällekkäin, -on paalujen varassa noin yhtä metriä korkealla maasta, joka keino -tekee kaikille matelijoille vaikeammaksi asuntoon pääsyn ja suojelee -asuntoa maan kosteudelta; seinät ovat matoista ja avonaiselle -pohjoispuolelle ulkoneva katto vedenpitävästä kankaasta, jota -kudotaan vuohenvilloista. Siistitekoiset, palmunlehti-säikeistä -palmikoidut matot verhoavat lattiaa ja seiniä koristamassa on -kaunistekoisia palmikkoteoksia, raakkukoristeita, vedenpitäväksi -palmikoituja pikku koreja, savikaluja, on pullokurpitsan puolikkaita -juoma-astioina, kirjavia, samoin palmikoituja ruoka-astioita -kansinensa ja muuta sellaista. Jokainen eri kalu on sievästi tehty ja -puhtaana pidetty. Koko majan hyvä järjestys ja puhtaus vetävät heti -puoleensa huomiota, varsinkin, kuin niitä kumpaakaan yleensä nähdään -harvoin. - -Sellaisessa majassa viettää liassani-nainen uneksien päivänsä. -Paraiten koristettuna, tukka ja iho hyvänhajuisilla voiteilla -rasvattuna, ruumiin yläpuoli verhottuna pitkään, harvakudoksiseen -ja siis läpinäkyvään vaatteesen ja alapuoli nutun tavoin käärittyyn -kangaskappaleesen, jaloissa taitotekoiset sandaalit, kaulassa ja -rinnassa vitjoja ja tenhokaluja, ranteissa merenkulta-palasista -tehtyjä renkaita, sieramissa, jos mahdollista, hopearengas, ehkäpä -kultainenkin, sellaisena istuu hän varjossa piilotellen ja iloitsee -kauneudestansa. Pienet kädet palmikoivat jotakin talouskalua tai -vaatetta taikkapa pitelee ehkä vain hammasharjaa, molemmista -päistä rikki silvottua, tarkoitukseensa hyvin soveltuvaa juurta. -Kaikki taloustyöt tekee naisorja, kaikki, kuin kuuluu pienen -vuohilauman paimennukseen ja hoitoon, tekee palvelevainen, erittäin -hyväntahtoinen mies. Hyvin mietityt, kummalliset aviovälipuheet, -jotka ovat tavalliset tämän heimon keskuudessa, vaikka maan -hallitsija millä mahtikäskyillä hyvänsä koettaisi niitä hävittää, -antavat vaimolle suuret oikeudet. Hän on valtias rajattomimmassa -määrässä, myöskin miehensä valtias, ainakin niin kauan, kuin hänen -viehättävyytensä kestää; vasta vanhettuaan ja lakastuttuaan oppii -hänkin tuntemaan kaiken maallisen katoavaisuutta. Siihen asti hän -tekee, mitä hyväksi näkee, eikä siedä vapaudelleen muita rajoituksia, -kuin hän itse asettaa. Niin kauan, kuin majan ympärillä olevat -puut eivät levitä tuuheinta varjoansa, hän ei lähde liikkeelle, -vaan sisällä pysyen toivottaa jokaiselle, varsinkin muukalaiselle, -joka tulee katsomaan, sydämmestään tervetuloa ja pitää yksin tai -miehensä avulla yllä heimon kunniaa osoittamalla melkein rajatonta -vierasvaraisuutta. Hänen varsinainen elämänsä alkaa vasta sitte, -kuin ilta jo lähestyy. Jo ennen auringon laskeutumista alkaa -liike kylässä. Vaimo lähtee tervehtimään ystäväänsä, heihin yhtyy -toisia vaimoja, rumpu ja kitara houkuttelevat sinne yhä uusia, -ja hoikat, notkeat, vilkkaat olennot järjestyvät ilahuttavaan -tanssiin. Pienet kädet ammentavat maljoilla isovatsaisista -merisa- tai durra-juoma-astioista miehillekin iloa. Nuoret ja vanhat -kokoutuvat yhteen viettämään iltajuhlaa, sitä iloisemmin nyt, kuin on -vieraitakin läsnä. Suuri on kaikkein sudanilaisten vierasvaraisuus, -vaan niin suuri kuin hassanien ei minkään muun heimon. - -Matkan varrella nähdään vielä joitakuita näiden metsäpaimenten kyliä, -jopa joitakuita muidenkin sudanilaisten. Viimein, oltua lähes koko -kuukausi matkalla, saavutaan sille alueelle, jonne tahdottiinkin -päästä. Molemmilla rannoilla on keskeytymätön metsä estämässä -tähystelevää silmää näkemästä sen loitommaksi. Tässä seudussa ei -ole vielä mitään ihmiskyliä, ei mitään vainioita eikä tilapäisiä -leirejäkään; näissä metsissä ei ole kaiku vielä levittänyt kirveen -ääntä, koska ihminen ei ole koettanut käyttää niitä hyödykseen; -niissä asuvat yhä vielä melkein ihan häiriöttä yksinomaan vain -erämaan eläimet. Läpipääsemättömät tiheiköt ovat metsillä aitauksena -jokea vasten eivätkä millään tavalla päästä ketään niiden sisälle. -Kaikki viheriän vivahdukset ovat nähtävänä näiden metsäin -kuvataulussa, joka välistä tuntuu vähän kotoiselta, välistä taas -on ihan vieras. Vaaleanvihreät mimoosat ovat pohjana, jota vasten -hopealta hohtavat palmujen töyhdöt, tummanvihreät tamarindien -latvat, kirkkaanvihreät orapalmut selvään näkyvät. Äärettömän -monimuotoiset lehdet kiikkuvat ja vapisevat tuulen hengessä, -välkkyvät ja värisevät, näyttäen milloin kumpaakin puoltansa jo -kyllästyneelle ja häienneelle silmälle, joka turhaan koettaa saada -aukenemaan sitä lehtivilinää, erottaa sitä kokonaisen yksityisosaa -itse kokonaisesta. Peninkulmittain ovat molemmat rannat ihan samalla -tavalla, yhtä tiheään, yhtä suurenmoisesti aidatut, yhtä eheät, yhtä -läpipääsemättömät. - -Viimein, viho viimeinkin näkyy polku, ehkäpä leveä tiekin, joka -näyttää vievän metsän sisään. Mutta turhaan siitä etsitään -ihmisjalan jälkeä. Ei sitä ole ihminen raivannut, vaan metsän -eläimet ne ovat tallanneet sen. Elefanttilauma astui huopatiheän -vesakon läpi vedettömältä rantaharjanteelta jokivedelle. Pitkässä -rivissä toinen toisensa jäljestä astuen mursivat nämä mahtavat -eläimet vastustamattomalla voimalla tuhatkertaisesti toisiinsa -kietoutuneet pikku puut, ja ainoastaan paksuimmat korkeiden puiden -rungot pakottivat niitä hiukan väistymään suunnaltansa. Miehen -reiden paksuiset oksat ja rungot ne taittelivat, katkoivat, riipivät -lehdittömiksi, söivät puti puhtaaksi ja heittivät kelpaamattoman -jäännöksen syrjään, repivät rehevästi maata verhoavat vesat ylös -juurineen, söivät niistä samoin kaiken syötävän ja työnsivät -jäännökset pois tieltä, ja tallasivat ruohon tomuksi maahan. Mitä -esimmäisiltä säilyi, joutui, takaa tulevien suuhun, ja siten -syntyi kelvollinen, useimmiten syvälle sisämetsään ulottuva tie. -Toiset eläimet pitivät huolta sen vielä paremmin tallaamisesta ja -kelvollisessa kunnossa pitämisestä. Sellaista tietä myöten kulkee -yön aikaan joen aalloista nouseva niilihepo metsään syömään; sitä -myöten astuu sarvikuono metsästä joelle juomaan; sitä myöten kulkee -äkeissään riehuva villipuhveli alas laaksoon ja takaisin vuorille; -sitä myöten kuljeksii leijona aluettansa edes takaisin; sillä tiellä -voidaan tavata hänet tai leopardi, hyena tai muita metsän petoja. -Lähtekäämme astumaan sitä. - -Jo muutamien askelten päässä on taas ympärillämme joka taholla -suurenmoinen metsä. Mutta turhalta näyttää täälläkin edes koettaakaan -erottaa toisistaan runkojen ja haarojen, oksien ja varpujen, -köynnösten ja lehtien paljoutta. Muurin kaltaisena on metsä sellaisen -tienkin molemmilla puolin. Keskeytymättömänä jonona on siinä aivan -huovaksi kutoutunut, maata kaikkialla peittävä, läpinäkymätön -tiheikkö; missä siltä suinkin on tilaa, kasvaa pienimmissäkin -välipaikoissa kaikenlaisia ruohoja alametsässä toisena alametsänä. -Pensastiheikön päällä levittelevät korkeampirunkoiset pensaat -ja matalahkot puut latvaksiansa joka taholle; niitä ylempänä -levittelevät latvojansa korkeammat puut ja vielä niitäkin ylempänä -metsän jättiläiset. Kaikkein enimmät alametsän pensaslajit ovat täpö -täynnä okaita, korkeammat mimoosat täynnä pitkiä, kovia, teräviä -piikkejä, ja yksin ruohojenkin terävät siemenkoterot ovat ylt'ympäni -hienopiikkisiä tai tähkät koukkuvihneisiä, niin että on tuhatkin -vastusta, jos koetetaan tieltä lähteä metsään. Jos ammuttu lintu jää -pudotessaan riippumaan johonkin pensaasen, vaikkapa lähellekin, on se -metsästäjältä hukassa, koska hän ilman erinomaisia apukeinoja ei voi -päästä sen pensaan luokaan. Jos riista pääsee metsästäjän näkyvistä -kätkeytymään pensaasen, on se pelastunut, koska metsämies ei enää voi -nähdä siitä vähääkään. Noin kolmen metrin pituinen krokotiili, jota -kerran säikytimme metsässä, jäi meiltä tappamatta, se kun osasi niin -peittäytyä läheiseen, sattumalta yksinäiseen pensaasen, että emme -nähneet siitä enää vilahdustakaan emmekä siis voineet sitä ampua. - -Yhä vielä on turha koettaakaan saada mitään kokonaishavaintoa, -erottaa kuvaa toisesta ja siten käsittää sitä, katsella yhtäkään -puuta juuresta latvaan asti, erottaa puun lehtiä toisen puun -lehdistä. Joelta käsin oli mahdollinen erottaa eräitä yksinäisiä, -tummanvihreitä tamarindeja niitä ympäröivistä monenlaisista -mimoosoista, tuntea komea kigelia, joka etäältä katsoen näyttää -jalavalta, iloita muuta metsää korkeamman palmun latvan näöstä, -vaan metsän sisällä sulavat kaikki yksityiset yhdeksi ainoaksi, -jakamattomaksi kokonaiskuvaksi. Ja kaikki aistimet vaivautuvat -samalla tavalla. Samasta lehtikatosta, jota silmä turhaan koettaa -aukoa, virtaa eräiden nyt juuri kukoistavain mimoosain palsamituoksu -alas, ja korviin kaikuu lakkaamatta mitä erilaisimpien äänien ja -sävelten hälinä, marakattien kurinasta ja papukaijain kirkunasta -moninaisimpiin lintujen lauluihin ja kukoistavain puiden ympärillä -lentelevien hyönteisten kaiukkaasen surinaan asti; tuntoa myöskin -vaivaavat, vieläpä vastenmielisellä tavalla lukemattomat okaat -ja piikit, ja makuakin voivat jotkut ehkä saatavissa asti olevat -hedelmät houkutella, vaikka eivät maistukaan juuri hyvältä. - -Viimein sentään, kuin tunkeudutaan yhä syvemmälle, näkyy yksinäinen, -tarkkarajainen kuva. Mahtavana koko rakennukseltaan, jättiläisenä -vielä hienoimmilta oksiltaankin kohoaa eräs puu ylemmäksi muita -lukemattomia kasveja, jotka vihreydellään verhoavat sen mahtavaa -tyveä; jättiläisen tavoin tunkeutuu se esiin ja tekee tilaa sekä -rungolleen että latvalleen. Se on puiden paksunahkainen, kasvikunnan -elefantti, adansonia eli maan asujanten kielellä tabaldia, se on -boabab eli apinanleipäpuu. Hämmästyen pysähdytään sitä katselemaan, -sillä sellaisen näkemiseen täytyy silmän ensin tottua ennen, kuin -se jaksaa käsittää koko kuvan kaikkia yksityiskohtia. Ajateltakoon -puuta, jonka rungon ympärys, miehen korkeudelta mitaten saattaa olla -kaksikymmentäkin syltä, jonka alimmat oksat ovat paksummat meidän -paksuimpia puitamme ja jonka nuorimmat oksan alut puhkeavat tuuman -paksuisina; ajateltakoon, että tämä mahtava kasvijättiläinen ulottuu -noin neljänkymmenen metrin korkeuteen ja ojentaa alimmat oksansa -lähes kahdenkymmenen metrin päähän ulos päin; niin voitaneenpa -käsittää miten koko puun näkö vaikuttaa katsojaan. Aikaisimmin -kaikista tämän seudun aarniometsän puista pudottaa apinanleipäpuu -lehtensä ja pysyy kauimmin talvilevossaan. Sen aikaa seisoa -törröttävät kaikki oksat ja haarat paljaina ilmassa, ja enimmistä -oksista riippuu pitkissä, notkeissa kannoissaan hedelmiä, jotka ovat -sokurimeluunain kokoiset siemenien välissä jauhoista, hapahkolta -maistuvaa lihaa. Se näkö juurtuu mieleen ainiaaksi. Mutta kuin -ensimmäisen kevätsateen jälkeen suuret, viisihaaraiset lehdet -puhkeavat, kehittyvät ja täydentävät puun muotoa, kuin lehtien seasta -ruusunkokoisten valkokukkain pitkäkantaiset nuput aukenevat ja tämä -verraton puujättiläinen kuin lumouksesta muuttuu äärettömän suureksi, -sanomattoman komeaksi ruusupensaaksi, silloin välinpitämättöminkin -ihminen joutuu suurimman ihmetyksen valtaan. - -Apinanleipäpuun kanssa ei mikään muu aarniometsän puu voi -kilpailla; sen rinnalla menettää viehättävyytensä ja vetovoimansa -yksin duleb-palmukin, joka tavallisesti nostaa latvansa ylemmäksi -kaikkia muita lähipuita. Ja kuitenkin on se Sisä-Afrikan ihanimpia -puita ja koko maapallon kauneimpia palmuja: runko kuin pylväs, -jonka kauniimpaa ei kukaan taiteilija voisi keksiä, ja latva -ihan sellainen, kuin siihen pylvääsen soveltuu. Pystysuoraan -nouseva, juuresta paksuhko runko hienonee huomattavasti korkeuden -keskipaikoille, alkaa siitä paksuta, hienonee vielä kerran ja -paksunee taas latvan alla; latva itse on leveitä, melkein neliömetrin -suuruisia viuhkalehtiä, joiden varret lähtevät suoraan keskipisteestä -joka taholle ja siten tekevät koko latvan viehättävimmän muotoiseksi. -Sen alta puhkeavat esiin hedelmärypäleet, jotka, kun hedelmät ovat -lapsen pään kokoiset, vielä hyvin suuresti kaunistavat latvaa, niin -että se tulee sekä runkonsa että koko metsän koristeeksi. - -Suuren suureen takertuu kiinni satu, siinä se elää, muodostuu ja -tulee ymmärrettäväksi. Sellainen ajatus nousee mieleen, kuin, kuten -usein onkin, nähdään apinanleipäpuuhun kietoutuneena köynnöskasvi, -jollaisia on runsaasti koristamassa näitäkin aarniometsiä. Minusta -on se köynnöskasvi aina näyttänyt arabialaisen sadun kuvalta. -Sillä niin kuin se ei näytä tarvitsevan mitään elättävää maata ja -kuitenkin on siitä taiminut, niin kuin se ottaa paraan ravintonsa -ilmasta, niin kuin se kiertelee hienoa varttansa puusta puuhun, -takertuu kiinni jokaiseen ja kuitenkin pyrkii yhä etemmäksi, kunnes -se viimein jossakin latvassa avaa aarteensa ja muuten kukattomalle -puulle antaa kirkasvärisiä, tuoksuvia kukkia; samoin satukaan, -perustukoonpa se kuinka lujasti hyvänsä tosiasioihin, ei näytä olevan -todellisuudesta kotoisin, vaan vahvistaakseen tavoittelee taivasta -ja lähettää runoilunsa tuotteet kiertämään maailmaa, kunnes ne -täyttävät jonkun sydämmen, joka niistä hehkuu. Köynnöskasvilla minä -en tarkoita yhtä ainoaa kasvilajia, vaan kaikkia niitä kasveja, jotka -missä kierteisesti kietovat yhtä runkoa, missä verhoavat paljasta -latvaa, missä kietovat yhteen monta puuta, missä tekevät vihreäksi -ja seppelöivät vain yhtä, missä metsän osassa paljaina nauhoina -riippuvat siltain tavalla oksasta oksaan, missä teitä sulkevat -ja vielä lukemattoman monella muulla tavalla esiytyvät, mutta -aina kiemurrellen ja kiiveten. Niiden kauneuden ja viehättävyyden -vaikutusta pohjoismaalaisen mieleen voidaan tuntea, vaan ei kuvata; -sillä niin kuin useinkin on mahdoton löytää köynnöskasvin alkua -tai loppua, niin ei myöskään tahdo löytyä sanaa, joka soveltuisi -tyydyttävän kuvauksen aluksi tai lopuksi. Köynnöskasvi on niin -käsillä, että sitä voidaan kosketella, vaan tarkastettavaksi sitä -ei kuitenkaan saada; ihmetellen katsellaan köynnösten kierroksia, -voimatta käsittää, mistä ne tulevat tai mihin menevät; katsellaan -ihastellen sen lehtiä, kykenemättä niitä saamaan käsiinsä ja usein -kykenemättä muuta kuin aavistamaan, että ne lehdet ehkä ovat sen. -Tämä se vasta antaa metsälle aarniometsän luonteen. - -Eikä se yksistään kehittele vain omia kukkiaan, osaa se myöskin -koristella vierailla. Sen köynnöksillä levähtävät mielellään metsän -koreimmat linnut, tullen siten niille eläviksi kukiksi, jotka -viehätykseltä ja suloudelta ovat vielä paljon lumoavammat niiden -omia kukkia. Välistä tapahtuu, että välähdys, kuin kirkkaasta ja -kuvastavasta pinnasta heijastunut auringon säde, sattuu köynnöksiä -katselevaan silmään ja vetää katseen siihen paikkaan, josta -se läksi. Välähdys ei tosiaankaan ole muuta kuin heijastunut -auringon säde, joka sattuu atlasilta kiiltäviin loistokottaraisen -höyheniin ja komean linnun liikahdellessa heijastuu milloin ylös, -milloin alas ja milloin minnekin. Ihastuneena tämän yhden linnun -ihmeellisestä kauneudesta pysähdyttäisiin mielellään tutkimaan -sitä, kuuntelemaan sen kaikkia elämän ilmauksia, jos uudet ilmiöt -vain eivät yhä vetäisi pois huomiota. Sillä täälläkin uudet -kuvat lakkaamatta karkoittelevat entisiä. Missä juuri näkyi -loistokottarainen, näkyy ehkä heti seuraavana silmänräpäyksenä -yhtä loistava ja välkkyvä kultakäki tai höyhenpukunsa komeudelta -kolibrien vertainen nektarilintu tai parvi viehättäviä mehiläissyöjiä -tai kirkasvärisimmällä höyhenpuvullaan komeileva närhilintu tai -yhtä kaunis putkilintu tai paratiisi-paarmalintu, jonka pitkät -keskimmäiset pyrstöhöyhenet verrattomasti koristavat tätä pikku -lintua, tai kypärälintu, joka jokaisella lennon löyhäyksellä levittää -tummat purpuranpunaiset siipensä, tai eräs lepinkäinen, jonka -loistava rinta on vielä punaisempi kuin ne siivet, tai kummallisen -muotoinen sarvilintu tai kultakutoja tai eräs satakieli tai -metallilta loistava puuharjalintu tai korea tikka tai lehtivihreä -kyyhkynen tai samanväriset papukaijat ja monet muut aarniometsän -siivekkäät asujamet. Tämä metsä juuri on erittäin suosittu lintujen -kotipaikka, se antaa sadoille ja tuhansille eri lajeille asunnon -ja elatuksen ja sen tähden ilmestyy niitä lakkaamatta katselijan -näkyviin verrattoman paljon useammin kuin mitään muita eläimiä, -joille sama metsä myöskin suopi suojaa. Luontoa elähyttäviä lintuja -asuu kaikkialla, kaikissa metsän latvakerroksissa, maassa yhtä hyvin -kuin korkeimmissa latvoissa, läpipääsemättömimmissä pensastiheiköissä -yhtä hyvin kuin apinanleipäpuiden lehdettömillä oksilla. Ruohojen -ja muiden maanpintaa rehevästi peittävien kasvien välitse raivaavat -frankoliini-, ehkäpä helmikanatkin kiemurtelevia, paljosta -käyttämisestä viimein hyviksi tallautuvia polkujaan; pensaston -juurien päällisiin lehdikköihin on asettunut pikku kyyhkysiä, -niiden latvojen harvimpiin osiin monenlaisia korulintuja, varsinkin -nektarilintuja ja korupeipposia; tiheimmäksi huovaksi kutoutuneissa, -ihan läpipääsemättömiltä näyttävissä pensasten latvoissa vilisee -lentävien nuolien tavalla hiirilintuja, jotka mataen ja hiipien -käyttävät hyväkseen joka koloa ja joka aukkoa ja osaavat kuitenkin -tunkeutua niiden lävitse ja etsiä ravintoa niiden sisästä; pensaita -korkeammissa rungoissa riippuu ja kiipeilee, jokaista kuoren -rakoa tutkien, puuharjalinnut, tiaiset ja tikat: alimmilla toisen -latvakerroksen oksilla istuvat, lentävää saalista tähystellen, -suloiset mehiläissyöjät, närhilinnut, paratiisi-paarmalinnut ja -kuristajat; kolmannen latvakerroksen vahvimpia oksia myöten tanssivat -kypärälinnut, astuvat arvokkaasti pienet haikarat, makaavat runkoa -vasten huuhkajat ja muut pöllöt; korkeimpain puiden tiheässä -lehdistössä liikkuvat papukaijat ja partalinnut; kaikkein ylimmillä -latvaoksilla istuvat kotkat ja haukat. Katsottakoon mihin päin -hyvänsä, aina ja kaikkialta näkyy joku lintu. - -Ihan tämän lintupaljouden mukaan kuuluu lakkaamatta mitä -erilaisimpia lintujen ääniä. Huutoa ja houkuttelua, piipitystä ja -vihellystä, huiluääntä ja viserrystä, lirittelyä ja helkytystä, -kuherrusta ja kurnutusta, kaakotusta ja kirskutusta, parkunaa -ja raakuntaa, kiljuntaa ja rääkyntää, laulua ja soittoa on -kaikkialla, joka taholla, ylhäällä ja alhaalla, puolenpäivän -aikaan, aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Satamuotoisia eri -ääniä kaikuu yht'aikaa sekaisin, sulaa usein yhdeksi itsessään -suurenmoiseksi äänivirraksi, jota turhaan saa koettaa selvitellä -ja vasta pitkällisellä harjoituksella oppii erottelemaan eri -ääniksi ja säveliksi. Paitsi rastaita, satakieliä, räätälilintuja, -puusatakielisiä ja kuristajoita ei ole oikeita laululintuja, mutta -sen sijaan miellyttäviä ja huvittavia lörpöttelijöitä ja varsinkin -äärettömän paljo parkujia, kiljujia, kirskujia, rääkyjiä ja muita -enemmän tai vähemmän kimakan äänen antajia; aarniometsän äänijoukko -ei siis voi likimainkaan vetää vertoja Europan metsäin hurmaavalle -ja soinnukkaalle kevätlaululle, mutta on sen sijaan huomattava -yksityisten äänien kummallisesta omituisuudesta. Sepelkyyhkyset -kuhertavat, kurnuttavat, ulisevat, räkättävät ja huutavat sekä -puiden latvoista että tiheistä pensastoista; frankoliini- ja -helmikanat kurnuttavat kovaäänisesti sekaan, papukaijat parkuvat -lisäksi, korpit raakuvat, melulinnut koettavat tarkimmasti matkia -marakattijoukon kummallisia kurkkuääniä ja kypärälinnut ovat kuin -ilmeisiä vatsasta-puhujia; partalinnut viheltävät pitkää säveltä tai -yhdessä esittävät kaikuvaa, niin sekavaa ja kuitenkin niin omituisen -värikästä laulua, että se täytyy lukea metsän kuvaavimpien luonnon -äänien joukkoon: välkkyvät loistokottaraiset saavat aikaan laulua -siten, että muutamia käheitä rääkymis-, kirskumis-, vikisemis- ja -narskumis-ääniään lakkaamatta asettelevat peräkkäin, sitovat, -sulattavat ja soinnuttavat toisiinsa; komea Afrikan kiljukotka, -joka asuskelee kaikkein metsän vesien seuduilla, pitää yllä nimensä -kunniaa. Korkealla puun latvahuipussa istuu pieni sarvilintu, maan -asujanten kielellä "abu tok", se on tok-äänen tekijä, huutaa tokiansa -kovasti kaikumaan laajalle metsään ja joka äännähdykselleen kumartaa -syvälle verrattoman suuresta nokasta raskasta päätään. Tämä yksi ääni -hänellä vain on taipumattomassa kurkussaan ja sillä hänen täytyy -kositulle tai jo saadulle vaimolleen yhtä ymmärrettävästi selittää -rakkautensa kuin satakieli selittelee lumoavalla laulullaan. Rintaa -paisuttava tunne tavoittelee sanoja. Yhä sukkelammin seuraavat -toisiaan nuo yksinäiset äänet, yhä tiheämpään siihen kuuluvat -kumarrukset, kunnes raskas pää ei enää jaksa seurata, vaan pysähtyy -ja siten lopettaa yhden jakson tästä omituisesta rakkauslaulusta, -joka muutaman minuutin päästä alkaa samalla tavalla uudestaan ja -päättyy ihan samoin. Tiheiköstä, jonka lähelle ei ole hyvää mennä, -kaikuu metsä-ibiksen ääni, herättäen vähän kammoa kuuntelijassa. -Haikeinta valitusvirttä tämä lintu vetää, se kuuluu ihan, kuin pientä -ihmislasta tuskallisimmasti kidutettaisiin tai ehkä vienolla tulella -hitaasti paistettaisiin, ja se kovasti parkuisi kaikissa tuskissansa; -sillä pitkäveteiset valitukset päättyvät kimeään parahdukseen, -yht'äkilliseen kiljahdukseen, jonka jälkeen vielä kuuluu kuolevaa -vikinää. Metsän korkeammista paikoista sieltä, jossa metsä piirittää -pieniä aukkoja, kaikuvat kauas kuuluvat, metallilta helisevät -kruunukurjen torviäänet, joka näyttää niillä tahtovan kiihottaa -sievää ja vilkasta tanssintaansa vaimonsa kunniaksi, ja hän synnyttää -kaikua sekä metsässä että kaikkein muiden kaikuvaäänisten lintujen -kurkuissa, niin että hänen huutonsa on ikään kuin merkki hyvin -monelle muulle linnulle alkamaan huutelemistansa. Siitä merkistä -koettelee melkein jok'ainoa laulukykyinen lintu kurkkuansa, ja mitä -moninaisimpain äänien yhteisvirta sotkee hetkiseksi yksityiset -äänet. Eivätkä metsän siipiasujanten eri suvut ainoastaan yhdessä -ryhdy sävellyksen esitykseen, vaan myöskin eri sukujen kaikki eri -lajit yhtyvät suorittamaan kukin lauluosaansa. Kuten mainitut -partalinnut huutavat myöskin pauhurastaat, melulinnut, frankoliini- ja -helmikanat aina yht'aikaa ja saavat siten aikaan ne sekavat -sävelmät, jotka kuvaavasti kajahtavat yleisestä äänihälinästä esiin. -Muutamat lintulajit, varsinkin pensaslepinkäiset, tekevät toisin, -siten, että joka parin uros ja naaras kumpikin esittävät eri sävelen. -Erään lajin, jonka minä opin tuntemaan, punalepinkäisen uros laulaa -lyhyen säkeen, joka on vähän meidän kuhankeittäjämme vihellyksen -kaltainen, toisen lajin, huilulepinkäisen, laulaa kolme puhdasta -helähtävää huiluääntä, terssi-, perus- ja oktaaviäänien. Heti liittyy -niihin naaraksen vastaus, molemmissa tapauksissa vastenmielinen, -selittämätön narskutus, niin oikeassa tahdissa ja varmaan, kuin olisi -samaa säveltaituri opettanut molemmille vuorolaulua. Välistä sattuu -naaras alkamaan ja kirskahtaa neljä tai kuusikin kertaa ennen, kuin -saa vastauksen. Sitte uros yhtyy, ja molemmat laulavat vuorotellen -tavattoman säännöllisesti. Minä olen tätä molempain sukupuolien -yhteislaulantaa tutkinut ampumalla milloin uroksen, milloin -naaraksen, ja aina huomannut, että silloin kuului ainoastaan jäljelle -jääneen ääni yksinään. Valitettavasti näistäkin alussa huomiota -herättävistä äänistä puuttuu rikkautta ja vaihtelua, ja yleensä koko -äänihälinästä kotoisten metsäimme linnunlaulun sulavaa sointuisuutta; -vaan suurenmoinen ja merkillinen laulu se kuitenkin on, joka -aarniometsässä soipi, kuin kevätaikaan sadat ja tuhannet erilaisimmat -äänet kaikuvat sekaisin, miljoonat hyönteiset, lennellen kukoistavien -puiden ympärillä, saavat aikaan kovaa surinaa, lukemattomat liskot ja -käärmeet rapisevat kuivissa lehdissä ja välistä kimakka, korkeudesta -kuitenkin kaiukkaalta sointuva kotkan huuto tai kruunukurjen ja -helmikanojen torvisävelet aika ajoin kuuluvat kaikkia muita ääniä -kovemmin, sekä heti sen jälkeen ihan kuuntelevan korvan lähellä -räätälilintu lirittelee miellyttävää säveltänsä ja sitte taas joku -merkkiä antava parkuja herättää kaikua tuhansissa kurkuissa. - -Jos tutustutaan aarniometsään paremmin, kuin alussa uskallettiin -toivoakaan, niin saa siellä ihastuksekseen katsahtaa eläinten elämää, -ja taas varsinkin lintujen. Vielä vallitsee kevät ja samalla rakkaus -kaikkein sydämmissä. Ne laulavat ja hyväilevät, rakentavat pesiään ja -hautovat. Veneestäkin voidaan nähdä muutamain lajien pesäkuntia. - -Riittävän korkealle joen veden ylimmästä rajasta, rantaseinän -pystysuoraan kohtaan ovat mehiläissyöjät kaivaneet ahtaat, vaan -syvät ja perältä leivinuunin kaltaisiksi lavennetut pesäkolonsa. -Muutaman neliömetrin laajuiseksi supistunut on koko kyläkunta, vaikka -siinä asuu vähintään kolmekymmentä, tavallisesti kahdeksankymmentä -tai satakin paria; ihan pyöreät, läpimitaten kolme, neljä tai -viisi sentimetriä laajat kolojen suut ovat enintään viidentoista -sentimetrin päässä toisistaan. Tuskin voidaan käsittää, miten -on mahdollinen kunkin parin erottaa ja tuntea oman pesänsä suu -toisista, ja kuitenkin nämä kevytsiipiset, nopeat linnut lentävät, -yksin etäältäkin rientäessään, ihan hidastelematta ja vähääkään -miettimättä oikeaan pesään -- heidän verrattoman tarkka silmänsä, -joka sadankin askeleen päästä näkee ohi surisevan hyönteisen, ei -koskaan jätä heitä pulaan. Heidän vilkas, toimelias lentelemisensä -lintukylän luona on erittäin viehättävä katsella. Jokaista lähipuuta -tai -pensasta koristamassa on vähintään yksi pari näitä kauneita -seuralintuja, jokaisella tähystykseen soveliaalla oksalla istuu -aviopari, ja jokainen uros ottaa hellästi osaa kaikkeen, kuin koskee -naarakseen. Pesäkolojen edessä on vilinää kuin mehiläispesässä, -muutamat livahtavat sisään, toiset ulos, jotkut tulevat, toiset -menevät, ja paljo niitä liihoittelee lakkaamatta pesiensä ovella. -Vasta yön tultua, joka kätkee kaikki koloihin, vallitsee siellä rauha -ja hiljaisuus. - -Toisiin paikkoihin, joissa korkeita puita on kallellaan veden -päällä tai vesi korkeimmillaan ollessansa niitä ympäröitsee, ovat -kutojalinnut asettuneet. Nekin nyt hautovat kyläkunnittain pesissä, -jotka ovat äärimmäisten oksain latvoista vapaasti riippuvia, -oljista tai muista säikeistä hyvin taidokkaasti palmikoituja. Ei -mikään himokas marakatti eikä muu munia syövä vihollinen, ei edes -käärmekään voi lähestyä niitä pesiä, joutumatta veteen putoamisen -vaaraan. Vähintään kolmekymmentä, vaan tavallisesti neljä- ja -kuusikin-kymmentä kutojalintua hautoo samassa puussa, ja niiden -pesät tekevät sen hyvin omituisen näköiseksi, jopa koko paikankin -varsin silmiin pistäväksi. Päin vastoin kuin muiden lintujen kesken -tässä eivät rakenna naarakset, vaan urokset, ja ne puuhaavatkin -niin hillittömän innokkaasti, että vielä sittekin hankkivat työtä -ja tekemistä, kuin on kylliksi tehty, mitä todella tarvitaan. -Poikki purtu olki tai revitty säie nokassa lentävät ne pesälle, -riippuvat jaloistaan oksassa tai itse pesässä, pysyttäytyvät -siipiään räpyttämällä asennossaan ja lakkaamatta lauleskellen -kutovat tuodut rakennusaineet kiinni. Kuin pesä on valmis, paitsi -sisustusta, alkavat ne heti rakentaa toista ja kolmatta ja repivät -rakennushaluansa tyydyttääkseen aineksia jo entisestä valmiistakin -pesästä ja tekevät sitä tekoaan, kunnes sill'aikaa hautova naaras -tarvitsee heidän apuansa poikasien kasvattamiseen. Sellainen -toimeliaisuus vallitsee koko kylässä, ja kullankeltaiset, vireät, -vilkkaat erilaisimmissa asennoissa riippuvat ja istuvat linnut ovat -muutenkin jo pesillä koristetun puun paraimpana kaunistuksena. - -Mimoosoihin, jotka juuri yleiseen hautomisaikaan seisovat -lehdettöminä, ovat toiset kutojat, puhvelilinnut, rakentaneet -pesänsä, mahtavan suuret itse lintuihin verraten, jotka tuskin ovat -meidän kottaraisemme kokoisia. Ne pesät ovat mainittujen, hyvin -okaisten mimoosain tiheimmissä latvaoksikoissa ja niiden ulkopuoli on -yksinomaan okaisista oksista, niin että ne näyttävät villakartoilta. -Näissä usein toista metriä pitkissä ja puoli metriä korkeissa ja -leveissä pesärakennuksissa on sisällä kyllin tilavia pesäkoloja, -joihin näiden lintujen koonmukaiset, usein kierteiset ja muiden -eläinten kuljettaviksi ihan kelpaamattomat torvireiät johtavat. -Näissä puissa ja näiden pesäin ympärillä vallitsee vilkas ja meluinen -toimeliaisuus. - -Sisämetsässä näkee valpas tarkastelija kaikkialla pesiä, vaikka -välistä onkin hyvin vaikea tuntea niitä. Pienet peipposet esim. -rakentavat sellaisia pesiä, jotka ovat ihan samannäköiset kuin -tuulen kokooma tukkunen kuivaa ruohoa, mutta sisällä on pehmeä -ja lämmin, höyhenillä verhottu kammio; toiset linnut valitsevat -muita rakennusaineita, jotka väriltään ovat eksyttävän yhtäläiset -kuin pesän ympäristö, ja toiset eivät rakenna ollenkaan pesiä, -vaan munivat maan karvaiset munansa ihan ilman alustaa paljaalle -maalle. Kaikki puiden kolot ovat nyt täynnä ja tikat, partalinnut ja -papukaijat yhä tekevät uusia tai laajentavat ja sisustavat vanhoja, -sarvilinnut sitä vastoin pienentelevät liian suuria oviaukkoja. -Varsinkin viimemainitut ovat erittäin huomattavat hautomistoimessaan -ja sen tähden ansaitsevat tulla ensi sijassa mainituiksi. - -Heti, kuin sarvilintu on uutteralla kosimisella saanut vaimon, -etsivät he sopivaa koloa pesän paikaksi. Kuin sellainen löytyy, uros -kömpelöllä nokallaan vaivalloisesti laajentaa sen niin suureksi, kuin -tarvitaan. Sitte varustautuu naaras hautomaan, ja silloin molemmat -puolisot, naaras sisältä, uros ulkoa, rakentavat kiinni aukkoa, niin -että jää vain rakonen, josta naaraksen nokka paraiksi sopii ulos. -Ulkomaailmasta kokonaan erotettuna hautoo naaras, ja uroksen tulee -elättää sekä vangittua puolisoansa että sittemmin munasta päässeitä, -nopeasti kasvavia ja siis hyvin paljon ruokaa tarvitsevia poikasia, -kunnes ne tulevat täydellisesti lentämään kykeneviksi ja äiti avaa -sisältä päin pesän suun, jolloin koko perhe lihavana ja täysissä -höyhenissä lähtee ulos maailmaan, vapauttaen suurista elatushuolista -isän ja puolison, joka onkin niin suuren perheen tarpeita -hankkiessaan laihtunut melkein luurangoksi. - -Samanlaista puolison ja isän uskollisuutta osoittaa myöskin -varjolintu, noin korpin kokoinen, haikaran kaltainen, hiljainen, -öillä liikkuva metsän asukas, jonka jättiläispesät ovat kaikkein -merkillisimpiä. Ne ovat tavallisesti vähän koholla maasta, -rungon haarukoissa tai vahvimmissa alaoksissa, jotka ovat kyllin -lujat; sillä nämä pesät ovat laajuudeltaan ja painoltaan isommat -suurimpiakin petolintujen pesiä, usein poikki mitaten puolitoista, -jopa kaksikin metriä ja melkein yhtä korkeat ja melkoisen paksuista -oksista savella kokoon muuratut. Ken ei sattumalta huomaa varjolinnun -menoa pesäänsä tai tuloa sieltä, hänelle ei johdu mieleenkään -ajatella, että ne ovat ontelot, vaan hän luulee niitä suurten -petolintujen pesiksi, varsinkin kuin kotkat ja huuhkajat usein -tekevätkin pesänsä niiden katoille. Jos saadaan tarkempi tieto -niiden oikeasta rakentajasta ja tutkitaan niitä tarkemmin, niin -huomataan sisällä olevan kolme toisistaan ihan erinäistä, ainoastaan -pienillä koloilla eli ikään kuin ovilla yhdistettyä huonetta, jotka -yhä edelleen tarkastaessa huomataan etuhuoneeksi, seurustelu- eli -ruokahuoneeksi ja hautomakammioksi. Viimemainittu, ta'immaisin huone, -on vähän korkeammalla kuin molemmat etuhuoneet, niin että suuren -vedentulon aikaan sisään tunkeutunut vesi juoksee pois; mutta koko -pesä on niin hyvästi tehty, ett'eivätpä pitkällisetkään rankkasateet -sitä juuri usein voi vahingoittaa. Hautomakammiossa on pehmoisella -kaisla- ja muista kasviaineista tehdyllä tilalla kolme, jopa viisikin -valkoista munaa, joita naaras hautoo; keskihuoneesen kokoo sill'aikaa -uros kaikenlaisia ruoka-aineita, kaloja, sammakoita, liskoja ja muita -herkkuja, niin runsaasti, että hautoja saa mielin määrin valita ja -ottaa vain huviksensa; etuhuoneessa seisoo uros, milloin ei ole -saaliin hankinnassa, puolisonsa vartiana ja seurana, kunnes kasvavat -poikaset tarvitsevat molempain huolenpitoa. - -Varjolinnut ja kotkat tai huuhkajat eivät ole ainoana esimerkkinä -sekä muodoltaan että tavoiltaan erilaisten lintujen ystävällisestä -naapuruudesta. Ihanan duleb-palmun leveillä, vaakasuoraan rungosta -ulkonevilla viuhkalehdillä ovat hyvin nopean ja ryöstönhimoisen -pikku muuttohaukan ja Ginean kyyhkysen pesät välistä niin likekkäin, -että haukan tarvitsisi vain ojentaa kyntensä, saadakseen jonkun -naapuripesän lapsista. Mutta sitä ei tapahdu, koska haukka on -tottunut iskemään vain lentäviä lintuja, ja siten kasvavat kyyhkysen -poikaset ihan vaaratta petolinnun poikasten vieressä isoiksi, ja -naapurivanhemmat usein istuvat ihan rauhallisesti lähekkäin, kumpikin -pari pesänsä vieressä. - -Vielä toisessakin palmussa sain tarkastella lintuja, joiden -hautomispuuhat minua hyvin ihmetyttivät. Yksinäisen palmupuun -ympärillä lenteli vilkkaasti huudellen pieniä purjepääskyjä, meidän -tervapääskymme likeisiä sukulaisia; siten kiintyi minun huomioni -puuhun. Tarkemmin katsellessani näin niiden usein pujahtelevan palmun -lehtien väliin ja huomasin sitte lehden varsien uurteissa valkoisia -pilkkuja, jotka minä heti tunsin purjepääskyjen pesiksi. Minä nousin -puuhun, käänsin erästä lehteä itseeni päin ja näin, että kukin pesä, -enimmäkseen tehty puuvillasta, oli varren ja lehden väliseen kulmaan -liimattu kiinni syljellä, kuten purjepääskysillä on tapana tehdä. -Mutta pesän komero oli niin matala, että minua ihmetytti, mitenkä -munat, joita niissä on kaksi, voivat niissä pysyä, kuin suuri lehti -liikkuu tuulessa. Ja täytyihän lehden häilyä vähimmästäkin tuulen -henkäyksestä, mitäpä sitte myrskyissä, jotka täällä usein riehuvat! -Varovasti ojensin käteni lähelle kahta munaa ja yritin ottamaan -niitä, vaan silloin hämmästyksekseni huomasin, että emä oli liimannut -ne kiinni pesään! Ja kuin koettelin paria munasta päässyttä, -pientä, vielä ihan kykenemätöntä poikasta, huomasin yhä suuremmaksi -kummastuksekseni, että nekin olivat samalla tavalla kiinnitetyt -pesään, turvatut putoamisen vaaralta. - -Kuin kaikkialla oleksivat linnut sekä kauneudellaan ja vilkkaudellaan -että laulullaan tai ainakin huudoillaan yhä vetävät puoleensa -valppaan tarkastelijan huomiota, hän, paitsi ehkä hyvin lukuisasti -esiytyviä liskoja ja käärmeitä tai paikka paikoin erittäin suurissa -joukoissa liikkuvia hyönteisiä, hyvin vähän huomaa aarniometsän -muita asujamia, varsinkaan nisäkkäitä. Marakattijoukko tosin ei voi -jäädä huomaamatta, koska niiden, kuten kaikkein muidenkin Afrikan -apinain, omituinen vilkkaus ja liikkuvaisuus niitä tuon tuostakin -tuovat huomaamattomimmankin silmän eteen taikka niiden lakkaamattoman -kurnutuksen täytyy kuulua korviin. Mutta enimmistä muista nisäkkäistä -saatetaan astua aivan muutaman metrinkin päästä ohitse, ihan -aavistamatta siinä -olleen mitään eläintä. Kaikkein suurin osa -aarniometsäin nisäkkäistä liikkuu vasta auringon laskeuduttua -ja palaa ennen päivän tuloa taas makuupaikoilleen. Vaan eivätpä -nekään, jotka aamu- ja iltahetkinä auringon paistaessakin liikkuvat -ja toimivat, suinkaan anna itseään niin helposti tarkastella, -kuin ehkä voitaisiin luulla, sillä metsän tiheys suojelee niitä -oivallisesti. "Ettekö," kysyi eräs europpalainen, jonka kanssa -kerran olin aarniometsässä ammuskelemassa, "nähnyt leopardia, joka -ihan äsken juoksi minun luotani teitä kohti? Minä en voinut ampua, -koska pyssyni ei ollut kunnossa, vaan kyllä teidän olisi pitänyt -nähdä se." Minä en ollut nähnyt vilahdustakaan siitä suuresta -eläimestä, niin tiheä oli alametsä. Ja jospa se jossakussa paikassa -onkin harvempi, niin vaikuttaa aina toinen turvakeino, nisäkkään -yhdennäköisyys hänen oleskelupaikkansa kanssa. Harmaa puoliapina, -joka ylhäällä istuu kokoon kyyristyneenä tai makaa köynnöksien -verhoamalla oksalla, näyttää niin täydellisesti puun pahkuralta, että -eläinmuoto tulee vasta sitte selville, kuin viisastunut metsästäjä -ottaa kiikarinsa ja tarkkaan tähystää tuota pahkuraa. Yölepakko, -joka korkealla toisen puun latvassa riippuu ihan erillään lehdistä, -näyttää samoin pahkuralta tai kellastuneelta lehdeltä. Yksin -leopardinkin kirjava turkki voi niin pettävästi sekautua metsässä -kuiviin lehtiin ja kukoistaviin euforbioihin, että minun itseni -kerran täytyi, viritetty pyssy ojennettuna, astua viidentoista -askeleen päähän pensaasta, johon ahdistamani pardeli oli paennut, -ennen kuin voin erottaa petoa pensaasta. Ihan samoin petytään -metsässä elävistä anttiloopeista ja yleensä kaikista nisäkkäistä; -ja ne itse tietävät, että niin on. Paikka paikoin aarniometsässä -oleksii hyvin runsaasti pieniä anttilooppeja, pensaspukkeja eli -atroja. Se eläin on suloisin kaikista märehtijöistä, erittäin -kaunisruumiinen, ei suurempi kuin muutaman päivän ikäinen peuran -vasikka, ja väriltään harmaansinertävän hiirakko; se asuu parittain -tiheimmässä pohjametsässä, valitsee makuu- tai ainaiseksi -majapaikakseen maahan asti oksaisen, tiheälehtisen pensaan ja tallaa -siitä kapeita polkujansa joka taholle tiheikköön. Minä olen monesti -ampunut niitä, mutta alussa kävi minullekin kuten kaikille muille -matkustajille ja metsästäjille, jotka ovat siihen tutustuneet; minä -en voinut sitä nähdä, vaikka se olisi, pensaasta pois hätyytettynä, -ihan ohitseni livahtanut nopeaan kuin nuoli. "Katso, herra, tuolla -edessäsi, lähimmässä pensaassa seisoo pieni pukki; tuolla alhaalla -aukossa, noiden tiheäin oksien välissä se seisoo, etkö sitä näe?" -kuiskaili oppaani, joka oli maan synnynnäisiä asujamia. Minä -ponnistin kaikkia aistimiani, tähystin tähystämälläkin osoitettua -pensasta, vaan en nähnyt muuta kuin oksia ja lehtiä, sillä oksiksi -muuttuivat silmissäni myöskin koreat sarvet, tiheälehtiseksi haaraksi -anttilooppipukin pää ja ruumis. Tottuupa sentään metsästäjän silmä -viimein aarniometsäänkin. Jonkun verran tutustuttuaan sievän -anttiloopin tapoihin opitaan niitä löytämään yhtä hyvin kuin sen maan -omat tarkkasilmäisimmät asujamet. Anttiloopin tarkka kuulo ilmoittaa -sille ihmisen tulon paljon ennen, kuin ihminen voi aavistaakaan sen -läsnäoloa. Raskasten ihmisaskelten äänestä peljästyen hypähtää se -makuultaan askelen tai pari johonkin aukkoon, josta voi katsella, -mitä tapahtuu. Kuin vaskesta valettu kuva, jäykkänä ja hievahtamatta, -väräyttämättä edes korviaankaan, jotka jo aikaa sitte ovat kääntyneet -alas, ja liikuttamatta silmiään, seisoo se siinä kuunnellen ja -katsoen; jalka, joka oli noussut astumaan eteen päin, pysyy siinä -asennossa; ei vähinkään hievahdus ilmase olentoa eläväksi. Silloin -on aika metsästäjän siepata nopeasti pyssynsä, tähdätä ja ampua, -sillä jos vitkastellaan silmänräpäyksenkään aika, viisas elukka -ponnistakse yhdellä ainoalla pitkällä hyppäyksellä toiseen pensaasen -ja peittäytyy siihen taikka laskeutuu hitaasti matalaksi ja hiipii -niin huomaamatta pois, että tuskin yksikään lehti, yksikään korsi -liikahtaa. - -Tällä tavoin aarniometsä näyttelee vaihtelevia yksityiskuvia -tarkastelijalle. Ken osaa nähdä ja etsiä, hän löytää mistä metsän -osasta ja mihin aikaan hyvänsä enemmän huomioon otettavaa, kuin hän -kykenee hyväkseen käyttämään. Mutta ei joka paikassa eikä joka aikaan -voida huomata samaa. Täällä kun kevät supistuu muutamiksi viikoiksi, -kesä ja syksy joiksikuiksi päiviksi ja pitkä talvi kuten arollakin -alkaa vallita melkein heti sateen lakattua, niin täydellinen, rikas, -kaikin puolin kuohuva kasvi- ja eläin-elämä myöskin supistuu hyvin -lyhyeksi. Heti, kuin linnut saavat hautomistoimensa loppuun, alkavat -he vaellella ja kuljeksia; nisäkkäät heti, kuin luulevat käyttäneensä -jotakin metsän osaa hyväkseen niin paljon kuin mahdollista, siirtyvät -toiseen. Sen tähden voidaan tavata ja tavataankin samassa paikassa -eri aikoihin eri eläimiä tai ainakin nähdään ihan erilaisia kuvia -eläinten elämästä. Niinpä esimerkiksi joki tulee sitä rikkaammaksi, -mikäli metsä tyhjenee. - -Joen ollessa tulvillaan nähdään vähä niitä eläimiä, jotka elävät -veden rannoilla ja vedessä. Kaikki saaret ovat syvällä veden -alla, kaikki rannat samoin, ja sen tähden ovat niissä molemmissa -asuvat linnut tulleet karkoitetuksi. Ja jos todella krokotiili -joskus nostaa päätänsä tai jotkut pesokarhut selkäänsä vedestä, -täytyy sen tapahtua hyvin lähellä venettä taikka se muuten jää -huomaamatta. Siispä oikeastaan vain niilihevot, joita paikoittain -on runsaastikin, ja veden päällä lentelevät linnut, ehkäpä myöskin -jotkut sukeltajalinnut ovat ainoina näkyvinä todistuksina, että -myöskin joessa ja sen rannoilla elää ylhäisempiä luurankoisia. Vaan -kuin sateen lakattua joen pinta alenee ja kaikki saaret, hietasärkät -ja rantaäyräät tulevat näkyviin, muuttuu joen kuvassa eläinkuntakin. -Nyt peräytyvät niilihevot syvimpiin paikkoihin, yhtyvät siellä -pienemmiksi tai suuremmiksi, välistä hyvinkin suuriksi joukoiksi -ja vetävät hyvin puoleensa huomiota, koska hengittäminen pakottaa -niitä nouseman vedenpintaan ja se tapahtuu pärskinällä, joka kuuluu -kauas; välistä ne saattavat myöskin nousta päiviksi yksinäisille -saarille tai hietasärkille makailemaan ja ojentelehtamaan auringon -paisteessa, ja silloin ne hyvästi näkyvät jo kilometrinkin päähän. -Nyt krokotiilit oikein himokkaasti tekevät, mitä joen tulvillaan -ollessa jäi tekemättä, oleksivat puolenpäivän aikaan tuntikausia -auringon paisteessa. Sitä varten ryömivät ne jo aamupäivällä ylös -mataloille hiekkasaarille, pudottautuvat kuuluvasti muksahtaen -hiekalle, avaavat terävähampaiset kitansa selki seljälleen ja -makaavat kymmenen, kaksi-, kolmekymmentä samalla hietasärkällä mikä -missäkin suunnassa, vierekkäin, monesti päällekkäinkin lähelle -iltaa. Nyt on hietasärkillä sekä joen molemmilla ja suurimpien -saarien rannoilla lintuparvia, joiden ääretön paljous vaikuttaa -mahtavasti. Sillä tähän aikaan ovat enimmät kotoiset kahlaajat ja -vesilinnut selvinneet hautomistoimistaan ja saapuneet poikinensa -joelle herkuttelemaan runsaalla, vaivatta saatavalla ravinnolla; -samaan aikaan yhtyy heidän joukkoonsa pohjoiset muuttolinnut, jotka -viettävät täällä talvea. Näitä viimemainituita asuu nyt kaikissa -aarniometsän osissa, vaan eivät ne siellä herätä läheskään niin -suurta huomiota kuin joella, jonka rannoille ja saarille suurimmat -ja siis helpoimmin näkyvät muuttolinnut asettuvat. Nyt saattaa tila -joen varsilla käydä liian ahtaaksi ja ravinto niukaksi, vaikka sitä -epäilemättä onkin hyvin runsaasti. Niinpä joka paikka on täynnä, -jopa liiankin täynnä, jokaisessa ravintoa lupaavassa paikassa -pyydystävät tuhannet kilvan, ja joka makuupaikastakin taistellaan. -Kolme päivää purjehdin minä hyvässä tuulessa hyvällä veneellä -Valkoista Niiliä vastavirtaan ja koko sillä pitkällä matkalla oli -molempia joen rantoja kaunistamassa keskeytymätön kirjava ja elävä -jono erilaisimpia kahlaajia ja vesilintuja. Keskellä Sinisen Niilin -aarniometsiä voidaan nähdä ihan samaa. Pitkät hietasärkät ovat siellä -ihan täynnänsä harmaita ja neitsytkurkia, vaikka ne paikat ovatkin -näillä, täällä talvea viettävillä muuttolinnuilla ainoastaan lepo-, -sulanluonti- ja makuupaikkoina, joista ne joka aamu lentävät arolle -etsimään ravintoa ja jonne ne jo aamupäivällä palaavat juomaan ja -kylpemään, siistimään höyheniänsä ja viettämään yötä alinomaisessa -krokotiilien hampaihin joutumisen vaarassa. Joukkoon tulee aina -puolenpäivän aikaan muutamia kruunukurkia, saattaen entiset hyvin -kiihkoihinsa, koska ovat, vaikka ei parempia, kuitenkin paljon -innokkaampia tanssijoita kuin toiset kurjet ja tultuaan aina -harjoittelevat taitoansa ja siten kiihottavat toisia kilpailemaan. -Samoille särkille tulee usein myöskin haikara-ibiksiä, haikaran -kaltaisia, valkoisia, vähän ruusunkarvaiselta vivahtavia, siiviltään -hehkuvan-ruusupunaisia lintuja, ja ne asettuvat saaren äärimmille -laiteille tai niiden viereisiin veteliin paikkoihin; sopivassa -valossa nämä oikein hehkuvat, ainakin ihmeellisen kauniisti eroavat -vaaleanharmaista kurjista ja siten koko paikkaa ihmetyttävästi -kaunistavat. Joen mannerrannalla ylpeästi astuskelevat komeat -jättiläis- ja satulahaikarat, rumat, kummallinen muotoiset marabut -kävelevät arvokkaasti edes takaisin, välkkyvät avonokka haikarat -seisovat suurissa joukoissa, goljat- ja hopeahaikarat kaalelevat -tavoittelemassa jotakin kalaa; siinä seisoo ja makaa, ui ja sukeltaa, -kävelee syömässä, lavertelee ja lörpöttää tuhansia kannus-, niili- ja -muita hanhia, leski- ja lapasorsia, käärmeenkaula-lintuja, -ibiksiä, isoja kuoveja, rantasipejä, sirriäisiä, vesipääskyjä, -vikloja ja paljo muita, joista kaikista tuo kirjava lintujono syntyy -kaunistamaan jokea ehkä vielä enemmän kuin haikara-ibikset. Veden -päällä, paitsi jo mainittuja, joista aina on joitakuita tulemassa -tai menemässä, lentelevät edes takaisin myöskin tiirat ja lokit, -törmäpääskyt ja mehiläissyöjät, ja ylemmissä ilmakerroksissa -kiertelevät komeat merikotkat. - -Muutamien lajien tästä kaikin puolin hyvin rikkaasta joen siipiväestä -täytyy odottaa veden vähenemistä alimmilleen ennen, kuin voivat -ryhtyä pesimispuuhiin, koska heiltä veden korkealla ollessa kokonaan -puuttuu sellaisia pesäpaikkoja, kuin he tahtovat. Niihin kuuluu eräs -kaunis ja kirkasvärinen, viisas ja vilkas astumalintu, jo vanhaan -aikaan tunnettu krokotiilin vartia eli Herodoton mukaan trokilus, -jonka hän ja hänen mukaansa Plinius kertovat elävän uskollisessa -ystävyydessä krokotiilin kanssa. Heidän kertomuksensa ei ole mikään -satu, kuten ehkä luultaisiin, sillä minä olen huomannut sen ihan -todeksi. Krokotiilin vartia, joka on usein kuvattuna muinaisen -Egyptin muistomerkkeihin ja merkitsee hieroglyyfi-aakkosissa -U-kirjainta, elää myöskin Egyptissä ja Nubiassa, mutta nykyään -toimittaa vasta Sudanissa krokotiilille sitä palvelusvirkaa, josta se -on tullut kuuluisaksi muinaisten kansojen kesken. Ei hän kuitenkaan -palvele yksistään krokotiileja, vaan kaikkia eläimiä, jotka tahtovat -käyttää hyväkseen sen valppautta. Ollen tarkkaavainen ja utelias, -kiihtyväinen ja halukas parkumaan sekä kaikuvaääninen sopii se varsin -hyvin kaikkein varomattomampien olentojen varoittajaksi. Hänen -valppaudeltaan ei jää huomaamatta lähestyvä peto eikä epäilyttävältä -näyttävä ihminen; kiintyypä hänen huomioonsa myöskin jokainen -purje- tai soutuvene, eikä se koskaan jätä huomiotansa ilmoittamatta -kovalla huudolla. Siten hän saattaa jokaisen oudonlaisen tapauksen -kaikkein niiden eläinten tiedoksi, jotka oleksivat samoilla paikoilla -kuin hän, ja heidät itsensäkin ottamaan selkoa, onko todella vaara, ja -usein kaikki hänen varoituksestaan vaaria ottaneet pakenevat. Se hänen -vartiatoimensa on. Ystävyyssuhde hänen ja krokotiilin välillä tuskin -vain on molemminpuolinen, sillä olisipa toki liikaa uskoa -krokotiililla olevan ystävyyttä. Ei krokotiili häntä kohtele niin -viattomalla tavalla siitä syystä, että se matelevainen peto tuntisi -hyväntahtoisuutta häntä kohtaan, vaan koska se tuntee hänet ihan -tarkoin ja arvostelee häntä oikein. Ollen pienuudesta asti tutustunut -tuohon hirviöön, asunut samoilla hietasärkillä, joilla sekin -tavallisesti levähtelee, ja yhä liikkunut sen ympärillä kohtelee hän -sitä, kuin hän olisikin herra ja se palvelija. Arvelematta astuu hän -lepäävän hirviön selkään, pelkäämättä lähestyy sen avonaista kitaa -tutkimaan, eikö ehkä joku iilimato ole imeytynyt sinne kiinni tai joku -ruokapalanen jäänyt hammasten väliin, ja vitkastelematta ottaa -molemmat pois. Krokotiili pysyy levollisena, koska varmaankin -kokemuksesta tietää, että on mahdoton saada kiinni tuota yhä valpasta, -ripeää ja sukkelaa pikku veitikkaa. Näin minä itsekin krokotiilin -vartian kerran syövän Afrikan kiljukotkan kanssa yhtaikaa samaa kalaa, -jonka kotka oli iskenyt ja kantanut hietasärkälle. Sill'aikaa kuin -kotka, molemmat jalat kouristettuina kiinni saaliisen seisten sen -päällä, nokallaan hakkasi irti muutamia paloja, pysyi kärkkyvieras -kohtuullisen kaukana suuren herran pöydästä; mutta heti, kuin kotka -nosti päänsä nielemään, syöksähti kärkkyvieras silmänräpäyksessä luo, -sieppasi kotkan irroittaman palasen ja juoksi yhtä kiireesti, kuin oli -tullutkin, takaisin entiselle paikalleen syömään saalistansa. Yhtä -suuresti kuin tämä itsetajuinen uskaliaisuus kummastuttaa myöskin -krokotiilin vartian viisaus kätkeä munansa kutsumattomilta vierailta. -Kauan olin minä turhaan etsinyt tämän linnun pesää. Milloin sen -hautoma-aika alkoi, sain kyllä selville paloittelemalla muutamia -ampumiani krokotiilin vartioita; kuin otin lukuun hänen elintapansa, -tiesin ihan varmaan, että se voi pesiä ainoastaan hietasärkillä. Vaan -turhaanpa sain sittekin tarkimmasti etsiskellä sen mieluisimpia -oleskelupaikkoja, pesää en löytänyt. Viimein huomasin parin, joista -toinen istui maassa ja toinen puuhaili jotakin hänen tienoillansa, -sieppasin kiikarini ja astuin, istuvaa lintua yhä tähystellen, suoraa -päätä sitä kohti. Kuin pääsin lähelle, nousi se, työnteli kiireimmiten -hiekkaa erääsen paikkaan ja juoksi toisen kanssa pois, tosin tapansa -mukaan huutaen, mutta osoittamatta mitään tavallisen kiihtymyksen -merkkejä. Minä en siitä pettynyt, tähystelin yhä sitä paikkaa ja tulin -luo. Vaan enpä sittekään voinut huomata pesää; viimein näin hiekan -olevan eräästä paikasta hiukan uurteisena ja, kuin siitä kaivoin, tuli -käsiini kaksi munaa, jotka ihan eksyttävästi olivat hiekan karvaiset -ja piirteiltäänkin sen näköiset. Jos emällä olisi ollut enempi aikaa, -kuin minä sille annoin, niin arvattavasti en olisi enää löytänyt -sitäkään vähäistä epätasaisuutta. - -Vielä, jos mahdollista, rikkaampi tai ainakin monimuotoisempi -elämä kuin itse joella vallitsee tähän aikaan kaikkein keskellä -metsää olevain järvien ja suurempien vesilammikoiden rannoilla ja -pinnalla, jotka ovat syntyneet joko kevään sateista tai täyttyneet -joen tulvillaan ollessa. Ne ovat metsän ympäröimät, jopa usein -niin tiheään aidatut, että tuskin ollenkaan on mahdollinen tai -ainakin sanomattoman vaikea päästä niihin saakka, ja vedenrajan -sisäpuolella kasvaa yhtä tiheänä kuin ulkopuolellakin laajalti -ruoko- ja sarametsää, papyrus- ja lotoskasveja. Niinpä nämä -sadejärvet eli maan asujanten kielellä fulat ovat varsin soveliaita -sekä oleskelu- että pesintäpaikkoja erilaisimmille linnuille ja -muillekin eläimille. Niiden turvallinen syrjäisyys miellyttää, yksin -niilihepoakin niin suuresti, että se siirtyy sinne synnyttämään -sekä pentujansa imettämään, hoitamaan ja kasvattamaan, huoletonna -ravinnosta, jota järvet yllin kyllä tarjoovat, ja pelotonna -vaarallisista vihollisista. Niiden tiheät ja rehevät rannat sekä -soiset ja hetteiset lahdet houkuttelevat sinne myöskin metsäkarjuja -ja puhveleja. Niiden tyynet vedet ovat kaikilla vettä tarvitsevilla -anttiloopeilla juomapaikkoina. Niiden pinnalle kokoutuu tuhansittain -pelekaaneja ottamaan vielä runsaan kalasaaliin ennen nousemistansa -levolle korkeihin lähi-puihin. Niissä sukeltelevat pitkin koko -päivää käärmeenkaula-linnut, uivat kaikki täällä elävät hanhi- ja -sorsalajit, ja pohjolasta tulleet vesilinnut löytävät täältä -kaikin puolin miellyttävän talvimajapaikan. Niiden lahdet ja -vetiset rantapaikat antavat goljat-haikaralle ja pienelle, korealle -hopeahaikaralle vaivatta runsasta saalista. Niiden mehukkaat, vihreät -rannikot ovat mieluisena majapaikkana lukemattomilla pikku linnuilla -ja niissä kasvava metsä monilla puissa oleksivilla ja pesivillä -ranta- ja vesilinnuilla. Eipä siis ihme, että sellaisten järvien -ympärillä aika-ajoin oikein vilisee lintuja, että sellainen saaliin -rikkaus puolestaan houkuttelee sinne kaikenlaisia vihollisiakin. -Pieniä lintuja ajelevat haukat ja pöllöt, suurempia kotkat ja -huuhkajat, nisäkkäitä ketut ja shakaalit, pardelit ja leijonat. -Välistä joku arolta tuleva ahnas heinäsirkka-lauma pysähtyy sellaista -järveä ympäröivään, mehuisan vihreään metsäkehykseen ja uhkaa -muutamassa päivässä tehdä tai tekeekin sen ihan paljaaksi. Silloin -vielä suuresti lisäytyy ennestäänkin jo suurenmoinen lintujen -paljous. Etäältä ja läheltä tulee haukkoja ja pöllöjä, korppeja -ja närhiä, frankoliini- ja helmikanoja, haikaroita ja ibiksiä, -liejukanoja ja sorsia herkuttelemaan heinäsirkoilla. Kaikki linnut, -jotka joskuskaan syövät hyönteisiä, elävät silloin yksinomaan noilla -tunkeilevilla muuttosirkoilla. Satoja torni- ja punajalka-haukkoja, -jotka juuri nyt ovat talviasunnoillaan, kokoutuu heinäsirkka-metsän -päälle lentelemään, ja heti, kuin jotkut heinäsirkat kohoavat ilmaan -iskevät ne niihin, sieppaavat ja syövät niitä, pysäyttämättä siltä -yhtään lentoansa; korpit, närhit, sarvilinnut, ibikset ja haikarat -ottavat niitä puiden oksilta ja samalla pudottelevat satoja, jotka -joutuvat alhaalla vaanivien kumppanien sekä helmikanojen ja sorsain -suuhun; taivaan-apinat ja lauluhaukat liitelevät puiden ympärillä, -joihin lehtiä raastavat hyönteiset tuota pikaa jäävät entisen runsaan -lehtipuvun sijaan; yksinpä vakavat marabutkin ja satulahaikarat -halveksimatta noukkivat niin pientä, mutta sen sijaan äärettömän -monilukuista saalista. Sellainen elämä vilkastuttaa viehättävimmällä -tavalla sadejärveä, joka ei muutenkaan ole koskaan kuolleen -näköinen; silloin se paraiten huomataan mitä erilaisimpain eläinten -kokouspaikaksi. - -Sellaisen sadejärven luona, joka on kokoelevalle tutkijalle oikea -aarniometsän aarrekammio, olimme monta päivää metsästäneet, -tarkastelleet ja kokoelleet, ihmetelleet suurenmoista kasvimaailmaa -ja saman muotoista eläinmaailmaa, tehneet pilaa niilihevoille, -osoittaneet vihollisuuttamme krokotiileille eli lyhyesti sanoen -runsaimmassa määrässä nauttineet metsästyksen ja tutkimuksen iloja, -unhottaen kaikki muut asiat, yksinpä ajankin, jossa elimme. Mutta -kuin aurinko aleni ja kutoi kultiansa monenkaltaisesti vihertäväin -lehtien alle; kuin papukaijain kirkuna oli vaiennut ja ainoastaan -jonkun rastaan nukkuva laulu enää kaikui korviimme; kuin toisella -rannalla merikotka, joka juuri äsken oli vielä näyttänyt vihreän -lepopaikkansa ihmetyttävältä kukalta, väsyksissään veti valkoisen -päänsä olkapäiden väliin; kuin lähimmän korkean mimoosan latvaan -levolle asettuvan marakattijoukon kurnutuskin oli vaiennut; kuin -yö tuli kirkkaan hämäränä ja ystävällisenä, vilpoisen lauhkeana, -kaiukkaana ja tuoksuisena kuten aina tähän aikaan; silloin tahtoi -kaikki eilen ja tänään mieleen jääneiden kuvien väririkkaus, -loisto ja välke hälvetä. Lakkaamatta lensivät ajatuksemme kallista -kotia kohti ja koti-ikävä tuntui sydämmemme syvyydessä; sillä -kotona vietettiin tänään joulujuhlaa. Me olimme tehneet punssia -ja täyttäneet piippumme koko maapallon paraimmalla tupakalla, -albanilainen oppaamme lauloi vienoja, sointuvia laulujansa, yö -hyväili sydäntä ja aistimia; mutta lasit jäivät tyhjentämättä, -tupakansavu-pilvet eivät vieneet kanssansa surumielisyyden pilviä, -laulut eivät herättäneet meissä mitään kaikua, turhaan yö hyväili -meitä. Sen piti ensin tuoda meille joululahjamme, ja se toikin. - -Aarniometsän yö on aina ylevä, joko sitte ukontulet leimauksillaan -valasevat taivasta, jyrinä kaikuu ja myrsky riehuu taikka pimeältä -tähdettömältä taivaalta etäiset auringot säteilevät eikä liiku -lehti, ei korsi Muutaman minuutin kuluttua auringon laskusta verhoaa -yö metsän. Mikä päivällä näkyy selvään, se on nyt pimeän harson -peitossa; mikä auringon valossa näytti luonnollisen kokoiselta, se -suurenee jättiläiskokoon. Tutut puut tulevat valekuviksi, aitamaiset -pensastot tihenevät pimeiksi muureiksi. Tuhatääninen hälinä vaikenee -vähitellen ja muutamia minuutteja vallitsee syvä hiljaisuus. Sitte -alkaa taas kuulua liikettä ja elämää sekä joella että metsässä. -Sadat sirkat alkavat helistää, niin että luullaan etäältä kuulevansa -huonosti soinnutettujen kellojen soittoa; tuhannet heränneet -kuoriaiset, niiden joukossa tavattoman suuriakin, lentelevät -kukoistavien puiden ympärillä, saaden aikaan kaiukasta surinaa, -todella oikeaa säestystä tuolle soitolle. Sammakot, jotka päästävät -vain yhden ainoan, heidän omaan pienuuteensa verraten hämmästyttävän -kovan äänen, yhtyvät soittoon, ja kauas läpi metsän kaikuu se heidän -äänensä, joka kuuluu kuin hitaasti paukutellun kiinalaisen gongon -helähdykset. Suuri pöllö tervehtii yötä kumealla ulinalla, pieni -pöllö vastaa kimakalla naurulla; korukehrääjä kehrää ainiaan samaa -hyrisevän laulunsa säveltä. Joelta kuuluu erään lokkien sukuisen -yölinnun valitushuuto, saksinokan, joka, riideltyään ensin ihan -vedenpintaa pitkin, alkoi kyntää aaltoja; hietasaarilta ja särkiltä -kaikuu trielin eli paksujalan kova, vähän kirskuva huuto ja jonkun -viklan tai kurmitsan sävelrikas, kaiukas, laulun kaltainen viserrys; -läheisen sadejärven ruoko- ja kaislametsän päällä rääkyy yöhaikara. -Pensastiheikössä tai puiden latvoissa välkkyy satoja kiiltomatoja; -joessa suuren suuri krokotiili, joka jo ennen auringon laskua läksi -vastapäiseltä hietasärkältä ja jo on ehtinyt jäähdyttää auringon -kuumentaman panssarinsa haaleissa laineissa, vetää, uiskennellen -ihan veden pinnan alla, osaksi päälläkin, pitkiä, kuunvalossa -hopealta loistavia, tähtein valossa ainakin välähteleviä viiruja. -Korkeimpien puiden latvain päällä liitelevät vaaleat huuhkajat ja -pöllöt ihan äänettömästi, rantaa pitkin lentävät miellyttävästi -häilyen kehrääjät, puiden latvain välillä kiertelevät suhisten -yölepakot, rannalta toiselle kulkevat monesti suurissa joukoissa -lentävät koirat eli hedelmiä syövät lepakot. Ja nyt on myöskin tullut -aika, muiden metsän nisäkästen vilkastua tai ainakin antaa jotakin -vireyden merkkiä. Shakaali vetää vaihtelevia, milloin valittavia, -milloin ilostuvia virsiänsä sekä pontevasti että väsymättömästi; -kymmenkunta muuta shakaalia heti yhtyy urhollisesti kilvoittelemaan -voitonseppeleestä; muutamat hyenat näyttävät odottaneen vain näiden -verrattomain esilaulajain merkkiä, yhtyvät virteen moniäänisenä -kuorona, ulvovat ja nauravat, valittavat ja riemuitsevat; pardeli -röhkii, leijona kiljuu yhteen joukkoon; yksin joessa vielä oleksiva -niilihepokin muristen kuuluttaa heikkoa ääntänsä. - -Niin puhelee ja ilmoittautuu aarniometsä yöllä, niin se antoi -tekemistä minun korvilleni ja silmilleni, sinäkin unhottumattomana -yönä. Kuoriaiset ja sirkat, pöllöt ja kehrääjät olivat juuri -alkaneet; silloin kajahteli metsässä voimakkaita, räikeitä -ääniä, kuin olisi taitamaton puhallellut torveen. Heti vaikeni -albanilaisemme laulu, palvelijaimme ja venemiestemme puhelu. Vielä -kerran räjähti toisella rannalla. "El fiuul, el fiuul!" huusivat -sudanilaiset; "elefantteja, elefantteja!" riemuitsimme mekin. Ensi -kertaa nyt kuulimme ja kuuntelimme jättiläis-paksunahkaisia, joiden -polkuja olimme tähän asti melkein aina kulkeneet. Toiselta rannalta -laskeutuivat hitaasti ja varmasti veteen suuret, hämärässäkin kyllin -selvään näkyvät elefantit juomaan ja kylpemään. Toinen toisensa -jälkeen pisti pitkän notkean kärsänsä veteen, imi sen täyteen ja -tyhjensi sitte tilavaan suuhunsa tai hartioilleen ja selkäänsä, -ja yksitellen astuivat viimein kaikki alas jokeen virkistäytymään -sen vedessä. Ja ikään kuin olisi elefanttien ääni ollut vain -herätyshuuto, alkoi nyt metsässä suuri hälinä. Aikaisemmin kuin -koskaan ennen kiljahteli erämaan kuningas; toinen ja kolmas leijona -vastasi tervehdykseen. Kauhuissaan parkuivat uniset apinat, -tuskissaan pakenivat anttiloopit. Silloin nosti ihan veneemme lähellä -niilihepo rumatekoista päätänsä ylös veden pinnasta ja murisi, -ikään kuin tahtoen koettaa kilpailla leijonan jyrisevän kiljunnan -kanssa. Leopardi uskalsi myöskin äännellä, shakaalit virittivät -vaihtelevimman laulun, kuin heiltä olimme koskaan kuulleet; -juovikkaat hyenat ulvoivat, täplikkäät kaiuttivat helvetillistä, -luihin ja ytimiin sattuvaa nauruansa; ja huolimatta vähääkään koko -metelistä, jonka metsän kuningas ja muut mahtavat olivat herättäneet, -jatkoivat sammakot yksitoikkoista huutoansa ja sirkat helisevää -surinaansa. - -Se oli aarniometsän "Hosianna korkeudessa!" - - - - -Nisäkästen vaellukset. - - -Vaellushalua, sellaista, kuin ihmisissä voi näkyä, ei ole millään -eläimellä, eipä edes linnullakaan, jota me kadehdimme yli maiden -ja merien kantavain siipiensä tähden. Huolettomasti ja vapaasti -kuin ihminen, joka lähtee tutustumaan vierasten maiden tapoihin, ei -mikään eläin vaella; sillä vielä lujemmin, kuin meitä koti-ikävämme, -kahlehtivat eläimiä tottumuksensa tai hitautensa synnyinpaikkaan. Jos -eläin varustautuu siitä lähtemään, niin se tekee sen välttämättömästä -pakosta, paeten tulevaa puutetta. Vaan hätä ja puute kohtaavat sitä -varsin usein tuntemattomissa vieraissakin seuduissa, ja siten se -tuskin saa kokea muuta kuin vaelluksen ikävyyksiä. - -Niin tapahtuu vaelteleville kaloille ja muuttaville linnuille ja -varsinkin niille nisäkkäille, jotka välistä ryhtyvät vaeltelemaan. -Harvat nisäkkäät tekevät sitä niin säännöllisesti, vaan kaikki -samoista syistä kuin kalat ja linnut. Nisäkkäät vaeltavat, -päästäkseen jo tuntuvaksi tulleesta tai ainakin uhkaavasta -puutteesta, ja sen tähden niiden matkat pikemmin näyttävät turmion -paolta kuin miellyttävämpien seutujen tavoittelemiselta. - -Minä en nisäkästen vaelluksilla tarkoita niitä kuljeksimisia, joista -niiden asunta-ala laajenee, enkä tavallisia retkeilemisiä ravinnon -tähden, vaan yksinomaan sellaisia suurin joukoin matkustuksia, -joilla jotkut nisäkkäät määräaikoina tai, milloin sattuu, saapuvat -toisiin paikkoihin, joissa niiden täytyy mukautua uusiin, vieraihin -elintapoihin ja joista ne kuten niistä tavoistakin jälleen luopuvat -heti, kuin se tulee niille mahdolliseksi tai ainakin näyttää -mahdolliselta. Sellaiset matkat ovat vielä enimmäkseen kalojen ja -lintujen säännöllisten vaellusten kaltaiset, ja niiden tunteminen -edistää myöskin itse nisäkästen tuntemista. - -Ulommaksi tavallisten oleskelupaikkojen rajoja retkeilevät kaikki -nisäkkäät mikä mistäkin syistä. Jotkut varsinkin vanhat urokset ovat -halukkaammat kuljeksimaan kuin saman lajiset nuoret ja naarakset ja -sen tähden siirtyvät usein ilman huomattavaa syytä asuinalueelta -toiselle; joukoissa elävien lajien nuoria uroksia joukkojen vanhimmat -johtajat ihan karkoittavat ja pakottavat vaeltamaan pois; emät -poikineen kuljeksivat mielellään poikain synnyinpaikan lähiseuduissa; -eri sukupuolet vaeltelevat etsien toisiansa. Sellaisilla retkillä -löytää eläin sattumalta erittäin miellyttävän asuinpaikan, -ruokarikkaan alueen, suojelevan tiheikön, piilopaikaksi sopivan kolon -tai luolan, viipyy siellä kauemmin tai vähemmin aikaa ja viimein -asettuu uuteen viehättävään paikkaan. Kokeneet metsästäjät tietävät, -että sellaisiinkin seutuihin, jotka on ammuttu ihan puhtaiksi, -ennemmin tai myöhemmin siirtyy muualta eläimiä, jopa jää asumaankin, -jos paikat ovat niille mieluiset; ja kaikkihan olemme kokeneet, -että ketun tai mäyrän pesiin, jollaisia ei ole helppo hävittää, yhä -uudestaan ilmestyy asukkaita, vainottakoon ja tapettakoon niitä -kuinka tahansa. Kuten tämä on totta riistaeläimistä, joiden tulosta -ja lähdöstä tai ilmestymisestä ja katoamista tuhannet pitävät vaaria, -samoin se on totta muistakin nisäkkäistä, joita ei niin tarkkaan -pidetä silmällä. Lakkaamatonta vaeltelua edes takaisin ei voida -eittääkään. Juuri siitä, jos luonnonvoimat tai ihminen ja muut -viholliset eivät sitä kerrassaan estä, vähitellen laajenee jonkun -lajin asunta-ala. - -Meidän esi-isillämme oli asunnoissaan musta rotta kumppanina -aina viime vuosisadan keskipalkoille asti, ja he tunsivat isoa -rottaa ainoastaan muiden kertomuksista, jos sitäkään. Mustalla -rotalla oli monta, vaan ei kuitenkaan kaikkia sukunsa paheita. Se -asui aitoissamme, söi viljaamme ja silavaamme ja yleensä kaikkia -ruokavarojamme, nakerteli rikki ovia, lattioita ja talouskaluja, -melusi öillä kummitusten tavalla vanhoissa linnoissa ja muissa -kummituskelpoisissa rakennuksissa, sai aikaan monta harmia ja -peljästystä, vahvisti monen mielessä kummitusten pelkoa ja -taika-uskoa; mutta voitiinpa toki sentään elää ja tulla toimeen -yhdessä sen kanssa. Kelvollinen kissa piti niitä kurissa ja taitava -pyydystäjä osasi niitä vähennellä. Äkkiä ilmestyi sen pahin -vihollinen, ja sen maine alkoi hälvetä. Vuonna 1727 nähtiin suuret -joukot isoja rottia, jotka tulivat joko suoraa päätä tai Persian -kautta Indiasta ja uivat Volgan yli, ja kohta huomattiin mikä -vitsaus Europalle oli tuleva. Jokia ja kanavoita myöten saapui iso -rotta kyliin ja kaupunkeihin, anasti, pitämättä lukua ihmisistä tai -kissoista, asuntomme alhaalta päin, asettui kellareihin ja holveihin, -nousi vähitellen ylös kattoon asti, karkoitti pitkillä kiivailla -taisteluilla sukulaisensa, rupesi herraksi meidän omassa kodissamme -ja näytti tuhannellakin tavalla, mihin kaikkeen rotta kykenee; sillä -se osoitti kaikkia sukunsa pahoja tapoja, ei pitänyt lukua mistään -meidän torjumisponnistuksistamme, jäi voittajaksi taistelukentälle, -jota me kissain ja koirain avulla, raudoilla ja loukuilla, myrkyllä -ja ampumaneuvoilla olimme turhaan koetelleet siltä riistää. Melkein -samaan aikaan kuin Volgan yli saapui iso rotta vuonna 1732 Europpaan -vielä toistakin tietä, matkusti Itä-Indiasta laivoilla Englantiin. -Ja nyt alkoi se maailmanvaelluksensa. Itä-Preussiin ilmestyi se -jo vuonna 1750, Pariisiin kolme vuotta myöhemmin; Keski-Saksan -se valloitti 1780 paikoilla, kuitenkin siellä, kuten kaikkialla -muuallakin, ensinnä vain kaupungit ja sitte ikään kuin niistä käsin -vasta vähitellen maaseudut. Vaikeapääsöisiin, s.o. etäämpänä jokien -rannoista oleviin kyliin asettui se vasta viime vuosisadan viime -vuosikymmeninä. Minun lapsuuteni aikana oli se vielä tuntematon -minun kotikylässäni ja nykyään jo sieltäkin hävinnyt musta rotta -vallitsi rajattomasti kaikkia paikkoja, joissa iso rotta nyt on -herrana. Moneen yksinäiseen taloon saapui se vasta tämän vuosisadan -keskipaikoilla, mutta yhä se vielä jatkaa voittoretkiänsä. Tyytymättä -Europan löytöön ja valloitukseen läksi se jo viime vuosisadan -lopulla uusille retkille. Satamista, jotka jo olivat sen vallassa, -ui se rannoista laivojen luo, kiipesi ankkurin vitjoja, köysiä -tai mitä hyvänsä sopivilta näyttäviä nuoria myöten ylös kannelle, -asettui laivan pimeihin, hyvästi suojeleviin koloihin, matkusteli -niissä kaikki meret, nousi kaikille rannoille ja asettui niistä -käsin kaikkiin maihin ja saariin, jotka vain olivat sen valitun -suojelusherran ja pakollisen elättäjän, sivistyneen ja pysyviä -asuntoja rakentavan ihmisen hallussa. Vastoin tahtoamme olemme me -sitä auttaneet tai ainakin tehneet sille mahdolliseksi laajentaa -aluettansa suurenmoisemmalla tavalla kuin millekään nisäkkäälle on -onnistunut, joka ei ole ihmisen palveluksessa. - -Toisena esimerkkinä sellaisesta vaelluksesta on siiseli, koko -Itä-Europassa ja Länsi-Siperiassa tavallinen, oravain luokkaan ja -varsinkin murmelieläinten alaluokkaan kuuluva, hamsterin kokoinen, -vahingollinen jyrsijä. Albertus Magnus on nähnyt sen lähellä -Regensburgia, jossa sitä nykyään ei enää ole. Sitä vastoin on -se äskettäin tullut Silesiaan. Neljä- tai viisikymmentä vuotta -sitte sitä ei siellä ollut, vaan neljäkymmen-luvun lopulla tai -viisikymmen-luvun alulla se ilmestyi sinne, käsittämätöntä, mistä -päin, ja sieltä se hitaasti tunkeutui länttä kohti. Senkin vaelluksia -edistää, vaikka ei suoranaisesti, ihminen, koska siiseli, olematta -tosin kahlehdittu yksinomaan viljeltyihin vainioihin, kuitenkin -katsoo niitä miellyttävimmiksi kaikista asuinpaikoistaan. - -Ihan samoin moni hiirilaji levittää asunto-alaansa sikäli, kuin maa -muuttuu viljellyiksi vainioiksi. Toiselta puolen ihminen supistelee -monen nisäkkään mieluisia asuinpaikkoja hakkaamalla metsää, -kuivaamalla suota tai muuten muuttelemalla joitakuita aloja ja -saattaa siten varmaan paljon enemmän kuin suoranaisella vainoomisella -niissä paikoissa asuneita ensi luokan eläimiä vaeltelemaan. Sillä -nisäkästenkin elämässä vallitsee se perussääntö, että ainoastaan -sopiviin asuinpaikkoihin ennemmin tai myöhemmin ilmestyy asujamia, -ahdistakoonpa ihminen niitä miten mielivaltaisesti, raa'asti ja -julmasti hyvänsä. - -Tällaisista siirtymisistä voidaan helposti erottaa nisäkästen -retkeilemiset tilansa satunnaiseksi parantamiseksi. Niitä matkoja -tekevät, ell'eivät kaikki lajit, niin luultavasti kuitenkin -yksityiset eläimet tämän luokan kaikista suvuista; ne kestävät -pitemmän tai lyhyemmän ajan, ulottuvat lähemmäksi tai loitommaksi ja -saattavat sen tähden näyttää oikeilta vaelluksilta, vaan lakkaavat -kuitenkin jonkun, välistä pitkänkin ajan kuluttua, jolloin sellainen -matkusteleva nisäkäs viimein on taas alkuperäisillä asuinpaikoillaan. -Näiden retkeilyjen pääsyiksi voitaneen sanoa parempien laidun- tai -riistamaiden toivoa sekä sattumalta tarjoutuvaa tilaisuutta viettää -elämää mukavammin ja helpommalla vaivalla. Sellaisia retkiä tapahtuu -joka vuosi kaikkialla, etelässä ja pohjoisessa, idässä ja lännessä, -yksinpä samoilla vainioillakin, joilla joka aikaan on yleensä samat -elämän ehdot. Nisäkkäät lähtevät matkoille ja retkeilevät yksin -taikka pienemmissä tai suuremmissa joukoissa tai laumoissa sen -mukaan, kuin kukin laji muuten tavallisesti eleksii vertaistensa -kanssa, kulkevat silloin usein enemmin tai vähemmin säännöllisesti -samoja teitä ja ilmestyvät myöskin jotenkin varmaan määräaikaan -kuhunkin eri paikkaan. Aina kuitenkin satunnaiset asianhaarat saavat -näitä retkeilyjä aikaan. - -Kuin pyhän viikunan ja muiden hindulaistemppelejä varjostavien -puiden hedelmät alkavat kypsyä, odottelevat näitä temppelejä -ja puita hoitelevat bramaanit hyvin hartaasti nelijalkaisten -jumalainsa tuloa. Eikä turhaan, sillä ihan varmaan ne tulevatkin nuo -jumaliksi korotetut olennot, hulmaani ja bunderi, kaksi apinalajia, -tyhjentämään heitä varten hurskaassa taikuudessa istutettuja ja -suojeltuja puita maukkaista hedelmistään ja sitä paitsi ryöstelemään -ja raastelemaan läheisiä puutarhoja ja vainioita niin kauan, kuin -kannattaa. Ja ne jälleen katoavat palvelijainsa suruksi, vaan -kaikkein muiden Indian asujanten iloksi, joiden omaisuutta ne ovat -säälimättä haaskanneet, niitellen kaikkialla omalla tavallansa. Kuin -Sisä-Afrikassa sikäläisen viljan, durran eli kafferihirsin, jyvät -kovenevat, silloin jonkun kaikkia elämän oloja kokeneen ja niissä -karaistuneen arvokkaan ja kekseliään paviaanin johdolla lauma, jota -hän päämiehen ja kantaisän luonnollisella mahtavuudella hoitelee, -laskeutuu alas vuorilta tutkimaan, onko ihminen tänäkin vuonna ollut -niin ystävällinen, että on kylvänyt ravitsevaa viljaa. Taikka siirtyy -samaan aikaan yhtä hyvin johdettu marakattilauma metsän reunaan, -voidakseen sieltä käsin oikeaan aikaan runsaimmasti ja niin rauhassa -kuin mahdollista verotella vainioita. Kuin etelä-amerikkalaisen -maanviljelijän vainioilla kultainen pomeranssi hehkuu tummanvihreässä -lehdikössä, tulevat usein kaukaakin paalikka-apinat tasaamaan mielin -määrin hedelmiä niiden omistajan kanssa. Muitakin kasveinsyöjiä -saattaa jokapäiväisen leivän helpommin saamisen toivo siirtymään -sellaisiin paikkoihin, seutuihin ja sellaisille vainioille, joita ne -muuten karttavat; hyönteissyöjät kulkevat milloin minnekin sikäli, -kuin jossakin paikassa hyönteisiä milloin on runsaimmin; ja suuret -petoeläimet seuraavat kasveinsyöjiä nisäkäsluokan lajeja, varsinkin -ihmisen karjalaumoja. Afrikan arojen paimentolaista seuraa leijona -paikasta paikkaan; Napoleonin voitettua, kotiaan kohti pakenevaa -sotajoukkoa seurasivat Venäjän sudet Keski-Saksaan saakka. Saarvat -tekevät maamatkoja joesta toiseen; ilvekset ja sudet kuljeksivat -talvella välistä hyvin pitkiä matkoja. Semmoisten matkojen kautta -muuttuu tai siirtyy oleskelupaikka, vaan se ei kuitenkaan ole -varsinaista vaellusta. Ainoastaan joskus voimme olettaa puutetta -varsinaisten vaellusten vaikuttavaksi syyksi, sinä pikemmin on vain -äkisti Valtaan pääsevä vaellushalu. - -Toisin on niillä nisäkkäillä, jotka joka vuosi jotenkin samaan aikaan -lähtevät asuinpaikoiltaan, siirtyvät välistä melkoisen etäällekin ja -sieltä taas määrättyyn aikaan palaavat entisille asuinpaikoilleen. -Ne vaeltelevat, sillä ne eivät matkustele vain tilapäiten, vaan -tottelevat tieten tai tietämättänsä välttämätöntä pakkoa. - -Nisäkästen kaikkein varsinaisten vaellusten syynä ja vaikuttimena -on ensi sijassa varma, ainiaan voimaansa osoittava vuodenaikain -vaihtelu. Sellaisissa maissa, joissa ikuinen kevät vallitsee, ei -ole varsinaisia vaelluksia, koska mikään ei pakota niihin. Kesän ja -talven täytyy vaihdella, samapa sitte, onko talvella pakkasen ja -lumen vaiko kuumuuden ja kuivuuden muoto; puutteen ja ylellisyyden -täytyy vaihdella; muuten ei hidas nisäkäs lähde matkoille, -vaelluksille. - -Pienessä määrässä vaellusta huomaamme kaikkein vuorieläinten tekevän. -Vuorivuohet eli gemsit, vuorikauriit, alppijänikset ja murmelieläimet -vaeltavat, kuin lumi alkaa sulaa, tai vähän myöhemmin jyrkänteiden -ja jäätikköjen ylitse ylös kukkuloille, joiden nyt paljastuneet -laidunpaikat lupaavat runsasta ja maukasta ravintoa, ja laskeutuvat -jälleen alemmaksi jo ennen talven tuloa. Karhu, lapsuudestaan -kaikkea syövä, tottumuksesta pedoksi muuttunut eläin, tekee ainakin -Siperian vuoristoissa samaan aikaan samanlaisen vaelluksen ja palaa -samoin ennen talven tuloa; monet metsäkissat ja villikoirat, jotka -elävät vuoristoissa, tekevät aivan samalla tavalla. Sellaisia -paikanmuuttoja tapahtuu myöskin eteläisemmissä vuoristoissa, -yksinpä kuuman vyöhykkeenkin maissa. Sekä Indiassa että Afrikassa -muutamat apinalajit nousevat ja laskeutuvat säännöllisesti ja -määrättyinä aikoina; elefantit nousevat kesän tullessa ylös vuorille, -talven tullessa laskeutuvat alaviin paikkoihin. Etelä-Amerikan -Andes-vuoristoissa pakenevat guanako-laumat lunta laaksoihin ja -kesän kuumuutta vuorten seljille. Vuoristot panevat kaikille näille -vaelluksille jotenkin ahtaat rajat. Niissä on vain korkeuden erotusta -noin yksi tai enintään kolme tuhatta metriä ja matkat sellaiset, -jotka voidaan tehdä muutamissa tunneissa tai ainakin muutamissa -päivissä. Näitä vaelluksia kuvaava on kuitenkin aina niiden -säännöllisyys, varsinkin tarkka vaarinpito ajasta, ja yhtä kuvaava on -teiden valinta, sillä ne tapahtuvat aina samoja polkuja myöten. - -Mäkimaat ja tasangot, meri ja ilma suovat laajempaa siirtymistä -kuin vuoret ja sen tähden on siellä elävien tai aika-ajoin -liikkuvien eläinten vaelluksia helpompi seurata kuin vuoristossa -asuvain ja siis parempi tuntea itse eläimet vaelluseläimiksi. -Venäjän ja Siperian tundroilla peura, joka Skandinaaviassa aina -pysyy vuoristoissa, lähtee joka syksy pitkille vaelluksille ja -palaa vasta seuraavana keväänä kesäasuntoihinsa. Jotenkin samaan -aikaan lähtee peura Grönlannista meren jääsiltaa myöten Amerikan -mannermaalle, viipyy siellä koko talven ja palaa vasta huhtikuussa -kotiniemensä vuorille. Kummassakaan paikassa ei näytä tulevan -talven pelko yksin olevan vaelluksen ainoana syynä, vaan päin -vastoin on vielä suurempana vaikuttimena toinen ylhäällä Pohjolassa -hyvin tuntuvaksi käyvä rasitus. Sillä lyhyt kesä herättää siellä -eloon lajista tosin köyhän, vaan luvulta äärettömän rikkaan -hyönteismaailman, varsinkin sanomattoman paljon sääskiä ja kärpäsiä, -jotka tuskastuttavat sekä ihmisen että peurankin elämää. Niistä -päästäkseen lähtee peura soiselta tundralta, jossa koko lyhyen -kesäajan suunnattomat sääskipilvet liitelevät ja pakenee kotiseutunsa -vuoristojen kukkuloille, joilla se vitsaus on vähemmin rasittava -ja joilla silloin kasvaa mehukasta ruohoa varsin runsaasti. -Peritystä tottumuksesta nämä vaellukset tapahtuvat sekä samaan -aikaan että samoja oikeiksi teiksi tallautuneita polkuja, jotka -selvästi huomattavina kulkevat peninkulmittain tundraa pitkin ja -määräpaikoista menevät jokien poikki. Vaelluksen alussa yhtyvät -naaraspeurat vasikoineen kymmenen, jopa sadankin suuruisiksi -joukoiksi ja kulkevat ensivuotisten vasikkain edeltä, joiden jäljestä -vasta vanhat peurat tulevat. Joukko kulkee ihan toisensa jäljestä, -niin että tarkastelija voi lukea tuhansittain näitä ohi rientäviä -eläimiä. Kaikki kiiruhtavat lakkaamattta eteen päin, pelkäämättä -poikkivuoria tai leveitä jokia, ja rauhoittuvat vähitellen vasta -sitte, kuin pääsevät talviasunnoilleen. Susia, karhuja ja ahmoja -kulkee joukottain niiden kinterillä samoin pitkät matkat. Keväällä -paluumatkalla vaeltavat peurat kyllä jotenkin samassa järjestyksessä, -mutta paljon pienemmissä joukoissa sekä myöskin paljon laiskemmin ja -hitaammin eivätkä ihan samoja polkujakaan, kuin tulivat. - -Vielä pitempiä matkoja kuin peurat kulkevat Amerikan biisonit, -prairioiden "puhvelit". Miten laajalti nämä eläimet vaeltavat, ei -ole vielä voitu saada ihan selville, mutta on tavattu vaeltelevia -laumoja Kanadasta Mexikoon, Missouri-joelta Kalliovuorille saakka -ja voitaneen siis olettaa, että samat laumat vaeltelevat hyvinkin -laajalti mainittujen rajain välisellä alalla. On tavattu biisoneja -kesällä hajallaan yli prairioiden koko äärettömän tasangon ja -talvella myöskin siellä, mutta monen tuhannen suuruisiksi laumoiksi -kokoutuneina; on nähty niiden vaelluksia, kuljettu niiden jäljestä -niiden tallaamia "puhvelin polkuja" myöten satoja peninkulmia -jotenkin suoraan tai vähän mutkistellen, aina samaan suuntaan, on -omin silmin näkemällä tultu vakuutetuiksi, että leveätkään joet -niille eivät ole minään esteenä, vaan että ne vastustamattoman -lumivyöryn tavalla syöksyivät sellaisiin vesiin ja ikään kuin ihan -täyttivät ne; on myöskin huomattu, että nämä biisonit yhtyvät ja -eroavat, että laumat suurenevat ja pienenevät, että vanhat, äreät, -vallanhimoiset ja äkäiset urokset karttavat muiden biisonien seuraa -tai että ne laumoista karkoitetaankin, luultavasti pitkällisillä -taisteluilla, joten niiden täytyy tulevaan kesään asti elää -erakkoina; on saatu selville, että ne talvella, milloin sataa -runsaasti lunta, etsivät metsistä tai vuoristojen rinteiltä suojaa -myrskyiltä. Jo heinäkuusta lähtein alkavat ne vaeltaa pohjoisesta -etelää kohti. Pienet joukot, elettyään siihen asti viehättävää -kesäelämää, yhtyvät toisiin ja lähtevät kaikki yhdessä matkalle; -toisia joukkoja yhä yhtyy siten syntyvään laumaan, se yhä kasvaa ja -suurenee, mikäli matka jatkuu, kunnes viimein muuttuu tuollaiseksi -äärettömäksi laumaksi, joka sitte kuin yhden hengen elähyttämänä -toimii yhdessä aina lähelle kevättä. Päästyä onnellisesti -talven ohitse hajoavat laumat luultavasti ihan päinvastaisessa -järjestyksessä, kuin kokoutuivat, vähitellen pienemmiksi ja nekin -vielä yhä enemmän, kunnes viimein kaikki ovat pikku joukkoina. Tämä -hajoaminen tapahtuu paluumatkalla. Sekä meno- että paluumatkalla -kulkee lauma toisensa perästä, jonkun matkan päässä toisistaan, mutta -jotenkin samoja polkuja. Erittäin otolliset seudut, esim. mehukasta -ruohoa, kasvavat laaksot, saavat kuitenkin välistä aikaan pysähdyksiä -tässä elävässä virrassa. Silloin muuttuvat biisonilaumat kerrassaan -arvaamattoman suuriksi. Ne viipyvät päiväkausia samassa paikassa ja -lähtevät vasta sitte jälleen liikkeelle, kuin kaikki ruoho on syöty -ja nälkä ajaa edelleen. Biisoneja seuraavat karhut ja sudet ja niiden -päällä liitelevät rääkyen kotkat ja korppikotkat. - -Samoin kuin ruuan tarve voi myöskin juomaveden puute antaa aihetta -säännöllisiin vaelluksiin. Kuin Kaakkois-Siperiassa, varsinkin -ylävällä Gobin arolla, talvi lähestyy, täytyy kaikkein nisäkästen, -jotka eivät ole talvitainnokkaita, tämän ylängön omituisten olojen -tähden turvautua alavampiin seutuihin. Talvi ei tällä Keski-Aasian -ylängöllä ole ankarampi kuin sen pohjois- ja koillispuolisissa -seuduissa, vaan enimmäkseen lumeton; sen tähden kaikki vedet, -joita yleensä erittäin niukka sade sai kootuksi ja yllä pidetyksi, -peittyvät paksun jään alle. Kuin jää tulee niin vahvaksi, että -Gobilla asuskelevat eläimet eivät voi sitä rikkoa, täytyy niiden -siirtyä, ja ne vaeltelevat silloin sekä eteläisempiin että -myöskin pohjoisempiin seutuihin, vaikka viimemainituissa onkin -vain lunta runsaasti tarjona; sillä se toki helpommin sammuttaa -muuttoeläinten janoa ja vähemmin vastustaa heikkoja kavioita kuin -kova, vaikeasti sulava jää. Ainoastaan täten voidaan selittää, että -aro-anttiloopit, joita hyvin lukuisasti asuskelee ylävällä Gobilla, -vaeltelevat pois sieltä, vaikka siellä on tarjona ihan samaa kuin -talvi-asuinpaikoilla, paitsi lunta ja siis juomavettä. Ei niitä nälkä -pakota muuttamaan, vaan jano. Talven tullessa kokoutuvat muutenkin -pikku laumoissa elävät anttiloopit monen tuhannen suuruisiksi -laamoiksi, täyttävät kaikki kotiylänkönsä ympärillä olevat alavammat -seudut ja kulkevat, yhdessä ainoassa yössä juosten kymmenen tai -kaksitoistakin maantieteellistä peninkulmaa, usein satojenkin -peninkulmain päähän varsinaisen kotiseutunsa rajoista. Heitä seuraava -tarkastaja näkee silloin jälkiä kaikkialla niin paljon, kuin olisi -siitä kulkenut kaikkia tavallisia mittoja ja kaikkia tavallisia -lukuja paljon suurempi lammaslauma. - -Jo ennen aro-anttiloopin vaellus aikaa alkaa myöskin liikkua kulaani -eli dshiggetai, luultavasti meidän hevosemme kantaisä ja ainakin -kaunein ja jaloin villihevonen koko maan päällä. Viimekeväiset -varsat ovat syksyyn asti sen verran vahvistuneet, että voivat -kestää pitempiäkin, kauemmin kestäviä matkoja, nopeata kulkua sekä -liikkuvaisen elämän kaikkia vastuksia ja vaaroja. Nuoret oriit, -jotka ovat täyttäneet neljä vuotta, ovat nyt myöskin täydessä -voimassaan, eroavat toimihaluisina jo syyskuun lopulla emiensä -laumoista ja kuljeksivat eteenpäin. Vanhoissa hevosissa herää -siitosvietti ja samalla levottomuus ja vaellushalu. Siten alkaa -nopea, toimelias kulaani jokavuotiset vaelluksensa ja paljon -aikaisemmin, kuin talvi tulee, jopa ennemmin, kuin siitä vielä -näkyy merkkiäkään. Sen tähden nämä matkat eivät alussa olekaan -vähääkään säännölliset, vaan pikemmin vain seikkailuretkiä. -Päästäkseen lauman johto-oriin ja rajattoman vallitsijan ikeestä -itsenäisiksi tai puolestaan toisten laumain johtajiksikin eroavat -nuoret oriit emiensä laumoista ja kuljeksivat yksitellen hieta-aroa. -Kaikissa nuorissa siitoskykyisissä ja samoin monessa vanhemmassa -tammassa näkyvät samat tunteet vaikuttavan kuin toimihaluisessa -nuoressa oriissa; ne koettavat karata tähänastisen itsevaltaisen -johtaja-oriin vallasta ja yhtyä nuoren oriin seuraan, jolloin ne -heti joutuvat sen valtaan. Mutta eipä nuori orit saa taistelutta -pienintäkään tammajoukkoa, ei entinen vallitsija ilman mitään -luovu oikeuksistaan. Tuntikausia seisoo kosiskeleva nuori orit -kukkulan huipulla tai vuoren seljällä, tähystellen lakeutta. Silmä -liitelee pitkin aroa, sieramet ovat tuulta vasten ammollaan, -korvat pystyssä. Taistelun kiihkossa juoksee se täyttä laukkaa -vastaan jokaiselle lähestyvälle laumalle, jokaiselle vastustajalle, -kuin tulee näkyviin, ja raivoisa taistelu alkaa tammoista, jotka -seuraavat vain voittajaa. Mutta sellainen taistelu saattaa laumat -liikkeelle, hajoittelee ne seuduilta, joilla viettivät kesää, ja -siten alkavat vähitellen järjestyvät, yhä etemmäksi vievät ja tuskin -milloinkaan keskeytyvät talvivaellukset. Niillä, vaan ei ennen äsken -kerrottujen taistelujen loppua, kokoutuvat kulaanit yhä kasvaviksi -laumoiksi, kunnes ne tuhatlukuisina yhdessä viimein lähestyvät -ravintorikkaita seutuja. Villihevoset eivät hajaudu talvipaikkoihin -päästyäänkään; sen tähden niiden täytyy yhä kuljeksia etsiskellen -riittäviä laitumia. Kumeasti kaikuu niiden nopeasti juoksevain -laumojen kavioiden töminä ja monesti ne ovat Venäjän valtakunnan -sisällä nostaneet rajanvartia-kasakkeja aseihin. Ei mikään susi -uskalla ahdistaa sellaista hevoslaumaa, sillä rohkeat oriit osaavat -niin hyvästi käyttää kavioitaan, että se piankin luopuu sellaisista -yrityksistään, vaan seuraa kuitenkin näitä laumoja ja silloin -tällöin saa saaliikseen jonkun sairaan ja väsyneen villihevon. Ei -ihminenkään voi tehdä sanottavaa vahinkoa kulaanilaumoille, ne -kun ovat hyvin varovaiset ja arat, eivätkä siis päästä lähelle. -Talvi sentään, varsinkin jos se on lumirikas, tuottaa niille kovia -kärsimyksiä. Muutenkin niukat laitumet tulevat sitä pikemmin loppuun -syödyiksi, mitä suuremmat laumat niillä käyskelevät. Valitsematta -syövät kulaanit silloin, mitä hyvänsä kasviaineita löytävät. -Kuukausia täytyy niiden tulla toimeen vain lehdettömillä vesoilla. -Ruumiin lihavuus ja pyörevyys katoaa ja viimein näyttävät elukat -liikkuvilta luurangoilta. Nälkää näkevä emätamma ei silloin voi enää -elättää varsaa, sillä nisät kuivavat sellaisina puutteen aikoina. -Monikin varsa, kykenemättä niin hennossa nuoruudessaan tulemaan -toimeen niin kovalla ruualla, kuolee nälkään. Samoin myöskin vanhat -villihevot kuolevat talven kourissa. Monipäiväiset lumimyrskyt -lakasevat laitumet ihan puhtaiksi kaikesta syötävästä, laimentavat -kulaaneilta muuten niin iloisen rohkeuden ja tekevät uskaliaammiksi -sudet, jotka tappavat heikoimpia ja jo uupuneita kulaaneja ja -pahasti ahdistavat ja kiusaavat vielä uupumattomiakin. Vaan heti, -kuin olot jälleen paranevat, saavat ilmasta karaistuneet, sitkeät, -kestäväiset hevoset takaisin entisen iloisuutensa ja heti, kuin -lumi alkaa sulaa, lähtevät ne paluumatkalleen, saapuvat ehkä noin -kuukauden kuluttua kesäsijoilleen, eroavat siellä tabuneiksi eli -pikku joukoiksi, voimistuvat nyt rehevästä kasvavasta, maukkaasta -ruohosta ihmetyttävän nopeasti, pyöristyvät ja lihovat ja tuota pikaa -unhottavat talven kurjuuden. - -Vaikka kaikki tähän asti mainitut vaeltelevat nisäkkäät kulkevatkin -pitkiä matkoja, niitä tuskin kuitenkaan käy verrata matkoihin, -joita hylkeet ja valaat tekevät. Vesi edistää siihen luodun eläimen -kaikkia liikkeitä, tarjoaa sille yleensä kaikkialla samanlaisia -elinehtoja ja samoja viehätyksiä ja sen tähden sallii sen matkustella -laajalti helpommin, vaivattomammin ja vaarattomammin, kuin -mikään muu vaeltava eläin voi retkeillä. Kuitenkin jonkun verran -kummastuttaa, että moni merinisäkäs, varsinkin valaat, ovat kaikkein -halukkaimpia vaeltelijoita ja että moni, ehkäpä enimmätkin niistä, -kuluttavat koko ikänsä matkoilla. Tarkkaan katsoen ei millään -valaalla ole pysyväistä olopaikkaa koko vuotta; päin vastoin ne -yksitellen, parittain, poikinensa tai milloin minkin suuruisissa -joukoissa lakkaamatta uiskentelevat valtameriä paikasta paikkaan, -monesti käyden ihan säännöllisesti eräissä mielipaikoissa, kesällä -toisissa kuin talvella. Meret, joissa sama valaslaji oleskelee -kesällä ja talvella, ovat usein paljon etäämpänä toisistaan, kuin -tavallisesti näytään olettavan; sillä muutamat valaat vaeltavat -joka vuosi kaksi kertaa enemmän kuin neljäs osa maan ympäryksestä; -niitä tavataan kesällä pohjoisen Jäämeren jäävuorien laiteilla ja -talvella usein päiväntasaajan tuolla puolen. Ollen hyvin seuraa -rakastavaiset ja poikasilleen sangen hellät ja uhraavaiset kokoutuvat -varsinkin naarasvalaat monesti ihmetyttävän suuriksi joukoiksi -ja uivat muutamain urosten johdolla samoja teitä ja samoihin -paikkoihin pitkin valtamerta, toiset ulompana aavalla merellä, -toiset pitkin rannikkoja. Myrskyt sekä muutamain saaliseläinten -jääminen tulematta oikeaan aikaan, joiden ilmestyminen ja katoaminen -nähtävästi ovat vaellusten pääsyynä, voivat jonkin verran vaikuttaa -valasten matkan suuntaan ja samoin niiden matka-aikaan, mutta -yleensä tapahtuu vaellus niin säännöllisesti, että pohjoisilla ja -eteläisillä rannoilla määräpäivistä asti odotetaan valasten tuloa -ja pidetään vartioita, voidakseen heti niiden ilmestyttyä ryhtyä -toivottuun pyyntiin. Joistakin merkeistä, esim. typistyneistä -evistä rannikkolaisille tutut ja monesti turhaan ahdistetut valaat -ovat monta vuotta peräkkäin juuri samaan aikaan ilmestyneet samaan -paikkaan, ja näitä niin suurta voittoa tuottavia ja sen tähden -leppymättömästi ahdistettuja eläimiä pyydetään siellä, täällä yhtä -säännöllisesti, kuin mannermaalla toimitetaan jäniksen ajoja, jota -vastoin olisi turha lähteä tavoittelemaan niitä muuhun vuodenaikaan. -"Loppiaispäivästä lähtein", sanoo jo vanha Pontoppidan, "katselevat -norjalaiset kaikilta vuorilta valaita, joiden