NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 17241 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..61267af
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51272 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51272)
diff --git a/old/51272-8.txt b/old/51272-8.txt
deleted file mode 100644
index 519a2cb..0000000
--- a/old/51272-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,17241 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Pohjoisnavalta päiväntasaajalle, by Alfred
-Edmund Brehm, Translated by Aatto Suppanen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Pohjoisnavalta päiväntasaajalle
-       Helppotajuisia esitelmiä
-
-
-Author: Alfred Edmund Brehm
-
-
-
-Release Date: February 21, 2016  [eBook #51272]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJOISNAVALTA PÄIVÄNTASAAJALLE***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-POHJOISNAVALTA PÄIVÄNTASAAJALLE
-
-Helppotajuisia esitelmiä
-
-Pitänyt
-
-Toht. A. E. Brehm
-
-Suom. Aatto S.
-
-
-
-
-
-
-Werner Söderström, Porvoo, 1891.
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Lintuvuoret Pohjolassa.
- Tundra ja sen eläinmaailma.
- Aasian aro ja sen eläimet.
- Siperian metsät ja metsänriista sekä metsästys siellä.
- Sisä-Afrikan aro ja sen eläinkunta.
- Nisäkästen vaellukset.
- Lintujen rakkaus ja aviot.
- Apinat.
- Karavaanit ja aavikkomatkat.
- Maa ja asujamet Niilin koskien välillä.
- Matka Siperiassa.
- Pakana ostjakit.
- Aron vaeltelevat paimenet ja laumat.
- Kirgiisein kansan- ja perhe-elämä.
- Siperian asukkaat ja pahantekijä-siirtolaiset.
- Tutkimusmatkoja Tonavalla.
-
-
-
-
-Lintuvuoret Pohjolassa.
-
-
-Kuin luoja oli saanut valmiiksi maan ja iloitsi hyvin onnistuneesta
-työstänsä, alkoi saatana heti miettiä sen hävittämistä. Silloin
-hän ei vielä ollut karkoitettuna taivaasta, vaan asui ylienkelien
-joukossa niissä paikoissa, joissa autuaat oleskelevat. Ylös
-seitsemänteen taivaasen lensi hän ja sieppasi mahtavan ison kiven;
-sen hän sinkautti kaikella voimallaan alas nuoruuden kauneudesta
-ihanaa maata kohti. Mutta oikeaan aikaan huomasi luoja saatanan
-häijyn aikeen ja lähetti yhden ylienkelinsä sitä estämään. Enkeli
-lensi nopeammin kuin kivi ja sai suojelluksi maan. Ukkosen
-kaltaisella jyrinällä syöksyi kallion lohkare mereen, niin että
-aallot kuohuen nousivat pilviin saakka ja laajalti peittivät
-tulvillansa läheiset maat. Äärettömän korkeasta putoamisestaan
-murskautui kiven ulkokuori ja tuhansittain pirstaleita sinkoili sen
-ympärille mereen, muutamat häviten syvyyteen, toiset jääden korkealla
-ylemmäksi meren pintaa, jossa ne vielä tänäkin päivänä ovat paljaina
-ja alastomina kuin itse heitetyn kiven sisuskin. Silloin armahti
-Jumala kallioita ja päätti äärettömässä hyvyydessään antaa elämää
-kehittyä myöskin niille autioille kallioille. Mutta elämää tuottava
-maa, elämän ehto, pii melkein loppunut. Tuskin oli muuta jäljellä
-kuin kylvää sinne tänne vähä rahtunen.
-
-Niin kertoo vanha tarina, joka elää ylhäällä Pohjolassa, Lapinmaan
-asujanten muistissa. Kivi, jonka saatana heitti, on Skandinaavia;
-sirpaleet, jotka putoilivat sen ympärille mereen, ovat karit ja
-luodot, jotka kirjavana kehyksenä ympäröivät tätä niemimaata; raot
-ja halkeamat, joita kiveen pudotessa tuli, ovat syvät vuonot ja
-laaksot sisämaassa; maarahtuset, joita luojan lempeästä kädestä
-siihen tipahteli, ovat se vähäinen ala hedelmällistä maata, kuin
-Skandinaaviassa on.
-
-Täytyy olla itse käynyt Skandinaaviassa ja varsinkin Norjassa,
-täytyy olla itse purjehtinut sen saaristossa, täytyy olla itse
-matkustanut maan eteläisimmästä päästä ylös pohjoisimpaan niemeen
-saakka, ymmärtääkseen tämän luonnonomaisen tarinan koko syvyyttä
-ja merkitystä. Ihmeellinen on tosiaan tämä maa, ihmeelliset sen
-syvät vuonot, ja vielä ihmeellisempi on sitä ympäröivä saari- ja
-luotoseppele.
-
-Skandinaavia on alppimaa, kuten Sveitsi ja Tyroli, ja kuitenkin niin
-äärettömän toisenlainen kuin ne. Kuten Alpeilla on Skandinaaviassakin
-tunturinsa, korkeat lumi- ja jäätunturit, kuohuvat puronsa, kirkkaat,
-tyynet alppijärvensä, tummia havumetsiä alhaalla laaksoissa,
-vaaleanvihreitä koivikkoja ylempänä, laajoja, täällä tundroiksi
-muuttuneita soita tunturien leveillä seljillä, hirsikartanoita
-rinteillä ja karjataloja ylimmissä laaksoissa. Ja kuitenkin on kaikki
-niin perin toisin kuin alppimaissa, ja erotuksen huomaa jokainen, ken
-on nähnyt ne molemmat. Se johtuu siitä, että kaksi maan suurenmoista
-ja mahtavasti vaikuttavaa aluetta täällä yhtyy: korkeat tunturit ja
-meri.
-
-Skandinaavian yleinen luonne on yht'aikaa vakava ja iloinen.
-Ankaruuteen yhtyy lempeys, vuorotellen kolkon ja jylhän kanssa on
-ilahuttavaa viehättävyyttä, kuolleen ja tuskastuttavan luonnon
-rinnalla on ylentävää elävyyttä. Mustat kiviseinät nousevat
-pystysuoraan ylös merestä, hajautuvat ja jakautuvat ja nousevat
-edelleen jyrkkinä ja koleina ylös pilviin ja riippuvat uhkaavina
-syvyyden päällä, ja niiden harjoilla lepäilevät peninkulmia laajat
-jääkentät, peittäen kokonaiset maakunnat ja karkoittaen kaiken
-muun elämän paitsi sieltä alkavia tunturipuroja, näitä puroja,
-jotka kaikkialla kutovat hopeavöitänsä mustain kallioiden ylitse,
-ilahuttaen silmää ja samalla hyvitellen korvaakin laulamalla
-jättiläistunturien korkeaa veisua, näitä puroja, jotka joka
-notkelmasta katoavat syvyyteen ja syöksyvät taas esiin joka
-halkeamasta taikka hurjassa tanssissa kuohuvat alas kallioita pitkin,
-tehden putouksen toisensa perästä, ja vastaisella vuoren seinällä
-kaiutellen porinaansa. Nämä kohisevat tunturipurot, jotka jokaisesta
-tunturin notkelmasta syöksyvät syvyyteen, loistavat vesivyöt, jotka
-riippuvat jok'ainoalla kallioseinällä, savun tapaisesti ylös nouseva
-vesihöyry, joka kertoo syvällä piilevän kuohuvia koskia, ne ne juuri
-herättävät elämää synkimpään erämaahankin, sellaisiin paikkoihin,
-joissa silmä ei muuten näe muuta kuin kalliovuoria ja taivasta.
-
-Mutta vaikka sisämaan kauneus onkin erittäin ylevä, vaikka vuonot
-kallioseinineen, rotkoineen ja laaksoineen, niemineen ja kannaksineen
-ovatkin erittäin lumoavat ja valtaavat, niin vielä omituisemmat ovat
-luodot ja saaret ulkona meressä pitkin koko maan rannikkoa etelästä
-aina pohjoisimpaan päähän saakka; ne muodostavat eksyttävän sokkelon
-lahtia ja salmia, jonka vertaista tuskin missään muualla tavataan
-koko maan päällä.
-
-Suuret saaret ovat enemmän tai vähemmän itse mannermaan kaltaiset;
-pienillä saarilla ja luodoilla on aivan omituinen luonteensa. Se
-kuitenkin vaihtelee enemmän tai vähemmän joka leveysasteella,
-mikäli matkustetaan pohjoisemmaksi. Tosin niistä puuttuu, kuten
-itse merestäkin, etelän rikkaus; vaan niiltä ei suinkaan puutu
-kaikkea kauneutta, ja varsinkin vaikuttavat ne mahtavasti keskiyön
-hetkinä, jolloin keskikesän aurinko suurena ja veripunaisena
-seisoo tuolla alhaalla taivaanrannassa ja levittää laajoille
-vuorten huipuille ja avaralle merelle ikään kuin harsolla verhottua
-loistoansa. Tätä suloutta suuresti edistävät kaikkialta näkyvät
-talonpoikaistalot, laudoitetut ja turvekattoiset hirsirakennukset,
-omituisessa veripunaisessa loistossa, joka jyrkästi eroaa vihreistä
-turvekatoista, viereisten vuorenseinäin mustuudesta ja lumitunturien
-sinijäätiköistä.
-
-Ihmeekseen huomaa maata tuntematon etelämaalainen, että nämä talot
-tulevat suuremmiksi ja tilavammiksi, mitä kauemmaksi matkustetaan
-pohjoiseen päin, ja että ne, vaikka niitä ympäröimässä ei enää
-olekaan mitään peltoja, vaan korkeintaan pikku kasvitarhoja,
-kuitenkin suuruudelta, tilavuudelta ja ulkovarustuksilta ovat paljon
-muhkeammat eteläisen Skandinaavian tuparakennuksia ja että muhkeimmat
-ja suurenmoisimmat niistä ehkä ovat verraten hyvin pienillä saarilla,
-joissa ainoastaan ohut turvekerros peittää kalliota ja joissa ei enää
-edes pientä kasvitarhaakaan voida saada menestymään karussa maassa.
-
-Tämä näennäinen arvoitus selviää, kuin otetaan huomioon, että täällä
-Pohjolassa ja Lapinmaassa ei kynnetä maata, vaan meri on peltona;
-että siellä ei kylvetä kesällä eikä heilutella viikatetta, vaan
-keskitalvella niitetään kylvämättömästä pellosta; että juuri niinä
-kuukausina, joina pitkällä yöllä on eittämätön herruus, jolloin
-auringon sijasta ainoastaan kuu paistaa ja aamu- ja iltaruskon
-sijasta ainoastaan revontulet liekitsevät, ihmiset siellä ylhäällä
-kokoovat meren runsaita satoja.
-
-Syys-päiväntasauksen aikaan varustautuvat kaikissa rantakylissä
-pitkin koko Norjan rannikkoa voimakkaimmat miehet korjaamaan Pohjolan
-laihoa. Joka kaupunki, joka kauppala, joka kylä lähettää vahvasti
-miehitetyn laivan ylös saariin ja luotoihin, tuonne pohjoisen
-napapiirin toiselle puolelle, asettumaan ankkuriin mihin hyvänsä
-sopivaan lahteen ja sieltä laivastansa ja talonpoikaistaloista käsin
-kokoomaan saalista. Keskikesällä on maa siellä ylhäällä hiljainen
-ja tyhjä ihmisistä; talvella ovat lahdet, saaret ja salmet täynnä
-voimakasta kansaa, ja uutterat ihmiskädet ovat yöt päivät työssä.
-Vaikka talot näyttävätkin hyvin tilavilta, ei niihin kuitenkaan mahdu
-se väen paljous, joka tänne tulvii kokoon, ja laivain lähellä ovat
-useinkin tilapäiset, turvekattoiset tuvat niukkana suojana ankaralta
-talvi-ilmalta.
-
-Noin talvi-paivänseisauksen aikaan, jolloin me vietämme joulua, on
-toimeliaisuus siellä ylhäällä vilkkaimmillaan. Jo viikkokausia on
-meri tarjonnut aarteitansa. Mahtavimman kaipauksen vaikutuksesta,
-kuin vallitsee elävissä olennoissa, vastustamattomasta taipumuksesta
-kylvämään tulevien sukupolvien siemeniä nousee meren syvimmistä
-syvyyksistä lukemattomia kalaparvia, turskia, koljoja ja muita, veden
-pintakerroksiin; ne lähestyvät rantaa, tunkeutuvat kaikkiin kanaviin,
-salmiin ja vuonoihin ja täyttävät meren pinnan monen peninkulman
-laajuudelta. Niin tiheässä uivat nämä yhden ainoan tunteen pakosta
-rannoille kokoutuvat kalat, että veneen täytyy ihan sanan mukaan
-raivata itselleen tietä sen suunnattoman kalaparven lävitse,
-että verkot kalain painosta jäävät roteviltakin miehiltä välistä
-nostamatta taikka repeytyvät rikki, että kalaparveen pystyyn pistetty
-airo jonkun silmänräpäyksen seisoo ennen, kuin kaatuu veden pinnalle.
-Kalliosaarissa aina veden keskikorkeudesta ylös maan alarajaan
-asti, jota on huipuilla, on paljas kallio lakkaamatta peitettynä
-halaistuilla kaloilla, joita on aseteltu sinne kuivamaan, ja toisia
-riippuu niiden päällä telineissä kuivamassa ahavassa. Tosin silloin
-tällöin kalliot ja telineet tyhjennetään ja sovitellaan kimppuihin
-sidotut kuivat kalat varta vasten tehtyihin aittoihin, mutta lyhyen
-hetken ne vain ovat tyhjinä, sillä uusia tällä välin pyydettyjä ja
-halottuja kaloja levitellään ja asetellaan entisten sijaan.
-
-Kuukausia kestää tätä vilkasta elämää, kuukausittain on
-lakkaamattomia markkinoita; kuukausittain vaihtavat täällä Etelä
-ja Pohjola aarteitansa. Vasta niinä päivinä, jolloin puolenpäivän
-aikaan kirkas valo etelässä ennustaa vielä piilossa pysyvän auringon
-kohta ilmestymistä taikka jolloin se jo ehkä itsekin lyhyen hetken
-katselee näitä maita, lakkaa vähitellen runsas saalis. Aitoista
-viedään laivoihin kuivat kapaturskat, ladotaan niitä täyteen kaikki
-paikat kölistä kanteen asti, ja varustaudutaan palaamaan kotiin
-taikka purjehtimaan kuka minnekin. Laiva toisensa perästä nostaa
-ruskeareunaiset purjeensa ja purjehtii omia teitään.
-
-Hiljaisemmaksi jää Pohjola, tyhjemmäksi maa, autiommaksi meri.
-Viimein kevät-päiväntasauksen aikaan ovat melkein kaikki vieraat
-purjehtijat poistuneet pyyntipaikoilta ja kaikki kalat taas
-peräytyneet meren pimeihin syvyyksiin. Mutta jo lähettää meri uusia
-lapsia, taas rupee olemaan elämää kaikissa salmissa, lahdissa
-ja vuonoissa, eikä ainoastaan siellä, vaan myöskin saarissa ja
-luodoissa, ja kohta katselevat mereen miljoonat linnunsilmät niiltä
-paikoilta, joissa vilkas talvielämä vallitsi.
-
-Syvällisenä piirteenä kaikkein varsinaisten merilintujen elämässä on,
-että ainoastaan kaksi asiaa voi pakottaa heitä käymään maalla: joka
-kevät uudestaan heräävä rakkauden tunne ja lähestyvän kuoleman synkkä
-aavistus. Ei talven pitkä yö, ei sen pakkanen eikä sen myrskyt aja
-niitä maalle, he ovat karaistuneet kaikkia Pohjolan ilman ankaruuksia
-vastaan ja tottuneet tekemään tehtäviänsä aalloilla tai niiden alla;
-ei myöskään petokalojen uhkaava hammas pelota heitä pakenemaan
-maalle; he käyvät jollakin yksinäisellä meren saarella ainoastaan
-sattumalta, jospa sitäkään tapahtuu, ja silloinkin viivähtävät
-he maalla ainoastaan lyhyen hetken vähän tarkemmin rasvaamassa
-höyheniänsä, kuin vedessä voi tapahtua. Mutta kuin auringon ensi
-säteiden välähtäessä rakkaus alkaa liikkua heidän sydämmissänsä,
-silloin palaavat vanhat ja nuoret, vaikkapa tuhannenkin peninkulman
-päästä, uiden tai lentäen taas siihen paikkaan, jossa he ensin
-näkivät päivän valon. Ja kuin keskellä kylmää talveakin, jolloin ne
-paikat ovat kauan olleet autioina, merilintu tuntee sydämmessään
-kuoleman, rientää hän, mikäli voimia riittää, kuolemaan, jos suinkin
-mahdollista, samassa paikassa, jossa hän ensin pesässä silmänsä avasi.
-
-Lukemattomien merilintujen jokavuotiset kokoukset pesimispaikoilla
-vilkastuttavat ja elvyttävät niitä monta kuukautta semmoisella
-tavalla, jota on mahdoton kuvata. Erilaiset, kuten merilinnut itse,
-ovat lintuparvet, ja erilaiset myöskin paikat eli, kuten norjalaiset
-sanovat, vuoret, joilla ne silloin oleskelevat. Muutamat valitsevat
-pesimispaikoikseen sellaisia luotoja, jotka tuskin ovat ylempänä
-ylintä vedenrajaa eivätkä kasva muuta, kuin mitä linnut välttämättä
-tarvitsevat pesän tueksi, jonka he tekevät aaltojen rantaan ajamasta
-meriruohosta: toiset valitsevat sellaisia saaria, jotka jyrkkinä ja
-koleina nousevat satoja metrejä korkealle meren pinnasta ja joissa
-joko on runsaasti pengermiä, koloja, halkeamia ja muita piilopaikkoja
-taikka kyllin paksu kerros turpeeksi muuttuneita kasvein jäännöksiä.
-Matalampia luotoja sanovat norjalaiset "haahkasaariksi" sen
-merilinnun mukaan, joka heille on hyödyllisin ja arvokkain ja jota he
-sen tähden erittäin huolellisesti hoitelevat: lintuvuoriksi yleensä
-sanotaan sitä vastoin vain jyrkempiä ja korkeampia saaria, joissa
-paraastaan asuskelee alkkoja eli ruokkeja ja lokkeja.
-
-Vaikka valppaan tutkijan hyvin tekisikin mieli lähemmin tarkastella
-ja laveammin kuvata jokaista erityistä meren pesimälintua, niin
-Pohjolan lintuvuorten asujanten monilukuisuus pakottaa häntä pysymään
-vain joissakuissa. Minunkin täytyy luopua siitä huvista, että
-piirtäisin täydellisiä kuvia näiden lintujen elämästä; mutta katson
-kuitenkin olevani velvollinen ainakin pintapuolisesti kuvaamaan
-joitakuita, saadakseni esiin muutamia pääpiirteitä merilintujen
-elintavasta. Vaikka vaali onkin vaikea, niin yksi niistä, joka joka
-kevät palaa samoille pesäpaikoille ja ihmeellisesti tuottaa niille
-elävyyttä ja omituista väritystä, haahka, ei kuitenkaan saa jäädä
-pois valittujen luvusta. Kolme lajia näitä muhkeita sorsalintuja
-asuu tai käy Europan rannoilla; yksi niistä, tavallinen haahka,
-tavataan verraten hyvin etelässäkin, jopa luoteisen Saksan edustalla
-saarissa. Niiden höyhenpuku on Pohjolan meren tarkka kuva. Mustaa
-ja punaista, tuhkaharmaata ja jäävihreätä, valkoista, ruskeaa ja
-keltaista on siinä puvussa sekaisin. Tavallinen haahka on vähimmin
-kaunis niistä, mutta kuitenkin on sekin muhkea lintu. Niska ja
-selkä, nauhus siipien poikki ja vatsapuolen sivuilla pilkut ovat
-valkoiset kuin aaltojen vaahto; kaula ja kupu ovat ruusunkarvaiselta
-vivahtavat valkopohjalla, ikään kuin keskikesän auringon hehku
-olisi niihin jättänyt jotakin sädeloistostansa; piiru poskissa on
-vihreä kuin tunturien jää; rinnan alapuoli ja vatsa, siivet ja
-pursto, seljän takapuoli ja perä ovat mustat kuin itse meren syvyys.
-Sellaisen korupuvun on kuitenkin ainoastaan uros saanut osakseen;
-naaras, kuten kaikki sorsanaarakset, on paljon yksinkertaisemmassa,
-vaan sentään hänkin hyvin miellyttävässä puvussa. Yleinen ruosteen
-karvainen, milloin enemmän, milloin vähemmän ruskeaan vivahtava pohja
-on piirreltynä täyteen pitkittäin ja poikittain pilkkuja, viivoja ja
-kiemuroita, niin moninaisesti vaihtelevia, että ei ole sanoja tehdä
-siitä tarkkaa kuvaa.
-
-Ei mikään muu sorsalaji ole niin varsinaisessa merkityksessä meren
-asujan kuin haahka, ei mikään kömpelömmin astua huojuskele maalla, ei
-mikään lennä raskaammin, ei mikään ui nopeammin, ei mikään sukella
-taitavammin eikä syvemmälle kuin haahka. Aina viisikymmentä metriäkin
-sukeltaa hän alas meren pinnasta hankkimaan itselleen ravintoa
-syvältä merestä, ja koko viisi minuuttiakin eli siis tavattoman
-pitkän ajan sanotaan sen voivan pysyä yhtä päätä veden alla. Ennen
-pesimisajan alkua hän joko ei ollenkaan lähde pois aavalta mereltä
-taikka vain ihan poikkeuksen tavoin ja silloinkin paremmin vain
-oikusta kuin minkään välttämättömyyden pakosta. Jo ennen talven
-loppua ovat suuret parvet, joissa tämäkin sorsalaji mieluisimmin
-eleskelee, jakautuneet eri pareiksi, ja ainoastaan ne urokset, joiden
-ei ole onnistunut löytää itselleen paria, uiskentelevat vielä pikku
-ryhmissä. Puolisojen välillä vallitsee molemmin puolin onnellisin
-sopusointu. Ainoastaan yksi tahto, epäilemättä naaraksen, määrää
-molempien tekemisen. Jos naaras nousee veden kalvosta lentämään
-pari kolme sataa metriä, seuraa uros häntä; jos naaras sukeltaa
-syvälle, katoaa uroskin silmänräpäyksessä veden alle; mihin hyvänsä
-naaras kulkee, seuraa uros häntä uskollisesti; mitä hyvänsä naaras
-tekee, näkyy se aina olevan uroksen mielen mukaan. Vielä elää pari
-ulkona aukealla merellä, vaikka tosin ei enää loitompana kuin
-viisikymmentä metriä syvillä vesillä, ja aina semmoisissa paikoissa,
-joissa raakkuja on runsaasti peittämässä kallioita ja pohjaa. Nämä
-nilviäiset ne ovat näiden haahkojen usein yksinomaisena ravintona
-ja niiden tähden sukeltavat ne alas hyvinkin syvälle; nämä raakut
-myöskin suojelevat heitä aina puutteelta, joka välistä uhkaa niin
-monta muuta sorsalajia. Huhtikuussa ja viimeistään toukokuun alussa
-lähestyvät parit yhä enemmän saaristoa ja samalla myöskin rantaa.
-Haahkanaaraksen sydämmessä ovat äidin huolet heränneet, ja niiden
-tähden saavat kaikki muut huolet haihtua. Ulkona aukealla merellä
-oli pari niin arka, että se ei koskaan odottanut minkään veneen
-eikä laivan lähestymistä, ja ihmistä se pelkäsi enemmän kuin mitään
-muuta olentoa; nyt lähellä saaria on suhde ihan toisin. Totellen
-ainoastaan äidinaistia uiskentelee naaras pesintäsaarille; pitämättä
-enää vähääkään lukua ihmisestä astua huojuskelee hän ylös maalle.
-Yhä edelleen levotonna seuraa häntä uros, tuon tuostakin kaiuttaen
-varoittavaa "ahua, ahua!"-huutoansa, osoittaen hyvin huomattavaa
-epäilystä, pysähtyen tuon tuostakin, miettien kauan ja vasta sitte
-uiden taas edelleen. Naaras ei pidä lukua mistään siitä. Huolimatta
-koko maailmasta astuskelee hän yli koko saaren, etsien sopivaa
-pesän paikkaa. Ollen itsepäinen hän ei suinkaan tyydy mihin hyvänsä
-kuivaan ruohokasaan, jonka vesi on ajanut maalle, eikä matalaan
-katajapensaasen, jonka maata myöten leviävät oksat kyllä tarjoaisivat
-turvallista piilopaikkaa, eikä myöskään vanhaan arkkuun tai
-laatikkoon, jonka saaren omistaja on varta vasten hänelle suojaksi
-asettanut ja koonnut siihen vielä valmiiksi risuja ja ruohojakin;
-vaan hän ihan huolettomasti, kuin olisi oikea kotieläin, lähestyy
-omistajan asuntoa, astuu sisään, tallustelee yli lattian, tunkeutuu
-itse emännän kyökkiin ja omiin huoneihin ja oikullisuudessaan ja
-itsepäisyydessään valitsee ehkä pesäksensä juuri leivinuunin ja
-siten pakottaa talon emännän, vaikka mahtavankin, monta kuukautta
-paistamaan leipänsä toisessa saaressa. Nähtävästi vavisten seuraa
-häntä uskollinen puoliso niin etäälle, kuin mahdollista; mutta kuin
-naaras hänen mielestään kokonaan unhottaa kaiken varovaisuuden,
-jopa menee niinkin pitkälle, että rohkenee asua saman katon alla
-ihmisten kanssa, silloin uros ei enää koetakaan taistella hänen
-itsepäisyyttänsä vastaan, vaan jättää hänet omin neuvoinsa ja lentää
-takaisin ulos turvalliselle merelle ja odottelee siellä naaraksen
-jokapäiväisiä käyntejä. Haahkarouva ei tuosta ole millänsäkään, kokoo
-vähän risuja itselleen, ottaa mielellään vastaan apua keitä hyvänsä,
-asettelee risut ja ruohot kasaan, kaivaa molemmilla jaloillaan
-kuopan, pyöristelee ja sijoittelee sen sileällä rinnallaan, itse
-lakkaamatta pyörien ja käännellen itseään, ja alkaa sitte toimitella
-pesän varsinaista sisustamista. Ajatellen ainoastaan perillistensä
-hyvinvointia nyppii hän rinnastaan verrattoman hienoja untuvia, tekee
-niistä jonkinlaisen peitteen, joka riittää verhoamaan koko kolon ja
-sitä paitsi yläreuna jää niin tiheäksi rimpsuksi ylt'ympäri, että,
-milloin lintu sattumalta lähtee pois pesästään, se suojelee munia
-kaikelta kylmyydeltä. Jo ennen saamistansa sisäverhoa valmiiksi
-alkaa hän munia verraten pieniä, sileäkuorisia, likaisen- tai
-vihreänharmaita muniansa, kunnes aarre tulee täys'lukuiseksi, jolloin
-siinä on kuusi tai kahdeksan munaa, harvoin enempi tai vähempi.
-
-Tätä hetkeä on norjalainen odottanut. Oman voiton pyyntö se teki
-hänet niin ystävälliseksi lintua kohtaan. Vierasvarainen isäntä
-muuttuu nyt ryöväriksi. Vähääkään säälimättä ottaa hän munat pesästä,
-vieläpä kalleista untuvista kudotun sisäverhonkin. Neljäkolmatta
-tai kolmekymmentä pesää antavat yhden kilon untuvia, joiden arvo on
-saantipaikalla noin kolmekymmentä kruunua eli kaksiviidettä markkaa.
-Nämä numerot kylliksi selittänevät norjalaisten ryöstönhalun.
-
-Raskaalla mielellä näkee haahkanaaras tämänvuotiset toiveensa
-rauenneen; hämmästyksissään ja kauhistuksissaan lentää hän merelle
-ja on näkymättömissä muutamia päiviä. Mutta pianpa haahkamme palaa
-takaisin ja astua huojuskelee, ihan kuin ei olisi mitään tapahtunut,
-taas ylös maalle laittamaan itselleen uutta pesää. Luultavasti hän
-tällä kertaa karttaa entistä paikkaa ja tyytyy ensimmäiseen kuivaan
-ruohokasaan, joka ei vielä kokonaan ole toisten hallussa. Vielä
-kerran laittelee hän kuntoon pesäkolon ja vielä kerran alkaa hän
-etsiä ja nyppiä höyheniänsä, saadakseen kuntoon mielestänsä ihan
-välttämätöntä untuvapeitettä. Vaan mitkään ponnistukset eivät auta;
-vaikka hän miten kurkottelee ja vääntelee kaulaansa, niin hänen
-untuvavarastonsa on lopussa. Mutta milloinka on äiti, vaikkapa
-sorsankin muodossa, ollut neuvoton, kuin on ollut pitäminen huolta
-lastensa hyvinvoinnista? Ei haahkakaan ole neuvoton. Itsellään
-hänellä ei ole mitään untuvia jäljellä, vaan hänen puolisollansa
-niitä on kosolta sekä rinnassa että seljässä. Nyt täytyy hänen tulla
-esiin. Ja vaikka uros ehkä vastusteleekin, vaikka edellisten vuosien
-muistot hänessä jyrkästi panevat vastaan, täytyy hänen kuitenkin
-totella ja taipua. Ihan säälimättä nyppii toimelias äiti häneltä
-untuvat, ja muutamassa tunnissa tai ainakin parissa päivässä tulee
-uros yhtä paljaaksi kuin emä itse. Minusta on aivan luonnollista,
-että haahka-uros sellaisen kohtelun jälkeen lähtee niin pian, kuin
-suinkin pääsee, pois merelle ja sitte monta kuukautta seurustelee
-ainoastaan toisten yhtä onnettomain kumppaniensa kanssa eikä enää
-pidä lukua hautovasta puolisostansa eikä tulevista perillisistä. Jos
-tosiaan, kuten kaikilla pesintäpaikoilla sentään tapahtuu, nähdään
-joku haahka-uros hautovan naaraksen luona, niin luullakseni se voi
-olla ainoastaan sellainen, joka ei vielä ole nypitty.
-
-Nyt hautoo haahka sangen ahkerasti. Ja nyt huomataan hänen pukunsa
-ainoaksi soveliaaksi, ell'emme sano: ainoaksi mahdolliseksi, kuin
-hänellä voi olla. Pesää ympäröivään ruohoon sekautuu hänen värinsä
-ihan täydellisesti; ei edes haukan eikä merikotkankaan terävä
-silmä voi huomata häntä. Sekä yleinen väri että myöskin jokainen
-pilkku ja jokainen viiru on niin kuivan meriruohon näköinen, että
-hautova lintu, kuin se laskee alas kaulansa ja vähän levittää
-siipiänsä, ihan häviää näkyvistä. Monta, monta kertaa on minullekin
-tapahtunut, että olen, tarkalla metsästäjän ja tutkijan silmällä
-tähystellen, astunut sellaisilla haahkasaarilla ja vasta siitä
-huomannut ihan jalkaini juuressa hautovan haahkanaaraksen, että se
-on torjuen ruvennut nokallaan hakkaamaan saappaitani. Ken tietää,
-miten innokkaasti haahkat hautovat, häntä ei suinkaan ihmetytä, että
-voidaan päästä niin lähelle pesässään makaavaa haahkanaarasta; mutta
-se kummastuttanee myöskin kokenutta tutkijaa, että haahkanaaras pois
-lentämättä antaa kosketella munia altansa ja että hän ei huoli edes
-siitäkään, että hänet nostetaan pois pesästä ja lasketaan jonkun
-matkan päähän maahan, ainoastaan nähdäkseen, miten kiireesti se
-löntystelee takaisin pesäänsä.
-
-Haahkan äidinrakkaudessa ja äidinilossa on myöskin toinen puolensa.
-Jokainen haahka, ehkäpä muutkin sorsalajit, ei ainoastaan tavoittele
-perillisonnea, vaan hänen äidinsilmänsä tahtoo nähdä niin monta
-poikasta kuin mahdollista. Siitäpä seuraa, että hän ihan arvelematta,
-jos vain suinkin voi, varastelee toisilta, jotka hautovat hänen
-lähellänsä. Vaikka hän hautookin ahkerasti, täytyy hänen kuitenkin
-kerran päivässä lähteä pesästään hankkimaan itselleen ravintoa sekä
-puhdistamaan, siistimään ja rasvaamaan höyheniänsä, jotka turmeltuvat
-suuresta hautomalämmöstä. Katsahtaen epäluuloisesti naapureihin
-oikealle ja vasemmalle nousee hän ylös jonakin ensimmäisenä
-aamupäivän hetkenä, ehkä jo kauan kärsittyään kalvaavaa nälkää, astuu
-pois pesästä ja huolellisesti kääntelee nokallaan pesää ympäröivän
-untuvareunuksen kätkeväksi ja suojelevaksi peitteeksi munille;
-sitte hän lentää nopeasti ulos merelle, sukeltaa sukeltamistaan
-alas syvyyteen, täyttää nopeasti kupunsa ja kurkkunsa aina nieluun
-saakka meren raakuilla, kylpee, siistii ja rasvaa itseänsä, palaa
-takaisin maalle ja rientää, koko matkan ahkerasti kuivaten ja
-silittäen höyheniänsä, jälleen pesäänsä. Naapurisisaret makaavat yhä
-niin viattoman näköisinä kuin mahdollista pesissään, ja kuitenkin
-ovat he, ainakin joku heistä, tällä välin tehneet itsensä syypääksi
-näpistelemiseen. Heti, kuin emä lensi pois, nousi yksi naapureista
-ylös, kohotti vierasten munain peitettä ja vieritti nopeasti omaan
-pesäänsä siitä yksi, kaksi, kolme, jopa neljäkin munaa; sitte
-peitti hän jälleen pesän huolellisimmasti ja asettui onnellisena ja
-tyytyväisenä taas hautomaan väärin lisäytynyttä aarrettansa. Ehkä
-kotiin palaava haahkanaaras kyllä huomaa, mitä hänelle on tehty;
-mutta hän ei vähimmälläkään tavalla näytä, mitä tietää, vaan asettuu
-ihan tyynesti hautomaan kuten ennenkin, ikään kuin ajatellen:
-"maltahan, ystäväiseni, kyllä sinäkin lennät pois pesästäsi, ja mitä
-sinä teit minulle, saatan minäkin tehdä sinulle jälleen." Ja todella
-munat likeisistä haahkanpesistä siten lakkaamatta siirtyvät toisesta
-toiseen. Haahkasta näyttää olevan yhtä, omiako vaiko vieraita ne
-lapset ovat, jotka kehittyvät eläviksi onnellisen äidin rinnan alla.
-Pääasia on vain, että poikasia on.
-
-Kuusikolmatta päivää hautoo haahkanaaras, ennen kuin munat kypsyvät.
-Ne Pohjolan asukkaat, jotka toimivat ymmärtäväisesti, antavat hänen
-tällä kertaa olla rauhassa, koettavatpa vielä, mikäli voivat,
-auttaakin häntä pidättämällä niin paljon kuin mahdollista kaikkia
-vihollisia ja rauhan häiritsijöitä kaukana saaresta. He tuntevat
-jokainen omat haahkansa, ell'ei nimeltä, niin ainakin sen verran,
-että tietävät, mihin aikaan se tai se on hautonut loppuun asti ja
-aikoo nuorisojoukkonsa kanssa lähteä meren turviin. Se tie tulee
-kuitenkin usein turmiolliseksi monellekin varomattomalle nuorelle
-haahkalle. Samoilla saarilla pesiväiset tai niillä muuten käyvät
-haukat ja vielä enemmin korpit, räiskät ja suuret merilokit väijyen
-odottavat poikasien ensi lähtöä ulos maailmaan, iskevät niihin ja
-vievät pois ruuaksensa. Sitä saaren omistaja kuitenkin koettaa
-estää eräällä tavalla, joka hyvin kuvaa näitä ennen niin villejä
-ja arkoja, mutta pesintäaikana oikeiksi kotieläimiksi muuttuneita
-haahkoja. Hautoma-ajan lopulla menee omistaja joka aamu saarelle
-auttamaan haahkaäitejä ja kokoomaan toista untuvasatoa. Seljässä
-on hänellä suurempi kori ja toisella käsivarrella pienempi. Siten
-astuu hän pesältä pesälle, nostaa jokaista haahkaemää ja katsoo,
-joko poikaset ovat päässeet ulos munista ja ehtineet kylliksi
-kuivaa. Jos niin on, sulloo hän koko pikku joukon käsikoriin, ottaa
-taitavalla sieppauksella pesästä untuvaverhon, heittää sen selkäänsä
-suurempaan koriin ja menee edelleen. Luottavasti astua tallustelee
-haahkaemä hänen jäljestänsä tai pikemmin piipittävien poikasiensa
-perästä. Samalla tavalla tyhjennetään toinen ja kolmas pesä ja niin
-yhä edelleen niin kauan, kuin käsikoriin mahtuu poikasia; ja emä
-toisensa perästä yhtyy saattojoukkoon, tiellä puhua laverrellen
-sisaruksiensa kanssa. Meren rantaan päästyä mies kääntää käsikorin
-alassuin ja kaataa koko nuorisojoukon suoraa päätä veteen. Heti
-syöksyvät kaikki haahkanaarakset uikuttavien poikasiensa jäljestä;
-houkutellen, huutaen ja osoittaen kaikkea äidin hellyyttä uivat ne
-keskelle poikajoukkoa ja jokainen koettaa koota itselleen niin monta
-kuin mahdollista. Nähtävästi ylpeänä uipi joku tiehensä, jäljessä
-pitkä rivi poikasia, mutta toinen, jolla on ollut huonompi onni,
-purjehtii keskelle tuota laahuksen tavalla onnellista emää seuraavaa
-pienokaisparvea ja koettaa houkutella puoleensa niin monta poikasta
-kuin mahdollista, ja samoin tulee kohta kolmas houkuttelemaan hänkin
-muutamia itsellensä. Siten uiskentelevat kaikki emät huudellen,
-kaakotellen ja houkutellen sekaisin, kunnes viimein jokainen saa
-jälkeensä pienen joukon, omiako vaiko toisten poikasia, ei ole helppo
-tietää. Haahkaemät itsekään eivät sitä suinkaan tiedä, mutta äidinilo
-ja äidinylpeys on siltä yhtä suuri.
-
-Kaikissa tapauksissa seuraa tälläkin tavoin kokoon haalittu
-poikajoukko jo ensimmäisinä olemisensa hetkinä uskollisesti äitiänsä
-tai kasvatusäitiänsä. Hän vie heti poikaset sellaisiin paikkoihin,
-joissa raakkuja on kalliossa aina alimpaan vedenrajaan asti, noukkii
-niistä niin monta, kuin hän perheinensä tarvitsee, rikkoo pienimpien
-kuoret ja levittää sisällyksen poikasillensa. Pojat ovat jo elämänsä
-ensi päivästä valmiit uimaan ja sukeltamaan yhtä ahkerasti kuin
-vanhempansa, ovatpa vielä paljon etevämmätkin heitä siinä, että
-liikkuvat paljon helpommin maalla, jossa ne ovatkin hämmästyttävän
-sukkelat. Jos he väsyvät ollessaan lähellä jotakin saarta, viepi emä
-heidät heti maalle, ja silloin ne juoksentelevat kuin turkinpyyn
-poikaset ja ymmärtävät vähimmästäkin varoitushuudosta niin hyvästi
-peittäytyä maata vasten painautumalla, että niitä voi huomata vasta
-pitkän etsimisen jälkeen; jos ne väsyvät, kuin jo ollaan kaukana
-saaristosta, levittää äiti siipensä ja selkänsä niille leposijaksi.
-Niillä kun ei koskaan ole puutetta, kasvavat ne tavattoman nopeasti,
-niin että ne jo parin kuukauden kuluttua ovat emänsä kokoiset ja
-ainakin yhtä taitavat kaikissa merielämän tempuissa. Nyt saapuu
-myöskin isä täst'edes viettämään talvea yhdessä perheen kanssa,
-joka tavallisesti yhtyy muihin, niin että välistä on yhdessä monta
-tuhattakin perhettä.
-
-Suuri, vuosi vuodelta yhä nouseva hyväin untuvien hinta tekee
-haahkan arvokkaimmaksi kaikista sorsalinnuista. Tuhat paria haahkoja
-on jo melkoinen omaisuus. Mutta useimmilla haahkasaarilla pesii
-ainakin kolme, jopa neljäkin tuhatta paria, ja kellä onnellisella on
-pesimäpaikkoja, joissa käy vieläkin enempi näitä lintuja, hän saa
-niistä oikein kadehdittavia tuloja. Paitsi haahkoja pesivät näillä
-saarilla myöskin rantaharakat ja räiskät, joiden munia kootaan
-ja käytetään kaikenlaisiksi ruokatarpeiksi ja kaupataan moniin
-paikkoihin. Siellä täällä suolataan myöskin poikasia talveksi, ja
-siten voivat saaret antaa runsasta satoa, jonka tähden ne ovatkin
-ankaran tarkastuksen alaiset ja erityisillä laeilla suojellut.
-
-Yhtä omituinen kuin viehättäväkin on näytelmä, jota haahkojen ja
-muiden merilintujen käyntisaaret tarjoavat. Paksumpi tai ohuempi
-pilvi häikäsevän valkoisia lokkeja liihoittelee saaren ympärillä.
-Lakkaamatta tulee joukottain ja parvittain näitä pesimälintuja
-saarelle ja lentää taas jälleen merelle; silloin tällöin käyvät
-he myöskin läheisillä luodoilla, levittäen viehätystä ja eloa
-kuivaneille, vihreiksi matoiksi muuttuneille sammalistoille, joita
-on punaisten hirsitalojen edessä. Syystä kyllä ylpeänä osoitti eräs
-Lofoten-saarien asujan monen sadan tuhannen suuruista lokkiparvea,
-joka suurissa joukoissa etsi hyönteisiä hänen talonsa edustalla.
-"Maamme on liian köyhä, liian kylmä ja liian karu", sanoi hän,
-"että voisimme, kuten te etelässä, pitää kesyjä kotilintuja. Mutta
-meidän kyyhkysemme lähettää meille meri, ja sanokaapa, oletteko
-koskaan nähneet mitään kauniimpaa." Minun täytyi tosiaankin vastata
-eittämällä, sillä nuo häikäsevän valkoiset ja vaalean-siniharmaat
-lokkijoukot rehevässä, vihreässä ruohokossa suurenmoisessa Pohjolan
-tunturimaailmassa olivat tosiaankin erittäin lumoava näky. Nämä lokit
-ne enemmän kuin mitkään muut jo etäältä ilmasevat pesintäsaaret ja
-erottavat ne muista muuten ihan saman kaltaisista luodoista. Muista
-siivekkäistä asujamista huomataan tuskin mitään, vaikka niitäkin
-voi olla tuhansittain. Vasta sitte, kuin keveissä, verrattomissa
-veneissä lasketaan ulos asutulta rannalta ja soudetaan saarta
-kohti, keskeytyy lintujen hiljainen kotielämä. Jotkut rantaharakat,
-jotka etsivät ravintoansa juuri veden rajan yläpuolelta, näkevät
-ensinnä veneen ja lentävät nopeasti sille vastaan. Sillä nämä
-linnut, joita tuskin puuttuu mistään saaresta tai luodosta, ovat
-rauhallisesti yhdessä asuvain pesintälintujen turvallisuuspoliisi.
-Ne ovat uteliaammat ja vilkkaammat kuin mitkään muut rantalinnut,
-kuin minä tunnen, ja itsetietoiset, varovaiset ja ajattelevaiset,
-joten niillä on yhdessä kaikki ominaisuudet, kuin tarvitaan,
-ollakseen johtavina jäseninä sekanaisissa yhteiskunnissa. Jokainen
-uusi, outo tapaus kiihottaa heidän uteliaisuuttansa ja saattaa
-niitä toimittamaan tarkkaa tutkintoa. Siten ne lentävät vastaan
-joka veneelle, lentelevät monen moneen kertaan sen ympäri yhä
-pienemmissä piireissä, parkuvat lakkaamatta, houkuttelevat siten
-sinne muita sukulaisiansa ja herättävät jo nyt kaikkein muiden saaren
-viisasten lintujen huomiota. Heti, kuin tulevat vakuutetuiksi, että
-tosiaankin on vaara tarjona, rientävät he ripeästi takaisin ja
-julistavat varoittavilla huudoilla tutkimustensa tulokset kaikille
-saaren linnuille, jotka tahtovat ottaa sitä huomioon. Muutamat lokit
-päättävät nyt ottaa omin silmin selkoa häiriön syystä. Noin viisi tai
-kuusi lentää niitä venettä vastaan, pysähtyy liihoittelemaan ilmaan
-kuten haukat, syöksyvät ehkä rohkeasti alas rauhan häiritsijöihin
-päin ja palaavat saareen vielä nopeammin, kuin tulivat. Ihan kuin
-epäillen heitä, nousee kolme, neljä, kymmenen kertaa niin monta
-ilmaan ja tekee ihan samalla tavalla kuin ensimmäiset vakoojat.
-Kohta kokoutuu kokonainen pilvi lintuja veneen päälle. Se tihenee
-tihenemistään ja tulee yhä uhkaavammaksi, koska linnut yhä rohkeammin
-lentävät venemiehiä vastaan ja sitä paitsi myöskin jättävät jälkeensä
-merkkejä, jotka eivät juuri kaunista kasvoja eikä vaatteita.
-Pesimäpaikan lähellä kiihtyy melu täydelliseksi pauhinaksi,
-lintujen huuto ja parkuna monituhat-kertaiseksi huumaavaksi
-melskeeksi. Jo ennen veneen saapumista rantaan ovat naarastensa
-luona käymässä olleet haahka-urokset astua huojuskelleet alas
-rantaan ja uivat nyt varoittavaa "ahua, ahua"-huutoansa kaiutellen
-ulos merelle. Niitä seuraavat merimetsot ja koskelot, jota vastoin
-rantaharakat, kurmitsat, riskilät, haahkat, lokit ja tiirat, sekä
-siellä mahdollisesti olevat luotokirviset ja västäräkit pysyvät
-paikoillaan, rohkenematta lähteä saarelta. Mutta kahlaajalinnut
-juoksentelevat kuin pahan hengen ajamina lukemattomissa joukoissa
-edes takaisin rannalla; riskilät, jotka ovat meluten kiivenneet ylös
-jyrkkiä kallioita, painautuvat liitteiksi maata vasten ja makaavat,
-katsoa tuijotellen vieraita tunkeutujoita, ja haahkat varustautuvat
-tekeytymään sopivana silmänräpäyksenä näkymättömiksi omalla tavallaan.
-
-Vene saapuu rantaan. Noustaan saarelle. Tuhannen tuhansia kimeitä
-huutoja kajahtaa yht'aikaa; lentävä lintupilvi tihenee ihan
-läpinäkymättömäksi; satoja tuhansia hautovia lokkeja nousee parkuen
-yhtymään lentävien joukkoon; rantaharakat yhtyvät konserttiin ja
-lentelevien, parkuvien, huutavien lintujen pauhina tulee niin
-huumaavaksi, että luulisi kerrassaan joutuneensa noitain tanssiaisiin:
-
-    Äänet läpi myrskyn pauhaa,
-    Yltä, läheltä ja kaukaa,
-    Pitkin vuoren rinnettä
-    Hyökyvi loitsujen melskettä.
-
-Mefistoteleen sanat toteutuvat. Hälinä ja pauhina, eri lintumuotojen
-ja äänien sekasotku ihan rampaa kaikki aistimet; silmissä kimeltelee
-ja välkkyy, korvissa suhisee ja kohisee niin, että viimein ei
-voida käsittää mitään väriä eikä ääntä. Mihin hyvänsä kääntyy,
-kohtaa silmää kaikkialla, saaren joka puolella tuo äsken mainittu
-lintupilvi; mihin hyvänsä katsoo, ei näe edessään mitään muuta
-kuin lintuja; jos tuhansia laskeutuu alas, on toisia tuhansia jo
-lentänyt ylös; ja heidän huolensa ja levottomuutensa perillisten
-turvallisuudesta saattaa heidät unhottamaan oman voimattomuutensa
-sekä koettamaan tosin vaarattomalla, vaan kuitenkin hyvin
-kiusoittavalla tavalla estää tutkijan kulkua.
-
-Ihan toisenlainen kuin jotenkin viaton ja huoleton elämä
-haahkasaarilla on valko-, haili- tahi merilokkien asumain saarien
-elämä. Nekin kokoutuvat joukottain pesimään eräille eri saarille,
-niin että sellaisessa saaressa voi välistä olla neljä, jopa viisikin
-tuhatta paria. Itse saari on yhtä kaunis ja suurenmoinen näytelmä
-kuin haahkasaarikin. Suuret häikäsevän valkoiset ja vaalean- tai
-tummansiniseen vivahtavat linnut eroavat ihmeellisesti koko seudun
-luonteesta ja niiden liikkeissä on kaikkea sitä suloutta, joka
-yleensä on lokkilajien tuntomerkki. Mutta nämä vahvat, voimakkaat ja
-saaliinhimoiset linnut ovat tosin seuralintuja, vaan eivät suinkaan
-rauhallisia naapureja. Ei yksikään sellaisen parven jäsen usko
-toistansa. Joka eri pari elää itsekseen, ottaa määrätyn alan, kuinka
-pienen hyvänsä ihan itselleen eikä salli minkään muun parin tulla
-sille alueelle; eivät molemmat koskaan poistu yht'aikaa pesästä, ja
-jos joku yhteinen voimakas vihollinen ne karkoittaa, niin rientävät
-ne niin pian kuin mahdollista takaisin pesään suojelemaan sitä omilta
-sukulaisiltansa.
-
-Vähemmin meluinen, mutta yhtä suurenmoinen on elämä varsinaisilla
-lintusaarilla, joissa ruokit, kiislat ja lunnilinnut pesivät ja
-joille myöskin joku lokki ja merimetso on asettunut. Riittänee
-kyllin, jos koetan kuvata yhtä näistä vuorista, jonka tähden palaan
-kertomukseeni.
-
-Suurten Lofoten-ryhmään kuuluvain saarien pohjoispuolella on noin
-kolmen sadan metrin päässä rannasta kolme kellon muotoista saarta,
-Nykenit, jotka koleina ja jyrkkinä nousevat merestä noin sadan metrin
-korkeuteen ja joita ympäröitsee pienistä luodoista kudottu seppele.
-Yksi näistä kalliokeiloista on "lintuvuori", ja mitään tavallansa
-suurenmoisempaa tuskin voidaan ajatella.
-
-Oli ihana kesäpäivä, kuin varustauduimme lähtemään sinne; meri
-oli siloinen ja tyyni, taivas kirkkaan sininen, ilma lämmin ja
-suloinen. Lukemattomain luotojen välitse sousivat pikku venettämme
-voimakkaat seudun miehet. Mihin hyvänsä katsoin, kaikkialla näin
-lintuja. Melkein joka kivi, kuin pisti ylös veden pinnasta, oli
-kuin elävä. Muutamat välkkyivät valkoisina merimetsojen jäljistä,
-jotka siellä säännöllisesti olivat levänneet muutaman tunnin joka
-päivä. Riveissä kuin sotamiehet istui niitä kymmenen, kaksikymmentä,
-jopa satakin kummallisimmissa asennoissa, kaulat ojennettuina ja
-siivet levitettyinä, että joka ruumiin osa saisi oikein kylliksi
-päivänpaistetta, viuhtoen siipiänsä ikään kuin löyhyttääkseen
-viileyttä toinen toiselleen, ja tarkkaavasti tähystellen joka
-taholle. Kumeasti huutaen pulahtivat ne veneemme lähestyessä alas
-veteen sekä uiden ja sukeltaen tekivät tyhjäksi kaikki kokeemme
-päästä niitä lähemmäksi. Toiset luodot olivat ihan täpötäynnä
-lokkeja, satoja ja tuhansia ihan samaa lajia, sekä uroslintuja,
-jotka ehkä olivat saapuneet jostakin haahkasaaresta seurustelemaan
-keskenänsä sill'aikaa, kuin naarakset olivat hautomispuuhissaan.
-Toisten kalliosaarien ympäri oli häikäsevän valkoisia haahkoja, ehkä
-jo nypittyjä uroksia, kokoutunut suurin joukoin; paikoittain olivat
-ne kehyksenä, joka etäältä loisti kuin suuret valkoiset lummekukat
-meidän järvivesissämme. Matalammissa salmissa näkyi kalastelevia
-koskeloita ja kuikkia, joista joku silloin tällöin kaiutti pitkää
-huutoansa, niin pitkää ja niin monisäveliseltä heläjävää, että sitä
-olisi voitu sanoa oikeaksi lauluksi, ell'ei se olisi ollut niin
-hurjaa säveltä, kuin ainoastaan pohjoismeren lapsi voi laulaa, joka
-on kuunnellut talvimyrskyjen ulvontaa ja kohinaa ja aaltojen kumeaa
-pauhua. Ylpeänä kuin ruhtinas valtaistuimellaan istui siellä täällä
-merikotka, kaikkein meren siivekästen olentojen kauhu, ehkäpä koko
-joukkokin niitä kylläisiä ja turpeita ryövärejä; nopeasti kuin
-nuoli lenteli peninkulmia laajaa aluettansa tunturihaukka, joka
-oli rakentanut pesänsä jyrkälle kallionseinälle; purjehtelevia
-kalalokkeja ja kolmivarpaisia lokkeja sekä kalastelevia tiiroja
-liiteli ylös alas; rantaharakat tervehtivät meitä lirityshuudoillaan,
-ja ylt'ympäri kohoili veden pintaan ja jälleen sukelsi alas ruokkeja
-ja kiisloja.
-
-Tämän kirjavan seuran seassa soutelimme edelleen. Soudettuamme
-noin kymmenen meripeninkulmaa saavuimme Nykenien alueelle. Mihin
-hyvänsä käänsimme silmämme, kaikkialla näimme muutamia vuoren siellä
-vierailevista asujamista kalastelemassa merellä, sukeltelemassa
-tai säikähtyneinä veneemme tulosta ylös lentämässä, jolloin ne
-liitelivät niin läheltä pitkin veden pintaa, että heidän tulipunaiset
-uimajalkansa sivelivät aaltojen harjoja. Me näimme viidenkymmenen,
-jopa sadankin suuruisia parvia, näimme niitä kaikkialta tulevan
-tulvaamalla vuorelta tai rientävän sinne takaisin emmekä voineet
-kauemmin olla epätietoisina, että lähestyimme väkirikasta
-lintuvaltakuntaa. Mutta oli puhuttu miljooneista pesivistä linnuista,
-vaan sellaista paljoutta emme toki voineet missään huomata. Viimein,
-kuin olimme kiertäneet pitkän kallioniemen, oli Nyken edessämme.
-Ylt'ympäri meressä näkyi mustia ja vuoren juurella valkoisia
-pilkkuja. Ensimainitut olivat ihan ilman järjestystä, viimemainitut
-yleensä riveissä tai tarkkarajaisissa ryhmissä; ne olivat uivia
-ruokkeja, pää, kaula ja niska ylhäällä veden pinnasta, ja toisia
-vuorella istumassa, valkoinen rinta merelle päin. Varmaan niitä oli
-tuhansia, mutta ei suinkaan miljooneja.
-
-Noustuamme maalle vastapäiselle saarelle ja levättyämme Nykenin
-omistajan luona sousimme salmen ylitse siihen saareen, hyppäsimme
-ylös kalliolle eräästä paikasta, jossa kuohu ei ollut liian kova,
-ja kiipesimme ripeästi ylös aina siihen turvekerrokseen asti, joka,
-ottamatta lukuun muutamia ylöspistäviä piikkejä ja okaita, peittää
-koko Nykenin. Siellä heti huomasimme, että koko se turvekerros oli
-kaikkialla täpö täynnä käytäviä, saman kaltaisia, kuin kaniinit
-tekevät, niin että koko vuorella ei ollut edes tavallisen pöydän
-kokoistakaan alaa, johon ei olisi auennut sellaista käytävää.
-
-Paremmin kiiveten kuin käyden nousimme vuorta ylös. Jalkaimme alla
-vapisi onneksi kaiveltu turvekerros, ja kaikista koloista tirkisteli,
-ryömi, lipui ulos tai lensi päältä harmaita, rinnasta ja vatsasta
-häikäsevän valkoisia lintuja, suurempia kuin kyyhkyset, joilla oli
-eriskummallinen nokka ja muoto, lyhyet, kapeat ja teräväpäiset siivet
-ja ikään kuin typistetty pursto. Kaikista koloista tulvi niitä esiin
-ja samoin kaikista kallion halkeamista ja raoista. Mihin hyvänsä
-katsoi, ei silmä nähnyt mitään muuta kuin lintuja eikä korva voinut
-käsittää mitään muuta kuin kumeasti kohisevaa ääntä, johon sekoittui
-paruntaa ja huutoa lukemattomista kurkuista. Joka uusi askel
-loitsi esiin uusia joukkoja vuoren sisällä. Vuorelta alas mereen
-alkoi lenteleminen; merestä ylös vuorelle liiteli jo lukemattomia
-parvia. Muutamista linnuista oli tullut satoja ja niistä satoja
-tuhansia ja yhä tulvi toisia satoja tuhansia esiin ruskeanvihreästä
-maasta. Pilvi, yhtä paksu kuin ennenkin saaren päällä, verhosi
-meidät, verhosi koko vuoren niin, että se näytti muuttuneen
-suunnattomaksi mehiläispesäksi, jonka ympärillä jättiläismehiläisiä
-suristen ja poristen lentää liiteli. Mitä etemmäksi ehdimme, sitä
-suurenmoisemmaksi muuttui näytelmä. Koko vuori tuli eläväksi. Sadat
-tuhannet silmät tirkistelivät meitä tulokkaita. Joka taholta ja
-suunnalta, kaikista sopukoista ja komeroista, kaikista raoista,
-koloista ja halkeamista, oikealla ja vasemmalla, ylhäällä ja
-alhaalla, ilmassa ja maassa vilisi lintuja. Vuoren seinistä, samoin
-kuin sen huipultakin, syöksyi lakkaamatta tuhansia alas niin tiheissä
-joukoissa, että ne ikään kuin olivat yhtäläisenä kattona päämme
-päällä. Tuhansia tuli, tuhansia meni, tuhansia istui, tuhansia
-liiteli mitä huvittavimmalla tavalla siivillänsä; satoja tuhansia
-lensi, satoja tuhansia uiskenteli ja sukelteli ja vielä satoja
-tuhansia odotteli meidän heitäkin liikkeelle säikyttävää astuntaamme.
-Oli siinä vilinää, surinaa, tanssintaa, lentelemistä, ryömintää ja
-matamista ympärillämme, niin että olisi melkein saattanut menettää
-järkensä, että silmä ei lopulta tehnyt tehtäväänsä ja että kokenutkin
-ja taitava pyssymies, joka koetti umpimähkään ampua jotakuta näistä
-tuhansista, jäi kaikkine taitoinensa häpeään. Huumauksissa, tuskin
-enää tajuten itseämme astuimme edelleen, kunnes viimein saavuimme
-ylös huipulle. Toivomme, että siellä ylhäällä viimeinkin saisimme
-taas lepoa ja rauhaa ja voisimme tehdä joitakin havaintoja, ei alussa
-toteutunut. Sielläkin vilisi ja surisi kuten alempana rinteellä,
-sielläkin ympäröi meitä lintupilvi niin tiheänä, että me näimme merta
-alhaalta edestämme ainoastaan epäselvästi ja epämääräisesti kuin
-jonkinlaisessa hämärässä. Vasta pari tunturihaukkaa, jotka olivat
-tehneet pesänsä läheiseen kallioseinään, muutti yht'äkkiä tämän
-merkillisen näytelmän. Meitä ruokit, kiislat ja lunnilinnut eivät
-olleet vähääkään peljänneet; mutta näiden tuttujen ja ainaisten
-vihollisten ilmestyessä syöksyi tiheä pilvi kuin loitsijan käskystä
-yht'äkkiä alas mereen, ja näköala jäi avoimeksi ja vapaaksi.
-Lukemattomat tummat pilkut, meressä uivien lintujen päät, näkyivät
-selvään aaltojen sinivihreyttä vasten. Niitä päitä oli niin paljo,
-että me sen toista sataa metriä korkean vuoren huipulta emme
-voineet erottaa, mihin lintuparvi päättyi, emmekä huomata, missä
-meri olisi ollut tyhjänä linnuista. Voidakseni likimainkaan lukea
-niiden paljoutta, tähystin pientä nelikulmaista alaa ja aloin lukea
-päitä sen sisältä. Siinä oli niitä toista sataa. Minä ajatuksissani
-panin yhteen muutamia sellaisia nelikulmioita ja sain tuhansia.
-Vaan minä olisin voinut saada monta tuhatta sellaista nelikulmiota
-eikä sittekään vielä olisi kaikki se merenpinta ollut luettuna,
-jossa lintuja oli. Nyt minä näin miljooneja, joista oli puhuttu.
-Mutta vain hetkisen oli tämä taulu edes näennäisesti tyynenä. Kohta
-alkoivat linnut jälleen lentää ylös päin, ja kuten ennen nousi
-satoja tuhansia yht'aikaa merestä kiipeilemään vuorta ylös; kuten
-äsken syntyi pilvi ympärillemme; kuten äsken pimittyivät aistimemme.
-Kykenemättä katselemaan, huumauksissa ympärilläni vallitsevasta
-sanomattomasta hälinästä heittäydyin minä pitkäkseni maahan ja joka
-taholta ja suunnalta tulla tulvi lintuja. Koloista ryömi yhä uusia
-esiin ja niihin takaisin toisia, joita ennen olimme säikyttäneet;
-ihan minun ympärilleni joka taholle laskeutuivat ne alas; huvittavan
-kummastuneesti katselivat ne vierasta olentoa, joka makasi heidän
-allansa; tanssien ja tallustellen tulivat ne niin lähelle minua,
-että minä koetin tavoitella niitä kiinni käsilläni. Jokaisessa
-näiden omituisten lintujen liikkeessä oli miellyttävintä kauneutta.
-Ihmeekseni huomasin nyt, miten jäykät ja kylmät paraimmatkin kuvat
-ovat; sillä minä huomasin näissä merkillisissä olennoissa paljon
-suurempaa vilkkautta ja elävyyttä, kuin ennen olisin uskonutkaan.
-Eivät ne silmänräpäystäkään istuneet hiljaa, vaan liikuttelivat
-ainakin päähänsä ja kaulaansa lakkaamatta, milloin minnekin päin, ja
-heidän piirteensä ja muotonsa tulivat tosi taiteellisiksi. Näytti
-siltä, kuin ihan huoleton jättäytymiseni heitä tarkastelemaan
-olisi saanut heiltä palkkioksi rajattomimman luottamuksen. Minä
-oleskelin näiden tuhansien kanssa, kuin olisivat ne olleet tavallisia
-kotieläimiä, ja viimein koko miljoonat eivät pitäneet minusta enempää
-lukua, kuin olisin minä ollut yksi heistä.
-
-Kahdeksantoista tuntia olin minä tällä vuorella oppimassa tuntemaan
-ruokkien elintapaa. Kuin keskiyön aurinko suurena ja veripunaisena
-seisoi taivaalla ja levitti ruusuhohdettansa meidänkin vuoremme
-seinille, tuli äänetön hiljaisuus, jota keskiyö tavallisesti tuottaa
-ylhäällä Pohjolassakin. Meri oli vuoren ympäriltä jäänyt tyhjäksi;
-kaikki linnut, jotka siihen asti olivat siellä kalastelleet ja
-sukellelleet, olivat nyt lentäneet ylös vuorelle. Siellä ne nyt
-istuivat, mistä vain löysivät istuinpaikkaa, pitkissä riveissä,
-kymmenittäin, sadoittain, tuhansittain ja satatuhansittain, pitkinä,
-häikäsevän valkoisina viivoina, kun jok'ainoalla oli valkoinen rinta
-merelle päin. Vaiennut oli heidän "ar"- ja "er"-huutonsa, joka,
-vaikka kunkin yksityisen linnun ääni on verraten hyvin heikko, oli
-meitä perin huumannut; ainoastaan aaltojen kuohu alhaalla kalliota
-vasten pauhasi ja kohisi nyt kuten ennenkin. Vasta sitte, kuin
-aurinko, jälleen nousi ylemmäksi, alkoi entinen elämän vilinä
-uudestaan, ja kuin me viimein läksimme kotimatkalle ja laskeuduimme
-alas samaa tietä, kuin olimme kiivenneet ylöskin, kietouduimme taas
-samanlaiseen tiheään lintupilveen.
-
-Ruokit eivät kuitenkaan vedä puoleensa huomiotamme ainoastaan
-suurella paljoudellaan; on heidän elämässäänkin ja tavoissaan monta
-miellyttävää puolta. Heidän seura-avunsa kehittyvät hautoma-aikana
-verrattoman korkealle. Täydellisinä merilintuina elävät kaikki ruokit
-pesimisajan alkuun asti yksinomaan aukealla merellä, pitämättä
-lukua ankarimmastakaan talvesta tai raivoisimmastakaan myrskystä.
-Eivät he, paitsi vain jotkut ani harvat yksityiset linnut, edes
-pitkänä talviyönäkään poistu pohjoisesta kodistaan; satojen ja
-tuhansien suuruisissa parvissa kuljeksivat he kalakarilta toiselle
-ja tietävät yhtä hyvin löytää kaikki aukot jäiden välistä kuin
-muutkin paikat aukealta mereltä, joista ravintoa on saatavana.
-Mutta kuin aurinko jälleen nousee ylemmäksi, liikkuu heissä vain
-yksi tunne, rakkaus, kukistumaton ikävä päästä niin pian kuin
-mahdollista taas sille vuorelle, jossa heidän oma kehtonsa oli.
-Silloin he kaikki noin pääsiäisen aikaan rientävät enemmän uiden
-kuin lentäen lintuvuorelle. Mutta ruokkien joukossa on enempi
-uroksia kuin naaraksia eikä siis jokainen uros ole niin onnellinen,
-että saa itsellensä puolison. Muiden lintujen elämässä sellainen
-epäkohta saa aikaan lakkaamattomia taisteluja, vaan ruokkilintujen
-kesken se ei häiritse rauhaa. Ne surkuteltavat olennot, joita me,
-puhuaksemme ihmisolojen mukaan, sanomme vanhoiksi pojiksi, rientävät
-yhtä hyvin kuin onnelliset, leikkivät ja toisiaan hyväilevät
-paritkin lintuvuorta kohti, lentävät yhdessä niiden kanssa ylös
-ja seuraavat niitä kalastusretkille läheiseen mereen. Heti, kuin
-ilma sallii, alkavat parit taas laittaa kuntoon vanhoja kolojansa,
-tyhjentää, syventää ja suurentaa niitä, taikka, jos tarvitsee,
-myöskin kaivaa itselleen uutta pesänpaikkaa. Heti, kuin ne työt on
-suoritettu, munii naaras käytävän perällä olevaan kammioon paljaalle
-maalle yhden hyvin suuren, hyrrän muotoisen, pilkullisen munansa
-ja alkaa vuorotellen uroksen kanssa hautoa. Vanhapoika-paroille
-alkaa nyt surun aika. Hekin tahtoisivat niin mielellään ottaa
-kannettavakseen isän huolia, mutta heillä ei ole ollut onnea, ja
-nyt on liian myöhä. Sen tähden päättävät he ainakin siten osoittaa
-hyvää tahtoansa, että ystävinä liittyvät onnelliseen pariin. Kuin
-yön hetkinä naaras makaa pesässä ja uros istuu käytävän suulla
-vartioimassa, menevät he hänen luoksensa, ja kuin uros vuorostaan
-hautoo sill'aikaa, kuin naaras meressä kalastelee, seisoo vanha
-poika vartiana, kuten oikea puoliso äsken teki. Ja jos molemmat
-puolisot lentävät yht'aikaa ulos merelle, rientää hän saamaan edes
-jotakin palkkiota uskollisuudestansa. Heti kiiruhtaa hän pesän
-perälle siksi aikaa lämmittämään paljaaksi jäänyttä munaa. Nämä
-aviottomuuteen tuomitut käyttävät hyväkseen tilaisuutta, saadakseen
-hautoa edes hetkisen. Tästä omaa voittoa pyytämättömästä rakkaudesta
-on yksi hyvä seuraus, josta me ihmiset saattaisimme kadehtia
-ruokkeja. Niillä vuorilla, joilla nämä linnut asuskelevat, ei ole
-yhtään orpolasta. Jos jostakin parista uros joutuu kuoleman omaksi,
-saa leski heti toisen puolison, ja jos niin käy, joka sentään on
-harvinaista, että molemmat pesän asukkaat, molemmat yhden lapsen
-vanhemmat yht'aikaa joutuvat surman suuhun, ovat hyväntahtoiset
-vanhat pojat heti valmiit hautomaan munaa ja kasvattamaan poikasta.
-Poikanen on perin toisenlainen kuin sorsa- ja lokkilintujen poikaset.
-Tiheässä, harmahtavassa untuvapuvussa tulee se ulos kuorestaan, jossa
-ensin heräsi elämään, mutta sen täytyy pysyä vielä viikkokausia
-luolassaan ennen, kuin se kykenee uskaltamaan ensi lentoa merelle.
-Se lento on, kuten lukemattomat poikasten ruumiit kivillä vuoren
-juurella todistavat, aina vaarallinen ja uskalias yritys. Molempien
-vanhempain saattamana, pelkäävästi käyttäen vielä harjautumattomia
-jalkojaan ja yhtä levottomasti koetellen vasta kasvavia siipiään,
-seuraa poikanen kasvattajiaan, jotka vähitellen ohjaavat hänet alas
-vuorelta tai ainakin sellaiseen paikkaan, josta hyppäys mereen on
-vähimmin vaarallinen. Sellaisella kallion kielekkeellä viipyvät
-vanhemmat lapsensa kanssa usein pitkän ajan ennen, kuin saavat
-poikasensa ryhtymään tuohon ensimmäiseen ratkasevaan hyppäykseen.
-Isä ja äiti koettavat rohkaista häntä; poikanen, kuten muutkin
-linnunpojat, muuten hyvin tottelevainen lapsi, ei nyt pidä lukua
-heidän huudoistaan eikä kehoituksistaan. Isä silloin pelkääväisen
-poikasensa nähden heittäytyy mereen; kokematon poikanen istuu yhä
-kalliolla. Uusia näytteitä, uusia kehoituksia, kunnes poikanen
-viimein uskaltaa hypätä ja syöksyy kuin putoava kivi syvälle alas
-mereen, rehkii, tajuamatta seuraten luonnonviettiänsä, ylös veden
-pintaan, katselee ympärilleen, katsoo pitkin ääretöntä meren pintaa
-ja on siitä hyppäyksestä muuttunut merilinnuksi, joka siitä lähtein
-ei enää pelkää mitään vaaraa.
-
-Ihan toisenlainen on elintapa niillä lintuvuorilla, joita
-kolmivarpaiset lokit valitsevat pesimäpaikoikseen. Sellainen vuori
-on Svärtholman niemi etäällä pohjoisessa, Laxen- ja Porsanger-vuonon
-välillä, lähellä Nordkapia.
-
-Minä tiesin ennestään, miten nämä lokkilinnut eleskelevät
-pesimäpaikoillaan. Faber, etäisen Pohjolan lintujen etevä tuntija,
-on kuvannut sitä tapansa mukaan muutamilla sattuvilla sanoilla:
-"Ne lentäessään pimittävät auringon; ne istuessaan peittävät saaret
-ja luodot; niiden huuto kaikuu kovemmin kuin aaltojen pauhu; ne
-hautoessaan värjäävät kalliot valkoisiksi" Nähtyäni haahkasaaret
-ja ruokkivuoret uskoin minä kyllä Faberin sanat ja kuitenkin
-epäilin, kuten jokainen luonnontutkija aina tekee, ja olin sen
-tähden halukas käymään Svärtholmassa. Sen höyrylaivan kapteeni,
-jolla matkustin, rakastettava norjalainen, täytti, kuin lähemmin
-tutustuimme, mielellään pyyntöni, että hän laskisi aivan pesimäpaikan
-ohitse. Siten lähestyimme eräänä iltana myöhään nientä. Jo kuuden
-tai kahdeksankin meripeninkulman päässä tapasimme parin sadankin
-suuruisia lokkiparvia, jotka kaikki riensivät pesintäpaikalle. Mitä
-lähemmäksi saavuimme Svärtholmaa, sitä tiheämpään kulki näitä parvia
-ja sitä suurempia ne olivat. Viimein oli edessämme lintuvuori, mereen
-melkein pystysuoraan viettävä, noin kahdeksan sadan metrin, pituinen
-ja noin sadan viidenkymmenen tai kahden sadan metrin korkuinen
-kallioseinä, täpö täynnä kaikenlaisia koloja. Matkan päästä näytti
-se harmaalta ja kiikarilla saattoi siinä huomata lukemattoman joukon
-valkoisia pisteitä ja viivoja. Näytti ihan siltä, kuin suunnaton
-kivitaulu olisi ollut piirusteltuna täyteen kaikenlaisia kuvioita;
-oli ihan, kuin koko kallio olisi ollut verhottuna ihmeellisellä,
-vitjoista, renkaista ja tähdistä kudotulla verkolla. Mustista,
-suuremmista ja pienemmistä koloista välkkyi valkoista; pengermiä
-vasten näkyi se valkoinen vielä selvemmin ja kirkkaammin. Ne olivat
-hautovia tai pesissään istuvia lokkeja, niistä ne muodostuivat nuo
-kuviot, ja Faberin sanat: "ne istuessaan peittävät saaret ja luodot"
-näkyivät olevan totta ihan kirjaimen mukaan.
-
-Laivamme, laskien ihan kallioseinän vieritse, säikytti liikkeelle
-jonkun osan lokeista, ja silloin kehittyi silmäini eteen saman
-kaltainen kuva, kuin ennen olin nähnyt monella haahkasaarella ja
-toisilla lokkisaarilla. Ystäväni laukasi kanuunan ja sen pamaus
-täräytti kallioseinää. Niin kuin lumiryöpyn kulkiessa, kuin myrsky
-pudistelee lumisia pilviä, kunnes ne hiutuviksi pirstautuneina
-putoavat maahan, niin satoi nyt lintuja ylhäältä. Ei näkynyt vuorta
-eikä taivasta, vaan ainoastaan verraton vilinä. Paksu pilvi pimitti
-koko näköalan, ja Faberin sanat: "ne lentäessään pimittävät auringon"
-olivat myöskin toteutuneet. Ankarasti puhalteli pohjatuuli ja kiehuen
-pieksi Jäämeri vuoren juurta; mutta vielä kovemmin kaikui lokkien
-raakunta, niin että siten toteutuivat nämäkin Faberin sanat: "niiden
-huuto kaikuu kovemmin kuin aaltojen pauhu." Viimein laskeutui pilvi
-alas mereen, sen peitossa olleet Svärtholman piirteet näkyivät
-jälleen ja silmä kiintyi uuteen näytelmään. Kallioseinillä näytti
-istuvan yhtä monta lokkia kuin ennenkin ja kuitenkin oli tuhansia
-lentelemässä. Ja kuin uusi laukaus säikytti liikkeelle toisia parvia,
-satoi uudestaan satamalla lintuja alas mereen; ja kuitenkin oli
-yhä vielä satoja tuhansia istumassa kallioseinällä. Mutta merellä
-niin etäälle, kuin silmä kantoi, kiikkui aalloilla lokkeja ikään
-kuin valkoisena vaahtona. Miten voisinkaan kuvata tätä näytelmää?
-Sanoisinko, että meri oli mustaan aaltopukuunsa kutonut miljoonittain
-valkoisia helmiä? Taikka vertaisinko lokkeja tähtiin ja merta taivaan
-kanteen? En tiedä, mutta sen tiedän, että en ole koskaan nähnyt
-merellä mitään kauniimpaa. Ja ikään kuin siinä ei olisi vielä ollut
-kylliksi, levitti pilvien peitossa ollut keskiyön aurinko yht'äkkiä
-hetkiseksi ruusuhohdettansa yli niemen, meren ja lintujen, valaisten
-kaikki aaltojen harjat, kuin olisi suurisilmäinen verkko ollut
-levitettynä meren pinnalle, ja samalla näkyivät häikäsevän valkoiset
-lokit sitä selvemmin tässä ruusuhohteessa. Me katselimme ääneti tätä
-näytelmää. Me, kaikki matkustavaiset, yksin laivamiehetkin, seisoimme
-kauan liikahtamatta, kiintyneinä edessämme olevan ihmeellisen
-taulun katselemiseen, kunnes viimein äänettömyyttä keskeytti eräs
-meistä, joka, enemmin vain tointuakseen oman äänensä kaiusta kuin
-ilmaistakseen, mitä hän sisällänsä tunsi, päästi huuliltansa tulemaan
-runoilijan sanat:
-
-    Puol'yön aurinko punassaan
-    Lepäsi rannalla taivaan;
-    Yö ei ollut, ei päivä, vaan
-    Niiden välillä aivan.
-
-
-
-
-Tundra ja sen eläinmaailma.
-
-
-Pohjoisnavan ylt'ympäri on leveä vyöhyke kolkkoa maata, erämaata,
-jota ei aurinko ole tehnyt siksi, kuin se on, vaan vesi. Ylhäällä
-navalle päin muuttuu tämä erämaa vähitellen avaroiksi jäätasangoiksi,
-etelään päin vaivaismetsiksi; itse tulee se lumi- ja jäälakeudeksi
-silloin, kuin pitkä talvi alkaa, jota vastoin pienikasvuisia puita
-ainoastaan syvimmissä laaksoissa, päiväpaisteisimmilla rinteillä
-siellä täällä taistelee olemassa olostaan. Tämä seutu on tundra.
-
-Yksitoikkoista kuvaa minä koetan piirtää, kuin nyt ryhdyn kuvailemaan
-tundraa; siitä tulee harmaa taulu harmaalle pohjalle, mutta ei se
-kuitenkaan ole ihan ilman kaikkea kauneutta; erämaa se on, mutta
-sellainen, jossa kuitenkin elämä, joka monta pitkää kuukautta on
-nukuksissa ja ikään kuin kokonaan karkoitettuna, aika-ajoin liikkuu
-ihmeellisen rikkaana.
-
-Meidän kielessämme ei ole mitään sanaa, joka täydellisesti merkitsisi
-tundraa. Tundra ei ole kangas eikä suo, ei hete eikä räme, vaikka
-se monin paikoin on milloin minkin niiden kaltainen. On koetettu
-sanoa sitä "suo-aroksi"; mutta se nimitys on oikea ainoastaan
-silloin, kuin aro käsitetään laajimmassa merkityksessään. Minun
-mielestäni on tundra enimmin niiden soiden kaltainen, joita tavataan
-korkeain tunturien leveillä harjoilla; mutta monessa pääkohdassa on
-se perin toisenlainen kuin nekin suomaat, koska tundran luonne on
-ihan erikoinen. Jos tahdotaan, voidaan siinä erottaa alava ja ylävä
-tundra; vaan sataa metriä korkeamman tai matalamman maan erotus on
-kuitenkin tundralla enemmin näennäinen kuin todellinen.
-
-Matalain, ikään kuin likistyneiden aaltopiirteiden rajoittamana
-leviää _alava tundra_ silmäin eteen; mataloiksi syvennyksiksi
-alenevat laaksot, mataloita kunnaita myöskin ovat etäältä katsoen
-vuorilta, jopa oikeilta vuorenseljänteiltäkin näyttävät korkeudet
-heti, kuin päästään niiden juurelle. Lakea, yksitoikkoinen, mitään
-ilmasematon on koko seutu, yleensä katsoen; eikä kuitenkaan käy
-sanoa, että sen eri osissa ei olisi mitään vaihetusta. Kuin monta
-päivää päästänsä vaellellaan tundraa pitkin, kohtaa silmää useinkin
-pienet, kauniit luonnonnäyttämöt; mutta ainoastaan poikkeuksen tavoin
-kiintyy sellainen kuva mieleen, koska tarkemmin katsellessa sen
-yksinäisen taulun kaikki pääkohdat, kehys, pääpiirteet ja värit ovat
-niin saman kaltaiset kuin ennen nähdyt, että muisti ei jaksa pitää
-niistä kiinni. Mutta kaikessa siinä yksitoikkoisuudessaan ei tundran
-luonne kuitenkaan ole kokonainen, vielä vähemmin mikään suurenmoinen,
-ja juuri sen tähden näiden seutujen näkö ei lämmitä, ne eivät vaikuta
-kuten muut maisemakuvat ylentävästi meidän mieleemme, eikä siis
-myöskään ehkä opita oikein arvostelemaan sitä tosi kauneutta, jota
-todella ei voida sanoa puuttuvan edes tästäkään erämaasta.
-
-Suurimman kauneutensa saa tundra taivaasta, suurimman sulonsa
-vedestä. Ihan puhdas ja kirkas on taivas harvoin, vaikka täälläkin
-kuukausittain lakkaamatta paistava aurinko voi säteillä lämpimästi ja
-rasittavasti polttaa laakoja kunnaita ja mataloita laaksoja. Yleensä
-välkkyy sininen taivaan kansi ainoastaan joistakuista yksityisistä
-paikoista, vaaleain, keveiden pilvien väliltä; mutta ne tihenevät
-usein paksuiksi pilviksi, joita vähitellen ilmestyy ylt'ympäri
-äärettömän näköalan joka taholle: ne lakkaamatta muuttuvat ja
-siirtyvät, vaihtelevat muotoa ja väriä, ilmestyvät ja katoavat, ja
-niiden vaihteleva valaistus silloin niin lumoaa silmää, että melkein
-unhottuu niiden alla makaava lakea seutu. Jos lämpimäin päivien
-jälkeen ukkossade nousee uhkaamaan ja taivas sieltä täältä pimenee
-tummaksi siniharmaaksi, jos vetiset pilvet painuvat keveämpien alle
-ja aurinko kuitenkin välkkyy vielä puhtaana ja loistavana niiden
-väliltä, silloin esiytyy autio seutu tosiaan lumoavassa kauneudessa.
-Sillä valo ja varjo maalaavat nyt laaksoja ja kunnaiden harjoja,
-ja niiden värien entinen väsyttävyys ja yksitoikkoisuus muuttuvat
-nyt vaihteleviksi ja eläviksi. Ja kuin keskikesän aurinko seisoo
-suurena ja punaisena taivaalla, kuin kaikkein pilvien alalaidat
-ovat reunustetut purpuralla, kuin aurinkoa peittävät vuorten
-harjanteet kantavat kauas loistavaa, liekitsevää sädekruunua, kuin
-kevyt ruusuhohde leviää yli ruskeanvihreän seudun, kuin, lyhyesti
-sanoen, sielu on pohjoisen keskiyö-auringon sanomattoman tenhovoiman
-vallassa, silloin muuttuu tämä erämaa ihmeellisen rikkaaksi ja
-ihanaksi seuduksi, ja syvällä sydämmessä liikkuu pyhä, salaperäinen
-tunne.
-
-Elämää ja vaihtelevaisuutta tuottavat seudulle myöskin tundran
-koristeet, lukemattomat järvet. Yksitellen tai ryhmissä, vierekkäin
-tai toinen toistaan ylempänä, leviten peninkulmia pitkiksi
-vesistöiksi ja supistuen pikku lammikoiksi, kaunistavat ne jokaista
-päälaaksoa, jopa melkein jokaista sivunotkelmaakin, välkkyvät kaikkea
-elvyttävässä auringonpaisteessa ja osoittavat, jos niitä joltakin
-kunnaalta katsellaan, useinkin syväin tunturijärvien kaunista
-siniväriä, vaikka muuten ovatkin harmaat ja värittömät. Kuin silloin
-aurinko loistaa ja välkkyy niiden aaltokuvastimissa tai kuin keskiyön
-aikaan nekin kylpevät ruusuhohteessa, paistavat ne kuin elävät valot
-niitä ympäröivästä hämärästä, niin että silmä mielellään saattaa
-viivähtää niitä katselemassa.
-
-Paljon suurenmoisempia, vaikka kyllä yhä vielä kolkkoja ja
-yksitoikkoisia maisemakuvia avaa _ylävä tundra_ vaeltajan silmäin
-eteen. Jokainen oikea vuori näyttää täällä kaikkia kauneuksia, jotka
-aina ovat melkoisen korkeiden vuorten tuntomerkkeinä. Tavallisesti
-nousevat ne ylös melkein pystysuoraan, ja niistä syntyvät harjanteet
-osoittavat voimakkaimpia piirteitä; lumikatto niiden harjoilla on
-kaikkialla, missä luonnonsuhteet sallivat, kylmettynyt jäätiköiksi.
-Oikeaa tundraa syntyy vain siellä, missä vesi ei pääse nopeasti
-pois juoksemaan; koko muu seutu näyttää niin perin toisenlaiselta
-kuin alavampi tundra, että ainoastaan molempien yleensä yhtäläinen
-kasvimaailma osoittaa vaeltavalle tutkijalle, että hän tosiaankin
-on tundralla. Alamaassa paksulla mädänneiden kasvein jäännöksien
-kerroksella peitetty vyörykivi-pohja on täällä melkein kaikkialla
-näkyvissä; äärettömät kasat suunnattomia kallionlohkareita on
-rinteissä ja laaksot ovat niitä täynnänsä; vyörykivi on pohjana
-laajain, melkein ihan tasaisten pintain alla, joita pitkin vaeltaja
-siitäkin syystä vitkastellen astuu, että myöskin syvemmälle katseleva
-tutkija huomaa tässä tapaavansa arvoituksia, mitä niihin voimiin
-koskee, jotka melkein erehtymättömän tasaisesti ovat levitelleet
-noita lohkareita niin laajoille aloille. Mutta niiden välitse
-tippuu ja tiukkuu, porisee ja solisee, virtaa ja kuohuu, kiehuu
-ja pauhaa vettä kaikkialta alas syvyyteen. Pitkin jyrkkäyksiä
-juoksee se pisaroina tipahdellen, vesisuoniksi kokoutuen, jopa
-porisevina purosinakin; ylhäisten jäätiköiden porteilta lähtee
-maitovalkoisia puroja; alas vesilammikoihin juoksee se sameina
-pikku jokina; järvistä se lähtee kristallikirkkaina jokina, ja
-härjänsilmissä kiehuen, kuohuen ja pauhaten syöksyy se yhä alemmaksi
-putouksesta toiseen, kunnes saapuu alavalle tundralle, suurempaan
-jokeen tai mereen. Mutta aurinko, milloin se vain pilkistää
-pilvien raoista, maalaa tämänkin niin omituisen tunturimaailman
-ihmeellisillä väreillänsä, erottaa vuoret ja laaksot, valasee
-jokaisen lumilakeuden, saattaa joka jäätikön, mutta samalla myöskin
-joka rotkon, joka vuorenhuipun, joka harjun, jokaisen vuorenseinän
-selvästi näkyviin, joka järven säteilemään kuin kirkas tunturisilmä,
-levittää aamu- ja iltahetkinä taulun pohjaksi ikään kuin kevyen
-siniharson ja peittää puolenyön aikaan kaikki tyyni syvimmillä
-säteillänsä, kunnes koko seutu ihan kylpee ruusuhohteessa. Varmaan ei
-itse tundraltakaan puutu kaikkea suloutta.
-
-Muutamissa, vaikkapa vain ani harvoissakin paikoissa vaikuttaa
-kasvikuntakin eloa ja kauneutta. Männyt ja kuuset joko ovat
-pysähtyneet etemmäksi etelään taikka tavataan niitä täällä ainoastaan
-suojaisimmissa laaksoissa. Eivät edes hongatkaan, joita täällä vielä
-on siellä täällä ja jotka näyttävät juuri siltä, kuin jättiläiskäsi
-olisi niitä latvasta kouraissut ja vääntänyt kuin vitsaa, voi enää
-menestyä tundran ylemmissä seuduissa. Koivutkin, joita sentään kasvaa
-pohjoisempanakin, kutistuvat kasvultaan ja näyttävät pikkuisilta
-kääpiöiltä. Ainoastaan lehtikuusi pysyy paikoittain valtiaana ja
-kasvaa oikeiksi puiksi; mutta ei sitäkään voida katsoa tundran
-varsinaiseksi, tuntomerkkinä huomattavaksi kasviksi. Siinä on
-vaivaiskoivu enemmin kuin mikään muu. Tämä kasvi, joka ainoastaan
-hyvin soveliaissa paikoissa kasvaa metrin korkuiseksi, on verraten
-suurimmassa tundran osassa niin vallalla, että muita pensaita ja
-pikku kasveja näyttää olevan vain niukasti ripoteltuina sen sekaan.
-Kaikkia paikkoja, mihin vain voi saada juurensa kiintymään, järvien
-ja jokien rannoista aina ylös vuorten huipuille saakka, verhoaa se
-ohuemmalla tai paksummalla kerroksella, niin tasaisella, että laajat
-alat näyttävät kuin viikatteella niitetyiltä; ainoastaan niissä
-paikoin sitä ei ole, joissa maa on niin vesinen, että se on muuttunut
-veteläksi suoksi; ainoastaan siinä se kutistuu ja kuihtuu, jossa
-lihava, auringon paisteessa helposti kovettuva savi tai hedelmätön
-somero peittää kunnaita; mutta muuten se kilpailee vallasta vielä
-suosammalienkin kanssa, joita kasvaa kaikissa alemmissa seuduissa,
-sekä kaikkia kukkuloita peittävän peuranjäkälän kanssa. Monen
-neliökilometrin ala yhdessä jaksossa on vaivaiskoivuja niin tiheässä,
-että ainoastaan häviämätön suosammal vielä uskaltaa sen ohella vaatia
-osaansa maasta, jota vastoin muissa, vähemmin kosteissa paikoissa
-vaivaiskoivu, halava ja suokukka kasvavat sekaisin. Sitä paitsi
-näkyy sentään usein myöskin marjapensaita, varsinkin puolukoita,
-variksenmarjoja, karpaloita ja juolukoita.
-
-Jos maa jossakin paikassa on alempana kuin sen ympäristö ja siis
-hyvin vesinen, pääsee valkosammal vähitellen voitolle, karkoittaa
-viimein vaivaiskoivun kokonaan pois ja hyötyy paksuiksi, hyllyviksi
-kerroksiksi, jotka kuihtuneiden juuriosain nopeasta turvettumisesta
-yhä sekä ylenevät että laajenevat, kunnes vesi viimein estää niitä
-edelleen leviämästä taikka supistelee pieniksi kunnassaariksi. Jos
-maan syvennys on vain vähäinen, syntyy siihen kokoutuvasta vedestä
-ainoastaan ani harvoin järvi tai lammikko; se päin vastoin tunkeutuu
-tietämättömän syvälle maahan ja siten syntyy suo, jonka ohut, tosin
-kyllä sitkeistä saran juurista kutoutunut pinta kannattaa vaaratta
-ainoastaan leveäsorkkaista peuraa, vaikka se kyllä hänenkin allansa
-hyllyy ja hetkuu ja syvälle vaipuu poronreen jalasten alla.
-
-Jos maa alenee lyhyehköksi laaksoksi, josta vedellä ei ole vapaata
-poispääsöä, ja jos siinä vesi juoksee, kuinka hitaasti hyvänsä,
-muuttuu sellainen suo aina vetiseksi ja alempana hetesuoksi.
-Siellä kasvaa runsaasti saraa, alempana villapajua, joka on toinen
-tundran tunnuskasvi. Se ainoastaan soveliaimmissa paikoissa kasvaa
-miehen korkuiseksi, mutta kaikkialla sentään niin tiheässä, että ne
-vesakot saattavat tosiaan olla ihan läpipääsemättömät sanan oikeassa
-merkityksessä. Vielä pahemmin kuin tunturien vaivaispetäjissä ovat
-villapajun oksat ja juuret kietoutuneet niin sekaisin, että ne
-pysäyttävät vahvimmankin käden ponnistukset, jos se koettaa taivuttaa
-niitä vähänkään syrjään, ja panee vaeltajan jaloille niin paljon
-vastuksia, että sitkeinkin ja lujatahtoisin mies tuota pikaa luopuu
-yrityksistään tunkeutumaan niiden lävitse, vaikkapa maa ei olisikaan,
-kuten tavallisesti on, suota, jossa tiheikön alla on väijyksissä
-melkein toinen toisensa vieressä mutarapakoita ja silmäkkeitä, joiden
-syvyyttä ei mieli tee koettamaan.
-
-Jos matkustetaan yli tundran, huomataan, että koko sillä alalla on
-lakkaamatta vaihtelevina, vaan kuitenkin ainiaan saman muotoisina
-nämä nyt mainitut tuntomerkit. Ainoastaan siellä, jossa suuri,
-vesirikas joki juoksee alavaa tundraa pitkin, saattaa olla toisin.
-Sellainen joki kokoo välistä yksiin paikkoihin ne hietajoukot, jotka
-se on huuhtonut mukaansa; melkein lakkaamaton ja tavallisesti kova
-tuuli pyörryttelee ne rannoille hietasärkiksi; ja siten on syntynyt
-maata, joka ei kuulu tundran luonteesen. Näillä särkkäkunnailla
-kasvaa Siperiankin tundroilla lehtikuusi muhkeaksi puuksi; se ynnä
-monenlaiset pajut ja vaivaisleppävesakot saattavat silloin tehdä
-maiseman hyvin viehättäväksi. Saattavatpa lehtikuuset lähellä pikku
-järviä kasvaa ryhmittäinkin ja noiden vesakkojen kanssa yhdessä
-olla muodostuneina niin sieviksi puistoiksi, että ne eivät jäisi
-huomaamatta muissakaan rikkaammissa ja eloisemmissa seuduissa; täällä
-ne vaikuttavat niin valtaavasti, että niiden muisto kerrassaan jääkin
-pysyväiseksi.
-
-Lehtikuusien suojassa kaikkialla, mihin niitä on hietasärkillä
-juurtunut, menestyy muitakin pitkärunkoisia kasveja, esim.
-suippolehtisiä pajuja, pihlajia, tuomia ja kuusamoita, ja hiedasta
-kasvaa monta kukkaa, joiden olisi luullut pysähtyneen kauas etelään.
-Täällä hämmästyttää etelämaalaista rantakukka punaisten kukkainsa
-komeudella; täällä kanervaruusu takertuu hennoilla oksillaan kiinni
-äidilliseen maahan, koristaen sitä sekä niillä että kukillaan;
-ystävällisenä kotiseudun muistuttimena viittailee täällä sininen
-lemmikki; täällä viihtyy erämaassa myöskin aivastusjuuri ja
-ruohosipuli, virmajuuri ja ajuruoho, neilikka ja kissankello,
-hiirenherne, leinikkö ja jäkkärä, luhtakaali, sinilatva, hanhenjalka
-ja monta muuta. Sellaisissa paikoissa on paljon useampia kasveja,
-kuin edeltä päin osattaisiin uskoakaan; mutta tosin tulevatkin
-vaatimukset vähäisiksi, kuin päivä- ja viikkokausia yhä huomataan
-samaa köyhyyttä ympärillään, yhä nähdään vain vaivaiskoivuja ja
-villapajuja, suokukkia ja saraheinää, peuranjäkälää ja suosammalia,
-kuin ainoastaan on kutistuneita, sammalissa piileviä tai pitkin
-maata matavia puolukoita ja variksenmarjoja virvokkeiksi ja kukkain
-sijasta ainoastaan suomuuramia koristamassa sammalikkoa ja kuin
-päivä toisensa perästä astuskellaan niiden päällitse, yhä toivoen
-vaihtelua ja aina pettyen toivossaan. Jokainen etelän kasvi johtaa
-mieleen onnellisemmat seudut; sitä tervehditään kuin rakasta ystävää,
-jonka arvoa on punnittu oikein vasta sitte, kuin ollaan peloissaan
-kadottavansa hänet kokonaan.
-
-Näennäinen ihme, mitenkä kaikki luetellut ja muut mainitsematta
-jääneet kasvit kasvavat esiin yksinomaan särkkäin kuivasta hiekasta,
-selviää, jos otetaan huomioon, että ainoastaan särkiksi kokoutunutta
-hiekkaa voi taivaalta kuukausia yhtä mittaa säteilevä aurinko niin
-paljon lämmittää, että nämä kasvit voivat menestyä. Koko muulla
-tundralla se on mahdotonta. Suot, rämeet ja hetteet, jopa monta
-metriä syvät järvetkin ovat ainoastaan ohuena kesäpeitteenä sillä
-ikuisella talvella, joka tundralla näyttää kuolettavaa ja samalla
-säilyttävää voimaansa. Missä hyvänsä koetetaan kaivaa maata,
-kaikkialla on tavallisesti jo yhden metrin syvyydessä jäätä tai
-ainakin routaista maata, ja noin sata metriä syvälle täytynee
-kaivaa ennen, kuin päästään maan jääkuoren läpi. Se se juuri estää
-ylhäisempiä kasveja täällä menestymästä ja sallii ainoastaan
-sellaisten elää, jotka tyytyvät kuivaan, kesällä vähän sulaneesen
-maakerrokseen. Vasta kaivamalla huomataan tundra siksi, joka se
-oikeastaan on: äärettömäksi ja muuttumattomaksi jääkellariksi, joka
-on sellaisena ollut tuhansia vuosia ja yhtä kauan vielä sellaisena
-pysyy. Että se ainakin jo on ollut sellaisena arvaamattoman
-kauan, todistavat ne muinaiseläinten jäännökset, jotka ovat sinne
-hautautuneet ja siellä säilyneet meidän aikoihimme asti. Tundran
-jäästä kaivoi Adams vuonna 1807 esiin sen suuren mammut-eläimen,
-jonka lihalla jakutien koirat sammuttivat nälkäänsä, vaikka se
-oli elänyt monta vuosituhatta sitte ja jo arvaamattoman etäisessä
-muinaisuudessa sukupuuttoon hävinnyt. Tundran jäät olivat keskeensä
-haudanneet muinais-elefantin ruumiin ja semmoisenansa tuhansia vuosia
-säilyttäneet.
-
-Monta samanlaista ja varmaan myöskin muita, nykyajankin, eläimiä on
-tundra haudannut jäihinsä. Vielä kauan mammut-eläimen häviämisen
-jälkeen asuskelivat bison-härkä ja myski-hirvi sen alueella, ja
-jättiläishirvi ja hirvi kuuluivat ennen muinoin sen eläinkuntaan.
-Mutta nykyään on sen eläinmaailma yhtä köyhä ja yhtä yksitoikkoinen
-kuin sen kasvikuntakin, kuin se itse. Tämä on kuitenkin totta
-ainoastaan eläinlajeista, ei eläinten lukumäärästä. Sillä eleskeleepä
-myöskin tundralla, ainakin kesällä, paljo eläimiä.
-
-Vasta myöhään keväällä saa tundra asujamensa. Niistä eläinlajeista,
-jotka eivät talveksikaan poistu tundralta, ei talvella näy monta.
-Merestä jokiin nousevat kalat kätkee jää, siellä talveakin viettävät
-nisäkkäät ja linnut kätkee lumi, jonka alla ne elävät tai jonka
-väriset ne ovat. Vasta sitte, kuin lumi alkaa sulaa etelärinteiltä,
-alkaa myöskin eläinkunta herätä. Hitaasti ja vitkastellen saapuvat
-kesävieraat. Peuraa seuraa susi, joista lähteviä jäälohkareita
-kesälintujen joukko. Muutamat niistä viipyvät vielä epätietoisina
-eteläisemmissä seuduissa ja ovat melkein jo rupeamaisillaan pesimään,
-vaan katoavat yht'äkkiä pysäyspaikastansa, lentävät nopeasti edelleen
-tundralle, tekevät heti sinne saavuttuaan pesänsä, munivat ja
-hautovat ahkerasti, ikään kuin tahtoen voittaa takaisin sitä aikaa,
-kuin heidän eteläisemmissä maissa elävät ja pesivät sukulaisensa
-ovat päässeet heistä edelle. Muutamiksi viikoiksi supistuu heidän
-kesänsä. He saapuvat, uskollisesti yhtyneinä koko elinajaksi
-taikka ainakin koko kesäksi; sydän sykkii rakkaudesta, laulaen ja
-riemuiten ryhtyvät he pesän tekoon; lakkaamatta pitävät he vaaria
-vanhemman-velvollisuuksistansa, hautovat, kasvattavat ja opettavat
-poikasiaan, luovat sulkansa ja lähtevät taas ulos maailmaan.
-
-Niitä eläinlajeja, joiden täytyy katsoa tundraa kodiksensa, on
-vähä, mutta paljon useampia on niitä, joita me saatamme katsoa
-tämän seudun varsinaisiksi eläimiksi. Sellainen on ensinnä naali.
-Hän on yleinen yli koko tundran; hänelle, ainakin etelämpänä, ynnä
-tavalliselle punaiselle ketulle ja muille saman suvun lajeille
-antaa tundra elatusta. Naalilla on myöskin tundran värit: kesällä
-kiviharmaa, talvella lumivalkoinen. Ihan muiden kettujen tavalla
-toimiskelee naalikin ja kuitenkin on koko hänen olemuksensa ja
-tapansa ihan toisenlaiset kuin ketun ja muiden sukulaistensa. Perin
-väärin tehdään hänelle, jos sanotaan häntä erittäin lahjakkaan,
-älykkään ja kekseliään heimon turmeltuneeksi, vähäjärkiseksi vesaksi.
-Sukunsa kekseliästä viisautta, tarkoin punnitsevaa viekkautta ja
-ainiaan pystyssä pitävää mielenmalttia hän ei ole saanut paljoa
-osakseen. Uhkarohkea, tunkeileva ja typerä on hänen käytöksensä. Hän
-on hävytön kerjäläinen, julkea veijari, mutta ei suinkaan viekas,
-kaikkia asianhaaroja tarkkaan punnitseva ja kaikkia mahdollisia
-keinoja hyväksensä käyttävä rosvo tai ryöväri. Ihan levollisesti
-katselee hän metsästäjän pyssynpiippuun; ottamatta vaaria häntä
-tarkoittavasta, ihan päällitse suhisevasta luodista seuraa hän
-vaarallisinta vihollistaan; ihan arvelematta tunkeutuu hän
-kuljeksivan poronpaimenen tuohimajaan; huolettomasti lähestyy hän
-yöllä taivasalla makaavaa ihmistä varastamaan häneltä saalistansa tai
-ajattelemattomuudessaan tavoittamaan suuhunsa hänen ehkä paljasta
-kättään tai jalkaansa. Minulle itselleni sattui, että naali, jota
-hämärässä koetin monta kertaa ampua, osumatta kuitenkaan kohti,
-seurasi minua kuin koira; vanhalle metsästyskumppanilleni Erik
-Svensonille, Dovretunturilta, tapahtui sellainen onnettomuus, että
-naali yöllä söi kappaleen nahkavällystä, jolla hän makasi; ja vanha
-Steller kertoo monta muuta tämän eläimen tekoa, jollaisia jokainen
-pitäisi ihan mahdottomina, jos koko joukko yhtäpitäviä havaintoja ei
-vahvistaisi niiden totuutta. Tosin saattaa riittämätön tutustuminen
-tundralla hyvin harvoin liikkuvaan ihmiseen olla pääsyynä tämän ketun
-kummalliseen käytökseen, mutta ainoana syynä se ei ole. Sillä ei
-tavallinen kettu eikä mikään muukaan tundran nisäkäs käyttäydy niin
-typerästi kuin naali; ei edes tunturisopuliakaan voida tässä kohdassa
-verrata häneen.
-
-Merkillinen ilmiö on tosin tämäkin tundran asukas, olkoonpa se mikä
-sukunsa laji hyvänsä. Häntä tai ainakin hänen jälkiänsä tavataan
-kaikkialla. Ristiin rastiin on varsinkin niissä paikoin, jotka ovat
-ihan vaivaiskoivun peitossa, kapeita, sammalikkoon tallattuja,
-sieviä polkuja, jotka usein ulottuvat monta sataa metriä jotenkin
-samaan suuntaan ja monesti poikkeavat oikealle tai vasemmalle ja
-vasta monen kierroksen jälkeen palaavat päätielle. Niillä poluilla
-näkyy tuon tuostakin pieni, hamsterin kaltainen, lyhythäntäinen
-eläin, kuivina kesinä suurissa joukoinkin sukkelasti vilahtavan
-esiin ja äkisti katoavan. Se on sopuli, eräs myyrälaji, suurempi
-kuin päästäinen, mutta pienempi kuin iso rotta. Sen karva on
-säännöttömän kuvikas, tavallisesti ruskea, harmaa, keltainen ja
-musta. Jos sopuli paloitellaan, niin ihmeekseen huomataan, että siinä
-niin sanoaksemme on ainoastaan nahkaa ja sisuksia. Luut ja lihakset
-ovat hennot ja hienot, vaan sisälmykset, varsinkin ruuansulattimet
-ja siittimet erittäin kehittyneet. Siitäpä selviää eräs seikka,
-joka on kauan ollut arvoituksena: sopulien melkein yht'äkillinen
-ja ikään kuin rajaton lisäytyminen ja heidän merkilliset ja, kuten
-näyttää, säännölliset vaelluksensa. Tavallisissa oloissa elää sopuli
-hyvin levollisesti. Ei kesällä eikä talvella sillä ole mitään
-elatushuolia. Kaikenlaiset kasviaineet, talvella sammalet, juuret,
-jäkälät ja kuoret kelpaavat sille ravinnoksi; asuntona on sillä
-kesällä mikä kolo hyvänsä, talvella lämmin, hyvästi sisustettu,
-paksuseinäinen pesä lumen sisässä. Tosin on vaaroja kaikkialla,
-sillä, paitsi karvaiset ja höyheniset ryövärit, yksin peuratkin
-surmaavat niitä sadoittain ja tuhansittain; mutta ne lisäytyvät
-kuitenkin lakkaamatta suurissa määrin, kunnes sattuu erityisiä
-tapauksia, jolloin muutamissa viikoissa syntyneet miljaardit häviävät
-parissa päivässä. Joku kevät tulee tavallista aikaisemmin ja kesä
-on tavattoman kuiva tundralla. Kaikki sopulinaarasten ensimmäiset
-pojat kasvavat hyvin pian ja jo enintään kuuden viikon kuluttua itse
-kartuttavat sukuansa. Vanhemmat ovat tällä välin saaneet toiset pojat
-ja nekin noudattavat toisten esimerkkiä. Kolmen kuukauden kuluttua
-kaikki kukkulat ja laaksot ovat täpö täynnään sopuleja. Mihin
-hyvänsä katsoo, näkyy noita vilkkaita eläimiä; yht'aikaa näkee niitä
-kymmenkunnan ja tunnin kuluessa tuhansittain. Joka tiellä ja polulla
-vilisee niitä; ahdingossaan kääntyvät ne muristen ja hammasta purren
-yksin ihmistäkin vastaan, ikään kuin niiden suunnaton paljous tekisi
-jokaisen yksityisenkin uhkamielisen rohkeaksi. Mutta tämä ääretön,
-yhä kasvava paljous tulee juuri heidän tuhoksensa. Tuota pikaa ei
-köyhällä tundralla enää ole mitään tarjottavaa niiden ahneille
-hampaille. Näljän hätä uhkaa, ehkäpä todella tuleekin. Silloin nämä
-pulaan joutuneet eläimet yhtyvät, alkavat vaeltaa sadoittain; ne
-sadat kasvavat tuhansiksi, joihin liittyy yhä toisia tuhansia, kunnes
-joukot paisuvat äärettömiksi. Suoraan suuntaan ne kulkevat, ensin
-arvattavasti vanhoja valmiita polkujansa, sitte raivaten uusia; niin
-pitkissä riveissä, ett'ei päitä näy, rientävät ne yhä edelleen ja yhä
-suoraan yli kallioiden ja vesien, jos niitä eteen sattuu. Tuhansia
-kuolee nälkään, vaan niiden ruumisten ylitse vaeltaa yhä toisia:
-satoja tuhansia hukkuu vesiin tai musertuu kallioilta pudottautuessa,
-vaan toisia yhä tulvii niiden ylitse: ja vielä toisia satoja ja
-tuhansia joutuu takaa-ajavien naalien, kettujen, susien, ahmojen,
-haukkojen, korppien, pöllöjen ja räiskien vatsaan. Mihin ne vaeltavat
-ja miten kuolevat, ei kukaan tiedä, mutta se tiedetään, että tundra
-niiden takana on ihan niin paljaaksi syöty, että usein kuluu monta
-vuotta ennen, kuin ne harvat, jotka jäävät jäljelle ja pysyvät
-hengissä, ehtivät lisäytyä ja taas huomattavassa määrässä elvyttää
-kotiseutuansa.
-
-Kolmas tundran varsinainen eläin on peura. Ken on nähnyt tätä
-jotenkin rumaa hirvilajia ainoastaan vangittuna eli kotieläimenä,
-hänellä totisesti ei ole aavistustakaan, millainen se on
-vapaudessaan. Täällä opitaan pitämään sitä oikeassa arvossaan,
-täällä, tundralla, tullaan huomaamaan, että se kyllä on tähän
-kauniisen ja muhkeaan eläinheimoon hyvin soveltuva laji. Tundraa
-se rakastaa koko sydämmestään. Näkymättömän laajoja jäätuntureja,
-pohjattomien rahkasoiden hyllyvää pintaa, yli vyörykivien, yli
-tuuhealatvaisten vaivaiskoivujen ja kimmoisten sammalkenttäin,
-yli jokien ja järvien astuskelee hän leveäkavioisilla, lapion
-muotoisilla, tavattoman liikkuvaisilla ja joka askeleelta narisevilla
-jaloillaan; paksuimmankin lumen alta kaivaa se kavio hänelle esiin
-ravinnon. Pohjolan pitkän talviyön purevalta pakkaselta suojelee
-häntä tiheä, talven nuolia pelkäämätön turkkinsa, puutteelta ja
-näljältä se seikka, että hän ei pidä niin tarkkaa lukua ruuan
-laadusta; sudelta, joka lakkaamatta vaanii häntä ihan kintereillä,
-suojelevat häntä ainakin jonkin verran hänen tarkat aistimensa
-ja valppautensa, nopeutensa ja uupumattomuutensa. Kesät hän
-viettää ylävän tundran puhtailla kukkuloilla, joiden rinteillä,
-ihan jäätikköjen vierellä maasta, jota monin paikoin hyvinkin
-laajalti peuranjäkälä peittää, versoo myöskin mehukkaita, maukkaita
-alppikasveja; talveksi hän laskeutuu alavalle tundralle kunnasriviltä
-toiselle, etsien tuulen puhdistamia, vähälumisia paikkoja. Vähän
-ennen on se saanut haarukkaisen sarvikruununsa ja samalla vaurastunut
-täyteen voimaansa; silloin on sille myöskin alkanut kiima-aika ja se
-on tasaväkisten ja samanmielisten kilpakosijain kanssa taistellut
-hengen edestä, taistellut niin, että hiljainen tundra on kajahdellut
-voimakkaista sarvien yhteen törmäyksistä. Nyt hän, kyllästyneenä
-taisteluihin ja meteliin, vaeltelee yhdessä muiden kumppanien kanssa
-suurissa joukoissa rauhallisesti aluettansa ja varustautuu taisteluun
-talvea vastaan. Tosin peura ei kauneudelta eikä ylevältä ryhdiltä
-ole hirven vertainen, mutta ken näkee hänen kotimaassaan vapaana
-orjuuden kahleista kuljeksivan vahvoissa joukoissa lumituntureilla
-kuin kuvatauluina, joiden pohjana on joko sinitaivas tai valkoinen
-lumi, hän mielellään tunnustaa tämänkin olevan sitä samaa muhkeata
-metsän riistaa ja tämänkin saavan oikean metsämies-sydämmen sykkimään
-nopeammin, kuin hän olisi koskaan voinut edeltä päin uskoakaan.
-
-On lintujenkin luokassa tundran varsinaisia asukkaita. Tässä
-Pohjolan erämaassa vaeltelija tapaa niistä ainakin yhden: kesällä
-kirjavan, talvella lumivalkoisen metsäkanan. Minä en nyt tarkoita
-kiirunaa, joka asuskelee vain ikuisen lumen rajoilla, vaan sen
-sukulaista, laaksoissa ja tunturien alarinteillä oleksivaa tavallista
-metsäkanaa. Kaikkialla, missä vaivaiskoivu menestyy, tavataan häntä
-aina; varsinkin kuin yön hiljaisuus vallitsee tundralla, tulee
-hän näkyviin, vaikkapa aurinko vielä paistakoonkin taivaalta. Se
-ei koskaan jätä kokonaan kotiseutuansa; enintään saattaa talvi
-karkoittaa sen ylävältä tundralta alavalle. Vilkas ja vikkelä, rohkea
-ja urhea, luulevainen ja taistelunkiihkoinen kilpakumppaneja kohtaan,
-hellä ja rakas puolisollensa ja pojillensa on tämä lintu. Sen
-elintapa on saman laatuinen kuin turkinpyyn, vaan koko sen olemus ja
-kaikki liikkeet ovat kuitenkin verrattoman paljon sulavammat. Siinä
-on erämaan koko elämä koottuna linnun muotoon. Hänen uhoitteleva
-äänensä kajahtelee hiljaisina kesäöinä, nämä lintuparvet elvyttävät
-melkein kaikkein muiden lintujen hyljeksimää talvista tundraa, hänen
-näkönsä ilahuttaa tutkijaa kuten metsästäjääkin.
-
-Kesällä yhtyy yleensä hänen seuraansa tunturikurmitsa. Tätäkin
-voidaan sanoa tundran uskolliseksi lapseksi. Kuten strutsit ovat
-aavikoiden, leivoset viljavainioiden varsinaisia asukkaita, on tämä
-tundran omia eläimiä. Hänen puvussaankin, vaikka se kyllä näyttää
-hyvin kirjavalta, on tundran värit; hänen surumielinen ja valittava
-äänensä soveltuu varsin hyvin tälle yksitoikkoiselle, ikävälle
-erämaalle. Vaikka häntä mielellään kohdataan omassa kotiseudussa,
-niin ikävä häntä on tavata tundralla. Hänen surumielinen huutelunsa,
-joka kaikuu yöt päivät, tekee, kuten tundra itsekin, kuulijan mielen
-alakuloiseksi.
-
-Paljon mieluisemmin kuunnellaan toisen näiden seutujen kesävieraan
-ääntä. Minä en nyt tarkoita sinirinta-satakielisen suloisia säveliä,
-jota lintua täällä katsotaan mitä tavallisimmaksi pesimälinnuksi
-ja syystä kyllä sanotaan "satakieleksi", en aina tundralle saakka
-tunkeutuvan räkättirastaan kaikuvaa laulua, en lapinsirkun
-enkä pulmusen yksinkertaista viserrystä, en muuttohaukan enkä
-piekanahaukan kimeätä kirkunaa, en merikotkan riemuitsevaa huutoa
-enkä tunturipöllön yhtäläistä ääntä, en ison joutsenen tärisevää
-torvisoittoa enkä sorsan valittavaa laulua; vaan minä tarkoitan
-joidenkuiden kuikkien houkuttelu- ja rakkaushuutoa: hurjaa,
-säännötöntä ja ikään kuin hillitöntä, vaan kaiukasta ja moniäänistä,
-kauas kuuluvaa Pohjolan säveltä, joka on kuin meren aaltojen hyrsky,
-syvälle putoavain koskivesien jymisevä pauhu. Missä hyvänsä on
-kalainen järvi ja saraheinikossa turvallisen tiheä piilopaikka,
-tavataan näitä tundran ja meren lapsia, näitä Pohjolan hiljaisten
-järvien rauhallisia kalastajia ja meren uskaliaita, pelottomia
-sukeltajia. Mereltä ne tulevat tundralle pesimään ja merelle
-vievät ne poikasensa heti, kuin ne kykenevät hoitamaan itseänsä
-kuten ne itsekin. Niin pitkälle, kuin tundra ulottuu, kulkevat ne
-sen vesiä pitkin; mutta vielä rakkaammat kuin suuret järvet ovat
-niille pikku lammikot tundran rannikkovuorilla, joilta he joka
-päivä saattavat hurjan riemuista lauluansa kaiutellen syöksyä
-lainehtivaan, heille aarteitansa tarjoavaan kotimereen. Mereltä
-tulee myöskin kaksi muuta tundran varsinaista lintua. Ihastuksella
-seuraa silmä tunturiräiskän kaikkia liikkeitä ja vielä suuremmalla
-ihastuksella vesipääskysen. Molemmat nämä myöskin pesivät tundralla:
-toinen aukeilla sammalsoilla, toinen lammikkojen ja rapakkojen
-äyräillä, jotka ovat enimmän piilossa tiheäin villapajujen alla.
-Jos muita lokkeja sanotaan "meren korpeiksi", voidaan räiskiä sanoa
-"meren haukoiksi". Syystä kyllä nimitellään niitä "rosvo"- ja
-"kärkkylokeiksi"; sillä oikeiksi ryöväreiksi rupeavat ne, milloin
-eivät voi kärkkyä, ja kärkkyvieraita ne ovat, milloin eivät itse saa
-pyydetyksi mitään saalista. Haukkojen tavalla lentelevät ne kesällä
-tundraa, talvella pohjoisen meren rannikkoja ristiin rastiin; ne
-liitelevät sekä veden että maan päällä, etsien saalista, sukkelasti
-ja taitavasti syöksyvät ne alas päin ja iskevät ripeästi ja varmasti
-uhriinsa; mutta nämä niin taitavat ryövärit eivät ollenkaan häpeä
-hävytöntä kerjäämistä, milloin se paremmin soveltuu. Onneton se lokki
-tai muu vesilintu, joka on saanut jotakin niin, että tunturiräiskä
-sen huomaa. Nopeasti kuin nuoli ajaa räiskä onnellista saaliin
-hankkijaa takaa, huutelee ja ikään kuin leikillä liitelee hänen
-ympärillänsä, kavalasti estää häntä pakoon pääsemästä, rohkeasti
-torjuu kaiken vastarinnan ja väsymättä, hellittämättä kiusaa
-häntä, kunnes ahdistettu heittää hänelle saaliinsa, vaikkapa jo
-olisi puoleksi niellytkin sen. Hänen käytöksensä, sukkeluutensa ja
-notkeutensa, uskaliaisuutensa ja rohkeutensa, väsymätön valppautensa
-ja erittäin tunkeileva kärkkymisensä ovat tosiaan lumoavat katsella;
-yksin hänen kerjäilemisensäkin unhottuu hänen sulavia liikkeitänsä
-tarkastellessa. Ja kuitenkin ovat vesipääskysen liikkeet vielä
-viehättävämmät. Hän on kahlaaja, jolla on sekä oman lahkonsa että
-vesilintujen lahkon ominaisuudet; hän elää milloin maalla, milloin
-vedessä, jopa meressäkin. Sievänä ja suloisena, viehättävämpänä
-liikkeiltään kuin mikään muu vesilintu uipi hän aalloilla; reippaasti
-ja notkeasti juoksee hän pitkin rantaa; taivaanvuohen nopeudella
-lentelee hän ristiin rastiin ilmassa. Ollen luottavainen ja sopuisa
-päästää hän ihmisen hyvinkin lähelle katselemaan; ollen tuskaisen
-arka perillisistään hän tavallisesti itse ilmasee neljä päärynän
-muotoista munaa sisältävän pesänsä, vaikka muuten kyllä huolellisesti
-onkin valinnut, hyvän kätköpaikan rantaruohokosta. Ehkäpä häntä
-voidaan katsoa viehättävimmäksi ilmiöksi kaikkein tundran lintujen
-seassa.
-
-Tundraa kuvaavat ovat myöskin petolinnut, ainakin heidän elintapansa
-täällä. Sillä ainoastaan etelälaidalla eli ylävällä tundralla on
-puita tai kallioita, joihin he mieluisimmin rakentavat pesänsä, ja
-sen tähden täytyy heidän myötä tai vastoin tahtoaan tehdä muualla
-pesänsä maahan. Vaivaiskoivun toisiinsa kietoutuneiden oksain
-välillä riippuu suopöllön pesä, ylempänä latvoissa on piekanahaukan;
-paljaalla maalla tunturipöllön samoin kuin muuttohaukankin, vaikka
-tämä viimeksi mainittu valitsee, mikäli mahdollista, ainakin rotkon
-äyrään pesäpaikakseen, ikään kuin siten petellen itseään, että muka
-siinä on kylliksi korvausta kukkuloista, joita täällä ei ole. Että
-hän kuten kaikki muutkin hänen kaltaisensa varsin hyvin käsittää
-pesän sopimattoman paikan, osoittavat he käytöksellään, kuin näkevät
-ihmisen lähestyvän. Jo pitkän matkan päästä katsellaan vaeltajaa
-epäluulolla ja tervehditään kovilla huudoilla; mitä lähemmäksi hän
-tulee, sitä suuremmaksi kasvaa huolestuneiden vanhempien tuska. Ensin
-ne liitelivät ylempänä pyssyn kantamaa tämän niin harvoin näkyvän,
-vaarallisen vihollisen päällä; mutta nyt ne rohkeasti syöksyvät
-alas, lentävät niin läheltä pään päällitse, että selvään kuuluu
-heidän vahvain siipiensä suhina ja välistä täytyy peljätä niiden
-tosiaan iskevän kiinni kyntensäkin. Ja poikaset, jotka matkan päästä
-näyttävät pieniltä, valkoisilta palloilta, kyykistyvät tuskaisesti
-odottamaan ainakin aavistettua, ell'ei vielä tunnettua vihollista ja
-pysyvät siinä, ehkäpä kaatuma-asennossa niin liikkumattomina, että
-voidaan rauhassa piirustaa ne, pelkäämättä niiden pienimmälläkään
-liikkeellä häiritsevän.
-
-Monta muuta eläintä voisin luetella, jos se minusta näyttäisi
-tarpeelliselta tundran kuvaamiseksi. Yhtä ei kuitenkaan sovi jättää
-unhotuksiin: sääskeä. Ken arvelee tätä huomattavimmaksi kaikista
-tundran elävistä olennoista, häntä ei toden totta voida syyttää
-erehdyksestä. Monelle ylhäisemmälle eläimelle, varsinkin linnuille ja
-kaloille, tekee se mahdolliseksi elää täällä; toisia, esim. ihmisen,
-pakottaa se aika-ajoin siirtymään pois; se on yksinomaan syynä, että
-tundra kesällä ei sovellu sivistyneiden ihmisten asuinpaikaksi. Sen
-esiytymistä ei osaa edeltä päin aavistaakaan; sen voima voittaa
-ihmiset ja eläimet; sen tuottamia tuskia ei millään sanoilla voida
-kuvata.
-
-Tietty on, että kaikki pistosääsket munivat veteen ja että
-munista joidenkuiden päivien kuluttua syntyvät toukat elävät aina
-muutokseensa asti vedessä. Siitäpä selviää, että tundra enemmän
-kuin mikään muu seutu edistää niiden kehittymistä ja lisäytymistä
-äärettömiin asti. Heti, kuin jälleen nouseva aurinko sulattaa lumen
-ja jään sekä ylimmän maanpinnan, alkaa talvella tosin kahlehdittuna,
-mutta ei kuolleena ollut sääskielämä liikkua. Munista, jotka ovat
-häviämättä olleet kätkettyinä jäätyneessä mudassa, mataa esiin
-toukkia, ne muuttuvat joidenkuiden päivien kuluttua koteloiksi
-ja kotelot siivekkäiksi hyönteisiksi, ja sitte hyvin lyhyiden
-väliaikain kuluessa kasvaa uusi polvi toisensa perästä. Jo ennen
-kesä-päivänseisausta alkaa näiden hirvittäväin eläinten leikkiaika ja
-sitä kestää aina elokuun keskipalkoille asti.
-
-Koko tämän ajan on niitä kaikkialla, ylämaassa ja alamaassa, vuorilla
-tai kunnailla ja laaksoissa, vaivaiskoivu- tai villapaju-tiheiköissä
-ja jokien ja järvien rannoilla. Joka ruohon korsi, joka sammalmätäs,
-jokainen pieninkin oksa, joka lehti lähettää niitä jokaisena päivän
-hetkenä maailmaan satoja ja tuhansia. Päiväntasaajan seuduissa,
-Etelä-Amerikan, Keski-Afrikan, Indian, Sunda-saarien ikimetsissä
-ja soilla kaikkia matkustavaisia hirveästi ahdistavat sääsket eli
-moskitos eivät ole pahemmat näitä sääskiä; ne kuitenkin lentelevät
-ainoastaan yöllä, vaan tundran sääsket lentelevät koko kymmenen
-viikkoa, ja kuusi viikkoa melkein ihan herkeämättä. Nämä sääskiparvet
-ovat kuin sakea, musta savu, niitä on ilma niin täynnä, että
-tuskin uskaltaa hengittää, niitä on ihan mahdoton saada mitenkään
-karkoitetuksi, ne tekevät uskaliaimmankin ja kykenevimmän miehen
-tahdottomaksi raukaksi, hänen vihansa peloksi, niitä tarkoittavan
-kirouksen voihkavaksi valitukseksi. Heti, kuin saavutaan tundralle,
-kaikuu vastaan niiden surina, joka on milloin kiehuvan teekeittiön
-porinan, milloin tärisevän metallikangen helinän kaltainen, ja
-muutamassa silmänräpäyksessä on niitä ympärillä tuhansia. Niistä
-syntyy sädeseppele pään ja hartioiden, ruumiin ja raajojen ympärille,
-se kulkee mukana, liikuttakoon kuinka nopeasti hyvänsä, eikä sitä
-voida mitenkään eksyttää. Jos vaeltaja pysähtyy, tihenee se, jos
-hän astuu edelleen, venyy se pitemmäksi, ja jos hän juoksee,
-minkä jaksaa, muodostuu se jäljelle pitkäksi laahukseksi, vaan ei
-kuitenkaan jää pois. Jos on vieno vastatuuli, lentää sääskiparvi sitä
-nopeammin; jos tuuli kiihtyy, niin jok'ainoa sääski ponnistaa kaikki
-voimansa, että veriuhri ei mitenkään pääsisi pakoon, ja silloin ne
-istahtavat, mihin vain pääsevät. Ennen kuin aavistetaankaan, ollaan
-kiireestä kantapäähän täynnä sääskiä. Tiheissä joukoissa, värjäten
-harmaat vaatteet mustiksi ja mustat omituisen pilkullisiksi, istuvat
-ne siinä ja kuljeksivat hitaasti edes takaisin, etsien paljasta
-paikkaa, imeäkseen verta. Kasvoihin, kaulaan ja niskaan, paljaihin
-käsiin ja jalkoihin, jos niiden verhona on vain sukat, kokoutuvat
-ne äänettömästi, ihan huomaamatta, ja heti ne hitaasti painavat
-pistimensä ihoon ja laskevat polttavan myrkkypisaran haavaan.
-Kiukkuisesti saattaa ahdistettu musertaa verenimijän, mutta sillä
-aikaa, kuin rankaseva käsi sitä tekee, istahtaa jo kolme, neljä,
-kymmenen muuta sääskeä samalle kädelle, kasvoihin, niskaan, jalkoihin
-tekemään samalla tavalla kuin nuo muserretut. Sillä, kuin verta
-kerran on vuotanut, kuin samassa paikassa jo monta sääskeä on saanut
-surmansa, kokoutuvat kaikki muut mieluisimmin juuri siihen paikkaan,
-vaikka siihen vähitellen tulisi tuhansiakin ruumiita. Erittäin
-suosittuja imupaikkoja ovat ohaukset, otsa juuri hatun laidan alla,
-niska ja käsiranteet eli yleensä sellaiset paikat, joissa ne voivat
-luulla saavansa olla niin rauhassa kuin mahdollista.
-
-Jos on niin paljo mielenmalttia, että saatetaan tarkastella niitä
-verityössänsä eli siis ei karkoiteta eikä häiritä niitä, niin
-huomataan, että ei voida tuntea, milloin ne iholle istahtavat, eikä,
-milloin ne liikkuvat. Heti päästyään iholle alkavat ne työnsä.
-Hyvin rauhallisesti astuskelevat ne ja huolellisesti tarkastelevat
-ihoa kärsällänsä; yht'äkkiä ne pysähtyvät ja ihmetyttävän helposti
-lävistävät ihon. Imiessään ne hyvillänsä nostavat milloin toista,
-milloin toista takajalkaansa ja liikuttelevat sitä edes takaisin sitä
-voimakkaammin, mikäli heidän läpinäkyvät ruumiinsa täyttyvät verellä.
-Saatuaan kerran maistaa verta eivät ne huoli mistään, eivätpä
-näytä edes tuntevan sitäkään, jos niitä häiritään tai vaivataan.
-Jos pienillä pihdeillä vedetään kärsä pois haavasta, seisovat ne
-hetkisen hämillään haparoiden, mutta pistävät sen sitte jälleen
-entiseen tai uuteen paikkaan; jos sukkelasti leikataan terävillä
-saksilla kärsä poikki, istuvat ne aina silloinkin paikoillaan
-ikään kuin mietiskellen, koettelevat sitte etujaloillaan kärsän
-tynkää ja tarvitsevat melkoisen ajan päästäkseen selville, että
-kärsä tosiaankin on poissa; jos äkisti leikataan takajalka, niin
-imevät ne yhä edelleen, kuin ei olisi mitään tapahtunut, vieläpä
-heiluttelevatkin jalan tynkää; jos leikataan verta täyteen imetystä
-takaosasta pois puoli, niin tekevät ne kuten Münchhausenin hepo
-kaivolla, vaan viimein sentään vetävät kärsänsä ylös haavasta,
-lentävät epävakaisesti pois ja kuolevat muutaman minuutin kuluessa.
-
-Huolellinen tarkastaminen sääskien toimitapaa saattaa selville,
-että heitä uhria etsiessään vähemmin ohjaa näköaistin kuin haju
-tai ehkä erityinen aistin, jossa on sekä haju että tunto. Selvään
-voidaan huomata, että he ihmisen lähestyessä jo viiden metrinkin
-päässä lähtevät lepopaikastaan ja ihan harhailematta lentävät suoraa
-päätä uhrinsa kimppuun. Jos astutaan paljasta hietasärkkää, jossa
-niitä tavallisesti ei ole, niin nähdään, miten ne kokoutuvat uhrinsa
-ympärille. Niitä lentelee puoleksi tuulen kantamina, puoleksi
-omilla voimillaan sinne tänne ilman mitään tarkoitusta aina sentään
-joitakuita semmoisessakin muuten sääskistä vapaassa paikassa, ja
-joku niistä joutuu lähelle katselijaa. Silloin heti lakkaa niiden
-näennäinen toimettomuus. Heti ne muuttavat lentonsa suunnan ja
-surisevat ihan kohti onnellisesti löydettyä uhria. Toinen seuraa
-toista ja ennen viiden minuutin loppua on taas sääskikehys marttiiran
-ympärillä. Vaikeampi on niiden löytää tietä eri ilmakerroksissa. Kuin
-minua tutkimuksia tehdessäni korkeanlaisella kunnaalla pitkän aikaa
-tuhannet sääsket ahdistivat ja kiduttivat, houkuttelin minä koko
-parven vähitellen kunnaan jyrkälle äyräälle, annoin sen siellä tihetä
-pikku pilveksi ja juoksin äkisti alas. Suureksi mielihyväkseni näin
-enimmän osan kiusaajistani hävinneen. Mutta ylhäällä mäen partaalla
-lentelivät ne ikään kuin hämillänsä sen paikan kohdalla, josta olin
-juossut alas, ja pitkän aikaa olivat ne siinä sakeana pilvenä.
-Muutamia satoja oli kuitenkin seurannut minua alaskin.
-
-Vaikka luonnontutkija tietääkin, että ainoastaan naarakset imevät
-verta, että se heidän toimensa epäilemättä on jollakin tavalla
-sikiämiseen kuuluva ja luultavasti vaikuttaa hedelmöitettyjen munien
-kypsymisen, niin noiden kiusanhenkien tuottama tuska voittaa sentään
-viimein hänetkin, vaikkapa hän olisi aristelemattomin viisas auringon
-alla. Ei se ole kipu, jota pistot tuottavat ja vielä enemmin niistä
-syntyvät, paisumat, vaan ainainen kiusa ja lakkaamaton vastus, joka
-on pahin. Ehkäpä valittamatta voidaan kärsiä tuota pistojen kipua ja
-vielä helpommin ajan pitkään, kuin iho vähitellen tulee jonkin verran
-tunnottomaksi lakkaamattomasta myrkyn vuodattamisesta; sen tähden
-saatetaankin jokin aika olla välinpitämätön noista hirviöistä; mutta
-viimein täytyy kuitenkin tunnustaa olevansa voitettu, perin voitettu
-taistelussa tätä tundran vitsausta vastaan. Sen lukemattomat, joka
-hetki valmiit sotajoukot saavat vähitellen kaiken vastarinnan
-raukenemaan. Ne lakkaamatta kiusaavat, häiritsevät jokaista tekoa ja
-joka nautintoa, jopa ajattelemistakin niin, että viimein väsytään
-sekä ruumiillisesti että myöskin henkisesti. Jalka lyhyen matkan
-astuttuaan ei tahdo enää totella, sielu ei enää ottaa vastaan
-havaintoja; tundra tulee helvetiksi ja sen tuskat sanomattomaksi
-vaivaksi. Ei talvi myrskyineen, ei jää eikä pakkanen, ei köyhyys, ei
-autius, vaan sääski on tundran kirous.
-
-Leikkiaikanaan lentävät sääsket melkein lakkaamatta, auringon
-paisteessa ja tyynellä ilmalla hyvin iloissaan, vienossa tuulessa
-vielä jotenkin tyytyväisinä, vähäisessä lämmössä vielä jotenkin
-vilkkaasti, sateen edellä kaikkein vilkkaimmasti, viileällä ilmalla
-ainoastaan vähän ja kylmällä ilmalla ei ollenkaan. Kova tuuli ajaa ne
-myöskin takaisin tiheikköjen ja sammalien suojaan; mutta heti, kuin
-jälleen tyyntyy, ovat ne taas vilkkaimmassa toimessa, ja tuulellakin,
-jopa raivoavan myrskynkin aikana, kaikissa siimespaikoissa aina
-valmiit ryntäämään kimppuun. Hallayö tosin saa aikaan huomattavan
-pysäyksen, mutta ei kuitenkaan niitä kokonaan karkoita; kylmät ja
-kosteat päivät vähentelevät niiden joukkoja, mutta lämpöisinä päivinä
-tulee koteloista uusia sijaan. Vasta syyssumut saattavat ne levolle
-siksi vuodeksi.
-
-Niin hitaasti, kuin kevät tulee tundralle, niin nopeasti tulee syksy.
-Yksi ainoa kylmä yö lopettaa tavallisesti jo elokuussa, viimeistään
-syyskuussa sen kesäelämän. Marjat, jotka vielä keskellä elokuuta
-ovat niin raakoja, että tuskin voi toivoa niiden ehtivänkään kypsyä,
-ovat kuukauden lopussa niin mehukkaat ja makeat kuin mahdollista;
-muutamat kolakat ja kosteat yöt, jotka jo verhoavat vuoria keveällä
-lumivaipalla, kypsyttävät niitä enemmän kuin aurinko, joka nyt piilee
-päivän toisensa perästä pilvissä. Vaivaiskoivujen lehdet kalpenevat
-ja muuttuvat päältä päin loistavan punaisiksi, alta keltaisiksi;
-kaikissa muissa pensaissa ja pikku kasveissa tapahtuu sama muutos,
-ja tundran synkkä tummanruskean-vihreä väri muuttuu niin kirkkaaksi
-punaisenruskeaksi, että ei edes keltaisenvihreä peuranjäkäläkään
-enää herätä siinä erityistä huomiota. Etelää kohti tai pois merelle
-lentävät tundran siivekkäät kesävieraat, myötävirtaan uivat pois sen
-kalat. Vuorilta tulee peura vähitellen alemmaksi, jäljissä susi; ylös
-vuorille lentää nyt tuhansien suuruisiin parviin kokoutunut metsäkana
-oleskelemaan siellä, kunnes talvi taas ajaa hänet alas alavalle
-tundralle.
-
-Vielä muutamia päiviä, niin talvi, pelottava meille kuten tundran
-muuttolinnuillekin, mutta toivottu sen ihmisasujamille, saapuu tähän
-kolkkoon maahan vallitsemaan kauan, paljon kauemmin kuin kevät,
-kesä ja syksy yhteensä. Päivä- ja viikkokausia yhtä mittaa sataa
-lunta milloin hiljakseen teräväkulmaisina kiteinä, milloin myrskyn
-piestessä suurina höytyvinä. Vuoret ja laaksot, joet ja järvet
-verhoutuvat vähitellen tähän kaikki peittävään talvipukuun. Vielä
-välkkyy silloin tällöin puolenpäivän aikaan lyhykäinen auringonsäde
-lumipinnalla; mutta kohtapa kirkkaallakin ilmalla ainoastaan kalpea
-kajastus etelässä ilmoittaa päivän olevan jo puolessa. Pitkä talviyö
-on alkanut. Kuukauden toisensa perästä kimeltelee ainoastaan tähtien
-heikko kajastus lumivaipalla, ja ainoastaan kuu heijastusvalollaan
-ilmoittaa, että maapallomme elvyttävä valon ja lämmönlähde on sentään
-vielä olemassa. Mutta kuin aurinko on kokonaan poistunut tundralta,
-nousee sille toinen loistava ja säteilevä valo: ylhäällä pohjoisessa
-liekitsee ja palaa "soweidud", jumalaistuli, revontulet.
-
-
-
-
-Aasian aro ja sen eläimet.
-
-
-Tosin yksitoikkoinen, vaan erittäin omituinen on se ääretön ala, joka
-leviää yli koko Keski-Aasian ja jatkuu Europaan: aro. Pintapuolisesta
-katselijasta saattaa näyttää helpolta kuvaella sitä, mutta vaikeaksi
-punnitsee sen tehtävän jokainen, ken on tottunut katsomaan vähän
-syvemmälle. Sillä niin perin yksitoikkoinen, niin ihan ilman
-vaihtelua ei aro kuitenkaan ole. Erilainen on se kukoistuksensa
-ja lakastuksensa aikoina, erilainen kesällä ja talvella; varsin
-erilainen on se samanakin vuodenaikana ylängöillä ja alangoilla,
-niissä paikoin, joissa vuoria kohoaa siitä, ja niissä, joissa purot,
-järvet, joet ja lammikot kuvastavat laaksomaisemia. Yksitoikkoisesti
-vaikuttaa aro ainoastaan sen tähden, että sama kuva näkyy kyllä
-tuhannestikin, että se, joka, ainoastaan kerran nähtynä, viehättäisi
-ja tyydyttäisi silmää, täällä on ihan joka päivä ja joka hetki
-nähtävänä.
-
-Venäläinen ymmärtää "aro"-sanalla kaikkia keskimmäisten
-leveysasteiden välisiä, metsättömiä, vaan kuitenkin jonkun verran
-kasvullisia seutuja, sekä ihan sileitä tai aaltomaisia tasankoja että
-kunnahista tai vuorista aluetta, joko siinä sitte on hedelmällistä,
-mustaa ruokamultaa, niin että maanviljelys siellä täällä kannattaa,
-taikka maa on niin laihaa, että ainoastaan kuljeksivat paimenet
-voivat käyttää hyväkseen siellä ilman ihmisen työtä kasvavaa ruohoa.
-Tämä käsitys saattaa ollakin oikea, sillä molemman laatuisissa
-paikoissa on samoja kasveja, molemmissa elää samat eläimet, ja
-vuodenaikojen vaihtelu tapahtuu molemmissa melkein samalla tavalla.
-
-Metsättömäksi maaksi täytyy aroa sanoa, mutta ihan ilman puita se
-ei kuitenkaan ole. Sillä leveän- ja syvänlaisissa jokien laaksoissa
-kasvaa sekä korkeita pensaita että puita. Erittäin suotuisissa
-oloissa kasvavat muutamat pajulajit sekä valko- ja hopeahaapa
-korkeiksi puiksi, jotka tiheinä lehtikujina reunustavat jokien
-rantoja, taikka menestyy koivukin ja kasvaa ryhmiksi ja metsiköiksi,
-taikka juurtuvat myöskin kuuset ja männyt hietasärkille metsiköiksi,
-joita tosin ei käy verrata varsinaisiin metsiin, vaan joissa
-kuitenkin on puita yhtä tiheässä kuin vesien rannoillakin. Sellaiset
-paikat ovat kuitenkin poikkeuksina, ne ovat tavallansa vierasta
-maailmaa arolla; niitä voitaisiin verrata aavikkojen kosteikkoihin.
-
-Toisin paikoin on aro ylinäkymättömän avara, ainoastaan sieltä täältä
-vähän aaltomainen tasanko, toisin paikoin moninaisesti vaihteleva
-maisema ja vielä toisissa paikoissa on korkeita vuoria. Yleensä
-rajoittavat hyvin erikorkuiset kunnasseljänteet näköalaa joka taholta
-ja tavallisesti kunnaat myöskin ympäröivät jokaista laaksoa, niin
-että vesi niissä näyttää olevan pulassa löytäessään tietä pois,
-jos se sitä ollenkaan löytääkään. Monesti hyvinkin monihaaraisten
-kunnasseljänteiden pisimmistä poikkilaaksoista juoksee pieni puro
-suuren umpilaakson syvintä paikkaa kohti ja päättyy järveen, jonka
-suolainen rantaäyräs silloin pitkän matkan päästä kimeltelee ja
-välkkyy, kuin olisi talvilumi siellä yhä paikoillaan. Matkan päästä
-näyttävät kunnaat korkeilta vuorilta; sillä näillä suunnattomilla
-aloilla kadottaa silmä oikean mittansa, joka olisi välttämätön
-oikein arvaamiseen, ja tottunuttakin silmää nämä kunnaat pettävät,
-kuin kallio niiden sisältä tulee ylhäällä näkyviin kaikenmoisina
-huippuina ja keiloina, harjoina ja kärkinä niiden seljällä. On
-sentään, puhumattakaan Kiinan rajan läheisistä korkeista tuntureista,
-jo kirgiisein arollakin oikeita vuoria, jotka eivät lähelläkään
-vähennä suurenmoista vaikutusta, jota niiden terävät ja säännöttömät
-huiput ja rinteet ovat matkan päästä tehneet. Mitä korkeammat ja
-monihaaraisemmat vuoret ovat, sitä runsaampia vesisuonia lähettävät
-ne alas laaksoihin ja sitä suuremmat ovat siis myöskin järvet
-syvimmissä laaksoissa, joihin joki ulottuu, kykenemättä sentään niitä
-täyttämään ja raivaamaan edelleen tietä piirittävien mäkien läpi,
-sitä avarammat suola-arot ainiaan suolaisten järvien ympärillä,
-joista ei ole mitään veden poispääsöä. Tästä huolimatta on aron
-yleinen luonne aina saman kaltainen, vaihdelkootpa yksityiset
-maisemakuvat kuinka moninaisesti hyvänsä.
-
-Ei puhuttaisi totta, jos sanottaisiin, että arolla ei ole mitään
-viehättäviä eikä suurenmoisia seutuja. Pohjois-Saksan nummet ovat
-ikävämmät ja yksitoikkoisemmat kuin aro. Jo vähän aaltomaisella
-tasangollakin kiintyy silmä mielellään järviin, joita on kaikissa
-syvimmissä paikoissa; kunnahisessa maisemassa tai korkeampain vuorten
-seuduilla ovat vesistöt aina maiseman suurena kaunistuksena. Jospa
-ei aina, niin tavallisimmasti kumminkin järvien ympärillä ei ole
-puita eikä edes pensaitakaan levittämässä viehättävää vihreyttä;
-usein ovat järvet ihan paljainakin ja alastomina silmäin edessä; vaan
-kaunistavat ne sentään silloinkin aroa. Sillä taivaan kuvastumisesta
-siniseltä välkkyvä vedenpinta tervehtii niin ystävällisesti ja veden
-elvyttävä voima tulee ilmi täälläkin. Ja kuin järven toista rantaa
-kokonaan rajoittaa vuoristo, kuin ehkä, kuten Alakulin tykönä,
-korkeat vuoret ovat maisemakuvan kehyksenä ja ympäröivä aro on niin
-jyrkkänä ja ihantavana vastakohtana kimeltelevälle vedenpinnalle,
-tummille vuorenrinteille ja lumipukuisille vuorten huipulle, kuin
-sinertävä, ikään kuin harsoinen etäisyyden väritys leviää yli
-tasankojen ja vuorien ja ilmoittaa kauneutta olevan sielläkin, jossa
-sitä ei luulisi olevan, silloin tunnustetaan ilolla ja mielellään,
-että arollakin on tavallansa viehättäviä maisemakuvia.
-
-Mutta jos vaelletaan pitkin peninkulmain pituisia laaksoja taikka
-tasankoja, niin sileitä, että vasta etäällä näköpiirin rajalla
-näkyy vähäisiä aaltoviivoja; jos on alinomaa edessä sama, vähääkään
-muuttumaton taulu, sama näköala pohjoista ja etelää, länttä ja
-itää kohti; jos keskellä tuota äärettömältä tuntuvaa lakeutta
-yksinäisyyden ja kaihon tunne rupee vaivaamaan; niin ei maisema
-ole silloinkaan ihan ilman kaikkea suloutta, koska kasvimaailma
-on verraten rikas, kirjava ja vaihtelevainen. Ainoastaan niissä
-paikoissa, joissa järven ympäriltä leviää suola-aro, näyttää
-maisema lohduttoman köyhältä ja autiolta. Siinä ei ole juuri mitään
-aron kasveja, ainoastaan pienikasvuinen, näivettynyt suolayrtti,
-jotenkin saman kaltainen kuin pieneksi jäänyt kanerva, kasvaa siellä
-täällä pienissä mättäissä. Niiden välillä on paksumpi tai ohuempi
-suolakerros, ja kuopat, jotka kerran ovat täyttyneet, näyttävät
-jäätyneiltä vesilätäköiltä. Suola verhoaa koko maata ja pitää allansa
-olevaa mutaa aina kosteana ja on niin lujasti kiinni maassa, että
-se ainoastaan vaivalla saadaan siitä eroamaan. Sen tähden tarttuu
-astujan samoin kuin hevosenkin jalkaan joka askeleella suuret
-möhkäleet suolaa ja mutaa, vaunut uppoavat syvälle tuohon sitkeään
-seokseen, ja pyörät narisevat välistä suolassa niin kuin kovalla
-pakkasella lumessa. Sellaiset paikat tosin tuntuvat sanomattoman
-tyhjiltä ja surettavilta, mutta kaikki muut eivät suinkaan ole
-sellaiset.
-
-Kasvikunta arolla on paljon rikkaampi lajeista, kuin tavallisesti
-oletetaan, paljon rikkaampi, kuin minä voin sanoakaan, koska en ole
-asiantuntija. Ruokamullan seuduissa tshi- ja thyrsa-ruoho yhdessä
-angervopensaan kanssa karkoittavat paikka paikoin melkein kaikki
-muut kasvit; mutta niiden välistä ja samoin laihasta maasta kasvaa
-kaikenlaisia kukkia. Kaikkialla, missä maa alenee laaksoksi, muuttuu
-kasvisto vähitellen suoseudun omaiseksi, ja sara ja ruoko, jotka
-täällä pääsevät valtaan, jättävät täällä, kuten mainitut ruohot
-äskeisissä paikoissa, vielä kylliksi tilaa monen moisille kukille
-kehittyäkseen. Mutta kukoistusaika on lyhyt arolla, lakastuksen ja
-kuoleman aika pitkä.
-
-Ehkä ei ole liikaa sanoa, että neljän vuodenajan erotus ei voi
-tulla missään jyrkemmin näkyviin kuin arolla, jossa kukkain kirjava
-komeus ja aavikon kaltainen tyhjyys, syksyn sulous ja talven
-autius vaihtelevat, jossa hävitysvoima esiytyy yhtä mahtavana kuin
-kasvatusvoimakin, auringon hehku vaikuttaa yhtä tuhoavasti kuin
-pakkanen jossa kuumuuden tappama ja rajumyrskyjen pois lakasema elämä
-kuitenkin herää jälleen, ikään kuin riemuiten herää kevätauringon
-ensi säteiden välähtäessä, jossa ei edes kuluttava tulikaan voi
-kokonaan hävittää, mitä auringon hehkulta ja myrskyiltä on jäänyt
-jäljelle. Voimakkaampi saattaa kevät olla päiväntasaajan seuduissa,
-vaan ei missään ihanampi kuin arolla, jossa kevät yksinään jaksaa
-kestää kesän, syksyn ja talven hävitykset.
-
-Vielä on aro vihreä, kuin kesä tulee sinne; mutta sen täysi komeus
-on jo kadonnut. Jotkut kasvit vain pääsevät nyt vasta täysin
-kehittyneiksi; nekin lakastuvat ensimmäisinä hehkuvan kuumina
-päivinä ja kirjava kevätpuku muuttuu harmaaksi ja keltaiseksi.
-Vielä kestää mehukas, vihreä thyrsa-ruoho kuivuutta; mutta sen
-pitkät, tiheäkarvaiset akanat ovat jo täys'kasvuiset, heiluvat
-heikoimmistakin tuulen henkäyksistä ja verhoavat ikään kuin
-hopeaharsolla allansa olevaa vihreyttä. Muutamien päivien perästä
-ovat ruoho ja röyhyt yhtä kuivat kuin jo ennen kellastunut
-tshi-ruoho, joka keväällä näyttää maasta, nousevalta, mutta nyt
-viikatetta odottavalta viljalta. Raparperin leveät lehdet makaavat
-rypistyneinä maassa; angervo on jo lakastunut, hernepensas lehdetön;
-kuusama ja vaivaismanteli seisovat ihan kuivaneina; ohdakkeet
-ovat siemenpuvussaan; ainoastaan marunalajit eivät vielä, ole
-muuttaneet harmaanvihreitä lehtiänsä. Puhtaana ja loistavana
-paahtaa aurinko janoavaa maata; sillä ainoastaan harvoin tihenevät
-ja sakenevat taivaan kantta ihanasti koristavat pilvenhattarat,
-ja vaikkapa ne joskus satavatkin, riittää se sade tuskin estämään
-tomua pölyämästä pienimmästäkin tuulen puhalluksesta. Eläimet
-ovat vielä kesäpaikoillaan; mutta lintujen laulu on jo vaiennut.
-Ainoastaan matelevaiset, lukemattomat liskot ja käärmeet, varsinkin
-kyykäärmeet riemuitsevat hyvinvoinnista, ja heinäsirkat parveilevat
-suunnattomissa joukoissa, pitkin aroa, ylös lentäessään oikeina
-pilvinä pimittäen ilmaa.
-
-Jo ennen kesän loppua pukeutuu aro syyspukuunsa, jossa on, monta
-keltaisenharmaan vivahdusta, vaan joka sittekin on yksitoikkoinen
-ja suloton. Kaikki hauraanlaiset kasvit makaavat ensi myrskyn
-katkomina maassa ja toinen myrskyn puhallus kuljettaa niitä hurjassa
-tanssissa pitkin aroa. Ne oksistaan kietoutuvat ja vanuvat suuriksi
-keriksi, jotka vierivät ja hyppivät myrskytuulessa kuin kummitukset
-pitkin maata ryöppyävissä tomupilvissä. Mutta ylhäällä, ylemmissä
-ilmakerroksissa lentävät mustat vesi- tai lumipilvet kilpaa
-niiden kanssa. Maalla elävät muuttolinnut ovat jo ammoin paenneet
-eteläisempiin seutuihin, vesilinnut keräytyneinä suuriksi joukoiksi
-joka järvelle varustautuvat lähtemään; ne nisäkkäät, jotka vaihtavat
-olinpaikkaa, kuljeksivat suuremmissa tai pienemmissä joukoissa
-paikasta toiseen, jossa luulevat olevan ruokaa; ne, jotka makaavat
-talvisaikoina, sulkevat luoliensa suut; matelevaiset ja hyönteiset
-vetäytyvät piiloihinsa.
-
-Yksi ainoa hallayö verhoaa kaikki vedet ohuella jääpeitteellä;
-muutamat kylmät päivät panevat talven kahleihin kaikki järvet ja
-lammikot; ainoastaan joet ja purot, jotka kauemmin jaksavat vastustaa
-pakkasta, ovat seuraavina päivinä niukkana turvana niillä
-muuttolinnuilla, jotka eivät vielä ole lähteneet matkalle. Vienot
-luodetuulet ajavat mustia pilviä yli maan ja hiljaa putoilee lunta
-keveinä höytyvinä. Vuoret ovat jo ennen vetäneet päälleen
-lumipeitteensä, nyt pukeutuu alavampikin aro talvipukuunsa. Myrskyä
-aavistaen lähtee susi pois ruo'okoista ja angervotiheiköistä, jotka
-tähän asti ovat hänellä olleet turvallisina piilopaikkoina, ja
-kuljeksii nälkäisenä ja ahneena lähellä kyliä ja paimentolaisen
-talvileiriä, joka nyt etsii siimeksisimpiä, tähän asti syöttämättömiä
-paikkoja alavalta arolta, turvatakseen, mikäli suinkin mahdollista,
-laumojansa talven puutteelta, hädältä ja kurjuudelta. Saaliinhimoiselta
-sudelta koettaa hän suojella itseään samalla tavalla kuin paikoillaan
-asuva kasakki tai talonpoika: ratsastaa ulos arolle sekä ryövärin
-kavaltavia jälkiä myöten hänen olinpaikkaansa asti, säikyttää hänet
-ylös ja sitte, kiihottaen ja rohkaisten ratsuansa ja pelottaen petoa,
-heiluttaen oikeassa kädessään raskasta juurikasnuijaa, ajaa takaa
-laumojensa pelkuria, julmaa vihollista. Lumi ryöppyää suden, hevon ja
-ratsastajan ympärillä, pakkanen pureksii miehen kasvoja, hänen sitä
-huomaamattansa. Tunnin tai korkeintaan kahden kuluttua, joll'aikaa
-susi on juossut kaksi- tai kolmekymmentä kilometriä, se ei enää jaksa
-juosta etemmäksi, se kääntyy ja ryhtyy taisteluun ahdistajaansa
-vastaan. Kieli riippuu pitkällä ulkona suusta, jäiset karvainnenät
-hänen höyryävässä turkissaan ovat pystyssä kuin harjakset,
-epävakaisessa katseessa näkyy kuoleman tuskaa. Silmänräpäyksen ajan
-vain vitkastelee muhkea ratsu ja sitte ratsastajan huudon ja
-solmuruoskan pakotuksesta syöksähtää viimeisen kerran tuota vihattua
-vihollista vastaan. Korkealle heilauttaa metsästäjä surmaavaisen
-nuijansa, se putoaa suhahtaen; värähdellen ja koristen makaa surmattu
-susi maassa. Näljän pakosta kuten hänkin siirtyvät samaan aikaan
-villihevoset ja anttiloopit toisiin paikkoihin, pelastuakseen
-kuolemasta; enimmäkseen vuorilla oleksivat villilampaatkin
-siirtelehtävät nyt vuoren rinteeltä toiselle; ainoastaan jänikset ja
-lentokanat pysyvät paikoillaan, ensimainitut töin tuskin tullen
-toimeen ruohonkorsilla ja puunkuorilla, viimemainitut siemenillä ja
-nupuilla. Monta päivää päästänsä kestää lumisadetta; viimein tyyntyy
-tuuli, joka on pilviä tuonut, mutta mustana pysyy taivas kuten
-ennenkin. Tuuli kääntyy ja puhaltelee kylmemmin ja yhä kovemmin
-idästä, kaakosta, etelästä tai lounaasta. Pitkin valkoista lumivaippaa
-kulkee vaalea pilvi tuiskuavaa lunta; tuuli kiihtyy myrskyksi, pilvi
-nousee ylös taivaalle ja arolla alkaa raivota buran eli lumimyrsky,
-peljätty kuin taifun tai myrkyllinen samum, myrsky, joka tekee
-karaistuneimmankin neuvottomaksi ja joka pahoin uhkaa jokaista elävää
-olentoa arolla.
-
-Pari kolme päivää hellittämättä raivoaa sellainen myrsky aina yhtä
-kiivaasti, pakottaen ihmiset ja eläimet pysymään niissä paikoissa,
-joissa kukin on sen alkaessa. Ihminen, jonka se yllättää ulkona
-arolla, on hukassa, jos hän ei pelastu jonkun erityisen sattuman
-kautta; ken sen raivotessa uskaltaa lähteä ulos, saattaa joutua
-kuoleman omaksi kylän sisällä, jopa itse kaupungissakin, kuten
-todella usein on tapahtunut. Vasta helmikuun kuluttua ovat ihmiset
-ja eläimet jotenkin turvassa siltä ja saattavat taas hengittää
-helpommin, vaikka aro vielä onkin täyden talven vallassa.
-
-Aurinko nousee ylemmäksi, sen säteet sattuvat lämpöisemmin vuorten
-ja kunnasten etelärinteihin ja mustia pälviä, päivä päivältä yhä
-suurenevia, vaikkapa niitä alussa silloin tällöin peittääkin uusi
-lumisade, ilmestyy kaikkialle, sillä nyt alkavat kevään ensi
-henkäykset liikkua maassa. Mutta hidaspa sen tulo on talven kahleissa
-vielä huokailevalle arolle. Vasta sitte, kuin lauhkeat etelätuulet
-yhtyvät vaikuttamaan yhdessä elvyttävän auringon kanssa, aikaisintaan
-huhtikuun alussa, tavallisesti vasta sen lopulla, katoaa lumi
-nopeasti vuorten alemmilta rinteiltä ja mataloista, ruokamultaisista
-laaksolta, vaan rotkoissa ja jyrkkäin seinäin sisäisissä laaksoissa,
-jyrkkärinteisten kunnasten takana ja tiheimmissä vesakoissa voidaan
-vielä melkein koko kuukaudenkin kuluttua tavata lumikinoksia.
-Kaikissa muissa paikoissa liikkuu äsken herännyt elämä voimakkaasti.
-Halukkaasti imee maa kosteutta, jota sulava lumi antaa sille, ja
-aurinko ja vesi, nämä tenhottimet yhdessä käyttävät vastustamatonta
-voimaansa. Jo ennen, kuin nuo lumikinokset, ennen, kuin nopeasti
-harsistuva jääkuori järviltä ehtii sulaa, ojentelevat kaikki
-laukkakasvit ja yleensä kaikki kasvit, jotka ovat kestäneet pakkasta
-yli talven, lehtiä ja kukanvarsia aurinkoa kohti. Kellastuneiden
-ruohonkorsien ja kaikkein syysmyrskyissä katkeamatta jääneiden
-yrttien kuivain ja harmaiden korsien väliltä välkkyy ensimmäinen
-vihreys. Silloin uutisasukas ja paimentolainen panevat palamaan
-tiheimmät vesakot ja mättäiköt, ja ahmiva tuli koettaa tuhota,
-mitä syysmyrsky on säästänyt. Heti, kuin se on ainakin osaksi
-puhdistanut maan, alkaa kasvielämä sitä voimakkaammin liikkua.
-Tästä maasta, josta näyttää olevan juuritettu pois kaikki kasvit
-kokonaan, nousee lehti- ja laukkakasveja, nuput ja kukat kehittyvät,
-ja sanomattoman ihanaksi ja komeaksi pukeutuu aro. Äärettömän
-laajalti näkee silmä keltaisia, tummanpunaisia, valkoisia,
-punaisen- ja valkoisen-juovikkaita tulpaaneja. Tosin ne kasvavat
-maasta vain yksitellen, parittain tai enintään kolme ryhmässänsä,
-mutta niitä on yli koko aron, ja niin suuri joukko niitä kukkii
-yht'aikaa, että niitä aina näkyy, katsottakoon mihin päin hyvänsä.
-Heti niiden jälkeen kehittyvät myöskin liljat, ja uusia, vielä
-lumoavampia värejä näkyy kaikkialla, missä näillä aron suloisilla
-lapsilla on edistymisekseen soveliasta paikkaa: rinteillä tai syvissä
-laaksoissa, kaikkein jokien ja purojen varsilla tai soilla. Koska ne
-ovat paremmin koossa ja useampilajisina kuin tulpaanit, vaikuttavat ne
-suuremmalla paljoudellaan myöskin mahtavammin, sillä ne vallitsevat
-kokonaan avaroita aloja ja voivat välistä näyttää yhtä hyvin
-kaunokkeja kasvavalta ruispellolta kuin täydessä kukoistuksessaan
-olevalta rapsivainioltakin. Yleensä kasvaa kukin laji tai toisinto
-yhdessä ryhmässä, vaan siellä täällä kasvaa sentään myöskin sinisiä ja
-keltaisia liljoja kirjavanaan sekaisin, ja ne molemmat täytevärit
-vaikuttavat silloin sangen lumoavasti.
-
-Niin kuin heti talven poistuttua nämä kevään ensimmäiset lapset
-kiiruhtavat kirjavuudellaan pukemaan aroa, niin koristautuu
-taivaskin. Ihan pilvetön se tuskin koskaan lienee keväällä,
-päin vastoin on se aina kaikenlaisten pilvien peitossa, yksin
-kauneimmallakin säällä on siellä keveitä pilvenhattaroita, jotka
-tiheämmissä tai harvemmissa ryhmissä leviävät yli koko taivaan
-kannen, ja loitoimpana näköalan rajalla näyttävät ylt'ympäri makaavan
-maassa. Mutta jos ne pilvet sakenevat, jos taivas pimenee ja aurinko
-vain sieltä täältä lähettää vähäisenkään valosäteen ensimmäisten
-kevättuulien lämmittämälle arolle, niin siinä välkkyy värejä, joita
-ei koskaan olisi luultu mahdollisiksikaan.
-
-Joka päivä liittyy uusia värien vivahduksia entisiin. Yhä enemmän
-häviää kellertävyys, jota menneenvuotinen kulo keväälläkin levittää
-arolle, yhä elävämmältä ja raittiimmalta alkaa näyttää jo nytkin niin
-runsaasti koristuneen maiseman kevätpuku. Jo muutaman viikon kuluttua
-on koko aro kuin kirjava lattiamatto, jossa on kaikkia mahdollisia
-värien vivahduksia, tummanvihreästä heleään keltaisenvihreään saakka;
-sillä marunakasvien vallitseva harmaanvihreä väri muuttuu nyt
-erittäin esiytyvien ruohojen ja vaivaispensasten kautta tummemmaksi
-ja kirkkaammaksi. Vaivaismanteli, joka joko yksinään tai yhdessä
-hernepensaan ja kuusamoiden kanssa verhoaa laajoja aloja alavammissa
-aroseuduissa, on nyt kuten molemmat viimemainitutkin täydessä
-puvussaan, ja sen persikanpunaisilta välkkyvät, kukkia täpötäydet
-oksat näkyvät selvästi sekä ruohon vihreyden että hernepensaan
-kukkien, jopa kuusamoidenkin vaalean- tai ruusunpunaisten kukkien
-rinnalla, vaikka kuusamat sopivissa paikoissa kasvavatkin oikeiksi
-tiheiköiksi ja täydessä kukoistuksessaan tekevät kaikki muut kasvit
-ja värit ympärillänsä yhteiseksi pohjaksi, jota vasten niiden
-lehdet sitä selvemmin näkyvät, On sitte vielä paljo minulle, niitä
-tuntemattomalle, nimettömiä ruohoja ja kasveja, jotka saavat
-aikaan tummempia ja vaaleampia varjostuksia, ja toisten kasvien
-yhtä nopeasti lakastuvaiset kuin kasvavatkin lehdet kutoutuvat
-mattoon keltaisenvihreiksi eli kullankeltaisiksi pilkuiksi. Matkan
-päästä katsellessa tosin kaikki värit sulavat yhdeksi, melkein
-tasaiseksi, harmahtavaksi vihreydeksi; mutta lähellä vaikuttaa
-kukin erikseen, jopa lukemattomat kukatkin kukin eriksensä, jotka
-nyt samoin ovat puhjenneet ja kaikkialla seisovat yksitellen
-tai, erittäin suotuisissa paikoissa, ryhmittäin ja pensaskasvien
-varjossa levittelevät koko komeuttansa. Äärettömän monimuotoisten
-laukkakasvien sivulla näkyy varsinkin muhkeita virnalajeja, ja
-sellaisten ohella, jotka meistä näyttävät ihan vierailta, myöskin
-puutarhojemme rakkaita tuttuja. Yhä enemmän kiinnytään tähän
-lumoavaan tauluun, niin että viimein tuntuu siltä, kuin oltaisiin
-kävelemässä äärettömän suuressa kukkatarhassa, jota ei ihmiskäsi ole
-kylvellyt.
-
-Samalla, kuin kasvikunnan, herättää kevät myöskin eläinkunnan
-arolla eloon. Jo ennen, kuin talven viimeiset jäljet ovat kokonaan
-haihtuneet, palaavat syksyllä poistuneet muuttolinnut taas arolle,
-ja kuin kevät on päässyt valtaan, avaavat myöskin talvitainnokkaat
-maanalaiset kammionsa, joissa he ovat tajuttomina maanneet yli
-ankarimman vuodenajan, ja yhtyvät, kuten muuttolinnut pysyväisiin
-lintuihin, niiden nisäkäisten seuraan, jotka eivät ole peljänneet
-edes selloistakaan talvea taikka ainakin ovat osanneet hereilläkin
-tulla toimeen sen ajan. Yht'aikaa niiden kanssa viettävät hyönteiset
-ylösnousemis-juhlaansa, kiiruhtaen esiin jostakin turvallisesta
-piilosta taikkapa nyt purkautuen koteloista, joihin toukka oli
-syksyllä kätkeytynyt. Samoin ryömivät nyt matelevaiset, konnat
-ja sammakot, liskot ja käärmeet talvimajoistansa nauttimaan jo
-ensimmäisistä auringon säteistä heille välttämätöntä, heitä
-toimeliaisuuteen ja täyteen eloon herättävää lämpöä ja uneksimaan
-kesää, joka tekee ainoastaan heidät täydellisen onnellisiksi.
-
-Nyt on elämää ja liikettä arolla. Tosin eläimiä, jotka kuuluvat
-arolle, ei ole monta lajia, mutta luvulta niitä on paljo ja yli
-koko aron. Suurissa joukoissa kuten anttilooppi-laumat Sisä-Afrikan
-aroilla, sebra- ja kvagga-parvet Etelä-Afrikan Karu-maassa
-ja silmänkantamattoman laajat puhvelilaumat Pohjois-Amerikan
-ruohokoilla, eivät nämä nisäkkäät liiku, eivätkä myöskään aron linnut
-niin suurissa joukoissa kuin meren rannalla, muutamissa saarissa,
-Afrikan aroilla tai kuuman vyöhykkeen ikimetsissä. Mutta moneen
-maisemakuvaan vaikuttavat nämäkin, sekä nisäkkäät että linnut, hyvin
-suuresti, ja maan omituista luonnetta nekin osaltansa tekevät ja
-täydentävät, sillä maata ja oloja kuvaavia eläinlajeja on arollakin.
-
-Eläinten kokouspaikkoina ovat varsinkin vedet: sekä suuret että
-pienet järvet ja lammit, sekä joet että purot. Jo kauan ennen,
-kuin rantaa verhoavista, aika-ajoin vedenpeittoisista tai myöskin
-ainiaan matalavetisistä kaislikoista huomataan, että järvi on
-edessä, näkee tottunut silmä sadoista ja tuhansista kahlaajista ja
-vesilinnuista, missä päin aukea vesi on, vaikka sitä ei vielä näy.
-Alinomaa suuntaa käännellen liitelevät lokkilinnut sen kohdalla;
-ripeämmin ja säännöttömämmin lentäen metsästelevät tiirat ruohokkojen
-ja niiden välisten avosilmäkkeiden yllä; korkealla ilmassa
-kiertelevät kiljukotkat; sorsat, hanhet ja joutsenet lentelevät
-järven päästä toiseen; ruokohaukat kiikkuvat ruo'oissa; tavataanpa
-täällä joskus merikotkiakin ja pelekaaneja. Mutta sellaisiin
-järviin kokontuneista linnuista sekä lajien ja yksityisten lintujen
-luvusta saadaan vasta sitte selkoa, kuin päästään avoveden reunaan
-eli on tunkeuduttu niiden ruoko- ja kaislatiheikköjen lävitse,
-jotka järviä ympäröivät. Suola-arolta, kuten on helppo tajuta,
-täytyy eläintenkin paeta. Kiiremmiten lentävät vesilinnut pois
-kolkolta, suolapeitteiseltä rannalta, hätimmiten vain tarkastaen
-vesilätäkköä toisensa perästä; ainoastaan nauru- ja kalalokkien
-nähdään joskus laskeutuvan mataloihin suolavesi-lammikoihin, jotka
-eivät vielä ole ihan kuiviksi haihtuneet; ainoastaan ristisorsa
-kalastelee niistä ja silloin usein suloisten avosettien seurassa,
-jotka erittäin mielellään haeskelevat juuri sellaisia paikkoja ja
-siellä partitain tai parvissa etsiskelevät ahkerasti saalista,
-lakkaamatta nyykytellen ja heilutellen kaunista päätänsä ja hienoa,
-ylös päin kaarevaa, sapelin muotoista nokkaansa. Muita lintuja
-olen minä täällä nähnyt aina vain ani harvoja: jonkun västäräkin,
-jonkun töyhtöhyypän ja jonkun kurmitsan; kaikki muut karttavat
-kolkkoa, autiota seutua, sitäkin mieluisemmin, kuin ihan sen lähellä
-on paljon parempia ja piilokkaampia soita ja vesiä. Ihan itse
-järven laiteille asti on tarjona runsasta ravintoa kaikille, joita
-se houkuttelee luoksensa. Sen tähden nähdäänkin tänne, jopa sen
-pinnallekin kokoutuvan tuhansittain kahlaajia ja vesilintuja sekä
-myöskin laululintusia, peipposia ja tiaisia, joille kuivalla arolla
-ei ole tarpeellista elatusta, ja sen tähden täältä saavatkin sekä
-kalansyöjät että kaikki muut petolinnut jokapäiväisen leipänsä.
-Pohjois-Afrikan matalarantaisiin järviin, joihin talvella kolmen
-maanosan siivekkäät asujamet tulvivat suurenmoisiin kokouksiin,
-kuuman vyöhykkeen isoihin vesiin, joiden rannoilla joka vuodenaikaan
-on satoja tuhansia lintuja, Tonavan alangon suoseutuihin, joihin
-joka kesä saapuu äärettömät joukot ilman lapsia, ei näitä arojärviä
-voida verrata; laajuuteen katsoen on niiden siivekkäitä asujamia
-luvultaan liian vähäkin, vaan melkoinen se lintujen luku sentään
-on, ja omituisuutensa nämä arojärvet säilyttävät myöskin lintujen
-valitsemiin asuinpaikkoihin katsoen.
