Add files from ibiblio as of 2025-03-03 17:58:06HEADmain

3 files changed, 2724 insertions, 3107 deletions

diff --git a/44859-0.txt b/44859-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..13761d2
--- /dev/null
+++ b/44859-0.txt
@@ -0,0 +1,2724 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44859 ***
+
+KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA VI
+
+Kaarle X Kustaa
+
+
+Kirj.
+
+JULIUS KROHN
+
+
+
+Kansanvalistusseura, Helsinki, 1915.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Kaarle X Kustaa
+
+  1. Puolan sodan hankkeet.
+  2. Puolan valloitus.
+  3. Puolalaisten nousu.
+  4. Jaroslavin retki.
+  5. Arvi Wittenberg Varsovassa.
+  6. Arvi Wittenberg,
+  7. Varsovan tappelu.
+  8. Suomen rakuunat Puolassa.
+  9. Marssi Juutinmaalle.
+ 10. Retki Beltien yli ja Roskilden rauhansovinto.
+ 11. Olot Käkisalmen läänissä.
+ 12. Venäläisten hyökkäys maahan.
+ 13. Käkisalmen piiritys.
+ 14. Kustaa Eerikinpoika Horn Suomen kenraalikuvernöörinä.
+ 15. Kustaa Evertinpoika Horn.
+ 16. Suomen valtiollinen asema ja suomalaisuus 17:nnellä
+     vuosisadalla.
+ 17. Neljänneksen peruutus.
+ 18. Herman Fleming.
+ 19. Toinen sota Tanskaa vastaan.
+ 20. Kaarle X Kustaa.
+
+
+
+
+1. Puolan sodan hankkeet.
+
+
+Luopuessaan kruunusta oli Kristiina saanut säädyt suostumaan siihen,
+että hänen orpanansa, _Pfalz-Zweibrückenin herttua Kaarle Kustaa_,
+tulisi Ruotsin hallitsijaksi. Mutta huhu aiotusta vallanmuutoksesta
+antoi taas puolalaiselle Vaasa-suvun haaralle tilaisuuden tuomaan esiin
+vaatimuksiansa. Juhana Kasimirilta tuli lähettiläs Tukholmaan.
+"Herrani", julisti puolalainen, "on tosin saattanut kärsiä sitä, että
+niin läheinen sukulainen, kuin Kristiina, hallitsi oikeastaan hänelle
+itselleen tulevassa perintövaltakunnassa. Mutta sitä hän ei voi millään
+muotoa sallia, että ventovieras, joka vain äidin puolelta on Vaasan
+sukua, saisi Ruotsin kruunun." -- "No, hyvä sitten", vastasi Kristiina
+kylmäkiskoisesti, "orpanani tuokoon 30,000 kelpo vierastamiestä
+oikeutensa todistajiksi."
+
+Juhana Kasimir olikin ihan umpisokea ja mieletön, kun hän tällä
+hetkellä antoi sodan aihetta, johon nuori, maineenhaluinen Kaarle X oli
+hyvin halukas käymään kiinni ja joka myös oli varsin mieluinen suurelle
+osalle Ruotsin kansaa. Äskeiset suuret, loistavat voitot olivat
+vanhan viikinki-innon uudestaan sytyttäneet. Jo v. 1651, heti
+kolmekymmenvuotisen sodan loputtua, kirjoitti Ranskan lähettiläs
+Tukholmasta: "Täällä vaan arvellaan, ettei Ruotsi sodatta voi tulla
+toimeen. Kotiintulleet soturit, niin sanotaan, tuskin taipunevat
+kotimaansa tarjona olevaan lainkuriin ja köyhyyteen. Ja sitä paitsi ei
+olisikaan viisaasti tehty, jos annettaisiin Ruotsin ainoan voiman
+raueta. Sillä jos tämä nykyinen sotainen henki ja kunto kymmenenkin
+vuotisen rauhan kautta laimistuisi, niin Ruotsi, jossa ei kauppa eikä
+teollisuus kukoista, tulisi köyhäksi ja unohtuisi pois maailman
+huomiosta." -- Samat mielipiteet tulivat ilmi nytkin, kun
+valtaneuvoskunnassa Puolan loukkaava sanoma tuli puheeksi. "Sodan
+kautta", niin sanottiin, "on Ruotsi tuntemattomuuden pimeydestä
+kohonnut maineen loistoon; sodalla on tätä mainetta edelleenkin
+voimassa pidettävä. Pitkällisen[1] rauhan ja laiskan joutilaisuutemme
+vuoksi onkin se jo alkanut himmetä. Ja jos rauhaa vielä kauemmin
+kestää, tulee myös paras voimamme, sotaväki, pelkurimaiseksi ja
+kykenemättömäksi sodan vaivoja kestämään." Näin arvelivat useimmat;
+ainoastaan muutamat, niiden joukossa suomalainen Herman Fleming,
+tahtoivat, että rauha, jos mahdollista, säilytettäisiin. Suurempi
+erimielisyys sitä vastoin puhkesi ilmi, kun tuli puheeksi: _ketä
+vastaan_ sotaan ryhdyttäisiin. Muutamat arvelivat, että Tanska
+etupäässä olisi kukistettava, toiset katsoivat sodan Venäjää vastaan
+edullisemmaksi; mutta enemmistö päätti, että pitäisi Puolan kimppuun
+mennä. Siihen sitten myös valtiosäädyt suostuivat, vaikka varsinkin
+pappissääty ensiksi oli taipuvaisempi rauhaan.
+
+Silloinen hetki olikin erittäin sovelias hyökkäykseen Puolan kimppuun.
+Tämä onneton valtakunta oli jo useampia vuosia kuluttanut voimiansa
+Ukrainan kasakoita vastaan, jotka olivat nousseet kapinaan, ja nyt oli
+vielä mahtava Venäjäkin rikkonut rauhan, ottaen kasakat suojaansa.
+Keskenään eripuraiset, kuninkaaseensa tyytymättömät puolalaiset eivät
+kyenneet estämään tsaarin sotajoukkoja. Venäläiset parvet tulvivat
+kaikkien itäisten maakuntien yli. Näytti aivan siltä, kuin olisi Puolaa
+jo silloin kohtaava sen lopullinen surkea kohtalo.
+
+Tieto näistä seikoista oli tietysti suuresti kiihoittanut ruotsalaisten
+sotaintoa. Olihan muka toivoa varsin helpolla vaivalla saada joku osa
+noissa suurissa jakajaisissa. Paitsi sitä vaikutti myös pelko
+venäläisten liiasta menestyksestä. Piti estää, etteivät he saisi jotain
+Puolan rantamaakunnista omaksensa, joten he olisivat tulleet Ruotsin
+kilpaveljiksi Itämerellä. Asiain näin ollen, olivat kaikki puolalaisten
+yritykset saada kuninkaansa tyhmyys sovitetuksi aivan turhat. Ne
+onnistuivat sitä vähemmän, kun Juhana Kasimir yhä edelleenkin vielä
+lapsimaisella itsepintaisuudella piti kiinni turhista muodonasioista;
+esim. sinetissään käytti Ruotsin vaakunaa y.m.s.
+
+
+
+
+2. Puolan valloitus.
+
+
+Osa Ruotsin armeijaa, 17,000 miestä, seisoi jo valmiina Pommerissa
+sotamarski _Arvi Wittenbergin_ johdossa. He marssivat Puolan rajan yli
+heinäk. 9 p. 1655. Pari päivää myöhemmin tavattiin 15-20,000
+puolalaista pienen Ustzien kaupungin luona. Niiden voima oli siis
+vähintänsä yhtä suuri kuin tulijoitten, ja niiden asema lietteisen joen
+takana semmoinen, että olisi siinä voitu tehdä pitkällistä vastarintaa.
+Mutta sen sijaan tuli heti torvensoittaja Wittenbergin luo sovintoa
+tarjoamaan. Puolalaisten päälliköt olivat kuninkaaseensa tyytymättömät;
+siitä syystä he rikkoivat häpeällisesti uskollisuudenvalansa ja
+antoivat sotajoukkonsa sekä lähimmät kaksi maakuntaa miekan lyönnittä
+ruotsalaisten käsiin.
+
+Kuukautta myöhemmin saapui itse Kaarle X Puolaan, tuoden muassansa
+Ruotsista vielä 15,000 soturia. Hänellä oli siis nyt nuo "30,000
+vierastamiestä" koolla, joilla Kristiina oli uhannut hänen tulevan
+oikeuttansa todistamaan. Mutta näyttipä siltä, kuin ei olisikaan niitä
+tarvittu. Joka paikassa otettiin häntä vastaan kuin vapauttajaa, ei
+kuin vihollista. Aateli, sotaväki, kansa, kaikki kilpaa riensivät
+hänelle alamaisuuttansa tarjoamaan. Niin suuri oli puolalaisten
+tyytymättömyys, niin suuri pelko yhä edemmäksi tunkeutuvista
+venäläisistä. Millä sitä paitsi olisi tehty vastarintaa, kun maan
+vakinainen sotaväki, qvartianit, melkein kaikki olivat kaukana idässä
+sotimassa venäläisiä ja kasakoita vastaan.
+
+Hädissään nöyrtyi nyt viimeinkin Juhana Kasimir. Hän lähetti yhden
+kamariherransa lähenevää vihollista vastaan ja ilmoitti tahtovansa
+tulla ruotsalaisten leiriin rauhasta keskustelemaan. Mutta Kaarle X
+vastasi hymyillen: "Ei ole tarvis; kyllä minä sen vaivan aion itse
+säästää orpanaltani!" Hän riensikin nyt vielä kiireemmin edelleen, ja
+niin suuri oli hänen luottamuksensa puolalaisten eripuraisuuteen ja
+kykenemättömyyteen, että hän tällä pikamarssillansa vei mukanansa
+ainoastaan 3,000 ratsumiestä ja hiukan toistatuhatta jalkasoturia. Niin
+perin vähäisen voiman kanssa saapui hän yhtäkkiä Varsovan edustalle.
+Tähän kaupunkiin oli runsaasti varustettu kaikkia sotatarpeita; mutta
+paetessaan ei ollut Juhana Kasimir muistanut jättää sinne enempää kuin
+200 miestä. Nämät eivät yrittäneetkään vastarintaa, ja niin muodoin
+ratsasti Kaarle X elok. 30 p. 1655 kenenkään estämättä juhlallisesti
+Puolan pääkaupungin portista sisään.
+
+Sieltäkin hän taas pian kiirehti edemmäksi, sillä Wittenberg,
+jonka hän oli lähettänyt toisen sotajoukon kanssa Puolan kuningasta
+takaa-ajamaan, oli lähettänyt sanan, että puolalaisten voima hänelle
+yksinään oli liian suuri. Onnettoman Juhana Kasimirin ympärille oli nyt
+viimein kokoontunut noin 10,000 ratsumiestä, melkein kaikki
+aatelisherroja palvelijoineen. He olivat kuningattaren kehoituksista
+innostuneina vetäneet miekkansa tupesta ja kaikuvalla äänellä vannoneet
+viimeiseen hengenvetoonsa ja vereensä taistelevansa kuninkaan sekä
+hänen puolisonsa puolustukseksi. Tässä syttyi siten syysk. 6. p.
+ensimäinen vähän suurempi tappelu _Czarnovan_ luona. Päivä alkoi
+rankkasateella. Silloin tehtiin puolalaisten leirissä se ehdotus, että
+pitäisi käyttää tätä tilaisuutta hyväksensä ja turvaten vanhaan isien
+aseeseen, tuohon käyrään sapeliin, rynnätä Ruotsin väen päälle, joiden
+pyssyjen ja kanuunien sytyttimet nyt varmaan olivat sateesta kastuneet
+ja tulleet kelvottomiksi. Niinkuin tuuliaispää lensikin puolalainen
+ratsuväki vihollista kohti, tapansa mukaan huutaen täyttä kurkkua.
+Mutta Ruotsin kanuunat syöksivät sateesta huolimatta tulta vastaan, ja
+Ruotsin väki seisoi lujasti paikallaan, tuosta hirveästä huudosta ja
+hurjasta rynnäköstä säikähtymättä. Se masensi kerrassaan puolalaisten
+innon; he kääntyivät pakoon yhtä kiireesti kuin olivat tulleetkin,
+jättäen jälkeensä leirinsä kalleuksineen, varoineen sekä tuhatmäärän
+kumppaneitaan. Ruotsin sotavoimasta olivat tuskin muut kuin etujoukot
+edes saaneet tilaisuutta paljastaa miekkaansa.
+
+Vielä toisen samanlaisen kahakan perästä pakeni Juhana Kasimir pois
+valtakunnastaan. Nyt tuli sekasorto aivan yleiseksi. Lokak. 8 p., kaksi
+kuukautta sen jälkeen kuin Kaarle X oli astunut rajan yli, tuotiin
+hänelle Krakovan avaimet. Näin sai Puolan muinainen pääkaupunki ensi
+kerran 365:en vuoden jälkeen nähdä vihollisia muuriensa sisäpuolella.
+Nyt antautuivat myös vielä jalkeella olevat puolalaiset armeijat yksi
+toisensa jälkeen. Lokak. 28 p. toi Potocki viimeisen sotavoiman, 11,000
+qvartiania. Päälliköt lähenivät Kaarle X:ttä syvillä kumarruksilla
+ilmoittaen, että he tahtoivat antautua hänen suojansa alle, koska
+heidän oma kuninkaansa, maasta pakenemalla, oli heidät hyljännyt.
+Kummallisen vastakohdan muodosti tämä heidän nöyrä, alamainen
+käytöksensä heidän komeitten pukujensa rinnalla, jotka olivat kalliista
+turkiksista tehdyt ja kiilsivät, kimaltelivat hopeaa, kultaa sekä
+timantteja. Oudolta oli myös alussa Ruotsin sotureista näyttänyt
+puolalaisten paljaaksi ajettu pää, johon maan tavan mukaan vaan oli
+keskelle jätetty kaitainen tukkaviilake, joka ulottui kiirettä myöten
+hamaan niskaan asti.
+
+Näiden tässä kerrottujen seikkojen tapahtuessa piti kuninkaan käskystä
+vielä Liivinmaalta käsin kolmannen armeijan valloittaa Liettua sekä
+sitten Preussi, joka silloin oli osaksi Puolan vallan, osaksi
+lääniherruuden alla. Tämä Kaarle X:nnen tuuma ei kuitenkaan menestynyt
+niin hyvin kuin muut. Liivin armeija, enimmäksi osaksi suomalaisia,[2]
+ei karttunut 7,000 miestä suuremmaksi, nekin huonosti varustettuja.
+Paitsi sitä vanha sotamarski Kustaa Horn, jolle Liettuan valloitus oli
+uskottu, nahjusteli, niin että venäläiset kerkesivät ottaa enimmän osan
+sitä suuriruhtinaskuntaa valtaansa. Eivätpä toimet sittenkään käyneet
+paljoa paremmin, kun kuninkaan lanko Maunu Gabriel De la Gardie sai
+päällikkyyden. Vasta syksyllä myöhään saatiin pohjoisin osa Liettuan
+maata Ruotsin suojaan taipumaan, jonka jälkeen De la Gardie vei väkensä
+Preussinmaalle. Sinne oli sillä välin kuninkaan itsensä täytynyt mennä
+pääarmeijoinensa. Puolaan kuuluva osa Preussiä nyt valloitettiin, ja
+jouluk. 31 p. pakoitettiin myös Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik
+Wilhelm rupeamaan Ruotsin kruunun lääniläiseksi Itä-Preussin suhteen.
+
+
+
+
+3. Puolalaisten nousu.
+
+
+Niinkuin valtava myrsky oli Ruotsin sota kiitänyt onnettoman Puolan
+yli, vastustamattomasti kaataen kaikki edessään. Menestyksestä
+paisuneena mietti vain Kaarle Kustaa, mitä hän tuolla kukistuneella
+maalla nyt tekisi. Rantamaakunnat, Preussin ja Kuurinmaan, hän tahtoi
+yhdistää Ruotsin valtakuntaan. Toisia läänejä hän aikoi jakaa
+palkinnoksi tai antaa vaihtokaupalla liittolaisilleen. Itse Puolan
+pääosiakin hän näkyi haluavan sukunsa erityiseksi alusmaaksi; sillä hän
+vaati joka paikassa puolalaisilta uskollisuusvalaa sekä itselleen että
+myös perillisilleen. Tätä kaikkea tietysti eivät puolalaiset
+aatelisherrat voineet kärsiä. Heidän mielestään oli jo heikko Juhana
+Kasimirkin liian itsevaltainen; kuinka he nyt olisivat suostuneet
+todella itsevaltaiseen Kaarle Kustaasen, joka tahtoi hävittää heiltä
+heidän vapaan vaalioikeutensa, jopa paloittaa heidän maansakin! Vielä
+suurempi oli papiston ja ylimalkaan katolisen kansan viha maahan
+tulleita "vääräuskolaisia" vastaan, sillä Ruotsin kuninkaan väki teki
+usein pilkkaa puolalaisten kirkonmenoista ja ryösti heidän pyhiä
+paikkojansa. Kauhistuksella ja vimmalla olivat maan asukkaat nähneet
+vierasten sotamiesten sekä leirissä oleskelevien naisten kaduilla
+komeilevan kalleissa messupaidoissa tai pidoissaan juovan
+alttarikalkeista. Tähän tuli vielä lisäksi sotaväen, varsinkin
+saksalaisten palkkasoturien, ahneus ja irstaisuus, joita kuningas
+turhaan koetti hillitä. Hän ei voinut antaa heille säännöllisesti
+palkkaa, jonka tähden täytyi määrätä kullekin rykmentille joku
+maakunta, mistä se saisi itse ottaa elatuksensa. Arvattavasti he
+ottivat monta vertaa enemmän ja sortivat kansaa kauhealla tavalla.
+Eivätpä olleet päällikötkään parempia kuin rivisoturit; ainoa eroitus
+oli vain siinä, että edelliset riistivät suurempia summia.
+
+Viimein leimahti tämä kauan kytenyt vimma ilmituleen. Katolinen papisto
+vielä kiihoitti sitä sillä, että kielsi Herran ehtoollisen niiltä,
+jotka eivät luopuisi Ruotsin kuninkaasta. Joka paikassa ympäri maata
+nousi kansa aseihin, tappaen yksityisiä Ruotsin sotamiehiä tai
+erinäisiä pienempiä joukkoja, jotka sattuivat heidän käsiinsä. Vihan
+tulisuutta näytti tuo kuuluisaksi tullut Vielunin verisauna, jossa ei
+murhattu ainoastaan Ruotsin sotureita, vaan myös kaikki muut
+kaupungissa olevat muukalaiset, miehet, naiset ja lapset, jotka eivät
+puhuneet puolankieltä. Ruumiit viskattiin kaduille sikojen syödä, jotka
+sitten useampia päiviä herkuttelivat kauhealla tavalla. Kaarle X:nnen
+väki puolestaan kosti näitä töitä yhtä armottomasti, polttaen
+kaupungeita, kyliä sekä aatelishoveja, ja hakaten maahan asukkaita,
+huolimatta iästä tai sukupuolesta. Mahdoton olisi kertoa kaikkia tämän
+hirmuisen ajan erinäisiä verilöylyjä; ottakaamme vain joukosta vielä
+yksi, joka myös tiettävästi kohtasi suomalaisia. Liettuanmaahan jäänyt
+sotaväki oli menetellyt yhtä suurella varomattomuudella kuin
+kovuudella. Sotamiehet olivat mukavamman elannon tähden levinneet
+hajalleen ympäri koko maakuntaa. Suurissa kylissä, joissa oli 40-50
+taloa, majaili aina vain 5-6 huovia, ja nämät, vaikka he olivatkin näin
+vähälukuisia, harjoittivat kaikellaista väkivaltaa. Upseerit, joiden
+olisi pitänyt valvoa järjestystä, huvittelivat kaukana suuremmissa
+kaupungeissa. Tätä seikkaa käyttivät vimmastuneet liettualaiset
+hyväksensä. Yhtenä ja samana päivänä toukokuussa 1656 nousi koko
+maakunta, ja hajalliset soturit murhattiin hyvin monessa paikassa.
+Ruotsin armeija menetti täten 24 lippukuntaa, niiden joukossa myös
+kaksi suomalaista Karjalan ratsurykmentistä. Mutta pian kokosi De la
+Gardie tästä verisaunasta pelastuneet, sai vielä muualta apuväkeä ja
+marssi kapinoitsijoita vastaan. Szawlen kylän luona tapahtui suurin
+kahakka. Liettualaisten ratsuväki, aatelisherrat palvelijoineen,
+pakenivat vähäisen vastarinnan jälkeen, ja näin jäivät nyt
+talonpoikaraukat, jotka olivat jalkaväkenä, kokonaan voittajien
+armoille tai, pikemmin sanoen, armottomuudelle alttiiksi. Peloissaan
+viskasivat onnettomat pois viikatteensa ja nuijansa, jotka heillä
+olivat aseina; mutta ei sekään auttanut. Ruotsin soturit hakkasivat
+kuitenkin siitä huolimatta päälle, ja tappoivat viimeiseen mieheen
+useampia tuhansia, aivan kuin susi turvattomia lampaita.
+
+
+
+
+4. Jaroslavin retki.
+
+
+Tieto puolalaisten yleisestä noususta tapasi Kaarle X:nnen juuri
+silloin, kun hän jo luuli hankkeensa täydellisesti onnistuneeksi.
+Vimmastuneena päätti hän heti lähteä "uskollisuusvalan rikkojia"
+kukistamaan. Useimmat hänen sotaherroistansa tosin kiivaasti epäsivät.
+Heidän mielestään oli varsinainen Puola, josta ei kuitenkaan voinut
+olla pysyväistä hyötyä Ruotsille, jätettävä rauhaan, ja ainoastaan
+Preussin omistus vahvistettava Danzigin valloituksella. Mutta
+kuningasta viekoitteli puoleensa tuon suuremman sodan maine ja kunnia.
+Hän jätti ainoastaan muutamia tuhansia miehiä Preussinmaalle ja vei
+enimmän osan käsillä olevia voimiansa eteläänpäin.
+
+Alussa seurasi häntä nytkin entinen onnensa. Tammik. 17 p. 1656
+oli Kaarle X alkanut marssinsa, helmikuun 8 p. hän jo seisoi
+Keski-Puolassa, Veiksel-joen takana. Tällä nopeudellaan saavutti hän
+_Golombon_ luona puolalaisten parhaan sotapäällikön Czarnezkin.
+Kuninkaalla ei tosin ollut enempää kuin 5,000 miestä luonansa; muu
+voima oli pitkästä väkimarssista uupuneena jäänyt pitkin tietä
+jäljelle. Mutta sittenkin hyökättiin pelkäämättä näiden nyt viimein
+seisahtuneiden 8-12,000 vihollisen kimppuun. Erittäin suurena apuna
+voiton saamiseen olivat tässä tilaisuudessa Suomen ratsumiehet. Turun
+ja Uudenmaan rykmentit, jotka seisoivat oikean kyljen äärimäisenä
+joukkona, hakkasivat puolalaisten rivejä semmoisella vauhdilla, että
+nämät, vain yhden laukauksen ammuttuaan, heti hajosivat.
+
+Tämän jälkeen Czarnezki ei enää uskaltanut moneen aikaan yrittääkään
+suurempaa tappelua. Mutta hän ryhtyi nyt toiseen sotatapaan, joka oli
+tulokkaille paljoa vaarallisempi. Hän vetäytyi vain aina ylöspäin,
+houkutellen Kaarle X:ttä yhä enemmän etelään. Sillä välin hänen
+partioparvensa sääskien tavalla lakkaamatta liehuivat Ruotsin armeijan
+ympärillä, yöt päivät häiriten marssia pienillä kahakoilla, ja
+talonpoikien avulla hakaten maahan pienempiä osastoja, jotka erosivat
+pääjoukosta muonan hankkimisen vuoksi tai saaliin halusta. Näissä
+alinomaisissa taisteluissa väheni Kaarle X:nnen armeija pian sangen
+tuntuvasti. Vielä enemmän väkeä surmasi pakkanen ja nälkä sekä niiden
+tuottamat taudit tällä vaivalloisella talvisella retkellä. Paitsi sitä
+luopuivat tähän asti vielä myötäseuranneet puolalaiset vähäväliä suurin
+joukoin. Viikkokautta Golombon voiton jälkeen esim. jo katosi
+Koniezpolski, suurin osa qvartianeja kanssaan.
+
+Keskipaikoilla maaliskuuta oli siten Kaarle X joutunut _Jaroslavin_
+kaupunkiin Galitsiaan, melkein Puolan eteläiselle rajalle asti. Pakko
+oli nyt ruveta ajattelemaan kääntymistä. Armeija oli huvennut
+8,000:ksi mieheksi, ja niissäkin oli vielä 3,000 noita qvartianeja,
+joihin ei voitu luottaa. Mutta paluumatkakin näytti kovin
+arveluttavalta. Varsovaan, lähimpään paikkaan, missä oli suurempi
+joukko omaa väkeä koossa, luettiin 80 peninkulmaa, ja kelirikko oli
+täällä etelässä jo tehnyt kaikki tiet pohjattomiksi. Suuremmat tykit ja
+enin osa sotatarvevaroja asetettiin tosin lotjiin ja lähetettiin
+mukavasti alas San-jokea pitkin. Mutta itse armeijan täytyi lähteä
+maitse kaalaamaan. Mitenkä se marssi joutui, sen voi arvata, kun
+tietää, että hevoset joka askeleella upposivat vatsaa, vaunut akselia
+myöten. Ensimäisenä päivänä, kun vielä voimat levähdyksen jälkeen
+olivat virkeät, kuljettiin näin kaksi peninkulmaa. Toisena päivänä
+poltettiin kaikki suinkin liikenevät kuormarattaat, monta sataa
+luvultansa, ja lisättiin hevoset tähteiksi jääneisiin; mutta sittenkään
+ei illalla päästy enempää kuin yksi ainoa peninkulma eteenpäin.
+
+Viikon perästä olivat tästä marssista niin ihmisten kuin hevosten
+voimat aivan lopussa, ja samassa myös viimeinenkin leipäpala syöty;
+täytyi siis kun täytyikin maalisk. 18 p. seisahtua pieneen _Niskowin_
+kaupunkiin. Enin osa ratsuväestä lähetettiin täältä muonaa hankkimaan.
+Tämän seikan käytti aina valpas Czarnezki heti suurempaan hyökkäykseen.
+Arvaamatta hän tulla tuiskahti illan suussa läheisestä metsästä
+useampien tuhansien ratsumiesten kanssa, jotka melkein kaikki olivat
+aatelisherroja. Etuvahdit hakattiin maahan tai hajoitettiin niin äkkiä,
+että puolalaiset melkein yhdessä pakenijain kanssa kerkesivät leiriin.
+Täällä oli nyt jo tuho tulemaisillaan. Mutta Kaarle X, neuvokkaana
+kuten aina, ampui omin käsin kaksi tykinlaukausta, joka oli
+uloslähteneitten kanssa sovittu merkki. Samassa hän, niin kiireesti
+kuin mahdollista, kokosi leirissä olevan jalkaväkensä ja teki sillä
+vastarintaa viholliselle. Eipä aikaakaan, niin jo läheni nopea
+hevoskavioin kopina ja tuttu huuto: "Hakkaa päälle!" Turun ja Uudenmaan
+ratsumiehet Hornin ja Kurckin johtamina olivat ensiksi kuulleet
+hätämerkin ja karauttivat täyttä vauhtia avuksi. Heidän etupäähänsä
+kävi nyt itse kuningas ja hyökkäsi vihollisen kimppuun niin ankarasti,
+että sai hänet pakoon käännetyksi. Hetken perästä ilmaantui muukin
+partiolle lähtenyt ratsuväki, joiden avulla lähdettiin pakenijoita
+takaa ajamaan. Mutta Czarnezki oli asettanut metsään parituhatta
+pyssyllä varustettua talonpoikaa, jotka ampumisellansa estivät Ruotsin
+väkeä. Täten pelastui Czarnezki ja enin osa hänen huovejansa;
+ainoastaan muutamia lippukuntia saatiin vangiksi.
+
+Nyt oli siis onnellisesti päästy siitä hädästä, mutta tämä tulinen
+tappelu, samaten kuin myös edellinen vaikea marssi, olivat taas
+suuresti vähentäneet Kaarle X:nnen armeijan lukumäärää. Seuraavana yönä
+katosivat myös viimeisetkin qvartianit Sapiehan johdolla. Hän olikin
+vain siksi pysynyt tähän asti, että saisi tarkan tiedon kaikista
+kuninkaan aikomuksista ja voisi ystävällisen opastuksen varjolla johtaa
+Ruotsin väen umpisoppeen. Nyt oli Kaarle X miehineen siinä niemessä,
+jossa San- ja Veiksel-joki yhtyvät. Takaa Czarnezkin joukot seurasivat
+heitä; edessä oli kummankin joen takana suuri puolalainen armeija
+ylipääsöä estämässä.
+
+Tänne tullessaan oli Ruotsin kuninkaalle ilmoitettu, että _Sandomirin_
+linna molempien jokien yhtymäpaikassa vielä oli hänen väkensä käsissä.
+Sen suojassa hän siis toivoi voivansa siltaa rakentaa. Mutta paraikaa
+puolalaiset jo piirittivät Sandomiria ja silminnähtävää oli, ettei se
+enää kauan voisi kestää ylivoimaa vastaan. Senvuoksi lähetti nyt Kaarle
+X parisataa valittua miestä veneillä joen poikki. Nämät urhoot
+raivasivat itsellensä tien vihollisten läpi ja saattoivat linnaväen
+avulla enimmän osan Sandomirissä tallella olevia sotatarpeita kuninkaan
+luokse. Itse linnan he jättivät tyhjäksi. Mutta kun sitten puolalaiset
+täyttivät sen joukoillansa, kajahduttaen ilmaan riemuhuutojaan, kuului
+yhtäkkiä hirmuinen räjähdys. Komendantti oli lähtiessään sytyttänyt
+tulikivilangan, joka meni ruutikellariin; koko linna lensi ilmaan ja
+sen kanssa runsaasti 2,000 puolalaista.
+
+Tämä vihollisten suuri vahinko ei kuitenkaan parantanut Ruotsin
+armeijan tilaa; sillä nyt oli silta rakennettava ilman mitään suojaa,
+puolalaisten tulen alla. Se näytti mahdottomalta, ja ympäri Eurooppaa
+jo levisi sanoma, että Kaarle X:nnen sotajoukko oli hukassa, hän itse
+kaatunut. Mutta eipä olekaan onnen ohjat pahansuovien käsissä.
+Kuninkaan neuvokkaisuus ja hänen miestensä uljuus teki mahdottomankin
+mahdolliseksi. Kaarle X rakennutti sillan San-joen keskellä olevaan
+saareen, vei armeijansa illalla maalisk. 25 p. yli ja alkoi sitten
+kauhealla tykkitulella paukuttaa toista rantaa. Puolalaiset eivät
+voineet muuta arvata kuin että hän siten karkoittaa heidät pois
+rannalta ja sitten jatkaa siltaa. Mutta todenteolla oli kuningas
+lähettänyt 3-400 miestä veneillä toisesta kohtaa yli. Nämät ryntäsivät
+sitten toisella rannalla äkkiarvaamatta päälle niin ankaralla
+vauhdilla, että hämmästyneet puolalaiset, jotka eivät voineet
+aavistaakaan hyökkääjäin pientä lukumäärää, pakenivat hajallensa. Nyt
+saatiin yöllä silta täydessä rauhassa rakennetuksi ja seuraavana aamuna
+oli koko armeija päässyt toiselle rannalle. Huhtik. 5 p. se marssi
+onnellisesti Varsovan portista sisään.
+
+
+
+
+5. Arvi Wittenberg Varsovassa.
+
+
+Kuningas meni nyt taas Preussiin, jättäen Varsovan puolustuksen Arvi
+Wittenbergille 3,000:n valitun miehen kanssa. Tämä tehtävä vaatikin
+tavatonta miehen voimaa ja neroa. Heidän tuli pitää kurissa suuren,
+kansakkaan pääkaupungin asukkaita ja samassa pian myös tehdä
+vastarintaa ulkoa ahdistavalle monenvertaiselle viholliselle. Itsessään
+olisi jo ollut vaikea asia näin vähällä joukolla puolustaa niin avaria
+linnoituksia; mutta lisäksi vielä tuli, että nämät linnoitukset olivat
+aivan rappiolla; monessa paikassa oli rauenneita muureja vain häthätää
+paikattu puisella hakuliaidalla.
+
+Alussa toukokuuta 1656 sulki jo Sapieha liettualaisten kanssa kaupungin
+saarroksiin. Mutta rynnäköt eivät tahtoneet noilta säännölliseen
+taisteluun tottumattomilta piirittäjiltä onnistua; Ruotsin väen luodit
+kaasivat heitä joukoittain, kun he sikinsokin juoksivat valleja vasten.
+Wittenberg puolestaan rupesi nyt hyökkäämään ulos ja ahdistamaan
+piirittäjiä; eräässä semmoisessa tilaisuudessa oli liettualaisten
+päällikkö, joka makasi humalassa, melkein joutumaisillaan vangiksi
+omassa teltassaan. Viimein oli piirittäjillä suurempi pelko
+piiritetyistä kuin päinvastoin; liettualaiset vallittivat leirinsä niin
+vahvaksi kuin osasivat ja pysyivät enimmiten sen sisässä.
+
+Todella vaaralliseksi muuttui tämä leikki vasta silloin, kun itse
+kuningas Juhana Kasimir toukok. 19 p. tuli puolalaisen pääarmeijan
+kanssa. Noin 120,000 miestä oli nyt Varsovan ympärillä. Sittenkin antoi
+Wittenberg antaumiskehoitukseen kieltävän vastauksen. Turhat olivatkin
+kauan aikaa kaikki puolalaisten ponnistukset. Tietysti olisi
+vastarinta, yksi neljääkymmentä vastaan, ollut aivan mahdoton, jos
+piirittäjät olisivat ryhtyneet yleiseen rynnäkköön. Mutta Puolan
+kuningas ei tahtonut semmoista sallia; sillä hän pelkäsi täydestä
+syystä, että hänen omat hurjat kansalaisensa siinä tapauksessa peräti
+ryöstäisivät ja polttaisivat hänen rakkaan, kauniin pääkaupunkinsa.
+
+Näin oli jo kulunut neljä viikkoa. Kesäk. 19 p. lähetti kuningas taas
+Wittenbergille antautumiskäskyn: jollei nyt suostuttaisi, uhkasivat
+puolalaiset, etteivät he osoittaisi linnaväelle mitään armoa. -- "Armon
+osoituksesta ei tässä olekaan puhetta", tuli heille vastaukseksi.
+"Osoittakaa vain miehuuttanne, sillä me aiomme henkeen ja vereen
+puolustaa tätä linnaa, jonka kuninkaamme on meidän käsiimme uskonut!"
+Nyt suuttui Juhana Kasimir; hän sytytti kaikki ruutisuonet ja lähetti
+40,000 miestä suurelle rynnäkölle. Tämän hirveän ylivoiman onnistui
+viimein tunkeutua muurinrikkojen läpi muutamiin läheisiin taloihin.
+Mutta huone huoneelta, askel askeleelta täytyi heidän runsaalla
+verenvuodatuksella ostaa, ja monesti tapahtui, että sisäänpäässeet
+viholliset hakattiin kaikki maahan tai viskattiin jälleen ulos. Mutta
+mitäs siitä apua, kun yhä oli toisia tuhansia kaatuneitten takana!
+
+Näin riehui tulinen taistelu kello 5:stä aamulla aina iltapuoleen sinä
+kuuluisana päivänä kesäk. 20:na 1656. Viimein oli Ruotsin väki
+suurimmaksi osaksi kaatunut, mitkä kuolleina, mitkä haavoittuneina.
+Harvat vielä pystyssä seisovatkin olivat aivan uuvuksissa, koska he
+niin monta tuntia, minuuttiakaan levähtämättä, olivat olleet tulessa.
+Täytyi siis Wittenbergin viimein tarjota antautumista. Yhdeksi tunniksi
+keskeytettiin nyt tappelu ehtojen sovittelua varten. Mutta kun sen ajan
+kuluttua ei vielä antaumusta tullut toimeen, ryntäsi tottelematon
+puolalainen nostoväki, vasten kuninkaan kieltoa, uudestaan päälle.
+Wittenberg jäljellä olevan joukkonsa kanssa oli vetäytynyt erääsen
+luostariin. Sen muurien takana seisoivat he tihein, lujin rivein,
+valmiina ottamaan hengestänsä niin kalliin hinnan kuin mahdollista;
+sillä pelastuksesta ei voinut enää olla puhettakaan. Mutta juuri kun he
+olivat kukistumaisillaan, riensi sinne jalo Czarnezki, heidän parhain
+vastustajansa, säännöllisen sotavoimansa kanssa ja sai, vaikka suurella
+vaivalla, nostoväen hajoitetuksi. Antautumissovinto valmistui nyt
+piiritetyille erittäin edullisilla ehdoilla. Heidän piti saada vapaasti
+marssia pois aseineen, omine tavaroineen; ainoastaan puolalaisilta
+ryöstetty saalis piti jätettämän takaisin. Ulosmarssiessa ei heitä
+ollut enää enempää kuin 400 tervettä miestä; sairaita ja haavoitettuja
+oli sen lisäksi 1,400.
+
+Täydesti ei kuitenkaan pidetty noita piiritetyille annettuja lupauksia.
+Arvi Wittenbergiä katkerasti vihattiin koko Puolassa. Jo siinä
+julistuskirjeessä, jossa qvartianit selittivät ja puolustavat
+luopumustansa Ruotsin kuninkaasta, oli erittäin ollut puhe
+Wittenbergistä, tuosta "syntyänsä suomalaisesta", joka oli muka Kaarle
+X:nnen ahneuden ja väkivaltaisuuden "sovelias välikappale". Krakovassa
+oli näet porvaristo rukoillut häntä hankkimaan heille helpoitusta
+Kaarle X:nnen määräämästä suuresta pakkoverosta, 60,000 guldenista, ja
+siitä tarjonnut hänelle lahjaksi 30,000. Wittenberg olikin ottanut
+lahjan vastaan, mutta sitten kuitenkin armahtamatta koonnut myös
+kuninkaansa koko vaatimuksen sisään. Paitsi sitä hän oli, niin
+valitettiin, monessa paikassa ryöstänyt ja hävittänyt kirkkoja sekä
+luostareita, vieläpä haudoistakin riistänyt ruumiitten koristukset.
+Kaikki nämät kanteet toivat nyt puolalaiset uudestaan esille, ynnä
+vielä lisäksi sen perättömänkin syytöksen, että hän muka oli Kaarle
+X:nnen houkutellut tähän sotaan. Näin syytti koko Puolan armeija hetki
+hetkeltä yhä vimmatummin, uhaten itse kuningastansa, jos hän päästäisi
+semmoisen miehen rankaisematta lähtemään. Seurauksena oli viimein se,
+että säikähtynyt Juhana Kasimir rikkoi sanansa. Arvi Wittenberg vietiin
+muitten korkeampien upseerien kanssa vankeuteen Zamoiskin linnaan,
+jossa hän seuraavana vuonna kuoli.
+
+
+
+
+6. Arvi Wittenberg.
+
+
+Tämä mainio, niin suuresti kunnioitettu ja niin tulisesti vihattu herra
+oli, niinkuin jo sanottu, Suomesta kotoisin. Hänen isänsä oli
+Savonlinnan läänin maaherra, sittemmin Turun hovioikeuden assessori
+Hannu Wittenberg l. Wirtemberg, alkuaan saksalaista sukua. Pojan
+syntymävuotta ei tiedetä, mutta luultavasti hän tuli maailmaan
+1600-luvun alkuvuosina, koska hän jo 1622 meni sotapalvelukseen. Kustaa
+Aadolfin puolalaissotaan hän kapteenina otti osaa.
+
+Korkeampaan arvoon, suurempaan maineeseen hän kohosi sitten
+kolmekymmenvuotisessa sodassa. Ensi kertaa mainittiin häntä v. 1630
+ennen kerrotussa Hamelnin tappelussa, jossa hän eversti Stålhandsken
+ylipäällikkönä ollessa johti suomalaisia. Turmiollisella Nördlingenin
+tantereella hän joutui vangiksi, mutta pääsi vaihtokaupassa jälleen
+vapaaksi ja tuli Banérin armeijaan. Näin sai hän tilaisuuden osoittaa
+miehuuttansa ja kostaa vangitsemisensa Wittstockin voitolla. Hänen
+maineensa kasvoi täten vuosi vuodelta ja hänelle jo alettiin antaa
+pieniä sotajoukkoja erinänsä johdettaviksi.
+
+V. 1640, niinkuin tiedämme, kuoli Banér ja valittiin kolme
+alipäällikköä, yksi armeijan kustakin kansallisuudesta, väliaikaisiksi
+johtajiksi. Kullakin oli vuoronsa. Suomalaisten edustajan Wittenbergin
+käsissä oli komento sinä päivänä, jolloin katolinen sotavoima
+äkkiarvaamatta hyökkäsi päälle, mutta aiottu teloitus muuttui
+ruotsalaisten ja suomalaisten urhouden kautta loistavaksi voitoksi.
+
+Torstenssonin ylipäällikkyyden alaisena johti sitten Wittenberg oikean
+kyljen etumaisen rivin ratsuväkeä toisessa Leipzigin tappelussa 1642 ja
+oli suomalaisten ratsumiestensä kanssa suurena apuna voiton saamisessa.
+Torstenssonin pitkillä, kuuluisilla retkillä Itävallan sydänmaihin
+saakka oli hyvin usein Wittenberg edeltä rientävien etujoukkojen
+päällikkönä. Tanskan sodassa komensi hän yhtä noista kolmesta
+osastosta, joihin jaettuna Ruotsin armeija marssi maahan. Senjälkeen
+hän seurasi taas Torstenssonia Bööminmaalle. Suuressa Jankovitzin
+tappelussa hän johti ratsuväen kenraalina koko oikeanpuolista kylkeä,
+hajoitti vihollisen rakuunat ja valmisti näin voiton. Wittenberg
+etujoukkonsa kanssa se sitten oli, joka eteni Tonavan sillalle asti
+likelle Wieniä.
+
+Kun Torstensson alkoi tulla kovin kivulloiseksi ja hänen seuraajaansa
+ruvettiin ajattelemaan, tuli myös Wittenberg puheeksi. Mutta tuohon
+tärkeään ylipäällikön virkaan ei katsottu häntä kuitenkaan kykeneväksi.
+Hänen näet kyllä myönnettiin olevan "kelpo ratsumiehen", vaan ei
+katsottu hänellä olevan "tarpeeksi älyä hoitaakseen niin suurta asiaa".
+Hän sai siis ylikomennon v. 1645 ainoastaan väliaikaisesti, siksi
+kunnes Wrangel joutuisi. Seuraavina vuosina hän nyt välistä soti tämän
+herran välittömän johdon alla, välistä myös itsenäisesti eri joukon
+päällikkönä Silesiassa sekä Moraviassa. Vielä sodan viimeisissäkin
+leimauksissa Pragin ympäristössä oli Wittenberg osallisena. Lopussa
+elokuuta 1648 hän valloitti Taborin kaupungin, josta saatiin
+summattomia saaliita; sillä paikan vahvuuteen luottaen oli koko tienoo
+vienyt sinne parhaat tavaransa talteen.
+
+Rauhan tultua palkitsi Kristiina, joka Wittenbergille oli hyvin
+suosiollinen, häntä monella tavalla. Hän sai 15,000 riksiä Ruotsille
+rauhan sovinnossa määrätyistä korvausrahoista. Myöskin hän tehtiin
+valtakunnan tykistönpäälliköksi. V. 1650 hän korotettiin vapaaherraksi,
+jommoisena hän sai 110 taloa Loimaan pitäjässä. Samana vuonna hänelle
+suotiin valtaneuvoksen arvo, ja vielä ennenkuin hän vapaaherrana oli
+astunutkaan paikalleen ritarihuoneeseen, tuli hän jo v. 1652 kreiviksi.
+Kreivikunnaksi määrättiin Parikkalan ja Uukuniemen pitäjät.
+
+Näiden lahjoitusten, niinkuin myös sodasta saatujen summattomien
+saalisten kautta oli Wittenberg tullut hyvin rikkaaksi mieheksi. Hyvin
+kannatti hänen siis pitää semmoisia pitoja kuin esim. Kristiinan
+kruunauksen kunniaksi, jolloin hän muun muassa poltatti koko kolme
+tuntia kestävän ilotulituksen loistavan linnan muodossa.
+
+Vielä suurempaa suosiota kuin Kristiina osoitti hänelle sitten Kaarle
+X. Tämä kuningas oli nuorena prinssinä jonkun aikaa opiskellut
+sotataitoa Wittenbergin johdolla. Sitten sodan jälkeen oli Wittenberg
+ollut avullisena niissä salahankkeissa, joilla Kaarle valmisteli
+itsellensä tietä valtaistuimelle. Hänen elämänsä loppuvuodet ja
+osanotto Puolan sotaan sotamarskina ovat jo kerrotut. Siinä, niinkuin
+näimme, hänen maineensa soturina tuli vielä loistavammaksi, vaikka hän
+valitettavasti taas ihmisenä tahrasi sen pahasti osoittamalla
+rahanhimoa ja pitämättä mitään pyhänä. Hän oli täydellinen
+kolmekymmenvuotisen sodan sankarien perikuva.
+
+
+
+
+7. Varsovan tappelu.
+
+
+Näin oli nyt Ruotsin väen täytynyt vetäytyä pois melkein koko Puolasta.
+Jopa läheni Juhana Kasimir myös Preussia kohti, riistääksensä senkin
+maakunnan jälleen kiistaveljensä käsistä. Hänen sotajoukkonsa oli
+ylenmäärin suuri, niinkuin sanottiin, toista sataatuhatta. Hänen omien
+puolalaistensa ja liettualaistensa lisäksi oli näet vielä saapunut
+muutamia kymmeniätuhansia tatarilaisia. Samassa alkoi toiseltakin
+haaralta sota uhata Ruotsin valtaa. Venäläiset, jotka kadehtivat
+naapurinsa menestystä, sopivat nyt puolalaisten kanssa ja
+varustautuivat ryntäämään Liivin- sekä Suomenmaahan. Asiain näin ollen
+täytyi Kaarle X:nnen solmia uusi liitto Brandenburgin vaaliruhtinaan
+kanssa; hän lupasi useampia Puolan läänejä, jos saisi avukseen tämän
+herran kelvollisen armeijan.
+
+Yhdistyneet sotajoukot, 22,000 miestä luvultansa, marssivat sitten
+nopeasti Varsovaa kohti. Täällä odotti heitä Juhana Kasimir ylpeänä,
+luottaen summattomaan ylivoimaansa. "Ruotsalaiset", sanoi hän, "syötän
+aamupalaksi tatarilaisilleni, ja vaaliruhtinaan panen semmoiseen
+paikkaan, mihin ei päivä paista eikä kuu kumota!" -- Puolalaiset
+aatelisherrat puolestaan huusivat huikeasti, uhaten paljaalla
+piiskallakin ajavansa muukalaiset karkuun.
+
+Heinäk. 18 p. 1656 saapuivat liittolaiset Pragan, Varsovan etukaupungin
+edustalle. He järjestivät sotarintamansa sillä lailla, että Ruotsin
+ratsuväki oli oikealla kyljellä, Brandenburgin sekä muutamat
+ruotsalaiset apujoukot vasemmalla. Keskustana oli tavan mukaan
+jalkaväki. Sinä päivänä ei päässyt taistelu muuta kuin vähän alulle,
+ennenkuin iltahämärä jo teki kahakasta lopun. Yöllä koko Puolan
+pääarmeija, joka majaili itse kaupungissa, joen takana, tuli Pragaan
+liettualaisten avuksi. Sen vuoksi epäili vaaliruhtinas, samoinkuin myös
+useat sotapäälliköistä, ryhtyä taisteluun. Eihän, arvelivat he, yhden
+ollut mahdollista tapella viittä vastaan. Mutta Kaarle X ei ollut siitä
+milläänkään. "Soisinpa vaan", sanoi hän, "että olisivat kaikki
+viholliseni nyt täällä, jotta saisin ne yhdellä yrittämällä perin
+kukistetuiksi."
+
+Seuraava päivä alkoi uskaliaalla asemanmuutoksella. Kaarle X oli
+havainnut, että ensimäinen ahdas asema oli haitallinen: hän päätti siis
+vihollisen silmien edessä muuttaa toiseen paikkaan. Hän marssi oman
+väkensä kanssa vaaliruhtinaan kyljen taakse ja asettautui sen
+vasemmalle puolelle, jonka jälkeen koko sotarinta kääntyi, niin että se
+viimein seisoi suorassa kulmassa entiseen asemaansa nähden. Täten
+päästiin avarammalle tantereelle; sitä paitsi saatiin myös tuuli omalle
+puolelle, joka nyt ajoi tomun ja savun puolalaisten silmiin. Mutta
+joskin tämä liikunto saattoi olla edullinen, niin olisi se myös voinut
+olla vaarallinen, jos puolalaiset vaan olisivat osanneet karata päälle
+niinkauan kuin sotarinta marssin tähden oli rikottu. He pysyivät
+kuitenkin vielä alallaan; ainoastaan 6,000 tataria kiersi metsän kautta
+ja ryntäsi armeijan selkään, mutta ajettiin heti takaisin.
+
+Ankarampia hyökkäyksiä tapahtui vasta silloin, kun jo asemanmuutos oli
+tapahtunut. Tuhat husaaria, Puolan kuningattaren henkivartijarykmentti,
+sekä 4,000 qvartiania karkasi vasemman kyljen kimppuun. Niin tulinen
+oli heidän rynnäkkönsä, että he mursivat ensimäisen sotarinnan läpi.
+Mutta toinen rivi, jossa mainitaan erittäin Suomen rakuunia Behrendsin
+johdolla, ajoi heidät vielä suuremmalla vauhdilla kotiinsa. Samalla
+aikaa piti 10,000:n tatarin takaa käydä Ruotsin väen kimppuun. Mutta he
+olivat myöhästyneet kiertomatkallaan, niin että nuoliansa tuiskutellen
+tulivat vasta perille, kun edellinen rynnäkkö oli loppunut. Kuningas
+käänsi nyt kolmannen sotarintansa, johon myös Uudenmaan ratsumiehet
+kuuluivat, heihin päin, eikä aikaakaan, niin he olivat hajoitetut ja
+ajetut sillä puolella oleviin suuriin soihin, joihin hyvin suuri joukko
+heistä hukkui.
