Add files from ibiblio as of 2025-03-03 17:47:20HEADmain

1 files changed, 3830 insertions, 0 deletions

diff --git a/44892-0.txt b/44892-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..3bdca48
--- /dev/null
+++ b/44892-0.txt
@@ -0,0 +1,3830 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44892 ***
+
+GULLIVERIN MATKAT KAUKAISILLA MAILLA
+
+Kirj.
+
+Jonathan Swift
+
+
+Englanninkielestä suomensi Samuli S.
+
+
+Nuorten kirjoja N:o 7
+
+
+
+Otava, Helsinki, 1904.
+
+Helsingin Uusi Kirjapaino-osakeyhtiö
+(Ent. Päivälehden kirjapaino.)
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+I OSA:
+
+Matka Lilliputiin
+
+II OSA:
+
+Matka Brobdingnagiin
+
+
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN OSA
+
+MATKA LILLIPUTIIN
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LUKU
+
+Tekijä antaa muutamia tietoja itsestään ja perheestään. -- Ensimmäiset
+matkustamisen aiheet. -- Hän joutuu haaksirikkoon, pääsee uimalla
+Lilliputien maan rannalle. -- Vangitaan ja viedään sisämaahan.
+
+Isälläni, pienen maatilan omistajalla Nottingham-shiressä, oli viisi
+poikaa. Minut, järjestyksessä kolmannen, hän lähetti Cambridgeen,
+Emanuel College nimiseen kouluun. Neljäntoista vanha olin sinne
+mennessäni ja opiskelin siellä kolme vuotta. Olisin siellä opintoni
+päättänytkin, mutta kun ei isän niukoista varoista riittänyt minulle
+tarpeeksi eväsrahoja, vaikka kylläkin koetin elää säästäväisesti,
+niin läksin Lontoosen ja menin siellä haavalääkärin oppiin mr
+James Bates'ille. Hän oli siihen aikaan kuuluisa taidostaan, ja
+hänen luonaan työskentelinkin neljä vuotta. Isä vainaja se silloin
+tällöin lähetti minulle jonkun verran rahoja, ja ne minä käytin
+tietojeni kartuttamiseen. Lueskelin merenkulkuoppia ja matemaatikaa,
+tarpeellisia kyllä sille, ken aikoo lähteä kaukaisia maita katsomaan,
+ja matkustelemaanhan minulla oli halu jo pienestä pitäin.
+
+Palasin sitten mr Batesin luota kotia, jossa isältäni ja John enoltani
+sekä joiltakuilta ystäviltä sain neljäkymmentä puntaa. Luvattiinpa
+minulle sitä paitsi vielä 30 puntaa opintojen jatkamista varten
+Leydenin yliopistossa. Siellä minä sitten tutkin lääketiedettä kaksi
+vuotta ja seitsemän kuukautta, hyvin tietäen, kuinka paljo hyötyä
+lääkärintaidosta on oleva pitkillä matkoilla.
+
+Leydenistä palattuani, pääsin hyvän ystäväni mr Batesin suosituksesta
+välskäriksi _Swallow_ nimiseen laivaan, kapteenina Abraham Pannell.
+Seilailin sitten _Swallowilla_ kolme ajastaikaa valtameriä ristiin
+rastiin. Kotimaahan palattuani, asetuin Lontoosen, jossa entinen
+opettajani ja ystäväni Bates suositti minua potilaillensa. Siellä
+minun kävi varsin hyvin, meninpä naimisiinkin. Vaimoni, Mary Barton,
+sukkatehtailijan tytär, toi myötäjäisinä mukanaan 400 puntaa.
+
+Mutta parin vuoden perästä hyvä opettajani kuoli, ja siitä pitäin alkoi
+ammattini käydä yhä huonommin ja huonommin. Keskusteltuani vaimoni
+ja muutamain tuttujeni kanssa, päätin jälleen lähteä merille. Niin
+teinkin. Olin välskärinä kahdellakin laivalla peräkkäin, yhteensä
+kuusi vuotta, ja ennätin käydä Itä- sekä Länsi-Indiat ja sain
+koonneeksi hiukan varoja. Joutoaikoina lueskelin vanhoja ja uusia
+kirjailijoita, minulla kun oli runsaanlainen kirjasto mukanani. Maissa
+käytäessä, tarkastelin kansain tapoja ja elämänlaatua ja opiskelin
+maankieltä, eikä se minulle vaikeata ollutkaan, minulla kun on muisti
+hyvänpuoleinen.
+
+Viimeinen näistä matkoista kun ei ottanut oikein onnistuakseen,
+kyllästyin merielämään ja päätin jälleen asettua maalle
+lääkärin-ammattia harjoittamaan. Kolme vuotta ponnistelin useammissa
+paikoin, mutta -- ei vaan vedellyt. Silloin tarjosi minulle _Antelope_
+nimisen laivan kapteeni, William Prichard, edullisen paikan laivallaan,
+joka oli lähtemässä Etelä-Valtamerelle. Minä suostuin, ja niin
+lähdettiin kuin lähdettiinkin ulapalle Bristolin satamasta 4:nä
+toukokuuta 1699.
+
+Matka kävi ensi alussa varsin onnellisesti.
+
+En nyt rupea väsyttämään lukijaa kertomuksilla kaikista
+matkanvaiheitten yksityiskohdista. Riittänee mainita, että Itä-Indian
+kohdalla nousi ankara myrsky, joka kiidätti meidät Van Diemenin maan
+pohjoisrannalle. Ylenmääräisen työn ja huonon ruuan näännyttäminä oli
+meiltä kuollut kaksitoista laivamiestä, ja hyvin olivat jo heikkoja
+muutkin. Marraskuun 9:nä -- niinä aikoina siis, jolloin sillä puolen
+maailmaa kesä alkaa tuloansa tehdä -- oli tavattoman kova sää. Ei
+aikaakaan, niin huomattiin puolen kaabelin matkan päässä laivasta
+kallio, jota kohti kova tuuli meitä ajoi. Tuokion perästä laiva törmäsi
+kalliota vasten ja särkyi säpäleiksi. Laskettiin vene vesille -- meitä
+oli kuusi miestä -- ja koetettiin päästä irti laivasta sekä kalliosta.
+Soudettiin tuosta minun laskuni mukaan kolme meripeninkulmaa [1 Engl.
+penink. = 1,6 kilometriä; 1 meri-penink. = 1,85 km], mutta pian olimme
+liiallisista ponnistuksista niin nääntyneet, ett'emme enää jaksaneet
+airojakaan liikutella. Jouduimme aaltojen ajeltaviksi, kunnes puolen
+tunnin perästä äkillinen tuulenpuuska pohjoisesta paiskasi veneen
+kumoon. Miten toverieni lienee käynyt, en tiedä. Luultavasti he
+hukkuivat joka mies. Minä puolestani läksin uimaan: viekööt tuuli ja
+aallot minne vienevätkään. Pohjailin tuon tuostakin, mutta ylen oli
+vesi syvää. Luulin jo olevani mennyttä miestä, kun äkkiä jalka tapasi
+pohjan. Samaan aikaan myrskykin koko lailla laimeni. Ranta oli niin
+laaka, että sain kahlata lähes peninkulman, ennenkuin pääsin kuivalle
+maalle. Kello oli silloin kahdeksan maissa illalla.
+
+Astuin tuosta sisämaahan päin puolen peninkulman verran, mutta en
+nähnyt missään asuntoja enkä ihmisiäkään. Lienenkö ollut niin heikko,
+ett'en niitä huomannut. Väsynyt olin peräti, ja kun ilmakin oli
+helteinen, alkoi minua kovasti painostaa. Panin pitkäkseni pehmoiselle
+nurmelle ja nukuin niin sikeään uneen, ett'en muista elämäpäivinäni
+niin raskaasti maanneeni. Unta vedin luullakseni yhdeksän tuntia
+yhtämittaa. Herätessäni oli jo täysi päivä. Yritin nousta, mutta eipä
+onnistunutkaan. Seljälläni siinä loioin ja tunsin, että minulta ovat
+niin kädet kuin jalatkin kahdelta puolen sidottuina maahan kiinni,
+pitkä ja paksu tukkani samalla muotoa. Tunsin niinikään, että poikki
+koko ruumiin, kainalokuopista vyötäisiin saakka, kulkee hienoja lankoja
+puolelta toiselle. Nähdä en voinut muuta kuin suoraan ylös, ja päivä se
+alkoi paahtaa ja polttaa silmiä, niin että vihaksi pisti. Ympärilläni
+kuului sekavaa suhinaa, mutta tukalassa asemassani en voinut nähdä
+muuta kuin pilvet taivaalla.
+
+Hetken perästä tunsin jonkun elävän olennon liikkuvan nopeasti säärtäni
+myöten yhä ylemmäs, astuvan rintani päälle ja nousevan vihdoin ihan
+leukaan saakka. Käänsin silmiäni alaspäin, mikäli laatuun kävi, ja
+-- siinä seisoo rintani päällä ihmis-olento, ei täyttä kuuttakaan
+tuumaa pitkä, jousi ja nuoli kädessä ja viine seljässä. Kohta senjälkeen
+tuntui koko joukko muitakin samallaisia olentoja, arviolta noin
+neljäkymmentä henkeä seuraavan tuota ensimmäistä. Hämmästyksissäni
+tuosta minä parkasin niin kovaa, että olennot säikähtivät ja juoksivat
+pakoon jok'ainoa. Muutamat, kuten sittemmin sain kuulla, loukkasivat
+itsensä pahasti, hypätessään kupeiltani suoraan maahan. Mutta pian he
+palasivat jälleen, ja muutamat tulivat niinkin lähelle, että näkivät
+kasvoni kokonaan, ja silloin ne ihmeissään nostivat kätensä ja silmänsä
+ylös ja huusivat kimakalla, mutta selvällä äänellä: _Hekinah degul_.
+Muut toistivat moneen kertaan samat sanat. Silloin en vielä niitten
+merkitystä ymmärtänyt. Asemani oli ylen hankala, arvaahan sen. Minä
+rupesin riuhtomaan itseäni irti, ja sain viimein vapaaksi vasemman
+käteni, nostin sen ylös ja huomasin nyt, millä tavoin minut oli
+kytketty: maahan oli lyöty paaluja, joihin raajojeni ja ruumiini ympäri
+kiedotut köydet oli kiinnitetty. Samassa nykäisin lujasti päätäni
+oikealle ja, vaikka se teki hyvinkin kipeätä, sain sen verran tukkaani
+irti maasta, että pääsin kääntämään päätäni edes paria tuumaa. Koetin
+siepata jonkun noita olennoita käteeni, mutta ne juoksivat minun
+päältäni vielä kerran tiehensä. Silloin he päästivät hirmuisen kimakan
+piipityksen, ja sen perästä kuulin jonkun heistä huutavan lujaa:
+_Tolgo phonac_, ja samassa tunsin satakunnan nuolta sattuvan vasempaan
+käteeni, ja nekös pistivät kuin neulat. Senjälkeen ammuttiin toinen
+laukaus ilmaan, siihen tapaan kuin meillä Europassa ammutaan pommeja.
+Muutamat nuolista putosivat kaiketikin ruumiilleni, vaikk'en sitä
+tuntenutkaan, muutamat tulivat kasvoilleni, joitten suojaksi minä olin
+nostanut vasemman käteni.
+
+Tämän nuolisateen mentyä ohitse, pääsi minulta harmin ja tuskan huuto.
+Koetin taas riuhtaista itseäni irti, mutta silloin tuiskahti ilmaan
+uusi, entistä taajempi laukaus. Muutamat koettivat keihäillään pistää
+minua kylkeen, mutta minulla oli kaikeksi onneksi ylläni paksusta
+puhvelinnahasta tehty jakku, jota keihäs ei pystynyt lävistämään.
+Huomasin nyt viisaimmaksi olla ihan hiljaa hamaan yöhön asti. Vasen
+käteni kun on jo vapaa, näin arvelin itsekseni, niin saanhan yön aikana
+itseni ihan irti. Mitä taas asukkaisin tulee, niin tottahan minussa
+on miestä käymään kaikkia heidän armeijoitansa vastaan, jos heillä
+sotaväki on samaa mittaa ja kuosia kuin nämä tässä.
+
+Mutta toisin oli kohtalo päättänyt.
+
+Huomattuaan minun pysyvän aivan asemillani, eivät pikku miehet enää
+lauaisseetkaan nuoliaan minuun. Mutta hälinästä päättäen heidän lukunsa
+kasvamistaan kasvoi. Parin sylen päässä minusta, oikean korvani
+kohdalla, kuulin tunnin verran omituista nakutusta ja kalkutusta.
+Käänsin, päätäni sinne käsin, mikäli nuorilta ja paaluilta laatuun
+kävi, ja huomasin noin puolitoista jalkaa korkean lavan, johon johtivat
+kahdet kolmet tikapuut, ja jossa seisoi neljä henkeä. Tältä lavalta
+muuan mies, nähtävästi ylhäinen henkilö, piti minulle pitkän puheen,
+josta en ymmärtänyt sanaakaan. Niin, jäi sanomatta, että ennenkuin
+tämä korkea virkamies aloitti puheensa, hän huusi kovalla äänellä
+kolmeen kertaan: _Langro dehul san_. (Nämä sanat, niinkuin entisetkin,
+tulkittiin minulle myöhemmin.) Puheen jälkeen keräytyi heti puolisataa
+miestä minun ympärilleni leikkaamaan poikki siteitä vasemmalta puolen
+päätäni. Siten pääsin vapaasti katselemaan kummallekin puolen ja sain
+nähdä puhujan. Mies näkyi olevan keski-ijissä ja solakampi kolmea
+seuralaistaan. Yksi niistä oli paashi, joka kantoi puhujan lievettä ja
+oli hiukan pitempi minun keskisormeani. Toiset kaksi seisoivat kahden
+puolen puhujaa, tuota korkeata herraa, tukien häntä. Hän esiintyi kuin
+tottunut puhuja konsanaankin, ja äänenpainosta sekä käsien liikkeistä
+minä arvasin, milloin hän uhkaili, milloin lupaili, milloin lausui
+sääliä, milloin suosiota. Minä vastasin moniaalla sanalla, mutta täynnä
+nöyryyttä, sekä vasen käsi että silmät ylös aurinkoa kohti, ikäänkuin
+kutsuen sitä vieraaksi mieheksi.
+
+Koska nyt nälkäkin alkoi vaivata minua aika lailla -- viimeksihän minä
+olin maistanut muutaman murenan pari tuntia ennen laivasta lähtöä, --
+niin kävi luonnon vaatimus minussa niin valtavaksi, ett'en malttanut
+olla sitä osoittamatta. Arvatenkin vastoin kaikkea säädyllisyyttä
+minä pistin monta kertaa sormen suuhuni, tietää antaakseni hänelle,
+että minä tahdon ruokaa. _Hurgo_ (se oli tuon korkean herran nimi,
+niinkuin sittemmin sain tietää,) käsitti minun merkkini vallan hyvin.
+Hän astui lavalta alas ja käski nostaa useampia tikapuita kummallekin
+puolen minua. Satakunta miestä nousi niitä myöten minun päälleni,
+astuen minun suuni eteen, käsissään korit täynnä lihaa, jotka keisari
+oli lähettänyt, heti ensimmäiset viestit minusta saatuansa. Siinä oli
+monenkin eläimen lihaa, sen huomasin, mutta en osannut niitä mausta
+erottaa. Hyvin ne oli keitetty ja paistettu ne palaset, mutta pieniä
+olivat kuin sirkan siivet. Pistin niitä suuhuni pari kolme yht'aikaa
+ja samoin kolme pyssynluodin kokoista leipää kerrassaan. Lisää he
+kantoivat, minkä ennättivät, kummastellen ja ihmetellen senkin
+tuhannella tavalla minun kokoani ja ruokahaluani. Ilmoitin heille
+sitten muilla merkeillä, että minua janottaa. Ruuan menekistä päättäen
+he arvasivat, ett'ei minulle vähät juomatkaan riitä, ja niinpä he,
+älykästä väkeä kun olivat, toivat varsin vikkelään kaikkein suurimman
+viinitynnyrinsä, vierittivät sen kämmenelleni ja puhkaisivat pohjan.
+Minä join sen yhdellä kulauksella, eikä kummakaan, siinä kun ei ollut
+kuin puoli pinttiä [1/4 litraa]. Se oli kuin hienoa burgundilaista,
+mutta paljoa miellyttävämpää. Tuotiin tuosta toinenkin tynnyri,
+jonka minä tyhjensin samalla tapaa ja viittasin, että sopisi tuoda
+enemmänkin, mutta, ei ollut enää.
+
+Nämä ihmeet suoritettuani, he ihan riemusta ulvahtivat ja rupesivat
+tanssimaan minun rintani päällä, toistaen tuon tuostakin noita
+ensimmäisiä sanojansa: _Hekinah degul_. Sitten he antoivat minulle
+merkkejä, että viskaisin viinitynnyrit maahan, huudettuaan sitä ennen
+kumminkin: _Borak mivola_, siten varoittaen lähellä olevia väistymään
+kauemmas. Ja kun tynnyrit lensivät ilmaan, silloinkos he yhdestä suusta
+taas huutamaan; _Hekinah degul!_
+
+Täytyy tunnustaani, että peukalomiesten marssiessa milloin puolelta,
+milloin toiselta minun rintani päällä ja vatsallani, minun kovasti
+teki mieleni siepata heitä neljä, viisikymmentä kappaletta kouraani
+ja paiskata ne maahan. Mutta kun ajattelin, mitä kaikkea jo olin
+saanut kärsiä, ja että heissä on miestä tekemään minulle paljoa
+enemmänkin pahaa, ja kun otin lukuun, että olin antanut heille
+kunniasanani, sillä semmoiseksihan olin käsittänyt alistuvaisen
+käytökseni, niin luovuin moisista aikeista. Ja, sitä paitsi, olihan
+minulla jo vieraanvaraisuudenkin lakien nojalla velvollisuuksia tätä
+kansaa kohtaan, joka oli osoittanut minulle niin paljon auliutta. Ja
+ihmeellistä kerrassaan oli näitten peukalomiesten rohkeus: tuossa he
+kävellä tepastelevat minun päälläni, vaikka toinen käsi minulla on
+ihan vapaana, eivätkä edes vavahtelekaan, nähdessään minunmoistani
+jättiläistä. Jonkun ajan perästä, kun huomasivat, ett'en minä enää
+pyydä mitään lisää, ilmestyi eteeni eräs korkean-arvoinen henkilö
+hänen keisarillisen majesteetinsa nimessä. Hänen ylhäisyytensä kiipesi
+oikealle polvelleni ja astui reittä myöten ylös aivan kasvojeni
+kohdalle, kymmenkunta seuralaista mukanaan. Hän näytti minulle
+keisarillisella sinetillä varustetun valtakirjansa ja puhui minulle
+kymmenisen minuttia vakavalla arvokkaisuudella, mutta ilman kiivautta.
+Puhuessaan hän tuon tuostakin viittasi eteenpäin, missä, kuten
+sittemmin huomasin, oli pääkaupunki noin puolen peninkulman päässä.
+Hänen majesteetinsa oli neuvoskuntansa kanssa päättänyt kuljetuttaa
+minut sinne. Minä vastasin ensin moniaalla sanalla, mutta kun ei
+siitä ollut tolkkua, panin oikean käden vasempaani -- sitä tehdessä
+piti varoa, ett'ei loukkaisi hänen ylhäisyyttänsä seuralaisineen --
+ja sitten päähäni ja ruumiilleni. Se oli niin paljo kuin: päästäkäät
+minut irti. Hän näytti ymmärtävän minun tarkoitukseni, sillä hän
+puisteli epäävästi päätään ja viittasi minulle, että minut viedään
+vankina kaupunkiin. Samalla hän kumminkin osoitti, ett'ei minulta pidä
+puuttuman ruokaa eikä juomaa eikä hyvää kohtelua.
+
+Vielä kerran koetin riuhtaista itseni irti, mutta samassa tunsin
+taas heidän nuoltensa pistoksia kasvoissani ja käsissäni. Kädet
+olivat jo ennestäänkin rakkoja täynnä, muutamissa niistä nuoletkin
+vielä jäljellä. Huomatessani vihollisteni luvunkin yhä kasvamistaan
+kasvaneen, viittasin heille vihdoin: tehkäät muka minun kanssani,
+minkä hyväksi näette. Hänen ylhäisyytensä meni silloin seuralaisineen
+tiehensä, kumarrettuaan vallan kohteliaasti, kasvoilla tyytyväisyys
+ja mielihyvä. Samassa kajahti yleinen huuto, jossa taaskin usein
+toistettiin sanoja _Peplom selan_, ja kohta tuli suuri väenpaljous
+päästämään siteitä irti vasemmalta puolelta, niin että pääsin
+kääntymään oikealle kyljelleni. Sitä ennen he olivat voidelleet kasvoni
+ja käteni jollain hyvänhajuisella voiteella, joka vähässä ajassa poisti
+nuolenhaavain kirvellyksen. Tuntui taas varsin hyvältä olla, ja koska
+olin kyllikseni syönyt ja juonut, niin alkoi unikin painostaa. Pian
+nukuin ja makasin, kuten minulle perästä kerrottiin, kahdeksan tuntia
+yhtäpäätä. Eikä se kumma ollutkaan, sillä lääkärit olivat, hänen
+majesteetinsa käskystä, sekottaneet unijuomaa viiniini.
+
+Niinkuin näkyy, oli keisari saanut sanan heti kuin minut oli löydetty
+rannalta makaamasta. Hänen päätöksensä mukaan oli minut kytketty maahan
+makaavassa asennossa yön aikana ja tuotu minulle ruokaa ja juomaa.
+Hänen päätöksensä mukaan oli myös rakennettu erityinen kone, jolla
+minut oli vietävä pääkaupunkiin.
+
+Moinen päätös näyttänee kukaties uhkarohkealta ja vaaralliseltakin,
+enkä luulisi europpalaisen ruhtinaan milloinkaan sellaisiin keinoihin
+ryhtyvän. Minun mielestäni se kumminkin oli varsin älykäs ja
+ylevämielinen päätös. Ajatellaanpas, että nuo peukalomiehet olisivat
+päättäneet tappaa minut keihäillään ja nuolillaan minun maatessani,
+-- minähän olisin herännyt ihan ensimmäisestä pistoksesta ja
+raivoissani repinyt siteeni rikki. Silloin ei heistä olisi ollut minun
+vastustajikseni; armotta olisin nutistanut heidät joka miehen.
+
+Senpuoleinen kansa on erittäin taitava matemaatikassa ja varsin näppärä
+koneita rakentamaan, ja siinä heitä kannattelee ja innostuttaa keisari,
+kuuluisa opinmiesten suojelija. Tällä ruhtinaalla on monenlaisia,
+pyörillä liikkuvia koneita, joilla hän kuljetuttaa rakennushirsiä
+ja muita jykeviä esineitä. Suurimmat sotalaivansa hän rakennuttaa
+saloilla ja tuottaa sitten nämä, usein yhdeksänkin jalkaa pitkät
+alukset, mainituilla masinoilla mereen, jonne on kolme-, vieläpä
+neljäsataa yardia [yardi = 91 centimetriä]. Viisisataa kirvesmiestä ja
+insinööriä oli lähetetty nyt panemaan kuntoon kaikkein suurin kone.
+Se oli puinen lava, kolmea tuumaa korkealla maasta, noin seitsemää
+jalkaa pitkä ja neljää leveä, kaksikolmatta pyörää alla. Äsken
+kuulemani riemuhuudot tulivat siitä, että kone oli saapunut paikalle.
+Se kuului lähteneen liikkeelle jo neljä tuntia sen perästä kuin olin
+maihin tullut ja sijoitettiin nyt minun viereeni. Pahin pula oli
+saada minut kohotetuksi ylös ja lasketuksi näitten ajopelien päälle.
+Sitä varten lyötiin kahdeksankymmentä jalan pituista paalua maahan.
+Niitten yli kulki väkipyöriä myöten lujat, purjelangan paksuiset
+köydet, joitten toinen pää sidottiin niskani, kätteni, jalkojeni ja
+runkoni ympäri. Yhdeksänsataa lujinta miestä pantiin sitten vetämään
+köysien irtonaisesta päästä, eikä kulunut täyttä kolmeakaan tuntia,
+niin jo saivat minut nostetuksi lavalle ja sidotuksi siihen kiinni.
+Kaikki tämä tapahtui minun maatessani. Perästäpäin vasta sain kuulla
+nuo erikoisseikat. Sitten valjastettiin 1500 keisarin vahvinta hevosta
+eteen, puoliviidettä tuumaa kukin sävän kohdalta, ja niin lähdettiin
+viemään minua pääkaupunkiin.
+
+Neljä tuntia siitä lukien kuin matkalle oli lähdetty, minä heräsin
+vallan hassunkuriseen kohtaukseen. Hevoset oli pysäytetty, sillä
+koneessa oli jotain joutunut epäkuntoon, ja silloin oli pari kolme
+uteliasta nuorta miestä tahtonut kurkistaa, miltä minä maatessani
+näytän. He olivat kiivenneet lavalle ja siitä hiljalleen leukani alle.
+Yksi heistä, muuan kaartin-upseeri, oli silloin pistänyt jousikeihäänsä
+hyvän matkaa vasempaan sieraimeeni. Se kutkutti siellä kuin oljenkorsi,
+ja seuraus oli se, että minä aivastin ankarasti. Silloin he tiehensä
+joka mies, ja vasta kolme viikkoa jälkeenpäin minä sain tietää, mistä
+syystä minä niin äkkiä olin herännyt.
+
+Matkaa katkaistiin sitten jommoinenkin taival, kunnes pysäyttiin
+yöksi. Viisisataa kaartilaista asetettiin kummallekin puolen minua
+vartijoiksi. Toinen puoli piti tulisoihtuja kädessään, toinen oli
+varustettu nuolilla ja jousilla, valmiina ampumaan, jos vaan yrittäisin
+kohota. Aamulla, auringon noustua, jatkettiin matkaa jälleen ja oltiin
+puolenpäivän tienoissa parinsadan yardin päässä kaupungin portista.
+
+Keisari tuli koko hoviväkensä kanssa meitä vastaan, mutta korkeat
+virkamiehet eivät kumminkaan millään muotoa sallineet hänen
+majesteetinsa astua minun päälleni ja siten panna henkeänsä vaaroille
+alttiiksi.
+
+Ajopelit olivat pysähtyneet erään ikivanhan temppelin kohdalle, joka
+oli suurin koko valtakunnassa. Muutamia vuosia sitten oli tässä
+temppelissä tehty luonnoton murha, ja siitä syystä se oli kansan
+mielestä kokonaan saastutettu. Kaikki pyhät kalut ja koristukset oli
+viety siitä pois, ja itse temppeliä käytettiin nyt jokapäiväisen elämän
+tarpeisin. Tässä temppelissä oli nyt minun määrä asua. Pohjoispuolinen
+ovi oli neljää jalkaa korkea ja kahta leveä: siitähän minä mahdun
+konttaamaan sisään ja ulos. Kahden puolen ovea oli ikkuna, ei täyttä
+kuuttakaan tuumaa maasta. Vasemmanpuoliseen takoivat kuninkaan
+sepät 91 kahletta, sellaisia kuin Europassa naisten kellonkäädyt,
+ja ne kiinnitettiin minun vasempaan jalkaani 36 lukolla. Vastapäätä
+temppeliä, kahdenkymmenen jalan päässä, toisella puolen vallantietä
+oli torni, vähintänsä neljää jalkaa korkea. Sinne nyt nousi keisari
+muutamain korkeitten hoviherrainsa kanssa katselemaan minua. Niin
+minulle kerrottiin, sillä itsehän en voinut heitä nähdä. Samaa
+tarkoitusta varten kuuluu kaupungista saapuneen noin satatuhatta
+henkeä, ja luulenpa, että toistakymmentä tuhatta, vartijain
+kiellosta huolimatta, kiipesi tikapuita myöten minun päälleni. Pian
+kumminkin julistettiin proklamationi, joka moiset yritykset kielsi
+hengenrangaistuksen uhalla.
+
+Huomattuaan, että minun on mahdoton enää karata, leikkasivat työmiehet
+kaikki siteeni poikki, ja minä nousin seisomaan, mieli apeampana kuin
+milloinkaan ennen elämässäni. Sanomaton melu ja hämmästys syntyi
+kansassa, kun näkivät minun nousevan ja astuvan. Kahleet vasemmassa
+jalassani olivat kahta yardia pitkät, ja siten minä pääsin liikkumaan
+sekä eteenpäin että taaksepäin puoliympyrässä. Ja koska ne oli lyöty
+kiinni neljä tuumaa ovesta, niin pääsinhän konttaamaan temppeliin ja
+oikaisemaan ihan pitkäkseni.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU
+
+Lilliputin keisari hovinsa kanssa tulee katsomaan tekijää. -- Keisarin
+puku ja persona. -- Oppineet miehet kielimestareina. -- Vanki saavuttaa
+lempeydellänsä suosiota. -- Taskujen tarkastus.
+
+
+Pystyyn päästyäni katsahdin ympärilleni, ja se täytyy tunnustaani:
+en ole koskaan niin miellyttävää kuvaa edessäni nähnyt. Ympäristö
+näytti yhdeltä ainoalta puutarhalta. Pienet aidatut vainiot, tasan
+neljä neliöjalkaa kukin, olivat kuin kukkatarhoja. Niitten välillä
+kasvoi metsiä, kahdeksan jalkaa ympäri mitaten, pisimmät puut niistä
+arvatakseni seitsemän jalkaa korkeita. Kaupunki vasemmallani oli kuin
+maalattu kuva teatterin näyttämöllä.
+
+Keisari astui alas lavalta ja ratsasti minun luokseni. Tämä ratsastus
+oli vähällä käydä hänelle liian kalliiksi, sillä hänen hevosensa, hyvin
+opetettu kyllä, ei ollut tottunut näkemään minunmoistani olentoa:
+olinhan minä sen mielestä kaiketi kuin mikä liikkuva vuori. Ja niinpä
+ratsu nousikin takajaloilleen, mutta keisari, kelpo ratsastaja, pysyi
+kuitenkin satulassa, kunnes saattomiehet ennättivät tarttua suitsiin,
+ja majesteeti astui maahan. Hän katseli ja tarkasteli minua joka
+puolelta, suuresti ihmetellen, mutta yhä pysyen ulkopuolella minun
+kahleitteni piiriä. Sitten hän käski kokkiensa ja juomanlaskijainsa
+kantamaan minulle ruokia ja juomia. Nämä oli jo ennakolta varustettu
+valmiiksi ja lykättiin nyt useammilla rattaantapaisilla neuvoilla
+niin lähelle minua, että yletyin niihin. Minä sieppasin nuo ajopelit
+ja tyhjensin yks kaks kaikki, mitä niissä oli. Kahdetkymmenet rattaat
+oli täytetty lihalla; itsekukin niistä riitti minulle pariksi kolmeksi
+suupalaksi. Kymmenillä rattailla oli kullakin saviastiallinen viiniä;
+ne minä kaasin kaikki yksille rattaille ja join tuon kaiken yhdellä
+hengenvedolla. Keisarinna ja nuoret prinssit ja prinsessat, ympärillään
+hoviherrat ja hovineitseet, istuivat vaunuissansa jonkun matkan päässä
+minusta. Keisarin ratsun pillastuessa he kaikki astuivat maahan ja
+lähenivät hänen majesteetiansa. Tästä ruhtinaasta nyt mielin antaa
+tarkemman kuvauksen.
+
+Hän oli melkein minun kynteni leveyttä pitempi kuin kukaan hänen
+hoviväkeänsä, ja tämä seikka jo yksistään on omiansa herättämään
+kunnioittavaa pelkoa häntä kohtaan. Kasvonpiirteet olivat hänellä
+säännölliset, lujat ja miehekkäät, huulet ohuet, nenä könkö, kasvojen
+väri kellahtava, ruumis ja jäsenet sopusuhtaiset, liikkeet täynnä
+suloa, ryhti majesteetillinen. Hän oli jo jättänyt taakseen elämänsä
+keväimen, ollen nyt kahdeksankolmatta vuoden ja kolmen neljänneksen
+iässä. Lähes seitsemän ajast'aikaa hän oli valtakuntaansa hallinnut
+hyvin onnellisesti ja varsin voitokkaana. Paremmin häntä nähdäkseni,
+minä kumarruin alas, niin että kasvot meillä tulivat toistensa tasalle,
+hän noin kolmen yardin päässä minusta. Myöhemmin minä monta kertaa
+pitelin häntä kämmenelläni, ja senvuoksi on kuvaukseni ihan tarkka.
+Hänen pukunsa oli vaatimaton, yksinkertainen, puoleksi aasialainen,
+puoleksi europpalainen, mutta päässä oli hänellä keveä kultainen
+kypärä, juveleilla koristettu, ylimmäisenä siinä höyhensulka. Miekka
+oli hänellä paljaana kädessä, valmiina puolustukseen, jos minä
+sattuisin pääsemään irti; se oli lähes kolme tuumaa pitkä, kahva
+ja tuppi kultaiset, timanteilla kaunistetut. Hänen äänensä oli
+tosin kimeä, mutta selvä silti ja niin kova, että minä kuulin sen
+seisaallanikin.
+
+Hovinaiset ja hoviherrat olivat kaikki erittäin komeissa puvuissa, niin
+että se paikka, missä he seisoivat, näytti yhdeltä ainoalta kulta- ja
+hopeakirjaiselta hameelta.
+
+Hänen majesteetinsa puhui monta kertaa minulle, ja minä vastasin
+kanssa, vaikk'emme ymmärtäneet toisiamme kumpikaan. Oli siellä
+seurueessa koko joukko pappeja ja lain-oppineita (puvusta minä heidän
+ammattinsa arvasin), ja ne käskettiin haastamaan minun kanssani. Minä
+puhuttelin heitä kaikilla kielillä, joista minulla edes aavistustakaan
+oli, panin liikkeelle yläsaksat ja alasaksat, latinat, franskat,
+espanjat, italiat ja lingva francat, mutta turhaan. [Lingva franca oli
+tärveltyä italiankieltä, joka ennen oli yleisenä liikekielenä Välimeren
+rannoilla. _Suom. muist._]
+
+Kahden tunnin perästä vetäytyi hovi pois, ja minun luokseni jätettiin
+vahva vartiosto, suojelemaan minua roskakansan liialliselta
+uteliaisuudelta, jopa ilkeydeltäkin. Väkijoukko se pyrkikin
+tunkeutumaan lähemmäksi minua kuin oli luvallistakaan. Muutamat olivat
+niin varomattomia, että laukaisivat jousensa minuun, istuessani
+temppelin ovella. Yksi nuoli oli vähällä sattua minua vasempaan
+silmään. Silloin käski päällikkö ottaa kiinni kuusi pahinta yllyttäjää
+ja katsoi kaikkein sopivimmaksi rangaistukseksi jättää ne sidottuina
+minun valtaani. Sotamiehet tekivät työtä käskettyä ja ajoivat
+pahantekijät keihäillään minun luokseni. Minä otin ne kaikki oikeaan
+käteeni, työnsin viisi niistä taskuuni ja olin pistävinäni kuudennen
+suuhuni, syödäkseni muka hänen. Miesparka huusi kauheasti, ja kuumaksi
+siinä löi päällikön ja upseeritkin, kun näkivät minun ottavan esille
+linkkuveitseni. Mutta pian he rauhoittuivat, nähdessään, kuinka minä,
+lempeästi vankiani katsellen, katkaisin hänen siteensä ja laskin hänet
+maahan. Mies pötki tietysti hetimmiten tiehensä. Samoin tein minä
+muittenkin: otin heidät yksitellen taskustani, leikkasin nuorat poikki
+ja laskin maahan. Sotaväki sekä kansa näkyi olevan erittäin kiitollinen
+tästä laupeuteni osoituksesta. Asiasta annettiin sittemmin raportti, ja
+hovin silmissä minä kohosin koko lailla.
+
+Yöksi minä konttasin huoneeseni -- vaikeuksiansa vailla se ei suinkaan
+ollut -- ja panin maata lattialle, ja samoin kävi seuraavinakin
+neljänätoista yönä. Sen ajan kuluttua piti, keisarin käskyn mukaan,
+vuode olla valmiina minua varten. Kuusisataa tavallista patjaa tuotiin
+minun asuntooni ja laitettiin siellä kuntoon. Sataviisikymmentä
+neulottiin yhdeksi patjaksi, ja tällaisia kerroksia pantiin neljä
+päällekkäin, vaikkei tuostakaan vielä kovin mukavaa leposijaa tullut
+kovalla, sileäkivisellä lattialla. Samaan tapaan varustivat minut
+pieluksilla, hursteilla ja peitteillä ja kävihän tuo kaikki laatuun
+minulle, monet kovat kokeneelle miehelle.