tulon heille sillit -ilmoittavat." Ensinnä ilmestyy juoksijainen, kolmen tai neljän, -enintään neljäntoista päivän päästä ryhävalas, vaikka toinen, kuten -näyttää, lähtee Davisin salmesta, toinen Grönlannista. Färösaarten -etelärannalle ja varsinkin Qvalben-vuonoon ilmestyy joka vuosi Mikon -päivän aikaan kolme tai kuusi mustaa juoksijaista nykyään yhtä -varmasti kuin lähes kaksisataa vuotta sitte. Erääsen Skotlannin -lahteen tuli kahtenakymmenenä vuonna peräkkäin aina samaan aikaan -ryhävalas, joka oli kaikille tuttu "hollie pyken" nimellä, ja -joka vuosi sitä ahdistettiin, kunnes viimein saatiin tapetuksi. -Islannin rannoilla valitsevat muutamat valaat joka vuosi samat -lahdet olopaikoikseen aina samoiksi vuoden kuukausiksi ja samoiksi -viikoiksi, niin että rannikkolaiset ovat oppineet tuntemaan ne ikään -kuin henkilöt ja antaneet niille eri nimetkin. Jotkut hyvin tutut -naarasvalaat saapuvat vuosi vuodelta samoihin lahtiin poikimaan -ja niitä säästetään, mutta pojat sitä vastoin aina pyydetään -pois. Erittäin harvoin vain tapahtuu, että vaeltavat valaat eivät -pidä vaaria ajasta eikä tiestä; yleensä matkustavat ne suurissa -valtamerissä niin säännöllisesti, kuin ottaisivat vaaria tähtien -ylenemisestä ja alenemisesta ja kulkisivat pitkin raivattuja, -kahden puolen aidattuja teitä. Ei mikään muu nisäkäs vaella niin -säännöllisesti kuin valaat; niiden matkoja käy ihan verrata -muuttolintujen matkoihin. - -Kuten valaat tekevät myöskin hylkeet joka vuosi lyhempiä tai -pitempiä, vaan yleensä samoin hyvin säännöllisiä matkoja. Sisämerissä -asuvat lajit tosin eivät voi päästä niistä pois, vaan kuljeksivat -niissä sentään joka vuosi samassa järjestyksessä taikka nousevat -ylös jokiin, jotka laskevat niihin. Sitä vastoin kaikki valtameressä -asuvat hyljelajit lähtevät joka syksy ja kevät määrättyjä teitä -määrättyihin paikkoihin. Kaikkein etäisen Pohjolan ja etelänavan -seuduilla asuvain hylkeiden täytyy niihin vesiin talvella kasvavan -jääpeitteen tähden lähteä matkustelemaan, ja ne uivat, mikäli jää -leviää, alemmaksi lauhkeampiin seutuihin ja sikäli, kuin jää sulaa, -taas napoja kohti. Mutta sekä näitä että kaikkia muitakin tämän -luokan lajeja pakottaa vielä toinenkin yhtä tärkeä syy säännöllisesti -matkustamaan. Ne tarvitsevat mannermaata tai ainakin suurta -kiintonaista jäätikköä poikiakseen ja hoitaakseen poikiansa niin -kauan, kunnes ne kykenevät seuraamaan emiänsä mereen ja siellä itse -tulemahan toimeen. Niinpä joka vuosi ilmestyy samaan aikaan tuhansia -ja satoja tuhansia hylkeitä joihinkuihin saariin tai joillekin -jäille; ne peittävät muutamia niistä sukunsa syntymäpaikoista -niin kokonaan ruumeillansa, että mitään tyhjää paikkaa ei jää, -poikivat siellä, viipyvät viikko- tai kuukausiakin maalla tai -jäällä, pyydystämättä, laskeutumatta mereen ja syömättä mitään koko -sill'aikaa, imettävät poikiansa, leikkivät uudestaan, hajautuvat -suurenmoisista kokouksistaan taas yli avaran meren elämään siellä -vanhaan tapaan tai lähtien vielä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevain -poikiensa kanssa lyhemmille tai pitemmille pyyntimatkoille taikkapa -muille vaelluksille. - -Ei mikään tähän asti luetelluista vaeltavista nisäkkäistä kuulu -talvitainnokkaihin, jotka hyvin suojeltuina syvissä ja sisältä -päin tarkkaan suljetuissa pesissä viettävät pahimman vuodenajan -kuoleman kaltaisessa unessa, joten niitä ei mikään pakota lähtemään -pois asuinpaikoiltansa. Kuitenkin on niidenkin joukossa, ainakin -niiden, jotka elävät lauhkeassa vyöhykkeessä, muutamia, jotka -valveilla ollessaan vaeltelevat: lepakot. Vaikka lepakon siivet -meistä näyttävätkin perin vaillinaisilta lintujen siipien rinnalla, -edistävät ne kuitenkin suuresti paikan muuttoa ja auttavat siis -tekemään matkoja, jotka ovat hyvinkin pitkät, verraten noita siipiä -liikuttelevan eläimen kokoon. Sitä paitsi on vaellushalusella -lepakolla toinenkin asia hyvänä apuna. Sitä näet poikansa eivät -kahlehdi mihinkään erityiseen paikkaan, sillä poika takertuu heti -synnyttyään kiinni emänsä syliin, joka sitä kantelee ilmassa, kunnes -se vaurastuu itsenäiseksi. Sitenpä lepakko on kaikista nisäkkäistä -irrallisin matkustamaan ja käyttää, milloin soveltuu, sitä etuansa -hyvin laajassa määrässä. Yleensä on tosin monen lepakon vaelluksia -katsottava vain retkeilyiksi, joiden tarkoituksena on erittäin -ravintorikkaiden paikkojen etsiminen; voivat ne kuitenkin muuttua -oikeiksi matkoiksikin, jolloin ainakin jotkut lajit kulkevat -etäisiinkin maihin, ja silloin ne retkeilyt ovat myöskin yhtä -säännölliset kuin oikeat vaellukset. Suurimmat lepakot, lentokoirat, -lentävät joka ilta pääravintonsa eli hedelmien tähden pitkät matkat -eivätkä katso miksikään lentämistä meren lahtien poikki, jotka -ovat kymmenen maantieteellistä peninkulmaa leveät, ovat myöskin -lentäneet Etelä-Aasiasta Itä-Afrikkaan tai samaa tietä toisin -päin, koskapa muutamia lajeja niistä on kummassakin maanosassa. -Varsinaiset yölepakot saavat vähintään saman verran aikaan. -Sikäli kuin hyönteiset eri korkeissa seuduissa heräävät keväällä -eri aikoina eloon, nousevat ne laaksoista ylös vuoristoihin ja -syksyllä laskeutuvat takaisin laaksoihin; ne seuraavat Keski-Afrikan -paimentolaisen karjalaumoja, jotka kokoovat ympärilleen paljon -kärpäsiä; vaeltavatpa ne myöskin etelästä pohjoisemmaksi ja palaavat -samaa tietä taikka päin vastoin ensin pohjoisesta etelämmäksi. -Siten ilmestyy eräs yölepakko vasta päiväkirkasten öiden alussa. -Pohjois-Skandinaaviaan ja Venäjälle ja lähtee niiltä seuduin, -joita ehkä on katsottava sen oikeaksi kodiksi, jo syyskesällä pois -Keski-Saksan vuoristoihin ja Alpeille talveksi. Samoin nähdään -toista yölepakkoa kesällä säännöllisesti Pohjois-Saksan tasangoilla, -mutta ainoastaan poikkeuksen tavoin siihen aikaan Keski-Saksan -vuoristoissa, joiden koloissa se viettää talvet. Eikä ole ollenkaan -epäiltävä, että muutkin yölepakot samoin vaeltelevat paikasta toiseen -edes takaisin. - -Tähänastisilla esimerkeillä, jotka olen vain sattumalta ottanut -esillä olevasta suuresta ainevarastosta, olen todistanut ne -nisäkästen vaellukset, joita voimme sanoa ehdollisiksi, koska -ne tapahtuvat säännöllisesti; vaan sillä en vielä suinkaan ole -suorittanut tehtävääni. Nälkä ja jano, jonkun asuinalan köyhyys ja -karuus kohtaavat joitakuita nisäkkäitä välistä niin ankarasti, että -ne ikään kuin toivottomuudessaan päättävät pelastuakseen lähteä -noille paon kaltaisille vaelluksille. Runsas ravinto ja sopivat ilmat -edistävät kaikkein eläinten lisäytymistä, mutta varsinkin monen -kasveja syövän nisäkkään karttumista niin tavattomassa määrässä, -että asuinalaa täytyy hyvissäkin oloissa laajentaa. Vaan jos yhden -tai useamman hyvän vuoden taikkapa joskus vain muutamain otollisten -kuukausienkin jälkeen tapahtuu äkisti käännös, niin kasvaa puute -tuota pikaa äärettömän suureksi ja tekee sen alaiseksi joutuneille -eläimille ihan mahdottomaksi elää ja tulla toimeen, riistää niiltä -kaiken toivon tai ainakin kaiken mielenmaltin ja miettimiskyvyn. - -Sellaisissa oloissa lähtevät meillä peltomyyrät ja Siperiassa -juurimyyrät synnyinpaikoistaan äärettömän suurissa joukoissa toisiin -paikkoihin, eivät matkallaan pelkää vettä, ei heille sopimattomia -vuoria eikä kammottavan synkkää metsää, taistelevat uljaimmasti -nälkää ja kurjuutta vastaan ja joutuvat auttamattomasti tautien -ja kulkutautien uhreiksi, jotka ruttojen tavalla raivoavat niiden -laumoissa ja vähentävät miljoonat muutamiksi sadoiksi. Sellaisina -puutteen aikoina Siperiassa oravat, jotka tavallisina vuosina -tekevät enintään pieniä retkeilyjä, kokoutuvat suuriksi parviksi, -kiiruhtamat joukottain puusta puuhun ja tiheinä laumoina metsästä -toiseen, uivat jokien poikki, tunkeutuvat kyliin ja kaupunkeihin, -joutuvat tuhansittain surman suuhun, vaan eivät anna itseään -ilmeisen kuoleman vaarankaan pidättää eikä pelottaa palaamaan eikä -edes syrjäytymään matkansa suunnaltakaan. Heidän jalkopohjansa -ovat juoksusta halkeilleet, kynnet kuluneet ja muuten niin sileä -turkki on pörröinen ja takkuinen. Metsässä heitä seuraavat ilvekset -ja soopelit, aukeilla paikoilla ahmat, ketut ja sudet, kotkat, -haukat, pöllöt ja korpit; ruton kaltaiset taudit tappavat niitä -vielä enemmän kuin petojen hampaat ja kynnet tai ihmisen haulikot -ja ansat; ja kuitenkin vaeltavat ne yhä edelleen, nähtävästi ilman -mitään palaamisen toivoa. Kuten eräs siperialainen metsästäjä tuttuni -minulle kertoi, ilmestyi elokuussa vuonna 1869 sellainen oravalauma -Uraalin vuoristossa olevaan Tapilskin kaupunkiin. Se oli vain -siipi vaeltavasta päälaumasta, jonka keskus kulki noin kahdeksan -kilometrin päästä pohjoisempaa ohitse. Oravat kulkivat yksitellen -tai suuremmissa tai pienemmissä joukoissa, mutta lakkaamatta niitä -kulki ja yhtä taajaan kaupungissa kuin lähimetsässäkin. Niitä kulki -pitkin katuja ja aitoja ja kartanoiden kattoja, niitä oli kaikki -pihat täynnä, niitä tunkeutui ikkunoista ja ovista huoneihin, ne -saivat aikaan suuren levottomuuden ihmisten kesken ja vielä suuremman -koirissa, jotka niitä tappoivat tuhansia ja viimein itse muuttuivat -ennen aavistamattomaan määrään murhanhimoisiksi; mutta oravat eivät -näyttäneet vähintäkään säikkyvän lukemattomain kumppaniensa kuolemaa -eikä edes pitävän lukuakaan siitä, yleensä ei huolivan mistään eikä -antavan itseään millään keinoin kääntää syrjään suunnaltansa. Kolme -päivää kesti oravain kulkua aikaisin aamusta myöhään iltaan ja -ainoastaan öiksi keskeytyi tuo tulvaaminen. Kaikki vaelsivat ihan -samaan suuntaan, etelästä pohjoiseen, jäljestä tulevat samoja teitä -kuin ensimmäiset. Kuohuva Tshussoveja ei ollut niille mikään este, -sillä kaikki, jotka saapuivat sen hyvin virtaavan vuorijoen rantaan, -hyppäsivät vitkastelematta pyöriviin ja kuohuviin laineihin ja uivat, -syvälle painuen, häntä ylhäällä seljässä, niin pian kuin mahdollista -toiselle rannalle. Kertoja seuraten oravia yhä kiihtyvällä -uteliaisuudella ja osanotolla meni veneellä keskelle joen yli uivaa -parvea. Väsyneet uijat, joille hän ojensi airoansa, tarttuivat -siihen, juoksivat sitä myöten hänen luoksensa veneesen, istuivat -sielläkin, nähtävästi hyvin väsyneinä, levollisesti ja luottavasti, -kiipesivät, kuin vene laski suuremman aluksen viereen, heti siihen -ja istuivat siellä yhtä huolettomasti hyvän aikaa, vaan hyppäsivät -heti, kuin alus laski rantaan, maalle ja jatkoivat vaellustansa niin -välinpitämättömästi, kuin ei olisi ollutkaan mitään keskeytystä. - -Samat syyt ne pakottavat sopuleja vaelluksille, joita on -vuosisatoja huomattu niiden tekevän. Monta vuotta peräkkäin antavat -Skandinaavian, Pohjois-Venäjän ja Pohjois-Siperian tundrain vuoret -niille soveliasta asuntoa ja riittävää ravintoa, sillä tunturien -leveillä harjanteilla ja laajoilla välitasangoilla, mäki- ja -laaksomailla on tilaa ja ravintoa miljoonille. Mutta ei joka vuosi -ole tavallista ravinnon runsautta koko kesän ajaksi. Lumirikkaan -eli sopuleille, jotka valkoisen talvipeitteen alla elävät hyvässä -turvassa, siis otollisen talven jälkeen tulee aikainen ja lämmin, -tavallista kauemmin yhtäläisenä pysyvä kevät. Silloin niiden -ihmetyttävällä hedelmällisyydellä ja lisäytymiskyvyllä ei ole mitään -rajaakaan, niin että tundra tulee ihan sanan mukaan niitä täyteen. -Sitte heidän lukuansa äärettömiin asti kartuttava kaunis ja lämmin -kesä jouduttaa myöskin kaikkein ravintokasvien kehittymistä niin, -että osa niistä kuivaa jo ennen kesän loppua ja kyllästymättömäin -sopulien ahnaat hampaat tekevät muista lopun jo keskellä kesää. -Ravinnon puute alkaa tuntua ja tuo suloinen elämä päättyy kauhuun. -Sopuleilta katoaa uljuus ja rohkeus, sijaan tulee yleinen levottomuus -ja kohta ne ihan hätäytyvät. Silloin ne yhtyvät ja alkavat vaeltaa. -Samaa halua ilmestyy yht'aikaa monelle, siirtyy heistä toisiin ja -niihin yhtyy yhä uusia, joukot kasvavat laumoiksi, ne järjestyvät -riveihin ja solisevan veden tavalla juoksee elävä myyrävirta vuorilta -alas laaksomaille. Kaikki rientävät samaan suuntaan, joka kuitenkin -paikan ja tilaisuuden mukaan moninaisesti vaihtelee. Vähitellen -muodostuu pitkiä jonoja, joissa sopuli seuraa niin lähellä toista, -että hänen päänsä näyttää olevan edellä rientävän seljässä, ja -näiden kevytjalkaisten eläinten astunnasta tallautuu viimein syvä, -etäällekin näkyvä polku tundran sammalmattoon. Mitä etemmäksi -vaeltavat sopulit ehtivät, sitä suuremmaksi kiihtyy kiire. Ahnaasti -käyvät ne käsiksi kaikkiin kasveihin, kuin edessä tai vieressä, -on, ja syövät, mikä syötäväksi kelpaa. Mutta niiden paljouden -edessä tulee siihen asti ihan koskematonkin laidun muutamassa -tunnissa tyhjäksi, ja vaikkapa ensimmäiset vielä löytävätkin jotain -ravintoa, niin jäljestä, tuleville ei jää mitään. Nälkä kiihtyy -hetki hetkeltä ja samassa määrässä kiiruhtaa kulkua, saattaa sopulit -välinpitämättömiksi esteistä ja vaaroista ja vie siten miljooneja -kuolemaan. Jos ihminen sattuu tulemaan vastaan, juoksevat ne -jalkain välitse, ne eivät pelkää korppeja, eikä muita petolintuja, -ne nakertelevat tiensä läpi heinäpieleksien, kiipeävät vuorien -ja kallionlohkareiden yli, uivat jokien ja lahtien, jopa myöskin -leveiden järvien, merenlahtien ja vuonojen poikki. Samanlaista, -seuraa kuin vaeltavien oravain jäljestä juoksee ja lentää sopulienkin -jäljissä. Sudet ja ketut, ahmat, näädät ja lumikot, lappalaisten -ja samojeedien koirat, kotkat, haukat ja tunturipöllöt, korpit ja -varikset herkuttelevat lukemattomilla uhreilla, joita aaltoilevasta -sopulivirrasta vaivatta ottavat, lokit ja kaikenlaiset petokalat -niillä, jotka kuolevat vesiin. Tauteja ilmestyy myöskin ja ne enkä -tuhoavat sopuleja vielä paljon enemmän, kuin kaikki viholliset -yhteensä. Tuhansia kuolleita sopuleja jää polun varrelle mätänemään, -tuhansia huuhtelevat vesien aallot pois. Ei kukaan voi sanoa, -jääkö sopuleista yhtään jäljelle palaamaan sittemmin tavallisille -asuinpaikoilleen tuntureille vai joutuvatko surman suuhun kaikki, -jotka ovat lähteneet vaeltelemaan; mutta sen minä kyllä voin sanoa, -että minä olen kuljeksinut suuret alat Lapin tundraa ja sillä -melkein kaikkialla nähnyt vaeltavain sopulilaumojen polkuja ja muita -jäännöksiä, mutta en ainoatakaan elävää sopulia. Ne alat pysyvät, -kuten minulle kerrottiin, usein vuosikausia semmoisinaan, kuin minä -ne näin, ja vasta pitkäin aikojen kuluttua ilmestyy niihin vähitellen -taas noita pieniä, toimeliaita jyrsijöitä. - -Mitä Pohjolassa vaikuttaa nälkä, samaa tekee rikkaammassa Etelässä -polttava jano. Kuin Etelä-Afrikan talven paahtavassa kuumuudessa -kelvottomat vesilätäköt, joista tiikerihevoset, anttiloopit, -puhvelit, kamelikurjet ja muut maassa elävät aroeläimet saavat -virvoitusta, yhä enemmän kuivavat, kokoutuvat vielä kuivamattomien -ympärille kaikki eläimet, joille aro vielä antaa muut elintarpeet, -ja vilkas, erittäin iloisa liike kehittyy niiden vesilätäkköjen -ympärillä. Vaan, kuin nekin kuivavat, täytyy sinne kokoutuneiden -eläinten lähteä vaeltamaan, ja silloin voi tapahtua, että ne yhtä -toivottomina kuin äsken kuvatut jyrsijät kokoutuvat, kuin kulaanit -ja aroanttiloopit Keski-Aasian aroilla tai biisonit Pohjois-Amerikan -prairioilla, suuriksi laumoiksi, juoksevat suoraan suuntaan satoja -peninkulmia talven tuottamaa hätää pakoon. - -Villihevoset täälläkin ensimmäisinä lähtevät puutetta pakenemaan. -Huolettomasti ja vapaasti liikkuivat aina puutteen alkuun asti -Karru-aron voimakkaat ja nopeat, villit ja itsetietoiset, -komeaväriset lapset, sebra, kvagga ja dauv, laajaa aluettansa, -kukin lauma omia teitänsä vanhan, kokeneen ja taisteluihin -harjautuneen oriin johdolla. Silloin alkoivat talviajan huolet. -Vesilammikko toisensa jälkeen jää tyhjäksi ja yhä lukuisammiksi -kasvavat eläintungokset niiden ympärillä, joissa vielä on vettä. -Yhteinen hätä saattaa vallattomimmatkin oriit unhottamaan riitansa -ja taistelunsa. Entisten pikku joukkojen eli tabuunien sijassa on -nyt monen sadan suuruisia laumoja, jotka nyt toimivat yhteisesti -ja viimein yhdessä myöskin lähtevät talviseudusta jo ennen, kuin -vedenpuute ehtii heikontaa voimia ja laimentaa itsepäistä tahtoa. -Innokkasti kuvaavat matkustajat sellaisten vaeltavain tiikerihevosten -suurenmoista näytelmää. Laajalti on tarkastelijan silmäin edessä -hietatasankoa, jonka punaiselta välkkyvää pohjaväriä ainoastaan -siellä täällä keskeyttävät tummat, auringon hehkusta palaneet -ruohopilkut ja jota ainoastaan jotkut viuhkalehtiset mimoosaryhmät -niukasti varjostavat ja hyvin etäällä sinertäväin vuorten terävät -piirteet rajoittavat. Keskellä sellaista maisemaa nousee tomupilvi -nousemistaan kuin savupatsas sinitaivasta kohti, vaikka ilmassa -ei tunnu tuulen värähdystäkään. Yhä enemmän lähestyy se pilvi ja -viimein alkaa siinä näkyä liikkuvia, eläviä olentoja. Pilven verhosta -esiytyen tulee kirkasvärisiä omituisen kuvikkaita eläimiä katsojan -silmäin eteen; tiheissä riveissä, kaulat ja hännät pystyssä, niska -niskassa kiinni, joukon jatkona kummallisen muotoisia gnu-eläimiä eli -anttilooppihevosia ja kamelikurkia, juoksevat ne ohitse, kiiruhtaen -toiselle, ehkä etäisellekin laidunpaikalle, ja ennen, kuin tarkastaja -ehtii oikein tointuakaan, on villi lauma taas kadonnut näkyvistä, -hävinnyt näkymättömän laajan aron peittoon. - -Talven karkoittamat anttiloopit kulkevat myöskin avaroita lakeuksia -enimmäkseen samaan suuntaan, vaikka ei aina samoja teitä. Lukuisimmin -on juoksukaureita, joka on kaikkein kauneimpia ja muhkeimpia -gaselleja. Juoksukauriin tavaton kauneus ja lumoava suloliikkeisyys -viehättävät jokaista, kuin tarkastelee häntä vapaudessaan, -miten se milloin notkeasti astuskelee, milloin paikoillaan syö, -milloin vallattomasti hypähtelee, niin että tulee näkyviin sen -kaunein koristus, lumivalkoinen, harjantapainen töyhtö, joka -tavallisesti astuessa on kätkössä seljän ojassa vähän taempana -keskiruumista. Ei mikään muu anttilooppi kokoudu niin suuriksi -laumoiksi kuin tämä, jos puute pakottaa sitä vaeltamaan. Turhaa -on sanarikkaimmankaan kertojan koettaa saada ketään, joka ei itse -ole nähnyt juoksukauris-matkuetta, edes sinne päinkään oikein -käsittämään sitä ihmeellistä näytelmää. Oltuaan jo viikkokausia -koossa, ehkäpä yhä vielä odoteltuaan ensimmäistä sadetta päättää -juoksukauris kuitenkin viimein lähteä vaeltamaan. Satoja yhtyy -toisiin satoihin, tuhansia toisiin tuhansiin, sitä enempi, mitä -pahempi on puute, mitä polttavampi jano ja mitä pitempi matka jo -on kuljettu. Joukoista tulee laumoja ja ne yhä kasvavat, kunnes ne -aurinkoa pimittävän heinäsirkkaparven kaltaisena kulkevat tietänsä. -Tasangoilla on niitä koko neliöpeninkulmain alat täynnä, vuorten -solissa sulloutuvat ne ihan kiinni toisiinsa ja kulkevat sellaisella -voimalla, että mikään muu eläin ei voi niitä vastustaa; laaksojen -läpi lainehtivat ne kuin yli rantojensa paisunut, kaikki mukaansa -raastava kymi. Mieltä huumaavasti, saattaen levollisimmankin ihmisen -hämmästymään, lainehtii eläinvirta ohitse välistä päiväkausia. Kuten -ahnaat muuttosirkat syövät nämäkin nääntyvät eläimet ruohon ja -lehdet, viljan ja muut hedelmät; ei jää korttakaan niiden tielle. -Jos ihminen astuu eteen, kaatavat ne hänet heti maahan, ja tuhannet, -vaikka kyllä keveätkin sorkat loukkaavat häntä niin pahoin, että -saa iloita, jos pääsee siitä hengissä. Eteen sattuva lammaskatras -joutuu sekaan, vyöryy virran mukaan ja häviää ainiaaksi. Leijonan, -joka luuli vaivatta saavansa syötävää, täytyy päästää sieppaamansa -uhri kynsistään ja ajelehtaa virran mukana. Lakkaamatta tunkeutuvat -taimmaiset eteen päin ja esimmäiset hitaat pakenevat toisten -tunkeutumista; lakkaamatta koettavat keskimmäiset päästä sivuille, -mutta joka puolelta pidetään sitkeästi vastaan. Tomupilvien päällä, -joita nämä äärettömät vaeltelevat joukot nostavat, kiertelee -kotkia; lauman sivuille ja taakse liityy joukottain kaikkia petoja -hautajais-saattoväeksi; vuorten solissa väijyvät pyssymiehet, -ampuen luodin toisensa perästä tähän tungokseen. Siten janoiset -elukat retkeilevät peninkulmittain, kunnes kevät viimein tulollaan -hajoittelee niiden laumat. - -Tarvitseekohan minun vielä tämän jälkeen kuvata muita vastentahtoisia -vaelluksia, sellaisia, kuin naalit ja jääkarhut välistä tekevät, -milloin jäälautta, jolla he pyytelevät, hajoaa ja he joutuvat meren -aaltoihin, kunnes, jos hyvin käy, pääsevät johonkin saareen? Enpä -luule, sillä sellainen matkustelu ei ole mitään vaeltamista, vaan -ainoastaan aalloilla ajelehtimista. - - - - -Lintujen rakkaus ja aviot. - - -Vastustamattomasti, pakottavan luonnonlain tavalla liikkuu -kaikissa elävissä olennoissa vietti eli halu kiinnittää itseensä -lajinsa toinen sukupuoli, yhdistää omaan olemukseensa toinen olemus, -oman tahdon uhraamisella herättää samanlaisia tunteita ja siten tehdä -sisällisin liitto, kuin olentoa yhdistää olentoon, elämätä elämään. -Ei mikään voima ole niin mahtava, että se voisi lakkauttaa tämän -lain; ei mikään käsky niin jyrkkä, että se voisi siihen vaikuttaa. -Vastustamattomasti raivaa se kaikki esteet ja voitollisesti -kilvoittelee pyrintönsä perille. - -Rakkaudeksi me sanomme sitä kaikkivaltiasta voimaa, jonka kautta tämä -laki hallitsee, kuin on puhe sen vaikutuksesta ihmisiin; vietiksi, -kuin puhumme sen vaikutuksesta eläimiin. Sanoilla leikittelyä se on -eikä mitään muuta, paitsi jos rakkaus sanalle nimenomaan annamme -sen merkityksen, että se ihmisissä jalostaa, tekee siveellisiksi -kaikki luonnon vietit. Jos emme tee sitä erotusta, on vaikea erottaa -rakkautta ja viettiä toisistaan. Ihminen ja eläin ovat saman lain -alaiset, mutta eläin tottelee sitä nöyremmin kuin ihminen. Se ei -punnitse, se ei ajattele, vaan antautuu sen vaikutuksen valtaan, jota -vastoin ihminen useinkin tottuu vapautumaan sen vaikutuksesta. - -Se tosin, joka edeltä käsin uskaltaa eittää ihmisen kuulumista -eläinkuntaan, katsoo eläintä vain pelkäksi eläväksi koneeksi, -jota sen ulkopuolella vaikuttavat voimat liikuttavat ja ohjaavat, -kiihottavat toimintaan, saattavat tavoittelemaan oman lajinsa -toisen sukupuolen suosiota sekä riemusta laulamaan ja ärsyttävät -taistelemaan kilpakosijoita vastaan; hän tietysti ei myöskään -lainkaan myönnä sellaisella koneella olevan mitään vapautta eikä -omaa tahtoa, ei vastakkaisten mielenväreiden ristiriitaa, ei -tunne- eikä järkielämää. Korottamatta itseänsä hän siten, että omistaa -yksinomaan itsellensä kaiken henkisen toimikyvyn tai ainakin kaiken -henkisen vapauden, alentaa eläimen vain oman tyhjän turhamaisuutensa -irvikuvaksi, joka pikemmin elää vain varjoelämää kuin todellista ja -jolla siis ei voi olla mitään olemassa olon iloa. - -Oikeammin ja epäilemättä paremmin oikeuden mukaan teemme, jos -oletamme olevan päin vastoin, emmekä ehkä ole liian ankarat, jos -väitämme, että, ken ei tunnusta eläimellä olevan ymmärrystä, hänen -tarvitsisi olla huolissaan omasta ymmärryksestään, tai että se, joka -ei tunnusta eläimellä olevan tunne-elämää, ei itse vielä tiedä, -mitä tunne-elämä onkaan. Ken ilman mitään edeltä käsin tehtyjä -päätelmiä tarkastelee, hänen täytyy ennemmin tai myöhemmin huomata, -että kaikkein eläinolentojen henkinen toiminta, olkoonpa se miten -monimuotoinen hyvänsä, johtuu samoista laeista ja että joka eläin, -kukin omassa elinpiirissään ja samoissa oloissa, ajattelee, tuntee -ja toimii samalla tavalla kuin toinen eikä, päin vastoin kuin -ihminen, joudu niin sanottujen korkeampain lakien mukaan näyttämään -ihan määrättyjä elämän ilmauksia. Laiksi saatetaan ehkä sanoa -eläinten toimintain vaikuttimia, mutta silloin on aina muistettava, -että ihminenkin on niiden alainen. Hänen henkensä voi kyllä tehdä -palvelijoikseen muutamia niistä luonnon laeista, vaikuttaa toisiin -tai ehkäpä aika-ajoin niitä kiertääkin, mutta ei koskaan kukistaa -niitä, ei tehdä niitä tyhjiksi, olemattomiksi. - -Minä koetan todistaa väitteitäni selittämällä esimerkkien avulla, -miten yhtäläiset yleensä ihmisen ja eläimien elämän ilmaukset voivat -olla, miten yhtäläisen pakottavasti ihmiseen ja eläimiin vaikuttaa -tärkein kaikista luonnonlaeista, se, joka tarkoittaa kunkin lajin -pystyssä pysymistä tai josta se seuraa. Ihminen ja lintu, mikä suuri -juopa heidän välillään, heidän molempain elämänsä välillä! miten -suuri erotus heidän tekemisensä ja toimintansa välillä! onko mitään -voimaa täyttämään sitä juopaa? voidaanko ajatella oloja, jotka -saattavat molemmat näyttämään hyvin yhtäläisiä elämän ilmauksia? -Koettakaamme katsoa. - -Varomattomimmin kuin ihminen antautuvat linnut vuodenaikojen -vaihtelun alaisiksi. Ne eivät kylvä ei niitä eikä kokoo latoihin; -niiden siis täytyy miten hyvänsä mukautua vuodenaikoihin, jos -tahtovat tulla toimeen ja elää. Sen tähden ne kukoistavat keväällä, -kantavat kesällä hedelmää, korjaavat sen ja itsensä syksyllä ja -lepäävät talvella kuten äidillinen maakin. Lintujen elämän ilmaukset -riippuvat vuoden eri ajoista. Tässä kohden vallitsee todella -rautainen laki, jonka rinnalla, jota vastaan kaikki vapaus, kaikki -oma tahto on mahdoton. Mutta mitäpä siitä vapaudesta ja omasta -tahdosta johtuisi muuta kuin puutetta ja hätää, oman ja poikasien -hengen uhraamista? Linnut siis nöyrästi taipuvat sen lain alaisuuteen -ja nauttivat siten vapautta, jota me ihmiset saattaisimme heiltä -kadehtia ja kadehtisimme, jos emme kykenisi irtautumaan enemmän kuin -ne vuodenaikain vaikutuksen vallasta. Vaan emmekö mekin kukoista -keväällä, emmekö mekin lepää talvella? Ja eikö meidänkin täydy -taipua rautaisen välttämättömyyden mukaan? Vaikka linnut ovatkin -tässä kohden sidotut, niin ne toisissa kohdin säilyttävät vapautensa -ja oman tahtonsa ja käyttävät molempia paljon iloisemminkin ja -esteettömämmin kuin ihminen. - -Ei mikään lintu vapaatahtoisesti luovu rakkauden iloista; ainoastaan -muutamat irtautuvat avion kahleista; mutta jokainen koettaa niin -pian kuin mahdollista saavuttaa ja nauttia rakkautta. Jo ennen -pääsemistänsä lapsuuden puvusta tuntee lintu sukupuolien eron ja -pitää sitä arvossa; jo paljon ennemmin taistelee nuori uros ikään -kuin poikamaisessa vallattomuudessa vertaistensa kanssa; kasvettuaan -se heti innokkaasti ja väsymättä hankkii itselleen omaan lajiinsa -kuuluvan naaraksen suosiota. Ei yksikään uroslintu jättäydy vanhaksi -pojaksi, ei yksikään naaraslintu hylkää soveliasta kosijaa. Vaimon -tähden vaeltaa mies levähtämättä ja matkan päätä tietämättä yli -maiden ja merien; arvokkaan miehen tähden unhottaa lintuvaimo -kärsityn tuskan ja ahdistavan surun, olkootpa ne kuinka syvälliset -hyvänsä; arvokkaimmalta näyttävän kosijan tähden rikkoo naaras ehkä -entisen avioliitonkin. - -Joka naaraslintu saa itselleen puolison, mutta joka uroslinnun ei -ole yhtä helppo saada. Sillä lintujenkin kesken täytyy niin suurta -omaisuutta etsiä ja kilvoittelemalla saada se. Yleensä on enempi -uroksia kuin naaraksia; monen uroksen täytyy siis tyytyä kovimpaan -kohtaloon, kuin sitä voi kohdata, ja ainakin toistaiseksi elää -yksinänsä. Kaikkein enimmille linnuille on yksin olo tuskaksi, -jota he kaikin voimin koettavat saada poistetuksi. Ne sen tähden -vaeltelevat kosintaretkillä laajalti, etsiskellen ahkerasti puolisoa, -ja kosivat rohkeasti, missä vain luulevat kosittavia olevan, samapa -se, ovatko ne vielä yksinäisiä vai jo miehen saaneita tai jo -joutuneita leskiksi. Jos urosten vaellukset olisivat turhat, niin ne -luultavasti eivät niin säännöllisesti kuljeksisi, kuin ne todella -tekevät. - -Pyrkiessään naaraksen suosioon käyttävät urokset kaikkia keinoja, -kuin luonto on heille antanut. Jokainen näyttää lajinsa ja kykynsä -mukaan paraimpia lahjojaan, jokainen koettaa näyttää itseään -lumoavimmalta puolelta, näytellä kaikkea rakastettavuuttansa, kaikkea -loistoa enemmän kuin muut hänen lajisensa. Hänen intonsa yltyy, -mikäli on toivoa kositun taipumisesta; oma rakkautensa lumoaa sitä, -saattaa sen intoihinsa. Mitä vanhempi se on, sitä huomattavammin -se käyttäytyy, sitä itsetietoisemmin mahtailee, sitä rajummin -tavoittelee lemmen palkkaa. Sananlasku "ei vanhuus hulluudesta -suojele" joutuu hänessä häpeään, sillä vanhuus ainoastaan ani -harvoin tuomitsee sen heikoksi ja kykenemättömäksi; päin vastoin se -yleensä enentää sille suotua kykyä, ja kypsynyt kokemus vahvistaa -sen täys'voimaisuutta. Eipä ihme siis, että ainakin nuoret naarakset -mieluisemmin valitsevat vanhempia uroksia, eikä sekään, että -vanhemmat urokset kosivat itsetuntoisemmin ja luottavammin, ell'ei -juuri innokkaammin. - -Keinot, joilla uroslintu ilmoittaa rakkautensa ja kosintansa, ovat -hyvin monenlaiset, vaan aina kuitenkin tietysti yhteydessä hänen -paraimpien lahjojensa kanssa. Toinen kosii laulullaan, toinen -siivellään, kolmas nokallaan, neljäs jalallaan; joku näyttää -kosiessaan höyhenpukunsa koko komeutta, toinen jotakin erityistä -koristemerkkiänsä, kolmas taitoansa, jota ei milloinkaan muulloin -näytellä. Vakavat linnut leikkivät ja laskevat leikkiä, tekevät -arvokkaita narrin kujeita; äänettömät tulevat puheliaiksi, hiljaiset -vilkkaiksi, tyyniluontoiset kiihkoisiksi taistelijoiksi, pelkääväiset -rohkeiksi, varovaiset huolettomiksi. Lyhyesti sanoen: melkein kaikki -näyttävät jotain toista puolta kuin muuten. Niiden koko olemus -näyttää muuttuneen, koska niiden kaikki liikkeet ovat vilkkaammat -ja kiihkoisemmat kuin muuten, koska niiden käytös on kaikinpuolin -perin toisenlainen kuin tavallisesti ja koska niitä oikea huumaus -innostuttaa, vahvistaen ja jännittäen niiden olemuksen koko voimaa, -niin että mitään väsähdystä ei näy nimeksikään. Ne luopuvat unesta -tai vähentävät levonajan ainakin perin vähäiseksi eivätkä uuvu, -ne valvoessaan ponnistavat ylellisesti kaikkia voimiansa eivätkä -kuitenkaan väsy. - -Kaikki laululinnut kosivat selvästi ymmärrettävillä sävelillä, eikä -heidän laulunsa olekaan muuta kuin rakkauden rukousta tai riemua. -Täysi totuus on runoilijan sanoissa: - - "Missä satakielet, kysyt vainen, - jotka sulle lumolaulujaan - soitti, kuin ol' kevät ihanainen -- - soittivat vain lemmen aikanaan." - -sillä satakielen ja kaikkein muiden meitä ilahuttavain lintujen -laulu todella alkaa rakkauden ensi liikkeistä ja päättyy, kuin -rakkauden huumaus haihtuu ja muita tunteita, varsinkin surua tulee -sijaan. Laulaen lähtee lintu kosintamatkalle, laululla se ilmoittaa -naarakselle tulonsa, läsnä olonsa, laululla hän kutsuu sitä luokseen, -innokkaammalla laululla ilmoittaa se ihastuksensa, kuin on saanut -vaimon omakseen, lauluun pukee hän pyyntönsä, ikävänsä ja toivonsa, -laululla hän ilmoittaa voimansa, riemulaululla julistaa onnensa ja -autuutensa ylös taivaasen, laululla hän vaatii taisteluun jokaista -oman lajinsa urosta, joka uskaltaa häiritä tätä onnea. Ainoastaan -niin kauan, kuin rakkauden huumaus lintua innostuttaa, laulaa se -täydellä voimalla, täydellä pontevuudella, ja jos se muuten vielä -laulaa, niin se laulu varmaan on vain sen rakkauden muistelua, -joka häntä kerran teki onnelliseksi. Ken väittää, kuten todella -on väitettykin, että lintu laulaa ihan ilman omaa tahtoansa, että -sen erääsen aikaan täytyy laulaa ja että se toiseen aikaan ei voi -laulaa, hän ei ole koskaan ymmärtänyt tai ei ole tahtonut ymmärtää -linnun laulua, vaan lausuu vain surkuteltavalla tavalla ilmi omat -luulettelunsa. Jos vain todella tarkastellaan, niin kohtapa täytyy -huomata, miten linnun laulu, vaikka yleensä pysyykin samana, -liittyy jokaiseen tunteen liikkeesen, miten se linnussa kulloinkin -vallitsevan mielialan mukaan, kaikuu levollisesti, vahvistuu, -riemastuu ja jälleen heikkonee ja miten se herättää kaikua toisten -urosten rinnoissa. Jos tuo äskeinen väitös olisi tosi, niin täytyisi -joka uroksen laulaa ihan samalla tavalla kuin toinen saman lajin -uros, soittaa oma laulunsa, kuin soittolaatikko kilistelee sen -pyörivälle telalle piikitettyä laulua; ei yksikään lintu osaisi -oppia, ei muuttaa eikä parantaa säveltänsä, ei opetella mestariksi. -Me kuitenkin olemme kokeneet ja saamme kokea olevan juuri päin -vastoin, ja sen tähden olemme vakuutetut, että lintu laulaa ihan -itsetajuisesti, että sen laulussa ilmoitakse sen sielu. Hänkin -on runoilija, joka hänelle määrättyjen rajain sisällä sepitsee, -muodostelee ja kuuluttaa ilmi. Ja kiihottimena siihen on rakkaus -toista sukupuolta kohtaan. Sen vaikutuksesta laulaa, viheltää ja -myrisee närhi, räkättää harakka, muuttaa raakkuva korppi karkeat -äänensä sulaviksi ja pehmeiksi, laulaa muuten äänetön uikku, kaiuttaa -kuikka hurjaa, vaan kuitenkin soinnukasta merilauluansa, pistää -kaulushaikara nokkansa veteen, muuttaakseen ainoan huutoäänensä -kumeaksi, kauas kuuluvaksi mylvinäksi. Tosin lintu laulaa ihan -määräaikaan vain, mutta ei siitä syystä, että se ei voi muulloin -laulaa, vaan koska sillä muulloin ei ole mitään laulun syytä, koska -se ei tahdo laulaa. Hän on vaiti, koska hän ei enää rakasta, koska -hänen leikkiaikansa on ohitse. Tämän todistaa sattuvimmasti kaikkein -tuttu käki. Kolme vuoden neljännestä kuluu, sen kajahuttamatta -ääntänsä kertaakaan; tuleepa sitte kevät, ja silloin hän kukkuu -päivän ensi hetkestä iltamyöhään asti melkein lakkaamatta niin kauan, -kuin sen leikkiaika kestää. Mutta hän vaikenee aikaisemmin etelässä -kuin pohjoisessa, aikaisemmin tasangoilla kuin vuoristoissa ihan sen -mukaan, kuin kasvatusvanhemmat joutuvat hautomistoimissaan, sillä ne -ryhtyvät etelässä ja tasangoilla aikaisemmin pesän tekoon ja ennemmin -pääsevät poikiensa kasvatuksesta kuin pohjoisessa ja korkealla -vuoristoissa. - -Moni lintu vahvistaa laululla tai ainakin omituisella äänellä -lausumaansa kosintaa vielä erittäin joillakuilla liikkeillä, -joko siivillä tai jaloilla taikka muilla erinäisillä asennoilla, -ylvästellen kosittavan edessä, ja jotkut kummallisella kalinalla. - -Jotkut haukat ja pöllöt ilmoittavat pyyntönsä melkein yksinomaan -tai ainakin paraastaan vain kovilla huudoilla. Sitä vastoin toiset -petolinnut näyttävät joko yksin tai yhdessä naarasten kanssa komeaa -lentoleikkiä, jota saattaisi sanoa milloin tanssiksi, milloin -mylläkäksi. Kotkat, bussaari-, muutto-, puna- ja tornihaukat -kiertelevät toinen toistaan hetkikausia, kiipeävät kierteisesti -äärettömän korkealle, näyttelevät, ilmeisesti molemminpuoliseksi -huviksi ja iloksi, kaikkia lentotemppujaan, huudahtavat tuon -tuostakin kimakasti, välkyttelevät höyheniään auringon paisteessa -ja liitelevät viimein hitaasti johonkin korkeaan istumapaikkaan, -hyväilemään siellä toisiansa edelleen. Haarahaukat tekevät yleensä -samoin, vaan pudottautuvat, siivet puoleksi levällään, yht'äkkiä -hyvinkin korkealta ihan lähelle maan tai veden pintaa, alkavat -sitte paljon nopeammin kuin muuten kierrellä, pysyvät jonkun aikaa -räpytellen ihan paikoillaan tai tekevät muita kummallisia liikkeitä -ja nousevat sitte taas hitaasti ylös äskeiseen korkeuteen. Suohaukat -lentävät pitkän ajan näennäisesti välinpitämättöminä kositun -naaraksen takana tai sivulla, alkavat sitte kierrellä sen ympäri, -tekevät yhdessä toisiinsa kietoutuvia kierteitä, nousevat kositun -luota; pää kohti taivasta, yht'äkkiä melkein pystysuoraan ylös hyvin -korkealle, kiihdyttävät muuten hitaanlaisen lentonsa noustessaan -arvaamattoman nopeaksi, pudottautuvat sieltä nurin niskoin, siivet -melkein koossa, ihan jäykkinä alas, kiertävät siellä pari kolme -kertaa, livahtavat taas ylös ja tekevät sitä tekoaan, kunnes -naaraskin seuraa kosijan esimerkkiä. Kaikkia näitä komeammin lentelee -Sisä-Afrikassa elävä ilvehtijä eli lääkärikotka, kotkan kokoinen -haukka, joka on sekä muodoltaan että käytökseltään kummallisimpia -petolintuja. Sen ihmetyttävä lento vetää kaikkina aikoina puoleensa -tarkastajan huomiota, mutta varsinkin leikin aikaan muuttuu se -verrattomaksi näytelmäksi, hurmaavaksi ilveilyksi, jossa näyttää -olevan kaikkein muiden petolintujen lentotaito yhdistettynä. - -Kosivain petolintujen tavalla käyttäytyy myöskin moni muu, -sellaisetkin, jotka eivät suinkaan ole erinomaisia lentäjiä. Siitä, -kuin edellä on puhuttu, onkin jo ihan itseselvä, että nekin ottavat -avuksi siipensä, kuin kilvoittelevat naaraksen rakkaudesta tai -ilmoittavat tunteitansa sen saamisesta omakseen. Innokkaasti laulaa -pääsky, kositun tai saadun naaraksen vieressä istuen, sievimmät -suloisimmat laulunsa; mutta hänen rinnassaan leimuava tunne on -kuitenkin niin voimakas, että hänen, lentomestarin, on mahdoton -viipyä paikoillaan niin kauan, kuin laulua kestää; hän lentää pois, -laulaa lentäessään vielä edelleen ja kiertelee naaraksen ympäri, -joka myöskin läksi lentoon. Kehrääjä istuu pitkän aikaa puun -oksalla, usein jotenkin etäällä naaraksesta, kehrää minuuttikausia -samaa hyrisevää säveltänsä, lähtee viimein, kiertelee koreasti -käännellen ja siipiä räpyttäen naaraksen ympärillä ja huutaa niin -hellästi "häit", että oikein ihmetyttää, mitenkä voi syntyäkään -niin lempeitä ääniä niin karkeassa kurkussa. Mehiläissyöjä, jolle -samoin on suotu vain kaiuton ääni, istuu kauan ihan naaraksen -vieressä odotellen ja monesti todella ei virka mitään, vaan -näyttää tyytyvän kaunisten, kirkkaan punaisten silmiensä hellään -puheesen. Mutta viimein tulistuu hänkin, liikuttaa yht'äkkiä -siipiänsä, nousee korkealle ilmaan, tekee kierroksen, huudahtaa -riemukkaasti ja palaa taas naaraksen luo, joka on sen aikaa istunut -paikoillaan. Keskellä innokkainta rakkauslauluaan, sanottakoonpa -sitä kuherrukseksi, kirskutukseksi tai ulinaksi, kyyhky ikään kuin -itsekseen innostuneena vaikenee yht'äkkiä, räpyttää muutaman kerran -siipiään kovasti, lentää korkealle, levittää siellä siipensä ja -liitelee hitaasti johonkin puun latvaan kuhertamaan uudestaan. -Metsä- ja suokirvinen, harmaa kerttu ja kultarinta kerttu tekevät ihan -samoin kuin kyyhkyset. Uunilintu syöksyy, lauluaan keskeyttämättä, -korkeasta istuinpaikastaan alas ja nousee sieltä taas toiselle oksalle -laulamaan sävelmänsä loppuun, alkaa hetkisen päästä virtensä -uudestaan, lentää leikitellen keskellä lauluaan ja päättää sen samalla -tavalla. Viheriä peipposet, tiklit ja harmaat sirkut mylleröivät -rakkauden innossaan niin ihmeellisellä tavalla ilmassa, kuin eivät -kykenisi hallitsemaan siipiänsä. Leivoset nousevat rakkaussäveliänsä -laulaen korkealle yläilmoihin. Girlitsa käyttäytyy, kuin olisi oppinut -lentotaitoa yölepakolta. - -Saman huumauksen vallassa kuin mainitut ovat myöskin kaikki linnut, -jotka tanssimalla ilmoittavat rakkauttansa. Nekin tanssiessaan -heittävät muulloiset tapansa ja joutuvat viimein niin intoihinsa, -että suuremmassa tai vähemmässä määrässä unhottavat koko muun -maailman. Ei milloinkaan lintu tanssi äänettä, enimmät päin vastoin -ääntelevät omituisesti, jollaista niiltä ei koskaan muulloin kuulla, -näyttelevät samalla koko komeuttansa, vieläpä useimmiten sillä -päättävätkin tanssin. - -Erittäin innokkaita tanssijoita ovat ruopuslinnut eli kaikki -kanalinnut. Kesy kukko vain ylpeästi kävelee, huutaa ja lyö siipiään; -jo sen kotinaapurit riikinkukot ja kalkkunat tekevät enemmän -temppuja. Paljon innokkaammat tanssijat kuin nämä ovat melkein -kaikki teirilinnut ja jotkut fasaanit. Ken valkenevana aamuhetkenä -on katsellut soitimella olevia metsoja, kuunnellut lavertelevia ja -laahustavia teirejä tai Pohjolan kevään valoisena yönä nähnyt tundran -lumilakeuksilla metsäkanan tanssivan, hän ihan varmaan yhtyy minun -sanoihini, kuin väitän, että se hyvittely, jota nämä kukot näyttävät -ja osoittavat kanoillensa, vaikuttaa yhtä vastustamattomasti kuin -riikinkukon, joka levittää kauneimman koristuksensa katokseksi -kositun päälle. Vielä omituisemmin kuin kaikki nämä käyttäytyvät -satyyrikukot eli sarvifasaanit, Kaakkois-Aasiassa elävät, komeat -ruopuslinnut, joilla on kaksi sarvenkaltaista, kirkasväristä -nahkaputkea päälaen sivuilla ja sangen loistovärinen, venyväinen -kaulahetula. Kukko, kierreltyään moneen kertaan kanan ympäri, ollen -sitä tuskin huomaavinaankaan, pysähtyy johonkin paikkaan ja alkaa -kumarrella. Yhä nopeammin kumartelee se ja hitaasti ojentuvat sarvet, -levenee ja jatkuu kaulahetula, kunnes ne ihan ympäröivät pään tuolta -rakkaudesta hurjastelevalta linnulta. Nyt se levittää ja ojentaa -siipensä, laskee ja pyöristää purstonsa, painuu polvilleen ja -syljeksien ja sihisten laahaa siipiään maassa. Yht'äkkiä pysähtyvät -kaikki liikkeet. Matalana, höyhenet pörröllään, siivet ja pursto -maahan painettuina, silmät kiinni, kuuluvasti hengittäen, pysyy se -hetkisen huumauksissaan liikkumatta. Häikäsevä loisto säteilee sen -täysin paisuneista koristimista. Yht'äkkiä nousee se taas, syljeksii -ja sihisee, vapisee ja silentää höyhenensä, raapii maata, heilauttaa -purstonsa ylös, lyö siipiään, ylenee nytkähdellen vähän kerrassaan -täyteen korkeuteensa, syöksyy naaraksen luo ja yht'äkkiä pysähtyen -rajusta juoksustaan seisoo hänen edessään koko loistossansa, -pysyy siinä hetkisen, vapisee, vavahtelee, sihisee ja antaa sitte -kerrassaan koko komeuden kadota, höyhenpuku silenee, sarvet ja -kaulahetula pienenevät ja lintu ryhtyy tavallisiin toimiinsa, kuin ei -olisi mitään tapahtunut. - -Västäräkki astuskelee valittunsa ympäri korein askelin, pää -vähän alhaalla, siivet ja pursto levitettyinä ja siivet vavisten -liikkuvina, kumarrellen, lähestyen ja etääntyen. Loistavan -uhrikaritsan näköisenä istuu tulipeipponen kafferihirsin tähkällä, -johon hän puolisoineen on asettunut, levittää koruhöyhenensä auringon -paisteesen ja innokkaasti laulaen pyörii valitussa istuinpaikassaan. -Hellästi kuin ihmislapset, suu suuta, rinta rintaa vasten, -tanssivat kyyhkyset pitkän aikaa yhdessä. Kiihkeästi, vilkkaasti -hyppien tanssivat kurjet, yhtä innokkaasti Keski-Amerikan komeat -vuorikanat, vieläpä ihmettelevän ihmisen näkyvissäkin. Yksinpä -kondorikin, mahtavin lentäjä, joka nousee tuhansia metrejä ylemmäksi -Andes-vuorten korkeimpia huippuja ja jonka ei luulisi ryhtyvän muihin -kosintakeinoihin kuin lentotemppuihin, kuitenkin tanssii ja pyörii -naaraksen ympäri, hitaasti kävellen ja omituisesti muristen tai -rummuttaen, pää alas rintaan asti laskettuna ja siivet levitettyinä -ihan suoriksi. - -Toiset linnut tanssin sijasta vallattomasti hyppelevät oksilla -ylös alas, edes takaisin, näytellen kukin omaa komeuttansa. Niinpä -paratiisilinnut kokoutuvat aamuhetkinä yksissä eräihin puihin ja -siellä naarasten kunniaksi hypiskelevät, vapisuttavat siipiänsä ja -levittelevät ihmeellisiä koruhöyheniään. Toiset vielä rakentelevat -itselleen lehtimajojakin, koristelevat niitä kaikenlaisilla -kiiltävillä ja välkkyvillä esineillä ja tanssivat niissä. Muutamat -linnut, jotka eivät voi laulaa eikä näyttää lento-, ei tanssitaitoa, -saavat nokallaan aikaan omituista kolinaa. Niinpä kaikki haikarat -kosivat lyömällä nokkansa molempia puoliskoita hyvin sukkelaan -vastakkain, joka kolina on heiltä puuttuvan äänen sijassa: samoin -kaikki tikat nokallaan niin tiheään hakkaavat jotakin kuivaa oksaa, -että puu värisee ja kauas metsään kaikuu rummutus. - -Vaikka naaras ei sille tehtyä rakkauden tunnustusta oikeastaan; -hylkääkään kylmäkiskoisesti, niin se sentään ainoastaan hätätilassa -valitsematta suostuu kehen hyvänsä ensimmäiseen kosijaan. Alussa -se näköjään hyvin välinpitämättömästi kuuntelee hellimpiä -rakkaussäveliä, katsoo kaikkia lentoleikkejä ja tansseja, joita sen -kunniaksi pidetään sekä kaikkea komeutta, kuin sille näytetään. -Useimmiten se käyttäytyy, kuin kaikki tuo lumokeinojen tuhlaus ei -ollenkaan olisi minkään arvoinen. Mukavasti, näköjään ihan huolimatta -kosijan vehkeistä tekee se tehtäviään, jopa etsii ravintoaankin. -Monesti, tosin ei läheskään aina, tulee se laulun tai tanssin -houkutuksesta lähemmäksi, vaan ei millään tavoin, ei vähimmälläkään -merkillä osoita taipuvaa myötätuntoisuutta. Monet naaraslinnut, -varsinkaan moniavioisuudessa eläväin kanalintujen naarakset eivät -edes tule kukkojen leikkipaikoillekaan, vaikka nämä kanat eivät -suinkaan ole kylmäkiskoiset, vaan päin vastoin monesti kiihdyttävät -kutsuvilla äänillään kukkoja hurjimmilleen. Jos kukko tulee kanan -mielestä liian tunkeilevaksi, niin kana pakenee. Se harvoin lienee -toden tekoa, mutta tavallisesti sitä kestää niin itsepäisesti, että -ei aina käy päättää, onko pako todella pelkkää pakoa ilman mitään -sivutarkoitusta, vaiko vain näön vuoksi. Jos se ei mitään tarkoita, -niin tulevat siten ainakin kosivan kukon kiihko ja muut kosintakeinot -kiihdytetyiksi ylimmilleen. Tulisemmin ja pitämättä mitään lukua -syöksyy kukko pakenevan kanan jäljestä, ikään kuin aikoen pakottaa -sen taipumaan; tulisemmin kuin koskaan laulaa se, vilkkaammin leikkii -ja tanssii tai lentelee, kuin naaras pysähtyy hetkiseksi, ja vielä -kiihkeämmin lähtee ajamaan takaa, kuin naaras taas jatkaa pakoaan. - -Luultavasti olisi jokainen naaraslintu taipuvaisempi, kuin se -yleensä on, jos yksi uros olisi ainoana kosijana. Vaan koska yleensä -on uroksia enempi, niin on naaraksella tilaisuus valita. Monta -urosta, välistä suuri joukkokin on yht'aikaa kosimassa, siten tehden -luonnolliseksi naaraksen miettimisen ja valinnan. Tietämättään tai -tahallansa tottelee se lajin parannuksen lakia. Useammista koettaa -se valita paraimman, voimakkaimman, terveimmän, kaikin puolin -oivallisimman; se saa valita. Sen käytöksen vaikutus uroksiin tulee -ilmi rajattomana kateutena, joka saa aikaan pitkällisiä taisteluja. -Joka lintu, näyttäköönpä se meistä miten, viattomalta hyvänsä, on -sankari taistellessaan rakkaastansa, ja jokainen osaa itsekullekin -suotuja aseitaan, nokkaa, kynsi- tai kannusjalkoja, välistä myöskin -sarvimaisilla piikeillä suojeltuja siipiä, käyttää samanlajista -kilpaveljeä vastaan niin tehokkaasti, että taistelu monesti päättyy -toisen kuolemaan. - -Linnun laadun mukaan tapahtuu taistelu ilmassa tai maassa, puun -oksilla tai vedessä. Kotkat ja haukat taistelevat kynsillä ja -nokalla ilmassa. Komeat käänteet, kilpailut ylös päin, päästäkseen -tarpeellisen korkealle toisesta, nuolen tavoin tuiskahtavat -hyökkäysiskut, uljas puolustautuminen, ajaminen toisiansa takaa ja -rohkea puolensa pitäminen ovat huomattavia sellaisissa taisteluissa. -Jos kotkan onnistuu iskeä kilpaveljeensä, kouristaa sekin heti -kyntensä toisen rintaan ja molemmat kykenemättä enää taitavasti -käyttämään siipiänsä, syöksyvät pyöriskellen korkeudesta alas. Maahan -saavuttua taistelu tietysti lakkaa, vaan heti, kuin jompikumpi -nousee ilmaan, seuraa toinenkin, ja muutaman minuutin päästä alkaa -kahakka uudestaan. Jos toinen uupuu, ehkä haavoista, peräytyy se, -jopa pakeneekin voittajan kiihkeästi vainoomana kiireimmiten ja -vastarintaa yrittämättä yli sen alueen rajojen, jonka naaras on -itselleen valinnut; mutta pitämättä lukua mistään tappioista se ei -ennen luovu taistelusta, kuin naaras varmasti yhtyy voittajaan. -Välistä tulee toisen kuolema sellaisen taistelun päätökseksi, vaikka -kyllä harvoin, sillä kotka, jonka kateutta ja vallanhimoa rakkaus -ja kunniantunto ärsyttävät, ei osoita mitään armoa voitetulle, vaan -säälimättä tappaa vastustajan, joka ei enää kykene taistelemaan eikä -pakenemaan. Tappavatpa tervapääskytkin, vaikka näköjään ovat erittäin -viattomia lintuja, kilpaveljensä siten, että he taistellessaan ihan -kotkien ja haukkain tavalla iskevät terävät kyntensä toistensa -rintaan ja sitä niin pahasti repivät, että haavoittunut usein kuolee. - -Kaikki laululinnut ennen taistelua tekevät oikean taisteluun -vaatimuksen. Muuttuupa laululinnun viserryskin aseeksi, jolla voidaan -taistella ja voittaa, vaikka tosin verta vuodattamatta; leikin -huuto, joka vasta oikeastaan ilmoittaakin hehkuvimman kosinnan, -kiihottaa aina kateutta. Ken osaa matkia käen ääntä, voi varsin -helposti houkutella sen varovaisen linnun ihan siihen puuhun, -jonka alle itse asettuu; ken osaa matkia hyvästi kuhankeittäjän -mutkikasta vihellystä, sepel- ja turturikyyhkysen kuherrusta, -tikan rummutusta tai mitä hyvänsä linnun kosintalaulua tai ääntä, -hän saa niitä myöskin houkutelluksi luoksensa. Jos kilpakosija -ilmestyy, niin se ilmoittaa tulonsa ensin huudolla tai laululla, -mutta ryhtyy kohta tosi toimiin, ja silloin alkaa yhtä kiihkeä -taistelu kuin edellämainittujen kesken. Äkäisimmästi huutaen ja -parkuen ajavat kilpaveljet toinen toistaan joko yläilmoissa tai -alhaalla, puiden latvojen tai pensaiden lävitse ja kuten naarasta -ahdistaessa ärsyttävät nytkin toisiaan vielä uhkaavilla äänillä, -jopa myöskin laululla, korumerkkien näyttelemisellä ja pilkallisilla -liikkeillä oikein vihan vimmaan. Jos ajaja tavoittaa pakenevan -vastustajan, iskee se sitä nokallaan niin, että höyhenet pölisevät; -jos ajaja hellittää, kääntyy pakeneva silmänräpäyksessä puolestansa -hyökkäämään; jos ei kumpikaan pakene, niin ne hakkaavat aika lailla -toinen toistansa, olivatpa sitte ilmassa jollakin oksalla tai maassa. -Näissäkin taisteluissa tapahtuu päätös vasta siten, että naaras -antautuu jommankumman taistelijan puolelle. - -Maalinnut taistelevat aina maassa, vesilinnut ainoastaan vedessä. -Miten tosissaan kanat taistelevat, tietää jokainen, ken on nähnyt -kaksi kukkoa tappelevan. Niiden taisteluissa on henki vaarassa, -vaikka kuolema tavallisesti vain silloin seuraa kuin ihminen -raakuudessaan teroittaa kukkojen luonnolliset aseet ja heikontaa -puolustuskeinot. Taistelevat kilpakosija-kamelikurjet käyttävät -samoin voimakkaita jalkojaan ja repivät eteen päin potkien vahvoilla -ja terävillä kynsillään vastustajansa rintaan, ruumiisen ja -jalkoihin syviä haavoja. Kiihtyneet trapit puhaltavat kaulapussinsa -suureksi, kääntävät siipensä nurin, levittävät purstonsa pyöreäksi -ja muristen syljeksivät hyvän aikaa sekä siten vaadittuaan toinen -toistansa taisteluun käyttävät nokkaansa oikein tuntuvasti. -Rannan juoksulinnut, ja varsinkin kaikesta, sekä naaraksista että -kärpäsistä, auringon valosta ja paikasta, riitelevät suokulaiset -ryntäävät vastakkain, nokka ojennettuna kuin keihäs, ja ottavat -iskuja vastaan rintahöyhenillään, jotka ovat suokulaisilla -kehittyneet oikeiksi kiiviksi. Liejukanat juoksevat uivalla, -hyllyvällä vesikasvi-peitteellä vastakkain ja pieksävät jaloilla -toisiaan. Joutsenet, hanhet ja sorsat ajelevat toisiaan niin kauan, -kunnes toisen onnistuu saada toista kiinni töyhdöstä ja pitää sen -päätä veden alla, että toinen on tukehtua tai ainakin niin heikkonee, -että ei heti voi jälleen ryhtyä taisteluun; joutsenet antavat kuten -kannuslinnut tuntuvia iskuja siipiensä reunoissa olevilla kovilla ja -terävillä sarvimaisilla pistimillä. - -Naaras ei näytä siihen asti, kuin valitsee jonkun uroksen, ottavan -mitään osaa sellaisiin kilpakosijain taisteluihin, eikä edes -innostuvankaan niistä, mutta kuitenkin katselee niitä täydellä -huomiolla, koska se aina suostuu voittajaan, ainakin tyytyy sen -kosintaan. Millä tavalla naaras päätöksensä ilmoittaa, en osaa -sanoa, en uskalla edes luullakaan mitään. Vielä noiden taistelujen -kestäessä valitsee se ja siitä silmänräpäyksestä lähtein antautuu -ehdottomasti valitun uroksen valtaan, seuraa häntä ja ottaa -nähtävällä mielihyvällä vastaan sen rakkauden osoitukset, jopa -itsekin hellästi vastaa hyväilyihin. Ikävöivästi kutsuu se häntä, -riemuiten tervehtii sitä ja vastustamatta mukautuu sen toiveihin. -Kiinni toisissaan istuu papukaijapari vierekkäin, vaikka satojakin -olkoon samassa puussa; täydellinen sopu ja yksimielisyys tulee -ilmi molempain toimissa, ainoastaan yksi tahto näyttää molempia -vallitsevan. Jos toinen syö jotakin, syö toinenkin; jos uros siirtyy -toiseen paikkaan, seuraa naaras; jos uros kaiuttaa ääntänsä, -antaa naaraskin äänensä kuulua. Hyväillen nyppii toinen toistaan -höyhenistä ja mielellään ojentaa toinen toiselleen päätään ja -niskaansa, saadakseen sellaisia rakkauden osoituksia. Naaraslinnulla -ei puolestaan ole loukkaavia oikkuja, ei äreyttä eikä suuttumista, -ei haukkumista eikä tyytymättömyyttä, vaan ainoastaan rakkautta -ja hellyyttä, ja uros on onnellinen ja autuas tiedossaan, että on -saanut omaksensa, mitä on halunnut. Samoin kuin hänen tahtoansa -noudatetaan, taipuu hänkin naaraksen toiveihin; jos naaras nousee, -jättää uroskin istuinpaikkansa; jos naaras lähtee kotiseudusta, -seuraa uros häntä vieraasen maahan; jos se kääntyy kotia kohti, palaa -uroskin lapsuutensa seuduille. Eipä ihme siis, että lintujen avio on -onnellinen ja moitteeton. Elinajakseen yhtyneet puolisot saattavat -kyllä vanheta, heidän rakkautensa ei koskaan vanhene, vaan pysyy -ainiaan nuorena ja saa joka kevät uutta intoa lemmelleen; molemmin -puolinen hellyys ei vähene pisimmänkään liiton aikana. Uskollisesti -suorittavat molemmat puolisot osansa välttämättömistä taloustoimista -pesän teon, munien hautomisen ja poikasten kasvatuksen aikaan; -uhraavaisesti auttaa uros naarasta kaikissa vaikeissa toimissa, -joita poikaset sille tuottavat; rohkeasti hän toimii sen turvaksi; -arvelematta antautuu se silminnähtäviin vaaroihin, jopa kuolemaankin, -milloin naaras on pelastettava. Lyhyesti sanoen: molemmat ottavat -liittonsa ensi hetkestä asti osansa iloista ja suruista, ja jos -erityisiä sotkevia asian haaroja ei satu, kestää tällainen hellä -liitto koko elinajan. - -On kylliksi havaintoja, jotka tätä todistavat. Tarkkasilmäiset -tutkijat, jotka olivat vuosikausia peräkkäin tarkastelleet muutamia -lintuja ja viimein oppineet tuntemaan ne niin tarkkaan, että osasivat -erottaa ne muista samanlajisista linnuista, ovat siitä meille -takauksena, ja jokaisen meistäkin, joka vain tarkkaavasti katselee -paraiten näkyviä lintuja, täytyy havaita samaa. Onhan Saksassa talon -omistajalla kyllin tilaisuutta katsella katolla istuvaa haikaraparia, -oppiakseen erottamaan ne linnut muista haikaroista niin tarkkaan, -että hän ei voi heistä erehtyä, ja ken haikaroita tarkastelee, saa -kokea, että juuri sama pari aina palaa siihen pesään niin kauan, -kuin molemmat puolisot elävät. Ja joka tutkija tai metsästäjä, kuin -tarkkaan katsoo vaeltavia lintuparvia taikka, jos sukupuolen erotus -ei ole silmin huomattava, ampuu yhden parin, aina kyllä huomaa, -että ne molemmat todella ovat uros ja naaras. Matkoillani Afrikassa -olen monesti tavannut lintupareja, jotka täälläkin elivät hellässä, -lintujen avioliittoja niin hyvältä puolen kuvaavassa yhteydessä, -olivat yhtä eroamattomat kuin kotona pesässään, tekivät kaikkea -yhdessä ja arvattavasti myöskin yhdessä kärsivät. Yhteen kuuluvat -kääpiökotkaparit voitiin vielä silloinkin huomata puolisoiksi, kuin -ne suuressa joukossa matkustivat tai pitivät yötä. Isot joutsenet, -joita minä tarkastelin Mensale-järvessä Egyptissä, tulivat parvittain -ja samoin parvittani läksivät. Kaikki muutkin oikeissa avioliitoissa -elävät linnut, joita tiellä tapasin, vahvistivat tätä sääntöä. Että -molemmat puolisot myöskin yhdessä kärsivät, näin, kuin tapasin -eräässä Etelä-Nubian lammikossa haikaraparin, johon koko huomioni -kiintyi siitä syystä, että se vielä sellaiseen aikaan oleskeli -siellä, jolloin kaikki muut haikarat jo ammoin olivat siirtyneet -syvälle Sisä-Afrikkaan. Saadakseni selkoa viivästymisen syystä -tapasin minä ne linnut ja huomasin naarakselta siiven murtuneen, -joten se ei päässyt edelleen matkustamaan; siinä siis ihan terve uros -yksinomaan vain naaraksen avuksi ja seuraksi oli jäänyt sellaiseen -seutuun, jossa ei ollut mitään tavallisen talviasunnon mukavuuksia. -Kaikkein avioliitossa eläväin lintujen uskollisen ja hellän liiton -rikkoo vasta kuolema. - -Tämä on sääntö, mutta on siinäkin poikkeuksia. Yksin -yksiavioisuudessakin eläväin lintujen kesken tapahtuu uskottomuutta, -vaikka tarvoin. Vaikka avionaarakset tavallisimmin vakavasti -pysyvät uskollisina puolisoilleen, eivät tähystele muita uroksia, -vielä vähemmin ottavat ketään ystäväkseen, vaikka joku koettaisi -tunkeutuakin, niin erittäin huomattavat jonkun vieraan ominaisuudet -voivat kuitenkin vaikuttaa pahaa. Samanlajinen mestarilaulaja, -jonka laulu on paljon parempi puolison laulua, tai kotka, joka -on kaikin puolin tai ainakin monessa kohdin etevämpi naaraksen -valitsemaa kotkaurosta, voi tuntuvasti häiritä satakielen tai kotkan -avioliittoa, jopa ehkä saattaa naaraksen luopumaankin puolisostansa. -Sitä todistavat yksinäiset urokset, jotka hautomisajan edellä ja -sen kestäessä kuljeksivat laajalti, aristelematta tunkeutuvat -avioparin alueelle ja rohkeasti pyrkivät naaraksen suosioon: sitä -todistavat kiihkoiset taistelut, joita heti alkaa oikean puolison -ja tulokkaan välillä ja jotka vielä nytkin tavallisesti tapahtuvat -ilman naaraksen osanottoa; sinne päin viittaa ainakin jossain määrin -yht'äkkiä leskeksi joutuneen naaraksen käytös, joka osaa lohduttaa -mieltänsä heti uudella avioliitolla, vieläpä, jos niin sattuu, ottaa -omakseen entisen puolisonsa surmaajankin. Ebenseen ritarikartanon -katolla Erfurtin luona majaili monta vuotta haikarapari, joka kyllä -eli paraimmassa sovussa, mutta ei jäänyt ilman kiusauksia, koska -sitä lakkaamatta häiritsivät yksinäiset, pesää ja naarasta omikseen -tavoittelevat tulokkaat. Eräänä keväänä ilmestyi siihen seutuun uros, -joka oli paljon tunkeilevampi ja itsepäisempi kuin kaikki entiset -kosijat ja pakotti aviohaikaraa lakkaamatta taistelemaan tai ainakin -vartioimaan. Kuin se eräänä päivänä, ehkä taistelusta väsyksissään, -pää siiven alla, näköjään maaten istuu pesänsä päällä, syöksyy tuo -ahdistaja yht'äkkiä ylhäältä ilmasta hänen päällensä, lävistää -hänet nokallaan ja sysää ruumiin alas katolta. Ja mitä leski? Se ei -karkoita kavalaa puolisonsa salamurhaajaa pois luotansa, vaan päin -vastoin arvelematta ottaa hänet sijaan ja hautoo edelleen, kuin ei -mitään olisi tapahtunut. - -Tämä ja muut äsken kerrotut asiat eivät tuota kunniaa lintuvaimoille, -mutta, kuten jo huomautin, päinvastaiset todistukset näyttävät, -että nuo tapaukset ovat vain poikkeuksia säännöstä ja siis sääntöä -vahvistavat. Ja jospa todella huomattaneenkin naaraksissa näennäistä -tai todellista syytä, on aina muistettava, että urokset, joilla on -paljon suurempi syy kuin vähempilukuisilla naaraksilla säilyttää -aviouskollisuutensa, voivat myöskin unhottaa sen. Ken tuntee -kyyhkyset, jotka on ihan väärin asetettu kaikkein mahdollisten -hyveiden vertauskuviksi, hän myöskin tietää, miten vähän he -ansaitsevat sitä mainetta, joka vanhasta ajasta on heistä tullut -meille perinnöksi. Heidän hellyytensä on lumoava, mutta ei oikeaa -lajia; heidän uskollisuuttaan vaimojansa ja lapsiansa kohtaan -ylistellään, mutta koetusta se ei kestä. Ottamatta lukuunkaan -kyyhkyurosten välinpitämättömyyttä isän velvollisuuksista, he varsin -usein rikkovat avioliiton horjumatonta lakia ja puolisoittensa -hautoessa usein hyväilevät toisia kyyhkynaaraksia. Sorsalinnut -tekevät vielä pahemmin eivätkä punakanat yhtään paremmin. Heti, -kuin sorsat ehtivät hautomaan, yhtyvät eri parien urokset parviksi, -kuluttavat aikaansa, miten paraiten osaavat, antavat vaimojensa -sill'aikaa nähdä vaivaa, jopa yksin pitää huolta poikasistakin ja -tulevat vasta sitte jälleen naarassorsain, ehkäpä ihan vierasten, -luo, kuin poikaset ovat kasvaneet suuriksi, itse toimeen tuleviksi -eivätkä enää tarvitse isänsä apua. Punakanat, ja turkinpyyt -luultavasti samalla tavalla, kuljeksivat leikin aikaan tappelemassa -minkä hyvänsä kukkojen kanssa, kuin eteen sattuu, ja sen tähden -espanjalaiset niitä kesyillä kukoilla houkuttelevat ja tappavat; -mutta myöhemmin, sitte, kuin jo kanat ovat hautomassa eikä kukoilla -enää ole halua taisteluun, rientävät ne kanojen huudosta luo, jopa -kiireisemminkin kuin ennen. - -Kuitenkin, kuten sanottu, ovat ne vain poikkeuksia säännöstä -eikä niitä voida likimainkaan verrata monivaimoisuudessa eläviin -lintuihin. Turhaan on koetettu selittää karjalintujen, käkien, -fasaanien, metsojen, kalkkunain, viiriäisten, riikinkukkojen ja -suokulaisten monivaimoisuutta, löytämättä mitään riittävää syytä. -Kuin oletetaan ja lausutaan, että käet ja sen lähimmät sukulaiset -eivät haudo, koska niiden aina täytyy olla valmiina ja esteettöminä -hillitsemään hävittäväisten hyönteistoukkain tuhoja, mihin niitä -vain ilmestyy, ja sen tähden eivät elä oikeissa avioliitoissa -eivätkä voi pitää huolta omista poikasistaan, silloin kyllä -puhellaan, lörpötelläkseen jotakin, mutta ei selitetä mitään, -koskapa karjalinnutkin ilman sellaista syytä jättävät sikiönsä -vierasten hoidettavaksi; ja kuin lausutaan sellainen oletus, että -luonto on monivaimoisuuden kautta tahtonut toimittaa runsaammin -perillisiä muutamille kanalintu-lajeille, joita monin tavoin suuresti -ahdistellaan ja vähennellään, niin silloin on mahdoton käsittää, -minkä tähden luonto ei olisi sitä saanut aikaan samalla tavalla -kuin muissa kanoissa, jotka elävät yksivaimoisuudessa eivätkä -hedelmällisyydeltä kuitenkaan ole noita toisia huonommat. - -Käyttäessäni moniavioisuus-sanaa tiedän kyllä, että tavallisesti -puhellaan lintujen monivaimoisuudesta. Sellaista minä en tiedä omasta -kokemuksestani, eikä minun tietääkseni sitä ole myöskään koskaan -todistettu millään eittämättömän oikeilla havainnoilla. Sillä himo -on molemminpuolinen, naaraksilla ei yhtään vähemmin rajaton kuin -uroksilla. Naaraskäki yhtyy tänään tähän, huomenna tuohon urokseen, -vieläpä saman tunninkin kuluessa osoittaa useammille suosiotansa, -ja valitsematta antautuu kana mille kukolle hyvänsä. Aviosta ei -heillä ole puhettakaan. Urokset eivät pidä lukua naaraksista muuta -kuin hetkisen, ja ihan samoin tekevät naarakset; kumpikin sukupuoli -kulkee omia teitään, jopa pysyvät ihan erillään paitsi leikin -aikana, eikä toinen huoli yhtään toisen kohtalosta. Rajaton himo ja -siitä suurimpaan määrään kiihtynyt kateus uroksissa, vallanhimoinen -vaatiminen ja nöyrä suostuminen, hurja kosinta ja mielellään -taipuminen, sitte täydellinen välinpitämättömyys toisistaan ovat -näillä linnuilla eri sukupuolien keskinäistä seurustelua kuvaavina -tuntomerkkeinä. Siitä myöskin selviää, että näiden lintujen piireissä -paljon useammin kuin minkään muiden lintujen kesken tehdään -seka-avioita ja saadaan aikaan sekasikiöitä, jotka viettävät kurjaa -elämää ja joko kuihtuvat lapsettomina taikka, jos saavat rakennetuksi -aviota jommankumman kantalajinsa kanssa, tuottavat oikeita perillisiä -ja siten jälleen palautuvat oikeaan lajiinsa. Sekaliittoihin yhtyvät -tosin muutkin, s.o. yksivaimoisuudessa elävät linnut, mutta ihan -varmaan vain silloin, kuin niitä lajisensa puolison täydellinen -puute siihen pakottaa, jota vastoin noilla toisilla näyttää vain -houkutteleva tilaisuus olevan ihan yhtä usein syynä kuin sellainen -puutekin. - -Vaan hätä se lienee ja ehdoton välttämättömyys turvata munasta -jo päässeitä tai vielä munassa olevia sikiöitä, joka pakottaa -yksiavioisuudessa eläväin lintujen naarakset nopeammin haihduttamaan -lesken surunsa uudella avioliitolla kuin urokset unhottamaan -kadotetut puolisonsa. Tokkopa sentään naarasten suru todella lienee -yhtään vähempi kuin urosten, vaikka hyvin siltä näyttääkin. Samalla -tavalla kuin emähaikara Ebenseessä tekevät muutkin naaraslinnut. -Puutarhassamme hautovan harakkaparin päätimme tappaa, koska samassa -puutarhassa asuvat laululintuset, joita hyvin suosimme ja hoitelimme, -pelkäsivät niitä. Kello seitsemän aamulla ammuttiin uros, vaan -tuskin ehti kahta tuntia kulua, kuin jo leskellä oli toinen puoliso; -hetkisen kuluttua ammuttiin sekin, ja kello yksitoista oli leski -jo kolmannen kerran avioliitossa. Olisi sitä varmaan tapahtunut -vielä useamminkin, jos hätäytynyt naarasharakka ei olisi paennut -viimeksi saamansa uroksen kanssa. Isäni ampui kerran keväällä -turkinpyy-uroksen. Naaras lensi ensin pois, vaan tuli kohta takaisin, -ja heti sen jälkeen toinen uros tuli kosimaan ja pääsi ilman mitään -puolisoksi. Tschusi-Schmidthofen pyydysti puutarhastaan leppälinnun -pesästä kahdeksassa päivässä pois koko kaksikymmentä urosta ja antoi -vasta sitte niin monesti surreen ja yhtä monesti lohdutuksensa -löytäneen lesken nauttia avio-onnea. - -Sellaista näennäistä kevytmielisyyttä emme ollenkaan näe uroksissa, -jotka kadottavat puolisonsa. Kovasti parkuen, liikuttavasti -valittaen, suruaan sekä äänellä että liikkeillä ilmaisten lentelevät -ne rakkaan puolison ruumiin ympärillä, koskevat siihen ehkä -nokallaankin, ikään kuin tahtoisivat taivuttaa sitä nousemaan ylös -ja lähtemään lentoon, rupeavat uudestaan valittamaan, niin että -ihminenkin voi ne äänet ymmärtää, lentelevät alueensa sisällä -paikasta toiseen, istahtavat huudellen, houkutellen ja valittaen -milloin mihinkin entiseen lempipaikkaan, eivät huoli ravinnosta, -hyökkäävät äkeissään toisten samanlajisten urosten kimppuun, ikään -kuin kadehtien niiden onnea ja tahtoen tehdä ne yhtä onnettomiksi, -kuin itse ovat, eivät saa rauhaa eikä lepoa, ryhtyvät jotakin -tekemään ja lakkaavat heti ja tekevät kaikki nurin päin, ikään -kuin tietämättä, mitä tekevät. Siten ovat ne päiväkausia, jopa -viikkojakin, ja usein viipyvät onnettomuuspaikalla niin kauan -kuin suinkin mahdollista, lähtemättä edes lyhyillekään matkoille -tiedustelemaan toista vaimoa. Muutamat lajit, ei yksistään -papukaijat, joita niin sattuvasti sanotaan "eroamattomiksi", vaan -myöskin peipposet ja muut, yksin huuhkajatkin, kadottavat sellaisessa -kovassa kohtalossa kaiken elämän ilon, surevat itsekseen ja hautovat -suruansa niin kauan, että kuolevat. Niin syvän surun pääsyyksi, -vaikkapa ei ainoaksikaan, lienee katsottava sitä, että aina on -vaikea, välistä mahdotonkin urosten löytää ja saada toista naarasta. -Naarakselle monesti ei jää aikaakaan surra, sillä ennemmin tai -myöhemmin, monesti melkein samana silmänräpäyksenä ilmestyy sen luo -uusia kosijoita osoittamaan sille niin paljon suosiota ja hellyyttä, -että sen täytyy tulla vaikka vasten tahtoansakin lohdutetuksi. Ja -kuin sitte perillisten hoitohuolet sitä paitsi ahdistavat muutenkin -niin äidillistä sydäntä, jäävät hänellä kaiketi muut ajatukset -niin sivuasioiksi, että pitkällinen suru ei pääse voimaan. Jos -hänen on joskus vaikea saada uutta puolisoa, niin se ilmoittaa -suruansa yhtä vilkkaasti kuin urokset. Mutta välistä se tekee -vielä enemmänkin, on pakottakin rupeamatta toiseen avioliittoon. -Leskivarpunen, jota isäni tarkkaan katseli, ei ottanut, vaikka sillä -oli munia haudottavana ja sitte poikasia kasvatettavana, ketään -kosijaa miehekseen, vaan pysyi leskenä ja sanomattomalla vaivalla -yksin ruokki syöppöä lapsilaumaansa. Toisen todellakin liikuttavan -tosiasian, millaista surua leskeksi jäänyt naaraslintu osoittaa, -kertoo ja takaa Eugen von Homeyer. Tämän luotettavan tutkijan -asunnon katolla oli haikaraparilla pesä, vaan heidän avio-onnensa -yht'äkkiä päättyy siten, että eräs pyssymies veitikka ilkeyksissään -huvikseen ampui uroksen. Sureva leski, ottamatta toista puolisoa, -tekee äidin velvollisuudet ja lähtee syksyllä lapsineen muiden -haikarain seurassa Afrikkaan. Seuraavana keväänä se palaa takaisin -entiseen pesäänsä leskenä, kuten oli lähtenytkin. Ahkerasti sitä -kositaan, mutta se torjuu kaikki kosijat äkäisesti nokallansa. -Innokkaasti laittelee se asuntoaan, mutta pitääkseen vain yllä -omistusoikeuttansa. Syksyllä se taas lähtee muiden haikarain kanssa -muuttomatkalle, palaa seuraavana keväänä ja tekee ihan samoin kuin -viime kesänä. Ja niin oleksii se yksitoista vuotta. Kahdentenatoista -vuotena koettaa toinen haikarapari väkivaltaisesti anastaa siltä -pesää; se taistelee uljaasti omaisuudestaan, mutta ei voi vieläkään -taipua toisella avioliitolla sitä turvaamaan. Pesä riistetään siltä, -ja kuitenkin pysyy se yksinäisenä; anastajat pitävät pesää eikä -leskeä näy; se viettää, kuten perästä päin tulee ilmi, koko kesän -yksinään noin viidentoista kilometrin päässä. Vaan heti anastajain -mentyä pois saapuu se pesään, viipyy siinä vielä muutamia päiviä ja -lähtee vasta sitte muuttomatkalleen. "Erakon" nimellä on tämä haikara -tuttu koko seudussa; sen kohtalo ja käytös hankkivat sille kaikkein -hyväntahtoisten ihmisten ystävyyden ja suosion. - -Eivätkö sellaiset toimet ja sellainen elämä muka ole mitään muuta -kuin koneen liikettä, jota ulkonaiset voimat käyttävät? Kaikkiko -nämä kerrotut lämpöisen ja elävän tunteen ilmaukset muka tapahtuvat -tajuttomasti? Uskokoon sitä, ken voi, ja puolustakoon sitä -mielipidettä, ken tahtoo. Me uskomme ja puolustamme päinvastaista -ajatusta ja kadehdittavalta näyttää meistä lintujen rakkauden ja -avioliiton tajuntainen onni. - - - - -Apinat. - - -Sheikki Kemal el Din Demiri, oppinut arabialainen, joka kuoli -Damaskossa meidän ajanlaskumme vuonna 1405, kertoo kirjoittamassansa -"Heiat el Heivan" eli "Eläinten elämä" nimisessä teoksessa profeetan -lausunnon mukaan seuraavan ihmeellisen historian: - -"Kauan ennen, kuin laupiaan Jumalan profeetta ja lähettiläs sytytti -uskon tulen, paljon ennen sitäkin aikaa, jolloin Issa eli Jesus -Natsarealainen eli ja opetti, asui Ailan kaupungissa Punaisen meren -rannalla lukuisa väestö, joka tunnusti juutalaisten uskontoa. Mutta -he olivat syntisiä ja pahantekijöitä Herran silmäin edessä, sillä -he yhä rikkoivat Kaikkivaltiaan pyhää päivää, sabattia. Turhaan -varoittivat hurskaat ja viisaat miehet jumalattoman kaupungin -syntisiä asujamia; he rikkoivat kuten ennenkin Korkeimman käskyjä. -Viimein varoittajat läksivät vääryyden paikasta, pudistivat sen -tomun jaloistaan ja päättivät jossain muualla palvella Elohimia. -Vaan koti-ikävä ja omaisten kaipaus saattoivat heidät kolmen päivän -kuluttua palaamaan Ailaan. Siellä oli ihmeitä nähtävänä. Kaupungin -portit olivat suljetut, vaan muurit kuitenkin vartioimatta, niin että -he saattoivat esteettä nousta niiden ylitse. Kadut ja torit siinä -onnettomassa kaupungissa olivat myöskin tyhjinä. Missä ennen oli -ollut vilkasta liikettä, ostajia ja myyjiä, pappeja ja virkamiehiä, -käsityöläisiä ja kalastajia sekaisin, siellä nyt suuret paviaanit -istua kyykyttivät, juoksentelivat ja kiipeilivät, ja ullakoista -ja ikkunoista, parvekkeilta ja katoilta, jossa mustasilmäiset -naiset olivat ennen oleksineet, katselivat nyt naaraspaviaanit alas -kaduille. Ja kaikki ne suuret ja sievät apinat olivat suruiset -ja hämmästyksissään, katselivat alla päin nyt kotiansa katsomaan -palanneita vaeltajia, tunkeutuivat rukoilevasti lähelle heitä ja -valittavasti ähkyivät. Ihmetellen ja mietiskellen katselivat hurskaat -vaeltajat kammottavaa ihmettä, kunnes eräälle heistä johtui mieleen -se lohduton ajatus, että paviaanit varmaankin olivat heidän entisiä, -nyt eläimiksi muutettuja sukulaisiansa. Saadakseen varmuutta riensi -se viisas mies, joka niin oli ajatellut, suoraa päätä kotitaloonsa. -Sen ovella istui samoin paviaani; vaan se tuskissaan ja häpeissään -käänsi katseensa maahan, kuin entinen ankara varoittaja ilmestyi. -'Sano minulle, laupiaan Allahin nimessä, o paviaani,' kysyi viisas -mies apinalta, 'oletko sinä minun vävyni Ibrahim?' Ja suruisesti -vastasi paviaani: 'Eva, eva!' -- olen, kyllä minä se olen. Silloin -hurskas mies ei enää epäillyt, hän murhemielellä näki, että Jumalan -ankara rangaistus oli tässä tapahtunut, että sabatin rikkojat olivat -muutetut apinoiksi." - -Sheikki Kemal el Din tosin ei uskalla epäillä tätä ihmettä, vaan -ollen ajatteleva mies hän ei voi olla lausumatta, että lieneehän toki -paviaaneja ollut ennen kuin juutalaisia. - -Me puolestamme, vaikka historia onkin hyvästi sepitty ja kerrottu, -yhdymme sheikin huomautukseen sitäkin mieluisammin, kuin ne -apinat, joita hurskaat Ailan varoittajat lienevät nähneet, ovat -meidän vanhoja hyviä tuttujamme. Sillä Arabiassa asuu yksinomaan -hamadryas-eli manttelipaviaaneja. Ja heitä me tapaamme jo hyvin -vanhoissa Egyptin muistomerkeissä oivallisesti kuvattuina, ja niiden -karvapuku se juuri oli muinaisista egyptiläisistä niin omituinen, että -he valitsivat sen esikuvakseen ja antoivat sfinkseillensä, ja vielä se -tänäkin päivänä on Itä-Sudanin mustilla kaunottarilla tukan -koristelemisen mallina. Manttelipaviaanilla näet on hyvin tärkeä osa -muinaisegyptiläisten jumaluusopissa, kuten, paitsi muualta, näemme -hieroglyyfein selittäjän Horapollonin teoksesta. Kuten hän kertoo, on -tätä apinaa pidetty temppeleissä ja kuoltua palsamoitu. Häntä -katsottiin kirjoituksen keksijäksi ja sen tähden sekä kaikkein -tieteiden alkajalle Totille eli Merkuriukselle pyhitetyksi olennoksi -että egyptiläisten pappien likeiseksi sukulaiseksi. Joka kerran, kuin -apina juhlallisessa saatossa vietiin temppeliin, tutkittiin sitä ensin -siten, että ylipappi toi kirjoitustaulun ja mustetta, pani kynän -käteen ja käski häntä kirjoittamaan, että nähtäisiin, ansaitsiko hän -päästä temppeliin vai eikö. Hänen sanottiin olevan salaperäisessä -yhteydessä kuun kanssa, eli että kuu tavattomasti vaikutti häneen. -Hänen myöskin katsottiin osaavan jakaa aikaa niin soveliaalla tavalla, -että Trismegistos eli Tot jumala hänen esimerkkinsä mukaan on tehnyt -vesikellon, joka kuten apinakin jakoi päivän ja yön, molemmat, -kahteentoista yhtä suureen osaan. Sitenpä olemme mekin toisten kautta -saaneet apinoilta sekä kirjoitustaidon että myöskin ajan -jakamistapamme. - -On huomioon otettava, että vanhat egyptiläiset kyllä tunnustavat -luultavasti olevansa sukua apinain kanssa, mutta eivät katso -mahdolliseksi, että olisivat polveutuneet apinoista. Sellaista -ihmisen ja apinan sukulaisuuden käsitystä tapaamme vasta -indialaisilla. Heidän keskensä vallitsee ikivanhoista ajoista ja -vielä nykyäänkin usko, että ainakin muutamat kuningassuvut ovat -polveutuneet Indiassa pyhänä pidetystä, jopa jumalaksikin korotetusta -solakasta apinasta hulmaanista ja että kuolleiden kuningasten -sielut palaavat takaisin sen apinalajin ruumiisen. Eräs hallitseva -kuningassuku kerskaa siitä syntyperästään käyttämällä erittäin -silmään pistävällä tavalla arvonimiinsä otettuna kunnianimeä -"Häntä-Raana". Samanlaatuisia mielipiteitä kuin indialaisilla on -nykyaikoina meilläkin alkanut levitä, ja apinakysymys, joksi minä -sitä lyhyesti, vaan ehkä kuitenkin kaikkein ymmärrettävästi sanon, -on saanut paljon melua aikaan. Tieteelliset, suurelle yleisölle -mitättömät selittelyt ovat herättäneet kiivasta suuttumusta ja -jakaneet vakavat tutkijat kahteen eri puolueeseen, jotka ovat -asiaa innokkaasti toisaalta puolustaneet, toisaalta vastustaneet. -Taisteluun ovat yhtyneet tieteellisestä tutkimuksesta ihan kaukanakin -olevat ainekset, tietämättä ja edes aavistamattakaan, mistä asiasta -ja mitä varten oikeastaan taistellaan, ja siten on riita levinnyt -kerroksiin, joissa se voi saada ainoastaan turmiota aikaan; siten on -syntynyt selkkauksia, jotka eivät helposti selvinnekään. Apinoista -puhuminen on kaiken tämän tähden tullut hyvin arveluttavaksi, koska -silloin aina on vaara tarjona joko halventaa apinoita tai loukata -ihmisiä. Kuitenkin apinat, jotka ilmeisesti ovat meidän lähimpiä -sukulaisiamme eläinkunnassa, ansaitsevat niin suuressa määrässä -meidän osanottoamme, että minkään emme anna estää itseämme tutkimasta -niiden elämää, vertaamasta niiden tapoja ihmisten tapoihin ja siten -edistämästä sekä niiden että ihmisenkin tuntemista. - -Vaikea on lyhyesti tehdä niin monen muotoisista eläimistä yleistä, -elämänkuvausta, johon tahdon rajoittaa tehtäväni. Apinoita on noin -neljäsataa, ainakin paljon enempi kuin kolmesataa lajia ja niitä -asuu, paitsi ainoastaan Austraaliassa, kaikissa maanosissa, varsinkin -kääntöpiirien välisissä maissa. Amerikassa ulottuu niiden asunto-ala -28:sta eteläisestä leveysasteesta Antillein mereen, Afrikassa -35:stä eteläisestä leveysasteesta Gibraltarin salmeen, Aasiassa -Sunda-saarista Japanin saariin. Europassa niitä on ainoastaan -Gibraltarin kallioilla, jossa, tietämätöntä, mistä ajasta asti, -eleskelee nykyään linnan varustusväen suojelemina kolmattakymmentä -magottia eli hännätöntä makakkia. Apinain oleskelupaikkoina ovat -metsät ja kalliovuoristot, joissa ne nousevat puolen kolmatta -tuhannen metrin korkeuteen vuoren juuresta lukien. Sekä metsissä -että vuorilla oleskelevat ne, paitsi muutamat lajit, vuodesta -vuoteen ja pitävät sen verran lukua vuodenajoista, että metsissä -tekevät hedelmäin kypsyntäaikaan lyhempiä tai pitempiä vaelluksia ja -vuoristoissa nousevat lämpöisen vuodenajan tullessa ylös päin, vaan -kylmemmäksi vuodenajaksi laskeutuvat alemmaksi; sillä vaikka niitä -tavataan vielä lumisissakin seuduissa, rakastavat ne kuitenkin yhtä -paljon lämpöä kuin runsasta ja monimuotoista ravintoakin. Jotakin -pureskeltavaa ja nakerreltavaa täytyy siellä aina olla, johon ne -asettuvat; muuten ne piankin sieltä muuttavat pois. Ihmisasuntojen -läheiset metsät ovat niistä oikeita paratiiseja; eivät he pidä -lukua kielletystä hedelmästä. Maisi- ja sokuriruoko-vainiot, -hedelmä-, banaani-, pisanki- ja meluuna-metsät ovat heistä ihan omia -perinnöllisiä laidunmaita. Sellaiset paikat, joissa asukasten harras -taika-usko heitä suojelee, ovat heistä myöskin oikein mieluisia -asuinpaikkoja. - -Kaikki apinat, paitsi ehkä niin sanotut metsäihmiset, elävät -joukoissa, välistä suurissakin, joita vanha uros johtaa. Sellaiseen -arvoon korottaa apinan hänen kaikkein yhteen joukkoon kuuluvain -tunnustama kykynsä: vahvimmat kädet ja pisimmät hampaat. Niiden -nisäkästen kesken, joita naaras johtaa, tottelee jok'ainoa muu -lauman jäsen mielellään, vaan johtoapina, kaikkein pahimman -laatuinen itsevaltias, toimittaa itse valtakunnassaan ehdotonta -kuuliaisuutta. Ken ei hyvällä tottele, se pakotetaan puremalla, -näpistelemällä ja korvapuusteilla kuuliaisuuteen. Johtoapina vaatii -orjallista kuuliaisuutta kaikilta muilta apinoilta ja samoin myöskin -joukkonsa naarasapinoilta. Ritarillista kohteliaisuutta hän ei -osoita heikommalle sukupuolelle; väkisin ottaa hän lempensä palkan. -Hänen kurinpitonsa on ankara, tahtonsa taipumaton. Älköön yksikään -apinanuorukainen uskaltako hyväillä ketään sen joukon naarasapinaa -älköönkä naarasapina rohjetko osoittaa suosiotansa kenellekään -muulle kuin hänelle. Hän itse vallitsee rajattomasti haaremiansa ja -hänen sukunsa karttuu, kuin hietaa on meren rannalla. Jos joukko -tulee liian suureksi, eroaa siitä osa jonkun vahvistuneen urosapinan -johdolla eri joukoksi. Siihen asti johtajaa kaikki pitävät arvossa -ja kunnioittavat yhtä paljon kuin pelkäävätkin. Vankat kokeneet -emäapinat ja nuoret vaurastuneet naarasapinat koettavat kilvan häntä -imarrella ja varsinkin yhä osoittaa hänelle suurinta suosiota, -kuin apina voi toiselle osoittaa, se on: hyvin huolellisesti -puhdistaa hänen karvapukuansa kaikesta siihen kuulumattomista -aineista. Hän puolestaan ottaa sellaista ystävyyttä vastaan pashan -arvokkaisuudella, jonka jalkoja hänen lempiorjattarensa raaviskelee. -Kunnioitus, jota hän on osannut hankkia itselleen, tuottaa hänelle -varmuutta ja arvokkaisuutta käytöksessä, taistelu, jota hänellä -kuitenkin aina on, tuottaa valppautta, rohkeutta ja itsetuntoa, sekä -vallan ylläpidon välttämättömyys neuvokkaisuutta, viekkautta ja -kekseliäisyyttä. Käyttämällä näitä ominaisuuksiaan lähimmiten omaksi -hyödykseen hyödyttää hän myöskin koko joukkoa, ja siten hänen rajaton -herruutensa tulee oikeutetuksi ja pysyväiseksi. Hänen hallitsemanaan -ja ohjaamanaan viettää apinajoukko syrjästä katsoen turvallista ja -sen tähden miellyttävää elämää, raivotkoonpa sen sisällä millaisia -myrskyjä hyvänsä. - -Kaikki muut apinat, paitsi vähälukuiset yöapinat, toimivat -päivällä ja lepäävät yöllä. Vasta hyvän aikaa sen jälkeen, kuin -aurinko on noussut, heräävät ne unestaan. Heidän ensi työnsä on -lämmitellä auringon paisteessa ja puhdistautua. Jos yö on kylmä -ja vastenmielinen, niin koettavat ne kyllä siten parantaa tukalaa -tilaansa, että tunkeutuvat hyvin likekkäin, jopa kietoutuvat -yksiksi möhkäleiksi, mutta kuitenkin heitä aamulla kylmää niin, -että pitempikin lämmitteleminen auringon paisteessa näyttää -välttämättömältä. Heti yökasteen kuivettua lähtevät apinat -makuupaikoistaan, kiipeävät hitaasti puiden ylimpiin paikkoihin -tai kallioiden huipuille, valitsevat istuinpaikan, johon aurinko -pääsee paistamaan, ja kääntelevät siinä sitte mukavasti joka puolta -ruumiistaan aurinkoon päin. Turkin kuivettua ja kylliksi lämmittyä -tekee mieli saada se puhtaaksikin, ja jokainen ryhtyy nyt innokkaasti -ja huolellisesti sellaiseen työhön taikka pyytää ja saa joltakin -vertaiseltaan siihen ystävällistä apua, kuten hän itsekin aina on -valmis sitä antamaan. - -Kuin karvapuku on puhdistettu tai tarpeen mukaan kammattukin, -tulee aamiaisen hankkimisen tarve. Se puuha ei ole rasittava siitä -syystä, että kaikki syötävä kelpaa apinoille ja että verotetaan -sekä eläin- että kasvikuntaa. Metsissä ja vuoristoissa on hedelmiä, -lehtisilmikoita ja kukan nuppuja, linnun pesiä munineen tai nuorine -poikasineen, kuorietanoita ja hyönteisiä, puutarhoissa hedelmiä ja -kasviksia, vainioilla viljaa ja palkokasveja. Tuolta katkaistaan -kypsyvä tähkä, täältä siepataan mehukas hedelmä, ylhäällä ryöstetään -linnun pesä puhtaaksi, maassa tutkitaan kivien aluksia, asutussa -paikassa verotetaan puutarhaa tai raastetaan vainiota, ja kaikkialla -työnnetään jotakin suuhunsa. Joka apina haaskaa, jos hänellä vain on -aikaa, kymmenen kertaa enemmän, kuin hän tarvitsee, ja saattaa siten -tuntuvasti vahingoittaa maanviljelijää, puutarhuria ja hedelmien -kasvattajaa. Ryöstöretken alussa koettaa jokainen pitää varansa ja -syö melkein valitsematta mitä eteen sattuu, ja sulloo, jos hänellä -on poskipussit, ensinnä nekin niin täyteen kuin suinkin mahdollista; -vaan heti, kuin suurimpaan nälkään on jotakin saatu, valikoitsee -hän äärettömästi, tutkii joka hedelmää, joka tähkäpäätä ensin -huolellisesti, haistelee ja katselee ennen, kuin syö ja useimmiten -heittää välinpitämättömästi molemmat pois, sieppaa toista syötävää -ja tekee sille ihan samoin. "Me kylvämme ja apinat niittävät", -valittivat minulle Itä-Sudanin asujamet syystä kyllä. Sellaisilta -varkailta ei suojele aidat eikä muurit, lukot eikä salvat; ne -nousevat noiden ylitse ja avaavat nämä; ja mitä ei käy syödä tai ei -jakseta syödä, viedään kuitenkin mukaan. On huvittavaa ja samalla -säälittävää heitä katsella; sillä, kuten koko heidän olemuksessaan -yleensä, näkyy tässäkin yht'aikaa rohkeutta ja kekseliäisyyttä, -uhkarohkeutta ja viekkautta, nautinnon himoa ja varovaisuutta -ja samalla vielä viekkautta ja juonikkaisuutta, julkeutta ja -häijyyttä. Kaikki niiden keinot tulevat sitä paremmin näkyviin, -mitä vaarallisemmalta yritys näyttää. Juosten, kiiveten, hyppien ja -hätätilassa uidenkin voitetaan kaikki esteet, mutta ei koskaan eikä -missään jätetä pitämättä vaaria omasta turvallisuudesta. Johtoapina -kulkee edeltä, houkuttelee, huutaa, kehoittaa, varoittaa, toruu ja -rankasee, mitä milloinkin on tarvis; koko parvi seuraa ja tottelee, -vaan ei kuitenkaan koskaan oikein luota häneen. Vaaran hetkenä joka -apina ensinnä ajattelee omaa turvallisuutta ja tulee vasta myöhemmin -jälleen johtoapinan luo. Ainoastaan emät, jotka kantavat lapsia -sylissään tai seljässänsä, ovat poikkeuksena siten, että ovat tai -ainakin näyttävät olevan enemmän huolissaan niistä kuin itsestänsä. -Vaarattomilla retkillä levähdetään usein ja annetaan lapsille -tilaisuutta keskenään leikitellä; vaarallisissa paikoissa tulee -vasta retken päätyttyä lyhempi tai pitempi lepo- ja virkistyshetki, -jolloin apinajoukko nukahtaakin, paremmin sulattaakseen ruokaansa. -Iltapäivällä tehdään toinen ryöstöretki. Vähän ennen auringon laskua -palaavat apinat tavalliseen, vaarallisilta pedoilta niin hyvästi -kuin mahdollista turvattuun makuupaikkaan saamaan hyvin ansaittua -lepoa, joka tosin kuitenkin alkaa vasta pitkällisen riidan ja kinan, -kiistelemisen ja sysimisen jälkeen. - -Jos ei oteta lukuun silloin tällöin välttämättömiä tai edulliselta -näyttäviä vaelluksia, ei tässä äsken kerrotussa päiväjärjestyksessä -tapahdu juuri mitään muutoksia. Suvun kartuttaminen, joka muilla -eläimillä enimmäkseen saa aikaan suuriakin elintavan muutoksi, -ei apinoihin vaikuta sanottavasti, koska se ei tapahdu mihinkään -määräaikaan ja koska emäapinat kantavat poikiaan kaikkialla muassa. -Pojat, joita enimmät lajit saavat vain yhden kerrassaan, tulevat -tosin hyvin kehittyneinä ja siis jo näkevinä olentoina maailmaan, -vaan ovat meidän käsityksemme mukaan erittäin rumat ja jotenkin -avuttomat, vaikka kyllä kehityksessään verraten pitkälle edistyneet. -Rumilta ne meistä näyttävät sen tähden, että niiden poimuiset kasvot -vilkkaine silmineen ovat kuin ikivanhoilla ukoilla ja että niiden -vielä harva karvapuku ikään kuin jatkaa eturaajojen muutenkin -hyvin suurta pituutta; avuttomia ne meistä nähden ovat sen tähden, -että ne eivät osaa noilla eturaajoillaan tehdä muuta kuin tarttua -kiinni emänsä syliin. Siinä ne riippuvat, pitäen käsillään emänsä -kaulasta ja jaloillaan vyötäisistä, viikkokausia, liikuttamatta -huomattavasti muuta ruumiinsa osaa kuin päätänsä, ja siten emät -saattavat esteettömästi ja suuretta vaivatta liikkua tavallisissa -toimissaan, kulkea vaarallisimpiakin polkuja ja tehdä rohkeimpia -hyppäyksiä. Vasta pitkän ajan päästä, harvoin ennen kuin kuukauden -kuluttua, alkavat ne yritellä joitakuita liikkeitä, mutta tekevät -niitä niin taitamattomasti, että pikemmin herättävät sääliä kuin -naurua. Mutta noita lapsiaan emät ehkä juuri niiden avuttomuuden -tähden katselevat ja pitelevät niin hellästi, että "apinan -rakkauden" ylistely kyllä näyttää oikealta. Joka emä lakkaamatta -hyväilee lastansa tai muuten sitä siistii. Milloin se sitä nuolee, -milloin puhdistaa sen turkkia, milloin asettaa hänet syliinsä, -milloin ottaa molemmille käsivarsilleen, ikään kuin ihaillakseen -sen näköä, milloin kiikuttelee sitä, kuin tuuditellen nukkumaan. -Jos emä huomaa itseään toisten katselevan, kääntyy se pois päin, -ikään kuin ei soisi muiden nähdä hänen lemmikkiänsä. Kuin se tulee -vähän suuremmaksi ja liikkuvaisemmaksi, saa se välistä luvan lähteä -emänsä sylistä leikkimään muiden vertaistensa kanssa, mutta aina -sitä pidetään ankarassa kurissa ja rangaistaan näpistelemällä tai -kämmenellä kurittamalla, jos se ei tottele. Yksin ravinnostakin -pitää emä huolta. Vaikka hän muuten onkin hyvin ahnas, lapselleen -hän sentään antaa joka palasta eikä suvaitse sen vahingoittaa -itseään liian hätäisellä eikä ylellisellä syömisellä, vaan estää, -sen äidin viisaudella. Harvoin kuitenkin tarvitsee käyttää tuntuvaa -rangaistusta, sillä apinalapsi on niin kuuliainen, että se kelpaisi -esimerkiksi monelle ihmislapselle. Oikein liikuttavasti käyttäytyy -emä, jos lapsi nähtävästi sairastaa, ja joutuu ihan toivottomaksi, -jos se kuolee. Tunti- ja päiväkausia kuljettaa se pikku ruumista -mukanaan, ei huoli mistään ravinnosta, istuu välinpitämättömänä -paikoillaan ja usein suree itsensä kuoliaaksi. Apinalapsi sitä -vastoin ei tiedä niin syvällisistä tunteista, ja paremmin se -myöskin on turvattu kuin muut eläimet, jos se kadottaa emänsä. -Sillä kuka hyvänsä iso apina, uros tai naaras, ottaa heti sen -hoitoonsa, tyydyttää hänellä kaikissa apinoissa omituista harrasta -hoitelemishalua, hyväilee sitä paraimmasti, mutta paha kyllä joutuu -rakkaasta ravinnosta usein riitaan oman itsensä kanssa ja jättää -hoitolapsensa, jos se ei vielä osaa tulla yksin toimeen, kurjasti -kuihtumaan, jopa ehkä kuolemaankin. - -Apinain luonnonlahjoista on vaikea, melkeinpä mahdotonkin sanoa -mitään yleisesti pätevää, koska ne ovat yhtä monenlaiset kuin apinat -itsekin. Jotkut heidän taipumustensa piirteet tosin ovat yhteiset, -vaan kaikkein enimmät heidän olemuksensa ominaisuudet ovat hyvin -erilaiset eri apinoilla. Jokin taipumus, josta toisella tuskin -on merkkiäkään, näkyy toisella ihan selvään, jotakin piirrettä, -joka tässä on selvänä, on turha etsiä toisesta. Vaan jos verraten -tarkastellaan eri heimoja, sukuja ja lajeja, niin voidaan kyllä -heillä huomata edeltä päin aavistamatonta ja sen tähden ihan -ihmetyttävää kaikkein luonnonlahjojen ja taipumusten kasvamista ja -enenemistä. Sellainen tarkastelu on opettavainen. - -Vähimmin kehittyneitä kaikista apinoista ovat _teräväkyntiset_ ja -_orava-apinat_, Etelä- ja Keski-Amerikassa elävät, pienet, soreat ja -hyvin yhdenmuotoiset eläimet. Niillä kyllä on oikeat varsinaisten -apinain hampaat, vaan ainoastaan ukkovarpaissa litteät, kaikissa -muissa varpaissa ja sormissa sitä vastoin kapeat, pitkät, terävät -kynnet, joiden tähden ne kädet ja jalat, ainakin ensin mainitut, siis -ovat käpäläin vertaiset. Näiden ulkonaisten tuntomerkkien