+
+Kolmantena päivänä, heinäk. 20:na, aamulla tuli viimein liittolaisten
+vuoro käydä rynnäkölle. Puolalaisilla oli etuvahtinsa suuressa
+metsässä, johon he olivat kaataneet murroksia sekä laittaneet
+rintavarustuksia. Sinne lähetti Kaarle X nyt 1,200 valittua
+jalkasoturia ynnä Uudenmaan ratsurykmentin. Heidän hyökkäyksensä oli
+niin ankara, etteivät puolalaiset sitä kauan kestäneet. Sen nähtyään
+pani kuningas muunkin väkensä liikkeelle, ja vaaliruhtinas joukkoinensa
+valloitti edessään olevan puolalaisen patterin, joka oli jäänyt
+vartijoitta. Nyt piti rynnättämän puolalaisten vallitettua leiriä
+vastaan; mutta kun sinne tultiin, ei näkynytkään enää vihollisia.
+Puolalaisten jalkaväki oli paksun tomun peitossa paennut toiselle
+puolelle Weikseliä ja polttanut sillan. Tälle puolen jäänyt ratsuväki
+ajaa karautti paraikaa syrjään, etsien pääsöpaikkaa, ja pelastuikin
+suurimmaksi osaksi hevostensa nopeuden avulla. Tästä seurasi, ettei
+Varsovan tappelu ylimalkaan maksanut kovin paljon verta. Liittolaiset
+eivät kuulu menettäneen enempää kuin vain muutamia satoja miehiä,
+voitetut noin 8,000.
+
+Toiselta puolen ei hyötykään voitosta ollut kovin suuri, huolimatta
+siitä että se ensin oli niin loistavalta näyttänyt. Vaaliruhtinaalla ei
+ollut halua auttaa Kaarle X:ttä liian mahtavaksi; hän ei suostunut
+marssimaan edemmäksi. Puolalaiset, jotka olivat pikemmin hajoitetut
+kuin kukistetut, kokoontuivat siis pian jälleen yhtä suuriin
+joukkoihin.
+
+Vielä kerran yritti sitten Kaarle X valloittaa Puolaa uuden
+liittolaisen kanssa. Hän kutsui alussa vuotta 1657 maahan
+Transsilvanian ruhtinaan Rakoczyn, luvaten muutamia Puolan läänejä
+avusta. Tämä herra tulikin 24,000:n unkarilaisen ja 38,000:n kasakan
+kanssa. Mutta hänen sotajoukkonsa, vaikka ne olivat suuret ja
+komeasti varustetut, olivat kuitenkin vielä kelvottomammat ja
+harjaantumattomammat kuin puolalaiset. He eivät uskaltaneet liikahtaa
+minnekään, jollei heillä ollut ainakin muutamia tuhansia Kaarle
+kuninkaan ratsumiehiä turvanansa. Paitsi sitä vallitsi myös suuri
+eripuraisuus Rakoczyn oman väen ja kasakkain välillä. Kasakat eivät
+kärsineet unkarilaisia, mutta ruotsalaisia ja suomalaisia he nimittivät
+rakkaiksi veljiksensä, anteliaasti kestitellen heitä ruoalla sekä
+juomalla.
+
+Kun Kaarle X viimein, niinkuin vasta saamme nähdä, läksi uuteen sotaan
+Tanskaa vastaan, valloittivat puolalaiset, joille myös sitä paitsi
+itävaltalainen armeija tuli avuksi, vähitellen kaikki menetetyt
+alusmaansa takaisin.
+
+
+
+
+8. Suomen rakuunat Puolassa.
+
+
+Näillä ylläkerrotuilla Kaarle X:nnen mainehikkailla retkillä
+ei ollut kovin paljon suomalaisia osallisena. De la Gardien kanssa
+tullut väki lähetettiin sangen pian suurimmaksi osakseen takaisin
+Liivinmaalle. Puolassa pysyivät ainoastaan toinen puoli Porin ja Savon
+jalkarykmenttejä, Turun ja Uudenmaan ratsumiehet sekä Suomen rakuunat.
+Alkuaankaan ei ollut siis Puolan sodassa meidän miehiämme enemmän kuin
+1,000 jalkasoturia ja 3,000 ratsumiestä. Mutta tämä vähäinen joukko
+osasi kuitenkin melkoisesti kartuttaa suomalaisille sotureille
+kolmekymmenvuotisessa sodassa tullutta loistavaa mainetta.
+
+Suomalaista jalkaväkeään ei Kaarle X yhtään kertaa vienyt kanssansa
+pitemmille retkille. Se sai, oltuansa heti alussa avullisena Preussin
+valloituksessa, jäädä paikoilleen sen maakunnan puolustukseksi. Jääden
+siten sodan päätapauksista syrjään, eivät porilaiset ja savolaiset
+tulleetkaan mainituiksi sen ajan historioissa. Ainoastaan yksi ainoa
+pieni tapaus -- kuitenkin sangen omituinen -- on säilynyt muistossa.
+Danzigin kaupungista, jota Ruotsin väki piti saarroksissa, ryntäsi
+tammik. 14 p. 1657 jommoinenkin partiojoukko ulos. He tahtoivat
+valloittaa takaisin pienen Grebbinin linnan, josta heille muonan
+hankkimisessa oli suurta haittaa. Grebbinissä ei ollut enempää
+sotaväkeä kuin vain 60 suomalaista. Puolalaiset siis luulivat saavansa
+linnan miekan lyönnittä, ainoastaan osoittamalla, miten turha
+vastarinnan yritys heidän suurta ylivoimaansa vastaan olisi.
+
+Mutta kas suomalaisilla oli kova pää semmoisia epäkunniallisia
+ehdotuksia ymmärtämään; he vastasivat kieltävästi. Puolalaiset
+alottivat silloin ankaran tykkitulen ja yrittivät myös väkirynnäköitä
+kerta toisensa perästä. Mutta kauan aikaa heidän yrityksensä olivat
+aivan turhat. Selvään näkyi, kertoo senaikuinen taikauskoinen
+historioitsija, että nuo suomalaiset kaikki olivat _noiduttuja miehiä_
+(feste Leute), joihin eivät luodit voineet pystyä. Lopulla pääsivät
+tietysti puolalaiset sittenkin vallin yli, heidän joukkonsa kun oli
+niin paljoa suurempi. Mutta itsepäiset suomalaiset eivät nytkään
+huolineet heille uudestaan tarjotusta armosta. He taistelivat
+menestyksen toivottakin yhä edelleen, kunnes melkein viimeiseen mieheen
+asti olivat saaneet surmansa. Vangeiksi ei joutunut paitsi upseereja
+muuta kuin 4 miestä.
+
+Uudenmaan ja Turun ratsuväen osanotosta melkein kaikkiin Kaarle X:nnen
+moniin retkiin Puolan halki on jo kyllin kerrottu.[3] Otamme siis nyt
+enää vain puheeksi _Suomen rakuunat_, jotka kenties kaikista enimmin
+tekivät tässä sodassa kansamme nimen kuuluisaksi.
+
+Toinen puoli tätä rykmenttiä oli, niinkuin tiedämme, jo Wittenbergin
+kanssa marssinut Puolan rajan yli. Nämät 500 miestä olivat sitten
+ainoat suomalaiset, jotka seurasivat kuningasta hänen ensimäisellä
+loistavalla voittoretkellänsä.
+
+Kun sitten toinenkin puoli De la Gardien armeijan kanssa oli lisään
+saapunut, auttoivat Suomen rakuunat uljaasti Preussin valloittamista.
+Danzigin saartamisen aikana esim. lähetettiin heidät everstinsä _Fabian
+Behrendsin_ johdolla Dirschaun kaupunkia vastaan. Rakuunoita, jotka
+olivat harjoitetut tilaisuuden mukaan vuoroin ratsain, vuoroin
+jalkaisin sotimaan, sopi näet myös käyttää piiritystöihin. Etukaupungin
+he saivatkin heti ensirynnäköllä valtaansa ja torjuivat sitten lujasti
+piiritettyjen uloskarkausyrityksiä. Pian huomasivat puolalaiset
+viisaimmaksi ruveta rauhan hieromiseen. Komentaja itse tuli ulos
+antaumusehdoista keskustelemaan. Niistä ei kuitenkaan voitu sopia,
+jonka tähden hän palasi jälleen kotia. Mutta hänen tietämättänsä oli
+kuitenkin tämän keskustelun johdosta linnan kohtalo tullut päätetyksi.
+Eräs Ruotsin upseeri oli näet kiivaan keskustelun aikana sukkelasti
+onkinut kaupunginavaimen komentajan taskusta. Sillä avasivat sitten
+Suomen rakuunat hiljaa portin samana iltana, jolloin puolalaiset,
+mitään pahaa aavistamatta, paraikaa viettivät jouluaattoansa. Tietysti
+ei kestänyt kauaakaan, ennenkuin hämmästyneet viholliset heittivät pois
+aseensa. -- Kohta sen jälkeen hyökkäsi Behrends partion kimppuun, joka
+Danzigista tuli Dirschaun avuksi, arvaamatta, että linna jo oli
+valloitettu. Puolalaiset joutuivat hämmästyksiin ja häiriöön, kun
+omaksi väeksi luullut äkkiä ryntäsivät heidän päälleen. Suuri osa
+hakattiin maahan; mutta sitten myös Suomen miehet kärsivät tuntuvaa
+mieshukkaa, kun he kiihkoissaan ajoivat pakenijoita kovin kauas takaa
+ja joutuivat Danzigin kanuunien tulen alle.
+
+Jaroslavin retkessä eivät meidän rakuunamme olleet osallisina; heidät
+oli jätetty Varsovaan. Mutta kun sitten kuningas paluumatkallaan oli
+joutunut umpisoppeen Sandomirin kohdalla, lähetettiin täältä 3-4,000
+ratsumiestä, niiden parissa myös Behrendsin joukko, avuksi. Tämä retki
+päättyi sangen surkealla tavalla, mutta suomalaisille se sittenkin taas
+tuotti uutta loistavaa mainetta. Matkan varrella saatiin näet se tieto,
+että kuningas oli jo päässyt satimesta, vaan että Czarnezki, nähtyään
+hankkeensa menneen siellä tyhjäksi, riensi nyt tätä pienempää joukkoa
+vastaan 12,000:n miehensä kanssa. Ruotsin väki kääntyi jälleen
+Varsovaan päin; mutta paluumatka ei käynyt kyllin nopeasti. Erittäin
+kuuluvat Suomen rakuunat vitkastelleen, lieneekö siihen sitten ollut
+syynä kansamme luonteenomainen hitaisuus, vai se tieto, että ennenkin
+oli tultu toimeen ylivoiman kanssa. Näin sai Czarnezki huhtik. 7 p.
+Varkan luona retkikunnan saavutetuksi ja kaksituntisen ankaran
+taistelun jälkeen oli täydellinen voitto hänen käsissänsä. Ainoastaan
+muutamat sadat noista 3,000:sta ratsumiehestä pääsivät suoraa tietä
+Varsovaan. Suuri osa hakattiin maahan, ja tähteet hajosivat,
+piileskellen metsissä ja korvissa, kunnes he myöhemmin saivat
+tilaisuuden yhtyä rykmenttiensä kanssa. Itse päällikkö, Badin
+markkreivi, Kaarle X:nnen lanko, vetäytyi 100:n Suomen rakuunan kanssa
+läheiseen Czierskovin aateliskartanoon, jonka he vahvistivat, niin
+hyvin kuin kerkesivät. Tässä he nyt pitivät kaksi vuorokautta puoliansa
+kokonaista puolalaista armeijaa vastaan, jolla ei luultavasti
+kuitenkaan ollut kanuunia muassansa. Useammat kerrat kehoitti Czarnezki
+Suomen poikia antautumaan, luvaten suuret pestit, jos he tahtoisivat
+ruveta Puolan kuninkaan palvelukseen. Mutta uskolliset suomalaiset
+vastasivat tuohon kullan tarjoamiseen ainoastaan lyijyllä. Vihdoin
+viimein, kun Kaarle X:nnen armeija lähestyi, täytyi puolalaisten tyhjin
+toimin lähteä, ja Suomen urhot saivat eheinä ja iloisina ratsastaa
+takaisin Varsovaan.
+
+Eikä aikaakaan, niin tuli taas tilaisuus maksaa puolalaisille Varkassa
+jäänyt velka. Kuningas ajoi nyt Czarnezkia takaa ja sai hänestä huhtik.
+27 p. 1656 Gnesenin seudulla loistavan voiton. Tämän valmistamisessa
+oli Suomen rakuunillakin ollut suuri osa. Heidät oli parin muun
+ratsurykmentin kanssa lähetetty edeltä leveän joen poikki menevälle
+sillalle, jossa he urhoollisesti taistellen viivyttivät vihollista,
+kunnes muu Ruotsin väki saapui jäljestä.
+
+Varsovan tappelun jälkeen, jossa he, niinkuin jo tiedämme, taas
+osoittivat kuntoansa, saivat Suomen rakuunat toisen päällikön. Behrends
+muutettiin Turun ratsurykmentin komentajaksi ja hänen sijaansa
+määrättiin eversti Rosen. Tämän johdolla majoitettiin meidän rakuunat
+nyt pieneen _Tykoczynin_ linnaan Liettuan ja Puolan rajalle. Täällä he
+sitten tammik. 27 p. 1657 tekivät vihoviimeisen urhotyönsä. Koko
+Liettuan armeija Sapiehan ja Gosievskin päällikkyydessä oli tullut
+heitä piirittämään. Suomen rakuunain rivit olivat edellisissä monissa
+taisteluissa vähitellen harvenneet, niin ettei ollut enää enempää kuin
+puolet, 500 miestä, jäljellä. Nämät eivät ajan pitkään riittäneet
+puolustamaan linnaa niin suurta ylivoimaa vastaan. Liettualaiset
+pääsivät vihdoin väkirynnäköllä vallinrikon läpi ja levisivät ympäri
+kaupunkia, tappaen kaikki, mikä eteen sattui. Rosen viimeisten
+miestensä kanssa vetäytyi erääseen torniin. Mutta siinäkin oli pitempi
+vastarinta mahdoton, se oli silminnähtävää; antautuminen oli myös hänen
+mielestänsä yhtä mahdotonta, koska se olisi tahrannut hänen joukkonsa
+urhouden mainetta. Hän räjähdytti senvuoksi tornin ilmaan, syösten
+vihollisen joukosta enemmän kuin 400 kanssansa kuolemaan.
+
+Näin loppuu tämä sankarirunon kaltainen kertomus Suomen rakuunain
+töistä Puolan sodassa. Rykmentti koottiin sitten uudestaan Suomessa,
+vaan sitä ei enää lähetetty tälle sotatantereelle.
+
+
+
+
+9. Marssi Juutinmaalle.
+
+
+Ikäänkuin ei Ruotsilla olisi ollut jo yltäkyllin kolmessa vihollisessa,
+tuli nyt vielä neljäskin lisäksi. Tanskan kuningas ja kansa olivat jo
+kauan salavihalla katselleet Ruotsia. He eivät voineet unohtaa
+kolmenkymmenvuotisen sodan aikana menetettyjä maakuntiansa ja
+pelkäsivät, että heidän vanha kilpaveljensä voittojensa kautta Puolassa
+tulisi vielä mahtavammaksi, heille vielä vaarallisemmaksi. Kun he
+sitten näkivät Kaarle X:nnen ahdingossa venäläisten, puolalaisten ja
+itävaltalaisten välillä, katsoivat he nyt tilaisuuden edulliseksi
+kostotuumiensa täyttämiseen. He julistivat siis sodan kesäkuun alussa
+1657.
+
+Vaara tästä päällekarkauksesta ei ollut vähäinen, sillä kun kaikki
+sotaväki taisteli kaukaisissa sodissa, oli Ruotsi melkein suojatonna.
+Mutta Kaarle X:nnen lujuutta ei voinut mikään vaara masentaa. "Kyllä
+Jumala meitä auttaa", vakuutti hän, "kunhan me itse autamme itseämme!"
+Hän antoi valtaneuvoskunnalle käskynsä Ruotsin puolustuksesta, ja läksi
+itse Tanskaa vastaan Saksan puolelta, samaa tietä kuin Torstensson
+edellisessä sodassa.
+
+Tämä retki kävi vielä nopeammin, vielä paljoa voitollisemmin, kuin
+mikään edellinen. Kesäk. 20 p. oli Kaarle X saanut tiedon tanskalaisten
+rauhanrikkomisesta, 26 p. hän jo läksi liikkeelle Preussistä, ja
+heinäk. 18 p. hän seisoi armeijansa kanssa Holsteinin rajalla. Marssi
+oli ollut niin kiireinen, että sadottain hevosia oli uupunut ja kuollut
+tielle.
+
+Hampuriin jouduttuansa tarkasti kuningas sotavoimaansa. Se ei ollut
+suinkaan loistavan näköinen. Vaatteet olivat likaiset, ryysyiset,
+miehet ruudinsavusta ja ilmanvaiheista mustuneet. Mutta jokaiseen
+repaleeseensa he olivat kätkeneet runsain määrin kultakolikoita, joilla
+he täällä pian saivat komeammat pukimet. Ei tämä sotajoukko näyttänyt
+myöskään peloittavalta suuruuteensa nähden. Ainoastaan 6-8,000 miestä
+oli Kaarle X tuonut kanssansa Puolasta.[4] Siinä olivat nyt melkein
+ainoat tähteet tuosta suuresta, kaksi vuotta takaperin sinne viedystä
+armeijasta. Uplannin rykmentistä esim. seisoi enää rivissä vain 380
+miestä alkuperäisistä 1,200:sta. Mutta näistä tähteistä oli joka mies
+kestänyt parissa kymmenessä tulisessa taistelussa. Ilolla he nyt taas
+menivät uusiin verilöylyihin, huolimatta vihollisen ylivoimasta.
+"Alinomaisten voittojen kautta", kirjoitti eräs heidän päälliköistään,
+"ovat he kokonaan unohtaneet, miten voi tulla voitetuksi." Eipä kumma,
+jos Kaarle X, tämmöisten urhojen kanssa mennessään sotaan, mietti vain
+sitä, miten paljon ja mitä maakuntia rauhanpäätöksessä pitäisi ottaa
+Ruotsin omaksi.
+
+Hampurissa saatuansa vielä muutamia tuhansia pestattuja saksalaisia
+sotamiehiä lisään, marssi nyt kuningas elok. 3 p. Holsteiniin.
+Hämmästyneet tanskalaiset, vaikka miesluvultaan voimallisemmat, eivät
+paljon yrittäneetkään vastarintaa. Linnoitettu Itzehoen kaupunki
+ammuttiin sytyksiin, ja Tanskan valtamarski armeijansa kanssa sitä vain
+katseli, sormea nostamatta. Samoin valloitettiin muutkin Holsteinin
+suojaksi laitetut varustukset melkein miekanlyönnittä. Parin, kolmen
+viikon kuluttua oli koko Tanskan mannermaa voittajien käsissä. Siellä
+oleva Tanskan armeija oli melkein hävitetty; ainoastaan 6,000 miestä
+oli pelastunut vahvaan Fredriksoddeen Fyenin saarta vastapäätä, Pienen
+Beltin rannalle.
+
+Tämäkin linna heti saarrettiin, mutta ei kukaan voinut arvata sen
+valloittamista mahdolliseksi, koskei piirittäjien luku ollut niinkään
+suuri kuin piiritettyjen. Sitä suurempi oli yleinen kummastus, kun
+yhtäkkiä tuli sanoma, että Ruotsin lippu liehui Fredriksodden
+valleilla.
+
+Pimeinä syksyöinä nelin ryömin oli everstiluutnantti Dahlberg erään
+kumppaninsa kanssa käynyt useamman kerran tiedustelemassa linnan
+varustuksia. Sen jälkeen kuin niistä täten oli saatu tarkka tieto, ja
+kun vielä oli saapunut vähän lisäväkeä, päätettiin yöllä lokakuun
+23:tta päivää vasten yrittää rynnäkköä. Koska piirittäjillä oli
+jalkaväkeä ainoastaan vähän yli puolet verrattuna linnanväkeen, täytyi
+nyt, vastoin tavallisuutta, ottaa ratsumiehetkin avuksi tähän heille
+outoon työhön. Rynnäkkö tehtiin kolmella eri joukolla. Eteläisimpään
+osastoon kuului pari ratsurykmenttiä, jotka kaalasivat vallin jatkoksi
+mereen juntatun kahden hakuliaidan ympäri. Kolmannen, viimeisen hakulin
+kohdalla havaittiin vesi liian syväksi, jonka tähden he kirveillä
+kaasivat aituuksen maahan ja siten pääsivät siltä puolelta aivan
+suojattoman kaupungin keskelle. Sillä välin myös tämän saman osaston
+jalkaväki sekä toinen osasto olivat onnellisesti kiivenneet vallille.
+Pahinta vastarintaa tehtiin pohjoisempana, missä nyt kenraaliksi
+korotettu _Behrends_ oli johtajana. Hänen petardi-miehensä, jonka oli
+ruudilla räjähdytettävä portti auki, haavoitettiin. Täten sai
+vihollinen aikaa tässä kohdassa paremmin järjestää puolustusta. Vaan
+Behrendsin väki, jalkaisin taistelevia ratsumiehiä kaikki tyyni,
+ryntäsi sittenkin uljaasti ja pääsi viimein vallille. Molemmat
+suomalaiset rykmentit olivat ensin seisoneet jouten varaväkenä; vaan
+kun portti oli saatu auki, ajoivat he ratsain kaupunkiin ja tekivät
+tanskalaisten häiriön täydelliseksi. Aamun koittaessa oli koko linna
+valloitettu, sen puolustajat suureksi osaksi hakatut maahan tai
+hajoitetut. Ainoastaan 2,000 miestä seisoi vielä, ase kädessä, niemen
+äärimmäisessä päässä; mutta niidenkin täytyi siellä antautua vangeiksi,
+koska ei ollut laivoja, millä saariin päästä. Saalis oli ääretön.
+Puhumattakaan kaikista sotatarvevaroista, jotka tulivat kuninkaan
+osaksi, sai jokainen sotamieskin kantaa pois suuret taakat; sillä koko
+maakunta oli tuonut tänne kalleimmat tavaransa siinä varmassa toivossa,
+että Fredriksoddea olisi mahdoton valloittaa.
+
+
+
+
+10. Retki Beltien yli ja Roskilden rauhansovinto.
+
+
+Vaikka Tanskan sodan alku oli näin loistavasti menestynyt, oli Ruotsin
+armeija kuitenkin sangen vaarallisessa tilassa. Paljon syytä oli
+pelätä, että yhteenliittyneet puolalaiset ja itävaltalaiset, kenties
+myös lisäksi vielä brandenburgilaisetkin, jotka par'aikaa jo hieroivat
+sovintoa edellisten kanssa, tulisivat kaikki yhdessä Juutin
+niemimaalle. Silloin olisi tuo pienoinen, vaikka valittukin, joukko
+ollut ikäänkuin satimessa ja vihdoin olisi sen täytynyt kukistua
+semmoisen ylivoiman alle. Tästä vaarasta pelasti sen kuitenkin Kaarle
+X:nnen harvinainen luonne ja hänen oma rohkeutensa.
+
+Vuoden 1658 alku toi mukanansa tavattoman kovan talven. Tammik. 9 p.
+tuli hirmuinen lumituisku ja ankara pakkanen, joita sitten lakkaamatta
+kesti kolme viikkoa. Puhurin poika
+
+    jopa suureksi sukeutui,
+    kovin kasvoi kauheaksi,
+    kylmi silloin täyden kylmän,
+    väkipakkasen paleli.
+
+Jäätyipä itse Pieni Beltikin, tuo leveä merenrauma Juutinmaan ja
+Fyen-saaren välillä, jota ihmettä ei aina sadassa vuodessakaan saada
+nähdä. Kuningas, neuvokkaana kuten aina, kokosi kiireesti väkensä
+salmen rannalle ja tutkitti jään vahvuuden. Sen havaittiin hyvin
+kannattavan Brandsöhön, pieneen, rauman keskellä olevaan saareen asti;
+mutta saaren takana, missä kova virta käypi, ei ollut tuohon uuteen
+siltaan luottamista. Paitsi sitä oli toisella rannalla 1,500
+talonpoikaa ahkerassa työssä, jään sahaamisella pitämässä auki leveätä
+juopaa. Ja heidän takanansa seisoi melkein 4,000 miestä tanskalaista
+sotaväkeä, valmiina kuumalla löylyllä vastaanottamaan niitä, joiden
+onnistuisi päästä kylmän kylvyn läpi. Pelotonta Kaarle X:ttäkin
+epäilytti; hän lähetti _Dahlbergin_ Fredriksoddeen tutkimaan, olisiko
+kenties siellä parempi. Tammik. 30 p., anivarhain aamulla palasi
+Dahlberg ja sanoi ylimenon Fredsiksodden kohdalla mahdolliseksi. Mutta
+samassa tuli myös tieto, että edellisen yön ankara pakkanen oli
+Brandsön takaisen jään tarpeeksi vahvistanut. Kaarle X tietysti valitsi
+mieluummin lähemmän paikan, vaikka siinä oli lukuisa vihollinen
+vastassa.
+
+Päivän koitteessa kulki koko ratsuväki Brandsön saareen, josta Wrangel
+oikeanpuolisen kyljen kanssa oitis marssi edemmäksi. Virtapaikalle
+tultua hajosivat rivit, niin että rinnakkain kulkevien välille jäi
+leveänlainen loma. Paitsi sitä hyppäsivät ratsumiehet alas hevosten
+selästä ja jatkoivat tietänsä jalan, talutellen ratsujansa jäljestään,
+ettei kahdenkertainen paino kohtaisi yhtä paikkaa. Sittenkin painui ja
+keikkui jää peloittavalla tavalla koko ajan heidän allansa. Yli
+päästiin kuitenkin onnellisesti, ja pian oltiin täydessä kahakassa
+tanskalaisten kanssa. Nyt toi kuningas vasemmankin kyljen yli ja
+hyökkäsi vihollisen sivuun. Wrangelille hän lähetti käskyn taas mennä
+ulos jäälle ja kiertämällä karata tanskalaisten toisen sivun kimppuun.
+Mutta levoton meri ei voinutkaan kauemmin olla näyttämättä oikeata
+luonnettansa. Rynnäkölle tuimasti hyökkäävien hevosten alta rikkoontui
+jää ja koko kaksi lippukuntaa, parisataa miestä, katosi aaltoihin. Muu
+väki hämmästyi ja seisahtui kesken rynnäkköänsä. Silloin kuningas itse
+vei muutamia osastonsa lippukuntia takaisin jäälle, liki tuota
+turmiollista avantoa, näyttääkseen, ettei vaara ollutkaan niin ylen
+suuri. Siitä saivat Wrangelin miehet taas uutta rohkeutta; he menivät
+täyttä vauhtia eteenpäin ja pääsivät ilman sen enempää vahinkoa heikon
+paikan yli. Itse tappelu sitten ei kauaa kestänyt; yks, kaks oli
+Tanskan voima hakattu maahan tai vangittu, ja sillä koko Fyen-saari
+valloitettu. Jalkaväki ja tykistö eivät olleet ollenkaan ottaneet osaa
+tähän kahakkaan; ne tulivat vasta sen loputtua rauman yli. Eipä ollut
+edes kaikkea ratsuväkeäkään tarvittu; niin paljon suurempi oli Ruotsin
+armeija tässä vastassa ollutta Tanskan joukkoa. Jouten jääneissä olivat
+myös suomalaiset; mutta luultavasti olivat he sitten ne kaksi
+ratsurykmenttiä, jotka Behrendsin johdolla lähetettiin ennakolta Fyenin
+toiseen päähän Seelannista avuksi rientävää toista tanskalaisosastoa
+vastaanottamaan.
+
+Täällä Fyen-saaressa oltiin kuitenkin vasta puolitiessä, tuskin
+sitäkään. Yhden yön pakkanen oli tehnyt menon Pienen Beltin yli
+mahdolliseksi; mutta Iso Beltin rauma Fyenin ja Seelannin välillä oli
+monta vertaa leveämpi; sen yli ei ollut mahdollista päästä yhden ainoan
+yön marssilla. Mitäs jos kesken matkaa ilma lauhtuisi ja tuuli repisi
+jääsillan auki -- silloin Ruotsin kuninkaan ja hänen armeijansa kävisi
+samoinkuin muinoin Faaraon Punaisessa meressä -- silloin olisi koko
+Ruotsin valta aseetonna vihollisille alttiina! Kaikki päälliköt
+varoittivat näin hurjasta yrityksestä, kehoittaen odottamaan hiukan
+aikaa, kunnes laivoilla päästäisiin salmen poikki. Kuningasta
+itseäänkin arvelutti. Mutta samassa tuli taas tutkimusretkelle
+lähetetty Dahlberg takaisin ja ilmoitti jään hyvin kannattavan. "Ohoh",
+huudahti Kaarle X iloissaan, "nytpä saa Fredrik-veikkoni heti paikalla
+kuulla suoraa Ruotsin puhetta!" Muiden kenraalien vastapuheet kuitenkin
+saattoivat kuninkaan jälleen epäilyksiin. Hän meni levolle. Mutta ei
+aikaakaan, niin hän uudestaan käski Dahlbergin eteensä. "Voitko", kysyi
+hän, "oikein omantuntosi mukaan vakuuttaa, että jää kannattaa?" --
+"Kuninkaallinen majesteetti", vastasi Dahlberg, "minä voin siitä panna
+vaikka päänikin pantiksi." -- "Olkoon sitten menneeksi", huudahti nyt
+kuningas. "Yritänpä siis Herran nimeen. Tämä tilaisuus on liian kallis,
+että voisi sen päästää käsistänsä."
+
+Yöllä helmik. 6:tta päivää vasten 1658 alkoi ratsuväki marssinsa,
+Dahlberg etupäässä oppaana. Se oli kolkko, peloittava retki. Hevosten
+kavioiden alla muuttui jään päällä oleva lumi veteläksi hyhmäksi, niin
+että tie näytti leveältä mustalta virralta. Kyynärän syvältä siinä
+kaalattiin, eikä ollut mitään varmuutta, ei ollut mitään takeita, ettei
+jossain kohdassa voisi olla joku jäätymättä jäänyt sula, pohjaton
+paikka edessä. Kaikki kävi kuitenkin onnellisesti. Aamun koittaessa
+oltiin Langeland-saaressa, jossa levähdettiin ja syötiin suurus.
+Tämäkään viimeksimainittu toimi ei ollut vaivaa vailla, sillä pakkanen
+oli kaikki mukaan viedyt ruoat ja juomat muuttanut jääkimpaleiksi,
+joita ensin piti hakata palasiksi ja sulattaa. Pian lähdettiin sitten
+jälleen jatkamaan marssia. Kello 3 päivällä jouduttiin Laaland-saareen,
+josta lähetettiin käsky Wrangelille tulla Fyeniin jääneen jalkaväen
+kanssa jäljestä. Seuraavassa saaressa, Falsterissa, levättiin
+kokonainen päivä, vaan helmik. 11 p. seisoi kuitenkin koko armeija
+Seelannin rannalla.
+
+Sanoma Ruotsin väen ylipääsöstä Fyeniin oli jo nostanut suuren
+hämmästyksen ja säikähdyksen Kööpenhaminassa. Viipymättä oli lähetetty
+muutamia Tanskan herroja Ruotsin kuninkaan luo, rauhaa tarjoamaan.
+Näitä vastaan tuli, likellä Vordingborgia Seelannissa, korkea
+sotaherra, joka ajoi reessä, parisataa suomalaista ratsumiestä
+ympärillään. Se olikin itse Kaarle X, joka siten lyhensi heiltä matkan.
+Hän tervehti iloisesti. "Oletteko tekin täällä?" kysyi hän sitten
+hiukan kummastuneena Englannin lähettiläältä, joka oli seurannut
+tanskalaisten kanssa, ollakseen rauhansovittelussa välittäjänä. --
+"Olen", vastasi tämä, "vaan enemmän onkin minulla syytä kummastella,
+että te, kuninkaallinen majesteetti, olette täällä."
+
+Rauhansovinto ei nyt viipynyt enää kovin kauan. Tanskalaiset syystä
+pelkäsivät, että myös heidän pääkaupunkinsa, joka maanpuolelta oli
+varsin huonosti varustettu, voisi joutua voittajien käsiin ja näin
+kenties koko heidän itsenäisyytensä tulla kukistetuksi. Kaarle X
+puolestaan tahtoi kiireesti lopettaa tämän sodan, voidakseen sitten
+taas kääntyä muita vihollisiansa vastaan. Tämä Roskilden rauhanpäätös
+oli edullisin kaikista vielä Tanskan kanssa solmituista. Ruotsi siinä
+sai Skoonen, Hallannin ja Blekingen, siis kaikki, mitä vielä oli
+Tanskalla alusmaata itäpuolella Juutinraumaa. Ja tulipa siihen sitä
+paitsi lisäksi myös Bornholman saari sekä Bohusläänin ja Trondhjemin
+maakunnat, jotka Norjasta lohkaistiin irti.
+
+
+
+
+11. Olot Käkisalmen läänissä.
+
+
+Vaikka tähän aikaan sekä Venäjä että Ruotsi eri haaroilta ahdistivat
+Puolaa, ei heidän keskinäinen välinsä ollut kuitenkaan ystävällinen.
+Venäläisten sydämissä kyti vanha viha ruotsalaisia vastaan. Venäjän
+kansa ei voinut unohtaa, että Kustaa Aadolf oli heiltä valloittanut
+Käkisalmen läänin sekä Inkerinmaan. Tämä viha näyttäytyi joka
+tilaisuudessa. Ruotsalaiset ja suomalaiset, jos he kauppa-asioilla
+Venäjällä käydessään tarvitsivat virkakuntien apua, saivat aina vain
+pilkkaa ja haukkumasanoja vastaukseksi. Ja jos joku heistä sattui
+tappamaan venäläisen, niin lausuttiin mestauspaikalla tuomio julkisesti
+näillä sanoilla: nyt vääräuskolainen ja pakana, joka kristityn miehen
+on tappanut, saapi ansaitun rangaistuksensa. Näihin yksityisiin
+kiusantekoihin liittyi myös puolilla sanoilla ilmaantuvia valtiollisia
+uhkauksia. Nykyinen tsaari Aleksei Mihailovitsh oli arvonimeensä
+liittänyt sanat: "esi-isiensä perillinen" ja aluskuntiensa luettelon
+loppuun lisännyt: "ynnä monta muuta idässä, pohjoisessa sekä lännessä".
+Molemmat lauseet näyttivät tarkoittavan, että hän sydämessään yhä vielä
+katsoi Ruotsille pois annettuja maakuntia omiksensa. Vanhaan vihaan oli
+nyt tullut uuttakin lisäksi. Syynä oli Puola, jota kumpainenkin
+hallitsija jo pitivät omanansa ja josta he eivät olisi suoneet
+pienintäkään palasta naapurilleen. Vihdoin, kun Kaarle X 1656 vuoden
+alussa oli joutunut ahdinkoon, puhkesi venäläisten viha ilmisotaan; he
+luulivat nyt sopivan tilaisuuden tulleen kostoon sekä omansa
+takaisinvalloittamiseen. Tämä venäläissota uhkasi monen syyn tähden
+meidän maallemme suurta vaaraa. Suomen sotaväki oli, niinkuin tiedämme,
+melkein kaikki kaukana Puolassa taikka Liivinmaalla. Nekin harvat
+sotamiehet, jotka olivat jääneet kotiin, kävivät paljain jaloin,
+melkein alastonna, sillä yhdeksään kuukauteen he eivät olleet saaneet
+enempää kuin yhden kuukauden palkan käsiinsä. Samoin olivat
+rajalinnatkin aivan rappiolla. "Monella miehellä, joka maalla asuu",
+kirjoitti Käkisalmen läänin ja Inkerin pääkuvernööri Kustaa
+Eevertinpoika Horn, "on kartanossaan portit paremmat kuin kruunun
+linnoissa."
+
+Pahempi tätä kaikkea oli kuitenkin vielä se, että alkuasukkaat
+Venäjältä otetuissa voittomaissa olivat Ruotsin vallalle perin
+viholliset. Syynä siihen oli etupäässä heitä painava uskonnollinen
+ahdistus. Kustaa Aadolf, vaikkei hän sallinut suoraa pakotusta, oli
+kuitenkin hänkin sen verran aikansa lapsi, että hän kaikilla keinoin,
+usein vähemmän hyväksyttävilläkin, koetti saada uusia alamaisiansa
+Lutherin uskoon kääntymään. Samaa menettelyä jatkettiin sitten myös
+seuraavienkin molempien hallitusten aikana.
+
+Siinä ei tietysti ollut mitään moitittavaa, että suomalainen Lutherin
+katkismus ynnä muita meidän uskonnollisia kirjojamme painettiin
+venäläisillä kirjaimilla, jotka olivat paremmin tutut karjalaisille.
+Luvallistahan on vapaan opetuksen kautta vakuuttaa toiselle oppinsa
+totuutta. Samoin myös ei voi muuta kuin kiittää hallituksen kehoitusta
+kreikanuskoisille papeille jumalanpalveluksessa käyttämään suomea eikä
+slavonin kieltä, niinkuin siihen asti oli ollut tapana. Mutta eipä
+näihin keinoihin tyydyttykään. Ruvettiin lupaamaan kreikanuskoisille
+papeille ja lukkareille 4, 6, jopa 8 tynnyriä viljaa vuotuisten
+saatavien lisäksi, tai toisin paikoin pitäjässä olevat kirkkojen
+tilukset omiksensa, jos he suostuisivat oppimaan Lutherin katkismusta
+ja opettamaan sitä seurakuntalaisillensa. Eikä ollut siinäkään vielä
+kaikki. Sodan kautta autioiksi jääneille tiloille oli asutettu
+joukoittain muusta Suomesta tuotettuja luterilaisia talonpoikia ja
+näitä varten, niin pian kuin suinkin pieni seurakunta oli karttunut,
+asetettu luterilainen pappi. Tämän palkkaamiseen pakotettiin nyt
+kreikanuskolaisetkin ottamaan osaa ja velvoitettiin kuulemaan ainakin
+yhtä saarnaa joka pyhä. Tarkoituksena oli, Kustaa Aadolfin omilla
+sanoilla puhuen: "että he meikäläisiin tottuisivat, ja venäläisen papin
+kuoltua suomalainen sitten voisi astua hänen sijaansa".
+
+Tätä puoliväkinäistä käännytystointa kreikanuskolaiset itsepintaisesti
+vastustivat. Heidän poikiansa karkasi aika-ajoin rajan yli Novgorodiin,
+josta he sitten täysi-oppisina pappeina palasivat kuolevien
+virkaveljiensä sijaa täyttämään. Harva pappi vain taipui vaihtamaan
+uskoansa hallituksen lupaamiin etuihin. Pietari Brahen aikana mainitaan
+koko Käkisalmen läänissä pappeja, "tiakkoja" (lukkareita) ynnä heidän
+poikiansa olleen ainoastaan viisitoista, jotka olivat tämän palkan
+edestä oppineet Lutherin katkismuksen ulkoa. Ja näiden vaikutus oli
+melkein mitätön, sillä kansa halveksi heitä ja vihasi uskonheittiöinä.
+Silminnähtävänä todistuksena on se vaino, joka juuri tähän aikaan
+kohtasi yhtä näistä papeista, Kurkijoen kirkkoherraa Jaakkima
+Terentiovia, jos kohta oikea vihan syy peitettiin noituuden kanteella.
+Useimmat kreikanuskoiset papit pysyivät lujina ja vahvistivat myös
+sanankuulijoittensa vastahakoisuutta. Suurta apua ei myöskään ollut
+maahan lähetetyistä luterilaisista papeista. Tiedämmehän me,
+minkälainen Suomen papiston sivistyksen ja siveyden tila oli ennen
+yliopiston perustamista, ja luultavaa on, että tänne lisäksi saatiin
+huonoimmat ainekset. Eipä kumma siis, jos näiden uuden uskon apostolien
+mainitaan vain istuneen kapakoissa, oluthaarikka edessään, piippu
+kädessä, siellä harjoitellen käännytystyötänsä vieraan uskonnon
+haukkumisella, josta tietysti taas tuli kreikkalaisilta haukkumasanoja
+takaisin. Seurauksena kaikesta tästä oli, että käännytystoimi ei paljon
+ollenkaan menestynyt. Päinvastoin tapahtui joskus, että joku
+luterilainen tulokas, keskellä kreikanuskolaisia asuen, itsekin taipui
+naapuriensa oppiin, jotka uskonmuutokset kuitenkin hallitus heti kielsi
+kuoleman uhalla.
+
+Asiain näin ollen ajatteli Ruotsin hallitus yhteen aikaan välikeinoa,
+saadakseen ainakin kreikanuskoisen kirkon Suomessa ja Inkerissä
+erilleen Venäjän yhteydestä, josta aina vuoti vihollisuutta uutta
+valtaa vastaan. Luvattiin näet matkarahaa papille, joka lähetettäisiin
+Konstantinopolin patriarkan vihittäväksi ja joka sitten olisi tullut
+Ruotsin kreikanuskoisten alamaisten piispaksi. Sama ehdotus
+uudistettiin myöhemmin sillä muutoksella, että Karjalan piispa saisi
+käydä vihittämässä itseään Kievissä. Mutta kreikanuskoiset karjalaiset
+eivät siitä tarjoumuksesta huolineet; he tahtoivat edelleenkin saada
+pappinsa Venäjällä vihityiksi. Hallitus puolestaan ei myöskään ollut
+tuumaansa kovin harras; sillä aina vielä toivoi se saavansa
+vierasuskolaiset tavalla tai toisella valtion uskoon käännytetyiksi.
+Samassa Kristiinan kirjeessä vuodelta 1650, jossa annettiin lupa
+piispan vihkimiseen Kievissä, oli näet kuitenkin lisätty, ettei hän
+takaisin tultuansa saisi asettaa pappeja muuta kuin "juuri tarpeen
+mukaan ja missä niitä välttämättömästi tarvitaan". Ja Kaarle X antoi
+Kaprion läänin asukkaille, jotka pyysivät saada muutamia omauskoisiansa
+pappeja (luultavasti kuolleitten sijaan), jouluk. 15 p. 1654 jyrkästi
+kieltävän vastauksen. "Kuninkaallista Majesteettia", niin kuuluivat
+sanat, "arveluttaa tähän nykyiseen aikaan suostua siihen, mutta hän
+näkisi paljoa mieluummin, että he kääntyisivät luterilaiseen, oikeaan
+uskontoon ja jumalanpalvelukseen."
+
+Olisi voinut luulla, että kenties Ruotsin vapaampi hallitusmuoto ja
+kansan etua valvova laki olisivat kuitenkin voineet suostuttaa Laatokan
+ja Nevan karjalaiset uuteen valtaan. Mutta ensiksikin oli silloin juuri
+se aikakausi, jolloin uskonto oli voimallisin yhdistäjä tai eroittaja
+ihmisten välillä, jolloin samanuskoiset, vaikka eri kansallisuuksiin
+kuuluvat, pitivät toisiansa veljinään, ja eriuskoiset, joskin he olivat
+yhtä kansaa, vihasivat toisiansa verisesti. Ja toiseksi eivät Ruotsin
+hallitusmuodon ja lain edut olleet tulleet Käkisalmen läänin ja Inkerin
+asukkaille osaksi. Niinkuin jo tiedämme, ei heidän sallittu
+valtiopäiville lähettää edustajia. Ruotsin laista ei myöskään ollut
+suurta suojaa. Molemmat maakunnat olivat pitäjittäin annetut
+lahjoitusmaiksi korkeille Ruotsin herroille, joita kruunun kaikki
+virkamiehet nöyrästi kumartelivat. Linnojen ja sotaväen huonoon tilaan
+sanoi Horn pääsyynä olleen sen, että "maaherra enemmän valvoo suurten
+herrojen suosiota kuin kruunun etua". Jos niin oli laita, missä kruunun
+hyödystä oli puhe, mitä turvaa saattoi rahvas toivoa kuninkaan
+käskynhaltijoilta! Se olikin aivan ilman suojaa jätetty alttiiksi
+aatelisherrojen, voutien ja kruunun alempien virkamiesten
+täyttymättömälle ahneudelle. Minkälainen talonpoikaraukkain tila oli
+Käkisalmen läänissä, sen olemme jo nähneet luvussa Samuli Cröellistä.
+
+Eipä ole siis ollenkaan kummeksittavaa, että niin Inkerin kuin
+Käkisalmen läänin kreikanuskoinen kansa tuskin hillityllä
+vihamiellisyydellä katseli uusia hallitsijoitansa ja hartaalla ikävällä
+toivoi venäläisiä avukseen.
+
+
+
+
+12. Venäläisten hyökkäys maahan.
+
+
+Suomen suureksi onneksi venäläisten päähyökkäys tarkoitti Liivinmaata,
+sillä tsaari toivoi Riiasta saavansa hyvän kauppasataman Itämeren
+rannalla. Hän toi tätä kaupunkia vastaan armeijan, jonka luku arvattiin
+90,000:ksi mieheksi. Mutta riittipä tuosta avarasta valtakunnasta myös
+muuallekin väkeä. Kaksi sotajoukkoa lähetettiin Inkeriin ja Käkisalmen
+lääniin, näitä kaivatuita maakuntia takaisin valloittamaan.
+
+Kesäkuun 4 p. 1656 ilmaantui Nevajokeen, _Pähkinälinnan_ edustalle
+130 lotjaa, täynnä venäläisiä, jotka laittoivat piiritysleirejä
+kumpaisellekin rannalle. Vähäinen partioparvi souti jokea alas vieläkin
+edemmäksi ja saapui seuraavana iltana Nevanlinnalle. Kello 9, juuri kun
+asukkaat, mitään pahaa aavistamatta, olivat menneet levolle, karkasi
+vihollinen äkkiä päälle hirmuisella huudolla. Koko kaupunki poltettiin
+tuhaksi, irtain tavara ryöstettiin, asukkaat murhattiin suurimmaksi
+osaksi. Saaliin seassa oli noin 70,000 tynnyriä viljaa, jotka olivat
+Inkerin aateliskartanoista sinne tuodut ulkomaille laivattavaksi; myös
+oli kaupungissa suuria suolavaroja. Näistä jakoivat venäläiset seudun
+kreikanuskoisille talonpojille niin paljon kuin nämä tahtoivat, ja
+tähteet poltettiin yhdessä aittojen kanssa. Maaseudullakin sytytettiin
+kaikki aateliskartanot sekä luterilaiskirkot palamaan; mutta
+talonpoikaistalot sitä vastoin enimmäkseen säästettiin, sillä niiden
+asukkaathan olivat melkein kaikki polttajien omia uskolaisia ja
+liittolaisia. Tämä summaton vahinko olisi kuitenkin luultavasti
+suurimmaksi osaksi saatu estetyksi, jos vain vähänkin olisi oltu
+varuillaan, sillä tuhoa tekevän partion miesluku oli sangen vähäinen.
+Se nähdään pienestä tapauksesta tässä tilaisuudessa. Eräs Nevanlinnan
+porvareista, nimeltänsä Matti, joka oli muita rohkeampi, ei antanutkaan
+teurastaa itseänsä niinkuin turvatonta karitsaa, vaan sieppasi melun
+kuultuansa miekkansa seinältä, hyppäsi hevosessa selkään ja raivasi
+itselleen täten, paitasillaan ratsastaen ja oikealle ja vasemmalle
+huitoen, tien vihollisten läpi.
+
+Toinen partioparvi, noin 300 miestä, oli taas Pähkinälinnan edustalta
+mennyt Taipaleen kauppalaan Suvannonjärven suuhun Käkisalmen lääniin.
+Sieltä he levittivät lähipitäjiin tsaarinsa julistuksen: niiden, jotka
+vapaaehtoisesti antautuisivat hänen valtansa alle, piti saada säilyttää
+henkensä ja tavaransa vahingoittamatta; mutta vastahakoiset piti
+armotta surmattaman. Laumoittain virtasivat nyt seudun kreikanuskoiset
+talonpojat leiriin uskollisuusvalaa vannomaan ja suojeluskirjoja
+lunastamaan; toipa suuri osa heistä aseensakin mukanansa ja jäi
+uskolaistensa luokse näiden voiman lisäksi. Luterilaisista sangen moni,
+saadakseen turvaa, antoi kastaa itsensä kreikan uskoon. Ne, joiden
+omatunto siihen oli liian herkkä, pakenivat korpiin ja jättivät talonsa
+autioiksi, vihollisen poltettavaksi.
+
+Sillä välin oli toinen venäläinen osasto, enimmäksi osaksi ratsuväkeä,
+samonnut maahan Aunuksen puolelta Laatokan pohjois-rantaa myöten.
+Sielläkin talonpojat joka paikassa tervehtivät tulijoita
+vapauttajinaan, toivat runsaasti ruokaa ja neuvoivat avuliaasti tietä.
+Ruotsalaisten aatelisherrojen voudit, samoinkuin myös luterilaiset
+papit ja kruunun virkamiehet, tapettiin tai kuljetettiin pois
+vankeuteen Venäjälle. Eräs partiojoukko tästä osastosta ulkoni
+Savoonkin asti. Savonlinnan kaupunki ja Kerimäen kirkko poltettiin,
+linna piiritettiin. Koko seutu oli hävityksen vallassa. Ihmiset
+surmattiin usein hirmuisilla kidutuksilla, esiin. elävältä nylkemällä.
+Talot poltettiin, samoin kuin kaikki irtain tavara, jota ei voitu
+poiskuljettaa, yksinpä viljakin, joka vielä kasvoi pelloilla. Karja
+tapettiin, nyljettiin ja jätettiin sitten suotta märkänemään. -- Yöllä
+heinäk. 2:n ja 3:n päivän välillä tuli viimein vihollislaivasto
+Käkisalmen rantaan ja sulki myös läänin pääkaupungin saarroksiin.
+
+Peloittava vaara uhkasi täten sekä Itämeren maakuntia että myös
+Suomenmaata. Ja pahinta oli se, ettei siihen vaaraan ollut paljon
+mitään apuakaan muualta toivossa ensi hetkellä. Kaarle X paraikaa
+varusti ja sitten alotti yhdessä liitossa Brandenburgin vaaliruhtinaan
+kanssa tuon retkensä, jolla hän luuli saavansa puolalaisten voiman
+lopullisesti kukistetuksi. "En voi täällä umpimähkään jättää kaikkea
+kesken sentähden, että muka moskovalainen on meidän maahamme karannut!"