+
+Kun tieto minun tulostani oli levinnyt ympäri valtakunnan, alkoi
+rikasta, laiskaa ja uteliasta väkeä saapua suunnattomin joukoin minua
+katsomaan. Kylät jäivät melkein kylmille, ja ihan olisi maanviljelys
+ja kotiaskareet joutuneet hunningolle, ellei majesteeti erityisillä
+proklamationeilla ja valtiokäskyillä olisi ehkäissyt tällaista
+vahinkoa. Käsky kävi sellainen, että ken minut kerran nähnyt on, hän
+kotiansa jälleen palaitkoon älköönkä ilman erityistä, hovista annettua
+lupakirjaa astuko minun asuntoani lähemmäksi kuin viidenkymmenen
+yardin päähän. Tällaisista lupakirjoista oli hovin sihteereillä hyvät
+sivutulot.
+
+Tällä välin oli keisari neuvoskuntansa kanssa usein harkinnut, mitenkä
+minuun nähden olisi meneteltävä. Hovi oli helisemässä minun kanssani,
+sen minulle kertoi perästäpäin muuan yksityinen ystävä, korkea-arvoinen
+mies, joka tunsi hovin kaikki pienimmätkin salaisuudet. Muutamat
+pelkäsivät minun pääsevän irti ja elantoni käyvän niin kalliiksi, että
+yleinen nälänhätä on pelättävissä. Ehdotettiin sellaistakin, että
+minut pitäisi tappaa nälkään tai ampua minun käsiini ja kasvoihini
+myrkytettyjä nuolia, jotenka minusta pian päästäisiin. Mutta,
+arveltiin toiselta puolen, niin suunnattoman ruumiin hajuhan synnyttää
+pääkaupunkiin ruttotaudin, joka saattaa levitä yli koko valtakunnan.
+Kesken näitä harkintoja saapui muutamia upseereita suuren neuvoskunnan
+huoneen ovelle. Kaksi heistä päästettiin sisään, ja nämä kertoivat,
+mitenkä minä olin kohdellut noita kuutta ennenmainittua pahantekijää.
+
+Tämä teki niin edullisen vaikutuksen hänen majesteetinsa ja koko
+neuvoskunnan sydämeen, että heti julaistiin keisarillinen käsky,
+jonka mukaan kaikki kylät yhdeksänsadan yardin päässä pääkaupungista
+velvoitetaan joka aamu tuomaan kuusi härkää, neljäkymmentä lammasta
+ja muitakin ruokatarpeita minun elannokseni sekä sitä mukaa myös
+leipää, viiniä ja muita juomia. Kaikesta tästä annetaan hankkijoille
+valtiovarastoon osoitettuja maksulippuja. Keisari itse näet suorittaa
+omat menonsa pääasiallisesti keisarillisten tiluksiensa tuloilla.
+Joskus vain, erityisten asianhaarain vaatiessa, hän verottaa
+alamaisiansa. Sotapalvelusta he ovat velvolliset tekemään omalla
+kulungillaan.
+
+Niinikään pestattiin minulle kuusisataa henkeä palvelusväeksi, ja
+heille laitettiin teltat kummallekin puolen asuntoni ovea. Kolmesataa
+räätäliä pantiin neulomaan minulle pukukerrosta maan kuosin mukaan.
+Kuusi hänen majesteetinsa kuuluisinta kirjan-oppinutta määrättiin
+opettamaan minulle maan kieltä. Ja vihdoin säädettiin, että keisarin ja
+aateliston ja kaartin hevosia harjoitettaisiin usein minun ääressäni,
+jotta tottuisivat minuun.
+
+Kaikki nämä käskyt täytettiin visusti, ja kolmen viikon perästä
+minä puolestani olin jo koko lailla oppinut heidän kieltään. Hänen
+majesteetinsa kunnioitti minua tuon tuostakin käynnillänsä ja suvaitsi
+auttaa kirjanoppineita heidän opetustyössään. Ei aikaakaan, niin jo
+rupesimme haastelemaan keskenämme. Ensi työkseni minä olin opetellut
+lausumaan sen hartaan toivomuksen, että hänen majesteetinsa suvaitsisi
+päästää minut vapaaksi. Hänen vastauksensa, mikäli minä siitä selvää
+sain, kävi siihen suuntaan, että aikaa voittain tämä kysymys otetaan
+harkinnan alaiseksi, vaan ett'ei se ole ajateltavissakaan ilman
+neuvoskunnan suostumusta. Joka tapauksessa minun pitää ensin _Lumos
+kelmin pesso desmar lon empaso_, s.o.: vannoa pitäväni rauhaa hänen
+ja hänen valtakuntansa kanssa. Minua, niin hän lupasi, kohdellaan
+kumminkin ystävällisesti, kunhan vaan pysyn maltillisena ja
+käyttäydyn säädyllisesti, saavuttaakseni hänen ja hänen alamaistensa
+kunnioituksen. Hän pyysi, ett'en panisi pahaksi, jos hän käskee
+muutamain ylhäisten upseeriensa tarkastaa onko minulla aseita, sillä
+nehän saattaisivat olla hyvinkin tuhoisia kapineita, jos ovat kokonsa
+puolesta samansuhteisia kuin minun kookas personanikin.
+
+Minä ilmoitin täyttäväni hänen majesteetinsa toivomuksen, jopa
+olevani valmis itse riisumaan vaatteet päältäni ja kääntämään taskuni
+nurin, mutta hän selitti, että valtakunnan lakien mukaan kahden
+upseerin täytyy toimittaa puheenalainen tarkastus. Hän sanoi kyllä
+tietävänsä, ett'ei se saata tapahtua ilman minun suostumustani ja
+apuani, mutta ilmoitti samalla, että hän, täydelleen luottaen minun
+ylevä- ja oikeamielisyyteeni, uskoo virkamiehensä minun käsiini. Mitä
+ikinä minulta otetaan pois, sen olen saapa takaisin valtakunnasta
+lähtiessäni, tahi suoritetaan minulle siitä kaikesta maksu itse
+määräämäni hinnan mukaan.
+
+Nyt otin nuo kaksi upseeria käteeni ja pistin ne vuorotellen ensin
+nutun, sitten muihin taskuihini, paitsi kahteen pikku taskuun
+housuissani ja erääsen salataskuun, joita en luullut heidän rupeavan
+tarkastamaan, ja joissa oli muutamia pikku kapineita, minulle yksin
+tärkeitä. Toisessa oli minulla hopeinen taskukello ja toisessa kukkaro,
+jossa oli vähäsen kultarahoja. Arvoisilla tarkastajilla oli mukanaan
+kynä, mustetta ja paperia, ja niinpä he tekivät tarkan luettelon
+kaikesta, minkä nähneet olivat. Toimensa suoritettuaan he pyysivät,
+että laskisin heidät jälleen maahan: heidän täytyy näyttää luettelo
+keisarille.
+
+Tämän luettelon minä jälkeenpäin käänsin omalle kielelleni. Se kuuluu
+sanasta sanaan näin:
+
+_Ensiksi_. Sittenkuin tarkat tutkimukset tehty oli, löysimme me tältä
+isolta ihmisvuorelta (näin minä tulkitsen sanat _Quinbus Flestrin_)
+hänen oikeasta taskustansa suuren palan karkeata kangasta, joka teidän
+majesteetinne suurimpaan valtiosaliin kyllä lattiamatoksi riittäisi.
+
+Vasemmasta taskusta löytyi sangen suuri hopeinen arkku, kansi samasta
+metallista, jota kantta me, tarkastajat, emme jaksaneet auki saada,
+vaan pyysimme, että se meille aukaistaisiin, jolloin toinen meistä sen
+sisään astui, vajoten puoleen sääreen johonkin tomuun, josta osa meidän
+kasvoillemme ylös pöllähti ja meidät monta kertaa peräkanaa aivastamaan
+pani.
+
+Hänen liiviensä oikeasta taskusta löysimme me paksun kimpun eli käärön
+valkoista, ohutta ainetta, kerroksittain päälletysten kierrettynä,
+paksuudeltaan kuin kolme ihmistä, ylt'ympärinsä lujasti köydellä
+kierrettyjä mustia merkkejä päällänsä, jotka meidän alamaisimman
+ajatuksemme mukaan pookstaveita olit, itsekukin kuin puoli meidän
+kämmenemme leveyttä.
+
+Oikeassa taskussa oli yksi kone, jonka seljästä kävi ulos kaksikymmentä
+pitkää paalua, senkaltaisia kuin laipioriu'ut teidän majesteetinne
+hovin ympärillä. Ihmisvuori mahtaa sillä päätänsä kammata, niin paljo
+kuin me ymmärrämme. Emme nimittäin tahtoneet alati häntä meidän
+kysymyksillämme häiritä, koska huomasimme vaikeaksi itseämme häneltä
+ymmärretyksi tehdä.
+
+Avarassa taskussa hänen keskimmäisen pukunsa oikealla puolen (näin minä
+käännän sanat _ranfu-lo_, jolla kaiketi tarkoitetaan housuja) me näimme
+ontelon rautaisen putken, melkein yhden miehen pituisen, joka oli
+kiinni vielä isommassa, hirsistä raketussa varressa, ja sen rautaisen
+putken kummaltakin puolen kävi edes suuria rautaisia esineitä,
+kummallisen muotoisiksi kuvatuita, ja sen esineen merkitys on meille
+yksi salaisuus.
+
+Vasemmassa taskussa oli samankaltainen kone.
+
+Pienessä taskussa oikealla puolen löysimme muutamia pyöreitä, eri
+suuria ja litteitä esineitä, valkoisesta ja punaisesta metallista.
+Muutamat niistä valkoisista, kaiketi hopeasta tehdyt, olit niin suuria
+ja raskaita, että minä ja minun kumppalini sitä tuskin jaksoimme nostaa.
+
+Vasemmalla puolen me löysimme kaksi mustaa, epäsäännöllistä pilaria.
+Taskun pohjalla seisoissamme, meidän päämme tuskin ylettyivät niitten
+ylimmäiseen huippuun. Toinen oli peitetty ja näkyi olevan yhdestä
+kappaleesta. Toisen päässä oli joku valkoinen esine, kaksi kertaa niin
+paksu kuin meidän päämme. Kumpaankin oli pistetty suuri teräslevy,
+jotka hän näytti meille, koska me epäilimme näitten esineitten olevan
+vaarallista laatua. Hän otti ne ulos kätköistä ja selitti, että hänen
+kotimaassansa oli tapana toisella ajaa partaa ja toisella leikata
+ruokia.
+
+Oli myöskin kaksi senkaltaista taskua, joihin emme sisälle voineet
+päästä. Hän kutsui niitä fobeiksi [kellotasku housujen kauluksessa]
+ja olit ne kaksi leveätä rakoa hänen keskimmäisen pukunsa yläosassa,
+mutta hänen ruumiinsa pingoituksesta aivan kiinnisuljetut. Vasemmasta
+fobista riippui ulkona suuret hopeiset käädyt ja fobin pohjalla oli
+yksi ihmeellinen kone. Me käskimme hänen vetämään ulos sen kuin
+käätyjen päässä oli, mitä ikinänsä se olla mahtaakaan, ja silloin tuli
+näkyviimme pallo, toinen puoli hopeata, toinen jotakin läpinäkyvää
+metallia. Läpinäkyvällä puolella oli ylt'ympäri piirretty muutamia
+kummallisia merkkejä, joita me luulimme voivamme meidän sormillamme
+koskettaa, kunnes sormemme siltä läpinäkyvältä aineelta pidätetyksi
+tuli. Hän asetti koneen meidän korvaamme, ja silloin kuului kovaa
+kolinaa, niinkuin koska vesimylly käy. Ja itse tykönämme me silloin
+päätimme, että se on joko tuntematon eläin tahi se jumala, jota hän
+palvelee. Viimeksi edestuotu ajatus on luultavasti oikeampi, koskapa
+hän meille selitti (jos häntä oikein ymmärsimme, sillä hänen puheensa
+on peräti epäselvää), että hän harvoin mihinkään työhön ryhtyy, neuvoa
+siltä ensin kysymättä. Hän kutsui sitä oraakeliksensa ja sanoi sen
+osoittavan, millä hetkellä hän elämässänsä mitäkin tekee.
+
+Vasemmasta fobistansa hän edesveti verkon, melkein niin suuren
+kuin ne, joita kalamiehet käyttävät, mutta se oli aukiotettava ja
+kiinnivedettävä, niinkuin rahakukkaro, jonka kaltaisena hän myös
+sitä käytti. Sen sisässä me löysimme melkoisen paljouden keltaisia
+metallipaloja, jotka, jos ne puhdasta kultaa olisi, sanomattoman
+rikkauden sisällänsä pitäisit.
+
+Sittenkuin me, teidän majesteetinne käskyä noudattaen, huolellisesti
+kaikki hänen taskunsa tarkastaneet olimme, huomasimme me hänen
+ruumiinsa ympärillä yhden vyön, joka jonkun ihmeellisen eläimen nahasta
+tehty oli. Siitä riippui hänen vasemmalla puolellansa miekka, viisi
+miehen vartta pitkä, ja hänen oikeallansa silkki eli pussi, kahteen
+komeroon jaettu, kumpikin niin avara, että siihen olisi kolme teidän
+majesteetinne alamaista kyllä mahtunut. Toisessa komerossa oli joukko
+kuulia eli palloja sangen raskaasta metallista ja niin suuria kuin
+meidän päämme. Luja käsi tarvitaan niitä nostamaan. Toinen komero
+sisällänsä piti mustia jyviä, ei kumminkaan koollensa eikä painollensa
+suuria, sillä me jaksoimme pidellä niitä noin viisikymmentä meidän
+kämmenellämme.
+
+Tämä on tarkka luettelo siitä kuin me löynneet olemme tämän ihmisvuoren
+yltä, joka meitä kohtaan itsensä sangen suurella höyliydellä käytti
+ja asianmukaista kunnioitusta teidän majesteetinne käskyjä kohtaan
+osoitti. Allekirjoitettu ja sinetillä suljettu sinä neljäntenä päivänä
+teidän majesteetinne onnellisen hallituksen yhdeksännessä kuukaudessa
+yhdeksättäkymmentä.
+
+_Clefren Frelock. Marsi Frelock_.
+
+Sittenkuin tämä oli hänen majesteetillensa julki luettu, käski hän
+minun, tosin ystävällisin sanoin, jättää esille kaikki eri esineet.
+Ensinnäkin hän vaati käyrän miekkani, jonka minä toin saapuville
+tuppineen päivineen. Sillä välin hän oli käskenyt kolmetuhatta
+miestä valioväkeänsä asettumaan jonkun matkan päähän ympärilleni,
+valmiina laukaisemaan nuolensa minä hetkenä hyvänsä. Tuota minä en
+huomannut lainkaan, silmäni kun koko ajan olivat kiintyneinä hänen
+majesteetiinsa. Sitten hän vaati minua vetämään miekkani ulos.
+Muutamista merenveden syömistä ruostepilkuista huolimatta se oli
+yhä vieläkin kirkas ja välkkyvä. Minä vedin säiläni ulos, niinkuin
+keisari oli käskenyt, heilutin sitä puoleen ja toiseen, ja kun aurinko
+heiastui sen kirkkaasta pinnasta, sokaisten sotajoukkojen silmät, niin
+pääsi valloille yleinen hämmästyksen ja kauhistuksen huuto. Hänen
+majesteetinsa oli urheamielinen mies ja säikähti vähemmin kuin olisin
+luullutkaan. Hän käski minun sitten pistämään miekkani tuppeen ja,
+heittämään sen maahan niin hiljaa kuin suinkin kuuden jalan päähän
+kahleistani.
+
+Senjälkeen hän vaati näkyville toisen onton rautatorveni, joksi he
+minun taskupistolejani sanoivat. Minä otin sen esille ja selitin,
+niin hyvin kuin osasin, mitenkä sitä käytetään. Latasin sen pelkällä
+kruudilla, joka laukussani oli säilynyt kostumatta (taitavat merimiehet
+pitävät aina huolen siitä). Pyysin sitten, ett'ei hänen majesteetinsa
+kovin säikähtäisi ja laukaisin ilmaan. Tämä pamaus synnytti paljoa
+suuremman hämmästyksen kuin äskeinen säiläni. Sadottain kaatui miehiä
+maahan. Itse keisarikaan, urhea mies, ei hetkeen aikaan päässyt
+entiselleen, vaikka olikin pysynyt pystyssä. Pistolit minä sitten
+jätin maahan, kuten miekkanikin. Samalla muotoa luovutin kruuti- ja
+haulipussinikin, pyytäen, että edellistä suojeltaisiin valkealta,
+koskapa se saattaa syttyä pienimmästäkin kipinästä ja poroksi polttaa
+koko keisarillisen palatsin.
+
+Annoin pois taskukellonikin. Keisari oli kovin utelias näkemään sitä ja
+käski kahden rotevimman kaartilaisensa tuomaan sen luokseen. Korennolla
+he sen kantoivat majesteetin eteen siihen tapaan kuin Englannissa
+olutkuskit kantavat tynnyreitä. Hän ihmetteli sen yhtämittaista
+kolinaa ja minuttiviisarin kulkua, jonka hän helposti erotti, heillä
+kun on paljoa tarkempi näkö kuin meillä. Hän kysyi sitten oppineilta
+miehiltänsä, mikä se sellainen esine on, mutta siitä oli noilla
+herroilla kovin monta eri mieltä, niinkuin lukija sanomattanikin arvaa.
+Enkä minä kaikista heidän arveluistaan saanut selvääkään.
+
+Senjälkeen annoin pois hopea- ja vaskirahani sekä kukkaroni, jossa oli
+yhdeksän suurta kultarahaa ja muutamia pienempiä. Luovutin niinikään
+linkkuveitseni ja partaveitsen, kamman ja hopeisen nuuskarasian,
+nenäliinan ja taskukirjan. Miekka, pistolit ja kruutipussi vietiin
+rattailla hänen majesteetinsa varastoihin; muut tavarat sain takaisin.
+
+Kuten jo edellä olen maininnut, oli takissani erityinen tasku, jota
+tarkastajat eivät huomanneet. Siinä oli minulla silmälasit, joita minun
+välisti täytyy käyttää heikon näköni vuoksi, ja samoin taskukiikari
+sekä muutamia pikku esineitä. Niistä ei olisi keisarille ollut
+mitään hyötyä, jonka vuoksi en katsonut kunniani vaativan niitten
+esilleottamista. Pelkäsinpä niitten särkyvänkin ja pilaantuvan, jos
+luovuttaisin ne heille.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU
+
+Tekijä hauskuuttaa keisaria ja hovia aivan erityisellä tavalla. --
+Hovin huvitukset. -- Tekijä pääsee vapaaksi muutamilla ehdoilla.
+
+
+Lempeydelläni ja kohteliaalla käytökselläni olin kohonnut keisarin ja
+hovin kuin myös sotaväen ja kansankin suosioon niin suurissa määrin,
+että toivoin piankin pääseväni vapaaksi. Koetin kaikin tavoin käyttää
+tällaista edullista asemaa hyödykseni. Maan-asukasten pelko minua
+kohtaan hälveni hälvenemistään. Panin välisti maahan pitkäkseni ja
+päästin viisi kuusi henkeä kämmenelleni tanssimaan. Vihdoin tulivat
+pojat ja tytöt niin rohkeiksi, että olivat piilosilla minun tukassani.
+Olin jo koko lailla oppinut maan kieltäkin.
+
+Eräänä päivänä suvaitsi keisari kutsua minut katsomaan hovinäytelmiä,
+joissa tämän puolen kansa voittaa kaikki muut niin notkeudessa kuin
+komeudessakin. Ei minua noissa näytelmissä mikään niin suuresti
+huvittanut kuin nuorallatanssi. Kaksitoista tuumaa korkealle maasta oli
+pingoitettu kahden jalan pituinen hieno, valkoinen lanka, ja sen päällä
+tuo nokkela tanssi toimitettiin, jota nyt lukijan luvalla käyn vähän
+laveammin kuvailemaan.
+
+Tähän huviin ottavat osaa ainoastaan ne, jotka pyrkivät korkeihin
+virkoihin ja tavoittelevat suosiota hovissa. Jo pienestä pitäin he
+harjoittelevat tätä taitoa. Kun korkea virka hovissa tulee avonaiseksi
+joko kuoleman tahi, niinkuin usein tapahtuu, epäsuosioon joutumisen
+kautta, silloin viisi kuusi tällaista viranhakijaa lähettävät
+kuninkaalle anomuksen, jossa pyytävät saada esittää hänen majesteetinsa
+huviksi nuoralla tanssia. Ken korkeimmalle hyppää, maahan putoamatta,
+se viran saa. Usein annetaan itse ministereillekin käsky lähteä
+näyttämään notkeuttansa, osoittaakseen hallitsijalle, että yhä edelleen
+ovat tuossa toimessa taitavia. Flimnapilla, valtiovarain hoitajalla, on
+etuoikeus heittää nuoralla ilmahyppy kokonaista tuumaa korkeammalle
+kuin yksikään muu lordi koko valtakunnassa. Minun ystäväni Reldresal,
+keisarin yksityissihteereistä ylimmäinen, on minun mielestäni tässä
+taidossa -- ellenhän vaan ole puolueellinen -- toinen mies valtiovarain
+hoitajan jälkeen. Muut suuret virkamiehet ovat siinä kohden tasaväkisiä.
+
+Näissä hyppyhuveissa sattuu välistä pahojakin tapaturmia, joista
+aikakirjat tietävät mainita lukemattomia. Olen omin silmin nähnyt
+parin, kolmen kandidaatin katkaisevan jäseniänsä. Pahempi vielä
+on vaara silloin kuin ministerit saavat käskyn käydä näyttämään
+notkeuttaan. Silloin he koettavat voittaa kaikki muut ja pinnistävät
+ja ponnistavat voimiansa niin, että tuskin heissä on yhtäkään, joka ei
+olisi joskus pudota romahtanut maahan. Muutamille se on sattunut pari
+kolmekin kertaa. Minulle kerrottiin, että moniahta vuosi ennen minun
+tuloani Flimnap olisi ehdottomasti taittanut niskansa, ellei sattumalta
+olisi osunut lattialla olemaan kuninkaallinen pielus, joka hiukan
+lievensi täräystä.
+
+On olemassa toinenkin huvitus, joka tapahtuu ainoastaan keisarin,
+keisarinnan ja pääministerin läsnäollessa. Kuningas panee pöydälle
+kolme kuuden tuuman pituista silkkinauhaa, punaisen, keltaisen ja
+valkoisen. Nämä nauhat on aiottu palkinnoiksi niille, joille keisari
+tahtoo erityistä suosiotansa osoittaa. Juhlalliset menot toimitetaan
+hänen majesteetinsa suuressa valtiosalissa, jossa asianomaisten
+suosionsaajain täytyy näyttää taitavuuttansa aivan toisella tavalla
+kuin äsken kuvaamissani huveissa. Sellaista en ole nähnyt vielä
+missään, en vanhalla enkä uudella maanpallon puoliskolla. Keisari pitää
+keppiä vaakasuorassa asennossa, ja siinä nyt asianomaiset suosikit,
+yksi erältään, hyppivät kepin yli tai konttaavat sen alitse eteenpäin
+tai takaperin, aina sitä myöten kuin keppi nousee tai laskee. Välisti
+pitää majesteeti keppiä toisesta päästä ja pääministeri toisesta,
+vuoroin on keppi kokonaan pääministerin hallussa. Ken notkein on
+ollut ja jaksanut useimmat kerrat hypätä ylitse ja kontata alitse, se
+saa punaisen silkkinauhan, senjälkeinen keltaisen ja sitä seuraava
+valkoisen. Nauhat he sitten köyttävät kaksin kerroin vyötäisilleen,
+ja tuskin näkee hovissa yhtään, joka ei olisi tuommoisella nauhalla
+koristetut.
+
+Sotaväen ratsuja, niinkuin keisarillistenkin tallien hevosia oli joka
+päivä käytetty minun läheisyydessäni, ja siten ne olivat niin tottuneet
+minuun, että pillastumatta uskalsivat tulla minun luokseni. Ratsastajat
+laukkasivat hevosillaan kämmeneni yli, ollessani pitkälläni maassa.
+Olipa muuan keisarin metsästäjistä niinkin rohkea, että ratsasti isolla
+hevosellaan jalkanikin yli. Se oli todellakin uljas temppu.
+
+Seuraavana päivänä oli minulla onni huvittaa hänen majesteetiansa
+aivan erikoisella tavalla. Pyysin hänen majesteetiltansa saada
+käytettäväkseni muutamia kahden jalan pituisia ja tavallisen putken
+paksuisia sauvoja. Kuningas antoi heti käskyn forstmestareilleen
+täyttää minun pyyntöni. Ja niinpä saapui huomenissa kuusi metsäherraa
+yhtä monen kuorman kanssa, kahdeksan hevosta kunkin edessä. Yhdeksän
+sauvaa minä pystytin maahan nelikulmion muotoon, joka ulottui puoli
+kolmatta jalkaa joka taholle. Neljä muuta sauvaa sidoin vaakasuoraan
+joka kulmaan, niin että niistä syntyi jonkunlainen kalteri tarhan
+ympärille. Levitin sitten nenäliinani tarhan yli ja pingoitin sen
+joka puolelta lujasti. Tämän tehtyäni, pyysin keisarin lähettämään
+neljäkolmatta parhainta ratsumiestä äksieraamaan tarhaan. Hänen
+majesteetinsa hyväksyi minun ehdotukseni, ja niinpä minä nostin
+hevosmiehet, yhden toisensa perästä ratsuineen aseineen ja
+varustuksineen nenäliinalle. Heti käskyn saatuansa he jakaantuivat
+kahteen parveen, ja nyt alkoi leikkisota: siinä he ampuivat toisiansa
+tylsäpäisillä nuolilla, huiskivat miekoillaan, hyökkäsivät ja
+pakenivat. Kaikki tapahtui niin erinomaisessa järjestyksessä, ett'en
+moista ole milloinkaan nähnyt.
+
+Keisari oli niin mielissään, että käski panna tämmöisiä huveja toimeen
+useampana päivänä perätysten. Innostuipa niinkin, että itsekin nousi
+komentamaan ratsumiestensä liikkeitä ja sai, vaikka kovallekin otti,
+keisarinnan suostumaan siihen, että minun sallittiin nostaa keisarinna
+kantotuoleineen päivineen kilpatarhan yläpuolelle, josta hänen oli
+parempi katsella leikkisotaa. Onnekseni ei sattunut koko aikana
+mitään tapaturmaa. Kerran vaan erään kapteenin tulinen ratsu sattui
+kavioillaan puhkaisemaan reiän nenäliinaan, jolloin sekä ratsu että
+kapteeni keikahtivat kellellensä. Kiireimmän kaupassa minä nostin ne
+molemmat pystyyn, tukkesin reiän toisella kädellä ja nostin heidät
+toisella maahan. Ratsulta oli nyrjähtänyt vasen jalka, mutta kapteeni
+pääsi ihan ehjänä. Nenäliinani minä sittemmin paikkasin niin hyvin kuin
+osasin, mutta en sen koommin enää luottanut sen kestävyyteen moisissa
+yrityksissä.
+
+Kerran ollessani hovia tällä tapaa huvittamassa, tuotiin äkkiä
+hänen majesteetillensa sana, että muutamat hänen alamaisistansa,
+ratsastellessaan niillä tienoin, missä minut ensin oli huomattu, olivat
+löytäneet maasta suuren, mustan esineen. Muodoltaan se on, sanottiin,
+varsin kummallinen, laidoiltaan niin laaja, kuin hänen majesteettinsa
+makuukammio ja keskikohdalta miehen korkuinen. Mikään elävä se ei
+ole, niinkuin ensin oli luultu, sillä nurmella se loikoi ihan yhdessä
+kohdin. Muutamat olivat monta kertaa astuneet sen ympäri, toiset
+nousneet sen hartioille ja kuvullekin, joka oli sileä ja tasainen.
+Polkemalla oli esine huomattu aivan ontoksi. Alamaiset kaikessa
+nöyryydessä otaksuvat sen olevan ihmisvuoren kapineita, ja jos hänen
+majesteetinsa suvaitsee, niin se tuodaan tänne. Ei siihen tarvita
+kuin viisi hevosta. Minä ymmärsin heti, mistä on kysymys, ja iloitsin
+sydämmeni pohjasta nuo sanomat kuultuani.
+
+Tuo löydetty esine ei ollut mikään muu kuin minun hattuni.
+Haaksirikkoon joutuessamme se oli vielä ollut minulla päässä, nauhalla
+sidottuna leuan alle, ja siinä se oli vielä ollut veneessäkin
+soudettaessa, mutta luulin sitten, maihin pyrkiessäni, nauhan heltineen
+ja hattuni jääneen mereen. Nyt pyysin hänen majesteetiansa käskemään,
+että se tuotaisiin minulle niin pian kuin mahdollista. Selitin samalla,
+millinen kapine se on ja mihin sitä tarvitaan. Seuraavana päivänä
+kuormurit sen toivatkin, mutta ei se aivan entisellään enää ollut.
+Liereihin oli, puolenkolmatta tuuman päähän laidoista, puhkaistu kaksi
+reikää, kumpaankin oli pistetty koukku, ja näistä köydet länkiin. Tällä
+tavoin minun hattuani oli laahattu maata pitkin lähes puoli Englannin
+penikulmaa. Koska kumminkin maanpinta siellä on tasaista ja pehmoista,
+niin tuli hattu perille paremmassa kunnossa kuin olin luullutkaan.
+
+Kaksi päivää senjälkeen pisti hänen majesteetinsa päähän ruveta
+huvitteleimaan varsin merkillisellä tavalla. Se osa armeijaa, joka
+majaili pääkaupungissa ja sen läheisyydessä, sai käskyn olla valmiina.
+Sitten hän pani minut seisomaan kuin mikä kolossi jalat niin levällä
+kuin suinkin mahdollista, ja senjälkeen käskettiin kenraali, muuan
+vanha ja tottunut sotajoukkojen johtaja ja samalla minun suojelijani,
+marssittamaan sotajoukkoja minun jalkojeni välitse, jalkaväki 24
+miestä, ratsuväki 16 miestä rivissä, soivin torvin ja liehuvin
+lipuin, keihäät sojossa. Sotaväkeä oli siinä yhteensä kolmetuhatta
+jalka- ja tuhat ratsumiestä. Hänen majesteetinsa oli julistanut käskyn,
+että jokaisen sotilaan tulee marssin aikana hengenrangaistuksen
+uhalla osoittaa täydellistä kunnioitusta minun personaani kohtaan.
+Muutamat nuoremmat upseerit eivät kumminkaan malttaneet olla hiukan
+irvistelemättä, nähdessään, missä viheliäisessä kunnossa minun housuni
+olivat.
+
+Olin jo tuon tuostakin lähetellyt hänen majesteetillensa
+kaikenkaltaisia esityksiä ja anomuksia vapaaksi pääsemisestäni. Vihdoin
+hän otti asian esille ensin salaisessa neuvoskunnassa ja sitten
+valtioneuvostossa. Vastustajia ei ollut kuin yksi ainoa, Skyresh
+Bolgolam, josta aivan syyttä suotta oli tullut minun veriviholliseni.
+Koko neuvoskunta kumminkin äänesti hänet kumoon, ja kuningas vahvisti
+päätöksen. Tuo vastustajani oli galbet eli valtakunnan amiraali.
+Hän nautti keisarin luottamusta ja olikin valtion asioihin varsin
+perehtynyt, vaikka luonteeltaan äreä ja äkäinen mies. Hänen täytyi
+nyt antaa perää, mutta sen verran hän kumminkin sai aikaan, että ne
+artiklat ja ehdot, joitten nojalla minä olin pääsevä vapaaksi, ja jotka
+minun piti valallani vahvistaa, jätettiin hänen sepitettävikseen. Nämä
+artiklat toi minulle Skyresh Bolgolam omassa personassaan, mukanansa
+kaksi alisihteeriä ja muutamia ylhäisiä virkamiehiä. Sittenkuin
+artiklat oli minulle julkiluettu, käskettiin minun valalla sitoutua
+noudattamaan niitä. Vala minun piti tehdä ensin oman maani tavan mukaan
+ja sitten niin kuin heidän laissansa säädetty on. Minun tuli sitä
+tehdessäni pitää oikeata jalkaani vasemmassa kädessä ja asettaa oikean
+käden etusormi päälaelleni ja peukalo oikean korvan nipukkaan.
+
+Lukija kukaties on nyt utelias saamaan tietoa senpuoleisen kansan
+kirjoitustavasta ja lauseparsista kuin myös niistä ehdoista, joilla
+minulle vapaus suotiin. Senpä vuoksi olen koko asiakirjan kääntänyt
+sanasta sanaan, mikäli olen kyennyt. Ja näin se kuuluu:
+
+_Golbasto Momaren Evlame Gurdilo Shefin Mully Ully Gue_, Lilliputin
+kaikkivaltias kuningas, maailman ihastus ja kauhistus, jonka
+valtakunta ulottuu viisituhatta blustrugia (noin 20 km) maan ääriin
+saakka; kaikkein häiritsijäin hallitsija, varttansa pitempi kaikkia
+ihmislapsia; jonka jalat tallaavat maan sisustaa, ja jonka käsi
+aurinkoa tavoittelee; jonka viittauksesta maailman ruhtinaitten polvet
+vapisevat; suloinen kuin kevät, ihana kuin kesä, hedelmällinen kuin
+syksy, pelottava kuin talvi. Hänen kaikkein ylevin majesteetinsa
+edespanee sille ihmisvuorelle, joka äskettäin meidän taivaallisiin
+alueisimme saapunut on, seuraavat artiklat, jotka hänen, juhlallisella
+valalla noudattaaksensa, vahvistaman pitää.
+
+_Ensiksi_. Ihmisvuori älköön meidän alueistamme poistuko, ilman meiltä
+annettua ja valtakunnan sinetillä lukittua lupakirjaamme.
+
+2:ksi. Hän älköön rohjetko ilman meidän nimenomaista käskyämme meidän
+pääkaupunkiimme sisälle astua; jolloin asujamille pitää kaksi tuntia
+ennen varoitus annettaman, jotta tietäisivät heidän huoneissansa pysyä.
+
+3:ksi. Sanotun ihmisvuoren tulee hänen vaelluksillansa pysyä meidän
+suurimmilla vallanteillämme; älköön hän myös uskaltako niityillä ja
+viljavainioilla käyskennellä tahi niihin pitkäksensä panna.
+
+4:ksi. Sanotuilla vallanteillä vaeltaissansa tulee hänen visusti
+huolta siitä pitää, ett'ei hän jaloillansa maahan tallaa ketäkään
+meidän rakkaista alamaisistamme eikä heidän hevosiansa eikä heidän
+rattaitansa; älköön hän myös ketäkään sanotuista alamaisistamme
+käsiinsä ottako ilman heidän omaa suostumustansa.
+
+5:ksi. Jos sangen pikaisen sanan saattaminen tarpeelliseksi
+havaitaan, on ihmisvuori velvollinen kerran kuukaudessa kuljettamaan
+sanansaattajaa ja hänen hevostansa taskussansa kuusi päivänmatkaa ja
+jättämään hänet (milloin niin vaaditaan) eheänä meidän eteemme.
+
+6:ksi. Hänen pitää olla meidän liittolaisemme meidän vihollisiamme
+vastaan, jotka Blefuscun saarella asuvat, ja tehdä minkä suinkin voi,
+hävittääksensä heidän laivastonsa, jota he nyt rakentelevat ja sillä
+meidän päällemme aikovat hyökätä.
+
+7:ksi. Sanotun ihmisvuoren tulee, hänen vapaina aikoinansa, olla
+meidän työmiestemme apuna, nostamassa senkaltaisia suuria kiviä kuin
+puutarhamme aitaan ja muihinkin keisarillisiin rakennuksiin tarvitaan.
+
+8:ksi. Sanotun ihmisvuoren tulee kahden kuukauden kuluessa sisäänjättää
+tarkka ilmoitus meidän valtakuntamme laajuudesta, laskettuna hänen
+askeleissansa, jotka hän rantoja myöten astunut on.