-
-Täällä elävät kaikki eläimet ruohokossa: susi ja metsäkarju, kotka
-ja harmaa hanhi, haukka ja joutsen, korppi, sinisorsa ja löppösorsa,
-rastas ja kerttu, tiainen ja varpunen, paju- ja metsäsirkku,
-kultarinta ja sinirinta-satakielinen, tornihaukka ja punajalkahaukka,
-kurki ja töyhtöhyyppä, lepinkäinen ja taivaanvuohi, kottarainen,
-valko- ja keltavästäräkki, viiriäinen ja jäälintu, hopea- ja
-kapustahaikara, merimetso ja pelekaani. Ruohokot ovat täällä eläinten
-varsinaisina olo- ja piilopaikkoina; ne ovat kätkevän ja turvaavan
-metsän sijassa; niissä menestyy rakkaus ja perheonni, niissä
-nautitaan suurimmat riemut ja kärsitään hellimmät huolet, niissä
-poikaset syntyvät ja kasvavat.
-
-Näissä ruohokoissa oleskelevista nisäkkäistä huomataan tavallisesti
-ainoastaan jäljet, jos ei ryhdytä erittäin tehokkaihin keinoihin
-ja koirilla etsitetä niitä tiheiköistä; mutta liikkuvaisesta
-lintumaailmasta voi tutkijan tottunut silmä nähdä milloin hyvänsä
-kuvan ainakin pääpiirteissään.
-
-Kuin kuivalta arolta lähestytään jotakin järveä, häviävät viimein
-näkyvistä kaikkialle levinneet leivoset, ja siellä täällä jo kuuluu
-kurmitsan ääni taikka näkyy se itsekin sukunsa omituisella kiihkolla
-kiiruhtavan pitkin maata vähän matkaa kerrassaan, pysähtyen sinne
-tänne sieppaamaan suuhunsa joitakuita silmiin sattuvia matoja ja
-sitte yhtä kiireesti rientävän edelleen. Jo ennen, kuin tullaan
-ruohokkoon, nähdään naurulokki ja ehkä kalalokkikin, joista
-ensimainittu lentää kauas arollekin karjalaumojen luo, joita ne
-sitte seuraavat joko tiheissä joukoissa liidellen niiden ympärillä
-pyytelemässä lennosta elukkain liikkeelle ajamia hyönteisiä taikka
-astuskellen karjan jäljestä kuin valkokyyhkyset, jotka etsiskelevät
-ruokaansa maasta. Silloin ehkä myöskin nähdään jo joku harmaa
-hanhi, joka on hetki sitte lähtenyt hautovan puolisonsa luota
-kaislikkojen läheisille ruohomaille syömään niin kauan, kuin hellät
-vanhemman-huolet, joista kaikki hanhiurokset ottavat runsaan osansa,
-eivät kahlehdi häntä piiloisimmille, järven viereisille laitumille,
-joilla varovaiset vanhemmat ensin opettelevat harmaankeltaisia
-poikiansa kätkössä vihollisilta. Kaikissa vedon alaisissa mataloissa
-rantapaikoissa on vilkkaampi elämä. Niissä ja rapakoissa ryntäävät
-toisiaan vastaan hyvin valituissa taistelupaikoissa pienet
-kahlaajat, suokulaiset, nyt komeilevina täydessä ritaripuvussa,
-painavat päänsä ja tähtäävät nokkansa kuin hyvin ojennetun keihään
-ainiaan peräytymättömän vastustajan leveää, kilveksi kelpaavaa
-höyhenkaulusta kohti, katsahtavat vielä kerran toinen toistaan
-terävästi silmiin ja syöksyvät vastakkain, yht'aikaa iskien itse ja
-ottaen höyhenkilvellään vastaan toisen iskun. Ei kumpikaan näistä
-jaloista taistelijoista sentään vahingoittunut, ei kumpaistakaan
-sellainen taistelu vähimmälläkään tavalla pidättänyt toisista paljon
-tavallisemmista toimista; sillä toiselta ei rynnätessäkään jäänyt
-huomaamatta kärpänen, joka juuri silloin istahti läheiselle korrelle,
-toiselta ei uiva kuoriainen, joka tanssi pikku lätäkön pinnalla, ja
-sukkelasti rientää toinen sinne, toinen tänne sieppaamaan huomattua
-saalista ja siitä vahvistumaan uusiin taisteluihin. Mutta sillä
-aikaa seisoo toisia jo aikaa sitte valmiina taisteluun, joka ei
-näytä koskaan loppuvan. Silloin tulee ruokohaukka purjehtien ja
-kiireimmiten poistuvat sankarit taistelupaikalta, nousevat ylös
-tiheissä joukoissa, lentävät toisen veden luo ja alkavat siellä
-vanhan leikin uudestaan. Peljätty haukka karkoittaa myöskin pois
-kaikki muut linnut. Pauhuisesti nousevat heikommat sorsat, ja paljon
-enemmän säikähtäen heidän lentoansa -- kuin petolintua nousevat
-seuraavana silmänräpäyksenä myöskin heidän voimakkaammat sukulaisena;
-ne lentää suhistavat muutamaan kertaan ympäri järven ja sitte taas
-parvittain laskeutuvat alas; punasääri-rantavikla nousee ilmaan
-huutaa liritellen, ja kaiuttomasti, vaan kauas kuuluvasti huutaen
-nousee taivaanvuohi, jonka päällitse petolintu liian läheltä livahti;
-mutta molemmat unhottavat uhkaavan vaaran heti, kuin ovat päässeet
-ylös turvalliseen korkeuteen, ja näyttävät ajattelevan ainoastaan
-ihanaa kevättä ja kaikkialla vallitsevaa lemmen riemua. Sillä
-punasääri laskeutuu taas äkisti alas veden kalvoa kohti, räpyttelee
-ja liitelee riippuvin siivin eteen ja alas päin, kohoaa lakkaamatta
-huudellen uudestaan ja laskeutuu taas, kunnes jo hautomaan ehtineen
-puolison kutsuntahuuto kehoittaa häntä jättämään nuo hänelle aiotut
-hyvittelyt ja rientämään yksinkertaiselle pesälle. Taivaanvuohi
-tekee melkein samalla tavalla; lenneltyään ristiin rastiin ja
-noustuaan melkoisen korkealle, pudottautuu hän yht'äkkiä alas,
-pursto levällään, ja silloin purston notkeat, kapeat ja teräväpäiset
-höyhenet saavat pidättävän ilman vaikutuksesta syntyvällä
-vapisemisellaan aikaan sen tutun, surinan ja määkinän kaltaisen
-äänen, josta tämä lintu on saanut sattuvan nimensä. Ainoastaan pari
-tavattoman pitkäjalkaista, ikään kuin puujaloilla astuskelevaa lintua
-(flamingoa), jotka, vihaisesti erillään pysyen muusta rantavilinästä,
-eleskelivät omissa toimissaan, eivät pitäneet lukua haukasta, ehkäpä
-siitä syystä, että näkivät rohkeain naurulokkien kiireesti lentää
-löyhyttelevän karkoittamaan rauhan häiritsijää, jopa vaalean ja
-pienemmän suohaukankin yhdessä varustautuvan sotimaan tuota likeistä
-ja kuitenkin niin vihattua sukulaistansa ja rosvoveljeänsä vastaan.
-Heti se poistuukin seutuvilta, ja minuutin kuluttua on kaikenlaista
-viserrystä, naurua ja kuherrusta kaikkialla; sillä vanhojen
-asukasten lisäksi on tullut uusia, joita sinne on houkutellut sekä
-kaikilla seuralinnuilla yleinen uteliaisuus että sellaisissa vesissä
-runsasvarainen ravinto.
-
-Kuin viimein päästään ruohokon rajaan, saadaan näkyviin pienemmät
-linnut ja tavallisesti aina ennemmin kuin suuret, jotka ovat ruohokon
-kätkössä. Kurki, jonka pesäpaikkoihin on kaikkein pahin päästä,
-hopeahaikara, joka kaislasärkän sisälaidalla pyytelee kaloja,
-kapustahaikara, joka etsii ravintoansa kaislatiheikön sisäisistä,
-matalimmista paikoista, kaikki nämä pysyvät niin piilossa kuin
-mahdollista, ja kaulushaikara, joka oleskelee kaikkein tiheimmissä
-paikoissa, ilmasee läsnäolonsa kumealla myrinällä. Sitä vastoin
-kaikki äsken mainitut pikku linnut ihan huolettomasti lentelevät
-katselijan edessä ja riemuiten laulavat kauneimpia säveliään.
-Tuttavasti sipsuttelevat keltavästäräkit nurmikoilla, joita kaislikon
-ulkopuolella on ihan sen rajaan asti, tyynesti ja pelottomasti
-kiikuskelee sievä partatiainen kaisloissa, joiden latvoja koristaa
-milloin punarinta-satakielinen, milloin lepinkäinen; kovasti
-kaikuvat joka taholta ruokokerttujen iloiset, vaikka ei juuri
-soinnukkaat sävelet, ja mielellään kuunnellaan rastaan raksutusta,
-sinirinta-satakielen, uunilinnun ja kultarinnan suloisia lauluja
-sekä käen kukkumista. Aukealla vedellä kaislikkojen välissä ui
-ihan varmaan pari nokikanaa poikasinensa ja, jos vesi on vähänkään
-syvempi, ehkä silkkikuikkakin monien sorsien joukossa. Ja illan
-tullessa saapuvat myöskin tornihaukka ja punajalkahaukka, musta- ja
-punakottarainen kaislikkoon yöksi, eikä silloin laverruksilla ole
-määrääkään. Onpa täällä yövieraina vielä kiljukotka, korppi ja varis,
-ja karimetso ja pelekaani levähtävät päivän kalastusvaivoista ainakin
-kaislikkojen sisälaidoissa.
-
-Avoveden kohdalla lentää liitelevät lokit, tiirat räpyttelevät,
-merikotkat ja kalasääsket tähystelevät ja, missä syvyys ei ole
-varsin suuri, kalastelevat pelekaanit ja joutsenet kilpaa ahnasten
-merimetsojen ja uikkujen kanssa.
-
-Melkein yhtä rikkaat kuin järvet ovat myöskin metsäiset ja pensahiset
-jokilaaksot. Puissa ovat suurempien ja pienempien petolintujen pesät,
-jota paitsi ne ovat hyvinä lepopaikkoina; niiden latvoista kaikuu
-kuhankeittäjän helisevä huuto, rastaan raksutus, tikan heleä nauru,
-sepel- ja metsäkyyhkysen kuherrus, mutta alta tiheiköstä satakielen
-ihana laulu niin puhtaana ja täyteläisenä, että paraintakin kuulemaan
-tottunut korva ihastellen kuuntelee niitä harvinaisia säveliä.
-Mutta joen pinnalla kiikuskelee hyvin monenlaisia vesilintuja
-kuten järvelläkin, ja kaislikossa sekä rannan pensaissa eleksii
-yhtä kirjava seura kuin järven ruohokoissakin; hernekerttu,
-kirjarintakerttu ja harmaa kerttu kaiuttavat tuttuja laulujansa.
-
-Jos vaelletaan aron vedettömiä seutuja, on siellä ihan toinen
-eläinmaailma. Sielläkin ensinnä huomataan linnut. Ainakin
-kuusi ehkä kahdeksankin leivolajia asuu arolla, elähyttäen sen
-autioimpiakin paikkoja. Lakkaamatta helkkyy täällä laulu; maasta
-ja mataloista pensaista kaikuu sitä, korkealta ilmasta virtaelee
-aamuin ja illoin runsaasti alas raikkaita säveliä. Tuntuu siltä,
-kuin kuuluisi vain yksi laulu; sillä monisävelinen kalanderleivo
-omistaa sekä meidän tavallisen kiurumme että Siperian leivosen
-sävelet ja sulattaa ne omiinsa, ei halveksi edes tatarileivon eikä
-lyhytvarpaisen leivon lyheitä säveliäkään, vaan yhdistää kaikkein
-arolla elävien leivolajien laulun omaansa, hämmentämättä sentään
-heidänkään lauluansa, vaikka hän kyllä voimakkaasti viserteleekin
-sekä omia että lainattuja sävelmiänsä. Kuin jonakin kevätpäivänä
-kotipellon pientarilla ihastellen kuuntelemme kiurujamme, kuin
-näemme, miten laulaja toisensa perästä lakkaamatta vuorotellen
-nousee kohti taivasta riemulaulullaan kuuluttamaan kevään tuloa,
-me silloin tuskin voimme aavistaa, että aro tarjoaa sata kertaa
-enemmän, kuin me kotivainioillamme saamme kuulla, ja niin kuitenkin
-on. Sillä aro on leivojen oikea koti; pari samaa lajia asuu ihan
-toisen vieressä, toinen laji taas toisen seassa, ja avaralla arolla
-tuskin näyttää olevan tilaa kaikille. Mutta leivot eivät suinkaan
-ole sellaisten paikkojen ainoat asujamet. Melkein yhtä monilukuiset
-ovat myöskin niiden pahimmat viholliset, nuo heidän rakkahimpiansa,
-heidän pikku poikasiansa ainiaan uhkaavat haukat, jotka ovat
-aron varsinaisia lintuja. Mihin aron osaan hyvänsä saavutaan,
-jonkun näistä petolinnuista, pohjoisarolla pienemmän, etelämpänä
-vaalean suohaukan, saadaan ihan varmaan aina nähdä liikuskellen,
-tavallisesti ihan läheltä maata liidellen lentelevän aluettansa
-ristiin rastiin; useinpa nähdään neljä, kuusi, kahdeksan ja vielä
-useampiakin yht'aikaa pyydystelevän pitkänlaisessa laaksossa. Vielä
-monilukuisemmin kuin nämä, vaikka ei ihan yhtä laajalti, esiytyy
-kaksi muuta olemukseltaan ja luonteeltaan melkein ihan toistensa
-kaltaista, kauneudelta ja liikkeiden sulavuudelta toinen toisensa
-kanssa kilpailevaa aron lasta: tornihaukka ja punajalka-haukka. Missä
-hyvänsä on lepopaikkaa näille notkeille ja soreille linnuille, missä
-sähkölanka on vedetty poikki aron, kallio tai kirgiisin hautakumpu
-kohoaa tasangosta, siellä jotenkin varmaan tavataan niitä. Ollen
-hyväluontoiset ja seuraa rakastavaiset sekä kadehtimattomat toinen
-toisensa onnea, vaikka haluavatkin samaa saalista, ajeskelevat ne
-ahkerasti kaikenlaisia hyönteisiä, ahnaasta heinäsirkasta aina
-pienimpään elävään asti, istuvat sitte leväten ja ruokaa sulattaen,
-vaan samalla huolellisesti joka taholle tähystellen paikoillaan,
-nousevat uuden saaliin nähtyään nopeasti heti ilmaan, liitelevät
-hetkisen keveästi ja sulavasti ja pysähtyvät sitte melkein
-liikkumattomiksi ylhäältä tarkasti tähtäämään saaliisen. Sitte
-ne syöksyvät kuin putoava kivi suoraan maata kohti, sieppaavat,
-jos onnistuu, hyönteisen, musertavat ja syövät sen lennossa ja
-kiiruhtavat jälleen ylös uudistamaan samaa temppua. Usein nähdään
-heitä kymmenkunta molempia lajeja sekaisin pyydystämässä samassa
-paikassa, ja niiden lakkaamatta vaihtelevat liikkeet eivät voi
-koskaan olla puoleensa vetämättä ja kiinnittämättä vaeltajan
-huomiota. Joka päivä saatetaan niitä tavata, tuntikausia katsella
-niitä ja aina kuitenkin huomataan uutta suloa niiden leikitsevässä
-käytöksessä; ne kuuluvat aron maisemakuvaan yhtä hyvin kuin
-suolajärvi, kuin tulpaani tai lilja, kuin vaivaiskoivu-tiheikkö tai
-tshi-ruoho, kuin valkoiset pilven hattarat taivaan kupukannella.
-Mutta aroa kuvaava on myöskin punakottarainen, melkein yhtä
-viehättävä ilmiö, rakkaan, koti- ja puutarha-ystävämme sijainen,
-ahnasten heinäsirkkain innokas ja hyvällä menestyksellä toimiva
-hävittäjä, laitumella käyskentelevien karjalaumojen uskollisin
-ystävä, ihmisen suosittu auttaja, koska hän väsymättä suojelee maan
-hedelmiä, aron asujanten silmissä ihan pyhä lintu; kuvaava myöskin
-lentokana, joka kanan ja kyyhkysen välinen laji on hyvin levinnyt
-arolle, iso trappi ja hänen suloiset sukulaisensa kaulus- ja pikku
-trappi, viime mainittu ansaitseva siitäkin syystä meidän huomiotamme,
-että se muutamia vuosia sitte siirtyi Europpaan ja täällä on nykyään
-yhtä hyvin kuin arollakin maiseman kaunistuksena, kuin hän lentää
-suhistaessaan näyttää koko kauneutensa. Ja muitakin kaunisvärisiä,
-jopa oikein komeitakin lintuja voidaan ilmoittaa olevan aron
-vakinaisina asujamina: suloinen mehiläissyöjä ja sininärhi, jotka
-yhdessä haukkojen ja kyyhkysten kanssa asuvat jyrkissä rantatörmissä,
-kutojasirkku ja punavarpunen, jotka oleskelevat tshi-ruohokossa
-ja tiheiköissä, ja monta muuta. Eikä edes pääskysiäkään puutu
-näistä seuduista, joissa ihmisasunnot ovat niin harvinaiset. Että
-törmäpääskynen kaivaa pesänsä jyrkkiin järvenrantoihin, ei kuulune
-kummalliselta; mutta tottapa ansainnee mainita, että räystäspääskynen
-vielä tänäkin päivänä täällä muuttuu vapaana elävästä puolikesyksi
-linnuksi, että se vielä tänäkin päivänä muuraa pesänsä kallioon ja
-lähtee siitä, kuin hautakumpua jollekin kirgiisille luodaan, sekä
-asettuu sitte asumaan sen päälle, että hän etsii vierasvaraisuutta
-yksin jurtastakin ja saakin sitä, jos kirgiisi toivoo voivansa viipyä
-niin kauan yhdessä paikassa, että munat ehtivät tulla haudotuiksi
-jurtan kupukattoon kiinni muuratussa pesässä ja pojat vaurastua
-lentoon kykeneviksi.
-
-Niihin paikkoihin, joiden lintumaailman nyt olen luetellut, on
-asettunut myöskin muita eläimiä. Paitsi vaivalloisia sääskiä,
-kärpäsiä, paarmoja ja ampiaisia, tavataan yleensä vain joitakuita
-hyönteislajeja, mutta ne ovat hyvin lukuisat ja kaikkiin sellaisten
-seutujen osiin levinneet. Samaa on sanottava matelijoista, joita
-me näkemissämme aron osissa tapasimme ainoastaan muutamia liskoja
-ja monta käärmelajia, varsinkin kaksi myrkyllistä käärmettä,
-tavallisen kyykäärmeen ja halyskäärmeen. Kumpiakaan näitä tosin
-ei ole niin runsaasti kuin liskoja, mutta sentään tavattoman
-paljo. Ratsastaessamme arolla tapahtui monta kertaa päivässä, että
-joku meitä seuraavista kirgiiseistä kumartui, puukko kädessä,
-alas hevosen seljästä terävällä iskulla leikkaamaan päätä
-joltakin myrkkykäärmeeltä, ja kuin me pienessä vuorikaupungissa
-Schlangenbergissä (Käärmevuorella), Altain pohjoisosassa, tahdoimme
-ottaa selkoa, oliko se syystä saanut nimensä, toivat lähettimme parin
-tunnin kuluttua niin runsaan käärmesaaliin, että siten saatu vastaus
-meitä hyvin hämmästytti ja että me emme enää voineet epäillä nimen
-synnyn historiaa, joka kertoo, että ennen kaupungin perustamista
-koottiin ja poltettiin tuhansittain myrkkykäärmeitä. Konnat, sammakot
-ja pikku nisäkkäät ovat paljon harvinaisemmat kuin matelevaiset; me
-näimme ainoastaan yhden tulikonna-lajin sekä muutamia hiiriä, yhden
-siiselin, kaksi maakontion kaltaista, sokeaa hiirilajia ja sievän
-hyppyrotan, jota myöskin sanotaan hevos-hyppyrotaksi ja alakdaganiksi.
-
-Siiseli ja hyppyrotta ovat mitä sievimmät eläimet.. Varsinkin siiseli
-tuottaa elävyyttä ja jonkinmoista suloutta arolle, se kun erittäin
-soveltuvissa paikoissa mielellään elää joukoissa ja silloin, kuten
-sen sukulainen aromurmelikin, rakentelee oikeita kyläkuntia. Siellä
-nähdään varsinkin iltasella sen pikku eläimen istuvan kolonsa suulla
-taikka vaunujen tai ratsastajajoukon lähestyessä kiireesti rientävän
-piiloonsa, äkisti vielä kerran nousevan uteliaasti katsahtamaan ja
-hyvissä ajoin kadota livahtavan turvallisen kolonsa syvyyteen, mutta
-muutaman silmänräpäyksen päästä taas tulevan näkyviin, arvattavasti
-ottamaan selkoa, eikö uhkaava vaara ehkä ole jo ohitse. Hänen
-käytöksessänsä näkyy alituista horjumista uteliaisuuden ja pelon
-välillä. Pelkoon hänellä kyllä on hyvät syynsäkin; sillä vaikkapa
-ihminen ei hätyytäkään häntä, niin ovat kuitenkin susi ja kettu,
-keisari- ja kiljukotka lakkaamatta hänen kinterillänsä, ja voidaan
-olla jotenkin varma, että hän oleskelee lukuisasti varsinkin
-sellaisissa paikoissa, joissa keisarikotkan nähdään istuvan patsasten
-päässä tien varrella tai puissa kylissä. Paljon harvemmin nähdään
-hevos-hyppyrottaa, eittämättä aron sievintä nisäkästä, ei sen
-tähden, että se olisi luvultaan vähempi, vaan koska se on yöeläin
-ja sen tähden näyttäytyy vasta auringon laskun jälkeen. Siihen
-aikaan ja, jos on kuutamo, myöhemminkin voidaan huomata, miten se
-suloinen olento varovasti nousee kolostansa, oikoo jäseniään ja
-sitte, pienet etujalat rintaa vasten painettuina, kuin puujaloilla
-hypiskelee pitkillä, kengurua muistuttavilla takajaloillaan, tukien
-hoikkaa, ihan pystyasentoista ruumistansa pitkällä, karvaisella
-hännällään. Sinne tänne juoksee hyppyrotta pitkin maata, ei erittäin
-nopeasti, ja pysähtyy aina vähän päästä hetkiseksi, koska hänen
-täytyy tuon tuostakin haistella tai pitkillä viiksikarvoillaan
-tunnustella, mistä löytyisi jotain kelvollista ruokaa. Tästä noukkii
-hän siemeniä, tuosta kaivaa laukan; mutta sanotaanpa, että se ei
-hyljeksi raatojakaan, että se ryöstelee linnun pesistä munia ja
-poikasia, jopa pyytelee pienempiä jyrsijöitäkin, enkä minä uskalla
-ruveta puhdistamaan häntä näistä syytöksistä. Vaikea onkin muuten
-tutkia häntä perin pohjin, sillä hänen aistimensa ovat hyvin tarkat,
-hänen henkiset lahjansa jotenkin vähäiset, ja pelko ja arkuus sen
-tähden hänen näkyvimmät ominaisuutensa. Heti, kuin ihminen tulee
-hänen mielestään arveluttavan lähelle, lähtee hän pakoon, ja turha
-vaiva olisi ajaa häntä takaa; tuskin ratsumieskään saa häntä kiinni.
-Pitkillä hypyillä, voimakkaasti ponnistaen vahvoja takajalkojansa ja
-käyttäen pitkää, ihan suoraksi ojennettua häntää peräsimenä rientää
-hän pois; hyppy hypyn perästä melkein ilman vähintäkään väliaikaa, ja
-ennen, kuin oikein saadaan selvillekään, minne päin hän läksi, katoaa
-hän yön pimeyteen.
-
-Toisia eläinlajeja kuin alavalla arolla on aron vuoriseuduissa,
-jos siellä loivien rinteiden sijasta tai niiden ohella on jyrkkiä
-kallioseinämiä, louhikkojyrkkäyksiä, syviä, synkkiä rotkoja ja ihan
-kasvittomia, teräviä huippuja. Kapeissa, vihreissä laaksoissa, joita
-pitkin juoksee puronen, elää ja viihtyy kirjohanhi, tavattoman
-korea, kaunis ja vilkas lintu, tuskin sorsaa suurempi, Keski-Aasian
-tunturien hanhilaji; kallion koloissa kuhertelee eräs meidän
-kesyn kyyhkysemme kantavanhempain ja kalliokyyhkysen likeinen
-sukulainen; kalliolohkareilta, joilla kivitaskut, kalliovarpuset ja
-talvihempposet juoksentelevat, kaikuu kivirastaan soinnukas laulu;
-korkeampain huippujen ympärillä liitelevät vilkkaat alppinaakat ja
-heitä ylempänä kiertelee päivällä vuorikotka ja yöllä äänettömästi
-liitelee iso huuhkaja, molemmat tähystellen saaliikseen jotakuta
-erittäin lukuisista vuorikanoista tai ehkä jotakuta varomatonta
-murmelieläintä. Tarkemmin kuin mikään näistä ansaitsee kuitenkin
-kirgiisein arkaari tutkia, yksi niistä villeistä jättiläislampaista,
-joita Keski-Aasiassa on ja jollaisen eläimen minä sain ammutuksi
-Arkat-vuorilla.
-
-Mikäli kirgiisit kertoivat, joita minä tarkimmasti kyselin, elää
-tämä muhkea eläin paitsi täällä myöskin muissa tavallisen korkeissa
-vuoristoissa Länsi-Siperian aroilla. Ne oleksivat viisi, jopa
-viisitoistakin joukossaan, oinaat ja emät erikseen aina kiima-aikaan
-asti. Jokainen katras pysyy samoilla paikoilla niin kauan, kuin
-sitä ei häiritä eikä hätyytetä; mutta jos niin tapahtuu, siirtyy se
-toiselle vuorenseljänteelle, ei kuitenkaan koskaan erittäin kauas.
-Illan suussa vaeltaa katras, johtaja etupäässä, ylös korkeimmille
-vuoren huipuille levolle sellaisiin paikkoihin, joihin muiden
-eläinten on vaikea tai ihan mahdoton päästä; auringon noustua
-laskeutuvat vanhat ja nuoret alas laaksoihin syömään ja juomaan
-erityisistä, valituista lähteistä; puolenpäivän aikaan asettuvat
-he lepäämään ja märehtimään sellaisten kallioseinäin siimekseen,
-jotka eivät heiltä sulje näköalaa; iltapäivällä kävelevät he toisen
-kerran syömässä. Kesät talvet kuluu heidän elämänsä samalla tavalla.
-He syövät kaikkia sellaisia kasveja, joita kesy lammas suosii,
-ovat hätätilassa yhtä vähään tyytyväiset kuin sekin eivätkä siis
-talvellakaan juuri joudu hätään eikä puutteesen, vaan keväällä tuota
-pikaa niin mieltyvät herkuttelemiseen, että niille sitte syksyyn
-asti kelpaa ainoastaan paraat ja maukkaimmat kasvit. Tavallisesti
-juoksevat ne ripeää, tavattoman joutuisaa hölkkäjuoksua ja
-peljästyttyäänkin ne ainoastaan silloin, kuin ratsumies ajaa niitä
-takaa, juoksevat pitkäaskelista ravia, joka sitä varmemmin pelastaa
-heidät vainoojalta, kuin he paetessaan aina pyrkivät kallioille.
-Sellaisessa paossa ne niin tasangoilla kuin vuorillakin pysyvät
-melkein aina rivissä, niin että toinen juoksee ihan toisensa takana,
-ja asettuvat niin pian kuin mahdollista jälleen samaan järjestykseen,
-jos niitä yht'äkkiä säikytetään hajalleen. Kivikoissa ja louhikoissa
-liikkuvat ne kummastuttavan keveästi, notkeasti ja varmasti sekä
-noustessaan että laskeutuessaan. Ilman vähintäkään ponnistusta ja
-kiirehtimättä edes millään tavalla liikkeitänsä kiipeilevät ne ylös
-alas melkein pystysuorista jyrkänteistä, hyppäävät leveäin rakojen
-yli, rientävät ylhäältä alas syvyyteen, kuin olisivat lintuja ja
-osaisivat lentää. Jos ne huomaavat, että heitä ajetaan takaa,
-pysähtyvät ne tuon tuostakin, kiipeevät jollekin korkeammalle
-kallionhuipulle, nähdäkseen paremmin joka taholle, ja jatkavat sitte
-matkaansa niin levollisesti, kuin pilkkaisivat vainoojiansa. Voiman
-ja kiipeämistaidon tieto tuottaa niille tosiaan ylpeän ja ylevän
-ryhdin. He eivät hätäile koskaan, mutta joutuvatkin ainoastaan
-silloin, kuin metsästäjä asettuu väijyksiin tai hiljaa hiipii heidän
-lähellensä, sellaiseen tilaan, että heidän tarvitsee sitä katua.
-
-Emät elävät aina, oinaat kiima-aikaan saakka rauhassa ja ystävyydessä
-keskenään. Se aika alkaa lokakuun loppupuolelta ja kestää melkein
-koko kuukauden. Sen ajan lähestyessä herää rohkeissa oinaissa
-hurjin taistelun kiihko. Vanhimmat oinaat valitsevat kukin määrätyn
-paikkansa ja karkoittavat niistä kaikki heikommat. Tasavoimaiset
-taistelevat hengen edestä. Uhkaavasti astuvat he vastakkain, nousevat
-takajaloilleen, syöksyvät yhteen ja paukuttelevat isoja sarviaan
-niin, että vuoret kajahtelevat. Välistä sattuvat heidän sarvensa
-tarttumaan niin toisiinsa, että eivät pääsekään irti, ja silloin
-he surkeasti kuolevat; taikka toinen syöksee vastustajansa alas
-syvyyteen ja pudonnut silloin musertuu kuoliaaksi.
-
-Huhtikuun viimeisinä tai toukokuun ensimmäisinä päivinä synnyttää emä
-yhden tai kaksi vuonaa. Nämä karitsat, kuten kiinni pyytämistämme
-arkaareista voimme huomata, juoksentelevat jo muutaman tunnin
-vanhoina emänsä kanssa ja seuraavat muutamain päivien päästä
-häntä kaikkialle, mitä teitä hyvänsä emä kulkee, ja osoittavat
-synnynnäistä notkeutta ja varmuutta kaikissa liikkeissään. Jos jokin
-suurenlainen vaara on tulossa, kätkee emä heidät kivien väliin,
-kääntääkseen vihollisen huomiota pois niistä, ja palaa takaisin
-niiden luo heti, kuin on onnellisesti päässyt vaarasta. Maahan
-laskeutunut karitsa pysyy ihan liikahtamatta, kuin olisi itsekin
-vain kivi kivien joukossa, ja siten usein säilyy vihollisiltansa,
-vaikka ei suinkaan aina, harvimmin vuorikotkalta, joka ilman mitään
-iskee ja tappaa karitsan, jota ei emä ole suojelemassa. Niin
-tapahtui Arkat-vuorilla meidän metsästellessämme. Kiinni otetut
-arkaari-karitsat, joita saimme kirgiiseiltä, olivat mitä suloisimmat
-olennot, ja koska ne ihan vitkastelematta imivät vieraita emiä,
-näkyy siitä, että niitä pitäisi helposti voida kesyttää. Jos näitä
-muhkeita eläimiä saataisiin kesytetyksi, tulisi siitä erittäin
-arvokas lisä nykyisille kotieläimillemme. Mutta sitä ei ajattele
-kirgiisi, hän vain mietiskelee, miten saisi silloin tällöin tapetuksi
-jonkun villilampaan. Eipä sentään hänkään ole mikään innokas
-arkaarin pyytäjä; sen tähden susi yhä pysyykin hänen vaarallisimpana
-vihollisenaan, vaikka sekin ainoastaan talvella syvässä lumessa saa
-jonkun lampaan tapetuksi.
-
-Kuten vuoristoissa on myöskin aron kuivimmissa ja autioimmissa
-seuduissa, jotka yksin keväälläkin näyttävät Afrikan aavikoilta tai
-aavikkoaroilta, erityiset, ainoastaan siellä asuvaiset eläimensä.
-Paitsi matalaista nippuruohoa ja täällä ihan pienoiseksi taimeksi
-surkastunutta marunaa, puuttuu sellaisista seuduista melkein kaikki
-muut kasvit, joita muuten on sekä ylävällä että alavalla arolla;
-sitä vastoin on täällä yleisenä erityinen pensas, jota ei ole
-muualla: kovasta ja hauraasta, kirveen pystymättömästä puustaan
-nimensä saanut "jääräpensas". Se juurtuu niihin harvoihin erämaan
-paikkoihin, joihin rankkasateet ovat koonneet laihan punasaven;
-niissä se kasvaa välistä oikein laajoiksikin tiheiköiksi ja suojelee
-ja varjostaa muitakin kasveja, niin että sellaiset paikat ovat
-melkein kuin pikku kosteikot aavikoilla. Elävämpiä kuin autio aro
-ympärillä eivät nämä kosteikot kuitenkaan ole, sillä paitsi erästä
-lepinkäistä, kerttua ja uunilintua ei siellä näy mitään muita
-lintuja, vielä vähemmin mitään nisäkästä. Sitä vastoin asuu juuri
-sellaisissa autioissa seuduissa monta huomattavinta aroeläintä niiden
-ohella, joita tavataan kaikkialla yli koko aron: lyhytvarpaisen
-ja kalander-leivon ohella sysimusta tatarileivonen, vaikka se
-näyttäneekin merkilliseltä jokaisesta, ken tietää, että kaikkein
-maassa pesiväin lintujen höyhenpuku on tavallisesti maan näköinen, ja
-sen tähden saatettaisiin luulla tämän leivon meluisemmin asuskelevan
-mustan ruokamullan seuduilla; pikku kurmitsan ohella tavataan
-arohyyppä, ison trapin ohella hoikka kaulustrappi, jota kirgiisit
-sanovat passinkantaja-trapiksi; arokanan ohella hietakana, sama
-lintu, joka tuonoin siirtyi suurissa joukoissa Europpaan; erittäin
-lukuisasti esiytyvän siiselin ohella aro-anttilooppi ja kulaani, aron
-arka villihevonen. Minä, välttääkseni liikaa laajuutta, koetan ihan
-lyhyesti kuvaella viimemainittua.
-
-Jos Darwinin päätelmät olisivat oikeat, saatamme ehkä kulaania
-katsoa meidän pitkällisellä jalostuttamisella nykyiseen muotoonsa
-saamamme hevosen kantaisäksi. Tämä oletus on ainakin paljon
-tyydyttävämpi kuin epävarma ja ihan tukematon väite, että
-jaloimman kotieläimemme kantaisä muka on sukupuuttoon kuollut. Ja
-se näyttää minusta uskottavammaltakin kuin se ajatus, että vielä
-tänäkin päivänä Dnieperin aroilla kuljeksiva tarpaani muka on
-alkuperäinen villihevonen eikä kesystä villistynyt. Mitä varmemmin
-ja eittämättömämmin nykyaikaiset tutkimukset selittävät meidän
-koiraamme, jonka eri rotuja ei edes likimainkaan voida luetella,
-jonkun vielä elävän susi- ja shakaali-lajin perilliseksi, sitä
-varmemmaksi tulee myöskin tämä minun oletukseni. Onhan viimeinkin
-löydetty meidän kotikissammekin kantaäiti, joka elää vielä tänäkin
-päivänä Afrikassa; vuohemme kantaäiti elää Vähässä-Aasiassa ja
-Kretassa; ja vaikka tähän asti emme olekaan voineet mitään varmaa
-lausua lammastemme emmekä sarvikarjamme esivanhemmista, niin minä
-toiselta puolen olen kolmelta eri taholta, eräältä kirgiisiltäkin,
-joka vakuuttaa itse ajaneensa takaa erästä eläintä, saanut tietoja,
-että Mongolian sisäaroilla vielä tänäkin päivänä elää villitilassa
-eläin, jolla on kaikki kamelin ominaisuudet, ja ne tiedot ovat
-niin yhtäläiset, että minä en saata epäillä niiden totuutta, vaan
-enintään, kuten tarpaani-väittelyssä, esittää kysymyksen, onko tämä
-kameli kirgiisein kotieläimen vielä vapaana elävä esi-isä vaiko vain
-kesystä kamelista vapaaksi muuttunut ja villistynyt. Jos nyt yhä
-enemmän nostetaan verhoa, joka kätki ja vielä kätkee totuuden meidän
-silmiltämme, jos kotieläintemme esivanhempia toiset toistensa perästä
-löydetään ja tavataan vielä elävien eläinten joukosta, miksi sitte
-hevosen esivanhemmat, joiden elinehdot avara, ääretön aro kaikin
-puolin täyttää, olisivat kuolleet niin kokonaan, että heistä ei
-olisi vähintäkään merkkiä jäljellä? Vielä tänäkin päivänä vanhassa
-maailmassa elävien villihevosten joukosta tulee meidän etsiä kesyn
-hevosemme kantaisää, ja siinä joukossa millään ei ole suurempaa
-oikeutta päästä siihen kunniaan kuin kulaanilla. Tosin tarpaani on
-lähempänä meidän hevostamme kuin kulaani; mutta jos tosiaankin hyksot
-veivät hevosen vanhoille egyptiläisille, joiden kivikirjoitelmissa
-tätä kotieläintä ensinnä mainitaan, taikka jos egyptiläiset itse
-jo ennen hyksojen aikaa eli siis ainakin puolikolmatta tuhatta
-vuotta ennen meidän ajanlukumme alkua kesyttivät ja muuttivat sen
-kotieläimeksi, niin onhan jotenkin varma, että he eivät lähteneet
-etsimään Dnieperin ja Donin aroilta kantaeläimiä; sillä lähempänäkin,
-Vähän-Aasian, Palestiinan ja Persian aavikoilla ja aroilla sekä
-monin paikoin Arabian ja Indian alavissa seuduissa, oli heillä
-vielä nykyään elävä, hyvän näköinen villihepo, kulaani. Tosin on
-kulaani monin puolin toisenlainen kuin meidän hevosemme, mutta ei
-eroa siitä enempää kuin susikoira, villakoira, New-Foundlannin koira
-sudesta tai mistä hyvänsä jonkin maan alkukoirasta, ei enempää kuin
-mäyräkoira, rottakoira, silkkikoira shakaalista, ei enempää kuin pony
-Arabian hevosesta, kuin ranskalais-belgialainen percheron-hevonen
-englantilaisesta kilpahevosesta. Meistä näyttävät kesyn hevosen
-ja minun sen luultavimmaksi kantaisäksi olettamani villihevosen
-erotukset hyvinkin tärkeiltä; mutta toiselta puolen hevonen ja
-kulaani näyttävät katsovan toisiansa samasta verestä syntyneiksi
-lapsiksi, sillä he etsivät mielellään toistensa seuraa.
-
-Kuin me 3 päivänä kesäkuuta 1876 ratsastimme Saisan-järven ja
-Altain välistä autiota, aavikon kaltaista aroa, jonka mukaan edellä
-oleva lyhyt kuvaus on tehty, tapasimme yhtenä aamupäivänä koko
-viisitoista kulaania, muun muassa kerran ainoastaan kaksi yhdessä,
-jotka söivät kunnaan leveällä harjalla, ei varsin etäällä. Selvään
-näkyivät molemmat sinitaivasta vasten ja mahtavana heräsi pyynti-into
-sekä meissä että meitä seuraavissa kirgiiseissä. Toinen kulaani,
-huomattuaan meidät, juoksi pois vuorille päin; toinen seisoi,
-näytti joutuneen riitaan oman itsensä kanssa, nosti moneen kertaan
-päätänsä ja tuli viimein juosten meille vastaan. Kaikki pyssyt
-laitettiin kuntoon, kirgiisit ratsastivat hitaasti ja varovasti
-avaraan puoliympyrään, aikoen oikeana hetkenä ajaa meihin päin tuota
-nähtävästi typerää ja käsittämättömän huoletonta saalista. Yhä
-enemmän, tosin väliin pysähdellen, mutta peräytymättä vähääkään,
-lähestyi villihepo, ja me katsoimme sitä jo varmaksi saaliiksemme.
-Silloin levisi hymy lähinnä minua ratsastavan kirgiisin kasvoille,
-hän oli käsittänyt eläimen meille niin oudon käytöksen syyn, jopa
-tuntenut itse eläimenkin. Kirgiisihevonen se oli, joka juoksi meille
-vastaan, karvaltaan kulaaniin vivahtava papurikko, joka oli karannut
-isäntänsä laumasta, ehkäpä eksynyt, tavannut villihevosia ja paremman
-seuran puutteessa pysynyt niiden luona, mutta nyt tuntenut lähestyvät
-hevoset vertaisiksensa ja sen tähden jättänyt väliaikaiset ystävänsä
-oman onnensa nojaan. Päästyään ihan lähelle kirgiisejämme pysähtyi
-hän vielä kerran ikään kuin uudestaan punnitsemaan, ruvetako taas
-taivuttamaan äsken oiennutta selkäänsä raskaan satulan alle, mutta
-kuin ensi askel oli astuttu velvollisuuksiin palaamisen tiellä,
-tapahtui muu kaikki itsestään; ajattelemattakaan enää pakoa antoi
-hän panna päitset päähänsä ja juoksi parin minuutin kuluttua yhtä
-tyynesti kirgiisiläisen ratsumiehen sivulla, kuin ei olisikaan
-koskaan oppinut tuntemaan esi-isäinsä vapaata elämää. Siten saimme
-omasta kokemuksesta vahvistuksen sille jo ennenkin huomatulle tosi
-asialle, että hevonen ja kulaani välistä etsivät toistensa seuraa.
-
-Kulaani on tosiaan muhkea, kaikin puolin viehättävä olento, täynnä
-voimaa, itsetuntoa ja kopeutta. Uteliaasti katselee hän lähestyvää
-ratsumiestä, ravaa sitte tyynesti ja hitaasti pois, ikään kuin
-pilkaten takaa-ajajaa, ja leikitellen piiskaa hännällään kylkiänsä.
-Jos ratsastaja kiihottaa ratsunsa täyteen juoksuun, alkaa kulaani
-keveästi ja luistavasti nelistää, ja silloin se tuulen nopeudella
-lipuu pitkin aroa ja kohta katoaa näkyvistä. Mutta kiireimmässäkin
-juoksussaan pysäyttää hän välistä askeleensa, seisahtuu hetkiseksi,
-kääntyy ahdistajaan päin, sitte jälleen pois, potkasee vallattomasti
-molemmilla takajaloillaan ilmaa ja laukkaa edelleen yhtä keveästi
-kuin ennenkin. Pakeneva kulaanilauma asettuu aina riviin, ja
-näyttääpä varsin muhkealta, kuin se, ikään kuin johtajan käskystä,
-äkisti pysähtyy, kääntyy ja taas rientää pois.
-
-Kuten kaikissa hevoslaumoissa on jokaisessa kulaanijoukossa ori
-johtajana ja samalla itsevaltiaana herrana. Hän johtaa joukkoa
-laitumella kuten paossakin, puolustaa sitä rohkeasti vihollisia
-vastaan, jotka eivät ole häntä väkevämmät, eikä kärsi alammaistensa
-kesken mitään riitaa, siispä ei myöskään siedä laumassa ketään
-kilpaveljeä eikä yleensä ketään toista täysikäistä oritta. Tästä
-syystä nähdäänkin kaikissa kulaanien asuinseuduissa erakkoja,
-jotka eivät ole päässeet mihinkään laumaan; ne ovat ankaroissa ja
-pitkällisissä taisteluissa voitettuja oreita, joiden täytyy yksikseen
-kuljeskella tulevaan kiima-aikaan asti. Syyskuussa ne taas lähestyvät
-laumoja, joista vanha ori karkoittaa nuoret, nyt täysikäisiksi
-tulevat oriit, ja raivoisa taistelu alkaa heti, kuin ne näkevät
-jonkun vastustajan. Tuntikausia voidaan siihen aikaan nähdä vanhain
-oritten seisovan jyrkkäin vuorten seljällä, sieramet leveinä tuulta
-kohti ja silmät tähystelevinä alas laaksoon. Kuin erakko näkee
-toisen oriin, juoksee hän täyttä laukkaa sitä vastaan ja taistelee
-hampailla ja kavioilla, kunnes molemmat ovat ihan uuvuksissa. Jos
-hän voittaa lauman johtajan, pääsee hän hänen sijaansa ja tammat
-seuraavat häntä kuin ennen sitä, jonka nyt täytyy voitettuna väistyä
-pois. Taistelujen jälkeen alkaa vaellusten aika; sillä ankara
-vuodenaika karkoittaa tämänkin lauman paikasta toiseen, ja vasta
-sitte, kuin kevät on täyttä totta tullut, palaa kukin lauma takaisin
-entisille olinpaikoilleen. Siellä synnyttää tamma toukokuun lopussa
-tai kesäkuun alussa varsan, joka on kaikin puolin hevosen varsan
-näköinen, pikku eläin, tosin vähän karkeatekoinen, mutta sukkela ja
-vilkas. Meillä oli erityinen onni tutustua siihenkin.
-
-Kuin matkustimme vastamaahan pitkähköä kunnasta edellä mainitulla
-aavikon kaltaisella arolla, näimme yht'äkkiä vähän matkan päässä
-edessämme kolme vanhaa kulaania ja varsan, joka nähtävästi oli
-syntynyt vasta muutamia päiviä sitte. Meidän venäläinen saattajamme
-ampui niitä kohti, ja kuin myrskytuuli syöksyivät villihevot pois,
-tuskin koskien maahan kavioillaan ja osoittaen erinomaisinta
-notkeutta ja suloutta liikkeissään; pois syöksyivät samassa myöskin
-kaikki kasakit ja kirgiisit, pois katosivat yleisen pyynti-innon
-hurmaamina myöskin palvelijamme, pois ratsastaa lennätimme me
-itsekin. Olipa se ajoa! Yhä ikään kuin leikitellen riensivät
-villihevoset pois etäisiä vuoria kohti ja kaikki ratsastajat
-pakottivat ratsunsa ponnistamaan kaikki voimansa, niin että hevosten
-vatsat melkein viilsivät maata. Kirgiisein kovat riemuhuudot, heidän
-hurjimpaa vauhtia eteen päin syöksyvien hevostensa töminä, meidän
-hitaampien ratsujemme hirnuminen, nuttujen ja viittain liehuminen,
-suuret tomupilvet, kaikki se oli tavattoman vilkas tapaus muuten niin
-hiljaisella ja yksitoikkoisella arolla. Yhä eteni hurja ajo. Viimein
-erosi varsa vanhemmista kumppaneistaan ja jäi vähän jäljelle; emä
-tuon tuostakin katsahti huolissaan jälkeensä, mutta hänen ja varsan
-väli yhä eneni, jota vastoin se jäi yhä lähemmäksi ratsumiehiä;
-muutamien minuuttien kuluttua oli se meidän vankinamme. Ilman
-vastarintaa antautui se vainoojilleen; villiyttä, kukistumatonta
-itsepäisyyttä, oikullisuutta ja salakavaluutta, jotka ovat hänen
-lajistensa vanhempien eläinten tuntomerkit, ei hänessä näkynyt
-vielä nimeksikään. Ihan viattomasti ja avonaisesti katseli hän
-meitä suurilla, vilkkailla silmillään; mielellään, kuten näytti,
-antoi hän meidän silitellä pehmoista turkkiansa ja vastustamatta
-otti päitset päähänsä; huolettomasti laskeutui se meidän viereemme
-levähtämään hurjan ajon jälkeen, joka oli tarkoittanut juuri häntä.
-Se oli erittäin miellyttävä olento, ja minä olisin tahtonut, että
-olisin heti voinut hankkia sille imettäjän sekä tarpeellista lepoa
-ja hoitoa. Niistä ei kumpikaan ollut siellä arolla mahdollista; sen
-tähden pikku varsa oli jo seuraavana päivänä kuollut. Täys'kasvuisen
-villihevosen olisin minä aristelematta surmannut, mutta sen nuoren
-varsan kuolema tuntui meistä todella pahalta.
-
-Turhaan koetimme saada ammutuksi jotakuta vanhempaa villihepoa,
-turhaan käytimme kaikkea mahdollista viekkautta, muun muassa
-väijymistä sidotun varsan vieressä, ei kukaan meistä saanut ampua
-kertaakaan. Metsästäjänä olisin mielelläni viipynyt kauemminkin tässä
-köyhässä erämaassa, luonnontutkijana olin erittäin tyytyväinen jo
-lähtemäänkin, sillä olinhan siellä saanut tutustua aron jaloimpaan
-nisäkkääsen.
-
-
-
-
-Siperian metsät ja metsänriista sekä metsästys siellä.
-
-
-Siperian maisemain yksitoikkoisuus ja ikävyys, jota ne katsojaan
-vaikuttavat, riippuu siitä, että kolme keskenään erilaista, itsessään
-enemmän tai vähemmän yhdenlaista vyöhykettä melkein kaikkialla on
-nähtävänä. Kukin näistä vyöhykkeistä säilyttää läpeensä omituisen
-luonteensa ja näyttää kyllä satakin kertaa ihan samoja kuvia sekä
-siten vaikuttaa jonkinlaista kyllästystä ja vähentää havaintokykyä
-niin suuresti, että tullaan melkein kykenemättömiksi näkemään ja
-käsittämään kauneuksia, joita muutamissa maisemissa tosiaan on.
-Sen tähden harvoin puhutaan kiitellen, vielä vähemmin innokkaasti
-tämän avaran alueen maisemista, vaikka ne kyllä ansaitsevat
-kumpaakin; sen tähden on vähitellen meihin juurtunut käsitys, joka
-totisesti on yhtä väärä, kuin se myöskin sitkeästi vastustaa kaikkia
-tosiolojen valaistusyrityksiä. Siperiaa katsotaan kammottavaksi
-jääaavikoksi sekä taivaan tai ainakin onnettomain, sinne siirrettyjen
-pahantekijäin kirouksen alaiseksi maaksi. Silloin ei ollenkaan
-muisteta, että on puhe Aasian runsaasta kolmanneksesta, maasta, joka
-on lähes kaksi kertaa niin suuri kuin Europpa ja ulottuu Uraalista
-Tyyneen mereen ja Jäämerestä Palermon tasalle eikä siis mitenkään voi
-niin laajalti olla ihan yhtäläinen, joka paikassa ihan samanlainen.
-Tavallisesti ajatellaan vain yhtä Siperian aluetta ja nähdään sekin
-väärässä valossa.
-
-Todella on Siperia vaihtelevampi, kuin kukaan on tähän asti kuvannut.
-Sielläkin keskeyttävät tai rajoittavat vuoristot tasankoja, seisovat
-ja juoksevat vedet elähyttävät molempia, aurinko valaa vuorille ja
-laaksoille välkkyvää valoansa ja monin tavoin vivahtelevia värejänsä,
-pitkät puut, komeat ja suloiset kukat koristavat kaikkia seutuja ja
-siellä elää onnellisia, kodeistaan iloitsevia ihmisiä.
-
-On sentään vielä tänäkin päivänä erämaita Siperiassa, jotka,
-esim. sikäläinen jäälakeus, tundra, antavat jonkin verran tukea
-tuolle yleiselle käsitykselle. Sellaisia erämaita ovat myöskin
-tundran ja aron väliset metsät, jotka ovat kolmantena vyöhykkeenä.
-Niihin ei ihminen ole vielä uskaltanut asettua; niiden ohitse on
-viereisten uutisasukasten toiminta käynyt, jättämättä tuskin mitään
-merkkejä niihin. Korkeammat voimat vallitsevat ja vaikuttavat
-vielä täydellisesti niissä sekä tuhoten että elämää herättäen.
-Suuria puun paljouksia panee taivaalta lennähtävä leimaus tuleen
-ja pauhaava talvimyrsky kaataa maahan; metsät kasvavat ja kuolevat
-ilman ihmistoimien vaikutusta, ja sen tähden voidaan niitä sanoa
-ikimetsiksi sanan oikeassa merkityksessä. Salaperäisesti ne
-houkuttelevat puoleensa ja tylysti työntävät pois; ne houkuttelevasti
-kutsuvat metsästäjää ja itsepäisesti pidättävät hänen askeliansa; ne
-lupaavat halukkaalle kauppiaalle runsasta voittoa ja lykkäävät hänen
-toivettensa toteutumisen määrättömään tulevaisuuteen.
-
-Aron ja tundran välillä on Siperian metsäseutu. Siellä täällä ulottuu
-siitä niemeke toiseen tai toiseen, siellä täällä pistäytyy aro tai
-tundra lahdekkeeksi sen sisään. Muutamissa paikoissa molempain
-noiden metsättömäin vyöhykkeiden alalla saattaa kyllä tiheäkin
-metsä kilpailla aron ja tundran ominaisten kasvilajien kanssa maan
-omistusoikeudesta, mutta sellaisia yksinäisiä metsiä voidaan melkein
-aina verrata meren saariin, joilla niin sanoaksemme ei ole olemassa
-olon oikeutta. Arolla on niitä ainoastaan pohjan puolisilla vuorten
-rinteillä ja jokien laaksoissa, tundralla syvimmissä notkoissa,
-ja molemmissa paikoissa ne ovat ihan mitättömät metsävyöhykkeen
-suunnattomain metsien rinnalla, joissa ainoastaan joku joki, järvi
-tai suo keskeyttää muuten joka taholle leviävää saloa, joihin
-ainoastaan metsänpalo tekee aukkoja tai ihminen, tosin ainoastaan
-äärimmäiseen ulkolaitaan, raivaa pieniä viljelysmaita. Maita, kuten
-me niitä käsitämme, saattaisi varsin hyvin mahtua yhden ainoan
-sellaisen metsän sisään; moni kuningaskunta on alaltaan pienempi
-kuin yksi sellainen metsä. Minkä näköiset ne metsät ovat sisältä,
-ei kukaan voi sanoa, koska ei edes niitä jokiakaan myöten, jotka
-sellaiselta salolta tulevat pääjokiin, päästä sinne tunkeutumaan
-eivätkä edes rohkeimmatkaan soopelin pyytäjät liene kuljeksineet
-näitä metsiä laajemmalti kuin enintään sadan kilometrin leveydeltä
-laidasta lukien.
-
-Siperian metsät eivät europpalaiseen matkustajaan yleensä vaikuta
-miellyttävästi. Nähdessään noita äärettömiä aloja, jotka kasvavat
-metsää, tosin hämmästytään, mutta mieltymystä ja innostusta herää
-ainoastaan ani harvoin. Luova, kasvattava ja korvaava voima ei näytä
-pohjoisissa seuduissa riittävän pitämään tasapainoa hävittävää voimaa
-vastaan. Harmaa vanhuus esiytyy yhdessä vihreän nuoruuden kanssa,
-vaan se yhteys ei millään tavalla virkistä; suunnattomia rikkauksia
-esiytyy kerjäläispuvussa; kuoleva elämä ilman mitään voimakkaan
-uudestaan kasvamisen merkkejä karkoittaa kaikki iloiset tunteet.
-Kaikkialla ollaan näkevinään hyvin ankaraa taistelua olemassa olosta,
-mutta ei missään herää todellista kiintymystä, ei missään tällä
-metsällä ole mitään vetovoimaa; ei missään ole sisämetsä niiden
-toiveiden mukainen, kuin ulkopuoli on herättänyt. Eteläisempien
-ikimetsäin suurenmoisuus puuttuu kokonaan näiltä omiin valtoihinsa
-jätetyiltä, hoitamattomilta metsiltä, ja elämä, joka niissä liikkuu,
-näyttää jo olevan tuomittuna kuolemaan.
-
-Oikein kaunista, elinvoimaista, pitkärunkoista ja säännöllisesti
-uudistuvaa metsää näkyy harvoin, paljon useammin tulen tuhoamaa.
-Ennemmin tai myöhemmin panee ukonnuoli tai asujanten perin huoleton
-kevytmielisyys metsän tuleen. Jos vuodenaika tai tuuli on tulelle
-sovelias, raivoaa metsänpalo uskomattomasti. Ei tunti- eikä
-päiväkausia, vaan kokonaisia viikkoja kestää hävitystä. Pitkin
-sammalista maata hiivii ja liekehtii tuli edelleen; joukottain
-maassa makaavat ja lahoneet, kaatuneet puut levittävät ja elättävät
-tulta; kuivat, maahan asti riippuvat oksat tai vielä pystyssä
-seisovat kuivalatvaiset puut johtavat sen ylös toisten vielä elävien
-puiden latvoihin. Räiskyen ja suhisten syöpi tuli pihkaiset havut
-ja iso kipunasuihku nousee kohti korkeutta. Muutamassa minuutissa
-kuolee muhkea puu ja jää häviön omaksi; mutta siitä leimuava
-tulipatsas putoilee alas tuhansina kipunoina, ja joka taholla
-kasvaa hehkukylvöstä uusia liekkejä. Siten joka minuutti voittaen
-alaa, leviten joka taholle edistyy tuho vastustamattomasti yhä
-edelleen ja muutaman tunnin kuluttua on neliöpeninkulmain alat
-metsää tulessa. Sakeat savupilvet pimittävät aurinkoa satojen
-neliövirstain alalla; hitaasti, mutta tiheään ja yhä tiheämmin satava
-tuhka ilmoittaa päivällä, kuten tulen kajastus yöllä, kaukanakin
-asuvaisille sellaisen palon, ja pelkäävän näköiset eläimet levittävät
-onnettomuuden sanomaa kauas asuttuihin maihin. Karhuja tavataan
-suurten metsänpalojen jälkeen seuduissa, joissa niitä sitä ennen ei
-ole nähty moneen vuoteen; susia kuljeksii suurissa joukoin uhkaavina
-kuten talvena; hirvet, metsävuohet, peurat etsivät etäisistä metsistä
-uusia olinpaikkoja; oravia juoksentelee välistä suunnattomin
-joukoin metsissä ja aukeilla, niityillä ja vainioilla, kylissä ja
-kaupungeissa. Kuinka monta näistä eläimistä joutuu tulen uhriksi,
-ei tiedetä, mutta se kyllä tiedetään, että tulen hävittämät metsät
-ovat monta vuotta hävityksen jälkeen ihan kuin kuolleet ja että hyvin
-arvokkaat pyyntieläimet ovat perin hävinneet sellaisista seuduista.
-Ja totisesti ulottuvat metsänpalojen hävitykset paljon laajemmalle,
-kuin me osaamme olettaakaan. Vuonna 1870 hävitti neljätoista päivää
-raivoava palo puoli miljoonaa hehtarin-alaa muhkeata metsää Tobolskin
-kuvernementissä, levittäen savupilviä ja tuhkasadetta kuudentoista
-sadan virstan päähän palopaikasta.
-
-Vielä monta vuotta palon jälkeen on hävitetty metsäseutu kuin ääretön
-risukasa, ja vielä yhden tai kahden miespolvenkin ajan näkyy siellä
-selviä hävityksen merkkejä. Liekit tosin kuolettivat puiden elämän,
-mutta kuluttivat kokonaan ainoastaan ne, jotka palon aikana jo
-olivat kuivat; muut enemmän vain kärventyneet kuin hiiltyneet rungot
-jäivät pystyn ja ainoastaan niiden latvapuoli menetti havunsa ja
-kuivat oksansa. Mutta puiden kuolemisesta alkaa niiden häviäminen.
-Ennemmin tai myöhemmin kaatuvat ne myrskyssä. Toinen toisensa perästä
-kaatuu, pudottaa oksansa tai latvansa taikka murtuu latvapuolelta
-poikki. Ristiin rastiin, joka taholla, päällekkäin eri korkealla
-makaa vielä pitkän ajan päästä paksumpana tai ohuempana kerroksena
-tuhansittain puiden jäännöksiä maassa, jossa jo ennestäänkin oli
-niitä lukemattomia. Toiset ovat nojallaan pitkäin juuriensa tai
-latvaoksiensa kannattamina taikka vielä pystyssä seisovia runkoja
-vasten, toiset ovat jo kappaleina kaatuneiden puiden oksain
-välillä, latvat usein kaukana rungosta, oksat hujan hajan joka
-taholla. Ne, jotka vielä kestävät myrskyn puuskia, ovat ehkä vielä
-surettavamman näköiset kuin ne, jotka se jo on kaatanut maahan.
-Paljasten, alastomain mastojen kaltaisina seisoa törröttävät ne
-kohti korkeutta. Ainoastaan joissakuissa säilyy monta vuotta palon
-jälkeen latva tai osia siitä; latvojen oksattomat tai kuivaneet
-haarat pikemmin enentävät kuin heikontavat suruista tunnetta.
-Vähitellen putoilevat kaikki latvat maahan ja yhä enemmän mätänevät
-vielä pystyssä pysyvät rungot. Niitä nakuttelevat joka taholta
-tikat, kaivellen niihin pesän sijaa, metrin pituisia, sydämmeen
-asti ulottuvia koloja, joista kosteus helposti pääsee tunkeutumaan
-puuhun ja jouduttamaan mätänemistä. Vuosien kuluessa mätänee kaikkein
-suurinkin jättiläisrunko niin täydellisesti, että siinä ei enää ole
-mitään vastustusvoimaa, vaan heikoinkin ihmiskäden pudistus riittää
-kaatamaan sen maahan. Viimein tasoittuu puusta tullut multakerroskin
-ja silmäin edessä on jälleen avara tasapinta, jossa ainoastaan siellä
-täällä näkyy puiden jäännöksiä.
-
-Onpa sentään täälläkin uutta elämää kohonnut raunioista. Jo
-muutaman vuoden kuluttua palon jälkeen alkaa uusi kasvullisuus
-verhota hiiltynyttä, tuhkan ja mullan höystämää maata. Jäkälät ja
-sammalet, sanajalat ja kanervat ja varsinkin marjapensaat peittävät
-maan ja puiden jäännökset, menestyvät rehevämmin kuin muualla ja
-houkuttelevat pian taas niille seuduin monta eläintä, jotka palo ajoi
-pois. Tuulen kantamat koivun siemenet itävät ja nousevat taimelle
-ja vähitellen kasvaa, aluksi yksinomaan niistä siemenistä, koivikko
-niin tiheä, kuin olisi se ihmiskäsin kylvetty. Muutamien vuosien
-päästä kätkee tämä nuori koivumetsä maan ja puiden jäännökset, ja
-jonkun ajan vielä kuluttua tulee muitakin puita esi-isäinsä sijaan.
-Jokainen metsänpalo säästää joitakuita osia siitä, jopa muutamia
-keskellä palopaikkaakin kasvavia puita ja siten on mahdollinen uusien
-puiden kasvaminen hävitetyille aloille. Sekä suuret vedet että leveät
-rotkot pysäyttävät palon; tapahtuupa niinkin, että liekit hyppäävät
-rotkojen yli jatkamaan toisella puolen hävitystyötänsä, vaan jättävät
-syvällä kasvavat puut ihan vahingoittamatta. Yksityiset lehtikuuset,
-joihin tuli on tarttunut jäävät myöskin palon jälkeen eloon. Rungot
-kyllä saattavat mustua juuripuolelta ja liekit kuluttaa kaikki
-niiden havut, mutta latva usein kasvaa uudestaan ja puu saattaa elää
-kauankin, vaikka sen elämä onkin vain kitumista.
-
-Tulen hävitysten rinnalla näyttävät ihmisten tekemät metsän
-haaskaukset vähäpätöisiltä, vaikka itsessään ovatkin suuret.
-Järjellisestä metsän hoidosta nykyajan siperialaisella ei ole
-aavistustakaan Hän katsoo metsää "hyvän Jumalan" omaisuudeksi, ja
-mitä Jumalalla on se on talonpojankin omaa; kun on vielä äärettömät
-rikkaudet silmäin edessä, hänelle ei suinkaan johdu mieleenkään
-mikään säästäminen, hän päinvastoin tekee ihan mielensä mukaan,
-mitä hän milloinkin luulee tarvitsevansa. Jokainen siperialainen
-hakkaa ja raivaa, missä hyvänsä ja miten paljon hyvänsä tahtoo, ja
-kukin haaskaa äärettömän paljon enemmän, kuin hän todella tarvitsee.
-Muutamien puikkojen tähden kaadetaan suuria puita, vaikka ovatkin
-paraassa kasvussaan; rakennushirsiksi hakataan kolme, neljä kertaa
-niin paljo, kuin tarvitaan ja jätetään, mitä ei tarvita, metsään,
-käyttämättä sitä edes polttopuuksikaan Jo nytkin saattaa nähdä
-sellaisen ajattelemattomuuden seurauksia. Kaikki metsät kaupunkien
-ja kyläin läheltä ja paikoittain teiden varsiltakin ovat hävitetyt
-eivätkä yleensä näytä paljon paremmilta tulen hävittämiä aloja, ja
-kuitenkin hävitystä yhä vain jatketaan. Vasta vuodesta 1870 asti on
-metsän hoitajia Länsi-Siperiassa, mutta hekin katsovat tehtäväkseen
-enemmin metsäin hakkuuttamista kuin huolen pitämistä niiden jälleen
-kasvamisesta ja hoidosta.
-
-Näillä metsillä on muuten täydellisimmän ja alkuperäisimmän villiyden
-luonne sielläkin, jossa ei ihminen eikä tuli ole niitä hävittänyt Ja
-ainoastaan poikkeuksen tavoin vaikuttaa se villiys edes vähänkään
-viehättävästi. Tosin saattaa ensinnä miellyttää, että yhdellä
-silmäyksellä voidaan nähdä siellä kaikki elämän eri asteet syntymästä
-häviöön asti; mutta kohta esiytyy hävitys selvemmin kuin uudistus,
-ja se vaikuttaa masentavasti eikä suinkaan ylentävästi. Sellaisissa
-villeissä ikimetsissä on tiheitä metsikköjä ja paljaita aukkoja,
-muhkeaa, pitkärunkoista metsää ja paksua vesakkoa vuorotellen,
-vanhoja siemenpuita voimakkaan, nuoren metsän seassa. Sielläkin
-on seisovia ja nojaavia riippuvia ja makaavia mätäneviä puita
-kaikkialla. Kaatuneiden runkojen jäännöksistä nousee nuoria vesoja;
-suuren suuret puunrungot sulkevat tiheiköissä teitä ja polkuja. Pajut
-ja haavat, jotka ynnä koivu ovat tavallisimmat lehtipuut kaikissa
-Länsi-Siperian metsissä, kasvavat ja menestyvät muiden seassa, vaan
-monesti näyttävät siltä, kuin naapurinsa estäisivät niitä pääsemästä
-täyteen kehitykseensä. Miehen paksuisissa rungoissa on pienet latvat
-ja mitä vanukkeisin haarasto, josta vuosi vuodelta uusia oksia
-pujottautuu ulos, vahvenematta oikeiksi haaroiksi; toiset näköjänsä
-ikivanhat puut ovat vain pensaina, toiset ovat puolikorkeudesta
-murtuneet, halenneet ja hankautuneet ja ylempää kiertyneet, ja
-alaosaa yhdistää yläosaan melkein vain ulkokuori. Harvoin on
-nähtävänä eheätä kuvaa; melkein kaikki on nurinpuolista ja ikään kuin
-häviöön tuomittua.
-
-Tämä kuvaus ei sentään sovellu kaikkiin tämän laajaan alueen metsiin;
-päin vastoin on, varsinkin eteläpuolella, sellaisiakin, joita silmä
-mielellään katselee. Asema, maan laatu ja muut asianhaarat täällä
-välistä yhdessä vaikuttavat hyvällä menestyksellä. Yksityiset puut
-ovat kasvultaan rehevämmät ja metsä on muutenkin toisen luontoinen;
-melkein kaikkialla rehevä kasvullisuus lehtikattojen alla maan
-pinnalla on aavistamattoman moninainen. Tosin tervehditään ilolla
-jokaista uutta puu- tai kasvilajia, joka vähentää näiden metsäin
-lajiköyhyyttä; vaan rikkaimmistakin paikoista puuttuu sentään aina
-puita, joita Europassa harvoin puuttuu saman leveysasteen seuduilta.
-Yksitoikkoiset ja ikävät, kuten aro, kuten tundra, ovat myöskin
-metsät tässä maassa.
-
-Metsävyöhykkeen jokilaaksoissa on metsien yksitoikkoisuus lajeihin
-katsoen ehkä enimmän silmiin pistävä. Siellä paju, joka niin
-hyvin rannoilla kuin saarissakin usein kasvaa laajoina metsinä,
-vallitsee niin yksinomaan, että muut puut tuskin pääsevät mihinkään
-huomattavaan vauhtiin. Suurilla aloilla on paju sellaisessa
-laaksossa ainoana puuna metsissä ja kasvaa monin paikoin melkoisen
-korkeaksikin, mutta ei siinä silloinkaan ole viehätystä muuten kuin
-poikkeustapauksissa. Sillä yksinäinen puu ei ole enempää, vaan
-pikemmin vähemmän kuvaaja kuin pensasmainen pajuryhmä; sen latva on
-aina ohut ja säännötön, ei näytä koskaan tiheältä eikä kokonaiselta,
-vaan on päin vastoin läpinäkyvä ja hajallinen, joten se ikävystyttää,
-kun sitä on lakkaamatta nähtävänä. Jos puut kasvavat tiheässä, kuten
-siellä on tavallista, ja siis ovat metsikkönä, niin menettävät ne
-vielä enemmän kuin yksinäisinä omituisuuttansa, koska silloin kaikki
-rungot seisovat kuin seipäät rinnakkain ja kaikki latvat sotkeutuvat
-yhdeksi umpinaiseksi, päältä tasaiseksi ja suoraksi, leikatun
-pensasaidan kaltaiseksi lehdistöksi, josta yksityisiä puita ei voida
-huomata ollenkaan. Miellyttävinä, ystävällisinä silmän viihdykkeinä
-on sellaisissa metsissä siellä täällä muutamia haapoja, etelässä
-hopeahaapa, pohjoisessa tavallinen haapa, jotka molemmat pajumetsiä
-elähyttävät ja tekevät vaihtelevammiksi.
-
-Itse joen laaksossa, kuitenkin ainoastaan sellaisissa paikoissa,
-joissa ei ole säännöllisiä tulvia, kasvaa, paitsi mainittuja
-lehtipuita, myöskin koivu, joka jotenkin säännöllisesti on lehti- ja
-havupuiden välittäjänä. Mutta ainoastaan etelässä kasvaa se
-täyteen suuruuteensa ja rehevyyteensä, jota paitsi se yhtä hyvin kuin
-pihkaisin havupuukin joutuu metsänpalojen uhriksi eikä siis sovellu
-vaikuttamaan lehtimetsäin luonteesen eikä sitä muuttamaan. Oikeat,
-enemmin tai vähemmin pelkät koivumetsät rajoittavat metsävyöhykettä
-etelässä ja ulottuvat välistä kauas arolle, mutta nekin ovat
-ainoastaan poikkeuksen tavoin tiheitä, umpinaisia, vanhoja metsiä,
-niin että tunnetaan melkoisesti pettyneensä, kuin niihin astutaan.
-
-Vasta havumetsät, joita kasvaa kaikissa jokien välipaikoissa, ovat
-todella sellaiset, että voivat tyydyttää silmää. Niissä ovat,
-ell'ei maa jo ole tundran kaltaista, kuuset ja männyt, Siperian
-kuusi ja vaivaissedri, harvemmin lehtikuusi pääosina sekä haapoja
-ja pajuja, siellä täällä ehkä myöskin pihlajia ja tuomia seassa,
-ja koivuja usein yhtä paljo kuin varsinaisessa koivumetsässä.
-Siperian kuusi ja vaivaissedri ovat kaikkein Länsi-Siperian
-havumetsäin varsinaisina puina, molemmat tavallisesti myöskin yhtä
-kauniit ja yhtä rehevät. Varsinkin on Siperian kuusi muhkea puu.
-Tämä hopeakuusen likeinen sukulainen sekä kaikissa Itä-Venäjän ja
-Länsi-Siperian metsissä sen sijainen vetää jo hyvinkin etäältä
-puoleensa huomiota, koska se merkillisesti esiytyy kaikkein muiden
-havupuiden joukosta. Hopeakuusesta ja tavallisesta kuusesta sen
-erottaa muhkea, hoikanlainen, keilan muotoinen oksastonsa sekä
-oksiensa runsas, pehmoinen, vaaleanvihreä havupuku. Melkein aina
-ulottuu Siperian kuusi paljon ylemmäksi metsän kaikkia muita puita,
-onpa se tavallisesti koko kolmanneksenkin oksastonsa pituutta niiden
-latvoja ylempänä, tekee siten hyvin tehokkaasti metsän latvapiirteet
-mutkikkaammiksi ja yksityisissä paikoissa ihan omituisen
-luontoisiksi. Vaivaissedri, joka menestyy etenkin metsävyöhykkeen
-eteläosassa, vaikka sitä välistä -tavataan hyvin etäälläkin
-pohjoisessa, eroaa myöskin pyöreän, pehmoisen, tavallisesti tiheän
-oksastonsa tähden hyvin edullisesti kuusista ja männyistä ja etäältä
-katsoen tekee metsän paljon kauniimmaksi sekä viehättävämmäksi, kuin
-se todella onkaan. Kuusi ja mänty kasvavat metsävyöhykkeen kaikissa
-osissa, mutta eivät suinkaan viihdy kaikkialla yhtä hyvin eivätkä
-pääse yhtä reheviksi kuin Keski-Europassa; pohjoispuolella muuttuvat
-ne äkisti vanhoiksi vaivaisiksi. Lehtikuusikin, jonka oikeaksi
-kodiksi Siperiaa saattaa katsoa, kasvaa ainoastaan metsävyöhykkeen
-eteläosassa, varsinkin vuoristoissa yhtä huomattavan suureksi kuin
-Europassa.
-
-Nämä nyt luetellut lajit ne ovatkin yleiset puut Länsi-Siperian
-metsissä. Tammea ja pyökkiä, jalavaa ja saarnia, lehmusta ja
-vaahteraa, hopea- ja marjakuusta, valkopyökkiä ja mustaa haapaa
-näyttää kokonaan puuttuvan. Sitä vastoin on runsaasti pensaita
-ja pikku metsää. Yksin pohjoisessakin on kasvikunta maan
-pinnalla metsissä ihmetyttävän rikas ja rehevä. Viinimarjat ja
-vatukka menestyvät vielä kahdeksannenkuudetta, eräs kuusamalaji
-seitsemännenseitsemättä leveysasteen tasalla; katajaa, harmaata
-leppää, villapajua, variksenmarjoja mustikoita ja puolukoita näyttää
-pikemmin olevan enempi kuin vähempi, mitä etemmäksi pohjoiseen
-päin tullaan, ja yksin tundran rajallakin, josta vaivaiskoivu ja
-suokukka, sammal ja karpalo leviävät kauas metsäin sisään, on maa
-vielä kaikkialla runsaasti verhottu, koska sammalet tavallisesti
-menestyvät sitä rehevämmin, mitä köyhemmiksi metsät tulevat. Tekeepä
-arokin metsiä rikkaammiksi siten, että se metsävyöhykkeen eteläosassa
-antaa metsille suurimman osan pensaitansa ja pikku puitansa sekä
-ruohojansa ja kukkiansa. Siten saattavat eräät metsäseudut muuttua
-luonnollisiksi puistoiksi, jotka varsinkin keväällä ja alkukesällä
-kehittelevät oikein hämmästyttävän komeaa kukkarikkautta.
-
-Esimerkiksi sellaisista runsaskasvisista metsistä saatettaneen
-mainita Schlangenberg- ja Salain-kaupunkien välillä oleva "Taiga".
-Sillä avaralla alalla, jota tämä ihana metsä peittää, saavat
-pitkähköt vuorenharjat ja pyöreät kukkulat, laaksot ja notkot jo
-itsessään aikaan viehättävää vaihetusta. Kunnas kohoaa toisensa
-vieressä ja ylemmäksi toista, kaikki metsän peitossa. Mänty ja
-Siperian kuusi; haapa ja paju, pihlaja ja tuomi ovat näiden metsäin
-pääosina ja seisovat täällä ihan sekaisin, levittäen kirjavia
-valon ja varjon vivahduksia, ja lehtipuiden latvain tummista
-piirteistä pistävät miellyttävästi ylös Siperian kuusen keilamaiset
-latvat. Hernepuu ja hernepensas, heisi ja kuusama, kanervaruusu ja
-viinimarjapensas liittyvät kukkarikkaaksi pikku metsäksi; miehen
-korkuiset putkikasvit, varsinkin katko ja angervolajit, sanajalka ja
-kihokki, kukonkannus ja sormiruoho, kissankello ja aivastusjuuri,
-kaikki rehevimmässä kasvussa, kutoutuvat kirjavaksi matoksi maahan,
-josta villihumala kierrellen kiipeilee ylös puiden runkoja myöten. On
-ihan kuin oppinut puutarhuri olisi täällä käyttänyt taitoansa, kuin
-ihmiskäsi olisi laitellut ja järjestellyt koko maisema- ja metsäkuvan.
-
-Etelässä ovat metsät kauneimmassa ja komeimmassa kukoistuksessaan
-keväällä, pohjoisessa syksyllä. Jo syyskuun ensimmäisinä päivinä
-kellastuvat täällä lehtipuiden lehdet ja kuukauden keskipaikoilla
-on Siperian metsä kirjavampi kuin mikään metsä meillä. Tummimmasta
-vihreästä kirkkaampaan punaiseen, vihreä ja vaaleanvihreä,
-vaalean- ja tummankeltainen, vaalean- ja tummanpunainen ja kaikki
-niiden väliset värin vivahdukset ovat nähtävänä. Tummain kuusien
-jälkeen on vaivaissedri ja lehtikuusi, niihin liittyvät jotkut
-vielä kellastumattomat koivut. Kaikkia tumman- ja vaaleanvihreän
-ja vihreänkeltaisen välivärejä näkyy harmaissa lepissä; vaaleat,
-sinooper-punaiset lehdet on haavoissa, lakkapunaiset pihlajissa ja
-tuomissa. Kaikkien näiden värien kirjava seoitus metsässä on niin
-täydellinen ja kuitenkin niin suhdallinen, että se suuresti tyydyttää
-silmää ja mieltä.
-
-Sellaisia tauluja on Länsi-Siperian metsissä matkustajan nähtävänä.
-Kuitenkin, kuin koetetaan kuvailla niitä, voidaan puhua ainoastaan
-verraten kapeasta rajavyöhykkeestä. Näiden ikimetsäin laadun tähden
-näyttää länsimaalaisesta ainakin kesäiseen aikaan ihan mahdottomalta
-tunkeutua niihin syvemmälle. Vuorten rinteillä vaeltajaa pidättävät
-kivilouhikot ja tiheiköt, kunnailla ja tasangolla kaatuneet puut ja
-murrokset, laaksoissa ja notkoissa seisova ja juokseva vesi, purot ja
-suot. Halkeilleita kallioita vierekkäin ja päällekkäin, latoutuneita
-lohkareita ja kiviä on kaikkialla vuoristossa röykkiöinä; niiden
-päällä on jäkälä- ja sammalpeite, joka kavalasti kätkee lukemattomat
-rotkot ja kolot; nuorta metsää ja vesakkoa kasvaa vanhempien puiden
-päällä ja välissä, jotka ovat pitkin aikoja täällä seisoneet, ja
-sekä vanhat että nuoret puut lisäävät vaikeuksia, jos koetetaan
-päästä eteen päin sellaisissa paikoissa. Tuskin ovat vastukset
-vähemmät missään sisämaan metsissäkään. Ihan läpipääsemätöntä
-tiheikköä, sellaista kuin kuuman vyöhykkeen aarniometsissä, tosin
-ei ole, vaan esteitä kuitenkin joukottain. Kaatuneet puut ovat
-sitä suurempana vastuksena, kuin useimmat eivät ole maassa, vaan
-sopimattoman korkealla raivaamattomien polkujen poikki ja siis
-oikeina salpoina sanan ikävimmässä merkityksessä. Välistä käy kiivetä
-niiden päällitse tai ryömiä alatse, mutta yhtä usein on mahdoton
-tehdä kumpaakaan, ja silloin täytyy tehdä kierroksia, jotka tulevat
-hyvin hankaloiksi, koska ne ilman kompassin ahkeraa käyttämistä
-varsin usein eksyttävät pois suunnalta ja sitte kokonaan harhateille.
-Aukeita paikkoja on harvoin. Jos koetetaan astua sellaisen poikki,
-niin heti syvät, mutaiset kolot ja silmäkkeet osoittavat sielläkin
-tarvittavan suurinta varovaisuutta. Jos valitaan joku karjanpolku,
-joita metsävyöhykkeen eteläosassa joka kylästä montakin lähtee
-metsään ja ulottuu etemmäksi tai lähemmäksi sen sisään, niin
-ennemmin tai myöhemmin huomataan taaskin pettyneensä, kun ei koskaan
-voida tarkkaan tietää eikä edes aavistaakaan, mihin sellaiset tiet
-vievät, kun niitä on satoja kulkemassa ristiin rastiin tiheikköjen
-sekä korkeiden heinikkojen läpi, joissa on puiden jäännöksiä sekä
-suota y.m. vastuksina, eli lyhyesti sanoen, koska ne eivät ole
-mitään ihmisten teitä. Siten tosin ei kaikkialla ole voittamattomia
-vastuksia, mutta kaikkialla ja lakkaamatta niin monta ja niin ikävää
-estettä tiellä, että sieltäkin, jossa sääsket eivät ole perin
-nenäkkäät eikä itsepäiset, käännytään pois paljon ennen, kuin alkuaan
-oli aikomus. Vasta talvella, jolloin kova pakkanen on rakentanut
-kaikille vesille sillan ja lujan jääpeitteen, jolloin paksu lumi on
-tasoitellut enimmät epätasaisuudet sekä sulloutunut ja kovettunut
-hangeksi, voivat metsiin päästä suksimiehet ynnä heidän sitkeät
-koiransa, vasta silloin voi maan oma asujankaan ajatella lähtöä
-pitemmille retkille metsän sisään.
-
-Siperian metsät ovat mykät ja kuolleet, niin kuolleet, että niissä
-voidaan kuolla nälkään, kuten Middendorf syystä kyllä sanoo. Niissä
-vallitseva hiljaisuus ja äänettömyys tulee ihan kiusaksi. Heti
-teirien soidinajan jälkeen kuuluu ainoastaan räkättirastaan ja mustan
-rastaan raksutusta, kerttujen, urpiaisten ja taviokuurnan laulua
-ja käen kukkumista, mutta harvoin kaikkia niitä yht'aikaa. Valkean
-viklan ja punasäären rantaviklan lirityshuuto tuntuu täällä laululta,
-harakan nauru saa suloutta, yksinpä variksen ja korpin raakuntakin
-elähyttää, tikan ja tiaisen houkutusääni virkistää. Yhtä suuri kuin
-hiljaisuus on myöskin tyhjyys metsissä. Ken luottaisi siihen toivoon,
-että saisi viettää iloista metsästäjän elämää näissä metsissä,
-hän pahasti pettyisi. Epäilemättä näissä yhtämittaisissa metsissä
-asuu paljon enempi eläimiä, varsinkin nisäkkäitä ja lintuja, kuin
-saatamme luullakaan, mutta ne eläimet ovat niin tasan hajallansa
-yli äärettömäin alojen, ehkä myöskin siirtelehtävät niin laajalti,
-ett'ei voida saada mitään oikeaa perustetta, arvostellakseen niiden
-paljoutta. Peninkulmia laajat alat näyttävät olevan tai ovat ainakin
-aika-ajoin niin tyhjät eläimistä ja niin autiot, että tutkija tai
-metsästäjä on ihan joutua toivottomaksi, kun lakkaamatta näkee
-toiveensa tyhjiin raukenevan. Ei kokeneimmallakaan tarkastajalla ole
-tässä apua mistään eläinten oleskelupaikkain tuntemisestansa. Vaikka
-jossakussa seudussa on kaikki ehdot jonkun eläinlajin siinä viihtyä
-ja menestyä, niin eipä siellä näy ainoatakaan paria, ei edes yhtään
-kuljeksivaa urostakaan. Jos luullaan sellaisissa metsäseuduissa,
-jotka ovat kaukana ihmisasunnoista ja siis ihmisen vaikutuspiirin
-ulkopuolella, viimeinkin tapaavansa sellaisia eläinlajeja, joita
-toki täytyy metsässä olla, niin se toivo on yhtä petollinen kuin
-sekin olettaminen, että pikemmin tavataan eläimiä syvemmällä
-sisämetsässä kuin sen ulkolaiteilla; ihmisten vaikutuksen alaiset,
-enemmän tai vähemmän muuttuneet ja osaksi viljellyt alat ovat päin
-vastoin usein vilkkaammat ja rikkaammat eläimistä kuin salojen
-sydänmaat. Että kaikkialla, mihin ihminen on perustanut pysyväisiä
-uutisasuntoja, raivannut metsää, laitellut niittyjä ja peltoja,
-eläinlajien moninaisuus vähitellen paljon enemmän lisäytyy kuin
-niissä avaroissa seuduissa, joihin hänen toimintansa ei vielä ole
-ulottunut, vaan jotka vielä ovat alkuperäisen yksitoikkoisuutensa
-vallassa, on helppo käsittää, koskapa juuri viljelyksen kautta syntyy
-monelle eläimelle miellyttäviä paikkoja; että muutamia eläinlajeja
-näyttää olevan lukuisammin paikoillaan asuvan ihmisen likitienoilla
-kuin raivaamattomassa metsässä, vaikka ihminen lähitienoilla ihan
-säälimättä ahdistelee niitä, mutta sydänmetsissä tuskin voi tehdä
-niille mitään vahinkoa, se voi ainoastaan siten olla mahdollinen,
-että asuttuihin paikkoihin lakkaamatta tulee uusia eläimiä
-sydänmaista. Sen tähden enimmät Länsi-Siperian eläimet, ainakin
-määräaikoina ihan varmaan vaeltelevat enemmän tai vähemmän. Ja kaikki
-tähänastiset havainnot tosiaan vahvistavatkin sen oletuksen ihan
-todeksi.
-
-Paikoillaan pysyviä eläimiä, sen sanan tavallisessa merkityksessä,
-näyttävät ainoastaan talvitainnokkaat ja luolissa asuvat sekä
-muutamat vuoristojen eläimet olevan; kaikki muut vaeltelevat enemmän
-tai vähemmän säännöllisesti. Poikimis- ja pesimisaikaan oleksivat
-yksikseen myöskin Länsi-Siperiassa kaikki eläinlajit, jotka eivät
-kiiman ja leikin aikana elä suurissa joukoissa; sittemmin vanhemmat
-lapsinensa yhtyvät sukulaisiinsa ja yhdessä lähtevät kuljeksimaan,
-ehkäpä paraastaan saadakseen tarpeellista ravintoa, ehkä myöskin
-kiusaavien sääskien tähden. Rehurikkaat paikat houkuttelevat
-pysähtymään ensinnä tulevia kasvein syöjiä, pysäyttävät myöskin
-myöhemmin tulevat ja houkuttelevat sinne viimein vihollisiakin.
-Siten jäävät muutamat metsäseudut tyhjiksi eläimistä ja toisiin
-karttuu niitä runsaasti; siten syntyy, jos saa sanoa, ikään kuin
-ruhkoja vaeltavain virrassa, ja ne tulevat sitä huomattavammiksi,
-mitä suurempia metsäin tavallisen autiuden ja tyhjyyden vastakohtia
-ne ovat. Sellaisiksi eläinten kokouspaikoiksi tulevat tavallisesti
-tulen jo ammoin hävittämät seudut, joiden hedelmällisestä maasta
-on koko joukko monenlaisia marjapensaita kasvanut. Sieltä saavat
-Siperian riistalajit runsaasti ravintoa ja siellä herkuttelevat
-myöskin sudet ja ketut, soopelit ja karhut, näädät ja ahmat, joita
-sinne on suurimmaksi osaksi houkutellut mainittujen kasvein syöjäin
-oleksiminen siellä. Eläimet, jotka täten ovat liittyneet yhteen,
-pysyvät nähtävästi pitkät ajat yhteydessä keskenään. Kasvein syöjät
-haeskelevat aina marjapaikkoja, kuten tarkkaavaiset metsästäjät ovat
-selvään huomanneet, ja pedot kulkevat uskollisesti kasvein syöjien
-jäljestä.
-
-Nämä vaellukset selittävät sen ihmeellisen tosiasian, että jotkut
-metsät ovat monta vuotta rikkaat kaikenlaisista pyyntieläimistä,
-mutta toisina vuosina sitä vastoin näyttävät ihan tyhjiltä.
-Ihmeekseen näkee länsimaalainen, joka myöhään syksyllä tai aikaisin
-keväällä matkustaa Siperiassa, kolmen, jopa viidenkin sadan suuruisia
-teiriparvia lentävän ylös metsän läpi kulkevalta tieltä, ja yhtä
-suureksi kummastuksekseen saa hän sitte kuulla, että samoissa tai
-vielä soveliaammissa metsissä teirejä on hyvin niukalti; hän saa
-harmissaan turhaan etsiä kesällä pyytä kaikkein sopivimmistakin
-paikoista, vaan syksyllä hän ihmeekseen ja ilokseen tapaa niitä
-melkein kaikkialla.
-
-Nämä omituiset asianhaarat, yhtäläiset yli koko Siperian
-äärettömäin alojen, täytyy metsästäjän tarkkaan tietää, jos hän
-tahtoo edes läheskään varmasti saada saalista, ja kuitenkin on
-myöskin harjautunein ja kokenein pyyntimies näissä äärettömissä
-metsissä aina ja kaikkialla sattumuksen orjana. Etsiköön hän mitä
-riistaa hyvänsä, hän ei koskaan osaa edeltä päin sanoa, mistä sitä
-löytyy. Eilen hymyili onni hänelle runsaimmasti, tänään se ei suo
-hänelle vähintäkään kehoitusta Riistasta ei ole puutetta, mutta
-jos metsästäjä luottaisi yksistään siihen, kuolisi hän nälkään.
-Länsi-Siperiassa on ihan mahdoton sellainen metsästys kuin muiden
-leveysasteiden tasalla; eikä metsästys näissä metsissä tuota edes
-sanottavaa voittoakaan. Muutamat eläimet, esim. majava, näyttävät jo
-olevan sukupuuttoon hävitetyt; toiset, kuten niin arvokas soopeli
-ovat kadonneet ainakin asutuista seuduista kauas sisämetsiin.
-Siperiassakin valitetaan, että metsän riista vähenee vuosi vuodelta
-yhä harvinaisemmaksi, ja sen verta onkin varma, että saalis vähenee
-joka vuosikymmen. Siihen vähenemiseen ei suinkaan ihminen yksin ole
-syynä, vaan metsänpalot ja tuon tuostakin raivoavat kulkutaudit
-vaikuttavat sitä luultavasti yhtä suuressa, ehkäpä suuremmassakin
-määrässä. Tosin ei kukaan siperialainen ajattele, että riistan
-säästäminen silloin tällöin on sen säilymisen ensi ehto. Laillisesta
-metsästyksestä ei sikäläinen metsästäjä tiedä mitään, mutta sen
-sijaan hän kyllä tietää moninaisimpia keinoja ja tapoja hävittää
-niin paljon samaa eläinlajia kuin mahdollista. Tuliaseet ovat tässä
-vähäarvoiset; loukut, ansat ja verkot, jousivireet ja myrkky ovat
-paljon luotettavammat ja paremmat pyyntineuvot sekä tulokkaiden että
-maassa syntyneiden mielestä.
-
-Riistaksi katsoo siperialainen jokaista eläintä, jota hän tapettuna
-voi jollakin tavalla käyttää hyödykseen, hirveä yhtä hyvin kuin
-siipioravaa, tiikeriä samoin kuin lumikkoa ja kärppää, metsoa niin
-kuin harakkaa. Se, jota jonkun kansan taikuus säästää, joutuu
-toisen saaliiksi; muutamat eläinlajit, joiden lihasta venäläiset
-eivät huoli, ovat mongolialaisten kansain silmissä oikeaa herkkua.
-Ostjakit ja samojeedit kasvattavat kettuja, näätiä, karhuja, pöllöjä,
-joutsenia, hanhia ja muita pesistään otettuja eläimiä, hoitelevat
-niitä hellästi niin kauan, kuin ne ovat pieniä eli kunnes niiden
-karva- tai höyhenpuku on täysin kehittynyt, ja teurastavat sitte,
-syövät lihan ja käyttävät muuten hyväkseen nahan. Nahkoja tulee
-Siperiasta sikäläisille ja Europan markkinoille miljoonittain;
-maahan jää paljon vähempi, vaan melkoinen on sentään niidenkin
-paljous; nelijalkaisia eläimiä ja lintuja, joita täältä jäätyneinä
-lähetellään etäisiinkin paikkoihin, voidaan lukea satatuhansittain.
-Paitsi nisäkästen nahkoja viedään täältä ulkomaille myöskin lintujen,
-varsinkin joutsenen, hanhen, lokin, uikun ja harakan nahkoja, joista
-tehdään puuhkia, kauluksia ja hatun koristeita. Yksi ainoa kauppias
-vähäpätöisessä Tshukalinskin kaupungissa ostaa ja myy yksinään joka
-vuosi kolmekymmentä tuhatta uikun nahkaa, kymmenen tuhatta joutsenen
-nahkaa, ja toista sataa tuhatta harakan nahkaa, ja muutamia vuosia
-sitte kaupitsi hän niitä kaikkia vielä enemmän. Tietysti niin lavea
-turkiksien ja nahan kauppa saa aikaan, että eläimet vuosi vuodelta
-yhä enemmän vähenevät; jokainen, ken on oppinut tuntemaan Siperian
-metsästäjäin säälimättömyyttä, voi varsin hyvin käsittää, että
-ainoastaan metsäin ja soiden vaikeakulkuisuus suojelee mainitulta
-eläimiä sukupuuttoon hävitykseltä.
-
-Vaikka edeltä näkyy, että riista-käsite on sellaisten metsästäjäin
-mielestä melkein rajaton, ymmärretään kuitenkin pyyntieläimillä
-oikeastaan niitä lajeja, joita meilläkin katsotaan riistaksi taikka
-katsottaisiin, jos niitä meillä olisi. Metsävyöhykkeen alalla ovat
-pyyntieläimiä kruunuhirvi, jättiläis-metsävuohi, hirvi ja peura,
-susi, tavallinen kettu ja naali, ilves ja karhu, jänis, orava
-ja siipiorava ja varsinkin kaikki näätälajit eli siis soopeli,
-mäntynäätä ja kivinäätä, illeri, kärppä, lumikko, ahma ja saarva
-sekä metso, teiri ja pyy, joiden lisäksi voidaan lukea myöskin
-silloin tällöin tänne eksyvä tiikeri, vuorimetsissä asuva irbis eli
-pardeli, myskihirvi ja metsäkarju sekä pohjoisessa, ainakin metsän
-laitoilla elävä metsäkana. Näitä eläimiä pyytävät kaikki, ehkä jotkut
-sivistyneetkin, jopa jotenkin säännöllisesti, vaikka ei aina aivan
-metsästäjäin sääntöjen mukaan, ja useimmille niistä viritellään
-myöskin hyvin taidokkaita ja tehokkaita ansoja ja loukkuja.
-
-Näistä viimemainituista on kaikkialla käytetty loukku tärkein. Se on
-tehty seuraavalla tavalla. Aukean paikan poikki metsässä, varsinkin
-sellaisen, josta on jotenkin vapaa näköala, tehdään matala ja niin
-vähän kuin mahdollista huomiota herättävä risuaita, jonka keskelle
-jätetään aukko taikka pari kolmekin, jos aita on pitempi. Portin
-kummallekin puolelle lyödään paalu, joiden yläpäät yhdistetään
-poikkipuulla Paalut suuntaavat niiden välissä olevain loukkupuiden
-liikettä, jotka ovat kaksi vierekkäin sidottua, pitkää, jotenkin
-paksua puunrunkoa. Poikkipuun päälle asetetaan pitkä vipu, jonka
-lyhempi varsi pitää loukkupuita ylhäällä ja pitemmästä varresta
-lähtevä nuora juoksee virityspuikkoon. Se puikko on lyhyt, toisesta
-päästä suippohaarainen, toisesta teroitettu oksa; sen haarapää
-painetaan toiseen paaluun ja terävä pää asetetaan toista pitempää
-puikkoa vasten, jonka toinen pää vuorastaan on löyhästi toista paalua
-vasten. Molemmat puikot pitävät toinen toistaan määrätyssä asennossa,
-mutta pääsevät irti, jos niitä vähänkään liikutetaan ylhäältä tai
-alhaalta päin. Kuin loukku on viritetty, levitellään virityspuikkojen
-päälle keveitä ja kuivia oksia, vähemmin niiden peitteeksi kuin
-suuremman polkupinnan aikaan saamiseksi. Jos nyt joku eläin, vaikkapa
-pikku lintukin astuu virityspuikoille, niin ne eroavat ja loukkupuut
-putoavat alas, tappaen alla olevan eläimen. Jos loukku viritetään
-petoeläimille, pannaan jotakin syöttiä virityspuikkojen alle; kaikkia
-muita eläimiä johtaa aita loukkuun. Kun monessa metsäseudussa
-viritellään loukkuja kaikille poluille, teille ja aukeille paikoille
-sadoittain ja tuhansittain, saa pyytäjä usein runsaankin korvauksen
-vähäisestä vaivasta, joka niiden oivallisten pyydyksien teossa on.
-Metsälinnut, jänikset, oravat ja kärpät ovat tavallisia, illerit,
-mäntynäädät ja soopelit harvinaisempia loukkujen uhreja. Ahmat ja
-sudet myöskin saavat usein niissä surmansa, mutta ne kuten koiratkin
-tuota pikaa oppivat tuntemaan ne ja karttavat niitä niin kauan, kuin
-ne ovat vireissä, jota vastoin ne eivät ollenkaan pelkää lauennutta
-loukkua, vaan varastavat pyytäjältä loukkuun jääneen saaliin taikka
-pureksimalla turmelevat sen.
-
-Samojeodit ja ostjakit käyttävät paitsi loukkua mielellään myöskin
-itsestään laukeavia ampuma-aseita, joina käytetään kaarta ja nuolta
-tai itsestään laukeavaa jousta. Kaari, jota tähän tarkoitukseen
-käytetään, on hyvin vahva, ja surmaava nuoli oivallisesti tehty,
-ja koko surma-ase siis hyvin vaarallinen, jopa varomattomille
-ihmisillekin erittäin turmiollinen. Nerokkailla laitoksilla pysyy
-kaari jännitettynä ja nuoli oikeassa asennossa, puinen liipasin
-laukasee sen heti, kuin eläimen tielle pingotettuun rihmaan
-kosketaan. Tähdätessä nuolta niin, että se puhkasee eläimen sydämmen,
-käytetään eläimen koon mukaista mittakeppiä, jonka yläpäähän tehty
-reikä, kuin keppi on pystyssä, tarkkaan näyttää, miten korkealla
-juoksevan eläimen sydän on, sekä toista mittaa, joka näyttää
-miten etäällä solisluusta sydän on ja siten pyytäjälle osoittaa,
-minkä verran sivulle nuorasta nuoli on tähdättävä. Koska kaikki
-maan asujamet tarkkaan tuntevat kaikki näissä metsissä tavattavat
-eläimet, niin he harvoin turhaan virittävät kaartansa; niin
-tapahtuu ainoastaan silloin, kuin suuruudeltaan paljon pienempi
-tai suurempi eläin tulee rihmaan koskemaan kuin se, jolle nuoli on
-aiottu. Tavallisesti pyydetään täten kettuja ja melkein yhtä hyvällä
-menestyksellä susia, jopa myöskin hirviä ja peuroja. Sitä vastoin
-käytetään viritettyä jousta pienemmälle riistalle, varsinkin kärpille
-ja oraville. Niille asetetaan houkuttava syötti, jonka eläin tapaa
-ainoastaan siten, että pistää päänsä ahtaasta kolosta, joka jousen
-ollessa viritettynä on sen etupuolella ja alaosan kohdalla. Silloin
-eläin koskee virityspuikkoon ja leveä, taltan muotoinen, määrättyyn
-suuntaan lentävä nuoli, jonka jousi koko voimallaan viskaa alas päin,
-tappaa eläimen.
-
-Nykyaikoina on kuitenkin näiden alkuperäisten aseiden ohella
-ruvettu käyttämään tuliaseita, jopa Länsi-Siperiassakin, vaikka
-ne eivät sentään ole karkoittaneet jousta nuolinensa. Mutta koska
-ruuti ja lyijy ovat kallista tavaraa, käytetään mieluisimmin
-hyvin hienoreikäisiä luodikkoja, itsessään varsin huonoja sytyke- ja
-piilukko-pyssyjä, mutta niillä huonoillakin aseilla ammutaan
-sittekin merkillisen taitavasti. Tukin jatkon etupäähän kiinnitettyä
-hankoa, jolle pyssy lauaistessa nojataan, ei saa puuttua kenenkään
-länsisiperialaisen pyssystä, sitä käyttävät tavallisesti sikäläiset
-sivistyneetkin metsästäjät ja sytykepyssyissä se onkin ihan
-välttämätön. Haulikkoja käyttävät virkamiehet ja varakkaimmat
-kaupunkilaiset, mutta eivät siellä syntyneet varsinaiset asujamet,
-joilla metsästys on elinkeinona ja jotka niin sanoaksemme käyttävät
-ruutia jyvittäin. He ottavat mukaansa pienen sarvellisen sitä,
-kallista tavaraa, kääntävät pyssyn reiän paksuisen iyijylangan
-kolme neljä kertaa ympäri vyöksensä ja lähtevät niine varuksineen
-metsästysmatkoille. Lyijylangasta saadaan luodit, mutta ei viitsitä
-valaa niitä, vaan leikataan taikka vielä yksinkertaisemmin puraistaan
-siitä kappale kerrassaan, pistetään se ilman mitään tuketta piippuun
-ja siten on pyssy ladattuna. Tosin kaikki tällaiset metsästäjät
-ainoastaan hätätilassa ampuvat pitkältä matkalta, mutta tavallisen
-puun puolikorkeudelta niin tarkkaan, että tähtäävät soopelia ja
-oravaa silmään ja useimmiten osaavatkin siihen.
-
-Metsälintuja pyydellään yleisemmin kuin mitään muuta riistaa ja
-tapetaankin satatuhansittain. Soidinaikana metso ja teiri saavat
-melkein kaikkialla olla rauhassa. Sellaista metsästyshuvia, kuin
-meillä on hiipiessämme likelle viheltelevää metsoa, saadaan metsäin
-vaikeakulkuisuuden tähden harvoin taikkapa ei koskaan kokea; ei
-edes teirin soitimenkaan tähden luovuta aikaisena toukokuun aamuna
-mukavasta yösijastaan; enintään koetetaan petellä jotakuta pyytä
-matkimalla hänen lempisäveltänsä. Kukapa viitsisikään nähdä niin
-paljon vaivaa, ja vastusta, kun saaliin tulo on niin epävarma!
-Vasta syksyllä ja talvella voi metsästys kannattaa siperialaisen
-mieltä myöten; kuin nuoret urokset ovat sulkasadossa, kuin parvet
-kasvavat suuren suuriksi joukoiksi, silloin on oikea metsälinnun
-tappoaika. Ken ei kammoksu mitä moninaisimpia vaivoja, lähtee silloin
-koirinensa, jotka tavallisesti ovat vain joutavia kylärakkeja,
-ajamaan vaeltavia lintuja takaa ja tuopi useinkin kotiin runsaan
-saaliin; ken osaa hiihtää, pyytelee metsoja ja teirejä talvellakin.
-Ensimmäisen runsaan lumisateen jälkeen tapahtuu pysähdys näiden
-lintujen vaelluksissa ja joka parvi valitsee silloin olinpaikakseen
-sellaisia metsiä, joissa ensi päiviksi näyttää olevan runsaasti
-ravintoa. Alkutalvesta on puolukoissa ja katajanmarjoissa ruokaa
-kosolta ja, kuin ne on syöty, riittää näille vähään tyytyville
-eläimille ensin lehtikuusen, sitte kuusen ja männyn havut tai niiden
-valmistumattomat kävyt. Niin kauan kuin mahdollista jatkavat he
-vaelluksiansa jalkaisin, astuvat usein kymmenen, jopa kaksitoistakin
-virstaa päivässä, tulevat joskus muutaman sadan askeleen päähän
-asutuista seuduista ja jättävät edelleen vaeltaessaan äsken tulleesen
-lumeen niin selviä jälkiä, että metsämies välttämättä viimein tapaa
-ne. Jos niiden täytyy tyytyä havuruokaan, ilmasevat ulostukset niiden
-olopaikan, jonka metsästäjä myöskin huomaa heidän makuupaikoistaan.
-Siperian metsot ja teirit kaivavat lyhempiä tai pitempiä,
-tavallisesti aina maahan asti ulottuvia koloja lumeen ja aamusella
-taikka vaaran uhatessa lähtevät niistä makuusijoistaan, särkien
-muutamilla siiven löyhäyksillä päällä olevan lumipeitteen; sen tähden
-on helppo tuntea lintujen yösijat, jopa myöskin niistä päättää,
-minä edellisenä yönä linnut niissä ovat maanneet, joten tottunut
-metsästäjä niistä saa oivallisia ohjeita. Jos kauemmin sataa lunta,
-pysyy metsälintu välistä aina puolelle päivälle asti makuukuopassaan
-ja lennettyään sitte puuhun päästää syödessään pyssymiehen kyllin
-lähelle, kun näet lintu ei pidä suurta lukua koirain haukkumisesta
-eikä tarkastaessaan puun alla räkyttäviä koiria ollenkaan huomaa
-metsästäjää. Sellaisten jälkiä myöten metsästysten onnistumisen
-ensi ehtona on, että lumi on tasoitellut maan kokonaan ja peittänyt
-enimmät vastukset sekä sulloutunut sen verran, että tyydyttävästi
-kantaa suksia tai metsästäjän lumianturoita.
-
-Paljon mukavampi ja tuottavampi on teirin pyynti kuvilla. Sitä varten
-lähdetään syksyllä ennen päivän koittoa metsään, peittäydytään jos
-mahdollista ennen tehtyyn havumajaan taikka tehdään silloin tuota
-pikaa sellainen, asetetaan kuva, puusta ja tappuroista tehty,
-mustalla sekä paikoittain valkoisella ja punaisella kankaalla
-päällystetty, hyvin elävän linnun näköinen teirin kaave, pitkällä
-kangella korkeimpaan lähellä olevaan puuhun tuulen päälle päin,
-ja sitte ihmiset tai koirat etsiskelevät lähimetsän. Kaikki
-nuoret, kokemuksesta vielä viisastumattomat urokset, jotka siten
-säikytettyinä näkevät kuvan, lentävät luullun ja kaikesta päättäen
-turvallisena istuvan kumppanin luo ja laskeutuvat samaan puuhun;
-väijyksissä oleva metsästäjä, jolla silloin on luotipyssynsä ohella
-välistä myöskin haulikko, voi usein kymmenkunnastakin petetystä
-linnusta valita saaliikseen jonkun. Sellaisissa metsissä, joita
-ei ole kesällä häiritty, pitää teiri niin vähän lukua luotipyssyn
-heikosta paukauksesta että kuolleena puusta putoavan linnun kumppanit
-usein eivät edes lennä poiskaan, vaan levollisesti istuen katselevat
-kumppanin putoamista niin kauan, että metsästäjä ehtii ladata
-uudestaan ja ampua toisen, kolmannen ja useampiakin. Koska teirejä
-on runsaasti, ei ole ollenkaan uskomatonta, että jotkut metsästäjät
-lyhyenä aamuhetkenä saattavat samasta havumajasta ampua parikymmentä
-teiriä ja vielä enemmänkin.
-
-Yhtä tuottavainen kuin teirin ammunta kuvilta ja hyvin metsästäjää
-viehättävä ja innostuttava on pyyn ammunta sellaisena, kuin sitä
-Siperiassa harjoitetaan. Siihen ei tarvita mitään valmistuksia, eivät
-edes opetetut koiratkaan ole välttämättömän tarpeelliset, vaikka
-niistä sentään onkin suuri apu. Pyy on hyvin yleinen Länsi-Siperian
-metsissä, ehkäpä yleisempikin kuin metso ja teiri, mutta se liikkuu
-niin ääneti ja hiljaa, että sitä monesti on vaikea nähdä, vaikka
-poikueita on paljokin metsässä. Niin suurissa joukoissa sitä ei ole
-kuin hänen sukulaisiansa eikä se myöskään kuljeksi niin suuria aloja
-kuin ne, mutta juuri sen tähden se onkin tasaisemmin hajallaan yli
-avarain metsämaiden ja joutuu siitä syystä ennemmin kuin mikään
-muu metsälintu niiden metsästäjäin saaliiksi, jotka tuntevat sen
-elintavat. Kokenut metsästäjä tietää sen keväällä ja kesällä olevan
-ihan kuin perin kadoksissa; syksyllä hän tapaa sitä kaikkialla, yksin
-sellaisissakin paikoissa, joista sitä turhaan etsittiin muutamia
-kuukausia aikaisemmin. Se rakastaa yhtä paljon kuin sen sukulaisetkin
-marjoja ja niiden tähden se näyttäytyy suurilla aukeillakin
-paikoilla, joita se keväällä ja kesällä karttelee. Mutta osaapa se
-aukeallakin pysyä piilossa etsijältä. Se painautuu paljon kovemmin
-maahan kuin metso ja teiri, koettaa niin kauan kuin mahdollista
-pysyä hiljaa, kuin sitä lähestytään, eikä hätäillen haeskele
-erityistä piilopaikkaa ja lähtee vasta sitte, kuin vihollinen on
-ihan päälle tulemassa. Sen lähtö lentoon tapahtuu niin äänettömästi,
-niin huminatta, että se usein jääkin ihan huomaamatta; turkinpyy,
-jopa pienempi taivaanvuohikin tekee enemmän melua kuin tämä
-suloinen lintu, josta kuuluu vain hiljainen rapina silloin, kuin se
-kohottautuu. Säikytettynä lentää se tavallisesti, ei kuitenkin aina,
-lähimpiin havupuihin ja istahtaa sinne ensi oksalle, kuin sattuu,
-mutta pysyy sielläkin niin hiljaa, että sitä on silloin yhtä vaikea
-huomata kuin äsken maasta. Usein ponnistellaan turhaan ja kauan
-silmiänsä sitä löytääkseen ja viimein luullaan sen jo huomaamatta
-lentäneen pois, ja sitte yht'äkkiä suureksi ihmeekseen nähdään sen
-sontimisesta tai muusta liikkeestä, että se on ihan paljaana istunut
-juuri sillä oksalla, jota on niin huolellisesti tarkasteltu. Kaikilla
-kanalinnuilla yhteinen kyky olla herättämättä pyytäjän huomiota on
-pyyllä kehittynyt oikeaksi mestaruudeksi. Mieluisimmin haeskelee se
-metsässä kosteita tai sammalisia, mustikoista ja puoloista rikkaita
-paikkoja, joiden ympärillä on vanhoja lakastuneita ja nuoria puita.
-Siellä osaa hän niin taitavasti käyttää hyväkseen jokaista suojelevaa
-esinettä, että se tavallisesti huomataan vasta silloin, kuin se,
-päästäkseen parempaan turvaan, lentää johonkin kuivaan puuhun. Jos
-se ei liikahda, näyttää se katsojasta puupahkuralta, sillä hyvin
-sen näköinen se todella onkin, ja se tietää varsin hyvin voivansa
-täydellisesti luottaa höyhenpukunsa ja valitsemansa olopaikan
-yhdennäköisyyteen. Kuitenkin se niin kauan, kuin jollakin tavalla
-näyttäytyy, lakkaamatta katselee levottomasti ympärilleen ja, jos
-aavistaa olevansa vaarassa, lähtee ylhäisestä paikastaan yhtä hiljaa
-ja ääneti, kuin sinne lensikin. Tämän linnun pyynti on metsästäjälle
-oikea ilo. Kaikkialla metsässä tiedetään tapaavansa häntä, mutta
-ei koskaan, milloin ja missä se tulee näkyviin; tavallisesti
-täytyy jättää kaikki erityiset apukeinot, mutta juuri sen tähden
-ei tarvitsekaan olla peloissaan, että taitamattomat kumppanit
-häiritsevät, ja lakkaamaton mielenjännitys on vielä runsaampana
-palkintona kuin tämän kanalinnuista kaikkein maukkaimman ja paraimman
-paisti.
-
-Sen merkityksen rinnalla, joka täytyy tunnustaa metsälinnuille
-sekä metsästyksen että kansallistalouden kannalta katsoen, lienee
-Länsi-Siperian jaloimman nelijalkaisen eläimen pyynti ja siitä
-karttuva hyöty vähäarvoinen. Neljää täällä tavattavaa hirvilajia
-pidetään erilaisista, vaan yhtä perusteettomista syistä paljon
-vähempiarvoisina, kuin ne ansaitsevat, ja käytetään hyväkseen meille
-vastenmielisellä, jopa inhottavallakin, ell'ei juuri raa'alla
-tavalla. Niin tehdään varsinkin kruunuhirvelle. Tämä ylpeä ja
-muhkea eläin, joka muutamain tutkijain mielestä on suurikasvuinen
-Saksan hirvi, vaan toisten mielestä tosin hyvin sen näköinen,
-vaan suuruutensa ja voimakkaan sarvistonsa tähden siitä eroava
-laji, asuu kaikissa eteläisissä, varsinkin vuoristojen metsissä,
-eikä suinkaan ole niin harvinainen, kuin saattaisi luulla siihen
-katsoen, että niin hyvin maassa syntyneet asujamet kuin tulokkaatkin
-väsymättömällä innolla lakkaamatta sitä pyytelevät. Se pyynti-into
-uhkaa kruunuhirveä perin omituisesta syystä juuri siihen aikaan,
-jolloin se paraiten tarvitsisi säästämistä. Pohjois-Aasian
-metsästäjät eivät tätä hirveä tapa lihan, ei nahan eikä siloisten,
-haarakkaiden sarvien, vaan keskenkasvuisten, kulmikkaiksi vielä
-kovenemattomain, nahkamaisten sarvien tähden. Niistä kiinalaiset
-lääkärit ja puoskaroitsijat tekevät lääkettä, jota tuon taivaisen
-valtakunnan rikkaat, elähtäneet pojat innokkaasti ostelevat, maksaen
-siitä saman painon kultaa; se arvatenkin on jotain kiihotinta, jonka
-sijaan he eivät luule voitavan käyttää mitään muuta. Mieluisimmin
-etsiskellään kuusihaaraisia, vasta vähän kulmikkaita, vielä
-runsasverisiä sarvia; niistä maksetaan kolme tai neljä sataa markkaa
-Suomen rahassa, jopa enempikin, jota vastoin kymmenisellä markalla
-saadaan täys'kasvuiset, silenneet, kaksi- tai nelitoista-haaraiset
-sarvet. Sekä Pohjois- ja Keski- Aasian mongolialaiset että myöskin
-Siperian venäläiset kilvan koettavat saada noita kalleita sarvia
-ja lähettävät, kuin hirvi on saatu oikeaan aikaan tapetuksi, niin
-pian kuin mahdollista, tavallisesti postissa; Kiahtaan, josta
-erityiset kauppiaat niitä vievät tuhansia vuodessa Kiinaan, jossa
-niiden tuonti ei sittekään koskaan riitä täyttämään menekkiä.
-Siperialaiset talonpojat pitävät kruunuhirviä yksinomaan sitä
-varten vankeudessa, että voisivat sopivaan aikaan leikata verestä
-vielä täysinäiset sarvet myötäväksi. Kun, kuten tietty, joka hirvi
-sarvien kasvamisen aikaan karttaa tiheikköjä ja tiheitä metsiä sekä
-on vähemmin arka kuin muulloin; kun nuoria hirviä, joilla on sarvet
-ainoastaan alulla tai pari- kolmehaaraisina, yhtä vähän säästetään
-kuin täysikasvuisiakaan kruunuhirviä, niin tietysti tämän eläinlajin
-olemassa olo on vaarassa, jota paitsi sikiötkin jäänevät syntymättä.
-Lihasta ja nahasta tässä teurastuksessa ei pidetä lukua; jos on
-vähänkään vaivalloista tai hankalaa kuljettaa tapettua saalista,
-jätetään se ilman mitään susille ja ketuille. Niin kuin kruunuhirvi
-eroaa Saksan hirvestä, samoin Siperian metsävuohi eroaa tavallisesta
-metsävuohesta suuruutensa ja pitkäin, juuresta heikkojen sarviensa
-tähden, vaikka luonnontutkijat eivät vielä ole selvillä, onko se
-ihan eri laji. Siperiassa se asuu mieluisimmin sellaisissa metsissä,
-jotka alkavat tointua metsän-palon jälkeen ja joissa Siperian
-kuusta runsaasti kasvaa, sekä metsän laiteissa ja pienenlaisissa
-metsiköissä, nousee vuoristoissa melkoisen korkealle, usein ylemmäksi
-puiden rajaa, ja oleksii myöskin autiolla arolla, yhtyen vuorilla
-vuorikauristen ja villilammasten, arolla anttilooppien seuraan. Maan
-luonnon ja laadun mukaan tekee se jotenkin säännöllisiä vaelluksia,
-metsänpalojen pakottamattakin, kulkee silloin pitkä matkat ja uipi
-ihan arvelematta leveäinkin jokien ylitse. Välistä se ilmestyy ja
-asettuu seutuihin, joissa sitä ei ole moneen vuoteen nähty, ja tekee
-sieltä käsin retkeilyjä. Tavallisesti se näillä vaellusmatkoillaan
-kulkee aina samoja teitä, ja siellä täällä täytyy sen pujottautua
-hyvinkin ahtaita polkuja myöten. Suurten jokien jyrkät kallioäyräät
-pakottavat sen paikoin kääntymään vähiin poikkilaaksoihin ja
-muutamiin rotkoihin, ja silloin se useimmiten joutuu turmioon, koska
-harvoin jätetään niitä solia sulkematta aidoilla, joiden takana
-on pyyntihautoja. Joka vuodenaikaan niitä kiihkeästi ahdistelevat
-sudet ja ilvekset ja melkein yhtä paljon venäläiset ja Siperian
-syntyperäiset asukkaat. Kuten kaikkea muutakin riistaa ahdistetaan
-metsävuohta säälimättä, käytetään hyväkseen kaikkia asianhaaroja
-ja kaikkea mahdollista viekkautta, saadakseen sitä surmatuksi
-millä tavalla hyvänsä. Kuin lumi alkaa sulaa, kuin kylmät yöt
-muuttavat päällimmäisen lumikerroksen ohueksi jääkuoreksi, lähdetään
-metsävuohen ajoon kevytjalkaisten koirain kanssa joko ratsain tai
-suksilla, hätyytetään elukkaa melulla ja huudolla ja saadaan se sitä
-pikemmin väsymään, mitä kovempi jääkuori on ja mitä pikemmin se
-haavoittaa eläimen jalat, kun näet pienet sorkat juostessa puhkovat
-hankea. Keväällä houkutellaan metsävuohta matkimalla kilin ääntä,
-kiima-aikana metsäpukkia matkimalla hyvin tarkkaan vuohen määkimistä
-ja sillä välin sekä myöhemmin molempia suolanuolukkeilla; syksyllä
-pidetään suuria ajoja taikka ahdistetaan niitä veneillä, kuin ne
-vaelluksillaan ovat jokien yli uimassa, ja pistämällä tapetaan ne
-veteen; alkutalvesta pyydellään niitä reellä ajaen ja ampuen siitä,
-milloin vuohi on kyllin lähellä. Ainoastaan ansaa ei käytetä vuohen
-pyynnissä, luultavasti yksinomaan siitä syystä, että viritetty kaari
-on tuottavampi.
-
-Paljon paremmin selviää hirvi taistelussa olemassa olostansa.
-Olinpaikat ja elintapa, voima ja puolustuskyky turvaavat häntä
-monelta, vaikk'eivät enimmiltä ahdistuksilta. Ollen metsän
-eläin sanan täydessä merkityksessä, tuleva yhtä hyvin toimeen
-soilla ja rämeillä kuin myöskin tiheiköissä ja metsissä, yhtä
-helposti voittava metsässä kuin suollakin eteen sattuvat esteet
-ja turvattu syöntitapansa tähden talvellakin puutteelta, selviää
-hirvi helpommin kuin mikään muu eläin ihmisen ja muiden uhkaavain
-vihollisten vainoista. Noista muista vihollisista mainittakoon
-susi ja ilves, karhu ja ahma; epävarma kuitenkin on, voiko mikään
-näistä pedoista suuresti, hävittää hirviä. Sillä tämän voimakkaan
-ja ryhdikkään eläimen terävät kaviot ovat vielä vaarallisemmat
-aseet kuin sen sarvet, ja se osaa käyttää molempia. Karhun edessä,
-joka äkkiarvaamatta hyökkää sen päälle, saattaa se kukistua; mutta
-yksinäisen suden se epäilemättä sortaa maahan, saattaneepa se
-kestää noiden ainiaan nälkäisten petojen kokonaista joukkoakin
-vastaan; ja mitä ilvekseen ja ahmaan koskee, näyttää vielä olevan
-todistamatta, että ne tosiaan hyppäävät hirven niskaan ja purevat
-poikki hänen kaulasuonensa, kuten ennen on väitetty. Ainoastaan
-ihmisen aseita hirvi ei kestä. Mutta onpa hirven ajo Siperian
-metsissä vastuksellista ja usein turhaa työtä, ja sen tähden
-sitä harjoittavatkin paraastaan maan syntyperäiset pyyntimiehet.
-Kesällä on vaikea tavata tätä vesipaikoissa oleksivaa eläintä; se
-eleksii silloin enimmät ajat soilla, päivät korkeain suokasvien
-piilossa, leväten vuoteella, jonka likitienoille ei kukaan pääse,
-yöt käyskennellen syömässä. Mehukkaat vesikasvit ja niiden juuret
-maistuvat hirvestä paremmilta kuin karkea ja terävä sara; senpä
-tähden hän meneekin suon syvimpiin paikkoihin syömään, etsii kasvit
-vedestäkin, pistää rumamuotoisen päänsä aina korvia myöten, jotka
-ovat vähän aasin korvain näköiset, vetelään mutaan, saa sieramensa
-täyteen ja puhaltaa joka kerran, kuin nostaa ylös päänsä, suusta
-ja sieramista tuon moskan kumealla pärskähdyksellä, joka kuuluu
-kauas ylt'ympäri. Kekseliäät pyytäjät ovat tuon ruuan etsimistavan
-mukaan miettineet erityisen pyyntitavan. Tähystellään monta yötä
-peräkkäin tätä yleensä hyvin varovaista eläintä, hankitaan päivällä
-ihan hiljaa muutamia keveitä ruuhia ja soudetaan sitte yöllä niin
-hiljaa kuin mahdollista hirven luo, joka syödä ahmii ja jonka vainu
-ja havaintokyky ovat tuossa ruuan etsimistyössä paljon heikommat
-kuin tavallisesti, sekä ammutaan se. Valoiset kesäyöt helpottavat
-sellaista pyyntiä, vaikka ne tosin samalla tekevät myöskin vaikeaksi
-päästä kyllin lähelle; mutta juuri sen tähden on tämä metsästys
-niin jännittävä, että innokkaat metsästäjät sitä oikein kiihkolla
-harjoittavat ja tavallisesti hyvällä menestykselläkin. Pakkasien
-alussa siirtyy hirvi, koska hauras jääpeite haittaa sen liikkumista,
-soilta kuivempiin metsäseutuihin, kunnes runsaat lumisateet
-pakottavat sitä kuljeksimaan enemmänkin ja etsimään sopivimpia
-olinpaikkoja. Tähän aikaan ajetaan sitä hyvin harjoitettujen ja
-ennen kaikkea erittäin maltillisten koirain avulla ja katsotaan
-sitä pyyntitapaa paraimmaksi kaikista. Hirvi ei vaelluksillaan
-kammoksu asuttujakaan seutuja, ja silloin helposti tunnettavat
-jäljet saattavat metsästäjän tuota pikaa sen luo. Nyt lähetetään
-esiin koirat. Niiden tehtävä on kääntää puoleensa eläimen huomiota,
-mutta ei karkoittaa sitä. Sen tähden ne eivät saa koskaan ahdistaa
-sitä takaa päin eikä myöskään yleensä rynnätä liian lähelle, vaan
-lakkaamatta haukkuen hyppiä sen etupuolella ja vetää puoleensa sen
-koko huomio. Kuin hirvi näkee sellaista vaaran uhkaa edessänsä,
-pysähtyy se lyhyen juoksun jälkeen, katselee raivokkaasti koiria,
-näyttää päättävän hyökätä niiden päälle, mutta tulee ainoastaan
-ani harvoin panneeksi toimeen sellaisen päätöksensä ja antaa siten
-metsästäjälle tilaisuutta päästä yhä lähemmäksi ja viimein lyhyeltä
-matkalta ampua tarkkaan. Jos koirat yht'äkkiä siten tulevat pienen
-hirviparven eteen, saattavat hirvet joutua niin hämilleen, että ripeä
-ja hyvin varustettu pyssymies saa tapetuksi montakin eläintä yhtä
-päätä. Jos vanhoja, kokeneita hirviä talvella paksun lumen aikaan
-ajetaan kauan, nousevat ne ensimmäiselle eteen sattuvalle tielle ja
-juoksevat sitä myöten, vieköönpä se metsään tai asuttuun paikkaan,
-siten joutuvat usein ihan lähelle ihmisasuntoja ja kääntyvät vasta
-silloin pois metsään. Kova hanki on yhtä vaarallinen hirvelle kuin
-metsävuohellekin, sillä ripeät ja taitavat metsämiehet hyökkäävät
-silloin sen kimppuun, paljas keihäs kädessä, he kun suksilla hiihtäen
-saavat pian sen kiinni ja niin väsytetyksi, että voivat käyttää tuota
-ikivanhaa asetta. Hirven lihaa syövät mielellään sekä uutisasukkaat
-että maan syntyperäiset asujamet, mutta sen hinta on jotenkin huokea;
-taljasta sitä vastoin maksetaan mielellään kuusi tai kahdeksan
-ruplaa, joten varsinainen metsästäjä saa tyydyttävän korvauksen
-vaivastaan ja ponnistuksistaan.
-
-Peura on tosin oikeastaan tundran asukas, mutta asuskelee myöskin
-metsässä yli koko metsävyöhykkeen. Uraalin itärinteillä oleskelee se
-sekä jylhässä metsässä että ylhäällä vuorilla; sikäläiset metsästäjät
-sen tähden puhuvat metsä- ja vuoripeurasta ja näyttävät luulevan
-niillä olevan eri ominaisuuksia, vaikka eivät osaa varmasti sanoa,
-mitkä ne olisivat. Asuttuja seutuja kammoksuu peura vähemmin kuin
-mikään muu hirvilaji; se selvinnee paraiten siitä, että joka vuosi
-tapetaan, paitsi vapaina syntyneitä, myöskin monta sellaista, joilla
-on leikkaus korvassa tai jokin muu merkki ja jotka siis ovat poroista
-villistyneitä. Ne luultavasti karkaavat kiima-aikaan samojeedien
-ja ostjakkien laumoista ja vaeltavat niin kauan etelään päin,
-kunnes tapaavat villejä sukulaisiansa ja niiden seurassa pysähtyvät
-johonkin. Saatuaan kerran maistaa vapautta tottuvat ne merkillisen
-pian kaikkiin vapaan peuran tapoihin. Pyyntieläiminä on poroilla
-yhtä vähä kuin peuroillakaan mitään suurta merkitystä metsäseudun
-asujanten silmissä. Peura tapetaan, milloin, missä ja miten hyvänsä
-voidaan, mutta, ottamatta lukuun jotakuta erittäin innokasta
-venäläistä metsästäjää, ainoastaan maan synnynnäiset asujamet
-pyytelevät sitä edes vähänkään innokkaammin.
-
-Syötävään riistaan lukevat yleensä kaikki ihmiset myöskin jäniksen;
-ainoastaan semiläiset ja venäläiset ovat poikkeuksena. Sen tähden
-Siperian jänistä pyytävätkin ainoastaan sivistyneet ja etuluulottomat
-siperialais-venäläiset sekä pohjoisosassa synnynnäiset asukkaat,
-jotka eivät aristele mitään ruuaksi kelpaavaa. Sillä vähäpä on
-metsästäjän silmissä arvoa valkoisen jäniksen nahallakaan, koska
-siitä hyvin lähtee karva, ja ehkä juuri, siitä syystä maan villit
-kansat uhraavat sen jumalillensa. Vaikka metsäseudun asujamet niin
-välinpitämättömästi kohtelevat tätä meille niin arvokasta jyrsijää,
-että eivät viitsi hätyyttää häntä juuri ollenkaan, ei jäniksiä
-kuitenkaan ole missään erittäin paljoa. Moni niistä menettää henkensä
-loukuissa, enin osa joutuu susien, kettujen ja ilvesten suuhun, ja
-paljon niitä vähentelee myöskin ankara talvi, joka usein pakottaa
-niitä pitkille vaelluksille. Riistana jänikselle ei voida täällä
-antaa minkäänlaista merkitystä.
-
-Syötäväksi kelpaamattomista metsävyöhykkeen pyyntieläimistä pitänee
-sudelle antaa ensi sija, koska sitä katkerasti vihataan ja yleensä
-vainotaan. Tosin sen ei sanota tuottavan ihmiselle kovinkaan
-suurta vahinkoa, mutta ei kuitenkaan laiminlyödä mitään sen
-tappamistilaisuutta. Tosin susi Länsi-Siperiassa liikkuu ainoastaan
-poikkeuksen tavoin suurissa joukoissa ja vielä harvemmin ahdistaa
-ihmistä, mutta yhtä eittämättömästi se paljon tuhoelee kotieläimiä,
-ja tämä hävitys tulee hyvinkin melkoiseksi, jos otetaan lukuun,
-miten suuria vahinkoja paimentolaisten laumat kärsivät susien kautta
-sekä arolla että tundralla. Miten paljo ja runsaasti susia on
-metsävyöhykkeen alalla, ei voida arvata. Niitä on kaikkialla eikä
-missään; ne raatelevat tänään jonkun kylän laumoja, jonka tienoilla
-niitä ei vuosikausiin ole nähty, tunkeutuvat huomenna toisen kylän
-vajoihin; häviävät äkisti joistakuista seuduista ja palaavat
-aavistamatta takaisin; jossakussa paikassa eivät säiky mitään
-vainoja ja toisessa tuskin sietävät vähäistäkään hätyyttämistä,
-kuin jo karkkoavat. Suuret maantiet, joilla on vilkasta liikettä,
-ja laidunmaista rikkaat seudut houkuttelevat niitä erittäin, koska
-noilla maanteillä kuoliaaksi ajettujen hevosten ruumiit ja laitumilla
-paimenetta käyskentelevät, usein kauas metsiinkin kuljeksivat
-kotieläimet ovat heillä valmiina tai ainakin helposti saatavana
-saaliina. Vaan on niitä kuitenkin sellaisissakin metsäseuduissa,
-joissa ei ole mitään ihmisliikettä. Välistä nähdään niitä yksittäin
-tai pienissä joukoissa keskellä päivää ihan lähellä asuttuja paikkoja
-ja usein juoksentelevat ne öillä läpi kylien, jopa kaupunkienkin.
-Yhtenä yönä saattavat ne repiä kuoliaaksi kymmenittäin lampaita, jopa
-ahdistella hevosiakin ja sarvikarjaa, vaan ei koiria, jotka taas
-toisissa paikoissa ovat niille hyvin mieluista saalista. Ainoastaan
-urholliset siat saavat niiltä olla rauhassa, koska ne täällä kuten
-kaikkialla muuallakin heti ryhtyvät taisteluun susia vastaan ja
-tavallisesti pääsevät voitolle.
-
-Kuten venäläiset, uskovat myöskin siperialaiset, että naarassusi
-niin kauan, kuin pennut imevät, karttaa kaikkea ryöväilyä pesänsä
-lähellä ja hirmuisesti kostaa, jos siltä otetaan pennut pois, seuraa
-silloin metsästäjää aina hänen kotikyläänsä asti ja raivokkaasti
-tuhoaa kaikkia hänen kotieläimiänsä. Sellaisen koston pelosta jättää
-jokainen siperialainen löytämänsä suden pennut pesäänsä ja ainoastaan
-jotkut uskaltavat leikata pennuilta poikki kantajäntäreet, että ne
-siten rampautuneina pysyisivät syyspyyntiin asti synnyinpaikoillaan.
-Sillä, kuin pennut vaurastuvat täys'kasvuisiksi, katoaa, kuten
-luullaan, emän rakkaus tai ainakin vähenee hänen kostonhimonsa, ja
-syyssuden turkki sitä paitsi korvaa näiden kekseliästen talonpoikain
-vaivat ja viisaan tempun.
-
-Eri paikkain ja olojen mukaan käytetään mitä erilaisimpia keinoja
-sutta pyytäessä. Susihaudat, suden raudat ja strykniini-myrkky ovat,
-kuten edellä kerrotut viritetyt kaaretkin, varsin hyvät pyyntineuvot;
-sitä vastoin suden ajosta harvoin saadaan toivottua tulosta. Paljon
-mieluisemmin koetetaan reellä ajaen pyytää sutta eli reestä ampua
-sitä, kuin se ensin on viekkaudella houkuteltu juoksemaan jäljestä.
-Se tapahtuu näin: Tilavan reen eteen valjastetaan vanha laiska
-tai ikäkulu hevonen ja neljä metsästyskumppania asettuu rekeen:
-ajaja, kaksi pyssymiestä ja keskikokoinen porsas. Ajaja, jolla ei
-ole muuta tehtävää kuin ajaminen, nousee paikallensa, pyssymiehet
-käyvät istumaan takaperin ja säkkiin pistetty porsas asetetaan
-heidän jalkainsa väliin. Iltasella ajaa tämä sekanainen seura
-metsäseutuun, jossa päivällä on nähty tuoreita suden jälkiä. Heti,
-kuin päästään jälkien paikoille, heittää toinen pyssymies pitkään
-nuoraan sidotun, pehmoisen heinäpussin reestä viiltämään jäljestä ja
-toinen sill'aikaa nipistelemällä tai muulla keinoin saattaa porsaan
-vinkumaan. Susi kuulee ne valitushuudot, luulee ehkä porsaan eksyneen
-emänsä luota ja lähestyy hiljaa ja varovasti, näkee reen jäljestä
-viiltävän pussin, luulee sitä parkuvaksi porsaaksi ja päättää, vähän
-tai kauemmin mietittyään, vapauttaa porsas paran kärsimyksistään.
-Pitkillä hypyillä juoksee se tielle ja sitte himokkaasti ja ahneesti
-reen jäljestä. Mitä hän huolii siinä istuvain miesten uhkaavista
-haamuista. Onhan hän monesti ennenkin nähnyt ihmisiä ja paljon
-lähempääkin. Yhä likemmäksi pääsee hän rekeä, joka nyt kiireemmällä
-vauhdilla luistaa pois tieltä; yhä kovemmat näpistelemiset saavat
-porsaan yhä surkeammin parkumaan; ne äänet yhä enemmän hurmaavat
-petoa -- vielä yksi hyppäys: silloin paukahtaen tuiskahtaa kaksi
-tulisädettä, ja koristen ja vavahdellen makaa peto maassa.
-
-Yhtä petollinen kuin tämä pyyntiajo on myöskin Uraalissa tavallinen
-susitarha. Vähän matkan päähän kylästä tehdään pyöreä, poikki
-mitaten noin kaksi metriä avara aitaus vahvoista, vierekkäin maahan
-syvälle lyödyistä seipäistä ja sen ympärille toinen ihan saman
-kaltainen aita, niin että ne molemmat ovat joka paikassa yhtä
-etäällä, neljänkymmenen, enintään viidenkymmenen sentimetrin päässä,
-toisistaan. Sisempi aitaus on umpinainen, vaan ulkopuolisessa on
-paksuihin pihtipieliin sovitettu, vahvoilla saranoilla liikkuva,
-paksuista lankuista tehty ovi, joka aukeaa ainoastaan sisään päin,
-mutta jonka luja salpa sulkee, jos sitä sisäpuolelta työnnetään.
-Päältä päin nämä aitaukset eivät kyllä ole tarkat, vaan sentään
-harvasti katetut tukevilla puilla. Sisempään aitaukseen päästään
-ainoastaan katossa olevasta luukusta. Kuin nyt huomataan susia
-liikkuvan kylässä öillä, viedään elävä vuohi sisempään aitaukseen
-ja avataan ovi sen ympäri kiertävään käytävään, joten tarha on
-viritettynä. Tavallisesta seurastaan pois viedyn ja pelkääväisen
-vuohen valittava määkiminen houkuttelee sinne suden. Tosin susi
-ensin epäilee tuota niin oudon näköistä vuohinavettaa, mutta kuin
-vuohi hänen tulostaan vielä enemmän hätäytyneenä hyppelee peloissaan
-joka taholle, unhottaa susi piankin tavallisen varovaisuutensa
-kokonaan ja koettaa siepata mieluista saalista. Moneen kertaan, yhä
-himokkaammin ja kiireemmin juoksee hän ulkoaidan ympäri milloin
-kummannekin päin; välistä lähestyen, välistä etääntyen katselee
-susi tuota ainoata aukkoa, josta on, mahdollinen päästä vuohen
-tienoille. Viimein voittaa himo hänen luonnollisen viisautensa.
-Vielä yhä vitkastellen, mutta sentään eteen päin pyrkien sulloo
-hän päänsä ja ruumiinsa sisään ahtaasta ovesta. Pelosta kovasti
-huutaen painautuu vuohi sisemmän aitauksen toisenpuolista seinää
-vasten. Arvelematta enää vähääkään seuraa peto häntä. Vuohi juoksee
-ympäri, susi samoin, siinä vain erotus, että suden täytyy juosta
-aitojen ahtaassa välissä. Yht'äkkiä yrittää häntä pysäyttämään
-ulkoaidan ovi, joka auki ollessaan sulkee käytävän toisen suun,
-niin että susi tullessaan pääsi ainoastaan yhdelle taholle. Ovi
-on siinä edessä, mutta saaliskin on nyt niin lähellä, jo melkein
-kynsissä; siispä susi syöksyy vain eteen päin, painaa oven ulkoaitaan
-pihtipieliinsä, salpa putoo määrättyyn paikkaansa, ja vankina on tuo
-epäluuloinen ja varovainen tyhmyri, vankina, pääsemättä kuitenkaan
-sen lähemmäksi houkuttelevaa saalista. Voimatta aitojen ahtaassa
-välissä kääntyä juoksee susi raivoissaan ja kiukuissaan eteen päin
-yhä samaa kierrosta levähtämättä ja hellittämättä, juoksee pitkät
-matkat. Viisas vuohi kohta käsittää, miten asiat ovat, ja pysähtyy
-viimein sisäaitauksen keskelle, tosin yhä vielä huutaen ja vavisten;
-viimein susikin huomaa kiertojuoksunsa turhaksi, koettaa päästä
-vapauteen, kiskoo hampaillaan jalan pituisia lastuja aidasta ja
-ulvoo kiukuissaan ja tuskissaan, mutta kaikki turhaa. Tuskaisen yön
-jälkeen koittaa vihdoin viimeinkin hänen viimeinen aamunsa. Kylässä
-aletaan liikkua, koirain haukunnan seasta kuuluu jo ihmisääniä.
-Mustia miehiä tulee yhä haukkuvien koirain kanssa murhenäytelmän
-paikalle. Liikahtamatta kuin ruumis makaa susi maassa, tuskin silmän
-rävähdykselläkään ilmaisten vielä olevansa hengissä. Raivokkaasti
-haukkuen tunkeilevat koirat aidan viereen, susi ei liikahda; pilkaten
-toivottavat miehet vangille tervetuloa, ei hievausta. Mutta ei koirat
-eikä miehet anna itseänsä pettää. Koirat koettavat tunkea kuonoansa
-aidan raoista ja tavoitella tuota valekuollutta turkista, miehet
-heittää kaikkialla käytettyä, surmasilmukkaista hevosnuoraa, lassoa
-eli arkaania, hänelle kaulaan. Vielä kerran hypähtää peto ylös,
-juoksee vielä kerran vaivantietänsä ja koettaa ulvoen ja hampaitaan
-näyttäen pelottaa ahdistajiaan, vaan turha vaiva; peljättävää ansaa
-se ei voi välttää, muutaman minuutin kuluttua on susi kuristettuna
-kuoliaaksi.
-
-Kettua ahdistelee kaikkialla susi, joka sitä pyytelee ruuaksensa.
-Sen tähden kettuja ei olekaan varsin runsaasti Siperiassa, mutta
-hävittää niitä sukupuuttoon ei ole tähän asti voinut tuo hänelle
-niin vihamielinen sukulaisensa eikä ihminenkään. Metsävyöhykkeen
-itäosassa tekee kettu silloin tällöin pitkiä vaelluksia, seuraten
-joko jäniksiä tai metsälintuja; lännempänä ei näy olevan vielä mitään
-sellaista otettu huomioon. Ketun tekemiä vahingoita ei valitella
-Siperiassa, mutta sittekin ahdistellaan häntä hyvin uutterasti,
-koska ketun nahka on mieluinen tavara sekä venäläisille että maan
-synnynnäisille asujamille ja muutenkin melkoisen kallis, jos sillä
-on erityinen suosittu väri, jolloin siitä saadaan suunnattomatkin
-hinnat. Pyyntieläimenä pidetään sentähden ainoastaan soopelia sitä
-arvokkaampana. Varsinaiset metsästäjät tekevät talvella yksistään
-ketun tähden retkiä melkein yhtä syvälle metsiin kuin soopelin
-pyytäjätkin; ostjakit ja samojeedit virittelevät jousiansa paraastaan
-kettuja varten eivätkä pidä lukua mistään vaivoista etsiessään
-pesiä, joissa poikia on. Ne he kaivavat esiin, ei tappaakseen,
-vaan huolellisesti hoitaakseen ja elättääkseen, kunnes ne tulevat
-täys'kasvuisiksi ja ensimmäisenä tai toisena talvena saavat sellaisen
-karvan, joka näiden omituisten eläinsuojelijain mielestä on paljon
-arvokkaampi kuin hoidokkaiden henki ja elämä, sillä armotta joutuvat
-nämä hoitoketut aikanansa surmanuoran uhreiksi.
-
-Tavallansa voidaan myöskin lukea naali metsävyöhykkeen eläimiin;
-kuitenkaan se ei luultavasti missään tunkeudu itse metsään, vaan
-enintään kuljeksii talvella pitkin juuria jokia pyytelemään jäniksiä
-ja metsäkanoja tundran eteläosasta, joka on sen varsinainen
-kotipaikka.
-
-Sitä vastoin on ilves metsäeläin sanan varsinaisimmassa
-merkityksessä. Mutta Siperiassakin on sitä ainoastaan siellä täällä
-hajallaan, jonka tähden se verraten harvoin joutuu metsästäjän
-saaliiksi. Luultavasti lähtee ilves varsinaisista olinpaikoistaan,
-sisämetsäin tiheimmistä osista, ainoastaan silloin, kuin elatushuolet
-tai kiimavietti pakottavat sitä vaeltelemaan, joten se joutuu metsäin
-ulkolaiteille. Uraalin itäisen seudun kokeneet metsästäjät sanovat
-ilveksen yleensä oleksivan samoilla seuduilla kuin karhu, jopa
-pysyvän karhun pesän lähellä silloinkin, kuin se jo on asettunut
-makaamaan. Samat metsästäjät vakuuttavat, että ilveksen mieltymys
-karhun talviasuntoon saattaa senkin ilmi, koska sellaisissa
-paikoissa, joissa ilveksen jälkiä runsaimmin käy ristiin, tarvitsee
-vain tarkkaan etsiä, ja voidaan olla ihan varma löydöstä, jos
-tavataan kierrosjäljet, sillä ne käyvät aina karhun pesän ympäri.
-Ilveksen tapa astua aina hyvin tarkkaan entisiin jälkiin helpottaa,
-kuten sanotaan, melkoisesti karhun etsintää. Sitä paitsi kerrotaan
-Siperian ilveksen tyytyvän mielellään myöskin tuoreihin raatoihin,
-josta syystä se ehkä pysytteleekin karhun lähellä vaanimassa
-syödäkseen, mitä karhun atrioilta jää. Tosin sanotaan ilveksen
-kykenevän varsin hyvin ilman niin epäilyttävän ystävän apuakin
-tappamaan suuriakin eläimiä ja sen erittäin innokkaasti ajavan
-ja tuota pikaa voittavan peuroja ja metsävuohia, mutta samalla
-aina selitetään, että se paraastaan pyytelee pienempiä eläimiä,
-jäniksiä, puu- ja maaoravia, metsoja, teirejä ja pyitä, hiiriä,
-kaikkein lintujen poikasia ja muuta sellaista. Ei ole mitään syytä
-epäillä näitä kertomuksia; ne myöskin riittävästi selittävät, minkä
-tähden tätä petoa niin harvoin tavataan rajametsissä ja metsän
-laiteissa. Niin kauan, kuin oravia ja metsälintuja on sisämetsissä,
-ei ilveksellä ole mitään syytä lähteä pois syviltä saloilta,
-joissa ihminen ei koskaan käy; kuin oravat ja metsälinnut lähtevät
-vaelluksille, täytyy ilveksen seurata. Miten metsälinnut pelkäävät
-ilvestä, näkyy siitä, että metsot ja teirit soidinaikanakin heti
-vaikenevat, kuin ilveksen ääni kuuluu.
-
-Ilveksen ajoa pitävät sekä Siperian synnynnäiset asujamet että
-tulokkaat erittäin hyvänä pyyntihuvituksena. Tämän muhkean
-kissaeläimen harvinaisuus ja varovaisuus, notkeus ja puolustuskyky
-innostuttavat jokaista tosi metsästäjää, ja nahasta ja lihasta
-tulee melkoinen saaliskin. Nahat lähetetään Siperiasta paraastaan
-Kiinaan, jossa niistä maksetaan hyvä hinta; lihaa pitävät suuressa
-arvossa sekä mongolialaiset kansat että myöskin useimmat tänne
-siirtyneet venäläiset. Loukkuihin jää ilves ainoastaan ani harvoin,
-mutta usein hän niitä laukoo siten, että juoksee pitkin loukkupuita
-ylös ja sitte polkee vivulle: harvoin se myöskään joutuu viritetyn
-kaaren uhriksi ja tielle viritetyt raudat se tavallisesti välttää
-hyppäämällä ylitse. Sitenpä metsästäjälle ei jää muuta neuvoa kuin
-pyssy. Helposti ymmärrettävistä syistä pyydetään ilvestä ainoastaan
-talvella, jolloin jäljet näkyvät lumesta ja käy suksilla hiihtää.
-Rohkeat koirat ajavat viimein löydetyn pedon ylös puuhun taikka
-pakottavat sen puolustautumaan maassa, mutta monesti ilves niitä
-pitelee pahasti, jopa tappaakin. Yksin metsästäjänkin päälle saattaa
-tuo ahdinkoon joutunut, raivokkaasti puolustautuva peto hyökätä.
-
-Metsäkissaa, jota ilves yhtä ahkerasti ajaa kuin susi kettua, ei
-tavata Länsi-Siperian metsävyöhykkeen alalla. Sitä vastoin täällä
-liikkuu, tosin ei säännöllisesti, vaan ainakin silloin tällöin,
-täydellisin kissaeläin, tiikeri. Kaksi vuosina 1838 ja 1848 Baskin
-ja Schlangenbergin luona tapettua tiikeriä on täytettyinä Barnaulin
-museossa; kolmas, joka tapettiin seitsenkymmen-luvun alulla, on
-Omskin koulumuseossa, neljäs levitti kuusikymmen-luvun lopulla
-suurta kauhua Tshelaban piirissä, joka on Uraalin vuoristossa
-Europan rajalla, hyökkäsi ihan ärsyttämättä muutamain talonpoikien
-kimppuun, jotka sen säikyttivät pakenemaan siten, että eräs heistä
-viskasi punaisen lakkinsa sitä kohti. Turkestanin ylävillä aroilla
-ja Itä-Siperian koko eteläosassa tavataan "valtiaseläintä", joksi
-daurilaiset sanovat tiikeriä, soveliaissa paikoissa kaikkialla
-ja säännöllisesti, ja molemmilta niiltä tahoilta se useammin,
-kuin luullaankaan, eksynee metsävyöhykkeen länsiosiin ja ehkä
-siellä myöskin oleskellee pitkät ajat, kunnes taas huomaamatta
-palaa kotiseudulleen. Kuitenkin nähdään tiikeriä niin harvoin ja
-säännöttömästi, että sitä tosin saatetaan tässä mainita, vaan ei
-oikeastaan lukea tämän alueen eläinkuntaan.
-
-Toisin on arvokkaimpien kaikista turkiseläimistä, eri näätälajien,
-runsaus. Niiden vähenemistä tosin valitetaan enemmän kuin minkään
-muiden pyyntieläinten, mutta enimpiä niistä tavataan vielä
-säännöllisesti, ell'ei kaikkialla, niin kuitenkin useimmissa
-paikoissa. Ainoastaan soopeli on viime vuosikymmeninä tullut hyvin
-harvinaiseksi. Keski-Uraalin vanhat metsästäjät muistavat joka talvi
-ampuneensa tai muuten saaneensa soopeleja Tagilsk-kaupungin läheltä;
-nykyään siinä seudussa tavataan joskus, vaan aina perin harvoin,
-joku yksinäinen, harhaileva soopeli. Itä-Uraalin keskipalkoilla
-raivonneen laajan metsänpalon sanotaan karkoittaneen nämä niin
-yleisesti suositut ja vainotut turkiseläimet. Samaa kerrotaan alisen
-Obin varsilla olevista metsäkylistä, joissa soopelin pyyntiä vielä
-nykyäänkin harjoitetaan sen verta, että esim. Jelisarovin torilla
-joka talvi saadaan ostaa parikymmentäkin nahkaa. Paljon runsaammin
-kuin soopeleja on mäntynäätää kaikissa Länsi-Siperian metsissä.
-Äsken mainitun Tagilsk-kaupungin pyyntialueelta, joka tosin on
-jotenkin laaja, saadaan joka talvi kolmekymmentä, jopa kahdeksankin
-kymmentä näädän nahkaa. Kaikki kokeneet, metsästäjät kertovat
-mäntynäädän paljon enemmin kuin soopelin eleksivän oravan seurassa
-sekä ilmestyvän ja katoavan yhdessä sen kanssa. Se saaliinhimoinen
-veitikka ei kuitenkaan suinkaan tyydy yksistään mieliruokaansa
-oravaan, vaan päin vastoin surmaa mitä hyvänsä eläimiä, joita se vain
-voi saada kiinni ja voittaa, ja on varsinkin vaarallinen metsolle
-ja teirille. Jo kesälläkin onnistuu mäntynäädän monesti rohkealla
-hyppäyksellä saada joku näistä varovista linnuista, ja talvella
-metsälinnun tapa maata lumikoloissa melkoisesti helpottaa näädän
-vehkeitä. Melkein kuulumattomasti hiipien oksalta oksalle lähestyy se
-lumeen kaivautuneita lintuja, kunnes pitkällä loikkauksella pääsee
-niiden luo ja hyökkää päälle ylhäältä päin, hypäten makuukolon
-lumikatolle ja murrettuaan sen auki sieppaa yhtä nukkuvaa lintua
-kaulasta ennen, kuin se ehtii edes ajatellakaan pakoa. Kivinäätää
-tavataan samoin vielä, kaikkialla ylävissä metsissä, mutta harvemmin
-kuin mäntynäätää; illerejä, kärppiä ja lumikkoja on kaikkialla,
-paikoittain hyvin runsaastikin; tuhkuria eli vesikkoa sitä vastoin
-tavataan kyllä Uraalin länsi-rinteillä, mutta ei itärinteillä, ei
-edes sieltä alkavissa Irtishin ja Obin sivujoissakaan, joissa, kuten
-mainituissa pääjoissakin, on saarvaa melkoisen runsaasti; metsäsikaa
-tuskin mainitaankaan Siperiassa, ja kaikkialla tavattavaa ahmaa
-pidetään vähempiarvoisena kuin mitään muuta näätäeläintä ja pyydetään
-paremmin kuin nahan tähden vain siitä syystä, että se varastelee
-loukuista pyytäjäin saalista.
-
-Vaikka Länsi-Siperiaa pidetäänkin ihan tyhjäksi ammuttuna,
-varustautuvat sentään sielläkin metsäseutulaiset joka vuosi soopelin
-ja muiden näätien ajoon. Muutamat metsästäjät tekevät näiden
-turkiseläinten tähden retkiä ja vaelluksia, jotka eivät ole yhtään
-lyhempiä kuin Amerikan turkisten pyytäjäin retket. Metsälle tietysti
-ei lähdetä yksistään näätien, vaan kaikenlaisen riistan tähden;
-näädät ja oravat ovat kuitenkin se saalis, jota paraiten toivotaan
-saavansa. Sen mukaan, kuin oravat aikaisemmin tai myöhemmin muuttavat
-väriänsä, lähdetään aikaisemmin tai myöhemmin liikkeelle; sillä
-näiden jyrsijäin värin muutosta luullaan tulevan talven enteeksi ja
-siitä voivansa arvata, tuleeko se aikaisemmin vaiko myöhemmin ja
-kovaksiko vaiko leudoksi.
-
-Edellä kerrottuine varuksineen lähtevät soopelin ampujat ensimmäisen
-lumisateen jälkeen metsälle kolmittain, jopa viisittäinkin.
-Jokaisella on, paitsi pyssyä ja ampumatarpeita, seljässä pussi,
-olalla sukset ja kirves ja vyön alla piiska. Pussissa on
-välttämättömimpiä elintarpeita, leipää, jauhoja, silavaa, suolaa ja
-teetä, sekä muutamia talouskaluja, varsinkin pannu, teekannu, pikari,
-lusikka ja muuta sellaista, joskus myöskin pullo viinaa; piiskalla
-säikytellään näkyviin oravia. Seurassa on myöskin neljä tai kuusikin
-koiraa, jotka eivät miellyttäisi europpalaista metsästäjää.
-
-Pitäen oppainansa aurinkoa ja tuttuja tähtiä, jotka tosin
-monesti ovat päiväkausia pilvien peitossa, kuljeksivat nämä
-karaistuneet metsästäjät päivä- ja viikkokausia synkillä saloilla,
-viettäen yönsä milloin missäkin ja raviten itseään ja koiriaan
-enimmäkseen tapettujen eläinten lihalla, säästääkseen niin paljon
-kuin mahdollista mukaan tuotuja eväitä. Rumat, vaan viisaat ja
-ymmärtäväiset koirat ottavat huomioon jok'ainoat jäljet, etsivätpä
-puistakin piilottaneet näädät ja oravat, pysähtyvät puun juurelle
-haukkumaan ja siten pidättävät löytöänsä paikoillaan, kunnes
-metsästäjä ehtii tulla. Pyssymies lähestyy horjumattoman tyynesti,
-jollaisia kaikki nämä metsäin samoajat ovat, asettaa pitkän pyssynsä
-jonkin oksan taikka hätätilassa sen haarukan varaan, joka on tukin
-jatkoksen etupäähän kiinnitetty, tähtäävät kauan ja viimein ampuvat.
-Metsästysajan alussa päästävät oravat, jopa näädätkin, joiden
-huomio on kokonaan kääntynyt koiriin, metsästäjän ihan muutamia
-metrejä lähelle; mutta kohta ne tulevat varovaisiksi ja tekevät
-pyssymiehelle tarkan tähtäämisen vaikeaksi. Mutta jos pyssymiehen
-kuitenkin onnistuu ampua jotakin eläintä silmään, hän totisesti on
-varsin hyvillään, koska on saanut ihan eheän nahan ja sitä paitsi voi
-vielä uudestaan käyttää samaa lyijypalaa. Saatuaan käsiinsä pudonneen
-saaliin nylkee hän sen heti ja, jos se on näätä tai orava, sulloo
-koko ruumiin ulos nahan suuaukosta, rikkoo aivokopan, löytääkseen
-lyijypalan, ja pistää sitte nahan ja ruumiin erikseen laukkuunsa.
-
-Milloin oravia on runsaasti, on sellainen metsästys sekä
-tuottelias että huvittava. Joka metsästäjä käyttää lyhyttä päivää
-hyvin ahkerasti; pamaus kuuluu toisensa perästä, saalis karttuu
-karttumistaan. Vaikka pyssyn lataamiseen kuluukin paljo aikaa,
-niin sitä nopeammin käy nylkeminen, ja jokainen metsästäjä tekee
-rehellisesti tehtävänsä. Levähtämättä ja syömättä, malttamatta edes
-tupakoidakaan, kulkevat metsästyskumppanit yhä edelleen. Etsivät
-koirat milloin hajoittavat, milloin taas kokoovat yhteen kaikki
-pyssymiehet, pyssyjen kimeät paukahdukset ja, koirien iloinen
-haukunta innostuttavat heitä. Luetaan laukaukset ja iloitaan
-toistensa onnesta tai kadehditaan sitä. Jos taas talvi on köyhä
-riistasta, eikä yhtään oravaa tule esiin, vaikka lakkaamattakin
-läjähytellään ruoskaa, jos ei näy mitään soopelin eikä mäntynäädän,
-hirven eikä peuran jälkiä, niin sekä metsästäjät että koirat kulkevat
-ääneti ja tyytymättöminä metsästä toiseen, mieli ihan lannistuneena.
-
-Pimeän tullessa rupeavat metsästäjät asettumaan yöksi. Jokainen
-kaivaa vanhan kaatuneen paksun puun alle lumeen itselleen miehen
-pituisen ja tarpeellisen leveän kuopan ja laittaa siihen ison
-tulen. Sitte yksi puhdistaa, mikäli mahdollista, kaikkein kuoppien
-keskelle, tiheälatvaisten kuusien ja mäntyjen suojaan pyöreän paikan
-lumettomaksi, toinen kantaa siihen polttoainetta, kolmas tekee niistä
-vielä isomman tulen ja neljäs varustautuu laittamaan illallista.
-Niin monta oravaa on toki aina saatu ammutuksi, että niistä tulee
-voimakas lihakeitos jauhopuuron tai leivän avuksi. Syödään, annetaan
-runsas osansa koirillekin, maistellaan teetä, poltellaan tupakkaa
-ja puhellaan metsästäjäin tapaan päivän tapauksista ja sattumista.
-Sillä välin on tuli sulattanut kuopista lumen pohjaan asti ja
-sytyttänyt päällä olevan kaatuneen puunrungon sekä siten runsaasti
-lämmittänyt makuuhuoneen. Jokainen metsästäjä sitte huolellisesti
-lakasee pohjalla vielä hehkuvat hiilet kuopan toiseen päähän,
-laskeutuu varovasti koloonsa, koskien niin vähän kuin mahdollista
-sen lumiseiniin, kutsuu luokseen koiransa, että nekin saisivat
-osansa lämmöstä, ja paneutuu makaamaan. Päällä koko yön hehkuvasta
-puusta putoo tosin silloin tällöin joku hiili metsästäjän ja koirain
-päälle, mutta siperialaisen metsästäjän turkki sietää yhtä paljon
-kuin siperialaisen koiran nahkakin; sillä tavoin sytytetty puunrunko
-lämmittää paljon paremmin kuin paljon suurempi vapaana palava tuli,
-ja ainoastaan siten on ihmisten mahdollinen viettää yönsä metsässä.
-Kyllikseen levättyään nousevat kaikki voimistuneina päivän koitteessa
-ylös, syövät aamiaista ja lähtevät edelleen. Jos näillä retkillä
-tullaan erittäin hyviin riistametsiin, joissa muuten käydäänkin joka
-talvi, viivytään siellä, miten sopii, kauemminkin. Joihinkuihin
-paikkoihin on edellisinä vuosina tehty puista metsästysmajojakin,
-jotka nyt taas saavat olla suojana, mutta ainakin on siellä vanhempia
-ja uudempia loukkuja, jotka nyt viritetään ja joka aamu katsotaan.
-Sekä virittämiseen että katsomiseen menee melkoisen paljo aikaa,
-koska loukkuja on hyvin laajalla alalla; metsästäjät sen tähden
-viipyvät välistä viikkokauden ja kauemminkin jossakin metsän osassa
-ja pyytelevät sen hyvin puhtaaksi ennen, kuin lähtevät edelleen.
-
-Tällä tavoin metsästäen viettää moni siperialainen suurimman osan
-talvea metsässä. Ennen lähtöänsä jokainen metsästäjä tavallisesti
-tekee välipuheen jonkun kauppiaan kanssa, sitoutuen tuomaan hänelle
-kaikki saamansa nahat sovitusta keskihinnasta, jota vastoin kauppias
-puolestaan sitoutuu ottamaan tavaran vastaan valikoimatta. Jos
-metsästäjällä on onnea, saattaa hän saada tapetuksi niin paljon
-riistaa, että hän voi varsin hyvin elää metsästyksellään, ainakin
-hankkia kaikki talvitarpeensa; mutta yleensä metsästys ei läheskään
-korvaa vaivoja eikä kärsimyksiä, niin että ainoastaan niin
-erinomaisen vähään tyytyväinen mies, kuin siperialainen metsästäjä
-tavallisesti on, voi harjoittaa metsästystä ammattina.
-
-Kunniakkaimmaksi ja vaikeimmaksi metsästykseksi katsoo
-länsisiperialainen karhun pyyntiä. Kontio ei täällä, suinkaan
-ole sama hyväntahtoinen olento kuin vielä siellä täällä
-Itä-Siperiassa; päin vastoin on se, kuten melkein kaikkialla, raaka
-ja sievistelemätön peto, joka tosin tavallisesti pakenee ihmistä,
-mutta haavoitettuna taikka vain muutenkin ahdistettuna rohkeasti
-ryhtyy taistelemaan ja voi silloin tulla erittäin vaaralliseksi.
-Vaikka sitä hyvin vainotaan, ei sitä ole saatu mistään hävitetyksi
-sukupuuttoon; pikemmin on katsottava sitä yleiseksi, ei ainakaan
-harvinaiseksi; mutta aina ja kaikkialla kulkee se omia teitänsä
-eikä varsin usein tule ihmisten tielle. Ei se kuitenkaan kammoksu
-eikä edes kartakaan asuttuja seutuja, sillä usein se oleskelee ihan
-vähän matkan päässä niistä ja tappaa välistä kotieläimiä melkein
-ihmisten silmäin edessä, mutta näyttäytyy niin säännöttömästi, että
-moni siperialainen ei ole edes nähnyt häntä eikä koskaan tavannut
-häntä metsässäkään. Kaikesta päättäen on karhu koko kesän liikkeellä.
-Se kuljeksii metsiä, pitämättä lukua mistään eri teistä, nousee
-vuoriston laadun mukaan syyskesällä ylös harjanteille ja palaa talven
-tullessa alavampiin seutuihin, asettuu viljan valmistumisaikaan
-mielellään metsän ulkolaitaan, saadakseen kaikessa mukavuudessa syödä
-laihoa läheisiltä vainioilta, lähtee välistä myöskin pois metsästä
-kuljeksimaan likeiselle arolle, varsinkin vuorten rinteille, joilla
-on aron luonne, oleksii pitkän ajan jossakin seudussa ja kulkea
-samoaa toisia pysähtymättä ollenkaan, aina ja kaikkialla käyttäen
-hyväkseen jokaista tilaisuutta, kuin kulloinkin sattuu, saada
-sitä tai tätä mieliruokaa. Useimmissa seuduissa se syö yksinomaan
-kasveja, siellä täällä on se hirvittävä peto ja paikoittain syö se
-raatojakin. Keväällä se elää, miten voi, syöpi, mitä vain saa, väijyy
-kavalasti karjaeläimiä, jotka käyskentelevät syömässä metsissä,
-syöksyy yht'äkkiä päälle tai ajaa niitä takaa ihmetyttävän nopeasti,
-kaataa jonkun, syö kyllikseen lihaa ja hautaa jäännökset maahan,
-saadakseen toiste vielä yhden atrian, liikkuu myöskin, milloin karjan
-kulkutaudit raivoavat, niillä paikoin, joihin kuolleita kotieläimiä
-heitetään, ja syö niiden ruumiita, onpa sitä tavattu hautausmaillakin
-ihmisruumiita kaivelemassa. Kesällä karhu käy ruis-, vehnä- ja
-kaurapelloissa, tyhjentelee mehiläispesiä, kaivelee ampiais- ja
-kimalaispesiä, hävittää toukat muurahaiskeoista, vierittelee vanhoja,
-maassa makaavia puunrunkoja, etsien alta kuoriaisia, matoja ja
-toukkia, jopa murenteleekin vanhoja puita, saadakseen suuhunsa niissä
-asuvia hyönteisten toukkia. Syksyllä karhu syö melkein yksin- omaan
-kaikenlaisia marjoja, sellaisiakin, joita sen täytyy noutaa puista,
-kuten esim. tuomen marjoja, ja kuin vaivaissedrin kävyt kypsyvät,
-haeskelee se niitä, kiipeää korkeihin puihin ja katkoo sekä oksat
-että latvatkin, ja samoin se itsepäisesti liikkuu aittojen ympärillä,
-joissa sattumalta säilytetään vaivaissedrin käpyjä, koettaen päästä
-niihin sisään. Sitä paitsi karhu harjoittaa ympäri koko vuoden
-kalastusta ja monesti hyvällä menestyksellä. Ihmistä se tavallisesti
-pakenee, mutta välistä sentään ryhtyy ilman mitään syytä rynnäkköön
-eikä silloin pelkää edes suurtakaan miesvoimaa. Ilmojen mukaan
-asettuu se aikaisemmin tai myöhemmin talvilevolle. Pesän paikaksi se
-varsinkin valitsee vanhan kaatuneen jättiläispuun alustan, kaivaa
-siihen matalaisen kuopan, peittää pohjan hienoilla havuilla ja päältä
-puolen metrin paksulti sammalilla, tukkii sivuseinätkin sammalilla,
-ryömii pesään ja jää lumen peittoon. Jos karhu vielä ensi lumisateen
-tullessa on ylhäällä vuoristossa, ei se aina laskeudukaan alangoille,
-vaan kätkeytyy johonkin kallion koloon, sisustettuaan sitä niin
-hyvin, kuin voi, taikka laajentaa se jotakin murmelin pesää niin
-isoksi, kuin tarvitsee, ja viettää talven siinä. Kerran nukuttuaan
-makaa se usein niin itsepäisesti pesässään, että ainoastaan suurella
-vaivalla saadaan hänet ulos, puree äkäisesti seipäitä, joilla sitä
-häiritään, murisee ja ärisee, vaan ei taivu nousemaan ennen, kuin
-sitä hätyytetään raketeilla tai tulikekäleillä. Viimein se, jos ei
-ole haavoittunut, syöksyy ulos kuin ahdistettu metsäkarhu, tekee
-ulostuksensa ja lähtee kiireimmiten pakoon. Kuten kaikki kokeneet
-metsästäjät yhtä pitävästi vakuuttavat, synnyttää naaraskarhu
-ainoastaan joka toinen talvi paraimman unensa aikana, herää, kuten
-luullaan, vähän ennen synnytystä, nuolee pentunsa puhtaiksi ja
-kuiviksi, asettaa ne nisille ja nukkuu uudestaan. Touko- tai kesäkuun
-lopulla etsii se taas vanhemmat eli siis kaksi- tai nelivuotiset
-poikansa ja pakottaa ne tekemään lapsenpiian palvelusta.
-
-Vaikka Länsi-Siperiassa ei pidetä juuri missään arvossa karhun lihaa,
-joka ei suinkaan ole huonomakuinen, vaan enemmin vain huvin tähden
-hankitaan ja syödään sitä kuivaltaan leikattuna, niin tuottaa karhun
-pyynti kuitenkin varsin hyvän voiton. Nahasta, jota paraastaan
-käytetään rekipeitteinä, maksetaan hyvä hinta; hampaita ja kynsiä
-sekä ostjakit ja samojeedit että myöskin Länsi-Siperian talonpojat
-pitävät voimakkaina tenhokaluina; yksin luitakin siellä täällä
-käytetään. Tasapäässä taistelussa kaadetun karhun torahammas tuottaa
-ostjakkilaiselle metsästäjälle, kuten hän luulee, yliluonnollisia
-avuja, varsinkin rohkeutta ja voimaa, jopa haavoittumattomuuttakin;
-kynsi, varsinkin oikean etukäpälän neljäs, joka vastaa sikäläisten
-asujanten sitä nimetöntä sormea, jossa sormusta pidetään, pakottaa,
-kuten kaikki nuoret rakastuneet tytöt luulevat, jokaisen nuorukaisen,
-jota tyttö sillä, salaa koskettaa, tulisesti rakastumaan häneen;
-hampaat ja kynnet ovat sen tähden kallista tavaraa ja kiihottavat
-montakin metsästäjää paljon enemmin kuin karhun hänelle tuottamat
-vahingot, vainoamaan tätä metsän voimakkainta petoa. Mutta sen pyynti
-ei ole helppo eikä vaaraton. Loukkuihin karhu ei mene. Aina täytyy
-etsiä peto elävänä ja ase kädessä sekä harjoitettujen koirain avulla
-taistella sitä vastaan. Kesällä tekee tämän eläimen pyyntiä paljon
-vaikeammaksi sen liikkuvaisuus; talvella on helpompi löytää sen pesä
-ja saada se tapetuksi pesässään tai sen lähellä. Köyhä talonpoika,
-joka löytää pesän, myö karhunsa jollekin varakkaalle metsästäjälle;
-ostaja lähtee jonakin soveliaana päivänä myöjän ja tarpeellisten
-apulaisten kanssa pesälle, asettaa muutamia varmoja pyssymiehiä
-sen ympärille, ajattaa ajoväellä karhun ylös pesästä ja ampuu sen
-niin läheltä kuin mahdollista. Sillä tavalla tapetaan kaikkein
-enimmät karhut eikä sellainen pyynti ole taitaville pyssymiehille
-vaarallinenkaan. Kesällä ja syksyllä etsitään karhu, jonka jäljet
-tai joka itse on nähty, pienien, rohkeain koirain avulla, jotka
-pysäyttävät sen ja joka puolelta ahdistelevat sitä, kunnes oikeana
-hetkenä sopii sitä ampua. Välistä myöskin käytetään, kuten reippaat
-ostjakit, ainoastaan keihästä ja otetaan sillä vastaan petoa, taikka
-kääritään vasen käsivartensa tuohella ja pidetään sitä kilpenä
-päälle hyökkäävää karhua vastaan ja pistetään sill'aikaa, kuin se
-puree hampaansa kiinni tuoheen, pitkällä, leveällä puukolla petoa
-sydämmeen. Molemmissa tällaisissa karhun tapoissa tapahtuu tosin
-välistä onnettomuuksia; mutta moni metsästäjä tulee aikaa myöten niin
-kylmäveriseksi ja asiastansa varmaksi, että he pitävät keihästä ja
-puukkoa paraimpina kaikista aseista. Eräs talonpoikaistyttö Morshovan
-kylästä Uraalista, jonka maine on levinnyt yli koko Länsi-Siperian,
-on, kuten kerrotaan, veitsellä tappanut neljättäkymmentä karhua.