mukaiset -ovat niiden lahjatkin. Apinuus, saattanen sanoa, ei ole niissä -apinoissa vielä päässyt täyteen voimaan. Sekä muodoltaan ja väriltään -että myöskin ryhdiltään, olemukseltaan ja käytökseltään, jopa -ääneltäänkin ovat ne jyrsijäin kaltaisia. Ne istuvat harvoin pystyssä -kuten muut apinat, enintään vain oravan tavalla, seisovat enimmäkseen -kaikilla raajoillaan, ruumis vaakasuorassa, eivät myöskään vapaasti -ja helposti kiipeä, kouristaen käsillään ja jaloillaan oksista -kiinni kuten muut apinat, vaan kynsiensä avulla nousten ja laskien -mäkeä, ei siltä tosin suinkaan hitaasti eikä kömpelösti, vaan ihan -jyrsijäin tavalla. Vallan toisenlainen kuin kaikilla ylemmillä -apinoilla on heidän äänensäkin, kimakka piipitys, joka milloin kuuluu -linnun viserrykseltä, milloin rottain ja hiirien vikinältä, enimmin -ehkä merisian ääneltä. Käytös on nimenomaan jyrsijäin käytöksen -kaltainen. He osoittavat samaa levottomuutta ja rauhattomuutta, -samaa uteliaisuutta, arkuutta ja hätäisyyttä, samaa häilyväisyyttä -kuin orava. Heidän päänsä pysyy ainoastaan jonkun silmänräpäyksen -ajan samassa asennossa, tummat silmät kääntyvät milloin tähän, -milloin tuohon esineesen, aina hätiköiden ja ilmeisesti mitään -ymmärtämättä, vaikka he näyttävätkin viisaasti katselevan maailmaa. -Kaikista niiden toimista näkyy hyvin vähä punnitsemiskykyä. Ikään -kuin tahdottomasti seuraavat ne, mitä minäkin silmänräpäyksenä -mieleen johtuu, unhottavat heti työnsä, jota juuri ovat tekemässä, -kuin vain uusi esine tai asia niitä kiihottaa, ja samoin ne ovat yhtä -häilyväiset suosionsa ja suuttumuksensa osoituksissa. Tänä hetkenä -ne ovat hyväluontoiset, nähtävästi erittäin tyytyväiset kohtaloonsa, -ehkäpä onnellisetkin ystävällisen käden hyväilystä, vaan seuraavana -silmänräpäyksenä ne irvistelevät hoitajalleen, käyttäytyvät -tuskaisesti, kuin olisi henki vaarassa, hiovat hampaitansa ja -koettavat purra. Yhtä herkkätuntoiset ja kiihtyväiset ne ovat kuin -apinat ja jyrsijät, vaan niiltä kuitenkin puuttuu kaikkein ylempäin -apinain varsinaista apinuutta; sillä toinen tekee ihan samoin -kuin toinen, ikään kuin ilman tajuntaa, ihan tietämättänsä, aina -pikkumaisesti. Niillä on kaikki pelkurin ominaisuudet; valittava -ääni, haluttomuus taipumaan välttämättömyyksiin, tuskitteleminen -kaikista tapauksista, sairaan omainen kiihko epäluuloisesti itseensä -sovittamaan mitä hyvänsä toisen olennon tekoa, halu kerskailemaan, -vaikka aina kuitenkin pakenevat luultua tai todellista vaaraa, -kykenemättömyys sekä tahdossa että toimessa. Juuri sen tähden, että -ne niin vähässä määrässä ovat apinoita, miehet niistä eivät pidä -lukua. - -Paljon korkeammalla asteella ovat samoin Amerikassa elävät -_leveänenäiset_ eli _uuden maailman apinat_, vaikka ei niissäkään -tosi apinuus vielä oikein ole nähtävänä. Niillä on kummassakin -leuassa yhtä poskihammasta enempi kuin muilla ylemmillä apinoilla, -siispä yhteensä kuusineljättä hammasta eikä kaksineljättä: -sormissa ja varpaissa on kaikissa litteät kynnet; ruumis näyttää -sitä hoikemmalta, kuin raajat ovat yleensä hyvin pitkät; häntä -on useimmilla voimakkaana tarttuma-aseena. Kuvaavainen on niiden -kehityksen yksipuolisuus. Ollen kuten teräväkyntiset apinat -yksinomaan puueläimiä, näyttävät ne poissa puun oksilta eli maassa -kömpelöiltä, jopa ihan tyhmeliineiltä. Niiden astunta maassa on -erittäin kömpelö ja horjuva, horjuvaisin ja huonoin niillä lajeilla, -joilla on tarttumahäntä; mutta ei niiden kiipeäminenkään ole sinne -päinkään vanhan maailman apinain kiipeämisen kaltainen. Sillä -liikeneuvojen lisäys ei näillä ole suinkaan enentänyt liikettä, -vielä vähemmin tehnyt sitä useampimuotoiseksi, vaan päin vastoin -yksipuolisemmaksi. Niiden tarttumahäntä ei ole viidentenä, vaan -ensimmäisenä kätenä. Sillä ne kiinnittävät tai ripustavat koko -ruumiinsa sillä, vetävät sillä luokseen esineitä, sitä käyttävät -portaina, riippumattona ja milloin minäkin. Mutta se ei jouduta -eikä tee vapaammiksi niiden liikkeitä, vaan suuressa määrässä -hidastuttaa niitä, vaikka samalla kyllä tekee ne turvallisiksikin. -Hännän lakkaamattoman, ihan poikkeuksetta ainaisen käyttämisen -tähden ei sen kantaja koskaan joudukaan tasapainon kadottamisen -eikä turvallisesta korkeudesta putoamisen turmiolliseen vaaraan, -vaan juuri samasta syystä hän ei myöskään voi tehdä mitään vapaita -eikä korkeita liikkeitä. Hitaasti ojentaa apina tarttumahäntänsä -edeltä päin joka askeleelta ja kiinnittää sen edellensä ja sitte -vasta päästää yksitellen kädet ja jalat irti oksasta, jolla liikkuu. -Sitenpä tämä apina enemmin vain sitoo itseään oksiin, kuin niillä -liikkuu ja kiipeilee. Sen tähden se ei koskaan yritäkään mitään -pitkää, onnistumiseen katsoen epäilyttävää hyppäystä. Tämä oman -arvoisan olemuksen ainainen, koskaan unhottumaton turvaaminen ei tee -tätä apinaa varovaisen, vaan hitaisen, ikävystyttävän näköiseksi. -On oikein merkillistä, miten kaikki muut uuden maailman apinain -lahjat ovat sopusoinnussa sen kanssa. Niiden ääni ei ole niin -yksipuolinen kuin teräväkyntisten apinain, vaan kuitenkin sekin -vastenmielinen tai ikävystyttävä. Vikinästä mölisemiseen asti -kulkee se kaikki asteet; mutta kaikissa tapauksissa kuuluu se -valittavalta, tuskaiselta, ja apinain käytös heidän huutaessaan -kyllä vahvistaa sitä lausetta. Lämpöisesti ja kultaisesti valasee -viileän, kasteisen yön jälkeen aamuaurinko aarniometsän puita, ja -tuhatääninen tervehdys ja riemuhuuto kajahtaa miljoonista kurkuista; -silloin varustautuvat myöskin mölyapinat tekemään kiitostansa. Mutta -miten! Jättiläispuussa, jonka latva ulottuu paljon korkeammalle -muita, ovat nekin kiivenneet ylös kuiville latvaoksille ja tapansa -mukaan turvanneet itsensä tarttumahännällään ja nauttivat nyt -suloista lämpöä auringon paisteessa. Silloin hyvinvoinnin tunne -saattaa heitäkin kuuluttamaan ääntänsä. Eräs, jolla on erittäin -korkea, rämäkkä ääni ja jota juuri voisi sanoa esilaulajaksi, istuu -jäykkänä, katsoo terävästi kumppaneihinsa ja alkaa vetää; kumppanit -samoin liikahtamatta ja mitään ajattelematta katsovat häneen ja -yhtyvät virteen, ja kammottava kaiku vastaa metsästä röhkien, ulvoen, -äristen ja koristen, kuin olisivat kaikki metsän eläimet hengen -edestä taistelemassa vastakkain. Yksinäiset mölähdykset alkavat tuon -kummallisen sävellyksen; ne tulevat yhä kiivaammiksi ja seuraavat -yhä nopeammin toinen toistaan, mikäli laulajan todellinen, vaikka -näkymätön kiihtymys kasvaa ja leviää joukon muihin jäseniin; sitte -ne muuttuvat ulvonnan kaltaiseksi mölinäksi ja päättyvät samalla -tavalla, kuin alkoivatkin. Jos katsotaan noita pitkäpartaisia, -erittäin vakavan näköisiä laulajia, niin tuskinpa voidaan olla -hymyilemättä. Mutta tuo heidän sävelsotkuksensa, jota on ihan -mahdoton kuvata, tulee pian yhtä ikävystyttäväksi kuin heidän -yksipuoliset liikkeensäkin, jotka pikemmin ovat matamista kuin -kiipeämistä. Mitä toinen tekee, matkii toinen ajattelematta jäljestä; -mutta tehköötpä ja toimikootpa ne mitä hyvänsä, ikävystyttävä heidän -käytöksensä on aina. Ihan näiden mölyapinain tavalla toimivat -kaikki tarttumahäntäiset apinat; ainoastaan hiukan toisin, eli siis -vapaammin ja itsenäisemmin, käyttäytyvät jotkut erittäin etevät -heimon jäsenet, esim. kapusiiniapinat. Yleensä ne ovat henkisesti -yhtä kömpelöt kuin ruumiillisestikin, tosin enimmäkseen hyvin -lempeät, hyväluontoiset ja luottavaiset, vaan myöskin tyhmät, äreät -ja tuskittelevaiset ja muutamat myöskin itsepäiset, häijyt ja -oikulliset. Ne siis ovat kyllä korkeammalla teräväkyntisiä apinoita, -mutta paljon alempana vanhan maailman apinoita. Varmaankaan niille ei -tehdä väärin, jos sanotaan, että niillä kyllä on vanhassa maailmassa -asuvain serkkujensa huonot puolet, vaan ei niiden hyviä puolia. -Niiden lempeys ja hyväntahtoisuus, ihan katsomattakin siihen, että -niitäkään ominaisuuksia ei ole kaikilla lajeilla, eivät likimainkaan -korvaa kaikissa lajeissa yhtäläisesti näkyvää yritteliäisyyden, -uljuuden, iloisuuden, vilkkauden ja päättäväisyyden, varovaisuuden ja -kekseliäisyyden puutetta, jotka ominaisuudet juuri asettavat vanhan -maailman apinat niin korkealle, ja niiden ainainen vikinä ja valitus -vähentävät meidän silmissämme kaikkein muidenkin lahjain arvoa, joita -heillä saattaa olla. - -Kuten uuden maailman apinat jakautuvat myöskin vanhassa maailmassa -asuvat apinat kahteen ryhmään, joita ehkä voisi sanoa heimoiksi, -vaikka molempien hampaat ovatkin yleensä hyvin yhtäläiset. Me -nimitämme toiset _koira_- ja toiset _ihmisapinoiksi_ ja saatamme -sanoa, että koira-apinoista voimme oppia tuntemaan oikean -apinuuden, jota vastoin ihmisapinat ovat jo korkeammalla sitä. -Koira-apinoista varsinkin koskee se, mitä alussa sanoin. Niihin -kuuluu kauneita ja rumia, viehättäviä ja vastenmielisiä, iloisia -ja vakavia, hyväluontoisia ja äkäisiä apinoita. Rakennukseltaan -varsin rumamuotoisia ei ole niiden joukossa, koskapa täytyy myöntää -meistä rumilta näyttävilläkin olevan suhdallinen ruumiin rakennus; -mutta monin puolin kummallisia olentoja niiden joukossa on. Niiden -päätuntomerkkeinä on pitempi tai lyhyempi, samanlaatuinen kuono kuin -koiralla, verraten lyhyet käsivarret, häntä, joka on kaikilla, vaikka -muutamilla typistynyt vain tyhjäksi, enemmän tai vähemmän kehittyneet -istumapakarat ja ainakin kaikkein enimmillä lajeilla poskipussit. -Leuoissa on säännöllinen määrä hampaita eli kaksineljättä tiheissä, -umpinaisissa riveissä. Näitä apinoita asuu kaikissa kolmessa vanhan -maailman osassa, lukuisimmin Afrikassa. - -Luonnonlahjojensa ja ominaisuuksiensa tähden ovat ne paljon -korkeammalla pitkäkyntisiä ja leveänenäisiä apinoita. Ne enimmäkseen -astuvat varsin hyvin ja toiset juoksevatkin, vaikka jotkut pikemmin -vain nilkuttavat naurettavalla tavalla; ne osaavat vaivatta seisoa -ainoastaan jaloillaan ja nousta ihan suoriksi sekä siinä asennossa -helpommin tai kömpelömmin astua; ne kiipeävät kaikki hyvästi, toiset -tosin ainoastaan puissa, toiset kallioilla ja kivikoilla; osa niistä -myöskin uipi oivallisesti. Ne, jotka elävät puissa, kiipeävät niin -sanoaksemme lentämällä, sillä niiden monimutkaiset temput ovat paljon -notkeammat, kuin edeltä päin osattaisiin aavistaakaan. Kahdeksan, -jopa kymmenenkin metrin pituiset hyppäykset eivät ole niille mitään -mahdottomia tekoja; puun latvaoksilta hyppäävät ne yhtä pitkälti -alemmille, taivuttavat niitä painollaan ja sysäyksellään alas päin, -ponnistavat oksan takaisin ponnahtaessa koko voimallaan, ojentavat -häntänsä ja jalkansa suoriksi taa päin perää pitämään ja lentävät -kuin nuoli siten ilmassa. Puun oksa, olkoonpa se vaikka ihan täynnä -pahimpia okaita, on heille hyvä tie, jokainen köynnöskasvi on -polkuna tai tikapuina sen mukaan, kuin sitä voidaan jompaankumpaan -tarkoitukseen käyttää. He kiipeävät eteen tai taa päin, oksan -ylä- tai alapuolella; he tarttuvat sekä hypätessään että -pudottautuessaan johonkin ohueen oksaan yhdellä kädellä, pysyvät siten -riippuen, miten kauan ja missä asennossa hyvänsä, nousevat sitte -mukavasti oksalle ja kulkevat rivakasti edelleen, kuin olisivat -tasaisen maan pinnalla. Jos käsi ei tavoita tähdättyä oksaa, niin -tarttuu siihen yhtä varmasti jalka; jos oksa äkkiä putoavasta painosta -katkeaa, tarttuu apina pudotessaan toiseen, kolmanteen oksaan ja, jos -kaikki katkeavat, hyppää hän, samapa se miten korkealla on, alas -maahan ja kiipeää taas ylös lähintä puun runkoa tai köynnöskasvia -myöten. Verrattuna uuden maailman apinain matavaan kiipeämiseen on -tämä liikunta ihan vapaa, kahleeton ja kaikki esteet voittava. Ne -apinat ovat vain nahjuksia, nämä täydellisiä taitureja; ne ovat puiden -orjia, nämä oksain vallitsijoita. - -Yhtä täydellinen kuin liikunta on näillä apinoilla äänikin. Näiltä -ei kuulu viserrystä eikä vikinää, ei valitusta eikä ulvontaa, vaan -eri asioihin soveltuvia, hyvin erilaisia, melkein ymmärrettäviä -ääniä. Mieltymys tai vastenmielisyys, halu tai tyydytys, hyvän tai -pahan suomus, rakkaus tai viha, tyytymys tai vihastus, ilo tai suru, -luottamus tai epäilys, hellyys tai kylmyys, taipumus tai vastustus, -mutta varsinkin yht'äkkiä tapahtuvat liikutukset, niin kuin peljästys -ja kauhistus, kaikki ne tulevat äänellä ilmoitetuksi, olkootpa -äänivarat itsessään vähäisetkin. - -Tasan tämän ruumiillisen kehityksen kanssa ovat ne, joita me -sanomme henkisiksi. On syytä erittäin huomauttaa, että käsi, joka -vasta näillä saavuttaa täyden merkityksensä, asettaa nämä apinat -paljon edelle muista eläimistä ja saattaa heidän kykeneväisyytensä -näyttämään osittain suuremmalta, kuin se todella onkaan, vaikka -he todella sen avulla osaavatkin tehdä paljon sellaista, joka ei -koskaan onnistu koiralle eikä muille eläimille. Sitenpä heitä -täytyy lukea viisaimpien nisäkästen joukkoon. Suuri mietintökyky -täytyy tunnustaa niillä olevan. Heidän hyvä muistinsa säilyttää -uskollisesti mitä moninaisimpia havaintoja ja heidän hyvästi -punnitseva järkensä muodostelee ne kokemuksiksi, joita sitte -sopivissa tiloissa oivallisesti käyttävät hyväkseen. Sen tähden nämä -apinat eittämättömästi tekevät, mitä tekevät, täydellä tajulla, -asianhaarojen mukaan, eivätkä ole ulkoa päin vaikuttavain voimien -tahdottomia orjia, vaan itsenäiset, vapaat ja toimissaan vaihtelevat -olennot, jotka viekkaasti ja kavalasti pitävät vaaria edustaan -ja käyttävät hyväkseen kaikkia apukeinoja, joista vain luulevat -ja näkevät olevan hyötyä. He osaavat erottaa syyn ja seurauksen, -koettavat saavuttaa seurausta panemalla syyn vaikuttamaan tai -estää sitä toimittamalla syyn pois tieltä. He tietävät, mikä -niitä hyödyttää tai vahingoittaa, ja tietävät myöskin, tekevätkö -oikein vaiko väärin, joko sitte katsovat asiaa yksityisen kannalta -taikka heitä korkeamman ja mahtavamman olennon silmillä. Ei -se ole sokea sattumus, vaan edullisuuden tieto, joka ohjaa ja -järjestää heidän toimiansa, taivuttaa heidät kykenevämmän tahdon -mukaan, saattaa heidät toimimaan yhdessä, opettaa heidät yhdessä -vastaamaan yksityisen onnesta tai onnettomuudesta, ottamaan osaa -toinen toisensa ilosta ja surusta, onnesta ja onnettomuudesta, -turvallisuudesta ja vaarasta, hyvinvoinnista ja hädästä eli toisin -sanoen oleman kaikkein yhteiseen toimintaan perustuvana apinakuntana, -opettaa heitä käyttämään voimia ja keinoja, jotka heillä eivät ole -lapsuudesta asti perinnöllisiä eikä ominaisia, ja toimittaa heille -aseita, joita ei luonto ole antanut. Tosin kaikenlaiset intohimot -usein voittavat heidän maltillisuutensa; mutta juuri ne kiihkot -puolestaan taas todistavat heidän tunteittensa vilkkautta tai, joka -on sama asia, heidän henkensä herkkyyttä. He ovat tunteelliset kuin -lapset, kiihtyväiset kuin heikkoluontoiset ihmiset, ja sen tähden -erittäin herkästi tuntevaiset kaikenlaista kohtelua, kuin heille voi -tulla osaksi; tarkasti he huomaavat puoleen vetävää rakkautta ja -karkoittavaa vihaa, kiihottavaa ylistystä ja loukkaavaa moitetta, -tyydyttävää imarrusta ja pahentavaa pilkkaa, hyväilyä ja kuritusta. -Kuitenkaan ne eivät anna itseään niin helposti kohdella, vielä -vähemmin mihinkään opettaa kuin koira tai muu viisas kotieläin; sillä -ne ovat itsepäiset suuressa määrässä ja melkein yhtä itsetietoiset -kuin ihminen. Vaivatta he oppivat, mutta ainoastaan silloin, kuin -tahtovat, eikä suinkaan silloin, kuin niitä tahdottaisiin oppimaan; -sillä heidän itsetietoisuutensa vastustaa kaikkea alistumista, -joka vain ei näytä heille itselleen edulliselta. Samalla ne kyllä -tietävät, että niitä saatetaan mielin määrin rangaista, ja ehkä jo -edeltäkin päin sitä ilmoittavat odotetun rangaistuksen mukaisella -äänellä, mutta eivät kuitenkaan tee, mitä niiltä vaaditaan; sitä -vastoin ne mielellään ja lausuen vilkkaasti suostumustansa tekevät -sellaista, joka niitä huvittaa. Ken epäilee niiden itsetuntoa, hän -tarkastakoon vain, miten ne toisia eläimiä kohtelevat. Ne pitävät -niitä, jos niiden vahvuuden ja vaarallisuuden pelko ei pelota heitä, -aina vain oikkujensa leikkikaluina, joko sitte tekevät niille pilaa -ja kujehtivat niiden kanssa tai hellittelevät ja hyväilevät niitä. - -Kerron näiden lausuntojeni vahvistukseksi muutamia esimerkkejä, jotka -itse voin taata tosiksi tai katson riittävästi taatuiksi. - -Matkustaessani Bogos-maassa tapasin ensi ratsastusmatkalla -vuoristossa suuren joukon samoja manttelipaviaaneja, joita sheikki -Kemal el Din Demini kertomuksessaan mainitsee. Ne istuivat tuuheaa -karvapukuansa auringon paisteessa kuivailemassa sievissä ryhmissä -kallioseinän ylimmällä laidalla, asettuivat minun tervehdittyäni -heitä pyssyn luodeilla, järjestykseen ja pakenivat. Jatkaen matkaani -ahtaassa ja monimutkaisessa Mensan kalliolaaksossa tapasin ne -hyvän ajan päästä uudestaan itse laaksossa, kuin ne juuri olivat -menossa sen poikki etsimään toisilta kallioilta turvaa sellaisilta -vastenmielisiltä häiritsemisiltä. Osa joukosta oli jo päässyt -ylitse, suurempi osa oli juuri menemässä. Meidän koiramme, kauniit, -solakat susikoirat, tottuneet hyvällä menestyksellä taistelemaan -hyenoita ja muita petoja vastaan, syöksyivät paviaaneja kohti, -jotka etäältä pikemmin näyttivätkin pedoilta kuin apinoilta, ja -saivat ne pakenemaan kiireimmiten ylös kallioille kummallekin -puolelle laaksoa. Mutta ainoastaan naarakset pakenivat; urokset -sitä vastoin pysähtyivät heti koirille vastaan, asettuivat piiriin -niiden ympärille, ärjyivät, löivät vihaisesti käsillään maata, -avasivat vahvahampaiset suunsa ja katsoivat niin raivokkaasti -ahdistajiinsa, että muuten hyvin rohkeat, taisteluissa karaistuneet -susikoirat hämmästyen ponnahtivat takaisin ja melkein hädissään -juoksivat meidän turviimme. Ennen, kuin meidän onnistui niitä jälleen -kiihottaa hyökkäämään, oli apinain tila melkoisesti muuttunut, sillä, -kuin koirat uudestaan syöksyivät niitä vastaan, oli melkein koko -apinajoukko jo turvassa. Yksi jäljelle jäänyt, noin puolivuotinen -apina kirkasi kovasti, kuin näki koirien juoksevan sinne päin, vaan -pääsi kuitenkin ennen niitä kalliolle. Koiramme tekivät, kuten -olivat opetetut, sulkivat siltä pakotien ja herättivät meissä jo -toivoa voivamme saada sen kiinni. Vaan toisinpa kävi. Ylpeästi ja -arvokkaasti, hätäilemättä vähääkään ja pitämättä meistä yhtään lukua -astui vanha uros, toiselta turvalliselta kalliolta palaten, ahdinkoon -joutuneen poikasen luo päin, pidätti koiria katseilla, viittauksilla -ja kaikkein ymmärrettävillä äänillä kaukana itsestään, nousi hitaasti -kalliolle, otti apinalapsen syliinsä ja läksi palaamaan ennen, kuin -me ehdimme sinne, eivätkä nähtävästi hämmästyneet koirat uskaltaneet -häntä estää. Johtoapinan tehdessä tätä rohkeaa, vaarallista -pelastustyötä kuului kallioseinän päältä tiheiköstä, johon apinat -olivat paenneet, ääniä, jollaisia en ollut koskaan ennen kuullut -paviaaneilta. Nuoret ja vanhat, urokset ja naarakset mölisivät, -kirkuivat, ärisivät, murisivat ja haukkuivat yht'aikaa niin, että -olisi luullut niiden joutuneen taisteluun leopardien tai muiden -vaarallisten petojen kanssa. Se oli kuten myöhemmin sain huomata, -apinain sotahuuto; he nähtävästi tahtoivat sillä pelottaa meitä ja -koiria ja ehkä myöskin rohkaista vanhaa, uskaliasta apinaa, joka -heidän nähtensä antautui ilmeiseen vaaraan. - -Muutamain päivien perästä sain kokea, että ne itsetietoiset eläimet -ryhtyvät taisteluun ihmistäkin vastaan. Palatessa Bogos-maasta -tapasimme taas suuren, ehkäpä saman apinajoukon ja aloimme laaksosta -käsin tehokkaasti ampua niitä seitsemällä kaksipiippuisella -pyssyllä. Ammuntamme vaikutus oli sanomaton. Sama sotahuuto, kuin -ennen olimme kuulleet, kajahti meille vastaan ja kuin sotapäällikön -käskystä varustautuivat kaikki taisteluun. Kirkuvat naarakset -lapsineen pakenivat kiireimmiten kallioharjanteen poikki pois -pyssyjemme kidasta, vaan vanhat urokset astuivat, silmät vihasta -säihkyvinä, lyöden käsillään maata, paremmin haukkuen kuin kiljuen, -kallion kielekkeille, katselivat vähän aikaa muristen, huutaen ja -kiljahdellen alas syvyyteen ja alkoivat sitte niin innokkaasti ja -taitavasti vieritellä kiviä meidän päällemme, että meidän heti täytyi -huomata olopaikkamme vaarallisuus ja kiireesti paeta. Jos emme olisi -ehtineet kiivetä kapean laakson toiselle puolelle ja siten päästä -turvaan apinain kiviltä, olisimme kärsineet pahankin tappion. Ne -viisaat eläimet toimivat puolustautuessaan ihan kuin suunnitelman -mukaan ja yhteisesti, pannen kaikki voimansa liikkeelle samaa -tarkoitusta varten. Eräs meistä näki, mitenkä muuan apina kantoi -kiveänsä puuhun, voidakseen sitä tehokkaammin viskata sen sieltä -alas, ja minä itse näin, mitenkä kaksi apinaa yhdessä työnsi suuren -kiven vierimään. - -Sellaisiin puolustuskeinoihin ei mikään muu eläin ryhdy kuin ylemmät -apinat, eikä myöskään mikään muu uroseläin antaudu ilmeiseen vaaraan, -pelastaakseen avutonta poikasta. Sellaisia toimia ei voida olla -ottamatta huomioon eikä väärin arvostella; sillä ne puhuvat paljon -selvemmin ja paremmin puolestaan kuin mitkään niiden ihmisten -viisastelevat selitykset, jotka eivät myönnä näillä eläimillä olevan -ymmärrystä eikä itsenäistä toimintaa. - -Miten tarkkaan koira-apinat tuntevat ja osaavat erottaa syyn ja -seurauksen, voi kuka hyvänsä huomata, joka heitä etuluulottomasti -tarkastelee. Ne avaavat ovia ja ikkunoita, laatikoita, arkkuja ja -solmuja ja poistavat muita esteitä, jos vain kerran näkevät, miten -sitä tehdään, keksivätpä myöskin itse keinoja, päästäkseen jonkin -tarkoituksen perille. Babuiini, jota minä hoitelin, omisti itselleen -kissan pojan, pitääkseen sitä hyväiltävänänsä, ja, kuin peljästynyt -kissanpoika häntä raapi, tutki tarkkaan käpäliä, puristi kynnet -näkyviin, katseli niitä joka puolelta ja puri ne pois, päästäkseen -vast'edes kärsimästä raapimisia. Samaa paviaania veljeni ja minä -usein säikytimme siten, että panimme maahan sen eteen vähän ruutia -ja sytytimme sen palavalla taulalla. Ruudin äkillinen leimahtaminen -säikytti babuiinia niin, että se joka kerran kiljahti ja pitkillä -hyppäyksillä peräytyi niin etäälle, kuin kahlenuoralta pääsi. -Muutamien kertojen perästä se esti enemmät säikyttelemiset siten, -että kädellään taputteli hehkuvaa taulaa, kunnes se sammui, ja söi -ruudin. Toiselta puolen se itsekin toimitti itselleen säikähtämisen -ja kauhistuksen aihetta. Kuten kaikki apinat ihan poikkeuksetta, -pelkäsi hänkin matelevaisia, varsinkin käärmeitä suunnattomasti ja -naurettavasti. Me sen tähden teimme hänelle usein pilaa, panimme -elävän, kuolleen tai topatun käärmeen leveään läkkirasiaan ja -annoimme sen kiinni pantuna hänelle. Hän viimein kyllä hyvästi -tunsi sekä laatikon että sisällyksen, vaan ei voinut hillitä -uteliaisuuttansa, avasi sen joka kerran ja sitte kiljahtaen pakeni. - -Tyytymättä todellisten syiden tietämiseen etsi tämä apina sellaisissa -tapauksissa, jotka sille tuottivat ikävyyksiä, luuleteltujakin syitä. -Jonkin esineen tai ihmisen täytyi olla syypää hänen kärsimyksiinsä. -Ja täydessä vihassa kääntyi se ketä hyvänsä kohtaan, jonka vain -sattui näkemään. Jos häntä rangaistiin, niin ei hän suuttumustaan -osoittanut hoitajallensa, vaan aina sille, joka muuten sattui oleman -läsnä rangaistessa: hän se muka yksin oli syypää, että muuten niin -hyvä herra kohteli häntä niin pahasti. Apina siis epäili ihan samalla -tavalla, kuin tyhmät ihmiset tekevät sellaisissa tapauksissa. - -Vaikka babuiini oli erittäin äreä jokaisesta hänelle tehdystä -kujeesta tai petoksesta, ei hän kuitenkaan itse voinut koskaan -olla härnäämättä eikä ärsyttämättä muita eläimiä. Meidän vanha -äreä mäyräkoiramme makasi päivällisuntansa mukavasti auringon -paisteessa. Babuiini näki sen, hiivi varovasti luo, katsoi, -veitikkamaisesti räpyttäen pikku silmiään, koiraa kasvoihin, -nähdäkseen, makasiko se todella, tarttui yht'äkkiä makaajan häntään -ja tempaamalla sitä siirsi koira paran unelmien maailmasta takaisin -tosi elämään. Kiukkuisesti koetti koira kostaa kärsittyä kiusaa ja -juoksi rauhan häiritsijään päin. Mutta apina yhdellä hyppäyksellä -ryntäävän koiran ylitse selvittäytyi uhkaavasta rangaistuksesta, -tarttui kohta uudestaan koiran häntään, ja nähtävästi häntä hyvin -huvitti kiukkuisen vastustajan voimattomuus; sitä hän teki, kunnes -koira, häntä koipien välissä, niin raivoissaan, että ei kyennyt -haukkumaankaan, läähättäen ja ähkyen juoksi pois pahan vihamiehensä -luota. Jos paviaani olisi osannut nauraa, niin hänen ja häijyn -ihmisen käytöksen välillä ei olisi ollut mitään erotusta. Hyvin -ymmärrettävällä tavalla se nytkin sentään pilkkasi voitettua. Itse -hän sitä vastoin hyvin pahastui kaikista kujeista, saattoipa vihastua -jo aiheettomasta naurustakin, eikä suinkaan jättänyt sitä kostamatta -ensi tilaisuudessa, vaikka se olisi tullut vasta viikkokausien -päästä. Mutta hänhän olikin apina ja hän katsoi koiraa niin halvaksi -olennoksi, että hänen kujehtimisensa sen kanssa oli muka yhtä -anteeksi annettava, kuin minkä muun olennon hyvänsä kujehtiminen muka -oli paha ja rangaistava, milloin se tapahtui häntä itseään kohtaan. - -Tätä itsetuntoa tai oikeammin itsensä ylennystä näyttävät -koira-apinat joka päivä kelle hyvänsä valppaalle tarkastajalle. Minun -babuiinini, kuten yleensä kaikki apinat, rakasti hyvin suuresti -hoito- tai hyväilylapsia, mutta varsinkin erästä marakattia, joka -asuskeli hänen kanssaan samassa häkissä ja joka ulkonakin voitiin -jättää hänen haltuunsa, koska marakatti aina pysyi hänen sivullaan, -makasi hänen sylissään ja orjallisesti totteli häntä. Babuiini -vaati sellaista kuuliaisuutta ja katsoi sitä ihan luonnolliseksi; -mutta ehdotonta alammaisuutta se vaati atrioilla. Hyväluontoinen ja -kuuliainen marakatti vastustamatta antoi kasvatusäitinsä -- babuiini -oli näet naaras -- ottaa ensin kaikki paraat palat, vaan babuiini soi -marakatille ainoastaan nimeksi ruokaa ja, jos hoitolapsen kuitenkin -onnistui saada jotakin talteen poskipusseihin, avasi ne ja otti -sieltä pois itselleen, mitä niissä oli. - -Vaikka koira-apinain itsensä-ylennys onkin suuri, niin kyllä ne -sentään varsin hyvin ja tarkkaan tietävät, milloin tekevät pahaa. -Siitä kertoo Schomburgk erittäin opettavaisen todistuksen. Adelaiden -kasvitarhan eläintieteellisessä osassa eli vanha lakkiapina yhdessä -häkissä kahden nuoremman kumppanin kanssa, tietysti valliten niitä ja -pitäen orjinaan. Jostakin syystä ärtyneenä hyökkäsi se eräänä päivänä -yht'äkkiä vartiansa päälle ja haavoitti häntä pahasti puremalla -kalvosimesta valtimon rikki. Schomburgk sen tähden tuomitsi apinan -kuolemaan ja käski vartiaa panemaan tuomiota toimeen ruudilla ja -luodilla. Apinat olivat ihan tottuneet pyssyihin, joita oli monesti -käytetty puistossa vahingollisia eläimiä tappaessa, tiesivät niiden -vaikutuksen, vaan eivät olleet niin millänsäkään, vaikka niitä -tuotiin ihan apinain lähelle. Nytkin, tuon vanhan itsevaltiaan -hirmutyön jälkeisenä päivänä, pysyivät molemmat nuoret apinat, -vartian tullessa panemaan toimeen kuoleman tuomiota, rauhallisina -ruoka-altaan ääressä, mutta tuomittu apina pakeni kiireimmiten -makuuhäkkiinsä eikä mistään houkutuksista tullut pois sieltä. Pantiin -mieliruokaa ja hän näki molempien entisten orjiensa, joille hän ei -ollut koskaan ennen suonut herkkuja, ahmivan sitä, vaan ei uskaltanut -tulla nyt edes osallekaan. Vasta sitte, kuin kuolemaa uhkaava vartia -poistui, hiipi hän salaa ruuan luo, otti hätäisesti muutamia paloja -ja pakeni tuskissaan turvalliseen palopaikkaansa Viimein onnistui -houkutella hänet ulos toisen kerran ja sulkea ulkoa päin hänen -pakopaikkansa ovi. Nähdessään nyt vartian tulevan pyssy kädessä häkin -luo huomasi se olevansa hukassa. Raivoisesta syöksyi se makuuhäkin -ovelle avaamaan sitä, jos suinkin mahdollista; kun se ei onnistunut, -juoksenteli se ympäri häkkiä, etsien pakoreikää, ja viimein, nähtyään -paon ihan mahdottomaksi, heittäytyi vavisten, toivottomasti maahan ja -antautui kuoleman, joka sitä heti kohtasikin. - -Täytyy myöntää, että eipä mikään muu nisäkäs, ei edes koirakaan -jota me olemme vuosituhansia hoidelleet ja opettaneet, oikeastaan -tekemällä tehden sen siksi, joka se on, käyttäydy samalla tavalla -kuin tämä apina, siispä ei kehity niin ymmärtäväiseksi. Ja -kuitenkin on olemassa juopa koira- ja ihmisapinain välillä, joista -viimemainituista sanoin, että ne jo ovat korkeammalla oikeata -apinuutta. - -Ihmisapinoiksi me sanomme niitä, jotka muodoltaan ovat enimmin -ihmisen kaltaiset. Suuret kulmahampaat, verraten pitkät kädet ja -lyhyet jalat, käden muoto ja muutamilla lajeilla istumapakarat sekä -kaikkein karvapuku niitä kuitenkin ulkonaisesti suuressa määrässä -vielä erottavat ihmisestä. Ne asuvat kuumassa vyöhykkeessä Aasiassa -ja Afrikassa, Aasiassa useampia lajia kuin Afrikassa, ja jakautuvat -kolmeen sukuun, joista yhtä sukua tavataan vain Afrikassa. Kussakin -näissä kolmessa suvussa on vain muutamia lajeja; kuitenkin näyttää, -että nykyään emme vielä läheskään tunne kaikkia lajeja. - -Ihmisapinatkin ovat ruumiin rakennuksensa tähden puiden asujamia, -mutta yhtä vähän kuin solakat apinat, marakatit ja makokit puiden -orjia, päin vastoin erinomaisen taitavia kiipeilijöitä. Ne kuitenkin -liikkuvat sekä oksilla että maassa vallan toisin kuin muut apinat. -Kiipeämistä puuhun, varsinkin sileää, oksatonta runkoa myöten, -tekevät ne samassa asennossa kuin mastoon nouseva ihminen, mutta -käsiensä pituuden ja jalkojensa lyhyiden tähden paljon nopeammin -kuin taitavinkin ihmiskiipeejä. Oksille päästyään ne saattavat -liikkeittensä moninaisuudella ja varmuudella häpeään minkä turnaajan -hyvänsä. Pitkälle ulottuvilla käsillään tarttuvat ne johonkin oksaan, -jaloillaan kouristavat toista saman suuntaista, alempaa oksaa -yläpuolelta noin puoleksi vain ja juoksevat sitä myöten, pitäen -ylempää oksaa käsipuuna, niin nopeasti, että maassa astuva ihminen -saa ponnistaa koko voimansa pysyäkseen niiden tasalla, jota vastoin -apinat eivät näytä ponnistelevan yhtään. Päästyään oksan latvaan -tarttuvat ne johonkin lähipuun oksiin, joihin käsillään ulottuvat ja -jatkavat kulkuansa yhtä nopeaan, kuitenkin vähääkään hätäilemättä. -Ylös päin noustessa riittää niille mikä hyvänsä niiden painoa kestävä -oksa, johon voivat tarttua, ja ne livahtavat ihan helposti sille -ylös, saivatpa sitte siitä kiinni ainoastaan yhdellä tai yht'aikaa -molemmilla käsillä. Laskeutuessaan ne riippuvat molemmista käsistään -ja koettavat löytää jaloilleen uutta tukea. Välistä ne käsistään -riippuen kiikkuvat huvikseen minuuttikausia; monesti ne juoksevat -käsin jaloin yhtä oksaa myöten ja vaihteeksi sen alapuolellakin -riippuen. Lyhyesti sanoen: ne liikkuvat ja ovat oksissa missä -asennossa hyvänsä. Erittäin verrattomia kiipeäjämestareja ovat -pitkäkätiset apinat eli gipponit, joilla ihmisapinoilla on niin -suhteettoman pitkät käsivarret, että niiden syli on kaksi kertaa -niin pitkä kuin heidän ruumiinsa ihan suorana. Verrattoman nopeasti -ja varmasti kiipeävät ne puun latvaoksissa tai bamburuokoa myöten, -heiluttavat sitä tai jotakin sopivaa oksaa ja sitte heittäytyvät -kahdeksan tai kahdentoistakin metrin aukkojen poikki niin helposti, -että näyttävät lentäviltä nuolilta tai viistoon alas päin iskeviltä -linnuilta. Vielä ihan hypätessään voivat ne myöskin muuttaa ensin -aiottua suuntaansa ja yht'äkkiä pysäyttää hyppynsä tarttumalla -mihin hyvänsä oksaan, johon käsi ulottuu, ja siinä riippuen ne -kiikkuvat hetkisen, nousevat viimein sille vähän levähtämään ja sitte -jatkavat taas entistä leikkiään. Usein ne sillä tavalla hyppäävät -kolme, neljä, viisi kertaa peräkkäin ilmassa ja saavat katsojan -melkein kokonaan unhottamaan, että mitään painolakia onkaan heihin -vaikuttamassa. Vaikka näillä apinoilla kiipeäminen sujuu helposti, -on niiden astunta kömpelö. Muut ihmisapinat voivat ilman sanottavaa -vaivaa astua jonkin matkan yhtä päätä pystyssä eli siis yksistään -jaloillansa, vaan kiireessä juoksussa kuitenkin aina heittäytyvät -kontalleen, jolloin kouristettujen käsien rystyset ja jalkojen -ulkolaidat käyvät maahan, ja viskelevät vaivalloisesti ja kömpelösti -ruumistaan suoriksi ponnistettujen käsivarsien välitse eteen päin. -Pitkäkätiset apinat sitä vastoin liikkuvat ainoastaan suurimmassa -hädässä sillä tavalla, ja silloin paremmin hyppien kuin juosten, -vaan sitä vastoin kulkevat lyhyitä matkoja ihan pystyssä, käsivarret -enemmän tai vähemmän hajallaan tasapainoa pitämässä, ukkovarpaat niin -etäällä muista varpaista kuin mahdollista, astua siputellen lyhyillä -askelilla hyvin tiheään ja naurettavasti. Näiden liikkeitä täytyy -siis sanoa yksipuolisiksi, sillä se, minkä verran ne kiipeämisessä -ovat muita ihmisapinoita taitavammat, ei korvaa niiden neuvottomuutta -maassa liikkuessa. - -Erittäin huomattava on ihmisapinain äänilahja. Me näet huomaamme, -että tämän ryhmän sukkelimmilla ja notkeimmilla apinoilla on -kovin, sitä vastoin monipuolisemmin kehittyneillä, vaikka -hitaampiliikkeisillä apinoilla vaihtelevin ääni. En sano liikaa, -kuin kerron, että, ottamatta tietysti lukuun ihmistä, en ole koskaan -kuullut mitään nisäkkään ääntä, joka olisi täysinäisemmältä ja -sointuvammalta kaikunut korviini, kuin pitkäkätisten apinain, joita -minulla oli vankina. Ensin minä ihmettelin, sitte ihastelin niitä -syvimmästä rinnasta suurimmalla voimalla tulevia ääniä, jotka eivät -minulle suinkaan olleet vastenmieliset, ne kun olivat ihan puhtaat -ja ikään kuin sileät. Eräällä lajilla alkaa kaikuva huuto, jota minä -ennemmin sanoisin lauluksi kuin parunnaksi, perusäänestä E:stä ja -nousee pitkin koko skaalaa järjestyksessä puoli askelittain koko -oktaavin ylös päin ja jälleen alas sekä päättyy heleään ääneen, johon -apina näyttää panevan koko voimansa. Perusääni pysyy yhä kuuluvana ja -on etuäänenä jokaiselle seuraavalle äänelle, jotka noustessa pitkin -skaalaa yhä hitaammin, laskeutuessa nopeammin ja viimein tavattoman -nopeasti seuraavat toisiansa, mutta aina yhtä säännöllisesti. -Joillakuilla lajeilla sanotaan olevan vähän sekavammat sävelet, -mutta kaikkein huutavan niin kovasti, että se kuuluu taivasalla -selvästi kokonaisen Englannin peninkulman päähän. Samaa liikekyvyn ja -äänilahjan vuorosuhdetta huomaamme monilla ihmisapinoilla. Hitaasti -liikkuvalla, meistä surumieliseltä näyttävällä orangutangilla on -vain yksi vahva ja syvä kurkkuääni; iloinen ja vilkas simpansi -sitä vastoin osaa ääniinsä, joita hänellä ei ole monta, panna niin -monenlaista väritystä ja siten saada niillä aikaan niin helposti -ymmärrettäviä äännähdyksiä, että tekisi mieli sanoa hänen osaavan -puhua. Sanoilla hän tosin ei puhu, mutta kyllä äänillä, jopa -tavuillakin, joiden pysyväistä merkitystä ei voi epäillä kukaan -tarkastaja, joka on vähänkään kauemmin sitä katsellut, ja kuunnellut. -Eivätkä muutkaan hänen sukuisensa ihmisapinat kuulu tässä olevan -häntä huonommat. - -Jos tahdotaan itse kokea, miten korkealle apinan henkiset lahjat, -voivat kehittyä, täytyy valita simpansi tai joku hänen lähin -sukulaisensa, tarkastettavaksi ja sen kanssa kauan seurustella -ystävän tavalla, kuten minä olen tehnyt; silloin ihmeekseen ja -kummastuksekseen, ehkäpä vähän kauhukseenkin huomataan, miten -pieneksi juopa voi supistua, joka on ihmisen ja eläimen välillä. Ovat -muutkin ihmisapinat henkisesti hyvälahjaisia olentoja, nekin ovat -tässä kohden kaikkia muita apinoita paljon etevämmät; mutta niiden -lahjat eivät tule pitkäkätisillä apinoilla eikä orangutangilla niin -kaikkein ymmärrettävästi ilmi kuin simpanseilla eli pongoilla. Näitä, -gorillaa, tshegoa ja simpansia, ei voida enää kohdella kuin eläimiä -vaan pikemmin kuin ihmisiä, jos tahdotaan huomata ja arvostella -niiden henkisiä lahjoja. Niiden ymmärrys ei ole paljonkaan heikompi -raa'an, oppimattoman, sivistymättömän ihmisen ymmärrystä. Ne ovat -eläimiä ja eläiminä pysyvät, mutta ne toimivat niin ihmisen tavalla, -että eläin niitä katsellessa melkein unhottuu. - -Minä olen vuosikausia hoidellut simpanseja, tarkastellut heitä hyvin -huomaavasti ja niin etuluulottomasti kuin mahdollista, kohdellut -niitä ystävällisesti, ottanut perheeseni jäseniksi, korottanut -lapsieni pöytäkumppaneiksi, antanut niiden syödä samassa pöydässä -minun kanssani, opettanut ja neuvonut niitä, oikein kasvattanut -niitä, hoidellut niitä sairaina ja ollut niiden vuoteen vieressä -kuoleman hetkenä; sen tähden luulen oppineeni niitä tuntemaan yhtä -hyvin kuin kuka hyvänsä muu tutkija ja osaavani tehdä niistä oikean -arvostelun. Siitä syystä valitsen simpansin, näyttääkseni sen -esimerkillä, miten pitkälle eläimen, henkiset lahjat ulottuvat. - -Simpansi ei ole ainoastaan viisaimpia kaikista eläimistä, vaan -myöskin miettiväinen ja punnitsevainen olento. Mitä hyvänsä hän -tekee, tapahtuu se tajuisesti ja punnitsemalla. Hän kyllä matkii, -mutta ymmärtäväisesti ja arvostellen; hän antaa itseään opettaa ja -oppii. Hän tuntee itsensä ja ne, joiden kanssa sillä on tekemistä, -ja tietää asemansa. Seurustellessaan ihmisen kanssa antautuu hän -korkeampain lahjojen alammaisuuteen, mutta eläimiä kohtaan osoittaa -se yhtäläistä itsetuntoa kuin ihminenkin. Hänessä näkyy tässä kohden -selvään se itsetaju, jota muilla apinoilla on vain nimeksi. Hän pitää -itseään parempana ja korkeampana olentona muiden eläinten, jopa -apinainkin rinnalla; ihmisiäkin kunnioittaa se kunkin arvon mukaan -ja sen tähden kohtelee lapsia ihan toisin kuin täysikasvuisia, -koskapa hän aikaihmisiä kunnioittaa, vaan lapsia kohtelee kuin -jotenkin tasa-arvoisia kumppaneja. Hän osoittaa osanottavaisuutta -sellaisillekin eläimille, joiden kanssa se ei voi tehdä -ystävyys- eikä muita liittoja ja samoin ottaa vaaria esineistä, jotka -eivät millään tavalla kuulu hänen luonnollisiin tarpeihinsa, sillä hän -on sekä utelias että myöskin oikein tiedon haluinen; esine, joka vetää -puoleensa hänen huomiotaan, tulee sitä arvokkaammaksi hänen -silmissään, mitä paremmin hän oppii käyttämään sitä jollakin tavalla -hyödykseen. Hän osaa tehdä johtopäätöksiä, johtua asiasta toiseen, -sovittaa kokemuksiansa toisiin tapauksiin hyvin tarkoituksen -mukaisesti, on viekas, jopa oikein kavalakin, hänellä on sukkelia -temppuja, osaapa hän tehdä pilaakin, osoittaa eri mielenväreitä, on -iloinen tässä ja ikävystyy tuossa seurassa, suostuu soveliaasen -leikkiin ja on suostumatta sopimattomiin, on itsepäinen, mutta ei -äreä, on hyväluontoinen, vaan kuitenkin itsenäinen. Tunteitaan -ilmoittaa se ihan kuin ihminen. Iloisella mielellä ollessaan hymyilee -se tyytyväisesti, surun hetkinä vetää kasvonsa ryppyihin, jotka itse -puhuvat puolestaan, ja selittää vielä niitä erinäisillä valittavilla -äänillä; loukattuna käyttäytyy hän kuin toivoton, vääntelee -kasvojansa, kirkuu, heittäytyy seljälleen, potkii käsin ja jaloin ja -repii tukkaansa. Hyväntahtoiseen puhutteluun vastaa hän tyytymystä -osoittavilla äänillä, häijyyteen surua osoittavilla. Hän on uuttera ja -toimessa aamusta myöhään iltaan, etsii lakkaamatta jotakin tehtävää ja -mietiskellen keksii sellaista, jos muut loppuvat, joihin hän jo on -tottunut, jos ei muuta, niin paukuttaa käsiään jalkoihinsa tai -kolkuttaa kumajaviin lautoihin, saadakseen aikaan ääniä, jotka -nähtävästi ilahuttavat häntä. Huoneessa hän tarkimmasti tutkiskelee -kaikkia eteen sattuvia, huomioon kiintyviä esineitä, avaa laatikoita -ja purkaa ne tyhjiksi, katsoo tulta, avaellen ja pannen kiinni uunin -ovia, käyttää lusikkaa oikealla tavalla, asettuu peilin eteen ja -iloitsee omien liikettensä ja vääntelehtävien kasvojensa kuvista, -käyttää luutaa ja tomuriepua, kuten sitä opetetaan, pukeutuu -vaatteihin ja kääriytyy peitteihin ja tekee paljon muuta saman -laatuista. - -Miten tarkka hänen huomiokykynsä on, näkyy paraiten siitä, että hän -melkein aina ihan oikein arvostelee ihmisiä. Hän tuntee ja erottaa -ystävänsä muista ihmisistä, osaapa myöskin niin tarkkaan erottaa -hyvät ihmiset pahoista, että erään simpansin vartia saattoi ihan -huoletta sanoa tyhmeliiniksi tai konnaksi jokaista ihmistä, jonka -seurasta simpansi ei huolinut. Eräs täydellinen, muuten hienotapainen -teeskentelijä, joka minua ja muita petteli, oli simpansille alusta -pitäin kauhistuksena, kuin hän olisi heti ensi hetkestä ja ensi -katsauksella tuntenut sen punatukkaisen konnan. Mieluisimmin joka -simpansi, jota paljon tarkastellaan', oleskelee perheen piirissä -ja käyttäytyy siinä, kuin tuntisi olevansa vertaistensa parissa. -Hän ottaa tarkkaan vaaria talon tavoista, huomaa heti, pidetäänkö -häntä silmällä, ja tekee silloin tehtävänsä, vaan muuten, mitä -itse tahtoo. Hyvin helposti ja oikealla innolla hän, päin vastoin -kuin muut apinat, oppii, mitä hänelle opetetaan, esim. istumaan -suorana pöydässä, pistämään lusikalla, veitsellä tai kahvelilla -ruokaa suuhunsa, juomaan lasista tai tassilta, seoittamaan sokuria -juomaansa, kilistämään naapurinsa kanssa, käyttämään ruokaliinaa -y.m.; yhtä helposti tottuu hän vaatteihin, peitteihin ja vuoteesen: -suuretta vaivatta oppii hän viimein ymmärtämään ihmisten kieltä -paljon paremmin kuin hyvin opetettu koira, kun näet simpansi ottaa -vaaria sanain merkityksestä eikä yksistään äänen painosta kuten -koirat, ja toimittaa määrättyjä töitä ja käskyjä ihan oikein. -Ollen erittäin herkkä kaikelle hyväilylle tai imartelulle, jopa -kiitoksellekin ja samoin kaikelle huonolle kohtelulle, jopa -moitteellekin, kykenee hän osoittamaan vilkasta kiitollisuutta ja -näyttääkin sitä käden annolla ja suutelulla, vaikkapa sitä ei siihen -opetettaisikaan. Erittäin vilkasta mieltymystä lapsiin osoittaa hän -aina. Hän kun ei ole oikullinen eikä häijyluontoinen, kohtelee hän -lapsia, jos ne eivät ärsytä häntä, aina hyvin ystävällisesti, ja -pieniä, vielä avuttomia lapsukaisia oikein liikuttavan hellästi, -jota vastoin hän voi usein olla raaka ja tyly muita simpanseja, -apinoita ja eläimiä kohtaan. Minä erittäin huomautan tätä luonteen -ominaisuutta jota olen nähnyt kaikissa hoitamissani simpanseissa, -varsinkin sen tähden, että se näyttää todistavan simpansin tuntevan -pienimmänkin lapsen ihmiseksi ja pitävän sitä sen tähden arvossa. - -Liikuttavasti käyttäytyy sairas, kovasti kärsivä ihmisapina. -Valittavasti rukoillen, oikein ihmisen tavalla katselee hän -hoitajaansa silmiin, ottaa mitä hyvänsä apua tai avun tarkoitusta -vastaan sydämmellisellä kiitollisuudella, tuntee lääkärin tuota pikaa -hyväntekijäkseen, ojentaa hänelle kätensä tai kielensä, kuin sitä -käsketään, tekee, lääkärin käytyä muutaman kerran, sitä itsestäänkin, -ottaa mielellään lääkkeitä, jopa antaa tutkia haavojaankin, -käyttäytyy lyhyesti sanoen melkein kuin sairas ja kärsivällinen -ihminen. Mitä likemmäksi hänen loppunsa lähestyy, sitä lempeämmäksi -hän tulee, sitä enemmän hänestä katoaa eläimen kaltaisuus, sitä -selvemmin tulevat hänen olemuksensa jalommat piirteet näkyviin. - -Simpansi, jota minä kauimmin hoitelin ja ymmärtäväisen, eläimiä -rakastavan vartian avulla huolellisimmasti kasvatin, sairastui -keuhkokuumeesen, jonka lisäksi vielä kaulan rauhaset ajettuivat -ja rupesivat tekemään märkää. Huomattiin välttämättömäksi leikata -auki ne rauhaset. Kaksi lääkäriä, jotka olivat hyvät tutut minulle -ja simpansille, ryhtyivät avaamaan ajosta, varsinkin kuin apina -itsekin näytti luulevan sitä paikkaa kärsimyksiensä syyksi ja siirsi -tutkivan lääkärin kättä yhtenään sinne. Mutta miten saada tehdyksi -leikkaus siihen vaaralliseen paikkaan, vahingoittamatta apinaa? -Nukutuskeinot olivat tulehtuneiden keuhkojen tähden mahdottomat, ja -yritys monin miehin pitämään kiinni simpansia raukesi, se kun siitä -hyvin kiihtyi ja kaikin voimin ponnisteli vastaan. Mitä väkivalta ei -vaikuttanut, saatiin toimeen puhuttelulla. Vartiansa hyvästä puheesta -ja hyväilystä jälleen rauhoittuneena antoi apina vielä kerran tutkia -märkäajosta ja silmiään räpäyttämättä tuoda lähelle ja käyttää veistä -sekä valittamatta muutenkin kosketella ajosta, vaikka lääkärin -puristukset arvattavasti kyllä olivat hyvin tuskalliset. Silloin -apina myöskin heti pääsi tuskastuttavasta hengen ahdistuksesta. -Ilmeisesti näkyi helpotusta hänen muodostaan ja kiitollisesti ojensi -hän molemmille lääkäreille kätensä, iloissaan syleili vartiaansa, -vaikka sitä ei neuvottu kumpaiseenkaan tekoon! - -Paha kyllä yhden kärsimyksen auttaminen ei voinut pelastaa sen -simpansin henkeä. Kaulahaava parani, mutta keuhkojen tulehdus yhä -levisi ja lopetti hänen elämänsä. Hän kuoli täydessä tajussa, -lempeänä ja levollisena, ei eläimen, vaan ihmisen tavalla. - -Tällaisia ovat ihmisapinain käytöksen piirteet, joita ei voida -käsittää väärin eikä ivata. Jos lisäksi otetaan huomioon, että niitä -ei voitu tarkastella täysikasvuisista, vaan vielä lapsuuden ijässä -olevista ihmisapinoista, niin tottapa epäilemättä täytyy asettaa nämä -eläimet hyvin korkealle. Sillä jonkun kykenemättömän tarkastelijan -esittämä ja satojen hänen mukaansa matkima väitös, että apina, mikäli -vanhenee, menettää henkisiä lahjojansa, siispä ikään kuin taantuu -ja tyhmenee, ei ole mitään muuta kuin kömpelötekoinen vale, jonka -jokainen, tunnollisesti ja etuluulottomasti nuoruudesta vanhuuteen -asti tutkittu apina tekee tyhjäksi. Vaikka emme täysikasvuisista -ihmisapinoista tietäisikään mitään muuta kuin ne kaksi tosiasiaa, -että ne tekevät yhdeksi ainoaksi yöksikin rakennuksia, joita -pikemmin on sanottava majoiksi kuin pesiksi, ja että ne käyttävät -onsia puita rumpuina ja niitä huviksensa paukuttelevat, niin nekin -jo riittäisivät, saadaksemme samat johtopäätökset, kuin nuorista, -hoideltavinamme olleista tämän ryhmän apinoista olemme saaneet, eli -toisin sanoen, meidän tunteaksemme ja huomataksemme ne kaikkein -lahjakkaimmiksi ja korkeimmalla oleviksi eläimiksi sekä kaikkein -lähimmiksi sukulaisiksemme eläinkunnassa. - -Entä apinakysymys? Luulenpa jo edellä siihen vastanneeni, vaan tahdon -vieläkin erittäin lausua siitä ajatukseni. - -Jokaisen täytyy myöntää, että ihminen ei ole minkään erinäisen -luonnon-valtakunnan edustaja, vaan ainoastaan eläinkunnan jäsen, -ja samalla jokaisen etuluulottoman täytyy tunnustaa apinat enimmän -hänen kaltaisiksensa olennoiksi. Jos verrataan apinoita keskenään ja -ihmisen kanssa, niin tullaan, tuntukoonpa se vastenmieliseltä tai -ei, siihen kukistumattomaan vakuutukseen, että teräväkyntisten ja -ihmisapinain erotus on paljon suurempi kuin ihmisapinain ja ihmisen. -Eläintieteellisesti siis ei voida ihmisiä ja apinoita asettaa edes -eri lahkoihinkaan eläinkunnan ensimmäisessä luokassa. Niin on kyllä -tehty ja tehdään kaiketi vielä nytkin, sanoen ihmisiä kaksi-, -apinoita nelikätisiksi, mutta silloin on kuitenkin kokonaan jätetty -huomioon ottamatta hampaat, jotka ovat tärkeimpänä tuntomerkkinä -nisäkästen asettelussa lahkoihin. Ihmisen ja apinan hampaat ovat -niin yhtäläiset, että se jyrkästi vaatii molempain asettamista -yhteen. Sitä paitsi kaksikätiset- ja nelikätiset-nimitykset eivät -myöskään pidä paikkaansa; sillä ihmiset ja apinat kyllä suuresti -eroavat toisistaan käsiensä ja jalkojensa puolesta, mutta eivät -kylliksi; sen tähden ovat apinat yhtä hyvin kaksikätisiä kuin mekin. -Jos ihmisten ja apinain paikka eläinkunnassa määrätään muuten ihan -poikkeuksettomain lakien mukaan, niin täytyy molemmat yhdistää samaan -lahkoon. Minä olen sitä nimittänyt "ylhäisiksi eläimiksi". - -Vaikka kaikkein ylhäisten eläinten lahkoa osoittava tuntomerkki -eittämättä onkin hyvin yhtäläinen, niin tarkimmasti verratessa -apinoita ja ihmisiä toisiinsa, tulee kuitenkin ilmi erokohtia, jotka -kerrassaan estävät näitä ryhmiä sulattamasta niin yhteen, kuin joskus -on koetettu tehdä. Ruumiin suhdallisuus, käsivarsien verrannollinen -lyhyys, käsien leveys ja monipuolinen notkeus, jalkojen pituus ja -vahvuus, jalkoterien litteys, ihon paljaus ja kulmahampaiden pienuus -ovat ihmisen ulkonaiset tuntomerkit, joita ei käy jättää ottamatta -huomioon, vaan jotka päin vastoin ovat niin tärkeät, että niiden -mukaan voidaan vetää ja pitää ihmisen ja apinain välillä ainakin -eri heimojen ehkäpä eri alalahkojenkin rajat. Jos sitä paitsi -kylliksi otetaan lukuun ihmisen luonnonlahjat, jos verrataan hänen -liikkeitänsä, hänen monijäsenistä puhettansa ja hänen henkistä -kykyänsä apinain samoihin lahjoihin niin ne yhä vielä vahvistavat -noiden rajain pysyttämistä. - -Muuttumisopin sokeat puolustajat, sellaisen, kuin Darwin on -perustanut ja muut edelleen kehittäneet, hyppäävät kyllä niiden -rajain yli ihan arvelematta; mutta he eivät mitenkään kelpaa -esikuviksi eikä määrääjiksi todella olevien olojen järkevässä -arvostelussa. Vaikka se oppi onkin todennäköinen, ei se kuitenkaan -ole muuta kuin nerokas oletus; vastustamattomia todistuksia sen -kukistumattomuuden hyväksi ei ole vielä saatu. Alalajien eli rotujen -muuttuvaisuus on kyllä todistettu, voidaanpa sitä saada aikaankin, -mutta _lajin_ muuttumista toiseksi ei ole koskaan voitu näyttää. Ja -niin kauan, kuin sitä ei ole tapahtunut, on meillä oikeus katsoa -ihmisiä ja apinoita erilaisiksi olennoiksi ja eittää ihmisten -polveutumista apinoista. Yrittelyt keksimään niille yhteistä -kantaisää ja tekemään ihmisen sukupolvi-luetteloa eivät muuta tätä -päätöstä vähimmälläkään tavalla; sillä oikea luonnontiede ei tyydy -selityksiin, vaan vaatii todistuksia ennen, kuin tyytyy; se ei tahdo -uskoa, vaan tietää. - -Niinpä huoletta antakaamme apinoille se asema, jonka etuluuloton -tutkimus niille antaa eläväin olentojen luvussa. Enimmin -meidän näköisiksemme eläimiksi eli lähimmiksi sukulaisiksemme -eläintieteellisessä merkityksessä saatamme apinat kyllä tunnustaa, -mutta sen suurempia oikeuksia emme niille voi myöntää. Paljo -sellaista, kuin on ihmiselle omituista, on niillekin suotu, vaan syvä -juopa niitä sentään erottaa oikeasta ihmisyydestä. Paljo ihmisestä -niissä kyllä on sekä ruumiin että ymmärryksen puolesta, mutta ei -läheskään koko ihminen. - - - - -Karavaanit ja aavikkomatkat. - - -Aavikon laidalla tiheän palmuryhmän alla on pieni teltta. Sen -ylt'ympäri on kirjavassa rivissä, vallin tapaan aseteltuina arkkuja -ja pakkoja. Vähän ulompana seisoo, on kyykkysillään tai istuu -juhlapukuisia, s.o. runsaasti ihovoiteella rasvattuja nubialaisia -poikia. - -Teltan sisässä ovat matkustajat, jotka ovat tänne saapuneet -niiliveneellä ja aikovat oiaista ison polvekkeen, jonka tästä alkaen -karinen ja hyvin virtainen Niili tekee, eli siis kulkea aavikkoa -myöten, jota Niili mutkallansa osaksi rajoittaa. - -On puolenpäivän aika. Aurinko on melkein pystysuoraan teltan -kohdalla pilvettömällä, tummansinisellä taivaalla ja taatelipalmujen -hajalliset latvaviuhkat tuskin yhtään siimestävät sen paahtavilta -säteiltä. Rasittava hehku vallitsee tasangolla joen ja aavikon -välillä, ilma värisee kuumentuneen maan lähellä niin, että kaikki -esineet ikään kuin väräjävät rikki tai ovat hunnun peitossa. - -Joukko ratsastajia tulee etäältä aavikolta näkyviin; ne kääntyvät -suoraan telttaa kohti, poikkeamatta kylään, joka on vähän etäämpänä -rannasta. Matkueen saavuttua palmujen luo laskeutuu laihoilta, vaan -jalorotuisilta hevosilta maahan mustanruskeita miehiä, joilla on -niukkana pukuna pitkät ja väljät, pikemmin harmaat kuin valkoiset -viitat. Eräs heistä menee lähelle telttaa ja astuu arvokkaasti -kuin kuningas sisään. Hän on kamelin ajajain päällikkö (sheikki el -Djemali), jolle me matkustajat olimme lähettäneet sanan, saadaksemme -hänen kauttansa oppaita, kameleja ja niiden ajajia. - -"Terve teille!" sanoo hän astuessaan sisään ja tervehtien koskettaa -kädellään suutansa, otsaansa ja sydäntänsä. - -"Sinulle, o sheikki, terve, Jumalan armo ja hänen siunauksensa!" -vastaamme. - -"Suuresti minä ikävöitsin nähdä teitä, o vieraat, ja kuulla teidän -toiveitanne", vakuuttaa hän, käytyään istumaan patjalle meidän -viereemme, vieläpä oikealle puolelle, eli kunniasijalle. - -"Jumala ylhäinen palkitkoon sinun ikäväsi, o sheikki, ja sinua -siunatkoon!" vastaamme hänen puheesensa ja käskemme palvelijoitamme -toimittamaan hänelle juuri sytytettyä piippua ja kahvia ja tarjoamaan -hänelle ensinnä. - -Silmät puoli ummessa virvoittaa hän kuolevaista ruumistaan kahvilla, -kuolematonta sieluaan piipulla; paksuihin pilviin kääriytyy -hänen paljon tarkoittava päänsä. Melkein ihan äänetön hiljaisuus -vallitsee teltassa, jota paras Djebelin tupakka täyttää suloisella -tuoksullaan ja haittaamattomalla savulla, kunnes me viimein luulemme -voivamme ryhtyä aiotun välipuheen hieromiseen, tulematta syypääksi -epäkohteliaisuuteen. - -"Kuinka sinun vointisi on, o sheikki?" - -"Kaiken hyvän antaja olkoon ylistetty! -- hyvä sinun palvelukseksesi. -Ja kuinka sinun voimisesi on?" - -"Maailman herralle olkoon ylistys ja kunnia; minä voin varsin hyvin. -Suuri oli ikävämme nähdä sinua, o sheikki." - -"Laupias Jumala ikävänne palkitkoon ja teitä siunatkoon! Onko teidän -vointinne hyvä?" - -"Allah ja hänen profeettansa, Jumalan armo hänelle, olkoot ylistetyt!" - -"Amen, olkoon niin, kuin sinä sanoit." - -Uudet piiput virvoittavat kuolematonta sielua; uusia, melkein -lakkaamattomia kohteliaisuuksia vaihdellaan; sitte viimein sallii -molemmin puolin sitova tapa ryhtyä puhelemaan asioimisista. - -"O sheikki, minä tahdon Kaikkiarmiaan avulla matkustaa tämän aavikon -poikki." - -"Antakoon Allah sinulle suojeluksensa." - -"Onko sinulla juoksijoita ja kuormakameleja?" - -"On minulla! Voitko hyvin, veljeni?" - -"Ylhäinen olkoon kiitetty, kyllä minä voin hyvin. Kuinka monta -kamelia sinä voit toimittaa minulle?" - -Vastauksen sijasta tulvii vain lukemattomia savupilviä sheikin -suusta ja vasta sitte, kuin sitä uudestaan kysymme, panee tuo mies -muutamaksi silmänräpäykseksi piipun syrjään ja lausuu arvokkaasti: -"Herra, Beni Saidin kamelein luvun tietää ainoastaan Allah; kukaan -Adamin poika ei niitä ole vielä koskaan lukenut!" - -"No hyvä, lähetäpä sitte minulle viisikolmatta eläintä, niiden -luvussa kuusi juoksijaa. Sitä paitsi tarvitsen minä kymmenen suurta -leiliä." Sheikki tupruttelee uudestaan savua, puhumatta mitään. - -"Lähetätkö sinä ne minulle, ne juhdat?" kysyimme vaativammin. "Minä -lähetän, palvellakseni sinua; mutta niiden omistajat pitävät suurta -hintaa." - -"Mitä sitte?" - -"Ainakin vaaditaan tavallinen palkka ja voura nelinkertaisesti." - -"Mutta sheikki, muuttakoon Allah ylhäinen mielesi, ovathan ne -vaatimuksia, joita ei kukaan sinulle täytä. Ylistä profeettaa!" - -"Jumala, kaikkia elättävä, olkoon ylistetty ja hänen lähetettynsä -siunattu! Sinä erehdyt, ystäväni: kauppias, jonka leiri on tuolla -ylhäällä, tarjosi minulle kaksinkertaisesti, kuin nyt vaadin; -ainoastaan ystävyyteni sinua kohtaan saattoi minut vaatimaan näin -vähää." - -Turhalta näyttää kaikki tinkiminen, turhalta koko puhelu. Uudet -piiput tuodaan ja poltetaan, uusia kohteliaisuuksia vaihdellaan, -Allahin ja hänen profeettansa nimeä käytetään molemmin puolin väärin, -saadaan toinen toisensa terveys ja hyvinvointi tarkimmasti taatuksi, -kunnes viimein nuo aavikon ruhtinasten opitut tavat saavat jäädä -syrjään ja länsimainen matkustaja menettää kärsivällisyytensä. - -"Niinpä tiedä, sheikki, että minulla on kediivin suojeluskirje ja -toinen sheikki Solmanin antama: tässä ne ovat molemmat, mitä sinä nyt -vielä pyydät?" - -"Mutta herra, jos sinulla on hänen korkean ylhäisyytensä -suojeluskirje, miksi et vaadi orjasi päätä? Se on sinun -palveluksessasi hänen käskystään. Sinun toiveesi otan minä -silmilleni, pääni päälle. Sinä käsket, orjasi tottelee. Tiedäthän -hallituksen määräämät hinnat. Allahin siunaus sinulle: huomeisaamuna -minä lähetän miehiä, eläimiä ja leilejä." - -Muukalainen, joka luulee tähän neuvotteluun jo kaikkein aavikkomatkan -varustusten päättyneen, on ihan tietämätön tämän kansan tavoista. -Vouratut eläimet ajajineen eivät tule huomeisaamuna, kuten lupa -oli, vaan vasta iltapäivällä vähitellen, eikä lähdöstä tule -puhettakaan huomeisaamuna, vaan aikaisintaan iltarukouksen aikaan -seuraavana päivänä. "Bukra ins allah -- huomenna, jos Jumala suo", -on tunnussana, joka riittää mitä mahtikäskyä vastaan hyvänsä. -Todella onkin vielä paljo tekemistä, paljo laittelemista, paljo -järjestämistä, paljo kuntoon panemista ennen, kuin voidaan lähteä -matkalle. - -Teltan ympärillä alkaa vilkas, kirjava elämä. Tavarapakkojen välillä -liikuskelee joukko kuivamuotoisia aavikon poikia. Vähän, hyvin vähän -aikaan saava toimeliaisuus, mutta sanomaton huuteleminen ja melu ovat -heidän puuhailemisensa tuntomerkkeinä. Valliksi asetellut tavarapakat -hajoitellaan, yksitellen niitä nostellaan, punnitaan, sekä painolta -että koolta tutkitaan, verrataan keskenään, valikoidaan ja taas -hyljätään, kootaan eri kasoihin ja taas hajoitellaan. Jokainen -kamelimies koettaa saada kumppanejansa petetyksi, jokainen valituksi -kamelilleen keveintä taakkaa; jokaista sen tähden kaikki muut -vastustavat; ja kaikki meluavat ja pauhaavat, huutavat ja haukkuvat, -vannovat ja noituvat, rukoilevat ja kiroilevat. Matkaa odotellessaan -tavallisesti kamelitkin vielä suuresti enentävät melua; ja jos ne -joskus todella mölisemisen, ähkymisen, murisemisen ja valittamisen -sijasta ovat vaiti, niin se merkitsee vain: meidän aikamme ei vielä -ole tullut, mutta kyllä se tulee! Samapa se, tuleeko kuormakameleja -matkaan vai eikö, länsimaalaisen matkustajan korvaa kuitenkin -kiduttavat ja oikein repivät kaikki eri äänet, jotka yht'aikaa siihen -tunkeutuvat. Tuntikausia yhtä mittaa kestää sitä hälyä, melskettä -ja pauhua; ja kuin tavaroista viimein on kyllikseen tai väsyksiin -asti riidelty ja taisteltu, silloin on vasta päästy ja selvitty -alkunäytöksestä. - -Rauhanteon jälkeen alkaa hienompien ja paksumpien nuorain punominen -mukaan tuoduista taatelipuun niinistä; sitte sidellään taidokkaasti -arkut ja pakat, tehdään silmukoita, voidakseen tavarapakkoja -kaksittain sukkelasti sitoa juhdan satulaan ja samoin helposti -päästää irti, paikkaellaan kiireimmiten vielä verkkopusseja, jotka -on tuotu pikku tavaroita varten, ja ryhdytään viimein tarkastamaan -ja tutkimaan suurempia ja pienempiä leilejä, korjailemaan vielä -ja paikkailemaan niitä ja viimein voitelemaan ulkopuolelta niitä -haisevalla, kolokvintti-kurpitsan siemenistä tehdyllä tervalla. -Viimein vielä kerran tarkastellaan auringon paisteessa kuivattua -lihavarastoa, sullotaan muutamiin niinisäkkeihin kafferihirsiä eli -durraa, toisiin puunhiiliä, muutamiin ehkä myöskin koottua kamelin -sontaa, huuhdotaan leilit päältä päin, täytetään ne raikkaalla -jokivedellä ja päätetään pitkälleen työ joka taholta toistellulla, -sydämmen pohjasta nousevalla huudahduksella: "El hhamdu lillahi" -- -Jumalan kiitos! - -Kaikkia näitä valmistuksia tulee kabiirin eli karavaaninjohtajan -ohjata. Karavaanin arvon mukaan on hänellä ylhäisempi tai alempi -asema; vaan aina täytyy hänen olla, kuten hänen virkanimestäänkin -näkyy, tien ja olevien olojen tuntija. Koeteltu kokemus, rehellisyys, -viisaus, rohkeus ja urhollisuus ovat hänen vaikean, useinpa -vaarallisenkin virkansa ehtoja. Hän tuntee aavikon kuten laivurit, -meren, tuntee tähdet, on joka kosteikossa, joka kaivolla matkan -varrella kuin kotonaan sekä jokaisen paimentolaisruhtinaan teltassa -tervetullut vieras, tietää kaikenlaisia keinoja ratsastuksen -vaivoja ja vaaroja vastaan, osaa lääkitä käärmeiden puremia ja -skorppionein pistoja tai ainakin lievittää siten haavoittuneen -tuskia, käyttää sekä sota- että metsästysaseita yhtä taitavasti, -pitää profeetan sanaa sekä huulillansa että sydämmessään, lausuu -lähtiessä "fatiha"-sanansa, toimittaa sekä rukoushetkien julistajan -että esirukoilijan virkaa määräaikoina, lyhyesti sanoen: on päänä -siinä monijäsenisessä ruumiissa, joka aavikkoa vaeltaa. Sen autioilla -lakeuksilla, jossa ei mikään näytä vihjaavan toisen karavaanin ennen -kulkemaa tietä, jossa tuuli tasoittelee viimeisen kamelin kinterillä -kaikkein jäljet, on hänellä muille ihmisille näkymättömiä merkkejä, -joiden mukaan hän aina tietää oikean tien. Kuin aron kuivat, -onnettomuutta ennustavat päivänsavut kätkevät verhoonsa ijankaikkiset -tähdet, valasee hänen tietänsä hänen neronsa tähti; hän tutkii -hietaa, katsoo sen aaltojen kokoa, ottaa huomioon niiden suunnan, -näkee ruohon korresta, missä ollaan. Joka karavaani, joka matkustaja -jättäytyy ehdottomasti hänen haltuunsa. Ikivanhat, osittain hyvin -omituiset, kirjoittamattomat ja kuitenkin kaikille tutut lait tekevät -hänet vastuunalaiseksi matkan onnistumisesta sekä jokaisen yksityisen -matkustajan hengestä, jos elämän jakajan voittamattomat sallimukset -eivät kohtaa jotakuta. - -Siunattuna hetkenä, iltapäivän rukouksen aikaan, astuu johtaja -matkustajain ja juhtamiesten luo ilmoittamaan, että kaikki on -valmiina lähtöön. Eri tahoille syöksyvät ruskeat miehet ottamaan -kiinni kamelejansa, tuomaan niitä esiin, satuloimaan ja sälyttämään. -Hyvin vastustellen tottelevat pahaa aavistavat eläimet, ikään -kuin nähden selvinä edessään tulevat ankarat päivät. Nyt on -niiden aika tullut. Mylvähdellen, parahdellen, muristen ja ähkien -laskeutuvat ne ajajainsa omituisten kurkkuäänien ja keveiden ruoskan -läimäysten pakotuksesta polvilleen; myristen taipuvat ne ottamaan -kullekin määrätyn taakan ryhäiseen selkäänsä; myristen ne jälleen -nousevat sälytettyinä. Moni niistä koettaa potkimalla ja puremalla -torjua sälyttymistä, ja todella täytyy ajajilla olla loppumaton -kärsivällisyys taivuttaessa niin vastahakoisia olentoja. Mutta -kärsivällisyys ja taito voittavat kamelinkin. Kuin itsepäinen eläin -taipuu laskeutumaan, astuu yksi juhtamies heti etujalkain polville -ja ottaa nopeasti vahvahampaisen kuonon päältä kiinni, niin että voi -nenää puristamalla sulkea kamelilta hengityksen; kaksi muuta nostelee -samanpainoisia pakkoja kantosatulan kummallekin puolen, neljäs -pistelee palikoita nuorain silmukoihin, ja siten on juhta sälytetty -ennen, kuin se vielä oikein ehtii tointuakaan. Valmiit kuormakamelit -lähtevät heti vaeltamaan. - -Nyt tuodaan esiin myöskin hyvästi satuloidut juoksijat. Joka -ratsastaja sitelee korkeaan, koverrettuun, kamelin ryhälle asetettuun -satulaan välttämättömimmät matkatarpeensa ja aseensa ja ryhtyy -nousemaan ratsunsa selkään. Kokemattomalle se nousu ei koskaan -onnistu. Ratsastajan täytyy rohkeasti hypätä satulaan, ja kameli -nousee heti, kuin hän siihen koskee. Kolmessa tempussa se nousee, -ensin etujaloilla polvilleen, sitte ojentaen pitkät takajalkansa -suoriksi ja viimein etujalkansa. Toisessa nytkäyksessä tapahtuu -kamelilla ratsastukseen tottumattomalle onnettomuus, s.o. hän -luiskahtaa pois satulasta ja joko suutelee maata tai putoaa ratsunsa -kaulalle ja tarttuu siihen kiinni. Kameli on siksi pahatapainen, -että ei käsitä sitä leikiksi eikä erehdykseksi. Suuttumuksen -parahdus kuuluu sen rumilta huulilta, ja se juoksee, pudistellen -kaulassa riippuvaa onnetonta ihmislasta, kunnes pääsee erilleen sekä -taitamattomasta ratsastajasta että hänen tavaroistaan. Vasta pitkän -ajan jälkeen tottuu länsimaalainenkin oikeaan aikaan kumartumaan -eteen ja taa päin ja siten pysymään satulassa kamelin noustessa ylös. - -Me hyppäämme aavikkolaisen taidolla satulaan, kiirehdimme ruoskan -läjäytyksillä ratsuamme, pidämme hienolla nenänuoralla sitä kylliksi -kurissa ja riennämme johtajan jäljestä. Ratsukamelimme, solakka, -kevytruumiinen, pitkäjalkainen eläin alkaa heti tuota tasaista, -keskeytymätöntä, pitkäaskelista ja sen tähden tavattoman joutuisaa -juoksua, jota sille on opetettu aikaisimmasta nuoruudestaan asti; se -on paljon korkeampikin kaikkia kuormakameleja ja kukin kulkee ihan -edellisen jäljestä. Pitkälle eteen päin ojentavat kaikki kamelit -pientä päätänsä, keveästi ne liikuttelevat pitkiä jalkojaan ja takana -pölisee hiekkaa ja pikku kiviä ilmassa. Ratsastajain viitat liehuvat, -aseet ja muut matkakapineet kilisevät vastakkain, kehoitushuudot -kovenevat, matkakiihko vallitsee kaikkein mielessä. Kohta saavutetaan -edeltä lähtenyt kuormakaravaani, kohta katoavat näkyvistä kaikki -ihmisasuntojen viimeisetkin merkit; joka taholla on vain äärettömältä -näyttävää aavikkoa. - -Joka puolelta tarkkaan rajoitettuna täyttää aavikko kuin suunnattoman -suuri, omituinen valtakunta suurimman osan Pohjois-Afrikkaa -Punaisesta merestä Atlantin mereen, Välimerestä eteläaroon asti, -sulkien sisäänsä kokonaisia maita, hedelmällisiä paikkakuntia, -vaihdellen tuhannellakin tavalla ja kuitenkin yleensä pysyen aina -ja kaikkialla saman kaltaisena, ainakin samalta vivahtavana. -Yhdeksän tai kymmenenkin kertaa on tämä ihmevaltakunta alaltaan -niin suuri kuin koko Saksan maa, kolme tai neljä kertaa niin suuri -kuin Välimeri. Ei kukaan kuolevainen ole sitä läpeensä tutkinut, -ei kukaan kaikkialla vaeltanut; mutta joka ihminen, kuin sinne on -astunut tai matkustanut joitakin osia siitä, on sydämmensä pohjaan -asti hämmästynyt sen suurenmoisuudesta, sen lumoavaisuudesta ja -sen kauhuista; jokaiselle siellä liikkuneelle länsimaalaiselle -on haihtumattomasti juurtunut mieleen loistava auringon hehku ja -paahtava kuumuus päivillä, taivainen rauha ja satumaiset unikuvat -yöllä, hehkusta värisevän ilman leikittely, vuoriakin järkytteleväin -myrskyjen hirmuisuus, ja monelle lienee käynyt kuten sen omille -synnynnäisille pojille käy, että hän myöhemmin ikävöitsee sinne -takaisin hengittämään siellä vielä edes yhden päivän tai yhden -hetken, näkemään elävillä silmillä niitä kuvia, värisyttämään -sielussansa sanomattomia sointuja, joita se panee runollisessa -mielessä kaikumaan ja helisemään, lyhyesti sanoen: että hän tuntee -ikävöivää vetoa takaisin arolle. - -Se on totisesti "El Bahr bela maa" -- meri ilman vettä -- meren -vastakohta. Se ei ole merelle alammainen kuten muu maa; siellä -kuolee elvyttävän ja yllä pitävän veden voima. Vesi ympäröitsee ja -rajoittelee kaikkea muuta maata, vaan ei aavikkoa. Yli koko maan -kantelevat tuulet meren lähettiläitä, pilviä; mutta ne kuolevat -aavikon hehkussa. Harvoin siellä nähdään kevyttä, tuskin huomattavaa -höyryauerta, harvoin aikaisin aamulla yön kosteaa hengitystä jollakin -kasvin lehdellä. Aamu- ja iltaruskokin ovat siellä ainoastaan vienoa -väritystä, joka heti synnyttyään taas katoaa. Kaikkialla, missä vesi -vain pääsee valtaan, muuttaa se aavikon hedelmälliseksi maaksi, -olkoonpa maan laatu kuinka karu hyvänsä; mutta jyrkästi alkaa aavikko -taas veden vallan rajalta. Missä jumalallisen Niilin viimeinen, -ihmistaidolla ylemmäksi joen pintaa nostettu laine hajoaa hiekkaan, -siitä jyrkästi alkaa aavikko; Niilin vuorille astuvan vaeltajan -toinen jalka on rehevällä viljavainiolla, toinen vielä aavikon -alalla. Sillä eipä hiekka yksinään estä kasveja menestymästä, vaan -paljon enemmin sitä tekee ainiaan paahtava kuumuus. Missä hiekkaa -kastellaan tai missä se muuten saa jotakin kosteutta, siihen, -keskelle aurinkoakin, kohta ilmestyy muuten kasvittomasta maasta -ystävällinen, vihreä ruohomatto, jopa pensaita ja puitakin. - -Köyhä, äärettömän köyhä on aavikko, mutta kuollut se ei ole, ei -ainakaan niille ihmisille, jotka osaavat etsiä ja löytää sieltä -elämää. Ken ummessa silmin matkustaa pitkin aavikkoa, hän tosin ei -näe siellä muuta kuin hietatasankoja ja kalliohuippuja, paljaita -notkelmia ja alastomia vuoria, häneltä ehkä myöskin jäävät ihan -huomaamatta syvemmissä laaksoissa niukalti kasvavat kaislamaiset -ruohot ja pensasmaiset puut sekä ne vähät elävät olennot, joita -aavikolla siellä täällä oleskelee; ken tahtoo nähdä, hän näkee -äärettömän paljon enemmän. Noiden pelkurien ihmisten mielestä on -aavikko vain tuskan ja kauhun valtakunta; he antavat itseään päivän -hehkun niin masentaa, että ei edes suloinen yökään voi tuoda heille -mitään lohdutusta eikä virkistystä; peloissaan he ratsastavat -aavikolle ja kauhuissaan he aavikolta pois pääsevät; he huomaavat -ainoastaan aavikkomatkan kauhistavaa puolta, he tuntevat ainoastaan -sen vaivoja; aavikon ääretöntä ylevyyttä käsittämään on heidän -sydämmensä liian pieni. Ihan toisin arvostelee sitä se, joka on -oppinut sitä todella tuntemaan. - -Köyhä aavikko on, mutta ei kuollut. Jo sen maakin moninaisesti -vaihtelee, vaikka sen yleinen luonne onkin yhtäläinen. Laajat alat on -aavikolla kalliomertä, jossa näkyy kummallisen muotoisia huippuja, -äkkijyrkkiä seiniä ja syviä rotkoja, teräväkulmaisia harjanteita -ja kummallisesti latoutuneita, korkeita röykkiöitä, joita ainiaan -puhaltava tuuli välistä peittää hiekalla, välistä jälleen paljastaa, -yhä niitä siloitellen, kaivertaen ja teroittaen. Mustat, auringon -paisteessa hehkuvat hietakivi-, graniitti- ja syeniitti-joukot, -harvemmin kalkki ja liuskakivi, siellä täällä myöskin tulivuoren -purkaukset kohoavat monimuotoisiksi kukkulajonoiksi. Toiselta -puolen puhallellen lakasee tuuli ne ihan paljaiksi, mutta ajaa -lakkaamatta hienoa hiekkaa niiden seinäin päällitse, kietoo, -myrskyksi kasvaen ne hiedan peittoon ja jättää hiekan vasta sitte -rauhaan, kuin saa lennätetyksi sen yli korkeimpainkin kukkulain, -ja siten asettelee vuoren siimespuolelle puhtainta hiekkaa metrin -korkuisiksi kerroksiksi päällekkäin, jotka ovat ainiaan liikkeessä, -lakkaamatta soluvat ylhäältä alas päin, saavat lakkaamatta tuulen -puolelta lisää ja näyttävät leveiltä, tummista kallioseinistä selvään -eroavilta nauhoilta, jotka näkyvät kauas ja soveliaassa valossa -oikein välkkyvät. Sellaisia vuorijonoja käy kyllä sanoa aavikon -koristuksiksi. Tuntematta hehkuvaa etelää ei voida aavistaakaan -ihmeellistä väririkkautta, loistoa ja väikettä, siispä ääretöntä -suloa, jota ylen runsas auringon valo voi loitsia autioimmistakin -vuorista esiin. Aavikon vuoret eivät koskaan ole viehättävän, vihreän -metsän peitossa; ainoastaan korkeimmilla kukkuloilla kituen kasvaa -mataloita pensaita, jotka sinne ylös laskeutuvasta niukasta höyrystä -saavat välttämättömimmän tarpeensa virkistystä; vuoristossa ei ole -pyökkien kuiskailua, ei mäntyjen eikä kuusien huminaa, ei purojen -miellyttävää myrinää, solinaa eikä kolinaa, ei mitään liikkuvaa -vettä, joka muita vuoristoja sitelee hopeavöillä, koristelee -vihreillä kasveilla ja kuohuvain koskien kohdalla peittää taivaan -kaaren väreillä; ei aavikon vuorilla ole lumi eikä jääpeitettäkään, -jota aamu- ja iltarusko purpuroitsevat tai puolenpäivän aurinko -saattaa salamoimaan; ei siellä ole mehukasta, tuoretta vihreyttä, ei -mitään Pohjolan tunturien lumoavaa suloutta; vaan tuskin ne sittekään -ovat värien komeudelta huonommat pohjoisia vuoria, eivät ainakaan -suurenmoisuudelta. Aavikon vuoristossa tulee jokainen eri kerros ja -jokaisen oma väri selvään näkyviin. Eikä taivaan valo kuitenkaan -loitsi ihmeellisimpiä värin välkkymisiä esiin niistä usein hyvinkin -kirkasvärisistä, paikoin toisistaan jyrkkään eroavista kerroksista, -vaan paljon suuremmassa määrässä hiekan ainiaan tahkoamista, -muodostelemista ja muhkeapiirteisistä vuorten keiloista, huipuista, -kärjistä, raoista, halkeamista ja rotkoista. Niissä on lakkaamatonta -valon ja varjon vaihtelua sekä yhä kestävää värien ja vivahdusten -syntymistä ja haihtumista, niin että sielu katsellessaan huumautuu. -Välähtelevät aavikonkin vuoret auringon ensimmäisissä ja viimeisissä -säteissä purpuralta, verhoaa niitäkin etäisyyden sinituoksu, nekin -elävät, vaikka yksinomaan valossa. - -Toisin paikoin on aavikko laajalti tasainen tai vähän aaltomainen. -Peninkulmittain on siinä hienojyväistä, kullankeltaista hiekkaa, -johon sekä ihmisen että eläimen jalat painuvat muutaman sentimetrin -syvälle. Siellä ei useinkaan näy ainoatakaan ruohon kortta, ei -yhtään elävää olentoa. Sininen, kaikkialta yhtäläinen taivaan -kansi on kuin kupukatto laskettuna tälle kultapinnalle ja suuressa -määrässä tekee sellaiset paikat meren kaltaisiksi. Sillä näilläkin -tasoittuvat tuota pikaa niihin painuneet "aavikon laivan" jäljet; -ei näissäkään ole mitään huomattavaa tietä, ei mitään sellaisen -merkkiäkään; näitäkin varten keksittiin kompassi. Vaihtelevammat, -vaikka yhtä yksitoikkoiset ovat toiset paikat, joissa pehmeä, -multamainen tai tomuinen hieta on maaperänä ja elättää myrkyllistä -kolokvintti-kurpitsaa tai voimakkaaksi lääkkeeksi kelpaavaa "sennaa". -Siellä on soikeita, mataloita kukkuloita vuorotellen matalain ja -kapeain laaksojen kanssa, ja etäältä katsoen tuoreelta näyttävä, -mainituista kasveista kutoutunut verho peittää molempia. Ihmiset -ja eläimet kiertävät sellaisia paikkoja, koska niin kameli kuin -sen ajajakin painuu usein jalan syvyydeltä maan pehmeään, löyhään -pintakerrokseen. Toisissa paikoissa on karkeata soraa tai piikiveä -ja joissakuissa hyvin raudan sekaisia, onsia herneitä, jotka -ovat hiekkaa täynnä ja näyttävät ihan kuin ihmiskäsin tehdyiltä, -vaan joiden syntyä ei vielä ole voitu varmasti selittää. Välistä -tällaisilla aloilla, joihin aavikkotie on painunut pysyväisiksi, -yhtäsuuntaisiksi kamelin poluiksi, näkyy myöskin tuhansittain -kvartsikiteitä joko yksitellen tai rypäleissä, jolloin ne näyttävät -taiturin tekemiltä hohtokivi-tertuilta. Niissä aurinko näyttelee -ilmeistä lumovoimaansa, sillä sellaiset alat loistavat, säkenöivät ja -salamoivat niin, että silmä häikenee ja kääntyy pois päin. Syvimmissä -laaksopaikoissa on tomuista maata ja sitä silloin aina verhoaa saran -kaltainen, mutta hyvin kova, kuiva, terävälaitainen, mustanvihreä -esparto- eli halfa-ruoho, viuhkan kaltainen mimoosa, ehkäpä myöskin -joku palmu elämän ystävällisenä merkkinä. - -Tästä kaikkialla liikkuvasta elämästä antaa myöskin eläinkunta -tietoa. Ken luulee aavikkoa kuolleeksi autioseuduksi, hän on yhtä -väärässä kuin sekin, joka sitä luulee leijonan kodoksi. Se on liian -köyhä elättämään leijonaa, mutta kyllin rikas antamaan elatusta -tuhansille muille eläimille. Ja kaikki siellä elävät eläinlajit -näyttävät erittäin ansaitsevan ottaa huomioon, sillä kaikki ne ovat -kaikin puolin aavikon uskollisia lapsia. - -Vielä enemmän kuin puku, joka aina tarkimmasti soveltuu yleiseen -maan väriin eli siis tavallisesti on hiekan karvainen, on aavikon -eläimissä huomattava kevyt ja sievä ruumiin rakennus, tavattoman -suuret ja erittäin tarkkanäköiset silmät ja tarkkakuuloiset korvat -sekä yhtä vaatimaton kuin itsetietoinen olemus. Liikkuvaisuus ja -muutteleminen ovat kaikkein aavikolla syntyneiden olentojen kohtalo, -sillä se on niin köyhä ravinnosta, että sitä ei ole riittävästi -eikä aina samassa paikassa vaivatta saatavana; mutta aavikko antoi -lapsillensa verrattoman nopeuden, väsymättömän kestävyyden ja -uupumattoman sitkeyden; teroitti aistimet niin, että se vähäkin, kuin -aavikolla on tarjona, voi tulla huomatuksi; antoi sekä suojelevan -että pelastavan, yhtä hyvin hyökkäykseen kuin pakoonkin soveltuvan -puvun ja siten teki lapsensa kykeneviksi elämään, tosin ehkä -niukasti, vaan ei suinkaan ilottomasti. - -Kaikkein aavikon eläinten omituisen, niiden olopaikkaan väriltä -ihan yhteen sulautuvan puvun tähden matkustaja, joka ei ole -tottunut havaintojen tekijä, ei näe, ainakaan aavikkomatkan -alussa, ympärillään, liikkuvaa eläinmaailmaa. Aavikko näyttää -paljon köyhemmältä, kuin se onkaan, senkin tähden, että enimmät -siellä elävistä eläimistä vasta, iltahämärissä lähtevät lepo- ja -piilopaikoistaan liikkeelle; muutamat aavikkoeläimet sentään -ihan tunkeutuvat huomaamattomainkin silmäin eteen. Jos monet, -kaikkialla lentelevät leivolajit jäävät huomaamatta, vaikka juuri -ne erittäin huomattavalla tavalla näyttävät höyhenpukunsa ja maan -värin yhtäläisyyttä sekä verrattoman suuria liikeneuvojaan, niin on -kuitenkin mahdoton olla, näkemättä aavikon kanoja, ja jos mitään -huomaamatta ratsastetaan hyppyrottien maakolojen ohitse, niin lähellä -tietä syövä gaselli sentään kääntää huomiota eläinkuntaan. - -Anttilooppiakin saattanee sanoa alkuaan aiotuksi aavikolla asumaan. -Vaikka se kyllä onkin suhdallisesti rakennettu, näyttävät sentään -pää ja aistimet melkein liian suurilta ja raajat liian heikoilta, -melkeinpä haurailta. Mutta sen pään komerossa on aivot, jotka sen -eläimen tekevät tavattoman viisaaksi märehtijäin joukossa, ja siten -myöskin henkisesti lahjakkaaksi, ja raajat ovat kuin teräksestä -rakennetut, tavattoman voimakkaat ja pontevat, niin että ne tekevät -suurimman nopeuden ja väsymättömimmän sitkeyden mahdolliseksi. Ken, -on nähnyt gaselleja ainoastaan vankeudessa ahtaassa tilassa, hän ei -voi arvatakaan, miten se aavikolla esiytyy. Mikä vilkkaus, sukkeluus -ja notkeus, koreus ja sulous siinä kotonansa vallitseekaan! Todella -se ansaitsee sen kunnian, että itämaalaiset ja varsinkin aavikoiden -asujamet ovat sen valinneet naisellisen kauneuden vertauskuvaksi. -Luottaen hiekan karvaiseen pukuunsa sekä verrattomaan nopeuteensa -katselee se kirkkailla silmillään, nähtävästi ihan huoletta kameleja -ja ratsastajia, taikka syö syömistänsä, pitämättä vähääkään lukua -tulevasta karavaanista. Mimoosa-pensaasta, joka on täpö täynnä -kukkia, ottaa hän nupun tai mehukkaan, nuoren vesan, leikkaavan -halfa-ruohon seasta löytää se nuoren korren. Yhä enemmän lähestyy -matkustajajono. Gaselli nostaa päätänsä, kuuntelee, vainuaa, katselee -ympärilleen, astuu muutaman askeleen eteen päin ja tekee kuten äsken, -näpistelee ruokaa sieltä täältä. Yht'äkkiä lyövät notkeat, jäntevät -sorkat maahan, ja pois se lentää niin sukkelaan, niin notkeasti, -niin sulavasti, kuin tuo verraton juoksu olisi sille vain leikkiä. -Pitkin hietatasankoa lentää se ajatuksen nopeudella; yli suurien -kivien tai tamariski- eli manna-pensaiden tekee se hyppäyksiä, jotka -ihan näyttävät lennolta. Maasta ihan irtautuneelta se näyttää, -niin hämmästyttävän kaunis on sen juoksu; aavikon runoelma näyttää -hänessä olevan ruumiillisessa muodossa, niin lumoavasti vaikuttaa -sen verraton kauneus ja nopeus. Muutaman minuutin juoksu siirtää -sen pois minkä hyvänsä vaaran piiristä, jota viholliset saattavat -hänelle uhata; sillä turhaan koettaa paraskaan juoksijakameli -tavoittaa häntä, eipä edes nopeinkaan susikoira saa häntä kiinni. -Kohta hiljenee hänen vauhtinsa ja muutaman silmänräpäyksen vielä -kuluttua seisoo se taas katsellen kuten äsken. Leikillisesti -päästää hän lähelle murhaa himoavan ratsastajan, joka ryhtyy häntä -todella ajamaan takaa, ja varovasti livahtaa se toisen, kolmannen -kerran hänen kuolettavan aseensa kantomatkalta pois, kunnes se -viimein säikähtyneenä ihan vaivatta juoksee kerrassaan pois -kaikesta vaarasta. Yhä etemmäksi se pakenee, hennommilta näyttävät -ruumis ja raajat, yhä enemmän hälvenevät sen piirteet, se katoaa -hietatasankoon, sulaa viimein kokonansa siihen niin, että näyttää, -kuin se olisi haihtunut höyryn tavalla. Kotonsa on hänet peittänyt -ja pelastanut, lumoavasti temmannut pois silmäin edestä, korvain -kuuluvista. Mutta mikäli se katoaa silmistä, sikäli se tulee eläväksi -sydämmessä. Sillä länsimaalaisenkin täytyy nyt käsittää, minkä tähden -gaselli on kasvattanut niin kauniita kukkia itämaalaisen rikkaassa -runoiluhengessä; minkä tähden itämaalainen on asettanut eläinolennon -niin äärettömän korkealle; minkä tähden hän vertaa silmää, joka -saa hänen sydämmensä hehkumaan, gasellin silmään; minkä tähden hän -sanoo gasellin kaulaksi sitä kaulaa, jota hänen kätensä hyväilee -rakkauden hetkinä; minkä tähden aavikkojen asukas tuo puolisolleen, -joka iloitsee häntä ilahuttavasta toivosta, telttaan kesyn gasellin, -että vaimo ilokseen katselisi sen kauniita silmiä ja samanlainen -kauneus periytyisi toivotulle avioliiton pantille; minkä tähden -yksin hurskaskin laulaja voi kaunista anttilooppia katsoa jalouteen -ikävöimisensä silmin nähtäväksi kuvaksi. Sillä häneenkin, maailmasta -luopuneesen erakkoon, on käynyt jokin henkäys siitä hehkusta, joka -tämän eläimen innokkaihin ylistyslauluihin puhdisteli sanat ja -siloitteli säkeet ja loppusoinnut. - -Vähemmin sulavasti esiytyvät muut aavikon eläimet, mutta ei siltä -suinkaan vähemmin omituisesti. Niukasti kasvavan halfa-ruohon seassa -juoksentelee suuri joukko kyyhkysen kokoisia lintuja sipsutellen -edes takaisin. Kaivellen maata jaloillaan ja pengostellen nokallaan -etsivät ne ruokaansa. Huolettomasti päästävät ne ratsastajan -lähemmäksi sataakin askelta. Hyvällä kiikarilla voidaan nähdä -kaikki niiden liikkeet, jopa höyhenpuvun kirkkaimmat väritkin. -Pää kumarruksissa, kaula lyhyenä, ruumis melkein vaakasuorassa -juoksentelevat ne nokkimassa siemeniä joita vähälukuiset -aavikkoruohot kasvavat, puhkeavia röyhyjä ja hyönteisiä. Muutamat -tuon tuostakin tähystelevät, kaulat suoriksi ojennettuina, toiset -sitä vastoin huoletta leikittelevät hiekassa, puhdistelevat -höyheniään tai laskeutuvat puoleksi vatsalleen, puoleksi sivulleen -nauttimaan auringon paistetta. Se kaikki näkyy selvään, voidaanpa -lukeakin niitä ja saada selko, että lintuja on enempi kuin -viisikymmentä, tuskin sataa vähempi. Ketäpä aavikon pyyntimiestä tuo -ei houkuttelisi koettamaan onneansa. Varmana saaliistaan työntää -kokematon pyssymies kiikarinsa kokoon, sieppaa tuliaseen käteensä -ja hitaasti ratsastaa vielä lähemmäksi kirjavaa lintujoukkoa. Mutta -yht'äkkiä ovat linnut kadonneet hänen silmistänsä. Ei yksikään niistä -juossut eikä lentänyt pois, eikä kuitenkaan näy ainoatakaan. On ihan, -kuin maa olisi ne niellyt. Todella ne, luottaen pukunsa ja maan -yhdennäköisyyteen, ovatkin antautuneet maan turviin, painautuneet -litteiksi maata vasten. Ja silloin ne ovat yht'äkkiä ikään kuin -muuttuneet kiviksi ja pieniksi hiekkakasoiksi. Tottumaton pyyntimies -ratsastaa niiden luo, näkemättä niitä ja säikähtää, kun ne äkkiä -nousevat, kovasti huutaen ja meluten lentävät ylös ja kohisten -syöksyvät pois. Jos hänen kuitenkin onnistuu ampua joku lintu, niin -häntä kummastuttaa sen puvun tavattomat värit ja omituiset piirteet -melkein yhtä paljon kuin lintujen käytöskin. Selkäpuolen milloin -harmaammalta, milloin kirkkaimman keltaiselta vivahtava hietaväri -on kauniisti koristeltu leveillä nauhoilla, kapeammilla piirteillä, -koreilla raidoilla, täplillä, pisteillä, pilkuilla, piiruilla ja -kiemuroilla niin, että luulisi sellaisen kanan näkyvän kauaksikin; -mutta kaikki tuo värien seoitus on vaan ihan tarkka kuva itse hiekan -väristä; jokainen tummempi ja valoisampi paikka, joka pikkukivi, -joka hietajyvä näyttää olevan piirrettynä siihen höyhenpukuun. -Ihmekö siis, että maa ne ihan ottaa itseensä, näköjään pyyhkii pois -linnun muodonkin ja turvaa häntä ainakin yhtä hyvin kuin voimakas, -verrattoman nopeasti kantava siipi. Sen tähden arabialainen runous on -näiden kanainkin oloa ja olemusta kuvannut kukkarikkailla ajatuksilla -ja sanoilla; sillä niiden kauneus lumoaa silmää ja niiden ihmeellinen -nopeus herättää ikävää maahan kahlehditun ihmisen sydämmessä. - -Kaikilla muilla aavikon eläimillä on yhtä selvään näiden kahden -kuvatun ominaisuudet. Aavikolla elää eräs ilveslaji, karakaali. -Se on solakampi ja pitempijalkainen, pitempikarvainen ja -suurempisilmäinen kuin mikään muu eikä myöskään juovikas eikä -täplikäs, vaan, paitsi mustia korvan latvoja, silmäkiehkuroita ja -huulipilkkuja, hiekan värinen, asuinpaikkansa mukaan vaaleampi tai -tummempi, punertavampi tai kirkkaampi. Aavikolla asuu fenek-kettu, -jolla, koko koiraheimon kääpiöllä, on likaisen keltainen puku ja -oikeat jättiläiskorvat. Siellä elää pieni jyrsijä, niin sanottu -hyppyrotta, kääpiö-kengurun kaltainen jänis, jolla on tavattoman -pitkät takajalat, ihan surkastuneet etujalat sekä ruumiista pitempi, -kaksirivisesti karvainen häntä; viattomampi ja hyväluontoisempi, -mutta myöskin nopeampi ja sukkelampi eläin kuin mikään muu jyrsijä. -Sama muoto on linnuilla, matelijoilla, yksinpä hyönteisilläkin; -se näkyy aina, olkootpa ruumiin rakennus ja väri muuten miten -vaihtelevat hyvänsä. Jos hietakeltaisen seassa tai sivulla on muuta -väriä, jos karva-, höyhen- tai suomuspuvussa on myöskin mustaa tai -valkoista, tuhkaharmaata tai ruskeaa, punaista, sinistä j.n.e., niin -sellaista, usein vain eläintä koristavaa sivuväriä on aina ainoastaan -sellaisissa ruumiin paikoissa, joita sivulta tai ylhäältä tähystelevä -silmä ei voi huomata. Jos keskellä aavikkoa on korkea vuoristo, -niin siellä elävissä eläimissä tulee näkyviin myöskin vuoriston -vaihtelevaisuus. Arabian korkeain vuoristojen harmailla kallioilla -kiipeilee aavikon vuorikauris, majailee pieni tamaani-eläin, -pesii korppikotka ja huipuilla, rotkoissa, kallioseinissä ja -laaksoissa asuu melkoinen joukko muita monen lajisia lintuja, jota -vastoin alavan aavikon tummilla kallioilla ainoastaan sysimusta -suru-kivitasku laulaa sävelrikasta kaikuvaa lauluansa. Sitenpä tulee -aavikon yhtäläisyys näkyviin sen joka osassa, sen joka eläimessä, -ja se juuri vielä enentää vaikutusta, jonka se ensi päivästä tekee -jokaiseen ajattelevaan, tunteelliseen ja voimakkaasen ihmiseen, -kiihoittaen sitä sitte edelleen päivä päivältä. - -Voimaa, havaintokykyä ja tunnetta tosin aavikko vaatii joka -ihmiseltä, joka tahtoo oppia sitä tuntemaan ja siihen jonkin verran -tottua. Jos ei jakseta kestää sen tuottamia matkan vaivoja, jos -peljätään sen aurinkoa, aristellaan sen hiekkaa, niin on paras -olla sinne menemättä. Päivä on aavikolla aina raskas aika, vaikka -taivas olkoonkin puhdas, ilma tyyni ja kirkas, vaikkapa tuntukoon -pohjatuulenkin vilpoisia henkäyksiä. Melkein yht'äkkiä, melkein -ihan ilman hämärää alkaa se vallita. Ainoastaan lähellä merta tai -suuria, aavikon poikki juoksevia jokia reunustaa päivää tervehtivä -aamurusko taivaan itärannan purpuralla, vaan keskellä avaroita -hietatasankoja nousee aurinkokin näkyviin yht'aikaa ensimmäisen -itään ilmestyvän punan kanssa. Se nousee hietatasangon laidasta kuin -tulipallo, joka näyttää olevan särkemäisillään kuorensa joka taholta. -Sen tultua näkyviin on aamun raittius kerrassaan poissa; heti se -sinkoilee hehkuvia säteitään maahan, kuin olisi jo keskitaivaalla. -Vaikka kuukausia puhaltava, usein virkistävän vilpoinen pohjatuuli -estäisikin kuumuudesta eri verran laajenneita ilmakerroksia -muuttumasta ilmeisiksi järviksi, ei se kuitenkaan voi niin paljon -jäähdyttää ilmaa, että omituinen väriseminen ja aaltoileminen -voisivat lakata hiekan päällisestä ilmasta. Ylen runsaassa valossa -värisee taivas ja maa; sanomatonta hehkua virtaa auringosta ja -heijastuu hiekasta takaisin ylös. Joka hetki enenee valo ja hehku, -eikä voida päästä kumpaakaan pakoon, ei niitä millään tavalla -heikentää. - -Auringon ensi säteiden välähtäessä on karavaani lähtenyt liikkeelle, -kulkemaan äänetöntä kulkuaan. Etäällä jo menevät kuormakamelit ja -notkein askelin astuvat ajajat niiden sivulla tai takana; täyttä -juoksua rientävät ratsukamelit, voimainsa mukaan kiirehdittyinä, -toisista ohitse jonon etupäähän; kohta jäävät kuormakamelit -jäljelle näkymättömiin ratsastajista. Yhä eteen päin riennetään -hiljenemättömällä kiireellä. Kaikki luut ja nivelet tuntuvat -paukkuvan juoksevain ratsukamelien nytkytyksestä. Polttaen paahtaa -aurinko, pistelee kaikkein vaatteiden läpi, pantakoon niitä suojaksi -kuinka monet hyvänsä ylleen. Tiheäin vaatteiden alla juoksee -hiki pitkin koko ruumista, käsivarsien ja jalkojen keveämpäin -verhojen alta haihtuu se heti, kuin nousee iholle. Kieli tarttuu -suulakeen. Vettä, vettä, vettä! on niiden ainoa ajatus, jotka -eivät vielä ole oppineet kärsimään sellaisia vaivoja. Mutta vesi -ei täällä olekaan rautaisissa säiliöissä eikä pulloissa, vaan -maan tavan mukaan leileissä, jotka ovat päiväkausia riippuneet -täydessä hehkussa kamelien seljässä, ja siten kuljetettu juomavesi -on lämpöisen haaleata, pahahajuista, sakeaa, ruskean väristä sekä -nahasta ja kolokvintti-tervasta pahalta maistuvaa, inhottavaa, jopa -oksettavaakin. Sellainen vesi ei vähääkään virkistä, vaan tuottaa -vain uusia vaivoja, jopa tuskallista kipuakin, ja tekee sen tähden -vain sitä polttavammaksi halun saada mitä hyvänsä juomaa. Mutta -sitä vettä ei käy mitenkään parantaa eikä sen sijaan keksiä mitään -muuta. Nautittakoonpa sitä kahvina tai teenä, viinin tai viinan -seassa, sen tuikea maku ja haju kuitenkin tuntuvat; paljas viini -tai viina enentävät vain polttavaa janoa ja rasittavaa kuumuutta. -Matkustajan olo tulee tuskalliseksi jo ennen, kuin aurinko ehtii -korkeimmilleen, ja tuska kiihtyy, mikäli vesi huononee. Mutta -sitä täytyy kärsiä ja sitä kärsitään. Vaikkapa länsimaalainen ei -koskaan totukaan tuollaiseen leiliveteen, kuin juuri kerrottiin, -niin pian hän sentään tottuu alussa sietämättömältä näyttäneesen -kuumuuteen ja sitä pikemmin myöskin ratsastuksen vaivoihin, mitä -enemmän hän kasvaa yhteen