+
+Viimeiseksi. Sittenkuin ihmisvuori juhlallisesti vannonut on, että
+hän kaikki yllämainitut artiklat pitää ja noudattaa tahtoo, on hän
+saapa sekä ruuaksensa ja juomaksensa niin paljo kuin 1724 alamaistamme
+heidän ylöspitämiseksensä tarvitsevat. Hänellä pitää myöskin oleman
+vapaa tyköpääsemys meidän keisarillisen personamme eteen, ja on hänen
+osaksensa tuleva muitakin osoituksia meidän suosiostamme.
+
+Annettu Belfaboracin palatsissa kahdentena päivänä toistakymmentä
+meidän hallituksemme yhdennessä kuukaudessa kymmenettäkymmentä.
+
+Minä vannoin ja allekirjoitin nämä artiklat suurella ilolla ja
+mielihyvällä, vaikk'eivät ne olleetkaan kaikki niin kunniakkaita
+kuin olisin toivonut. Nehän olivat kokonaan Skyresh Bolgolamin,
+yliamiraalin, ilkeämielisyyttä vaan. Heti senjälkeen otettiin
+minulta kahleet jaloista pois ja nyt olin aivan vapaa mies. Keisari
+teki minulle sen kunnian, että oli läsnä koko juhlamenojen ajan.
+Kiitollisuuteni osoitteeksi minä lankesin hänen majesteetinsa
+jalkoihin, mutta hän käski minun nousta ja lausui minulle monta
+armollista sanaa, joita en käy tässä toistamaan, jott'en näyttäisi
+turhamieliseltä. Lopuksi hän lausui toivovansa, että minusta tulee
+hänelle hyödyllinen palvelija, ja että minä todistan ansainneeni
+kaiken sen suosion, kuin hänen puoleltansa minun osakseni tullut on ja
+vastedes tulla saattaa.
+
+Lukija suvaitkoon ottaa huomioonsa, että keisari oli viimeisessä
+artiklassaan määrännyt minulle niin paljon ruokaa ja juomaa kuin
+1728 lilliputtilaista tarvitsee. Perästäpäin kerran kysäisin eräältä
+tuttavaltani hovissa, miksikä juuri tämä luku oli mitaksi ja määräksi
+vahvistettu, ja hän kertoi, että hänen majesteetinsa matemaatikot,
+mitattuansa kvadrantilla minun ruumiini pituuden, olivat huomanneet
+sen 12 kertaa suuremmaksi heidän kokoansa. Täten he olivat laskeneet,
+että minun ruumiini on vähintänsä 1728 kertaa niin suuri kuin heidän,
+ja siis pitää minun saada ravintoakin samassa suhteessa. Siitä nyt
+lukija näkee, kuinka älykästä väkeä lilliputilaiset ovat, ja kuinka
+ymmärtäväinen ja tarkka taloudenhoitaja heidän kuuluisa keisarinsa on.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU
+
+Mildendo, Lilliputin pääkaupunki, ja keisarillinen palatsi. --
+Keskustelu ylisihteerin kanssa. -- Tekijä lupaa auttaa keisaria hänen
+vihollisiansa vastaan.
+
+
+Vapaaksi päästyäni minä ensi työkseni pyysin lupaa saada käydä
+Mildendossa, valtakunnan pääkaupungissa. Helposti siihen luvan
+sainkin sillä nimenomaisella ehdolla kumminkin, ett'en tekisi pahaa
+ihmisille enkä taloille. Kaupungin asukkaille annettiin keisarillisella
+julistuksella tieto minun tulostani.
+
+Muuri kaupungin ympärillä on puolikolmatta jalkaa korkea ja yksitoista
+tuumaa leveä, niin että parivaljakko varsin hyvin pääsee kulkemaan sen
+harjalla. Muurin sivuilla on torneja joka kymmenen jalan päässä.
+
+Minä harppasin läntisen portin yli ja läksin kulkemaan kaupunkia,
+pysytellen vain kahdella pääkadulla. Niitä myöten minä astuskelin
+varsin verkasti ja kylki edellä, ylläni pelkkä hihaton liivijakku,
+jottei nutunliepeistä olisi haittaa katoille ja räystäille. Peräti
+varovasti siinä täytyi liikkua, ett'ei tallaisi jonkun vitkastelijan
+päälle, joka vielä oleskeli kaduilla, vaikka käsky oli käynyt, että
+itsekunkin pitää huoneessansa pysymän, vahinkoja välttääksensä. Akkunat
+ja katot olivat niin täpötäynnään ihmisiä, ett'en luule matkoillani
+missään nähneeni niin väkirikasta paikkaa.
+
+Kaupunki on täydellinen neliö, ympärillä muuri joka taholle 500 jalkaa
+pitkä. Molemmat pääkadut, viisi jalkaa leveät, kulkevat ristikkäin ja
+jakavat kaupungin neljään kortteliin. Poikkikadut, jotka vain näkemältä
+näin, mutta joita en päässyt kulkemaan, olivat 12-18 tuumaa leveitä.
+Kaupunkiin mahtuu 500 tuhatta asukasta. Talot ovat kolme-, vieläpä
+viisikerroksisia. Puodeissa ja toreilla runsaasti kaikenlaista tavaraa.
+
+Keisarin palatsi on keskellä kaupunkia, kahden pääkadun risteyksissä.
+Sen ympäri kulkee kaksi jalkaa korkea muuri. Minulla oli hänen
+majesteetinsa lupa astua tämän muurin yli, ja koska muurin ja palatsin
+välillä oli 20 jalkaa avara tila, niin saatoin nähdä palatsin joka
+puolelta. Linnan ulkopiha on 40 jalkaa neliössä, ja sen sisäpuolella on
+kaksi muuta pihaa. Sisimmässä sijaitsee keisarin huoneusto. Koska nyt
+ulkopuolisen pihan rakennukset olivat vähintänsä viisi jalkaa korkeita,
+oli minun mahdoton harpata niitten yli, harjoja vahingoittamatta,
+vaikka seinät olivatkin hakatusta kivestä, neljä tuumaa paksuja.
+Keisari olisi mielellään suonut minun pääsevän näkemään palatsinsa
+komeutta, mutta se kävi mahdolliseksi vasta kolme päivää myöhemmin.
+
+Läksin näet kuninkaalliseen metsään, joka sijaitsi sadan kyynärän
+päässä kaupungista, katkaisin siellä puukolla muutamia paksuimpia puita
+ja laitoin niistä kaksi jakkaraa, noin kolme jalkaa korkeita kukin ja
+tarpeeksi lujia kestämään minun painoani. Saatuani jakkarat valmiiksi,
+läksin jälleen kaupunkiin, jossa väestölle jo oli annettu uusi julistus
+minun tulostani. Ulkopuolisella pihalla nousin seisomaan toiselle
+jakkaralle ja nostin toisen kattojen yli sisäpihaan. Koukkupäisellä
+kepillä nostin sitten sisäpuolelle ensimmäisenkin jakkaran. Nyt kävin
+pitkäkseni ja asetin kasvoni keskimmäisen kerroksen akkunain kohdalle,
+jotka varta vasten oli jätetty auki. Siinä kohtasi silmääni loistavin
+näky, mitä suinkin saattaa ajatella.
+
+Siinä näin keisarinnan ja nuoret prinssit, itsekunkin eri huoneissaan,
+loistavat seurueet ympärillänsä. Hänen majesteetinsa keisarinna
+suvaitsi myhähtää minulle hyvin armollisesti ja ojensi minulle akkunan
+kautta kätensä suudeltavaksi.
+
+Aamulla kerran -- taisi olla puoli kuukautta siitä kuin olin
+päässyt vapaaksi -- saapui minun luokseni Reldresal, yksityis-asian
+ylisihteeri, niinkuin hänen arvonimensä kuuluu. Yhden ainoan palvelijan
+seurassa hän tuli, jätettyään vaununsa jonkun matkan päähän, ja pyysi
+päästä puheilleni. Minä otin hänet heti vastaan, hän kun oli ylhäinen
+ja suuriansioinen mies sekä sitä paitsi oli tehokkaasti kannattanut
+minun hakemuksiani hovissa. Minä tarjousin olemaan pitkälläni, jotta
+hän paremmin ulottuisi minun korvani kohdalle, mutta hän piti parempana
+olla kämmenelläni koko keskustelun ajan.
+
+Hän onnitteli ensiksi minua vapauteni johdosta, huomauttaen, että
+hänelläkin on jonkin verran ansiota sen hankkimisessa, mutta, lisäsi
+hän, en minä vapauttani sittenkään olisi niin helpolla saanut,
+elleivät hovin olot olisi nykyään varsin omituisella kannalla. Niin
+kukoistavalta kuin tila maassa näyttääkin ulkomaalaisen silmissä, sanoi
+hän, on meillä kaksi ankaraa ahdistusta: kotona raivoaa puolueriitoja,
+ja ulkoapäin uhkaa vihollisista mahtavin.
+
+-- Mitä ensinmainittuihin tulee, niin tietäkäät, -- puhui hän, --
+että meillä on jo 70 kuukautta kestänyt riitoja kahden puolueen,
+Trameksanien ja Slameksanien, välillä. Nimensä ne ovat saaneet
+kenkiensä korkojen mukaan: toisilla on korkeammat korot, toisilla
+matalammat. Tähän asti on se luulo ollut yleinen, että korkeat korot
+sopivat parhaiten meidän perustuslakiemme henkeen, mutta siitä
+huolimatta on majesteeti päättänyt käyttää maansa hallinnossa yksinomaa
+matalain korkojen pitäjiä ja jaella heille kaikki virat, jotka kruunun
+asetettavissa ovat. Sen te kyllä pian saatte huomata, niinkuin senkin,
+että hänen majesteetinsa kengänkorot ovat kahta drurria matalammat
+kuin kenenkään hovimiehen. (Drurri on neljästoista-osa tuumaa.) Niin
+ovat nämä puolueet eripuraisia keskenänsä, ett'eivät enää yhdessä syö
+eivätkä juo, eivät edes keskustelekaan keskenään. Trameksaneja, elikkä
+korkeakorkoisia, on kaiketikin luvullensa enemmän kuin meitä, mutta
+valta on kumminkin kokonaan meidän käsissämme. Hänen keisarillinen
+korkeutensa perintöruhtinas näyttää, ikävä kyllä, kallistuvan
+korkeitten korkojen puolelle; ainakin huomaa selvään hänen pitävän
+toisessa kengässä korkeampaa korkoa kuin toisessa, jonka vuoksi hän
+onnahtelee käydessään. Ja kesken näitä sisäisiä riitoja uhkaa meitä
+hyökkäys Blefuscun saaren puolelta, joka on maailman toinen suurin
+valtakunta, alalleen ja voimalleen melkein yhtä suuri kuin hänen
+majesteetinsa valtakunta.
+
+-- Mitä sitten, -- jatkoi hän, -- teidän vakuutukseenne tulee, että
+maailmassa on muitakin valtakuntia, joissa asuu teidän kokoisianne
+ihmisolentoja, niin eivät filosofit meillä oikein ota sitä uskoaksensa,
+vaan luulevat pikemmin teidän pudonneen tänne kuusta tai jostain
+taivaan tähdestä. Se nimittäin on varmaa, että satanen teidän
+kokoisianne kuolevaisia saattaisi vähässä ajassa sukupuuttoon hävittää
+kaiken pellon viljan ja kaiken karjan hänen majesteetinsa alueilta.
+Sitä paitsi ei meidän historioissa, jotka ulottuvat kuusituhatta
+kuukautta ajassa taaksepäin, ole mainittu muita maita kuin nämä
+kaksi valtakuntaa, Lilliput ja Blefuscu. Ja nämä kaksi mahtavaa
+naapuria ovat käyneet mitä tuiminta sotaa keskenänsä kokonaista kuusi
+neljättäkymmentä kuukautta.
+
+-- Tämän sodan syy oli seuraava, -- kertoi Reldresal. Kaikkina
+aikoina ja kaikin paikoin on tunnettu ja tunnustettu, että muna on
+ennen syömistä avattava paksummasta päästä. Mutta nyt sattui nykyisen
+majesteetin vaari kerran, pikku poikana, leikkaamaan sormensa,
+kun yritti avaamaan munaa vanhan tavan mukaan paksummasta päästä.
+Silloin hänen isänsä, keisari, julisti, että kaikkien alamaisten
+tulee, ankaran sakon uhalla, avata munat terävämmästä päästä. Tämän
+uuden lain pani kansa kovin pahaksensa. Aikakirjat kertovat, että
+sen johdosta syntyi kapinoita kuusi eri kertaa. Niissä meni yhdeltä
+keisarilta henki, toiselta kruunu. Blefuscun hallitsijat yllyttelivät
+myötäänsä näitä sisällisiä riitoja, ja aina kun kapinat oli saatu
+kukistetuiksi, siirtyivät maanpakoon tuomitut Blefuscun valtakuntaan.
+On laskettu, että enemmän kuin yksitoista tuhatta ihmistä kernaammin
+meni kuolemaan kuin suostui aukaisemaan munia terävämmästä päästä.
+Satoja nidoksia kirjoitettiin näistä kinastuksista, mutta "paksumman
+pään miesten" kirjat on jo aikaa sitten kielletty ja koko se puolue
+lain kautta julistettu kelvottomaksi julkisiin virkoihin. Näitten
+rettelöiden aikana Blefuscun keisarit huomauttivat meitä monta kertaa
+lähettiläittensä kautta hajaannuksen aikaansaamisesta uskonnossa,
+syyttäen meitä siitä, että olimme rikkoneet niitä päämääräyksiä
+vastaan, jotka meidän suurin profettamme Lustrog oli säätänyt
+Blundecralissa (Lilliputien koranissa) ja sen viidennessä luvussa
+viidettäkymmentä. Mutta tuo nyt oli pelkkiä verukkeita vain, sillä
+tekstin sanat kuuluvat: "kunkin todellisesti uskovaisen pitää särkeä
+muna siitä päästä kuin sopiva on." Ja mikä pää se sopiva on, se olisi,
+minun nöyrän mielipiteeni mukaan, jätettävä itsekunkin omantunnon
+asiaksi taikka maistraatin korkeimman virkamiehen määrättäväksi.
+Mutta sittemmin saivat nuo paksumman pään miehet niin paljon suosiota
+Blefuscun keisarin hovissa ja niin paljon apua ja kannatusta
+puolueeltansa täällä kotona, että veristä sotaa on käyty kummankin
+valtakunnan välillä jo kuusi ja kolmekymmentä kuukautta. Ja sen
+ajan kuluessa meiltä on mennyt neljäkymmentä linjalaivaa ja koko
+joukko pienempiä aluksia kuin myös yhteensä kolmekymmentä tuhatta
+parhainta miestä meidän meriväestämme ja sotajoukostamme. Vihollisten
+tappiot ovat olleet jonkun verran suuremmat kuin meidän. Nyt he
+ovat varustaneet suurilukuisen laivaston ja aikovat hyökätä meidän
+kimppuumme. Hänen keisarillinen majesteetinsa on nyt, luottaen teidän
+miehuuteenne ja voimaanne käskenyt minun antamaan teille kertomuksen
+asiain tilasta täällä.
+
+Minä pyysin sihteerin edeskantamaan hänen majesteetillensa minun nöyrän
+alamaisuuteni tunteet ja ilmoittamaan hänelle, ett'ei minun sovi
+muukalaisena sekaantua puolueriitoihin, vaan että minä olen altis, oman
+henkeni uhalla, puolustamaan hänen personaansa ja valtakuntaa kaikilta
+kuin sitä uhata uskaltavat.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU
+
+Vihollisen hyökkäys torjuttu erinomaisella sankarityöllä. -- Korkein
+arvonimi. -- Lähettiläitä Blefuscusta. -- Rauhanteko. -- Tulipalo. --
+Keisarinnan palatsi pelastettu.
+
+
+Blefuscun valtakunta sijaitsee saarella pohjoiskoilliseen Lilliputista.
+Kumpaisenkin saaren välillä on 1100 yardia (n. 1 km) leveä salmi. Minä
+en ollut vielä nähnyt sitä ja nyt, kuultuani hyökkäyksen uhkaavan
+siltä puolen, koetin entistä enemmän olla näyttäytymättä rannalla.
+Blefuscuunhan ei ole vielä tietoa minusta saapunut, ja nyt he
+saattaisivat huomata minut. Sitä paitsi oli sodan aikana kaikenlainen
+yhteys molempain valtakuntain välillä hengen rangaistuksen uhalla
+kielletty ja kaikki alukset otettu sodan tarpeiksi takavarikkoon.
+
+Minä ilmoitin hänen majesteetillensa suunnitelmani, jonka mukaan minä
+aion valloittaa koko vihollisen laivaston, joka, niinkuin meidän
+vakoojilta olin kuullut, on parhaillaan Blefuscun satamassa, valmiina
+ensi tuulella lähtemään liikkeelle. Kokeneilta merimiehiltä sain tietää
+salmen olevan keskikohdalta nousuveden aikana 70 glumgluffia (noin 6
+jalkaa) ja muissa paikoin korkeintaan 50 glumgluffia syvän. Läksin
+saaren koilliskulmaan, vastapäätä Blefuscua, lymysin erään kukkulan
+taakse ja tarkastelin taskukiikarillani vihollisen laivastoa: siinä oli
+50 sotalaivaa ja koko joukko kuljetus-aluksia.
+
+Kotia tultuani annoin käskyn -- siihen näet olin valtuutettu -- tuoda
+koko joukon mitä lujimpia köysiä ja rautatankoja. Köydet olivat
+tavallisen purjelangan paksuisia ja rautatangot pituudelleen ja
+paksuudelleen kuin sukkapuikot. Köydet minä kiersin kolminkertaisiksi,
+samoin rautatangot, joitten päät sitten taivutin koukun muotoon.
+
+Näin varustettuna palasin rannan kallioille, riisuin siellä nutun,
+kengät ja sukat ja astuin mereen puoli tuntia ennen nousuvettä, ylläni
+pelkkä liivijakku. Kaalasin niin nopeasti kuin suinkin mahdollista oli
+ja uin syvimmän kohdan yli, noin 30 yardia, kunnes taas tuntui pohja
+jalkain alla. Ei kulunut puoltakaan tuntia, niin jo olin laivaston
+luona. Viholliset, minut nähtyänsä, säikähtivät niin pahanpäiväisiksi,
+että hypätä loikkasivat laivoistaan mereen ja uivat rannalle. Heitä
+oli vähintänsä 30000 henkeä. Otin nyt köyteni esille, pistin koukun
+kunkin laivan kokkaan ja sidoin köysien päät yhteen. Tätä tehdessäni
+vihollinen laukaisi minuun nuolia muutaman tuhannen, ja niistä sattui
+minua koko joukko käsiin sekä kasvoihin. Siitä oli paljo haittaa
+työlleni, puhumattakaan siitä, että haavoja pisti ja kirveli. Enimmin
+pelkäsin silmiäni, ja pahoin niitten olisi käynytkin, ellei olisi muuan
+oiva keino johtunut mieleeni.
+
+Niinkuin ennen olen maininnut, oli minulla silmälasit erikoisessa
+taskussa, joka oli keisarin tarkastajilta jäänyt huomaamatta. Ne
+minä nyt sidoin nenälleni niin lujasti kuin laatuun kävi ja jatkoin
+rohkeasti työtäni, välittämättä vihollisen nuolista. Moni niistä
+kyllä sattui silmälaseihin, mutta ei siitä sen suurempaa vahinkoa;
+siirrähtiväthän vain lasit sijoiltansa hiukan. Saatuani kaikki koukut
+kiinni, rupesin vetämään köysiä sidotusta päästä, mutta laivatpa
+eivät liikahtaneetkaan. Ne olivat kiinni ankkureissaan, ja niinpä oli
+uljain osa yritystäni vielä suorittamatta. Päästin köydet käsistäni --
+olivathan ne koukuissa kiinni -- ja leikkasin urheasti ankkuritouvit
+puukolla poikki, saaden pari sataa nuolta käsiin ja kasvoihin. Nyt
+tartuin jälleen solmuun kiinni ja vedin varsin helposti perässäni
+viisikymmentä vihollisen suurinta sotalaivaa.
+
+Blefusculaisilla ei ollut ensi alussa aavistustakaan minun
+tarkoituksistani. Hämmästyen he katselivat, kuinka minä leikkelin
+poikki laivain ankkuritouveja, ja luulivat minun aikovan saada laivat
+tuuliajolle ja törmäilemään toisiinsa, mutta pian he huomasivat koko
+laivastonsa lähtevän liikkeelle hyvässä järjestyksessä ja minun
+vetävän köysien päästä. Silloin pääsi heiltä niin hirmuinen hätähuuto
+ja epätoivoinen parkuna, että sitä on mahdoton kuvata ja mahdoton
+käsittää. Päästyäni nuolten kantamasta minä pysähdyin hetkeksi ja vedin
+nuolet ulos käsistäni ja kasvoistani ja voitelin niitä sillä rasvalla,
+jota minulle jo ensi päivänä Lilliputissa oli annettu nuolenhaavoihin
+pantavaksi, niinkuin edellä jo olen kertonut. Otin sitten silmälasit
+pois, odotin tunnin verran, kunnes luode oli vähän laskenut, kaalasin
+keskikohdan yli, saalis perässäni, ja saavuin onnellisesti Lilliputin
+keisarilliseen satamaan.
+
+Keisari oli koko hoviväkensä kanssa rannalla odottamassa tämän suuren
+seikkailun päättymistä. Ensi alussa he näkivät laivaston lähenevän
+lavean puoliympyrän muodossa. Minua he eivät erottaneet, minä kun olin
+rintaa myöten vedessä. Laivaston tullessa keskelle salmea, ulottui
+vesi minua kaulaan saakka. Silloin he säikähtivät, keisari luuli minun
+hukkuneen ja vihollisen laivaston lähenevän täydessä sotarinnassa.
+Mutta pian häneltä pelko hälveni, sillä salmi kävi matalammaksi joka
+askeleelta, minkä astuin, eikä aikaakaan, niin jo olin kuuleman päässä
+rannasta. Silloin minä kohotin korkealle köyden solmupään ja huusin
+kovalla äänellä: "Kauan eläköön kaikkein mahtavin Lilliputin keisari!"
+
+Maihin noustuani tämä suuri hallitsija otti minut vastaan mitä
+mairittelevimmilla ylistyspuheilla ja nimitti minut ihan siinä paikassa
+_nardac_'iksi, joka siellä on arvonimistä korkein.
+
+Hänen majesteetinsa lausui nyt sen toivomuksen, että minä jossain
+toisessa tilaisuudessa toisin loputkin vihollisten laivoja hänen
+satamiinsa. Näin määrätön on ruhtinaitten kunnianhimo. Tämäkään keisari
+ei näkynyt tavoittelevan sen vähempää kuin tehdä koko Blefuscun
+valtakunnasta pelkkä maakunta, varakuninkaan hallitsema. Siten hän
+toivoi saavansa kukistetuiksi paksumman pään miehet kokonaan ja
+pakottaneeksi senkin puoleisen kansan avaamaan munia terävämmästä
+päästä. Siten, niin hän ajatteli, tulee hänestä koko maailman
+yksinvaltias. Minä koetin saada häntä luopumaan moisista ajatuksista,
+esiintuoden sekä politillisia että oikeusopillisia syitä. Sanoin
+hänelle suoraan, etten minä ikipäivinä suostu käymään kätyriksi
+sellaiseen yritykseen, jolla vapaa ja uljas kansa aiotaan saattaa
+orjuuteen. Asia otettiin keskusteltavaksi valtakunnan neuvostossa, ja
+siellä olivat viisaimmat ministerit minun puolellani.
+
+Tämä minun avoin selitykseni oli niin täydessä ristiriidassa hänen
+majesteetinsa hankkeiden ja politiikan kanssa, ett'ei hän saattanut
+sitä milloinkaan antaa minulle anteeksi. Hän toi tämän mielipiteensä
+esiin valtakunnan neuvostossa varsin salakavalalla tavalla. Viisaimmat
+ministereistä -- niinkuin perästäpäin sain tietää -- näkyivät
+vaitiolollaan olevan samaa mieltä kuin minä. Toiset sitä vastoin,
+salaisia vihollisiani, eivät malttaneet olla ohimennen lausumatta
+muutamia epäedullisia sanoja minusta. Ja siitä saakka rupesi muuan
+hänen majesteetinsa kannattama liittokunta ministereitä vehkeilemään
+minua vastaan. Kahden kuukauden perästä puhkesi vihamielisyys
+ilmiliekkiin ja oli vähällä saada toimeen minun kukistumiseni. Näin
+vähän painavat suurimmatkaan ruhtinaille osoitetut palvelukset, jos
+toiselle vaakalautaselle joutuu kieltäyminen tottelemasta heidän
+oikkujansa.
+
+Kolme viikkoa minun onnistuneen yritykseni jälkeen saapui Blefuscusta
+juhlallinen lähetyskunta, nöyrimmästi tarjoamaan rauhaa. Se
+solmittiinkin meidän keisarille peräti edullisilla ehdoilla.
+Lähettiläitä oli kuusi ja heillä mukanaan noin 500 henkeä saattueena.
+Heidän esiintymisensä oli kerrassaan loistava, niin hyvin heidän
+hallitsijansa mahtavuuden kuin heidän toimensa tärkeyden mukainen.
+Liittokirjaa tehtäessä olin minä heille apuna sen luottamuksen
+nojalla, mikä minulla hovissa siihen aikaan oli tai minkä ainakin
+luulin itselläni olevan. Toimensa päätettyään, heidän eksellensinsä
+tekivät muodollisen visitin minun luonani, sillä he olivat saaneet
+kuulla, kuinka paljon minä olin pitänyt heidän puoltaan. He puhelivat
+ensin mairittelevin sanoin minun voimastani ja ylevämielisyydestäni
+ja herransa ja keisarinsa nimessä kutsuivat minua käymään heidän
+maassansa, lausuen sen toivomuksen, että minä osoittaisin sielläkin
+sitä verratonta väkevyyttäni, josta he olivat niin paljon ihmeitä
+kuulleet.
+
+Minä puolestani pyysin heitä edeskantamaan minun nöyrimmän
+kunnioitukseni heidän herrallensa ja keisarillensa, jonka hyväin avujen
+maine on täyttänyt koko maailman ihmettelyllä ja ihailulla, ja jonka
+eteen minä toivon saavani astua, ennenkuin palajan isänmaahani.
+
+Päästyäni ensi kertaa senjälkeen meidän keisarin puheille, pyysin
+häneltä lupaa saada käydä Blefuscun hallitsijan luona. Luvan hän
+minulle suvaitsi antaa, mutta varsin kylmästi, sen huomasin. Syytä
+tuohon en osannut arvata, kunnes minulle kuiskattiin, että Flimnap ja
+Bolgolam olivat selittäneet minun keskusteluni lähettiläitten kanssa
+osoittavan epäkunnioitusta hänen majesteetiansa kohtaan. Omatuntoni
+oli tässä kohden aivan syytön, ja siksipä minun käsitykseni hovista ja
+ministereistä silloin ensi kertaa järkähti.
+
+Lukija muistanee vielä, että minun vapautuskirjassani oli muutamia
+kohtia, jotka eivät minua miellyttäneet, ne kun olivat liiaksi
+orjamaisia. Enkä olisi allekirjoituksellani niihin suostunutkaan,
+ellei kova hätä olisi pakottanut. Nyt kun minusta oli tullut ylhäinen
+nardac, ei tuommoisia toimia enää pidetty minun arvolleni sopivina,
+eikä keisari -- se olkoon sanottu hänen kunniakseen -- niistä minulle
+koskaan edes maininnutkaan. Pian senjälkeen oli minulla tilaisuus
+osoittaa hänen majesteetillensa ainakin minun mielestäni varsin suuri
+palvelus.
+
+Sydänyön aikana kerran heräsin siihen, että suuri kansan paljous piti
+kauheata melua oveni ulkopuolella. Säikähdin todellakin. Kuulin heidän
+myötäänsä hokevan: "burglum". Muutamat hoviherroista tunkeusivat
+väkijoukon läpi ja pyysivät minua heti paikalla tulemaan palatsiin,
+jossa keisarinnan huoneusto oli syttynyt palamaan. Muuan hovidaameista
+oli nukkunut vuoteesensa romaanin ääreen, lamppu oli kaatunut, ja
+siitä tulipalo. Minä nousin heti. Käsky annettiin astua syrjään minun
+tieltäni, ja kun tänä yönä oli kuutamo, niin pääsin palatsille,
+tallaamatta ketään. Siellä oli jo pystytetty tikapuita seiniä vastaan
+ja ihmisillä sangot kädessä, mutta vesi oli pitkän matkan päässä.
+Sangot olivat suuren sormustimen kokoisia, ja ihmiset ojensivat
+minulle niitä minkä ennättivät, mutta liekki oli päässyt jo sellaiseen
+vauhtiin, ett'ei moisista mitä apua. Olisinhan minä helposti saanut
+tulen tukautetuksi takillani, mutta pahaksi onneksi olin jättänyt sen
+kiireissäni kotia; ylläni ei ollut kuin nahkaiset liivit. Tila näytti
+varsin surkealta ja epätoivoiselta. Ja niin tuo muhkea palatsi olisi
+kuin olisikin palanut perustuksiansa myöten, ellei neuvokkaisuuteni --
+jota minulla toki ei aina ole mukana -- olisi tullut avuksi. Mieleeni
+muistui, että muurin ulkopuolella on muuan likaropakko. Hetkeäkään
+viipymättä minä harppasin sinne, täytin hattuni tuolla hiukan
+löyhkäävällä vedellä ja riensin palopaikalle takaisin. Tulipalon sain
+nyt pian sammutetuksi, mutta sitä tehdessäni olin kauhukseni vähällä
+hukuttaa keisarinnan ja keisarilliset lapset. Vesi oli näet täyttänyt
+huoneet, joihin keisarinna lapsineen ja hovidaameineen oli paennut, ja
+minulla oli täysi tekeminen poimiessani heitä akkunain kautta ulos ihan
+tunnottomina. Siitä sukesi varsin ikävä juttu minulle, mutta kolmen
+minutin kuluttua oli tulipalo kokonaan sammutettu, ja tuo jalo linna,
+monen ihmispolven aikana rakettu, oli pelastettu hävitykseltä.
+
+Aamun koittaessa palasin kotia, odottamatta keisarin onnitteluja.
+Olin tosin tehnyt erinomaisen palveluksen, mutta enhän ollut varma,
+mitä hänen majesteetinsa arvelee siitä tavasta, jolla tehtävä
+tuli suoritetuksi. Valtakunnan perustuslaeissa on näet säädetty
+hengenrangaistus jokaiselle, ken ikinä olla mahtaa, joka sormellaankaan
+kajoaa keisarinnaan tai prinsessoihin. Hiukan lohdullisemmalta tuntui,
+saatuani tietää, että hänen majesteetinsa oli käskenyt oikeusasian
+ministerin laatimaan minulle nimenomaisen kirjallisen anteeksi-annon.
+Sitä ei minulle kumminkaan annettu. Yksityistä tietä kuulin keisarinnan
+olevan kauheasti pahoillansa minun teostani, vetäytyneen sisimpiin
+huoneisinsa ja päättäneen, ett'ei hän enää entistä asumustansa ikinä
+kuntoon laitata. Uskotuillensa hovidaameille hän ei malttanut olla
+ilmaisematta, että hän aikoo kostaa minulle keisarinnan palatsin
+saastuttamisen.
+
+[Tämä tulipalo-kohtaus on kokonaan jätetty pois Henry Craik'in
+esipuheella varustetusta painoksesta. Muissa näkyy siitä olevan
+erillaisia mukailuja. Olemme tämän kohdan ottaneet pääasiallisesti
+George Routledgen julkaisusta. _Suom. muist._]
+
+
+
+
+KUUDES LUKU
+
+Lilliputin asukkaista ja heidän tavoistaan ja laeistaan. -- Tekijän
+elintavat. -- Vihamiehiä.
+
+
+Vaikka aikomukseni on julaista lähempi selonteko Lilliputin
+valtakunnasta erityisessä teoksessa, annan uteliaalle lukijalle jo
+tässäkin moniaita yleisiä tietoja. Ihmiset siellä, kuten jo olen
+sanonut, ovat vajaata kuutta tuumaa pitkiä, ja sitä mukaa ovat eläimet
+ja kasvitkin. Niinpä ovat suurimmat hevoset ja härjät neljä, virsi
+tuumaa korkeita, lampaat puoli kolmatta tuumaa, hiukan päälle tai alle;
+hanhet ovat varpusen kokoisia ja niin edespäin pienenevässä sarjassa
+niin pikkuisiin, ett'eivät niitä ainakaan minun silmäni erottaneet.
+Luonto on kumminkin lahjoittanut Lilliputilaisille erittäin hyvät
+silmät, he näkevät pienimmätkin esineet varsin tarkasti, vaikk'ei
+kovin pitkänkään matkan päästä. Niinpä näin kerran kokin kynivän
+leivosta, joka ei ollut kärpästä suurempi, ja nuoren tytön pujottavan
+näkymättömän hienoa silkkiä näkymättömän hienon neulan silmään.
+Pisimmät puut ovat siellä noin seitsemän jalkaa korkeita, muut kasvit
+sitä mukaa, mutta ne saa lukija kuvitella mielessänsä.
+
+En ota sen laajemmalti puhuakseni heidän tieteistään. Sanon vaan, että
+useimmat tieteenhaarat ovat siellä kukoistaneet monta miespolvea.
+Mutta heidän kirjoitustapansa on varsin omituista. Eivät he kirjoita
+vasemmalta oikealle, niinkuin Europalaiset, eivätkä oikealta
+vasemmalle, kuin Arabialaiset, eivätkä ylhäältä alaskaan, kuten
+Kiinalaisten on tapa, vaan poikki puolin, ylänurkasta alanurkkaan,
+aivan kuin naiset meidän maassa.
+
+Omituisia tapoja ja lakeja on heillä koko joukko, ja elleivät ne
+olisi niin kerrassaan toisenlaisia kuin minun armaassa kotimaassani,
+niin tekisi mieli niitä hieman puolustaakin. Hyvä olisi vain, jos
+niitä noudatettaisiin. Mainitsen ensinnäkin ilmiantajista. Kaikki
+valtiorikokset rangaistaan siellä tavattoman ankarasti, mutta jos
+syytetty tutkittaessa todistaa viattomuutensa, silloin rangaistaan
+syyttäjä heti kohta häpeällisellä kuolemalla ja hänen maastaan ja
+mannustaan korvataan syytetylle nelin kerroin ajan hukka, mielipaha,
+kärsimykset vankeudessa ja kaikki kulungit, mitä hänellä on ollut
+asiansa puolustamista varten. Ja ellei riitä, suorittaa kruunu
+loput. Keisari antaa hänelle jonkun suosion-osoituksen, ja hänen
+viattomuutensa julistetaan ympäri kaupunkia.
+
+Petosta pidetään siellä suurempana rikoksena kuin varkautta, ja harvoin
+petturi kuolemantuomion välttää. Siellä ollaan näet sitä mieltä, että
+huolellisuudella ja valppaudella ymmärtäväinen ihminen kyllä saattaa
+suojella omaisuutensa varkailta, mutta petokselta ei kunniallinen
+ihminen ole milloinkaan turvassa. Ja koska nyt alituinen ostaminen
+ja myöminen sekä luoton nojalla asioiminen on välttämätöntä, mutta
+siinä juuri paljo petosta tapahtuu, jopa sellaista sormienkin lävitse
+katsellaan, niin joutuisihan rehellinen mies myötäänsä vahinkoon, ja
+konna pääsisi voitolle, ellei laki petosta rankaisisi. Muistan, kun
+kerran olin keisarilta hankkimassa suojelusta eräälle syytetylle, joka
+oli isännältään kavaltanut rahoja: oli saanut jonkun summan vietäväksi
+toiseen paikkaan, mutta karannut rahoineen tipo tiehensä. Koetin
+lieventävänä asianhaarana vetää esiin sen ajatuksen, että tuohan oli
+vain luottamuksen väärinkäytöstä. Keisari puolestaan sanoi pitävänsä
+kerrassaan kamalana, että minä rupean puolustelemaan kaikkein pahinta
+rikosta. Eikä minulla siihen todellakaan ollut muuta sanomista kuin
+tuo yleinen lauseparsi: eri maissa eri tavat. Mutta kyllä minua vaan
+hävetti aika lailla.