+kirjoitti hän äreästi De la Gardielle, joka Liivinmaan puolustukseksi
+pyysi lisäväkeä. Samoin myös Tukholmassa, kun asia tuli puheeksi
+valtaneuvoskunnassa, päätettiin yksimielisesti: että uusi tärkeä
+voittomaa, Preussi, etupäässä oli suojeltava, vaikkapa sen kautta Suomi
+ja Liivinmaa joksikuksi aikaa jäisivätkin vihollisen valtaan. Tulisihan
+sitten taas aika kääntyä venäläistä vastaan. Lähetettiin siis vain
+suomalaisille kehoitus omin voimin torjua päällekarkaus takaisin, jonka
+lisäksi Pietari Brahe, vanha uskollinen ystävämme, tarjoutui menemään
+päälliköksi. Hänen lähdöstänsä ei kuitenkaan tullut mitään, koska
+kuningas oli jo sen viran uskonut toiselle miehelle. Ensi
+närkästyksensä tyynnyttyä oli näet Kaarle X sittenkin pitänyt sen
+verran huolta melkein kokonaan turvattomasta Suomesta, että oli
+käskenyt sinne sotamarski Leijonhufvudin Karjalan ratsurykmentin kanssa
+Liivinmaalla. Samoin hän myöhemmin lähetti Preussista pienen armeijan
+piiritetyn Riian avuksi. Kumpikin apu tuli vain jokseenkin myöhään,
+silloin kun pahin vaara jo oli ohitse; sillä Karjalan ratsumiehiäkin
+pidätettiin vielä vasten kuninkaan käskyä Liivinmaalla pari kuukautta.
+
+Omin voimin tuli siis sekä Liivin- että Suomenmaan nyt pitää puoliansa,
+ja tämä vaikea tehtävä tulikin verrattomalla alttiiksiantaumuksella,
+urhoudella sekä menestyksellä suoritetuksi. Riian vähälukuinen
+linnaväki (porvarien kanssa ainoastaan 5,000 miestä, joissa 16
+komppaniaa suomalaisia) teki miehuullista vastarintaa. Turhaan
+maleksivat venäläiset seitsemän viikkoa kaupungin ympärillä, ahdistaen
+sitä piiritystöillään niin paljon kuin heidän puuttuva taitonsa näissä
+asioissa myöten antoi. Loppupäätöksenä oli kuitenkin se, että heidän,
+menetettyänsä 14,000 miestä, täytyi tyhjin käsin poistua.
+
+Suomessa olivat sillä aikaa maaherrat nostaneet talonpojat aseisiin, ja
+tätä käskyä oli joka paikassa toteltu suurella hartaudella. Mies joka
+talosta oli lähtenyt sotaan; niin innokkaita oltiin, kun omaa maata oli
+puolustettava. Jaloimman uhraavaisuuden ja urhouden esimerkin antoi
+_Viipurin kaupunki_. Sielläkin olivat vallit rappiolla: tykkejä ei
+ollut muuta kuin 14 pienenlaista; sotamiehiä puuttui melkein kokonaan;
+eipä ollut edes päällikköäkään, sillä maaherra Stålarm oli juuri äsken
+kuollut. Sittenkään ei kukaan nostanut puheeksikaan antautumista, jos
+vihollinen sinne asti tulisi. Kaupunkilaiset pyysivät komentajakseen
+eversti Burmeisterin, joka asui Viipurissa. Kanuunien lukua lisättiin
+vielä kymmenellä, jotka otettiin satamassa seisovasta suuresta
+kauppalaivasta. Valleja rintavarustuksineen ruvettiin korjaamaan kätten
+mahtain. Aseisiin tarttui joka mies, ken vaan suinkin kykeni. Yksinpä
+kymnaasin ja koulun nuorisostakin tehtiin kaksi komppaniaa. Tätä
+sotaista menoa kesti koko kuukauden. Silloin nähtiin, ettei vihollinen
+uskaltanutkaan niin kauas maahan tunkeutua. Nyt vapautettiin siis
+porvarit vaivalloisesta korjaustyöstänsä ja vahdinpidostansa.
+Koulunuorisokin antoi pois kiväärinsä ja kutsuttiin sitten linnaan,
+missä heidän vaivannäkönsä palkittiin ulkomaan oluella sekä muutenkin
+komeilla pidoilla. Sotaisessa innossaan otti silloin kolmetoista heistä
+pestin varsinaiseen sotaväkeen. Opettajat olivat tosin kovasti pahoilla
+mielin, että heidän "alamaisensa" näin hylkäsivät kirjansa, vaan kukas
+tällä hetkellä kuunteli rauhan miesten valituksia!
+
+Burmeister läksi nyt 150:n ratsumiehen, 200:n rakuunan sekä 800:n
+talonpojan kanssa Käkisalmea auttamaan. Eräälle salmelle, luultavasti
+Kiviniemen kohdalle tultuansa havaitsi hän kuitenkin, että venäläiset
+olivat polttamalla sillan katkaisseet hänen tiensä. Hän vetäytyi
+sentähden Raudulle, asettuen leiriin likelle kirkkoa. Tässä karkasi
+7-800 venäläistä äkkiarvaamatta hänen päällensä yöllä heinäk. 14:ttä
+päivää vasten. Heidät torjuttiin takaisin, jonka jälkeen suomalaiset
+myös vuorostansa läksivät rynnäkölle ulos leiristä. Venäläiset eivät
+ensin siitä olleet milläänkään, vaan seisoivat aukealla tantereella
+täydessä sotarinnassa, valmiina heitä vastaanottamaan. Näin alkoi
+Raudun kahakka, jossa vihollinen neljä tuntia teki lujaa vastarintaa,
+kunnes hänen viimein täytyi paeta metsien turviin. Kentälle oli häneltä
+jäänyt 200 kuollutta. Suomen puolelta ei kuulu kaatuneen enempää kuin
+40 miestä, haavoitetutkin siihen luettuina. Kuolleista mainitaan
+Bartholdus Simonis (Pärttyli Simonpoika), eräs noista pestin ottaneista
+kymnaasilaisista, joka oli ollut lipunkantajana tappelussa. Myös
+talonpoikainen nostoväki oli taistellut niin uljaasti ja niin täydellä
+toimella, että heitä upseerit suuresti kehuivat.
+
+
+
+
+13. Käkisalmen piiritys.
+
+
+Käkisalmen rantaan oli, niinkuin jo ennen on kerrottu, saapunut
+venäläinen lotjalaivasto yöllä heinäk. 3:tta päivää vasten. Seuraavana
+päivänä tuli torvensoittaja kehoittaen antautumaan. Jos siihen
+suostuttaisiin, saisi sotaväki ynnä ne kaupungin asukkaat, jotka niin
+halusivat, estämättä lähteä matkaansa; niille taas, jotka tsaarille
+vannoisivat uskollisuusvalan, luvattiin suuria etuja. Mutta uljas
+komentaja _Olavi Pentinpoika_ vastasi jyrkällä kiellolla. Hän sanoi
+saaneensa kuninkaaltaan käskyn taistella ruudilla ja lyijyllä, niin
+kauan kuin yksikin mies vielä oli pystyssä. Mainittuna päivänä
+iltapuolella alkoi siis piiritys. Venäläiset jakoivat voimansa kahteen
+leiriin, joista toinen oli kaupungin pohjoisella, toinen eteläisellä
+puolella. He rakensivat matalia rintavarustuksia, joiden takaa
+paukuttelivat pyssyillänsä; vaan ei siitä tullut suurtakaan vahinkoa.
+Melkein yhtä mitätön oli pienen tykin vaikutus, jolla he sitten
+rupesivat ammuskelemaan. Yöllä heinäk. 10:ttä päivää vasten he
+ryhtyivät varustuksen rakentamiseen Kalliosaarelle, jonka
+korkealle kukkulalle näkyi kaupungin ja linnan sisusta. Mutta kohta
+seuraavana päivänä jo pujahti pieni parvi sotureita, porvareita sekä
+aatelisherrojen palvelijoita salaa ulos linnan takaportista. He
+soutivat venäläisten huomaamatta saarelle, karkasivat äkkiä päälle ja
+tappoivat siellä olevat viholliset melkein viimeiseen mieheen asti.
+Muutamia vankeja vain otettiin, joista useimmat tunnettiin seudun
+kreikanuskoisiksi talonpojiksi. Venäläiset rakensivat nyt muutamia
+toisia pattereita lisäksi ja lähettivät linnaan taas uuden
+antautumiskehoituksen; mutta heille vastattiin, että se, joka kolmannen
+kerran tuo semmoisen sanan, saapi lyijyluodin vaivansa palkaksi.
+
+Tuosta yrittivät piirittäjät lähteä väkirynnäkölle. Elok.
+15 p. aamupuolella ruvettiin heidän molemmista leireistään
+kiivaasti lennättämään tulisia kuulla. Myös työnnettiin palavia
+tervatynnyrilauttoja virran viedä kaupungin puista hakulia vastaan.
+Samassa lähenivät ryntäysjoukot, aikoen käyttää hyväkseen häiriötä,
+joka tulipaloista oli syntyvä. Mutta linnalaisten valppaasta toimesta
+saatiin valkea aina heti ensi-idussaan sammuksiin. Senvuoksi
+vetäytyivät ryntäysjoukot molemminpuolisen ankaran pyssytulen jälkeen
+takaisin varustustensa taakse. Kun sitten uudestaan lähetetty
+rauhanhieroja lupauksenmukaisesti oli saanut luodin päähänsä, luopuivat
+venäläiset kokonaan kaikista väkinäisistä valloitustuumista. He
+päättivät tästä lähtien vain maata jouten vallituksissaan, odottaen,
+kunnes nälkä olisi pehmentänyt linnalaisten lujuuden.
+
+Sillä välin oli vihdoinkin heinäkuun lopulla Leijonhufvud saapunut
+Suomeen Karjalan ratsumiesten kanssa. Nämät olivat jo Liivinmaalla
+kovasti nurisseet siitä, että heidän täytyi palvella "vieraalla
+maalla", sillaikaa kuin heidän oma maansa oli alttiina armottoman
+vihollisen hävityksille. Helppo on siis arvata, millä innolla he nyt
+venäläistä vastaan läksivät. Uusi ylipäällikkö oli saanut kuninkaalta
+luvan käyttää kaikki Suomesta kruunulle tulevat verot sen
+puolustukseksi. Hän nyt kaikkein ensiksi järjesti ja varusti käsillä
+olevat voimat ja kiirehdytti vielä uusien lisäjoukkojen
+kuntoonpanemista. Sitten marssi hän 1,600:n miehen kanssa Käkisalmen
+avuksi. Elok. 30 p. nähtiin, piiritettyjen suureksi riemuksi,
+sinikeltaisten lippujen lähenevän eteläiseltä puolelta. Rynnäkkö
+piirittäjien vallitusta vastaan ei onnistunut; mutta kun Leijonhufvud
+sitten pani tulikitansa ammumaan, pelästyivät venäläiset ja jättivät
+yöllä senpuolisen leirinsä autioksi. Nyt vietiin Käkisalmeen melkoinen
+joukko apuväkeä sekä runsaat varat kaikellaisia tarpeita, jonka jälkeen
+Leijonhufvud jälleen läksi matkaansa. Turvattuaan linnan, hän ei
+huolinut turhaan kuluttaa vähää sotavoimaansa rynnäkköihin venäläisten
+muita vallituksia vastaan. Vielä kolme viikkoa jatkoivat sitten
+piirittäjät työtänsä, vaikkei heillä voinut enää olla kovin suurta
+menestyksen toivoa. Vihdoin viimein lopettivat piiritetyt ahdistuksensa
+sukkelalla kepposella. Syysk. 25 p. marssitti Olavi Pentinpoika pientä
+linnaväkeänsä kovalla rumpujen pärrytyksellä edestakaisin linnassa.
+Marssiessaan kantoivat sotamiehet suurta lippujoukkoa. Tätä menoa kesti
+pari tuntia. Venäläiset, jotka kuulivat melun ja näkivät lippujen
+paljouden, eivät voineet luulla muuta, kuin että apuarmeija, jonka
+lähenemisestä taas kävi huhu, tavalla tai toisella heidän
+huomaamattansa oli päässyt linnaan. He läksivät siis seuraavana yönä
+kokonaan tiehensä. Mutta ennen lähtöänsä he vielä elävältä polttivat
+kaikki suomalaiset sotamiehet, kuusi luvultansa, jotka piirityksen
+aikana olivat heidän käsiinsä joutuneet. Samoin oli Leijonhufvudkin
+kaikilta hänelle tuoduilta vangeilta hakkauttanut pään poikki. Niin
+julmat olivat sotatavat siihen aikaan näillä mailla.
+
+Käkisalmesta oli Leijonhufvud sillä välin mennyt _Pähkinälinnan_
+avuksi. Siihen asti ei ollut Inkerin kenraalikuvernööri Kustaa
+Eevertinpoika Horn voinut saada paljon mitään aikaan muutamilla
+sadoilla miehillänsä. Mutta kun nyt molemmat suomalaiset sotavoimat
+yhdistyivät, karttuen täten 2,500:ksi mieheksi, masentui kerrassaan
+venäläisten rohkeus, vaikka heidän lukunsa oli hyvinkin kolme vertaa
+suurempi. Pähkinälinnaa olivat piirittäjät lokakuussa kehoittaneet
+antautumiseen, mutta saaneet vastaukseksi tuon vanhan sanaleikin:
+"Omenoita ja päärynöitä voitte saada, vaan ette tämmöistä pähkinää!"
+Jonkun aikaa myöhemmin kuoli Frans Grave, linnan uljas komentaja.
+Kuolinvuoteellaan hän kuitenkin oli vannottanut alapäälliköitään,
+etteivät suinkaan antautumisella häpäisisi Ruotsin soturien loistavaa
+mainetta. Keskipaikoilla marraskuuta nyt venäläiset pakenivat
+Leijonhufvudin pelosta. Pähkinälinnan 120:sta urhoollisesta
+puolustajasta oli silloin enää vain 72 miestä elossa.
+
+Piirityksissä myös ollutta _Savonlinnaa_ ei ollutkaan Leijonhufvudin
+tarvinnut mennä auttamaan. Se oli jo aikaa sitten itse vapautunut
+ahdistajistaan. Linnaväki näet oli yhtenä päivänä äkkiarvaamattomalla
+hyökkäyksellä valloittanut venäläisten leirin, tappanut heiltä 100
+miestä, ajanut muut hajalleen ja päästänyt siteistä 500 omaa
+kansalaista, joita aiottiin viedä Venäjälle orjuuteen.
+
+Samoin olivat Brahen vapaaherrakunnan alustalaiset hänen asettamansa
+pienen sotajoukon avulla itse torjuneet pois vihollisen, tappaneet
+häneltä 1,100 miestä ja valloittaneet kaksi lippua, jotka he sitten
+ylpeydellä lähettivät kuninkaalle.
+
+Leijonhufvud aikoi nyt, kun oma maa oli puhdistettu, siirtää sodan
+rajan yli vihollisen alueelle. Tätä hanketta ei ollut hänen kuitenkaan
+sallittu johtaa, sillä hän kuoli Raudulla kuumetautiin. Ylimmän
+komennon otti käteensä nyt kenraalimajuuri Kruse. Hän vei melkein koko
+sotavoimansa uuden vuoden (1657) alkupäivinä Aunukseen. Heidän täytyi
+tosin tyhjin toimin kääntyä pois Aunuksenkaupungin edustalta, jonka
+venäläiset olivat varustaneet liian vahvaksi. Mutta koko maaseutu
+hävitettiin laajalta. Kaikki tavatut ihmiset tapettiin ilman eroitusta,
+ja karjakin, jota rehun puutteen tähden ei voitu poiskuljettaa,
+poltettiin. Tulen omaksi joutui niinikään 11 kirkkoa, lukemattomia
+kyliä, sekä suuri joukko pitkin Laatokan rantaa kiinnijäätyneitä
+aluksia. "Kaiken tämän johdosta", kehui Kruse, "ovat nuo raakalaiset
+joutuneet suuren pelon valtaan." Mutta raakalaisnimenpä meidän omatkin
+soturimme täydesti ansaitsivat, sillä he olivat sodankäynnissään
+melkein samallaisia petoja kuin heidän itäiset naapurinsa. Siinä
+suhteessa he vain olivat noita paremmat, etteivät he toki tappaessaan
+näytä harjoittaneen luonnotonta, kiduttavaa julmuutta.
+
+
+
+
+14. Kustaa Eevertinpoika Horn Suomen kenraalikuvernöörinä.
+
+
+Leijonhufvudin kuoltua siirsi kuningas Kustaa Eevertinpoika Hornin
+Suomen kenraalikuvernööriksi. Tämä päätti voimallisesti panna toimeen
+edeltäjänsä keskenjääneen tuuman, siirtää sodan venäläisten omaan
+maahan. Ensiksi hän lähetti 300:n miehisen ratsumiesparven hävittämään
+suurta Tulomajärven kylää, vähän matkaa Salmin rajalta. Täten hän
+tahtoi ennen lähtöänsä turvata Käkisalmen lääniä, sillä mainitussa
+kylässä oli venäläisillä aina ollut päämajansa hyökätessään Suomen
+Karjalaan. Partiokunta sovitti marssinsa niin, että se joutui perille
+juuri pääsiäispyhäksi, jolloin kreikanuskolaisten tiedettiin korvaavan
+pitkät paastoamisensa ylenmääräisellä syömisellä ja juomisella.
+Juopuneet, vaaraa aavistamattomat karjalaiset surmattiinkin enimmäksi
+osaksi, ja kaikki kylän 100 taloa poltettiin.
+
+Suurelle retkellensä eteläänpäin aikoi Horn lähteä niin pian kuin
+keväällä ruohoa ilmestyi, sillä nyt talvella oli suuremman sotavoiman
+ihan mahdoton kulkea tuon perinjuurin ryöstetyn ja hävitetyn Inkerin
+lävitse. Väliajalla hän piti joka läänissä maakuntapäiviä, joilla hän
+sai tarpeelliset varat myönnetyiksi.[5] Mutta kesän tultua täytyi hänen
+kuitenkin luopua tuosta kauan varustetusta hankkeestansa. Kuningas näet
+käski suuren osan Suomessa olevia sotajoukkoja Liivinmaalle. Eikä
+aikaakaan, niin tuli jo toinenkin käsky, että Hornin piti kaikkien
+tähteittenkin kanssa marssia pois entisten jäljessä. Hän totteli ja oli
+jo ehtinyt Nevajoen toiselle puolelle, kun paha hätäsanoma hänet
+saavutti. Useampia tuhansia vihollisia oli hyökännyt maahan Laatokan
+pohjoisrantaa myöten ja ruvennut uudestaan Käkisalmea piirittämään.
+Senvuoksi Horn ei nyt lähettänyt Liiviin enempää kuin 600 miestä; itse
+hän kiiruusti vei päävoimansa jälleen Suomenmaahan. Hämmästyneet
+venäläiset, jotka luulivat hänen olevan kaukomailla, pakenivat suurella
+vauhdilla takaisin rajan taakse. Mutta aika olikin tulla apuun. "Jos
+olisin", kirjoitti Horn, "vain viikon päivät kauemmin viipynyt, niin
+olisi koko se maanääri ollut vihollisen vallassa, vieläpä Viipurikin,
+jossa porvarien ja talonpoikien apuna ei olisi ollut 70 sotamiestä."
+
+Tämä hänen synnyinmaatansa uhkaava vaara vaikutti sen, ettei Horn tästä
+lähtien halunnut antaa Suomen vähistä puolustusvoimista sen enempää
+pois. Kuningas pian taas vaati 800 jalkamiestä Riikaan, jonka
+linnaväestön enin osa oli kuollut ruttoon. Mutta Horn vain vastasi sen
+olevan mahdotonta, koska Suomi muuten jäisi turvaa vaille. Kaarle X
+uudisti lokakuussa vielä ankarammin käskynsä. "Tätä", kirjoitti hän,
+"teidän tulee viipymättä totella, antamatta minkään muun syyn tulla
+esteeksi." Ja loppuun hän vielä, nähtävästi siinä pelossa, että tuo
+itsepäinen suomalainen nytkin jättäisi käskyn täyttämättä, pani
+seuraavan lisäyksen: "800 miestä, tai ainakin niin monta kuin voitte
+saada kokoon." Vaan eipä Horn sen paremmin suostunut antamaan pois
+yhtään ainoata miestänsä. Hän selitti ruton Suomessakin pahasti
+vähentäneen jalkaväkeä. Nähtävästi oli kuninkaalle luuloteltu Suomessa
+olevan väkeä yltäkyllin, mikä olisikin ollut sangen suotava asia. Mutta
+todellisuudessa olisi Hornin ollut pakko, jos tuota käskyä piti
+totella, jättää Viipuri sekä koko se maanääri alttiiksi. "Sillä",
+jatkoi hän, "eihän tässä metsäisessä maassa voi tehdä viittä vertaa
+voimallisemmalle viholliselle vastarintaa näin vähillä ratsumiehillä.
+Ja koska en tiedä, enkä voi ajatellakaan, teidän aikomuksenne,
+kuninkaallinen majesteetti, olevan luopua Suomesta sekä niin tärkeästä
+linnasta, kuin Viipurista, koetan niitä viimeiseen asti puolustaa."
+Kaarlen ikuiseksi kunniaksi on mainittava, ettei hän tästä suorasta
+vastauksesta suuttunut, vaan edelleenkin osoitti Hornille suurta
+suosiota.
+
+Väkeäkin luovuttamatta kävi muuten Hornin ja Suomen tila tähän aikaan
+yhä arveluttavammaksi. Rutto oli keväällä ja kesällä 1657 raivonnut
+aivan hirmuisesti Liivinmaalla sekä Inkerissä. Loppukesällä se jo
+levisi meidänkin maahamme. Viipurin kaupungissa kuoli siihen elokuusta
+1657 maaliskuuhun 1658 yksistään korkeammista säädyistä 50 henkeä,
+alhaista kansaa lukuunottamattakaan. Myöskin sotajoukot sen kautta
+peloittavasti vähenivät. Vuoden 1657 lopussa ei ollut jalkaväkeä
+kaikissa Suomenmaan linnoissa yhteensä enää enempää kuin 601 miestä
+jalkeilla. Noin 200 oli kuollut ja 302 paraikaa makasi sairasvuoteella.
+Ratsuväki, vaikka tietysti sekin oli huvennut, oli verraten lukuisampi.
+Vähäisen sotajoukkonsa kanssa majaili Horn koko syksyn 1657 Mägrässä
+(luultavasti Raudulla), joka päivä odotellen ylivoimaisen vihollisen
+päällekarkausta. Hyväksi onneksi peloitti kuitenkin sanoma rutosta
+venäläisiä maahan tulemasta.
+
+Roskilden rauhansovinnon jälkeen toivoi koko Suomi itse kuninkaan
+voittoisan armeijansa kanssa tulevan venäläisiä kukistamaan. Horn myös
+lausui sen toivomuksen ilmi eräässä kirjeessä. Yhteen aikaan kuuluukin
+Kaarle X sitä tuumineen. Hän olisi silloin luultavasti yrittänyt
+laajentaa valtakuntaansa itäänpäin niillä suomalaisilla alueilla, jotka
+Stolbovan sovinnossa olivat jääneet venäläisten vallan alle. Heti
+venäläissodan alussa tehty ehdotus ainakin mainitsee rauhanehtoina muun
+muassa Turjan Lapin sekä Karjalan itäpuoliskon Syväriin ja Äänisjärveen
+saakka. Tarkemmin aprikoituaan luopui kuitenkin Kaarle näistä tuumista.
+Sotaa tuossa rämeisessä, metsäisessä maassa olisi sangen vaikea käydä,
+ja saksalaiset palkkasoturit suoraan ilmoittivat, etteivät he sinne
+lähtisi. Ruotsalaisten ihmeellinen menestys Tanskassa teki venäläiset
+puolestansa taipuvaisemmiksi. Mutta sittenkin kului vielä jommoinenkin
+aika, ennenkuin sovinto saatiin toimeen. Suomessa ponnisteltiin siis
+vielä viimeisiä voimia armeijan kuntoonsaamiseksi; sillä sen kautta
+toivottiin voivan kiirehdyttää rauhan tekoa. Hornin kehoituksesta
+suostuivat Suomen säädyt nyt jo v. 1658 antamaan sekä 1659:n että
+1660:n vuoden rekryytit. Vuoden oma varsinainen sotaväenotto oli näet
+jo edellisenä vuonna tullut ennakolta toimitetuksi. Näitä uusia
+joukkoja ei kuitenkaan tarvittu enää meidän maamme omaksi
+suojelukseksi; ne vietiin taas Inkeriin ja Liivinmaalle, missä sota
+jatkui vielä melkein vuoden loppuun saakka. Vihdoin lopetti
+Vallisaaressa jouluk. 20 p. tehty välirauha, joka kolme vuotta
+myöhemmin muutettiin vakinaiseksi rauhansovinnoksi Kardisissa, kaiken
+pelon tältä puolelta.
+
+Rajat jäivät entiselleen; mutta sittenkin sai tämä sota Suomessa aikaan
+erittäin tärkeän muutoksen, joka vasta oikein vahvisti Stolbovan
+rauhansovinnon voitot. Sodan aikana ja rauhan jälkeen näet enin osa
+kreikanuskoisista karjalaisista, jotka pelkäsivät rangaistusta eivätkä
+tahtoneet uskonnollista sortoa kauemmin kärsiä, muutti pois Venäjälle.
+Jo v. 1656 läksi yksistään Käkisalmen läänistä 4,107 perhekuntaa,
+joiden jälkeisiä epäilemättä ovat nuot vieläkin Novgorodin, Tverin ja
+Vladimirin läänissä asuvat karjalaiset.[6] Ainoastaan Salmin
+kihlakuntaan jäi kreikanuskolaisia kosommalta. Poismuuttaneitten sijaan
+tuli lännemmistä lääneistä luterilaisia suomalaisia, joiden kautta
+kuitenkin Käkisalmen lääni kasvoi eroamattomasti kiinni muuhun Suomeen.
+
+
+
+
+15. Kustaa Eevertinpoika Horn.
+
+
+Edellisessä luvussa mainittu Suomen ylimäinen hoitaja tänä vaarallisena
+aikana, _Kustaa Horn_, oli kuuluisan sotapäällikkömme Eevert Hornin
+poika. Hän syntyi Helatorstaina 1614 Autisten l. Auhtisten kartanossa
+Askaisten kappelissa, joka oli hänen äitinsä Margareeta Fincken
+perintöä. Isäänsä ei hän saanut paljon nähdäkään, sillä tämä kaatui jo
+seuraavana vuonna Augdovan edustalla. Pojan kasvatus jäi siis yksistään
+äidin haltuun. Miten se tuli hoidetuksi, siitä ei ole meille säilynyt
+varsinaista tietoa; mutta mitä vieraihin kieliin tulee, oppi hän
+kumminkin saksaa jokseenkin hyvin, niinkuin näkyy muutamista hänen
+kirjeistänsä kuninkaalle sekä sedällensä, vanhalle sotamarski Kustaa
+Hornille.
+
+Ensimäisen virkansa, kamariherran toimen Kristiinan hovissa, hän sai v.
+1634. Seuraavana vuonna hän jätti kuitenkin tämän rauhallisen toimen ja
+rupesi aikansa nuorten aatelisherrojen tapaan soturiksi, saaden
+kapteenina yhden lippukunnan Uplannin jalkarykmentissä johtonsa alle.
+Epätietoista on, läksikö hän silloin heti sotatantereelle; mutta v.
+1637 ainakin jo tapaamme hänet Saksassa. Hän komensi silloin majurina
+Uplannin sekä Itägöötin rykmenttien yhdistettyjä osia. V. 1638 hän
+korotettiin everstiluutnantiksi Leslien pestattuun rykmenttiin; pian sen
+jälkeen uskottiin hänelle everstin arvonimellä Wittenbergin rykmentin
+itsenäinen johto. V. 1647 hän korotettiin hevosväen kenraalimajuriksi,
+v. 1652 kenraaliluutnantiksi. Mitään erinäistä mainetta hänen
+sotatöistänsä ei kuitenkaan sen ajan historioissa tavata; nähtävästi ei
+hänen sotataitonsa siis ylennyt tavallisuuden rajojen yläpuolelle.
+
+Hornkaan ei jäänyt osattomaksi Kristiinan tuhlaavaisista
+suosionosoituksista. V. 1651 hän sai, kuitenkin yhdessä orpanansa
+Henrik Hornin kanssa, Marienburgin vapaaherrakunnan Liivinmaalla.
+
+Tultuansa valtaneuvokseksi v. 1653, lähetettiin hänet
+kenraalikuvernöörinä Inkeriä sekä Käkisalmen lääniä hallitsemaan. Tämä
+oli, niinkuin tiedämme, melkein yhtä vaikea tehtävä kuin ennen muinoin
+Augiaan tallin puhdistus. "Sanalla sanoen", kirjoitti Horn tänne
+tultuansa, "kaikki on rappiolta; laki ja oikeus ovat peräti
+unohduksissa, niin että täydellä syyllä voi sanoa täällä olevan
+confusum chaos (mullinmallinen sekasorto). Jollei tätä muuteta, saavat
+nuo herrojen palvelijat ja voudit, joiden käsissä nyt kaikki on, pian
+koko maan nurin käännetyksi." Näistä sanoista näkyy, ettei uudelta
+kenraalikuvernööriltä puuttunut rehellistä tahtoa alustansa tilaa
+parantamaan. Näiden sanojen mukaiset olivat myös hänen tekonsa. Tosin
+ei tiedetä, hänkö kehoitti kuningasta jyrkkään kieltoon, kun Käkisalmen
+läänin lahjoitusmaanisännät tähän aikaan tahtoivat poistaa rahvaan
+ainoan suojan oikeudessa ja talonpoikaisen lautakunnan sijaan asettaa
+kaksi aatelista asessoria. Mutta hyvin luultavaa on, että hänellä oli
+osaa tämän hankkeen tyhjäksitekemisessä; sillä heti sen jälkeen näemme
+hänen pitävän huolta rahvaan turvaamisesta toisellakin tavalla. Hän
+näet käski, että siitä lähtien kruununvoutien piti olla läsnä käräjillä
+valvomassa, etteivät aatelin asettamat tuomarit tekisi vääryyttä. Itse
+kuninkaankin vaatimuksia vastaan hän joskus puolusti lääniläisiänsä.
+Kaarle X oli päättänyt heiltä ruveta ottamaan Ruotsissa ja Suomessa
+tavallista henkiveroa, josta he tähän asti olivat olleet vapaina. Mutta
+Horn ilmoitti Käkisalmen rahvaan olevan muutenkin yltäkyllin veroilla
+rasitetun, ja sanoi pelkäävänsä, että he, jos heitä vielä enemmän
+rasitettaisiin, karkaisivat Venäjän puolelle. Kuningas murisi hiukan
+vastaan; vaan henkivero jäi kun jäikin karjalaisilta ottamatta.
+
+Kummeksia voisi, että Horn, vaikka hän olikin rahvaan mies, kuitenkin,
+niinkuin olemme nähneet, oli vihoissaan Cröellin kanteista ja
+valituksista, jotka myös talonpojan etua tarkoittavat. Mutta syynä
+siihen oli nähtävästi sama seikka, joka nostatti Brahenkin mielen tuota
+rohkeaa kansantribunia vastaan. Horn oli täysi ylimys aikansa tavan
+mukaan; hän ei suvainnut alhaisen kansan sekaantumista hallituksen
+tekoihin. Sama mieliala näkyy myös eräästä hänen kirjeestään, jonka hän
+v. 1652 kirjoitti sedällensä, vanhalle Kustaa Hornille. Hän valittaa
+näet, että silloisten valtiopäivien loppu oli tullut viivytetyksi
+talonpoikien vastahakoisuuden tähden. "Näyttää siltä", lopettaa hän,
+"että nuo miehet heille kaksi vuotta sitten annettujen liikojen
+vapauksien vuoksi ovat kovinkin paisuneet." Mutta jos hän olikin
+ylimysvallan harrastaja, niin hän oli kuitenkin, samoin kuin Brahe,
+jalomielinen aristokraatti; hän tahtoi käyttää valtaansa kansan
+hyväksi. Myöskin yhteisen isänmaan eduksi hän oli aina altis antamaan
+runsaita uhreja aatelin suurista rikkauksista. Lopulla v. 1656 esim.
+oli Narvassa paljon sairaita sotamiehiä, joista hyvin moni kuoli senkin
+vuoksi, ettei heille ollut linnan varoista antaa muuta kuin leipää ja
+vettä ravinnoksi. Silloin rupesi Horn ruokkimaan suurta joukkoa heitä
+omasta keittiöstänsä ja sai muutamia virkamiehiä sekä porvareita
+samaten armahtamaan toisia. V. 1658 taas, kun Turun läänin aatelisto
+näytti olevan vastahakoinen myöntämään sotaan muonavaroja, kuljetti hän
+kumminkin omista kartanoistaan viljaa kruunun makasiineihin sen määrän
+mukaan, johon Uudenmaan-Hämeen läänissä oli suostuttu.
+
+Tämmöisen hallitusmiehen alaisena olisi kenties kreikanuskoisten
+karjalaisten vihamielisyys vähitellen saattanut lauhtua, viihtyä,
+jollei Venäjän sota niin kovin pian olisi keskeyttänyt kaikkia uuden
+kenraalikuvernöörin rauhallisia toimia. Nyt hän taas samalla innolla
+rupesi valvomaan lääninsä etua puolustamalla sitä ulkovihollista
+vastaan. Siksi olisi hän tarvinnut enemmän väkeä, ja joutui pahaan
+riitaan De la Gardien kanssa, kun ei tämä totellut kuninkaan käskyä
+eikä lähettänyt Karjalan rakuunia kotiin. "Suokoon Jumala, että minulla
+olisi 1,000 kunnon ratsumiestä!" valitti hän kuninkaalle; "mutta nyt
+täytyy minun surukseni ja harmikseni antaa venäläisten tehdä, mitä
+tahtovat." Ja Leijonhufvudille Liivinmaalle hän kirjoitti uhkaavasti:
+"Se, joka on syynä siihen, etten hyvissä ajoin saanut avukseni vähäisen
+ratsuväkeä, on joutuva siitä kerran ankaraan edesvastuuseen."
+Leijonhufvud toimitti nuhdekirjeen ylipäällikölleen, De la Gardielle,
+ja tämäpä nyt vasta oikein suuttui! Hän kirjoitti heti vihaisen ja
+pilkallisen kirjeen Hornille, luvaten vastata asiasta kuninkaan ja
+valtaneuvoskunnan, jopa koko valtakunnankin edessä. Lopuksi hän
+puolilla sanoilla viittasi, että muka Horn pelkurimaisuudesta oli
+vaaraa liiaksunut. Tästä taas tuli Hornin puolelta tulinen vastaus,
+miltei vaatimus kaksintaisteluun. "Jos joku luulee", lausui hän, "että
+minä venäläisten päällehyökkäyksen vuoksi olen joutunut hämmästyksiin
+tai pelästyksiin, niin olen aina valmis sitä väitöstä rehellisellä
+tavalla kumoamaan!" -- Sattumus oli niin sallinut, että samoilla
+rajoilla, missä sankarit Jaakko De la Gardie ja Eevert Horn noin puoli
+vuosisataa takaperin retkeilivät, nyt heidän poikansa taas seisoivat
+rinnakkain samaa vihollista vastassa. Mutta eivätpä olleetkaan he
+perineet isien keskinäistä ystävyyttä ja sopua; pääasiallisesti oli
+nähtävästi syy De la Gardiessa. Valitettavasti oli kaikki muukin toisin
+nyt tällä sotatantereella. Pojiltahan puuttui isiensä voimallista
+neroa. Kustaa Horn, vaikka luonteeltansa jalo, ei näytä olleen erittäin
+etevä sotataidossa. Maunu Gabriel De la Gardie oli sodan johtajana
+aivan taitamaton, vetelys ja tyhjäntoimittaja. Lopuksi vielä ei pojilla
+ollut niitä sotavoimiakaan, kuin isillä. Ei ole siis kumma, jos
+entisten voittojen ja valloitusten sijasta ei nyt kyetty edes omiakaan
+maita kunnolla suojelemaan.
+
+Me olemme jo nähneet, miten Horn kesken sotaa muutettiin Suomen
+kenraalikuvernööriksi, miten hän vähillä voimillaan mahdollisuutta
+myöten varjeli maatamme, ja miten hän kuningastakin vastaan piti sen
+etujen puolta.
+
+Välirauhan tultua toimeen, palasi sitten Horn Suomessa taas
+kokoonsaadun melkoisen armeijan kanssa Ruotsiin, tämän maan
+länsirannikkoa uudessa Tanskan sodassa puolustamaan. Sitä ennen hän oli
+jo myös noussut arvossa ja v. 1658 saanut valtakunnan tykistöpäällikön
+viran. V. 1663 hän viimein korotettiin sotamarskiksi, ja lähetettiin
+samana vuonna Saksaan Ruotsin vallan alla olevien Bremenin ja Verdenin
+herttuakuntien kenraalikuvernööriksi. Siellä hän kuolikin helmik. 27 p.
+1666 Staden kaupungissa, josta ruumis kuitenkin tuotiin kotimaahan ja
+haudattiin Turun tuomiokirkkoon. Hänellä oli sukunsa suhteen sama
+kohtalo kuin melkein kaikilla muillakin mainioilla Suomen sotureilla
+tähän aikaan. Se loppui jo hänen poikaansa, joka kuoli lapsetonna.
+
+Mainittavaa on vielä viimein, että Kaarle X:nnen sodissa taisteli kolme
+muutakin Hornia, kaikki semmoisella urhoudella, että heidät korotettiin
+sotamarskeiksi. _Henrik Horn_, Kustaan orpana, Kankaisten haaraa, oli
+Puolassa Uudenmaan ratsurykmentin everstinä ja otti sitten osaa Tanskan
+sotiin suuremman osaston johtajana. Joensuun haaraan taas kuuluivat
+_Krister Horn_, joka Inkerin ja Käkisalmen kenraalikuvernöörinä Kustaa
+Hornin jälkeen teki useita uljaita urhotöitä venäläisiä vastaan, ja
+_Pentti Horn_, hänen veljensä, joka jonkun aikaa toimi Viron
+kenraalikuvernöörinä.
+
+
+
+
+16. Suomen valtiollinen asema ja suomalaisuus 17:nnellä vuosisadalla.
+
+
+Edellisissäkin kertomuksissa on joskus sivumennen ollut puhetta Suomen
+valtiollisesta ja kansallisesta tilasta; mutta tässä koetamme tarkemmin
+ja yhtenäisemmin kuvata sitä puolta kansamme historiaa. Nyt on
+semmoiseen juuri soveliain tilaisuus, sillä 17:nnen vuosisadan
+keskivaihe on tärkeänä käännekohtana siinä suhteessa.
+
+Suomi oli asein valloitettu maa; mutta tämä valloitus ei ollut
+saattanut meidän kansaamme Ruotsin _alle_, vaan _yhteyteen_. "Emme ole
+joutuneet orjuuteen, vaan liittoon ja valtiolliseen toveriuteen",
+lausui v. 1657 täydellä syyllä Viipurin kymnaasin lehtori Bartholdus
+Lachmannus, "sinä onnen päivänä, jona tämä Karjalan herttuakunta
+yhdistettiin Ruotsin valtaan." Tämä seikka astuu kaikkein selvimmin
+esiin, jos vertaamme Suomea Ruotsin muihin, myöhemmin lisään tulleihin,
+merentakaisiin voittomaihin. Käkisalmen Karjala, Inkeri, Viro,
+Liivinmaa, Pommeri ja Bremenin sekä Verdenin herttuakunnat pysyivät
+alusmaina (subjectae provinciae, niinkuin silloin sanottiin), joilla ei
+ollut mitään sanansijaa valtakunnan yhteisiä asioita määrättäessä.
+Suomella yksin oli samat oikeudet kuin Ruotsilla; se sai valtiopäivillä
+edustajiensa kautta ottaa osaa hallitukseen. Noita voittomaita
+pidettiin molempien kansojen yhteisinä alamaisina, niinkuin ne olivat
+myös yhteisellä hiellä ja verellä maksetut. Virallisestikin,
+asetuksissa y.m. oli tavallisena lausepartena: "Ruotsissa, Suomessa
+sekä _niiden alle_ kuuluvissa maakunnissa".
+
+Tämä molempien maiden rinnastaminen näyttää samalla, ettei tätä
+yhteyttä kuitenkaan hallituspiireissäkään katsottu niin täydelliseksi,
+että se olisi erinäisyyden kokonaan poissulattanut ja molemmista niin
+erisukuisista kansoista tehnyt yhden kansan. Saman käsitystavan
+todisteeksi voipi myös tuoda esiin monta yksityisten miesten lausuntoa.
+Niin esim. Wexionius, Turkuun professoriksi tullessaan, sanoi itseänsä
+muukalaiseksi tulokkaaksi, ja lupasi tulla suomalaiseksi. Niinpä Turun
+maaherra Falkenberg, josta samaten on ollut puhe kertomuksissa Kustaa
+Aadolfin ajasta, kehui virkaansa sangen hyväksi, "varsinkin minulle
+muukalaiselle". Niin myös Stjernman vielä 1719, Turun oppineitten
+teoksien luettelonsa esipuheessa, nimittää niitä "vieraiksi ja toisen
+maan töiksi". Yleisen käsityksen mukaan, jonka Wexioniuskin lausuu ilmi
+maantieteellisessä teoksessaan, olivat Ruotsin ja Suomen kansat
+itsenäisinä jäseninä yhteisessä liitossa. Tarvinneeko ollenkaan tuoda
+esiin todistuksia, että Suomenkin miehet katsoivat asiaa samalta
+kannalta? Tarkalleen nähdään heidän lausunnoissaan eroitettuna Ruotsin
+valtakunta ja oma maa, Suomi. Joskus harvoin vain ennen 17:nnen
+vuosisadan loppua ilmenee toisellainen mieliala, ja se näkyy olleen
+suomalaisten enemmistölle vastahakoinen. Niinpä esim. Lachmannuskin,
+kun hän ylistysinnossaan kerran puhuu "yhteisen isänmaan"
+kiitollisuudesta Kaarle X:ttä kohtaan, katsoo tarpeelliseksi lisätä:
+"yhteisen isänmaan, sanon minä, vaikkapa vasten pahansuovain tahtoa".
+
+Tällainen pääasiallisesti oli vanhastaan ollut Suomen asema Ruotsin
+valtakunnassa, ja 17:nnellä vuosisadalla kohosi kansamme arvo
+joksikuksi aikaa vielä entistäkin korkeammalle. Sen vaikutti lähempi
+tutustuminen maamme luonnollisiin etuihin. Suomi tuli yhä enemmän
+Tukholman ruoka-aitaksi, ja sen kruununtuloista riitti, paitsi omiin
+tarpeisiin, joka vuosi myös suuria summia Viron ja Liivinmaan hallintoa
+varten. Vieläkin enemmän vaikutti samaan suuntaan Suomen miesten
+osoittama soturikyky ja urhous. Sitä kansaa ei ollut mahdollista pitää
+mitättömänä, joka varusti 2/5 Ruotsin valtakunnan omamaisesta
+armeijasta, ja vieläpä semmoisia sotureita, joille eivät muun Euroopan
+mainioimmatkaan urhot vetäneet vertoja. Olemme jo edellisissä
+kertomuksissa nähneet, miten 30-vuotisessa sodassa useissa
+tilaisuuksissa suomalaisille myönnettiin täysivertainen arvo eri
+kansana ruotsalaisten ja saksalaisten rinnalla. Myöskin kotimaassa
+astuu sotureittemme ansaitsema kunnioitus esiin monella tavalla. Ihan
+toisilla sanoilla puhuvat vuosisadan keskipaikoilla Suomen kansasta
+Pietari Brahe, professori Wexionius ynnä kaikki muut ennenmainitut
+juhlapuhujat, kuin vielä muutamia vuosikymmeniä ennen kuulimme maaherra
+Falkenbergin, kenraalikuvernööri Bjelken ja piispa Rothoviuksen
+puhuvan. Monen Suomen oman pojan rinnassa heräsi samoin noiden
+urhotöitten kautta entistä voimallisempi kansallistunto. "Ken voisi
+kieltää", huudahti Paulinus runoelmassaan Suomen kunniaksi v. 1679,
+"että suomalaiset ovat avaran maailman etevimpiä kansoja!" Tulisella
+isänmaallisella innolla kehuu Juslenius noin v. 1700 tämän vuosisadan
+suomalaisia sankareita. Ja vielä v. 1732 sanoo Mattias Hallenius
+väitöksessään: "nähtyäni noiden sotien historian, rupesin suuresti
+ylpeilemään siitä, että olen suomalainen".
+
+Mutta nuo suuret voitot, ja niiden tuottama ääretön valtakunnan
+laajennus vaikuttivat kuitenkin samassa sen, että Suomen valtiollinen
+arvo aleni entistä alemmaksi. Muinaisessa pikkuisessa Ruotsin
+valtakunnassa oli maamme avaruutensa sekä kansanpaljoutensa suhteen
+ollut varsin tärkeä jäsen; mutta tuossa nyt niin suureksi paisuneessa
+"ruotsalaisessa maailmassa" (orbis svecicus), joka oli kohonnut arvossa
+Euroopan suurvaltojen rinnalle, oli Suomi ainoastaan vähäinen,
+syrjäinen maakunta. Erittäinkin muuttui "liittolaisten" keskinäinen
+väli suuresti noiden monien tanskalaisten maakuntien valloittamisen
+jälkeen. Jemtlanti ja Herjedali, Gotlanti, Bohuslääni, Skoone, Hallanti
+ja Blekingi olivat katkeamattomassa maantieteellisessä yhteydessä
+Ruotsin kanssa ja siihen luonnollisesti kuuluvat. Niiden väestö,
+alkuaankin jo likeistä sukua, suli helposti yhteen ruotsalaisten kanssa
+ja enensi näin muodoin vahvasti heidän kansallisuutensa lukumäärää sekä
+voimaa. Toiselta puolen oli tosin myös Stolbovan rauhansovinnon kautta
+karttunut valtakunnalle lisään kaksi suomalaista maakuntaa, Käkisalmen
+lääni ja Inkeri. Mutta niitä ei oltukaan yhdistetty Suomen
+suuriruhtinaskuntaan, ja paitsi sitä oli niiden asukkaissa, niinkuin
+näimme, uskonnolliset siteet lujemmat heimolaisuuden vetovoimaa. Tämä
+valloitus ei siis ollut, ainakaan silloin vielä, suomalaiselle
+kansallisuudelle vahvistukseksi.
+
+Toinen seuraus Ruotsin suurista sodista, avarista valloituksista sekä
+niiden kautta paisuneesta mahtavuudesta oli se, että, niinkuin
+tiedämme, melkein kaikki vanhat, rikkaat ja kuuluisat Suomen
+aatelissuvut muuttivat asumaan Ahvenanmeren länsipuolella. Meidän
+herrojemme täytyi sotapäällikköinä, valtiomiehinä, korkeina
+virkamiehinä viettää parhaat elinvuotensa kaukana synnyinmaastansa.
+Hovin loisto, suuremman viljelyksen ja sivistyksen edut sekä lauhkeampi
+ilmanala viekoittelivat heitä samalla valitsemaan Ruotsin
+asuinpaikaksensa. Siellä heidän jälkeläisensä vähitellen sekaantuivat
+kokonaan ruotsalaisen aateliston joukkoon. Pari miespolvea, 18:nnen
+vuosisadan alkuun, säilyi suvussa tosin heikkenemistään heikkenevä
+muisto siitä, mihin he oikeastaan kuuluivat; mutta jo heidän muuttonsa
+kautta syntynyt suurten aatelissukujen puute Suomessa vaikutti
+epäilemättä Suomen kansan arvon alenemiseen tänä aatelisvallan
+loistoaikana.
+
+Aatelissukujemme poismuuttamiseen ei ollut muuten Ruotsin uusi
+mahtavuus yksistään syynä; osaksi oli se luonnollisena seurauksena
+tällä vuosisadalla tapahtuneesta hallitusvoiman keskittymisestä.
+Valtaneuvokset, jotka ennen elivät kuninkaan käskyläisinä kukin siinä
+maakunnassa, missä heillä oli tiluksensa ja asuntonsa, koottiin nyt
+kaikki Tukholmaan. Samaan paikkaan perustettiin myös nuo monet uudet
+ylihallituskunnat, jotka kaikki vetivät Suomenkin herroja
+palvelukseensa.
+
+Tämä keskittäminen asetti myös samalla Suomen itsenäisyyden paljoa
+ahtaampiin rajoihin. Kaarle IX oli vereen tukahduttanut Suomen
+aateliston yrityksen ajaa erikoispolitiikkaa; Kustaa Aadolfin
+hallitessa Suomen kirkko, joka siihen saakka oli itsenäisesti kulkenut
+tietänsä, järjestettiin tarkasti Ruotsin mallin mukaan; Kaarle
+XI:nnen aikana hävitettiin, tosin rahallisista syistä, Suomen
+kenraalikuvernöörinvirka, joka oli koko maamme yhdistänyt erinäisen
+hallituksen alle.
+
+Seuraukset tästä kaikesta alkoivatkin jo tällä vuosisadalla näkyä.
+Täyttä tasa-arvoisuutta ei tosin Ruotsin ja Suomen välillä ollut
+koskaan ennenkään ollut, vaan luonnollisista syistä oli, jolleivät
+varat riittäneet kummankin maan tarpeitten tyydyttämiseen, pidetty
+etupäässä huolta "liiton" suuremman jäsenen edusta. Vaikka näet
+sotaväkeä otettiin meidän maastamme 2/5 Ruotsin ja Suomen yhteisestä
+määrästä, ei ollut esim. Kustaa Aadolfin ja Kristiinan aikoina
+perustettujen koulujen suhde juuri sama; Ruotsi sai osaksensa 10
+kymnaasia, Suomi 2, jos lukee toiseksi Turun kymnaasin, joka sitten
+muutettiin yliopistoksi. Monien noissa alinomaisissa sodissa
+vaivaisiksi tulleitten soturien hoitoa varten oli aikomus perustaa
+kaksi sotavanhushuonetta, toinen Ruotsiin, toinen Suomeen; mutta ei
+tullut toimeen muuta kuin yksi, Vadstenan. Niinikään nostettiin kysymys
+järvien yhdistämisestä kaivannoilla niin hyvin Ruotsissa kuin Suomessa;
+mutta ainoastaan Hjelmarin kanava ja yksi Götajoen sulku todella
+kaivettiin. Huomaamatta ei saa kuitenkaan jättää, että maamme juuri
+tällä vuosisadalla sai kaksi uutta laitosta lisään, jotka olivat sille
+yhtä suureksi hyödyksi ja siunaukseksi kuin puutteenalaiselle
+valtiokassalle rasitukseksi, nimittäin hovioikeuden ja yliopiston.