ratsunsa kanssa. Joskus tulevaisuudessa -ehkä saadaan toimitetuksi tällaisille matkoille puhdasta vettä, ja -sitte matkustaja tuskin enää valittaa aavikon kuumuutta, ei ainakaan -ratsastuksen vaivoja. - -Mukavasti, miellyttävästi leväten, vaikkapa lähteväin kuormakamelien -myrisevistä valitusäänistä vastoin tahtoaan unesta heränneenä, -antaa maan oloihin tottunut matkustaja kuormakaravaanin lähteä -edeltä, virvoittaa ruumistaan ja sieluaan kahvilla ja tupakalla, -hyppää sitte dromedaarinsa selkään ja ratsastaa kumppaneineen -niin nopeasti, kuin ratsut suinkin ehtivät. Ei sanaakaan puhuta, -ainoastaan hiekan narinaa kamelein kimmoisten jalkatyynyjen alla sekä -kamelien kovaa hengitystä ja kumeaa, kurisevaa myrinää kuuluu. Tuota -pikaa saavutetaan kuormakaravaani ja päästään siitä melkoinen matka -edellekin. Gaselli kävelee syömässä lähellä tien suuntaa ja antaa -täällä hyvin tervetulleen saaliin toivoa. Viehättävästi hypiskellen -tanssii aavikon ruumiillinen runoajatus pois takaa ajavain -ratsastajain saatavilta, ja sen jäljestä juoksevat kiiruhtamisesta -läähättävät kamelit pitkillä askelilla. Gaselli näyttää huolettomalta -ja toivon mukaan päästää lähemmäksi; ratsastajat ovat kääntävinään -siitä ohitse, pidättävät kamelejaan ja ratsastavat hitaammin; joku -heistä luistaa alas satulasta, pysäyttää ratsunsa silmänräpäyksen -ajaksi ja laukasee sen vatsan alatse tarkan pyssynsä. Heti paikalla -on karavaanin johtaja hypännyt satulastaan maahan korjaamaan tapettua -riistaa; riemuiten vetää hän sen ratsunsa luo, sitoo taitavasti -satulaan, ja edelleen käy matka. - -Puolenpäivän tullessa levähdetään. Jos lähellä on notkelma, -niin tottapa siinä myöskin on joku viuhkamainen mimoosa, jonka -ohut lehtikatto antaa vähän varjoa; jos hietalakeus on yhtä -tasaisena ratsastajain ympärillä niin laajalti, kuin silmä kantaa, -pistetään hietaan neljä keihästä ja niihin pingotetaan villapeite -niukasti varjostavaksi katoksi. Mutta hehkuva on hiekka, jolle -täytyy laskeutua, kuuma ja rasittava on ilma, jota hengitetään; -väsymys ja uupumus valtaavat yksin aavikkolaisenkin, mitäpä sitte -pohjoismaalaisen. Ikävöidään lepoa, saamatta sitä, ja virkistystä, -tuntematta sitä. Ylen runsaasta valosta ja värisevästä ilmasta -häienneinä sulkeutuvat silmät, paahtavan kuumuuden ja polttavimman -janon ahdistamina heittelehtää jokainen vuoteellansa, saamatta unta. -Raskaasti ja hitaasti matavat eteen päin ajan rahtuset. - -Kuormakaravaani astua huojuu hitaasti ohitse ja katoaa näkyvistä -höyryiseen ilmamereen, jonka aaltoilevilla kerroksilla kamelit -näyttävät liihoittelevan. Yhä vielä viivytään samassa tukalassa -tilassa, kärsitään samoja vaivoja. Aurinko on jo ammoin alennut -keskitaivaalta, mutta yhä se vielä sinkoilee yhtä voimakkaasti -hehkuvia säteitään alas. Viimein iltapäivällä lähdetään taas -liikkeelle. Ja taaskin ratsastetaan niin nopeaan, että ilma -löyhähtelee vastaan melkein vilpoiselta, kunnes taas saavutetaan -kuormakaravaani. Laulaen astuvat ajajat kameliensa jäljestä. Yksi -heistä oikeastaan laulaa, muut yhtyvät joka värsyn lopussa samaan -kertosäkeesen. - -Jos otetaan huomioon kaikki vaivat, joita juhtamiehillä on -kärsittävänä aavikkomatkoilla, niin tosiaan kummastuttaa, että -he ollenkaan laulavat. Ennen päivän valkenemista sälyttää ajaja -kamelinsa, syötyään yhdessä sen kanssa muutamia kourallisia pehmeiksi -keitettyjä durra-jyviä, jotka ovat molempain ainoana ravintona; -koko pitkän päivän astuu hän kamelinsa jäljestä, syömättä enää -muruistakaan, enintään silloin tällöin ottaen kulauksen haisevaa -leilivettä virkistyksekseen; aurinko paahtaa hänen päälakeansa, -hehkuva hiekka polttaa hänen jalkojaan, kuuma ilma kuivaa yhtä mittaa -hänen hikeä uhkuvaa ruumistansa; hänellä ei ole aikaa levähtää eikä -lepuuttaa kamelejaan; hänen täytyy ehkä vielä uudestaan sälyttää -muutamia juhtiansa tai tavoitella kiinni jotakuta, joka häneltä -karkaa; ja kuitenkin laulaa hän nytkin laulujaan. Sen saa aikaan -aavikon yö. - -Auringon laskeutuessa näyttävät näiden kuivettuneiden aavikon lasten -kaikki jäsenet virkenevän ihan uusiksi; sillä hekin ovat kaikin -puolin aavikon, ylevän äitinsä, kaltaiset. Yhdessä aavikon kanssa -hehkuvat he puolenpäivän aikaan, yhdessä sen kanssa kukoistavat yön -aikaan. Jo auringon aletessa kehittelee heidän runolahjansa kultaisia -unia ihan avonaisten silmien eteen. Tuo esilaulaja ylistelee -vesirikkaita kaivoja, niiden ympärillä kasvavia palmuryhmiä ja niiden -alle tehtyjä hämyisiä telttoja; hän tervehtii eräässä teltassa -istuvaa ruskeaihoista tyttöä, joka hänelle toivottaa siunausta, -kehuu hänen kauneuttansa, vertaa hänen silmiään gasellin silmiin, -hänen suutansa ruusuun, jonka kukkaistuoksu sanoina rivittyy hänen -korvissaan helminauhaksi, hylkää hänen tähtensä sulttaanin vanhimman -tyttärenkin ja ikävöitsee hetkeä, jolloin kohtalo sallii hänen -asua yhdessä teltassa hänen kanssansa. Mutta laulajan kumppanit -kehoittavat häntä tuntemaan vielä suurempaa ikävää ja sen tähden -lakkaamatta kääntävät hänen ajatuksiaan profeettaan, "joka tyydyttää -ikävöimisemme ja toivomme". - -Sellaista kaikuu pohjoismaisen vieraan korviin ja hänenkin -sydämmestään alkavat kotonsa laulut kuohua. Ja kuin sitte -laskeutuneen auringon viimeinen ruusuinen väre hehkuu, kuin yö -levittää lumoharsonsa aavikolle, silloin hänestä tuntuu, kuin olisi -vaikeinkin kärsimys ollut helppoa, kuin hän ei olisi tuntenut päivän -hehkussa mitään janoa, ei ratsastuksessa mitään vaivaa. Iloisesti -hyppää hän pois satulasta ja sill'aikaa, kuin ajajat purkavat -kameliensa kuormia ja sitovat juhtiansa yöksi, tasoittelee hän ja -kokoo hiekkaa tilaksi, levittää siihen maton ja peitteen ja riemulla -antautuu ikävöidyn levon valtaan. - -Ainoastaan muutaman askeleen päähän valasee pieni tuli tasankoa. -Toimeliaasti hyörivät sen lähellä aavikon puolialastomat, -tummaihoiset pojat. Liekki valasee heitä lumoavasti, niin että -he yön puolipimeässä näyttävät varjoilta; tavarapakat ja arkut, -satulat ja muut kapineet muuttuvat kummallisen muotoisiksi; -tavarain ulkopuolella suuressa piirissä makaavat kamelit ovat -kuin kummituksia, niiden silmät kun kolkosti hehkuvat tulen -heijastuksesta. Hiljaista, yhä hiljaisempaa alkaa olla leirissä. -Aavikon poika toisensa jälkeen poistuu kamelin luota, jonka kanssa -on yhdessä syönyt niukan illallisensa, kääriytyy pitkään viittaansa, -laskeutuu maahan ja ikään kuin muuttuu hiekaksi. Tuli leimahtaa vielä -kerran, menettää valonsa ja sammuu. On todella jo yö leirissäkin. - -Runoilija se olisi Jumalan armosta, joka osaisi kuvata aavikon yötä. -Kukapa kykenisi kertomaan sen kauneutta, vaikka olisikin sen itse -kokenut, valvonut sen illasta aamuun, ahmimalla nauttinut sitä ja -sen unia! Päivän kuumuuden jälkeen se lempeästi, palkitsevasti, -sovittavasti antaa sanomatonta hyvinvoinnin ja ylevyyden tunnetta; -se on rauhaa ja iloa tuottava aika, jota mies ikävöitsee kuten -hänen rakkahansakin, aika, joka hänelle palkitsee pitkän odotuksen. -"Leila", aavikon tähtikirkas yö, on arabialaisen mielestä syystä -kyllä kaiken ylevän ja ihanan yhteys. Leilaksi hän sanoo tytärtänsä; -"tähtikirkas yöni" sanoo hän hyväillessään rakkahintansa "leila, o -leila" panee hän runoelmiinsa kaikuvaksi kertosäkeeksi joka värsyn -loppuun. Mutta ihmeellinen se yö onkin, joka täällä aavikolla -kaikkein päivän vaivojen ja vastusten jälkeen lumoaa mieltä. -Aavistamattoman puhtaina ja kirkkaina loistavat tähdet tummalta -taivaan kannelta; lähimpien tähtien valo tekee heikkoja varjojakin -vaalealle hiekalle. Täysin siemauksin hengittää ihminen puhdasta, -raikasta, vilvoittavaa, virkistävää ilmaa; ihastellen siirtyy hänen -silmänsä tähtiauringosta toiseen. Yhä enemmän näyttää tähtien valo -laskeutuvan lähemmäksi häntä; henki irtautuu tomuun kietovista -kahleista ja keskustelee muiden maailmain kanssa. Ei mikään ääni eikä -kolina, ei edes heinäsirkan sirinäkään sotke hänen ajatuksiansa. -Aavikon suurenmoinen ylevyys selviää vasta nyt hänelle, sanomaton -rauha tulee hänen sydämmeensä. Mutta ylevä itsetuntokin täyttää hänen -rintansa; täällä keskellä ääretöntä aavikkoa ollessa niin yksin, -ilman mitään ihmisseuraa ja ihmisapua, ainoastaan omin neuvoinsa, -vahvistuvat luottamus, rohkeus ja, toivo. Äärettömän lumoavia unelmia -liitelee valvovain silmien edessä, jatkuen elävästi ja puoleensa -vetävästi vielä sittekin, kuin tähdet alkavat silmissä välkkyä ja -vavista, ajatukset sekautua ja silmät painua kiinni. - -Ruumiillisen ja henkisen virkistyksen jälkeen, sellaisen, kuin -aavikon yö tuottaa, on helpompi kestää seuraavan päivän vaivoja, -vaikka onkin hyvin vaikea tottua juomaan hetki hetkeltä yhä -huononevaa vettä. Oikeata lepoa, häiriötöntä suloa tuottaa kuitenkin -vasta olo aavikkokaivolla. Välttämättömimpäin elintarvetten -yhä uhkaavan puutteen tähden on aavikkomatka aina rauhatonta -kiiruhtamista, eteen päin rientämistä ilman mitään mukavuutta, jota -muuten vaelluksilla tahdottaisiin. Päivä kuluu samoin kuin toinenkin; -yö on, ainakin paraimpina vuodenaikoina, edellisen kaltainen. -Kosteikolla, kaivolla tulee päivä juhlaksi, ilta viattomaksi, -huolettomaksi riemujuhlaksi, yö todella virkistäväksi lepoajaksi. - -Kosteikon syntymiseksi on laaksomainen seudun syvennys välttämätön, -koska ilman kuohuvaa lähdettä tai ainakin keinotekoista kaivoa ei -mikään kasvikunta ole mahdollinen, ja vettä aavikolla on ainoastaan -korkeissa vuoristoissa tai syvimmissä laaksopaikoissa. Kuten -hietameri on niin monessa muussakin kohden aaltoilevan valtameren -vastakohtana, niin sen saaretkin ovat vesiaavikon saaren vastakohtia -ne kun näet eivät kohoa ympäristölakeutta ylemmälle, vaan ovat -siihen syvälle painuneet. Ainoastaan siellä on vettä joko lähellä -maan pinnan alla taikka lähteesen ylös kuohuvana. Veden runsaus -ja laatu määräävät kosteikon luonteen. Hyvin harvoissa laaksoissa -kuohuu puhdasta, vilpoista vettä. Enimmät lähteet ovat suolaiset, -raudan tai tulikiven sekaiset, monesti myöskin lämpöiset ja sen -tähden ehkä suurimmaksi osaksi terveyslähteitä, vaan eivät suinkaan -aina juomavedeksi kelpaavia eikä kasvullisuutta edistäviä. Mehevää -ruohovihreyttä tuskin ainoakaan saa aikaan. Mutta ainoastaan erittäin -edullisissa paikoissa tulee vesi edes näkyviinkään; enimmäkseen se -tiukkuu kallion raoista tai louhikoista pisaroittain kokoon syvälle -alas, josta sitä ainakin ajoittain täytyy nostamalla nostaa ylös. Ja -sielläkin, jossa se itsestään kuohuu ylös, hajoaa se vähän matkan -päässä taas hiekkaan, jos ihminen ei sitä kokoele eikä sen juoksua -suunnitse. Kuitenkin se aina saa aikaan virkistävää, sellaisessa -aavikossa kaksinkertaisesti tervetullutta elämää. - -Kuohuvan lähteen ympärille on asettunut vihreä kasvijoukko jo paljon -ennen, kuin ihminen tuli ottamaan sitä haltuunsa. Kukapa tietää, -miten se kasvikunta sai alkunsa. Ehkäpä hietamyrsky kuljetti tänne -siemeniä, jotka lähteen partaalla itivät, vihoittivat, kasvoivat, -kukoistivat, kantoivat siemeniä ja siten yli koko laakson levisivät. -Ihmiset niitä varmaankaan eivät istuttaneet, sillä mimoosoita, joita -kosteikon kasvikunnan suurin osa on, nähdään myöskin kaivottomissa -laaksoissa yksitellen, kymmenittäin, kaksikymmenittäin ja pikku -metsikköinä. Nekin jo riittävät saamaan aikaan elämää aavikolla, ne -viheriöivät, kukoistavat ja tuoksuvat, ja miten raitis, kultainen -palsaminen niiden tuoksu on! Niiden ystävällisessä varjossa lepää -gaselli, niiden latvoissa kaiuttavat aavikon vähälukuiset laululinnut -säveliänsä. Niiden mehevät lehdet näyttävät kalkkiröykkiöiden, -mustain graniittikeilojen ja häikäsevän hiekan keskellä silmästä -suloiselta kuin kevätvihreys; niiden kukat ja varjo virkistävät -sielua. Suurempiin vesirikkaihin kosteikkoihin on ihminen kylvänyt -mimoosain lisäksi palmuja ja siten tehnyt aavikon saaren vielä -lumoavammaksi. Palmu on täällä kaikki kaikissa, puiden kuningas, -ihmisiä niihin pieniin paikkoihin kahlehtiva ja heitä elättävä -hedelmäin antaja, saduissa ja runoelmissa ylistelty ravintokasvi, -elämän puu. Mikä olisi kosteikko ilman palmua? - -Sama kuin teltta ilman kattoa, huone ilman asujamia, kaivo ilman -vettä, runoelma ilman sanoja, laulu ilman säveltä, kuvataulu ilman -värejä! Sen hedelmät elättävät paimentolaista tai paikoillaan pysyvää -aavikkolaista, muuttuvat hänen kädessään vehnäksi tai ohraksi, ovat -mieluiset myöskin hänen herransa veronkantaja-lähettiläälle; sen -runko latva ja kapeat lehdet kelpaavat asunnoiksi, talouskaluiksi, -matoiksi, koreiksi, säkeiksi sekä hienommiksi ja paksummiksi -nuoriksi. Aavikon hietikolla vasta osataan pitää sitä täydessä -arvossaan, käsittää sen koko merkitys; aavikon hietikolla tulee se -arabialaisen runouden ymmärrettäväksi vertauskuvaksi, joka kuten -sekin usein puhkeaa laihasta maasta, kasvaa voimakkaana, yhtä -tasaisena ylös korkeuteen ja vasta siellä antaa makeita hedelmiänsä. - -Mimoosat ja palmut ovat kaikkein kosteikkojen varsinaiset puut; mitä -ei siis puutu sieltäkään, jossa on niin paljo lähteitä tai kaivoja, -että voitaisiin laitella puutarhoja tai viljavainioita. Siellä ne -ikään kuin etuvartioina päälle tunkeutuvaa aavikon hiekkaa vastaan -seisovat aavikkosaaren äärilaiteilla, jota vastoin sen keskusta on -jäänyt vaativaisemmille, enemmän vettä tarvitseville kasveille. -Lähteiden tai kaivojen äärillä on usein viehättäviä puutarhoja, -joissa kasvaa melkein kaikkia Pohjois-Afrikan hedelmälajeja. -Siellä kiemurtelee viiniköynnös, hehkuu pomeranssi tummanvihreässä -lehdikössä, avaa granaatti ruususuutansa, levittelee banaani -viuhkalehtiänsä, kiemurtelee meluuna pitkin kasvipenkkejä, ja -viikuna-kaktus ja öljypuu, ehkäpä myöskin viikuna-, aprikka- ja -mantelipuut tekevät hedelmällisyyskuvan täydelliseksi. Etemmäksi -ulottuvat viljavainiot, joilla kasvatetaan ainakin kafferihirsiä, -mutta joskus myöskin vehnää, jopa riisiäkin. - -Niin rikkaihin kosteikkoihin on ihminen pysyväisesti asettunut, -jota vastoin köyhemmissä laaksoissa hän ainoastaan aika-ajoin -säännöllisesti tai sattumalta majailee vieraana. Kosteikon kylä tai -kaupunki on yleensä saman kaltainen kuin lähimmässä varsinaisessa -viljelymaassa, sillä täälläkin on moskea, kauppapuoteja ja -kahviloita; mutta ihmiset ovat toisen hengen lapsia kuin Niilin -maiden tai rannikkojen maanviljelijät ja kaupunkilaiset. Vaikka ne -ovat enimmäkseen eri heimoja, vallitsee heillä kuitenkin yhtäläiset -tavat. Aavikko on kaltaisiksensa muodostellut heidät. Heidän laiha -vartalonsa, terävät kasvojensa piirteet, tuuheain kulmakarvojen -alta säkenöivät silmät saattavat kohta tuntemaan heidät aavikon -pojiksi; tavoistaan heidät vielä paremmin huomataan niiksi. He -ovat vaatimattomat, puuhaavaiset, toimeliaat ja tyytyväiset, -vierasvaraiset, avomieliset, rehelliset ja uskolliset, mutta myöskin -itsetietoiset, vähästä kiihtyväiset ja äkkipikaiset, ryöstöön ja -muihin väkivaltaisuuksiin taipuvaiset, yleensä paimentolaisten -kaltaiset, vaikka tosin eivät hyvässä eikä pahassa heidän -vertaisensa. Heidän asuinpaikkaansa tuleva karavaani on heille -mieluinen ilmestys, mutta matkustaja on heidän mielestään velvollinen -suorittamaan heille tullia ja veroa. - -Ihan toisenlaiset kuin nämä kosteikot ovat muut levähdyspaikkoina -käytetyt notkelmat, joissa ainoastaan siellä täällä on ainiaan -ikävöity kaivo. Arabialaispaimentolaiset, jotka niistä ammentelevat, -ovat tyytyväiset, jos se antaa heille ja heidän laumoilleen muutaman -kuukauden tai ehkä vain viikkokaudenkin jotakuinkin riittävästi -juomavettä; siellä levähtävä karavaani saa olla iloinen, jos kaivossa -on tarpeeksi vettä muutamaksi päiväksikään. Tavallisesti on kaivo -syvässä rotkossa, jonka seinät pikemmin vain hikoavat vettä kuin -vesisuonia juoksuttavat. Muutamia palmuja seisoo vähäin mimoosain -ja pajupensasten seassa kaivon ympärillä; joitakuita ruohon korsia -nousee kuivasta maasta. - -Sanomattoman köyhiä ihmisiä ovat paimentolaiset, jotka täällä -pitävät telttojansa niin kauan, kuin heidän pienet vuohilaumansa -löytävät ravintoa; heidän "taistelunsa olemassa olosta" ei ole -mitään muuta kuin lakkaamatonta vaivaa, puutetta ja hätää. Pitkä, -tummavärinen, vuohenkarvainen kangaskappale, keskikohdalta heitetty -vaakasuoralle puulle, päät kiinnitetty maahan, takapuolella seinänä -kappale samaa kangasta, etupuolella palmun lehdistä kudottu matto, -siinä heidän telttansa, vaimon häälahja, jota hän on kahdeksannesta -kuudenteentoista ikävuoteensa asti koonnut, kehrännyt ja kutonut. -Muutamia mattoja makuusijoina, graniittilevy ja siihen kuuluva survin -vaihtamalla saadun viljan hienontamista varten, sileä savilevy -kakkarain paistamista varten, kaksi keskeltä paksua ruukkua, -muutamia nahkasäkkejä ja leilejä, kirves ja muutamia keihäitä, -siinä koko talouskalusto. Kahdenkymmenen kokoinen vuohilauma on jo -perheen rikkaus. Mutta nämä ihmiset ovat yhtä uljaat kuin köyhät, -yhtä rakastettavat kuin kaunisruumiiset, yhtä hyväluontoiset kuin -kauniit, yhtä anteliaat kuin vaatimattomat, yhtä vierasvaraiset -kuin rehelliset, yhtä puhdastapaiset kuin uskovaiset. Ikivanhoja -kuvia sukeltelee länsimaalaisen sielun silmäin eteen hänen ensi -kerran kohdatessaan näitä; raamatulliset olennot astuvat elävinä -hänen eteensä ja puhelevat hänen kanssaan lapsuudesta asti -tutulla puhetavalla. Tuhansia vuosia on kulkenut näiden aavikon -paimentolaisten ohitse kuin yksi päivä; vielä tänään ajattelevat, -puhuvat ja toimivat he ihan samalla tavalla, kuin raamatulliset -patriarkat ajattelivat, puhuivat ja toimivat. Sama tervehdys, kuin -Abraham muinoin lausui, kaikuu heidän huuliltaan vieraalle vastaan; -samat sanat, kuin Rebekka puhui Abrahamin palvelijalle, lausuttiin -minullekin, kuin polttavimman janon tuskissa hyppäsin Bahiudan -kaivolla alas kamelin seljästä ja pyysin vettä nuorelta, kauniilta, -ruskeaihoiselta naiselta. Siinä hän seisoi edessäni, vuosituhansia -sitte elänyt Rebekka ilmi elävänä ja lakastumattoman nuorena, toinen -kuin se, josta raamattu puhuu, ja kuitenkin sama. - -Karavaanin tullessa kokoutuu sellaisen väliaikaisen asuinpaikan -koko väestö. Vanhin astuu esiin sen keskeltä ja lausuu rauhan -tervehdyksen; kaikki muut toivottavat vieraalle tervetuloa. -Sitte tarjotaan parasta, kuin vieraat haluavat, raikasta vettä -näet, tarjotaan kaikkea, kuin heillä on, ja tarjotaan sitä -arvokkaalla ystävällisyydellä, tunkematta lahjaansa ja näyttämättä -vastahakoiselta sitä antamaan. Ahnaasti juovat matkustajat pitkin -siemauksin virkistävää vettä; rajusti tunkeutuvat kamelitkin -juottopaikalle, vaikka kokemuksesta kyllä voisivat tietää, että -heidät tavallisesti ensin riisutaan, sidotaan ja lähetetään -laitumelle ennen, kuin sallitaan heidän neljä- jopa kuusikinpäiväisen -paastoamisen jälkeen taas kerran sammuttaa janoansa. Ei kaivollakaan -tarpeettomasti tuhlata pisaraakaan, annetaan sen tähden kameleille -ensin, mitä ehkä on jäljellä leileissä, ja juotetaan heidät vasta -sitte, kuin kaikki leilit ensin ovat jälleen täytetyt, ja sittekin -enemmän katsoen kaivon vesivaroihin kuin kamelien tarpeesen. -Ainoastaan hyvin vesirikkailla kaivoilla tyydytetään kokonaan niiden -äärettömältä näyttävä veden halu ja katsellaan naureskellen, miten -ne särpivät, malttamatta edes katsahtaakaan ylös, ja miten ne sitte -kummallisesti, kahlettensa tähden rumasti hypiskellen rientävät -yhtä ikävöidylle laitumelle saamaan ruokaakin vatsaansa, joka nyt -hölkähtelee kuin puolillaan oleva tynnyri. - -Matkustajille ja vesipaikassa asujille alkaa oikea juhlapäivä. -Matkustajat saavat raitista vettä, ehkäpä myöskin maitoa ja lihaa -ikävöidyn levähdyksen höysteeksi; levähdyspaikan asujamille on -tervetullut mikä hyvänsä keskeytys heidän tavallisissa oloissa -yksitoikkoiseen elämäänsä. Joku kamelin ajaja löytää lähimmästä -teltasta aavikkolaisten mieluisimman soittimen, tamburan eli -viisikielisen kitaran, ja osaa mestarillisesti säestää sillä -yksinkertaista lauluansa. Soiton helähteleminen houkuttelee sinne -leiripaikan tyttäriä; solakat, kauniit vaimot ja tytöt tunkeutuvat -uteliaina vierasten miesten ympärillä, katselevat mustilla silmillään -heitä ja heidän tavaroitansa, kyselevät koristelematta minkä mitäkin. -Ole varoillasi vieras; nuo silmät muuten saattavat sydämmesi tuleen! -Ne ovat kauniimmat vielä kuin gasellin, heidän huulensa kauniimmat -korallia, kiiltävän valkoiset hampaat niiden välillä kauniimmat -helmiä, joita sinä ehkä saattaisit antaa näille ruskeille aavikon -tyttärille! Ja nyt rupee kaikki muuttumaan soitoksi ja runoiluksi. -Kitaran soittajan ympärillä järjestyy ryhmiä tanssiin, kovat ja -pehmoiset kädet paukuttelevat tahtia kitaran äänien, laulun sanojen -ja sitä myöten sujuvan, aaltoilevan tanssin mukaan. Uusia olentoja -tulee, tutuiksi muuttuneet katoavat pois; siinä on lakkaamatta -vaihtelevaa liikettä, tunkeilua ja hyörintää vierasten ympärillä ja -he ovat viisaat, jos yhtä aristelematta ja etuluulottomasti ottavat -vastaan, kuin heidän isäntänsä tarjoavat. Kaikki aavikkomatkan vaivat -ovat unhottuneet, ikävä ja kaipaus hälvenneet; sillä vettä, vettä -kuohuu riittävän runsaasti, ja se korvaa muiden paikkojen ja aikain -kaikki puutteet. - -Sellainen levähdys virvoittaa ruumista ja sielua. Vahvistuneena -ja ilostuneena jatkaa karavaani matkaansa; ja jos tulevat päivät -eivät tuo mitään pahempaa kuin auringon paahdetta ja hehkua, janoa -ja uupumusta, niin se heikkonematta pääsee myöskin toiselle ja -kolmannelle kaivolle ja viimein matkansa päähän, esimmäiseen aavikon -tuon puoliseen paikkaan. - -Vaan helposti muuttuvainen kuten maata ympäröivä vesimeri, on myöskin -hietameri. Täälläkin riehuu myrskyjä, jotka musertelevat sen laivoja -ja tuhoavina aaltoina vieriskelevät pitkin sen pintaa. Siihen -aikaan, jolloin kuukausia päästänsä puhalteleva pohjatuuli taistelee -etelästä tulevia ilmavirtoja vastaan tai on jo kokonaan antanut -valtansa niille, näkee matkustaja yht'äkkiä hiekan tulevan eläväksi, -nousevan mahtaviksi, yhtä korkeiksi kuin paksuiksikin patsaiksi, ja -niiden sitte pystyssä pyörien milloin hitaammin, milloin nopeammin -kulkevaa pitkin lakeutta. Auringon säteet niille välistä antavat -tulen liekkien, verihohdon, jota vastoin ne välistä taas näyttävät -värittömiltä, välistä, kammottavan mustilta; vaihteleva myrskytuuli -heikontaa ja vahvistaa niitä, jakelee niitä useammiksi tai kokoo -kaksi tai useampia yhdeksi, pilviin asti ulottuvaksi hietapatsaaksi. -Tosin länsimaalainen lausuisi ilmi ihmettelynsä tätä suurenmoista -näytelmää katsellessaan, mutta hänen seuraajainsa tuskalliset katseet -ja sanat pidättävät hänen kieltänsä. Onneton se karavaani, jonka -sellainen raivoava pyörremyrsky saavuttaa; se saa iloita, jos ihmiset -ja eläimet pääsevät hengissä sen käsistä! Ja vaikka ne, nuo kohtalon -armottomat kuuluttajat, vahingoittamatta joskus riehuen kulkevatkin -karavaanin ohitse, niin ei se sentään vahingotta pääse; sillä noiden -hietapatsasten jäljestä aina tulee samum eli myrkyllinen myrsky. - -Ei suinkaan aina kiihdy myrskyksi tämä aavikolla kaikissa -tapauksissa peljätty tuuli, joka pauhaa "kamasiinina" läpi Egyptin, -"sirokkona" Italiaan asti, "föhninä" Alppein ylitse, suojatuulena -Pohjois-Eurooppaan; usein se päin vastoin puhaltaa tuskin tuntuvasti, -ja kuitenkin panee se monen miehen sydämmen vapisemaan. Tosin on -melkein rajattomasti kerrottu siitä juttuja, mutta sen verta on -totta, että tämä tuuli voi välistä tulla joka karavaanille erittäin -vaaralliseksi ja että sen teoiksi täytyy katsoa niitä vaalenneita -kamelien ruumiita ja niitä hiekkaan puoleksi hautautuneita ja -kuivaneita ihmisten muumioita, joita nähdään jokaisen aavikkotien -varrella. Sillä ei sen voima tuota kärsimyksiä eikä tuhoa hietameren -poikki vaeltaville ihmisille eikä eläimille, vaan sen tuulen laatu, -sen sähköisyys se on turmiollinen. - -Vähintään päivää, usein montakin päivää ennen aavistaa jo ja -ennustaa aavikkolainen, kuten aavikon oloihin tottunut vieraskin, -hietamyrskyä. Pettämättömiä merkkejä käy sen edellä. Ilma tulee -helteiseksi, raskaaksi ja rasittavaksi; kevyt, harmaalta tai -punertavalta näyttävä höyry himmentää taivasta; ei vähintäkään tuulen -hengähdystä tunnu ilmassa. Kaikkia eläviä olentoja ahdistaa ihan -nähtävästi tuo yhä enemmän kiihtyvä helle. Ihmiset valittavat ja -voihkavat, aavikkoeläimet ovat aremmat kuin muuten; kamelit tulevat -levottomiksi ja itsepäisiksi, tunkeutuvat vierekkäin, pysähtyvät -tai laskeutuvat alas maahankin. Värittömänä laskeutuu aurinko. Ei -vähintäkään iltaruskoa ole reunustamassa taivaan rantaa; kaikki valot -peittyvät höyryverhon taa. Yö ei tuo viileyttä eikä virkistystä, -pikemmin vain suurempaa hellettä, voimattomuutta ja vastenmielisyyden -tunnetta; oltakoon miten uuvuksissa hyvänsä, ei unta tule silmiin. -Jos ihmiset ja eläimet vielä kykenevät liikkumaan, ei pysähdytä -lepäämään, vaan päin'vastoin riennetään tuskaisen kiireesti yhä -edelleen niin kauan, kuin johtaja vielä näkee yhtäkään tähteä. -Mutta höyry muuttuu kuivaksi sumuksi ja verhoaa tähden toisensa -perästä, jopa kuun ja auringonkin, jotka paraimmassa tapauksessa -näyttävät ainoastaan puolen kokoisilta tavallisestansa, kalpeilta ja -sekavareunaisilta. - -Välistä alkaa tuuli liikutella siipiään puolenyön, tavallisemmin -puolenpäivän aikaan. Ilman kelloa ei kukaan osaa arvata tätä -aikaa; sillä höyrypilvi on tällä välin niin saennut, että se -kokonaan peittää auringon ja levittää aavikolle synkkää hämärää, -johon puolipimeään kaikki lyhyenkin matkan päässä olevat esineet -häviävät. Hiljaa, tuskin tuntuvasti liikahtaa viimein ilma. Se ei -ole mitään tuulta, ainoastaan pieni hengähdys. Mutta se hengähdys on -hehkuvan kuuma, se tunkeutuu kuin jäinen pohjatuuli läpi luiden ja -ytimien, tuottaa kolottavaa päänkipua, veltostuttaa ja tuskastuttaa. -Ensimmäisen henkäyksen jälkeen tulee huomattavampaa tuulta, yhtä -hehkuvaa, yhtä surmaavaa kuin se henkäyskin. Muutamia lyheitä -puhalluksia kohisee sitte vinkuen ohitse. - -Nyt on jo kiire asettua leiriin. Sitä osoittavat kamelitkin. Ei -mikään ruoska saa niitä menemään eteen päin. Tuskaisesti laskeutuvat -ne maahan, ojentavat kaulansa suoraksi eteen päin, laskevat sen -hiekalle ja sulkevat silmänsä. Ajajat purkavat kiireimmiten niiltä -taakat, tekevät ripeästi tavarapakoista vallin, kokoovat kaikki -leilit päällekkäin, että niistä jäisi tuulelle niin vähä näkyviin -kuin mahdollista, peittävät niitä ehkä myöskin matoilla, kääriytyvät, -kuten kaikki matkustajatkin, vaatteihinsa niin umpeen kuin suinkin, -kostuttavat sen osan vaatteesta, joka tulee pään ympäri, ja -tunkeutuvat tavaravallin siimekseen. Se kaikki tapahtuu hätäisessä -kiireessä, sillä hietamyrsky ei nyt enää kauan odotuta itseänsä. - -Yksityisten, lyhyiden puuskain jälkeen tulee pitempiä; ne sulavat -toisiinsa ja muutaman minuutin päästä raivoaa myrsky. Ilma kohisee ja -oihkaa, vinkuu ja ulvoo, hiekka kiehuu ja kuohuu, leirivalli ritisee, -paukkuu ja roiskuu, arkkujen laudat halkeilevat räiskähdellen. -Helteisyys yhä kasvaa ja kiihtyy sietämättömäksi, vetää hiessään -kylpevästä ruumiista kosteutta, tekee kaikkiin limakalvoihin -halkeamia, joista alkaa vuotaa verta, muuttaa vettä himoitsevan -kielen suussa ikään kuin lyijymöhkäleeksi, kiihdyttää suonien -tykytystä ja pusertaa sydämmen kokoon, repii viimein ihonkin rikki ja -kylvää halkeamiin heti hienoa hietaa, tuottaen siten uusia tuskia. -Aavikon pojat rukoilevat ja huokailevat, länsimaalainen voihkaa ja -valittaa. - -Yleensä hietamyrskyn pahin raivo ei kestä kauan, yhden, kaksi, kolme -tuntia ainoastaan kuten meillä rajuilma, johon sitä käy verrata. -Myrskyn heiketessä laskeutuu tomu ja kirkastuu ilma, ehkäpä myöskin -tuulahtelee pohjoisesta päin vastaan; karavaani järjestyy uudestaan -ja lähtee edelleen. Vaan jos samum raivoaa puoli päivää tai koko -päivän, silloin voi käydä matkustajalle; kuten kävi eräälle minun -tutulleni, ranskalaiselle Thibautille, joka matkustaessaan Bahiudan -pohjoisosassa tapasi viimeisen kaivon kuivana ja sai lähteä, leilit -melkein tyhjinä nelipäiväiselle matkalle Niilijoelle. Hänet ja hänen -tuskaisesti kiirehtivän karavaaninsa, joka oli jättänyt kuivaneelle -kaivolle kaikki tavarat, paitsi ihan välttämättömimpiä, tapasi -tällainen myrkkymyrsky. Onnettomat matkakumppanit asettuivat leiriin, -toivoivat myrskyn loppua, odottivat turhaan, valittivat ja joutuivat -viimein epäilykseen ja epätoivoon. Eräs Thibautin palvelija hyppäsi -raivoissaan ylös, parkui ja kiljui myrskyn pauhuakin kovemmin, riehui -kuin mieletön, syöksyi viimein voimatonna herransa eteen, korahti -pari kertaa ja kuoli. Toinen makasi, myrskyn viimein heikettyä, -kuumuudenpiston tappamana paikoillaan maassa. Kolmas, kuin taas -lähdettiin kuoleman ja elämän uhalla kiiruhtamaan edelleen, jäi -jäljelle ja nääntyi kuoliaaksi. Kameleista kuoli puolet. Thibaut -pääsi hengissä pysyneiden ihmisten ja eläinten kanssa Niilille, mutta -hänen sysimusta tukkansa oli kahdessa päivässä muuttunut valkoiseksi. - -Sellaisten myrskyjen uhreja ne ovat ne muumiain kaltaiset ruumiit, -joita siellä täällä on karavaaniteiden varsilla. Myrsky, joka ne -tappaa, hautaa ne myöskin hiekallansa, ja se imee ruumiista niin -pian kaiken kosteuden, että se ei ehdi mädätä, vaan kuivaa ja -muuttuu muumiaksi. Sitä toinen tuuli peittää hiekalla ja toinen -taas lakasee siltä suojelevan peitteen pois. Silloin ruumis ojentaa -matkustavaiselle kättä, jalkaa tai päätänsä, ja joku kamelin ajaja -noudattaa vainajan kehoitusta, astuu hiljaa luo, heittää taas hiekkaa -hänen päällensä, sanoen: "makaa, Jumalan palvelija, makaa rauhassa!" -ja astuu tietänsä edelleen. - -Sellaiset myrskyt ne myöskin herättävät eloon jääneiden mielessä -fata morganan eli kangastuksen unikuvia. Niin kauan, kuin ihminen -täysissä, rasittumattomissa voimissa, aistimet virkeinä, kulkee -tietänsä, näkyy ilman kuvastus hänelle kyllä hyvin huomioon -kiintyvänä luonnon leikittelynä; mutta ei siitä silloin koskaan tule -varsinaista fata morganaa. Kuumana vuodenaikana näkyy puolenpäivän -seuduissa, kello yhdeksästä kello kolmeen, joka päivä "pirun meri". -Harmaa, meren kaltainen tai oikeammin tulvan alaiselta seudulta -näyttävä tasanko syntyy mille kasvittomalle lakeudelle hyvänsä jonkun -matkan päähän matkustajasta joko edelle tai ihan ympäri; se aaltoilee -ja lainehtii, välkkyy ja kimeltelee, antaa kaikkien todella olemassa -olevien esineiden pysyä näkymässä, mutta korottaa ne näennäisesti -niiden ylimmän rajaviivan tasalle ja kuvastaa niitä siitä alas päin. -Matkan päässä kulkevat kamelit tai hevoset näyttävät ikään kuin -maalattuina enkeleinä pilvissä liiteleviltä, ja jos voidaan erottaa -niiden liikkeitä, näyttää siltä, kuin ne juuri olisivat panemassa -kutakin jalkaansa höyhenkasalle. Katsojaan päin pysyy ilmiön raja -aina yhtä etäällä niin kauan, kuin katsojan näkökulma on sama eli -toisin sanoen hän on yhtä korkealla maasta; sen tähden ratsastaja -näkee sitä toisessa paikassa kuin jalkamies. Koko tämä ihme syntyy -siitä tutusta luonnonlaista, että valosäteet kulkiessaan erilaisten -esineiden läpi taittuvat, ja aavikolla alimmat ilmakerrokset, -kuumenneen hiekan heijastaessa lämpöä, laajenevat eri verran. -Ei kukaan arabialainen nähdessään kangastusta peitä kasvojaan, -kuten mielikuvituksiensa valtaan antautuneet matkustajat ovat -luuletelleet herkkäuskoisille lukijoillensa; ei kukaan anna mitään -syvällisempää merkitystä tuolle "pirun meri" nimityksellekään, jota -kyllä mielellään käytetään puheessa. Mutta kuin hietamyrskyn tähden -ahdistus, puute, väsymys ja hätä rasittavat ja heikontavat koko -olemusta ja sitte ilma kangastaa, silloin siitä tulee fata morgana, -kun näet sairaan moisesti ärtynyt kuvausvoima tekee itselleen -sellaisia kuvia, jotka paraiten soveltuvat katselijan silloisiin -hartaimpiin toiveihin, veden ja levon ikävöimiseen. Minullekin, -vaikka olen satoja kertoja tarkastellut kangastusta, muuttui se -kerran fata morganaksi. Se tapahtui silloin, kuin kärsittyäni -neljäkolmatta tuntia tuskallista janoa näin "pirun meren" edessäni -välkkyvän ja kimeltelevän. Silloin minäkin olin näkevinäni pyhän -Niilijoen ja veneitä täysissä purjeissa, palmumetsiä, puutarhoja -ja taloja. Mutta mistä minun sairaille aistimilleni näkyi viheriää -palmumetsää, siinä minun yhtä janoinen kumppanini oli näkevinään -purjeveneitä, ja mistä minulle muka näkyi puutarhoja, siihen hänen -sielunsa kuvasi satumaisen suuria metsiä. Ja kaikki ne pettelevät -kuvat katosivat heti, kuin virkistyimme sattumalta meille suodusta -vedestä; ainoastaan harmaa sumujärvi jäi niistä kaikista jäljelle. - -"Pirun meri" on kyllä jokaisen matkustajan edellä, joka kulkee -jotakin Niilin aavikkoa; mutta eivät kaikki satu näkemään erästä -elävintä aavikon tekemää kuvaa. Näköpiirin äärimmälle reunalle -ilmestyy, ehkäpä kangastuksen korottamina ja ilman verhoamina kevyeen -siniharsoon, ratsastajia, jotka ohjaavat tuulen nopeuden kanssa -kilvoittelevia, raajoiltaan hirven kaltaisia ratsuja, lähestyvät -nopeasti ja kiihottaen siihen asti hillittyjä ratsujansa täyteen -vauhtiin tulla tupruavat karavaanille vastaan. Minä olen aina -mielelläni kohdannut heitä, laihoja, aistikkaasti pukeutuneita -miehiä, sillä minä olen aina ollut huomaavinani myöskin heissä ja -heidän ratsuissaan aavikon ja sen lapsien yhtäläisyyttä. Oikealta -aavikon pojalta on hän minusta näyttänyt, tuo paimentolainen, -beduiini, aavikon ja beduiinin kuvalta ratsu, jota hän ohjaa. Sillä -hänkin on vakava ja hirvittävä kuin päivä, ystävällinen ja lempeä -kuin yö aavikolla. Uskollisesti pitävä sanansa hän on, vilpittömästi -totteleva heimonsa tapain lakia, arvokas käytöksessään, ylevä -puhetavassaan, verraton puutteiden kärsimisessä, halukkaampi kuin -kukaan muu ihminen miehuullisiin, kunniata ja mainetta tuottaviin -tekoihin ja yhtä halukas kultaisiin satukihermöihin, joihin hänen -runsas, muodostuskykyinen runolahjansa osaa kutoa niin ihmeellisen -kauniita kuvia ja niin sulotuoksuisia kukkia; vaan samalla hän -myöskin on viekas ja neuvokas vihollisiaan vastaan, tapojensa ehdoton -orja, arvoton pyytämisessään, halpamainen ja raaka vaatimisessaan, -ahnas nautinnoissaan, hillitön julmuudessaan, hirvittävä kostossaan, -tänään ylevä, aatelistapainen vierasystävä, huomenna uhkaavasti -vaativa kerjäläinen, milloin ylpeä ryöväri, milloin kurja varas; -lyhyesti sanoen: vaihteleva ja muuttuvainen, kuin aavikko itse, on -hänkin vieraita kohtaan. Hänen ratsullaan on sama viisas, tulinen, -paljon sanova katse silmissä, sama vahvuus ja notkeus laihoissa, -melkein heikoilta näyttävissä jäsenissä, sama kestävyys, sama -tyytyväisyys, sama olemus kaikin puolin kuin hänellä itsellään; sillä -molemmat he kasvoivat samassa teltassa isoiksi, molemmat he vieläkin -lepäävät ja asuvat saman katon alla. Ratsu ei ole ratsastajan orja, -vaan kumppani ja ystävä, hänen lastensa leikkitoveri. Aukealla -aavikolla se on ylpeä, rohkea, jopa rajukin, vaan teltassa hiljainen -kuin karitsa; ja juuri sen tähden ratsu näyttää eroamattomasti -kuuluvan yhteen herransa ja käskijänsä kanssa. - -Niillä aavikoilla, jotka ainakin nimeksi ovat Egyptin kediivin vallan -alaiset, ei beduiineilla ole nykyään läheskään enää samaa merkitystä -kuin ennen tai nykyäänkin vielä Arabiassa ja Luoteis-Afrikan maissa. -Heidän ja Egyptin hallituksen välillä on nyt sitovat sopimukset, -jotka velvoittavat beduiineja päästämään karavaaneja häiritsemättä -kulkemaan heidän alueitansa pitkin. Ryöstöhyökkäykset keskellä -aavikkoa ovat sen tähden hyvin harvinaisia, ja beduiinein tapaaminen -on huolestuttamatta siitäkin syystä, että vouratut kamelit aina ovat -aavikon poikain omia. Kuitenkin aavikon oikeat herrat mielellään -vieläkin pitävät, ainakin näön vuoksi, jonkinlaista yliherruutta, ja -sen tähden on paras pyytää ennen lähtöä aavikkomatkalle suojelusta -joltakin arvokkaalta ruhtinaalta eli päämieheltä. Jos sellainen -suojelus on saatu, tapahtuu matkustajan yhtyminen aavikon poikain -kanssa jotenkin tähän tapaan: - -Ratsumiesjoukosta ajaa karauttaa esiin yksi noita auringon paahtamia -miehiä ja kääntyy karavaanin johtajan tai varustajan puoleen. - -"Terve sinulle, vieras!" - -"Sinulle Jumalan siunaus, hänen armonsa ja laupeutensa, o ruhtinas!" - -"Mihin matkalla, miehet?" - -"Belled-Aaliin, o sheikki." - -"Onko teillä suojelusta?" - -"Me matkustamme hänen ylhäisyytensä kediivin luvalla." - -"Ettekö kenenkään muun?" - -"Sheikki Soliman, Mahammed Keir Allah, Ibn Sidi Ibrahim Aulad Aali -myöskin lupasi meille rauhaa ja suojelusta." - -"Niinpä olkaa tervetulleet ja siunatut!" - -"Siunauksen jakaja antakoon armonsa sinulle ja isällesi, o ruhtinas!" - -"Ettekö tarvitse mitään? Minun kotoni tarjoaa teille. Vadi Ghiteressä -ovat meidän telttamme, ja te olette tervetulleet niihin, jos tahdotte -levähtää. Jos ette, niin tehköön Allah tienne onnelliseksi." - -"Hän on meidän kanssamme, sillä hän on armollinen." - -"Ja johtaja kaikilla hyvillä teillä." - -"Amen, o ruhtinas!" - -Ja pois lentää joukko; ratsastajat ja ratsut kasvavat taas yhteen; -hevosten keveät kaviot tuskin näyttävät koskevan maahan; valkoiset -viitat liehuvat tuulessa; mielessä ihan muuttuvat eläviksi -runoilijain sanat: - - "Beduiini ratsus seljäss' itse - oletpa haaverunous." - -Sellaisia kuvia loitsii aavikko näkevän silmän eteen. Mitä enemmän -siihen tutustutaan, sitä muodokkaampina tulevat ne esiin, sitä -tehokkaammin lieventävät ja heikontavat ne vaivaa ja vastuksia. -Sittekin tuottavat kuitenkin vasta aavikkomatkan viimeiset hetket -suurinta riemua. Kuin viljellyn maan ensimmäinen palmukylä, kuin -pyhän joen hopeavyö taas on silmäin edessä, silloin ne riemun -hetket ovat tulleet. Ihmiset ja eläimet rientävät, kuin se -ikävöity todellisuus olisi vain unikuva, hajoava taas sumuihin. -Mutta yhä selvemmin tulee matkan pää näkyviin; tuntuu siltä, -kuin ei olisi koskaan nähty kirkkaampia värejä, kuin ei missään -voisi olla vihreämpiä puita, ei virvoittavampaa vettä. Viimeisiä -voimiaan ponnistaen rientävät kamelit eteen päin, sittekin liian -hitaasti maltittomain ratsastajain mielestä. Viimein kaikuu -vastaan ystävällinen tervehdys. On päästy Niilin varrella olevaan -kylään. Joka majasta tunkeutuu miehiä ja vaimoja, vanhuksia ja -lapsia toivottamaan vaeltajille tervetuloa. Kaikki kiiruhtavat -auttamaan, tarjoomaan virkistystä. Ensin tuodaan vettä, juuri joesta -otettua, hyvää vettä, sitte, mitä kelläkin on, ruumiin ja sielun -virvoitukseksi. Tuota pikaa tehdyn leirin ympärillä liikkuu uteliaita -ihmisiä, miehiä ja vaimoja kilvan kysellen kaikenlaista sekä tanssin -haluisia tyttöjä ja nuorukaisia. Tambura ja tarabuka, sen maan -kitara ja rumpu, kehoittavat hyppyyn; tanssivat tytöt ilahuttavat -sekä vieraita että kotiväkeä. Yksin vedennosto-pyöräin vinkunakin, -ennen tuhannesti kirottu, tuntuu nyt kaiukkaalta soitolta. Ilta -tuo uusia nautintoja. Kimmoisilla, viileillä vuoteilla mukavasti -leväten juovat länsimaalainen ja seudun synnynnäinen asukas kilvan -sikäläistä nektaria, palmuviiniä eli merissaa; kitaran ja rummun -kaiku, tanssivien nuorukaisten ja tyttöjen tahdikas poljenta ja -käsien paukutus säestävät erittäin riemukasta juominkia. Viimein -velkoo jo alkanut yö saamisiansa. Tambura ja tarabuka vaikenevat, -tanssi päättyy. Virkistynyt, ravittu matkustaja toisensa jälkeen -käy levolle. Ainoastaan yksi heistä, maailman äidin Kahiran poika -ei vieläkään saa unta. Yhä pienenevän leiritulen luota kaikuu hänen -yksinkertaisen laulunsa vapiseva ääni: - - "O armas yö, viet rauhan multa, - Käyt ikäväks', ehk' olet pyhä; - Jos rauhaa rukoelen sulta, - Teet raskaammaksi mielen' yhä. - - O yö, en saanut pitkään aikaan - Ainoota kultaan' armastella: - Yö, vie minut jo siihen paikkaan, - Joss' saan taas häntä halaella! - - O yö, kuin lähenet taas mua, - Min rauhas mulle myötäs kanna, - Suo vihdoin sielun' ihastua - Ja turvas armahallen' anna!" - -Mutta sekin ääni viimein kuolee; ainoastaan joen laineet yhä vielä -kuiskailevat ja humisevat. - - - - -Maa ja asujamet Niilin koskien välillä. - - -Egypti ja Nubia, vaikka ovat ihan rajakkain ja vaikka niitä sama -joki yhdistää, ovat kuitenkin varsin erilaiset. Egyptissä juoksee -jumalallinen Niili rauhallisen hitaasti, Nubiassa se syöksyy suurella -kiireellä eteen päin; Egyptissä se levittää siunaustansa laajalti, -Nubiassa sitä korkeat kalliorannat kahlehtivat; Egyptissä Niili -ulottuu aavikkoon asti, Nubiassa aavikko tunkeutuu sen partaalle. -Egypti on puutarha, jonka Niili on vuosituhansia kestäneellä työllään -saanut aikaan; Nubia on aavikko, jota Niili ei ole jaksanut voittaa. -Tosin tässäkin aavikossa on kuten kaikissa muissa kosteikolta, -mutta harvatpa niistä, jos mitkään, ansaitsevat huomiota, verraten -muuttumattoman autiona ja hedelmättömänä pysyvään maahan joen -kummallakin puolella. Melkein kaikkialla pitkässä, mutkikkaassa -laaksossa, jota me sanomme Nubiaksi, nousee mustia, kiiltäviä -kallioseiniä itse joen uomasta tai ainakin hyvin läheltä sen rantaa, -sallimatta pitkillä aloilla tuskin mitään kasvaa, saaden itse -ainoastaan idän ja lännen puolisilta aavikoilta jotakin koristusta -kullankeltaisina hieta-aaltoina, jotka niiden seinäin ylitse vierivät -alas jokeen. Hehkuvasti paahtaa aurinko tummansiniseltä, melkein -aina pilvettömältä taivaalta, ja moneen vuoteen ei ainoatakaan -sadetta tule virkistämään kuivanutta maata. Syvälle uurtautuneessa -vuorilaaksossa taistelevat elämää levittävät hedelmöittävän joen -laineet turhaan tunnotonta kiveä vastaan, murtuessaan kohisten, -pauhaten ja jyristen, ikään kuin olisivat vihoissaan, että -niiden anteliaisuutta kohdellaan kiittämättömyydellä, lempeyttä -uhkamielisyydellä. Tämän taistelun näyttämönä on Niilin koskien alue. - -Ainoastaan jotkut matkustajista, jotka kulkevat pitkin Niilin -suupuolen laaksoa, näkevät koskia joen keskipaikoilla. Hyvin vähäinen -osa heistä menee niin sanotun ensimmäisen koskijakson yläpuolelle, -sadoista tuskin yksikään toisen kosken ohitse. Vadihalfa, juuri -toisen koskijakson alla oleva kylä, on Niilillä matkustavaisten -tavallinen pysäyspaikka; etemmäksi etelään päin houkuttelevat -ainoastaan tutkimus- tai metsästysinto tai kauppavoiton toivo. -Vadihalfasta alkaen tulee vaikeaksi matkustus Sisä-Afrikkaan; eipä -siis ihme, että suuri joukko kääntää siitä palmukylästä veneensä -jälleen kotia kohti. Vaan ken on nuori ja voimakas, lujatahtoinen ja -hellittelemätön, hän ei koskaan kadu matkaansa, jospa tunkeutuukin -etelämmäksi. Viehättävistä maisemakuvista köyhässä Niililaaksossa -on koskien alue erityisenä maailmana itsekseen. Suurenmoisia ja -suloisia, vakavia ja iloisia, äärettömän autioita ja virkeän eläviä -kuvia on siellä vuorotellen; mutta aavikon kuvia ne ovat, joita tämä -seutu näyttelee, ja entiset tottumukset täytyy välttämättä unhottaa, -voidakseen pitää niitä sellaisessa arvossa, kuin ne ansaitsevat. Ken -ei osaa käsittää aavikkoa, ei kyllikseen katsella sen väririkkautta, -ei kärsiä sen hehkua, ei virkistyä sen yöstä, hänen on kaiketi -paras olla menemättä Niilin aavikollekaan; vaan ken avosilmin, -sydän herkkänä ottamaan vastaan vaikutuksia, vaeltaa Niilin koskien -aluetta, ehkäpä myöskin heikossa veneessä ryhtyy taistelemaan -kuohuvia ja riehuvia laineita vastaan, hänelle riittää koko ijäkseen -mieluisimpia muistoja; sillä ei hänen sielunsa silmäin näkyvistä -koskaan haihdu se jännittävä näytelmä, jonka hänen ruumiillinen -silmänsä näkee; ei koskaan hänen korvistaan sammu se ylevä sävel, -jonka niihin joki kerran kaiuttaa. Niin on ainakin käynyt minulle, -joka olen sekä maitse että vesitse vaellellut Nubian vuorilaaksoa, -veneessä vasta- ja myötävirtaan taistellut aaltoja vastaan, kärsinyt -kaikkialla puutetta ja katsellut koskia sekä jyrkkäin kallioseinäin -äyräiltä että kamelin seljästä. - -On tullut tavaksi puhua kolmesta Niilin kataraktista eli -koskijaksosta. Jokaisessa on koko joukko virtapaikkoja, jotka -peninkulmain pituudelta tekevät laivaliikkeen vaikeaksi ja -vaaralliseksi. Ensimmäisessä kataraktissa on tosin vain yksi -mainittava virtapaikka, vaan toisessa ja kolmannessa yhteensä -lähes kolmekymmentä, joille kaikille nubialaiset laivurit tietävät -eri nimet. Köngäksiä, jotka tekisivät laivaliikkeen kerrassaan -mahdottomaksi, ei ole, ei ainakaan sillä väylällä, jota, ottamatta -lukuunkaan päästä päähän kulkevia aluksia, erittäin koskipaikkoja -varten rakennetut ja varustetut veneet liikkuvat. - -Päästyä matkalla pyhää jokea vastavirtaan rannan koillisen, -"Vitjavuorten" välisen, ahtaan paikan ohitse muuttuu yht'äkkiä -maisema. Egypti eli alapuolinen, leveä, mereen päin yli-näkymättömän -avaraksi laajeneva jokilaakso on takana ja Nubian vuorikynnys -silmäin edessä. Se vastakohta on hämmästyttävä. Yksitoikkoisen maan -sijaan tulee vaihteleva. Tosinhan Egyptissäkin on monta silmiä ja -sydäntä virkistävää kuvaa, tosin sekin koristakse, varsinkin aamu- ja -iltahetkinä eteläisen valaistuksen ihmeellisellä loistolla, mutta -yleensä se näyttää yksitoikkoiselta, katsottakoonpa sitte laakson -hietakivi- ja kalkkirajaa taikka jokea ja vainioita. Sama kuva palaa -melkein ihan yhtäläisenä satakin kertaa silmäin eteen: vuoria ja -hedelmätasankoja, rantatörmiä ja jokisaaria, mimoosa-metsikköjä, -palmuryhmiä ja metsäviikunapuita, kaupunkeja ja kyliä, ja kaikilla -niillä on sama luonne. Ensimmäisen kataraktin vuoriin, viimeiseen -sulkuun, kuin mereen pyrkivällä joella oli auki murrettavana, loppuu -Egypti, ja niistä alkaa Nubia. Vene ei enää kynnä majesteetillisen -rauhaisasti hiljakseen vierivän joen pintaa, vaan tunkeutuu aalloista -jyrkkään nousevain kallioseinäin ja kukkulain välitse vasten kovempaa -virtaa eteen päin. - -Korkealla, vasemman rannan jyrkkäseinäisellä kallionkielekkeellä, on -yksinkertainen, vaan kuitenkin tehokkaasti vaikuttava arabialainen -rakennus, ensimmäisen koskijakson suojeluspyhän, sheikki Musan, -hauta, sitte palmurikas saari Elefantine ja heti sen jälkeen Assuan. -Suuret kalliovuoret, joiden pinnasta ei joen pauhaavien aaltojen -monituhatvuotinen työkään ole saanut pois kulutetuksi faraoiden -aikaan hakattuja kirjoitusmerkkejä, supistavat väylää ja pakottavat -venettä lakkaamatta kääntelehtämään, kunnes se viimein löytää -turvallisen maallelasku-paikan tyynestä lahdesta, johon kosken pauhu -kaiukkaasti kuuluu. - -Vanhuudesta kunnianarvoinen paikka se on, jossa seisomme. -Muinaisegyptiläisen kansan äsken mainitut pyhät kirjoitusmerkit -puhuvat menneistä vuosituhansista meillekin ymmärrettävää kieltä. -"Ab" eli Elefantinluu-paikka, Elefantine, oli kaupunki saman -nimisellä saarella, joka on jäänyt jäljelle senkin jälkeen, kuin -kaupungin rauniot ovat melkein kokonaan hävinneet, "Sun", Syene, se -kyläkunta oikealla joen rannalla, jonka paikalla nykyinen Assuan on. -Elefantine, muinaisen Egyptin eteläisin satama, johon Sisä-Afrikasta -tulevat tavarat kokoutuivat, varsinkin jo silloin kallisarvoinen -elefantin luu, oli Niilin eteläisimmän piirin pääkaupunki, Sun ehkä -vain työväen kylä, mutta ei siltä suinkaan vähempiarvoinen kuin -Elefantine. Sillä tänne tuotiin Egyptin valtakunnan vanhimmista -ajoista asti "mat"-kiveä eli, kuten Herodotos sitä nimittää, -"Aitiopian kiveä", jota lähitienoilta louhottiin lastattavaksi -Niilin rannassa laivoihin, jotka sitä kuljettivat määräpaikkoihinsa; -tämän paikan mukaan sai se kallisarvoinen kivi "syeniitti"-nimen, -joka sillä on vielä tänäkin päivänä. Kirjoituksissa, joita on -Egyptin vanhimpain kuningassukujen aikaisissa muistomerkeissä, -sellaisissa, jotka ulottuvat toiseen ja kolmanteen vuosituhanteen -ennen meidän ajanlukuamme, mainitaan jo Sunin kylää moneen kertaan, -ja lukemattomat muut läheisiin louhoksiin hakatut hieroglyyfit -myöskin todistavat tämän työmieskylän merkitystä. Lähes kaksi -maantieteellistä neliöpeninkulmaa ulottuvat koskien idänpuoliselle -aavikolle nämä kivilouhokset, joista murrettiin ne mahtavan suuret -kalliolohkareet, jotka nyt pyöreinä ja terävinä jättiläispylväinä, -katon reunuksina ja temppelein kannattimina ihmetyttävät meitä ja -joilla peitettiin pyramiidein hautakammiot, koska voitiin uskoa -niiden kestävän suunnatonta, päälle sälytettyä painoa. "Kaikkialla", -sanoo oppinut ystäväni Dümichen, "näemme täällä, miten ihmiskädet -ovat tehneet työtä joko murtaen arvokasta kiveä irti kallioseinistä -tai vertauskuvilla ja kirjoituksilla tehden ikuisiksi minkä mitäkin -tapauksia; kaikkialla on täällä kivi muutettu muistomerkiksi ja -paljo kirjoituksia hakattu vuorten ihan korkeimpiin huippuihinkin; -Ylä-Egyptin piirin kolminaisjumalan, koskijumala Knum-Ran ja hänen -molempain kumppaniensa, naisjumalain Satin ja Anuken, kunniaksi -sekä Egyptin kuningasten ja ylhäisten virkamiesten suurien tekojen -muistoksi. Nämäkin, suuria aloja täyttävät kirjoitukset osaksi -ulottuvat historian vanhimpiin aikoihin, vaan miten nuorilta ne -kuitenkin näyttävät verratessa siihen työhön, jota egyptiläisten -auringon jumala Ra täällä on arvaamattoman monta vuosituhatta tehnyt -kiveen vaikuttamalla. Kaikkialla näet ovat kalliot niissä paikoin, -joissa ne ovat ihmiskäden koskemattomina näkyvissä, peitetyt tumman -kiiltävällä kuorella eli ikään kuin silauksella, jota vastoin -sellaiset syeniitin murrospinnat, joita ihan varmaan uskallamme sanoa -neljän tuhannen vuoden vanhoiksi, samoin kuin kaikki louhoksissa -hajallaan olevat lohkareet vielä nykyäänkin näyttävät graniitin -omituista punertavuutta ihan tuoreena; ne ovat vielä liian nuoret, -että olisivat ehtineet peittyä tuolla ajan kuorella." - -Jokaiselta korkeanlaiselta rantavuorelta voidaan nähdä osa -koskijaksoa. Kaksi aavikkoa tulee Niilin luo ja ikään kuin itse -joessa antaa toisilleen kättä satojen pienten kalliosaarien -kautta. Joka saari supistaen jakaa jokea ja pakottaa paisuttamaan -laineitansa; mutta sitä kiivaammin se vain kuohuu niiden välitse. -Arvaamattoman kauan sitte murtamansa kalliosulun jäännöksiä vastaan -lakkaamatta ryntäellen näyttää se tahtovan niitä hävittää ja -huuhtoa pois ja olevan suutuksissaan yhä vielä kukistumattomasta -vastustuksesta; niin kiukkuisesti kohahtelevalta kuuluu veden pauhu -katsojasta, ollen tuon edessä ja alla kuohuvan suurenmoisen näytelmän -oikeana säestyksenä. Levottomasti, kuin nuo ainiaan vierivät aallot, -liitelee silmä kalliolouhikossa; satoja yksityiskohtia näkyy -yht'aikaa, ja kuitenkin syntyy niistä kaikista viimein yksi ylevä, -yhtenäinen kokonaiskuva, jossa jäykät, kiiltävät kiven paljoudet -jyrkkään eroavat kihiseväin laineiden valkeasta kuohusta, ympärillä -olevasta kullankeltaisesta aavikosta ja pilvettömästä mustansinisestä -taivaasta. Erittäin viehättävä on koskien yläosa. Jono mustia -kalliovuoria, Egyptin ja Nubian luonnollinen rajamuuri, käy poikki -Niilin ja tekee sekä oikealla että vasemmalla rannalla ison kaaren, -niin että syntyy ylt'ympäri vuorilla aidattu umpilaakso. Tuo laakson, -aitavalli on osaksi kiintonaista kalliota, vaan osaksi myöskin -pyöreitä, munan kaltaisia, ja kulmikkaita kallion lohkareita, jotka -ovat irtonaisina päällekkäin, kuin olisi jättiläiskäsi ne siihen -latonut. Siellä täällä on tuo kummallinen aita vähän etäämpänä, -toisin paikoin lähempänä; siellä täällä nousevat ne saaren kaltaisina -muinaisen järven pohjasta, jota järveä ne ympäröitsivät ennen, kuin -mahtava virta raivasi itselleen tien sen läpi. - -Keskellä näitä ikivanhoja luonnonvoimain työn raunioita on vihreä -palmusaari Filai ihanoine temppeleineen. Minä en ole nähnyt mitään -ylevämpää maisemakuvaa. Ylt'ympärillä jäykät, mustat kalliot ja -niiden perustuksia vastaan lakkaamatta taistelevat, pauhaavat vedet, -hedelmiä kantavain palmujen ja tuoksuvain mimoosain vihreyden -keskellä näyttää temppeli sattuvasti kuvaavan sisällistä rauhaa -keskellä raivoisaa taistelua. Valtaavaa sotavirttä laulaa sille -joki, rauhan merkkeinä seisovat palmut. Eipä ole arvokkaampaa -paikkaa kunnioittaa korkeaa jumaluutta, jolle se oli pyhitetty. -Sellaisessa yksinäisyydessä, sellaisen ympärystön keskellä täytyy -kyllä viisaimpien pappein hengen saada ravintoa ja elämää, kääntyä -jalouteen ja korkeuteen, ymmärtää nerokkaasti verhottujen, paljon -sisältävien opetusten syvin tarkoitus ja ydin, nähdä verhonkin läpi -Saisin kuva. - -Niistä kolmesta Jumalasta, joille Filain temppeli oli pyhitetty, oli -Isis ylhäisin; toiset olivat Osiris ja Horus. "Isis, suuri jumalatar, -taivaan herra, kaikkein jumalain ja jumalattarien valtias, jota ynnä -hänen poikaansa Horusta ja hänen veljeänsä Osirista joka kaupungissa -kunnioitetaan, ylhäinen, jumalallinen äiti, Osiriin puoliso, hän -on Filain valtias", kertovat itse temppeliin hakatut kirjoitukset. -Toiset kirjoitukset, kaikilla kirjoitusmerkeillä, joita Egyptin -historian eri aikoina käytettiin, kertovat meille myöskin, mitä -muutoksia temppelissä on tapahtunut aikojen kuluessa, kunnes viimein -tänne siirtyneet arabialaiset karkoittivat siitä ne kristityt papit, -jotka olivat tulleet Isiin palvelijain sijaan. - -Nykyään on suurin osa Filaita raunioina. Pappien juhlavirsien sijasta -kuuluu nyt enää vain aavikkoleivosen yksinkertaista viserrystä; mutta -joen laineet kohisten kaiuttavat mahtavaa virttänsä samalla tavalla -kuin vuosituhansia sitte. Saari on hävitetty autioksi, vaan temppelin -rauha on jäänyt jäljelle. Kaikkien muutoksien jälkeenkin on saari -temppeleineen yhä vielä ensimmäisen kataraktin koristuksena. - -Tästä ylös päin on Niili pitkät matkat kallioton, vaan ei kuitenkaan -kykene levittämään siunaustansa rantaäyräiden yli. Vaivalloisesti -koettaa ihminen ottaa joesta hedelmällisyyttä, jota se muualla -itsestään levittää. Vinttipyörä toisensa vieressä ratisten ja -vikisten nostaa elvyttävää kastetta rannan kapeille viljelyksille. -Mutta enimmissä paikoissa tunkeutuu aavikko kallioseinineen niin -lähelle joen äyräitä, että ei jää mitään tilaa vainioille eikä -palmumetsille. Pitkät matkat on vain kituvia rikkaruohoja, joiden -välitse keltainen lentohieta yhä vierii alas, kuin tahtoisi aavikko -jo täällä tukeuttaa hedelmällisen maan jumalallista siunauksen -levittäjää. - -Äsken mainitun alueen eteläisimmän rajakylän Vadihalfan eteläpuolella -kuohuu taas kalliosaarien väliin sullottu vesi. Lukemattomat -kiviröykkiöt, kalliokeilat ja lohkareet pakottavat jokea levenemään; -kiven ja veden sotkus, jollaista ei ole toista nähtävänä, hämmentää -yksin silmääkin. Veden korkealla ollessa sotkee kallioiden välitse -kuohuvain aaltojen pauhu ihmisäänen ihan kuulumattomiin; siinä -ryskää ja jyrisee, kuohuu ja pauhaa, kiehuu ja kihisee niin, että -kalliotkin näyttävät tärisevän. Tässä yhteen liittyneiden virta- ja -kuohupaikkojen yläpuolella on korkealle paisunut Niili laajana, -tyynenä järvenä, vaikka sitäkin ystävällistä, muutamain saarien -viheriöittämää kuvaa rannat supistelevat. Ylempänä taas lukemattomat -kalliosaaret paloittelevat joen uomaa. Sieltä alkaa "Batte el Hadjar" -eli laivurien kalliolaakso, jossa vielä on kymmenen mainittavaa -koskipaikkaa. Se on Nubian ja koko Niilin laakson autioin seutu. -Tavallisesti näkyy vain taivasta ja vettä, kallioita ja hiekkaa. -Jyrkkään, välistä melkein pystysuoraan nousevat kallioseinät joen -uomasta ja ne sekä lukemattomat saaret ahdistavat Niiliä niin, -että se paisuntansa aikaan on kaksitoista, jopa kahdeksankintoista -metriä korkeammalla kuin matalimmillaan ollessansa. Vuoriseinät -ovat niin sileät, kuin olisivat ne tahotut, ja niin kiiltävät sekä -päivällä myöskin niin hehkuvat, kuin ne olisivat vasta muutama päivä -sitte nousseet maan sisällä olevasta tulesta. Siunausta levittävä -joki kohisee melkein ihan jälkeä jättämättä niiden ohitse, sillä -ainoastaan perin harvoissa paikoissa voi se saattaa jumalallista -voimaansa näkyviin. Syvemmälle pistäytyviin lahtiin tai virran -kiivainta voimaa pysäyttävien ja toisaalle kääntävien niemenkärkien -taakse laskee joki hedelmällistä mutaa ja itse kuljettaa siihen -siemeniäkin. Silloin itää ja kasvaa, viheriöitsee ja kukoistaa tässä -aavikossakin. Kaikilla saarilla, joiden kallioraoissa vain pysyy -veden kuljettamaa mutaa, kaikissa lahdekkeissa, joita huuhtelemaan -raju virta ei pääse, kasvaa pajuja ja joitakuita mimoosoita elämän -merkkeinä kuoleman valtakunnassa. Juuren toisensa viereen, vesan -vesaan kiinni kasvatti ensimmäinen paju, joka tänne tarttui kiinni, -ja tuota pikaa verhosi paljaan maan mehevällä vihreydellä. Veden -alhaalla ollessa kasvaa vähitellen syntynyt vesakko uusia oksia; joen -paisuessa peittää vesi saaren ja metsikön. Yhä korkeammalle paisuu -joki, kiivaammin ja vahvemmin hyökyvät aallot; pajut kumartuvat -niiden mukaan, mutta samalla sitä lujemmin kiintyvät, juurillaan -kallioiden väliin. Kuukausia pitää vesi niitä peitossaan, paitsi -joitakuita oksia, jotka vielä ulottuvat ylemmäksi kohisevaa, -kiehuvaa ja kuohuvaa veden pintaa; mutta niiden juuret pysyvät -kiinni, ja uudella innolla kasvavat pensaat, kuin tulva jälleen -alenee. Sellaisissa kammottavan erämaan paikoissa huomataan myöskin -eläimiä, kuten muuallakin Niilin laaksossa. Pajutiheikköön on -asettunut muutamia parikuntia vilkkaita, huutelevia niilihanhia, -viereiselle kalliolle korea västäräkki; rantaseinältä kaikuu -alas suru- ja sini-kivitaskun laulu; kukoistavissa mimoosoissa -puuhailee ensimmäinen täällä tavattava kuuman vyöhykkeen lintu, -komea nektarilintu; silloin tällöin tavataan ehkä myöskin joukko -pieniä, sieviä vuorikanoja. Nämä luetellut ja vielä jotkut muut -ovat kalliolaakson niukkana eläinkuntana. Ainoastaan muuttoaikaan -tulee lisäksi hyvin suuriakin lintuparvia, jotka matkustavat tätä -tietä jokea pitkin Sisä-Afrikkaan ja siellä täällä laaksossa -levähtävät. Mutta ne kiiruhtavat niin pian kuin mahdollista pois, -koska kalliolaakso ei kuitenkaan voisi elättää heitä edes muutamia -päiviäkään; melkein käsittämätöntä on sittekin, miten ne löytävät -jokapäiväisen leipänsä. - -Nämä linnut eivät kuitenkaan ole ainoat tämän vesiaavikon asujamet. -On ihmisiäkin, jotka sitä sanovat kodikseen. Peninkulmain päässä -toisistaan tavataan huononpäiväisiä olkimajoja, joissa nubialainen -perheineen elää köyhää elämäänsä. Pieni, hedelmällinen kaistale -kallioiden välisen lahden rannalla, ehkäpä vain rantaan tarttunut -mutapenkki on vainiona, jota hän viljelee. Jos tuo kasvava -maakaistale on vähänkin isompi, niin sen viljelijä on rikas toiseen -verraten, jolla on vain tuollainen kukkapenkin kokoinen ala. Hengen -vaaralla uipi sellainen köyhä rantapaikkoihin, joihin joesta on -hedelmällistä mutaa kokoutunut, vaan joihin ylhäältä vuorelta ei -mitenkään pääse, ja kylvää papuja veden alta näkyviin tulleeseen -mutakerrokseen; muutaman päivän päästä, veden taas täll'aikaa vähän -laskeuduttua, käy hän siellä uudestaan ja tekee kylvöä, ja sitä työtä -kestää niin kauan, kuin vesi vähenee, Sen tähden nähdään sellaisilla -veden vähenemisen mukaan yhä laajenevilla vainiokaistaleilla -papukylvöä kaikenlaisessa kehityksessä, ja samoin nähdään myöskin -vähään tyytyväisen maanviljelijän yht'aikaa kylvävän uutta ja -kokoovan valmista viljaa. Erittäin soveliaassa paikassa mutaisessa -lahdekkeessa käy ehkä vinttipyörän avulla kastella joitakuita -hehtaarin aloja, ja sellaisen vainion onnellinen omistaja saattaa -silloin pitää lehmänkin, siispä hiukan paremmin tulla toimeen, vaikka -häntä vielä sittekin täytyy pitää niin köyhänä, että ei edes Egyptin -hallituskaan rohkene verottaa häntä. Vaan sellaiset paikat ovat -harvinaisia kosteikkoja tässä autiossa aavikkomaassa. Vastavirtaan -pyrkivä laivuri tervehtii joka pensasta, joka palmupuuta ilmeisellä -ilolla, papuvainiota, ehkä päiväkausiin turhaan toivottua, riemulla, -ja nähdessään vedennosto-pyörän kiittää hän laupiasta Jumalaa. Sillä -tässä vuorilaaksossa voi hänen sydämmensä, vaikka rohkeakin, oppia -tuntemaan pelkoa; katkera puute voi hänelle tulla hirvittäväksi -vieraaksi; saattaapa hän joutua ihan nälkään kuolemisen vaaraankin, -jos ei ole varustanut mukaansa ruokaa kuukausiksi. Myötävirtaan -lentää hyvästi ohjattu vene helposti läpi tämän kauhujen maan tai -ainakin köyhimmän seudun ohitse; vastavirtaan purjehtiva vene saattaa -usein kuin kiinninaulattuna seisoa tunti- jopa päiväkausiakin jonkin -kallion suojassa virtapaikan alapuolella, ja myötätuulta odotteleva, -lakkaamatta kiikkuvassa veneessä sairaaksi tuleva laivuri saa -kuljeksia tai uida peninkulmittain eikä kuitenkaan tapaa ihmisiä, ei -vainioita. - -Etelärajalla kalliolaakso muuttuu melkein yht'äkkiä Keski-Nubian -hedelmällisimmäksi seuduksi. Kahden aavikon piirittämä, kapea -järvilaakso monine suurine saarineen keskellä jokea, joka mudallaan -täytti koko järven ja siitä myöskin rakenteli ne saaret, avautuu -matkustajan eteen. Tosin ei täälläkään vielä ole päiväntasaajan -maiden kaikkea rikkautta, mutta näyttää se kuitenkin niiden tuoreutta -ja elävyyttä yksityisissä kasvi- ja eläinilmiöissä. Yhtämittaiset -palmumetsät, joissa koko maapallon paraimpia taateleja kasvaa, -rajoittavat vielä aavikon kaltaisia aroja vasten tätä suloista -kosteikkoa, jossa maanviljelijän työ tulee palkituksi runsailla -sadoilla. Orapalmu ja monenlaiset mimoosat, joita ei vielä tähän -asti Niilin laaksossa huomattu, todistavat, että jo on päästy -kääntöpiirin yli. Edellämainitun nektarilinnun seurassa on täällä -jo muitakin Sisä-Afrikan lintuja. Ensimmäisessä durra-vainiossa, -johon silmä tarkemmin kiintyy, ilahuttaa katsojaa kaunisvärinen -ja vilkasliikkeinen tulipeipponen, joka täällä on kutonut pesänsä -viljan korsien väliin ja tuon tuostakin ilmestyy leimahtavan liekin -kaltaisena hedelmätähkän latvaan kehräämään sellaisessa korkeassa -paikassa yksinkertaista, surisevaa lauluansa ja siten kiihottamaan -muita lajinsa jäseniä tekemään samoin. Savimajojen rakoihin ja -koloihin on asettunut muita saman heimon jäseniä, varsinkin sininen -teräspeipponen ja veripeipponen eli pikku senegali, puutarhoihin -asuntojen ympärille Kapin myrskykyyhkyjä, ja joen hietasärkkiin -ovat saksinokat kaivaneet vetiset pesäkolonsa. Viimemainitut ovat -kummallisia yötiiroja, jotka vasta hämärissä lähtevät pyytelemään, -mutta eivät kalastele syöksymällä ylhäältä lennosta sukelluksiin, -vaan pitkin veden pintaa lentäen kyntävät nokallaan syvälti aaltoja -ja siten poimiskelevat suuhunsa pieniä veden ylimmissä kerroksissa -uivia eläviä. - -Vaan tämäkin viehättävä seutu on ahdasrajainen. Jo Barkalin -temppelin raunioiden alapuolella tunkeutuu yhä vielä autio ja -hedelmätön vuori taas joen rantaan, työntäen pois tieltänsä sekä -hedelmällisen maaperän että aavikkoaron. Viimmeinen koskijakso -on vuorta kohti pyrkivän matkustajan edessä. Niin sanomattoman -köyhä kuin kalliolaakso ei kolmannen koskijakson seutu ole; -hyvästi viljellyt, vaikka kapeatkin vainiot molemmilla rannoilla -ja rehevillä joen saarilla eivät päästä mieleen niin toivottoman -puutteen tunnetta, kuin kalliolaakso vaikuttaa. Rannan kalliovuoret -ovat hajallisemmat kuin kalliolaaksossa, ovat niin sanottuja -kivimeriä, noita hujan hajan päällekkäin, latoutuneita lohkare- ja -vyörykivi-kukkuloita ja -valleja, jollaisia suuret joet jättävät -jälkeensä, milloin kaivavat uomaansa syvemmälle laaksoonsa, joka -on niiden uurtamisesta alkuaankin syntynyt. Molemmilla puolin -jokea, enimmäkseen esimmäisten rantavuorten harjoilla näkyy sadan -kuutiometrin kokoisia ja suurempiakin lohkareita, jotka makaavat -verraten pienillä alustoilla niin irrallaan, että ne kovassa -tuulessa, vavahtelevat ja vivuilla muutamain miesten ponnistuksista -vierähtäisivät alas. Monessa paikassa ovat nämä kivimeret niin -kummallisen muotoisina, kuin suunnattoman suuret jättiläiset olisivat -täällä joutessaan mellastelleet ja rakennelleet kaikkia noita keiloja -ja pyramiideja, valleja ja muureja sekaisin rantavuorten harjoille. -Enemmin vielä kuin nämä joen tekemät röykkiöt, antavat vanhat -ihmiskäsien rakennukset tälle kolmannelle koskijaksolle omituista -luonnetta. Kaikkialla rannan sopivilla kalliokielekkeillä ja -varsinkin suuremmilla kalliosaarilla on rakennuksia suojamuureineen, -torneineen ja huippuineen, jollaisia ei näy missään muualla Niilin -laaksossa. Ne ovat muinaisten jokilaakson ruhtinasten linnoja, -tehtyjä suojaamaan ja turvaamaan henkeä ja omaisuutta vihamielin -ryntäeleviltä naapuriheimoilta. Hakkaamattomina päällekkäin -ladotut, melkein yksinomaan Niilin mudalla toisiinsa liitetyt kivet -ovat perustusmuureina ja valleina, paksut, nykyään enimmäkseen -jo hajonneet tai paraillaan hajoavat seinät ilmassa kuivatuista -mutatiileistä ovat olleet noiden linnain yläosina. Nämä rakennukset -vähemmin vetävät puoleensa huomiota rakennustapansa kuin rohkean -perustuksensa tähden. Nousee esim. keskeltä kuohuvaa jokea paljas, -mustan kiiltävä kallio, jonka huipulla on sellainen linna. Hurjasti, -huuhtelevat aallot kallion juurta, mutta värähtämättä kestää se -kaikki hyökyjen ryntäykset ja turvaavasti kantaa haltuun uskottua -ihmisen varustusmajaa. Sen kallion alapuolella ovat aallot vähän -rauhoittuneet, ja siten kaikkea elähyttävä joki saanut siihen -laitella uusia koristeita. Suvantoon pysähtyi aikain kuluessa -hedelmällisiä mutakerroksia ja vähitellen kohosi vedestä saari; -ihminen otti haltuunsa hedelmällisen maan, istutti siihen palmuja -ja teki vainioita. Siten syntyi kalliolle ja sen alapuolelle -ystävällinen turvallisuuden ja kodikkaisuuden kuva, joka juuri -sen tähden vaikuttaa varsin valtaavasti, että se on niin jyrkkänä -vastakohtana ympärillä vallitsevalle, rauhattomalle ja autiolle -vesi- ja kallioaavikolle. - -Kolmannen koskiryhmän etelärajalta alkavat Afrikan kääntöpiirin -seutuiset arot ja metsät, joissa ainoastaan siellä täällä kalliot -tulevat lähelle näissä paikoin leveämpää jokea ja sen suurempia -sivujokia. Toista sataa maantieteellistä peninkulmaa pitkälti -juoksevat Abiad ja Asrak, Valkoinen ja Sininen Niili, hedelmällistä, -melkein tasaista maata. Vasta sitte on taas joitakuita koskipaikkoja. -Mutta ne eivät enää kuulu siihen kuvaan, josta nyt olen koettanut -tehdä edes hiukan pääpiirteitä; Nubia on vain Niilin kataraktien maa. - -Jääköön päättämättä, minkä verran nubialaiseen on kotonsa vaikuttanut -tai missä määrin tehnyt häntä siksi, kuin hän on; mutta sen verta -on eittämättömän varma, että hän yhtä jyrkästi eroaa naapuristansa, -nykyisestä egyptiläisestä kuin hänen kotonsakin egyptiläisen kodosta. -Heillä ei ole mitään yhteistä, ei ruumiin muoto eikä ihon väri, ei -sukuperä eikä kieli, ei tavat eikä lait, tuskinpa uskokaan, vaikka he -kyllä molemmat nykyään tunnustavat: "Yksi on vain Jumala, eikä ketään -muuta Jumalan profeettaa kuin Muhammed." - -Nykyiset egyptiläiset ovat vanhain egyptiläisten ja niiden -arabialaisten sekarotua, jotka Jemenistä ja Hedshasista tullen -kukistivat Niilin alalaakson entiset asujamet; nubialaiset ovat -"villien blemyerein" jälkeläisiä, joita vastaan vanhan, keskimmäisen -ja uuden valtakunnan faraot sekä Ptolemaiot ovat lakkaamatta -taistelleet, eikä suinkaan aina voitollisesti. Egyptiläiset -puhuvat sitä kieltä, jolla Muhammedin ilmestykset kirjoitettiin -muistiin, nubialaiset vanhaa, nykyään moneen haaraan jakautunutta -muinaisen Aitiopian murretta; egyptiläiset käyttävät ikivanhaa -kirjoitusta, nubialaisilla ei ole vielä koskaan ollut heidän -omaan kieleensä perustuvaa kirjoitusta. Nykyiset egyptiläiset -osoittavat vielä tänäänkin sekä muinaisten egyptiläisten että -esi-isäinsä toisen haaran, Arabian aavikon poikien, vakavuutta, -pitävät kaikkein itämaalaisten tavalla koko elämänsä ajan tuskaista -huolta tulevaisesta elämästä ja järjestävät siitä kehittelemäinsä -unelmien mukaan tapansa ja lakinsa; nubialaiset ovat säilyttäneet -aitiopialaisten vilkkaan elämäniloisuuden ja elävät kuten lapset vain -päiväksensä, ottavat ilman kiitosta vastaan kaikki, kuin tekee heille -hyvää, valittavat ja voivottelevat kaikesta heitä tuskauttavasta, ja -hetken kunkin vaikutuksista kevytmielisesti unhottavat sekä hyvän -että pahan. Molempia rasittaa yhtä raskaasti vieraan vallitsijan -ies. Egyptiläinen kantaa sitä ähkien ja vihoissaan, nubialainen -välinpitämättömästi ja nurisematta; egyptiläinen on kiukkuinen orja, -nubialainen nöyrä palvelija. Joka egyptiläinen luulee olevansa -paljon ylevämpi nubialaista, pitää itseään sukuperänsä, kielensä ja -tapainsa tähden jalompana, kuin nubialainen hänen mielestään saa -olla, kerskailee sivistyksestään, vaikka sitä voidaan tunnustaa -olevan ainoastaan harvoilla hänen kansalaisillansa, ja koettaa -yhtä ehdottomasti sortaa tummaihoista nubialaista, kuin hän itse -vastustamatta taipuu kannettavaansa vieraan orjuuteen; nubialainen -yleensä tunnustaa egyptiläisen ruumillisen mahtavammuuden ja -täydellisestikin naapurikansan eteväin miesten henkisen sivistyksen, -näyttää tuskin tietävänkään, että häneltä itseltään puuttuu -sivistystä, on taipuvainen orjuuteensa saattamaan vähempilahjaista -tai heikompivoimaista sisäafrikkalaista, mutta asettuu yksin -ostetun neekerinkin kanssa veljelliselle kannalle, ja nyt näköään -kärsivällisesti tyytyy rasittavaan kohtaloon, turhaan koetettuansa -päästä voitolle taistelussa suurempaa voimaa vastaan. Hän on -vielä nykyäänkin koko olemukseltaan luonnon ihminen, jota vastoin -egyptiläinen näyttää hävinneen ja yhä enemmän häviävän kansan -surettavalta kuvalta. Nubialainen on sangen katoissa maassa ainiaan -säilyttänyt jonkin verran vapautta; egyptiläinen on kaikkein -rikkaimmassa maassa tullut orjaksi, joka tuskin koskaan uskaltaa -viskata kahleita pois niskastaan, vaikka hän yhä kerskaillen -puheleekin suuresta muinaisuudestaan. - -Ja kuitenkin olisi nubialaisilla ainakin yhtä suuri, ehkä suurempikin -oikeus kertoa isäinsä urhotöitä, kerskaellen heitä ylistellä ja -heidän muistollaan mieltänsä karaista kuin nykyisillä egyptiläisillä. -Sillä nubialaisten esi-isät ovat uljaasti taistelleet sekä faraoita -ja roomalaisia, että myöskin turkkilaisia ja arabialaisia, vieläpä -uuden ajan Egyptinkin hallitsijoita ja hallittuja vastaan ja -ainoastaan sen tähden joutuneet tappiolle, että heillä ei ole ollut -hirvittäviä tuliaseita. Vielä minun ollessani ensi matkallani -Niilin maissa oli elossa ihmisiä, jotka itse olivat nähneet noita -taisteluja; heidän suustaan minä sain tiedot, jotka nyt sellaisinaan -kerron, tehdäkseni edes yhdessä kohdassa oikeutta miehuulliselle, -monin puolin väärin käsitetylle kansalle. Tapaukset, joista tässä on -puhe, ovat meidän vuosisatamme kolmannen vuosikymmenen ensi vuosilta. - -Kuin Muhammed Aali, nykyisen Egyptissä hallitsevan suvun yhtä -voimakas kuin säälimätön, jopa julmakin perustaja maaliskuussa -1811 kutsui mamelukkien päämiehet pitoihin luoksensa, uskottomasti -hyökkäsi heidän päällensä ja teurasti heidät, näytti hänen valtansa -Niilin alamaassa olevan turvattuna. Mutta vielä ei ollut kokonaan -kukistettuna ylpeä sotilassääty, vaikka sen päämiehet olikin -häpeällisellä kavalluksella ja halpamaisella uskottomuudella -surmattu. Kostoa mietiskellen valitsivat mamelukit keskuudestaan -uusia päälliköitä ja peräytyivät ensinnä Nubiaan kokoamaan voimiansa -ja sieltä käsin uudestaan sotimaan kavalaa vihollista vastaan tai -ainakin uhkaamaan häntä. Muhammed Aali huomasi vaaran ja ryhtyi -ajoissa torjumaan sitä. Hänen sotajoukkonsa seurasi mamelukkien -vielä hajallisten joukkojen kintereillä. Ne, ollen liian heikot -ryhtymään avonaisilla sotakentillä taisteluun, pakenivat linnoihin ja -kaatuivat toivottoman uljaasti ja kuolemaa halveksivasti taistellen -ihan viimeiseen mieheen. Samalla kuin mamelukit voitettiin myöskin -nubialaiset ja, koska he taipuivat voittajien mielen mukaan, -tuomittiin orjuuteen. Ainoastaan urhollinen sotainen sheikiläis-heimo -ryhtyi vuonna 1820 Kortin kylässä taisteluun turkkilais-egyptiläisiä -sotilaita vastaan, sankarillinen, säännölliseen sotaan tottumaton -kansa, jolla oli ainoastaan keihäs, miekka ja kilpi aseina, -asettui voittoon tottuneita, säännöllisesti harjoitettuja, -tuliaseilla taistelevia sotamiehiä vastaan. Ikivanhan tavan mukaan -olivat taistelussa läsnä myöskin sheikiläisten vaimot ja lapset -kiihottamassa kimakalla rynnäkköhuudolla taisteluun sekä näyttämällä -korkealle ojennettuja lapsia isille sytyttämässä heihin kuoleman -pelottomuutta. Kyllä nubialaiset taistelivat tarmokkaasti kuten -muinaiset isänsä; tunkeutuivat kuolemaa ja tuhoa sinkoilevien tykkien -luo ja hakkasivat pitkillä miekoillaan niitä luultuja hirviöitä -niin, että miekan terästä jäi syvät arvet noihin vaskitorviin, -mutta egyptiläiset voittivat; ei siinä ollut kiitettävä urhollisuus -ratkasijana, vaan aseiden paremmuus. Vaimojen parku ja valitus repi -ilmaa, kuin ruskeat miehet syöksyivät pakoon. Toivottomuus valtasi -vaimot. Pitäen kunniallista kuolemaa parempana kuin häpeällistä -orjuutta puristivat he lapsiaan syliinsä ja syöksyivät sadoittain -jokeen, joka oli punaisena heidän puolisojensa verestä. Pakenijoille -eivät joen kummaltakin puolelta alkavat aavikot suoneet mitään -pakopaikkaa; niinpä heillä ei ollut muuta neuvoa kuin antautua ja -taivuttaa siihen asti pystyssä pysynyt niska voittajan ikeen alle. - -Vielä kerran leimahti vanha sankaruus kirkkaasti ilmi tuleen. Eräs -nubialaisten ruhtinaista, nykyään jo saduissa ylistetty Melik el -Nimr eli suomeksi "pardelikuningas" kokosi kansansa Etelä-Nubiaan -Sheediin, koska julman voittajan ruoska alkoi hänestä tuntua -sietämättömältä. Epäilevänä läksi Ismael pasha, Egyptin hallitsijan -poika ja hänen sotavoimansa päällikkö, Nubiaan, ilmestyi ennen, -kuin Melik Nimr sai varustuksensa valmiiksi, Sheedin eteen ja pani -mahdottomia ehtoja Melik Nimrille, pakottaakseen häntä ehdottomaan -alammaisuuteen. Melik Nimr huomasi uhkaavan tuhon, rohkasihe ja -ryhtyi toimiin. Hänen teeskennellessään alammaisuutta juoksi -sanansaattajia majasta majaan, viritellen tuhan alla kaikkialla -kyteviä kapinan kipinöitä ilmituleen. Viekkailla lupauksilla -houkutteli hän Ismael pashan pois turvallisista veneistä, kutsui -orapuiden piirittämään, tilavaan, olkiseen kuningaskyläänsä, johon -eli koottu suunnattomat kasat irtonaisiakin olkia, kamelien muonaksi -vain pashan pyynnön mukaan, kuten pardelikuningas vakuutteli. - -Loistavaa juhlaa, jollaista Ismael ei vielä ole nähnyt, aikoo Melik -Nimr toimittaa herrallensa ja valtiaallensa; sen tähden hän pyytää -lupaa kutsua myöskin kaikkia egyptiläis-sotajoukon upseerejakin -ja saa pashan suostumuksen. Kaikki päälliköt, ylemmät ja alemmat -upseerit kokoutuvat kuninkaan asuntoon laitetulle atrialle. Okaisen -puistoaidan edessä kaikuu tarabuka, maan rumpu, sekä tanssiin että -taisteluun kiihottava; juhlallisesti voideltu nuori kansa hypiskelee. -Keihäitä suhahtelee ilmassa ja vastatanssijat pysäyttelevät pienillä -kiivillään niitä ihmetyttävän taitavasti; kahden sotatanssissa -pyörivän sankarin pitkät miekat uhkaavat vastatanssijan päätä, ja -kilpi ja miekka niiden iskuja yhtä taitavasti torjuvat. Ismael -iloksensa katselee kauneita ruskeita nuorukaisia, heidän notkeiden -jäsentensä sulavia liikkeitä, hyökkäysten rohkeutta, puolustuksen -varmuutta. Yhä enemmän tihenee ihmistungos juhlapaikan edessä, yhä -useampia miekkatanssijoita ilmestyy, yhä kiivaammiksi ja rajummiksi -tulevat heidän liikkeensä ja samoin kiihtyy rumpujen pärinä. -Yht'äkkiä alkaa tarabuka toista säveltä; satakertaisesti kajahtaa -se Sheedin joka kulmalta sekä lähikylistä Niilin tältä ja tuolta -puolen. Kimakka, ylimpiin naisääniin kohoava kiljahdus täräyttää -ilmaa; vyötäisiin saakka alastomat naiset, tuhkaa ja tomua rasvatussa -tukassa, syöksyvät, tulikekäleitä käsissä, esiin ja viskaavat -kekäleensä kuninkaan asunnon seiniin ja suuriin olkikasoihin. -Suunnaton liekkipatsas leimahtaa taivasta kohti; kauhuista -vaikerrusta, kiroilua ja valitusta kaikuu: liekeissä lentelee -tuhansittain äskeisten tanssijain kuolettavia keihäitä. Ei Ismael -pasha eikä kukaan muu hänen juhlakumppaneistaan pelastu tuskallisen -kuoleman kourista. - -On ihan, kuin maasta kasvaisi näitä orjuutetun kansan sotilaita. -Ken vain jaksaa asetta kantaa, jokainen kääntyy julmaa vihollista -vastaan; naiset, unhottaen sukupuolensa, astuvat miesten riveihin; -ukot ja pojat taistelevat yhtä voimakkaasti ja kestävästi kuin -miehet; yksi on kaikilla pyrintö. Sheedi ja Metamme vapautetaan -yhtenä yönä ja puhdistetaan kaikista vihollisista; ainoastaan -muutamat etäisissä syrjäkylissä makaavat egyptiläiset pääsevät -verilöylystä kertomaan kauhistavaa uutista toiselle, Kordofanissa -olevalle sotapäällikölle. - -Tämä toinen, Muhammed Bei el Defterdar eli, kuten nubialaiset -vielä tänäkin päivänä häntä nimittävät, "el Djelad", s.o. pyöveli, -kiiruhtaa koko voimansa kanssa Sheediin, voittaa nubialaiset toisen -kerran ja uhraa hillittömälle kostonhimolleen enemmät kuin puolet -onnettoman maan silloisista asujamista. Pardelikuninkaan onnistuu -paeta Habeshiin, mutta hänen alammaistensa täytyy taipua kantamaan -vieraan iestä ja heidän lapsensa, käyttääkseni sen sanoja, joka -minulle tätä kertoi, "kasvavat isäinsä veressä". Niistä onnettomuuden -päivistä asti ovat nubialaiset pysyneet sortajainsa kuuliaisina -orjina. - -Nubialaiset eli, kuten he itseään nimittää, barabrat ovat -keskikokoisia, solakoita, rakennukseltaan suhdallisia ihmisiä, kädet -ja jalat kaunismuotoiset ja verraten pienet, kasvot enimmäkseen -miellyttävät, silmät mantelin muotoiset, nenä korkea, suora taikka -kaareva, leuka vähän pitkähkö, tukka hieno, vähän kihara, vaan ei -villainen ja ihon väri monennäköinen, vaskiruskeasta tummanruskeaan -vaihteleva. Heidän ryhtinsä on hyvä, käyntinsä kevyt, ikään kuin -liihotteleva, ja muutenkin he liikkuvat notkeasti ja sulavasti ja -ovat sen tähden paljon miellyttävämmät kuin neekerit ja Ylä-Niilin -asukkaat, yksinpä Itä-Sudanin fungilaisetkin. Miehet leikkaavat -tukkansa kokonaan tai jättävät ainoastaan töyhdön päälaelle ja -pitävät päänsä peittona ahdasta, valkoista myssyä, takieta, jonka -päälle juhlapäivinä joskus myöskin kääritään valkoinen liina -turbaaniksi. Kuuden tai yhdeksänkin metrin pituinen kääreliina on -yläruumiin peittona. Muina pukimina ovat lyhyet housut ja sandaalit -sekä juhlapäivinä sininen tai valkoinen, viitan kaltainen vaate. -Aseina ovat vasemmassa käsivarressa kannettava puukko ja matkoilla -keihäs ja koristuksina nahkakääreitä, joissa lienee tenhokaluja, -sekä nauhoista kaulassa riippuva pikku laukku. Naiset asettelevat -tukkansa satoihin ohuihin pikku palmikkoihin ja voitelevat niitä -runsaasti lampaan rasvalla, voilla tai risiiniöljyllä, jonka tähden -siitä jo etäälle leviää meille ihan sietämätön haisu, tatuoivat eli -kukittavat muutamia kasvojensa eli ruumiinsa paikkoja indigovärillä, -värjäävät usein huulensa sinisiksi ja aina kämmenensä punaisiksi, -koristavat kaulansa lasihelmillä, merenkulta- ja karneoli-vitjoilla, -tenhokalupusseilla ja muilla sellaisilla, nilkkansa tinaisilla, -elefantinluisilla tai sarvisilla sekä korvanlehtensä, sieramensa -ja sormensa hopeaisilla renkailla, pitävät housujen sijasta alas -keträksiin asti ulottuvaa esiliinaa ja asettelevat kääreliinan -miellyttäviin laskoksiin ryntäillensä ja hartioillensa. Pojat ovat -kuudenteen tai kahdeksanteen vuoteen asti alasti, tytöt käyttävät -neljännestä vuodestaan alkaen tavattoman sievää, hienoista -nahkanauhoista tehtyä, usein helmillä tai raakuilla koristettua -rimpsu-esiliinaa. - -Kaikki jokilaaksossa pysyväisesti majailevat nubialaiset asuvat -nelikulmaisissa, enemmän tai vähemmän kuutiomaisissa majoissa, -jotka ovat tehdyt joko ilmassa kuivatuista tiileistä, ja silloin -ylhäältä kavennetut, tai hienoista puista, jolloin katto on -oljista. Niissä on tavallisesti vain yksi asuinhuone, matala ovi -ja ikkunain sijasta ilmareikiä; sisustus niin yksinkertainen kuin -mahdollista. Korkea teline vuoteena, pohja nahkanauhoista tai -niinistä palmikoitu, yksinkertaisia arkkuja, hyvästi tehtyjä, -jopa veden pitäviäkin koreja, nahkaleilejä ja maljoja veden, -durra-oluen ja palmuviinin säilyttämistä varten, käsimylly viljan -jauhamista varten, rautaisia tai savisia, vähän kuperoita levyjä -leivän paistamista varten, kurpitsamaljoja, kirves, pora, muutamia -kuokkia y.m., siinä tavallinen talouskalusto; mattoja, esirippuja, -verhoseiniä, peitteitä, kuppeja, mataloita, palmikoituja lautasia -kansineen on joissakuissa asunnoissa. Näiden ihmisten ruokana -ovat paraastaan, siellä täällä melkein yksinomaankin kasviaineet, -maito voi ja munat. Vilja hienonnetaan useammin hieromalla kuin -jauhamalla, tehdään taikinaksi ja paistetaan sitkeäksi leiväksi, -jota syödään joko ihan paljaaltaan tai maidon kanssa; käytetään -särpimenä myöskin paljo väkeviä maustimia monista kasveista tehtyä, -paksulimaista juomaa, johon, jos oikein hyvin sattuu, seoitetaan -lihansyitä auringon paisteessa kuivatuista lihalevyistä. Himokkaampi -kuin ruokiin on nubialainen juomiin, sillä mitä hyvänsä päihdyttävää -juomaa, kotimaista tai vierasta, hän aina kiihkeästi nauttii, tuleepa -oikeaksi juopoksikin. - -Keski-Niilin asujanten tavoissa näkyy nykyään kummallista perittyjen -ja syrjästä tulleiden tapojen sekasotkua. Ollen vähäpuheinen -ja kevytmielinen taipuu nubialainen yhtä mielellään uusiin, -hänelle vieraihin tapoihin, kuin näyttää unhottavan alkuperäiset -kotitavat. Islamin tunnustaja on hän enemmin nimeksi kuin todella; -tarkkaa pitämistä kiinni uskonlauseista hän yhtä vähän tuntee -kuin suvaitsemattomuutta toisin ajattelevia kohtaan. Ennen -ehtimistänsä elähtäneen miehen tai vanhuksen ikään hän harvoin pitää -lukua profeetan käskyistä eikä koskaan sellaisella innolla kuin -arabialaiset tai turkkilaiset heimot. Hän ympärileikkaa poikansa, -naittaa tyttärensä, kohtelee vaimojansa, hautaa kuolleet ja pitää -juhlat islamin käskyjen mukaan, vaan luulee kuitenkin tehneensä -kylliksi, jos noudattaa uskonsa ulkonaisia määräyksiä. Laulu ja -tanssi, iloiset seurat, leikinlasku ja juomingit miellyttävät häntä -paremmin kuin koraanin opetukset ja käskyt tai uskon harjoituksiin -ja katumustöihin kehoitukset, joita munkit niistä ovat selittämällä -johtaneet, taikka muiden muhamettilaisten mielestä niin pyhä paasto. - -Kuitenkaan ei häntä voi kukaan sanoa tahdottomaksi, horjuvaksi, -itsenäisyyttä tuntemattomaksi, epäluotettavaksi eikä uskottomaksi -eli lyhyesti: huonoksi ihmiseksi. Ala-Nubiassa, jossa hän joka vuosi -tapaa satoja hänen mielestään rikkaita ja anteliaita muukalaisia, -muuttuu hän tosin usein hävyttömäksi, jopa sietämättömäksikin -kerjäläiseksi, eikä häntä jalostuta vieras maakaan, jonne hänen -täytyy siirtyä, koska hänen köyhä maansa ei voi elättää häntä; mutta -yleensä täytyy häntä syystä kyllä sanoa kelpo mieheksi. Hänessä kyllä -nykyään ei useinkaan näy isäinsä lujatahtoisuutta, mutta rohkeutta ja -urhollisuutta hänellä kyllä on; tosin hän näyttää paljon lempeämmältä -ja hyvätahtoisemmalta kuin egyptiläinen, mutta on sentään luotettava -ja kestäväinen; jos on ryhdyttävä vaikeihin tai vaarallisiin -yrityksiin Hänen köyhä, niukka-antoinen maansa, jossa hän koko -sielullaan pysyy kiinni, jota hän vieraassakin maassa liikuttavan -hellästi muistelee, jota varten hän tekee työtä, kärsii puutetta -ja säästää, koska hänen ainoa pyrintönsä on päästä sinne elämään -miehuutensa ja vanhuutensa aikaa, se maa vaatii häneltä lakkaamatonta -taistelua olemassa olosta ja vahvistaa hänen ruumiilliset ja henkiset -voimansa. Pauhaava joki, jota vastaan hän taistelee yhtä sitkeästi -kuin kallioista maatakin vastaan, herättää hänessä ja pitää yllä -rohkeutta ja itse-luottamusta sekä vaaran levollista arvostelua. -Siten saamiensa ominaisuuksien tähden on nubialainen uskollinen -palvelija, luotettava matkakumppani, vaellushaluinen djellabi eli -kauppias ja varsinkin toimelias ja peloton laivuri. - -Näyttää melkein siltä, kuin vanhemmat aina varta vasten -valmistaisivatkin poikiansa aikaisimmasta nuoruudesta asti kaikkiin -palveluksiin, joita he sitte vaurastuttuaan tekevät. Kuten Egyptissä -samoin Nubiassa tuskin ollenkaan kasvatetaan köyhän miehen lapsia, -enintään heitä pidetään työssä tai oikeammin ehkä koetetaan heistä -voimainsa mukaan saada hyötyä. Olkoon poika kuinka pieni hyvänsä, -jotakin palvelusta hänen täytyy tehdä, jotakin tointa hoitaa; olkoon -tyttö kuinka heikko hyvänsä, äitiään täytyy sen auttaa kaikissa -toimissa, kuin maan vaimoilla on. Egyptissä lapsille tuskin suodaan -mitään virkistystä, Nubiassa sitä vastoin edistetään lasten iloista -leikkiä mikäli mahdollista. Egyptissä tulee poika orjaksi ja tyttö -sen orjan orjattareksi, saamatta kumpikaan kokea iloista lapsuutta. -Nubiassa ovat puolikasvuiset ja suuremmatkin yhä vielä käytökseltään -ja olemukseltaan lapsia. Sen tähden ne näyttävät meistä Egyptissä -luonnottoman vakavilta kuten heidän isänsä, vaan Nubiassa iloisilta -kuten äitinsä. Yleensä suosittua lasten leikkiä saa joka matkustaja -nähdä, ja mielellään hän sitä katseleekin, koska siinä on liikkeiden -notkeutta ja suloutta, kestävyyttä ja toimirohkeutta runsaammin -kuin missään muissa leikeissä; tarkoitan koko maailmassa tavallista -"varas"- eli "kiinniotto-leikkiä". Työn päätyttyä kokoutuvat pojat ja -tytöt, pojat vedennosto-pyöräin luota, joiden juhtia heidän täytyy -ajaa aikaisin aamusta, kunnes aurinko lähestyy laskuansa, vainiolta, -jossa auttoivat isiänsä, nuoren kamelin seurasta, jota opettivat -juoksemaan, tytöt nuorempien sisarusten luota, joita kantelivat, -tuskin jaksaen liikutella, taikinan nousemista valvomasta tai -jauhinkivistä, joissa harjoittelivat nuoria voimiansa, ja kaikki -juoksevat joen rannalle. Pojat ovat alasti eikä tytöilläkään ole -muita pukimia kuin rimpsu-esiliinat. Nauraen ja laverrellen vilisee -koko joukko kuin mustat muurahaiset kullankeltaisella hiekalla, -mustien kallioiden välissä tai niiden päällä. Sekaisin järjestyvät -ahdistajat, joiden tulee ottaa kiinni pakolaiseksi ruvennutta. -Pakolainen, joka päästetään vähän edelle, antaa merkin, ja silloin -kaikki ryntäämään hänen jäljestänsä. Kuin gaselli juoksee hän pitkin -hietakenttää lähimmille kallioille ja susikoirain tavalla laukkaa -meluava joukko jäljestä; vuorivuohen tavalla kiipeää hän kalliota -ylös ja yhtä notkeasti syöksyy muukin leikkiseura korkeuteen; -peljästyneen majavan tavalla syöksyy pakenija jokeen sukeltamaan -piiloon tai uimalla pääsemään käsistä, mutta veteen seuraavat rohkeat -leikkikumppanitkin, pojat ja tytöt, ja siellä ne loiskivat kuin uivat -koirat, huutavat ja parkuvat, nauravat ja kikattavat kuin toisiaan -ajelevat leikkivät sorsat. Kauan on voitto tietämätönnä ja monestipa -uidaan leveän Niilijoen ylikin, jos rohkeaa pakolaista ei vähemmällä -saada kiinni. Iloisen lapsijoukon vanhemmat seisovat katsomassa -rannalla ja iloitsevat perillistensä notkeudesta, rohkeudesta ja -kestävyydestä, ja europpalaisenkin täytyy tunnustaa, että ei missään -ole nähnyt iloisempia, elävämpiä olentoja kuin nämä solakat, kauniit, -ruskeat, kiilto-ihoiset lapset. - -Sillä tavalla leikkivistä pojista tulee miehiä, jotka uskaltavat -harjoittaa purjehtelua Niilin koskien välillä, ohjata venettään -pitkin laaksoa alas pauhaavissa, siellä täällä oikein kuohuvissa, -kiehuvissa, pyörivissä ja riehuvissa aalloissa, miehiä, jotka -monesti eivät matkoilleen tarvitse edes venettäkään, vaan rohkeasti -lähtevät päiväkausiksi vesille pienillä, heikoilla, durran korsista -tehdyillä lautoilla tai ilmaapitävillä, pullistuksiin puhalletuilla -leileillä. Niin selvään ja vakavasti katselevat nämä nubialaiset -laivurit ja uimarit vaaraa silmiin, että joen aallot eivät heille -ole kuiskaelleet mitään satuja eikä tarinoita. Heillä ei ole -Ahtia, ei Vellamoa eikä mitään veden neitosia, ei hyviä eikä -pahoja haltioita; heidän suojeluspyhänsä, joilta he tavallisesti -vaarallisille matkoille lähtiessään ja niillä ollessaan rukoilevat -apua, suojelevat ainoastaan sallimuksen voimalta, mutta ei mikään -oikullisten haltijain pahansuomiselta. Satu on pysynyt mykkänä näissä -koskissa, "Kallioiden mahassa", "Kivien emässä", "Vavistuttavassa", -"Kamelin kaulassa", "Korallissa" ja mitkä kaikki niiden ryöppyjen ja -pyörteiden nimet Menevätkään, vaikka koko alue on täynnä ihanimpia -satuolentojen asuntoja, ja se kyllä houkutellee laivuria uskomaan -ihmisvihollisten henkien vaikutusta. - -Koskia kuljetaan myötävirtaan veden ollessa korkeimmillaan tai -puolipaisuksissa ja vastavirtaan, kuin vesi on keskikorkeana tai -matalana. Veden ollessa alimmillaan murskautuisi