+
+Vaikka me yleensä sanomme palkintoa ja rangaistusta niiksi saranoiksi,
+joissa kaikkinainen hallitus kääntyy, niin en sitä perusohjetta ole
+nähnyt käytännössä noudatettavan missään muualla kuin Lilliputissa. Ken
+riittävästi todistaa tarkoin noudattaneensa maan lakeja 77 kuukautta,
+hän saa muutamia etuoikeuksia, aina säätynsä ja elämäntapansa mukaan,
+sekä sitä vastaavan summan rahoja nimenomaa tätä tarkoitusta varten
+perustetusta varastosta. Samalla hänelle annetaan _Snilpallin_ tai
+_Legalin_ arvonimi, joka liitetään hänen nimensä perään, mutta joka ei
+siirry hänen perillisillensä. Tämä kansa piti meidän valtiosääntöämme
+hämmästyttävän vaillinaisena, kuultuaan minulta, että meillä saadaan
+lait noudatettaviksi ainoastaan rangaistuksilla, ja ett'ei niissä
+palkinnoista puhuta mitään. Lilliputien oikeushovissa onkin Oikeuden
+kuvalla kuusi silmää, kaksi edessä, kaksi takana ja yksi kummallakin
+puolella: se tietää valppautta; oikeassa kädessä on sillä kukkaro
+täynnä kultaa, vasemmassa tuppeen pistetty miekka: se tietää, että
+oikeus on alttiimpi palkitsemaan kuin rankaisemaan.
+
+Virkoihin asetettaessa otetaan enemmän huomioon hakijan siveellisyys
+kuin kyky. Koska hallitus kerran -- niin he ajattelevat -- on
+ihmiskunnalle tarpeellista, niin riittää tavallinen ihmisjärki ellei
+yhteen, niin toiseen elämänkohtaan, eikä sallimus suinkaan ole säätänyt
+yleisten asiain hoitamista miksikään salaisuudeksi, jota vaan joku
+ani harva älyn ylimmälle kannalle kohonnut pystyisi ymmärtämään.
+Sellaisiahan ei synny miespolvea kohti kuin pari kolme. Totuutta,
+oikeamielisyyttä, kohtuutta ja muita avuja sitä vastoin on heidän
+mielestänsä olemassa joka ihmisessä. Jokainen, ken kokemuksen nojalla
+ja asiata harrastaen näitä avujansa käyttää, hän pystyy maatansa
+palvelemaan, paitsi tietysti senkaltaisissa toimissa, jotka kysyvät
+erityisiä opinnoita. Siveellisen avun puute ei heidän mielestänsä
+likimainkaan saata korvata suurimpiakaan henkisiä lahjoja, ja jos siis
+virka uskotaan pelkän älymiehen hoidettavaksi, niin se joutuu peräti
+vaarallisiin käsiin. Jos siis siveellinen mies tietämättömyydessään
+erehtyy, niin ei siitä yhteiskunnalle ole läheskään niin suurta
+vauriota, kuin jos teräväjärkinen mies häijyjen taipumusten
+vaikutuksesta vaipuu turmiollisiin väärintekoihin ja käyttää älyänsä
+niitten uudistamiseen ja puolustamiseen.
+
+Ei myöskään se, joka ei usko jumalalliseen kaitselmukseen, ole
+kelvollinen mihinkään yleiseen toimeen. Koska hallitsijat -- näin
+Lilliputissa ajatellaan -- pitävät itseänsä kaitselmuksen edustajina,
+niin onhan aivan nurinpäistä, että he käyttävät virkamiehinään
+sellaisia, jotka epäilevät sen voiman olemassa oloa, minkä alaisina he
+itse työskentelevät.
+
+Riittämättömyyttä pidetään siellä hengenrikoksena. He ajattelevat näin:
+ken kehnosti palkitsee hyväntekijäänsä, se on koko muunkin ihmiskunnan
+vihollinen, koskapa ei ole saanut siltä mitään, josta olisi sille
+kiitollisuuden velassa. Sellainen mies ei siis ansaitse olla hengissä.
+
+Lukijaa huvittanee sitten kuulla jotain minun kotoisista oloistani
+ja elämäni laadusta yhdeksän kuukauden ja kolmentoista päivän
+kuluessa tässä maassa. Ollen luonnostanikin taipuvainen kaikenlaisiin
+näperrystöihin, jopa tarpeenkin pakottamana, minä laitoin keisarillisen
+puutarhan pisimmistä puista itselleni tuolin ja pöydän.
+
+Kaksisataa ompelijatarta neuloi minulle paitoja sekä lakanoita ja
+pöytäliinoja lujimmasta ja karkeimmasta kankaasta, mitä suinkin saivat.
+Sittenkin täytyi heidän panna niitä monta kerrosta päälletysten,
+sillä paksuimmatkin kankaat ovat siellä koko joukon hienommat harsoa.
+Palttina siellä on tavallisesti kolme tuumaa leveätä, ja pakkaan menee
+sitä kolme jalkaa. Ompelijattaret ottivat minusta mitan ollessani
+maassa pitkälläni. Yksi seisoi niskani, toinen polvien kohdalla,
+pinnoitettu nuora välillänsä. Kolmas mittasi nuoran pituuden tuuman
+pituisella nauhalla. Senjälkeen he mittasivat minulta oikean peukalon,
+eivätkä muuta tahtoneetkaan, sillä matemaatillisten laskujen mukaan
+kaksi mittaa peukalon ympäri on ranteen mitta, kaksi mittaa ranteen
+ympäri kaulan mitta, kaksi kaulan ympärystä vatsan ympärys. Kun sitten
+vielä vanhakin paita oli heille malliksi maahan levitetty, niin saivat
+he tarkat mitat.
+
+Kolmesataa räätäliä pantiin tekemään minulle vaatteita. Niiltä kävi
+mitan-otto toiseen tapaan. Minä kävin polvilleni, ja räätälit asettivat
+tikapuut maasta niskaan asti. Yksi kiipesi tikapuitten päähän ja laski
+luotilangan kauluksen kohdalta maahan; siinä takin pituus. Vyötäisistä
+ja hihoista otin mitat itse. Vaatteet tehtiin minun asunnossani,
+sillä nehän eivät olisi sopineet heidän suurimpaankaan tupaansa.
+Valmiina ne näyttivät samallaiselta tilkkutyöltä, jota vihaiset naiset
+Englannissa osaavat tehdä. Erotus vain se, että minun tilkkutakkini oli
+yhdenvärinen.
+
+Kolmesataa kokkia oli minulla ruuanlaittajina. He asuivat perheineen
+pienissä majoissa asuntoni lähitteellä. Itsekukin valmisti kaksi
+ruokalajia. Kaksikymmentä passaria minä nostin pöydälleni; sata muuta
+oli maassa, kellä lihavadit käsissä, kellä viinitynnyrit tai muut
+juomalekkerit olallaan. Ne hinattiin, aina sitä myöten kuin käskin,
+ylös pöydälle varsin näppärällä laitoksella, siihen tapaan kuin
+Europassa väännetään sankoja ylös syvästä kaivosta. Vadillisesta tuli
+hyvä suupalanen ja lekkerillisestä kelpo kulaus. Lammaspaisti siellä
+antaa perää meillä laitetulle, mutta härjänpaisti on erinomaista. Oli
+minulla välisti, vaikka harvoin, sellainenkin härjänjalka pöydällä,
+että siitä tuli kolme suupalasta. Hanhista ja turkinpyistä tuli
+tavallisesti vain yksi suullinen, mutta parempia ne olivatkin kuin
+meillä.
+
+Hänen keisarillinen majesteetinsa, kuultuaan minun elintavoistani,
+lausui kerran halajavansa saada onnen (näin hän suvaitsi lausua) tulla
+puolisonsa ja keisarillisten lastensa, sekä prinssien että prinsessain,
+kera aterioimaan minun kanssani. He saapuivat säädetyllä hetkellä, ja
+minä sijoitin heidät juhla-istuimille pöydälleni, vastapäätä itseäni.
+Henkivartijat sijoittuivat heidän taakseen. Flimnap, valtiovarain
+hoitaja, seisoi hänkin siellä valkoisine sauvoineen. Huomasin
+hänen usein katselevan minua karsain silmin, mutta en ollut tuosta
+tietääksenikään; söin tavallista enemmän, oman rakkaan isänmaani
+kunniaksi ja hämmästyttääkseni hoviakin. Minulla on erityinen syy
+luulla, että Flimnap käytti tätä keisarillisten visittiä hyväkseen,
+kontitakseen herrallensa minua. Tämä ministeri oli pitkin aikaa ollut
+minun salainen vihamieheni, vaikka muitten silmissä oli minun kanssani
+enemmän mielin kielin kuin niin morakalta mieheltä sopi odottaakaan.
+Hän valitti keisarille, kuinka muka valtion rahavarat ovat huonossa
+tilassa, kuinka hänen on muka täytynyt ottaa kalliskorkoisia lainoja,
+kuinka valtion velkasetelit eivät enää käy kuin yhdeksän prosenttia
+alle nimellis-arvon, kuinka minä lyhyen ajan kuluessa olin tullut
+hänen majesteetillensa maksamaan lähes puolentoista miljonaa sprugia
+(heidän suurin, lehtikullan paksuinen kultarahansa), ja kuinka hänen
+majesteetinsa olisi edullista päästä minusta niin pian kuin mahdollista.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU
+
+Syytökset majesteetirikoksesta. -- Karkaaminen Blefuscuun. --
+Vastaan-otto siellä.
+
+
+Ennenkuin käyn kertomaan, mitenkä minä läksin tästä Lilliputien maasta,
+mainitsen eräästä salajuonesta, jota jo parin kuukauden aikana oli
+punottu minua vastaan.
+
+Tähän saakka minä olin, alhaiseen syntyperäänikin nähden, ollut
+kokonaan vieras hovielämälle. Olin kyllä kuullut ja lukenut
+ruhtinaitten sekä ministerien mielenlaadusta ja luonnosta, mutta
+en olisi koskaan luullut tällä asianhaaralla olevan niin kamalia
+vaikutuksia sellaisessa kaukaisessa maassa, jota hallitaan aivan
+toisenlaisten perus-ohjeiden mukaan kuin Europan valtakuntia.
+
+Illalla kerran, valmistellessani parhaillani matkaa Blefuscun keisarin
+luokse, tuli luokseni muuan korkea hovin virkamies, jolle joskus ennen
+olin tehnyt suuria palveluksia, hänen ollessaan keisarin epäsuosiossa.
+Hän saapui kantotuolissa ja lähetti pyytämään puheille-pääsyä,
+nimeänsä kumminkaan ilmoittamatta. Kantomiehet lähetettiin pois,
+minä pistin kantotuolin lordisuuksineen päivineen taskuuni ja sanoin
+palvelijalleni, ett'en ole kenenkään tavattavissa. Panin sitten oven
+lukkoon, asetin kantotuolin, tapani mukaan, pöydälleni ja kävin
+istuvilleni sen ääreen.
+
+Heti ensimmäisten tervehdysten jälkeen huomasin lordin kasvoilla syvän
+huolen. Tiedusteltuani syytä siihen, hän pyysi minua kärsivällisesti
+kuulemaan loppuun asti: asia koskee minun henkeäni ja kunniaani.
+
+Hänen puheensa minä kirjoitin muistiin, heti hänen lähdettyänsä. Näin
+se kuului:
+
+"Tietäkää, että joku aika sitten muutamat neuvoskunnan jäsenet ovat
+keisarin käskystä ja hänen majesteetinsa läsnäollessa pitäneet salaisia
+neuvotteluja teistä. Vasta pari päivää sitten hänen majesteetinsa teki
+lopullisen päätöksensä.
+
+"Tiedättehän, että Skyris Bolgolam, galbeti eli yliamiraali, on ollut
+teidän verivihollisenne hamasta siitä saakka kuin maahan tulitte.
+Alkusyitä siihen en tiedä, mutta se on varma, että hänen vihansa
+teitä kohtaan on yhä yltynyt siitä saakka kuin valloititte Blefuscun
+laivaston. Sehän himmensi hänen, yliamiraalin, kunnian. Hän sekä
+valtiovarain hoitaja Flimnap, kenraali Limtoc, kamariherra Lalcon ja
+oikeus-asiain ministeri Balmuff ovat yhdessä sepittäneet syytösartiklat
+teitä vastaan majesteetirikoksesta sekä muista hengenrikoksista."
+
+Tämä esipuhe pani minut semmoiseen vimmaan, että olin keskeyttää hänet,
+sillä minähän tiesin olevani viaton, mutta hän pyysi minua vaikenemaan
+ja jatkoi:
+
+"Kiitollisena teidän ystävällisyydestänne minua kohtaan, olen hankkinut
+tiedon koko neuvottelusta ja seuraavan kopian artikloista. Oman henkeni
+uhalla tulin nyt ilmoittamaan asiasta teille.
+
+"_Syytös-artiklat Quinbus Flestrinia (ihmisvuorta) vastaan_.
+
+"_I artikla_. Että, sittenkuin valtakunnan laissa hamasta hänen
+majesteetinsa keisarin Calin Deffar Plunen ajasta saakka sanottu on,
+että ken ikinä hänen keisarillisen majesteetinsa palatsin muurein
+sisällä saastuksen eli pahennuksen aikaansaattaa, kärsiköön sen
+rangaistuksen kuin majesteetirikoksesta säätty on, ja vaikka tämä laki
+edelleen on voimassa, ei äsken mainittu Quinbus Flestrin kumminkaan
+ole siltä itseänsä ojettaa antanut, vaan on, itseänsä sillä tekosyyllä
+peitellen, että hän Hänen Keisarillisen Majesteetinsa rakastetun ja
+korkean Puolison huoneissa tulipalon sammuttaa aikoo, sangen häijyllä
+ja salakavalalla tavalla siihen tarkoitukseen sitä vettä käyttänyt,
+kuin siinä paikassa säilytetään, johon kaikkinainen rupa ja ruuhka
+vuotaa, ja näin rikkonut ei ainoastaan valtakunnan lakia vastaan, joka
+vahvana seisoo, vaan myöskin sitä velvollisuutta vastaan joka hänellä,
+niinkuin Hänen Keisarillisen Majesteetinsa alamaisella j.n.e., j.n.e.
+[Niinkuin lukija huomaa, on tekijä tässä ivannut vanhan-aikaista,
+pitkäveteistä lakikieltä. Valitettavasti ei meillä nykyinenkään
+lakikieli ole kokonaan vapaa tällaisesta monimutkaisuudesta. _Suom.
+muist._]
+
+"_II artikla_. Että, sittenkuin mainittu Quinbus Flestrin oli Blefuscun
+sotalaivaston keisarilliseen satamaan sisälle vetänyt ja sen jälkeen
+Hänen Keisarilliselta Majesteetiltansa käsketty oli valloittamaan
+muutkin sanotun Blefuscun valtakunnanlaivat kuin myöskin saattamaan
+viimeksi sanottu valtakunta maakunnaksi, joka varakuninkaalta
+hallittaisiin, kuin myös kukistamaan ja hengiltä ottamaan ei ainoastaan
+maanpakoon ajetut paksumman pään miehet, vaan myöskin kaikki ne sen
+valtakunnan asukkaat kuin eivät paksumman pään harhaopista itseänsä
+erotettaa tahdo, on hän, usein mainittu Flestrin, niinkuin yksi
+kavala petturi Hänen kaikkein armollisinta, Korkeata Keisarillista
+Majesteetiansa kohtaan, senkaltaisella anomuksella sisään tullut, että
+hän mainitusta päällepanosta vapahdetuksi tulisi, sillä varjolla,
+ett'ei hän omaatuntoansa vastaan voi yhden viattoman kansan vapauden ja
+hengen päälle hyökkäystä tehdä.
+
+"_III artikla_. Että, sittenkuin sanansaattajat Blefuscun hovista Hänen
+Keisarillisen Majesteetinsa hoviin rauhaa anomaan saapuneet olit,
+hän, vielä mainittu Flestrin, niinkuin yksi kavala petturi, näitä
+sanansaattajia auttanut, kannattanut, rohkaissut ja ilahduttanut oli,
+itse tykönänsä kyllä tietäen, että he olit sen ruhtinaan alamaisia,
+joka vähäistä ennen oli julkista vihollisuutta Hänen Keisarillista
+Majesteetiansa vastaan viljellyt ja julkista sotaa Hänen Majesteetinsa
+kanssa käynyt.
+
+"_IV artikla_. Että sanottu Quinbus Flestrin, vastoin kaikkea sitä
+kuin yhden uskollisen alamaisen tulee ja sopii, nyt parhaillansa
+itseänsä matkalle varustaa Blefuscun valtakunnan hoviin, johon hänelle
+ainoastansa suullinen lupa Hänen Keisarilliselta Majesteetiltansa
+annettu on, ja sanotun luvan varjon alla nyt viekkaasti ja kavalasti
+tämän matkan edes-ottaa aikoo, sen kautta edes-auttaen, kannattaen ja
+rohkaisten Blefuscun Keisaria, vihollista, joka julkisessa sodassa
+Hänen Keisarillisen Majesteetinsa kanssa ollut on.
+
+"Oli siellä muitakin artikloja, mutta nämä ovat tärkeimmät, ja niistä
+olen teille lukenut otteen.
+
+"Myönnettävä on, että tämän johdosta seuranneissa keskusteluissa hänen
+majesteetinsa osoitti monta kertaa lempeyttänsä, nimenomaa viitaten
+teidän palveluksiinne ja koettaen lieventää teidän rikostanne.
+Valtiovarain ministeri ja yliamiraali sitä vastoin vaativat, että
+teidät on tuomittava mitä tuskallisimpaan ja häpeällisimpään kuolemaan,
+sytyttämällä yön aikana teidän asuntonne tuleen. Kenraali puolestaan
+vaati, että 20 tuhatta sotamiestä pantaisiin laukaisemaan myrkytettyjä
+nuolia teidän kasvoihinne ja käsiinne. Teidän palvelijanne pitäisi
+käskeä sirottamaan teidän paitoihinne myrkyllistä mehua, joka syöpyy
+lihaan ja tuottaa teille mitä tuskallisimman kuoleman. Kenraalikin
+yhtyi samaan mielipiteesen, niin että enemmistö oli kauan aikaa teitä
+vastaan. Majesteeti oli kumminkin päättänyt säästää teidän henkenne ja
+sai vihdoin puolellensa kamariherrankin.
+
+"Tämän jälkeen sai Reldresal, yksityisasian ylisihteeri, kuninkaan
+käskystä puhevuoron. Hän on aina osoittanut olevansa teidän ystävänne,
+ja sellaisena hän nytkin esiintyi. Hän myönsi rikoksenne olevan
+varsin suuria, mutta siinäpä, sanoi hän, on juuri tilaisuutta
+osoittamaan armoa, tuota hallitsijan kauniinta omaisuutta, josta hänen
+majesteetinsa on täydellä syyllä niin kuuluisa. Hän sanoi teidän ja
+hänen välisen ystävyytensä olevan niin ylt'yleensä tunnettua koko
+maailmassa, että kunnian-arvoinen neuvoskunta kenties pitänee häntä
+puolueellisena, mutta, noudattaakseen armollista käskyä, hän tahtoo
+kumminkin vapaasti lausua mielipiteensä. Jos hänen majesteetinsa,
+lukuun ottaen Flestrinin palvelukset ja oman, armosta uhkuvan
+sydämensä kehoitusta noudattaen, tahtoisi säästää hänen henkensä ja
+käskeä vain puhkaista häneltä silmät, niin luulee hän, Reldresal,
+alamaisimmasti, että oikeuden vaatimukset tulisivat täytetyiksi,
+ja koko maailma kiittäen ylistäisi keisarin lempeyttä ja niitten
+kaunista ja ylevämielistä menettelyä, joilla on kunnia olla hänen
+neuvon-antajinansa. Näön puute ei ole vähentävä Flestrinin voimaa, vaan
+saattaa hänestä edelleenkin olla hyötyä hänen majesteetillansa. Sokeus
+lisää vaan ihmisessä rohkeutta, kätkien häneltä vaarat. Silmiänsähän
+Flestrinkin pahimmin pelkäsi, vihollisen laivastoa noutaessaan. Hän
+tulee vallan hyvin toimeen, kun katsoo ministerien silmillä, niinkuin
+suurimmat hallitsijatkin tekevät.
+
+"Moinen esitys kohtasi vastarintaa koko neuvoskunnan puolelta.
+Bolgolam, yliamiraali, ei osannut hillitä suuttumustaan. Hän kavahti
+vimmoissaan pystyyn ja sanoi suuresti kummastelevansa, mitenkä
+sihteeri rohkenee puhuakaan sellaista, että petturin henki olisi
+säästettävä. Flestrinin palvelukset, valtion kannalta punniten, ne ne
+juuri raskauttavat hänen rikoksiansa. Mies, joka kykenee likavesillä
+sammuttamaan tulipalon hänen majesteetinsa keisarinnan huoneissa
+(kammolla ja kauhistuksella hän, Bolgolam, vieläkin mointa tekoa
+muistelee), saattaa toisella kertaa vesitulvaan hukuttaa koko palatsin.
+Mies, joka jaksaa tuoda satamaan vihollisen laivaston, saattaa, jos
+vähänkin vastoin mieltä käy, viedä sen takaisinkin. Ja sydämessään
+Flestrin ihan varmaan on paksumman pään miehiä. Ja koska kavallus aina
+alkaa sydämessä, ennenkuin ilmitekoihin puhkeaa, niin vaati Bolgolam
+teitä kuolemaan tuomittavaksi.
+
+"Valtiovarain ministeri oli samaa mieltä. Hän todisti, kuinka
+suunnattomia menoja teidän elättämisenne oli valtiokassalta niellyt;
+ajan pitkään ei kassa niitä kestä ensinkään. Sihteerin ehdottama
+silmäin puhkaiseminen ei suinkaan pahaa poista, vaan päinvastoin
+tekee sen suuremmaksi; sen siitäkin huomaa, että muutamat linnut, kun
+niiltä silmät puhkaistaan, syövät entistä enemmin ja lihoovat kahta
+kovemmin. Pyhä majesteeti, sanoi hän, ja neuvoskunta, hänen nykyiset
+tuomarinsa, ovat omissatunnoissaan täydellisesti vakuutetut Flestrinin
+syyllisyydestä, ja siinä syytä yltäkyllin tuomita hänet kuolemaan,
+ilman muodollisia todistuksiakin, joita lain puustavin tarkka
+noudattaminen vaatii.
+
+"Hänen majesteetinsa oli kumminkin kerrassaan vastoin kuolintuomiota
+ja suvaitsi armollisesti lausua, että koska neuvoskunta pitää silmäin
+puhkaisemista liian helppona rangaistuksena, niin saattaa siihen
+perästäpäin liittää jotain muuta. Silloin pyysi sihteeri, teidän
+ystävänne, vielä kerran alamaisuudessa puheenvuoroa, vastatakseen
+ministerin lausuntoon niistä suurista kulungeista, joita teidän
+elantonne vaatii.
+
+"Koska keisarin varat ovat yksinomaa hänen eksellensinsä hoidossa,
+niin saattaahan hän välttää kassan häviön siten, että vähitellen
+supistaa teidän ruoka-annoksenne. Siitä on oleva seurauksena se, että
+te laihdutte ja kuihdutte, ruokahalu vähenee vähenemistään, ja niin te
+muutaman kuukauden kuluttua surkastutte ja kuolette.
+
+"Ja tällä tavoin sihteerin ystävyys teitä kohtaan sai asian lukkoon.
+Päätös tuli tällainen: nälkään näännyttäminen pidetään tarkoin salassa,
+jota vastoin silmäin puhkaiseminen merkitään tuomioon. Eri mieltä ei
+ollut kukaan muu kuin Bolgolam, keisarinnan kätyri, jota keisarinna
+myötäänsä oli yllyttänyt vaatimaan teille kuolintuomiota.
+
+"Kolmen päivän perästä lähetetään nyt teidän ystävänne sihteeri
+tänne julkilukemaan teille syytös-artikloja ja selittämään hänen
+majesteetinsa ja neuvoskunnan suurta lempeyttä siinä, että teidät on
+tuomittu ainoastaan menettämään silmänne. Hänen majesteetinsa tahtoo
+olla varma siitä, että te nöyrästi ja kiitollisena alistutte tämän
+rangaistuksen alle.
+
+"Älykkäänä miehenä te tiedätte kyllä, mihin toimiin teidän on
+ryhtyminen. Ja nyt minun täytyy, epäluuloja välttääkseni, palata yhtä
+salaisesti kuin tännekin tulin."
+
+Hän läksi, ja minä jäin yksikseni, mieli täynnä levottomuutta ja
+epätietoisuutta.
+
+Mietittyäni sitten asiatani pitkin ja poikki, tein vihdoin päätökseni,
+josta minua kenties moitittanee, eikä syyttäkään. Jos olisin silloin
+tuntenut ruhtinaitten ja ministerien mielenlaadun ja luonnon, niinkuin
+sittemmin useammissa hoveissa opin tuntemaan, jos olisin tiennyt, millä
+tavoin he kohtelevat pienempiäkin pahantekijöitä kuin minä, olisin
+aivan alttiisti antaunut niin lievän rangaistuksen alaiseksi. Mutta
+siihen aikaan minussa kuohui nuori veri vielä, ja koska minulla oli
+hänen majesteetinsa lupa käydä kunniaterveisillä Blefuscun keisarin
+luona, niin käytin tilaisuutta hyväkseni. Ennenkuin nuo kolme päivää
+olivat kuluneet, lähetin ystävälleni ylisihteerille kirjeen, jossa
+ilmoitin aikovani, ennen saamani luvan nojalla, lähteä samana aamuna
+Blefuscuun.
+
+Vastausta odottamatta astuin sille puolen saarta, missä laivasto
+oli, otin suuren sotalaivan, sidoin köyden sen kokkaan ja nostin
+ankkurin. Riisuin sitten vaatteet yltäni ja panin ne ynnä peitteen,
+jonka olin tuonut kainalossani, laivaan ja läksin sitten, hinaten
+laivaa perässäni, matkalle. Kaalaten ja uiden saavuin sitten Blefuscun
+keisarilliseen satamaan, jossa ihmiset jo kauan aikaa olivat minua
+odotelleet.
+
+Siellä minulle annettiin kaksi opasta ohjaamaan minua Blefuscun
+pääkaupunkiin. Kannoin niitä kädessäni, kunnes saavuttiin parinsadan
+yardin päähän pääkaupungin portista. Siellä laskin heidät maahan ja
+pyysin ilmoittamaan tuloni jollekin keisarin sihteereistä ja tiedoksi
+tekemään samalla, että minä odotan täällä hänen majesteetinsa lähempiä
+käskyjä.
+
+Tunnin kuluttua tuli vastaus: hänen majesteetinsa, keisarillisen
+perheensä kanssa, ja seurassaan hovin korkeat virkamiehet, saapuu
+minua vastaan-ottamaan. Minä astuin satasen yardia eteenpäin. Keisari
+seurueineen astui alas ratsuilta, keisarinna hovidaameineen vaunuista.
+Varomista tai pelkoa en huomannut kenessäkään. Minä laskeusin
+maahan suutelemaan heidän majesteetiensa keisarin ja keisarinnan
+kättä. Lausuin saapuneeni tänne ennen antamani lupauksen mukaan ja
+hänen majesteetinsa Lilliputin keisarin, minun herrani, luvalla
+kunnioittavimmin tervehtimään niin mahtavaa keisaria ja tarjoamaan
+hänelle palveluksiani, mikäli velvollisuuteni omaa ruhtinasta kohtaan
+myöten-antaa. En maininnut sanaakaan siitä, että olin joutunut
+epäsuosioon, koskapa en vielä virallista tietoa siitä ollut saanutkaan.
+Enkä osannut luulla mahdolliseksi, että Lilliputinkaan keisari tämän
+salaisuuden ilmoittaa, niinkauan kuin olen hänen valtansa ulkopuolella.
+Siinä minä kumminkin erehdyin, niinkuin ennen pitkää sain huomata.
+
+En rupea lukijaa väsyttämään seikkaperäisillä kertomuksilla minun
+vastaan-otostani Blefuscun hovissa. Ne olivat aivan senmukaisia kuin
+ylevämieliseltä ruhtinaalta sopii odottaakin. Enkä mainitse siitäkään,
+kuinka hankala minun oli tulla toimeen ilman varsinaista asuntoa:
+maassa sain vain maata, peitteeseni kääriytyneenä.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU
+
+Onnellisen sattuman kautta löytyy keino, millä päästä Blefuscusta. --
+Palajaminen kotia.
+
+
+Kolme päivää sinne tuloni perästä läksin huvikseni kävelemään saaren
+koillisrannalle. Siellä huomasin ulapalla noin puolen meripeninkulman
+päässä jonkun esineen, joka näytti alassuin käännetyltä veneeltä.
+Riisuin kengät ja sukat ja läksin kaalaamaan merelle. Nousuvesi
+kuljetti tuota meren-ajoa yhä lähemmäs minua, ja viimein näin selvään
+sen olevan veneen. Se oli nähtävästikin myrskyssä irtaantunut laivasta.
+
+Palasin kaupunkiin ja pyysin saada hänen majesteetiltansa lainaksi
+kaksikymmentä suurinta alusta, mitä hänellä vielä oli jäljellä, sekä
+kolmetuhatta merimiestä vara-amiraalin johdolla. Saamani laivat
+läksivät purjehtimaan satamasta, minä taas astuin suorinta tietä
+sinnepäin, missä ensiksi olin veneen huomannut. Nousuvesi oli ajanut
+sen vieläkin lähemmäs. Meriväki oli varustettu köysillä, jotka minä
+jo ennakolta olin kiertänyt kyllin lujiksi. Veneen saavuttua minun
+kohdalleni, minä riisuin vaatteet yltäni ja kaalasin noin sadan yardin
+päähän siitä, mutta silloin minun täytyi heittäytyä uimaan, kunnes
+pääsin veneen luo. Laivastosta heitettiin minulle köysi, jonka toisen
+pään sidoin veneen kokassa olevaan reikään ja toisen pään erääsen
+sotalaivaan. Turhaa työtä tuo, sillä näin syvässä vedessä en osannut
+toimia mitään. Ei auttanut muu kuin lähteä uimaan veneen perässä ja
+sysäillä sitä eteenpäin toisella kädellä niin usein kuin laatuun kävi.
+Nousuveden avulla pääsin sitten niin pitkälle, että jalka pohjasi,
+vaikka vesi vielä ulottui minua leukaan. Lepäsin pari kolme minuttia,
+ja rupesin taas lykkäämään venettä eteenpäin, kunnes olin jo kainaloita
+myöten vedestä ulkona. Nyt, kun vaikein osa työtä oli suoritettu, otin
+laivoista muut köydet, sidoin itsekunkin toisen pään veneesen ja toisen
+yhdeksään laivaan, ja niin lähdettiin myötätuulella hinaamaan venettä
+maata kohti.
+
+Odottelin nyt pakoveden aikaa, kunnes vene jäi kuivalle maalle. Siinä
+sen sitten sain kahdentuhannen miehen ja monen vipulaitoksen avulla
+käännetyksi ylössuin. Ilokseni huomasin, että vene oli verraten varsin
+hyvässä kunnossa.
+
+En käy lukijan ikäviksi kertomaan, kuinka minä, tekaistuani parin
+airoja, vihdoin, kymmenen päivän perästä, sain veneen Blefuscun
+satamaan, jonne suunnaton joukko ihmisiä oli kokoontunut katsomaan
+tuota hirveän suurta alusta. Minä sanoin keisarille, että hyvä onni se
+varmaankin oli minun tielleni ohjannut tämän veneen: siinähän minun
+sopii kulkea sellaiseen paikkaan, josta pääsen kotimaahani takaisin.
+Samalla pyysin hänen majesteetiansa antamaan minulle aineksia veneen
+kuntoon panemista varten ja samalla suomaan minulle lähtöluvan. Puoleen
+ja toiseen keskusteltuamme, hän vihdoin suvaitsi armossa suostua
+pyyntööni.
+
+Kummakseni kävi, ettei Lilliputin keisarilta koko tänä aikana ollut
+tullut minkäänlaista viestiä Blefuscun hoviin. Jälkeenpäin sain tietää,
+että hänen majesteetinsa Lilliputin keisari, joka ei aavistanutkaan
+minun saaneeni vihiä heidän päätöksistään, oli luullut minun vain
+lähteneen luvan nojalla Blefuscun hoviin vierailemaan ja toivoi minun
+palaajavan sieltä ennen pitkää. Vihdoin hän alkoi käydä levottomaksi
+minun pitkällisen poissa-oloni tähden. Neuvoteltuansa valtiovarain
+ministerin ja muitten minua vastaan vehkeileväin korkeitten herrain
+kanssa, hän lähetti erään ylhäisen virkamiehen tuomaan Blefuscun hoviin
+kopiata minua vastaan tehdyistä syytös-artikloista. Tämän virkamiehen
+oli määrä selittää Blefuscun keisarille, kuinka hänen herransa ja
+keisarinsa suuressa laupeudessaan oli tuominnut minulta ainoastaan
+silmät puhkaistaviksi; edelleen, kuinka minä olin paennut oikeuden
+rankaisevaa kättä, ja vihdoin, että, ellen minä kahden tunnin kuluttua
+ole palainnut takaisin, niin minulta riistetään nardaein arvonimi ja
+minut julistetaan kavaltajaksi. Lähettiläs ilmoitti lopuksi, kuinka
+hänen herransa ja keisarinsa, haluten ylläpitää rauhaa ja ystävyyttä
+molempain valtakuntain välillä, toivoo, että hänen keisarillinen
+veljensä Blefuscussa käskee tuoda minut takaisin, käsistä ja jaloista
+sidottuna, kavaltajana rangaistavaksi.
+
+Kolme päivää asiata harkittuansa, Blefuscun keisari vihdoin antoi
+vastauksensa, täynnä kohteliaisuuksia ja mairesanoja. Siinä lausutaan,
+että hänen keisarillinen veljensä kyllä tietää, kuinka mahdotonta minun
+sitomiseni on; että vaikka minä kyllä olin ryöstänyt hänen laivastonsa,
+hän kumminkin on suuressa kiitollisuuden velassa minulle niistä monista
+hyvistä palveluksista, joilla minä sain toimeen rauhan valtakuntain
+välille; että kumpainenkin majesteeti on ennen pitkää oleva
+tyytyväinen, sillä minä olin löytänyt rannalta ihmeellisen aluksen,
+jolla minä pääsen laskemaan ulos merelle, ja jonka hän on käskenyt
+panna kuntoon minun avullani ja johdollani; hän toivoo, että moniaan
+viikon perästä kumpikin valtakunta pääsee vapaaksi niin sietämättömästä
+taakasta.
+
+Tämän vastauksen vei lähettiläs sitten Lilliputin hoviin. Blefuscun
+keisari kertoi minulle kaikki, mitä tapahtunut oli, tarjoten minulle
+samassa (ankarimmalla vaitiolon lupauksella kumminkin) armollisen
+suojeluksensa, jos edelleenkin tahdon jäädä hänen palvelukseensa.
+Täyttä totta hän kaiketi puhui, mutta minä olin päättänyt, ett'en enää
+milloinkaan luota ruhtinaisin enkä ministereihin. Kaikella alamaisella
+kunnioituksella minä lausuin syvän kiitollisuuteni hänen suuresta
+suosiostaan, mutta pyysin hänen suomaan minulle anteeksi, ett'en saata
+sitä hyödykseni käyttää. Koska, lausuin minä, hyvä tai paha onni
+oli tielleni viskannut aluksen, niin aion minä kernaammin antautua
+valtamerten vaaroille alttiiksi kuin olla eripuraisuuden aiheena
+kahden niin mahtavan hallitsijan välillä. Eikä hänen majesteetinsa
+näyttänyt tuota kovin pahaksensa panevankaan. Päinvastoin sain eräässä
+tilaisuudessa huomata hänen olleen päätökseeni varsin tyytyväinen. Ja
+sama oli useampain ministerienkin laita.