-
-Usein kuullaan kerrottavan äkkiarvaamattomia kohtauksia karhujen
-kanssa. Metsästäjä, jolla on ainoastaan haulikko kädessä, näkee
-yht'äkkiä metsässä suuren karhun, mutta ei uskalla ampua,
-koska varsin hyvin, käsittää, että hänen haulinsa eivät mitään
-vaikuttaisi sellaiseen petoon. Hän sen tähden seisoo tyynesti
-paikallaan, ryhtymättä suotta ärsyttämään karhua. Se tulee hänen
-luoksensa, nuuhkii häntä joka puolelta ja antaa hänelle viimein
-korvapuustin, joka kaataa hänet tunnottomaksi maahan. Sitte
-karhu kiireimmiten poistuu, ikään kuin huomaten, että on tehnyt
-pahoin. Kaksi ruotsalaista, Åberg ja Erland, ovat pyitä ampumassa
-Uraalin vuoristossa ja Åberg astuu karhunmarjapensaan luo. Hänen
-hämmästyksekseen tulee toivotun pyyn sijasta sen takaa suuri karhu
-ja varustautuu hyökkäämään päälle. Käsittäen paon ihan turhaksi
-nostaa Åberg haulikon poskelleen, tähtää karhua silmään, ampuu ja saa
-sen silmän soaistuksi. Raivoissaan tuskasta nostaa karhu käpälänsä
-veriselle silmälle, kiljahtelee ja tulee lähemmäksi pelotonta
-pyssymiestä. Hän kylmäverisesti tähtää toiseenkin silmään ja saa
-ammutuksi senkin rikki. Sitte vasta kutsuu hän kumppaniansa apuun
-ja molemmat ampuvat ampumistaan sokeaa karhua, kunnes saavat sen
-hengiltä.
-
-Erittäin huvittava juttu kerrotaan Tomski-Savodin kylästä Salairin
-seudusta. Talonpoika vetää vaivaissedrin käpykuormaa metsästä,
-huomaamatta, että yhdessä säkissä on reikä, josta käpyjä tipahtelee
-tielle. Karhu, astuskellen samaa tietä, näkee muutamia käpyjä,
-löytää yhä useampia ja kulkee siten vankkurien jäljestä, miehen
-huomaamatta. Hetkisen kuluttua jättää talonpoika hevosen kuorminensa
-tielle ja menee metsään noutamaan sieltä vielä yhtä käpysäkkiä.
-Ennen hänen palaamistaan taakkoinensa on karhu, lakkaamatta
-poimien käpyjä, saapunut kuorman luo ja kiivennyt sen päälle
-syömään oikein kylläksensä. Suureksi kauhukseen näkee talonpoika
-palatessaan, mikä hirviö hänelle on tunkeutunut kumppaniksi, ei
-uskalla tehdä mitään sellaiselle veitikalle, vaan antaa hänen olla
-olojaan. Hevonen, tullen viimein jo vähän levottomaksi, katsahtaa
-taaksensa, näkee karhun ja lähtee laukkaamaan, minkä enimmän
-ennättää; mutta se odottamaton liike pidättää karhua hyppäämästä
-pois, sen täytyy pysytellä kiinni, ja ainoastaan kovalla murinalla
-ja kiljahtelemisella päästää se ilmi yhä kiihtyvää suuttumustansa.
-Murina tietysti vain yhä enemmän jouduttaa vauhtia; mitä enemmän
-karhu tuskittelee, sitä nopeammin laukkaa hepo kylää ja kotia kohti.
-Mutta sielläpä on juuri samaan aikaan jo monta tuntia odoteltu
-piispan tuloa ja seisotaan nyt juhlapuvussa valmiina katsomaan ja
-tervehtimään ylhäistä herraa; muutamia tarkkasilmäisiä poikia on
-lähetetty kirkon torniin soittamaan silloin kaikilla kelloilla, kuin
-pyhä kirkonisä tulee näkyviin. Yht'äkkiä näkyy etäällä tomupilvi,
-pojat soittaa paukuttelevat, miehet ja naiset asettuvat pitkiin
-riveihin, pappi astuu suitsutusastioineen kirkon oven eteen ja
-suuret ja pienet varustautuvat ottamaan arvokkaasti vastaan kirkon
-ruhtinasta. Ja eteen päin vierivät vankkurit, juhlivan kylänväen
-keskitse syöksyy hevonen ajajineen, hepo tomuisena, vaahdossa
-ja läähättäen ja ajaja äkeissään muristen ja kiljahdellen, ja
-vasta talonpojan pihaan päättyy tuo hurja ajo. Kauniin venäläisen
-kirkkolaulun sijaan kajahtaa pyörtyväin naisten kauhuhuuto, nöyräin
-kumarrusten sijasta näkyy vain kummastuneita ja peljästyneitä
-kasvoja; kellot vain vielä soivat kuten ennenkin. Kohtapa sentään
-toinnutaan ja kokoudutaan ja riennetään aseissa hevosen ja karhun
-jäljestä ja tapetaan karhu, joka näyttää kokonaan joutuneen
-hämmennyksiin tuolla omin päin valitulla valtaistuimellaan.
-
-Ken tuntee karhun luonteen, hänen täytyy myöntää, että on kyllä
-saattanut tapahtuu siten, kuin tässä on kerrottu, vaikka tosin
-tekeekin mieli asettaa tuo hullunkurinen historia metsästysjuttujen
-joukkoon. Vakavain ja rehellisten metsäseutulaistenkin ajatuksissa
-sekautuvat välistä runous ja todellisuus, kuin he kertovat Siperian
-metsistä ja metsänriistasta sekä metsästyksestä siellä.
-
-
-
-
-Sisä-Afrikan aro ja sen eläinkunta.
-
-
-Afrikan pohjoisosa on aavikko, sen täytyy olla aavikkoja ainiaan on
-se aavikkona pysyvä. Punaisen ja Atlantin meren välisiin, avaroihin,
-polttavan auringon paahtamiin maihin verraten menettävät sisävedet
-kaiken merkityksensä. Punainen meri on ihan mitätön, Välimeri
-liian pieni, ja yksin Atlantin valtamerenkin vaikutus tuntuu vain
-kapealla kaistaleella pitkin sen rantaa. Niin avaroilla ja kuumilla
-aloilla täytyy kaikkein pilvien hajota, voimatta kostuttaa janoavaa
-maata tai tehdä sitä hedelmälliseksi. Vasta paljon etelämpänä,
-lähellä päiväntasaajaa, siellä, jossa toiselta puolen Atlantin meri
-tunkeutuu syvälle maan sisään päin ja toiselta Indian meri huuhtelee
-Afrikan rantoja, siellä, jossa, niin sanoakseni, molemmat valtameret
-antavat toisilleen kättä tämän maanosan ylitse, muuttuvat olot
-toisenlaisiksi, kun näet siellä joka vuosi samoihin aikoihin syöksyy
-myrskyten, jyristen ja salamoiden alas niin runsaasti rankkasadetta,
-että aavikon täytyy väistyä niiden tieltä ja jättää sijaa
-eloisammalle arolle. Sen tähden täällä jakautuu vierivä vuosi kahteen
-toisistaan ihan erilaiseen aikaan, elvyttävään ja kuolettavaan
-aikaan, sateen ja kuivuuden aikain, jota vastoin aavikolla ainoastaan
-aika-ajoin vallitsevat tuulet ilmoittavat muualla tapahtuvaa
-vuodenaikain vaihtelua.
-
-Selittääkseni aroa näyttää minusta välttämättömältä ensin
-lyhykäisesti kuvata sen vuodenaikoja. Sillä jokainen maa on siinä
-vallitsevan ilman kuva, eikä mikään maa ole mitään muuta kuin sen
-eri vuodenaikoina taistelevain voimain tuote. Niinpä kutakin maata
-voidaan ymmärtää vasta sitte, kuin on opittu tuntemaan sen vuodenajat
-eri voimineen ja vaikutuksineen.
-
-Sateen lakkaamisesta alkaa Sisä-Afrikassa vuoden kuolettava aika
-tai pitkä ja pelottava talvi, joka kuumuudellaan vaikuttaa ihan
-samaa kuin Pohjolan talvi kylmyydellään. Jo ennen, kuin siihen
-asti enimmäkseen pilvinen taivas kokonaan selviää, pudottavat
-muutamat keväällä vihertyneet puut lehtipukunsa ja, mikäli lehdet
-varisevat, lähtevät muuttolinnutkin, jotka ovat keväällä hautoneet,
-pois syksyiseksi muuttuvasta maasta etsimään turvapaikkaa muista
-koti-maanosansa seuduista. Leipähedelmäin korret kellastuvat jo
-ennen sateen loppua; matalammat ruohot lakastuvat ja kuivavat.
-Aika-ajoin juoksevat vedet kuivavat, sateen täyttämät purot jäävät
-tyhjiksi ja pakottavat sekä niissä elävät matelevaiset ja konnat että
-yksin omituiset kalansakin hautautumaan kosteaan saveen talveksi.
-Hyönteiset ja kasvit jättävät munansa ja siemenensä maan kätköön.
-
-Mitä enemmän aurinko näennäisesti kallistuu pohjoiseen päin, sitä
-ripeämmin lähestyy talvi. Syksyä on vain muutamia päiviä. Se ei
-vaikuta mitään lehtien lakastumista eikä kuihtumista, ei mitään
-kellastumista eikä punastumista kuten meillä, vaan sen vaikutus
-on hehkuvain tuulien tähden niin tuhoavainen, että ne kaikki
-kuivavat kuin niitetty ruoho auringon paahteessa ja joko vielä
-vihreinä putoavat maahan tai jauhautuvat varsissansa tomuksi ja
-että puut, paitsi jotkut ani harvat, muuttuvat hyvin lyhyessä
-ajassa talvimuotoonsa. Kentillä, joilla vielä muutamia päiviä sitte
-kasvoi korkeaa, tuulessa lainehtivaa ruohoa, ryöppyää nyt tomua
-ylös; osittain tai kokonaan kuivaneissa jokien ja purojen uomissa
-halkeilee maa syville raoille. Kaikki sulous katoaa; kaikki, kuin on
-vastenmielistä ja ikävää, tulee uhkaavasti sijaan. Lehdet ja kukat,
-linnut ja perhot lakastuivat, muuttivat pois tai kuolivat, mutta
-okaat, pistimet ja tarttimet jäivät jäljelle, käärmeet, skorppionit
-ja taranttelit viettävät riemujuhlaansa. Sanomaton hehku päivällä,
-sietämätön helle yöllä ovat näiden aikain vitsauksia, eikä niitä
-kumpaakaan vastaan ole mitään turvakeinoa. Ken ei ole itse kokenut
-näitä päiviä, jolloin Celsiuksen lämpömittari nousee varjossa
-viiteenkymmeneen asteesen, jolloin lakkaamatta hikoillaan, tuntematta
-sitä muualla kuin kylmässä huoneessa, koska kuumuus haihduttaa
-pois kaiken hien, ja samalla tomupilvi toisensa jälkeen ryöppyää
-ylös taivaalle tai polttava jano näännyttää, hän ei osaa niitä
-kärsimyksiä kuvata; ja ken noita öitä, jolloin unetta vieriskellään
-vuoteellansa, koska rasittava helle estää lepäämästä ja nukkumasta,
-ei ole huokaellen kuluttanut, hän ei osaa arvata tämän niin ihmisiä
-kuin eläimiäkin rasittavan ajan tuskaa. Yksin taivaskin muuttaa tähän
-asti melkein aina kirkkaan sinensä haalakammaksi; sillä tomuharsot
-verhoavat usein puolen päivää aurinkoa, vähentämättä kuitenkaan sen
-hehkua; päin vastoin tuntuu helle sitä enemmän lisäytyvän, kuin
-näköalaa sellaiset höyryt pimittävät. Ilman vähintäkään sielun tai
-ruumiin virkistystä kuluu siten päivä toisensa jälkeen. Ei mikään
-virkistävä pohjatuuli jäähdytä otsaa, ei sielua virkistä mikään
-kukkain tuoksu, ei mikään lintujen laulu, ei mikään loistavain värien
-ja mustain varjojen lumokuva, jollaisia päiväntasaajan seutujen
-tavattoman runsas valaistus muuten kyllä saa aikaan. Kaikki eloisuus,
-värillisyys, runollisuus on kadonnut, kuoleman kaltaiseen uneen
-vaipunut, ja se on liian kammottava herättämään mitään runollisia
-tunteita. Ihmiset ja eläimet lakastuvat, kuten jo ennen ruohot ja
-lehdet lakastuivat, ja moni ihminen, moni eläin vaipuu ainiaaksi
-maahan kuten nekin. Turhaan koettaa uljas miehuus päästä eroon näiden
-päiväin taakasta; huokauksiin ja valituksiin vaipuu lujinkin tahto.
-Mikä hyvänsä työ väsyttää, keveinkin peite tuntuu raskaalta, joka
-liike uuvuttaa, joka naarmu muuttuu ärtyväksi haavaksi.
-
-Täytyypä sentään tämänkin talven viimein väistyä ja paeta kevättä.
-Vaan kauhistava on senkin tulo. Sama tuuli, joka aavikolla
-muuttuu samumiksi, levittää kevään julistajana siipensä, kaivelee
-maan halkeamia, etsien yksin niistäkin vielä tomua, kierittelee
-sitä tiheät joukot ylös, rakentaa siitä muurin kaltaiset pilvet
-ja kuljettaa niitä kohisten ja ulvoen yli maan, sulloo tomua
-kaupunkilaisten parempain asuntojen ikkunoista yhtä hyvin kuin
-maalaismajojen mataloista ovistakin sisään ja tuo uusia vastuksia
-entisten rasitusten lisäksi, joihin jo on vähän ehditty tottua.
-Tämä tuuli se vasta viimein on saanut täyden vallan ja käyttää sitä
-säälimättä, kuin tahtoisi hävittää kaiken sen, joka on tähän asti
-vielä pysynyt pystyssä. Vaan sama tuuli se myöskin etäämpänä etelässä
-kokoaa raskaita sadepilviä ja tuo niitä palanutta maata kohti.
-Kohta alkaa tuntua, kuin se yhä kiihtyessään kadottaisi kuumuutensa
-rasittavaisuutta, kuin se välistä puhaltelisi raittiimmasti ja
-virkistävämmästi eikä enää niin hehkuvasti. Se ei olekaan mitään
-pettymystä, kevät varustautuu tulemaan ja etelämyrskyn siivillä
-tulla pauhaavat pilvet. Vähä aikaa vielä, niin ne pimittävät taivaan
-eteläpuolen; vielä muutamia päiviä, niin välähtelevät tulet valasevat
-melkein kaikkia synkimpiä pilviä; ja muutaman viikon päästä julistaa
-etäinen jyrinä elvyttävän sateen lähestymistä.
-
-Toimeliasta liikettä, juoksua ja aaltoilemista alkaja kaikissa
-joissa, jotka tulevat etelästä päin. Tuskin ne vielä ovat samenneet,
-mutta ne ovat tulleet eloisemmiksi, sillä tästä alkaen ne lakkaamatta
-paisuvat ja levittävät kaikkia mutaisten rantojensa halkeamia ja
-rakoja myöten elähyttävää kosteutta etemmäksi sisämaahan päin. Ja
-muuttolintujakin on jo tullut ja päivä päivältä tulee yhä uusia.
-Ylimpiin Niilin maihin ilmestyi haikara asumaan keilamaisten
-olkimajojen huipuille vanhoihin pesiin, ja samaan aikaan ilmestyi
-pyhä ibis toimittamaan vielä tänäänkin virkaansa, johon on ruvennut
-jo vuosituhansia sitte: olemaan ennustajana, julistajana ja
-takaajana, että vanha Niilin jumala taaskin on vuodattava armonsa ja
-siunauksensa runsautta tulvansa alaisille maille.
-
-Viimein tulee ensimmäinen rajuilma. Raskaampi helle kuin koskaan
-painaa kuollutta, palanutta maata. Kammottava hiljaisuus ahdistaa
-ihmisiä ja eläimiä. Kaikki lintujen laulut ja äänet ovat vaienneet;
-ne itse ovat piilottuneet tiheimpiin lehdikköihin sellaisiin
-puihin, jotka aina viheriöivät. Kuolevan näyttää koko elämä myöskin
-paimentolaisten leirissä sekä kylässä ja kaupungissa. Tuskissaan
-hiipivät muuten niin vilkkaat koirat johonkin hiljaiseen ja
-turvalliseen lepo- tai piilopaikkaan; kaikki muut kotieläimet ovat
-peloissaan tai rajustuvat niin, että ratsuhevoset täytyy sitoa
-lujasti kiinni ja karja ajaa aitauksiin. Kaupungissa sulkee kauppias
-puotinsa, käsityöläinen työpajansa, virkamies virkahuoneensa, sillä
-jokainen koettaa paeta asuntonsa turviin. Eikä kuitenkaan vielä tunnu
-ilmassa vähintäkään henkäystä, ei vähintäkään rapinaa kuulu vielä
-niissä vähissä puissa, joissa on lehtiä. Mutta kyllä näkyy, että sade
-ja myrsky kokoutuu ja lähestyy.
-
-Etelän puolella kasvaa musta ja ikään kuin liekehtivä seinä, sen
-kaltainen kuin tulipilvi palavan kaupungin tai peninkulmia laajalti
-palavan metsän päällä. Tulipunaista, purpuraa, tummanpunaista ja
-ruskeaa vaaleankeltaista, harmaata, tummansinistä ja mustaa näkyy
-siinä pitävän väritanssia, sekautuvan ja eroavan, häviävän pimeään
-ja jälleen ilmestyvän kirkkaana esiin. Se pilviseinä seisoo maassa
-ja kasvaa ylös taivasta kohti, se näyttää seisovan paikoillaan ja
-syöksyy kuitenkin myrskyn nopeudella eteen päin, pienentää hetki
-hetkeltä näköalaa ja kietoo kaikki tyyni läpinäkymättömään huntuun.
-Siitä kuuluu viheltävää ja suhisevaa melua, mutta katsojan paikoilla
-on vielä ihan hiljaista ja äänetöntä.
-
-Sitte kohahtaa yht'äkkiä lyhyt ja ankara tuulenpuuska ohitse. Vahvat
-puut kumartuvat sen käsissä kuin notkeat vitsat; hoikat palmut
-taivuttavat latvansa syvälle alas. Ensimmäistä puuskaa seuraa toisia
-yhä tiheämpään; tuuli kasvaa myrskyksi, myrsky kiihtyy hirmumyrskyksi
-ja se raivoaa verrattoman voimakkaasti. Sen kohina on niin kova,
-että lausutun sanan kaiku ei kuulu puhujan omaan korvaan, että
-mitkä muut äänet hyvänsä hukkuvat siihen ihan kuulumatta. Kohisee
-ja pauhaa, ryskää ja räiskää, vinkuu ja ulvoo, jyrisee ja tärisee
-ilmassa, maassa ja puiden latvoissa, ikään kuin kaikki luonnon
-voimat keskenään taistelisivat, taivas putoaisi ja maan perustukset
-järkkyisivät. Vastustamattomalla voimalla kourii mahtava myrsky
-puiden latvoja, sieppaa puolet kaikkein vielä lehdekästen puiden
-lehdistä mukaansa, katkoo miehen paksuisia runkoja kuin haurasta
-lasia, ottaa mukaansa latvat, vierittää, kierittää ja pyörittää
-niitä kuin keveitä palloja pitkin aukeita paikkoja ja hautaa ne
-viimein, oksat eli leveän puolen alas päin, rungon sälöisen katkeaman
-ylös päin, syvälle pehmeään maahan tai hietaan ja jättää ne siihen
-tuhoaville termiiteille. Ahnaasti kaivelee se kaikkia maan halkeamia
-ja rakoja, ottaa niistä tomua, hietaa ja soraa, nostaa niitä ylös
-pilviin asti ja kuljettaa sellaisella voimalla, että ne koviin
-esineihin kimmahtelevat niin, että kuuluu selvää rapinaa, verhoaa
-niillä taivaan ja maat ja muuttaa niillä päivän niin synkäksi yöksi,
-että tuskaisten ihmisten täytyy tomuisissa asunnoissaan sytyttää
-lamput, ikään kuin tointuakseen elävän liekin valossa tai edes vähän,
-rauhoittaakseen.
-
-Onpa sentään vieläkin kovempaa ääntä kuin tuulen riehunta. Rätisevät
-ukoniskut jyrähtelevät kovemmin, mahtavammin kuin se ja hämmentävät
-sen ulvontaa ja kohinaa. Yhä vielä ovat tomupilvet niin tiheät, että
-ei voida nähdä leimauksia. Mutta kohta alkaa sekautua ennestään
-kovien äänien pauhinaan eräs siihen asti vielä kuulumaton ääni,
-omituinen ropina, ja samalla alkaa luonnoton yö muuttua valon
-koitteeksi. Kuuluu, kuin raskaita rakeita putoilisi alas, ja
-kuitenkin ovat ne vain sadepisaroita, ja ne nyt maahan pudotessaan
-ottavat mukaansa myöskin ylös ryöpynneen tomun ja hiekan. Nyt
-näkyvät leimauksetkin. Toinen seuraa toistansa niin tiheään, että
-tahtomattaan suljetaan häi'äistyneet silmänsä ja kuunnellaan vain
-lakkaamatonta jyrinää. Sade muuttuu niin rajuksi, kuin olisivat
-pilvet auenneet, vuorilta kohisee vettä puroina alas, alempiin
-paikkoihin kokoutuu se järviksi, laaksoissa juoksee se jokina.
-Tuntikausia kestää veden tuloa, mutta jo sateen alussa heikkonee
-myrskyn voima, ja raitis, vilpoinen tuuli virkistää ihmisiä, eläimiä
-ja kasveja. Vähitellen harvenevat leimauksetkin, heikkonee jyrinä, ja
-rankkasade muuttuu jälleen sateeksi ja se viimein vienonee; taivas
-kirkastuu, pilvet hajoilevat ja loistaen pilkistelee aurinko niiden
-välistä. Riemuiten lähtee tummaihoinen nuoriso niin alasti, kuin ovat
-syntyneet, huoneista ja majoista uiskentelemaan kevään vesissä. Yhtä
-iloissaan nousevat niiden mutaisesta pohjasta matelevaiset, konnat ja
-kalat, ja jo ensi yönä sateen jälkeen kaikuu tuhatkertaisena pienen
-sammakon selvä ja kova ääni, jota ei ennen vähääkään kuulunut, koska
-se, kuten jotkut krokotiilit, monet kilpikonnat ja kaikki aika-ajoin
-kuivavien järvien kalat, on ollut syvällä maan sisässä talvilevossa,
-josta ensimmäinen kevätsade ne kaikki jälleen herätti eloon.
-
-Kaikkialla liikkuu heräävä elämä voimakkaana. Ahnaasti imee janoava
-maa sille suotua kosteutta. Vaan taivas avaa muutamain päivien
-kuluttua taas akkunansa ja herättää elvyttävällä kosteudellaan kaikki
-vielä makaavat elon siemenet. Toinen rankkasade aukoo kaikkein
-vaihtelun alaisten puiden lehtisilmikot ja houkuttelee maasta esiin
-ruohon oraita. Kolmas sade loitsii esiin kukkia ja verhoaa koko
-maan tuoreella vihreydellä. Lumoavasti kevät tuli ja lumoavasti se
-nyt vaikuttaa ja vallitsee. Mikä meillä tarvitsee kuukauden ajan,
-suorittaa täällä viikon kuluessa elämänsä koko kiertokulun; mikä
-lauhkeassa vyöhykkeessä kehittyy ainoastaan hitaasti, kehittyy täällä
-joissakuissa päivissä tai hetkissä.
-
-Muutamissa viikoissa on kevät taas kulunut ja siitä tuskin eroava
-kesä alkanut sekä sitä yhtä nopeaan seurannut syksy, niin että
-tarkkaan katsoen, voidaan puhua ainoastaan yhdestä vuodenajasta,
-johon kuuluu kevät, kesä ja syksy. Ja taas on kuolettava talvi
-edessä estämässä lakkaamatonta itämistä, kasvamista ja kehittymistä,
-kuten muissa päiväntasaajan seuduissa on suuremman vesirikkauden
-tähden mahdollista. Onpa sentään täälläkin sateen paljous riittävä
-karkoittamaan aavikon elottomuutta ja kaikkialle, missä se muuten
-vallitsisi, levittämään maahan paksumman tai ohuemman kasvimaton eli,
-toisin sanoen, muuttamaan seutua aavikosta aroksi.
-
-Minä käytän "aro"-sanaa merkitsemään noita Sisä-Afrikan omituisia
-aloja, joita arabialaiset sanovat "kaalaksi", joka merkitsee
-"tuoretta, vihreitä kasveja kasvavaa maata". Kaala tosin on yhtä
-vähän Etelä-Venäjän ja Keski-Aasian arojen kuin Pohjais-Amerikan
-prairioidenkaan tai Etelä-Amerikan pampas- tai lianos-tasankojen
-kaltainen, mutta kuitenkin monin puolin niin aron näköinen, että
-minun tuskin tarvitsee pyydellä anteeksi, jos käytänkin tuttua
-sanaa tuntemattoman sijasta. Aro ulottuu yli koko Sisä-Afrikan,
-aavikosta aina Karruun eli Etelä-Afrikan aroon asti, itärannalta
-hamaan länsirannalle saakka, ympäröitsee kaikkia siellä olevia
-vuoristoja, sulkee sisällensä kaikki sekä niillä että syvemmissä
-ja vesirikkaammissa paikoissa kasvavat ikimetsät, kietoo kaikki
-Sisä-Afrikan maat, alkaa muutamain satojen askelten päästä kaupunkien
-äärimmäisistä taloista ja kylien ihan reunimmaisten talojen vierestä,
-antaa tilaa uutisasukasten vainioille ja elättää paimentolaisten
-laumoja. Mihin aavikko etelää kohti päättyy, mihin metsä lakkaa,
-missä vuoristo mataloituu, siellä se on vallalla; missä tuli hävittää
-metsän, anastaa se ensinnä palopaikan; missä ihminen jättää kylän
-autioksi, sinne se tunkeutuu ja muutamissa vuosissa hävittää kylän
-viimeisetkin merkit; missä maanviljelijä luopuu vainioistaan, sinne
-se vuoden kuluessa painaa jälleen oman luonteensa.
-
-Kolkolta, yksitoikkoiselta ja vaihteettomalta näyttää aro siitä,
-joka sinne ensi kertaa astuu. Avara, usein ylinäkymätön tasanko on
-silmäin edessä; ainoastaan poikkeuksen tavoin kohoaa siitä sieltä
-täältä yksinäinen vuoren huippu ja vielä harvemmin ne yhtyvät
-seljänteiksi. Useammin liittyy aaltomaisesti toisiinsa mataloita
-kukkuloita ja yhtä mataloita laaksoja; välistä ne ihmeellisesti
-kietoutuvat verkon kaltaisiksi kukkulajonoiksi ympäröimään syvempiä
-laaksoja, joihin sateen aikaan syntyy rapakoita, lammikoita ja
-järviä, jota vastoin savinen pohja talvella halkeilee tuhansiin
-rakoihin. Syvimpiin ja pisimpiin laaksoihin syntyy noiden seisovain
-vesien sijaan "koori" eli sadepuro, joka samoin ainoastaan keväällä
-osaksi täyttyy tai erittäin edullisessa tapauksessa reunojaankin
-myöten, joka silloin aina tapahtuu muutamassa tunnissa, ja sitte
-se virtaa, jopa liikkuvaisen muurin tavalla kohistenkin syöksyy
-syvyyteen, vaan ei siltä suinkaan aina pääse oikeaan jokeen.
-Paitsi vain sellaisissa vesipaikoissa, peittää kaikkialla verraten
-runsas kasvikunta maata. Mitä erilaisimmat ruohot, maata myöten
-suikertelevista pikku kasveista miehen korkuisiin, viljan olkien
-kaltaisiin saakka, ovat aron kasvikunnan pääosina; puut ja pensaat,
-varsinkin monet mimoosat eli tuntokasvit, apinanleipäpuut, muutamat
-palmut ja muut tihenevät siellä täällä, etenkin mainittujen vesien
-rannoilla, metsiköiksi tai pensasaidoiksi, mutta muuten niitä on
-niin niukalti ruohojen seassa, joita kaikkialla yli laajain alojen
-kasvaa ihan tasaisesti, että niistä ainoastaan joissakuissa paikoissa
-syntyy harvaa metsää. Nämä puut eivät missään näytä sellaista
-rehevyyttä kuin oikeissa jokilaaksoissa, jotka voivat säilyttää
-kevään siunausta, vaan ovat päin vastoin hyvin usein kituvia tai
-ainakin mataloita ja harvalatvaisia, ja ainoastaan joskus kiemurtelee
-joku köynnöskasvi ylös niiden latvoihin. Ne kaikki kituvat pitkän
-talven polttavassa kuumuudessa, joka tuskin sallii niiden itsensäkään
-elää ja kuolettaa niistä kaikki loiskasvit. Sitä vastoin ruohot
-vesirikkaana, vaikka tosin lyhyenäkin kevätaikana kasvavat rehevästi,
-kukoistavat ja kypsyttävät siemenensä ja siten käyttävät hyväkseen
-kaikkia iloisen menestymisen ehtoja. Mutta juuri nämä ruohot myöskin
-suuressa määrässä tekevät aron yksitoikkoiseksi, sillä ne, vaikka
-ovatkin mataloita, tasoittelevat muita erilaisuuksia ja väsyttävät
-varsinkin värinsä yksimuotoisuudella. Ei edes ihminenkään kykene
-saamaan tässä ylt'yleisessä yhtäläisyydessä aikaan mitään vaihtelua,
-koska hänen vainionsa keskellä ruohometsää ovat etäältä katsoen niin
-sen kaltaiset, että on mahdoton erottaa viljaa ruohosta, ja koska
-pyöreät, keilamaiset majat, tuetut hienoilla seipäillä ja ulkoa päin
-verhotut aroruoholla, ainakin kuivuuden aikaan niin vähän näöltään
-eroavat ympäröivästä lakeudesta, että täytyy olla hyvinkin lähellä
-niitä ennen, kuin huomaa ne. Ainoastaan vuodenajat jonkun verran
-muuttavat muuten yhtäläistä kuvaa, vaan eivät nekään paljoakaan
-riistä siltä yksitoikkoisuuttansa.
-
-Hyvin tyly on myöskin aron vastaanotto-tapa vaeltavia kohtaan.
-Korkeain kamelien seljässä, istuen ratsastetaan pitkin maita. Joku
-riistaeläin houkuttelee metsästykseen ja viekoittaa tunkeutumaan
-ruohometsään. Silloin saadaan kokea, että näköään niin sileässä
-ruohokossa kasvaa myöskin muita kasveja, jotka ovat vielä paljon
-pelottavammat kuin mimoosain okaat. Maassa versoo "tarba", jonka
-siemenkoterot ovat niin terävät, että leikkelevät rikki keveäin
-ratsusaapasten pohjat; sitä korkeammaksi ylenee "essek", jonka
-takiaiset eroamattomiksi tunkeutuvat kaikkiin vaatteihin; vielä
-vähän pitemmäksi pyrkii "askanit", näistä kolmesta nimitetystä
-hirvittävin kasvi, koska sen hienot okaat irtautuvat vähimmästäkin
-koskemisesta, tunkeutuvat kaikkein vaatteiden läpi ihoon ja tekevät
-siellä märkäpaisumia, jotka tosin itsessään ovat hyvin pienet,
-mutta äärettömän paljoutensa tähden kuitenkin tulevat erittäin
-kiusallisiksi. Nämä kolme kasvia estävät kauan oleskelemasta
-ruohokossa ja siihen etäälle tunkeutumasta ja tulevat tuskaksi
-ihmisille ja eläimille sekä saattavat myöskin kohta käsittämään,
-minkä tähden niiden seutujen synnynnäiset asukkaat aina pitävät
-mukanaan hienoja pihtejä kaikkein tärkeimpinä kaluinaan ja miten
-ihmisten kuten apinainkin kesken suurin ystävyyden työ, kuin toinen
-voi toiselleen tehdä, on hienojen, tuskin näkyvien, mutta neulan
-vertaisten okaiden vetäminen pois ihosta. Että enimmät muutkin aron
-kasvit, varsinkin melkein kaikki puut ja pensaat ovat täynnänsä
-enemmän tai vähemmän haitallisia okaita ja pistimiä, ei kummastuta
-ketään, joka on jossakin paikoin Afrikassa koettanut tunkeutua
-tiheikön lävitse taikka vain mennyt lähelle jotakin puuta.
-
-Vielä kiusallisempia aron ilmiöitä tuo yö esiin. Arollakin täytyy
-usein ratsastaa monta päivää, kylää tapaamatta, ja sen tähden
-viettää yönsä taivasalla. Löydetään viimein joku sopiva hiekkainen
-paikka tien varrelta, jota matkustetaan, sellainen, jossa ei ole
-mitään kiusoittavia kasveja, ratsueläimet päästetään taakastaan ja
-sidotaan kiinni, tehdään yksinkertainen makuusija, se on: levitetään
-maahan matto ja sytytetään suuri tuli suojelemaan pedoilta. Aurinko
-laskeutuu, yö tuo jo muutaman minuutin päästä pilkko pimeän yli
-tasangon; tuli valasee leiriä ja sen lähintä ympäristöä. Silloin
-etäämpänä kuten itse leirissäkin syntyy elämää ja liikettä. Tulen
-liekkien houkutuksesta juoksee ja ryömii eläviä esiin yksitellen,
-kaksittain, kymmenittäin, sadoittain. Ensinnä tulee suuria
-hämähäkkejä, jotka peittävät kahdeksalla jalallaan melkein niin
-paljon alaa kuin mies kämmenellään ja hajasormillaan; heti niiden
-jälkeen taikkapa jo yht'aikaa niiden kanssa skorppionit. Molemmat
-juoksevat melkein kammottavan nopeasti tulta kohti, mattojen ja
-peitteiden päällitse, yksinkertaista illallista varten asetettujen
-lautasien välitse, kääntyvät pakoon heti, kuin tulen loistava lämpö
-tuntuu polttavalta, viehättyvät liekkien loistosta vielä tulemaan
-uudestaan ja siten yhä enentävät vaarallista vilinää. Sillä nämä
-hämähäkit ovat vaarallisen tai ainakin hyvin tuskauttavan puremisensa
-tähden melkein yhtä peljättävät kuin skorppionit ja aina myöskin
-yhtä kärkkäät puremaan kuin skorppionit pistämään. Äkeissään
-tartutaan toiseen aseesen, jonka taitava opas on matkalle lähtiessä
-ihan välttämättömänä varustanut mukaan, pitkiin hiilipihteihin,
-sieppaellaan kiinni noita kutsumattomia vieraita niin monta, kuin
-vain voidaan saada, ja armotta heitetään ratisevaan tuleen. Kaikkein
-matkakumppanien yhteisillä ponnistuksilla saadaan lyhyessä ajassa
-suurin osa tuosta helvetillisestä vitsauksesta tulikuoleman suuhun;
-uusia tulee yhä vähemmin ja kaikki, mikäli mahdollista, tuhotaan
-samalla tavalla. Jo hengitetään helpommin, mutta liian aikaisin!
-Taas uusia ja vielä pelottavampia vieraita tulee tulta kohti,
-myrkkykäärmeitä, joita liekkien loisto houkuttelee kuten äsken
-hämähäkkejä. Luonnontutkija tuntee ne tai ainakin sen lajin, jota
-tulee kaikista runsaimmin, erittäin huomioon otettavaksi eläimeksi,
-sillä se on hietakeltainen sarvikäärme, vanhan ajan kuuluisa tai
-pahamaineinen "cerastes", moneen Egyptin muistomerkkiin kuvattu "fi",
-sama myrkkykäärme, jonka myrkkyhampailla Kleopatra surmasi itsensä;
-mutta väsynyt matkustaja soisi niiden olevan helvetin syvyydessä.
-Koko leirissä tulee kiire heti, kuin kuka hyvänsä matkakumppaneista
-vain mainitsee tuon nimen; jokainen sieppaa paljon sukkelammin ja
-pelokkaammin pihdit kuin äsken, astuu käärmeen nähtyään varovasti
-sen luo, pistää pyydyksensä takaa päin niskaan, puristaa pihdit
-lujasti kiinni, että peto ei pääsisi pois livahtamaan, ja heittää sen
-keskelle leimuavaa tuliroviota sekä katselee ilkkuvalla ilolla sen
-tuhoa. Monin paikoin arolla voivat nämä käärmeet saattaa vähäiseen
-epätoivoonkin. Enimmiten on turha etsiä sarvikäärmettä päivällä,
-koska sen suomuspuku on pienimpiin piirteihin asti ihan hiekan
-näköinen ja se päivällä sekä muinakin lepohetkinään oleksii niin
-hiekan sisällä, että ainoastaan lyhyet sarvituntimet ovat näkyvissä;
-vaan heti, kuin yö tulee ja leirituli loistaa, ovat ne siinä
-kiemurtelemassa. Välistä niitä on kauhistavan paljo, niin että ne
-pitävät väsynyttä matkustajaa vireässä liikkeessä puoleen yöhön asti;
-sillä kaikki, jotka ovat olleet lepäämässä valon piirissä taikka
-yömatkoillaan tulevat kyllin lähelle, kaikki ne suikertelevat tulta
-kohti. Ja kuin viimein väsyneenä ja uneen uupuvina heitetään pihdit
-kädestään ja käydään levolle, ei koskaan voida tietää, kuinka monta
-käärmeitä vielä myöhemmin yöllä matelee makaajan ylitse, mutta usein
-kyllä aamulla mattoja korjatessa huomataan niin tapahtuneen, sillä
-yksi tai useampia on niitä piilossa maton reunojen alla ja nyt, kuin
-mattoa nostetaan, kaivautuu hiekkaan. Juuri arolla heräsi mieleeni
-ja vahvistui vakuutus, jota ei kukaan ollut siihen asti minulle edes
-lausunutkaan, että kaikki myrkkykäärmeet, paitsi ani harvoja, ainakin
-kaikki kyykäärmeet ja kolokäärmeet ovat öillä liikkuvia eläimiä.
-Kaikki aron kiusaeläimet eivät suinkaan vielä ole tässä luetellut.
-Yksi niistä, kaikkein pienimpiin kuuluva, ei tosin saata pelkäämään
-hengen vaaraa, vaan se on vaarallinen arolla eläväin tai oleksivain
-ihmisten omaisuudelle. Se eläin on termiitti, meidän muurahaisemme
-kaltainen hyönteinen, joka, vaikka onkin pieni, tekee enemmän pahaa
-kuin ahnas heinäsirkka; sen esiytyminen saattaa vielä tänäänkin tulla
-oikeaksi maanvaivaksi ja tuottaa enemmän vahinkoa kuin viljavainiota
-sotkeva elefanttilauma. Sillä se on kaikkialla liikkuvia ja
-lakkaamatta hävittäviä eläimiä. Mitä kasvikunta tuottaa, joutuu
-niiden teräviin hampaihin, ja samoin kaikki, mitä ihmisen uutteruus
-ja taito tekee sille kelpaavista aineista. Paljon korkeammat aron
-ruohometsiä ovat niiden keilamaiset savipesät, maata pitkin ja ylös
-puita myöten kulkevat heidän käytävänsä ja tiensä. Yön ja pimeän
-aikaan tekevät ne hävitystyötänsä. Ensin ne peittävät hävitettäväksi
-valitun esineen maakuorella, joka estää siihen pääsemästä mitään
-valoa, ja sitte ne ryhtyvät työhönsä, jonka tarkoitus ja loppu aina
-on hävitys. Kaikki maassa olevat tai maaseinissä riippuvat esineet
-ovat pahimmassa vaarassa. Varomaton matkustaja panee vallitsevan
-helteen pakosta jonkun vaatekappaleensa viereensä, makuusijanaan
-olevalle maalle ja huomaa aamulla sen olevan seulamaisesti
-lävistettynä, kelpaamattomaksi tehtynä, sanalla sanoen hävitettynä;
-maahan vielä tutustumaton luonnontutkija kätkee vaivalla kootut
-aarteensa arkkuun, vaan ei huomaa asettaa sitä kiville tai muilla
-sellaisille esineille, jotka pitäisivät arkun pohjaa koholla maasta,
-ja muutaman päivän kuluttua ovat hänen aarteensa kokonaan ryöstetyt;
-metsästäjä ripustaa pyssynsä saviseinälle ja harmikseen huomaa näiden
-hävityshimoisten eläväin lyhimmässäkin ajassa kaivelleen koloja ja
-syviä käytäviä tukkiin. Puu, jonka termiitit valitsevat itselleen, on
-hukassa; asunnon puuosat, mihin ne kerran asettuvat, on häviön oma.
-Maasta korkeimpiin oksiin asti kaivelee termiitti tuhoavia teitään,
-syö rungon, haarat ja oksat reikäisiksi ja jättää koko puun sitte
-alttiiksi ensi myrskylle, joka hajoittelee sen mehiläispesämäiset
-jäännökset kaikille ilman suunnille; asuntojen maaseiniä tai paaluja
-myöten nousee se ylös, lävistelee kaikki puuaineet ja saa tuota pikaa
-asunnon kaatumaan; parempien asuntojen kovaksi tallatun maalattian
-tai kivilattian alle kaivelee se tuhathaaraisia teitään ja tulee
-niistä, milloin soveltuu, miljoonittain esiin levittämään varmaa
-tuhoa itse asuntoon. Siten ja vielä monella muulla tavalla tulee se
-Sisä-Afrikan, varsinkin aron melkein pahimmaksi vitsaukseksi.
-
-Jos arolla ei olisi muita ilmiöitä, jos se ei olisi kaikkein
-rikkaimpia seutuja, sellainen, jossa Afrikan eläimiä sekä asuu että
-muuten oleskelee hyvin runsaasti, niin luonnontutkija sitä yhtä
-mielellään karttaisi kuin kauppaa harjoittava matkustajakin, joka
-oppii tuntemaan ainoastaan sen ikävät, vaan ei sen viehättäviä puolia.
-
-Jos siellä kauemmin oleskellaan ja sitä todella tutkitaan, niin
-siihen lepytäänkin. Se on rikas ja vilkas, äärettömän rikas, ei
-lainkaan köyhä kuin aavikko, pikemmin ikimetsän kaltainen, koskapa
-arollakin elää paljo ja monenlaisia eläimiä ja koska juuri siellä
-varsinkin on niitä eläimiä, joita me tavallisesti katsomme tämän
-maanosan varsinaisiksi, sen luonnetta kuvaaviksi asujamiksi. Muutamia
-niistä saatamme nyt kuvata, vaikkapa vain lyhykäisesti.
-
-Merkillisimmiksi aroeläimiksi katson minä kalat, joita tavataan
-niissä joki- ja järvipaikoissa, joissa on ainoastaan aika-ajoin
-vettä. Jo Aristoteles kertoo kaloista, jotka hautautuvat mutaan, kuin
-niiden asuinvedet haihtuvat kuiviksi, ja jo Seneka koettaa tehdä sitä
-Aristoteleen lausuntoa epäiltäväksi, pilkallisesti neuvoen täst'edes
-lähtemään kalastamaan kuokalla ja lapiolla eikä enää haavilla. Vaan
-Aristoteles kertoo tosiasioita, jotka eivät suinkaan ole pilkan
-arvoiset.
-
-Sisä-Afrikan arovesissä ja joissa asuva mutakala on ankeriaan
-muotoinen, noin metrin pituinen eläin, jolla on pitkä, purstoon
-asti ulottuva selkäevä, kaksi kapeaa rintaevää kitasien lähellä ja
-kaksi pitkää vatsaevää purstopuolella. Sen tärkein tuntomerkki on,
-että sillä, paitsi kitasia, on myöskin hengitykseen kelvollinen
-keuhkosäkki. Tämä merkillinen, konnan ja kalan väliasteella
-oleva, kaksineuvoinen eläin oleskelee veden korkeallakin ollessa
-mieluisemmin mudassa kuin selvässä vedessä ja pysyttelekse kolojen
-kätkössä, joita se näyttää itse kaivavan. Jos vesi vähenee liiaksi,
-kaivautuu se syvälle mutaan, kääriytyy kokoon niin pieneen
-tilaan kuin suinkin ja tekee, nähtävästi pyörimällä kuin kerä,
-mudasta ja omasta limastaan ympärillensä ilmaa pitävän koteron,
-jossa se liikkumatonna makaa talven ajan. Jos sellainen kotero
-kaivetaan maasta ja taitavasti asetetaan laatikkoon, niin voidaan
-vahingoittamatta kuljettaa kalaa pitkät matkat, jopa herättää
-se milloin hyvänsä eloonkin panemalla se koteroineen haaleaan
-veteen. Elvyttävän veden ensi kosketuksessa pysyy se rauhallisena,
-vielä ikään kuin uneliaana, vaan jo tunnin kuluttua on se ihan
-vilkastunut ja muutaman päivän päästä herää siinä myöskin ahnas
-saaliinhimo. Muutamiin kuukausiin se sitte ei muuta käytöstänsä,
-vaan siihen aikaan, jolloin se Afrikassa varustautuu talviuneensa,
-ryhtyy se vankisäiliössäänkin samoihin toimiin, tule£ ainakin hyvin
-levottomaksi ja erittää itsestään merkillisen paljon limaa. Jos
-sallitaan, kaivautuu se piiloon makaamaan, jos ei, niin se pian
-voittaa sen taipumuksensa ja elää edelleen, jopa menestyykin selvässä
-vedessä.
-
-Ihan samalla tavalla kuin mutakala elävät myöskin säekalat talven
-ylitse, ja molempien näiden tavalla kaivautuvat kaikki arolla elävät
-konnat, jopa muutamat matelevaisetkin, varsinkin vesikilpikonnat
-ja krokotiilit, mutaan talvimakuulle, pysymään siten hengissä
-kuolettavan ajan yli. Sitä vastoin kaikki maalla elävät matelevaiset
-liikkuvat juuri talven kuumimmassa hehkussa elävimmästi ja siten
-suuresti vilkastuttavat autiota aroa; sillä niitä asuu siellä
-ihmetyttävän paljo. Paitsi kyykäärmettä, jonka jo edellä mainitsin,
-on arolla vielä toinenkin myrkkykäärme: aspis- tai sylkikäärme,
-vaarallisimpia matelijoita, kuin olemassa on. Tämä käärme, vielä
-paljon kuuluisampi tai pahamaineisempi kuin sarvikäärme, on se,
-jolla Mooses teki ihmeitä faraon edessä, kuten käärmeiden lumoajat
-vielä nytkin tekevät, se, jota Egyptin muinaiset kuninkaat kantoivat
-kullasta tehtynä päässänsä vastustamattoman voimansa vertauskuvana,
-se, jota he käyttivät kostaessaan pahantekijöille tai vihollisille,
-se, josta muinaiset kirjailijat ovat meille jättäneet kauhistavia
-eikä suinkaan aina vääriä kertomuksia. Päin vastoin kuin muut
-myrkkykäärmeet liikkuu tämä päivällä; jos sitä ei ärsytetä, on se
-hyvin viattoman näköinen, ja muuten hyvin sukkela, kiukkuinen ja
-rohkea, niin että sillä on kaikki ne ominaisuudet, jotka tekevät
-myrkkykäärmeen vaaralliseksi. Sekä hiekan että kellastuneen
-ruohon näköisen värinsä tähden jää se enimmäkseen huomaamatta, se
-suikertelee usein kammottavan nopeasti ruohokossa ja tietäen aseensa
-pelottavuuden varustautuu heti rynnäkköön, kuin huomaa vaaran
-uhkaavan. Asettuen taisteluun nostaa se viidennen tai kuudennen
-osan ruumiistaan pystyyn, levittää kaulaluunsa kilveksi, jonka
-päällä pieni pää vilkkaine, melkein säkenöivine silmineen liikkuu,
-katsoa tuijottaa terävästi vastustajaansa ja sitte yht'äkkiä tekee
-melkein aina kuolettavan iskun ja purasee -- kammottavan kaunis
-näkö, ihmetyttävä ja kauhistava sekä ihmisille että eläimille.
-Yleensä kerrotaan sen voivan puremattakin vahingoittaa sylkemällä
-tai ruiskuttamalla myrkkyä vastustajaansa, ja todella sen suuret
-myrkkyrauhaset erittävätkin tuota kuolettavaa nestettä niin
-runsaasti, että sitä riippuu suuret pisarat hänen reikäisten
-myrkkyhammastensa päissä. Eipä siis ihme, että niin aron synnynnäinen
-asujan kuin länsimaalainenkin paljon enemmän pelkää tätä kuin
-hidasta sarvikäärmettä, joka heitä yöllä leirissä ahdistaa; voidaan
-kyllin käsittää, että länsimaalainen ihan arvelematta ampuu jokaista
-viattomintakin käärmettä, kuin näkyviin tulee, ja että viimein
-vähinkin rasahdus ruohokossa tai lehdissä vähän säikyttää tai ainakin
-tekee varovaksi. Sellaista rasahtelemista kuitenkin kuuluu arolla
-lakkaamatta, kun näet muitakin käärmeitä, kuusi metriä pitkästä
-jättiläisestä, assalasta eli hieroglyyfikäärmeestä aina pieniin
-viattomiin tarhakäärmeihin asti, kaikkia on yhtä lukuisasti kuin
-aspiksia, ja sitä paitsi on kaikkialla myöskin lukematon joukko
-kaikenlaisia liskoja. Ken pelkää käärmeitä, hänet saattavat liskot
-lepyttää matelevaisiin, sillä viehättävämpiä ilmiöitä kuin nämä
-sukkelat ja väriltään komeat elävät ei arolla ole nähtävänä. Maata
-myöten livahtelevat ne, pensaiden ja puiden oksia myöten kiipeilevät
-ne ylös, termiittein pesistä ja ihmisasunnoista katselevat ne alas,
-jopa kaivelevat hiekan alitsekin teitänsä. Muutamat lajit vetävät,
-värien komeuteen ja välkyntään katsoen, vertoja kolibreille, toiset
-ilahuttavat liikettensä nopeudella ja sievyydellä ja vielä toiset
-vetävät ruumiinrakennuksensa kummallisuudella puoleensa huomiota.
-Vielä sittekin, kuin näitä erittäin elvyttävä aurinko menee mailleen
-ja suurin osa näistä vikkelistä olennoista asettuu levolle, antaa
-aro tarkastelijalle työtä: sillä yön tullessa gekot, jotka ovat
-päivän pitkään hiljaa ja rauhallisina riippuneet puiden rungoissa
-tai huoneiden orsissa, varustautuvat työhönsä, huutavat kovasti
-ja kaiukkaasti omaa nimeänsä ja harjoittavat metsästystänsä, ihan
-aristelematta ihmistä. Ikivanha väärä luulo panettelee -niitä
-erittäin myrkyllisiksi eläimiksi ja sama luulo kummittelee vielä
-tänäkin päivänä tietämättömäin ihmisten aivoissa. Ne ovat yöeläimiä
-ja sen tähden toisin varustetut kuin saman luokan päiväsaikaan
-toimivat lajit. Niiden erityinen tuntomerkki on, että heillä on
-sormien ja varpaiden ensi nivelissä leveät pikku tyynyt ja niiden
-alla tiheässä pieniä lehtiä; nämä tyynyt vaikuttavat imuliuskojen
-tavalla ja siten tekevät kiipeämisen tavattoman helpoksi. Noissa
-lehtityynyissä luultiin huomaavansa myrkkyrauhasia, vaikka se täytyy
-vähänkin ajatellen huomata mahdottomaksi. Gekot tosiaan ovat ihan
-viattomat ja miellyttävät eläimet ja saavuttavat hyvin pian jokaisen
-vanhoihin erhetyksiin eksymättömän tarkastelijan suosion. Ollen
-kotieläimiä sanan paraimmassa merkityksessä, ne kun innokkaasti ja
-hyvällä menestyksellä harjoittavat kaikkein kiusallisten syöpäläisten
-hävittämistä, elvyttävät ne yöllä sekä savi- että olkiasuntojen
-kaikkia paikkoja, kiipeävät melkein erehtymättömän varmasti noiden
-lehtityynyjensä avulla, liikkuvat missä asennossa hyvänsä, pää ylös
-tai alas päin, pysty- tai vaakasuoraan, leikitsevät ja pyydystävät
-ja ajelevat toisiaan huvittavasti ja ilahuttavat sitä paitsi myöskin
-kaiukkaalla äänellään, tuottavat siis sekä huvia että hyötyä. Kukapa
-järkevä ihminen siis ei viimein mieltyisi heihin?
-
-Mutta sittekin: matelijoita, ikään kuin ihmisen kiroamia eläimiä
-ne ovat ja sellaisina pysyvät eivätkä pysty kilpailemaan paljon
-liikkuvaisemman lintumaailman kanssa. Sen tähden voidaan ehkä sanoa,
-että vasta linnut osoittavat ystävyyttä arolla oleksivalle ihmiselle
-ja hänet lepyttävät tähän asti tarkasteltuihin eläimiin.
-
-Aron lintumaailma on rikas lajeista ja rikas myöskin lintujen
-luvulta. Oltakoonpa missä hyvänsä, aina ihan varmaan on lintuja
-näkyvissä tai kuuluvissa. Tiheimmästä ruohometsästä kaikuu
-yksinäisten trappien kova huuto, vesien rantatiheiköistä helmikanojen
-torvisävelet tai frankoliini-kanojen parunta; puista helisee
-kyyhkysien kuherrus ja laverrus, tikkain nakutus ja riemuäänet,
-partalintujen täysinäiset houkutusäänet, monenlaisten kutojalintujen
-ja muutamain rastaan kaltaisten laulajain yksinkertaiset sävelet;
-ulos pistävillä puun oksilla tai muilla tähystyspaikoiksi sopivilla.
-esineillä istuvat, saalista tähystellen, käärme- ja lauluhaukat,
-närhit, drongot eli kuristajalinnut ja mehiläissyöjät; ruohometsässä
-juoksentelee tai sen päällä liitelee sihteeri eli kurkikotka, jota
-maan synnynnäiset asujamet sanovat kohtalolinnuksi; ylemmissä
-ilmakerroksissa liitelevät pääskyset ja muut kärpästen ajajat ja
-vielä ylempänä kiertelevät kotkat. Ei yhtään alaa ole asujamitta,
-melkein jokainen pieninkin paikka on asuttuna; ja kuin Pohjolan
-talvi pääsee valtaansa, lähettää se vielä monta Europankin lintua,
-tornihaukat ja muita haukkoja, kuristajat ja närhit, viiriäiset
-ja haikarat ja paljon muita arolle, joka niille kaikille riittää
-vierasvaraiseksi majapaikaksi vuoden tukalaksi ja köyhäksi ajaksi.
-
-Todella aroa kuvaavia ovat hyvin harvat siellä elävät linnut, ja sen
-luonne tuskin ainoastakaan näkyy niin selvään, että sitä tai tätä
-voitaisiin heti ensi katsauksella sanoa arolinnuksi, kuten kaikki
-aavikkolinnut heti tunnetaan. Kuitenkin valpas tarkastaja huomaa,
-että arolinnutkin johonkin määrään kuvastavat kotoansa. Eräästä
-suuresta, kurjen muotoisesta petolinnusta, äsken juuri mainitusta
-sihteeristä eli kurkikotkasta, eräästä runsaaseen ja pehmoiseen,
-isohöyheniseen pukuun verhoutuneesta, hitaasti ja laiskasti
-lentävästä haukasta, käärmehaukasta, eräästä olkikeltaisesta
-kehrääjästä, jonka höyheniä käytetään koristeina, eräästä helmi- ja
-frankoliini-kanasta, eräästä trapista ja kamelikurjesta täytyy
-meidän heti huomata, että ne kuuluvat arolle, että niiden oikea koti
-voi olla ainoastaan siellä. Aro ei kyllä suinkaan ole väririkkaampi
-kuin aavikko, mutta siellä on paljon enempi piilottavaa suojaa ja
-sen tähden se voi paljon vapaammin maalata ja kuvata kuin aavikko.
-Kuitenkin huomataan, että sekin paraastaan tuottaa vain kahta väriä:
-enemmän tai vähemmän vivahtelevaa olkikeltaista ja vaikeamääritteistä
-harmaansinistä, jotka molemmat tulevat näkyviin sekä petolintujen
-että kanojen höyhenissä, vaikka sentään on myöskin muita tummempia,
-kirkkaampia ja loistavampia värejä. Suurempaa värityksen ja kuvauksen
-vapautta näkyy, minun mielestäni merkillistä kyllä, sellaisissakin
-linnussa, joiden heimo tai suku paraastaan asuskelee arolla.
-
-Jos koetetaan laveammin kuvata joitakuita arolintuja, että saisimme
-itse seudun tuntomerkkejä, niin tulee vaali vaikeaksi, koska melkein
-jokainen näyttäisi ansaitsevan tarkempaa selitystä. Tilan vähyys
-vaatii kuitenkin minua rajoittamaan kuvaustani, ja sen tähden
-riittäköön, jos valitsen yhden linnun yläilmoista, yhden maassa
-elävistä ja yhden yölinnuista, vetääkseni niiden avulla muutamia
-lisäpiirteitä aron yleiskuvaan.
-
-Ken oleskelee kauemmin arolla, häneltä ei mitenkään voi jäädä
-huomaamatta suuri petolintu, jonka lentokuva, pitkäin ja teräväin
-siipien ja tavattoman lyhyen purston kauniskaarteisten ulkopiirteiden
-tähden, eroaa kaikista muista petolinnuista, jonka lento voittaa
-kaiken muun lennon. Korkealla ilmassa lentää liitelee, uiskentelee,
-tepastelee, kujehtii, tanssii ja tekee kuperkeikkoja tämä kotkan
-kokoinen lintu, milloin levittäen siipensä ja minuuttimäärin ihan
-liikahtamatta pysyen samassa asennossa, milloin kiivaasti lyöden
-siivillään, milloin nostaen ne ruumistaan ylemmäksi, milloin niitä,
-kierrellen ja väännellen, milloin painaen ne kiinni ruumiisensa,
-niin että hänen täytyy pudota suoraan maata kohti, ja milloin
-niitä niin voimakkaasti ojennellen, että hän muutamassa minuutissa
-kohoaa arvaamattoman korkealle. Jos se lähestyy maata, niin tulevat
-kirkkaasti näkyviin samettimustan pään, kaulan, rinnan ja vatsan,
-alapuolelta hopeavalkoisten siipien ja vaalean-kastanjaruskean
-purston selvästi toisistaan eroavat värit; jos se tekee kuperkeikan,
-näkyvät selvään purston kaltainen seljän väri ja leveä vaalea
-siipinauhus; jos se laskeutuu vielä lähemmäksi, saatetaan myöskin
-huomata korallipunainen nokka sekä samanväriset ohjakset ja kynnet.
-Jos kysytään aron eläimiä tarkastavalta paimentolaiselta tätä kaikin
-puolin huomioon kiintyvää, erittäin kummallista petolintua, niin hän
-vastaukseksi kertoo merkillisen, voimakaspiirteesen tarun. "Hänelle",
-kertoo hän, "antoi kaikkivaltias armossaan runsaita lahjoja, ennen
-kaikkea suuren viisauden. Sillä hän on lääkäri taivaan lintujen
-joukossa, tunteva taudit, jotka vaivaavat luojan luotuja, ja tunteva
-kasvit ja juuret, joilla ne paranevat. Etäisistä maista näet sinä
-hänen tuovan juuria; mutta turhaan koetat saada selville, mihin
-häntä on kutsuttu parantamaan niillä sairaita. Hänen lääkettensä
-vaikutus on ihan varma; niiden syöminen antaa elämän, niiden
-hylkääminen jättää alttiiksi kuolemalle; ne ovat kuin hedjab, jonka
-on Jumalan-miehen käsi kirjoittanut, kuin Muhammedin käsky, hänen,
-jota me nöyrästi ylistämme. Sitä, joka on viheliäinen Herran edessä,
-Adamin poikaa, ei ole kielletty niitä käyttämästä. Ota vaari, mihin
-lääkärikotka tekee pesänsä, äläkä vahingoita hänen muniaan; odota,
-kunnes hänen lastensa höyhenet eivät enää päästä verta juoksemaan;
-mene silloin kotkan kotoon ja vahingoita jonkun hänen lapsensa
-ruumista. Heti silloin huomaat isän lähtevän lentämään itää kohti,
-sinne päin, jonne sinä rukoillessasi käännyt. Älä väsy, vaan odota
-kärsivällisesti, kunnes hän palaa. Hän tuo juuren käsissään; säikytä
-häntä, että hän pudottaa sen sinulle; ota se aristelematta, sillä
-se tulee Herralta, jonka kädessä elämä on, eikä siinä ole mitään
-noituutta; mene sitte ja paranna sairaasi, ja he kaikki paranevat,
-jos armias Jumala niin on määrännyt."
-
-Lintu, jonka käytös on saanut aikaan sellaisia runokukkia, on
-ilvehtijä eli "taivaan apina", kuten abessinialaiset häntä
-nimittävät, eräs käärmekotka; juuret, joita kantavaksi taru häntä
-kuvaa, ovat käärmeitä, jotka se on iskenyt ruuakseen. Perin harvoin
-nähdään hänen levähtävän; tavallisesti lentelee se edellä kuvatulla
-tavalla, kunnes jonkun käärmeen näkö saa hänet syöksymään suin
-päin alas ja ryhtymään taisteluun. Ollen, kuten kaikki käärmeitä
-syövät petolinnut, kynsiensä tiheällä sarvisuomus-panssarilla
-ja hyvin tuuhealla höyhenpuvullaan kylliksi suojeltu käärmeiden
-myrkkyhampailta, hän ei pelkää vaarallisimpiakaan myrkkykäärmeitä;
-siten hän on oikea aron hyväntekijä. Mutta ei tämä hänen toimensa ole
-levittänyt hänen mainettaan kotiseutunsa kansojen piireihin, vaan sen
-on tehnyt yksinomaan hänen ihmeellinen lentonsa.
-
-Lääkärikotkan ilmeinen vastakohta on maahan kahlehdittu kamelikurki.
-On sekin tullut arabialaisten satujen sankariksi, mutta ne eivät
-kuitenkaan ole häntä ylistelleet, vaan pikemmin halventaneet,
-niissä kun kerrotaan, että se oli pelkästä ylpeydestä yrittänyt
-lentämään aurinkoon, siellä kurjasti palanut ja sitte syöksynyt
-nykyisessä muodossaan maahan. Meille sitä vastoin hänen elämänsä
-tarjoaa sitä parempaa tarkastuksen ainetta, kuin siitä, kuten tästä
-jättiläislinnusta itsestäänkin, tiettävästi yhä vielä on vääriä
-luuloja.
-
-Vaikka kamelikurkea tavataan myöskin Afrikan ja Länsi-Aasian
-aavikoiden kasvirikkaimmissa notkelmapaikoissa, niin oikeastaan se
-kuitenkin oleksii lukuisasti vain ravintorikkaalla arolla. Siellä
-nähdään kamelikurjen helposti tunnettavia jälkiä melkein joka
-päivä, mutta itseään kuitenkin hyvin harvoin. Hän on kyllin korkea
-katselemaan suojelevan ruohometsän ylitse sekä kauas näkevä ja arka,
-jonka tähden se enimmäkseen näkymättä pakenee lähestyvää ihmistä
-jo etäältä. Jos onnistuu tarkastella häntä matkan päästä, niin
-huomataan, että hän, paitsi hautomisaikana, mielellään tahtoo viettää
-ainakin hyvin mukavaa elämää. Aikaisin aamulla ja illan tullessa
-käyskelevät yhteen osuneet kamelikurjet syömässä; puolenpäivän aikaan
-makaavat kaikki leväten ja ruokaansa sulattaen maassa, ehkä myöskin
-käyvät juomassa tai kylpemässä, jopa meressäkin, milloin soveltuu;
-myöhemmin he huvikseen pitävät kummallisia tansseja, juoksennellen
-kuin mielettömät piirissä ja siipitöyhtöjään löyhytellen, ikään kuin
-koettaisivat lentää; auringon laskeutuessa käyvät he levolle, vaan
-laiminlyömättä edes silloinkaan turvallisuutensa katsontaa. Jos
-vaarallinen vihollinen uhkaa, ryöpsähtävät ne hurjasti pakenemaan ja
-kohta jää vihollinen kauas jäljelle; jos heikonlainen peto hiipii
-luo, tappavat he sen tavattoman vahvoilla jaloillaan. Siten kuluu
-kamelikurkien elämä melkein häiriöttä, jos vain ruokaa riittää. Sitä
-ne tarvitsevat melkoisen paljon. Ihmetyttävä on heidän ruokahalunsa
-ja yhtä ihmeellinen heidän vatsansa kyky ottamaan vastaan suurin
-joukoin mitä erilaisimpia kappaleita ja joko sulattamaan ne tai
-ainakin säilyttämään niitä ja kuitenkin pysymään itse turmeltumatta.
-Kaikki, kuin kasvissa on, juurimuhkuroista hedelmään saakka, sulaa
-siinä sananparreksi tulleessa vatsassa, ja samoin kaikki pikku
-eläimet, sekä luuttomat että luurankoiset. Vaan ei siinä vielä ole
-läheskään kaikki. Kamelikurki nielee mitä hyvänsä, kuin kurkusta
-sopii alas: naulan painoisia kiviä ja vankeudessa tiilinpalasia,
-tappuroita, rääsyjä, veitsiä, avaimia ja avainkimppuja, rautanauloja,
-lasinpalasia ja siruja, lyijyluoteja, kulkusia ja paljo muuta; voi
-se tulla itsemurhaajaksikin, jos oli saatavissa sammuttamatonta
-kalkkia hänen nieleksiäkseen. Erään vankeudessa kuolleen kamelikurjen
-vatsasta löydettiin mitä erilaisimpia esineitä, jotka yhteensä
-painoivat viidettä kiloa. Tämä syöppö lintu nieleksii kanapihassa
-nuoria hanhia ja kanoja kokonaan, kuin ne olisivat ruokasimpukoita,
-kiskoo muureista saviseosta vatsansa täytteeksi eikä säästä niin
-mitään, kuin suuhun sopii ja irti vain lähtee. Tarpeellisen
-ruokamäärän mukainen, joka muuten ei suinkaan ole liian suuri, hänen
-suuruuteensa ja liikkuvaisuuteensa katsoen, on myöskin hänen janonsa,
-ja sen tähden täytyy hänen asuinpaikoissaan olla sekä ravitsevia
-kasveja että vesiä tai ainakin lähteitä. Jos ruoka tai vesi tai
-molemmat loppuvat, täytyy kamelikurjen muuttaa muuanne, ja silloin se
-usein kulkee hyvinkin pitkät matkat.
-
-Kevään tullessa herää kamelikurkien sydämmessä leikin vaisto ja
-silloin niiden tavallisessa elämässä tapahtuu huomattavia muutoksia.
-Laumat hajautuvat pienemmiksi joukoiksi ja täys'kasvuiset urokset
-ryhtyvät pitkälliseen taisteluun naaraksista. Hyvin kiihkoissaan,
-joka ulkonaisestikin näkyy kaulan ja reisien vertymisestä hyvin
-punaisiksi, asettuu kaksi kilpakosijaa vastakkain; he löyhyttävät
-hajallisia, valkoisia siipiään, niin että niiden koko komeus tulee
-näkyviin, liikuttelevat yht'aikaa kaulojaan niin monimutkaisesti,
-että sitä on vaikea kuvata, ne kun kääntyvät ja vääntyvät ja
-taipuvat milloin mitenkin, sivulle ja eteen päin; ne ääntelevät
-milloin syvästi ja käheästi kuin kumea rummutus, milloin kuin
-leijonan kiljunta, katsoa tuijottavat toinen toiseensa, laskeutuvat
-polvilleen maahan ja liikuttelevat siinä kaulojaan ja siipiään
-vielä sukkelammin ja kauemmin kuin ennen, hyppäävät jälleen ylös,
-juoksevat vastakkain, koettavat viimeinkin pikaisessa ohijuoksussa
-vahingoittaa voimakkaalla potkauksella toinen toistansa, ja, jos
-rynnäkkö onnistuu, repii voittaja terävällä kynnellään syviä ja
-pitkiä haavoja toisen ruumiisen ja reisiin. Samoin tekee voittaja
-anastetulle naaraksellekin, rääkkää sitä kopealla käytöksellä ja
-iskuilla pahimmasti. Yhdenkö vai useampiako naaraksia uros ottaa
-haltuunsa, ei ole vielä varmaan saatu selville; sitä vastoin luullaan
-varmaksi, että usein on samassa pesässä useampia naaraksia, ja on
-huomattu, että naaras ei hoitele munia, vaan paraastaan uros niitä
-hautoo ja samoin johtaa ja kasvattaa poikasia, jotka noin kahdeksan
-viikon kuluttua pääsevät munasta. Molemmissa töissä tosin naaras
-auttelee, mutta uros aina suorittaa suurimman osan työstä ja on
-poikia kasvattaessakin huolellisempi ja varovampi kuin naaras.
-Kamelikurjen pojat, jotka munasta päästessään ovat tavallisten
-kotikanojen kokoiset, tulevat maailmaan merkillisessä höyhenpuvussa,
-joka pikemmin on nisäkkään turkin kuin linnunpoikasien untuvapuvun
-kaltainen. Koska niillä on elämänsä ensi päivästä alkaen sukunsa
-suuri ruokahalu, kasvavat ne nopeasti, muuttavat kahden tai kolmen
-kuukauden kuluttua pukunsa, ensin naaraksen puvun kaltaiseksi, vaan
-tarvitsevat kuitenkin vähintään kolme vuotta ennen, kuin tulevat
-täys'kasvuisiksi ja ryhtyvät sukunsa kartuttamiseen.
-
-Tässä ovat lyhykäisimmästi tämän aron jättiläislinnun elämänhistorian
-pääpiirteet; kaikki, mitä muuta hänestä kerrotaan, on pelkkää tarua.
-
-Yölintu, josta vielä aioin puhua jonkun sanan, on eräs kehrääjä,
-jonka suvusta meilläkin on yksi, vaan arolla monta lajia,
-jotkut merkillisen koreitakin. Kuin ensimmäinen tähti ilmestyy
-ilta-taivaalle, alkavat nämä kaikkein leikillisimmät tai
-viehättävimmät yölinnut uutteran toimintansa. Päivällä nähtiin vain
-sattumalta joku ja siitä oli mahdoton aavistaa, miten suuresti juuri
-tämä lintu voi vilkastuttaa aroa; vaan kuin yö lähestyy, on niitä
-ainakin joku missä hyvänsä. Leirituli houkuttelee kehrääjiä kuten
-skorppioneja ja myrkkykäärmeitä; sen tähden tämä kevytlentoinen
-lintu aina ilmestyy arolla yötä viettäjäin lähelle ja liitelee
-kaikin tavoin tulen ja leirin ympärillä, laskeutuu välistä lähelle
-maahankin Ja laulaa ehkä jonkun säkeen surisevaa, kissan kehräämisen
-kaltaista yölauluansa, häviää pimeään, ilmestyy muutaman minuutin
-kuluttua jälleen ja tekee sitä tekoansa aamuun asti. Varsinkin yksi
-laji, lippukehrääjä eli "nelisiipi", viehättää aron asujamia. Hänen
-koristiminansa ovat käsi- ja kyynärsulkien välistä kasvaneet, melkein
-puolen metrin pituiset, lähelle latvaa höytyvittömät, vaan latvasta
-leveähöytyviset sulat, yksi kummassakin siivessä, paljon pitemmät
-kaikkia muita siipisulkia. Kuin tämä kehrääjä leikitellen lentelee,
-luullaan ihan näkevänsä kummitus. Näyttää ihan, kuin yhtä lintua aina
-kaksi pienempää seuraisi, kuin hän olisi jakautumassa kahdeksi tai
-kolmeksi linnuksi taikka kuin hän tosiaan liikuttelisi neljää siipeä.
-Yhtä suloinen hän kuitenkin on kuin muukin sukukuntansa, ja sen
-tähden se piankin huomataan yhtä miellyttäväksi ilmiöksi kuin kaikki
-muut lajit, jotka kaikki osaavat ilahuttavimmalla tavalla lyhentää
-monta muuten hyvinkin ikävää yötä arolla.
-
-Nisäkästen luokka on myöskin laji- ja muotorikas arolla. Sen kasvit
-elättävät sekä lukemattomia anttilooppilaumoja, joita vasta
-oikeastaan voidaan sanoa aron luonnetta kuvaaviksi eläimiksi, että
-myöskin villipuhveleja ja villisikoja, sebrahevosia ja villiaaseja,
-elefantteja ja sarvikuonoja, serafeja eli giraffeja ja suuren
-paljouden jyrsijöitä, joiden, elämästä emme tiedä muuta kuin nimeksi
-pääpiirteitä. Niin lukuisan kasveja syövän eläinjoukon rinnalla
-vaikuttavat monet arolla elävät pedot luultavasti vain hyvää arolle;
-sillä ilman sellaista vastapainoa märehtijät ja jyrsijät ehkä
-lisäytyisivät niin suuresti, että sen alueen rikaskaan kasvikunta
-ei riittäisi niiden kaikkein elatukseksi. Pohjois-Afrikan aron
-yhtäläisyys yli koko alueen ja tosin vähäinen, vaan kuitenkin
-verraten riittävä seisovain ja juoksevain vesien runsaus estävät
-anttilooppeja kokoutumasta niin äärettömiksi laumoiksi, kuin on
-huomattu Etelä-Afrikan Karru-arolla; sen tähden tavataankin tätä
-solakkaa, kaunissilmäistä märehtijää kaikkialla yksitellen, pikku
-joukoissa ja suuremmissa laumoissa, talvella melkein samoilla
-paikoilla kuin kesälläkin. Villihevosia ja villiaaseja sitä vastoin
-on ainoastaan kuivissa, korkeissa paikoissa; serafit asuvat
-yksinomaan harvoissa, sarvikuono melkein ainoastaan tiheimmissä
-metsissä; elefantti karttaa suuria lakeuksia kokonaan ja äkäinen
-puhveli näkyy pysyvän yksinomaan kosteissa laaksopaikoissa. Heidän
-likitienoillaan oleksii leijona yhtä varmaan kuin samaan heimoon
-kuuluvan kesyn kotikarjankin tienoilla, jota vastoin viekas leopardi
-ja sukkela, juoksussa väsymätön gepardi mieluisemmin seuraavat
-pienempää anttilooppia, shakaali- ja arosudet ajelevat jäniksiä sekä
-ketut, hiipivät kissat ja haisunäädät pienempiä jyrsijöitä ja maassa
-eläviä lintuja.
-
-Jos koetan arolla asuvain nisäkästen joukosta ottaa muutamia
-tarkemmin käsiteltäväkseni, niin leijona ja gepardi, hyena ja
-hunajakoira, sebra ja villihevonen, serafi ja villipuhveli, elefantti
-ja sarvikuono älkööt houkutelkokaan, koska muutamat muut näyttävät
-vielä paremmin soveltuvan kuvaamaan itse aluetta. Niitä minusta
-ovat ensi sijassa maaporsaat ja suomuseläimet, jotka vanhassa
-maailmassa edustavat maamme läntisessä puolikkaassa runsaimmin
-eläviä hampaattomia, jonka nisäkäsluokan kukoistusaika on jo monta
-vuosisataa meistä jäljellä. Molemmat mainitut eläimet ovat ainakin
-Pohjois-Afrikassa aroon kahlehdittuina, sillä ainoastaan siellä ovat
-muurahais- ja termiittipesät heille riittävänä ravintona. Kuten
-kaikki muurahaissyöjät makaavat nämäkin päivällä melkein palloksi
-kiertyneinä syvissä, omatekoisissa koloissaan joiden suita nähdään
-sekä laajoilla, puuttomilla ruohokoilla että harvapuisissa ja
--pensaisissa metsissä. Vasta sitte, kuin yö on päässyt valtaansa,
-vilkastuvat ne ja kulkevat raskaasti juosten, hyppien ja lunkuttaen
-paraastaan vain voimakkailla takajaloillaan tehden matkaa, vaan
-etujalkojensa suurilla kaivukynsillä ja raskaalla hännällään tukien
-itseänsä, etsien ravintoaan, jona yksinomaan ovat kaikenlaiset pikku
-elävät, varsinkin muurahaisten ja termiittein koterot sekä matoset.
-Ainiaan liikkuva kärsä alhaalla, lakkaamatta nuuhkien kulkevat ne
-kulkemistaan, kunnes löytävät jonkun muurahaisten tai termiittein
-tien ja kiiruhtavat sitä myöten pesälle, kaivavat siellä ilman suurta
-vaivaa aukon pitkälle kuonolleen, pistävät sen siihen, tutkivat
-kielellään tunnustellen koloon päättyviä muurahaiskäytäviä, ojentavat
-nauhamaisen, limaisen kielensä niin pitkälle kuin mahdollista
-johonkin pääkäytävään, odottavat, kunnes siihen tarttuu muurahaisia
-tai termiittejä täpö täyteen, vetävät sen sitte pikku elävineen
-ahtaasen suuhunsa ja syövät saaliin. Eipä näytä ilahuttavalta tuo
-syöntitapa, atrian kokoominen niin pikku osista; kuitenkin on heidän
-kielensä yhtä kelvollinen työase kuin heidän suuret kaivukyntensäkin,
-ja siten he tulevat varsin hyvin toimeen. Eivät ne myöskään suinkaan
-ole niin avuttomat, kuin näyttää. Heikkoa suomuseläintä haarniskansa,
-joka kestää hyvästi sapeliniskujakin, suojelee paremmin kuin hänen
-jalka-aseensa; maaporsas sitä vastoin osaa käyttää hyvin tuntuvasti
-kynsiäänkin ja sitä paitsi antaa voimakkaalla hännällään niin kovia
-iskuja sivulta päin, että se helposti saa torjutuksi viholliset,
-jotka eivät ole liian voimakkaat. Jos sitä vastoin joku, jonka voimaa
-sen täytyy peljätä, koettaa lähestyä ja se huomaa ajoissa vaaran,
-kaivautuu se kiireimmiten maahan ja heittelee kaivaessaan taaksensa
-tomua ja hietaa niin voimakkaasti ja niin paljon, että se peittyy
-sokasevaan ja siitä syystä läpipääsemättömään pilveen ja siten pääsee
-kyllin syvälle ennen, kuin vihollinen ehtiikään rynnätä päälle.
-Ainoastaan ihmisen ja hänen kaukaa tappavien asettensa uhriksi
-joutuu se helposti; sillä ihminen lävistää pitkällä keihäällä sen
-makuulleen ja tappaa ihan vaivatta ja varmasti, koska tie makuukoloon
-aina on suora eikä varsin pitkäkään. Siten ihminen saattaa nämäkin
-muinaisajan eläimet ennemmin tai myöhemmin pois pyyhityksi elävien
-luvusta.
-
-Aron pedoista on aina eräs sen omituinen koira vetänyt puoleensa
-suurinta huomiota. Ollen koiran ja hyenan keskivälillä sekä muotoon
-että joinkin määrin piirteihinkin katsoen on tämä eläin, hyenakoira;
-ulkonaisestikin aron huomattavimpia ilmiöitä, vaan käytökseltään
-ja olemukseltaan omituisin kaikista aron pedoista. Paitsi muutamia
-apinoita en tunne yhtään nisäkästä, joka olisi niin itsetajuinen,
-niin uhkarohkea, niin toimihaluinen kuin tämä koira on tai ainakin
-näyttää olevan. Siitä ei mikään pyrintö näytä liian kaukaiselta, sen
-ahdistukselta ei mikään muu nisäkäs ole täydessä turvassa. Suurissa
-joukoissa kuljeksii se saaliinhimoisena avaraa aroa. Tuhoten hyökkää
-se asujanten ja paimentolaisten lammaskatraihin; irtautumattomaksi
-tarttuu se sukkelimpain, täyttä karkua laukkaavain anttilooppien
-jalkoihin; uskaliaasti hyökkää se ihmistäkin vastaan ja pelottomasti
-karkoittaa, parastaan ehkä meluamisellaan muut pedot seuduista,
-joihin se kerran saapuu. Vahvinta ja puolustautumaan kykenevintä
-anttilooppia ajaa takaa suuri joukko näitä koiria ulvoen, haukkuen,
-vinkuen ja välistä aina ikään kuin riemusta parkuen. Anttilooppi
-pakenee niin nopeaan, kuin voimia on, mutta murhanhimoiset koirat
-ajavat sitä yhä takaa, sulkevat kaikki sivu- ja paluutiet, joille
-se yrittää kääntymään, pääsevät yhä lähemmäksi ja pakottavat sen
-viimein pysähtymään. Tuntien voimansa ja kykynsä käyttää anttilooppi
-teräviä sarviaan taitavasti ja tehokkaasti; kuoliaaksi haavoittuen
-kaatuu ehkä muutamia koiria taistelutantereelle, vaan muut kohta
-riippuvat kiinni kaulassa ja ruumiissa, kovasti ulvoen anttiloopin
-koristessa kuoleman kielissä. Pelkäämättä ihmistä käyvät nämä
-koirat kaikenlaisten kotieläinten kimppuun, syövät pieniä elukoita
-ahnaasti kuin näädät ja raatelevat suurempia, joita eivät jaksa
-voittaa; vastaan tulevia kotikoiria odottavat ne pelottomasti,
-taistelevat niitä vastaan hengen edestä ja tappavat ne viimein.
-Jos niitä saataisiin kesytetyksi kokonaan ihmisen alammaisuuteen
-sekä monen polven aika opetetuksi, tulisi niistä kaikkein paraimmat
-vainukoirat, mutta helposti ne eivät suinkaan anna itseään orjuuttaa.
-Ne tottuvat hoitajaansa, osoittavat hänelle ehkä suosiota ja jonkun
-verran hellyyttäkin, vaan tekevät sitä sentään aina omalla tavallaan.
-Kuin niitä huudetaan, hypähtävät ne ylös makuultaan, juoksentelevat
-riemuiten edes takaisin, taistelevat keskenään sulasta ilosta,
-syöksyvät lähestyvän hoitajan luo, hyppäävät pystyyn häntä vasten,
-koettavat ilmoittaa suurta iloansa vallattomimmilla koiran kujeilla
-eivätkä viimein osaa sitä näyttää muuten kuin puremalla rakasta
-herraansakin. Hillitön vallattomuus, parantumaton puremiskiihko näkyy
-niiden melkein jok'ainoasta teosta. Ne ovat melkein kiihkeimmät
-kaikista eläimistä; joka jäsen, joka lihas niissä liikkuu ja
-vavahtelee heti, kuin mikä hyvänsä uusi tapaus vetää puoleensa heidän
-huomiotansa; niiden elohopea-vilkkaus näyttää ensin vain liialliselta
-vallattomuudelta, vaan heti sen jälkeen hurjalta ryöstönhimolta.
-Silloin ne purevat, mitä vain eteen sattuu, purevat ihan ilman syytä,
-huvikseen vain ja luultavasti ilman pahaa tarkoitusta. Ne ovat
-ihmeellisimmät aron eläimistä.
-
-Niissä aron osissa, joita minä varsinkin tarkastelin, eli etenkin
-Kordofan-, Sennaar- ja Taka-maissa, ei mainittujen eikä muidenkaan
-eläinten elämä ole, paitsi molempain vuodenaikain, minkään
-turmiollisen eipä edes häiritsevänkään vaikutuksen alainen läheskään
-niin suuressa määrässä kuin Etelä-Afrikassa tai Keski-Aasian
-aroilla. Niille, jotka eivät muuta pois taikka eivät kuukausittain
-makaa kuoleman kaltaisessa unessa, talvi kyllä tuottaa puutetta,
-ehkäpä suurtakin, vaan ei näljän hätää eikä janon tuskaa, joten
-niitä ei myöskään mikään pakota toivottomuudessa lähtemään kotoansa
-etsimään onnellisempia maita. Kyllä Pohjois-Afrikan aronkin eläimet
-vaeltelevat ja matkustavat, mutta ne eivät pakene säännöttömästi
-kuten muiden arojen asujamet, jotka niistä satatuhansittain
-karkkoavat, milloin vaarallinen tuho on tulossa. Niin suuria
-anttilooppilaumoja, kuin Etelä-Afrikassa kokoutuu, ei, kuten jo
-mainittiin, Pohjois-Afrikassa tiedetä olevan. Kaikki yksissä elävät
-nisäkkäät ja linnut kokoutuvat talven tullessa parviksi ja hajoavat
-kevään lähestyessä pienemmiksi joukoiksi; kaikki muuttolinnut
-tulevat ja lähtevät jotenkin samaan aikaan. Se kuitenkin tapahtuu
-säännöllisesti ja vanhaan tapaan, ei säännöttömästi eikä tietämättä
-mihin. On kuitenkin yksi voima, joka vaikuttaa näidenkin aro-eläinten
-elämään, ja se voima on tuli.
-
-Joka vuosi siihen aikaan, kuin mustat pilvet etelässä ja niistä
-välkkyvät leimaukset julistavat kevään lähestymistä, ja niinä
-päivinä, jolloin etelätuuli kohisten syöksyy pitkin aroa, pistää
-siellä asustava paimentolainen aaltoilevan ruohometsän tuleen.
-Nopeasti ja lakkaamatta leviää palo. Yli laajain alojen kulkee
-se, ja savu ja kuumuus rientävät edeltä; synkän punainen pilvi
-ilmoittaa yöllä palon tuhoavaa ja kuitenkin kasvavaisuutta edistävää
-vaikutusta. Usein se leviää ikimetsään asti, hypiskelee kuivaneita
-köynnöskasveja myöten ylös puiden latvoihin, syö niiden vielä
-jäljellä olevat lehdet ja hiillyttää runkojen ulkokuoren: välistä,
-vaikka harvemmin, palo piirittää myöskin varsinaisia kyliä ja
-linkoelee tulinuoliansa olkimajoihin, jotka silloin palavat tuossa
-tuokiossa poroksi.
-
-Aron palo, vaikka siellä kyllä onkin runsaasti kaikenlaista
-helposti palavaa, ei tosin voi koskaan tulla vaaralliseksi
-ratsastavalle eikä sitä vastaan tulen avulla taistelevalle
-ihmiselle, ei myöskään nopeajalkaisille nisäkkäille, vaan saattaa
-kuitenkin koko eläinmaailman hyvin levottomaksi, ajaa pakoon kaikki
-elävät olennot ruohometsästä ja kiihdyttää välistä pakenemisen
-nurjimmaksi juoksuksikin, kun näet kauhu kiihdyttää vielä enemmän
-kuin joka taholle yhä leviävä tuli. Anttiloopit, villihevoset
-ja kamelikurjet laukkaavat nopeammin kuin myrskytuuli pitkin
-lakeutta; gepardi ja leopardi seuraavat heitä ja sekautuvat
-heidän joukkoonsa, ajattelematta nyt mitään saaliin hankintaa;
-hyena unhottaa murhanhimonsa ja leijona on yhtä kauhuissaan kuin
-kaikki muut nisäkkäät. Ainoastaan ne, jotka asuvat maan koloissa,
-piilottuvat kiireimmiten turvallisiin pesiinsä, antavat tulimeren
-kulkea päällitse ja säilyvät siltä. Kaikki matelevaiset tai muuten
-ainoastaan maassa liikkuvaiset eläimet sitä vastoin ovat pahassa
-ahdingossa. Ani harvat käärmeet ja nopeat liskot, tuskinpa nekään
-jaksavat paeta kiireesti etenevän tulen kidasta: skorppionit,
-taranttelit ja tuhatjalkaiset jäävät ihan varmaan sen uhreiksi taikka
-joutuvat, kuten peljästyneet lentävät hyönteisetkin, sellaisten
-vihollisten saaliiksi, jotka, pelkäämättä paloa, juuri tulen
-viehätyksestä tulevat sinne. Heti, kuin arolta nousee savupilvi
-taivaalle ja yhä enemmän laajenee, rientää joka taholta matelevaisten
-ja hyönteisten syöjiä, varsinkin käärmekotkia, lauluhaukkoja, taivaan
-apinoita, tornihaukkoja, haikaroita, mehiläissyöjiä ja purjepääskyjä,
-pyydystelemään tulen liikkeelle säikyttämiä, pakenevia liskoja,
-käärmeitä, skorppioneja, hämähäkkejä, kuoriaisia ja heinäsirkkoja.
-Tulen edellä astuskelevat levollisesti kurkikotka ja haikara, sen
-päällä liitelevät ja savupilvien läpi sukeltelevat kevytlentoiset
-haukat, mehiläissyöjät ja purjepääskyt, ja molemmilla tahoilla on
-runsaasti saalista. Tätä pyydystämistä kestää niin kauan, kuin aro
-palaa, kuin tuli löytää poltettavaa, niin kauan, kuin myrsky kantaa
-sitä edelleen; vasta tuulen kuoltua sammuu tuli.
-
-Näin aron paimentolainen puhdistaa laidunmaansa rikkaruohoista ja
-rasittavista pikku eläimistä ja tekee sitä paremmin kasvavaksi.
-Hedelmällinen tuhka jää maahan, sade seoittaa sen ruokamultaan, ja
-uusi mehukas vihreys nousee maasta ensi myrskysateen jälkeen. Silloin
-palaavat kaikki tulen karkoittamat eläimet vanhoille asuinpaikoilleen
-ja nauttivat päättyneen talven vaivojen ja viime päiväin kauhujen
-jälkeen nyt ilolla ja riemulla elämän suloa.
-
-
-
-
-Sisä-Afrikan aarniometsä ja sen eläimet.
-
-
-Vaikka Afrikan aro tosiaan on rikas ja varsinkin aavikkoon verratessa
-näyttääkin siltä, niin päiväntasaajan seutujen kasvikunnan
-täydellistä rehevyyttä arolla ei sentään ole missään. Tosin
-elvyttävä vesi arollakin pääsee kaikkialla vaikuttamaan, mutta se
-vaikutus on liian lyhyt, voidakseen olla pysyväinen. Sateen loppuun
-päättyy virkistävä voimakin, ja kuumuus ja kuivuus hävittävät, mitä
-sateet saivat aikaan. Sen tähden voivat arolla menestyä ainoastaan
-sellaiset kasvit, joiden koko elämä kehittyy päästä päähän muutamissa
-viikoissa, vaan sellaiset kasvit, jotka elävät vuosisatoja,
-eivät pääse täyteen kehitykseensä. Ainoastaan laaksoissa, joissa
-juoksevista joista vesi ei koskaan kuiva loppuun asti ja joita sekä
-niiden vedet että sateet kylliksi kostuttavat, joissa auringon
-valo ja vesi, lämpö ja kosteus yhdessä vaikuttavat, ainoastaan
-siellä kehittyy ja kestää pysyväisenä päiväntasaajan maiden lumoava
-rehevyys. Siellä kasvaa metsiköitä, joiden ihanuus ja kauneus,
-suurenmoisuus ja rikkaus tuskin ovat vähemmät kuin eteläisemmissä,
-kaikkein soveliaimmissa maissa; ne ovat aarniometsiä sanan oikeassa
-merkityksessä, jotka ilman ihmisen toimia syntyvät ja kuolevat,
-vanhenevat ja nuorenevat, ovat vielä tänäkin päivänä ihan omissa
-hoteissaan ja tekevät mahdolliseksi erittäin rikkaan eläinkunnan
-kehittymisen.
-
-Etelästä päin tuovat kevätmyrskyt raskaita sadepilviä päiväntasaajan
-pohjoispuolisiin Afrikan maihin. Sen tähden nämä metsät eivät
-yht'äkkiä avaudu pohjoisesta päin tulevan matkustajan silmäin eteen,
-vaan muuttuvat siksi, kuin ovat, vasta vähitellen, mikäli matkustaja
-etenee etelää kohti. Mitä enemmän lähestytään päiväntasaajaa,
-mitä loistavammin ukontulet leimahtelevat, mitä kovemmin ja
-lakkaamattomammin jyrisee, mitä rankemmin sataa, sitä rehevämmin
-menestyvät kaikki kasvit, sitä muotorikkaampi on eläinkunta;
-mitä aikaisemmin sadeaika alkaa, mitä kauemmin sitä kestää, sitä
-runsaammin se loitsii esiin lumoavaisuutta. Ihan sen mukaan,
-kuin kosteutta on, laajuuteen tai runsauteen katsoen, on myöskin
-metsä laaja, tiheä ja korkea. Jokien rannoilta sisämaahan päin ja
-tiheäverhoisesta maanpinnasta ylös aina korkeimpain puiden latvoihin
-saakka anastaa kasvullisuus kaikki pienimmätkin paikat. Puut, joita
-muualla nähdään ainoastaan kääpiöinä, kasvavat täällä jättiläisiksi:
-tunnetut lajit tulevat vielä tuntemattomain loiskasvien elättäjiksi,
-ja niiden välitse kiemurtelee aivan uusi, ennen näkemätön
-kasvikunta ylös valoon. Vaan täälläkin vaikuttavat etenkin metsäin
-pohjoisvyöhykkeessä, talven kuumuus ja kuivuus vielä niin mahtavasti,
-että ne joksikin ajaksi riistävät puiden lehtipuvun ja saattavat
-ainakin enimmät niistä muutamiksi viikoiksi täydelliseen, lepoon.
-Sitä kuuluvammin kaikuukin sen tähden kevään herätyshuuto läpi
-levähtävän metsän; sitä voimakkaammin kuohuu sellaisen talvilevon
-jälkeen elämä, joka rupeaa hedelmöittävän vuodenajan ensi sateista
-liikkumaan.
-
-Minä valitsen näiden maiden kevään, kuvatakseni niiden aarniometsiä,
-mikäli osaan. Sadepilvien ennustajan ja tuojan, etelätuulen, täytyy
-vielä olla taistelussa pohjoisesta tulevia vilpoisia ilmavirtoja
-vastaan, jos tahdotaan metsässä nähdä kaikkea ihanuutta, kuin siinä
-voi olla, ja jotakuta sen päävaltimoa, jotakin suurta jokea myöten
-täytyy sen sisään tunkeutua, jos tahdotaan tutustua sen rikkaimpaan
-elämään. Habesh-vuoristosta alkava Asrak eli Sininen Niili olkoon
-tienämme, sillä sen varsilla on ihanimmat kuvat, kuin pitkillä
-matkoillani missään olen nähnyt, ja sillä joella minä ehkä myöskin
-olen parempi opas kuin monella muulla. Mutta tuskinpa kykenen metsän
-tulkiksi niin, kuin tahtoisin. Sillä aarniometsä on eri maailma,
-täynnä loistoa ja välkettä ja satumaista komeutta, ihmemaailma, jonka
-aarteita ei vielä kukaan ihminen ole voinut oppia täydellisesti
-tuntemaan, vielä vähemmin itselleen omistamaan, aarrekammio, joka
-tarjoaa äärettömän paljon runsaammin, kuin voidaan ottaa, paratiisi,
-jossa luominen näyttää joka päivä olevan uuden muotoinen, lumolinna,
-joka jokaiselle sinne tunkeutujalle näyttelee suurenmoisia ja
-suloisia, vakavia ja iloisia, loistavan kirkkaita ja öisen himmeitä
-kuvia, tuhansista samanaikaisista yksityiskohdista koottua,
-äärettömän monimuotoista ja kuitenkin yhtäläistä ja täydellistä
-kokonaista, jonka kuvaamiseen ei mikään kyky riitä.
-
-Pieni, kevyt, matkaveneeksi varustettu alus, jollaisia on
-saatavana Itä-Sudanin pääkaupungissa Kartumissa, Niilin molempain
-latvajokien yhtymäpaikassa, kantaa meitä paisuneen Asrakin
-laineita pitkin vastavirtaan. Pääkaupungin laitatalojen puutarhat
-häviävät näkyvistä ja aro lähestyy ihan joen rantaan asti. Siellä
-täällä näkyy vielä joku kylä tai yksinäisiä majoja, melkein
-kaikki viehättävästi mimoosain varjossa ja moni myöskin vihreäin
-köynnöskasvien verhoamana, jotka riippuvat mimoosa-puista; vaan
-muuten ei missään päin näy muuta kuin lainehtivaa ruohometsää ja
-muutamia siitä yleneviä aron puita ja pensaita. Jo vähän matkan
-päässä anastaa kuitenkin metsä joen rannan, ojenteleepa okaisia
-tai piikkisiä oksiaan sen päällekin. Matka edistyy hitaasti.
-Vastaan puhaltava tuuli estää purjehtimasta, metsä risteilemästä.
-Pakroilla vetävät venemiehet alusta jalka jalalta, metri metriltä
-vastavirtaan; ainoastaan silloin, kuin joku heistä huomaa rannan
-tiheässä pensasmuurissa pienenkään aukon, johon jalka sopii, hän,
-nuora hampaissa, jättäen kuolevaisen ruumiinsa kaikkein laivurien
-suojeluspyhän Musan huomaan ja rukoillen häntä pysyttämään täällä
-usein näkyviä krokotiilejä etäällä, hyppää alas veteen, ui
-vastavirtaan määräpaikkaansa, sitoo nuoran puunrunkoon ja odottelee,
-kunnes kumppanit vetävät veneen siihen asti. Siten venemiehet
-tekevät työtä aikaisin aamusta myöhään iltaan ja, kuin päivä on
-kulunut, ovat he saaneet kuljetetuksi matkustajaa yhden, enintään
-kaksi maantieteellistä peninkulmaa. Kuitenkin kuluvat päivät,
-ikävän vaivaamatta ketäkään, joka on oppinut näkemään ja kuulemaan.
-Luonnontutkijalle ja yleensä kelle hyvänsä järkevälle tarkastajalle
-tarjoaa joka päivä jotain uutta, kokoilijalle runsaasti kaikenlaista
-ainetta.
-
-Vielä joskus tavataan ihmisten jälkiä. Niitä kapeita, tiheän
-pensaikon molemmin puolin supistamia teitä myöten saavutaan
-merkillisen pikku kansan asunnoille. Hassanit ne täällä asuvat.
-Sellaiseen paikkaan, jossa metsä oli hiukan harvempaa, ei kolmin- tai
-nelinkertaisen, tiheän puunlatvakaton alle, vaan korkealatvaisten,
-varjoisten mimoosain, kigeliain, tamarindien ja apinanleipäpuiden
-siimekseen ovat he tehneet miellyttävimmät, teltan tai kauppakojun
-kaltaiset majansa, ihan toisenlaiset kuin kaikki muut Sudanin
-tavalliset asunnot.
-
-Hassanit merkitsee: "Hassanin jälkeentulevaiset", ja Hassan
-merkitsee: "kaunis", eikä tällä heimolla suinkaan se nimi olekaan
-syyttä. Sillä hassanit ovat eittämättä kauneimmat kaikista joen
-ala- ja keskiseutujen asujamista ja varsinkin naiset ovat kaikkia
-muita sudanilaisia kauniimmat sekä ruumiin suhdallisuudelta ja
-kasvojen säännöllisyydeltä että ihon valkeudelta. Sekä miehet
-että naiset säilyttävät myöskin uskollisesti erittäin kummallisia
-tapoja, joita muut ihmiset tosin sanoisivat pahoiksi tavoiksi.
-Sen tähden ovat hassanit yhtä kuuluisat kuin pahamaineisetkin,
-heitä yhtä paljo suositaan kuin kartellaankin, ylistellään kuin
-pilkataan, kiitellään kuin moititaan. Etuluulotonta muukalaista,
-joka todella haluaa saada selkoa heidän tavoistansa, huvittavat he
-sanomattomasti, jos eivät kauneudellaan, niin miellyttämishalullaan,
-joka väkisinkin saa kenen hyvänsä nauramaan. Miellyttämishalu näet
-tulee vielä paljon peittelemättömämmin ilmi kuin oman kauneuden
-tieto; he tahtovat, heidän pitää saada miellyttää. Kauneutensa
-säilyttäminen on heidän suurimpana pyrintönään, suurempana kuin
-mikään muu voitto. Välttääkseen päivettymistä, joka voisi tummentaa
-heidän vaaleanruskean ihonsa, oleksivat he metsän varjossa ja
-tyytyvät muutamiin vuohiin, koirain ohella ainoihin kotieläimiin,
-kuin metsä sallii heidän pitää, eivätkä pidä lukua rikkaudesta,
-jota suuret karja- ja kamelilaumat tuottavat heidän arolla asuville
-sukuheimoillensa. Säilyttääkseen viehättävyyttänsä koettavat he
-kaikin tavoin saada naisorjia, joiden täytyy toimittaa heille kaikki
-raskaat työt. Saadakseen muotonsa ja kasvonsa koreiksi kärsivät he jo
-pikku tyttöinä sankarillisesti tuskia, joita äitinsä heille tuottavat
-leikkaamalla veitsellä kolme syvää, yhtäsuuntaista, pystysuoraa
-haavaa poskiin, että niihin kasvaa paksut arvet, taikka pistelemällä
-neulalla reikiä otsa-, ohaus- ja poskinahkaan ja hieromalla haavoihin
-indigotomua, että ihoon tulee sinisiä koristekuvioita. Säilyttääkseen
-valkoisia hampaitaan oikein välkkyvän puhtaina, nauttivat he
-ainoastaan haaleata ruokaa. Että heidän erittäin taidokkaasti
-satoihin pikku palmikkoihin aseteltu, gummilla jäykistetty ja
-runsaasti rasvattu tukkansa pysyisi kunnossa niin kauan kuin
-mahdollista, eivät he maatessaan pidä mitään muuta päänalusta kuin
-puolikuun muotoista puunkappaletta. Kaunoaistinsa tyydyttämiseksi
-ehkäpä myöskin sitä varten, että kaikki paikkakunnan asujat tai
-siellä käyjät heitä huomaisivat ja ihmettelisivät, keksivät he
-omituisen majojensa rakennuksen.
-
-Majoja voidaan ehkä paraiten verrata markkinakojuihin. Lattia, tehty
-peukalon paksuisista vesoista sitelemällä vierekkäin ja päällekkäin,
-on paalujen varassa noin yhtä metriä korkealla maasta, joka keino
-tekee kaikille matelijoille vaikeammaksi asuntoon pääsyn ja suojelee
-asuntoa maan kosteudelta; seinät ovat matoista ja avonaiselle
-pohjoispuolelle ulkoneva katto vedenpitävästä kankaasta, jota
-kudotaan vuohenvilloista. Siistitekoiset, palmunlehti-säikeistä
-palmikoidut matot verhoavat lattiaa ja seiniä koristamassa on
-kaunistekoisia palmikkoteoksia, raakkukoristeita, vedenpitäväksi
-palmikoituja pikku koreja, savikaluja, on pullokurpitsan puolikkaita
-juoma-astioina, kirjavia, samoin palmikoituja ruoka-astioita
-kansinensa ja muuta sellaista. Jokainen eri kalu on sievästi tehty ja
-puhtaana pidetty. Koko majan hyvä järjestys ja puhtaus vetävät heti
-puoleensa huomiota, varsinkin, kuin niitä kumpaakaan yleensä nähdään
-harvoin.
-
-Sellaisessa majassa viettää liassani-nainen uneksien päivänsä.
-Paraiten koristettuna, tukka ja iho hyvänhajuisilla voiteilla
-rasvattuna, ruumiin yläpuoli verhottuna pitkään, harvakudoksiseen
-ja siis läpinäkyvään vaatteesen ja alapuoli nutun tavoin käärittyyn
-kangaskappaleesen, jaloissa taitotekoiset sandaalit, kaulassa ja
-rinnassa vitjoja ja tenhokaluja, ranteissa merenkulta-palasista
-tehtyjä renkaita, sieramissa, jos mahdollista, hopearengas, ehkäpä
-kultainenkin, sellaisena istuu hän varjossa piilotellen ja iloitsee
-kauneudestansa. Pienet kädet palmikoivat jotakin talouskalua tai
-vaatetta taikkapa pitelee ehkä vain hammasharjaa, molemmista
-päistä rikki silvottua, tarkoitukseensa hyvin soveltuvaa juurta.
-Kaikki taloustyöt tekee naisorja, kaikki, kuin kuuluu pienen
-vuohilauman paimennukseen ja hoitoon, tekee palvelevainen, erittäin
-hyväntahtoinen mies. Hyvin mietityt, kummalliset aviovälipuheet,
-jotka ovat tavalliset tämän heimon keskuudessa, vaikka maan
-hallitsija millä mahtikäskyillä hyvänsä koettaisi niitä hävittää,
-antavat vaimolle suuret oikeudet. Hän on valtias rajattomimmassa
-määrässä, myöskin miehensä valtias, ainakin niin kauan, kuin hänen
-viehättävyytensä kestää; vasta vanhettuaan ja lakastuttuaan oppii
-hänkin tuntemaan kaiken maallisen katoavaisuutta. Siihen asti hän
-tekee, mitä hyväksi näkee, eikä siedä vapaudelleen muita rajoituksia,
-kuin hän itse asettaa. Niin kauan, kuin majan ympärillä olevat
-puut eivät levitä tuuheinta varjoansa, hän ei lähde liikkeelle,
-vaan sisällä pysyen toivottaa jokaiselle, varsinkin muukalaiselle,
-joka tulee katsomaan, sydämmestään tervetuloa ja pitää yksin tai
-miehensä avulla yllä heimon kunniaa osoittamalla melkein rajatonta
-vierasvaraisuutta. Hänen varsinainen elämänsä alkaa vasta sitte,
-kuin ilta jo lähestyy. Jo ennen auringon laskeutumista alkaa
-liike kylässä. Vaimo lähtee tervehtimään ystäväänsä, heihin yhtyy
-toisia vaimoja, rumpu ja kitara houkuttelevat sinne yhä uusia,
-ja hoikat, notkeat, vilkkaat olennot järjestyvät ilahuttavaan
-tanssiin. Pienet kädet ammentavat maljoilla isovatsaisista
-merisa- tai durra-juoma-astioista miehillekin iloa. Nuoret ja vanhat
-kokoutuvat yhteen viettämään iltajuhlaa, sitä iloisemmin nyt, kuin on
-vieraitakin läsnä. Suuri on kaikkein sudanilaisten vierasvaraisuus,
-vaan niin suuri kuin hassanien ei minkään muun heimon.
-
-Matkan varrella nähdään vielä joitakuita näiden metsäpaimenten kyliä,
-jopa joitakuita muidenkin sudanilaisten. Viimein, oltua lähes koko
-kuukausi matkalla, saavutaan sille alueelle, jonne tahdottiinkin
-päästä. Molemmilla rannoilla on keskeytymätön metsä estämässä
-tähystelevää silmää näkemästä sen loitommaksi. Tässä seudussa ei
-ole vielä mitään ihmiskyliä, ei mitään vainioita eikä tilapäisiä
-leirejäkään; näissä metsissä ei ole kaiku vielä levittänyt kirveen
-ääntä, koska ihminen ei ole koettanut käyttää niitä hyödykseen;
-niissä asuvat yhä vielä melkein ihan häiriöttä yksinomaan vain
-erämaan eläimet. Läpipääsemättömät tiheiköt ovat metsillä aitauksena
-jokea vasten eivätkä millään tavalla päästä ketään niiden sisälle.
-Kaikki viheriän vivahdukset ovat nähtävänä näiden metsäin
-kuvataulussa, joka välistä tuntuu vähän kotoiselta, välistä taas
-on ihan vieras. Vaaleanvihreät mimoosat ovat pohjana, jota vasten
-hopealta hohtavat palmujen töyhdöt, tummanvihreät tamarindien
-latvat, kirkkaanvihreät orapalmut selvään näkyvät. Äärettömän
-monimuotoiset lehdet kiikkuvat ja vapisevat tuulen hengessä,
-välkkyvät ja värisevät, näyttäen milloin kumpaakin puoltansa jo
-kyllästyneelle ja häienneelle silmälle, joka turhaan koettaa saada
-aukenemaan sitä lehtivilinää, erottaa sitä kokonaisen yksityisosaa
-itse kokonaisesta. Peninkulmittain ovat molemmat rannat ihan samalla
-tavalla, yhtä tiheään, yhtä suurenmoisesti aidatut, yhtä eheät, yhtä
-läpipääsemättömät.
-
-Viimein, viho viimeinkin näkyy polku, ehkäpä leveä tiekin, joka
-näyttää vievän metsän sisään. Mutta turhaan siitä etsitään
-ihmisjalan jälkeä. Ei sitä ole ihminen raivannut, vaan metsän
-eläimet ne ovat tallanneet sen. Elefanttilauma astui huopatiheän
-vesakon läpi vedettömältä rantaharjanteelta jokivedelle. Pitkässä
-rivissä toinen toisensa jäljestä astuen mursivat nämä mahtavat
-eläimet vastustamattomalla voimalla tuhatkertaisesti toisiinsa
-kietoutuneet pikku puut, ja ainoastaan paksuimmat korkeiden puiden
-rungot pakottivat niitä hiukan väistymään suunnaltansa. Miehen
-reiden paksuiset oksat ja rungot ne taittelivat, katkoivat, riipivät
-lehdittömiksi, söivät puti puhtaaksi ja heittivät kelpaamattoman
-jäännöksen syrjään, repivät rehevästi maata verhoavat vesat ylös
-juurineen, söivät niistä samoin kaiken syötävän ja työnsivät
-jäännökset pois tieltä, ja tallasivat ruohon tomuksi maahan. Mitä
-esimmäisiltä säilyi, joutui, takaa tulevien suuhun, ja siten
-syntyi kelvollinen, useimmiten syvälle sisämetsään ulottuva tie.
-Toiset eläimet pitivät huolta sen vielä paremmin tallaamisesta ja
-kelvollisessa kunnossa pitämisestä. Sellaista tietä myöten kulkee
-yön aikaan joen aalloista nouseva niilihepo metsään syömään; sitä
-myöten astuu sarvikuono metsästä joelle juomaan; sitä myöten kulkee
-äkeissään riehuva villipuhveli alas laaksoon ja takaisin vuorille;
-sitä myöten kuljeksii leijona aluettansa edes takaisin; sillä tiellä
-voidaan tavata hänet tai leopardi, hyena tai muita metsän petoja.
-Lähtekäämme astumaan sitä.
-
-Jo muutamien askelten päässä on taas ympärillämme joka taholla
-suurenmoinen metsä. Mutta turhalta näyttää täälläkin edes koettaakaan
-erottaa toisistaan runkojen ja haarojen, oksien ja varpujen,
-köynnösten ja lehtien paljoutta. Muurin kaltaisena on metsä sellaisen
-tienkin molemmilla puolin. Keskeytymättömänä jonona on siinä aivan
-huovaksi kutoutunut, maata kaikkialla peittävä, läpinäkymätön
-tiheikkö; missä siltä suinkin on tilaa, kasvaa pienimmissäkin
-välipaikoissa kaikenlaisia ruohoja alametsässä toisena alametsänä.
-Pensastiheikön päällä levittelevät korkeampirunkoiset pensaat
-ja matalahkot puut latvaksiansa joka taholle; niitä ylempänä
-levittelevät latvojansa korkeammat puut ja vielä niitäkin ylempänä
-metsän jättiläiset. Kaikkein enimmät alametsän pensaslajit ovat täpö
-täynnä okaita, korkeammat mimoosat täynnä pitkiä, kovia, teräviä
-piikkejä, ja yksin ruohojenkin terävät siemenkoterot ovat ylt'ympäni
-hienopiikkisiä tai tähkät koukkuvihneisiä, niin että on tuhatkin
-vastusta, jos koetetaan tieltä lähteä metsään. Jos ammuttu lintu jää
-pudotessaan riippumaan johonkin pensaasen, vaikkapa lähellekin, on se
-metsästäjältä hukassa, koska hän ilman erinomaisia apukeinoja ei voi
-päästä sen pensaan luokaan. Jos riista pääsee metsästäjän näkyvistä
-kätkeytymään pensaasen, on se pelastunut, koska metsämies ei enää voi
-nähdä siitä vähääkään. Noin kolmen metrin pituinen krokotiili, jota
-kerran säikytimme metsässä, jäi meiltä tappamatta, se kun osasi niin
-peittäytyä läheiseen, sattumalta yksinäiseen pensaasen, että emme
-nähneet siitä enää vilahdustakaan emmekä siis voineet sitä ampua.
-
-Yhä vielä on turha koettaakaan saada mitään kokonaishavaintoa,
-erottaa kuvaa toisesta ja siten käsittää sitä, katsella yhtäkään
-puuta juuresta latvaan asti, erottaa puun lehtiä toisen puun
-lehdistä. Joelta käsin oli mahdollinen erottaa eräitä yksinäisiä,
-tummanvihreitä tamarindeja niitä ympäröivistä monenlaisista
-mimoosoista, tuntea komea kigelia, joka etäältä katsoen näyttää
-jalavalta, iloita muuta metsää korkeamman palmun latvan näöstä,
-vaan metsän sisällä sulavat kaikki yksityiset yhdeksi ainoaksi,
-jakamattomaksi kokonaiskuvaksi. Ja kaikki aistimet vaivautuvat
-samalla tavalla. Samasta lehtikatosta, jota silmä turhaan koettaa
-aukoa, virtaa eräiden nyt juuri kukoistavain mimoosain palsamituoksu
-alas, ja korviin kaikuu lakkaamatta mitä erilaisimpien äänien ja
-sävelten hälinä, marakattien kurinasta ja papukaijain kirkunasta
-moninaisimpiin lintujen lauluihin ja kukoistavain puiden ympärillä
-lentelevien hyönteisten kaiukkaasen surinaan asti; tuntoa myöskin
-vaivaavat, vieläpä vastenmielisellä tavalla lukemattomat okaat
-ja piikit, ja makuakin voivat jotkut ehkä saatavissa asti olevat
-hedelmät houkutella, vaikka eivät maistukaan juuri hyvältä.
-
-Viimein sentään, kuin tunkeudutaan yhä syvemmälle, näkyy yksinäinen,
-tarkkarajainen kuva. Mahtavana koko rakennukseltaan, jättiläisenä
-vielä hienoimmilta oksiltaankin kohoaa eräs puu ylemmäksi muita
-lukemattomia kasveja, jotka vihreydellään verhoavat sen mahtavaa
-tyveä; jättiläisen tavoin tunkeutuu se esiin ja tekee tilaa sekä
-rungolleen että latvalleen. Se on puiden paksunahkainen, kasvikunnan
-elefantti, adansonia eli maan asujanten kielellä tabaldia, se on
-boabab eli apinanleipäpuu. Hämmästyen pysähdytään sitä katselemaan,
-sillä sellaisen näkemiseen täytyy silmän ensin tottua ennen, kuin
-se jaksaa käsittää koko kuvan kaikkia yksityiskohtia. Ajateltakoon
-puuta, jonka rungon ympärys, miehen korkeudelta mitaten saattaa olla
-kaksikymmentäkin syltä, jonka alimmat oksat ovat paksummat meidän
-paksuimpia puitamme ja jonka nuorimmat oksan alut puhkeavat tuuman
-paksuisina; ajateltakoon, että tämä mahtava kasvijättiläinen ulottuu
-noin neljänkymmenen metrin korkeuteen ja ojentaa alimmat oksansa
-lähes kahdenkymmenen metrin päähän ulos päin; niin voitaneenpa
-käsittää miten koko puun näkö vaikuttaa katsojaan. Aikaisimmin
-kaikista tämän seudun aarniometsän puista pudottaa apinanleipäpuu
-lehtensä ja pysyy kauimmin talvilevossaan. Sen aikaa seisoa
-törröttävät kaikki oksat ja haarat paljaina ilmassa, ja enimmistä
-oksista riippuu pitkissä, notkeissa kannoissaan hedelmiä, jotka ovat
-sokurimeluunain kokoiset siemenien välissä jauhoista, hapahkolta
-maistuvaa lihaa. Se näkö juurtuu mieleen ainiaaksi. Mutta kuin
-ensimmäisen kevätsateen jälkeen suuret, viisihaaraiset lehdet
-puhkeavat, kehittyvät ja täydentävät puun muotoa, kuin lehtien seasta
-ruusunkokoisten valkokukkain pitkäkantaiset nuput aukenevat ja tämä
-verraton puujättiläinen kuin lumouksesta muuttuu äärettömän suureksi,
-sanomattoman komeaksi ruusupensaaksi, silloin välinpitämättöminkin
-ihminen joutuu suurimman ihmetyksen valtaan.
-
-Apinanleipäpuun kanssa ei mikään muu aarniometsän puu voi
-kilpailla; sen rinnalla menettää viehättävyytensä ja vetovoimansa
-yksin duleb-palmukin, joka tavallisesti nostaa latvansa ylemmäksi
-kaikkia muita lähipuita. Ja kuitenkin on se Sisä-Afrikan ihanimpia
-puita ja koko maapallon kauneimpia palmuja: runko kuin pylväs,
-jonka kauniimpaa ei kukaan taiteilija voisi keksiä, ja latva
-ihan sellainen, kuin siihen pylvääsen soveltuu. Pystysuoraan
-nouseva, juuresta paksuhko runko hienonee huomattavasti korkeuden
-keskipaikoille, alkaa siitä paksuta, hienonee vielä kerran ja
-paksunee taas latvan alla; latva itse on leveitä, melkein neliömetrin
-suuruisia viuhkalehtiä, joiden varret lähtevät suoraan keskipisteestä
-joka taholle ja siten tekevät koko latvan viehättävimmän muotoiseksi.
-Sen alta puhkeavat esiin hedelmärypäleet, jotka, kun hedelmät ovat
-lapsen pään kokoiset, vielä hyvin suuresti kaunistavat latvaa, niin
-että se tulee sekä runkonsa että koko metsän koristeeksi.
-
-Suuren suureen takertuu kiinni satu, siinä se elää, muodostuu ja
-tulee ymmärrettäväksi. Sellainen ajatus nousee mieleen, kuin, kuten
-usein onkin, nähdään apinanleipäpuuhun kietoutuneena köynnöskasvi,
-jollaisia on runsaasti koristamassa näitäkin aarniometsiä. Minusta
-on se köynnöskasvi aina näyttänyt arabialaisen sadun kuvalta.
-Sillä niin kuin se ei näytä tarvitsevan mitään elättävää maata ja
-kuitenkin on siitä taiminut, niin kuin se ottaa paraan ravintonsa
-ilmasta, niin kuin se kiertelee hienoa varttansa puusta puuhun,
-takertuu kiinni jokaiseen ja kuitenkin pyrkii yhä etemmäksi, kunnes
-se viimein jossakin latvassa avaa aarteensa ja muuten kukattomalle
-puulle antaa kirkasvärisiä, tuoksuvia kukkia; samoin satukaan,
-perustukoonpa se kuinka lujasti hyvänsä tosiasioihin, ei näytä olevan
-todellisuudesta kotoisin, vaan vahvistaakseen tavoittelee taivasta
-ja lähettää runoilunsa tuotteet kiertämään maailmaa, kunnes ne
-täyttävät jonkun sydämmen, joka niistä hehkuu. Köynnöskasvilla minä
-en tarkoita yhtä ainoaa kasvilajia, vaan kaikkia niitä kasveja, jotka
-missä kierteisesti kietovat yhtä runkoa, missä verhoavat paljasta
-latvaa, missä kietovat yhteen monta puuta, missä tekevät vihreäksi
-ja seppelöivät vain yhtä, missä metsän osassa paljaina nauhoina
-riippuvat siltain tavalla oksasta oksaan, missä teitä sulkevat
-ja vielä lukemattoman monella muulla tavalla esiytyvät, mutta
-aina kiemurrellen ja kiiveten. Niiden kauneuden ja viehättävyyden
-vaikutusta pohjoismaalaisen mieleen voidaan tuntea, vaan ei kuvata;
-sillä niin kuin useinkin on mahdoton löytää köynnöskasvin alkua
-tai loppua, niin ei myöskään tahdo löytyä sanaa, joka soveltuisi
-tyydyttävän kuvauksen aluksi tai lopuksi. Köynnöskasvi on niin
-käsillä, että sitä voidaan kosketella, vaan tarkastettavaksi sitä
-ei kuitenkaan saada; ihmetellen katsellaan köynnösten kierroksia,
-voimatta käsittää, mistä ne tulevat tai mihin menevät; katsellaan
-ihastellen sen lehtiä, kykenemättä niitä saamaan käsiinsä ja usein
-kykenemättä muuta kuin aavistamaan, että ne lehdet ehkä ovat sen.
-Tämä se vasta antaa metsälle aarniometsän luonteen.
-
-Eikä se yksistään kehittele vain omia kukkiaan, osaa se myöskin
-koristella vierailla. Sen köynnöksillä levähtävät mielellään metsän
-koreimmat linnut, tullen siten niille eläviksi kukiksi, jotka
-viehätykseltä ja suloudelta ovat vielä paljon lumoavammat niiden
-omia kukkia. Välistä tapahtuu, että välähdys, kuin kirkkaasta ja
-kuvastavasta pinnasta heijastunut auringon säde, sattuu köynnöksiä
-katselevaan silmään ja vetää katseen siihen paikkaan, josta
-se läksi. Välähdys ei tosiaankaan ole muuta kuin heijastunut
-auringon säde, joka sattuu atlasilta kiiltäviin loistokottaraisen
-höyheniin ja komean linnun liikahdellessa heijastuu milloin ylös,
-milloin alas ja milloin minnekin. Ihastuneena tämän yhden linnun
-ihmeellisestä kauneudesta pysähdyttäisiin mielellään tutkimaan
-sitä, kuuntelemaan sen kaikkia elämän ilmauksia, jos uudet ilmiöt
-vain eivät yhä vetäisi pois huomiota. Sillä täälläkin uudet
-kuvat lakkaamatta karkoittelevat entisiä. Missä juuri näkyi
-loistokottarainen, näkyy ehkä heti seuraavana silmänräpäyksenä
-yhtä loistava ja välkkyvä kultakäki tai höyhenpukunsa komeudelta
-kolibrien vertainen nektarilintu tai parvi viehättäviä mehiläissyöjiä
-tai kirkasvärisimmällä höyhenpuvullaan komeileva närhilintu tai
-yhtä kaunis putkilintu tai paratiisi-paarmalintu, jonka pitkät
-keskimmäiset pyrstöhöyhenet verrattomasti koristavat tätä pikku
-lintua, tai kypärälintu, joka jokaisella lennon löyhäyksellä levittää
-tummat purpuranpunaiset siipensä, tai eräs lepinkäinen, jonka
-loistava rinta on vielä punaisempi kuin ne siivet, tai kummallisen
-muotoinen sarvilintu tai kultakutoja tai eräs satakieli tai
-metallilta loistava puuharjalintu tai korea tikka tai lehtivihreä
-kyyhkynen tai samanväriset papukaijat ja monet muut aarniometsän
-siivekkäät asujamet. Tämä metsä juuri on erittäin suosittu lintujen
-kotipaikka, se antaa sadoille ja tuhansille eri lajeille asunnon
-ja elatuksen ja sen tähden ilmestyy niitä lakkaamatta katselijan
-näkyviin verrattoman paljon useammin kuin mitään muita eläimiä,
-joille sama metsä myöskin suopi suojaa. Luontoa elähyttäviä lintuja
-asuu kaikkialla, kaikissa metsän latvakerroksissa, maassa yhtä hyvin
-kuin korkeimmissa latvoissa, läpipääsemättömimmissä pensastiheiköissä
-yhtä hyvin kuin apinanleipäpuiden lehdettömillä oksilla. Ruohojen
-ja muiden maanpintaa rehevästi peittävien kasvien välitse raivaavat
-frankoliini-, ehkäpä helmikanatkin kiemurtelevia, paljosta
-käyttämisestä viimein hyviksi tallautuvia polkujaan; pensaston
-juurien päällisiin lehdikköihin on asettunut pikku kyyhkysiä,
-niiden latvojen harvimpiin osiin monenlaisia korulintuja, varsinkin
-nektarilintuja ja korupeipposia; tiheimmäksi huovaksi kutoutuneissa,
-ihan läpipääsemättömiltä näyttävissä pensasten latvoissa vilisee
-lentävien nuolien tavalla hiirilintuja, jotka mataen ja hiipien
-käyttävät hyväkseen joka koloa ja joka aukkoa ja osaavat kuitenkin
-tunkeutua niiden lävitse ja etsiä ravintoa niiden sisästä; pensaita
-korkeammissa rungoissa riippuu ja kiipeilee, jokaista kuoren
-rakoa tutkien, puuharjalinnut, tiaiset ja tikat: alimmilla toisen
-latvakerroksen oksilla istuvat, lentävää saalista tähystellen,
-suloiset mehiläissyöjät, närhilinnut, paratiisi-paarmalinnut ja
-kuristajat; kolmannen latvakerroksen vahvimpia oksia myöten tanssivat
-kypärälinnut, astuvat arvokkaasti pienet haikarat, makaavat runkoa
-vasten huuhkajat ja muut pöllöt; korkeimpain puiden tiheässä
-lehdistössä liikkuvat papukaijat ja partalinnut; kaikkein ylimmillä
-latvaoksilla istuvat kotkat ja haukat. Katsottakoon mihin päin
-hyvänsä, aina ja kaikkialta näkyy joku lintu.
-
-Ihan tämän lintupaljouden mukaan kuuluu lakkaamatta mitä
-erilaisimpia lintujen ääniä. Huutoa ja houkuttelua, piipitystä ja
-vihellystä, huiluääntä ja viserrystä, lirittelyä ja helkytystä,
-kuherrusta ja kurnutusta, kaakotusta ja kirskutusta, parkunaa
-ja raakuntaa, kiljuntaa ja rääkyntää, laulua ja soittoa on
-kaikkialla, joka taholla, ylhäällä ja alhaalla, puolenpäivän
-aikaan, aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Satamuotoisia eri
-ääniä kaikuu yht'aikaa sekaisin, sulaa usein yhdeksi itsessään
-suurenmoiseksi äänivirraksi, jota turhaan saa koettaa selvitellä
-ja vasta pitkällisellä harjoituksella oppii erottelemaan eri
-ääniksi ja säveliksi. Paitsi rastaita, satakieliä, räätälilintuja,
-puusatakielisiä ja kuristajoita ei ole oikeita laululintuja, mutta
-sen sijaan miellyttäviä ja huvittavia lörpöttelijöitä ja varsinkin
-äärettömän paljo parkujia, kiljujia, kirskujia, rääkyjiä ja muita
-enemmän tai vähemmän kimakan äänen antajia; aarniometsän äänijoukko
-ei siis voi likimainkaan vetää vertoja Europan metsäin hurmaavalle
-ja soinnukkaalle kevätlaululle, mutta on sen sijaan huomattava
-yksityisten äänien kummallisesta omituisuudesta. Sepelkyyhkyset
-kuhertavat, kurnuttavat, ulisevat, räkättävät ja huutavat sekä
-puiden latvoista että tiheistä pensastoista; frankoliini- ja
-helmikanat kurnuttavat kovaäänisesti sekaan, papukaijat parkuvat
-lisäksi, korpit raakuvat, melulinnut koettavat tarkimmasti matkia
-marakattijoukon kummallisia kurkkuääniä ja kypärälinnut ovat kuin
-ilmeisiä vatsasta-puhujia; partalinnut viheltävät pitkää säveltä tai
-yhdessä esittävät kaikuvaa, niin sekavaa ja kuitenkin niin omituisen
-värikästä laulua, että se täytyy lukea metsän kuvaavimpien luonnon
-äänien joukkoon: välkkyvät loistokottaraiset saavat aikaan laulua
-siten, että muutamia käheitä rääkymis-, kirskumis-, vikisemis- ja
-narskumis-ääniään lakkaamatta asettelevat peräkkäin, sitovat,
-sulattavat ja soinnuttavat toisiinsa; komea Afrikan kiljukotka,
-joka asuskelee kaikkein metsän vesien seuduilla, pitää yllä nimensä
-kunniaa. Korkealla puun latvahuipussa istuu pieni sarvilintu, maan
-asujanten kielellä "abu tok", se on tok-äänen tekijä, huutaa tokiansa
-kovasti kaikumaan laajalle metsään ja joka äännähdykselleen kumartaa
-syvälle verrattoman suuresta nokasta raskasta päätään. Tämä yksi ääni
-hänellä vain on taipumattomassa kurkussaan ja sillä hänen täytyy
-kositulle tai jo saadulle vaimolleen yhtä ymmärrettävästi selittää
-rakkautensa kuin satakieli selittelee lumoavalla laulullaan. Rintaa
-paisuttava tunne tavoittelee sanoja. Yhä sukkelammin seuraavat
-toisiaan nuo yksinäiset äänet, yhä tiheämpään siihen kuuluvat
-kumarrukset, kunnes raskas pää ei enää jaksa seurata, vaan pysähtyy
-ja siten lopettaa yhden jakson tästä omituisesta rakkauslaulusta,
-joka muutaman minuutin päästä alkaa samalla tavalla uudestaan ja
-päättyy ihan samoin. Tiheiköstä, jonka lähelle ei ole hyvää mennä,
-kaikuu metsä-ibiksen ääni, herättäen vähän kammoa kuuntelijassa.
-Haikeinta valitusvirttä tämä lintu vetää, se kuuluu ihan, kuin pientä
-ihmislasta tuskallisimmasti kidutettaisiin tai ehkä vienolla tulella
-hitaasti paistettaisiin, ja se kovasti parkuisi kaikissa tuskissansa;
-sillä pitkäveteiset valitukset päättyvät kimeään parahdukseen,
-yht'äkilliseen kiljahdukseen, jonka jälkeen vielä kuuluu kuolevaa
-vikinää. Metsän korkeammista paikoista sieltä, jossa metsä piirittää
-pieniä aukkoja, kaikuvat kauas kuuluvat, metallilta helisevät
-kruunukurjen torviäänet, joka näyttää niillä tahtovan kiihottaa
-sievää ja vilkasta tanssintaansa vaimonsa kunniaksi, ja hän synnyttää
-kaikua sekä metsässä että kaikkein muiden kaikuvaäänisten lintujen
-kurkuissa, niin että hänen huutonsa on ikään kuin merkki hyvin
-monelle muulle linnulle alkamaan huutelemistansa. Siitä merkistä
-koettelee melkein jok'ainoa laulukykyinen lintu kurkkuansa, ja mitä
-moninaisimpain äänien yhteisvirta sotkee hetkiseksi yksityiset
-äänet. Eivätkä metsän siipiasujanten eri suvut ainoastaan yhdessä
-ryhdy sävellyksen esitykseen, vaan myöskin eri sukujen kaikki eri
-lajit yhtyvät suorittamaan kukin lauluosaansa. Kuten mainitut
-partalinnut huutavat myöskin pauhurastaat, melulinnut, frankoliini- ja
-helmikanat aina yht'aikaa ja saavat siten aikaan ne sekavat
-sävelmät, jotka kuvaavasti kajahtavat yleisestä äänihälinästä esiin.
-Muutamat lintulajit, varsinkin pensaslepinkäiset, tekevät toisin,
-siten, että joka parin uros ja naaras kumpikin esittävät eri sävelen.
-Erään lajin, jonka minä opin tuntemaan, punalepinkäisen uros laulaa
-lyhyen säkeen, joka on vähän meidän kuhankeittäjämme vihellyksen
-kaltainen, toisen lajin, huilulepinkäisen, laulaa kolme puhdasta
-helähtävää huiluääntä, terssi-, perus- ja oktaaviäänien. Heti liittyy
-niihin naaraksen vastaus, molemmissa tapauksissa vastenmielinen,
-selittämätön narskutus, niin oikeassa tahdissa ja varmaan, kuin olisi
-samaa säveltaituri opettanut molemmille vuorolaulua. Välistä sattuu
-naaras alkamaan ja kirskahtaa neljä tai kuusikin kertaa ennen, kuin
-saa vastauksen. Sitte uros yhtyy, ja molemmat laulavat vuorotellen
-tavattoman säännöllisesti. Minä olen tätä molempain sukupuolien
-yhteislaulantaa tutkinut ampumalla milloin uroksen, milloin
-naaraksen, ja aina huomannut, että silloin kuului ainoastaan jäljelle
-jääneen ääni yksinään. Valitettavasti näistäkin alussa huomiota
-herättävistä äänistä puuttuu rikkautta ja vaihtelua, ja yleensä koko
-äänihälinästä kotoisten metsäimme linnunlaulun sulavaa sointuisuutta;
-vaan suurenmoinen ja merkillinen laulu se kuitenkin on, joka
-aarniometsässä soipi, kuin kevätaikaan sadat ja tuhannet erilaisimmat
-äänet kaikuvat sekaisin, miljoonat hyönteiset, lennellen kukoistavien
-puiden ympärillä, saavat aikaan kovaa surinaa, lukemattomat liskot ja
-käärmeet rapisevat kuivissa lehdissä ja välistä kimakka, korkeudesta
-kuitenkin kaiukkaalta sointuva kotkan huuto tai kruunukurjen ja
-helmikanojen torvisävelet aika ajoin kuuluvat kaikkia muita ääniä
-kovemmin, sekä heti sen jälkeen ihan kuuntelevan korvan lähellä
-räätälilintu lirittelee miellyttävää säveltänsä ja sitte taas joku
-merkkiä antava parkuja herättää kaikua tuhansissa kurkuissa.
-
-Jos tutustutaan aarniometsään paremmin, kuin alussa uskallettiin
-toivoakaan, niin saa siellä ihastuksekseen katsahtaa eläinten elämää,
-ja taas varsinkin lintujen. Vielä vallitsee kevät ja samalla rakkaus
-kaikkein sydämmissä. Ne laulavat ja hyväilevät, rakentavat pesiään ja
-hautovat. Veneestäkin voidaan nähdä muutamain lajien pesäkuntia.
-
-Riittävän korkealle joen veden ylimmästä rajasta, rantaseinän
-pystysuoraan kohtaan ovat mehiläissyöjät kaivaneet ahtaat, vaan
-syvät ja perältä leivinuunin kaltaisiksi lavennetut pesäkolonsa.
-Muutaman neliömetrin laajuiseksi supistunut on koko kyläkunta, vaikka
-siinä asuu vähintään kolmekymmentä, tavallisesti kahdeksankymmentä
-tai satakin paria; ihan pyöreät, läpimitaten kolme, neljä tai
-viisi sentimetriä laajat kolojen suut ovat enintään viidentoista
-sentimetrin päässä toisistaan. Tuskin voidaan käsittää, miten
-on mahdollinen kunkin parin erottaa ja tuntea oman pesänsä suu
-toisista, ja kuitenkin nämä kevytsiipiset, nopeat linnut lentävät,
-yksin etäältäkin rientäessään, ihan hidastelematta ja vähääkään
-miettimättä oikeaan pesään -- heidän verrattoman tarkka silmänsä,
-joka sadankin askeleen päästä näkee ohi surisevan hyönteisen, ei
-koskaan jätä heitä pulaan. Heidän vilkas, toimelias lentelemisensä
-lintukylän luona on erittäin viehättävä katsella. Jokaista lähipuuta
-tai -pensasta koristamassa on vähintään yksi pari näitä kauneita
-seuralintuja, jokaisella tähystykseen soveliaalla oksalla istuu
-aviopari, ja jokainen uros ottaa hellästi osaa kaikkeen, kuin koskee
-naarakseen. Pesäkolojen edessä on vilinää kuin mehiläispesässä,
-muutamat livahtavat sisään, toiset ulos, jotkut tulevat, toiset
-menevät, ja paljo niitä liihoittelee lakkaamatta pesiensä ovella.
-Vasta yön tultua, joka kätkee kaikki koloihin, vallitsee siellä rauha
-ja hiljaisuus.
-
-Toisiin paikkoihin, joissa korkeita puita on kallellaan veden
-päällä tai vesi korkeimmillaan ollessansa niitä ympäröitsee, ovat
-kutojalinnut asettuneet. Nekin nyt hautovat kyläkunnittain pesissä,
-jotka ovat äärimmäisten oksain latvoista vapaasti riippuvia,
-oljista tai muista säikeistä hyvin taidokkaasti palmikoituja. Ei
-mikään himokas marakatti eikä muu munia syövä vihollinen, ei edes
-käärmekään voi lähestyä niitä pesiä, joutumatta veteen putoamisen
-vaaraan. Vähintään kolmekymmentä, vaan tavallisesti neljä- ja
-kuusikin-kymmentä kutojalintua hautoo samassa puussa, ja niiden
-pesät tekevät sen hyvin omituisen näköiseksi, jopa koko paikankin
-varsin silmiin pistäväksi. Päin vastoin kuin muiden lintujen kesken
-tässä eivät rakenna naarakset, vaan urokset, ja ne puuhaavatkin
-niin hillittömän innokkaasti, että vielä sittekin hankkivat työtä
-ja tekemistä, kuin on kylliksi tehty, mitä todella tarvitaan.
-Poikki purtu olki tai revitty säie nokassa lentävät ne pesälle,
-riippuvat jaloistaan oksassa tai itse pesässä, pysyttäytyvät
-siipiään räpyttämällä asennossaan ja lakkaamatta lauleskellen
-kutovat tuodut rakennusaineet kiinni. Kuin pesä on valmis, paitsi
-sisustusta, alkavat ne heti rakentaa toista ja kolmatta ja repivät
-rakennushaluansa tyydyttääkseen aineksia jo entisestä valmiistakin
-pesästä ja tekevät sitä tekoaan, kunnes sill'aikaa hautova naaras
-tarvitsee heidän apuansa poikasien kasvattamiseen. Sellainen
-toimeliaisuus vallitsee koko kylässä, ja kullankeltaiset, vireät,
-vilkkaat erilaisimmissa asennoissa riippuvat ja istuvat linnut ovat
-muutenkin jo pesillä koristetun puun paraimpana kaunistuksena.
-
-Mimoosoihin, jotka juuri yleiseen hautomisaikaan seisovat
-lehdettöminä, ovat toiset kutojat, puhvelilinnut, rakentaneet
-pesänsä, mahtavan suuret itse lintuihin verraten, jotka tuskin ovat
-meidän kottaraisemme kokoisia. Ne pesät ovat mainittujen, hyvin
-okaisten mimoosain tiheimmissä latvaoksikoissa ja niiden ulkopuoli on
-yksinomaan okaisista oksista, niin että ne näyttävät villakartoilta.
-Näissä usein toista metriä pitkissä ja puoli metriä korkeissa ja
-leveissä pesärakennuksissa on sisällä kyllin tilavia pesäkoloja,
-joihin näiden lintujen koonmukaiset, usein kierteiset ja muiden
-eläinten kuljettaviksi ihan kelpaamattomat torvireiät johtavat.
-Näissä puissa ja näiden pesäin ympärillä vallitsee vilkas ja meluinen
-toimeliaisuus.
-
-Sisämetsässä näkee valpas tarkastelija kaikkialla pesiä, vaikka
-välistä onkin hyvin vaikea tuntea niitä. Pienet peipposet esim.
-rakentavat sellaisia pesiä, jotka ovat ihan samannäköiset kuin
-tuulen kokooma tukkunen kuivaa ruohoa, mutta sisällä on pehmeä
-ja lämmin, höyhenillä verhottu kammio; toiset linnut valitsevat
-muita rakennusaineita, jotka väriltään ovat eksyttävän yhtäläiset
-kuin pesän ympäristö, ja toiset eivät rakenna ollenkaan pesiä,
-vaan munivat maan karvaiset munansa ihan ilman alustaa paljaalle
-maalle. Kaikki puiden kolot ovat nyt täynnä ja tikat, partalinnut ja
-papukaijat yhä tekevät uusia tai laajentavat ja sisustavat vanhoja,
-sarvilinnut sitä vastoin pienentelevät liian suuria oviaukkoja.
-Varsinkin viimemainitut ovat erittäin huomattavat hautomistoimessaan
-ja sen tähden ansaitsevat tulla ensi sijassa mainituiksi.
-
-Heti, kuin sarvilintu on uutteralla kosimisella saanut vaimon,
-etsivät he sopivaa koloa pesän paikaksi. Kuin sellainen löytyy, uros
-kömpelöllä nokallaan vaivalloisesti laajentaa sen niin suureksi, kuin
-tarvitaan. Sitte varustautuu naaras hautomaan, ja silloin molemmat
-puolisot, naaras sisältä, uros ulkoa, rakentavat kiinni aukkoa, niin
-että jää vain rakonen, josta naaraksen nokka paraiksi sopii ulos.
-Ulkomaailmasta kokonaan erotettuna hautoo naaras, ja uroksen tulee
-elättää sekä vangittua puolisoansa että sittemmin munasta päässeitä,
-nopeasti kasvavia ja siis hyvin paljon ruokaa tarvitsevia poikasia,
-kunnes ne tulevat täydellisesti lentämään kykeneviksi ja äiti avaa
-sisältä päin pesän suun, jolloin koko perhe lihavana ja täysissä
-höyhenissä lähtee ulos maailmaan, vapauttaen suurista elatushuolista
-isän ja puolison, joka onkin niin suuren perheen tarpeita
-hankkiessaan laihtunut melkein luurangoksi.
-
-Samanlaista puolison ja isän uskollisuutta osoittaa myöskin
-varjolintu, noin korpin kokoinen, haikaran kaltainen, hiljainen,
-öillä liikkuva metsän asukas, jonka jättiläispesät ovat kaikkein
-merkillisimpiä. Ne ovat tavallisesti vähän koholla maasta,
-rungon haarukoissa tai vahvimmissa alaoksissa, jotka ovat kyllin
-lujat; sillä nämä pesät ovat laajuudeltaan ja painoltaan isommat
-suurimpiakin petolintujen pesiä, usein poikki mitaten puolitoista,
-jopa kaksikin metriä ja melkein yhtä korkeat ja melkoisen paksuista
-oksista savella kokoon muuratut. Ken ei sattumalta huomaa varjolinnun
-menoa pesäänsä tai tuloa sieltä, hänelle ei johdu mieleenkään
-ajatella, että ne ovat ontelot, vaan hän luulee niitä suurten
-petolintujen pesiksi, varsinkin kuin kotkat ja huuhkajat usein
-tekevätkin pesänsä niiden katoille. Jos saadaan tarkempi tieto
-niiden oikeasta rakentajasta ja tutkitaan niitä tarkemmin, niin
-huomataan sisällä olevan kolme toisistaan ihan erinäistä, ainoastaan
-pienillä koloilla eli ikään kuin ovilla yhdistettyä huonetta, jotka
-yhä edelleen tarkastaessa huomataan etuhuoneeksi, seurustelu- eli
-ruokahuoneeksi ja hautomakammioksi. Viimemainittu, ta'immaisin huone,
-on vähän korkeammalla kuin molemmat etuhuoneet, niin että suuren
-vedentulon aikaan sisään tunkeutunut vesi juoksee pois; mutta koko
-pesä on niin hyvästi tehty, ett'eivätpä pitkällisetkään rankkasateet
-sitä juuri usein voi vahingoittaa. Hautomakammiossa on pehmoisella
-kaisla- ja muista kasviaineista tehdyllä tilalla kolme, jopa viisikin
-valkoista munaa, joita naaras hautoo; keskihuoneesen kokoo sill'aikaa
-uros kaikenlaisia ruoka-aineita, kaloja, sammakoita, liskoja ja muita
-herkkuja, niin runsaasti, että hautoja saa mielin määrin valita ja
-ottaa vain huviksensa; etuhuoneessa seisoo uros, milloin ei ole
-saaliin hankinnassa, puolisonsa vartiana ja seurana, kunnes kasvavat
-poikaset tarvitsevat molempain huolenpitoa.
-
-Varjolinnut ja kotkat tai huuhkajat eivät ole ainoana esimerkkinä
-sekä muodoltaan että tavoiltaan erilaisten lintujen ystävällisestä
-naapuruudesta. Ihanan duleb-palmun leveillä, vaakasuoraan rungosta
-ulkonevilla viuhkalehdillä ovat hyvin nopean ja ryöstönhimoisen
-pikku muuttohaukan ja Ginean kyyhkysen pesät välistä niin likekkäin,
-että haukan tarvitsisi vain ojentaa kyntensä, saadakseen jonkun
-naapuripesän lapsista. Mutta sitä ei tapahdu, koska haukka on
-tottunut iskemään vain lentäviä lintuja, ja siten kasvavat kyyhkysen
-poikaset ihan vaaratta petolinnun poikasten vieressä isoiksi, ja
-naapurivanhemmat usein istuvat ihan rauhallisesti lähekkäin, kumpikin
-pari pesänsä vieressä.
-
-Vielä toisessakin palmussa sain tarkastella lintuja, joiden
-hautomispuuhat minua hyvin ihmetyttivät. Yksinäisen palmupuun
-ympärillä lenteli vilkkaasti huudellen pieniä purjepääskyjä, meidän
-tervapääskymme likeisiä sukulaisia; siten kiintyi minun huomioni
-puuhun. Tarkemmin katsellessani näin niiden usein pujahtelevan palmun
-lehtien väliin ja huomasin sitte lehden varsien uurteissa valkoisia
-pilkkuja, jotka minä heti tunsin purjepääskyjen pesiksi. Minä nousin
-puuhun, käänsin erästä lehteä itseeni päin ja näin, että kukin pesä,
-enimmäkseen tehty puuvillasta, oli varren ja lehden väliseen kulmaan
-liimattu kiinni syljellä, kuten purjepääskysillä on tapana tehdä.
-Mutta pesän komero oli niin matala, että minua ihmetytti, mitenkä
-munat, joita niissä on kaksi, voivat niissä pysyä, kuin suuri lehti
-liikkuu tuulessa. Ja täytyihän lehden häilyä vähimmästäkin tuulen
-henkäyksestä, mitäpä sitte myrskyissä, jotka täällä usein riehuvat!
-Varovasti ojensin käteni lähelle kahta munaa ja yritin ottamaan
-niitä, vaan silloin hämmästyksekseni huomasin, että emä oli liimannut
-ne kiinni pesään! Ja kuin koettelin paria munasta päässyttä,
-pientä, vielä ihan kykenemätöntä poikasta, huomasin yhä suuremmaksi
-kummastuksekseni, että nekin olivat samalla tavalla kiinnitetyt
-pesään, turvatut putoamisen vaaralta.
-
-Kuin kaikkialla oleksivat linnut sekä kauneudellaan ja vilkkaudellaan
-että laulullaan tai ainakin huudoillaan yhä vetävät puoleensa
-valppaan tarkastelijan huomiota, hän, paitsi ehkä hyvin lukuisasti
-esiytyviä liskoja ja käärmeitä tai paikka paikoin erittäin suurissa
-joukoissa liikkuvia hyönteisiä, hyvin vähän huomaa aarniometsän
-muita asujamia, varsinkaan nisäkkäitä. Marakattijoukko tosin ei voi
-jäädä huomaamatta, koska niiden, kuten kaikkein muidenkin Afrikan
-apinain, omituinen vilkkaus ja liikkuvaisuus niitä tuon tuostakin
-tuovat huomaamattomimmankin silmän eteen taikka niiden lakkaamattoman
-kurnutuksen täytyy kuulua korviin. Mutta enimmistä muista nisäkkäistä
-saatetaan astua aivan muutaman metrinkin päästä ohitse, ihan
-aavistamatta siinä -olleen mitään eläintä. Kaikkein suurin osa
-aarniometsäin nisäkkäistä liikkuu vasta auringon laskeuduttua
-ja palaa ennen päivän tuloa taas makuupaikoilleen. Vaan eivätpä
-nekään, jotka aamu- ja iltahetkinä auringon paistaessakin liikkuvat
-ja toimivat, suinkaan anna itseään niin helposti tarkastella,
-kuin ehkä voitaisiin luulla, sillä metsän tiheys suojelee niitä
-oivallisesti. "Ettekö," kysyi eräs europpalainen, jonka kanssa
-kerran olin aarniometsässä ammuskelemassa, "nähnyt leopardia, joka
-ihan äsken juoksi minun luotani teitä kohti? Minä en voinut ampua,
-koska pyssyni ei ollut kunnossa, vaan kyllä teidän olisi pitänyt
-nähdä se." Minä en ollut nähnyt vilahdustakaan siitä suuresta
-eläimestä, niin tiheä oli alametsä. Ja jospa se jossakussa paikassa
-onkin harvempi, niin vaikuttaa aina toinen turvakeino, nisäkkään
-yhdennäköisyys hänen oleskelupaikkansa kanssa. Harmaa puoliapina,
-joka ylhäällä istuu kokoon kyyristyneenä tai makaa köynnöksien
-verhoamalla oksalla, näyttää niin täydellisesti puun pahkuralta, että
-eläinmuoto tulee vasta sitte selville, kuin viisastunut metsästäjä
-ottaa kiikarinsa ja tarkkaan tähystää tuota pahkuraa. Yölepakko,
-joka korkealla toisen puun latvassa riippuu ihan erillään lehdistä,
-näyttää samoin pahkuralta tai kellastuneelta lehdeltä. Yksin
-leopardinkin kirjava turkki voi niin pettävästi sekautua metsässä
-kuiviin lehtiin ja kukoistaviin euforbioihin, että minun itseni
-kerran täytyi, viritetty pyssy ojennettuna, astua viidentoista
-askeleen päähän pensaasta, johon ahdistamani pardeli oli paennut,
-ennen kuin voin erottaa petoa pensaasta. Ihan samoin petytään
-metsässä elävistä anttiloopeista ja yleensä kaikista nisäkkäistä;
-ja ne itse tietävät, että niin on. Paikka paikoin aarniometsässä
-oleksii hyvin runsaasti pieniä anttilooppeja, pensaspukkeja eli
-atroja. Se eläin on suloisin kaikista märehtijöistä, erittäin
-kaunisruumiinen, ei suurempi kuin muutaman päivän ikäinen peuran
-vasikka, ja väriltään harmaansinertävän hiirakko; se asuu parittain
-tiheimmässä pohjametsässä, valitsee makuu- tai ainaiseksi
-majapaikakseen maahan asti oksaisen, tiheälehtisen pensaan ja tallaa
-siitä kapeita polkujansa joka taholle tiheikköön. Minä olen monesti
-ampunut niitä, mutta alussa kävi minullekin kuten kaikille muille
-matkustajille ja metsästäjille, jotka ovat siihen tutustuneet; minä
-en voinut sitä nähdä, vaikka se olisi, pensaasta pois hätyytettynä,
-ihan ohitseni livahtanut nopeaan kuin nuoli. "Katso, herra, tuolla
-edessäsi, lähimmässä pensaassa seisoo pieni pukki; tuolla alhaalla
-aukossa, noiden tiheäin oksien välissä se seisoo, etkö sitä näe?"
-kuiskaili oppaani, joka oli maan synnynnäisiä asujamia. Minä
-ponnistin kaikkia aistimiani, tähystin tähystämälläkin osoitettua
-pensasta, vaan en nähnyt muuta kuin oksia ja lehtiä, sillä oksiksi
-muuttuivat silmissäni myöskin koreat sarvet, tiheälehtiseksi haaraksi
-anttilooppipukin pää ja ruumis. Tottuupa sentään metsästäjän silmä
-viimein aarniometsäänkin. Jonkun verran tutustuttuaan sievän
-anttiloopin tapoihin opitaan niitä löytämään yhtä hyvin kuin sen maan
-omat tarkkasilmäisimmät asujamet. Anttiloopin tarkka kuulo ilmoittaa
-sille ihmisen tulon paljon ennen, kuin ihminen voi aavistaakaan sen
-läsnäoloa. Raskasten ihmisaskelten äänestä peljästyen hypähtää se
-makuultaan askelen tai pari johonkin aukkoon, josta voi katsella,
-mitä tapahtuu. Kuin vaskesta valettu kuva, jäykkänä ja hievahtamatta,
-väräyttämättä edes korviaankaan, jotka jo aikaa sitte ovat kääntyneet
-alas, ja liikuttamatta silmiään, seisoo se siinä kuunnellen ja
-katsoen; jalka, joka oli noussut astumaan eteen päin, pysyy siinä
-asennossa; ei vähinkään hievahdus ilmase olentoa eläväksi. Silloin
-on aika metsästäjän siepata nopeasti pyssynsä, tähdätä ja ampua,
-sillä jos vitkastellaan silmänräpäyksenkään aika, viisas elukka
-ponnistakse yhdellä ainoalla pitkällä hyppäyksellä toiseen pensaasen
-ja peittäytyy siihen taikka laskeutuu hitaasti matalaksi ja hiipii
-niin huomaamatta pois, että tuskin yksikään lehti, yksikään korsi
-liikahtaa.
-
-Tällä tavoin aarniometsä näyttelee vaihtelevia yksityiskuvia
-tarkastelijalle. Ken osaa nähdä ja etsiä, hän löytää mistä metsän
-osasta ja mihin aikaan hyvänsä enemmän huomioon otettavaa, kuin hän
-kykenee hyväkseen käyttämään. Mutta ei joka paikassa eikä joka aikaan
-voida huomata samaa. Täällä kun kevät supistuu muutamiksi viikoiksi,
-kesä ja syksy joiksikuiksi päiviksi ja pitkä talvi kuten arollakin
-alkaa vallita melkein heti sateen lakattua, niin täydellinen, rikas,
-kaikin puolin kuohuva kasvi- ja eläin-elämä myöskin supistuu hyvin
-lyhyeksi. Heti, kuin linnut saavat hautomistoimensa loppuun, alkavat
-he vaellella ja kuljeksia; nisäkkäät heti, kuin luulevat käyttäneensä
-jotakin metsän osaa hyväkseen niin paljon kuin mahdollista, siirtyvät
-toiseen. Sen tähden voidaan tavata ja tavataankin samassa paikassa
-eri aikoihin eri eläimiä tai ainakin nähdään ihan erilaisia kuvia
-eläinten elämästä. Niinpä esimerkiksi joki tulee sitä rikkaammaksi,
-mikäli metsä tyhjenee.
-
-Joen ollessa tulvillaan nähdään vähä niitä eläimiä, jotka elävät
-veden rannoilla ja vedessä. Kaikki saaret ovat syvällä veden
-alla, kaikki rannat samoin, ja sen tähden ovat niissä molemmissa
-asuvat linnut tulleet karkoitetuksi. Ja jos todella krokotiili
-joskus nostaa päätänsä tai jotkut pesokarhut selkäänsä vedestä,
-täytyy sen tapahtua hyvin lähellä venettä taikka se muuten jää
-huomaamatta. Siispä oikeastaan vain niilihevot, joita paikoittain
-on runsaastikin, ja veden päällä lentelevät linnut, ehkäpä myöskin
-jotkut sukeltajalinnut ovat ainoina näkyvinä todistuksina, että
-myöskin joessa ja sen rannoilla elää ylhäisempiä luurankoisia. Vaan
-kuin sateen lakattua joen pinta alenee ja kaikki saaret, hietasärkät
-ja rantaäyräät tulevat näkyviin, muuttuu joen kuvassa eläinkuntakin.
-Nyt peräytyvät niilihevot syvimpiin paikkoihin, yhtyvät siellä
-pienemmiksi tai suuremmiksi, välistä hyvinkin suuriksi joukoiksi
-ja vetävät hyvin puoleensa huomiota, koska hengittäminen pakottaa
-niitä nouseman vedenpintaan ja se tapahtuu pärskinällä, joka kuuluu
-kauas; välistä ne saattavat myöskin nousta päiviksi yksinäisille
-saarille tai hietasärkille makailemaan ja ojentelehtamaan auringon
-paisteessa, ja silloin ne hyvästi näkyvät jo kilometrinkin päähän.
-Nyt krokotiilit oikein himokkaasti tekevät, mitä joen tulvillaan
-ollessa jäi tekemättä, oleksivat puolenpäivän aikaan tuntikausia
-auringon paisteessa. Sitä varten ryömivät ne jo aamupäivällä ylös
-mataloille hiekkasaarille, pudottautuvat kuuluvasti muksahtaen
-hiekalle, avaavat terävähampaiset kitansa selki seljälleen ja
-makaavat kymmenen, kaksi-, kolmekymmentä samalla hietasärkällä mikä
-missäkin suunnassa, vierekkäin, monesti päällekkäinkin lähelle
-iltaa. Nyt on hietasärkillä sekä joen molemmilla ja suurimpien
-saarien rannoilla lintuparvia, joiden ääretön paljous vaikuttaa
-mahtavasti. Sillä tähän aikaan ovat enimmät kotoiset kahlaajat ja
-vesilinnut selvinneet hautomistoimistaan ja saapuneet poikinensa
-joelle herkuttelemaan runsaalla, vaivatta saatavalla ravinnolla;
-samaan aikaan yhtyy heidän joukkoonsa pohjoiset muuttolinnut, jotka
-viettävät täällä talvea. Näitä viimemainituita asuu nyt kaikissa
-aarniometsän osissa, vaan eivät ne siellä herätä läheskään niin
-suurta huomiota kuin joella, jonka rannoille ja saarille suurimmat
-ja siis helpoimmin näkyvät muuttolinnut asettuvat. Nyt saattaa tila
-joen varsilla käydä liian ahtaaksi ja ravinto niukaksi, vaikka sitä
-epäilemättä onkin hyvin runsaasti. Niinpä joka paikka on täynnä,
-jopa liiankin täynnä, jokaisessa ravintoa lupaavassa paikassa
-pyydystävät tuhannet kilvan, ja joka makuupaikastakin taistellaan.
-Kolme päivää purjehdin minä hyvässä tuulessa hyvällä veneellä
-Valkoista Niiliä vastavirtaan ja koko sillä pitkällä matkalla oli
-molempia joen rantoja kaunistamassa keskeytymätön kirjava ja elävä
-jono erilaisimpia kahlaajia ja vesilintuja. Keskellä Sinisen Niilin
-aarniometsiä voidaan nähdä ihan samaa. Pitkät hietasärkät ovat siellä
-ihan täynnänsä harmaita ja neitsytkurkia, vaikka ne paikat ovatkin
-näillä, täällä talvea viettävillä muuttolinnuilla ainoastaan lepo-,
-sulanluonti- ja makuupaikkoina, joista ne joka aamu lentävät arolle
-etsimään ravintoa ja jonne ne jo aamupäivällä palaavat juomaan ja
-kylpemään, siistimään höyheniänsä ja viettämään yötä alinomaisessa
-krokotiilien hampaihin joutumisen vaarassa. Joukkoon tulee aina
-puolenpäivän aikaan muutamia kruunukurkia, saattaen entiset hyvin
-kiihkoihinsa, koska ovat, vaikka ei parempia, kuitenkin paljon
-innokkaampia tanssijoita kuin toiset kurjet ja tultuaan aina
-harjoittelevat taitoansa ja siten kiihottavat toisia kilpailemaan.
-Samoille särkille tulee usein myöskin haikara-ibiksiä, haikaran
-kaltaisia, valkoisia, vähän ruusunkarvaiselta vivahtavia, siiviltään
-hehkuvan-ruusupunaisia lintuja, ja ne asettuvat saaren äärimmille
-laiteille tai niiden viereisiin veteliin paikkoihin; sopivassa
-valossa nämä oikein hehkuvat, ainakin ihmeellisen kauniisti eroavat
-vaaleanharmaista kurjista ja siten koko paikkaa ihmetyttävästi
-kaunistavat. Joen mannerrannalla ylpeästi astuskelevat komeat
-jättiläis- ja satulahaikarat, rumat, kummallinen muotoiset marabut
-kävelevät arvokkaasti edes takaisin, välkkyvät avonokka haikarat
-seisovat suurissa joukoissa, goljat- ja hopeahaikarat kaalelevat
-tavoittelemassa jotakin kalaa; siinä seisoo ja makaa, ui ja sukeltaa,
-kävelee syömässä, lavertelee ja lörpöttää tuhansia kannus-, niili- ja
-muita hanhia, leski- ja lapasorsia, käärmeenkaula-lintuja,
-ibiksiä, isoja kuoveja, rantasipejä, sirriäisiä, vesipääskyjä,
-vikloja ja paljo muita, joista kaikista tuo kirjava lintujono syntyy
-kaunistamaan jokea ehkä vielä enemmän kuin haikara-ibikset. Veden
-päällä, paitsi jo mainittuja, joista aina on joitakuita tulemassa
-tai menemässä, lentelevät edes takaisin myöskin tiirat ja lokit,
-törmäpääskyt ja mehiläissyöjät, ja ylemmissä ilmakerroksissa
-kiertelevät komeat merikotkat.
-
-Muutamien lajien tästä kaikin puolin hyvin rikkaasta joen siipiväestä
-täytyy odottaa veden vähenemistä alimmilleen ennen, kuin voivat
-ryhtyä pesimispuuhiin, koska heiltä veden korkealla ollessa kokonaan
-puuttuu sellaisia pesäpaikkoja, kuin he tahtovat. Niihin kuuluu eräs
-kaunis ja kirkasvärinen, viisas ja vilkas astumalintu, jo vanhaan
-aikaan tunnettu krokotiilin vartia eli Herodoton mukaan trokilus,
-jonka hän ja hänen mukaansa Plinius kertovat elävän uskollisessa
-ystävyydessä krokotiilin kanssa. Heidän kertomuksensa ei ole mikään
-satu, kuten ehkä luultaisiin, sillä minä olen huomannut sen ihan
-todeksi. Krokotiilin vartia, joka on usein kuvattuna muinaisen
-Egyptin muistomerkkeihin ja merkitsee hieroglyyfi-aakkosissa
-U-kirjainta, elää myöskin Egyptissä ja Nubiassa, mutta nykyään
-toimittaa vasta Sudanissa krokotiilille sitä palvelusvirkaa, josta se
-on tullut kuuluisaksi muinaisten kansojen kesken. Ei hän kuitenkaan
-palvele yksistään krokotiileja, vaan kaikkia eläimiä, jotka tahtovat
-käyttää hyväkseen sen valppautta. Ollen tarkkaavainen ja utelias,
-kiihtyväinen ja halukas parkumaan sekä kaikuvaääninen sopii se varsin
-hyvin kaikkein varomattomampien olentojen varoittajaksi. Hänen
-valppaudeltaan ei jää huomaamatta lähestyvä peto eikä epäilyttävältä
-näyttävä ihminen; kiintyypä hänen huomioonsa myöskin jokainen
-purje- tai soutuvene, eikä se koskaan jätä huomiotansa ilmoittamatta
-kovalla huudolla. Siten hän saattaa jokaisen oudonlaisen tapauksen
-kaikkein niiden eläinten tiedoksi, jotka oleksivat samoilla paikoilla
-kuin hän, ja heidät itsensäkin ottamaan selkoa, onko todella vaara, ja
-usein kaikki hänen varoituksestaan vaaria ottaneet pakenevat. Se hänen
-vartiatoimensa on. Ystävyyssuhde hänen ja krokotiilin välillä tuskin
-vain on molemminpuolinen, sillä olisipa toki liikaa uskoa
-krokotiililla olevan ystävyyttä. Ei krokotiili häntä kohtele niin
-viattomalla tavalla siitä syystä, että se matelevainen peto tuntisi
-hyväntahtoisuutta häntä kohtaan, vaan koska se tuntee hänet ihan
-tarkoin ja arvostelee häntä oikein. Ollen pienuudesta asti tutustunut
-tuohon hirviöön, asunut samoilla hietasärkillä, joilla sekin
-tavallisesti levähtelee, ja yhä liikkunut sen ympärillä kohtelee hän
-sitä, kuin hän olisikin herra ja se palvelija. Arvelematta astuu hän
-lepäävän hirviön selkään, pelkäämättä lähestyy sen avonaista kitaa
-tutkimaan, eikö ehkä joku iilimato ole imeytynyt sinne kiinni tai joku
-ruokapalanen jäänyt hammasten väliin, ja vitkastelematta ottaa
-molemmat pois. Krokotiili pysyy levollisena, koska varmaankin
-kokemuksesta tietää, että on mahdoton saada kiinni tuota yhä valpasta,
-ripeää ja sukkelaa pikku veitikkaa. Näin minä itsekin krokotiilin
-vartian kerran syövän Afrikan kiljukotkan kanssa yhtaikaa samaa kalaa,
-jonka kotka oli iskenyt ja kantanut hietasärkälle. Sill'aikaa kuin
-kotka, molemmat jalat kouristettuina kiinni saaliisen seisten sen
-päällä, nokallaan hakkasi irti muutamia paloja, pysyi kärkkyvieras
-kohtuullisen kaukana suuren herran pöydästä; mutta heti, kuin kotka
-nosti päänsä nielemään, syöksähti kärkkyvieras silmänräpäyksessä luo,
-sieppasi kotkan irroittaman palasen ja juoksi yhtä kiireesti, kuin oli
-tullutkin, takaisin entiselle paikalleen syömään saalistansa. Yhtä
-suuresti kuin tämä itsetajuinen uskaliaisuus kummastuttaa myöskin
-krokotiilin vartian viisaus kätkeä munansa kutsumattomilta vierailta.
-Kauan olin minä turhaan etsinyt tämän linnun pesää. Milloin sen
-hautoma-aika alkoi, sain kyllä selville paloittelemalla muutamia
-ampumiani krokotiilin vartioita; kuin otin lukuun hänen elintapansa,
-tiesin ihan varmaan, että se voi pesiä ainoastaan hietasärkillä. Vaan
-turhaanpa sain sittekin tarkimmasti etsiskellä sen mieluisimpia
-oleskelupaikkoja, pesää en löytänyt. Viimein huomasin parin, joista
-toinen istui maassa ja toinen puuhaili jotakin hänen tienoillansa,
-sieppasin kiikarini ja astuin, istuvaa lintua yhä tähystellen, suoraa
-päätä sitä kohti. Kuin pääsin lähelle, nousi se, työnteli kiireimmiten
-hiekkaa erääsen paikkaan ja juoksi toisen kanssa pois, tosin tapansa
-mukaan huutaen, mutta osoittamatta mitään tavallisen kiihtymyksen
-merkkejä. Minä en siitä pettynyt, tähystelin yhä sitä paikkaa ja tulin
-luo. Vaan enpä sittekään voinut huomata pesää; viimein näin hiekan
-olevan eräästä paikasta hiukan uurteisena ja, kuin siitä kaivoin, tuli
-käsiini kaksi munaa, jotka ihan eksyttävästi olivat hiekan karvaiset
-ja piirteiltäänkin sen näköiset. Jos emällä olisi ollut enempi aikaa,
-kuin minä sille annoin, niin arvattavasti en olisi enää löytänyt
-sitäkään vähäistä epätasaisuutta.
-
-Vielä, jos mahdollista, rikkaampi tai ainakin monimuotoisempi
-elämä kuin itse joella vallitsee tähän aikaan kaikkein keskellä
-metsää olevain järvien ja suurempien vesilammikoiden rannoilla ja
-pinnalla, jotka ovat syntyneet joko kevään sateista tai täyttyneet
-joen tulvillaan ollessa. Ne ovat metsän ympäröimät, jopa usein
-niin tiheään aidatut, että tuskin ollenkaan on mahdollinen tai
-ainakin sanomattoman vaikea päästä niihin saakka, ja vedenrajan
-sisäpuolella kasvaa yhtä tiheänä kuin ulkopuolellakin laajalti
-ruoko- ja sarametsää, papyrus- ja lotoskasveja. Niinpä nämä
-sadejärvet eli maan asujanten kielellä fulat ovat varsin soveliaita
-sekä oleskelu- että pesintäpaikkoja erilaisimmille linnuille ja
-muillekin eläimille. Niiden turvallinen syrjäisyys miellyttää, yksin
-niilihepoakin niin suuresti, että se siirtyy sinne synnyttämään
-sekä pentujansa imettämään, hoitamaan ja kasvattamaan, huoletonna
-ravinnosta, jota järvet yllin kyllä tarjoovat, ja pelotonna
-vaarallisista vihollisista. Niiden tiheät ja rehevät rannat sekä
-soiset ja hetteiset lahdet houkuttelevat sinne myöskin metsäkarjuja
-ja puhveleja. Niiden tyynet vedet ovat kaikilla vettä tarvitsevilla
-anttiloopeilla juomapaikkoina. Niiden pinnalle kokoutuu tuhansittain
-pelekaaneja ottamaan vielä runsaan kalasaaliin ennen nousemistansa
-levolle korkeihin lähi-puihin. Niissä sukeltelevat pitkin koko
-päivää käärmeenkaula-linnut, uivat kaikki täällä elävät hanhi- ja
-sorsalajit, ja pohjolasta tulleet vesilinnut löytävät täältä
-kaikin puolin miellyttävän talvimajapaikan. Niiden lahdet ja
-vetiset rantapaikat antavat goljat-haikaralle ja pienelle, korealle
-hopeahaikaralle vaivatta runsasta saalista. Niiden mehukkaat, vihreät
-rannikot ovat mieluisena majapaikkana lukemattomilla pikku linnuilla
-ja niissä kasvava metsä monilla puissa oleksivilla ja pesivillä
-ranta- ja vesilinnuilla. Eipä siis ihme, että sellaisten järvien
-ympärillä aika-ajoin oikein vilisee lintuja, että sellainen saaliin
-rikkaus puolestaan houkuttelee sinne kaikenlaisia vihollisiakin.
-Pieniä lintuja ajelevat haukat ja pöllöt, suurempia kotkat ja
-huuhkajat, nisäkkäitä ketut ja shakaalit, pardelit ja leijonat.