mikä vene hyvänsä -myötävirtaan laskiessa ja joen ylimmillään ollessa eivät mitkään -purjeet riittäisi ajamaan vähänkään suurempaa alusta vastavirtaan. -Niilin kuivimmillaan ollessa täytyy rantakylistä koota satoja -ihmisiä vetämään kaikkivoivan hallituksen keskikokoistakin alusta -vastavirtaan; joen ylimmillään ollessa vetäjillä tuskin olisi -jalan sijaa veden peittoon jääneillä kalliosaarilla kulkuväyläin -kummallakin puolen. Niilin ylimmän tulvan aika soveltuu paraiten -myötävirtaan purjehdukselle, veden keskikorkeus paraiten vastavirtaan -purjehdukselle siitäkin syystä, että siihen aikaan jo säännöllisesti -puhaltavat pohjatuulet ovat luotettavana liikevoimana. - -Kaikki veneet, jotka ovat aiotut yksinomaan vain koskien -väliseuduilla liikkumaan, ovat sekä suuruuteen ja rakennustapaan -että mastonuoriin ja purjeen muotoon katsoen ihan toisenlaiset kuin -muut Niilinveneet. Rungossa on vain muutamia kaaria, ja lautoja -pitävät viistoon lyödyt naulat yhdessä; purje ei ole kolmikulmainen, -vaan vinoneliön muotoinen ja kiinnitetty kahteen raakapuuhun siten, -että alempaan raakaan -kääritään enempi tai vähempi purjetta tai -jätetään osa siitä irtaalleen tuuleen riippumaan. Veneen rakennustapa -ja nuoritus ovat erittäin tarkoituksen mukaiset, ja sen pienuus, -varsinkin lyhyys antaa hyvästi tehdä äkkijyrkkiä käännöksiä. Lautojen -kiinnitystapa tekee laivan notkeaksi ja taipuvaksi, joka onkin -tarpeen. Tuulen ja virran voiman mukaan isonnettava tai pienennettävä -purje tekee mahdolliseksi jotenkin tasaisen kulun niin monella -tavalla vaihtelevassa joen virrassa. Sittekään ei koskiseuduilla -juuri milloinkaan purjehdita myötä- eikä vastavirtaan yksinään, vaan -enimmiten useampia yksissä, voidakseen oikeaan aikaan auttaa toinen -toistansa. - -Heti lastaus- tai yöpaikasta lähdettyä on vastavirtaan purjehtiva -venejoukko hyvin sievä ja miellyttävä katsella. Kaikkialla pitkin -jokea on valkoisia purjeita; parikymmentä ja enempikin uiskentelee -niitä mustain kallioiden välitse. Alussa vielä kaikki alukset -ovat jotenkin yhtä etäällä toisistaan, mutta kohta virta ja tuuli -sotkevat sitä järjestystä. Joku vene jää yhä enemmän jäljelle ja -joku menee enimmistä edelle, ja jo tunnin kuluttua on pitkä matka -esimmäisen ja jälkimmäisen veneen välillä. Kuitenkin matka yksin -kovalla ja tasaisella tuulellakin edistyy paljon vähemmän, kuin -näyttää. Tosin vesi kohisee aika lailla veneen keulassa, mutta se -onkin vain virran kohinaa, niin että eteen päin pääsö käy hyvin -hitaasti. Tarvitaan taitoa ohjatessa täällä venettä niin, että -se tekee niin vähän käännöksiä ja mutkia kuin mahdollista ja -kuitenkin saa kierretyksi veden alaiset karit ja kivet; sillä joka -käännös tekee välttämättömäksi muuttaa jollakin tavalla purjetta, -joka ei ole helppo liikutella, ja joka kolahdus kiveen panee -veneen notkean pohjan vuotamaan. Perämiehellä ja venemiehillä on -sentähden lakkaamatta tekemistä ihan kylliksi. Kuitenkin heidän -varsinainen työnsä alkaa vasta sitte kuin joudutaan lukemattomiin -virtapaikkoihin, pyrkimään niistä ylös. Tähän asti pienennettynä -ollut purje levitetään kokonansa tuuleen; vene syöksyy kuin -nopeakulkuinen höyrylaiva kallioiden välitse ja saapuu pyörteesen, -joka on melkein joka kosken alla. Kaikki miehet seisovat airoissa -ja köysissä valmiina tekemään kukin tehtäväänsä tarpeen mukaan, -jos vene, kuten arvattavasti täytyy tapahtua, joutuu pyörteesen, -joka koettaa viedä sitä mukaansa. Laivurin käskystä sukeltavat -tällä puolen airot veteen, tuolla puolen pitkät kanget ponnistavat -kalliosta, estäen venettä paiskautumasta sitä vasten, ja samoin -pienenee tai suurenee tai kääntyy milloin mitenkin purje, jota -hoitamassa on kokenein merimies. Kerran, kahdesti, kuudesti, -kymmenesti koetetaan turhaan päästä pyörteen lävitse; viimein se -kuitenkin onnistuu ja vene pääsee varsinaisen virtapaikan alapäähän. -Mutta siihen se pysähtyy kuin kiinni naulattuna, purjeen ja veden -voimat pysyvät tasapainossa. Tuuli vähän kiihtyy, ja vene nousee -yhden tai useampia metrejä; tuuli hiukan heikkenee, ja virta painaa -veneen entiseen paikkaansa. Vielä kerran taistellaan pyörrettä ja -aaltoja vastaan ja vielä kerran virta voittaa. Nyt täytyy koettaa -pysyä edes siinä, johon jo on päästy. Eräs venemies tarttuu hampain -köyteen, hyppää pahimpaan kuohuun ja koettaa uiden ja paksua köyttä -vetäen päästä kivelle, joka veneen yläpuolella, vähän kohoaa -pauhaavasta koskesta. Kuohuva virta syöksee häntä alas päin, peittää -hänet, painaa upoksiin; mutta hän yhä ponnistelee, kunnes viimein -näkee, että hänen voimansa eivät riitä voittamaan virran väkevyyttä, -ja hänet omasta viittauksestaan vedetään nuorasta takaisin veneesen. -Vielä kerran pauhaavat pyörre ja virta, molemmat yhtä tuhoavaiset, -venettä vasten, joka niiden voimaan verraten on niin heikko; vielä -kerran ajaa tuuli sitä kuitenkin ylemmäksi. Yht'äkkiä kuuluu -säikäyttävä jysäys; perämies lentää ylös ilmaan ja putoaa kuohuun; -vene on sattunut veden alaiselle kalliokarille. Kiireimmiten tarttuu -joku venemies peräsimeen, toinen heittää koskessa ponnistelevalle -perämiehelle täyteen puhalletun, nuoraan sidotun leilin ja -vitkastelematta syöksyvät muut vasaroineen, talttoineen ja muine -työkaluineen alas veneen ruumaan tukkimaan heti reikää, joka -varmaankin on tullut pohjaan. Perää pitävä mies suojelee, mikäli -mahdollista, venettä uusilta kolauksilta; kylvyn saanut perämies -nousee ylös kuohusta, sanoen paremmin ähkimällä kuin rukoilemalla: -"El haradi lillahi", se on: Jumalan kiitos; muut takovat, naulaavat -ja tukkivat ja pidättävät sisään pursuavaa vettä; joku uhraa -paitansakin tukkeeksi reikään, johon jo kaikki muut käsillä olevat -tukkeet on sullottu. Uudestaan nousee vene pyörteen läpi virtaan, -horjuen rutisten ja ritisten kuin merilaiva myrskyssä; taas se pääsee -päävirtaan ja siinä sitä taas tuuli ja vesi pitävät paikoillaan. -Kaksi venemiestä viimein hyppää yht'aikaa koskeen, ja ponnistaen -kaikki voimansa pääsevät he onnellisesti tuolle kalliolle, sitovat -köyden pään johonkin ja viittaamalla käskevät kumppanejaan vetämään -venettä sinne. Kallioon sidottuna riippuu vene kovimmassa kuohussa, -lakkaamatta kiikkuen ja hyppien niin kovasti, että siinä voidaan -tulla ja todella tullaankin merikipeäksi. Toinen vene lähestyy ja -pyytää apua. Sille lasketaan pullistuksiin puhalletun leilin varassa -köysi, ja siten siltä säästyy paljo aikaa ja vaivaa. Kohta on se ja -vähän päästä kolmas, neljäs, kaikki yhdessä matkassa olevat veneet -saman kallion alla tanssimassa rinnakkain tasaisessa tahdissa. Nyt -on venemiehiä kylliksi, että voidaan ryhtyä pyrkimään edelleen ylös. -Kaksi vertaa miehiä, kuin kussakin aluksessa tavallisesti on, asettuu -kaikkiin veneen paikkoihin, missä vain vähäkin voimaa tarvitaan; muut -uiden, kaalaen ja kiiveten vetävät köyden johonkin saareen kosken -yläpuolelle, ja yksitellen nousevat veneet miesten ja purjeiden -voimalla ylös kosken kuohusta. Paikka paikoin ja pienemmissä -virroissa riittävät purjeet yksinkin; mutta silloin voi tuulen -heikkeneminen saattaa sekä veneen että väestön vaaraan. Usein täytyy -veneen jäädä keskelle pauhaavaa virtaa tunti-, jopa päiväkausiksikin -odottamaan sopivaa tuulta. Silloin nähdään kaikista kallion kärjistä -riippumassa veneitä, kykenemättä auttamaan toinen toistansa. - -Monesti on minun täytynyt tehdä tilani yöksi mustalle, paljaalle -kalliolle, koska kuohussa riippuvan veneen kiikkuminen esti -nukkumasta. Tuskinpa voidaan ajatella kummallisempaa makuupaikkaa, -kuin se on. Kallio, jolla levätään, tuntuu tärisevän kosken voimasta; -aaltojen kohina ja pauhu, suhina, ryske ja jyrinä huumaavat ja -sotkevat kuulumattomiin kaikki muut äänet; vaiti siinä istutaan -tai maataan matollansa kaikki venekumppanukset yhdessä ryhmässä. -Lentävän sumun tavalla suihkuttaa jokainen tuulen puhallus hienoa -hyrskysadetta kalliosaarelle. Virkistävästä leiritulesta leviää -kummallista valoa kalliolle ja kuohuvan veden kaikille ylimmille -harjoille ja kärjille, mutta sitä kammottavammilta vain näyttävät -pimeään varjoon jäävät pyörteiden pohjat. Välistä tuntuu ihan -siltä, kuin satoja kitoja avautuisi nielemään ihmislasta, joka -tässä niiden välillä tosiaan näyttää mitättömän heikolta. Vaan -hänen luottamuksensa ja uskalluksensa on luja kuin kallio, jolle -hän teki tilansa. Jyrisköön mahtava koski, pauhatkoot ja hyrskykööt -kuohut miten hyvänsä, turvallisena levätään kalliolla, joka on -vuosituhansia kestänyt veden voimaa. Entäpä jos köysi katkeaisi -ja pelastava vene murskautuisi toiseen kallioon? Tottapa silloin -tulee toinen vene viemään haaksirikkoisia rannalle! Voidaan siinä -kyllä maata, jopa nukkua rauhallisestikin sellaisten ajatusten ja -lakkaamattoman pauhinan keskellä; sillä vaara antaa rohkeutta ja -rohkeus luottamusta, ja huumautuneelle korvalle muuttuu aaltojen -jyrinä viimein kehtolauluksi. Mutta seuraavana aamuna, millainen -herääminen! Idässä hehkuu taivas punaisena; vanhat vuorijättiläiset -levittävät hartioilleen purpuramanttelin, jopa ne välähtelevätkin -säkenöiden, kuin olisivat kiillotetusta teräksestä. Valo ja varjo -kutovat mustille kalliovuorille ja aavikon hiekasta kullalta -paistaviin rotkoihin ihmeellisen, sanomattoman ihanan väriverhon; -tuhansia vesihelmiä kiiltää ja välkkyy siinä; ja joki kohisee -mahtavaa, ijäisesti yhtäläistä ja kuitenkin aina vaihtelevaa -lauluansa. Sellainen näytelmä, sellainen sävel täyttää joka -sydämmen tyytyväisyydellä ja ihastuksella. Totisesti kääntyy mieli -hartauteen herätessä niin suurenmoisen näytelmän keskellä ja samoissa -tunteissa kuluvat aamuhetket, sillä vasta päivemmällä alkaa tuntua -säännöllistä, etelään vievää purjetuulta. Silloin alkaa taas työ -ja vaara, vaiva ja taistelu, uskaliaat koetukset ja huolet. Siten -kuluu päivä toisensa perästä, ja koski toisensa perästä jää laivurin -jäljelle. - -Purjehdus vastavirtaan on vaarallinen ja aikaa haaskaava, vaan -purjehdus myötävirtaan on verrattoman uhkarohkea teko, huima ajo -pitkin laineita ja virtoja, pyörteitä, jyrkkiä koskia ja ahtaita -kalliosolia; se on vallatonta leikittelyä omalla hengellänsä. - -Alas kaikista koskista läpi koko koskialueen lasketaan ainoastaan -sellaisilla veneillä, joita tehdään Sudanissa alempaa jokilaaksoa -varten. Noin joka kymmenes murskautuu matkalla palasiksi; että -verraten ei yhtä paljo huku venemiehiä kuin veneitä, sen selittää -yksinomaan nubialaisten laivurien verraton uimataito, he kun eivät -aina huku silloinkaan, kuin virta paiskelee heitä vasten kallioita, -vaan tavallisesti antavat kuin sorsat itseään veden kuljettaa ja -siten viimein sentään melkein aina pääsevät maalle. - -Koetan piirtää muutamia kuvia sellaisesta matkasta myötävirtaan niin -tarkkaan kuin mahdollista. - -Kuusi uutta venettä raskaasta, vedessä uppoavasta mimoosapuusta, -sellaisia juuri, kuin Egyptissä mielellään ostetaan, on kolmannen -koskiryhmän etelä- eli yläpäässä rantaan kiinnitettynä; niiden -miehistö makaa mustain kallioiden välisillä hietikoilla, jossa se -on yönsä viettänyt. Vielä on aikainen aamu ja leirissä vallitsee -hiljaisuus; joki vain puhuu kohisevaa kieltänsä erämaassa. Valkeneva -päivä herättää makaajat, toinen toisensa jälkeen laskeutuu alas joen -rantaan ja suorittaa lain mukaiset aamupesot ja -rukoukset. Kuin -"määrätty" ja "lisä"-rukous on luettu, virkistävät kaikki itseään -niukalla suuruksella. Sitte nuoret ja vanhat rientävät sheikin tai -jonkun pyhän haudalle, jonka valkoinen kupukatto välkkyy vaalean -vihreiden mimoosain välitse varjoisesta laaksosta, vanhimman -perämiehen johdolla, joka nyt toimittaa papin virkaa, vielä erittäin -rukoilemaan onnellista matkaa. - -Veneiden luo palattua heitetään ikivanhan, pakanallisen tavan mukaan -viimeksi vielä muutamia taateleja ikään kuin suostutusuhriksi jokeen. - -Nyt vihdoin käskee kukin perämies väkensä paikoilleen. "Päästäkää -irti nuora! Soutakaa miehet, soutakaa, soutakaa, laupiaan Jumalan -nimessä!" kajahtaa hänen käskynsä. Sitte hän alkaa laulella erään -runon ainiaan palaavaa loppukertoa. Joku soutaja jatkaa laulua värsyn -toisensa perästä ja kaikki muut säestävät tarkassa tahdissa näillä -sanoilla: "Auta, auta meitä, o Muhammed, auta meitä Jumalan lähettämä -ja profeetta!" - -Hitaasti liikkuu vene keskijokea kohti, nopeammin, yhä nopeammin -lipuu se alas päin. Muutaman minuutin päästä sujahtaa se vielä -kiireemmällä vauhdilla kosken niskassa olevain kalliosaarten -välitse. "O Said, anna meille iloa!" rukoilee perämies venemiesten -yhä laulaessa kuten ennen. Nopeammin, yhä nopeammin sukeltavat -airot veteen; vyötäisiin asti paljasten laivurien ruskeista, äsken -voidelluista vartaloista juoksee hiki juoksemalla alas; joka lihas -on jännityksissä ja toimessa. Kiitosta ja moitetta, imarrussanoja -ja noitumisia, pyytelemistä ja uhkausta, siunauksen toivotuksia -ja kirouksia tulvii vuorotellen perämiehen suusta, mikäli vene -enemmin tai vähemmin hänen mieltänsä myöten syöksyy eteen päin. -Kaikin voimin liikutellut airot, vaikka soutu on oikeastaan aiottu -vaan ohjaamiseksi ja peränpidon helpotukseksi, kiihdyttävät veneen -muutenkin arvaamattoman nopeaa kulkua ja siten enentävät vaaraa yhtä -paljon, kuin toisinaan vähentävätkin. Senpä tähden perämiehellä onkin -syytä koettaa kaikin keinoin kiihottaa miehiänsä. "Ponnistakaa, -ponnistakaa, pojat, tempokaa vahvemmin airoillanne; näyttäkäät -voimaanne te sankarien pojanpojat; näyttäkää rohkeuttanne, te -urholliset; ponnistelkaa paremmin, jättiläiset; ylistäkää profeettaa, -uskovaiset! O meriesa, Dongolan tuoksuvat tyttäret, Kairon sadut, -kaikki ovat teidän! Vasemmalla puolen, sanon minä, te koirat, koiran -penikat, te kristityt, pakanat, juutalaiset, kafferilaiset, tulen -palvelijat! No, te konnat, petturit, varkaat, ryövärit, rosvot, -ettekö souda! Ensimmäinen airo oikealla puolen, naisetko sinua -liikuttelevat? Kolmas airo vasemmalla, heitä veteen ne vetelykset, -jotka sinua liikuttelevat! Ihan niin, oivallisesti, verrattomasti, te -notkeat, sukkelat, voimakkaat nuorukaiset; Jumala teitä siunatkoon, -te kelpo pojat, ja antakoon teidän isillenne iloa, teidän lapsillenne -menestystä! Paremmin, paremmin, vielä paremmin, te vetelykset, -voimattomat, mehuttomat raukat, tuomitkoon Allah teitä ja tuhotkoon -oikeassa vihassaan, te, te -- -- Auta meitä, auta meitä, o Muhammed!" -Siten tulvii lakkaamatta sanoja perämiehen suusta, ja kaikki ne -lausutaan vakavimmasti tai huudetaan ja vahvistetaan niitä vielä -jalan käden tai pään liikkeillä. - -Vene saapuu kosken alkuun. Kalliovuoret molemmilla puolin näyttävät -pyörivän, veden jyrisevä kuohu huuhtelee laivan kantta, ei mitään -käskyjä enää kuulu. Heikkoa venettä työntää virta työntämistään -erästä kallionkulmaa kohti -- pelkoa, tuskaa, kauhua näkyy kaikkein -kasvoissa -- vaan jopa livahti vene sen vaarallisen paikan ohitse; -kalliosta takaisin kuohuva vesi oli myöskin työntänyt venettä -etemmäksi; ainoastaan kaksi airoa katkesi, kuin olisivat olleet -haurasta lasia. Siten ei enää käy oikein ohjata venettä; tottelematta -peräsintä syöksyy se pahimpaan kuohuun. Yhteinen huuto ilmoittaa -kauhistusta; vapisevin polvin peräsimessä seisova ukko viittaa ja -kaikki, heittäytyvät pitkäksensä veneesen ja koettavat pysytellä -kiinni. Huumaava ryske, joka puolella sihisevää, kiehuvaa vettä; -muutamaan silmänräpäykseen ei mitään näy muuta kuin vettä; sitte vene -ihan hypähtää ylös; päästy on siitäkin kuoleman vaarasta. "El hamdi -lillahi!'", Jumalan kiitos! kuuluu jokaisen suusta; sitte muutamia -rientää tutkimaan ja tukkimaan ehkä syntyneitä rakoja, toiset -sovittelevat paikoilleen uusia airoja, ja yhä mennään täyttä vauhtia -eteen päin. - -Ensimmäisen jäljestä syöksyy toinen vene vaarapaikkaan huimaavalla -vauhdilla. Yhä rajummin ja nopeammin soutavat miehet. Yht'äkkiä -kaatuvat kaikki maahan ja eräs lentää veneen perästä läpi ilman yli -veneen koskeen. Hän näyttää olevan hukassa, hautautunut kuohuvaan -syvyyteen: mutta ei, kumppanien neuvottomina väännellessä käsiään -sukeltaa keskeltä vaahtoista pyörrettä kosken alta ylös verraton -uimari ja, kuin kolmas vene syöksyy toisen kalliolle tarttuneen -ohitse alas pyörteesen, tarttuu hän airoon ja ponnistakse notkeasti -ylös veneesen; hän on pelastunut. Neljäskin vene syöksyy ohitse; -rukoilevilla viittauksilla pyytävät kalliolle tarttuneen veneen -miehet apua, vaan ainoastaan viittaus taivaasen tulee paljon -sanovaksi vastaukseksi. Todella ihmiset tässä eivät voi auttaa, -sillä ei mikään alus ole tässä ihmisen vallassa; joen itsensä täytyy -auttaa, jos se ei tahdo tuhota, ja se auttaakin. Yhä kovemmin -kiikkuu vene, milloin keula milloin perä sukeltaen veden sisään, -ja yht'äkkiä se taas syöksyy edelleen läpi kuohujen ja hyrskyjen. -Muutamat venemiehet soutavat, toiset ammentavat vettä yhdessä kahden -matkustavaisen naisen kanssa ja jotkut paukuttelevat, naulaavat ja -tukkivat kiinni karin tekemiä reikiä. Puolillaan vettä, tuskin enää -pysyen päällä, pääsee se viimein rantaan, jossa se tyhjennetään, -mutta puoli Arabian-gummi-lastista on mennyt hukkaan ja sen omistaja, -köyhä kauppias, repii partaansa, valittaa, vaikeroi, itkee ja -kiroilee matkustavia naisia. Ne muka ovat syypäät kaikkeen; mitenkä -he, jotka jo paratiisissa saattoivat ensimmäisen miehen turmioon, -voisivatkaan koskaan tuottaa onnea ja siunausta uskovaisille -muhamettilaisille! Kirous ja kuolema naisille ja koko heidän -suvullensa! - -Vene seuraavina päivinä korjaellaan, tukitaan ja lastataan. Sitte -se yhdessä muiden kanssa purjehtii seuraavalle koskelle, laskee -niistä alas vahingoittumatta ja saapuu Keski-Nubian hedelmälliseen, -kalliottomaan jokilaaksoon, joka vierasvaraisesti ottaa vastaan -kaikki laivurit. Heti unhottuvat kaikki huolet, jotka ennen -rasittivat; lasten tavalla iloitsevat, nauravat ja laskevat leikkiä -nyt ruskeat miehet ja mielihyvällä ryyppivät palmuviiniä ja meriesaa. -Liian nopeasti heidän mielestään kuljettaa joki veneitä läpi tämän -onnellisen maan. - -Taas pudistelee aavikko kullankeltaista hietaa joukottain -rantakallioiden ylitse; taas kalliosaaret supistavat, jakavat, -patoavat Niilin uomaa; veneet ovat näet saapuneet toisen kataraktin -koskille. Vaarallinen virtapaikka, peljätty pyörre, huolettava sola -ja äkkijyrkkä polveke toisensa perästä jää jäljelle; ainoastaan -viimeiset ja rajuimmat kosket ovat enää laivurien ja Vadihalfan -palmukylän välillä, josta alkaen joki jo muuten on ihan vaaraton, -jos vain vielä päästään niiden kallioiden ohitse, jotka Filain -alapuolella supistavat jokea. Todella peljättäviä ovat kosket Gaskol, -Moedjana, Abu-Sir ja Hambol, joiden yläpuolella kaikki veneet -laskevat johonkin tyyneen lahteen; kaikki miehet lepäävät siellä -seuraavaan aamuun asti, vahvistaakseen huomisen päivän työhön, -ponnistuksiin, hätään ja huoliin. Kimmoisilla vuodetelineillä -antautuvat muassa olevat länsimaalaisetkin virkistävän levon -suloiseen helmaan. - -Yö levittää huntunsa yli aution maan. Kalliolaaksossa jyrisevät -alas syöksyvät vedet, tyynen lahden pinnasta välkkyvät tähtien -kuvat, rannalla levittävät kukoistavat mimoosat tuoksuansa. Silloin -astuu koskien välillä syntynyt ja harmaantunut perämies-vanhus -länsimaalaisten luo. Lumivalkoinen parta piirittää kunnian arvoista -muotoa, väljä päällysvaate on vähän pitkän papinnutun kaltainen. -"Vieraan maan pojat, Frankinmaan miehet", alkaa hän puhua, "kovaa -olette meidän kanssamme kokeneet, kovempaa on vielä tulossa. Minä -olen tässä maassa syntynyt; seitsemänkymmentä vuotta on aurinko minun -päätäni lämmittänyt ja viimein tehnyt tukkani harmaaksi; minä olen -vanha mies, te voisitte olla minun lapsiani. Niinpä ottakaa vaari -varoituksestani ja luopukaa aikomuksestanne seurata meitä huomenna. -Tietämättänne antaudutte vaaraan, mutta minä tunnen sen. Jos olisitte -kuten minä nähneet ne kalliot, jotka tuolla sulkevat tietä vedeltä; -jos olisitte kuten minä kuullut, miten vedet sivutuksissaan ja -äkäisinä pauhaten tinkivät läpipääsöä, miten ne kallioita peittävät -ja jyristen ja mylvien syöksyvät syvyyteen; jos ajattelisitte, että -Jumalan armo, jota me ihmettelemme ja ylistämme, että yksinomaan vain -se voi ohjata meidän heikkoja aluksiamme; niin te tottelisitte. Eikö -suru murtaisi äitienne sydäntä, jos kaikkivaltias nyt tällä kertaa -meille ei osoittaisikaan laupeutta? -- Ettekö luovu aikeistanne? No, -sitte laupiaan Jumalan armo meitä kaikkia suojelkoon?" - -Ennen auringon nousua on jo vilkasta liikettä rannalla. Hartaammin -kuin ennen lausuvat laivurit aamurukouksensa. Vakavat, jokea -tuntevat perämiehet, nuoret, vahvajäseniset, uskaliaat soutajat -tarjoovat apuansa vanhukselle. Tarkkaan valitsee hän kokeneimmat -perämiehet ja voimakkaimmat soutajat heidän keskestään, asettaa -kolme miestä peränpitoon ja kehoittaa lähtemään. "Miehet ja pojat, -joen lapset, rukoilkaa Fatihaa!" käskee hän. Ja kaikki lausuvat -koraanin ensimmäisen luvun sanat: "Kiitos ja ylistys maailmain -herralle, laupiaalle Jumalalle, joka vallitsee tuomion päivänä. Sinua -me tahdomme palvella, sinua me rukoilemme johtamaan meitä oikeata -tietä, niiden tietä, jotka iloitsevat sinun armostasi, ei niiden -tietä, joille sinä olet vihoissasi, eikä eksyneiden tietä!" "Amen, -poikaseni, laupiaan Jumalan nimessä amen! Päästäkää irti nuora ja -tarttukaa airoihin!" Tasaisessa tahdissa sukeltelevat airot veteen. - -Hitaasti kuljettaa tyyni joki venettä kohti ensimmäistä koskea; -sinne päästyään syöksyy se, tottelematta peräsintä ja airoja, -joka liitoksestaan naristen ja ryskäen, läpi roiskuvien aaltojen -ja kiehuvan hyrskeen, läpi pyörteiden, solien ja äkkijyrkkäin -polvekkeiden, kyynärän päästä kallioiden ohitse ja ihan karien -vieritse toista koskea kohti. Kosken päältä silmä kauhistuen -katselee veden hirvittävän voiman tähden kammottavaan syvyyteen, -ja juuri kosken alla kohoaa pahimman kuohun keskeltä pyöreä kallio -kuin valkokiharainen jättiläispää, jonka tukka kovassa tuulessa -häilyy. Lentävän nuolen tavalla syöksyy heikko, tässä ohjausta -tottelematon alus tuota jättiläispäätä kohti. "Laupiaan Jumalan -nimessä, soutakaa, soutakaa miehet, te voimakkaat, urholliset, -rohkeat miehet, te joen lapset!" kehoittelee perämies; "vasemmalle, -vasemmalle peräsintä koko voimalla!" Mutta ei apua airoista, ei -peräsimestä. Tosin tuo kallio ei vahingoita alusta, mutta se kääntyy -oikealle eroavaan, ahtaasen karikkoon, ja turhaan etsivät silmät -tietä sieltä sokkelosta pois. Jo vetävät venemiehet aironsa veneesen -ja ryhtyvät riisumaan viimeisiäkin vaatteitansa, voidakseen vapaammin -uida, kuin vene nähtävästi murskautuu kareihin. Silloin yht'äkkiä -hirvittävä rysäys kääntää kaikkein silmät taas jäljelle päin. Tuo -kalliopää on ottanut jäljestä tulevan pitemmän ja vähemmin ohjausta -tottelevan veneen päälaelleen ja pitää sitä alla kiehuvan kuohun -päällä ilmassa. Se vielä enentää kauhua. Kaikkein mielestä ovat sen -veneen miehet kerrassaan hukassa, ja kaikki ensimmäisen veneen miehet -varustautuvat hyppäämään kuohuun. Silloin selvästi ja kirkkaasti -kajahtelee joella vanhenneen ukon ääni aluksessa, joka pyörien kulkee -edelleen karikossa. "Oletteko sitte hullut, te Jumalan hylkäämät, te -pakanain lapset! Ponnistakaa voimianne, te pojat, miehet, sankarit, -jättiläiset, uskovaiset! Kaikkivaltiaan kädessä on kaikki voima -ja väkevyys; hänelle olkoon kunnia, tarttukaa siis airoihin, te -sankaripojat!" Ja itse hän tarttuu peräsimeen ja ohjaa eksyneen -veneen muutamassa minuutissa "harhateiltä" takaisin "oikealle -tielle". Vene toisensa perästä ilmestyy alas tyynelle vedelle, mutta -eivätpä kaikki ole päässeet turmiosta. Yhä vielä kantaa jättiläispää -kalliolaellansa venetaakkaa, arvattavasti tulevanvuotiseen Niilin -paisuntaan asti, ja se onneton vene, jossa matkustavaiset naiset -olivat, murskautui jo ylimmässä koskessa tuhansiksi pirstoiksi. -Onnellisesti pelastuneiden miesten kanssa rukoilevat laivurit kuten -ennen lähtöä: "Kiitos ja ylistys maailmain Herralle!" Palmuvarjoisen -Vadihalfan kylän rannassa ovat kaikki pelastuneet veneet rinnakkain; -rannalla makailevat leimuavan tulen ympärillä sievissä ryhmissä -laivurit. Suuret maljat täynnä meriesaa kehoittavat juomaan; toisissa -samanlaisissa astioissa höyryää teurastettujen lammasten lihaa -tuota pikaa kokoutuneiden naisten ja tyttöjen tarkastettavana, -joita europpalaisten mieli ei tee lähestyä, he kun ovat voidelleet -itseänsä kauas katkuavalla risiiniöljyllä. Kitaran säveleet ja rummun -pärinä ilmoittavat leikin, juhlan, syömingin ja juomingin alkua. -Sanomaton hyvinvointi ilostuttaa kaikkia venemiehiä; nautinnon -sulous näkyy kaikkein kasvoista ja liikkeistä. Mutta viimein vaatii -tämänpäiväisistä raskaista ponnistuksista ja huolista tullut väsymys -velkaansa. Veltostuvasta kädestä putoaa tarabuka ja tambura, ja tuota -pikaa vaikenevat kaikki äsken vielä niin pauhuiset äänet. - -Sen sijaan alkaa yö puhua. Ylhäältä kaikuu koskien jyrinä; palmujen -latvoissa leikittelevä yötuuli synnyttää kuiskailua; matalaan rantaan -murtuvat kohisten aallot. Koskien jyrinä, aaltojen kohina, tuulen -humina ja palmujen kuiskeet kutoutuvat oivalliseksi kehtolauluksi, -joka tuuditellen vie kaikki kultaisen unen valoiseen valtakuntaan. - - - - -Matka Siperiassa. - - -Vilkkaat Pietarin kadut, kullalta loistavat Moskovan kirkkojen -kumukatot ovat jääneet jäljelle, Nishni-Novgorodin tornit ovat -edessämme Oka-joen tuonpuolisella rannalla. Kiitollisina olimme -lähteneet Venäjän valtakunnan molemmista pääkaupungeista. Me olimme -kaikkein ylhäisimmästä suosituksesta Saksan puolelta kyllä toivoneet -Venäjällä hyvää vastaan ottoa, mutta se olikin parempi, kuin olimme -osanneet aavistaakaan tai sinne päinkään toivoa. Hänen Majesteettinsa -Tsaari oli päästänyt meidät puheilleen, keisarilliset suurruhtinaat -ja suurruhtinattaret olivat armollisesti ottaneet meitä vastaan, -Venäjän ministerit ja muut korkeat virkamiehet olivat osoittaneet -meille kohteliasta rakastettavuutta ja uhraavaista apua; ja mukaamme -olimme saaneet paraimpia suosituksia, joiden tärkeys meille vasta -myöhemmin selvisi. - -Nishni-Novgorodiin olimme päässeet uuden ajan kulkuneuvoilla, -vaan nyt oli meidän vielä koettava, miten Venäjän valtakunnassa -kuljetaan tuhansien kilometrien eli virstain matkoja, miten niitä -kuljetaan talvella ja kesällä, yöllä ja päivällä; rajuilmassa ja -kauniilla päiväpaisteisella säällä, sateessa tai lumimyrskyssä -ja kuivan tomun pölinässä, reellä ja vankkureilla. Edessämme oli -suuri ja vahvatekoinen, kaikista liitoksista raudoitettu, leveillä -siivillä kaatumiselta suojeltu, katoksella lunta ja sadetta pidättävä -matkareki, ja kellot kilisivät kolmivaljakon luokissa. - -Volgan kristallista jääpeitettä pitkin alkoi 19 päivänä maaliskuuta -hyvästi edistyvä, vaan ei siltä esteetön matkamme. Suojailma oli -seurannut meitä Saksasta Venäjälle, suojailma oli karkoittanut meidät -Pietarista ja Moskovasta, suojailma oli ainaisena matkakumppaninamme, -kuin olisimme olleet kevään ennustajia. Jäässä oli syviä vesikoloja, -jotka uhkaavasti muistuttivat, mikä ammottava syvyys oli allamme, ja -kastelivat hevoset, reen ja meidät itsemmekin tai pakottivat tekemään -ikäviä kierroksia, jotka jään räiskeen ja paukkinan tähden näyttivät -vaarallisemmilta, kuin olivatkaan, ja saattoivat myöskin ajajamme ja -postimiehet niin huolestumaan, että meidän täytyi jo lyhyen matkan -päässä poiketa pois tasaiselta jäältä kesätielle, jota ei vielä ollut -ajettu. Maantie, jota myöten tuhansittain kuormia ja yhtä paljo -tuomituita pahantekijöitä kulkee kohti peljättyä Siperiaa, on niille -tuomituille murheen tie, ja sellaiseksi se tuli meillekin. Metrin -paksulti oli siinä lunta, jo vetistä, mutta vielä tallautumatta; -oikealla ja vasemmalla juoksi ja kohisi puroja kaikkialla, missä vain -oli viettävää maata; surettavasti ja säälittävästi ponnistelivat nyt -pitkään riviin peräkkäin valjastetut hevoset, koettaen löytää lujaa -jalan sijaa; hypiskellen etsivät ne edeltä kulkeneiden jälkiä ja -upposivat vähänkin hairahtaessaan syrjään ihan rintaa myöten lumeen -ja jääkylmään veteen. Takana keikkui joka liitoksestaan naristen -reki ylös ja taas yht'äkkiä paiskautuen alas; pitkät ajat se välistä -pysyi paikoillaan jossakin kolossa hievahtamatta mistään hevosten -suurimmistakaan ponnistuksista; surumielisellä äänellä valitteli nyt -satumaisen Faldinen lahja, tuo susia karkoittava kello. Turhaan ajaja -kehoitti, käski, pyyteli, ärjyi, kiljui, huusi, kiroili ja piiskasi; -useimmiten päästiin vasta muiden ihmisten avulla jälleen irti. - -Tuskastuttavan pitkäksi tulivat retket, neljä ja viisi kertaa -pitemmiltä tavallista mittaansa tuntuivat taipaleet. Reestä -katseleminen oikealle tai vasemmalle tuskin maksoi vaivaa, sillä -viehätyksetön ja autio tasanko on silmäin edessä; ainoastaan -kylissä oli paljo katsottavaa ja mieltä vilkastuttavaa, mutta -niissäkin ainoastaan sille, joka tahtoi ja osasi tarkastella. Vielä -pidätti täällä talvi ihmisiä pienissä, sievästi rakennetuissa -hirsiasunnoissa, joiden ympärystöä kuitenkin on pahasti rumennettu -kaikenlaisilla ulkohuoneilla; ainoastaan turkkipukuisia pikku -poikasia juoksenteli paljain jaloin vetisessä lumessa ja liassa, -jota vanhimmat pojat ja tytöt koettivat puujalkain avulla -vältellä; ainoastaan vanhoja, valkopartaisia kerjäläisiä liikkui -kestkievari- eli postitalojen ja ravintolain ympärillä, mutta -sellaisia kerjäläisiä, joiden löytö välttämättä olisi ihastuttanut -ketä hyvänsä maalaria, kerjäläisiä, jotka, kuin almua pyytäen -paljastivat päänsä, pitkän riippuvan partansa ja tukattoman -päälakensa kunniakoristuksessa, nyt vasta oikein näkyvässä ruumiinsa -likaisuudessa ja pukunsa repaleisuudessa näyttivät niin verrattomilta -maailmaa halveksivain pyhimysten ikivanhoilta esikuvilta, että -minä en voinut olla yhä ja ehtimiseen heille antamatta, saadakseni -kiitokseksi kolmesti, jopa yhdeksästikin listimisen, niin vakuuttavan -ja paljon merkitsevän, kuin olisi oikea pyhimys sitä tehnyt. - -Eläimiäkin näkyi kylissä runsaammin kuin lakeuksilla ja metsissä, -joita kuljimme. Siellä talvi vielä piti kaikkea elämää kahleissa, -kaikki oli vielä hiljaista ja kuollutta, niin että, paitsi varista ja -keltasirkkua, tuskin näimme yhtään lintua lumessa, tuskin yksiäkään -nisäkkään jälkiä; kylissä meitä tervehtivät ainakin viehättävät -naakat, sievimmät koristukset puutalojen katoilla, korpit, muualla -arat vuorien ja metsäin asujamet, täällä kyläläisten tuttavat -kumppanit, harakat ja monta muuta lintua, ottamatta lukuunkaan -kotieläimiä, joista varsinkin kaikkialla vapaasti juoksentelevat siat -osasivat vetää puoleensa meidän huomiotamme. - -Neljä vuorokautta matkustettuamme ilman virkistävää unta, ilman -vahvistavaa lepoa, ilman riittävää ravintoa, kaikki jäsenet kuin -rikki pieksettyinä, saavuimme, jalan astuttuamme Volgan poikki -hyvin halkeillutta jääkantta myöten, Kasaniin, tatarilaisten -vanhaan pääkaupunkiin, jonka kuusikymmentä tornia olivat meille jo -eilen ystävällisesti loistaneet vastaan. Minä luulin joutuneeni -kerrassaan itämaille. Minareteista ja siellä täällä ylös pistävistä, -huippukattoisista puutorneista kaikui alas taaskin arabiankielinen -kehoitus rukoukseen, kuten islami vaatii tunnustajiltansa; -turbaani-päisten miesten välitse hiiviskeli, heidän edessään arasti -kasvojansa hunnulla verhoten, vaan meidän kohdallamme uteliaasti -ne taas paljastaen, mustasilmäisiä naisia, etsien koreain, vettä -pitämättömäin safraanikenkiensä tähden jalkakäytäviä talojen -vieriltä; kauppapaikan tungoksessa hyöri nuoria ja vanhoja -vapaasti sekaisin; kaikki ihan samoin kuin itämailla. Ainoastaan -komeat kirkot, joista varsinkin "Kasanin mustan, ihmiskäsin -tekemättömän Jumalanäidin" luostarin kirkko sekä paikkansa että -rakennustapansa tähden erittäin veti puoleensa huomiota, eivät oikein -soveltuneettahan itämaiseen kuvaan, vaikka ei voinutkaan jäädä -huomaamatta, että täällä kristityt ja muhamettilaiset elävät hyvässä -sovussa sekaisin. - -Keveillä reillä matkustimme vielä, jos mahdollista, pohjattomampia -teitä edelleen Permaan, Uraalia kohti. Tatarilaisten ja venäläisten -kylien ja niitä ympäröiväin vainioiden sekä laajain metsäin lävitse -kulkee tie. Tatarilaiset kylät eroavat edukseen venäläisistä eikä -ainoastaan sen tähden, että niissä ei vilise noita niiden asujanten -mielestä saastaisia sikoja, vaan vielä enemmän sen tähden, että -niiden hautausmaat aina ovat hyvästi hoidetut ja suurilla puilla -kaunistetut; sillä tatarilainen kunnioittaa kaikkein vainajainsa, -venäläinen enintään pyhimystensä leposijoja. Metsät, vaikka jo -palstoihin jaetut, ovat kuitenkin ikimetsiä, jotka kasvavat ja -menestyvät, vanhenevat ja kuolevat, ihmisen niihin koskematta; sillä -ne ovat liian etäällä laivaliikkeelle soveliaista joista, että niitä -jo nyt voitaisiin käyttää hyväkseen. - -Kaksi suurta jokea, Vjatka ja Kama, on tiemme poikki. Vielä pitää -talvi niitä kovissa kahleissa, mutta lauhkeammat, keväiset tuulet -alkavat jo irroitella jääkantta. Vesi paisuu rannoissa ja pakottaa -kuormamiesten hevoset, milloin ajajat eivät viitsi etsiä sellaisiin -paikkoihin tehtyjä varasiltoja, uiden vetämään jäljestänsä vedessä -veneen tavoin uiskentelevaa rekeä. - -Jo Permassa täytyi meidän ottaa reen sijaan matkavaunut, ja niissä -me ajaa jyristämme kohti Europan ja Aasian välistä Uraalia. Pitkiä, -loivia, mutta yhä enemmän yleneviä mäkiä myöten kulkee tie. Maiseman -luonne muuttuu; suurenmoisia vuoristokuvia ei kyllä näy, vaan -kuitenkin sieviä maisemia. Pikkumetsät ynnä niiden välillä vainiot ja -niityt ovat saman kaltaisia kuin Steiermarkin Alppein kynnyksillä. -Enimmät metsät ovat köyhät ja kituvaiset maan mukaan, jolla kasvavat -toiset, rikkaammat ja kirjavat sekä laajalti myöskin umpinaiset. -Köyhimmissä metsissä on ainoastaan matalaisia mäntyjä ja koivuja, -rikkaammissa niitä molempia ja seassa lehmuksia, tavallisia haapoja -sekä mustia ja hopeahaapoja, joita ylemmäksi kohoavat ihanan Siperian -kuusen sypressimäiset latvat kuin kynttilät. Kylät ovat yleensä -suuremmat, talot muhkeammat kuin tähän asti kuljetuissa seuduissa, -mutta tiet aavistamattoman huonot. Tuskalla ja vaivalla hiipivät -tuhannet kuormavankkurit pitkin syväliejuisia raiteita, hitaasti -ja tuskauttavasti matkustamme mekin, kunnes viimein kolmen päivän -perästä pääsemme Volgan ja Obin suurten vesialueiden rajalle ja -kivestä, jonka länsisivussa on Europpa- ja itäsivussa Aasia-sana, -näemme, että nyt olemme päässeet koti-maanosan rajan yli. - -Ystävällisessä Jekaterinburgissa ehdimme viipyä ainoastaan vähän -aikaa nauttimassa asujanten vierasvaraisuutta ja katselemassa sen -kullansulatus- ja kivenhakkaus-laitoksia; sillä yhä mahtavammin -ja sukkelammin lähestyvät kevään henkäykset, yhä pehmeämmäksi ja -hauraammaksi muuttuu jokien jääpeite, jonka pitää kantaa meitä vielä -etäiseen Omskiin asti. Viipymättä kiiruhdamme edelleen pitkin Perman -kuvernementin Aasian puoleisia maita, kunnes pääsemme sen ja samalla -Länsi-Siperian rajalle. - -Täällä, ensimmäisessä postitalossa, odottaa meitä Tjumenin piirin -päämies, tervehtiäkseen hallituksen puolesta ja saattaakseen -piirinsä lävitse; sen pääkaupungissa on erään rikkaan miehen koti -valmiina ottamaan meitä vastaan. Nyt saamme nähdä, mitä venäläinen -vierasvaraisuus merkitsee. Tähänkin asti oli meitä kaikkialla otettu -hyvästi vastaan ja hyvästi ravittu; tästä lähtein ovat kaikkialla -piirien ja maakuntain ylimmät virkamiehet puuhassa ja toimessa meitä -varten ja paraimmat talot meille valmiina auki. Kuin ruhtinaita, -on meitä kohdeltu ainoastaan sen tähden, että matkallamme oli -tieteellinen tarkoitus. Tunnustakaammepa sitä kuinka kiitollisesti -hyvänsä, niin kylliksi emme sitä voi kiittää, sillä siihen meillä ei -riitä sanoja. - -Tjumenissa viivyttyämme kolme päivää katselemassa sen, Siperian -ensimmäisen kaupungin, vankiloita, nahkatehtaita ja muita -huomattavuuksia, näimme edelleen matkustaessamme, miten talonpojat -osaavat jokiakin voittaa. Lähenevä kevät oli jo irroittanut -Pyshma-joen jään ja lautat olivat alkaneet lähteä liikkeelle, -mutta meidän piti sitä ennen päästä ylitse. Meitä odotellen seisoi -Romanovskoje kylän väestö paljain päin Pyshman rannalla; meitä -odotellen täytyi joenkin malttaa mieltänsä ja jättää peitteensä -heittäminen vähän tuonnemmaksi. Taitavasti ja rohkeasti oli tehty -varasilta joen jo paljastuneesen paikkaan, johon suurenlainen vene -oli kiinnitetty keskikannattimeksi; liikkeelle pyrkivät jäälautat -tiepaikan yläpuolella ja varasillan vierellä oli sidottu kiinni -vahvoilla köysillä. Toimeliaat kädet riisuivat tämänpäiväiselle -matkalle tarpeelliset viisivaljakot, tarttuivat lujasti kiinni -akseleihin ja puolapuihin ja veivät yhdet vaunut kerrassaan horjuvaa, -aaltomaisesti notkuvaa ja rutisevaa siltaa myöten yli. Silta oli -tehnyt tehtävänsä; yli päästyä sujui matka iloisesti lumessa ja -vedessä, liassa ja liejussa, kapulasiltoja ja jäätä myöten. - -Taipumattomampi oli Tobol, jonka yli aioimme mennä pitkänä -perjantaina, 14 päivänä huhtikuuta, ensimmäisenä varsinaisena -kevätpäivänä. Sielläkin oli kaikin tavoin varustauduttu viemään meitä -yli, jopa riisuttiin yhdet vaunutkin ja työnnettiin ne jäälle, vaan -silloin se ryskäen halkeili ja pakotti kiireimmiten peräytymään. -Iloisesti olivat kulkuset helisseet luokeissa meidän lähtiessämme -Jalutorovkista, suruiselta värisi niiden ääni meidän palatessamme -siihen piirikaupunkiin takaisin, ja vasta pääsiäispäivänä pääsimme -lautalla sen suuren joen yli. - -Siten matkustimme yhä edelleen. Meidän tullessamme joille tai niiltä -lähtiessämme katkoivat ne talvikahleitansa; ainoastaan peljätty -Irtish oli vielä vahvassa, hyvästi kantavassa jäässä. Niin saavuimme -Länsi-Siperian pääkaupunkiin Omskiin, oltuamme vähän toista kuukautta -matkalla, jolla ei mitään erinomaista tapahtunut. - -Nähtyämme Omskissa, mitä nähtävää oli, kadut, talot, kadettikoulun, -museon, sairashuoneen, sotilasvankilan ja muuta sellaista, -matkustimme pitkin Irtishin oikeaa rantaa niin sanotun kasakkirajan -kyläin kautta vievää tietä edelleen Semipalatinskia kohti. Jo -Jalutorovskin ja Omskin välillä olimme kulkeneet Ishimin aroa; nyt -oli aroa joka taholla ja melkein joka yö punasivat palamaan pannun -kulon liekit taivasta. Pitkin Irtishiä kulkivat muuttolinnut ihan -jäiden jäljissä, jotka purkautuivat pohjoista kohti; vesilinnut -paljoudellaan ihan täyttivät kaikki vedet ja arojärvet; monet -leivolajit lentelivät suurissa parvissa kahden puolen tietä; sievät -arohaukat olivat jo saapuneet kesäpaikoillensa, kevät oli todella -tullut. - -Semipalatinskissa meillä oli onni saada kuvernööri, kenraali von -Poltoratskista hyvä ystävä ja pyrintöjemme harras edistäjä ja -hänen puolisostaan rakastettavin emäntä, kuin mistään olisimme -voineet löytää. Tyytymättä siihen, että oli meille valmistanut -Semipalatinskissa vierasvaraisimman vastaanoton, päätti kenraali -kaikkein ihastuttavimmalla tavalla tutustuttaa meitä alueensa -väestön suurimpaan osaan kirgiiseihin, ja pani sitä varten toimeen -suurenmoisen arkaarein ajon, jotka villilampaat ovat melkein kaksi -kertaa niin suuret kuin kesyt kotilampaamme. - -Sille pyyntiretkelle läksimme 3 päivänä toukokuuta, ensin Irtishin -yli, sitte Tashkentiin vievää postitietä kirgiisein arolle. -Kuusitoista tuntia ratsastettuamme saavuimme metsästysalueelle, -kallioiseen arovuoristoon; kohta olimme juuri meitä varten tehdyssä -aulassa eli jurttaleirissä, jossa meitä ystävällisesti tervehti jo -eilen edeltä rientänyt kenraalin rouva ja samoin noin kaksikymmentä -kirgiisiläissulttaania, vanhinta ja heidän monilukuiset seurueensa. - -Kolme seuraavaa päivää elettiin rajusti Arkat-vuorilla. -Juhlallisuuksia aina ikävöiville kirgiiseille oli todella tullut -juhlapäivät, ja samoin meillekin. Laaksot ja vuoret kaikuivat -kahdeksankymmenen ratsun kavioiden töminästä, sillä niin monta -miestä, ehkä enempikin oli näinä päivinä pyyntiretkellä; aurinko, -milloin vain paistoi, välkytteli kirjavia, oudon näköisiä pukuja, -jotka olivat tähän asti olleet turkkien peitossa; vilkasta vilinää -oli vuorilla ja laaksoissa. Paraimpine juoksuhepoineen, arvokkaimpine -vuoristoratsuineen, kesytettyine vuorikotkineen, susikoirineen, -kamelineen, kitaransoittajineen, runoseppineen, piiritaistelijoineen -ja muine mahtimiehineen olivat he tulleet, nuo ennen niin -peljätyt kirgiisit, joiden nimi merkitsee vain rosvoa, vaan jotka -nykyään ovat Venäjän valtakunnan taipuvimpia, uskollisimpia ja -tyytyväisimpiä alammaisia. Ryhmissä ja joukoissa istuivat he koossa, -yksitellen ja joukottain ratsastelivat he sinne tänne, iloisesti ja -vallattomasti hypitellen ratsujansa; tarkkaavimmasti katselivat he -leikkitaisteluja, innokkaimmasti tarkastivat poikain ratsastamia -juoksijoita; taitavasti ja ymmärtäväisesti johtivat he metsästystä, -ihastellen kuuntelivat runoilijan sanoja, hänen laulaessaan -pyyntiretken ylistystä. Eräs kirgiisi oli jo ennen meidän tuloamme -ampunut yhden arkaarin, onni toi minulle tarkan pyssyn kantomatkalle -toisen. Se saalisonni se innostutti runoilijaa. Hänen säkeensä -eivät kyllä olleet erittäin sisällysrikkaat eikä syvämietteiset, -vaan kuitenkin niin onnistuneet, että minä kirjoitin ne muistiin, -saadakseni talteen ensimmäisen näytteen kirgiisien runoudesta. Miehen -laulaessa kertoi tulkki hänen sanansa venäjäksi ja kenraali sitä -myöten saksaksi; hänen vaietessaan olivat hänen lauletut sanansa jo -minulla pikakirjoituksena paperilla. - - 'Puhu vain, punakieli, puhu niin kauan, kuin sinussa vielä on - eloa; sillä kuoleman jälkeen olet mykkä. - - Puhu vain, punakieli, jonka Jumala on minulle antanut, kuoleman - jälkeen olet vaiti. - - Sanat, jotka sinulta nyt kaikuvat, eivät jätä sinua kuoleman - jälkeen. - - Ihmisiä, korkeita kuin vuoret, näen edessäni; heille minä puhun - totuuden. - - Vuoria, kallioita näen silmäini edessä; juoksijahepoon saattanen - niitä verrata. - - Suurempia kuin veneet, ovat he kuin höyrylaiva Irtishin aalloilla. - - Näenhän sinussa, o hallitsija, Hänen Majesteettinsa Keisarin - jälkeen, korkeimman miehen, vuoren vertaisen, arvokkaan kuin - juoksijahepo, joka astuu solatiellä. - - Äiti minut synnytti; mutta kielen minulle Jumala antoi. - - Jos en sinun edessäsi nyt puhu, kellepä minä sitte muuten puhuisin? - - Täysi vapaus minulla on puhua, samoin kuin kansalleni puhuisin. - - Onnea sinulle, herra, ja onnea ja menestystä vieraillesi, joiden - joukossa on ylhäisiä miehiä, vaikka he nyt ovatkin syrjässä. - - Jokainen kenraalin vieras on myöskin meidän vieraamme ja saa olla - varma meidän ystävyydestämme. - - Jumala yksin antoi minulle kieleni; puhukoon se edelleen. - - Vuorilla näimme metsästäjiä, pyssymiehiä, ajajia; kuitenkin vain - yhdelle tapahtui onni. - - Kuten korkeimman vuoren huippu ulottuu ylemmäksi kaikkia muita, - niin onni korotti tämän muista yli; sillä hän ampui arkaarin - ruumiisen kaksi hyvästi tähdättyä luotia ja toi tapetun lampaan - jurttaan. - - Kaikkein pyytäjäin toivo oli saada saalista; kuitenkin vain yksi - näki toivonsa toteutuvan; meille iloksi ja iloksi sinulle, o - arvoisa rouva, jolle minä nyt puhun. - - Kaikki kansa, eikä vain miehet, suuresti iloitsee, että saa nähdä - sinua täällä ja tervehtiä; kaikki kansa toivottaa sinulle pelkkää - iloa, tuhat vuotta ikää ja terveyttä. - - Osoita suosiotasi, ota vastaan kunnioitus! Vaikka olet nähnytkin - paljon parempia ihmisiä, niin uskollisemmin ei ole sinua mikään - kansa tervehtinyt eikä osoittanut vierasvaraisuutta. - - Jumala sinua siunatkoon, siunatkoon myös kotoasi ja lapsiasi! En - minä kylliksi löydä sanoja sinua ylistääkseni, mutta kieleni - minulle Jumala antoi, ja se puhui, punakieli, mitä sydämmessä - liikkui.' - -Me läksimme Arkat-vuorilta ja kohta sen jälkeen etäännyimme myöskin -pois kenraali ystävämme hallintoalueelta, erottuamme hänestä -jo metsästyspaikalla. Sergiopolissa, ensimmäisessä Turkestanin -kaupungissa, otti meidät vastaan översti Friedrichs ja tervehti -meitä sen suuren maakunnan kenraalikuvernöörin puolesta; hänen -seurassaan me sitte jatkoimme matkaamme edelleen. Kirgiisipäälliköt -seurasivat meitä kunniavartioina ja antoivat meille vaunuhevosia, -joita tosin ei oltu vielä koskaan ennen niinä käytetty ja jotka -sen tähden aina alussa laukkasivat kuin hurjat raskasten vaunujen -edessä; kirgiisisulttaanit osoittivat meille vierasvaraisuutta, -pitivät matkalla huolta asunnosta ja ravinnosta, tekivät jurttia -kaikkialle, missä me tahdoimme levähtää tai viivähtää, kirgiisit -pyytelivät meidän kokoelmiimme käärmeitä ja muita matelevaisia, -laskivat samain kokoelmain hyväksi verkkoja arojärviin ja seurasivat -meitä pyyntiretkillämme kuin uskolliset koirat. Siten matkustimme -pitkin aroa, joka nyt komeili täydellisimmässä kevätkaunistuksessaan, -oleskelimme metsästellen ja kooten minkä mitäkin Alakulin eli -"kirjavan järven" luona, retkeilimme pitkin kukoistavia laaksoja, yli -hymyileväin vuorten Alataussa, suurenmoisessa arovuoristossa, olevaa -kasakkikylää Lepsaa kohti, kuljeksimme ristiin rastiin sen seudun, -pikku paratiisin, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, kiipesimme ylös -korkeimmille vuorille, virvotimme mieltämme katselemalla kohisevia -vuoripuroja, vihreitä alppijärviä ja kaikkein kauneimpia, avaroita -näköaloja ja käännyimme sitte koillista kohti Kiinan rajalle, -päästäksemme lyhintä ja mukavinta tietä sen taivaisen valtakunnan -nurkan poikki Altain vuoristoon. - -Baktissa, viimeisessä Venäjän valtakunnan rajavartiossa, tuli -meille sana, että hänen sanomattomuutensa Dshandsun Djun, -Tarabagataimaakunnan ylimmäinen käskynhaltia, tahtoi meitä -tervehtiä Kiinankin puolesta ja oli kutsunut juhlapitoihin. -Ylhäisen mandariinin toivoa täyttääksemme ratsastimme 21 päivänä -toukokuuta äsken mainitun maakunnan pääkaupunkiin Tshukutshakiin eli -Tshautshakiin. - -Ratsastajajoukko, joka kulki pitkin kesäiseltä hehkuvaa aroa, -oli lukuisampi ja loistavampi kuin koskaan ennen. Sekä ollakseen -kyllin turvassa tässä kapinain alinomaa häiritsemässä maassa että -myöskin kyllin arvokkaasti, jopa komeastikin esiytyäkseen hänen -kiinalaisen arvoisuutensa edessä olivat meitä seuraavat herrat -niiden kolmenkymmenen kasakin, jotka olivat uuden saattajamme majuri -Tihanovin johdolla tulleet Sahanista meille vastaan, ja entisten -kirgiisiläisystäviemme lisäksi vielä Baktista komentaneet puoli -sotniaa kasakkeja, niin että muuten niin hiljainen, autio aro nyt -kumisi pienen sotajoukon hevoskavioiden töminästä. Kaikki kirgiisimme -ratsastivat tänään juhlapuvussa ja heidän mustat, siniset, keltaiset -ja punaiset, hopealla ja kullalla koristetut viittansa kilpailivat -loistoon ja välkkeesen nähden meitä seuraavain venäläisten upseerien -sotilaspukujen kanssa. Rajalla, josta oli vasta äskettäin sovittu, -oli ylhäinen kiinalainen sotilas meitä tervehtimässä ja heti hän -sitte niin nopeasti, kuin ratsunsa suinkin jaksoi, ajaa lennätti pois -ilmoittamaan esimiehellensä meidän tuloamme. Huoneiden rauniokasojen -päällitse, puoli hajonneiden ja keskentekoisten rakennusten, mutta -paikoittain myöskin kukoistavien puutarhain välitse astuskelivat -ratsut, meidän päästyämme kaupunkiin; mongolialaisnaamat irvistelivät -meille vastaan, vallan kauhistavan rumat naiset loukkasivat minun -kaunotunnettani tuntuvimmalla tavalla. Maaherran asunnon eteen -kokoutui meidän ratsujonomme; pyytäen lupaa päästä sisään pysähdyimme -leveälle portille. Sen vastapäätä kohosi taidokkaasti tehty muuri, -jonka keskellä näkyi kummallinen eläimen kuva; sen kummallakin -puolella maassa oli kiinalaisia kidutuskaluja. Palvelija pyysi -meitä astumaan sisään, mutta samalla viitaten käski kasakkeja ja -kirgiisejä pysymään ulkona. Maaherra otti meitä hyvin juhlallisesti -vastaan yhdessä asuin-, virka- ja oikeushuoneessaan. Pitäen vaaria -ylhäisen mandariinin kaikesta arvokkaisuudesta, säästäen sanojaan -ja päästäen vain yksityisiä, katkonaisia ääniä kuuluviin, joita -sentään aina seurasi iloisesti irvistävä hymy, antoi hän meille -kättä ja käski istumaan aamiaispöytään, jossa näkyi teetä ja -lukemattomissa pikku vadeissa kummallisia ruokia. Riisiä, monenlaisia -öljyssä ja kuivattuina säilytettyjä hedelmiä, pergamentin paksuisia -sianlihaviipaleita, kuivattuja rapporavun purstoja ynnä koko joukko -tuntemattomia tai ainakin määrittelemättömiä herkkuja ja makeisia -oli ruokana, oivallista teetä ja inhottavan makuista, väkiviinan -vahvuista riisiviinaa juomana. Atrian jälkeen, joka varalta jo -ennen nautitun runsaan ja epäilyttämättömän suuruksen tähden ei -tuottanut mitään vahinkoa ainakaan minulle, tarjottiin meille -vesipiippuja ja sitte tarkasteltiin sen ja viereisen huoneen kaikkia -mahdollisia esineitä: maisema- ja eläinkuvia, hallituksen lähettämiä -kiitoskirjeitä, suurta valtion sinettiä, joka oli naurettavan -huolellisesti ja monimutkaisesti köytetty kirjavaan silkkiliinaan, -kummallisia nuolia, joiden erinomaista merkitystä ainoastaan -kiinalaisen aivot voivat käsittää, Europan teollisuustuotteita -ja muuta sellaista. Äärettömän yksitoikkoisesti ja sanomattoman -arvokkaasti kävi keskustelu. Meidän puheemme tulkittiin ranskasta -venäjäksi, venäjästä kirgiisiksi, kirgiisistä kiinaksi ja vastaukset -päinvastaisessa järjestyksessä taas ilmoitettiin meille; ihmekö -siis, että keskustelu kävi kiusoittavan juhlalliseksi. Aamiaisen -jälkeen tuli kiinalaisia jousimiehiä näyttämään meille sotakuntoansa -ja taitoansa; sitte Dshandsun ihan itse vei meidät kasvitarhaansa -maistelemaan kaikenlaisia kaaliksia; viimein päästi hän meidät -ratsastelemaan omin neuvoin kaupungin katuja ja toreja. Erään -tatarilaisen talossa nautittuamme vierasvaraisuutta ja hyvän atrian, -jonka ajaksi erittäin kaunis, nuori rouvakin kutsuttiin meidän -kunniaksemme miesten huoneesen, läksimme lähellä auringon laskua -siitä historiallisestikin merkillisestä paikasta. - -Tshukutshak on sama kaupunki, joka vuonna 1867 joutui pitkällisen -piirityksen jälkeen dungaanien, erään mongolialaisen, mutta -islamia suosivan ja kiinalaisten yliherruutta vastaan lakkaamatta -kapinoivan kansanheimon käsiin, jolloin se kaikkinensa hävitettiin ja -hajoitettiin maan tasalle. - -Kolmestakymmenestä tuhannesta asujamesta, jonka verta Tshukutshakissa -kerrotaan ennen sitä tapausta olleen, oli runsaasti kolmas osa -paennut, mutta muut tulleet monen rynnäkön onnellisesta torjunnasta -huolettomiksi ja jääneet turmioksensa jäljelle. Dungaanit, kun heidän -viimeinen rynnäkkönsä onnistui, käyttivät yhtä suurta julmuutta -ja raakuutta kuin kiinalaiset ennen heitä kohtaan. Mikä miekalta -säästyi, tuhottiin tulella. Saattajamme översti Friedrichsin käydessä -kahden viikon päästä tuon tapauksen jälkeen siinä paikassa, jossa -Tshukutshak oli ollut, eivät hiiltyneet rauniot enää savunneetkaan. -Sudet ja koirat, mahat paisuksissa ihmislihasta, hiipivät kylläisinä -pois hänen edeltänsä taikka luopumatta jatkoivat kammottavaa -atrioimistaan, nakerrellen rauhassa entisten isäntäinsä luita; -kotkat, haarahaukat, korpit ja varikset olivat myöskin osalla. -Missä oli täytynyt raivata tietä, siellä oli ruumiita koottu läjiin -kymmenittäin ja sadoittain päällekkäin; muissa kaupungin osissa, -kaduilla, pihoissa, taloissa makasi niitä yksitellen, kaksittain, -kymmenittäin, mies ja vaimo, isoisä, isoäiti, äiti ja lapsi, -kokonaisia perheitä ja pelastusta etsivine naapureineen yhdessä, -otsat halki miekan iskuista, kasvot repaleina, palaneina, raajoissa -koirain ja susien hammasten merkkejä, jotkut kappaleina, päättöminä, -käsittöminä. Mitä julmaa kaikkein hurjin ja raain mielikuvitus -suinkin voi keksiä, kaikkea oli siellä todella ollut nähtävänä. - -Nykyään on Tshukutshakissa enintään tuhat asujanta, ja se uudestaan -rakennettu, torneilla kaunistettu linna on paraastaan Baktin pienen -venäläisen varustusväen turvissa; sillä, että dungaanit eivät -vieläkään ole luopuneet aseista eikä tulleet voitetuiksi, näkyi -kiinalaisen sotajoukon marssista muutamia päiviä sitte Emilin -laaksoon, johon dungaanit taas uhkasivat hyökätä. - -Majuri Tihanovin ja hänen kolmenkymmenen kasakkinsa seurassa kuljimme -me läpi sen laakson, näkemättä yhtäkään dungaania, kohtaamatta -päiväkausiin ainoatakaan ihmistä. Emil, Saurista tullen, juoksee -Tarabagatain ja Semistaun, kahden teräväkulmaisesti yhtyvän, korkean -vuoriseljänteen välitse, saaden kummaltakin puolen lukemattomia -puroja lisäksi. Kiinalaisten kastelutaito oli kaikkia vesisuonia -käyttäen tehnyt koko laakson hedelmälliseksi kasvitarhaksi, vaan -dungaanit hyökäten sinne hävittivät sen tarhan ja jättivät sen -takaisin aron valtaan, josta kiinalaiset olivat sen vapauttaneet. -Vielä näimme lähellä, kaupunkia pikku kyliä, tapasimmepa kalmukkien -leirinkin, mutta sitte ei ollut enää nähtävänä muuta kuin entisen -vaurauden ja toimeliaisuuden raunioita. Vainioille on luonto itse -lempeällä kädellä levittänyt verhoavan arohunnun, mutta kylien -rauniot, jotka eivät vielä ole myrskyn, ei ilman vaikutuksesta -hävinneet näkymättömiin, huutavat valitustansa taivaasen. Jos -poiketaan sellaisiin kyliin, tulevat menneiden, aikojen julmuudet -kauhistavan selvästi näkyviin. Hävitettyjen muurien välillä, joiden -katot ovat palaneet ja päädyt puoleksi tai kokonaan kaatuneet, -mätänevässä rojussa, josta ylen reheviä myrkkysieniä kasvaa, -kiinanposliini-kasojen, puolihiiltyneiden ja sen tähden myöskin vielä -luonnollisessa muodossaan säilyneiden huonekalujen seassa tavataan, -kaikkialla ihmisluita, halottuja pääkalloja, petoeläinten jyrsimiä -luumuhkuroita sekä seassa palasia kotieläinten, varsinkin koirain -luurangoista. Kalloissa näkyy vielä nytkin niitä halkoneiden teräväin -miekkain merkkejä. Ihmiset joutuivat murhanhimoisen vihollisen -uhreiksi ja koirat samoin yhdessä herrainsa kanssa, joita suojelemaan -noilta hirviöiltä ne lienevät ryhtyneet; muut kotieläimet vietiin -pois, ryöstettiin, kuten kaikki muukin voitettujen omaisuus, vaan -silloin arvottomilta näyttävät esineet särjettiin ja poltettiin. -Ainoastaan kaksi puolivilliä kotieläintä on vielä jäänyt raunioille -asumaan, pääskynen ja varpunen; muiden sijaan on villejä lintuja -pesinyt raunioiden koloihin. - -Me häiriöttä kuljimme läpi aution laakson, hävitetyn kasvitarhan. Ei -yhtään dungaania näyttäytynyt, sillä meidän kolmenkymmenen kasakkimme -takana oli suuri, mahtava Venäjän valtakunta. Tavatessamme viimein -ihmisiä huomasimme niiden olevan Venäjän alammaisia kirgiisejä, -jotka täällä Kiinan alueella paimensivat laumojansa, viljelivät -vainioitansa ja tekivät muistokumpua eräälle vainajallensa. - -Emilin laaksosta nousimme Tarabagatain ylitse eräästä -vuorenharjanteen matalimmasta paikasta ja laskeuduimme sen sekä -Saurin, Manrakin, Terserikin, Mustaun ja Urkasharin piirittämälle, -noin kuusitoista sataa metriä korkealla meren pinnasta olevalle, -melkein tasaiselle Tshiliktin ylängölle, kuljimme sen poikki, tavaten -monta tavattoman suurta kurgaania eli seudun asujanten hautakumpua, -sekä edelleen äärettömän notkoisen ja rotkoisen Manrak-vuoriston -monimutkaisesti kiemurtelevia laaksoja myöten Saisanin tasangolle ja -saman nimiseen, vasta neljä vuotta sitte rakennettuun, ystävälliseen, -pieneen rajakaupunkiin. Siellä, lähellä Kiinan ja Venäjän rajaa, -tapasimme, ensi kerran Lepsasta lähdettyämme, taas europpalaista, -viehättävää mukavuutta. Seuroissa, joissa olimme läsnä, oleskeltiin -kuin Pietarissa tai Berlinissä, puheltiin vapaasti, soitettiin, -laulettiin ja tanssittiin sekä pienemmissä perhepiireissä että -yleisissä puistoissa. Verrattomasti livertelevät satakielet säestivät -tanssia ja laulua; tuskinpa muistui mieleenkään, missä oltiin. - -Minä käytin täällä olomme aikaa ullarien pyyntiin, jotka turkinpyyn -muotoiset, korkeilla vuorilla eleksivät kanalinnut ovat metson -kokoiset, ja opin samalla tuntemaan sekä Manrak-vuoriston viileyttä -että myöskin köyhempäin kirgiisien paimentolaiselämää toiselta, -minulle vielä ihan oudolta puolelta, ja sen tähden palasin hyvin -tyytyväisenä siltä tulosrikkaalta retkeltäni. - -Iltapäivällä 31 päivänä toukokuuta nousimme taas matkavaunuihimme ja -vierimme mustaa Irtishiä kohti, tavataksemme kenraali Poltoratskia -Altain vuoristossa, jossa olimme sopineet yhtyä. Pitkin rikasta -aromaata, sysimustia seutuja ja sitte kuivempia yläaroja kävi kulku -hyvää vauhtia joelle, jonka tulvavedet veivät meidät muutamassa -päivässä Saisan-järvelle. Ikäviltä olivat meistä tähän asti kaikki -Siperian joet näyttäneet, vaan musta Irtish ei suinkaan ollut ikävä; -sillä ihanat näköalat kahteen mahtavaan korkeaan vuoristoon, Saurille -ja Altaille, sekä niihin liittyville harjanteille päin ihastuttivat -silmää ja vihreät rannat livertelevine ja iloisesti eleskelevine -lintuineen virkistivät mieltä. Tuota pikaa laskettu ja nostettu -verkko toi käsiimme suuren joukon maukkaita kaloja, todistaen siten -meille, että joki on yhtä rikas kuin kauniskin. Purjehdittuamme 2 -päivänä kesäkuuta matalan ja yksitoikkoisen, erittäin kalarikkaan -järven poikki, joka sentään on jonkin verran viehättäväkin kaunisten -ja avarain näköalojen kautta, joita ainoastaan tämän järven seljältä -voidaan katsella, kuljimme seuraavana päivänä aron autiointa seutua, -kuin tähän asti olimme nähneet, mutta tapasimme juuri täällä kolme -huomattavinta aroeläintä; villihevon eli kulaanin, aroanttiloopin -ja nyrkkikanan. Kulaaneista kirgiisimme saivat kiinni varsan ja -kanoista ammuttiin yksi. Illalla levähdimme Altain vuoriston -laidassa. Seuraavana päivänä tapasimme sovitussa paikassa ennestään -tutun ystävällisen kenraalimme ja ratsastimme hänen suojeluksessaan -edelleen. - -Se oli verraton matka, vaikka myrskyt, lumi ja sade varsin usein -pauhasivatkin ympärillämme ja ystävällinen, täällä muassa kuljetettu -jurtta silloin kadotti suuren osan viehätyksestään, vaikka tulvavedet -usein sulkivatkin tietämme ja äkkijyrkät kallioseinät kohisevain -syvyyksien vierillä olivat kuljettavina, teinä sellaisina, joita -meillä vain vuorivuohen pyytäjät kiipeilevät, mutta ei mitkään -ratsumiehet. Venäläinen kuvernööri ei matkusta kuten muut -kuolevaiset, varsinkaan oudoissa seuduissa. Hänen seurassaan ovat -piirien päämiehet ja niiden alaiset pienempien piirien johtajat, -kuntain vanhimmat ja kirjurit, koko kuljettavan seudun ylhäiset ja -arvokkaat miehet, joukko kasakkeja upseereineen överstiin saakka, -omat ja saattojoukon palvelijat ja paljo muita. Ja jos sitte vielä, -kuten nyt oli, on kuljettava puolittain vierasta seutua ja pidettävä -neuvotteluja kirgiisiläiskuntien kanssa, silloin matkue ja kuormasto -kasvavat äärettömäksi. Silloin täytyy jurttia ja telttoja kuljettaa -muassa kuten muutenkin aromatkoilla ja lisäksi vielä ajaa edeltä -kokonaisia lammaskatraita, että sadat matkamiehet eivät erämaassa -kuolisi nälkään. Lähdettyämme Saisan-järveltä olimme taas Kiinan -alueella, ja monta päivää oli meidän matkustettava ennen, kuin -saatoimme toivoa tapaavamme ihmisiä tässä vuoristossa, jossa on -ainoastaan alimmissa laaksoissa asujamia. - -Meidän kanssamme matkusti alkuaan kolmatta sataa ihmistä, enimmäkseen -kirgiisejä, jotka oli kutsuttu saamaan tietoa keisarillisesta -käskystä, joka lakkautti heiltä laidunoikeuden keisarillisilla Altain -kruununtiluksilla, ja sen johdosta sopimaan, missä he vast'edes -saisivat vaellella; mutta vielä sittekin, kuin neuvottelut jo -olivat selvillä, oli meidän matkuessamme toista sataa hevosta ja -kuusikymmentä ratsumiestä. Aikaisin aamulla jurtat purettiin meidän -päältämme ja lähetettiin edeltä; sitte ratsastimme pienemmissä -tai suuremmissa joukoissa vitkalleen, kunnes naisetkin, kenraalin -rakastettava puoliso ja suloinen tytär, jäljeltä tullen, meidät -saavuttivat, söimme aamiaista jossakin sopivassa paikassa, annoimme -viimeistenkin kuormahevosten mennä ohitsemme, läksimme myöhemmin -jäljestä, tavoitimme ne taas ja saavuimme useimmiten yht'aikaa ja -kaikkein ensinnä liikkeelle lähteneen, päivä päivältä vähenevän -lammaskatraan kanssa pysäyspaikkaan ja saimme siten joka ilta -nähdä leirielämän kirjavaa kuvaa ihan ympärillämme. Ihanoissa, -tuoreenvihreissä, keväiseltä tuoksuvissa laaksoissa pysähtelimme; -korkeilta, jyrkiltä, vielä laajalti lumenpeittoisilta vuorilta saimme --- katsella etäälle vuoristoon ja alas jo kuljettua aroa pitkin -Sauriin ja Tarabagataihin saakka, kunnes viimein näimme edessämme -Markakulin. Altain vuorijärvien helmen, ja siten olimme joutuneet -ylös korkeaan vuoristoon. Kolme päivää matkustimme huonoja teitä -ja huonossa säässä, vielä kuvernöörin puheelle tulleen kiinalaisen -lähetystönkin tähden viipyen, pitkin järven rantaa ja sitte -ratsastimme läpi luonnostaan umpinaisten metsäin ja vaikeakulkuisten -solien, yli vuorien ylös alas Venäjän rajalle ja viimein perin -vaarallisia polkuja alas kukoistavaan Buhtarma-laaksoon, äsken -perustettuun kasakkikylään Altaiskaja-Stanitsaan, vihdoinkin päästen -taas nauttimaan venäläistä vierasvaraisuutta ja mukavuutta ja -levähtämään. - -Stanitsan upseerien lahjoitettua meille runsaasti kaikenlaisia seudun -tuotteita jatkoimme 12 päivänä kesäkuuta taas matkaamme. Kirkkaasti -ja ystävällisesti paistoi aurinko puhtaalta taivaalta, kullaten -suurenmoista, tänään ensi kerran minkään verhon peittämätöntä -maisemaa. Laajat puistolaaksot, ympärillä jyrkkään kohoavia, -lumenpeittoisia, tänään lumoavan monivärisesti loistavia korkeita -vuoria, ihanat puut niityillä, kukoistavat pensaat rinteillä, -kauan kaivatussa auringon valossa ikään kuin riemutsevain kukkain -äärettömän monimuotoinen, verrattoman kaunis kutoelma, äsken -puhjenneet, kaikenväriset kanervaruusut, käen kukunta ja lintujen -laulu, kirgiisein leirit leveämmissä laaksoissa vuorien juurella -ja venäläiset, vihreäin pensasten piirittämät kylät, laitumella -käyskentelevät laumat, viljavat vainiot, kohisevat purot ja -monenmoisesti huippuiset kalliovuoret, lauhkea ilma ja mehukas kevään -tuoksu, kaikki se sulostutti mieltä koko matkan. Kohta pääsimme -keisarillisten Altain tilusten rajan yli, jotka tilukset alaltaan -eivät ole paljon pienemmät Ranskanmaata. Päiväkauden matkusteltuamme -pääsimme Serianovskin vuorikaupunkiin, jossa on hopeakaivoksia. -Nautittuamme siellä ystävällistä vastaanottoa, kuten aina kaikkialla -muuallakin, ja katseltuamme kaikkia kaivoslaitoksia käännyimme taas -Irtishiä kohti ja annoimme sen korkeiden ja ihanain kalliovuorten -välitse nopeasti juoksevain vesien kuljettaa itseämme Buhtarminskiin -ja edelleen Utskamenogorskiin, josta sitte vaunuilla matkustimme taas -toisia keisarillisia tiluksia kohti. - -Viehättäviin vuoriston laitamaihin liittyy aron kaltaisia tasankoja; -asuinpaikkojen välillä on laveita metsiä. Suuret, rikkaat kylät, -arvokkaat, hedelmälliset, mustiksi, ruokamulta-pelloiksi muokatut -vainiot, kaunisvartaloiset, varallisuutensa tietävät miehet, -kauniit, puvultaan viehättävät naiset, lapsellisen uteliaat ja -hyväntahtoiset ihmiset, oivalliset, työhön pystyvät, väsymättömät -hevoset, voimakkaat, kaunismuotoiset, hyvillä laitumilla oleksineet, -suuret karjalaumat, loppumattoman pitkät, vaskea ja hiiliä hyvillä -teillä kuljettavat vankkurijoukot, murmelieläimet rinteillä, siiselit -tasangoilla, keisarikotkat tien virstapatsasten päissä, suloiset -pikku lokit vesien seuduilla ja kylien tienoilla tekevät koko sen -seudun elävän näköiseksi, jota tie kulkee. Ikään kuin lentämällä -riensimme tätä seutua pitkin, pikimmältään vain käyden pienessä -töllikaupungissa, jolla syystä kyllä on nimenä Schlangenberg -(Käärmevuori); vähän vain viivähdimme keisarillisten tiluksien -pääpaikassa, piirin hallintokaupungissa Barnaulissa. Edelleen -riensimmme pieneen vuorikaupunkiin Salairiin ja sieltä suureen -kuvernementin pääkaupunkiin Tomskiin. - -Jo Barnaulin tuolla puolen olimme päässeet Ob-joelle, Barnaulissa -kulkeneet sen poikki; Tomskissa nousimme laivaan laskettelemaan -sitä pitkin. Kaksituhatta kuusisataa virstaa, lähes neljäsataa -maantieteellistä peninkulmaa uiskentelimme, Tom-jokea myöten Obille -päästyämme, tätä jättiläistä myötävirtaan, jonka vesialue on -suurempi kuin kaikkein Länsi-Europan jokien yhteensä, ja etäännyimme -yhä enemmän pohjoista kohti; neljä päivää ja yötä kuljetti meitä -ylimmän tulvan tähden alas päin melkein toista vertaa sukkelammin -kuin vastavirtaan rientävä höyrylaiva jäämerta kohti: yksitoista -päivää ja yötä kului kulkiessa Irtishin suusta Shtshutshjan suuhun, -vaikka ainoastaan. Samarovassa ja Bereosovissa muutamia tunteja -viivyimme ja vaikka niitä kahta päivää ei ole siinä luvussa, -jotka viivyimme Obdorskissa, viimeisessä venäläiskylässä joen -varrella. Mahtava, erittäin suurenmoinen on tämä joki, vaikka sitä -pitäneekin sanoa yksitoikkoiseksi ja autioksi. Laaksossa, jonka -leveys vaihtelee kymmenen ja kolmenkymmenen kilometrin välillä, -virtaa se, lukemattomilla haarakkeilla ikään kuin käsivarsilla -syleillen lukemattomia saaria, leviten monesti hyvinkin avaroiksi, -järven kaltaisiksi poukamoiksi, ja lähellä suuta on sen päähaaran -uoma keskimäärin kahdeksankolmatta metriä syvä ja peninkulmaa -leveä. Sen varsinaisista rannoista alkavat ikimetsät, joita tuskin -pienetkään raot keskeyttävät ja joiden sisimpään eivät edes tämän -seudun synnynnäisetkään asujamet ole tunkeutuneet; kaiken kokoiset -ja ikäiset pajumetsiköt verhoavat saaria, joita virtaava vesi -lakkaamatta muodostelee, kaivelee, jopa ihan hävittääkin, rakennellen -taas toisiin paikkoihin uusia. Yhä köyhemmäksi muuttuu maa, yhä -köyhemmiksi ja vaivaisemmiksi nämä metsät, yhä huonommiksi kylät, -mitä alemmaksi jokea myöten ehditään, vaikka joki yhä sitä runsaammin -antelee lahjojansa köyhälle maalle. Jo heti Tomskin ja Tobolskin -alapuolella maa on niin köyhää, että ei enää maanviljelystyö -kannata; alempana lakkaa vähitellen karjanhoitokin kokonaan, mutta -runsasta saalista tarjoaa täällä lukemattomista ja kallisarvoisista -kalaparvista verrattoman rikas joki ja samoin tarjoavat ikimetsät -pitkin sen molempia rantoja runsasta riistaa. Talonpojan sijassa on -täällä kalastajia ja metsästäjiä, karjanpaimenen sijassa poronpaimen. -Yhä harvinaisempia ovat venäläiskylät, yhä useammin näkyy ostjakkien -asuntoja, kunnes viimein ainoastaan keilamaiset, kuljetettavat -tuohimajat eli tshumit ja jossakussa paikassa erittäin huonot, täällä -ajoittain asuskelevain venäläisten kalastajain puumajat ilmoittavat -täällä vielä sentään olevan ihmisiä. - -Me olimme päättäneet vaeltaa myöskin tundraa eli suoaroa ja -sitä varten valinneet Obin ja Karian merenlahden välisen osan -samojeedien niemestä, varsinkin kuin siinä leveänä, puuttomana -vyöhykkeenä napaseutua ympäröivässä erämaassa, jossa tuskin vielä -oli koskaan Europpalaisia käynyt, oli myöskin ratkaistavana eräs -tärkeä kauppa-asia. Sitä matkaa varten palkkasimme Obdorskista ja -alempaa joen varsilta joukon venäläisiä, syrjäänejä, ostjakkeja ja -samojeedeja ja läksimme 15 päivänä heinäkuuta liikkeelle. - -Uraalin pohjoisilta kukkuloilta, joka rajaharjanne täällä on todella -vuoriston, jopa tunturienkin näköinen, alkaa läheltä toisiaan kolme -jokea: Ussa Petshoraan, Bodarata Karian mereen ja Shtshutshja Obiin -päin. Bodaratan ja Shtshutshjan seutuja me aioimme matkustella. -Millainen se maa oli, miten meille oli käyvä, saatoimmeko toivoa -porokyytiä vai täytyikö meidän jalkaisin tallustella, ei kukaan -tiennyt sanoa. - -Shtshutshjan suuhun asti matkustimme entisellä tavalla, maksaen -joka ostjakkikylässä palkan soutajillemme, jotka saivat lähteä -kotimatkalle, ja palkaten taas uusia; Shtshuthjalla saivat omat -palkkalaisemme ryhtyä työhön. Kahdeksan päivää soutelimme hitaasti -vastavirtaan pitkin sen kaikkia lukemattomia kiemurapolvekkeita yhä -syvemmälle sanomattoman yksitoikkoisen ja kuolettavan ikävän tundran -sisään, milloin läheten Uraalia, milloin taas siitä etääntyen. -Kahdeksaan päivään emme nähneet ainoatakaan ihmistä, vaikka kyllä -ihmisten elon merkkejä, heidän rekiin sovitettuja tarpeitaan ja -hautapaikkojaan. Suot, joita oli mahdoton kulkea, estivät pääsemästä -kummallekaan puolelle joesta retkeilemään; verenhimoiset sääsket -miljaardittain ahdistivat meitä lakkaamatta. Seitsemäntenä päivänä -näimme koiran, ja se oli meille kuten soutajillemmekin koko ilmiö; -kahdeksantena päivänä löysimme asutun tshumin eli tuohimajan ja siinä -ainoan ihmisen, joka voi meille antaa tietoja niistä seuduista. Hänet -me otimme oppaaksi ja kolmen päivän päästä läksimme vaellukselle, -joka tuli sekä vaivalloiseksi että vaaralliseksi. - -Yhdeksän päivämatkan päässä meistä, Saddabein laidunmailla Uraalin -vuoristossa, kuului olevan poroja, vaan Shtshutshjan seuduilla ei -tähän aikaan ainoatakaan. Sen tähden meillä ei ollut muuta neuvoa -kuin lähteä astuskelemaan ja siten antautua kaikkiin vastuksiin ja -ikävyyksiin, joita sellaisella matkalla voi sattua tiettömässä, -ravinnottomassa, sääskisessä, ihmisvihollisessa ja, mikä pahinta oli, -ihan tuntemattomassa maassa. - -Varovasti ryhdyttiin matkan varustuksiin vasta kauan neuvoteltuamme -keskenämme ja sikäläisten apumiestemme kanssa, ja huolellisesti -punnittiin kantamusten paino, joita jokaisen täytyi sälyttää -selkäänsä, sillä uhkaavana seisoi näljän kummitus edessämme. Me -kyllä tiesimme, että ainoastaan kuljeksiva paimen voi eleksiä -tundralla, vaan ei metsästäjä; me tiesimme jo kokemuksestakin kaikki -tiettömyyden vastukset, sääskilaumojen tuottamat tuskat, sään -vaihtelevaisuudet, tundran köyhyyden ja varustauduimme sen mukaan; -mutta mahdoton oli varustautua sitä vastaan, jota emme tienneet, -emme voineet aavistaa ja joka kuitenkin meitä kohtasi. Palata emme -tahtoneet, vaan jos olisimme aavistaneet, mitä meidän piti kokea, -niin olisimmepa kuitenkin kääntyneet pois. - -Lyhyet turkit yllä, raskas kantamus seljässä sekä ampuma- että -muita tarpeita, läksimme 29 päivänä heinäkuuta liikkeelle, jättäen -veneemme kahden miehen vartioitavaksi. Vaivalloisesti, taakkojen -painosta läähättäen, tuskissamme sääskien lakkaamattomasta, öin -päivin ahdistavasta vitsauksesta astuimme tundraa; joka tunnin, -joka puolen tunnin ja viimein joka tuhannen askeleen päästä olisi -tarvinnut levähtää, vaan eivätpä sääsket suoneet vähäistäkään rauhaa. -Kiipesimme lukemattomain mäkien ja laaksojen poikki, kaaloimme yhtä -paljon kaikenlaisia soita, sivusimme satoja nimettömiä järviä, -kiersimme veteliä silmäkkeitä ja puroja. - -Tylymmin, kuin tapahtui, ei tundra suinkaan olisi voinut ottaa meitä -vastaan. Hienoa sadetta hosui tuuli vasten kasvojamme; läpimärjissä -turkeissamme paneuduimme pitkäksemme sateesta märkään maahan, ei -katosta päällä, ei lämmittävää tulta vieressä, sen sijaan yhä ääretön -sääskilauma vaivaamassa. Kuitenkin aurinko taas kuivasi jälleen -vaatteet, toi uutta rohkeutta ja uutta voimaa; pyrittiin eteen -päin. Iloinen sanoma vahvistaa enemmän kuin päiväpaiste ja uni; -meidän miehemme näkivät kaksi tuohimajaa ja kiikareilla erotimme -selvästi niiden ympärillä poroja. Sydämmestämme iloiten olemme jo -mukavasti makaavinamme poron reessä, joka täällä on ainoa mahdollinen -kulkuneuvo, ja katselevinamme sen edessä ripeästi kulkevaa, omituista -porovaljakkoa. Pääsemme tshumien ja porojen luo: hirveä näkö! -Porolaumassa raivoaa pernatauti, hirvein, ihmisillekin vaarallisin -kaikista karjan rutoista, leppymättömin, valitsematta ja armotta -tappava kuolon enkeli, jonka tuhoisen raivon edessä ihminen seisoo -voimatonna ja neuvotonna ja joka täällä köyhdyttää koko kansakuntia -ja raastaa uhreiksensa yhtä säälimättä ihmisiä kuin eläimiäkin. - -Kuusikahdeksatta kuollutta poroa luen ihan tshumin läheltä; joka -taholla näkyy jo kuolleita tai vasta kaatuneita, vielä vavahtelevia -poroja ja vasikoita. Toisia juoksee, kuolema sydämmessään, lähtöön -valmisten rekien luo, ikään kuin toivoisivat ihmisen lähellä -pelastuvansa, eivät anna itseään sieltä karkoittaa, seisovat, -silmät seljällään, etujalat ristissä, pari minuuttia, horjahtavat -ja kaatuvat; valkoista lasimaista limaa juoksee suusta ja nenästä; -vielä muutamia vavahduksia, ja lisää ruumiita makaa maassa. Imettävät -emät vasikoineen eroavat laumasta; emät kuolevat samalla tavalla, -vasikat katselevat uteliaasti ja ihmeissään emiänsä, jotka nyt niin -kummallisesti käyttäytyvät, tai syövät huolettomina kasvattajainsa -kuolinsijain lähellä, palaavat niiden luo, löytävät hellän -hoitajansa ruumiina, nuuhkivat sitä, hypähtävät peljästyen taa päin -ja rientävät pois, harhailevat mölisten, haistelevat kaatuneita, -menevät täysikasvuisten porojen luo, tulevat karkoitetuksi sieltäkin, -mölisevät ja etsivät edelleen, kunnes löytävät, mitä eivät etsi, -kuoleman omistajansa nuolesta, joka tahtoo saada heistä ainakin -nahat. Kuolema raivoaa yhtä leppymättömästi vanhain kuin nuortenkin -porojen joukossa; vahvimmat, muhkeimmat kaatuvat kuoleman enkelin -kourissa yhtä varmaan kuin nuorimmat vasikatkin. - -Kuolevain ja kuolleiden eläinten keskellä juoksentelevat ihmiset, -lauman omistaja Shungei omaisineen ja palvelijoineen, koettaen -mielettömässä ahneudessaan pelastaa niin paljon kuin suinkin -mahdollista. Vaikka hyvin tietävät, mihin hirveään vaaraan -antautuvat, jos porosta pieninkään veripisaran rahtunen, vähäkään -lasimaista limaa pääsee heidän vereensä, ja vaikka ovat monesti -kokeneet, että jo satoja heidän kansalaisiaan on kauheissa tuskissa -kuollut tuohon kauhistavaan ruttoon, he kuitenkin kaikin voimin -nylkevät noita ruttoisia eläimiä. Kirveshamaran isku päättää -kuolevien porojen tuskat, nuoli vasikkain elämän, ja muutaman -minuutin päästä on talja, josta vielä viikkokausien kuluttua voi -tauti tarttua, kasassa muiden joukossa, ja veriset kädet leikkelevät -lihapaloja vasikkain ruumiista, kastavat niitä tapetun eläimen -rintavereen, jollaisena niitä raa'altansa nieleksitään. Pyöveleiltä -näyttävät miehet hirvittäviltä noidilta naiset, raatoja ahmivilta, -verisiltä hyenoilta molemmat; pitämättä lukua pään päällä, ei -jouhessa, vaan hämähäkin langassa riippuvasta, kuolemaa uhkaavasta -miekasta kaivelevat ja ahmivat he vain yhä edelleen, ja vanhempiaan -siinä ahkerasti auttelevat jo lapsetkin sekä keskikasvuiset pojat ja -tytöt että tuskin vieroitetut lapset. - -Tshum siirretään toiselle lähikukkulalle; onneton lauma, joka oli -kahden tuhannen suuruisena lähtenyt Oraalista ja koko tien merkinnyt -keskeltänsä kaatuneilla eläimillä, kokoutuu nyt ainoastaan kahden -sadan kokoisena uudestaan tshumin ympärille; mutta seuraavana aamuna -makaa taas neljäkymmentä poron ruumista yöllisen leposijan lähellä. - -Me tiesimme että pernaruttoiset eläimet ovat ihmisellekin -vaaralliset, vaan emme kuitenkaan tienneet vielä sen vaaran koko -suuruutta. Sen tähden me ostimme näköään vielä ihan terveitä -poroja, valjastimme ne kolmen reen eteen, asettelimme tavaramme -rekiin ja läksimme, itse vieressä astuen, helpommalla mielellä -matkaamaan edelleen. Poron lihaa syömästä, kuten olimme toivoneet, -jopa siihen luottaneetkin, esti tuo hirvittävä rutto; huolekkaammin -ja pelokkaammin tähystelimmme siis tästä lähtein joka taholta -pikku riistaa, saadaksemme edes jonkun metsäkanan, ison kuovin, -tundrakurmitsan tai sorsan. Säästäen vähiä varojamme niin paljon kuin -mahdollista tunkeilimme, jos tundra oli vähänkään suonut antimiaan, -vaivoin vireillä pysyvän tulen ympärillä, jokainen paistaen vartaassa -pienintäkin lintusta niin hyvin, kuin kävi päinsä. Vaan oikein -kylläisiksi emme enää päässeet. - -Kuljettuamme Shungein kuolemantien poikki pääsimme ensimmäiseen -määräpaikkaamme, Bodaratalle; meillä oli niin hyvä onni, että vielä -kerran tapasimme tshumin ja poroja; niiden avulla kuljimme merta -kohti, mutta meidän täytyi kääntyä, rantaa näkemättä. Edessämme -oli sekä pohjaton suo että taaskin suuret joukot kuolleita poroja; -taas olimme osuneet poluille, joita myöten Shungei oli paennut -kotipuoleensa eikä uusi tuttumme Sanda uskaltanut ajaa laumaansa -niiden jälkien poikki. - -Sillä hänenkin laumassaan niitteli viikatemies, kuolema, hänellekin -ja vielä enemmän hänen naapurilleen oli rutto tuottanut tuhoa. -Mies, joka oli hänen kanssaan laumoinensa kuljeksinut, oli ripeästi -teurastanut pernaruttoon sairastuneen, lihavan poron juuri vähän -ennen, kuin se muuten, olisi kuollut, ja syönyt lihaa siitä elukasta, -vaan sen tekonsa saanut maksaa omalla ja kaikkein omaistensa -hengellä. Kolme kertaa oli Sanda paimen siirtänyt tshumiansa ja joka -kerran oli hänen täytynyt kaivaa hauta kaatuneiden porojen keskeen. -Ensin oli sen kevytmielisen miehen kaksi lasta haudattu, sitte hänen -palvelijansa ja kolmantena päivänä oli hän itse kuollut. Yksi lapsi -sairasti vielä ja vaikeroi hirveissä tuskissa, kuin me läksimme merta -kohti; vaiti oli hän jo meidän palatessamme tshumiin; sillä neljäs -hauta oli tällä välin kätkenyt viidennen uhrin. Eikä se vielä ollut -viimeinen. - -Ostjakki Hadt, meidän miehiämme, nöyrä, ainiaan iloinen ja meille -jo rakkaaksi ja mieluiseksi tullut mies, valitteli ja vääntelehti -jo toispäivästä asti hirveissä, yhä enemmän kiihtyvissä tuskissa; -varsinkin valitti hän yhä lisäytyvää kylmän tunnetta. Me olimme -sovittaneet hänet poron rekeen palatessamme paimenen tshumille; -samalla tavalla kuljetimme häntä, kuin tshumia siirrettiin viidennen -kerran. Meidän keskessämme makasi hän vaikeroiden tulen vieressä. -Tuon tuostakin nousi hän, paljasti ruumiinsa ja lämmittelihe tulen -säteissä Samoin ojenteli hän jäykistyviä jalkojaan tuleen, pitämättä -lukua, vaikka ne paahtuivatkin. Viimein me nukuimme, ja luultavasti -hänkin; kuitenkin meidän herätessämme seuraavana aamuna oli hänen -makuusijansa tyhjänä. Ulkona tshumin edessä, rekeä vasten nojaten, -kasvot aurinkoon päin, ikään kuin vielä lämmittelemässä sen säteissä, -istui hän levollisesti ja hiljaa, vaikeroimatta, mitään virkkamatta. -Hadt oli kuollut. - -Me hautasimme hänet muutaman tunnin päästä kansansa tavan mukaan. Hän -oli ollut rehellinen "pakana" ja oli sen tähden myöskin haudattava -pakanain tavalla. Meidän "oikeauskoiset" matkakumppanimme eittivät -ryhtyä siihen; sen tähden "pakana" kumppanit toimittivat meidän -avullamme hautauksen, joka tosin ei ollut kristillinen, mutta sentään -ihmisarvon mukainen. Viidennessä haudassa makasi kuudes uhri. - -Oliko tämä hauta viimeinen? Ehdottomasti tuli se kysymys mieleeni, -sillä kammottaa alkoi minua ja meitä kaikkiakin tässä kuoleman -tiellä. Meidän onneksemme oli Hadtin hauta viimeinen tällä matkalla. - -Vakavina, hyvin vakavina matkustimme taas Shtshutshjaa kohti yhä -tuntuvammaksi tulevan puutteen pelossa. Sanda jotenkuten elätti -meidän väkeämme, itse tulimme niukasti toimeen metsästystaitomme -tuotteilla. Kuin kerran onnistui yhtenä aamupäivänä ampua koko -perhekunta hanhia ja lisäksi vielä metsäkanoja, kuoveja ja -kurmitsoita, silloin vietimme oikeata juhlaa, sillä nyt saimme -kerran syödä, säästämättä suupaloja. Ilman Sandan apua meidän tuskin -kuitenkaan olisi ollut mahdollinen tulla toimeen. - -Pääsimme Shtshutshjalle ja veneemme luo melkein ihan puhtaina -ruokavaroista, ja siellä nyt neljäntoista päivän jälkeen taas -kerrankin saimme mielin määrin nauttia varojamme. Tundralle sanoimme -jäähyväset ainiaaksi. - -Eräs shamaani, jonka tapasimme ylempänä Obilla kalastelemassa ja jota -pyysimme näyttämään meille taitoansa ja viisauttansa, kyllä kutsui -jamaul-rumpunsa kumealla tärinällä avukseen ystäväänsä, jumalain -lähettilästä, ja sitte ilmoitti taivaan sanoman, että me muka jo -tulevana vuonna palaamme takaisin tuohon köyhään seutuun, josta juuri -olimme tulleet, ja varsinkin sinne, josta Shtshutshja, Bodarata -ja Ussa alkavat; sillä kaksi keisaria oli muka meitä palkitseva, -meidän "vanhimpamme". ovat kirjoituksiimme tyytyväiset ja lähettävät -meidät uudestaan; mutta tällä nykymatkalla meille ei enää tapahdu -mitään onnettomuuksia. Niin oli muka hänelle ilmoittanut jumalain -lähettiläs, jonka ajatukset hän vain voin kuulla. - -Ennustuksen viimeinen osa kyllä toteutui. Hitaasti tosin, vaan -ilman onnettomuuksia ja häiriöitä matkustimme kolmekolmatta -päivää Obia vastavirtaan ja pitkän odotuksen jälkeen viimein -tavatulla höyrylaivalla kolme päivää Irtishiä myöten ylös päin. -Ilman onnettomuuksia, vaikka kyllä vastuksia kärsien, pääsimme -Uraalin ylitse; ripeästi luistimme mukavilla höyrylaivoilla alas -Kama-jokea; hitaammin veivät laivat meitä Volgaa myöten ylös -päin. Nishni-Novgorodissa, Moskovassa, Pietarissa otettiin meitä -ystävällisesti vastaan kuten ensi kerrallakin, ja omassa kodissa -meitä riemulla tervehdittiin; "vanhimpamme" näyttävät myöskin olevan -kirjoituksiimme tyytyväiset, vaan tundralle me emme palaa, en -ainakaan minä. - - - - -Pakana Ostjakit. - - -Helppo ja vaivaton on nykyään, ja arvattavasti vielä vuosisatoja -edelleenkin, ihmisen taistelu olemassa olostaan Siperiassa, helppo -ja vaivaton varsinkin luonnon lahjoista rikkaassa eteläosassa, mutta -ei liian kova eikä vaikea niissäkään seuduissa, joita me olemme -tottuneet katsomaan jääaavikoksi, hedelmättömäksi erämaaksi ja joita -me vielä sittekin sellaisiksi sanomme, kuin siellä vastahakoisesti -itse matkustelemme. Tosin Länsi-Siperian pohjoisimmassa osassa -ilmanala on kolkko ja kova; tosin maa pysyy siellä verraten -matalasta pinnan alta alkaen ijäisesti jäässä eikä kasva ravitsevaa -hedelmää; tosin taivas ja aurinko eivät kypsytä maahan kylvettyä -viljan jyvää; mutta sielläkin luonto hyväntahtoisesti antaa runsaita -lahjojansa ja, mitä maa ei anna, antaa vesi. Noilla seuduin, joita -me mielellämme kierrämme, vuosisatoja asunut ihminen kyllä näyttää -meistä köyhältä ja kurjalta, vaan todella hän ei ole kumpikaan. -Hänkin saa tarpeensa riittävästi, hänkin kokoo itselleen viehätystä, -joka häntä tyydyttää, sillä hänen kotonsa antaa hänelle enemmän, -kuin hän elääkseen tarvitsee. Tosin hänkin enemmän tai vähemmän -tajuisesti tavoittelee "ihmisarvon mukaista olemusta", mutta ei julki -eikä salaa vihaa onnellisempia, sillä hän itse on onnellisempi, -kuin me luulemmekaan, siitä syystä, että hän on vaatimattomampi, -vähempään tyytyväinen ja vähemmästä iloinen, kuin me olemme, ja siitä -syystä, että hän, jos katsomme syvemmälle, ei tiedä mitään siitä, -jota me sanomme intohimoksi, että hän lapsen riemulla nauttii iloja, -joita hänelle saattaa sattua, ja kantaa kärsimyksiä, jotka häntä -kohtaavat, kuin lapsi, joka kyllä ehkä tuntee syvällistä surua, vaan -helposti sen myöskin unhottaa. Tosin musta suru ja huoli astuvat -hänenkin majapaikkaansa, mutta hän karkoittaa ne heti luotansa, -milloin vain luulee huomaavansa ilon edes etäistä kajastustakaan, -ja unhottaa hädän heti, kuin onni taas hänelle hymyilee. Hänkin -kerskaa rikkaudestaan ja valittaa köyhyyttä; mutta hän ei joudu -toivottomuuteen, vaikka hänen rikkautensa katoaakin, eikä hän -kadota malttiansa, jos hänen köyhyytensä muuttuu rikkaudeksi. Hän -on täys'kasvuisenakin vielä lapsi ajatuksissaan ja tuntemisessaan, -teoissaan ja toimissaan; hän on onnellisempi kuin me. - -Ostjakki, jonka kanssa varsinkin olemme seurustelleet Ala-Obin -varsilla, jota olemme useimmin tavanneet ja jota luulemme oppineemme -paraiten tuntemaan, kuuluu Suomen sukuun ja hänellä on sama usko -kuin eräällä toisella saman suvun haaralla, samojeedeilla, sekä -melkein samat tavat kuin melkein kaikilla sukulaiskansoillaan eli -siis lappalaisillakin; hän on poropaimen ja kalastaja, metsästäjä -ja linnustaja, kuten samojeedi ja lappalainen. Jos ei oteta lukuun -hänen uskoansa ja ehkä kieltänsä, niin hän on enemmänkin lappalaisen -kuin samojeedin kaltainen; sillä hän on sekä paikoillaan asuva että -vaelteleva paimen, jota vastoin samojeedi yksin kalastellessaankin -ainoastaan ani harvoin vaihtaa kuljetettavan majansa pysyväiseen -hirsitaloon, ainakaan siinä Siperian osassa, jota me olemme -matkustelleet. - -Ehkä ostjakkien heimo on ennen aikaan ollut väkirikkaampi kuin -nykyään, vaan kansa meidän käsityksemme mukaan se ei ole koskaan -ollut. Joissakuissa heidän asuinpaikoissaan tai sellaisissa -seuduissa, joissa he ainakin vaeltelevat, kuuluu väkiluku yhä -vähenevän, toisissa sitä vastoin hiukan lisäytyvän, vaan ei suuressa -määrässä kumpaakaan. Enintään heitä lienee viisikymmentä tuhatta -henkeä. Koko Obdorskin suuressa piirissä, joka ulottuu 65:nen -pohjoisen leveysasteen tasalta samojeedein niemen pohjoispäähän -ja Uraalista Kass-joen latvoille asti, elää saamiemme virallisten -tietojen mukaan nykyänsä ainoastaan viisituhatta kolmesataa -kaksiyhdeksättä miesostjakkia, joista ainoastaan tuhat kolmesataa -kuusikahdeksatta on työhön kykenevää eli, joka on ihan sama, veroa -maksavaa miestä. Jos oletamme naisia olevan yhtä paljo, niin ei -heitä sittekään ole täyteen yhtätoista tuhatta. Sen tähden äskeinen -arvio ei suinkaan ole liian vähäinen, vaan pikemmin liian suuri, -vaikka otettakoonkin huomioon, että ostjakkien asuinala ulottuu Obin -varsilla ylös Surgutin seuduille asti ja Irtishin varsilla lähelle -Tobolskia. - -Kaikki Irtishin sekä Ylä- ja Keski-Obin seutujen ostjakit asuvat -vakinaisissa, hyvin yksinkertaisissa hirsitaloissa; jotka ovat -samankaltaiset kuin venäläisten asunnot. Ainoastaan siellä täällä -hyvin harvassa näiden ja korkeampaa sivistysastetta osoittavien -kiintonaisten asuntojen välillä tavataan tuohiteittä, tshumi, -jota vastoin se Ala-Obin varsilla, varsinkin Obdorskin ja joen -suun välillä, on vaeltelevan poropaimenen ainoana asuntona, -jokahan onkin luonnollista. Samassa suhteessa, vaikka ei tosin -ihan täydellisesti, kuuluvat vakinaisissa, pysyvissä kylissä -asuvat ostjakit oikeauskoiseen kirkkoon tai heidät luetaan siihen, -koska ovat antaneet itsensä kastaa. Sitä vastoin tshumissa vielä -majailevat ostjakit ovat pysyneet ikivanhassa uskossansa, josta -ei suinkaan puutu runollista ylevyyttä eikä siveellisyyttä, vaan -jota oikeauskoiset papit ja heidän seurakuntalaisensa tuomitsevat -sokeaksi pakanuudeksi. Sitä uskoaan nämä ostjakit tunnustavat paljon -hartaammin ja suuremmalla vakuutuksella kuin toiset niin sanottua -kristillisyyttänsä, joka ei suinkaan ole mikään jalostuttava korvaus -ostjakkien lapsellisesta mielestä kehittyneen ja lapsellisella -tavalla ilmi tulevan uskonnon sijaan. Sitä myöten, kuin Keski-Obin -ja Ala-Irtishin seutujen ostjakit ovat ottaneet vastaan hirsiasunnot -ja kristinuskon, ovat he myöskin vaihtaneet entisen pukunsa melkein -kokonaan venäläisten kalastajanaapurien pukuun ja heidän seurassaan -paljon omistaneet heidän tapojansakin ja omiansa kadottaneet -sekä osaksi myöskin unhottaneet heimonsa puhtautta, niin että -heille entisestä ominaisesta olemuksestaan ei ole jäänyt jäljelle -oikeastaan mitään muuta kuin ne tuntomerkit, joita ei voida kadottaa, -kieli ja kaikki siitä riippuvat omituisuudet, ja ehkä myöskin -kaikilla ostjakeilla yhteinen taitavuus, toimekkaisuus ja viaton -hyväntahtoisuus. Mutta ei missään tapauksessa käy lausua, että -tapojen muutoksesta olisi siveellisyys lisäytynyt tai kristinuskon -ottamisesta tapojen puhtaus kasvanut. Ainakin on mieluisempi -oppia tuntemaan pakana ostjakkeja ja lähemmin tarkastella vielä -alkuperäistä kansaa, kuin sitä sen osaa, joka on ainoastaan varjo -siitä, kuin se ennen oli ja heimon toinen osa vielä nykyäänkin on. -Minä siis supistan kertomukseni niihin ostjakkeihin, jotka vielä -nykyäänkin palvelevat Ort jumalaansa, elävät monivaimoisuudessa, -kellä on siihen varaa, ja hautaavat kuolleitansa ihan samalla tavalla -kuin heidän isänsä ovat haudanneet; esitykseni ei siitä suinkaan -tule huonommaksi, että toiset jäävät syrjään, vaan päin vastoin -kokonaisemmaksi, jos puhun yksinomaan vain näistä. - -Ostjakkien kansan luonteesta on vaikea puhua, vielä vaikeampi -sitä kuvata. Minä olen sitä moneen kertaan koettanut, mutta -aina huomannut, miten mahdoton on sanoilla kuvata muotoa ja -kynällä täydellisesti esittää ainoastaan silmällä nähtäviä heimon -tuntomerkkejä. Ostjakit ovat kasvojensa muodolta, ihonsa, tukkansa -ja silmäinsä väriltä hyvin monenlaiset; heidän rotumerkkiänsä eli -siis mongolialaisuuttansa ei suinkaan ole aina helppo huomata, -päin vastoin se usein on hyvin näkymättömissä; jos joskus todella -luullaan saaneensa määritellyksi jokin varma, kaikkiin soveltuva -tuntomerkki, niin toiset saman heimon jäsenet taas todistavat, että -sitä määrittelyä ei suinkaan käy sanoa ehdottoman päteväksi, vaan -ainoastaan osittain kelvolliseksi. Jos koetan sovittaa kaikkea -yhteen, kuin olen tarkastettavinamme olleista ostjakeista nähnyt ja -muistiin kirjoittanut, niin uskallan kuvata heitä ainoastaan näin: - -Ostjakit ovat keskikokoisia, yleensä solakkavartaloisia, kädet, jalat -ja raajat yleensä kohtuullisen kokoiset, kädet ehkä pikemmin suuret -kuin pienet, pohkeet melkein aina pienet. Kasvojen muoto on jotenkin -muiden mongolialaisten ja Pohjois-Amerikan indiaanein välillä, -sillä ruskeat silmät ovat kyllä pienet, vaan ainoastaan sen verran -viistossa, että sen juuri paraiksi huomaa, sasupäät eli poskiluut -matalat, mutta kasvojen alaosa kapeaan ja terävään leukaan päin -niin painunut, että muoto näyttää kulmikkaalta, ja, kun huuletkin -ovat teräväpiirteiset, muuttuu se monella, varsinkin lapsilla ja -naisilla, oikeaksi kissan naamaksi, vaikka nenä yleensä onkin vain -hyvin vähän litteä, monella ei ollenkaan. Runsas, suora tukka, joka -ei sentään ole karkea, on tavallisesti musta tai mustanruskea, -harvemmin vaaleanruskea ja vielä harvemmin kellertävä, ja parta -huono, kuitenkin ainoastaan siitä syystä, että nuorilla keikareilla -on tapana nyhtää sitä pois, kulmakarvat ovat tuuheat. Ihon väri on -tuskin tummempi kuin europpalaisen, joka paljon eleksii tuulessa ja -ulkoilmassa millä säällä hyvänsä, ja kellertävyys, jota siinä aina -sentään on, voi melkein näkymättömäksi heiketä ja sotkeutua. - -Vaikka tätä määrittelyä käyneekin sanoa soveltuvaksi enimpiin -ostjakkeihin, niin se ei kuitenkaan merkitse, että heitä tarkemmin -katsellessa tarvitsisi vähääkään epäillä heidän rodustansa. -Muutamat heistä huomataan heti ensi katsauksella täydellisiksi -mongolialaisiksi; sillä he ovat lyhytkasvuisia, ruskeat, vilkkaat -silmät ovat viistossa ja pitkäaukkoiset, sasupäät korkeat, karhea -tukka sysimusta, ja kaikki aina paljaana olevat ruumiin osat joko -vaskipunaiset tai nahkaruskeat. - -Ostjakkien kielestä en voi lausua mitään arvostelua. Sen tähden sanon -vain, että se jakautuu kahteen, vieraankin selvästi huomattavaan -murteesen, joista Keski-Obin seuduilla vallitseva kaikuu hyvin -soinnukkaalta, vaikka vähän pitkäveteiseltä ja laulun tapaiselta, -jota vastoin Ala-Obin murre sen tähden, että kaikki ostjakit -siellä mielellään käyttävät pehmeämpää samojeedein kieltä, sujuu -sukkelammin, tavut kuitenkin aina selvästi eroten toisistaan. - -Kristityt ostjakit matkivat, kuten jo huomautimme, venäläisten -pukua; naiset eroavat venäläisten kalastajain naisista ainoastaan -siten, että he koristavat vaatteitansa monesta paikasta kirjavilla -lasihelmillä ja käyttävät erikoisia, ylt'yleensä helmillä -koristettuja, leveitä nauhoja, saman laatuisia kuin katolilaisten -pappien stola. Pakana ostjakit käyttävät pukiminaan yksinomaan poron -nahkoja ja muiden eläinten nahkoja ainoastaan poikkeuksen tavoin -erityisinä poroturkin eli, kuten venäläiset sanovat, hirviturkin -koristuksina. Pukimina on alapuolelle polvea ulottuva, miehillä -rintaan asti, naisilla koko etupuolelta halaistu, ruumiin mukainen -turkki, joka naisilla vyötetään nahkavyöllä kiinni; turkkiin kiinni -ommeltu tai irtaallaan siihen kuuluva päähine ja hihoihin kiinni -ommellut rukkaset; nahkahousut, jotka ulottuvat polvien alapuolelle, -ja nahkasukat, jotka sidotaan kiinni polvien yläpuolelta. Naisten -turkki on etupuolelta pitkin laitoja koristettu pienistä, -neliskulmaisista, lyhytkarvaisista, eri värisistä, suurella vaivalla -yhteen ommelluista nahkapaloista tehdyllä reunuksella ja helma -leveällä koirannahkareunuksella, miehillä samoin ainakin helma; -heillä myöskin aina on päähine kiinni turkissa. Nahkasukat, milloin -niitä tahdotaan oikein sieviksi, tehdään hyvin monen värisistä, -aistikkaasti asetelluista nuorten porojen nahkakaistaleista; -rumamuotoinen kenkä on osaksi siihen kiinni ommeltu, osaksi -sidotaan se nauhoilla kiinni. Keveä, metallinapeilla koristettu -nahkavyö, jossa veitsi riippuu, pitää miehen turkkia kiinni; -kirjava, pitkärimsuinen liina, jota kesällä käytetään nahkapäähineen -sijasta, riippuu naisilla turkin päällä. Paidasta ei tiedetä mitään; -sitä vastoin naiset käyttävät vyöhykettä. Koristuksikseen kokoaa -ostjakkinainen niin paljon yksinkertaisia vaski- tai paraimmassa -tapauksessa hopeasormuksia kaikkiin sormiinsa, kuin niihin mahtuu, -joten koko se käden osa on ihan kuin panssaroitu, kantaa sitä -paitsi kaulassaan suurempia tai pienempiä lasihelmi-nauhoja ja -raskaita, lasihelmistä, rautalangan kiehkuroista ja metallinapeista -tehtyjä vastamaisia korvaheluja paremmin korvain päällä kuin niistä -riippumassa, ja palmikoitsee tukkansa kahteen palmikkoon, jotka -ulottuvat alas pohkeiden keskipaikoille asti. Samoin tekee myöskin -ostjakkilainen keikari, todistukseksi että kaikki maailman keikarit -ovat samaa sukua, jota vastoin mies tavallisesti pitää tukkansa kyllä -pitkänä, mutta irtaallaan. - -Yksinkertaisempi vielä kuin vaatetus, mutta yhtä tarkoituksen -mukainen kuin tosin ruma, vaan kesät talvet yhtä sovelias puku, on -ostjakin asuntokin, tshum, keilan muotoinen, tuohella päällystetty -kuljetettavaksi sopiva maja, jota sekä kalastaja että liikkuva -paimen käyttää. Kaksi- tai kolmekymmentä hienoa, silitettyä, -molemmista päistä teroitettua, neljän tai kuuden metrin pituista -seivästä, joista kaksi sidotaan lyhyellä nuoralla ylhäältä yhteen -muille tueksi, on, silmämäärältä, mutta kuitenkin hyvin tarkkaan -piiriin asetettuina, seinätelineinä; viisi tai kahdeksan, kapeista -ja keittämällä pehmitetyistä tuohiliuskoista tehtyä, keilanpinnan -muotoista levyä on ulkoverhona; tuulen siimespuolelle jätetty, -kudotulla tuohilevyllä suojeltava aukko majan ovena; ylähuippu on -aina auki, että savu pääsee vapaasti nousemaan. Ovesta tshumin -vastapäiseen seinään on suora, paljas käytävä, jonka keskikohdalla -on tulisija; sen päällä on kaksi vaakasuoraa, seinäseipäihin -sidottua seivästä kuivausorsina, joissa keittokattilakin riippuu. -Käytävän kummallakin puolella on lautoja tai ainakin mattoja maassa -astuimina ja vuoteiden jatkona, joiden pää puoli on seinään päin. -Sararuohosta tehdyt matot, pitkäkarvaiset, pehmeät poron taljat ja -poronkarvoilla tai kuivilla suosammalilla täytetyt, tyynyt ovat -makuusijoina, turkit peitteinä. Sääskiverho, jonka alle kesällä koko -perhe ryömii, suojelee makaajia tehokkaammin kuin tshumin ovella aina -palava pajurisutuli noilta siivekkäiltä kiusaajilta. Keitto-, tee- ja -juomakattila, kaukaloita, nahkasäkkejä, joissa pidetään jauhoja ja -kovaksi paistettua ruisleipää, pieniä, kannellisia arkkuja, joissa -säilytetään arvokkaimmat tavarat, varsinkin teeastiat ja -tarpeet, -kirves, pora, nahankaavin, kaukalon muotoinen ompeluarkkunen, jousi -tai pyssy, lumianturat sekä monenlaisia pyydyksiä; siinä kaikki -sellaisen majan talouskapineet. Kristittyjen ostjakkien majoista -harvoin puuttuvan jumalankuvan sijasta on näillä pakanallinen -kotijumala. - -Talven kylmältä ja myrskyiltä suojataan tshumia nahkapeitteellä, -joka tehdään vanhoista turkeista, tai vielä paremmin toisella -tuohikerroksella, joka levitetään entisen päälle. - -Jos tshumin isäntä on kalastaja, on sellaisen tshumin edessä -kuivaustelineitä sekä verkkoja että kaloja varten, hyvin -siistitekoisia, erittäin keveitä ja taidokkaita rysiä, monta -verrattoman hyvää pikku venettä ja muita kalastusneuvoja. Jos -isäntä on myöskin metsästäjä, näkyy majan ympärillä kaikenlaisia -pyydyksiä, itsestään tappavia kaaria ja jousia. Poropaimenella on -monta taitavasti tehtyä rekeä niihin kuuluvine tarpeineen ja yksi -hänellekin välttämätön vene. - -Joka ostjakki osaa kalastaa, melkein jokainen myöskin metsästää tai -viritellä pyydyksiä, mutta ei jokainen olla poronpaimenena. Kellä on -poroja, häntä ostjakkien kesken pidetään vauraana eläjänä, ja jos -poroja on paljo jollakulla, sanotaan häntä rikkaaksi; yksinomaan -kalastuksella elämistä pidetään köyhyyden merkkinä. Hevosia ja -sarvikarjaa näkyy kyllä vähä joissakuissa ostjakkikylissä, mutta -ainoastaan keskijoen varsilla; lampaita ja ehkä kissaakin pidetään -siellä myöskin silloin tällöin. Vaan ostjakkien varsinaisina -kotieläiminä ovat poro ja koira. Ilman niitä, varsinkaan ilman -poroa, ei toimeentuleva mies luule voivansa elääkään, ja ne todella -tekevätkin hänelle mahdolliseksi sen, joka hänestä on elämän iloa. -Kuten beduiini, Sisä-Afrikan vaelteleva paimen, katsoo itseään -arvokkaammaksi niitä heimolaisiansa, jotka maata viljelevät, ja kuten -kirgiisi melkein halveksivasti katselee jokaista, kuin koettaa saada -elatustansa maasta, samoin porolauman isäntä, jopa poropaimenkin -käy käsiksi verkkoon ja koukkuihin ainoastaan silloin, kuin tahtoo -saada kaloja omaksi tarpeekseen; jota vastoin kalastaja laskee -verkkoja ja rysiä, paitsi itseään, myöskin muita varten tai tekee -sitä toisen palvelijana. Porojen luvun mukaan arvostelee ostjakki -miehen omaisuutta, poroja hän katsoo rikkaudekseen, onnekseen. -Sen tähden hän silloin, kuin rutto hävittää hänen porolaumansa, -kadottaa, paitsi rikkauttansa ja onneaan, myöskin muuta ja paljon -enemmän: kadottaa arvonsa, itsetuntonsa ja luottamuksensa, jopa -uskonsa, tapansa, tottumuksensa ja itsensäkin. "Niin kauan, kuin -rutto ei vielä hävitellyt laumojamme," sanoi seurakunnan vanhin -Mamru, se ymmärtäväinen ostjakki; johon olimme tutustuneet, "elimme -iloisesti ja olimme rikkaat; siitä asti, kuin poroja yhtä päätä -kadotamme, tulemme vähitellen köyhiksi kalastajiksi. Me emme, voi -ilman poroa pysyä pystyssä, emme elää ilman niitä!" Ostjakki parat! -niissä sanoissa on heidän kohtalonsa lausuttuna. Jo nykyään ovat -porot, joita ennen oli satoja tuhansia, vähenneet viideksikymmeneksi -tuhanneksi, ja yhä vielä rutto melkein joka vuosi raivoaa näissä -sarvikkaissa laumoissa. Mitä siitä seuraa? Venäläiset papit saavat -enemmän kristittyjä, venäläiset kalastajat enemmän renkejä, mutta -ostjakkeja tuota pikaa ei enää ole muuta kuin nimeltä. - -Pohjois-Aasian poro on vallan toisenlainen kuin Lapin poro, suurempi -ja muhkeampi, oikea kotieläin sanan paraimmassa merkityksessä. Me -kaikki luulimme tuntevamme sen, sillä olimmehan sitä Lapinmaassa -katselleet hyvin tarkkaan, oikein luonnontutkijan silmillä; mutta -Siperiassa meidän täytyi tunnustaa, että sittekin olimme saaneet -vain hyvin vaillinaisen kuvan tästä kaikkein kummallisimmasta -kotieläimestä. Tuolla Lapissa olimme oppineet tuntemaan -niskoittelevan, ilmeisen vastahakoisesti pikku miehen ikeen alle -taipuvan ja lakkaamatta vapautensa jälleen saamista mietiskelevän -peuralajin; täällä Siperiassa tapasimme kuuliaisen ja nöyrän, ihmisen -seurassa pysyvän ja häneen luottavan eläimen. Vaan ostjakki osaakin -oivallisesti pidellä sitä. Tosin hän ei kohtele sitä niin hellästi, -kuin hän hyväilee koiraansa, muuta yleensä ei myöskään tylysti -eikä muuten kuin poikkeuksen tavoin kovasti ja raa'asti, ja sitä -tapahtuu ani harvoin. Vastoin lappalaisen tapaa hän ei huoli sitä -lypsää, mutta sen sijaan pitää sitä paljon säännöllisemmin valjaissa; -sillä poron täytyy häntä ja hänen perhettään, tshumia kaikkine -sisustuksineen ja kaikkia muita tavaroita, joita vain käy viedä -mukaan, kuljettaa paikasta paikkaan sekä kesällä että talvella, jota -vastoin lappalainen ainoastaan talvella käyttää poroa vetoeläimenä. -Tapetusta porosta käyttää ostjakki kuten lappalainenkin kaikki osat, -paitsi suolia ja vatsaa. Liha kelpaa ravinnoksi, luut ja sarvet -kaikenlaisiksi kaluiksi, jänteet langaksi vaatteiden ompelukseen, -talja vaatteiksi ja muiksi pukimiksi; yksin kallotkin käytetään. -Poroilla ostjakki ajaa, keveässä reessään istuen, niin kesällä kuin -talvellakin paikasta paikkaan, morsiamen katsontaan, pitoihin, -metsästelemään ja ystäviensä hautajaisiin; porolla hän vie kuollet -viimeiseen lepopaikkaansa; poroja hän teurastaa ja syö vierastensa -ja vainajainsa kunniaksi; poron taljoihin käärii hän vainajat ja -itsensä. Lyhyesti sanoen: hän ei voi porotta tulla toimeen, ei elää. - -Tuskin vähemmin tärkeä kuin sarvikas laumansa on ostjakille toinen -kotieläimensä, koira. Koiraa pitää, hoitelee ja hyväilee joka -ostjakki yleensä eikä ainoastaan vaelteleva paimen, kalastaja -yhtä hyvin kuin metsästäjäkin, paikoillaan asuva yhtä hyvin kuin -kuljeksiva mies. Ostjakkien koirat ovat kahta eri rotua, jotka -kuitenkin vain suuruudeltaan eroavat toisistaan. Tokkohan meikäläiset -koirain suosijat niitä katsoisivat kauneiksi, en minä uskalla sanoa: -minun puolestani täytyy tunnustaa ostjakkien koira kauniiksi jo -siitä syystä, että sillä vielä on kaikki villein koirien tuntomerkit -muut, paitsi väri. Enimmin on se meidän suippokuonoisen koiramme -kaltainen, mutta tavallisesti suurempi ja usein niin suuri, että se -tuskin on pienempi sutta, ei ainakaan paljon; hoikempi se myöskin -on ruumiin rakennukseltaan kuin suippokuonokoira. Pää on pitkähkö, -kuono keskipituinen, kaula lyhyt, ruumis pitkä, jalat hoikat, häntä -keskipituinen, vaskenkarvainen silmä viistorakoinen, lyhyt suippo -korva pystyssä, karva erittäin tiheä ja pitkä, kahta eri lajia, -villa- ja harjaskarvaa, väri monenlainen, paraastaan puhdas valkoinen -tai valkoinen ja mustat, hyvin säännölliset kuvat molemmin puolin -päätä, korvissa, seljässä ja sivuilla, välistä myöskin suden tai -hiiren karvainen harmaa tai hallakka, mutta ei juovikas. Häntä, jonka -pää on karvainen, mutta ei tuuhea, on aina joko riippumassa tai -suorana pystyssä, vaan ei koskaan kiemurassa, ja se juuri melkoisesti -enentää villikoiran näköisyyttä. - -Lakkaamaton ihmisen seurassa olo hyvänä ystävänä on tehnyt ostjakkien -koiran erittäin hyvänluontoiseksi eläimeksi. Se on valpas, mutta -ei äkäinen; rohkea, vaan ei riitaa etsivä: uskollinen ja kiihkeä, -mutta ei vieraita vihaava eikä kiukkuinen; epäluuloisesti, vaikka ei -juuri vihaisesti, se juoksee vieraalle vastaan, vaan lähestyy häntä -luottavasti heti, kuin kuulee hänen puhelevan isännän kanssa tai -näkee hänen astuvan tshumiin. Ihan tottumaton hemmottelemiseen ollen -hän kyllä mielellään oleskelee tshumissa isäntänsä tai emäntänsä -kanssa, mutta, osoittamatta vähääkään tyytymättömyyttä, lähtee -myöskin mihin tuuleen ja ilmaan hyvänsä, hyppää vitkastelematta joen -kylmään veteen ja uipi suoraa päätä leveäinkin joen haarojen poikki -taikka valittamatta juoksee tundralla ajettaessa reen alla, johon -se on kiinni sidottu, käyköönpä matka soita, vaivaiskoivikkoja tai -vesiä myöten. Ollen viisas ja kavala, kekseliäs ja neuvokas, taitava -ja sukkela, osaa se tehdä elämänsä viehättäväksi ja selvitä kaikista -sattumuksista. Tshumissa se itsekieltävästi makaa ruuan vieressä, -joka sille on herkkua; isäntänsä majan ulkopuolella se on näpistelevä -ja rohkea varas. Tundran vaivaiskoivikossa se tyytyväisesti -juoksee reen alla, vaan sileillä soilla tai muuten hyvällä tiellä -se asettuu, jalat hajallaan, reen jalaksille ajamaan; metsässä se -seuraa isäntäänsä uskollisena ja hyödyllisenä apulaisena, mutta -vieraalta se sieppaa tapetun saaliin ihan silmäin edestä ja syö sen -kiireimmiten niin viattoman ja tyytyväisen näköisesti, että siihen -veitikkaan on mahdoton suuttua. Poroja paimenessa se tietää kaikki -poron ominaisuudet ja pahat tavat ja on myöskin nöyrä, mutta ei -koskaan niin luotettava kuin lammaskoira, vaan päin vastoin omapäinen -ja tekee palvelusta vitkastelematta ainoastaan silloin, kuin se siitä -näyttää ehdottoman tarpeelliselta. - -Ostjakkien koiraa käytetään leikkikumppanina, tshumin vartiana, -laumojen kaitsijana ja vetoeläimenä; käytetäänpä sitä vielä -kuolleenakin hyödykseen. Reen eteen valjastetaan sitä ainoastaan -talvella, mutta käytetään silloin niin sopimattomia valjaita, että -se, jos sitä vähäkään rasitetaan, jo muutamain vuosien päästä -ijäkseen lapaantuu. Kuoltua riistetään siltä oivallinen turkki, -ja moni ostjakki pitää nähtävästi ainoastaan sitä varten niin -suurta koirajoukkoa, että milloin hyvänsä talvella saa tarpeekseen -koirannahkaa. - -Samaa tai samanlaatuista tarkoitusta varten lienevät ne pesistä -otetut nisäkkäät ja linnut, varsinkin ketut, karhut, huuhkajat, -korpit, kurjet, joutsenet y.m., joita nähdään sekä kalastaja- että -paimen-ostjakin tshumissa tai sen edessä kahleissa. Niin kauan, kuin -sellaiset eläimet ovat vielä nuoria, kohdellaan niitä ystävällisesti -ja hoidellaan huolellisesti; vaan kuin ne tulevat täysikasvuisiksi -ja karvaltaan tai höyheniltään kelvollisiksi, surmataan ne, syödään, -mikä syötäväksi kelpaa, ja käytetään hyväkseen turkki ja höyhenet, -myöden varsinkin nahat usein ihmetyttävän kalliista hinnoista. - -Koira tyytyy täällä kuten kaikkialla ihmisen tahtoon, mutta -ihmisen täytyy taipua poron elintarvetten mukaan. Ne tarpeet ne -määräävät paimenostjakin kuljeksimaan, ei paimenen oma tahto eikä -oikku, samoin kuin kalojen tulo ja lähtö melkoisesti vaikuttavat -paikoillaan asuvien ostjakkien töihin ja toimiin. Poronpaimenten -ja heidän laumojensa vaellukset tapahtuvat melkein samasta syystä -ja samaan suuntaan kuin kirgiisein, eroten niistä paraastaan vain -siten, että ostjakkien vaellukset eivät pysähdy talveksikaan, -vaan siihen aikaan juuri enenevät, s.o. ovat muuttuvaisemmat ja -vaihtelevammat. Lumen sulaessa siirtyy paimenostjakki hitaasti -vuoristoa kohti, sääskivitsauksen alkaessa nousee ylemmäksi vuorille -tai ainakin harjanteen seljälle, jotka nekään eivät ole ihan turvassa -sääskiltä; vitsauksen lakatessa palaa hän vähitellen alavammalle -tundralle viettämään talvea, jos mahdollista, kotijoen lähistössä. -Sitä kiertokulkuaan tekee hän vuosi vuodelta, jos onnettomuus, tuo -hirmuinen rutto, ei kohtaa häntä. - -Jo ennen kuin lyhyt kesä tulee paimenostjakin hedelmättömään -kotomaahan, jo ennen kevään ensimmäisiä puhalluksia, siihen aikaan, -jolloin kova jääkansi vielä järkähtämättä peittää mahtavaa jokea, sen -sivujokia ja kaikkia tundran lukemattomia järviä, poikivat porot; -sen tähden täytyy silloin huolellisemmin kuin muuten etsiä sellainen -paikka, jossa on soveliasta syötävää sekä vanhoille poroille että -vasikoille. Sitä varten paimen ei siirry syvimpiin laksoihin vaan -päin vastoin nousee harjanteille, joilta talvimyrskyt ovat laisseet -lumen niin vähiin kuin mahdollista, ja pystyttää sinne tshuminsa -soveliaimpaan paikkaan. Päivä-, viikkokausia viipyy hän siellä, -kunnes paljas peuranjäkälä on kaikkialta ympäriltä syötynä eikä -ole apua enää poron leveästä kaviostakaan, joka lapioimalla lunta -paljastelee jäkäläpaikkoja. Sitte vasta paimen siirtyy johonkin -lähipaikkaan, jossa on samoja etuja tarjona. Siitäkään hän ei -lähde ennen pois, kuin taas tulee laitumen puute; sillä vielä on -se aika, jota hän voi sanoa helpoksi ja hyväksi. Laumat kävelevät -nyt laitumella tiheissä joukoissa; porojen kesken, joiden sarvet -ovat puhkeamaisillaan tai juuri puhjenneet, vallitsee täydellinen -rauha; emäporot pitävät tarkkaa vaaria vasikoista eivätkä päästä -niitä näkyvistä; lauma ei pyri hajautumaan eikä poistu etäämmäksi -tshumista, kuin kova paimenen huuto kaikuu, joka niitä auringon -laskeutuessa kutsuu takaisin tshumin luo. Yöllä tosin hiiviskelee -ympärillä ahnas susi, jonka talvi oli vuorilta karkoittanut alavalle -tundralle, mutta rohkeat koirat vartioivat valppaasti ja pitävät -tuota pelkuria rosvoa etäämpänä. Paimen sen tähden on yhtä vähän -huolissaan suden kuin talvenkaan tähden, jota hän kuten kaikki -pohjoisimmat kansat katsoo paraimmaksi vuodenajakseen. Päivät, -jotka nyt vielä ovat hyvin lyhyet, pitenevät hyvää vauhtia ja yöt -yhä lyhenevät sekä samalla hänen vartioimattoman karjansa vaarat -vähenevät. Joki heittää pois talvipeitteensä, etelän aroilla -lämminneiden jokivesien kanssa virtailee lauhkeata ilmaa läpi maan; -kukkulaseljänne toisensa jälkeen tulee lumettomaksi; sekä niillä -että laaksoissa, joissa nuoret silmikot nyt rehevästi paisuvat, -on kaikenlaisiin säihin tottuneille eläimille runsaasti ravintoa; -alava tundra on muuttunut paimenen mielestä oikeaksi paratiisiksi. -Kuitenkin hänen ja hänen laumansa suloinen elämä kestää vain vähän -aikaa. Yhä ylenevä, yhä kauemmin ja lämpimämmin paistava aurinko -sulattaa tasaisistakin laaksoista lumen, laajoilta järviltä jään, -jopa routaisen maan pinnankin ja herättää kevään ensimmäisten -viattomain esikoisten sekaan miljaardeja tuskauttavia sääskejä sekä -itsepäisesti tunkeutuvia paarmoja, joiden toukat porot vasta muutama -viikko sitte päristelivät pois sieramistaan. Nyt alkaa vaelteleminen -todella, nyt paimen rientää vuoristoa kohti, tosin ei pitkää matkaa -yhtenä päivänä. Heti, kuin yökaste aamusella kuivaa sammalista, -jäkälöistä, ruohoista ja vaivaispensasten nuorista lehdistä, purkavat -naiset tshumin, jonka vasta eilen pystyttivät, ja asettelevat -tavarat eilen samoin tyhjennettyihin rekiin. Sill'aikaa ajaa paimen -keveässä reessään, neljä voimakasta poroa edessä, laumansa luo, -joka on hajallaan syömässä tai kylläisenä makaa ryhmissä, kokoo -eläimet leiripaikan luo, jossa hänen perhekuntansa jo on valmiina -ottamaan vastaan. Hienoa nuoraa, jonka yli porot ainoastaan harvoin -uskaltavat hypätä, käsissään pitäen asettuvat vastaanottajat piiriin -lauman ympäri; paimen menee, heittonuora oikeassa kädessä, keskelle -laumaa, heittää melkein erehtymättä silmukan valitsemillensa -poroille kaulaan tai sarviin, ottaa ne kiinni, valjastaa ne, -käskee päästämään kaikki muut irti, nousee taas rekeensä ja lähtee -ajamaan vuoristoon päin. Kaikki muut reet seuraavat, kukin jonkun -perheesen kuuluvan ohjaamana, pitkässä rivissä jäljestä. Koko -vapaa lauma lähtee mylvien, narisevin askelin, liikkeelle, koirat -yhä haukkuen juoksentelevat ympärillä ja koettavat pitää koossa -muutamia kuljeksimaan taipuvaisia poroja, mutta eivät kuitenkaan voi -estää joitakuita poikkeamasta syrjään eikä jäämästä jäljelle. Yhä -laajemmaksi leviää lauma, sievästi koristaa se kaikkia lähimäkiä, -erittäin mieluisiin syöntipaikkoihin pysähtyy ryhmiä sinne tänne; -emäporot täyttävät vasikkain vaatimuksesta äidin velvollisuuksiansa -ja ehkä laskeutuvat levähtämäänkin vasikan viereen, joka on -kylläisenä nukahtanut. Viimein paimenen tarkka silmä huomaa tuon -vitkastelemisen, hän poikkeaa tieltä syrjään, ajaa suuren kierroksen -lauman ympäri, ja hänen äänensä mahtikäsky sekä koirat, jotka nyt -katsovat apunsa olevan tarpeen, pakottavat jälkimmäiset juoksemaan -täyttä vauhtia edeltä jo menneiden jäljestä. Taas kuuluu kovempaa -mylvintää, taas koirat kovemmin haukahtelevat ja edelleen kulkee -tiheä lauma; oikea sarvimetsä siinä liikkuu, ja ulkomaisen katsojan -sydämmessä tuntuu outoa metsästysintoa. - -Aurinko alkaa aleta, ajoporot ähkivät ja huohottavat, kieli pitkällä -riippuvana: on aika suoda niille lepoa. Vähän matkan päässä lähellä -järveä, joita on lukemattomia, kohoaa tasainen kukkulamäki. Sinne -kääntyy paimen ja pysäyttää sen päälle sarvikkaat veturinsa. Reki -toisensa perästä saapuu sinne ja samoin jälestä tuleva laumakin, joka -kuitenkin heti hajautuu laitumelle, ja riisutut ajoporot rientävät -jäljestä. - -Naiset valitsevat sopivan paikan tshumille, asettavat seipäät -piiriin ja sovittelevat tuohiverhon paikoilleen; mutta paimenisäntä -kävelee, heittonuora valmiina kädessä, valitsee tottuneen silmällä -nuoren, lihavan poron ja heittää sille silmukan yli sarvien kaulaan. -Turhaan koettaa poro irtautua, paimen lähestyy nuoraa myöten, ja -vastustamatta se sitte seuraa häntä tällä välin valmistuneen tshumin -luo. Kirvesterän isku niskaan kaataa poron maahan, puukon pistos -sydämmeen päättää sen elämän. Kahden minuutin kuluttua on eläin jo -nyljetty, avattu ja sisukset siitä taitavasti pois otettu; minuutin -vielä kuluttua ovat kaikki perheen jäsenet eläimen ympärillä -koossa kastamassa maksaviipaleita vereen, jota on kokoutunut -rintakomeroon. Kyykkysillään vielä lämpimän poron ympärillä -leikkelee jokainen kylkiluita tai paloja seljästä ja reisistä. -Syöjäin huulet punertavat, kuin olisivat huonosti maalatut; joku -veripisara tipahtelee alas leualle ja ryntäille, kädet värjäytyvät -ja verisinä tahraavat myöskin nenän ja posket niin, että viimein -outo katsoja näkee vain kammottavia verisiä kasvoja. Äitinsä sylistä -ryömii rintalapsikin vahvemmalle atrialle, tahraa kasvonsa ja -kätensä niellessään maksaviipaletta tai mitä muuta sattuu saamaan -ja riemuisesti huudahtaa, kuin huolta pitävä äiti vielä katkasee -jonkin ydinluun ja antaa sen hänelle imettäväksi. Koirat istuvat -piirissä atrioitsijain takana, sieppaellen luita, joita syöjät niille -heittelevät. Kylläisenä nousee toinen toisensa perästä pois poron -luota, pyyhkii sammalilla veren käsistään ja veitsestään ja menee -tshumiin suloisesti levähtämään. Emäntä panee pataan vettä, sulloo -teurastetusta, puoleksi syödystä eläimestä siihen niin paljon lihaa, -kuin mahtuu, ja tekee alle tulen kiehuttamaan illallista. - -Tällä välin paimen on riisunut ylävaatteensa ja tutkistellut sitä -pikimmältään, ei kuitenkaan koskaan turhaan, ja itse siirtynyt niin -lähelle tulta, että se koko voimallaan lämmittää hänen paljasta -vartaloansa. Hän tuntee elämän suloutta ja miettii uutta nautintoa. -Eräs veitikka, joka hänen seurassaan matkustaa vuoristoon, -saksalainen syntyänsä, ehkäpä joku sen tutkijamatkueen jäsen, -jonka Bremen lähetti Länsi-Siperiaan, on hänelle lahjoittanut -sekä tupakkaa, tosin vain kauhistavaa nurkantakaista, vaan hyvin -voimakasta siltä, ja suuren levyn paperia, kokonaisen kölniläisen -sanomalehden; siitä repäsee paimen varovasti nelikulmaisen palan, -tekee siitä pienen, suipon tötterön, taittaa sen keskeltä, täyttää -suupuolen tupakalla, ja piippu on valmis; se palaakin oivallisesti -ja hajuaa niin hyvältä, että hänen puolisonsa levittelee sieramiaan, -ikävöiden samaa nautintoa. Kohta hänen toivonsa tuleekin täytetyksi, -ja sitte piippu kiertää kädestä käteen, virvoittaen kaikkia perheen -jäseniä. - -Pata jo porisee, iltaruoka valmistuu ja kaikki käyvät maukkaalle -atrialle. Sitte paimen astuu ulos tshumin ovesta, huutaa tänään -viime kerran kauas kaikuvasti kokoon levottoman laumansa ja palaa -tyytyväisenä tshumiin. Siellä on emäntä sill'aikaa levittänyt -sääskikatoksen ja pistelee sen laitoja peitteen alle. Sen työn -päättymistä odotellen mies ottaa jonkun koiran ja hyväilee sitä -kuin pikku lasta, ja koira puolestaan näyttää huomaavan, että sille -on tapahtunut suuri kunnia. Sitte mies puolialastomana ryömii -sääskikatoksen alle, viisitoista-vuotinen poika seuraa esimerkkiä, -hänen pieni, noin kolmetoista-vuotinen vaimonsa tekee samoin, emäntä -toimittaa vielä pienen, kätkyessä makaavan rintalapsen turvaan, panee -vielä kerran törkyä tshumin ovella savuavaan sääskituleen, sulkee -oven ja menee muiden perheenjäsenten seuraan. Muutaman minuutin -päästä kova kuorsaaminen ilmoittaa, että kaikki ovat suloisen unen -helmoissa, jonka hyvä omatunto tuottaa. - -Seuraavana aamuna alkaa sama päivätyö, ja sitä kestää, kunnes -vuoriston kukkuloilla voidaan viipyä kauemmin samassa paikassa. -Ylhäällä hyvin aikaisin tuleva lumi pakottaa jo elokuussa palaamaan -alas, ja vaellus tapahtuu nyt samalla tavalla, vaikka paljon -hitaammin. - -Jään lähdettyä alkaa myöskin kalastajain työaika joilla. Paljo -ostjakkeja kalastelee venäläisten palkkalaisina tai ainakin -yhdessä heidän kanssaan; toiset ainoastaan myövät osan saaliistaan -venäläisille ja kalastavat omaksi edukseen. Heti jään lähdettyä -asettavat kalastajaostjakit tshuminsa venäläisten kalastusmajain -sivulle tai asettuvat omiin kesäasuntoihinsa, jotka ovat perin -yksinkertaisia puutöllejä joen ratinassa. Missä sivujoki laskee -pääjokeen, suljetaan sen suu tai muuten joku joen haarakkeen suu -aidalla, johon jätetään vain yksi aukko: veden ollessa matalampana -pidetään rysiä ja koukkuja; muuten kalastetaan ainoastaan nuotalla ja -verkolla. - -Vilkas toimeliaisuus vallitsee kaikissa kalastuspaikoissa, jos on -hyvä saalis. Aitauksen aukon päällä horjuvilla telineillä istuskelee -nuoria miehiä tai pikemmin poikia, katsellen kulkeeko kaloja heidän -verkkopussiinsa, joka sulkee tuota aukkoa; sitä he nostavat tuon -tuostakin ja kaatavat saaliin pieniin veneihinsä. Miehet vetävät -särkillä nuottaa tai laskevat matalampiin paikkoihin verkkoja. -Iltapäivällä tai illan suussa palaavat kalastajat kotiin ja jakavat -saaliin ruokakunnittain. Seuraavana aamuna alkaa naisten työ. -Yksitellen tai ryhmissä ovat he kyykkysillään suurten kalakasain -ympärillä, jokaisella lauta ja terävä veitsi aseina. He suomustavat, -puhdistavat, paloittelevat kaloja ja pistelevät hienoihin keppeihin -sekä sovittelevat telineille kuivamaan. Taitavat ja varmat -puukon sivallukset avaavat kalan vatsakomeron ja erottavat lihan -ruotarangosta, sormet päästelevät maksan ja muut sisälmykset irti -päästä ja arvokkaammista kalan sisuskappaleista. Maksa toisensa -perästä solahtaa alas huulilta, sillä naiset eivät ole vielä -mitään syöneet eivätkä siis malta olla nauttimatta herkkupaloja. -Jos vatsa ei siihen vielä tyydy, suomustetaan ja puhdistetaan joku -kala, leikellään pitkiksi viipaleiksi, kastetaan sellaisen päätä -kaloista tiukkuneesen vereen, pistetään suuhun, sivalletaan veitsellä -alhaalta päin ihan nenän kärjen editse sopiviksi paloiksi suuhun. -Työskenteleväin äitiensä luo saapuvat lapset saavat kokonsa mukaan -maksoja tai lihaviipaleita; nelivuotiset käyttävät veistä viipaleita -suuhunsa paloitellessaan yhtä taitavasti kuin aikaihmisetkin, jotka -aina juuri sillä tavalla, myöskin poron lihaviipaleita sivaltelevat -sopiviksi paloiksi suuhunsa. Kohta kiiltävät äitien ja lasten -kasvot kalan verestä ja maksarasvasta ja kädet suomuksista. Kuin -kaikki kalat on suomustettu, puhdistettu, paloiteltu ja ripustettu -kuivamaan, saavat osansa myös koirat, jotka himokkaina ovat istuneet -naisten vieressä, mutta tunkeutumatta ja hätäilemättä; niille -näet jäävät suomukset ja sisälmykset, jotka työnnetään läjään -rikkakasalle, ja ahnaasti hämmentelevät mustat kuonot niitä tunkioita. - -Aamutyö on ohitse, lyhyt levähdys tarpeen. Äidit ottavat lapsensa -syliin, antavat rintalapsille ruokaa ja ryhtyvät sitte sekä lapsille -että heille itselleenkin välttämättömän tarpeelliseen työhön: -eläväin etsintään. Lapsi toisensa jälkeen panee päänsä äidin syliin -ja viimein hän itse vanhimman tyttärensä tai jonkun vastapalvelusta -toivovan ystävän syliin, ja tuottelias on se metsästys. Että saatua -riistaa tosin ei syödä, mutta kuitenkin puremalla tapetaan, ei ole -uutta luonnontutkijalle, joka on tarkastellut apinoita. - -Aurinko alenee; uutta runsasta saalista tuovat miehet, nuorukaiset ja -pojat. Raakaa kalaa ovat he syöneet tarpeekseen; nyt heidän mielensä -tekee lämmintä ruokaa. Suuri höyryävä kalapata, jossa on kiehunut -lohen läheisiä sukulaisia, maukkaita siikoja, tuodaan heille eteen; -kalan rasvassa lioitettua leipää syödään pohjaruuaksi; päälle juodaan -teetä, jota on tehty huonosta kakkuteestä siten, että pala sellaista -on pantu kylmään veteen ja siinä lämmitetty ja keitetty kauan aikaa. -Syötyä ja juotua kylliksi tarvitsee henkikin ravintoa. Sen tähden -on hyvin tervetullut jokainen taiteilija, joka nyt tuo omatekoisen -kanteleen ja rupeaa soittamaan joko ikivanhaa, omituista kansanlaulua -tai tanssisäveltä, jonka mukaan naiset ojentautuvat suoriksi ja taas -laskeutuvat ja käsiään vuorotellen ojentavat ja jälleen koukistavat -lanteille. Kunnes sääskikatos on tehty, kestää tällaista iloa; sitte -katoavat täälläkin sekä nuoret että vanhat sen alle. - -Kesä on kulunut, lyhyttä syksyä seuraa talvi. Lintujen lähtiessä -alkaa uusi toimeliaisuus, talven tullessa ostjakin uusi, täydellinen, -oikea elämä. Lähteville kesävieraille laitellaan kavala verkko; -rannan tiheään pajukkoon tehdään aukkoja sellaiseen paikkaan, -josta linnut tiettävästi kulkevat, ja pingotetaan suuri, helposti -liikuteltava verkko kahden suurenlaisen veden välille. Siihen lentää -sorsia, hanhia, joutsenia ja kurkia, kaikki tervetullutta saalista -höyheniensä ja vielä enemmän lihansa tähden, kun kaikki linnut ovat -haluttua ruokaa kaikille jokilaakson asujamille eikä ainoastaan -ostjakeille. Samaan aikaan lähtee vaelteleva paimenkin metsään ja -virittelee tundralle loukkuja ketulle ja naalille sekä metsässä -yksissä neuvoin siellä asuvien kansalaistensa kanssa loukkuja, -kaarivireitä ja itsestään laukeavia jousia susien ja kettujen, -soopelien ja kärppien, ahmojen ja oravien varalle. Jos on lunta -satanut, sitoo tottuneempi metsästäjä jalkoihinsa lumianturat, panee -lumilasit silmilleen ja lähtee nopeain koirain kanssa metsään tai -tundralle etsimään karhun pesiä, ilveksen jälkiä, hirveä ja peuraa, -joita nyt soveltuu ajaa takaa, koska lumi kyllä kantaa miestä, vaan -ei eläimiä. Hän ei ole koskaan valehdellut, ei karhun hampaan kautta -väärin vannonut eikä tehnyt vääryyttä, ja sen tähden on karhu häntä -vastaan voimaton, hirvi ja peura kykenemättömät pääsemään häneltä -pakoon. Tappamansa karhun hän riemuiten tuopi kylään, tshumiin; -naapurit ja ystävät seisovat iloiten ympärillä, kunnes yleinen ilo -tarttuu häneenkin ja hän hiipii salaa pois, pukeutuu karhuksi ja -alkaa karhun tanssin, kummallisia liikkeitä, jotka muka kuvaavat -karhun liikkeitä kaikissa sen elämän oloissa. - -Runsas varasto nahkoja karttuu kohta kalastajan majaan, vielä -runsaampi paimenen tshumiin, hän kun on säästänyt myöskin kaikki -vuoden pitkään teurastamainsa porojen nahat. Niistä on nyt päästävä -eroon. Läheltä ja kaukaa varustaudutaan markkinoille, jotka joka -vuosi tammikuun loppupuolella pidetään Obdorskissa, Ala-Obin -viimeisessä venäläiskylässä ja tärkeimmässä kauppapaikassa ja -joille kokoutuu sekä koti- että ulkomaalaisia. Siellä venäläiset -virkamiehet kantavat veroa ostjakeilta ja samojeedeilta, ratkasevat -riitoja ja pitävät jonkinlaisia keräjiä; siellä venäläiset kauppiaat -ahdistelevat ostajia ja myyjiä, petturit yhdessä syrjääniveitikoiden -kanssa tyhjentelevät kevytmielisiä juopporenttuja ja papit -puhuttelevat käännettäviä pakanoita; siellä ostjakit ja samojeedit -tekevät kaikenlaisia välipuheita, pitävät häitä, sovittavat -vihamiehiä, hankkivat ystäviä, tekevät sopimuksia venäläisten -kanssa, maksavat velkoja ja ottavat uutta. Pitkissä riveissä -tulee joka taholta porovaljakoita, ja markkinapaikan ympärille -kasvaa tshum toisensa viereen, ja jokaisen ympärillä on vahvoissa -kuormissa vuoden myötävä saalis. Joka aamu astuskelee tshumin isäntä -lempivaimonsa kanssa, joka nyt on täysissä koruissaan, puodista -puotiin, myöskennellen nahkojaan ja ostellen tavaroita. Tehdään -kauppaa, tingitään ja koetetaan pettää, ja vielä tänäänkin näyttää -Merkurius voimaansa sekä kauppiasten että varasten Jumalana. Viina, -jonka anniskelun ja myönnin hallitus kyllä on ankarasti kieltänyt, -mutta jota kuitenkin on saatavana, eikä ainoastaan joka kauppiaalta, -vaan joka talosta koko Obdorskista, huumaa mieltä, riistää järjen -sekä ostjakeilta että samojeedeilta ja tekee heidät vielä köyhemmiksi -kuin tuhoava karjan rutto. Viina herättää muuten kiihkottomassa, -hyväluontoisessa ja viattomassa ostjakissa eloon kaikki intohimot -ja muuttaa rauhallisen, kaikkia kohtaan ystävällisen, rehellisen -miehen raivoavaksi, järjettömäksi eläimeksi. Viinaa himoitsee mies, -viinaa myöskin vaimo; viinaa kaataa isä himokkaalle pojalle, äiti -tytölle suuhun, jos he yrittävät vastustamaan tuota turmiollista -myrkkyä. Viinan tähden tuhlaa ostjakki vaivalla kootut aarteensa, -koko omaisuutensa, viinan tähden palkkautuu hän orjaksi tai -ainakin rengiksi, viinasta myöpi hän sielunsa, luopuu uskostaan ja -isistään. Viina on välttämättömänä ehtona joka kauppaa päätettäessä, -jopa oikeauskoiseen kirkkoon käännettäessäkin. Viinan avulla saa -epärehellinen kauppias viimein kaikki ostjakin nahat, ja niistä -päästyään palaa Obdorskiin tullessaan paljon hyvää toivonut ostjakki, -kukkaro tyhjänä ja pää raskaana, petettynä, paljaaksi riistettynä -tshumiinsa. Hän katuu hulluuttansa, heikkouttansa, tekee paraita -päätöksiä, rauhoittuu sitte ja muistelee vain, miten oivallisesti -hän on iloinnut omain kansalaistensa kanssa. Heidän kanssansa hän -oli ensin juonut, sitte olivat miehet ja naiset toisiaan suudelleet, -sitte miehet pieksäneet vaimojansa, sitte koetelleet voimiansa, jopa -teräviä veitsiäkin välkytelleet ja uhanneet toisillensa kuolemaa; -mutta verta ei ollut vuotanut, oli jälleen sovittu, nostettu -lyönnistä ja viinasta tainnottomat naiset ylös maasta ja toisten -avuliasten naisten avulla puhdistettu heidät; sovinnoisiksi oli -tehty tärkeitä välipuheita, valittu tyttärelle sulho, pojalle pikku -morsian; olipa joku leskikin uudestaan naitettu ja niissä pidoissa -vielä kerran juotu; lyhyesti sanoen: olipa oikein hauskasti iloittu. -Että hallituksen virkamiehet viimein olivat pistäneet kaikki -järjettömiksi päihtyneet lukon taakse, että kaikki, kaikki rahat -olivat olleet ja menneet, se kyllä oli ikävä, oikein ikävä asia; -mutta olipa sentään vankila viimein auennut, rahan hukka unhottunut; -ainoastaan kultaiset muistot, joita kävi koko vuoden hautoa, ja -kaikin puolin kunniakas kihlaus olivat jääneet noiden oikeain -juhlapäivien pysyväiseksi voitoksi, ja olihan iloa siitäkin. - -Sulho ja morsian olivat samoin olleet markkinoilla ja juoneet -niin vahvasti, kuin jaksoivat, ja siinä tutustuneet toisiinsa, ja -sulho oli sopinut vanhempiensa kanssa valitsemaan nuoren tytön -puolisoksensa tai oikeastaan saamaan hänet. Sillä vanhempien määräys -rakentelee ostjakeilla avioliittoja eikä nuorten tahto. Sulhon -toivosta ja tahdosta ehkä pidetään jonkin verta lukua ja sallitaan -pojan myöskin katsella jotakin kansansa tytärtä, mutta lähetetään -kosija ainoastaan siinä tapauksessa tytön isän puheille, jos omat -olot soveltuvat yhteen tulevan sukulaisen kanssa. Tytöltä ei kysytä -mitään, ehkäpä siitä syystä, että hän kihlausaikana on vielä liian -nuori, voidakseen ymmärtävästi päättää tulevaisuuttansa. Eihän hänen -tuleva puolisonsakaan ole vielä täyttänyt viidettätoista vuottansa -silloin, kuin kosii kaksitoista-vuotista tyttöä. Monipuolinen -markkina-ilo oli nyt melkoisesti jouduttanut neuvottelujen juoksua. -Kosija oli ilman muita mutkia saanut, suostumuksen ja sitte oli -viina, tuo muuten pahuutta tuottava myrkky, nopeasti päättänyt muuten -pitkälliset hieromiset. Oli sovittu, että nuoren sulhon Sandorin -tuli maksaa morsian lapsesta Mallasta lunnaiksi kuusikymmentä poroa, -kaksikymmentä naalin ja kymmenen ketun nahkaa, kappale kirjavaa -kangasta ja joukko pikku tavaraa, sormuksia, nappeja, lasihelmiä, -huiveja ja muuta sellaista. Se oli vähä, paljon vähempi, kuin -tuskin yhtään varakkaampi seurakunnan vanhin Mamru oli puolisostaan -maksanut; sillä häneltä oli lunnaiksi mennyt sataviisikymmentä -poroa, kuusikymmentä naalin ja kaksikymmentä ketun nahkaa, suuri -kappale kangasta, monta huivia ja paljo pientä tavaraa. Mutta silloin -olivatkin paremmat ajat ja Mamru voikin suorittaa nuo enemmän kuin -tuhannen hopearuplan arvoiset lunnaat vaimostansa, joka oli yhtä -muhkea kuin rikkaasta, arvokkaasta perheestäkin. - -Lunnaat ovat maksetut, nuorten kihlaus tapahtuu. Morsiamen isän -tshumiin kokoutuu perheen sukulaisia tuomaan morsiamelle lahjoja ja -saamaan lahjoja kaikkein nähtäväksi asetelluista sulhon tavaroista. -Puetaan morsian juhlavaatteihin ja varustaudutaan lähtemään sulhon -tai sulhon isän tshumille. Sitä ennen on uljaasti syöty äsken -teurastettujen porojen lihaa tavan mukaan. Tänään keitettiin -ainoastaan muutamia jään alta pyydettyjä kaloja; poron liha syötiin -raa'altansa, ja, kuin yksi teuras alkoi kylmetä, tapettiin toinen. -Morsian itkee, kuten lähteväin morsianten sopii, eikä tahdo luopua -tshumista, jossa on kasvanut; taipuu vasta sitte, kuin kaikki -häntä lohdutellen kehoittelevat. Rukoillaan kotijumalalta Ortin -siunausta, taivahisen, jonka merkki Sornidud, jumalan tuli eli meidän -silmissämme vain säkenöivät revontulet viime yönä veripunaisina -näyttäytyivät taivaalla. Eroavaa tytärtä seuraa äiti, auttamaan häntä -ja pysymään hänen luonansa hääyön. Äiti ja tytär käyvät rekeen, -kaikki häihin kutsutut sukulaiset kukin omaansa ja juhlallisesti -kulkee saattojoukko kellojen helinässä, joita tänään on kaikkein -porojen juhlavaljaissa. - -Isänsä tshumissa odottelee sulho morsianta, joka tänään, kuten -tavallista, kainosti peittää huivilla kasvojaan tulevan puolisonsa -apelta ja langoilta. Uusi juhla alkaa ja vasta myöhään yöllä -hajautuvat vieraat, joihin täällä on yhtynyt sulhonkin sukulaiset. -Seuraavana päivänä vie äiti nuoren vaimon takaisin isänsä tshumiin. -Vaan jo päivän päästä saapuvat sinne kaikki sulhon sukulaiset -vaatimaan morsianta pois. Vielä kerran kaikuu riemu majassa, sitte -eroaa morsian siitä ainiaaksi ja asuu täst'edes puolisonsa kanssa -kahden kesken tai yhdessä hänen ja hänen vanhempainsa ja sisarustensa -taikka myöhemmin myöskin yhdessä miehensä toisen vaimon kanssa -uudessa kodissa, johon hänet tällä toisellakin kerralla juhlasaatossa -viedään. - -Köyhäin ostjakkien pojat maksavat lunnaiksi enintään kymmenen -poroa, kalastajain pojat eivät edes sitäkään, vaan ainoastaan -välttämättömimmät tshumin tarpeet, asuvatpa usein monin perhein -samassa tshumissa; juhla- ja ilopäiväksi tulevat sentään heidänkin -häänsä ja niissä syödään niin paljo, kuin vähäiset varat suinkin -kannattavat. - -Köyhät ostjakit elävät yksivaimoisuudessa, mutta rikkaat katsovat -varallisuuden etuoikeudeksi ottaa kaksi tai useampia vaimoja. -Silloinkin sentään ensimmäinen pitää etuoikeuksia toisia kohtaan, -jotka paremmin ovat hänen palvelijoitansa kuin vertaisiaan. -Jos ensimmäisillä vaimoilla ei ole lapsia, silloin voi käydä -toisin, sillä lapsettomuus on häpeä miehelle ja lapseton vaimo on -tshumissakin surkuteltava, onneton olento. - -Vanhemmat ovat ylpeät lapsistaan ja kohtelevat heitä hellästi. -Onnea näkyy nuoren äidin katseesta ja liikkeistä, kuin hän ottaa -esikoisensa syliinsä tai laskee hänet tuohikätkyeen pajun lehville ja -puusta kaavituille lastuille; huolellisesti hän sitoo peitteen kiinni -kätkyen laitoihin ja varovasti peittää pienen vuoteen pääpuolen -sääskiverholla, mutta puhtauteen katsoen olisi hänellä paljo -oppimista. Niin kauan, kuin lapsi on ihan pieni, äiti tosin puhdistaa -ja pesee sitä, milloin luulee välttämättömän tarpeelliseksi; vaan -sen vähän kasvettua pesee hän siltä kerran päivässä ainoastaan -kasvot ja kädet, käyttäen pajun kaavinlastuja pesutukkona ja toista -kourallista pyyhkeenä, pitämättä muuten ollenkaan lukua, miten -hyvänsä se pikku olento ryvettää itseänsä kaikkialla. Vasta sitte, -kuin nuori ostjakki kykenee itse pitämään itsestään huolta, päättyy -se epäkohta; vaan tuskin kukaan katsoo sittekään tarpeelliseksi -peseytyä edes jokaisen verisen atriankaan jälkeen. Lapset puolestaan -ovat yhtä hellät ja uskolliset vanhemmilleen kuin vanhemmat heille -sekä erittäin tottelevaiset ja kuuliaiset kasvattajainsa tahdolle. -Kunnioitus vanhempia kohtaan on ostjakkien ensimmäinen ja tärkein -käsky, kunnioitus Jumalaa kohtaan toinen. Kuin me neuvoimme mainittua -seurakunnan vanhinta Mamrua opetuttamaan lapsilleen Venäjän kieltä -ja kirjoitusta, hän vastasi käsittävänsä kyllä, että se olisi -hyödyllistä, vaan pelkäävänsä että lapset lakkaisivat kunnioittamasta -isää ja äitiä ja siten rikkoisivat uskonnon tärkeintä käskyä; siitä -syystä hän ei voinut ruveta noudattamaan meidän neuvoamme. Siitä -syystä ostjakki, joka vielä pysyy isiensä uskossa, ei opi enempää -kuin tekemään paperille merkkinsä, joitakin harakan varpaita, -jotka kyllä käyvät täydestä hänelle ja muille, ja leikkaamaan -saman merkkinsä puuhun tai porojen nahkaan. Ja kuitenkin hän -erittäin ymmärtäväisen ja taitavan ihmisen tavalla oppii helposti -ja sukkelaan, mitä hänelle opetetaan, niin että hän jo nuoressa -naintaijässä tietää kaikki, kuin kuuluu talouden perustamiseen ja -yllä pitämiseen. Ainoastaan uskon asioissa näyttää hän mielellään -heittävän omat arvelemiset; juuri sen tähden kaikki, paitsi jotkut -harvat, osoittavat ansaitsematonta kunnioitusta shamaanille, joka on -tietävinään uskonnosta enemmän kuin muut. - -Me puolestamme emme voi olla sanomatta petturiksi sellaista -shamaania, joka ostjakkien kuten muidenkin Siperian mongolialaisten -kansakuntain keskuudessa ottaa itselleen papin oikeuksia. Se -ainoa tuon kelpo veljeskunnan jäsen, jonka me tapasimme, kastettu -samojeedi, kantoi kristinuskon merkkiä rinnallaan, olipa, kuten huhu -kertoi, ollut jonakin oikeauskoisen kirkon virkamiehenäkin, mutta -kuitenkin toimitti shamaanin virkaa pakana ostjakkien keskuudessa. -Sellaisia tuntevilta olen sittemmin kuullut, että tämä petturi ei -ollut mikään poikkeus; sillä kaikki shamaanit, jotka von Middendorf -monivuotisilla Siperian matkoillaan oppi tuntemaan, olivat -kristittyjä. Että se shamaani, jonka me tapasimme, luuli meitä hänen -taitoonsa luottaviksi, olen jo maininnut matkakertomuksessani ja -samoin, mitä hän meille ennusti, mutta jätin hänen kuvaamisensa täksi -kerraksi, sillä tämän kehyksen sisään sellainenkin kuva kuuluu. - -Ensin pyytäen viinaa alkajaisiksi, vaan sitte tyytyen luvattuun -palkkioon meni tämä shamaani yksin tshumiin, sanoen kutsuvansa meitä, -kuinhan ehti tehdä kaikki valmistukset. Niihin lienevät kuuluneet -nekin kumeat rummunpärähdykset, joita hyvän hetken päästä kuulimme; -muista valmistuksista emme saaneet mitään tietoa. Sanan saatuamme -astuimme tshumiin. - -Koko tuohimajan sisus on täynnä ihmisiä, jotka istuvat piirissä niin -kiinni seinässä kuin mahdollista; lapsineen ja vaimoineen tulleiden -ostjakkien ja samojeedein seassa on myöskin venäläisiä samoin -vaimoineen ja lapsineen. Korkeammalle paikalle oven vasemmalle puolen -on shamaani Vidli asettunut istumaan; hänen oikealla puolellaan -maassa istuu kyykkysissään ostjakki, mestarin oppilas nykyään. -Vidlillä on ruskea vaate yllä ja sen päällä likainen, alkuaan -valkoinen, kullalla niukasti koristettu viitan tapainen, vasemmassa -kädessä pieni, tamburiinin kaltainen rumpu siten, että se varjostaa -hänen kasvojansa, oikeassa kädessä rumpupalikka; pää on paljas, -pyöreäksi leikattu tukka äsken kammattu. Keskellä tshumia palaa tuli, -silloin tällöin valaisten leimahtelemisellaan kirjavaa ihmisjoukkoa, -jonka keskeen mekin käymme istumaan meitä varten jätettyihin -paikkoihin. Kolmasti kajahtava pitkä, moniääniseltä laululta kuuluva -huuto, aljettuna muutamilla rummun pärähdyksillä, tervehtii meitä -astuessamme sisään ja merkitsee toimituksen alkua. - -"Että näette, että minä olen totuuden mies," puhuu mestari, "kutsun -minä nyt minulle uskottua taivahisen sanansaattajaa meidän keskeemme -ilmoittamaan minulle, mitä jumalat ovat teidän tulevaisuudestanne -päättäneet. Te itse sitte voitte huomata, olenko puhunut totta vai -enkö." - -Tämän alkulauseen jälkeen, joka meille selvitetään kahden kertaisella -tulkitsemisella, paukuttelee tuo jumalain suosikki vasikan-, olin -sanoa poronnahkaista rumpuansa palikalla tosin jonkinlaisessa -tahdissa, vaan ei yhtä tiheään, ja samalla säestäen laululla, -samojeedein tapaan puoleksi puhuen tai oikeammin mutisten, puoleksi -laulaen, ja nuorukainen, jota saatamme sanoa lukkariksi, aina toistaa -säkeet säännöllisesti. Mestari pitää rumpuansa niin, että hänen -kasvonsa ovat varjossa, ummistaa silmänsä, että mikään ei häiritse -hänen henkensä katsetta; lukkari sitä vastoin polttelee laulaessaan -kuten ennenkin ja syljeksii vaihteeksi. Kolme pitkää, tarkkaa -paukautusta päättää rummuttamisen ja laulun. - -"Minä olen nyt," sanoo mestari arvokkaasti, "kutsunut taivahisen -lähettilästä Jamaulia meidän keskeemme, mutta en voi sanoa, kauanko -kuluu ennen, kuin hän saapuu, sillä saattaahan hän olla kaukanakin -meistä." - -Ja uudestaan hän rummuttaa, laulaa loitsuansa, päättää laulua ja -rummutuksen kuten äsken. - -"Kaksi keisaria näen minä edessäni; he lähettävät teille -kirjoituksen", puhuu jumalain lähettiläs hänen suunsa kautta. - -Jamaul on siis ollut niin ystävällinen, että on suosikkinsa pyynnön -mukaan saapunut tshumiin. Nyt seuraavat jumalain sanoman eri säkeet, -joiden edellä aina on rummutusta ja laulua, tässä järjestyksessä: - -"Vielä kerran, tulevana kesänä, te kuljette samaa tietä kuin tänä -vuonna." - -"Silloin te käytte Uraalin harjalla, siellä, jossa Ussa, Bodarata ja -Shtshutshja joet alkavat." - -"Sillä matkalla teille jotakin tapahtuu, hyvääkö vaiko pahaa, en voi -sanoa." - -"Bodaratalla ei ole mitään saatavana, koska siellä ei ole puuta eikä -laidunta; vaan siellä ylhäällä voidaan jotakin toimittaa." - -"Esimiehellenne tulee teidän tehdä tili, hän tutkii sen ja on teihin -tyytyväinen." - -"Kolmelle heimonne vanhimmalle tulee teidän myöskin vastata -töistänne; he samoin tarkastavat teidän kirjoituksianne ja sitte -päättävät uudesta matkasta." - -"Nyt matkanne täst'edes tapahtuu onnellisesti, ilman mitään pahoja -sattumuksia; rakkahanne tapaatte kotona hyvin voivina." - -"Jos nyt vielä Bodaratan seuduilla olevat venäläiset kertovat samaa -kuin te, niin kaksi keisaria teitä palkitsee." - -"Minä en näe yksiäkään kasvoja enää edessäni." - -Toimitus on päättynyt; Uraalin vuorilla lepäilee viimeinen puoliyön -hämärä. Kaikki poistuvat tshumista; venäläisten kasvoista näkyy samaa -uskovaisuutta kuin ostjakkein ja samojeedein. Me pyydämme shamaania -veneesemme, irroitamme häneltä ja hänen oppilaaltaan viinalla kielet -ja teemme hänelle sitte kaikenlaisia ristikysymyksiä, vaikeitakin ja -hyvin sotkevia. Hän vastaa kaikkiin, joutumatta mistään hämilleen, -vitkastelematta ja vähääkään ajattelematta; hän vastaa niin -vakuutettuna ja vakuuttavasti, selvään ja varmasti, lyhyesti ja -arvokkaasti, että vielä varmemmin kuin ennen huomaamme, mikä viekas -veitikka meillä on edessämme. - -Hän kertoo meille, miten hänelle jo poikana oli tullut henki ja häntä -niin kauan vaivannut, kunnes hän rupesi shamaanin oppilaaksi; miten -hän oli yhä enemmän päässyt jumalain lähettilään Jamaulin ystäväksi, -joka lähettiläs hänelle ilmestyy ystävällisenä miehenä, nopealla -hevolla ratsastaen ja sauvaa kädessä pitäen; miten Jamaul rientää -hänen avukseen ja tarpeen mukaan tuo taivahisen apuakin, milloin -hänen, shamaanin, on taisteltava pahoja henkiä vastaan, usein monta -päivää perätysten; miten jumalain lähettilään aina täytyy ilmoittaa -hänelle taivahisen totinen, väärentämätön sanoma, koska muuten joka -isku, kuin herättää rummusta ääntä, vaikuttaa lähettilääsen kuin -tuskallisen kipeä lyönti; miten Jamaul tänäänkin oli ainoastaan -hänelle näkyvänä istunut tshumissa hänen takanaan ja hänelle korvaan -kuiskannut meille kerrotut sanat; miten hän, shamaani, taidollaan tai -hänelle suodun armon kautta, jota hänen kääntymisensä kristinuskoon -ei ollut heikontanut, osaa saada selville salatut asiat, löytää -varastetut tavarat, tuntea taudit, tietää edeltä päin sairasten -kuolemisen tai paranemisen, nähdä vainajain varjot ja karkoittaa -niitä sekä tehdä paljon hyvää ja estää paljon pahaa, mutta tekee -ainoastaan hyvää taivahisen pelosta; hän kertoo meille laveasti ja -selvään ostjakkein ja samojeedein uskon, vaikka ei ihan oikein; -hän vakuuttaa, että kaikki hänen kansalaisensa kuten ostjakitkin -häntä etsivät kaikenlaisista syistä, kysyäkseen häneltä neuvoa ja -saadakseen hänen kauttansa tietoa tulevista, asioista, eivätkä epäile -häntä, vaan häneen luottavat ja uskovat. - -Tämä viimeinen kohta ei ole tosi. Suuri kansanjoukko saattaa kyllä -katsoa shamaania tietäjäksi, ehkäpä myöskin ihmisen ja jumaluuden -välittäjäksi ja ehkä salaperäisen mahtavaksi olennoksi; mutta hänen -sanojaan ja töitään moni uskoo yhtä vähän kuin muissa kansoissa -monet ihmiset pappejansa. Näiden kansojen todellinen usko on paljon -yksinkertaisempi ja lapsellisempi, kuin shamaani soisikaan. Täällä -on ihan samoin kuin muualla: papit tai ne, jotka ovat olevinaan -pappeja, selittelevät taivaassa olevan jumalia sekä neuvonantajia ja -palvelijoita, mutta kansa ei tiedä mitään taivaan hovikunnasta. - -Kansan uskon mukaan vallitsee taivaassa Ort, jonka nimi merkitsee -"maailman loppua". Hän on mahtava henki, jolla ainoastaan kuolemaa -kohtaan ei ole mitään valtaa; ihmistä kohtaan hän on hyvää suopa, -kaiken hyvän, porojen, kalain ja turkiseläinten antaja, pahan estäjä, -valheen kostaja, ankara ainoastaan silloin, kuin ei pidetä hänelle -annettua lupausta. Hänelle pidetään juhlia, hänelle uhrataan ja -häntä rukoillaan; häntä ajattelee rukoilija, joka seisoo jumalan -kuvan edessä. Kuva, Longh nimeltä, voi olla puusta veistelty tai -vaate tukku, kivi, nahka tai muu esine; voimaa sillä on ja se -suojelee, mutta fetishi se ei ole. Jos kokoudutaan Longhin eteen ja -asetetaan sellainen tshumin edustalle ja annetaan sille kala- tai -poronliha-vati tai muita uhreja taikka pannaan arvokaluja sen eteen -tai asetetaan se majaan, niin aina katsellaan taivaasen ja ajatellaan -sekä uhratessaan että rukoillessaan jumaluutta. Pahoja henkiä asuu -taivaassa kuten maan päälläkin, mutta Ort on mahtavampi kuin ne -kaikki; ainoastaan kuolema on mahtavampi häntä. Ijankaikkista elämää -kuoleman jälkeen ei ole eikä siis ylösnousemustakaan, mutta vainaja -vaeltelee vielä varjona maan päällä, ja sillä varjolla on yhä vielä -voimaa tehdä hyvää ja pahaa. - -Kuin ostjakki kuolee, alkaa vainajan varjoelämä heti kuoleman -jälkeen; sen tähden ryhdytään heti hänen hautaamiseensa. Jo ennen -kuolemaa kokoutuvat kaikki kuolevan ystävät; heti kuoltua tehdään -tshumiin, jossa ruumis on, tuli ja pidetään sitä voimassa, kunnes -lähdetään haudalle. Shamaani kutsutaan kysymään vainajalta, mihin hän -tahtoo tulla haudatuksi. Se tapahtuu siten, että mainitaan paikan -nimi ja koetetaan nostaa ruumiin päätä. Jos vainaja suostuu, niin -hän antaa päätänsä nostaa; jos ei suostu, niin siihen ei kolmenkaan -miehen voimat riitä. Silloin täytyy kysellä uusia paikkoja, kunnes -vainaja suostuu. Sitte lähetetään taitavia miehiä valmistamaan -hautaa, johon työhön kuluu usein monta päivää. - -Hautausmaat ovat aina tundralla korkeilla paikoilla, tavallisesti -pitkänlaisten kunnasten harjanteilla. Haudat ovat taidokkaammin tai -vähemmin taitavasti tehtyjä arkkuja, jotka asetetaan maan päälle. Jos -ei ole lujia lautoja arkuksi, katkaistaan siksi vene ja sijoitetaan -ruumis siihen. Ainoastaan hyvin köyhät ihmiset kaivavat maahan -matalan kuopan ja hautaavat siihen. - -Ruumista ei pestä, mutta puetaan juhlavaatteihin, tukka kammataan ja -kasvot peitetään liinalla. Kaikki vainajan vaatteet jäävät köyhille. -Vierasta ruumista ei kosketa käsin, mutta rakasta sukulaista -suudellaankin kyynelsilmin jäykille kasvoille. - -Reessä tai veneessä viedään kaikkein sukulaisten ja ystäväin -saattamana ruumis hautauspaikkaan. Arkkuun tai hautaan levitetään -porontalja vainajalle leposijaksi, pään vierustalle ja molemmille -sivuille pannaan tupakkaa, piippu ja kaikenlaisia kaluja, joita -vainaja eläessään käytti. Sitte ruumis kannetaan nuorilla arkkuun, -lasketaan tilalleen, peitetään sen kasvot viime kerran, asetetaan -tuohilevy arkun päälle, jonka laitoja rikkaat ehkä myöskin koristavat -kalleilla nahoilla ja kankailla, pannaan tuohilevyn päälle -hauta-arkun varsinainen kansi tai ainakin paksuja puita vierekkäin -sekä niille ja arkun ympärille ja alle kaikki ne kalut, jotka eivät -sovi itse arkkuun, rikottua ne ensin tai jollakin muulla tavalla -tehtyä kelpaamattomiksi eläväin ihmisten käyttää eli ostjakkein -käsityksen mukaan varjoksi siitä, kuin ne ovat olleet. - -Tällä välin on lähelle hautaa tehty tuli ja teurastettu yksi tai -useampia poroja, joiden lihan hautajaisväki syö raa'altaan tai -keitettynä. Atrian jälkeen nostetaan teurastettujen porojen kallot -seivästen päihin ja asetetaan niihin tai lähipuihin myöskin porojen -korut ja ripustetaan kellot, jotka niillä tänään kuten kaikissa -juhlatiloissa oli kaulassa, hauta-arkun yläpäähän, rikotaan viimein -rekikin ja kaadetaan se kumoon lähelle hautaa, joka siten saa -viimeisen koristuksensa. Sitte lähdetään kotimatkalle. Valitus -vaikenee ja elämä taaskin käy jokapäiväistä juoksuaan. - -Mutta yön varjossa alkaa vainajan varjo kaluineen, jotka myöskin ovat -varjoiksi muuttuneet, salaperäistä varjoelämäänsä. Mitä hän on tehnyt -elävänä ollessaan tekee hän edelleenkin. Näkymättömänä paimentaa hän -porojansa, soutaa venettään, sitoo lumikengät jalkoihinsa, jännittää -joustansa, laskee verkkojaan, tappaa entisten pyyntieläinten varjoja, -pyytelee entisten kalain varjoja. Yön hämärässä astuu hän puolisonsa, -perheensä tshumiin, tekee jälkeen jääneille hyvää ja pahaa. Hänen -palkkansa on hyvän tekeminen omaisilleen, omalle lihalleen ja -verelleen, ja hänen rangaistuksensa, jos hänen täytyy yhä tehdä pahaa -omaisilleen. - -Nämä ovat ostjakkien uskonnon pääpiirteet, noiden luonnon lasten, -joita oikeauskoiset kristityt pitävät pakanoina ja halveksivat. Jos -rehellistä, mieleltään lapsellista ihmistä oikein arvostellaan, niin -eipä voida olla toivottamatta: pysykööt he aina pakanoina tai ainakin -sellaisina, kuin ovat. - - - - -Aron vaeltelevat paimenet ja laumat. - - -Vaikka Keski-Aasian aro onkin rikas ja näyttää hyvin kirjavalta, -ainakin keväällä, ja vaikka sen sisällä on paljo hedelmällistä -maata, niin vakinainen ja pysyväinen paikoillaan asuminen on -siellä mahdollinen kuitenkin ainoastaan muutamissa erittäin -otollisissa paikoissa. Kuljeksimista ja vaeltamista, tuloa ja -lähtöä, ilmestymistä ja katoamista vaatii se melkein kaikilta -lapsiltaan, sekä ihmisiltä että eläimiltä, jotka siellä oleksivat ja -asuksivat. Joitakuita paikkoja saattaa maanviljelijä tehdä itselleen -alammaisiksi, joihinkuihin paikkoihin perustaa kyliä ja kaupunkeja, -vaan yleensä aron ainiaan täytyy olla vaeltelevan paimenen omana, -joka osaa taipua sen kaikkein olojen mukaan. - -Aron paimenista ovat kirgiisit huomattavimmat sekä lukumääränsä -että tapojensa tähden. Heidän laidun- ja asuinalansa ulottuu Don- ja -Volga-joista Tianshan-vuoriin ja Irtish-joen keskipaikoilta -Balkash-järven eteläpuolelle ja melkeinpä Kiivaan ja Bukaraan -asti. Kirgiisein kansa jakautuu ryhmiin ja heimoihin, aro- ja -vuoripaimeniin, mutta on kuitenkin yhtä samaa kansaa sukuperältään -ja kieleltään, uskonnoltaan ja tavoiltaan, vaikka eri heimoissa -näkyköönkin erilaisuuksia. Orenburgin arolla vaeltelee pienin ja -nuorin ryhmä, Volgan ja Uraal-joen välisillä aroilla eli Turgain ja -Uraalin kuvernementeissä asuu äskenmainitusta eronnut haara, joka -sanoo itseään bukailaiseksi ryhmäksi; Irtishin ja Balkash-alueen -aroilla ja vuorilla kuljeksii keskimmäinen eli vanhempi ryhmä -ja Illi-joen tuolla puolen aina lähelle Bukaraa ja Kiivaa ovat -liikkuvien vuorikirgiisein asuinpaikat, jotka sanovat itseään -suureksi eli vanhimmaksi ryhmäksi. Kirgiiseiksi muuten ei ainoakaan -tämän kansan haara itseään sano, sillä kirgiisi on pilkkasanana -merkitsee "rosvoja". Heidän ominainen nimensä on kaisak eli kasak, -vaikka venäläiset nykyään kasakeilla tarkoittavat ihan toista väkeä -kuin arojen asujamia. - -Kirgiisit, kuten minä heitä sittekin nimitän, ovat turkkilainen -heimo, jonka rodusta on paljo eri mieliä lausuttu. Moni matkustaja -pitää heitä oikeina mongolialaisina, jota vastoin toiset, ehkäpä -suuremmalla syyllä katsovat heitä sekakansaksi, joka kyllä muutamissa -kohdin on mongolialaisten kaltainen, vaan jolla yleensä sentään on -useampia indogermanialaisten tuntomerkkejä, paraiten turkmeenien. -Minun näkemäni kirgiisit, jotka kaikki kuuluivat keskimmäiseen -ryhmään, ovat keskikokoista tai pientä, kaunis vartaloista väkeä; -kasvot ei tosin kauniit, vaan ei myöskään mikään viirunaama kuten -mongolialaisilla; kädet ja jalat sievät, ihon väri kirkas tai -läpinäkyvä vaaleanruskea, vähän keltaiseen vivahtava, silmät -ruskeat ja tukka musta. Sasupäät ovat harvoin niin korkeat ja leuka -ainoastaan ani harvoin niin kapea, että kasvot tulevat kulmikkaiksi -tai kissan naamaksi; keskikokoinen silmä on yleensä keskikohdalta -kaarevin ja ulkonurkasta vaakasuoraan jatkunut, eli siis mantelin -muotoinen kyllä, vaan ei viistorakoinen: nenä enimmäkseen suora, -harvoin kaareva, suu kohtuullisen kokoinen ja teräväpiirteinen, parta -ohut, vaikka ei oikeastaan huono. Oikeita mongolialaiskasvoja näkyy -kyllä myöskin, paraastaan köyhemmän väen naisilla ja lapsilla; mutta -yhtä vähän, kuin olen nähnyt oikein kauneita kirgiisiläisnaisia, yhtä -vähä on näkyviini sattunut oikeita viirunaamojakaan kuten muissa -kansoissa, jotka todella ovat mongolialaisia. Sekakansan muoto näkyy -kaikilla suuremmassa määrässä kuin mikään varma, tarkkarajainen -rotu. Olen nähnyt miehiä, jotka, jos en olisi tiennyt heidän -kansallisuuttansa, olisin ehdottomasti lukenut jalompimuotoisiin -indo-germanialaisiin, ja toisia, joilla minun välttämättä täytyi -myöntää oleviin selvät mongolialaisen kasvot. Vanhain sukujen -jäsenillä on yleensä kaikki indogermanialaisten tärkeimmät -tuntomerkit, alhaisemmat miehet ja syrjäisemmät haarat näyttävät -ainakin joissakuissa kohdin mongolialaisilta, jopa ovat melkein -täydellisestikin heidän kaltaisiansa. Islami, joka myöntää autuuden -opin tunnustajaksi muuttuneelle orjalle kansalaisoikeudet, lienee -aikojen kuluessa tehnyt monesta pakanamongolialaisesta kirgiisejä -ja siten paljon vaikuttanut kirgiisein heimomerkkeihin ja niitä -turmellut. - -Vaikka kirgiisin puku oikeastaan on turkkilainen, se ei kuitenkaan -sovellu päästämään vartaloa näkyviin paraimmalta puolen. Varsinkin -talvella karvalakit, turkit ja pitkät saapasvarret peittävät kaikki -vartalon yksityiskohdat, eikä niitä näy kesälläkään. Köyhä kirgiisi -käyttää, paitsi turkkiansa ja karvalakkiansa, ainoastaan paitaa, -viittaa ja leveitä housuja, ylhäiset ja rikkaat sitä vastoin -itämaiseen tapaan monia vaatteita päällekkäin; mutta molemmat -pistävät kaikkein ruumista verhoavain vaatteiden, paitsi turkin, -helmat housuihin, että eivät ratsastaessa olisi tiellä, mutta juuri -sen tähden näyttävät sitä hullunkurisemmalta, mitä rikkaammin ovat -puetut. Suositaan tummia värejä enemmän kuin kirkkaita, joita -sentään ei halveksita niitäkään, vaan käytetään niitä kirjavissa -kudoksissa ja nauhuksissa. Vyössä riippuu melkein joka kirgiisillä -korea, rauta- tai hopealastoilla runsaasti koristeltu pikku laukku ja -samoin koristeltu veitsi, mutta mitään muita koristuksia hänellä ei -ole, paitsi välttämätön sinettisormus ja muistoraha, jos keisari on -antanut sen jollekulle. - -Naisten puvusta en tiedä paljoa, koska tarpeellinen varovaisuus esti -minua kyselemästä enempää, kuin näin, ja koska rikasten ja ylhäisten -vaimoja en nähnyt ollenkaan enkä muita koskaan juhlapuvussa. Paitsi -turkkia, saappaita ja kenkiä, ihan samanlaisia kuin miehillä, on -naisilla housut, myöskin melkein samanlaiset kuin miehillä, paita -ja sen päällä kaapun kaltainen päällysvaate, joka ulottuu polvien -alapuolelle ja on keskeä kiinni vyötetty, päässä joko turbaanin -tavoin kääritty liina tai sellainen päähine kuin nunnilla, joka -peittää pään ja kaulan ja riippuu hartioilla ja ryntäillä. - -Sekä miesten että naisten vaatteet, paitsi aina sieviä ratsusaappaita -ja kenkiä, ovat karkeatekoiset. Arvattavasti ilmanalan vaatimuksesta -on molemmilla päällysvaatteissa tavattoman pitkät, yli käsien -ulottuvat ja niitä aina peittävät hihat. - -Kun suuret ja vähään tyytymättömät eläinlaumat pakottavat kirgiisiä -siirtelehtämään paikasta paikkaan, sopivaa laidunta etsien, täytyy -heillä myöskin olla sellaiset asunnot, jotka voidaan helposti -pystyttää, ilman suurta vaivaa taas hajoittaa ja toisessa paikassa -jälleen panna kokoon ja jotka kuitenkin riittävästi suojelevat -sopimattomilta ilmoilta. Ne edut täyttää jurtta paremmin kuin -mikään muu kuljeteltava asunto, joten sitä syystä kyllä voidaan -sanoa täydellisimmäksi kaikista teltoista. Vuosituhansien kokemus -on vähitellen tehnyt jurtan siksi, kuin se nykyään on, tavallansa -verrattomaksi vaeltelevan paimenen ja yleensä siirtelehtävän -ihmisen asunnoksi. Se on keveä ja helppo liikutella, vettä pitävä -ja lämmin, sitä käy sulkea myrskyiltä ja avata tuuletukselle ja -auringolle, se on miellyttävä ja mukava, yksinkertainen ja kuitenkin -sovelias koristaa runsaasti sekä sisältä että ulkoa; sitenpä sillä -on niin paljo hyviä ominaisuuksia, että sitä opitaan pitämään sitä -suuremmassa arvossa, mitä kauemmin siinä oleskellaan, ja vähitellen -yhä paremmin huomataan se varsin mukavaksi asua. Jurtan pystysuora, -ympyräinen alaosa on toisiinsa liitetyistä ja helposti erotettavista -ristikoista, ja ylinnä on kupukatto; niiden välille on sovitettu -orsia ja seinään ovi; pöyhäkät tshi-ruohomatot ja suuret, sopivaan -muotoon leikatut ja erittäin taidokkaasti asetellut huopalevyt ovat -koko asunnon ulkopeitteenä; sisällä peitetään maalattiakin samoin -huopamatoilla. Koko rakennus sidotaan kokoon yksinomaan nuorilla -ja nauhoilla, paitsi ovea, joka on tappisaranoilla ja ortta, joka -pistetään kupukehyksen reikiin; sen tähden se voidaan helposti -hajoittaa ja kuitenkin se pyöreän pohjamuotonsa ja kupukattonsa -tähden kestää rajunkin myrskyn puhalluksia. Sen kokoon panemiseen -kuluu tuskin muuta kuin puoli tuntia, hajoittamiseen vielä vähempi -aikaa, ja yksi kameli sen kuljettaa paikasta paikkaan. Mutta sen -tekoon ja koristelemiseen kuluu paljo aikaa ja tarvitaan kaikki -taito, kuin emännällä on, jonka huolena on päätyö sen teossa ja sitte -kokoonpano ja purkaminen kokonaan. - -Jurtta on tärkeä osa kirgiisin irtaimesta omaisuudesta. Rikkailla -niitä on kuusi ja kahdeksankin, mutta he kuluttavat enemmän varoja -muutamain koristamiseen kuin useampien uusien tekoon, koska -heitä arvostellaan ja verotetaan jurttainsa luvun eikä laumainsa -suuruuden mukaan. Ylhäiset komeilevat jurtillaan, varustaen niitä -niin rikkaasti kuin mahdollista, tehden ne kalleimmasta huovasta -ja sisältä ja ulkoa koristaen kaikenlaisilla kaunistuksilla ja -kirjavilla kangaskappaleilla. Vielä arvokkaammat ovat kalliit -matot ja taidokkaasti ommellut silkkipeitteet, joilla jurtan sisus -juhlatiloiksi koristetaan. Sellaiset matot kulkevat perintönä isältä -pojalle ja ovat omistajan mielestä yhtä arvokkaat kuin valmistamaton -hopea. - -Kuitenkin arvostellaan vaeltavan paimenen omaisuutta yksinomaan -hänen laumojensa mukaan eikä noiden äsken lueteltujen sivuasiain. -Köyhimmälläkin jurttaherralla täytyy olla paljo eläimiä, hänen -voidakseen edes koettaakaan tulla toimeen; sillä karja, jota hän -paimentaa, on hänen ainoa elinehtonsa; ainoastaan kotieläimensä -turvaavat häntä puutteelta. Rikkaan laumoissa on tuhansittain -elukoita, köyhällä ainakin sadoittain; mutta rikas voi köyhtyä, -jos rutto tappaa hänen laumojansa, ja köyhä voi kuolla nälkään, -jos yleinen rutto vähentelee hänenkin pientä laumaansa. Laajat -rutot tuhoavat kokonaisten heimojen varallisuuden, saattavat -tuhansia ihmisiä kuolemaan nälkään. Eipä ihme siis, että kirgiisin -kaikki ajatukset liittyvät hänen laumoihinsa, että hänen tapansa -johtuvat ihmisen ja eläimen likeisestä yhteydestä, että ihminen on -riippuvainen eläimestä. - -Hevonen on, vaikk'ei hyödyllisin, niin jaloin ja arvokkain kaikista -kirgiisein kotieläimistä, omistajansa silmissä sama kuin kaikki -kotieläimet yhteensä, kuin täydellisin kauneus; se on mittakeppi, -jonka mukaan arvostellaan rikkautta ja köyhyyttä. "Hevosen" sijasta -käyttää kirgiisi vain "kotieläin" sanaa, "vasemman" ja "oikean" -puolen sijasta lauseita: "sivu, jolta noustaan selkään" ja "sivu, -jolla puolen solmuruoskaa pidetään". Hevonen on nuorukaisen ja -neitosen, miehen ja ukon, naisen ja ämmän ylpeys; jos hevosta -kiitetään tai moititaan, on se ratsastajan ylistämistä tai -häpäsemistä; lyönti hevoseen, jolla ei itse olla ratsastamassa, ei -tarkoita hepoa, vaan sen ratsastajaa tai omistajaa. - -Suuri osa kirgiisein lauluista käsittelee hepoa; se soveltuu -verrattavaksi ihmisiin, miesten ja naisten arvon mittariksi ja -ihmiskauneuden kuvaksi. - - "Morsion', o armahaisen', - mustan tamman vilkas varsa!" - -huutaa laulaja morsiamelle, joka tuodaan sulhon jurttaan; - - "Leikki valkotöyhtöjen, miss' on se? - Meidän varsaleikki, missä on se? - Appi, vaikka saisinkin kuin armaan, - Isä tok' ei ole mulle varmaan!" - -vastaa morsian nuorukaisille, jotka hänelle laulavat "eroavan -neitosen" lohdutuslaulua "dshar-dsharia", viitaten "varsojen -leikillä" lapsuutensa ensimmäisen rakkauden aikaan. - -Hevospäillä lausutaan niiden omistajain rikkaus, hevosissa -lasketaan ja maksetaan lunnaat morsiamesta; sadan tamman arvoiseksi -katsotaan neitoa, joka pannaan voittopalkinnoksi paraimmalle -kilparatsastajalle; hevosia lahjoitetaan toinen toiselleen, hevosilla -sovitetaan kuoliaaksi iskeminen tai murha, jäsenten murtuminen -taistelussa tai silmän puhkaseminen, rikokset ja loukkaukset; -sata hevosta vapauttaa kirouksesta miehen tappajan tai murhaajan, -viisikymmentä naisen ja kolmekymmentä lapsen murhaajan; hevosissa -maksetaan sakko, jota heimolaiset vaativat jonkun ruumiin ja -omaisuuden vahingoittamisesta; hevosen tähden rupeaa arvokaskin mies -varkaaksi. Hevonen kantaa rakastajaa rakastetun, sulhoa morsiamen -luo, sankaria taisteluun, vainajan satulaa ja vaatteita leiripaikasta -toiseen; hevonen kantaa miestä ja naista, vanhusta kuten lastakin, -joka on sen satulaan sidottu kiinni, tai nuorta ratsastajaa, joka -ensi kertaa istuu omin neuvoin satulassa. Hevosen arvon mukaan -arvostelee rikas mies laumojansa; hevosetta on kirgiisi sama kuin -meillä koditon mies; hevosetta pitää hän itseään kaikkein köyhimpänä -olentona auringon alla. - -Kirgiisi on tarkkaan tutkinut hevosen elintavat, tuntee kaikki -sen tottumukset, sen hyvät ja pahat puolet, sen hyveet ja paheet, -tietää, mikä sitä hyödyttää, mikä vahingoittaa, vaatii siltä välistä -ihan uskomattomiakin, mutta ei pakotta koskaan rasita sitä yli -voimain; ei tosin kohtele sitä arabialaisen hellyydellä, mutta ei -myöskään muiden kansain raakuudella. Tosin kirgiisit eivät tiedä -mitään sellaisesta tämän jalon eläimen järkevästä jalostuksesta, -kuin arabialaiset ja persialaiset, saksalaiset ja englantilaiset -harjoittavat, vaan kuitenkin kirgiisikin pitää, yhä huolta mieluisten -lajien jalostuttamisesta siten, että päästää vain paraita oreita -tammojen seuraan, vaan salvaa muut. Valitettavasti hän valitessaan -siitosoreita katsoo yksinomaan niiden muotoa eikä yhtään niiden -väriä, ja siitä on tullutkin paljo oikein rumia, väriltään -säännöttömiä ja epätasaisia hevosia. Hevosen opettaminen on täällä -hyvin vaillinainen, sillä vaeltelevalla kirgiisipaimenella on liian -paljo hevosia, hänen ehtiäkseen niitä koulita. - -Meidänkin täytyy sanoa kirgiisin hevosta miellyttäväksi olennoksi, -vaikka se ei kaikin puolin tyydytäkään meidän kauneusvaatimuksiamme. -Se on enintään keskikokoinen, solakkarakenteinen eläin, jolla on -pää, vaikka ei ruma, vähän suurehko, kuonosta kapeahko ja juuresta -alaleuan ulkonevain haarakkeiden tähden paksuhko, kaula voimakas, -keskipituinen, ruumis pitkän solakka, jäsenet hienot ja karva pehmeä. -Silmät ovat suuret ja tuliset, korvat pikemmin suuret kuin pienet, -mutta sopivan muotoiset. Harja ja häntä ovat hienot ja pitkäjouhiset -ja aina tuuheat, häntäjouhet niin pitkät, että viiltävät maata; -sääret hyvärakenteiset, ehkä vähän laihat, kaviot enimmäkseen jyrkät, -vaan usein liian korkeat. Kirkas väri on tavallisin, mutta paljo -on oikein rumia papurikkoja, jotka loukkaavat silmää. Useimmin -nähdään ruskeita, vaalean ruskeita, raudikkoja, vaaleankeltaisia ja -likaisenkeltaisia, harvimmin tummanruskeita ja ainoastaan joskus -päistärikköjä. Harja ja häntä kaunistavat kaikkia vaaleakarvaisia -hevosia suuresti siitä syystä, että ne joko ovat mustat tai melkoista -valkeammat kuin muu karva. - -Suurta ylistystä ansaitsee tämän eläimen luonne. Kirgiisin hevonen -on tulinen ja kuitenkin tavattoman hyväluontoinen, rohkea kaikissa -vaaroissa, jotka se tuntee, ja ainoastaan silloin arka ja säikkyvä, -kuin jokin outo tapaus sitä hetkiseksi saattaa hämmennyksiin; se on -kunnianhimoinen ja paljon aikaan saava, mutta samalla tottelevainen, -nöyrä, toimihaluinen ja tavattoman kestäväinen; aina sitä vain on -käytettävä ratsuna, sillä vasta pitkällä harjoituksella taipuu se -vetoeläimeksi eikä sinä saa koskaan niin paljoa aikaan kuin ratsuna. -Erittäin ikävältä tuntui minusta eräs sen paha tapa, tosin enemmän -kirgiisin kuin sen itsensä syyksi luettava: tapa tiellä aina syödä -tai edes haukkaella ja koettaa sitä haluansa tyydyttää pahimmissakin -paikoissa, kaalatettaessa kivisten ja kuohuvain vuoripurojen poikki -ja jyrkkiä kallioita noustessa tai laskeutuessa. Vähään se yhtä -vähän tyytyy kuin mikään muukaan vapaihin laitumiin tottunut aron -kotieläin, mutta hevosten kesken on se suvaitsevainen niin kauan, -kuin kaikkivoiva rakkaus ei vaikuta riitaa, sekä isännälleen -kuuliainen ja alammainen. - -Köyhillä kirgiiseillä on ainoastaan sen verta hevosia, kuin kaikkein -perheen jäsenten ratsuiksi ja siitoseläimiksi tarvitsevat, vaan -rikkailla ja ylhäisillä arolaisilla neljä-, viisituhatta, jopa, -kuten monelta taholta vakuutettiin, kymmenen ja kaksitoistakin -tuhatta, jotka silloin eri laumoissa ja eri paikoissa oleksivat -ja tietysti paljon paremmin menestyvät kuin köyhän hevoset. Joka -laumassa on vähintään viisitoista ja enintään viisikymmentä hevosta. -Viimemainitussa tapauksessa on yksi voimakkaimmillaan oleva -orit, yhdeksän emätammaa ja yhtä monta nuorta tammaa, kahdeksan -kaksivuotista, kuusi tai kahdeksan kolmevuotista ja viisi tai kuusi -nelivuotista varsaa ja muutamia vanhoja ruunia. Orit on itsevaltias -herra ja isäntä, lauman johtaja ja suojelija, ei anna itseltään -suden ryöstää yhtään, astuu rohkeasti sitä pelkuria ryöväriä vastaan -ja lyö etukavioillaan sen maahan, jos se rohkenee pysyä edessä. -Se ei kärsi ketään kilpailijaa, sen tähden se taipumattomasti -karkoittaa kaikki täys'kasvuisiksi tulevat oriit laumastaan ja -samoin se heti, kuin pääsee johtajaksi, karkoittaa myöskin oman -emänsä ja sitte omat tammavarsansa. Se oriin ylpeä itsepäisyys -vaatii, varsinkin siitosaikaan paimenelta suurinta valppautta, -taikka hän muuten kadottaa karkoitetut, toisia sulttaaneja etsivät -tammat ja samoin karkoitetut, itsenäisyyteen pyrkivät oriit. Vasta -viidentenä vuonna huolii nuori tamma oriista; seuraavana keväänä, -tavallisesti maaliskuussa syntyy sille ensimmäinen varsansa. Ei -sitä vielä silloinkaan eroteta laumasta, vaan vasta toukokuussa -viedään se varsoineen jurttain luo, jossa sitä sitte neljä kuukautta -lypsetään, saadakseen ylisteltyä kumysiä eli maitoviinaa. Syksyllä -päästetään emä varsoineen palaamaan takaisin laumaan. Molemmat ne -siellä esteettä saavat yhtyä toisten seuraan ja nauttivat niille -lahjoitettua vapautta täydellä riemulla. - -Hyödyllisin ja sen tähden tärkein kotieläin näillä paimenilla on -lammas, suuri, ruumiiltaan kaunisrakenteinen eläin, jota vain -rasvaryhä rumentaa. Vahvaa runkoa kantaa korkeat, voimakkaat jalat, -pää on pieni, nenä kapea, korvat riippuvaiset tai ihan pystyssä, -sarvet pienet, karva karkea, vaan tiheä, utaret suuret ja rasvasaparo -usein niin tavattoman suuri, että eläin ei sitä enää jaksa kantaa, -vaan, takapolvet koukussa, laahaa sitä maata myöten, jos paimen -ei auta siten, että laittaa pienet, kaksipyöräiset kärrit saparon -alle ja sovittaa rasvataakan siihen. Kirgiisiläisoinasten ja -rasvahännättömäin lammasten vuonnat saavat toisessa tai kolmannessa -polvessa tuon kummallisen lisäkkeen, vaan rasvahännättömäin oinasten -ja kirgiisilammasten vuonnille sitä ei tule. - -Vaikka kirgiisilampaan olemus pääpiirteiltään on saman kaltainen -kuin tavallisilla Europan lampailla, niin ei kuitenkaan voida olla -huomaamatta, että vapaa elämä arolla, pitkät, vaellukset, joita sen -on tehtävä, ja niillä voitettavat vaikeudet ovat kehittäneet sen -ruumiillista ja henkistä kykyä verrattoman paljon suuremmiksi, kuin -meidän kotilampaillamme on. Kuitenkin on arollakin viisas vuohi -tyhmän lampaan johtaja ja ohjaaja, ja sen tähden on ihan kohtuullinen -kiinnittää nyt huomiotamme siihen. - -Kirgiisein vuohi on keskikokoinen, varteva ja sievärakenteinen: -ruumis on voimakas, kaula lyhyt, pää pieni, jäsenet paraimmassa -suhteessa ruumiisen, silmä suuri ja vilkas, katse paljon sanova, -korvat suipot ja pystyssä, sarvet pienenlaiset, joko vain taa ja ulos -päin yksinkertaisesti kääntyneet tai puoli kierrosta kiertyneet, -karva runsas, varsinkin parrassa ja hännän päässä, otsakarvat pitkät -ja kiharat, pääväri puhdas valkoinen, seassa mustia kuvioita. - -Lampaita ja vuohia kirgiisit hoitelevat ihan samalla tavalla -kumpiakin ja pitävät niitä aina yksissä laumoissa. Jonkin kylän tai -jurttaryhmän köyhillä kirgiiseillä on vain yksi yhteinen lauma; -rikkailla, joiden elukkain luku nousee moneen tuhanteen, on laumoja -useampiakin. Lammaspaimen, aina jo varttunut poika, ratsastaa -harjalla, mutta osaa sitä ratsuansa niin hyvästi ohjata ja saada sen -juoksemaankin niin hyvää vauhtia, että hän saavuttaa nopeimmankin -vuohen. Kuin me palatessamme metsästysretkeltä kohtasimme -lammaspaimenen, ratsasti hän huvikseen ainakin neljännestunnin meidän -sivullamme pitkin aroa, vaikka hevosemme juoksivat täyttä vauhtia, -eikä hänen härkänsä siitä näyttänyt kovinkaan väsyvän. Ainoastaan -tatarilaisten isäntäin lammaspaimenet ratsastavat aina hevosilla. -Vaarallisten, kuohuvain vuoripurojen yli mennessä ja muissakin -vaarallisissa vuoripaikoissa asettuvat vuohet aina lauman johtajiksi, -ja siellä, kuten kaikkialla seuraavat lampaat niitä arvelematta. - -Koska ainoastaan kaikkein soveliaimmissa paikoissa kootaan heiniä -talven varaksi, estetään lampaita ja vuohia vuonimasta syksyllä, -karitsat ja kilit syntyvät sen tähden aina keväällä, jolloin niiden -on mahdollinen ripeimmin kasvaa ja paraiten menestyä. Äsken syntyneet -karitsat ja vuohet otetaan elämänsä ensi päiviksi jurttaan, ja ne -varsin pian niin mieltyvät siellä oloon, että hyvin valittavasti -määkivät, milloin niitä eri syistä täytyy viedä pois siitä -hauskasta asunnosta. Myöhemmin joutuvat ne navettoihin, jollaisia -on talviasuntojen vieressä, taikkapa aukealla arolla tavallisiin -maakuoppiin, joiden päällitse kylmä tuuli melkein ihan tuntumatta -puhaltelee, viimein nuoraan, kögön, joka on joka jurtan edessä -vahvoihin paaluihin pingotettuna. Heti, kuin ne alkavat omin neuvoin -syödä ruohoa, ajetaan ne eri laumoissa arolle ja vasta illan suussa -takaisin jurtalle. Siten tottuvat ne pienuudesta, asti vapaasen -aroelämään, tuuliin, myrskyihin ja sateihin. - -Hevosten, lammasten ja vuohien rinnalla on sarvikarja hyvin -vähäarvoinen. Tosin kyllä näkyy jokaisen kylän lähellä karjalaumakin, -mutta se on sentään verrattoman pieni lammasten ja vuohien paljouden -rinnalla. Lehmät ovat suuremmat ja parempimuotoiset kuin venäläisten -ja siperialaisten talonpoikain, mutta huonommat jo Kiinankin lehmiä -eivätkä lähimainkaan vedä vertoja millekään Länsi-Europan hyvälle -rodulle. Kirgiisien lehmä on keskikokoinen ja lihakas, karva lyhyt -ja sileä, sarvet pitkät ja kaarevat, väri enimmäkseen kaunis -punaisenruskea. - -Sarvikarjaa käytetään laitumella jotenkin suurissa laumoissa, mutta -annetaan niiden ihan paimentamatta etsiä ravintoansa ja houkutellaan -lypsäviä lehmiä jurtan luo ainoastaan ja yksinomaan vasikkain avulla, -joita pidetään siellä kytkettyinä tai vartioituina; sitä vastoin -härjät mielin määrin pysyvät usein monta päivääkin poissa kylän -seuduilta. - -Vaikka kyllä jokaisessa suurenlaisessa kylässä, niin ei joka -kirgiisillä ole kameleja, harvoin edes rikkaimmillakaan isännillä -enempää kuin viisikymmentä. Kamelia syystä kyllä pidetään näillä -aroilla huonoimpana kaikista paimentolaisen kotieläimistä; sen -varsinainen koto on etelämpänä ja idempänä. Niillä aroilla, joita -me matkustelimme, kasvatetaan ainoastaan kaksiryhäistä kamelia, -Balkash-järven eteläpuolella ja Keski-Aasiassa sitä vastoin -mieluisimmin dromedaaria, ja toimitetaan niistä molemmista myöskin -omituisia sekasikiöitä, joiden molemmat ryhät ovat melkein kasvaneet -yhteen. - -Keskiarojen kaksiryhäinen kameli on keveämpää rotua eikä siis -suinkaan niin kömpelön ja raskasruumiisen näköinen kuin ne, -joita nähdään Europan eläintarhoissa, mutta yhtä tiheäkarvainen. -Kuitenkin se paljon huonommin kestää talven kylmyyttä kuin mikään -muu kirgiisien kotieläin ja tarvitsee polvilleen laskeutuessaan -tai levätessään allensa huopamaton, mutta vilustuu sittekin hyvin -helposti ja siitä usein turmeltuu tai kuolee. Karvan lähdön aikaan -täytyy se kääriä huopapeitteihin ja kesällä suojella sitä sääskiltä -ja paarmoilta, jotka sen muuten pistelevät kuoliaaksi. Lyhyesti -sanoen siitä on ainaista huolta eikä se siis sovellu köyhälle -miehelle, jolle jokainen vahinko tuntuu moninkertaiselta siihen -nähden kuin rikkaalle. Yhtä vähään ruokaan se muuten tyytyy kuin -dromedaarikin, ja yhtä sokean vimmainen kuin dromedaari on se kiiman -aikaan ja voi silloin tulla vaaralliseksikin yksin isännällensäkin, -jota se muuten kyllä rakastaa; mutta muina vuodenaikoina se on -paljon nöyrempi ja säveämpi. Minä, kun olin vuosikausia ratsastellut -dromedaareilla, kiintyivät ne hyvät ominaisuudet niin huomiooni, -että olin joutua epätietoiseksi koko sen sukuperästä. Vastustamatta -antautuu kameli kiinni, ja tosin vähän muristen, mutta mylvimättä -tuolla inhottavalla, hermoihin koskevalla tavalla kuin dromedaari, -laskeutuu se polvilleen sälytettäväksi; valittamatta se juosten -kantaa keveänlaisia taakkoja kolme, jopa neljäkin kymmentä kilometriä -päivässä; jos kantamus luistaa sivulle, pysähtyy se itsestään. Jos -on seljässä vain yksi mies, juoksee se viisi tai kuusikin kymmentä -kilometriä päivässä ja vähintäin puoli siitä matkasta silloinkin, -kuin sillä on kannettavana neljä sataa kilogrammaa, jolloin sen -täytyy astua pitkäaskelista, hitaan näköistä käyntiänsä. Se kävelee -syömässä melkein aina jurttain lähellä yhdessä kaikkein muiden kylän -kamelien kanssa, ja kirgiisit pitävät sitä jonkin verran pyhänä -eläimenä. - -Koira sitte, se kirgiisein kotieläin, jota pidetään vähimmässä -arvossa, on yleensä suuri eläin, ei aina kaunis, vaikka kyllä paljon -kauniimpi muita Siperian ja Turkestanin rumia koiria. Pää on pitkä, -vaan rumamuotoinen, jalat paremmin susikoiran kuin lammaskoiran -jalkojen kaltaiset, karva pitkä ja villainen, häntä pitkäkarvainen ja -väri hyvin vaihteleva. - -Se on erittäin valpas ja rohkea, sudelle vankka vastustaja, -heikommille elukoille itsetietoinen ja vaaria pitävä suojelija, -vierasta kohtaan epäluuloinen vartia, isännälleen uskollinen -orja, täys'kasvuisiin ihmisiin yhtymätön erakko, lapsille nöyrä -leikkikumppani; sitenpä sillä on paljo sukunsa hyveitä, eikä sitä -puutu mistään jurtasta, ei ainakaan yhdestäkään kylästä. - -Laumojen hyväkseen käyttämiseen ja siis myöskin niiden huolelliseen -hoitamiseen liittyy kirgiisein koko elämä. Ensimainittu asia on -naisten päätehtävä, hoito sitä vastoin miesten tärkein työ. Paitsi -luita, jotka joutavina heitetään pois, käytetään muuten kaikista -laumaeläimistä kaikki ruumiin osat, ja samoin lypsetään kaikkia -naaraseläimiä niin kauan, kuin suinkin voidaan. Kirgiisin kasviruoka -on mitättömän vähäinen eläinkunnasta saatavaan ruokaan verraten; -maito ja liha ovat aina varsinaisena ruokana, niihin seoitetut -kasviaineet ainoastaan lisänä. Leipää sen sanan varsinaisessa -merkityksessä hän tuskin koskaan nauttii; yksin nekin pienet -taikinakokkareet, joita kävisi sanoa leivoksiksi, ovat rasvassa -kiehutetut, vaan ei paistetut. Jauhot ja riisi, viimemainittu -ainoastaan rikkaan jurtassa useammin nähtävä ruoka, ovat aina vain -vaihteena maito- ja liharuokain ijäisessä yksitoikkoisuudessa. -Eipä ihme siis, että kirgiisiä nälkäkuolema uhkaa ja hän todella -varsin usein kuoleekin nälkään, milloin yleinen karjan rutto raivoaa -sisäaroilla. - -Rikkaat kirgiisit pitävät vuohen ja lampaan maitoa erillään lehmän -maidosta ja samoin tamman ja kamelin maidosta; köyhät panevat -kaikkein laumaeläinten maidot samaan astiaan ja sen tähden saavatkin -niiden nisistä ainoastaan lampaan maidon tuotteita, jota vastoin -rikkaat voivat toimittaa itselleen suurempaakin nautintoa. Vuohen -ja lampaan maidosta, jotka aina lypsetään samaan kiuluun ja kootaan -samaan nahkaleiliin, valmistetaan jauhojen kanssa tai ilman niitä -monenlaista heti syötävää ruokaa, myöskin voita, pieniä, happamia tai -karvaita, hiekalta maistuvia, europpalaisen suulle vastenmielisiä -juustoja ja meistäkin varsin hyvältä maistuvaa keltaista, -juoksutettua maitoa, jota kuten juustoa säilytetään talveksi ja -sitte veteen lioitettuna syödään keittona. Lehmän maidosta sitä -vastoin valmistetaan paraastaan piimää ja ainoastaan poikkeuksen -tavoin juoksutettua maitoa, juustoa ja voita. Tamman ja kamelin -maitoa hapatetaan neljä päivää ahkerasti pudistellen ja hämmennellen, -joten siitä saadaan usein mainittua maitoviinaa, kumysiä, arvokasta -ja todellakin hyvältä maistuvaa juhlajuomaa, jota kaikki varakkaat -kirgiisit käyttävät ja sillä humalluttavatkin itseään. - -Kesällä rikaskin kirgiisi elää melkein yksinomaan maitoruuilla, sillä -siihen aikaan hän ainoastaan juhliksi ja muiksi sellaisiksi tärkeiksi -tilaisuuksiksi teurastaa jonkun elukan. Talven alusta lähtein sen -sijaan joutuu sekä lampaita ja vuohia että hevosia ja sarvikarjaa, -jopa kamelejakin teurastuspuukon uhreiksi. Paraimpana pidetään -hevosen lihaa, varsinkin tamman, huonoimpana naudan lihaa. Lampaan -liha on parasta hevosen lihan jälkeen, kamelin lihaa katsotaan sielua -lääkitseväksi; vuohen lihaa pidetään köyhyyden merkkinä, ja, jos -sitä tarjotaan vieraalle, osoittaa se halveksimista. Teurastetussa -hevosessa katsotaan paraimmiksi lautasia, lampaassa rintapalaa; -paraaksi herkuksi katsotaan nuorten hevosten maharasvaa, joka -sen tähden suolataan, sullotaan suoliin, savustetaan sellaisina -rasvamakkaroina ja tarjotaan niitä sitte arvokkaille vieraille yhtä -mahtavalla mielellä kuin kumysiä. - -Paitsi ravintoaineita käyttää kirgiisi hyväkseen myöskin melkein -kaikkia muita eläinten ruumiista saatavia aineksia. Lammasten -villoista tekee hän välttämättömän tarpeellisia huopia; kamelin -villat valmistaa hän langoiksi ja kankaiksi, ja untuvan kaltaista -pehmeää pohjavillaa kokoo äiti äsken syntyneelle lapselleen alasiksi. -Vuohien pitkiä karvoja käytetään mattojen ja huivien rimpsuiksi sekä -töyhdöiksi ja hienoiksi nuoriksi. Lyhyet villakarvat kehrätään ja -kudotaan jurtan siteiksi. Hevosen harja- ja häntäjouhet palmikoidaan -arvokkaiksi ohjas- ja jurttanuoriksi. Lammasten nahoista saadaan -tavalliset talviturkit, karitsain ja kilien nahoista kalliit -koruturkit; vanukkeina lähtenyt villa on hyvää vaatetten sisustusta. -Kaikista eläimistä saadaan vielä hyvin monenlaista parkkinahkaa. -Liialla tai kirgiisin mielestä arvottomalla eläinten rasvalla sekä -lampailla, naudoilla ja hevosilla vaihtaa hän itselleen tavaroita -maailman markkinoilta; myödystä karjasta saadulla rahalla suorittaa -hän veronsa ja muut maksunsa, ostaa hopeaa, jolla hän mielellään -koreilee, rautaa aseiksensa, mattoja, kankaita ja silkkikangasta, -joilla hän koristelee itseään ja jurttaansa. Karja on vaeltelevan -paimenen ainoa elatus ja ansiolähde; se vähä maata, jonka hän joskus -kyntää, kylvää, kastelee ja niittää, ei ansaitse mitään huomiota -eläinten rinnalla. - -Ei ihmisen vapaa tahto määrää kirgiisin olopaikkaa eikä elintapaa, -vaan laumojen tarpeet, niiden toimeentulo; ne ne pakottavat häntä -siirtymään tänään tänne, huomenna tuonne, viipymään jossakin paikassa -ja siitä taas lähtemään pois. Niinpä kirgiisien vaellus ei suinkaan -ole tarkoituksetonta retkeilemistä avaralla arolla, vaan hyvin -punnittua paikan vaihtelemista vuodenaikain ja paimennettavain -eläinten laadun mukaan. Tarkoituksetta harhailla ei käy arolla -talvella eikä kesällä, ei syksyllä eikä keväällä; se saattaisi laumat -talvella alttiiksi peljättäville myrskyille, kesällä tuottaisi -niille janoon nääntymisen vaaraa, keväällä ehkä pakahduttaisi niitä -ruuan runsaudella ja jo syksyllä vähentäisi niiden ravinnon enemmän, -kuin suotava olisi taikka pakkokaan. Sen tähden alkaa kirgiisi -vaelluksensa alavalta tasangolta, nousee hitaasti ylemmäksi, jopa -tuntureillekin asti ja palaa taas hitaasti alas. Kuitenkin on -eri laumoilla myöskin eri tarpeita. Lampaat ja vuohet rakastavat -kovia, tuoksuvia ruohoja, jollaisia