+
+Kaiken tämän johdosta rupesin jouduttamaan lähtöäni, saaden siinä
+kohden tehokasta apua hovin puolelta, joka toivoi minun lähtevän
+tieheni niin pian kuin mahdollista. Viisisataa miestä pantiin
+neulomaan minun johdollani kahta purjetta veneeseni. Siihen piti
+panna lujinta palttinata kolmetoista kerrosta päällekkäin. Työ ja
+tekeminen minulla oli nuoria ja köysiä punoessa, sen puolen nuoria kun
+piti kiertää kymmenen, kaksi- jopa kolmekinkymmentä yhteen. Pitkän
+etsiskelemisen perästä löysin merenrannalta suuren kiven ankkuriksi
+alukseeni. Sadan lehmän rasvat annettiin minulle veneen voitelemista
+ja muita tarkoituksia varten. Suunnaton työ oli laittaa pisimmistä
+puista mastoja ja airoja, mutta siinä oli minulla paljo apua hänen
+majesteetinsa laivaveistämön kirvesmiehistä.
+
+Kuukauden kuluttua minä ilmoitin odottelevani hänen majesteetinsa
+käskyjä ja olevani valmis lähtöön. Keisari korkeine perheinensä tuli
+ulos palatsista; minä laskeusin maahan suutelemaan kättä, jonka
+minulle armollisesti ojensivat keisarinna ja nuoret prinsessat. Hänen
+majesteetinsa lahjoitti minulle viisikymmentä kukkaroa, kaksisataa
+sprugia kussakin, ja samalla oman kuvansa luonnollisessa koossa. Sen
+pistin heti kintaaseni, jotta säilyisi ehjänä. Juhlamenoja läksiäisissä
+oli niin ylen monta, ett'ei niitten kuvaamisella maksa lukijaa vaivata.
+
+Lastasin veneeseni sata teurastettua härkää, kolmesataa lammasta ja
+samassa suhteessa leipää ja juomavettä sekä niin paljon liharuokia kuin
+neljäsataa kokkia ennätti saada valmiiksi. Mukaani otin elävinä kuusi
+lehmää ja kaksi sonnia sekä yhtä paljon uuhia ja pässejä. Aikomukseni
+näet oli saada noita rotuja leviämään isänmaahani. Rehuiksi niille
+pantiin laivaan suuri kantamus heiniä ja säkillinen jyviä. Olisin
+mielelläni ottanut mukaani tusinallisen alkuasukkaitakin, mutta sitä
+ei keisari sallinut millään ehdolla. Taskut tarkastettiinkin minulta
+hyvin huolellisesti, ja sitä paitsi minun täytyi kunniasanallani luvata
+keisarille, ett'en vie mukaani ainoatakaan hänen alamaisistansa ilman
+hänen omaa suostumustaan.
+
+Saatuani nyt kaikki niin hyvään kuntoon kuin suinkin osasin, minä
+nostin purjeet 24:nä syyskuuta 1701 kello 6 aamulla. Purjehdittuani
+noin neljä meripeninkulmaa pohjoiseen, kääntyi tuuli kaakkoiseksi, ja
+kello 6 illalla huomasin luoteessa pienen saaren. Laskin sitä kohti ja
+kävin ankkuriin tuulen alle. Saari näkyi olevan autio. Siinä illastin
+sitten, kävin pitkälleni ja makasin ainakin kuusi tuntia. Heräsin pari
+tuntia ennen päivännousua.
+
+Haukkasin hiukan suurusta, nostin ankkurin ja läksin purjehtimaan
+eilistä kurssia taskukompassini mukaan. Aikomukseni oli päästä jollekin
+niistä saarista, joita arvasin olevan van Diemenin maasta pohjoiseen.
+Sinä päivänä en löytänyt missään maata, mutta seuraavana, kuljettuani
+minun laskujeni mukaan noin 24 meripeninkulmaa Blefuscusta, huomasin
+kello 3:n tienoissa illalla purjeen kulkevan kaakkoiseen. Minulla oli
+kurssina itä. Minä huusin sille, mutta ei vastattu. Tuulen laimetessa
+huomasin kumminkin tulevani yhä lähemmäs laivaa. Minä vedin ylös mikä
+vaan purjetta oli, ja puolen tunnin perästä minut huomattiin laivasta.
+Sieltä nostettiin lippu ja lauaistiin tykki merkiksi.
+
+Ei ole sanoin selitettävissä, mitä riemua tunsinkaan, toivoessani
+vielä kerran saavani nähdä rakkaan kotimaani ja kalliit omaiseni
+siellä. Laiva laski purjeensa alas, ja minä saavuin sen luokse
+kello viiden ja kuuden välillä illalla syyskuun 26 p:nä. Sydän
+sykähteli rinnassani, nähtyäni Englannin värit. Pistin lehmät ja
+lampaat taskuuni ja nousin laivaan, mukanani vähäiset evääni. Laiva
+oli englantilainen kauppa-alus, paluumatkalla Japanista Etelämeren
+kautta, parhaillaan 30:nellä asteella eteläistä leveyttä. Kapteeni,
+John Biddle, Deptfordista, oli ystävällinen herra ja erinomainen
+merenkulkija. Laivaväkeä oli 50 miestä, joitten joukossa muuan vanha
+tuttavani Pietari Williams. Hän puhui puolestani hyvää kapteenille, ja
+tämä kohtelikin minua varsin suosiollisesti, tiedustellen, mistä minä
+tulen, ja minne minulla matka. Minä kerroin heille vaiheeni muutamilla
+sanoilla, mutta he pitivät minua mielipuolena, arvellen, että monet
+vaarat kai ne olivat panneet pääni pyörälle. Sitten vasta he uskoivat
+minua kuin olin vetänyt taskustani esille mustat raavaat ja lampaat.
+Näytin vielä kultarahatkin, jotka olin saanut lahjaksi Blefuscun
+keisarilta, samoin hänen kuvansa luonnollisessa koossa ynnä monta
+muuta harvinaista kalua ja kapinetta. Annoin sitten kapteenille kaksi
+kukkarollista kultarahoja ja lupasin lahjoittaa hänelle, Englantiin
+tultuamme, parin raavaita ja lampaita.
+
+Matka kävi kaikin puolin onnellisesti, ja 13:na huhtikuuta 1702 kävimme
+ankkuriin Downsin suurella redillä Kentin rannikolla. Muuta tapaturmaa
+ei minulle sattunut kuin se, että rotat söivät minulta yhden lampaan.
+Löysin vain pelkät luut; lihat oli syöty sirulleen. Muun karjani vein
+ehjänä maahan ja laskin laitumelle Greenwichin pallokentillä.
+
+Englannissa en viipynyt kuin vähän aikaa, mutta sillä välin ennätin
+ansaita koko joukon rahaa, näyttelemällä elukoitani ylhäisille
+henkilöille ja muillekin. Ennenkuin läksin toiselle retkelleni,
+möin karjani kuuteensataan puntaan. Sittemmin, viimeiseltä matkalta
+palattuani, huomasin karjani lisääntyneen suurissa määrin,
+varsinkin lampaitten. Siitä on luullakseni oleva paljokin hyötyä
+villateollisuudelle, niillä kun villa on erinomaisen hienoa.
+
+Kaksi kuukautta vain viivyin vaimoni ja lasteni luona: en saanut
+rauhaa kiihkoisalta halultani, päästä näkemään yhä uusia maita. Jätin
+tuhannen viisisataa puntaa vaimolleni ja hankin perheelleni soman
+asunnon Redriffissä. Muun omaisuuden otin mukaani, osaksi rahassa,
+osaksi tavarassa, toivoen saavani varallisuuteni kartutetuksi matkalla.
+Vanhin enoni oli jättänyt minulle pienen maatilan lähellä Eppingiä.
+Se tuotti vuosittain kolmekymmentä puntaa. Sitä paitsi oli minulla
+vuokrattuna Black Bull ("musta härkä") niminen tila Fetter Lanessa,
+joka tuotti vielä enemmän. Ei siis ollut pelkoa, että perheeni joutuu
+vaivaishoidon niskoille. John poikani kävi alkeiskoulua ja oli kiltti
+lapsi. Tyttäreni Betty, joka nyttemmin on jo naimisissa, ja jolla jo on
+omiakin lapsia, oli ompelukoulussa.
+
+Sanoin jäähyväiset vaimolleni ja lapsilleni, jolloin kyyneleitä kyllä
+vuodatettiin kummaltakin puolen. Sitten astuin _Adventure_ nimiseen
+laivaan, kapteenina John Nicholas, Liverpoolista. Se oli 300 tonnin
+vetoinen, määräpaikkana Surat.
+
+Tästä matkasta enemmän kertomukseni toisessa osassa.
+
+
+
+
+
+
+TOINEN OSA
+
+MATKA BROBDINGNAGIIN
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LUKU
+
+Ankara myrsky. -- Slumpissa vettä hakemaan. -- Tekijä jää rannalle. --
+Joutuu maan-asukasten käsiin. -- Viedään farmarin taloon, jossa häntä
+kohdellaan hyvin.
+
+
+Luonto ja kohtalo näkyvät säätäneen minun osakseni toimekkaan ja
+levottoman elämän. Niinpä minä nytkin, oltuani vain kaksi kuukautta
+kotona, jätin jälleen synnyinmaani ja nousin 20:na kesäkuuta 1702
+_Adventure_ nimiseen laivaan, joka oli määrätty Suratiin Itä-Indiassa,
+ja jonka kapteenina oli John Nicholas.
+
+Onnellisesti saavuttiin Hyvän Toivon niemelle saakka. Siellä käytiin
+ankkuriin ja noustiin maihin vettä ottamaan. Mutta kun laivassa
+samalla huomattiin vuoto, niin täytyi purkaa koko lasti ja jäädä sinne
+talvehtimaan. Päälle päätteeksi sairastui meiltä vielä kapteenikin.
+Kaikki tämä teki sen, että saimme olla siellä maaliskuuhun asti.
+
+Laiva saatiin kuntoon, purjeet nostettiin ja muitta mutkitta
+purjehdittiin Madagaskarin salmeen. Päästiin tuosta sanotun saaren
+pohjoispäähän viidennelle asteelle eteläistä leveyttä, siis niihin
+seutuihin, joissa yhtämittainen luoteistuuli puhaltaa joulukuun alusta
+toukokuun alkuun. Tuuli yltyi 19:nä huhtikuuta rajuksi, kääntyen
+samalla tavallista läntisemmäksi. Tällaisena se puhalsi kaksikymmentä
+vuorokautta yhtämittaa ja ajoi meidät Molukki saarten ohitse noin kolme
+astetta päiväntasaajan pohjoispuolelle.
+
+Toukokuun 2 p:nä tuuli hiljeni, ja ilma tuli aivan tyveneksi. Minä olin
+tuosta varsin hyvilläni, mutta kapteeni, näillä vesillä kokenut mies,
+ennusti ankaraa myrskyä. Ja niinpä kävikin: seuraavana päivänä alkoi
+puhaltaa eteläinen monsum-tuuli. Me koetimme vetää purjeita kokoon,
+minkä ennätimme, mutta laiva kallistui toiselle kyljelleen, niin
+että vihdoin täytyi jättäytyä tuuliajolle. Hirmuisen korkeat aallot
+huuhtelivat myötäänsä kantta, mutta vaaraa ei ollut mitään, sillä alus
+oli luja, eikä selvillä ulapoilla kareistakaan pelkoa.
+
+Vähitellen vaimeni myrsky, purjeita nostettiin, ja alus totteli jälleen
+peräsintä. Kovaa vauhtia kuljettiin yhä itää kohti, emmekä tahtoneet
+tästä kurssista poiketakaan, jott'ei ajaisi meitä Suuren Tatarian
+kaakkoispuolitse vielä Pohjoiseen Jäämereen.
+
+Ruokavaroja oli riittämään asti, mutta juomavedestä alkoi olla kova
+puute.
+
+Eräänä päivänä -- se oli 16:s kesäkuuta 1703 -- huomasi laivapoika
+mastosta maata näkyvissä. Seuraavana päivänä oli edessämme saari tai
+mannermaa, emme varmaan osanneet sanoa, kumpiko. Etelää kohti pisti
+siitä ulos mereen pitkä niemi, jonka rannalla oli avonainen satama,
+mutta niin matala, ett'ei siihen käynyt isolla laivalla laskeminen.
+Käytiin senvuoksi ankkuriin noin meripeninkulman päässä rannasta, ja
+kymmenkunta miestä läksi laivan suuressa sluupissa maihin aseilla
+varustettuina ja mukanaan vesitynnyreitä. Miesten oli määrä tuoda
+laivaan vettä, jos suinkin löytävät. Minä pääsin mukaan, minun kun teki
+mieleni nähdä, millaista tämä tuntematon maa on.
+
+Maihin päästyä ei löydetty jokea eikä lähdettä eikä merkkiäkään mistään
+asumuksesta. Merimiehet alkoivat astua pitkin rantaa, haeskellen
+makeata vettä; minä läksin samoilemaan eri suunnalle ja erkanin muista
+peninkulman verran. Kovaa kivikkoa oli maaperä kaikkialla. Minua
+alkoi jo vähitellen uuvuttaa, ja kosk'ei mitään huomattavampaa ollut
+nähtävissä, läksin hiljalleen astumaan takaisin satamaa kohti. Saatuani
+meren näkyviin, näin meidän miesten jo olevan veneessä ja soutavan kuin
+henkensä edestä laivaa kohti. Olin ruveta huutamaan heille, vaikka se
+näin pitkältä matkalta olisi turhaa ollutkin, mutta samassa näin erään
+hirmuisen suuren olennon juoksevan heidän peräänsä kiivasta vauhtia.
+Vesi ei ulottunut häntä kuin polviin. Arvaamattoman pitkin askelin hän
+harppaili, mutta vene kun oli jo puolen peninkulman verran edellä, ja
+rannikko täynnään kareja ja kivisärkkiä, niin ei hirviö enää voinut
+venettä saavuttaa. Tämä kerrottiin minulle vasta perästäpäin. Nyt en
+uskaltanut katsoa tuon takaa-ajon päättymistä, vaan juoksin takaisin
+samaa tietä kuin olin tullutkin ja kiipesin jyrkän mäen harjalle, josta
+oli laaja näky ympärille.
+
+Seutu oli ylt'yleensä viljeltyä. Mikä minua ensinnäkin hämmästytti, oli
+ruohon tavaton pituus niityillä: heinänkorret noin 20 jalkaa pitkiä!
+
+Tulin tuosta vallantielle. Sellaiselta se ainakin minusta näytti,
+vaikk'ei se senpuolisille ihmisille ollut kuin kapea polku ohrapellon
+poikki. Sitä astuin nyt kotvan aikaa, mutta sivuilleni en juuri nähnyt
+mitään, ohra kun oli parhaimmillaan ja korret vähintänsä 40 jalkaa
+pitkiä. Pääsin tuosta vihdoin pellon päähän, ja siinä oli edessäni
+aita, ainakin 120 jalkaa korkea. Aidaksien paksuutta en osannut arvata
+suunnilleenkaan. Tämän aidan yli veivät portaat toiseen peltoon. Niissä
+oli neljä astinta ja ylimmäisenä vielä suuri kivi yli kuljettavana.
+Ratki mahdotonta minun oli astua näitä portaita, jokainen astin kun
+oli kuusi jalkaa ja ylimmäinen kivi noin 20 jalkaa korkea. Rupesin
+katselemaan, eikö olisi aidassa rakoa, mistä päästä läpi, mutta äkkiä
+huomasin erään maan-asukkaan, yhtä kookkaan kuin äskeinenkin, astuvan
+toiselta pellolta portaita kohti. Hän oli koolleen kuin kirkontorni
+ja harppasi ainakin kymmenen yardia joka askelella. Hämmästyen ja
+kauhistuen minä juoksin piiloon ohrapeltoon. Sieltä näin hänen nousevan
+portaitten yläpäähän ja katselevan oikeanpuoliseen peltoon; heti
+senjälkeen kuulin hänen huutavan. Ääni tuli niin korkealta, että luulin
+ukkosen jyrähtäneen.
+
+Ei aikaakaan, niin jo tulee häntä kohti seitsemän samallaista hirviötä,
+käsissä sirpit, niin suuret kuin kuusi viikatteen terää. Tulokkaat
+näyttivät olevan ensinmainitun renkejä, koskapa pukukin heillä oli
+huonompi. Huomasin sen siitäkin, että he, vaihdettuaan pari sanaa hänen
+kanssaan, heti rupesivat leikkuutyöhön sillä pellolla, missä minä
+olin. Minä juoksin heistä niin kauas kuin vaan pääsin, vaikk'ei se
+kovin helppoa ollut, sillä korsien väliä ei ollut kuin jalan verran,
+niin että ylen työläs oli puikahdella niitten lomitse. Ponnistelin
+kumminkin kaikin voimin, kunnes saavuin sellaiseen paikkaan, missä sade
+oli lyönyt ohran lakoon. Siinä ei päässyt enää askeltakaan eteenpäin,
+sillä korret olivat niin sotkeutuneet toisiinsa, ett'ei ollut
+ajattelemistakaan puikkia niitten välitse, ja vihneetkin olivat niin
+lujia ja teräviä, että pistelivät vaatteiden läpi ihoon asti.
+
+Jonkun ajan perästä eivät leikkaajat enää olleet, äänestä päättäen,
+kuin sadan yardin päässä minusta. Ihan näännyksissä sekä täynnä pelkoa
+ja epätoivoa panin silloin pitkäkseni kahden vaon väliin, toivoen
+sydämeni pohjasta, että viimeinen hetkeni jo pian löisi. Sydäntäni
+kivisti, ajatellessani lohdutonta leskeäni ja orpojani siellä kotona.
+Jo siinä yhdenkin kerran päivittelin sitä, että, vastoin ystävieni
+ja omaisteni varoituksia, jälleen olin lähtenyt matkustelemaan,
+mieletön. Tässä tuskallisessa tilassa johtui väkistenkin mieleeni
+Lilliput: siellähän minua oli pidetty suurimpana ihmeenä, mitä
+maailmassa ikinä on nähty; siellähän minä kykenin vetämään perässäni
+koko keisarillisen laivaston ja suorittamaan monta muuta ihmeellistä
+tekoa, jotka ikipäiviksi on merkitty valtakunnan aikakirjoihin, vaikka
+tulevat sukupolvet, miljonain silminnäkijäin todistuksista huolimatta,
+niitä tuskin sittenkään totena pitävät. Minusta tuntui sanomattoman
+masentavalta näyttää nyt täällä yhtä mitättömältä kuin Lilliputin
+ihmiset olisivat näyttäneet Englannissa. Tämä nyt kaikista pahoista
+vielä vähin. Mutta koska kokemuksesta on havaittu, että ihmisestä tulee
+sitä rajumpi ja julmempi olento, mitä isommaksi hänen kokonsa kasvaa,
+niin mitäpäs minä muuta saatoin odottaakaan kuin että nämä hirvittävät
+barbaarit, minut huomattuaan, ihan ensi työkseen pistävät minut
+poskeensa?
+
+Filosofit ovat epäilemättä oikeassa, väittäessään, että kaikki,
+mikä maailmassa on suurta tai pientä, on ainoastaan suhteellisesti
+suurta tai pientä. Kohtalo kukaties sallii vielä Lilliputilaistenkin
+kohdata sellaisen kansan, joka sen silmissä on yhtä pieni kuin he
+minun silmissäni. Ja kenties viimeksi mainittu kansa löytää vielä
+pienempänsäkin jossain nurkassa maailmaa, jota tähän saakka ei vielä
+ole tunnettu!
+
+Kesken näitä mietiskelyjä hämmästyneessä ja tuskantuneessa mielessäni,
+minä huomasin erään leikkaajan olevan enää kymmenen yardin päässä
+minusta. Ensi askeleella hän joko tallaa minut murskaksi tai sivaltaa
+sirpillänsä kahtia. Silloin minulta pääsi parku, niin kova kuin säikäys
+suinkin myöten-antoi. Hirviö pysähtyi, katsahti maahan ja hetkisen
+perästä huomasi minut. Varotellen hän tarkasteli minua, niinkuin
+ihminen tavallisesti tarkastelee pientä, vahingollista eläintä,
+peljätessään sen pistävän tai purevan. Niinhän minäkin olin tehnyt
+ennen vanhaan, kärppiä pyydellessäni siellä kotimaassa.
+
+Vihdoin hän uskalsi ottaa minut kiinni takaapäin peukalonsa ja
+keskisormensa väliin ja nosti minut noin kolmen yardin päähän
+silmistään, paremmin nähdäkseen minut. Minä arvasin hänen
+tarkoituksensa, ja kaikeksi onneksi oli minussa sen verran
+mielenmalttia jäljellä, ett'en ruvennut rimpuilemaan hänen kynsissään
+tuolla kuusikymmentä jalkaa korkealla maasta, vaikka hän nipistikin
+minua aika lailla kupeista. Muuta en uskaltanut tehdä kuin nostaa
+silmät ylös aurinkoa kohti, panna kädet ristiin rukoilevaan asentoon
+ja lausua muutamia sanoja nöyrällä, surumielisellä äänellä, niinkuin
+sellaisessa tilassa sopiva oli. Pelkäsin näet joka hetki hänen
+paiskaavan minut maahan, niinkuin mekin paiskaamme kuolijaksi
+inhottavan eläimen.
+
+Kaikeksi onneksi hän näkyi kuulleen ääneni ja alkoi uteliaana katsella
+minua, ihmetellen, että minunmoiseltani olennolta lähtee oikeita
+sanoja, vaikk'ei hän ymmärtänytkään niitä. Minä rupesin uikuttamaan ja
+itkemään, käännellen päätäni puoleen ja toiseen, siten osoittaakseni
+hänelle, kuinka hirmuisen kipeätä minun tekee olla hänen hyppysissään.
+Hän näkyi käsittävän minut, ja kantoi minut nuttunsa helmassa isäntänsä
+luo, tuon samaisen miehen, jonka ensiksi olin nähnyt, ja joka oli muuan
+varakas farmari eli tilanvuokraaja.
+
+Heidän puheistaan minä käsitin, että renki ensi työkseen kertoo
+isännälleen, missä ja miten hän oli minut löytänyt. Senjälkeen otti
+isäntä pienen oljenkorren palasen -- se oli tavallisen kävelykepin
+kokoinen -- ja kohotti sillä nuttuni liepeitä ylös: luuli kaiketi sitä
+jonkinlaiseksi luonnon antamaksi verhoksi. Hän puhalsi syrjään hivukset
+kasvoiltani, nähdäkseen ne selvemmin. Sitten hän kutsui väkensä
+ympärilleen ja tiedusti -- niinkuin jälkeenpäin sain tietää -- onko
+kukaan koskaan niityillä tai pelloilla mointa olentoa nähnyt. Varovasti
+hän sitten pani minut maahan ja asetti seisomaan nelin kontin, mutta
+minä nousin heti pystyyn ja läksin astumaan edestakaisin, näyttääkseni
+heille, ett'ei minulla ole aikomustakaan lähteä karkuun. He asettuivat
+kykkysilleen minun ympärilleni, paremmin nähdäkseen. Minä puolestani
+otin hatun päästäni ja kumarsin syvään farmarille, lankesin polvilleni,
+nostaen silmät ja kädet ylös, ja puhuin muutamia sanoja niin lujaa
+kuin jaksoin. Otin sitten taskustani kukkaron, jossa oli kultarahoja,
+ja ojensin sen nöyrästi hänelle. Hän pani sen kämmenelleen, nosti
+silmilleen, nähdäkseen, mikä se on, ja käänteli ja väänteli sitä
+kaikille puolin nuppineulalla, jonka oli ottanut hihastaan, mutta ei
+päässyt asian perille. Minä viittasin häntä silloin panemaan kätensä
+maahan ja puistelin rahat kukkarosta hänen kämmenelleen. Siinä oli
+kuusi Espanjan kultarahaa, neljän pistolin arvoinen kukin, ja pari
+kolmekymmentä pienempää rahaa. Hän kasteli sakarisormensa päätä
+kieleensä, nosti ylös ensin raskaimman rahan, sitten muut, mutta ei
+vieläkään näkynyt ymmärtävän, mitä kapineita ne ovat. Sitten hän
+viittasi minua panemaan ne takaisin kukkaroon ja pistämään kukkaron
+taskuuni. Tarjosin rahoja vielä useampia kertoja hänelle, mutta kosk'ei
+hän niistä huolinut, tein työtä käskettyä ja pistin rahat jälleen
+taskuuni.
+
+Farmari näkyi vihdoin tulevan siihen käsitykseen, että minä sittenkin
+olen järkevä olento. Hän puhui minulle monta kertaa, vaikka soivatkin
+hänen sanansa minun korvissani kuin vesimyllyn ratas. Minä koetin
+vastata hänelle jos milläkin kielellä; hän pani korvansa ihan kahden
+yardin päähän minusta, mutta kaikki turhaan: emme vain toisiamme
+ymmärtäneet. Kohta sen jälkeen hän lähetti rengit takaisin työtä
+tekemään, laski kätensä maahan, levitti nenäliinansa kaksin kerroin
+kämmenelleen ja viittasi minua astumaan siihen. Helppo siihen oli
+päästäkin, sillä kämmen ei ollut täyttä jalkaakaan paksu. Minä katsoin
+parhaaksi totella, ja kävin keskelle nenäliinaa pitkäkseni, jott'en
+putoaisi maahan. Hän sitoi varmemmaksi vakuudeksi kolkat pääni ylitse
+yhteen ja kantoi minut sillä tapaa kotia.
+
+Sinne tultua hän kutsui vaimonsa ja näytti hänelle minut, mutta emäntä
+parka säikähti ja juoksi tiehensä, niinkuin naiset meillä kotona,
+nähtyään sammakon tai hämähäkin. Huomattuaan kumminkin, kuinka minä
+tarkasti noudatan hänen miehensä viittauksia, hän vähitellen poisti
+pelkonsa ja alkoi kohdella minua varsin hellästi.
+
+Kello oli nyt kahdentoista maissa päivällä, ja palvelija kantoi aterian
+pöytään, yhden ainoan liharuuan, niinkuin talonpoikaisen miehen
+pöydässä sopivaa onkin. Vati oli neljäkolmatta jalkaa läpimitassa.
+Pöydässä istui farmari vaimonsa kanssa, kolme lasta ja vanha mummo.
+Minut hän pani jonkun matkan päähän itsestänsä pöydälle, joka oli
+kolmekymmentä jalkaa korkealla maasta. Minua pelotti kauheasti ja
+koetin pysyä niin kaukana laidoista kuin suinkin, jott'en vaan putoaisi
+lattialle. Emäntä leikkasi pienen palasen lihaa, murensi siihen hiukan
+leipää ja pani lautaselle eteeni. Minä kumarsin hänelle syvään, otin
+esille veitseni ja kahvelini, ja rupesin syömään pöytävieraitten
+suureksi huviksi. Emäntä käski piian käydä minulle juomalekkerin,
+joka veti noin 3 gallonia. [1 gallon = 4 litraa.] Kahden käden
+tartuin lekkeriin, sain sen suurella vaivalla nostetuksi huulilleni
+ja join ehtoisen emännän maljan, lausuen tervehdykseni hänelle
+englanninkielellä niin lujaa kuin suinkin jaksoin. Tämä sai seuran
+nauramaan niin kovaa, että korvat oli minulta vähällä mennä lukkoon.
+Juoma maistui miedolta omenaviiniltä ja oli varsin miellyttävää.
+
+Isäntä viittasi sitten minua tulemaan hänen lautasensa ääreen.
+Minä läksin, mutta hämmästyksissäni kun olin kokonaan -- älköönkä
+suosiollinen lukija minua siitä kovin moittiko -- kompastuin
+leivänkuoreen ja lankesin alassuin pöytää vasten, sen pahemmin
+kumminkaan loukkautumatta. Heti nousin pystyyn ja, huomatessani
+noitten hyväntahtoisten ihmisten olevan huolissaan minun tähteni,
+sieppasin hattuni, jota säädyllisyyden vaatimusten mukaan olin pitänyt
+kainalossani, heilutin sitä pääni ylitse, huutaen kolme kertaa
+"eläköön", osoitteeksi, ett'en ollut lainkaan loukkautunut. Astuessani
+sitten isäntääni kohti (isännäkseni häntä tästä puolin olen sanovakin),
+sattui niin, että hänen nuorin poikansa, 10-vuotias viikari, sieppasi
+minua koivista ja nosti minut niin korkealle, että minussa joka jäsen
+vapisi. Mutta isä nykäisi minut hänen kädestään ja antoi pojalle
+sellaisen korvatillikan, että Europassa olisi moisesta hyväkin
+komppania ratsuväkeä mennyt mäkeen. Samalla hän käski viedä pojan pois
+pöydästä. Minuapa alkoi pelottaa, että poika rupeaa pitämään minulle
+viikkoista vihaa: muistin kyllä, mitenkä meillä pahankuriset lapset
+kohtelevat varpusia, kaniineja, kissanpoikia ja koiranpentuja. Senpä
+vuoksi lankesin polvilleni, ja viitaten poikaan, koetin isäntääni saada
+käsittämään, että pyydän anteeksi pojan puolesta. Isä myöntyi, ja poika
+palasi pöytään. Minä otin isäntääni kädestä ja suutelin sitä.
+
+Kesken aterian oli lempikissa hypännyt emännän syliin. Minä kuulin
+takanani jyrinää, niinkuin olisi kymmenet kangaspuut olleet
+käynnissä. Käänsin päätäni ja huomasin, että se olikin vaan kissan
+kehräämistä, tuon lempielukan, joka päästä ja käpälästä päättäen oli
+kolme kertaa niin suuri kuin härkä. Kissan kiiluvat silmät ja raju
+muoto säikäyttivät minut ihan suunniltani, vaikka seisoinkin pöydän
+toisella laidalla, 50:n jalan päässä, ja vaikka emäntä piteli sitä
+lujasti kiinni, jott'ei pääsisi hyppäämään minun luokseni ja iskemään
+minuun käpäliään. Mutta eipä vaaraa vähääkään: kissa ei ollut minua
+huomaavinansakaan, vaikka isäntä nosti minut noin kolmen yardin
+päähän siitä. Ja minä kun olin kuullut kerrottavan ja matkoillani sen
+todeksikin huomannut, että peto ihan varmaan karkaa kimppuun, jos sitä
+pakenee tai osoittaa pelkoa, niin päätin kuin päätinkin näyttää, ett'en
+pelkää yhtään mitään. Arkailematta astuinkin viisi kuusi kertaa kissan
+kohdalla ja lähenin sitä yardinkin päähän, kunnes se itsestään vetäytyi
+pois, ikäänkuin olisi säikähtänyt minua. Koiria en peljännyt niinkään
+paljoa. Niitä tuli tupaan kolme neljä kappaletta, niinkuin farmarin
+taloissa tavallista on. Yksi niistä, kahlekoira, oli neljän norsun
+kokoinen, toinen, vinttikoira, oli yhtä iso, mutta hiukan laihempi.
+
+Päivällisen jälkeen tuli sisään amma, 1-vuotias lapsi sylissään. Heti
+kuin lapsi oli huomannut minut, päästi se niin kovan porakan, että
+moinen älinä olisi kuulunut Lontoosta Chelsean esikaupunkiin. Se tahtoi
+välttämättömästi saada minut lelukseen. Äiti kaikessa hellyydessään
+otti minut käteensä ja ojensi lasta kohti. Se sieppasi minut samassa
+vyötäisistä ja pisti pääni suuhunsa, mutta silloin minä älähdin niin
+kovaa, että kakara päästi minut heti kohta irti. Tarkkaan siinä minulta
+niskat olisi mennyt nurin, ellei äiti olisi ojentanut esiliinaansa,
+johon minä putosin. Silloin rupesi amma, lasta viihdyttääkseen,
+puistelemaan rämyä, joka oli kuin hyväkin tynnyri, suuria kiviä
+sisässä, köydellä sidottu pienokaisen rintaan.
+
+Vihdoin läksi isäntä renkeinensä jälleen ulkotöihin. Mikäli minä hänen
+äänestään ja viittauksistaan osasin päättää, käski hän lähtiessään
+vaimonsa pitämään minusta hyvää huolta. Kovin minua jo väsyttikin ja
+nukutti. Sen huomasi emäntänikin ja pani minut omaan sänkyynsä ja
+peitti valkoisella, puhtaalla nenäliinallaan, joka oli suurempi ja
+karkeampaa kangasta kuin sotalaivan isopurje.
+
+Nukuin siinä lähes kaksi tuntia, uneksien olevani kotona vaimoni ja
+lasteni luona. Sitä katkerammalta tuntui herätessäni, kun huomasin
+makaavani parikymmentä jalkaa leveässä vuoteessa, suunnattoman suuressa
+huoneessa, joka oli kaksi mitäpä kolmekin sataa jalkaa kummallekin
+taholle ja pari sataa jalkaa korkea. Emäntä oli mennyt askareihinsa
+ja lukinnut oven perässään. Vuode oli 11 jalkaa korkealla lattiasta.
+Maatessani tuossa, kiipesi äkkiä kaksi rottaa uutimia myöten ylös ja
+alkoivat nuuskien juosta vuoteella edestakaisin. Yksi niistä tuli
+minua melkein lähelle kasvoja. Minä säikähdin ja vedin miekkani
+ulos, puolustaakseni itseäni. Nämä hirmuiset eläimet olivat niin
+rohkeita, että hyökkäsivät minun kimppuuni kummaltakin puolen; toinen
+pani jo etukäpälänsä minun nuttuni kaulukselle. Mutta minäpä pistin
+siltä vatsan puhki, ennenkuin ennätti tehdä minulle mitään pahaa.
+Hengetönnä se jäi jalkojeni juureen. Toinen läksi karkuun, nähtyään
+kumppalinsa surkean kohtalon, mutta sai vielä juostessaan minulta
+miekan-iskun takapuoleensa, niin että verta tippui pitkin sänkyä. Tämän
+sankarityön tehtyäni läksin astuskelemaan vuoteella, henkeä vetääkseni
+ja rauhoittuakseni. Rotat olivat kahlekoiran kokoisia, mutta paljoa
+ketterämmät ja uskaliaammat, niin että ne varmaankin olisivat repineet
+minut palasiksi, jos ennen maatapanoa olisin riisunut miekkani pois.
+Minä mittasin rotan raadon: tuumaa vaille kaksi yardia.
+
+Emäntä tuli huoneesen ja, nähtyään minut verissäni, otti minut heti
+käteensä. Minä viittasin rotan raatoon ja myhähdin merkiksi, ett'ei
+minulle ole tapahtunut mitään pahaa. Siitä hän oli kovin mielissään ja
+käski palvelijan ottamaan rotan pihtien väliin ja heittämään ulos. Hän
+pani minut sitten pöydälle, ja minä puolestani näytin hänelle verisen
+miekkani, pyyhkäisin sen takkini helmaan ja pistin tuppeen takaisin.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU
+
+"Pikku muori", farmarin tytär. -- Tekijää näytellään markkinoilla. --
+Matka pääkaupunkiin.
+
+
+Emännälläni oli yhdeksän vuotta vanha tytär, iäksensä erittäin
+kehittynyt, peräti sukkela neulaa käyttämään ja taitava nukkeansa
+pukemaan. Yksissä neuvoin he äidin kanssa laittoivat minulle vuoteen
+nuken kätkyeesen. Se pantiin pieneen laatikkoon, joka suojaksi rotilta
+asetettiin riippulaudalle. Siinä minä makasin öisin kaiken sen aikaa,
+minkä tässä talossa vietin. Ja mitä enemmin minä heidän kieltään opin,
+sitä paremmin siellä viihdyin.
+
+Tuo pikku tyttö teki minulle seitsemän paitaa ja muita alusvaatteita
+niin hienosta palttinasta kuin suinkin löysi, vaikka sekin oli
+säkkikangasta karkeampaa. Hän se oli minun koulumestarinikin. Kun
+osoitin jotain esinettä, sanoi hän heti, mikä se on hänen kielellään,
+niin että jo moniaan päivän perästä osasin pyytää, mitä mieleni
+teki. Hän oli erittäin säveäluontoinen tyttö eikä kooltansakaan kuin
+neljäkymmentä jalkaa. Minulle hän antoi nimen _Grildrig_, sen nimen
+otti sittemmin omakseen hänen sukunsa ja myöhemmin koko valtakuntakin.
+Tuo sana on meidän kielellä niin paljo kuin keri eli peukalomies.
+Häntä minä saan kiittää turvallisesta olostani siinä maassa. Koko sinä
+aikana kuin siellä vietin, emme milloinkaan eronneet toisistamme. Minä
+sanoin häntä Glumdalclitch'iksi, joka on niin paljo kuin pikku muori.