+Väärin siis olisi, jos sanoisimme, että Ruotsin hallitus tahallansa
+laiminlöi Suomea. Mutta luonnollista oli, että maamme etu aina vain
+toisessa sijassa tuli puheeksi. Ja tämä seikka astui 17:nnen vuosisadan
+loppupuoliskolla enemmän kuin ennen silmiin. Osoitteena siitä oli tuo
+ennenmainittu päätös valtaneuvoskunnassa, kun venäläiset olivat
+ryhtyneet sotaan: että uutta voittomaata Preussia etupäässä oli kaikin
+voimin puolustettava, vaikka Suomi (ja Liivinmaa) joksikuksi aikaa
+joutuisivatkin venäläisten valtaan. Osoitteena siitä oli myös Kaarle
+X:nnen ja sittemmin Kaarle XII:nnen koko valtiollinen menettely, joka
+ajoi takaa turhia, vaikka loistavia mahtavuuden unelmia, ja jätti
+Suomen oman onnensa nojaan.
+
+Seikka, joka myöskin paljon vaikutti suomalaisuuden vahingoksi, oli
+tällä vuosisadalla Suomeen tulvaava suuri ruotsalaisten virkamiesten
+määrä. Tosin oli vanhastaan ainoastaan pappissäädyssä annettu virat
+jokseenkin yksinomaan oman hiippakunnan lapsille; siviilivirkoihin
+Suomessa oli ennenkin aina päässyt ruotsalaisia sekä muita muukalaisia.
+Mutta nyt niiden luku eneni suunnattomassa määrässä. Piispoina Turussa
+Eerikki Sorolaisen jälkeen ei ollut suomalaisia miehiä, ennenkuin
+18:nnella vuosisadalla; melkein samoin kävi myös Viipurissa.
+Hovioikeuden presidenttien laita oli jokseenkin sama, ja hovioikeuden
+assessoreistakin oli kauan aikaa suurin osa Ruotsista. Yliopiston
+ensimäisten professorien parissa oli vain kaksi suomalaista, samoin
+alussa vain vähäisempi osa ylioppilaista. Noihin moniin uusiin
+virkoihin, jotka tällä vuosisadalla perustettiin, tuli suureksi osaksi
+ruotsalaisia. Oliko tässä joku tarkoitus? Liivinmaan suhteen tehtiin
+Kristiinan holhoojahallituksen aikana valtaneuvoskunnassa nimenomaan
+se päätös, joka sitten myös pantiin toimeen,[7] että maan
+ruotsalaistuttamiseksi piti niin paljon kuin mahdollista antaa siellä
+olevia virkoja ja läänityksiä Ruotsin miehille. Suomen suhteen ei ole
+semmoisesta päätöksestä mitään tietoa, eikä ole myös vähintäkään syytä
+luulla sellaisen tarkoituksen olleen salaisena vaikuttimena. Sillä
+ensiksikin suomalaisten tunnettu uskollisuus ei tehnyt sitä ollenkaan
+tarpeelliseksi, ja toiseksi on meillä edellisissä kertomuksissa ollut
+monta esimerkkiä, joihin voisi vielä monia toisia lisätä, että virkoja
+Suomessa poisannettaessa mieluimmin muistettiin maan omia miehiä.
+Sattuipa useasti niinkin, että hallitus puolusti suomalaisten oikeutta
+maassamme asuvia muukalaisia vastaan. V. 1660 esim. Turun porvarit
+valittivat, ettei ketään heistä päästetty valtiopäivämieheksi, koska
+niiden määrääminen oli maistraatin käsissä, jonka jäsenet melkein
+kaikki olivat ruotsalaisia tai saksalaisia. Hallitus silloin määräsi,
+että vaalit olivat toimitettavat kansallisuudesta huolimatta, ja
+ylimalkain katsottava, ettei herätettäisi toisen kansallisuuden vihaa
+toista vastaan. Niinikään piti hallitus suomalaisen miehen Cröellin
+puolta, koska vähää ennen Viipurin ruotsalaiset ja saksalaiset pohatat
+eivät olisi sallineet hänen tulla neljänneksi pormestariksi. Samoin
+kävi mainitussa kaupungissa myös kirkkoherranvaalissa v. 1657.
+Yhdistyneet ruotsalaiset ja saksalaiset voittivat huudossa suurilla
+veroäyriluvuillansa. Mutta kenraalikuvernööri Horn puolusti suomalaisen
+porvariston valitsemaa pappia, kirjoittaen kuninkaalle, että "muuten
+sille kansakunnalle ja oman maan miehille voi tulla kummia ajatuksia
+päähän, jos näkevät, että heidän omat kansalaisensa jäävät unohduksiin
+ja auttamatta". Kuningas antoikin viran suomalaiselle Thesleffille.
+
+Näistä kaikista näemme selvästi, ettei hallitus vastustanut suomalaisia
+virkamiehiä. Syynä muukalaisten lähettämiseen tänne oli nähtävästi se,
+ettei ollut tarpeeksi virkoihin kykeneviä oman maan miehiä. Se ei
+ollutkaan yhtään kumma, koska koko maassa oli vain yksi kymnaasi ja
+juuri äsken perustettu yliopisto.
+
+Sittenkään eivät ylläkerrotut seikat voineet ajan pitkään olla
+suomalaisuuteen vahingollisesti vaikuttamatta. Vähitellen sekaantui
+kansallistunto, niin että seuraavalla vuosisadalla jo yleisemmin
+ruvettiin pitämään ja sanomaan Ruotsia isänmaaksi. Ja paljoa ennen jo
+aleni mainittujen syitten tähden suomenkielen arvo ja tila.
+Virallisella alalla oli se tosin vanhoista ajoista asti ollut sangen
+halpa; ruotsia oli viljelty kaikissa asiakirjoissa sekä virastojen
+kirjoituksissa. Kuinka mahdottomana itse kansakin piti oman kielensä
+viljelemistä semmoisissa asioissa, todistaa se, että Nuijamiehetkin
+kirjoituttivat kaikki julistuksensa sekä suojeluskirjansa ruotsiksi.
+Tällä vuosisadalla oli kuitenkin, niinkuin ennen on kerrottu, yritetty
+saada suomenkielistä lakikirjaa sekä alettu osaksi ottaa suomalaisia
+lauseita oikeustojen pöytäkirjoihin. Mutta edelliset yritykset jäivät
+keskeneräisiksi ja jälkimäinen tapa lopulla vuosisataa kiellettiin. Sen
+lisäksi sai ruotsinkieli kouluissa vuosisadan keskipaikoilla ja
+kirkonhallituksessa jo ennenkin suuremman vallan. Kouluissa piti,
+niinkuin tiedämme, Kristiinan kouluasetuksen mukaan, opetettaman
+sisälukua ja katkismusta tällä kielellä. Ja piispojen kiertokirjeissä,
+joita suomensukuiset piispat siihen saakka olivat latinaksi
+kirjoittaneet, käytettiin ruotsia sen asemesta aina Rothoviuksen
+ajoista asti. Sittenkin ilmenee tällä alalla taas päinvastoin melkoista
+ja pysyvää edistystä siinä suhteessa, että kreivi Brahen ajoista asti
+enemmän kuin ennen painettiin esivallan asetuksia suomenkielellä.
+Pahemmin kävi toisessa suhteessa, nimittäin mitä virkamiesten
+suomenkielen taitoon tuli. Useissa paikoissa on jo ollut puhe siitä,
+miten 17:nnen vuosisadan alkupuolella, erittäinkin Brahen aikana, tätä
+taitoa pidettiin hyvin tärkeänä ehtona. Siinäkin tapauksessa, että
+muukalaisia asetettiin virkamiehiksi meidän maahan, annettiin etusija
+niille, jotka jo jonkun aikaa olivat asuneet maassa ja oppineet kansan
+kieltä. Luonnollista oli, että kun tarve vaati niin monien virkamiesten
+tuottamista ulkoa, ei tästä ehdosta likimainkaan aina voitu pitää
+kiinni; mutta se pysyi kuitenkin johtavana periaatteena. Loppupuolella
+vuosisataa sitä vastoin on tosin myös, erittäinkin Turun hovioikeuden
+virkaehdotuksissa, esimerkkejä suomenkielentaidon tärkeänä pitämisestä.
+Mutta niitä ei ole niin tiheässä kuin edellisellä ajalla, ja näyttääpä
+itse periaatekin jo heikontuneen. V. 1689 näet oli Hollolan molempien
+kihlakuntien kansa pyytänyt saada Suomen rykmentteihin ainoastaan maan
+omia miehiä upseereiksi, koska nuo muukalaiset, kieltä taitamattomat,
+tekivät heille paljon väkivaltaa. Kuningas vastauksessaan lupasikin
+estää sortoa ja myös antaa taitaville Suomen miehille upseerinvirkoja;
+mutta arveli kuitenkin: "yksistään suomenkielen tähden ei saa kukaan
+virkaa vaatia, eikä myöskään sen vuoksi sovi jättää syrjään muita
+ansiokkaita upseereja". Ainoastaan kirkollisella alalla pysyi
+suomenkielentaidon vaatimus entisessä ankaruudessaan. Niinpä esim.
+Kaarle XII v. 1698 ei antanut virkavaltuutta professori Rudenille, jota
+Turun konsistori oli linnanpapiksi ehdottanut, sillä hän oli vasta
+maahan tulleena umpiruotsalainen.
+
+Vielä vaarallisempi Suomen kansallisuudelle oli se, että tällä ajalla
+ruotsinkieli alkoi tunkeutua seura- ja perheoloihin. Ennenkin oli jo,
+niinkuin eräs ruotsalainen kirjailija Kustaa Aadolfin aikana kertoo,
+ollut Suomessa aatelilla, papeilla, kauppiailla sekä varakkaammilla
+talonpojillakin tapana pitää huolta siitä, että heidän poikansa
+kätkyestä asti myös oppisivat ruotsia; sillä suomenkieleen yksistään
+tottuneen suu ei myöhemmin muka tahtonut muiden kielten ääntämislaatuun
+taipua. Mutta näin tasa-arvoon päässyt vieras kieli tunkeutui sittemmin
+tällä vuosisadalla sangen monessa perheessä valtakieleksi. Se oli
+seurauksena alinomaisesta seurustelemisesta noiden maahan tulleitten
+monien ruotsalaisten kanssa, niinkuin myös tiheistä avioliitoista
+näiden ja suomalaisten välillä. Siten näkyy jo 17:nnen vuosisadan
+loppupuoliskolla olleen laita maamme suurimmissa kaupungeissa;
+pienemmissä, samoinkuin maapitäjissäkin, sitä vastoin herrassäätykin
+vielä suurimmaksi osaksi pysyi suomalaisena seuraavan vuosisadan
+alkupuoleen asti. Mutta nyt jo rupesi ylhäisempien virkamiesten ja
+sukujen ruotsalaisuus vaikuttamaan ylenkatsettakin omaa kieltä kohtaan.
+Keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa katoavat jo papistostakin suomalaiset
+sukunimet melkein sukupuuttoon; niiden sijaan muodostettiin uusia
+latinaisia ja kreikkalaisia. Huomattavaa on kuitenkin; että entiset
+nimet vielä ensi aluksi, suomea kirjoittaessa ja arvattavasti
+puhuttaessakin, myös pysyivät käytännössä. Ennenmainittu professori
+Justander esim. nimitti itseänsä semmoisissa tilaisuuksissa Juustiksi.
+Samaa suomenkielen halveksumista todistaa sekin, että useimmat painon
+kautta säilyneet ruumissaarnat ylhäisemmille henkilöille ovat
+ruotsinkielisiä; ainoastaan joku harva, jollekulle papille tai
+papinrouvalle pidetty, on suomeksi. Mutta vielä pahempi on seuraava
+todistus. Turun seurakunta jaettiin liiallisen suuruutensa tähden v.
+1694 kahtia, kieliä myöten, ja piispa määräsi yliopiston ylimäisen
+uskonopin professorin suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi. Mutta
+tämä piti sitä arvonsa alennuksena ja vaati itselleen ruotsalaista
+seurakuntaa. Samaan aikaan tapahtui luultavasti myös se seikka, josta
+Juslenius meille kertoo. Kun hän näet oli piispa Gezeliuksen luona
+kotiopettajana, kävi siellä eräänä päivänä joku ruotsalainen
+(arvattavasti korkeampi virkamies), joka arveli tarpeelliseksi, että
+suomenkieli perinjuurin hävitettäisiin. Gezelius, vaikka hän itsekin
+oli ruotsalaista sukuperää, oli silloin ankarasti puolustanut Suomen
+kansan oikeutta saada ainakin kirkoissaan ja perheissään viljellä omaa
+kieltään. Ja tuo väkivaltainen hyökkäys kansan kalleinta aarretta
+vastaan sytytti läsnäolevan nuoren ylioppilaan sydämessä kipinän, joka
+aikoja myöten oli leimahtava siksi mahtavaksi tuleksi, mikä nyt polttaa
+pois vieraan kielen ruostetta. Juslenius sittemmin oli ensimäisiä
+niistä, jotka täydellä innolla rupesivat tutkimaan, viljelemään ja
+kohottamaan suomenkieltä.
+
+
+
+
+17. Neljänneksenperuutus.
+
+
+Kaarle X tapasi valtakuntansa raha-asiat, Kristiinan hurjien tuhlausten
+tähden, mitä hirveimmässä sekasorrossa. Ei siinä kyllin, että
+lahjoitusten vuoksi kruunun suoranaiset rahatulot olivat peloittavasti
+vähentyneet; vaan myös suuri osa niistä tiluksista, jotka Ruotsin tavan
+mukaan olivat nimenomaan määrätyt vuorikaivosten, laivaston ja sotaväen
+voimassapitämiseen, jopa itse hovinkin elättämiseen, olivat nyt
+yksityisten käsissä ja niin muodoin niistä riippuvat laitokset pahassa
+puutteessa.
+
+Eipä siis kumma, vaikka huomattiinkin hänen heti aikovan panna toimeen
+_lahjoitusmaitten peruutuksen eli reduktsionin_, jota aatelittomat
+säädyt jo useimmilla valtiopäivillä olivat kiivaasti vaatineet.
+Ensimäinen osoitus kuninkaan mielipiteestä oli se, että hän heti
+valtaannousunsa jälkeen käski tehdä luettelon kaikista kruunun
+tiluksista, saatavista sekä tuloista, johon olisi merkitty, mikä niistä
+oli kadonnut ja joutunut yksityisten käsiin. Tähän toimeen valittu
+mies, suomalainen vapaaherra _Herman Fleming_, olikin siihen työhön
+kaikin puolin omansa. Hän oli kamarikollegion presidentti ja siis
+virkatoimiensa kautta tarkoin tutustunut valtakunnan raha-asioihin.
+Paitsi sitä oli hän ollut niitä harvoja korkeita aatelismiehiä, jotka
+olivat hyväksyneet aatelittomien säätyjen vaatimukset 1650:n vuoden
+myrskyisillä valtiopäivillä, ja monta kertaa, vaikka turhaan,
+huomauttanut Kristiina kuningattarelle niistä petoksista, joita
+lahjoituksia anoessa tehtiin.
+
+Kruunausvaltiopäivillä v. 1655 esitti sitten kuningas säädyille Krister
+Bonden kokoonpaneman ehdotuksen. Peruutettavat olivat kaikki
+lahjoitusmaat "kielletyissä paikkakunnissa", s.o. niissä, jotka
+vanhastaan olivat määrätyt ylempänä lueteltuja laitoksia varten; samoin
+kaikki, jotka olivat saadut jonkun valheellisen ja petollisen
+tiedonannon perustuksella. Sitä paitsi piti kaikkien lahjoituslupausten
+(jotka olivat täytettävät, niinpian kuin se tai se tilus tuli takaisin
+kruunulle) menettämän voimansa. Ja viimein piti kaikkien ikuisiksi
+ajoiksi annettujen lahjoitusten vasta tulla "Norrköpingin päätöksen
+ehdoilla" suotujen kaltaisiksi, s.o. kruunun perittäviksi, niinpian
+kuin lahjoituksensaajan suku loppui miehiseltä puolelta.
+
+Ehdotus esitettiin aluksi aatelissäädyssä, jota se erittäin koski, ja
+oli ensin salaisen valiokunnan aatelisten jäsenten käsiteltävänä. Tällä
+kertaa ei noussut samallaista vimman myrskyä kuin edellisillä
+valtiopäivillä; sen vaikutti se, että asia nyt oli itse hallitsijasta
+lähtenyt. Mutta tyytymättömyyttä ilmaistiin kuitenkin useammissa
+lyhyissä äkäisissä lausunnoissa. Ainoastaan eversti Pentti Horn, hänkin
+suomalainen kansallisuudeltaan, toi ilmi suostuvaisuutensa.
+"Kohtuullista on", arveli hän, "että me pidämme silmällä yhteistä
+hyötyä. Eihän kuninkaalla enää ole edes mistä saada heiniä
+hevosillensa. Kaikki on poissa." Muutkin taipuivat välttämättömyyteen.
+Kaksi päivää myöhemmin sai aatelissääty kokonaisuudessaan kuulla
+kuninkaan ehdotuksen. Valtakansleri esitti asian välttämättömän
+tarpeellisuuden ja varoitti vastahakoisuudesta. "Sillä", lopetti hän
+profeetallisilla sanoilla, "jollei tätä vammaa hyvissä ajoin lääkitä,
+voidaan joskus vasta verkko arvaamatta vetää meidän kaikkien yli."
+Sääty myöntyikin vastarinnatta siinä toivossa, että sillä uhrauksella
+päästäisiin uhkaavasta hädästä.
+
+Mutta sepä ei ollutkaan vielä kuninkaan lopputuuma. Kiittäessään
+myönnytyksestä huomautti hän kuitenkin samalla, että siitä suureksi
+osaksi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa tulisi apua. Mutta
+valtiovarain rappiotila oli heti paikalla autettava. Siksi pitäisi
+aatelin lisäksi luopua _neljännestä osasta_ kaikkia muita
+lahjoituksiaan. Tämä vaatimus tietysti maistui aatelisherroista vielä
+karvaammalta kuin edellinen ja nosti siis myös kovempaa vastarintaa.
+Niiden joukossa, jotka kiivaimmin puolustivat ehdotusta, mainitaan nyt
+vielä kaksi suomalaista, _Lauri Creutz_, Sarvilahden herra, ja _Eerikki
+Fleming_, Lajusten vapaaherra. Kuuluupa viimeksimainittu väärin
+käyttäneen hänellä maamarsalkkana käsissä olevaa suurta valtaakin asian
+hyväksi. Niin ainakin vastustuspuolue väitti.[8] Loppupäätökseksi
+viimein tuli se, että aatelissääty taaskin antoi suostumuksensa sillä
+ehdolla, että tätä asiaa koskeva asetus tulisi olemaan iänikuinen.
+Täten he toivoivat kumminkin saavansa omistusoikeuden jäljelle jääviin
+lahjoitusmaihinsa perustuslaillisesti vahvistetuksi.
+
+Mutta se taas ei ollut ollenkaan aatelittomien säätyjen mieleen, joille
+nyt vuorostaan ehdotus esitettiin. Erittäinkin pani vastaan
+talonpoikaissääty, joka pelkäsi "Viron tavan", s.o. orjuuden, sen
+kautta voivan päästä valtaan. Vihdoin ilmoittivat aatelittomat säädyt
+yksimielisesti, etteivät he voi peruutusasetusta allekirjoittaa,
+ennenkuin tuo ehto sen iankaikkisuudesta on poispyyhitty. Vähällä oli,
+etteivät valtiopäivät, Puolan tavan mukaan, kesken hajonneet
+tämän riidan tähden; niin suuri oli molemminpuolinen vihastus.
+Valtaneuvoskunta nyt turvautui kuninkaaseen ja pyysi häntä pakottamaan
+aatelittomia säätyjä taipumiseen; mutta hän kieltäytyi jyrkästi. Hän
+ehdotti, että lopullinen päätös neljänneksen peruutuksesta jätettäisiin
+seuraaviin valtiopäiviin asti. Siksi piti asiaa kaikin puolin
+tutkittaman ja tuota lahjoitusmaitten osaa vastaava vuotuinen summa
+tulla suoritetuksi. Nyt ei aatelin vastahakoisuus enää auttanut; asetus
+siinä muodossa, jonka Herman Fleming, kuninkaan osoitusten mukaan, oli
+sille antanut, tuli säätyjen yhteiseksi päätökseksi, ja aatelin yritys
+saada ovi vastaisilta suuremmilta peruutuksilta suljetuksi, raukesi
+typityhjäksi.
+
+Itse asian lopullista tutkimista sekä jo päätettyjen peruutusten
+toimeenpanemista varten asetti nyt kuningas komitean, jonka päämieheksi
+valittiin _Herman Fleming_. Soveliaampaa ei olisikaan voitu löytää.
+"Kansan etu on ylin laki", oli hänen peruslauseensa, niinkuin hän
+komiteassa juhlallisesti lausui ilmi. "Uupumattomalla ahkeruudella
+valmisti ja toi hän esiin kaikki komiteassa puheeksitulevat ehdotukset.
+Taipumattomalla kiivaudella valvoi hän peruutuspäätöksen toimeenpanoa
+sanasta sanaan, pitämättä mitään lukua niiden korkeasta arvosta tai
+myös mitättömyydestä ja puutteenalaisuudesta, joita asetus koski.
+Valtamarskia, valtadrotsia, kuninkaan omaa veljeäkään hän yhtä vähän
+armahti kuin halvinta kruunun virkamiestä." Näillä sanoilla kuvaa hänen
+tointansa eräs niihin aikoihin parhaiten perehtynyt ruotsalainen
+historioitsija.[9]
+
+Tällaista isänmaanrakkautta, väsymättömyyttä ja pelottomuutta
+tarvittiinkin täydesti, jos mieli päästä tuumasta toimeen. Sillä
+komitean tehtävä oli mitä vaikeinta laatua ja vaati monen apua.
+Ennenkuin päätöksiin ryhdyttiin, piti ensin koota laveita ja tarkkoja
+tietoja, ja niitä toimeenpannessa oli kaikellaisten virkamiesten työtä
+valvottava. Ensi alussa kävi kuitenkin kaikki hyvin. Komiteassa oli
+Fleming kaikkivaltias: mitä hän ehdotti, se tuli aina yhteiseksi
+päätökseksi. Vuoden lopussa saattoi hän ilmoittaa kuninkaalle, että
+kielletyissä paikkakunnissa oli peruutettu 2,403 taloa, joista karttui
+kruunulle veroa 66,781 hopeatalaria. Sittenkin oli se Flemingin
+mielestä vielä vähän; hän piti tarpeellisena pyytää kuninkaalta
+anteeksi, että työ edistyi niin hitaasti. Helppo on siis arvata hänen
+mielialaansa seuraavana vuonna, jolloin vastukset vasta oikein
+alkoivat. Ylimysten puolta pitävän Kustaa Bonden tulo komiteaan muutti
+muutamien jäsenten jo ennestään kytevän vastahakoisuuden vastarinnaksi.
+Jos peruutus koski korkeita herroja, tahdottiin sitä kiertää jos
+jollakin tavalla. Myös oltiin usein eri mieltä siitä, mitkä
+paikkakunnat olivat kiellettyjä, mitkä ei. "Monta paikkakuntaa", lausui
+Fleming, "on viimeksikuluneina aikoina pidetty luvallisina, vaikka
+kuitenkin kruunun on mahdoton ilman niitä tulla toimeen. Jumala
+armahtakoon niitä, jotka ovat saattaneet asian sille kannalle." Vielä
+pahempaa vastarintaa kuin itse komiteassa ilmaantui nyt sen
+ulkopuolella. Kamarikollegio ei selvittänyt sille lähetettyjä laskuja;
+vuorikollegio ei laittanut valmiiksi vuorimaakirjaa, jota ilman ei
+voitu yhtään vuorikaivantoihin kuuluvaa taloa peruuttaa; maaherrat
+venyttivät paikallistutkimuksia, niin ettei niistä tullut koskaan
+päätöstä. Itse lahjoitusmaitten isännät, jotka jo ensimäisenä vuonna
+olivat olleet kovin hitaat asiapapereitaan tuomaan esiin, eivät nyt
+huolineet mistään muistutuksista eikä nuhteista. Kaikkeen tähän oli
+syynä sotaonnen kääntyminen nurjaksi, josta saattoi päättää, ettei
+kuningas niinkään pian tulisi takaisin itse valvomaan asiain käyntiä.
+
+Vielä kuitenkin Flemingin lujuus kesti. Kerta, kun valtadrotsi Pietari
+Brahe oli häntä koko valtaneuvoskunnan kuullen katkerasti moittinut,
+lausui hän jälkeenpäin komiteassa: "enpä minä sittenkään rupea
+väistymään enkä horjumaan virkatoimessani!" Mutta vielä pahemmin kävi,
+kun hänen tähänastinen ainoa tukensakin, kuningas, rupesi pettämään.
+Kaarle X:nnen ei sopinut pahoittaa taitavia sotapäälliköitään, joiden
+apua hän silloisessa vaarallisessa tilassansa enemmän kuin koskaan
+tarvitsi. Hän kirjoitti siis syyskuussa 1657 Flemingille ja käski hänen
+menetellä vähemmän ankarasti. Asiain näin ollessa ei voi suuresti
+kummeksia, jos 1656 vuoden vaivan tulos ei ollut suurempi kuin 91
+taloa, 5,815 hopeatalaria veroa.
+
+Vielä surkeammaksi tuli vuosi 1657. Tapahtuipa silloin kaiken muun
+lisäksi, että kuninkaan täytyi taas panna panttiin ja täten luovuttaa
+kruunulta useampia satoja taloja. Saman vuoden alkupuolella oli sitä
+paitsi Flemingillä kovien aikojen tähden niin runsaasti työtä
+kamarikollegiossa sekä valtaneuvoskunnassa, ettei hän komiteatoimeen
+juuri ollenkaan joutanut. Sitten tuli taas rutto suureksi esteeksi.
+Täten oli koko sen vuoden saalis ainoastaan 1,936 hopeatalaria veroa.
+Siihen sitten komitean toimi Kaarle X:nnen aikana melkein kokonaan
+loppuikin. Fleminginkin suomalainen itsepintaisuus oli liiallisten
+vastusten vuoksi murtunut. V. 1658 pidettiin ainoastaan muutamia
+harvoja istuntoja, v. 1659 yksi ainoa.
+
+Näin raukesi suurten herrojen silmittömän vastarinnan vuoksi työ, joka,
+jos se olisi tullut rehellisesti täytetyksi, kenties olisi voinut
+säästää heitä siitä rajattomasta, armottomasta ryöstöstä, joka kohtasi
+heitä seuraavan kuninkaan aikana. Suomen lahjoitusmaihin oli Kaarle
+X:nnen peruutus tuskin vielä ennättänyt koskeakaan. Alussa vuotta 1657
+oli Fleming kysynyt, mitä oli tehtävä Pohjanmaan suhteen, jota hän
+laivaston tähden piti kruunulle välttämättömän tarpeellisena. Mutta
+kuningasta arvelutti koskea sikäläisiin moniin kreivi- ja
+vapaaherrakuntiin; hän lykkäsi päätöksen toistaiseksi. Eipä näytä
+myöskään enempää kuin pari Suomen kuninkaankartanoa tulleen
+peruutetuksi, vaikka ne olivat valtiopäiväpäätöksessä nimenomaan
+mainitut. Paha rutto Suomessa v. 1656 oli näet peloittanut
+tutkimusherroja niin, etteivät he olleet uskaltaneet edes tulla sinne
+asiasta selvää ottamaan.
+
+
+
+
+18. Herman Fleming.
+
+
+Lahjoitusmaiden peruutuksen innokas ajaja Kaarle X:nnen aikana, _Herman
+Fleming_, oli syntynyt Louhisaaren kartanossa Naantalin seudulla syysk.
+17 p. 1619. Hänen isänsä oli edellisissä kertomuksissa mainittu
+ansiokas Tukholman ylimaaherra ja valta-amiraali Klaus Fleming; äiti
+oli ruotsikko. Nuori Fleming, luultavasti kotiopettajan kautta
+päästyänsä ensin opin alkuun, meni v. 1637 Upsalan yliopistoon. Kolme
+vuotta myöhemmin hän läksi pitkille ulkomaan matkoille. Nähtävästi
+haluten astua isänsä jälkiä, kävi hän kaikkein ensiksi Hollannissa.
+Täällä, Amsterdamissa, hän tutki ahkerasti laivanrakennustaitoa. Sen
+jälkeen oppiaksensa myös merenkulkua ja merisotaa hän seurasi
+vapaaehtoisena Hollannin laivastoa retkelle espanjalaisia vastaan ja
+otti osaa useampiin verisiin taisteluihin mainioiden amiraalien Trompin
+ja Wittin komennon alla, joille hänellä oli suosituskirjeitä isältään.
+V. 1642 hän sitten jatkoi matkaansa Parisiin. Sieltä hän juuri oli
+menossa Italiaan, kun hänen isänsä kutsui hänet kotiin alkavan Tanskan
+sodan tähden. Regina-laivan kapteenina seurasi Herman Fleming nyt
+isäänsä, kunnes tämä, niinkuin olemme nähneet, sai surmansa. Sodan
+loputtua hän sai saariamiraalin (luultavasti kotona Tukholmassa olevan
+laivaston komentajan) paikan.
+
+Täällä rauhallisessa laivasaaressa oli kerta hänet miltei saavuttaa
+surma, joka sodassa oli säästänyt hänen henkensä. V. 1652 alkukesällä
+piti hänen näyttää Kristiina kuningattarelle erästä juuri valmiiksi
+varustettua uutta laivaa. Mutta heidän astuessansa siihen lautaporrasta
+myöten, kiepsahti irtonainen lauta veteen ja kuningatar sekä Fleming
+sen mukana. Hädissään ja hämmästyksissään tarttui silloin Fleming
+Kristiinan hameeseen ja veti hänet siten pohjaan. Kuitenkin saatiin
+kuningatar ylösvedetyksi ja hänen kanssansa myöskin Fleming, joka ei
+lopultakaan ollut hellittänyt irti hametta. Kristiina ei kuitenkaan
+suuttunut amiraalin itsepintaisuudesta, vaikka se helposti olisi voinut
+tuottaa hänelle tuhon. Hän vain nauroi: "en tästä suuresti välitä,
+koska muulloinkin aina juon vettä janooni. Mutta pahempi oli
+amiraaliparan laita, joka on tottunut viiniin ja olueeseen ja jonka nyt
+täytyi tyytyä niin halpaan juomaan."
+
+Ennen tätä tapausta oli jo Fleming toisillakin aloilla kuin
+meriasioissa saanut periä isänsä entisiä virkoja. Hän oli v. 1650
+tullut Tukholman ylimaaherraksi, jossa paikassa hän pysyi kaksi vuotta.
+V. 1652 hän sitten määrättiin kamarineuvokseksi ja seuraavana vuonna
+kamarikollegion presidentiksi.
+
+Kristiinan suosion oli Fleming voittanut kokonaan. Osoituksena siitä
+oli, että hän v. 1650 korotettiin valtaneuvokseksi ja v. 1651 sai
+vapaaherran arvon sekä siihen kuuluvan avaran Liperin lahjoitusmaan. Ja
+viimein, kruunusta luopuessaankin, osoitti kuningatar hänelle
+luottamustansa sillä, että valitsi hänet elatusmaittensa
+pääkuvernööriksi.
+
+Vielä suurempaa suosiota osoitti hänelle sitten Kaarle X. Alkusyynä
+siihen oli ollut se, että Fleming monessa arveluttavassa tilaisuudessa
+oli taivuttanut oikullisen, epäluuloisen Kristiinan mielen jälleen
+nuoren pfalzkreivin puolelle. Sen lisäksi tulivat hänen ansionsa
+lahjoitusmaitten peruutuksessa. Fleming oli nyt sangen mahtava herra.
+Valtaneuvoskunnassa oli hänen sanansa voima suuri, sillä hän saattoi
+usein mielipiteittensä tueksi vedota kuninkaan tahtoon, josta hän
+yksityistä tietä oli päässyt perille. V. 1657 soi Kaarle X tälle
+luotettavalle palvelijalleen Etelä-Suomen lakikunnan palkinnoksi, ja
+testamentissaan määräsi hän Flemingin valtiorahaston hoitajaksi sekä
+holhoushallituksen jäseneksi prinssi Kaarlen alaikäisyyden aikana.
+
+Mutta yhtä suuri kuin kuninkaan suosio ja luottamus oli aatelin,
+erittäinkin kreivien ja vapaaherrojen, viha Flemingiä vastaan. Osaksi
+oli siihen syynä hänen karkea, jörömäinen, synkkä ja umpimielinen
+luonteensa ja hänen jyrkkä käytöksensä, jotka vaikuttivat sen, ettei
+hän seurustellessa ollut hauska. Mutta kaikkein enimmin oli hänelle
+tuottanut vihamielisyyttä hänen ankaruutensa ja kiivautensa
+lahjoitusmaitten peruuttamisessa. Kuninkaan kuoltua sai Flemingin
+käytös valtaneuvoskunnassa tämän vihan kiihtymään vieläkin
+tulisemmaksi. Siinä tuli näet puheeksi uusien lahjoitusmaitten suominen
+palkinnoksi muutamille herroille. Fleming vastusti sitä ja ehdotti sen
+sijaan rahapalkintoja. Toiset tahtoivat väkisin kumota hänen
+vastarintansa; mutta hän vakuutti vain, ettei hän ikänä suostuisi
+allekirjoittamaan mitään lahjoituskirjaa. Usein pysyi hän kokonaan
+poissa valtaneuvoskunnan kokouksista, joissa nyt enemmistö oli hänen
+mielipiteitänsä vastaan. Tämän johdosta moittivat häntä eräässä
+kokouksessa muutamat virkakumppanit. Fleming ensin syytti
+kivulloisuuttansa, mutta lopulta sanoi rohkeasti: "omatuntoni ei salli
+minun allekirjoittaa kaikkea, mitä te päätätte!"
+
+Asiain näin ollessa ei tietystikään Flemingin osallisuus hallituksessa
+voinut tulla pitkäaikaiseksi. Jo ensimäisillä valtiopäivillä,
+Tukholmassa, syksyllä 1660, vaati aatelisto kuninkaan määräystä
+holhoushallituksen jäsenistä päätöksensä alle. Vaalissa sai sitten
+Fleming aatelissäädyssä ainoastaan 23 ääntä puolellensa, mutta
+165 oli vastaan. Useat eivät olleet edes tavalliseen kieltoon
+tyytyneet, vaan lisänneet siihen mikä mitäkin. Eräässä lipussa oli
+kolminkertainen: "ei! ei! ei!" -- toisessa: "pois vaan!" --
+kolmannessa: "ristiinnaulitse!" -- neljännessä: "päästä meitä
+pahasta!" j.n.e. Muut säädyt tahtoivat tietää syyn tähän vimmaan.
+Silloin ruvettiin puhumaan Flemingin kivulloisuudesta, kuuroudesta y.m.
+-- sillä todellista syytä ei toki sopinut julkisesti tuoda esiin. Vaan
+kun ei näihin selityksiin tyydytty, puhkesi eräs aatelisherra viimein
+suoraan sanomaan: "meidän mielestämme hän on siihen virkaan aivan
+kelvoton!" -- Aatelittomat säädyt eivät kuitenkaan jättäneet asiaa
+vielä sillensä; mutta silloin huusi koko aateli yhteen suuhun: "jos
+Herman Flemingiä tahdotaan väkisin valtionholhoojaksi, niin me
+ratsastamme kotiin ja keskeytämme valtiopäivät!" Valtaneuvoskunta
+lähetti nyt kaksi jäsentänsä Flemingin puheille pyytäen, että hän
+pahennuksen välttämiseksi itse luopuisi paikastansa. Mutta jäykkä
+Suomen mies vastasi: "jos minun täytyy jättää virkani, niin tapahtukoon
+se laillisella erottamisella!" Ja niin hän sitten erotettiin.
+
+Fleming vetäytyi nyt kokonaan pois valtioasioista ja istui vain kotona,
+katkerassa mielessänsä hautoen kostoa uusien reduktsionituumien
+muodossa, jotka hän antoi perinnöksi pojallensa sekä muille sitten
+isossa lahjoitusmaitten peruutuksessa toimiville miehille.
+
+Vielä kerran muutamien vuosien kuluttua hän pääsi kuitenkin taas
+korkeaan virkaan. Valta-amiraali oli silloin kuollut, ja
+holhoushallituksen esimiestä De la Gardieta vastustava puolue
+valtaneuvoskunnassa ehdotti avonaiseen virkaan tuota syrjäänsysättyä,
+vaan näissä asioissa taitavaa herraa. Näin olisi hän jälleen päässyt
+hallituksen jäseneksi. Sen estämiseksi sai De la Gardie toimeen, että
+Fleming v. 1664 lähetettiin kenraalikuvernööriksi Suomenmaahan. Myös
+Pohjanmaa, joka muuten tällä vuosisadalla ajoittain, samoinkuin
+Länsi-Pohjakin, oli ollut erityisen maaherran alaisena, laskettiin nyt
+hänen aluskuntansa lisäksi ja yhdistettiin pysyväisesti muuhun Suomeen.
+Viisi vuotta hän hallitsi täten synnyinmaatansa, kunnes v. 1669,
+niinkuin tiedämme, Suomen kenraalikuvernöörinvirka kokonaan
+poistettiin rahavarojen rappiotilan tähden. Flemingin toimista hänen
+hallintoajallansa ei ole paljon tietoa; sen me vain tiedämme, että hän
+oli avullisena muutamissa silloisen Turun piispa Gezeliuksen töissä
+kansansivistämisen hyväksi. Nähtävästi kivulloisuus, ja ehkäpä joku
+mielenmasennuskin, ehkäisi tuon ennen niin tarmokkaan miehen
+toimintakykyä.
+
+Virkaeronsa jälkeen ei Fleming elänyt enää monta vuotta. Tauti katkaisi
+hänen elämänsä heinäk. 28 p. 1673, hänen ollessaan vasta 54 vuoden
+vanha. Hän kuoli Tukholmassa ja haudattiin siellä Jaakon kirkkoon,
+missä Flemingeillä silloin oli sukuhautansa. Sekin seikka todistaa
+Suomen korkeamman aateliston vieraantumista kotimaastansa. Herman
+Fleming oli kuitenkin vielä pitänyt synnyinmaatansakin muistossaan. Hän
+oli esim. Louhisaareen rakentanut komean kolmikerroksisen kartanon.
+Niin myös hän auttoi Ahlaisten kappelin kirkon rakentamista (Louhisaari
+on siinä seurakunnassa) suurilla rahasummilla. Hänen puolisonsa
+vaakuna, samoinkuin hänen omansa, on vieläkin siinä kirkossa nähtävänä.
+
+Flemingin pääperiaatteena valtioasioissa oli, niinkuin näimme,
+säästäväisyys. Senvuoksi hän myös niin paljon kuin mahdollista vastusti
+Puolan sotaa, joka oli alkuna Kaarle X:nnen kaikkiin muihin sotiin.
+Fleming erosi siinäkin melkein kaikista sääty- ja virkaveljistänsä,
+jotka pitivät alinomaisia sotia Ruotsin suurimpana etuna. Mutta sitten,
+kun sota kerran oli syttynyt, osoitti hän suurta toimeliaisuutta ja
+jaloa uhraavaisuutta vaaran torjumisessa. Venäläissodan alkaessa oli
+hän Tukholmassa puolustusvalmistusten johtavana sieluna ja henkenä. Ja
+kun v. 1657, Tanskan sodan sytyttyä, ei voitu saada mitään lainaa
+kruunulle, pani hän omat tiluksensa panttiin ja hankki täten noin
+120,000 hopeatalaria.
+
+Vihamiehet, joiden käsissä silloin valta oli, ovat myös monin tavoin
+käyttäneet sitä hänen muistonsa tahraamiseksi. Niinpä esim. on syyttä
+väitetty hänen intoansa lahjoitusmaitten peruutuksessa vain
+yksityiseksi kostonhimoksi. Häntä oli näet, ennenkuin hän tuli
+korotetuksi vapaaherraksi, pari kertaa loukannut ja häväissyt suurien
+ylimyssukujen röyhkeys. Voihan olla, että sekin vaikutin oli hänessä
+vallalla -- harvoinhan ihmisen sydän parhaissakaan aikeissaan ja
+töissään on vapaa yksityisistä mielihaluistaan -- mutta edellisestä
+toki nähtäneen, että isänmaanrakkaus kuitenkin oli päävaikuttimena
+hänen sielussansa.
+
+Useassa suhteessa -- niinkuin luonteen jörömäisyydessä ja jyrkkyydessä,
+aatelisveljiensä vihanalaisuudessa ja kuninkaan etujen harrastuksessaan
+-- oli Herman Fleming, niinkuin lukijakin jo varmaan on huomannut,
+kuuluisan heimolaisensa sotamarski Klaus Flemingin kaltainen. Tähän
+vertailuun saattaa, paha kyllä, lisätä vielä yhden ikävän kohdan.
+Herman Flemingilläkin kuuluu näet olleen sukunsa vanha perisynti: hän
+oli kova alustalaisiansa kohtaan. Mikä eriskummallinen ristiriitaisuus
+talonpoikaissäädyn oikeuksien innokkaan puolustajan luonteessa! Myös
+käypi vielä Louhisaaren tienoolla se tarina, että hän muka oli
+vaimolleenkin tyly ja piti häntä joskus lukon takana kamariin
+suljettuna. Lieneekö tässä tarinassa perää vai ei, siitä eivät
+luotettavat tiedonlähteet anna mitään varmuutta.
+
+
+
+
+19. Toinen sota Tanskaa vastaan.
+
+
+Roskilden rauhanpäätöksen jälkeen oli Kaarle X:nnellä aikomus taas
+palata Preussiin puolalaisia kukistamaan ja rankaisemaan Brandenburgin
+vaaliruhtinasta hänen luopumisensa johdosta. Voidaksensa tätä täydessä
+turvassa tehdä, piti hänen olla varma, ettei Hollannin laivasto
+pääsisi Preussin avuksi, niinkuin se uhkaili. Siksi oli Roskilden
+rauhanpäätökseen pantu eräs pykälä, joka velvoitti tanskalaisia yksissä
+neuvoin ruotsalaisten kanssa sulkemaan Tanskan salmet kaikilta
+vierailta sotalaivoilta. Tätä ehtoa olivat kuitenkin tanskalaiset pian
+ruvenneet katumaan, ja viivyttivät sen lopullista päättämistä
+kaikellaisilla verukkeilla. Silloin lensi äkkiä rohkea ajatus Kaarle
+X:nnen päähän: koska Tanskan ystävyyteen ei ollut luottamista, piti se
+kokonaan kukistettaman ja saatettaman Ruotsin alusmaaksi! Tässä
+tarkoituksessa hän käski sotamarski Wrangelin viivyttää Ruotsin
+sotaväen poisvientiä Tanskan alueelta; toinen kirje Ruotsin
+lähettiläille Tanskassa kielsi heitä enää mitään sovintoa
+allekirjoittamasta, jos tanskalaiset nyt suostuisivatkin vaadittuihin
+ehtoihin. Elok. 5 p. 1658 purjehti sitten Kaarle X Kielin satamasta
+4,000:n jalkamiehen ja 1,200:n huovin kanssa. Näin alkoi siis sota jo
+uudestaan, vaikka ei vielä puolta vuottakaan rauhansovinnon jälkeen
+ollut täyteen kulunut. Kaksi päivää myöhemmin tultiin Seelantiin, ja
+elok. 11 p. ilmestyi Ruotsin sotavoima toistamiseen Kööpenhaminan
+edustalle.
+
+Ensimäisen sanoman saavuttua Kaarle X:nnen maallenoususta Seelantiin
+oli Kööpenhaminassa perinpohjainen epätoivo päässyt valtaan.
+Linnoitukset olivat näet mitä kurjimmassa tilassa; monessa paikassa
+olisi voitu ratsainkin päästä vallin yli; rintavarustus oli tuskin
+kyynärän korkuinen. Sotamiehiä ei ollut enempää kuin 400 kaupungissa.
+Siksi kehoitettiinkin kuningas Fredrik III:tta pakenemaan, ja useat
+rikkaat porvaritkin jo veivät paraat tavaransa laivoihin. Mutta pian
+heräsi Tanskan kansan kauan torkuksissa ollut isänmaanrakkaus. Kuningas
+itse vastasi kieltävästi noihin pakokehoituksiin ja lausui: "ennen
+tahdon kuolla tähän, niinkuin lintu pesäänsä!" Tämä lujuus teki muutkin
+lujiksi. Elok. 9 p. kokoontuivat kuninkaan käskystä maistraatti,
+papisto sekä yliopiston professorit linnaan. Siellä Fredrik III kysyi:
+tahtoivatko he panna henkensä ja verensä alttiiksi isänmaan hyväksi. Ja
+he vastasivat yksimielisesti, juhlallisesti: "tahdomme!" Nyt virtasi
+porvareita upseerien luo ilmoittautuen sotureiksi; myöskin 600
+ylioppilasta tarttui aseisiin. Valleilla ruvettiin kilvan tekemään
+työtä. Itse valtaneuvoksetkin olivat siellä kuokka tai lapio kädessä;
+naisetkin vetivät käsikärryillä multaa. Elok. 11 p. sytytettiin
+etukaupungit palamaan, ettei niissä olisi piirittäjille mitään suojaa.
+
+Vaikka isänmaallisessa innossa tuo ennen turvaton Kööpenhamina olikin
+saatu jommoiseen puolustuskuntoon, ei se luultavasti kuitenkaan olisi
+kestänyt harjaantuneitten soturien rynnäkköä, jos siihen vain heti
+olisi ryhdytty. Aina uljas Dahlberg kehoittikin kuningasta innokkaasti,
+vaan muut varovaisemmat päälliköt epäsivät. Kaarle X tällä kertaa
+kallistui jälkimäisten puolelle. Masensiko ehkä kavalasta
+rauhanrikkomisesta levoton omatunto täten hänen rohkeuttansa? Ruvettiin
+siis piiritykseen. Vaan sekin kävi hitaasti; kööpenhaminalaiset pitivät
+puoliaan urhokkaasti ja taidolla. Erittäinkin olivat norjalaiset
+merimiehet sekä "musta joukko", nimittäin ylioppilaat, piirittäjille
+vaaralliset. Ajan pitkään olisi kuitenkin Ruotsin soturien suurempi
+taito epäilemättä saattanut heidät voitolle; mutta ennen sitä
+kerkesikin jo tulla apua ulkoa. Hollantilaiset pelkäsivät kauppansa
+Itämerellä kärsivän, jos Juutinrauman molemmat rannat joutuisivat
+Ruotsin käsiin. Siksi he lähettivät suuren laivaston Kööpenhaminan
+avuksi. Ruotsin laivasto tosin taisteli lokak. 29 p. Juutinraumassa
+urhoollisesti tätä vastaan, vaan ei voinut estää hollantilaisten pääsöä
+perille. Näin oli siis Tanskan pääkaupunki pelastettu; seuraavana
+päivänä lakkasi piiritys, ja Ruotsin sotavoima siirsi leirinsä
+puoltatoista peninkulmaa lännemmäksi.
+
+Tähän samaan aikaan alkoi jo muualtakin kuulua Ruotsille pahoja
+sanomia. Itävaltalaisia, brandenburgilaisia ja puolalaisia, 30,000
+miestä, oli etelästä tullut Holsteinin ja Slesvigiin; Ruotsin pienten
+sotajoukkojen täytyi vetäytyä Juutinmaalle. Kahdessa äsken
+valloitetuista maakunnista, Trondhjemin läänissä ja Bornholman
+saaressa, nousi kansa kapinaan ja surmasi tai karkoitti ruotsalaiset.
+Kaarle X tahtoi nyt rohkealla yrityksellä saada vastaisen onnen
+kääntymään; hän teki väkirynnäkön Kööpenhaminaa vastaan yöllä helmik.
+10:n ja 11:n välillä v. 1659. Se, mikä elokuussa olisi ollut helppoa,
+oli kuitenkin nyt melkein hullun työtä, sillä ryntääjien luku oli vain
+1/3 piiritetyistä. Tämän epäsuhteen lisäksi tuli vielä se, että hanke
+petoksen kautta joutui ennen aikojaan kaupunkilaisten tietoon, jotta he
+olivat varuillansa. Vallin lähelle tultuansa sai Ruotsin väki vastaansa
+niin hirmuisen luoti- ja kivituiskun Kööpenhaminan miesten, sekä
+kiehuvan veden sateen naisten käsistä, että he viimein hajosivat ja
+pakenivat. Turun ja Uudenmaan ratsurykmentit olivat tässä rynnäkössä
+myöskin mukana, mutta ainoastaan varaväkenä, taisteluun osaa ottamatta.
+
+Yhä vaarallisemmaksi muuttui nyt Ruotsin valtakunnan tila. Täysi syy
+oli Tammelan kirkkoherralla, Lauri Pietarinpojalla Ajantiedossaan
+huudahtaa:
+
+    "Ah tät' aikaa! aika kamal,
+    vaivat monet monel taval;
+    puolat puskijat väijyit meitä,
+    keisar, mond muut auttoi heitä,
+    venäläinen vielä sitten
+    läpikäy maita läpimiten,
+    miehet, vaimot monet murhal
+    suretti surmaan surkjal surmal;
+    juntti juonikas viel soti,
+    välist sopi, välist oti,
+    Hollantikin hoilaa vedel,
+    olleeko varaa mennä merel" j.n.e.