kasvaa suola-aroilla, hevoset -enimmäkseen vapaita vuoriruohoja, varsinkin sellaisia, joita kasvaa -kalliolouhikkojen raoissa; sarvikarja kävelee mieluisimmin pehmeillä -nurmikoilla ja kamelit näyttävät kovain suola-aron kasvien ohella -katsovan ohdakkeita ja orjantappuroita välttämättömäksi ravinnokseen. -Rikkaat kirgiisit, jotka voivat kaikkia eri elukoita pitää eri -laumoissa, antavatkin sen tähden niiden kuljeksia eri tahoilla, ja -ainoastaan köyhät kuljettavat kaikkia elukoita kanssansa paikasta -paikkaan. Sitte vielä vaikuttavat ihmisetkin toisiinsa. Tosin -vapaalla arolla ei ole rajaa eikä merkkikiviä tiluksien eikä alueiden -välillä, mutta ikivanhat sopimukset niitä sentään rajoittelevat. Joka -heimo, joka heimon osa, joka kunta ja joka kylä eli jurttaryhmä pitää -ominaan vanhastaan tavallisia laitumia, suvaitsematta niille mitään -vierasta laumaa tai ketään vierasta paimenta, tarttuupa aseihinkin -ja taistelee verisesti uusia tulokkaita vastaan, vaikka ne olisivat -oman heimonkin jäseniä. Siitä selviää, että vaelteleva kirgiisipaimen -kulkee samoja teitä ja samoja ihan tarkkarajaisia seutuja. Hän -saattaa joskus kulkea toisen kulkutien poikki, mutta eivät heidän -tiensä koskaan käy samoja jälkiä; sillä jokainen pitää kunniassa -toisen oikeuksia, ja jokaista heimolaisensa pakottavat siihen. - -Paikoillaan oloa meidän käsityksemme mukaan saavuttaa kirgiisi -vasta haudassa, mutta koto hänellä kyllä siltä on. Laajemmassa -merkityksessä on sinä se alue, jota hän vaeltelee, kaikkein -enimmissä tapauksissa jonkun joen tai puron laakso. Ahtaammassa -merkityksessä on kotona, talvileiri, josta hän lähtee vaellukselle -ja johon aina jälleen palaa. Tämän talvileirin lähellä lepäävät -hänen enimmät vainajansa, vaikka eivät kaikki; siinä on välistä -pysyväinenkin asunto, sinne lähettää hallitus käskyläisensä kantamaan -hänelle määrättyä veroa tai arvioimaan häntä taikka lukemaan hänen -perhekuntaansa ja karjaansa; siellä elää hän enimmän aikansa, vaikka -kyllä ei kauneinta; siellä kärsii ja kestää tämä yleensä iloinen ja -huoleton mies raskaimmat ja pahimmat surunsa. - -Talvileirin paikka on tarkkaan määrätty, vaikka ei itse talviasunnon -muoto. Laakson, johon leiri on tehty tai tehdään, pitää olla -mahdollisimman hyvästi suojeltu kylmiltä, kaikkea kuolettavilta -pohjois- ja itätuulilta ja muuten sellainen, että jurtat sopii -sijoittaa päivän puolelle, että pysyväisiä huoneita käy helposti -rakentaa, että välttämätöntä vettä ei koskaan puutu ja että -tarpeellista eläinten laidunta on lähellä leiriä. Kaikki nämä ehdot -täyttää paraiten jokilaakso, jonka siinä juokseva vesi on uurtanut -syvälle maahan, jossa kesäkuukausina ruoho ei kuiva, niin että -milloin hyvänsä voidaan saada heiniä ja kuitenkin vielä jää ruokaa -talveksi, ja jossa muuten tavallisen polttoaineen sonnan lisäksi on -myöskin joen äyräillä kasvavia pajupensaita ja mustia haapoja. Sen -tähden valitaan muita paikkoja ainoastaan silloin, kuin tahdotaan -käyttää hyväkseen jotakin erityistä, kesällä veden puutteen tähden -kartettua alaa, esim. suola-aroa, talvella kun lumi kelpaa sekä -eläimille, että ihmisille veden sijasta. - -Pysyväinen talviasunto on aina hyvin kurjan näköinen, umpinainen, -kostea ja pimeä maja, niin hätävaraa kokoon kyhätty, että kyllä -näkyy, tekijän jo edeltä päin luottaneen lumeen, joka tivistää sen -seinät ja katon ja suojelee rajuilmalta. Seinät ovat ainoastaan -joskus päällekkäin sovitelluista hirsistä, useammin hakkaamattomista -kivistä ja useimmiten pajupalmikoista tai vierekkäin asetelluista -ruokokimpuista, katto aina ruo'oista. Vieressä on samoin rakennettu -navetta nuoria elukoita varten ja vähän matkan päässä aitaus -vanhemmille elukoille. - -Talven tullessa asettuu kirgiisi sellaiseen talvimajaan, jos ei, -kuten yleensä tekee, vielä nytkin mieluisemmin asu verrattoman paljon -mukavammassa jurtassa. Talviasunnon lämmittämisestä on kirgiisi jo -viime keväänä pitänyt huolta siten, että hän tai oikeammin hänen -vaimonsa, jonka tehtävänä yleensä ovat kaikki vastenmieliset ja -raskaat työt, kokosi elukkain lantaa, seoitti siihen vähän heiniä ja -teki siitä nelikulmaisia kakkuja, jotka sitte kuivattiin kasoissa -auringon paisteessa. Lähiseudun ruohoa on kesällä huolellisesti -säästetty, että laumoilla nyt olisi välttämättömin ruoka niin lähellä -asuntoa tai jurttia kuin mahdollista; etäisemmistä paikoista on heinä -niitetty ja tuotu tänne. Jos talvi on hyvä eli vähäluminen, niin -saavat elukat vielä nytkin riittävästi ruokaa; vaan jos se on kova, -niin usein kyllä ei ole mitään apua laumojen isännän varotoimista: -silloin häneltä kuolee useampia eläimiä, kuin kartuttava kevät -lahjoitti. Sen tähden hyvinä talvina vallitsee vilkas ilo pimeässäkin -paimenmajassa, jota vastoin kovana talvena, joka heikontaa eläimet -pelkiksi luurangoiksi, huolien seurassa tulee kalvava suru -viehättävään jurttaankin; sen tähden vallitsee sekä rikasten että -köyhäin asunnoissa tänä peljättynä vuodenaikana joko toimeen tuleva -vauraus tai katkera puute. - -Vasta huhtikuun lopulla ja monena vuonna vasta toukokuun alussa -lähtee paimen viimeisine laumain jäännöksineen talvileiristä -vaeltelemaan. Eri paimenten hoidossa ovat hevoslaumat jo lähteneet -kiertelemään, ollakseen häiritsemättä pikku karjaa. Iloiset varsat, -jotka muutama viikko sitte syntyivät yht'aikaa ensimmäisten kilien -kanssa, eivät sitä häiriötä tuottaisikaan, vaan kaikki nuoret -oriit ja tammat, jotka tänä keväänä tulevat täysikäisiksi. Varsat -juoksentelevat leikillisen vallattomasti ympäri koko laumaa, -poistumatta kuitenkaan kauas emiensä luota, jotka rauhallisesti -syöskentelevät ja ainoastaan silloin tällöin katsahtavat niitä; -mutta täysikäisiksi tulevat nuoret hevoset saavat yhä aikaan -levottomuutta ja vaativat suurinta valppautta paimenilta, joita -nyt on kaksi sen vertaa kuin tavallisesti. Milloin nuoret oriit -taistelevat lauman vanhempaa, arvokasta ja vallanhimoista johtajaa -vastaan; milloin nuoret tammat tunkeutuvat isänsä luo ja pakottavat -häntä karkoittamaan heitä puremalla; milloin joku nuori hepo koettaa -paeta ja lähtee, sieramet suurina, laukkaamaan vastatuuleen pitkin -aroa. Mutta silmänräpäyksessä paimenkin päästää ratsunsa laukkaamaan -pakenijan jäljestä, ja huimaa vauhtia siinä syöksytään yli kivien ja -kantojen, vuorten ja laaksojen. Oikeassa kädessään on hänellä pitkä -paimensauva ja sen toisessa päässä silmukkanuora; yhä lähemmäksi -pääsee hän pakenevaa nuorta tammaa, jo lentää peljätty silmukka sen -päätä kohti, vaan silloin pakolainen yht'äkkiä kääntyy syrjään, -potkasee ikään kuin ivaten ja pilkaten molemmilla takajaloillaan -ylös ilmaan ja laukkaa pois yhä huimemmin; ja yhä jatkuu hurja ajo, -kunnes paimenen viimein sentään onnistuu saada pakolainen kiinni, -ja nuoraan sidottuna viepi hän sen hitaasti takaisin laumaan. -Vaikka sellainen, näytelmä lieneekin huvittava syrjästä katsojalle, -ehkäpä hevospaimenelle itselleenkin, niin se hurja ajo kuitenkin -usein häiritsisi pikku karjan rauhallista ja tasaista kulkua; sen -tähden ei juuri kuljeteta eikä paimenneta niitä yhdessä. Lampaat ja -vuohet sekä pahan talven vaikuttaman oman heikkonemisensa että vielä -vahvistumattomain karitsain ja kilien tähden eivät myöskään jaksaisi -kulkea niin pitkiä matkoja kuin hevoset: näiden laumojen erillään -pito on siis siitäkin syystä välttämätön. - -Pikku karjaa hoitava kirgiisi vaeltelee alussa ainoastaan lyhyen -matkan, "lammasmatkan" päivässä, viipyy kaikkialla, missä laidunta -on, niin kauan, kuin elukat halukkaasti syövät. Vaeltaessa kulkee -edeltä lammaslauma ja sen sivulla härkänsä seljässä istuva, -kaikenlaisiin säihin tottunut paimen. Lampaat astuskelevat -jotenkin ripeästi, milloin tiheämmässä, milloin hajemmalla, sinne -tänne pysähtyen syömään jotakin herkkukasvia hyvin tarkkaan ja -kiireimmässäkin kulussa yhä aina jotakin haukaten; paimen seuraa, -istuen ratsullaan, joka samoin lakkaamatta syöskentelee. Emälampaat -ja emävuohet seuraavat karitsoita ja kilejä, kuitenkin niin etäällä, -että nuoret eivät ollenkaan näe eikä kuule vanhoja. Oinaslauma, jos -sitä enää on entistä tai jos jo uusi on erotettu muista, kulkee -toisia teitä. Kaikkein laumojen lähdettyä purkavat naiset jurtan, -sälyttävät sen ja vähät talouskalut kamelien tai kuormahärkien -selkään, nousevat itse lapsineen ja kaikkineen hevosten selkään ja -hitaasti ratsastavat lypsävän pikku karjan jäljestä, tavoittavat -sen puolenpäivän aikaan, lypsävät, kokoovat maidon nahkaleileihin, -lähtevät edelleen ja pystyttävät taas jurtan ennen auringon laskua. -Siten tehdään matkaa päivä toisensa perästä. Jos kevät kasvattaa -tuoretta ruohoa, niin viivytään alussa päiväkausia, sittemmin -viikkomääriäkin samassa paikassa, kunnes laidun sen seudulla käy -niukaksi, ja siirrytään vasta sitte edelleen. Kuin yhä edistyvä kevät -herättää koteroissaan vielä makaavat hyönteiset täyteen elämään ja -ilmaan ilmestyy lukemattomat joukot sääskiä, kärpäsiä, paarmoja -ja muita kiusanhenkiä, niin noustaan, jos suinkin mahdollista, -vuorille ja siellä vähitellen ylös korkeimmille ruohokoille, ihan -lähelle lumirajaa. Ihan ilman koiria kuljeksivan paimenen ei ole -tasangollakaan aina helppo ohjata laumaansa; mutta vuoristossa -hänen usein on äärettömän vaikea ehtiä "lammasmatkaansa" päivässä -ja monesti hänen on ihan mahdotonkin selvitä pahoista paikoista -ilman muiden, hevosilla ratsastajain, apua. Kovilla teillä voidaan -aina jatkaa matkaa, olkoonpa sitte kuljettava kukkaisia kenttiä tai -jyrkkiä louhikkoja. Vuohet, jotka nyt kulkevat edeltä, katselevat -jonkun aikaa tutkivasti paikkaa, joka lampaista ehkä näyttää -arveluttavalta, astuvat sitte sopivimmasta kohdasta varmasti ja -vakavasti edeltä ja lampaat seuraavat luottavasti jäljestä. Toista -on, jos solisevan, puron sijasta leveä ja kuohuva joki sulkee -tietä ja sen yli kuitenkin on mentävä. Sellaisen, lampaille ihan -vastenluontoisen esteen edessä ällistyvät uljaat ja kaikkiin eri -oloihin helposti mukautuvat vuohetkin; mutta lampaat hätäisinä -peräytyvät, jopa kiipeilevät läheisille kallioillekin, ikään kuin -niiden pitäisi pelastautua vaaran kourista. Turhaan paimen ratsastaa -kohisevan virran poikki ja sieltä palattuaan turhaan kokoaa -vastahakoisen laumansa rannalle. Kovasti määkien ilmoittelevat -lampaat hätäänsä ja epäilevältä kuuluu vuohienkin määkinä, kunnes -paimenelta loppuu kärsivällisyys. Hetkisen liitelee silmukkanuora -jonkun -lampaan pään päällä; heti lammas sitte tuntee itseään -kiskaistavan kaulasta, temmattavan ylös satulaan ja samaa tietä -viskattavan kohisemaan veteen. Nyt sen täytyy ponnistella omia -voimiaan. Uiden tai paremmin hyppien koettaa se päästä kiveltä -toiselle, joita näkyy veden päällä, vaan pyörre tempaa sen ja vie -mukaansa; se ponnistelee, potkii, juoksee ja uipi uudestaan, joutuu -ehkä toistamiseen pyörteesen ja viimein pääsee toiselle rannalle, -enemmin hädästä väsyksissä kuin ponnistuksista. Vavisten tutkii -se, onko sillä todellakin maata jalkainsa alla, pudistelee märkää -turkkiaan, katsoo peloissaan vielä kerran taaksensa ja alkaa sitte -heti ahnaasti syödä, ikään kuin korvatakseen niin paljon kuin -mahdollista tuota kärsittyä vaivaa. Sill'aikaa uivat kaikki muutkin -yksitellen joko itsestään tai pakosta virran poikki, kunnes koko -lauma on koossa toisella puolella ja päästään jatkamaan matkaa. -Sillä tavalla kiipeää vaelteleva paimen vuoristossa yhä ylemmäksi. -Jos alkaa siellä laaksoissa tulla kylmä ja ehkä lumikin jo ennustaa -talven tuloa, niin paimen laumoineen laskeutuu alemmaksi, nyt mikäli -mahdollista varjoisia rotkoja myöten, kunnes viimein saavutaan -alavalle tasangolle ja kiertokulku päättyy lähelle talvileiriä. Sitä -tekoa tehdään vuodet päästänsä. - -Kaikki kirgiisein kotieläimet tottuvat tavattoman pian eri seutuihin, -joissa käyskentelevät syömässä, olkoonpa paikka millainen hyvänsä; -kaikki tuntevat jo kerran tai kahdesti oltua uudella alueella paikat, -joissa niitä käytetään, tuntevat ne niin tarkkaan, että osaavat -sinne ilman paimentakin ja tulevat ajamatta jurtille lypsettäväksi. -On sentään yhtenä houkutuskeinona se, että kaikilta lypsäviltä -emiltä otetaan lapset ja toukokuusta alkaen pidetään niitä lähellä -jurttia syömässä, joten emäin mielessä herää ikävä. Siten voidaan -maitoaskareet toimittaa aina määrättyyn aikaan ja jurtan emäntä saa -sen mukaan järjestää työnsä ja päivänsä. - -Kaikkia muita elukoita lypsävät naiset paitsi tammoja, joita miehet -lypsävät ja joita pitelemässä sill'aikaa on vähintään kaksi, usein -kolmekin miestä. Aikaisin aamulla annetaan vasikkain, karitsain ja -kilien vähän imeä tarkan katsonnan alla; sitte ne erotetaan emistään -ja toimitetaan vanhat ja nuoret erikseen laitumelle. Puolenpäivän -aikaan tuodaan emät jurtalle, vaan ei karitsoita, ja iltasilla taas -ensin emät lypsettäväksi. Koirain avulla, jotka ainoastaan jurttien -luona ovat apuna, pidetään koko lauma niin pienessä tilassa kuin -mahdollista. Jurtan naiset ja palvelijat tai kylän naapurivaimot -tulevat maitokiuluineen, sieppailevat kiinni lampaita ja vievät ne -kytkytnuoran luo, pistävät silmukan kaulaan ja siten pakottavat -eläimet pysymään kahdessa rivissä, päät vastakkain. Siten kytketään -muutamassa minuutissa kolme- tai neljäkymmentä elukkaa, lampaita -ja vuohia sekaisin, joten n.s. kögön on valmis. Eläimet heti, -kuin tuntevat silmukan kaulassaan, seisovat entisten kokemuksien -pakotuksesta ihan hiljaa ja antavat itselleen tehdä mitä hyvänsä. -Naiset alkavat vastapäätä kyykkysillään kaksoisrivin toisesta tai, -jos on paljo lampaita kytkettynä, molemmistakin päistä, tarttuvat -peukaloillaan ja etusormillaan lyhyihin nisiin ja lypsävät sukkelaan -maidon. Jos sitä ei tule runsaasti, niin täräyttävät he vasemmalla -nyrkillään utaria ihan samoin, kuin imevät karitsat tekevät, ja -vasta sitte, kuin sekään keino ei auta, siirtyvät toisen lampaan -luo. Jurtan tai jurttaryhmän miehet, oltuaan ehkä apuna pikku karjaa -kiinni ottamassa ja kytkemässä, istuvat lypsyn aikaan kaikenlaisissa, -meille mahdottomissa, jopa käsittämättömissäkin asennoissa ja antavat -"punaiselle kielelleen" täyden vapauden; joku poikanenkin koettaa -jollakulla lampaalla opetella ensimmäistä ratsastustaitoaan, jos ei -mieluisemmin valitse sitä varten äitinsä olkapäitä. Äitiä sellaiset -lapsen urhotyöt yhtä vähän sotkevat lypsytyössä kuin muutkaan pikku -tapaukset. Vähän hän pitää lukua, onko hän kyykyllään kuivassa -paikassa vaiko tuoreessa lampaankasassa tai putoaako papuja lypsäessä -haapapuusta koverrettuun kiuluun, sillä se on muutenkin likainen -kuten lypsäjän käsikin, ja lampaan pavut eivät ole mitään likaista -ainetta koraania uskovain kirgiisien mielestä, vaikka kyllä meidän -aroissa silmissämme. Viimein saadaan kaikki lypsetyksi ja voidaan -päästää irti eläimet, jotka kytkyessä ovat paremman työn puutteessa -märehtineet ruokaansa; temmaistaan pitkän kytkytnuoran toisesta -päästä, kaikki silmukat aukenevat yht'aikaa ja lampaat ja vuohet ovat -taas vapaat. - -Yleinen, melkein yksiääninen määkinä on jälleen saadusta vapaudesta -syntyvän ilon ensi ilmaus; lyhyt pudisteleminen haihduttaa -viimeisetkin sopimattoman orjuuden muistot; sitte kaikki juoksevat -kiireimmiten pois, tasangolla niin etäälle jurtasta, kuin paimen -päästää, ja vuoristossa täyttä laukkaa ylös vuorille päin, ikään -kuin voisivat ne ainoastaan siellä hengittää vapauden ilmaa. -Todella ne ainoastaan koettavat niin pian kuin mahdollista päästä -yhteen karitsainsa kanssa. Koko pitkän päivän ovat he olleet ilman -niitä, ja nyt, kuten kokemuksesta tietty, ne rakkaat kohta tulevat. -Lakkaamatta määkien juoksentelevat lampaat ja ikävöivästi mäkättäen -katselevat ymmärtäväiset vuohetkin joka taholle, ikään kuin tutkien, -joko odotettu pikku lauma on tulossa tai ainakin etäältä näkymässä. -Yhä kovemmaksi kasvaa määkinä, sillä jokainen uusi lypsykytkyestä -päässyt rivi kiihdyttää kaikkia muitakin jurttaryhmän lähelle -kokoutuneita lampaita ja vuohia ja hetki hetkeltä kiihtyvä, emien -malttamattomuus saa myöskin aikaan valittavaa määkimistä. Mitä -enemmän karitsain tulon aika lähenee, sitä levottomammiksi tulevat -emät. Ilman tarkoitusta harhailevat ne mikä minnekin, nuuhkivat joka -kortta, mutta tuskin ottavat yhtäkään suuhunsa, nostavat odottavasti, -iloisesti päätänsä ja painavat pettyneesti ja suruisesti sen jälleen -maahan ja määkivät määkimistään. Levottomuus kiihtyy vähitellen -raivoiseksi, määkinä oikeaksi meteliksi. - -Viimein kuuluu etäältä heikkoa, kimakkaa määkinää. Ne äänet eivät -jää emien tarkkaavilta korvilta kuulematta. Joka kurkusta kajahtaa -yht'aikaa vastaus, pitkästä odotuksesta ylimmilleen kiihtynyt emäin -ikävä pusertautuu yhteen huutoon. Ja etäältä tai vuorilta alas -syöksyvät jurttia kohti emiään ikävöivät karitsat ja kilit, suurimmat -ja voimakkaimmat edeltä, nuorimmat ja heikoimmat jäljestä, kaikki -rientäen, hypiskellen, puoleksi tomupilven peitossa, sitä pitemmäksi -riviksi jatkuen, mitä lähemmäksi ehtivät. Syntyy näköään selviämätön -sekamelska; vanhat ja nuoret, viimeinkin yhteen päästyään, -juoksentelevat sekaisin, ohi mennessään vain hätäisesti koskettaen -toisiinsa, saadakseen toisellakin aistimella selville, ovatko yhteen -kuuluvat löytäneet toisensa; ja sekä nuoret että vanhat, jos niin -ei ole, juoksevat edelleen, karitsat ja kilit tavallisesti ensin, -nähtyään erehdyksensä emän potkasusta. Vähitellen selviää tuo tiheä, -vilisevä katras, sillä vähitellen ja paljon lyhemmässä ajassa, -kuin voitaisiin luullakaan, löytää joka emä lapsensa ja joka lapsi -emänsä, ja polvillaan kilit ja karitsat imevät niille vielä jäänyttä -maitotilkkaa. Ja vaikka määkinä ei vielä nytkään lakkaa, niin nyt -äänet jo ilmoittavat suurinta tyytyväisyyttä. - -Vaan vähänpä aikaa kestää tämä molemminpuolinen onnellisuus. Jo ennen -melkein tyhjiksi lypsetyt utaret tyhjentyvät tuota pikaa kokonaan, -eikä millään sysimisillä lähde enää mitään nisistä. Kuitenkin emä ja -karitsat tai kilit tahtovat vielä nauttia yhdessä oloa. Joka taholle -hajautuu lauma; taipuisa emä kiipeilee iloisten lastensa jäljestä, -kuin ne sukunsa tapaan pyrkivät yhä ylemmäksi, taikka näköään -tyytyväisenä katselee, miten pikku pukki leikillisessä taistelussa -mittelee voimiaan toisen saman ikäisen kanssa. Sievästi koristaa -kirjava lauma jurtan ympäristöä; rauhallisen ja suloisen paimenelämän -viehättävin kuva kehittyy silmäin eteen jokaiselle, ken sellaista -elämää osaa käsittää. - -Naisetkin saavat pikku karjan lypsyn jälkeen vähän levähtää, ottaa -lapset syliinsä ja tehdä äidin tehtäviä; mutta kohta heille tulee -uutta työtä. Hyristen ilmoittavat kotiin palaavat lehmät tuloansa, -päästäkseen hekin osallisiksi äidin ilosta, ja ahkerat naiset -nousevat heti, tuovat sidottuina olleet vasikat lehmäin luo, antavat -niiden vähän imeä, kiskovat ne sitte irti nisistä, lypsävät lehmät -ja antavat imuhaluisille vasikoille vasta sitte täyden vapauden. -Täll'aikaa ovat paimenet ja koirat jälleen koonneet pikku karjan, -ja nyt nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, tytöt ja pojat ryhtyvät -ottamaan karitsoita kiinni ja kytkemään niitä lujiin, juoksemattomiin -silmukoihin, joita on jurttain edessä pitkässä kytkytnuorassa, että -emät eivät yöllä voi niitä imettää. Ilman määkinää ja melua ei -tämäkään tehtävä suoriudu, ja siihen seoittuu vielä äitiensä syliin -taas ikävöiväin lapsien parku, lehmäin ammunta ja koirain haukunta. -Ainoastaan jo kytketyt karitsat ja kilit nöyrästi tyytyvät siihen, -joka on välttämätöntä. Muutamat pikku pukit kyllä koettavat nytkin -leikillisessä taistelussa juuri puhkeavien sarviensa vahvuutta, mutta -väsyvät pian ja käyvät rauhallisesti levolle vastakkain; jo ennen, -kuin kytkytrivi on täynnä, makaa suurin osa polvillansa kaikessa -rauhassa. Joku emälammas ja joku vuohi käy kahlerivin luona, nuuhkii -kytkettyjä, kunnes löytää omansa, mutta palaa jälleen muiden luo -laumaan, nähtyään, että on mahdoton hänen maata vuonansa vieressä. - -Aurinko on aikaa sitte hävinnyt näkyvistä, hämärä jo melkein -muuttunut pimeäksi. Yhä hiljenee elämä jurtissa. Ihmiset ja eläimet -ovat unen helmoissa; ainoastaan koirat ryhtyvät nyt yhden valvovan -paimenen johdolla kiertelemiseensä ja retkeilemiseensä; mutta nekin -haukkuvat ainoastaan silloin, kuin on tosi syytä, kuin on luo -hiipivää sutta tai muuta varasta pelotettava. Viileä, mutta tuoksuva, -kasteinen kesäyö laskeutuu arolle ja virvoittava uni saattaa nyt, -elämän rikkaimpana ja kauneimpana aikana, sekä paimenet että laumat -unhottamaan talven viimeisetkin ikävät muistot. - - - - -Kirgiisein kansan- ja perhe-elämä. - - -Kostavan oikeuden uhkaamina ja vainoomina pakeni neljä varasta -rehellisten ihmisten asuinpaikoilta aavalle arolle piilottelemaan. -Siellä yhtyi heihin kaksi kerjäläisnaista, jotka oli samoin -karkoitettu ahkerain ihmisten seuduilta. Varkaat mielistyivät -kerjäläisnaisiin ja ottivat heidät vaimoikseen, kumpaisetkin kaksi -miestä yhden naisen. Näistä liitoista, jotka olivat vastoin sekä -inhimillisiä että jumalallisia lakeja, kasvoi hyvin paljo lapsia; -niistä lapsista sitte vuorostaan kasvoi monilukuinen kansa, ja se -täytti tähän asti asumattoman aron. Mutta se pysyi syntyperälleen -uskollisena: he olivat varkaan tapaisia kuten heidän isänsä, -kerjääväisiä kuten heidän äitinsä, ilman uskontoa, ilman hyviä tapoja -kuten heidän molemmat vanhempansa. Tämä on kirgiisien kansa, joiden -nimi merkitsee ainoastaan "rosvoja". - -Sellaiseksi kuvittelee tatarilainen lujauskoinen runoilija -heimokansansa alkuperää, sellaiseksi kuvaa sen olemusta, tämän -kansan, joka puhuu samaa kieltä kuin hän, rukoilee samaa Jumalaa ja -saman profeetan lauseilla kuin hän; ja niin lausuu hän yksinomaan -siitä syystä, että kirgiisit eivät uskonnon asioissa pidä niin -orjallisesti kiinni, sanoista, eivät ajattele niin turhamaisesti -kuin hän. Ikivanha ja ainiaan uusi, kaikissa kansoissa näkyvä -totuus se on, jonka äskeiset sanamme vahvistavat, hurskas vale, -jonka inhottavuutta ei vielä minkään uskonnon kukaan tunnustaja ole -kammoksunut halventaessaan toisin ajattelevia. - -Matkustaja, joka kuljeksii kirgiisein aloilla, muukalainen, -joka etsii ja löytää heidän jurttainsa keveän katon alta -vierasvaraisuutta, oppinut, joka koettaa tutkia heidän tapojaan, -virkamies, joka lain vartiana tai hallituksen edustajana eleksii -heidän keskuudessaan, jokainen sanalla sanoen, kuin kauemmin -seurustelee heidän kanssansa, arvostelee, jos on vapaa etuluuloista, -ihan toisin kuin tuo tatarilainen. - -Oli ennen aika, jolloin kaikki kirgiisit vastasivatkin nimeänsä, -mutta se aika on ainakin monelta ryhmältä jo jäänyt jäljelle. Isien -mielipiteiden, urhoretkien ja rosvoamisien kaikua saattaa kyllä -tuntua joka kirgiisin rinnassa; mutta yleensä on tämä ratsukansa -taipunut nykyisten vallitsijainsa lakeihin ja elää nykyänsä sekä -keskenään että naapurien kanssa rauhassa, pitää omistusoikeutta -kunniassa, ei ryöstä eikä varasta useammin eikä enempää kuin muut -kansat, pikemmin sitä päin vastoin tapahtuu harvemmin ja vähemmin. -Venäjän vallan alaisuudessa elää kirgiisi nykyään niin tyydyttävissä -oloissa, että hänen heimolaisensa rajan tuolla puolen kadehtien -katselevat Venäjän alammaisia. Hallituksensa turvissa nauttivat he -lepoa ja rauhaa, omaisuuden turvallisuutta ja uskon vapautta, ovat -sotapalveluksesta melkein kokonaan vapautetut ja maksavat veroa -arvion mukaan, jota täytyy sanoa kaikin puolin kohtuulliseksi; sitä -paitsi heillä on oikeus valita omat kunnan vanhimpansa sekä monta -muuta etua, joita eivät edes venäläisetkään ole tähän asti voineet -saada. Paha kyllä eivät venäläiset ajattele niin järkevästi kuin -hallitus, vaan ahdistavat, sortavat ja hätyyttävät kirgiisejä, -milloin ja miten vain voivat. Eivät he kuitenkaan ole saaneet millään -tavalla vaikutetuksi kansan tapoihin. - -Kirgiisit ovat oikea ratsastajakansa, jota tuskin kävisi ajatella -olevan olemassakaan ilman hevosia; he kasvavat yhdessä varsain kanssa -ja elävät kuolemaansa asti yhdessä ratsujensa kanssa. Tosin kirgiisi -ei suinkaan ole yksinomaan satulaan sidottu, päin vastoin osaa hän -käyttää ratsuksensa mitä hyvänsä eläintä, joka vain häntä jaksaa -kantaa; mutta hevonen sentään aina on hänen tavallisin kantajansa ja -rakkain kumppaninsa. Satulassaan istuen tekee hän kaikki tehtävänsä, -ja hevosta yksin pidetään miehen arvon mukaisena ratsueläimenä. -Miehet ja naiset ratsastavat samalla tavalla ja monet naiset yhtä -taitavastikin kuin miehet. Ratsastajan asento on huoleton, niin -mukava kuin mahdollista, eikä juuri miellyttävän näköinen. - -Kirgiisi käyttää ratsastaessaan lyhyelle sidottuja jalustimia, -niin että ainoastaan polvet koskevat satulan etureunaan ja hän -siten vapaasti pysyy tasapainossa. Hevosen juostessa asettuu hän -jalustimien varaan, nousee usein ihan suoraksikin ja kumartaa -sitte päänsä eteen päin niin alas, että se melkein koskee hevosen -kaulaan; suorana hän seisoo aina, milloin hevonen astuu tai laukkaa, -joka on tavallisinta. Ratsustimia hän pitää koko kouralla ja -käsittelee niiden pohjukassa olevaa solmusiimaa peukalolla, etu- ja -keskisormella. Jotenkin usein hän putoaa satulasta, sillä hän ei pidä -lukua tiestä, vaan jättää sen etsimisen kokonaan hevosen huoleksi: -mutta jos hän on varovainen, matkaa hän aivan arvelematta mitä tietä -hyvänsä, josta kavioeläin vain pääsee, ja samoin hän ihan arvelematta -nousee miten rajun ja hillittömän hevosen selkään hyvänsä. Pahoja -teitä hän ei tiedä olevankaan; tie yleensä on hänestä vain välimatka; -mitä sen matkan alku- ja loppupalkan välillä on, siitä hän ei pidä -vähintäkään lukua. Niin kauan, kuin hän istuu satulassa, vaatii -hän ratsultansa ihan uskomatonta, ajaa täyttä laukkaa vuoria ylös -ja alas, kovaa ja vetelää maata, soita ja vesiä, kiipeilyttää -aristelematta ja vähääkään pelkäämättä vuoren seiniä, joista kuka -hyvänsä muu ratsastaja katsoisi ihan mahdottomaksi päästä ylös tai -alas, ja katselee satulastaan rohkeasti syvyyteen vuohenpolun eli, -kuten hän sanoo, tien vierelle, jossa jokaista vuoria kiipeilemään -tottunutta jalkamiestäkin pelottaisi. Laskeuduttuaan satulasta maahan -noudattaa hän kaikkia pitkällä kokemuksella saavutettuja sääntöjä, -miten ajettua hevosta on hoideltava, ja kohtelee nyt ratsuansa yhtä -huolellisesti kuin ratsastaessa säälimättömästi. Juhlatiloissa hän -katsojain huviksi, joita ei koskaan puutu, näyttelee kaikenlaisia -taitotemppuja ratsunsa seljässä, nousee satulan ylitse, ristiin -pannuille jalustimille seisomaan ja ajaa laukkauttaa siten ympäri, -pitää käsillään satulasta tai jalustimista ja ojentaa jalkansa -ilmaan, riippuu satulan sivulla ja koettaa ottaa maasta määrättyä -esinettä, vaan ei kuitenkaan näy harjoittavan turkkilaisten -heimolaistensa aseleikkejä. Sitä vastoin hän pitää kilparatsastusta -kaikista huvituksista suurimpana ja panee niitä toimeen kaikissa -juhlatiloissa. - -Kilpa-ratsastukseen, jolla on nimenä "baika", lasketaan aina -vain jaloimmat hevoset ja niistäkin ainoastaan tasajuoksijat. -Ratsastettavat matkat ovat hyvin pitkät, vähintään kaksikymmentä, -usein neljäkinkymmentä kilometriä; ratsastetaan määrättyyn aron -paikkaan, tutun kukkulan tai haudan luo, ja palataan samaa tietä. -Seitsen-, kahdeksan-, enintään kymmenvuotiset pojat istuvat satulassa -ratsuja ohjaamassa ja tekevät sitä merkillisen taitavasti. Palaaville -hevosille ratsastetaan hitaasti vastaan; sille kilparatsulle, jolla -on paras toivo voittaa, annetaan apua eli "guturmaa" siten, että -ratsastetaan sen luo sivulta, otetaan ratsastava lapsi pois seljästä, -koetetaan sitte ottaa kiinni ratsustimista, jalustimista, harjasta ja -hännästä ja siten viedään se ajamattomain ratsujen keskessä enemmin -vetämällä kuin ohjaamalla perille. Palkinnot ovat hyvin erilaisia, -mutta kaikki lasketaan hevosarvon mukaan. Kaksi tai kolme tuhatta -hopearuplaa ensimmäisenä palkintona ei ole lainkaan harvinaista; -rikkaat panevat satakin hevosta yhdeksi palkinnoksi. Nuoria tyttöjä -voi myöskin olla palkintoina sillä tavalla, että voittaja saa naida -hänet suorittamatta tavallisia lunnaita. - -Sill'aikaa, kuin kilpahevot ovat juoksemassa, harjoittelevat -tavallisesti ihmisetkin voimiansa. Kaksi miestä riisuu -päällysvaatteensa, paljastaa yläpuolen ruumistaan ja ryhtyy -painiskelemaan. Rynnäkkö tapahtuu hyvin monella tavalla. Molemmat -taistelijat tarttuvat toisiinsa kiinni, kumartuvat syvälle alas -ja vastakkain pyörivät, toinen toistaan yhä tarkastellen ja -koettaen torjua jokaista vale- tai tosi rynnäkköä, kunnes toinen -yht'äkkiä ponnistaa koko voimansa ja heittää toisen maahan, jos -hän ei arvaa pitää varaansa. Toiset ryhtyvät heti rynnäkköön, -mutta kohtaavat niin voimakasta vastarintaa, että saavat pitkän -aikaa painiskella ennen, kuin toisen onnistuu voittaa toinen. -Katsojat kiihottavat, kiittelevät tai moittivat, rohkasevat ja -pilkkaavat, lyövät samalla keskenään vetoa ja joutuvat sitä enemmän -kiihkoihinsa, mitä enemmän voitto kallistelekse milloin kummankin -puolelle. Viimein kaatuu toinen maahan, joutuu koko katsojajoukon -naurettavaksi ja on nöyryytetty ja häpeissään, ehkäpä syvimmässä -sydämmessään kiukuissaankin; kaikki huutavat niin, että ilma tärisee, -kangaskappaleita, vaikkapa karttuuniriepuja paremman puutteessa -revitään vetojen sovitukseksi, moitteita ja kiitoksia kuuluu sekaisin -ja leikkitaistelu on päättynyt, jos voitettu ei yht'äkkiä vielä -hyökkää, kiukkuansa tyydyttääkseen, voittajansa päälle. Melutta, -huudotta ja riidatta taistelu ei koskaan pääty, mutta ei siitä -myöskään koskaan synny tappelua. - -Kirgiisien ritarillisiin harjoituksiin on myöskin metsästys luettava. -Tietoon saatua sutta ajaa kirgiisimetsästäjä niin innokkaasti ja -niin hellittämättä, että ei malta pitää lukua, vaikka hurjassa -ratsastuksessa kahta pahemmin pureva pakkanen palelluttakoonkin -häneltä kasvot ja kädet, ja jos vain hänen ratsunsa ei alla kokonaan -uuvu, niin hän viimein aina ihan varmaan iskee raskaalla nuijallaan -pedon hengettömäksi. Vielä enemmän kuin sellaista ajoa rakastaa hän -metsästystä kotkien ja susikoirain avulla. Kuten esi-isänsä muinoin -osaa hänkin kesyttää vuorikotkan; kantaen sitä rukkasilla vahvasti -turvatulla kädellään satulaan kiinnitetyn puutuen nojassa ratsastaa -hän soveliaille kukkuloille, joilta voi nähdä laajalle ylt'ympäri, -ja antaa kumppaniensa ajella lähiaroa. Sillä tavalla pyydetään -sutta ja kettua, tahi niin kauan, kuin kotka ei ole vielä kylliksi -harjautunut, murmelieläintä ja kettua. Erityistä opettamista kotka ei -tarvitse; kaikki, mitä opetetaan ja täytyy oppia, on vain se, että -kotka, joka on hyvin pienenä otettu pesästä ja jota metsästäjä itse -on ruokkinut, palaa herransa huudosta hänen luokseen; perinnäinen -tottumus kyllä tekee kaiken muun. Heti, kuin metsästyskumppanit -saavat ajetuksi liikkeelle ketun, ottaa metsästäjä linnulta peitteen -päästä ja päästää sen kahleista ja heittää ilmaan. Kotka levittää -siipensä, alkaa lennellä, nousee kierteisesti yhä ylemmäksi, huomaa -hädissään laukkaavan ketun, lentää sen jäljestä, syöksyy, siivet -puoleksi levällään, kynnet eteen päin ojennettuina, viistoon alas -ja iskee kyntensä ruumiisen; kettu puolestaan kääntää raivokkaasti -päänsä, tarttuakseen terävillä hampaillaan viholliseensa, ja kotka -on hukassa, jos se onnistuu. Mutta melkein jokaisessa voimakkaassa -ja rohkeassa kotkassa on perinnäisenä tuolla tavoin uhkaavan vaaran -tunne ja samoin taito torjua sitä. Juuri silloin, kuin kettu kääntää -päänsä, irroittaa kotka kyntensä, ja seuraavana silmänräpäyksenä -iskeytyvät ne uhrin silmille. Luo ajaa lennättävän rakkaan herran -riemuhuuto kehoittaa kestäväisyyteen ja tuossa tuokiossa makaa kettu -avuksi rientäneen metsästäjän iskemänä kuolemaisillaan maassa. Moni -kotka tosin ensi yrityksessä saa hengellään maksaa rohkeutensa, mutta -jos sille ensi isku onnistuu, se kohta tulee niin taitavaksi, että -se voidaan päästää sudenkin kimppuun. Sitä kohtaan kotka alusta asti -menettelee paljon varovammin, vaikka muuten saman säännön mukaan; -suden suuruuskin jo saattaa kotkan käsittämään, että siinä nyt -on vielä paljon vaarallisempi peto edessä. Kuitenkin kotka oppii -hänetkin voittamaan ja hänen, kuten hänen herransakin, maine leviää -laajalle, ja maineen kanssa nousee hänen hintansakin. Kotka, joka -iskee ketun, maksaa kolme- tai neljäkymmentä ruplaa, mutta sellainen, -joka osaa voittaa suden, maksaa kaksi ja kolmekin kertaa sen verran, -jos herransa häntä muuten myö mistään hinnasta. Kahdella kotkalla ei -voida metsästää, koska toinen aina häiritsisi toistansa; on yksikin -usein niin kiihkeä, että tekee metsästäjälle avun antamisen hyvin -vaikeaksi taikka, kuin peto sen kynsissä kuolee, ei hyvällä päästä -sitä enää irti. - -Jos jo kotkallakin metsästäessä täytyy osata kaikki ratsastustemput, -niin vielä suurempaa taitoa tarvitaan, kuin kirgiisi susikoirineen -lähtee ajamaan anttilooppeja. Kuin nuolet syöksyvät nämä jotenkin -pitkäkarvaiset koirat, milloin vain näkevät jonkun noita etsittyjä -märehtijöitä ja yli kivien ja louhikkojen ajaa lennättävät -ratsastajat jäljestä, kunnes yhdessä koirain kanssa saavuttavat -nopeajalkaisen riistan. Jos joku sellaisessa ratsastuksessa kaatuu -tai putoaa satulasta, häntä vain vähän säälivästi ja pilkallisesti -nauretaan, mutta ei suinkaan ehditä katsoa, tapahtuiko hänelle -muutakin onnettomuutta; ohitse käy hurja ajo täyttä vauhtia. - -Kirgiisit eivät vuorillakaan metsästäessä luovu satulastansa. -Näyttipä komealta kuin Arkat-vuoristossa ajajat, joiden piti -ahdistaa villilampaita meidän pyssyjemme kantomatkalle, läksivät -vaaralliselle retkelleen. Siellä täällä korkeimmilla huipuilla, -laaksoissa, notkoissa ja rotkoissa niiden välillä, milloin ilmestyi, -milloin katosi ratsastaja toisensa perästä, välistä näkyen selvään -pilviä vasten, välistä taas peittyen kallioiden taa tai ikään kuin -haihtuen louhikkoon. Ei yksikään laskeutunut pois hevosen seljästä, -ei kukaan vitkastellut silmänräpäystäkään tietä valitessaan; heidän -oli helpompi vuoristossa ratsastaa kuin astua. - -Paitsi uljaan rohkea, on metsästäjä myöskin kestäväinen. Hän ei -osoita kiitettävää hellittämättömyyttä ainoastaan hevosen seljässä, -vaan myöskin hiipimällä vaaniessaan riistaa. Että hän päiväkaudet -seuraa yksiä jälkiä, ei ole mikään ihme, hänelle kuin ratsastus on -huvia; mutta sytykepyssy kädessä, jollaista hän yhä vielä käyttää -yhtä usein kuin muita parempilukkoisia, ryömii hän kuin hiipivä kissa -puolen virstaa maassa, vaanien tuntikausia myrskyssä ja rajuilmassa -riistaa, kunnes pääsee pyssyn kantomatkalle. Hän ei koskaan ammu -pitkän matkan päästä eikä tukematta pyssyä sen kiintonaiselle -haarukalle; mutta hän tähtää tarkkaan ja osaa ampua luotinsa oikeaan -paikkaan. - -Kirgiisi kyllä on kestäväinen, hellittämätön ja väsymätön -ratsastajana, metsästäjänä ja paimenena, vaan yhtä vastenmielisesti -hän ryhtyy muihin toimiin. Hän kyllä harjoittaa myöskin -maanviljelystä, mutta erittäin kurjalla tavalla eikä koskaan enempää, -kuin on välttämätöntä. Maan muokkaaminen on hänestä halpaa kuten mikä -hyvänsä muukin työ, joka ei kuulu karjan hoitoon tai laumaeläinten -käyttämiseen hyödyksi. Hänellä on erinomainen taito käyttää vettä -maan kastelemiseen, erittäin harjautunut silmä huomaaman sopivat -paikat ja hän myöskin osaa ilman mittauspöytää ja vatupassia kaivaa -sopivat kastelu-ojat; mutta ainoastaan poikana hän mielellään taipuu -tekemään sellaisia töitä ja, jos hän kerran pääsee jonkin verran -varoihin, hän ei enää koskaan koske kuokkaan eikä lapioon. Vielä -vähemmin hän mielellään ryhtyy mihinkään käsityöhön. Hän kyllä -osaa valmistaa nahkaa ja siitä tehdä kaikenlaista satulatyötä sekä -sievistellä niitä rauta- ja hopeakoristuksilla, jopa takoa veitsiä -ja aseita ja yleensä tehdä kaikki tarpeelliset kalunsa; mutta ei hän -koskaan ryhdy sellaiseen työhön ilolla, vaan aina vastahakoisesti. -Kuitenkaan hän ei ole mikään laiska eikä kevytmielinen, vaan hyvin -ahkera ja luotettava työmies, ja jos saadaan työhönsä hänen taitava -kätensä, niin harvoin on syytä olla häneen tyytymätön. - -Paljon arvokkaampana pitää kirgiisi henkistä työtä kuin -ruumiillista. Hänen vilkas ja elävä henkensä vaatii toimintaa; -sen tähden hän rakastaa sekä kaikenlaista kevyttä että myöskin -vakavaa puhelua ja ajan viettoa, paraastaan ehkä siitä syystä, -että olisi jotakin vaihtelua päivä- ja vuosikausien muuten -yhtäläisessä yksitoikkoisuudessa Sen tähden hän mielellään juttelee -heimolaistensa kanssa ja saattaa puheliaisuudellaan, joka usein -muuttuu ihan lörpöttelyksi, tulla oikeaksi kiusaksi vieraalle. -Siihen puheliaisuuteen liittyy vilkas tiedon halu, joka tosin usein -sekin turmeltuu pelkäksi uteliaisuudeksi, sillä "punakieli" ei tahdo -eikä saa olla jouten. Mitä vain tuuli lennättelee pitkin aroa, -kaikki kirgiisin herkkä korva huomaa ja kaikki "punakieli" pukee -sanoiksi. Jos missä hyvänsä puhutaan mitä hyvänsä, jota kirgiisi -voi taikka ei voi ymmärtää, jos, tarkoitan minä, vain puhutaan -hänelle ymmärrettävää kieltä, niin hän ei ollenkaan aristele -kutsuttuna tai kutsumatta tunkeutua jurtalle asti, jossa hän painaa -kuuntelemaan tarkistaneen korvan seinää vasten, että ei yksikään tavu -menisi hukkaan. Olla kertomatta tapausta, joka hiukankin poikkeaa -jokapäiväisestä elämästä, tai mitä tapausta ja kertomusta hyvänsä tai -säilyttää jotakin salaisuutta on kirgiisille kerrassaan mahdotonta. -Onko sitte jalo ratsu, jolla hän risteilee aroa, vaiti, kuin huomaa -jotakin, johon sen huomio kiintyy; onko lammas tai vuohi vaiti, -kuin tapaa vertaisiansa; onko vaiti leivo noustessaan aron pinnalta -istumasta? Ja aron herranko sitte pitäisi olla vaiti? Ei koskaan! -"Puhu vain, punakieli, puhu niin kauan, kuin vielä olet elossa; -kuoleman jälkeen olet sitte vaiti." Loppumatta virtaa sisällysrikasta -puhetta kirgiisein huulilta. Ei koskaan kaksi ratsastele ääneti -vierekkäin, kestäköönpä matka vaikka monta päivääkin; aina, -lakkaamatta puhelevat he keskenään, aina on heillä jotakin -lörpöttämistä, jotakin ilmoittamista toinen toiselleen. Tavallisesti -ei tyydytäkään kahden kesken ratsastamiseen, täytyy olla kolme tai -neljä yksissä matkaamassa niin kauan, kuin suinkin tiet soveltuvat -yhteen. Tämä ratsastustapa on heihin niin syvälle juurtunut, että -heidän hevosensakin ihan itsestään tunkeutuvat vierekkäin ja että -europpalaisella on täysi työ sitä estäessä. Jurtassa, joka on täynnä -kirgiisejä, surisee kuin mehiläispesässä, koska jokainen tahtoo puhua -ja koettaa kaikin tavoin riistää itselleen suun vuoroa. - -Sellaisesta miesten kesken tavattomasta puheliaisuudesta on se hyvä -seuraus, että kirgiisit osaavat sujuvasti käyttää kielivarojansa. -Siinä näyttävät kaikki olevan toistensa vertaisia, rikkaat kuten -köyhätkin, ylhäiset ja alhaiset, sivistyneet ja sivistymättömät. -Heidän äänirikas ja kaiukas, mutta kova kielensä, kuten tietty, -ainoastaan eri murre tatarin kielestä, on tavattoman sisällysrikas. -Joka sana, kuten kieleen tutustumaton muukalainenkin äänestä -tuntee, lausutaan aina kokonaan, joka tavu äännetään oikein, niin -että kuulijan luulisi voivan kaiusta päättää, mistä keskustellaan. -Puhumistapa on hyvin vilkas, lauseen koko sisällyksen mukainen, puhe -ja väliajat hyvin tarkkarajaiset, niin että puhelu kuuluu vähän -katkonaiselta, vaikka puhetulva ei silmänräpäykseksikään pysähdy. -Itsestäänkin selvät, vilkkaat kasvojen ja käsien liikkeet selvittävät -sanoja vielä näkyvälläkin tavalla. Jos jokin esine vetää puoleensa -huomiota erikoisella tavalla, kiihtyy puhujain vilkkaus vallan -tuliseksi, niin että syrjästä katsoja ja kuuntelija ihan luulisi -saneista syntyvän käsikahakkaa; mutta kiivainkin sanakiista päättyy -yleensä aina rauhallisesti. - -Tietysti sellaisten ihmisten keskuudessa runoilija on arvossa. -Jokainen muita sukkelampi puhuja saavuttaa kunniaa ja mainetta. -Laulajaa, tilapää-runoilijaa ei saa puuttua mistään juhlasta. Hänen -keksintökykynsä ei tarvitse olla mikään erinomainen; kunhan puhe vain -sujuu katkeamatta ja taipuu määrättyyn, kaikille tuttuun runomittaan, -on puhuja jo runoilija. Kuitenkin on jokaisella kirgiisirunoilijalla -aina melkoinen varasto runoajatuksia, joiden pukeminen sanoihin -hänelle on helppo työ. Paimen- ja vaellus-elämässä, vaikka se -yleensä kulukoonkin miten yksitoikkoisesti hyvänsä, on sentään -oma viehätyksensä, omat helisevät kielensä, joita vain tarvitsee -koskea, niin jo tyydyttävät kuulijain mieltä. Saduissa ja perityissä -kertomuksissa, jotka ovat elävinä kaikkein mielissä, on aina sopivaa -ainetta ajatusaukkojen täytteeksi; ja siten voi runoilijan puhe -juosta kuin rauhallinen joki, jonka lähde ei koskaan kuiva; hänen -tarvitsee vain noudattaa varmaa runomittaa, niin hän jo on runoilija -ja sinä pysyy. Sekin vielä tulee helpotetuksi eri keinoilla; joka -runoilija säestää puhettansa kolmekielisellä kirgiisikitaralla -ja liittää eri lauseet toisiinsa välisoitolla, jota kestää niin -kauan, kunnes uusi säe on ajatuksissa saanut oikean muotonsa. -Mitä ripeämmin, mitä notkeammin se tapahtuu, sitä suuremmaksi -kasvaa laulajan maine. Mutta jos jonkun naisen sydämmessä liikkuu -runoilukykyä, niin hän saavuttaa kaikkein ihmettelyä, ja jos hän -alentautuu kilvoittelemaan vuorolaulussa miehen kanssa, niin -innostunut kuulijajoukko korottaa hänet naisista ensimmäiseksi. - -Paljon vähemmin edullinen kuin runoudelle on avara aro säännölliselle -opetukselle. Siitä selviääkin kylliksi, että kirjoitustaito -kirgiiseillä on yhtä harvinainen, kuin kirjoitustuotteet -ovat vähäiset. Ainoastaan kansan rikkaimpien ja ylhäisimpien -pojille opetetaan lukua ja kirjoitusta. Molemmissa hallituksen -perustamissa kouluissa, Ostkamenegorskissa ja Saisanissa, tosin -on kirgiisipoikiakin, Ostkamenegorskissa yksinomaan juuri niitä; -mutta niiden koulujen vaikutus ei ulotu sisäarolle asti. Siellä -oppii poika lukemaan ja kirjoittamaan, jos niin hyvin sattuu, -että hän tapaa sellaisen mollahin, jolla on halua opettamaan, -jos pojalla itsellään on halua oppia. Silloinkin supistuu opetus -vain yksinkertaisimpiin alkeihin, arabialaisten kirjainmerkkien -lukemiseen ja piirustamiseen. Tärkeimmän, vaikkapa ei ihan ainoan -oppikirjan, koraanin sisällys tavallisesti ei ole selvillä itsellään -mollahillakaan; hän lukee kappaleen toisensa jälkeen ymmärtämättä -niiden merkitystä. Minä tapasin yhden ainoan kirgiisin, joka ymmärsi -Arabian kieltä, ja hän oli sulttaani; kaikki muut, jotka kirjan -sanojen tuntemisensa tähden olivat muita kansalaisiansa etevämmät -ja Islamin uskollisina tunnustajina säännöllisesti pitivät määrätyt -viisi rukousta, ymmärsivät enintään rukoukseen huudon ja koraanin -ensimmäisen luvun sanat ja sisällyksen, mutta lausuivat kaikki muut -rukoukset ymmärtämättä jäljestä, tosin hyvin vakavasti ja totisesti -kuten kaikki muhamettilaiset. Sittekin tuntui mahtavan juhlalliselta, -kuin keskellä avaraa aroa, jossa ei mitään minaretia eli kirkontornia -ole, joku pyhäin sanojen taitaja mueddinina eli rukouksen huutajana -korotti äänensä ja uskovaiset pitkissä riveissä laskeutuivat imamin -eli esirukoilijan takana polvilleen ja otsaansa painoivat rukouksen -aikana maahan, kuten profeetan laki määrää. - -Voiman ja notkeuden tieto, taitavuus ratsastuksessa ja -metsästyksessä, runolahja ja yleensä hengen elävyys, itsenäisyyden -ja vapauden tunto, jonka avara aro kasvattaa, kaikki se tekee -kirgiisin käytöksen varmaksi ja arvokkaaksi. Hänen näkönsä siis -vaikuttaa etuluulottomaan tarkastelijaan hyvin miellyttävästi, ja -se tunne kasvaa yhä lujemmaksi, mitä tarkemmin opitaan tuntemaan -näitä arolaisia. Siten kävi minulle ja samaa sanovat venäläiset, -jotka ovat vuosikausia eleksineet kirgiisein parissa, samaa -varsinkin hallituksen virkamiehet ja muut matkustajat. Tuskinpa vain -liioitellaan, jos sanotaan, että kirgiiseillä on hyvin paljo hyviä -ja hyvin vähä huonoja ominaisuuksia, ainakin mikäli syrjästä katsoja -voi huomata. Vilkasmielinen hän on, viisas, elävä ja ymmärtäväinen -kaikissa hänelle tutuissa asioissa, hyväluontoinen, valmis -palvelemaan ja auttamaan, kohtelias ja huomaavainen, vierasvarainen -ja armelias eli siis tavallaan oikein kunnon mies, jonka varjopuolet -sitä helpommin unhottuvat, mitä suoranaisemmin häntä kohdellaan. -Hän on kohtelias, mutta ei orjallinen, hän kohtelee ylhäisempiänsä -kunnioituksella, mutta ei matelevalla nöyryydellä, ja käskyläisiänsä -ystävällisesti, vaan ei halveksivasti. Jos häneltä jotakin kysytään, -vastaa hän useimmiten vasta vähän mietittyään, mutta silloin on -vastaus levollinen ja selvä, ja hänen tarkkakorkoinen puhetapansa -tekee, että vastaukset aina näyttävät horjumattoman varmoilta. -Hän on nöyrä mihin palvelukseen hyvänsä, mutta tekee sitä enemmin -kunnianhimosta kuin voiton toivosta, enemmin saadakseen kiitosta ja -hyväksymystä kuin rahaa tai rahan arvoista. Kunnan vanhin Tamar bei -Metikov, joka meitä seurasi kunniavartiana melkein koko kuukauden, -oli nöyrin, kohteliain, huomaavaisin mies, kuin olen tavannut, aina -valmis täyttämään kaikkia toiveitamme, väsymätön palvelemaan meitä ja -tekemään mitä hyvänsä meidän eduksemme, ja sillä kaikella hän tahtoi -ainoastaan tyydyttää meitä ja kenraalikuvernööriä. Sen hän sanoi -meille selvin sanoin, kuin koetimme hänelle tyrkyttää lahjoja. - -Tällaiseen kunnianhimoon kuuluu likeisesti, että ylhäinen ylpeilee -sukuperästään ja sukunsa maineesta, kerskaa etäisistä esi-isistä -ja joskus ulottaa sukutaulunsa aina Dshingis-kaaniin asti; samasta -syystä kirgiisi nai ainoastaan vertaisensa, ei siedä kunniaansa -millään tavalla tahrattavan, eikä anna anteeksi mitään kunniansa -loukkausta. Samasta syystä johtuu myöskin hänen turhamaisuutensa, -jollaista tuskin luulisi hänessä olevankaan. Paitsi kunnioitus, -rikkaus ja arvo ovat myöskin nuoruus ja kauneus hänen silmissään -lahjoja, joita hän pitää suuressa kunniassa. Kuitenkin hän eroaa -joistakuista sivistyskansain kauneista ja nuorista herroista hyvin -suuresti siten, että hän ei koskaan rupea keikariksi. Hän kerskailee -taitavuudestaan ja luonnon antamista lahjoistaan julkisesti ja -peittelemättä; mutta se kerskaileminen tapahtuu luonnollisella -tavalla eikä mikään tahallinen kainosteleminen sitä rumenna. Mikäli -varat sallivat, pukeutuu hän rikkaasti, koristaa nuttunsa ja housunsa -nauhuksilla ja karvalakkansa huuhkajan höyhenillä; mutta narriksi hän -ei koskaan jättäydy. Itsestään ymmärrettävästi naiset vielä enemmän -kuin miehet koettavat näyttää viehättävyyttänsä paraimmalta puolen; -sen tähden minua ei ollenkaan kummastuttanut, kuin kuulin, että he -erään juuren mehulla tekevät poskensa suloisen ja tuoksuisen ja -pysyväisen punakoiksi, eli toisin sanoen: maalaavat itseään. - -Miellyttämishalunsa mukaisesti taipuu kirgiisi nöyrästi kansansa -tapoihin. Sivistyksensä osoittaa hän paraastaan siten, että -tarkkaan noudattaa määräämättömästä muinaisuudesta periytyneitä -tapoja, joita islami on sittemmin suuresti muodostellut. Se vaatii -muodollisuutta ja tarkkuutta seurustelussa, mutta hillitsee kaiken -itseylennyksen, karkoittaa kaiken sopimattomuuden ja melkein kaiken -taitamattomuudenkin seuraelämästä; sillä jokainen tietää, miten -hänen tulee käyttäytyä, ollakseen loukkaamatta tai tulematta edes -vastenmieliseksikään. - -Jo tervehtiminenkin tapahtuu hyvin kaavan mukaisella tavalla, jota -kaikki noudattavat ja joka siis ilmeisesti on ihan varma. Kuin kaksi -kirgiisijoukkoa sattuu vastakkain, kuluu aina hyvä aika ennen, kuin -kukin saa toista tervehdityksi. Yht'aikaa panevat molemmat oikean -kätensä sydämmen seuduille ja ojentavat vasemman kätensä toinen -toisensa oikeaa kättä kohti; sitte molemmat vetävät takaisin oikean -käden ja koskevat vasempaan, niin että nyt kaikki neljä kättä ovat -silmänräpäyksen ajan yhdessä. Sitte syleillen lausuvat molemmat -arabialaisen sanan "amaan" (rauha) ja ennen syleilemistä lausuvat -kaikkein muhamettilaisten tervehdyksen "salaam aleik" eli "aleikum" -("onnea sinulle" tai "teille") taikka vastaavat "aleikum el salaam". -Tällä tavalla tervehtii yksi kaikkia ja jokaista; vastakkain tulevat -joukot asettuvat sen tähden kahteen riviin ja toinen toisensa jälkeen -juoksee pitkin riviä, että nyt vielä kahleissa oleva "punakieli" -pääsisi niin pian kuin mahdollista valloilleen. Lyhempi tapa, jota -kuitenkin käytetään ainoastaan hyvin suurissa kokouksissa, on -sellainen, että ojennetaan kätensä toinen toistaan vastaan ja sitte -lyödään niitä yhteen. - -Jos kirgiisit tulevat jurtille vieraiksi, niin on ennen tervehtimistä -vielä muita temppuja tehtävä. Kuin jurtat alkavat näkyä, hiljentävät -tulijat ratsujansa astumaan ja pysäyttävät viimein kokonaan. Siitä -merkistä tullaan heille jurtista vastaan, tervehditään heitä ja -saatetaan sitte jurtille, joita naiset tällä välin ovat koristaneet -arvokkaimmilla matoilla. Ennen tuntemattomien vierasten täytyy ennen -tervehtimistä suorittaa nimen, säädyn ja sukuperän tutkinto, mutta -kaikissa tapauksissa otetaan heidät vierasvaraisesti vastaan; sillä -vierasvaraisuutta osoittaa kirgiisi jokaiselle, katsomatta säätyyn -tai uskontoon, vaikka kyllä aina ylhäisille mieluisemmin. Vieras -astuu, tehden tavallisen tervehdyksen, jurttaan, riisuu ovella kengät -jaloistaan, mutta tietysti ei pehmoisia ratsusaappaita, ja käy, jos -on arvoltaan isännän vertainen, istumaan kunniasijalle, jota vastoin -alhaisempi pysyy ylhäisemmän edessä kainosti taempana ja laskeutuu -polvilleen matolle. - -Arvokkaan vieraan kunniaksi teurastuttaa isäntä lampaan, joka ennen -teurastamista tuodaan jurttaan tai sen eteen vieraan siunattavaksi. -Sen merkin nähtyään tulevat kaikki naapurit osalle herkkuatriasta. -Oinaan pää ja rinta paistetaan vartaassa, lihapaikat paloitellaan -ja keitetään kattilassa; ristiluut, kylkiluut, lapaluut ja reidet -mureiksi keitettyinä pannaan astiassa vieraan eteen. Vieras pesee -kätensä, leikkaa lihaa irti luista, kastaa vahvasti suolattuun -liemeen ja sanoo isännälle, joka ei vielä ole käynyt istumaan: -"ainoastaan isännän kautta tulee liha maukkaaksi; käykää istumaan." -Isäntä vastaa: "paljon kiitoksia, syökäähän vain", eikä vielä täytä -vieraan pyyntöä. Vieras leikkaa kappaleen kylkiluista, kutsuu -isännän ja pistää hänelle palan suuhun, leikkaa toisen kappaleen, -panee sen lautaselle ja ojentaa emännälle. Nyt viimein käy isäntä -istumaan vieraan viereen, mutta ei hän sittekään jakele ruokaa -syöjille, vaan vieras. Hän leikkelee lihaa suupaloihin, seoittaa -niihin rasvaa, kastaa kolme palaa kerrassaan liemeen ja pistää aina -jollekulle pöytäkumppanille ne yksitellen suuhun. Antajan loukkausta -olisi, jos palojen saaja ei niitä heti nielisi, vaikkapa, jos palat -sattuisivat suurehkoiksi, läkähtyisikin, niin että kasvot sinistyvät -ja välttämättä on tarpeen naapurien, vieruskumppanien apu, jotka -läkähtyjää helpotukseksi tömistävät nyrkillä selkään. Sitä vastoin -antaja ei saa koskaan antaa useampaa kuin kolme palaa; jos hän -rikkoo sen säännön ja pistää yht'aikaa viisi lihapalaa suuhun ja jos -kiireesti nielemään pakotettu saaja tukehtuu liian runsaasta annista -kuoliaaksi, niin täytyy antajan rikoksensa sovitukseksi maksaa sata -hevosta tukehtuneen perheelle, jota vastoin hän on syytön, jos joku -pöytäkumppaneista kuolee kolmesta palasta. Kun liha on syöty, panee -vieras liemiastian kiertämään, ja pöytäkumppanit juovat kukin siitä -tarpeekseen. Atrian lopuksi, kuitenkin vasta sitte, kuin kaikki -ovat kätensä pesseet, tarjoaa varakas isäntä, jos tammat vielä -lypsävät, aina kumysiä, ja se tarjoaminen aina tapahtuu nähtävällä -kunnioituksella tätä kirgiisein mieluisinta juomaa kohtaan. Nekin, -jotka eivät huolineet ruuasta, tulevat nyt virkistämään itseänsä -juomalla. Juodaan, kunnes päihdytään, sillä kirgiisi saa rakkaan -maitoviininsä juonnissa aikaan yhtä suuria ihmeitä kuin syönnissäkin, -eikä tässä kohden suinkaan olla vaatimattoman kohtuullisia. - -Vielä paljon monimutkaisemmat kuin tavallisissa vieraspidoissa ovat -tavat kaikissa tärkeissä perhetapauksissa, varsinkin häissä ja -hautajaisissa. Häissä tulee ilon ohella myöskin täydellisesti ilmi -leikki, hautajaisissa surun ohella kunnioitus vainajia kohtaan. -Kosinta ja häät, hautajaiset ja vainajain muistojuhlat antavat -aihetta moniin juhlallisuuksiin. - -Kuten kaikissa muhamettilaiskansoissa kosii kirgiiseinkin keskuudessa -isä poikansa puolesta ja maksaa kaikkein islamin tunnustajain -tavalla tulevalle apelle hyvin monimääräiset, usein melkoisen -suuretkin lunnaat. Kosija, joka siitä tunnetaan, että hänellä on -toinen lahe saappaan varressa, toinen päällä, tulee jurttaan, -jossa on naimaikäinen tytär, ja esittää naimahaluisen nuorukaisen -isänä asiansa. Jos morsiamen isä suostuu, niin hän kutsuu suuria -kosijoita, se on pojan isää itseään ynnä hänen kylänsä vanhimpia -ja ylhäisimpiä, neuvottelemaan. He tulevat ja pysäyttävät kuten -tavallista ratsunsa vähän matkan päähän jurtista. Morsiamen isän -lähettiläs ratsastaa heille vastaan, tervehtii heitä juhlallisesti -ja määrättyjen temppujen mukaan ja saattaa heidät varta vasten -koristettuun juhlajurttaan, jossa heitä ensinnä kestitään kumysillä. -Heidän huvituksekseen tulee runoilija ja alkaa laulaa. Runsaat -suostumuksen osoitukset, suurenmoiset lupaukset innostuttavat häntä -laulamaan yhä edelleen. Kiitellään hänen ajatustensa syvyyttä, hänen -esityksensä täydellisyyttä; luvataan hänelle hevonen, jamba eli neljä -naulaa valmistamatonta hopeaa palkaksi. Torjuen sanoo isäntä, että -hänellähän yksin on oikeus palkita laulajaa, mutta sitä varmemmin -vain lupaavat vieraat, sillä jokainen tietää, että isäntä ei -kuitenkaan salli heidän täyttää lupauksiansa. Laulajan vaiettua alkaa -vilkas puhelu isännän ja hänen naapuriensa ja vierastensa kesken; -jutellaan kaikenlaisista asioista, mutta ei vain tulon syystä eikä -tarkoituksesta; erotaan viimein ja ratsastetaan jälleen kotiin. - -Seuraavana aamuna morsiamen isä seurueineen lähtee vuorostaan -vierailulle. Tuleva appi häntä samalla tavalla tervehtii ja -kestitsee, kunnes morsiamen isä viimein tahtoo nähdä nuorukaisen -äitiä. Heti lähdetään kaikin emännän jurttaan ja tervehditään siellä -toisiaan juhlallisesti ja kohteliaasti. Sitte morsiamen isä heti -ottaa esiin paistetun lampaanrinnan, leikkelee siitä kappaleita -vieraille ja sanoo tätä lampaan arvokkainta osaa paloitellessaan: -"tämä lampaan rinta olkoon panttina, että yrityksemme tulisi hyvään -päätökseen", antaa sitte vieraille herkkupalat ja alkaa keskustelun -"kalymin" eli morsianlunnaiden suuruudesta. Laskiessa pidetään -yksikkönä kolme- tai viisivuotista tammaa; tasajuoksija tai kameli -on viiden tamman arvoinen; kuusi tai seitsemän lammasta tai vuohta -vastaavat yhtä tammaa. - -Morsiamen isä vaatii lunnaiksi 77 tammaa, vaan taipuu kuitenkin -tinkimään ja alentaa vaatimuksensa sulhasen isän varojen mukaan ensin -57, sitte 47, 37, 27 tammaan ja, jos molemmat ovat vähävaraiset, -vieläkin vähemmäksi, kunnes viimein sovitaan. Tinkimisen selvitettyä -julistaa morsiamen isä kihlauksen päätetyksi, nousee ja lähtee -palaamaan kotiinsa ja jättää jurttaan tai sen edustalle jonkin -lahjan. Mutta sulhasen isä lähettää, jos suinkin voi, puolet -lunnaista jo samalla morsiamen kotoon ja maksaa toisenkin puolen niin -pian, kuin suinkin mahdollista. - -Kahden viikon kuluttua kalymin maksusta saa sulho ensi kerran käydä -tervehtimässä hänelle kosittua morsianta. Niin monen ikäisensä -kumppanin kanssa kuin mahdollista ja kaikkiin tapoihin hyvästi -tottuneen vanhemman sukulaisystävän johdolla lähtee hän matkalle, -ratsastaa lähelle morsiamensa kylää, laskeutuu maahan, tekee -pienen teltan ja piilottuu siihen tai jonnekin muuanne. Mutta -hänen seuraajansa ratsastavat edelleen, menevät, kuin heitä on -juhlallisesti tervehditty, kylään ja jakelevat, iloista leikkiä -laskien, kaikenlaisia pikku lahjoja, sormuksia, helmiä, herkkuja, -nauhoja ja kirjavaa vaatetta, naisille ja lapsille, joita tunkeutuu -heidän ympärillensä. Ikäistensä poikain ja tyttärien kanssa menevät -he sitte juhlajurttaan. Isäntä tarjoaa ruokaa ja juomaa, ensin -lampaan rintaa, jonka hän leikkelee, lausuen jo äsken mainitulta -sanoja, sitte "meibauria", rasvassa kasteltuja, pieniä paloja -lampaan sydäntä, maksaa ja munuaisia, antaa ruuat arvokkaalle -johtajavanhukselle, joka sitte toimii vieraan tavallisen oikeuden -mukaan, mutta pistäessään palaa suuhun ensimmäiselle nuorukaiselle -voitelee samalla myöskin rasvaista kastetta hänen kasvoihinsa. -Siitä alkaa nuorekas, hilpeä leikinlasku, ja heti ryhtyvät pojat, -tytöt ja nuoret vaimot koettamaan parastansa. Hyvin suosittu leikki -on tytöillä se, että nopeasti ompelevat poikien vaatteet kiinni -mattoihin, joilla he istuvat. - -Atrian jälkeen suodaan nuorille vieraille vähä lomaa, mutta vain sitä -varten, että he ehtisivät koota ajatuksiansa. Sitte tytöt ja vaimot -vaativat nuorukaisia kilpalauluun, asettavat heidät kunniasijalle, -käyvät itse istumaan vastapäätä ja joku heistä alkaa laulaa. Jos -nuorukainen, jota laulu tarkoittaa, ei ole kekseliäs vastaamaan, niin -käy hänelle pahoin. Nipistellen ja näpistellen koko iloinen joukko -karkoittaa hänet jurtasta kylän nuorten miesten käsiin, jotka jurtan -edessä odottelevat uhreja. Se surkuteltava onneton valellaan vedellä -ja siten kasteltuna ja häväistynä viedään takaisin jurttaan kestämään -uutta koetusta. Jos hän siinäkin jää tappiolle, puetaan hänet -naiseksi ja pannaan häpeäpaikkaan seisomaan. Onneton hän, jos näyttää -vähänkään pahastusta; tuskan päivä hänellä silloin on edessä. Nyt -leikki rajattomasti vallitsee eikä kärsi mitään nyrpeyttä. Ken osaa -paraiten vastustaa sitä itsevaltiasta, hän on päivän sankari; ken ei -siihen kykene, hän on kaikkein narrina ja ärsytettävänä. - -Näiden leikkien aikana istuu morsian jurtan perällä esiripun takana -näyttäytymättä. Sill'aikaa, kuin kilpalaulu antaa kylliksi tekemistä -sulhon ystäville, koettavat kylän nuoret miehet varastaa morsianta -tuosta yksinäisyydestä, se on jurtan huopaseinän alatse vetää häntä -ulos, nostaa ratsun selkään ja ajaa lennättää hänen kanssansa jonkun -sukulaisen jurtalle, jossa hänet jätetään valmiina odottelevien -vanhempain naisten haltuun. Jos ryöstö onnistuu, kehoittaa -ryöstäjä nuorukaisia etsimään morsianta ja vapauttamaan vaimojen -käsistä. Heti paikalla lähtee koko joukko ja pyytää morsianta pois -vartioilta. Vaikka he puhukoot kuinka kauniisti hyvänsä, ei heidän -pyyntöänsä täytetä. Jurtassa, josta on otettu pois osa huopaseinää, -istuu morsian kaikkein näkyvissä; mutta väkivalta on mahdoton ja -nuorukaiset sen tähden alkavat hyvällä sovitella. Naiset vaativat -yhdeksää nuorukaisten itsensä valmistamaa ruokaa, vaan viimein -sentään tyytyvät ruokain sijasta ottamaan yhdeksän lahjaa, ja viimein -antavat morsiamen pois, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että hänet on -vietävä takaisin isänsä jurttaan. - -Tällä välin istuu sulho odotellen teltassaan. Ihan yksin hän ei -sentään ole, sillä muutamia nuoria vaimoja on heti hänen kumppaniensa -kylään tultua lähtenyt häntä etsimään. Tietysti he löytävätkin -hänet ja hän ottaa heitä vastaan kunnioittavalla tervehdyksellä -"tashimilla". Nuorukainen kumartaa niin syvään, että sormien nenät -koskevat maahan, ja nousee sitte, hitaasti vetäen käsiään sääriä -pitkin, ihan suoraksi. Vaimot oltavat sellaisen kunnioituksen -suosiollisesti vastaan jäävät hänelle seuraksi, tuovat ruokaa ja -juomaa ja leikinlaskulla kuluttavat aikaa, mutta eivät päästä -häntä pois teltasta. Vasta pitkän odotuksen, paljon pyytelemisen -ja auringon laskun jälkeen annetaan hänelle lupa laulaa kylässä -morsiamen jurtan edessä pikku laulu. Hän nousee ratsunsa selkään, -ratsastaa kylään, tervehtii laululla sen asujamia, pysähtyy morsiamen -jurtan luo ja valittaa omatekoisessa tai lainatussa laulussa -ikäväänsä ja kärsimystänsä: - - Oi tyttö, vain huolia sain minä sulta, - Kolmasti jo turhan päin sua hain, - Et tahtonut kuulla etk' katsoa, kulta, - Puoleeni, sa tahdoit nukkua vain. - - Myöhempänä yöllä tok', kun kameleita - Kytkettynä tääll' on taas lepohon, - Nautintoja, jotk' ovat nyt kadonneita, - Saa nauttia sielun' nyt levoton. - - Jos silmäsi nään, kadonnut sydämeeni - Uljuuteni riemuineen palajaa, - Ja ryöstämäs rohkeus taas jäseneeni - Jok'ainoahan oloaan valattaa. - - Kumysiä, kultani, sulta ma anon, - Kuin kurkkuni kuiv' ois tai jano sen, - Sä heltyen sammutat sieluni janon - Ja terveheks' saatat taas sydämen. - - Jos sulle nyt halpa on kihlaukseni - Eik' korvihis soi hyvin laulunikaan, - Palaanpa ma vieläkin ystävineni, - Jotk' auttavat mun sua taas kosimaan. - -Jurttaan menemättä palaa hän jälleen telttaansa. Silloin sinne -tulee jokin vanha vaimo ja lupaa saattaa hänet morsiamen luo, jos -saa lahjoja. Mielellään kosija niitä antaakin, ja molemmat lähtevät -matkalle. Mutta eivätpä he esteettä pääse perille. Toinen vaimo panee -hangon, jolla jurtan kattorengasta nostetaan ylös, kosijalle poikki -tien; sellaisen sulun yli meno olisi huono merkki; sen, joka hangon -panee, pitää itsensä jälleen ottaa se poiskin. Lahja karkoittaa sen -esteen. Mutta muutaman askeleen päässä on tiellä toinen este: näköään -kuollut vaimo makaamassa tiellä. Lahja taaskin herättää sen kuolleen -ja aukasee tien aina lähelle jurttaa. Siellä seisoo joku muristen -koiran tavalla, vaan ei se suinkaan merkitse koiran hätyytystä. -Kolmas lahja lopettaa murinan ja paljon koeteltu nuorukainen -viimeinkin pääsee enemmittä häiriöittä ihan jurtan ovelle. Siinä -kaksi vaimoa pitää ovea kiinni, mutta eivät hekään jaksa vastustaa -lahjain voimaa. Sisällä kaksi vaimoa pitää esirippua ja morsiamen -vuoteella lepää nuorempi sisar. Sulho lahjoilla selviää kaikista, -jurtta tyhjenee, vanha vaimo yhdistää sulhon ja morsiamen kädet ja -menee myöskin pois, niin että he viimeinkin ovat kahden kesken. - -Avuliaan, vanhan sukulaisystävän, niin sanotun "djenken", seurassa -käy sulho toistamiseen tervehtimässä morsianta, näyttäytymättä vielä -silloinkaan tytön vanhemmille, kunnes viimein kalymin jäännöskin on -maksettu. Sitte hän lähettää puhemiehen kysymään morsiamen isältä, -saako hän nyt tuoda omaan jurttaansa morsiamen. Kysymykseen vastataan -myöntävästi, ja hän tulee taas suuren seurueen ja paljojen lahjojen -kanssa kylän luo, pystyttää sopivan matkan päähän telttansa, jossa -naiset käyvät häntä tervehtimässä. Yön hän viettää yksin teltassa -ja lähettää aamulla sieltä kaikki hänen toimitettavansa jurtan -puutarpeet kylään. Sitte kokoutuvat kaikki jurtan naiset ompelemaan -morsiamen toimitettavia jurttahuopia, jos se vielä on tekemättä, -ja viimein pannaan kokoon uusi jurtta. Kylän rakastetuin vaimo saa -kunniatoimekseen pitää ylhäällä kattorengasta, kunnes seipäät siihen -kiinnitetään; muut naiset yhdessä sitelevät ja verhoavat telineitä. -Jurtan teon aikana saapuu sulhokin. Silloin tuodaan myöskin morsian -osiin ja käsketään heitä eri tahoilta astumaan uuteen asuntoon, siten -ratkasemaan, kumpiko on oleva jurtan vallitsija. Valta jää sille, -joka ensinnä ehtii jurttaan. - -Teurastetaan sulhon tuoma lammas ja valmistetaan atria syötäväksi -uudessa jurtassa. Atrian aikana käärii nuori jurtan isäntä luun -valkoiseen riepuun ja viskaa, ylös katsomatta, sen yläaukosta ulos. -Jos se onnistuu, niin merkitsee se, että tämänkin jurtan savu -vast'edes nousee suoraan ylös, ja se tuottaa onnea jurtalle ja sen -asujamille. - -Saatuaan tervehdysruokaa menevät vieraat morsiamen isän jurttaan, -jossa heitä odottaa toinen atria. Uuteen jurttaan jääneille -nuorikoille vie morsiamen äiti ruokaa, ja hänen pitääkin toimittaa -sitä runsaasti ja anteliaasti, jos eivät tahdo nähdä, että nuoret -ystävät kaatavat jurtan syöjäin päälle ja itaruuden rangaistukseksi -hajoittavat keveän rakennuksen eri osat tuulen vietäväksi joka -taholle ympäri aroa. Eipä edes täysi lihavatikaan ole turvassa -iloisten häävieraiden vallattomuudelta; joku ryöstää sen emännältä ja -lähtee sen kanssa ratsastaa lennättämään, ja toiset koettavat sitä -pelastaa häneltä; siten kestää iloista leikintekoa, kunnes aletaan -peljätä ruuan liiaksi jäähtyvän. - -Seuraavana aamuna tahtoo morsiamen isä ensi kerran nähdä sulhoa, -kutsuu hänet jurttaansa, tervehtii hellästi, kehuu hänen muotoaan -ja taitoaan, toivottaa hänelle onnea aviosäätyyn ja tarjoaa hänelle -viimein kaikenlaisia lahjoja morsiamen myötäjäisiksi. Tämä tapahtuu -kaikkein häävierasten edessä, jotka jo ennen sulhon tuloa ovat -kokoutuneet jurttaan. Viimein tulee sinne morsiankin runsaasti -koristettuna. Jos kylässä on mollah tai jos sellainen voidaan sinne -hankkia, niin siunaa hän nuoren parin. - -Ja nyt lauletaan morsiamelle erolaulu "dshar dshar", ja hän vastaa -kyynelsilmin sen joka värsyyn ja joka säkeesen eroavan valituksella. - -Vuorolaulu vaikenee ja kamelit tuodaan esiin viemään jurttaa kaikkine -morsiuslahjoineen sekä runsaasti koristellut ratsut kantamaan -morsianta ja morsiamen äitiä sulhon kylään. Nuori aviomies ratsastaa -hääjoukon edeltä ja kiiruhtaa auttavien kumppanien kanssa kamelit -pikaisimpaan juoksuun, ehtiäkseen kylässään pystyttää jurtan samoilla -tempuilla, kuin ensi pystytyksessä noudatettiin. Morsian tehtyään -kyynelsilmin jäähyväset isälle, sukulaisille, leikkikumppaneille, -jurtalle ja eläimille ratsastaa tarkkaan hunnutettuna verhon -sisällä, jota häntä seuraavat ratsastajat kantavat ja jonka peitossa -hän kokonaan on, kunnes saapuu jurtalle, jossa hän on täst'edes -emäntänä vallitseva. Appi, tällä välin katseltuaan, kiiteltyään -tai moitittuaan myötäjäisiä, kutsuu morsiamen heti hänen tultuaan -jurttaansa; hän astuu appensa asuntoon kumartaen kolmesti niin -syvään, että hänen täytyy käsillään tukea polvista, merkiksi, että -hän on oleva apelleen ja anopilleen yhtä kuuliainen kuin herralleen -ja käskijälleen. Hänen kasvonsa ovat tervehtiessä peitettyinä kuten -vast'edeskin puolisonsa isän ja veljien edessä ja vuosikauden -jokaisen vieraan edessä. Sittemmin pitää hän huntua ainoastaan -puolisonsa vanhimman veljen edessä, vaan ei kenenkään muun, ja -hänenkin edessään vain sen tähden, että veljen täytyy naida hänet, -jos hänen puolisonsa kuolee, eikä hän tahdo herättää eikä pitää -vireillä mitään pahoja himoja langon sydämmessä. - -Toisen kerran naidessaan kosii kirgiisi itse puolestaan ja ilman -erikoisia temppuja. Jos hän ensimmäisen vaimonsa eläessä ottaa -toisen vaimon ja tuo hänet asumaan samaan jurttaan ensimmäisen -vaimonsa kanssa, kuten on tavallista kirgiiseillä, jotka eivät ole -erittäin varakkaat, niin toisen vaimon asema on hyvin surkuteltava. -Sillä ensimmäinen vaimo pitää kiinni oikeuksistaan, suo toiselle -ainoastaan määrätyn paikan jurtassa ja sallii isännänkin käyttää -avio-oikeuksiaan ainoastaan hyvin vähässä määrässä. Vaimo on -kirgiiseillä hyvin suuressa kunniassa. "Vaimojamme pidämme suuressa -arvossa kuten tasajuoksijaa, ei niitä kumpaakaan voida mihinkään -hintaan verrata", sanoi minulle kirgiisiläinen ystäväni Altibei. -Miehet eroavat harvoin vaimoistaan ja vaimot vielä harvemmin -karkaavat miestensä luota; kuitenkin sentään arollakin rakkaus -välistä katkoo rajat, joita perinnäiset tavat asettelevat. Ryöstöjä -tapahtuu myöskin, eikä niitä suinkaan katsota häpeäksi; ryöstää -tyttö, jonka isä pitää liian suuria vaatimuksia, on sekä ryöstäjälle -että ryöstetylle ainakin monen silmissä pikemmin kunniaksi kuin -häpeäksi. - -Äsken syntynyt lapsi pestään heti syntymisen jälkeen ja sitte -neljätoista päivää peräkkäin hyvin suolaisessa vedessä, mutta ei -enää sen ajan kuluttua. Ensin makuutetaan lasta kätkyessä, jossa on -niin runsaasti untuvamaisia kamelinvilloja, että ne lämpöisinä ja -pehmoisina peittävät sen kokonaan eikä sen tarvitse kovimpanakaan -talvena kärsiä kylmää; myöhemmin puetaan se villaiseen paitaan, jota -äiti joka kolmas päivä polttelee tulen päällä, tappaakseen siitä -kaikissa kirgiisein jurtissa eleksiviä syöpäläisiä, mutta ei koskaan -sitä muuta niin kauan, kuin se suinkin pysyy koossa. Talveksi saa -lapsi lisäksi sukat ja heti, kuin kykenee juoksemaan, täys'kasvuisten -ihmisten puvun. - -Molemmat vanhemmat rakastavat lapsiaan suuresti, kohtelevat niitä -aina suurimmalla hellyydellä, eivät kurita heitä koskaan, mutta -eksyvät siihen pahaan tapaan, että opettavat niille heti, kuin -alkavat puhua, kaikenlaisia rumia ja sopimattomia sanoja, joita -aina vielä nauretaan, kuin ne tulevat mitään aavistamattoman lapsen -suusta. Lapsen eri ikää merkitään jonkin eläimen nimellä; lapsi voi -siis olla "hiiren, murmelieläimen, lampaan ja hevosen ikäinen". -Kuin poika on neljän vuoden ikäinen, nostetaan hänet ensi kertaa -jotenkin saman ikäisen, runsaasti koristellun hevosen selkään pikku -satulaan, joka jää perheessä lapselta toiselle perinnöksi. Onnelliset -vanhemmat lupaavat pikku ratsastajalle, joka nyt ensi kerran lähtee -äidin suojelevista käsistä itsenäisesti liikkumaan, kaikenlaisia -kauniita kaluja, kutsuvat palvelijan tai halukkaan ystävän, antavat -hänelle toisen ratsun ja ohjasnuoran ja käskevät häntä kuljettamaan -poikaa sukulaisten luona jurtasta toiseen, ilmoittamaan sitä iloista -tapausta koko sukukunnalle. Mihin poika vain ilmestyy, tervehditään -häntä ystävällisesti, ylistellään suuresti ja syötetään herkuilla. -Isän jurtassa pidetään juhla kaikkein mielestä suuren ja tärkeän -päivän kunniaksi. - -Seitsemännestä vuodesta alkaen ruvetaan lapselle opettamaan kaikkia, -kuin hänen on tarvis tietää. Poika, ollen jo aika taitava ratsastaja, -oppii liikkumaan karjan kanssa laitumella, tyttö lypsämään ja -tekemään kaikkia muita emännän töitä. Rikasten vanhempain pojan ottaa -joku mollah tai lukemista ja kirjoittamista osaava mies kouluun ja -myöhemmin opetetaan hänelle uskon sääntöjä. Ja ennen kahdennentoista -vuoden loppua on hänen opetuksensa päättynyt ja hän itse kypsynyt -elämään vaikka omin päin. - -Vielä enemmän kuin eläviä kunnioittaa kirgiisi kuolleita ja heidän -muistoansa. Joka perhe on valmis suurimpiinkin uhrauksiin, saadakseen -perheen jäsenelle, jonka kuolema on pois temmannut, suurenmoisen -hautajais- ja muistojuhlan; jokainen köyhinkin koettaa koristaa pois -menneen rakkaan hautaa niin hyvin kuin voi, ja jokainen katsoisi -häpeäksi, jos ei osoittaisi kuoloille suurinta kunnioitusta. Se on -yleinen tapa muhamettilaisilla. Kuitenkin eroavat kirgiisein -kuolin- ja hautajaisjuhlallisuudet suuresti muiden muhamettilaisten -tavoista ja sen tähden ansaitsevat laveammin kuvata. - -Kuin kirgiisi tuntee kuolinhetkensä lähestyvän, kokoo hän ystävänsä -ympärilleen, että he pitäisivät huolta hänen sielunsa pääsemisestä -paratiisiin. Hurskaat kirgiisit haetuttavat kuolemaa odotellessaan jo -pitkän ajan itselleen koraania, vaikka eivät ymmärtäisikään korviin -kaikuvain sanain merkitystä. Uskovaisten tavan mukaan kokoutuvat -ystävät kuolevan vuoteen luo ja huutavat hänelle kaikkein profeetan -tunnustajain uskontunnustuksen ensimmäistä lausetta: "Ainoastaan -yksi Jumala on" niin kauan, kunnes hän vastaa: "ja Muhamed on hänen -profeettansa". Heti, kuin ne sanat tulevat kuolevaisen huulilta, avaa -Munkir, tutkiva enkeli, paratiisin portit ja sen tähden kaikki, jotka -sen kuulevat, huutavat "El hamdu lillahi", Herralle kiitos! - -Kuin jurtan isäntä on sulkenut silmänsä ainiaaksi, lähetetään heti -joka taholle sanansaattajia viemään sukulaisille ja ystäville tietoa, -ja ne lähettiläät ratsastavat vainajan arvon mukaan kaksikymmentä, -jopa satakin virstaa kylästä kylään, ja joka kylässä sukulainen -ilmoittaa sen muille lähimmille. Surusanan saattajain ratsastaessa -pestään ruumis ja kääritään "lailahiin", jonka joka kirgiisi jo -eläessään on hankkinut ja säilyttänyt sitä arvokalujensa joukossa. -Tehtyä se määrätty velvollisuus kannetaan ruumis ulos jurtasta ja -lasketaan puoleksi revitylle jurttaristikolle toistaiseksi. Kutsuttu -mollah saapuu ja siunaa ruumiin. Sitte nostetaan ruumis ristikkoineen -kamelin selkään ja sidotaan satulaan sekä lähdetään tällä välin jo -tulleiden lähimpäin sukulaisten saattamana matkalle, ehtiäkseen -ajoissa hautauspaikkaan, joka usein on kaukanakin. - -Heti kuoleman jälkeen alkavat naiset pitää kuolonvalitusta. Lähin -sukulainen alkaa suruvirren, ilmoitellen sydämmensä murhetta -sanoilla, jotka tulevat enemmän tai vähemmän sydämmestä; muut yhtyvät -joka lauseen tai säkeen lopulla lauluun. Ja vuorotellen kaikki -pukevat ajatuksensa sanoiksi niin hyvin, kuin voivat. Yhä enemmän -kiihtyy valitus, kunnes kameli taakkoineen nousee, ja samoin kuin -sanat ja äänet osoittaa naisten käytöskin yhä kiihtyvää tuskaa, -kunnes viimein repivät tukkaansa ja raapivat kasvojansa verisiksi. -Vasta sitte, kuin ruumissaatto, johon naiset eivät ota osaa, katoaa -näkyvistä, vaikenevat vähitellen sanat ja kyyneleet. - -Ruumissaaton edeltä on jo muutamia miehiä ripeillä hevosilla -lähtenyt ajamaan haudan tekoon. Se on enintään vain miehen -rintaan asti ulottuva kuoppa, jossa on yhdellä eli Mekan puolella -koverrettu syvennys syrjään päin, johon ruumiin pää ja yläosa -pistetään. Hautaamisen jälkeen peitetään hauta kivillä, laudoilla, -ruohokimpuilla ja puilla, tasoittamatta sitä kuitenkaan maan -tasalle; päälle enintään luodaan multaa kunnaaksi ja koristetaan se -lipuilla ja muilla sellaisilla taikka rakennetaan haudalle puista -ja savitiileistä jokin kupulaitos. Lapsen haudalle pannaan hänen -kätkyensä. Haudan partaalla siunaa mollah ruumiin viime kerran; -kunnaan tekoon ottavat kaikki osaa. Mutta vielä ei ole hautajaisjuhla -päättynyt. - -Sinä hetkenä, kuin jurtan isäntä puhaltaa viime henkäyksensä, -pystytetään jurtan viereen valkoinen lippu koko vuodeksi. Joka päivä -pitkin koko vuotta kokoutuu sinne naisia uudestaan valittamaan. Niin -samaan aikaan kuin mahdollista tuodaan myöskin vainajan lempiratsu -ja leikataan siltä pitkä harja ja häntä puolitiestä poikki. Siitä -hetkestä lähtein ei kukaan enää ratsasta sillä hevosella; se on -"leskenä". Seitsemän päivän päästä kuoleman jälkeen tulevat kaikki -sukulaiset ja ystävät, nekin, jotka etäällä asuvat tai muuten ovat -laumoineen etäällä liikkumassa, vainajan jurttaan, syövät yhdessä -hautajaisatrian, jakelevat muutamia vainajan vaatteita köyhille ja -neuvottelevat jälkeen jääneiden vastaisesta kohtalosta ja omaisuuden -hoidosta. Sitte jäävät perilliset taas yksikseen suruinensa. - -Jos vaimo kuolee, on melkein samoja tapoja noudatettava kuin miehen -kuollessa; tietysti silloin naiset pesevät ja pukevat ruumiin. -Mutta nytkin he kylässä tapahtuvien hautajaismenojen ajan pysyvät -laulamassa kuolonvalitusta. Vainajan ratsulta leikataan nytkin -jouhet, mutta surulippua ei pystytetä. - -Kuin kylä siirretään, tuopi kunniatoimeen erittäin määrätty -nuorukainen leskihevosen esiin, panee sille entisen isäntänsä satulan -takaperin selkään, latoo siihen vainajan vaatteet ja taluttaa -sitä ohjista matkan perille, oikeassa kädessään kantaen keihästä -surulippuineen. Heti uuteen jurttapaikkaan päästyä riisuu hän hevosen -ja pystyttää lippukeihään määrättyyn paikkaansa. - -Kuoleman vuosipäivänä tulevat taas kaikki kutsutut sukulaiset ja -vieraat lesken jurttaan. Heidän tervehdittyään naisia, jotka yhä -vielä ovat surupuvussa, ja vielä kerran koetettuaan lohduttaa heitä, -tuodaan leskihepo esiin, satuloidaan se ja sälytetään kuten jurttaa -siirrettäessä ja viedään se sitte mollahin luo siunattavaksi. Sen -tapahduttua menee kaksi miestä sen luo, tarttuu ratsustimiin, riisuu -sen, kaataa sen maahan ja pistää sitä sydämmeen. Ratsun liha jää -köyhille juhlavieraille atriaksi, nahka mollahille palkaksi. Heti -hevosen kuoltua annetaan keihäs arvokkaimmalle sukulaiselle; hän -ottaa sen, puhuu muutamia sanoja, katkasee varren ja heittää tuleen. - -Nyt syöksyvät hevoset esiin näyttämään kilpajuoksussa nopeuttansa; -nuoret ratsastajat, jotka niitä ohjaavat, katoavat merkin nähtyään -pois arolle. Mollahin sijaan tulee laulaja vielä kerran muistelemaan -vainajaa, mutta samalla myöskin puhumaan elävien kiitosta ja -ilahuttamaan heidän sydämmiänsä. Naisten päästä katoaa omituinen -päähine, joka heillä oli surun merkkinä, ja he koristautuvat -juhlapukuun. Runsaan atrian jälkeen kiertelee päihdyttävä -maitoviinamalja; kitaran helinään yhtyy ilo ja riemu. Suru on -loppunut; elämä alkaa taas käydä tavallista kulkuansa. - - - - -Siperian asukkaat ja pahantekijä-siirtolaiset. - - -Ken luulee Siperiaa vain suureksi vankilaksi, hän erehtyy yhtä -paljon kuin sekin, joka luulee koko maata vain yhdeksi äärettömäksi -jäälakeudeksi. Tosin Venäjä lähettää joka vuosi tuhansia -pahantekijöitä ja muita rangaistavia Siperiaan; tosin ne niin kauan, -kuin ovat matkalla, vaeltavat vankilasta toiseen; tosin niistä eivät -pääse vapaiksi ne, joilla on sovitettavana raskaita ruumiin, hengen -ja omaisuuden rikoksia; mutta ainoastaan vähäinen osa kaikista -pahantekijöistä on koko rangaistusaikansa oikeassa vankeudessa ja -jokainen voi käytöksellään lievittää sitä, vieläpä päästä siitä -kokonaan vapaaksikin oli siis nauttia etuja, joita eivät mitkään -kuritus- eikä muiden vankilain asujamet saa muissa maissa. Suuret -alueet tätä Venäjän valtikan alaa, meidän käsityksemme mukaan -kokonaiset maat, eivät muuten olekaan koskaan olleet pahantekijäin -siirtopaikkoina ja ehkäpä ne ainiaan säilyvätkin noilta pakosta tänne -tulevilta siirtolaisilta, jotka tuottavat suurempia ikävyyksiä, jopa -kärsimyksiäkin vakinaiselle väestölle, kuin heillä itsellään on -kärsittävänä. Samoja teitä, joita ennen vaellettiin vain huokaellen, -kulkevat nyt vapaat ihmiset etäistä itää kohti, toivoen ja -tavoitellen tilansa parannusta. Pakosta tulleiden asujanten joukossa -on vapaatahtoisia, yksin sellaisissakin seuduissa, jotka ovat kauan -olleet pahassa maineessa ja peljätyt maan hedelmättömyyden tähden. -Uusi aika alkaa Siperialle; sillä sokasevan pelon sijaan tulee -vähitellen valistava tieto sellaisissakin kansan kerroksissa, joilla -siihen on, enempi halua. - -Enimmät Siperian kertomukset ovat sivistyneiden tuomittujen -suusta tai kynästä eli siis sellaisilta ihmisiltä, joita Siperian -vakinainen asukas sanoo "onnettomiksi" ja sen mukaan kohteleekin. -Niistä kertomuksista tosin ainoastaan vähimmässä osassa ei liene -mitään totta, mutta enimmissä tapauksissa ne kuitenkin ovat -väärät. Sillä onnettomuus sokasee silmän ja sielun ja riistää -suoravaisen arvostelukyvyn, joka yksinomaan kelpaa olojen oikean -arvostelun pohjaksi. Mutta nämät olot ovat paremmat, paljon -paremmat, kuin saatamme luullakaan, paljon paremmat myöskin kuin -monessa Länsi-Europan vuoristossa; sillä helppo on Siperiassa -ihmisen taistelu toimeentulosta. Välttämättömimmän ravinnon ja -verhon puute on täällä melkein ihan tuntematonta tai kohtaa -ainoastaan niitä, jotka sairaus tai muu onnettomuus tekee työhön -kykenemättömiksi. Verrattuna kohtaloon, jota monen köyhän saksalaisen -vuoristolaisen täytyy taistella koko elinaikansa, pääsemättä -koskaan voitolle, näyttää useimmissa tapauksissa yksin Siperiaan -tuomitun rangaistusvanginkin kohtalo kadehdittavalta. Puute rasittaa -nykyään ainoastaan Siperiassa majailevan ihmisen henkistä, vaan, -ei ruumiillista olemusta. Ken elää ainoastaan maasta, hänelle se -antaa enemmän, kuin hän tarvitsee, ja ken siitä elättäjästä luopuu -ja valitsee jonkun muun siellä tavallisen toimen, hänelle käsiensä -rehellinen työ varmaan tuottaa yhtä paljon voittoa kuin maakin. -Sellaiset ovat nykyään olot, jos niitä etuluulottomasti katsellaan. - -Minä olen rehellisesti kokenut saada oikeaa käsitystä ihmisten -elinoloista niissä Siperian osissa, joita matkustelimme. Minä olen -katsellut kurjuuden syvyyksiä ja nähnyt suurinta onnea; minä olen -tavannut murhamiehiä, maantierosvoja, murhapolttajia, varkaita, -pettureja, kaikenlaisia konnia, kapinoitsijoita ja salavehkeilijöitä -ja toisaalta kalastajia ja metsästäjiä, paimenia ja talonpoikia, -kauppiaita ja ammattilaisia, virkamiehiä ja tuomareja, sivistyneitä -ja sivistymättömiä, rikkaita ja köyhiä, herroja ja palvelijoita, -tyytymättömiä ja tyytyväisiä, himokkaita ja vaatimattomia ihmisiä -ja oleskellut heidän seurassaan, vahvistaakseni havaintojani, -tutkiakseni johtopäätöksiäni, laajentaakseni tietojani ja -korjatakseni käsitykseni erehtymisiä; minä olen pyydellyt -poliisivirastoja kertomaan minulle tuomittujen kohtaloa ja -tuomituilta itseltään kysellyt; minä olen käynyt pahantekijäin luona -heidän vankeudessaan ja heitä tarkastellut vankilan ulkopuolella; -minä olen talonpoikain, ammattilaisten ja kaikkein asujanten kanssa -puhellut, missä ja milloin vain olen voinut ja heiltä saamiani -tietoja verrannut toisiin, joita sain hallintovirastoilta. Sitenpä -luulen saaneeni niin luotettavat tiedot, kuin lyhyellä ja kiireisellä -matkallamme suinkin oli mahdollista. Ainakin olen minä koonnut niin -paljon aineksia, että voin käyttää yksinomaan omia tutkimuksiani, -kuin nyt ryhdyn tekemään Siperiaan tuomittujen elämän kuvasta -pääpiirteitä. Ihan erehdyksittömäksi kuvaukseni ei sittekään -tule, mutta yleensä ei voitane olla tunnustamatta minun oikein -arvostelleeni oloja. - -Paitsi hallituksen virkamiehiä, sotamiehiä ja yritteliäitä ammatin -harjoittajia, varsinkin kauppiaita, tuli Siperiaan Venäjältä -aina vuoteen 1861 asti yksinomaan sellaisia, jotka eivät sinne -siirtyneet vapaasta tahdosta: keisarin maaorjia, joita lähetettiin -tsaarin vuorikaivoksiin, ja pahantekijöitä, joita ainakin osaksi -kuljetettiin valtion vuorikaivoksiin. Maaorjuuden lakkauttamiseen, -joka sai aikaan syvällisempiä yhteiskunnallisia muutoksia, kuin -edeltä päin aavistettiin tai nykyään vielä tiedetään, loppui -maaorjain tulo Siperiaan kerrassaan. Miljoonia ihmisiä pääsi lempeän, -jalomielisen hallitsijansa käskystä vapaaksi, tuhansia heistä läksi -tsaarin vuorikaivoksista hedelmällisiin kotikyliin, joita heidän -omaisensa olivat siihen asti viljelleet, niin että vuorikaivokset -siitä lähtein jäivät autioiksi ja vielä näkyäänkin kärsivät sen -muutoksen seurauksia. Mutta suuri keisarin tai kruunun tila Altai -sai samaan aikaan entisten asujanten sijaan uusia aineksia, joita -siellä siihen asti ei ollut, vapaita talonpoikia, joilla kyllä -ei ollut perinnöllistä maanomistusoikeutta, vaan jotka kuitenkin -saivat esteettömästi viljellä rikasluontoista maata. Maaorjuuden -lakkauttaminen muutteli sentään oloja niilläkin Siperian aloilla, -joissa oli siihen asti paraastaan asunut rangaistusvankeja, -koska sielläkin nyt tuli mahdolliseksi vapaan talonpoikaissäädyn -syntyminen. Mutta siellä yhä kestävä siirtolaisten tulo pikemmin -vaikuttaa estävästi kuin edistävästi; sillä suurin osa tuomituista, -jotka lähetetään ennestään asuttuihin seutuihin, saa yhä aikaan -levottomuutta pysyväisten asujanten kesken ja estää niin ilahuttavaa -kehitystä kuin Altain kruunun tiluksilla, joita on sekä ennen että -myöhemmin säästetty tuomituilta ja säästetään vast'edeskin niin -kauan, kuin ne ovat keisarin omina. Sitä vastoin siirtyy sinne -nykyään vapaatahtoisia ja väkiluku kasvaa siitäkin syystä nopeammin -kuin muussa Siperiassa. - -Se on komea alue maata, tämä Altain kruunun ala ja ihmetyttävä -sitenkin, että se lienee suurin maatila koko maan päällä. Sillä sen -pinta-ala on tasaisissa luvuissa neljäsataa tuhatta neliövirstaa eli -lähes kahdeksantuhatta maantieteellistä neliöpeninkulmaa. Siihen -kuuluu vuoristoja ja tasankoja ja mäkimaita; sen molemmin puolin -on purjehdittavaksi sopivia virtoja ja sen sisällä on jokia, jotka -voidaan ilman suurta vaivaa tehdä purjehduskuntoisiksi; sillä alalla -on yhä vielä suuria, käytettäväksi kelvollisia metsiä ja muutakin -ääretöntä rikkautta sekä maan päällä että alla. Koko kahdeksansataa -kolmekymmentä eri vaskipaikkaa on löydetty sen rajain sisältä, -ottamatta lukuun muita kahtasataa seitsemääkymmentä löytöpaikkaa, -joita ei ole vielä koskaan tutkittu. Altain kruunun tiluksilla -astuskellaan hopealla ja kullalla, sillä, kultaista hopeavaskea -ynnä lyijyä, vaskea ja rautaa käy rikkaampina tai köyhempinä, mutta -enimmäkseen kaivamista ansaitsevina suonina vuorissa ja kultahietaa -kuljettavat niiltä alas virtailevat joet. Kivihiilikerros, jonka -laajuutta ei vielä tiedetä, vaan joka paikoittain on huomattu kuusi -tai kahdeksankin metriä paksuksi, on sitä paitsi niin laajan näköinen -että kivien laadusta päättäen lienee syytä olettaa koko tämän -alueen pohjoispuolen olevan yhtäläisen kivihiilikerroksen päällä. -Eikä kuitenkaan liene Altain kruununtilan oikeaksi rikkaudeksi -katsottava sen maanalaisia aarteita, vaan lihavaa ja hedelmällistä -mustaa multaa, joka peittää vuorten rinteitä ja tasangoita aina -puolentoistakin metrin paksuisina kerroksina sellaisissa notkoissa ja -jokilaaksoissa, joihin vesi on sitä kokoon huuhdellut. Viehättäviä, -osaksi suurenmoisiakin vuoristoja on vuorotellen suloisten mäkimaiden -ja vähän aaltomaisten tasankojen kanssa, jollaisia maanviljelijä -suosii ennen muita aroseutuja, vuorotellen hedelmällisten laaksojen -kanssa, joissa juoksee puro, oja tai joki, ja välissä on aina -rehevästi kasvavaa, korkeaa ja matalaa metsää oikeain puistojen -kaltaisina. Ilmanala, joka ei tosin ole varsin lauhkea, mutta -ei myöskään sietämätön, ei missään estä hyvällä menestyksellä -viljelemästä erittäin hedelmällistä, enimmäkseen vielä koskematonta -maata. Neljä kuukautta on kuumaa, melkein ihan vaihtelematonta -kesää, neljä kuukautta kovaa, yhtäläistä talvea, kaksi kuukautta -kylmänkosteaa, häilyväistä kevättä ja yhtä paljo samanlaatuista -syksyä, ja vaikka vuoden paremman puolen keskilämpö ei riitäkään -rypäleitä jouduttamaan, niin ehtivät kuitenkin kypsyä kaikki samat -viljat kuin Pohjois- ja Keski-Saksassa, jopa kruununtilan eteläosissa -meluunatkin. - -Sellainen on maa, jota on enemmän kuin kahden miespolven aika -säästetty Siperiaan tuomituilta pahantekijöiltä ja jossa nykyään -on asujamia niin paljo, kuin saatettaisiin toivoa olevan koko -muussakin Siperian yhtä rikkaassa ja hedelmällisessä eteläosassa. -Perintötalonpoikiin ei kyllä käy verrata näitä Altain kruununtilan -maanviljelijöitä, mutta tavallisiin Venäjän talonpoikiin verratessa -he eivät suinkaan jää huonommiksi. Heistä huomaa, että heidän isänsä -ja isoisänsä ovat olleet valtakunnan suurimman ja ylhäisimmän herran -maaorjia eikä voimattoman ja sen tähden rajatonta alammaisuutta -vaativan käskijän puoliorjia; näkyy joka tilaisuudessa, että -perintöinään puute ei ole suinkaan estänyt heitä vaurastumasta, se -on: enempää ansaitsemasta, kuin ovat tarvinneet ja vielä nykyäänkin -tarvitsevat. - -Altain asujanten kohtalo oli siitä lähtein, jolloin kruununtila -julistettiin keisarin omaksi, verraten edullinen, jos emme sanokaan: -onnellinen. Maaorjuuden lakkauttamiseen asti olivat he kaikki -vuorikaivostyössä tai ainakin välillisesti niitä varten toimessa. -Jotka eivät tehneet työtä itse kaivoksissa, ne hakkasivat metsää ja -polttivat hiiliä, toiset vetivät niitä sulatusuuneille ja toiset -sieltä vaskea vientipaikkoihin. Asujanten lisäytyessä väheni heille -pannun päivätyön taakka. Viisikymmen-luvulla oli jo niin paljo voimia -käytettävänä, että työnteko herralle eli keisarille voi supistua -kuukaudeksi vuodessa, jos päivätyöläisellä myöskin oli oma hevonen. -Miten pitkä matka työmiehen piti kulkea hevosellaan, määrättiin sen -pituuden mukaan. Korvaukseksi olostaan poissa kotoa sai jokainen -päivätyöläinen 75 1/2 kopeekkaa työajaltansa. Paitsi tätä tuskin -mainittavaa palkkiota oli jokaisella vuorimiehellä oikeus viljellä -keisarin maata niin paljo, kuin hän jaksoi, ja millä tavalla tahtoi, -ja samoin hakata keisarin metsästä niin paljo puuta, kuin hän -asunnokseen ja polttopuikseen tarvitsi, eikä häntä rasitettu millään -muilla veroilla eikä maksuilla. Kylän lähetettävien työmiesten luku -riippui asujanten luvusta; kyläläiset itse jakoivat työveron eri -isäntien kesken. - -Kaivosmiesten työ oli helpompi. Niitä otettiin kuten muualla -sotamiehiä kruununtilan kylistä ja kaupungeista, kohdeltiin -ihan kuin sotamiehiä ja päästettiin vasta viidenkolmatta vuoden -päästä vapaiksi. Nämä jaettiin kahteen luokkaan: varsinaisiin -kaivosmiehiin, jotka työskentelivät oikeissa vuorikaivoksissa, -ja vuorityömiehiin, joiden piti joka vuosi tehdä määrätty työ, -mihin aikaan itse tahtoivat. Nämä viimemainitut