-Välistä joku arolta tuleva ahnas heinäsirkka-lauma pysähtyy sellaista
-järveä ympäröivään, mehuisan vihreään metsäkehykseen ja uhkaa
-muutamassa päivässä tehdä tai tekeekin sen ihan paljaaksi. Silloin
-vielä suuresti lisäytyy ennestäänkin jo suurenmoinen lintujen
-paljous. Etäältä ja läheltä tulee haukkoja ja pöllöjä, korppeja
-ja närhiä, frankoliini- ja helmikanoja, haikaroita ja ibiksiä,
-liejukanoja ja sorsia herkuttelemaan heinäsirkoilla. Kaikki linnut,
-jotka joskuskaan syövät hyönteisiä, elävät silloin yksinomaan noilla
-tunkeilevilla muuttosirkoilla. Satoja torni- ja punajalka-haukkoja,
-jotka juuri nyt ovat talviasunnoillaan, kokoutuu heinäsirkka-metsän
-päälle lentelemään, ja heti, kuin jotkut heinäsirkat kohoavat ilmaan
-iskevät ne niihin, sieppaavat ja syövät niitä, pysäyttämättä siltä
-yhtään lentoansa; korpit, närhit, sarvilinnut, ibikset ja haikarat
-ottavat niitä puiden oksilta ja samalla pudottelevat satoja, jotka
-joutuvat alhaalla vaanivien kumppanien sekä helmikanojen ja sorsain
-suuhun; taivaan-apinat ja lauluhaukat liitelevät puiden ympärillä,
-joihin lehtiä raastavat hyönteiset tuota pikaa jäävät entisen runsaan
-lehtipuvun sijaan; yksinpä vakavat marabutkin ja satulahaikarat
-halveksimatta noukkivat niin pientä, mutta sen sijaan äärettömän
-monilukuista saalista. Sellainen elämä vilkastuttaa viehättävimmällä
-tavalla sadejärveä, joka ei muutenkaan ole koskaan kuolleen
-näköinen; silloin se paraiten huomataan mitä erilaisimpain eläinten
-kokouspaikaksi.
-
-Sellaisen sadejärven luona, joka on kokoelevalle tutkijalle oikea
-aarniometsän aarrekammio, olimme monta päivää metsästäneet,
-tarkastelleet ja kokoelleet, ihmetelleet suurenmoista kasvimaailmaa
-ja saman muotoista eläinmaailmaa, tehneet pilaa niilihevoille,
-osoittaneet vihollisuuttamme krokotiileille eli lyhyesti sanoen
-runsaimmassa määrässä nauttineet metsästyksen ja tutkimuksen iloja,
-unhottaen kaikki muut asiat, yksinpä ajankin, jossa elimme. Mutta
-kuin aurinko aleni ja kutoi kultiansa monenkaltaisesti vihertäväin
-lehtien alle; kuin papukaijain kirkuna oli vaiennut ja ainoastaan
-jonkun rastaan nukkuva laulu enää kaikui korviimme; kuin toisella
-rannalla merikotka, joka juuri äsken oli vielä näyttänyt vihreän
-lepopaikkansa ihmetyttävältä kukalta, väsyksissään veti valkoisen
-päänsä olkapäiden väliin; kuin lähimmän korkean mimoosan latvaan
-levolle asettuvan marakattijoukon kurnutuskin oli vaiennut; kuin
-yö tuli kirkkaan hämäränä ja ystävällisenä, vilpoisen lauhkeana,
-kaiukkaana ja tuoksuisena kuten aina tähän aikaan; silloin tahtoi
-kaikki eilen ja tänään mieleen jääneiden kuvien väririkkaus,
-loisto ja välke hälvetä. Lakkaamatta lensivät ajatuksemme kallista
-kotia kohti ja koti-ikävä tuntui sydämmemme syvyydessä; sillä
-kotona vietettiin tänään joulujuhlaa. Me olimme tehneet punssia
-ja täyttäneet piippumme koko maapallon paraimmalla tupakalla,
-albanilainen oppaamme lauloi vienoja, sointuvia laulujansa, yö
-hyväili sydäntä ja aistimia; mutta lasit jäivät tyhjentämättä,
-tupakansavu-pilvet eivät vieneet kanssansa surumielisyyden pilviä,
-laulut eivät herättäneet meissä mitään kaikua, turhaan yö hyväili
-meitä. Sen piti ensin tuoda meille joululahjamme, ja se toikin.
-
-Aarniometsän yö on aina ylevä, joko sitte ukontulet leimauksillaan
-valasevat taivasta, jyrinä kaikuu ja myrsky riehuu taikka pimeältä
-tähdettömältä taivaalta etäiset auringot säteilevät eikä liiku
-lehti, ei korsi Muutaman minuutin kuluttua auringon laskusta verhoaa
-yö metsän. Mikä päivällä näkyy selvään, se on nyt pimeän harson
-peitossa; mikä auringon valossa näytti luonnollisen kokoiselta, se
-suurenee jättiläiskokoon. Tutut puut tulevat valekuviksi, aitamaiset
-pensastot tihenevät pimeiksi muureiksi. Tuhatääninen hälinä vaikenee
-vähitellen ja muutamia minuutteja vallitsee syvä hiljaisuus. Sitte
-alkaa taas kuulua liikettä ja elämää sekä joella että metsässä.
-Sadat sirkat alkavat helistää, niin että luullaan etäältä kuulevansa
-huonosti soinnutettujen kellojen soittoa; tuhannet heränneet
-kuoriaiset, niiden joukossa tavattoman suuriakin, lentelevät
-kukoistavien puiden ympärillä, saaden aikaan kaiukasta surinaa,
-todella oikeaa säestystä tuolle soitolle. Sammakot, jotka päästävät
-vain yhden ainoan, heidän omaan pienuuteensa verraten hämmästyttävän
-kovan äänen, yhtyvät soittoon, ja kauas läpi metsän kaikuu se heidän
-äänensä, joka kuuluu kuin hitaasti paukutellun kiinalaisen gongon
-helähdykset. Suuri pöllö tervehtii yötä kumealla ulinalla, pieni
-pöllö vastaa kimakalla naurulla; korukehrääjä kehrää ainiaan samaa
-hyrisevän laulunsa säveltä. Joelta kuuluu erään lokkien sukuisen
-yölinnun valitushuuto, saksinokan, joka, riideltyään ensin ihan
-vedenpintaa pitkin, alkoi kyntää aaltoja; hietasaarilta ja särkiltä
-kaikuu trielin eli paksujalan kova, vähän kirskuva huuto ja jonkun
-viklan tai kurmitsan sävelrikas, kaiukas, laulun kaltainen viserrys;
-läheisen sadejärven ruoko- ja kaislametsän päällä rääkyy yöhaikara.
-Pensastiheikössä tai puiden latvoissa välkkyy satoja kiiltomatoja;
-joessa suuren suuri krokotiili, joka jo ennen auringon laskua läksi
-vastapäiseltä hietasärkältä ja jo on ehtinyt jäähdyttää auringon
-kuumentaman panssarinsa haaleissa laineissa, vetää, uiskennellen
-ihan veden pinnan alla, osaksi päälläkin, pitkiä, kuunvalossa
-hopealta loistavia, tähtein valossa ainakin välähteleviä viiruja.
-Korkeimpien puiden latvain päällä liitelevät vaaleat huuhkajat ja
-pöllöt ihan äänettömästi, rantaa pitkin lentävät miellyttävästi
-häilyen kehrääjät, puiden latvain välillä kiertelevät suhisten
-yölepakot, rannalta toiselle kulkevat monesti suurissa joukoissa
-lentävät koirat eli hedelmiä syövät lepakot. Ja nyt on myöskin tullut
-aika, muiden metsän nisäkästen vilkastua tai ainakin antaa jotakin
-vireyden merkkiä. Shakaali vetää vaihtelevia, milloin valittavia,
-milloin ilostuvia virsiänsä sekä pontevasti että väsymättömästi;
-kymmenkunta muuta shakaalia heti yhtyy urhollisesti kilvoittelemaan
-voitonseppeleestä; muutamat hyenat näyttävät odottaneen vain näiden
-verrattomain esilaulajain merkkiä, yhtyvät virteen moniäänisenä
-kuorona, ulvovat ja nauravat, valittavat ja riemuitsevat; pardeli
-röhkii, leijona kiljuu yhteen joukkoon; yksin joessa vielä oleksiva
-niilihepokin muristen kuuluttaa heikkoa ääntänsä.
-
-Niin puhelee ja ilmoittautuu aarniometsä yöllä, niin se antoi
-tekemistä minun korvilleni ja silmilleni, sinäkin unhottumattomana
-yönä. Kuoriaiset ja sirkat, pöllöt ja kehrääjät olivat juuri
-alkaneet; silloin kajahteli metsässä voimakkaita, räikeitä
-ääniä, kuin olisi taitamaton puhallellut torveen. Heti vaikeni
-albanilaisemme laulu, palvelijaimme ja venemiestemme puhelu. Vielä
-kerran räjähti toisella rannalla. "El fiuul, el fiuul!" huusivat
-sudanilaiset; "elefantteja, elefantteja!" riemuitsimme mekin. Ensi
-kertaa nyt kuulimme ja kuuntelimme jättiläis-paksunahkaisia, joiden
-polkuja olimme tähän asti melkein aina kulkeneet. Toiselta rannalta
-laskeutuivat hitaasti ja varmasti veteen suuret, hämärässäkin kyllin
-selvään näkyvät elefantit juomaan ja kylpemään. Toinen toisensa
-jälkeen pisti pitkän notkean kärsänsä veteen, imi sen täyteen ja
-tyhjensi sitte tilavaan suuhunsa tai hartioilleen ja selkäänsä,
-ja yksitellen astuivat viimein kaikki alas jokeen virkistäytymään
-sen vedessä. Ja ikään kuin olisi elefanttien ääni ollut vain
-herätyshuuto, alkoi nyt metsässä suuri hälinä. Aikaisemmin kuin
-koskaan ennen kiljahteli erämaan kuningas; toinen ja kolmas leijona
-vastasi tervehdykseen. Kauhuissaan parkuivat uniset apinat,
-tuskissaan pakenivat anttiloopit. Silloin nosti ihan veneemme lähellä
-niilihepo rumatekoista päätänsä ylös veden pinnasta ja murisi,
-ikään kuin tahtoen koettaa kilpailla leijonan jyrisevän kiljunnan
-kanssa. Leopardi uskalsi myöskin äännellä, shakaalit virittivät
-vaihtelevimman laulun, kuin heiltä olimme koskaan kuulleet;
-juovikkaat hyenat ulvoivat, täplikkäät kaiuttivat helvetillistä,
-luihin ja ytimiin sattuvaa nauruansa; ja huolimatta vähääkään koko
-metelistä, jonka metsän kuningas ja muut mahtavat olivat herättäneet,
-jatkoivat sammakot yksitoikkoista huutoansa ja sirkat helisevää
-surinaansa.
-
-Se oli aarniometsän "Hosianna korkeudessa!"
-
-
-
-
-Nisäkästen vaellukset.
-
-
-Vaellushalua, sellaista, kuin ihmisissä voi näkyä, ei ole millään
-eläimellä, eipä edes linnullakaan, jota me kadehdimme yli maiden
-ja merien kantavain siipiensä tähden. Huolettomasti ja vapaasti
-kuin ihminen, joka lähtee tutustumaan vierasten maiden tapoihin, ei
-mikään eläin vaella; sillä vielä lujemmin, kuin meitä koti-ikävämme,
-kahlehtivat eläimiä tottumuksensa tai hitautensa synnyinpaikkaan. Jos
-eläin varustautuu siitä lähtemään, niin se tekee sen välttämättömästä
-pakosta, paeten tulevaa puutetta. Vaan hätä ja puute kohtaavat sitä
-varsin usein tuntemattomissa vieraissakin seuduissa, ja siten se
-tuskin saa kokea muuta kuin vaelluksen ikävyyksiä.
-
-Niin tapahtuu vaelteleville kaloille ja muuttaville linnuille ja
-varsinkin niille nisäkkäille, jotka välistä ryhtyvät vaeltelemaan.
-Harvat nisäkkäät tekevät sitä niin säännöllisesti, vaan kaikki
-samoista syistä kuin kalat ja linnut. Nisäkkäät vaeltavat,
-päästäkseen jo tuntuvaksi tulleesta tai ainakin uhkaavasta
-puutteesta, ja sen tähden niiden matkat pikemmin näyttävät turmion
-paolta kuin miellyttävämpien seutujen tavoittelemiselta.
-
-Minä en nisäkästen vaelluksilla tarkoita niitä kuljeksimisia, joista
-niiden asunta-ala laajenee, enkä tavallisia retkeilemisiä ravinnon
-tähden, vaan yksinomaan sellaisia suurin joukoin matkustuksia,
-joilla jotkut nisäkkäät määräaikoina tai, milloin sattuu, saapuvat
-toisiin paikkoihin, joissa niiden täytyy mukautua uusiin, vieraihin
-elintapoihin ja joista ne kuten niistä tavoistakin jälleen luopuvat
-heti, kuin se tulee niille mahdolliseksi tai ainakin näyttää
-mahdolliselta. Sellaiset matkat ovat vielä enimmäkseen kalojen ja
-lintujen säännöllisten vaellusten kaltaiset, ja niiden tunteminen
-edistää myöskin itse nisäkästen tuntemista.
-
-Ulommaksi tavallisten oleskelupaikkojen rajoja retkeilevät kaikki
-nisäkkäät mikä mistäkin syistä. Jotkut varsinkin vanhat urokset ovat
-halukkaammat kuljeksimaan kuin saman lajiset nuoret ja naarakset ja
-sen tähden siirtyvät usein ilman huomattavaa syytä asuinalueelta
-toiselle; joukoissa elävien lajien nuoria uroksia joukkojen vanhimmat
-johtajat ihan karkoittavat ja pakottavat vaeltamaan pois; emät
-poikineen kuljeksivat mielellään poikain synnyinpaikan lähiseuduissa;
-eri sukupuolet vaeltelevat etsien toisiansa. Sellaisilla retkillä
-löytää eläin sattumalta erittäin miellyttävän asuinpaikan,
-ruokarikkaan alueen, suojelevan tiheikön, piilopaikaksi sopivan kolon
-tai luolan, viipyy siellä kauemmin tai vähemmin aikaa ja viimein
-asettuu uuteen viehättävään paikkaan. Kokeneet metsästäjät tietävät,
-että sellaisiinkin seutuihin, jotka on ammuttu ihan puhtaiksi,
-ennemmin tai myöhemmin siirtyy muualta eläimiä, jopa jää asumaankin,
-jos paikat ovat niille mieluiset; ja kaikkihan olemme kokeneet,
-että ketun tai mäyrän pesiin, jollaisia ei ole helppo hävittää, yhä
-uudestaan ilmestyy asukkaita, vainottakoon ja tapettakoon niitä
-kuinka tahansa. Kuten tämä on totta riistaeläimistä, joiden tulosta
-ja lähdöstä tai ilmestymisestä ja katoamista tuhannet pitävät vaaria,
-samoin se on totta muistakin nisäkkäistä, joita ei niin tarkkaan
-pidetä silmällä. Lakkaamatonta vaeltelua edes takaisin ei voida
-eittääkään. Juuri siitä, jos luonnonvoimat tai ihminen ja muut
-viholliset eivät sitä kerrassaan estä, vähitellen laajenee jonkun
-lajin asunta-ala.
-
-Meidän esi-isillämme oli asunnoissaan musta rotta kumppanina
-aina viime vuosisadan keskipalkoille asti, ja he tunsivat isoa
-rottaa ainoastaan muiden kertomuksista, jos sitäkään. Mustalla
-rotalla oli monta, vaan ei kuitenkaan kaikkia sukunsa paheita. Se
-asui aitoissamme, söi viljaamme ja silavaamme ja yleensä kaikkia
-ruokavarojamme, nakerteli rikki ovia, lattioita ja talouskaluja,
-melusi öillä kummitusten tavalla vanhoissa linnoissa ja muissa
-kummituskelpoisissa rakennuksissa, sai aikaan monta harmia ja
-peljästystä, vahvisti monen mielessä kummitusten pelkoa ja
-taika-uskoa; mutta voitiinpa toki sentään elää ja tulla toimeen
-yhdessä sen kanssa. Kelvollinen kissa piti niitä kurissa ja taitava
-pyydystäjä osasi niitä vähennellä. Äkkiä ilmestyi sen pahin
-vihollinen, ja sen maine alkoi hälvetä. Vuonna 1727 nähtiin suuret
-joukot isoja rottia, jotka tulivat joko suoraa päätä tai Persian
-kautta Indiasta ja uivat Volgan yli, ja kohta huomattiin mikä
-vitsaus Europalle oli tuleva. Jokia ja kanavoita myöten saapui iso
-rotta kyliin ja kaupunkeihin, anasti, pitämättä lukua ihmisistä tai
-kissoista, asuntomme alhaalta päin, asettui kellareihin ja holveihin,
-nousi vähitellen ylös kattoon asti, karkoitti pitkillä kiivailla
-taisteluilla sukulaisensa, rupesi herraksi meidän omassa kodissamme
-ja näytti tuhannellakin tavalla, mihin kaikkeen rotta kykenee; sillä
-se osoitti kaikkia sukunsa pahoja tapoja, ei pitänyt lukua mistään
-meidän torjumisponnistuksistamme, jäi voittajaksi taistelukentälle,
-jota me kissain ja koirain avulla, raudoilla ja loukuilla, myrkyllä
-ja ampumaneuvoilla olimme turhaan koetelleet siltä riistää. Melkein
-samaan aikaan kuin Volgan yli saapui iso rotta vuonna 1732 Europpaan
-vielä toistakin tietä, matkusti Itä-Indiasta laivoilla Englantiin.
-Ja nyt alkoi se maailmanvaelluksensa. Itä-Preussiin ilmestyi se
-jo vuonna 1750, Pariisiin kolme vuotta myöhemmin; Keski-Saksan
-se valloitti 1780 paikoilla, kuitenkin siellä, kuten kaikkialla
-muuallakin, ensinnä vain kaupungit ja sitte ikään kuin niistä käsin
-vasta vähitellen maaseudut. Vaikeapääsöisiin, s.o. etäämpänä jokien
-rannoista oleviin kyliin asettui se vasta viime vuosisadan viime
-vuosikymmeninä. Minun lapsuuteni aikana oli se vielä tuntematon
-minun kotikylässäni ja nykyään jo sieltäkin hävinnyt musta rotta
-vallitsi rajattomasti kaikkia paikkoja, joissa iso rotta nyt on
-herrana. Moneen yksinäiseen taloon saapui se vasta tämän vuosisadan
-keskipaikoilla, mutta yhä se vielä jatkaa voittoretkiänsä. Tyytymättä
-Europan löytöön ja valloitukseen läksi se jo viime vuosisadan
-lopulla uusille retkille. Satamista, jotka jo olivat sen vallassa,
-ui se rannoista laivojen luo, kiipesi ankkurin vitjoja, köysiä
-tai mitä hyvänsä sopivilta näyttäviä nuoria myöten ylös kannelle,
-asettui laivan pimeihin, hyvästi suojeleviin koloihin, matkusteli
-niissä kaikki meret, nousi kaikille rannoille ja asettui niistä
-käsin kaikkiin maihin ja saariin, jotka vain olivat sen valitun
-suojelusherran ja pakollisen elättäjän, sivistyneen ja pysyviä
-asuntoja rakentavan ihmisen hallussa. Vastoin tahtoamme olemme me
-sitä auttaneet tai ainakin tehneet sille mahdolliseksi laajentaa
-aluettansa suurenmoisemmalla tavalla kuin millekään nisäkkäälle on
-onnistunut, joka ei ole ihmisen palveluksessa.
-
-Toisena esimerkkinä sellaisesta vaelluksesta on siiseli, koko
-Itä-Europassa ja Länsi-Siperiassa tavallinen, oravain luokkaan ja
-varsinkin murmelieläinten alaluokkaan kuuluva, hamsterin kokoinen,
-vahingollinen jyrsijä. Albertus Magnus on nähnyt sen lähellä
-Regensburgia, jossa sitä nykyään ei enää ole. Sitä vastoin on
-se äskettäin tullut Silesiaan. Neljä- tai viisikymmentä vuotta
-sitte sitä ei siellä ollut, vaan neljäkymmen-luvun lopulla tai
-viisikymmen-luvun alulla se ilmestyi sinne, käsittämätöntä, mistä
-päin, ja sieltä se hitaasti tunkeutui länttä kohti. Senkin vaelluksia
-edistää, vaikka ei suoranaisesti, ihminen, koska siiseli, olematta
-tosin kahlehdittu yksinomaan viljeltyihin vainioihin, kuitenkin
-katsoo niitä miellyttävimmiksi kaikista asuinpaikoistaan.
-
-Ihan samoin moni hiirilaji levittää asunto-alaansa sikäli, kuin maa
-muuttuu viljellyiksi vainioiksi. Toiselta puolen ihminen supistelee
-monen nisäkkään mieluisia asuinpaikkoja hakkaamalla metsää,
-kuivaamalla suota tai muuten muuttelemalla joitakuita aloja ja
-saattaa siten varmaan paljon enemmän kuin suoranaisella vainoomisella
-niissä paikoissa asuneita ensi luokan eläimiä vaeltelemaan. Sillä
-nisäkästenkin elämässä vallitsee se perussääntö, että ainoastaan
-sopiviin asuinpaikkoihin ennemmin tai myöhemmin ilmestyy asujamia,
-ahdistakoonpa ihminen niitä miten mielivaltaisesti, raa'asti ja
-julmasti hyvänsä.
-
-Tällaisista siirtymisistä voidaan helposti erottaa nisäkästen
-retkeilemiset tilansa satunnaiseksi parantamiseksi. Niitä matkoja
-tekevät, ell'eivät kaikki lajit, niin luultavasti kuitenkin
-yksityiset eläimet tämän luokan kaikista suvuista; ne kestävät
-pitemmän tai lyhyemmän ajan, ulottuvat lähemmäksi tai loitommaksi ja
-saattavat sen tähden näyttää oikeilta vaelluksilta, vaan lakkaavat
-kuitenkin jonkun, välistä pitkänkin ajan kuluttua, jolloin sellainen
-matkusteleva nisäkäs viimein on taas alkuperäisillä asuinpaikoillaan.
-Näiden retkeilyjen pääsyiksi voitaneen sanoa parempien laidun- tai
-riistamaiden toivoa sekä sattumalta tarjoutuvaa tilaisuutta viettää
-elämää mukavammin ja helpommalla vaivalla. Sellaisia retkiä tapahtuu
-joka vuosi kaikkialla, etelässä ja pohjoisessa, idässä ja lännessä,
-yksinpä samoilla vainioillakin, joilla joka aikaan on yleensä samat
-elämän ehdot. Nisäkkäät lähtevät matkoille ja retkeilevät yksin
-taikka pienemmissä tai suuremmissa joukoissa tai laumoissa sen
-mukaan, kuin kukin laji muuten tavallisesti eleksii vertaistensa
-kanssa, kulkevat silloin usein enemmin tai vähemmin säännöllisesti
-samoja teitä ja ilmestyvät myöskin jotenkin varmaan määräaikaan
-kuhunkin eri paikkaan. Aina kuitenkin satunnaiset asianhaarat saavat
-näitä retkeilyjä aikaan.
-
-Kuin pyhän viikunan ja muiden hindulaistemppelejä varjostavien
-puiden hedelmät alkavat kypsyä, odottelevat näitä temppelejä
-ja puita hoitelevat bramaanit hyvin hartaasti nelijalkaisten
-jumalainsa tuloa. Eikä turhaan, sillä ihan varmaan ne tulevatkin nuo
-jumaliksi korotetut olennot, hulmaani ja bunderi, kaksi apinalajia,
-tyhjentämään heitä varten hurskaassa taikuudessa istutettuja ja
-suojeltuja puita maukkaista hedelmistään ja sitä paitsi ryöstelemään
-ja raastelemaan läheisiä puutarhoja ja vainioita niin kauan, kuin
-kannattaa. Ja ne jälleen katoavat palvelijainsa suruksi, vaan
-kaikkein muiden Indian asujanten iloksi, joiden omaisuutta ne ovat
-säälimättä haaskanneet, niitellen kaikkialla omalla tavallansa. Kuin
-Sisä-Afrikassa sikäläisen viljan, durran eli kafferihirsin, jyvät
-kovenevat, silloin jonkun kaikkia elämän oloja kokeneen ja niissä
-karaistuneen arvokkaan ja kekseliään paviaanin johdolla lauma, jota
-hän päämiehen ja kantaisän luonnollisella mahtavuudella hoitelee,
-laskeutuu alas vuorilta tutkimaan, onko ihminen tänäkin vuonna ollut
-niin ystävällinen, että on kylvänyt ravitsevaa viljaa. Taikka siirtyy
-samaan aikaan yhtä hyvin johdettu marakattilauma metsän reunaan,
-voidakseen sieltä käsin oikeaan aikaan runsaimmasti ja niin rauhassa
-kuin mahdollista verotella vainioita. Kuin etelä-amerikkalaisen
-maanviljelijän vainioilla kultainen pomeranssi hehkuu tummanvihreässä
-lehdikössä, tulevat usein kaukaakin paalikka-apinat tasaamaan mielin
-määrin hedelmiä niiden omistajan kanssa. Muitakin kasveinsyöjiä
-saattaa jokapäiväisen leivän helpommin saamisen toivo siirtymään
-sellaisiin paikkoihin, seutuihin ja sellaisille vainioille, joita ne
-muuten karttavat; hyönteissyöjät kulkevat milloin minnekin sikäli,
-kuin jossakin paikassa hyönteisiä milloin on runsaimmin; ja suuret
-petoeläimet seuraavat kasveinsyöjiä nisäkäsluokan lajeja, varsinkin
-ihmisen karjalaumoja. Afrikan arojen paimentolaista seuraa leijona
-paikasta paikkaan; Napoleonin voitettua, kotiaan kohti pakenevaa
-sotajoukkoa seurasivat Venäjän sudet Keski-Saksaan saakka. Saarvat
-tekevät maamatkoja joesta toiseen; ilvekset ja sudet kuljeksivat
-talvella välistä hyvin pitkiä matkoja. Semmoisten matkojen kautta
-muuttuu tai siirtyy oleskelupaikka, vaan se ei kuitenkaan ole
-varsinaista vaellusta. Ainoastaan joskus voimme olettaa puutetta
-varsinaisten vaellusten vaikuttavaksi syyksi, sinä pikemmin on vain
-äkisti Valtaan pääsevä vaellushalu.
-
-Toisin on niillä nisäkkäillä, jotka joka vuosi jotenkin samaan aikaan
-lähtevät asuinpaikoiltaan, siirtyvät välistä melkoisen etäällekin ja
-sieltä taas määrättyyn aikaan palaavat entisille asuinpaikoilleen.
-Ne vaeltelevat, sillä ne eivät matkustele vain tilapäiten, vaan
-tottelevat tieten tai tietämättänsä välttämätöntä pakkoa.
-
-Nisäkästen kaikkein varsinaisten vaellusten syynä ja vaikuttimena
-on ensi sijassa varma, ainiaan voimaansa osoittava vuodenaikain
-vaihtelu. Sellaisissa maissa, joissa ikuinen kevät vallitsee, ei
-ole varsinaisia vaelluksia, koska mikään ei pakota niihin. Kesän ja
-talven täytyy vaihdella, samapa sitte, onko talvella pakkasen ja
-lumen vaiko kuumuuden ja kuivuuden muoto; puutteen ja ylellisyyden
-täytyy vaihdella; muuten ei hidas nisäkäs lähde matkoille,
-vaelluksille.
-
-Pienessä määrässä vaellusta huomaamme kaikkein vuorieläinten tekevän.
-Vuorivuohet eli gemsit, vuorikauriit, alppijänikset ja murmelieläimet
-vaeltavat, kuin lumi alkaa sulaa, tai vähän myöhemmin jyrkänteiden
-ja jäätikköjen ylitse ylös kukkuloille, joiden nyt paljastuneet
-laidunpaikat lupaavat runsasta ja maukasta ravintoa, ja laskeutuvat
-jälleen alemmaksi jo ennen talven tuloa. Karhu, lapsuudestaan
-kaikkea syövä, tottumuksesta pedoksi muuttunut eläin, tekee ainakin
-Siperian vuoristoissa samaan aikaan samanlaisen vaelluksen ja palaa
-samoin ennen talven tuloa; monet metsäkissat ja villikoirat, jotka
-elävät vuoristoissa, tekevät aivan samalla tavalla. Sellaisia
-paikanmuuttoja tapahtuu myöskin eteläisemmissä vuoristoissa,
-yksinpä kuuman vyöhykkeenkin maissa. Sekä Indiassa että Afrikassa
-muutamat apinalajit nousevat ja laskeutuvat säännöllisesti ja
-määrättyinä aikoina; elefantit nousevat kesän tullessa ylös vuorille,
-talven tullessa laskeutuvat alaviin paikkoihin. Etelä-Amerikan
-Andes-vuoristoissa pakenevat guanako-laumat lunta laaksoihin ja
-kesän kuumuutta vuorten seljille. Vuoristot panevat kaikille näille
-vaelluksille jotenkin ahtaat rajat. Niissä on vain korkeuden erotusta
-noin yksi tai enintään kolme tuhatta metriä ja matkat sellaiset,
-jotka voidaan tehdä muutamissa tunneissa tai ainakin muutamissa
-päivissä. Näitä vaelluksia kuvaava on kuitenkin aina niiden
-säännöllisyys, varsinkin tarkka vaarinpito ajasta, ja yhtä kuvaava on
-teiden valinta, sillä ne tapahtuvat aina samoja polkuja myöten.
-
-Mäkimaat ja tasangot, meri ja ilma suovat laajempaa siirtymistä
-kuin vuoret ja sen tähden on siellä elävien tai aika-ajoin
-liikkuvien eläinten vaelluksia helpompi seurata kuin vuoristossa
-asuvain ja siis parempi tuntea itse eläimet vaelluseläimiksi.
-Venäjän ja Siperian tundroilla peura, joka Skandinaaviassa aina
-pysyy vuoristoissa, lähtee joka syksy pitkille vaelluksille ja
-palaa vasta seuraavana keväänä kesäasuntoihinsa. Jotenkin samaan
-aikaan lähtee peura Grönlannista meren jääsiltaa myöten Amerikan
-mannermaalle, viipyy siellä koko talven ja palaa vasta huhtikuussa
-kotiniemensä vuorille. Kummassakaan paikassa ei näytä tulevan
-talven pelko yksin olevan vaelluksen ainoana syynä, vaan päin
-vastoin on vielä suurempana vaikuttimena toinen ylhäällä Pohjolassa
-hyvin tuntuvaksi käyvä rasitus. Sillä lyhyt kesä herättää siellä
-eloon lajista tosin köyhän, vaan luvulta äärettömän rikkaan
-hyönteismaailman, varsinkin sanomattoman paljon sääskiä ja kärpäsiä,
-jotka tuskastuttavat sekä ihmisen että peurankin elämää. Niistä
-päästäkseen lähtee peura soiselta tundralta, jossa koko lyhyen
-kesäajan suunnattomat sääskipilvet liitelevät ja pakenee kotiseutunsa
-vuoristojen kukkuloille, joilla se vitsaus on vähemmin rasittava
-ja joilla silloin kasvaa mehukasta ruohoa varsin runsaasti.
-Peritystä tottumuksesta nämä vaellukset tapahtuvat sekä samaan
-aikaan että samoja oikeiksi teiksi tallautuneita polkuja, jotka
-selvästi huomattavina kulkevat peninkulmittain tundraa pitkin ja
-määräpaikoista menevät jokien poikki. Vaelluksen alussa yhtyvät
-naaraspeurat vasikoineen kymmenen, jopa sadankin suuruisiksi
-joukoiksi ja kulkevat ensivuotisten vasikkain edeltä, joiden jäljestä
-vasta vanhat peurat tulevat. Joukko kulkee ihan toisensa jäljestä,
-niin että tarkastelija voi lukea tuhansittain näitä ohi rientäviä
-eläimiä. Kaikki kiiruhtavat lakkaamattta eteen päin, pelkäämättä
-poikkivuoria tai leveitä jokia, ja rauhoittuvat vähitellen vasta
-sitte, kuin pääsevät talviasunnoilleen. Susia, karhuja ja ahmoja
-kulkee joukottain niiden kinterillä samoin pitkät matkat. Keväällä
-paluumatkalla vaeltavat peurat kyllä jotenkin samassa järjestyksessä,
-mutta paljon pienemmissä joukoissa sekä myöskin paljon laiskemmin ja
-hitaammin eivätkä ihan samoja polkujakaan, kuin tulivat.
-
-Vielä pitempiä matkoja kuin peurat kulkevat Amerikan biisonit,
-prairioiden "puhvelit". Miten laajalti nämä eläimet vaeltavat, ei
-ole vielä voitu saada ihan selville, mutta on tavattu vaeltelevia
-laumoja Kanadasta Mexikoon, Missouri-joelta Kalliovuorille saakka
-ja voitaneen siis olettaa, että samat laumat vaeltelevat hyvinkin
-laajalti mainittujen rajain välisellä alalla. On tavattu biisoneja
-kesällä hajallaan yli prairioiden koko äärettömän tasangon ja
-talvella myöskin siellä, mutta monen tuhannen suuruisiksi laumoiksi
-kokoutuneina; on nähty niiden vaelluksia, kuljettu niiden jäljestä
-niiden tallaamia "puhvelin polkuja" myöten satoja peninkulmia
-jotenkin suoraan tai vähän mutkistellen, aina samaan suuntaan, on
-omin silmin näkemällä tultu vakuutetuiksi, että leveätkään joet
-niille eivät ole minään esteenä, vaan että ne vastustamattoman
-lumivyöryn tavalla syöksyivät sellaisiin vesiin ja ikään kuin ihan
-täyttivät ne; on myöskin huomattu, että nämä biisonit yhtyvät ja
-eroavat, että laumat suurenevat ja pienenevät, että vanhat, äreät,
-vallanhimoiset ja äkäiset urokset karttavat muiden biisonien seuraa
-tai että ne laumoista karkoitetaankin, luultavasti pitkällisillä
-taisteluilla, joten niiden täytyy tulevaan kesään asti elää
-erakkoina; on saatu selville, että ne talvella, milloin sataa
-runsaasti lunta, etsivät metsistä tai vuoristojen rinteiltä suojaa
-myrskyiltä. Jo heinäkuusta lähtein alkavat ne vaeltaa pohjoisesta
-etelää kohti. Pienet joukot, elettyään siihen asti viehättävää
-kesäelämää, yhtyvät toisiin ja lähtevät kaikki yhdessä matkalle;
-toisia joukkoja yhä yhtyy siten syntyvään laumaan, se yhä kasvaa ja
-suurenee, mikäli matka jatkuu, kunnes viimein muuttuu tuollaiseksi
-äärettömäksi laumaksi, joka sitte kuin yhden hengen elähyttämänä
-toimii yhdessä aina lähelle kevättä. Päästyä onnellisesti
-talven ohitse hajoavat laumat luultavasti ihan päinvastaisessa
-järjestyksessä, kuin kokoutuivat, vähitellen pienemmiksi ja nekin
-vielä yhä enemmän, kunnes viimein kaikki ovat pikku joukkoina. Tämä
-hajoaminen tapahtuu paluumatkalla. Sekä meno- että paluumatkalla
-kulkee lauma toisensa perästä, jonkun matkan päässä toisistaan, mutta
-jotenkin samoja polkuja. Erittäin otolliset seudut, esim. mehukasta
-ruohoa, kasvavat laaksot, saavat kuitenkin välistä aikaan pysähdyksiä
-tässä elävässä virrassa. Silloin muuttuvat biisonilaumat kerrassaan
-arvaamattoman suuriksi. Ne viipyvät päiväkausia samassa paikassa ja
-lähtevät vasta sitte jälleen liikkeelle, kuin kaikki ruoho on syöty
-ja nälkä ajaa edelleen. Biisoneja seuraavat karhut ja sudet ja niiden
-päällä liitelevät rääkyen kotkat ja korppikotkat.
-
-Samoin kuin ruuan tarve voi myöskin juomaveden puute antaa aihetta
-säännöllisiin vaelluksiin. Kuin Kaakkois-Siperiassa, varsinkin
-ylävällä Gobin arolla, talvi lähestyy, täytyy kaikkein nisäkästen,
-jotka eivät ole talvitainnokkaita, tämän ylängön omituisten olojen
-tähden turvautua alavampiin seutuihin. Talvi ei tällä Keski-Aasian
-ylängöllä ole ankarampi kuin sen pohjois- ja koillispuolisissa
-seuduissa, vaan enimmäkseen lumeton; sen tähden kaikki vedet,
-joita yleensä erittäin niukka sade sai kootuksi ja yllä pidetyksi,
-peittyvät paksun jään alle. Kuin jää tulee niin vahvaksi, että
-Gobilla asuskelevat eläimet eivät voi sitä rikkoa, täytyy niiden
-siirtyä, ja ne vaeltelevat silloin sekä eteläisempiin että
-myöskin pohjoisempiin seutuihin, vaikka viimemainituissa onkin
-vain lunta runsaasti tarjona; sillä se toki helpommin sammuttaa
-muuttoeläinten janoa ja vähemmin vastustaa heikkoja kavioita kuin
-kova, vaikeasti sulava jää. Ainoastaan täten voidaan selittää, että
-aro-anttiloopit, joita hyvin lukuisasti asuskelee ylävällä Gobilla,
-vaeltelevat pois sieltä, vaikka siellä on tarjona ihan samaa kuin
-talvi-asuinpaikoilla, paitsi lunta ja siis juomavettä. Ei niitä nälkä
-pakota muuttamaan, vaan jano. Talven tullessa kokoutuvat muutenkin
-pikku laumoissa elävät anttiloopit monen tuhannen suuruisiksi
-laamoiksi, täyttävät kaikki kotiylänkönsä ympärillä olevat alavammat
-seudut ja kulkevat, yhdessä ainoassa yössä juosten kymmenen tai
-kaksitoistakin maantieteellistä peninkulmaa, usein satojenkin
-peninkulmain päähän varsinaisen kotiseutunsa rajoista. Heitä seuraava
-tarkastaja näkee silloin jälkiä kaikkialla niin paljon, kuin olisi
-siitä kulkenut kaikkia tavallisia mittoja ja kaikkia tavallisia
-lukuja paljon suurempi lammaslauma.
-
-Jo ennen aro-anttiloopin vaellus aikaa alkaa myöskin liikkua kulaani
-eli dshiggetai, luultavasti meidän hevosemme kantaisä ja ainakin
-kaunein ja jaloin villihevonen koko maan päällä. Viimekeväiset
-varsat ovat syksyyn asti sen verran vahvistuneet, että voivat
-kestää pitempiäkin, kauemmin kestäviä matkoja, nopeata kulkua sekä
-liikkuvaisen elämän kaikkia vastuksia ja vaaroja. Nuoret oriit,
-jotka ovat täyttäneet neljä vuotta, ovat nyt myöskin täydessä
-voimassaan, eroavat toimihaluisina jo syyskuun lopulla emiensä
-laumoista ja kuljeksivat eteenpäin. Vanhoissa hevosissa herää
-siitosvietti ja samalla levottomuus ja vaellushalu. Siten alkaa
-nopea, toimelias kulaani jokavuotiset vaelluksensa ja paljon
-aikaisemmin, kuin talvi tulee, jopa ennemmin, kuin siitä vielä
-näkyy merkkiäkään. Sen tähden nämä matkat eivät alussa olekaan
-vähääkään säännölliset, vaan pikemmin vain seikkailuretkiä.
-Päästäkseen lauman johto-oriin ja rajattoman vallitsijan ikeestä
-itsenäisiksi tai puolestaan toisten laumain johtajiksikin eroavat
-nuoret oriit emiensä laumoista ja kuljeksivat yksitellen hieta-aroa.
-Kaikissa nuorissa siitoskykyisissä ja samoin monessa vanhemmassa
-tammassa näkyvät samat tunteet vaikuttavan kuin toimihaluisessa
-nuoressa oriissa; ne koettavat karata tähänastisen itsevaltaisen
-johtaja-oriin vallasta ja yhtyä nuoren oriin seuraan, jolloin ne
-heti joutuvat sen valtaan. Mutta eipä nuori orit saa taistelutta
-pienintäkään tammajoukkoa, ei entinen vallitsija ilman mitään
-luovu oikeuksistaan. Tuntikausia seisoo kosiskeleva nuori orit
-kukkulan huipulla tai vuoren seljällä, tähystellen lakeutta. Silmä
-liitelee pitkin aroa, sieramet ovat tuulta vasten ammollaan,
-korvat pystyssä. Taistelun kiihkossa juoksee se täyttä laukkaa
-vastaan jokaiselle lähestyvälle laumalle, jokaiselle vastustajalle,
-kuin tulee näkyviin, ja raivoisa taistelu alkaa tammoista, jotka
-seuraavat vain voittajaa. Mutta sellainen taistelu saattaa laumat
-liikkeelle, hajoittelee ne seuduilta, joilla viettivät kesää, ja
-siten alkavat vähitellen järjestyvät, yhä etemmäksi vievät ja tuskin
-milloinkaan keskeytyvät talvivaellukset. Niillä, vaan ei ennen äsken
-kerrottujen taistelujen loppua, kokoutuvat kulaanit yhä kasvaviksi
-laumoiksi, kunnes ne tuhatlukuisina yhdessä viimein lähestyvät
-ravintorikkaita seutuja. Villihevoset eivät hajaudu talvipaikkoihin
-päästyäänkään; sen tähden niiden täytyy yhä kuljeksia etsiskellen
-riittäviä laitumia. Kumeasti kaikuu niiden nopeasti juoksevain
-laumojen kavioiden töminä ja monesti ne ovat Venäjän valtakunnan
-sisällä nostaneet rajanvartia-kasakkeja aseihin. Ei mikään susi
-uskalla ahdistaa sellaista hevoslaumaa, sillä rohkeat oriit osaavat
-niin hyvästi käyttää kavioitaan, että se piankin luopuu sellaisista
-yrityksistään, vaan seuraa kuitenkin näitä laumoja ja silloin
-tällöin saa saaliikseen jonkun sairaan ja väsyneen villihevon. Ei
-ihminenkään voi tehdä sanottavaa vahinkoa kulaanilaumoille, ne
-kun ovat hyvin varovaiset ja arat, eivätkä siis päästä lähelle.
-Talvi sentään, varsinkin jos se on lumirikas, tuottaa niille kovia
-kärsimyksiä. Muutenkin niukat laitumet tulevat sitä pikemmin loppuun
-syödyiksi, mitä suuremmat laumat niillä käyskelevät. Valitsematta
-syövät kulaanit silloin, mitä hyvänsä kasviaineita löytävät.
-Kuukausia täytyy niiden tulla toimeen vain lehdettömillä vesoilla.
-Ruumiin lihavuus ja pyörevyys katoaa ja viimein näyttävät elukat
-liikkuvilta luurangoilta. Nälkää näkevä emätamma ei silloin voi enää
-elättää varsaa, sillä nisät kuivavat sellaisina puutteen aikoina.
-Monikin varsa, kykenemättä niin hennossa nuoruudessaan tulemaan
-toimeen niin kovalla ruualla, kuolee nälkään. Samoin myöskin vanhat
-villihevot kuolevat talven kourissa. Monipäiväiset lumimyrskyt
-lakasevat laitumet ihan puhtaiksi kaikesta syötävästä, laimentavat
-kulaaneilta muuten niin iloisen rohkeuden ja tekevät uskaliaammiksi
-sudet, jotka tappavat heikoimpia ja jo uupuneita kulaaneja ja
-pahasti ahdistavat ja kiusaavat vielä uupumattomiakin. Vaan heti,
-kuin olot jälleen paranevat, saavat ilmasta karaistuneet, sitkeät,
-kestäväiset hevoset takaisin entisen iloisuutensa ja heti, kuin
-lumi alkaa sulaa, lähtevät ne paluumatkalleen, saapuvat ehkä noin
-kuukauden kuluttua kesäsijoilleen, eroavat siellä tabuneiksi eli
-pikku joukoiksi, voimistuvat nyt rehevästä kasvavasta, maukkaasta
-ruohosta ihmetyttävän nopeasti, pyöristyvät ja lihovat ja tuota pikaa
-unhottavat talven kurjuuden.
-
-Vaikka kaikki tähän asti mainitut vaeltelevat nisäkkäät kulkevatkin
-pitkiä matkoja, niitä tuskin kuitenkaan käy verrata matkoihin,
-joita hylkeet ja valaat tekevät. Vesi edistää siihen luodun eläimen
-kaikkia liikkeitä, tarjoaa sille yleensä kaikkialla samanlaisia
-elinehtoja ja samoja viehätyksiä ja sen tähden sallii sen matkustella
-laajalti helpommin, vaivattomammin ja vaarattomammin, kuin
-mikään muu vaeltava eläin voi retkeillä. Kuitenkin jonkun verran
-kummastuttaa, että moni merinisäkäs, varsinkin valaat, ovat kaikkein
-halukkaimpia vaeltelijoita ja että moni, ehkäpä enimmätkin niistä,
-kuluttavat koko ikänsä matkoilla. Tarkkaan katsoen ei millään
-valaalla ole pysyväistä olopaikkaa koko vuotta; päin vastoin ne
-yksitellen, parittain, poikinensa tai milloin minkin suuruisissa
-joukoissa lakkaamatta uiskentelevat valtameriä paikasta paikkaan,
-monesti käyden ihan säännöllisesti eräissä mielipaikoissa, kesällä
-toisissa kuin talvella. Meret, joissa sama valaslaji oleskelee
-kesällä ja talvella, ovat usein paljon etäämpänä toisistaan, kuin
-tavallisesti näytään olettavan; sillä muutamat valaat vaeltavat
-joka vuosi kaksi kertaa enemmän kuin neljäs osa maan ympäryksestä;
-niitä tavataan kesällä pohjoisen Jäämeren jäävuorien laiteilla ja
-talvella usein päiväntasaajan tuolla puolen. Ollen hyvin seuraa
-rakastavaiset ja poikasilleen sangen hellät ja uhraavaiset kokoutuvat
-varsinkin naarasvalaat monesti ihmetyttävän suuriksi joukoiksi
-ja uivat muutamain urosten johdolla samoja teitä ja samoihin
-paikkoihin pitkin valtamerta, toiset ulompana aavalla merellä,
-toiset pitkin rannikkoja. Myrskyt sekä muutamain saaliseläinten
-jääminen tulematta oikeaan aikaan, joiden ilmestyminen ja katoaminen
-nähtävästi ovat vaellusten pääsyynä, voivat jonkin verran vaikuttaa
-valasten matkan suuntaan ja samoin niiden matka-aikaan, mutta
-yleensä tapahtuu vaellus niin säännöllisesti, että pohjoisilla ja
-eteläisillä rannoilla määräpäivistä asti odotetaan valasten tuloa
-ja pidetään vartioita, voidakseen heti niiden ilmestyttyä ryhtyä
-toivottuun pyyntiin. Joistakin merkeistä, esim. typistyneistä
-evistä rannikkolaisille tutut ja monesti turhaan ahdistetut valaat
-ovat monta vuotta peräkkäin juuri samaan aikaan ilmestyneet samaan
-paikkaan, ja näitä niin suurta voittoa tuottavia ja sen tähden
-leppymättömästi ahdistettuja eläimiä pyydetään siellä, täällä yhtä
-säännöllisesti, kuin mannermaalla toimitetaan jäniksen ajoja, jota
-vastoin olisi turha lähteä tavoittelemaan niitä muuhun vuodenaikaan.
-"Loppiaispäivästä lähtein", sanoo jo vanha Pontoppidan, "katselevat
-norjalaiset kaikilta vuorilta valaita, joiden tulon heille sillit
-ilmoittavat." Ensinnä ilmestyy juoksijainen, kolmen tai neljän,
-enintään neljäntoista päivän päästä ryhävalas, vaikka toinen, kuten
-näyttää, lähtee Davisin salmesta, toinen Grönlannista. Färösaarten
-etelärannalle ja varsinkin Qvalben-vuonoon ilmestyy joka vuosi Mikon
-päivän aikaan kolme tai kuusi mustaa juoksijaista nykyään yhtä
-varmasti kuin lähes kaksisataa vuotta sitte. Erääsen Skotlannin
-lahteen tuli kahtenakymmenenä vuonna peräkkäin aina samaan aikaan
-ryhävalas, joka oli kaikille tuttu "hollie pyken" nimellä, ja
-joka vuosi sitä ahdistettiin, kunnes viimein saatiin tapetuksi.
-Islannin rannoilla valitsevat muutamat valaat joka vuosi samat
-lahdet olopaikoikseen aina samoiksi vuoden kuukausiksi ja samoiksi
-viikoiksi, niin että rannikkolaiset ovat oppineet tuntemaan ne ikään
-kuin henkilöt ja antaneet niille eri nimetkin. Jotkut hyvin tutut
-naarasvalaat saapuvat vuosi vuodelta samoihin lahtiin poikimaan
-ja niitä säästetään, mutta pojat sitä vastoin aina pyydetään
-pois. Erittäin harvoin vain tapahtuu, että vaeltavat valaat eivät
-pidä vaaria ajasta eikä tiestä; yleensä matkustavat ne suurissa
-valtamerissä niin säännöllisesti, kuin ottaisivat vaaria tähtien
-ylenemisestä ja alenemisesta ja kulkisivat pitkin raivattuja,
-kahden puolen aidattuja teitä. Ei mikään muu nisäkäs vaella niin
-säännöllisesti kuin valaat; niiden matkoja käy ihan verrata
-muuttolintujen matkoihin.
-
-Kuten valaat tekevät myöskin hylkeet joka vuosi lyhempiä tai
-pitempiä, vaan yleensä samoin hyvin säännöllisiä matkoja. Sisämerissä
-asuvat lajit tosin eivät voi päästä niistä pois, vaan kuljeksivat
-niissä sentään joka vuosi samassa järjestyksessä taikka nousevat
-ylös jokiin, jotka laskevat niihin. Sitä vastoin kaikki valtameressä
-asuvat hyljelajit lähtevät joka syksy ja kevät määrättyjä teitä
-määrättyihin paikkoihin. Kaikkein etäisen Pohjolan ja etelänavan
-seuduilla asuvain hylkeiden täytyy niihin vesiin talvella kasvavan
-jääpeitteen tähden lähteä matkustelemaan, ja ne uivat, mikäli jää
-leviää, alemmaksi lauhkeampiin seutuihin ja sikäli, kuin jää sulaa,
-taas napoja kohti. Mutta sekä näitä että kaikkia muitakin tämän
-luokan lajeja pakottaa vielä toinenkin yhtä tärkeä syy säännöllisesti
-matkustamaan. Ne tarvitsevat mannermaata tai ainakin suurta
-kiintonaista jäätikköä poikiakseen ja hoitaakseen poikiansa niin
-kauan, kunnes ne kykenevät seuraamaan emiänsä mereen ja siellä itse
-tulemahan toimeen. Niinpä joka vuosi ilmestyy samaan aikaan tuhansia
-ja satoja tuhansia hylkeitä joihinkuihin saariin tai joillekin
-jäille; ne peittävät muutamia niistä sukunsa syntymäpaikoista
-niin kokonaan ruumeillansa, että mitään tyhjää paikkaa ei jää,
-poikivat siellä, viipyvät viikko- tai kuukausiakin maalla tai
-jäällä, pyydystämättä, laskeutumatta mereen ja syömättä mitään koko
-sill'aikaa, imettävät poikiansa, leikkivät uudestaan, hajautuvat
-suurenmoisista kokouksistaan taas yli avaran meren elämään siellä
-vanhaan tapaan tai lähtien vielä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevain
-poikiensa kanssa lyhemmille tai pitemmille pyyntimatkoille taikkapa
-muille vaelluksille.
-
-Ei mikään tähän asti luetelluista vaeltavista nisäkkäistä kuulu
-talvitainnokkaihin, jotka hyvin suojeltuina syvissä ja sisältä
-päin tarkkaan suljetuissa pesissä viettävät pahimman vuodenajan
-kuoleman kaltaisessa unessa, joten niitä ei mikään pakota lähtemään
-pois asuinpaikoiltansa. Kuitenkin on niidenkin joukossa, ainakin
-niiden, jotka elävät lauhkeassa vyöhykkeessä, muutamia, jotka
-valveilla ollessaan vaeltelevat: lepakot. Vaikka lepakon siivet
-meistä näyttävätkin perin vaillinaisilta lintujen siipien rinnalla,
-edistävät ne kuitenkin suuresti paikan muuttoa ja auttavat siis
-tekemään matkoja, jotka ovat hyvinkin pitkät, verraten noita siipiä
-liikuttelevan eläimen kokoon. Sitä paitsi on vaellushalusella
-lepakolla toinenkin asia hyvänä apuna. Sitä näet poikansa eivät
-kahlehdi mihinkään erityiseen paikkaan, sillä poika takertuu heti
-synnyttyään kiinni emänsä syliin, joka sitä kantelee ilmassa, kunnes
-se vaurastuu itsenäiseksi. Sitenpä lepakko on kaikista nisäkkäistä
-irrallisin matkustamaan ja käyttää, milloin soveltuu, sitä etuansa
-hyvin laajassa määrässä. Yleensä on tosin monen lepakon vaelluksia
-katsottava vain retkeilyiksi, joiden tarkoituksena on erittäin
-ravintorikkaiden paikkojen etsiminen; voivat ne kuitenkin muuttua
-oikeiksi matkoiksikin, jolloin ainakin jotkut lajit kulkevat
-etäisiinkin maihin, ja silloin ne retkeilyt ovat myöskin yhtä
-säännölliset kuin oikeat vaellukset. Suurimmat lepakot, lentokoirat,
-lentävät joka ilta pääravintonsa eli hedelmien tähden pitkät matkat
-eivätkä katso miksikään lentämistä meren lahtien poikki, jotka
-ovat kymmenen maantieteellistä peninkulmaa leveät, ovat myöskin
-lentäneet Etelä-Aasiasta Itä-Afrikkaan tai samaa tietä toisin
-päin, koskapa muutamia lajeja niistä on kummassakin maanosassa.
-Varsinaiset yölepakot saavat vähintään saman verran aikaan.
-Sikäli kuin hyönteiset eri korkeissa seuduissa heräävät keväällä
-eri aikoina eloon, nousevat ne laaksoista ylös vuoristoihin ja
-syksyllä laskeutuvat takaisin laaksoihin; ne seuraavat Keski-Afrikan
-paimentolaisen karjalaumoja, jotka kokoovat ympärilleen paljon
-kärpäsiä; vaeltavatpa ne myöskin etelästä pohjoisemmaksi ja palaavat
-samaa tietä taikka päin vastoin ensin pohjoisesta etelämmäksi.
-Siten ilmestyy eräs yölepakko vasta päiväkirkasten öiden alussa.
-Pohjois-Skandinaaviaan ja Venäjälle ja lähtee niiltä seuduin,
-joita ehkä on katsottava sen oikeaksi kodiksi, jo syyskesällä pois
-Keski-Saksan vuoristoihin ja Alpeille talveksi. Samoin nähdään
-toista yölepakkoa kesällä säännöllisesti Pohjois-Saksan tasangoilla,
-mutta ainoastaan poikkeuksen tavoin siihen aikaan Keski-Saksan
-vuoristoissa, joiden koloissa se viettää talvet. Eikä ole ollenkaan
-epäiltävä, että muutkin yölepakot samoin vaeltelevat paikasta toiseen
-edes takaisin.
-
-Tähänastisilla esimerkeillä, jotka olen vain sattumalta ottanut
-esillä olevasta suuresta ainevarastosta, olen todistanut ne
-nisäkästen vaellukset, joita voimme sanoa ehdollisiksi, koska
-ne tapahtuvat säännöllisesti; vaan sillä en vielä suinkaan ole
-suorittanut tehtävääni. Nälkä ja jano, jonkun asuinalan köyhyys ja
-karuus kohtaavat joitakuita nisäkkäitä välistä niin ankarasti, että
-ne ikään kuin toivottomuudessaan päättävät pelastuakseen lähteä
-noille paon kaltaisille vaelluksille. Runsas ravinto ja sopivat ilmat
-edistävät kaikkein eläinten lisäytymistä, mutta varsinkin monen
-kasveja syövän nisäkkään karttumista niin tavattomassa määrässä,
-että asuinalaa täytyy hyvissäkin oloissa laajentaa. Vaan jos yhden
-tai useamman hyvän vuoden taikkapa joskus vain muutamain otollisten
-kuukausienkin jälkeen tapahtuu äkisti käännös, niin kasvaa puute
-tuota pikaa äärettömän suureksi ja tekee sen alaiseksi joutuneille
-eläimille ihan mahdottomaksi elää ja tulla toimeen, riistää niiltä
-kaiken toivon tai ainakin kaiken mielenmaltin ja miettimiskyvyn.
-
-Sellaisissa oloissa lähtevät meillä peltomyyrät ja Siperiassa
-juurimyyrät synnyinpaikoistaan äärettömän suurissa joukoissa toisiin
-paikkoihin, eivät matkallaan pelkää vettä, ei heille sopimattomia
-vuoria eikä kammottavan synkkää metsää, taistelevat uljaimmasti
-nälkää ja kurjuutta vastaan ja joutuvat auttamattomasti tautien
-ja kulkutautien uhreiksi, jotka ruttojen tavalla raivoavat niiden
-laumoissa ja vähentävät miljoonat muutamiksi sadoiksi. Sellaisina
-puutteen aikoina Siperiassa oravat, jotka tavallisina vuosina
-tekevät enintään pieniä retkeilyjä, kokoutuvat suuriksi parviksi,
-kiiruhtamat joukottain puusta puuhun ja tiheinä laumoina metsästä
-toiseen, uivat jokien poikki, tunkeutuvat kyliin ja kaupunkeihin,
-joutuvat tuhansittain surman suuhun, vaan eivät anna itseään
-ilmeisen kuoleman vaarankaan pidättää eikä pelottaa palaamaan eikä
-edes syrjäytymään matkansa suunnaltakaan. Heidän jalkopohjansa
-ovat juoksusta halkeilleet, kynnet kuluneet ja muuten niin sileä
-turkki on pörröinen ja takkuinen. Metsässä heitä seuraavat ilvekset
-ja soopelit, aukeilla paikoilla ahmat, ketut ja sudet, kotkat,
-haukat, pöllöt ja korpit; ruton kaltaiset taudit tappavat niitä
-vielä enemmän kuin petojen hampaat ja kynnet tai ihmisen haulikot
-ja ansat; ja kuitenkin vaeltavat ne yhä edelleen, nähtävästi ilman
-mitään palaamisen toivoa. Kuten eräs siperialainen metsästäjä tuttuni
-minulle kertoi, ilmestyi elokuussa vuonna 1869 sellainen oravalauma
-Uraalin vuoristossa olevaan Tapilskin kaupunkiin. Se oli vain
-siipi vaeltavasta päälaumasta, jonka keskus kulki noin kahdeksan
-kilometrin päästä pohjoisempaa ohitse. Oravat kulkivat yksitellen
-tai suuremmissa tai pienemmissä joukoissa, mutta lakkaamatta niitä
-kulki ja yhtä taajaan kaupungissa kuin lähimetsässäkin. Niitä kulki
-pitkin katuja ja aitoja ja kartanoiden kattoja, niitä oli kaikki
-pihat täynnä, niitä tunkeutui ikkunoista ja ovista huoneihin, ne
-saivat aikaan suuren levottomuuden ihmisten kesken ja vielä suuremman
-koirissa, jotka niitä tappoivat tuhansia ja viimein itse muuttuivat
-ennen aavistamattomaan määrään murhanhimoisiksi; mutta oravat eivät
-näyttäneet vähintäkään säikkyvän lukemattomain kumppaniensa kuolemaa
-eikä edes pitävän lukuakaan siitä, yleensä ei huolivan mistään eikä
-antavan itseään millään keinoin kääntää syrjään suunnaltansa. Kolme
-päivää kesti oravain kulkua aikaisin aamusta myöhään iltaan ja
-ainoastaan öiksi keskeytyi tuo tulvaaminen. Kaikki vaelsivat ihan
-samaan suuntaan, etelästä pohjoiseen, jäljestä tulevat samoja teitä
-kuin ensimmäiset. Kuohuva Tshussoveja ei ollut niille mikään este,
-sillä kaikki, jotka saapuivat sen hyvin virtaavan vuorijoen rantaan,
-hyppäsivät vitkastelematta pyöriviin ja kuohuviin laineihin ja uivat,
-syvälle painuen, häntä ylhäällä seljässä, niin pian kuin mahdollista
-toiselle rannalle. Kertoja seuraten oravia yhä kiihtyvällä
-uteliaisuudella ja osanotolla meni veneellä keskelle joen yli uivaa
-parvea. Väsyneet uijat, joille hän ojensi airoansa, tarttuivat
-siihen, juoksivat sitä myöten hänen luoksensa veneesen, istuivat
-sielläkin, nähtävästi hyvin väsyneinä, levollisesti ja luottavasti,
-kiipesivät, kuin vene laski suuremman aluksen viereen, heti siihen
-ja istuivat siellä yhtä huolettomasti hyvän aikaa, vaan hyppäsivät
-heti, kuin alus laski rantaan, maalle ja jatkoivat vaellustansa niin
-välinpitämättömästi, kuin ei olisi ollutkaan mitään keskeytystä.
-
-Samat syyt ne pakottavat sopuleja vaelluksille, joita on
-vuosisatoja huomattu niiden tekevän. Monta vuotta peräkkäin antavat
-Skandinaavian, Pohjois-Venäjän ja Pohjois-Siperian tundrain vuoret
-niille soveliasta asuntoa ja riittävää ravintoa, sillä tunturien
-leveillä harjanteilla ja laajoilla välitasangoilla, mäki- ja
-laaksomailla on tilaa ja ravintoa miljoonille. Mutta ei joka vuosi
-ole tavallista ravinnon runsautta koko kesän ajaksi. Lumirikkaan
-eli sopuleille, jotka valkoisen talvipeitteen alla elävät hyvässä
-turvassa, siis otollisen talven jälkeen tulee aikainen ja lämmin,
-tavallista kauemmin yhtäläisenä pysyvä kevät. Silloin niiden
-ihmetyttävällä hedelmällisyydellä ja lisäytymiskyvyllä ei ole mitään
-rajaakaan, niin että tundra tulee ihan sanan mukaan niitä täyteen.
-Sitte heidän lukuansa äärettömiin asti kartuttava kaunis ja lämmin
-kesä jouduttaa myöskin kaikkein ravintokasvien kehittymistä niin,
-että osa niistä kuivaa jo ennen kesän loppua ja kyllästymättömäin
-sopulien ahnaat hampaat tekevät muista lopun jo keskellä kesää.
-Ravinnon puute alkaa tuntua ja tuo suloinen elämä päättyy kauhuun.
-Sopuleilta katoaa uljuus ja rohkeus, sijaan tulee yleinen levottomuus
-ja kohta ne ihan hätäytyvät. Silloin ne yhtyvät ja alkavat vaeltaa.
-Samaa halua ilmestyy yht'aikaa monelle, siirtyy heistä toisiin ja
-niihin yhtyy yhä uusia, joukot kasvavat laumoiksi, ne järjestyvät
-riveihin ja solisevan veden tavalla juoksee elävä myyrävirta vuorilta
-alas laaksomaille. Kaikki rientävät samaan suuntaan, joka kuitenkin
-paikan ja tilaisuuden mukaan moninaisesti vaihtelee. Vähitellen
-muodostuu pitkiä jonoja, joissa sopuli seuraa niin lähellä toista,
-että hänen päänsä näyttää olevan edellä rientävän seljässä, ja
-näiden kevytjalkaisten eläinten astunnasta tallautuu viimein syvä,
-etäällekin näkyvä polku tundran sammalmattoon. Mitä etemmäksi
-vaeltavat sopulit ehtivät, sitä suuremmaksi kiihtyy kiire. Ahnaasti
-käyvät ne käsiksi kaikkiin kasveihin, kuin edessä tai vieressä,
-on, ja syövät, mikä syötäväksi kelpaa. Mutta niiden paljouden
-edessä tulee siihen asti ihan koskematonkin laidun muutamassa
-tunnissa tyhjäksi, ja vaikkapa ensimmäiset vielä löytävätkin jotain
-ravintoa, niin jäljestä, tuleville ei jää mitään. Nälkä kiihtyy
-hetki hetkeltä ja samassa määrässä kiiruhtaa kulkua, saattaa sopulit
-välinpitämättömiksi esteistä ja vaaroista ja vie siten miljooneja
-kuolemaan. Jos ihminen sattuu tulemaan vastaan, juoksevat ne
-jalkain välitse, ne eivät pelkää korppeja, eikä muita petolintuja,
-ne nakertelevat tiensä läpi heinäpieleksien, kiipeävät vuorien
-ja kallionlohkareiden yli, uivat jokien ja lahtien, jopa myöskin
-leveiden järvien, merenlahtien ja vuonojen poikki. Samanlaista,
-seuraa kuin vaeltavien oravain jäljestä juoksee ja lentää sopulienkin
-jäljissä. Sudet ja ketut, ahmat, näädät ja lumikot, lappalaisten
-ja samojeedien koirat, kotkat, haukat ja tunturipöllöt, korpit ja
-varikset herkuttelevat lukemattomilla uhreilla, joita aaltoilevasta
-sopulivirrasta vaivatta ottavat, lokit ja kaikenlaiset petokalat
-niillä, jotka kuolevat vesiin. Tauteja ilmestyy myöskin ja ne enkä
-tuhoavat sopuleja vielä paljon enemmän, kuin kaikki viholliset
-yhteensä. Tuhansia kuolleita sopuleja jää polun varrelle mätänemään,
-tuhansia huuhtelevat vesien aallot pois. Ei kukaan voi sanoa,
-jääkö sopuleista yhtään jäljelle palaamaan sittemmin tavallisille
-asuinpaikoilleen tuntureille vai joutuvatko surman suuhun kaikki,
-jotka ovat lähteneet vaeltelemaan; mutta sen minä kyllä voin sanoa,
-että minä olen kuljeksinut suuret alat Lapin tundraa ja sillä
-melkein kaikkialla nähnyt vaeltavain sopulilaumojen polkuja ja muita
-jäännöksiä, mutta en ainoatakaan elävää sopulia. Ne alat pysyvät,
-kuten minulle kerrottiin, usein vuosikausia semmoisinaan, kuin minä
-ne näin, ja vasta pitkäin aikojen kuluttua ilmestyy niihin vähitellen
-taas noita pieniä, toimeliaita jyrsijöitä.
-
-Mitä Pohjolassa vaikuttaa nälkä, samaa tekee rikkaammassa Etelässä
-polttava jano. Kuin Etelä-Afrikan talven paahtavassa kuumuudessa
-kelvottomat vesilätäköt, joista tiikerihevoset, anttiloopit,
-puhvelit, kamelikurjet ja muut maassa elävät aroeläimet saavat
-virvoitusta, yhä enemmän kuivavat, kokoutuvat vielä kuivamattomien
-ympärille kaikki eläimet, joille aro vielä antaa muut elintarpeet,
-ja vilkas, erittäin iloisa liike kehittyy niiden vesilätäkköjen
-ympärillä. Vaan, kuin nekin kuivavat, täytyy sinne kokoutuneiden
-eläinten lähteä vaeltamaan, ja silloin voi tapahtua, että ne yhtä
-toivottomina kuin äsken kuvatut jyrsijät kokoutuvat, kuin kulaanit
-ja aroanttiloopit Keski-Aasian aroilla tai biisonit Pohjois-Amerikan
-prairioilla, suuriksi laumoiksi, juoksevat suoraan suuntaan satoja
-peninkulmia talven tuottamaa hätää pakoon.
-
-Villihevoset täälläkin ensimmäisinä lähtevät puutetta pakenemaan.
-Huolettomasti ja vapaasti liikkuivat aina puutteen alkuun asti
-Karru-aron voimakkaat ja nopeat, villit ja itsetietoiset,
-komeaväriset lapset, sebra, kvagga ja dauv, laajaa aluettansa,
-kukin lauma omia teitänsä vanhan, kokeneen ja taisteluihin
-harjautuneen oriin johdolla. Silloin alkoivat talviajan huolet.
-Vesilammikko toisensa jälkeen jää tyhjäksi ja yhä lukuisammiksi
-kasvavat eläintungokset niiden ympärillä, joissa vielä on vettä.
-Yhteinen hätä saattaa vallattomimmatkin oriit unhottamaan riitansa
-ja taistelunsa. Entisten pikku joukkojen eli tabuunien sijassa on
-nyt monen sadan suuruisia laumoja, jotka nyt toimivat yhteisesti
-ja viimein yhdessä myöskin lähtevät talviseudusta jo ennen, kuin
-vedenpuute ehtii heikontaa voimia ja laimentaa itsepäistä tahtoa.
-Innokkasti kuvaavat matkustajat sellaisten vaeltavain tiikerihevosten
-suurenmoista näytelmää. Laajalti on tarkastelijan silmäin edessä
-hietatasankoa, jonka punaiselta välkkyvää pohjaväriä ainoastaan
-siellä täällä keskeyttävät tummat, auringon hehkusta palaneet
-ruohopilkut ja jota ainoastaan jotkut viuhkalehtiset mimoosaryhmät
-niukasti varjostavat ja hyvin etäällä sinertäväin vuorten terävät
-piirteet rajoittavat. Keskellä sellaista maisemaa nousee tomupilvi
-nousemistaan kuin savupatsas sinitaivasta kohti, vaikka ilmassa
-ei tunnu tuulen värähdystäkään. Yhä enemmän lähestyy se pilvi ja
-viimein alkaa siinä näkyä liikkuvia, eläviä olentoja. Pilven verhosta
-esiytyen tulee kirkasvärisiä omituisen kuvikkaita eläimiä katsojan
-silmäin eteen; tiheissä riveissä, kaulat ja hännät pystyssä, niska
-niskassa kiinni, joukon jatkona kummallisen muotoisia gnu-eläimiä eli
-anttilooppihevosia ja kamelikurkia, juoksevat ne ohitse, kiiruhtaen
-toiselle, ehkä etäisellekin laidunpaikalle, ja ennen, kuin tarkastaja
-ehtii oikein tointuakaan, on villi lauma taas kadonnut näkyvistä,
-hävinnyt näkymättömän laajan aron peittoon.
-
-Talven karkoittamat anttiloopit kulkevat myöskin avaroita lakeuksia
-enimmäkseen samaan suuntaan, vaikka ei aina samoja teitä. Lukuisimmin
-on juoksukaureita, joka on kaikkein kauneimpia ja muhkeimpia
-gaselleja. Juoksukauriin tavaton kauneus ja lumoava suloliikkeisyys
-viehättävät jokaista, kuin tarkastelee häntä vapaudessaan,
-miten se milloin notkeasti astuskelee, milloin paikoillaan syö,
-milloin vallattomasti hypähtelee, niin että tulee näkyviin sen
-kaunein koristus, lumivalkoinen, harjantapainen töyhtö, joka
-tavallisesti astuessa on kätkössä seljän ojassa vähän taempana
-keskiruumista. Ei mikään muu anttilooppi kokoudu niin suuriksi
-laumoiksi kuin tämä, jos puute pakottaa sitä vaeltamaan. Turhaa
-on sanarikkaimmankaan kertojan koettaa saada ketään, joka ei itse
-ole nähnyt juoksukauris-matkuetta, edes sinne päinkään oikein
-käsittämään sitä ihmeellistä näytelmää. Oltuaan jo viikkokausia
-koossa, ehkäpä yhä vielä odoteltuaan ensimmäistä sadetta päättää
-juoksukauris kuitenkin viimein lähteä vaeltamaan. Satoja yhtyy
-toisiin satoihin, tuhansia toisiin tuhansiin, sitä enempi, mitä
-pahempi on puute, mitä polttavampi jano ja mitä pitempi matka jo
-on kuljettu. Joukoista tulee laumoja ja ne yhä kasvavat, kunnes ne
-aurinkoa pimittävän heinäsirkkaparven kaltaisena kulkevat tietänsä.
-Tasangoilla on niitä koko neliöpeninkulmain alat täynnä, vuorten
-solissa sulloutuvat ne ihan kiinni toisiinsa ja kulkevat sellaisella
-voimalla, että mikään muu eläin ei voi niitä vastustaa; laaksojen
-läpi lainehtivat ne kuin yli rantojensa paisunut, kaikki mukaansa
-raastava kymi. Mieltä huumaavasti, saattaen levollisimmankin ihmisen
-hämmästymään, lainehtii eläinvirta ohitse välistä päiväkausia. Kuten
-ahnaat muuttosirkat syövät nämäkin nääntyvät eläimet ruohon ja
-lehdet, viljan ja muut hedelmät; ei jää korttakaan niiden tielle.
-Jos ihminen astuu eteen, kaatavat ne hänet heti maahan, ja tuhannet,
-vaikka kyllä keveätkin sorkat loukkaavat häntä niin pahoin, että
-saa iloita, jos pääsee siitä hengissä. Eteen sattuva lammaskatras
-joutuu sekaan, vyöryy virran mukaan ja häviää ainiaaksi. Leijonan,
-joka luuli vaivatta saavansa syötävää, täytyy päästää sieppaamansa
-uhri kynsistään ja ajelehtaa virran mukana. Lakkaamatta tunkeutuvat
-taimmaiset eteen päin ja esimmäiset hitaat pakenevat toisten
-tunkeutumista; lakkaamatta koettavat keskimmäiset päästä sivuille,
-mutta joka puolelta pidetään sitkeästi vastaan. Tomupilvien päällä,
-joita nämä äärettömät vaeltelevat joukot nostavat, kiertelee
-kotkia; lauman sivuille ja taakse liityy joukottain kaikkia petoja
-hautajais-saattoväeksi; vuorten solissa väijyvät pyssymiehet,
-ampuen luodin toisensa perästä tähän tungokseen. Siten janoiset
-elukat retkeilevät peninkulmittain, kunnes kevät viimein tulollaan
-hajoittelee niiden laumat.
-
-Tarvitseekohan minun vielä tämän jälkeen kuvata muita vastentahtoisia
-vaelluksia, sellaisia, kuin naalit ja jääkarhut välistä tekevät,
-milloin jäälautta, jolla he pyytelevät, hajoaa ja he joutuvat meren
-aaltoihin, kunnes, jos hyvin käy, pääsevät johonkin saareen? Enpä
-luule, sillä sellainen matkustelu ei ole mitään vaeltamista, vaan
-ainoastaan aalloilla ajelehtimista.
-
-
-
-
-Lintujen rakkaus ja aviot.
-
-
-Vastustamattomasti, pakottavan luonnonlain tavalla liikkuu
-kaikissa elävissä olennoissa vietti eli halu kiinnittää itseensä
-lajinsa toinen sukupuoli, yhdistää omaan olemukseensa toinen olemus,
-oman tahdon uhraamisella herättää samanlaisia tunteita ja siten tehdä
-sisällisin liitto, kuin olentoa yhdistää olentoon, elämätä elämään.
-Ei mikään voima ole niin mahtava, että se voisi lakkauttaa tämän
-lain; ei mikään käsky niin jyrkkä, että se voisi siihen vaikuttaa.
-Vastustamattomasti raivaa se kaikki esteet ja voitollisesti
-kilvoittelee pyrintönsä perille.
-
-Rakkaudeksi me sanomme sitä kaikkivaltiasta voimaa, jonka kautta tämä
-laki hallitsee, kuin on puhe sen vaikutuksesta ihmisiin; vietiksi,
-kuin puhumme sen vaikutuksesta eläimiin. Sanoilla leikittelyä se on
-eikä mitään muuta, paitsi jos rakkaus sanalle nimenomaan annamme
-sen merkityksen, että se ihmisissä jalostaa, tekee siveellisiksi
-kaikki luonnon vietit. Jos emme tee sitä erotusta, on vaikea erottaa
-rakkautta ja viettiä toisistaan. Ihminen ja eläin ovat saman lain
-alaiset, mutta eläin tottelee sitä nöyremmin kuin ihminen. Se ei
-punnitse, se ei ajattele, vaan antautuu sen vaikutuksen valtaan, jota
-vastoin ihminen useinkin tottuu vapautumaan sen vaikutuksesta.
-
-Se tosin, joka edeltä käsin uskaltaa eittää ihmisen kuulumista
-eläinkuntaan, katsoo eläintä vain pelkäksi eläväksi koneeksi,
-jota sen ulkopuolella vaikuttavat voimat liikuttavat ja ohjaavat,
-kiihottavat toimintaan, saattavat tavoittelemaan oman lajinsa
-toisen sukupuolen suosiota sekä riemusta laulamaan ja ärsyttävät
-taistelemaan kilpakosijoita vastaan; hän tietysti ei myöskään
-lainkaan myönnä sellaisella koneella olevan mitään vapautta eikä
-omaa tahtoa, ei vastakkaisten mielenväreiden ristiriitaa, ei
-tunne- eikä järkielämää. Korottamatta itseänsä hän siten, että omistaa
-yksinomaan itsellensä kaiken henkisen toimikyvyn tai ainakin kaiken
-henkisen vapauden, alentaa eläimen vain oman tyhjän turhamaisuutensa
-irvikuvaksi, joka pikemmin elää vain varjoelämää kuin todellista ja
-jolla siis ei voi olla mitään olemassa olon iloa.
-
-Oikeammin ja epäilemättä paremmin oikeuden mukaan teemme, jos
-oletamme olevan päin vastoin, emmekä ehkä ole liian ankarat, jos
-väitämme, että, ken ei tunnusta eläimellä olevan ymmärrystä, hänen
-tarvitsisi olla huolissaan omasta ymmärryksestään, tai että se, joka
-ei tunnusta eläimellä olevan tunne-elämää, ei itse vielä tiedä,
-mitä tunne-elämä onkaan. Ken ilman mitään edeltä käsin tehtyjä
-päätelmiä tarkastelee, hänen täytyy ennemmin tai myöhemmin huomata,
-että kaikkein eläinolentojen henkinen toiminta, olkoonpa se miten
-monimuotoinen hyvänsä, johtuu samoista laeista ja että joka eläin,
-kukin omassa elinpiirissään ja samoissa oloissa, ajattelee, tuntee
-ja toimii samalla tavalla kuin toinen eikä, päin vastoin kuin
-ihminen, joudu niin sanottujen korkeampain lakien mukaan näyttämään
-ihan määrättyjä elämän ilmauksia. Laiksi saatetaan ehkä sanoa
-eläinten toimintain vaikuttimia, mutta silloin on aina muistettava,
-että ihminenkin on niiden alainen. Hänen henkensä voi kyllä tehdä
-palvelijoikseen muutamia niistä luonnon laeista, vaikuttaa toisiin
-tai ehkäpä aika-ajoin niitä kiertääkin, mutta ei koskaan kukistaa
-niitä, ei tehdä niitä tyhjiksi, olemattomiksi.
-
-Minä koetan todistaa väitteitäni selittämällä esimerkkien avulla,
-miten yhtäläiset yleensä ihmisen ja eläimien elämän ilmaukset voivat
-olla, miten yhtäläisen pakottavasti ihmiseen ja eläimiin vaikuttaa
-tärkein kaikista luonnonlaeista, se, joka tarkoittaa kunkin lajin
-pystyssä pysymistä tai josta se seuraa. Ihminen ja lintu, mikä suuri
-juopa heidän välillään, heidän molempain elämänsä välillä! miten
-suuri erotus heidän tekemisensä ja toimintansa välillä! onko mitään
-voimaa täyttämään sitä juopaa? voidaanko ajatella oloja, jotka
-saattavat molemmat näyttämään hyvin yhtäläisiä elämän ilmauksia?
-Koettakaamme katsoa.
-
-Varomattomimmin kuin ihminen antautuvat linnut vuodenaikojen
-vaihtelun alaisiksi. Ne eivät kylvä ei niitä eikä kokoo latoihin;
-niiden siis täytyy miten hyvänsä mukautua vuodenaikoihin, jos
-tahtovat tulla toimeen ja elää. Sen tähden ne kukoistavat keväällä,
-kantavat kesällä hedelmää, korjaavat sen ja itsensä syksyllä ja
-lepäävät talvella kuten äidillinen maakin. Lintujen elämän ilmaukset
-riippuvat vuoden eri ajoista. Tässä kohden vallitsee todella
-rautainen laki, jonka rinnalla, jota vastaan kaikki vapaus, kaikki
-oma tahto on mahdoton. Mutta mitäpä siitä vapaudesta ja omasta
-tahdosta johtuisi muuta kuin puutetta ja hätää, oman ja poikasien
-hengen uhraamista? Linnut siis nöyrästi taipuvat sen lain alaisuuteen
-ja nauttivat siten vapautta, jota me ihmiset saattaisimme heiltä
-kadehtia ja kadehtisimme, jos emme kykenisi irtautumaan enemmän kuin
-ne vuodenaikain vaikutuksen vallasta. Vaan emmekö mekin kukoista
-keväällä, emmekö mekin lepää talvella? Ja eikö meidänkin täydy
-taipua rautaisen välttämättömyyden mukaan? Vaikka linnut ovatkin
-tässä kohden sidotut, niin ne toisissa kohdin säilyttävät vapautensa
-ja oman tahtonsa ja käyttävät molempia paljon iloisemminkin ja
-esteettömämmin kuin ihminen.
-
-Ei mikään lintu vapaatahtoisesti luovu rakkauden iloista; ainoastaan
-muutamat irtautuvat avion kahleista; mutta jokainen koettaa niin
-pian kuin mahdollista saavuttaa ja nauttia rakkautta. Jo ennen
-pääsemistänsä lapsuuden puvusta tuntee lintu sukupuolien eron ja
-pitää sitä arvossa; jo paljon ennemmin taistelee nuori uros ikään
-kuin poikamaisessa vallattomuudessa vertaistensa kanssa; kasvettuaan
-se heti innokkaasti ja väsymättä hankkii itselleen omaan lajiinsa
-kuuluvan naaraksen suosiota. Ei yksikään uroslintu jättäydy vanhaksi
-pojaksi, ei yksikään naaraslintu hylkää soveliasta kosijaa. Vaimon
-tähden vaeltaa mies levähtämättä ja matkan päätä tietämättä yli
-maiden ja merien; arvokkaan miehen tähden unhottaa lintuvaimo
-kärsityn tuskan ja ahdistavan surun, olkootpa ne kuinka syvälliset
-hyvänsä; arvokkaimmalta näyttävän kosijan tähden rikkoo naaras ehkä
-entisen avioliitonkin.
-
-Joka naaraslintu saa itselleen puolison, mutta joka uroslinnun ei
-ole yhtä helppo saada. Sillä lintujenkin kesken täytyy niin suurta
-omaisuutta etsiä ja kilvoittelemalla saada se. Yleensä on enempi
-uroksia kuin naaraksia; monen uroksen täytyy siis tyytyä kovimpaan
-kohtaloon, kuin sitä voi kohdata, ja ainakin toistaiseksi elää
-yksinänsä. Kaikkein enimmille linnuille on yksin olo tuskaksi,
-jota he kaikin voimin koettavat saada poistetuksi. Ne sen tähden
-vaeltelevat kosintaretkillä laajalti, etsiskellen ahkerasti puolisoa,
-ja kosivat rohkeasti, missä vain luulevat kosittavia olevan, samapa
-se, ovatko ne vielä yksinäisiä vai jo miehen saaneita tai jo
-joutuneita leskiksi. Jos urosten vaellukset olisivat turhat, niin ne
-luultavasti eivät niin säännöllisesti kuljeksisi, kuin ne todella
-tekevät.
-
-Pyrkiessään naaraksen suosioon käyttävät urokset kaikkia keinoja,
-kuin luonto on heille antanut. Jokainen näyttää lajinsa ja kykynsä
-mukaan paraimpia lahjojaan, jokainen koettaa näyttää itseään
-lumoavimmalta puolelta, näytellä kaikkea rakastettavuuttansa, kaikkea
-loistoa enemmän kuin muut hänen lajisensa. Hänen intonsa yltyy,
-mikäli on toivoa kositun taipumisesta; oma rakkautensa lumoaa sitä,
-saattaa sen intoihinsa. Mitä vanhempi se on, sitä huomattavammin
-se käyttäytyy, sitä itsetietoisemmin mahtailee, sitä rajummin
-tavoittelee lemmen palkkaa. Sananlasku "ei vanhuus hulluudesta
-suojele" joutuu hänessä häpeään, sillä vanhuus ainoastaan ani
-harvoin tuomitsee sen heikoksi ja kykenemättömäksi; päin vastoin se
-yleensä enentää sille suotua kykyä, ja kypsynyt kokemus vahvistaa
-sen täys'voimaisuutta. Eipä ihme siis, että ainakin nuoret naarakset
-mieluisemmin valitsevat vanhempia uroksia, eikä sekään, että
-vanhemmat urokset kosivat itsetuntoisemmin ja luottavammin, ell'ei
-juuri innokkaammin.
-
-Keinot, joilla uroslintu ilmoittaa rakkautensa ja kosintansa, ovat
-hyvin monenlaiset, vaan aina kuitenkin tietysti yhteydessä hänen
-paraimpien lahjojensa kanssa. Toinen kosii laulullaan, toinen
-siivellään, kolmas nokallaan, neljäs jalallaan; joku näyttää
-kosiessaan höyhenpukunsa koko komeutta, toinen jotakin erityistä
-koristemerkkiänsä, kolmas taitoansa, jota ei milloinkaan muulloin
-näytellä. Vakavat linnut leikkivät ja laskevat leikkiä, tekevät
-arvokkaita narrin kujeita; äänettömät tulevat puheliaiksi, hiljaiset
-vilkkaiksi, tyyniluontoiset kiihkoisiksi taistelijoiksi, pelkääväiset
-rohkeiksi, varovaiset huolettomiksi. Lyhyesti sanoen: melkein kaikki
-näyttävät jotain toista puolta kuin muuten. Niiden koko olemus
-näyttää muuttuneen, koska niiden kaikki liikkeet ovat vilkkaammat
-ja kiihkoisemmat kuin muuten, koska niiden käytös on kaikinpuolin
-perin toisenlainen kuin tavallisesti ja koska niitä oikea huumaus
-innostuttaa, vahvistaen ja jännittäen niiden olemuksen koko voimaa,
-niin että mitään väsähdystä ei näy nimeksikään. Ne luopuvat unesta
-tai vähentävät levonajan ainakin perin vähäiseksi eivätkä uuvu,
-ne valvoessaan ponnistavat ylellisesti kaikkia voimiansa eivätkä
-kuitenkaan väsy.
-
-Kaikki laululinnut kosivat selvästi ymmärrettävillä sävelillä, eikä
-heidän laulunsa olekaan muuta kuin rakkauden rukousta tai riemua.
-Täysi totuus on runoilijan sanoissa:
-
-    "Missä satakielet, kysyt vainen,
-    jotka sulle lumolaulujaan
-    soitti, kuin ol' kevät ihanainen --
-    soittivat vain lemmen aikanaan."
-
-sillä satakielen ja kaikkein muiden meitä ilahuttavain lintujen
-laulu todella alkaa rakkauden ensi liikkeistä ja päättyy, kuin
-rakkauden huumaus haihtuu ja muita tunteita, varsinkin surua tulee
-sijaan. Laulaen lähtee lintu kosintamatkalle, laululla se ilmoittaa
-naarakselle tulonsa, läsnä olonsa, laululla hän kutsuu sitä luokseen,
-innokkaammalla laululla ilmoittaa se ihastuksensa, kuin on saanut
-vaimon omakseen, lauluun pukee hän pyyntönsä, ikävänsä ja toivonsa,
-laululla hän ilmoittaa voimansa, riemulaululla julistaa onnensa ja
-autuutensa ylös taivaasen, laululla hän vaatii taisteluun jokaista
-oman lajinsa urosta, joka uskaltaa häiritä tätä onnea. Ainoastaan
-niin kauan, kuin rakkauden huumaus lintua innostuttaa, laulaa se
-täydellä voimalla, täydellä pontevuudella, ja jos se muuten vielä
-laulaa, niin se laulu varmaan on vain sen rakkauden muistelua,
-joka häntä kerran teki onnelliseksi. Ken väittää, kuten todella
-on väitettykin, että lintu laulaa ihan ilman omaa tahtoansa, että
-sen erääsen aikaan täytyy laulaa ja että se toiseen aikaan ei voi
-laulaa, hän ei ole koskaan ymmärtänyt tai ei ole tahtonut ymmärtää
-linnun laulua, vaan lausuu vain surkuteltavalla tavalla ilmi omat
-luulettelunsa. Jos vain todella tarkastellaan, niin kohtapa täytyy
-huomata, miten linnun laulu, vaikka yleensä pysyykin samana,
-liittyy jokaiseen tunteen liikkeesen, miten se linnussa kulloinkin
-vallitsevan mielialan mukaan, kaikuu levollisesti, vahvistuu,
-riemastuu ja jälleen heikkonee ja miten se herättää kaikua toisten
-urosten rinnoissa. Jos tuo äskeinen väitös olisi tosi, niin täytyisi
-joka uroksen laulaa ihan samalla tavalla kuin toinen saman lajin
-uros, soittaa oma laulunsa, kuin soittolaatikko kilistelee sen
-pyörivälle telalle piikitettyä laulua; ei yksikään lintu osaisi
-oppia, ei muuttaa eikä parantaa säveltänsä, ei opetella mestariksi.
-Me kuitenkin olemme kokeneet ja saamme kokea olevan juuri päin
-vastoin, ja sen tähden olemme vakuutetut, että lintu laulaa ihan
-itsetajuisesti, että sen laulussa ilmoitakse sen sielu. Hänkin
-on runoilija, joka hänelle määrättyjen rajain sisällä sepitsee,
-muodostelee ja kuuluttaa ilmi. Ja kiihottimena siihen on rakkaus
-toista sukupuolta kohtaan. Sen vaikutuksesta laulaa, viheltää ja
-myrisee närhi, räkättää harakka, muuttaa raakkuva korppi karkeat
-äänensä sulaviksi ja pehmeiksi, laulaa muuten äänetön uikku, kaiuttaa
-kuikka hurjaa, vaan kuitenkin soinnukasta merilauluansa, pistää
-kaulushaikara nokkansa veteen, muuttaakseen ainoan huutoäänensä
-kumeaksi, kauas kuuluvaksi mylvinäksi. Tosin lintu laulaa ihan
-määräaikaan vain, mutta ei siitä syystä, että se ei voi muulloin
-laulaa, vaan koska sillä muulloin ei ole mitään laulun syytä, koska
-se ei tahdo laulaa. Hän on vaiti, koska hän ei enää rakasta, koska
-hänen leikkiaikansa on ohitse. Tämän todistaa sattuvimmasti kaikkein
-tuttu käki. Kolme vuoden neljännestä kuluu, sen kajahuttamatta
-ääntänsä kertaakaan; tuleepa sitte kevät, ja silloin hän kukkuu
-päivän ensi hetkestä iltamyöhään asti melkein lakkaamatta niin kauan,
-kuin sen leikkiaika kestää. Mutta hän vaikenee aikaisemmin etelässä
-kuin pohjoisessa, aikaisemmin tasangoilla kuin vuoristoissa ihan sen
-mukaan, kuin kasvatusvanhemmat joutuvat hautomistoimissaan, sillä ne
-ryhtyvät etelässä ja tasangoilla aikaisemmin pesän tekoon ja ennemmin
-pääsevät poikiensa kasvatuksesta kuin pohjoisessa ja korkealla
-vuoristoissa.
-
-Moni lintu vahvistaa laululla tai ainakin omituisella äänellä
-lausumaansa kosintaa vielä erittäin joillakuilla liikkeillä,
-joko siivillä tai jaloilla taikka muilla erinäisillä asennoilla,
-ylvästellen kosittavan edessä, ja jotkut kummallisella kalinalla.
-
-Jotkut haukat ja pöllöt ilmoittavat pyyntönsä melkein yksinomaan
-tai ainakin paraastaan vain kovilla huudoilla. Sitä vastoin toiset
-petolinnut näyttävät joko yksin tai yhdessä naarasten kanssa komeaa
-lentoleikkiä, jota saattaisi sanoa milloin tanssiksi, milloin
-mylläkäksi. Kotkat, bussaari-, muutto-, puna- ja tornihaukat
-kiertelevät toinen toistaan hetkikausia, kiipeävät kierteisesti
-äärettömän korkealle, näyttelevät, ilmeisesti molemminpuoliseksi
-huviksi ja iloksi, kaikkia lentotemppujaan, huudahtavat tuon
-tuostakin kimakasti, välkyttelevät höyheniään auringon paisteessa
-ja liitelevät viimein hitaasti johonkin korkeaan istumapaikkaan,
-hyväilemään siellä toisiansa edelleen. Haarahaukat tekevät yleensä
-samoin, vaan pudottautuvat, siivet puoleksi levällään, yht'äkkiä
-hyvinkin korkealta ihan lähelle maan tai veden pintaa, alkavat
-sitte paljon nopeammin kuin muuten kierrellä, pysyvät jonkun aikaa
-räpytellen ihan paikoillaan tai tekevät muita kummallisia liikkeitä
-ja nousevat sitte taas hitaasti ylös äskeiseen korkeuteen. Suohaukat
-lentävät pitkän ajan näennäisesti välinpitämättöminä kositun
-naaraksen takana tai sivulla, alkavat sitte kierrellä sen ympäri,
-tekevät yhdessä toisiinsa kietoutuvia kierteitä, nousevat kositun
-luota; pää kohti taivasta, yht'äkkiä melkein pystysuoraan ylös hyvin
-korkealle, kiihdyttävät muuten hitaanlaisen lentonsa noustessaan
-arvaamattoman nopeaksi, pudottautuvat sieltä nurin niskoin, siivet
-melkein koossa, ihan jäykkinä alas, kiertävät siellä pari kolme
-kertaa, livahtavat taas ylös ja tekevät sitä tekoaan, kunnes
-naaraskin seuraa kosijan esimerkkiä. Kaikkia näitä komeammin lentelee
-Sisä-Afrikassa elävä ilvehtijä eli lääkärikotka, kotkan kokoinen
-haukka, joka on sekä muodoltaan että käytökseltään kummallisimpia
-petolintuja. Sen ihmetyttävä lento vetää kaikkina aikoina puoleensa
-tarkastajan huomiota, mutta varsinkin leikin aikaan muuttuu se
-verrattomaksi näytelmäksi, hurmaavaksi ilveilyksi, jossa näyttää
-olevan kaikkein muiden petolintujen lentotaito yhdistettynä.
-
-Kosivain petolintujen tavalla käyttäytyy myöskin moni muu,
-sellaisetkin, jotka eivät suinkaan ole erinomaisia lentäjiä. Siitä,
-kuin edellä on puhuttu, onkin jo ihan itseselvä, että nekin ottavat
-avuksi siipensä, kuin kilvoittelevat naaraksen rakkaudesta tai
-ilmoittavat tunteitansa sen saamisesta omakseen. Innokkaasti laulaa
-pääsky, kositun tai saadun naaraksen vieressä istuen, sievimmät
-suloisimmat laulunsa; mutta hänen rinnassaan leimuava tunne on
-kuitenkin niin voimakas, että hänen, lentomestarin, on mahdoton
-viipyä paikoillaan niin kauan, kuin laulua kestää; hän lentää pois,
-laulaa lentäessään vielä edelleen ja kiertelee naaraksen ympäri,
-joka myöskin läksi lentoon. Kehrääjä istuu pitkän aikaa puun
-oksalla, usein jotenkin etäällä naaraksesta, kehrää minuuttikausia
-samaa hyrisevää säveltänsä, lähtee viimein, kiertelee koreasti
-käännellen ja siipiä räpyttäen naaraksen ympärillä ja huutaa niin
-hellästi "häit", että oikein ihmetyttää, mitenkä voi syntyäkään
-niin lempeitä ääniä niin karkeassa kurkussa. Mehiläissyöjä, jolle
-samoin on suotu vain kaiuton ääni, istuu kauan ihan naaraksen
-vieressä odotellen ja monesti todella ei virka mitään, vaan
-näyttää tyytyvän kaunisten, kirkkaan punaisten silmiensä hellään
-puheesen. Mutta viimein tulistuu hänkin, liikuttaa yht'äkkiä
-siipiänsä, nousee korkealle ilmaan, tekee kierroksen, huudahtaa
-riemukkaasti ja palaa taas naaraksen luo, joka on sen aikaa istunut
-paikoillaan. Keskellä innokkainta rakkauslauluaan, sanottakoonpa
-sitä kuherrukseksi, kirskutukseksi tai ulinaksi, kyyhky ikään kuin
-itsekseen innostuneena vaikenee yht'äkkiä, räpyttää muutaman kerran
-siipiään kovasti, lentää korkealle, levittää siellä siipensä ja
-liitelee hitaasti johonkin puun latvaan kuhertamaan uudestaan.
-Metsä- ja suokirvinen, harmaa kerttu ja kultarinta kerttu tekevät ihan
-samoin kuin kyyhkyset. Uunilintu syöksyy, lauluaan keskeyttämättä,
-korkeasta istuinpaikastaan alas ja nousee sieltä taas toiselle oksalle
-laulamaan sävelmänsä loppuun, alkaa hetkisen päästä virtensä
-uudestaan, lentää leikitellen keskellä lauluaan ja päättää sen samalla
-tavalla. Viheriä peipposet, tiklit ja harmaat sirkut mylleröivät
-rakkauden innossaan niin ihmeellisellä tavalla ilmassa, kuin eivät
-kykenisi hallitsemaan siipiänsä. Leivoset nousevat rakkaussäveliänsä
-laulaen korkealle yläilmoihin. Girlitsa käyttäytyy, kuin olisi oppinut
-lentotaitoa yölepakolta.
-
-Saman huumauksen vallassa kuin mainitut ovat myöskin kaikki linnut,
-jotka tanssimalla ilmoittavat rakkauttansa. Nekin tanssiessaan
-heittävät muulloiset tapansa ja joutuvat viimein niin intoihinsa,
-että suuremmassa tai vähemmässä määrässä unhottavat koko muun
-maailman. Ei milloinkaan lintu tanssi äänettä, enimmät päin vastoin
-ääntelevät omituisesti, jollaista niiltä ei koskaan muulloin kuulla,
-näyttelevät samalla koko komeuttansa, vieläpä useimmiten sillä
-päättävätkin tanssin.
-
-Erittäin innokkaita tanssijoita ovat ruopuslinnut eli kaikki
-kanalinnut. Kesy kukko vain ylpeästi kävelee, huutaa ja lyö siipiään;
-jo sen kotinaapurit riikinkukot ja kalkkunat tekevät enemmän
-temppuja. Paljon innokkaammat tanssijat kuin nämä ovat melkein
-kaikki teirilinnut ja jotkut fasaanit. Ken valkenevana aamuhetkenä
-on katsellut soitimella olevia metsoja, kuunnellut lavertelevia ja
-laahustavia teirejä tai Pohjolan kevään valoisena yönä nähnyt tundran
-lumilakeuksilla metsäkanan tanssivan, hän ihan varmaan yhtyy minun
-sanoihini, kuin väitän, että se hyvittely, jota nämä kukot näyttävät
-ja osoittavat kanoillensa, vaikuttaa yhtä vastustamattomasti kuin
-riikinkukon, joka levittää kauneimman koristuksensa katokseksi
-kositun päälle. Vielä omituisemmin kuin kaikki nämä käyttäytyvät
-satyyrikukot eli sarvifasaanit, Kaakkois-Aasiassa elävät, komeat
-ruopuslinnut, joilla on kaksi sarvenkaltaista, kirkasväristä
-nahkaputkea päälaen sivuilla ja sangen loistovärinen, venyväinen
-kaulahetula. Kukko, kierreltyään moneen kertaan kanan ympäri, ollen
-sitä tuskin huomaavinaankaan, pysähtyy johonkin paikkaan ja alkaa
-kumarrella. Yhä nopeammin kumartelee se ja hitaasti ojentuvat sarvet,
-levenee ja jatkuu kaulahetula, kunnes ne ihan ympäröivät pään tuolta
-rakkaudesta hurjastelevalta linnulta. Nyt se levittää ja ojentaa
-siipensä, laskee ja pyöristää purstonsa, painuu polvilleen ja
-syljeksien ja sihisten laahaa siipiään maassa. Yht'äkkiä pysähtyvät
-kaikki liikkeet. Matalana, höyhenet pörröllään, siivet ja pursto
-maahan painettuina, silmät kiinni, kuuluvasti hengittäen, pysyy se
-hetkisen huumauksissaan liikkumatta. Häikäsevä loisto säteilee sen
-täysin paisuneista koristimista. Yht'äkkiä nousee se taas, syljeksii
-ja sihisee, vapisee ja silentää höyhenensä, raapii maata, heilauttaa
-purstonsa ylös, lyö siipiään, ylenee nytkähdellen vähän kerrassaan
-täyteen korkeuteensa, syöksyy naaraksen luo ja yht'äkkiä pysähtyen
-rajusta juoksustaan seisoo hänen edessään koko loistossansa,
-pysyy siinä hetkisen, vapisee, vavahtelee, sihisee ja antaa sitte
-kerrassaan koko komeuden kadota, höyhenpuku silenee, sarvet ja
-kaulahetula pienenevät ja lintu ryhtyy tavallisiin toimiinsa, kuin ei
-olisi mitään tapahtunut.
-
-Västäräkki astuskelee valittunsa ympäri korein askelin, pää
-vähän alhaalla, siivet ja pursto levitettyinä ja siivet vavisten
-liikkuvina, kumarrellen, lähestyen ja etääntyen. Loistavan
-uhrikaritsan näköisenä istuu tulipeipponen kafferihirsin tähkällä,
-johon hän puolisoineen on asettunut, levittää koruhöyhenensä auringon
-paisteesen ja innokkaasti laulaen pyörii valitussa istuinpaikassaan.
-Hellästi kuin ihmislapset, suu suuta, rinta rintaa vasten,
-tanssivat kyyhkyset pitkän aikaa yhdessä. Kiihkeästi, vilkkaasti
-hyppien tanssivat kurjet, yhtä innokkaasti Keski-Amerikan komeat
-vuorikanat, vieläpä ihmettelevän ihmisen näkyvissäkin. Yksinpä
-kondorikin, mahtavin lentäjä, joka nousee tuhansia metrejä ylemmäksi
-Andes-vuorten korkeimpia huippuja ja jonka ei luulisi ryhtyvän muihin
-kosintakeinoihin kuin lentotemppuihin, kuitenkin tanssii ja pyörii
-naaraksen ympäri, hitaasti kävellen ja omituisesti muristen tai
-rummuttaen, pää alas rintaan asti laskettuna ja siivet levitettyinä
-ihan suoriksi.
-
-Toiset linnut tanssin sijasta vallattomasti hyppelevät oksilla
-ylös alas, edes takaisin, näytellen kukin omaa komeuttansa. Niinpä
-paratiisilinnut kokoutuvat aamuhetkinä yksissä eräihin puihin ja
-siellä naarasten kunniaksi hypiskelevät, vapisuttavat siipiänsä ja
-levittelevät ihmeellisiä koruhöyheniään. Toiset vielä rakentelevat
-itselleen lehtimajojakin, koristelevat niitä kaikenlaisilla
-kiiltävillä ja välkkyvillä esineillä ja tanssivat niissä. Muutamat
-linnut, jotka eivät voi laulaa eikä näyttää lento-, ei tanssitaitoa,
-saavat nokallaan aikaan omituista kolinaa. Niinpä kaikki haikarat
-kosivat lyömällä nokkansa molempia puoliskoita hyvin sukkelaan
-vastakkain, joka kolina on heiltä puuttuvan äänen sijassa: samoin
-kaikki tikat nokallaan niin tiheään hakkaavat jotakin kuivaa oksaa,
-että puu värisee ja kauas metsään kaikuu rummutus.
-
-Vaikka naaras ei sille tehtyä rakkauden tunnustusta oikeastaan;
-hylkääkään kylmäkiskoisesti, niin se sentään ainoastaan hätätilassa
-valitsematta suostuu kehen hyvänsä ensimmäiseen kosijaan. Alussa
-se näköjään hyvin välinpitämättömästi kuuntelee hellimpiä
-rakkaussäveliä, katsoo kaikkia lentoleikkejä ja tansseja, joita sen
-kunniaksi pidetään sekä kaikkea komeutta, kuin sille näytetään.
-Useimmiten se käyttäytyy, kuin kaikki tuo lumokeinojen tuhlaus ei
-ollenkaan olisi minkään arvoinen. Mukavasti, näköjään ihan huolimatta
-kosijan vehkeistä tekee se tehtäviään, jopa etsii ravintoaankin.
-Monesti, tosin ei läheskään aina, tulee se laulun tai tanssin
-houkutuksesta lähemmäksi, vaan ei millään tavoin, ei vähimmälläkään
-merkillä osoita taipuvaa myötätuntoisuutta. Monet naaraslinnut,
-varsinkaan moniavioisuudessa eläväin kanalintujen naarakset eivät
-edes tule kukkojen leikkipaikoillekaan, vaikka nämä kanat eivät
-suinkaan ole kylmäkiskoiset, vaan päin vastoin monesti kiihdyttävät
-kutsuvilla äänillään kukkoja hurjimmilleen. Jos kukko tulee kanan
-mielestä liian tunkeilevaksi, niin kana pakenee. Se harvoin lienee
-toden tekoa, mutta tavallisesti sitä kestää niin itsepäisesti, että
-ei aina käy päättää, onko pako todella pelkkää pakoa ilman mitään
-sivutarkoitusta, vaiko vain näön vuoksi. Jos se ei mitään tarkoita,
-niin tulevat siten ainakin kosivan kukon kiihko ja muut kosintakeinot
-kiihdytetyiksi ylimmilleen. Tulisemmin ja pitämättä mitään lukua
-syöksyy kukko pakenevan kanan jäljestä, ikään kuin aikoen pakottaa
-sen taipumaan; tulisemmin kuin koskaan laulaa se, vilkkaammin leikkii
-ja tanssii tai lentelee, kuin naaras pysähtyy hetkiseksi, ja vielä
-kiihkeämmin lähtee ajamaan takaa, kuin naaras taas jatkaa pakoaan.
-
-Luultavasti olisi jokainen naaraslintu taipuvaisempi, kuin se
-yleensä on, jos yksi uros olisi ainoana kosijana. Vaan koska yleensä
-on uroksia enempi, niin on naaraksella tilaisuus valita. Monta
-urosta, välistä suuri joukkokin on yht'aikaa kosimassa, siten tehden
-luonnolliseksi naaraksen miettimisen ja valinnan. Tietämättään tai
-tahallansa tottelee se lajin parannuksen lakia. Useammista koettaa
-se valita paraimman, voimakkaimman, terveimmän, kaikin puolin
-oivallisimman; se saa valita. Sen käytöksen vaikutus uroksiin tulee
-ilmi rajattomana kateutena, joka saa aikaan pitkällisiä taisteluja.
-Joka lintu, näyttäköönpä se meistä miten, viattomalta hyvänsä, on
-sankari taistellessaan rakkaastansa, ja jokainen osaa itsekullekin
-suotuja aseitaan, nokkaa, kynsi- tai kannusjalkoja, välistä myöskin
-sarvimaisilla piikeillä suojeltuja siipiä, käyttää samanlajista
-kilpaveljeä vastaan niin tehokkaasti, että taistelu monesti päättyy
-toisen kuolemaan.
-
-Linnun laadun mukaan tapahtuu taistelu ilmassa tai maassa, puun
-oksilla tai vedessä. Kotkat ja haukat taistelevat kynsillä ja
-nokalla ilmassa. Komeat käänteet, kilpailut ylös päin, päästäkseen
-tarpeellisen korkealle toisesta, nuolen tavoin tuiskahtavat
-hyökkäysiskut, uljas puolustautuminen, ajaminen toisiansa takaa ja
-rohkea puolensa pitäminen ovat huomattavia sellaisissa taisteluissa.
-Jos kotkan onnistuu iskeä kilpaveljeensä, kouristaa sekin heti
-kyntensä toisen rintaan ja molemmat kykenemättä enää taitavasti
-käyttämään siipiänsä, syöksyvät pyöriskellen korkeudesta alas. Maahan
-saavuttua taistelu tietysti lakkaa, vaan heti, kuin jompikumpi
-nousee ilmaan, seuraa toinenkin, ja muutaman minuutin päästä alkaa
-kahakka uudestaan. Jos toinen uupuu, ehkä haavoista, peräytyy se,
-jopa pakeneekin voittajan kiihkeästi vainoomana kiireimmiten ja
-vastarintaa yrittämättä yli sen alueen rajojen, jonka naaras on
-itselleen valinnut; mutta pitämättä lukua mistään tappioista se ei
-ennen luovu taistelusta, kuin naaras varmasti yhtyy voittajaan.
-Välistä tulee toisen kuolema sellaisen taistelun päätökseksi, vaikka
-kyllä harvoin, sillä kotka, jonka kateutta ja vallanhimoa rakkaus
-ja kunniantunto ärsyttävät, ei osoita mitään armoa voitetulle, vaan
-säälimättä tappaa vastustajan, joka ei enää kykene taistelemaan eikä
-pakenemaan. Tappavatpa tervapääskytkin, vaikka näköjään ovat erittäin
-viattomia lintuja, kilpaveljensä siten, että he taistellessaan ihan
-kotkien ja haukkain tavalla iskevät terävät kyntensä toistensa
-rintaan ja sitä niin pahasti repivät, että haavoittunut usein kuolee.
-
-Kaikki laululinnut ennen taistelua tekevät oikean taisteluun
-vaatimuksen. Muuttuupa laululinnun viserryskin aseeksi, jolla voidaan
-taistella ja voittaa, vaikka tosin verta vuodattamatta; leikin
-huuto, joka vasta oikeastaan ilmoittaakin hehkuvimman kosinnan,
-kiihottaa aina kateutta. Ken osaa matkia käen ääntä, voi varsin
-helposti houkutella sen varovaisen linnun ihan siihen puuhun,
-jonka alle itse asettuu; ken osaa matkia hyvästi kuhankeittäjän
-mutkikasta vihellystä, sepel- ja turturikyyhkysen kuherrusta,
-tikan rummutusta tai mitä hyvänsä linnun kosintalaulua tai ääntä,
-hän saa niitä myöskin houkutelluksi luoksensa. Jos kilpakosija
-ilmestyy, niin se ilmoittaa tulonsa ensin huudolla tai laululla,
-mutta ryhtyy kohta tosi toimiin, ja silloin alkaa yhtä kiihkeä
-taistelu kuin edellämainittujen kesken. Äkäisimmästi huutaen ja
-parkuen ajavat kilpaveljet toinen toistaan joko yläilmoissa tai
-alhaalla, puiden latvojen tai pensaiden lävitse ja kuten naarasta
-ahdistaessa ärsyttävät nytkin toisiaan vielä uhkaavilla äänillä,
-jopa myöskin laululla, korumerkkien näyttelemisellä ja pilkallisilla
-liikkeillä oikein vihan vimmaan. Jos ajaja tavoittaa pakenevan
-vastustajan, iskee se sitä nokallaan niin, että höyhenet pölisevät;
-jos ajaja hellittää, kääntyy pakeneva silmänräpäyksessä puolestansa
-hyökkäämään; jos ei kumpikaan pakene, niin ne hakkaavat aika lailla
-toinen toistansa, olivatpa sitte ilmassa jollakin oksalla tai maassa.
-Näissäkin taisteluissa tapahtuu päätös vasta siten, että naaras
-antautuu jommankumman taistelijan puolelle.
-
-Maalinnut taistelevat aina maassa, vesilinnut ainoastaan vedessä.
-Miten tosissaan kanat taistelevat, tietää jokainen, ken on nähnyt
-kaksi kukkoa tappelevan. Niiden taisteluissa on henki vaarassa,
-vaikka kuolema tavallisesti vain silloin seuraa kuin ihminen
-raakuudessaan teroittaa kukkojen luonnolliset aseet ja heikontaa
-puolustuskeinot. Taistelevat kilpakosija-kamelikurjet käyttävät
-samoin voimakkaita jalkojaan ja repivät eteen päin potkien vahvoilla
-ja terävillä kynsillään vastustajansa rintaan, ruumiisen ja
-jalkoihin syviä haavoja. Kiihtyneet trapit puhaltavat kaulapussinsa
-suureksi, kääntävät siipensä nurin, levittävät purstonsa pyöreäksi
-ja muristen syljeksivät hyvän aikaa sekä siten vaadittuaan toinen
-toistansa taisteluun käyttävät nokkaansa oikein tuntuvasti.
-Rannan juoksulinnut, ja varsinkin kaikesta, sekä naaraksista että
-kärpäsistä, auringon valosta ja paikasta, riitelevät suokulaiset
-ryntäävät vastakkain, nokka ojennettuna kuin keihäs, ja ottavat
-iskuja vastaan rintahöyhenillään, jotka ovat suokulaisilla
-kehittyneet oikeiksi kiiviksi. Liejukanat juoksevat uivalla,
-hyllyvällä vesikasvi-peitteellä vastakkain ja pieksävät jaloilla
-toisiaan. Joutsenet, hanhet ja sorsat ajelevat toisiaan niin kauan,
-kunnes toisen onnistuu saada toista kiinni töyhdöstä ja pitää sen
-päätä veden alla, että toinen on tukehtua tai ainakin niin heikkonee,
-että ei heti voi jälleen ryhtyä taisteluun; joutsenet antavat kuten
-kannuslinnut tuntuvia iskuja siipiensä reunoissa olevilla kovilla ja
-terävillä sarvimaisilla pistimillä.
-
-Naaras ei näytä siihen asti, kuin valitsee jonkun uroksen, ottavan
-mitään osaa sellaisiin kilpakosijain taisteluihin, eikä edes
-innostuvankaan niistä, mutta kuitenkin katselee niitä täydellä
-huomiolla, koska se aina suostuu voittajaan, ainakin tyytyy sen
-kosintaan. Millä tavalla naaras päätöksensä ilmoittaa, en osaa
-sanoa, en uskalla edes luullakaan mitään. Vielä noiden taistelujen
-kestäessä valitsee se ja siitä silmänräpäyksestä lähtein antautuu
-ehdottomasti valitun uroksen valtaan, seuraa häntä ja ottaa
-nähtävällä mielihyvällä vastaan sen rakkauden osoitukset, jopa
-itsekin hellästi vastaa hyväilyihin. Ikävöivästi kutsuu se häntä,
-riemuiten tervehtii sitä ja vastustamatta mukautuu sen toiveihin.
-Kiinni toisissaan istuu papukaijapari vierekkäin, vaikka satojakin
-olkoon samassa puussa; täydellinen sopu ja yksimielisyys tulee
-ilmi molempain toimissa, ainoastaan yksi tahto näyttää molempia
-vallitsevan. Jos toinen syö jotakin, syö toinenkin; jos uros siirtyy
-toiseen paikkaan, seuraa naaras; jos uros kaiuttaa ääntänsä,
-antaa naaraskin äänensä kuulua. Hyväillen nyppii toinen toistaan
-höyhenistä ja mielellään ojentaa toinen toiselleen päätään ja
-niskaansa, saadakseen sellaisia rakkauden osoituksia. Naaraslinnulla
-ei puolestaan ole loukkaavia oikkuja, ei äreyttä eikä suuttumista,
-ei haukkumista eikä tyytymättömyyttä, vaan ainoastaan rakkautta
-ja hellyyttä, ja uros on onnellinen ja autuas tiedossaan, että on
-saanut omaksensa, mitä on halunnut. Samoin kuin hänen tahtoansa
-noudatetaan, taipuu hänkin naaraksen toiveihin; jos naaras nousee,
-jättää uroskin istuinpaikkansa; jos naaras lähtee kotiseudusta,
-seuraa uros häntä vieraasen maahan; jos se kääntyy kotia kohti, palaa
-uroskin lapsuutensa seuduille. Eipä ihme siis, että lintujen avio on
-onnellinen ja moitteeton. Elinajakseen yhtyneet puolisot saattavat
-kyllä vanheta, heidän rakkautensa ei koskaan vanhene, vaan pysyy
-ainiaan nuorena ja saa joka kevät uutta intoa lemmelleen; molemmin
-puolinen hellyys ei vähene pisimmänkään liiton aikana. Uskollisesti
-suorittavat molemmat puolisot osansa välttämättömistä taloustoimista
-pesän teon, munien hautomisen ja poikasten kasvatuksen aikaan;
-uhraavaisesti auttaa uros naarasta kaikissa vaikeissa toimissa,
-joita poikaset sille tuottavat; rohkeasti hän toimii sen turvaksi;
-arvelematta antautuu se silminnähtäviin vaaroihin, jopa kuolemaankin,
-milloin naaras on pelastettava. Lyhyesti sanoen: molemmat ottavat
-liittonsa ensi hetkestä asti osansa iloista ja suruista, ja jos
-erityisiä sotkevia asian haaroja ei satu, kestää tällainen hellä
-liitto koko elinajan.
-
-On kylliksi havaintoja, jotka tätä todistavat. Tarkkasilmäiset
-tutkijat, jotka olivat vuosikausia peräkkäin tarkastelleet muutamia
-lintuja ja viimein oppineet tuntemaan ne niin tarkkaan, että osasivat
-erottaa ne muista samanlajisista linnuista, ovat siitä meille
-takauksena, ja jokaisen meistäkin, joka vain tarkkaavasti katselee
-paraiten näkyviä lintuja, täytyy havaita samaa. Onhan Saksassa talon
-omistajalla kyllin tilaisuutta katsella katolla istuvaa haikaraparia,
-oppiakseen erottamaan ne linnut muista haikaroista niin tarkkaan,
-että hän ei voi heistä erehtyä, ja ken haikaroita tarkastelee, saa
-kokea, että juuri sama pari aina palaa siihen pesään niin kauan,
-kuin molemmat puolisot elävät. Ja joka tutkija tai metsästäjä, kuin
-tarkkaan katsoo vaeltavia lintuparvia taikka, jos sukupuolen erotus
-ei ole silmin huomattava, ampuu yhden parin, aina kyllä huomaa,
-että ne molemmat todella ovat uros ja naaras. Matkoillani Afrikassa
-olen monesti tavannut lintupareja, jotka täälläkin elivät hellässä,
-lintujen avioliittoja niin hyvältä puolen kuvaavassa yhteydessä,
-olivat yhtä eroamattomat kuin kotona pesässään, tekivät kaikkea
-yhdessä ja arvattavasti myöskin yhdessä kärsivät. Yhteen kuuluvat
-kääpiökotkaparit voitiin vielä silloinkin huomata puolisoiksi, kuin
-ne suuressa joukossa matkustivat tai pitivät yötä. Isot joutsenet,
-joita minä tarkastelin Mensale-järvessä Egyptissä, tulivat parvittain
-ja samoin parvittani läksivät. Kaikki muutkin oikeissa avioliitoissa
-elävät linnut, joita tiellä tapasin, vahvistivat tätä sääntöä. Että
-molemmat puolisot myöskin yhdessä kärsivät, näin, kuin tapasin
-eräässä Etelä-Nubian lammikossa haikaraparin, johon koko huomioni
-kiintyi siitä syystä, että se vielä sellaiseen aikaan oleskeli
-siellä, jolloin kaikki muut haikarat jo ammoin olivat siirtyneet
-syvälle Sisä-Afrikkaan. Saadakseni selkoa viivästymisen syystä
-tapasin minä ne linnut ja huomasin naarakselta siiven murtuneen,
-joten se ei päässyt edelleen matkustamaan; siinä siis ihan terve uros
-yksinomaan vain naaraksen avuksi ja seuraksi oli jäänyt sellaiseen
-seutuun, jossa ei ollut mitään tavallisen talviasunnon mukavuuksia.
-Kaikkein avioliitossa eläväin lintujen uskollisen ja hellän liiton
-rikkoo vasta kuolema.
-
-Tämä on sääntö, mutta on siinäkin poikkeuksia. Yksin
-yksiavioisuudessakin eläväin lintujen kesken tapahtuu uskottomuutta,
-vaikka tarvoin. Vaikka avionaarakset tavallisimmin vakavasti
-pysyvät uskollisina puolisoilleen, eivät tähystele muita uroksia,
-vielä vähemmin ottavat ketään ystäväkseen, vaikka joku koettaisi
-tunkeutuakin, niin erittäin huomattavat jonkun vieraan ominaisuudet
-voivat kuitenkin vaikuttaa pahaa. Samanlajinen mestarilaulaja,
-jonka laulu on paljon parempi puolison laulua, tai kotka, joka
-on kaikin puolin tai ainakin monessa kohdin etevämpi naaraksen
-valitsemaa kotkaurosta, voi tuntuvasti häiritä satakielen tai kotkan
-avioliittoa, jopa ehkä saattaa naaraksen luopumaankin puolisostansa.
-Sitä todistavat yksinäiset urokset, jotka hautomisajan edellä ja
-sen kestäessä kuljeksivat laajalti, aristelematta tunkeutuvat
-avioparin alueelle ja rohkeasti pyrkivät naaraksen suosioon: sitä
-todistavat kiihkoiset taistelut, joita heti alkaa oikean puolison
-ja tulokkaan välillä ja jotka vielä nytkin tavallisesti tapahtuvat
-ilman naaraksen osanottoa; sinne päin viittaa ainakin jossain määrin
-yht'äkkiä leskeksi joutuneen naaraksen käytös, joka osaa lohduttaa
-mieltänsä heti uudella avioliitolla, vieläpä, jos niin sattuu, ottaa
-omakseen entisen puolisonsa surmaajankin. Ebenseen ritarikartanon
-katolla Erfurtin luona majaili monta vuotta haikarapari, joka kyllä
-eli paraimmassa sovussa, mutta ei jäänyt ilman kiusauksia, koska
-sitä lakkaamatta häiritsivät yksinäiset, pesää ja naarasta omikseen
-tavoittelevat tulokkaat. Eräänä keväänä ilmestyi siihen seutuun uros,
-joka oli paljon tunkeilevampi ja itsepäisempi kuin kaikki entiset
-kosijat ja pakotti aviohaikaraa lakkaamatta taistelemaan tai ainakin
-vartioimaan. Kuin se eräänä päivänä, ehkä taistelusta väsyksissään,
-pää siiven alla, näköjään maaten istuu pesänsä päällä, syöksyy tuo
-ahdistaja yht'äkkiä ylhäältä ilmasta hänen päällensä, lävistää
-hänet nokallaan ja sysää ruumiin alas katolta. Ja mitä leski? Se ei
-karkoita kavalaa puolisonsa salamurhaajaa pois luotansa, vaan päin
-vastoin arvelematta ottaa hänet sijaan ja hautoo edelleen, kuin ei
-mitään olisi tapahtunut.
-
-Tämä ja muut äsken kerrotut asiat eivät tuota kunniaa lintuvaimoille,
-mutta, kuten jo huomautin, päinvastaiset todistukset näyttävät,
-että nuo tapaukset ovat vain poikkeuksia säännöstä ja siis sääntöä
-vahvistavat. Ja jospa todella huomattaneenkin naaraksissa näennäistä
-tai todellista syytä, on aina muistettava, että urokset, joilla on
-paljon suurempi syy kuin vähempilukuisilla naaraksilla säilyttää
-aviouskollisuutensa, voivat myöskin unhottaa sen. Ken tuntee
-kyyhkyset, jotka on ihan väärin asetettu kaikkein mahdollisten
-hyveiden vertauskuviksi, hän myöskin tietää, miten vähän he
-ansaitsevat sitä mainetta, joka vanhasta ajasta on heistä tullut
-meille perinnöksi. Heidän hellyytensä on lumoava, mutta ei oikeaa
-lajia; heidän uskollisuuttaan vaimojansa ja lapsiansa kohtaan
-ylistellään, mutta koetusta se ei kestä. Ottamatta lukuunkaan
-kyyhkyurosten välinpitämättömyyttä isän velvollisuuksista, he varsin
-usein rikkovat avioliiton horjumatonta lakia ja puolisoittensa
-hautoessa usein hyväilevät toisia kyyhkynaaraksia. Sorsalinnut
-tekevät vielä pahemmin eivätkä punakanat yhtään paremmin. Heti,
-kuin sorsat ehtivät hautomaan, yhtyvät eri parien urokset parviksi,
-kuluttavat aikaansa, miten paraiten osaavat, antavat vaimojensa
-sill'aikaa nähdä vaivaa, jopa yksin pitää huolta poikasistakin ja
-tulevat vasta sitte jälleen naarassorsain, ehkäpä ihan vierasten,
-luo, kuin poikaset ovat kasvaneet suuriksi, itse toimeen tuleviksi
-eivätkä enää tarvitse isänsä apua. Punakanat, ja turkinpyyt
-luultavasti samalla tavalla, kuljeksivat leikin aikaan tappelemassa
-minkä hyvänsä kukkojen kanssa, kuin eteen sattuu, ja sen tähden
-espanjalaiset niitä kesyillä kukoilla houkuttelevat ja tappavat;
-mutta myöhemmin, sitte, kuin jo kanat ovat hautomassa eikä kukoilla
-enää ole halua taisteluun, rientävät ne kanojen huudosta luo, jopa
-kiireisemminkin kuin ennen.
-
-Kuitenkin, kuten sanottu, ovat ne vain poikkeuksia säännöstä
-eikä niitä voida likimainkaan verrata monivaimoisuudessa eläviin
-lintuihin. Turhaan on koetettu selittää karjalintujen, käkien,
-fasaanien, metsojen, kalkkunain, viiriäisten, riikinkukkojen ja
-suokulaisten monivaimoisuutta, löytämättä mitään riittävää syytä.
-Kuin oletetaan ja lausutaan, että käet ja sen lähimmät sukulaiset
-eivät haudo, koska niiden aina täytyy olla valmiina ja esteettöminä
-hillitsemään hävittäväisten hyönteistoukkain tuhoja, mihin niitä
-vain ilmestyy, ja sen tähden eivät elä oikeissa avioliitoissa
-eivätkä voi pitää huolta omista poikasistaan, silloin kyllä
-puhellaan, lörpötelläkseen jotakin, mutta ei selitetä mitään,
-koskapa karjalinnutkin ilman sellaista syytä jättävät sikiönsä
-vierasten hoidettavaksi; ja kuin lausutaan sellainen oletus, että
-luonto on monivaimoisuuden kautta tahtonut toimittaa runsaammin
-perillisiä muutamille kanalintu-lajeille, joita monin tavoin suuresti
-ahdistellaan ja vähennellään, niin silloin on mahdoton käsittää,
-minkä tähden luonto ei olisi sitä saanut aikaan samalla tavalla
-kuin muissa kanoissa, jotka elävät yksivaimoisuudessa eivätkä
-hedelmällisyydeltä kuitenkaan ole noita toisia huonommat.
-
-Käyttäessäni moniavioisuus-sanaa tiedän kyllä, että tavallisesti
-puhellaan lintujen monivaimoisuudesta. Sellaista minä en tiedä omasta
-kokemuksestani, eikä minun tietääkseni sitä ole myöskään koskaan
-todistettu millään eittämättömän oikeilla havainnoilla. Sillä himo
-on molemminpuolinen, naaraksilla ei yhtään vähemmin rajaton kuin
-uroksilla. Naaraskäki yhtyy tänään tähän, huomenna tuohon urokseen,
-vieläpä saman tunninkin kuluessa osoittaa useammille suosiotansa,
-ja valitsematta antautuu kana mille kukolle hyvänsä. Aviosta ei
-heillä ole puhettakaan. Urokset eivät pidä lukua naaraksista muuta
-kuin hetkisen, ja ihan samoin tekevät naarakset; kumpikin sukupuoli
-kulkee omia teitään, jopa pysyvät ihan erillään paitsi leikin
-aikana, eikä toinen huoli yhtään toisen kohtalosta. Rajaton himo ja
-siitä suurimpaan määrään kiihtynyt kateus uroksissa, vallanhimoinen
-vaatiminen ja nöyrä suostuminen, hurja kosinta ja mielellään
-taipuminen, sitte täydellinen välinpitämättömyys toisistaan ovat
-näillä linnuilla eri sukupuolien keskinäistä seurustelua kuvaavina
-tuntomerkkeinä. Siitä myöskin selviää, että näiden lintujen piireissä
-paljon useammin kuin minkään muiden lintujen kesken tehdään
-seka-avioita ja saadaan aikaan sekasikiöitä, jotka viettävät kurjaa
-elämää ja joko kuihtuvat lapsettomina taikka, jos saavat rakennetuksi
-aviota jommankumman kantalajinsa kanssa, tuottavat oikeita perillisiä
-ja siten jälleen palautuvat oikeaan lajiinsa. Sekaliittoihin yhtyvät
-tosin muutkin, s.o. yksivaimoisuudessa elävät linnut, mutta ihan
-varmaan vain silloin, kuin niitä lajisensa puolison täydellinen
-puute siihen pakottaa, jota vastoin noilla toisilla näyttää vain
-houkutteleva tilaisuus olevan ihan yhtä usein syynä kuin sellainen
-puutekin.
-
-Vaan hätä se lienee ja ehdoton välttämättömyys turvata munasta
-jo päässeitä tai vielä munassa olevia sikiöitä, joka pakottaa
-yksiavioisuudessa eläväin lintujen naarakset nopeammin haihduttamaan
-lesken surunsa uudella avioliitolla kuin urokset unhottamaan
-kadotetut puolisonsa. Tokkopa sentään naarasten suru todella lienee
-yhtään vähempi kuin urosten, vaikka hyvin siltä näyttääkin. Samalla
-tavalla kuin emähaikara Ebenseessä tekevät muutkin naaraslinnut.
-Puutarhassamme hautovan harakkaparin päätimme tappaa, koska samassa
-puutarhassa asuvat laululintuset, joita hyvin suosimme ja hoitelimme,
-pelkäsivät niitä. Kello seitsemän aamulla ammuttiin uros, vaan
-tuskin ehti kahta tuntia kulua, kuin jo leskellä oli toinen puoliso;
-hetkisen kuluttua ammuttiin sekin, ja kello yksitoista oli leski
-jo kolmannen kerran avioliitossa. Olisi sitä varmaan tapahtunut
-vielä useamminkin, jos hätäytynyt naarasharakka ei olisi paennut
-viimeksi saamansa uroksen kanssa. Isäni ampui kerran keväällä
-turkinpyy-uroksen. Naaras lensi ensin pois, vaan tuli kohta takaisin,
-ja heti sen jälkeen toinen uros tuli kosimaan ja pääsi ilman mitään
-puolisoksi. Tschusi-Schmidthofen pyydysti puutarhastaan leppälinnun
-pesästä kahdeksassa päivässä pois koko kaksikymmentä urosta ja antoi
-vasta sitte niin monesti surreen ja yhtä monesti lohdutuksensa
-löytäneen lesken nauttia avio-onnea.
-
-Sellaista näennäistä kevytmielisyyttä emme ollenkaan näe uroksissa,
-jotka kadottavat puolisonsa. Kovasti parkuen, liikuttavasti
-valittaen, suruaan sekä äänellä että liikkeillä ilmaisten lentelevät
-ne rakkaan puolison ruumiin ympärillä, koskevat siihen ehkä
-nokallaankin, ikään kuin tahtoisivat taivuttaa sitä nousemaan ylös
-ja lähtemään lentoon, rupeavat uudestaan valittamaan, niin että
-ihminenkin voi ne äänet ymmärtää, lentelevät alueensa sisällä
-paikasta toiseen, istahtavat huudellen, houkutellen ja valittaen
-milloin mihinkin entiseen lempipaikkaan, eivät huoli ravinnosta,
-hyökkäävät äkeissään toisten samanlajisten urosten kimppuun, ikään
-kuin kadehtien niiden onnea ja tahtoen tehdä ne yhtä onnettomiksi,
-kuin itse ovat, eivät saa rauhaa eikä lepoa, ryhtyvät jotakin
-tekemään ja lakkaavat heti ja tekevät kaikki nurin päin, ikään
-kuin tietämättä, mitä tekevät. Siten ovat ne päiväkausia, jopa
-viikkojakin, ja usein viipyvät onnettomuuspaikalla niin kauan
-kuin suinkin mahdollista, lähtemättä edes lyhyillekään matkoille
-tiedustelemaan toista vaimoa. Muutamat lajit, ei yksistään
-papukaijat, joita niin sattuvasti sanotaan "eroamattomiksi", vaan
-myöskin peipposet ja muut, yksin huuhkajatkin, kadottavat sellaisessa
-kovassa kohtalossa kaiken elämän ilon, surevat itsekseen ja hautovat
-suruansa niin kauan, että kuolevat. Niin syvän surun pääsyyksi,
-vaikkapa ei ainoaksikaan, lienee katsottava sitä, että aina on
-vaikea, välistä mahdotonkin urosten löytää ja saada toista naarasta.
-Naarakselle monesti ei jää aikaakaan surra, sillä ennemmin tai
-myöhemmin, monesti melkein samana silmänräpäyksenä ilmestyy sen luo
-uusia kosijoita osoittamaan sille niin paljon suosiota ja hellyyttä,
-että sen täytyy tulla vaikka vasten tahtoansakin lohdutetuksi. Ja
-kuin sitte perillisten hoitohuolet sitä paitsi ahdistavat muutenkin
-niin äidillistä sydäntä, jäävät hänellä kaiketi muut ajatukset
-niin sivuasioiksi, että pitkällinen suru ei pääse voimaan. Jos
-hänen on joskus vaikea saada uutta puolisoa, niin se ilmoittaa
-suruansa yhtä vilkkaasti kuin urokset. Mutta välistä se tekee
-vielä enemmänkin, on pakottakin rupeamatta toiseen avioliittoon.
-Leskivarpunen, jota isäni tarkkaan katseli, ei ottanut, vaikka sillä
-oli munia haudottavana ja sitte poikasia kasvatettavana, ketään
-kosijaa miehekseen, vaan pysyi leskenä ja sanomattomalla vaivalla
-yksin ruokki syöppöä lapsilaumaansa. Toisen todellakin liikuttavan
-tosiasian, millaista surua leskeksi jäänyt naaraslintu osoittaa,
-kertoo ja takaa Eugen von Homeyer. Tämän luotettavan tutkijan
-asunnon katolla oli haikaraparilla pesä, vaan heidän avio-onnensa
-yht'äkkiä päättyy siten, että eräs pyssymies veitikka ilkeyksissään
-huvikseen ampui uroksen. Sureva leski, ottamatta toista puolisoa,
-tekee äidin velvollisuudet ja lähtee syksyllä lapsineen muiden
-haikarain seurassa Afrikkaan. Seuraavana keväänä se palaa takaisin
-entiseen pesäänsä leskenä, kuten oli lähtenytkin. Ahkerasti sitä
-kositaan, mutta se torjuu kaikki kosijat äkäisesti nokallansa.
-Innokkaasti laittelee se asuntoaan, mutta pitääkseen vain yllä
-omistusoikeuttansa. Syksyllä se taas lähtee muiden haikarain kanssa
-muuttomatkalle, palaa seuraavana keväänä ja tekee ihan samoin kuin
-viime kesänä. Ja niin oleksii se yksitoista vuotta. Kahdentenatoista
-vuotena koettaa toinen haikarapari väkivaltaisesti anastaa siltä
-pesää; se taistelee uljaasti omaisuudestaan, mutta ei voi vieläkään
-taipua toisella avioliitolla sitä turvaamaan. Pesä riistetään siltä,
-ja kuitenkin pysyy se yksinäisenä; anastajat pitävät pesää eikä
-leskeä näy; se viettää, kuten perästä päin tulee ilmi, koko kesän
-yksinään noin viidentoista kilometrin päässä. Vaan heti anastajain
-mentyä pois saapuu se pesään, viipyy siinä vielä muutamia päiviä ja
-lähtee vasta sitte muuttomatkalleen. "Erakon" nimellä on tämä haikara
-tuttu koko seudussa; sen kohtalo ja käytös hankkivat sille kaikkein
-hyväntahtoisten ihmisten ystävyyden ja suosion.
-
-Eivätkö sellaiset toimet ja sellainen elämä muka ole mitään muuta
-kuin koneen liikettä, jota ulkonaiset voimat käyttävät? Kaikkiko
-nämä kerrotut lämpöisen ja elävän tunteen ilmaukset muka tapahtuvat
-tajuttomasti? Uskokoon sitä, ken voi, ja puolustakoon sitä
-mielipidettä, ken tahtoo. Me uskomme ja puolustamme päinvastaista
-ajatusta ja kadehdittavalta näyttää meistä lintujen rakkauden ja
-avioliiton tajuntainen onni.
-
-
-
-
-Apinat.
-
-
-Sheikki Kemal el Din Demiri, oppinut arabialainen, joka kuoli
-Damaskossa meidän ajanlaskumme vuonna 1405, kertoo kirjoittamassansa
-"Heiat el Heivan" eli "Eläinten elämä" nimisessä teoksessa profeetan
-lausunnon mukaan seuraavan ihmeellisen historian:
-
-"Kauan ennen, kuin laupiaan Jumalan profeetta ja lähettiläs sytytti
-uskon tulen, paljon ennen sitäkin aikaa, jolloin Issa eli Jesus
-Natsarealainen eli ja opetti, asui Ailan kaupungissa Punaisen meren
-rannalla lukuisa väestö, joka tunnusti juutalaisten uskontoa. Mutta
-he olivat syntisiä ja pahantekijöitä Herran silmäin edessä, sillä
-he yhä rikkoivat Kaikkivaltiaan pyhää päivää, sabattia. Turhaan
-varoittivat hurskaat ja viisaat miehet jumalattoman kaupungin
-syntisiä asujamia; he rikkoivat kuten ennenkin Korkeimman käskyjä.
-Viimein varoittajat läksivät vääryyden paikasta, pudistivat sen
-tomun jaloistaan ja päättivät jossain muualla palvella Elohimia.
-Vaan koti-ikävä ja omaisten kaipaus saattoivat heidät kolmen päivän
-kuluttua palaamaan Ailaan. Siellä oli ihmeitä nähtävänä. Kaupungin
-portit olivat suljetut, vaan muurit kuitenkin vartioimatta, niin että
-he saattoivat esteettä nousta niiden ylitse. Kadut ja torit siinä
-onnettomassa kaupungissa olivat myöskin tyhjinä. Missä ennen oli
-ollut vilkasta liikettä, ostajia ja myyjiä, pappeja ja virkamiehiä,
-käsityöläisiä ja kalastajia sekaisin, siellä nyt suuret paviaanit
-istua kyykyttivät, juoksentelivat ja kiipeilivät, ja ullakoista
-ja ikkunoista, parvekkeilta ja katoilta, jossa mustasilmäiset
-naiset olivat ennen oleksineet, katselivat nyt naaraspaviaanit alas
-kaduille. Ja kaikki ne suuret ja sievät apinat olivat suruiset
-ja hämmästyksissään, katselivat alla päin nyt kotiansa katsomaan
-palanneita vaeltajia, tunkeutuivat rukoilevasti lähelle heitä ja
-valittavasti ähkyivät. Ihmetellen ja mietiskellen katselivat hurskaat
-vaeltajat kammottavaa ihmettä, kunnes eräälle heistä johtui mieleen
-se lohduton ajatus, että paviaanit varmaankin olivat heidän entisiä,
-nyt eläimiksi muutettuja sukulaisiansa. Saadakseen varmuutta riensi
-se viisas mies, joka niin oli ajatellut, suoraa päätä kotitaloonsa.
-Sen ovella istui samoin paviaani; vaan se tuskissaan ja häpeissään
-käänsi katseensa maahan, kuin entinen ankara varoittaja ilmestyi.
-'Sano minulle, laupiaan Allahin nimessä, o paviaani,' kysyi viisas
-mies apinalta, 'oletko sinä minun vävyni Ibrahim?' Ja suruisesti
-vastasi paviaani: 'Eva, eva!' -- olen, kyllä minä se olen. Silloin
-hurskas mies ei enää epäillyt, hän murhemielellä näki, että Jumalan
-ankara rangaistus oli tässä tapahtunut, että sabatin rikkojat olivat
-muutetut apinoiksi."
-
-Sheikki Kemal el Din tosin ei uskalla epäillä tätä ihmettä, vaan
-ollen ajatteleva mies hän ei voi olla lausumatta, että lieneehän toki
-paviaaneja ollut ennen kuin juutalaisia.
-
-Me puolestamme, vaikka historia onkin hyvästi sepitty ja kerrottu,
-yhdymme sheikin huomautukseen sitäkin mieluisammin, kuin ne
-apinat, joita hurskaat Ailan varoittajat lienevät nähneet, ovat
-meidän vanhoja hyviä tuttujamme. Sillä Arabiassa asuu yksinomaan
-hamadryas-eli manttelipaviaaneja. Ja heitä me tapaamme jo hyvin
-vanhoissa Egyptin muistomerkeissä oivallisesti kuvattuina, ja niiden
-karvapuku se juuri oli muinaisista egyptiläisistä niin omituinen, että
-he valitsivat sen esikuvakseen ja antoivat sfinkseillensä, ja vielä se
-tänäkin päivänä on Itä-Sudanin mustilla kaunottarilla tukan
-koristelemisen mallina. Manttelipaviaanilla näet on hyvin tärkeä osa
-muinaisegyptiläisten jumaluusopissa, kuten, paitsi muualta, näemme
-hieroglyyfein selittäjän Horapollonin teoksesta. Kuten hän kertoo, on
-tätä apinaa pidetty temppeleissä ja kuoltua palsamoitu. Häntä
-katsottiin kirjoituksen keksijäksi ja sen tähden sekä kaikkein
-tieteiden alkajalle Totille eli Merkuriukselle pyhitetyksi olennoksi
-että egyptiläisten pappien likeiseksi sukulaiseksi. Joka kerran, kuin
-apina juhlallisessa saatossa vietiin temppeliin, tutkittiin sitä ensin
-siten, että ylipappi toi kirjoitustaulun ja mustetta, pani kynän
-käteen ja käski häntä kirjoittamaan, että nähtäisiin, ansaitsiko hän
-päästä temppeliin vai eikö. Hänen sanottiin olevan salaperäisessä
-yhteydessä kuun kanssa, eli että kuu tavattomasti vaikutti häneen.
-Hänen myöskin katsottiin osaavan jakaa aikaa niin soveliaalla tavalla,
-että Trismegistos eli Tot jumala hänen esimerkkinsä mukaan on tehnyt
-vesikellon, joka kuten apinakin jakoi päivän ja yön, molemmat,
-kahteentoista yhtä suureen osaan. Sitenpä olemme mekin toisten kautta
-saaneet apinoilta sekä kirjoitustaidon että myöskin ajan
-jakamistapamme.
-
-On huomioon otettava, että vanhat egyptiläiset kyllä tunnustavat
-luultavasti olevansa sukua apinain kanssa, mutta eivät katso
-mahdolliseksi, että olisivat polveutuneet apinoista. Sellaista
-ihmisen ja apinan sukulaisuuden käsitystä tapaamme vasta
-indialaisilla. Heidän keskensä vallitsee ikivanhoista ajoista ja
-vielä nykyäänkin usko, että ainakin muutamat kuningassuvut ovat
-polveutuneet Indiassa pyhänä pidetystä, jopa jumalaksikin korotetusta
-solakasta apinasta hulmaanista ja että kuolleiden kuningasten
-sielut palaavat takaisin sen apinalajin ruumiisen. Eräs hallitseva
-kuningassuku kerskaa siitä syntyperästään käyttämällä erittäin
-silmään pistävällä tavalla arvonimiinsä otettuna kunnianimeä
-"Häntä-Raana". Samanlaatuisia mielipiteitä kuin indialaisilla on
-nykyaikoina meilläkin alkanut levitä, ja apinakysymys, joksi minä
-sitä lyhyesti, vaan ehkä kuitenkin kaikkein ymmärrettävästi sanon,
-on saanut paljon melua aikaan. Tieteelliset, suurelle yleisölle
-mitättömät selittelyt ovat herättäneet kiivasta suuttumusta ja
-jakaneet vakavat tutkijat kahteen eri puolueeseen, jotka ovat
-asiaa innokkaasti toisaalta puolustaneet, toisaalta vastustaneet.
-Taisteluun ovat yhtyneet tieteellisestä tutkimuksesta ihan kaukanakin
-olevat ainekset, tietämättä ja edes aavistamattakaan, mistä asiasta
-ja mitä varten oikeastaan taistellaan, ja siten on riita levinnyt
-kerroksiin, joissa se voi saada ainoastaan turmiota aikaan; siten on
-syntynyt selkkauksia, jotka eivät helposti selvinnekään. Apinoista
-puhuminen on kaiken tämän tähden tullut hyvin arveluttavaksi, koska
-silloin aina on vaara tarjona joko halventaa apinoita tai loukata
-ihmisiä. Kuitenkin apinat, jotka ilmeisesti ovat meidän lähimpiä
-sukulaisiamme eläinkunnassa, ansaitsevat niin suuressa määrässä
-meidän osanottoamme, että minkään emme anna estää itseämme tutkimasta
-niiden elämää, vertaamasta niiden tapoja ihmisten tapoihin ja siten
-edistämästä sekä niiden että ihmisenkin tuntemista.
-
-Vaikea on lyhyesti tehdä niin monen muotoisista eläimistä yleistä,
-elämänkuvausta, johon tahdon rajoittaa tehtäväni. Apinoita on noin
-neljäsataa, ainakin paljon enempi kuin kolmesataa lajia ja niitä
-asuu, paitsi ainoastaan Austraaliassa, kaikissa maanosissa, varsinkin
-kääntöpiirien välisissä maissa. Amerikassa ulottuu niiden asunto-ala
-28:sta eteläisestä leveysasteesta Antillein mereen, Afrikassa
-35:stä eteläisestä leveysasteesta Gibraltarin salmeen, Aasiassa
-Sunda-saarista Japanin saariin. Europassa niitä on ainoastaan
-Gibraltarin kallioilla, jossa, tietämätöntä, mistä ajasta asti,
-eleskelee nykyään linnan varustusväen suojelemina kolmattakymmentä
-magottia eli hännätöntä makakkia. Apinain oleskelupaikkoina ovat
-metsät ja kalliovuoristot, joissa ne nousevat puolen kolmatta
-tuhannen metrin korkeuteen vuoren juuresta lukien. Sekä metsissä
-että vuorilla oleskelevat ne, paitsi muutamat lajit, vuodesta
-vuoteen ja pitävät sen verran lukua vuodenajoista, että metsissä
-tekevät hedelmäin kypsyntäaikaan lyhempiä tai pitempiä vaelluksia ja
-vuoristoissa nousevat lämpöisen vuodenajan tullessa ylös päin, vaan
-kylmemmäksi vuodenajaksi laskeutuvat alemmaksi; sillä vaikka niitä
-tavataan vielä lumisissakin seuduissa, rakastavat ne kuitenkin yhtä
-paljon lämpöä kuin runsasta ja monimuotoista ravintoakin. Jotakin
-pureskeltavaa ja nakerreltavaa täytyy siellä aina olla, johon ne
-asettuvat; muuten ne piankin sieltä muuttavat pois. Ihmisasuntojen
-läheiset metsät ovat niistä oikeita paratiiseja; eivät he pidä
-lukua kielletystä hedelmästä. Maisi- ja sokuriruoko-vainiot,
-hedelmä-, banaani-, pisanki- ja meluuna-metsät ovat heistä ihan omia
-perinnöllisiä laidunmaita. Sellaiset paikat, joissa asukasten harras
-taika-usko heitä suojelee, ovat heistä myöskin oikein mieluisia
-asuinpaikkoja.
-
-Kaikki apinat, paitsi ehkä niin sanotut metsäihmiset, elävät
-joukoissa, välistä suurissakin, joita vanha uros johtaa. Sellaiseen
-arvoon korottaa apinan hänen kaikkein yhteen joukkoon kuuluvain
-tunnustama kykynsä: vahvimmat kädet ja pisimmät hampaat. Niiden
-nisäkästen kesken, joita naaras johtaa, tottelee jok'ainoa muu
-lauman jäsen mielellään, vaan johtoapina, kaikkein pahimman
-laatuinen itsevaltias, toimittaa itse valtakunnassaan ehdotonta
-kuuliaisuutta. Ken ei hyvällä tottele, se pakotetaan puremalla,
-näpistelemällä ja korvapuusteilla kuuliaisuuteen. Johtoapina vaatii
-orjallista kuuliaisuutta kaikilta muilta apinoilta ja samoin myöskin
-joukkonsa naarasapinoilta. Ritarillista kohteliaisuutta hän ei
-osoita heikommalle sukupuolelle; väkisin ottaa hän lempensä palkan.
-Hänen kurinpitonsa on ankara, tahtonsa taipumaton. Älköön yksikään
-apinanuorukainen uskaltako hyväillä ketään sen joukon naarasapinaa
-älköönkä naarasapina rohjetko osoittaa suosiotansa kenellekään
-muulle kuin hänelle. Hän itse vallitsee rajattomasti haaremiansa ja
-hänen sukunsa karttuu, kuin hietaa on meren rannalla. Jos joukko
-tulee liian suureksi, eroaa siitä osa jonkun vahvistuneen urosapinan
-johdolla eri joukoksi. Siihen asti johtajaa kaikki pitävät arvossa
-ja kunnioittavat yhtä paljon kuin pelkäävätkin. Vankat kokeneet
-emäapinat ja nuoret vaurastuneet naarasapinat koettavat kilvan häntä
-imarrella ja varsinkin yhä osoittaa hänelle suurinta suosiota,
-kuin apina voi toiselle osoittaa, se on: hyvin huolellisesti
-puhdistaa hänen karvapukuansa kaikesta siihen kuulumattomista
-aineista. Hän puolestaan ottaa sellaista ystävyyttä vastaan pashan
-arvokkaisuudella, jonka jalkoja hänen lempiorjattarensa raaviskelee.
-Kunnioitus, jota hän on osannut hankkia itselleen, tuottaa hänelle
-varmuutta ja arvokkaisuutta käytöksessä, taistelu, jota hänellä
-kuitenkin aina on, tuottaa valppautta, rohkeutta ja itsetuntoa, sekä
-vallan ylläpidon välttämättömyys neuvokkaisuutta, viekkautta ja
-kekseliäisyyttä. Käyttämällä näitä ominaisuuksiaan lähimmiten omaksi
-hyödykseen hyödyttää hän myöskin koko joukkoa, ja siten hänen rajaton
-herruutensa tulee oikeutetuksi ja pysyväiseksi. Hänen hallitsemanaan
-ja ohjaamanaan viettää apinajoukko syrjästä katsoen turvallista ja
-sen tähden miellyttävää elämää, raivotkoonpa sen sisällä millaisia
-myrskyjä hyvänsä.
-
-Kaikki muut apinat, paitsi vähälukuiset yöapinat, toimivat
-päivällä ja lepäävät yöllä. Vasta hyvän aikaa sen jälkeen, kuin
-aurinko on noussut, heräävät ne unestaan. Heidän ensi työnsä on
-lämmitellä auringon paisteessa ja puhdistautua. Jos yö on kylmä
-ja vastenmielinen, niin koettavat ne kyllä siten parantaa tukalaa
-tilaansa, että tunkeutuvat hyvin likekkäin, jopa kietoutuvat
-yksiksi möhkäleiksi, mutta kuitenkin heitä aamulla kylmää niin,
-että pitempikin lämmitteleminen auringon paisteessa näyttää
-välttämättömältä. Heti yökasteen kuivettua lähtevät apinat
-makuupaikoistaan, kiipeävät hitaasti puiden ylimpiin paikkoihin
-tai kallioiden huipuille, valitsevat istuinpaikan, johon aurinko
-pääsee paistamaan, ja kääntelevät siinä sitte mukavasti joka puolta
-ruumiistaan aurinkoon päin. Turkin kuivettua ja kylliksi lämmittyä
-tekee mieli saada se puhtaaksikin, ja jokainen ryhtyy nyt innokkaasti
-ja huolellisesti sellaiseen työhön taikka pyytää ja saa joltakin
-vertaiseltaan siihen ystävällistä apua, kuten hän itsekin aina on
-valmis sitä antamaan.
-
-Kuin karvapuku on puhdistettu tai tarpeen mukaan kammattukin,
-tulee aamiaisen hankkimisen tarve. Se puuha ei ole rasittava siitä
-syystä, että kaikki syötävä kelpaa apinoille ja että verotetaan
-sekä eläin- että kasvikuntaa. Metsissä ja vuoristoissa on hedelmiä,
-lehtisilmikoita ja kukan nuppuja, linnun pesiä munineen tai nuorine
-poikasineen, kuorietanoita ja hyönteisiä, puutarhoissa hedelmiä ja
-kasviksia, vainioilla viljaa ja palkokasveja. Tuolta katkaistaan
-kypsyvä tähkä, täältä siepataan mehukas hedelmä, ylhäällä ryöstetään
-linnun pesä puhtaaksi, maassa tutkitaan kivien aluksia, asutussa
-paikassa verotetaan puutarhaa tai raastetaan vainiota, ja kaikkialla
-työnnetään jotakin suuhunsa. Joka apina haaskaa, jos hänellä vain on
-aikaa, kymmenen kertaa enemmän, kuin hän tarvitsee, ja saattaa siten
-tuntuvasti vahingoittaa maanviljelijää, puutarhuria ja hedelmien
-kasvattajaa. Ryöstöretken alussa koettaa jokainen pitää varansa ja
-syö melkein valitsematta mitä eteen sattuu, ja sulloo, jos hänellä
-on poskipussit, ensinnä nekin niin täyteen kuin suinkin mahdollista;
-vaan heti, kuin suurimpaan nälkään on jotakin saatu, valikoitsee
-hän äärettömästi, tutkii joka hedelmää, joka tähkäpäätä ensin
-huolellisesti, haistelee ja katselee ennen, kuin syö ja useimmiten
-heittää välinpitämättömästi molemmat pois, sieppaa toista syötävää
-ja tekee sille ihan samoin. "Me kylvämme ja apinat niittävät",
-valittivat minulle Itä-Sudanin asujamet syystä kyllä. Sellaisilta
-varkailta ei suojele aidat eikä muurit, lukot eikä salvat; ne
-nousevat noiden ylitse ja avaavat nämä; ja mitä ei käy syödä tai ei
-jakseta syödä, viedään kuitenkin mukaan. On huvittavaa ja samalla
-säälittävää heitä katsella; sillä, kuten koko heidän olemuksessaan
-yleensä, näkyy tässäkin yht'aikaa rohkeutta ja kekseliäisyyttä,
-uhkarohkeutta ja viekkautta, nautinnon himoa ja varovaisuutta
-ja samalla vielä viekkautta ja juonikkaisuutta, julkeutta ja
-häijyyttä. Kaikki niiden keinot tulevat sitä paremmin näkyviin,
-mitä vaarallisemmalta yritys näyttää. Juosten, kiiveten, hyppien ja
-hätätilassa uidenkin voitetaan kaikki esteet, mutta ei koskaan eikä
-missään jätetä pitämättä vaaria omasta turvallisuudesta. Johtoapina
-kulkee edeltä, houkuttelee, huutaa, kehoittaa, varoittaa, toruu ja
-rankasee, mitä milloinkin on tarvis; koko parvi seuraa ja tottelee,
-vaan ei kuitenkaan koskaan oikein luota häneen. Vaaran hetkenä joka
-apina ensinnä ajattelee omaa turvallisuutta ja tulee vasta myöhemmin
-jälleen johtoapinan luo. Ainoastaan emät, jotka kantavat lapsia
-sylissään tai seljässänsä, ovat poikkeuksena siten, että ovat tai
-ainakin näyttävät olevan enemmän huolissaan niistä kuin itsestänsä.
-Vaarattomilla retkillä levähdetään usein ja annetaan lapsille
-tilaisuutta keskenään leikitellä; vaarallisissa paikoissa tulee
-vasta retken päätyttyä lyhempi tai pitempi lepo- ja virkistyshetki,
-jolloin apinajoukko nukahtaakin, paremmin sulattaakseen ruokaansa.
-Iltapäivällä tehdään toinen ryöstöretki. Vähän ennen auringon laskua
-palaavat apinat tavalliseen, vaarallisilta pedoilta niin hyvästi
-kuin mahdollista turvattuun makuupaikkaan saamaan hyvin ansaittua
-lepoa, joka tosin kuitenkin alkaa vasta pitkällisen riidan ja kinan,
-kiistelemisen ja sysimisen jälkeen.
-
-Jos ei oteta lukuun silloin tällöin välttämättömiä tai edulliselta
-näyttäviä vaelluksia, ei tässä äsken kerrotussa päiväjärjestyksessä
-tapahdu juuri mitään muutoksia. Suvun kartuttaminen, joka muilla
-eläimillä enimmäkseen saa aikaan suuriakin elintavan muutoksi,
-ei apinoihin vaikuta sanottavasti, koska se ei tapahdu mihinkään
-määräaikaan ja koska emäapinat kantavat poikiaan kaikkialla muassa.
-Pojat, joita enimmät lajit saavat vain yhden kerrassaan, tulevat
-tosin hyvin kehittyneinä ja siis jo näkevinä olentoina maailmaan,
-vaan ovat meidän käsityksemme mukaan erittäin rumat ja jotenkin
-avuttomat, vaikka kyllä kehityksessään verraten pitkälle edistyneet.
-Rumilta ne meistä näyttävät sen tähden, että niiden poimuiset kasvot
-vilkkaine silmineen ovat kuin ikivanhoilla ukoilla ja että niiden
-vielä harva karvapuku ikään kuin jatkaa eturaajojen muutenkin
-hyvin suurta pituutta; avuttomia ne meistä nähden ovat sen tähden,
-että ne eivät osaa noilla eturaajoillaan tehdä muuta kuin tarttua
-kiinni emänsä syliin. Siinä ne riippuvat, pitäen käsillään emänsä
-kaulasta ja jaloillaan vyötäisistä, viikkokausia, liikuttamatta
-huomattavasti muuta ruumiinsa osaa kuin päätänsä, ja siten emät
-saattavat esteettömästi ja suuretta vaivatta liikkua tavallisissa
-toimissaan, kulkea vaarallisimpiakin polkuja ja tehdä rohkeimpia
-hyppäyksiä. Vasta pitkän ajan päästä, harvoin ennen kuin kuukauden
-kuluttua, alkavat ne yritellä joitakuita liikkeitä, mutta tekevät
-niitä niin taitamattomasti, että pikemmin herättävät sääliä kuin
-naurua. Mutta noita lapsiaan emät ehkä juuri niiden avuttomuuden
-tähden katselevat ja pitelevät niin hellästi, että "apinan
-rakkauden" ylistely kyllä näyttää oikealta. Joka emä lakkaamatta
-hyväilee lastansa tai muuten sitä siistii. Milloin se sitä nuolee,
-milloin puhdistaa sen turkkia, milloin asettaa hänet syliinsä,
-milloin ottaa molemmille käsivarsilleen, ikään kuin ihaillakseen
-sen näköä, milloin kiikuttelee sitä, kuin tuuditellen nukkumaan.
-Jos emä huomaa itseään toisten katselevan, kääntyy se pois päin,
-ikään kuin ei soisi muiden nähdä hänen lemmikkiänsä. Kuin se tulee
-vähän suuremmaksi ja liikkuvaisemmaksi, saa se välistä luvan lähteä
-emänsä sylistä leikkimään muiden vertaistensa kanssa, mutta aina
-sitä pidetään ankarassa kurissa ja rangaistaan näpistelemällä tai
-kämmenellä kurittamalla, jos se ei tottele. Yksin ravinnostakin
-pitää emä huolta. Vaikka hän muuten onkin hyvin ahnas, lapselleen
-hän sentään antaa joka palasta eikä suvaitse sen vahingoittaa
-itseään liian hätäisellä eikä ylellisellä syömisellä, vaan estää,
-sen äidin viisaudella. Harvoin kuitenkin tarvitsee käyttää tuntuvaa
-rangaistusta, sillä apinalapsi on niin kuuliainen, että se kelpaisi
-esimerkiksi monelle ihmislapselle. Oikein liikuttavasti käyttäytyy
-emä, jos lapsi nähtävästi sairastaa, ja joutuu ihan toivottomaksi,
-jos se kuolee. Tunti- ja päiväkausia kuljettaa se pikku ruumista
-mukanaan, ei huoli mistään ravinnosta, istuu välinpitämättömänä
-paikoillaan ja usein suree itsensä kuoliaaksi. Apinalapsi sitä
-vastoin ei tiedä niin syvällisistä tunteista, ja paremmin se
-myöskin on turvattu kuin muut eläimet, jos se kadottaa emänsä.
-Sillä kuka hyvänsä iso apina, uros tai naaras, ottaa heti sen
-hoitoonsa, tyydyttää hänellä kaikissa apinoissa omituista harrasta
-hoitelemishalua, hyväilee sitä paraimmasti, mutta paha kyllä joutuu
-rakkaasta ravinnosta usein riitaan oman itsensä kanssa ja jättää
-hoitolapsensa, jos se ei vielä osaa tulla yksin toimeen, kurjasti
-kuihtumaan, jopa ehkä kuolemaankin.
-
-Apinain luonnonlahjoista on vaikea, melkeinpä mahdotonkin sanoa
-mitään yleisesti pätevää, koska ne ovat yhtä monenlaiset kuin apinat
-itsekin. Jotkut heidän taipumustensa piirteet tosin ovat yhteiset,
-vaan kaikkein enimmät heidän olemuksensa ominaisuudet ovat hyvin
-erilaiset eri apinoilla. Jokin taipumus, josta toisella tuskin
-on merkkiäkään, näkyy toisella ihan selvään, jotakin piirrettä,
-joka tässä on selvänä, on turha etsiä toisesta. Vaan jos verraten
-tarkastellaan eri heimoja, sukuja ja lajeja, niin voidaan kyllä
-heillä huomata edeltä päin aavistamatonta ja sen tähden ihan
-ihmetyttävää kaikkein luonnonlahjojen ja taipumusten kasvamista ja
-enenemistä. Sellainen tarkastelu on opettavainen.
-
-Vähimmin kehittyneitä kaikista apinoista ovat _teräväkyntiset_ ja
-_orava-apinat_, Etelä- ja Keski-Amerikassa elävät, pienet, soreat ja
-hyvin yhdenmuotoiset eläimet. Niillä kyllä on oikeat varsinaisten
-apinain hampaat, vaan ainoastaan ukkovarpaissa litteät, kaikissa
-muissa varpaissa ja sormissa sitä vastoin kapeat, pitkät, terävät
-kynnet, joiden tähden ne kädet ja jalat, ainakin ensin mainitut, siis
-ovat käpäläin vertaiset. Näiden ulkonaisten tuntomerkkien mukaiset
-ovat niiden lahjatkin. Apinuus, saattanen sanoa, ei ole niissä
-apinoissa vielä päässyt täyteen voimaan. Sekä muodoltaan ja väriltään
-että myöskin ryhdiltään, olemukseltaan ja käytökseltään, jopa
-ääneltäänkin ovat ne jyrsijäin kaltaisia. Ne istuvat harvoin pystyssä
-kuten muut apinat, enintään vain oravan tavalla, seisovat enimmäkseen
-kaikilla raajoillaan, ruumis vaakasuorassa, eivät myöskään vapaasti
-ja helposti kiipeä, kouristaen käsillään ja jaloillaan oksista
-kiinni kuten muut apinat, vaan kynsiensä avulla nousten ja laskien
-mäkeä, ei siltä tosin suinkaan hitaasti eikä kömpelösti, vaan ihan
-jyrsijäin tavalla. Vallan toisenlainen kuin kaikilla ylemmillä
-apinoilla on heidän äänensäkin, kimakka piipitys, joka milloin kuuluu
-linnun viserrykseltä, milloin rottain ja hiirien vikinältä, enimmin
-ehkä merisian ääneltä. Käytös on nimenomaan jyrsijäin käytöksen
-kaltainen. He osoittavat samaa levottomuutta ja rauhattomuutta,
-samaa uteliaisuutta, arkuutta ja hätäisyyttä, samaa häilyväisyyttä
-kuin orava. Heidän päänsä pysyy ainoastaan jonkun silmänräpäyksen
-ajan samassa asennossa, tummat silmät kääntyvät milloin tähän,
-milloin tuohon esineesen, aina hätiköiden ja ilmeisesti mitään
-ymmärtämättä, vaikka he näyttävätkin viisaasti katselevan maailmaa.
-Kaikista niiden toimista näkyy hyvin vähä punnitsemiskykyä. Ikään
-kuin tahdottomasti seuraavat ne, mitä minäkin silmänräpäyksenä
-mieleen johtuu, unhottavat heti työnsä, jota juuri ovat tekemässä,
-kuin vain uusi esine tai asia niitä kiihottaa, ja samoin ne ovat yhtä
-häilyväiset suosionsa ja suuttumuksensa osoituksissa. Tänä hetkenä
-ne ovat hyväluontoiset, nähtävästi erittäin tyytyväiset kohtaloonsa,
-ehkäpä onnellisetkin ystävällisen käden hyväilystä, vaan seuraavana
-silmänräpäyksenä ne irvistelevät hoitajalleen, käyttäytyvät
-tuskaisesti, kuin olisi henki vaarassa, hiovat hampaitansa ja
-koettavat purra. Yhtä herkkätuntoiset ja kiihtyväiset ne ovat kuin
-apinat ja jyrsijät, vaan niiltä kuitenkin puuttuu kaikkein ylempäin
-apinain varsinaista apinuutta; sillä toinen tekee ihan samoin
-kuin toinen, ikään kuin ilman tajuntaa, ihan tietämättänsä, aina
-pikkumaisesti. Niillä on kaikki pelkurin ominaisuudet; valittava
-ääni, haluttomuus taipumaan välttämättömyyksiin, tuskitteleminen
-kaikista tapauksista, sairaan omainen kiihko epäluuloisesti itseensä
-sovittamaan mitä hyvänsä toisen olennon tekoa, halu kerskailemaan,
-vaikka aina kuitenkin pakenevat luultua tai todellista vaaraa,
-kykenemättömyys sekä tahdossa että toimessa. Juuri sen tähden, että
-ne niin vähässä määrässä ovat apinoita, miehet niistä eivät pidä
-lukua.
-
-Paljon korkeammalla asteella ovat samoin Amerikassa elävät
-_leveänenäiset_ eli _uuden maailman apinat_, vaikka ei niissäkään
-tosi apinuus vielä oikein ole nähtävänä. Niillä on kummassakin
-leuassa yhtä poskihammasta enempi kuin muilla ylemmillä apinoilla,
-siispä yhteensä kuusineljättä hammasta eikä kaksineljättä:
-sormissa ja varpaissa on kaikissa litteät kynnet; ruumis näyttää
-sitä hoikemmalta, kuin raajat ovat yleensä hyvin pitkät; häntä
-on useimmilla voimakkaana tarttuma-aseena. Kuvaavainen on niiden
-kehityksen yksipuolisuus. Ollen kuten teräväkyntiset apinat
-yksinomaan puueläimiä, näyttävät ne poissa puun oksilta eli maassa
-kömpelöiltä, jopa ihan tyhmeliineiltä. Niiden astunta maassa on
-erittäin kömpelö ja horjuva, horjuvaisin ja huonoin niillä lajeilla,
-joilla on tarttumahäntä; mutta ei niiden kiipeäminenkään ole sinne
-päinkään vanhan maailman apinain kiipeämisen kaltainen. Sillä
-liikeneuvojen lisäys ei näillä ole suinkaan enentänyt liikettä,
-vielä vähemmin tehnyt sitä useampimuotoiseksi, vaan päin vastoin
-yksipuolisemmaksi. Niiden tarttumahäntä ei ole viidentenä, vaan
-ensimmäisenä kätenä. Sillä ne kiinnittävät tai ripustavat koko
-ruumiinsa sillä, vetävät sillä luokseen esineitä, sitä käyttävät
-portaina, riippumattona ja milloin minäkin. Mutta se ei jouduta
-eikä tee vapaammiksi niiden liikkeitä, vaan suuressa määrässä
-hidastuttaa niitä, vaikka samalla kyllä tekee ne turvallisiksikin.
-Hännän lakkaamattoman, ihan poikkeuksetta ainaisen käyttämisen
-tähden ei sen kantaja koskaan joudukaan tasapainon kadottamisen
-eikä turvallisesta korkeudesta putoamisen turmiolliseen vaaraan,
-vaan juuri samasta syystä hän ei myöskään voi tehdä mitään vapaita
-eikä korkeita liikkeitä. Hitaasti ojentaa apina tarttumahäntänsä
-edeltä päin joka askeleelta ja kiinnittää sen edellensä ja sitte
-vasta päästää yksitellen kädet ja jalat irti oksasta, jolla liikkuu.
-Sitenpä tämä apina enemmin vain sitoo itseään oksiin, kuin niillä
-liikkuu ja kiipeilee. Sen tähden se ei koskaan yritäkään mitään
-pitkää, onnistumiseen katsoen epäilyttävää hyppäystä. Tämä oman
-arvoisan olemuksen ainainen, koskaan unhottumaton turvaaminen ei tee
-tätä apinaa varovaisen, vaan hitaisen, ikävystyttävän näköiseksi.
-On oikein merkillistä, miten kaikki muut uuden maailman apinain
-lahjat ovat sopusoinnussa sen kanssa. Niiden ääni ei ole niin
-yksipuolinen kuin teräväkyntisten apinain, vaan kuitenkin sekin
-vastenmielinen tai ikävystyttävä. Vikinästä mölisemiseen asti
-kulkee se kaikki asteet; mutta kaikissa tapauksissa kuuluu se
-valittavalta, tuskaiselta, ja apinain käytös heidän huutaessaan
-kyllä vahvistaa sitä lausetta. Lämpöisesti ja kultaisesti valasee
-viileän, kasteisen yön jälkeen aamuaurinko aarniometsän puita, ja
-tuhatääninen tervehdys ja riemuhuuto kajahtaa miljoonista kurkuista;
-silloin varustautuvat myöskin mölyapinat tekemään kiitostansa. Mutta
-miten! Jättiläispuussa, jonka latva ulottuu paljon korkeammalle
-muita, ovat nekin kiivenneet ylös kuiville latvaoksille ja tapansa
-mukaan turvanneet itsensä tarttumahännällään ja nauttivat nyt
-suloista lämpöä auringon paisteessa. Silloin hyvinvoinnin tunne
-saattaa heitäkin kuuluttamaan ääntänsä. Eräs, jolla on erittäin
-korkea, rämäkkä ääni ja jota juuri voisi sanoa esilaulajaksi, istuu
-jäykkänä, katsoo terävästi kumppaneihinsa ja alkaa vetää; kumppanit
-samoin liikahtamatta ja mitään ajattelematta katsovat häneen ja
-yhtyvät virteen, ja kammottava kaiku vastaa metsästä röhkien, ulvoen,
-äristen ja koristen, kuin olisivat kaikki metsän eläimet hengen
-edestä taistelemassa vastakkain. Yksinäiset mölähdykset alkavat tuon
-kummallisen sävellyksen; ne tulevat yhä kiivaammiksi ja seuraavat
-yhä nopeammin toinen toistaan, mikäli laulajan todellinen, vaikka
-näkymätön kiihtymys kasvaa ja leviää joukon muihin jäseniin; sitte
-ne muuttuvat ulvonnan kaltaiseksi mölinäksi ja päättyvät samalla
-tavalla, kuin alkoivatkin. Jos katsotaan noita pitkäpartaisia,
-erittäin vakavan näköisiä laulajia, niin tuskinpa voidaan olla
-hymyilemättä. Mutta tuo heidän sävelsotkuksensa, jota on ihan
-mahdoton kuvata, tulee pian yhtä ikävystyttäväksi kuin heidän
-yksipuoliset liikkeensäkin, jotka pikemmin ovat matamista kuin
-kiipeämistä. Mitä toinen tekee, matkii toinen ajattelematta jäljestä;
-mutta tehköötpä ja toimikootpa ne mitä hyvänsä, ikävystyttävä heidän
-käytöksensä on aina. Ihan näiden mölyapinain tavalla toimivat
-kaikki tarttumahäntäiset apinat; ainoastaan hiukan toisin, eli siis
-vapaammin ja itsenäisemmin, käyttäytyvät jotkut erittäin etevät
-heimon jäsenet, esim. kapusiiniapinat. Yleensä ne ovat henkisesti
-yhtä kömpelöt kuin ruumiillisestikin, tosin enimmäkseen hyvin
-lempeät, hyväluontoiset ja luottavaiset, vaan myöskin tyhmät, äreät
-ja tuskittelevaiset ja muutamat myöskin itsepäiset, häijyt ja
-oikulliset. Ne siis ovat kyllä korkeammalla teräväkyntisiä apinoita,
-mutta paljon alempana vanhan maailman apinoita. Varmaankaan niille ei
-tehdä väärin, jos sanotaan, että niillä kyllä on vanhassa maailmassa
-asuvain serkkujensa huonot puolet, vaan ei niiden hyviä puolia.