+
+Englanti, joka tähän asti oli Juutinraumaan lähetetyllä laivastollansa
+estänyt hollantilaista laivastoa tanskalaisia enempää auttamasta, solmi
+nyt, heinäk. 14 p., liiton Haagissa Hollannin kanssa, pakottaaksensa
+skandinavilaisia riitaveljeksiä sovintoon. Perustuksena piti olla
+Roskilden rauhanpäätös, sillä muutoksella kuitenkin, että Trondhjemin
+lääni sekä Bornholman saari oli Tanskalle takaisin annettava.
+Kaarle X oli kovin ylpeä taipuakseen tämmöiseen nöyryytykseen. "Te
+kirjoittelette sovintoon", vastasi hän, "mutta minä ne miekallani
+hakkaan palasiksi!" Silloin Englannin laivasto kutsuttiin kotiin ja
+hollantilainen vei itävaltalais-brandenburgilais-puolalaisen armeijan
+Kielistä Fyen saarelle. Siellä seisova ruotsalainen sotajoukko, 5,000
+ratsumiestä, sortui ylivoiman alle ja kaatui tai vangittiin. Tämä
+verraton vahinko, jolloin kadotettiin niin paljon kelvollista väkeä,
+tapahtui keskipaikoilla marraskuuta.
+
+Kuukautta myöhemmin riensi kuningas Göteporiin, jonne hän oli kutsunut
+Ruotsin säädyt kokoon, saadakseen sodan jatkamiseen tarvittavia varoja.
+Mutta ennenkuin oli mihinkään päätökseen päästy, sairastui Kaarle X
+kovaan tautiin ja kuoli helmik. 13 p. 1660.
+
+Tanskalaiset toivoivat nyt saavansa kaikki viime rauhansovinnossa
+menetetyt maakuntansa takaisin, sillä Ruotsilla ei näyttänyt enää
+olevan voimia vastarintaan. Mutta Ranska ja Englanti pitivät
+voimallisesti Ruotsin puolta, eikä Hollantikaan, kauppaetujensa tähden,
+suonut Juutinrauman itäistä rantaa takaisin Tanskalle. Roskilden
+rauhanpäätös vahvistettiin siis uudestaan jo ennen määrätyllä
+muutoksella Trondhjemin läänin ja Bornholman suhteen. Samalla aikaa
+lopetettiin myös sota Itävallan, Puolan ja Brandenburgin kanssa Olivan
+rauhansovinnolla.
+
+
+
+
+20. Kaarle X Kustaa.
+
+
+Kaarle X Kustaa syntyi Nyköpingin linnassa marrask. 8 p. 1622. Hänen
+äitinsä oli Kustaa Aadolfin sisar, Katariina; hänen isänsä saksalainen
+ruhtinas, Zweibrückenin pfalzkreivi Juhana Kasimir. Kasvatus oli
+huolellinen ja tarkoitti nuoren pfalzkreivin valmistamista Ruotsin
+kansalaiseksi, joskin isä oli ulkomaalta tullut. Ruotsalaisessa Upsalan
+yliopistossa oppilas sitten jatkoi opinharjoituksiansa. Myöhemmin vasta
+hän läksi ulkomaille tietojansa vielä täydentämään. Näiltä matkoilta
+hän palasi synnyinmaahansa v. 1640.
+
+Täällä ei hän kuitenkaan kauan malttanut viipyä. Pienestä asti oli
+sotamaine, sankarityöt olleet nuoren pfalzkreivin rakkaimpana
+ajatuksena ja puheenaineena. Nyt hän v. 1642 pyysi ja sai luvan liittyä
+vapaaehtoisena Ruotsin sotajoukkoon Saksassa. Vaatimatta mitään etua
+korkean sukuperänsä vuoksi hän alotti palveluksensa aivan alhaalta
+asti, "sillä", sanoi hän, "kokemuksen kautta perehtyy kaikkiin
+sota-asioihin." Vasta 1643 kesällä hän suostui ottamaan ratsumestarin
+paikan Torstenssonin rykmentissä. Syksyllä samana vuonna hän
+korotettiin sitten Kuurinmaan rykmentin everstiksi. Näin otti Kaarle
+Kustaa osaa kaikkiin Torstenssonin retkiin, jotka jo monessa suhteessa
+olivat hänen omiensa enteinä. Nytkin käytiin yhteen aikaan sotaa
+liitossa Transsilvanian ruhtinaan kanssa; nytkin pakotettiin Tanska
+etelästäpäin maahan tunkeumalla Ruotsille edulliseen rauhaan. V. 1645
+Kaarle Kustaa palasi Ruotsiin, mutta läksi v. 1648 jälleen sotaan,
+tällä kertaa kaikkien Saksassa seisovien Ruotsin sotajoukkojen
+ylipäällikkönä. Hänen toimensa ja toivonsa tällä tantereella eivät
+kuitenkaan olleet pitkälliset; sillä Westfalin rauhanpäätös teki niistä
+pian lopun. Sittenkin nuori ruhtinas viipyi vielä kaksi vuotta
+Saksassa, ollen rauhansovinnon lopullisessa toimeenpanossa osallisena.
+
+Sillä välin oli näiden ulkomaisten ja sotaisten toiveiden rinnalla jo
+monta vuotta kotimaassa häilynyt suurempiakin Kaarle Kustaan silmien
+edessä. Hänelle oli jo vanhastaan orpanansa Kristiinan käsi luvattu,
+johonka Ruotsin kruunu oli yhdistetty. Tästä lupauksesta, sen verran
+kuin se naimiskauppaa koski, rupesi tosin Kristiina, hallitukseen
+päästyänsä, yhä enemmän peräytymään. Mutta sen sijaan hän määräsi
+Kaarle Kustaan kruununperillisekseen ja viimein, niinkuin tiedämme,
+luopui kruunusta hänen eduksensa.
+
+Tätä miespuolisen kuninkaan valtaanpääsöä oli kansa jo viime aikoina
+levottomalla halulla ikävöinyt; sillä hänen kauttansa he toivoivat
+pelastuvansa aatelisvallan rajattomasta sorrosta. Tarkka, säästäväinen,
+jumalinen, rehellinen ja lujamielinen Kaarle Kustaa olikin oikea mies
+pelastajaksi. Hän vähensi heti suuresti hovin menoja ja hävitti
+kaikellaisia tarpeettomia virkoja. Miten hän ainakin osaksi yritti
+peruuttaa lahjoitusmaita, olemme jo nähneet. Hänen puheillensa oli,
+heti kun hän kuninkaaksi oli tullut, virrannut talonpoikia kaikilta
+valtakunnan ääriltä, jopa Savostakin asti, tuoden ilmi valituksiansa ja
+kanteitansa aatelisherroja vastaan. Kuningas kuunteli heitä
+armollisesti ja lähetti sitten hovioikeuksille sekä maaherroille
+ankaran käskyn vääryyksien poistamisesta ja rikkojien rankaisemisesta.
+Valppaasti hän piti myöhemminkin, keskellä sotiansa, silmällä rahvaan
+etua. Me olemme jo nähneet, miten hän antoi jyrkän vastauksen
+Käkisalmen läänin herrojen ehdotukseen talonpoikaisen lautakunnan
+hävittämisestä. Tässä vielä toinenkin valaiseva esimerkki. Eräs
+luutnantti Pietari Niilonpoika oli v. 1657, Savossa tavoitellessaan
+karanneita sotamiehiä, tehnyt kaikellaista väkivaltaa talonpojille.
+Siitä Turun hovioikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Pietari Niilonpoika
+anoi silloin nöyrästi armoa, vaikka tunnustikin varsin kovasti
+kopristelleensa talonpoikia, jotka olivat kätkeneet noita kunniattomia
+karkurikonnia. Kenraalimajuri Kruse, jopa itse maan kenraalikuvernööri
+Hornkin, puolustivat miestä sanoen, että rahvaan uppiniskaisuuden
+tähden tuskin saattoi välttääkään väkivaltaa. Mutta Kaarle X vain
+vahvisti tuomion ja antoi ankarat nuhteet sekä Kruselle että Hornille.
+Luonnollista on kuitenkin, että kuninkaan alinomainen poissaolo
+kaukomailla oli alhaiselle kansalle suureksi haitaksi. Ylimäisen
+kansanystävän silmä ei sieltä aina kantanut kaikkea sortoa näkemään,
+hänen korvaansa eivät aina kuuluneet kaikki sorrettujen valitukset.
+
+Liiallinen sotahimo, siinä olikin Kaarle X:nnen heikko puoli. Se oli
+hänelle sitä vaarallisempi kiusaus, koska se ilmaantui Ruotsin maineen,
+Ruotsin mahtavuuden loistavassa haamussa. Kaarle X:nnen silmien edessä
+leijaili se suuri toive, että hän saisi kaikki Itämeren rantamaat
+valtikkansa alle ja niin muodoin koko Itämeren Ruotsin valtakunnan
+sisävedeksi. Tämän loistokuvan tähden hän sysäsi syrjään kansojensa
+todellisen edun, joka olisi vaatinut rauhaa, säästäväisyyttä ja
+sisällisiä parannuksia; tämän loistokuvan tähden hän nosti aseisiin
+melkein koko Euroopan, jota vastaan taistellessansa hänen kansansa
+olivat aivan raukeamaisillaan. Mainittakoon kuitenkin hänen
+puolustuksekseen, että silloin ja vielä kauan aikaa myöhemmin koko
+Euroopassa pidettiin hallitsijan suurimpana ansiona laajojen maiden
+valloitusta ja lukuisien alamaisten yhteenliittämistä, välittämättä
+maitten luonnollisesta asemasta ja kansain luonnollisesta
+heimolaisuudesta.
+
+
+
+
+Viiteselitykset:
+
+
+[1] Kuusivuotisen!!!
+
+[2] Pääarmeijassa oli meidän miehiä ollut vain 500 rakuunaa, jotka
+ensin kuuluivat Wittenbergin osastoon, vaan sitten seurasivat
+kuningasta hänen retkillänsä.
+
+[3] Ihme kyllä ei kuitenkaan tässä sodassa suotu enää meidän
+ratsumiehillemme tuota 30-vuotisen sodan aikana saatua kunniapaikkaa
+etumaisen sotarinnan oikeassa päässä muualla kuin Golombon tappelussa.
+Tavallisesti, mikä siihen lieneekin ollut syynä, heidät asetettiin
+vasta toiseen sotarintaan varaväeksi.
+
+[4] Joukossa olivat taaskin Uudenmaan ja Turun ratsumiehet.
+
+[5] Turun maakuntapäivät olivat merkilliset siitä, että
+talonpoikaissäädyllä oli kaksi puhemiestä, suomalainen ja ruotsalainen.
+
+[6] Huomattava on, että Horn saman vuoden alussa oli ehdottanut näiden
+karjalaisten poisajamista ja maan asuttamista luterilaisilla
+suomalaisilla sekä ruotsalaisilla. Kenties muutto siis oli
+pakonalainen.
+
+[7] V. 1641 oli Liivinmaalla 1/3 osa tiluksista ruotsalaisten (ja
+suomalaisten) herrojen hallussa.
+
+[8] Tässä Suomen historiassa on etupäässä tuotu esiin lahjoitusmaitten
+peruutusta harrastavain suomalaisten lauseita ja toimia, josta ei
+kuitenkaan saa päättää, ettei ruotsalaisissakin olisi ollut
+samanmielisiä. Mutta totena pysyy kuitenkin, että asian kiivaimmat ja
+mahtavimmat puolustajat melkein kaikki olivat meidän maastamme. Syynä
+siihen mahtoi olla, että lahjoituslaitoksen haitat täällä pahimmin
+tuntuivat.
+
+[9] Carlsson.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta VI, by Julius Krohn
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44859 ***
diff --git a/44859-8.txt b/44859-8.txt
deleted file mode 100644
index 8f54a5c..0000000
--- a/44859-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3107 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta VI, by Julius Krohn
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Kertomuksia Suomen historiasta VI
-       Kaarle X Kustaa
-
-Author: Julius Krohn
-
-Release Date: February 9, 2014 [EBook #44859]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA VI ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA VI
-
-Kaarle X Kustaa
-
-
-Kirj.
-
-JULIUS KROHN
-
-
-
-Kansanvalistusseura, Helsinki, 1915.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Kaarle X Kustaa
-
-  1. Puolan sodan hankkeet.
-  2. Puolan valloitus.
-  3. Puolalaisten nousu.
-  4. Jaroslavin retki.
-  5. Arvi Wittenberg Varsovassa.
-  6. Arvi Wittenberg,
-  7. Varsovan tappelu.
-  8. Suomen rakuunat Puolassa.
-  9. Marssi Juutinmaalle.
- 10. Retki Beltien yli ja Roskilden rauhansovinto.
- 11. Olot Käkisalmen läänissä.
- 12. Venäläisten hyökkäys maahan.
- 13. Käkisalmen piiritys.
- 14. Kustaa Eerikinpoika Horn Suomen kenraalikuvernöörinä.
- 15. Kustaa Evertinpoika Horn.
- 16. Suomen valtiollinen asema ja suomalaisuus 17:nnellä
-     vuosisadalla.
- 17. Neljänneksen peruutus.
- 18. Herman Fleming.
- 19. Toinen sota Tanskaa vastaan.
- 20. Kaarle X Kustaa.
-
-
-
-
-1. Puolan sodan hankkeet.
-
-
-Luopuessaan kruunusta oli Kristiina saanut säädyt suostumaan siihen,
-että hänen orpanansa, _Pfalz-Zweibrückenin herttua Kaarle Kustaa_,
-tulisi Ruotsin hallitsijaksi. Mutta huhu aiotusta vallanmuutoksesta
-antoi taas puolalaiselle Vaasa-suvun haaralle tilaisuuden tuomaan esiin
-vaatimuksiansa. Juhana Kasimirilta tuli lähettiläs Tukholmaan.
-"Herrani", julisti puolalainen, "on tosin saattanut kärsiä sitä, että
-niin läheinen sukulainen, kuin Kristiina, hallitsi oikeastaan hänelle
-itselleen tulevassa perintövaltakunnassa. Mutta sitä hän ei voi millään
-muotoa sallia, että ventovieras, joka vain äidin puolelta on Vaasan
-sukua, saisi Ruotsin kruunun." -- "No, hyvä sitten", vastasi Kristiina
-kylmäkiskoisesti, "orpanani tuokoon 30,000 kelpo vierastamiestä
-oikeutensa todistajiksi."
-
-Juhana Kasimir olikin ihan umpisokea ja mieletön, kun hän tällä
-hetkellä antoi sodan aihetta, johon nuori, maineenhaluinen Kaarle X oli
-hyvin halukas käymään kiinni ja joka myös oli varsin mieluinen suurelle
-osalle Ruotsin kansaa. Äskeiset suuret, loistavat voitot olivat
-vanhan viikinki-innon uudestaan sytyttäneet. Jo v. 1651, heti
-kolmekymmenvuotisen sodan loputtua, kirjoitti Ranskan lähettiläs
-Tukholmasta: "Täällä vaan arvellaan, ettei Ruotsi sodatta voi tulla
-toimeen. Kotiintulleet soturit, niin sanotaan, tuskin taipunevat
-kotimaansa tarjona olevaan lainkuriin ja köyhyyteen. Ja sitä paitsi ei
-olisikaan viisaasti tehty, jos annettaisiin Ruotsin ainoan voiman
-raueta. Sillä jos tämä nykyinen sotainen henki ja kunto kymmenenkin
-vuotisen rauhan kautta laimistuisi, niin Ruotsi, jossa ei kauppa eikä
-teollisuus kukoista, tulisi köyhäksi ja unohtuisi pois maailman
-huomiosta." -- Samat mielipiteet tulivat ilmi nytkin, kun
-valtaneuvoskunnassa Puolan loukkaava sanoma tuli puheeksi. "Sodan
-kautta", niin sanottiin, "on Ruotsi tuntemattomuuden pimeydestä
-kohonnut maineen loistoon; sodalla on tätä mainetta edelleenkin
-voimassa pidettävä. Pitkällisen[1] rauhan ja laiskan joutilaisuutemme
-vuoksi onkin se jo alkanut himmetä. Ja jos rauhaa vielä kauemmin
-kestää, tulee myös paras voimamme, sotaväki, pelkurimaiseksi ja
-kykenemättömäksi sodan vaivoja kestämään." Näin arvelivat useimmat;
-ainoastaan muutamat, niiden joukossa suomalainen Herman Fleming,
-tahtoivat, että rauha, jos mahdollista, säilytettäisiin. Suurempi
-erimielisyys sitä vastoin puhkesi ilmi, kun tuli puheeksi: _ketä
-vastaan_ sotaan ryhdyttäisiin. Muutamat arvelivat, että Tanska
-etupäässä olisi kukistettava, toiset katsoivat sodan Venäjää vastaan
-edullisemmaksi; mutta enemmistö päätti, että pitäisi Puolan kimppuun
-mennä. Siihen sitten myös valtiosäädyt suostuivat, vaikka varsinkin
-pappissääty ensiksi oli taipuvaisempi rauhaan.
-
-Silloinen hetki olikin erittäin sovelias hyökkäykseen Puolan kimppuun.
-Tämä onneton valtakunta oli jo useampia vuosia kuluttanut voimiansa
-Ukrainan kasakoita vastaan, jotka olivat nousseet kapinaan, ja nyt oli
-vielä mahtava Venäjäkin rikkonut rauhan, ottaen kasakat suojaansa.
-Keskenään eripuraiset, kuninkaaseensa tyytymättömät puolalaiset eivät
-kyenneet estämään tsaarin sotajoukkoja. Venäläiset parvet tulvivat
-kaikkien itäisten maakuntien yli. Näytti aivan siltä, kuin olisi Puolaa
-jo silloin kohtaava sen lopullinen surkea kohtalo.
-
-Tieto näistä seikoista oli tietysti suuresti kiihoittanut ruotsalaisten
-sotaintoa. Olihan muka toivoa varsin helpolla vaivalla saada joku osa
-noissa suurissa jakajaisissa. Paitsi sitä vaikutti myös pelko
-venäläisten liiasta menestyksestä. Piti estää, etteivät he saisi jotain
-Puolan rantamaakunnista omaksensa, joten he olisivat tulleet Ruotsin
-kilpaveljiksi Itämerellä. Asiain näin ollen, olivat kaikki puolalaisten
-yritykset saada kuninkaansa tyhmyys sovitetuksi aivan turhat. Ne
-onnistuivat sitä vähemmän, kun Juhana Kasimir yhä edelleenkin vielä
-lapsimaisella itsepintaisuudella piti kiinni turhista muodonasioista;
-esim. sinetissään käytti Ruotsin vaakunaa y.m.s.
-
-
-
-
-2. Puolan valloitus.
-
-
-Osa Ruotsin armeijaa, 17,000 miestä, seisoi jo valmiina Pommerissa
-sotamarski _Arvi Wittenbergin_ johdossa. He marssivat Puolan rajan yli
-heinäk. 9 p. 1655. Pari päivää myöhemmin tavattiin 15-20,000
-puolalaista pienen Ustzien kaupungin luona. Niiden voima oli siis
-vähintänsä yhtä suuri kuin tulijoitten, ja niiden asema lietteisen joen
-takana semmoinen, että olisi siinä voitu tehdä pitkällistä vastarintaa.
-Mutta sen sijaan tuli heti torvensoittaja Wittenbergin luo sovintoa
-tarjoamaan. Puolalaisten päälliköt olivat kuninkaaseensa tyytymättömät;
-siitä syystä he rikkoivat häpeällisesti uskollisuudenvalansa ja
-antoivat sotajoukkonsa sekä lähimmät kaksi maakuntaa miekan lyönnittä
-ruotsalaisten käsiin.
-
-Kuukautta myöhemmin saapui itse Kaarle X Puolaan, tuoden muassansa
-Ruotsista vielä 15,000 soturia. Hänellä oli siis nyt nuo "30,000
-vierastamiestä" koolla, joilla Kristiina oli uhannut hänen tulevan
-oikeuttansa todistamaan. Mutta näyttipä siltä, kuin ei olisikaan niitä
-tarvittu. Joka paikassa otettiin häntä vastaan kuin vapauttajaa, ei
-kuin vihollista. Aateli, sotaväki, kansa, kaikki kilpaa riensivät
-hänelle alamaisuuttansa tarjoamaan. Niin suuri oli puolalaisten
-tyytymättömyys, niin suuri pelko yhä edemmäksi tunkeutuvista
-venäläisistä. Millä sitä paitsi olisi tehty vastarintaa, kun maan
-vakinainen sotaväki, qvartianit, melkein kaikki olivat kaukana idässä
-sotimassa venäläisiä ja kasakoita vastaan.
-
-Hädissään nöyrtyi nyt viimeinkin Juhana Kasimir. Hän lähetti yhden
-kamariherransa lähenevää vihollista vastaan ja ilmoitti tahtovansa
-tulla ruotsalaisten leiriin rauhasta keskustelemaan. Mutta Kaarle X
-vastasi hymyillen: "Ei ole tarvis; kyllä minä sen vaivan aion itse
-säästää orpanaltani!" Hän riensikin nyt vielä kiireemmin edelleen, ja
-niin suuri oli hänen luottamuksensa puolalaisten eripuraisuuteen ja
-kykenemättömyyteen, että hän tällä pikamarssillansa vei mukanansa
-ainoastaan 3,000 ratsumiestä ja hiukan toistatuhatta jalkasoturia. Niin
-perin vähäisen voiman kanssa saapui hän yhtäkkiä Varsovan edustalle.
-Tähän kaupunkiin oli runsaasti varustettu kaikkia sotatarpeita; mutta
-paetessaan ei ollut Juhana Kasimir muistanut jättää sinne enempää kuin
-200 miestä. Nämät eivät yrittäneetkään vastarintaa, ja niin muodoin
-ratsasti Kaarle X elok. 30 p. 1655 kenenkään estämättä juhlallisesti
-Puolan pääkaupungin portista sisään.
-
-Sieltäkin hän taas pian kiirehti edemmäksi, sillä Wittenberg,
-jonka hän oli lähettänyt toisen sotajoukon kanssa Puolan kuningasta
-takaa-ajamaan, oli lähettänyt sanan, että puolalaisten voima hänelle
-yksinään oli liian suuri. Onnettoman Juhana Kasimirin ympärille oli nyt
-viimein kokoontunut noin 10,000 ratsumiestä, melkein kaikki
-aatelisherroja palvelijoineen. He olivat kuningattaren kehoituksista
-innostuneina vetäneet miekkansa tupesta ja kaikuvalla äänellä vannoneet
-viimeiseen hengenvetoonsa ja vereensä taistelevansa kuninkaan sekä
-hänen puolisonsa puolustukseksi. Tässä syttyi siten syysk. 6. p.
-ensimäinen vähän suurempi tappelu _Czarnovan_ luona. Päivä alkoi
-rankkasateella. Silloin tehtiin puolalaisten leirissä se ehdotus, että
-pitäisi käyttää tätä tilaisuutta hyväksensä ja turvaten vanhaan isien
-aseeseen, tuohon käyrään sapeliin, rynnätä Ruotsin väen päälle, joiden
-pyssyjen ja kanuunien sytyttimet nyt varmaan olivat sateesta kastuneet
-ja tulleet kelvottomiksi. Niinkuin tuuliaispää lensikin puolalainen
-ratsuväki vihollista kohti, tapansa mukaan huutaen täyttä kurkkua.
-Mutta Ruotsin kanuunat syöksivät sateesta huolimatta tulta vastaan, ja
-Ruotsin väki seisoi lujasti paikallaan, tuosta hirveästä huudosta ja
-hurjasta rynnäköstä säikähtymättä. Se masensi kerrassaan puolalaisten
-innon; he kääntyivät pakoon yhtä kiireesti kuin olivat tulleetkin,
-jättäen jälkeensä leirinsä kalleuksineen, varoineen sekä tuhatmäärän
-kumppaneitaan. Ruotsin sotavoimasta olivat tuskin muut kuin etujoukot
-edes saaneet tilaisuutta paljastaa miekkaansa.
-
-Vielä toisen samanlaisen kahakan perästä pakeni Juhana Kasimir pois
-valtakunnastaan. Nyt tuli sekasorto aivan yleiseksi. Lokak. 8 p., kaksi
-kuukautta sen jälkeen kuin Kaarle X oli astunut rajan yli, tuotiin
-hänelle Krakovan avaimet. Näin sai Puolan muinainen pääkaupunki ensi
-kerran 365:en vuoden jälkeen nähdä vihollisia muuriensa sisäpuolella.
-Nyt antautuivat myös vielä jalkeella olevat puolalaiset armeijat yksi
-toisensa jälkeen. Lokak. 28 p. toi Potocki viimeisen sotavoiman, 11,000
-qvartiania. Päälliköt lähenivät Kaarle X:ttä syvillä kumarruksilla
-ilmoittaen, että he tahtoivat antautua hänen suojansa alle, koska
-heidän oma kuninkaansa, maasta pakenemalla, oli heidät hyljännyt.
-Kummallisen vastakohdan muodosti tämä heidän nöyrä, alamainen
-käytöksensä heidän komeitten pukujensa rinnalla, jotka olivat kalliista
-turkiksista tehdyt ja kiilsivät, kimaltelivat hopeaa, kultaa sekä
-timantteja. Oudolta oli myös alussa Ruotsin sotureista näyttänyt
-puolalaisten paljaaksi ajettu pää, johon maan tavan mukaan vaan oli
-keskelle jätetty kaitainen tukkaviilake, joka ulottui kiirettä myöten
-hamaan niskaan asti.
-
-Näiden tässä kerrottujen seikkojen tapahtuessa piti kuninkaan käskystä
-vielä Liivinmaalta käsin kolmannen armeijan valloittaa Liettua sekä
-sitten Preussi, joka silloin oli osaksi Puolan vallan, osaksi
-lääniherruuden alla. Tämä Kaarle X:nnen tuuma ei kuitenkaan menestynyt
-niin hyvin kuin muut. Liivin armeija, enimmäksi osaksi suomalaisia,[2]
-ei karttunut 7,000 miestä suuremmaksi, nekin huonosti varustettuja.
-Paitsi sitä vanha sotamarski Kustaa Horn, jolle Liettuan valloitus oli
-uskottu, nahjusteli, niin että venäläiset kerkesivät ottaa enimmän osan
-sitä suuriruhtinaskuntaa valtaansa. Eivätpä toimet sittenkään käyneet
-paljoa paremmin, kun kuninkaan lanko Maunu Gabriel De la Gardie sai
-päällikkyyden. Vasta syksyllä myöhään saatiin pohjoisin osa Liettuan
-maata Ruotsin suojaan taipumaan, jonka jälkeen De la Gardie vei väkensä
-Preussinmaalle. Sinne oli sillä välin kuninkaan itsensä täytynyt mennä
-pääarmeijoinensa. Puolaan kuuluva osa Preussiä nyt valloitettiin, ja
-jouluk. 31 p. pakoitettiin myös Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik
-Wilhelm rupeamaan Ruotsin kruunun lääniläiseksi Itä-Preussin suhteen.
-
-
-
-
-3. Puolalaisten nousu.
-
-
-Niinkuin valtava myrsky oli Ruotsin sota kiitänyt onnettoman Puolan
-yli, vastustamattomasti kaataen kaikki edessään. Menestyksestä
-paisuneena mietti vain Kaarle Kustaa, mitä hän tuolla kukistuneella
-maalla nyt tekisi. Rantamaakunnat, Preussin ja Kuurinmaan, hän tahtoi
-yhdistää Ruotsin valtakuntaan. Toisia läänejä hän aikoi jakaa
-palkinnoksi tai antaa vaihtokaupalla liittolaisilleen. Itse Puolan
-pääosiakin hän näkyi haluavan sukunsa erityiseksi alusmaaksi; sillä hän
-vaati joka paikassa puolalaisilta uskollisuusvalaa sekä itselleen että
-myös perillisilleen. Tätä kaikkea tietysti eivät puolalaiset
-aatelisherrat voineet kärsiä. Heidän mielestään oli jo heikko Juhana
-Kasimirkin liian itsevaltainen; kuinka he nyt olisivat suostuneet
-todella itsevaltaiseen Kaarle Kustaasen, joka tahtoi hävittää heiltä
-heidän vapaan vaalioikeutensa, jopa paloittaa heidän maansakin! Vielä
-suurempi oli papiston ja ylimalkaan katolisen kansan viha maahan
-tulleita "vääräuskolaisia" vastaan, sillä Ruotsin kuninkaan väki teki
-usein pilkkaa puolalaisten kirkonmenoista ja ryösti heidän pyhiä
-paikkojansa. Kauhistuksella ja vimmalla olivat maan asukkaat nähneet
-vierasten sotamiesten sekä leirissä oleskelevien naisten kaduilla
-komeilevan kalleissa messupaidoissa tai pidoissaan juovan
-alttarikalkeista. Tähän tuli vielä lisäksi sotaväen, varsinkin
-saksalaisten palkkasoturien, ahneus ja irstaisuus, joita kuningas
-turhaan koetti hillitä. Hän ei voinut antaa heille säännöllisesti
-palkkaa, jonka tähden täytyi määrätä kullekin rykmentille joku
-maakunta, mistä se saisi itse ottaa elatuksensa. Arvattavasti he
-ottivat monta vertaa enemmän ja sortivat kansaa kauhealla tavalla.
-Eivätpä olleet päällikötkään parempia kuin rivisoturit; ainoa eroitus
-oli vain siinä, että edelliset riistivät suurempia summia.
-
-Viimein leimahti tämä kauan kytenyt vimma ilmituleen. Katolinen papisto
-vielä kiihoitti sitä sillä, että kielsi Herran ehtoollisen niiltä,
-jotka eivät luopuisi Ruotsin kuninkaasta. Joka paikassa ympäri maata
-nousi kansa aseihin, tappaen yksityisiä Ruotsin sotamiehiä tai
-erinäisiä pienempiä joukkoja, jotka sattuivat heidän käsiinsä. Vihan
-tulisuutta näytti tuo kuuluisaksi tullut Vielunin verisauna, jossa ei
-murhattu ainoastaan Ruotsin sotureita, vaan myös kaikki muut
-kaupungissa olevat muukalaiset, miehet, naiset ja lapset, jotka eivät
-puhuneet puolankieltä. Ruumiit viskattiin kaduille sikojen syödä, jotka
-sitten useampia päiviä herkuttelivat kauhealla tavalla. Kaarle X:nnen
-väki puolestaan kosti näitä töitä yhtä armottomasti, polttaen
-kaupungeita, kyliä sekä aatelishoveja, ja hakaten maahan asukkaita,
-huolimatta iästä tai sukupuolesta. Mahdoton olisi kertoa kaikkia tämän
-hirmuisen ajan erinäisiä verilöylyjä; ottakaamme vain joukosta vielä
-yksi, joka myös tiettävästi kohtasi suomalaisia. Liettuanmaahan jäänyt
-sotaväki oli menetellyt yhtä suurella varomattomuudella kuin
-kovuudella. Sotamiehet olivat mukavamman elannon tähden levinneet
-hajalleen ympäri koko maakuntaa. Suurissa kylissä, joissa oli 40-50
-taloa, majaili aina vain 5-6 huovia, ja nämät, vaikka he olivatkin näin
-vähälukuisia, harjoittivat kaikellaista väkivaltaa. Upseerit, joiden
-olisi pitänyt valvoa järjestystä, huvittelivat kaukana suuremmissa
-kaupungeissa. Tätä seikkaa käyttivät vimmastuneet liettualaiset
-hyväksensä. Yhtenä ja samana päivänä toukokuussa 1656 nousi koko
-maakunta, ja hajalliset soturit murhattiin hyvin monessa paikassa.
-Ruotsin armeija menetti täten 24 lippukuntaa, niiden joukossa myös
-kaksi suomalaista Karjalan ratsurykmentistä. Mutta pian kokosi De la
-Gardie tästä verisaunasta pelastuneet, sai vielä muualta apuväkeä ja
-marssi kapinoitsijoita vastaan. Szawlen kylän luona tapahtui suurin
-kahakka. Liettualaisten ratsuväki, aatelisherrat palvelijoineen,
-pakenivat vähäisen vastarinnan jälkeen, ja näin jäivät nyt
-talonpoikaraukat, jotka olivat jalkaväkenä, kokonaan voittajien
-armoille tai, pikemmin sanoen, armottomuudelle alttiiksi. Peloissaan
-viskasivat onnettomat pois viikatteensa ja nuijansa, jotka heillä
-olivat aseina; mutta ei sekään auttanut. Ruotsin soturit hakkasivat
-kuitenkin siitä huolimatta päälle, ja tappoivat viimeiseen mieheen
-useampia tuhansia, aivan kuin susi turvattomia lampaita.
-
-
-
-
-4. Jaroslavin retki.
-
-
-Tieto puolalaisten yleisestä noususta tapasi Kaarle X:nnen juuri
-silloin, kun hän jo luuli hankkeensa täydellisesti onnistuneeksi.
-Vimmastuneena päätti hän heti lähteä "uskollisuusvalan rikkojia"
-kukistamaan. Useimmat hänen sotaherroistansa tosin kiivaasti epäsivät.
-Heidän mielestään oli varsinainen Puola, josta ei kuitenkaan voinut
-olla pysyväistä hyötyä Ruotsille, jätettävä rauhaan, ja ainoastaan
-Preussin omistus vahvistettava Danzigin valloituksella. Mutta
-kuningasta viekoitteli puoleensa tuon suuremman sodan maine ja kunnia.
-Hän jätti ainoastaan muutamia tuhansia miehiä Preussinmaalle ja vei
-enimmän osan käsillä olevia voimiansa eteläänpäin.
-
-Alussa seurasi häntä nytkin entinen onnensa. Tammik. 17 p. 1656
-oli Kaarle X alkanut marssinsa, helmikuun 8 p. hän jo seisoi
-Keski-Puolassa, Veiksel-joen takana. Tällä nopeudellaan saavutti hän
-_Golombon_ luona puolalaisten parhaan sotapäällikön Czarnezkin.
-Kuninkaalla ei tosin ollut enempää kuin 5,000 miestä luonansa; muu
-voima oli pitkästä väkimarssista uupuneena jäänyt pitkin tietä
-jäljelle. Mutta sittenkin hyökättiin pelkäämättä näiden nyt viimein
-seisahtuneiden 8-12,000 vihollisen kimppuun. Erittäin suurena apuna
-voiton saamiseen olivat tässä tilaisuudessa Suomen ratsumiehet. Turun
-ja Uudenmaan rykmentit, jotka seisoivat oikean kyljen äärimäisenä
-joukkona, hakkasivat puolalaisten rivejä semmoisella vauhdilla, että
-nämät, vain yhden laukauksen ammuttuaan, heti hajosivat.
-
-Tämän jälkeen Czarnezki ei enää uskaltanut moneen aikaan yrittääkään
-suurempaa tappelua. Mutta hän ryhtyi nyt toiseen sotatapaan, joka oli
-tulokkaille paljoa vaarallisempi. Hän vetäytyi vain aina ylöspäin,
-houkutellen Kaarle X:ttä yhä enemmän etelään. Sillä välin hänen
-partioparvensa sääskien tavalla lakkaamatta liehuivat Ruotsin armeijan
-ympärillä, yöt päivät häiriten marssia pienillä kahakoilla, ja
-talonpoikien avulla hakaten maahan pienempiä osastoja, jotka erosivat
-pääjoukosta muonan hankkimisen vuoksi tai saaliin halusta. Näissä
-alinomaisissa taisteluissa väheni Kaarle X:nnen armeija pian sangen
-tuntuvasti. Vielä enemmän väkeä surmasi pakkanen ja nälkä sekä niiden
-tuottamat taudit tällä vaivalloisella talvisella retkellä. Paitsi sitä
-luopuivat tähän asti vielä myötäseuranneet puolalaiset vähäväliä suurin
-joukoin. Viikkokautta Golombon voiton jälkeen esim. jo katosi
-Koniezpolski, suurin osa qvartianeja kanssaan.
-
-Keskipaikoilla maaliskuuta oli siten Kaarle X joutunut _Jaroslavin_
-kaupunkiin Galitsiaan, melkein Puolan eteläiselle rajalle asti. Pakko
-oli nyt ruveta ajattelemaan kääntymistä. Armeija oli huvennut
-8,000:ksi mieheksi, ja niissäkin oli vielä 3,000 noita qvartianeja,
-joihin ei voitu luottaa. Mutta paluumatkakin näytti kovin
-arveluttavalta. Varsovaan, lähimpään paikkaan, missä oli suurempi
-joukko omaa väkeä koossa, luettiin 80 peninkulmaa, ja kelirikko oli
-täällä etelässä jo tehnyt kaikki tiet pohjattomiksi. Suuremmat tykit ja
-enin osa sotatarvevaroja asetettiin tosin lotjiin ja lähetettiin
-mukavasti alas San-jokea pitkin. Mutta itse armeijan täytyi lähteä
-maitse kaalaamaan. Mitenkä se marssi joutui, sen voi arvata, kun
-tietää, että hevoset joka askeleella upposivat vatsaa, vaunut akselia
-myöten. Ensimäisenä päivänä, kun vielä voimat levähdyksen jälkeen
-olivat virkeät, kuljettiin näin kaksi peninkulmaa. Toisena päivänä
-poltettiin kaikki suinkin liikenevät kuormarattaat, monta sataa
-luvultansa, ja lisättiin hevoset tähteiksi jääneisiin; mutta sittenkään
-ei illalla päästy enempää kuin yksi ainoa peninkulma eteenpäin.
-
-Viikon perästä olivat tästä marssista niin ihmisten kuin hevosten
-voimat aivan lopussa, ja samassa myös viimeinenkin leipäpala syöty;
-täytyi siis kun täytyikin maalisk. 18 p. seisahtua pieneen _Niskowin_
-kaupunkiin. Enin osa ratsuväestä lähetettiin täältä muonaa hankkimaan.
-Tämän seikan käytti aina valpas Czarnezki heti suurempaan hyökkäykseen.
-Arvaamatta hän tulla tuiskahti illan suussa läheisestä metsästä
-useampien tuhansien ratsumiesten kanssa, jotka melkein kaikki olivat
-aatelisherroja. Etuvahdit hakattiin maahan tai hajoitettiin niin äkkiä,
-että puolalaiset melkein yhdessä pakenijain kanssa kerkesivät leiriin.
-Täällä oli nyt jo tuho tulemaisillaan. Mutta Kaarle X, neuvokkaana
-kuten aina, ampui omin käsin kaksi tykinlaukausta, joka oli
-uloslähteneitten kanssa sovittu merkki. Samassa hän, niin kiireesti
-kuin mahdollista, kokosi leirissä olevan jalkaväkensä ja teki sillä
-vastarintaa viholliselle. Eipä aikaakaan, niin jo läheni nopea
-hevoskavioin kopina ja tuttu huuto: "Hakkaa päälle!" Turun ja Uudenmaan
-ratsumiehet Hornin ja Kurckin johtamina olivat ensiksi kuulleet
-hätämerkin ja karauttivat täyttä vauhtia avuksi. Heidän etupäähänsä
-kävi nyt itse kuningas ja hyökkäsi vihollisen kimppuun niin ankarasti,
-että sai hänet pakoon käännetyksi. Hetken perästä ilmaantui muukin
-partiolle lähtenyt ratsuväki, joiden avulla lähdettiin pakenijoita
-takaa ajamaan. Mutta Czarnezki oli asettanut metsään parituhatta
-pyssyllä varustettua talonpoikaa, jotka ampumisellansa estivät Ruotsin
-väkeä. Täten pelastui Czarnezki ja enin osa hänen huovejansa;
-ainoastaan muutamia lippukuntia saatiin vangiksi.
-
-Nyt oli siis onnellisesti päästy siitä hädästä, mutta tämä tulinen
-tappelu, samaten kuin myös edellinen vaikea marssi, olivat taas
-suuresti vähentäneet Kaarle X:nnen armeijan lukumäärää. Seuraavana yönä
-katosivat myös viimeisetkin qvartianit Sapiehan johdolla. Hän olikin
-vain siksi pysynyt tähän asti, että saisi tarkan tiedon kaikista
-kuninkaan aikomuksista ja voisi ystävällisen opastuksen varjolla johtaa
-Ruotsin väen umpisoppeen. Nyt oli Kaarle X miehineen siinä niemessä,
-jossa San- ja Veiksel-joki yhtyvät. Takaa Czarnezkin joukot seurasivat
-heitä; edessä oli kummankin joen takana suuri puolalainen armeija
-ylipääsöä estämässä.
-
-Tänne tullessaan oli Ruotsin kuninkaalle ilmoitettu, että _Sandomirin_
-linna molempien jokien yhtymäpaikassa vielä oli hänen väkensä käsissä.
-Sen suojassa hän siis toivoi voivansa siltaa rakentaa. Mutta paraikaa
-puolalaiset jo piirittivät Sandomiria ja silminnähtävää oli, ettei se
-enää kauan voisi kestää ylivoimaa vastaan. Senvuoksi lähetti nyt Kaarle
-X parisataa valittua miestä veneillä joen poikki. Nämät urhoot
-raivasivat itsellensä tien vihollisten läpi ja saattoivat linnaväen
-avulla enimmän osan Sandomirissä tallella olevia sotatarpeita kuninkaan
-luokse. Itse linnan he jättivät tyhjäksi. Mutta kun sitten puolalaiset
-täyttivät sen joukoillansa, kajahduttaen ilmaan riemuhuutojaan, kuului
-yhtäkkiä hirmuinen räjähdys. Komendantti oli lähtiessään sytyttänyt
-tulikivilangan, joka meni ruutikellariin; koko linna lensi ilmaan ja
-sen kanssa runsaasti 2,000 puolalaista.
-
-Tämä vihollisten suuri vahinko ei kuitenkaan parantanut Ruotsin
-armeijan tilaa; sillä nyt oli silta rakennettava ilman mitään suojaa,
-puolalaisten tulen alla. Se näytti mahdottomalta, ja ympäri Eurooppaa
-jo levisi sanoma, että Kaarle X:nnen sotajoukko oli hukassa, hän itse
-kaatunut. Mutta eipä olekaan onnen ohjat pahansuovien käsissä.
-Kuninkaan neuvokkaisuus ja hänen miestensä uljuus teki mahdottomankin
-mahdolliseksi. Kaarle X rakennutti sillan San-joen keskellä olevaan
-saareen, vei armeijansa illalla maalisk. 25 p. yli ja alkoi sitten
-kauhealla tykkitulella paukuttaa toista rantaa. Puolalaiset eivät
-voineet muuta arvata kuin että hän siten karkoittaa heidät pois
-rannalta ja sitten jatkaa siltaa. Mutta todenteolla oli kuningas
-lähettänyt 3-400 miestä veneillä toisesta kohtaa yli. Nämät ryntäsivät
-sitten toisella rannalla äkkiarvaamatta päälle niin ankaralla
-vauhdilla, että hämmästyneet puolalaiset, jotka eivät voineet
-aavistaakaan hyökkääjäin pientä lukumäärää, pakenivat hajallensa. Nyt
-saatiin yöllä silta täydessä rauhassa rakennetuksi ja seuraavana aamuna
-oli koko armeija päässyt toiselle rannalle. Huhtik. 5 p. se marssi
-onnellisesti Varsovan portista sisään.
-
-
-
-
-5. Arvi Wittenberg Varsovassa.
-
-
-Kuningas meni nyt taas Preussiin, jättäen Varsovan puolustuksen Arvi
-Wittenbergille 3,000:n valitun miehen kanssa. Tämä tehtävä vaatikin
-tavatonta miehen voimaa ja neroa. Heidän tuli pitää kurissa suuren,
-kansakkaan pääkaupungin asukkaita ja samassa pian myös tehdä
-vastarintaa ulkoa ahdistavalle monenvertaiselle viholliselle. Itsessään
-olisi jo ollut vaikea asia näin vähällä joukolla puolustaa niin avaria
-linnoituksia; mutta lisäksi vielä tuli, että nämät linnoitukset olivat
-aivan rappiolla; monessa paikassa oli rauenneita muureja vain häthätää
-paikattu puisella hakuliaidalla.
-
-Alussa toukokuuta 1656 sulki jo Sapieha liettualaisten kanssa kaupungin
-saarroksiin. Mutta rynnäköt eivät tahtoneet noilta säännölliseen
-taisteluun tottumattomilta piirittäjiltä onnistua; Ruotsin väen luodit
-kaasivat heitä joukoittain, kun he sikinsokin juoksivat valleja vasten.
-Wittenberg puolestaan rupesi nyt hyökkäämään ulos ja ahdistamaan
-piirittäjiä; eräässä semmoisessa tilaisuudessa oli liettualaisten
-päällikkö, joka makasi humalassa, melkein joutumaisillaan vangiksi
-omassa teltassaan. Viimein oli piirittäjillä suurempi pelko
-piiritetyistä kuin päinvastoin; liettualaiset vallittivat leirinsä niin
-vahvaksi kuin osasivat ja pysyivät enimmiten sen sisässä.
-
-Todella vaaralliseksi muuttui tämä leikki vasta silloin, kun itse
-kuningas Juhana Kasimir toukok. 19 p. tuli puolalaisen pääarmeijan
-kanssa. Noin 120,000 miestä oli nyt Varsovan ympärillä. Sittenkin antoi
-Wittenberg antaumiskehoitukseen kieltävän vastauksen. Turhat olivatkin
-kauan aikaa kaikki puolalaisten ponnistukset. Tietysti olisi
-vastarinta, yksi neljääkymmentä vastaan, ollut aivan mahdoton, jos
-piirittäjät olisivat ryhtyneet yleiseen rynnäkköön. Mutta Puolan
-kuningas ei tahtonut semmoista sallia; sillä hän pelkäsi täydestä
-syystä, että hänen omat hurjat kansalaisensa siinä tapauksessa peräti
-ryöstäisivät ja polttaisivat hänen rakkaan, kauniin pääkaupunkinsa.
-
-Näin oli jo kulunut neljä viikkoa. Kesäk. 19 p. lähetti kuningas taas
-Wittenbergille antautumiskäskyn: jollei nyt suostuttaisi, uhkasivat
-puolalaiset, etteivät he osoittaisi linnaväelle mitään armoa. -- "Armon
-osoituksesta ei tässä olekaan puhetta", tuli heille vastaukseksi.
-"Osoittakaa vain miehuuttanne, sillä me aiomme henkeen ja vereen
-puolustaa tätä linnaa, jonka kuninkaamme on meidän käsiimme uskonut!"
-Nyt suuttui Juhana Kasimir; hän sytytti kaikki ruutisuonet ja lähetti
-40,000 miestä suurelle rynnäkölle. Tämän hirveän ylivoiman onnistui
-viimein tunkeutua muurinrikkojen läpi muutamiin läheisiin taloihin.
-Mutta huone huoneelta, askel askeleelta täytyi heidän runsaalla
-verenvuodatuksella ostaa, ja monesti tapahtui, että sisäänpäässeet
-viholliset hakattiin kaikki maahan tai viskattiin jälleen ulos. Mutta
-mitäs siitä apua, kun yhä oli toisia tuhansia kaatuneitten takana!
-
-Näin riehui tulinen taistelu kello 5:stä aamulla aina iltapuoleen sinä
-kuuluisana päivänä kesäk. 20:na 1656. Viimein oli Ruotsin väki
-suurimmaksi osaksi kaatunut, mitkä kuolleina, mitkä haavoittuneina.
-Harvat vielä pystyssä seisovatkin olivat aivan uuvuksissa, koska he
-niin monta tuntia, minuuttiakaan levähtämättä, olivat olleet tulessa.
-Täytyi siis Wittenbergin viimein tarjota antautumista. Yhdeksi tunniksi
-keskeytettiin nyt tappelu ehtojen sovittelua varten. Mutta kun sen ajan
-kuluttua ei vielä antaumusta tullut toimeen, ryntäsi tottelematon
-puolalainen nostoväki, vasten kuninkaan kieltoa, uudestaan päälle.
-Wittenberg jäljellä olevan joukkonsa kanssa oli vetäytynyt erääsen
-luostariin. Sen muurien takana seisoivat he tihein, lujin rivein,
-valmiina ottamaan hengestänsä niin kalliin hinnan kuin mahdollista;
-sillä pelastuksesta ei voinut enää olla puhettakaan. Mutta juuri kun he
-olivat kukistumaisillaan, riensi sinne jalo Czarnezki, heidän parhain
-vastustajansa, säännöllisen sotavoimansa kanssa ja sai, vaikka suurella
-vaivalla, nostoväen hajoitetuksi. Antautumissovinto valmistui nyt
-piiritetyille erittäin edullisilla ehdoilla. Heidän piti saada vapaasti
-marssia pois aseineen, omine tavaroineen; ainoastaan puolalaisilta
-ryöstetty saalis piti jätettämän takaisin. Ulosmarssiessa ei heitä
-ollut enää enempää kuin 400 tervettä miestä; sairaita ja haavoitettuja
-oli sen lisäksi 1,400.
-
-Täydesti ei kuitenkaan pidetty noita piiritetyille annettuja lupauksia.
-Arvi Wittenbergiä katkerasti vihattiin koko Puolassa. Jo siinä
-julistuskirjeessä, jossa qvartianit selittivät ja puolustavat
-luopumustansa Ruotsin kuninkaasta, oli erittäin ollut puhe
-Wittenbergistä, tuosta "syntyänsä suomalaisesta", joka oli muka Kaarle
-X:nnen ahneuden ja väkivaltaisuuden "sovelias välikappale". Krakovassa
-oli näet porvaristo rukoillut häntä hankkimaan heille helpoitusta
-Kaarle X:nnen määräämästä suuresta pakkoverosta, 60,000 guldenista, ja
-siitä tarjonnut hänelle lahjaksi 30,000. Wittenberg olikin ottanut
-lahjan vastaan, mutta sitten kuitenkin armahtamatta koonnut myös
-kuninkaansa koko vaatimuksen sisään. Paitsi sitä hän oli, niin
-valitettiin, monessa paikassa ryöstänyt ja hävittänyt kirkkoja sekä
-luostareita, vieläpä haudoistakin riistänyt ruumiitten koristukset.
-Kaikki nämät kanteet toivat nyt puolalaiset uudestaan esille, ynnä
-vielä lisäksi sen perättömänkin syytöksen, että hän muka oli Kaarle
-X:nnen houkutellut tähän sotaan. Näin syytti koko Puolan armeija hetki
-hetkeltä yhä vimmatummin, uhaten itse kuningastansa, jos hän päästäisi
-semmoisen miehen rankaisematta lähtemään. Seurauksena oli viimein se,
-että säikähtynyt Juhana Kasimir rikkoi sanansa. Arvi Wittenberg vietiin
-muitten korkeampien upseerien kanssa vankeuteen Zamoiskin linnaan,
-jossa hän seuraavana vuonna kuoli.