+Olisinpa hyvin kiittämätön, jos jättäisin mainitsematta, kuinka hellä
+ja ystävällinen hän minua kohtaan oli.
+
+Ennen pitkää levisi naapureihinkin tieto, että minun isäntäni oli
+pellolta löytänyt kummallisen eläimen. Pieni se on, kerrottiin,
+peukalon pituinen, mutta kaikin puolin ihmisen muotoinen, kävelee
+kahdella jalalla, liikkuu ja kääntelekse kuin ihminen, näkyy puhuvan
+omaa kieltään, on jo oppinut maankin kieltä hiukan, on kesy ja
+hiljainen, tulee kutsuttaissa ja tekee, mitä käsketään. Jäsenet sillä
+on erittäin kauniit ja kasvojen väri somempi kuin parhaimmankin
+aatelismiehen kolmivuotiaalla tyttärellä. Isännän lähin naapuri ja hyvä
+ystävä, farmari hänkin, tuli taloon katsomaan, onko tuossa jutussa
+perää. Minut tuotiin heti sisään ja pantiin pöydälle, ja siinä minä
+tepastelin minnepäin vaan käskettiin, vedin miekkani ulos ja pistin
+sen tuppeen jälleen, kumarsin isännän vieraalle, kysyin hänen omalla
+kielellään, mitenkä hän jaksaa ja sanoin häntä tervetulleeksi taloon,
+niinkuin Pikku-muori oli opettanut. Vieras oli vanha ja likinäköinen
+mies. Paremmin minua nähdäkseen, hän pani silmälasit nenällensä, mutta
+silloin minä purskahdin kuin purskahdinkin nauramaan, sillä miehen
+silmät olivat kuin täysikuu, joka paistaa kahdesta akkunasta tupaan.
+Muut, huomattuansa mikä minua huvittaa, räjähtivät hekin nauramaan,
+mutta sen pani vanha farmari, typerästi kyllä, pahakseen ja suuttui
+ihan suunniltaan. Tuo vanha farmari oli samalla kovin ahnas mies;
+sen minä nyt pahaksi onneksi kyllä sain tuta. Hän näet antoi minun
+isännälleni sen kovan-onnen neuvon, että minut pitäisi viedä läheiseen
+kaupunkiin markkinoille eli toripäiville rahan edestä näyteltäväksi.
+Eihän sinne meiltä ollut kuin kaksikolmatta peninkulmaa elikkä ratsain
+puolen tunnin matka. Minä huomasin, että heillä on jotain mielessä,
+koskapa isäntä ja vieras kauan aikaa sopottelevat keskenään, vähä väliä
+aina viitaten minuun. Luulinpa ymmärtäväni heidän puheestaan muutamia
+sanojakin. Huomis-aamuna Pikku-muori, Glumdalclitch, kertoi minulle
+koko aikeen, jonka hän viekkailla keinoin oli saanut äidiltään tietää.
+Tyttö raukka otti minut syliinsä, itkien häpeästä ja mielipahasta. Hän
+pelkäsi, että raaka markkinaväki tekee minulle jotain pahaa, puristaa
+minut kuolijaksi tai taittaa minulta jalat tai kädet, kouriessaan
+minua. Hän oli huomannut, kuinka kaino minä olen luonteeltani, kuinka
+arka kunniastani, ja kuinka tuskallista minun on oleva joutua rahan
+edestä näyteltäväksi kehnoimmalle roskaväelle. Isä ja äiti olivat
+kyllä, kertoi hän, luvanneet Grildrigin hänen omakseen, mutta kunhan
+ei vaan kävisi nyt kuin viimekin vuonna: silloin hänelle oli luvattu
+lampaan karitsa, mutta hetipä he sen olivat myöneet teurastajalle, kun
+oli kasvanut lampaaksi.
+
+Täytyy sanoani, ett'ei minua läheskään pelottanut niin paljo kuin
+Pikku-muoria. Min'en lakannut milloinkaan toivomasta pääseväni joskus
+vielä vapaaksi. Täällähän minä olen aivan outo ja muukalainen, ja
+jos minua täällä väkijoukolle näytellään, niin eihän minua siitä,
+Englantiin tultuani, moitittane, sillä olisipa tässä asemassa itse
+Suurbritannian kuninkaankin pitänyt alistua samallaisen kohtelun
+alaiseksi.
+
+Ystävänsä neuvoa noudattaen pisti isäntä minut seuraavana
+markkinapäivänä lippaasen ja läksi ratsain viemään lähimpään
+kaupunkiin, tytär satulatuolissa takana. Umpinaisessa lippaassa oli ovi
+ja muutamia reikiä ilmanvaihdosta varten. Hellämielinen Pikku-muori oli
+pannut minun alleni nukkensa patjan. Mutta sittenkin minua huiskutti
+ja vatkasi armottomasti, vaikk'ei matkaa kestänyt kuin puoli tuntia.
+Hevonen näet harppasi joka askelella parikymmentä kyynärää, loikkien
+niin korkealle, että tuntui kuin olisi kulkenut ankarassa aallokossa,
+se vaan erotusta, että nouseminen ja laskeminen kävi paljoa tiheämpään.
+Matkalla isäntä poikkesi erääsen kapakkaan, johon hänen oli tapana
+aina pistäytyä, neuvottelemaan kapakanpitäjän kanssa. Senjälkeen hän
+palkkasi grultrudin eli huutorättärin kulkemaan pitkin kaupungin
+katuja ja kuuluttamaan, että Viheriän Kotkan ravintolassa näytellään
+kummallista eläintä, joka ei ole sen suurempi kuin splaknuk (muuan
+erittäin hienorakenteinen eläin siinä maassa, noin kuutta jalkaa
+pitkä), mutta kaikin puolin ihmisen muotoinen, osaa puhua muutamia
+sanoja ja tehdä senkin seitsemän lystikästä temppua.
+
+Minut pantiin pöydälle ravintolan suurimpaan saliin, joka oli ainakin
+kolmesataa jalkaa kullekin taholle. Pikku-muori seisoi matalalla
+tuolilla pöydän ääressä varomassa, ett'en putoaisi maahan, ja
+määräämässä, mitä minun milloinkin pitää tehdä. Isäntäni, tungosta
+välttääkseen, ei päästänyt kuin 30 henkeä yhtähaavaa sisään. Minä astua
+tepastelin pöydällä sitä myöten kuin Pikku-muori käski ja vastailin
+hänen kysymyksiinsä maankielellä sen verran kuin osasin. Minä käännyin
+useampia kertoja yleisön puoleen, kumarsin nöyrästi, sanoin heitä
+tervetulleiksi ja puhuin heille muutamia lauseita, mitä olin oppinut.
+Otin sitten sormistimen, jonka Pikkumuori oli täyttänyt juomalla, ja
+join läsnäolijain onneksi. Vedin ulos miekkani ja heiluttelin sitä
+siihen tapaan kuin miekkailijat Englannissa tekevät. Pikku-muori antoi
+minulle oljenkorren, ja sillä minä tein kaikenlaisia keihästemppuja,
+mitä nuoruudessani olin oppinut.
+
+Sinä päivänä näyteltiin minua kahdelletoista eri yleisölle, ja kun
+minun myötäänsä ja myötäänsä piti uudistaa samat hassutukset, niin olin
+lopulla jo ihan nääntyä väsymyksestä. Aina kun yksi katsojavuoro oli
+kertonut ulkona oleville, mitä kaikkia kummallisia konsteja he olivat
+nähneet, olivat ulkona olijat melkein väkivallalla murtautua sisään.
+Isäntä ei sallinut kajota minuun kenenkään muun kuin Pikku-muorin --
+vahinkoahan hänelle olisi tullutkin, jos olisi minulle joku tapaturma
+sattunut, -- ja siksipä asetettiin lavitsoja pöydän ympärille niin
+kauaksi, ett'ei kukaan ulottunut minuun. Muuan pahanilkinen koulupoika
+sai sentään viskatuksi minua kohti pähkinän ja oli vähällä satuttaa
+minua sillä päähän. Pähkinä oli pienen kurpitsan kokoinen ja tuli niin
+kovaa vauhtia, että olisi varmaankin lyönyt minulta pääkallon puhki,
+jos olisi kohti osunut. Se tyydytys minulle sentään suotiin, että
+poika lurjus sai selkäänsä ja ajettiin ulos. Isäntä julistutti, että
+minua näytellään taas seuraavana toripäivänä. Sitä varten hän laittoi
+minulle mukavamman kuljetusneuvon ja pakostakin, sillä ensimmäinen
+matka ja markkinaväen huvittaminen kahdeksan tuntia yhtämittaa olivat
+näännyttäneet minut niin, että tuskin jaksoin pystyssä pysyä. Kului
+kokonaista kolme päivää, ennenkuin pääsin entisilleni. Rauhaa minulla
+ei ollut kotonakaan, sillä kaikki aatelisherrat sadan peninkulman
+piiristä tulivat minua katsomaan. Heitä oli vaimoineen ja lapsineen
+ainakin kolmekymmentä henkeä, -- seutu oli näet tiheästi asuttua. --
+Isäntä vaati minun näyttelemisestäni näin kotona täyden huoneen maksun
+jokaiselta eri perhekunnalta. Ei minulle täten montakaan levonhetkeä
+päivässä jäänyt, vaikk'ei minua kaupunkiin vietykään. Keskiviikon vaan
+sain olla rauhassa, se kun on heillä sabattipäivä.
+
+Huomattuaan, kuinka suuri rahallinen hyöty minusta on, päätti meidän
+isäntä lähteä näyttelemään minua valtakunnan suurimpiin kaupunkeihin.
+Hän järjesti kotoiset askareet ja varustautui pitkälle matkalle. Ja
+niinpä sitä lähdettiin liikkeelle 17:nä elokuuta 1703, noin kaksi
+kuukautta siitä kuin olin tähän maahan tullut. Matkan määränä oli
+pääkaupunki, valtakunnan keskiosassa, noin 3000 peninkulmaa kotoa.
+Tyttärensä Glumdalclitchin hän pani taaksensa hevosen selkään, ja
+Pikku-muori otti minut lippaineen syliinsä. Lippaan hän oli sitonut
+vyötäisilleen, ja verhonnut sisäpuolelta niin pehmoisilla kankailla
+kuin suinkin oli käsiinsä saanut sekä pannut minulle sinne nukkensa
+patjat, alusvaatteita sekä muuta tarpeellista. Tilani siinä hän oli
+koettanut tehdä niin mukavaksi kuin suinkin. Muuta matkaseuraa ei
+meillä ollut kuin talon renkipoika, joka ratsasti jäljessä, tavarat
+mukanaan.
+
+Isännän aikomus oli näytellä minua kaikissa kaupungeissa matkan
+varrella ja poiketa vallantieltä 50-100 peninkulmaa kyliin ja
+aateliskartanoihin, missä tuloja oli toivottavina. Lyhyitä taipaleita
+kuljettiin: noin 120-140 peninkulmaa vaan päivässä, sillä Pikku-muori,
+minua säästääkseen, valitti ratsastusta liian raskaaksi. Usein hän
+minun pyynnöstäni otti minut lippaasta ulos raitista ilmaa hengittämään
+ja näytti minulle maisemia, yhä vaan pitäen minua talutusnuorasta
+kiinni. Kuljettiin siinä myös viiden, kuuden virran yli, joista
+itsekukin oli leveämpi ja syvempi Niiliä tai Ganges virtaa. Tuskin
+oli yhtään niin pientä puroa kuin Thames London Bridgen kohdalla.
+Kymmenen viikkoa tätä matkaa kesti, ja sill'aikaa oli minua näytelty
+kahdeksassatoista suuressa kaupungissa, kyliä ja maakartanoita
+lukematta.
+
+Lokakuun 26:na saavuttiin vihdoin pääkaupunkiin nimeltä Lorbrulgrud,
+joka on niin paljo kuin: koko maailman ylpeys. Isäntä otti asuntoa
+pääkadun varrelle, lähelle kuninkaan linnaa, ja lähetti ympäri
+kaupungin tavallisia ilmoituksia, joissa oli tarkat selitykset minun
+personastani ja ominaisuuksistani. Hän vuokrasi näyttelyhuoneeksi
+3-4 sataa jalkaa avaran salin ja hankki sinne pyöreän pöydän, 60
+jalkaa läpimitassa. Ylt'ympärille, kolme jalkaa pöydän laidasta,
+hän rakensi suojaksi minulle kolmen jalan korkuisen aitauksen.
+Kymmenen tuntia päivässä minua näyteltiin, ihailla ja ihmetellä
+kaiken kansan. Nyttemmin osasin jo kutakuinkin hyvin heidän kieltään
+ja ymmärsin jok'ikisen sanan, mitä minulle puhuttiin. Olin oppinut
+heidän aapeluksensa ja osasin välisti suunnilleen saada selvän koko
+lauseistakin. Pikku-muori oli näet opettanut minua sekä kotona että
+matkoilla joutohetkinä. Hänellä oli taskussaan pikkuruinen kirja, ei
+kovinkaan paljoa suurempi Sansonin kartastoa. Se oli opas nuorille
+tytöille ja sisälsi samalla lyhyen esityksen heidän uskonnostaan. Siitä
+hän opetti minua lukemaan.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU
+
+Tekijä viedään hoviin. -- Kuningatar ostaa hänet farmarilta omakseen ja
+esittää kuninkaalle. -- Väittely tiedemiesten kanssa. -- Kuningattaren
+suosiossa.
+
+
+Alinomaiset ponnistukset olivat muutamassa viikossa koko lailla
+tärvelleet minun terveyteni tilan. Mitä enemmän rahaa isäntä minun
+kauttani ansaitsi, sitä enemmän hän tahtoi saada. Olin lopulta jo
+niin laihtunut, ett'ei minussa enää ollut kuin luu ja nahka jäljellä.
+Farmari huomasi tuon ja, peljäten minun pian kuolevan, päätti paikata
+taskuansa vielä niin paljon kuin suinkin. Tuota hänen miettiessään
+ja punnitessaan saapui sardral eli sanansaattaja hovista käskemään
+isäntääni heti kohta tuomaan minut hoviin kuningattaren ja hovidaamien
+huviksi. Muutamat viimeksi mainituista olivat jo nähneet minut ja
+kertoneet aivan ihmeellisiä asioita minun kauneudestani, hienosta
+käytöksestäni ja älykkäisyydestäni. Hänen majesteetinsa kuningatar oli
+seuranaisineen aivan ihastuksissansa minun kohtelustani. Minä lankesin
+polvilleni ja pyysin kunnian saada suudella kuningattaren jalkaa, mutta
+tämä armollinen ruhtinatar suvaitsi -- sittenkuin minut oli nostettu
+pöydälle -- ojentaa minulle sakarisormensa pään, johon minä tartuin
+molemmin käsin ja nostin syvimmällä kunnioituksella huulilleni.
+
+Kuningatar teki muutamia yleisiä kysymyksiä minun kotimaastani ja
+matkoistani, ja minä vastailin niin selvästi ja lyhyeen kuin suinkin
+osasin. Sitten hän kysäisi, huvittaisiko minua olla ja elää hovissa.
+Minä kumarsin ihan pöydän laitaan asti, vastaten olevani isäntäni
+orja, mutta samalla lisäten, että jos minä oma herrani olisin, niin
+pitäisin ylpeytenäni saada panna henkeni alttiiksi hänen majesteetinsa
+kuningattaren palveluksessa. Hän kysyi sitten isännältäni, suostuisiko
+tämä luovuttamaan minut hyvää maksua vastaan. Farmari, joka pelkäsi,
+ett'ei minusta enää ole kuukaudeksikaan, vaati minusta tuhannen
+kultarahaa. Summa suoritettiin hänelle paikalla kolikoissa, joista
+kukin oli niin paksu kuin 800 Portugalin moydoria. Europan oloihin
+verraten ei tuo summa ollut sen suurempi kuin tuhat guineata. [Vähän
+yli 25000 markan.]
+
+Minä lausuin senjälkeen kuningattarelle, että koska minä nyt olen
+hänen majesteetinsa nöyrin alamainen ja vasalli, minun täytyy pyytää
+osakseni sitä suosiota, että Glumdalclitch, joka aina on niin hellää
+huolta minusta pitänyt, otettaisiin myöskin kuningattaren palvelukseen,
+pysyäksensä edelleen minun hoitajanani ja opettajanani. Kuningatar
+hyväksyi minun pyyntöni. Farmarikin puolestaan suostui, iloissaan
+siitä, että tytär pääsee hoviin. Tyttö parka ei osannut salata
+riemuansa. Entinen isäntäni läksi nyt tiehensä.
+
+Jäähyväisiä ottaessaan hän sanoi hankkineensa minulle hyvän
+palveluspaikan. Siihen en minä vastannut sanaakaan, nyökäytinhän vain
+päätäni hiukan.
+
+Kuningatar huomasi tuon kylmyyteni ja kysyi, heti isännän lähdettyä,
+syytä siihen. Minä sanoin rohkeasti: isäntääni ei minun ole kiittäminen
+muusta kuin siitä, ett'ei hän tappanut pellolla löytämäänsä pientä
+olennon pahaista; tästä hyvästä hän on saanut runsaat maksut,
+vaellettuansa puolet valtakuntaa minua näyttelemässä, ja viimeksi vielä
+myönyt minut kalliista hinnasta. Se elämä -- näin haastoin edelleen, --
+mitä minun on täytynyt viettää, olisi saattanut viedä hengen kymmenen
+kertaa väkevämmältäkin olennolta. Terveyteni on mennyt pilalle, kun
+minun viikkomääriä on täytynyt tehdä roskaväen nähden temppuja aamusta
+iltaan. Ellei isäntä olisi luullut minun pian kuolevan, ei teidän
+majesteetinne niin huokeasta olisi minua saanutkaan. Mutta, jatkoin
+minä, kosk'ei minun nyt enää tarvitse peljätä huonoa kohtelua, minua
+kun suojelee niin suuri ja hyvä hallitsijatar, ihmiskunnan kunnioitus,
+maailman lemmikki, alamaistensa ihastus, kansansa onnen luoja, niin
+toivon minä isäntäni pelvon olevan turhan, sillä johan minä nytkin
+tunnen elinvoimieni palajavan keisarillisen majesteetin läsnäolon
+vaikutuksesta.
+
+Näin minä puhuin takerrellen ja sanoja tavoitellen. Jälkimmäinen osa
+puhetta oli ollut puettu siihen muotoon kuin tässä kansassa tavallista
+on. Nuo lauseparret oli Pikku-muori opettanut minulle matkalla hoviin.
+
+Hänen majesteetinsa suvaitsi suopeasti suoda minulle anteeksi kieleni
+vaillinaisuudet, olipa päinvastoin hämmästynyt, huomatessaan niin
+paljon älyä ja ymmärrystä näin pienikokoisessa olennossa. Hän otti
+minut omaan käteensä ja vei kuninkaan luokse, joka juuri nyt oli
+vetäytynyt huoneesensa. Hänen majesteetinsa, varsin vakava ruhtinas,
+katse tuima ja terävä, ei huomannut ensi aluksi, millainen minä
+olenkaan, vaan kysyi kuningattarelta kylmällä äänellä, mistä saakka
+hän on niin mielistynyt splaknuk'eihin, sillä sellaisena hän näkyi
+minua pitävän, viruessani alassuin kuningattaren kämmenellä. Mutta
+kuningatar, erittäin teräväjärkinen ja hilpeäluontoinen ruhtinatar,
+pani minut seisomaan kuninkaan kirjoituspöydälle ja käski minun omin
+sanoin antamaan kertomuksen itsestäni. Minä tein sen muutamin sanoin.
+Glumdalclitch, joka ei olisi päästänyt minua mihinkään silmistänsä ja
+nytkin odotti oven suussa, kutsuttiin sisään ja vahvisti todeksi kaiken
+sen, mitä minulle oli tapahtunut siitä saakka kuin olin heidän taloonsa
+tullut.
+
+Kuningas oli kyllä niin oppinut mies kuin joku toinenkaan tässä
+valtakunnassa, oli tutkinut filosofiaa ja erittäinkin matemaatikaa,
+mutta minua tarkemmin katseltuansa ja nähtyänsä minun kävelevän, hän
+päätti kuin päättikin minun olevan jonkinlaisen, erittäin näppärästi
+keksityn kellovärkin. (Sellaisten rakentaminen on näet siinä maassa
+kehittynyt varsin korkealle kannalle.) Mutta kuultuansa minun puhuvan
+selvästi ja järkevästi, hän ei osannut salata hämmästystään. Hän ei
+tyytynyt siihen, mitä minä olin kertonut tulostani tähän maahan, hän
+luuli vaan, että Glumdalclitch yksissä neuvoin isänsä kanssa oli
+opettanut minut matkimaan muutamia lauseita, saadakseen vaan minusta
+sitä kalliimman hinnan. Senpävuoksi hän kyseli minulta yhtä ja toista
+muutakin ja sai minulta järkeviä vastauksia, joissa ei ollut muuta
+vikaa kuin että lausumiseni oli murteellista, ja että puheessani tuli
+farmarin talossa opituita moukkamaisia lauseparsia, jotka eivät ole
+hienossa hovissa käypiä.
+
+Kuningas käski käydä tänne ne kolme suurta tiedemiestä, jotka maan
+tavan mukaan olivat vuoroviikollaan hovissa. Nämä herrat tutkivat
+ja tarkastivat minut kaikin puolin ja tulivat kovin erillaisiin
+päätöksiin. Siitä he kyllä olivat yhtä mieltä, ett'en minä ole tullut
+maailmaan ihan tavallisten luonnonlakien mukaan, sillä eihän minulla
+muka ole mitään edellytyksiä henkeni elättämiseen: ei minusta ole
+juoksijaksi, ei puihin kiipeäjäksi, ei kolojen kaivajaksi maan sisään.
+Hampaita he tutkivat erittäin huolellisesti ja päättivät minun kuuluvan
+lihansyöjäin lahkoon. Mutta minkäs eläinten lihaa minä söisin? Useimmat
+nelijalkaiset ovat väkevämmät minua, peltohiiret ja sen semmoiset
+ovat liian ketterät minun saada kiinni. Etanoita ja hyönteisiäkö minä
+ruuakseni käytän? Mutta sen he heti monilla tieteellisillä syillä
+todistivat mahdottomaksi. Enkä minä mikään vajanainenkaan luontokappale
+ole, sillä onhan minulla ruumis sopusuhtainen ja raajat täydelliset.
+Enkä minä aivan nuorikaan ole, sen todisti parransänki, jonka he
+suurennuslasilla kyllä selvästi näkivät. Kääpiönä eli kerinä he eivät
+saattaneet minua pitää, sillä minun pienuuteni meni siinä kohden yli
+kaiken rajan: kuningattaren keri, pienin mies koko valtakunnassa, oli
+sentään lähes 30 jalkaa pitkää. Väiteltyään sitten puoleen ja toiseen,
+he päättivät vihdoin, että minä olen _relplum scalcath_, latinaksi:
+lusus naturae, luonnon-oikku. Siinä he tekivät aivan samoin kuin
+nykyiset filosofit Europassa. Professorit meillä näet eivät tahdo
+puikahdella "salattujen syitten" verhon taakse, johon Aristoteleen
+seuraajat turhaan koettivat tietämättömyyttään peitellä, vaan ovat
+keksineet "luonnon oikut", joilla he ratkaisevat kaikki pulmalliset
+kysymykset ja vievät inhimillistä tietoa sanomattomasti eteenpäin.
+
+Tämän ratkaisevan päätöksen jälkeen minä pyysin saada sanoa pari sanaa.
+Käännyin sitten kuninkaan puoleen, vakuuttaen hänen majesteetillensa
+olevani sellaisesta maasta, missä minun kokoisiani ihmisiä asuu
+miljonittain kumpaakin sukupuolta; siellä ovat eläimet ja puut ja
+rakennukset samassa suhteessa, ja siellä minä kykenen pitämään
+puoliani ja hankkimaan elatukseni yhtä hyvin kuin kuka tahansa hänen
+majesteetinsa alamaisista täällä. Tämä riittänee, sanoin minä,
+vastaukseksi näitten herrain väitteisin. Oppineet herrat ne tuohon vain
+myhähtelivät ylenkatseellisesti, arvellen, että kylläpä farmari on
+minulle läksyni hyvin opettanut.
+
+Kuningas, ymmärtäväinen herra, lähetti oppineet miehet pois ja
+käski tuoda hoviin farmarin, joka kaikeksi onneksi ei vielä ollut
+lähtenyt kaupungista. Kuulusteltuansa farmaria ensin erinänsä, sitten
+yhdessä minun ja tyttären kanssa, hänen majesteetinsa tuli siihen
+päätökseen, että meidän puheissamme on sittenkin perää. Hän pyysi
+kuningatarta pitämään minusta erityistä huolta ja oli sitä mieltä,
+että Glumdalclitchin on edelleen pysyttävä kuningattaren palveluksessa
+minun hoitajanani, koskapa me olemme niin kiintyneet toisiimme.
+Pikku-muorille annettiin sovelias huone. Sitten määrättiin hänelle
+kotiopettajatar pitämään huolta hänen kasvatuksestansa, kamarineitsyt
+ja kaksi muuta naispalvelijaa. Minun hoitamiseni oli uskottu yksinomaa
+hänen huostaansa. Kuningatar käski hovinikkarin tekemään soveliaan
+lippaan minulle makuuhuoneeksi. Malli siihen oli Glumdalclitchin ja
+minun määrättävissäni.
+
+Tämä hovinikkari oli erittäin näppärä mies. Minun johdollani hän sai
+kolmessa viikossa valmiiksi puukojun, 16 jalkaa pitkän ja yhtä monta
+leveän sekä 12 jalkaa korkean. Siinä oli kaksi siirtoakkunaa, ovi ja
+kaksi pikku komeroa, niinkuin Lontoon makuukammioissa konsanaankin.
+Suojuskatto oli kahdella vintturilla siirrettävä syrjään. Siitä
+laskettiin alas valmis, kuningattaren omain tapiseeraajain sisustama
+vuode. Glumdalclitch otti sänkyvaatteet joka aamu ulos tuulotettaviksi
+ja laittoi illalla jälleen omin käsin minulle makuutilan. Muuan taitava
+puuseppä, kuuluisa pienistä näperryksistään, otti tehdäkseen kaksi
+tuolia selkämyksen ja käsinojain kanssa norsunluun tapaisesta aineesta,
+samoin kaksi pöytää ja kaapin kapineitani varten. Seinät, niinkuin
+katto ja lattiakin, olivat verhotut pehmeällä täytteellä, jott'ei
+minulle mitään tapaturmaa sattuisi kantajain huolimattomuuden tähden
+tai vaunuissa kuljettaissa. Pyysin saada oveeni lukon, jott'eivät rotat
+ja hiiret pääsisi sisään; ja hovisepän onnistuikin monen yrityksen
+perästä saada valmiiksi lukko, pienin, mitä siinä maassa milloinkaan
+oli nähty. Minä puolestani en ole koskaan nähnyt sen suurempaa
+ulkoportin lukkoa Englannissa. Avainta koetin säilyttää omassa
+taskussani, sillä pelkäsin sen pian joutuvan Pikku-muorilta hukkaan.
+
+Vaatteet käski kuningatar laittaa minulle kaikkein hienoimmasta
+silkkikankaasta, mitä vaan saatavissa on. Ei se kangas juuri paljoa
+paksumpaa ollut kuin Englannissa hevosloimet, 'mutta karkeata se
+oli, kunnes ennätin tottua siihen. Vaatteet tehtiin minulle maan
+tavan mukaan, puoleksi persialaiseen, puoleksi kiinalaiseen kuosiin:
+kerrassaan arvokas puku.
+
+Kuningatar oli niin mielistynyt minun seuraani, ett'ei tahtonut olla
+päivällisilläkään ilman minua. Minulle oli pantu pöytä ja tuoli hänen
+majesteetinsa pöydälle, juuri hänen vasemman kyynärpäänsä kohdalle.
+Glumdalclitch seisoi maassa jakkaralla, valmiina auttamaan minua ja
+pitämään minusta huolta. Minulla oli kokonainen serviisi hopeisia
+lautasia ja vateja, jotka kuningattaren pöytäkalujen rinnalla olivat
+kuin nuken astiat. Pikku-muori talletti niitä taskussaan, hopeisessa
+rasiassa, ja pani niitä eteeni milloin mitäkin tarvitsin, itse
+pyyhittyään ne ensin puhtaiksi.
+
+Kuningattaren pöydässä ei ollut aterioimassa muita kuin molemmat
+prinsessat, toinen kuudentoista vuoden ja toinen kolmentoista vuoden
+ja yhden kuukauden vanha. Kuningattaren oli tapa panna lautaselleni
+palanen lihaa, minkä minä itse leikkasin hienoksi; häntä huvitti
+nähdä minun syövän niin pieniä simareita. Itse puolestaan hän
+(vaikka olikin hänellä varsin heikko vatsa) otti yhtenä suullisena
+niin paljon kuin kaksitoista englantilaista farmaria syövät yhdessä
+rupeamassa. Tuo oli minusta ensi alussa varsin inhottavaa katsella.
+Hänen hampaissaan murskautui leivosen siipi luineen päivineen, vaikka
+se oli yhdeksän kertaa niin suuri kuin lihotetun turkinpyyn siipi
+meillä. Hänen haukkaamansa leipäpala oli niin suuri kuin shillingin
+[1 shilling = 1,25 mk] sämpylä. Kultaisesta pikarista hän juoda
+kulautti härkätynnyrin verran kerrassaan. Veitset oli hänellä niin
+pitkät kuin viikate oikoisenaan varren päässä, ja sitä mukaa ne olivat
+lusikatkin, kahvelit ja muut pöytäkalut. Muistan, kuinka Glumdalclitch
+kerran vei minua katsomaan hovissa erästä juhla-ateriaa, joissa
+kymmenkunta näitä suunnattomia veitsiä ja kahveleita yhtaikaa oli
+liikkeessä: tokko sitä ennen lienen milloinkaan niin kauheata kuvaa
+nähnyt.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU
+
+Tekijä puolustaa kuninkaan edessä maansa kunniata ja arvoa. --
+Kuningattaren kääpiön vehkeet. -- Kärpäset ja ampiaiset.
+
+
+Tapa oli hovissa sellainen, että joka keskiviikko (sabatti, kuten
+ennen jo olen maininnut,) kuningas ja kuningatar korkeine lapsineen
+olivat yhteisillä päivällisillä kuninkaan huoneissa. Minusta kun
+oli tullut kuninkaan suosikki, niin nostettiin minun pöytäni ja
+tuolini hänen vasemmalle puolelleen suola-astian kohdalle. Kuningasta
+huvitti haastella minun kanssani. Hän tiedusteli minulta, millaiset
+ovat Europassa tavat, millainen uskonto, millaiset lait, hallitus
+ja sivistyskanta, ja minä puolestani tein selkoa mikäli osasin.
+Selväjärkisenä ja terävä-älyisenä miehenä hän teki varsin viisaita
+johtopäätöksiä ja huomautuksia kaiken sen johdosta, mitä minä olin
+kertonut. Tunnustanpa, että kerran olin liiankin suulaasti laverrellut
+armaasta kotimaastani, meidän kaupasta ja teollisuudesta, maa- ja
+merisodista, uskonnollisista riidoista, valtiopuolueista. Kuningas,
+joka oli tietysti saanut sellaisen kasvatuksen kuin siinä maassa
+mahdollista on, meni silloin ennakkoluuloissaan niin pitkälle, ett'ei
+malttanut olla ottamatta minua oikeaan käteensä ja hiljalleen lyödä
+lopsauttamatta minua vasemmallaan. Sydämellisesti naurahtaen hän
+kysäisi, olenko minä Whig'eja vai Tory'ja. [Valtiolliset pääpuolueet
+Englannissa.] Kääntyen sitten pääministeriinsä, joka seisoi hänen
+takanaan, kädessä valkoinen sauva, niin pitkä kuin hyvänkin linjalaivan
+suurmasto, hän lausui, kuinka vähäpätöistä sentään maailmassa
+inhimillinen suuruus on, koskapa tällaisetkin turilaanpahaiset kuin
+tämä (minä nimittäin) saattavat sitä matkia. Niinpä vainenkin,
+sanoi hän; noilla olennoilla on omat kunnianimensä ja arvoasteensa,
+he rakentelevat pesiä ja koloja, joita he sanovat taloiksi ja
+kaupungeiksi; he keikailevat pulskissa puvuissa ja ajelevat upeissa
+vaunuissa; hekin rakastavat, taistelevat, riitelevät, pettävät ja
+kettävät. Tuohon tapaan hän puheli, mutta minä vuoroin vaalenin,
+vuoroin punastuin, harmikseni kuullessani, kuinka hän halveksimalla
+haastelee minun jalosta isänmaastani, taiteitten ja sotakunnon
+emämaasta, Franskan vitsauksesta, Europan riidanratkaisijasta, kaiken
+kunnon, hurskauden ja totuuden kotimaasta, koko maailman kateuden ja
+ylpeyden esineestä.
+
+Ei minua sentään mikään niin paljoa harmittanut ja loukannut kuin
+kuningattaren kääpiö. Hän kun oli varttansa vähäisempi kuin yksikään
+muu maan-asukkaita (hän ei todellakaan ollut täyttä kolmeakymmentä
+jalkaa pitkä), niin menetteli hän peräti hävyttömästi vielä
+pienempäänsä olentoa kohtaan. Joka kerta kuin hän kulki kuningattaren
+odotushuoneen läpi, missä minä pöydällä haastelin hovin lordien ja
+ladyjen kanssa, hän ylvästeli ja pöyhisteli suuresta koostansa ja tuon
+tuostakin sutkautti minulle sanan ja toisen minun pienuudestani muka.
+Min'en osannut kostoksi muuta kuin sanoa häntä veljekseni ja vaatia
+häntä voittosille ja paiskata hänelle kaikenlaisia pistopuheita,
+hovin paashien suussa niin tavallisia. Päivällisillä kerran minä
+olin sanonut hänelle jotain peräti purevaa. Siitä tuo pahan-ilkinen
+junkkari sydämistyi niin, että nousi kuningattaren istuimen sivun
+ojalle, sieppasi minut joka en osannut mitään pahaa varoakaan,
+vyötäisistä ja paiskasi minut suureen kultaiseen kerma-astiaan ja
+juoksi tiehensä. Minä putosin päistikkaa astian pohjalle, ja ellen minä
+olisi ollut hyvä uimari, niin ties, mitenkä minun olisi käynytkään.
+Pikku-muori oli sillä hetkellä toisessa päässä huonetta, ja kuningatar
+oli niin hämmästynyt, ett'ei kyennyt sanomaan eikä tekemään mitään.
+Vihdoin joutui Pikku-muori hätään ja veti minut ulos, sittenkuin
+minä pakostakin olin nielaissut neljännen-osan kermaa suuhun. Minut
+pantiin vuoteesen, vaikk'ei minulle muuta vahinkoa tullut kuin että
+yksi vaatekerros meni pilalle. Kääpiö sai aika lailla selkäänsä ja
+pakotettiin päälle päätteeksi juomaan kerman, johon hän oli minut
+viskannut. Eikä hän sen koommin enää suosiossa pysynytkään. Kuningatar
+lahjoitti hänet eräälle korkealle rouvalle, niin ett'en minä häntä
+senjälkeen koskaan enää nähnyt. Siitä minulle suuri mielihyvä, sillä ei
+sitä osaa niin sanoa, mitä kaikkia koukkuja tuommoinen häijy hirtehinen
+saattaa keksiäkään.
+
+Oli hän jo kerran ennenkin tehnyt minulle aika kepposen, joka pani
+kuningattaren väkistenkin nauramaan, mutta suututti häntä samalla niin,
+että hän jo sillä kertaa olisi karkoittanut kääpiön pois hovista, ellen
+minä jalomielisenä miehenä olisi pelastanut häntä. Kuningatar oli näet
+ottanut lautaselleen paistista luun, kovertanut siitä ytimen ulos ja
+asettanut luun jälleen pystyyn vadille. Kääpiö käytti hyödykseen sitä
+silmänräpäystä, jolloin Glumdalclitch oli askaroimassa toisen pöydän
+ääressä ja hyppäsi jakkaralle. Siitä hän sieppasi minut molempiin
+käsiinsä, puristi minulta jalat yhteen ja pisti minut onton luun sisään
+vyötäisiä myöten jalat edeltä.
+
+Ja siinä minä nyt olin kiinni ja mahdoin näyttää peräti naurettavalta.