-Niiden lempeys ja hyväntahtoisuus, ihan katsomattakin siihen, että
-niitäkään ominaisuuksia ei ole kaikilla lajeilla, eivät likimainkaan
-korvaa kaikissa lajeissa yhtäläisesti näkyvää yritteliäisyyden,
-uljuuden, iloisuuden, vilkkauden ja päättäväisyyden, varovaisuuden ja
-kekseliäisyyden puutetta, jotka ominaisuudet juuri asettavat vanhan
-maailman apinat niin korkealle, ja niiden ainainen vikinä ja valitus
-vähentävät meidän silmissämme kaikkein muidenkin lahjain arvoa, joita
-heillä saattaa olla.
-
-Kuten uuden maailman apinat jakautuvat myöskin vanhassa maailmassa
-asuvat apinat kahteen ryhmään, joita ehkä voisi sanoa heimoiksi,
-vaikka molempien hampaat ovatkin yleensä hyvin yhtäläiset. Me
-nimitämme toiset _koira_- ja toiset _ihmisapinoiksi_ ja saatamme
-sanoa, että koira-apinoista voimme oppia tuntemaan oikean
-apinuuden, jota vastoin ihmisapinat ovat jo korkeammalla sitä.
-Koira-apinoista varsinkin koskee se, mitä alussa sanoin. Niihin
-kuuluu kauneita ja rumia, viehättäviä ja vastenmielisiä, iloisia
-ja vakavia, hyväluontoisia ja äkäisiä apinoita. Rakennukseltaan
-varsin rumamuotoisia ei ole niiden joukossa, koskapa täytyy myöntää
-meistä rumilta näyttävilläkin olevan suhdallinen ruumiin rakennus;
-mutta monin puolin kummallisia olentoja niiden joukossa on. Niiden
-päätuntomerkkeinä on pitempi tai lyhyempi, samanlaatuinen kuono kuin
-koiralla, verraten lyhyet käsivarret, häntä, joka on kaikilla, vaikka
-muutamilla typistynyt vain tyhjäksi, enemmän tai vähemmän kehittyneet
-istumapakarat ja ainakin kaikkein enimmillä lajeilla poskipussit.
-Leuoissa on säännöllinen määrä hampaita eli kaksineljättä tiheissä,
-umpinaisissa riveissä. Näitä apinoita asuu kaikissa kolmessa vanhan
-maailman osassa, lukuisimmin Afrikassa.
-
-Luonnonlahjojensa ja ominaisuuksiensa tähden ovat ne paljon
-korkeammalla pitkäkyntisiä ja leveänenäisiä apinoita. Ne enimmäkseen
-astuvat varsin hyvin ja toiset juoksevatkin, vaikka jotkut pikemmin
-vain nilkuttavat naurettavalla tavalla; ne osaavat vaivatta seisoa
-ainoastaan jaloillaan ja nousta ihan suoriksi sekä siinä asennossa
-helpommin tai kömpelömmin astua; ne kiipeävät kaikki hyvästi, toiset
-tosin ainoastaan puissa, toiset kallioilla ja kivikoilla; osa niistä
-myöskin uipi oivallisesti. Ne, jotka elävät puissa, kiipeävät niin
-sanoaksemme lentämällä, sillä niiden monimutkaiset temput ovat paljon
-notkeammat, kuin edeltä päin osattaisiin aavistaakaan. Kahdeksan,
-jopa kymmenenkin metrin pituiset hyppäykset eivät ole niille mitään
-mahdottomia tekoja; puun latvaoksilta hyppäävät ne yhtä pitkälti
-alemmille, taivuttavat niitä painollaan ja sysäyksellään alas päin,
-ponnistavat oksan takaisin ponnahtaessa koko voimallaan, ojentavat
-häntänsä ja jalkansa suoriksi taa päin perää pitämään ja lentävät
-kuin nuoli siten ilmassa. Puun oksa, olkoonpa se vaikka ihan täynnä
-pahimpia okaita, on heille hyvä tie, jokainen köynnöskasvi on
-polkuna tai tikapuina sen mukaan, kuin sitä voidaan jompaankumpaan
-tarkoitukseen käyttää. He kiipeävät eteen tai taa päin, oksan
-ylä- tai alapuolella; he tarttuvat sekä hypätessään että
-pudottautuessaan johonkin ohueen oksaan yhdellä kädellä, pysyvät siten
-riippuen, miten kauan ja missä asennossa hyvänsä, nousevat sitte
-mukavasti oksalle ja kulkevat rivakasti edelleen, kuin olisivat
-tasaisen maan pinnalla. Jos käsi ei tavoita tähdättyä oksaa, niin
-tarttuu siihen yhtä varmasti jalka; jos oksa äkkiä putoavasta painosta
-katkeaa, tarttuu apina pudotessaan toiseen, kolmanteen oksaan ja, jos
-kaikki katkeavat, hyppää hän, samapa se miten korkealla on, alas
-maahan ja kiipeää taas ylös lähintä puun runkoa tai köynnöskasvia
-myöten. Verrattuna uuden maailman apinain matavaan kiipeämiseen on
-tämä liikunta ihan vapaa, kahleeton ja kaikki esteet voittava. Ne
-apinat ovat vain nahjuksia, nämä täydellisiä taitureja; ne ovat puiden
-orjia, nämä oksain vallitsijoita.
-
-Yhtä täydellinen kuin liikunta on näillä apinoilla äänikin. Näiltä
-ei kuulu viserrystä eikä vikinää, ei valitusta eikä ulvontaa, vaan
-eri asioihin soveltuvia, hyvin erilaisia, melkein ymmärrettäviä
-ääniä. Mieltymys tai vastenmielisyys, halu tai tyydytys, hyvän tai
-pahan suomus, rakkaus tai viha, tyytymys tai vihastus, ilo tai suru,
-luottamus tai epäilys, hellyys tai kylmyys, taipumus tai vastustus,
-mutta varsinkin yht'äkkiä tapahtuvat liikutukset, niin kuin peljästys
-ja kauhistus, kaikki ne tulevat äänellä ilmoitetuksi, olkootpa
-äänivarat itsessään vähäisetkin.
-
-Tasan tämän ruumiillisen kehityksen kanssa ovat ne, joita me
-sanomme henkisiksi. On syytä erittäin huomauttaa, että käsi, joka
-vasta näillä saavuttaa täyden merkityksensä, asettaa nämä apinat
-paljon edelle muista eläimistä ja saattaa heidän kykeneväisyytensä
-näyttämään osittain suuremmalta, kuin se todella onkaan, vaikka
-he todella sen avulla osaavatkin tehdä paljon sellaista, joka ei
-koskaan onnistu koiralle eikä muille eläimille. Sitenpä heitä
-täytyy lukea viisaimpien nisäkästen joukkoon. Suuri mietintökyky
-täytyy tunnustaa niillä olevan. Heidän hyvä muistinsa säilyttää
-uskollisesti mitä moninaisimpia havaintoja ja heidän hyvästi
-punnitseva järkensä muodostelee ne kokemuksiksi, joita sitte
-sopivissa tiloissa oivallisesti käyttävät hyväkseen. Sen tähden nämä
-apinat eittämättömästi tekevät, mitä tekevät, täydellä tajulla,
-asianhaarojen mukaan, eivätkä ole ulkoa päin vaikuttavain voimien
-tahdottomia orjia, vaan itsenäiset, vapaat ja toimissaan vaihtelevat
-olennot, jotka viekkaasti ja kavalasti pitävät vaaria edustaan
-ja käyttävät hyväkseen kaikkia apukeinoja, joista vain luulevat
-ja näkevät olevan hyötyä. He osaavat erottaa syyn ja seurauksen,
-koettavat saavuttaa seurausta panemalla syyn vaikuttamaan tai
-estää sitä toimittamalla syyn pois tieltä. He tietävät, mikä
-niitä hyödyttää tai vahingoittaa, ja tietävät myöskin, tekevätkö
-oikein vaiko väärin, joko sitte katsovat asiaa yksityisen kannalta
-taikka heitä korkeamman ja mahtavamman olennon silmillä. Ei
-se ole sokea sattumus, vaan edullisuuden tieto, joka ohjaa ja
-järjestää heidän toimiansa, taivuttaa heidät kykenevämmän tahdon
-mukaan, saattaa heidät toimimaan yhdessä, opettaa heidät yhdessä
-vastaamaan yksityisen onnesta tai onnettomuudesta, ottamaan osaa
-toinen toisensa ilosta ja surusta, onnesta ja onnettomuudesta,
-turvallisuudesta ja vaarasta, hyvinvoinnista ja hädästä eli toisin
-sanoen oleman kaikkein yhteiseen toimintaan perustuvana apinakuntana,
-opettaa heitä käyttämään voimia ja keinoja, jotka heillä eivät ole
-lapsuudesta asti perinnöllisiä eikä ominaisia, ja toimittaa heille
-aseita, joita ei luonto ole antanut. Tosin kaikenlaiset intohimot
-usein voittavat heidän maltillisuutensa; mutta juuri ne kiihkot
-puolestaan taas todistavat heidän tunteittensa vilkkautta tai, joka
-on sama asia, heidän henkensä herkkyyttä. He ovat tunteelliset kuin
-lapset, kiihtyväiset kuin heikkoluontoiset ihmiset, ja sen tähden
-erittäin herkästi tuntevaiset kaikenlaista kohtelua, kuin heille voi
-tulla osaksi; tarkasti he huomaavat puoleen vetävää rakkautta ja
-karkoittavaa vihaa, kiihottavaa ylistystä ja loukkaavaa moitetta,
-tyydyttävää imarrusta ja pahentavaa pilkkaa, hyväilyä ja kuritusta.
-Kuitenkaan ne eivät anna itseään niin helposti kohdella, vielä
-vähemmin mihinkään opettaa kuin koira tai muu viisas kotieläin; sillä
-ne ovat itsepäiset suuressa määrässä ja melkein yhtä itsetietoiset
-kuin ihminen. Vaivatta he oppivat, mutta ainoastaan silloin, kuin
-tahtovat, eikä suinkaan silloin, kuin niitä tahdottaisiin oppimaan;
-sillä heidän itsetietoisuutensa vastustaa kaikkea alistumista,
-joka vain ei näytä heille itselleen edulliselta. Samalla ne kyllä
-tietävät, että niitä saatetaan mielin määrin rangaista, ja ehkä jo
-edeltäkin päin sitä ilmoittavat odotetun rangaistuksen mukaisella
-äänellä, mutta eivät kuitenkaan tee, mitä niiltä vaaditaan; sitä
-vastoin ne mielellään ja lausuen vilkkaasti suostumustansa tekevät
-sellaista, joka niitä huvittaa. Ken epäilee niiden itsetuntoa, hän
-tarkastakoon vain, miten ne toisia eläimiä kohtelevat. Ne pitävät
-niitä, jos niiden vahvuuden ja vaarallisuuden pelko ei pelota heitä,
-aina vain oikkujensa leikkikaluina, joko sitte tekevät niille pilaa
-ja kujehtivat niiden kanssa tai hellittelevät ja hyväilevät niitä.
-
-Kerron näiden lausuntojeni vahvistukseksi muutamia esimerkkejä, jotka
-itse voin taata tosiksi tai katson riittävästi taatuiksi.
-
-Matkustaessani Bogos-maassa tapasin ensi ratsastusmatkalla
-vuoristossa suuren joukon samoja manttelipaviaaneja, joita sheikki
-Kemal el Din Demini kertomuksessaan mainitsee. Ne istuivat tuuheaa
-karvapukuansa auringon paisteessa kuivailemassa sievissä ryhmissä
-kallioseinän ylimmällä laidalla, asettuivat minun tervehdittyäni
-heitä pyssyn luodeilla, järjestykseen ja pakenivat. Jatkaen matkaani
-ahtaassa ja monimutkaisessa Mensan kalliolaaksossa tapasin ne
-hyvän ajan päästä uudestaan itse laaksossa, kuin ne juuri olivat
-menossa sen poikki etsimään toisilta kallioilta turvaa sellaisilta
-vastenmielisiltä häiritsemisiltä. Osa joukosta oli jo päässyt
-ylitse, suurempi osa oli juuri menemässä. Meidän koiramme, kauniit,
-solakat susikoirat, tottuneet hyvällä menestyksellä taistelemaan
-hyenoita ja muita petoja vastaan, syöksyivät paviaaneja kohti,
-jotka etäältä pikemmin näyttivätkin pedoilta kuin apinoilta, ja
-saivat ne pakenemaan kiireimmiten ylös kallioille kummallekin
-puolelle laaksoa. Mutta ainoastaan naarakset pakenivat; urokset
-sitä vastoin pysähtyivät heti koirille vastaan, asettuivat piiriin
-niiden ympärille, ärjyivät, löivät vihaisesti käsillään maata,
-avasivat vahvahampaiset suunsa ja katsoivat niin raivokkaasti
-ahdistajiinsa, että muuten hyvin rohkeat, taisteluissa karaistuneet
-susikoirat hämmästyen ponnahtivat takaisin ja melkein hädissään
-juoksivat meidän turviimme. Ennen, kuin meidän onnistui niitä jälleen
-kiihottaa hyökkäämään, oli apinain tila melkoisesti muuttunut, sillä,
-kuin koirat uudestaan syöksyivät niitä vastaan, oli melkein koko
-apinajoukko jo turvassa. Yksi jäljelle jäänyt, noin puolivuotinen
-apina kirkasi kovasti, kuin näki koirien juoksevan sinne päin, vaan
-pääsi kuitenkin ennen niitä kalliolle. Koiramme tekivät, kuten
-olivat opetetut, sulkivat siltä pakotien ja herättivät meissä jo
-toivoa voivamme saada sen kiinni. Vaan toisinpa kävi. Ylpeästi ja
-arvokkaasti, hätäilemättä vähääkään ja pitämättä meistä yhtään lukua
-astui vanha uros, toiselta turvalliselta kalliolta palaten, ahdinkoon
-joutuneen poikasen luo päin, pidätti koiria katseilla, viittauksilla
-ja kaikkein ymmärrettävillä äänillä kaukana itsestään, nousi hitaasti
-kalliolle, otti apinalapsen syliinsä ja läksi palaamaan ennen, kuin
-me ehdimme sinne, eivätkä nähtävästi hämmästyneet koirat uskaltaneet
-häntä estää. Johtoapinan tehdessä tätä rohkeaa, vaarallista
-pelastustyötä kuului kallioseinän päältä tiheiköstä, johon apinat
-olivat paenneet, ääniä, jollaisia en ollut koskaan ennen kuullut
-paviaaneilta. Nuoret ja vanhat, urokset ja naarakset mölisivät,
-kirkuivat, ärisivät, murisivat ja haukkuivat yht'aikaa niin, että
-olisi luullut niiden joutuneen taisteluun leopardien tai muiden
-vaarallisten petojen kanssa. Se oli kuten myöhemmin sain huomata,
-apinain sotahuuto; he nähtävästi tahtoivat sillä pelottaa meitä ja
-koiria ja ehkä myöskin rohkaista vanhaa, uskaliasta apinaa, joka
-heidän nähtensä antautui ilmeiseen vaaraan.
-
-Muutamain päivien perästä sain kokea, että ne itsetietoiset eläimet
-ryhtyvät taisteluun ihmistäkin vastaan. Palatessa Bogos-maasta
-tapasimme taas suuren, ehkäpä saman apinajoukon ja aloimme laaksosta
-käsin tehokkaasti ampua niitä seitsemällä kaksipiippuisella
-pyssyllä. Ammuntamme vaikutus oli sanomaton. Sama sotahuuto, kuin
-ennen olimme kuulleet, kajahti meille vastaan ja kuin sotapäällikön
-käskystä varustautuivat kaikki taisteluun. Kirkuvat naarakset
-lapsineen pakenivat kiireimmiten kallioharjanteen poikki pois
-pyssyjemme kidasta, vaan vanhat urokset astuivat, silmät vihasta
-säihkyvinä, lyöden käsillään maata, paremmin haukkuen kuin kiljuen,
-kallion kielekkeille, katselivat vähän aikaa muristen, huutaen ja
-kiljahdellen alas syvyyteen ja alkoivat sitte niin innokkaasti ja
-taitavasti vieritellä kiviä meidän päällemme, että meidän heti täytyi
-huomata olopaikkamme vaarallisuus ja kiireesti paeta. Jos emme olisi
-ehtineet kiivetä kapean laakson toiselle puolelle ja siten päästä
-turvaan apinain kiviltä, olisimme kärsineet pahankin tappion. Ne
-viisaat eläimet toimivat puolustautuessaan ihan kuin suunnitelman
-mukaan ja yhteisesti, pannen kaikki voimansa liikkeelle samaa
-tarkoitusta varten. Eräs meistä näki, mitenkä muuan apina kantoi
-kiveänsä puuhun, voidakseen sitä tehokkaammin viskata sen sieltä
-alas, ja minä itse näin, mitenkä kaksi apinaa yhdessä työnsi suuren
-kiven vierimään.
-
-Sellaisiin puolustuskeinoihin ei mikään muu eläin ryhdy kuin ylemmät
-apinat, eikä myöskään mikään muu uroseläin antaudu ilmeiseen vaaraan,
-pelastaakseen avutonta poikasta. Sellaisia toimia ei voida olla
-ottamatta huomioon eikä väärin arvostella; sillä ne puhuvat paljon
-selvemmin ja paremmin puolestaan kuin mitkään niiden ihmisten
-viisastelevat selitykset, jotka eivät myönnä näillä eläimillä olevan
-ymmärrystä eikä itsenäistä toimintaa.
-
-Miten tarkkaan koira-apinat tuntevat ja osaavat erottaa syyn ja
-seurauksen, voi kuka hyvänsä huomata, joka heitä etuluulottomasti
-tarkastelee. Ne avaavat ovia ja ikkunoita, laatikoita, arkkuja ja
-solmuja ja poistavat muita esteitä, jos vain kerran näkevät, miten
-sitä tehdään, keksivätpä myöskin itse keinoja, päästäkseen jonkin
-tarkoituksen perille. Babuiini, jota minä hoitelin, omisti itselleen
-kissan pojan, pitääkseen sitä hyväiltävänänsä, ja, kuin peljästynyt
-kissanpoika häntä raapi, tutki tarkkaan käpäliä, puristi kynnet
-näkyviin, katseli niitä joka puolelta ja puri ne pois, päästäkseen
-vast'edes kärsimästä raapimisia. Samaa paviaania veljeni ja minä
-usein säikytimme siten, että panimme maahan sen eteen vähän ruutia
-ja sytytimme sen palavalla taulalla. Ruudin äkillinen leimahtaminen
-säikytti babuiinia niin, että se joka kerran kiljahti ja pitkillä
-hyppäyksillä peräytyi niin etäälle, kuin kahlenuoralta pääsi.
-Muutamien kertojen perästä se esti enemmät säikyttelemiset siten,
-että kädellään taputteli hehkuvaa taulaa, kunnes se sammui, ja söi
-ruudin. Toiselta puolen se itsekin toimitti itselleen säikähtämisen
-ja kauhistuksen aihetta. Kuten kaikki apinat ihan poikkeuksetta,
-pelkäsi hänkin matelevaisia, varsinkin käärmeitä suunnattomasti ja
-naurettavasti. Me sen tähden teimme hänelle usein pilaa, panimme
-elävän, kuolleen tai topatun käärmeen leveään läkkirasiaan ja
-annoimme sen kiinni pantuna hänelle. Hän viimein kyllä hyvästi
-tunsi sekä laatikon että sisällyksen, vaan ei voinut hillitä
-uteliaisuuttansa, avasi sen joka kerran ja sitte kiljahtaen pakeni.
-
-Tyytymättä todellisten syiden tietämiseen etsi tämä apina sellaisissa
-tapauksissa, jotka sille tuottivat ikävyyksiä, luuleteltujakin syitä.
-Jonkin esineen tai ihmisen täytyi olla syypää hänen kärsimyksiinsä.
-Ja täydessä vihassa kääntyi se ketä hyvänsä kohtaan, jonka vain
-sattui näkemään. Jos häntä rangaistiin, niin ei hän suuttumustaan
-osoittanut hoitajallensa, vaan aina sille, joka muuten sattui oleman
-läsnä rangaistessa: hän se muka yksin oli syypää, että muuten niin
-hyvä herra kohteli häntä niin pahasti. Apina siis epäili ihan samalla
-tavalla, kuin tyhmät ihmiset tekevät sellaisissa tapauksissa.
-
-Vaikka babuiini oli erittäin äreä jokaisesta hänelle tehdystä
-kujeesta tai petoksesta, ei hän kuitenkaan itse voinut koskaan
-olla härnäämättä eikä ärsyttämättä muita eläimiä. Meidän vanha
-äreä mäyräkoiramme makasi päivällisuntansa mukavasti auringon
-paisteessa. Babuiini näki sen, hiivi varovasti luo, katsoi,
-veitikkamaisesti räpyttäen pikku silmiään, koiraa kasvoihin,
-nähdäkseen, makasiko se todella, tarttui yht'äkkiä makaajan häntään
-ja tempaamalla sitä siirsi koira paran unelmien maailmasta takaisin
-tosi elämään. Kiukkuisesti koetti koira kostaa kärsittyä kiusaa ja
-juoksi rauhan häiritsijään päin. Mutta apina yhdellä hyppäyksellä
-ryntäävän koiran ylitse selvittäytyi uhkaavasta rangaistuksesta,
-tarttui kohta uudestaan koiran häntään, ja nähtävästi häntä hyvin
-huvitti kiukkuisen vastustajan voimattomuus; sitä hän teki, kunnes
-koira, häntä koipien välissä, niin raivoissaan, että ei kyennyt
-haukkumaankaan, läähättäen ja ähkyen juoksi pois pahan vihamiehensä
-luota. Jos paviaani olisi osannut nauraa, niin hänen ja häijyn
-ihmisen käytöksen välillä ei olisi ollut mitään erotusta. Hyvin
-ymmärrettävällä tavalla se nytkin sentään pilkkasi voitettua. Itse
-hän sitä vastoin hyvin pahastui kaikista kujeista, saattoipa vihastua
-jo aiheettomasta naurustakin, eikä suinkaan jättänyt sitä kostamatta
-ensi tilaisuudessa, vaikka se olisi tullut vasta viikkokausien
-päästä. Mutta hänhän olikin apina ja hän katsoi koiraa niin halvaksi
-olennoksi, että hänen kujehtimisensa sen kanssa oli muka yhtä
-anteeksi annettava, kuin minkä muun olennon hyvänsä kujehtiminen muka
-oli paha ja rangaistava, milloin se tapahtui häntä itseään kohtaan.
-
-Tätä itsetuntoa tai oikeammin itsensä ylennystä näyttävät
-koira-apinat joka päivä kelle hyvänsä valppaalle tarkastajalle. Minun
-babuiinini, kuten yleensä kaikki apinat, rakasti hyvin suuresti
-hoito- tai hyväilylapsia, mutta varsinkin erästä marakattia, joka
-asuskeli hänen kanssaan samassa häkissä ja joka ulkonakin voitiin
-jättää hänen haltuunsa, koska marakatti aina pysyi hänen sivullaan,
-makasi hänen sylissään ja orjallisesti totteli häntä. Babuiini
-vaati sellaista kuuliaisuutta ja katsoi sitä ihan luonnolliseksi;
-mutta ehdotonta alammaisuutta se vaati atrioilla. Hyväluontoinen ja
-kuuliainen marakatti vastustamatta antoi kasvatusäitinsä -- babuiini
-oli näet naaras -- ottaa ensin kaikki paraat palat, vaan babuiini soi
-marakatille ainoastaan nimeksi ruokaa ja, jos hoitolapsen kuitenkin
-onnistui saada jotakin talteen poskipusseihin, avasi ne ja otti
-sieltä pois itselleen, mitä niissä oli.
-
-Vaikka koira-apinain itsensä-ylennys onkin suuri, niin kyllä ne
-sentään varsin hyvin ja tarkkaan tietävät, milloin tekevät pahaa.
-Siitä kertoo Schomburgk erittäin opettavaisen todistuksen. Adelaiden
-kasvitarhan eläintieteellisessä osassa eli vanha lakkiapina yhdessä
-häkissä kahden nuoremman kumppanin kanssa, tietysti valliten niitä ja
-pitäen orjinaan. Jostakin syystä ärtyneenä hyökkäsi se eräänä päivänä
-yht'äkkiä vartiansa päälle ja haavoitti häntä pahasti puremalla
-kalvosimesta valtimon rikki. Schomburgk sen tähden tuomitsi apinan
-kuolemaan ja käski vartiaa panemaan tuomiota toimeen ruudilla ja
-luodilla. Apinat olivat ihan tottuneet pyssyihin, joita oli monesti
-käytetty puistossa vahingollisia eläimiä tappaessa, tiesivät niiden
-vaikutuksen, vaan eivät olleet niin millänsäkään, vaikka niitä
-tuotiin ihan apinain lähelle. Nytkin, tuon vanhan itsevaltiaan
-hirmutyön jälkeisenä päivänä, pysyivät molemmat nuoret apinat,
-vartian tullessa panemaan toimeen kuoleman tuomiota, rauhallisina
-ruoka-altaan ääressä, mutta tuomittu apina pakeni kiireimmiten
-makuuhäkkiinsä eikä mistään houkutuksista tullut pois sieltä. Pantiin
-mieliruokaa ja hän näki molempien entisten orjiensa, joille hän ei
-ollut koskaan ennen suonut herkkuja, ahmivan sitä, vaan ei uskaltanut
-tulla nyt edes osallekaan. Vasta sitte, kuin kuolemaa uhkaava vartia
-poistui, hiipi hän salaa ruuan luo, otti hätäisesti muutamia paloja
-ja pakeni tuskissaan turvalliseen palopaikkaansa Viimein onnistui
-houkutella hänet ulos toisen kerran ja sulkea ulkoa päin hänen
-pakopaikkansa ovi. Nähdessään nyt vartian tulevan pyssy kädessä häkin
-luo huomasi se olevansa hukassa. Raivoisesta syöksyi se makuuhäkin
-ovelle avaamaan sitä, jos suinkin mahdollista; kun se ei onnistunut,
-juoksenteli se ympäri häkkiä, etsien pakoreikää, ja viimein, nähtyään
-paon ihan mahdottomaksi, heittäytyi vavisten, toivottomasti maahan ja
-antautui kuoleman, joka sitä heti kohtasikin.
-
-Täytyy myöntää, että eipä mikään muu nisäkäs, ei edes koirakaan
-jota me olemme vuosituhansia hoidelleet ja opettaneet, oikeastaan
-tekemällä tehden sen siksi, joka se on, käyttäydy samalla tavalla
-kuin tämä apina, siispä ei kehity niin ymmärtäväiseksi. Ja
-kuitenkin on olemassa juopa koira- ja ihmisapinain välillä, joista
-viimemainituista sanoin, että ne jo ovat korkeammalla oikeata
-apinuutta.
-
-Ihmisapinoiksi me sanomme niitä, jotka muodoltaan ovat enimmin
-ihmisen kaltaiset. Suuret kulmahampaat, verraten pitkät kädet ja
-lyhyet jalat, käden muoto ja muutamilla lajeilla istumapakarat sekä
-kaikkein karvapuku niitä kuitenkin ulkonaisesti suuressa määrässä
-vielä erottavat ihmisestä. Ne asuvat kuumassa vyöhykkeessä Aasiassa
-ja Afrikassa, Aasiassa useampia lajia kuin Afrikassa, ja jakautuvat
-kolmeen sukuun, joista yhtä sukua tavataan vain Afrikassa. Kussakin
-näissä kolmessa suvussa on vain muutamia lajeja; kuitenkin näyttää,
-että nykyään emme vielä läheskään tunne kaikkia lajeja.
-
-Ihmisapinatkin ovat ruumiin rakennuksensa tähden puiden asujamia,
-mutta yhtä vähän kuin solakat apinat, marakatit ja makokit puiden
-orjia, päin vastoin erinomaisen taitavia kiipeilijöitä. Ne kuitenkin
-liikkuvat sekä oksilla että maassa vallan toisin kuin muut apinat.
-Kiipeämistä puuhun, varsinkin sileää, oksatonta runkoa myöten,
-tekevät ne samassa asennossa kuin mastoon nouseva ihminen, mutta
-käsiensä pituuden ja jalkojensa lyhyiden tähden paljon nopeammin
-kuin taitavinkin ihmiskiipeejä. Oksille päästyään ne saattavat
-liikkeittensä moninaisuudella ja varmuudella häpeään minkä turnaajan
-hyvänsä. Pitkälle ulottuvilla käsillään tarttuvat ne johonkin oksaan,
-jaloillaan kouristavat toista saman suuntaista, alempaa oksaa
-yläpuolelta noin puoleksi vain ja juoksevat sitä myöten, pitäen
-ylempää oksaa käsipuuna, niin nopeasti, että maassa astuva ihminen
-saa ponnistaa koko voimansa pysyäkseen niiden tasalla, jota vastoin
-apinat eivät näytä ponnistelevan yhtään. Päästyään oksan latvaan
-tarttuvat ne johonkin lähipuun oksiin, joihin käsillään ulottuvat ja
-jatkavat kulkuansa yhtä nopeaan, kuitenkin vähääkään hätäilemättä.
-Ylös päin noustessa riittää niille mikä hyvänsä niiden painoa kestävä
-oksa, johon voivat tarttua, ja ne livahtavat ihan helposti sille
-ylös, saivatpa sitte siitä kiinni ainoastaan yhdellä tai yht'aikaa
-molemmilla käsillä. Laskeutuessaan ne riippuvat molemmista käsistään
-ja koettavat löytää jaloilleen uutta tukea. Välistä ne käsistään
-riippuen kiikkuvat huvikseen minuuttikausia; monesti ne juoksevat
-käsin jaloin yhtä oksaa myöten ja vaihteeksi sen alapuolellakin
-riippuen. Lyhyesti sanoen: ne liikkuvat ja ovat oksissa missä
-asennossa hyvänsä. Erittäin verrattomia kiipeäjämestareja ovat
-pitkäkätiset apinat eli gipponit, joilla ihmisapinoilla on niin
-suhteettoman pitkät käsivarret, että niiden syli on kaksi kertaa
-niin pitkä kuin heidän ruumiinsa ihan suorana. Verrattoman nopeasti
-ja varmasti kiipeävät ne puun latvaoksissa tai bamburuokoa myöten,
-heiluttavat sitä tai jotakin sopivaa oksaa ja sitte heittäytyvät
-kahdeksan tai kahdentoistakin metrin aukkojen poikki niin helposti,
-että näyttävät lentäviltä nuolilta tai viistoon alas päin iskeviltä
-linnuilta. Vielä ihan hypätessään voivat ne myöskin muuttaa ensin
-aiottua suuntaansa ja yht'äkkiä pysäyttää hyppynsä tarttumalla
-mihin hyvänsä oksaan, johon käsi ulottuu, ja siinä riippuen ne
-kiikkuvat hetkisen, nousevat viimein sille vähän levähtämään ja sitte
-jatkavat taas entistä leikkiään. Usein ne sillä tavalla hyppäävät
-kolme, neljä, viisi kertaa peräkkäin ilmassa ja saavat katsojan
-melkein kokonaan unhottamaan, että mitään painolakia onkaan heihin
-vaikuttamassa. Vaikka näillä apinoilla kiipeäminen sujuu helposti,
-on niiden astunta kömpelö. Muut ihmisapinat voivat ilman sanottavaa
-vaivaa astua jonkin matkan yhtä päätä pystyssä eli siis yksistään
-jaloillansa, vaan kiireessä juoksussa kuitenkin aina heittäytyvät
-kontalleen, jolloin kouristettujen käsien rystyset ja jalkojen
-ulkolaidat käyvät maahan, ja viskelevät vaivalloisesti ja kömpelösti
-ruumistaan suoriksi ponnistettujen käsivarsien välitse eteen päin.
-Pitkäkätiset apinat sitä vastoin liikkuvat ainoastaan suurimmassa
-hädässä sillä tavalla, ja silloin paremmin hyppien kuin juosten,
-vaan sitä vastoin kulkevat lyhyitä matkoja ihan pystyssä, käsivarret
-enemmän tai vähemmän hajallaan tasapainoa pitämässä, ukkovarpaat niin
-etäällä muista varpaista kuin mahdollista, astua siputellen lyhyillä
-askelilla hyvin tiheään ja naurettavasti. Näiden liikkeitä täytyy
-siis sanoa yksipuolisiksi, sillä se, minkä verran ne kiipeämisessä
-ovat muita ihmisapinoita taitavammat, ei korvaa niiden neuvottomuutta
-maassa liikkuessa.
-
-Erittäin huomattava on ihmisapinain äänilahja. Me näet huomaamme,
-että tämän ryhmän sukkelimmilla ja notkeimmilla apinoilla on
-kovin, sitä vastoin monipuolisemmin kehittyneillä, vaikka
-hitaampiliikkeisillä apinoilla vaihtelevin ääni. En sano liikaa,
-kuin kerron, että, ottamatta tietysti lukuun ihmistä, en ole koskaan
-kuullut mitään nisäkkään ääntä, joka olisi täysinäisemmältä ja
-sointuvammalta kaikunut korviini, kuin pitkäkätisten apinain, joita
-minulla oli vankina. Ensin minä ihmettelin, sitte ihastelin niitä
-syvimmästä rinnasta suurimmalla voimalla tulevia ääniä, jotka eivät
-minulle suinkaan olleet vastenmieliset, ne kun olivat ihan puhtaat
-ja ikään kuin sileät. Eräällä lajilla alkaa kaikuva huuto, jota minä
-ennemmin sanoisin lauluksi kuin parunnaksi, perusäänestä E:stä ja
-nousee pitkin koko skaalaa järjestyksessä puoli askelittain koko
-oktaavin ylös päin ja jälleen alas sekä päättyy heleään ääneen, johon
-apina näyttää panevan koko voimansa. Perusääni pysyy yhä kuuluvana ja
-on etuäänenä jokaiselle seuraavalle äänelle, jotka noustessa pitkin
-skaalaa yhä hitaammin, laskeutuessa nopeammin ja viimein tavattoman
-nopeasti seuraavat toisiansa, mutta aina yhtä säännöllisesti.
-Joillakuilla lajeilla sanotaan olevan vähän sekavammat sävelet,
-mutta kaikkein huutavan niin kovasti, että se kuuluu taivasalla
-selvästi kokonaisen Englannin peninkulman päähän. Samaa liikekyvyn ja
-äänilahjan vuorosuhdetta huomaamme monilla ihmisapinoilla. Hitaasti
-liikkuvalla, meistä surumieliseltä näyttävällä orangutangilla on
-vain yksi vahva ja syvä kurkkuääni; iloinen ja vilkas simpansi
-sitä vastoin osaa ääniinsä, joita hänellä ei ole monta, panna niin
-monenlaista väritystä ja siten saada niillä aikaan niin helposti
-ymmärrettäviä äännähdyksiä, että tekisi mieli sanoa hänen osaavan
-puhua. Sanoilla hän tosin ei puhu, mutta kyllä äänillä, jopa
-tavuillakin, joiden pysyväistä merkitystä ei voi epäillä kukaan
-tarkastaja, joka on vähänkään kauemmin sitä katsellut, ja kuunnellut.
-Eivätkä muutkaan hänen sukuisensa ihmisapinat kuulu tässä olevan
-häntä huonommat.
-
-Jos tahdotaan itse kokea, miten korkealle apinan henkiset lahjat,
-voivat kehittyä, täytyy valita simpansi tai joku hänen lähin
-sukulaisensa, tarkastettavaksi ja sen kanssa kauan seurustella
-ystävän tavalla, kuten minä olen tehnyt; silloin ihmeekseen ja
-kummastuksekseen, ehkäpä vähän kauhukseenkin huomataan, miten
-pieneksi juopa voi supistua, joka on ihmisen ja eläimen välillä. Ovat
-muutkin ihmisapinat henkisesti hyvälahjaisia olentoja, nekin ovat
-tässä kohden kaikkia muita apinoita paljon etevämmät; mutta niiden
-lahjat eivät tule pitkäkätisillä apinoilla eikä orangutangilla niin
-kaikkein ymmärrettävästi ilmi kuin simpanseilla eli pongoilla. Näitä,
-gorillaa, tshegoa ja simpansia, ei voida enää kohdella kuin eläimiä
-vaan pikemmin kuin ihmisiä, jos tahdotaan huomata ja arvostella
-niiden henkisiä lahjoja. Niiden ymmärrys ei ole paljonkaan heikompi
-raa'an, oppimattoman, sivistymättömän ihmisen ymmärrystä. Ne ovat
-eläimiä ja eläiminä pysyvät, mutta ne toimivat niin ihmisen tavalla,
-että eläin niitä katsellessa melkein unhottuu.
-
-Minä olen vuosikausia hoidellut simpanseja, tarkastellut heitä hyvin
-huomaavasti ja niin etuluulottomasti kuin mahdollista, kohdellut
-niitä ystävällisesti, ottanut perheeseni jäseniksi, korottanut
-lapsieni pöytäkumppaneiksi, antanut niiden syödä samassa pöydässä
-minun kanssani, opettanut ja neuvonut niitä, oikein kasvattanut
-niitä, hoidellut niitä sairaina ja ollut niiden vuoteen vieressä
-kuoleman hetkenä; sen tähden luulen oppineeni niitä tuntemaan yhtä
-hyvin kuin kuka hyvänsä muu tutkija ja osaavani tehdä niistä oikean
-arvostelun. Siitä syystä valitsen simpansin, näyttääkseni sen
-esimerkillä, miten pitkälle eläimen, henkiset lahjat ulottuvat.
-
-Simpansi ei ole ainoastaan viisaimpia kaikista eläimistä, vaan
-myöskin miettiväinen ja punnitsevainen olento. Mitä hyvänsä hän
-tekee, tapahtuu se tajuisesti ja punnitsemalla. Hän kyllä matkii,
-mutta ymmärtäväisesti ja arvostellen; hän antaa itseään opettaa ja
-oppii. Hän tuntee itsensä ja ne, joiden kanssa sillä on tekemistä,
-ja tietää asemansa. Seurustellessaan ihmisen kanssa antautuu hän
-korkeampain lahjojen alammaisuuteen, mutta eläimiä kohtaan osoittaa
-se yhtäläistä itsetuntoa kuin ihminenkin. Hänessä näkyy tässä kohden
-selvään se itsetaju, jota muilla apinoilla on vain nimeksi. Hän pitää
-itseään parempana ja korkeampana olentona muiden eläinten, jopa
-apinainkin rinnalla; ihmisiäkin kunnioittaa se kunkin arvon mukaan
-ja sen tähden kohtelee lapsia ihan toisin kuin täysikasvuisia,
-koskapa hän aikaihmisiä kunnioittaa, vaan lapsia kohtelee kuin
-jotenkin tasa-arvoisia kumppaneja. Hän osoittaa osanottavaisuutta
-sellaisillekin eläimille, joiden kanssa se ei voi tehdä
-ystävyys- eikä muita liittoja ja samoin ottaa vaaria esineistä, jotka
-eivät millään tavalla kuulu hänen luonnollisiin tarpeihinsa, sillä hän
-on sekä utelias että myöskin oikein tiedon haluinen; esine, joka vetää
-puoleensa hänen huomiotaan, tulee sitä arvokkaammaksi hänen
-silmissään, mitä paremmin hän oppii käyttämään sitä jollakin tavalla
-hyödykseen. Hän osaa tehdä johtopäätöksiä, johtua asiasta toiseen,
-sovittaa kokemuksiansa toisiin tapauksiin hyvin tarkoituksen
-mukaisesti, on viekas, jopa oikein kavalakin, hänellä on sukkelia
-temppuja, osaapa hän tehdä pilaakin, osoittaa eri mielenväreitä, on
-iloinen tässä ja ikävystyy tuossa seurassa, suostuu soveliaasen
-leikkiin ja on suostumatta sopimattomiin, on itsepäinen, mutta ei
-äreä, on hyväluontoinen, vaan kuitenkin itsenäinen. Tunteitaan
-ilmoittaa se ihan kuin ihminen. Iloisella mielellä ollessaan hymyilee
-se tyytyväisesti, surun hetkinä vetää kasvonsa ryppyihin, jotka itse
-puhuvat puolestaan, ja selittää vielä niitä erinäisillä valittavilla
-äänillä; loukattuna käyttäytyy hän kuin toivoton, vääntelee
-kasvojansa, kirkuu, heittäytyy seljälleen, potkii käsin ja jaloin ja
-repii tukkaansa. Hyväntahtoiseen puhutteluun vastaa hän tyytymystä
-osoittavilla äänillä, häijyyteen surua osoittavilla. Hän on uuttera ja
-toimessa aamusta myöhään iltaan, etsii lakkaamatta jotakin tehtävää ja
-mietiskellen keksii sellaista, jos muut loppuvat, joihin hän jo on
-tottunut, jos ei muuta, niin paukuttaa käsiään jalkoihinsa tai
-kolkuttaa kumajaviin lautoihin, saadakseen aikaan ääniä, jotka
-nähtävästi ilahuttavat häntä. Huoneessa hän tarkimmasti tutkiskelee
-kaikkia eteen sattuvia, huomioon kiintyviä esineitä, avaa laatikoita
-ja purkaa ne tyhjiksi, katsoo tulta, avaellen ja pannen kiinni uunin
-ovia, käyttää lusikkaa oikealla tavalla, asettuu peilin eteen ja
-iloitsee omien liikettensä ja vääntelehtävien kasvojensa kuvista,
-käyttää luutaa ja tomuriepua, kuten sitä opetetaan, pukeutuu
-vaatteihin ja kääriytyy peitteihin ja tekee paljon muuta saman
-laatuista.
-
-Miten tarkka hänen huomiokykynsä on, näkyy paraiten siitä, että hän
-melkein aina ihan oikein arvostelee ihmisiä. Hän tuntee ja erottaa
-ystävänsä muista ihmisistä, osaapa myöskin niin tarkkaan erottaa
-hyvät ihmiset pahoista, että erään simpansin vartia saattoi ihan
-huoletta sanoa tyhmeliiniksi tai konnaksi jokaista ihmistä, jonka
-seurasta simpansi ei huolinut. Eräs täydellinen, muuten hienotapainen
-teeskentelijä, joka minua ja muita petteli, oli simpansille alusta
-pitäin kauhistuksena, kuin hän olisi heti ensi hetkestä ja ensi
-katsauksella tuntenut sen punatukkaisen konnan. Mieluisimmin joka
-simpansi, jota paljon tarkastellaan', oleskelee perheen piirissä
-ja käyttäytyy siinä, kuin tuntisi olevansa vertaistensa parissa.
-Hän ottaa tarkkaan vaaria talon tavoista, huomaa heti, pidetäänkö
-häntä silmällä, ja tekee silloin tehtävänsä, vaan muuten, mitä
-itse tahtoo. Hyvin helposti ja oikealla innolla hän, päin vastoin
-kuin muut apinat, oppii, mitä hänelle opetetaan, esim. istumaan
-suorana pöydässä, pistämään lusikalla, veitsellä tai kahvelilla
-ruokaa suuhunsa, juomaan lasista tai tassilta, seoittamaan sokuria
-juomaansa, kilistämään naapurinsa kanssa, käyttämään ruokaliinaa
-y.m.; yhtä helposti tottuu hän vaatteihin, peitteihin ja vuoteesen:
-suuretta vaivatta oppii hän viimein ymmärtämään ihmisten kieltä
-paljon paremmin kuin hyvin opetettu koira, kun näet simpansi ottaa
-vaaria sanain merkityksestä eikä yksistään äänen painosta kuten
-koirat, ja toimittaa määrättyjä töitä ja käskyjä ihan oikein.
-Ollen erittäin herkkä kaikelle hyväilylle tai imartelulle, jopa
-kiitoksellekin ja samoin kaikelle huonolle kohtelulle, jopa
-moitteellekin, kykenee hän osoittamaan vilkasta kiitollisuutta ja
-näyttääkin sitä käden annolla ja suutelulla, vaikkapa sitä ei siihen
-opetettaisikaan. Erittäin vilkasta mieltymystä lapsiin osoittaa hän
-aina. Hän kun ei ole oikullinen eikä häijyluontoinen, kohtelee hän
-lapsia, jos ne eivät ärsytä häntä, aina hyvin ystävällisesti, ja
-pieniä, vielä avuttomia lapsukaisia oikein liikuttavan hellästi,
-jota vastoin hän voi usein olla raaka ja tyly muita simpanseja,
-apinoita ja eläimiä kohtaan. Minä erittäin huomautan tätä luonteen
-ominaisuutta jota olen nähnyt kaikissa hoitamissani simpanseissa,
-varsinkin sen tähden, että se näyttää todistavan simpansin tuntevan
-pienimmänkin lapsen ihmiseksi ja pitävän sitä sen tähden arvossa.
-
-Liikuttavasti käyttäytyy sairas, kovasti kärsivä ihmisapina.
-Valittavasti rukoillen, oikein ihmisen tavalla katselee hän
-hoitajaansa silmiin, ottaa mitä hyvänsä apua tai avun tarkoitusta
-vastaan sydämmellisellä kiitollisuudella, tuntee lääkärin tuota pikaa
-hyväntekijäkseen, ojentaa hänelle kätensä tai kielensä, kuin sitä
-käsketään, tekee, lääkärin käytyä muutaman kerran, sitä itsestäänkin,
-ottaa mielellään lääkkeitä, jopa antaa tutkia haavojaankin,
-käyttäytyy lyhyesti sanoen melkein kuin sairas ja kärsivällinen
-ihminen. Mitä likemmäksi hänen loppunsa lähestyy, sitä lempeämmäksi
-hän tulee, sitä enemmän hänestä katoaa eläimen kaltaisuus, sitä
-selvemmin tulevat hänen olemuksensa jalommat piirteet näkyviin.
-
-Simpansi, jota minä kauimmin hoitelin ja ymmärtäväisen, eläimiä
-rakastavan vartian avulla huolellisimmasti kasvatin, sairastui
-keuhkokuumeesen, jonka lisäksi vielä kaulan rauhaset ajettuivat
-ja rupesivat tekemään märkää. Huomattiin välttämättömäksi leikata
-auki ne rauhaset. Kaksi lääkäriä, jotka olivat hyvät tutut minulle
-ja simpansille, ryhtyivät avaamaan ajosta, varsinkin kuin apina
-itsekin näytti luulevan sitä paikkaa kärsimyksiensä syyksi ja siirsi
-tutkivan lääkärin kättä yhtenään sinne. Mutta miten saada tehdyksi
-leikkaus siihen vaaralliseen paikkaan, vahingoittamatta apinaa?
-Nukutuskeinot olivat tulehtuneiden keuhkojen tähden mahdottomat, ja
-yritys monin miehin pitämään kiinni simpansia raukesi, se kun siitä
-hyvin kiihtyi ja kaikin voimin ponnisteli vastaan. Mitä väkivalta ei
-vaikuttanut, saatiin toimeen puhuttelulla. Vartiansa hyvästä puheesta
-ja hyväilystä jälleen rauhoittuneena antoi apina vielä kerran tutkia
-märkäajosta ja silmiään räpäyttämättä tuoda lähelle ja käyttää veistä
-sekä valittamatta muutenkin kosketella ajosta, vaikka lääkärin
-puristukset arvattavasti kyllä olivat hyvin tuskalliset. Silloin
-apina myöskin heti pääsi tuskastuttavasta hengen ahdistuksesta.
-Ilmeisesti näkyi helpotusta hänen muodostaan ja kiitollisesti ojensi
-hän molemmille lääkäreille kätensä, iloissaan syleili vartiaansa,
-vaikka sitä ei neuvottu kumpaiseenkaan tekoon!
-
-Paha kyllä yhden kärsimyksen auttaminen ei voinut pelastaa sen
-simpansin henkeä. Kaulahaava parani, mutta keuhkojen tulehdus yhä
-levisi ja lopetti hänen elämänsä. Hän kuoli täydessä tajussa,
-lempeänä ja levollisena, ei eläimen, vaan ihmisen tavalla.
-
-Tällaisia ovat ihmisapinain käytöksen piirteet, joita ei voida
-käsittää väärin eikä ivata. Jos lisäksi otetaan huomioon, että niitä
-ei voitu tarkastella täysikasvuisista, vaan vielä lapsuuden ijässä
-olevista ihmisapinoista, niin tottapa epäilemättä täytyy asettaa nämä
-eläimet hyvin korkealle. Sillä jonkun kykenemättömän tarkastelijan
-esittämä ja satojen hänen mukaansa matkima väitös, että apina, mikäli
-vanhenee, menettää henkisiä lahjojansa, siispä ikään kuin taantuu
-ja tyhmenee, ei ole mitään muuta kuin kömpelötekoinen vale, jonka
-jokainen, tunnollisesti ja etuluulottomasti nuoruudesta vanhuuteen
-asti tutkittu apina tekee tyhjäksi. Vaikka emme täysikasvuisista
-ihmisapinoista tietäisikään mitään muuta kuin ne kaksi tosiasiaa,
-että ne tekevät yhdeksi ainoaksi yöksikin rakennuksia, joita
-pikemmin on sanottava majoiksi kuin pesiksi, ja että ne käyttävät
-onsia puita rumpuina ja niitä huviksensa paukuttelevat, niin nekin
-jo riittäisivät, saadaksemme samat johtopäätökset, kuin nuorista,
-hoideltavinamme olleista tämän ryhmän apinoista olemme saaneet, eli
-toisin sanoen, meidän tunteaksemme ja huomataksemme ne kaikkein
-lahjakkaimmiksi ja korkeimmalla oleviksi eläimiksi sekä kaikkein
-lähimmiksi sukulaisiksemme eläinkunnassa.
-
-Entä apinakysymys? Luulenpa jo edellä siihen vastanneeni, vaan tahdon
-vieläkin erittäin lausua siitä ajatukseni.
-
-Jokaisen täytyy myöntää, että ihminen ei ole minkään erinäisen
-luonnon-valtakunnan edustaja, vaan ainoastaan eläinkunnan jäsen,
-ja samalla jokaisen etuluulottoman täytyy tunnustaa apinat enimmän
-hänen kaltaisiksensa olennoiksi. Jos verrataan apinoita keskenään ja
-ihmisen kanssa, niin tullaan, tuntukoonpa se vastenmieliseltä tai
-ei, siihen kukistumattomaan vakuutukseen, että teräväkyntisten ja
-ihmisapinain erotus on paljon suurempi kuin ihmisapinain ja ihmisen.
-Eläintieteellisesti siis ei voida ihmisiä ja apinoita asettaa edes
-eri lahkoihinkaan eläinkunnan ensimmäisessä luokassa. Niin on kyllä
-tehty ja tehdään kaiketi vielä nytkin, sanoen ihmisiä kaksi-,
-apinoita nelikätisiksi, mutta silloin on kuitenkin kokonaan jätetty
-huomioon ottamatta hampaat, jotka ovat tärkeimpänä tuntomerkkinä
-nisäkästen asettelussa lahkoihin. Ihmisen ja apinan hampaat ovat
-niin yhtäläiset, että se jyrkästi vaatii molempain asettamista
-yhteen. Sitä paitsi kaksikätiset- ja nelikätiset-nimitykset eivät
-myöskään pidä paikkaansa; sillä ihmiset ja apinat kyllä suuresti
-eroavat toisistaan käsiensä ja jalkojensa puolesta, mutta eivät
-kylliksi; sen tähden ovat apinat yhtä hyvin kaksikätisiä kuin mekin.
-Jos ihmisten ja apinain paikka eläinkunnassa määrätään muuten ihan
-poikkeuksettomain lakien mukaan, niin täytyy molemmat yhdistää samaan
-lahkoon. Minä olen sitä nimittänyt "ylhäisiksi eläimiksi".
-
-Vaikka kaikkein ylhäisten eläinten lahkoa osoittava tuntomerkki
-eittämättä onkin hyvin yhtäläinen, niin tarkimmasti verratessa
-apinoita ja ihmisiä toisiinsa, tulee kuitenkin ilmi erokohtia, jotka
-kerrassaan estävät näitä ryhmiä sulattamasta niin yhteen, kuin joskus
-on koetettu tehdä. Ruumiin suhdallisuus, käsivarsien verrannollinen
-lyhyys, käsien leveys ja monipuolinen notkeus, jalkojen pituus ja
-vahvuus, jalkoterien litteys, ihon paljaus ja kulmahampaiden pienuus
-ovat ihmisen ulkonaiset tuntomerkit, joita ei käy jättää ottamatta
-huomioon, vaan jotka päin vastoin ovat niin tärkeät, että niiden
-mukaan voidaan vetää ja pitää ihmisen ja apinain välillä ainakin
-eri heimojen ehkäpä eri alalahkojenkin rajat. Jos sitä paitsi
-kylliksi otetaan lukuun ihmisen luonnonlahjat, jos verrataan hänen
-liikkeitänsä, hänen monijäsenistä puhettansa ja hänen henkistä
-kykyänsä apinain samoihin lahjoihin niin ne yhä vielä vahvistavat
-noiden rajain pysyttämistä.
-
-Muuttumisopin sokeat puolustajat, sellaisen, kuin Darwin on
-perustanut ja muut edelleen kehittäneet, hyppäävät kyllä niiden
-rajain yli ihan arvelematta; mutta he eivät mitenkään kelpaa
-esikuviksi eikä määrääjiksi todella olevien olojen järkevässä
-arvostelussa. Vaikka se oppi onkin todennäköinen, ei se kuitenkaan
-ole muuta kuin nerokas oletus; vastustamattomia todistuksia sen
-kukistumattomuuden hyväksi ei ole vielä saatu. Alalajien eli rotujen
-muuttuvaisuus on kyllä todistettu, voidaanpa sitä saada aikaankin,
-mutta _lajin_ muuttumista toiseksi ei ole koskaan voitu näyttää. Ja
-niin kauan, kuin sitä ei ole tapahtunut, on meillä oikeus katsoa
-ihmisiä ja apinoita erilaisiksi olennoiksi ja eittää ihmisten
-polveutumista apinoista. Yrittelyt keksimään niille yhteistä
-kantaisää ja tekemään ihmisen sukupolvi-luetteloa eivät muuta tätä
-päätöstä vähimmälläkään tavalla; sillä oikea luonnontiede ei tyydy
-selityksiin, vaan vaatii todistuksia ennen, kuin tyytyy; se ei tahdo
-uskoa, vaan tietää.
-
-Niinpä huoletta antakaamme apinoille se asema, jonka etuluuloton
-tutkimus niille antaa eläväin olentojen luvussa. Enimmin
-meidän näköisiksemme eläimiksi eli lähimmiksi sukulaisiksemme
-eläintieteellisessä merkityksessä saatamme apinat kyllä tunnustaa,
-mutta sen suurempia oikeuksia emme niille voi myöntää. Paljo
-sellaista, kuin on ihmiselle omituista, on niillekin suotu, vaan syvä
-juopa niitä sentään erottaa oikeasta ihmisyydestä. Paljo ihmisestä
-niissä kyllä on sekä ruumiin että ymmärryksen puolesta, mutta ei
-läheskään koko ihminen.
-
-
-
-
-Karavaanit ja aavikkomatkat.
-
-
-Aavikon laidalla tiheän palmuryhmän alla on pieni teltta. Sen
-ylt'ympäri on kirjavassa rivissä, vallin tapaan aseteltuina arkkuja
-ja pakkoja. Vähän ulompana seisoo, on kyykkysillään tai istuu
-juhlapukuisia, s.o. runsaasti ihovoiteella rasvattuja nubialaisia
-poikia.
-
-Teltan sisässä ovat matkustajat, jotka ovat tänne saapuneet
-niiliveneellä ja aikovat oiaista ison polvekkeen, jonka tästä alkaen
-karinen ja hyvin virtainen Niili tekee, eli siis kulkea aavikkoa
-myöten, jota Niili mutkallansa osaksi rajoittaa.
-
-On puolenpäivän aika. Aurinko on melkein pystysuoraan teltan
-kohdalla pilvettömällä, tummansinisellä taivaalla ja taatelipalmujen
-hajalliset latvaviuhkat tuskin yhtään siimestävät sen paahtavilta
-säteiltä. Rasittava hehku vallitsee tasangolla joen ja aavikon
-välillä, ilma värisee kuumentuneen maan lähellä niin, että kaikki
-esineet ikään kuin väräjävät rikki tai ovat hunnun peitossa.
-
-Joukko ratsastajia tulee etäältä aavikolta näkyviin; ne kääntyvät
-suoraan telttaa kohti, poikkeamatta kylään, joka on vähän etäämpänä
-rannasta. Matkueen saavuttua palmujen luo laskeutuu laihoilta, vaan
-jalorotuisilta hevosilta maahan mustanruskeita miehiä, joilla on
-niukkana pukuna pitkät ja väljät, pikemmin harmaat kuin valkoiset
-viitat. Eräs heistä menee lähelle telttaa ja astuu arvokkaasti
-kuin kuningas sisään. Hän on kamelin ajajain päällikkö (sheikki el
-Djemali), jolle me matkustajat olimme lähettäneet sanan, saadaksemme
-hänen kauttansa oppaita, kameleja ja niiden ajajia.
-
-"Terve teille!" sanoo hän astuessaan sisään ja tervehtien koskettaa
-kädellään suutansa, otsaansa ja sydäntänsä.
-
-"Sinulle, o sheikki, terve, Jumalan armo ja hänen siunauksensa!"
-vastaamme.
-
-"Suuresti minä ikävöitsin nähdä teitä, o vieraat, ja kuulla teidän
-toiveitanne", vakuuttaa hän, käytyään istumaan patjalle meidän
-viereemme, vieläpä oikealle puolelle, eli kunniasijalle.
-
-"Jumala ylhäinen palkitkoon sinun ikäväsi, o sheikki, ja sinua
-siunatkoon!" vastaamme hänen puheesensa ja käskemme palvelijoitamme
-toimittamaan hänelle juuri sytytettyä piippua ja kahvia ja tarjoamaan
-hänelle ensinnä.
-
-Silmät puoli ummessa virvoittaa hän kuolevaista ruumistaan kahvilla,
-kuolematonta sieluaan piipulla; paksuihin pilviin kääriytyy
-hänen paljon tarkoittava päänsä. Melkein ihan äänetön hiljaisuus
-vallitsee teltassa, jota paras Djebelin tupakka täyttää suloisella
-tuoksullaan ja haittaamattomalla savulla, kunnes me viimein luulemme
-voivamme ryhtyä aiotun välipuheen hieromiseen, tulematta syypääksi
-epäkohteliaisuuteen.
-
-"Kuinka sinun vointisi on, o sheikki?"
-
-"Kaiken hyvän antaja olkoon ylistetty! -- hyvä sinun palvelukseksesi.
-Ja kuinka sinun voimisesi on?"
-
-"Maailman herralle olkoon ylistys ja kunnia; minä voin varsin hyvin.
-Suuri oli ikävämme nähdä sinua, o sheikki."
-
-"Laupias Jumala ikävänne palkitkoon ja teitä siunatkoon! Onko teidän
-vointinne hyvä?"
-
-"Allah ja hänen profeettansa, Jumalan armo hänelle, olkoot ylistetyt!"
-
-"Amen, olkoon niin, kuin sinä sanoit."
-
-Uudet piiput virvoittavat kuolematonta sielua; uusia, melkein
-lakkaamattomia kohteliaisuuksia vaihdellaan; sitte viimein sallii
-molemmin puolin sitova tapa ryhtyä puhelemaan asioimisista.
-
-"O sheikki, minä tahdon Kaikkiarmiaan avulla matkustaa tämän aavikon
-poikki."
-
-"Antakoon Allah sinulle suojeluksensa."
-
-"Onko sinulla juoksijoita ja kuormakameleja?"
-
-"On minulla! Voitko hyvin, veljeni?"
-
-"Ylhäinen olkoon kiitetty, kyllä minä voin hyvin. Kuinka monta
-kamelia sinä voit toimittaa minulle?"
-
-Vastauksen sijasta tulvii vain lukemattomia savupilviä sheikin
-suusta ja vasta sitte, kuin sitä uudestaan kysymme, panee tuo mies
-muutamaksi silmänräpäykseksi piipun syrjään ja lausuu arvokkaasti:
-"Herra, Beni Saidin kamelein luvun tietää ainoastaan Allah; kukaan
-Adamin poika ei niitä ole vielä koskaan lukenut!"
-
-"No hyvä, lähetäpä sitte minulle viisikolmatta eläintä, niiden
-luvussa kuusi juoksijaa. Sitä paitsi tarvitsen minä kymmenen suurta
-leiliä." Sheikki tupruttelee uudestaan savua, puhumatta mitään.
-
-"Lähetätkö sinä ne minulle, ne juhdat?" kysyimme vaativammin. "Minä
-lähetän, palvellakseni sinua; mutta niiden omistajat pitävät suurta
-hintaa."
-
-"Mitä sitte?"
-
-"Ainakin vaaditaan tavallinen palkka ja voura nelinkertaisesti."
-
-"Mutta sheikki, muuttakoon Allah ylhäinen mielesi, ovathan ne
-vaatimuksia, joita ei kukaan sinulle täytä. Ylistä profeettaa!"
-
-"Jumala, kaikkia elättävä, olkoon ylistetty ja hänen lähetettynsä
-siunattu! Sinä erehdyt, ystäväni: kauppias, jonka leiri on tuolla
-ylhäällä, tarjosi minulle kaksinkertaisesti, kuin nyt vaadin;
-ainoastaan ystävyyteni sinua kohtaan saattoi minut vaatimaan näin
-vähää."
-
-Turhalta näyttää kaikki tinkiminen, turhalta koko puhelu. Uudet
-piiput tuodaan ja poltetaan, uusia kohteliaisuuksia vaihdellaan,
-Allahin ja hänen profeettansa nimeä käytetään molemmin puolin väärin,
-saadaan toinen toisensa terveys ja hyvinvointi tarkimmasti taatuksi,
-kunnes viimein nuo aavikon ruhtinasten opitut tavat saavat jäädä
-syrjään ja länsimainen matkustaja menettää kärsivällisyytensä.
-
-"Niinpä tiedä, sheikki, että minulla on kediivin suojeluskirje ja
-toinen sheikki Solmanin antama: tässä ne ovat molemmat, mitä sinä nyt
-vielä pyydät?"
-
-"Mutta herra, jos sinulla on hänen korkean ylhäisyytensä
-suojeluskirje, miksi et vaadi orjasi päätä? Se on sinun
-palveluksessasi hänen käskystään. Sinun toiveesi otan minä
-silmilleni, pääni päälle. Sinä käsket, orjasi tottelee. Tiedäthän
-hallituksen määräämät hinnat. Allahin siunaus sinulle: huomeisaamuna
-minä lähetän miehiä, eläimiä ja leilejä."
-
-Muukalainen, joka luulee tähän neuvotteluun jo kaikkein aavikkomatkan
-varustusten päättyneen, on ihan tietämätön tämän kansan tavoista.
-Vouratut eläimet ajajineen eivät tule huomeisaamuna, kuten lupa
-oli, vaan vasta iltapäivällä vähitellen, eikä lähdöstä tule
-puhettakaan huomeisaamuna, vaan aikaisintaan iltarukouksen aikaan
-seuraavana päivänä. "Bukra ins allah -- huomenna, jos Jumala suo",
-on tunnussana, joka riittää mitä mahtikäskyä vastaan hyvänsä.
-Todella onkin vielä paljo tekemistä, paljo laittelemista, paljo
-järjestämistä, paljo kuntoon panemista ennen, kuin voidaan lähteä
-matkalle.
-
-Teltan ympärillä alkaa vilkas, kirjava elämä. Tavarapakkojen välillä
-liikuskelee joukko kuivamuotoisia aavikon poikia. Vähän, hyvin vähän
-aikaan saava toimeliaisuus, mutta sanomaton huuteleminen ja melu ovat
-heidän puuhailemisensa tuntomerkkeinä. Valliksi asetellut tavarapakat
-hajoitellaan, yksitellen niitä nostellaan, punnitaan, sekä painolta
-että koolta tutkitaan, verrataan keskenään, valikoidaan ja taas
-hyljätään, kootaan eri kasoihin ja taas hajoitellaan. Jokainen
-kamelimies koettaa saada kumppanejansa petetyksi, jokainen valituksi
-kamelilleen keveintä taakkaa; jokaista sen tähden kaikki muut
-vastustavat; ja kaikki meluavat ja pauhaavat, huutavat ja haukkuvat,
-vannovat ja noituvat, rukoilevat ja kiroilevat. Matkaa odotellessaan
-tavallisesti kamelitkin vielä suuresti enentävät melua; ja jos ne
-joskus todella mölisemisen, ähkymisen, murisemisen ja valittamisen
-sijasta ovat vaiti, niin se merkitsee vain: meidän aikamme ei vielä
-ole tullut, mutta kyllä se tulee! Samapa se, tuleeko kuormakameleja
-matkaan vai eikö, länsimaalaisen matkustajan korvaa kuitenkin
-kiduttavat ja oikein repivät kaikki eri äänet, jotka yht'aikaa siihen
-tunkeutuvat. Tuntikausia yhtä mittaa kestää sitä hälyä, melskettä
-ja pauhua; ja kuin tavaroista viimein on kyllikseen tai väsyksiin
-asti riidelty ja taisteltu, silloin on vasta päästy ja selvitty
-alkunäytöksestä.
-
-Rauhanteon jälkeen alkaa hienompien ja paksumpien nuorain punominen
-mukaan tuoduista taatelipuun niinistä; sitte sidellään taidokkaasti
-arkut ja pakat, tehdään silmukoita, voidakseen tavarapakkoja
-kaksittain sukkelasti sitoa juhdan satulaan ja samoin helposti
-päästää irti, paikkaellaan kiireimmiten vielä verkkopusseja, jotka
-on tuotu pikku tavaroita varten, ja ryhdytään viimein tarkastamaan
-ja tutkimaan suurempia ja pienempiä leilejä, korjailemaan vielä
-ja paikkailemaan niitä ja viimein voitelemaan ulkopuolelta niitä
-haisevalla, kolokvintti-kurpitsan siemenistä tehdyllä tervalla.
-Viimein vielä kerran tarkastellaan auringon paisteessa kuivattua
-lihavarastoa, sullotaan muutamiin niinisäkkeihin kafferihirsiä eli
-durraa, toisiin puunhiiliä, muutamiin ehkä myöskin koottua kamelin
-sontaa, huuhdotaan leilit päältä päin, täytetään ne raikkaalla
-jokivedellä ja päätetään pitkälleen työ joka taholta toistellulla,
-sydämmen pohjasta nousevalla huudahduksella: "El hhamdu lillahi" --
-Jumalan kiitos!
-
-Kaikkia näitä valmistuksia tulee kabiirin eli karavaaninjohtajan
-ohjata. Karavaanin arvon mukaan on hänellä ylhäisempi tai alempi
-asema; vaan aina täytyy hänen olla, kuten hänen virkanimestäänkin
-näkyy, tien ja olevien olojen tuntija. Koeteltu kokemus, rehellisyys,
-viisaus, rohkeus ja urhollisuus ovat hänen vaikean, useinpa
-vaarallisenkin virkansa ehtoja. Hän tuntee aavikon kuten laivurit,
-meren, tuntee tähdet, on joka kosteikossa, joka kaivolla matkan
-varrella kuin kotonaan sekä jokaisen paimentolaisruhtinaan teltassa
-tervetullut vieras, tietää kaikenlaisia keinoja ratsastuksen
-vaivoja ja vaaroja vastaan, osaa lääkitä käärmeiden puremia ja
-skorppionein pistoja tai ainakin lievittää siten haavoittuneen
-tuskia, käyttää sekä sota- että metsästysaseita yhtä taitavasti,
-pitää profeetan sanaa sekä huulillansa että sydämmessään, lausuu
-lähtiessä "fatiha"-sanansa, toimittaa sekä rukoushetkien julistajan
-että esirukoilijan virkaa määräaikoina, lyhyesti sanoen: on päänä
-siinä monijäsenisessä ruumiissa, joka aavikkoa vaeltaa. Sen autioilla
-lakeuksilla, jossa ei mikään näytä vihjaavan toisen karavaanin ennen
-kulkemaa tietä, jossa tuuli tasoittelee viimeisen kamelin kinterillä
-kaikkein jäljet, on hänellä muille ihmisille näkymättömiä merkkejä,
-joiden mukaan hän aina tietää oikean tien. Kuin aron kuivat,
-onnettomuutta ennustavat päivänsavut kätkevät verhoonsa ijankaikkiset
-tähdet, valasee hänen tietänsä hänen neronsa tähti; hän tutkii
-hietaa, katsoo sen aaltojen kokoa, ottaa huomioon niiden suunnan,
-näkee ruohon korresta, missä ollaan. Joka karavaani, joka matkustaja
-jättäytyy ehdottomasti hänen haltuunsa. Ikivanhat, osittain hyvin
-omituiset, kirjoittamattomat ja kuitenkin kaikille tutut lait tekevät
-hänet vastuunalaiseksi matkan onnistumisesta sekä jokaisen yksityisen
-matkustajan hengestä, jos elämän jakajan voittamattomat sallimukset
-eivät kohtaa jotakuta.
-
-Siunattuna hetkenä, iltapäivän rukouksen aikaan, astuu johtaja
-matkustajain ja juhtamiesten luo ilmoittamaan, että kaikki on
-valmiina lähtöön. Eri tahoille syöksyvät ruskeat miehet ottamaan
-kiinni kamelejansa, tuomaan niitä esiin, satuloimaan ja sälyttämään.
-Hyvin vastustellen tottelevat pahaa aavistavat eläimet, ikään
-kuin nähden selvinä edessään tulevat ankarat päivät. Nyt on
-niiden aika tullut. Mylvähdellen, parahdellen, muristen ja ähkien
-laskeutuvat ne ajajainsa omituisten kurkkuäänien ja keveiden ruoskan
-läimäysten pakotuksesta polvilleen; myristen taipuvat ne ottamaan
-kullekin määrätyn taakan ryhäiseen selkäänsä; myristen ne jälleen
-nousevat sälytettyinä. Moni niistä koettaa potkimalla ja puremalla
-torjua sälyttymistä, ja todella täytyy ajajilla olla loppumaton
-kärsivällisyys taivuttaessa niin vastahakoisia olentoja. Mutta
-kärsivällisyys ja taito voittavat kamelinkin. Kuin itsepäinen eläin
-taipuu laskeutumaan, astuu yksi juhtamies heti etujalkain polville
-ja ottaa nopeasti vahvahampaisen kuonon päältä kiinni, niin että voi
-nenää puristamalla sulkea kamelilta hengityksen; kaksi muuta nostelee
-samanpainoisia pakkoja kantosatulan kummallekin puolen, neljäs
-pistelee palikoita nuorain silmukoihin, ja siten on juhta sälytetty
-ennen, kuin se vielä oikein ehtii tointuakaan. Valmiit kuormakamelit
-lähtevät heti vaeltamaan.
-
-Nyt tuodaan esiin myöskin hyvästi satuloidut juoksijat. Joka
-ratsastaja sitelee korkeaan, koverrettuun, kamelin ryhälle asetettuun
-satulaan välttämättömimmät matkatarpeensa ja aseensa ja ryhtyy
-nousemaan ratsunsa selkään. Kokemattomalle se nousu ei koskaan
-onnistu. Ratsastajan täytyy rohkeasti hypätä satulaan, ja kameli
-nousee heti, kuin hän siihen koskee. Kolmessa tempussa se nousee,
-ensin etujaloilla polvilleen, sitte ojentaen pitkät takajalkansa
-suoriksi ja viimein etujalkansa. Toisessa nytkäyksessä tapahtuu
-kamelilla ratsastukseen tottumattomalle onnettomuus, s.o. hän
-luiskahtaa pois satulasta ja joko suutelee maata tai putoaa ratsunsa
-kaulalle ja tarttuu siihen kiinni. Kameli on siksi pahatapainen,
-että ei käsitä sitä leikiksi eikä erehdykseksi. Suuttumuksen
-parahdus kuuluu sen rumilta huulilta, ja se juoksee, pudistellen
-kaulassa riippuvaa onnetonta ihmislasta, kunnes pääsee erilleen sekä
-taitamattomasta ratsastajasta että hänen tavaroistaan. Vasta pitkän
-ajan jälkeen tottuu länsimaalainenkin oikeaan aikaan kumartumaan
-eteen ja taa päin ja siten pysymään satulassa kamelin noustessa ylös.
-
-Me hyppäämme aavikkolaisen taidolla satulaan, kiirehdimme ruoskan
-läjäytyksillä ratsuamme, pidämme hienolla nenänuoralla sitä kylliksi
-kurissa ja riennämme johtajan jäljestä. Ratsukamelimme, solakka,
-kevytruumiinen, pitkäjalkainen eläin alkaa heti tuota tasaista,
-keskeytymätöntä, pitkäaskelista ja sen tähden tavattoman joutuisaa
-juoksua, jota sille on opetettu aikaisimmasta nuoruudestaan asti; se
-on paljon korkeampikin kaikkia kuormakameleja ja kukin kulkee ihan
-edellisen jäljestä. Pitkälle eteen päin ojentavat kaikki kamelit
-pientä päätänsä, keveästi ne liikuttelevat pitkiä jalkojaan ja takana
-pölisee hiekkaa ja pikku kiviä ilmassa. Ratsastajain viitat liehuvat,
-aseet ja muut matkakapineet kilisevät vastakkain, kehoitushuudot
-kovenevat, matkakiihko vallitsee kaikkein mielessä. Kohta saavutetaan
-edeltä lähtenyt kuormakaravaani, kohta katoavat näkyvistä kaikki
-ihmisasuntojen viimeisetkin merkit; joka taholla on vain äärettömältä
-näyttävää aavikkoa.
-
-Joka puolelta tarkkaan rajoitettuna täyttää aavikko kuin suunnattoman
-suuri, omituinen valtakunta suurimman osan Pohjois-Afrikkaa
-Punaisesta merestä Atlantin mereen, Välimerestä eteläaroon asti,
-sulkien sisäänsä kokonaisia maita, hedelmällisiä paikkakuntia,
-vaihdellen tuhannellakin tavalla ja kuitenkin yleensä pysyen aina
-ja kaikkialla saman kaltaisena, ainakin samalta vivahtavana.
-Yhdeksän tai kymmenenkin kertaa on tämä ihmevaltakunta alaltaan
-niin suuri kuin koko Saksan maa, kolme tai neljä kertaa niin suuri
-kuin Välimeri. Ei kukaan kuolevainen ole sitä läpeensä tutkinut,
-ei kukaan kaikkialla vaeltanut; mutta joka ihminen, kuin sinne on
-astunut tai matkustanut joitakin osia siitä, on sydämmensä pohjaan
-asti hämmästynyt sen suurenmoisuudesta, sen lumoavaisuudesta ja
-sen kauhuista; jokaiselle siellä liikkuneelle länsimaalaiselle
-on haihtumattomasti juurtunut mieleen loistava auringon hehku ja
-paahtava kuumuus päivillä, taivainen rauha ja satumaiset unikuvat
-yöllä, hehkusta värisevän ilman leikittely, vuoriakin järkytteleväin
-myrskyjen hirmuisuus, ja monelle lienee käynyt kuten sen omille
-synnynnäisille pojille käy, että hän myöhemmin ikävöitsee sinne
-takaisin hengittämään siellä vielä edes yhden päivän tai yhden
-hetken, näkemään elävillä silmillä niitä kuvia, värisyttämään
-sielussansa sanomattomia sointuja, joita se panee runollisessa
-mielessä kaikumaan ja helisemään, lyhyesti sanoen: että hän tuntee
-ikävöivää vetoa takaisin arolle.
-
-Se on totisesti "El Bahr bela maa" -- meri ilman vettä -- meren
-vastakohta. Se ei ole merelle alammainen kuten muu maa; siellä
-kuolee elvyttävän ja yllä pitävän veden voima. Vesi ympäröitsee ja
-rajoittelee kaikkea muuta maata, vaan ei aavikkoa. Yli koko maan
-kantelevat tuulet meren lähettiläitä, pilviä; mutta ne kuolevat
-aavikon hehkussa. Harvoin siellä nähdään kevyttä, tuskin huomattavaa
-höyryauerta, harvoin aikaisin aamulla yön kosteaa hengitystä jollakin
-kasvin lehdellä. Aamu- ja iltaruskokin ovat siellä ainoastaan vienoa
-väritystä, joka heti synnyttyään taas katoaa. Kaikkialla, missä vesi
-vain pääsee valtaan, muuttaa se aavikon hedelmälliseksi maaksi,
-olkoonpa maan laatu kuinka karu hyvänsä; mutta jyrkästi alkaa aavikko
-taas veden vallan rajalta. Missä jumalallisen Niilin viimeinen,
-ihmistaidolla ylemmäksi joen pintaa nostettu laine hajoaa hiekkaan,
-siitä jyrkästi alkaa aavikko; Niilin vuorille astuvan vaeltajan
-toinen jalka on rehevällä viljavainiolla, toinen vielä aavikon
-alalla. Sillä eipä hiekka yksinään estä kasveja menestymästä, vaan
-paljon enemmin sitä tekee ainiaan paahtava kuumuus. Missä hiekkaa
-kastellaan tai missä se muuten saa jotakin kosteutta, siihen,
-keskelle aurinkoakin, kohta ilmestyy muuten kasvittomasta maasta
-ystävällinen, vihreä ruohomatto, jopa pensaita ja puitakin.
-
-Köyhä, äärettömän köyhä on aavikko, mutta kuollut se ei ole, ei
-ainakaan niille ihmisille, jotka osaavat etsiä ja löytää sieltä
-elämää. Ken ummessa silmin matkustaa pitkin aavikkoa, hän tosin ei
-näe siellä muuta kuin hietatasankoja ja kalliohuippuja, paljaita
-notkelmia ja alastomia vuoria, häneltä ehkä myöskin jäävät ihan
-huomaamatta syvemmissä laaksoissa niukalti kasvavat kaislamaiset
-ruohot ja pensasmaiset puut sekä ne vähät elävät olennot, joita
-aavikolla siellä täällä oleskelee; ken tahtoo nähdä, hän näkee
-äärettömän paljon enemmän. Noiden pelkurien ihmisten mielestä on
-aavikko vain tuskan ja kauhun valtakunta; he antavat itseään päivän
-hehkun niin masentaa, että ei edes suloinen yökään voi tuoda heille
-mitään lohdutusta eikä virkistystä; peloissaan he ratsastavat
-aavikolle ja kauhuissaan he aavikolta pois pääsevät; he huomaavat
-ainoastaan aavikkomatkan kauhistavaa puolta, he tuntevat ainoastaan
-sen vaivoja; aavikon ääretöntä ylevyyttä käsittämään on heidän
-sydämmensä liian pieni. Ihan toisin arvostelee sitä se, joka on
-oppinut sitä todella tuntemaan.
-
-Köyhä aavikko on, mutta ei kuollut. Jo sen maakin moninaisesti
-vaihtelee, vaikka sen yleinen luonne onkin yhtäläinen. Laajat alat on
-aavikolla kalliomertä, jossa näkyy kummallisen muotoisia huippuja,
-äkkijyrkkiä seiniä ja syviä rotkoja, teräväkulmaisia harjanteita
-ja kummallisesti latoutuneita, korkeita röykkiöitä, joita ainiaan
-puhaltava tuuli välistä peittää hiekalla, välistä jälleen paljastaa,
-yhä niitä siloitellen, kaivertaen ja teroittaen. Mustat, auringon
-paisteessa hehkuvat hietakivi-, graniitti- ja syeniitti-joukot,
-harvemmin kalkki ja liuskakivi, siellä täällä myöskin tulivuoren
-purkaukset kohoavat monimuotoisiksi kukkulajonoiksi. Toiselta
-puolen puhallellen lakasee tuuli ne ihan paljaiksi, mutta ajaa
-lakkaamatta hienoa hiekkaa niiden seinäin päällitse, kietoo,
-myrskyksi kasvaen ne hiedan peittoon ja jättää hiekan vasta sitte
-rauhaan, kuin saa lennätetyksi sen yli korkeimpainkin kukkulain,
-ja siten asettelee vuoren siimespuolelle puhtainta hiekkaa metrin
-korkuisiksi kerroksiksi päällekkäin, jotka ovat ainiaan liikkeessä,
-lakkaamatta soluvat ylhäältä alas päin, saavat lakkaamatta tuulen
-puolelta lisää ja näyttävät leveiltä, tummista kallioseinistä selvään
-eroavilta nauhoilta, jotka näkyvät kauas ja soveliaassa valossa
-oikein välkkyvät. Sellaisia vuorijonoja käy kyllä sanoa aavikon
-koristuksiksi. Tuntematta hehkuvaa etelää ei voida aavistaakaan
-ihmeellistä väririkkautta, loistoa ja väikettä, siispä ääretöntä
-suloa, jota ylen runsas auringon valo voi loitsia autioimmistakin
-vuorista esiin. Aavikon vuoret eivät koskaan ole viehättävän, vihreän
-metsän peitossa; ainoastaan korkeimmilla kukkuloilla kituen kasvaa
-mataloita pensaita, jotka sinne ylös laskeutuvasta niukasta höyrystä
-saavat välttämättömimmän tarpeensa virkistystä; vuoristossa ei ole
-pyökkien kuiskailua, ei mäntyjen eikä kuusien huminaa, ei purojen
-miellyttävää myrinää, solinaa eikä kolinaa, ei mitään liikkuvaa
-vettä, joka muita vuoristoja sitelee hopeavöillä, koristelee
-vihreillä kasveilla ja kuohuvain koskien kohdalla peittää taivaan
-kaaren väreillä; ei aavikon vuorilla ole lumi eikä jääpeitettäkään,
-jota aamu- ja iltarusko purpuroitsevat tai puolenpäivän aurinko
-saattaa salamoimaan; ei siellä ole mehukasta, tuoretta vihreyttä, ei
-mitään Pohjolan tunturien lumoavaa suloutta; vaan tuskin ne sittekään
-ovat värien komeudelta huonommat pohjoisia vuoria, eivät ainakaan
-suurenmoisuudelta. Aavikon vuoristossa tulee jokainen eri kerros ja
-jokaisen oma väri selvään näkyviin. Eikä taivaan valo kuitenkaan
-loitsi ihmeellisimpiä värin välkkymisiä esiin niistä usein hyvinkin
-kirkasvärisistä, paikoin toisistaan jyrkkään eroavista kerroksista,
-vaan paljon suuremmassa määrässä hiekan ainiaan tahkoamista,
-muodostelemista ja muhkeapiirteisistä vuorten keiloista, huipuista,
-kärjistä, raoista, halkeamista ja rotkoista. Niissä on lakkaamatonta
-valon ja varjon vaihtelua sekä yhä kestävää värien ja vivahdusten
-syntymistä ja haihtumista, niin että sielu katsellessaan huumautuu.
-Välähtelevät aavikonkin vuoret auringon ensimmäisissä ja viimeisissä
-säteissä purpuralta, verhoaa niitäkin etäisyyden sinituoksu, nekin
-elävät, vaikka yksinomaan valossa.
-
-Toisin paikoin on aavikko laajalti tasainen tai vähän aaltomainen.
-Peninkulmittain on siinä hienojyväistä, kullankeltaista hiekkaa,
-johon sekä ihmisen että eläimen jalat painuvat muutaman sentimetrin
-syvälle. Siellä ei useinkaan näy ainoatakaan ruohon kortta, ei
-yhtään elävää olentoa. Sininen, kaikkialta yhtäläinen taivaan
-kansi on kuin kupukatto laskettuna tälle kultapinnalle ja suuressa
-määrässä tekee sellaiset paikat meren kaltaisiksi. Sillä näilläkin
-tasoittuvat tuota pikaa niihin painuneet "aavikon laivan" jäljet;
-ei näissäkään ole mitään huomattavaa tietä, ei mitään sellaisen
-merkkiäkään; näitäkin varten keksittiin kompassi. Vaihtelevammat,
-vaikka yhtä yksitoikkoiset ovat toiset paikat, joissa pehmeä,
-multamainen tai tomuinen hieta on maaperänä ja elättää myrkyllistä
-kolokvintti-kurpitsaa tai voimakkaaksi lääkkeeksi kelpaavaa "sennaa".
-Siellä on soikeita, mataloita kukkuloita vuorotellen matalain ja
-kapeain laaksojen kanssa, ja etäältä katsoen tuoreelta näyttävä,
-mainituista kasveista kutoutunut verho peittää molempia. Ihmiset
-ja eläimet kiertävät sellaisia paikkoja, koska niin kameli kuin
-sen ajajakin painuu usein jalan syvyydeltä maan pehmeään, löyhään
-pintakerrokseen. Toisissa paikoissa on karkeata soraa tai piikiveä
-ja joissakuissa hyvin raudan sekaisia, onsia herneitä, jotka
-ovat hiekkaa täynnä ja näyttävät ihan kuin ihmiskäsin tehdyiltä,
-vaan joiden syntyä ei vielä ole voitu varmasti selittää. Välistä
-tällaisilla aloilla, joihin aavikkotie on painunut pysyväisiksi,
-yhtäsuuntaisiksi kamelin poluiksi, näkyy myöskin tuhansittain
-kvartsikiteitä joko yksitellen tai rypäleissä, jolloin ne näyttävät
-taiturin tekemiltä hohtokivi-tertuilta. Niissä aurinko näyttelee
-ilmeistä lumovoimaansa, sillä sellaiset alat loistavat, säkenöivät ja
-salamoivat niin, että silmä häikenee ja kääntyy pois päin. Syvimmissä
-laaksopaikoissa on tomuista maata ja sitä silloin aina verhoaa saran
-kaltainen, mutta hyvin kova, kuiva, terävälaitainen, mustanvihreä
-esparto- eli halfa-ruoho, viuhkan kaltainen mimoosa, ehkäpä myöskin
-joku palmu elämän ystävällisenä merkkinä.
-
-Tästä kaikkialla liikkuvasta elämästä antaa myöskin eläinkunta
-tietoa. Ken luulee aavikkoa kuolleeksi autioseuduksi, hän on yhtä
-väärässä kuin sekin, joka sitä luulee leijonan kodoksi. Se on liian
-köyhä elättämään leijonaa, mutta kyllin rikas antamaan elatusta
-tuhansille muille eläimille. Ja kaikki siellä elävät eläinlajit
-näyttävät erittäin ansaitsevan ottaa huomioon, sillä kaikki ne ovat
-kaikin puolin aavikon uskollisia lapsia.
-
-Vielä enemmän kuin puku, joka aina tarkimmasti soveltuu yleiseen
-maan väriin eli siis tavallisesti on hiekan karvainen, on aavikon
-eläimissä huomattava kevyt ja sievä ruumiin rakennus, tavattoman
-suuret ja erittäin tarkkanäköiset silmät ja tarkkakuuloiset korvat
-sekä yhtä vaatimaton kuin itsetietoinen olemus. Liikkuvaisuus ja
-muutteleminen ovat kaikkein aavikolla syntyneiden olentojen kohtalo,
-sillä se on niin köyhä ravinnosta, että sitä ei ole riittävästi
-eikä aina samassa paikassa vaivatta saatavana; mutta aavikko antoi
-lapsillensa verrattoman nopeuden, väsymättömän kestävyyden ja
-uupumattoman sitkeyden; teroitti aistimet niin, että se vähäkin, kuin
-aavikolla on tarjona, voi tulla huomatuksi; antoi sekä suojelevan
-että pelastavan, yhtä hyvin hyökkäykseen kuin pakoonkin soveltuvan
-puvun ja siten teki lapsensa kykeneviksi elämään, tosin ehkä
-niukasti, vaan ei suinkaan ilottomasti.
-
-Kaikkein aavikon eläinten omituisen, niiden olopaikkaan väriltä
-ihan yhteen sulautuvan puvun tähden matkustaja, joka ei ole
-tottunut havaintojen tekijä, ei näe, ainakaan aavikkomatkan
-alussa, ympärillään, liikkuvaa eläinmaailmaa. Aavikko näyttää
-paljon köyhemmältä, kuin se onkaan, senkin tähden, että enimmät
-siellä elävistä eläimistä vasta, iltahämärissä lähtevät lepo- ja
-piilopaikoistaan liikkeelle; muutamat aavikkoeläimet sentään
-ihan tunkeutuvat huomaamattomainkin silmäin eteen. Jos monet,
-kaikkialla lentelevät leivolajit jäävät huomaamatta, vaikka juuri
-ne erittäin huomattavalla tavalla näyttävät höyhenpukunsa ja maan
-värin yhtäläisyyttä sekä verrattoman suuria liikeneuvojaan, niin on
-kuitenkin mahdoton olla, näkemättä aavikon kanoja, ja jos mitään
-huomaamatta ratsastetaan hyppyrottien maakolojen ohitse, niin lähellä
-tietä syövä gaselli sentään kääntää huomiota eläinkuntaan.
-
-Anttilooppiakin saattanee sanoa alkuaan aiotuksi aavikolla asumaan.
-Vaikka se kyllä onkin suhdallisesti rakennettu, näyttävät sentään
-pää ja aistimet melkein liian suurilta ja raajat liian heikoilta,
-melkeinpä haurailta. Mutta sen pään komerossa on aivot, jotka sen
-eläimen tekevät tavattoman viisaaksi märehtijäin joukossa, ja siten
-myöskin henkisesti lahjakkaaksi, ja raajat ovat kuin teräksestä
-rakennetut, tavattoman voimakkaat ja pontevat, niin että ne tekevät
-suurimman nopeuden ja väsymättömimmän sitkeyden mahdolliseksi. Ken,
-on nähnyt gaselleja ainoastaan vankeudessa ahtaassa tilassa, hän ei
-voi arvatakaan, miten se aavikolla esiytyy. Mikä vilkkaus, sukkeluus
-ja notkeus, koreus ja sulous siinä kotonansa vallitseekaan! Todella
-se ansaitsee sen kunnian, että itämaalaiset ja varsinkin aavikoiden
-asujamet ovat sen valinneet naisellisen kauneuden vertauskuvaksi.
-Luottaen hiekan karvaiseen pukuunsa sekä verrattomaan nopeuteensa
-katselee se kirkkailla silmillään, nähtävästi ihan huoletta kameleja
-ja ratsastajia, taikka syö syömistänsä, pitämättä vähääkään lukua
-tulevasta karavaanista. Mimoosa-pensaasta, joka on täpö täynnä
-kukkia, ottaa hän nupun tai mehukkaan, nuoren vesan, leikkaavan
-halfa-ruohon seasta löytää se nuoren korren. Yhä enemmän lähestyy
-matkustajajono. Gaselli nostaa päätänsä, kuuntelee, vainuaa, katselee
-ympärilleen, astuu muutaman askeleen eteen päin ja tekee kuten äsken,
-näpistelee ruokaa sieltä täältä. Yht'äkkiä lyövät notkeat, jäntevät
-sorkat maahan, ja pois se lentää niin sukkelaan, niin notkeasti,
-niin sulavasti, kuin tuo verraton juoksu olisi sille vain leikkiä.
-Pitkin hietatasankoa lentää se ajatuksen nopeudella; yli suurien
-kivien tai tamariski- eli manna-pensaiden tekee se hyppäyksiä, jotka
-ihan näyttävät lennolta. Maasta ihan irtautuneelta se näyttää,
-niin hämmästyttävän kaunis on sen juoksu; aavikon runoelma näyttää
-hänessä olevan ruumiillisessa muodossa, niin lumoavasti vaikuttaa
-sen verraton kauneus ja nopeus. Muutaman minuutin juoksu siirtää
-sen pois minkä hyvänsä vaaran piiristä, jota viholliset saattavat
-hänelle uhata; sillä turhaan koettaa paraskaan juoksijakameli
-tavoittaa häntä, eipä edes nopeinkaan susikoira saa häntä kiinni.
-Kohta hiljenee hänen vauhtinsa ja muutaman silmänräpäyksen vielä
-kuluttua seisoo se taas katsellen kuten äsken. Leikillisesti
-päästää hän lähelle murhaa himoavan ratsastajan, joka ryhtyy häntä
-todella ajamaan takaa, ja varovasti livahtaa se toisen, kolmannen
-kerran hänen kuolettavan aseensa kantomatkalta pois, kunnes se
-viimein säikähtyneenä ihan vaivatta juoksee kerrassaan pois
-kaikesta vaarasta. Yhä etemmäksi se pakenee, hennommilta näyttävät
-ruumis ja raajat, yhä enemmän hälvenevät sen piirteet, se katoaa
-hietatasankoon, sulaa viimein kokonansa siihen niin, että näyttää,
-kuin se olisi haihtunut höyryn tavalla. Kotonsa on hänet peittänyt
-ja pelastanut, lumoavasti temmannut pois silmäin edestä, korvain
-kuuluvista. Mutta mikäli se katoaa silmistä, sikäli se tulee eläväksi
-sydämmessä. Sillä länsimaalaisenkin täytyy nyt käsittää, minkä tähden
-gaselli on kasvattanut niin kauniita kukkia itämaalaisen rikkaassa
-runoiluhengessä; minkä tähden itämaalainen on asettanut eläinolennon
-niin äärettömän korkealle; minkä tähden hän vertaa silmää, joka
-saa hänen sydämmensä hehkumaan, gasellin silmään; minkä tähden hän
-sanoo gasellin kaulaksi sitä kaulaa, jota hänen kätensä hyväilee
-rakkauden hetkinä; minkä tähden aavikkojen asukas tuo puolisolleen,
-joka iloitsee häntä ilahuttavasta toivosta, telttaan kesyn gasellin,
-että vaimo ilokseen katselisi sen kauniita silmiä ja samanlainen
-kauneus periytyisi toivotulle avioliiton pantille; minkä tähden
-yksin hurskaskin laulaja voi kaunista anttilooppia katsoa jalouteen
-ikävöimisensä silmin nähtäväksi kuvaksi. Sillä häneenkin, maailmasta
-luopuneesen erakkoon, on käynyt jokin henkäys siitä hehkusta, joka
-tämän eläimen innokkaihin ylistyslauluihin puhdisteli sanat ja
-siloitteli säkeet ja loppusoinnut.
-
-Vähemmin sulavasti esiytyvät muut aavikon eläimet, mutta ei siltä
-suinkaan vähemmin omituisesti. Niukasti kasvavan halfa-ruohon seassa
-juoksentelee suuri joukko kyyhkysen kokoisia lintuja sipsutellen
-edes takaisin. Kaivellen maata jaloillaan ja pengostellen nokallaan
-etsivät ne ruokaansa. Huolettomasti päästävät ne ratsastajan
-lähemmäksi sataakin askelta. Hyvällä kiikarilla voidaan nähdä
-kaikki niiden liikkeet, jopa höyhenpuvun kirkkaimmat väritkin.
-Pää kumarruksissa, kaula lyhyenä, ruumis melkein vaakasuorassa
-juoksentelevat ne nokkimassa siemeniä joita vähälukuiset
-aavikkoruohot kasvavat, puhkeavia röyhyjä ja hyönteisiä. Muutamat
-tuon tuostakin tähystelevät, kaulat suoriksi ojennettuina, toiset
-sitä vastoin huoletta leikittelevät hiekassa, puhdistelevat
-höyheniään tai laskeutuvat puoleksi vatsalleen, puoleksi sivulleen
-nauttimaan auringon paistetta. Se kaikki näkyy selvään, voidaanpa
-lukeakin niitä ja saada selko, että lintuja on enempi kuin
-viisikymmentä, tuskin sataa vähempi. Ketäpä aavikon pyyntimiestä tuo
-ei houkuttelisi koettamaan onneansa. Varmana saaliistaan työntää
-kokematon pyssymies kiikarinsa kokoon, sieppaa tuliaseen käteensä
-ja hitaasti ratsastaa vielä lähemmäksi kirjavaa lintujoukkoa. Mutta
-yht'äkkiä ovat linnut kadonneet hänen silmistänsä. Ei yksikään niistä
-juossut eikä lentänyt pois, eikä kuitenkaan näy ainoatakaan. On ihan,
-kuin maa olisi ne niellyt. Todella ne, luottaen pukunsa ja maan
-yhdennäköisyyteen, ovatkin antautuneet maan turviin, painautuneet
-litteiksi maata vasten. Ja silloin ne ovat yht'äkkiä ikään kuin
-muuttuneet kiviksi ja pieniksi hiekkakasoiksi. Tottumaton pyyntimies
-ratsastaa niiden luo, näkemättä niitä ja säikähtää, kun ne äkkiä
-nousevat, kovasti huutaen ja meluten lentävät ylös ja kohisten
-syöksyvät pois. Jos hänen kuitenkin onnistuu ampua joku lintu, niin
-häntä kummastuttaa sen puvun tavattomat värit ja omituiset piirteet
-melkein yhtä paljon kuin lintujen käytöskin. Selkäpuolen milloin
-harmaammalta, milloin kirkkaimman keltaiselta vivahtava hietaväri
-on kauniisti koristeltu leveillä nauhoilla, kapeammilla piirteillä,
-koreilla raidoilla, täplillä, pisteillä, pilkuilla, piiruilla ja
-kiemuroilla niin, että luulisi sellaisen kanan näkyvän kauaksikin;
-mutta kaikki tuo värien seoitus on vaan ihan tarkka kuva itse hiekan
-väristä; jokainen tummempi ja valoisampi paikka, joka pikkukivi,
-joka hietajyvä näyttää olevan piirrettynä siihen höyhenpukuun.
-Ihmekö siis, että maa ne ihan ottaa itseensä, näköjään pyyhkii pois
-linnun muodonkin ja turvaa häntä ainakin yhtä hyvin kuin voimakas,
-verrattoman nopeasti kantava siipi. Sen tähden arabialainen runous on
-näiden kanainkin oloa ja olemusta kuvannut kukkarikkailla ajatuksilla
-ja sanoilla; sillä niiden kauneus lumoaa silmää ja niiden ihmeellinen
-nopeus herättää ikävää maahan kahlehditun ihmisen sydämmessä.
-
-Kaikilla muilla aavikon eläimillä on yhtä selvään näiden kahden
-kuvatun ominaisuudet. Aavikolla elää eräs ilveslaji, karakaali.
-Se on solakampi ja pitempijalkainen, pitempikarvainen ja
-suurempisilmäinen kuin mikään muu eikä myöskään juovikas eikä
-täplikäs, vaan, paitsi mustia korvan latvoja, silmäkiehkuroita ja
-huulipilkkuja, hiekan värinen, asuinpaikkansa mukaan vaaleampi tai
-tummempi, punertavampi tai kirkkaampi. Aavikolla asuu fenek-kettu,
-jolla, koko koiraheimon kääpiöllä, on likaisen keltainen puku ja
-oikeat jättiläiskorvat. Siellä elää pieni jyrsijä, niin sanottu
-hyppyrotta, kääpiö-kengurun kaltainen jänis, jolla on tavattoman
-pitkät takajalat, ihan surkastuneet etujalat sekä ruumiista pitempi,
-kaksirivisesti karvainen häntä; viattomampi ja hyväluontoisempi,
-mutta myöskin nopeampi ja sukkelampi eläin kuin mikään muu jyrsijä.
-Sama muoto on linnuilla, matelijoilla, yksinpä hyönteisilläkin;
-se näkyy aina, olkootpa ruumiin rakennus ja väri muuten miten
-vaihtelevat hyvänsä. Jos hietakeltaisen seassa tai sivulla on muuta
-väriä, jos karva-, höyhen- tai suomuspuvussa on myöskin mustaa tai
-valkoista, tuhkaharmaata tai ruskeaa, punaista, sinistä j.n.e., niin
-sellaista, usein vain eläintä koristavaa sivuväriä on aina ainoastaan
-sellaisissa ruumiin paikoissa, joita sivulta tai ylhäältä tähystelevä
-silmä ei voi huomata. Jos keskellä aavikkoa on korkea vuoristo,
-niin siellä elävissä eläimissä tulee näkyviin myöskin vuoriston
-vaihtelevaisuus. Arabian korkeain vuoristojen harmailla kallioilla
-kiipeilee aavikon vuorikauris, majailee pieni tamaani-eläin,
-pesii korppikotka ja huipuilla, rotkoissa, kallioseinissä ja
-laaksoissa asuu melkoinen joukko muita monen lajisia lintuja, jota
-vastoin alavan aavikon tummilla kallioilla ainoastaan sysimusta
-suru-kivitasku laulaa sävelrikasta kaikuvaa lauluansa. Sitenpä tulee
-aavikon yhtäläisyys näkyviin sen joka osassa, sen joka eläimessä,
-ja se juuri vielä enentää vaikutusta, jonka se ensi päivästä tekee
-jokaiseen ajattelevaan, tunteelliseen ja voimakkaasen ihmiseen,
-kiihoittaen sitä sitte edelleen päivä päivältä.
-
-Voimaa, havaintokykyä ja tunnetta tosin aavikko vaatii joka
-ihmiseltä, joka tahtoo oppia sitä tuntemaan ja siihen jonkin verran
-tottua. Jos ei jakseta kestää sen tuottamia matkan vaivoja, jos
-peljätään sen aurinkoa, aristellaan sen hiekkaa, niin on paras
-olla sinne menemättä. Päivä on aavikolla aina raskas aika, vaikka
-taivas olkoonkin puhdas, ilma tyyni ja kirkas, vaikkapa tuntukoon
-pohjatuulenkin vilpoisia henkäyksiä. Melkein yht'äkkiä, melkein
-ihan ilman hämärää alkaa se vallita. Ainoastaan lähellä merta tai
-suuria, aavikon poikki juoksevia jokia reunustaa päivää tervehtivä
-aamurusko taivaan itärannan purpuralla, vaan keskellä avaroita
-hietatasankoja nousee aurinkokin näkyviin yht'aikaa ensimmäisen
-itään ilmestyvän punan kanssa. Se nousee hietatasangon laidasta kuin
-tulipallo, joka näyttää olevan särkemäisillään kuorensa joka taholta.
-Sen tultua näkyviin on aamun raittius kerrassaan poissa; heti se
-sinkoilee hehkuvia säteitään maahan, kuin olisi jo keskitaivaalla.
-Vaikka kuukausia puhaltava, usein virkistävän vilpoinen pohjatuuli
-estäisikin kuumuudesta eri verran laajenneita ilmakerroksia
-muuttumasta ilmeisiksi järviksi, ei se kuitenkaan voi niin paljon
-jäähdyttää ilmaa, että omituinen väriseminen ja aaltoileminen
-voisivat lakata hiekan päällisestä ilmasta. Ylen runsaassa valossa
-värisee taivas ja maa; sanomatonta hehkua virtaa auringosta ja
-heijastuu hiekasta takaisin ylös. Joka hetki enenee valo ja hehku,
-eikä voida päästä kumpaakaan pakoon, ei niitä millään tavalla
-heikentää.
-
-Auringon ensi säteiden välähtäessä on karavaani lähtenyt liikkeelle,
-kulkemaan äänetöntä kulkuaan. Etäällä jo menevät kuormakamelit ja
-notkein askelin astuvat ajajat niiden sivulla tai takana; täyttä
-juoksua rientävät ratsukamelit, voimainsa mukaan kiirehdittyinä,
-toisista ohitse jonon etupäähän; kohta jäävät kuormakamelit
-jäljelle näkymättömiin ratsastajista. Yhä eteen päin riennetään
-hiljenemättömällä kiireellä. Kaikki luut ja nivelet tuntuvat
-paukkuvan juoksevain ratsukamelien nytkytyksestä. Polttaen paahtaa
-aurinko, pistelee kaikkein vaatteiden läpi, pantakoon niitä suojaksi
-kuinka monet hyvänsä ylleen. Tiheäin vaatteiden alla juoksee
-hiki pitkin koko ruumista, käsivarsien ja jalkojen keveämpäin
-verhojen alta haihtuu se heti, kuin nousee iholle. Kieli tarttuu
-suulakeen. Vettä, vettä, vettä! on niiden ainoa ajatus, jotka
-eivät vielä ole oppineet kärsimään sellaisia vaivoja. Mutta vesi
-ei täällä olekaan rautaisissa säiliöissä eikä pulloissa, vaan
-maan tavan mukaan leileissä, jotka ovat päiväkausia riippuneet
-täydessä hehkussa kamelien seljässä, ja siten kuljetettu juomavesi
-on lämpöisen haaleata, pahahajuista, sakeaa, ruskean väristä sekä
-nahasta ja kolokvintti-tervasta pahalta maistuvaa, inhottavaa, jopa
-oksettavaakin. Sellainen vesi ei vähääkään virkistä, vaan tuottaa
-vain uusia vaivoja, jopa tuskallista kipuakin, ja tekee sen tähden
-vain sitä polttavammaksi halun saada mitä hyvänsä juomaa. Mutta
-sitä vettä ei käy mitenkään parantaa eikä sen sijaan keksiä mitään
-muuta. Nautittakoonpa sitä kahvina tai teenä, viinin tai viinan
-seassa, sen tuikea maku ja haju kuitenkin tuntuvat; paljas viini
-tai viina enentävät vain polttavaa janoa ja rasittavaa kuumuutta.
-Matkustajan olo tulee tuskalliseksi jo ennen, kuin aurinko ehtii
-korkeimmilleen, ja tuska kiihtyy, mikäli vesi huononee. Mutta
-sitä täytyy kärsiä ja sitä kärsitään. Vaikkapa länsimaalainen ei
-koskaan totukaan tuollaiseen leiliveteen, kuin juuri kerrottiin,
-niin pian hän sentään tottuu alussa sietämättömältä näyttäneesen
-kuumuuteen ja sitä pikemmin myöskin ratsastuksen vaivoihin, mitä
-enemmän hän kasvaa yhteen ratsunsa kanssa. Joskus tulevaisuudessa
-ehkä saadaan toimitetuksi tällaisille matkoille puhdasta vettä, ja
-sitte matkustaja tuskin enää valittaa aavikon kuumuutta, ei ainakaan
-ratsastuksen vaivoja.
-
-Mukavasti, miellyttävästi leväten, vaikkapa lähteväin kuormakamelien
-myrisevistä valitusäänistä vastoin tahtoaan unesta heränneenä,
-antaa maan oloihin tottunut matkustaja kuormakaravaanin lähteä
-edeltä, virvoittaa ruumistaan ja sieluaan kahvilla ja tupakalla,
-hyppää sitte dromedaarinsa selkään ja ratsastaa kumppaneineen
-niin nopeasti, kuin ratsut suinkin ehtivät. Ei sanaakaan puhuta,
-ainoastaan hiekan narinaa kamelein kimmoisten jalkatyynyjen alla sekä
-kamelien kovaa hengitystä ja kumeaa, kurisevaa myrinää kuuluu. Tuota
-pikaa saavutetaan kuormakaravaani ja päästään siitä melkoinen matka
-edellekin. Gaselli kävelee syömässä lähellä tien suuntaa ja antaa
-täällä hyvin tervetulleen saaliin toivoa. Viehättävästi hypiskellen
-tanssii aavikon ruumiillinen runoajatus pois takaa ajavain
-ratsastajain saatavilta, ja sen jäljestä juoksevat kiiruhtamisesta
-läähättävät kamelit pitkillä askelilla. Gaselli näyttää huolettomalta
-ja toivon mukaan päästää lähemmäksi; ratsastajat ovat kääntävinään
-siitä ohitse, pidättävät kamelejaan ja ratsastavat hitaammin; joku
-heistä luistaa alas satulasta, pysäyttää ratsunsa silmänräpäyksen
-ajaksi ja laukasee sen vatsan alatse tarkan pyssynsä. Heti paikalla
-on karavaanin johtaja hypännyt satulastaan maahan korjaamaan tapettua
-riistaa; riemuiten vetää hän sen ratsunsa luo, sitoo taitavasti
-satulaan, ja edelleen käy matka.
-
-Puolenpäivän tullessa levähdetään. Jos lähellä on notkelma,
-niin tottapa siinä myöskin on joku viuhkamainen mimoosa, jonka
-ohut lehtikatto antaa vähän varjoa; jos hietalakeus on yhtä
-tasaisena ratsastajain ympärillä niin laajalti, kuin silmä kantaa,
-pistetään hietaan neljä keihästä ja niihin pingotetaan villapeite
-niukasti varjostavaksi katoksi. Mutta hehkuva on hiekka, jolle
-täytyy laskeutua, kuuma ja rasittava on ilma, jota hengitetään;
-väsymys ja uupumus valtaavat yksin aavikkolaisenkin, mitäpä sitte
-pohjoismaalaisen. Ikävöidään lepoa, saamatta sitä, ja virkistystä,
-tuntematta sitä. Ylen runsaasta valosta ja värisevästä ilmasta
-häienneinä sulkeutuvat silmät, paahtavan kuumuuden ja polttavimman
-janon ahdistamina heittelehtää jokainen vuoteellansa, saamatta unta.
-Raskaasti ja hitaasti matavat eteen päin ajan rahtuset.
-
-Kuormakaravaani astua huojuu hitaasti ohitse ja katoaa näkyvistä
-höyryiseen ilmamereen, jonka aaltoilevilla kerroksilla kamelit
-näyttävät liihoittelevan. Yhä vielä viivytään samassa tukalassa
-tilassa, kärsitään samoja vaivoja. Aurinko on jo ammoin alennut
-keskitaivaalta, mutta yhä se vielä sinkoilee yhtä voimakkaasti
-hehkuvia säteitään alas. Viimein iltapäivällä lähdetään taas
-liikkeelle. Ja taaskin ratsastetaan niin nopeaan, että ilma
-löyhähtelee vastaan melkein vilpoiselta, kunnes taas saavutetaan
-kuormakaravaani. Laulaen astuvat ajajat kameliensa jäljestä. Yksi
-heistä oikeastaan laulaa, muut yhtyvät joka värsyn lopussa samaan
-kertosäkeesen.
-
-Jos otetaan huomioon kaikki vaivat, joita juhtamiehillä on
-kärsittävänä aavikkomatkoilla, niin tosiaan kummastuttaa, että
-he ollenkaan laulavat. Ennen päivän valkenemista sälyttää ajaja
-kamelinsa, syötyään yhdessä sen kanssa muutamia kourallisia pehmeiksi
-keitettyjä durra-jyviä, jotka ovat molempain ainoana ravintona;
-koko pitkän päivän astuu hän kamelinsa jäljestä, syömättä enää
-muruistakaan, enintään silloin tällöin ottaen kulauksen haisevaa
-leilivettä virkistyksekseen; aurinko paahtaa hänen päälakeansa,
-hehkuva hiekka polttaa hänen jalkojaan, kuuma ilma kuivaa yhtä mittaa
-hänen hikeä uhkuvaa ruumistansa; hänellä ei ole aikaa levähtää eikä
-lepuuttaa kamelejaan; hänen täytyy ehkä vielä uudestaan sälyttää
-muutamia juhtiansa tai tavoitella kiinni jotakuta, joka häneltä
-karkaa; ja kuitenkin laulaa hän nytkin laulujaan. Sen saa aikaan
-aavikon yö.
-
-Auringon laskeutuessa näyttävät näiden kuivettuneiden aavikon lasten
-kaikki jäsenet virkenevän ihan uusiksi; sillä hekin ovat kaikin
-puolin aavikon, ylevän äitinsä, kaltaiset. Yhdessä aavikon kanssa
-hehkuvat he puolenpäivän aikaan, yhdessä sen kanssa kukoistavat yön
-aikaan. Jo auringon aletessa kehittelee heidän runolahjansa kultaisia
-unia ihan avonaisten silmien eteen. Tuo esilaulaja ylistelee
-vesirikkaita kaivoja, niiden ympärillä kasvavia palmuryhmiä ja niiden
-alle tehtyjä hämyisiä telttoja; hän tervehtii eräässä teltassa
-istuvaa ruskeaihoista tyttöä, joka hänelle toivottaa siunausta,
-kehuu hänen kauneuttansa, vertaa hänen silmiään gasellin silmiin,
-hänen suutansa ruusuun, jonka kukkaistuoksu sanoina rivittyy hänen
-korvissaan helminauhaksi, hylkää hänen tähtensä sulttaanin vanhimman
-tyttärenkin ja ikävöitsee hetkeä, jolloin kohtalo sallii hänen
-asua yhdessä teltassa hänen kanssansa. Mutta laulajan kumppanit
-kehoittavat häntä tuntemaan vielä suurempaa ikävää ja sen tähden
-lakkaamatta kääntävät hänen ajatuksiaan profeettaan, "joka tyydyttää
-ikävöimisemme ja toivomme".
-
-Sellaista kaikuu pohjoismaisen vieraan korviin ja hänenkin
-sydämmestään alkavat kotonsa laulut kuohua. Ja kuin sitte
-laskeutuneen auringon viimeinen ruusuinen väre hehkuu, kuin yö
-levittää lumoharsonsa aavikolle, silloin hänestä tuntuu, kuin olisi
-vaikeinkin kärsimys ollut helppoa, kuin hän ei olisi tuntenut päivän
-hehkussa mitään janoa, ei ratsastuksessa mitään vaivaa. Iloisesti
-hyppää hän pois satulasta ja sill'aikaa, kuin ajajat purkavat
-kameliensa kuormia ja sitovat juhtiansa yöksi, tasoittelee hän ja
-kokoo hiekkaa tilaksi, levittää siihen maton ja peitteen ja riemulla
-antautuu ikävöidyn levon valtaan.
-
-Ainoastaan muutaman askeleen päähän valasee pieni tuli tasankoa.
-Toimeliaasti hyörivät sen lähellä aavikon puolialastomat,
-tummaihoiset pojat. Liekki valasee heitä lumoavasti, niin että
-he yön puolipimeässä näyttävät varjoilta; tavarapakat ja arkut,
-satulat ja muut kapineet muuttuvat kummallisen muotoisiksi;
-tavarain ulkopuolella suuressa piirissä makaavat kamelit ovat
-kuin kummituksia, niiden silmät kun kolkosti hehkuvat tulen
-heijastuksesta. Hiljaista, yhä hiljaisempaa alkaa olla leirissä.
-Aavikon poika toisensa jälkeen poistuu kamelin luota, jonka kanssa
-on yhdessä syönyt niukan illallisensa, kääriytyy pitkään viittaansa,
-laskeutuu maahan ja ikään kuin muuttuu hiekaksi. Tuli leimahtaa vielä
-kerran, menettää valonsa ja sammuu. On todella jo yö leirissäkin.
-
-Runoilija se olisi Jumalan armosta, joka osaisi kuvata aavikon yötä.
-Kukapa kykenisi kertomaan sen kauneutta, vaikka olisikin sen itse
-kokenut, valvonut sen illasta aamuun, ahmimalla nauttinut sitä ja
-sen unia! Päivän kuumuuden jälkeen se lempeästi, palkitsevasti,
-sovittavasti antaa sanomatonta hyvinvoinnin ja ylevyyden tunnetta;
-se on rauhaa ja iloa tuottava aika, jota mies ikävöitsee kuten
-hänen rakkahansakin, aika, joka hänelle palkitsee pitkän odotuksen.
-"Leila", aavikon tähtikirkas yö, on arabialaisen mielestä syystä
-kyllä kaiken ylevän ja ihanan yhteys. Leilaksi hän sanoo tytärtänsä;
-"tähtikirkas yöni" sanoo hän hyväillessään rakkahintansa "leila, o
-leila" panee hän runoelmiinsa kaikuvaksi kertosäkeeksi joka värsyn
-loppuun. Mutta ihmeellinen se yö onkin, joka täällä aavikolla
-kaikkein päivän vaivojen ja vastusten jälkeen lumoaa mieltä.
-Aavistamattoman puhtaina ja kirkkaina loistavat tähdet tummalta
-taivaan kannelta; lähimpien tähtien valo tekee heikkoja varjojakin
-vaalealle hiekalle. Täysin siemauksin hengittää ihminen puhdasta,
-raikasta, vilvoittavaa, virkistävää ilmaa; ihastellen siirtyy hänen
-silmänsä tähtiauringosta toiseen. Yhä enemmän näyttää tähtien valo
-laskeutuvan lähemmäksi häntä; henki irtautuu tomuun kietovista
-kahleista ja keskustelee muiden maailmain kanssa. Ei mikään ääni eikä
-kolina, ei edes heinäsirkan sirinäkään sotke hänen ajatuksiansa.
-Aavikon suurenmoinen ylevyys selviää vasta nyt hänelle, sanomaton
-rauha tulee hänen sydämmeensä. Mutta ylevä itsetuntokin täyttää hänen
-rintansa; täällä keskellä ääretöntä aavikkoa ollessa niin yksin,
-ilman mitään ihmisseuraa ja ihmisapua, ainoastaan omin neuvoinsa,
-vahvistuvat luottamus, rohkeus ja, toivo. Äärettömän lumoavia unelmia
-liitelee valvovain silmien edessä, jatkuen elävästi ja puoleensa
-vetävästi vielä sittekin, kuin tähdet alkavat silmissä välkkyä ja
-vavista, ajatukset sekautua ja silmät painua kiinni.
-
-Ruumiillisen ja henkisen virkistyksen jälkeen, sellaisen, kuin
-aavikon yö tuottaa, on helpompi kestää seuraavan päivän vaivoja,
-vaikka onkin hyvin vaikea tottua juomaan hetki hetkeltä yhä
-huononevaa vettä. Oikeata lepoa, häiriötöntä suloa tuottaa kuitenkin
-vasta olo aavikkokaivolla. Välttämättömimpäin elintarvetten
-yhä uhkaavan puutteen tähden on aavikkomatka aina rauhatonta
-kiiruhtamista, eteen päin rientämistä ilman mitään mukavuutta, jota
-muuten vaelluksilla tahdottaisiin. Päivä kuluu samoin kuin toinenkin;
-yö on, ainakin paraimpina vuodenaikoina, edellisen kaltainen.
-Kosteikolla, kaivolla tulee päivä juhlaksi, ilta viattomaksi,
-huolettomaksi riemujuhlaksi, yö todella virkistäväksi lepoajaksi.
-
-Kosteikon syntymiseksi on laaksomainen seudun syvennys välttämätön,
-koska ilman kuohuvaa lähdettä tai ainakin keinotekoista kaivoa ei
-mikään kasvikunta ole mahdollinen, ja vettä aavikolla on ainoastaan
-korkeissa vuoristoissa tai syvimmissä laaksopaikoissa. Kuten
-hietameri on niin monessa muussakin kohden aaltoilevan valtameren
-vastakohtana, niin sen saaretkin ovat vesiaavikon saaren vastakohtia
-ne kun näet eivät kohoa ympäristölakeutta ylemmälle, vaan ovat
-siihen syvälle painuneet. Ainoastaan siellä on vettä joko lähellä
-maan pinnan alla taikka lähteesen ylös kuohuvana. Veden runsaus
-ja laatu määräävät kosteikon luonteen. Hyvin harvoissa laaksoissa
-kuohuu puhdasta, vilpoista vettä. Enimmät lähteet ovat suolaiset,
-raudan tai tulikiven sekaiset, monesti myöskin lämpöiset ja sen
-tähden ehkä suurimmaksi osaksi terveyslähteitä, vaan eivät suinkaan
-aina juomavedeksi kelpaavia eikä kasvullisuutta edistäviä. Mehevää
-ruohovihreyttä tuskin ainoakaan saa aikaan. Mutta ainoastaan erittäin
-edullisissa paikoissa tulee vesi edes näkyviinkään; enimmäkseen se
-tiukkuu kallion raoista tai louhikoista pisaroittain kokoon syvälle
-alas, josta sitä ainakin ajoittain täytyy nostamalla nostaa ylös. Ja
-sielläkin, jossa se itsestään kuohuu ylös, hajoaa se vähän matkan
-päässä taas hiekkaan, jos ihminen ei sitä kokoele eikä sen juoksua
-suunnitse. Kuitenkin se aina saa aikaan virkistävää, sellaisessa
-aavikossa kaksinkertaisesti tervetullutta elämää.
-
-Kuohuvan lähteen ympärille on asettunut vihreä kasvijoukko jo paljon
-ennen, kuin ihminen tuli ottamaan sitä haltuunsa. Kukapa tietää,
-miten se kasvikunta sai alkunsa. Ehkäpä hietamyrsky kuljetti tänne
-siemeniä, jotka lähteen partaalla itivät, vihoittivat, kasvoivat,
-kukoistivat, kantoivat siemeniä ja siten yli koko laakson levisivät.
-Ihmiset niitä varmaankaan eivät istuttaneet, sillä mimoosoita, joita
-kosteikon kasvikunnan suurin osa on, nähdään myöskin kaivottomissa
-laaksoissa yksitellen, kymmenittäin, kaksikymmenittäin ja pikku
-metsikköinä. Nekin jo riittävät saamaan aikaan elämää aavikolla, ne
-viheriöivät, kukoistavat ja tuoksuvat, ja miten raitis, kultainen
-palsaminen niiden tuoksu on! Niiden ystävällisessä varjossa lepää
-gaselli, niiden latvoissa kaiuttavat aavikon vähälukuiset laululinnut
-säveliänsä. Niiden mehevät lehdet näyttävät kalkkiröykkiöiden,
-mustain graniittikeilojen ja häikäsevän hiekan keskellä silmästä
-suloiselta kuin kevätvihreys; niiden kukat ja varjo virkistävät
-sielua. Suurempiin vesirikkaihin kosteikkoihin on ihminen kylvänyt
-mimoosain lisäksi palmuja ja siten tehnyt aavikon saaren vielä
-lumoavammaksi. Palmu on täällä kaikki kaikissa, puiden kuningas,
-ihmisiä niihin pieniin paikkoihin kahlehtiva ja heitä elättävä
-hedelmäin antaja, saduissa ja runoelmissa ylistelty ravintokasvi,
-elämän puu. Mikä olisi kosteikko ilman palmua?
-
-Sama kuin teltta ilman kattoa, huone ilman asujamia, kaivo ilman
-vettä, runoelma ilman sanoja, laulu ilman säveltä, kuvataulu ilman
-värejä! Sen hedelmät elättävät paimentolaista tai paikoillaan pysyvää
-aavikkolaista, muuttuvat hänen kädessään vehnäksi tai ohraksi, ovat
-mieluiset myöskin hänen herransa veronkantaja-lähettiläälle; sen
-runko latva ja kapeat lehdet kelpaavat asunnoiksi, talouskaluiksi,
-matoiksi, koreiksi, säkeiksi sekä hienommiksi ja paksummiksi
-nuoriksi. Aavikon hietikolla vasta osataan pitää sitä täydessä
-arvossaan, käsittää sen koko merkitys; aavikon hietikolla tulee se
-arabialaisen runouden ymmärrettäväksi vertauskuvaksi, joka kuten
-sekin usein puhkeaa laihasta maasta, kasvaa voimakkaana, yhtä
-tasaisena ylös korkeuteen ja vasta siellä antaa makeita hedelmiänsä.
-
-Mimoosat ja palmut ovat kaikkein kosteikkojen varsinaiset puut; mitä
-ei siis puutu sieltäkään, jossa on niin paljo lähteitä tai kaivoja,
-että voitaisiin laitella puutarhoja tai viljavainioita. Siellä ne
-ikään kuin etuvartioina päälle tunkeutuvaa aavikon hiekkaa vastaan
-seisovat aavikkosaaren äärilaiteilla, jota vastoin sen keskusta on
-jäänyt vaativaisemmille, enemmän vettä tarvitseville kasveille.
-Lähteiden tai kaivojen äärillä on usein viehättäviä puutarhoja,
-joissa kasvaa melkein kaikkia Pohjois-Afrikan hedelmälajeja.
-Siellä kiemurtelee viiniköynnös, hehkuu pomeranssi tummanvihreässä
-lehdikössä, avaa granaatti ruususuutansa, levittelee banaani
-viuhkalehtiänsä, kiemurtelee meluuna pitkin kasvipenkkejä, ja
-viikuna-kaktus ja öljypuu, ehkäpä myöskin viikuna-, aprikka- ja
-mantelipuut tekevät hedelmällisyyskuvan täydelliseksi. Etemmäksi
-ulottuvat viljavainiot, joilla kasvatetaan ainakin kafferihirsiä,
-mutta joskus myöskin vehnää, jopa riisiäkin.
-
-Niin rikkaihin kosteikkoihin on ihminen pysyväisesti asettunut,
-jota vastoin köyhemmissä laaksoissa hän ainoastaan aika-ajoin
-säännöllisesti tai sattumalta majailee vieraana. Kosteikon kylä tai
-kaupunki on yleensä saman kaltainen kuin lähimmässä varsinaisessa
-viljelymaassa, sillä täälläkin on moskea, kauppapuoteja ja
-kahviloita; mutta ihmiset ovat toisen hengen lapsia kuin Niilin
-maiden tai rannikkojen maanviljelijät ja kaupunkilaiset. Vaikka ne
-ovat enimmäkseen eri heimoja, vallitsee heillä kuitenkin yhtäläiset
-tavat. Aavikko on kaltaisiksensa muodostellut heidät. Heidän laiha
-vartalonsa, terävät kasvojensa piirteet, tuuheain kulmakarvojen
-alta säkenöivät silmät saattavat kohta tuntemaan heidät aavikon
-pojiksi; tavoistaan heidät vielä paremmin huomataan niiksi. He
-ovat vaatimattomat, puuhaavaiset, toimeliaat ja tyytyväiset,
-vierasvaraiset, avomieliset, rehelliset ja uskolliset, mutta myöskin
-itsetietoiset, vähästä kiihtyväiset ja äkkipikaiset, ryöstöön ja
-muihin väkivaltaisuuksiin taipuvaiset, yleensä paimentolaisten
-kaltaiset, vaikka tosin eivät hyvässä eikä pahassa heidän
-vertaisensa. Heidän asuinpaikkaansa tuleva karavaani on heille
-mieluinen ilmestys, mutta matkustaja on heidän mielestään velvollinen
-suorittamaan heille tullia ja veroa.
-
-Ihan toisenlaiset kuin nämä kosteikot ovat muut levähdyspaikkoina
-käytetyt notkelmat, joissa ainoastaan siellä täällä on ainiaan
-ikävöity kaivo. Arabialaispaimentolaiset, jotka niistä ammentelevat,
-ovat tyytyväiset, jos se antaa heille ja heidän laumoilleen muutaman
-kuukauden tai ehkä vain viikkokaudenkin jotakuinkin riittävästi
-juomavettä; siellä levähtävä karavaani saa olla iloinen, jos kaivossa
-on tarpeeksi vettä muutamaksi päiväksikään. Tavallisesti on kaivo
-syvässä rotkossa, jonka seinät pikemmin vain hikoavat vettä kuin
-vesisuonia juoksuttavat. Muutamia palmuja seisoo vähäin mimoosain
-ja pajupensasten seassa kaivon ympärillä; joitakuita ruohon korsia
-nousee kuivasta maasta.
-
-Sanomattoman köyhiä ihmisiä ovat paimentolaiset, jotka täällä
-pitävät telttojansa niin kauan, kuin heidän pienet vuohilaumansa
-löytävät ravintoa; heidän "taistelunsa olemassa olosta" ei ole
-mitään muuta kuin lakkaamatonta vaivaa, puutetta ja hätää. Pitkä,
-tummavärinen, vuohenkarvainen kangaskappale, keskikohdalta heitetty
-vaakasuoralle puulle, päät kiinnitetty maahan, takapuolella seinänä
-kappale samaa kangasta, etupuolella palmun lehdistä kudottu matto,
-siinä heidän telttansa, vaimon häälahja, jota hän on kahdeksannesta
-kuudenteentoista ikävuoteensa asti koonnut, kehrännyt ja kutonut.
-Muutamia mattoja makuusijoina, graniittilevy ja siihen kuuluva survin
-vaihtamalla saadun viljan hienontamista varten, sileä savilevy
-kakkarain paistamista varten, kaksi keskeltä paksua ruukkua,
-muutamia nahkasäkkejä ja leilejä, kirves ja muutamia keihäitä,
-siinä koko talouskalusto. Kahdenkymmenen kokoinen vuohilauma on jo
-perheen rikkaus. Mutta nämä ihmiset ovat yhtä uljaat kuin köyhät,
-yhtä rakastettavat kuin kaunisruumiiset, yhtä hyväluontoiset kuin
-kauniit, yhtä anteliaat kuin vaatimattomat, yhtä vierasvaraiset
-kuin rehelliset, yhtä puhdastapaiset kuin uskovaiset. Ikivanhoja
-kuvia sukeltelee länsimaalaisen sielun silmäin eteen hänen ensi
-kerran kohdatessaan näitä; raamatulliset olennot astuvat elävinä
-hänen eteensä ja puhelevat hänen kanssaan lapsuudesta asti
-tutulla puhetavalla. Tuhansia vuosia on kulkenut näiden aavikon
-paimentolaisten ohitse kuin yksi päivä; vielä tänään ajattelevat,
-puhuvat ja toimivat he ihan samalla tavalla, kuin raamatulliset
-patriarkat ajattelivat, puhuivat ja toimivat. Sama tervehdys, kuin
-Abraham muinoin lausui, kaikuu heidän huuliltaan vieraalle vastaan;
-samat sanat, kuin Rebekka puhui Abrahamin palvelijalle, lausuttiin
-minullekin, kuin polttavimman janon tuskissa hyppäsin Bahiudan
-kaivolla alas kamelin seljästä ja pyysin vettä nuorelta, kauniilta,
-ruskeaihoiselta naiselta. Siinä hän seisoi edessäni, vuosituhansia
-sitte elänyt Rebekka ilmi elävänä ja lakastumattoman nuorena, toinen
-kuin se, josta raamattu puhuu, ja kuitenkin sama.
-
-Karavaanin tullessa kokoutuu sellaisen väliaikaisen asuinpaikan
-koko väestö. Vanhin astuu esiin sen keskeltä ja lausuu rauhan
-tervehdyksen; kaikki muut toivottavat vieraalle tervetuloa.
-Sitte tarjotaan parasta, kuin vieraat haluavat, raikasta vettä
-näet, tarjotaan kaikkea, kuin heillä on, ja tarjotaan sitä
-arvokkaalla ystävällisyydellä, tunkematta lahjaansa ja näyttämättä
-vastahakoiselta sitä antamaan. Ahnaasti juovat matkustajat pitkin
-siemauksin virkistävää vettä; rajusti tunkeutuvat kamelitkin
-juottopaikalle, vaikka kokemuksesta kyllä voisivat tietää, että
-heidät tavallisesti ensin riisutaan, sidotaan ja lähetetään
-laitumelle ennen, kuin sallitaan heidän neljä- jopa kuusikinpäiväisen
-paastoamisen jälkeen taas kerran sammuttaa janoansa. Ei kaivollakaan
-tarpeettomasti tuhlata pisaraakaan, annetaan sen tähden kameleille
-ensin, mitä ehkä on jäljellä leileissä, ja juotetaan heidät vasta
-sitte, kuin kaikki leilit ensin ovat jälleen täytetyt, ja sittekin
-enemmän katsoen kaivon vesivaroihin kuin kamelien tarpeesen.
-Ainoastaan hyvin vesirikkailla kaivoilla tyydytetään kokonaan niiden
-äärettömältä näyttävä veden halu ja katsellaan naureskellen, miten
-ne särpivät, malttamatta edes katsahtaakaan ylös, ja miten ne sitte
-kummallisesti, kahlettensa tähden rumasti hypiskellen rientävät
-yhtä ikävöidylle laitumelle saamaan ruokaakin vatsaansa, joka nyt
-hölkähtelee kuin puolillaan oleva tynnyri.
-
-Matkustajille ja vesipaikassa asujille alkaa oikea juhlapäivä.
-Matkustajat saavat raitista vettä, ehkäpä myöskin maitoa ja lihaa
-ikävöidyn levähdyksen höysteeksi; levähdyspaikan asujamille on
-tervetullut mikä hyvänsä keskeytys heidän tavallisissa oloissa
-yksitoikkoiseen elämäänsä. Joku kamelin ajaja löytää lähimmästä
-teltasta aavikkolaisten mieluisimman soittimen, tamburan eli
-viisikielisen kitaran, ja osaa mestarillisesti säestää sillä
-yksinkertaista lauluansa. Soiton helähteleminen houkuttelee sinne
-leiripaikan tyttäriä; solakat, kauniit vaimot ja tytöt tunkeutuvat
-uteliaina vierasten miesten ympärillä, katselevat mustilla silmillään
-heitä ja heidän tavaroitansa, kyselevät koristelematta minkä mitäkin.
-Ole varoillasi vieras; nuo silmät muuten saattavat sydämmesi tuleen!
-Ne ovat kauniimmat vielä kuin gasellin, heidän huulensa kauniimmat
-korallia, kiiltävän valkoiset hampaat niiden välillä kauniimmat
-helmiä, joita sinä ehkä saattaisit antaa näille ruskeille aavikon
-tyttärille! Ja nyt rupee kaikki muuttumaan soitoksi ja runoiluksi.
-Kitaran soittajan ympärillä järjestyy ryhmiä tanssiin, kovat ja
-pehmoiset kädet paukuttelevat tahtia kitaran äänien, laulun sanojen
-ja sitä myöten sujuvan, aaltoilevan tanssin mukaan. Uusia olentoja
-tulee, tutuiksi muuttuneet katoavat pois; siinä on lakkaamatta
-vaihtelevaa liikettä, tunkeilua ja hyörintää vierasten ympärillä ja
-he ovat viisaat, jos yhtä aristelematta ja etuluulottomasti ottavat
-vastaan, kuin heidän isäntänsä tarjoavat. Kaikki aavikkomatkan vaivat
-ovat unhottuneet, ikävä ja kaipaus hälvenneet; sillä vettä, vettä
-kuohuu riittävän runsaasti, ja se korvaa muiden paikkojen ja aikain
-kaikki puutteet.
-
-Sellainen levähdys virvoittaa ruumista ja sielua. Vahvistuneena
-ja ilostuneena jatkaa karavaani matkaansa; ja jos tulevat päivät
-eivät tuo mitään pahempaa kuin auringon paahdetta ja hehkua, janoa
-ja uupumusta, niin se heikkonematta pääsee myöskin toiselle ja
-kolmannelle kaivolle ja viimein matkansa päähän, esimmäiseen aavikon
-tuon puoliseen paikkaan.
-
-Vaan helposti muuttuvainen kuten maata ympäröivä vesimeri, on myöskin
-hietameri. Täälläkin riehuu myrskyjä, jotka musertelevat sen laivoja
-ja tuhoavina aaltoina vieriskelevät pitkin sen pintaa. Siihen
-aikaan, jolloin kuukausia päästänsä puhalteleva pohjatuuli taistelee
-etelästä tulevia ilmavirtoja vastaan tai on jo kokonaan antanut
-valtansa niille, näkee matkustaja yht'äkkiä hiekan tulevan eläväksi,
-nousevan mahtaviksi, yhtä korkeiksi kuin paksuiksikin patsaiksi, ja
-niiden sitte pystyssä pyörien milloin hitaammin, milloin nopeammin
-kulkevaa pitkin lakeutta. Auringon säteet niille välistä antavat
-tulen liekkien, verihohdon, jota vastoin ne välistä taas näyttävät
-värittömiltä, välistä, kammottavan mustilta; vaihteleva myrskytuuli
-heikontaa ja vahvistaa niitä, jakelee niitä useammiksi tai kokoo
-kaksi tai useampia yhdeksi, pilviin asti ulottuvaksi hietapatsaaksi.
-Tosin länsimaalainen lausuisi ilmi ihmettelynsä tätä suurenmoista
-näytelmää katsellessaan, mutta hänen seuraajainsa tuskalliset katseet
-ja sanat pidättävät hänen kieltänsä. Onneton se karavaani, jonka
-sellainen raivoava pyörremyrsky saavuttaa; se saa iloita, jos ihmiset
-ja eläimet pääsevät hengissä sen käsistä! Ja vaikka ne, nuo kohtalon
-armottomat kuuluttajat, vahingoittamatta joskus riehuen kulkevatkin
-karavaanin ohitse, niin ei se sentään vahingotta pääse; sillä noiden
-hietapatsasten jäljestä aina tulee samum eli myrkyllinen myrsky.
-
-Ei suinkaan aina kiihdy myrskyksi tämä aavikolla kaikissa
-tapauksissa peljätty tuuli, joka pauhaa "kamasiinina" läpi Egyptin,
-"sirokkona" Italiaan asti, "föhninä" Alppein ylitse, suojatuulena
-Pohjois-Eurooppaan; usein se päin vastoin puhaltaa tuskin tuntuvasti,
-ja kuitenkin panee se monen miehen sydämmen vapisemaan. Tosin on
-melkein rajattomasti kerrottu siitä juttuja, mutta sen verta on
-totta, että tämä tuuli voi välistä tulla joka karavaanille erittäin
-vaaralliseksi ja että sen teoiksi täytyy katsoa niitä vaalenneita
-kamelien ruumiita ja niitä hiekkaan puoleksi hautautuneita ja
-kuivaneita ihmisten muumioita, joita nähdään jokaisen aavikkotien
-varrella. Sillä ei sen voima tuota kärsimyksiä eikä tuhoa hietameren
-poikki vaeltaville ihmisille eikä eläimille, vaan sen tuulen laatu,
-sen sähköisyys se on turmiollinen.
-
-Vähintään päivää, usein montakin päivää ennen aavistaa jo ja
-ennustaa aavikkolainen, kuten aavikon oloihin tottunut vieraskin,
-hietamyrskyä. Pettämättömiä merkkejä käy sen edellä. Ilma tulee
-helteiseksi, raskaaksi ja rasittavaksi; kevyt, harmaalta tai
-punertavalta näyttävä höyry himmentää taivasta; ei vähintäkään tuulen
-hengähdystä tunnu ilmassa. Kaikkia eläviä olentoja ahdistaa ihan
-nähtävästi tuo yhä enemmän kiihtyvä helle. Ihmiset valittavat ja
-voihkavat, aavikkoeläimet ovat aremmat kuin muuten; kamelit tulevat
-levottomiksi ja itsepäisiksi, tunkeutuvat vierekkäin, pysähtyvät
-tai laskeutuvat alas maahankin. Värittömänä laskeutuu aurinko. Ei
-vähintäkään iltaruskoa ole reunustamassa taivaan rantaa; kaikki valot
-peittyvät höyryverhon taa. Yö ei tuo viileyttä eikä virkistystä,
-pikemmin vain suurempaa hellettä, voimattomuutta ja vastenmielisyyden
-tunnetta; oltakoon miten uuvuksissa hyvänsä, ei unta tule silmiin.
-Jos ihmiset ja eläimet vielä kykenevät liikkumaan, ei pysähdytä
-lepäämään, vaan päin'vastoin riennetään tuskaisen kiireesti yhä
-edelleen niin kauan, kuin johtaja vielä näkee yhtäkään tähteä.
-Mutta höyry muuttuu kuivaksi sumuksi ja verhoaa tähden toisensa
-perästä, jopa kuun ja auringonkin, jotka paraimmassa tapauksessa
-näyttävät ainoastaan puolen kokoisilta tavallisestansa, kalpeilta ja
-sekavareunaisilta.
-
-Välistä alkaa tuuli liikutella siipiään puolenyön, tavallisemmin
-puolenpäivän aikaan. Ilman kelloa ei kukaan osaa arvata tätä
-aikaa; sillä höyrypilvi on tällä välin niin saennut, että se
-kokonaan peittää auringon ja levittää aavikolle synkkää hämärää,
-johon puolipimeään kaikki lyhyenkin matkan päässä olevat esineet
-häviävät. Hiljaa, tuskin tuntuvasti liikahtaa viimein ilma. Se ei
-ole mitään tuulta, ainoastaan pieni hengähdys. Mutta se hengähdys on
-hehkuvan kuuma, se tunkeutuu kuin jäinen pohjatuuli läpi luiden ja
-ytimien, tuottaa kolottavaa päänkipua, veltostuttaa ja tuskastuttaa.
-Ensimmäisen henkäyksen jälkeen tulee huomattavampaa tuulta, yhtä
-hehkuvaa, yhtä surmaavaa kuin se henkäyskin. Muutamia lyheitä
-puhalluksia kohisee sitte vinkuen ohitse.
-
-Nyt on jo kiire asettua leiriin. Sitä osoittavat kamelitkin. Ei
-mikään ruoska saa niitä menemään eteen päin. Tuskaisesti laskeutuvat
-ne maahan, ojentavat kaulansa suoraksi eteen päin, laskevat sen
-hiekalle ja sulkevat silmänsä. Ajajat purkavat kiireimmiten niiltä
-taakat, tekevät ripeästi tavarapakoista vallin, kokoovat kaikki
-leilit päällekkäin, että niistä jäisi tuulelle niin vähä näkyviin
-kuin mahdollista, peittävät niitä ehkä myöskin matoilla, kääriytyvät,
-kuten kaikki matkustajatkin, vaatteihinsa niin umpeen kuin suinkin,
-kostuttavat sen osan vaatteesta, joka tulee pään ympäri, ja
-tunkeutuvat tavaravallin siimekseen. Se kaikki tapahtuu hätäisessä
-kiireessä, sillä hietamyrsky ei nyt enää kauan odotuta itseänsä.
-
-Yksityisten, lyhyiden puuskain jälkeen tulee pitempiä; ne sulavat
-toisiinsa ja muutaman minuutin päästä raivoaa myrsky. Ilma kohisee ja
-oihkaa, vinkuu ja ulvoo, hiekka kiehuu ja kuohuu, leirivalli ritisee,
-paukkuu ja roiskuu, arkkujen laudat halkeilevat räiskähdellen.
-Helteisyys yhä kasvaa ja kiihtyy sietämättömäksi, vetää hiessään
-kylpevästä ruumiista kosteutta, tekee kaikkiin limakalvoihin
-halkeamia, joista alkaa vuotaa verta, muuttaa vettä himoitsevan
-kielen suussa ikään kuin lyijymöhkäleeksi, kiihdyttää suonien
-tykytystä ja pusertaa sydämmen kokoon, repii viimein ihonkin rikki ja
-kylvää halkeamiin heti hienoa hietaa, tuottaen siten uusia tuskia.
-Aavikon pojat rukoilevat ja huokailevat, länsimaalainen voihkaa ja
-valittaa.
-
-Yleensä hietamyrskyn pahin raivo ei kestä kauan, yhden, kaksi, kolme
-tuntia ainoastaan kuten meillä rajuilma, johon sitä käy verrata.
-Myrskyn heiketessä laskeutuu tomu ja kirkastuu ilma, ehkäpä myöskin
-tuulahtelee pohjoisesta päin vastaan; karavaani järjestyy uudestaan
-ja lähtee edelleen. Vaan jos samum raivoaa puoli päivää tai koko
-päivän, silloin voi käydä matkustajalle; kuten kävi eräälle minun
-tutulleni, ranskalaiselle Thibautille, joka matkustaessaan Bahiudan
-pohjoisosassa tapasi viimeisen kaivon kuivana ja sai lähteä, leilit
-melkein tyhjinä nelipäiväiselle matkalle Niilijoelle. Hänet ja hänen
-tuskaisesti kiirehtivän karavaaninsa, joka oli jättänyt kuivaneelle
-kaivolle kaikki tavarat, paitsi ihan välttämättömimpiä, tapasi
-tällainen myrkkymyrsky. Onnettomat matkakumppanit asettuivat leiriin,
-toivoivat myrskyn loppua, odottivat turhaan, valittivat ja joutuivat
-viimein epäilykseen ja epätoivoon. Eräs Thibautin palvelija hyppäsi
-raivoissaan ylös, parkui ja kiljui myrskyn pauhuakin kovemmin, riehui
-kuin mieletön, syöksyi viimein voimatonna herransa eteen, korahti
-pari kertaa ja kuoli. Toinen makasi, myrskyn viimein heikettyä,
-kuumuudenpiston tappamana paikoillaan maassa. Kolmas, kuin taas
-lähdettiin kuoleman ja elämän uhalla kiiruhtamaan edelleen, jäi
-jäljelle ja nääntyi kuoliaaksi. Kameleista kuoli puolet. Thibaut
-pääsi hengissä pysyneiden ihmisten ja eläinten kanssa Niilille, mutta
-hänen sysimusta tukkansa oli kahdessa päivässä muuttunut valkoiseksi.
-
-Sellaisten myrskyjen uhreja ne ovat ne muumiain kaltaiset ruumiit,
-joita siellä täällä on karavaaniteiden varsilla. Myrsky, joka ne
-tappaa, hautaa ne myöskin hiekallansa, ja se imee ruumiista niin
-pian kaiken kosteuden, että se ei ehdi mädätä, vaan kuivaa ja
-muuttuu muumiaksi. Sitä toinen tuuli peittää hiekalla ja toinen
-taas lakasee siltä suojelevan peitteen pois. Silloin ruumis ojentaa
-matkustavaiselle kättä, jalkaa tai päätänsä, ja joku kamelin ajaja
-noudattaa vainajan kehoitusta, astuu hiljaa luo, heittää taas hiekkaa
-hänen päällensä, sanoen: "makaa, Jumalan palvelija, makaa rauhassa!"
-ja astuu tietänsä edelleen.
-
-Sellaiset myrskyt ne myöskin herättävät eloon jääneiden mielessä
-fata morganan eli kangastuksen unikuvia. Niin kauan, kuin ihminen
-täysissä, rasittumattomissa voimissa, aistimet virkeinä, kulkee
-tietänsä, näkyy ilman kuvastus hänelle kyllä hyvin huomioon
-kiintyvänä luonnon leikittelynä; mutta ei siitä silloin koskaan tule
-varsinaista fata morganaa. Kuumana vuodenaikana näkyy puolenpäivän
-seuduissa, kello yhdeksästä kello kolmeen, joka päivä "pirun meri".
-Harmaa, meren kaltainen tai oikeammin tulvan alaiselta seudulta
-näyttävä tasanko syntyy mille kasvittomalle lakeudelle hyvänsä jonkun
-matkan päähän matkustajasta joko edelle tai ihan ympäri; se aaltoilee
-ja lainehtii, välkkyy ja kimeltelee, antaa kaikkien todella olemassa
-olevien esineiden pysyä näkymässä, mutta korottaa ne näennäisesti
-niiden ylimmän rajaviivan tasalle ja kuvastaa niitä siitä alas päin.
-Matkan päässä kulkevat kamelit tai hevoset näyttävät ikään kuin
-maalattuina enkeleinä pilvissä liiteleviltä, ja jos voidaan erottaa
-niiden liikkeitä, näyttää siltä, kuin ne juuri olisivat panemassa
-kutakin jalkaansa höyhenkasalle. Katsojaan päin pysyy ilmiön raja
-aina yhtä etäällä niin kauan, kuin katsojan näkökulma on sama eli
-toisin sanoen hän on yhtä korkealla maasta; sen tähden ratsastaja
-näkee sitä toisessa paikassa kuin jalkamies. Koko tämä ihme syntyy
-siitä tutusta luonnonlaista, että valosäteet kulkiessaan erilaisten
-esineiden läpi taittuvat, ja aavikolla alimmat ilmakerrokset,
-kuumenneen hiekan heijastaessa lämpöä, laajenevat eri verran.
-Ei kukaan arabialainen nähdessään kangastusta peitä kasvojaan,
-kuten mielikuvituksiensa valtaan antautuneet matkustajat ovat
-luuletelleet herkkäuskoisille lukijoillensa; ei kukaan anna mitään
-syvällisempää merkitystä tuolle "pirun meri" nimityksellekään, jota
-kyllä mielellään käytetään puheessa. Mutta kuin hietamyrskyn tähden
-ahdistus, puute, väsymys ja hätä rasittavat ja heikontavat koko
-olemusta ja sitte ilma kangastaa, silloin siitä tulee fata morgana,
-kun näet sairaan moisesti ärtynyt kuvausvoima tekee itselleen
-sellaisia kuvia, jotka paraiten soveltuvat katselijan silloisiin
-hartaimpiin toiveihin, veden ja levon ikävöimiseen. Minullekin,
-vaikka olen satoja kertoja tarkastellut kangastusta, muuttui se
-kerran fata morganaksi. Se tapahtui silloin, kuin kärsittyäni
-neljäkolmatta tuntia tuskallista janoa näin "pirun meren" edessäni
-välkkyvän ja kimeltelevän. Silloin minäkin olin näkevinäni pyhän
-Niilijoen ja veneitä täysissä purjeissa, palmumetsiä, puutarhoja
-ja taloja. Mutta mistä minun sairaille aistimilleni näkyi viheriää
-palmumetsää, siinä minun yhtä janoinen kumppanini oli näkevinään
-purjeveneitä, ja mistä minulle muka näkyi puutarhoja, siihen hänen
-sielunsa kuvasi satumaisen suuria metsiä. Ja kaikki ne pettelevät
-kuvat katosivat heti, kuin virkistyimme sattumalta meille suodusta
-vedestä; ainoastaan harmaa sumujärvi jäi niistä kaikista jäljelle.
-
-"Pirun meri" on kyllä jokaisen matkustajan edellä, joka kulkee
-jotakin Niilin aavikkoa; mutta eivät kaikki satu näkemään erästä
-elävintä aavikon tekemää kuvaa. Näköpiirin äärimmälle reunalle
-ilmestyy, ehkäpä kangastuksen korottamina ja ilman verhoamina kevyeen
-siniharsoon, ratsastajia, jotka ohjaavat tuulen nopeuden kanssa
-kilvoittelevia, raajoiltaan hirven kaltaisia ratsuja, lähestyvät
-nopeasti ja kiihottaen siihen asti hillittyjä ratsujansa täyteen
-vauhtiin tulla tupruavat karavaanille vastaan. Minä olen aina
-mielelläni kohdannut heitä, laihoja, aistikkaasti pukeutuneita
-miehiä, sillä minä olen aina ollut huomaavinani myöskin heissä ja
-heidän ratsuissaan aavikon ja sen lapsien yhtäläisyyttä. Oikealta
-aavikon pojalta on hän minusta näyttänyt, tuo paimentolainen,
-beduiini, aavikon ja beduiinin kuvalta ratsu, jota hän ohjaa. Sillä
-hänkin on vakava ja hirvittävä kuin päivä, ystävällinen ja lempeä
-kuin yö aavikolla. Uskollisesti pitävä sanansa hän on, vilpittömästi
-totteleva heimonsa tapain lakia, arvokas käytöksessään, ylevä
-puhetavassaan, verraton puutteiden kärsimisessä, halukkaampi kuin
-kukaan muu ihminen miehuullisiin, kunniata ja mainetta tuottaviin
-tekoihin ja yhtä halukas kultaisiin satukihermöihin, joihin hänen
-runsas, muodostuskykyinen runolahjansa osaa kutoa niin ihmeellisen
-kauniita kuvia ja niin sulotuoksuisia kukkia; vaan samalla hän
-myöskin on viekas ja neuvokas vihollisiaan vastaan, tapojensa ehdoton
-orja, arvoton pyytämisessään, halpamainen ja raaka vaatimisessaan,
-ahnas nautinnoissaan, hillitön julmuudessaan, hirvittävä kostossaan,
-tänään ylevä, aatelistapainen vierasystävä, huomenna uhkaavasti
-vaativa kerjäläinen, milloin ylpeä ryöväri, milloin kurja varas;
-lyhyesti sanoen: vaihteleva ja muuttuvainen, kuin aavikko itse, on
-hänkin vieraita kohtaan. Hänen ratsullaan on sama viisas, tulinen,
-paljon sanova katse silmissä, sama vahvuus ja notkeus laihoissa,
-melkein heikoilta näyttävissä jäsenissä, sama kestävyys, sama
-tyytyväisyys, sama olemus kaikin puolin kuin hänellä itsellään; sillä
-molemmat he kasvoivat samassa teltassa isoiksi, molemmat he vieläkin
-lepäävät ja asuvat saman katon alla. Ratsu ei ole ratsastajan orja,
-vaan kumppani ja ystävä, hänen lastensa leikkitoveri. Aukealla
-aavikolla se on ylpeä, rohkea, jopa rajukin, vaan teltassa hiljainen
-kuin karitsa; ja juuri sen tähden ratsu näyttää eroamattomasti
-kuuluvan yhteen herransa ja käskijänsä kanssa.
-
-Niillä aavikoilla, jotka ainakin nimeksi ovat Egyptin kediivin vallan
-alaiset, ei beduiineilla ole nykyään läheskään enää samaa merkitystä
-kuin ennen tai nykyäänkin vielä Arabiassa ja Luoteis-Afrikan maissa.
-Heidän ja Egyptin hallituksen välillä on nyt sitovat sopimukset,
-jotka velvoittavat beduiineja päästämään karavaaneja häiritsemättä
-kulkemaan heidän alueitansa pitkin. Ryöstöhyökkäykset keskellä
-aavikkoa ovat sen tähden hyvin harvinaisia, ja beduiinein tapaaminen
-on huolestuttamatta siitäkin syystä, että vouratut kamelit aina ovat
-aavikon poikain omia. Kuitenkin aavikon oikeat herrat mielellään
-vieläkin pitävät, ainakin näön vuoksi, jonkinlaista yliherruutta, ja
-sen tähden on paras pyytää ennen lähtöä aavikkomatkalle suojelusta
-joltakin arvokkaalta ruhtinaalta eli päämieheltä. Jos sellainen
-suojelus on saatu, tapahtuu matkustajan yhtyminen aavikon poikain
-kanssa jotenkin tähän tapaan:
-
-Ratsumiesjoukosta ajaa karauttaa esiin yksi noita auringon paahtamia
-miehiä ja kääntyy karavaanin johtajan tai varustajan puoleen.
-
-"Terve sinulle, vieras!"
-
-"Sinulle Jumalan siunaus, hänen armonsa ja laupeutensa, o ruhtinas!"
-
-"Mihin matkalla, miehet?"
-
-"Belled-Aaliin, o sheikki."
-
-"Onko teillä suojelusta?"
-
-"Me matkustamme hänen ylhäisyytensä kediivin luvalla."
-
-"Ettekö kenenkään muun?"
-
-"Sheikki Soliman, Mahammed Keir Allah, Ibn Sidi Ibrahim Aulad Aali
-myöskin lupasi meille rauhaa ja suojelusta."
-
-"Niinpä olkaa tervetulleet ja siunatut!"
-
-"Siunauksen jakaja antakoon armonsa sinulle ja isällesi, o ruhtinas!"
-
-"Ettekö tarvitse mitään? Minun kotoni tarjoaa teille. Vadi Ghiteressä
-ovat meidän telttamme, ja te olette tervetulleet niihin, jos tahdotte
-levähtää. Jos ette, niin tehköön Allah tienne onnelliseksi."
-
-"Hän on meidän kanssamme, sillä hän on armollinen."
-
-"Ja johtaja kaikilla hyvillä teillä."
-
-"Amen, o ruhtinas!"
-
-Ja pois lentää joukko; ratsastajat ja ratsut kasvavat taas yhteen;
-hevosten keveät kaviot tuskin näyttävät koskevan maahan; valkoiset
-viitat liehuvat tuulessa; mielessä ihan muuttuvat eläviksi
-runoilijain sanat:
-
-    "Beduiini ratsus seljäss' itse
-    oletpa haaverunous."
-
-Sellaisia kuvia loitsii aavikko näkevän silmän eteen. Mitä enemmän
-siihen tutustutaan, sitä muodokkaampina tulevat ne esiin, sitä
-tehokkaammin lieventävät ja heikontavat ne vaivaa ja vastuksia.
-Sittekin tuottavat kuitenkin vasta aavikkomatkan viimeiset hetket
-suurinta riemua. Kuin viljellyn maan ensimmäinen palmukylä, kuin
-pyhän joen hopeavyö taas on silmäin edessä, silloin ne riemun
-hetket ovat tulleet. Ihmiset ja eläimet rientävät, kuin se
-ikävöity todellisuus olisi vain unikuva, hajoava taas sumuihin.
-Mutta yhä selvemmin tulee matkan pää näkyviin; tuntuu siltä,
-kuin ei olisi koskaan nähty kirkkaampia värejä, kuin ei missään
-voisi olla vihreämpiä puita, ei virvoittavampaa vettä. Viimeisiä
-voimiaan ponnistaen rientävät kamelit eteen päin, sittekin liian
-hitaasti maltittomain ratsastajain mielestä. Viimein kaikuu
-vastaan ystävällinen tervehdys. On päästy Niilin varrella olevaan
-kylään. Joka majasta tunkeutuu miehiä ja vaimoja, vanhuksia ja
-lapsia toivottamaan vaeltajille tervetuloa. Kaikki kiiruhtavat
-auttamaan, tarjoomaan virkistystä. Ensin tuodaan vettä, juuri joesta
-otettua, hyvää vettä, sitte, mitä kelläkin on, ruumiin ja sielun
-virvoitukseksi. Tuota pikaa tehdyn leirin ympärillä liikkuu uteliaita
-ihmisiä, miehiä ja vaimoja kilvan kysellen kaikenlaista sekä tanssin
-haluisia tyttöjä ja nuorukaisia. Tambura ja tarabuka, sen maan
-kitara ja rumpu, kehoittavat hyppyyn; tanssivat tytöt ilahuttavat
-sekä vieraita että kotiväkeä. Yksin vedennosto-pyöräin vinkunakin,
-ennen tuhannesti kirottu, tuntuu nyt kaiukkaalta soitolta. Ilta
-tuo uusia nautintoja. Kimmoisilla, viileillä vuoteilla mukavasti
-leväten juovat länsimaalainen ja seudun synnynnäinen asukas kilvan
-sikäläistä nektaria, palmuviiniä eli merissaa; kitaran ja rummun
-kaiku, tanssivien nuorukaisten ja tyttöjen tahdikas poljenta ja
-käsien paukutus säestävät erittäin riemukasta juominkia. Viimein
-velkoo jo alkanut yö saamisiansa. Tambura ja tarabuka vaikenevat,
-tanssi päättyy. Virkistynyt, ravittu matkustaja toisensa jälkeen
-käy levolle. Ainoastaan yksi heistä, maailman äidin Kahiran poika
-ei vieläkään saa unta. Yhä pienenevän leiritulen luota kaikuu hänen
-yksinkertaisen laulunsa vapiseva ääni:
-
-    "O armas yö, viet rauhan multa,
-    Käyt ikäväks', ehk' olet pyhä;
-    Jos rauhaa rukoelen sulta,
-    Teet raskaammaksi mielen' yhä.
-
-    O yö, en saanut pitkään aikaan
-    Ainoota kultaan' armastella:
-    Yö, vie minut jo siihen paikkaan,
-    Joss' saan taas häntä halaella!
-
-    O yö, kuin lähenet taas mua,
-    Min rauhas mulle myötäs kanna,
-    Suo vihdoin sielun' ihastua
-    Ja turvas armahallen' anna!"
-
-Mutta sekin ääni viimein kuolee; ainoastaan joen laineet yhä vielä
-kuiskailevat ja humisevat.
-
-
-
-
-Maa ja asujamet Niilin koskien välillä.
-
-
-Egypti ja Nubia, vaikka ovat ihan rajakkain ja vaikka niitä sama
-joki yhdistää, ovat kuitenkin varsin erilaiset. Egyptissä juoksee
-jumalallinen Niili rauhallisen hitaasti, Nubiassa se syöksyy suurella
-kiireellä eteen päin; Egyptissä se levittää siunaustansa laajalti,
-Nubiassa sitä korkeat kalliorannat kahlehtivat; Egyptissä Niili
-ulottuu aavikkoon asti, Nubiassa aavikko tunkeutuu sen partaalle.
-Egypti on puutarha, jonka Niili on vuosituhansia kestäneellä työllään
-saanut aikaan; Nubia on aavikko, jota Niili ei ole jaksanut voittaa.
-Tosin tässäkin aavikossa on kuten kaikissa muissa kosteikolta,
-mutta harvatpa niistä, jos mitkään, ansaitsevat huomiota, verraten
-muuttumattoman autiona ja hedelmättömänä pysyvään maahan joen
-kummallakin puolella. Melkein kaikkialla pitkässä, mutkikkaassa
-laaksossa, jota me sanomme Nubiaksi, nousee mustia, kiiltäviä
-kallioseiniä itse joen uomasta tai ainakin hyvin läheltä sen rantaa,
-sallimatta pitkillä aloilla tuskin mitään kasvaa, saaden itse
-ainoastaan idän ja lännen puolisilta aavikoilta jotakin koristusta
-kullankeltaisina hieta-aaltoina, jotka niiden seinäin ylitse vierivät
-alas jokeen. Hehkuvasti paahtaa aurinko tummansiniseltä, melkein
-aina pilvettömältä taivaalta, ja moneen vuoteen ei ainoatakaan
-sadetta tule virkistämään kuivanutta maata. Syvälle uurtautuneessa
-vuorilaaksossa taistelevat elämää levittävät hedelmöittävän joen
-laineet turhaan tunnotonta kiveä vastaan, murtuessaan kohisten,
-pauhaten ja jyristen, ikään kuin olisivat vihoissaan, että
-niiden anteliaisuutta kohdellaan kiittämättömyydellä, lempeyttä
-uhkamielisyydellä. Tämän taistelun näyttämönä on Niilin koskien alue.
-
-Ainoastaan jotkut matkustajista, jotka kulkevat pitkin Niilin
-suupuolen laaksoa, näkevät koskia joen keskipaikoilla. Hyvin vähäinen
-osa heistä menee niin sanotun ensimmäisen koskijakson yläpuolelle,
-sadoista tuskin yksikään toisen kosken ohitse. Vadihalfa, juuri
-toisen koskijakson alla oleva kylä, on Niilillä matkustavaisten
-tavallinen pysäyspaikka; etemmäksi etelään päin houkuttelevat
-ainoastaan tutkimus- tai metsästysinto tai kauppavoiton toivo.
-Vadihalfasta alkaen tulee vaikeaksi matkustus Sisä-Afrikkaan; eipä
-siis ihme, että suuri joukko kääntää siitä palmukylästä veneensä
-jälleen kotia kohti. Vaan ken on nuori ja voimakas, lujatahtoinen ja
-hellittelemätön, hän ei koskaan kadu matkaansa, jospa tunkeutuukin
-etelämmäksi. Viehättävistä maisemakuvista köyhässä Niililaaksossa
-on koskien alue erityisenä maailmana itsekseen. Suurenmoisia ja
-suloisia, vakavia ja iloisia, äärettömän autioita ja virkeän eläviä
-kuvia on siellä vuorotellen; mutta aavikon kuvia ne ovat, joita tämä
-seutu näyttelee, ja entiset tottumukset täytyy välttämättä unhottaa,
-voidakseen pitää niitä sellaisessa arvossa, kuin ne ansaitsevat. Ken
-ei osaa käsittää aavikkoa, ei kyllikseen katsella sen väririkkautta,
-ei kärsiä sen hehkua, ei virkistyä sen yöstä, hänen on kaiketi
-paras olla menemättä Niilin aavikollekaan; vaan ken avosilmin,
-sydän herkkänä ottamaan vastaan vaikutuksia, vaeltaa Niilin koskien
-aluetta, ehkäpä myöskin heikossa veneessä ryhtyy taistelemaan
-kuohuvia ja riehuvia laineita vastaan, hänelle riittää koko ijäkseen
-mieluisimpia muistoja; sillä ei hänen sielunsa silmäin näkyvistä
-koskaan haihdu se jännittävä näytelmä, jonka hänen ruumiillinen
-silmänsä näkee; ei koskaan hänen korvistaan sammu se ylevä sävel,
-jonka niihin joki kerran kaiuttaa. Niin on ainakin käynyt minulle,
-joka olen sekä maitse että vesitse vaellellut Nubian vuorilaaksoa,
-veneessä vasta- ja myötävirtaan taistellut aaltoja vastaan, kärsinyt
-kaikkialla puutetta ja katsellut koskia sekä jyrkkäin kallioseinäin
-äyräiltä että kamelin seljästä.
-
-On tullut tavaksi puhua kolmesta Niilin kataraktista eli
-koskijaksosta. Jokaisessa on koko joukko virtapaikkoja, jotka
-peninkulmain pituudelta tekevät laivaliikkeen vaikeaksi ja
-vaaralliseksi. Ensimmäisessä kataraktissa on tosin vain yksi
-mainittava virtapaikka, vaan toisessa ja kolmannessa yhteensä
-lähes kolmekymmentä, joille kaikille nubialaiset laivurit tietävät
-eri nimet. Köngäksiä, jotka tekisivät laivaliikkeen kerrassaan
-mahdottomaksi, ei ole, ei ainakaan sillä väylällä, jota, ottamatta
-lukuunkaan päästä päähän kulkevia aluksia, erittäin koskipaikkoja
-varten rakennetut ja varustetut veneet liikkuvat.
-
-Päästyä matkalla pyhää jokea vastavirtaan rannan koillisen,
-"Vitjavuorten" välisen, ahtaan paikan ohitse muuttuu yht'äkkiä
-maisema. Egypti eli alapuolinen, leveä, mereen päin yli-näkymättömän
-avaraksi laajeneva jokilaakso on takana ja Nubian vuorikynnys
-silmäin edessä. Se vastakohta on hämmästyttävä. Yksitoikkoisen maan
-sijaan tulee vaihteleva. Tosinhan Egyptissäkin on monta silmiä ja
-sydäntä virkistävää kuvaa, tosin sekin koristakse, varsinkin aamu- ja
-iltahetkinä eteläisen valaistuksen ihmeellisellä loistolla, mutta
-yleensä se näyttää yksitoikkoiselta, katsottakoonpa sitte laakson
-hietakivi- ja kalkkirajaa taikka jokea ja vainioita. Sama kuva palaa
-melkein ihan yhtäläisenä satakin kertaa silmäin eteen: vuoria ja
-hedelmätasankoja, rantatörmiä ja jokisaaria, mimoosa-metsikköjä,
-palmuryhmiä ja metsäviikunapuita, kaupunkeja ja kyliä, ja kaikilla
-niillä on sama luonne. Ensimmäisen kataraktin vuoriin, viimeiseen
-sulkuun, kuin mereen pyrkivällä joella oli auki murrettavana, loppuu
-Egypti, ja niistä alkaa Nubia. Vene ei enää kynnä majesteetillisen
-rauhaisasti hiljakseen vierivän joen pintaa, vaan tunkeutuu aalloista
-jyrkkään nousevain kallioseinäin ja kukkulain välitse vasten kovempaa
-virtaa eteen päin.
-
-Korkealla, vasemman rannan jyrkkäseinäisellä kallionkielekkeellä, on
-yksinkertainen, vaan kuitenkin tehokkaasti vaikuttava arabialainen
-rakennus, ensimmäisen koskijakson suojeluspyhän, sheikki Musan,
-hauta, sitte palmurikas saari Elefantine ja heti sen jälkeen Assuan.
-Suuret kalliovuoret, joiden pinnasta ei joen pauhaavien aaltojen
-monituhatvuotinen työkään ole saanut pois kulutetuksi faraoiden
-aikaan hakattuja kirjoitusmerkkejä, supistavat väylää ja pakottavat
-venettä lakkaamatta kääntelehtämään, kunnes se viimein löytää
-turvallisen maallelasku-paikan tyynestä lahdesta, johon kosken pauhu
-kaiukkaasti kuuluu.
-
-Vanhuudesta kunnianarvoinen paikka se on, jossa seisomme.
-Muinaisegyptiläisen kansan äsken mainitut pyhät kirjoitusmerkit
-puhuvat menneistä vuosituhansista meillekin ymmärrettävää kieltä.
-"Ab" eli Elefantinluu-paikka, Elefantine, oli kaupunki saman
-nimisellä saarella, joka on jäänyt jäljelle senkin jälkeen, kuin
-kaupungin rauniot ovat melkein kokonaan hävinneet, "Sun", Syene, se
-kyläkunta oikealla joen rannalla, jonka paikalla nykyinen Assuan on.
-Elefantine, muinaisen Egyptin eteläisin satama, johon Sisä-Afrikasta
-tulevat tavarat kokoutuivat, varsinkin jo silloin kallisarvoinen
-elefantin luu, oli Niilin eteläisimmän piirin pääkaupunki, Sun ehkä
-vain työväen kylä, mutta ei siltä suinkaan vähempiarvoinen kuin
-Elefantine. Sillä tänne tuotiin Egyptin valtakunnan vanhimmista
-ajoista asti "mat"-kiveä eli, kuten Herodotos sitä nimittää,
-"Aitiopian kiveä", jota lähitienoilta louhottiin lastattavaksi
-Niilin rannassa laivoihin, jotka sitä kuljettivat määräpaikkoihinsa;
-tämän paikan mukaan sai se kallisarvoinen kivi "syeniitti"-nimen,
-joka sillä on vielä tänäkin päivänä. Kirjoituksissa, joita on
-Egyptin vanhimpain kuningassukujen aikaisissa muistomerkeissä,
-sellaisissa, jotka ulottuvat toiseen ja kolmanteen vuosituhanteen
-ennen meidän ajanlukuamme, mainitaan jo Sunin kylää moneen kertaan,
-ja lukemattomat muut läheisiin louhoksiin hakatut hieroglyyfit
-myöskin todistavat tämän työmieskylän merkitystä. Lähes kaksi
-maantieteellistä neliöpeninkulmaa ulottuvat koskien idänpuoliselle
-aavikolle nämä kivilouhokset, joista murrettiin ne mahtavan suuret
-kalliolohkareet, jotka nyt pyöreinä ja terävinä jättiläispylväinä,
-katon reunuksina ja temppelein kannattimina ihmetyttävät meitä ja
-joilla peitettiin pyramiidein hautakammiot, koska voitiin uskoa
-niiden kestävän suunnatonta, päälle sälytettyä painoa. "Kaikkialla",
-sanoo oppinut ystäväni Dümichen, "näemme täällä, miten ihmiskädet
-ovat tehneet työtä joko murtaen arvokasta kiveä irti kallioseinistä
-tai vertauskuvilla ja kirjoituksilla tehden ikuisiksi minkä mitäkin
-tapauksia; kaikkialla on täällä kivi muutettu muistomerkiksi ja
-paljo kirjoituksia hakattu vuorten ihan korkeimpiin huippuihinkin;
-Ylä-Egyptin piirin kolminaisjumalan, koskijumala Knum-Ran ja hänen
-molempain kumppaniensa, naisjumalain Satin ja Anuken, kunniaksi
-sekä Egyptin kuningasten ja ylhäisten virkamiesten suurien tekojen
-muistoksi. Nämäkin, suuria aloja täyttävät kirjoitukset osaksi
-ulottuvat historian vanhimpiin aikoihin, vaan miten nuorilta ne
-kuitenkin näyttävät verratessa siihen työhön, jota egyptiläisten
-auringon jumala Ra täällä on arvaamattoman monta vuosituhatta tehnyt
-kiveen vaikuttamalla. Kaikkialla näet ovat kalliot niissä paikoin,
-joissa ne ovat ihmiskäden koskemattomina näkyvissä, peitetyt tumman
-kiiltävällä kuorella eli ikään kuin silauksella, jota vastoin
-sellaiset syeniitin murrospinnat, joita ihan varmaan uskallamme sanoa
-neljän tuhannen vuoden vanhoiksi, samoin kuin kaikki louhoksissa
-hajallaan olevat lohkareet vielä nykyäänkin näyttävät graniitin
-omituista punertavuutta ihan tuoreena; ne ovat vielä liian nuoret,
-että olisivat ehtineet peittyä tuolla ajan kuorella."