polttivat hiiliä, -kaatoivat metsää, tekivät tiiliä, kuljettivat kuormia ja muuten -tekivät mikä mitäkin ja saivat palkakseen joka vuosi neljätoista -ruplaa. Saatuaan tehdyksi määrätyn työn olivat he muun ajan vuodesta -vapaina ja saivat tehdä, mitä vain tahtoivat. Kaivosmiehet sitä -vastoin olivat velvolliset palvelemaan vuodet päästänsä. Yhden viikon -kävivät he päivällä, toisen viikon yöllä kaksitoista-tuntisessa -työssä kaivoksissa ja olivat joka kolmannen viikon vapaat. Taitonsa -mukaan sai joka vuorimies rahalla ostettaviin tarpeihinsa kuusi -tai kaksitoistakin ruplaa palkaksi ja sitä paitsi joka kuukausi -kaksi puutaa jauhoja itselleen, yhtä paljon vaimolleen ja yhden -puudan jokaiselle lapselleen. Oli hänen myöskin sallittu viljellä -maata ja hoitaa karjaa, minkä verran ehti ja jaksoi. Jokaisen hänen -poikansa täytyi seitsemännestä kahdenteentoista vuoteen asti käydä -koulua; siitä lähtein kahdeksanteentoista ikävuoteen asti pidettiin -poikaa kaivostyön oppilaana ja hän sai ensin yhden, sitte kaksi -ruplaa vuosipalkaksi. Kahdeksannestatoista vuodesta alkoi hänen -palveluksensa kaivoksissa. - -Maaliskuun 1 päivänä 1861, sinä päivänä, jolloin kaikki maaorjat -vapautettiin koko Venäjän valtakunnassa, oli Altain kruununtiluksella -145,639 miesasujanta, joista 25,267 kaivos- ja majamiehinä. Näitä -ei kyllä irroitettu entisistä velvollisuuksistaan yhtenä päivänä, -vaan kahden vuoden kuluessa. Heistä luopui 12,626 kaivostyöstä, -palasi kotikyliinsä ja rupesi maanviljelijöiksi; muut, jäivät vapaina -työmiehinä vuorityöhön. - -En luule erehtyväni, jos oletan, että Altain kruununtilan olot, -jotka ovat säännöllisemmiksi järjestyneet kuin missään muualla -Länsi-Siperiassa, johtuvat sen entisyydestä. Keisarin tilan nykyisten -asujanten vanhemmat ja esi-isät eivät ole koskaan tunteneet olevansa -sorretut, vaikka eivät olekaan olleet vapaat. He olivat maaorjia, -mutta sen äärettömän suuren maan herran ja hallitsijan orjia, jossa -heidän isäinsä kehto oli ollut. He olivat pakotetut tekemään työtä -herralleen ja antamaan poikansa melkein koko miesijäksi herran -palvelukseen, mutta se herra oli keisari, jumaluuden vertainen -olento heidän silmissänsä. Sen tähden heitä keisari elätti, piti -heitä vapaina kaikista muiden kansalaisten velvollisuuksista, salli -heidän ottaa hänen maastansa, mitä vain voivat saada, ei millään -tavalla estänyt heidän vaurautensa kehittymistä; suojeli heitä niin -paljon kuin mahdollista virkamiesten vääryydeltä, tulipa vielä -hyväntekijäksikin siten, että pakotti heidän lapsensa tai ainakin -osan niistä käymään koulua. Heidän käskijöikseen asetetut virkamiehet -olivat paljon sivistyneemmät enimpiä muita kruunun palvelijoita; -melkein kaikki olivat Saksassa lukeneet ja suuri osa heistä oli -saksalaisia synnyltäänkin ja he toivat joskus saksalaisia tapoja, -mutta ainakin laajempaa tietoa maahan, jossa he keisarin nimessä -vallitsivat. Vielä nykyäänkin on Barnaul, kruununtilan pääkaupunki, -sellaisen sivistyksen keskuksena, jota ei muualla Siperiassa ole; -vuorityön kukoistuksen aikaan se eittämättä oli koko Pohjois- ja -Keski-Aasian henkinen pääkaupunki, ja sieltä leviävä valo säteili -sitä kirkkaammin, kuin kaikki kaivospaikat olivat hyviä keskuksia, -jotka sitä levittivät yhä laajemmalle. Sitenpä tämä kruununtila oli -etevässä asemassa kaikkeen muuhun Siperiaan verraten. - -Ehkä ei ollut kruununtilan hallituksen tarkoitus koskaan edistää -talonpoikaissäätyä; maaorjuuden lakkauttamiseen asti katsottiin sitä -ainoastaan vuorenviljelyksen välttämättömäksi avuksi. Ajat ovat -muuttuneet. Siitä asti, kuin maaorjat muuttuivat vapaiksi ihmisiksi, -on vuorenviljelys yhtä lakkaamatta taantunut, kuin maanviljelys -vaurastunut. Ei ole vielä tahdottu luopua vanhasta vuorityötavasta, -mutta siinä kuluu niin suuria summia, että kaivostyön puhdas -voitto jää ihan mitättömän pieneksi. Tosin on otettu puheeksi -vuorenviljelyksen antaminen toimeliaille yksityisille, mutta -siitä ei vielä ole tullut mitään valmista. Maan jättäminen -vapaasti käytettäväksi niin syvälle, kuin aura kyntää, on ollut -vanhastaan tapana ja siten muuttunut jonkinlaiseksi tottumukseksi -eli nautintaoikeudeksi. Tosin, kuten jo sanottiin, ei kellään ole -kruununtilalla viljelymaa omanaan, eipä edes talon sijakaan; mutta -mikä on keisarin oma, se talonpoikain mielestä on myöskin "hyvän -Jumalan" omaa, ja hän kyllä mielellään antaa uskovaisten käyttää sitä -hyödykseen. Kruununtilan hallitus tosin ottaa jokaisesta pelloksi -muutetusta hehtaarin alasta neljäkymmentä kopeekkaa vuodessa vuokraa, -mutta ei se sen otossa ole varsin ankara eikä talonpoika puolestaan -tunne olevansa velvollinen pitämään siitä tarkkaa lukua. Niinpä -jokainen talonpoika yleensä viljelee niin paljon maata, kuin jaksaa, -ja valitsee, minkä paikan vain tahtoo. - -Kruununtilan nykyinen talonpoika on kaunisvartaloinen, -valpasmielinen, taitava, kykenevä, oppivainen, vierasvarainen, -hyvänluontoinen ja armelias mies sekä vauraasti elävä, itsetuntoinen -ja valppautta rakastava. Hänen käytöksensä on vapaampi, vähemmin -nöyrä kuin venäläisen talonpojan. Hän on kohtelias ja avulias, -alammainen ja sen tähden helposti taipuvainen, mutta ei matelevainen -eikä orjallinen; sen tähden hän ei suinkaan vaikuta vastenmielisesti -vieraasen. Mutta hänelläkin on kaikki ne ominaisuudet joita sanomme -talonpojan eljiksi ja jotka heikontavat ensimmäistä hyvää vaikutusta. -Vaikka hänellä on ollut sivistymisen tilaisuutta enempi kuin millään -muulla hänen säätyisellänsä siperialaisella, hän ei kuitenkaan -rakasta ollenkaan koulua. Hän on ankaran tarkka uskovainen ja -saattaa kirkolle uhrata vaikka koko omaisuutensa, vaan koulua hän -katsoo sellaiseksi laitokseksi, joka vain turmelee ihmistä eikä -suinkaan sivistä. Muistaen entiset olot, jotka tosin olivat erittäin -puutteelliset, sekä vanhat, palveluksesta eronneet sotamiehet, -jotka hänen isäinsä aikaan pitivät koulun valtikkaa, lähettelivät -oppilaitansa hakemaan viinaa ja sitte humalapäissään tarpeettomasti -heitä rääkkäsivät, on hän tavattoman epäluuloinen kaikkea kohtaan, -joka on millään tavalla koulun yhteyteen kuuluva, ja riippuu sitä -paitsi talonpoikain tapaan kiinni siinä mielipiteessä, että enempi -tieto, kuin hänellä itsellään on, ainoastaan vahingoittaa hänen -lapsiansa, eikä hän siitä mielipiteestä helposti luovu. Hänen -sivistyskantansa on sen tähden hyvin alhainen. Ainoastaan poikkeuksen -tavoin harjoittaa hän kirjoitustaitoa ja kaikissa tapauksissa katsoo -kirjoja ihan tarpeettomiksi. Sitä uskollisemmin pitää hän kiinni -siitä uskonnosta, jota hänen kirkkonsa levittää, sekä taikuudesta. -Kuukausien nimeä hän enimmäkseen ei tiedä, mutta sen sijaan hyvin -tarkkaan pyhimystensä nimet ja niiden juhlapäivät. Jumala, pyhät -enkelit ja perkeleet, kuolema, taivas ja helvetti antavat hänelle -enemmän tekemistä kuin mikään muu. Häntä ei suinkaan voida sanoa -vaatimattomaksi, mutta kyllä parantumattoman tyytyväiseksi. Enempää, -kuin hän elääkseen tarvitsee, hän ei tahdo; sen tähden hän tekeekin -työtä ainoastaan sen verran, kuin hänen välttämättä täytyy. Mutta ei -piha eikä viljelysmaa, jota hän omakseen sanoo, ole koskaan hänen -mielestään kyllin suuret, ei hänen perheensä eikä karjansa kyllin -lukuisat. - -"Kuinka te voitte täällä?" kysyin tulkin kautta eräältä kunnan -vanhimmalta, jonka olimme kutsuneet puheille. - -"Jumala vielä kärsii meidän syntejämme", kuului vastaus. - -"Ovatko vaimonne hyvät, uskolliset, lempeät ja palvelevaiset?" - -"On hyviä ja pahoja." - -"Tottelevatko teitä lapsenne, tuottavatko he teille iloa?" - -"Ei ole niistä valittamista." - -"Onko maa, jota viljelette, antelias; saatteko runsaan sadon." - -"Kuin korjaamme kymmenkertaisesti, niin olemme jo tyytyväiset." - -"Menestyykö karjanne?" - -"Tyytyväiset olemme." - -"Kuinka monta hevosta sinulla on?" - -"Kaksineljättä, saattaapa niitä olla viisineljättäkin." - -"Ja kuinka monta sinä niistä tarvitset työhösi?" - -"Kahdeksan, kymmenen, välistä kaksitoistakin." - -"Myötäväksikö sitte muita pidät?" - -"Myönkinhän minä niistä aina jonkun." - -"Ja mitä teet muilla?" - -"En mitään." - -"Kuinka monta lehmää ja lammasta sinulla on?" - -"Sitä minä en tiedä. Lehmiä, lampaita ja sikoja hoitelee vaimoni." - -"Onko sinulla paljo veroja maksettavana?" - -"Minä olen tyytyväinen." - -"Onko sinulla mitään valittamista?" - -"Minä olen tyytyväinen." - -"Sinulla ei siis ole mitään valittamista, ja kaikki on oikein?" - -"Ei, ei kaikki, on minulla yksi valitus." - -"Mikä sitte?" - -"Tulee niin epämukavaksi asua tässä maassa." - -"Epämukavaksi! mitenkä niin?" - -"Niin, meille tulee liian ahdas." - -"Ahdasko! millä tavalla?" - -"O, kyliähän nousee kaikkialla maasta kuin sieniä. Eihän tässä enää -voi liikkuakaan, eikä tiedä, mihin tekee peltonsa. Jos en olisi niin -vanha, niin olisin jo ammoin muuttanut pois." - -"Nouseeko kyliä kuin sieniä maasta? Mihin sitte? Enhän minä näe -yhtään. Kuinka likellä sitte lähin kylä on sinun kylästäsi?" - -"Viidentoista virstan päässä." - -Niin puhuu, ajattelee ja arvostelee talonpoika kruununtiluksilla. -Avara maa ei ole hänelle sittekään kyllin avara, ja kuitenkin -riittäisi kahdeskymmeneskin osa siitä, jota hän saa mielin määrin -käyttää, jos hän vain tahtoisi sitä viljellä. Sillä maa on niin -antavainen, että se runsaasti palkitsee vähimmänkin vaivannäön. Vaan -jos se tosiaankin joskus pettää, jos sato vastoin luuloa ei tule -tavallisen kaltainen ja jos talonpojalle silloin ylellisyyden sijasta -tulee puute, niin hän ei sitä katso laiskuutensa luonnolliseksi -seuraukseksi, vaan Jumalan sallimukseksi, Jumalan viimeiseksi hänelle -lähettämäksi rangaistukseksi hänen synneistään. - -Sittekin, syntinensä ja niitä seuraavine rangaistuksineen hän tosiaan -voi sangen hyvin ja hänellä ennemmin olisi syytä puhua syntien -palkitsemisesta. Sillä ei häntä puute rasita, vaan ylellisyys. -Hallitus antaa joka talonpojalle, tavallisimmasti hänen oman -valintansa mukaan, viisitoista hehtaaria parasta maata jokaista -hänen perheensä miesjäsentä kohti. Mutta koska neljäsataa tuhatta -neliövirstaa avarasta kruununtilasta vuoteen 1876 asti oli ainoastaan -kaksisataa kolmekymmentä neljä tuhatta neliöpeninkulmaa asuttuna, -niin ei vielä nytkään pidetä suurta lukua, ottaako talonpoika -haltuunsa enemmän, kuin hänelle kuuluu, vai tyytyykö siihen, joka -oikein on. Jotkut perheet käyttävät kahtatoista ja viittätoistakin -sataa hehtaaria omalla tavallansa, ja heistä on ihan sama, onko -hevosia ainoastaan tarpeellinen määrä vaiko kaksikolmekymmentä -liikaakin. Tosiaan tapahtui usein, että liialliset kotieläimet -päästävät kruununtilan talonpoikaa eräästä rasittavasta huolesta, -siitä näet, että hän ei voisi millään kelvollisella tavalla käyttää -hyväkseen runsaita taloutensa tuotteita, hänen kun on erittäin -huonojen kulkuneuvojen tähden mahdoton vaihtaa niitä rahaksi. Maassa -sellaisessa, jonka pääkaupungissa tavallisissa oloissa puuta eli -kuusitoista kiloa ruisjauhoja maksaa ainoastaan noin 60, puuta -vehnäjauhoja 75 penniä Suomen rahassa, puuta naudan lihaa talvella -enintään 1: 50, lammas 5, vieroitettu vasikka 12, sika 10, oivallinen -hevonen harvoin enempää kuin 125 markkaa, siellä aina hyvä sato niin -alentaa tavalliset hinnat, että runsas viljan tulo tulee taakaksi. -Kun kruununtilan talonpoika saa sata kiloa viljaa parilla markalla, -niin hänestä, vaikka hän ei muutenkaan tee enempää työtä, kuin -ilmeinen pakko on, aura alkaa tuntua liian raskaalta ja siunaus hänen -ahtaan käsityksensä mukaan kiroukselta. - -Nykyiset olot tekevät ymmärrettäviksi näiden talonpoikain enimmät -pahat ja hyvät ominaisuudet; hitauden, ihan paheesen vivahtavan -tyytyväisyyden ja toisella puolen välinpitämättömyyden sattuvista -vahingoista, anteliaisuuden tarvitsevaisia kohtaan ja armeliaisuuden -onnettomia kohtaan. Ne samat olot selittävät myöskin kaikissa -siperialaisissa yleisen halun enentää paikkakuntansa asukaslukua. -Avara maa ahnehtii ihmisiä, niin sanoakseni. Sen tähden joka -siperialainen vielä tänäänkin hyvillään ja ylvästellen katselee -lukuisaa perhettä; sen tähden koko Siperiassa ei olekaan yhtään -löytölasten huonetta. Mitäpä sillä tehtäisiinkään? Joka vaimo, joka -ei voi tai ei luule voivansa elättää hänelle syntynyttä lasta tai -muuten tahtoo päästä siitä eroon, löytää aina kosolta sellaisia, -jotka mielellään ja ilolla ottavat pikku olennon. "Anna tänne", -sanoo talonpoika uskottomalle äidille, "anna tänne, kyllä minä sen -kasvatan." Ja hänen kasvonsa loistavat siitä ilosta, ihan kuin -hänelle olisi varsa syntynyt. Tuommoisina aikoina, jolloin asujamia -vielä oli melkoista vähempi kuin nykyään, naitettiin melkein lapsia, -että heille niin pian kuin mahdollista kasvaisi varmoja apulaisia. -Nykyään naivat nuorukaiset enimmäkseen vasta kahdeksannentoista -vuoden alussa, mutta useimmiten valitsevat vanhempia morsiamia, -joista voivat toivoa niin pian kuin mahdollista lapsia, ja -sulhonuorukaisten vanhemmat auttavat sen ikäisiä naisia heidän -tavoitellessaan pauloihinsa naimaikään vaurastuneita nuorukaisia. - -Että romantillisuuttakaan ei puuttuisi, mainitsen, että Altain -talonpoikien keskuudessa useinkin tapahtuu salaisia kihlauksia ja -nuorten tyttöjen ryöstöä. Mutta nämä ryöstöt tapahtuvat enimmäkseen -kaikkein asianosaisten, myöskin molemmin puolin vanhempain -suostumuksella, sillä siten säästyy häiden pito, joissa muuten -tulee ravita kaikkia kyläläisiä yksinkertaisella atrialla, mutta -hyvin runsaasti viinalla! Tietysti rakkaus myöskin täällä katkoo -kaikkia kahleita, varsinkin vanhempain vastustusta. Ryöstönhaluinen -nuorukainen piankin saa tytön suostumaan kuten muuallakin maan päällä -ja kirkon pyhä palvelija aina helposti taipuu erityisestä maksusta; -mutta vihastuneet vanhemmat eivät niinkään helposti lepy. Äiti kiroo -tytärtään, isä poikaansa, ja molemmat vannovat kaikkein pyhäin -nimessä, että eivät koskaan enää tahdo nähdä jälleen lapsiansa. - -Viimein tapahtuu kuitenkin tuon jäykän mielen muutos; sitä ei taivuta -ylhäältä tullut voima, vaan eräs verraton tenhokeino: naukku eli -votki, joksi sitä Venäjän alueilla asuvaiset sanovat. Heti kuin -appi taipuu juomaan, on nuori aviomies voittanut, sillä anoppi -juopi myöskin ja sikunaneste pehmittää hänenkin jäykän sydämmensä. -Jos silloin ikään kuin sattumalta tulee vielä muutamia ystäviäkin -uljaasti auttamaan sovinnon juonnissa, niin heitä ei suinkaan -ajeta pois, sillä kestityksen kustannukset ovat nyt sentään paljon -pienemmät, kuin jos koko kylä olisi juoda mässäten toivottamassa -taivaan siunausta nuorelle parille. Eikö täydy myöntää, että puhdas -pyhä rakkaus tekee yksin Altain talonpoikais-pojatkin kekseliäiksi? - -Myötäjäisiä morsian ei saa Altain seuduilla; hänen äitinsä päin -vastoin vaatii lahjaa sulholta, jopa välistä oikein rajusti ulvoen ja -parkuen. Ainoastaan silloin, kuin sattuu erityisiä asianhaaroja, jos -esim. häiden jälkeisenä aamuna morsiuspaita, jonka vieraat tahtovat -nähdäksensä, ei ole heidän mielestään kyllin hyvä, ainoastaan silloin -saattaa tapahtua päinvastaistakin. Ymmärtäväinen ja kokenut morsiamen -isä käyttää sellaisessa tapauksessa tuota ainiaan luotettavaa -lumokeinoa, tuo esiin ilahuttavan joukon varovasti jo valmiina -pidettyjä pulloja, lupaa suuttuneelle tai vähintään pahastuneelle -vävylle varsan, härjän, muutamia porsaita tai muuta sellaista; mielet -rauhoittuvat ja sovinto tehdään. - -Miksipä olisikaan sulho ijäti vihoissaan? Eihän ole muillekaan käynyt -paremmin, ja tulevaisuus tasoittelee paljon. Isän ilo kukoistaa -myöskin säännöttömissä oloissa, mutta iloa se sittekin on. Sillä -taloushuolia ei ole köyhimmälläkään, jos hän vain tahtoo käyttää -käsiänsä. Häntä mielellään autetaan minkä milläkin, ja jos hyvän -hyvä taivas muutamiksi vuosiksi vain hiukan niukentaa siunauksensa -vuodattamista, jos vilja ja karja pysyvät vähänkään hinnassa, niin -ihan varmaan vuoden päästä teekannu ja kupit koristavat jotakin -nurkkapöytää, silkkipeitteet suurta kahden maattavaa vuodetta, -välkkyvät pyhäin kuvat oikean puolista peränurkkaa sekä kaikkea -kynäkuvailua ylevämmät leijonan, tiikerin, karhun, suden, elefantin, -hirven ja krokotiilin pyyntikuvat puhtaana ja siistinä pidetyn -vierastavan seiniä, jollainen aina on jokaisessa vähänkin toimeen -tulevassa talonpoikaistalossa. - -Jotenkin yhtä viehättävä kodikkaisuus on tarjona kaikille -tuomituillekin, jotka lähetetään Siperiaan, toisille aikaisemmin, -toisille myöhemmin, jos he vain tahtovat sellaisen kodin saada, -jos elävät jonkun aikaa ja jos onni on heille vähänkään suopea. -Minä olen Siperiassa saanut tuomituista ja sinne tuomitsemisesta -ihan toisen ajatuksen, kuin minulla oli ennen sinne menoani, vaan -huomautan kuitenkin edeltä päin, että minä en ole niitä, jotka -enemmän suosivat ja paremmalla osanotolla katselevat murhamiestä, -ryöväriä, murhapolttajaa, varasta tai muita sellaisia konnia kuin -uutteraa perheen isää, joka otsansa hiessä koettaa rehellisesti -ja kunniallisesti elättää ehkä suurtakin perhettänsä ja että minä -en vielä tähän asti ole jaksanut yletä tuolle muka korkealle -käsityskannalle, joka tahtoo poistaa kaikkea rangaistusta ja -lievittää kaikkea vankeutta. - -Joka vuosi lähetetään keskimäärin viisitoista tuhatta ihmistä -Venäjältä Siperiaan. Pahimmat pahantekijät tuomitaan elinajaksi, -muut määrävuosiksi. Venäjän rikoslain ankaruudesta ja puutteista ei -ole minun asiani puhua; liikaa ankaruutta ei se osoita, että siinä -laissa on kuolemanrangaistusta ainoastaan kaikkein pahimmista ja -harvinaisimmista rikoksista; siinä vain on selvää kovuutta, että -valtiollisista rikoksista tuomittuja matkalla ja usein Siperiassakin -kohdellaan ihan samoin kuin tavallisia pahantekijöitä. - -Siperiaan tuomittu siirretään ensinnä piirikaupungin vankilasta -kuvernementin pääkaupungin vankilaan ja sitte kuljetetaan rautateitse -tai tavallisilla talonpoikaisvankkureilla Nishni-Novgorodiin, -Kasaniin tai Permaan. Vieläkö nykyäänkin jalkamatkoilla pahantekijät -kaksittain taotaan kiinni pitkiin vitjoihin, siten pakottaen -heitä kantamaan niitä koko matkan, en tiedä, sillä en ole sitä -koskaan nähnyt, vaan päin vastoin olen lujasti vakuutettu, että -viimeisen keisari vainajan kaikkialla tunnettu lempeys ei olisi -koskaan suvainnut tuota vanhaa raakaa kohtelua. Äsken mainituissa -kaupungeissa ja samoin Tjumenissa ja Tomskissa on tilavat -kokousvankilat ja kaikkein teiden varsilla, joita ei vielä samaa -suuntaa kulkevat rautatiet ole saattaneet hyljätyiksi, pienempiä -rakennuksia tuomittujen turvallisina säilytyspaikkoina yönajaksi. -Mikäli suinkin käy päinsä, ei tuomittuja pakoteta jalkaisin astumaan, -vaan kuljetetaan rautatiellä, vankkureilla ja säännöllistä liikettä -ylläpitävillä höyrylaivoilla; niinpä Nishni-Novgorodista tai -Kasanista Permaan, Tjumenista Tomskiin Thura-, Tobolsk-, Irtish-, -Ob- ja Tomjokia myöten. Vankilat ovat yksinkertaisia, vaan riittävän -puhtaita ja niihin kuuluvat, kuitenkin kyllin erillään olevat -sairashuoneet mallikelpoisia rakennuksia, jokialukset tavattoman -pitkiä, kaksinkertaisia veneitä, joita sopivimmin voisi sanoa -suuriksi, uiviksi linnunhäkeiksi, koska koko yläkerta on rakennettu -keskikannelle sellaisen häkin tapaan. Jokaisessa tällaisessa -kuljetusveneessä, jota höyrylaiva hinaa, on joksikin tilaa kuudelle -sadalle hengelle ja sitä paitsi suuri keittiö, sairashuone, pikku -apteekki sekä vartia-sotamiesten ja venemiesten huone. Perman ja -Tjumenin välillä käytetään vankkureita, jotka samoin ovat linnun -häkkien kaltaisia, vaarallisimpain pahantekijäin kuljetukseen. - -Jokainen tuomittu saa hallitukselta paksun harmaan villaviitan, jonka -selkään kiinnitetään vinoneliön muotoinen kangaskappale, väriltään -erinäköinen rangaistuksen kovuuden mukaan, että vartia-sotamiehet -saisivat siitä sen verran tietoa, kuin välttämätöntä on. Ruokarahaksi -matkalla annetaan kymmenen tai ylempisäätyisille "onnettomille" -viisitoista kopeekkaa päivässä, mutta kauemmin vankiloissa ollessa -ainoastaan seitsemän tai toisille viisitoista kopeekkaa. Tämä summa -on niin runsas, että vähänkin säästävästi käyttäen sillä voidaan -saada kaikki elintarpeet, varsinkin kuin joka päivä, paitsi paaston -aikana, annetaan kolme neljännesnaulaa lihaa. Jos vaimo ja lapsia -on tuomitun matkassa, niin saa jokainen saman verran. Sivuansio on -sallittu; työllä tai kerjäämällä ansaittu raha tai ainakin enin osa -siitä joutuu tuomitun omaan taskuun, ehkäpä viinana myöskin kurkkuun. - -Sanoin, että jokainen tuomittu saa ottaa vaimon ja lapset mukaansa -Siperiaan, ja niin he tavallisesti tekevätkin. Törkeästä rikoksesta -kovaan rangaistukseen tuomitseminen on Venäjälläkin riittävä -avioeron syy. Kuitenkin saa jokainen vaimo vapaasti valita, lähteekö -puolisonsa kanssa Siperiaan vai jääkö kotiin. Yksin lapsetkin, jotka -ovat täyttäneet neljätoista vuotta, saavat itse päättää, lähtevätkö -mukaan vai eroavatko vanhemmistaan. Mutta hallitus mielellään näkee, -että vaimo ja lapset seuraavat tuomittua ja edistää sitä kaikin -tavoin sekä vakavasti mietiskelee, millä tavoin matkan vaivat ja -vastukset sopivimmin voitaisiin vähentää. - -Eittämättä matka kaikissa tapauksissa on rasittava, mutta ei -kuitenkaan niin sanomattoman hirvittävä, kuin meille kerrottiin. -Ainoastaan kaikkein pahimmat pahantekijät viedään kahleissa -määräpaikkaansa, vaan muut saavat enemmän vapautta kuin pahantekijät -Saksassa. Rasittavin on matka höyrylaivoilla tai niiden hinaamissa -veneissä. Silloin kaikki tuomitut omaisineen salvataan yhteen, ja -siitä seuraa kaikenlaisia vallattomuuksia, sellaisiakin, joita -ei käy kertoa, pahimpain ilkiöiden puolelta, joita ainoastaan -harvoin voidaan riittävästi pitää kurissa. Viekas varas varastaa -kokemattomalta varkaalta, väkivaltainen komentelee heikompaa, joku -ratkoo makaavalta irti kengänpohjat, luullen sieltä löytävänsä -setelejä; parantumaton paatunut saattaa katuvaisen päätökset -horjumaan ja turmelee kokonaan sen, jolla vielä oli parantumisen -toivoa. Tosin nykyään jo miehet ja naiset kuljetetaan erillänsä, -mutta perheen jäsenet sentään yhdessä, ja tuomitun vaimo ja tyttäret -ovat matkalla aina suuressa, vaarassa, vaikka sitä kyllä on -koetettukin ehkäistä. Sitä vastoin höyrylaiva myöskin lyhentää matkan -kymmenenneksi osaksi maamatkan ajasta, ja siten pikemmin pelastaa -turmiollisten vaikutusten vallasta ne, jotka vielä eivät ole kokonaan -paatuneet. Vaivalloisempi, mutta näille vähemmin turmeltuneille -tuomituille sittekin mieluisempi on maitse matkustaminen. Venäläiset -talonpoikaisvankkurit Venäjän teillä ja venäläisten, täyttä neliä -laukkaavain hevosten jäljessä on tosin meidän käsityksemme mukaan -oikea piinapaikka, multa ei tavallisten venäläisten mielestä, -jotka ovat nuoruudesta asti tottuneet sellaiseen matkustukseen ja -sellaisiin teihin, eli toisin sanoen ovat tottumattomat parempaan. -Tosin tuomitun täytyy tyytyä sellaisilla, kuusi tai kahdeksan henkeä -kuljettavilla vankkureilla vähän pienempään tilaan, kuin talonpoika -tavallisesti tyytyy perheineen matkustaessansa; mutta ajajalla tai -vartiasotamiehellä ei ole yhtään parempi kuin tuomitulla, jos ei -oteta lukuun, että törkeän pahantekijän kahleet juuri sellaisella -matkalla, kammottavasti kilisevät. Sivistyneestä perheestä lähtenyt -vanki, varsinkin valtiollisesta rikoksesta, tuomittu tosin parahtelee -sellaisen matkan vaivoissa ja on syvimmän, vakuutuksensa mukaan ihan -oikeutettu kuvailemaan sitä kaikkein mustimmilla väreillä; mutta -jos otetaan lukuun paikkakunnalliset olot ja maan tavat, niin siinä -vastentahtoisessa vaelluksessa ei ainakaan ole julmuuden kirousta, -josta sitä on syytetty. Mitä viimein jalkamatkoihin tulee, niin -niitä ensinnäkin ei koskaan tapahdu talvella, siihen ei pakoteta -muita kuin voimakkaita, astumaan kykeneviä miehiä eikä heitäkään -astuteta enempää kuin neljäkymmentä virstaa päivässä, jota paitsi -joka kolmas päivä levätään tien varrella olevissa vankiloissa. -Vartiasotamiehet astuvat myöskin jalkasin, ja heidän täytyy alinomaa -pitää vaaria vangeista, he ovat niistä vastuun alaiset ja sen tähden -he ihan varmaan paljon enemmän rasittuvat kuin vangit; sillä, vaikka, -murhamiehen tosin täytyykin kantaa kahleitansa, niin sotamiehellä sen -sijaan on aseensa, kantamuksensa ja ampumatarpeensa. Hän kuitenkin on -nuhteeton valtionpalvelija ja tuo toinen ihmiskunnan hylkiö! - -Väärin on, että tavallisesta rikoksesta tuomittu ylhäissäätyinen -saa, jos hänellä vielä on käytettävänään omia tai vierasten varoja, -toisenlaista kohtelua kuin samasta rikoksesta tuomittu alhainen -mies; niinpä ensin mainittu saa mielensä mukaan kaikessa mukavuudessa -matkustaa määräpaikkaansa ainoastaan kahden kasakin seurassa, joiden -matka edes takaisin hänen on kustannettava. - -Niin kuin jokainen rehellinen venäläinen tai siperialainen tunnustaa -tämän vääryyden, yhtä varmaan joka virkamies ja joka tuomittukin, -tunnustaa, että vartiamiehet ja muut vankien valvomiseen kuuluvat -alemmat tai ylemmät virkamiehet eivät harjoita julmuutta. Tapahtuu -kyllä sitäkin, että vastarintaan asettuvat tuomitut tiellä ammutaan -tai muuten tehdään ikuisesti vaarattomiksi; vaan sellaiset tapaukset -ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja ainoastaan pakon vaatimia -keinoja, joihin ryhdytään vasta sitte, kuin kaikki muut on huomattu -turhiksi. Venäläinen ei ole julma, niin kuin espanjalainen, -turkkilainen, kreikkalainen tai eteläslaavilainen, vaan väärin -käsitetystä armeliaisuudesta ja hitaudesta pikemmin liian lempeä ja -anteeksi antava kuin liian kova ja ankara. Hän kyllä koettaa sekä -eläimen että ihmisen voimia, mutta ei kiduta, nähdäkseen vain niiden -tuskia. Jo "onneton" nimityksestä, jota kaikkialla käytetään kaikista -tuomituista, näkyy kansan syvällinen myötätuntoisuus, ja se tunne -vaikuttaa kaikissa, sekä sotamiehissä ja poliiseissa että vankilan -päällysmiehissä ja vartioissa. Tietysti jotkut parantumattoman häijyt -konnat joskus saavat suurimmankin kärsivällisyyden leimahtamaan -vihaksi. Tuomitut itse kertoivat minulle, että huononpäiväiset -kirjoittelijat käyttävät siirtopaikoissa yksin onnettomuuttakin -runsaamman rahan ansaitsemiseen, kuin valtio heille antaa -ylläpidoksi. Eräs entinen puolalainen santarmi, joka minulle kertoi -elämäkertansa, valitti, että Puolan viime kapinan tähden tuomittuja -Venäjän sotamiehet kohtelivat ankarammin kuin muita tuomittuja, jopa -ihan säälimättömästikin. Vaan nykyisen hallituksen tekeminen vastuun -alaiseksi sellaisista yksityisistä tapauksista on kerrassaan väärin. - -Kaikki nykyiset lait, asetukset ja laitokset todistavat, että -hallitus kaikin tavoin pitää hyvää huolta Siperiaan tuomituista ja -koettaa mikäli mahdollista lievittää niiden kohtaloa sekä antaa -heille tilaisuutta toimittaa itsellensä ennemmin tai myöhemmin -miellyttävämpi elämä. Ankarasti on kielletty syyttä kovasti -kohtelemasta tuomituita ja ankarasti rangaistaan sen kiellon -rikkomista; törkeäksi rikokseksi katsotaan heiltä ottaa mitään -syyttä. Kaikkialla koetetaan lievittää rangaistusta, jos se suinkin -on mahdollista, sekä toimittaa tuomittu pahantekijä parantuneena -takaisin yhteiskunnan yhteyteen. Mutta autetaan ainoastaan sitä, -joka apua ansaitsee, eikä suinkaan kaikkia, jotka parannusta -teeskentelevät. Sillä Siperiassa ei kasvateta mitään teeskentelijöitä -kuten Saksan vankiloissa. Siellä useinkin mielettömästi koetetaan -tehdä pahantekijöistä pyhimyksiä; siitä venäläiset eivät tiedä -mitään, koska heistä on itseselvä asia, että jokainen kunnioittaa -kirkkoa ja rakkaita pyhiä, paastoaa aikansa ja yleensä tekee sen -vähän, kuin ulkokaavainen kirkko vaatii. Sen tähden otetaankin -pahuutta kiinni oikeasta paikasta ja saavutetaan tuloksia, joita ei -muualla saavutetakaan. - -Viidestätoista tuhannesta joka vuosi Siperiaan tuomitusta joutuu -tuskin tuhat vuorikaivoksiin; muut hajoitellaan eri kuvernementteihin -eli, kuten on tapana sanoa, käsketään asettumaan. Suurissa -vankiloissa pidetään miehet ja naiset erillään, vieläpä myöskin -kristityt, muhamettilaiset ja juutalaiset; uutistalonpojiksi -asettuessa otetaan myöskin uskonto lukuun. Heti kuin keveämpään -rangaistukseen tuomittu pahantekijä saapuu määräpaikkaansa, saa -hän hallitukselta viimeiseksi lahjaksi oleskelukirjan, ja siitä -lähtein hän saa esteettömästi harjoittaa mitä hyvänsä laillista -ammattia, mutta on kuitenkin sen verran valvonnan alainen, että -ei saa virastojen luvatta poistua määrätystä piiristä, ehkäpä ei -kylästäkään. Tänne tulon syitä ja entistä elämää häneltä ei kysellä, -ei ainakaan pahaa tarkoittaen, sillä kukapa sitä huolisikaan hänelle -muistuttaa. Asujamet, joiden keskellä hän elää, ovat kuuluneet -tai kuuluvat vieläkin samanlaisiin onnettomiin tai ovat niiden -jälkeläisiä; vähälukuiset vapaat talonpojat mukautuvat muiden -siperialaisten tapoihin ja tottumuksiin. Autetaan onnettomia -kaikin tavoin, joita tuskin kaikkia käy hyväksyäkään. Jo suuriin -vankiloihin laitetaan työhuoneita, joissa ahkeroilla, työhön -taipuvilla tuomituilla on tilaisuutta ansaita jotakin. Sitä paitsi -koetetaan kouluilla hillitä kasvavan polven turmelusta tahi -otetaan pahantekijöiltä jääneitä orpoja niin uhraavaisesti ja niin -sydämmellisesti hoitoonsa, että ainoastaan sellainen, joka on -tahallaan sokea, siitä ei näe, ja tahallinen mykkä sitä ei puhu. -Tjumenin vankilassa kävimme koulussa, jossa nuori pappi opetti -kristittyjen, juutalaisten ja tatarilaisten lapsia, ja ystävälliset, -hyvät kasvot sillä pitkätukkaisella ja pitkäpartaisella nuorella -papilla oli. Juutalais- ja tatarilaispoikien täytyi kyllä, kuten -kristittyjen lastenkin, lukea oikeauskoisen kirkon katkismusta ja -papin mielessä saattoi ehkä elää hiljainen toivo saada joku noista -pakanoista ja juutalaisista kristityksi; mutta mitäpä vahinkoa -siitä. Pojat oppivat katkismuksesta lukemaan venättä ja sitä -paitsi kirjoittamaan ja laskemaan lukua, ja sehän olikin pääasia. -Samassa Tjumenissa kävimme erään rikkaan rouvan perustamassa ja -rakentamassa orpojen huoneessa, jota sama rouva myöskin johti ja -suurimmaksi osaksi piti yllä. Se tiellä tai kaupungin vankilassa -kuolleiden tuomittujen lapsille määrätty laitos oli oikea mallilaitos -sanan paraimmassa merkityksessä: iloisia lapsia, kauniita koulu- ja -makuuhuoneita, työhuoneita, leikkipaikkoja ja pikku teaatteri -tarpeineen. Siinä me näimme oikeaa armeliaisuutta, jota ei kukaan voi -olla kunnioittamatta. Mutta vielä enempi oli nähtävänä. - -Tjumenissa, Omskissa, Tobolskissa, eikä ainoastaan näissä -kaupungeissa, vaan molemmissa mainituissa kuvernementeissa -elimme ja olimme lakkaamatta tuomittujen, enimmäkseen pikku -pahantekijäin, varasten, pettäjäin, rosvojen, Puolan kapinoitsijain -ja muiden kapinallisten seurassa. Pankin esimies, joka meitä -otti ystävällisesti vastaan, oli kahdeksitoista vuodeksi tänne -tuomittu puolalainen kapinoitsija, nikkari, joka teki meille -arkkuja, oli ryöstänyt postin, kuski, joka meitä kuljetteli, -tehnyt pahan varkauden, palvelija varastanut ravintolassa erään -juomavieraan, ystävällinen Rigan mies, joka meitä niin tehokkaasti -auttoi Irtish-joen yli mennessä, oli väärentänyt erään asiakirjan, -Goldmacher, juutalais-apulaisemme Obdorskissa, myönyt venäläisiä -tyttöjä Turkin haaremiin, palvelustyttö, joka huonettamme siisti, -surmannut lapsensa, Omskin apteekkari seoitellut tahallaan, kuten -sanottiin, myrkkyjä j.n.e. Me viimein arvasimme joka henkilöstä -hänen rikoksensa, ja poliisimestarilta saimme kyllä vakuutuksen, -että melkein kuka hyvänsä arvokkaistakin miehistä, niihin luettuina -myöskin jotkut kauppiaat, notaarit, valokuvaajat, näyttelijät -y.m., olivat väärän rahan tekijöitä, pettureita t.m. sellaisia. -Ja kuitenkin he kaikki ansaitsivat jokapäiväisen leipänsä, ehkäpä -enemmänkin, eikä sellaisilta, jotka tahtoivat olla vaiti, olisi -ollut hyvä mennä kyselemään heidän entisyyttänsä, koska olivat siitä -kokonaan luopuneet. - -Että tuomittu entinen pahantekijä voi näin uudistua, siitä hänen on -kiittäminen yksistään kansalaisiansa ja hallitusta, joka kykynsä -mukaan edistää hänen vilpitöntä aikomustansa alkaa uutta elämää. -Sille, joka tahtoo työtä, annetaan sitä ihan ilman epäluuloa, -otetaan hänet arvelematta palvelukseen, käytetään entistä varasta -renkinä, kuskina tai kokkina, lapsensa murhaajaa lasten hoitajana -ja samoin kaikkia muita, mikäli tarvitaan. Ja kuten vakuutettiin, -perin harvoin sitä tarvitsee katua. Siten monestakin pahantekijästä -tulee vähitellen rehellinen kansalainen, synnin kirous tuskin ulottuu -siellä toiseenkaan polveen asti. Siperiassa on mahdollinen, mikä -muualla ei ole: pahantekijän muuttaminen rehelliseksi ihmiseksi. -Että sitä ei aina tapahdu, että Venäjällä kuten muuallakin on -parantumattomia joukossa, myöntää joka siperialainen; että -seurakunnastaan erotettu ja pois toimitettu rosvo Siperiassa paljon -useammin tulee varsinaiseksi pahantekijäksi, kuin muu rangaistuksensa -kärsinyt pahantekijä jälleen lankee entisiin synteihinsä, on kyllä -huomioon otettava tosiasia. - -Kaikki sen laatuiset tuomitut, joista nyt on ollut puhetta saavat -elää ja olla, miten tahtovat. Sitä vastoin pidetään törkeitä -pahantekijöitä vuorikaivoksissa työssä. Nertshinskissä työskentelee -neljä tuhatta näitä onnettomia, tuskin väheten tai suuresti -enentyenkään luvultansa. Kruununtilan vuorikaivosten nykyiseltä -päämieheltä kenraali von Eichwaldilta sain näistä rikoksellisista -tarkkoja tietoja. - -Kaikki vuorikaivoksiin tuomitut tuodaan sinne jalkaraudoissa, ja -heidän täytyy kahleissaan tehdä samaa työtä, kuin muut vapaat -kaivosmiehet. Ymmärtäväinen päällysmies, jonka valvonnan ja käskyn -alaisina he ovat, kohtelee heitä jo siitäkin syystä hyvästi, että -hänen ja hänen perheensä elämä olisi turvattu; sillä hänellä ei ole -niin suurta miesvoimaa, kuin hän kapinan tukeuttamiseksi tarvitsisi, -jos se syttyisi. Tuomitun rikos on hänelle tietty; sen tähden hän ei -huoli keltään kysellä hänen entisyyttänsä. Pitkän ajan kuluttua enin -osa näistä pahantekijöistä vapaasti ja ihan itsestään avaa hänelle -sydämmensä ja pyytää rangaistuksen lievitystä. Jokainen näistäkin -tuomituista saa tuoda perheensä mukanaan tahi täällä esteettömästi -rakentaa uuden. Jos hän vielä sillä tavalla kuuluu ihmiskunnan -yhteyteen, niin hänessä useimmiten herää katumus ja samalla toivo, -ja toivosta kasvaa halu saada unhottumaan, mitä ennen on tapahtunut. -Hän tekee vuoden kaksi työtä kahleissa, käyttäytyy hyvästi ja -saavuttaa luottamusta. Hänen esimiehensä otattaa häneltä pois raudat. -Hän pysyy uskollisena päätöksissään, tekee ahkerasti yhä edelleen -työtä ja alkaa elättää perhettänsä. Perhe pitää häntä tässä maassa, -jota hän alusta niin sanomattomasti pelkäsi; hän huomaakin sen -paremmaksi mainettansa ja alkaa tulla tyytyväiseksi. Silloin on hetki -tullut antaa hänet takaisin yhteiskunnalle. Virkamies neuvoo häntä -asettumaan talonpojaksi. Vuosia on kulunut hänen pahasta teostaan; -se on hänen muistissaan enää vain, pahana unena. Edessään näkee hän -vaurastuvan talon, takanaan kahleet. Kotipaikkansa on hänelle tullut -vieraaksi, hän on tottunut tähän uuteen vieraaseen maahan. Hänestä -tulee talonpoika, hän tekee työtä, elää ja kuolee parantuneena -ihmisenä. Silloin loppuu hänen lastensakin tuomio. Vapaina Siperian -kansalaisina viljelevät he edelleen hallituksen lahjoittamaa maata. -Tämä ei ole mitään mielikuvitusta, vaan ilmeistä totta. - -Tosin kyllä eivät kaikki tuomitut tyydy kohtaloonsa. Äkeissään -siihen ja koko ihmiskuntaan, tyytymätönnä kaikkeen, kyllästyneenä -työhön, ehkäpä ikävissään kotiin tai ainakin vapauteen miettii -hän yksin tai jonkun toisen taikkapa useampainkin kanssa pakoa. -Viikkoja, kuukausia, vuosikausia tähystelevät he sopivaa hetkeä; -toinen kertoo toiselleen tarkkaan ja moneen kertaan koko elämänsä -historian, kuvaelee pienimpiin yksityiskohtiin saakka kotikylänsä, -seudun, lapsuutensa kodon, luettelee hänelle sukulaistensa nimet, -kaikki kylän asukkaat, naapurikylät, lähimmät kaupungit, ei unhota -mitään, vaan painaa kaikki hyvin tarkkaan; toisen muistiin; sillä -hän tahtoo vaihtaa nimeä, että olisi vaikeampi tuntea häntä, jos -hänet saataisiin kiinni. Toinen tekee ihan samoin. Seppä lahjotaan -ja taivutetaan suostumaan pakoon tai ryöstetään häneltä, jos niin -täytyy, kelvollisia kaluja, joilla katkoa kahleet. Kevät on tullut -ja sovittu määräpäivä; pakeneminen on hyvin helppo vuorikaivosten -oloissa; muutamaan tuntiin ei suinkaan arvata ketään kaivata. Jos -pakolaiset kerran pääsevät metsään, niin he ovat turvassa kiinni -joutumiselta, vaikka ei aina vaaroilta. Sillä täällä syntyneen -tunguusin tai jakutin turkki välähtää, hänen ajellessaan metsissä -otuksia, karkulaisen silmiin paljon paremmalta kuin hänen omansa -ja sen tähden hyvin houkuttelevalta, ja tarkka luoti päättää sen -turkin tähden ihmisen päivät ilman mitään omantunnon vaivoja. Paitsi -sellaista yhtymistä pakolaisilla tuskin on mitään esteitä. Joka -siperialainen joko synnynnäisestä hyväntahtoisuudesta tai väärin -käytetystä armeliaisuudesta, ehkäpä myöskin pelosta tai hitaudesta -pikemmin auttaa pakolaista, kuin häntä estää. Kaikissa tai ainakin -useimmissa tien varrella olevissa kylissä asettavat talonpojat -avonaisen ikkunan eteen suuren astian maitoa, leipäkannikan ehkäpä -lihaakin, yöllä kulkevia pakolaisia varten, että heidän ei tarvitsisi -varastaa. Niin kauan, kuin pakolainen ainoastaan ottaa, mitä hänelle -siten vapaasti tarjotaan, tahi pyytää tai kerjää, mutta ei tee mitään -luvatonta, ei varasta eikä ryöstä, niin kauan ei edes kylänvanhinkaan -ole huomaavinansakaan, vaikkapa yöllä tuntemattomia ihmisiä kulkee -läpi kylän, ottaen tuota "onnettomille" aiottua ruokaa ja leväten -lämpimissä, aina syrjään rakennetuissa saunoissa. Ja vaikkapa joku -onneton keskipäivälläkin kerjäisi, ei häntä ilmaista, ja vaikka -hän pyytäisi suitsiakin, niin hänelle annetaan, jos vain sattuu -liikenemään. Mitä hän suitsilla tekee, arvataan kyllä. Kylän lähellä -on joukko hevosia ilman mitään paimenta, vaikka susia ja karhuja -kyllä saattaa olla lähellä. Sinne menee pakolainen, pistää kelpo -oriille suitset päähän, hyppää selkään ja ratsastaa mukavasti pois. - -"Nikolai Aleksandrovitsh", ilmoittaa joku hevosen omistajalle, -"joku onneton juuri läksi ratsastamaan sinun paraimmalla hevollasi; -Romanovskojaan päin hän näkyi lähtevän. Pitäisikö häntä ajaa takaa?" - -"Mitä vielä", vastaa Nikolai, "kyliä hepo palaa itsestäänkin. Joku -onneton sen varmaankin vei. Ratsastakoon hän kyllikseen." - -Hepo kyllä palaakin, sillä Romanovskajan tuolla puolen onneton -vaihtaa sen toiseen ja ratsastaa sillä edelleen, ja entinen hepo -hyvillään juoksee tuttua tietä kotosalle. - -Näin autettuna ruualla ja kyydillä saapuu yhdeksänkymmentä sadasta -karanneesta tuomitusta Tjumeniin, Permaan, jopa Kasaniinkin asti. -Jos heillä olisi vähäkin maantieteen taitoa eivätkä aina kulkisi -kotoansa kohti samaa tietä kuin sieltä Siperiaan, niin he hyvin -usein pääsisivät perille. Mutta nyt otetaan Tjumenissa, Permassa -ja Kasanissa taas kiinni melkein kaikki pakolaiset. Ja vaikkapa -nimensä vaihtanut ei hämmennykään tai toinen ei tiedä mitään vastata -mihinkään kysymyksiin, niin ei se nimenvaihto eikä itsepintainen -tietämättömyys juuri ketään pelasta tuomiosta uudestaan Siperiaan -eikä selkäsaunasta, joka annetaan jokaiselle kiinni saadulle -karkaajalle. Hän saa matkustaa samaa tietä kuin ennen pahantekijänä, -ja määräpaikkaan saavuttuansa hän ehkä heti taas koettaa uutta -pakomatkaa. Moni tuomittu on, kuten meille kerrottiin, neljä, viisi, -jopa kuusikin kertaa vasten tahtoaan siten vaeltanut läpi suurimman -osan Siperiaa. - -Nopeammin kuin näiden parantumattomani pakolaisten retket loppuu -niiden vaelteleminen, jotka matkalla varastavat tai tekevät -muuta rikosta. Silloin muuttuu talonpoikain välinpitämättömyys -kostonhimoiseksi vihaksi. Kaikki vakinaiset maanviljelijät lähtevät -takaa ajamaan ja karkulainen on hukassa, jos ei erityinen onni häntä -pelasta. Jos hänet saadaan kiinni, niin ei mikään pelasta häntä -tuskallisesta kuolemasta. Sitte löytyy vain ruumis, jossa ei näy -mitään väkivaltaisen kuoleman merkkejä. Ruumis haudataan, sen löytö -ja hautaaminen ilmoitetaan velvollisesti virastolle, se lähettää -tiedon kuvernöörille ja tämä vuorostaan kenraalikuvernöörille; -mutta kansan koston uhriksi joutunut pahantekijä on jo aikaa ennen -mädännyt, kuin piirilääkäri voi saapua paikalle, jos hän sinne -lähteekään. Ketä kosto kohtasi, ei tiedetä. Sillä tavalla katoaa -nykyään, eikä hallituksen käskystä, joku tuomittu, jonka lopusta ei -kukaan eikä mikään virasto tiedä mitään. Jokainen tuomittu, joka -Siperiaan saapuu, tietää, mitä hänelle tulee, jos hän pakolaisena -varastaa tai tekee muuta rikosta. Ja sen tähden eletään täällä -tuhansien pahantekijäin keskellä yhtä hyvässä turvassa kuin missä -muualla hyvänsä, ehkäpä paremmassakin kuin suurissa kaupungeissa, -joita ihmiskunnan roskajoukko saastuttaa. - -Olen koettanut piirtää tarkkaa kuvaa oloista sellaisina, kuin ne -nykyään ovat tai vuonna 1876 olivat. Minun tarkoitukseni ei ole -ollut niitä lievittää eikä kaunistella. Siperiaan siirtäminen -pysyy täst'edes kuten tähänkin asti kovana rangaistuksena, ja sitä -kovemmalta se tuntuu, mitä sivistyneempi, tuomittu on, ja kenen -hyvänsä sivistyneen ihmisen silmissä se kyllä näyttää kauhealta. -Mutta Siperiaan siirto ei ole olevakaan mitään muuta kuin rangaistus, -ja sen tähden sen pitää kohdatakin sivistynyttä kovemmin kuin -sivistymätöntä. Tästä periaatteesta voidaan kyllä väitellä, mutta ei -sitä voida kokonaan hyljätä. - - - - -Tutkimusmatkoja Tonavalla. - - -Unkari on vanhastaan ollut Saksan linnuntutkijain ikävöitynä -luvattuna maana ja sinä se ainiaan pysyy. Sillä on sopivampi asema -kuin millään muulla Europan maalla Pohjanmeren ja Mustanmeren, -Itämeren ja Välimeren välillä. Se ulottuu toisella puolen suureen -Itä-Europan tasankoon ja toisella Alppeihin ja siinä on kaikenlaisia -asuma-aloja, Pohjolan ja Etelän seutuja, aroja ja vuoristoja, -metsiä, suuria jokia ja soita. Sen kaiken tähden siellä onkin sekä -vakinaisille että vaelteleville ja muuttolinnuille, kaikille yhtä -hyviä etuja ja viehättävyyksiä ja sen tähden siellä myöskin on -hyvin rikas lintumaailma, jollaista tuskin on missään muussa meidän -maanosamme maassa. Sen rikkauden innokkaat kuvailut etevimpäin -tutkijain ja mestarien kynästä myöskin enentävät ja vahvistavat -Saksan kaikkein linnuntutkijain niin sanoakseni synnynnäistä -ikävöimistä sinne. Mutta kumma kyllä harvoin saksalaiset käyvät siinä -kauniissa, rikkaassa maassa, vaikka se onkin niin lähellä. - -Minäkin olin nähnyt ainoastaan sen pääkaupungin ja sen verran muuta -maata kuin rautatievaunujen ikkunasta voi nähdä; sitä vilkkaampana -eli minussa tuo sama ikävä. Se oli tuleva tyydytetyksi, mutta sitä -elävämpänä se sitte jälleen heräsi. Ei kukaan rangaistuksetta -käyskentele palmujen alla, sanotaan, eikä kukaan lintujen tuntija voi -olla ikävöimättä uudestaan Frushkagoraan, jos saa kerran oleskella -siellä joitakuita toukokuun päiviä. - -"Lähdettekö", kysyi minulta armollinen suojelijani, perintöruhtinas -Rudolf, "Etelä-Unkariin kotkia ammuskelemaan? Minulla on tarkka -tieto parista kymmenestä kotkanpesästä, ja luulenpa saavamme oppia -paljonkin siellä käydessämme, jos vain ahkerasti tarkastelemme." - -Kaksikymmentä kotkan pesää! Kun on vuosikausia ollut kahlehdittuna -Pohjois-Saksan autiuteen ja osaa vähänkin kuvitella mielessään -sellaisia tapauksia linnuntutkijan retkiltä, niin kylläpä arvaa, -millä suurella ilolla suostuin. Kaksikymmentä kotkanpesää Wienin -seuduilla, lähellä Pestiä; enpä suinkaan olisi ansainnut isäni nimeä, -jos olisin pysynyt välinpitämättömänä! Lyhyiksi hetkiksi supistuivat -päivät kaikenlaisissa varustuksissa ja viikoiksi pyrkivät ne -pitenemään malttamattomuudeksi, jolla lähtöä odottelin. - -Pieni, mutta iloinen, toimelias ja hyvää menestystä toivova -oli seurue, joka toisena pääsiäispäivänä 1878 läksi Wienistä. -Paitsi korkeaa herraamme ja hänen ylhäistä lankoansa oli -metsästyskumppaneina ainoastaan ylihovimestari kreivi Bombelles, -Eugen von Homeyer ja minä, nopeakulkuisessa, mukavassa höyryveneessä, -joka päiväkauden kuluttua vei meitä jo Pestin tuolla puolen "sinisen" -Tonavan suuta kohden. Keväisen aamuauringon valossa oli muhkea -Ofenin keisarillinen linna edessämme; kevään ensi vihannuus loisti -Bloxbergin puutarhoista, kuin aamulla varhain läksimme Unkarin -pääkaupungista. - -Sitä joen osaa, jota nyt kuljimme, ei käy verrata Reinillä, ei -Ylä-Tonavalla eikä, kuten sanotaan, Ala-Tonavallakaan matkustukseen. -Muutaman kilometrin päässä kaksoiskaupungin alapuolella mataloituvat -rannat; nopeasti alenevat varsinkin oikean jokirannan vuoret -tavallisiksi kunnaiksi ja ainoastaan sinertävän etäällä näkyy vielä -kohtuullisen korkeita piirteitä ikään kuin vähän aaltoilevan. -Vasemmalla rannalla leviää avara tasanko. Harhaileva katse ei näe -sen toista laitaa eikä muuta kuin yksitoikkoisuutta; tuskin suuret -rikkaat kylätkään voivat sitä vetää puoleensa. Siellä täällä nojaa -paimen omituisessa puvussaan paksua sauvaansa vasten; mutta ei -hänellä ole paimennettavana hyväsävyinen lammaskatras, vaan röhkiviä -harjaksen kantajia vilisee päivettyneen miehen ympärillä tai makaa -rivittäin mukavassa rauhassa. Tulvan täyttämien lätäkköjen päällä -leikittelee töyhtöhyyppä; laajoilla aukeilla paikoilla liitelee -sinihaukka; jyrkkiin rantaäyräihin kaivamiensa pesien edessä lipuvat -törmäpääskyt ylös alas; lukemattomien laivamyllyjen pärekatoilla -astuskelevat västäräkit purstoaan viiputellen; vedestä nousee meluten -sorsia ja merimetsoja; sen pinnan päällä risteilee haarahaukkoja ja -variksia. Jotenkin sellainen on tämän seudun kuva. - -Kohta muuttuu taas maisema. Yhä enemmän alenee tasanko, joka -ennen muinoin on syntynyt juuri joen kautta ja jossa nyt joella -on syvä uomansa. Avaroille, laitureilla, vielä suojelemattomille -aloille, jotka joka tulvan aikaan jäävät veden alle, jakautuu joki -lukemattomiin, enimmäkseen myöskin nimettömiin haaroihin. Rehevä -metsä peittää rantoja ja haarakkeiden välisiä saaria. Tiheät -rantavesakot estävät näkemästä syvemmälle metsään, joka peninkulmia -laajalti piirittää näköalaa. Kaikessa yksitoikkoisuudessaan -kuitenkin vaihtelevia kuvia syntyy ja haihtuu, muodostuu, kiertyy -ja hajoaa, mikäli laiva kääntelehtää joessa. Metsät ovat pajuja, -valko-, hopea- ja mustaa haapaa, jalavaa ja tammea, ensimainittuja -paljon -- runsaammin, toisia niukalti seassa. Korkeammalle tiheää -rantavesakkoa, joka on melkein yksinomaan pajua, ylenevät vanhemmat -saman lajiset puut; etempänä metsäin sisällä, jotka paikoittain -ulottuvat kauaskin maan sisään, nostavat suuret hopea- ja mustat -haavat sieviä latvojansa, ojentelevat vanhat, myhkyräiset tammet -kuivia latvaoksiansa ilmaan. Puhkeavista pajunvesoista aina kuoleviin -jättiläispuihin asti näkee yksi ainoa katse kaikkia puuelämän eri -asteita: elämään syntyviä, siemenestä puhkeavia, vahvistuvia, -täydessä kasvussa olevia, kuivalatvaisia, taivaallisen tai maallisen -tulen kaatamia ja puoleksi hiiltyneitä, maassa makaavia, mätäneviä -puunrunkoja. Välissä välkkyy juoksevaa tai seisovaa vettä; yllä on -kaareva taivas. Salaperäisestä hämärästä kaikuu satakielen, peipposen -sävelet, rastaan laulu, haukan tai kotkan huuto, tikan rummutus, -korpin rääkyntä, haikaran kirkuna. Silloin tällöin avautuu hakkuun -jäljeltä kiinni kasvamaton aukko läpi metsän ja antaa katsahtaa sen -takaista etäistä maisemaa, oikean puolisen rannan avaraa tasankoa, -etäisempää kukkulariviä, äärettömiltä näyttäviä vainioita, jotakin -kirkonkylää tai kaupunkia. Kesällä, jolloin lehtien vihreys on -jotenkin samanvärinen, myöhään syksyllä, talvella ja aikaisin -keväällä, jolloin puut ovat lehdettöminä, tuntunee tämä jokivarsien -maisema väsyttävältä; nyt tosin kaikki on myöskin yksimuotoista, -mutta ei viehättämätöntä; sillä kaikki paju- ja haapalajit ovat -nykyään nuoressa lehtipuvussa, enimmät myöskin kukoistuksessaan, -joten metsät ainakin siellä täällä näyttävät oikein kirjavilta. - -Ainoastaan joissakuissa paikoin on mahdollinen päästä syvemmälle -sellaiseen metsään, se kun yleensä on vain ääretöntä suota. Jos -joko kuivia polkuja tai vesiä myöten sinne kerran päästään, niin -saavutaan ennemmin tai myöhemmin erämaahan, jollaista ei Saksassa -ole. Sellaiset paikat, jotka ovat korkeimmalla joen pinnasta ja -joissa maaperä on lihavaa, mudan sekaista, muistuttavat ensi -katsauksella Saksan metsiköitä. Siellä lehmänkielot ovat mehukkaan -vihreänä ja valkoisilla tuoksuvilla kukilla ihanasti koristettuna -mattona, joka laajalti peittää maata. Mutta jo sielläkin rehottaa -upeasti kasvavia nokkosia ja sinivatukoita niin runsaasti ja -kaikenlaiset köynnöskasvit kiemurrellen niin kokonaan täyttävät -metsiköt, että jalkamiehellä on melkein voittamattomia esteitä ja -vastuksia. Toisissa paikoin on metsä oikeana ryteikkönä, josta ylenee -jättiläispuita. Mahtavan isoja runkoja makaa vanhuudesta, myrskyn -voimasta, salaman tai kevytmielisten paimenten tulesta kaatuneina -vedessä mätänemässä, usein jo pohjana, josta kasvaa nuorta, rehevää -vesakkoa; toiset vähemmän mädänneet sulkevat tietä. Putoilleita -risuja, hienoja ja paksuja oksia on tuuli ajellut yhteen uiviksi -saariksi ja niemekkeiksi, jotka pikku veneille ovat yhtä suurena -vastuksena kuin kaalajan jaloillekin. Samanlaisia uivia kaislasaaria -on pettävänä peitteenä aukeain vesien päällä. Mutaharjanteet, -joissa pajun ja haavan siemenille on sopivaa maata, kasvavat -läpipääsemättömiksi tiheiköiksi ja anastavat tilaa ruohokoiltakin, -jotka peittävät monen neliöpeninkulman alan; nuoria ja vanhoja -pajumetsiköitä on ruohometsikön sisässä tummempina pilkkuina. Mitä -synkän metsän tiheiköissä, hetepaikoissa ja ruohokoissa lienee, jää -tutkijan silmältä näkemättä, sillä ainoastaan metsän laiteita voi hän -tarkastella, liikkuen leveitä vesiteitä myöten. - -Sellaisessa seudussa aloimme metsästyksemme, joka ensi sijassa -tarkoitti ilmojen valtiasta, kotkaa. Niitä ei ensimmäisenä -matkapäivänä vielä lainkaan ollut meidän näkyvissämme, sitä vähemmin -pyssyn kantomatkalla; sen sijaan kävimme vanhastaan kuuluisassa -Adonyn haikarasaaressa, ja siinä meillä oli kyllin tilaisuutta -tarkastella niiden hautomista. Kaksi miespolven aikaa on tämän saaren -pitkissä puissa majaillut paljon kauemmin siellä asuskelleiden -peltovaristen joukossa haikaroita ja merimetsoja, ja vaikka -viimemainitut ovat kuusikymmenluvulta lähtein melkoisesti vähenneet, -eivät ne sentään vielä ole kokonaan hävinneet. Neljä-, viisikymmentä -vuotta sitte pesi täällä, Landbeckin arvion mukaan, noin tuhat paria -yöhaikaroita, kaksisataa viisikymmentä paria harmaita haikaroita, -viisikymmentä paria silkkihaikaroita ja sata paria merimetsoja. -Nykyään ovat peltovarikset kerrassaan voitolla, viisisataa tai -ehkä kaksituhattakin paria. Harmaita haikaroita lienee noin -puolitoista sataa ja yöhaikaroita kolme- tai neljäkymmentä paria, -silkkihaikaroita ei yhtään; ainoastaan merimetsot ovat säilyneet -jotenkin yhtälukuisina kuin ennen. Kuitenkin helisi vielä vähintään -kaikua entisestä elämästä, kuin nousimme saarelle, ja siellä täällä -lienee elämä metsässä jotenkin yhtä vilkas kuin ennenkin. - -Näköään paraimmassa sovussa elävät sellaisilla haikarasaarilla eri -linnut yhdessä, vaan ei niiden kesken sittekään ole rauhaa eikä -ystävyyttä. Toinen ahdistaa ja auttaa, verottaa ja elättää toista. -Peltovaristen asuinpaikkoihin saapuvat haikarat, päästäkseen -itse rakentamasta pesiä; varikset niitä rakentelevat ja antavat -muuttolintujen tulla; ne tulevat ja varsinkin haikarat karkoittavat -rakentajat pois pesistä, anastavat ne tai ainakin niiden -rakennusaineet. Merimetsot vuorostaan kiistelevät haikaroilta tuota -varastettua saalista ja rupeavat väkivaltaisiksi hallitsijoiksi tähän -sekalaiseen hautomavaltioon. Mutta näiltäkin varkailta ja ryöväreiltä -toiset taas varastavat ja ryöstävät; sillä varikset ja haukat, joita -harvoin puuttuu sellaisista asuinpaikoista, elävät itse ja elättävät -poikasiaan suurimmaksi osaksi niillä kaloilla, joita haikarat ja -merimetsot tuovat naarastensa ja poikasiensa ravinnoksi. Erilajisten -hautomalintujen ensi yhtyminen on vihamielinen. Ankarasti ja kauan -siinä taistellaan, ja kymmenesti voitettu ryhtyy vielä yhdennentoista -kerran taisteluun ennen, kuin taipuu välttämättömään kohtaloonsa. -Aikaa myöten parantuvat olot sikäli, kuin tällaisen lintuvaltion eri -lajit vähitellen huomaavat, että yhdessä olosta sentään on etuakin ja -että tilaa on kyllä elää rauhallisina naapureina. Taistelut ja riidat -eivät kuitenkaan koskaan lopu kokonaan, mutta varsinainen sota eri -lajien kesken muuttuu vähitellen laimeammaksi, ainakin siedettäväksi. -Totutaan toisiinsa ja käytetään vastustajan työkykyä hyväkseen niin -paljon kuin mahdollista. Tapahtuupa niinkin, että ryöstöä kärsinyt -seuraa ryöstäjää, jos se syystä tai toisesta valitsee toisen -hautomapaikan. - -Sekalaisen haikarajoukon näkö on erittäin puoleensa vetävä. "Tuskin -on", kuten sitä Baldamus kuvailee, "vaihtelevampaa, viehättävämpää, -kauniimpaa kuin nämä Unkarin suot lintumaailmoineen, katsottakoonpa -sitte lintujen lukua tai niiden muodon ja värien ominaisuutta. -Ken vain on nähnyt huomattavimmat näistä suon asujamista koolla -astumassa, marssimassa, juoksemassa, kiipeämässä, lentämässä eli -yhteensä elämässä, hänen totisesti täytyy myöntää, että sellainen -lintujen elämä on ihmeellisen viehättävä." Tämä kuvaus on oikea -silloinkin, kuin sillä tarkoitetaan köyhtynyttä Adony-saarta. Vaikka -ennen muinoin hyvin rikas lintumaailma onkin paljon vähennyt, niin -yhä siellä vielä sentään on tuhansia. Isoilla metsän aloilla on -jokaisessa suuressa puussa pesä, monessa pari- kolmekymmentäkin, ja -sellaisissa puissa sekä niiden ympärillä on monenlaisten asujanten -elämää ja vilinää. Pesissä istuvat hautomassa peltovaristen, -harmaiden ja yöhaikarain ja merimetsojen naarakset, katsellen -tummilla rikkikeltaisilla, veripunaisilla ja vihreillä silmillään -häiritsijää, joka lähestyy heidän pyhyyttänsä. Jättiläispuiden -korkeimmilla oksilla istuu ja kiipeilee ja päällä ilmassa räpyttelee, -lentää ja liitelee mustia, ruskeita, yksivärisiä ja kirjavia, -loistottomia ja loistavia lintuja; ylempänä kiertelevät haukat; -runkoja nakuttelevat tikat; päärynäpuun kukista etsivät jokapäiväistä -leipäänsä siloiset, notkeat kertut, lehtiverhoon jo pukeutuneen -kirsikkapuun latvoista peipot ja uunilinnut. Muutamissa paikoissa -niin ihmeen ihana lehmänkieloverho on laajalti likautunut lintujen -jätteistä, rikkoutuneista munista tai munankuorista sekä mätänevistä -kaloista, joita on putoellut pesistä. - -Ensimmäinen pamaus korkean isäntämme pyssystä saa aikaan sanomattoman -hälinän. Kirkuen nousevat peljästyneet haikarat, korvia ja mieltä -huumaavasti raakkuen varikset; tyytymättömästi naristen lähtevät -myöskin merimetsot pesistään. Metsän päälle syntyy lintupilvi, -liitelee sinne tänne, ylös alas, tiheten pimittää puiden latvoja, -hajoaa eri osiin, jotka hitaasti laskeutuvat pesien luo, joista juuri -läksivät pakoon, vähän aikaa pimittävät niitä ja sitte taas yhtyvät -pääjoukkoon. Joka lintu parkuu, raakkuu, narskuttaa ja kirskuttaa -niin, että korvat lumpeutuvat; joka lintu lentää pois ja jokaista -taas pesän ja munain huoli vetää takaisin. Koko metsä joutuu ikään -kuin kapinaan; mutta siitä hurjasta hälinästä huolimatta virittelee -peippo aamuvirttänsä, riemuitsee tikka, laulaa satakieli ihanoita -säveliään, ja siten tulevat runohenget ilmi varasten ja ryövärien -joukosta. - -Neli- viisituntisen metsästyksen jälkeen kannamme runsaan saaliin -mukavaan laivaan, iloisaan kotoomme, tutkiaksemme sen edelleen -lipuessa saamiamme aarteita tieteellisestikin. Tuntikausia kynnellään -joen pintaa saman kaltaisten metsien välitse, kuin edellä kerroin, -silloin tällöin myöskin suurempien tai pienempäin kaupunkien ja -kylien ohitse, kunnes enenevä hämärä pakottaa pysähtymään. Hämärissä -seuraavana aamuna saavuimme Apatiniin. Tykin laukaukset, soitto ja -iloiset huudot tervehtivät rakasta perintöruhtinasta. Kaikenlaista -kansaa tunkeutuu höyrylaivan ympärille; sikäläisiä apumetsästäjiä, -kotkan pesäin etsijöitä, kiipeäjiä, linnun nylkijöitä tulee laivaan; -toista kymmentä pikku venettä n.s. czikeliä tuodaan kannelle, sitte -laiva kääntyy kyntämään takaisin vastavirtaan ja viemään meitä -lähelle erään leveän haarakkeen suuta. Sitä myöten me nyt ensi kertaa -tunkeudumme syvemmälle märkiin rantametsiin, suurempi vene, jossa -me istumme, edeltä ja kaikki pienet Apatinista otetut jäljestä kuin -sorsan poikaset emänsä jäljissä. Tänään pyynti tarkoittaa merikotkaa, -joita näissä metsissä pesii niin runsaasti, että neliöpeninkulman -alalta oli löydetty koko viisi pesää. Pyssymiesten ominaisella -ilomielellä hajaudumme eri suunnille eri pesiä kohti. - -Minä tunsin jo ennestään varsin hyvin tämän rohkean, ryöstämään -kykenevän petolinnun, sillä olinpa sitä monesti nähnyt Norjassa ja -Lapinmaassa, Siperiassa ja Egyptissä, vaan en ollut vielä koskaan -tarkastellut sen pesää: sen tähden oli tämä tutkimustilaisuus minulle -hyvin tervetullut. Nimensä mukaan asuu tämä petolintu mieluisimmin -meren rannoilla sekä myöskin suurten, kalaisten järvien ja jokien -rannoilla. Jos talvi karkoittaa sen pois asuinpaikoiltaan, niin -siirtyy se ainoastaan sen verran etelämmäksi, kuin välttämättä -täytyy, voidakseen tulla toimeen kylminäkin kuukausina. Unkarissa -sitä on runsaimmin kaikista suurista petolinnuista, ja siellä se -pysyy talvetkin; ainoastaan nuorempana eli ennen vaurastumistaan -täyteen voimaansa tekee se pitempiä retkiä, ikään kuin tutkien -vieraita seutuja. Sen tähden näkyy keväällä niillä seuduin, jossa nyt -metsästelimme, ainoastaan vanhoja, väriltään vaalenneita eli siis -täys'kasvuisia, siitoskuntoisia merikotkia, jota vastoin syksyllä -ja talvella Tonavan rantametsissä vilisee, paitsi poikasia, jotka -ovat muutama kuukausi sitte lähteneet pesistä, myöskin muualta tänne -kokoutuneita merikotkia. Niin kauan, kuin joki on auki, niiden ei -ole vaikea tulla toimeen, sillä ne pyytelevät yhtä taitavasti, -ehkäpä taitavamminkin vedessä kuin maalla, liitelevät joen päällä, -kunnes huomaavat kalan, syöksyvät kuin ukon nuoli alas ja välistä -sukeltavat saaliinsa jäljestä veden allekin, mutta nousevat mahtavien -siipiensä avulla pian jälleen ylös, kantavat saaliin, johon iskivät -voimakkaat kyntensä suomusverhon läpi, johonkin rauhalliseen paikkaan -ja syövät sen siellä kaikessa mukavuudessa. Kun Unkarissa ei näiden -kotkain ryöstelemisiä niin ankarasti tuomita, kuin muualla eikä -siis heitä juuri ahdistella, niin ne usein oleksivatkin lähellä -kalastajani majoja, istuskelevat ihan lähimmissä puissa vaanimassa, -kunnes kalastaja heittää heille säiliössä kuolleita kaloja tai mitä -muuta syötävää sattuu heille jäämään. Samoin kuin kalastaja, elättää -merikotkia myöskin unkarilainen, servialainen ja slavonilainen -talonpoika, he kun eivät hautaa kuolleita eläimiä, vaan jättävät -kotkain, koirien ja susien huoleksi raadon pois toimittamisen. Jos -joen jäätyminen riistää merikotkalta tavallisen saaliinsa eikä -sattumalta löydy mitään raatoakaan, niin ei hän siitä kärsi mitään -puutetta, sillä jalomman ja rohkeamman vuorikotkan tavalla pyytää -merikotkakin mitä hyvänsä riistaa, jota vain luulee jaksavansa -voittaa. Se iskee kettua ja jänistä, siiliä ja rottaa, vesilintuja -ja harmaita hanhia, ryöstää partahylkeiltä imevän pojan ja menee -innossaan niinkin pitkälle, että iskee mahtavat kyntensä myöskin -jonkun nokkavalaan tai sammen selkään, jotka molemmat vetävät -sen veden alle ja hukuttavat ennen, kuin se ehtii saada kynsiään -irti; hyökkääpä se välistä ihmisenkin kimppuun. Näin merikotkalla -tuskin koskaan on puutetta, vaan hän päin vastoin saa viettää ihan -huoletonta elämää, jos häntä ei varsin rajusti ahdistella. - -Hautoma-aikaan asti elää merikotka rauhassa vertaistensa kanssa, -vaan sen lähestyessä herää hänenkin sydämmessään taistelun kiihko, -useimmiten kaiketi kateudesta. Naaraksen ja pesän tähden taistelevat -merikotkat ankarasti. Kotkaparin liitto kestää kyllä niin kauan, -kuin puoliso elää, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että kotka -jaksaa suojella naarastansa toisten kosinnalta ja pitää omaa pesää. -Vaurastunut, voimansa tunteva nuori kotka katselee himokkaasti -toisen naarasta ja pesää ja molemmat ne ovat hänen, jos hänen -onnistuu voittaa tuo toinen. Sen tähden oikea puoliso taisteleekin -hengen edestä tulokasta vastaan, joka rupeaa häiritsemään hänen -kotirauhaansa ja onneansa. Korkealla ilmassa alkaa taistelu ja -päättyy usein vasta maassa. Nokalla ja kynsillä iskee toinen -toistaan, kunnes toisen onnistuu saada kyntensä toiseen, mutta -samalla hän jo omassakin ruumiissaan tuntee toisen kynnet. Yhtenä -höyhenpallona syöksyvät molemmat korkealta ilmasta alas veteen tai -maalle, päästävät irti kyntensä ja ryhtyvät heti jatkamaan taistelua -toisella tavalla. Kiukkuisten kukkojen tavalla ne tappelevat, jos -maalle sattuvat putoamaan, ja veri ja höyhenet taistelukentällä -todistavat kyllin, että siitä leikki on kaukana. Naaras liitelee -molempien taistelijain yllä tai katselee jostakin korkeasta -paikasta taistelua näköään välinpitämättömänä, vaan kuitenkin joka -kerran hyväilee voittajaa, kuin se taistelun päätyttyä palaa hänen -luoksensa, samapa sitte, onko voittaja entinen puoliso tai tulokas. -Entinen saa heti väistyä, jos sotaonni on tulokkaalle suosiollinen! -Naaraskotkan mielestä ansaitsee ainoastaan voima suosiota. - -Onnellisesti torjuttua tällaiset hyökkäykset ja taistelut, joita -jokaisen kotkauroksen täytyy joka vuosi kestää, asettuu pari vanhaan -pesään ja alkaa jo helmikuussa sitä parannella. Siihen tarpeelliset -rakennusaineet kokoelee pari yhdessä maasta tai vedestä, ehkäpä -katkoo puistakin, ja kantaa kynsissään pesän luo usein etäältäkin -ja rakentaa ne siellä kokoon niin taidokkaasti kuin kotka osaa. Kun -sitä rakennusta tehdään joka vuosi, kasvaa pesä vähitellen melkoisen -korkeaksi, niin että jo siitäkin voidaan huomata sen, samoin kuin -siinä asuvan parinkin, vanhuus, sillä vanhimmissa pesissä aina -myöskin on vanhimmat kotkaparit. Pesä ei aina ole latvaoksissa, -mutta aina sentään korkealla maasta, lähellä runkoa ja aina vahvojen -oksien varassa, jotka jaksavat kantaa raskasta ja yhä raskaammaksi -tulevaa rakennusta. Hienommat oksat, kaikki hujan hajan törröttämässä -sekä pohjalla että ylempänä, muodostavat sopivia pesänkoloja ja -piilopaikkoja useammillekin varpuispareille, jotka rohkeasti ja -luottavasti tunkeutuvat mahtavan petolinnun lähelle. - -Helmikuun lopulla tai maaliskuun alulla munii naaras kaksi, -enintään Kolme munaa matalaan pesäkoloon ja alkaa ahkerasti hautoa. -Uroskotka toimittaa hautovalle naarakselle syömistä, mutta ei -nytkään mielellään lentele kauas; hankittuaan ravintoa puolisolleen -ja itselleen istuu hän uskollisena ja huolellisena vartiana -lähellä pesää jossakin puussa, joka samalla on vartio-, lepo- ja -makuupaikkana. Noin neliviikkoisen hautomisen jälkeen lähtevät -munista pojat, jotka usein ovat ikään kuin valkoiset villatuput, -joista pilkistää nokka, mustat silmät ja nyt hyvin terävät kynnet; -sievät olennot ne ovat ja jo nuoruudesta asti hyvin itsetuntoiset. -Nyt on työtä kylliksi sekä isälle että emälle. Vuorotellen he -lentelevät saaliin haussa ja vartioivat poikasia, mutta ainoastaan -emä niitä hoitelee. Kyllä isäkin rehellisesti tekee tehtävänsä niiden -kasvatuksessa, mutta ainoastaan emä kykenee niitä hoitamaan. Jos -niiltä, ensimmäisinä lapsuuden päivinä emä kuolee, niin ne riutuvat -kuten nuoret imettäväisetkin, joilta kasvattaja riistetään. Omalla -rinnallaan suojelee kotkaemä poikasiansa kylmältä ja sateelta; omasta -närästään antaa se niille lämminnyttä, pehminnyttä ja puolisulanutta -ruokaa. Sellaista ruokkijan tointa ei isäkotka ymmärrä; mutta -kuin poikaset vaurastuvat isommiksi, noin puolikasvuisiksi, -ja siihen aikaan kadottavat emänsä, pitää isä yksinään huolta -niiden kasvatuksesta ja uhraavaisimmalla vaivalla ruokkii niitä -kokonaan. Pojat kasvavat nopeasti. Kolmannella viikkokaudella tulee -selkään höyhenpeite, toukokuun lopulla ovat ne täys'kasvuiset ja -lentokykyiset. Silloin ne lähtevät pesästään vanhempiensa johdolla -totuttautumaan ammattiinsa. - -Tällainen on lyhyesti kuvattuna niiden kotkain elämä, joita me -aioimme nyt pyydellä. Me kävimme koko yhdeksällätoista asutulla -pesällä, ja meillä oli missä minkinlainen onni. Milloin jalkaisin, -milloin pikku veneillä, välistä juosten ja kaalaen, välistä ryömien -ja hiipien koetimme näkymättä ja kuulematta lähestyä pesäpuita, -teimme tuota pikaa niiden alle lehtimajan ja tähystelimme tuntikausia -siitä innoissamme kotkia, jotka meitä tai muita säikähtyneinä eivät -ollenkaan tahtoneet palata pesäänsä, lentelivät vain korkealla -ilmassa sen kohdalla, mutta viimein sentään aina palasivat ja -tulivat, jos hyvin kävi, ammutuiksi. Havaintoja siinä tehtiin ja -sanomattoman viehättäväksi tämä kotkan pyynti tuli meille kaikille. - -Paitsi kotkia ja muita petolintuja, joita myöskin ammuttiin, oli tai -näytti olevan hyvin vähä siivekkäitä asujamia näissä niin otollisilta -näyttävissä metsissä. Tosin vielä olikin aikaisin keväällä ja -muuttolintujen kulku vielä paraillaan, emmekä me saaneet tutkituksi -muuta kuin juuri metsän laidan. Mutta eipä palanneiden ja niihin -metsän laiteihin asettuneiden lintujen luku ollut läheskään niin -suuri, kuin olimme odottaneet. Vielä suurempi sitä yleistä köyhyyttä -oli mielestämme hyvien laululintujen puute. Joku laulurastas -liverteli runsaita säveliään keväiseltä tuoksuvassa metsässä, lauloi -myöskin siellä täällä jokunen satakieli ja kaikkialla kuului peipon -ääntä, koettipa jo kerttukin kurkkuansa; mutta ei niistä mikään -tyydyttänyt meidän tarkkaa korvaamme. Kaikki ne tuntuivat vasta -alottelevilta, ei yksikään ollut varsinainen laulumestari. Meistä -viimein alkoi tuntua, kuin oikea laulu ei ollenkaan menestyisi näissä -metsissä, vaan ainoastaan kotkan ja haukan huuto, huuhkajan ja -kissapöllön ulvonta, ruo'onpäristäjän ja tiiran narskutus, haikaran -kirskutus ja tikan nauru, käen kukunta ja metsäkyyhkyn kuherrus sekä -sitä paitsi enintään vielä kaislikossa asuvan ruokokertun ääni, joka -lienee suurimman osan lauluansa oppinut sammakoilta. - -Neljäntenä päivänä päätimme lähteä Keskendin metsään, joka on -muutaman peninkulman päässä Tonavan rannasta. Kuin läksimme pois -rantametsiköstä, oli edessämme tasanko, jota toisella puolen vasta -melkoisen etäällä mäkikukkulat rajoittivat. Ripeillä hevosilla ajaa -lennätimme tietä hyvästi viljeltyjen vainioiden keskitse, jotka -kuuluivat mallikelpoisesti hoidettuun Bellyen alueesen. Siellä täällä -märkiä niittyjä lammikoineen ja ojineen, pieni metsikkö, suuri -latorakennus myhkyräisten tammien suojassa, ravintola, kylä, muuten -vain puuttomia vainioita; sellaista se seutu oli, jota ajoimme. -Vainioilta nousi lukemattomia laulavia leivoja, tiellä astuskeli -somia västäräkkejä, aitapensaissa tien varrella istui lepinkäisiä ja -harmaita sirkkuja, tammien latvoissa melusivat ja lauloivat naakat ja -kottaraiset, lammikkojen päällä kiertelivät kalastelevat kalasääsket -ja lentelivät sievät tiirat, suolla kuljeskeli töyhtöhyyppä; muita -lintuja emme juuri nähneet. Yksin Keskendin metsäkin, hyvästi -hoidettu kruunun puisto, jonne saavuimme kaksi tuntia ajettuamme, -oli köyhä lajeista, vaikka lintumaailma muuten olikin rikkaanlainen. -Siellä pesi kilju- ja merikotkia, monenlaisia haukkoja ja pöllöjä -ja varsinkin metsähaikaroita ihmetyttävän paljo, ja saalis tuli -odottamattoman runsaaksi. Eivätkä metsänvartiat, jotka olivat vasta -muutama päivä sitte saaneet tietoa korkean metsästysherramme aiotusta -tulosta ja sen tähden kiireimmiten kävelleet koko puiston pesiä -etsien ja tehneet niistä kartan, kuitenkaan tienneet likimainkaan -kaikkia tässä metsässä pesiviä petolintuja eikä haikaroita. "Ovatpa -nämä paratiisin oloja", sanoi perintöruhtinas Rudolf, ja ne sanat -sattuvasti ja selvästi kuvaavat ihmisten ja eläinten suhdetta -Unkarissa. Itämaalaisen tavoin ei unkarilainenkaan tiedä mitään -tuosta murhanhimosta, joka on tehnyt Länsi-Europassa eläimet niin -perin aroiksi ja samalla koko sen puolen meidän maanosastamme niin -köyhäksi eläimistä; unkarilainen suopi yksin petolinnullekin, -joka asettuu hänen tiluksilleen, kotorauhaa eikä lakkaamatta -julmasti ahdistele eläinmaailmaa, joka hänen ympärillänsä liikkuu. -Ei edes voiton toivokaan, joka nykyään joka vuosi kuljettaa -joukottain höyhenten ostajia Ala-Tonavan suoseuduille ja ainoastaan -koruhöyhenien tähden surmaa satoja tuhansia lintuja, ole saanut -unkarilaista luopumaan vanhasta suosiostaan lintuja kohtaan. Ehkäpä -välinpitämättömyyskin ympärillä liikkuvasta eläinmaailmasta on -myöskin osaltansa pitänyt yllä unkarilaisen ystävyyttä eläimiä -kohtaan, mutta se vain on tosi, että se ystävyys ei ainakaan vielä -ole väistynyt vainon himon tieltä. Luottavasti oleksivat eläimet, -varsinkin linnut, ihan lähellä ihmistä ja asettelevat elämänsä ihan -ihmisestä huolimatta. Kotka tekee pesänsä metsätien varrelle, korppi -vainion pensaihin; metsähaikara on tuskin yhtään arempi kuin pyhänä -pidetty kotihaikara; eivätkä linnut liikahda paikaltaan, vaikka -vaunut vierivät ihan läheltä ohitse. - -Samaa saimme muuallakin nähdä kuin Keskendin metsässä. Käveltyämme -sen ristiin rastiin, käytyämme useammalla kuin kahdellakymmenellä -käärmehaukan ja kalasääsken sekä mustan haikaran pesällä, syötyämme -oivallisen aamiaisen ja nautittuamme virvoitukseksemme hyviä -lähiseudun viinejä, läksimme uhkaavan ukonilman pelosta kiireesti -palaamaan laivalle, yhä kuitenkin vielä ampuen ja kooten saalista, -mikäli vain aikaa ja tilaisuutta oli. Paluumatka kävi toista tietä -kuin metsään meno, hyvää maantietä, joka kulki kylien kautta. -Monta kylää oli jo jäänyt jäljellemme, kuin taas tie pujottautui -talojen väliin. Kartanoissa ei ollut mitään erikoista nähtävänä, -asujamissa sen sijaan enempi, kuin olin voinut aavistaakaan. -Tämän Dalyok-kylän asukkaat ovat melkein yksinomaan shokazeja -eli katolilaisia servialaisia, jotka ovat turkkilaisten vallan -aikaan siirtyneet tänne Balkanin niemeltä joko vapaasti tai -turkkilaisten pakotuksesta. Kauneita, solakoita ihmisiä nämä -shokazit ovat, miehet suuria ja voimakkaita, naiset miesten -vertaisia, kaunisrakenteisia ja sievämuotoisia. Miehistä voimme -tehdä arvostelumme oman havainnon mukaan, mutta mitä naisiin tulee, -täytyi ottaa mielikuvitustakin avuksi. Sillä nämä naiset käyttivät -pukua, jota tuskin muualla Europassa enää lienee nähtävänä ja jota -korkea herramme kekseliäästi sanoi muinaistarulliseksi. Pää ja -kasvot ovat melkein kokonaan käärityt omituisesti, vaan kuitenkin -sievästi sideltyihin liinoihin ja nutun sijasta on kaksi kirjavaa, -esiliinan tapaista, toisistaan ihan irrallista kangaskappaletta; -muista pukimista saattoi mielikuvitus kuvata mitä hyvänsä, -pelkäämättä eksyvänsä liiallisuuksiin. Minusta he hyvin muistuttivat -arabialaispaimentolaisten leiriä, jollaisessa kerran olin käynyt -Afrikan ikimetsissä. - -Rankkasateessa saavuimme pimeän tullessa mukavaan laivaamme. -Sateinen oli seuraava aamukin, pilvinen koko päivä ja verraten huono -metsästysonni. Se kaikki kiiruhti meitä matkustamaan edelleen, vaikka -kyllä nämä Bellyen alueella vietetyt päivät olivatkin viehättävät ja -vaikka luultavasti vielä olisi hyvästi kannattanut täällä tarkastella -ja koota muutamia päiviä. Tuota pikaa kynteli nopeakulkuinen -laivamme Tonavan pintaa myötävirtaan. Muutamien tuntien kuluttua -olimme jo Draueckissä Draun suussa, joka joki näyttää siitä lähtein -määräävän myöskin Tonavan suunnan. Suurenmoisin jokikuva, kuin -koskaan olen nähnyt, on silmäin edessä: avara vesilakeus, eteläisenä -rajana viehättäviä kukkuloita, kaikilla muilla puolilla verrattomia -rantametsiköitä. Ei pääjoen virtaa eikä sivujoen uomaa voi siinä -erottaa; koko vesiala näyttää järveltä, jonka ranta on ainoastaan -tuon kukkulajonon puolella selvään huomattavana; siellä missä muuten -on vähäkin aukkoa, näkyy vihreäin metsäin välitse yhä uutta vettä, -tiheikköä ja ruohokkoa; varsinkin ruohokko, joka peittää monen -peninkulman laajuista Hullon suota, näyttää äärettömällä. Suuren -suuret puunrungot, joita molemmat joet ovat tänne kuljetelleet -ja ainoastaan osaksi peittäneet, näyttävät perin omituisilta, -ikään kuin muinaismaailman entiseläimet kohottaisivat suomuksista -ruumistaan hiukan näkyviin mustista laineista, sillä tumma, melkein -musta on "sinisen" Tonavan vesi meidän laivamme kulkiessa tästä. -Harmaanmustina ja mustansinisinä riippuvat ukkospilvet taivaalla, -näköään myöskin metsäin sisällä ja välissä, joiden vihreys vivahtelee -sataväriseltä, ja samoin riippuu niitä pilviä tasaisten, kellertäväin -ruohokkojen päällä. Ukontulet leimahdellen valasevat kirkkaasti koko -kuvaa, sade kohisee, jyrinä jymähtelee aina välistä, myrsky ulvoo -korkeiden puiden latvoissa, kaivelee vedenpintaa ja kaunistaa mustia -aaltojen harjoja harmahtavan valkoisella vaahdolla. Mutta kaakon -puolella puhkasee aurinko mustan pilven, reunustaa sen purpuralla ja -kullalla, kirkastaa ja valasee sen niin, että syvät varjot näyttävät -vielä mustemmilta, ja välkkyen säteilee kirjaville kukkuloille, jotka -loitoimpana kohoavat vuoristoksi. Siellä näkyy myöskin ravintoloita -ja kyliä, jota vastoin täällä lähellä ainoastaan joku keilamainen, -ruokoverhoinen kalastajanmaja kohoaa muun alkuperäisyydessään -suurenmoisen ja nykyisessä valaistuksessaan ja elävyydessään -sanomattoman viehättävän kuvan pinnasta. - -Huomioon kiintyvä on lintujen vähyys ja yleensä koko tämän -vesilakeuden autius. Ei yhtään lokkia liitele Tonavan pinnalla, ei -yhtään tiiraa risteile, enintään nousee sieltä täältä joku sorsa -vedestä. Silloin tällöin näkyy joku harmaa tai yöhaikara, merikotka, -muutamia haarahaukkoja, mustia variksia ja korppia, ehkäpä vielä -pikku joukko töyhtöhyyppiä. Siihen päättyy seudun lintujen luettelo. - -Seuraavasta päivästä alkaen kuljeskelimme ihmeellistä seutua -metsästellen ja tarkastellen. Sinertävät vuoret, jotka eilen -olivat ukkosyön aikana kirkkaassa auringon paisteessa, ovat -Frushkagoran kukkuloita, metsäistä, viehättävintä vuoristoa. -Kreivi Rudolf Chotek on varustautunut ottamaan arvokkaasti vastaan -korkeata metsästysherraamme. Cerevicin kylästä, jonka yläpuolella -höyrylaivamme on levähtämässä, ajelemme joka päivä rotkoteitä pitkin, -kiipeilemme ajaen, ratsastaen tai jalkaisin vuoriston kukkuloille -ja joka ilta palaamme tyytyväisinä kotoomme, laivaan. Ihana kevät -virkistää mieltä ja sydäntä ja isäntämme on niin väsymättömän -huomaavainen, hyvä ja rakastettava, että Frushkagorassa vietetyt -päivät tulivat ihanimmiksi koko matkalla. - -Seutu, jota joka päivä kuljeksimme, on erittäin miellyttävä. Lähellä -kylää leviää vainioita; niiden yläpuolella on viinitarhoja aina -metsän rajaan asti; laaksoissa ja notkoissa kukoistaa ja tuoksuu nyt -paraillaan lukemattomia hedelmäpuita, tehden koko seudun erittäin -ystävällisen näköiseksi. Tien varrella, joka kaikkialla kulkee -laaksoissa, kasvaa jyrkillä rinteillä tiheää pensaikkoa, ilahuttaen -silmää runsaalla kukkarikkaudellaan, ja laakson pohjassa suikertelee -puro, johon rinteiltä kaikkialta tiukkuu vettä. Ensimmäisiltä -kukkuloilta näkyy erittäin kaunis maisema. Alhaalla edessä on sievä -Cerecivin kylä, ja sen takana leveä Tonava ja toisella rannalla -rantametsä, jonka takaa alkaa äärettömältä näyttävä Unkarin alava -tasanko vainioineen ja niittyineen, metsineen ja soineen, kylineen -ja kauppaloineen epävarmassa, vaihtelevassa ja juuri sen tähden niin -lumoavassa valossa. Itään katsoessa kiintyy silmä Peterwardenin -linnaan. Vainioilta lentelee ylös laulavia leivoja, pensaissa kaikuu -lukemattoman monikertaisina satakielen sävelet, viinitarhoista -kaikuu punataskujen ihana laulu ja korkealla ilmassa kiertelee kaksi -korppikotka- ja kolme kotkalajia. - -Vähän etäämmälle kuljettua katoavat joki, kylät ja vainiot, ja me -itse katoamme johonkin tämän vuoriston salaiseen metsälaaksoon. -Jyrkkinä pudottautuvat vuoriseinät molemmin puolin sinne alas. Tiheä, -vaikka ainoastaan kohtuullisen korkea metsä peittää tätä vuoristoa -kaikkialla. Tammia ja lehmuksia, jalavia ja vaahteroita on laajat -alat, punapyökkiä ja orapuita toisin paikoin; laiteet ovat tiheää, -matalaa pensaikkoa, jossa satakielipari asuu toisensa vieressä. -Suurenmoisia näköaloja ei matkustaja saa palkakseen, jos kiipeää -vuoriston korkeimmalle seljälle ja näkee pohjoispuolella edessään -Unkarin, eteläpuolella Servian; mutta salaperäinen metsän siimes -lumoaa sydäntä ja mieltä. Pääharjalta, joka enintään lienee yhdeksän -sataa metriä korkea, haarautuu jotenkin kohtisuoraan molemmille -puolin paljo poikkiharjanteita, jotka miltä puolen hyvänsä katsoen -usein näyttävät aivan ihastuttavilta. Harjanteet rajoittavat -laaksoja tai ympäröivät umpilaaksoja, joiden jyrkät seinät eivät -missään kohden salli kaatuneiden puiden poiskuljetusta, jonka tähden -sellaiset paikat ovatkin alkuperäisessä viileyden tilassa. Suoria, -aina latvaoksiin saakka sileärunkoisia jättiläispyökkejä kohoaa -mätänevästä lehtikasasta, johon metsästäjän jalka uppoaa aina polvea -myöten. Myhkyräiset tammet ojentelevat polvikkaita latvahaarojaan -ilmaan ikään kuin kutsuen kaikkia petolintuja rakentamaan sinne -pesiä. Tuuheat lehmukset muodostavat laajoilla aloilla niin tiheän -lehtikaton, että auringon säteet ainoastaan hiukan pääsevät -väräjämään maahan. Laulurastas ja mustarastas, kuhankeittäjä ja -punarinta-satakielinen, peipponen ja uunilintu ovat kaikkialla -asuksivan satakielen ohella tässä metsässä tavallisia laulajia. Käki -huutaa kevättervehdystänsä vuorelta vuorelle, palokärki ja tikka, -pähkinänakkeli ja tiaiset, sepel- ja metsäkyyhkyset kuuluttavat -ääntänsä. - -Meidän metsästyksemme tarkoitti täällä paraastaan suurinta Europan -petolintua kaappukotkaa, jonka pohjoisimpana asuinrajana Frushkagora -näyttää olevan. Sen tavallisen lajin seuraan oli nyt, luultavasti -Servian sodan onnettomain uhrien houkutuksesta, toinenkin suuri -Europan korppikotka tullut, ja molemmat pesivät täällä ihan rauhassa, -eläintiedettä ja eläimiä suosivan maanomistajan suojeluksessa. -Minä tunsin nämä molemmat lajit aikaisemmilta matkoiltani, mutta -kuitenkin minua hyvin ilahutti tarkastella niitä hautomapaikoillaan -ja kuunnella sellaisen metsästyskumppanin kuin kreivi Ghotekin -kertomuksia niistä. Sillä nytkin oli eläinelämän tutkiminen näillä -retkillä päätarkoituksena. Paljo tehtiinkin nyt havaintoja ja näistä -tutkimuksistamme selvisi moni meille kaikille vielä hämärä kohta -näiden molempain jättiläislintujen elämästä. - -Kaappukotka, jonka alueesen kuuluu Europan kolme etelänientä sekä -Länsi- ja Keski-Aasia Indiaan ja Kiinaan saakka, on vakinaisena -asukkaana Frushkagorassa, lentelee hautoma-ajan jälkeen mielellään -loitommaksikin, Pohjois-Unkariin hyvin säännöllisesti, useinpa -myöskin aina Määriin, Böömiin ja Silesiaan asti. Mahtavilla -siivillään voi se tehdäkin sellaisia matkoja ihan vaivatta. Olematta -kahlehdittu munain tai apua tarvitsevain poikasien luo, nousee se -jonakin aamuhetkenä puusta, jossa on yönsä levännyt, kierteisesti -ylös niin korkealle, että katoaa paljaan ihmissilmän näkyvistä, -katselee sieltä verrattoman tarkoilla, liikkuvilla ja eri etäisyyden -mukaan sovittautuvilla silmillään hyvin laajalti ja ihmeteltävän -tarkkaan huomaa pienimmänkin raadon, laskeutuu heti sitä syömään ja -sulattamaan tai ainakin sulloman kupuunsa sekä palaa sitte tuttuun -oleskelupaikkaansa tai jatkaa huvikseen lentelyänsä. Ja niin kuin -tämä korppikotka näkee allansa olevan, usein monta neliöpeninkulmaa -laajan alan ihan tarkkaan, samoin se myöskin tarkastelee toisten -lajistensa tai muiden suurien haaskoja syöväin petolintujen käytöstä, -varsinkin lentoa, ja käyttää hyödykseen niitä havaintoja. Ainoastaan -siten on mahdollinen selittää, että suurenlaiselle haaskalle -yht'äkkiä ilmestyy monta petolintua ja monta korppikotkaa, jopa -sellaisissakin seuduissa, joissa ne eivät ole vakinaisesti asuvia. Ei -niitä retkillään ohjaa huono hajuaistinsa, vaan näkönsä. Kotka seuraa -toista, kuin huomaa sen nähneen saalista, ja lennon nopeus on niin -suuri, että se aina ehtii oikeaan aikaan herkulle, kun huomaa saaliin -löytäjän jo rupeavan laskeutumaan. Vitkastella sen tosin ei kannata, -sillä korppikotkan ahneus on suurempi, kuin kuvata voitaisiin. -Muutamassa minuutissa kolme tai neljä korppikotkaa sulloo kupuunsa -koiran tai lampaan raadon niin kokonaan, että vain suurimmat luut on -jäljellä; atrioiminen tapahtuu siis niin käsittämättömän nopeasti, -että kuka vähänkin myöhästyy, saa katsella vain valmista. - -Frushkagoran korppikotkille oli ollut, paitsi suurta raatoa, -tarjona myöskin monta pikku eläintä. Sillä tappamiemme kotkien -ruuansulattimista löysimme siiselien ja suurien liskojen jäännöksiä, -joita eläviä kotkat tuskin olivat löytäneet kuolleina, vaan pikemmin -itse tappaneet ne. - -Koska Frushkagora on verraten pohjoisessa ja ympäristön viljelysolot -eivät olleet kotkille otollisia, niin kaappukotkat täällä vielä -olivatkin hautomassa, vaikka etelämpänä pesivillä saman lajisilla -pareilla epäilemättä jo oli poikaset. Niiden pesät olivat metsän -korkeimmissa puissa, enimmät vuoren seinäin ylimmässä kolmanneksessa. -Moni niistä oli hyvin tuttu kreivi Chotekille, koska ne olivat -vähintään kaksikymmentä vuotta joka kevät olleet hautomapaikkoina -ehkäpä yksillä pareilla ja koska ne jokavuotisesta rakennusaineiden -tuonnista olivat viimein kasvaneetkin mahtavan suuriksi. Toiset -näyttivät nuoremmilta, mutta sekä vanhemmat että nuoremmat pesät -olivat kotkain itsensä tekemiä. Suurimmissa olisi täys'kasvuinen -mieskin sopinut makaamaan, tarvitsematta riiputtaa päätään tai -jalkojaan ulkona pesästä. - -Näiden pesäin alla istuimme me tarkastellen, kuunnellen metsän elämää -ja odotellen meidän tulostamme karkonneita kotkia, pudottaaksemme -niitä tarkalla luodilla maahan. Neljänä päivänä läksimme joka aamu -metsään emmekä yhtenäkään palanneet saaliitta. Kahdeksan suurta -korppikotkaa, monta kotkaa ja paljo monenlaisia pienempiä lintuja jäi -käsiimme, ja runsaat, kaikkia viehättävät muut havainnot antoivat -vielä enemmän arvoa retkillemme. Mutta kun viimeinen auringon säde -sammui, kokoutui nuorempi osa kylän asujamista laivamme ympärille. -Viulu ja säkkipilli houkuttelivat ihmeellisesti, vaikka hyvin -yksinkertaisesti yhteen sulavilla sävelillään poikia ja tyttöjä -pyöriskelemään korkean vieraan kunniaksi omituisia kansantansseja. - -Metsästettyämme hyvällä menestyksellä vielä Tonavan toisellakin -rannalla läksimme viimein viidentenä päivänä Cerevicistä -uiskentelemaan Tonavaa myöten yhä alemmaksi. Kolmen neljännestunnin -päästä olemme pienen, jo vanhettuneen, mutta muhkean ja -kaunisasemaisen Peterwardein-linnan kohdalla ja puolessatoista -tunnissa saavumme sitte Karlowitziin, jonka lähelle asetumme yöksi. -Toisena aamuna pääsemme Koviliin, matkamme päähän. - -Lähellä tätä suurta kylää on vainioiden keskellä metsiä, joissa -kyllä tammi on vallalla, mutta matalampi metsä on niin tiheä, että -ihan kyläin keskellä susi ja metsäkissa voivat viettää melkein -vaaratonta, vaikka kyllä muille vaarallista elämää. Ihmekö siis, että -myöskin kaikenlaiset petolinnut, varsinkin meri-, keisari-, kilju- ja -kääpiökotkat, käärmehaukat, haarahaukat ja monet muut haukat, -huuhkajat ja muut pöllöt ovat pesäpaikoikseen valinneet juuri ne -ja että siellä myöskin elää runsaasti kaikenlaisia pikku lintuja. -Tietäen saavansa runsaan saaliin läksivät korkea herramme ja hänen -ylhäinen lankonsa niihin metsiin. Eugen von Homeyer ja minä päätimme -koettaa onneamme kylän yläpuolella olevalla suolla, joka nykyisen -tulvan aikaan oli avarana suona. - -Vaikka tämän suon siivekkäistä asujamista vasta vähin osa oli -saapunut ja lintujen matkustus päin vastoin vielä oli täydessä -vauhdissa, vallitsi siellä hämmästyttävän rikas ja monimuotoinen -elämä. Melkein keskeytymättä matkailee suuret joukot mustia tiiroja -vastavirtaan, monesti kokoutuen tiheiksi parviksi, monesti taas -hajautuen melkein yli koko Tonavan leveyden. Nähtävästi vielä -pesäpaikkaa etsien vaeltaa sadoittain mustia ibiksiä lentäen -keilanmuotoisissa parvissa myötä- ja vastavirtaan läheistä -Teiss-jokea kohti tai sieltä tullen. Kalastellen astuskelevat -kaikkialla avaran vesilakeuden soveliailla paikoilla monenlaiset -haikarat. Pitkiä ruokokorsia pesäksi kantaen lentävät ruokohaukat -vanhoja tuttuja teitä. Uudestaan pariutuneet sorsat, joiden -naaraksilta tulva oli riistänyt munat, nousevat meidän pienen -tasapohjaisen veneemme tullessa räpytellen ylös vedestä, jota vastoin -uikut ja silkkikuikat turvautuvat sukeltamiseen. Lyhyesti sanoen: -ei mikään paikka koko lakeudesta ole asujamitta. Tulvaveden alaista -metsää ja siinä kulkevia teitä tunteva metsänhoitaja odottaa meitä -talossa, joka saaren tavoin kohoaa tulvavedestä ja lähtee oppaaksi -metsään, jossa tulvan tähden on vielä paljon enempi vastuksia, kuin -niissä oli, joissa tätä ennen kävimme. Oksista pidellen, jotka muuten -arvattavasti ovat melkoisen korkealla maasta, ja välistä tietä -sulkevain oksien alitse kumarrellen koetamme tunkeutua leveämpiä -vesiteitä myöten, kallistuneiden tai kokonaan kaatuneiden puiden ja -kuivien risujen välitse metsän sisään. Pensasten latvoissa hautomassa -istuvat sinisorsat, joiden pesät ovat tähän asti vielä säilyneet -tulvavedeltä, eivät hätäänny meidän tulostamme, vaan istuvat -liikahtamatta paikoillaan, vaikka veneemme lipuukin ohitse ainoastaan -metrin päästä. Silkkikuikat, jotka ovat ulonneet vähän aukeammille -vesille, uivat, meidät nähtyään, vihreään tiheikköön, pajumetsään, -joka on latvojaan myöten vedessä. Västäräkit hyppivät puupalalta -toiselle; kirjavat tikat ja palokärjet riippuvat ihan veden pinnassa -puiden rungoissa, etsien totuttuun tapaansa ravintoa. Kuva toisensa -perästä lintujen elämästä avautuu eteemme ja jokainen niistä näyttää -oudolta, kun erityiset olot ovat niitä perin pohjin muuttaneet. -Päästäksemme merikotkan pesälle täytyy meidän kaalaa pitkät matkat ja -korpin pesälle tehdä pitkät kierrokset. Varsinainen metsästäminen ei -sellaisissa oloissa ollut mahdollinen, mutta retki kuitenkin palkitsi -vaivan. Varsinkin minä sain tällä retkellä ilokseni nähdä Europan -etevimmän siivekkään rakennustaiturin, parta- eli kukkarotiaisen -rakentavan pesäänsä ja ensi kerran tarkastella sen elämää. - -Seuraavana päivänä oli koko metsästysseurue kokoutunut erääsen -metsikköön, jossa unkarilainen metsänhoitaja oli pannut toimeen -suurenmoisen suden ajon, vaan järjestänyt sen niin taitamattomasti, -että susi huomaamatta pääsi hiipimään pois. Sen tähden keskeytettiin -turha ajo ja jäljellä oleva aika käytettiin hyödyllisempään lintujen -tarkastelemiseen. Iltapäivällä lähdemme Kovilista, laskettelemme -auringon mailleen mennessä Peterwardenin ja yön ensi hetkinä -Frushkagoran ohitse, poikkeamme seuraavana päivänä Hullon ruohosuolle -ammuskelemaan ja tarkastelemaan, näemme siellä myöskin hopeahaikaran, -jota tähän asti olemme turhaan tähystelleet, mutta ajan vähyyden -pakosta riennämme edelleen, ehtiäksemme Wieniin lähtevään pikajunaan. -Kiitollisella mielellä muistelen viime päiviä ja samalla pahoitellen -niiden lyhyyttä, matkustamme kaikkein rantametsien ohitse, joissa -olimme niin paljon uutta nähneet, toivotellen voivamme sinne palata -pitemmäksi ajaksi, ja sanomme tällä kertaa jäähyväset tälle rikkaalle -ja omituiselle maalle. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJOISNAVALTA PÄIVÄNTASAAJALLE*** - - -******* This file should be named 51272-8.txt or 51272-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/2/7/51272 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51272-8.zip b/old/51272-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 00a58a1..0000000 --- a/old/51272-8.zip +++ /dev/null |