+Kului luullakseni kokonainen minutti, eikä kukaan huomannut, mitä
+tapahtunut oli, sillä huutamaan minä en ruvennut; se ei olisi ollut
+lainkaan arvoni mukaista. Koska kumminkin ruhtinaitten ruuat harvoin
+kannetaan kuumina pöytään, niin eivät minun raajani tuossa sentään
+sen pahempaa vammaa saaneet. Sukat ja housut ne vaan tulivat sen
+siivoiseksi. Minun pyynnöstäni ei kääpiö saanut muuta rangaistusta kuin
+kelpo selkäsaunan.
+
+Kuningatar ivaili usein minun arkain viisauttani ja tiedusti minulta
+kerran, ovatko kaikki ihmiset minun kotimaassani sellaisia pelkureita
+kuin minä. Syy oli seuraava. Kesäiseen aikaan on tässä maassa
+paljo kärpäsiä, kooltaan niin suuria kuin leivoset meillä. Näiltä
+pahan-ilkisiltä hyönteisiltä en tahtonut ateriain aikana saada rauhaa
+ensinkään, ne kun myötäänsä hörisivät ja pörisivät korvissa, pyrkivätpä
+lautasellenikin ja väliin lensivät nenälle tai otsalle, pistellen
+kipeästi ja levittäen ympärilleen varsin ilkeätä löyhkää. Minulla
+oli koko työ ja tekeminen, huiskiessani niitä pois, enkä saattanut
+olla hätkähtämättä joka kerta kuin ne lensivät kasvoilleni. Kääpiön
+tavallisia koiruuksia oli se, että hän otti kouraansa koko joukon
+kärpäsiä -- aivan niinkuin koulupojat meillä -- ja päästi ne äkkiä
+lentoon minun nenäni alla, säikyttääkseen minua kuningattaren suureksi
+huviksi. Kostoksi minä silvoin niitä veitselläni lennosta, ja siinä
+toimessa minä pian totuinkin sangen näppäräksi.
+
+Muistuu tässä mieleeni, että Glumdalclitch asetti minut kerran taas
+tapansa mukaan lippailleni akkunalaudalle, raitista ilmaa hengittämään.
+(Minä näet en uskaltanut sallia ripustaa lipasta naulasta akkunan
+ulkopuolelle, niinkuin meillä Englannissa ripustetaan linnunhäkkejä.)
+Olin lykännyt toisen akkunani syrjään ja söin parhaillani makeata
+kakkua murkinaksi. Silloin hyökkäsi, makean tuoksun tuomina,
+parikymmentä ampiaista lippaasen, ja siinäkös ne surisemaan ja
+pörisemään kuin yhtä monta säkkipilliä. Muutamat hyökkäsivät kakkuni
+kimppuun ja veivät sen murena murenelta ulos, toiset lentelivät pääni
+ympäri ja kasvojeni kohdalla. Humina oli huumata minut kokonaan, ja
+kauheasti minä pelkäsin niiden pistoja. Rohkaisin kumminkin mieleni,
+sieppasin miekan ja rupesin huitomaan niitä ilmaan. Neljä sain
+tapetuiksi, muut lensivät tiehensä, jonka jälkeen minä vedin akkunan
+kiinni. Peltokanan kokoisia nuo herhiläiset olivat; pistimet, jotka
+kiskaisin ulos, olivat puolentoista tuuman pituisia ja teräviä kuin
+neulat. Kätkin ne sitten visusti talteen ja myöhemmin näyttelin niitä
+ynnä muita merkillisiä esineitä useissa paikoin Europassa. Englantiin
+tultuani lahjoitin niistä kolme Greshamin Collegeen; neljännen pidin
+itse.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU
+
+Muutamia piirteitä Brobdingnagin maasta, kuninkaan palatsista ja
+pääkaupungista. -- Vanha temppeli.
+
+
+Käyn nyt lyhykäisesti tekemään selkoa tästä maasta, mikäli sitä
+pääsin tuntemaan, nimittäin 2000 peninkulman piirissä pääkaupungista
+Lorbrulgrudista.
+
+Brobdingnagin valtakunta sijaitsee niemellä, jonka koillispuolella on
+kolmetoista peninkulmaa korkea seljänne, täynnään tulivuoria, niin että
+ylitse on mahdoton kulkea. Ei Brobdingnagin oppineimmatkaan miehet
+tiedä, millaista kansaa vuorten toisella puolen asuu, vai onko siellä
+asukkaita lainkaan. Kolmella muulla puolen niemeä on valtameri. Koko
+valtakunnassa ei ole ainoatakaan merisatamaa. Jokien suistamotkin ovat
+niin täynnään teräviä kallioita, ja ulapalla meri useimmiten pauhaa
+niin rajusti, ett'ei veneillä ole ulos yrittämistäkään. Väestö on
+niinmuodoin aivan erillänsä muusta maailmasta. Mutta joet ovat suuria
+ja laivaliike niillä vilkasta. Erinomaisen kalarikkaita ne ovat myös.
+Ani harvoin siellä asukkaat merenkaloja käyttävätkään, ne kun ovat
+samankokoisia kuin Europassakin, siis niin pieniä, ett'ei niitä maksa
+pyytää. Luonto on nähtävästikin muodostanut nuo suunnattoman suuret
+kasvit ja eläimet yksinomaa tätä maata varten. Miksikä niin on käynyt,
+siitä ottakoot filosofit selvän.
+
+Maa on tiheästi asuttua, sillä siinä on yksikuudetta kaupunkia,
+satakunta muureilla ympäröityä linnaa ja suuri joukko kyliä.
+Pääkaupunki Lorbrulgrud on kahden puolen jokea. Taloja siinä on
+kahdeksantuhatta ja asukkaita noin 600 tuhatta. Kaupunki on kolme
+glomglungia (noin neljäkuudetta Englannin peninkulmaa) pitkä ja puolta
+kolmatta leveä. Sen minä mittasin itse kuninkaalliselta noin 100 jalkaa
+pitkältä kartalta, joka oli tehty hänen majesteetinsa käskystä ja nyt
+levitettiin tanterelle minun eteeni. Minä astuin paljain jaloin sen
+rajapiirteitä myöten ja samoin poikkipuolinkin useampaan kertaan ja
+vertasin askelten luvun asteikkoon, niin että minun laskuni ovat ihan
+tarkat.
+
+Kuninkaan palatsi ei ole yhtenäinen rakennus, vaan ryhmä useampia
+kartanoita seitsemän peninkulman piirissä. Pääsalit ovat yleensä
+240 jalkaa pitkiä ja yhtä leveitä; korkeus niissä sitä mukaa.
+Glumdalclitchin ja minun käytettävikseni oli annettu vaunut, joissa
+kotiopettajatar silloin tällöin läksi kasvattinsa kanssa ajelemaan
+kaupungille ja puoteihin ostoksille. Minä olin näillä matkoilla aina
+mukana, istuen lippaassani. Usein otti kumminkin Pikku-muori minut
+kämmenelleen, jotta paremmin näkisin kartanoita ja ihmisiä.
+
+Paitsi tavallista lipasta, missä minua kannettiin, oli minulle
+kuningattaren käskystä tehty toinenkin, 12 jalkaa pitkä, yhtä leveä
+ja 10 jalkaa korkea. Se oli aiottu matkoja varten, koskapa entinen
+oli Glumdalclitchin liian raskas sylissä kantaa ja ylen hankala
+vaunuissakin pidellä. Tämän matkalippaan oli minun johdollani tehnyt
+sama taideniekka, jonka tekemä edellinenkin oli. Siinä oli ikkuna
+kolmelle taholle, kukin lujalla rautaristikolla varustettu tapaturmani
+varalta. Neljännen seinän ulkopuolella oli kaksi ripaa, ja niitten läpi
+kulki nahkahihnat, joista kantaja saattoi sitoa lippaan vyötäisilleen.
+Milloin vaunuissa kulkeminen alkoi minua rasittaa, nosti palvelija
+minut lippaineni eteensä hevosen selkään pehmoisten pielusten päälle.
+Siitä minun oli mukava katsella ympärilleni, eikä tuo vatkaava
+kulkukaan minua sen pahemmin rasittanut, minä kun olin tottunut
+aalloilla keinumaan.
+
+Milloin mieleni teki lähteä kaupunkia katselemaan, otti Glumdalclitch
+minut matkalippaineni syliinsä kantotuoliin, jota oli kantamassa neljä
+miestä, ja jonka perässä kulki saattueena neljä kuninkaallista lakeijaa
+livreat yllään. Uteliasta kansaa tungeskeli kantotuolin ympärillä, ja
+Pikku-muori se, ystävällisesti kyllä, pysäytti tuon tuostakin kantajat
+ja asetti minut kämmenelleen, jotta ihmiset paremmin näkisivät minua.
+
+Teki kerran mieleni nähdä kaupungin päätemppeliä ja sen tornia, jota
+pidetään korkeimpana koko maassa. Sinne lähdettiinkin Pikku-muorin
+kanssa, mutta minun täytyy sanoa, että minä petyin koko lailla. Maasta
+ylimmäiseen huippuun asti ei torni ole kuin 3000 jalkaa korkea, mikä
+sen maan suuruus-asteissa ei ole niinkään hämmästyttävää. Mutta minkä
+temppeli menetti korkeudessa, sen se voitti lujuudessa ja kauneudessa.
+Seinät olivat noin 100 jalkaa paksut, hakatusta kivestä raketut,
+kukin kivi 40 jalkaa taholleen. Temppelin komeroissa seisoo marmoriin
+veistetyitä jumalien ja kuninkaitten kuvapatsaita luonnollista
+suuremmassa koossa. Eräästä patsaasta oli sakarisormi pudonnut maahan.
+Minä mittasin sen: ummelleen tuuma viidettä jalkaa. Glumdalclitch
+kääräisi sen nenäliinaansa ja pisti taskuunsa. Kotona hän pani sen
+muitten lelujensa joukkoon, sillä niistä tuo tyttönen piti paljon,
+niinkuin lapset kaikkialla muuallakin.
+
+Kuninkaallinen keittiö on kerrassaan uljas holvirakennus, noin 600
+jalkaa korkea. Iso uuni on läpimitassa kymmenen askelta pienempi
+kuin St. Paulin kirkon kupukatto. Mutta jos kävisin kuvailemaan
+paistin-uuneja, jättiläismäisiä patoja ja kattiloita, paisteja
+vartailla ynnä sen semmoisia yksityisseikkoja, niin tuskin minua
+uskottaisiinkaan. Sanottaisiin ainakin minun hiukan liioittelevan,
+niinkuin matkustajat konsanaankin. Pelkäänpä, että minä, tätä moitetta
+välttääkseni, olen mennyt päinvastaiseen liiallisuuteen. Pelkään,
+että jos tämä kertomus käännetään Brobdingnagin kieleen ja lähetetään
+sinne, niin kuninkaan ja hänen kansansa tulee paha mieli: sanovat minun
+antaneen heistä vääriä kuvauksia liian pienissä mitoissa.
+
+Kuninkaalla on harvoin enempää kuin 600 hevosta tallissaan. Ne
+ovat yleensä 50-60 jalkaa korkeita. Matkoilla ja juhlapäivinä
+ulkona ratsastaessaan on hänellä saattoväkenä 400 ratsumiestä
+kansalaiskaartia. Se oli loistavin kuva, mitä silmäni milloinkaan oli
+kohdannut.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU
+
+Kaikenlaisia seikkailuja. -- Oma pursi. -- Sammakko. -- Apina. --
+Onneton hyppäys.
+
+
+Onnellista minun elämäni olisi tässä maassa ollutkin, ellei minun
+varteni vähyys olisi saattanut minua kaikenlaisiin sekä naurettaviin
+että harmillisiin puliin. Kerron tässä muutamia.
+
+Glumdalclitch vei minua usein pienemmässä lippaassa hovin puutarhoihin,
+piteli minua siellä välisti kämmenellään, vuoroin taas laski maahan.
+Muistan, kuinka kerran kuningattaren kääpiö, ennenkuin joutui hovista
+pois, kulki meidän perässämme pitkin puutarhaa. Pikku-muori oli
+laskenut minut maahan, ja siinä me, kääpiö ja minä, satuimme yhdessä
+erään hyvin pienen omenapuun, tuommoisen kääpiöpuun, alle. Siinä pääsi
+minulta väkistenkin semmoinen sanasutkaus, jolla letkautin sekä kääpiön
+että puun vaivaiskokoa. Sellaisia sanoja näet löytyy heidän kielessään
+yhtä hyvin kuin meidänkin. Silloin tuo hirtehinen, käyttäen hyödykseen
+sitä silmänräpäystä, jolloin parhaillani astuskelin omenapuun alla,
+puistalti äkkiä puuta. Samassa humahti korvieni ohitse kymmenkunta
+omenaa, suuria kuin oluttynnyri. Minä kyykistyin, mutta samalla iski
+omena minua niskaan, niin että menin nenälleni. Muuta vahinkoa ei
+tuosta sentään tullut, ja anteeksi suotiin kepponen kääpiöllekin minun
+pyynnöstäni, varsinkin kun itse olin antanut kinastukseen aihetta.
+
+Kerran taas oli Glumdalclitch pannut minut nurmikolle ja lähtenyt
+kotiopettajattarensa kanssa kävelemään kauemmas. Äkkiä tuli raesade,
+niin ankara, että paiskasi minut maahan, ja siinä nyt rakeet pieksivät
+minua yli koko ruumiin, niinkuin olisi minua tennis-palloilla
+pommitettu. Nelin ryömin pääsin vihdoin pensaan alle suojaan, mutta
+ruumis oli minulla niin ylt'yleensä täynnä pahkoja ja kuhmuja,
+ett'en kymmeneen päivään kyennyt lähtemään ulos. Eikä tämä ole kumma
+eikä mikään, sillä koska luonto on laittanut siellä kaikki samassa
+suhteessa, ovat rakeetkin siellä 1800 kertaa suuremmat kuin Europassa.
+Ihan minä ne punnitsin ja mittasin.
+
+Oli minulle sattua pahempikin seikka samassa puutarhassa. Pikku-muori
+oli pannut minut tavalliseen paikkaan, niinkuin välisti pyysin,
+saadakseni rauhassa mietiskellä kohtaloani. Lipas oli jätetty kotia.
+Itse hän oli opettajattarensa ja tuttavainsa kanssa mennyt kävelemään
+puutarhan toiseen päähän, niinkin kauas, ett'ei voinut enää minua nähdä
+eikä kuulla. Tuleepa tuosta äkkiä puutarhurin valkoinen lintukoira
+puutarhaan, vainuaa jotain outoa ja rientää suoraa päätä minua kohti.
+Muitta mutkitta se sieppaa minut niskasta hampaisinsa, kantaa retuuttaa
+minut isäntänsä luo ja laskee, häntäänsä heilutellen, maahan. Kaikeksi
+onneksi oli koira niin hyvin opetettu, ett'ei se tehnyt minulle mitään
+vahinkoa, ei edes repinyt vaatteitakaan. Mutta puutarhuri, joka tunsi
+minut varsin hyvin ja oli sangen ystävällinen minulle, säikähti
+pahanpäiväiseksi, otti minut molempiin käsiinsä ja kysyi, kuinka minä
+jaksan. Minä olin niin hämmästynyt ja hengästyksissäni, ett'en ensi
+alussa kyennyt sanaakaan sanomaan. Muutaman minutin perästä minä
+toinnuin taas, ja puutarhuri vei minut Pikku-muorille. Tämä oli sillä
+välin tullut siihen paikkaan, mihin minä olin jäänyt yksikseni, ja oli
+hirveästi säikähtänyt, kun ei minua näkynyt eikä kuulunut. Hän antoi
+puutarhurille ankarat nuhteet koiran tähden, mutta koko asia jätettiin
+sikseen, eikä hovi saanut koko tapauksesta mitään tietoa. Tyttö pelkäsi
+näet kuningattaren suuttuvan, enkä minäkään pitänyt mointa sattumaa
+oikein edullisena maineelleni.
+
+Tämän tapauksen johdosta Glumdalclitch päätti olla enää milloinkaan
+jättämättä minua yksikseni ulos. Tuota minä olin peljännyt jo aikaa
+sitten ja senvuoksi salannut häneltä muutamia kolttosia, mitä minulle
+oli sattunut, yksin ollessani.
+
+Kerran lentää liihoitteli iso haarahaukka puutarhan kohdalla ja iski
+alas minua kohti. Ellen minä uljaasti olisi vetänyt miekkaani ja
+lymynnyt tiheän pensas-aidan taakse, olisi se kaiketi lyönyt terävät
+kyntensä minuun. Toisen kerran nousin vasta kaivetun myyränmäen
+harjalle, mutta vajosin siihen kaulaa myöten. Vaatteet ryvetin
+pahanpäiväisiksi, mutta sen seikan selvittämiseksi pistin hätävalheen.
+Kerran taas loukkasin pahasti sääriluuni: kompastuin näet etanan
+kuoreen, kävellessäni yksinäni ja muistellessani poloista Englantia.
+
+En tiedä oikein, miellyttikö vai harmittiko minua enemmän se seikka,
+ett'eivät pienemmät linnut näyttäneet ensinkään pelkäävän minua.
+Ne lähestyivät minua kyynärän päähän kaikessa rauhassa noukkimaan
+maasta matoja ja muuta suuhun pantavaa, niinkuin ei olisi ketään
+likimaillakaan. Muistan, kuinka kerran muuan julkea rastas sieppasi
+minulta kädestä palasen kakkua, jonka Pikku-muori vastikään oli
+antanut minulle murkinaksi. Jos milloin yritin ottamaan tuommoista
+lintua kiinni, niin lensi niitä uhkeasti minun ympärilleni koko
+parvi, ja nekös koettivat pistää nokallaan minua sormiin, niin että
+täytyi kätkeä kädet piiloon niiltä. Sitten ne taas kaikessa rauhassa
+läksivät noukkimaan matoja kuin ennenkin. Mutta kerran heitin paksulla
+karangolla niin ovelasti erästä hamppuvarpusta, että se tupertui
+maahan. Minä tartuin siihen molemmin käsin ja läksin riemuissani
+viemään sitä Pikku-muorin luokse. Mutta lintu, joka olikin vaan
+pyörtynyt, toipui heti kohta ja rupesi siivillään pieksämään minua
+ympäri korvia ja kupeita. Minä pitelin sitä niin kaukana luotani,
+ett'ei se ulottunut minuun kynsillänsä, ja olin monasti jo päästää koko
+otuksen tiehensä, mutta pian tuli avukseni muuan renki, joka väänsi
+siltä niskat nurin. Huomenissa se laitettiin minulle päivällisiksi, ja
+oli se muistaakseni tavallisen joutsenen kokoinen.
+
+Kuningatar, joka usein oli kuullut minun kertovan merimatkoistani
+ja tahtoi kaikin tavoin huvittaa minua, milloin olin alakuloinen,
+kysäisi kerran, osaanko minä hoitaa purjetta ja käyttää airoja,
+ja olisiko pieni souteleminen minulle terveellistä. Minä vastasin
+osaavani kumpaakin ja selitin edelleen, että vaikka minä oikeastaan
+olin laivan lääkäri, niin täytyi minun usein hätätilassa toimittaa
+tavallisen matrossinkin tehtäviä. Mutta, sanoin, kuinkapas soutaminen
+kävisi päinsä tässä maassa, missä pienimmät ruuhetkin ovat meidän
+suurimpain sotalaivain kokoisia? Eihän tällaisilla vesillä ensinkään
+pystyisi liikkumaan sellainen vene, jota minä voisin hoidella. Silloin
+sanoi kuningatar, että jos minä otan tehdäkseni piirustukset, niin
+kyllä hän panee oman puuseppänsä tekemään sellaisen veneen kuin
+minulle sopii, hankkiipa minulle vielä paikankin, missä soudella.
+Nikkari, näppärä mies, sai minun johdollani kymmenessä päivässä
+valmiiksi huvipurren, jossa oli purje ja muut tarpeet. Kuningatar,
+sen nähtyään, ihastui siihen niin, että sieppasi sen syliinsä ja
+juoksi näyttämään kuninkaalle. Kuningas käski koetteeksi panna minut
+pursineni vesisaaviin, mutta siinä oli niin ahdasta, ett'en päässyt
+pieniä airojani eli huopureitani liikuttamaankaan. Mutta kuningatarpa
+oli jo sitä ennen keksinyt paremman keinon. Hän käski puuseppänsä
+rakentaa puusta 100 jalkaa pitkän, 50 jalkaa leveän ja 8 jalkaa syvän
+puisen altaan. Se tilkittiin ja tervattiin vedenpitäväksi ja pantiin
+lattialle erääsen palatsin ulommaisia huoneita. Pohjassa oli hana,
+josta vesi päästettiin ulos, niin kohta kuin oli alkanut pilaantua.
+Puolessa tunnissa sai kaksi palvelijaa sen jälleen täyteen. Siinä
+minä sitten useasti soutelin ratokseni sekä kuningattarenkin ja
+hänen seuralaistensa huviksi, ja mielikseen he katselivatkin minun
+taitavuuttani ja sukkelia liikkeitäni. Väliin vedin purjeen ylös ja
+asetuin perään: tuulta minulle löyhyttivät hovinaiset viuhkoillansa.
+Heidän väsyttyänsä, pantiin palvelijat puhaltamaan tuulta purjeesen,
+ja siinäkös minä ohjasin purttani, milloin laitaiseen, milloin
+hankavastaiseen! Leikin loputtua nosti Glumdalclitch purteni ylös ja
+ripusti huoneesensa naulaan kuivamaan.
+
+Tällaisessa tilaisuudessa olin kerran vähällä menettää henkeni. Muuan
+hovipoika oli nostanut purteni altaasen. Kotiopettajatar, joka oli
+tullut Glumdalclitchin kanssa saapuville, yritti nostaa minua purteen,
+mutta minä luiskahdin hänen hyppysistään ja olisin ehdottomasti
+pudonnut 40 jalkaa korkealta lattialle, ellen olisi onnen sattumasta
+tarttunut nuppineulaan, joka pisti esille tuon arvoisan mamselin
+puserosta. Neulan pää pisti housujeni kauluksen läpi paitaan ja siten
+jäin roikkumaan ilmaan, kunnes Glumdalclitch tuli pelastamaan minut.
+
+Kerran taas muuan palvelija, jonka tehtävänä oli panna joka kolmas
+päivä uutta vettä altaasen, oli epähuomiosta nostanut siihen sangon
+vedessä suuren sammakon. Sammakko oli pohjassa, kunnes minut pantiin
+purteeni. Silloin sen teki mieli päästä kuivalle maalle ja nousi purren
+laidalle, jolloin pursi kallistui niin pahasti, että minun täytyi
+hypätä toiselle laidalle tasapainoksi. Sisäänpäästyään se loikkasi
+yhdellä harppauksella puolet veneen pituutta ja alkoi sitten hyppiä
+minun pääni ylitse edestakaisin, tahraten minun kasvoni ja vaatteeni
+pahanpäiväisiksi ilkeällä limalla. Se oli inhottavin eläin, mitä ikinä
+olin nähnyt. Pyysin kumminkin Pikku-muoria jättämään minut kahden
+kesken tuon konnikan kanssa, kolhin sitä sitten airollani, kunnes se
+loikkasi ulos veneestä.
+
+Suurin vaara, mikä minua tässä maassa uhkasi, on vielä kertomatta.
+Glumdalclitch oli kerran telkinnyt minut huoneesensa ja itse mennyt
+ulos asialle tai vieraisin. Ilma kun oli lämmin, oli akkuna jäänyt
+auki, samoin ovet ja akkunat minunkin suuremmassa lippaassani, jossa
+useimmiten asuin, se kun oli avarampi ja mukavampi. Istuin tuossa
+pöytäni ääressä hiljaisissa miettein, kun äkkiä kuulin jonkun tulla
+tuhahtavan huoneesen ja loikkivan laidasta toiseen. Säikähtäen
+kurkistin ulos, tuoliltani kumminkaan nousematta, ja huomasin silloin,
+että huoneesen oli tullut erään keittiön virkamiehen kesy apina. Siinä
+tuo lystikäs eläin nyt keikkui ja kuperkeikkojaan heitteli, kunnes
+saapui minun lippaani ääreen. Sitä se näkyi katselevan peräti suurella
+uteliaisuudella ja mielihyvällä, pilkistellen sisään joka akkunasta
+ja ovesta. Minä menin huoneen eli lippaan perimmäiseen nurkkaan,
+mutta kun apina joka puolelta oli aina näkyvissä, niin valtasi minut
+sellainen pelko, ett'en hoksannut edes mennä vuoteenkaan alle piiloon,
+vaikka se olisi ollut niin helppo tehdä. Hetken aikaa kurkisteltuaan
+ja irvisteltyään ja ulistuaan se vihdoin huomasi minut ja kurotti
+kätensä ovesta sisään niinkuin kissa, hiiren kanssa leikkiessään.
+Minä koetin väistää sitä, minkä suinkin osasin, mutta kiinni se
+minut sai kuin saikin takin rintamuksesta ja veti ulos. Nyt se otti
+minut oikeaan etukäteensä ja piteli kuin amma, joka viihdytellen
+tuudittaa lasta. Kun yritin päästä irti, silloin se puristi minua
+niin lujasti, että näin parhaaksi pysyä asemillani. Kaiketi se luuli
+minua pieneksi apinanpojaksi, sillä usein se varsin hellästi silitteli
+toisella kädellään minun kasvojani. Tässä mieluisassa toimessaan
+se äkkiä keskeytyi, kuultuaan ulkoa kolinaa, hyppäsi sitten samaan
+akkunaan, mistä oli tullutkin, ja nousi vesitorvia ja räystäitä
+myöten läheisen rakennuksen katolle, yhä kulkien kolmella raajalla,
+neljännessä pidellen minua. Kuulin Glumdalclitchin parkaisevan samassa
+silmänräpäyksessä kuin apina vei minut ulos akkunasta. Tyttö parka
+oli vähällä pyörtyä. Hälinä syntyi koko tässä palatsin korttelissa;
+palvelijat kantamaan tikapuita. Sadat ihmiset näkivät apinan istuvan
+rakennuksen katonharjalla, pidellen minua kuin vakaista lasta
+toisessa etukädessään ja toisella syöttäen minua: pistellen suuhuni
+ruokapalasia, joita sillä oli tallella poskessaan. Roskaväen joukossa
+oli sellaisiakin, jotka eivät saattaneet olla purskahtamatta nauruun.
+Eikä heitä siitä kovin käy moittiminenkaan, sillä näyttihän tila
+kieltämättä hassunkuriselta kaikkien muitten silmissä, paitsi minun.
+Muutamat rupesivat viskomaan apinaa kivillä, pakottaakseen sen tulemaan
+alas, mutta se kiellettiin ankarasti, muutoinhan olisivat saattaneet
+musertaa minulta pään.
+
+Nyt nostettiin tikapuita, joita myöten muutamia miehiä alkoi kiivetä
+katolle. Apina kun näki olevansa melkein joka puolelta saarroksissa ja
+huomaten vaikeaksi liikkua kyllin nopeasti kolmella raajalla, laski
+minut kattotiilen päälle ja puikki tiehensä. Siellä minä nyt istua
+kökötin jonkun aikaa 300 jalkaa korkealla maasta, peljäten joka hetki,
+että tuuli paiskaa minut alas tahi että minua rupee pyörryttämään, ja
+minä putoan päistikkaa räystään yli maahan. Mutta ennen pitkää muuan
+urhea poika, Pikku-muorin palvelijoita, kiipesi katolle, pisti minut
+housuntaskuunsa ja toi alas.
+
+Säikäyksestä, apinan inhottavasta syöttämisestä ja lujista
+puristuksista minä olin käynyt niin heikoksi, ett'en kahteen viikkoon
+päässyt vuoteeltani nousemaan. Kuningas, kuningatar ja koko hovi
+panivat joka päivä tiedustelemaan minun tilaani. Kuningatar omassa
+personassaan kävi monta kertaa minua katsomassa sairauteni aikana.
+Apina tapettiin, ja sellainen julistus annettiin, ett'ei palatsin
+läheisyydessä saa pitää elukoita minkäänlaisia.
+
+Kun terveeksi tultuani kävin kuninkaan luona kiittämässä minulle
+osoitetusta suosiosta, suvaitsi kuningas armollisesti laskea leikkiä
+minun seikkailuni johdosta. Hän kysyi, mitä kaikkea minä lienen
+mietiskellytkään apinan käsissä, mitä minä pidin apinan antamasta
+ruuasta ja ruokintatavasta, ja mahtoiko raitis ilma siellä korkeuksissa
+lisätä minulle ruokahalua. -- Hän tahtoi tietää, mitä minä olisin
+sellaisessa tapauksessa tehnyt kotipuolellani. Minä kerroin hänen
+majesteetillensa, ett'ei meillä Europassa ole apinoita, paitsi
+muutamia, joita sinne tuodaan nähtäviksi muista maista, nekin
+niin pieniä, että kymmenkunnan minä niitä ainakin korjaisin, jos
+uskaltaisivat kimppuuni käydä. Mitä taas tähän hirvittävään eläimeen
+tulee, jonka kanssa täällä olin tekemisissä (sehän oli suuri kuin
+hyväkin norsu), jos vaan säikäykseltäni olisin hoksannut vetäistä
+miekkani, niin (ja tätä sanoessani minä katsahdin uljaasti ja lyödä
+lapautin kahvaa) kyllä minä olisin pannut semmoisen merkin sen
+käpälään, että suuremmalla kiireellä se olisi kamaristani lähtenyt kuin
+oli sinne tullut. Tämän kaiken minä sanoin niin vakavalla äänellä kuin
+konsanaankin mies, joka luulee rohkeuttansa epäiltävän. Puheestani
+ei kumminkaan ollut sen valtavampaa vaikutusta kuin että läsnäolijat
+purskahtivat nauramaan, mikäli nimittäin kunnioituksesta majesteetia
+kohtaan uskalsivat.
+
+Joka päivä minusta aina joku hassu juttu hovissa kerrottiin.
+Glumdalclitch rakasti minua kyllä aivan sanomattomasti, mutta
+hänessäkin oli niin paljo veitikkaa, että aina kertoi kuningattarelle
+minun pienimmätkin hupsutukseni, jos vaan luuli niitten huvittavan
+hänen majesteetiansa. Kerran oli Pikku-muori hiukan huonovointinen ja
+läksi kotiopettajattarensa kanssa maalle tunnin matkan päähän, noin
+30 peninkulmaa kaupungista. He astuivat vaunuistansa erään kapean
+polun kohdalla ja läksivät kedolle. Minun matkalippaani Glumdalclitch
+laski maahan, ja minäkin läksin jaloittelemaan. Polulla sattui olemaan
+lehmänkasa, ja minun piti malttamattomasti päästä näyttämään, kuinka
+notkeasti minä hyppään sen yli. Otin vauhtia, mutta hyppäsin liian
+lyhyeen ja olin yks kaks polvia myöten keskellä kasaa. Pääsinhän minä
+siitä miten kuten kaalaamalla ulos, jonka jälkeen palvelija pyhki minut
+nenäliinallaan niin puhtaaksi kuin osasi, sillä kauheassa siivossa minä
+vaan olin. Pikku-muori pisti minut lippaasen, kunnes päästiin kotia.
+Siellä kerrottiin asia heti kohta kuningattarelle, ja palvelija levitti
+siitä hoviinkin tiedon, ja niinpä ei muutamaan päivään muusta lystistä
+puhuttukaan kuin minulle sattuneesta kolttosesta.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU
+
+Somia näperrystöitä. -- Klaveerinsoitto. -- Mitenkä kuningas ei ymmärrä
+omaa etuansa.
+
+
+Aamutervehdyksillä oli minun tapani käydä kuninkaan luona kerran tai
+kahdesti viikossa. Usein olin niissä tilaisuuksissa nähnyt hänet
+parturin käsissä. Ensi kerralla tuo toimitus näytti varsin hirveältä,
+sillä partaveitsen terä oli kaksi kertaa niin pitkä kuin tavallinen
+viikate. Kerran poimin saippuavaahdosta 40-50 partakarvaa ja tein
+niistä varsin käytännöllisen kapineen. Vuolin näet hienosta puusta
+kammanseljän kaltaisen laatan, kaivoin siihen reikiä yhtä pitkäin
+matkain päähän peräkkäin hienoimmalla neulalla, mitä Pikku-muorilla
+oli, ja pistin karvat näihin reikiin, yhden kuhunkin. Vuolin ne sitten
+veitsellä ulkopäästä niin sileiksi ja tasaisiksi kuin mahdollista ja
+sain siten varsin laatuun käyvän kamman. Hyvään aikaan se valmistuikin,
+sillä entisestä oli jo niin monta piitä katkennut, että sitä tuskin
+enää osasi käyttää, eikä ollut koko maassa niin hienohyppyistä
+mestaria, joka olisi pystynyt toista tekemään.
+
+Tästä muistuu mieleeni muuan toinen hauska toimi, johon käytin niin
+monta lomahetkeä. Olin pyytänyt kuningattaren kamarineitsyen panemaan
+minulle säästöön kuningattaren hivuksia, joita tarttuu kampaan hänen
+majesteetiansa kammattaessa. Aikain kuluessa niitä oli karttunutkin
+koko kimppu. Neuvoteltuani ystäväni hovinikkarin kanssa, jonka
+oli määrä tehdä kaikellaisia pieniä kapineita minun huoneeseni,
+pyysin hänen laittamaan minulle kaksi tuolia ja pistämään hienolla
+parsinneulalla reikiä sekä selkämyksen että istuimen kehyksiin.
+Näitten reikäin kautta minä sitten pujotin paksuimmat hivukset ja
+kudoin kehyksiin verkot. Täten sain valmiiksi kaksi somaa tuolia
+siihen kuosiin kuin Englannissa rottinkituolit ja lahjoitin ne hänen
+majesteetillensa kuningattarelle. Hän pani ne omaan huoneesensa ja
+tapasi näytellä niitä merkillisinä esineinä vierailleen, niinkuin ne
+merkillisiä kyllä olivatkin. Kuningatar käski minua istumaan näille
+tuoleille, mutta minä en suostunut; sanoin ennen tahtovani kuolla
+tuhannen kuolemaa kuin ala-arvoisella osalla ruumistani asettua niitten
+kalliitten hivusten päälle, jotka kerran olivat koristaneet hänen
+majesteetinsa päätä.
+
+Minulla kun on taipumusta kaikenlaiseen näperrykseen, niin laitoin
+kuningattaren hivuksista vielä pienen soman kukkaron, noin neljä jalkaa
+pitkän, johon kuningattaren nimi oli kudottu kultaisilla kirjaimilla.
+Hänen majesteetinsa suostumuksella lahjoitin tämän kukkaron
+Pikku-muorille. Enemmän siitä, totta puhuen, oli silmälle huvia kuin
+elämässä hyötyä, se kun oli liian heikko senpuolisille raskaille
+kultarahoille, eikä hän siinä muuta pitänytkään kuin pikkuruisia
+esineitä, kuten tyttöjen on tapana.
+
+Kuningas oli suuri musikin harrastaja, ja siksi hovissa usein
+pidettiinkin konsertteja. Niihin vietiin minutkin ja pantiin lippaineni
+pöydälle. Mutta melu ja pauhu oli niin hirveä, että läheltä oli
+mahdoton erottaa melodioita. Minä olen varma siitä, että jos jonkun
+kuninkaallisen armeijan kaikki torvet ja rummut pantaisiin yhtaikaa
+toitottamaan ja pärisemään teidän korvanne juuressa, niin ei se olisi
+mitään tämän pauhinan rinnalla. Siksipä toimitinkin, että minut pantiin
+niin kauas soittoniekoista kuin mahdollista. Kun sitten vedin oven ja
+akkunat kiinni ja laskin vielä akkunaverhotkin alas, niin ei soitto
+kovin epämiellyttävältä kuulunutkaan.
+
+Nuoruudessani olin hiukan oppinut rämpyttämään klaveeria.
+Pikku-muorilla oli sellainen soittokone huoneessaan, ja kahdesti
+viikossa kävi soiton-opettaja hänen luonaan. Iskipä kerran mieleeni
+soittaa sillä kuninkaalle ja kuningattarelle joku englantilainen laulu.
+Mutta kovin helppoa tuo ei ollut, sillä klaveri oli lähes 60 jalkaa
+pitkä ja koskettimet jalkaa leveät, niin että minä kädet levällä
+ulotuin parahiksi viiden koskettimen yli. Soittaminen oli työlästä
+sekin, sillä minun piti kaikin voimini lyödä nyrkillä koskettimiin.