-
-
-
-
-6. Arvi Wittenberg.
-
-
-Tämä mainio, niin suuresti kunnioitettu ja niin tulisesti vihattu herra
-oli, niinkuin jo sanottu, Suomesta kotoisin. Hänen isänsä oli
-Savonlinnan läänin maaherra, sittemmin Turun hovioikeuden assessori
-Hannu Wittenberg l. Wirtemberg, alkuaan saksalaista sukua. Pojan
-syntymävuotta ei tiedetä, mutta luultavasti hän tuli maailmaan
-1600-luvun alkuvuosina, koska hän jo 1622 meni sotapalvelukseen. Kustaa
-Aadolfin puolalaissotaan hän kapteenina otti osaa.
-
-Korkeampaan arvoon, suurempaan maineeseen hän kohosi sitten
-kolmekymmenvuotisessa sodassa. Ensi kertaa mainittiin häntä v. 1630
-ennen kerrotussa Hamelnin tappelussa, jossa hän eversti Stålhandsken
-ylipäällikkönä ollessa johti suomalaisia. Turmiollisella Nördlingenin
-tantereella hän joutui vangiksi, mutta pääsi vaihtokaupassa jälleen
-vapaaksi ja tuli Banérin armeijaan. Näin sai hän tilaisuuden osoittaa
-miehuuttansa ja kostaa vangitsemisensa Wittstockin voitolla. Hänen
-maineensa kasvoi täten vuosi vuodelta ja hänelle jo alettiin antaa
-pieniä sotajoukkoja erinänsä johdettaviksi.
-
-V. 1640, niinkuin tiedämme, kuoli Banér ja valittiin kolme
-alipäällikköä, yksi armeijan kustakin kansallisuudesta, väliaikaisiksi
-johtajiksi. Kullakin oli vuoronsa. Suomalaisten edustajan Wittenbergin
-käsissä oli komento sinä päivänä, jolloin katolinen sotavoima
-äkkiarvaamatta hyökkäsi päälle, mutta aiottu teloitus muuttui
-ruotsalaisten ja suomalaisten urhouden kautta loistavaksi voitoksi.
-
-Torstenssonin ylipäällikkyyden alaisena johti sitten Wittenberg oikean
-kyljen etumaisen rivin ratsuväkeä toisessa Leipzigin tappelussa 1642 ja
-oli suomalaisten ratsumiestensä kanssa suurena apuna voiton saamisessa.
-Torstenssonin pitkillä, kuuluisilla retkillä Itävallan sydänmaihin
-saakka oli hyvin usein Wittenberg edeltä rientävien etujoukkojen
-päällikkönä. Tanskan sodassa komensi hän yhtä noista kolmesta
-osastosta, joihin jaettuna Ruotsin armeija marssi maahan. Senjälkeen
-hän seurasi taas Torstenssonia Bööminmaalle. Suuressa Jankovitzin
-tappelussa hän johti ratsuväen kenraalina koko oikeanpuolista kylkeä,
-hajoitti vihollisen rakuunat ja valmisti näin voiton. Wittenberg
-etujoukkonsa kanssa se sitten oli, joka eteni Tonavan sillalle asti
-likelle Wieniä.
-
-Kun Torstensson alkoi tulla kovin kivulloiseksi ja hänen seuraajaansa
-ruvettiin ajattelemaan, tuli myös Wittenberg puheeksi. Mutta tuohon
-tärkeään ylipäällikön virkaan ei katsottu häntä kuitenkaan kykeneväksi.
-Hänen näet kyllä myönnettiin olevan "kelpo ratsumiehen", vaan ei
-katsottu hänellä olevan "tarpeeksi älyä hoitaakseen niin suurta asiaa".
-Hän sai siis ylikomennon v. 1645 ainoastaan väliaikaisesti, siksi
-kunnes Wrangel joutuisi. Seuraavina vuosina hän nyt välistä soti tämän
-herran välittömän johdon alla, välistä myös itsenäisesti eri joukon
-päällikkönä Silesiassa sekä Moraviassa. Vielä sodan viimeisissäkin
-leimauksissa Pragin ympäristössä oli Wittenberg osallisena. Lopussa
-elokuuta 1648 hän valloitti Taborin kaupungin, josta saatiin
-summattomia saaliita; sillä paikan vahvuuteen luottaen oli koko tienoo
-vienyt sinne parhaat tavaransa talteen.
-
-Rauhan tultua palkitsi Kristiina, joka Wittenbergille oli hyvin
-suosiollinen, häntä monella tavalla. Hän sai 15,000 riksiä Ruotsille
-rauhan sovinnossa määrätyistä korvausrahoista. Myöskin hän tehtiin
-valtakunnan tykistönpäälliköksi. V. 1650 hän korotettiin vapaaherraksi,
-jommoisena hän sai 110 taloa Loimaan pitäjässä. Samana vuonna hänelle
-suotiin valtaneuvoksen arvo, ja vielä ennenkuin hän vapaaherrana oli
-astunutkaan paikalleen ritarihuoneeseen, tuli hän jo v. 1652 kreiviksi.
-Kreivikunnaksi määrättiin Parikkalan ja Uukuniemen pitäjät.
-
-Näiden lahjoitusten, niinkuin myös sodasta saatujen summattomien
-saalisten kautta oli Wittenberg tullut hyvin rikkaaksi mieheksi. Hyvin
-kannatti hänen siis pitää semmoisia pitoja kuin esim. Kristiinan
-kruunauksen kunniaksi, jolloin hän muun muassa poltatti koko kolme
-tuntia kestävän ilotulituksen loistavan linnan muodossa.
-
-Vielä suurempaa suosiota kuin Kristiina osoitti hänelle sitten Kaarle
-X. Tämä kuningas oli nuorena prinssinä jonkun aikaa opiskellut
-sotataitoa Wittenbergin johdolla. Sitten sodan jälkeen oli Wittenberg
-ollut avullisena niissä salahankkeissa, joilla Kaarle valmisteli
-itsellensä tietä valtaistuimelle. Hänen elämänsä loppuvuodet ja
-osanotto Puolan sotaan sotamarskina ovat jo kerrotut. Siinä, niinkuin
-näimme, hänen maineensa soturina tuli vielä loistavammaksi, vaikka hän
-valitettavasti taas ihmisenä tahrasi sen pahasti osoittamalla
-rahanhimoa ja pitämättä mitään pyhänä. Hän oli täydellinen
-kolmekymmenvuotisen sodan sankarien perikuva.
-
-
-
-
-7. Varsovan tappelu.
-
-
-Näin oli nyt Ruotsin väen täytynyt vetäytyä pois melkein koko Puolasta.
-Jopa läheni Juhana Kasimir myös Preussia kohti, riistääksensä senkin
-maakunnan jälleen kiistaveljensä käsistä. Hänen sotajoukkonsa oli
-ylenmäärin suuri, niinkuin sanottiin, toista sataatuhatta. Hänen omien
-puolalaistensa ja liettualaistensa lisäksi oli näet vielä saapunut
-muutamia kymmeniätuhansia tatarilaisia. Samassa alkoi toiseltakin
-haaralta sota uhata Ruotsin valtaa. Venäläiset, jotka kadehtivat
-naapurinsa menestystä, sopivat nyt puolalaisten kanssa ja
-varustautuivat ryntäämään Liivin- sekä Suomenmaahan. Asiain näin ollen
-täytyi Kaarle X:nnen solmia uusi liitto Brandenburgin vaaliruhtinaan
-kanssa; hän lupasi useampia Puolan läänejä, jos saisi avukseen tämän
-herran kelvollisen armeijan.
-
-Yhdistyneet sotajoukot, 22,000 miestä luvultansa, marssivat sitten
-nopeasti Varsovaa kohti. Täällä odotti heitä Juhana Kasimir ylpeänä,
-luottaen summattomaan ylivoimaansa. "Ruotsalaiset", sanoi hän, "syötän
-aamupalaksi tatarilaisilleni, ja vaaliruhtinaan panen semmoiseen
-paikkaan, mihin ei päivä paista eikä kuu kumota!" -- Puolalaiset
-aatelisherrat puolestaan huusivat huikeasti, uhaten paljaalla
-piiskallakin ajavansa muukalaiset karkuun.
-
-Heinäk. 18 p. 1656 saapuivat liittolaiset Pragan, Varsovan etukaupungin
-edustalle. He järjestivät sotarintamansa sillä lailla, että Ruotsin
-ratsuväki oli oikealla kyljellä, Brandenburgin sekä muutamat
-ruotsalaiset apujoukot vasemmalla. Keskustana oli tavan mukaan
-jalkaväki. Sinä päivänä ei päässyt taistelu muuta kuin vähän alulle,
-ennenkuin iltahämärä jo teki kahakasta lopun. Yöllä koko Puolan
-pääarmeija, joka majaili itse kaupungissa, joen takana, tuli Pragaan
-liettualaisten avuksi. Sen vuoksi epäili vaaliruhtinas, samoinkuin myös
-useat sotapäälliköistä, ryhtyä taisteluun. Eihän, arvelivat he, yhden
-ollut mahdollista tapella viittä vastaan. Mutta Kaarle X ei ollut siitä
-milläänkään. "Soisinpa vaan", sanoi hän, "että olisivat kaikki
-viholliseni nyt täällä, jotta saisin ne yhdellä yrittämällä perin
-kukistetuiksi."
-
-Seuraava päivä alkoi uskaliaalla asemanmuutoksella. Kaarle X oli
-havainnut, että ensimäinen ahdas asema oli haitallinen: hän päätti siis
-vihollisen silmien edessä muuttaa toiseen paikkaan. Hän marssi oman
-väkensä kanssa vaaliruhtinaan kyljen taakse ja asettautui sen
-vasemmalle puolelle, jonka jälkeen koko sotarinta kääntyi, niin että se
-viimein seisoi suorassa kulmassa entiseen asemaansa nähden. Täten
-päästiin avarammalle tantereelle; sitä paitsi saatiin myös tuuli omalle
-puolelle, joka nyt ajoi tomun ja savun puolalaisten silmiin. Mutta
-joskin tämä liikunto saattoi olla edullinen, niin olisi se myös voinut
-olla vaarallinen, jos puolalaiset vaan olisivat osanneet karata päälle
-niinkauan kuin sotarinta marssin tähden oli rikottu. He pysyivät
-kuitenkin vielä alallaan; ainoastaan 6,000 tataria kiersi metsän kautta
-ja ryntäsi armeijan selkään, mutta ajettiin heti takaisin.
-
-Ankarampia hyökkäyksiä tapahtui vasta silloin, kun jo asemanmuutos oli
-tapahtunut. Tuhat husaaria, Puolan kuningattaren henkivartijarykmentti,
-sekä 4,000 qvartiania karkasi vasemman kyljen kimppuun. Niin tulinen
-oli heidän rynnäkkönsä, että he mursivat ensimäisen sotarinnan läpi.
-Mutta toinen rivi, jossa mainitaan erittäin Suomen rakuunia Behrendsin
-johdolla, ajoi heidät vielä suuremmalla vauhdilla kotiinsa. Samalla
-aikaa piti 10,000:n tatarin takaa käydä Ruotsin väen kimppuun. Mutta he
-olivat myöhästyneet kiertomatkallaan, niin että nuoliansa tuiskutellen
-tulivat vasta perille, kun edellinen rynnäkkö oli loppunut. Kuningas
-käänsi nyt kolmannen sotarintansa, johon myös Uudenmaan ratsumiehet
-kuuluivat, heihin päin, eikä aikaakaan, niin he olivat hajoitetut ja
-ajetut sillä puolella oleviin suuriin soihin, joihin hyvin suuri joukko
-heistä hukkui.
-
-Kolmantena päivänä, heinäk. 20:na, aamulla tuli viimein liittolaisten
-vuoro käydä rynnäkölle. Puolalaisilla oli etuvahtinsa suuressa
-metsässä, johon he olivat kaataneet murroksia sekä laittaneet
-rintavarustuksia. Sinne lähetti Kaarle X nyt 1,200 valittua
-jalkasoturia ynnä Uudenmaan ratsurykmentin. Heidän hyökkäyksensä oli
-niin ankara, etteivät puolalaiset sitä kauan kestäneet. Sen nähtyään
-pani kuningas muunkin väkensä liikkeelle, ja vaaliruhtinas joukkoinensa
-valloitti edessään olevan puolalaisen patterin, joka oli jäänyt
-vartijoitta. Nyt piti rynnättämän puolalaisten vallitettua leiriä
-vastaan; mutta kun sinne tultiin, ei näkynytkään enää vihollisia.
-Puolalaisten jalkaväki oli paksun tomun peitossa paennut toiselle
-puolelle Weikseliä ja polttanut sillan. Tälle puolen jäänyt ratsuväki
-ajaa karautti paraikaa syrjään, etsien pääsöpaikkaa, ja pelastuikin
-suurimmaksi osaksi hevostensa nopeuden avulla. Tästä seurasi, ettei
-Varsovan tappelu ylimalkaan maksanut kovin paljon verta. Liittolaiset
-eivät kuulu menettäneen enempää kuin vain muutamia satoja miehiä,
-voitetut noin 8,000.
-
-Toiselta puolen ei hyötykään voitosta ollut kovin suuri, huolimatta
-siitä että se ensin oli niin loistavalta näyttänyt. Vaaliruhtinaalla ei
-ollut halua auttaa Kaarle X:ttä liian mahtavaksi; hän ei suostunut
-marssimaan edemmäksi. Puolalaiset, jotka olivat pikemmin hajoitetut
-kuin kukistetut, kokoontuivat siis pian jälleen yhtä suuriin
-joukkoihin.
-
-Vielä kerran yritti sitten Kaarle X valloittaa Puolaa uuden
-liittolaisen kanssa. Hän kutsui alussa vuotta 1657 maahan
-Transsilvanian ruhtinaan Rakoczyn, luvaten muutamia Puolan läänejä
-avusta. Tämä herra tulikin 24,000:n unkarilaisen ja 38,000:n kasakan
-kanssa. Mutta hänen sotajoukkonsa, vaikka ne olivat suuret ja
-komeasti varustetut, olivat kuitenkin vielä kelvottomammat ja
-harjaantumattomammat kuin puolalaiset. He eivät uskaltaneet liikahtaa
-minnekään, jollei heillä ollut ainakin muutamia tuhansia Kaarle
-kuninkaan ratsumiehiä turvanansa. Paitsi sitä vallitsi myös suuri
-eripuraisuus Rakoczyn oman väen ja kasakkain välillä. Kasakat eivät
-kärsineet unkarilaisia, mutta ruotsalaisia ja suomalaisia he nimittivät
-rakkaiksi veljiksensä, anteliaasti kestitellen heitä ruoalla sekä
-juomalla.
-
-Kun Kaarle X viimein, niinkuin vasta saamme nähdä, läksi uuteen sotaan
-Tanskaa vastaan, valloittivat puolalaiset, joille myös sitä paitsi
-itävaltalainen armeija tuli avuksi, vähitellen kaikki menetetyt
-alusmaansa takaisin.
-
-
-
-
-8. Suomen rakuunat Puolassa.
-
-
-Näillä ylläkerrotuilla Kaarle X:nnen mainehikkailla retkillä
-ei ollut kovin paljon suomalaisia osallisena. De la Gardien kanssa
-tullut väki lähetettiin sangen pian suurimmaksi osakseen takaisin
-Liivinmaalle. Puolassa pysyivät ainoastaan toinen puoli Porin ja Savon
-jalkarykmenttejä, Turun ja Uudenmaan ratsumiehet sekä Suomen rakuunat.
-Alkuaankaan ei ollut siis Puolan sodassa meidän miehiämme enemmän kuin
-1,000 jalkasoturia ja 3,000 ratsumiestä. Mutta tämä vähäinen joukko
-osasi kuitenkin melkoisesti kartuttaa suomalaisille sotureille
-kolmekymmenvuotisessa sodassa tullutta loistavaa mainetta.
-
-Suomalaista jalkaväkeään ei Kaarle X yhtään kertaa vienyt kanssansa
-pitemmille retkille. Se sai, oltuansa heti alussa avullisena Preussin
-valloituksessa, jäädä paikoilleen sen maakunnan puolustukseksi. Jääden
-siten sodan päätapauksista syrjään, eivät porilaiset ja savolaiset
-tulleetkaan mainituiksi sen ajan historioissa. Ainoastaan yksi ainoa
-pieni tapaus -- kuitenkin sangen omituinen -- on säilynyt muistossa.
-Danzigin kaupungista, jota Ruotsin väki piti saarroksissa, ryntäsi
-tammik. 14 p. 1657 jommoinenkin partiojoukko ulos. He tahtoivat
-valloittaa takaisin pienen Grebbinin linnan, josta heille muonan
-hankkimisessa oli suurta haittaa. Grebbinissä ei ollut enempää
-sotaväkeä kuin vain 60 suomalaista. Puolalaiset siis luulivat saavansa
-linnan miekan lyönnittä, ainoastaan osoittamalla, miten turha
-vastarinnan yritys heidän suurta ylivoimaansa vastaan olisi.
-
-Mutta kas suomalaisilla oli kova pää semmoisia epäkunniallisia
-ehdotuksia ymmärtämään; he vastasivat kieltävästi. Puolalaiset
-alottivat silloin ankaran tykkitulen ja yrittivät myös väkirynnäköitä
-kerta toisensa perästä. Mutta kauan aikaa heidän yrityksensä olivat
-aivan turhat. Selvään näkyi, kertoo senaikuinen taikauskoinen
-historioitsija, että nuo suomalaiset kaikki olivat _noiduttuja miehiä_
-(feste Leute), joihin eivät luodit voineet pystyä. Lopulla pääsivät
-tietysti puolalaiset sittenkin vallin yli, heidän joukkonsa kun oli
-niin paljoa suurempi. Mutta itsepäiset suomalaiset eivät nytkään
-huolineet heille uudestaan tarjotusta armosta. He taistelivat
-menestyksen toivottakin yhä edelleen, kunnes melkein viimeiseen mieheen
-asti olivat saaneet surmansa. Vangeiksi ei joutunut paitsi upseereja
-muuta kuin 4 miestä.
-
-Uudenmaan ja Turun ratsuväen osanotosta melkein kaikkiin Kaarle X:nnen
-moniin retkiin Puolan halki on jo kyllin kerrottu.[3] Otamme siis nyt
-enää vain puheeksi _Suomen rakuunat_, jotka kenties kaikista enimmin
-tekivät tässä sodassa kansamme nimen kuuluisaksi.
-
-Toinen puoli tätä rykmenttiä oli, niinkuin tiedämme, jo Wittenbergin
-kanssa marssinut Puolan rajan yli. Nämät 500 miestä olivat sitten
-ainoat suomalaiset, jotka seurasivat kuningasta hänen ensimäisellä
-loistavalla voittoretkellänsä.
-
-Kun sitten toinenkin puoli De la Gardien armeijan kanssa oli lisään
-saapunut, auttoivat Suomen rakuunat uljaasti Preussin valloittamista.
-Danzigin saartamisen aikana esim. lähetettiin heidät everstinsä _Fabian
-Behrendsin_ johdolla Dirschaun kaupunkia vastaan. Rakuunoita, jotka
-olivat harjoitetut tilaisuuden mukaan vuoroin ratsain, vuoroin
-jalkaisin sotimaan, sopi näet myös käyttää piiritystöihin. Etukaupungin
-he saivatkin heti ensirynnäköllä valtaansa ja torjuivat sitten lujasti
-piiritettyjen uloskarkausyrityksiä. Pian huomasivat puolalaiset
-viisaimmaksi ruveta rauhan hieromiseen. Komentaja itse tuli ulos
-antaumusehdoista keskustelemaan. Niistä ei kuitenkaan voitu sopia,
-jonka tähden hän palasi jälleen kotia. Mutta hänen tietämättänsä oli
-kuitenkin tämän keskustelun johdosta linnan kohtalo tullut päätetyksi.
-Eräs Ruotsin upseeri oli näet kiivaan keskustelun aikana sukkelasti
-onkinut kaupunginavaimen komentajan taskusta. Sillä avasivat sitten
-Suomen rakuunat hiljaa portin samana iltana, jolloin puolalaiset,
-mitään pahaa aavistamatta, paraikaa viettivät jouluaattoansa. Tietysti
-ei kestänyt kauaakaan, ennenkuin hämmästyneet viholliset heittivät pois
-aseensa. -- Kohta sen jälkeen hyökkäsi Behrends partion kimppuun, joka
-Danzigista tuli Dirschaun avuksi, arvaamatta, että linna jo oli
-valloitettu. Puolalaiset joutuivat hämmästyksiin ja häiriöön, kun
-omaksi väeksi luullut äkkiä ryntäsivät heidän päälleen. Suuri osa
-hakattiin maahan; mutta sitten myös Suomen miehet kärsivät tuntuvaa
-mieshukkaa, kun he kiihkoissaan ajoivat pakenijoita kovin kauas takaa
-ja joutuivat Danzigin kanuunien tulen alle.
-
-Jaroslavin retkessä eivät meidän rakuunamme olleet osallisina; heidät
-oli jätetty Varsovaan. Mutta kun sitten kuningas paluumatkallaan oli
-joutunut umpisoppeen Sandomirin kohdalla, lähetettiin täältä 3-4,000
-ratsumiestä, niiden parissa myös Behrendsin joukko, avuksi. Tämä retki
-päättyi sangen surkealla tavalla, mutta suomalaisille se sittenkin taas
-tuotti uutta loistavaa mainetta. Matkan varrella saatiin näet se tieto,
-että kuningas oli jo päässyt satimesta, vaan että Czarnezki, nähtyään
-hankkeensa menneen siellä tyhjäksi, riensi nyt tätä pienempää joukkoa
-vastaan 12,000:n miehensä kanssa. Ruotsin väki kääntyi jälleen
-Varsovaan päin; mutta paluumatka ei käynyt kyllin nopeasti. Erittäin
-kuuluvat Suomen rakuunat vitkastelleen, lieneekö siihen sitten ollut
-syynä kansamme luonteenomainen hitaisuus, vai se tieto, että ennenkin
-oli tultu toimeen ylivoiman kanssa. Näin sai Czarnezki huhtik. 7 p.
-Varkan luona retkikunnan saavutetuksi ja kaksituntisen ankaran
-taistelun jälkeen oli täydellinen voitto hänen käsissänsä. Ainoastaan
-muutamat sadat noista 3,000:sta ratsumiehestä pääsivät suoraa tietä
-Varsovaan. Suuri osa hakattiin maahan, ja tähteet hajosivat,
-piileskellen metsissä ja korvissa, kunnes he myöhemmin saivat
-tilaisuuden yhtyä rykmenttiensä kanssa. Itse päällikkö, Badin
-markkreivi, Kaarle X:nnen lanko, vetäytyi 100:n Suomen rakuunan kanssa
-läheiseen Czierskovin aateliskartanoon, jonka he vahvistivat, niin
-hyvin kuin kerkesivät. Tässä he nyt pitivät kaksi vuorokautta puoliansa
-kokonaista puolalaista armeijaa vastaan, jolla ei luultavasti
-kuitenkaan ollut kanuunia muassansa. Useammat kerrat kehoitti Czarnezki
-Suomen poikia antautumaan, luvaten suuret pestit, jos he tahtoisivat
-ruveta Puolan kuninkaan palvelukseen. Mutta uskolliset suomalaiset
-vastasivat tuohon kullan tarjoamiseen ainoastaan lyijyllä. Vihdoin
-viimein, kun Kaarle X:nnen armeija lähestyi, täytyi puolalaisten tyhjin
-toimin lähteä, ja Suomen urhot saivat eheinä ja iloisina ratsastaa
-takaisin Varsovaan.
-
-Eikä aikaakaan, niin tuli taas tilaisuus maksaa puolalaisille Varkassa
-jäänyt velka. Kuningas ajoi nyt Czarnezkia takaa ja sai hänestä huhtik.
-27 p. 1656 Gnesenin seudulla loistavan voiton. Tämän valmistamisessa
-oli Suomen rakuunillakin ollut suuri osa. Heidät oli parin muun
-ratsurykmentin kanssa lähetetty edeltä leveän joen poikki menevälle
-sillalle, jossa he urhoollisesti taistellen viivyttivät vihollista,
-kunnes muu Ruotsin väki saapui jäljestä.
-
-Varsovan tappelun jälkeen, jossa he, niinkuin jo tiedämme, taas
-osoittivat kuntoansa, saivat Suomen rakuunat toisen päällikön. Behrends
-muutettiin Turun ratsurykmentin komentajaksi ja hänen sijaansa
-määrättiin eversti Rosen. Tämän johdolla majoitettiin meidän rakuunat
-nyt pieneen _Tykoczynin_ linnaan Liettuan ja Puolan rajalle. Täällä he
-sitten tammik. 27 p. 1657 tekivät vihoviimeisen urhotyönsä. Koko
-Liettuan armeija Sapiehan ja Gosievskin päällikkyydessä oli tullut
-heitä piirittämään. Suomen rakuunain rivit olivat edellisissä monissa
-taisteluissa vähitellen harvenneet, niin ettei ollut enää enempää kuin
-puolet, 500 miestä, jäljellä. Nämät eivät ajan pitkään riittäneet
-puolustamaan linnaa niin suurta ylivoimaa vastaan. Liettualaiset
-pääsivät vihdoin väkirynnäköllä vallinrikon läpi ja levisivät ympäri
-kaupunkia, tappaen kaikki, mikä eteen sattui. Rosen viimeisten
-miestensä kanssa vetäytyi erääseen torniin. Mutta siinäkin oli pitempi
-vastarinta mahdoton, se oli silminnähtävää; antautuminen oli myös hänen
-mielestänsä yhtä mahdotonta, koska se olisi tahrannut hänen joukkonsa
-urhouden mainetta. Hän räjähdytti senvuoksi tornin ilmaan, syösten
-vihollisen joukosta enemmän kuin 400 kanssansa kuolemaan.
-
-Näin loppuu tämä sankarirunon kaltainen kertomus Suomen rakuunain
-töistä Puolan sodassa. Rykmentti koottiin sitten uudestaan Suomessa,
-vaan sitä ei enää lähetetty tälle sotatantereelle.
-
-
-
-
-9. Marssi Juutinmaalle.
-
-
-Ikäänkuin ei Ruotsilla olisi ollut jo yltäkyllin kolmessa vihollisessa,
-tuli nyt vielä neljäskin lisäksi. Tanskan kuningas ja kansa olivat jo
-kauan salavihalla katselleet Ruotsia. He eivät voineet unohtaa
-kolmenkymmenvuotisen sodan aikana menetettyjä maakuntiansa ja
-pelkäsivät, että heidän vanha kilpaveljensä voittojensa kautta Puolassa
-tulisi vielä mahtavammaksi, heille vielä vaarallisemmaksi. Kun he
-sitten näkivät Kaarle X:nnen ahdingossa venäläisten, puolalaisten ja
-itävaltalaisten välillä, katsoivat he nyt tilaisuuden edulliseksi
-kostotuumiensa täyttämiseen. He julistivat siis sodan kesäkuun alussa
-1657.
-
-Vaara tästä päällekarkauksesta ei ollut vähäinen, sillä kun kaikki
-sotaväki taisteli kaukaisissa sodissa, oli Ruotsi melkein suojatonna.
-Mutta Kaarle X:nnen lujuutta ei voinut mikään vaara masentaa. "Kyllä
-Jumala meitä auttaa", vakuutti hän, "kunhan me itse autamme itseämme!"
-Hän antoi valtaneuvoskunnalle käskynsä Ruotsin puolustuksesta, ja läksi
-itse Tanskaa vastaan Saksan puolelta, samaa tietä kuin Torstensson
-edellisessä sodassa.
-
-Tämä retki kävi vielä nopeammin, vielä paljoa voitollisemmin, kuin
-mikään edellinen. Kesäk. 20 p. oli Kaarle X saanut tiedon tanskalaisten
-rauhanrikkomisesta, 26 p. hän jo läksi liikkeelle Preussistä, ja
-heinäk. 18 p. hän seisoi armeijansa kanssa Holsteinin rajalla. Marssi
-oli ollut niin kiireinen, että sadottain hevosia oli uupunut ja kuollut
-tielle.
-
-Hampuriin jouduttuansa tarkasti kuningas sotavoimaansa. Se ei ollut
-suinkaan loistavan näköinen. Vaatteet olivat likaiset, ryysyiset,
-miehet ruudinsavusta ja ilmanvaiheista mustuneet. Mutta jokaiseen
-repaleeseensa he olivat kätkeneet runsain määrin kultakolikoita, joilla
-he täällä pian saivat komeammat pukimet. Ei tämä sotajoukko näyttänyt
-myöskään peloittavalta suuruuteensa nähden. Ainoastaan 6-8,000 miestä
-oli Kaarle X tuonut kanssansa Puolasta.[4] Siinä olivat nyt melkein
-ainoat tähteet tuosta suuresta, kaksi vuotta takaperin sinne viedystä
-armeijasta. Uplannin rykmentistä esim. seisoi enää rivissä vain 380
-miestä alkuperäisistä 1,200:sta. Mutta näistä tähteistä oli joka mies
-kestänyt parissa kymmenessä tulisessa taistelussa. Ilolla he nyt taas
-menivät uusiin verilöylyihin, huolimatta vihollisen ylivoimasta.
-"Alinomaisten voittojen kautta", kirjoitti eräs heidän päälliköistään,
-"ovat he kokonaan unohtaneet, miten voi tulla voitetuksi." Eipä kumma,
-jos Kaarle X, tämmöisten urhojen kanssa mennessään sotaan, mietti vain
-sitä, miten paljon ja mitä maakuntia rauhanpäätöksessä pitäisi ottaa
-Ruotsin omaksi.
-
-Hampurissa saatuansa vielä muutamia tuhansia pestattuja saksalaisia
-sotamiehiä lisään, marssi nyt kuningas elok. 3 p. Holsteiniin.
-Hämmästyneet tanskalaiset, vaikka miesluvultaan voimallisemmat, eivät
-paljon yrittäneetkään vastarintaa. Linnoitettu Itzehoen kaupunki
-ammuttiin sytyksiin, ja Tanskan valtamarski armeijansa kanssa sitä vain
-katseli, sormea nostamatta. Samoin valloitettiin muutkin Holsteinin
-suojaksi laitetut varustukset melkein miekanlyönnittä. Parin, kolmen
-viikon kuluttua oli koko Tanskan mannermaa voittajien käsissä. Siellä
-oleva Tanskan armeija oli melkein hävitetty; ainoastaan 6,000 miestä
-oli pelastunut vahvaan Fredriksoddeen Fyenin saarta vastapäätä, Pienen
-Beltin rannalle.
-
-Tämäkin linna heti saarrettiin, mutta ei kukaan voinut arvata sen
-valloittamista mahdolliseksi, koskei piirittäjien luku ollut niinkään
-suuri kuin piiritettyjen. Sitä suurempi oli yleinen kummastus, kun
-yhtäkkiä tuli sanoma, että Ruotsin lippu liehui Fredriksodden
-valleilla.
-
-Pimeinä syksyöinä nelin ryömin oli everstiluutnantti Dahlberg erään
-kumppaninsa kanssa käynyt useamman kerran tiedustelemassa linnan
-varustuksia. Sen jälkeen kuin niistä täten oli saatu tarkka tieto, ja
-kun vielä oli saapunut vähän lisäväkeä, päätettiin yöllä lokakuun
-23:tta päivää vasten yrittää rynnäkköä. Koska piirittäjillä oli
-jalkaväkeä ainoastaan vähän yli puolet verrattuna linnanväkeen, täytyi
-nyt, vastoin tavallisuutta, ottaa ratsumiehetkin avuksi tähän heille
-outoon työhön. Rynnäkkö tehtiin kolmella eri joukolla. Eteläisimpään
-osastoon kuului pari ratsurykmenttiä, jotka kaalasivat vallin jatkoksi
-mereen juntatun kahden hakuliaidan ympäri. Kolmannen, viimeisen hakulin
-kohdalla havaittiin vesi liian syväksi, jonka tähden he kirveillä
-kaasivat aituuksen maahan ja siten pääsivät siltä puolelta aivan
-suojattoman kaupungin keskelle. Sillä välin myös tämän saman osaston
-jalkaväki sekä toinen osasto olivat onnellisesti kiivenneet vallille.
-Pahinta vastarintaa tehtiin pohjoisempana, missä nyt kenraaliksi
-korotettu _Behrends_ oli johtajana. Hänen petardi-miehensä, jonka oli
-ruudilla räjähdytettävä portti auki, haavoitettiin. Täten sai
-vihollinen aikaa tässä kohdassa paremmin järjestää puolustusta. Vaan
-Behrendsin väki, jalkaisin taistelevia ratsumiehiä kaikki tyyni,
-ryntäsi sittenkin uljaasti ja pääsi viimein vallille. Molemmat
-suomalaiset rykmentit olivat ensin seisoneet jouten varaväkenä; vaan
-kun portti oli saatu auki, ajoivat he ratsain kaupunkiin ja tekivät
-tanskalaisten häiriön täydelliseksi. Aamun koittaessa oli koko linna
-valloitettu, sen puolustajat suureksi osaksi hakatut maahan tai
-hajoitetut. Ainoastaan 2,000 miestä seisoi vielä, ase kädessä, niemen
-äärimmäisessä päässä; mutta niidenkin täytyi siellä antautua vangeiksi,
-koska ei ollut laivoja, millä saariin päästä. Saalis oli ääretön.
-Puhumattakaan kaikista sotatarvevaroista, jotka tulivat kuninkaan
-osaksi, sai jokainen sotamieskin kantaa pois suuret taakat; sillä koko
-maakunta oli tuonut tänne kalleimmat tavaransa siinä varmassa toivossa,
-että Fredriksoddea olisi mahdoton valloittaa.
-
-
-
-
-10. Retki Beltien yli ja Roskilden rauhansovinto.
-
-
-Vaikka Tanskan sodan alku oli näin loistavasti menestynyt, oli Ruotsin
-armeija kuitenkin sangen vaarallisessa tilassa. Paljon syytä oli
-pelätä, että yhteenliittyneet puolalaiset ja itävaltalaiset, kenties
-myös lisäksi vielä brandenburgilaisetkin, jotka par'aikaa jo hieroivat
-sovintoa edellisten kanssa, tulisivat kaikki yhdessä Juutin
-niemimaalle. Silloin olisi tuo pienoinen, vaikka valittukin, joukko
-ollut ikäänkuin satimessa ja vihdoin olisi sen täytynyt kukistua
-semmoisen ylivoiman alle. Tästä vaarasta pelasti sen kuitenkin Kaarle
-X:nnen harvinainen luonne ja hänen oma rohkeutensa.
-
-Vuoden 1658 alku toi mukanansa tavattoman kovan talven. Tammik. 9 p.
-tuli hirmuinen lumituisku ja ankara pakkanen, joita sitten lakkaamatta
-kesti kolme viikkoa. Puhurin poika
-
-    jopa suureksi sukeutui,
-    kovin kasvoi kauheaksi,
-    kylmi silloin täyden kylmän,
-    väkipakkasen paleli.
-
-Jäätyipä itse Pieni Beltikin, tuo leveä merenrauma Juutinmaan ja
-Fyen-saaren välillä, jota ihmettä ei aina sadassa vuodessakaan saada
-nähdä. Kuningas, neuvokkaana kuten aina, kokosi kiireesti väkensä
-salmen rannalle ja tutkitti jään vahvuuden. Sen havaittiin hyvin
-kannattavan Brandsöhön, pieneen, rauman keskellä olevaan saareen asti;
-mutta saaren takana, missä kova virta käypi, ei ollut tuohon uuteen
-siltaan luottamista. Paitsi sitä oli toisella rannalla 1,500
-talonpoikaa ahkerassa työssä, jään sahaamisella pitämässä auki leveätä
-juopaa. Ja heidän takanansa seisoi melkein 4,000 miestä tanskalaista
-sotaväkeä, valmiina kuumalla löylyllä vastaanottamaan niitä, joiden
-onnistuisi päästä kylmän kylvyn läpi. Pelotonta Kaarle X:ttäkin
-epäilytti; hän lähetti _Dahlbergin_ Fredriksoddeen tutkimaan, olisiko
-kenties siellä parempi. Tammik. 30 p., anivarhain aamulla palasi
-Dahlberg ja sanoi ylimenon Fredsiksodden kohdalla mahdolliseksi. Mutta
-samassa tuli myös tieto, että edellisen yön ankara pakkanen oli
-Brandsön takaisen jään tarpeeksi vahvistanut. Kaarle X tietysti valitsi
-mieluummin lähemmän paikan, vaikka siinä oli lukuisa vihollinen
-vastassa.
-
-Päivän koitteessa kulki koko ratsuväki Brandsön saareen, josta Wrangel
-oikeanpuolisen kyljen kanssa oitis marssi edemmäksi. Virtapaikalle
-tultua hajosivat rivit, niin että rinnakkain kulkevien välille jäi
-leveänlainen loma. Paitsi sitä hyppäsivät ratsumiehet alas hevosten
-selästä ja jatkoivat tietänsä jalan, talutellen ratsujansa jäljestään,
-ettei kahdenkertainen paino kohtaisi yhtä paikkaa. Sittenkin painui ja
-keikkui jää peloittavalla tavalla koko ajan heidän allansa. Yli
-päästiin kuitenkin onnellisesti, ja pian oltiin täydessä kahakassa
-tanskalaisten kanssa. Nyt toi kuningas vasemmankin kyljen yli ja
-hyökkäsi vihollisen sivuun. Wrangelille hän lähetti käskyn taas mennä
-ulos jäälle ja kiertämällä karata tanskalaisten toisen sivun kimppuun.
-Mutta levoton meri ei voinutkaan kauemmin olla näyttämättä oikeata
-luonnettansa. Rynnäkölle tuimasti hyökkäävien hevosten alta rikkoontui
-jää ja koko kaksi lippukuntaa, parisataa miestä, katosi aaltoihin. Muu
-väki hämmästyi ja seisahtui kesken rynnäkköänsä. Silloin kuningas itse
-vei muutamia osastonsa lippukuntia takaisin jäälle, liki tuota
-turmiollista avantoa, näyttääkseen, ettei vaara ollutkaan niin ylen
-suuri. Siitä saivat Wrangelin miehet taas uutta rohkeutta; he menivät
-täyttä vauhtia eteenpäin ja pääsivät ilman sen enempää vahinkoa heikon
-paikan yli. Itse tappelu sitten ei kauaa kestänyt; yks, kaks oli
-Tanskan voima hakattu maahan tai vangittu, ja sillä koko Fyen-saari
-valloitettu. Jalkaväki ja tykistö eivät olleet ollenkaan ottaneet osaa
-tähän kahakkaan; ne tulivat vasta sen loputtua rauman yli. Eipä ollut
-edes kaikkea ratsuväkeäkään tarvittu; niin paljon suurempi oli Ruotsin
-armeija tässä vastassa ollutta Tanskan joukkoa. Jouten jääneissä olivat
-myös suomalaiset; mutta luultavasti olivat he sitten ne kaksi
-ratsurykmenttiä, jotka Behrendsin johdolla lähetettiin ennakolta Fyenin
-toiseen päähän Seelannista avuksi rientävää toista tanskalaisosastoa
-vastaanottamaan.
-
-Täällä Fyen-saaressa oltiin kuitenkin vasta puolitiessä, tuskin
-sitäkään. Yhden yön pakkanen oli tehnyt menon Pienen Beltin yli
-mahdolliseksi; mutta Iso Beltin rauma Fyenin ja Seelannin välillä oli
-monta vertaa leveämpi; sen yli ei ollut mahdollista päästä yhden ainoan
-yön marssilla. Mitäs jos kesken matkaa ilma lauhtuisi ja tuuli repisi
-jääsillan auki -- silloin Ruotsin kuninkaan ja hänen armeijansa kävisi
-samoinkuin muinoin Faaraon Punaisessa meressä -- silloin olisi koko
-Ruotsin valta aseetonna vihollisille alttiina! Kaikki päälliköt
-varoittivat näin hurjasta yrityksestä, kehoittaen odottamaan hiukan
-aikaa, kunnes laivoilla päästäisiin salmen poikki. Kuningasta
-itseäänkin arvelutti. Mutta samassa tuli taas tutkimusretkelle
-lähetetty Dahlberg takaisin ja ilmoitti jään hyvin kannattavan. "Ohoh",
-huudahti Kaarle X iloissaan, "nytpä saa Fredrik-veikkoni heti paikalla
-kuulla suoraa Ruotsin puhetta!" Muiden kenraalien vastapuheet kuitenkin
-saattoivat kuninkaan jälleen epäilyksiin. Hän meni levolle. Mutta ei
-aikaakaan, niin hän uudestaan käski Dahlbergin eteensä. "Voitko", kysyi
-hän, "oikein omantuntosi mukaan vakuuttaa, että jää kannattaa?" --
-"Kuninkaallinen majesteetti", vastasi Dahlberg, "minä voin siitä panna
-vaikka päänikin pantiksi." -- "Olkoon sitten menneeksi", huudahti nyt
-kuningas. "Yritänpä siis Herran nimeen. Tämä tilaisuus on liian kallis,
-että voisi sen päästää käsistänsä."
-
-Yöllä helmik. 6:tta päivää vasten 1658 alkoi ratsuväki marssinsa,
-Dahlberg etupäässä oppaana. Se oli kolkko, peloittava retki. Hevosten
-kavioiden alla muuttui jään päällä oleva lumi veteläksi hyhmäksi, niin
-että tie näytti leveältä mustalta virralta. Kyynärän syvältä siinä
-kaalattiin, eikä ollut mitään varmuutta, ei ollut mitään takeita, ettei
-jossain kohdassa voisi olla joku jäätymättä jäänyt sula, pohjaton
-paikka edessä. Kaikki kävi kuitenkin onnellisesti. Aamun koittaessa
-oltiin Langeland-saaressa, jossa levähdettiin ja syötiin suurus.
-Tämäkään viimeksimainittu toimi ei ollut vaivaa vailla, sillä pakkanen
-oli kaikki mukaan viedyt ruoat ja juomat muuttanut jääkimpaleiksi,
-joita ensin piti hakata palasiksi ja sulattaa. Pian lähdettiin sitten
-jälleen jatkamaan marssia. Kello 3 päivällä jouduttiin Laaland-saareen,
-josta lähetettiin käsky Wrangelille tulla Fyeniin jääneen jalkaväen
-kanssa jäljestä. Seuraavassa saaressa, Falsterissa, levättiin
-kokonainen päivä, vaan helmik. 11 p. seisoi kuitenkin koko armeija
-Seelannin rannalla.
-
-Sanoma Ruotsin väen ylipääsöstä Fyeniin oli jo nostanut suuren
-hämmästyksen ja säikähdyksen Kööpenhaminassa. Viipymättä oli lähetetty
-muutamia Tanskan herroja Ruotsin kuninkaan luo, rauhaa tarjoamaan.
-Näitä vastaan tuli, likellä Vordingborgia Seelannissa, korkea
-sotaherra, joka ajoi reessä, parisataa suomalaista ratsumiestä
-ympärillään. Se olikin itse Kaarle X, joka siten lyhensi heiltä matkan.
-Hän tervehti iloisesti. "Oletteko tekin täällä?" kysyi hän sitten
-hiukan kummastuneena Englannin lähettiläältä, joka oli seurannut
-tanskalaisten kanssa, ollakseen rauhansovittelussa välittäjänä. --
-"Olen", vastasi tämä, "vaan enemmän onkin minulla syytä kummastella,
-että te, kuninkaallinen majesteetti, olette täällä."
-
-Rauhansovinto ei nyt viipynyt enää kovin kauan. Tanskalaiset syystä
-pelkäsivät, että myös heidän pääkaupunkinsa, joka maanpuolelta oli
-varsin huonosti varustettu, voisi joutua voittajien käsiin ja näin
-kenties koko heidän itsenäisyytensä tulla kukistetuksi. Kaarle X
-puolestaan tahtoi kiireesti lopettaa tämän sodan, voidakseen sitten
-taas kääntyä muita vihollisiansa vastaan. Tämä Roskilden rauhanpäätös
-oli edullisin kaikista vielä Tanskan kanssa solmituista. Ruotsi siinä
-sai Skoonen, Hallannin ja Blekingen, siis kaikki, mitä vielä oli
-Tanskalla alusmaata itäpuolella Juutinraumaa. Ja tulipa siihen sitä
-paitsi lisäksi myös Bornholman saari sekä Bohusläänin ja Trondhjemin
-maakunnat, jotka Norjasta lohkaistiin irti.
-
-
-
-
-11. Olot Käkisalmen läänissä.
-
-
-Vaikka tähän aikaan sekä Venäjä että Ruotsi eri haaroilta ahdistivat
-Puolaa, ei heidän keskinäinen välinsä ollut kuitenkaan ystävällinen.
-Venäläisten sydämissä kyti vanha viha ruotsalaisia vastaan. Venäjän
-kansa ei voinut unohtaa, että Kustaa Aadolf oli heiltä valloittanut
-Käkisalmen läänin sekä Inkerinmaan. Tämä viha näyttäytyi joka
-tilaisuudessa. Ruotsalaiset ja suomalaiset, jos he kauppa-asioilla
-Venäjällä käydessään tarvitsivat virkakuntien apua, saivat aina vain
-pilkkaa ja haukkumasanoja vastaukseksi. Ja jos joku heistä sattui
-tappamaan venäläisen, niin lausuttiin mestauspaikalla tuomio julkisesti
-näillä sanoilla: nyt vääräuskolainen ja pakana, joka kristityn miehen
-on tappanut, saapi ansaitun rangaistuksensa. Näihin yksityisiin
-kiusantekoihin liittyi myös puolilla sanoilla ilmaantuvia valtiollisia
-uhkauksia. Nykyinen tsaari Aleksei Mihailovitsh oli arvonimeensä
-liittänyt sanat: "esi-isiensä perillinen" ja aluskuntiensa luettelon
-loppuun lisännyt: "ynnä monta muuta idässä, pohjoisessa sekä lännessä".
-Molemmat lauseet näyttivät tarkoittavan, että hän sydämessään yhä vielä
-katsoi Ruotsille pois annettuja maakuntia omiksensa. Vanhaan vihaan oli
-nyt tullut uuttakin lisäksi. Syynä oli Puola, jota kumpainenkin
-hallitsija jo pitivät omanansa ja josta he eivät olisi suoneet
-pienintäkään palasta naapurilleen. Vihdoin, kun Kaarle X 1656 vuoden
-alussa oli joutunut ahdinkoon, puhkesi venäläisten viha ilmisotaan; he
-luulivat nyt sopivan tilaisuuden tulleen kostoon sekä omansa
-takaisinvalloittamiseen. Tämä venäläissota uhkasi monen syyn tähden
-meidän maallemme suurta vaaraa. Suomen sotaväki oli, niinkuin tiedämme,
-melkein kaikki kaukana Puolassa taikka Liivinmaalla. Nekin harvat
-sotamiehet, jotka olivat jääneet kotiin, kävivät paljain jaloin,
-melkein alastonna, sillä yhdeksään kuukauteen he eivät olleet saaneet
-enempää kuin yhden kuukauden palkan käsiinsä. Samoin olivat
-rajalinnatkin aivan rappiolla. "Monella miehellä, joka maalla asuu",
-kirjoitti Käkisalmen läänin ja Inkerin pääkuvernööri Kustaa
-Eevertinpoika Horn, "on kartanossaan portit paremmat kuin kruunun
-linnoissa."
-
-Pahempi tätä kaikkea oli kuitenkin vielä se, että alkuasukkaat
-Venäjältä otetuissa voittomaissa olivat Ruotsin vallalle perin
-viholliset. Syynä siihen oli etupäässä heitä painava uskonnollinen
-ahdistus. Kustaa Aadolf, vaikkei hän sallinut suoraa pakotusta, oli
-kuitenkin hänkin sen verran aikansa lapsi, että hän kaikilla keinoin,
-usein vähemmän hyväksyttävilläkin, koetti saada uusia alamaisiansa
-Lutherin uskoon kääntymään. Samaa menettelyä jatkettiin sitten myös
-seuraavienkin molempien hallitusten aikana.
-
-Siinä ei tietysti ollut mitään moitittavaa, että suomalainen Lutherin
-katkismus ynnä muita meidän uskonnollisia kirjojamme painettiin
-venäläisillä kirjaimilla, jotka olivat paremmin tutut karjalaisille.
-Luvallistahan on vapaan opetuksen kautta vakuuttaa toiselle oppinsa
-totuutta. Samoin myös ei voi muuta kuin kiittää hallituksen kehoitusta
-kreikanuskoisille papeille jumalanpalveluksessa käyttämään suomea eikä
-slavonin kieltä, niinkuin siihen asti oli ollut tapana. Mutta eipä
-näihin keinoihin tyydyttykään. Ruvettiin lupaamaan kreikanuskoisille
-papeille ja lukkareille 4, 6, jopa 8 tynnyriä viljaa vuotuisten
-saatavien lisäksi, tai toisin paikoin pitäjässä olevat kirkkojen
-tilukset omiksensa, jos he suostuisivat oppimaan Lutherin katkismusta
-ja opettamaan sitä seurakuntalaisillensa. Eikä ollut siinäkään vielä
-kaikki. Sodan kautta autioiksi jääneille tiloille oli asutettu
-joukoittain muusta Suomesta tuotettuja luterilaisia talonpoikia ja
-näitä varten, niin pian kuin suinkin pieni seurakunta oli karttunut,
-asetettu luterilainen pappi. Tämän palkkaamiseen pakotettiin nyt
-kreikanuskolaisetkin ottamaan osaa ja velvoitettiin kuulemaan ainakin
-yhtä saarnaa joka pyhä. Tarkoituksena oli, Kustaa Aadolfin omilla
-sanoilla puhuen: "että he meikäläisiin tottuisivat, ja venäläisen papin
-kuoltua suomalainen sitten voisi astua hänen sijaansa".