-
-Jokaiselta korkeanlaiselta rantavuorelta voidaan nähdä osa
-koskijaksoa. Kaksi aavikkoa tulee Niilin luo ja ikään kuin itse
-joessa antaa toisilleen kättä satojen pienten kalliosaarien
-kautta. Joka saari supistaen jakaa jokea ja pakottaa paisuttamaan
-laineitansa; mutta sitä kiivaammin se vain kuohuu niiden välitse.
-Arvaamattoman kauan sitte murtamansa kalliosulun jäännöksiä vastaan
-lakkaamatta ryntäellen näyttää se tahtovan niitä hävittää ja
-huuhtoa pois ja olevan suutuksissaan yhä vielä kukistumattomasta
-vastustuksesta; niin kiukkuisesti kohahtelevalta kuuluu veden pauhu
-katsojasta, ollen tuon edessä ja alla kuohuvan suurenmoisen näytelmän
-oikeana säestyksenä. Levottomasti, kuin nuo ainiaan vierivät aallot,
-liitelee silmä kalliolouhikossa; satoja yksityiskohtia näkyy
-yht'aikaa, ja kuitenkin syntyy niistä kaikista viimein yksi ylevä,
-yhtenäinen kokonaiskuva, jossa jäykät, kiiltävät kiven paljoudet
-jyrkkään eroavat kihiseväin laineiden valkeasta kuohusta, ympärillä
-olevasta kullankeltaisesta aavikosta ja pilvettömästä mustansinisestä
-taivaasta. Erittäin viehättävä on koskien yläosa. Jono mustia
-kalliovuoria, Egyptin ja Nubian luonnollinen rajamuuri, käy poikki
-Niilin ja tekee sekä oikealla että vasemmalla rannalla ison kaaren,
-niin että syntyy ylt'ympäri vuorilla aidattu umpilaakso. Tuo laakson,
-aitavalli on osaksi kiintonaista kalliota, vaan osaksi myöskin
-pyöreitä, munan kaltaisia, ja kulmikkaita kallion lohkareita, jotka
-ovat irtonaisina päällekkäin, kuin olisi jättiläiskäsi ne siihen
-latonut. Siellä täällä on tuo kummallinen aita vähän etäämpänä,
-toisin paikoin lähempänä; siellä täällä nousevat ne saaren kaltaisina
-muinaisen järven pohjasta, jota järveä ne ympäröitsivät ennen, kuin
-mahtava virta raivasi itselleen tien sen läpi.
-
-Keskellä näitä ikivanhoja luonnonvoimain työn raunioita on vihreä
-palmusaari Filai ihanoine temppeleineen. Minä en ole nähnyt mitään
-ylevämpää maisemakuvaa. Ylt'ympärillä jäykät, mustat kalliot ja
-niiden perustuksia vastaan lakkaamatta taistelevat, pauhaavat vedet,
-hedelmiä kantavain palmujen ja tuoksuvain mimoosain vihreyden
-keskellä näyttää temppeli sattuvasti kuvaavan sisällistä rauhaa
-keskellä raivoisaa taistelua. Valtaavaa sotavirttä laulaa sille
-joki, rauhan merkkeinä seisovat palmut. Eipä ole arvokkaampaa
-paikkaa kunnioittaa korkeaa jumaluutta, jolle se oli pyhitetty.
-Sellaisessa yksinäisyydessä, sellaisen ympärystön keskellä täytyy
-kyllä viisaimpien pappein hengen saada ravintoa ja elämää, kääntyä
-jalouteen ja korkeuteen, ymmärtää nerokkaasti verhottujen, paljon
-sisältävien opetusten syvin tarkoitus ja ydin, nähdä verhonkin läpi
-Saisin kuva.
-
-Niistä kolmesta Jumalasta, joille Filain temppeli oli pyhitetty, oli
-Isis ylhäisin; toiset olivat Osiris ja Horus. "Isis, suuri jumalatar,
-taivaan herra, kaikkein jumalain ja jumalattarien valtias, jota ynnä
-hänen poikaansa Horusta ja hänen veljeänsä Osirista joka kaupungissa
-kunnioitetaan, ylhäinen, jumalallinen äiti, Osiriin puoliso, hän
-on Filain valtias", kertovat itse temppeliin hakatut kirjoitukset.
-Toiset kirjoitukset, kaikilla kirjoitusmerkeillä, joita Egyptin
-historian eri aikoina käytettiin, kertovat meille myöskin, mitä
-muutoksia temppelissä on tapahtunut aikojen kuluessa, kunnes viimein
-tänne siirtyneet arabialaiset karkoittivat siitä ne kristityt papit,
-jotka olivat tulleet Isiin palvelijain sijaan.
-
-Nykyään on suurin osa Filaita raunioina. Pappien juhlavirsien sijasta
-kuuluu nyt enää vain aavikkoleivosen yksinkertaista viserrystä; mutta
-joen laineet kohisten kaiuttavat mahtavaa virttänsä samalla tavalla
-kuin vuosituhansia sitte. Saari on hävitetty autioksi, vaan temppelin
-rauha on jäänyt jäljelle. Kaikkien muutoksien jälkeenkin on saari
-temppeleineen yhä vielä ensimmäisen kataraktin koristuksena.
-
-Tästä ylös päin on Niili pitkät matkat kallioton, vaan ei kuitenkaan
-kykene levittämään siunaustansa rantaäyräiden yli. Vaivalloisesti
-koettaa ihminen ottaa joesta hedelmällisyyttä, jota se muualla
-itsestään levittää. Vinttipyörä toisensa vieressä ratisten ja
-vikisten nostaa elvyttävää kastetta rannan kapeille viljelyksille.
-Mutta enimmissä paikoissa tunkeutuu aavikko kallioseinineen niin
-lähelle joen äyräitä, että ei jää mitään tilaa vainioille eikä
-palmumetsille. Pitkät matkat on vain kituvia rikkaruohoja, joiden
-välitse keltainen lentohieta yhä vierii alas, kuin tahtoisi aavikko
-jo täällä tukeuttaa hedelmällisen maan jumalallista siunauksen
-levittäjää.
-
-Äsken mainitun alueen eteläisimmän rajakylän Vadihalfan eteläpuolella
-kuohuu taas kalliosaarien väliin sullottu vesi. Lukemattomat
-kiviröykkiöt, kalliokeilat ja lohkareet pakottavat jokea levenemään;
-kiven ja veden sotkus, jollaista ei ole toista nähtävänä, hämmentää
-yksin silmääkin. Veden korkealla ollessa sotkee kallioiden välitse
-kuohuvain aaltojen pauhu ihmisäänen ihan kuulumattomiin; siinä
-ryskää ja jyrisee, kuohuu ja pauhaa, kiehuu ja kihisee niin, että
-kalliotkin näyttävät tärisevän. Tässä yhteen liittyneiden virta- ja
-kuohupaikkojen yläpuolella on korkealle paisunut Niili laajana,
-tyynenä järvenä, vaikka sitäkin ystävällistä, muutamain saarien
-viheriöittämää kuvaa rannat supistelevat. Ylempänä taas lukemattomat
-kalliosaaret paloittelevat joen uomaa. Sieltä alkaa "Batte el Hadjar"
-eli laivurien kalliolaakso, jossa vielä on kymmenen mainittavaa
-koskipaikkaa. Se on Nubian ja koko Niilin laakson autioin seutu.
-Tavallisesti näkyy vain taivasta ja vettä, kallioita ja hiekkaa.
-Jyrkkään, välistä melkein pystysuoraan nousevat kallioseinät joen
-uomasta ja ne sekä lukemattomat saaret ahdistavat Niiliä niin,
-että se paisuntansa aikaan on kaksitoista, jopa kahdeksankintoista
-metriä korkeammalla kuin matalimmillaan ollessansa. Vuoriseinät
-ovat niin sileät, kuin olisivat ne tahotut, ja niin kiiltävät sekä
-päivällä myöskin niin hehkuvat, kuin ne olisivat vasta muutama päivä
-sitte nousseet maan sisällä olevasta tulesta. Siunausta levittävä
-joki kohisee melkein ihan jälkeä jättämättä niiden ohitse, sillä
-ainoastaan perin harvoissa paikoissa voi se saattaa jumalallista
-voimaansa näkyviin. Syvemmälle pistäytyviin lahtiin tai virran
-kiivainta voimaa pysäyttävien ja toisaalle kääntävien niemenkärkien
-taakse laskee joki hedelmällistä mutaa ja itse kuljettaa siihen
-siemeniäkin. Silloin itää ja kasvaa, viheriöitsee ja kukoistaa tässä
-aavikossakin. Kaikilla saarilla, joiden kallioraoissa vain pysyy
-veden kuljettamaa mutaa, kaikissa lahdekkeissa, joita huuhtelemaan
-raju virta ei pääse, kasvaa pajuja ja joitakuita mimoosoita elämän
-merkkeinä kuoleman valtakunnassa. Juuren toisensa viereen, vesan
-vesaan kiinni kasvatti ensimmäinen paju, joka tänne tarttui kiinni,
-ja tuota pikaa verhosi paljaan maan mehevällä vihreydellä. Veden
-alhaalla ollessa kasvaa vähitellen syntynyt vesakko uusia oksia; joen
-paisuessa peittää vesi saaren ja metsikön. Yhä korkeammalle paisuu
-joki, kiivaammin ja vahvemmin hyökyvät aallot; pajut kumartuvat
-niiden mukaan, mutta samalla sitä lujemmin kiintyvät, juurillaan
-kallioiden väliin. Kuukausia pitää vesi niitä peitossaan, paitsi
-joitakuita oksia, jotka vielä ulottuvat ylemmäksi kohisevaa,
-kiehuvaa ja kuohuvaa veden pintaa; mutta niiden juuret pysyvät
-kiinni, ja uudella innolla kasvavat pensaat, kuin tulva jälleen
-alenee. Sellaisissa kammottavan erämaan paikoissa huomataan myöskin
-eläimiä, kuten muuallakin Niilin laaksossa. Pajutiheikköön on
-asettunut muutamia parikuntia vilkkaita, huutelevia niilihanhia,
-viereiselle kalliolle korea västäräkki; rantaseinältä kaikuu
-alas suru- ja sini-kivitaskun laulu; kukoistavissa mimoosoissa
-puuhailee ensimmäinen täällä tavattava kuuman vyöhykkeen lintu,
-komea nektarilintu; silloin tällöin tavataan ehkä myöskin joukko
-pieniä, sieviä vuorikanoja. Nämä luetellut ja vielä jotkut muut
-ovat kalliolaakson niukkana eläinkuntana. Ainoastaan muuttoaikaan
-tulee lisäksi hyvin suuriakin lintuparvia, jotka matkustavat tätä
-tietä jokea pitkin Sisä-Afrikkaan ja siellä täällä laaksossa
-levähtävät. Mutta ne kiiruhtavat niin pian kuin mahdollista pois,
-koska kalliolaakso ei kuitenkaan voisi elättää heitä edes muutamia
-päiviäkään; melkein käsittämätöntä on sittekin, miten ne löytävät
-jokapäiväisen leipänsä.
-
-Nämä linnut eivät kuitenkaan ole ainoat tämän vesiaavikon asujamet.
-On ihmisiäkin, jotka sitä sanovat kodikseen. Peninkulmain päässä
-toisistaan tavataan huononpäiväisiä olkimajoja, joissa nubialainen
-perheineen elää köyhää elämäänsä. Pieni, hedelmällinen kaistale
-kallioiden välisen lahden rannalla, ehkäpä vain rantaan tarttunut
-mutapenkki on vainiona, jota hän viljelee. Jos tuo kasvava
-maakaistale on vähänkin isompi, niin sen viljelijä on rikas toiseen
-verraten, jolla on vain tuollainen kukkapenkin kokoinen ala. Hengen
-vaaralla uipi sellainen köyhä rantapaikkoihin, joihin joesta on
-hedelmällistä mutaa kokoutunut, vaan joihin ylhäältä vuorelta ei
-mitenkään pääse, ja kylvää papuja veden alta näkyviin tulleeseen
-mutakerrokseen; muutaman päivän päästä, veden taas täll'aikaa vähän
-laskeuduttua, käy hän siellä uudestaan ja tekee kylvöä, ja sitä työtä
-kestää niin kauan, kuin vesi vähenee, Sen tähden nähdään sellaisilla
-veden vähenemisen mukaan yhä laajenevilla vainiokaistaleilla
-papukylvöä kaikenlaisessa kehityksessä, ja samoin nähdään myöskin
-vähään tyytyväisen maanviljelijän yht'aikaa kylvävän uutta ja
-kokoovan valmista viljaa. Erittäin soveliaassa paikassa mutaisessa
-lahdekkeessa käy ehkä vinttipyörän avulla kastella joitakuita
-hehtaarin aloja, ja sellaisen vainion onnellinen omistaja saattaa
-silloin pitää lehmänkin, siispä hiukan paremmin tulla toimeen, vaikka
-häntä vielä sittekin täytyy pitää niin köyhänä, että ei edes Egyptin
-hallituskaan rohkene verottaa häntä. Vaan sellaiset paikat ovat
-harvinaisia kosteikkoja tässä autiossa aavikkomaassa. Vastavirtaan
-pyrkivä laivuri tervehtii joka pensasta, joka palmupuuta ilmeisellä
-ilolla, papuvainiota, ehkä päiväkausiin turhaan toivottua, riemulla,
-ja nähdessään vedennosto-pyörän kiittää hän laupiasta Jumalaa. Sillä
-tässä vuorilaaksossa voi hänen sydämmensä, vaikka rohkeakin, oppia
-tuntemaan pelkoa; katkera puute voi hänelle tulla hirvittäväksi
-vieraaksi; saattaapa hän joutua ihan nälkään kuolemisen vaaraankin,
-jos ei ole varustanut mukaansa ruokaa kuukausiksi. Myötävirtaan
-lentää hyvästi ohjattu vene helposti läpi tämän kauhujen maan tai
-ainakin köyhimmän seudun ohitse; vastavirtaan purjehtiva vene saattaa
-usein kuin kiinninaulattuna seisoa tunti- jopa päiväkausiakin jonkin
-kallion suojassa virtapaikan alapuolella, ja myötätuulta odotteleva,
-lakkaamatta kiikkuvassa veneessä sairaaksi tuleva laivuri saa
-kuljeksia tai uida peninkulmittain eikä kuitenkaan tapaa ihmisiä, ei
-vainioita.
-
-Etelärajalla kalliolaakso muuttuu melkein yht'äkkiä Keski-Nubian
-hedelmällisimmäksi seuduksi. Kahden aavikon piirittämä, kapea
-järvilaakso monine suurine saarineen keskellä jokea, joka mudallaan
-täytti koko järven ja siitä myöskin rakenteli ne saaret, avautuu
-matkustajan eteen. Tosin ei täälläkään vielä ole päiväntasaajan
-maiden kaikkea rikkautta, mutta näyttää se kuitenkin niiden tuoreutta
-ja elävyyttä yksityisissä kasvi- ja eläinilmiöissä. Yhtämittaiset
-palmumetsät, joissa koko maapallon paraimpia taateleja kasvaa,
-rajoittavat vielä aavikon kaltaisia aroja vasten tätä suloista
-kosteikkoa, jossa maanviljelijän työ tulee palkituksi runsailla
-sadoilla. Orapalmu ja monenlaiset mimoosat, joita ei vielä tähän
-asti Niilin laaksossa huomattu, todistavat, että jo on päästy
-kääntöpiirin yli. Edellämainitun nektarilinnun seurassa on täällä
-jo muitakin Sisä-Afrikan lintuja. Ensimmäisessä durra-vainiossa,
-johon silmä tarkemmin kiintyy, ilahuttaa katsojaa kaunisvärinen
-ja vilkasliikkeinen tulipeipponen, joka täällä on kutonut pesänsä
-viljan korsien väliin ja tuon tuostakin ilmestyy leimahtavan liekin
-kaltaisena hedelmätähkän latvaan kehräämään sellaisessa korkeassa
-paikassa yksinkertaista, surisevaa lauluansa ja siten kiihottamaan
-muita lajinsa jäseniä tekemään samoin. Savimajojen rakoihin ja
-koloihin on asettunut muita saman heimon jäseniä, varsinkin sininen
-teräspeipponen ja veripeipponen eli pikku senegali, puutarhoihin
-asuntojen ympärille Kapin myrskykyyhkyjä, ja joen hietasärkkiin
-ovat saksinokat kaivaneet vetiset pesäkolonsa. Viimemainitut ovat
-kummallisia yötiiroja, jotka vasta hämärissä lähtevät pyytelemään,
-mutta eivät kalastele syöksymällä ylhäältä lennosta sukelluksiin,
-vaan pitkin veden pintaa lentäen kyntävät nokallaan syvälti aaltoja
-ja siten poimiskelevat suuhunsa pieniä veden ylimmissä kerroksissa
-uivia eläviä.
-
-Vaan tämäkin viehättävä seutu on ahdasrajainen. Jo Barkalin
-temppelin raunioiden alapuolella tunkeutuu yhä vielä autio ja
-hedelmätön vuori taas joen rantaan, työntäen pois tieltänsä sekä
-hedelmällisen maaperän että aavikkoaron. Viimmeinen koskijakso
-on vuorta kohti pyrkivän matkustajan edessä. Niin sanomattoman
-köyhä kuin kalliolaakso ei kolmannen koskijakson seutu ole;
-hyvästi viljellyt, vaikka kapeatkin vainiot molemmilla rannoilla
-ja rehevillä joen saarilla eivät päästä mieleen niin toivottoman
-puutteen tunnetta, kuin kalliolaakso vaikuttaa. Rannan kalliovuoret
-ovat hajallisemmat kuin kalliolaaksossa, ovat niin sanottuja
-kivimeriä, noita hujan hajan päällekkäin, latoutuneita lohkare- ja
-vyörykivi-kukkuloita ja -valleja, jollaisia suuret joet jättävät
-jälkeensä, milloin kaivavat uomaansa syvemmälle laaksoonsa, joka
-on niiden uurtamisesta alkuaankin syntynyt. Molemmilla puolin
-jokea, enimmäkseen esimmäisten rantavuorten harjoilla näkyy sadan
-kuutiometrin kokoisia ja suurempiakin lohkareita, jotka makaavat
-verraten pienillä alustoilla niin irrallaan, että ne kovassa
-tuulessa, vavahtelevat ja vivuilla muutamain miesten ponnistuksista
-vierähtäisivät alas. Monessa paikassa ovat nämä kivimeret niin
-kummallisen muotoisina, kuin suunnattoman suuret jättiläiset olisivat
-täällä joutessaan mellastelleet ja rakennelleet kaikkia noita keiloja
-ja pyramiideja, valleja ja muureja sekaisin rantavuorten harjoille.
-Enemmin vielä kuin nämä joen tekemät röykkiöt, antavat vanhat
-ihmiskäsien rakennukset tälle kolmannelle koskijaksolle omituista
-luonnetta. Kaikkialla rannan sopivilla kalliokielekkeillä ja
-varsinkin suuremmilla kalliosaarilla on rakennuksia suojamuureineen,
-torneineen ja huippuineen, jollaisia ei näy missään muualla Niilin
-laaksossa. Ne ovat muinaisten jokilaakson ruhtinasten linnoja,
-tehtyjä suojaamaan ja turvaamaan henkeä ja omaisuutta vihamielin
-ryntäeleviltä naapuriheimoilta. Hakkaamattomina päällekkäin
-ladotut, melkein yksinomaan Niilin mudalla toisiinsa liitetyt kivet
-ovat perustusmuureina ja valleina, paksut, nykyään enimmäkseen
-jo hajonneet tai paraillaan hajoavat seinät ilmassa kuivatuista
-mutatiileistä ovat olleet noiden linnain yläosina. Nämä rakennukset
-vähemmin vetävät puoleensa huomiota rakennustapansa kuin rohkean
-perustuksensa tähden. Nousee esim. keskeltä kuohuvaa jokea paljas,
-mustan kiiltävä kallio, jonka huipulla on sellainen linna. Hurjasti,
-huuhtelevat aallot kallion juurta, mutta värähtämättä kestää se
-kaikki hyökyjen ryntäykset ja turvaavasti kantaa haltuun uskottua
-ihmisen varustusmajaa. Sen kallion alapuolella ovat aallot vähän
-rauhoittuneet, ja siten kaikkea elähyttävä joki saanut siihen
-laitella uusia koristeita. Suvantoon pysähtyi aikain kuluessa
-hedelmällisiä mutakerroksia ja vähitellen kohosi vedestä saari;
-ihminen otti haltuunsa hedelmällisen maan, istutti siihen palmuja
-ja teki vainioita. Siten syntyi kalliolle ja sen alapuolelle
-ystävällinen turvallisuuden ja kodikkaisuuden kuva, joka juuri
-sen tähden vaikuttaa varsin valtaavasti, että se on niin jyrkkänä
-vastakohtana ympärillä vallitsevalle, rauhattomalle ja autiolle
-vesi- ja kallioaavikolle.
-
-Kolmannen koskiryhmän etelärajalta alkavat Afrikan kääntöpiirin
-seutuiset arot ja metsät, joissa ainoastaan siellä täällä kalliot
-tulevat lähelle näissä paikoin leveämpää jokea ja sen suurempia
-sivujokia. Toista sataa maantieteellistä peninkulmaa pitkälti
-juoksevat Abiad ja Asrak, Valkoinen ja Sininen Niili, hedelmällistä,
-melkein tasaista maata. Vasta sitte on taas joitakuita koskipaikkoja.
-Mutta ne eivät enää kuulu siihen kuvaan, josta nyt olen koettanut
-tehdä edes hiukan pääpiirteitä; Nubia on vain Niilin kataraktien maa.
-
-Jääköön päättämättä, minkä verran nubialaiseen on kotonsa vaikuttanut
-tai missä määrin tehnyt häntä siksi, kuin hän on; mutta sen verta
-on eittämättömän varma, että hän yhtä jyrkästi eroaa naapuristansa,
-nykyisestä egyptiläisestä kuin hänen kotonsakin egyptiläisen kodosta.
-Heillä ei ole mitään yhteistä, ei ruumiin muoto eikä ihon väri, ei
-sukuperä eikä kieli, ei tavat eikä lait, tuskinpa uskokaan, vaikka he
-kyllä molemmat nykyään tunnustavat: "Yksi on vain Jumala, eikä ketään
-muuta Jumalan profeettaa kuin Muhammed."
-
-Nykyiset egyptiläiset ovat vanhain egyptiläisten ja niiden
-arabialaisten sekarotua, jotka Jemenistä ja Hedshasista tullen
-kukistivat Niilin alalaakson entiset asujamet; nubialaiset ovat
-"villien blemyerein" jälkeläisiä, joita vastaan vanhan, keskimmäisen
-ja uuden valtakunnan faraot sekä Ptolemaiot ovat lakkaamatta
-taistelleet, eikä suinkaan aina voitollisesti. Egyptiläiset
-puhuvat sitä kieltä, jolla Muhammedin ilmestykset kirjoitettiin
-muistiin, nubialaiset vanhaa, nykyään moneen haaraan jakautunutta
-muinaisen Aitiopian murretta; egyptiläiset käyttävät ikivanhaa
-kirjoitusta, nubialaisilla ei ole vielä koskaan ollut heidän
-omaan kieleensä perustuvaa kirjoitusta. Nykyiset egyptiläiset
-osoittavat vielä tänäänkin sekä muinaisten egyptiläisten että
-esi-isäinsä toisen haaran, Arabian aavikon poikien, vakavuutta,
-pitävät kaikkein itämaalaisten tavalla koko elämänsä ajan tuskaista
-huolta tulevaisesta elämästä ja järjestävät siitä kehittelemäinsä
-unelmien mukaan tapansa ja lakinsa; nubialaiset ovat säilyttäneet
-aitiopialaisten vilkkaan elämäniloisuuden ja elävät kuten lapset vain
-päiväksensä, ottavat ilman kiitosta vastaan kaikki, kuin tekee heille
-hyvää, valittavat ja voivottelevat kaikesta heitä tuskauttavasta, ja
-hetken kunkin vaikutuksista kevytmielisesti unhottavat sekä hyvän
-että pahan. Molempia rasittaa yhtä raskaasti vieraan vallitsijan
-ies. Egyptiläinen kantaa sitä ähkien ja vihoissaan, nubialainen
-välinpitämättömästi ja nurisematta; egyptiläinen on kiukkuinen orja,
-nubialainen nöyrä palvelija. Joka egyptiläinen luulee olevansa
-paljon ylevämpi nubialaista, pitää itseään sukuperänsä, kielensä ja
-tapainsa tähden jalompana, kuin nubialainen hänen mielestään saa
-olla, kerskailee sivistyksestään, vaikka sitä voidaan tunnustaa
-olevan ainoastaan harvoilla hänen kansalaisillansa, ja koettaa
-yhtä ehdottomasti sortaa tummaihoista nubialaista, kuin hän itse
-vastustamatta taipuu kannettavaansa vieraan orjuuteen; nubialainen
-yleensä tunnustaa egyptiläisen ruumillisen mahtavammuuden ja
-täydellisestikin naapurikansan eteväin miesten henkisen sivistyksen,
-näyttää tuskin tietävänkään, että häneltä itseltään puuttuu
-sivistystä, on taipuvainen orjuuteensa saattamaan vähempilahjaista
-tai heikompivoimaista sisäafrikkalaista, mutta asettuu yksin
-ostetun neekerinkin kanssa veljelliselle kannalle, ja nyt näköään
-kärsivällisesti tyytyy rasittavaan kohtaloon, turhaan koetettuansa
-päästä voitolle taistelussa suurempaa voimaa vastaan. Hän on
-vielä nykyäänkin koko olemukseltaan luonnon ihminen, jota vastoin
-egyptiläinen näyttää hävinneen ja yhä enemmän häviävän kansan
-surettavalta kuvalta. Nubialainen on sangen katoissa maassa ainiaan
-säilyttänyt jonkin verran vapautta; egyptiläinen on kaikkein
-rikkaimmassa maassa tullut orjaksi, joka tuskin koskaan uskaltaa
-viskata kahleita pois niskastaan, vaikka hän yhä kerskaillen
-puheleekin suuresta muinaisuudestaan.
-
-Ja kuitenkin olisi nubialaisilla ainakin yhtä suuri, ehkä suurempikin
-oikeus kertoa isäinsä urhotöitä, kerskaellen heitä ylistellä ja
-heidän muistollaan mieltänsä karaista kuin nykyisillä egyptiläisillä.
-Sillä nubialaisten esi-isät ovat uljaasti taistelleet sekä faraoita
-ja roomalaisia, että myöskin turkkilaisia ja arabialaisia, vieläpä
-uuden ajan Egyptinkin hallitsijoita ja hallittuja vastaan ja
-ainoastaan sen tähden joutuneet tappiolle, että heillä ei ole ollut
-hirvittäviä tuliaseita. Vielä minun ollessani ensi matkallani
-Niilin maissa oli elossa ihmisiä, jotka itse olivat nähneet noita
-taisteluja; heidän suustaan minä sain tiedot, jotka nyt sellaisinaan
-kerron, tehdäkseni edes yhdessä kohdassa oikeutta miehuulliselle,
-monin puolin väärin käsitetylle kansalle. Tapaukset, joista tässä on
-puhe, ovat meidän vuosisatamme kolmannen vuosikymmenen ensi vuosilta.
-
-Kuin Muhammed Aali, nykyisen Egyptissä hallitsevan suvun yhtä
-voimakas kuin säälimätön, jopa julmakin perustaja maaliskuussa
-1811 kutsui mamelukkien päämiehet pitoihin luoksensa, uskottomasti
-hyökkäsi heidän päällensä ja teurasti heidät, näytti hänen valtansa
-Niilin alamaassa olevan turvattuna. Mutta vielä ei ollut kokonaan
-kukistettuna ylpeä sotilassääty, vaikka sen päämiehet olikin
-häpeällisellä kavalluksella ja halpamaisella uskottomuudella
-surmattu. Kostoa mietiskellen valitsivat mamelukit keskuudestaan
-uusia päälliköitä ja peräytyivät ensinnä Nubiaan kokoamaan voimiansa
-ja sieltä käsin uudestaan sotimaan kavalaa vihollista vastaan tai
-ainakin uhkaamaan häntä. Muhammed Aali huomasi vaaran ja ryhtyi
-ajoissa torjumaan sitä. Hänen sotajoukkonsa seurasi mamelukkien
-vielä hajallisten joukkojen kintereillä. Ne, ollen liian heikot
-ryhtymään avonaisilla sotakentillä taisteluun, pakenivat linnoihin ja
-kaatuivat toivottoman uljaasti ja kuolemaa halveksivasti taistellen
-ihan viimeiseen mieheen. Samalla kuin mamelukit voitettiin myöskin
-nubialaiset ja, koska he taipuivat voittajien mielen mukaan,
-tuomittiin orjuuteen. Ainoastaan urhollinen sotainen sheikiläis-heimo
-ryhtyi vuonna 1820 Kortin kylässä taisteluun turkkilais-egyptiläisiä
-sotilaita vastaan, sankarillinen, säännölliseen sotaan tottumaton
-kansa, jolla oli ainoastaan keihäs, miekka ja kilpi aseina,
-asettui voittoon tottuneita, säännöllisesti harjoitettuja,
-tuliaseilla taistelevia sotamiehiä vastaan. Ikivanhan tavan mukaan
-olivat taistelussa läsnä myöskin sheikiläisten vaimot ja lapset
-kiihottamassa kimakalla rynnäkköhuudolla taisteluun sekä näyttämällä
-korkealle ojennettuja lapsia isille sytyttämässä heihin kuoleman
-pelottomuutta. Kyllä nubialaiset taistelivat tarmokkaasti kuten
-muinaiset isänsä; tunkeutuivat kuolemaa ja tuhoa sinkoilevien tykkien
-luo ja hakkasivat pitkillä miekoillaan niitä luultuja hirviöitä
-niin, että miekan terästä jäi syvät arvet noihin vaskitorviin,
-mutta egyptiläiset voittivat; ei siinä ollut kiitettävä urhollisuus
-ratkasijana, vaan aseiden paremmuus. Vaimojen parku ja valitus repi
-ilmaa, kuin ruskeat miehet syöksyivät pakoon. Toivottomuus valtasi
-vaimot. Pitäen kunniallista kuolemaa parempana kuin häpeällistä
-orjuutta puristivat he lapsiaan syliinsä ja syöksyivät sadoittain
-jokeen, joka oli punaisena heidän puolisojensa verestä. Pakenijoille
-eivät joen kummaltakin puolelta alkavat aavikot suoneet mitään
-pakopaikkaa; niinpä heillä ei ollut muuta neuvoa kuin antautua ja
-taivuttaa siihen asti pystyssä pysynyt niska voittajan ikeen alle.
-
-Vielä kerran leimahti vanha sankaruus kirkkaasti ilmi tuleen. Eräs
-nubialaisten ruhtinaista, nykyään jo saduissa ylistetty Melik el
-Nimr eli suomeksi "pardelikuningas" kokosi kansansa Etelä-Nubiaan
-Sheediin, koska julman voittajan ruoska alkoi hänestä tuntua
-sietämättömältä. Epäilevänä läksi Ismael pasha, Egyptin hallitsijan
-poika ja hänen sotavoimansa päällikkö, Nubiaan, ilmestyi ennen,
-kuin Melik Nimr sai varustuksensa valmiiksi, Sheedin eteen ja pani
-mahdottomia ehtoja Melik Nimrille, pakottaakseen häntä ehdottomaan
-alammaisuuteen. Melik Nimr huomasi uhkaavan tuhon, rohkasihe ja
-ryhtyi toimiin. Hänen teeskennellessään alammaisuutta juoksi
-sanansaattajia majasta majaan, viritellen tuhan alla kaikkialla
-kyteviä kapinan kipinöitä ilmituleen. Viekkailla lupauksilla
-houkutteli hän Ismael pashan pois turvallisista veneistä, kutsui
-orapuiden piirittämään, tilavaan, olkiseen kuningaskyläänsä, johon
-eli koottu suunnattomat kasat irtonaisiakin olkia, kamelien muonaksi
-vain pashan pyynnön mukaan, kuten pardelikuningas vakuutteli.
-
-Loistavaa juhlaa, jollaista Ismael ei vielä ole nähnyt, aikoo Melik
-Nimr toimittaa herrallensa ja valtiaallensa; sen tähden hän pyytää
-lupaa kutsua myöskin kaikkia egyptiläis-sotajoukon upseerejakin
-ja saa pashan suostumuksen. Kaikki päälliköt, ylemmät ja alemmat
-upseerit kokoutuvat kuninkaan asuntoon laitetulle atrialle. Okaisen
-puistoaidan edessä kaikuu tarabuka, maan rumpu, sekä tanssiin että
-taisteluun kiihottava; juhlallisesti voideltu nuori kansa hypiskelee.
-Keihäitä suhahtelee ilmassa ja vastatanssijat pysäyttelevät pienillä
-kiivillään niitä ihmetyttävän taitavasti; kahden sotatanssissa
-pyörivän sankarin pitkät miekat uhkaavat vastatanssijan päätä, ja
-kilpi ja miekka niiden iskuja yhtä taitavasti torjuvat. Ismael
-iloksensa katselee kauneita ruskeita nuorukaisia, heidän notkeiden
-jäsentensä sulavia liikkeitä, hyökkäysten rohkeutta, puolustuksen
-varmuutta. Yhä enemmän tihenee ihmistungos juhlapaikan edessä, yhä
-useampia miekkatanssijoita ilmestyy, yhä kiivaammiksi ja rajummiksi
-tulevat heidän liikkeensä ja samoin kiihtyy rumpujen pärinä.
-Yht'äkkiä alkaa tarabuka toista säveltä; satakertaisesti kajahtaa
-se Sheedin joka kulmalta sekä lähikylistä Niilin tältä ja tuolta
-puolen. Kimakka, ylimpiin naisääniin kohoava kiljahdus täräyttää
-ilmaa; vyötäisiin saakka alastomat naiset, tuhkaa ja tomua rasvatussa
-tukassa, syöksyvät, tulikekäleitä käsissä, esiin ja viskaavat
-kekäleensä kuninkaan asunnon seiniin ja suuriin olkikasoihin.
-Suunnaton liekkipatsas leimahtaa taivasta kohti; kauhuista
-vaikerrusta, kiroilua ja valitusta kaikuu: liekeissä lentelee
-tuhansittain äskeisten tanssijain kuolettavia keihäitä. Ei Ismael
-pasha eikä kukaan muu hänen juhlakumppaneistaan pelastu tuskallisen
-kuoleman kourista.
-
-On ihan, kuin maasta kasvaisi näitä orjuutetun kansan sotilaita.
-Ken vain jaksaa asetta kantaa, jokainen kääntyy julmaa vihollista
-vastaan; naiset, unhottaen sukupuolensa, astuvat miesten riveihin;
-ukot ja pojat taistelevat yhtä voimakkaasti ja kestävästi kuin
-miehet; yksi on kaikilla pyrintö. Sheedi ja Metamme vapautetaan
-yhtenä yönä ja puhdistetaan kaikista vihollisista; ainoastaan
-muutamat etäisissä syrjäkylissä makaavat egyptiläiset pääsevät
-verilöylystä kertomaan kauhistavaa uutista toiselle, Kordofanissa
-olevalle sotapäällikölle.
-
-Tämä toinen, Muhammed Bei el Defterdar eli, kuten nubialaiset
-vielä tänäkin päivänä häntä nimittävät, "el Djelad", s.o. pyöveli,
-kiiruhtaa koko voimansa kanssa Sheediin, voittaa nubialaiset toisen
-kerran ja uhraa hillittömälle kostonhimolleen enemmät kuin puolet
-onnettoman maan silloisista asujamista. Pardelikuninkaan onnistuu
-paeta Habeshiin, mutta hänen alammaistensa täytyy taipua kantamaan
-vieraan iestä ja heidän lapsensa, käyttääkseni sen sanoja, joka
-minulle tätä kertoi, "kasvavat isäinsä veressä". Niistä onnettomuuden
-päivistä asti ovat nubialaiset pysyneet sortajainsa kuuliaisina
-orjina.
-
-Nubialaiset eli, kuten he itseään nimittää, barabrat ovat
-keskikokoisia, solakoita, rakennukseltaan suhdallisia ihmisiä, kädet
-ja jalat kaunismuotoiset ja verraten pienet, kasvot enimmäkseen
-miellyttävät, silmät mantelin muotoiset, nenä korkea, suora taikka
-kaareva, leuka vähän pitkähkö, tukka hieno, vähän kihara, vaan ei
-villainen ja ihon väri monennäköinen, vaskiruskeasta tummanruskeaan
-vaihteleva. Heidän ryhtinsä on hyvä, käyntinsä kevyt, ikään kuin
-liihotteleva, ja muutenkin he liikkuvat notkeasti ja sulavasti ja
-ovat sen tähden paljon miellyttävämmät kuin neekerit ja Ylä-Niilin
-asukkaat, yksinpä Itä-Sudanin fungilaisetkin. Miehet leikkaavat
-tukkansa kokonaan tai jättävät ainoastaan töyhdön päälaelle ja
-pitävät päänsä peittona ahdasta, valkoista myssyä, takieta, jonka
-päälle juhlapäivinä joskus myöskin kääritään valkoinen liina
-turbaaniksi. Kuuden tai yhdeksänkin metrin pituinen kääreliina on
-yläruumiin peittona. Muina pukimina ovat lyhyet housut ja sandaalit
-sekä juhlapäivinä sininen tai valkoinen, viitan kaltainen vaate.
-Aseina ovat vasemmassa käsivarressa kannettava puukko ja matkoilla
-keihäs ja koristuksina nahkakääreitä, joissa lienee tenhokaluja,
-sekä nauhoista kaulassa riippuva pikku laukku. Naiset asettelevat
-tukkansa satoihin ohuihin pikku palmikkoihin ja voitelevat niitä
-runsaasti lampaan rasvalla, voilla tai risiiniöljyllä, jonka tähden
-siitä jo etäälle leviää meille ihan sietämätön haisu, tatuoivat eli
-kukittavat muutamia kasvojensa eli ruumiinsa paikkoja indigovärillä,
-värjäävät usein huulensa sinisiksi ja aina kämmenensä punaisiksi,
-koristavat kaulansa lasihelmillä, merenkulta- ja karneoli-vitjoilla,
-tenhokalupusseilla ja muilla sellaisilla, nilkkansa tinaisilla,
-elefantinluisilla tai sarvisilla sekä korvanlehtensä, sieramensa
-ja sormensa hopeaisilla renkailla, pitävät housujen sijasta alas
-keträksiin asti ulottuvaa esiliinaa ja asettelevat kääreliinan
-miellyttäviin laskoksiin ryntäillensä ja hartioillensa. Pojat ovat
-kuudenteen tai kahdeksanteen vuoteen asti alasti, tytöt käyttävät
-neljännestä vuodestaan alkaen tavattoman sievää, hienoista
-nahkanauhoista tehtyä, usein helmillä tai raakuilla koristettua
-rimpsu-esiliinaa.
-
-Kaikki jokilaaksossa pysyväisesti majailevat nubialaiset asuvat
-nelikulmaisissa, enemmän tai vähemmän kuutiomaisissa majoissa,
-jotka ovat tehdyt joko ilmassa kuivatuista tiileistä, ja silloin
-ylhäältä kavennetut, tai hienoista puista, jolloin katto on
-oljista. Niissä on tavallisesti vain yksi asuinhuone, matala ovi
-ja ikkunain sijasta ilmareikiä; sisustus niin yksinkertainen kuin
-mahdollista. Korkea teline vuoteena, pohja nahkanauhoista tai
-niinistä palmikoitu, yksinkertaisia arkkuja, hyvästi tehtyjä,
-jopa veden pitäviäkin koreja, nahkaleilejä ja maljoja veden,
-durra-oluen ja palmuviinin säilyttämistä varten, käsimylly viljan
-jauhamista varten, rautaisia tai savisia, vähän kuperoita levyjä
-leivän paistamista varten, kurpitsamaljoja, kirves, pora, muutamia
-kuokkia y.m., siinä tavallinen talouskalusto; mattoja, esirippuja,
-verhoseiniä, peitteitä, kuppeja, mataloita, palmikoituja lautasia
-kansineen on joissakuissa asunnoissa. Näiden ihmisten ruokana
-ovat paraastaan, siellä täällä melkein yksinomaankin kasviaineet,
-maito voi ja munat. Vilja hienonnetaan useammin hieromalla kuin
-jauhamalla, tehdään taikinaksi ja paistetaan sitkeäksi leiväksi,
-jota syödään joko ihan paljaaltaan tai maidon kanssa; käytetään
-särpimenä myöskin paljo väkeviä maustimia monista kasveista tehtyä,
-paksulimaista juomaa, johon, jos oikein hyvin sattuu, seoitetaan
-lihansyitä auringon paisteessa kuivatuista lihalevyistä. Himokkaampi
-kuin ruokiin on nubialainen juomiin, sillä mitä hyvänsä päihdyttävää
-juomaa, kotimaista tai vierasta, hän aina kiihkeästi nauttii, tuleepa
-oikeaksi juopoksikin.
-
-Keski-Niilin asujanten tavoissa näkyy nykyään kummallista perittyjen
-ja syrjästä tulleiden tapojen sekasotkua. Ollen vähäpuheinen
-ja kevytmielinen taipuu nubialainen yhtä mielellään uusiin,
-hänelle vieraihin tapoihin, kuin näyttää unhottavan alkuperäiset
-kotitavat. Islamin tunnustaja on hän enemmin nimeksi kuin todella;
-tarkkaa pitämistä kiinni uskonlauseista hän yhtä vähän tuntee
-kuin suvaitsemattomuutta toisin ajattelevia kohtaan. Ennen
-ehtimistänsä elähtäneen miehen tai vanhuksen ikään hän harvoin pitää
-lukua profeetan käskyistä eikä koskaan sellaisella innolla kuin
-arabialaiset tai turkkilaiset heimot. Hän ympärileikkaa poikansa,
-naittaa tyttärensä, kohtelee vaimojansa, hautaa kuolleet ja pitää
-juhlat islamin käskyjen mukaan, vaan luulee kuitenkin tehneensä
-kylliksi, jos noudattaa uskonsa ulkonaisia määräyksiä. Laulu ja
-tanssi, iloiset seurat, leikinlasku ja juomingit miellyttävät häntä
-paremmin kuin koraanin opetukset ja käskyt tai uskon harjoituksiin
-ja katumustöihin kehoitukset, joita munkit niistä ovat selittämällä
-johtaneet, taikka muiden muhamettilaisten mielestä niin pyhä paasto.
-
-Kuitenkaan ei häntä voi kukaan sanoa tahdottomaksi, horjuvaksi,
-itsenäisyyttä tuntemattomaksi, epäluotettavaksi eikä uskottomaksi
-eli lyhyesti: huonoksi ihmiseksi. Ala-Nubiassa, jossa hän joka vuosi
-tapaa satoja hänen mielestään rikkaita ja anteliaita muukalaisia,
-muuttuu hän tosin usein hävyttömäksi, jopa sietämättömäksikin
-kerjäläiseksi, eikä häntä jalostuta vieras maakaan, jonne hänen
-täytyy siirtyä, koska hänen köyhä maansa ei voi elättää häntä; mutta
-yleensä täytyy häntä syystä kyllä sanoa kelpo mieheksi. Hänessä kyllä
-nykyään ei useinkaan näy isäinsä lujatahtoisuutta, mutta rohkeutta ja
-urhollisuutta hänellä kyllä on; tosin hän näyttää paljon lempeämmältä
-ja hyvätahtoisemmalta kuin egyptiläinen, mutta on sentään luotettava
-ja kestäväinen; jos on ryhdyttävä vaikeihin tai vaarallisiin
-yrityksiin Hänen köyhä, niukka-antoinen maansa, jossa hän koko
-sielullaan pysyy kiinni, jota hän vieraassakin maassa liikuttavan
-hellästi muistelee, jota varten hän tekee työtä, kärsii puutetta
-ja säästää, koska hänen ainoa pyrintönsä on päästä sinne elämään
-miehuutensa ja vanhuutensa aikaa, se maa vaatii häneltä lakkaamatonta
-taistelua olemassa olosta ja vahvistaa hänen ruumiilliset ja henkiset
-voimansa. Pauhaava joki, jota vastaan hän taistelee yhtä sitkeästi
-kuin kallioista maatakin vastaan, herättää hänessä ja pitää yllä
-rohkeutta ja itse-luottamusta sekä vaaran levollista arvostelua.
-Siten saamiensa ominaisuuksien tähden on nubialainen uskollinen
-palvelija, luotettava matkakumppani, vaellushaluinen djellabi eli
-kauppias ja varsinkin toimelias ja peloton laivuri.
-
-Näyttää melkein siltä, kuin vanhemmat aina varta vasten
-valmistaisivatkin poikiansa aikaisimmasta nuoruudesta asti kaikkiin
-palveluksiin, joita he sitte vaurastuttuaan tekevät. Kuten Egyptissä
-samoin Nubiassa tuskin ollenkaan kasvatetaan köyhän miehen lapsia,
-enintään heitä pidetään työssä tai oikeammin ehkä koetetaan heistä
-voimainsa mukaan saada hyötyä. Olkoon poika kuinka pieni hyvänsä,
-jotakin palvelusta hänen täytyy tehdä, jotakin tointa hoitaa; olkoon
-tyttö kuinka heikko hyvänsä, äitiään täytyy sen auttaa kaikissa
-toimissa, kuin maan vaimoilla on. Egyptissä lapsille tuskin suodaan
-mitään virkistystä, Nubiassa sitä vastoin edistetään lasten iloista
-leikkiä mikäli mahdollista. Egyptissä tulee poika orjaksi ja tyttö
-sen orjan orjattareksi, saamatta kumpikaan kokea iloista lapsuutta.
-Nubiassa ovat puolikasvuiset ja suuremmatkin yhä vielä käytökseltään
-ja olemukseltaan lapsia. Sen tähden ne näyttävät meistä Egyptissä
-luonnottoman vakavilta kuten heidän isänsä, vaan Nubiassa iloisilta
-kuten äitinsä. Yleensä suosittua lasten leikkiä saa joka matkustaja
-nähdä, ja mielellään hän sitä katseleekin, koska siinä on liikkeiden
-notkeutta ja suloutta, kestävyyttä ja toimirohkeutta runsaammin
-kuin missään muissa leikeissä; tarkoitan koko maailmassa tavallista
-"varas"- eli "kiinniotto-leikkiä". Työn päätyttyä kokoutuvat pojat ja
-tytöt, pojat vedennosto-pyöräin luota, joiden juhtia heidän täytyy
-ajaa aikaisin aamusta, kunnes aurinko lähestyy laskuansa, vainiolta,
-jossa auttoivat isiänsä, nuoren kamelin seurasta, jota opettivat
-juoksemaan, tytöt nuorempien sisarusten luota, joita kantelivat,
-tuskin jaksaen liikutella, taikinan nousemista valvomasta tai
-jauhinkivistä, joissa harjoittelivat nuoria voimiansa, ja kaikki
-juoksevat joen rannalle. Pojat ovat alasti eikä tytöilläkään ole
-muita pukimia kuin rimpsu-esiliinat. Nauraen ja laverrellen vilisee
-koko joukko kuin mustat muurahaiset kullankeltaisella hiekalla,
-mustien kallioiden välissä tai niiden päällä. Sekaisin järjestyvät
-ahdistajat, joiden tulee ottaa kiinni pakolaiseksi ruvennutta.
-Pakolainen, joka päästetään vähän edelle, antaa merkin, ja silloin
-kaikki ryntäämään hänen jäljestänsä. Kuin gaselli juoksee hän pitkin
-hietakenttää lähimmille kallioille ja susikoirain tavalla laukkaa
-meluava joukko jäljestä; vuorivuohen tavalla kiipeää hän kalliota
-ylös ja yhtä notkeasti syöksyy muukin leikkiseura korkeuteen;
-peljästyneen majavan tavalla syöksyy pakenija jokeen sukeltamaan
-piiloon tai uimalla pääsemään käsistä, mutta veteen seuraavat rohkeat
-leikkikumppanitkin, pojat ja tytöt, ja siellä ne loiskivat kuin uivat
-koirat, huutavat ja parkuvat, nauravat ja kikattavat kuin toisiaan
-ajelevat leikkivät sorsat. Kauan on voitto tietämätönnä ja monestipa
-uidaan leveän Niilijoen ylikin, jos rohkeaa pakolaista ei vähemmällä
-saada kiinni. Iloisen lapsijoukon vanhemmat seisovat katsomassa
-rannalla ja iloitsevat perillistensä notkeudesta, rohkeudesta ja
-kestävyydestä, ja europpalaisenkin täytyy tunnustaa, että ei missään
-ole nähnyt iloisempia, elävämpiä olentoja kuin nämä solakat, kauniit,
-ruskeat, kiilto-ihoiset lapset.
-
-Sillä tavalla leikkivistä pojista tulee miehiä, jotka uskaltavat
-harjoittaa purjehtelua Niilin koskien välillä, ohjata venettään
-pitkin laaksoa alas pauhaavissa, siellä täällä oikein kuohuvissa,
-kiehuvissa, pyörivissä ja riehuvissa aalloissa, miehiä, jotka
-monesti eivät matkoilleen tarvitse edes venettäkään, vaan rohkeasti
-lähtevät päiväkausiksi vesille pienillä, heikoilla, durran korsista
-tehdyillä lautoilla tai ilmaapitävillä, pullistuksiin puhalletuilla
-leileillä. Niin selvään ja vakavasti katselevat nämä nubialaiset
-laivurit ja uimarit vaaraa silmiin, että joen aallot eivät heille
-ole kuiskaelleet mitään satuja eikä tarinoita. Heillä ei ole
-Ahtia, ei Vellamoa eikä mitään veden neitosia, ei hyviä eikä
-pahoja haltioita; heidän suojeluspyhänsä, joilta he tavallisesti
-vaarallisille matkoille lähtiessään ja niillä ollessaan rukoilevat
-apua, suojelevat ainoastaan sallimuksen voimalta, mutta ei mikään
-oikullisten haltijain pahansuomiselta. Satu on pysynyt mykkänä näissä
-koskissa, "Kallioiden mahassa", "Kivien emässä", "Vavistuttavassa",
-"Kamelin kaulassa", "Korallissa" ja mitkä kaikki niiden ryöppyjen ja
-pyörteiden nimet Menevätkään, vaikka koko alue on täynnä ihanimpia
-satuolentojen asuntoja, ja se kyllä houkutellee laivuria uskomaan
-ihmisvihollisten henkien vaikutusta.
-
-Koskia kuljetaan myötävirtaan veden ollessa korkeimmillaan tai
-puolipaisuksissa ja vastavirtaan, kuin vesi on keskikorkeana tai
-matalana. Veden ollessa alimmillaan murskautuisi mikä vene hyvänsä
-myötävirtaan laskiessa ja joen ylimmillään ollessa eivät mitkään
-purjeet riittäisi ajamaan vähänkään suurempaa alusta vastavirtaan.
-Niilin kuivimmillaan ollessa täytyy rantakylistä koota satoja
-ihmisiä vetämään kaikkivoivan hallituksen keskikokoistakin alusta
-vastavirtaan; joen ylimmillään ollessa vetäjillä tuskin olisi
-jalan sijaa veden peittoon jääneillä kalliosaarilla kulkuväyläin
-kummallakin puolen. Niilin ylimmän tulvan aika soveltuu paraiten
-myötävirtaan purjehdukselle, veden keskikorkeus paraiten vastavirtaan
-purjehdukselle siitäkin syystä, että siihen aikaan jo säännöllisesti
-puhaltavat pohjatuulet ovat luotettavana liikevoimana.
-
-Kaikki veneet, jotka ovat aiotut yksinomaan vain koskien
-väliseuduilla liikkumaan, ovat sekä suuruuteen ja rakennustapaan
-että mastonuoriin ja purjeen muotoon katsoen ihan toisenlaiset kuin
-muut Niilinveneet. Rungossa on vain muutamia kaaria, ja lautoja
-pitävät viistoon lyödyt naulat yhdessä; purje ei ole kolmikulmainen,
-vaan vinoneliön muotoinen ja kiinnitetty kahteen raakapuuhun siten,
-että alempaan raakaan -kääritään enempi tai vähempi purjetta tai
-jätetään osa siitä irtaalleen tuuleen riippumaan. Veneen rakennustapa
-ja nuoritus ovat erittäin tarkoituksen mukaiset, ja sen pienuus,
-varsinkin lyhyys antaa hyvästi tehdä äkkijyrkkiä käännöksiä. Lautojen
-kiinnitystapa tekee laivan notkeaksi ja taipuvaksi, joka onkin
-tarpeen. Tuulen ja virran voiman mukaan isonnettava tai pienennettävä
-purje tekee mahdolliseksi jotenkin tasaisen kulun niin monella
-tavalla vaihtelevassa joen virrassa. Sittekään ei koskiseuduilla
-juuri milloinkaan purjehdita myötä- eikä vastavirtaan yksinään, vaan
-enimmiten useampia yksissä, voidakseen oikeaan aikaan auttaa toinen
-toistansa.
-
-Heti lastaus- tai yöpaikasta lähdettyä on vastavirtaan purjehtiva
-venejoukko hyvin sievä ja miellyttävä katsella. Kaikkialla pitkin
-jokea on valkoisia purjeita; parikymmentä ja enempikin uiskentelee
-niitä mustain kallioiden välitse. Alussa vielä kaikki alukset
-ovat jotenkin yhtä etäällä toisistaan, mutta kohta virta ja tuuli
-sotkevat sitä järjestystä. Joku vene jää yhä enemmän jäljelle ja
-joku menee enimmistä edelle, ja jo tunnin kuluttua on pitkä matka
-esimmäisen ja jälkimmäisen veneen välillä. Kuitenkin matka yksin
-kovalla ja tasaisella tuulellakin edistyy paljon vähemmän, kuin
-näyttää. Tosin vesi kohisee aika lailla veneen keulassa, mutta se
-onkin vain virran kohinaa, niin että eteen päin pääsö käy hyvin
-hitaasti. Tarvitaan taitoa ohjatessa täällä venettä niin, että
-se tekee niin vähän käännöksiä ja mutkia kuin mahdollista ja
-kuitenkin saa kierretyksi veden alaiset karit ja kivet; sillä joka
-käännös tekee välttämättömäksi muuttaa jollakin tavalla purjetta,
-joka ei ole helppo liikutella, ja joka kolahdus kiveen panee
-veneen notkean pohjan vuotamaan. Perämiehellä ja venemiehillä on
-sentähden lakkaamatta tekemistä ihan kylliksi. Kuitenkin heidän
-varsinainen työnsä alkaa vasta sitte kuin joudutaan lukemattomiin
-virtapaikkoihin, pyrkimään niistä ylös. Tähän asti pienennettynä
-ollut purje levitetään kokonansa tuuleen; vene syöksyy kuin
-nopeakulkuinen höyrylaiva kallioiden välitse ja saapuu pyörteesen,
-joka on melkein joka kosken alla. Kaikki miehet seisovat airoissa
-ja köysissä valmiina tekemään kukin tehtäväänsä tarpeen mukaan,
-jos vene, kuten arvattavasti täytyy tapahtua, joutuu pyörteesen,
-joka koettaa viedä sitä mukaansa. Laivurin käskystä sukeltavat
-tällä puolen airot veteen, tuolla puolen pitkät kanget ponnistavat
-kalliosta, estäen venettä paiskautumasta sitä vasten, ja samoin
-pienenee tai suurenee tai kääntyy milloin mitenkin purje, jota
-hoitamassa on kokenein merimies. Kerran, kahdesti, kuudesti,
-kymmenesti koetetaan turhaan päästä pyörteen lävitse; viimein se
-kuitenkin onnistuu ja vene pääsee varsinaisen virtapaikan alapäähän.
-Mutta siihen se pysähtyy kuin kiinni naulattuna, purjeen ja veden
-voimat pysyvät tasapainossa. Tuuli vähän kiihtyy, ja vene nousee
-yhden tai useampia metrejä; tuuli hiukan heikkenee, ja virta painaa
-veneen entiseen paikkaansa. Vielä kerran taistellaan pyörrettä ja
-aaltoja vastaan ja vielä kerran virta voittaa. Nyt täytyy koettaa
-pysyä edes siinä, johon jo on päästy. Eräs venemies tarttuu hampain
-köyteen, hyppää pahimpaan kuohuun ja koettaa uiden ja paksua köyttä
-vetäen päästä kivelle, joka veneen yläpuolella, vähän kohoaa
-pauhaavasta koskesta. Kuohuva virta syöksee häntä alas päin, peittää
-hänet, painaa upoksiin; mutta hän yhä ponnistelee, kunnes viimein
-näkee, että hänen voimansa eivät riitä voittamaan virran väkevyyttä,
-ja hänet omasta viittauksestaan vedetään nuorasta takaisin veneesen.
-Vielä kerran pauhaavat pyörre ja virta, molemmat yhtä tuhoavaiset,
-venettä vasten, joka niiden voimaan verraten on niin heikko; vielä
-kerran ajaa tuuli sitä kuitenkin ylemmäksi. Yht'äkkiä kuuluu
-säikäyttävä jysäys; perämies lentää ylös ilmaan ja putoaa kuohuun;
-vene on sattunut veden alaiselle kalliokarille. Kiireimmiten tarttuu
-joku venemies peräsimeen, toinen heittää koskessa ponnistelevalle
-perämiehelle täyteen puhalletun, nuoraan sidotun leilin ja
-vitkastelematta syöksyvät muut vasaroineen, talttoineen ja muine
-työkaluineen alas veneen ruumaan tukkimaan heti reikää, joka
-varmaankin on tullut pohjaan. Perää pitävä mies suojelee, mikäli
-mahdollista, venettä uusilta kolauksilta; kylvyn saanut perämies
-nousee ylös kuohusta, sanoen paremmin ähkimällä kuin rukoilemalla:
-"El haradi lillahi", se on: Jumalan kiitos; muut takovat, naulaavat
-ja tukkivat ja pidättävät sisään pursuavaa vettä; joku uhraa
-paitansakin tukkeeksi reikään, johon jo kaikki muut käsillä olevat
-tukkeet on sullottu. Uudestaan nousee vene pyörteen läpi virtaan,
-horjuen rutisten ja ritisten kuin merilaiva myrskyssä; taas se pääsee
-päävirtaan ja siinä sitä taas tuuli ja vesi pitävät paikoillaan.
-Kaksi venemiestä viimein hyppää yht'aikaa koskeen, ja ponnistaen
-kaikki voimansa pääsevät he onnellisesti tuolle kalliolle, sitovat
-köyden pään johonkin ja viittaamalla käskevät kumppanejaan vetämään
-venettä sinne. Kallioon sidottuna riippuu vene kovimmassa kuohussa,
-lakkaamatta kiikkuen ja hyppien niin kovasti, että siinä voidaan
-tulla ja todella tullaankin merikipeäksi. Toinen vene lähestyy ja
-pyytää apua. Sille lasketaan pullistuksiin puhalletun leilin varassa
-köysi, ja siten siltä säästyy paljo aikaa ja vaivaa. Kohta on se ja
-vähän päästä kolmas, neljäs, kaikki yhdessä matkassa olevat veneet
-saman kallion alla tanssimassa rinnakkain tasaisessa tahdissa. Nyt
-on venemiehiä kylliksi, että voidaan ryhtyä pyrkimään edelleen ylös.
-Kaksi vertaa miehiä, kuin kussakin aluksessa tavallisesti on, asettuu
-kaikkiin veneen paikkoihin, missä vain vähäkin voimaa tarvitaan; muut
-uiden, kaalaen ja kiiveten vetävät köyden johonkin saareen kosken
-yläpuolelle, ja yksitellen nousevat veneet miesten ja purjeiden
-voimalla ylös kosken kuohusta. Paikka paikoin ja pienemmissä
-virroissa riittävät purjeet yksinkin; mutta silloin voi tuulen
-heikkeneminen saattaa sekä veneen että väestön vaaraan. Usein täytyy
-veneen jäädä keskelle pauhaavaa virtaa tunti-, jopa päiväkausiksikin
-odottamaan sopivaa tuulta. Silloin nähdään kaikista kallion kärjistä
-riippumassa veneitä, kykenemättä auttamaan toinen toistansa.
-
-Monesti on minun täytynyt tehdä tilani yöksi mustalle, paljaalle
-kalliolle, koska kuohussa riippuvan veneen kiikkuminen esti
-nukkumasta. Tuskinpa voidaan ajatella kummallisempaa makuupaikkaa,
-kuin se on. Kallio, jolla levätään, tuntuu tärisevän kosken voimasta;
-aaltojen kohina ja pauhu, suhina, ryske ja jyrinä huumaavat ja
-sotkevat kuulumattomiin kaikki muut äänet; vaiti siinä istutaan
-tai maataan matollansa kaikki venekumppanukset yhdessä ryhmässä.
-Lentävän sumun tavalla suihkuttaa jokainen tuulen puhallus hienoa
-hyrskysadetta kalliosaarelle. Virkistävästä leiritulesta leviää
-kummallista valoa kalliolle ja kuohuvan veden kaikille ylimmille
-harjoille ja kärjille, mutta sitä kammottavammilta vain näyttävät
-pimeään varjoon jäävät pyörteiden pohjat. Välistä tuntuu ihan
-siltä, kuin satoja kitoja avautuisi nielemään ihmislasta, joka
-tässä niiden välillä tosiaan näyttää mitättömän heikolta. Vaan
-hänen luottamuksensa ja uskalluksensa on luja kuin kallio, jolle
-hän teki tilansa. Jyrisköön mahtava koski, pauhatkoot ja hyrskykööt
-kuohut miten hyvänsä, turvallisena levätään kalliolla, joka on
-vuosituhansia kestänyt veden voimaa. Entäpä jos köysi katkeaisi
-ja pelastava vene murskautuisi toiseen kallioon? Tottapa silloin
-tulee toinen vene viemään haaksirikkoisia rannalle! Voidaan siinä
-kyllä maata, jopa nukkua rauhallisestikin sellaisten ajatusten ja
-lakkaamattoman pauhinan keskellä; sillä vaara antaa rohkeutta ja
-rohkeus luottamusta, ja huumautuneelle korvalle muuttuu aaltojen
-jyrinä viimein kehtolauluksi. Mutta seuraavana aamuna, millainen
-herääminen! Idässä hehkuu taivas punaisena; vanhat vuorijättiläiset
-levittävät hartioilleen purpuramanttelin, jopa ne välähtelevätkin
-säkenöiden, kuin olisivat kiillotetusta teräksestä. Valo ja varjo
-kutovat mustille kalliovuorille ja aavikon hiekasta kullalta
-paistaviin rotkoihin ihmeellisen, sanomattoman ihanan väriverhon;
-tuhansia vesihelmiä kiiltää ja välkkyy siinä; ja joki kohisee
-mahtavaa, ijäisesti yhtäläistä ja kuitenkin aina vaihtelevaa
-lauluansa. Sellainen näytelmä, sellainen sävel täyttää joka
-sydämmen tyytyväisyydellä ja ihastuksella. Totisesti kääntyy mieli
-hartauteen herätessä niin suurenmoisen näytelmän keskellä ja samoissa
-tunteissa kuluvat aamuhetket, sillä vasta päivemmällä alkaa tuntua
-säännöllistä, etelään vievää purjetuulta. Silloin alkaa taas työ
-ja vaara, vaiva ja taistelu, uskaliaat koetukset ja huolet. Siten
-kuluu päivä toisensa perästä, ja koski toisensa perästä jää laivurin
-jäljelle.
-
-Purjehdus vastavirtaan on vaarallinen ja aikaa haaskaava, vaan
-purjehdus myötävirtaan on verrattoman uhkarohkea teko, huima ajo
-pitkin laineita ja virtoja, pyörteitä, jyrkkiä koskia ja ahtaita
-kalliosolia; se on vallatonta leikittelyä omalla hengellänsä.
-
-Alas kaikista koskista läpi koko koskialueen lasketaan ainoastaan
-sellaisilla veneillä, joita tehdään Sudanissa alempaa jokilaaksoa
-varten. Noin joka kymmenes murskautuu matkalla palasiksi; että
-verraten ei yhtä paljo huku venemiehiä kuin veneitä, sen selittää
-yksinomaan nubialaisten laivurien verraton uimataito, he kun eivät
-aina huku silloinkaan, kuin virta paiskelee heitä vasten kallioita,
-vaan tavallisesti antavat kuin sorsat itseään veden kuljettaa ja
-siten viimein sentään melkein aina pääsevät maalle.
-
-Koetan piirtää muutamia kuvia sellaisesta matkasta myötävirtaan niin
-tarkkaan kuin mahdollista.
-
-Kuusi uutta venettä raskaasta, vedessä uppoavasta mimoosapuusta,
-sellaisia juuri, kuin Egyptissä mielellään ostetaan, on kolmannen
-koskiryhmän etelä- eli yläpäässä rantaan kiinnitettynä; niiden
-miehistö makaa mustain kallioiden välisillä hietikoilla, jossa se
-on yönsä viettänyt. Vielä on aikainen aamu ja leirissä vallitsee
-hiljaisuus; joki vain puhuu kohisevaa kieltänsä erämaassa. Valkeneva
-päivä herättää makaajat, toinen toisensa jälkeen laskeutuu alas joen
-rantaan ja suorittaa lain mukaiset aamupesot ja -rukoukset. Kuin
-"määrätty" ja "lisä"-rukous on luettu, virkistävät kaikki itseään
-niukalla suuruksella. Sitte nuoret ja vanhat rientävät sheikin tai
-jonkun pyhän haudalle, jonka valkoinen kupukatto välkkyy vaalean
-vihreiden mimoosain välitse varjoisesta laaksosta, vanhimman
-perämiehen johdolla, joka nyt toimittaa papin virkaa, vielä erittäin
-rukoilemaan onnellista matkaa.
-
-Veneiden luo palattua heitetään ikivanhan, pakanallisen tavan mukaan
-viimeksi vielä muutamia taateleja ikään kuin suostutusuhriksi jokeen.
-
-Nyt vihdoin käskee kukin perämies väkensä paikoilleen. "Päästäkää
-irti nuora! Soutakaa miehet, soutakaa, soutakaa, laupiaan Jumalan
-nimessä!" kajahtaa hänen käskynsä. Sitte hän alkaa laulella erään
-runon ainiaan palaavaa loppukertoa. Joku soutaja jatkaa laulua värsyn
-toisensa perästä ja kaikki muut säestävät tarkassa tahdissa näillä
-sanoilla: "Auta, auta meitä, o Muhammed, auta meitä Jumalan lähettämä
-ja profeetta!"
-
-Hitaasti liikkuu vene keskijokea kohti, nopeammin, yhä nopeammin
-lipuu se alas päin. Muutaman minuutin päästä sujahtaa se vielä
-kiireemmällä vauhdilla kosken niskassa olevain kalliosaarten
-välitse. "O Said, anna meille iloa!" rukoilee perämies venemiesten
-yhä laulaessa kuten ennen. Nopeammin, yhä nopeammin sukeltavat
-airot veteen; vyötäisiin asti paljasten laivurien ruskeista, äsken
-voidelluista vartaloista juoksee hiki juoksemalla alas; joka lihas
-on jännityksissä ja toimessa. Kiitosta ja moitetta, imarrussanoja
-ja noitumisia, pyytelemistä ja uhkausta, siunauksen toivotuksia
-ja kirouksia tulvii vuorotellen perämiehen suusta, mikäli vene
-enemmin tai vähemmin hänen mieltänsä myöten syöksyy eteen päin.
-Kaikin voimin liikutellut airot, vaikka soutu on oikeastaan aiottu
-vaan ohjaamiseksi ja peränpidon helpotukseksi, kiihdyttävät veneen
-muutenkin arvaamattoman nopeaa kulkua ja siten enentävät vaaraa yhtä
-paljon, kuin toisinaan vähentävätkin. Senpä tähden perämiehellä onkin
-syytä koettaa kaikin keinoin kiihottaa miehiänsä. "Ponnistakaa,
-ponnistakaa, pojat, tempokaa vahvemmin airoillanne; näyttäkäät
-voimaanne te sankarien pojanpojat; näyttäkää rohkeuttanne, te
-urholliset; ponnistelkaa paremmin, jättiläiset; ylistäkää profeettaa,
-uskovaiset! O meriesa, Dongolan tuoksuvat tyttäret, Kairon sadut,
-kaikki ovat teidän! Vasemmalla puolen, sanon minä, te koirat, koiran
-penikat, te kristityt, pakanat, juutalaiset, kafferilaiset, tulen
-palvelijat! No, te konnat, petturit, varkaat, ryövärit, rosvot,
-ettekö souda! Ensimmäinen airo oikealla puolen, naisetko sinua
-liikuttelevat? Kolmas airo vasemmalla, heitä veteen ne vetelykset,
-jotka sinua liikuttelevat! Ihan niin, oivallisesti, verrattomasti, te
-notkeat, sukkelat, voimakkaat nuorukaiset; Jumala teitä siunatkoon,
-te kelpo pojat, ja antakoon teidän isillenne iloa, teidän lapsillenne
-menestystä! Paremmin, paremmin, vielä paremmin, te vetelykset,
-voimattomat, mehuttomat raukat, tuomitkoon Allah teitä ja tuhotkoon
-oikeassa vihassaan, te, te -- -- Auta meitä, auta meitä, o Muhammed!"
-Siten tulvii lakkaamatta sanoja perämiehen suusta, ja kaikki ne
-lausutaan vakavimmasti tai huudetaan ja vahvistetaan niitä vielä
-jalan käden tai pään liikkeillä.
-
-Vene saapuu kosken alkuun. Kalliovuoret molemmilla puolin näyttävät
-pyörivän, veden jyrisevä kuohu huuhtelee laivan kantta, ei mitään
-käskyjä enää kuulu. Heikkoa venettä työntää virta työntämistään
-erästä kallionkulmaa kohti -- pelkoa, tuskaa, kauhua näkyy kaikkein
-kasvoissa -- vaan jopa livahti vene sen vaarallisen paikan ohitse;
-kalliosta takaisin kuohuva vesi oli myöskin työntänyt venettä
-etemmäksi; ainoastaan kaksi airoa katkesi, kuin olisivat olleet
-haurasta lasia. Siten ei enää käy oikein ohjata venettä; tottelematta
-peräsintä syöksyy se pahimpaan kuohuun. Yhteinen huuto ilmoittaa
-kauhistusta; vapisevin polvin peräsimessä seisova ukko viittaa ja
-kaikki, heittäytyvät pitkäksensä veneesen ja koettavat pysytellä
-kiinni. Huumaava ryske, joka puolella sihisevää, kiehuvaa vettä;
-muutamaan silmänräpäykseen ei mitään näy muuta kuin vettä; sitte vene
-ihan hypähtää ylös; päästy on siitäkin kuoleman vaarasta. "El hamdi
-lillahi!'", Jumalan kiitos! kuuluu jokaisen suusta; sitte muutamia
-rientää tutkimaan ja tukkimaan ehkä syntyneitä rakoja, toiset
-sovittelevat paikoilleen uusia airoja, ja yhä mennään täyttä vauhtia
-eteen päin.
-
-Ensimmäisen jäljestä syöksyy toinen vene vaarapaikkaan huimaavalla
-vauhdilla. Yhä rajummin ja nopeammin soutavat miehet. Yht'äkkiä
-kaatuvat kaikki maahan ja eräs lentää veneen perästä läpi ilman yli
-veneen koskeen. Hän näyttää olevan hukassa, hautautunut kuohuvaan
-syvyyteen: mutta ei, kumppanien neuvottomina väännellessä käsiään
-sukeltaa keskeltä vaahtoista pyörrettä kosken alta ylös verraton
-uimari ja, kuin kolmas vene syöksyy toisen kalliolle tarttuneen
-ohitse alas pyörteesen, tarttuu hän airoon ja ponnistakse notkeasti
-ylös veneesen; hän on pelastunut. Neljäskin vene syöksyy ohitse;
-rukoilevilla viittauksilla pyytävät kalliolle tarttuneen veneen
-miehet apua, vaan ainoastaan viittaus taivaasen tulee paljon
-sanovaksi vastaukseksi. Todella ihmiset tässä eivät voi auttaa,
-sillä ei mikään alus ole tässä ihmisen vallassa; joen itsensä täytyy
-auttaa, jos se ei tahdo tuhota, ja se auttaakin. Yhä kovemmin
-kiikkuu vene, milloin keula milloin perä sukeltaen veden sisään,
-ja yht'äkkiä se taas syöksyy edelleen läpi kuohujen ja hyrskyjen.
-Muutamat venemiehet soutavat, toiset ammentavat vettä yhdessä kahden
-matkustavaisen naisen kanssa ja jotkut paukuttelevat, naulaavat ja
-tukkivat kiinni karin tekemiä reikiä. Puolillaan vettä, tuskin enää
-pysyen päällä, pääsee se viimein rantaan, jossa se tyhjennetään,
-mutta puoli Arabian-gummi-lastista on mennyt hukkaan ja sen omistaja,
-köyhä kauppias, repii partaansa, valittaa, vaikeroi, itkee ja
-kiroilee matkustavia naisia. Ne muka ovat syypäät kaikkeen; mitenkä
-he, jotka jo paratiisissa saattoivat ensimmäisen miehen turmioon,
-voisivatkaan koskaan tuottaa onnea ja siunausta uskovaisille
-muhamettilaisille! Kirous ja kuolema naisille ja koko heidän
-suvullensa!
-
-Vene seuraavina päivinä korjaellaan, tukitaan ja lastataan. Sitte
-se yhdessä muiden kanssa purjehtii seuraavalle koskelle, laskee
-niistä alas vahingoittumatta ja saapuu Keski-Nubian hedelmälliseen,
-kalliottomaan jokilaaksoon, joka vierasvaraisesti ottaa vastaan
-kaikki laivurit. Heti unhottuvat kaikki huolet, jotka ennen
-rasittivat; lasten tavalla iloitsevat, nauravat ja laskevat leikkiä
-nyt ruskeat miehet ja mielihyvällä ryyppivät palmuviiniä ja meriesaa.
-Liian nopeasti heidän mielestään kuljettaa joki veneitä läpi tämän
-onnellisen maan.
-
-Taas pudistelee aavikko kullankeltaista hietaa joukottain
-rantakallioiden ylitse; taas kalliosaaret supistavat, jakavat,
-patoavat Niilin uomaa; veneet ovat näet saapuneet toisen kataraktin
-koskille. Vaarallinen virtapaikka, peljätty pyörre, huolettava sola
-ja äkkijyrkkä polveke toisensa perästä jää jäljelle; ainoastaan
-viimeiset ja rajuimmat kosket ovat enää laivurien ja Vadihalfan
-palmukylän välillä, josta alkaen joki jo muuten on ihan vaaraton,
-jos vain vielä päästään niiden kallioiden ohitse, jotka Filain
-alapuolella supistavat jokea. Todella peljättäviä ovat kosket Gaskol,
-Moedjana, Abu-Sir ja Hambol, joiden yläpuolella kaikki veneet
-laskevat johonkin tyyneen lahteen; kaikki miehet lepäävät siellä
-seuraavaan aamuun asti, vahvistaakseen huomisen päivän työhön,
-ponnistuksiin, hätään ja huoliin. Kimmoisilla vuodetelineillä
-antautuvat muassa olevat länsimaalaisetkin virkistävän levon
-suloiseen helmaan.
-
-Yö levittää huntunsa yli aution maan. Kalliolaaksossa jyrisevät
-alas syöksyvät vedet, tyynen lahden pinnasta välkkyvät tähtien
-kuvat, rannalla levittävät kukoistavat mimoosat tuoksuansa. Silloin
-astuu koskien välillä syntynyt ja harmaantunut perämies-vanhus
-länsimaalaisten luo. Lumivalkoinen parta piirittää kunnian arvoista
-muotoa, väljä päällysvaate on vähän pitkän papinnutun kaltainen.
-"Vieraan maan pojat, Frankinmaan miehet", alkaa hän puhua, "kovaa
-olette meidän kanssamme kokeneet, kovempaa on vielä tulossa. Minä
-olen tässä maassa syntynyt; seitsemänkymmentä vuotta on aurinko minun
-päätäni lämmittänyt ja viimein tehnyt tukkani harmaaksi; minä olen
-vanha mies, te voisitte olla minun lapsiani. Niinpä ottakaa vaari
-varoituksestani ja luopukaa aikomuksestanne seurata meitä huomenna.
-Tietämättänne antaudutte vaaraan, mutta minä tunnen sen. Jos olisitte
-kuten minä nähneet ne kalliot, jotka tuolla sulkevat tietä vedeltä;
-jos olisitte kuten minä kuullut, miten vedet sivutuksissaan ja
-äkäisinä pauhaten tinkivät läpipääsöä, miten ne kallioita peittävät
-ja jyristen ja mylvien syöksyvät syvyyteen; jos ajattelisitte, että
-Jumalan armo, jota me ihmettelemme ja ylistämme, että yksinomaan vain
-se voi ohjata meidän heikkoja aluksiamme; niin te tottelisitte. Eikö
-suru murtaisi äitienne sydäntä, jos kaikkivaltias nyt tällä kertaa
-meille ei osoittaisikaan laupeutta? -- Ettekö luovu aikeistanne? No,
-sitte laupiaan Jumalan armo meitä kaikkia suojelkoon?"
-
-Ennen auringon nousua on jo vilkasta liikettä rannalla. Hartaammin
-kuin ennen lausuvat laivurit aamurukouksensa. Vakavat, jokea
-tuntevat perämiehet, nuoret, vahvajäseniset, uskaliaat soutajat
-tarjoovat apuansa vanhukselle. Tarkkaan valitsee hän kokeneimmat
-perämiehet ja voimakkaimmat soutajat heidän keskestään, asettaa
-kolme miestä peränpitoon ja kehoittaa lähtemään. "Miehet ja pojat,
-joen lapset, rukoilkaa Fatihaa!" käskee hän. Ja kaikki lausuvat
-koraanin ensimmäisen luvun sanat: "Kiitos ja ylistys maailmain
-herralle, laupiaalle Jumalalle, joka vallitsee tuomion päivänä. Sinua
-me tahdomme palvella, sinua me rukoilemme johtamaan meitä oikeata
-tietä, niiden tietä, jotka iloitsevat sinun armostasi, ei niiden
-tietä, joille sinä olet vihoissasi, eikä eksyneiden tietä!" "Amen,
-poikaseni, laupiaan Jumalan nimessä amen! Päästäkää irti nuora ja
-tarttukaa airoihin!" Tasaisessa tahdissa sukeltelevat airot veteen.
-
-Hitaasti kuljettaa tyyni joki venettä kohti ensimmäistä koskea;
-sinne päästyään syöksyy se, tottelematta peräsintä ja airoja,
-joka liitoksestaan naristen ja ryskäen, läpi roiskuvien aaltojen
-ja kiehuvan hyrskeen, läpi pyörteiden, solien ja äkkijyrkkäin
-polvekkeiden, kyynärän päästä kallioiden ohitse ja ihan karien
-vieritse toista koskea kohti. Kosken päältä silmä kauhistuen
-katselee veden hirvittävän voiman tähden kammottavaan syvyyteen,
-ja juuri kosken alla kohoaa pahimman kuohun keskeltä pyöreä kallio
-kuin valkokiharainen jättiläispää, jonka tukka kovassa tuulessa
-häilyy. Lentävän nuolen tavalla syöksyy heikko, tässä ohjausta
-tottelematon alus tuota jättiläispäätä kohti. "Laupiaan Jumalan
-nimessä, soutakaa, soutakaa miehet, te voimakkaat, urholliset,
-rohkeat miehet, te joen lapset!" kehoittelee perämies; "vasemmalle,
-vasemmalle peräsintä koko voimalla!" Mutta ei apua airoista, ei
-peräsimestä. Tosin tuo kallio ei vahingoita alusta, mutta se kääntyy
-oikealle eroavaan, ahtaasen karikkoon, ja turhaan etsivät silmät
-tietä sieltä sokkelosta pois. Jo vetävät venemiehet aironsa veneesen
-ja ryhtyvät riisumaan viimeisiäkin vaatteitansa, voidakseen vapaammin
-uida, kuin vene nähtävästi murskautuu kareihin. Silloin yht'äkkiä
-hirvittävä rysäys kääntää kaikkein silmät taas jäljelle päin. Tuo
-kalliopää on ottanut jäljestä tulevan pitemmän ja vähemmin ohjausta
-tottelevan veneen päälaelleen ja pitää sitä alla kiehuvan kuohun
-päällä ilmassa. Se vielä enentää kauhua. Kaikkein mielestä ovat sen
-veneen miehet kerrassaan hukassa, ja kaikki ensimmäisen veneen miehet
-varustautuvat hyppäämään kuohuun. Silloin selvästi ja kirkkaasti
-kajahtelee joella vanhenneen ukon ääni aluksessa, joka pyörien kulkee
-edelleen karikossa. "Oletteko sitte hullut, te Jumalan hylkäämät, te
-pakanain lapset! Ponnistakaa voimianne, te pojat, miehet, sankarit,
-jättiläiset, uskovaiset! Kaikkivaltiaan kädessä on kaikki voima
-ja väkevyys; hänelle olkoon kunnia, tarttukaa siis airoihin, te
-sankaripojat!" Ja itse hän tarttuu peräsimeen ja ohjaa eksyneen
-veneen muutamassa minuutissa "harhateiltä" takaisin "oikealle
-tielle". Vene toisensa perästä ilmestyy alas tyynelle vedelle, mutta
-eivätpä kaikki ole päässeet turmiosta. Yhä vielä kantaa jättiläispää
-kalliolaellansa venetaakkaa, arvattavasti tulevanvuotiseen Niilin
-paisuntaan asti, ja se onneton vene, jossa matkustavaiset naiset
-olivat, murskautui jo ylimmässä koskessa tuhansiksi pirstoiksi.
-Onnellisesti pelastuneiden miesten kanssa rukoilevat laivurit kuten
-ennen lähtöä: "Kiitos ja ylistys maailmain Herralle!" Palmuvarjoisen
-Vadihalfan kylän rannassa ovat kaikki pelastuneet veneet rinnakkain;
-rannalla makailevat leimuavan tulen ympärillä sievissä ryhmissä
-laivurit. Suuret maljat täynnä meriesaa kehoittavat juomaan; toisissa
-samanlaisissa astioissa höyryää teurastettujen lammasten lihaa
-tuota pikaa kokoutuneiden naisten ja tyttöjen tarkastettavana,
-joita europpalaisten mieli ei tee lähestyä, he kun ovat voidelleet
-itseänsä kauas katkuavalla risiiniöljyllä. Kitaran säveleet ja rummun
-pärinä ilmoittavat leikin, juhlan, syömingin ja juomingin alkua.
-Sanomaton hyvinvointi ilostuttaa kaikkia venemiehiä; nautinnon
-sulous näkyy kaikkein kasvoista ja liikkeistä. Mutta viimein vaatii
-tämänpäiväisistä raskaista ponnistuksista ja huolista tullut väsymys
-velkaansa. Veltostuvasta kädestä putoaa tarabuka ja tambura, ja tuota
-pikaa vaikenevat kaikki äsken vielä niin pauhuiset äänet.
-
-Sen sijaan alkaa yö puhua. Ylhäältä kaikuu koskien jyrinä; palmujen
-latvoissa leikittelevä yötuuli synnyttää kuiskailua; matalaan rantaan
-murtuvat kohisten aallot. Koskien jyrinä, aaltojen kohina, tuulen
-humina ja palmujen kuiskeet kutoutuvat oivalliseksi kehtolauluksi,
-joka tuuditellen vie kaikki kultaisen unen valoiseen valtakuntaan.
-
-
-
-
-Matka Siperiassa.
-
-
-Vilkkaat Pietarin kadut, kullalta loistavat Moskovan kirkkojen
-kumukatot ovat jääneet jäljelle, Nishni-Novgorodin tornit ovat
-edessämme Oka-joen tuonpuolisella rannalla. Kiitollisina olimme
-lähteneet Venäjän valtakunnan molemmista pääkaupungeista. Me olimme
-kaikkein ylhäisimmästä suosituksesta Saksan puolelta kyllä toivoneet
-Venäjällä hyvää vastaan ottoa, mutta se olikin parempi, kuin olimme
-osanneet aavistaakaan tai sinne päinkään toivoa. Hänen Majesteettinsa
-Tsaari oli päästänyt meidät puheilleen, keisarilliset suurruhtinaat
-ja suurruhtinattaret olivat armollisesti ottaneet meitä vastaan,
-Venäjän ministerit ja muut korkeat virkamiehet olivat osoittaneet
-meille kohteliasta rakastettavuutta ja uhraavaista apua; ja mukaamme
-olimme saaneet paraimpia suosituksia, joiden tärkeys meille vasta
-myöhemmin selvisi.
-
-Nishni-Novgorodiin olimme päässeet uuden ajan kulkuneuvoilla,
-vaan nyt oli meidän vielä koettava, miten Venäjän valtakunnassa
-kuljetaan tuhansien kilometrien eli virstain matkoja, miten niitä
-kuljetaan talvella ja kesällä, yöllä ja päivällä; rajuilmassa ja
-kauniilla päiväpaisteisella säällä, sateessa tai lumimyrskyssä
-ja kuivan tomun pölinässä, reellä ja vankkureilla. Edessämme oli
-suuri ja vahvatekoinen, kaikista liitoksista raudoitettu, leveillä
-siivillä kaatumiselta suojeltu, katoksella lunta ja sadetta pidättävä
-matkareki, ja kellot kilisivät kolmivaljakon luokissa.
-
-Volgan kristallista jääpeitettä pitkin alkoi 19 päivänä maaliskuuta
-hyvästi edistyvä, vaan ei siltä esteetön matkamme. Suojailma oli
-seurannut meitä Saksasta Venäjälle, suojailma oli karkoittanut meidät
-Pietarista ja Moskovasta, suojailma oli ainaisena matkakumppaninamme,
-kuin olisimme olleet kevään ennustajia. Jäässä oli syviä vesikoloja,
-jotka uhkaavasti muistuttivat, mikä ammottava syvyys oli allamme, ja
-kastelivat hevoset, reen ja meidät itsemmekin tai pakottivat tekemään
-ikäviä kierroksia, jotka jään räiskeen ja paukkinan tähden näyttivät
-vaarallisemmilta, kuin olivatkaan, ja saattoivat myöskin ajajamme ja
-postimiehet niin huolestumaan, että meidän täytyi jo lyhyen matkan
-päässä poiketa pois tasaiselta jäältä kesätielle, jota ei vielä ollut
-ajettu. Maantie, jota myöten tuhansittain kuormia ja yhtä paljo
-tuomituita pahantekijöitä kulkee kohti peljättyä Siperiaa, on niille
-tuomituille murheen tie, ja sellaiseksi se tuli meillekin. Metrin
-paksulti oli siinä lunta, jo vetistä, mutta vielä tallautumatta;
-oikealla ja vasemmalla juoksi ja kohisi puroja kaikkialla, missä vain
-oli viettävää maata; surettavasti ja säälittävästi ponnistelivat nyt
-pitkään riviin peräkkäin valjastetut hevoset, koettaen löytää lujaa
-jalan sijaa; hypiskellen etsivät ne edeltä kulkeneiden jälkiä ja
-upposivat vähänkin hairahtaessaan syrjään ihan rintaa myöten lumeen
-ja jääkylmään veteen. Takana keikkui joka liitoksestaan naristen
-reki ylös ja taas yht'äkkiä paiskautuen alas; pitkät ajat se välistä
-pysyi paikoillaan jossakin kolossa hievahtamatta mistään hevosten
-suurimmistakaan ponnistuksista; surumielisellä äänellä valitteli nyt
-satumaisen Faldinen lahja, tuo susia karkoittava kello. Turhaan ajaja
-kehoitti, käski, pyyteli, ärjyi, kiljui, huusi, kiroili ja piiskasi;
-useimmiten päästiin vasta muiden ihmisten avulla jälleen irti.
-
-Tuskastuttavan pitkäksi tulivat retket, neljä ja viisi kertaa
-pitemmiltä tavallista mittaansa tuntuivat taipaleet. Reestä
-katseleminen oikealle tai vasemmalle tuskin maksoi vaivaa, sillä
-viehätyksetön ja autio tasanko on silmäin edessä; ainoastaan
-kylissä oli paljo katsottavaa ja mieltä vilkastuttavaa, mutta
-niissäkin ainoastaan sille, joka tahtoi ja osasi tarkastella. Vielä
-pidätti täällä talvi ihmisiä pienissä, sievästi rakennetuissa
-hirsiasunnoissa, joiden ympärystöä kuitenkin on pahasti rumennettu
-kaikenlaisilla ulkohuoneilla; ainoastaan turkkipukuisia pikku
-poikasia juoksenteli paljain jaloin vetisessä lumessa ja liassa,
-jota vanhimmat pojat ja tytöt koettivat puujalkain avulla
-vältellä; ainoastaan vanhoja, valkopartaisia kerjäläisiä liikkui
-kestkievari- eli postitalojen ja ravintolain ympärillä, mutta
-sellaisia kerjäläisiä, joiden löytö välttämättä olisi ihastuttanut
-ketä hyvänsä maalaria, kerjäläisiä, jotka, kuin almua pyytäen
-paljastivat päänsä, pitkän riippuvan partansa ja tukattoman
-päälakensa kunniakoristuksessa, nyt vasta oikein näkyvässä ruumiinsa
-likaisuudessa ja pukunsa repaleisuudessa näyttivät niin verrattomilta
-maailmaa halveksivain pyhimysten ikivanhoilta esikuvilta, että
-minä en voinut olla yhä ja ehtimiseen heille antamatta, saadakseni
-kiitokseksi kolmesti, jopa yhdeksästikin listimisen, niin vakuuttavan
-ja paljon merkitsevän, kuin olisi oikea pyhimys sitä tehnyt.
-
-Eläimiäkin näkyi kylissä runsaammin kuin lakeuksilla ja metsissä,
-joita kuljimme. Siellä talvi vielä piti kaikkea elämää kahleissa,
-kaikki oli vielä hiljaista ja kuollutta, niin että, paitsi varista ja
-keltasirkkua, tuskin näimme yhtään lintua lumessa, tuskin yksiäkään
-nisäkkään jälkiä; kylissä meitä tervehtivät ainakin viehättävät
-naakat, sievimmät koristukset puutalojen katoilla, korpit, muualla
-arat vuorien ja metsäin asujamet, täällä kyläläisten tuttavat
-kumppanit, harakat ja monta muuta lintua, ottamatta lukuunkaan
-kotieläimiä, joista varsinkin kaikkialla vapaasti juoksentelevat siat
-osasivat vetää puoleensa meidän huomiotamme.
-
-Neljä vuorokautta matkustettuamme ilman virkistävää unta, ilman
-vahvistavaa lepoa, ilman riittävää ravintoa, kaikki jäsenet kuin
-rikki pieksettyinä, saavuimme, jalan astuttuamme Volgan poikki
-hyvin halkeillutta jääkantta myöten, Kasaniin, tatarilaisten
-vanhaan pääkaupunkiin, jonka kuusikymmentä tornia olivat meille jo
-eilen ystävällisesti loistaneet vastaan. Minä luulin joutuneeni
-kerrassaan itämaille. Minareteista ja siellä täällä ylös pistävistä,
-huippukattoisista puutorneista kaikui alas taaskin arabiankielinen
-kehoitus rukoukseen, kuten islami vaatii tunnustajiltansa;
-turbaani-päisten miesten välitse hiiviskeli, heidän edessään arasti
-kasvojansa hunnulla verhoten, vaan meidän kohdallamme uteliaasti
-ne taas paljastaen, mustasilmäisiä naisia, etsien koreain, vettä
-pitämättömäin safraanikenkiensä tähden jalkakäytäviä talojen
-vieriltä; kauppapaikan tungoksessa hyöri nuoria ja vanhoja
-vapaasti sekaisin; kaikki ihan samoin kuin itämailla. Ainoastaan
-komeat kirkot, joista varsinkin "Kasanin mustan, ihmiskäsin
-tekemättömän Jumalanäidin" luostarin kirkko sekä paikkansa että
-rakennustapansa tähden erittäin veti puoleensa huomiota, eivät oikein
-soveltuneettahan itämaiseen kuvaan, vaikka ei voinutkaan jäädä
-huomaamatta, että täällä kristityt ja muhamettilaiset elävät hyvässä
-sovussa sekaisin.
-
-Keveillä reillä matkustimme vielä, jos mahdollista, pohjattomampia
-teitä edelleen Permaan, Uraalia kohti. Tatarilaisten ja venäläisten
-kylien ja niitä ympäröiväin vainioiden sekä laajain metsäin lävitse
-kulkee tie. Tatarilaiset kylät eroavat edukseen venäläisistä eikä
-ainoastaan sen tähden, että niissä ei vilise noita niiden asujanten
-mielestä saastaisia sikoja, vaan vielä enemmän sen tähden, että
-niiden hautausmaat aina ovat hyvästi hoidetut ja suurilla puilla
-kaunistetut; sillä tatarilainen kunnioittaa kaikkein vainajainsa,
-venäläinen enintään pyhimystensä leposijoja. Metsät, vaikka jo
-palstoihin jaetut, ovat kuitenkin ikimetsiä, jotka kasvavat ja
-menestyvät, vanhenevat ja kuolevat, ihmisen niihin koskematta; sillä
-ne ovat liian etäällä laivaliikkeelle soveliaista joista, että niitä
-jo nyt voitaisiin käyttää hyväkseen.
-
-Kaksi suurta jokea, Vjatka ja Kama, on tiemme poikki. Vielä pitää
-talvi niitä kovissa kahleissa, mutta lauhkeammat, keväiset tuulet
-alkavat jo irroitella jääkantta. Vesi paisuu rannoissa ja pakottaa
-kuormamiesten hevoset, milloin ajajat eivät viitsi etsiä sellaisiin
-paikkoihin tehtyjä varasiltoja, uiden vetämään jäljestänsä vedessä
-veneen tavoin uiskentelevaa rekeä.
-
-Jo Permassa täytyi meidän ottaa reen sijaan matkavaunut, ja niissä
-me ajaa jyristämme kohti Europan ja Aasian välistä Uraalia. Pitkiä,
-loivia, mutta yhä enemmän yleneviä mäkiä myöten kulkee tie. Maiseman
-luonne muuttuu; suurenmoisia vuoristokuvia ei kyllä näy, vaan
-kuitenkin sieviä maisemia. Pikkumetsät ynnä niiden välillä vainiot ja
-niityt ovat saman kaltaisia kuin Steiermarkin Alppein kynnyksillä.
-Enimmät metsät ovat köyhät ja kituvaiset maan mukaan, jolla kasvavat
-toiset, rikkaammat ja kirjavat sekä laajalti myöskin umpinaiset.
-Köyhimmissä metsissä on ainoastaan matalaisia mäntyjä ja koivuja,
-rikkaammissa niitä molempia ja seassa lehmuksia, tavallisia haapoja
-sekä mustia ja hopeahaapoja, joita ylemmäksi kohoavat ihanan Siperian
-kuusen sypressimäiset latvat kuin kynttilät. Kylät ovat yleensä
-suuremmat, talot muhkeammat kuin tähän asti kuljetuissa seuduissa,
-mutta tiet aavistamattoman huonot. Tuskalla ja vaivalla hiipivät
-tuhannet kuormavankkurit pitkin syväliejuisia raiteita, hitaasti
-ja tuskauttavasti matkustamme mekin, kunnes viimein kolmen päivän
-perästä pääsemme Volgan ja Obin suurten vesialueiden rajalle ja
-kivestä, jonka länsisivussa on Europpa- ja itäsivussa Aasia-sana,
-näemme, että nyt olemme päässeet koti-maanosan rajan yli.
-
-Ystävällisessä Jekaterinburgissa ehdimme viipyä ainoastaan vähän
-aikaa nauttimassa asujanten vierasvaraisuutta ja katselemassa sen
-kullansulatus- ja kivenhakkaus-laitoksia; sillä yhä mahtavammin
-ja sukkelammin lähestyvät kevään henkäykset, yhä pehmeämmäksi ja
-hauraammaksi muuttuu jokien jääpeite, jonka pitää kantaa meitä vielä
-etäiseen Omskiin asti. Viipymättä kiiruhdamme edelleen pitkin Perman
-kuvernementin Aasian puoleisia maita, kunnes pääsemme sen ja samalla
-Länsi-Siperian rajalle.
-
-Täällä, ensimmäisessä postitalossa, odottaa meitä Tjumenin piirin
-päämies, tervehtiäkseen hallituksen puolesta ja saattaakseen
-piirinsä lävitse; sen pääkaupungissa on erään rikkaan miehen koti
-valmiina ottamaan meitä vastaan. Nyt saamme nähdä, mitä venäläinen
-vierasvaraisuus merkitsee. Tähänkin asti oli meitä kaikkialla otettu
-hyvästi vastaan ja hyvästi ravittu; tästä lähtein ovat kaikkialla
-piirien ja maakuntain ylimmät virkamiehet puuhassa ja toimessa meitä
-varten ja paraimmat talot meille valmiina auki. Kuin ruhtinaita,
-on meitä kohdeltu ainoastaan sen tähden, että matkallamme oli
-tieteellinen tarkoitus. Tunnustakaammepa sitä kuinka kiitollisesti
-hyvänsä, niin kylliksi emme sitä voi kiittää, sillä siihen meillä ei
-riitä sanoja.
-
-Tjumenissa viivyttyämme kolme päivää katselemassa sen, Siperian
-ensimmäisen kaupungin, vankiloita, nahkatehtaita ja muita
-huomattavuuksia, näimme edelleen matkustaessamme, miten talonpojat
-osaavat jokiakin voittaa. Lähenevä kevät oli jo irroittanut
-Pyshma-joen jään ja lautat olivat alkaneet lähteä liikkeelle,
-mutta meidän piti sitä ennen päästä ylitse. Meitä odotellen seisoi
-Romanovskoje kylän väestö paljain päin Pyshman rannalla; meitä
-odotellen täytyi joenkin malttaa mieltänsä ja jättää peitteensä
-heittäminen vähän tuonnemmaksi. Taitavasti ja rohkeasti oli tehty
-varasilta joen jo paljastuneesen paikkaan, johon suurenlainen vene
-oli kiinnitetty keskikannattimeksi; liikkeelle pyrkivät jäälautat
-tiepaikan yläpuolella ja varasillan vierellä oli sidottu kiinni
-vahvoilla köysillä. Toimeliaat kädet riisuivat tämänpäiväiselle
-matkalle tarpeelliset viisivaljakot, tarttuivat lujasti kiinni
-akseleihin ja puolapuihin ja veivät yhdet vaunut kerrassaan horjuvaa,
-aaltomaisesti notkuvaa ja rutisevaa siltaa myöten yli. Silta oli
-tehnyt tehtävänsä; yli päästyä sujui matka iloisesti lumessa ja
-vedessä, liassa ja liejussa, kapulasiltoja ja jäätä myöten.
-
-Taipumattomampi oli Tobol, jonka yli aioimme mennä pitkänä
-perjantaina, 14 päivänä huhtikuuta, ensimmäisenä varsinaisena
-kevätpäivänä. Sielläkin oli kaikin tavoin varustauduttu viemään meitä
-yli, jopa riisuttiin yhdet vaunutkin ja työnnettiin ne jäälle, vaan
-silloin se ryskäen halkeili ja pakotti kiireimmiten peräytymään.
-Iloisesti olivat kulkuset helisseet luokeissa meidän lähtiessämme
-Jalutorovkista, suruiselta värisi niiden ääni meidän palatessamme
-siihen piirikaupunkiin takaisin, ja vasta pääsiäispäivänä pääsimme
-lautalla sen suuren joen yli.
-
-Siten matkustimme yhä edelleen. Meidän tullessamme joille tai niiltä
-lähtiessämme katkoivat ne talvikahleitansa; ainoastaan peljätty
-Irtish oli vielä vahvassa, hyvästi kantavassa jäässä. Niin saavuimme
-Länsi-Siperian pääkaupunkiin Omskiin, oltuamme vähän toista kuukautta
-matkalla, jolla ei mitään erinomaista tapahtunut.
-
-Nähtyämme Omskissa, mitä nähtävää oli, kadut, talot, kadettikoulun,
-museon, sairashuoneen, sotilasvankilan ja muuta sellaista,
-matkustimme pitkin Irtishin oikeaa rantaa niin sanotun kasakkirajan
-kyläin kautta vievää tietä edelleen Semipalatinskia kohti. Jo
-Jalutorovskin ja Omskin välillä olimme kulkeneet Ishimin aroa; nyt
-oli aroa joka taholla ja melkein joka yö punasivat palamaan pannun
-kulon liekit taivasta. Pitkin Irtishiä kulkivat muuttolinnut ihan
-jäiden jäljissä, jotka purkautuivat pohjoista kohti; vesilinnut
-paljoudellaan ihan täyttivät kaikki vedet ja arojärvet; monet
-leivolajit lentelivät suurissa parvissa kahden puolen tietä; sievät
-arohaukat olivat jo saapuneet kesäpaikoillensa, kevät oli todella
-tullut.
-
-Semipalatinskissa meillä oli onni saada kuvernööri, kenraali von
-Poltoratskista hyvä ystävä ja pyrintöjemme harras edistäjä ja
-hänen puolisostaan rakastettavin emäntä, kuin mistään olisimme
-voineet löytää. Tyytymättä siihen, että oli meille valmistanut
-Semipalatinskissa vierasvaraisimman vastaanoton, päätti kenraali
-kaikkein ihastuttavimmalla tavalla tutustuttaa meitä alueensa
-väestön suurimpaan osaan kirgiiseihin, ja pani sitä varten toimeen
-suurenmoisen arkaarein ajon, jotka villilampaat ovat melkein kaksi
-kertaa niin suuret kuin kesyt kotilampaamme.
-
-Sille pyyntiretkelle läksimme 3 päivänä toukokuuta, ensin Irtishin
-yli, sitte Tashkentiin vievää postitietä kirgiisein arolle.
-Kuusitoista tuntia ratsastettuamme saavuimme metsästysalueelle,
-kallioiseen arovuoristoon; kohta olimme juuri meitä varten tehdyssä
-aulassa eli jurttaleirissä, jossa meitä ystävällisesti tervehti jo
-eilen edeltä rientänyt kenraalin rouva ja samoin noin kaksikymmentä
-kirgiisiläissulttaania, vanhinta ja heidän monilukuiset seurueensa.
-
-Kolme seuraavaa päivää elettiin rajusti Arkat-vuorilla.
-Juhlallisuuksia aina ikävöiville kirgiiseille oli todella tullut
-juhlapäivät, ja samoin meillekin. Laaksot ja vuoret kaikuivat
-kahdeksankymmenen ratsun kavioiden töminästä, sillä niin monta
-miestä, ehkä enempikin oli näinä päivinä pyyntiretkellä; aurinko,
-milloin vain paistoi, välkytteli kirjavia, oudon näköisiä pukuja,
-jotka olivat tähän asti olleet turkkien peitossa; vilkasta vilinää
-oli vuorilla ja laaksoissa. Paraimpine juoksuhepoineen, arvokkaimpine
-vuoristoratsuineen, kesytettyine vuorikotkineen, susikoirineen,
-kamelineen, kitaransoittajineen, runoseppineen, piiritaistelijoineen
-ja muine mahtimiehineen olivat he tulleet, nuo ennen niin
-peljätyt kirgiisit, joiden nimi merkitsee vain rosvoa, vaan jotka
-nykyään ovat Venäjän valtakunnan taipuvimpia, uskollisimpia ja
-tyytyväisimpiä alammaisia. Ryhmissä ja joukoissa istuivat he koossa,
-yksitellen ja joukottain ratsastelivat he sinne tänne, iloisesti ja
-vallattomasti hypitellen ratsujansa; tarkkaavimmasti katselivat he
-leikkitaisteluja, innokkaimmasti tarkastivat poikain ratsastamia
-juoksijoita; taitavasti ja ymmärtäväisesti johtivat he metsästystä,
-ihastellen kuuntelivat runoilijan sanoja, hänen laulaessaan
-pyyntiretken ylistystä. Eräs kirgiisi oli jo ennen meidän tuloamme
-ampunut yhden arkaarin, onni toi minulle tarkan pyssyn kantomatkalle
-toisen. Se saalisonni se innostutti runoilijaa. Hänen säkeensä
-eivät kyllä olleet erittäin sisällysrikkaat eikä syvämietteiset,
-vaan kuitenkin niin onnistuneet, että minä kirjoitin ne muistiin,
-saadakseni talteen ensimmäisen näytteen kirgiisien runoudesta. Miehen
-laulaessa kertoi tulkki hänen sanansa venäjäksi ja kenraali sitä
-myöten saksaksi; hänen vaietessaan olivat hänen lauletut sanansa jo
-minulla pikakirjoituksena paperilla.
-
-    'Puhu vain, punakieli, puhu niin kauan, kuin sinussa vielä on
-    eloa; sillä kuoleman jälkeen olet mykkä.
-
-    Puhu vain, punakieli, jonka Jumala on minulle antanut, kuoleman
-    jälkeen olet vaiti.
-
-    Sanat, jotka sinulta nyt kaikuvat, eivät jätä sinua kuoleman
-    jälkeen.
-
-    Ihmisiä, korkeita kuin vuoret, näen edessäni; heille minä puhun
-    totuuden.
-
-    Vuoria, kallioita näen silmäini edessä; juoksijahepoon saattanen
-    niitä verrata.
-
-    Suurempia kuin veneet, ovat he kuin höyrylaiva Irtishin aalloilla.
-
-    Näenhän sinussa, o hallitsija, Hänen Majesteettinsa Keisarin
-    jälkeen, korkeimman miehen, vuoren vertaisen, arvokkaan kuin
-    juoksijahepo, joka astuu solatiellä.
-
-    Äiti minut synnytti; mutta kielen minulle Jumala antoi.
-
-    Jos en sinun edessäsi nyt puhu, kellepä minä sitte muuten puhuisin?
-
-    Täysi vapaus minulla on puhua, samoin kuin kansalleni puhuisin.
-
-    Onnea sinulle, herra, ja onnea ja menestystä vieraillesi, joiden
-    joukossa on ylhäisiä miehiä, vaikka he nyt ovatkin syrjässä.
-
-    Jokainen kenraalin vieras on myöskin meidän vieraamme ja saa olla
-    varma meidän ystävyydestämme.
-
-    Jumala yksin antoi minulle kieleni; puhukoon se edelleen.
-
-    Vuorilla näimme metsästäjiä, pyssymiehiä, ajajia; kuitenkin vain
-    yhdelle tapahtui onni.
-
-    Kuten korkeimman vuoren huippu ulottuu ylemmäksi kaikkia muita,
-    niin onni korotti tämän muista yli; sillä hän ampui arkaarin
-    ruumiisen kaksi hyvästi tähdättyä luotia ja toi tapetun lampaan
-    jurttaan.
-
-    Kaikkein pyytäjäin toivo oli saada saalista; kuitenkin vain yksi
-    näki toivonsa toteutuvan; meille iloksi ja iloksi sinulle, o
-    arvoisa rouva, jolle minä nyt puhun.
-
-    Kaikki kansa, eikä vain miehet, suuresti iloitsee, että saa nähdä
-    sinua täällä ja tervehtiä; kaikki kansa toivottaa sinulle pelkkää
-    iloa, tuhat vuotta ikää ja terveyttä.
-
-    Osoita suosiotasi, ota vastaan kunnioitus! Vaikka olet nähnytkin
-    paljon parempia ihmisiä, niin uskollisemmin ei ole sinua mikään
-    kansa tervehtinyt eikä osoittanut vierasvaraisuutta.
-
-    Jumala sinua siunatkoon, siunatkoon myös kotoasi ja lapsiasi! En
-    minä kylliksi löydä sanoja sinua ylistääkseni, mutta kieleni
-    minulle Jumala antoi, ja se puhui, punakieli, mitä sydämmessä
-    liikkui.'
-
-Me läksimme Arkat-vuorilta ja kohta sen jälkeen etäännyimme myöskin
-pois kenraali ystävämme hallintoalueelta, erottuamme hänestä
-jo metsästyspaikalla. Sergiopolissa, ensimmäisessä Turkestanin
-kaupungissa, otti meidät vastaan översti Friedrichs ja tervehti
-meitä sen suuren maakunnan kenraalikuvernöörin puolesta; hänen
-seurassaan me sitte jatkoimme matkaamme edelleen. Kirgiisipäälliköt
-seurasivat meitä kunniavartioina ja antoivat meille vaunuhevosia,
-joita tosin ei oltu vielä koskaan ennen niinä käytetty ja jotka
-sen tähden aina alussa laukkasivat kuin hurjat raskasten vaunujen
-edessä; kirgiisisulttaanit osoittivat meille vierasvaraisuutta,
-pitivät matkalla huolta asunnosta ja ravinnosta, tekivät jurttia
-kaikkialle, missä me tahdoimme levähtää tai viivähtää, kirgiisit
-pyytelivät meidän kokoelmiimme käärmeitä ja muita matelevaisia,
-laskivat samain kokoelmain hyväksi verkkoja arojärviin ja seurasivat
-meitä pyyntiretkillämme kuin uskolliset koirat. Siten matkustimme
-pitkin aroa, joka nyt komeili täydellisimmässä kevätkaunistuksessaan,
-oleskelimme metsästellen ja kooten minkä mitäkin Alakulin eli
-"kirjavan järven" luona, retkeilimme pitkin kukoistavia laaksoja, yli
-hymyileväin vuorten Alataussa, suurenmoisessa arovuoristossa, olevaa
-kasakkikylää Lepsaa kohti, kuljeksimme ristiin rastiin sen seudun,
-pikku paratiisin, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, kiipesimme ylös
-korkeimmille vuorille, virvotimme mieltämme katselemalla kohisevia
-vuoripuroja, vihreitä alppijärviä ja kaikkein kauneimpia, avaroita
-näköaloja ja käännyimme sitte koillista kohti Kiinan rajalle,
-päästäksemme lyhintä ja mukavinta tietä sen taivaisen valtakunnan
-nurkan poikki Altain vuoristoon.
-
-Baktissa, viimeisessä Venäjän valtakunnan rajavartiossa, tuli
-meille sana, että hänen sanomattomuutensa Dshandsun Djun,
-Tarabagataimaakunnan ylimmäinen käskynhaltia, tahtoi meitä
-tervehtiä Kiinankin puolesta ja oli kutsunut juhlapitoihin.
-Ylhäisen mandariinin toivoa täyttääksemme ratsastimme 21 päivänä
-toukokuuta äsken mainitun maakunnan pääkaupunkiin Tshukutshakiin eli
-Tshautshakiin.
-
-Ratsastajajoukko, joka kulki pitkin kesäiseltä hehkuvaa aroa,
-oli lukuisampi ja loistavampi kuin koskaan ennen. Sekä ollakseen
-kyllin turvassa tässä kapinain alinomaa häiritsemässä maassa että
-myöskin kyllin arvokkaasti, jopa komeastikin esiytyäkseen hänen
-kiinalaisen arvoisuutensa edessä olivat meitä seuraavat herrat
-niiden kolmenkymmenen kasakin, jotka olivat uuden saattajamme majuri
-Tihanovin johdolla tulleet Sahanista meille vastaan, ja entisten
-kirgiisiläisystäviemme lisäksi vielä Baktista komentaneet puoli
-sotniaa kasakkeja, niin että muuten niin hiljainen, autio aro nyt
-kumisi pienen sotajoukon hevoskavioiden töminästä. Kaikki kirgiisimme
-ratsastivat tänään juhlapuvussa ja heidän mustat, siniset, keltaiset
-ja punaiset, hopealla ja kullalla koristetut viittansa kilpailivat
-loistoon ja välkkeesen nähden meitä seuraavain venäläisten upseerien
-sotilaspukujen kanssa. Rajalla, josta oli vasta äskettäin sovittu,
-oli ylhäinen kiinalainen sotilas meitä tervehtimässä ja heti hän
-sitte niin nopeasti, kuin ratsunsa suinkin jaksoi, ajaa lennätti pois
-ilmoittamaan esimiehellensä meidän tuloamme. Huoneiden rauniokasojen
-päällitse, puoli hajonneiden ja keskentekoisten rakennusten, mutta
-paikoittain myöskin kukoistavien puutarhain välitse astuskelivat
-ratsut, meidän päästyämme kaupunkiin; mongolialaisnaamat irvistelivät
-meille vastaan, vallan kauhistavan rumat naiset loukkasivat minun
-kaunotunnettani tuntuvimmalla tavalla. Maaherran asunnon eteen
-kokoutui meidän ratsujonomme; pyytäen lupaa päästä sisään pysähdyimme
-leveälle portille. Sen vastapäätä kohosi taidokkaasti tehty muuri,
-jonka keskellä näkyi kummallinen eläimen kuva; sen kummallakin
-puolella maassa oli kiinalaisia kidutuskaluja. Palvelija pyysi
-meitä astumaan sisään, mutta samalla viitaten käski kasakkeja ja
-kirgiisejä pysymään ulkona. Maaherra otti meitä hyvin juhlallisesti
-vastaan yhdessä asuin-, virka- ja oikeushuoneessaan. Pitäen vaaria
-ylhäisen mandariinin kaikesta arvokkaisuudesta, säästäen sanojaan
-ja päästäen vain yksityisiä, katkonaisia ääniä kuuluviin, joita
-sentään aina seurasi iloisesti irvistävä hymy, antoi hän meille
-kättä ja käski istumaan aamiaispöytään, jossa näkyi teetä ja
-lukemattomissa pikku vadeissa kummallisia ruokia. Riisiä, monenlaisia
-öljyssä ja kuivattuina säilytettyjä hedelmiä, pergamentin paksuisia
-sianlihaviipaleita, kuivattuja rapporavun purstoja ynnä koko joukko
-tuntemattomia tai ainakin määrittelemättömiä herkkuja ja makeisia
-oli ruokana, oivallista teetä ja inhottavan makuista, väkiviinan
-vahvuista riisiviinaa juomana. Atrian jälkeen, joka varalta jo
-ennen nautitun runsaan ja epäilyttämättömän suuruksen tähden ei
-tuottanut mitään vahinkoa ainakaan minulle, tarjottiin meille
-vesipiippuja ja sitte tarkasteltiin sen ja viereisen huoneen kaikkia
-mahdollisia esineitä: maisema- ja eläinkuvia, hallituksen lähettämiä
-kiitoskirjeitä, suurta valtion sinettiä, joka oli naurettavan
-huolellisesti ja monimutkaisesti köytetty kirjavaan silkkiliinaan,
-kummallisia nuolia, joiden erinomaista merkitystä ainoastaan
-kiinalaisen aivot voivat käsittää, Europan teollisuustuotteita
-ja muuta sellaista. Äärettömän yksitoikkoisesti ja sanomattoman
-arvokkaasti kävi keskustelu. Meidän puheemme tulkittiin ranskasta
-venäjäksi, venäjästä kirgiisiksi, kirgiisistä kiinaksi ja vastaukset
-päinvastaisessa järjestyksessä taas ilmoitettiin meille; ihmekö
-siis, että keskustelu kävi kiusoittavan juhlalliseksi. Aamiaisen
-jälkeen tuli kiinalaisia jousimiehiä näyttämään meille sotakuntoansa
-ja taitoansa; sitte Dshandsun ihan itse vei meidät kasvitarhaansa
-maistelemaan kaikenlaisia kaaliksia; viimein päästi hän meidät
-ratsastelemaan omin neuvoin kaupungin katuja ja toreja. Erään
-tatarilaisen talossa nautittuamme vierasvaraisuutta ja hyvän atrian,
-jonka ajaksi erittäin kaunis, nuori rouvakin kutsuttiin meidän
-kunniaksemme miesten huoneesen, läksimme lähellä auringon laskua
-siitä historiallisestikin merkillisestä paikasta.
-
-Tshukutshak on sama kaupunki, joka vuonna 1867 joutui pitkällisen
-piirityksen jälkeen dungaanien, erään mongolialaisen, mutta
-islamia suosivan ja kiinalaisten yliherruutta vastaan lakkaamatta
-kapinoivan kansanheimon käsiin, jolloin se kaikkinensa hävitettiin ja
-hajoitettiin maan tasalle.
-
-Kolmestakymmenestä tuhannesta asujamesta, jonka verta Tshukutshakissa
-kerrotaan ennen sitä tapausta olleen, oli runsaasti kolmas osa
-paennut, mutta muut tulleet monen rynnäkön onnellisesta torjunnasta
-huolettomiksi ja jääneet turmioksensa jäljelle. Dungaanit, kun heidän
-viimeinen rynnäkkönsä onnistui, käyttivät yhtä suurta julmuutta
-ja raakuutta kuin kiinalaiset ennen heitä kohtaan. Mikä miekalta
-säästyi, tuhottiin tulella. Saattajamme översti Friedrichsin käydessä
-kahden viikon päästä tuon tapauksen jälkeen siinä paikassa, jossa
-Tshukutshak oli ollut, eivät hiiltyneet rauniot enää savunneetkaan.
-Sudet ja koirat, mahat paisuksissa ihmislihasta, hiipivät kylläisinä
-pois hänen edeltänsä taikka luopumatta jatkoivat kammottavaa
-atrioimistaan, nakerrellen rauhassa entisten isäntäinsä luita;
-kotkat, haarahaukat, korpit ja varikset olivat myöskin osalla.
-Missä oli täytynyt raivata tietä, siellä oli ruumiita koottu läjiin
-kymmenittäin ja sadoittain päällekkäin; muissa kaupungin osissa,
-kaduilla, pihoissa, taloissa makasi niitä yksitellen, kaksittain,
-kymmenittäin, mies ja vaimo, isoisä, isoäiti, äiti ja lapsi,
-kokonaisia perheitä ja pelastusta etsivine naapureineen yhdessä,
-otsat halki miekan iskuista, kasvot repaleina, palaneina, raajoissa
-koirain ja susien hammasten merkkejä, jotkut kappaleina, päättöminä,
-käsittöminä. Mitä julmaa kaikkein hurjin ja raain mielikuvitus
-suinkin voi keksiä, kaikkea oli siellä todella ollut nähtävänä.
-
-Nykyään on Tshukutshakissa enintään tuhat asujanta, ja se uudestaan
-rakennettu, torneilla kaunistettu linna on paraastaan Baktin pienen
-venäläisen varustusväen turvissa; sillä, että dungaanit eivät
-vieläkään ole luopuneet aseista eikä tulleet voitetuiksi, näkyi
-kiinalaisen sotajoukon marssista muutamia päiviä sitte Emilin
-laaksoon, johon dungaanit taas uhkasivat hyökätä.
-
-Majuri Tihanovin ja hänen kolmenkymmenen kasakkinsa seurassa kuljimme
-me läpi sen laakson, näkemättä yhtäkään dungaania, kohtaamatta
-päiväkausiin ainoatakaan ihmistä. Emil, Saurista tullen, juoksee
-Tarabagatain ja Semistaun, kahden teräväkulmaisesti yhtyvän, korkean
-vuoriseljänteen välitse, saaden kummaltakin puolen lukemattomia
-puroja lisäksi. Kiinalaisten kastelutaito oli kaikkia vesisuonia
-käyttäen tehnyt koko laakson hedelmälliseksi kasvitarhaksi, vaan
-dungaanit hyökäten sinne hävittivät sen tarhan ja jättivät sen
-takaisin aron valtaan, josta kiinalaiset olivat sen vapauttaneet.
-Vielä näimme lähellä, kaupunkia pikku kyliä, tapasimmepa kalmukkien
-leirinkin, mutta sitte ei ollut enää nähtävänä muuta kuin entisen
-vaurauden ja toimeliaisuuden raunioita. Vainioille on luonto itse
-lempeällä kädellä levittänyt verhoavan arohunnun, mutta kylien
-rauniot, jotka eivät vielä ole myrskyn, ei ilman vaikutuksesta
-hävinneet näkymättömiin, huutavat valitustansa taivaasen. Jos
-poiketaan sellaisiin kyliin, tulevat menneiden, aikojen julmuudet
-kauhistavan selvästi näkyviin. Hävitettyjen muurien välillä, joiden
-katot ovat palaneet ja päädyt puoleksi tai kokonaan kaatuneet,
-mätänevässä rojussa, josta ylen reheviä myrkkysieniä kasvaa,
-kiinanposliini-kasojen, puolihiiltyneiden ja sen tähden myöskin vielä
-luonnollisessa muodossaan säilyneiden huonekalujen seassa tavataan,
-kaikkialla ihmisluita, halottuja pääkalloja, petoeläinten jyrsimiä
-luumuhkuroita sekä seassa palasia kotieläinten, varsinkin koirain
-luurangoista. Kalloissa näkyy vielä nytkin niitä halkoneiden teräväin
-miekkain merkkejä. Ihmiset joutuivat murhanhimoisen vihollisen
-uhreiksi ja koirat samoin yhdessä herrainsa kanssa, joita suojelemaan
-noilta hirviöiltä ne lienevät ryhtyneet; muut kotieläimet vietiin
-pois, ryöstettiin, kuten kaikki muukin voitettujen omaisuus, vaan
-silloin arvottomilta näyttävät esineet särjettiin ja poltettiin.
-Ainoastaan kaksi puolivilliä kotieläintä on vielä jäänyt raunioille
-asumaan, pääskynen ja varpunen; muiden sijaan on villejä lintuja
-pesinyt raunioiden koloihin.
-
-Me häiriöttä kuljimme läpi aution laakson, hävitetyn kasvitarhan. Ei
-yhtään dungaania näyttäytynyt, sillä meidän kolmenkymmenen kasakkimme
-takana oli suuri, mahtava Venäjän valtakunta. Tavatessamme viimein
-ihmisiä huomasimme niiden olevan Venäjän alammaisia kirgiisejä,
-jotka täällä Kiinan alueella paimensivat laumojansa, viljelivät
-vainioitansa ja tekivät muistokumpua eräälle vainajallensa.
-
-Emilin laaksosta nousimme Tarabagatain ylitse eräästä
-vuorenharjanteen matalimmasta paikasta ja laskeuduimme sen sekä
-Saurin, Manrakin, Terserikin, Mustaun ja Urkasharin piirittämälle,
-noin kuusitoista sataa metriä korkealla meren pinnasta olevalle,
-melkein tasaiselle Tshiliktin ylängölle, kuljimme sen poikki, tavaten
-monta tavattoman suurta kurgaania eli seudun asujanten hautakumpua,
-sekä edelleen äärettömän notkoisen ja rotkoisen Manrak-vuoriston
-monimutkaisesti kiemurtelevia laaksoja myöten Saisanin tasangolle ja
-saman nimiseen, vasta neljä vuotta sitte rakennettuun, ystävälliseen,
-pieneen rajakaupunkiin. Siellä, lähellä Kiinan ja Venäjän rajaa,
-tapasimme, ensi kerran Lepsasta lähdettyämme, taas europpalaista,
-viehättävää mukavuutta. Seuroissa, joissa olimme läsnä, oleskeltiin
-kuin Pietarissa tai Berlinissä, puheltiin vapaasti, soitettiin,
-laulettiin ja tanssittiin sekä pienemmissä perhepiireissä että
-yleisissä puistoissa. Verrattomasti livertelevät satakielet säestivät
-tanssia ja laulua; tuskinpa muistui mieleenkään, missä oltiin.
-
-Minä käytin täällä olomme aikaa ullarien pyyntiin, jotka turkinpyyn
-muotoiset, korkeilla vuorilla eleksivät kanalinnut ovat metson
-kokoiset, ja opin samalla tuntemaan sekä Manrak-vuoriston viileyttä
-että myöskin köyhempäin kirgiisien paimentolaiselämää toiselta,
-minulle vielä ihan oudolta puolelta, ja sen tähden palasin hyvin
-tyytyväisenä siltä tulosrikkaalta retkeltäni.
-
-Iltapäivällä 31 päivänä toukokuuta nousimme taas matkavaunuihimme ja
-vierimme mustaa Irtishiä kohti, tavataksemme kenraali Poltoratskia
-Altain vuoristossa, jossa olimme sopineet yhtyä. Pitkin rikasta
-aromaata, sysimustia seutuja ja sitte kuivempia yläaroja kävi kulku
-hyvää vauhtia joelle, jonka tulvavedet veivät meidät muutamassa
-päivässä Saisan-järvelle. Ikäviltä olivat meistä tähän asti kaikki
-Siperian joet näyttäneet, vaan musta Irtish ei suinkaan ollut ikävä;
-sillä ihanat näköalat kahteen mahtavaan korkeaan vuoristoon, Saurille
-ja Altaille, sekä niihin liittyville harjanteille päin ihastuttivat
-silmää ja vihreät rannat livertelevine ja iloisesti eleskelevine
-lintuineen virkistivät mieltä. Tuota pikaa laskettu ja nostettu
-verkko toi käsiimme suuren joukon maukkaita kaloja, todistaen siten
-meille, että joki on yhtä rikas kuin kauniskin. Purjehdittuamme 2
-päivänä kesäkuuta matalan ja yksitoikkoisen, erittäin kalarikkaan
-järven poikki, joka sentään on jonkin verran viehättäväkin kaunisten
-ja avarain näköalojen kautta, joita ainoastaan tämän järven seljältä
-voidaan katsella, kuljimme seuraavana päivänä aron autiointa seutua,
-kuin tähän asti olimme nähneet, mutta tapasimme juuri täällä kolme
-huomattavinta aroeläintä; villihevon eli kulaanin, aroanttiloopin
-ja nyrkkikanan. Kulaaneista kirgiisimme saivat kiinni varsan ja
-kanoista ammuttiin yksi. Illalla levähdimme Altain vuoriston
-laidassa. Seuraavana päivänä tapasimme sovitussa paikassa ennestään
-tutun ystävällisen kenraalimme ja ratsastimme hänen suojeluksessaan
-edelleen.
-
-Se oli verraton matka, vaikka myrskyt, lumi ja sade varsin usein
-pauhasivatkin ympärillämme ja ystävällinen, täällä muassa kuljetettu
-jurtta silloin kadotti suuren osan viehätyksestään, vaikka tulvavedet
-usein sulkivatkin tietämme ja äkkijyrkät kallioseinät kohisevain
-syvyyksien vierillä olivat kuljettavina, teinä sellaisina, joita
-meillä vain vuorivuohen pyytäjät kiipeilevät, mutta ei mitkään
-ratsumiehet. Venäläinen kuvernööri ei matkusta kuten muut
-kuolevaiset, varsinkaan oudoissa seuduissa. Hänen seurassaan ovat
-piirien päämiehet ja niiden alaiset pienempien piirien johtajat,
-kuntain vanhimmat ja kirjurit, koko kuljettavan seudun ylhäiset ja
-arvokkaat miehet, joukko kasakkeja upseereineen överstiin saakka,
-omat ja saattojoukon palvelijat ja paljo muita. Ja jos sitte vielä,
-kuten nyt oli, on kuljettava puolittain vierasta seutua ja pidettävä
-neuvotteluja kirgiisiläiskuntien kanssa, silloin matkue ja kuormasto
-kasvavat äärettömäksi. Silloin täytyy jurttia ja telttoja kuljettaa
-muassa kuten muutenkin aromatkoilla ja lisäksi vielä ajaa edeltä
-kokonaisia lammaskatraita, että sadat matkamiehet eivät erämaassa
-kuolisi nälkään. Lähdettyämme Saisan-järveltä olimme taas Kiinan
-alueella, ja monta päivää oli meidän matkustettava ennen, kuin
-saatoimme toivoa tapaavamme ihmisiä tässä vuoristossa, jossa on
-ainoastaan alimmissa laaksoissa asujamia.
-
-Meidän kanssamme matkusti alkuaan kolmatta sataa ihmistä, enimmäkseen
-kirgiisejä, jotka oli kutsuttu saamaan tietoa keisarillisesta
-käskystä, joka lakkautti heiltä laidunoikeuden keisarillisilla Altain
-kruununtiluksilla, ja sen johdosta sopimaan, missä he vast'edes
-saisivat vaellella; mutta vielä sittekin, kuin neuvottelut jo
-olivat selvillä, oli meidän matkuessamme toista sataa hevosta ja
-kuusikymmentä ratsumiestä. Aikaisin aamulla jurtat purettiin meidän
-päältämme ja lähetettiin edeltä; sitte ratsastimme pienemmissä
-tai suuremmissa joukoissa vitkalleen, kunnes naisetkin, kenraalin
-rakastettava puoliso ja suloinen tytär, jäljeltä tullen, meidät
-saavuttivat, söimme aamiaista jossakin sopivassa paikassa, annoimme
-viimeistenkin kuormahevosten mennä ohitsemme, läksimme myöhemmin
-jäljestä, tavoitimme ne taas ja saavuimme useimmiten yht'aikaa ja
-kaikkein ensinnä liikkeelle lähteneen, päivä päivältä vähenevän
-lammaskatraan kanssa pysäyspaikkaan ja saimme siten joka ilta
-nähdä leirielämän kirjavaa kuvaa ihan ympärillämme. Ihanoissa,
-tuoreenvihreissä, keväiseltä tuoksuvissa laaksoissa pysähtelimme;
-korkeilta, jyrkiltä, vielä laajalti lumenpeittoisilta vuorilta saimme
--- katsella etäälle vuoristoon ja alas jo kuljettua aroa pitkin
-Sauriin ja Tarabagataihin saakka, kunnes viimein näimme edessämme
-Markakulin. Altain vuorijärvien helmen, ja siten olimme joutuneet
-ylös korkeaan vuoristoon. Kolme päivää matkustimme huonoja teitä
-ja huonossa säässä, vielä kuvernöörin puheelle tulleen kiinalaisen
-lähetystönkin tähden viipyen, pitkin järven rantaa ja sitte
-ratsastimme läpi luonnostaan umpinaisten metsäin ja vaikeakulkuisten
-solien, yli vuorien ylös alas Venäjän rajalle ja viimein perin
-vaarallisia polkuja alas kukoistavaan Buhtarma-laaksoon, äsken
-perustettuun kasakkikylään Altaiskaja-Stanitsaan, vihdoinkin päästen
-taas nauttimaan venäläistä vierasvaraisuutta ja mukavuutta ja
-levähtämään.
-
-Stanitsan upseerien lahjoitettua meille runsaasti kaikenlaisia seudun
-tuotteita jatkoimme 12 päivänä kesäkuuta taas matkaamme. Kirkkaasti
-ja ystävällisesti paistoi aurinko puhtaalta taivaalta, kullaten
-suurenmoista, tänään ensi kerran minkään verhon peittämätöntä
-maisemaa. Laajat puistolaaksot, ympärillä jyrkkään kohoavia,
-lumenpeittoisia, tänään lumoavan monivärisesti loistavia korkeita
-vuoria, ihanat puut niityillä, kukoistavat pensaat rinteillä,
-kauan kaivatussa auringon valossa ikään kuin riemutsevain kukkain
-äärettömän monimuotoinen, verrattoman kaunis kutoelma, äsken
-puhjenneet, kaikenväriset kanervaruusut, käen kukunta ja lintujen
-laulu, kirgiisein leirit leveämmissä laaksoissa vuorien juurella
-ja venäläiset, vihreäin pensasten piirittämät kylät, laitumella
-käyskentelevät laumat, viljavat vainiot, kohisevat purot ja
-monenmoisesti huippuiset kalliovuoret, lauhkea ilma ja mehukas kevään
-tuoksu, kaikki se sulostutti mieltä koko matkan. Kohta pääsimme
-keisarillisten Altain tilusten rajan yli, jotka tilukset alaltaan
-eivät ole paljon pienemmät Ranskanmaata. Päiväkauden matkusteltuamme
-pääsimme Serianovskin vuorikaupunkiin, jossa on hopeakaivoksia.
-Nautittuamme siellä ystävällistä vastaanottoa, kuten aina kaikkialla
-muuallakin, ja katseltuamme kaikkia kaivoslaitoksia käännyimme taas
-Irtishiä kohti ja annoimme sen korkeiden ja ihanain kalliovuorten
-välitse nopeasti juoksevain vesien kuljettaa itseämme Buhtarminskiin
-ja edelleen Utskamenogorskiin, josta sitte vaunuilla matkustimme taas
-toisia keisarillisia tiluksia kohti.
-
-Viehättäviin vuoriston laitamaihin liittyy aron kaltaisia tasankoja;
-asuinpaikkojen välillä on laveita metsiä. Suuret, rikkaat kylät,
-arvokkaat, hedelmälliset, mustiksi, ruokamulta-pelloiksi muokatut
-vainiot, kaunisvartaloiset, varallisuutensa tietävät miehet,
-kauniit, puvultaan viehättävät naiset, lapsellisen uteliaat ja
-hyväntahtoiset ihmiset, oivalliset, työhön pystyvät, väsymättömät
-hevoset, voimakkaat, kaunismuotoiset, hyvillä laitumilla oleksineet,
-suuret karjalaumat, loppumattoman pitkät, vaskea ja hiiliä hyvillä
-teillä kuljettavat vankkurijoukot, murmelieläimet rinteillä, siiselit
-tasangoilla, keisarikotkat tien virstapatsasten päissä, suloiset
-pikku lokit vesien seuduilla ja kylien tienoilla tekevät koko sen
-seudun elävän näköiseksi, jota tie kulkee. Ikään kuin lentämällä
-riensimme tätä seutua pitkin, pikimmältään vain käyden pienessä
-töllikaupungissa, jolla syystä kyllä on nimenä Schlangenberg
-(Käärmevuori); vähän vain viivähdimme keisarillisten tiluksien
-pääpaikassa, piirin hallintokaupungissa Barnaulissa. Edelleen
-riensimmme pieneen vuorikaupunkiin Salairiin ja sieltä suureen
-kuvernementin pääkaupunkiin Tomskiin.
-
-Jo Barnaulin tuolla puolen olimme päässeet Ob-joelle, Barnaulissa
-kulkeneet sen poikki; Tomskissa nousimme laivaan laskettelemaan
-sitä pitkin. Kaksituhatta kuusisataa virstaa, lähes neljäsataa
-maantieteellistä peninkulmaa uiskentelimme, Tom-jokea myöten Obille
-päästyämme, tätä jättiläistä myötävirtaan, jonka vesialue on
-suurempi kuin kaikkein Länsi-Europan jokien yhteensä, ja etäännyimme
-yhä enemmän pohjoista kohti; neljä päivää ja yötä kuljetti meitä
-ylimmän tulvan tähden alas päin melkein toista vertaa sukkelammin
-kuin vastavirtaan rientävä höyrylaiva jäämerta kohti: yksitoista
-päivää ja yötä kului kulkiessa Irtishin suusta Shtshutshjan suuhun,
-vaikka ainoastaan. Samarovassa ja Bereosovissa muutamia tunteja
-viivyimme ja vaikka niitä kahta päivää ei ole siinä luvussa,
-jotka viivyimme Obdorskissa, viimeisessä venäläiskylässä joen
-varrella. Mahtava, erittäin suurenmoinen on tämä joki, vaikka sitä
-pitäneekin sanoa yksitoikkoiseksi ja autioksi. Laaksossa, jonka
-leveys vaihtelee kymmenen ja kolmenkymmenen kilometrin välillä,
-virtaa se, lukemattomilla haarakkeilla ikään kuin käsivarsilla
-syleillen lukemattomia saaria, leviten monesti hyvinkin avaroiksi,
-järven kaltaisiksi poukamoiksi, ja lähellä suuta on sen päähaaran
-uoma keskimäärin kahdeksankolmatta metriä syvä ja peninkulmaa
-leveä. Sen varsinaisista rannoista alkavat ikimetsät, joita tuskin
-pienetkään raot keskeyttävät ja joiden sisimpään eivät edes tämän
-seudun synnynnäisetkään asujamet ole tunkeutuneet; kaiken kokoiset
-ja ikäiset pajumetsiköt verhoavat saaria, joita virtaava vesi
-lakkaamatta muodostelee, kaivelee, jopa ihan hävittääkin, rakennellen
-taas toisiin paikkoihin uusia. Yhä köyhemmäksi muuttuu maa, yhä
-köyhemmiksi ja vaivaisemmiksi nämä metsät, yhä huonommiksi kylät,
-mitä alemmaksi jokea myöten ehditään, vaikka joki yhä sitä runsaammin
-antelee lahjojansa köyhälle maalle. Jo heti Tomskin ja Tobolskin
-alapuolella maa on niin köyhää, että ei enää maanviljelystyö
-kannata; alempana lakkaa vähitellen karjanhoitokin kokonaan, mutta
-runsasta saalista tarjoaa täällä lukemattomista ja kallisarvoisista
-kalaparvista verrattoman rikas joki ja samoin tarjoavat ikimetsät
-pitkin sen molempia rantoja runsasta riistaa. Talonpojan sijassa on
-täällä kalastajia ja metsästäjiä, karjanpaimenen sijassa poronpaimen.
-Yhä harvinaisempia ovat venäläiskylät, yhä useammin näkyy ostjakkien
-asuntoja, kunnes viimein ainoastaan keilamaiset, kuljetettavat
-tuohimajat eli tshumit ja jossakussa paikassa erittäin huonot, täällä
-ajoittain asuskelevain venäläisten kalastajain puumajat ilmoittavat
-täällä vielä sentään olevan ihmisiä.
-
-Me olimme päättäneet vaeltaa myöskin tundraa eli suoaroa ja
-sitä varten valinneet Obin ja Karian merenlahden välisen osan
-samojeedien niemestä, varsinkin kuin siinä leveänä, puuttomana
-vyöhykkeenä napaseutua ympäröivässä erämaassa, jossa tuskin vielä
-oli koskaan Europpalaisia käynyt, oli myöskin ratkaistavana eräs
-tärkeä kauppa-asia. Sitä matkaa varten palkkasimme Obdorskista ja
-alempaa joen varsilta joukon venäläisiä, syrjäänejä, ostjakkeja ja
-samojeedeja ja läksimme 15 päivänä heinäkuuta liikkeelle.
-
-Uraalin pohjoisilta kukkuloilta, joka rajaharjanne täällä on todella
-vuoriston, jopa tunturienkin näköinen, alkaa läheltä toisiaan kolme
-jokea: Ussa Petshoraan, Bodarata Karian mereen ja Shtshutshja Obiin
-päin. Bodaratan ja Shtshutshjan seutuja me aioimme matkustella.
-Millainen se maa oli, miten meille oli käyvä, saatoimmeko toivoa
-porokyytiä vai täytyikö meidän jalkaisin tallustella, ei kukaan
-tiennyt sanoa.
-
-Shtshutshjan suuhun asti matkustimme entisellä tavalla, maksaen
-joka ostjakkikylässä palkan soutajillemme, jotka saivat lähteä
-kotimatkalle, ja palkaten taas uusia; Shtshuthjalla saivat omat
-palkkalaisemme ryhtyä työhön. Kahdeksan päivää soutelimme hitaasti
-vastavirtaan pitkin sen kaikkia lukemattomia kiemurapolvekkeita yhä
-syvemmälle sanomattoman yksitoikkoisen ja kuolettavan ikävän tundran
-sisään, milloin läheten Uraalia, milloin taas siitä etääntyen.
-Kahdeksaan päivään emme nähneet ainoatakaan ihmistä, vaikka kyllä
-ihmisten elon merkkejä, heidän rekiin sovitettuja tarpeitaan ja
-hautapaikkojaan. Suot, joita oli mahdoton kulkea, estivät pääsemästä
-kummallekaan puolelle joesta retkeilemään; verenhimoiset sääsket
-miljaardittain ahdistivat meitä lakkaamatta. Seitsemäntenä päivänä
-näimme koiran, ja se oli meille kuten soutajillemmekin koko ilmiö;
-kahdeksantena päivänä löysimme asutun tshumin eli tuohimajan ja siinä
-ainoan ihmisen, joka voi meille antaa tietoja niistä seuduista. Hänet
-me otimme oppaaksi ja kolmen päivän päästä läksimme vaellukselle,
-joka tuli sekä vaivalloiseksi että vaaralliseksi.
-
-Yhdeksän päivämatkan päässä meistä, Saddabein laidunmailla Uraalin
-vuoristossa, kuului olevan poroja, vaan Shtshutshjan seuduilla ei
-tähän aikaan ainoatakaan. Sen tähden meillä ei ollut muuta neuvoa
-kuin lähteä astuskelemaan ja siten antautua kaikkiin vastuksiin ja
-ikävyyksiin, joita sellaisella matkalla voi sattua tiettömässä,
-ravinnottomassa, sääskisessä, ihmisvihollisessa ja, mikä pahinta oli,
-ihan tuntemattomassa maassa.
-
-Varovasti ryhdyttiin matkan varustuksiin vasta kauan neuvoteltuamme
-keskenämme ja sikäläisten apumiestemme kanssa, ja huolellisesti
-punnittiin kantamusten paino, joita jokaisen täytyi sälyttää
-selkäänsä, sillä uhkaavana seisoi näljän kummitus edessämme. Me
-kyllä tiesimme, että ainoastaan kuljeksiva paimen voi eleksiä
-tundralla, vaan ei metsästäjä; me tiesimme jo kokemuksestakin kaikki
-tiettömyyden vastukset, sääskilaumojen tuottamat tuskat, sään
-vaihtelevaisuudet, tundran köyhyyden ja varustauduimme sen mukaan;
-mutta mahdoton oli varustautua sitä vastaan, jota emme tienneet,
-emme voineet aavistaa ja joka kuitenkin meitä kohtasi. Palata emme
-tahtoneet, vaan jos olisimme aavistaneet, mitä meidän piti kokea,
-niin olisimmepa kuitenkin kääntyneet pois.
-
-Lyhyet turkit yllä, raskas kantamus seljässä sekä ampuma- että
-muita tarpeita, läksimme 29 päivänä heinäkuuta liikkeelle, jättäen
-veneemme kahden miehen vartioitavaksi. Vaivalloisesti, taakkojen
-painosta läähättäen, tuskissamme sääskien lakkaamattomasta, öin
-päivin ahdistavasta vitsauksesta astuimme tundraa; joka tunnin,
-joka puolen tunnin ja viimein joka tuhannen askeleen päästä olisi
-tarvinnut levähtää, vaan eivätpä sääsket suoneet vähäistäkään rauhaa.
-Kiipesimme lukemattomain mäkien ja laaksojen poikki, kaaloimme yhtä
-paljon kaikenlaisia soita, sivusimme satoja nimettömiä järviä,
-kiersimme veteliä silmäkkeitä ja puroja.
-
-Tylymmin, kuin tapahtui, ei tundra suinkaan olisi voinut ottaa meitä
-vastaan. Hienoa sadetta hosui tuuli vasten kasvojamme; läpimärjissä
-turkeissamme paneuduimme pitkäksemme sateesta märkään maahan, ei
-katosta päällä, ei lämmittävää tulta vieressä, sen sijaan yhä ääretön
-sääskilauma vaivaamassa. Kuitenkin aurinko taas kuivasi jälleen
-vaatteet, toi uutta rohkeutta ja uutta voimaa; pyrittiin eteen
-päin. Iloinen sanoma vahvistaa enemmän kuin päiväpaiste ja uni;
-meidän miehemme näkivät kaksi tuohimajaa ja kiikareilla erotimme
-selvästi niiden ympärillä poroja. Sydämmestämme iloiten olemme jo
-mukavasti makaavinamme poron reessä, joka täällä on ainoa mahdollinen
-kulkuneuvo, ja katselevinamme sen edessä ripeästi kulkevaa, omituista
-porovaljakkoa. Pääsemme tshumien ja porojen luo: hirveä näkö!
-Porolaumassa raivoaa pernatauti, hirvein, ihmisillekin vaarallisin
-kaikista karjan rutoista, leppymättömin, valitsematta ja armotta
-tappava kuolon enkeli, jonka tuhoisen raivon edessä ihminen seisoo
-voimatonna ja neuvotonna ja joka täällä köyhdyttää koko kansakuntia
-ja raastaa uhreiksensa yhtä säälimättä ihmisiä kuin eläimiäkin.
-
-Kuusikahdeksatta kuollutta poroa luen ihan tshumin läheltä; joka
-taholla näkyy jo kuolleita tai vasta kaatuneita, vielä vavahtelevia
-poroja ja vasikoita. Toisia juoksee, kuolema sydämmessään, lähtöön
-valmisten rekien luo, ikään kuin toivoisivat ihmisen lähellä
-pelastuvansa, eivät anna itseään sieltä karkoittaa, seisovat,
-silmät seljällään, etujalat ristissä, pari minuuttia, horjahtavat
-ja kaatuvat; valkoista lasimaista limaa juoksee suusta ja nenästä;
-vielä muutamia vavahduksia, ja lisää ruumiita makaa maassa. Imettävät
-emät vasikoineen eroavat laumasta; emät kuolevat samalla tavalla,
-vasikat katselevat uteliaasti ja ihmeissään emiänsä, jotka nyt niin
-kummallisesti käyttäytyvät, tai syövät huolettomina kasvattajainsa
-kuolinsijain lähellä, palaavat niiden luo, löytävät hellän
-hoitajansa ruumiina, nuuhkivat sitä, hypähtävät peljästyen taa päin
-ja rientävät pois, harhailevat mölisten, haistelevat kaatuneita,
-menevät täysikasvuisten porojen luo, tulevat karkoitetuksi sieltäkin,
-mölisevät ja etsivät edelleen, kunnes löytävät, mitä eivät etsi,
-kuoleman omistajansa nuolesta, joka tahtoo saada heistä ainakin
-nahat. Kuolema raivoaa yhtä leppymättömästi vanhain kuin nuortenkin
-porojen joukossa; vahvimmat, muhkeimmat kaatuvat kuoleman enkelin
-kourissa yhtä varmaan kuin nuorimmat vasikatkin.
-
-Kuolevain ja kuolleiden eläinten keskellä juoksentelevat ihmiset,
-lauman omistaja Shungei omaisineen ja palvelijoineen, koettaen
-mielettömässä ahneudessaan pelastaa niin paljon kuin suinkin
-mahdollista. Vaikka hyvin tietävät, mihin hirveään vaaraan
-antautuvat, jos porosta pieninkään veripisaran rahtunen, vähäkään
-lasimaista limaa pääsee heidän vereensä, ja vaikka ovat monesti
-kokeneet, että jo satoja heidän kansalaisiaan on kauheissa tuskissa
-kuollut tuohon kauhistavaan ruttoon, he kuitenkin kaikin voimin
-nylkevät noita ruttoisia eläimiä. Kirveshamaran isku päättää
-kuolevien porojen tuskat, nuoli vasikkain elämän, ja muutaman
-minuutin päästä on talja, josta vielä viikkokausien kuluttua voi
-tauti tarttua, kasassa muiden joukossa, ja veriset kädet leikkelevät
-lihapaloja vasikkain ruumiista, kastavat niitä tapetun eläimen
-rintavereen, jollaisena niitä raa'altansa nieleksitään. Pyöveleiltä
-näyttävät miehet hirvittäviltä noidilta naiset, raatoja ahmivilta,
-verisiltä hyenoilta molemmat; pitämättä lukua pään päällä, ei
-jouhessa, vaan hämähäkin langassa riippuvasta, kuolemaa uhkaavasta
-miekasta kaivelevat ja ahmivat he vain yhä edelleen, ja vanhempiaan
-siinä ahkerasti auttelevat jo lapsetkin sekä keskikasvuiset pojat ja
-tytöt että tuskin vieroitetut lapset.
-
-Tshum siirretään toiselle lähikukkulalle; onneton lauma, joka oli
-kahden tuhannen suuruisena lähtenyt Oraalista ja koko tien merkinnyt
-keskeltänsä kaatuneilla eläimillä, kokoutuu nyt ainoastaan kahden
-sadan kokoisena uudestaan tshumin ympärille; mutta seuraavana aamuna
-makaa taas neljäkymmentä poron ruumista yöllisen leposijan lähellä.
-
-Me tiesimme että pernaruttoiset eläimet ovat ihmisellekin
-vaaralliset, vaan emme kuitenkaan tienneet vielä sen vaaran koko
-suuruutta. Sen tähden me ostimme näköään vielä ihan terveitä
-poroja, valjastimme ne kolmen reen eteen, asettelimme tavaramme
-rekiin ja läksimme, itse vieressä astuen, helpommalla mielellä
-matkaamaan edelleen. Poron lihaa syömästä, kuten olimme toivoneet,
-jopa siihen luottaneetkin, esti tuo hirvittävä rutto; huolekkaammin
-ja pelokkaammin tähystelimmme siis tästä lähtein joka taholta
-pikku riistaa, saadaksemme edes jonkun metsäkanan, ison kuovin,
-tundrakurmitsan tai sorsan. Säästäen vähiä varojamme niin paljon kuin
-mahdollista tunkeilimme, jos tundra oli vähänkään suonut antimiaan,
-vaivoin vireillä pysyvän tulen ympärillä, jokainen paistaen vartaassa
-pienintäkin lintusta niin hyvin, kuin kävi päinsä. Vaan oikein
-kylläisiksi emme enää päässeet.
-
-Kuljettuamme Shungein kuolemantien poikki pääsimme ensimmäiseen
-määräpaikkaamme, Bodaratalle; meillä oli niin hyvä onni, että vielä
-kerran tapasimme tshumin ja poroja; niiden avulla kuljimme merta
-kohti, mutta meidän täytyi kääntyä, rantaa näkemättä. Edessämme
-oli sekä pohjaton suo että taaskin suuret joukot kuolleita poroja;
-taas olimme osuneet poluille, joita myöten Shungei oli paennut
-kotipuoleensa eikä uusi tuttumme Sanda uskaltanut ajaa laumaansa
-niiden jälkien poikki.
-
-Sillä hänenkin laumassaan niitteli viikatemies, kuolema, hänellekin
-ja vielä enemmän hänen naapurilleen oli rutto tuottanut tuhoa.
-Mies, joka oli hänen kanssaan laumoinensa kuljeksinut, oli ripeästi
-teurastanut pernaruttoon sairastuneen, lihavan poron juuri vähän
-ennen, kuin se muuten, olisi kuollut, ja syönyt lihaa siitä elukasta,
-vaan sen tekonsa saanut maksaa omalla ja kaikkein omaistensa
-hengellä. Kolme kertaa oli Sanda paimen siirtänyt tshumiansa ja joka
-kerran oli hänen täytynyt kaivaa hauta kaatuneiden porojen keskeen.
-Ensin oli sen kevytmielisen miehen kaksi lasta haudattu, sitte hänen
-palvelijansa ja kolmantena päivänä oli hän itse kuollut. Yksi lapsi
-sairasti vielä ja vaikeroi hirveissä tuskissa, kuin me läksimme merta
-kohti; vaiti oli hän jo meidän palatessamme tshumiin; sillä neljäs
-hauta oli tällä välin kätkenyt viidennen uhrin. Eikä se vielä ollut
-viimeinen.
-
-Ostjakki Hadt, meidän miehiämme, nöyrä, ainiaan iloinen ja meille
-jo rakkaaksi ja mieluiseksi tullut mies, valitteli ja vääntelehti
-jo toispäivästä asti hirveissä, yhä enemmän kiihtyvissä tuskissa;
-varsinkin valitti hän yhä lisäytyvää kylmän tunnetta. Me olimme
-sovittaneet hänet poron rekeen palatessamme paimenen tshumille;
-samalla tavalla kuljetimme häntä, kuin tshumia siirrettiin viidennen
-kerran. Meidän keskessämme makasi hän vaikeroiden tulen vieressä.
-Tuon tuostakin nousi hän, paljasti ruumiinsa ja lämmittelihe tulen
-säteissä Samoin ojenteli hän jäykistyviä jalkojaan tuleen, pitämättä
-lukua, vaikka ne paahtuivatkin. Viimein me nukuimme, ja luultavasti
-hänkin; kuitenkin meidän herätessämme seuraavana aamuna oli hänen
-makuusijansa tyhjänä. Ulkona tshumin edessä, rekeä vasten nojaten,
-kasvot aurinkoon päin, ikään kuin vielä lämmittelemässä sen säteissä,
-istui hän levollisesti ja hiljaa, vaikeroimatta, mitään virkkamatta.
-Hadt oli kuollut.
-
-Me hautasimme hänet muutaman tunnin päästä kansansa tavan mukaan. Hän
-oli ollut rehellinen "pakana" ja oli sen tähden myöskin haudattava
-pakanain tavalla. Meidän "oikeauskoiset" matkakumppanimme eittivät
-ryhtyä siihen; sen tähden "pakana" kumppanit toimittivat meidän
-avullamme hautauksen, joka tosin ei ollut kristillinen, mutta sentään
-ihmisarvon mukainen. Viidennessä haudassa makasi kuudes uhri.
-
-Oliko tämä hauta viimeinen? Ehdottomasti tuli se kysymys mieleeni,
-sillä kammottaa alkoi minua ja meitä kaikkiakin tässä kuoleman
-tiellä. Meidän onneksemme oli Hadtin hauta viimeinen tällä matkalla.
-
-Vakavina, hyvin vakavina matkustimme taas Shtshutshjaa kohti yhä
-tuntuvammaksi tulevan puutteen pelossa. Sanda jotenkuten elätti
-meidän väkeämme, itse tulimme niukasti toimeen metsästystaitomme
-tuotteilla. Kuin kerran onnistui yhtenä aamupäivänä ampua koko
-perhekunta hanhia ja lisäksi vielä metsäkanoja, kuoveja ja
-kurmitsoita, silloin vietimme oikeata juhlaa, sillä nyt saimme
-kerran syödä, säästämättä suupaloja. Ilman Sandan apua meidän tuskin
-kuitenkaan olisi ollut mahdollinen tulla toimeen.
-
-Pääsimme Shtshutshjalle ja veneemme luo melkein ihan puhtaina
-ruokavaroista, ja siellä nyt neljäntoista päivän jälkeen taas
-kerrankin saimme mielin määrin nauttia varojamme. Tundralle sanoimme
-jäähyväset ainiaaksi.
-
-Eräs shamaani, jonka tapasimme ylempänä Obilla kalastelemassa ja jota
-pyysimme näyttämään meille taitoansa ja viisauttansa, kyllä kutsui
-jamaul-rumpunsa kumealla tärinällä avukseen ystäväänsä, jumalain
-lähettilästä, ja sitte ilmoitti taivaan sanoman, että me muka jo
-tulevana vuonna palaamme takaisin tuohon köyhään seutuun, josta juuri
-olimme tulleet, ja varsinkin sinne, josta Shtshutshja, Bodarata
-ja Ussa alkavat; sillä kaksi keisaria oli muka meitä palkitseva,
-meidän "vanhimpamme". ovat kirjoituksiimme tyytyväiset ja lähettävät
-meidät uudestaan; mutta tällä nykymatkalla meille ei enää tapahdu
-mitään onnettomuuksia. Niin oli muka hänelle ilmoittanut jumalain
-lähettiläs, jonka ajatukset hän vain voin kuulla.
-
-Ennustuksen viimeinen osa kyllä toteutui. Hitaasti tosin, vaan
-ilman onnettomuuksia ja häiriöitä matkustimme kolmekolmatta
-päivää Obia vastavirtaan ja pitkän odotuksen jälkeen viimein
-tavatulla höyrylaivalla kolme päivää Irtishiä myöten ylös päin.
-Ilman onnettomuuksia, vaikka kyllä vastuksia kärsien, pääsimme
-Uraalin ylitse; ripeästi luistimme mukavilla höyrylaivoilla alas
-Kama-jokea; hitaammin veivät laivat meitä Volgaa myöten ylös
-päin. Nishni-Novgorodissa, Moskovassa, Pietarissa otettiin meitä
-ystävällisesti vastaan kuten ensi kerrallakin, ja omassa kodissa
-meitä riemulla tervehdittiin; "vanhimpamme" näyttävät myöskin olevan
-kirjoituksiimme tyytyväiset, vaan tundralle me emme palaa, en
-ainakaan minä.
-
-
-
-
-Pakana Ostjakit.
-
-
-Helppo ja vaivaton on nykyään, ja arvattavasti vielä vuosisatoja
-edelleenkin, ihmisen taistelu olemassa olostaan Siperiassa, helppo
-ja vaivaton varsinkin luonnon lahjoista rikkaassa eteläosassa, mutta
-ei liian kova eikä vaikea niissäkään seuduissa, joita me olemme
-tottuneet katsomaan jääaavikoksi, hedelmättömäksi erämaaksi ja joita
-me vielä sittekin sellaisiksi sanomme, kuin siellä vastahakoisesti
-itse matkustelemme. Tosin Länsi-Siperian pohjoisimmassa osassa
-ilmanala on kolkko ja kova; tosin maa pysyy siellä verraten
-matalasta pinnan alta alkaen ijäisesti jäässä eikä kasva ravitsevaa
-hedelmää; tosin taivas ja aurinko eivät kypsytä maahan kylvettyä
-viljan jyvää; mutta sielläkin luonto hyväntahtoisesti antaa runsaita
-lahjojansa ja, mitä maa ei anna, antaa vesi. Noilla seuduin, joita
-me mielellämme kierrämme, vuosisatoja asunut ihminen kyllä näyttää
-meistä köyhältä ja kurjalta, vaan todella hän ei ole kumpikaan.
-Hänkin saa tarpeensa riittävästi, hänkin kokoo itselleen viehätystä,
-joka häntä tyydyttää, sillä hänen kotonsa antaa hänelle enemmän,
-kuin hän elääkseen tarvitsee. Tosin hänkin enemmän tai vähemmän
-tajuisesti tavoittelee "ihmisarvon mukaista olemusta", mutta ei julki
-eikä salaa vihaa onnellisempia, sillä hän itse on onnellisempi,
-kuin me luulemmekaan, siitä syystä, että hän on vaatimattomampi,
-vähempään tyytyväinen ja vähemmästä iloinen, kuin me olemme, ja siitä
-syystä, että hän, jos katsomme syvemmälle, ei tiedä mitään siitä,
-jota me sanomme intohimoksi, että hän lapsen riemulla nauttii iloja,
-joita hänelle saattaa sattua, ja kantaa kärsimyksiä, jotka häntä
-kohtaavat, kuin lapsi, joka kyllä ehkä tuntee syvällistä surua, vaan
-helposti sen myöskin unhottaa. Tosin musta suru ja huoli astuvat
-hänenkin majapaikkaansa, mutta hän karkoittaa ne heti luotansa,
-milloin vain luulee huomaavansa ilon edes etäistä kajastustakaan,
-ja unhottaa hädän heti, kuin onni taas hänelle hymyilee. Hänkin
-kerskaa rikkaudestaan ja valittaa köyhyyttä; mutta hän ei joudu
-toivottomuuteen, vaikka hänen rikkautensa katoaakin, eikä hän
-kadota malttiansa, jos hänen köyhyytensä muuttuu rikkaudeksi. Hän
-on täys'kasvuisenakin vielä lapsi ajatuksissaan ja tuntemisessaan,
-teoissaan ja toimissaan; hän on onnellisempi kuin me.
-
-Ostjakki, jonka kanssa varsinkin olemme seurustelleet Ala-Obin
-varsilla, jota olemme useimmin tavanneet ja jota luulemme oppineemme
-paraiten tuntemaan, kuuluu Suomen sukuun ja hänellä on sama usko
-kuin eräällä toisella saman suvun haaralla, samojeedeilla, sekä
-melkein samat tavat kuin melkein kaikilla sukulaiskansoillaan eli
-siis lappalaisillakin; hän on poropaimen ja kalastaja, metsästäjä
-ja linnustaja, kuten samojeedi ja lappalainen. Jos ei oteta lukuun
-hänen uskoansa ja ehkä kieltänsä, niin hän on enemmänkin lappalaisen
-kuin samojeedin kaltainen; sillä hän on sekä paikoillaan asuva että
-vaelteleva paimen, jota vastoin samojeedi yksin kalastellessaankin
-ainoastaan ani harvoin vaihtaa kuljetettavan majansa pysyväiseen
-hirsitaloon, ainakaan siinä Siperian osassa, jota me olemme
-matkustelleet.
-
-Ehkä ostjakkien heimo on ennen aikaan ollut väkirikkaampi kuin
-nykyään, vaan kansa meidän käsityksemme mukaan se ei ole koskaan
-ollut. Joissakuissa heidän asuinpaikoissaan tai sellaisissa
-seuduissa, joissa he ainakin vaeltelevat, kuuluu väkiluku yhä
-vähenevän, toisissa sitä vastoin hiukan lisäytyvän, vaan ei suuressa
-määrässä kumpaakaan. Enintään heitä lienee viisikymmentä tuhatta
-henkeä. Koko Obdorskin suuressa piirissä, joka ulottuu 65:nen
-pohjoisen leveysasteen tasalta samojeedein niemen pohjoispäähän
-ja Uraalista Kass-joen latvoille asti, elää saamiemme virallisten
-tietojen mukaan nykyänsä ainoastaan viisituhatta kolmesataa
-kaksiyhdeksättä miesostjakkia, joista ainoastaan tuhat kolmesataa
-kuusikahdeksatta on työhön kykenevää eli, joka on ihan sama, veroa
-maksavaa miestä. Jos oletamme naisia olevan yhtä paljo, niin ei
-heitä sittekään ole täyteen yhtätoista tuhatta. Sen tähden äskeinen
-arvio ei suinkaan ole liian vähäinen, vaan pikemmin liian suuri,
-vaikka otettakoonkin huomioon, että ostjakkien asuinala ulottuu Obin
-varsilla ylös Surgutin seuduille asti ja Irtishin varsilla lähelle
-Tobolskia.
-
-Kaikki Irtishin sekä Ylä- ja Keski-Obin seutujen ostjakit asuvat
-vakinaisissa, hyvin yksinkertaisissa hirsitaloissa; jotka ovat
-samankaltaiset kuin venäläisten asunnot. Ainoastaan siellä täällä
-hyvin harvassa näiden ja korkeampaa sivistysastetta osoittavien
-kiintonaisten asuntojen välillä tavataan tuohiteittä, tshumi,
-jota vastoin se Ala-Obin varsilla, varsinkin Obdorskin ja joen
-suun välillä, on vaeltelevan poropaimenen ainoana asuntona,
-jokahan onkin luonnollista. Samassa suhteessa, vaikka ei tosin
-ihan täydellisesti, kuuluvat vakinaisissa, pysyvissä kylissä
-asuvat ostjakit oikeauskoiseen kirkkoon tai heidät luetaan siihen,
-koska ovat antaneet itsensä kastaa. Sitä vastoin tshumissa vielä
-majailevat ostjakit ovat pysyneet ikivanhassa uskossansa, josta
-ei suinkaan puutu runollista ylevyyttä eikä siveellisyyttä, vaan
-jota oikeauskoiset papit ja heidän seurakuntalaisensa tuomitsevat
-sokeaksi pakanuudeksi. Sitä uskoaan nämä ostjakit tunnustavat paljon
-hartaammin ja suuremmalla vakuutuksella kuin toiset niin sanottua
-kristillisyyttänsä, joka ei suinkaan ole mikään jalostuttava korvaus
-ostjakkien lapsellisesta mielestä kehittyneen ja lapsellisella
-tavalla ilmi tulevan uskonnon sijaan. Sitä myöten, kuin Keski-Obin
-ja Ala-Irtishin seutujen ostjakit ovat ottaneet vastaan hirsiasunnot
-ja kristinuskon, ovat he myöskin vaihtaneet entisen pukunsa melkein
-kokonaan venäläisten kalastajanaapurien pukuun ja heidän seurassaan
-paljon omistaneet heidän tapojansakin ja omiansa kadottaneet
-sekä osaksi myöskin unhottaneet heimonsa puhtautta, niin että
-heille entisestä ominaisesta olemuksestaan ei ole jäänyt jäljelle
-oikeastaan mitään muuta kuin ne tuntomerkit, joita ei voida kadottaa,
-kieli ja kaikki siitä riippuvat omituisuudet, ja ehkä myöskin
-kaikilla ostjakeilla yhteinen taitavuus, toimekkaisuus ja viaton
-hyväntahtoisuus. Mutta ei missään tapauksessa käy lausua, että
-tapojen muutoksesta olisi siveellisyys lisäytynyt tai kristinuskon
-ottamisesta tapojen puhtaus kasvanut. Ainakin on mieluisempi
-oppia tuntemaan pakana ostjakkeja ja lähemmin tarkastella vielä
-alkuperäistä kansaa, kuin sitä sen osaa, joka on ainoastaan varjo
-siitä, kuin se ennen oli ja heimon toinen osa vielä nykyäänkin on.
-Minä siis supistan kertomukseni niihin ostjakkeihin, jotka vielä
-nykyäänkin palvelevat Ort jumalaansa, elävät monivaimoisuudessa,
-kellä on siihen varaa, ja hautaavat kuolleitansa ihan samalla tavalla
-kuin heidän isänsä ovat haudanneet; esitykseni ei siitä suinkaan
-tule huonommaksi, että toiset jäävät syrjään, vaan päin vastoin
-kokonaisemmaksi, jos puhun yksinomaan vain näistä.
-
-Ostjakkien kansan luonteesta on vaikea puhua, vielä vaikeampi
-sitä kuvata. Minä olen sitä moneen kertaan koettanut, mutta
-aina huomannut, miten mahdoton on sanoilla kuvata muotoa ja
-kynällä täydellisesti esittää ainoastaan silmällä nähtäviä heimon
-tuntomerkkejä. Ostjakit ovat kasvojensa muodolta, ihonsa, tukkansa
-ja silmäinsä väriltä hyvin monenlaiset; heidän rotumerkkiänsä eli
-siis mongolialaisuuttansa ei suinkaan ole aina helppo huomata,
-päin vastoin se usein on hyvin näkymättömissä; jos joskus todella
-luullaan saaneensa määritellyksi jokin varma, kaikkiin soveltuva
-tuntomerkki, niin toiset saman heimon jäsenet taas todistavat, että
-sitä määrittelyä ei suinkaan käy sanoa ehdottoman päteväksi, vaan
-ainoastaan osittain kelvolliseksi. Jos koetan sovittaa kaikkea
-yhteen, kuin olen tarkastettavinamme olleista ostjakeista nähnyt ja
-muistiin kirjoittanut, niin uskallan kuvata heitä ainoastaan näin:
-
-Ostjakit ovat keskikokoisia, yleensä solakkavartaloisia, kädet, jalat
-ja raajat yleensä kohtuullisen kokoiset, kädet ehkä pikemmin suuret
-kuin pienet, pohkeet melkein aina pienet. Kasvojen muoto on jotenkin
-muiden mongolialaisten ja Pohjois-Amerikan indiaanein välillä,
-sillä ruskeat silmät ovat kyllä pienet, vaan ainoastaan sen verran
-viistossa, että sen juuri paraiksi huomaa, sasupäät eli poskiluut
-matalat, mutta kasvojen alaosa kapeaan ja terävään leukaan päin
-niin painunut, että muoto näyttää kulmikkaalta, ja, kun huuletkin
-ovat teräväpiirteiset, muuttuu se monella, varsinkin lapsilla ja
-naisilla, oikeaksi kissan naamaksi, vaikka nenä yleensä onkin vain
-hyvin vähän litteä, monella ei ollenkaan. Runsas, suora tukka, joka
-ei sentään ole karkea, on tavallisesti musta tai mustanruskea,
-harvemmin vaaleanruskea ja vielä harvemmin kellertävä, ja parta
-huono, kuitenkin ainoastaan siitä syystä, että nuorilla keikareilla
-on tapana nyhtää sitä pois, kulmakarvat ovat tuuheat. Ihon väri on
-tuskin tummempi kuin europpalaisen, joka paljon eleksii tuulessa ja
-ulkoilmassa millä säällä hyvänsä, ja kellertävyys, jota siinä aina
-sentään on, voi melkein näkymättömäksi heiketä ja sotkeutua.
-
-Vaikka tätä määrittelyä käyneekin sanoa soveltuvaksi enimpiin
-ostjakkeihin, niin se ei kuitenkaan merkitse, että heitä tarkemmin
-katsellessa tarvitsisi vähääkään epäillä heidän rodustansa.
-Muutamat heistä huomataan heti ensi katsauksella täydellisiksi
-mongolialaisiksi; sillä he ovat lyhytkasvuisia, ruskeat, vilkkaat
-silmät ovat viistossa ja pitkäaukkoiset, sasupäät korkeat, karhea
-tukka sysimusta, ja kaikki aina paljaana olevat ruumiin osat joko
-vaskipunaiset tai nahkaruskeat.
-
-Ostjakkien kielestä en voi lausua mitään arvostelua. Sen tähden sanon
-vain, että se jakautuu kahteen, vieraankin selvästi huomattavaan
-murteesen, joista Keski-Obin seuduilla vallitseva kaikuu hyvin
-soinnukkaalta, vaikka vähän pitkäveteiseltä ja laulun tapaiselta,
-jota vastoin Ala-Obin murre sen tähden, että kaikki ostjakit
-siellä mielellään käyttävät pehmeämpää samojeedein kieltä, sujuu
-sukkelammin, tavut kuitenkin aina selvästi eroten toisistaan.