+Mutta minäpä keksin erityisen soittometodin: laitoin kaksi tavallisen
+pattisauvan kokoista keppiä ja käärin paksumman pään ympärille
+hiirennahkoja, niin ett'ei lyödessä päällysluut halkeaisi eikä äänikään
+tulisi häirityksi. Klaveerin eteen, noin neljä jalkaa kosketinten
+alapuolelle, pantiin lavitsa, ja minut nostettiin siihen. Siinä
+minä sitten juoksin edestakaisin, lyöden kurikoillani koskettimia,
+mitä milloinkin piti, ja näin soitin englantilaista polskaa heidän
+majesteetiensa iloksi ja mielihyviksi. Tuo oli ankarinta ponnistusta,
+mitä milloinkaan olen kestänyt: enhän minä ulottunut juostenkaan
+soittamaan enempää kuin kuudentoista koskettimen alalla yhtaikaa, niin
+ett'ei basso ja diskantto sattuneetkaan kohdakkain, niinkuin muilla
+musikanteilla, ja se se oli peräti haitallista minun soitolleni.
+
+Välisti kuningas tiedusteli minulta valtiollisia ja yhteiskunnallisia
+asioita minun kotimaassani. Minä kerroin ja selitin. Varsin kummalliset
+käsitykset hänellä vaan näkyivät olevan tällaisista seikoista. Eikä
+kummakaan. Paljonhan pitää ottaa lieventäviä asianhaaroja lukuun.
+sellaista kuningasta arvosteltaessa, joka elää kokonaan erillänsä
+muusta maailmasta. Sellaisissa syntyy kaikenlaisia ennakkoluuloja
+ja ahdasmielisyyttä, joita meissä ja muissa Europan sivistyneissä
+kansoissa ei ensinkään ole. Todisteeksi tästä kerron erään keskustelun,
+mikä minulla kerran oli hänen majesteetinsa kanssa. Herättääkseni
+yhä suuremmaksi hänen uteliaisuuttansa minä kerroin hänelle, kuinka
+Europassa kolme neljä sataa vuotta sitten oli keksitty muuan
+merkillinen jauho eli pulveri. Siihen jos sattuu yksikin ainoa
+tulenkipinä, niin se syttyy silmänräpäyksessä, olkoon sitä vaikka
+vuoren korkuiset kasat, ja lentää ilmaan ukkostakin kovemmalla
+pauhinalla ja rymyllä. Jos nyt tätä pulveria panee sopivan määrän
+vaski- tai rautaputkeen, ja pistää sen päälle rauta- tahi lyijypallon
+ja sytyttää, niin pallo lentää sellaisella voimalla ja nopeudella,
+ett'ei sitä pidätä mikään. Suurimmat tällaiset pallot saattavat yhdellä
+iskulla kaataa maahan kokonaisen armeijan rintaman, kukistaa kivimuurit
+perustuksia myöten ja tuhota suuria sotalaivoja, niin että ne uppoavat
+meren pohjaan tuhansine miehineen. Jos kaksi tuommoista palloa yhdistää
+kahleilla ja sitten lähettää lentämään, niin katkaisevat ne mastot ja
+muut taklaukset poikki, leikkaavat satoja ihmisiä keskeltä kahtia ja
+tuhoavat kaikki kuin eteen sattuu. Sellaista pulveria -- näin minä
+edelleen selittelin -- meillä usein pannaan onttoihin rautapalloihin
+ja lennätetään piiritettyyn kaupunkiin, jossa ne särkevät kivityksen,
+kukistavat talot, räjähtävät sitten rikki ja singottavat sirpaleita
+joka haaralle tuhoksi ja turmioksi kaikelle, mitä lähellä on. Sanoin
+tietäväni, mistä ja miten tuota pulveria tehdään, ja että aineksia on
+täälläkin helposti saatavissa; sanoin osaavani myös opettaa tekemään
+näitä rautatorvia niin suuria kuin hänen majesteetinsa valtakunnalle
+soveliasta olisi. Suurimmat tulisivat korkeintaan sata jalkaa pitkiä.
+Kun pariinkymmeneen tuollaiseen torveen panisi tarpeellisen määrän
+puheena-olevaa pulveria, niin jo saisi moniaassa tunnissa lujimmankin
+linnan muurit murretuiksi, jopa koko pääkaupunginkin hävitetyksi,
+jos tämä joskus uskaltaisi ruveta vastustamaan hänen majesteetinsa
+itsevaltiaita käskyjä. Kaiken tämän minä nyt sanoin olevani valmis
+alamaisuudessa tarjoamaan hänen majesteetillensa vähäiseksi
+kiitollisuuden osoitukseksi kaikesta suosiosta ja suojeluksesta, mitä
+minun osakseni täällä on tullut.
+
+Kuningas kauhistui, kuullessaan minun kuvaustani noista hirvittävistä
+koneista ja samoin minun ehdotustani. Hän sanoi olevansa hämmästynyt
+siitä, kuinka niin mitättömässä ja matelevassa maanmadossa kuin minä
+(nämä olivat hänen omat sanansa) saattaa olla moisia epäinhimillisiä
+ajatuksia, ja kuinka minä niin tyynellä mielin saatan kuvailla
+hänelle kaikkia noita verisiä hävityksen töitä, joita moiset koneet
+aikaansaavat. Kaiken tuon, arveli hän, on keksinyt häijy henki,
+ihmiskunnan vihollinen. Hän puolestaan -- lausui majesteeti -- ei
+iloitse mistään niin paljoa kuin uusista keksinnöistä taiteen ja
+luonnon alalla, mutta mieluummin hän menettäisi puolet valtakuntaansa
+kuin pääsisi moisen salaisuuden perille. Minut hän kielsi henkeni
+uhalla puhumasta tästä asiasta enää sanaakaan.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU
+
+Kuninkaan ja kuningattaren mukana valtakunnan rajamaihin. -- Lähtö
+maasta varsin merkillisellä tavalla.
+
+
+Alati asui minun sisimmissäni se varma tieto, että vielä minä täältä
+kerran pääsen pois, vaikk'en ensinkään tiennyt, miten, enkä osannut
+rakentaa suunnitelmaa, jolla olisi edes hiukankaan onnistumisen
+mahdollisuutta. Laiva, jossa olin tullut Brobdingnagin läheisyyteen,
+oli ensimmäinen, mikä milloinkaan oli näitä rantoja lähestynyt, ja
+nyt oli kuninkaalta käynyt käsky sellainen, että jos milloin vielä
+toinen laiva näihin seutuihin saapuu, on se vedettävä rantaan ja
+laivaväki kannettava koreissa Lorbrulgrudiin. Hyvinhän minua täällä
+kohdeltiin, olinhan kuninkaan sekä kuningattaren suosikki ja koko hovin
+ihastuksen esine, mutta sittenkin oli minun asemani sellainen, että se
+loukkasi ihmis-arvoa. En saattanut milloinkaan unohtaa kotiin jääneitä
+omaisiani. Mieleni paloi päästä samankaltaisteni pariin, kävellä
+kaduilla ja kedoilla, tarvitsematta peljätä, että joku tallaa minut
+kuolijaksi kuin minkä sammakon tai koiranpennun.
+
+Mutta vapauteni hetki löi pikemmin kuin olin luullunkaan ja varsin
+omituisella tavalla. Kerron tässä koko jutun juurta jaksain.
+
+Olin nyt ollut kaksi vuotta tässä maassa. Kolmatta alkaessani läksin
+Glumdalclitchin kanssa seuraamaan kuningasta ja kuningatarta matkalle
+valtakunnan eteläosiin. Minua kuljetettiin matkalippaassa, joka, kuten
+jo olen kertonut, oli 12 jalkaa avara. Minun määräyksestäni oli lakeen
+neljästä kolkasta kiinnitetty rippumatto, jott'ei tärinä tuntuisi niin
+kovalta, ollessani palvelijan edessä hevosen seljässä. Tässä matossa
+minä usein nukuinkin matkalla. Kattoon olin puusepällä teettänyt
+tuulottamista varten neliöjalan suuruisen aukon, hiukan syrjään
+rippumaton keskikohdasta. Aukon sulkuna oli raiteissa liikkuva kansi.
+
+Matkan perille päästyämme, suvaitsi kuningas viipyä muutamia päiviä
+kuninkaallisessa palatsissa Flanflasnicin kaupungissa, joka oli
+18 peninkulman päässä merenrannasta. Glumdalclitch ja minä olimme
+kovin väsyneitä, minä hiukan vilustunutkin, mutta tyttö parka niin
+huonovointinen, ett'ei päässyt ulos ensinkään. Kovin teki mieleni
+nähdä valtamerta: siinähän minun pelastukseni tie, jos se milloinkaan
+minulle auennee. Olin voivinani huonommin kuin voinkaan ja pyysin
+päästä rannalle hengittämään meren raitista ilmaa. Seurakseni ehdotin
+erään hovipojan, johon olin kiintynyt ja johon osasin luottaa. En
+unohda milloinkaan, kuinka vastenmielisesti Pikku-muori suostui tuohon
+matkaan, ja kuinka tarkasti hän neuvoi hovipoikaa pitämään minusta
+hellää huolta. Ja itkuun tillahti kuin tillahtikin tyttö raukka,
+ikäänkuin aavistaen, mitä tapahtuva oli.
+
+Hovipoika vei minut lippaassani puolen tunnin matkan päähän kalliolle
+meren rannalla. Siellä käskin hänen laskemaan minut maahan, avasin
+akkunan ja katselin kaihomielin merelle. Minua rupesi taas panemaan
+pahasti, jonka vuoksi sanoin hovipojalle aikovani hiukan nukahtaa
+rippumatossa, se kun kaiketi tekee minun hyvää. Menin sitten sisään, ja
+poika sulki akkunan, jott'ei tulisi vetoa. Pian olinkin vaipunut uneen.
+Luultavasti kävi nyt niin, että poika, huomattuaan minun nukkuneen
+ja ajatellen, ett'eihän tässä mitään vaaraa ole peljättävissä, läksi
+hakemaan kallioitten koloista linnunmunia. Ennen nukkumistani huomasin
+näet hänen samoilevan rantoja pitkin ja kumartuvan pari kertaa jotain
+ottamaan.
+
+Oli miten oli, äkkiä minä heräsin siihen, että lipasta kovasti
+nyäistiin ylöspäin katon harjassa olevasta renkaasta. Tunsin lippaani
+kohoavan ylä-ilmoihin ja äkkiä lähtevän kiitämään hirveätä vauhtia
+eteenpäin. Ensi nykäys oli vähällä viskata minut rippumatosta
+lattialle, mutta sitten tuntui liike varsin mukavalta. Huusin monta
+kertaa minkä suinkin jaksoin, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.
+Vilkaisin ulos akkunoista, mutta ei näkynyt muuta kuin pilviä ja
+niitten välissä taivaan kantta. Pääni päältä kuulin ääntä, niinkuin
+siipien suhinaa, ja silloin vasta alkoi tilani minulle selvitä: kotka
+oli nokallaan tarttunut renkaasen ja kiidättää nyt lipasta korkeuteen.
+Sieltä se sen pian pudottaa kallioihin, niinkuin kilpikonnan
+kuorinensa, ja syödä raastaa suuhunsa minun ruumiini. Kotkalla on
+näet niin tarkka hajuaisti, että se vainuaa saaliinsa pitkäin matkain
+päästä, vaikka se olisi paremmassakin piilossa kuin minä parin tuuman
+paksuisten lautain takana.
+
+Tuokion perästä kasvoi pauhina ja siipien humina entistä kovemmaksi,
+lipastani alkoi heitellä puoleen ja toiseen, niinkuin tuuliviiriä
+rajusäällä. Samalla kuului kotka saavan iskuja ja läimäyksiä (kotka
+se näet ihan varmaan oli, joka piteli lipastani nokassaan), ja kohta
+sen jälkeen minä äkkiä tunsin lähteväni putoamaan pystysuoraan alas.
+Sitä menoa kesti noin minutin verran, mutta vauhti oli niin huimaa,
+että oli vähällä salvata minulta hengen. Putoaminen päättyi hirmuiseen
+loiskaukseen, joka kajahti korvissani ankarammalta kuin Niagaran
+pauhina. Seuraavan minutin ajan olin pilkko pimeässä, mutta sitten
+kohosi lipas niin korkealle, että akkunoista alkoi näkyä valoa.
+Huomasin pudonneeni mereen.
+
+Ruumiini paino, lippaan sisältämät tavarat ja leveät raudat kaikissa
+neljässä nurkassa sekä pohjalla tekivät sen, että lipas istui vedessä
+neljä jalkaa. Luulin silloin, niinkuin nytkin, että pari kolme muuta
+kotkaa oli hyökännyt sen linnun kimppuun, jolla oli lipas nokassa,
+ja koettanut päästä saaliista osallisiksi. Silloin oli ensimmäisen
+linnun täytynyt ruveta puolustamaan itseänsä, ja siinä mellakassa
+oli lipas kirvonnut nokasta irti. Raudoitetun pohjan vaikutuksesta
+oli lipas pudonnut ylössuin eikä mennyt halki, paiskautuessaan vettä
+vastaan. Kaikki liitteet olivat hyvin lujat, ja kun ei ovikaan ollut
+saranoilla liikkuva, vaan raiteissa kulkeva, kuten akkunatkin, niin
+ei vettä tullut huoneeseni kuin peräti vähän. Suurella vaivalla
+pääsin alas rippumatosta, vedettyäni katossa ensin syrjään jo ennen
+mainitun siirrettävän luukun, sillä ilma lippaassa alkoi jo käydä niin
+ummehtuneeksi, että olin vähällä tukehtua.
+
+Jo siinä silloin yhdenkin kerran toivoin pääseväni jälleen rakkaan
+Pikku-muorini luokse, josta yhden ainoan tunnin kuluessa olin joutunut
+niin kauaksi! Täytyy sanoani, että kesken omaa kovaa kohtaloani
+surkuttelin Pikku-muori raukkaa, hänen tuskaansa minun katoamiseni
+tähden ja kuningattaren suuttumusta. Pikku-muori parka menettää nyt
+kuningattaren suosion ja sen kautta onnensakin.
+
+Tuskin on monikaan matkustaja ollut niin tukalassa tilassa kuin minä.
+Odotin vaan, milloin lippaani särkyy palasiksi taikka ensimmäinen
+tuulenpuuska tai aalto kaataa sen kumoon. Jos olisi yksikin ruutu
+mennyt rikki, olisin ehdottomasti ollut kuoleman oma. Huomasin
+kyllä vettä tirsuvan muutamista halkeamista, mutta ne kun eivät
+olleet suuria, koetin ne täppiä niin hyvin kuin osasin. En jaksanut
+nostaa irti lippaan kattoa, niinkuin muulloin, enkä päästä istumaan
+ylälaidalle, missä olisi edes ollut helpompi tulla toimeen kuin tässä
+-- en mä paremmin sano -- vankikopissa. Mutta -- ajattelin sitten, --
+vaikka tässä vielä ehjänä säilyisikin päivän tai pari, niin vilu ja
+nälkähän minusta sitten kumminkin lopun tekee! Neljä pitkää tuntia
+kesti tätä tällaista tilaa, ja jo minä toivoin, että viimeinen hetkeni
+pian löisi.
+
+Olen jo ennen maininnut, että lippaan takaseinässä oli kaksi
+ripaa, joitten läpi oli pujotettu nahkainen hihna palvelijan sitoa
+vyötäisiinsä kiinni, noustessaan minun kanssani ratsaille. Nyt tässä
+epätoivoisessa tilassani kuulin tai olin kuulevinani jotain kahinaa
+ripain puolella, ja heti senjälkeen tuntui kuin lipasta vedettäisiin
+tai hinattaisiin pitkin merenpintaa, sillä se heilahti silloin tällöin
+niin, että vesi nousi aina akkunoihin asti, pimittäen koko tupani.
+Rupesin jo hieman toivomaan pelastusta, vaikk'en osannut aavistaakaan,
+mitenkä se olisi mahdollista. Rohkaisin mieleni, ruuvasin lattiasta
+irti toisen tuolin ja kiinnitin sen niin hyvin kuin laatuun kävi
+kattoluukun kohdalle, nousin sitten tuolille, kohotin pääni aukkoa
+kohti ja aloin huutaa apua täyttä kulkkua ja kaikilla kielillä, mitä
+suinkin osasin. Sidoin sitten nenäliinan kepin nenään, pistin sen
+aukosta ulos ja heilutin jonkun aikaa, siinä toivossa, että, jos vene
+tai laiva on lähellä, merimiehet huomaavat jonkun poloisen olevan
+lippaan sisässä.
+
+Turhia puuhia! Lipas tuntui yhä vaan liikkuvan eteenpäin. Kului tunti,
+vieläpä toistakin, niin jo kolahti lippaan takasivu jotain kovaa
+vasten, kallioon kaiketikin, sillä täräys oli tavallista ankarampi.
+Kohta senjälkeen kuului katon puolelta sellaista kitinää, mikä syntyy
+köyden kulkiessa renkaan läpi. Tunsin samalla kohoavani neljättä
+jalkaa entistä korkeammalle. Pistin jälleen nenäliinan ulos aukosta
+ja huusin, kunnes minulta ääni meni melkein käheäksi. Vastaukseksi
+siihen kajahti kolme halloota, ja tämä synnytti minussa sellaisen
+riemun, ett'ei sitä voi käsittää muu kuin se, ken itse on sellaista
+kokenut. Senjälkeen kuului askeleita katolla, ja joku huusi aukosta
+sisään selvällä englannin kielellä: "jos siellä ketä on, niin
+vastatkoon!" Minä vastasin, että täällä on Englantilainen, jonka kova
+onni on pannut sellaiseen pulmaan, ett'ei ihminen moisessa vielä
+milloinkaan ole ollut, ja pyysin mitä hartaimmin ja hellimmin päästä
+tästä vankikopista ulos. Ääni vastasi, että minä olen pelastettu,
+sillä lipas on nyt laivassa kiinni; kirvesmies tulee pian sahaamaan
+katon-aukkoa suuremmaksi, jotta pääsen ulos. Minä sanoin, että sehän
+on tarpeetonta ja turhaa ajanhukkaa vaan; eihän tässä muuta tarvitse.
+kuin että joku merimiehistä pistää sormen renkaasen ja nostaa lippaan
+laivan kannelle ja siitä kapteenin kajuttaan. Tuollaista kummallista
+puhetta kuullessaan, muutamat kaiketi luulivat minua hulluksi, toiset
+nauroivat; ei näet vielä ollut iskenyt mieleenikään, että olin joutunut
+samallaisteni ja yhdenkokoisteni seuraan. Kirvesmies tuli, sahasi aukon
+noin neljää jalkaa avaraksi ja laski lippaasen tikapuut, joita myöten
+minä nousin ulos. Siitä minut sitten peräti voipuneena nostettiin
+laivan kannelle.
+
+Merimiehet olivat hämmästyksissään, ja siinäkös minulle nyt sateli
+kysymyksiä! Mutta ei ollut minulla halua ruveta vastailemaan. Minäkin
+olin hämmästynyt, nähdessäni edessäni niin monta kääpiötä, sillä
+sellaisilta he minusta näyttivät, minusta, jonka silmät niin kauan
+aikaa olivat tottuneet katselemaan pelkkiä jättiläisiä. Mutta kapteeni,
+mr Thomas Wilcocks, Shropshiren uljaita miehiä, huomasi minun olevan
+pyörtymäisilläni ja vei minut kajuttaansa. Siellä hän antoi minulle
+vahvistavaa ja pani minut omaan vuoteesensa lepäämään. Ja hyvin minä jo
+levon tarpeessa olinkin.
+
+Ennenkuin nukuin, huomautin kapteenille, että minulla on lippaassa yhtä
+ja toista arvokasta, jota ei pitäisi hukata: siellä soma riippumatto,
+hyvä telttavuode, kaksi tuolia, pöytä ja kaappi; sitä paitsi on lipas
+sisästä ylt'yleensä verhottu pumpulilla ja silkkikankaalla. Jos
+kapteeni, sanoin minä, käskee jonkun matrossin kantamaan sen tänne
+kajuttaan, niin minä kapteenin nähden avaan lippaan ja näytän tavarani.
+Näitä mielettömiä puheita kuullessaan, kapteeni tietenkin piti minua
+rutihulluna, mutta lupasi -- minua rauhoittaakseen kaiketi -- täyttää
+minun pyyntöni. Hän meni kannelle ja lähetti muutamia merimiehiä
+minun lippaaseni, josta he, kuten perästäpäin sain tietää, ottivat
+kaikki tavarani ja irroittivat seinäverhot. Merimiehet kun eivät
+huomanneet huonekalujen olevan kiinniruuvatuita lattiaan, kiskoivat
+ne väkivoimalla irti ja siten tärvelivät ne koko lailla. Muutamia
+lautoja he niinikään irroittivat seinistä laivan tarpeiksi ja vihdoin,
+otettuaan kaikki, mikä heitä miellytti, upottivat lippaan rungon
+mereen. Pian se upposikin, siihen kun oli lyöty jo niin monta aukkoa.
+Hyvä oli, ett'ei minun tarvinnut olla näkemässä tuota hävitystä.
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU
+
+Kapteenin epäluulot, jotka kumminkin haihtuvat. -- Kotimatka. -- Tulo
+kotiin.
+
+
+Makasin muutamia tunteja, mutta yhtämittaa näin unta siitä seudusta,
+missä olin ollut, ja niistä vaaroista, joista olin päässyt. Herättyäni
+tunsin olevani virkistynyt. Kello oli silloin kahdeksan maissa
+iltaa. Kapteeni arvasi minun jo liiankin kauan paastonneen ja käski
+panna illallista pöytään. Hän kohteli minua varsin ystävällisesti,
+huomattuaan, ett'ei katseessani ole mitään outoa eikä puheessanikaan
+mitään nurinpäistä. Jäätyämme kahden kesken, hän tiedusteli, missä
+kaikissa paikoin minä olin matkustellut, ja millä tapaa joutunut
+tuuliajolle tuossa suunnattomassa arkussa. Itse hän kertoi minulle
+seuraavaa:
+
+Kello kahdentoista paikoilla päivällä hän oli huomannut arkun
+kiikarillansa ja luullut sitä ensin alukseksi. Silloin hän päätti
+laskea sitä kohti, se kun ei ollut kovinkaan syrjässä hänen
+kurssistaan, toivoen samalla saavansa ostaa laivakorppuja, omat
+kun jo alkoivat olla vähissä. Lähemmäs tultuaan ja huomattuaan
+erehtyneensä, hän lähetti miehiä sluupissa katsomaan, mikä esine se
+siinä merenpinnalla kelluu, mutta miehet palasivat säikäyksissään
+takaisin, kertoen nähneensä tuvan uiskentelevan vedessä. Kapteeni
+nauroi miestensä mielettömyyttä ja astui itse sluupiin, käskien
+miesten ottamaan mukaansa lujan köyden. Ilma kun oli tyyni, soutivat
+he useampia kertoja arkun ympäri ja huomasivat akkunat ristikoineen
+ja sitten kaksi ripaa ehjässä seinässä. Kapteenin käskystä solmittiin
+köysi toiseen ripaan ja lähdettiin hinaamaan arkkua laivalle päin.
+(Arkuksi hän vaan yhä sanoi minun tupaani.) Sinne tultua kiinnitettiin
+toinen köysi lippaan katossa olevaan renkaasen ja ruvettiin
+väkipyörillä hinaamaan lipasta ylös, mutta vaikka kaikki miehet olivat
+työssä, ei sitä sittenkään saatu nousemaan kuin pari kolme jalkaa.
+Silloin he näkivät nenäliinan pistävän aukosta esille ja päättivät
+jonkun poloisen olevan arkun sisässä.
+
+Minä kysäisin kapteenilta, oliko hän tai hänen väkensä huomannut mitään
+suunnattoman suuria lintuja ilmassa siihen aikaan kuin lipas oli
+tullut näkyviin. Hän vastasi keskustelleensa minun maatessani tästä
+omituisesta löydöstä laivaväkensä kanssa, ja silloin joku matrosseista
+oli kertonut nähneensä kolme kotkaa pohjoisessa, mainitsematta niitten
+olleen tavallista suurempaa kokoa. Mitäpäs se matrossi niin pitkältä
+matkalta osasi erottaa, kuinka suuria linnut todellakin olivat! Siksipä
+ei kapteenikaan minun kysymystäni oikein ymmärtänyt. Kysyin sitten,
+kuinka kaukana kapteeni luulee meidän nyt olevan rannasta. Tarkkain
+laskujen mukaan, vastasi hän, vähintäkin sata meripeninkulmaa. Minä
+sanoin tuohon, että kapteeni on erehtynyt ainakin toisen puolen, sillä
+minähän olin pudonnut mereen korkeintaan kaksi tuntia senjälkeen, kuin
+olin lähtenyt rannasta.
+
+Kapteeni luuli minulta pään menneen taaskin pyörälle. Sinnepäin hän
+ainakin viittasi, käskien minun mennä minulle varustettuun kajuttaan ja
+panna maata. Minä sen sijaan sanoin päässeeni hänen hyvän kohtelunsa ja
+kestityksensä kautta jälleen entisiin voimiini ja olevani niin täydessä
+järjessä kuin koskaan. Silloin hän kävi vakavaksi ja kysyi minulta
+suoraan, eiköhän vaan asianlaita ole niin, että minä olen tehnyt
+jonkun julman rikoksen, josta maan ruhtinas on tuominnut minut arkkuun
+pantavaksi ja mereen heitettäväksi, nälkään ja janoon kuolemaan,
+niinkuin suurille pahantekijöille välisti on tehty, ja eiköhän vaan
+tieto tuosta kauheasta rikoksesta ole järkeäni himmentänyt. Paha hänen
+on mielensä, sanoi hän, että on tullut ottaneeksi laivaansa sellaisen
+miehen, mutta kunniasanallaan hän kumminkin vakuutti laskevansa minut
+maihin ensimmäisessä satamassa. Hänen epäluulonsa, lisäsi hän, ovat
+saaneet vahvistusta muutamista sekavista sanoista, joita olin ensi
+alussa puhunut merimiehille ja sittemmin hänelle itselleen, kuin myös
+oudoista katseistani ja käytöksestäni illallisella.
+
+Minä pyysin häntä kuuntelemaan kärsivällisesti minun historiaani ja
+kerroinkin sen hänelle totuuden mukaan siitä hetkestä ruveten kuin
+Englannista läksin, siihen saakka kuin he olivat minut löytäneet. Ja
+koska totuus aina vaikuttaa järkeviin ihmisiin, niin tämäkin kunnon
+mies, älykäs ja hiukan oppinutkin, oli ennen pitkää vakuutettu minun
+vilpittömyydestäni ja sanojeni totuudesta. Varmemmaksi vakuudeksi
+puheitteni todenperäisyydestä minä käskin tuoda sisään kaappini,
+jonka avain oli minulla taskussa. Avasin sen ja rupesin näyttelemään
+hänelle kaikellaisia merkillisiä esineitä siitä maasta, josta niin
+omituisella tavalla olin päässyt pakoon. Siinä oli ensinnäkin kampa,
+jonka olin tehnyt kuninkaan partakarvoista, ja toinen kampa samasta
+aineesta, mutta selkänä leikkele kuninkaan peukalon kynnestä. Edelleen
+oli siinä nuppi- ja silmineuloja, pienimmät jalan, pisimmät puolen
+yardin pituisia; neljä ampiaisen pistintä, pituudelleen kuin parin
+tuuman naulat; muutama sykermä kuningattaren hivuksia; kultasormus,
+jonka kuningatar eräänä päivänä mitä suloisimmalla ystävällisyydellä
+oli ottanut sakarisormestaan ja pannut minulle pään ylitse kaulaan.
+Minä pyysin saada tarjota tämän sormuksen kapteenille, kiitollisuuden
+osoitukseksi hänen ystävällisyydestään, mutta hän kieltäytyi
+vastaan-ottamasta sitä. Pyysin hänen vihdoin katsomaan housujani, jotka
+oli tehty hiirennahoista.
+
+En saanut kapteenia vastaan-ottamaan mitään muuta esinettä kuin erään
+hampaan, jota hän oli suurella uteliaisuudella katsellut, ja johon hän
+näkyi kovasti mieltyneen. Se oli Glumdalclitchin palvelijan hammas,
+jonka muuan kömpelö välskäri oli erehdyksessä kiskaissut kipeän hampaan
+asemasta. Se oli aivan ehjä ja terve. Minä olin puhdistanut sen ja
+pannut kaappiini talteen. Se oli noin jalkaa pitkä ja neljä tuumaa
+läpimitassa. Tämän hampaan otti kapteeni vastaan niin ylenpalttisilla
+kiitoksilla, ett'ei moinen kapine sellaista olisi likimainkaan
+ansainnut.
+
+Kapteeni oli kovin tyytyväinen minun suoravaiseen kertomukseeni ja
+toivoi, että minä, Englantiin tultuani, panisin muistelmani paperille
+ja julkaisisin eri kirjana. Maailma on oleva siitä minulle hyvin
+kiitollinen, arveli hän. Minä vastasin, että minun mielestäni meillä
+on matkakirjallisuutta jo liiaksikin. Nykyjään ei kelpaa enää mikään
+kirja, jossa ei ole jotain aivan erinomaista. Monellekin kirjailijalle
+on nykyjään totuus vähemmän-arvoista kuin oma turhamaisuus ja omat edut
+sekä typeräin lukijain huvittaminen. Minun kertomuksessani olisi varsin
+vähän todellisuudesta poikkeavaa, eikä siinä tulisi oleman koreita
+kuvauksia harvinaisista kasveista, linnuista ja muista eläimistä eikä
+villien kansain julmista tavoista ja epäjumalan-palveluksista, sanalla
+sanoen semmoista, mitä monen muun tekijän kirjoissa uhkuaa. Kiitin
+häntä kumminkin hänen hyvästä ajatuksestaan ja lupasin harkita asiaa.
+
+Yhtä seikkaa sanoi kapteeni kummastelevansa, sitä nimittäin, että
+minä puhun niin kovalla äänellä. Hän kysyi, olivatko kuningas tai
+kuningatar siinä maassa huonokuuloisia. Minä selitin, että minä olen
+jo kolmatta vuotta tottunut puhumaan näin kovaa. Ilmankos minä ensi
+alussa kummastelinkin sitä seikkaa, että vaikka kapteeni ja laivaväki
+puhuivat mielestäni kuiskimalla, heidän puheensa kumminkin kuului
+varsin selvästi. Siinä maassa sitä vastoin minun oli täytynyt huutaa,
+niinkuin puhuteltava olisi kirkontornissa, paitsi silloin kuin minut
+oli nostettu pöydälle tahi pantu kämmenelle. Kummakseni oli täällä
+ensin käynyt muuan toinenkin seikka. Noustuani laivan kannelle ja
+nähdessäni laivaväen ympärilläni, olivat miehet minun silmissäni
+olleet pienimpiä ja mitättömimpiä olentoja, mitä milloinkaan olin
+nähnyt. Tuolla jättiläisten maassa ollessani en totisesti uskaltanut
+milloinkaan katsahtaa peiliin, sillä silmäni kun myötäänsä olivat
+tottuneet näkemään suunnattoman suurta, olisi vertaus omaan itseeni
+ollut peräti masentavaa laatua. Kapteeni sanoi kyllä huomanneensa,
+kuinka minä illallispöydässä kummastellen olin katsellut esineitä
+ympärilläni ja näyttänyt siltä kuin olisin nauruun purskahtamaisillani.
+Ensi alussa hän ei tiennyt, mitä tuosta ajatellakaan, mutta luuli
+sitä vain mielenhäiriöni syyksi. Minä sanoin, ett'en minä todellakaan
+ymmärrä, mitenkä minä saatoin olla nauramatta, nähdessäni kolmen
+pennyn kokoisia lautasia ja sianpöystin, josta ei tulisi kunnon
+suupalaakaan, ja pähkinänkuoren kokoisia pikareita. Vaikka kuningatar
+olikin teettänyt minulle pienet huone- ja talouskapineet, niin oli
+mielikuvitukseni muodostunut yksinomaa kaiken sen suuren mukaan, mitä
+alinomaa ympärilläni näin. Omaa pienuuttani minä katselin samoilla
+silmin kuin ihmiset tavallisesti katselevat omia vikojansa. Kapteeni
+rupesi laskemaan leikkiä hänkin ja arveli vanhan englantilaisen
+sananlaskun mukaan, että minulla on suuremmat silmät kuin vatsa, sillä
+ruokahaluni näytti pienemmältä kuin olisi luullutkaan koko päivän
+kestäneen paaston perästä.
+
+Kapteeni oli matkalla Tonkinista Englantiin. Laiva oli syrjäytynyt
+kurssistaan 44:nelle leveys ja 143:nelle pituus-asteelle. Mutta
+kaksi päivää senjälkeen kuin minä olin tullut laivaan, kohdattiin
+passadituuli, käännyttiin etelää kohti, sitten pitkin Uuden Hollanin
+rannikkoa länsilounaasen ja vihdoin etelälounaasen, kunnes kierrettiin
+Hyvän Toivon niemi. Matka sujui yleensä varsin hyvin, enkä minä rupea
+lukijaa väsyttämään pitkillä kertomuksilla siitä. Pari kolme kertaa
+poikettiin välillä oleviin satamiin ottamaan muonavaroja ja vettä.
+Minä en astunut laivasta maihin koko matkalla ennenkuin vasta Downsin
+satamassa 3 p:nä kesäkuuta 1706, noin yhdeksin kuukautta siitä kuin
+olin Brobdingnagista lähtenyt. Tarjosin tavarani laivamaksuni pantiksi,
+mutta kapteeni ei tahtonut äyriäkään. Sanoimme toisillemme hellät
+jäähyväiset, ja minä sain kapteenin lupaamaan, että hän joskus poikkeaa
+Redriffiin, meidän taloon. Lainasin häneltä sitten viisi shillingiä ja
+vuokrasin itselleni kyytihevosen.
+
+Katsellessani tuossa sitten matkan varrella, kuinka pieniä talot ja
+puut ja elukat ja ihmiset ovat, rupesin luulemaan olevani Lilliputien
+maassa. Pelkäsin tallaavani mäsäksi jokaisen, ken vastaan tuli. Monasti
+minä huusin täyttä kulkkua heille, jotta menisivät tieltä pois, ja
+monasti olin saada selkääni moisesta hävyttömyydestä.
+
+Tulin tuosta vihdoin kotia. Tuskin oli palvelija avannut oven, niin jo
+kyyristyin kuin hanhi, portin kautta kulkiessaan, peljäten kolauttavani
+pääni kamanaan. Vaimoni juoksi minua suutelemaan, mutta minä kumarruin
+hänen polviansakin alemmas, sillä, ajattelin minä, eihän hän muutoin
+minua suuhun asti ulotu. Tyttäreni laskeutui polvilleen minun eteeni,
+pyytäen isältä siunausta, mutta min'en nähnyt häntä, ennenkuin hän
+oli noussut seisomaan, sillä minähän olin tottunut katsomaan noin
+60:n jalan korkeuteen. Sittenkin nostin hänet toisella kädellä
+vyötäisistä ylös. Palvelijoita ja paria kolmea ystävätä, joita meillä
+sattui silloin olemaan, minä katselin kuin olisivat kääpiöitä ja minä
+jättiläinen. Vaimolleni minä sanoin, että kovinhan hän on käpertyneen
+näköinen: on kai nälästä mennyt noin huononpäiväiseksi, hän sekä tytär.
+
+Sanalla sanoen, minä käytin itseäni niin kummallisesti, että kaikki
+olivat alussa samaa mieltä kuin kapteenikin ensi hetkinä: luulivat
+minua vähämiehiseksi. Siinä se nyt taas on se tottumuksen ja
+ennakkoluulojen valtava voima!
+
+Tuokion kuluttua haihtuivat kumminkin kaikki harhaluulot molemmin
+puolin. Vaimoni vaati vaan, ett'en minä enää milloinkaan lähtisi
+merille, mutta kova onni oli niin säätänyt, ett'ei hänen vaatimuksensa
+ajan pitkään kumminkaan tullut täytetyksi.
+
+Tähän toki tällä kertaa jutelmani päättyköön.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Gulliverin matkat kaukaisilla mailla, by 
+Jonathan Swift
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44892 ***