-
-Tätä puoliväkinäistä käännytystointa kreikanuskolaiset itsepintaisesti
-vastustivat. Heidän poikiansa karkasi aika-ajoin rajan yli Novgorodiin,
-josta he sitten täysi-oppisina pappeina palasivat kuolevien
-virkaveljiensä sijaa täyttämään. Harva pappi vain taipui vaihtamaan
-uskoansa hallituksen lupaamiin etuihin. Pietari Brahen aikana mainitaan
-koko Käkisalmen läänissä pappeja, "tiakkoja" (lukkareita) ynnä heidän
-poikiansa olleen ainoastaan viisitoista, jotka olivat tämän palkan
-edestä oppineet Lutherin katkismuksen ulkoa. Ja näiden vaikutus oli
-melkein mitätön, sillä kansa halveksi heitä ja vihasi uskonheittiöinä.
-Silminnähtävänä todistuksena on se vaino, joka juuri tähän aikaan
-kohtasi yhtä näistä papeista, Kurkijoen kirkkoherraa Jaakkima
-Terentiovia, jos kohta oikea vihan syy peitettiin noituuden kanteella.
-Useimmat kreikanuskoiset papit pysyivät lujina ja vahvistivat myös
-sanankuulijoittensa vastahakoisuutta. Suurta apua ei myöskään ollut
-maahan lähetetyistä luterilaisista papeista. Tiedämmehän me,
-minkälainen Suomen papiston sivistyksen ja siveyden tila oli ennen
-yliopiston perustamista, ja luultavaa on, että tänne lisäksi saatiin
-huonoimmat ainekset. Eipä kumma siis, jos näiden uuden uskon apostolien
-mainitaan vain istuneen kapakoissa, oluthaarikka edessään, piippu
-kädessä, siellä harjoitellen käännytystyötänsä vieraan uskonnon
-haukkumisella, josta tietysti taas tuli kreikkalaisilta haukkumasanoja
-takaisin. Seurauksena kaikesta tästä oli, että käännytystoimi ei paljon
-ollenkaan menestynyt. Päinvastoin tapahtui joskus, että joku
-luterilainen tulokas, keskellä kreikanuskolaisia asuen, itsekin taipui
-naapuriensa oppiin, jotka uskonmuutokset kuitenkin hallitus heti kielsi
-kuoleman uhalla.
-
-Asiain näin ollen ajatteli Ruotsin hallitus yhteen aikaan välikeinoa,
-saadakseen ainakin kreikanuskoisen kirkon Suomessa ja Inkerissä
-erilleen Venäjän yhteydestä, josta aina vuoti vihollisuutta uutta
-valtaa vastaan. Luvattiin näet matkarahaa papille, joka lähetettäisiin
-Konstantinopolin patriarkan vihittäväksi ja joka sitten olisi tullut
-Ruotsin kreikanuskoisten alamaisten piispaksi. Sama ehdotus
-uudistettiin myöhemmin sillä muutoksella, että Karjalan piispa saisi
-käydä vihittämässä itseään Kievissä. Mutta kreikanuskoiset karjalaiset
-eivät siitä tarjoumuksesta huolineet; he tahtoivat edelleenkin saada
-pappinsa Venäjällä vihityiksi. Hallitus puolestaan ei myöskään ollut
-tuumaansa kovin harras; sillä aina vielä toivoi se saavansa
-vierasuskolaiset tavalla tai toisella valtion uskoon käännytetyiksi.
-Samassa Kristiinan kirjeessä vuodelta 1650, jossa annettiin lupa
-piispan vihkimiseen Kievissä, oli näet kuitenkin lisätty, ettei hän
-takaisin tultuansa saisi asettaa pappeja muuta kuin "juuri tarpeen
-mukaan ja missä niitä välttämättömästi tarvitaan". Ja Kaarle X antoi
-Kaprion läänin asukkaille, jotka pyysivät saada muutamia omauskoisiansa
-pappeja (luultavasti kuolleitten sijaan), jouluk. 15 p. 1654 jyrkästi
-kieltävän vastauksen. "Kuninkaallista Majesteettia", niin kuuluivat
-sanat, "arveluttaa tähän nykyiseen aikaan suostua siihen, mutta hän
-näkisi paljoa mieluummin, että he kääntyisivät luterilaiseen, oikeaan
-uskontoon ja jumalanpalvelukseen."
-
-Olisi voinut luulla, että kenties Ruotsin vapaampi hallitusmuoto ja
-kansan etua valvova laki olisivat kuitenkin voineet suostuttaa Laatokan
-ja Nevan karjalaiset uuteen valtaan. Mutta ensiksikin oli silloin juuri
-se aikakausi, jolloin uskonto oli voimallisin yhdistäjä tai eroittaja
-ihmisten välillä, jolloin samanuskoiset, vaikka eri kansallisuuksiin
-kuuluvat, pitivät toisiansa veljinään, ja eriuskoiset, joskin he olivat
-yhtä kansaa, vihasivat toisiansa verisesti. Ja toiseksi eivät Ruotsin
-hallitusmuodon ja lain edut olleet tulleet Käkisalmen läänin ja Inkerin
-asukkaille osaksi. Niinkuin jo tiedämme, ei heidän sallittu
-valtiopäiville lähettää edustajia. Ruotsin laista ei myöskään ollut
-suurta suojaa. Molemmat maakunnat olivat pitäjittäin annetut
-lahjoitusmaiksi korkeille Ruotsin herroille, joita kruunun kaikki
-virkamiehet nöyrästi kumartelivat. Linnojen ja sotaväen huonoon tilaan
-sanoi Horn pääsyynä olleen sen, että "maaherra enemmän valvoo suurten
-herrojen suosiota kuin kruunun etua". Jos niin oli laita, missä kruunun
-hyödystä oli puhe, mitä turvaa saattoi rahvas toivoa kuninkaan
-käskynhaltijoilta! Se olikin aivan ilman suojaa jätetty alttiiksi
-aatelisherrojen, voutien ja kruunun alempien virkamiesten
-täyttymättömälle ahneudelle. Minkälainen talonpoikaraukkain tila oli
-Käkisalmen läänissä, sen olemme jo nähneet luvussa Samuli Cröellistä.
-
-Eipä ole siis ollenkaan kummeksittavaa, että niin Inkerin kuin
-Käkisalmen läänin kreikanuskoinen kansa tuskin hillityllä
-vihamiellisyydellä katseli uusia hallitsijoitansa ja hartaalla ikävällä
-toivoi venäläisiä avukseen.
-
-
-
-
-12. Venäläisten hyökkäys maahan.
-
-
-Suomen suureksi onneksi venäläisten päähyökkäys tarkoitti Liivinmaata,
-sillä tsaari toivoi Riiasta saavansa hyvän kauppasataman Itämeren
-rannalla. Hän toi tätä kaupunkia vastaan armeijan, jonka luku arvattiin
-90,000:ksi mieheksi. Mutta riittipä tuosta avarasta valtakunnasta myös
-muuallekin väkeä. Kaksi sotajoukkoa lähetettiin Inkeriin ja Käkisalmen
-lääniin, näitä kaivatuita maakuntia takaisin valloittamaan.
-
-Kesäkuun 4 p. 1656 ilmaantui Nevajokeen, _Pähkinälinnan_ edustalle
-130 lotjaa, täynnä venäläisiä, jotka laittoivat piiritysleirejä
-kumpaisellekin rannalle. Vähäinen partioparvi souti jokea alas vieläkin
-edemmäksi ja saapui seuraavana iltana Nevanlinnalle. Kello 9, juuri kun
-asukkaat, mitään pahaa aavistamatta, olivat menneet levolle, karkasi
-vihollinen äkkiä päälle hirmuisella huudolla. Koko kaupunki poltettiin
-tuhaksi, irtain tavara ryöstettiin, asukkaat murhattiin suurimmaksi
-osaksi. Saaliin seassa oli noin 70,000 tynnyriä viljaa, jotka olivat
-Inkerin aateliskartanoista sinne tuodut ulkomaille laivattavaksi; myös
-oli kaupungissa suuria suolavaroja. Näistä jakoivat venäläiset seudun
-kreikanuskoisille talonpojille niin paljon kuin nämä tahtoivat, ja
-tähteet poltettiin yhdessä aittojen kanssa. Maaseudullakin sytytettiin
-kaikki aateliskartanot sekä luterilaiskirkot palamaan; mutta
-talonpoikaistalot sitä vastoin enimmäkseen säästettiin, sillä niiden
-asukkaathan olivat melkein kaikki polttajien omia uskolaisia ja
-liittolaisia. Tämä summaton vahinko olisi kuitenkin luultavasti
-suurimmaksi osaksi saatu estetyksi, jos vain vähänkin olisi oltu
-varuillaan, sillä tuhoa tekevän partion miesluku oli sangen vähäinen.
-Se nähdään pienestä tapauksesta tässä tilaisuudessa. Eräs Nevanlinnan
-porvareista, nimeltänsä Matti, joka oli muita rohkeampi, ei antanutkaan
-teurastaa itseänsä niinkuin turvatonta karitsaa, vaan sieppasi melun
-kuultuansa miekkansa seinältä, hyppäsi hevosessa selkään ja raivasi
-itselleen täten, paitasillaan ratsastaen ja oikealle ja vasemmalle
-huitoen, tien vihollisten läpi.
-
-Toinen partioparvi, noin 300 miestä, oli taas Pähkinälinnan edustalta
-mennyt Taipaleen kauppalaan Suvannonjärven suuhun Käkisalmen lääniin.
-Sieltä he levittivät lähipitäjiin tsaarinsa julistuksen: niiden, jotka
-vapaaehtoisesti antautuisivat hänen valtansa alle, piti saada säilyttää
-henkensä ja tavaransa vahingoittamatta; mutta vastahakoiset piti
-armotta surmattaman. Laumoittain virtasivat nyt seudun kreikanuskoiset
-talonpojat leiriin uskollisuusvalaa vannomaan ja suojeluskirjoja
-lunastamaan; toipa suuri osa heistä aseensakin mukanansa ja jäi
-uskolaistensa luokse näiden voiman lisäksi. Luterilaisista sangen moni,
-saadakseen turvaa, antoi kastaa itsensä kreikan uskoon. Ne, joiden
-omatunto siihen oli liian herkkä, pakenivat korpiin ja jättivät talonsa
-autioiksi, vihollisen poltettavaksi.
-
-Sillä välin oli toinen venäläinen osasto, enimmäksi osaksi ratsuväkeä,
-samonnut maahan Aunuksen puolelta Laatokan pohjois-rantaa myöten.
-Sielläkin talonpojat joka paikassa tervehtivät tulijoita
-vapauttajinaan, toivat runsaasti ruokaa ja neuvoivat avuliaasti tietä.
-Ruotsalaisten aatelisherrojen voudit, samoinkuin myös luterilaiset
-papit ja kruunun virkamiehet, tapettiin tai kuljetettiin pois
-vankeuteen Venäjälle. Eräs partiojoukko tästä osastosta ulkoni
-Savoonkin asti. Savonlinnan kaupunki ja Kerimäen kirkko poltettiin,
-linna piiritettiin. Koko seutu oli hävityksen vallassa. Ihmiset
-surmattiin usein hirmuisilla kidutuksilla, esiin. elävältä nylkemällä.
-Talot poltettiin, samoin kuin kaikki irtain tavara, jota ei voitu
-poiskuljettaa, yksinpä viljakin, joka vielä kasvoi pelloilla. Karja
-tapettiin, nyljettiin ja jätettiin sitten suotta märkänemään. -- Yöllä
-heinäk. 2:n ja 3:n päivän välillä tuli viimein vihollislaivasto
-Käkisalmen rantaan ja sulki myös läänin pääkaupungin saarroksiin.
-
-Peloittava vaara uhkasi täten sekä Itämeren maakuntia että myös
-Suomenmaata. Ja pahinta oli se, ettei siihen vaaraan ollut paljon
-mitään apuakaan muualta toivossa ensi hetkellä. Kaarle X paraikaa
-varusti ja sitten alotti yhdessä liitossa Brandenburgin vaaliruhtinaan
-kanssa tuon retkensä, jolla hän luuli saavansa puolalaisten voiman
-lopullisesti kukistetuksi. "En voi täällä umpimähkään jättää kaikkea
-kesken sentähden, että muka moskovalainen on meidän maahamme karannut!"
-kirjoitti hän äreästi De la Gardielle, joka Liivinmaan puolustukseksi
-pyysi lisäväkeä. Samoin myös Tukholmassa, kun asia tuli puheeksi
-valtaneuvoskunnassa, päätettiin yksimielisesti: että uusi tärkeä
-voittomaa, Preussi, etupäässä oli suojeltava, vaikkapa sen kautta Suomi
-ja Liivinmaa joksikuksi aikaa jäisivätkin vihollisen valtaan. Tulisihan
-sitten taas aika kääntyä venäläistä vastaan. Lähetettiin siis vain
-suomalaisille kehoitus omin voimin torjua päällekarkaus takaisin, jonka
-lisäksi Pietari Brahe, vanha uskollinen ystävämme, tarjoutui menemään
-päälliköksi. Hänen lähdöstänsä ei kuitenkaan tullut mitään, koska
-kuningas oli jo sen viran uskonut toiselle miehelle. Ensi
-närkästyksensä tyynnyttyä oli näet Kaarle X sittenkin pitänyt sen
-verran huolta melkein kokonaan turvattomasta Suomesta, että oli
-käskenyt sinne sotamarski Leijonhufvudin Karjalan ratsurykmentin kanssa
-Liivinmaalla. Samoin hän myöhemmin lähetti Preussista pienen armeijan
-piiritetyn Riian avuksi. Kumpikin apu tuli vain jokseenkin myöhään,
-silloin kun pahin vaara jo oli ohitse; sillä Karjalan ratsumiehiäkin
-pidätettiin vielä vasten kuninkaan käskyä Liivinmaalla pari kuukautta.
-
-Omin voimin tuli siis sekä Liivin- että Suomenmaan nyt pitää puoliansa,
-ja tämä vaikea tehtävä tulikin verrattomalla alttiiksiantaumuksella,
-urhoudella sekä menestyksellä suoritetuksi. Riian vähälukuinen
-linnaväki (porvarien kanssa ainoastaan 5,000 miestä, joissa 16
-komppaniaa suomalaisia) teki miehuullista vastarintaa. Turhaan
-maleksivat venäläiset seitsemän viikkoa kaupungin ympärillä, ahdistaen
-sitä piiritystöillään niin paljon kuin heidän puuttuva taitonsa näissä
-asioissa myöten antoi. Loppupäätöksenä oli kuitenkin se, että heidän,
-menetettyänsä 14,000 miestä, täytyi tyhjin käsin poistua.
-
-Suomessa olivat sillä aikaa maaherrat nostaneet talonpojat aseisiin, ja
-tätä käskyä oli joka paikassa toteltu suurella hartaudella. Mies joka
-talosta oli lähtenyt sotaan; niin innokkaita oltiin, kun omaa maata oli
-puolustettava. Jaloimman uhraavaisuuden ja urhouden esimerkin antoi
-_Viipurin kaupunki_. Sielläkin olivat vallit rappiolla: tykkejä ei
-ollut muuta kuin 14 pienenlaista; sotamiehiä puuttui melkein kokonaan;
-eipä ollut edes päällikköäkään, sillä maaherra Stålarm oli juuri äsken
-kuollut. Sittenkään ei kukaan nostanut puheeksikaan antautumista, jos
-vihollinen sinne asti tulisi. Kaupunkilaiset pyysivät komentajakseen
-eversti Burmeisterin, joka asui Viipurissa. Kanuunien lukua lisättiin
-vielä kymmenellä, jotka otettiin satamassa seisovasta suuresta
-kauppalaivasta. Valleja rintavarustuksineen ruvettiin korjaamaan kätten
-mahtain. Aseisiin tarttui joka mies, ken vaan suinkin kykeni. Yksinpä
-kymnaasin ja koulun nuorisostakin tehtiin kaksi komppaniaa. Tätä
-sotaista menoa kesti koko kuukauden. Silloin nähtiin, ettei vihollinen
-uskaltanutkaan niin kauas maahan tunkeutua. Nyt vapautettiin siis
-porvarit vaivalloisesta korjaustyöstänsä ja vahdinpidostansa.
-Koulunuorisokin antoi pois kiväärinsä ja kutsuttiin sitten linnaan,
-missä heidän vaivannäkönsä palkittiin ulkomaan oluella sekä muutenkin
-komeilla pidoilla. Sotaisessa innossaan otti silloin kolmetoista heistä
-pestin varsinaiseen sotaväkeen. Opettajat olivat tosin kovasti pahoilla
-mielin, että heidän "alamaisensa" näin hylkäsivät kirjansa, vaan kukas
-tällä hetkellä kuunteli rauhan miesten valituksia!
-
-Burmeister läksi nyt 150:n ratsumiehen, 200:n rakuunan sekä 800:n
-talonpojan kanssa Käkisalmea auttamaan. Eräälle salmelle, luultavasti
-Kiviniemen kohdalle tultuansa havaitsi hän kuitenkin, että venäläiset
-olivat polttamalla sillan katkaisseet hänen tiensä. Hän vetäytyi
-sentähden Raudulle, asettuen leiriin likelle kirkkoa. Tässä karkasi
-7-800 venäläistä äkkiarvaamatta hänen päällensä yöllä heinäk. 14:ttä
-päivää vasten. Heidät torjuttiin takaisin, jonka jälkeen suomalaiset
-myös vuorostansa läksivät rynnäkölle ulos leiristä. Venäläiset eivät
-ensin siitä olleet milläänkään, vaan seisoivat aukealla tantereella
-täydessä sotarinnassa, valmiina heitä vastaanottamaan. Näin alkoi
-Raudun kahakka, jossa vihollinen neljä tuntia teki lujaa vastarintaa,
-kunnes hänen viimein täytyi paeta metsien turviin. Kentälle oli häneltä
-jäänyt 200 kuollutta. Suomen puolelta ei kuulu kaatuneen enempää kuin
-40 miestä, haavoitetutkin siihen luettuina. Kuolleista mainitaan
-Bartholdus Simonis (Pärttyli Simonpoika), eräs noista pestin ottaneista
-kymnaasilaisista, joka oli ollut lipunkantajana tappelussa. Myös
-talonpoikainen nostoväki oli taistellut niin uljaasti ja niin täydellä
-toimella, että heitä upseerit suuresti kehuivat.
-
-
-
-
-13. Käkisalmen piiritys.
-
-
-Käkisalmen rantaan oli, niinkuin jo ennen on kerrottu, saapunut
-venäläinen lotjalaivasto yöllä heinäk. 3:tta päivää vasten. Seuraavana
-päivänä tuli torvensoittaja kehoittaen antautumaan. Jos siihen
-suostuttaisiin, saisi sotaväki ynnä ne kaupungin asukkaat, jotka niin
-halusivat, estämättä lähteä matkaansa; niille taas, jotka tsaarille
-vannoisivat uskollisuusvalan, luvattiin suuria etuja. Mutta uljas
-komentaja _Olavi Pentinpoika_ vastasi jyrkällä kiellolla. Hän sanoi
-saaneensa kuninkaaltaan käskyn taistella ruudilla ja lyijyllä, niin
-kauan kuin yksikin mies vielä oli pystyssä. Mainittuna päivänä
-iltapuolella alkoi siis piiritys. Venäläiset jakoivat voimansa kahteen
-leiriin, joista toinen oli kaupungin pohjoisella, toinen eteläisellä
-puolella. He rakensivat matalia rintavarustuksia, joiden takaa
-paukuttelivat pyssyillänsä; vaan ei siitä tullut suurtakaan vahinkoa.
-Melkein yhtä mitätön oli pienen tykin vaikutus, jolla he sitten
-rupesivat ammuskelemaan. Yöllä heinäk. 10:ttä päivää vasten he
-ryhtyivät varustuksen rakentamiseen Kalliosaarelle, jonka
-korkealle kukkulalle näkyi kaupungin ja linnan sisusta. Mutta kohta
-seuraavana päivänä jo pujahti pieni parvi sotureita, porvareita sekä
-aatelisherrojen palvelijoita salaa ulos linnan takaportista. He
-soutivat venäläisten huomaamatta saarelle, karkasivat äkkiä päälle ja
-tappoivat siellä olevat viholliset melkein viimeiseen mieheen asti.
-Muutamia vankeja vain otettiin, joista useimmat tunnettiin seudun
-kreikanuskoisiksi talonpojiksi. Venäläiset rakensivat nyt muutamia
-toisia pattereita lisäksi ja lähettivät linnaan taas uuden
-antautumiskehoituksen; mutta heille vastattiin, että se, joka kolmannen
-kerran tuo semmoisen sanan, saapi lyijyluodin vaivansa palkaksi.
-
-Tuosta yrittivät piirittäjät lähteä väkirynnäkölle. Elok.
-15 p. aamupuolella ruvettiin heidän molemmista leireistään
-kiivaasti lennättämään tulisia kuulla. Myös työnnettiin palavia
-tervatynnyrilauttoja virran viedä kaupungin puista hakulia vastaan.
-Samassa lähenivät ryntäysjoukot, aikoen käyttää hyväkseen häiriötä,
-joka tulipaloista oli syntyvä. Mutta linnalaisten valppaasta toimesta
-saatiin valkea aina heti ensi-idussaan sammuksiin. Senvuoksi
-vetäytyivät ryntäysjoukot molemminpuolisen ankaran pyssytulen jälkeen
-takaisin varustustensa taakse. Kun sitten uudestaan lähetetty
-rauhanhieroja lupauksenmukaisesti oli saanut luodin päähänsä, luopuivat
-venäläiset kokonaan kaikista väkinäisistä valloitustuumista. He
-päättivät tästä lähtien vain maata jouten vallituksissaan, odottaen,
-kunnes nälkä olisi pehmentänyt linnalaisten lujuuden.
-
-Sillä välin oli vihdoinkin heinäkuun lopulla Leijonhufvud saapunut
-Suomeen Karjalan ratsumiesten kanssa. Nämät olivat jo Liivinmaalla
-kovasti nurisseet siitä, että heidän täytyi palvella "vieraalla
-maalla", sillaikaa kuin heidän oma maansa oli alttiina armottoman
-vihollisen hävityksille. Helppo on siis arvata, millä innolla he nyt
-venäläistä vastaan läksivät. Uusi ylipäällikkö oli saanut kuninkaalta
-luvan käyttää kaikki Suomesta kruunulle tulevat verot sen
-puolustukseksi. Hän nyt kaikkein ensiksi järjesti ja varusti käsillä
-olevat voimat ja kiirehdytti vielä uusien lisäjoukkojen
-kuntoonpanemista. Sitten marssi hän 1,600:n miehen kanssa Käkisalmen
-avuksi. Elok. 30 p. nähtiin, piiritettyjen suureksi riemuksi,
-sinikeltaisten lippujen lähenevän eteläiseltä puolelta. Rynnäkkö
-piirittäjien vallitusta vastaan ei onnistunut; mutta kun Leijonhufvud
-sitten pani tulikitansa ammumaan, pelästyivät venäläiset ja jättivät
-yöllä senpuolisen leirinsä autioksi. Nyt vietiin Käkisalmeen melkoinen
-joukko apuväkeä sekä runsaat varat kaikellaisia tarpeita, jonka jälkeen
-Leijonhufvud jälleen läksi matkaansa. Turvattuaan linnan, hän ei
-huolinut turhaan kuluttaa vähää sotavoimaansa rynnäkköihin venäläisten
-muita vallituksia vastaan. Vielä kolme viikkoa jatkoivat sitten
-piirittäjät työtänsä, vaikkei heillä voinut enää olla kovin suurta
-menestyksen toivoa. Vihdoin viimein lopettivat piiritetyt ahdistuksensa
-sukkelalla kepposella. Syysk. 25 p. marssitti Olavi Pentinpoika pientä
-linnaväkeänsä kovalla rumpujen pärrytyksellä edestakaisin linnassa.
-Marssiessaan kantoivat sotamiehet suurta lippujoukkoa. Tätä menoa kesti
-pari tuntia. Venäläiset, jotka kuulivat melun ja näkivät lippujen
-paljouden, eivät voineet luulla muuta, kuin että apuarmeija, jonka
-lähenemisestä taas kävi huhu, tavalla tai toisella heidän
-huomaamattansa oli päässyt linnaan. He läksivät siis seuraavana yönä
-kokonaan tiehensä. Mutta ennen lähtöänsä he vielä elävältä polttivat
-kaikki suomalaiset sotamiehet, kuusi luvultansa, jotka piirityksen
-aikana olivat heidän käsiinsä joutuneet. Samoin oli Leijonhufvudkin
-kaikilta hänelle tuoduilta vangeilta hakkauttanut pään poikki. Niin
-julmat olivat sotatavat siihen aikaan näillä mailla.
-
-Käkisalmesta oli Leijonhufvud sillä välin mennyt _Pähkinälinnan_
-avuksi. Siihen asti ei ollut Inkerin kenraalikuvernööri Kustaa
-Eevertinpoika Horn voinut saada paljon mitään aikaan muutamilla
-sadoilla miehillänsä. Mutta kun nyt molemmat suomalaiset sotavoimat
-yhdistyivät, karttuen täten 2,500:ksi mieheksi, masentui kerrassaan
-venäläisten rohkeus, vaikka heidän lukunsa oli hyvinkin kolme vertaa
-suurempi. Pähkinälinnaa olivat piirittäjät lokakuussa kehoittaneet
-antautumiseen, mutta saaneet vastaukseksi tuon vanhan sanaleikin:
-"Omenoita ja päärynöitä voitte saada, vaan ette tämmöistä pähkinää!"
-Jonkun aikaa myöhemmin kuoli Frans Grave, linnan uljas komentaja.
-Kuolinvuoteellaan hän kuitenkin oli vannottanut alapäälliköitään,
-etteivät suinkaan antautumisella häpäisisi Ruotsin soturien loistavaa
-mainetta. Keskipaikoilla marraskuuta nyt venäläiset pakenivat
-Leijonhufvudin pelosta. Pähkinälinnan 120:sta urhoollisesta
-puolustajasta oli silloin enää vain 72 miestä elossa.
-
-Piirityksissä myös ollutta _Savonlinnaa_ ei ollutkaan Leijonhufvudin
-tarvinnut mennä auttamaan. Se oli jo aikaa sitten itse vapautunut
-ahdistajistaan. Linnaväki näet oli yhtenä päivänä äkkiarvaamattomalla
-hyökkäyksellä valloittanut venäläisten leirin, tappanut heiltä 100
-miestä, ajanut muut hajalleen ja päästänyt siteistä 500 omaa
-kansalaista, joita aiottiin viedä Venäjälle orjuuteen.
-
-Samoin olivat Brahen vapaaherrakunnan alustalaiset hänen asettamansa
-pienen sotajoukon avulla itse torjuneet pois vihollisen, tappaneet
-häneltä 1,100 miestä ja valloittaneet kaksi lippua, jotka he sitten
-ylpeydellä lähettivät kuninkaalle.
-
-Leijonhufvud aikoi nyt, kun oma maa oli puhdistettu, siirtää sodan
-rajan yli vihollisen alueelle. Tätä hanketta ei ollut hänen kuitenkaan
-sallittu johtaa, sillä hän kuoli Raudulla kuumetautiin. Ylimmän
-komennon otti käteensä nyt kenraalimajuuri Kruse. Hän vei melkein koko
-sotavoimansa uuden vuoden (1657) alkupäivinä Aunukseen. Heidän täytyi
-tosin tyhjin toimin kääntyä pois Aunuksenkaupungin edustalta, jonka
-venäläiset olivat varustaneet liian vahvaksi. Mutta koko maaseutu
-hävitettiin laajalta. Kaikki tavatut ihmiset tapettiin ilman eroitusta,
-ja karjakin, jota rehun puutteen tähden ei voitu poiskuljettaa,
-poltettiin. Tulen omaksi joutui niinikään 11 kirkkoa, lukemattomia
-kyliä, sekä suuri joukko pitkin Laatokan rantaa kiinnijäätyneitä
-aluksia. "Kaiken tämän johdosta", kehui Kruse, "ovat nuo raakalaiset
-joutuneet suuren pelon valtaan." Mutta raakalaisnimenpä meidän omatkin
-soturimme täydesti ansaitsivat, sillä he olivat sodankäynnissään
-melkein samallaisia petoja kuin heidän itäiset naapurinsa. Siinä
-suhteessa he vain olivat noita paremmat, etteivät he toki tappaessaan
-näytä harjoittaneen luonnotonta, kiduttavaa julmuutta.
-
-
-
-
-14. Kustaa Eevertinpoika Horn Suomen kenraalikuvernöörinä.
-
-
-Leijonhufvudin kuoltua siirsi kuningas Kustaa Eevertinpoika Hornin
-Suomen kenraalikuvernööriksi. Tämä päätti voimallisesti panna toimeen
-edeltäjänsä keskenjääneen tuuman, siirtää sodan venäläisten omaan
-maahan. Ensiksi hän lähetti 300:n miehisen ratsumiesparven hävittämään
-suurta Tulomajärven kylää, vähän matkaa Salmin rajalta. Täten hän
-tahtoi ennen lähtöänsä turvata Käkisalmen lääniä, sillä mainitussa
-kylässä oli venäläisillä aina ollut päämajansa hyökätessään Suomen
-Karjalaan. Partiokunta sovitti marssinsa niin, että se joutui perille
-juuri pääsiäispyhäksi, jolloin kreikanuskolaisten tiedettiin korvaavan
-pitkät paastoamisensa ylenmääräisellä syömisellä ja juomisella.
-Juopuneet, vaaraa aavistamattomat karjalaiset surmattiinkin enimmäksi
-osaksi, ja kaikki kylän 100 taloa poltettiin.
-
-Suurelle retkellensä eteläänpäin aikoi Horn lähteä niin pian kuin
-keväällä ruohoa ilmestyi, sillä nyt talvella oli suuremman sotavoiman
-ihan mahdoton kulkea tuon perinjuurin ryöstetyn ja hävitetyn Inkerin
-lävitse. Väliajalla hän piti joka läänissä maakuntapäiviä, joilla hän
-sai tarpeelliset varat myönnetyiksi.[5] Mutta kesän tultua täytyi hänen
-kuitenkin luopua tuosta kauan varustetusta hankkeestansa. Kuningas näet
-käski suuren osan Suomessa olevia sotajoukkoja Liivinmaalle. Eikä
-aikaakaan, niin tuli jo toinenkin käsky, että Hornin piti kaikkien
-tähteittenkin kanssa marssia pois entisten jäljessä. Hän totteli ja oli
-jo ehtinyt Nevajoen toiselle puolelle, kun paha hätäsanoma hänet
-saavutti. Useampia tuhansia vihollisia oli hyökännyt maahan Laatokan
-pohjoisrantaa myöten ja ruvennut uudestaan Käkisalmea piirittämään.
-Senvuoksi Horn ei nyt lähettänyt Liiviin enempää kuin 600 miestä; itse
-hän kiiruusti vei päävoimansa jälleen Suomenmaahan. Hämmästyneet
-venäläiset, jotka luulivat hänen olevan kaukomailla, pakenivat suurella
-vauhdilla takaisin rajan taakse. Mutta aika olikin tulla apuun. "Jos
-olisin", kirjoitti Horn, "vain viikon päivät kauemmin viipynyt, niin
-olisi koko se maanääri ollut vihollisen vallassa, vieläpä Viipurikin,
-jossa porvarien ja talonpoikien apuna ei olisi ollut 70 sotamiestä."
-
-Tämä hänen synnyinmaatansa uhkaava vaara vaikutti sen, ettei Horn tästä
-lähtien halunnut antaa Suomen vähistä puolustusvoimista sen enempää
-pois. Kuningas pian taas vaati 800 jalkamiestä Riikaan, jonka
-linnaväestön enin osa oli kuollut ruttoon. Mutta Horn vain vastasi sen
-olevan mahdotonta, koska Suomi muuten jäisi turvaa vaille. Kaarle X
-uudisti lokakuussa vielä ankarammin käskynsä. "Tätä", kirjoitti hän,
-"teidän tulee viipymättä totella, antamatta minkään muun syyn tulla
-esteeksi." Ja loppuun hän vielä, nähtävästi siinä pelossa, että tuo
-itsepäinen suomalainen nytkin jättäisi käskyn täyttämättä, pani
-seuraavan lisäyksen: "800 miestä, tai ainakin niin monta kuin voitte
-saada kokoon." Vaan eipä Horn sen paremmin suostunut antamaan pois
-yhtään ainoata miestänsä. Hän selitti ruton Suomessakin pahasti
-vähentäneen jalkaväkeä. Nähtävästi oli kuninkaalle luuloteltu Suomessa
-olevan väkeä yltäkyllin, mikä olisikin ollut sangen suotava asia. Mutta
-todellisuudessa olisi Hornin ollut pakko, jos tuota käskyä piti
-totella, jättää Viipuri sekä koko se maanääri alttiiksi. "Sillä",
-jatkoi hän, "eihän tässä metsäisessä maassa voi tehdä viittä vertaa
-voimallisemmalle viholliselle vastarintaa näin vähillä ratsumiehillä.
-Ja koska en tiedä, enkä voi ajatellakaan, teidän aikomuksenne,
-kuninkaallinen majesteetti, olevan luopua Suomesta sekä niin tärkeästä
-linnasta, kuin Viipurista, koetan niitä viimeiseen asti puolustaa."
-Kaarlen ikuiseksi kunniaksi on mainittava, ettei hän tästä suorasta
-vastauksesta suuttunut, vaan edelleenkin osoitti Hornille suurta
-suosiota.
-
-Väkeäkin luovuttamatta kävi muuten Hornin ja Suomen tila tähän aikaan
-yhä arveluttavammaksi. Rutto oli keväällä ja kesällä 1657 raivonnut
-aivan hirmuisesti Liivinmaalla sekä Inkerissä. Loppukesällä se jo
-levisi meidänkin maahamme. Viipurin kaupungissa kuoli siihen elokuusta
-1657 maaliskuuhun 1658 yksistään korkeammista säädyistä 50 henkeä,
-alhaista kansaa lukuunottamattakaan. Myöskin sotajoukot sen kautta
-peloittavasti vähenivät. Vuoden 1657 lopussa ei ollut jalkaväkeä
-kaikissa Suomenmaan linnoissa yhteensä enää enempää kuin 601 miestä
-jalkeilla. Noin 200 oli kuollut ja 302 paraikaa makasi sairasvuoteella.
-Ratsuväki, vaikka tietysti sekin oli huvennut, oli verraten lukuisampi.
-Vähäisen sotajoukkonsa kanssa majaili Horn koko syksyn 1657 Mägrässä
-(luultavasti Raudulla), joka päivä odotellen ylivoimaisen vihollisen
-päällekarkausta. Hyväksi onneksi peloitti kuitenkin sanoma rutosta
-venäläisiä maahan tulemasta.
-
-Roskilden rauhansovinnon jälkeen toivoi koko Suomi itse kuninkaan
-voittoisan armeijansa kanssa tulevan venäläisiä kukistamaan. Horn myös
-lausui sen toivomuksen ilmi eräässä kirjeessä. Yhteen aikaan kuuluukin
-Kaarle X sitä tuumineen. Hän olisi silloin luultavasti yrittänyt
-laajentaa valtakuntaansa itäänpäin niillä suomalaisilla alueilla, jotka
-Stolbovan sovinnossa olivat jääneet venäläisten vallan alle. Heti
-venäläissodan alussa tehty ehdotus ainakin mainitsee rauhanehtoina muun
-muassa Turjan Lapin sekä Karjalan itäpuoliskon Syväriin ja Äänisjärveen
-saakka. Tarkemmin aprikoituaan luopui kuitenkin Kaarle näistä tuumista.
-Sotaa tuossa rämeisessä, metsäisessä maassa olisi sangen vaikea käydä,
-ja saksalaiset palkkasoturit suoraan ilmoittivat, etteivät he sinne
-lähtisi. Ruotsalaisten ihmeellinen menestys Tanskassa teki venäläiset
-puolestansa taipuvaisemmiksi. Mutta sittenkin kului vielä jommoinenkin
-aika, ennenkuin sovinto saatiin toimeen. Suomessa ponnisteltiin siis
-vielä viimeisiä voimia armeijan kuntoonsaamiseksi; sillä sen kautta
-toivottiin voivan kiirehdyttää rauhan tekoa. Hornin kehoituksesta
-suostuivat Suomen säädyt nyt jo v. 1658 antamaan sekä 1659:n että
-1660:n vuoden rekryytit. Vuoden oma varsinainen sotaväenotto oli näet
-jo edellisenä vuonna tullut ennakolta toimitetuksi. Näitä uusia
-joukkoja ei kuitenkaan tarvittu enää meidän maamme omaksi
-suojelukseksi; ne vietiin taas Inkeriin ja Liivinmaalle, missä sota
-jatkui vielä melkein vuoden loppuun saakka. Vihdoin lopetti
-Vallisaaressa jouluk. 20 p. tehty välirauha, joka kolme vuotta
-myöhemmin muutettiin vakinaiseksi rauhansovinnoksi Kardisissa, kaiken
-pelon tältä puolelta.
-
-Rajat jäivät entiselleen; mutta sittenkin sai tämä sota Suomessa aikaan
-erittäin tärkeän muutoksen, joka vasta oikein vahvisti Stolbovan
-rauhansovinnon voitot. Sodan aikana ja rauhan jälkeen näet enin osa
-kreikanuskoisista karjalaisista, jotka pelkäsivät rangaistusta eivätkä
-tahtoneet uskonnollista sortoa kauemmin kärsiä, muutti pois Venäjälle.
-Jo v. 1656 läksi yksistään Käkisalmen läänistä 4,107 perhekuntaa,
-joiden jälkeisiä epäilemättä ovat nuot vieläkin Novgorodin, Tverin ja
-Vladimirin läänissä asuvat karjalaiset.[6] Ainoastaan Salmin
-kihlakuntaan jäi kreikanuskolaisia kosommalta. Poismuuttaneitten sijaan
-tuli lännemmistä lääneistä luterilaisia suomalaisia, joiden kautta
-kuitenkin Käkisalmen lääni kasvoi eroamattomasti kiinni muuhun Suomeen.
-
-
-
-
-15. Kustaa Eevertinpoika Horn.
-
-
-Edellisessä luvussa mainittu Suomen ylimäinen hoitaja tänä vaarallisena
-aikana, _Kustaa Horn_, oli kuuluisan sotapäällikkömme Eevert Hornin
-poika. Hän syntyi Helatorstaina 1614 Autisten l. Auhtisten kartanossa
-Askaisten kappelissa, joka oli hänen äitinsä Margareeta Fincken
-perintöä. Isäänsä ei hän saanut paljon nähdäkään, sillä tämä kaatui jo
-seuraavana vuonna Augdovan edustalla. Pojan kasvatus jäi siis yksistään
-äidin haltuun. Miten se tuli hoidetuksi, siitä ei ole meille säilynyt
-varsinaista tietoa; mutta mitä vieraihin kieliin tulee, oppi hän
-kumminkin saksaa jokseenkin hyvin, niinkuin näkyy muutamista hänen
-kirjeistänsä kuninkaalle sekä sedällensä, vanhalle sotamarski Kustaa
-Hornille.
-
-Ensimäisen virkansa, kamariherran toimen Kristiinan hovissa, hän sai v.
-1634. Seuraavana vuonna hän jätti kuitenkin tämän rauhallisen toimen ja
-rupesi aikansa nuorten aatelisherrojen tapaan soturiksi, saaden
-kapteenina yhden lippukunnan Uplannin jalkarykmentissä johtonsa alle.
-Epätietoista on, läksikö hän silloin heti sotatantereelle; mutta v.
-1637 ainakin jo tapaamme hänet Saksassa. Hän komensi silloin majurina
-Uplannin sekä Itägöötin rykmenttien yhdistettyjä osia. V. 1638 hän
-korotettiin everstiluutnantiksi Leslien pestattuun rykmenttiin; pian sen
-jälkeen uskottiin hänelle everstin arvonimellä Wittenbergin rykmentin
-itsenäinen johto. V. 1647 hän korotettiin hevosväen kenraalimajuriksi,
-v. 1652 kenraaliluutnantiksi. Mitään erinäistä mainetta hänen
-sotatöistänsä ei kuitenkaan sen ajan historioissa tavata; nähtävästi ei
-hänen sotataitonsa siis ylennyt tavallisuuden rajojen yläpuolelle.
-
-Hornkaan ei jäänyt osattomaksi Kristiinan tuhlaavaisista
-suosionosoituksista. V. 1651 hän sai, kuitenkin yhdessä orpanansa
-Henrik Hornin kanssa, Marienburgin vapaaherrakunnan Liivinmaalla.
-
-Tultuansa valtaneuvokseksi v. 1653, lähetettiin hänet
-kenraalikuvernöörinä Inkeriä sekä Käkisalmen lääniä hallitsemaan. Tämä
-oli, niinkuin tiedämme, melkein yhtä vaikea tehtävä kuin ennen muinoin
-Augiaan tallin puhdistus. "Sanalla sanoen", kirjoitti Horn tänne
-tultuansa, "kaikki on rappiolta; laki ja oikeus ovat peräti
-unohduksissa, niin että täydellä syyllä voi sanoa täällä olevan
-confusum chaos (mullinmallinen sekasorto). Jollei tätä muuteta, saavat
-nuo herrojen palvelijat ja voudit, joiden käsissä nyt kaikki on, pian
-koko maan nurin käännetyksi." Näistä sanoista näkyy, ettei uudelta
-kenraalikuvernööriltä puuttunut rehellistä tahtoa alustansa tilaa
-parantamaan. Näiden sanojen mukaiset olivat myös hänen tekonsa. Tosin
-ei tiedetä, hänkö kehoitti kuningasta jyrkkään kieltoon, kun Käkisalmen
-läänin lahjoitusmaanisännät tähän aikaan tahtoivat poistaa rahvaan
-ainoan suojan oikeudessa ja talonpoikaisen lautakunnan sijaan asettaa
-kaksi aatelista asessoria. Mutta hyvin luultavaa on, että hänellä oli
-osaa tämän hankkeen tyhjäksitekemisessä; sillä heti sen jälkeen näemme
-hänen pitävän huolta rahvaan turvaamisesta toisellakin tavalla. Hän
-näet käski, että siitä lähtien kruununvoutien piti olla läsnä käräjillä
-valvomassa, etteivät aatelin asettamat tuomarit tekisi vääryyttä. Itse
-kuninkaankin vaatimuksia vastaan hän joskus puolusti lääniläisiänsä.
-Kaarle X oli päättänyt heiltä ruveta ottamaan Ruotsissa ja Suomessa
-tavallista henkiveroa, josta he tähän asti olivat olleet vapaina. Mutta
-Horn ilmoitti Käkisalmen rahvaan olevan muutenkin yltäkyllin veroilla
-rasitetun, ja sanoi pelkäävänsä, että he, jos heitä vielä enemmän
-rasitettaisiin, karkaisivat Venäjän puolelle. Kuningas murisi hiukan
-vastaan; vaan henkivero jäi kun jäikin karjalaisilta ottamatta.
-
-Kummeksia voisi, että Horn, vaikka hän olikin rahvaan mies, kuitenkin,
-niinkuin olemme nähneet, oli vihoissaan Cröellin kanteista ja
-valituksista, jotka myös talonpojan etua tarkoittavat. Mutta syynä
-siihen oli nähtävästi sama seikka, joka nostatti Brahenkin mielen tuota
-rohkeaa kansantribunia vastaan. Horn oli täysi ylimys aikansa tavan
-mukaan; hän ei suvainnut alhaisen kansan sekaantumista hallituksen
-tekoihin. Sama mieliala näkyy myös eräästä hänen kirjeestään, jonka hän
-v. 1652 kirjoitti sedällensä, vanhalle Kustaa Hornille. Hän valittaa
-näet, että silloisten valtiopäivien loppu oli tullut viivytetyksi
-talonpoikien vastahakoisuuden tähden. "Näyttää siltä", lopettaa hän,
-"että nuo miehet heille kaksi vuotta sitten annettujen liikojen
-vapauksien vuoksi ovat kovinkin paisuneet." Mutta jos hän olikin
-ylimysvallan harrastaja, niin hän oli kuitenkin, samoin kuin Brahe,
-jalomielinen aristokraatti; hän tahtoi käyttää valtaansa kansan
-hyväksi. Myöskin yhteisen isänmaan eduksi hän oli aina altis antamaan
-runsaita uhreja aatelin suurista rikkauksista. Lopulla v. 1656 esim.
-oli Narvassa paljon sairaita sotamiehiä, joista hyvin moni kuoli senkin
-vuoksi, ettei heille ollut linnan varoista antaa muuta kuin leipää ja
-vettä ravinnoksi. Silloin rupesi Horn ruokkimaan suurta joukkoa heitä
-omasta keittiöstänsä ja sai muutamia virkamiehiä sekä porvareita
-samaten armahtamaan toisia. V. 1658 taas, kun Turun läänin aatelisto
-näytti olevan vastahakoinen myöntämään sotaan muonavaroja, kuljetti hän
-kumminkin omista kartanoistaan viljaa kruunun makasiineihin sen määrän
-mukaan, johon Uudenmaan-Hämeen läänissä oli suostuttu.
-
-Tämmöisen hallitusmiehen alaisena olisi kenties kreikanuskoisten
-karjalaisten vihamielisyys vähitellen saattanut lauhtua, viihtyä,
-jollei Venäjän sota niin kovin pian olisi keskeyttänyt kaikkia uuden
-kenraalikuvernöörin rauhallisia toimia. Nyt hän taas samalla innolla
-rupesi valvomaan lääninsä etua puolustamalla sitä ulkovihollista
-vastaan. Siksi olisi hän tarvinnut enemmän väkeä, ja joutui pahaan
-riitaan De la Gardien kanssa, kun ei tämä totellut kuninkaan käskyä
-eikä lähettänyt Karjalan rakuunia kotiin. "Suokoon Jumala, että minulla
-olisi 1,000 kunnon ratsumiestä!" valitti hän kuninkaalle; "mutta nyt
-täytyy minun surukseni ja harmikseni antaa venäläisten tehdä, mitä
-tahtovat." Ja Leijonhufvudille Liivinmaalle hän kirjoitti uhkaavasti:
-"Se, joka on syynä siihen, etten hyvissä ajoin saanut avukseni vähäisen
-ratsuväkeä, on joutuva siitä kerran ankaraan edesvastuuseen."
-Leijonhufvud toimitti nuhdekirjeen ylipäällikölleen, De la Gardielle,
-ja tämäpä nyt vasta oikein suuttui! Hän kirjoitti heti vihaisen ja
-pilkallisen kirjeen Hornille, luvaten vastata asiasta kuninkaan ja
-valtaneuvoskunnan, jopa koko valtakunnankin edessä. Lopuksi hän
-puolilla sanoilla viittasi, että muka Horn pelkurimaisuudesta oli
-vaaraa liiaksunut. Tästä taas tuli Hornin puolelta tulinen vastaus,
-miltei vaatimus kaksintaisteluun. "Jos joku luulee", lausui hän, "että
-minä venäläisten päällehyökkäyksen vuoksi olen joutunut hämmästyksiin
-tai pelästyksiin, niin olen aina valmis sitä väitöstä rehellisellä
-tavalla kumoamaan!" -- Sattumus oli niin sallinut, että samoilla
-rajoilla, missä sankarit Jaakko De la Gardie ja Eevert Horn noin puoli
-vuosisataa takaperin retkeilivät, nyt heidän poikansa taas seisoivat
-rinnakkain samaa vihollista vastassa. Mutta eivätpä olleetkaan he
-perineet isien keskinäistä ystävyyttä ja sopua; pääasiallisesti oli
-nähtävästi syy De la Gardiessa. Valitettavasti oli kaikki muukin toisin
-nyt tällä sotatantereella. Pojiltahan puuttui isiensä voimallista
-neroa. Kustaa Horn, vaikka luonteeltansa jalo, ei näytä olleen erittäin
-etevä sotataidossa. Maunu Gabriel De la Gardie oli sodan johtajana
-aivan taitamaton, vetelys ja tyhjäntoimittaja. Lopuksi vielä ei pojilla
-ollut niitä sotavoimiakaan, kuin isillä. Ei ole siis kumma, jos
-entisten voittojen ja valloitusten sijasta ei nyt kyetty edes omiakaan
-maita kunnolla suojelemaan.
-
-Me olemme jo nähneet, miten Horn kesken sotaa muutettiin Suomen
-kenraalikuvernööriksi, miten hän vähillä voimillaan mahdollisuutta
-myöten varjeli maatamme, ja miten hän kuningastakin vastaan piti sen
-etujen puolta.
-
-Välirauhan tultua toimeen, palasi sitten Horn Suomessa taas
-kokoonsaadun melkoisen armeijan kanssa Ruotsiin, tämän maan
-länsirannikkoa uudessa Tanskan sodassa puolustamaan. Sitä ennen hän oli
-jo myös noussut arvossa ja v. 1658 saanut valtakunnan tykistöpäällikön
-viran. V. 1663 hän viimein korotettiin sotamarskiksi, ja lähetettiin
-samana vuonna Saksaan Ruotsin vallan alla olevien Bremenin ja Verdenin
-herttuakuntien kenraalikuvernööriksi. Siellä hän kuolikin helmik. 27 p.
-1666 Staden kaupungissa, josta ruumis kuitenkin tuotiin kotimaahan ja
-haudattiin Turun tuomiokirkkoon. Hänellä oli sukunsa suhteen sama
-kohtalo kuin melkein kaikilla muillakin mainioilla Suomen sotureilla
-tähän aikaan. Se loppui jo hänen poikaansa, joka kuoli lapsetonna.
-
-Mainittavaa on vielä viimein, että Kaarle X:nnen sodissa taisteli kolme
-muutakin Hornia, kaikki semmoisella urhoudella, että heidät korotettiin
-sotamarskeiksi. _Henrik Horn_, Kustaan orpana, Kankaisten haaraa, oli
-Puolassa Uudenmaan ratsurykmentin everstinä ja otti sitten osaa Tanskan
-sotiin suuremman osaston johtajana. Joensuun haaraan taas kuuluivat
-_Krister Horn_, joka Inkerin ja Käkisalmen kenraalikuvernöörinä Kustaa
-Hornin jälkeen teki useita uljaita urhotöitä venäläisiä vastaan, ja
-_Pentti Horn_, hänen veljensä, joka jonkun aikaa toimi Viron
-kenraalikuvernöörinä.
-
-
-
-
-16. Suomen valtiollinen asema ja suomalaisuus 17:nnellä vuosisadalla.
-
-
-Edellisissäkin kertomuksissa on joskus sivumennen ollut puhetta Suomen
-valtiollisesta ja kansallisesta tilasta; mutta tässä koetamme tarkemmin
-ja yhtenäisemmin kuvata sitä puolta kansamme historiaa. Nyt on
-semmoiseen juuri soveliain tilaisuus, sillä 17:nnen vuosisadan
-keskivaihe on tärkeänä käännekohtana siinä suhteessa.