-
-Kristityt ostjakit matkivat, kuten jo huomautimme, venäläisten
-pukua; naiset eroavat venäläisten kalastajain naisista ainoastaan
-siten, että he koristavat vaatteitansa monesta paikasta kirjavilla
-lasihelmillä ja käyttävät erikoisia, ylt'yleensä helmillä
-koristettuja, leveitä nauhoja, saman laatuisia kuin katolilaisten
-pappien stola. Pakana ostjakit käyttävät pukiminaan yksinomaan poron
-nahkoja ja muiden eläinten nahkoja ainoastaan poikkeuksen tavoin
-erityisinä poroturkin eli, kuten venäläiset sanovat, hirviturkin
-koristuksina. Pukimina on alapuolelle polvea ulottuva, miehillä
-rintaan asti, naisilla koko etupuolelta halaistu, ruumiin mukainen
-turkki, joka naisilla vyötetään nahkavyöllä kiinni; turkkiin kiinni
-ommeltu tai irtaallaan siihen kuuluva päähine ja hihoihin kiinni
-ommellut rukkaset; nahkahousut, jotka ulottuvat polvien alapuolelle,
-ja nahkasukat, jotka sidotaan kiinni polvien yläpuolelta. Naisten
-turkki on etupuolelta pitkin laitoja koristettu pienistä,
-neliskulmaisista, lyhytkarvaisista, eri värisistä, suurella vaivalla
-yhteen ommelluista nahkapaloista tehdyllä reunuksella ja helma
-leveällä koirannahkareunuksella, miehillä samoin ainakin helma;
-heillä myöskin aina on päähine kiinni turkissa. Nahkasukat, milloin
-niitä tahdotaan oikein sieviksi, tehdään hyvin monen värisistä,
-aistikkaasti asetelluista nuorten porojen nahkakaistaleista;
-rumamuotoinen kenkä on osaksi siihen kiinni ommeltu, osaksi
-sidotaan se nauhoilla kiinni. Keveä, metallinapeilla koristettu
-nahkavyö, jossa veitsi riippuu, pitää miehen turkkia kiinni;
-kirjava, pitkärimsuinen liina, jota kesällä käytetään nahkapäähineen
-sijasta, riippuu naisilla turkin päällä. Paidasta ei tiedetä mitään;
-sitä vastoin naiset käyttävät vyöhykettä. Koristuksikseen kokoaa
-ostjakkinainen niin paljon yksinkertaisia vaski- tai paraimmassa
-tapauksessa hopeasormuksia kaikkiin sormiinsa, kuin niihin mahtuu,
-joten koko se käden osa on ihan kuin panssaroitu, kantaa sitä
-paitsi kaulassaan suurempia tai pienempiä lasihelmi-nauhoja ja
-raskaita, lasihelmistä, rautalangan kiehkuroista ja metallinapeista
-tehtyjä vastamaisia korvaheluja paremmin korvain päällä kuin niistä
-riippumassa, ja palmikoitsee tukkansa kahteen palmikkoon, jotka
-ulottuvat alas pohkeiden keskipaikoille asti. Samoin tekee myöskin
-ostjakkilainen keikari, todistukseksi että kaikki maailman keikarit
-ovat samaa sukua, jota vastoin mies tavallisesti pitää tukkansa kyllä
-pitkänä, mutta irtaallaan.
-
-Yksinkertaisempi vielä kuin vaatetus, mutta yhtä tarkoituksen
-mukainen kuin tosin ruma, vaan kesät talvet yhtä sovelias puku, on
-ostjakin asuntokin, tshum, keilan muotoinen, tuohella päällystetty
-kuljetettavaksi sopiva maja, jota sekä kalastaja että liikkuva
-paimen käyttää. Kaksi- tai kolmekymmentä hienoa, silitettyä,
-molemmista päistä teroitettua, neljän tai kuuden metrin pituista
-seivästä, joista kaksi sidotaan lyhyellä nuoralla ylhäältä yhteen
-muille tueksi, on, silmämäärältä, mutta kuitenkin hyvin tarkkaan
-piiriin asetettuina, seinätelineinä; viisi tai kahdeksan, kapeista
-ja keittämällä pehmitetyistä tuohiliuskoista tehtyä, keilanpinnan
-muotoista levyä on ulkoverhona; tuulen siimespuolelle jätetty,
-kudotulla tuohilevyllä suojeltava aukko majan ovena; ylähuippu on
-aina auki, että savu pääsee vapaasti nousemaan. Ovesta tshumin
-vastapäiseen seinään on suora, paljas käytävä, jonka keskikohdalla
-on tulisija; sen päällä on kaksi vaakasuoraa, seinäseipäihin
-sidottua seivästä kuivausorsina, joissa keittokattilakin riippuu.
-Käytävän kummallakin puolella on lautoja tai ainakin mattoja maassa
-astuimina ja vuoteiden jatkona, joiden pää puoli on seinään päin.
-Sararuohosta tehdyt matot, pitkäkarvaiset, pehmeät poron taljat ja
-poronkarvoilla tai kuivilla suosammalilla täytetyt, tyynyt ovat
-makuusijoina, turkit peitteinä. Sääskiverho, jonka alle kesällä koko
-perhe ryömii, suojelee makaajia tehokkaammin kuin tshumin ovella aina
-palava pajurisutuli noilta siivekkäiltä kiusaajilta. Keitto-, tee- ja
-juomakattila, kaukaloita, nahkasäkkejä, joissa pidetään jauhoja ja
-kovaksi paistettua ruisleipää, pieniä, kannellisia arkkuja, joissa
-säilytetään arvokkaimmat tavarat, varsinkin teeastiat ja -tarpeet,
-kirves, pora, nahankaavin, kaukalon muotoinen ompeluarkkunen, jousi
-tai pyssy, lumianturat sekä monenlaisia pyydyksiä; siinä kaikki
-sellaisen majan talouskapineet. Kristittyjen ostjakkien majoista
-harvoin puuttuvan jumalankuvan sijasta on näillä pakanallinen
-kotijumala.
-
-Talven kylmältä ja myrskyiltä suojataan tshumia nahkapeitteellä,
-joka tehdään vanhoista turkeista, tai vielä paremmin toisella
-tuohikerroksella, joka levitetään entisen päälle.
-
-Jos tshumin isäntä on kalastaja, on sellaisen tshumin edessä
-kuivaustelineitä sekä verkkoja että kaloja varten, hyvin
-siistitekoisia, erittäin keveitä ja taidokkaita rysiä, monta
-verrattoman hyvää pikku venettä ja muita kalastusneuvoja. Jos
-isäntä on myöskin metsästäjä, näkyy majan ympärillä kaikenlaisia
-pyydyksiä, itsestään tappavia kaaria ja jousia. Poropaimenella on
-monta taitavasti tehtyä rekeä niihin kuuluvine tarpeineen ja yksi
-hänellekin välttämätön vene.
-
-Joka ostjakki osaa kalastaa, melkein jokainen myöskin metsästää tai
-viritellä pyydyksiä, mutta ei jokainen olla poronpaimenena. Kellä on
-poroja, häntä ostjakkien kesken pidetään vauraana eläjänä, ja jos
-poroja on paljo jollakulla, sanotaan häntä rikkaaksi; yksinomaan
-kalastuksella elämistä pidetään köyhyyden merkkinä. Hevosia ja
-sarvikarjaa näkyy kyllä vähä joissakuissa ostjakkikylissä, mutta
-ainoastaan keskijoen varsilla; lampaita ja ehkä kissaakin pidetään
-siellä myöskin silloin tällöin. Vaan ostjakkien varsinaisina
-kotieläiminä ovat poro ja koira. Ilman niitä, varsinkaan ilman
-poroa, ei toimeentuleva mies luule voivansa elääkään, ja ne todella
-tekevätkin hänelle mahdolliseksi sen, joka hänestä on elämän iloa.
-Kuten beduiini, Sisä-Afrikan vaelteleva paimen, katsoo itseään
-arvokkaammaksi niitä heimolaisiansa, jotka maata viljelevät, ja kuten
-kirgiisi melkein halveksivasti katselee jokaista, kuin koettaa saada
-elatustansa maasta, samoin porolauman isäntä, jopa poropaimenkin
-käy käsiksi verkkoon ja koukkuihin ainoastaan silloin, kuin tahtoo
-saada kaloja omaksi tarpeekseen; jota vastoin kalastaja laskee
-verkkoja ja rysiä, paitsi itseään, myöskin muita varten tai tekee
-sitä toisen palvelijana. Porojen luvun mukaan arvostelee ostjakki
-miehen omaisuutta, poroja hän katsoo rikkaudekseen, onnekseen.
-Sen tähden hän silloin, kuin rutto hävittää hänen porolaumansa,
-kadottaa, paitsi rikkauttansa ja onneaan, myöskin muuta ja paljon
-enemmän: kadottaa arvonsa, itsetuntonsa ja luottamuksensa, jopa
-uskonsa, tapansa, tottumuksensa ja itsensäkin. "Niin kauan, kuin
-rutto ei vielä hävitellyt laumojamme," sanoi seurakunnan vanhin
-Mamru, se ymmärtäväinen ostjakki; johon olimme tutustuneet, "elimme
-iloisesti ja olimme rikkaat; siitä asti, kuin poroja yhtä päätä
-kadotamme, tulemme vähitellen köyhiksi kalastajiksi. Me emme, voi
-ilman poroa pysyä pystyssä, emme elää ilman niitä!" Ostjakki parat!
-niissä sanoissa on heidän kohtalonsa lausuttuna. Jo nykyään ovat
-porot, joita ennen oli satoja tuhansia, vähenneet viideksikymmeneksi
-tuhanneksi, ja yhä vielä rutto melkein joka vuosi raivoaa näissä
-sarvikkaissa laumoissa. Mitä siitä seuraa? Venäläiset papit saavat
-enemmän kristittyjä, venäläiset kalastajat enemmän renkejä, mutta
-ostjakkeja tuota pikaa ei enää ole muuta kuin nimeltä.
-
-Pohjois-Aasian poro on vallan toisenlainen kuin Lapin poro, suurempi
-ja muhkeampi, oikea kotieläin sanan paraimmassa merkityksessä. Me
-kaikki luulimme tuntevamme sen, sillä olimmehan sitä Lapinmaassa
-katselleet hyvin tarkkaan, oikein luonnontutkijan silmillä; mutta
-Siperiassa meidän täytyi tunnustaa, että sittekin olimme saaneet
-vain hyvin vaillinaisen kuvan tästä kaikkein kummallisimmasta
-kotieläimestä. Tuolla Lapissa olimme oppineet tuntemaan
-niskoittelevan, ilmeisen vastahakoisesti pikku miehen ikeen alle
-taipuvan ja lakkaamatta vapautensa jälleen saamista mietiskelevän
-peuralajin; täällä Siperiassa tapasimme kuuliaisen ja nöyrän, ihmisen
-seurassa pysyvän ja häneen luottavan eläimen. Vaan ostjakki osaakin
-oivallisesti pidellä sitä. Tosin hän ei kohtele sitä niin hellästi,
-kuin hän hyväilee koiraansa, muuta yleensä ei myöskään tylysti
-eikä muuten kuin poikkeuksen tavoin kovasti ja raa'asti, ja sitä
-tapahtuu ani harvoin. Vastoin lappalaisen tapaa hän ei huoli sitä
-lypsää, mutta sen sijaan pitää sitä paljon säännöllisemmin valjaissa;
-sillä poron täytyy häntä ja hänen perhettään, tshumia kaikkine
-sisustuksineen ja kaikkia muita tavaroita, joita vain käy viedä
-mukaan, kuljettaa paikasta paikkaan sekä kesällä että talvella, jota
-vastoin lappalainen ainoastaan talvella käyttää poroa vetoeläimenä.
-Tapetusta porosta käyttää ostjakki kuten lappalainenkin kaikki osat,
-paitsi suolia ja vatsaa. Liha kelpaa ravinnoksi, luut ja sarvet
-kaikenlaisiksi kaluiksi, jänteet langaksi vaatteiden ompelukseen,
-talja vaatteiksi ja muiksi pukimiksi; yksin kallotkin käytetään.
-Poroilla ostjakki ajaa, keveässä reessään istuen, niin kesällä kuin
-talvellakin paikasta paikkaan, morsiamen katsontaan, pitoihin,
-metsästelemään ja ystäviensä hautajaisiin; porolla hän vie kuollet
-viimeiseen lepopaikkaansa; poroja hän teurastaa ja syö vierastensa
-ja vainajainsa kunniaksi; poron taljoihin käärii hän vainajat ja
-itsensä. Lyhyesti sanoen: hän ei voi porotta tulla toimeen, ei elää.
-
-Tuskin vähemmin tärkeä kuin sarvikas laumansa on ostjakille toinen
-kotieläimensä, koira. Koiraa pitää, hoitelee ja hyväilee joka
-ostjakki yleensä eikä ainoastaan vaelteleva paimen, kalastaja
-yhtä hyvin kuin metsästäjäkin, paikoillaan asuva yhtä hyvin kuin
-kuljeksiva mies. Ostjakkien koirat ovat kahta eri rotua, jotka
-kuitenkin vain suuruudeltaan eroavat toisistaan. Tokkohan meikäläiset
-koirain suosijat niitä katsoisivat kauneiksi, en minä uskalla sanoa:
-minun puolestani täytyy tunnustaa ostjakkien koira kauniiksi jo
-siitä syystä, että sillä vielä on kaikki villein koirien tuntomerkit
-muut, paitsi väri. Enimmin on se meidän suippokuonoisen koiramme
-kaltainen, mutta tavallisesti suurempi ja usein niin suuri, että se
-tuskin on pienempi sutta, ei ainakaan paljon; hoikempi se myöskin
-on ruumiin rakennukseltaan kuin suippokuonokoira. Pää on pitkähkö,
-kuono keskipituinen, kaula lyhyt, ruumis pitkä, jalat hoikat, häntä
-keskipituinen, vaskenkarvainen silmä viistorakoinen, lyhyt suippo
-korva pystyssä, karva erittäin tiheä ja pitkä, kahta eri lajia,
-villa- ja harjaskarvaa, väri monenlainen, paraastaan puhdas valkoinen
-tai valkoinen ja mustat, hyvin säännölliset kuvat molemmin puolin
-päätä, korvissa, seljässä ja sivuilla, välistä myöskin suden tai
-hiiren karvainen harmaa tai hallakka, mutta ei juovikas. Häntä, jonka
-pää on karvainen, mutta ei tuuhea, on aina joko riippumassa tai
-suorana pystyssä, vaan ei koskaan kiemurassa, ja se juuri melkoisesti
-enentää villikoiran näköisyyttä.
-
-Lakkaamaton ihmisen seurassa olo hyvänä ystävänä on tehnyt ostjakkien
-koiran erittäin hyvänluontoiseksi eläimeksi. Se on valpas, mutta
-ei äkäinen; rohkea, vaan ei riitaa etsivä: uskollinen ja kiihkeä,
-mutta ei vieraita vihaava eikä kiukkuinen; epäluuloisesti, vaikka ei
-juuri vihaisesti, se juoksee vieraalle vastaan, vaan lähestyy häntä
-luottavasti heti, kuin kuulee hänen puhelevan isännän kanssa tai
-näkee hänen astuvan tshumiin. Ihan tottumaton hemmottelemiseen ollen
-hän kyllä mielellään oleskelee tshumissa isäntänsä tai emäntänsä
-kanssa, mutta, osoittamatta vähääkään tyytymättömyyttä, lähtee
-myöskin mihin tuuleen ja ilmaan hyvänsä, hyppää vitkastelematta joen
-kylmään veteen ja uipi suoraa päätä leveäinkin joen haarojen poikki
-taikka valittamatta juoksee tundralla ajettaessa reen alla, johon
-se on kiinni sidottu, käyköönpä matka soita, vaivaiskoivikkoja tai
-vesiä myöten. Ollen viisas ja kavala, kekseliäs ja neuvokas, taitava
-ja sukkela, osaa se tehdä elämänsä viehättäväksi ja selvitä kaikista
-sattumuksista. Tshumissa se itsekieltävästi makaa ruuan vieressä,
-joka sille on herkkua; isäntänsä majan ulkopuolella se on näpistelevä
-ja rohkea varas. Tundran vaivaiskoivikossa se tyytyväisesti
-juoksee reen alla, vaan sileillä soilla tai muuten hyvällä tiellä
-se asettuu, jalat hajallaan, reen jalaksille ajamaan; metsässä se
-seuraa isäntäänsä uskollisena ja hyödyllisenä apulaisena, mutta
-vieraalta se sieppaa tapetun saaliin ihan silmäin edestä ja syö sen
-kiireimmiten niin viattoman ja tyytyväisen näköisesti, että siihen
-veitikkaan on mahdoton suuttua. Poroja paimenessa se tietää kaikki
-poron ominaisuudet ja pahat tavat ja on myöskin nöyrä, mutta ei
-koskaan niin luotettava kuin lammaskoira, vaan päin vastoin omapäinen
-ja tekee palvelusta vitkastelematta ainoastaan silloin, kuin se siitä
-näyttää ehdottoman tarpeelliselta.
-
-Ostjakkien koiraa käytetään leikkikumppanina, tshumin vartiana,
-laumojen kaitsijana ja vetoeläimenä; käytetäänpä sitä vielä
-kuolleenakin hyödykseen. Reen eteen valjastetaan sitä ainoastaan
-talvella, mutta käytetään silloin niin sopimattomia valjaita, että
-se, jos sitä vähäkään rasitetaan, jo muutamain vuosien päästä
-ijäkseen lapaantuu. Kuoltua riistetään siltä oivallinen turkki,
-ja moni ostjakki pitää nähtävästi ainoastaan sitä varten niin
-suurta koirajoukkoa, että milloin hyvänsä talvella saa tarpeekseen
-koirannahkaa.
-
-Samaa tai samanlaatuista tarkoitusta varten lienevät ne pesistä
-otetut nisäkkäät ja linnut, varsinkin ketut, karhut, huuhkajat,
-korpit, kurjet, joutsenet y.m., joita nähdään sekä kalastaja- että
-paimen-ostjakin tshumissa tai sen edessä kahleissa. Niin kauan, kuin
-sellaiset eläimet ovat vielä nuoria, kohdellaan niitä ystävällisesti
-ja hoidellaan huolellisesti; vaan kuin ne tulevat täysikasvuisiksi
-ja karvaltaan tai höyheniltään kelvollisiksi, surmataan ne, syödään,
-mikä syötäväksi kelpaa, ja käytetään hyväkseen turkki ja höyhenet,
-myöden varsinkin nahat usein ihmetyttävän kalliista hinnoista.
-
-Koira tyytyy täällä kuten kaikkialla ihmisen tahtoon, mutta
-ihmisen täytyy taipua poron elintarvetten mukaan. Ne tarpeet ne
-määräävät paimenostjakin kuljeksimaan, ei paimenen oma tahto eikä
-oikku, samoin kuin kalojen tulo ja lähtö melkoisesti vaikuttavat
-paikoillaan asuvien ostjakkien töihin ja toimiin. Poronpaimenten
-ja heidän laumojensa vaellukset tapahtuvat melkein samasta syystä
-ja samaan suuntaan kuin kirgiisein, eroten niistä paraastaan vain
-siten, että ostjakkien vaellukset eivät pysähdy talveksikaan,
-vaan siihen aikaan juuri enenevät, s.o. ovat muuttuvaisemmat ja
-vaihtelevammat. Lumen sulaessa siirtyy paimenostjakki hitaasti
-vuoristoa kohti, sääskivitsauksen alkaessa nousee ylemmäksi vuorille
-tai ainakin harjanteen seljälle, jotka nekään eivät ole ihan turvassa
-sääskiltä; vitsauksen lakatessa palaa hän vähitellen alavammalle
-tundralle viettämään talvea, jos mahdollista, kotijoen lähistössä.
-Sitä kiertokulkuaan tekee hän vuosi vuodelta, jos onnettomuus, tuo
-hirmuinen rutto, ei kohtaa häntä.
-
-Jo ennen kuin lyhyt kesä tulee paimenostjakin hedelmättömään
-kotomaahan, jo ennen kevään ensimmäisiä puhalluksia, siihen aikaan,
-jolloin kova jääkansi vielä järkähtämättä peittää mahtavaa jokea, sen
-sivujokia ja kaikkia tundran lukemattomia järviä, poikivat porot;
-sen tähden täytyy silloin huolellisemmin kuin muuten etsiä sellainen
-paikka, jossa on soveliasta syötävää sekä vanhoille poroille että
-vasikoille. Sitä varten paimen ei siirry syvimpiin laksoihin vaan
-päin vastoin nousee harjanteille, joilta talvimyrskyt ovat laisseet
-lumen niin vähiin kuin mahdollista, ja pystyttää sinne tshuminsa
-soveliaimpaan paikkaan. Päivä-, viikkokausia viipyy hän siellä,
-kunnes paljas peuranjäkälä on kaikkialta ympäriltä syötynä eikä
-ole apua enää poron leveästä kaviostakaan, joka lapioimalla lunta
-paljastelee jäkäläpaikkoja. Sitte vasta paimen siirtyy johonkin
-lähipaikkaan, jossa on samoja etuja tarjona. Siitäkään hän ei
-lähde ennen pois, kuin taas tulee laitumen puute; sillä vielä on
-se aika, jota hän voi sanoa helpoksi ja hyväksi. Laumat kävelevät
-nyt laitumella tiheissä joukoissa; porojen kesken, joiden sarvet
-ovat puhkeamaisillaan tai juuri puhjenneet, vallitsee täydellinen
-rauha; emäporot pitävät tarkkaa vaaria vasikoista eivätkä päästä
-niitä näkyvistä; lauma ei pyri hajautumaan eikä poistu etäämmäksi
-tshumista, kuin kova paimenen huuto kaikuu, joka niitä auringon
-laskeutuessa kutsuu takaisin tshumin luo. Yöllä tosin hiiviskelee
-ympärillä ahnas susi, jonka talvi oli vuorilta karkoittanut alavalle
-tundralle, mutta rohkeat koirat vartioivat valppaasti ja pitävät
-tuota pelkuria rosvoa etäämpänä. Paimen sen tähden on yhtä vähän
-huolissaan suden kuin talvenkaan tähden, jota hän kuten kaikki
-pohjoisimmat kansat katsoo paraimmaksi vuodenajakseen. Päivät,
-jotka nyt vielä ovat hyvin lyhyet, pitenevät hyvää vauhtia ja yöt
-yhä lyhenevät sekä samalla hänen vartioimattoman karjansa vaarat
-vähenevät. Joki heittää pois talvipeitteensä, etelän aroilla
-lämminneiden jokivesien kanssa virtailee lauhkeata ilmaa läpi maan;
-kukkulaseljänne toisensa jälkeen tulee lumettomaksi; sekä niillä
-että laaksoissa, joissa nuoret silmikot nyt rehevästi paisuvat,
-on kaikenlaisiin säihin tottuneille eläimille runsaasti ravintoa;
-alava tundra on muuttunut paimenen mielestä oikeaksi paratiisiksi.
-Kuitenkin hänen ja hänen laumansa suloinen elämä kestää vain vähän
-aikaa. Yhä ylenevä, yhä kauemmin ja lämpimämmin paistava aurinko
-sulattaa tasaisistakin laaksoista lumen, laajoilta järviltä jään,
-jopa routaisen maan pinnankin ja herättää kevään ensimmäisten
-viattomain esikoisten sekaan miljaardeja tuskauttavia sääskejä sekä
-itsepäisesti tunkeutuvia paarmoja, joiden toukat porot vasta muutama
-viikko sitte päristelivät pois sieramistaan. Nyt alkaa vaelteleminen
-todella, nyt paimen rientää vuoristoa kohti, tosin ei pitkää matkaa
-yhtenä päivänä. Heti, kuin yökaste aamusella kuivaa sammalista,
-jäkälöistä, ruohoista ja vaivaispensasten nuorista lehdistä, purkavat
-naiset tshumin, jonka vasta eilen pystyttivät, ja asettelevat
-tavarat eilen samoin tyhjennettyihin rekiin. Sill'aikaa ajaa paimen
-keveässä reessään, neljä voimakasta poroa edessä, laumansa luo,
-joka on hajallaan syömässä tai kylläisenä makaa ryhmissä, kokoo
-eläimet leiripaikan luo, jossa hänen perhekuntansa jo on valmiina
-ottamaan vastaan. Hienoa nuoraa, jonka yli porot ainoastaan harvoin
-uskaltavat hypätä, käsissään pitäen asettuvat vastaanottajat piiriin
-lauman ympäri; paimen menee, heittonuora oikeassa kädessä, keskelle
-laumaa, heittää melkein erehtymättä silmukan valitsemillensa
-poroille kaulaan tai sarviin, ottaa ne kiinni, valjastaa ne,
-käskee päästämään kaikki muut irti, nousee taas rekeensä ja lähtee
-ajamaan vuoristoon päin. Kaikki muut reet seuraavat, kukin jonkun
-perheesen kuuluvan ohjaamana, pitkässä rivissä jäljestä. Koko
-vapaa lauma lähtee mylvien, narisevin askelin, liikkeelle, koirat
-yhä haukkuen juoksentelevat ympärillä ja koettavat pitää koossa
-muutamia kuljeksimaan taipuvaisia poroja, mutta eivät kuitenkaan voi
-estää joitakuita poikkeamasta syrjään eikä jäämästä jäljelle. Yhä
-laajemmaksi leviää lauma, sievästi koristaa se kaikkia lähimäkiä,
-erittäin mieluisiin syöntipaikkoihin pysähtyy ryhmiä sinne tänne;
-emäporot täyttävät vasikkain vaatimuksesta äidin velvollisuuksiansa
-ja ehkä laskeutuvat levähtämäänkin vasikan viereen, joka on
-kylläisenä nukahtanut. Viimein paimenen tarkka silmä huomaa tuon
-vitkastelemisen, hän poikkeaa tieltä syrjään, ajaa suuren kierroksen
-lauman ympäri, ja hänen äänensä mahtikäsky sekä koirat, jotka nyt
-katsovat apunsa olevan tarpeen, pakottavat jälkimmäiset juoksemaan
-täyttä vauhtia edeltä jo menneiden jäljestä. Taas kuuluu kovempaa
-mylvintää, taas koirat kovemmin haukahtelevat ja edelleen kulkee
-tiheä lauma; oikea sarvimetsä siinä liikkuu, ja ulkomaisen katsojan
-sydämmessä tuntuu outoa metsästysintoa.
-
-Aurinko alkaa aleta, ajoporot ähkivät ja huohottavat, kieli pitkällä
-riippuvana: on aika suoda niille lepoa. Vähän matkan päässä lähellä
-järveä, joita on lukemattomia, kohoaa tasainen kukkulamäki. Sinne
-kääntyy paimen ja pysäyttää sen päälle sarvikkaat veturinsa. Reki
-toisensa perästä saapuu sinne ja samoin jälestä tuleva laumakin, joka
-kuitenkin heti hajautuu laitumelle, ja riisutut ajoporot rientävät
-jäljestä.
-
-Naiset valitsevat sopivan paikan tshumille, asettavat seipäät
-piiriin ja sovittelevat tuohiverhon paikoilleen; mutta paimenisäntä
-kävelee, heittonuora valmiina kädessä, valitsee tottuneen silmällä
-nuoren, lihavan poron ja heittää sille silmukan yli sarvien kaulaan.
-Turhaan koettaa poro irtautua, paimen lähestyy nuoraa myöten, ja
-vastustamatta se sitte seuraa häntä tällä välin valmistuneen tshumin
-luo. Kirvesterän isku niskaan kaataa poron maahan, puukon pistos
-sydämmeen päättää sen elämän. Kahden minuutin kuluttua on eläin jo
-nyljetty, avattu ja sisukset siitä taitavasti pois otettu; minuutin
-vielä kuluttua ovat kaikki perheen jäsenet eläimen ympärillä
-koossa kastamassa maksaviipaleita vereen, jota on kokoutunut
-rintakomeroon. Kyykkysillään vielä lämpimän poron ympärillä
-leikkelee jokainen kylkiluita tai paloja seljästä ja reisistä.
-Syöjäin huulet punertavat, kuin olisivat huonosti maalatut; joku
-veripisara tipahtelee alas leualle ja ryntäille, kädet värjäytyvät
-ja verisinä tahraavat myöskin nenän ja posket niin, että viimein
-outo katsoja näkee vain kammottavia verisiä kasvoja. Äitinsä sylistä
-ryömii rintalapsikin vahvemmalle atrialle, tahraa kasvonsa ja
-kätensä niellessään maksaviipaletta tai mitä muuta sattuu saamaan
-ja riemuisesti huudahtaa, kuin huolta pitävä äiti vielä katkasee
-jonkin ydinluun ja antaa sen hänelle imettäväksi. Koirat istuvat
-piirissä atrioitsijain takana, sieppaellen luita, joita syöjät niille
-heittelevät. Kylläisenä nousee toinen toisensa perästä pois poron
-luota, pyyhkii sammalilla veren käsistään ja veitsestään ja menee
-tshumiin suloisesti levähtämään. Emäntä panee pataan vettä, sulloo
-teurastetusta, puoleksi syödystä eläimestä siihen niin paljon lihaa,
-kuin mahtuu, ja tekee alle tulen kiehuttamaan illallista.
-
-Tällä välin paimen on riisunut ylävaatteensa ja tutkistellut sitä
-pikimmältään, ei kuitenkaan koskaan turhaan, ja itse siirtynyt niin
-lähelle tulta, että se koko voimallaan lämmittää hänen paljasta
-vartaloansa. Hän tuntee elämän suloutta ja miettii uutta nautintoa.
-Eräs veitikka, joka hänen seurassaan matkustaa vuoristoon,
-saksalainen syntyänsä, ehkäpä joku sen tutkijamatkueen jäsen,
-jonka Bremen lähetti Länsi-Siperiaan, on hänelle lahjoittanut
-sekä tupakkaa, tosin vain kauhistavaa nurkantakaista, vaan hyvin
-voimakasta siltä, ja suuren levyn paperia, kokonaisen kölniläisen
-sanomalehden; siitä repäsee paimen varovasti nelikulmaisen palan,
-tekee siitä pienen, suipon tötterön, taittaa sen keskeltä, täyttää
-suupuolen tupakalla, ja piippu on valmis; se palaakin oivallisesti
-ja hajuaa niin hyvältä, että hänen puolisonsa levittelee sieramiaan,
-ikävöiden samaa nautintoa. Kohta hänen toivonsa tuleekin täytetyksi,
-ja sitte piippu kiertää kädestä käteen, virvoittaen kaikkia perheen
-jäseniä.
-
-Pata jo porisee, iltaruoka valmistuu ja kaikki käyvät maukkaalle
-atrialle. Sitte paimen astuu ulos tshumin ovesta, huutaa tänään
-viime kerran kauas kaikuvasti kokoon levottoman laumansa ja palaa
-tyytyväisenä tshumiin. Siellä on emäntä sill'aikaa levittänyt
-sääskikatoksen ja pistelee sen laitoja peitteen alle. Sen työn
-päättymistä odotellen mies ottaa jonkun koiran ja hyväilee sitä
-kuin pikku lasta, ja koira puolestaan näyttää huomaavan, että sille
-on tapahtunut suuri kunnia. Sitte mies puolialastomana ryömii
-sääskikatoksen alle, viisitoista-vuotinen poika seuraa esimerkkiä,
-hänen pieni, noin kolmetoista-vuotinen vaimonsa tekee samoin, emäntä
-toimittaa vielä pienen, kätkyessä makaavan rintalapsen turvaan, panee
-vielä kerran törkyä tshumin ovella savuavaan sääskituleen, sulkee
-oven ja menee muiden perheenjäsenten seuraan. Muutaman minuutin
-päästä kova kuorsaaminen ilmoittaa, että kaikki ovat suloisen unen
-helmoissa, jonka hyvä omatunto tuottaa.
-
-Seuraavana aamuna alkaa sama päivätyö, ja sitä kestää, kunnes
-vuoriston kukkuloilla voidaan viipyä kauemmin samassa paikassa.
-Ylhäällä hyvin aikaisin tuleva lumi pakottaa jo elokuussa palaamaan
-alas, ja vaellus tapahtuu nyt samalla tavalla, vaikka paljon
-hitaammin.
-
-Jään lähdettyä alkaa myöskin kalastajain työaika joilla. Paljo
-ostjakkeja kalastelee venäläisten palkkalaisina tai ainakin
-yhdessä heidän kanssaan; toiset ainoastaan myövät osan saaliistaan
-venäläisille ja kalastavat omaksi edukseen. Heti jään lähdettyä
-asettavat kalastajaostjakit tshuminsa venäläisten kalastusmajain
-sivulle tai asettuvat omiin kesäasuntoihinsa, jotka ovat perin
-yksinkertaisia puutöllejä joen ratinassa. Missä sivujoki laskee
-pääjokeen, suljetaan sen suu tai muuten joku joen haarakkeen suu
-aidalla, johon jätetään vain yksi aukko: veden ollessa matalampana
-pidetään rysiä ja koukkuja; muuten kalastetaan ainoastaan nuotalla ja
-verkolla.
-
-Vilkas toimeliaisuus vallitsee kaikissa kalastuspaikoissa, jos on
-hyvä saalis. Aitauksen aukon päällä horjuvilla telineillä istuskelee
-nuoria miehiä tai pikemmin poikia, katsellen kulkeeko kaloja heidän
-verkkopussiinsa, joka sulkee tuota aukkoa; sitä he nostavat tuon
-tuostakin ja kaatavat saaliin pieniin veneihinsä. Miehet vetävät
-särkillä nuottaa tai laskevat matalampiin paikkoihin verkkoja.
-Iltapäivällä tai illan suussa palaavat kalastajat kotiin ja jakavat
-saaliin ruokakunnittain. Seuraavana aamuna alkaa naisten työ.
-Yksitellen tai ryhmissä ovat he kyykkysillään suurten kalakasain
-ympärillä, jokaisella lauta ja terävä veitsi aseina. He suomustavat,
-puhdistavat, paloittelevat kaloja ja pistelevät hienoihin keppeihin
-sekä sovittelevat telineille kuivamaan. Taitavat ja varmat
-puukon sivallukset avaavat kalan vatsakomeron ja erottavat lihan
-ruotarangosta, sormet päästelevät maksan ja muut sisälmykset irti
-päästä ja arvokkaammista kalan sisuskappaleista. Maksa toisensa
-perästä solahtaa alas huulilta, sillä naiset eivät ole vielä
-mitään syöneet eivätkä siis malta olla nauttimatta herkkupaloja.
-Jos vatsa ei siihen vielä tyydy, suomustetaan ja puhdistetaan joku
-kala, leikellään pitkiksi viipaleiksi, kastetaan sellaisen päätä
-kaloista tiukkuneesen vereen, pistetään suuhun, sivalletaan veitsellä
-alhaalta päin ihan nenän kärjen editse sopiviksi paloiksi suuhun.
-Työskenteleväin äitiensä luo saapuvat lapset saavat kokonsa mukaan
-maksoja tai lihaviipaleita; nelivuotiset käyttävät veistä viipaleita
-suuhunsa paloitellessaan yhtä taitavasti kuin aikaihmisetkin, jotka
-aina juuri sillä tavalla, myöskin poron lihaviipaleita sivaltelevat
-sopiviksi paloiksi suuhunsa. Kohta kiiltävät äitien ja lasten
-kasvot kalan verestä ja maksarasvasta ja kädet suomuksista. Kuin
-kaikki kalat on suomustettu, puhdistettu, paloiteltu ja ripustettu
-kuivamaan, saavat osansa myös koirat, jotka himokkaina ovat istuneet
-naisten vieressä, mutta tunkeutumatta ja hätäilemättä; niille
-näet jäävät suomukset ja sisälmykset, jotka työnnetään läjään
-rikkakasalle, ja ahnaasti hämmentelevät mustat kuonot niitä tunkioita.
-
-Aamutyö on ohitse, lyhyt levähdys tarpeen. Äidit ottavat lapsensa
-syliin, antavat rintalapsille ruokaa ja ryhtyvät sitte sekä lapsille
-että heille itselleenkin välttämättömän tarpeelliseen työhön:
-eläväin etsintään. Lapsi toisensa jälkeen panee päänsä äidin syliin
-ja viimein hän itse vanhimman tyttärensä tai jonkun vastapalvelusta
-toivovan ystävän syliin, ja tuottelias on se metsästys. Että saatua
-riistaa tosin ei syödä, mutta kuitenkin puremalla tapetaan, ei ole
-uutta luonnontutkijalle, joka on tarkastellut apinoita.
-
-Aurinko alenee; uutta runsasta saalista tuovat miehet, nuorukaiset ja
-pojat. Raakaa kalaa ovat he syöneet tarpeekseen; nyt heidän mielensä
-tekee lämmintä ruokaa. Suuri höyryävä kalapata, jossa on kiehunut
-lohen läheisiä sukulaisia, maukkaita siikoja, tuodaan heille eteen;
-kalan rasvassa lioitettua leipää syödään pohjaruuaksi; päälle juodaan
-teetä, jota on tehty huonosta kakkuteestä siten, että pala sellaista
-on pantu kylmään veteen ja siinä lämmitetty ja keitetty kauan aikaa.
-Syötyä ja juotua kylliksi tarvitsee henkikin ravintoa. Sen tähden
-on hyvin tervetullut jokainen taiteilija, joka nyt tuo omatekoisen
-kanteleen ja rupeaa soittamaan joko ikivanhaa, omituista kansanlaulua
-tai tanssisäveltä, jonka mukaan naiset ojentautuvat suoriksi ja taas
-laskeutuvat ja käsiään vuorotellen ojentavat ja jälleen koukistavat
-lanteille. Kunnes sääskikatos on tehty, kestää tällaista iloa; sitte
-katoavat täälläkin sekä nuoret että vanhat sen alle.
-
-Kesä on kulunut, lyhyttä syksyä seuraa talvi. Lintujen lähtiessä
-alkaa uusi toimeliaisuus, talven tullessa ostjakin uusi, täydellinen,
-oikea elämä. Lähteville kesävieraille laitellaan kavala verkko;
-rannan tiheään pajukkoon tehdään aukkoja sellaiseen paikkaan,
-josta linnut tiettävästi kulkevat, ja pingotetaan suuri, helposti
-liikuteltava verkko kahden suurenlaisen veden välille. Siihen lentää
-sorsia, hanhia, joutsenia ja kurkia, kaikki tervetullutta saalista
-höyheniensä ja vielä enemmän lihansa tähden, kun kaikki linnut ovat
-haluttua ruokaa kaikille jokilaakson asujamille eikä ainoastaan
-ostjakeille. Samaan aikaan lähtee vaelteleva paimenkin metsään ja
-virittelee tundralle loukkuja ketulle ja naalille sekä metsässä
-yksissä neuvoin siellä asuvien kansalaistensa kanssa loukkuja,
-kaarivireitä ja itsestään laukeavia jousia susien ja kettujen,
-soopelien ja kärppien, ahmojen ja oravien varalle. Jos on lunta
-satanut, sitoo tottuneempi metsästäjä jalkoihinsa lumianturat, panee
-lumilasit silmilleen ja lähtee nopeain koirain kanssa metsään tai
-tundralle etsimään karhun pesiä, ilveksen jälkiä, hirveä ja peuraa,
-joita nyt soveltuu ajaa takaa, koska lumi kyllä kantaa miestä, vaan
-ei eläimiä. Hän ei ole koskaan valehdellut, ei karhun hampaan kautta
-väärin vannonut eikä tehnyt vääryyttä, ja sen tähden on karhu häntä
-vastaan voimaton, hirvi ja peura kykenemättömät pääsemään häneltä
-pakoon. Tappamansa karhun hän riemuiten tuopi kylään, tshumiin;
-naapurit ja ystävät seisovat iloiten ympärillä, kunnes yleinen ilo
-tarttuu häneenkin ja hän hiipii salaa pois, pukeutuu karhuksi ja
-alkaa karhun tanssin, kummallisia liikkeitä, jotka muka kuvaavat
-karhun liikkeitä kaikissa sen elämän oloissa.
-
-Runsas varasto nahkoja karttuu kohta kalastajan majaan, vielä
-runsaampi paimenen tshumiin, hän kun on säästänyt myöskin kaikki
-vuoden pitkään teurastamainsa porojen nahat. Niistä on nyt päästävä
-eroon. Läheltä ja kaukaa varustaudutaan markkinoille, jotka joka
-vuosi tammikuun loppupuolella pidetään Obdorskissa, Ala-Obin
-viimeisessä venäläiskylässä ja tärkeimmässä kauppapaikassa ja
-joille kokoutuu sekä koti- että ulkomaalaisia. Siellä venäläiset
-virkamiehet kantavat veroa ostjakeilta ja samojeedeilta, ratkasevat
-riitoja ja pitävät jonkinlaisia keräjiä; siellä venäläiset kauppiaat
-ahdistelevat ostajia ja myyjiä, petturit yhdessä syrjääniveitikoiden
-kanssa tyhjentelevät kevytmielisiä juopporenttuja ja papit
-puhuttelevat käännettäviä pakanoita; siellä ostjakit ja samojeedit
-tekevät kaikenlaisia välipuheita, pitävät häitä, sovittavat
-vihamiehiä, hankkivat ystäviä, tekevät sopimuksia venäläisten
-kanssa, maksavat velkoja ja ottavat uutta. Pitkissä riveissä
-tulee joka taholta porovaljakoita, ja markkinapaikan ympärille
-kasvaa tshum toisensa viereen, ja jokaisen ympärillä on vahvoissa
-kuormissa vuoden myötävä saalis. Joka aamu astuskelee tshumin isäntä
-lempivaimonsa kanssa, joka nyt on täysissä koruissaan, puodista
-puotiin, myöskennellen nahkojaan ja ostellen tavaroita. Tehdään
-kauppaa, tingitään ja koetetaan pettää, ja vielä tänäänkin näyttää
-Merkurius voimaansa sekä kauppiasten että varasten Jumalana. Viina,
-jonka anniskelun ja myönnin hallitus kyllä on ankarasti kieltänyt,
-mutta jota kuitenkin on saatavana, eikä ainoastaan joka kauppiaalta,
-vaan joka talosta koko Obdorskista, huumaa mieltä, riistää järjen
-sekä ostjakeilta että samojeedeilta ja tekee heidät vielä köyhemmiksi
-kuin tuhoava karjan rutto. Viina herättää muuten kiihkottomassa,
-hyväluontoisessa ja viattomassa ostjakissa eloon kaikki intohimot
-ja muuttaa rauhallisen, kaikkia kohtaan ystävällisen, rehellisen
-miehen raivoavaksi, järjettömäksi eläimeksi. Viinaa himoitsee mies,
-viinaa myöskin vaimo; viinaa kaataa isä himokkaalle pojalle, äiti
-tytölle suuhun, jos he yrittävät vastustamaan tuota turmiollista
-myrkkyä. Viinan tähden tuhlaa ostjakki vaivalla kootut aarteensa,
-koko omaisuutensa, viinan tähden palkkautuu hän orjaksi tai
-ainakin rengiksi, viinasta myöpi hän sielunsa, luopuu uskostaan ja
-isistään. Viina on välttämättömänä ehtona joka kauppaa päätettäessä,
-jopa oikeauskoiseen kirkkoon käännettäessäkin. Viinan avulla saa
-epärehellinen kauppias viimein kaikki ostjakin nahat, ja niistä
-päästyään palaa Obdorskiin tullessaan paljon hyvää toivonut ostjakki,
-kukkaro tyhjänä ja pää raskaana, petettynä, paljaaksi riistettynä
-tshumiinsa. Hän katuu hulluuttansa, heikkouttansa, tekee paraita
-päätöksiä, rauhoittuu sitte ja muistelee vain, miten oivallisesti
-hän on iloinnut omain kansalaistensa kanssa. Heidän kanssansa hän
-oli ensin juonut, sitte olivat miehet ja naiset toisiaan suudelleet,
-sitte miehet pieksäneet vaimojansa, sitte koetelleet voimiansa, jopa
-teräviä veitsiäkin välkytelleet ja uhanneet toisillensa kuolemaa;
-mutta verta ei ollut vuotanut, oli jälleen sovittu, nostettu
-lyönnistä ja viinasta tainnottomat naiset ylös maasta ja toisten
-avuliasten naisten avulla puhdistettu heidät; sovinnoisiksi oli
-tehty tärkeitä välipuheita, valittu tyttärelle sulho, pojalle pikku
-morsian; olipa joku leskikin uudestaan naitettu ja niissä pidoissa
-vielä kerran juotu; lyhyesti sanoen: olipa oikein hauskasti iloittu.
-Että hallituksen virkamiehet viimein olivat pistäneet kaikki
-järjettömiksi päihtyneet lukon taakse, että kaikki, kaikki rahat
-olivat olleet ja menneet, se kyllä oli ikävä, oikein ikävä asia;
-mutta olipa sentään vankila viimein auennut, rahan hukka unhottunut;
-ainoastaan kultaiset muistot, joita kävi koko vuoden hautoa, ja
-kaikin puolin kunniakas kihlaus olivat jääneet noiden oikeain
-juhlapäivien pysyväiseksi voitoksi, ja olihan iloa siitäkin.
-
-Sulho ja morsian olivat samoin olleet markkinoilla ja juoneet
-niin vahvasti, kuin jaksoivat, ja siinä tutustuneet toisiinsa, ja
-sulho oli sopinut vanhempiensa kanssa valitsemaan nuoren tytön
-puolisoksensa tai oikeastaan saamaan hänet. Sillä vanhempien määräys
-rakentelee ostjakeilla avioliittoja eikä nuorten tahto. Sulhon
-toivosta ja tahdosta ehkä pidetään jonkin verta lukua ja sallitaan
-pojan myöskin katsella jotakin kansansa tytärtä, mutta lähetetään
-kosija ainoastaan siinä tapauksessa tytön isän puheille, jos omat
-olot soveltuvat yhteen tulevan sukulaisen kanssa. Tytöltä ei kysytä
-mitään, ehkäpä siitä syystä, että hän kihlausaikana on vielä liian
-nuori, voidakseen ymmärtävästi päättää tulevaisuuttansa. Eihän hänen
-tuleva puolisonsakaan ole vielä täyttänyt viidettätoista vuottansa
-silloin, kuin kosii kaksitoista-vuotista tyttöä. Monipuolinen
-markkina-ilo oli nyt melkoisesti jouduttanut neuvottelujen juoksua.
-Kosija oli ilman muita mutkia saanut, suostumuksen ja sitte oli
-viina, tuo muuten pahuutta tuottava myrkky, nopeasti päättänyt muuten
-pitkälliset hieromiset. Oli sovittu, että nuoren sulhon Sandorin
-tuli maksaa morsian lapsesta Mallasta lunnaiksi kuusikymmentä poroa,
-kaksikymmentä naalin ja kymmenen ketun nahkaa, kappale kirjavaa
-kangasta ja joukko pikku tavaraa, sormuksia, nappeja, lasihelmiä,
-huiveja ja muuta sellaista. Se oli vähä, paljon vähempi, kuin
-tuskin yhtään varakkaampi seurakunnan vanhin Mamru oli puolisostaan
-maksanut; sillä häneltä oli lunnaiksi mennyt sataviisikymmentä
-poroa, kuusikymmentä naalin ja kaksikymmentä ketun nahkaa, suuri
-kappale kangasta, monta huivia ja paljo pientä tavaraa. Mutta silloin
-olivatkin paremmat ajat ja Mamru voikin suorittaa nuo enemmän kuin
-tuhannen hopearuplan arvoiset lunnaat vaimostansa, joka oli yhtä
-muhkea kuin rikkaasta, arvokkaasta perheestäkin.
-
-Lunnaat ovat maksetut, nuorten kihlaus tapahtuu. Morsiamen isän
-tshumiin kokoutuu perheen sukulaisia tuomaan morsiamelle lahjoja ja
-saamaan lahjoja kaikkein nähtäväksi asetelluista sulhon tavaroista.
-Puetaan morsian juhlavaatteihin ja varustaudutaan lähtemään sulhon
-tai sulhon isän tshumille. Sitä ennen on uljaasti syöty äsken
-teurastettujen porojen lihaa tavan mukaan. Tänään keitettiin
-ainoastaan muutamia jään alta pyydettyjä kaloja; poron liha syötiin
-raa'altansa, ja, kuin yksi teuras alkoi kylmetä, tapettiin toinen.
-Morsian itkee, kuten lähteväin morsianten sopii, eikä tahdo luopua
-tshumista, jossa on kasvanut; taipuu vasta sitte, kuin kaikki
-häntä lohdutellen kehoittelevat. Rukoillaan kotijumalalta Ortin
-siunausta, taivahisen, jonka merkki Sornidud, jumalan tuli eli meidän
-silmissämme vain säkenöivät revontulet viime yönä veripunaisina
-näyttäytyivät taivaalla. Eroavaa tytärtä seuraa äiti, auttamaan häntä
-ja pysymään hänen luonansa hääyön. Äiti ja tytär käyvät rekeen,
-kaikki häihin kutsutut sukulaiset kukin omaansa ja juhlallisesti
-kulkee saattojoukko kellojen helinässä, joita tänään on kaikkein
-porojen juhlavaljaissa.
-
-Isänsä tshumissa odottelee sulho morsianta, joka tänään, kuten
-tavallista, kainosti peittää huivilla kasvojaan tulevan puolisonsa
-apelta ja langoilta. Uusi juhla alkaa ja vasta myöhään yöllä
-hajautuvat vieraat, joihin täällä on yhtynyt sulhonkin sukulaiset.
-Seuraavana päivänä vie äiti nuoren vaimon takaisin isänsä tshumiin.
-Vaan jo päivän päästä saapuvat sinne kaikki sulhon sukulaiset
-vaatimaan morsianta pois. Vielä kerran kaikuu riemu majassa, sitte
-eroaa morsian siitä ainiaaksi ja asuu täst'edes puolisonsa kanssa
-kahden kesken tai yhdessä hänen ja hänen vanhempainsa ja sisarustensa
-taikka myöhemmin myöskin yhdessä miehensä toisen vaimon kanssa
-uudessa kodissa, johon hänet tällä toisellakin kerralla juhlasaatossa
-viedään.
-
-Köyhäin ostjakkien pojat maksavat lunnaiksi enintään kymmenen
-poroa, kalastajain pojat eivät edes sitäkään, vaan ainoastaan
-välttämättömimmät tshumin tarpeet, asuvatpa usein monin perhein
-samassa tshumissa; juhla- ja ilopäiväksi tulevat sentään heidänkin
-häänsä ja niissä syödään niin paljo, kuin vähäiset varat suinkin
-kannattavat.
-
-Köyhät ostjakit elävät yksivaimoisuudessa, mutta rikkaat katsovat
-varallisuuden etuoikeudeksi ottaa kaksi tai useampia vaimoja.
-Silloinkin sentään ensimmäinen pitää etuoikeuksia toisia kohtaan,
-jotka paremmin ovat hänen palvelijoitansa kuin vertaisiaan.
-Jos ensimmäisillä vaimoilla ei ole lapsia, silloin voi käydä
-toisin, sillä lapsettomuus on häpeä miehelle ja lapseton vaimo on
-tshumissakin surkuteltava, onneton olento.
-
-Vanhemmat ovat ylpeät lapsistaan ja kohtelevat heitä hellästi.
-Onnea näkyy nuoren äidin katseesta ja liikkeistä, kuin hän ottaa
-esikoisensa syliinsä tai laskee hänet tuohikätkyeen pajun lehville ja
-puusta kaavituille lastuille; huolellisesti hän sitoo peitteen kiinni
-kätkyen laitoihin ja varovasti peittää pienen vuoteen pääpuolen
-sääskiverholla, mutta puhtauteen katsoen olisi hänellä paljo
-oppimista. Niin kauan, kuin lapsi on ihan pieni, äiti tosin puhdistaa
-ja pesee sitä, milloin luulee välttämättömän tarpeelliseksi; vaan
-sen vähän kasvettua pesee hän siltä kerran päivässä ainoastaan
-kasvot ja kädet, käyttäen pajun kaavinlastuja pesutukkona ja toista
-kourallista pyyhkeenä, pitämättä muuten ollenkaan lukua, miten
-hyvänsä se pikku olento ryvettää itseänsä kaikkialla. Vasta sitte,
-kuin nuori ostjakki kykenee itse pitämään itsestään huolta, päättyy
-se epäkohta; vaan tuskin kukaan katsoo sittekään tarpeelliseksi
-peseytyä edes jokaisen verisen atriankaan jälkeen. Lapset puolestaan
-ovat yhtä hellät ja uskolliset vanhemmilleen kuin vanhemmat heille
-sekä erittäin tottelevaiset ja kuuliaiset kasvattajainsa tahdolle.
-Kunnioitus vanhempia kohtaan on ostjakkien ensimmäinen ja tärkein
-käsky, kunnioitus Jumalaa kohtaan toinen. Kuin me neuvoimme mainittua
-seurakunnan vanhinta Mamrua opetuttamaan lapsilleen Venäjän kieltä
-ja kirjoitusta, hän vastasi käsittävänsä kyllä, että se olisi
-hyödyllistä, vaan pelkäävänsä että lapset lakkaisivat kunnioittamasta
-isää ja äitiä ja siten rikkoisivat uskonnon tärkeintä käskyä; siitä
-syystä hän ei voinut ruveta noudattamaan meidän neuvoamme. Siitä
-syystä ostjakki, joka vielä pysyy isiensä uskossa, ei opi enempää
-kuin tekemään paperille merkkinsä, joitakin harakan varpaita,
-jotka kyllä käyvät täydestä hänelle ja muille, ja leikkaamaan
-saman merkkinsä puuhun tai porojen nahkaan. Ja kuitenkin hän
-erittäin ymmärtäväisen ja taitavan ihmisen tavalla oppii helposti
-ja sukkelaan, mitä hänelle opetetaan, niin että hän jo nuoressa
-naintaijässä tietää kaikki, kuin kuuluu talouden perustamiseen ja
-yllä pitämiseen. Ainoastaan uskon asioissa näyttää hän mielellään
-heittävän omat arvelemiset; juuri sen tähden kaikki, paitsi jotkut
-harvat, osoittavat ansaitsematonta kunnioitusta shamaanille, joka on
-tietävinään uskonnosta enemmän kuin muut.
-
-Me puolestamme emme voi olla sanomatta petturiksi sellaista
-shamaania, joka ostjakkien kuten muidenkin Siperian mongolialaisten
-kansakuntain keskuudessa ottaa itselleen papin oikeuksia. Se
-ainoa tuon kelpo veljeskunnan jäsen, jonka me tapasimme, kastettu
-samojeedi, kantoi kristinuskon merkkiä rinnallaan, olipa, kuten huhu
-kertoi, ollut jonakin oikeauskoisen kirkon virkamiehenäkin, mutta
-kuitenkin toimitti shamaanin virkaa pakana ostjakkien keskuudessa.
-Sellaisia tuntevilta olen sittemmin kuullut, että tämä petturi ei
-ollut mikään poikkeus; sillä kaikki shamaanit, jotka von Middendorf
-monivuotisilla Siperian matkoillaan oppi tuntemaan, olivat
-kristittyjä. Että se shamaani, jonka me tapasimme, luuli meitä hänen
-taitoonsa luottaviksi, olen jo maininnut matkakertomuksessani ja
-samoin, mitä hän meille ennusti, mutta jätin hänen kuvaamisensa täksi
-kerraksi, sillä tämän kehyksen sisään sellainenkin kuva kuuluu.
-
-Ensin pyytäen viinaa alkajaisiksi, vaan sitte tyytyen luvattuun
-palkkioon meni tämä shamaani yksin tshumiin, sanoen kutsuvansa meitä,
-kuinhan ehti tehdä kaikki valmistukset. Niihin lienevät kuuluneet
-nekin kumeat rummunpärähdykset, joita hyvän hetken päästä kuulimme;
-muista valmistuksista emme saaneet mitään tietoa. Sanan saatuamme
-astuimme tshumiin.
-
-Koko tuohimajan sisus on täynnä ihmisiä, jotka istuvat piirissä niin
-kiinni seinässä kuin mahdollista; lapsineen ja vaimoineen tulleiden
-ostjakkien ja samojeedein seassa on myöskin venäläisiä samoin
-vaimoineen ja lapsineen. Korkeammalle paikalle oven vasemmalle puolen
-on shamaani Vidli asettunut istumaan; hänen oikealla puolellaan
-maassa istuu kyykkysissään ostjakki, mestarin oppilas nykyään.
-Vidlillä on ruskea vaate yllä ja sen päällä likainen, alkuaan
-valkoinen, kullalla niukasti koristettu viitan tapainen, vasemmassa
-kädessä pieni, tamburiinin kaltainen rumpu siten, että se varjostaa
-hänen kasvojansa, oikeassa kädessä rumpupalikka; pää on paljas,
-pyöreäksi leikattu tukka äsken kammattu. Keskellä tshumia palaa tuli,
-silloin tällöin valaisten leimahtelemisellaan kirjavaa ihmisjoukkoa,
-jonka keskeen mekin käymme istumaan meitä varten jätettyihin
-paikkoihin. Kolmasti kajahtava pitkä, moniääniseltä laululta kuuluva
-huuto, aljettuna muutamilla rummun pärähdyksillä, tervehtii meitä
-astuessamme sisään ja merkitsee toimituksen alkua.
-
-"Että näette, että minä olen totuuden mies," puhuu mestari, "kutsun
-minä nyt minulle uskottua taivahisen sanansaattajaa meidän keskeemme
-ilmoittamaan minulle, mitä jumalat ovat teidän tulevaisuudestanne
-päättäneet. Te itse sitte voitte huomata, olenko puhunut totta vai
-enkö."
-
-Tämän alkulauseen jälkeen, joka meille selvitetään kahden kertaisella
-tulkitsemisella, paukuttelee tuo jumalain suosikki vasikan-, olin
-sanoa poronnahkaista rumpuansa palikalla tosin jonkinlaisessa
-tahdissa, vaan ei yhtä tiheään, ja samalla säestäen laululla,
-samojeedein tapaan puoleksi puhuen tai oikeammin mutisten, puoleksi
-laulaen, ja nuorukainen, jota saatamme sanoa lukkariksi, aina toistaa
-säkeet säännöllisesti. Mestari pitää rumpuansa niin, että hänen
-kasvonsa ovat varjossa, ummistaa silmänsä, että mikään ei häiritse
-hänen henkensä katsetta; lukkari sitä vastoin polttelee laulaessaan
-kuten ennenkin ja syljeksii vaihteeksi. Kolme pitkää, tarkkaa
-paukautusta päättää rummuttamisen ja laulun.
-
-"Minä olen nyt," sanoo mestari arvokkaasti, "kutsunut taivahisen
-lähettilästä Jamaulia meidän keskeemme, mutta en voi sanoa, kauanko
-kuluu ennen, kuin hän saapuu, sillä saattaahan hän olla kaukanakin
-meistä."
-
-Ja uudestaan hän rummuttaa, laulaa loitsuansa, päättää laulua ja
-rummutuksen kuten äsken.
-
-"Kaksi keisaria näen minä edessäni; he lähettävät teille
-kirjoituksen", puhuu jumalain lähettiläs hänen suunsa kautta.
-
-Jamaul on siis ollut niin ystävällinen, että on suosikkinsa pyynnön
-mukaan saapunut tshumiin. Nyt seuraavat jumalain sanoman eri säkeet,
-joiden edellä aina on rummutusta ja laulua, tässä järjestyksessä:
-
-"Vielä kerran, tulevana kesänä, te kuljette samaa tietä kuin tänä
-vuonna."
-
-"Silloin te käytte Uraalin harjalla, siellä, jossa Ussa, Bodarata ja
-Shtshutshja joet alkavat."
-
-"Sillä matkalla teille jotakin tapahtuu, hyvääkö vaiko pahaa, en voi
-sanoa."
-
-"Bodaratalla ei ole mitään saatavana, koska siellä ei ole puuta eikä
-laidunta; vaan siellä ylhäällä voidaan jotakin toimittaa."
-
-"Esimiehellenne tulee teidän tehdä tili, hän tutkii sen ja on teihin
-tyytyväinen."
-
-"Kolmelle heimonne vanhimmalle tulee teidän myöskin vastata
-töistänne; he samoin tarkastavat teidän kirjoituksianne ja sitte
-päättävät uudesta matkasta."
-
-"Nyt matkanne täst'edes tapahtuu onnellisesti, ilman mitään pahoja
-sattumuksia; rakkahanne tapaatte kotona hyvin voivina."
-
-"Jos nyt vielä Bodaratan seuduilla olevat venäläiset kertovat samaa
-kuin te, niin kaksi keisaria teitä palkitsee."
-
-"Minä en näe yksiäkään kasvoja enää edessäni."
-
-Toimitus on päättynyt; Uraalin vuorilla lepäilee viimeinen puoliyön
-hämärä. Kaikki poistuvat tshumista; venäläisten kasvoista näkyy samaa
-uskovaisuutta kuin ostjakkein ja samojeedein. Me pyydämme shamaania
-veneesemme, irroitamme häneltä ja hänen oppilaaltaan viinalla kielet
-ja teemme hänelle sitte kaikenlaisia ristikysymyksiä, vaikeitakin ja
-hyvin sotkevia. Hän vastaa kaikkiin, joutumatta mistään hämilleen,
-vitkastelematta ja vähääkään ajattelematta; hän vastaa niin
-vakuutettuna ja vakuuttavasti, selvään ja varmasti, lyhyesti ja
-arvokkaasti, että vielä varmemmin kuin ennen huomaamme, mikä viekas
-veitikka meillä on edessämme.
-
-Hän kertoo meille, miten hänelle jo poikana oli tullut henki ja häntä
-niin kauan vaivannut, kunnes hän rupesi shamaanin oppilaaksi; miten
-hän oli yhä enemmän päässyt jumalain lähettilään Jamaulin ystäväksi,
-joka lähettiläs hänelle ilmestyy ystävällisenä miehenä, nopealla
-hevolla ratsastaen ja sauvaa kädessä pitäen; miten Jamaul rientää
-hänen avukseen ja tarpeen mukaan tuo taivahisen apuakin, milloin
-hänen, shamaanin, on taisteltava pahoja henkiä vastaan, usein monta
-päivää perätysten; miten jumalain lähettilään aina täytyy ilmoittaa
-hänelle taivahisen totinen, väärentämätön sanoma, koska muuten joka
-isku, kuin herättää rummusta ääntä, vaikuttaa lähettilääsen kuin
-tuskallisen kipeä lyönti; miten Jamaul tänäänkin oli ainoastaan
-hänelle näkyvänä istunut tshumissa hänen takanaan ja hänelle korvaan
-kuiskannut meille kerrotut sanat; miten hän, shamaani, taidollaan tai
-hänelle suodun armon kautta, jota hänen kääntymisensä kristinuskoon
-ei ollut heikontanut, osaa saada selville salatut asiat, löytää
-varastetut tavarat, tuntea taudit, tietää edeltä päin sairasten
-kuolemisen tai paranemisen, nähdä vainajain varjot ja karkoittaa
-niitä sekä tehdä paljon hyvää ja estää paljon pahaa, mutta tekee
-ainoastaan hyvää taivahisen pelosta; hän kertoo meille laveasti ja
-selvään ostjakkein ja samojeedein uskon, vaikka ei ihan oikein;
-hän vakuuttaa, että kaikki hänen kansalaisensa kuten ostjakitkin
-häntä etsivät kaikenlaisista syistä, kysyäkseen häneltä neuvoa ja
-saadakseen hänen kauttansa tietoa tulevista, asioista, eivätkä epäile
-häntä, vaan häneen luottavat ja uskovat.
-
-Tämä viimeinen kohta ei ole tosi. Suuri kansanjoukko saattaa kyllä
-katsoa shamaania tietäjäksi, ehkäpä myöskin ihmisen ja jumaluuden
-välittäjäksi ja ehkä salaperäisen mahtavaksi olennoksi; mutta hänen
-sanojaan ja töitään moni uskoo yhtä vähän kuin muissa kansoissa
-monet ihmiset pappejansa. Näiden kansojen todellinen usko on paljon
-yksinkertaisempi ja lapsellisempi, kuin shamaani soisikaan. Täällä
-on ihan samoin kuin muualla: papit tai ne, jotka ovat olevinaan
-pappeja, selittelevät taivaassa olevan jumalia sekä neuvonantajia ja
-palvelijoita, mutta kansa ei tiedä mitään taivaan hovikunnasta.
-
-Kansan uskon mukaan vallitsee taivaassa Ort, jonka nimi merkitsee
-"maailman loppua". Hän on mahtava henki, jolla ainoastaan kuolemaa
-kohtaan ei ole mitään valtaa; ihmistä kohtaan hän on hyvää suopa,
-kaiken hyvän, porojen, kalain ja turkiseläinten antaja, pahan estäjä,
-valheen kostaja, ankara ainoastaan silloin, kuin ei pidetä hänelle
-annettua lupausta. Hänelle pidetään juhlia, hänelle uhrataan ja
-häntä rukoillaan; häntä ajattelee rukoilija, joka seisoo jumalan
-kuvan edessä. Kuva, Longh nimeltä, voi olla puusta veistelty tai
-vaate tukku, kivi, nahka tai muu esine; voimaa sillä on ja se
-suojelee, mutta fetishi se ei ole. Jos kokoudutaan Longhin eteen ja
-asetetaan sellainen tshumin edustalle ja annetaan sille kala- tai
-poronliha-vati tai muita uhreja taikka pannaan arvokaluja sen eteen
-tai asetetaan se majaan, niin aina katsellaan taivaasen ja ajatellaan
-sekä uhratessaan että rukoillessaan jumaluutta. Pahoja henkiä asuu
-taivaassa kuten maan päälläkin, mutta Ort on mahtavampi kuin ne
-kaikki; ainoastaan kuolema on mahtavampi häntä. Ijankaikkista elämää
-kuoleman jälkeen ei ole eikä siis ylösnousemustakaan, mutta vainaja
-vaeltelee vielä varjona maan päällä, ja sillä varjolla on yhä vielä
-voimaa tehdä hyvää ja pahaa.
-
-Kuin ostjakki kuolee, alkaa vainajan varjoelämä heti kuoleman
-jälkeen; sen tähden ryhdytään heti hänen hautaamiseensa. Jo ennen
-kuolemaa kokoutuvat kaikki kuolevan ystävät; heti kuoltua tehdään
-tshumiin, jossa ruumis on, tuli ja pidetään sitä voimassa, kunnes
-lähdetään haudalle. Shamaani kutsutaan kysymään vainajalta, mihin hän
-tahtoo tulla haudatuksi. Se tapahtuu siten, että mainitaan paikan
-nimi ja koetetaan nostaa ruumiin päätä. Jos vainaja suostuu, niin
-hän antaa päätänsä nostaa; jos ei suostu, niin siihen ei kolmenkaan
-miehen voimat riitä. Silloin täytyy kysellä uusia paikkoja, kunnes
-vainaja suostuu. Sitte lähetetään taitavia miehiä valmistamaan
-hautaa, johon työhön kuluu usein monta päivää.
-
-Hautausmaat ovat aina tundralla korkeilla paikoilla, tavallisesti
-pitkänlaisten kunnasten harjanteilla. Haudat ovat taidokkaammin tai
-vähemmin taitavasti tehtyjä arkkuja, jotka asetetaan maan päälle. Jos
-ei ole lujia lautoja arkuksi, katkaistaan siksi vene ja sijoitetaan
-ruumis siihen. Ainoastaan hyvin köyhät ihmiset kaivavat maahan
-matalan kuopan ja hautaavat siihen.
-
-Ruumista ei pestä, mutta puetaan juhlavaatteihin, tukka kammataan ja
-kasvot peitetään liinalla. Kaikki vainajan vaatteet jäävät köyhille.
-Vierasta ruumista ei kosketa käsin, mutta rakasta sukulaista
-suudellaankin kyynelsilmin jäykille kasvoille.
-
-Reessä tai veneessä viedään kaikkein sukulaisten ja ystäväin
-saattamana ruumis hautauspaikkaan. Arkkuun tai hautaan levitetään
-porontalja vainajalle leposijaksi, pään vierustalle ja molemmille
-sivuille pannaan tupakkaa, piippu ja kaikenlaisia kaluja, joita
-vainaja eläessään käytti. Sitte ruumis kannetaan nuorilla arkkuun,
-lasketaan tilalleen, peitetään sen kasvot viime kerran, asetetaan
-tuohilevy arkun päälle, jonka laitoja rikkaat ehkä myöskin koristavat
-kalleilla nahoilla ja kankailla, pannaan tuohilevyn päälle
-hauta-arkun varsinainen kansi tai ainakin paksuja puita vierekkäin
-sekä niille ja arkun ympärille ja alle kaikki ne kalut, jotka eivät
-sovi itse arkkuun, rikottua ne ensin tai jollakin muulla tavalla
-tehtyä kelpaamattomiksi eläväin ihmisten käyttää eli ostjakkein
-käsityksen mukaan varjoksi siitä, kuin ne ovat olleet.
-
-Tällä välin on lähelle hautaa tehty tuli ja teurastettu yksi tai
-useampia poroja, joiden lihan hautajaisväki syö raa'altaan tai
-keitettynä. Atrian jälkeen nostetaan teurastettujen porojen kallot
-seivästen päihin ja asetetaan niihin tai lähipuihin myöskin porojen
-korut ja ripustetaan kellot, jotka niillä tänään kuten kaikissa
-juhlatiloissa oli kaulassa, hauta-arkun yläpäähän, rikotaan viimein
-rekikin ja kaadetaan se kumoon lähelle hautaa, joka siten saa
-viimeisen koristuksensa. Sitte lähdetään kotimatkalle. Valitus
-vaikenee ja elämä taaskin käy jokapäiväistä juoksuaan.
-
-Mutta yön varjossa alkaa vainajan varjo kaluineen, jotka myöskin ovat
-varjoiksi muuttuneet, salaperäistä varjoelämäänsä. Mitä hän on tehnyt
-elävänä ollessaan tekee hän edelleenkin. Näkymättömänä paimentaa hän
-porojansa, soutaa venettään, sitoo lumikengät jalkoihinsa, jännittää
-joustansa, laskee verkkojaan, tappaa entisten pyyntieläinten varjoja,
-pyytelee entisten kalain varjoja. Yön hämärässä astuu hän puolisonsa,
-perheensä tshumiin, tekee jälkeen jääneille hyvää ja pahaa. Hänen
-palkkansa on hyvän tekeminen omaisilleen, omalle lihalleen ja
-verelleen, ja hänen rangaistuksensa, jos hänen täytyy yhä tehdä pahaa
-omaisilleen.
-
-Nämä ovat ostjakkien uskonnon pääpiirteet, noiden luonnon lasten,
-joita oikeauskoiset kristityt pitävät pakanoina ja halveksivat. Jos
-rehellistä, mieleltään lapsellista ihmistä oikein arvostellaan, niin
-eipä voida olla toivottamatta: pysykööt he aina pakanoina tai ainakin
-sellaisina, kuin ovat.
-
-
-
-
-Aron vaeltelevat paimenet ja laumat.
-
-
-Vaikka Keski-Aasian aro onkin rikas ja näyttää hyvin kirjavalta,
-ainakin keväällä, ja vaikka sen sisällä on paljo hedelmällistä
-maata, niin vakinainen ja pysyväinen paikoillaan asuminen on
-siellä mahdollinen kuitenkin ainoastaan muutamissa erittäin
-otollisissa paikoissa. Kuljeksimista ja vaeltamista, tuloa ja
-lähtöä, ilmestymistä ja katoamista vaatii se melkein kaikilta
-lapsiltaan, sekä ihmisiltä että eläimiltä, jotka siellä oleksivat ja
-asuksivat. Joitakuita paikkoja saattaa maanviljelijä tehdä itselleen
-alammaisiksi, joihinkuihin paikkoihin perustaa kyliä ja kaupunkeja,
-vaan yleensä aron ainiaan täytyy olla vaeltelevan paimenen omana,
-joka osaa taipua sen kaikkein olojen mukaan.
-
-Aron paimenista ovat kirgiisit huomattavimmat sekä lukumääränsä
-että tapojensa tähden. Heidän laidun- ja asuinalansa ulottuu Don- ja
-Volga-joista Tianshan-vuoriin ja Irtish-joen keskipaikoilta
-Balkash-järven eteläpuolelle ja melkeinpä Kiivaan ja Bukaraan
-asti. Kirgiisein kansa jakautuu ryhmiin ja heimoihin, aro- ja
-vuoripaimeniin, mutta on kuitenkin yhtä samaa kansaa sukuperältään
-ja kieleltään, uskonnoltaan ja tavoiltaan, vaikka eri heimoissa
-näkyköönkin erilaisuuksia. Orenburgin arolla vaeltelee pienin ja
-nuorin ryhmä, Volgan ja Uraal-joen välisillä aroilla eli Turgain ja
-Uraalin kuvernementeissä asuu äskenmainitusta eronnut haara, joka
-sanoo itseään bukailaiseksi ryhmäksi; Irtishin ja Balkash-alueen
-aroilla ja vuorilla kuljeksii keskimmäinen eli vanhempi ryhmä
-ja Illi-joen tuolla puolen aina lähelle Bukaraa ja Kiivaa ovat
-liikkuvien vuorikirgiisein asuinpaikat, jotka sanovat itseään
-suureksi eli vanhimmaksi ryhmäksi. Kirgiiseiksi muuten ei ainoakaan
-tämän kansan haara itseään sano, sillä kirgiisi on pilkkasanana
-merkitsee "rosvoja". Heidän ominainen nimensä on kaisak eli kasak,
-vaikka venäläiset nykyään kasakeilla tarkoittavat ihan toista väkeä
-kuin arojen asujamia.
-
-Kirgiisit, kuten minä heitä sittekin nimitän, ovat turkkilainen
-heimo, jonka rodusta on paljo eri mieliä lausuttu. Moni matkustaja
-pitää heitä oikeina mongolialaisina, jota vastoin toiset, ehkäpä
-suuremmalla syyllä katsovat heitä sekakansaksi, joka kyllä muutamissa
-kohdin on mongolialaisten kaltainen, vaan jolla yleensä sentään on
-useampia indogermanialaisten tuntomerkkejä, paraiten turkmeenien.
-Minun näkemäni kirgiisit, jotka kaikki kuuluivat keskimmäiseen
-ryhmään, ovat keskikokoista tai pientä, kaunis vartaloista väkeä;
-kasvot ei tosin kauniit, vaan ei myöskään mikään viirunaama kuten
-mongolialaisilla; kädet ja jalat sievät, ihon väri kirkas tai
-läpinäkyvä vaaleanruskea, vähän keltaiseen vivahtava, silmät
-ruskeat ja tukka musta. Sasupäät ovat harvoin niin korkeat ja leuka
-ainoastaan ani harvoin niin kapea, että kasvot tulevat kulmikkaiksi
-tai kissan naamaksi; keskikokoinen silmä on yleensä keskikohdalta
-kaarevin ja ulkonurkasta vaakasuoraan jatkunut, eli siis mantelin
-muotoinen kyllä, vaan ei viistorakoinen: nenä enimmäkseen suora,
-harvoin kaareva, suu kohtuullisen kokoinen ja teräväpiirteinen, parta
-ohut, vaikka ei oikeastaan huono. Oikeita mongolialaiskasvoja näkyy
-kyllä myöskin, paraastaan köyhemmän väen naisilla ja lapsilla; mutta
-yhtä vähän, kuin olen nähnyt oikein kauneita kirgiisiläisnaisia, yhtä
-vähä on näkyviini sattunut oikeita viirunaamojakaan kuten muissa
-kansoissa, jotka todella ovat mongolialaisia. Sekakansan muoto näkyy
-kaikilla suuremmassa määrässä kuin mikään varma, tarkkarajainen
-rotu. Olen nähnyt miehiä, jotka, jos en olisi tiennyt heidän
-kansallisuuttansa, olisin ehdottomasti lukenut jalompimuotoisiin
-indo-germanialaisiin, ja toisia, joilla minun välttämättä täytyi
-myöntää oleviin selvät mongolialaisen kasvot. Vanhain sukujen
-jäsenillä on yleensä kaikki indogermanialaisten tärkeimmät
-tuntomerkit, alhaisemmat miehet ja syrjäisemmät haarat näyttävät
-ainakin joissakuissa kohdin mongolialaisilta, jopa ovat melkein
-täydellisestikin heidän kaltaisiansa. Islami, joka myöntää autuuden
-opin tunnustajaksi muuttuneelle orjalle kansalaisoikeudet, lienee
-aikojen kuluessa tehnyt monesta pakanamongolialaisesta kirgiisejä
-ja siten paljon vaikuttanut kirgiisein heimomerkkeihin ja niitä
-turmellut.
-
-Vaikka kirgiisin puku oikeastaan on turkkilainen, se ei kuitenkaan
-sovellu päästämään vartaloa näkyviin paraimmalta puolen. Varsinkin
-talvella karvalakit, turkit ja pitkät saapasvarret peittävät kaikki
-vartalon yksityiskohdat, eikä niitä näy kesälläkään. Köyhä kirgiisi
-käyttää, paitsi turkkiansa ja karvalakkiansa, ainoastaan paitaa,
-viittaa ja leveitä housuja, ylhäiset ja rikkaat sitä vastoin
-itämaiseen tapaan monia vaatteita päällekkäin; mutta molemmat
-pistävät kaikkein ruumista verhoavain vaatteiden, paitsi turkin,
-helmat housuihin, että eivät ratsastaessa olisi tiellä, mutta juuri
-sen tähden näyttävät sitä hullunkurisemmalta, mitä rikkaammin ovat
-puetut. Suositaan tummia värejä enemmän kuin kirkkaita, joita
-sentään ei halveksita niitäkään, vaan käytetään niitä kirjavissa
-kudoksissa ja nauhuksissa. Vyössä riippuu melkein joka kirgiisillä
-korea, rauta- tai hopealastoilla runsaasti koristeltu pikku laukku ja
-samoin koristeltu veitsi, mutta mitään muita koristuksia hänellä ei
-ole, paitsi välttämätön sinettisormus ja muistoraha, jos keisari on
-antanut sen jollekulle.
-
-Naisten puvusta en tiedä paljoa, koska tarpeellinen varovaisuus esti
-minua kyselemästä enempää, kuin näin, ja koska rikasten ja ylhäisten
-vaimoja en nähnyt ollenkaan enkä muita koskaan juhlapuvussa. Paitsi
-turkkia, saappaita ja kenkiä, ihan samanlaisia kuin miehillä, on
-naisilla housut, myöskin melkein samanlaiset kuin miehillä, paita
-ja sen päällä kaapun kaltainen päällysvaate, joka ulottuu polvien
-alapuolelle ja on keskeä kiinni vyötetty, päässä joko turbaanin
-tavoin kääritty liina tai sellainen päähine kuin nunnilla, joka
-peittää pään ja kaulan ja riippuu hartioilla ja ryntäillä.
-
-Sekä miesten että naisten vaatteet, paitsi aina sieviä ratsusaappaita
-ja kenkiä, ovat karkeatekoiset. Arvattavasti ilmanalan vaatimuksesta
-on molemmilla päällysvaatteissa tavattoman pitkät, yli käsien
-ulottuvat ja niitä aina peittävät hihat.
-
-Kun suuret ja vähään tyytymättömät eläinlaumat pakottavat kirgiisiä
-siirtelehtämään paikasta paikkaan, sopivaa laidunta etsien, täytyy
-heillä myöskin olla sellaiset asunnot, jotka voidaan helposti
-pystyttää, ilman suurta vaivaa taas hajoittaa ja toisessa paikassa
-jälleen panna kokoon ja jotka kuitenkin riittävästi suojelevat
-sopimattomilta ilmoilta. Ne edut täyttää jurtta paremmin kuin
-mikään muu kuljeteltava asunto, joten sitä syystä kyllä voidaan
-sanoa täydellisimmäksi kaikista teltoista. Vuosituhansien kokemus
-on vähitellen tehnyt jurtan siksi, kuin se nykyään on, tavallansa
-verrattomaksi vaeltelevan paimenen ja yleensä siirtelehtävän
-ihmisen asunnoksi. Se on keveä ja helppo liikutella, vettä pitävä
-ja lämmin, sitä käy sulkea myrskyiltä ja avata tuuletukselle ja
-auringolle, se on miellyttävä ja mukava, yksinkertainen ja kuitenkin
-sovelias koristaa runsaasti sekä sisältä että ulkoa; sitenpä sillä
-on niin paljo hyviä ominaisuuksia, että sitä opitaan pitämään sitä
-suuremmassa arvossa, mitä kauemmin siinä oleskellaan, ja vähitellen
-yhä paremmin huomataan se varsin mukavaksi asua. Jurtan pystysuora,
-ympyräinen alaosa on toisiinsa liitetyistä ja helposti erotettavista
-ristikoista, ja ylinnä on kupukatto; niiden välille on sovitettu
-orsia ja seinään ovi; pöyhäkät tshi-ruohomatot ja suuret, sopivaan
-muotoon leikatut ja erittäin taidokkaasti asetellut huopalevyt ovat
-koko asunnon ulkopeitteenä; sisällä peitetään maalattiakin samoin
-huopamatoilla. Koko rakennus sidotaan kokoon yksinomaan nuorilla
-ja nauhoilla, paitsi ovea, joka on tappisaranoilla ja ortta, joka
-pistetään kupukehyksen reikiin; sen tähden se voidaan helposti
-hajoittaa ja kuitenkin se pyöreän pohjamuotonsa ja kupukattonsa
-tähden kestää rajunkin myrskyn puhalluksia. Sen kokoon panemiseen
-kuluu tuskin muuta kuin puoli tuntia, hajoittamiseen vielä vähempi
-aikaa, ja yksi kameli sen kuljettaa paikasta paikkaan. Mutta sen
-tekoon ja koristelemiseen kuluu paljo aikaa ja tarvitaan kaikki
-taito, kuin emännällä on, jonka huolena on päätyö sen teossa ja sitte
-kokoonpano ja purkaminen kokonaan.
-
-Jurtta on tärkeä osa kirgiisin irtaimesta omaisuudesta. Rikkailla
-niitä on kuusi ja kahdeksankin, mutta he kuluttavat enemmän varoja
-muutamain koristamiseen kuin useampien uusien tekoon, koska
-heitä arvostellaan ja verotetaan jurttainsa luvun eikä laumainsa
-suuruuden mukaan. Ylhäiset komeilevat jurtillaan, varustaen niitä
-niin rikkaasti kuin mahdollista, tehden ne kalleimmasta huovasta
-ja sisältä ja ulkoa koristaen kaikenlaisilla kaunistuksilla ja
-kirjavilla kangaskappaleilla. Vielä arvokkaammat ovat kalliit
-matot ja taidokkaasti ommellut silkkipeitteet, joilla jurtan sisus
-juhlatiloiksi koristetaan. Sellaiset matot kulkevat perintönä isältä
-pojalle ja ovat omistajan mielestä yhtä arvokkaat kuin valmistamaton
-hopea.
-
-Kuitenkin arvostellaan vaeltavan paimenen omaisuutta yksinomaan
-hänen laumojensa mukaan eikä noiden äsken lueteltujen sivuasiain.
-Köyhimmälläkin jurttaherralla täytyy olla paljo eläimiä, hänen
-voidakseen edes koettaakaan tulla toimeen; sillä karja, jota hän
-paimentaa, on hänen ainoa elinehtonsa; ainoastaan kotieläimensä
-turvaavat häntä puutteelta. Rikkaan laumoissa on tuhansittain
-elukoita, köyhällä ainakin sadoittain; mutta rikas voi köyhtyä,
-jos rutto tappaa hänen laumojansa, ja köyhä voi kuolla nälkään,
-jos yleinen rutto vähentelee hänenkin pientä laumaansa. Laajat
-rutot tuhoavat kokonaisten heimojen varallisuuden, saattavat
-tuhansia ihmisiä kuolemaan nälkään. Eipä ihme siis, että kirgiisin
-kaikki ajatukset liittyvät hänen laumoihinsa, että hänen tapansa
-johtuvat ihmisen ja eläimen likeisestä yhteydestä, että ihminen on
-riippuvainen eläimestä.
-
-Hevonen on, vaikk'ei hyödyllisin, niin jaloin ja arvokkain kaikista
-kirgiisein kotieläimistä, omistajansa silmissä sama kuin kaikki
-kotieläimet yhteensä, kuin täydellisin kauneus; se on mittakeppi,
-jonka mukaan arvostellaan rikkautta ja köyhyyttä. "Hevosen" sijasta
-käyttää kirgiisi vain "kotieläin" sanaa, "vasemman" ja "oikean"
-puolen sijasta lauseita: "sivu, jolta noustaan selkään" ja "sivu,
-jolla puolen solmuruoskaa pidetään". Hevonen on nuorukaisen ja
-neitosen, miehen ja ukon, naisen ja ämmän ylpeys; jos hevosta
-kiitetään tai moititaan, on se ratsastajan ylistämistä tai
-häpäsemistä; lyönti hevoseen, jolla ei itse olla ratsastamassa, ei
-tarkoita hepoa, vaan sen ratsastajaa tai omistajaa.
-
-Suuri osa kirgiisein lauluista käsittelee hepoa; se soveltuu
-verrattavaksi ihmisiin, miesten ja naisten arvon mittariksi ja
-ihmiskauneuden kuvaksi.
-
-    "Morsion', o armahaisen',
-    mustan tamman vilkas varsa!"
-
-huutaa laulaja morsiamelle, joka tuodaan sulhon jurttaan;
-
-    "Leikki valkotöyhtöjen, miss' on se?
-    Meidän varsaleikki, missä on se?
-    Appi, vaikka saisinkin kuin armaan,
-    Isä tok' ei ole mulle varmaan!"
-
-vastaa morsian nuorukaisille, jotka hänelle laulavat "eroavan
-neitosen" lohdutuslaulua "dshar-dsharia", viitaten "varsojen
-leikillä" lapsuutensa ensimmäisen rakkauden aikaan.
-
-Hevospäillä lausutaan niiden omistajain rikkaus, hevosissa
-lasketaan ja maksetaan lunnaat morsiamesta; sadan tamman arvoiseksi
-katsotaan neitoa, joka pannaan voittopalkinnoksi paraimmalle
-kilparatsastajalle; hevosia lahjoitetaan toinen toiselleen, hevosilla
-sovitetaan kuoliaaksi iskeminen tai murha, jäsenten murtuminen
-taistelussa tai silmän puhkaseminen, rikokset ja loukkaukset;
-sata hevosta vapauttaa kirouksesta miehen tappajan tai murhaajan,
-viisikymmentä naisen ja kolmekymmentä lapsen murhaajan; hevosissa
-maksetaan sakko, jota heimolaiset vaativat jonkun ruumiin ja
-omaisuuden vahingoittamisesta; hevosen tähden rupeaa arvokaskin mies
-varkaaksi. Hevonen kantaa rakastajaa rakastetun, sulhoa morsiamen
-luo, sankaria taisteluun, vainajan satulaa ja vaatteita leiripaikasta
-toiseen; hevonen kantaa miestä ja naista, vanhusta kuten lastakin,
-joka on sen satulaan sidottu kiinni, tai nuorta ratsastajaa, joka
-ensi kertaa istuu omin neuvoin satulassa. Hevosen arvon mukaan
-arvostelee rikas mies laumojansa; hevosetta on kirgiisi sama kuin
-meillä koditon mies; hevosetta pitää hän itseään kaikkein köyhimpänä
-olentona auringon alla.
-
-Kirgiisi on tarkkaan tutkinut hevosen elintavat, tuntee kaikki
-sen tottumukset, sen hyvät ja pahat puolet, sen hyveet ja paheet,
-tietää, mikä sitä hyödyttää, mikä vahingoittaa, vaatii siltä välistä
-ihan uskomattomiakin, mutta ei pakotta koskaan rasita sitä yli
-voimain; ei tosin kohtele sitä arabialaisen hellyydellä, mutta ei
-myöskään muiden kansain raakuudella. Tosin kirgiisit eivät tiedä
-mitään sellaisesta tämän jalon eläimen järkevästä jalostuksesta,
-kuin arabialaiset ja persialaiset, saksalaiset ja englantilaiset
-harjoittavat, vaan kuitenkin kirgiisikin pitää, yhä huolta mieluisten
-lajien jalostuttamisesta siten, että päästää vain paraita oreita
-tammojen seuraan, vaan salvaa muut. Valitettavasti hän valitessaan
-siitosoreita katsoo yksinomaan niiden muotoa eikä yhtään niiden
-väriä, ja siitä on tullutkin paljo oikein rumia, väriltään
-säännöttömiä ja epätasaisia hevosia. Hevosen opettaminen on täällä
-hyvin vaillinainen, sillä vaeltelevalla kirgiisipaimenella on liian
-paljo hevosia, hänen ehtiäkseen niitä koulita.
-
-Meidänkin täytyy sanoa kirgiisin hevosta miellyttäväksi olennoksi,
-vaikka se ei kaikin puolin tyydytäkään meidän kauneusvaatimuksiamme.
-Se on enintään keskikokoinen, solakkarakenteinen eläin, jolla on
-pää, vaikka ei ruma, vähän suurehko, kuonosta kapeahko ja juuresta
-alaleuan ulkonevain haarakkeiden tähden paksuhko, kaula voimakas,
-keskipituinen, ruumis pitkän solakka, jäsenet hienot ja karva pehmeä.
-Silmät ovat suuret ja tuliset, korvat pikemmin suuret kuin pienet,
-mutta sopivan muotoiset. Harja ja häntä ovat hienot ja pitkäjouhiset
-ja aina tuuheat, häntäjouhet niin pitkät, että viiltävät maata;
-sääret hyvärakenteiset, ehkä vähän laihat, kaviot enimmäkseen jyrkät,
-vaan usein liian korkeat. Kirkas väri on tavallisin, mutta paljo
-on oikein rumia papurikkoja, jotka loukkaavat silmää. Useimmin
-nähdään ruskeita, vaalean ruskeita, raudikkoja, vaaleankeltaisia ja
-likaisenkeltaisia, harvimmin tummanruskeita ja ainoastaan joskus
-päistärikköjä. Harja ja häntä kaunistavat kaikkia vaaleakarvaisia
-hevosia suuresti siitä syystä, että ne joko ovat mustat tai melkoista
-valkeammat kuin muu karva.
-
-Suurta ylistystä ansaitsee tämän eläimen luonne. Kirgiisin hevonen
-on tulinen ja kuitenkin tavattoman hyväluontoinen, rohkea kaikissa
-vaaroissa, jotka se tuntee, ja ainoastaan silloin arka ja säikkyvä,
-kuin jokin outo tapaus sitä hetkiseksi saattaa hämmennyksiin; se on
-kunnianhimoinen ja paljon aikaan saava, mutta samalla tottelevainen,
-nöyrä, toimihaluinen ja tavattoman kestäväinen; aina sitä vain on
-käytettävä ratsuna, sillä vasta pitkällä harjoituksella taipuu se
-vetoeläimeksi eikä sinä saa koskaan niin paljoa aikaan kuin ratsuna.
-Erittäin ikävältä tuntui minusta eräs sen paha tapa, tosin enemmän
-kirgiisin kuin sen itsensä syyksi luettava: tapa tiellä aina syödä
-tai edes haukkaella ja koettaa sitä haluansa tyydyttää pahimmissakin
-paikoissa, kaalatettaessa kivisten ja kuohuvain vuoripurojen poikki
-ja jyrkkiä kallioita noustessa tai laskeutuessa. Vähään se yhtä
-vähän tyytyy kuin mikään muukaan vapaihin laitumiin tottunut aron
-kotieläin, mutta hevosten kesken on se suvaitsevainen niin kauan,
-kuin kaikkivoiva rakkaus ei vaikuta riitaa, sekä isännälleen
-kuuliainen ja alammainen.
-
-Köyhillä kirgiiseillä on ainoastaan sen verta hevosia, kuin kaikkein
-perheen jäsenten ratsuiksi ja siitoseläimiksi tarvitsevat, vaan
-rikkailla ja ylhäisillä arolaisilla neljä-, viisituhatta, jopa,
-kuten monelta taholta vakuutettiin, kymmenen ja kaksitoistakin
-tuhatta, jotka silloin eri laumoissa ja eri paikoissa oleksivat
-ja tietysti paljon paremmin menestyvät kuin köyhän hevoset. Joka
-laumassa on vähintään viisitoista ja enintään viisikymmentä hevosta.
-Viimemainitussa tapauksessa on yksi voimakkaimmillaan oleva
-orit, yhdeksän emätammaa ja yhtä monta nuorta tammaa, kahdeksan
-kaksivuotista, kuusi tai kahdeksan kolmevuotista ja viisi tai kuusi
-nelivuotista varsaa ja muutamia vanhoja ruunia. Orit on itsevaltias
-herra ja isäntä, lauman johtaja ja suojelija, ei anna itseltään
-suden ryöstää yhtään, astuu rohkeasti sitä pelkuria ryöväriä vastaan
-ja lyö etukavioillaan sen maahan, jos se rohkenee pysyä edessä.
-Se ei kärsi ketään kilpailijaa, sen tähden se taipumattomasti
-karkoittaa kaikki täys'kasvuisiksi tulevat oriit laumastaan ja
-samoin se heti, kuin pääsee johtajaksi, karkoittaa myöskin oman
-emänsä ja sitte omat tammavarsansa. Se oriin ylpeä itsepäisyys
-vaatii, varsinkin siitosaikaan paimenelta suurinta valppautta,
-taikka hän muuten kadottaa karkoitetut, toisia sulttaaneja etsivät
-tammat ja samoin karkoitetut, itsenäisyyteen pyrkivät oriit. Vasta
-viidentenä vuonna huolii nuori tamma oriista; seuraavana keväänä,
-tavallisesti maaliskuussa syntyy sille ensimmäinen varsansa. Ei
-sitä vielä silloinkaan eroteta laumasta, vaan vasta toukokuussa
-viedään se varsoineen jurttain luo, jossa sitä sitte neljä kuukautta
-lypsetään, saadakseen ylisteltyä kumysiä eli maitoviinaa. Syksyllä
-päästetään emä varsoineen palaamaan takaisin laumaan. Molemmat ne
-siellä esteettä saavat yhtyä toisten seuraan ja nauttivat niille
-lahjoitettua vapautta täydellä riemulla.
-
-Hyödyllisin ja sen tähden tärkein kotieläin näillä paimenilla on
-lammas, suuri, ruumiiltaan kaunisrakenteinen eläin, jota vain
-rasvaryhä rumentaa. Vahvaa runkoa kantaa korkeat, voimakkaat jalat,
-pää on pieni, nenä kapea, korvat riippuvaiset tai ihan pystyssä,
-sarvet pienet, karva karkea, vaan tiheä, utaret suuret ja rasvasaparo
-usein niin tavattoman suuri, että eläin ei sitä enää jaksa kantaa,
-vaan, takapolvet koukussa, laahaa sitä maata myöten, jos paimen
-ei auta siten, että laittaa pienet, kaksipyöräiset kärrit saparon
-alle ja sovittaa rasvataakan siihen. Kirgiisiläisoinasten ja
-rasvahännättömäin lammasten vuonnat saavat toisessa tai kolmannessa
-polvessa tuon kummallisen lisäkkeen, vaan rasvahännättömäin oinasten
-ja kirgiisilammasten vuonnille sitä ei tule.
-
-Vaikka kirgiisilampaan olemus pääpiirteiltään on saman kaltainen
-kuin tavallisilla Europan lampailla, niin ei kuitenkaan voida olla
-huomaamatta, että vapaa elämä arolla, pitkät, vaellukset, joita sen
-on tehtävä, ja niillä voitettavat vaikeudet ovat kehittäneet sen
-ruumiillista ja henkistä kykyä verrattoman paljon suuremmiksi, kuin
-meidän kotilampaillamme on. Kuitenkin on arollakin viisas vuohi
-tyhmän lampaan johtaja ja ohjaaja, ja sen tähden on ihan kohtuullinen
-kiinnittää nyt huomiotamme siihen.
-
-Kirgiisein vuohi on keskikokoinen, varteva ja sievärakenteinen:
-ruumis on voimakas, kaula lyhyt, pää pieni, jäsenet paraimmassa
-suhteessa ruumiisen, silmä suuri ja vilkas, katse paljon sanova,
-korvat suipot ja pystyssä, sarvet pienenlaiset, joko vain taa ja ulos
-päin yksinkertaisesti kääntyneet tai puoli kierrosta kiertyneet,
-karva runsas, varsinkin parrassa ja hännän päässä, otsakarvat pitkät
-ja kiharat, pääväri puhdas valkoinen, seassa mustia kuvioita.
-
-Lampaita ja vuohia kirgiisit hoitelevat ihan samalla tavalla
-kumpiakin ja pitävät niitä aina yksissä laumoissa. Jonkin kylän tai
-jurttaryhmän köyhillä kirgiiseillä on vain yksi yhteinen lauma;
-rikkailla, joiden elukkain luku nousee moneen tuhanteen, on laumoja
-useampiakin. Lammaspaimen, aina jo varttunut poika, ratsastaa
-harjalla, mutta osaa sitä ratsuansa niin hyvästi ohjata ja saada sen
-juoksemaankin niin hyvää vauhtia, että hän saavuttaa nopeimmankin
-vuohen. Kuin me palatessamme metsästysretkeltä kohtasimme
-lammaspaimenen, ratsasti hän huvikseen ainakin neljännestunnin meidän
-sivullamme pitkin aroa, vaikka hevosemme juoksivat täyttä vauhtia,
-eikä hänen härkänsä siitä näyttänyt kovinkaan väsyvän. Ainoastaan
-tatarilaisten isäntäin lammaspaimenet ratsastavat aina hevosilla.
-Vaarallisten, kuohuvain vuoripurojen yli mennessä ja muissakin
-vaarallisissa vuoripaikoissa asettuvat vuohet aina lauman johtajiksi,
-ja siellä, kuten kaikkialla seuraavat lampaat niitä arvelematta.
-
-Koska ainoastaan kaikkein soveliaimmissa paikoissa kootaan heiniä
-talven varaksi, estetään lampaita ja vuohia vuonimasta syksyllä,
-karitsat ja kilit syntyvät sen tähden aina keväällä, jolloin niiden
-on mahdollinen ripeimmin kasvaa ja paraiten menestyä. Äsken syntyneet
-karitsat ja vuohet otetaan elämänsä ensi päiviksi jurttaan, ja ne
-varsin pian niin mieltyvät siellä oloon, että hyvin valittavasti
-määkivät, milloin niitä eri syistä täytyy viedä pois siitä
-hauskasta asunnosta. Myöhemmin joutuvat ne navettoihin, jollaisia
-on talviasuntojen vieressä, taikkapa aukealla arolla tavallisiin
-maakuoppiin, joiden päällitse kylmä tuuli melkein ihan tuntumatta
-puhaltelee, viimein nuoraan, kögön, joka on joka jurtan edessä
-vahvoihin paaluihin pingotettuna. Heti, kuin ne alkavat omin neuvoin
-syödä ruohoa, ajetaan ne eri laumoissa arolle ja vasta illan suussa
-takaisin jurtalle. Siten tottuvat ne pienuudesta, asti vapaasen
-aroelämään, tuuliin, myrskyihin ja sateihin.
-
-Hevosten, lammasten ja vuohien rinnalla on sarvikarja hyvin
-vähäarvoinen. Tosin kyllä näkyy jokaisen kylän lähellä karjalaumakin,
-mutta se on sentään verrattoman pieni lammasten ja vuohien paljouden
-rinnalla. Lehmät ovat suuremmat ja parempimuotoiset kuin venäläisten
-ja siperialaisten talonpoikain, mutta huonommat jo Kiinankin lehmiä
-eivätkä lähimainkaan vedä vertoja millekään Länsi-Europan hyvälle
-rodulle. Kirgiisien lehmä on keskikokoinen ja lihakas, karva lyhyt
-ja sileä, sarvet pitkät ja kaarevat, väri enimmäkseen kaunis
-punaisenruskea.
-
-Sarvikarjaa käytetään laitumella jotenkin suurissa laumoissa, mutta
-annetaan niiden ihan paimentamatta etsiä ravintoansa ja houkutellaan
-lypsäviä lehmiä jurtan luo ainoastaan ja yksinomaan vasikkain avulla,
-joita pidetään siellä kytkettyinä tai vartioituina; sitä vastoin
-härjät mielin määrin pysyvät usein monta päivääkin poissa kylän
-seuduilta.
-
-Vaikka kyllä jokaisessa suurenlaisessa kylässä, niin ei joka
-kirgiisillä ole kameleja, harvoin edes rikkaimmillakaan isännillä
-enempää kuin viisikymmentä. Kamelia syystä kyllä pidetään näillä
-aroilla huonoimpana kaikista paimentolaisen kotieläimistä; sen
-varsinainen koto on etelämpänä ja idempänä. Niillä aroilla, joita
-me matkustelimme, kasvatetaan ainoastaan kaksiryhäistä kamelia,
-Balkash-järven eteläpuolella ja Keski-Aasiassa sitä vastoin
-mieluisimmin dromedaaria, ja toimitetaan niistä molemmista myöskin
-omituisia sekasikiöitä, joiden molemmat ryhät ovat melkein kasvaneet
-yhteen.
-
-Keskiarojen kaksiryhäinen kameli on keveämpää rotua eikä siis
-suinkaan niin kömpelön ja raskasruumiisen näköinen kuin ne,
-joita nähdään Europan eläintarhoissa, mutta yhtä tiheäkarvainen.
-Kuitenkin se paljon huonommin kestää talven kylmyyttä kuin mikään
-muu kirgiisien kotieläin ja tarvitsee polvilleen laskeutuessaan
-tai levätessään allensa huopamaton, mutta vilustuu sittekin hyvin
-helposti ja siitä usein turmeltuu tai kuolee. Karvan lähdön aikaan
-täytyy se kääriä huopapeitteihin ja kesällä suojella sitä sääskiltä
-ja paarmoilta, jotka sen muuten pistelevät kuoliaaksi. Lyhyesti
-sanoen siitä on ainaista huolta eikä se siis sovellu köyhälle
-miehelle, jolle jokainen vahinko tuntuu moninkertaiselta siihen
-nähden kuin rikkaalle. Yhtä vähään ruokaan se muuten tyytyy kuin
-dromedaarikin, ja yhtä sokean vimmainen kuin dromedaari on se kiiman
-aikaan ja voi silloin tulla vaaralliseksikin yksin isännällensäkin,
-jota se muuten kyllä rakastaa; mutta muina vuodenaikoina se on
-paljon nöyrempi ja säveämpi. Minä, kun olin vuosikausia ratsastellut
-dromedaareilla, kiintyivät ne hyvät ominaisuudet niin huomiooni,
-että olin joutua epätietoiseksi koko sen sukuperästä. Vastustamatta
-antautuu kameli kiinni, ja tosin vähän muristen, mutta mylvimättä
-tuolla inhottavalla, hermoihin koskevalla tavalla kuin dromedaari,
-laskeutuu se polvilleen sälytettäväksi; valittamatta se juosten
-kantaa keveänlaisia taakkoja kolme, jopa neljäkin kymmentä kilometriä
-päivässä; jos kantamus luistaa sivulle, pysähtyy se itsestään. Jos
-on seljässä vain yksi mies, juoksee se viisi tai kuusikin kymmentä
-kilometriä päivässä ja vähintäin puoli siitä matkasta silloinkin,
-kuin sillä on kannettavana neljä sataa kilogrammaa, jolloin sen
-täytyy astua pitkäaskelista, hitaan näköistä käyntiänsä. Se kävelee
-syömässä melkein aina jurttain lähellä yhdessä kaikkein muiden kylän
-kamelien kanssa, ja kirgiisit pitävät sitä jonkin verran pyhänä
-eläimenä.
-
-Koira sitte, se kirgiisein kotieläin, jota pidetään vähimmässä
-arvossa, on yleensä suuri eläin, ei aina kaunis, vaikka kyllä paljon
-kauniimpi muita Siperian ja Turkestanin rumia koiria. Pää on pitkä,
-vaan rumamuotoinen, jalat paremmin susikoiran kuin lammaskoiran
-jalkojen kaltaiset, karva pitkä ja villainen, häntä pitkäkarvainen ja
-väri hyvin vaihteleva.
-
-Se on erittäin valpas ja rohkea, sudelle vankka vastustaja,
-heikommille elukoille itsetietoinen ja vaaria pitävä suojelija,
-vierasta kohtaan epäluuloinen vartia, isännälleen uskollinen
-orja, täys'kasvuisiin ihmisiin yhtymätön erakko, lapsille nöyrä
-leikkikumppani; sitenpä sillä on paljo sukunsa hyveitä, eikä sitä
-puutu mistään jurtasta, ei ainakaan yhdestäkään kylästä.
-
-Laumojen hyväkseen käyttämiseen ja siis myöskin niiden huolelliseen
-hoitamiseen liittyy kirgiisein koko elämä. Ensimainittu asia on
-naisten päätehtävä, hoito sitä vastoin miesten tärkein työ. Paitsi
-luita, jotka joutavina heitetään pois, käytetään muuten kaikista
-laumaeläimistä kaikki ruumiin osat, ja samoin lypsetään kaikkia
-naaraseläimiä niin kauan, kuin suinkin voidaan. Kirgiisin kasviruoka
-on mitättömän vähäinen eläinkunnasta saatavaan ruokaan verraten;
-maito ja liha ovat aina varsinaisena ruokana, niihin seoitetut
-kasviaineet ainoastaan lisänä. Leipää sen sanan varsinaisessa
-merkityksessä hän tuskin koskaan nauttii; yksin nekin pienet
-taikinakokkareet, joita kävisi sanoa leivoksiksi, ovat rasvassa
-kiehutetut, vaan ei paistetut. Jauhot ja riisi, viimemainittu
-ainoastaan rikkaan jurtassa useammin nähtävä ruoka, ovat aina vain
-vaihteena maito- ja liharuokain ijäisessä yksitoikkoisuudessa.
-Eipä ihme siis, että kirgiisiä nälkäkuolema uhkaa ja hän todella
-varsin usein kuoleekin nälkään, milloin yleinen karjan rutto raivoaa
-sisäaroilla.
-
-Rikkaat kirgiisit pitävät vuohen ja lampaan maitoa erillään lehmän
-maidosta ja samoin tamman ja kamelin maidosta; köyhät panevat
-kaikkein laumaeläinten maidot samaan astiaan ja sen tähden saavatkin
-niiden nisistä ainoastaan lampaan maidon tuotteita, jota vastoin
-rikkaat voivat toimittaa itselleen suurempaakin nautintoa. Vuohen
-ja lampaan maidosta, jotka aina lypsetään samaan kiuluun ja kootaan
-samaan nahkaleiliin, valmistetaan jauhojen kanssa tai ilman niitä
-monenlaista heti syötävää ruokaa, myöskin voita, pieniä, happamia tai
-karvaita, hiekalta maistuvia, europpalaisen suulle vastenmielisiä
-juustoja ja meistäkin varsin hyvältä maistuvaa keltaista,
-juoksutettua maitoa, jota kuten juustoa säilytetään talveksi ja
-sitte veteen lioitettuna syödään keittona. Lehmän maidosta sitä
-vastoin valmistetaan paraastaan piimää ja ainoastaan poikkeuksen
-tavoin juoksutettua maitoa, juustoa ja voita. Tamman ja kamelin
-maitoa hapatetaan neljä päivää ahkerasti pudistellen ja hämmennellen,
-joten siitä saadaan usein mainittua maitoviinaa, kumysiä, arvokasta
-ja todellakin hyvältä maistuvaa juhlajuomaa, jota kaikki varakkaat
-kirgiisit käyttävät ja sillä humalluttavatkin itseään.
-
-Kesällä rikaskin kirgiisi elää melkein yksinomaan maitoruuilla, sillä
-siihen aikaan hän ainoastaan juhliksi ja muiksi sellaisiksi tärkeiksi
-tilaisuuksiksi teurastaa jonkun elukan. Talven alusta lähtein sen
-sijaan joutuu sekä lampaita ja vuohia että hevosia ja sarvikarjaa,
-jopa kamelejakin teurastuspuukon uhreiksi. Paraimpana pidetään
-hevosen lihaa, varsinkin tamman, huonoimpana naudan lihaa. Lampaan
-liha on parasta hevosen lihan jälkeen, kamelin lihaa katsotaan sielua
-lääkitseväksi; vuohen lihaa pidetään köyhyyden merkkinä, ja, jos
-sitä tarjotaan vieraalle, osoittaa se halveksimista. Teurastetussa
-hevosessa katsotaan paraimmiksi lautasia, lampaassa rintapalaa;
-paraaksi herkuksi katsotaan nuorten hevosten maharasvaa, joka
-sen tähden suolataan, sullotaan suoliin, savustetaan sellaisina
-rasvamakkaroina ja tarjotaan niitä sitte arvokkaille vieraille yhtä
-mahtavalla mielellä kuin kumysiä.
-
-Paitsi ravintoaineita käyttää kirgiisi hyväkseen myöskin melkein
-kaikkia muita eläinten ruumiista saatavia aineksia. Lammasten
-villoista tekee hän välttämättömän tarpeellisia huopia; kamelin
-villat valmistaa hän langoiksi ja kankaiksi, ja untuvan kaltaista
-pehmeää pohjavillaa kokoo äiti äsken syntyneelle lapselleen alasiksi.
-Vuohien pitkiä karvoja käytetään mattojen ja huivien rimpsuiksi sekä
-töyhdöiksi ja hienoiksi nuoriksi. Lyhyet villakarvat kehrätään ja
-kudotaan jurtan siteiksi. Hevosen harja- ja häntäjouhet palmikoidaan
-arvokkaiksi ohjas- ja jurttanuoriksi. Lammasten nahoista saadaan
-tavalliset talviturkit, karitsain ja kilien nahoista kalliit
-koruturkit; vanukkeina lähtenyt villa on hyvää vaatetten sisustusta.
-Kaikista eläimistä saadaan vielä hyvin monenlaista parkkinahkaa.
-Liialla tai kirgiisin mielestä arvottomalla eläinten rasvalla sekä
-lampailla, naudoilla ja hevosilla vaihtaa hän itselleen tavaroita
-maailman markkinoilta; myödystä karjasta saadulla rahalla suorittaa
-hän veronsa ja muut maksunsa, ostaa hopeaa, jolla hän mielellään
-koreilee, rautaa aseiksensa, mattoja, kankaita ja silkkikangasta,
-joilla hän koristelee itseään ja jurttaansa. Karja on vaeltelevan
-paimenen ainoa elatus ja ansiolähde; se vähä maata, jonka hän joskus
-kyntää, kylvää, kastelee ja niittää, ei ansaitse mitään huomiota
-eläinten rinnalla.
-
-Ei ihmisen vapaa tahto määrää kirgiisin olopaikkaa eikä elintapaa,
-vaan laumojen tarpeet, niiden toimeentulo; ne ne pakottavat häntä
-siirtymään tänään tänne, huomenna tuonne, viipymään jossakin paikassa
-ja siitä taas lähtemään pois. Niinpä kirgiisien vaellus ei suinkaan
-ole tarkoituksetonta retkeilemistä avaralla arolla, vaan hyvin
-punnittua paikan vaihtelemista vuodenaikain ja paimennettavain
-eläinten laadun mukaan. Tarkoituksetta harhailla ei käy arolla
-talvella eikä kesällä, ei syksyllä eikä keväällä; se saattaisi laumat
-talvella alttiiksi peljättäville myrskyille, kesällä tuottaisi
-niille janoon nääntymisen vaaraa, keväällä ehkä pakahduttaisi niitä
-ruuan runsaudella ja jo syksyllä vähentäisi niiden ravinnon enemmän,
-kuin suotava olisi taikka pakkokaan. Sen tähden alkaa kirgiisi
-vaelluksensa alavalta tasangolta, nousee hitaasti ylemmäksi, jopa
-tuntureillekin asti ja palaa taas hitaasti alas. Kuitenkin on
-eri laumoilla myöskin eri tarpeita. Lampaat ja vuohet rakastavat
-kovia, tuoksuvia ruohoja, jollaisia kasvaa suola-aroilla, hevoset
-enimmäkseen vapaita vuoriruohoja, varsinkin sellaisia, joita kasvaa
-kalliolouhikkojen raoissa; sarvikarja kävelee mieluisimmin pehmeillä
-nurmikoilla ja kamelit näyttävät kovain suola-aron kasvien ohella
-katsovan ohdakkeita ja orjantappuroita välttämättömäksi ravinnokseen.
-Rikkaat kirgiisit, jotka voivat kaikkia eri elukoita pitää eri
-laumoissa, antavatkin sen tähden niiden kuljeksia eri tahoilla, ja
-ainoastaan köyhät kuljettavat kaikkia elukoita kanssansa paikasta
-paikkaan. Sitte vielä vaikuttavat ihmisetkin toisiinsa. Tosin
-vapaalla arolla ei ole rajaa eikä merkkikiviä tiluksien eikä alueiden
-välillä, mutta ikivanhat sopimukset niitä sentään rajoittelevat. Joka
-heimo, joka heimon osa, joka kunta ja joka kylä eli jurttaryhmä pitää
-ominaan vanhastaan tavallisia laitumia, suvaitsematta niille mitään
-vierasta laumaa tai ketään vierasta paimenta, tarttuupa aseihinkin
-ja taistelee verisesti uusia tulokkaita vastaan, vaikka ne olisivat
-oman heimonkin jäseniä. Siitä selviää, että vaelteleva kirgiisipaimen
-kulkee samoja teitä ja samoja ihan tarkkarajaisia seutuja. Hän
-saattaa joskus kulkea toisen kulkutien poikki, mutta eivät heidän
-tiensä koskaan käy samoja jälkiä; sillä jokainen pitää kunniassa
-toisen oikeuksia, ja jokaista heimolaisensa pakottavat siihen.
-
-Paikoillaan oloa meidän käsityksemme mukaan saavuttaa kirgiisi
-vasta haudassa, mutta koto hänellä kyllä siltä on. Laajemmassa
-merkityksessä on sinä se alue, jota hän vaeltelee, kaikkein
-enimmissä tapauksissa jonkun joen tai puron laakso. Ahtaammassa
-merkityksessä on kotona, talvileiri, josta hän lähtee vaellukselle
-ja johon aina jälleen palaa. Tämän talvileirin lähellä lepäävät
-hänen enimmät vainajansa, vaikka eivät kaikki; siinä on välistä
-pysyväinenkin asunto, sinne lähettää hallitus käskyläisensä kantamaan
-hänelle määrättyä veroa tai arvioimaan häntä taikka lukemaan hänen
-perhekuntaansa ja karjaansa; siellä elää hän enimmän aikansa, vaikka
-kyllä ei kauneinta; siellä kärsii ja kestää tämä yleensä iloinen ja
-huoleton mies raskaimmat ja pahimmat surunsa.
-
-Talvileirin paikka on tarkkaan määrätty, vaikka ei itse talviasunnon
-muoto. Laakson, johon leiri on tehty tai tehdään, pitää olla
-mahdollisimman hyvästi suojeltu kylmiltä, kaikkea kuolettavilta
-pohjois- ja itätuulilta ja muuten sellainen, että jurtat sopii
-sijoittaa päivän puolelle, että pysyväisiä huoneita käy helposti
-rakentaa, että välttämätöntä vettä ei koskaan puutu ja että
-tarpeellista eläinten laidunta on lähellä leiriä. Kaikki nämä ehdot
-täyttää paraiten jokilaakso, jonka siinä juokseva vesi on uurtanut
-syvälle maahan, jossa kesäkuukausina ruoho ei kuiva, niin että
-milloin hyvänsä voidaan saada heiniä ja kuitenkin vielä jää ruokaa
-talveksi, ja jossa muuten tavallisen polttoaineen sonnan lisäksi on
-myöskin joen äyräillä kasvavia pajupensaita ja mustia haapoja. Sen
-tähden valitaan muita paikkoja ainoastaan silloin, kuin tahdotaan
-käyttää hyväkseen jotakin erityistä, kesällä veden puutteen tähden
-kartettua alaa, esim. suola-aroa, talvella kun lumi kelpaa sekä
-eläimille, että ihmisille veden sijasta.
-
-Pysyväinen talviasunto on aina hyvin kurjan näköinen, umpinainen,
-kostea ja pimeä maja, niin hätävaraa kokoon kyhätty, että kyllä
-näkyy, tekijän jo edeltä päin luottaneen lumeen, joka tivistää sen
-seinät ja katon ja suojelee rajuilmalta. Seinät ovat ainoastaan
-joskus päällekkäin sovitelluista hirsistä, useammin hakkaamattomista
-kivistä ja useimmiten pajupalmikoista tai vierekkäin asetelluista
-ruokokimpuista, katto aina ruo'oista. Vieressä on samoin rakennettu
-navetta nuoria elukoita varten ja vähän matkan päässä aitaus
-vanhemmille elukoille.
-
-Talven tullessa asettuu kirgiisi sellaiseen talvimajaan, jos ei,
-kuten yleensä tekee, vielä nytkin mieluisemmin asu verrattoman paljon
-mukavammassa jurtassa. Talviasunnon lämmittämisestä on kirgiisi jo
-viime keväänä pitänyt huolta siten, että hän tai oikeammin hänen
-vaimonsa, jonka tehtävänä yleensä ovat kaikki vastenmieliset ja
-raskaat työt, kokosi elukkain lantaa, seoitti siihen vähän heiniä ja
-teki siitä nelikulmaisia kakkuja, jotka sitte kuivattiin kasoissa
-auringon paisteessa. Lähiseudun ruohoa on kesällä huolellisesti
-säästetty, että laumoilla nyt olisi välttämättömin ruoka niin lähellä
-asuntoa tai jurttia kuin mahdollista; etäisemmistä paikoista on heinä
-niitetty ja tuotu tänne. Jos talvi on hyvä eli vähäluminen, niin
-saavat elukat vielä nytkin riittävästi ruokaa; vaan jos se on kova,
-niin usein kyllä ei ole mitään apua laumojen isännän varotoimista:
-silloin häneltä kuolee useampia eläimiä, kuin kartuttava kevät
-lahjoitti. Sen tähden hyvinä talvina vallitsee vilkas ilo pimeässäkin
-paimenmajassa, jota vastoin kovana talvena, joka heikontaa eläimet
-pelkiksi luurangoiksi, huolien seurassa tulee kalvava suru
-viehättävään jurttaankin; sen tähden vallitsee sekä rikasten että
-köyhäin asunnoissa tänä peljättynä vuodenaikana joko toimeen tuleva
-vauraus tai katkera puute.
-
-Vasta huhtikuun lopulla ja monena vuonna vasta toukokuun alussa
-lähtee paimen viimeisine laumain jäännöksineen talvileiristä
-vaeltelemaan. Eri paimenten hoidossa ovat hevoslaumat jo lähteneet
-kiertelemään, ollakseen häiritsemättä pikku karjaa. Iloiset varsat,
-jotka muutama viikko sitte syntyivät yht'aikaa ensimmäisten kilien
-kanssa, eivät sitä häiriötä tuottaisikaan, vaan kaikki nuoret
-oriit ja tammat, jotka tänä keväänä tulevat täysikäisiksi. Varsat
-juoksentelevat leikillisen vallattomasti ympäri koko laumaa,
-poistumatta kuitenkaan kauas emiensä luota, jotka rauhallisesti
-syöskentelevät ja ainoastaan silloin tällöin katsahtavat niitä;
-mutta täysikäisiksi tulevat nuoret hevoset saavat yhä aikaan
-levottomuutta ja vaativat suurinta valppautta paimenilta, joita
-nyt on kaksi sen vertaa kuin tavallisesti. Milloin nuoret oriit
-taistelevat lauman vanhempaa, arvokasta ja vallanhimoista johtajaa
-vastaan; milloin nuoret tammat tunkeutuvat isänsä luo ja pakottavat
-häntä karkoittamaan heitä puremalla; milloin joku nuori hepo koettaa
-paeta ja lähtee, sieramet suurina, laukkaamaan vastatuuleen pitkin
-aroa. Mutta silmänräpäyksessä paimenkin päästää ratsunsa laukkaamaan
-pakenijan jäljestä, ja huimaa vauhtia siinä syöksytään yli kivien ja
-kantojen, vuorten ja laaksojen. Oikeassa kädessään on hänellä pitkä
-paimensauva ja sen toisessa päässä silmukkanuora; yhä lähemmäksi
-pääsee hän pakenevaa nuorta tammaa, jo lentää peljätty silmukka sen
-päätä kohti, vaan silloin pakolainen yht'äkkiä kääntyy syrjään,
-potkasee ikään kuin ivaten ja pilkaten molemmilla takajaloillaan
-ylös ilmaan ja laukkaa pois yhä huimemmin; ja yhä jatkuu hurja ajo,
-kunnes paimenen viimein sentään onnistuu saada pakolainen kiinni,
-ja nuoraan sidottuna viepi hän sen hitaasti takaisin laumaan.
-Vaikka sellainen, näytelmä lieneekin huvittava syrjästä katsojalle,
-ehkäpä hevospaimenelle itselleenkin, niin se hurja ajo kuitenkin
-usein häiritsisi pikku karjan rauhallista ja tasaista kulkua; sen
-tähden ei juuri kuljeteta eikä paimenneta niitä yhdessä. Lampaat ja
-vuohet sekä pahan talven vaikuttaman oman heikkonemisensa että vielä
-vahvistumattomain karitsain ja kilien tähden eivät myöskään jaksaisi
-kulkea niin pitkiä matkoja kuin hevoset: näiden laumojen erillään
-pito on siis siitäkin syystä välttämätön.
-
-Pikku karjaa hoitava kirgiisi vaeltelee alussa ainoastaan lyhyen
-matkan, "lammasmatkan" päivässä, viipyy kaikkialla, missä laidunta
-on, niin kauan, kuin elukat halukkaasti syövät. Vaeltaessa kulkee
-edeltä lammaslauma ja sen sivulla härkänsä seljässä istuva,
-kaikenlaisiin säihin tottunut paimen. Lampaat astuskelevat
-jotenkin ripeästi, milloin tiheämmässä, milloin hajemmalla, sinne
-tänne pysähtyen syömään jotakin herkkukasvia hyvin tarkkaan ja
-kiireimmässäkin kulussa yhä aina jotakin haukaten; paimen seuraa,
-istuen ratsullaan, joka samoin lakkaamatta syöskentelee. Emälampaat
-ja emävuohet seuraavat karitsoita ja kilejä, kuitenkin niin etäällä,
-että nuoret eivät ollenkaan näe eikä kuule vanhoja. Oinaslauma, jos
-sitä enää on entistä tai jos jo uusi on erotettu muista, kulkee
-toisia teitä. Kaikkein laumojen lähdettyä purkavat naiset jurtan,
-sälyttävät sen ja vähät talouskalut kamelien tai kuormahärkien
-selkään, nousevat itse lapsineen ja kaikkineen hevosten selkään ja
-hitaasti ratsastavat lypsävän pikku karjan jäljestä, tavoittavat
-sen puolenpäivän aikaan, lypsävät, kokoovat maidon nahkaleileihin,
-lähtevät edelleen ja pystyttävät taas jurtan ennen auringon laskua.
-Siten tehdään matkaa päivä toisensa perästä. Jos kevät kasvattaa
-tuoretta ruohoa, niin viivytään alussa päiväkausia, sittemmin
-viikkomääriäkin samassa paikassa, kunnes laidun sen seudulla käy
-niukaksi, ja siirrytään vasta sitte edelleen. Kuin yhä edistyvä kevät
-herättää koteroissaan vielä makaavat hyönteiset täyteen elämään ja
-ilmaan ilmestyy lukemattomat joukot sääskiä, kärpäsiä, paarmoja
-ja muita kiusanhenkiä, niin noustaan, jos suinkin mahdollista,
-vuorille ja siellä vähitellen ylös korkeimmille ruohokoille, ihan
-lähelle lumirajaa. Ihan ilman koiria kuljeksivan paimenen ei ole
-tasangollakaan aina helppo ohjata laumaansa; mutta vuoristossa
-hänen usein on äärettömän vaikea ehtiä "lammasmatkaansa" päivässä
-ja monesti hänen on ihan mahdotonkin selvitä pahoista paikoista
-ilman muiden, hevosilla ratsastajain, apua. Kovilla teillä voidaan
-aina jatkaa matkaa, olkoonpa sitte kuljettava kukkaisia kenttiä tai
-jyrkkiä louhikkoja. Vuohet, jotka nyt kulkevat edeltä, katselevat
-jonkun aikaa tutkivasti paikkaa, joka lampaista ehkä näyttää
-arveluttavalta, astuvat sitte sopivimmasta kohdasta varmasti ja
-vakavasti edeltä ja lampaat seuraavat luottavasti jäljestä. Toista
-on, jos solisevan, puron sijasta leveä ja kuohuva joki sulkee
-tietä ja sen yli kuitenkin on mentävä. Sellaisen, lampaille ihan
-vastenluontoisen esteen edessä ällistyvät uljaat ja kaikkiin eri
-oloihin helposti mukautuvat vuohetkin; mutta lampaat hätäisinä
-peräytyvät, jopa kiipeilevät läheisille kallioillekin, ikään kuin
-niiden pitäisi pelastautua vaaran kourista. Turhaan paimen ratsastaa
-kohisevan virran poikki ja sieltä palattuaan turhaan kokoaa
-vastahakoisen laumansa rannalle. Kovasti määkien ilmoittelevat
-lampaat hätäänsä ja epäilevältä kuuluu vuohienkin määkinä, kunnes
-paimenelta loppuu kärsivällisyys. Hetkisen liitelee silmukkanuora
-jonkun -lampaan pään päällä; heti lammas sitte tuntee itseään
-kiskaistavan kaulasta, temmattavan ylös satulaan ja samaa tietä
-viskattavan kohisemaan veteen. Nyt sen täytyy ponnistella omia
-voimiaan. Uiden tai paremmin hyppien koettaa se päästä kiveltä
-toiselle, joita näkyy veden päällä, vaan pyörre tempaa sen ja vie
-mukaansa; se ponnistelee, potkii, juoksee ja uipi uudestaan, joutuu
-ehkä toistamiseen pyörteesen ja viimein pääsee toiselle rannalle,
-enemmin hädästä väsyksissä kuin ponnistuksista. Vavisten tutkii
-se, onko sillä todellakin maata jalkainsa alla, pudistelee märkää
-turkkiaan, katsoo peloissaan vielä kerran taaksensa ja alkaa sitte
-heti ahnaasti syödä, ikään kuin korvatakseen niin paljon kuin
-mahdollista tuota kärsittyä vaivaa. Sill'aikaa uivat kaikki muutkin
-yksitellen joko itsestään tai pakosta virran poikki, kunnes koko
-lauma on koossa toisella puolella ja päästään jatkamaan matkaa.
-Sillä tavalla kiipeää vaelteleva paimen vuoristossa yhä ylemmäksi.
-Jos alkaa siellä laaksoissa tulla kylmä ja ehkä lumikin jo ennustaa
-talven tuloa, niin paimen laumoineen laskeutuu alemmaksi, nyt mikäli
-mahdollista varjoisia rotkoja myöten, kunnes viimein saavutaan
-alavalle tasangolle ja kiertokulku päättyy lähelle talvileiriä. Sitä
-tekoa tehdään vuodet päästänsä.
-
-Kaikki kirgiisein kotieläimet tottuvat tavattoman pian eri seutuihin,
-joissa käyskentelevät syömässä, olkoonpa paikka millainen hyvänsä;
-kaikki tuntevat jo kerran tai kahdesti oltua uudella alueella paikat,
-joissa niitä käytetään, tuntevat ne niin tarkkaan, että osaavat
-sinne ilman paimentakin ja tulevat ajamatta jurtille lypsettäväksi.
-On sentään yhtenä houkutuskeinona se, että kaikilta lypsäviltä
-emiltä otetaan lapset ja toukokuusta alkaen pidetään niitä lähellä
-jurttia syömässä, joten emäin mielessä herää ikävä. Siten voidaan
-maitoaskareet toimittaa aina määrättyyn aikaan ja jurtan emäntä saa
-sen mukaan järjestää työnsä ja päivänsä.
-
-Kaikkia muita elukoita lypsävät naiset paitsi tammoja, joita miehet
-lypsävät ja joita pitelemässä sill'aikaa on vähintään kaksi, usein
-kolmekin miestä. Aikaisin aamulla annetaan vasikkain, karitsain ja
-kilien vähän imeä tarkan katsonnan alla; sitte ne erotetaan emistään
-ja toimitetaan vanhat ja nuoret erikseen laitumelle. Puolenpäivän
-aikaan tuodaan emät jurtalle, vaan ei karitsoita, ja iltasilla taas
-ensin emät lypsettäväksi. Koirain avulla, jotka ainoastaan jurttien
-luona ovat apuna, pidetään koko lauma niin pienessä tilassa kuin
-mahdollista. Jurtan naiset ja palvelijat tai kylän naapurivaimot
-tulevat maitokiuluineen, sieppailevat kiinni lampaita ja vievät ne
-kytkytnuoran luo, pistävät silmukan kaulaan ja siten pakottavat
-eläimet pysymään kahdessa rivissä, päät vastakkain. Siten kytketään
-muutamassa minuutissa kolme- tai neljäkymmentä elukkaa, lampaita
-ja vuohia sekaisin, joten n.s. kögön on valmis. Eläimet heti,
-kuin tuntevat silmukan kaulassaan, seisovat entisten kokemuksien
-pakotuksesta ihan hiljaa ja antavat itselleen tehdä mitä hyvänsä.
-Naiset alkavat vastapäätä kyykkysillään kaksoisrivin toisesta tai,
-jos on paljo lampaita kytkettynä, molemmistakin päistä, tarttuvat
-peukaloillaan ja etusormillaan lyhyihin nisiin ja lypsävät sukkelaan
-maidon. Jos sitä ei tule runsaasti, niin täräyttävät he vasemmalla
-nyrkillään utaria ihan samoin, kuin imevät karitsat tekevät, ja
-vasta sitte, kuin sekään keino ei auta, siirtyvät toisen lampaan
-luo. Jurtan tai jurttaryhmän miehet, oltuaan ehkä apuna pikku karjaa
-kiinni ottamassa ja kytkemässä, istuvat lypsyn aikaan kaikenlaisissa,
-meille mahdottomissa, jopa käsittämättömissäkin asennoissa ja antavat
-"punaiselle kielelleen" täyden vapauden; joku poikanenkin koettaa
-jollakulla lampaalla opetella ensimmäistä ratsastustaitoaan, jos ei
-mieluisemmin valitse sitä varten äitinsä olkapäitä. Äitiä sellaiset
-lapsen urhotyöt yhtä vähän sotkevat lypsytyössä kuin muutkaan pikku
-tapaukset. Vähän hän pitää lukua, onko hän kyykyllään kuivassa
-paikassa vaiko tuoreessa lampaankasassa tai putoaako papuja lypsäessä
-haapapuusta koverrettuun kiuluun, sillä se on muutenkin likainen
-kuten lypsäjän käsikin, ja lampaan pavut eivät ole mitään likaista
-ainetta koraania uskovain kirgiisien mielestä, vaikka kyllä meidän
-aroissa silmissämme. Viimein saadaan kaikki lypsetyksi ja voidaan
-päästää irti eläimet, jotka kytkyessä ovat paremman työn puutteessa
-märehtineet ruokaansa; temmaistaan pitkän kytkytnuoran toisesta
-päästä, kaikki silmukat aukenevat yht'aikaa ja lampaat ja vuohet ovat
-taas vapaat.
-
-Yleinen, melkein yksiääninen määkinä on jälleen saadusta vapaudesta
-syntyvän ilon ensi ilmaus; lyhyt pudisteleminen haihduttaa
-viimeisetkin sopimattoman orjuuden muistot; sitte kaikki juoksevat
-kiireimmiten pois, tasangolla niin etäälle jurtasta, kuin paimen
-päästää, ja vuoristossa täyttä laukkaa ylös vuorille päin, ikään
-kuin voisivat ne ainoastaan siellä hengittää vapauden ilmaa.
-Todella ne ainoastaan koettavat niin pian kuin mahdollista päästä
-yhteen karitsainsa kanssa. Koko pitkän päivän ovat he olleet ilman
-niitä, ja nyt, kuten kokemuksesta tietty, ne rakkaat kohta tulevat.
-Lakkaamatta määkien juoksentelevat lampaat ja ikävöivästi mäkättäen
-katselevat ymmärtäväiset vuohetkin joka taholle, ikään kuin tutkien,
-joko odotettu pikku lauma on tulossa tai ainakin etäältä näkymässä.
-Yhä kovemmaksi kasvaa määkinä, sillä jokainen uusi lypsykytkyestä
-päässyt rivi kiihdyttää kaikkia muitakin jurttaryhmän lähelle
-kokoutuneita lampaita ja vuohia ja hetki hetkeltä kiihtyvä, emien
-malttamattomuus saa myöskin aikaan valittavaa määkimistä. Mitä
-enemmän karitsain tulon aika lähenee, sitä levottomammiksi tulevat
-emät. Ilman tarkoitusta harhailevat ne mikä minnekin, nuuhkivat joka
-kortta, mutta tuskin ottavat yhtäkään suuhunsa, nostavat odottavasti,
-iloisesti päätänsä ja painavat pettyneesti ja suruisesti sen jälleen
-maahan ja määkivät määkimistään. Levottomuus kiihtyy vähitellen
-raivoiseksi, määkinä oikeaksi meteliksi.
-
-Viimein kuuluu etäältä heikkoa, kimakkaa määkinää. Ne äänet eivät
-jää emien tarkkaavilta korvilta kuulematta. Joka kurkusta kajahtaa
-yht'aikaa vastaus, pitkästä odotuksesta ylimmilleen kiihtynyt emäin
-ikävä pusertautuu yhteen huutoon. Ja etäältä tai vuorilta alas
-syöksyvät jurttia kohti emiään ikävöivät karitsat ja kilit, suurimmat
-ja voimakkaimmat edeltä, nuorimmat ja heikoimmat jäljestä, kaikki
-rientäen, hypiskellen, puoleksi tomupilven peitossa, sitä pitemmäksi
-riviksi jatkuen, mitä lähemmäksi ehtivät. Syntyy näköään selviämätön
-sekamelska; vanhat ja nuoret, viimeinkin yhteen päästyään,
-juoksentelevat sekaisin, ohi mennessään vain hätäisesti koskettaen
-toisiinsa, saadakseen toisellakin aistimella selville, ovatko yhteen
-kuuluvat löytäneet toisensa; ja sekä nuoret että vanhat, jos niin
-ei ole, juoksevat edelleen, karitsat ja kilit tavallisesti ensin,
-nähtyään erehdyksensä emän potkasusta. Vähitellen selviää tuo tiheä,
-vilisevä katras, sillä vähitellen ja paljon lyhemmässä ajassa,
-kuin voitaisiin luullakaan, löytää joka emä lapsensa ja joka lapsi
-emänsä, ja polvillaan kilit ja karitsat imevät niille vielä jäänyttä
-maitotilkkaa. Ja vaikka määkinä ei vielä nytkään lakkaa, niin nyt
-äänet jo ilmoittavat suurinta tyytyväisyyttä.
-
-Vaan vähänpä aikaa kestää tämä molemminpuolinen onnellisuus. Jo ennen
-melkein tyhjiksi lypsetyt utaret tyhjentyvät tuota pikaa kokonaan,
-eikä millään sysimisillä lähde enää mitään nisistä. Kuitenkin emä ja
-karitsat tai kilit tahtovat vielä nauttia yhdessä oloa. Joka taholle
-hajautuu lauma; taipuisa emä kiipeilee iloisten lastensa jäljestä,
-kuin ne sukunsa tapaan pyrkivät yhä ylemmäksi, taikka näköään
-tyytyväisenä katselee, miten pikku pukki leikillisessä taistelussa
-mittelee voimiaan toisen saman ikäisen kanssa. Sievästi koristaa
-kirjava lauma jurtan ympäristöä; rauhallisen ja suloisen paimenelämän
-viehättävin kuva kehittyy silmäin eteen jokaiselle, ken sellaista
-elämää osaa käsittää.
-
-Naisetkin saavat pikku karjan lypsyn jälkeen vähän levähtää, ottaa
-lapset syliinsä ja tehdä äidin tehtäviä; mutta kohta heille tulee
-uutta työtä. Hyristen ilmoittavat kotiin palaavat lehmät tuloansa,
-päästäkseen hekin osallisiksi äidin ilosta, ja ahkerat naiset
-nousevat heti, tuovat sidottuina olleet vasikat lehmäin luo, antavat
-niiden vähän imeä, kiskovat ne sitte irti nisistä, lypsävät lehmät
-ja antavat imuhaluisille vasikoille vasta sitte täyden vapauden.
-Täll'aikaa ovat paimenet ja koirat jälleen koonneet pikku karjan,
-ja nyt nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, tytöt ja pojat ryhtyvät
-ottamaan karitsoita kiinni ja kytkemään niitä lujiin, juoksemattomiin
-silmukoihin, joita on jurttain edessä pitkässä kytkytnuorassa, että
-emät eivät yöllä voi niitä imettää. Ilman määkinää ja melua ei
-tämäkään tehtävä suoriudu, ja siihen seoittuu vielä äitiensä syliin
-taas ikävöiväin lapsien parku, lehmäin ammunta ja koirain haukunta.
-Ainoastaan jo kytketyt karitsat ja kilit nöyrästi tyytyvät siihen,
-joka on välttämätöntä. Muutamat pikku pukit kyllä koettavat nytkin
-leikillisessä taistelussa juuri puhkeavien sarviensa vahvuutta, mutta
-väsyvät pian ja käyvät rauhallisesti levolle vastakkain; jo ennen,
-kuin kytkytrivi on täynnä, makaa suurin osa polvillansa kaikessa
-rauhassa. Joku emälammas ja joku vuohi käy kahlerivin luona, nuuhkii
-kytkettyjä, kunnes löytää omansa, mutta palaa jälleen muiden luo
-laumaan, nähtyään, että on mahdoton hänen maata vuonansa vieressä.
-
-Aurinko on aikaa sitte hävinnyt näkyvistä, hämärä jo melkein
-muuttunut pimeäksi. Yhä hiljenee elämä jurtissa. Ihmiset ja eläimet
-ovat unen helmoissa; ainoastaan koirat ryhtyvät nyt yhden valvovan
-paimenen johdolla kiertelemiseensä ja retkeilemiseensä; mutta nekin
-haukkuvat ainoastaan silloin, kuin on tosi syytä, kuin on luo
-hiipivää sutta tai muuta varasta pelotettava. Viileä, mutta tuoksuva,
-kasteinen kesäyö laskeutuu arolle ja virvoittava uni saattaa nyt,
-elämän rikkaimpana ja kauneimpana aikana, sekä paimenet että laumat
-unhottamaan talven viimeisetkin ikävät muistot.
-
-
-
-
-Kirgiisein kansan- ja perhe-elämä.
-
-
-Kostavan oikeuden uhkaamina ja vainoomina pakeni neljä varasta
-rehellisten ihmisten asuinpaikoilta aavalle arolle piilottelemaan.
-Siellä yhtyi heihin kaksi kerjäläisnaista, jotka oli samoin
-karkoitettu ahkerain ihmisten seuduilta. Varkaat mielistyivät
-kerjäläisnaisiin ja ottivat heidät vaimoikseen, kumpaisetkin kaksi
-miestä yhden naisen. Näistä liitoista, jotka olivat vastoin sekä
-inhimillisiä että jumalallisia lakeja, kasvoi hyvin paljo lapsia;
-niistä lapsista sitte vuorostaan kasvoi monilukuinen kansa, ja se
-täytti tähän asti asumattoman aron. Mutta se pysyi syntyperälleen
-uskollisena: he olivat varkaan tapaisia kuten heidän isänsä,
-kerjääväisiä kuten heidän äitinsä, ilman uskontoa, ilman hyviä tapoja
-kuten heidän molemmat vanhempansa. Tämä on kirgiisien kansa, joiden
-nimi merkitsee ainoastaan "rosvoja".
-
-Sellaiseksi kuvittelee tatarilainen lujauskoinen runoilija
-heimokansansa alkuperää, sellaiseksi kuvaa sen olemusta, tämän
-kansan, joka puhuu samaa kieltä kuin hän, rukoilee samaa Jumalaa ja
-saman profeetan lauseilla kuin hän; ja niin lausuu hän yksinomaan
-siitä syystä, että kirgiisit eivät uskonnon asioissa pidä niin
-orjallisesti kiinni, sanoista, eivät ajattele niin turhamaisesti
-kuin hän. Ikivanha ja ainiaan uusi, kaikissa kansoissa näkyvä
-totuus se on, jonka äskeiset sanamme vahvistavat, hurskas vale,
-jonka inhottavuutta ei vielä minkään uskonnon kukaan tunnustaja ole
-kammoksunut halventaessaan toisin ajattelevia.
-
-Matkustaja, joka kuljeksii kirgiisein aloilla, muukalainen,
-joka etsii ja löytää heidän jurttainsa keveän katon alta
-vierasvaraisuutta, oppinut, joka koettaa tutkia heidän tapojaan,
-virkamies, joka lain vartiana tai hallituksen edustajana eleksii
-heidän keskuudessaan, jokainen sanalla sanoen, kuin kauemmin
-seurustelee heidän kanssansa, arvostelee, jos on vapaa etuluuloista,
-ihan toisin kuin tuo tatarilainen.
-
-Oli ennen aika, jolloin kaikki kirgiisit vastasivatkin nimeänsä,
-mutta se aika on ainakin monelta ryhmältä jo jäänyt jäljelle. Isien
-mielipiteiden, urhoretkien ja rosvoamisien kaikua saattaa kyllä
-tuntua joka kirgiisin rinnassa; mutta yleensä on tämä ratsukansa
-taipunut nykyisten vallitsijainsa lakeihin ja elää nykyänsä sekä
-keskenään että naapurien kanssa rauhassa, pitää omistusoikeutta
-kunniassa, ei ryöstä eikä varasta useammin eikä enempää kuin muut
-kansat, pikemmin sitä päin vastoin tapahtuu harvemmin ja vähemmin.
-Venäjän vallan alaisuudessa elää kirgiisi nykyään niin tyydyttävissä
-oloissa, että hänen heimolaisensa rajan tuolla puolen kadehtien
-katselevat Venäjän alammaisia. Hallituksensa turvissa nauttivat he
-lepoa ja rauhaa, omaisuuden turvallisuutta ja uskon vapautta, ovat
-sotapalveluksesta melkein kokonaan vapautetut ja maksavat veroa
-arvion mukaan, jota täytyy sanoa kaikin puolin kohtuulliseksi; sitä
-paitsi heillä on oikeus valita omat kunnan vanhimpansa sekä monta
-muuta etua, joita eivät edes venäläisetkään ole tähän asti voineet
-saada. Paha kyllä eivät venäläiset ajattele niin järkevästi kuin
-hallitus, vaan ahdistavat, sortavat ja hätyyttävät kirgiisejä,
-milloin ja miten vain voivat. Eivät he kuitenkaan ole saaneet millään
-tavalla vaikutetuksi kansan tapoihin.
-
-Kirgiisit ovat oikea ratsastajakansa, jota tuskin kävisi ajatella
-olevan olemassakaan ilman hevosia; he kasvavat yhdessä varsain kanssa
-ja elävät kuolemaansa asti yhdessä ratsujensa kanssa. Tosin kirgiisi
-ei suinkaan ole yksinomaan satulaan sidottu, päin vastoin osaa hän
-käyttää ratsuksensa mitä hyvänsä eläintä, joka vain häntä jaksaa
-kantaa; mutta hevonen sentään aina on hänen tavallisin kantajansa ja
-rakkain kumppaninsa. Satulassaan istuen tekee hän kaikki tehtävänsä,
-ja hevosta yksin pidetään miehen arvon mukaisena ratsueläimenä.
-Miehet ja naiset ratsastavat samalla tavalla ja monet naiset yhtä
-taitavastikin kuin miehet. Ratsastajan asento on huoleton, niin
-mukava kuin mahdollista, eikä juuri miellyttävän näköinen.
-
-Kirgiisi käyttää ratsastaessaan lyhyelle sidottuja jalustimia,
-niin että ainoastaan polvet koskevat satulan etureunaan ja hän
-siten vapaasti pysyy tasapainossa. Hevosen juostessa asettuu hän
-jalustimien varaan, nousee usein ihan suoraksikin ja kumartaa
-sitte päänsä eteen päin niin alas, että se melkein koskee hevosen
-kaulaan; suorana hän seisoo aina, milloin hevonen astuu tai laukkaa,
-joka on tavallisinta. Ratsustimia hän pitää koko kouralla ja
-käsittelee niiden pohjukassa olevaa solmusiimaa peukalolla, etu- ja
-keskisormella. Jotenkin usein hän putoaa satulasta, sillä hän ei pidä
-lukua tiestä, vaan jättää sen etsimisen kokonaan hevosen huoleksi:
-mutta jos hän on varovainen, matkaa hän aivan arvelematta mitä tietä
-hyvänsä, josta kavioeläin vain pääsee, ja samoin hän ihan arvelematta
-nousee miten rajun ja hillittömän hevosen selkään hyvänsä. Pahoja
-teitä hän ei tiedä olevankaan; tie yleensä on hänestä vain välimatka;
-mitä sen matkan alku- ja loppupalkan välillä on, siitä hän ei pidä
-vähintäkään lukua. Niin kauan, kuin hän istuu satulassa, vaatii
-hän ratsultansa ihan uskomatonta, ajaa täyttä laukkaa vuoria ylös
-ja alas, kovaa ja vetelää maata, soita ja vesiä, kiipeilyttää
-aristelematta ja vähääkään pelkäämättä vuoren seiniä, joista kuka
-hyvänsä muu ratsastaja katsoisi ihan mahdottomaksi päästä ylös tai
-alas, ja katselee satulastaan rohkeasti syvyyteen vuohenpolun eli,
-kuten hän sanoo, tien vierelle, jossa jokaista vuoria kiipeilemään
-tottunutta jalkamiestäkin pelottaisi. Laskeuduttuaan satulasta maahan
-noudattaa hän kaikkia pitkällä kokemuksella saavutettuja sääntöjä,
-miten ajettua hevosta on hoideltava, ja kohtelee nyt ratsuansa yhtä
-huolellisesti kuin ratsastaessa säälimättömästi. Juhlatiloissa hän
-katsojain huviksi, joita ei koskaan puutu, näyttelee kaikenlaisia
-taitotemppuja ratsunsa seljässä, nousee satulan ylitse, ristiin
-pannuille jalustimille seisomaan ja ajaa laukkauttaa siten ympäri,
-pitää käsillään satulasta tai jalustimista ja ojentaa jalkansa
-ilmaan, riippuu satulan sivulla ja koettaa ottaa maasta määrättyä
-esinettä, vaan ei kuitenkaan näy harjoittavan turkkilaisten
-heimolaistensa aseleikkejä. Sitä vastoin hän pitää kilparatsastusta
-kaikista huvituksista suurimpana ja panee niitä toimeen kaikissa
-juhlatiloissa.
-
-Kilpa-ratsastukseen, jolla on nimenä "baika", lasketaan aina
-vain jaloimmat hevoset ja niistäkin ainoastaan tasajuoksijat.
-Ratsastettavat matkat ovat hyvin pitkät, vähintään kaksikymmentä,
-usein neljäkinkymmentä kilometriä; ratsastetaan määrättyyn aron
-paikkaan, tutun kukkulan tai haudan luo, ja palataan samaa tietä.
-Seitsen-, kahdeksan-, enintään kymmenvuotiset pojat istuvat satulassa
-ratsuja ohjaamassa ja tekevät sitä merkillisen taitavasti. Palaaville
-hevosille ratsastetaan hitaasti vastaan; sille kilparatsulle, jolla
-on paras toivo voittaa, annetaan apua eli "guturmaa" siten, että
-ratsastetaan sen luo sivulta, otetaan ratsastava lapsi pois seljästä,
-koetetaan sitte ottaa kiinni ratsustimista, jalustimista, harjasta ja
-hännästä ja siten viedään se ajamattomain ratsujen keskessä enemmin
-vetämällä kuin ohjaamalla perille. Palkinnot ovat hyvin erilaisia,
-mutta kaikki lasketaan hevosarvon mukaan. Kaksi tai kolme tuhatta
-hopearuplaa ensimmäisenä palkintona ei ole lainkaan harvinaista;
-rikkaat panevat satakin hevosta yhdeksi palkinnoksi. Nuoria tyttöjä
-voi myöskin olla palkintoina sillä tavalla, että voittaja saa naida
-hänet suorittamatta tavallisia lunnaita.
-
-Sill'aikaa, kuin kilpahevot ovat juoksemassa, harjoittelevat
-tavallisesti ihmisetkin voimiansa. Kaksi miestä riisuu
-päällysvaatteensa, paljastaa yläpuolen ruumistaan ja ryhtyy
-painiskelemaan. Rynnäkkö tapahtuu hyvin monella tavalla. Molemmat
-taistelijat tarttuvat toisiinsa kiinni, kumartuvat syvälle alas
-ja vastakkain pyörivät, toinen toistaan yhä tarkastellen ja
-koettaen torjua jokaista vale- tai tosi rynnäkköä, kunnes toinen
-yht'äkkiä ponnistaa koko voimansa ja heittää toisen maahan, jos
-hän ei arvaa pitää varaansa. Toiset ryhtyvät heti rynnäkköön,
-mutta kohtaavat niin voimakasta vastarintaa, että saavat pitkän
-aikaa painiskella ennen, kuin toisen onnistuu voittaa toinen.
-Katsojat kiihottavat, kiittelevät tai moittivat, rohkasevat ja
-pilkkaavat, lyövät samalla keskenään vetoa ja joutuvat sitä enemmän
-kiihkoihinsa, mitä enemmän voitto kallistelekse milloin kummankin
-puolelle. Viimein kaatuu toinen maahan, joutuu koko katsojajoukon
-naurettavaksi ja on nöyryytetty ja häpeissään, ehkäpä syvimmässä
-sydämmessään kiukuissaankin; kaikki huutavat niin, että ilma tärisee,
-kangaskappaleita, vaikkapa karttuuniriepuja paremman puutteessa
-revitään vetojen sovitukseksi, moitteita ja kiitoksia kuuluu sekaisin
-ja leikkitaistelu on päättynyt, jos voitettu ei yht'äkkiä vielä
-hyökkää, kiukkuansa tyydyttääkseen, voittajansa päälle. Melutta,
-huudotta ja riidatta taistelu ei koskaan pääty, mutta ei siitä
-myöskään koskaan synny tappelua.
-
-Kirgiisien ritarillisiin harjoituksiin on myöskin metsästys luettava.
-Tietoon saatua sutta ajaa kirgiisimetsästäjä niin innokkaasti ja
-niin hellittämättä, että ei malta pitää lukua, vaikka hurjassa
-ratsastuksessa kahta pahemmin pureva pakkanen palelluttakoonkin
-häneltä kasvot ja kädet, ja jos vain hänen ratsunsa ei alla kokonaan
-uuvu, niin hän viimein aina ihan varmaan iskee raskaalla nuijallaan
-pedon hengettömäksi. Vielä enemmän kuin sellaista ajoa rakastaa hän
-metsästystä kotkien ja susikoirain avulla. Kuten esi-isänsä muinoin
-osaa hänkin kesyttää vuorikotkan; kantaen sitä rukkasilla vahvasti
-turvatulla kädellään satulaan kiinnitetyn puutuen nojassa ratsastaa
-hän soveliaille kukkuloille, joilta voi nähdä laajalle ylt'ympäri,
-ja antaa kumppaniensa ajella lähiaroa. Sillä tavalla pyydetään
-sutta ja kettua, tahi niin kauan, kuin kotka ei ole vielä kylliksi
-harjautunut, murmelieläintä ja kettua. Erityistä opettamista kotka ei
-tarvitse; kaikki, mitä opetetaan ja täytyy oppia, on vain se, että
-kotka, joka on hyvin pienenä otettu pesästä ja jota metsästäjä itse
-on ruokkinut, palaa herransa huudosta hänen luokseen; perinnäinen
-tottumus kyllä tekee kaiken muun. Heti, kuin metsästyskumppanit
-saavat ajetuksi liikkeelle ketun, ottaa metsästäjä linnulta peitteen
-päästä ja päästää sen kahleista ja heittää ilmaan. Kotka levittää
-siipensä, alkaa lennellä, nousee kierteisesti yhä ylemmäksi, huomaa
-hädissään laukkaavan ketun, lentää sen jäljestä, syöksyy, siivet
-puoleksi levällään, kynnet eteen päin ojennettuina, viistoon alas
-ja iskee kyntensä ruumiisen; kettu puolestaan kääntää raivokkaasti
-päänsä, tarttuakseen terävillä hampaillaan viholliseensa, ja kotka
-on hukassa, jos se onnistuu. Mutta melkein jokaisessa voimakkaassa
-ja rohkeassa kotkassa on perinnäisenä tuolla tavoin uhkaavan vaaran
-tunne ja samoin taito torjua sitä. Juuri silloin, kuin kettu kääntää
-päänsä, irroittaa kotka kyntensä, ja seuraavana silmänräpäyksenä
-iskeytyvät ne uhrin silmille. Luo ajaa lennättävän rakkaan herran
-riemuhuuto kehoittaa kestäväisyyteen ja tuossa tuokiossa makaa kettu
-avuksi rientäneen metsästäjän iskemänä kuolemaisillaan maassa. Moni
-kotka tosin ensi yrityksessä saa hengellään maksaa rohkeutensa, mutta
-jos sille ensi isku onnistuu, se kohta tulee niin taitavaksi, että
-se voidaan päästää sudenkin kimppuun. Sitä kohtaan kotka alusta asti
-menettelee paljon varovammin, vaikka muuten saman säännön mukaan;
-suden suuruuskin jo saattaa kotkan käsittämään, että siinä nyt
-on vielä paljon vaarallisempi peto edessä. Kuitenkin kotka oppii
-hänetkin voittamaan ja hänen, kuten hänen herransakin, maine leviää
-laajalle, ja maineen kanssa nousee hänen hintansakin. Kotka, joka
-iskee ketun, maksaa kolme- tai neljäkymmentä ruplaa, mutta sellainen,
-joka osaa voittaa suden, maksaa kaksi ja kolmekin kertaa sen verran,
-jos herransa häntä muuten myö mistään hinnasta. Kahdella kotkalla ei
-voida metsästää, koska toinen aina häiritsisi toistansa; on yksikin
-usein niin kiihkeä, että tekee metsästäjälle avun antamisen hyvin
-vaikeaksi taikka, kuin peto sen kynsissä kuolee, ei hyvällä päästä
-sitä enää irti.
-
-Jos jo kotkallakin metsästäessä täytyy osata kaikki ratsastustemput,
-niin vielä suurempaa taitoa tarvitaan, kuin kirgiisi susikoirineen
-lähtee ajamaan anttilooppeja. Kuin nuolet syöksyvät nämä jotenkin
-pitkäkarvaiset koirat, milloin vain näkevät jonkun noita etsittyjä
-märehtijöitä ja yli kivien ja louhikkojen ajaa lennättävät
-ratsastajat jäljestä, kunnes yhdessä koirain kanssa saavuttavat
-nopeajalkaisen riistan. Jos joku sellaisessa ratsastuksessa kaatuu
-tai putoaa satulasta, häntä vain vähän säälivästi ja pilkallisesti
-nauretaan, mutta ei suinkaan ehditä katsoa, tapahtuiko hänelle
-muutakin onnettomuutta; ohitse käy hurja ajo täyttä vauhtia.
-
-Kirgiisit eivät vuorillakaan metsästäessä luovu satulastansa.
-Näyttipä komealta kuin Arkat-vuoristossa ajajat, joiden piti
-ahdistaa villilampaita meidän pyssyjemme kantomatkalle, läksivät
-vaaralliselle retkelleen. Siellä täällä korkeimmilla huipuilla,
-laaksoissa, notkoissa ja rotkoissa niiden välillä, milloin ilmestyi,
-milloin katosi ratsastaja toisensa perästä, välistä näkyen selvään
-pilviä vasten, välistä taas peittyen kallioiden taa tai ikään kuin
-haihtuen louhikkoon. Ei yksikään laskeutunut pois hevosen seljästä,
-ei kukaan vitkastellut silmänräpäystäkään tietä valitessaan; heidän
-oli helpompi vuoristossa ratsastaa kuin astua.
-
-Paitsi uljaan rohkea, on metsästäjä myöskin kestäväinen. Hän ei
-osoita kiitettävää hellittämättömyyttä ainoastaan hevosen seljässä,
-vaan myöskin hiipimällä vaaniessaan riistaa. Että hän päiväkaudet
-seuraa yksiä jälkiä, ei ole mikään ihme, hänelle kuin ratsastus on
-huvia; mutta sytykepyssy kädessä, jollaista hän yhä vielä käyttää
-yhtä usein kuin muita parempilukkoisia, ryömii hän kuin hiipivä kissa
-puolen virstaa maassa, vaanien tuntikausia myrskyssä ja rajuilmassa
-riistaa, kunnes pääsee pyssyn kantomatkalle. Hän ei koskaan ammu
-pitkän matkan päästä eikä tukematta pyssyä sen kiintonaiselle
-haarukalle; mutta hän tähtää tarkkaan ja osaa ampua luotinsa oikeaan
-paikkaan.
-
-Kirgiisi kyllä on kestäväinen, hellittämätön ja väsymätön
-ratsastajana, metsästäjänä ja paimenena, vaan yhtä vastenmielisesti
-hän ryhtyy muihin toimiin. Hän kyllä harjoittaa myöskin
-maanviljelystä, mutta erittäin kurjalla tavalla eikä koskaan enempää,
-kuin on välttämätöntä. Maan muokkaaminen on hänestä halpaa kuten mikä
-hyvänsä muukin työ, joka ei kuulu karjan hoitoon tai laumaeläinten
-käyttämiseen hyödyksi. Hänellä on erinomainen taito käyttää vettä
-maan kastelemiseen, erittäin harjautunut silmä huomaaman sopivat
-paikat ja hän myöskin osaa ilman mittauspöytää ja vatupassia kaivaa
-sopivat kastelu-ojat; mutta ainoastaan poikana hän mielellään taipuu
-tekemään sellaisia töitä ja, jos hän kerran pääsee jonkin verran
-varoihin, hän ei enää koskaan koske kuokkaan eikä lapioon. Vielä
-vähemmin hän mielellään ryhtyy mihinkään käsityöhön. Hän kyllä
-osaa valmistaa nahkaa ja siitä tehdä kaikenlaista satulatyötä sekä
-sievistellä niitä rauta- ja hopeakoristuksilla, jopa takoa veitsiä
-ja aseita ja yleensä tehdä kaikki tarpeelliset kalunsa; mutta ei hän
-koskaan ryhdy sellaiseen työhön ilolla, vaan aina vastahakoisesti.
-Kuitenkaan hän ei ole mikään laiska eikä kevytmielinen, vaan hyvin
-ahkera ja luotettava työmies, ja jos saadaan työhönsä hänen taitava
-kätensä, niin harvoin on syytä olla häneen tyytymätön.
-
-Paljon arvokkaampana pitää kirgiisi henkistä työtä kuin
-ruumiillista. Hänen vilkas ja elävä henkensä vaatii toimintaa;
-sen tähden hän rakastaa sekä kaikenlaista kevyttä että myöskin
-vakavaa puhelua ja ajan viettoa, paraastaan ehkä siitä syystä,
-että olisi jotakin vaihtelua päivä- ja vuosikausien muuten
-yhtäläisessä yksitoikkoisuudessa Sen tähden hän mielellään juttelee
-heimolaistensa kanssa ja saattaa puheliaisuudellaan, joka usein
-muuttuu ihan lörpöttelyksi, tulla oikeaksi kiusaksi vieraalle.
-Siihen puheliaisuuteen liittyy vilkas tiedon halu, joka tosin usein
-sekin turmeltuu pelkäksi uteliaisuudeksi, sillä "punakieli" ei tahdo
-eikä saa olla jouten. Mitä vain tuuli lennättelee pitkin aroa,
-kaikki kirgiisin herkkä korva huomaa ja kaikki "punakieli" pukee
-sanoiksi. Jos missä hyvänsä puhutaan mitä hyvänsä, jota kirgiisi
-voi taikka ei voi ymmärtää, jos, tarkoitan minä, vain puhutaan
-hänelle ymmärrettävää kieltä, niin hän ei ollenkaan aristele
-kutsuttuna tai kutsumatta tunkeutua jurtalle asti, jossa hän painaa
-kuuntelemaan tarkistaneen korvan seinää vasten, että ei yksikään tavu
-menisi hukkaan. Olla kertomatta tapausta, joka hiukankin poikkeaa
-jokapäiväisestä elämästä, tai mitä tapausta ja kertomusta hyvänsä tai
-säilyttää jotakin salaisuutta on kirgiisille kerrassaan mahdotonta.
-Onko sitte jalo ratsu, jolla hän risteilee aroa, vaiti, kuin huomaa
-jotakin, johon sen huomio kiintyy; onko lammas tai vuohi vaiti,
-kuin tapaa vertaisiansa; onko vaiti leivo noustessaan aron pinnalta
-istumasta? Ja aron herranko sitte pitäisi olla vaiti? Ei koskaan!
-"Puhu vain, punakieli, puhu niin kauan, kuin vielä olet elossa;
-kuoleman jälkeen olet sitte vaiti." Loppumatta virtaa sisällysrikasta
-puhetta kirgiisein huulilta. Ei koskaan kaksi ratsastele ääneti
-vierekkäin, kestäköönpä matka vaikka monta päivääkin; aina,
-lakkaamatta puhelevat he keskenään, aina on heillä jotakin
-lörpöttämistä, jotakin ilmoittamista toinen toiselleen. Tavallisesti
-ei tyydytäkään kahden kesken ratsastamiseen, täytyy olla kolme tai
-neljä yksissä matkaamassa niin kauan, kuin suinkin tiet soveltuvat
-yhteen. Tämä ratsastustapa on heihin niin syvälle juurtunut, että
-heidän hevosensakin ihan itsestään tunkeutuvat vierekkäin ja että
-europpalaisella on täysi työ sitä estäessä. Jurtassa, joka on täynnä
-kirgiisejä, surisee kuin mehiläispesässä, koska jokainen tahtoo puhua
-ja koettaa kaikin tavoin riistää itselleen suun vuoroa.
-
-Sellaisesta miesten kesken tavattomasta puheliaisuudesta on se hyvä
-seuraus, että kirgiisit osaavat sujuvasti käyttää kielivarojansa.
-Siinä näyttävät kaikki olevan toistensa vertaisia, rikkaat kuten
-köyhätkin, ylhäiset ja alhaiset, sivistyneet ja sivistymättömät.
-Heidän äänirikas ja kaiukas, mutta kova kielensä, kuten tietty,
-ainoastaan eri murre tatarin kielestä, on tavattoman sisällysrikas.
-Joka sana, kuten kieleen tutustumaton muukalainenkin äänestä
-tuntee, lausutaan aina kokonaan, joka tavu äännetään oikein, niin
-että kuulijan luulisi voivan kaiusta päättää, mistä keskustellaan.
-Puhumistapa on hyvin vilkas, lauseen koko sisällyksen mukainen, puhe
-ja väliajat hyvin tarkkarajaiset, niin että puhelu kuuluu vähän
-katkonaiselta, vaikka puhetulva ei silmänräpäykseksikään pysähdy.
-Itsestäänkin selvät, vilkkaat kasvojen ja käsien liikkeet selvittävät
-sanoja vielä näkyvälläkin tavalla. Jos jokin esine vetää puoleensa
-huomiota erikoisella tavalla, kiihtyy puhujain vilkkaus vallan
-tuliseksi, niin että syrjästä katsoja ja kuuntelija ihan luulisi
-saneista syntyvän käsikahakkaa; mutta kiivainkin sanakiista päättyy
-yleensä aina rauhallisesti.
-
-Tietysti sellaisten ihmisten keskuudessa runoilija on arvossa.
-Jokainen muita sukkelampi puhuja saavuttaa kunniaa ja mainetta.
-Laulajaa, tilapää-runoilijaa ei saa puuttua mistään juhlasta. Hänen
-keksintökykynsä ei tarvitse olla mikään erinomainen; kunhan puhe vain
-sujuu katkeamatta ja taipuu määrättyyn, kaikille tuttuun runomittaan,
-on puhuja jo runoilija. Kuitenkin on jokaisella kirgiisirunoilijalla
-aina melkoinen varasto runoajatuksia, joiden pukeminen sanoihin
-hänelle on helppo työ. Paimen- ja vaellus-elämässä, vaikka se
-yleensä kulukoonkin miten yksitoikkoisesti hyvänsä, on sentään
-oma viehätyksensä, omat helisevät kielensä, joita vain tarvitsee
-koskea, niin jo tyydyttävät kuulijain mieltä. Saduissa ja perityissä
-kertomuksissa, jotka ovat elävinä kaikkein mielissä, on aina sopivaa
-ainetta ajatusaukkojen täytteeksi; ja siten voi runoilijan puhe
-juosta kuin rauhallinen joki, jonka lähde ei koskaan kuiva; hänen
-tarvitsee vain noudattaa varmaa runomittaa, niin hän jo on runoilija
-ja sinä pysyy. Sekin vielä tulee helpotetuksi eri keinoilla; joka
-runoilija säestää puhettansa kolmekielisellä kirgiisikitaralla
-ja liittää eri lauseet toisiinsa välisoitolla, jota kestää niin
-kauan, kunnes uusi säe on ajatuksissa saanut oikean muotonsa.
-Mitä ripeämmin, mitä notkeammin se tapahtuu, sitä suuremmaksi
-kasvaa laulajan maine. Mutta jos jonkun naisen sydämmessä liikkuu
-runoilukykyä, niin hän saavuttaa kaikkein ihmettelyä, ja jos hän
-alentautuu kilvoittelemaan vuorolaulussa miehen kanssa, niin
-innostunut kuulijajoukko korottaa hänet naisista ensimmäiseksi.
-
-Paljon vähemmin edullinen kuin runoudelle on avara aro säännölliselle
-opetukselle. Siitä selviääkin kylliksi, että kirjoitustaito
-kirgiiseillä on yhtä harvinainen, kuin kirjoitustuotteet
-ovat vähäiset. Ainoastaan kansan rikkaimpien ja ylhäisimpien
-pojille opetetaan lukua ja kirjoitusta. Molemmissa hallituksen
-perustamissa kouluissa, Ostkamenegorskissa ja Saisanissa, tosin
-on kirgiisipoikiakin, Ostkamenegorskissa yksinomaan juuri niitä;
-mutta niiden koulujen vaikutus ei ulotu sisäarolle asti. Siellä
-oppii poika lukemaan ja kirjoittamaan, jos niin hyvin sattuu,
-että hän tapaa sellaisen mollahin, jolla on halua opettamaan,
-jos pojalla itsellään on halua oppia. Silloinkin supistuu opetus
-vain yksinkertaisimpiin alkeihin, arabialaisten kirjainmerkkien
-lukemiseen ja piirustamiseen. Tärkeimmän, vaikkapa ei ihan ainoan
-oppikirjan, koraanin sisällys tavallisesti ei ole selvillä itsellään
-mollahillakaan; hän lukee kappaleen toisensa jälkeen ymmärtämättä
-niiden merkitystä. Minä tapasin yhden ainoan kirgiisin, joka ymmärsi
-Arabian kieltä, ja hän oli sulttaani; kaikki muut, jotka kirjan
-sanojen tuntemisensa tähden olivat muita kansalaisiansa etevämmät
-ja Islamin uskollisina tunnustajina säännöllisesti pitivät määrätyt
-viisi rukousta, ymmärsivät enintään rukoukseen huudon ja koraanin
-ensimmäisen luvun sanat ja sisällyksen, mutta lausuivat kaikki muut
-rukoukset ymmärtämättä jäljestä, tosin hyvin vakavasti ja totisesti
-kuten kaikki muhamettilaiset. Sittekin tuntui mahtavan juhlalliselta,
-kuin keskellä avaraa aroa, jossa ei mitään minaretia eli kirkontornia
-ole, joku pyhäin sanojen taitaja mueddinina eli rukouksen huutajana
-korotti äänensä ja uskovaiset pitkissä riveissä laskeutuivat imamin
-eli esirukoilijan takana polvilleen ja otsaansa painoivat rukouksen
-aikana maahan, kuten profeetan laki määrää.
-
-Voiman ja notkeuden tieto, taitavuus ratsastuksessa ja
-metsästyksessä, runolahja ja yleensä hengen elävyys, itsenäisyyden
-ja vapauden tunto, jonka avara aro kasvattaa, kaikki se tekee
-kirgiisin käytöksen varmaksi ja arvokkaaksi. Hänen näkönsä siis
-vaikuttaa etuluulottomaan tarkastelijaan hyvin miellyttävästi, ja
-se tunne kasvaa yhä lujemmaksi, mitä tarkemmin opitaan tuntemaan
-näitä arolaisia. Siten kävi minulle ja samaa sanovat venäläiset,
-jotka ovat vuosikausia eleksineet kirgiisein parissa, samaa
-varsinkin hallituksen virkamiehet ja muut matkustajat. Tuskinpa vain
-liioitellaan, jos sanotaan, että kirgiiseillä on hyvin paljo hyviä
-ja hyvin vähä huonoja ominaisuuksia, ainakin mikäli syrjästä katsoja
-voi huomata. Vilkasmielinen hän on, viisas, elävä ja ymmärtäväinen
-kaikissa hänelle tutuissa asioissa, hyväluontoinen, valmis
-palvelemaan ja auttamaan, kohtelias ja huomaavainen, vierasvarainen
-ja armelias eli siis tavallaan oikein kunnon mies, jonka varjopuolet
-sitä helpommin unhottuvat, mitä suoranaisemmin häntä kohdellaan.
-Hän on kohtelias, mutta ei orjallinen, hän kohtelee ylhäisempiänsä
-kunnioituksella, mutta ei matelevalla nöyryydellä, ja käskyläisiänsä
-ystävällisesti, vaan ei halveksivasti. Jos häneltä jotakin kysytään,
-vastaa hän useimmiten vasta vähän mietittyään, mutta silloin on
-vastaus levollinen ja selvä, ja hänen tarkkakorkoinen puhetapansa
-tekee, että vastaukset aina näyttävät horjumattoman varmoilta.
-Hän on nöyrä mihin palvelukseen hyvänsä, mutta tekee sitä enemmin
-kunnianhimosta kuin voiton toivosta, enemmin saadakseen kiitosta ja
-hyväksymystä kuin rahaa tai rahan arvoista. Kunnan vanhin Tamar bei
-Metikov, joka meitä seurasi kunniavartiana melkein koko kuukauden,
-oli nöyrin, kohteliain, huomaavaisin mies, kuin olen tavannut, aina
-valmis täyttämään kaikkia toiveitamme, väsymätön palvelemaan meitä ja
-tekemään mitä hyvänsä meidän eduksemme, ja sillä kaikella hän tahtoi
-ainoastaan tyydyttää meitä ja kenraalikuvernööriä. Sen hän sanoi
-meille selvin sanoin, kuin koetimme hänelle tyrkyttää lahjoja.
-
-Tällaiseen kunnianhimoon kuuluu likeisesti, että ylhäinen ylpeilee
-sukuperästään ja sukunsa maineesta, kerskaa etäisistä esi-isistä
-ja joskus ulottaa sukutaulunsa aina Dshingis-kaaniin asti; samasta
-syystä kirgiisi nai ainoastaan vertaisensa, ei siedä kunniaansa
-millään tavalla tahrattavan, eikä anna anteeksi mitään kunniansa
-loukkausta. Samasta syystä johtuu myöskin hänen turhamaisuutensa,
-jollaista tuskin luulisi hänessä olevankaan. Paitsi kunnioitus,
-rikkaus ja arvo ovat myöskin nuoruus ja kauneus hänen silmissään
-lahjoja, joita hän pitää suuressa kunniassa. Kuitenkin hän eroaa
-joistakuista sivistyskansain kauneista ja nuorista herroista hyvin
-suuresti siten, että hän ei koskaan rupea keikariksi. Hän kerskailee
-taitavuudestaan ja luonnon antamista lahjoistaan julkisesti ja
-peittelemättä; mutta se kerskaileminen tapahtuu luonnollisella
-tavalla eikä mikään tahallinen kainosteleminen sitä rumenna. Mikäli
-varat sallivat, pukeutuu hän rikkaasti, koristaa nuttunsa ja housunsa
-nauhuksilla ja karvalakkansa huuhkajan höyhenillä; mutta narriksi hän
-ei koskaan jättäydy. Itsestään ymmärrettävästi naiset vielä enemmän
-kuin miehet koettavat näyttää viehättävyyttänsä paraimmalta puolen;
-sen tähden minua ei ollenkaan kummastuttanut, kuin kuulin, että he
-erään juuren mehulla tekevät poskensa suloisen ja tuoksuisen ja
-pysyväisen punakoiksi, eli toisin sanoen: maalaavat itseään.
-
-Miellyttämishalunsa mukaisesti taipuu kirgiisi nöyrästi kansansa
-tapoihin. Sivistyksensä osoittaa hän paraastaan siten, että
-tarkkaan noudattaa määräämättömästä muinaisuudesta periytyneitä
-tapoja, joita islami on sittemmin suuresti muodostellut. Se vaatii
-muodollisuutta ja tarkkuutta seurustelussa, mutta hillitsee kaiken
-itseylennyksen, karkoittaa kaiken sopimattomuuden ja melkein kaiken
-taitamattomuudenkin seuraelämästä; sillä jokainen tietää, miten
-hänen tulee käyttäytyä, ollakseen loukkaamatta tai tulematta edes
-vastenmieliseksikään.
-
-Jo tervehtiminenkin tapahtuu hyvin kaavan mukaisella tavalla, jota
-kaikki noudattavat ja joka siis ilmeisesti on ihan varma. Kuin kaksi
-kirgiisijoukkoa sattuu vastakkain, kuluu aina hyvä aika ennen, kuin
-kukin saa toista tervehdityksi. Yht'aikaa panevat molemmat oikean
-kätensä sydämmen seuduille ja ojentavat vasemman kätensä toinen
-toisensa oikeaa kättä kohti; sitte molemmat vetävät takaisin oikean
-käden ja koskevat vasempaan, niin että nyt kaikki neljä kättä ovat
-silmänräpäyksen ajan yhdessä. Sitte syleillen lausuvat molemmat
-arabialaisen sanan "amaan" (rauha) ja ennen syleilemistä lausuvat
-kaikkein muhamettilaisten tervehdyksen "salaam aleik" eli "aleikum"
-("onnea sinulle" tai "teille") taikka vastaavat "aleikum el salaam".
-Tällä tavalla tervehtii yksi kaikkia ja jokaista; vastakkain tulevat
-joukot asettuvat sen tähden kahteen riviin ja toinen toisensa jälkeen
-juoksee pitkin riviä, että nyt vielä kahleissa oleva "punakieli"
-pääsisi niin pian kuin mahdollista valloilleen. Lyhempi tapa, jota
-kuitenkin käytetään ainoastaan hyvin suurissa kokouksissa, on
-sellainen, että ojennetaan kätensä toinen toistaan vastaan ja sitte
-lyödään niitä yhteen.
-
-Jos kirgiisit tulevat jurtille vieraiksi, niin on ennen tervehtimistä
-vielä muita temppuja tehtävä. Kuin jurtat alkavat näkyä, hiljentävät
-tulijat ratsujansa astumaan ja pysäyttävät viimein kokonaan. Siitä
-merkistä tullaan heille jurtista vastaan, tervehditään heitä ja
-saatetaan sitte jurtille, joita naiset tällä välin ovat koristaneet
-arvokkaimmilla matoilla. Ennen tuntemattomien vierasten täytyy ennen
-tervehtimistä suorittaa nimen, säädyn ja sukuperän tutkinto, mutta
-kaikissa tapauksissa otetaan heidät vierasvaraisesti vastaan; sillä
-vierasvaraisuutta osoittaa kirgiisi jokaiselle, katsomatta säätyyn
-tai uskontoon, vaikka kyllä aina ylhäisille mieluisemmin. Vieras
-astuu, tehden tavallisen tervehdyksen, jurttaan, riisuu ovella kengät
-jaloistaan, mutta tietysti ei pehmoisia ratsusaappaita, ja käy, jos
-on arvoltaan isännän vertainen, istumaan kunniasijalle, jota vastoin
-alhaisempi pysyy ylhäisemmän edessä kainosti taempana ja laskeutuu
-polvilleen matolle.
-
-Arvokkaan vieraan kunniaksi teurastuttaa isäntä lampaan, joka ennen
-teurastamista tuodaan jurttaan tai sen eteen vieraan siunattavaksi.
-Sen merkin nähtyään tulevat kaikki naapurit osalle herkkuatriasta.
-Oinaan pää ja rinta paistetaan vartaassa, lihapaikat paloitellaan
-ja keitetään kattilassa; ristiluut, kylkiluut, lapaluut ja reidet
-mureiksi keitettyinä pannaan astiassa vieraan eteen. Vieras pesee
-kätensä, leikkaa lihaa irti luista, kastaa vahvasti suolattuun
-liemeen ja sanoo isännälle, joka ei vielä ole käynyt istumaan:
-"ainoastaan isännän kautta tulee liha maukkaaksi; käykää istumaan."
-Isäntä vastaa: "paljon kiitoksia, syökäähän vain", eikä vielä täytä
-vieraan pyyntöä. Vieras leikkaa kappaleen kylkiluista, kutsuu
-isännän ja pistää hänelle palan suuhun, leikkaa toisen kappaleen,
-panee sen lautaselle ja ojentaa emännälle. Nyt viimein käy isäntä
-istumaan vieraan viereen, mutta ei hän sittekään jakele ruokaa
-syöjille, vaan vieras. Hän leikkelee lihaa suupaloihin, seoittaa
-niihin rasvaa, kastaa kolme palaa kerrassaan liemeen ja pistää aina
-jollekulle pöytäkumppanille ne yksitellen suuhun. Antajan loukkausta
-olisi, jos palojen saaja ei niitä heti nielisi, vaikkapa, jos palat
-sattuisivat suurehkoiksi, läkähtyisikin, niin että kasvot sinistyvät
-ja välttämättä on tarpeen naapurien, vieruskumppanien apu, jotka
-läkähtyjää helpotukseksi tömistävät nyrkillä selkään. Sitä vastoin
-antaja ei saa koskaan antaa useampaa kuin kolme palaa; jos hän
-rikkoo sen säännön ja pistää yht'aikaa viisi lihapalaa suuhun ja jos
-kiireesti nielemään pakotettu saaja tukehtuu liian runsaasta annista
-kuoliaaksi, niin täytyy antajan rikoksensa sovitukseksi maksaa sata
-hevosta tukehtuneen perheelle, jota vastoin hän on syytön, jos joku
-pöytäkumppaneista kuolee kolmesta palasta. Kun liha on syöty, panee
-vieras liemiastian kiertämään, ja pöytäkumppanit juovat kukin siitä
-tarpeekseen. Atrian lopuksi, kuitenkin vasta sitte, kuin kaikki
-ovat kätensä pesseet, tarjoaa varakas isäntä, jos tammat vielä
-lypsävät, aina kumysiä, ja se tarjoaminen aina tapahtuu nähtävällä
-kunnioituksella tätä kirgiisein mieluisinta juomaa kohtaan. Nekin,
-jotka eivät huolineet ruuasta, tulevat nyt virkistämään itseänsä
-juomalla. Juodaan, kunnes päihdytään, sillä kirgiisi saa rakkaan
-maitoviininsä juonnissa aikaan yhtä suuria ihmeitä kuin syönnissäkin,
-eikä tässä kohden suinkaan olla vaatimattoman kohtuullisia.
-
-Vielä paljon monimutkaisemmat kuin tavallisissa vieraspidoissa ovat
-tavat kaikissa tärkeissä perhetapauksissa, varsinkin häissä ja
-hautajaisissa. Häissä tulee ilon ohella myöskin täydellisesti ilmi
-leikki, hautajaisissa surun ohella kunnioitus vainajia kohtaan.
-Kosinta ja häät, hautajaiset ja vainajain muistojuhlat antavat
-aihetta moniin juhlallisuuksiin.
-
-Kuten kaikissa muhamettilaiskansoissa kosii kirgiiseinkin keskuudessa
-isä poikansa puolesta ja maksaa kaikkein islamin tunnustajain
-tavalla tulevalle apelle hyvin monimääräiset, usein melkoisen
-suuretkin lunnaat. Kosija, joka siitä tunnetaan, että hänellä on
-toinen lahe saappaan varressa, toinen päällä, tulee jurttaan,
-jossa on naimaikäinen tytär, ja esittää naimahaluisen nuorukaisen
-isänä asiansa. Jos morsiamen isä suostuu, niin hän kutsuu suuria
-kosijoita, se on pojan isää itseään ynnä hänen kylänsä vanhimpia
-ja ylhäisimpiä, neuvottelemaan. He tulevat ja pysäyttävät kuten
-tavallista ratsunsa vähän matkan päähän jurtista. Morsiamen isän
-lähettiläs ratsastaa heille vastaan, tervehtii heitä juhlallisesti
-ja määrättyjen temppujen mukaan ja saattaa heidät varta vasten
-koristettuun juhlajurttaan, jossa heitä ensinnä kestitään kumysillä.
-Heidän huvituksekseen tulee runoilija ja alkaa laulaa. Runsaat
-suostumuksen osoitukset, suurenmoiset lupaukset innostuttavat häntä
-laulamaan yhä edelleen. Kiitellään hänen ajatustensa syvyyttä, hänen
-esityksensä täydellisyyttä; luvataan hänelle hevonen, jamba eli neljä
-naulaa valmistamatonta hopeaa palkaksi. Torjuen sanoo isäntä, että
-hänellähän yksin on oikeus palkita laulajaa, mutta sitä varmemmin
-vain lupaavat vieraat, sillä jokainen tietää, että isäntä ei
-kuitenkaan salli heidän täyttää lupauksiansa. Laulajan vaiettua alkaa
-vilkas puhelu isännän ja hänen naapuriensa ja vierastensa kesken;
-jutellaan kaikenlaisista asioista, mutta ei vain tulon syystä eikä
-tarkoituksesta; erotaan viimein ja ratsastetaan jälleen kotiin.
-
-Seuraavana aamuna morsiamen isä seurueineen lähtee vuorostaan
-vierailulle. Tuleva appi häntä samalla tavalla tervehtii ja
-kestitsee, kunnes morsiamen isä viimein tahtoo nähdä nuorukaisen
-äitiä. Heti lähdetään kaikin emännän jurttaan ja tervehditään siellä
-toisiaan juhlallisesti ja kohteliaasti. Sitte morsiamen isä heti
-ottaa esiin paistetun lampaanrinnan, leikkelee siitä kappaleita
-vieraille ja sanoo tätä lampaan arvokkainta osaa paloitellessaan:
-"tämä lampaan rinta olkoon panttina, että yrityksemme tulisi hyvään
-päätökseen", antaa sitte vieraille herkkupalat ja alkaa keskustelun
-"kalymin" eli morsianlunnaiden suuruudesta. Laskiessa pidetään
-yksikkönä kolme- tai viisivuotista tammaa; tasajuoksija tai kameli
-on viiden tamman arvoinen; kuusi tai seitsemän lammasta tai vuohta
-vastaavat yhtä tammaa.
-
-Morsiamen isä vaatii lunnaiksi 77 tammaa, vaan taipuu kuitenkin
-tinkimään ja alentaa vaatimuksensa sulhasen isän varojen mukaan ensin
-57, sitte 47, 37, 27 tammaan ja, jos molemmat ovat vähävaraiset,
-vieläkin vähemmäksi, kunnes viimein sovitaan. Tinkimisen selvitettyä
-julistaa morsiamen isä kihlauksen päätetyksi, nousee ja lähtee
-palaamaan kotiinsa ja jättää jurttaan tai sen edustalle jonkin
-lahjan. Mutta sulhasen isä lähettää, jos suinkin voi, puolet
-lunnaista jo samalla morsiamen kotoon ja maksaa toisenkin puolen niin
-pian, kuin suinkin mahdollista.
-
-Kahden viikon kuluttua kalymin maksusta saa sulho ensi kerran käydä
-tervehtimässä hänelle kosittua morsianta. Niin monen ikäisensä
-kumppanin kanssa kuin mahdollista ja kaikkiin tapoihin hyvästi
-tottuneen vanhemman sukulaisystävän johdolla lähtee hän matkalle,
-ratsastaa lähelle morsiamensa kylää, laskeutuu maahan, tekee
-pienen teltan ja piilottuu siihen tai jonnekin muuanne. Mutta
-hänen seuraajansa ratsastavat edelleen, menevät, kuin heitä on
-juhlallisesti tervehditty, kylään ja jakelevat, iloista leikkiä
-laskien, kaikenlaisia pikku lahjoja, sormuksia, helmiä, herkkuja,
-nauhoja ja kirjavaa vaatetta, naisille ja lapsille, joita tunkeutuu
-heidän ympärillensä. Ikäistensä poikain ja tyttärien kanssa menevät
-he sitte juhlajurttaan. Isäntä tarjoaa ruokaa ja juomaa, ensin
-lampaan rintaa, jonka hän leikkelee, lausuen jo äsken mainitulta
-sanoja, sitte "meibauria", rasvassa kasteltuja, pieniä paloja
-lampaan sydäntä, maksaa ja munuaisia, antaa ruuat arvokkaalle
-johtajavanhukselle, joka sitte toimii vieraan tavallisen oikeuden
-mukaan, mutta pistäessään palaa suuhun ensimmäiselle nuorukaiselle
-voitelee samalla myöskin rasvaista kastetta hänen kasvoihinsa.
-Siitä alkaa nuorekas, hilpeä leikinlasku, ja heti ryhtyvät pojat,
-tytöt ja nuoret vaimot koettamaan parastansa. Hyvin suosittu leikki
-on tytöillä se, että nopeasti ompelevat poikien vaatteet kiinni
-mattoihin, joilla he istuvat.
-
-Atrian jälkeen suodaan nuorille vieraille vähä lomaa, mutta vain sitä
-varten, että he ehtisivät koota ajatuksiansa. Sitte tytöt ja vaimot
-vaativat nuorukaisia kilpalauluun, asettavat heidät kunniasijalle,
-käyvät itse istumaan vastapäätä ja joku heistä alkaa laulaa. Jos
-nuorukainen, jota laulu tarkoittaa, ei ole kekseliäs vastaamaan, niin
-käy hänelle pahoin. Nipistellen ja näpistellen koko iloinen joukko
-karkoittaa hänet jurtasta kylän nuorten miesten käsiin, jotka jurtan
-edessä odottelevat uhreja. Se surkuteltava onneton valellaan vedellä
-ja siten kasteltuna ja häväistynä viedään takaisin jurttaan kestämään
-uutta koetusta. Jos hän siinäkin jää tappiolle, puetaan hänet
-naiseksi ja pannaan häpeäpaikkaan seisomaan. Onneton hän, jos näyttää
-vähänkään pahastusta; tuskan päivä hänellä silloin on edessä. Nyt
-leikki rajattomasti vallitsee eikä kärsi mitään nyrpeyttä. Ken osaa
-paraiten vastustaa sitä itsevaltiasta, hän on päivän sankari; ken ei
-siihen kykene, hän on kaikkein narrina ja ärsytettävänä.
-
-Näiden leikkien aikana istuu morsian jurtan perällä esiripun takana
-näyttäytymättä. Sill'aikaa, kuin kilpalaulu antaa kylliksi tekemistä
-sulhon ystäville, koettavat kylän nuoret miehet varastaa morsianta
-tuosta yksinäisyydestä, se on jurtan huopaseinän alatse vetää häntä
-ulos, nostaa ratsun selkään ja ajaa lennättää hänen kanssansa jonkun
-sukulaisen jurtalle, jossa hänet jätetään valmiina odottelevien
-vanhempain naisten haltuun. Jos ryöstö onnistuu, kehoittaa
-ryöstäjä nuorukaisia etsimään morsianta ja vapauttamaan vaimojen
-käsistä. Heti paikalla lähtee koko joukko ja pyytää morsianta pois
-vartioilta. Vaikka he puhukoot kuinka kauniisti hyvänsä, ei heidän
-pyyntöänsä täytetä. Jurtassa, josta on otettu pois osa huopaseinää,
-istuu morsian kaikkein näkyvissä; mutta väkivalta on mahdoton ja
-nuorukaiset sen tähden alkavat hyvällä sovitella. Naiset vaativat
-yhdeksää nuorukaisten itsensä valmistamaa ruokaa, vaan viimein
-sentään tyytyvät ruokain sijasta ottamaan yhdeksän lahjaa, ja viimein
-antavat morsiamen pois, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että hänet on
-vietävä takaisin isänsä jurttaan.
-
-Tällä välin istuu sulho odotellen teltassaan. Ihan yksin hän ei
-sentään ole, sillä muutamia nuoria vaimoja on heti hänen kumppaniensa
-kylään tultua lähtenyt häntä etsimään. Tietysti he löytävätkin
-hänet ja hän ottaa heitä vastaan kunnioittavalla tervehdyksellä
-"tashimilla". Nuorukainen kumartaa niin syvään, että sormien nenät
-koskevat maahan, ja nousee sitte, hitaasti vetäen käsiään sääriä
-pitkin, ihan suoraksi. Vaimot oltavat sellaisen kunnioituksen
-suosiollisesti vastaan jäävät hänelle seuraksi, tuovat ruokaa ja
-juomaa ja leikinlaskulla kuluttavat aikaa, mutta eivät päästä
-häntä pois teltasta. Vasta pitkän odotuksen, paljon pyytelemisen
-ja auringon laskun jälkeen annetaan hänelle lupa laulaa kylässä
-morsiamen jurtan edessä pikku laulu. Hän nousee ratsunsa selkään,
-ratsastaa kylään, tervehtii laululla sen asujamia, pysähtyy morsiamen
-jurtan luo ja valittaa omatekoisessa tai lainatussa laulussa
-ikäväänsä ja kärsimystänsä:
-
-    Oi tyttö, vain huolia sain minä sulta,
-    Kolmasti jo turhan päin sua hain,
-    Et tahtonut kuulla etk' katsoa, kulta,
-    Puoleeni, sa tahdoit nukkua vain.
-
-    Myöhempänä yöllä tok', kun kameleita
-    Kytkettynä tääll' on taas lepohon,
-    Nautintoja, jotk' ovat nyt kadonneita,
-    Saa nauttia sielun' nyt levoton.
-
-    Jos silmäsi nään, kadonnut sydämeeni
-    Uljuuteni riemuineen palajaa,
-    Ja ryöstämäs rohkeus taas jäseneeni
-    Jok'ainoahan oloaan valattaa.
-
-    Kumysiä, kultani, sulta ma anon,
-    Kuin kurkkuni kuiv' ois tai jano sen,
-    Sä heltyen sammutat sieluni janon
-    Ja terveheks' saatat taas sydämen.
-
-    Jos sulle nyt halpa on kihlaukseni
-    Eik' korvihis soi hyvin laulunikaan,
-    Palaanpa ma vieläkin ystävineni,
-    Jotk' auttavat mun sua taas kosimaan.
-
-Jurttaan menemättä palaa hän jälleen telttaansa. Silloin sinne
-tulee jokin vanha vaimo ja lupaa saattaa hänet morsiamen luo, jos
-saa lahjoja. Mielellään kosija niitä antaakin, ja molemmat lähtevät
-matkalle. Mutta eivätpä he esteettä pääse perille. Toinen vaimo panee
-hangon, jolla jurtan kattorengasta nostetaan ylös, kosijalle poikki
-tien; sellaisen sulun yli meno olisi huono merkki; sen, joka hangon
-panee, pitää itsensä jälleen ottaa se poiskin. Lahja karkoittaa sen
-esteen. Mutta muutaman askeleen päässä on tiellä toinen este: näköään
-kuollut vaimo makaamassa tiellä. Lahja taaskin herättää sen kuolleen
-ja aukasee tien aina lähelle jurttaa. Siellä seisoo joku muristen
-koiran tavalla, vaan ei se suinkaan merkitse koiran hätyytystä.
-Kolmas lahja lopettaa murinan ja paljon koeteltu nuorukainen
-viimeinkin pääsee enemmittä häiriöittä ihan jurtan ovelle. Siinä
-kaksi vaimoa pitää ovea kiinni, mutta eivät hekään jaksa vastustaa
-lahjain voimaa. Sisällä kaksi vaimoa pitää esirippua ja morsiamen
-vuoteella lepää nuorempi sisar. Sulho lahjoilla selviää kaikista,
-jurtta tyhjenee, vanha vaimo yhdistää sulhon ja morsiamen kädet ja
-menee myöskin pois, niin että he viimeinkin ovat kahden kesken.
-
-Avuliaan, vanhan sukulaisystävän, niin sanotun "djenken", seurassa
-käy sulho toistamiseen tervehtimässä morsianta, näyttäytymättä vielä
-silloinkaan tytön vanhemmille, kunnes viimein kalymin jäännöskin on
-maksettu. Sitte hän lähettää puhemiehen kysymään morsiamen isältä,
-saako hän nyt tuoda omaan jurttaansa morsiamen. Kysymykseen vastataan
-myöntävästi, ja hän tulee taas suuren seurueen ja paljojen lahjojen
-kanssa kylän luo, pystyttää sopivan matkan päähän telttansa, jossa
-naiset käyvät häntä tervehtimässä. Yön hän viettää yksin teltassa
-ja lähettää aamulla sieltä kaikki hänen toimitettavansa jurtan
-puutarpeet kylään. Sitte kokoutuvat kaikki jurtan naiset ompelemaan
-morsiamen toimitettavia jurttahuopia, jos se vielä on tekemättä,
-ja viimein pannaan kokoon uusi jurtta. Kylän rakastetuin vaimo saa
-kunniatoimekseen pitää ylhäällä kattorengasta, kunnes seipäät siihen
-kiinnitetään; muut naiset yhdessä sitelevät ja verhoavat telineitä.
-Jurtan teon aikana saapuu sulhokin. Silloin tuodaan myöskin morsian
-osiin ja käsketään heitä eri tahoilta astumaan uuteen asuntoon, siten
-ratkasemaan, kumpiko on oleva jurtan vallitsija. Valta jää sille,
-joka ensinnä ehtii jurttaan.
-
-Teurastetaan sulhon tuoma lammas ja valmistetaan atria syötäväksi
-uudessa jurtassa. Atrian aikana käärii nuori jurtan isäntä luun
-valkoiseen riepuun ja viskaa, ylös katsomatta, sen yläaukosta ulos.
-Jos se onnistuu, niin merkitsee se, että tämänkin jurtan savu
-vast'edes nousee suoraan ylös, ja se tuottaa onnea jurtalle ja sen
-asujamille.
-
-Saatuaan tervehdysruokaa menevät vieraat morsiamen isän jurttaan,
-jossa heitä odottaa toinen atria. Uuteen jurttaan jääneille
-nuorikoille vie morsiamen äiti ruokaa, ja hänen pitääkin toimittaa
-sitä runsaasti ja anteliaasti, jos eivät tahdo nähdä, että nuoret
-ystävät kaatavat jurtan syöjäin päälle ja itaruuden rangaistukseksi
-hajoittavat keveän rakennuksen eri osat tuulen vietäväksi joka
-taholle ympäri aroa. Eipä edes täysi lihavatikaan ole turvassa
-iloisten häävieraiden vallattomuudelta; joku ryöstää sen emännältä ja
-lähtee sen kanssa ratsastaa lennättämään, ja toiset koettavat sitä
-pelastaa häneltä; siten kestää iloista leikintekoa, kunnes aletaan
-peljätä ruuan liiaksi jäähtyvän.
-
-Seuraavana aamuna tahtoo morsiamen isä ensi kerran nähdä sulhoa,
-kutsuu hänet jurttaansa, tervehtii hellästi, kehuu hänen muotoaan
-ja taitoaan, toivottaa hänelle onnea aviosäätyyn ja tarjoaa hänelle
-viimein kaikenlaisia lahjoja morsiamen myötäjäisiksi. Tämä tapahtuu
-kaikkein häävierasten edessä, jotka jo ennen sulhon tuloa ovat
-kokoutuneet jurttaan. Viimein tulee sinne morsiankin runsaasti
-koristettuna. Jos kylässä on mollah tai jos sellainen voidaan sinne
-hankkia, niin siunaa hän nuoren parin.
-
-Ja nyt lauletaan morsiamelle erolaulu "dshar dshar", ja hän vastaa
-kyynelsilmin sen joka värsyyn ja joka säkeesen eroavan valituksella.
-
-Vuorolaulu vaikenee ja kamelit tuodaan esiin viemään jurttaa kaikkine
-morsiuslahjoineen sekä runsaasti koristellut ratsut kantamaan
-morsianta ja morsiamen äitiä sulhon kylään. Nuori aviomies ratsastaa
-hääjoukon edeltä ja kiiruhtaa auttavien kumppanien kanssa kamelit
-pikaisimpaan juoksuun, ehtiäkseen kylässään pystyttää jurtan samoilla
-tempuilla, kuin ensi pystytyksessä noudatettiin. Morsian tehtyään
-kyynelsilmin jäähyväset isälle, sukulaisille, leikkikumppaneille,
-jurtalle ja eläimille ratsastaa tarkkaan hunnutettuna verhon
-sisällä, jota häntä seuraavat ratsastajat kantavat ja jonka peitossa
-hän kokonaan on, kunnes saapuu jurtalle, jossa hän on täst'edes
-emäntänä vallitseva. Appi, tällä välin katseltuaan, kiiteltyään
-tai moitittuaan myötäjäisiä, kutsuu morsiamen heti hänen tultuaan
-jurttaansa; hän astuu appensa asuntoon kumartaen kolmesti niin
-syvään, että hänen täytyy käsillään tukea polvista, merkiksi, että
-hän on oleva apelleen ja anopilleen yhtä kuuliainen kuin herralleen
-ja käskijälleen. Hänen kasvonsa ovat tervehtiessä peitettyinä kuten
-vast'edeskin puolisonsa isän ja veljien edessä ja vuosikauden
-jokaisen vieraan edessä. Sittemmin pitää hän huntua ainoastaan
-puolisonsa vanhimman veljen edessä, vaan ei kenenkään muun, ja
-hänenkin edessään vain sen tähden, että veljen täytyy naida hänet,
-jos hänen puolisonsa kuolee, eikä hän tahdo herättää eikä pitää
-vireillä mitään pahoja himoja langon sydämmessä.
-
-Toisen kerran naidessaan kosii kirgiisi itse puolestaan ja ilman
-erikoisia temppuja. Jos hän ensimmäisen vaimonsa eläessä ottaa
-toisen vaimon ja tuo hänet asumaan samaan jurttaan ensimmäisen
-vaimonsa kanssa, kuten on tavallista kirgiiseillä, jotka eivät ole
-erittäin varakkaat, niin toisen vaimon asema on hyvin surkuteltava.
-Sillä ensimmäinen vaimo pitää kiinni oikeuksistaan, suo toiselle
-ainoastaan määrätyn paikan jurtassa ja sallii isännänkin käyttää
-avio-oikeuksiaan ainoastaan hyvin vähässä määrässä. Vaimo on
-kirgiiseillä hyvin suuressa kunniassa. "Vaimojamme pidämme suuressa
-arvossa kuten tasajuoksijaa, ei niitä kumpaakaan voida mihinkään
-hintaan verrata", sanoi minulle kirgiisiläinen ystäväni Altibei.
-Miehet eroavat harvoin vaimoistaan ja vaimot vielä harvemmin
-karkaavat miestensä luota; kuitenkin sentään arollakin rakkaus
-välistä katkoo rajat, joita perinnäiset tavat asettelevat. Ryöstöjä
-tapahtuu myöskin, eikä niitä suinkaan katsota häpeäksi; ryöstää
-tyttö, jonka isä pitää liian suuria vaatimuksia, on sekä ryöstäjälle
-että ryöstetylle ainakin monen silmissä pikemmin kunniaksi kuin
-häpeäksi.
-
-Äsken syntynyt lapsi pestään heti syntymisen jälkeen ja sitte
-neljätoista päivää peräkkäin hyvin suolaisessa vedessä, mutta ei
-enää sen ajan kuluttua. Ensin makuutetaan lasta kätkyessä, jossa on
-niin runsaasti untuvamaisia kamelinvilloja, että ne lämpöisinä ja
-pehmoisina peittävät sen kokonaan eikä sen tarvitse kovimpanakaan
-talvena kärsiä kylmää; myöhemmin puetaan se villaiseen paitaan, jota
-äiti joka kolmas päivä polttelee tulen päällä, tappaakseen siitä
-kaikissa kirgiisein jurtissa eleksiviä syöpäläisiä, mutta ei koskaan
-sitä muuta niin kauan, kuin se suinkin pysyy koossa. Talveksi saa
-lapsi lisäksi sukat ja heti, kuin kykenee juoksemaan, täys'kasvuisten
-ihmisten puvun.
-
-Molemmat vanhemmat rakastavat lapsiaan suuresti, kohtelevat niitä
-aina suurimmalla hellyydellä, eivät kurita heitä koskaan, mutta
-eksyvät siihen pahaan tapaan, että opettavat niille heti, kuin
-alkavat puhua, kaikenlaisia rumia ja sopimattomia sanoja, joita
-aina vielä nauretaan, kuin ne tulevat mitään aavistamattoman lapsen
-suusta. Lapsen eri ikää merkitään jonkin eläimen nimellä; lapsi voi
-siis olla "hiiren, murmelieläimen, lampaan ja hevosen ikäinen".
-Kuin poika on neljän vuoden ikäinen, nostetaan hänet ensi kertaa
-jotenkin saman ikäisen, runsaasti koristellun hevosen selkään pikku
-satulaan, joka jää perheessä lapselta toiselle perinnöksi. Onnelliset
-vanhemmat lupaavat pikku ratsastajalle, joka nyt ensi kerran lähtee
-äidin suojelevista käsistä itsenäisesti liikkumaan, kaikenlaisia
-kauniita kaluja, kutsuvat palvelijan tai halukkaan ystävän, antavat
-hänelle toisen ratsun ja ohjasnuoran ja käskevät häntä kuljettamaan
-poikaa sukulaisten luona jurtasta toiseen, ilmoittamaan sitä iloista
-tapausta koko sukukunnalle. Mihin poika vain ilmestyy, tervehditään
-häntä ystävällisesti, ylistellään suuresti ja syötetään herkuilla.
-Isän jurtassa pidetään juhla kaikkein mielestä suuren ja tärkeän
-päivän kunniaksi.
-
-Seitsemännestä vuodesta alkaen ruvetaan lapselle opettamaan kaikkia,
-kuin hänen on tarvis tietää. Poika, ollen jo aika taitava ratsastaja,
-oppii liikkumaan karjan kanssa laitumella, tyttö lypsämään ja
-tekemään kaikkia muita emännän töitä. Rikasten vanhempain pojan ottaa
-joku mollah tai lukemista ja kirjoittamista osaava mies kouluun ja
-myöhemmin opetetaan hänelle uskon sääntöjä. Ja ennen kahdennentoista
-vuoden loppua on hänen opetuksensa päättynyt ja hän itse kypsynyt
-elämään vaikka omin päin.
-
-Vielä enemmän kuin eläviä kunnioittaa kirgiisi kuolleita ja heidän
-muistoansa. Joka perhe on valmis suurimpiinkin uhrauksiin, saadakseen
-perheen jäsenelle, jonka kuolema on pois temmannut, suurenmoisen
-hautajais- ja muistojuhlan; jokainen köyhinkin koettaa koristaa pois
-menneen rakkaan hautaa niin hyvin kuin voi, ja jokainen katsoisi
-häpeäksi, jos ei osoittaisi kuoloille suurinta kunnioitusta. Se on
-yleinen tapa muhamettilaisilla. Kuitenkin eroavat kirgiisein
-kuolin- ja hautajaisjuhlallisuudet suuresti muiden muhamettilaisten
-tavoista ja sen tähden ansaitsevat laveammin kuvata.
-
-Kuin kirgiisi tuntee kuolinhetkensä lähestyvän, kokoo hän ystävänsä
-ympärilleen, että he pitäisivät huolta hänen sielunsa pääsemisestä
-paratiisiin. Hurskaat kirgiisit haetuttavat kuolemaa odotellessaan jo
-pitkän ajan itselleen koraania, vaikka eivät ymmärtäisikään korviin
-kaikuvain sanain merkitystä. Uskovaisten tavan mukaan kokoutuvat
-ystävät kuolevan vuoteen luo ja huutavat hänelle kaikkein profeetan
-tunnustajain uskontunnustuksen ensimmäistä lausetta: "Ainoastaan
-yksi Jumala on" niin kauan, kunnes hän vastaa: "ja Muhamed on hänen
-profeettansa". Heti, kuin ne sanat tulevat kuolevaisen huulilta, avaa
-Munkir, tutkiva enkeli, paratiisin portit ja sen tähden kaikki, jotka
-sen kuulevat, huutavat "El hamdu lillahi", Herralle kiitos!
-
-Kuin jurtan isäntä on sulkenut silmänsä ainiaaksi, lähetetään heti
-joka taholle sanansaattajia viemään sukulaisille ja ystäville tietoa,
-ja ne lähettiläät ratsastavat vainajan arvon mukaan kaksikymmentä,
-jopa satakin virstaa kylästä kylään, ja joka kylässä sukulainen
-ilmoittaa sen muille lähimmille. Surusanan saattajain ratsastaessa
-pestään ruumis ja kääritään "lailahiin", jonka joka kirgiisi jo
-eläessään on hankkinut ja säilyttänyt sitä arvokalujensa joukossa.
-Tehtyä se määrätty velvollisuus kannetaan ruumis ulos jurtasta ja
-lasketaan puoleksi revitylle jurttaristikolle toistaiseksi. Kutsuttu
-mollah saapuu ja siunaa ruumiin. Sitte nostetaan ruumis ristikkoineen
-kamelin selkään ja sidotaan satulaan sekä lähdetään tällä välin jo
-tulleiden lähimpäin sukulaisten saattamana matkalle, ehtiäkseen
-ajoissa hautauspaikkaan, joka usein on kaukanakin.
-
-Heti kuoleman jälkeen alkavat naiset pitää kuolonvalitusta. Lähin
-sukulainen alkaa suruvirren, ilmoitellen sydämmensä murhetta
-sanoilla, jotka tulevat enemmän tai vähemmän sydämmestä; muut yhtyvät
-joka lauseen tai säkeen lopulla lauluun. Ja vuorotellen kaikki
-pukevat ajatuksensa sanoiksi niin hyvin, kuin voivat. Yhä enemmän
-kiihtyy valitus, kunnes kameli taakkoineen nousee, ja samoin kuin
-sanat ja äänet osoittaa naisten käytöskin yhä kiihtyvää tuskaa,
-kunnes viimein repivät tukkaansa ja raapivat kasvojansa verisiksi.
-Vasta sitte, kuin ruumissaatto, johon naiset eivät ota osaa, katoaa
-näkyvistä, vaikenevat vähitellen sanat ja kyyneleet.
-
-Ruumissaaton edeltä on jo muutamia miehiä ripeillä hevosilla
-lähtenyt ajamaan haudan tekoon. Se on enintään vain miehen
-rintaan asti ulottuva kuoppa, jossa on yhdellä eli Mekan puolella
-koverrettu syvennys syrjään päin, johon ruumiin pää ja yläosa
-pistetään. Hautaamisen jälkeen peitetään hauta kivillä, laudoilla,
-ruohokimpuilla ja puilla, tasoittamatta sitä kuitenkaan maan
-tasalle; päälle enintään luodaan multaa kunnaaksi ja koristetaan se
-lipuilla ja muilla sellaisilla taikka rakennetaan haudalle puista
-ja savitiileistä jokin kupulaitos. Lapsen haudalle pannaan hänen
-kätkyensä. Haudan partaalla siunaa mollah ruumiin viime kerran;
-kunnaan tekoon ottavat kaikki osaa. Mutta vielä ei ole hautajaisjuhla
-päättynyt.
-
-Sinä hetkenä, kuin jurtan isäntä puhaltaa viime henkäyksensä,
-pystytetään jurtan viereen valkoinen lippu koko vuodeksi. Joka päivä
-pitkin koko vuotta kokoutuu sinne naisia uudestaan valittamaan. Niin
-samaan aikaan kuin mahdollista tuodaan myöskin vainajan lempiratsu
-ja leikataan siltä pitkä harja ja häntä puolitiestä poikki. Siitä
-hetkestä lähtein ei kukaan enää ratsasta sillä hevosella; se on
-"leskenä". Seitsemän päivän päästä kuoleman jälkeen tulevat kaikki
-sukulaiset ja ystävät, nekin, jotka etäällä asuvat tai muuten ovat
-laumoineen etäällä liikkumassa, vainajan jurttaan, syövät yhdessä
-hautajaisatrian, jakelevat muutamia vainajan vaatteita köyhille ja
-neuvottelevat jälkeen jääneiden vastaisesta kohtalosta ja omaisuuden
-hoidosta. Sitte jäävät perilliset taas yksikseen suruinensa.
-
-Jos vaimo kuolee, on melkein samoja tapoja noudatettava kuin miehen
-kuollessa; tietysti silloin naiset pesevät ja pukevat ruumiin.
-Mutta nytkin he kylässä tapahtuvien hautajaismenojen ajan pysyvät
-laulamassa kuolonvalitusta. Vainajan ratsulta leikataan nytkin
-jouhet, mutta surulippua ei pystytetä.
-
-Kuin kylä siirretään, tuopi kunniatoimeen erittäin määrätty
-nuorukainen leskihevosen esiin, panee sille entisen isäntänsä satulan
-takaperin selkään, latoo siihen vainajan vaatteet ja taluttaa
-sitä ohjista matkan perille, oikeassa kädessään kantaen keihästä
-surulippuineen. Heti uuteen jurttapaikkaan päästyä riisuu hän hevosen
-ja pystyttää lippukeihään määrättyyn paikkaansa.
-
-Kuoleman vuosipäivänä tulevat taas kaikki kutsutut sukulaiset ja
-vieraat lesken jurttaan. Heidän tervehdittyään naisia, jotka yhä
-vielä ovat surupuvussa, ja vielä kerran koetettuaan lohduttaa heitä,
-tuodaan leskihepo esiin, satuloidaan se ja sälytetään kuten jurttaa
-siirrettäessä ja viedään se sitte mollahin luo siunattavaksi. Sen
-tapahduttua menee kaksi miestä sen luo, tarttuu ratsustimiin, riisuu
-sen, kaataa sen maahan ja pistää sitä sydämmeen. Ratsun liha jää
-köyhille juhlavieraille atriaksi, nahka mollahille palkaksi. Heti
-hevosen kuoltua annetaan keihäs arvokkaimmalle sukulaiselle; hän
-ottaa sen, puhuu muutamia sanoja, katkasee varren ja heittää tuleen.
-
-Nyt syöksyvät hevoset esiin näyttämään kilpajuoksussa nopeuttansa;
-nuoret ratsastajat, jotka niitä ohjaavat, katoavat merkin nähtyään
-pois arolle. Mollahin sijaan tulee laulaja vielä kerran muistelemaan
-vainajaa, mutta samalla myöskin puhumaan elävien kiitosta ja
-ilahuttamaan heidän sydämmiänsä. Naisten päästä katoaa omituinen
-päähine, joka heillä oli surun merkkinä, ja he koristautuvat
-juhlapukuun. Runsaan atrian jälkeen kiertelee päihdyttävä
-maitoviinamalja; kitaran helinään yhtyy ilo ja riemu. Suru on
-loppunut; elämä alkaa taas käydä tavallista kulkuansa.
-
-
-
-
-Siperian asukkaat ja pahantekijä-siirtolaiset.
-
-
-Ken luulee Siperiaa vain suureksi vankilaksi, hän erehtyy yhtä
-paljon kuin sekin, joka luulee koko maata vain yhdeksi äärettömäksi
-jäälakeudeksi. Tosin Venäjä lähettää joka vuosi tuhansia
-pahantekijöitä ja muita rangaistavia Siperiaan; tosin ne niin kauan,
-kuin ovat matkalla, vaeltavat vankilasta toiseen; tosin niistä eivät
-pääse vapaiksi ne, joilla on sovitettavana raskaita ruumiin, hengen
-ja omaisuuden rikoksia; mutta ainoastaan vähäinen osa kaikista
-pahantekijöistä on koko rangaistusaikansa oikeassa vankeudessa ja
-jokainen voi käytöksellään lievittää sitä, vieläpä päästä siitä
-kokonaan vapaaksikin oli siis nauttia etuja, joita eivät mitkään
-kuritus- eikä muiden vankilain asujamet saa muissa maissa. Suuret
-alueet tätä Venäjän valtikan alaa, meidän käsityksemme mukaan
-kokonaiset maat, eivät muuten olekaan koskaan olleet pahantekijäin
-siirtopaikkoina ja ehkäpä ne ainiaan säilyvätkin noilta pakosta tänne
-tulevilta siirtolaisilta, jotka tuottavat suurempia ikävyyksiä, jopa
-kärsimyksiäkin vakinaiselle väestölle, kuin heillä itsellään on
-kärsittävänä. Samoja teitä, joita ennen vaellettiin vain huokaellen,
-kulkevat nyt vapaat ihmiset etäistä itää kohti, toivoen ja
-tavoitellen tilansa parannusta. Pakosta tulleiden asujanten joukossa
-on vapaatahtoisia, yksin sellaisissakin seuduissa, jotka ovat kauan
-olleet pahassa maineessa ja peljätyt maan hedelmättömyyden tähden.
-Uusi aika alkaa Siperialle; sillä sokasevan pelon sijaan tulee
-vähitellen valistava tieto sellaisissakin kansan kerroksissa, joilla
-siihen on, enempi halua.
-
-Enimmät Siperian kertomukset ovat sivistyneiden tuomittujen
-suusta tai kynästä eli siis sellaisilta ihmisiltä, joita Siperian
-vakinainen asukas sanoo "onnettomiksi" ja sen mukaan kohteleekin.
-Niistä kertomuksista tosin ainoastaan vähimmässä osassa ei liene
-mitään totta, mutta enimmissä tapauksissa ne kuitenkin ovat
-väärät. Sillä onnettomuus sokasee silmän ja sielun ja riistää
-suoravaisen arvostelukyvyn, joka yksinomaan kelpaa olojen oikean
-arvostelun pohjaksi. Mutta nämät olot ovat paremmat, paljon
-paremmat, kuin saatamme luullakaan, paljon paremmat myöskin kuin
-monessa Länsi-Europan vuoristossa; sillä helppo on Siperiassa
-ihmisen taistelu toimeentulosta. Välttämättömimmän ravinnon ja
-verhon puute on täällä melkein ihan tuntematonta tai kohtaa
-ainoastaan niitä, jotka sairaus tai muu onnettomuus tekee työhön
-kykenemättömiksi. Verrattuna kohtaloon, jota monen köyhän saksalaisen
-vuoristolaisen täytyy taistella koko elinaikansa, pääsemättä
-koskaan voitolle, näyttää useimmissa tapauksissa yksin Siperiaan
-tuomitun rangaistusvanginkin kohtalo kadehdittavalta. Puute rasittaa
-nykyään ainoastaan Siperiassa majailevan ihmisen henkistä, vaan,
-ei ruumiillista olemusta. Ken elää ainoastaan maasta, hänelle se
-antaa enemmän, kuin hän tarvitsee, ja ken siitä elättäjästä luopuu
-ja valitsee jonkun muun siellä tavallisen toimen, hänelle käsiensä
-rehellinen työ varmaan tuottaa yhtä paljon voittoa kuin maakin.
-Sellaiset ovat nykyään olot, jos niitä etuluulottomasti katsellaan.
-
-Minä olen rehellisesti kokenut saada oikeaa käsitystä ihmisten
-elinoloista niissä Siperian osissa, joita matkustelimme. Minä olen
-katsellut kurjuuden syvyyksiä ja nähnyt suurinta onnea; minä olen
-tavannut murhamiehiä, maantierosvoja, murhapolttajia, varkaita,
-pettureja, kaikenlaisia konnia, kapinoitsijoita ja salavehkeilijöitä
-ja toisaalta kalastajia ja metsästäjiä, paimenia ja talonpoikia,
-kauppiaita ja ammattilaisia, virkamiehiä ja tuomareja, sivistyneitä
-ja sivistymättömiä, rikkaita ja köyhiä, herroja ja palvelijoita,
-tyytymättömiä ja tyytyväisiä, himokkaita ja vaatimattomia ihmisiä
-ja oleskellut heidän seurassaan, vahvistaakseni havaintojani,
-tutkiakseni johtopäätöksiäni, laajentaakseni tietojani ja
-korjatakseni käsitykseni erehtymisiä; minä olen pyydellyt
-poliisivirastoja kertomaan minulle tuomittujen kohtaloa ja
-tuomituilta itseltään kysellyt; minä olen käynyt pahantekijäin luona
-heidän vankeudessaan ja heitä tarkastellut vankilan ulkopuolella;
-minä olen talonpoikain, ammattilaisten ja kaikkein asujanten kanssa
-puhellut, missä ja milloin vain olen voinut ja heiltä saamiani
-tietoja verrannut toisiin, joita sain hallintovirastoilta. Sitenpä
-luulen saaneeni niin luotettavat tiedot, kuin lyhyellä ja kiireisellä
-matkallamme suinkin oli mahdollista. Ainakin olen minä koonnut niin
-paljon aineksia, että voin käyttää yksinomaan omia tutkimuksiani,
-kuin nyt ryhdyn tekemään Siperiaan tuomittujen elämän kuvasta
-pääpiirteitä. Ihan erehdyksittömäksi kuvaukseni ei sittekään
-tule, mutta yleensä ei voitane olla tunnustamatta minun oikein
-arvostelleeni oloja.
-
-Paitsi hallituksen virkamiehiä, sotamiehiä ja yritteliäitä ammatin
-harjoittajia, varsinkin kauppiaita, tuli Siperiaan Venäjältä
-aina vuoteen 1861 asti yksinomaan sellaisia, jotka eivät sinne
-siirtyneet vapaasta tahdosta: keisarin maaorjia, joita lähetettiin
-tsaarin vuorikaivoksiin, ja pahantekijöitä, joita ainakin osaksi
-kuljetettiin valtion vuorikaivoksiin. Maaorjuuden lakkauttamiseen,
-joka sai aikaan syvällisempiä yhteiskunnallisia muutoksia, kuin
-edeltä päin aavistettiin tai nykyään vielä tiedetään, loppui
-maaorjain tulo Siperiaan kerrassaan. Miljoonia ihmisiä pääsi lempeän,
-jalomielisen hallitsijansa käskystä vapaaksi, tuhansia heistä läksi
-tsaarin vuorikaivoksista hedelmällisiin kotikyliin, joita heidän
-omaisensa olivat siihen asti viljelleet, niin että vuorikaivokset
-siitä lähtein jäivät autioiksi ja vielä näkyäänkin kärsivät sen
-muutoksen seurauksia. Mutta suuri keisarin tai kruunun tila Altai
-sai samaan aikaan entisten asujanten sijaan uusia aineksia, joita
-siellä siihen asti ei ollut, vapaita talonpoikia, joilla kyllä
-ei ollut perinnöllistä maanomistusoikeutta, vaan jotka kuitenkin
-saivat esteettömästi viljellä rikasluontoista maata. Maaorjuuden
-lakkauttaminen muutteli sentään oloja niilläkin Siperian aloilla,
-joissa oli siihen asti paraastaan asunut rangaistusvankeja,
-koska sielläkin nyt tuli mahdolliseksi vapaan talonpoikaissäädyn
-syntyminen. Mutta siellä yhä kestävä siirtolaisten tulo pikemmin
-vaikuttaa estävästi kuin edistävästi; sillä suurin osa tuomituista,
-jotka lähetetään ennestään asuttuihin seutuihin, saa yhä aikaan
-levottomuutta pysyväisten asujanten kesken ja estää niin ilahuttavaa
-kehitystä kuin Altain kruunun tiluksilla, joita on sekä ennen että
-myöhemmin säästetty tuomituilta ja säästetään vast'edeskin niin
-kauan, kuin ne ovat keisarin omina. Sitä vastoin siirtyy sinne
-nykyään vapaatahtoisia ja väkiluku kasvaa siitäkin syystä nopeammin
-kuin muussa Siperiassa.
-
-Se on komea alue maata, tämä Altain kruunun ala ja ihmetyttävä
-sitenkin, että se lienee suurin maatila koko maan päällä. Sillä sen
-pinta-ala on tasaisissa luvuissa neljäsataa tuhatta neliövirstaa eli
-lähes kahdeksantuhatta maantieteellistä neliöpeninkulmaa. Siihen
-kuuluu vuoristoja ja tasankoja ja mäkimaita; sen molemmin puolin
-on purjehdittavaksi sopivia virtoja ja sen sisällä on jokia, jotka
-voidaan ilman suurta vaivaa tehdä purjehduskuntoisiksi; sillä alalla
-on yhä vielä suuria, käytettäväksi kelvollisia metsiä ja muutakin
-ääretöntä rikkautta sekä maan päällä että alla. Koko kahdeksansataa
-kolmekymmentä eri vaskipaikkaa on löydetty sen rajain sisältä,
-ottamatta lukuun muita kahtasataa seitsemääkymmentä löytöpaikkaa,
-joita ei ole vielä koskaan tutkittu. Altain kruunun tiluksilla
-astuskellaan hopealla ja kullalla, sillä, kultaista hopeavaskea
-ynnä lyijyä, vaskea ja rautaa käy rikkaampina tai köyhempinä, mutta
-enimmäkseen kaivamista ansaitsevina suonina vuorissa ja kultahietaa
-kuljettavat niiltä alas virtailevat joet. Kivihiilikerros, jonka
-laajuutta ei vielä tiedetä, vaan joka paikoittain on huomattu kuusi
-tai kahdeksankin metriä paksuksi, on sitä paitsi niin laajan näköinen
-että kivien laadusta päättäen lienee syytä olettaa koko tämän
-alueen pohjoispuolen olevan yhtäläisen kivihiilikerroksen päällä.
-Eikä kuitenkaan liene Altain kruununtilan oikeaksi rikkaudeksi
-katsottava sen maanalaisia aarteita, vaan lihavaa ja hedelmällistä
-mustaa multaa, joka peittää vuorten rinteitä ja tasangoita aina
-puolentoistakin metrin paksuisina kerroksina sellaisissa notkoissa ja
-jokilaaksoissa, joihin vesi on sitä kokoon huuhdellut. Viehättäviä,
-osaksi suurenmoisiakin vuoristoja on vuorotellen suloisten mäkimaiden
-ja vähän aaltomaisten tasankojen kanssa, jollaisia maanviljelijä
-suosii ennen muita aroseutuja, vuorotellen hedelmällisten laaksojen
-kanssa, joissa juoksee puro, oja tai joki, ja välissä on aina
-rehevästi kasvavaa, korkeaa ja matalaa metsää oikeain puistojen
-kaltaisina. Ilmanala, joka ei tosin ole varsin lauhkea, mutta
-ei myöskään sietämätön, ei missään estä hyvällä menestyksellä
-viljelemästä erittäin hedelmällistä, enimmäkseen vielä koskematonta
-maata. Neljä kuukautta on kuumaa, melkein ihan vaihtelematonta
-kesää, neljä kuukautta kovaa, yhtäläistä talvea, kaksi kuukautta
-kylmänkosteaa, häilyväistä kevättä ja yhtä paljo samanlaatuista
-syksyä, ja vaikka vuoden paremman puolen keskilämpö ei riitäkään
-rypäleitä jouduttamaan, niin ehtivät kuitenkin kypsyä kaikki samat
-viljat kuin Pohjois- ja Keski-Saksassa, jopa kruununtilan eteläosissa
-meluunatkin.
-
-Sellainen on maa, jota on enemmän kuin kahden miespolven aika
-säästetty Siperiaan tuomituilta pahantekijöiltä ja jossa nykyään
-on asujamia niin paljo, kuin saatettaisiin toivoa olevan koko
-muussakin Siperian yhtä rikkaassa ja hedelmällisessä eteläosassa.
-Perintötalonpoikiin ei kyllä käy verrata näitä Altain kruununtilan
-maanviljelijöitä, mutta tavallisiin Venäjän talonpoikiin verratessa
-he eivät suinkaan jää huonommiksi. Heistä huomaa, että heidän isänsä
-ja isoisänsä ovat olleet valtakunnan suurimman ja ylhäisimmän herran
-maaorjia eikä voimattoman ja sen tähden rajatonta alammaisuutta
-vaativan käskijän puoliorjia; näkyy joka tilaisuudessa, että
-perintöinään puute ei ole suinkaan estänyt heitä vaurastumasta, se
-on: enempää ansaitsemasta, kuin ovat tarvinneet ja vielä nykyäänkin
-tarvitsevat.
-
-Altain asujanten kohtalo oli siitä lähtein, jolloin kruununtila
-julistettiin keisarin omaksi, verraten edullinen, jos emme sanokaan:
-onnellinen. Maaorjuuden lakkauttamiseen asti olivat he kaikki
-vuorikaivostyössä tai ainakin välillisesti niitä varten toimessa.
-Jotka eivät tehneet työtä itse kaivoksissa, ne hakkasivat metsää ja
-polttivat hiiliä, toiset vetivät niitä sulatusuuneille ja toiset
-sieltä vaskea vientipaikkoihin. Asujanten lisäytyessä väheni heille
-pannun päivätyön taakka. Viisikymmen-luvulla oli jo niin paljo voimia
-käytettävänä, että työnteko herralle eli keisarille voi supistua
-kuukaudeksi vuodessa, jos päivätyöläisellä myöskin oli oma hevonen.
-Miten pitkä matka työmiehen piti kulkea hevosellaan, määrättiin sen
-pituuden mukaan. Korvaukseksi olostaan poissa kotoa sai jokainen
-päivätyöläinen 75 1/2 kopeekkaa työajaltansa. Paitsi tätä tuskin
-mainittavaa palkkiota oli jokaisella vuorimiehellä oikeus viljellä
-keisarin maata niin paljo, kuin hän jaksoi, ja millä tavalla tahtoi,
-ja samoin hakata keisarin metsästä niin paljo puuta, kuin hän
-asunnokseen ja polttopuikseen tarvitsi, eikä häntä rasitettu millään
-muilla veroilla eikä maksuilla. Kylän lähetettävien työmiesten luku
-riippui asujanten luvusta; kyläläiset itse jakoivat työveron eri
-isäntien kesken.
-
-Kaivosmiesten työ oli helpompi. Niitä otettiin kuten muualla
-sotamiehiä kruununtilan kylistä ja kaupungeista, kohdeltiin
-ihan kuin sotamiehiä ja päästettiin vasta viidenkolmatta vuoden
-päästä vapaiksi. Nämä jaettiin kahteen luokkaan: varsinaisiin
-kaivosmiehiin, jotka työskentelivät oikeissa vuorikaivoksissa,
-ja vuorityömiehiin, joiden piti joka vuosi tehdä määrätty työ,
-mihin aikaan itse tahtoivat. Nämä viimemainitut polttivat hiiliä,
-kaatoivat metsää, tekivät tiiliä, kuljettivat kuormia ja muuten
-tekivät mikä mitäkin ja saivat palkakseen joka vuosi neljätoista
-ruplaa. Saatuaan tehdyksi määrätyn työn olivat he muun ajan vuodesta
-vapaina ja saivat tehdä, mitä vain tahtoivat. Kaivosmiehet sitä
-vastoin olivat velvolliset palvelemaan vuodet päästänsä. Yhden viikon
-kävivät he päivällä, toisen viikon yöllä kaksitoista-tuntisessa
-työssä kaivoksissa ja olivat joka kolmannen viikon vapaat. Taitonsa
-mukaan sai joka vuorimies rahalla ostettaviin tarpeihinsa kuusi
-tai kaksitoistakin ruplaa palkaksi ja sitä paitsi joka kuukausi
-kaksi puutaa jauhoja itselleen, yhtä paljon vaimolleen ja yhden
-puudan jokaiselle lapselleen. Oli hänen myöskin sallittu viljellä
-maata ja hoitaa karjaa, minkä verran ehti ja jaksoi. Jokaisen hänen
-poikansa täytyi seitsemännestä kahdenteentoista vuoteen asti käydä
-koulua; siitä lähtein kahdeksanteentoista ikävuoteen asti pidettiin
-poikaa kaivostyön oppilaana ja hän sai ensin yhden, sitte kaksi
-ruplaa vuosipalkaksi. Kahdeksannestatoista vuodesta alkoi hänen
-palveluksensa kaivoksissa.
-
-Maaliskuun 1 päivänä 1861, sinä päivänä, jolloin kaikki maaorjat
-vapautettiin koko Venäjän valtakunnassa, oli Altain kruununtiluksella
-145,639 miesasujanta, joista 25,267 kaivos- ja majamiehinä. Näitä
-ei kyllä irroitettu entisistä velvollisuuksistaan yhtenä päivänä,
-vaan kahden vuoden kuluessa. Heistä luopui 12,626 kaivostyöstä,
-palasi kotikyliinsä ja rupesi maanviljelijöiksi; muut, jäivät vapaina
-työmiehinä vuorityöhön.
-
-En luule erehtyväni, jos oletan, että Altain kruununtilan olot,
-jotka ovat säännöllisemmiksi järjestyneet kuin missään muualla
-Länsi-Siperiassa, johtuvat sen entisyydestä. Keisarin tilan nykyisten
-asujanten vanhemmat ja esi-isät eivät ole koskaan tunteneet olevansa
-sorretut, vaikka eivät olekaan olleet vapaat. He olivat maaorjia,
-mutta sen äärettömän suuren maan herran ja hallitsijan orjia, jossa
-heidän isäinsä kehto oli ollut. He olivat pakotetut tekemään työtä
-herralleen ja antamaan poikansa melkein koko miesijäksi herran
-palvelukseen, mutta se herra oli keisari, jumaluuden vertainen
-olento heidän silmissänsä. Sen tähden heitä keisari elätti, piti
-heitä vapaina kaikista muiden kansalaisten velvollisuuksista, salli
-heidän ottaa hänen maastansa, mitä vain voivat saada, ei millään
-tavalla estänyt heidän vaurautensa kehittymistä; suojeli heitä niin
-paljon kuin mahdollista virkamiesten vääryydeltä, tulipa vielä
-hyväntekijäksikin siten, että pakotti heidän lapsensa tai ainakin
-osan niistä käymään koulua. Heidän käskijöikseen asetetut virkamiehet
-olivat paljon sivistyneemmät enimpiä muita kruunun palvelijoita;
-melkein kaikki olivat Saksassa lukeneet ja suuri osa heistä oli
-saksalaisia synnyltäänkin ja he toivat joskus saksalaisia tapoja,
-mutta ainakin laajempaa tietoa maahan, jossa he keisarin nimessä
-vallitsivat. Vielä nykyäänkin on Barnaul, kruununtilan pääkaupunki,
-sellaisen sivistyksen keskuksena, jota ei muualla Siperiassa ole;
-vuorityön kukoistuksen aikaan se eittämättä oli koko Pohjois- ja
-Keski-Aasian henkinen pääkaupunki, ja sieltä leviävä valo säteili
-sitä kirkkaammin, kuin kaikki kaivospaikat olivat hyviä keskuksia,
-jotka sitä levittivät yhä laajemmalle. Sitenpä tämä kruununtila oli
-etevässä asemassa kaikkeen muuhun Siperiaan verraten.
-
-Ehkä ei ollut kruununtilan hallituksen tarkoitus koskaan edistää
-talonpoikaissäätyä; maaorjuuden lakkauttamiseen asti katsottiin sitä
-ainoastaan vuorenviljelyksen välttämättömäksi avuksi. Ajat ovat
-muuttuneet. Siitä asti, kuin maaorjat muuttuivat vapaiksi ihmisiksi,
-on vuorenviljelys yhtä lakkaamatta taantunut, kuin maanviljelys
-vaurastunut. Ei ole vielä tahdottu luopua vanhasta vuorityötavasta,
-mutta siinä kuluu niin suuria summia, että kaivostyön puhdas
-voitto jää ihan mitättömän pieneksi. Tosin on otettu puheeksi
-vuorenviljelyksen antaminen toimeliaille yksityisille, mutta
-siitä ei vielä ole tullut mitään valmista. Maan jättäminen
-vapaasti käytettäväksi niin syvälle, kuin aura kyntää, on ollut
-vanhastaan tapana ja siten muuttunut jonkinlaiseksi tottumukseksi
-eli nautintaoikeudeksi. Tosin, kuten jo sanottiin, ei kellään ole
-kruununtilalla viljelymaa omanaan, eipä edes talon sijakaan; mutta
-mikä on keisarin oma, se talonpoikain mielestä on myöskin "hyvän
-Jumalan" omaa, ja hän kyllä mielellään antaa uskovaisten käyttää sitä
-hyödykseen. Kruununtilan hallitus tosin ottaa jokaisesta pelloksi
-muutetusta hehtaarin alasta neljäkymmentä kopeekkaa vuodessa vuokraa,
-mutta ei se sen otossa ole varsin ankara eikä talonpoika puolestaan
-tunne olevansa velvollinen pitämään siitä tarkkaa lukua. Niinpä
-jokainen talonpoika yleensä viljelee niin paljon maata, kuin jaksaa,
-ja valitsee, minkä paikan vain tahtoo.
-
-Kruununtilan nykyinen talonpoika on kaunisvartaloinen,
-valpasmielinen, taitava, kykenevä, oppivainen, vierasvarainen,
-hyvänluontoinen ja armelias mies sekä vauraasti elävä, itsetuntoinen
-ja valppautta rakastava. Hänen käytöksensä on vapaampi, vähemmin
-nöyrä kuin venäläisen talonpojan. Hän on kohtelias ja avulias,
-alammainen ja sen tähden helposti taipuvainen, mutta ei matelevainen
-eikä orjallinen; sen tähden hän ei suinkaan vaikuta vastenmielisesti
-vieraasen. Mutta hänelläkin on kaikki ne ominaisuudet joita sanomme
-talonpojan eljiksi ja jotka heikontavat ensimmäistä hyvää vaikutusta.
-Vaikka hänellä on ollut sivistymisen tilaisuutta enempi kuin millään
-muulla hänen säätyisellänsä siperialaisella, hän ei kuitenkaan
-rakasta ollenkaan koulua. Hän on ankaran tarkka uskovainen ja
-saattaa kirkolle uhrata vaikka koko omaisuutensa, vaan koulua hän
-katsoo sellaiseksi laitokseksi, joka vain turmelee ihmistä eikä
-suinkaan sivistä. Muistaen entiset olot, jotka tosin olivat erittäin
-puutteelliset, sekä vanhat, palveluksesta eronneet sotamiehet,
-jotka hänen isäinsä aikaan pitivät koulun valtikkaa, lähettelivät
-oppilaitansa hakemaan viinaa ja sitte humalapäissään tarpeettomasti
-heitä rääkkäsivät, on hän tavattoman epäluuloinen kaikkea kohtaan,
-joka on millään tavalla koulun yhteyteen kuuluva, ja riippuu sitä
-paitsi talonpoikain tapaan kiinni siinä mielipiteessä, että enempi
-tieto, kuin hänellä itsellään on, ainoastaan vahingoittaa hänen
-lapsiansa, eikä hän siitä mielipiteestä helposti luovu. Hänen
-sivistyskantansa on sen tähden hyvin alhainen. Ainoastaan poikkeuksen
-tavoin harjoittaa hän kirjoitustaitoa ja kaikissa tapauksissa katsoo
-kirjoja ihan tarpeettomiksi. Sitä uskollisemmin pitää hän kiinni
-siitä uskonnosta, jota hänen kirkkonsa levittää, sekä taikuudesta.
-Kuukausien nimeä hän enimmäkseen ei tiedä, mutta sen sijaan hyvin
-tarkkaan pyhimystensä nimet ja niiden juhlapäivät. Jumala, pyhät
-enkelit ja perkeleet, kuolema, taivas ja helvetti antavat hänelle
-enemmän tekemistä kuin mikään muu. Häntä ei suinkaan voida sanoa
-vaatimattomaksi, mutta kyllä parantumattoman tyytyväiseksi. Enempää,
-kuin hän elääkseen tarvitsee, hän ei tahdo; sen tähden hän tekeekin
-työtä ainoastaan sen verran, kuin hänen välttämättä täytyy. Mutta ei
-piha eikä viljelysmaa, jota hän omakseen sanoo, ole koskaan hänen
-mielestään kyllin suuret, ei hänen perheensä eikä karjansa kyllin
-lukuisat.
-
-"Kuinka te voitte täällä?" kysyin tulkin kautta eräältä kunnan
-vanhimmalta, jonka olimme kutsuneet puheille.
-
-"Jumala vielä kärsii meidän syntejämme", kuului vastaus.
-
-"Ovatko vaimonne hyvät, uskolliset, lempeät ja palvelevaiset?"
-
-"On hyviä ja pahoja."
-
-"Tottelevatko teitä lapsenne, tuottavatko he teille iloa?"
-
-"Ei ole niistä valittamista."
-
-"Onko maa, jota viljelette, antelias; saatteko runsaan sadon."
-
-"Kuin korjaamme kymmenkertaisesti, niin olemme jo tyytyväiset."
-
-"Menestyykö karjanne?"
-
-"Tyytyväiset olemme."
-
-"Kuinka monta hevosta sinulla on?"
-
-"Kaksineljättä, saattaapa niitä olla viisineljättäkin."
-
-"Ja kuinka monta sinä niistä tarvitset työhösi?"
-
-"Kahdeksan, kymmenen, välistä kaksitoistakin."
-
-"Myötäväksikö sitte muita pidät?"
-
-"Myönkinhän minä niistä aina jonkun."
-
-"Ja mitä teet muilla?"
-
-"En mitään."
-
-"Kuinka monta lehmää ja lammasta sinulla on?"
-
-"Sitä minä en tiedä. Lehmiä, lampaita ja sikoja hoitelee vaimoni."
-
-"Onko sinulla paljo veroja maksettavana?"
-
-"Minä olen tyytyväinen."
-
-"Onko sinulla mitään valittamista?"
-
-"Minä olen tyytyväinen."
-
-"Sinulla ei siis ole mitään valittamista, ja kaikki on oikein?"
-
-"Ei, ei kaikki, on minulla yksi valitus."
-
-"Mikä sitte?"
-
-"Tulee niin epämukavaksi asua tässä maassa."
-
-"Epämukavaksi! mitenkä niin?"
-
-"Niin, meille tulee liian ahdas."
-
-"Ahdasko! millä tavalla?"
-
-"O, kyliähän nousee kaikkialla maasta kuin sieniä. Eihän tässä enää
-voi liikkuakaan, eikä tiedä, mihin tekee peltonsa. Jos en olisi niin
-vanha, niin olisin jo ammoin muuttanut pois."
-
-"Nouseeko kyliä kuin sieniä maasta? Mihin sitte? Enhän minä näe
-yhtään. Kuinka likellä sitte lähin kylä on sinun kylästäsi?"
-
-"Viidentoista virstan päässä."
-
-Niin puhuu, ajattelee ja arvostelee talonpoika kruununtiluksilla.
-Avara maa ei ole hänelle sittekään kyllin avara, ja kuitenkin
-riittäisi kahdeskymmeneskin osa siitä, jota hän saa mielin määrin
-käyttää, jos hän vain tahtoisi sitä viljellä. Sillä maa on niin
-antavainen, että se runsaasti palkitsee vähimmänkin vaivannäön. Vaan
-jos se tosiaankin joskus pettää, jos sato vastoin luuloa ei tule
-tavallisen kaltainen ja jos talonpojalle silloin ylellisyyden sijasta
-tulee puute, niin hän ei sitä katso laiskuutensa luonnolliseksi
-seuraukseksi, vaan Jumalan sallimukseksi, Jumalan viimeiseksi hänelle
-lähettämäksi rangaistukseksi hänen synneistään.
-
-Sittekin, syntinensä ja niitä seuraavine rangaistuksineen hän tosiaan
-voi sangen hyvin ja hänellä ennemmin olisi syytä puhua syntien
-palkitsemisesta. Sillä ei häntä puute rasita, vaan ylellisyys.
-Hallitus antaa joka talonpojalle, tavallisimmasti hänen oman
-valintansa mukaan, viisitoista hehtaaria parasta maata jokaista
-hänen perheensä miesjäsentä kohti. Mutta koska neljäsataa tuhatta
-neliövirstaa avarasta kruununtilasta vuoteen 1876 asti oli ainoastaan
-kaksisataa kolmekymmentä neljä tuhatta neliöpeninkulmaa asuttuna,
-niin ei vielä nytkään pidetä suurta lukua, ottaako talonpoika
-haltuunsa enemmän, kuin hänelle kuuluu, vai tyytyykö siihen, joka
-oikein on. Jotkut perheet käyttävät kahtatoista ja viittätoistakin
-sataa hehtaaria omalla tavallansa, ja heistä on ihan sama, onko
-hevosia ainoastaan tarpeellinen määrä vaiko kaksikolmekymmentä
-liikaakin. Tosiaan tapahtui usein, että liialliset kotieläimet
-päästävät kruununtilan talonpoikaa eräästä rasittavasta huolesta,
-siitä näet, että hän ei voisi millään kelvollisella tavalla käyttää
-hyväkseen runsaita taloutensa tuotteita, hänen kun on erittäin
-huonojen kulkuneuvojen tähden mahdoton vaihtaa niitä rahaksi. Maassa
-sellaisessa, jonka pääkaupungissa tavallisissa oloissa puuta eli
-kuusitoista kiloa ruisjauhoja maksaa ainoastaan noin 60, puuta
-vehnäjauhoja 75 penniä Suomen rahassa, puuta naudan lihaa talvella
-enintään 1: 50, lammas 5, vieroitettu vasikka 12, sika 10, oivallinen
-hevonen harvoin enempää kuin 125 markkaa, siellä aina hyvä sato niin
-alentaa tavalliset hinnat, että runsas viljan tulo tulee taakaksi.
-Kun kruununtilan talonpoika saa sata kiloa viljaa parilla markalla,
-niin hänestä, vaikka hän ei muutenkaan tee enempää työtä, kuin
-ilmeinen pakko on, aura alkaa tuntua liian raskaalta ja siunaus hänen
-ahtaan käsityksensä mukaan kiroukselta.
-
-Nykyiset olot tekevät ymmärrettäviksi näiden talonpoikain enimmät
-pahat ja hyvät ominaisuudet; hitauden, ihan paheesen vivahtavan
-tyytyväisyyden ja toisella puolen välinpitämättömyyden sattuvista
-vahingoista, anteliaisuuden tarvitsevaisia kohtaan ja armeliaisuuden
-onnettomia kohtaan. Ne samat olot selittävät myöskin kaikissa
-siperialaisissa yleisen halun enentää paikkakuntansa asukaslukua.
-Avara maa ahnehtii ihmisiä, niin sanoakseni. Sen tähden joka
-siperialainen vielä tänäänkin hyvillään ja ylvästellen katselee
-lukuisaa perhettä; sen tähden koko Siperiassa ei olekaan yhtään
-löytölasten huonetta. Mitäpä sillä tehtäisiinkään? Joka vaimo, joka
-ei voi tai ei luule voivansa elättää hänelle syntynyttä lasta tai
-muuten tahtoo päästä siitä eroon, löytää aina kosolta sellaisia,
-jotka mielellään ja ilolla ottavat pikku olennon. "Anna tänne",
-sanoo talonpoika uskottomalle äidille, "anna tänne, kyllä minä sen
-kasvatan." Ja hänen kasvonsa loistavat siitä ilosta, ihan kuin
-hänelle olisi varsa syntynyt. Tuommoisina aikoina, jolloin asujamia
-vielä oli melkoista vähempi kuin nykyään, naitettiin melkein lapsia,
-että heille niin pian kuin mahdollista kasvaisi varmoja apulaisia.
-Nykyään naivat nuorukaiset enimmäkseen vasta kahdeksannentoista
-vuoden alussa, mutta useimmiten valitsevat vanhempia morsiamia,
-joista voivat toivoa niin pian kuin mahdollista lapsia, ja
-sulhonuorukaisten vanhemmat auttavat sen ikäisiä naisia heidän
-tavoitellessaan pauloihinsa naimaikään vaurastuneita nuorukaisia.
-
-Että romantillisuuttakaan ei puuttuisi, mainitsen, että Altain
-talonpoikien keskuudessa useinkin tapahtuu salaisia kihlauksia ja
-nuorten tyttöjen ryöstöä. Mutta nämä ryöstöt tapahtuvat enimmäkseen
-kaikkein asianosaisten, myöskin molemmin puolin vanhempain
-suostumuksella, sillä siten säästyy häiden pito, joissa muuten
-tulee ravita kaikkia kyläläisiä yksinkertaisella atrialla, mutta
-hyvin runsaasti viinalla! Tietysti rakkaus myöskin täällä katkoo
-kaikkia kahleita, varsinkin vanhempain vastustusta. Ryöstönhaluinen
-nuorukainen piankin saa tytön suostumaan kuten muuallakin maan päällä
-ja kirkon pyhä palvelija aina helposti taipuu erityisestä maksusta;
-mutta vihastuneet vanhemmat eivät niinkään helposti lepy. Äiti kiroo
-tytärtään, isä poikaansa, ja molemmat vannovat kaikkein pyhäin
-nimessä, että eivät koskaan enää tahdo nähdä jälleen lapsiansa.
-
-Viimein tapahtuu kuitenkin tuon jäykän mielen muutos; sitä ei taivuta
-ylhäältä tullut voima, vaan eräs verraton tenhokeino: naukku eli
-votki, joksi sitä Venäjän alueilla asuvaiset sanovat. Heti kuin
-appi taipuu juomaan, on nuori aviomies voittanut, sillä anoppi
-juopi myöskin ja sikunaneste pehmittää hänenkin jäykän sydämmensä.
-Jos silloin ikään kuin sattumalta tulee vielä muutamia ystäviäkin
-uljaasti auttamaan sovinnon juonnissa, niin heitä ei suinkaan
-ajeta pois, sillä kestityksen kustannukset ovat nyt sentään paljon
-pienemmät, kuin jos koko kylä olisi juoda mässäten toivottamassa
-taivaan siunausta nuorelle parille. Eikö täydy myöntää, että puhdas
-pyhä rakkaus tekee yksin Altain talonpoikais-pojatkin kekseliäiksi?
-
-Myötäjäisiä morsian ei saa Altain seuduilla; hänen äitinsä päin
-vastoin vaatii lahjaa sulholta, jopa välistä oikein rajusti ulvoen ja
-parkuen. Ainoastaan silloin, kuin sattuu erityisiä asianhaaroja, jos
-esim. häiden jälkeisenä aamuna morsiuspaita, jonka vieraat tahtovat
-nähdäksensä, ei ole heidän mielestään kyllin hyvä, ainoastaan silloin
-saattaa tapahtua päinvastaistakin. Ymmärtäväinen ja kokenut morsiamen
-isä käyttää sellaisessa tapauksessa tuota ainiaan luotettavaa
-lumokeinoa, tuo esiin ilahuttavan joukon varovasti jo valmiina
-pidettyjä pulloja, lupaa suuttuneelle tai vähintään pahastuneelle
-vävylle varsan, härjän, muutamia porsaita tai muuta sellaista; mielet
-rauhoittuvat ja sovinto tehdään.
-
-Miksipä olisikaan sulho ijäti vihoissaan? Eihän ole muillekaan käynyt
-paremmin, ja tulevaisuus tasoittelee paljon. Isän ilo kukoistaa
-myöskin säännöttömissä oloissa, mutta iloa se sittekin on. Sillä
-taloushuolia ei ole köyhimmälläkään, jos hän vain tahtoo käyttää
-käsiänsä. Häntä mielellään autetaan minkä milläkin, ja jos hyvän
-hyvä taivas muutamiksi vuosiksi vain hiukan niukentaa siunauksensa
-vuodattamista, jos vilja ja karja pysyvät vähänkään hinnassa, niin
-ihan varmaan vuoden päästä teekannu ja kupit koristavat jotakin
-nurkkapöytää, silkkipeitteet suurta kahden maattavaa vuodetta,
-välkkyvät pyhäin kuvat oikean puolista peränurkkaa sekä kaikkea
-kynäkuvailua ylevämmät leijonan, tiikerin, karhun, suden, elefantin,
-hirven ja krokotiilin pyyntikuvat puhtaana ja siistinä pidetyn
-vierastavan seiniä, jollainen aina on jokaisessa vähänkin toimeen
-tulevassa talonpoikaistalossa.
-
-Jotenkin yhtä viehättävä kodikkaisuus on tarjona kaikille
-tuomituillekin, jotka lähetetään Siperiaan, toisille aikaisemmin,
-toisille myöhemmin, jos he vain tahtovat sellaisen kodin saada,
-jos elävät jonkun aikaa ja jos onni on heille vähänkään suopea.
-Minä olen Siperiassa saanut tuomituista ja sinne tuomitsemisesta
-ihan toisen ajatuksen, kuin minulla oli ennen sinne menoani, vaan
-huomautan kuitenkin edeltä päin, että minä en ole niitä, jotka
-enemmän suosivat ja paremmalla osanotolla katselevat murhamiestä,
-ryöväriä, murhapolttajaa, varasta tai muita sellaisia konnia kuin
-uutteraa perheen isää, joka otsansa hiessä koettaa rehellisesti
-ja kunniallisesti elättää ehkä suurtakin perhettänsä ja että minä
-en vielä tähän asti ole jaksanut yletä tuolle muka korkealle
-käsityskannalle, joka tahtoo poistaa kaikkea rangaistusta ja
-lievittää kaikkea vankeutta.
-
-Joka vuosi lähetetään keskimäärin viisitoista tuhatta ihmistä
-Venäjältä Siperiaan. Pahimmat pahantekijät tuomitaan elinajaksi,
-muut määrävuosiksi. Venäjän rikoslain ankaruudesta ja puutteista ei
-ole minun asiani puhua; liikaa ankaruutta ei se osoita, että siinä
-laissa on kuolemanrangaistusta ainoastaan kaikkein pahimmista ja
-harvinaisimmista rikoksista; siinä vain on selvää kovuutta, että
-valtiollisista rikoksista tuomittuja matkalla ja usein Siperiassakin
-kohdellaan ihan samoin kuin tavallisia pahantekijöitä.
-
-Siperiaan tuomittu siirretään ensinnä piirikaupungin vankilasta
-kuvernementin pääkaupungin vankilaan ja sitte kuljetetaan rautateitse
-tai tavallisilla talonpoikaisvankkureilla Nishni-Novgorodiin,
-Kasaniin tai Permaan. Vieläkö nykyäänkin jalkamatkoilla pahantekijät
-kaksittain taotaan kiinni pitkiin vitjoihin, siten pakottaen
-heitä kantamaan niitä koko matkan, en tiedä, sillä en ole sitä
-koskaan nähnyt, vaan päin vastoin olen lujasti vakuutettu, että
-viimeisen keisari vainajan kaikkialla tunnettu lempeys ei olisi
-koskaan suvainnut tuota vanhaa raakaa kohtelua. Äsken mainituissa
-kaupungeissa ja samoin Tjumenissa ja Tomskissa on tilavat
-kokousvankilat ja kaikkein teiden varsilla, joita ei vielä samaa
-suuntaa kulkevat rautatiet ole saattaneet hyljätyiksi, pienempiä
-rakennuksia tuomittujen turvallisina säilytyspaikkoina yönajaksi.
-Mikäli suinkin käy päinsä, ei tuomittuja pakoteta jalkaisin astumaan,
-vaan kuljetetaan rautatiellä, vankkureilla ja säännöllistä liikettä
-ylläpitävillä höyrylaivoilla; niinpä Nishni-Novgorodista tai
-Kasanista Permaan, Tjumenista Tomskiin Thura-, Tobolsk-, Irtish-,
-Ob- ja Tomjokia myöten. Vankilat ovat yksinkertaisia, vaan riittävän
-puhtaita ja niihin kuuluvat, kuitenkin kyllin erillään olevat
-sairashuoneet mallikelpoisia rakennuksia, jokialukset tavattoman
-pitkiä, kaksinkertaisia veneitä, joita sopivimmin voisi sanoa
-suuriksi, uiviksi linnunhäkeiksi, koska koko yläkerta on rakennettu
-keskikannelle sellaisen häkin tapaan. Jokaisessa tällaisessa
-kuljetusveneessä, jota höyrylaiva hinaa, on joksikin tilaa kuudelle
-sadalle hengelle ja sitä paitsi suuri keittiö, sairashuone, pikku
-apteekki sekä vartia-sotamiesten ja venemiesten huone. Perman ja
-Tjumenin välillä käytetään vankkureita, jotka samoin ovat linnun
-häkkien kaltaisia, vaarallisimpain pahantekijäin kuljetukseen.
-
-Jokainen tuomittu saa hallitukselta paksun harmaan villaviitan, jonka
-selkään kiinnitetään vinoneliön muotoinen kangaskappale, väriltään
-erinäköinen rangaistuksen kovuuden mukaan, että vartia-sotamiehet
-saisivat siitä sen verran tietoa, kuin välttämätöntä on. Ruokarahaksi
-matkalla annetaan kymmenen tai ylempisäätyisille "onnettomille"
-viisitoista kopeekkaa päivässä, mutta kauemmin vankiloissa ollessa
-ainoastaan seitsemän tai toisille viisitoista kopeekkaa. Tämä summa
-on niin runsas, että vähänkin säästävästi käyttäen sillä voidaan
-saada kaikki elintarpeet, varsinkin kuin joka päivä, paitsi paaston
-aikana, annetaan kolme neljännesnaulaa lihaa. Jos vaimo ja lapsia
-on tuomitun matkassa, niin saa jokainen saman verran. Sivuansio on
-sallittu; työllä tai kerjäämällä ansaittu raha tai ainakin enin osa
-siitä joutuu tuomitun omaan taskuun, ehkäpä viinana myöskin kurkkuun.
-
-Sanoin, että jokainen tuomittu saa ottaa vaimon ja lapset mukaansa
-Siperiaan, ja niin he tavallisesti tekevätkin. Törkeästä rikoksesta
-kovaan rangaistukseen tuomitseminen on Venäjälläkin riittävä
-avioeron syy. Kuitenkin saa jokainen vaimo vapaasti valita, lähteekö
-puolisonsa kanssa Siperiaan vai jääkö kotiin. Yksin lapsetkin, jotka
-ovat täyttäneet neljätoista vuotta, saavat itse päättää, lähtevätkö
-mukaan vai eroavatko vanhemmistaan. Mutta hallitus mielellään näkee,
-että vaimo ja lapset seuraavat tuomittua ja edistää sitä kaikin
-tavoin sekä vakavasti mietiskelee, millä tavoin matkan vaivat ja
-vastukset sopivimmin voitaisiin vähentää.
-
-Eittämättä matka kaikissa tapauksissa on rasittava, mutta ei
-kuitenkaan niin sanomattoman hirvittävä, kuin meille kerrottiin.
-Ainoastaan kaikkein pahimmat pahantekijät viedään kahleissa
-määräpaikkaansa, vaan muut saavat enemmän vapautta kuin pahantekijät
-Saksassa. Rasittavin on matka höyrylaivoilla tai niiden hinaamissa
-veneissä. Silloin kaikki tuomitut omaisineen salvataan yhteen, ja
-siitä seuraa kaikenlaisia vallattomuuksia, sellaisiakin, joita
-ei käy kertoa, pahimpain ilkiöiden puolelta, joita ainoastaan
-harvoin voidaan riittävästi pitää kurissa. Viekas varas varastaa
-kokemattomalta varkaalta, väkivaltainen komentelee heikompaa, joku
-ratkoo makaavalta irti kengänpohjat, luullen sieltä löytävänsä
-setelejä; parantumaton paatunut saattaa katuvaisen päätökset
-horjumaan ja turmelee kokonaan sen, jolla vielä oli parantumisen
-toivoa. Tosin nykyään jo miehet ja naiset kuljetetaan erillänsä,
-mutta perheen jäsenet sentään yhdessä, ja tuomitun vaimo ja tyttäret
-ovat matkalla aina suuressa, vaarassa, vaikka sitä kyllä on
-koetettukin ehkäistä. Sitä vastoin höyrylaiva myöskin lyhentää matkan
-kymmenenneksi osaksi maamatkan ajasta, ja siten pikemmin pelastaa
-turmiollisten vaikutusten vallasta ne, jotka vielä eivät ole kokonaan
-paatuneet. Vaivalloisempi, mutta näille vähemmin turmeltuneille
-tuomituille sittekin mieluisempi on maitse matkustaminen. Venäläiset
-talonpoikaisvankkurit Venäjän teillä ja venäläisten, täyttä neliä
-laukkaavain hevosten jäljessä on tosin meidän käsityksemme mukaan
-oikea piinapaikka, multa ei tavallisten venäläisten mielestä,
-jotka ovat nuoruudesta asti tottuneet sellaiseen matkustukseen ja
-sellaisiin teihin, eli toisin sanoen ovat tottumattomat parempaan.
-Tosin tuomitun täytyy tyytyä sellaisilla, kuusi tai kahdeksan henkeä
-kuljettavilla vankkureilla vähän pienempään tilaan, kuin talonpoika
-tavallisesti tyytyy perheineen matkustaessansa; mutta ajajalla tai
-vartiasotamiehellä ei ole yhtään parempi kuin tuomitulla, jos ei
-oteta lukuun, että törkeän pahantekijän kahleet juuri sellaisella
-matkalla, kammottavasti kilisevät. Sivistyneestä perheestä lähtenyt
-vanki, varsinkin valtiollisesta rikoksesta, tuomittu tosin parahtelee
-sellaisen matkan vaivoissa ja on syvimmän, vakuutuksensa mukaan ihan
-oikeutettu kuvailemaan sitä kaikkein mustimmilla väreillä; mutta
-jos otetaan lukuun paikkakunnalliset olot ja maan tavat, niin siinä
-vastentahtoisessa vaelluksessa ei ainakaan ole julmuuden kirousta,
-josta sitä on syytetty. Mitä viimein jalkamatkoihin tulee, niin
-niitä ensinnäkin ei koskaan tapahdu talvella, siihen ei pakoteta
-muita kuin voimakkaita, astumaan kykeneviä miehiä eikä heitäkään
-astuteta enempää kuin neljäkymmentä virstaa päivässä, jota paitsi
-joka kolmas päivä levätään tien varrella olevissa vankiloissa.
-Vartiasotamiehet astuvat myöskin jalkasin, ja heidän täytyy alinomaa
-pitää vaaria vangeista, he ovat niistä vastuun alaiset ja sen tähden
-he ihan varmaan paljon enemmän rasittuvat kuin vangit; sillä, vaikka,
-murhamiehen tosin täytyykin kantaa kahleitansa, niin sotamiehellä sen
-sijaan on aseensa, kantamuksensa ja ampumatarpeensa. Hän kuitenkin on
-nuhteeton valtionpalvelija ja tuo toinen ihmiskunnan hylkiö!
-
-Väärin on, että tavallisesta rikoksesta tuomittu ylhäissäätyinen
-saa, jos hänellä vielä on käytettävänään omia tai vierasten varoja,
-toisenlaista kohtelua kuin samasta rikoksesta tuomittu alhainen
-mies; niinpä ensin mainittu saa mielensä mukaan kaikessa mukavuudessa
-matkustaa määräpaikkaansa ainoastaan kahden kasakin seurassa, joiden
-matka edes takaisin hänen on kustannettava.
-
-Niin kuin jokainen rehellinen venäläinen tai siperialainen tunnustaa
-tämän vääryyden, yhtä varmaan joka virkamies ja joka tuomittukin,
-tunnustaa, että vartiamiehet ja muut vankien valvomiseen kuuluvat
-alemmat tai ylemmät virkamiehet eivät harjoita julmuutta. Tapahtuu
-kyllä sitäkin, että vastarintaan asettuvat tuomitut tiellä ammutaan
-tai muuten tehdään ikuisesti vaarattomiksi; vaan sellaiset tapaukset
-ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja ainoastaan pakon vaatimia
-keinoja, joihin ryhdytään vasta sitte, kuin kaikki muut on huomattu
-turhiksi. Venäläinen ei ole julma, niin kuin espanjalainen,
-turkkilainen, kreikkalainen tai eteläslaavilainen, vaan väärin
-käsitetystä armeliaisuudesta ja hitaudesta pikemmin liian lempeä ja
-anteeksi antava kuin liian kova ja ankara. Hän kyllä koettaa sekä
-eläimen että ihmisen voimia, mutta ei kiduta, nähdäkseen vain niiden
-tuskia. Jo "onneton" nimityksestä, jota kaikkialla käytetään kaikista
-tuomituista, näkyy kansan syvällinen myötätuntoisuus, ja se tunne
-vaikuttaa kaikissa, sekä sotamiehissä ja poliiseissa että vankilan
-päällysmiehissä ja vartioissa. Tietysti jotkut parantumattoman häijyt
-konnat joskus saavat suurimmankin kärsivällisyyden leimahtamaan
-vihaksi. Tuomitut itse kertoivat minulle, että huononpäiväiset
-kirjoittelijat käyttävät siirtopaikoissa yksin onnettomuuttakin
-runsaamman rahan ansaitsemiseen, kuin valtio heille antaa
-ylläpidoksi. Eräs entinen puolalainen santarmi, joka minulle kertoi
-elämäkertansa, valitti, että Puolan viime kapinan tähden tuomittuja
-Venäjän sotamiehet kohtelivat ankarammin kuin muita tuomittuja, jopa
-ihan säälimättömästikin. Vaan nykyisen hallituksen tekeminen vastuun
-alaiseksi sellaisista yksityisistä tapauksista on kerrassaan väärin.
-
-Kaikki nykyiset lait, asetukset ja laitokset todistavat, että
-hallitus kaikin tavoin pitää hyvää huolta Siperiaan tuomituista ja
-koettaa mikäli mahdollista lievittää niiden kohtaloa sekä antaa
-heille tilaisuutta toimittaa itsellensä ennemmin tai myöhemmin
-miellyttävämpi elämä. Ankarasti on kielletty syyttä kovasti
-kohtelemasta tuomituita ja ankarasti rangaistaan sen kiellon
-rikkomista; törkeäksi rikokseksi katsotaan heiltä ottaa mitään
-syyttä. Kaikkialla koetetaan lievittää rangaistusta, jos se suinkin
-on mahdollista, sekä toimittaa tuomittu pahantekijä parantuneena
-takaisin yhteiskunnan yhteyteen. Mutta autetaan ainoastaan sitä,
-joka apua ansaitsee, eikä suinkaan kaikkia, jotka parannusta
-teeskentelevät. Sillä Siperiassa ei kasvateta mitään teeskentelijöitä
-kuten Saksan vankiloissa. Siellä useinkin mielettömästi koetetaan
-tehdä pahantekijöistä pyhimyksiä; siitä venäläiset eivät tiedä
-mitään, koska heistä on itseselvä asia, että jokainen kunnioittaa
-kirkkoa ja rakkaita pyhiä, paastoaa aikansa ja yleensä tekee sen
-vähän, kuin ulkokaavainen kirkko vaatii. Sen tähden otetaankin
-pahuutta kiinni oikeasta paikasta ja saavutetaan tuloksia, joita ei
-muualla saavutetakaan.
-
-Viidestätoista tuhannesta joka vuosi Siperiaan tuomitusta joutuu
-tuskin tuhat vuorikaivoksiin; muut hajoitellaan eri kuvernementteihin
-eli, kuten on tapana sanoa, käsketään asettumaan. Suurissa
-vankiloissa pidetään miehet ja naiset erillään, vieläpä myöskin
-kristityt, muhamettilaiset ja juutalaiset; uutistalonpojiksi
-asettuessa otetaan myöskin uskonto lukuun. Heti kuin keveämpään
-rangaistukseen tuomittu pahantekijä saapuu määräpaikkaansa, saa
-hän hallitukselta viimeiseksi lahjaksi oleskelukirjan, ja siitä
-lähtein hän saa esteettömästi harjoittaa mitä hyvänsä laillista
-ammattia, mutta on kuitenkin sen verran valvonnan alainen, että
-ei saa virastojen luvatta poistua määrätystä piiristä, ehkäpä ei
-kylästäkään. Tänne tulon syitä ja entistä elämää häneltä ei kysellä,
-ei ainakaan pahaa tarkoittaen, sillä kukapa sitä huolisikaan hänelle
-muistuttaa. Asujamet, joiden keskellä hän elää, ovat kuuluneet
-tai kuuluvat vieläkin samanlaisiin onnettomiin tai ovat niiden
-jälkeläisiä; vähälukuiset vapaat talonpojat mukautuvat muiden
-siperialaisten tapoihin ja tottumuksiin. Autetaan onnettomia
-kaikin tavoin, joita tuskin kaikkia käy hyväksyäkään. Jo suuriin
-vankiloihin laitetaan työhuoneita, joissa ahkeroilla, työhön
-taipuvilla tuomituilla on tilaisuutta ansaita jotakin. Sitä paitsi
-koetetaan kouluilla hillitä kasvavan polven turmelusta tahi
-otetaan pahantekijöiltä jääneitä orpoja niin uhraavaisesti ja niin
-sydämmellisesti hoitoonsa, että ainoastaan sellainen, joka on
-tahallaan sokea, siitä ei näe, ja tahallinen mykkä sitä ei puhu.
-Tjumenin vankilassa kävimme koulussa, jossa nuori pappi opetti
-kristittyjen, juutalaisten ja tatarilaisten lapsia, ja ystävälliset,
-hyvät kasvot sillä pitkätukkaisella ja pitkäpartaisella nuorella
-papilla oli. Juutalais- ja tatarilaispoikien täytyi kyllä, kuten
-kristittyjen lastenkin, lukea oikeauskoisen kirkon katkismusta ja
-papin mielessä saattoi ehkä elää hiljainen toivo saada joku noista
-pakanoista ja juutalaisista kristityksi; mutta mitäpä vahinkoa
-siitä. Pojat oppivat katkismuksesta lukemaan venättä ja sitä
-paitsi kirjoittamaan ja laskemaan lukua, ja sehän olikin pääasia.
-Samassa Tjumenissa kävimme erään rikkaan rouvan perustamassa ja
-rakentamassa orpojen huoneessa, jota sama rouva myöskin johti ja
-suurimmaksi osaksi piti yllä. Se tiellä tai kaupungin vankilassa
-kuolleiden tuomittujen lapsille määrätty laitos oli oikea mallilaitos
-sanan paraimmassa merkityksessä: iloisia lapsia, kauniita koulu- ja
-makuuhuoneita, työhuoneita, leikkipaikkoja ja pikku teaatteri
-tarpeineen. Siinä me näimme oikeaa armeliaisuutta, jota ei kukaan voi
-olla kunnioittamatta. Mutta vielä enempi oli nähtävänä.
-
-Tjumenissa, Omskissa, Tobolskissa, eikä ainoastaan näissä
-kaupungeissa, vaan molemmissa mainituissa kuvernementeissa
-elimme ja olimme lakkaamatta tuomittujen, enimmäkseen pikku
-pahantekijäin, varasten, pettäjäin, rosvojen, Puolan kapinoitsijain
-ja muiden kapinallisten seurassa. Pankin esimies, joka meitä
-otti ystävällisesti vastaan, oli kahdeksitoista vuodeksi tänne
-tuomittu puolalainen kapinoitsija, nikkari, joka teki meille
-arkkuja, oli ryöstänyt postin, kuski, joka meitä kuljetteli,
-tehnyt pahan varkauden, palvelija varastanut ravintolassa erään
-juomavieraan, ystävällinen Rigan mies, joka meitä niin tehokkaasti
-auttoi Irtish-joen yli mennessä, oli väärentänyt erään asiakirjan,
-Goldmacher, juutalais-apulaisemme Obdorskissa, myönyt venäläisiä
-tyttöjä Turkin haaremiin, palvelustyttö, joka huonettamme siisti,
-surmannut lapsensa, Omskin apteekkari seoitellut tahallaan, kuten
-sanottiin, myrkkyjä j.n.e. Me viimein arvasimme joka henkilöstä
-hänen rikoksensa, ja poliisimestarilta saimme kyllä vakuutuksen,
-että melkein kuka hyvänsä arvokkaistakin miehistä, niihin luettuina
-myöskin jotkut kauppiaat, notaarit, valokuvaajat, näyttelijät
-y.m., olivat väärän rahan tekijöitä, pettureita t.m. sellaisia.
-Ja kuitenkin he kaikki ansaitsivat jokapäiväisen leipänsä, ehkäpä
-enemmänkin, eikä sellaisilta, jotka tahtoivat olla vaiti, olisi
-ollut hyvä mennä kyselemään heidän entisyyttänsä, koska olivat siitä
-kokonaan luopuneet.
-
-Että tuomittu entinen pahantekijä voi näin uudistua, siitä hänen on
-kiittäminen yksistään kansalaisiansa ja hallitusta, joka kykynsä
-mukaan edistää hänen vilpitöntä aikomustansa alkaa uutta elämää.
-Sille, joka tahtoo työtä, annetaan sitä ihan ilman epäluuloa,
-otetaan hänet arvelematta palvelukseen, käytetään entistä varasta
-renkinä, kuskina tai kokkina, lapsensa murhaajaa lasten hoitajana
-ja samoin kaikkia muita, mikäli tarvitaan. Ja kuten vakuutettiin,
-perin harvoin sitä tarvitsee katua. Siten monestakin pahantekijästä
-tulee vähitellen rehellinen kansalainen, synnin kirous tuskin ulottuu
-siellä toiseenkaan polveen asti. Siperiassa on mahdollinen, mikä
-muualla ei ole: pahantekijän muuttaminen rehelliseksi ihmiseksi.
-Että sitä ei aina tapahdu, että Venäjällä kuten muuallakin on
-parantumattomia joukossa, myöntää joka siperialainen; että
-seurakunnastaan erotettu ja pois toimitettu rosvo Siperiassa paljon
-useammin tulee varsinaiseksi pahantekijäksi, kuin muu rangaistuksensa
-kärsinyt pahantekijä jälleen lankee entisiin synteihinsä, on kyllä
-huomioon otettava tosiasia.
-
-Kaikki sen laatuiset tuomitut, joista nyt on ollut puhetta saavat
-elää ja olla, miten tahtovat. Sitä vastoin pidetään törkeitä
-pahantekijöitä vuorikaivoksissa työssä. Nertshinskissä työskentelee
-neljä tuhatta näitä onnettomia, tuskin väheten tai suuresti
-enentyenkään luvultansa. Kruununtilan vuorikaivosten nykyiseltä
-päämieheltä kenraali von Eichwaldilta sain näistä rikoksellisista
-tarkkoja tietoja.
-
-Kaikki vuorikaivoksiin tuomitut tuodaan sinne jalkaraudoissa, ja
-heidän täytyy kahleissaan tehdä samaa työtä, kuin muut vapaat
-kaivosmiehet. Ymmärtäväinen päällysmies, jonka valvonnan ja käskyn
-alaisina he ovat, kohtelee heitä jo siitäkin syystä hyvästi, että
-hänen ja hänen perheensä elämä olisi turvattu; sillä hänellä ei ole
-niin suurta miesvoimaa, kuin hän kapinan tukeuttamiseksi tarvitsisi,
-jos se syttyisi. Tuomitun rikos on hänelle tietty; sen tähden hän ei
-huoli keltään kysellä hänen entisyyttänsä. Pitkän ajan kuluttua enin
-osa näistä pahantekijöistä vapaasti ja ihan itsestään avaa hänelle
-sydämmensä ja pyytää rangaistuksen lievitystä. Jokainen näistäkin
-tuomituista saa tuoda perheensä mukanaan tahi täällä esteettömästi
-rakentaa uuden. Jos hän vielä sillä tavalla kuuluu ihmiskunnan
-yhteyteen, niin hänessä useimmiten herää katumus ja samalla toivo,
-ja toivosta kasvaa halu saada unhottumaan, mitä ennen on tapahtunut.
-Hän tekee vuoden kaksi työtä kahleissa, käyttäytyy hyvästi ja
-saavuttaa luottamusta. Hänen esimiehensä otattaa häneltä pois raudat.
-Hän pysyy uskollisena päätöksissään, tekee ahkerasti yhä edelleen
-työtä ja alkaa elättää perhettänsä. Perhe pitää häntä tässä maassa,
-jota hän alusta niin sanomattomasti pelkäsi; hän huomaakin sen
-paremmaksi mainettansa ja alkaa tulla tyytyväiseksi. Silloin on hetki
-tullut antaa hänet takaisin yhteiskunnalle. Virkamies neuvoo häntä
-asettumaan talonpojaksi. Vuosia on kulunut hänen pahasta teostaan;
-se on hänen muistissaan enää vain, pahana unena. Edessään näkee hän
-vaurastuvan talon, takanaan kahleet. Kotipaikkansa on hänelle tullut
-vieraaksi, hän on tottunut tähän uuteen vieraaseen maahan. Hänestä
-tulee talonpoika, hän tekee työtä, elää ja kuolee parantuneena
-ihmisenä. Silloin loppuu hänen lastensakin tuomio. Vapaina Siperian
-kansalaisina viljelevät he edelleen hallituksen lahjoittamaa maata.
-Tämä ei ole mitään mielikuvitusta, vaan ilmeistä totta.
-
-Tosin kyllä eivät kaikki tuomitut tyydy kohtaloonsa. Äkeissään
-siihen ja koko ihmiskuntaan, tyytymätönnä kaikkeen, kyllästyneenä
-työhön, ehkäpä ikävissään kotiin tai ainakin vapauteen miettii
-hän yksin tai jonkun toisen taikkapa useampainkin kanssa pakoa.
-Viikkoja, kuukausia, vuosikausia tähystelevät he sopivaa hetkeä;
-toinen kertoo toiselleen tarkkaan ja moneen kertaan koko elämänsä
-historian, kuvaelee pienimpiin yksityiskohtiin saakka kotikylänsä,
-seudun, lapsuutensa kodon, luettelee hänelle sukulaistensa nimet,
-kaikki kylän asukkaat, naapurikylät, lähimmät kaupungit, ei unhota
-mitään, vaan painaa kaikki hyvin tarkkaan; toisen muistiin; sillä
-hän tahtoo vaihtaa nimeä, että olisi vaikeampi tuntea häntä, jos
-hänet saataisiin kiinni. Toinen tekee ihan samoin. Seppä lahjotaan
-ja taivutetaan suostumaan pakoon tai ryöstetään häneltä, jos niin
-täytyy, kelvollisia kaluja, joilla katkoa kahleet. Kevät on tullut
-ja sovittu määräpäivä; pakeneminen on hyvin helppo vuorikaivosten
-oloissa; muutamaan tuntiin ei suinkaan arvata ketään kaivata. Jos
-pakolaiset kerran pääsevät metsään, niin he ovat turvassa kiinni
-joutumiselta, vaikka ei aina vaaroilta. Sillä täällä syntyneen
-tunguusin tai jakutin turkki välähtää, hänen ajellessaan metsissä
-otuksia, karkulaisen silmiin paljon paremmalta kuin hänen omansa
-ja sen tähden hyvin houkuttelevalta, ja tarkka luoti päättää sen
-turkin tähden ihmisen päivät ilman mitään omantunnon vaivoja. Paitsi
-sellaista yhtymistä pakolaisilla tuskin on mitään esteitä. Joka
-siperialainen joko synnynnäisestä hyväntahtoisuudesta tai väärin
-käytetystä armeliaisuudesta, ehkäpä myöskin pelosta tai hitaudesta
-pikemmin auttaa pakolaista, kuin häntä estää. Kaikissa tai ainakin
-useimmissa tien varrella olevissa kylissä asettavat talonpojat
-avonaisen ikkunan eteen suuren astian maitoa, leipäkannikan ehkäpä
-lihaakin, yöllä kulkevia pakolaisia varten, että heidän ei tarvitsisi
-varastaa. Niin kauan, kuin pakolainen ainoastaan ottaa, mitä hänelle
-siten vapaasti tarjotaan, tahi pyytää tai kerjää, mutta ei tee mitään
-luvatonta, ei varasta eikä ryöstä, niin kauan ei edes kylänvanhinkaan
-ole huomaavinansakaan, vaikkapa yöllä tuntemattomia ihmisiä kulkee
-läpi kylän, ottaen tuota "onnettomille" aiottua ruokaa ja leväten
-lämpimissä, aina syrjään rakennetuissa saunoissa. Ja vaikkapa joku
-onneton keskipäivälläkin kerjäisi, ei häntä ilmaista, ja vaikka
-hän pyytäisi suitsiakin, niin hänelle annetaan, jos vain sattuu
-liikenemään. Mitä hän suitsilla tekee, arvataan kyllä. Kylän lähellä
-on joukko hevosia ilman mitään paimenta, vaikka susia ja karhuja
-kyllä saattaa olla lähellä. Sinne menee pakolainen, pistää kelpo
-oriille suitset päähän, hyppää selkään ja ratsastaa mukavasti pois.
-
-"Nikolai Aleksandrovitsh", ilmoittaa joku hevosen omistajalle,
-"joku onneton juuri läksi ratsastamaan sinun paraimmalla hevollasi;
-Romanovskojaan päin hän näkyi lähtevän. Pitäisikö häntä ajaa takaa?"
-
-"Mitä vielä", vastaa Nikolai, "kyliä hepo palaa itsestäänkin. Joku
-onneton sen varmaankin vei. Ratsastakoon hän kyllikseen."
-
-Hepo kyllä palaakin, sillä Romanovskajan tuolla puolen onneton
-vaihtaa sen toiseen ja ratsastaa sillä edelleen, ja entinen hepo
-hyvillään juoksee tuttua tietä kotosalle.
-
-Näin autettuna ruualla ja kyydillä saapuu yhdeksänkymmentä sadasta
-karanneesta tuomitusta Tjumeniin, Permaan, jopa Kasaniinkin asti.
-Jos heillä olisi vähäkin maantieteen taitoa eivätkä aina kulkisi
-kotoansa kohti samaa tietä kuin sieltä Siperiaan, niin he hyvin
-usein pääsisivät perille. Mutta nyt otetaan Tjumenissa, Permassa
-ja Kasanissa taas kiinni melkein kaikki pakolaiset. Ja vaikkapa
-nimensä vaihtanut ei hämmennykään tai toinen ei tiedä mitään vastata
-mihinkään kysymyksiin, niin ei se nimenvaihto eikä itsepintainen
-tietämättömyys juuri ketään pelasta tuomiosta uudestaan Siperiaan
-eikä selkäsaunasta, joka annetaan jokaiselle kiinni saadulle
-karkaajalle. Hän saa matkustaa samaa tietä kuin ennen pahantekijänä,
-ja määräpaikkaan saavuttuansa hän ehkä heti taas koettaa uutta
-pakomatkaa. Moni tuomittu on, kuten meille kerrottiin, neljä, viisi,
-jopa kuusikin kertaa vasten tahtoaan siten vaeltanut läpi suurimman
-osan Siperiaa.
-
-Nopeammin kuin näiden parantumattomani pakolaisten retket loppuu
-niiden vaelteleminen, jotka matkalla varastavat tai tekevät
-muuta rikosta. Silloin muuttuu talonpoikain välinpitämättömyys
-kostonhimoiseksi vihaksi. Kaikki vakinaiset maanviljelijät lähtevät
-takaa ajamaan ja karkulainen on hukassa, jos ei erityinen onni häntä
-pelasta. Jos hänet saadaan kiinni, niin ei mikään pelasta häntä
-tuskallisesta kuolemasta. Sitte löytyy vain ruumis, jossa ei näy
-mitään väkivaltaisen kuoleman merkkejä. Ruumis haudataan, sen löytö
-ja hautaaminen ilmoitetaan velvollisesti virastolle, se lähettää
-tiedon kuvernöörille ja tämä vuorostaan kenraalikuvernöörille;
-mutta kansan koston uhriksi joutunut pahantekijä on jo aikaa ennen
-mädännyt, kuin piirilääkäri voi saapua paikalle, jos hän sinne
-lähteekään. Ketä kosto kohtasi, ei tiedetä. Sillä tavalla katoaa
-nykyään, eikä hallituksen käskystä, joku tuomittu, jonka lopusta ei
-kukaan eikä mikään virasto tiedä mitään. Jokainen tuomittu, joka
-Siperiaan saapuu, tietää, mitä hänelle tulee, jos hän pakolaisena
-varastaa tai tekee muuta rikosta. Ja sen tähden eletään täällä
-tuhansien pahantekijäin keskellä yhtä hyvässä turvassa kuin missä
-muualla hyvänsä, ehkäpä paremmassakin kuin suurissa kaupungeissa,
-joita ihmiskunnan roskajoukko saastuttaa.
-
-Olen koettanut piirtää tarkkaa kuvaa oloista sellaisina, kuin ne
-nykyään ovat tai vuonna 1876 olivat. Minun tarkoitukseni ei ole
-ollut niitä lievittää eikä kaunistella. Siperiaan siirtäminen
-pysyy täst'edes kuten tähänkin asti kovana rangaistuksena, ja sitä
-kovemmalta se tuntuu, mitä sivistyneempi, tuomittu on, ja kenen
-hyvänsä sivistyneen ihmisen silmissä se kyllä näyttää kauhealta.
-Mutta Siperiaan siirto ei ole olevakaan mitään muuta kuin rangaistus,
-ja sen tähden sen pitää kohdatakin sivistynyttä kovemmin kuin
-sivistymätöntä. Tästä periaatteesta voidaan kyllä väitellä, mutta ei
-sitä voida kokonaan hyljätä.
-
-
-
-
-Tutkimusmatkoja Tonavalla.
-
-
-Unkari on vanhastaan ollut Saksan linnuntutkijain ikävöitynä
-luvattuna maana ja sinä se ainiaan pysyy. Sillä on sopivampi asema
-kuin millään muulla Europan maalla Pohjanmeren ja Mustanmeren,
-Itämeren ja Välimeren välillä. Se ulottuu toisella puolen suureen
-Itä-Europan tasankoon ja toisella Alppeihin ja siinä on kaikenlaisia
-asuma-aloja, Pohjolan ja Etelän seutuja, aroja ja vuoristoja,
-metsiä, suuria jokia ja soita. Sen kaiken tähden siellä onkin sekä
-vakinaisille että vaelteleville ja muuttolinnuille, kaikille yhtä
-hyviä etuja ja viehättävyyksiä ja sen tähden siellä myöskin on
-hyvin rikas lintumaailma, jollaista tuskin on missään muussa meidän
-maanosamme maassa. Sen rikkauden innokkaat kuvailut etevimpäin
-tutkijain ja mestarien kynästä myöskin enentävät ja vahvistavat
-Saksan kaikkein linnuntutkijain niin sanoakseni synnynnäistä
-ikävöimistä sinne. Mutta kumma kyllä harvoin saksalaiset käyvät siinä
-kauniissa, rikkaassa maassa, vaikka se onkin niin lähellä.
-
-Minäkin olin nähnyt ainoastaan sen pääkaupungin ja sen verran muuta
-maata kuin rautatievaunujen ikkunasta voi nähdä; sitä vilkkaampana
-eli minussa tuo sama ikävä. Se oli tuleva tyydytetyksi, mutta sitä
-elävämpänä se sitte jälleen heräsi. Ei kukaan rangaistuksetta
-käyskentele palmujen alla, sanotaan, eikä kukaan lintujen tuntija voi
-olla ikävöimättä uudestaan Frushkagoraan, jos saa kerran oleskella
-siellä joitakuita toukokuun päiviä.
-
-"Lähdettekö", kysyi minulta armollinen suojelijani, perintöruhtinas
-Rudolf, "Etelä-Unkariin kotkia ammuskelemaan? Minulla on tarkka
-tieto parista kymmenestä kotkanpesästä, ja luulenpa saavamme oppia
-paljonkin siellä käydessämme, jos vain ahkerasti tarkastelemme."
-
-Kaksikymmentä kotkan pesää! Kun on vuosikausia ollut kahlehdittuna
-Pohjois-Saksan autiuteen ja osaa vähänkin kuvitella mielessään
-sellaisia tapauksia linnuntutkijan retkiltä, niin kylläpä arvaa,
-millä suurella ilolla suostuin. Kaksikymmentä kotkanpesää Wienin
-seuduilla, lähellä Pestiä; enpä suinkaan olisi ansainnut isäni nimeä,
-jos olisin pysynyt välinpitämättömänä! Lyhyiksi hetkiksi supistuivat
-päivät kaikenlaisissa varustuksissa ja viikoiksi pyrkivät ne
-pitenemään malttamattomuudeksi, jolla lähtöä odottelin.
-
-Pieni, mutta iloinen, toimelias ja hyvää menestystä toivova
-oli seurue, joka toisena pääsiäispäivänä 1878 läksi Wienistä.
-Paitsi korkeaa herraamme ja hänen ylhäistä lankoansa oli
-metsästyskumppaneina ainoastaan ylihovimestari kreivi Bombelles,
-Eugen von Homeyer ja minä, nopeakulkuisessa, mukavassa höyryveneessä,
-joka päiväkauden kuluttua vei meitä jo Pestin tuolla puolen "sinisen"
-Tonavan suuta kohden. Keväisen aamuauringon valossa oli muhkea
-Ofenin keisarillinen linna edessämme; kevään ensi vihannuus loisti
-Bloxbergin puutarhoista, kuin aamulla varhain läksimme Unkarin
-pääkaupungista.
-
-Sitä joen osaa, jota nyt kuljimme, ei käy verrata Reinillä, ei
-Ylä-Tonavalla eikä, kuten sanotaan, Ala-Tonavallakaan matkustukseen.
-Muutaman kilometrin päässä kaksoiskaupungin alapuolella mataloituvat
-rannat; nopeasti alenevat varsinkin oikean jokirannan vuoret
-tavallisiksi kunnaiksi ja ainoastaan sinertävän etäällä näkyy vielä
-kohtuullisen korkeita piirteitä ikään kuin vähän aaltoilevan.
-Vasemmalla rannalla leviää avara tasanko. Harhaileva katse ei näe
-sen toista laitaa eikä muuta kuin yksitoikkoisuutta; tuskin suuret
-rikkaat kylätkään voivat sitä vetää puoleensa. Siellä täällä nojaa
-paimen omituisessa puvussaan paksua sauvaansa vasten; mutta ei
-hänellä ole paimennettavana hyväsävyinen lammaskatras, vaan röhkiviä
-harjaksen kantajia vilisee päivettyneen miehen ympärillä tai makaa
-rivittäin mukavassa rauhassa. Tulvan täyttämien lätäkköjen päällä
-leikittelee töyhtöhyyppä; laajoilla aukeilla paikoilla liitelee
-sinihaukka; jyrkkiin rantaäyräihin kaivamiensa pesien edessä lipuvat
-törmäpääskyt ylös alas; lukemattomien laivamyllyjen pärekatoilla
-astuskelevat västäräkit purstoaan viiputellen; vedestä nousee meluten
-sorsia ja merimetsoja; sen pinnan päällä risteilee haarahaukkoja ja
-variksia. Jotenkin sellainen on tämän seudun kuva.
-
-Kohta muuttuu taas maisema. Yhä enemmän alenee tasanko, joka
-ennen muinoin on syntynyt juuri joen kautta ja jossa nyt joella
-on syvä uomansa. Avaroille, laitureilla, vielä suojelemattomille
-aloille, jotka joka tulvan aikaan jäävät veden alle, jakautuu joki
-lukemattomiin, enimmäkseen myöskin nimettömiin haaroihin. Rehevä
-metsä peittää rantoja ja haarakkeiden välisiä saaria. Tiheät
-rantavesakot estävät näkemästä syvemmälle metsään, joka peninkulmia
-laajalti piirittää näköalaa. Kaikessa yksitoikkoisuudessaan
-kuitenkin vaihtelevia kuvia syntyy ja haihtuu, muodostuu, kiertyy
-ja hajoaa, mikäli laiva kääntelehtää joessa. Metsät ovat pajuja,
-valko-, hopea- ja mustaa haapaa, jalavaa ja tammea, ensimainittuja
-paljon -- runsaammin, toisia niukalti seassa. Korkeammalle tiheää
-rantavesakkoa, joka on melkein yksinomaan pajua, ylenevät vanhemmat
-saman lajiset puut; etempänä metsäin sisällä, jotka paikoittain
-ulottuvat kauaskin maan sisään, nostavat suuret hopea- ja mustat
-haavat sieviä latvojansa, ojentelevat vanhat, myhkyräiset tammet
-kuivia latvaoksiansa ilmaan. Puhkeavista pajunvesoista aina kuoleviin
-jättiläispuihin asti näkee yksi ainoa katse kaikkia puuelämän eri
-asteita: elämään syntyviä, siemenestä puhkeavia, vahvistuvia,
-täydessä kasvussa olevia, kuivalatvaisia, taivaallisen tai maallisen
-tulen kaatamia ja puoleksi hiiltyneitä, maassa makaavia, mätäneviä
-puunrunkoja. Välissä välkkyy juoksevaa tai seisovaa vettä; yllä on
-kaareva taivas. Salaperäisestä hämärästä kaikuu satakielen, peipposen
-sävelet, rastaan laulu, haukan tai kotkan huuto, tikan rummutus,
-korpin rääkyntä, haikaran kirkuna. Silloin tällöin avautuu hakkuun
-jäljeltä kiinni kasvamaton aukko läpi metsän ja antaa katsahtaa sen
-takaista etäistä maisemaa, oikean puolisen rannan avaraa tasankoa,
-etäisempää kukkulariviä, äärettömiltä näyttäviä vainioita, jotakin
-kirkonkylää tai kaupunkia. Kesällä, jolloin lehtien vihreys on
-jotenkin samanvärinen, myöhään syksyllä, talvella ja aikaisin
-keväällä, jolloin puut ovat lehdettöminä, tuntunee tämä jokivarsien
-maisema väsyttävältä; nyt tosin kaikki on myöskin yksimuotoista,
-mutta ei viehättämätöntä; sillä kaikki paju- ja haapalajit ovat
-nykyään nuoressa lehtipuvussa, enimmät myöskin kukoistuksessaan,
-joten metsät ainakin siellä täällä näyttävät oikein kirjavilta.
-
-Ainoastaan joissakuissa paikoin on mahdollinen päästä syvemmälle
-sellaiseen metsään, se kun yleensä on vain ääretöntä suota. Jos
-joko kuivia polkuja tai vesiä myöten sinne kerran päästään, niin
-saavutaan ennemmin tai myöhemmin erämaahan, jollaista ei Saksassa
-ole. Sellaiset paikat, jotka ovat korkeimmalla joen pinnasta ja
-joissa maaperä on lihavaa, mudan sekaista, muistuttavat ensi
-katsauksella Saksan metsiköitä. Siellä lehmänkielot ovat mehukkaan
-vihreänä ja valkoisilla tuoksuvilla kukilla ihanasti koristettuna
-mattona, joka laajalti peittää maata. Mutta jo sielläkin rehottaa
-upeasti kasvavia nokkosia ja sinivatukoita niin runsaasti ja
-kaikenlaiset köynnöskasvit kiemurrellen niin kokonaan täyttävät
-metsiköt, että jalkamiehellä on melkein voittamattomia esteitä ja
-vastuksia. Toisissa paikoin on metsä oikeana ryteikkönä, josta ylenee
-jättiläispuita. Mahtavan isoja runkoja makaa vanhuudesta, myrskyn
-voimasta, salaman tai kevytmielisten paimenten tulesta kaatuneina
-vedessä mätänemässä, usein jo pohjana, josta kasvaa nuorta, rehevää
-vesakkoa; toiset vähemmän mädänneet sulkevat tietä. Putoilleita
-risuja, hienoja ja paksuja oksia on tuuli ajellut yhteen uiviksi
-saariksi ja niemekkeiksi, jotka pikku veneille ovat yhtä suurena
-vastuksena kuin kaalajan jaloillekin. Samanlaisia uivia kaislasaaria
-on pettävänä peitteenä aukeain vesien päällä. Mutaharjanteet,
-joissa pajun ja haavan siemenille on sopivaa maata, kasvavat
-läpipääsemättömiksi tiheiköiksi ja anastavat tilaa ruohokoiltakin,
-jotka peittävät monen neliöpeninkulman alan; nuoria ja vanhoja
-pajumetsiköitä on ruohometsikön sisässä tummempina pilkkuina. Mitä
-synkän metsän tiheiköissä, hetepaikoissa ja ruohokoissa lienee, jää
-tutkijan silmältä näkemättä, sillä ainoastaan metsän laiteita voi hän
-tarkastella, liikkuen leveitä vesiteitä myöten.
-
-Sellaisessa seudussa aloimme metsästyksemme, joka ensi sijassa
-tarkoitti ilmojen valtiasta, kotkaa. Niitä ei ensimmäisenä
-matkapäivänä vielä lainkaan ollut meidän näkyvissämme, sitä vähemmin
-pyssyn kantomatkalla; sen sijaan kävimme vanhastaan kuuluisassa
-Adonyn haikarasaaressa, ja siinä meillä oli kyllin tilaisuutta
-tarkastella niiden hautomista. Kaksi miespolven aikaa on tämän saaren
-pitkissä puissa majaillut paljon kauemmin siellä asuskelleiden
-peltovaristen joukossa haikaroita ja merimetsoja, ja vaikka
-viimemainitut ovat kuusikymmenluvulta lähtein melkoisesti vähenneet,
-eivät ne sentään vielä ole kokonaan hävinneet. Neljä-, viisikymmentä
-vuotta sitte pesi täällä, Landbeckin arvion mukaan, noin tuhat paria
-yöhaikaroita, kaksisataa viisikymmentä paria harmaita haikaroita,
-viisikymmentä paria silkkihaikaroita ja sata paria merimetsoja.
-Nykyään ovat peltovarikset kerrassaan voitolla, viisisataa tai
-ehkä kaksituhattakin paria. Harmaita haikaroita lienee noin
-puolitoista sataa ja yöhaikaroita kolme- tai neljäkymmentä paria,
-silkkihaikaroita ei yhtään; ainoastaan merimetsot ovat säilyneet
-jotenkin yhtälukuisina kuin ennen. Kuitenkin helisi vielä vähintään
-kaikua entisestä elämästä, kuin nousimme saarelle, ja siellä täällä
-lienee elämä metsässä jotenkin yhtä vilkas kuin ennenkin.
-
-Näköään paraimmassa sovussa elävät sellaisilla haikarasaarilla eri
-linnut yhdessä, vaan ei niiden kesken sittekään ole rauhaa eikä
-ystävyyttä. Toinen ahdistaa ja auttaa, verottaa ja elättää toista.
-Peltovaristen asuinpaikkoihin saapuvat haikarat, päästäkseen
-itse rakentamasta pesiä; varikset niitä rakentelevat ja antavat
-muuttolintujen tulla; ne tulevat ja varsinkin haikarat karkoittavat
-rakentajat pois pesistä, anastavat ne tai ainakin niiden
-rakennusaineet. Merimetsot vuorostaan kiistelevät haikaroilta tuota
-varastettua saalista ja rupeavat väkivaltaisiksi hallitsijoiksi tähän
-sekalaiseen hautomavaltioon. Mutta näiltäkin varkailta ja ryöväreiltä
-toiset taas varastavat ja ryöstävät; sillä varikset ja haukat, joita
-harvoin puuttuu sellaisista asuinpaikoista, elävät itse ja elättävät
-poikasiaan suurimmaksi osaksi niillä kaloilla, joita haikarat ja
-merimetsot tuovat naarastensa ja poikasiensa ravinnoksi. Erilajisten
-hautomalintujen ensi yhtyminen on vihamielinen. Ankarasti ja kauan
-siinä taistellaan, ja kymmenesti voitettu ryhtyy vielä yhdennentoista
-kerran taisteluun ennen, kuin taipuu välttämättömään kohtaloonsa.
-Aikaa myöten parantuvat olot sikäli, kuin tällaisen lintuvaltion eri
-lajit vähitellen huomaavat, että yhdessä olosta sentään on etuakin ja
-että tilaa on kyllä elää rauhallisina naapureina. Taistelut ja riidat
-eivät kuitenkaan koskaan lopu kokonaan, mutta varsinainen sota eri
-lajien kesken muuttuu vähitellen laimeammaksi, ainakin siedettäväksi.
-Totutaan toisiinsa ja käytetään vastustajan työkykyä hyväkseen niin
-paljon kuin mahdollista. Tapahtuupa niinkin, että ryöstöä kärsinyt
-seuraa ryöstäjää, jos se syystä tai toisesta valitsee toisen
-hautomapaikan.
-
-Sekalaisen haikarajoukon näkö on erittäin puoleensa vetävä. "Tuskin
-on", kuten sitä Baldamus kuvailee, "vaihtelevampaa, viehättävämpää,
-kauniimpaa kuin nämä Unkarin suot lintumaailmoineen, katsottakoonpa
-sitte lintujen lukua tai niiden muodon ja värien ominaisuutta.
-Ken vain on nähnyt huomattavimmat näistä suon asujamista koolla
-astumassa, marssimassa, juoksemassa, kiipeämässä, lentämässä eli
-yhteensä elämässä, hänen totisesti täytyy myöntää, että sellainen
-lintujen elämä on ihmeellisen viehättävä." Tämä kuvaus on oikea
-silloinkin, kuin sillä tarkoitetaan köyhtynyttä Adony-saarta. Vaikka
-ennen muinoin hyvin rikas lintumaailma onkin paljon vähennyt, niin
-yhä siellä vielä sentään on tuhansia. Isoilla metsän aloilla on
-jokaisessa suuressa puussa pesä, monessa pari- kolmekymmentäkin, ja
-sellaisissa puissa sekä niiden ympärillä on monenlaisten asujanten
-elämää ja vilinää. Pesissä istuvat hautomassa peltovaristen,
-harmaiden ja yöhaikarain ja merimetsojen naarakset, katsellen
-tummilla rikkikeltaisilla, veripunaisilla ja vihreillä silmillään
-häiritsijää, joka lähestyy heidän pyhyyttänsä. Jättiläispuiden
-korkeimmilla oksilla istuu ja kiipeilee ja päällä ilmassa räpyttelee,
-lentää ja liitelee mustia, ruskeita, yksivärisiä ja kirjavia,
-loistottomia ja loistavia lintuja; ylempänä kiertelevät haukat;
-runkoja nakuttelevat tikat; päärynäpuun kukista etsivät jokapäiväistä
-leipäänsä siloiset, notkeat kertut, lehtiverhoon jo pukeutuneen
-kirsikkapuun latvoista peipot ja uunilinnut. Muutamissa paikoissa
-niin ihmeen ihana lehmänkieloverho on laajalti likautunut lintujen
-jätteistä, rikkoutuneista munista tai munankuorista sekä mätänevistä
-kaloista, joita on putoellut pesistä.
-
-Ensimmäinen pamaus korkean isäntämme pyssystä saa aikaan sanomattoman
-hälinän. Kirkuen nousevat peljästyneet haikarat, korvia ja mieltä
-huumaavasti raakkuen varikset; tyytymättömästi naristen lähtevät
-myöskin merimetsot pesistään. Metsän päälle syntyy lintupilvi,
-liitelee sinne tänne, ylös alas, tiheten pimittää puiden latvoja,
-hajoaa eri osiin, jotka hitaasti laskeutuvat pesien luo, joista juuri
-läksivät pakoon, vähän aikaa pimittävät niitä ja sitte taas yhtyvät
-pääjoukkoon. Joka lintu parkuu, raakkuu, narskuttaa ja kirskuttaa
-niin, että korvat lumpeutuvat; joka lintu lentää pois ja jokaista
-taas pesän ja munain huoli vetää takaisin. Koko metsä joutuu ikään
-kuin kapinaan; mutta siitä hurjasta hälinästä huolimatta virittelee
-peippo aamuvirttänsä, riemuitsee tikka, laulaa satakieli ihanoita
-säveliään, ja siten tulevat runohenget ilmi varasten ja ryövärien
-joukosta.
-
-Neli- viisituntisen metsästyksen jälkeen kannamme runsaan saaliin
-mukavaan laivaan, iloisaan kotoomme, tutkiaksemme sen edelleen
-lipuessa saamiamme aarteita tieteellisestikin. Tuntikausia kynnellään
-joen pintaa saman kaltaisten metsien välitse, kuin edellä kerroin,
-silloin tällöin myöskin suurempien tai pienempäin kaupunkien ja
-kylien ohitse, kunnes enenevä hämärä pakottaa pysähtymään. Hämärissä
-seuraavana aamuna saavuimme Apatiniin. Tykin laukaukset, soitto ja
-iloiset huudot tervehtivät rakasta perintöruhtinasta. Kaikenlaista
-kansaa tunkeutuu höyrylaivan ympärille; sikäläisiä apumetsästäjiä,
-kotkan pesäin etsijöitä, kiipeäjiä, linnun nylkijöitä tulee laivaan;
-toista kymmentä pikku venettä n.s. czikeliä tuodaan kannelle, sitte
-laiva kääntyy kyntämään takaisin vastavirtaan ja viemään meitä
-lähelle erään leveän haarakkeen suuta. Sitä myöten me nyt ensi kertaa
-tunkeudumme syvemmälle märkiin rantametsiin, suurempi vene, jossa
-me istumme, edeltä ja kaikki pienet Apatinista otetut jäljestä kuin
-sorsan poikaset emänsä jäljissä. Tänään pyynti tarkoittaa merikotkaa,
-joita näissä metsissä pesii niin runsaasti, että neliöpeninkulman
-alalta oli löydetty koko viisi pesää. Pyssymiesten ominaisella
-ilomielellä hajaudumme eri suunnille eri pesiä kohti.
-
-Minä tunsin jo ennestään varsin hyvin tämän rohkean, ryöstämään
-kykenevän petolinnun, sillä olinpa sitä monesti nähnyt Norjassa ja
-Lapinmaassa, Siperiassa ja Egyptissä, vaan en ollut vielä koskaan
-tarkastellut sen pesää: sen tähden oli tämä tutkimustilaisuus minulle
-hyvin tervetullut. Nimensä mukaan asuu tämä petolintu mieluisimmin
-meren rannoilla sekä myöskin suurten, kalaisten järvien ja jokien
-rannoilla. Jos talvi karkoittaa sen pois asuinpaikoiltaan, niin
-siirtyy se ainoastaan sen verran etelämmäksi, kuin välttämättä
-täytyy, voidakseen tulla toimeen kylminäkin kuukausina. Unkarissa
-sitä on runsaimmin kaikista suurista petolinnuista, ja siellä se
-pysyy talvetkin; ainoastaan nuorempana eli ennen vaurastumistaan
-täyteen voimaansa tekee se pitempiä retkiä, ikään kuin tutkien
-vieraita seutuja. Sen tähden näkyy keväällä niillä seuduin, jossa nyt
-metsästelimme, ainoastaan vanhoja, väriltään vaalenneita eli siis
-täys'kasvuisia, siitoskuntoisia merikotkia, jota vastoin syksyllä
-ja talvella Tonavan rantametsissä vilisee, paitsi poikasia, jotka
-ovat muutama kuukausi sitte lähteneet pesistä, myöskin muualta tänne
-kokoutuneita merikotkia. Niin kauan, kuin joki on auki, niiden ei
-ole vaikea tulla toimeen, sillä ne pyytelevät yhtä taitavasti,
-ehkäpä taitavamminkin vedessä kuin maalla, liitelevät joen päällä,
-kunnes huomaavat kalan, syöksyvät kuin ukon nuoli alas ja välistä
-sukeltavat saaliinsa jäljestä veden allekin, mutta nousevat mahtavien
-siipiensä avulla pian jälleen ylös, kantavat saaliin, johon iskivät
-voimakkaat kyntensä suomusverhon läpi, johonkin rauhalliseen paikkaan
-ja syövät sen siellä kaikessa mukavuudessa. Kun Unkarissa ei näiden
-kotkain ryöstelemisiä niin ankarasti tuomita, kuin muualla eikä
-siis heitä juuri ahdistella, niin ne usein oleksivatkin lähellä
-kalastajani majoja, istuskelevat ihan lähimmissä puissa vaanimassa,
-kunnes kalastaja heittää heille säiliössä kuolleita kaloja tai mitä
-muuta syötävää sattuu heille jäämään. Samoin kuin kalastaja, elättää
-merikotkia myöskin unkarilainen, servialainen ja slavonilainen
-talonpoika, he kun eivät hautaa kuolleita eläimiä, vaan jättävät
-kotkain, koirien ja susien huoleksi raadon pois toimittamisen. Jos
-joen jäätyminen riistää merikotkalta tavallisen saaliinsa eikä
-sattumalta löydy mitään raatoakaan, niin ei hän siitä kärsi mitään
-puutetta, sillä jalomman ja rohkeamman vuorikotkan tavalla pyytää
-merikotkakin mitä hyvänsä riistaa, jota vain luulee jaksavansa
-voittaa. Se iskee kettua ja jänistä, siiliä ja rottaa, vesilintuja
-ja harmaita hanhia, ryöstää partahylkeiltä imevän pojan ja menee
-innossaan niinkin pitkälle, että iskee mahtavat kyntensä myöskin
-jonkun nokkavalaan tai sammen selkään, jotka molemmat vetävät
-sen veden alle ja hukuttavat ennen, kuin se ehtii saada kynsiään
-irti; hyökkääpä se välistä ihmisenkin kimppuun. Näin merikotkalla
-tuskin koskaan on puutetta, vaan hän päin vastoin saa viettää ihan
-huoletonta elämää, jos häntä ei varsin rajusti ahdistella.
-
-Hautoma-aikaan asti elää merikotka rauhassa vertaistensa kanssa,
-vaan sen lähestyessä herää hänenkin sydämmessään taistelun kiihko,
-useimmiten kaiketi kateudesta. Naaraksen ja pesän tähden taistelevat
-merikotkat ankarasti. Kotkaparin liitto kestää kyllä niin kauan,
-kuin puoliso elää, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että kotka
-jaksaa suojella naarastansa toisten kosinnalta ja pitää omaa pesää.
-Vaurastunut, voimansa tunteva nuori kotka katselee himokkaasti
-toisen naarasta ja pesää ja molemmat ne ovat hänen, jos hänen
-onnistuu voittaa tuo toinen. Sen tähden oikea puoliso taisteleekin
-hengen edestä tulokasta vastaan, joka rupeaa häiritsemään hänen
-kotirauhaansa ja onneansa. Korkealla ilmassa alkaa taistelu ja
-päättyy usein vasta maassa. Nokalla ja kynsillä iskee toinen
-toistaan, kunnes toisen onnistuu saada kyntensä toiseen, mutta
-samalla hän jo omassakin ruumiissaan tuntee toisen kynnet. Yhtenä
-höyhenpallona syöksyvät molemmat korkealta ilmasta alas veteen tai
-maalle, päästävät irti kyntensä ja ryhtyvät heti jatkamaan taistelua
-toisella tavalla. Kiukkuisten kukkojen tavalla ne tappelevat, jos
-maalle sattuvat putoamaan, ja veri ja höyhenet taistelukentällä
-todistavat kyllin, että siitä leikki on kaukana. Naaras liitelee
-molempien taistelijain yllä tai katselee jostakin korkeasta
-paikasta taistelua näköään välinpitämättömänä, vaan kuitenkin joka
-kerran hyväilee voittajaa, kuin se taistelun päätyttyä palaa hänen
-luoksensa, samapa sitte, onko voittaja entinen puoliso tai tulokas.
-Entinen saa heti väistyä, jos sotaonni on tulokkaalle suosiollinen!
-Naaraskotkan mielestä ansaitsee ainoastaan voima suosiota.
-
-Onnellisesti torjuttua tällaiset hyökkäykset ja taistelut, joita
-jokaisen kotkauroksen täytyy joka vuosi kestää, asettuu pari vanhaan
-pesään ja alkaa jo helmikuussa sitä parannella. Siihen tarpeelliset
-rakennusaineet kokoelee pari yhdessä maasta tai vedestä, ehkäpä
-katkoo puistakin, ja kantaa kynsissään pesän luo usein etäältäkin
-ja rakentaa ne siellä kokoon niin taidokkaasti kuin kotka osaa. Kun
-sitä rakennusta tehdään joka vuosi, kasvaa pesä vähitellen melkoisen
-korkeaksi, niin että jo siitäkin voidaan huomata sen, samoin kuin
-siinä asuvan parinkin, vanhuus, sillä vanhimmissa pesissä aina
-myöskin on vanhimmat kotkaparit. Pesä ei aina ole latvaoksissa,
-mutta aina sentään korkealla maasta, lähellä runkoa ja aina vahvojen
-oksien varassa, jotka jaksavat kantaa raskasta ja yhä raskaammaksi
-tulevaa rakennusta. Hienommat oksat, kaikki hujan hajan törröttämässä
-sekä pohjalla että ylempänä, muodostavat sopivia pesänkoloja ja
-piilopaikkoja useammillekin varpuispareille, jotka rohkeasti ja
-luottavasti tunkeutuvat mahtavan petolinnun lähelle.
-
-Helmikuun lopulla tai maaliskuun alulla munii naaras kaksi,
-enintään Kolme munaa matalaan pesäkoloon ja alkaa ahkerasti hautoa.
-Uroskotka toimittaa hautovalle naarakselle syömistä, mutta ei
-nytkään mielellään lentele kauas; hankittuaan ravintoa puolisolleen
-ja itselleen istuu hän uskollisena ja huolellisena vartiana
-lähellä pesää jossakin puussa, joka samalla on vartio-, lepo- ja
-makuupaikkana. Noin neliviikkoisen hautomisen jälkeen lähtevät
-munista pojat, jotka usein ovat ikään kuin valkoiset villatuput,
-joista pilkistää nokka, mustat silmät ja nyt hyvin terävät kynnet;
-sievät olennot ne ovat ja jo nuoruudesta asti hyvin itsetuntoiset.
-Nyt on työtä kylliksi sekä isälle että emälle. Vuorotellen he
-lentelevät saaliin haussa ja vartioivat poikasia, mutta ainoastaan
-emä niitä hoitelee. Kyllä isäkin rehellisesti tekee tehtävänsä niiden
-kasvatuksessa, mutta ainoastaan emä kykenee niitä hoitamaan. Jos
-niiltä, ensimmäisinä lapsuuden päivinä emä kuolee, niin ne riutuvat
-kuten nuoret imettäväisetkin, joilta kasvattaja riistetään. Omalla
-rinnallaan suojelee kotkaemä poikasiansa kylmältä ja sateelta; omasta
-närästään antaa se niille lämminnyttä, pehminnyttä ja puolisulanutta
-ruokaa. Sellaista ruokkijan tointa ei isäkotka ymmärrä; mutta
-kuin poikaset vaurastuvat isommiksi, noin puolikasvuisiksi,
-ja siihen aikaan kadottavat emänsä, pitää isä yksinään huolta
-niiden kasvatuksesta ja uhraavaisimmalla vaivalla ruokkii niitä
-kokonaan. Pojat kasvavat nopeasti. Kolmannella viikkokaudella tulee
-selkään höyhenpeite, toukokuun lopulla ovat ne täys'kasvuiset ja
-lentokykyiset. Silloin ne lähtevät pesästään vanhempiensa johdolla
-totuttautumaan ammattiinsa.
-
-Tällainen on lyhyesti kuvattuna niiden kotkain elämä, joita me
-aioimme nyt pyydellä. Me kävimme koko yhdeksällätoista asutulla
-pesällä, ja meillä oli missä minkinlainen onni. Milloin jalkaisin,
-milloin pikku veneillä, välistä juosten ja kaalaen, välistä ryömien
-ja hiipien koetimme näkymättä ja kuulematta lähestyä pesäpuita,
-teimme tuota pikaa niiden alle lehtimajan ja tähystelimme tuntikausia
-siitä innoissamme kotkia, jotka meitä tai muita säikähtyneinä eivät
-ollenkaan tahtoneet palata pesäänsä, lentelivät vain korkealla
-ilmassa sen kohdalla, mutta viimein sentään aina palasivat ja
-tulivat, jos hyvin kävi, ammutuiksi. Havaintoja siinä tehtiin ja
-sanomattoman viehättäväksi tämä kotkan pyynti tuli meille kaikille.
-
-Paitsi kotkia ja muita petolintuja, joita myöskin ammuttiin, oli tai
-näytti olevan hyvin vähä siivekkäitä asujamia näissä niin otollisilta
-näyttävissä metsissä. Tosin vielä olikin aikaisin keväällä ja
-muuttolintujen kulku vielä paraillaan, emmekä me saaneet tutkituksi
-muuta kuin juuri metsän laidan. Mutta eipä palanneiden ja niihin
-metsän laiteihin asettuneiden lintujen luku ollut läheskään niin
-suuri, kuin olimme odottaneet. Vielä suurempi sitä yleistä köyhyyttä
-oli mielestämme hyvien laululintujen puute. Joku laulurastas
-liverteli runsaita säveliään keväiseltä tuoksuvassa metsässä, lauloi
-myöskin siellä täällä jokunen satakieli ja kaikkialla kuului peipon
-ääntä, koettipa jo kerttukin kurkkuansa; mutta ei niistä mikään
-tyydyttänyt meidän tarkkaa korvaamme. Kaikki ne tuntuivat vasta
-alottelevilta, ei yksikään ollut varsinainen laulumestari. Meistä
-viimein alkoi tuntua, kuin oikea laulu ei ollenkaan menestyisi näissä
-metsissä, vaan ainoastaan kotkan ja haukan huuto, huuhkajan ja
-kissapöllön ulvonta, ruo'onpäristäjän ja tiiran narskutus, haikaran
-kirskutus ja tikan nauru, käen kukunta ja metsäkyyhkyn kuherrus sekä
-sitä paitsi enintään vielä kaislikossa asuvan ruokokertun ääni, joka
-lienee suurimman osan lauluansa oppinut sammakoilta.
-
-Neljäntenä päivänä päätimme lähteä Keskendin metsään, joka on
-muutaman peninkulman päässä Tonavan rannasta. Kuin läksimme pois
-rantametsiköstä, oli edessämme tasanko, jota toisella puolen vasta
-melkoisen etäällä mäkikukkulat rajoittivat. Ripeillä hevosilla ajaa
-lennätimme tietä hyvästi viljeltyjen vainioiden keskitse, jotka
-kuuluivat mallikelpoisesti hoidettuun Bellyen alueesen. Siellä täällä
-märkiä niittyjä lammikoineen ja ojineen, pieni metsikkö, suuri
-latorakennus myhkyräisten tammien suojassa, ravintola, kylä, muuten
-vain puuttomia vainioita; sellaista se seutu oli, jota ajoimme.
-Vainioilta nousi lukemattomia laulavia leivoja, tiellä astuskeli
-somia västäräkkejä, aitapensaissa tien varrella istui lepinkäisiä ja
-harmaita sirkkuja, tammien latvoissa melusivat ja lauloivat naakat ja
-kottaraiset, lammikkojen päällä kiertelivät kalastelevat kalasääsket
-ja lentelivät sievät tiirat, suolla kuljeskeli töyhtöhyyppä; muita
-lintuja emme juuri nähneet. Yksin Keskendin metsäkin, hyvästi
-hoidettu kruunun puisto, jonne saavuimme kaksi tuntia ajettuamme,
-oli köyhä lajeista, vaikka lintumaailma muuten olikin rikkaanlainen.
-Siellä pesi kilju- ja merikotkia, monenlaisia haukkoja ja pöllöjä
-ja varsinkin metsähaikaroita ihmetyttävän paljo, ja saalis tuli
-odottamattoman runsaaksi. Eivätkä metsänvartiat, jotka olivat vasta
-muutama päivä sitte saaneet tietoa korkean metsästysherramme aiotusta
-tulosta ja sen tähden kiireimmiten kävelleet koko puiston pesiä
-etsien ja tehneet niistä kartan, kuitenkaan tienneet likimainkaan
-kaikkia tässä metsässä pesiviä petolintuja eikä haikaroita. "Ovatpa
-nämä paratiisin oloja", sanoi perintöruhtinas Rudolf, ja ne sanat
-sattuvasti ja selvästi kuvaavat ihmisten ja eläinten suhdetta
-Unkarissa. Itämaalaisen tavoin ei unkarilainenkaan tiedä mitään
-tuosta murhanhimosta, joka on tehnyt Länsi-Europassa eläimet niin
-perin aroiksi ja samalla koko sen puolen meidän maanosastamme niin
-köyhäksi eläimistä; unkarilainen suopi yksin petolinnullekin,
-joka asettuu hänen tiluksilleen, kotorauhaa eikä lakkaamatta
-julmasti ahdistele eläinmaailmaa, joka hänen ympärillänsä liikkuu.
-Ei edes voiton toivokaan, joka nykyään joka vuosi kuljettaa
-joukottain höyhenten ostajia Ala-Tonavan suoseuduille ja ainoastaan
-koruhöyhenien tähden surmaa satoja tuhansia lintuja, ole saanut
-unkarilaista luopumaan vanhasta suosiostaan lintuja kohtaan. Ehkäpä
-välinpitämättömyyskin ympärillä liikkuvasta eläinmaailmasta on
-myöskin osaltansa pitänyt yllä unkarilaisen ystävyyttä eläimiä
-kohtaan, mutta se vain on tosi, että se ystävyys ei ainakaan vielä
-ole väistynyt vainon himon tieltä. Luottavasti oleksivat eläimet,
-varsinkin linnut, ihan lähellä ihmistä ja asettelevat elämänsä ihan
-ihmisestä huolimatta. Kotka tekee pesänsä metsätien varrelle, korppi
-vainion pensaihin; metsähaikara on tuskin yhtään arempi kuin pyhänä
-pidetty kotihaikara; eivätkä linnut liikahda paikaltaan, vaikka
-vaunut vierivät ihan läheltä ohitse.
-
-Samaa saimme muuallakin nähdä kuin Keskendin metsässä. Käveltyämme
-sen ristiin rastiin, käytyämme useammalla kuin kahdellakymmenellä
-käärmehaukan ja kalasääsken sekä mustan haikaran pesällä, syötyämme
-oivallisen aamiaisen ja nautittuamme virvoitukseksemme hyviä
-lähiseudun viinejä, läksimme uhkaavan ukonilman pelosta kiireesti
-palaamaan laivalle, yhä kuitenkin vielä ampuen ja kooten saalista,
-mikäli vain aikaa ja tilaisuutta oli. Paluumatka kävi toista tietä
-kuin metsään meno, hyvää maantietä, joka kulki kylien kautta.
-Monta kylää oli jo jäänyt jäljellemme, kuin taas tie pujottautui
-talojen väliin. Kartanoissa ei ollut mitään erikoista nähtävänä,
-asujamissa sen sijaan enempi, kuin olin voinut aavistaakaan.
-Tämän Dalyok-kylän asukkaat ovat melkein yksinomaan shokazeja
-eli katolilaisia servialaisia, jotka ovat turkkilaisten vallan
-aikaan siirtyneet tänne Balkanin niemeltä joko vapaasti tai
-turkkilaisten pakotuksesta. Kauneita, solakoita ihmisiä nämä
-shokazit ovat, miehet suuria ja voimakkaita, naiset miesten
-vertaisia, kaunisrakenteisia ja sievämuotoisia. Miehistä voimme
-tehdä arvostelumme oman havainnon mukaan, mutta mitä naisiin tulee,
-täytyi ottaa mielikuvitustakin avuksi. Sillä nämä naiset käyttivät
-pukua, jota tuskin muualla Europassa enää lienee nähtävänä ja jota
-korkea herramme kekseliäästi sanoi muinaistarulliseksi. Pää ja
-kasvot ovat melkein kokonaan käärityt omituisesti, vaan kuitenkin
-sievästi sideltyihin liinoihin ja nutun sijasta on kaksi kirjavaa,
-esiliinan tapaista, toisistaan ihan irrallista kangaskappaletta;
-muista pukimista saattoi mielikuvitus kuvata mitä hyvänsä,
-pelkäämättä eksyvänsä liiallisuuksiin. Minusta he hyvin muistuttivat
-arabialaispaimentolaisten leiriä, jollaisessa kerran olin käynyt
-Afrikan ikimetsissä.
-
-Rankkasateessa saavuimme pimeän tullessa mukavaan laivaamme.
-Sateinen oli seuraava aamukin, pilvinen koko päivä ja verraten huono
-metsästysonni. Se kaikki kiiruhti meitä matkustamaan edelleen, vaikka
-kyllä nämä Bellyen alueella vietetyt päivät olivatkin viehättävät ja
-vaikka luultavasti vielä olisi hyvästi kannattanut täällä tarkastella
-ja koota muutamia päiviä. Tuota pikaa kynteli nopeakulkuinen
-laivamme Tonavan pintaa myötävirtaan. Muutamien tuntien kuluttua
-olimme jo Draueckissä Draun suussa, joka joki näyttää siitä lähtein
-määräävän myöskin Tonavan suunnan. Suurenmoisin jokikuva, kuin
-koskaan olen nähnyt, on silmäin edessä: avara vesilakeus, eteläisenä
-rajana viehättäviä kukkuloita, kaikilla muilla puolilla verrattomia
-rantametsiköitä. Ei pääjoen virtaa eikä sivujoen uomaa voi siinä
-erottaa; koko vesiala näyttää järveltä, jonka ranta on ainoastaan
-tuon kukkulajonon puolella selvään huomattavana; siellä missä muuten
-on vähäkin aukkoa, näkyy vihreäin metsäin välitse yhä uutta vettä,
-tiheikköä ja ruohokkoa; varsinkin ruohokko, joka peittää monen
-peninkulman laajuista Hullon suota, näyttää äärettömällä. Suuren
-suuret puunrungot, joita molemmat joet ovat tänne kuljetelleet
-ja ainoastaan osaksi peittäneet, näyttävät perin omituisilta,
-ikään kuin muinaismaailman entiseläimet kohottaisivat suomuksista
-ruumistaan hiukan näkyviin mustista laineista, sillä tumma, melkein
-musta on "sinisen" Tonavan vesi meidän laivamme kulkiessa tästä.
-Harmaanmustina ja mustansinisinä riippuvat ukkospilvet taivaalla,
-näköään myöskin metsäin sisällä ja välissä, joiden vihreys vivahtelee
-sataväriseltä, ja samoin riippuu niitä pilviä tasaisten, kellertäväin
-ruohokkojen päällä. Ukontulet leimahdellen valasevat kirkkaasti koko
-kuvaa, sade kohisee, jyrinä jymähtelee aina välistä, myrsky ulvoo
-korkeiden puiden latvoissa, kaivelee vedenpintaa ja kaunistaa mustia
-aaltojen harjoja harmahtavan valkoisella vaahdolla. Mutta kaakon
-puolella puhkasee aurinko mustan pilven, reunustaa sen purpuralla ja
-kullalla, kirkastaa ja valasee sen niin, että syvät varjot näyttävät
-vielä mustemmilta, ja välkkyen säteilee kirjaville kukkuloille, jotka
-loitoimpana kohoavat vuoristoksi. Siellä näkyy myöskin ravintoloita
-ja kyliä, jota vastoin täällä lähellä ainoastaan joku keilamainen,
-ruokoverhoinen kalastajanmaja kohoaa muun alkuperäisyydessään
-suurenmoisen ja nykyisessä valaistuksessaan ja elävyydessään
-sanomattoman viehättävän kuvan pinnasta.
-
-Huomioon kiintyvä on lintujen vähyys ja yleensä koko tämän
-vesilakeuden autius. Ei yhtään lokkia liitele Tonavan pinnalla, ei
-yhtään tiiraa risteile, enintään nousee sieltä täältä joku sorsa
-vedestä. Silloin tällöin näkyy joku harmaa tai yöhaikara, merikotka,
-muutamia haarahaukkoja, mustia variksia ja korppia, ehkäpä vielä
-pikku joukko töyhtöhyyppiä. Siihen päättyy seudun lintujen luettelo.
-
-Seuraavasta päivästä alkaen kuljeskelimme ihmeellistä seutua
-metsästellen ja tarkastellen. Sinertävät vuoret, jotka eilen
-olivat ukkosyön aikana kirkkaassa auringon paisteessa, ovat
-Frushkagoran kukkuloita, metsäistä, viehättävintä vuoristoa.
-Kreivi Rudolf Chotek on varustautunut ottamaan arvokkaasti vastaan
-korkeata metsästysherraamme. Cerevicin kylästä, jonka yläpuolella
-höyrylaivamme on levähtämässä, ajelemme joka päivä rotkoteitä pitkin,
-kiipeilemme ajaen, ratsastaen tai jalkaisin vuoriston kukkuloille
-ja joka ilta palaamme tyytyväisinä kotoomme, laivaan. Ihana kevät
-virkistää mieltä ja sydäntä ja isäntämme on niin väsymättömän
-huomaavainen, hyvä ja rakastettava, että Frushkagorassa vietetyt
-päivät tulivat ihanimmiksi koko matkalla.
-
-Seutu, jota joka päivä kuljeksimme, on erittäin miellyttävä. Lähellä
-kylää leviää vainioita; niiden yläpuolella on viinitarhoja aina
-metsän rajaan asti; laaksoissa ja notkoissa kukoistaa ja tuoksuu nyt
-paraillaan lukemattomia hedelmäpuita, tehden koko seudun erittäin
-ystävällisen näköiseksi. Tien varrella, joka kaikkialla kulkee
-laaksoissa, kasvaa jyrkillä rinteillä tiheää pensaikkoa, ilahuttaen
-silmää runsaalla kukkarikkaudellaan, ja laakson pohjassa suikertelee
-puro, johon rinteiltä kaikkialta tiukkuu vettä. Ensimmäisiltä
-kukkuloilta näkyy erittäin kaunis maisema. Alhaalla edessä on sievä
-Cerecivin kylä, ja sen takana leveä Tonava ja toisella rannalla
-rantametsä, jonka takaa alkaa äärettömältä näyttävä Unkarin alava
-tasanko vainioineen ja niittyineen, metsineen ja soineen, kylineen
-ja kauppaloineen epävarmassa, vaihtelevassa ja juuri sen tähden niin
-lumoavassa valossa. Itään katsoessa kiintyy silmä Peterwardenin
-linnaan. Vainioilta lentelee ylös laulavia leivoja, pensaissa kaikuu
-lukemattoman monikertaisina satakielen sävelet, viinitarhoista
-kaikuu punataskujen ihana laulu ja korkealla ilmassa kiertelee kaksi
-korppikotka- ja kolme kotkalajia.
-
-Vähän etäämmälle kuljettua katoavat joki, kylät ja vainiot, ja me
-itse katoamme johonkin tämän vuoriston salaiseen metsälaaksoon.
-Jyrkkinä pudottautuvat vuoriseinät molemmin puolin sinne alas. Tiheä,
-vaikka ainoastaan kohtuullisen korkea metsä peittää tätä vuoristoa
-kaikkialla. Tammia ja lehmuksia, jalavia ja vaahteroita on laajat
-alat, punapyökkiä ja orapuita toisin paikoin; laiteet ovat tiheää,
-matalaa pensaikkoa, jossa satakielipari asuu toisensa vieressä.
-Suurenmoisia näköaloja ei matkustaja saa palkakseen, jos kiipeää
-vuoriston korkeimmalle seljälle ja näkee pohjoispuolella edessään
-Unkarin, eteläpuolella Servian; mutta salaperäinen metsän siimes
-lumoaa sydäntä ja mieltä. Pääharjalta, joka enintään lienee yhdeksän
-sataa metriä korkea, haarautuu jotenkin kohtisuoraan molemmille
-puolin paljo poikkiharjanteita, jotka miltä puolen hyvänsä katsoen
-usein näyttävät aivan ihastuttavilta. Harjanteet rajoittavat
-laaksoja tai ympäröivät umpilaaksoja, joiden jyrkät seinät eivät
-missään kohden salli kaatuneiden puiden poiskuljetusta, jonka tähden
-sellaiset paikat ovatkin alkuperäisessä viileyden tilassa. Suoria,
-aina latvaoksiin saakka sileärunkoisia jättiläispyökkejä kohoaa
-mätänevästä lehtikasasta, johon metsästäjän jalka uppoaa aina polvea
-myöten. Myhkyräiset tammet ojentelevat polvikkaita latvahaarojaan
-ilmaan ikään kuin kutsuen kaikkia petolintuja rakentamaan sinne
-pesiä. Tuuheat lehmukset muodostavat laajoilla aloilla niin tiheän
-lehtikaton, että auringon säteet ainoastaan hiukan pääsevät
-väräjämään maahan. Laulurastas ja mustarastas, kuhankeittäjä ja
-punarinta-satakielinen, peipponen ja uunilintu ovat kaikkialla
-asuksivan satakielen ohella tässä metsässä tavallisia laulajia. Käki
-huutaa kevättervehdystänsä vuorelta vuorelle, palokärki ja tikka,
-pähkinänakkeli ja tiaiset, sepel- ja metsäkyyhkyset kuuluttavat
-ääntänsä.
-
-Meidän metsästyksemme tarkoitti täällä paraastaan suurinta Europan
-petolintua kaappukotkaa, jonka pohjoisimpana asuinrajana Frushkagora
-näyttää olevan. Sen tavallisen lajin seuraan oli nyt, luultavasti
-Servian sodan onnettomain uhrien houkutuksesta, toinenkin suuri
-Europan korppikotka tullut, ja molemmat pesivät täällä ihan rauhassa,
-eläintiedettä ja eläimiä suosivan maanomistajan suojeluksessa.
-Minä tunsin nämä molemmat lajit aikaisemmilta matkoiltani, mutta
-kuitenkin minua hyvin ilahutti tarkastella niitä hautomapaikoillaan
-ja kuunnella sellaisen metsästyskumppanin kuin kreivi Ghotekin
-kertomuksia niistä. Sillä nytkin oli eläinelämän tutkiminen näillä
-retkillä päätarkoituksena. Paljo tehtiinkin nyt havaintoja ja näistä
-tutkimuksistamme selvisi moni meille kaikille vielä hämärä kohta
-näiden molempain jättiläislintujen elämästä.
-
-Kaappukotka, jonka alueesen kuuluu Europan kolme etelänientä sekä
-Länsi- ja Keski-Aasia Indiaan ja Kiinaan saakka, on vakinaisena
-asukkaana Frushkagorassa, lentelee hautoma-ajan jälkeen mielellään
-loitommaksikin, Pohjois-Unkariin hyvin säännöllisesti, useinpa
-myöskin aina Määriin, Böömiin ja Silesiaan asti. Mahtavilla
-siivillään voi se tehdäkin sellaisia matkoja ihan vaivatta. Olematta
-kahlehdittu munain tai apua tarvitsevain poikasien luo, nousee se
-jonakin aamuhetkenä puusta, jossa on yönsä levännyt, kierteisesti
-ylös niin korkealle, että katoaa paljaan ihmissilmän näkyvistä,
-katselee sieltä verrattoman tarkoilla, liikkuvilla ja eri etäisyyden
-mukaan sovittautuvilla silmillään hyvin laajalti ja ihmeteltävän
-tarkkaan huomaa pienimmänkin raadon, laskeutuu heti sitä syömään ja
-sulattamaan tai ainakin sulloman kupuunsa sekä palaa sitte tuttuun
-oleskelupaikkaansa tai jatkaa huvikseen lentelyänsä. Ja niin kuin
-tämä korppikotka näkee allansa olevan, usein monta neliöpeninkulmaa
-laajan alan ihan tarkkaan, samoin se myöskin tarkastelee toisten
-lajistensa tai muiden suurien haaskoja syöväin petolintujen käytöstä,
-varsinkin lentoa, ja käyttää hyödykseen niitä havaintoja. Ainoastaan
-siten on mahdollinen selittää, että suurenlaiselle haaskalle
-yht'äkkiä ilmestyy monta petolintua ja monta korppikotkaa, jopa
-sellaisissakin seuduissa, joissa ne eivät ole vakinaisesti asuvia. Ei
-niitä retkillään ohjaa huono hajuaistinsa, vaan näkönsä. Kotka seuraa
-toista, kuin huomaa sen nähneen saalista, ja lennon nopeus on niin
-suuri, että se aina ehtii oikeaan aikaan herkulle, kun huomaa saaliin
-löytäjän jo rupeavan laskeutumaan. Vitkastella sen tosin ei kannata,
-sillä korppikotkan ahneus on suurempi, kuin kuvata voitaisiin.
-Muutamassa minuutissa kolme tai neljä korppikotkaa sulloo kupuunsa
-koiran tai lampaan raadon niin kokonaan, että vain suurimmat luut on
-jäljellä; atrioiminen tapahtuu siis niin käsittämättömän nopeasti,
-että kuka vähänkin myöhästyy, saa katsella vain valmista.
-
-Frushkagoran korppikotkille oli ollut, paitsi suurta raatoa,
-tarjona myöskin monta pikku eläintä. Sillä tappamiemme kotkien
-ruuansulattimista löysimme siiselien ja suurien liskojen jäännöksiä,
-joita eläviä kotkat tuskin olivat löytäneet kuolleina, vaan pikemmin
-itse tappaneet ne.
-
-Koska Frushkagora on verraten pohjoisessa ja ympäristön viljelysolot
-eivät olleet kotkille otollisia, niin kaappukotkat täällä vielä
-olivatkin hautomassa, vaikka etelämpänä pesivillä saman lajisilla
-pareilla epäilemättä jo oli poikaset. Niiden pesät olivat metsän
-korkeimmissa puissa, enimmät vuoren seinäin ylimmässä kolmanneksessa.
-Moni niistä oli hyvin tuttu kreivi Chotekille, koska ne olivat
-vähintään kaksikymmentä vuotta joka kevät olleet hautomapaikkoina
-ehkäpä yksillä pareilla ja koska ne jokavuotisesta rakennusaineiden
-tuonnista olivat viimein kasvaneetkin mahtavan suuriksi. Toiset
-näyttivät nuoremmilta, mutta sekä vanhemmat että nuoremmat pesät
-olivat kotkain itsensä tekemiä. Suurimmissa olisi täys'kasvuinen
-mieskin sopinut makaamaan, tarvitsematta riiputtaa päätään tai
-jalkojaan ulkona pesästä.
-
-Näiden pesäin alla istuimme me tarkastellen, kuunnellen metsän elämää
-ja odotellen meidän tulostamme karkonneita kotkia, pudottaaksemme
-niitä tarkalla luodilla maahan. Neljänä päivänä läksimme joka aamu
-metsään emmekä yhtenäkään palanneet saaliitta. Kahdeksan suurta
-korppikotkaa, monta kotkaa ja paljo monenlaisia pienempiä lintuja jäi
-käsiimme, ja runsaat, kaikkia viehättävät muut havainnot antoivat
-vielä enemmän arvoa retkillemme. Mutta kun viimeinen auringon säde
-sammui, kokoutui nuorempi osa kylän asujamista laivamme ympärille.
-Viulu ja säkkipilli houkuttelivat ihmeellisesti, vaikka hyvin
-yksinkertaisesti yhteen sulavilla sävelillään poikia ja tyttöjä
-pyöriskelemään korkean vieraan kunniaksi omituisia kansantansseja.
-
-Metsästettyämme hyvällä menestyksellä vielä Tonavan toisellakin
-rannalla läksimme viimein viidentenä päivänä Cerevicistä
-uiskentelemaan Tonavaa myöten yhä alemmaksi. Kolmen neljännestunnin
-päästä olemme pienen, jo vanhettuneen, mutta muhkean ja
-kaunisasemaisen Peterwardein-linnan kohdalla ja puolessatoista
-tunnissa saavumme sitte Karlowitziin, jonka lähelle asetumme yöksi.
-Toisena aamuna pääsemme Koviliin, matkamme päähän.
-
-Lähellä tätä suurta kylää on vainioiden keskellä metsiä, joissa
-kyllä tammi on vallalla, mutta matalampi metsä on niin tiheä, että
-ihan kyläin keskellä susi ja metsäkissa voivat viettää melkein
-vaaratonta, vaikka kyllä muille vaarallista elämää. Ihmekö siis, että
-myöskin kaikenlaiset petolinnut, varsinkin meri-, keisari-, kilju- ja
-kääpiökotkat, käärmehaukat, haarahaukat ja monet muut haukat,
-huuhkajat ja muut pöllöt ovat pesäpaikoikseen valinneet juuri ne
-ja että siellä myöskin elää runsaasti kaikenlaisia pikku lintuja.
-Tietäen saavansa runsaan saaliin läksivät korkea herramme ja hänen
-ylhäinen lankonsa niihin metsiin. Eugen von Homeyer ja minä päätimme
-koettaa onneamme kylän yläpuolella olevalla suolla, joka nykyisen
-tulvan aikaan oli avarana suona.
-
-Vaikka tämän suon siivekkäistä asujamista vasta vähin osa oli
-saapunut ja lintujen matkustus päin vastoin vielä oli täydessä
-vauhdissa, vallitsi siellä hämmästyttävän rikas ja monimuotoinen
-elämä. Melkein keskeytymättä matkailee suuret joukot mustia tiiroja
-vastavirtaan, monesti kokoutuen tiheiksi parviksi, monesti taas
-hajautuen melkein yli koko Tonavan leveyden. Nähtävästi vielä
-pesäpaikkaa etsien vaeltaa sadoittain mustia ibiksiä lentäen
-keilanmuotoisissa parvissa myötä- ja vastavirtaan läheistä
-Teiss-jokea kohti tai sieltä tullen. Kalastellen astuskelevat
-kaikkialla avaran vesilakeuden soveliailla paikoilla monenlaiset
-haikarat. Pitkiä ruokokorsia pesäksi kantaen lentävät ruokohaukat
-vanhoja tuttuja teitä. Uudestaan pariutuneet sorsat, joiden
-naaraksilta tulva oli riistänyt munat, nousevat meidän pienen
-tasapohjaisen veneemme tullessa räpytellen ylös vedestä, jota vastoin
-uikut ja silkkikuikat turvautuvat sukeltamiseen. Lyhyesti sanoen:
-ei mikään paikka koko lakeudesta ole asujamitta. Tulvaveden alaista
-metsää ja siinä kulkevia teitä tunteva metsänhoitaja odottaa meitä
-talossa, joka saaren tavoin kohoaa tulvavedestä ja lähtee oppaaksi
-metsään, jossa tulvan tähden on vielä paljon enempi vastuksia, kuin
-niissä oli, joissa tätä ennen kävimme. Oksista pidellen, jotka muuten
-arvattavasti ovat melkoisen korkealla maasta, ja välistä tietä
-sulkevain oksien alitse kumarrellen koetamme tunkeutua leveämpiä
-vesiteitä myöten, kallistuneiden tai kokonaan kaatuneiden puiden ja
-kuivien risujen välitse metsän sisään. Pensasten latvoissa hautomassa
-istuvat sinisorsat, joiden pesät ovat tähän asti vielä säilyneet
-tulvavedeltä, eivät hätäänny meidän tulostamme, vaan istuvat
-liikahtamatta paikoillaan, vaikka veneemme lipuukin ohitse ainoastaan
-metrin päästä. Silkkikuikat, jotka ovat ulonneet vähän aukeammille
-vesille, uivat, meidät nähtyään, vihreään tiheikköön, pajumetsään,
-joka on latvojaan myöten vedessä. Västäräkit hyppivät puupalalta
-toiselle; kirjavat tikat ja palokärjet riippuvat ihan veden pinnassa
-puiden rungoissa, etsien totuttuun tapaansa ravintoa. Kuva toisensa
-perästä lintujen elämästä avautuu eteemme ja jokainen niistä näyttää
-oudolta, kun erityiset olot ovat niitä perin pohjin muuttaneet.
-Päästäksemme merikotkan pesälle täytyy meidän kaalaa pitkät matkat ja
-korpin pesälle tehdä pitkät kierrokset. Varsinainen metsästäminen ei
-sellaisissa oloissa ollut mahdollinen, mutta retki kuitenkin palkitsi
-vaivan. Varsinkin minä sain tällä retkellä ilokseni nähdä Europan
-etevimmän siivekkään rakennustaiturin, parta- eli kukkarotiaisen
-rakentavan pesäänsä ja ensi kerran tarkastella sen elämää.
-
-Seuraavana päivänä oli koko metsästysseurue kokoutunut erääsen
-metsikköön, jossa unkarilainen metsänhoitaja oli pannut toimeen
-suurenmoisen suden ajon, vaan järjestänyt sen niin taitamattomasti,
-että susi huomaamatta pääsi hiipimään pois. Sen tähden keskeytettiin
-turha ajo ja jäljellä oleva aika käytettiin hyödyllisempään lintujen
-tarkastelemiseen. Iltapäivällä lähdemme Kovilista, laskettelemme
-auringon mailleen mennessä Peterwardenin ja yön ensi hetkinä
-Frushkagoran ohitse, poikkeamme seuraavana päivänä Hullon ruohosuolle
-ammuskelemaan ja tarkastelemaan, näemme siellä myöskin hopeahaikaran,
-jota tähän asti olemme turhaan tähystelleet, mutta ajan vähyyden
-pakosta riennämme edelleen, ehtiäksemme Wieniin lähtevään pikajunaan.
-Kiitollisella mielellä muistelen viime päiviä ja samalla pahoitellen
-niiden lyhyyttä, matkustamme kaikkein rantametsien ohitse, joissa
-olimme niin paljon uutta nähneet, toivotellen voivamme sinne palata
-pitemmäksi ajaksi, ja sanomme tällä kertaa jäähyväset tälle rikkaalle
-ja omituiselle maalle.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJOISNAVALTA PÄIVÄNTASAAJALLE***
-
-
-******* This file should be named 51272-8.txt or 51272-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/2/7/51272
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/51272-8.zip b/old/51272-8.zip
deleted file mode 100644
index 00a58a1..0000000
--- a/old/51272-8.zip
+++ /dev/null