-
-Suomi oli asein valloitettu maa; mutta tämä valloitus ei ollut
-saattanut meidän kansaamme Ruotsin _alle_, vaan _yhteyteen_. "Emme ole
-joutuneet orjuuteen, vaan liittoon ja valtiolliseen toveriuteen",
-lausui v. 1657 täydellä syyllä Viipurin kymnaasin lehtori Bartholdus
-Lachmannus, "sinä onnen päivänä, jona tämä Karjalan herttuakunta
-yhdistettiin Ruotsin valtaan." Tämä seikka astuu kaikkein selvimmin
-esiin, jos vertaamme Suomea Ruotsin muihin, myöhemmin lisään tulleihin,
-merentakaisiin voittomaihin. Käkisalmen Karjala, Inkeri, Viro,
-Liivinmaa, Pommeri ja Bremenin sekä Verdenin herttuakunnat pysyivät
-alusmaina (subjectae provinciae, niinkuin silloin sanottiin), joilla ei
-ollut mitään sanansijaa valtakunnan yhteisiä asioita määrättäessä.
-Suomella yksin oli samat oikeudet kuin Ruotsilla; se sai valtiopäivillä
-edustajiensa kautta ottaa osaa hallitukseen. Noita voittomaita
-pidettiin molempien kansojen yhteisinä alamaisina, niinkuin ne olivat
-myös yhteisellä hiellä ja verellä maksetut. Virallisestikin,
-asetuksissa y.m. oli tavallisena lausepartena: "Ruotsissa, Suomessa
-sekä _niiden alle_ kuuluvissa maakunnissa".
-
-Tämä molempien maiden rinnastaminen näyttää samalla, ettei tätä
-yhteyttä kuitenkaan hallituspiireissäkään katsottu niin täydelliseksi,
-että se olisi erinäisyyden kokonaan poissulattanut ja molemmista niin
-erisukuisista kansoista tehnyt yhden kansan. Saman käsitystavan
-todisteeksi voipi myös tuoda esiin monta yksityisten miesten lausuntoa.
-Niin esim. Wexionius, Turkuun professoriksi tullessaan, sanoi itseänsä
-muukalaiseksi tulokkaaksi, ja lupasi tulla suomalaiseksi. Niinpä Turun
-maaherra Falkenberg, josta samaten on ollut puhe kertomuksissa Kustaa
-Aadolfin ajasta, kehui virkaansa sangen hyväksi, "varsinkin minulle
-muukalaiselle". Niin myös Stjernman vielä 1719, Turun oppineitten
-teoksien luettelonsa esipuheessa, nimittää niitä "vieraiksi ja toisen
-maan töiksi". Yleisen käsityksen mukaan, jonka Wexioniuskin lausuu ilmi
-maantieteellisessä teoksessaan, olivat Ruotsin ja Suomen kansat
-itsenäisinä jäseninä yhteisessä liitossa. Tarvinneeko ollenkaan tuoda
-esiin todistuksia, että Suomenkin miehet katsoivat asiaa samalta
-kannalta? Tarkalleen nähdään heidän lausunnoissaan eroitettuna Ruotsin
-valtakunta ja oma maa, Suomi. Joskus harvoin vain ennen 17:nnen
-vuosisadan loppua ilmenee toisellainen mieliala, ja se näkyy olleen
-suomalaisten enemmistölle vastahakoinen. Niinpä esim. Lachmannuskin,
-kun hän ylistysinnossaan kerran puhuu "yhteisen isänmaan"
-kiitollisuudesta Kaarle X:ttä kohtaan, katsoo tarpeelliseksi lisätä:
-"yhteisen isänmaan, sanon minä, vaikkapa vasten pahansuovain tahtoa".
-
-Tällainen pääasiallisesti oli vanhastaan ollut Suomen asema Ruotsin
-valtakunnassa, ja 17:nnellä vuosisadalla kohosi kansamme arvo
-joksikuksi aikaa vielä entistäkin korkeammalle. Sen vaikutti lähempi
-tutustuminen maamme luonnollisiin etuihin. Suomi tuli yhä enemmän
-Tukholman ruoka-aitaksi, ja sen kruununtuloista riitti, paitsi omiin
-tarpeisiin, joka vuosi myös suuria summia Viron ja Liivinmaan hallintoa
-varten. Vieläkin enemmän vaikutti samaan suuntaan Suomen miesten
-osoittama soturikyky ja urhous. Sitä kansaa ei ollut mahdollista pitää
-mitättömänä, joka varusti 2/5 Ruotsin valtakunnan omamaisesta
-armeijasta, ja vieläpä semmoisia sotureita, joille eivät muun Euroopan
-mainioimmatkaan urhot vetäneet vertoja. Olemme jo edellisissä
-kertomuksissa nähneet, miten 30-vuotisessa sodassa useissa
-tilaisuuksissa suomalaisille myönnettiin täysivertainen arvo eri
-kansana ruotsalaisten ja saksalaisten rinnalla. Myöskin kotimaassa
-astuu sotureittemme ansaitsema kunnioitus esiin monella tavalla. Ihan
-toisilla sanoilla puhuvat vuosisadan keskipaikoilla Suomen kansasta
-Pietari Brahe, professori Wexionius ynnä kaikki muut ennenmainitut
-juhlapuhujat, kuin vielä muutamia vuosikymmeniä ennen kuulimme maaherra
-Falkenbergin, kenraalikuvernööri Bjelken ja piispa Rothoviuksen
-puhuvan. Monen Suomen oman pojan rinnassa heräsi samoin noiden
-urhotöitten kautta entistä voimallisempi kansallistunto. "Ken voisi
-kieltää", huudahti Paulinus runoelmassaan Suomen kunniaksi v. 1679,
-"että suomalaiset ovat avaran maailman etevimpiä kansoja!" Tulisella
-isänmaallisella innolla kehuu Juslenius noin v. 1700 tämän vuosisadan
-suomalaisia sankareita. Ja vielä v. 1732 sanoo Mattias Hallenius
-väitöksessään: "nähtyäni noiden sotien historian, rupesin suuresti
-ylpeilemään siitä, että olen suomalainen".
-
-Mutta nuo suuret voitot, ja niiden tuottama ääretön valtakunnan
-laajennus vaikuttivat kuitenkin samassa sen, että Suomen valtiollinen
-arvo aleni entistä alemmaksi. Muinaisessa pikkuisessa Ruotsin
-valtakunnassa oli maamme avaruutensa sekä kansanpaljoutensa suhteen
-ollut varsin tärkeä jäsen; mutta tuossa nyt niin suureksi paisuneessa
-"ruotsalaisessa maailmassa" (orbis svecicus), joka oli kohonnut arvossa
-Euroopan suurvaltojen rinnalle, oli Suomi ainoastaan vähäinen,
-syrjäinen maakunta. Erittäinkin muuttui "liittolaisten" keskinäinen
-väli suuresti noiden monien tanskalaisten maakuntien valloittamisen
-jälkeen. Jemtlanti ja Herjedali, Gotlanti, Bohuslääni, Skoone, Hallanti
-ja Blekingi olivat katkeamattomassa maantieteellisessä yhteydessä
-Ruotsin kanssa ja siihen luonnollisesti kuuluvat. Niiden väestö,
-alkuaankin jo likeistä sukua, suli helposti yhteen ruotsalaisten kanssa
-ja enensi näin muodoin vahvasti heidän kansallisuutensa lukumäärää sekä
-voimaa. Toiselta puolen oli tosin myös Stolbovan rauhansovinnon kautta
-karttunut valtakunnalle lisään kaksi suomalaista maakuntaa, Käkisalmen
-lääni ja Inkeri. Mutta niitä ei oltukaan yhdistetty Suomen
-suuriruhtinaskuntaan, ja paitsi sitä oli niiden asukkaissa, niinkuin
-näimme, uskonnolliset siteet lujemmat heimolaisuuden vetovoimaa. Tämä
-valloitus ei siis ollut, ainakaan silloin vielä, suomalaiselle
-kansallisuudelle vahvistukseksi.
-
-Toinen seuraus Ruotsin suurista sodista, avarista valloituksista sekä
-niiden kautta paisuneesta mahtavuudesta oli se, että, niinkuin
-tiedämme, melkein kaikki vanhat, rikkaat ja kuuluisat Suomen
-aatelissuvut muuttivat asumaan Ahvenanmeren länsipuolella. Meidän
-herrojemme täytyi sotapäällikköinä, valtiomiehinä, korkeina
-virkamiehinä viettää parhaat elinvuotensa kaukana synnyinmaastansa.
-Hovin loisto, suuremman viljelyksen ja sivistyksen edut sekä lauhkeampi
-ilmanala viekoittelivat heitä samalla valitsemaan Ruotsin
-asuinpaikaksensa. Siellä heidän jälkeläisensä vähitellen sekaantuivat
-kokonaan ruotsalaisen aateliston joukkoon. Pari miespolvea, 18:nnen
-vuosisadan alkuun, säilyi suvussa tosin heikkenemistään heikkenevä
-muisto siitä, mihin he oikeastaan kuuluivat; mutta jo heidän muuttonsa
-kautta syntynyt suurten aatelissukujen puute Suomessa vaikutti
-epäilemättä Suomen kansan arvon alenemiseen tänä aatelisvallan
-loistoaikana.
-
-Aatelissukujemme poismuuttamiseen ei ollut muuten Ruotsin uusi
-mahtavuus yksistään syynä; osaksi oli se luonnollisena seurauksena
-tällä vuosisadalla tapahtuneesta hallitusvoiman keskittymisestä.
-Valtaneuvokset, jotka ennen elivät kuninkaan käskyläisinä kukin siinä
-maakunnassa, missä heillä oli tiluksensa ja asuntonsa, koottiin nyt
-kaikki Tukholmaan. Samaan paikkaan perustettiin myös nuo monet uudet
-ylihallituskunnat, jotka kaikki vetivät Suomenkin herroja
-palvelukseensa.
-
-Tämä keskittäminen asetti myös samalla Suomen itsenäisyyden paljoa
-ahtaampiin rajoihin. Kaarle IX oli vereen tukahduttanut Suomen
-aateliston yrityksen ajaa erikoispolitiikkaa; Kustaa Aadolfin
-hallitessa Suomen kirkko, joka siihen saakka oli itsenäisesti kulkenut
-tietänsä, järjestettiin tarkasti Ruotsin mallin mukaan; Kaarle
-XI:nnen aikana hävitettiin, tosin rahallisista syistä, Suomen
-kenraalikuvernöörinvirka, joka oli koko maamme yhdistänyt erinäisen
-hallituksen alle.
-
-Seuraukset tästä kaikesta alkoivatkin jo tällä vuosisadalla näkyä.
-Täyttä tasa-arvoisuutta ei tosin Ruotsin ja Suomen välillä ollut
-koskaan ennenkään ollut, vaan luonnollisista syistä oli, jolleivät
-varat riittäneet kummankin maan tarpeitten tyydyttämiseen, pidetty
-etupäässä huolta "liiton" suuremman jäsenen edusta. Vaikka näet
-sotaväkeä otettiin meidän maastamme 2/5 Ruotsin ja Suomen yhteisestä
-määrästä, ei ollut esim. Kustaa Aadolfin ja Kristiinan aikoina
-perustettujen koulujen suhde juuri sama; Ruotsi sai osaksensa 10
-kymnaasia, Suomi 2, jos lukee toiseksi Turun kymnaasin, joka sitten
-muutettiin yliopistoksi. Monien noissa alinomaisissa sodissa
-vaivaisiksi tulleitten soturien hoitoa varten oli aikomus perustaa
-kaksi sotavanhushuonetta, toinen Ruotsiin, toinen Suomeen; mutta ei
-tullut toimeen muuta kuin yksi, Vadstenan. Niinikään nostettiin kysymys
-järvien yhdistämisestä kaivannoilla niin hyvin Ruotsissa kuin Suomessa;
-mutta ainoastaan Hjelmarin kanava ja yksi Götajoen sulku todella
-kaivettiin. Huomaamatta ei saa kuitenkaan jättää, että maamme juuri
-tällä vuosisadalla sai kaksi uutta laitosta lisään, jotka olivat sille
-yhtä suureksi hyödyksi ja siunaukseksi kuin puutteenalaiselle
-valtiokassalle rasitukseksi, nimittäin hovioikeuden ja yliopiston.
-Väärin siis olisi, jos sanoisimme, että Ruotsin hallitus tahallansa
-laiminlöi Suomea. Mutta luonnollista oli, että maamme etu aina vain
-toisessa sijassa tuli puheeksi. Ja tämä seikka astui 17:nnen vuosisadan
-loppupuoliskolla enemmän kuin ennen silmiin. Osoitteena siitä oli tuo
-ennenmainittu päätös valtaneuvoskunnassa, kun venäläiset olivat
-ryhtyneet sotaan: että uutta voittomaata Preussia etupäässä oli kaikin
-voimin puolustettava, vaikka Suomi (ja Liivinmaa) joksikuksi aikaa
-joutuisivatkin venäläisten valtaan. Osoitteena siitä oli myös Kaarle
-X:nnen ja sittemmin Kaarle XII:nnen koko valtiollinen menettely, joka
-ajoi takaa turhia, vaikka loistavia mahtavuuden unelmia, ja jätti
-Suomen oman onnensa nojaan.
-
-Seikka, joka myöskin paljon vaikutti suomalaisuuden vahingoksi, oli
-tällä vuosisadalla Suomeen tulvaava suuri ruotsalaisten virkamiesten
-määrä. Tosin oli vanhastaan ainoastaan pappissäädyssä annettu virat
-jokseenkin yksinomaan oman hiippakunnan lapsille; siviilivirkoihin
-Suomessa oli ennenkin aina päässyt ruotsalaisia sekä muita muukalaisia.
-Mutta nyt niiden luku eneni suunnattomassa määrässä. Piispoina Turussa
-Eerikki Sorolaisen jälkeen ei ollut suomalaisia miehiä, ennenkuin
-18:nnella vuosisadalla; melkein samoin kävi myös Viipurissa.
-Hovioikeuden presidenttien laita oli jokseenkin sama, ja hovioikeuden
-assessoreistakin oli kauan aikaa suurin osa Ruotsista. Yliopiston
-ensimäisten professorien parissa oli vain kaksi suomalaista, samoin
-alussa vain vähäisempi osa ylioppilaista. Noihin moniin uusiin
-virkoihin, jotka tällä vuosisadalla perustettiin, tuli suureksi osaksi
-ruotsalaisia. Oliko tässä joku tarkoitus? Liivinmaan suhteen tehtiin
-Kristiinan holhoojahallituksen aikana valtaneuvoskunnassa nimenomaan
-se päätös, joka sitten myös pantiin toimeen,[7] että maan
-ruotsalaistuttamiseksi piti niin paljon kuin mahdollista antaa siellä
-olevia virkoja ja läänityksiä Ruotsin miehille. Suomen suhteen ei ole
-semmoisesta päätöksestä mitään tietoa, eikä ole myös vähintäkään syytä
-luulla sellaisen tarkoituksen olleen salaisena vaikuttimena. Sillä
-ensiksikin suomalaisten tunnettu uskollisuus ei tehnyt sitä ollenkaan
-tarpeelliseksi, ja toiseksi on meillä edellisissä kertomuksissa ollut
-monta esimerkkiä, joihin voisi vielä monia toisia lisätä, että virkoja
-Suomessa poisannettaessa mieluimmin muistettiin maan omia miehiä.
-Sattuipa useasti niinkin, että hallitus puolusti suomalaisten oikeutta
-maassamme asuvia muukalaisia vastaan. V. 1660 esim. Turun porvarit
-valittivat, ettei ketään heistä päästetty valtiopäivämieheksi, koska
-niiden määrääminen oli maistraatin käsissä, jonka jäsenet melkein
-kaikki olivat ruotsalaisia tai saksalaisia. Hallitus silloin määräsi,
-että vaalit olivat toimitettavat kansallisuudesta huolimatta, ja
-ylimalkain katsottava, ettei herätettäisi toisen kansallisuuden vihaa
-toista vastaan. Niinikään piti hallitus suomalaisen miehen Cröellin
-puolta, koska vähää ennen Viipurin ruotsalaiset ja saksalaiset pohatat
-eivät olisi sallineet hänen tulla neljänneksi pormestariksi. Samoin
-kävi mainitussa kaupungissa myös kirkkoherranvaalissa v. 1657.
-Yhdistyneet ruotsalaiset ja saksalaiset voittivat huudossa suurilla
-veroäyriluvuillansa. Mutta kenraalikuvernööri Horn puolusti suomalaisen
-porvariston valitsemaa pappia, kirjoittaen kuninkaalle, että "muuten
-sille kansakunnalle ja oman maan miehille voi tulla kummia ajatuksia
-päähän, jos näkevät, että heidän omat kansalaisensa jäävät unohduksiin
-ja auttamatta". Kuningas antoikin viran suomalaiselle Thesleffille.
-
-Näistä kaikista näemme selvästi, ettei hallitus vastustanut suomalaisia
-virkamiehiä. Syynä muukalaisten lähettämiseen tänne oli nähtävästi se,
-ettei ollut tarpeeksi virkoihin kykeneviä oman maan miehiä. Se ei
-ollutkaan yhtään kumma, koska koko maassa oli vain yksi kymnaasi ja
-juuri äsken perustettu yliopisto.
-
-Sittenkään eivät ylläkerrotut seikat voineet ajan pitkään olla
-suomalaisuuteen vahingollisesti vaikuttamatta. Vähitellen sekaantui
-kansallistunto, niin että seuraavalla vuosisadalla jo yleisemmin
-ruvettiin pitämään ja sanomaan Ruotsia isänmaaksi. Ja paljoa ennen jo
-aleni mainittujen syitten tähden suomenkielen arvo ja tila.
-Virallisella alalla oli se tosin vanhoista ajoista asti ollut sangen
-halpa; ruotsia oli viljelty kaikissa asiakirjoissa sekä virastojen
-kirjoituksissa. Kuinka mahdottomana itse kansakin piti oman kielensä
-viljelemistä semmoisissa asioissa, todistaa se, että Nuijamiehetkin
-kirjoituttivat kaikki julistuksensa sekä suojeluskirjansa ruotsiksi.
-Tällä vuosisadalla oli kuitenkin, niinkuin ennen on kerrottu, yritetty
-saada suomenkielistä lakikirjaa sekä alettu osaksi ottaa suomalaisia
-lauseita oikeustojen pöytäkirjoihin. Mutta edelliset yritykset jäivät
-keskeneräisiksi ja jälkimäinen tapa lopulla vuosisataa kiellettiin. Sen
-lisäksi sai ruotsinkieli kouluissa vuosisadan keskipaikoilla ja
-kirkonhallituksessa jo ennenkin suuremman vallan. Kouluissa piti,
-niinkuin tiedämme, Kristiinan kouluasetuksen mukaan, opetettaman
-sisälukua ja katkismusta tällä kielellä. Ja piispojen kiertokirjeissä,
-joita suomensukuiset piispat siihen saakka olivat latinaksi
-kirjoittaneet, käytettiin ruotsia sen asemesta aina Rothoviuksen
-ajoista asti. Sittenkin ilmenee tällä alalla taas päinvastoin melkoista
-ja pysyvää edistystä siinä suhteessa, että kreivi Brahen ajoista asti
-enemmän kuin ennen painettiin esivallan asetuksia suomenkielellä.
-Pahemmin kävi toisessa suhteessa, nimittäin mitä virkamiesten
-suomenkielen taitoon tuli. Useissa paikoissa on jo ollut puhe siitä,
-miten 17:nnen vuosisadan alkupuolella, erittäinkin Brahen aikana, tätä
-taitoa pidettiin hyvin tärkeänä ehtona. Siinäkin tapauksessa, että
-muukalaisia asetettiin virkamiehiksi meidän maahan, annettiin etusija
-niille, jotka jo jonkun aikaa olivat asuneet maassa ja oppineet kansan
-kieltä. Luonnollista oli, että kun tarve vaati niin monien virkamiesten
-tuottamista ulkoa, ei tästä ehdosta likimainkaan aina voitu pitää
-kiinni; mutta se pysyi kuitenkin johtavana periaatteena. Loppupuolella
-vuosisataa sitä vastoin on tosin myös, erittäinkin Turun hovioikeuden
-virkaehdotuksissa, esimerkkejä suomenkielentaidon tärkeänä pitämisestä.
-Mutta niitä ei ole niin tiheässä kuin edellisellä ajalla, ja näyttääpä
-itse periaatekin jo heikontuneen. V. 1689 näet oli Hollolan molempien
-kihlakuntien kansa pyytänyt saada Suomen rykmentteihin ainoastaan maan
-omia miehiä upseereiksi, koska nuo muukalaiset, kieltä taitamattomat,
-tekivät heille paljon väkivaltaa. Kuningas vastauksessaan lupasikin
-estää sortoa ja myös antaa taitaville Suomen miehille upseerinvirkoja;
-mutta arveli kuitenkin: "yksistään suomenkielen tähden ei saa kukaan
-virkaa vaatia, eikä myöskään sen vuoksi sovi jättää syrjään muita
-ansiokkaita upseereja". Ainoastaan kirkollisella alalla pysyi
-suomenkielentaidon vaatimus entisessä ankaruudessaan. Niinpä esim.
-Kaarle XII v. 1698 ei antanut virkavaltuutta professori Rudenille, jota
-Turun konsistori oli linnanpapiksi ehdottanut, sillä hän oli vasta
-maahan tulleena umpiruotsalainen.
-
-Vielä vaarallisempi Suomen kansallisuudelle oli se, että tällä ajalla
-ruotsinkieli alkoi tunkeutua seura- ja perheoloihin. Ennenkin oli jo,
-niinkuin eräs ruotsalainen kirjailija Kustaa Aadolfin aikana kertoo,
-ollut Suomessa aatelilla, papeilla, kauppiailla sekä varakkaammilla
-talonpojillakin tapana pitää huolta siitä, että heidän poikansa
-kätkyestä asti myös oppisivat ruotsia; sillä suomenkieleen yksistään
-tottuneen suu ei myöhemmin muka tahtonut muiden kielten ääntämislaatuun
-taipua. Mutta näin tasa-arvoon päässyt vieras kieli tunkeutui sittemmin
-tällä vuosisadalla sangen monessa perheessä valtakieleksi. Se oli
-seurauksena alinomaisesta seurustelemisesta noiden maahan tulleitten
-monien ruotsalaisten kanssa, niinkuin myös tiheistä avioliitoista
-näiden ja suomalaisten välillä. Siten näkyy jo 17:nnen vuosisadan
-loppupuoliskolla olleen laita maamme suurimmissa kaupungeissa;
-pienemmissä, samoinkuin maapitäjissäkin, sitä vastoin herrassäätykin
-vielä suurimmaksi osaksi pysyi suomalaisena seuraavan vuosisadan
-alkupuoleen asti. Mutta nyt jo rupesi ylhäisempien virkamiesten ja
-sukujen ruotsalaisuus vaikuttamaan ylenkatsettakin omaa kieltä kohtaan.
-Keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa katoavat jo papistostakin suomalaiset
-sukunimet melkein sukupuuttoon; niiden sijaan muodostettiin uusia
-latinaisia ja kreikkalaisia. Huomattavaa on kuitenkin; että entiset
-nimet vielä ensi aluksi, suomea kirjoittaessa ja arvattavasti
-puhuttaessakin, myös pysyivät käytännössä. Ennenmainittu professori
-Justander esim. nimitti itseänsä semmoisissa tilaisuuksissa Juustiksi.
-Samaa suomenkielen halveksumista todistaa sekin, että useimmat painon
-kautta säilyneet ruumissaarnat ylhäisemmille henkilöille ovat
-ruotsinkielisiä; ainoastaan joku harva, jollekulle papille tai
-papinrouvalle pidetty, on suomeksi. Mutta vielä pahempi on seuraava
-todistus. Turun seurakunta jaettiin liiallisen suuruutensa tähden v.
-1694 kahtia, kieliä myöten, ja piispa määräsi yliopiston ylimäisen
-uskonopin professorin suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi. Mutta
-tämä piti sitä arvonsa alennuksena ja vaati itselleen ruotsalaista
-seurakuntaa. Samaan aikaan tapahtui luultavasti myös se seikka, josta
-Juslenius meille kertoo. Kun hän näet oli piispa Gezeliuksen luona
-kotiopettajana, kävi siellä eräänä päivänä joku ruotsalainen
-(arvattavasti korkeampi virkamies), joka arveli tarpeelliseksi, että
-suomenkieli perinjuurin hävitettäisiin. Gezelius, vaikka hän itsekin
-oli ruotsalaista sukuperää, oli silloin ankarasti puolustanut Suomen
-kansan oikeutta saada ainakin kirkoissaan ja perheissään viljellä omaa
-kieltään. Ja tuo väkivaltainen hyökkäys kansan kalleinta aarretta
-vastaan sytytti läsnäolevan nuoren ylioppilaan sydämessä kipinän, joka
-aikoja myöten oli leimahtava siksi mahtavaksi tuleksi, mikä nyt polttaa
-pois vieraan kielen ruostetta. Juslenius sittemmin oli ensimäisiä
-niistä, jotka täydellä innolla rupesivat tutkimaan, viljelemään ja
-kohottamaan suomenkieltä.
-
-
-
-
-17. Neljänneksenperuutus.
-
-
-Kaarle X tapasi valtakuntansa raha-asiat, Kristiinan hurjien tuhlausten
-tähden, mitä hirveimmässä sekasorrossa. Ei siinä kyllin, että
-lahjoitusten vuoksi kruunun suoranaiset rahatulot olivat peloittavasti
-vähentyneet; vaan myös suuri osa niistä tiluksista, jotka Ruotsin tavan
-mukaan olivat nimenomaan määrätyt vuorikaivosten, laivaston ja sotaväen
-voimassapitämiseen, jopa itse hovinkin elättämiseen, olivat nyt
-yksityisten käsissä ja niin muodoin niistä riippuvat laitokset pahassa
-puutteessa.
-
-Eipä siis kumma, vaikka huomattiinkin hänen heti aikovan panna toimeen
-_lahjoitusmaitten peruutuksen eli reduktsionin_, jota aatelittomat
-säädyt jo useimmilla valtiopäivillä olivat kiivaasti vaatineet.
-Ensimäinen osoitus kuninkaan mielipiteestä oli se, että hän heti
-valtaannousunsa jälkeen käski tehdä luettelon kaikista kruunun
-tiluksista, saatavista sekä tuloista, johon olisi merkitty, mikä niistä
-oli kadonnut ja joutunut yksityisten käsiin. Tähän toimeen valittu
-mies, suomalainen vapaaherra _Herman Fleming_, olikin siihen työhön
-kaikin puolin omansa. Hän oli kamarikollegion presidentti ja siis
-virkatoimiensa kautta tarkoin tutustunut valtakunnan raha-asioihin.
-Paitsi sitä oli hän ollut niitä harvoja korkeita aatelismiehiä, jotka
-olivat hyväksyneet aatelittomien säätyjen vaatimukset 1650:n vuoden
-myrskyisillä valtiopäivillä, ja monta kertaa, vaikka turhaan,
-huomauttanut Kristiina kuningattarelle niistä petoksista, joita
-lahjoituksia anoessa tehtiin.
-
-Kruunausvaltiopäivillä v. 1655 esitti sitten kuningas säädyille Krister
-Bonden kokoonpaneman ehdotuksen. Peruutettavat olivat kaikki
-lahjoitusmaat "kielletyissä paikkakunnissa", s.o. niissä, jotka
-vanhastaan olivat määrätyt ylempänä lueteltuja laitoksia varten; samoin
-kaikki, jotka olivat saadut jonkun valheellisen ja petollisen
-tiedonannon perustuksella. Sitä paitsi piti kaikkien lahjoituslupausten
-(jotka olivat täytettävät, niinpian kuin se tai se tilus tuli takaisin
-kruunulle) menettämän voimansa. Ja viimein piti kaikkien ikuisiksi
-ajoiksi annettujen lahjoitusten vasta tulla "Norrköpingin päätöksen
-ehdoilla" suotujen kaltaisiksi, s.o. kruunun perittäviksi, niinpian
-kuin lahjoituksensaajan suku loppui miehiseltä puolelta.
-
-Ehdotus esitettiin aluksi aatelissäädyssä, jota se erittäin koski, ja
-oli ensin salaisen valiokunnan aatelisten jäsenten käsiteltävänä. Tällä
-kertaa ei noussut samallaista vimman myrskyä kuin edellisillä
-valtiopäivillä; sen vaikutti se, että asia nyt oli itse hallitsijasta
-lähtenyt. Mutta tyytymättömyyttä ilmaistiin kuitenkin useammissa
-lyhyissä äkäisissä lausunnoissa. Ainoastaan eversti Pentti Horn, hänkin
-suomalainen kansallisuudeltaan, toi ilmi suostuvaisuutensa.
-"Kohtuullista on", arveli hän, "että me pidämme silmällä yhteistä
-hyötyä. Eihän kuninkaalla enää ole edes mistä saada heiniä
-hevosillensa. Kaikki on poissa." Muutkin taipuivat välttämättömyyteen.
-Kaksi päivää myöhemmin sai aatelissääty kokonaisuudessaan kuulla
-kuninkaan ehdotuksen. Valtakansleri esitti asian välttämättömän
-tarpeellisuuden ja varoitti vastahakoisuudesta. "Sillä", lopetti hän
-profeetallisilla sanoilla, "jollei tätä vammaa hyvissä ajoin lääkitä,
-voidaan joskus vasta verkko arvaamatta vetää meidän kaikkien yli."
-Sääty myöntyikin vastarinnatta siinä toivossa, että sillä uhrauksella
-päästäisiin uhkaavasta hädästä.
-
-Mutta sepä ei ollutkaan vielä kuninkaan lopputuuma. Kiittäessään
-myönnytyksestä huomautti hän kuitenkin samalla, että siitä suureksi
-osaksi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa tulisi apua. Mutta
-valtiovarain rappiotila oli heti paikalla autettava. Siksi pitäisi
-aatelin lisäksi luopua _neljännestä osasta_ kaikkia muita
-lahjoituksiaan. Tämä vaatimus tietysti maistui aatelisherroista vielä
-karvaammalta kuin edellinen ja nosti siis myös kovempaa vastarintaa.
-Niiden joukossa, jotka kiivaimmin puolustivat ehdotusta, mainitaan nyt
-vielä kaksi suomalaista, _Lauri Creutz_, Sarvilahden herra, ja _Eerikki
-Fleming_, Lajusten vapaaherra. Kuuluupa viimeksimainittu väärin
-käyttäneen hänellä maamarsalkkana käsissä olevaa suurta valtaakin asian
-hyväksi. Niin ainakin vastustuspuolue väitti.[8] Loppupäätökseksi
-viimein tuli se, että aatelissääty taaskin antoi suostumuksensa sillä
-ehdolla, että tätä asiaa koskeva asetus tulisi olemaan iänikuinen.
-Täten he toivoivat kumminkin saavansa omistusoikeuden jäljelle jääviin
-lahjoitusmaihinsa perustuslaillisesti vahvistetuksi.
-
-Mutta se taas ei ollut ollenkaan aatelittomien säätyjen mieleen, joille
-nyt vuorostaan ehdotus esitettiin. Erittäinkin pani vastaan
-talonpoikaissääty, joka pelkäsi "Viron tavan", s.o. orjuuden, sen
-kautta voivan päästä valtaan. Vihdoin ilmoittivat aatelittomat säädyt
-yksimielisesti, etteivät he voi peruutusasetusta allekirjoittaa,
-ennenkuin tuo ehto sen iankaikkisuudesta on poispyyhitty. Vähällä oli,
-etteivät valtiopäivät, Puolan tavan mukaan, kesken hajonneet
-tämän riidan tähden; niin suuri oli molemminpuolinen vihastus.
-Valtaneuvoskunta nyt turvautui kuninkaaseen ja pyysi häntä pakottamaan
-aatelittomia säätyjä taipumiseen; mutta hän kieltäytyi jyrkästi. Hän
-ehdotti, että lopullinen päätös neljänneksen peruutuksesta jätettäisiin
-seuraaviin valtiopäiviin asti. Siksi piti asiaa kaikin puolin
-tutkittaman ja tuota lahjoitusmaitten osaa vastaava vuotuinen summa
-tulla suoritetuksi. Nyt ei aatelin vastahakoisuus enää auttanut; asetus
-siinä muodossa, jonka Herman Fleming, kuninkaan osoitusten mukaan, oli
-sille antanut, tuli säätyjen yhteiseksi päätökseksi, ja aatelin yritys
-saada ovi vastaisilta suuremmilta peruutuksilta suljetuksi, raukesi
-typityhjäksi.
-
-Itse asian lopullista tutkimista sekä jo päätettyjen peruutusten
-toimeenpanemista varten asetti nyt kuningas komitean, jonka päämieheksi
-valittiin _Herman Fleming_. Soveliaampaa ei olisikaan voitu löytää.
-"Kansan etu on ylin laki", oli hänen peruslauseensa, niinkuin hän
-komiteassa juhlallisesti lausui ilmi. "Uupumattomalla ahkeruudella
-valmisti ja toi hän esiin kaikki komiteassa puheeksitulevat ehdotukset.
-Taipumattomalla kiivaudella valvoi hän peruutuspäätöksen toimeenpanoa
-sanasta sanaan, pitämättä mitään lukua niiden korkeasta arvosta tai
-myös mitättömyydestä ja puutteenalaisuudesta, joita asetus koski.
-Valtamarskia, valtadrotsia, kuninkaan omaa veljeäkään hän yhtä vähän
-armahti kuin halvinta kruunun virkamiestä." Näillä sanoilla kuvaa hänen
-tointansa eräs niihin aikoihin parhaiten perehtynyt ruotsalainen
-historioitsija.[9]
-
-Tällaista isänmaanrakkautta, väsymättömyyttä ja pelottomuutta
-tarvittiinkin täydesti, jos mieli päästä tuumasta toimeen. Sillä
-komitean tehtävä oli mitä vaikeinta laatua ja vaati monen apua.
-Ennenkuin päätöksiin ryhdyttiin, piti ensin koota laveita ja tarkkoja
-tietoja, ja niitä toimeenpannessa oli kaikellaisten virkamiesten työtä
-valvottava. Ensi alussa kävi kuitenkin kaikki hyvin. Komiteassa oli
-Fleming kaikkivaltias: mitä hän ehdotti, se tuli aina yhteiseksi
-päätökseksi. Vuoden lopussa saattoi hän ilmoittaa kuninkaalle, että
-kielletyissä paikkakunnissa oli peruutettu 2,403 taloa, joista karttui
-kruunulle veroa 66,781 hopeatalaria. Sittenkin oli se Flemingin
-mielestä vielä vähän; hän piti tarpeellisena pyytää kuninkaalta
-anteeksi, että työ edistyi niin hitaasti. Helppo on siis arvata hänen
-mielialaansa seuraavana vuonna, jolloin vastukset vasta oikein
-alkoivat. Ylimysten puolta pitävän Kustaa Bonden tulo komiteaan muutti
-muutamien jäsenten jo ennestään kytevän vastahakoisuuden vastarinnaksi.
-Jos peruutus koski korkeita herroja, tahdottiin sitä kiertää jos
-jollakin tavalla. Myös oltiin usein eri mieltä siitä, mitkä
-paikkakunnat olivat kiellettyjä, mitkä ei. "Monta paikkakuntaa", lausui
-Fleming, "on viimeksikuluneina aikoina pidetty luvallisina, vaikka
-kuitenkin kruunun on mahdoton ilman niitä tulla toimeen. Jumala
-armahtakoon niitä, jotka ovat saattaneet asian sille kannalle." Vielä
-pahempaa vastarintaa kuin itse komiteassa ilmaantui nyt sen
-ulkopuolella. Kamarikollegio ei selvittänyt sille lähetettyjä laskuja;
-vuorikollegio ei laittanut valmiiksi vuorimaakirjaa, jota ilman ei
-voitu yhtään vuorikaivantoihin kuuluvaa taloa peruuttaa; maaherrat
-venyttivät paikallistutkimuksia, niin ettei niistä tullut koskaan
-päätöstä. Itse lahjoitusmaitten isännät, jotka jo ensimäisenä vuonna
-olivat olleet kovin hitaat asiapapereitaan tuomaan esiin, eivät nyt
-huolineet mistään muistutuksista eikä nuhteista. Kaikkeen tähän oli
-syynä sotaonnen kääntyminen nurjaksi, josta saattoi päättää, ettei
-kuningas niinkään pian tulisi takaisin itse valvomaan asiain käyntiä.
-
-Vielä kuitenkin Flemingin lujuus kesti. Kerta, kun valtadrotsi Pietari
-Brahe oli häntä koko valtaneuvoskunnan kuullen katkerasti moittinut,
-lausui hän jälkeenpäin komiteassa: "enpä minä sittenkään rupea
-väistymään enkä horjumaan virkatoimessani!" Mutta vielä pahemmin kävi,
-kun hänen tähänastinen ainoa tukensakin, kuningas, rupesi pettämään.
-Kaarle X:nnen ei sopinut pahoittaa taitavia sotapäälliköitään, joiden
-apua hän silloisessa vaarallisessa tilassansa enemmän kuin koskaan
-tarvitsi. Hän kirjoitti siis syyskuussa 1657 Flemingille ja käski hänen
-menetellä vähemmän ankarasti. Asiain näin ollessa ei voi suuresti
-kummeksia, jos 1656 vuoden vaivan tulos ei ollut suurempi kuin 91
-taloa, 5,815 hopeatalaria veroa.
-
-Vielä surkeammaksi tuli vuosi 1657. Tapahtuipa silloin kaiken muun
-lisäksi, että kuninkaan täytyi taas panna panttiin ja täten luovuttaa
-kruunulta useampia satoja taloja. Saman vuoden alkupuolella oli sitä
-paitsi Flemingillä kovien aikojen tähden niin runsaasti työtä
-kamarikollegiossa sekä valtaneuvoskunnassa, ettei hän komiteatoimeen
-juuri ollenkaan joutanut. Sitten tuli taas rutto suureksi esteeksi.
-Täten oli koko sen vuoden saalis ainoastaan 1,936 hopeatalaria veroa.
-Siihen sitten komitean toimi Kaarle X:nnen aikana melkein kokonaan
-loppuikin. Fleminginkin suomalainen itsepintaisuus oli liiallisten
-vastusten vuoksi murtunut. V. 1658 pidettiin ainoastaan muutamia
-harvoja istuntoja, v. 1659 yksi ainoa.
-
-Näin raukesi suurten herrojen silmittömän vastarinnan vuoksi työ, joka,
-jos se olisi tullut rehellisesti täytetyksi, kenties olisi voinut
-säästää heitä siitä rajattomasta, armottomasta ryöstöstä, joka kohtasi
-heitä seuraavan kuninkaan aikana. Suomen lahjoitusmaihin oli Kaarle
-X:nnen peruutus tuskin vielä ennättänyt koskeakaan. Alussa vuotta 1657
-oli Fleming kysynyt, mitä oli tehtävä Pohjanmaan suhteen, jota hän
-laivaston tähden piti kruunulle välttämättömän tarpeellisena. Mutta
-kuningasta arvelutti koskea sikäläisiin moniin kreivi- ja
-vapaaherrakuntiin; hän lykkäsi päätöksen toistaiseksi. Eipä näytä
-myöskään enempää kuin pari Suomen kuninkaankartanoa tulleen
-peruutetuksi, vaikka ne olivat valtiopäiväpäätöksessä nimenomaan
-mainitut. Paha rutto Suomessa v. 1656 oli näet peloittanut
-tutkimusherroja niin, etteivät he olleet uskaltaneet edes tulla sinne
-asiasta selvää ottamaan.
-
-
-
-
-18. Herman Fleming.
-
-
-Lahjoitusmaiden peruutuksen innokas ajaja Kaarle X:nnen aikana, _Herman
-Fleming_, oli syntynyt Louhisaaren kartanossa Naantalin seudulla syysk.
-17 p. 1619. Hänen isänsä oli edellisissä kertomuksissa mainittu
-ansiokas Tukholman ylimaaherra ja valta-amiraali Klaus Fleming; äiti
-oli ruotsikko. Nuori Fleming, luultavasti kotiopettajan kautta
-päästyänsä ensin opin alkuun, meni v. 1637 Upsalan yliopistoon. Kolme
-vuotta myöhemmin hän läksi pitkille ulkomaan matkoille. Nähtävästi
-haluten astua isänsä jälkiä, kävi hän kaikkein ensiksi Hollannissa.
-Täällä, Amsterdamissa, hän tutki ahkerasti laivanrakennustaitoa. Sen
-jälkeen oppiaksensa myös merenkulkua ja merisotaa hän seurasi
-vapaaehtoisena Hollannin laivastoa retkelle espanjalaisia vastaan ja
-otti osaa useampiin verisiin taisteluihin mainioiden amiraalien Trompin
-ja Wittin komennon alla, joille hänellä oli suosituskirjeitä isältään.
-V. 1642 hän sitten jatkoi matkaansa Parisiin. Sieltä hän juuri oli
-menossa Italiaan, kun hänen isänsä kutsui hänet kotiin alkavan Tanskan
-sodan tähden. Regina-laivan kapteenina seurasi Herman Fleming nyt
-isäänsä, kunnes tämä, niinkuin olemme nähneet, sai surmansa. Sodan
-loputtua hän sai saariamiraalin (luultavasti kotona Tukholmassa olevan
-laivaston komentajan) paikan.
-
-Täällä rauhallisessa laivasaaressa oli kerta hänet miltei saavuttaa
-surma, joka sodassa oli säästänyt hänen henkensä. V. 1652 alkukesällä
-piti hänen näyttää Kristiina kuningattarelle erästä juuri valmiiksi
-varustettua uutta laivaa. Mutta heidän astuessansa siihen lautaporrasta
-myöten, kiepsahti irtonainen lauta veteen ja kuningatar sekä Fleming
-sen mukana. Hädissään ja hämmästyksissään tarttui silloin Fleming
-Kristiinan hameeseen ja veti hänet siten pohjaan. Kuitenkin saatiin
-kuningatar ylösvedetyksi ja hänen kanssansa myöskin Fleming, joka ei
-lopultakaan ollut hellittänyt irti hametta. Kristiina ei kuitenkaan
-suuttunut amiraalin itsepintaisuudesta, vaikka se helposti olisi voinut
-tuottaa hänelle tuhon. Hän vain nauroi: "en tästä suuresti välitä,
-koska muulloinkin aina juon vettä janooni. Mutta pahempi oli
-amiraaliparan laita, joka on tottunut viiniin ja olueeseen ja jonka nyt
-täytyi tyytyä niin halpaan juomaan."
-
-Ennen tätä tapausta oli jo Fleming toisillakin aloilla kuin
-meriasioissa saanut periä isänsä entisiä virkoja. Hän oli v. 1650
-tullut Tukholman ylimaaherraksi, jossa paikassa hän pysyi kaksi vuotta.
-V. 1652 hän sitten määrättiin kamarineuvokseksi ja seuraavana vuonna
-kamarikollegion presidentiksi.
-
-Kristiinan suosion oli Fleming voittanut kokonaan. Osoituksena siitä
-oli, että hän v. 1650 korotettiin valtaneuvokseksi ja v. 1651 sai
-vapaaherran arvon sekä siihen kuuluvan avaran Liperin lahjoitusmaan. Ja
-viimein, kruunusta luopuessaankin, osoitti kuningatar hänelle
-luottamustansa sillä, että valitsi hänet elatusmaittensa
-pääkuvernööriksi.
-
-Vielä suurempaa suosiota osoitti hänelle sitten Kaarle X. Alkusyynä
-siihen oli ollut se, että Fleming monessa arveluttavassa tilaisuudessa
-oli taivuttanut oikullisen, epäluuloisen Kristiinan mielen jälleen
-nuoren pfalzkreivin puolelle. Sen lisäksi tulivat hänen ansionsa
-lahjoitusmaitten peruutuksessa. Fleming oli nyt sangen mahtava herra.
-Valtaneuvoskunnassa oli hänen sanansa voima suuri, sillä hän saattoi
-usein mielipiteittensä tueksi vedota kuninkaan tahtoon, josta hän
-yksityistä tietä oli päässyt perille. V. 1657 soi Kaarle X tälle
-luotettavalle palvelijalleen Etelä-Suomen lakikunnan palkinnoksi, ja
-testamentissaan määräsi hän Flemingin valtiorahaston hoitajaksi sekä
-holhoushallituksen jäseneksi prinssi Kaarlen alaikäisyyden aikana.
-
-Mutta yhtä suuri kuin kuninkaan suosio ja luottamus oli aatelin,
-erittäinkin kreivien ja vapaaherrojen, viha Flemingiä vastaan. Osaksi
-oli siihen syynä hänen karkea, jörömäinen, synkkä ja umpimielinen
-luonteensa ja hänen jyrkkä käytöksensä, jotka vaikuttivat sen, ettei
-hän seurustellessa ollut hauska. Mutta kaikkein enimmin oli hänelle
-tuottanut vihamielisyyttä hänen ankaruutensa ja kiivautensa
-lahjoitusmaitten peruuttamisessa. Kuninkaan kuoltua sai Flemingin
-käytös valtaneuvoskunnassa tämän vihan kiihtymään vieläkin
-tulisemmaksi. Siinä tuli näet puheeksi uusien lahjoitusmaitten suominen
-palkinnoksi muutamille herroille. Fleming vastusti sitä ja ehdotti sen
-sijaan rahapalkintoja. Toiset tahtoivat väkisin kumota hänen
-vastarintansa; mutta hän vakuutti vain, ettei hän ikänä suostuisi
-allekirjoittamaan mitään lahjoituskirjaa. Usein pysyi hän kokonaan
-poissa valtaneuvoskunnan kokouksista, joissa nyt enemmistö oli hänen
-mielipiteitänsä vastaan. Tämän johdosta moittivat häntä eräässä
-kokouksessa muutamat virkakumppanit. Fleming ensin syytti
-kivulloisuuttansa, mutta lopulta sanoi rohkeasti: "omatuntoni ei salli
-minun allekirjoittaa kaikkea, mitä te päätätte!"
-
-Asiain näin ollessa ei tietystikään Flemingin osallisuus hallituksessa
-voinut tulla pitkäaikaiseksi. Jo ensimäisillä valtiopäivillä,
-Tukholmassa, syksyllä 1660, vaati aatelisto kuninkaan määräystä
-holhoushallituksen jäsenistä päätöksensä alle. Vaalissa sai sitten
-Fleming aatelissäädyssä ainoastaan 23 ääntä puolellensa, mutta
-165 oli vastaan. Useat eivät olleet edes tavalliseen kieltoon
-tyytyneet, vaan lisänneet siihen mikä mitäkin. Eräässä lipussa oli
-kolminkertainen: "ei! ei! ei!" -- toisessa: "pois vaan!" --
-kolmannessa: "ristiinnaulitse!" -- neljännessä: "päästä meitä
-pahasta!" j.n.e. Muut säädyt tahtoivat tietää syyn tähän vimmaan.
-Silloin ruvettiin puhumaan Flemingin kivulloisuudesta, kuuroudesta y.m.
--- sillä todellista syytä ei toki sopinut julkisesti tuoda esiin. Vaan
-kun ei näihin selityksiin tyydytty, puhkesi eräs aatelisherra viimein
-suoraan sanomaan: "meidän mielestämme hän on siihen virkaan aivan
-kelvoton!" -- Aatelittomat säädyt eivät kuitenkaan jättäneet asiaa
-vielä sillensä; mutta silloin huusi koko aateli yhteen suuhun: "jos
-Herman Flemingiä tahdotaan väkisin valtionholhoojaksi, niin me
-ratsastamme kotiin ja keskeytämme valtiopäivät!" Valtaneuvoskunta
-lähetti nyt kaksi jäsentänsä Flemingin puheille pyytäen, että hän
-pahennuksen välttämiseksi itse luopuisi paikastansa. Mutta jäykkä
-Suomen mies vastasi: "jos minun täytyy jättää virkani, niin tapahtukoon
-se laillisella erottamisella!" Ja niin hän sitten erotettiin.
-
-Fleming vetäytyi nyt kokonaan pois valtioasioista ja istui vain kotona,
-katkerassa mielessänsä hautoen kostoa uusien reduktsionituumien
-muodossa, jotka hän antoi perinnöksi pojallensa sekä muille sitten
-isossa lahjoitusmaitten peruutuksessa toimiville miehille.
-
-Vielä kerran muutamien vuosien kuluttua hän pääsi kuitenkin taas
-korkeaan virkaan. Valta-amiraali oli silloin kuollut, ja
-holhoushallituksen esimiestä De la Gardieta vastustava puolue
-valtaneuvoskunnassa ehdotti avonaiseen virkaan tuota syrjäänsysättyä,
-vaan näissä asioissa taitavaa herraa. Näin olisi hän jälleen päässyt
-hallituksen jäseneksi. Sen estämiseksi sai De la Gardie toimeen, että
-Fleming v. 1664 lähetettiin kenraalikuvernööriksi Suomenmaahan. Myös
-Pohjanmaa, joka muuten tällä vuosisadalla ajoittain, samoinkuin
-Länsi-Pohjakin, oli ollut erityisen maaherran alaisena, laskettiin nyt
-hänen aluskuntansa lisäksi ja yhdistettiin pysyväisesti muuhun Suomeen.
-Viisi vuotta hän hallitsi täten synnyinmaatansa, kunnes v. 1669,
-niinkuin tiedämme, Suomen kenraalikuvernöörinvirka kokonaan
-poistettiin rahavarojen rappiotilan tähden. Flemingin toimista hänen
-hallintoajallansa ei ole paljon tietoa; sen me vain tiedämme, että hän
-oli avullisena muutamissa silloisen Turun piispa Gezeliuksen töissä
-kansansivistämisen hyväksi. Nähtävästi kivulloisuus, ja ehkäpä joku
-mielenmasennuskin, ehkäisi tuon ennen niin tarmokkaan miehen
-toimintakykyä.
-
-Virkaeronsa jälkeen ei Fleming elänyt enää monta vuotta. Tauti katkaisi
-hänen elämänsä heinäk. 28 p. 1673, hänen ollessaan vasta 54 vuoden
-vanha. Hän kuoli Tukholmassa ja haudattiin siellä Jaakon kirkkoon,
-missä Flemingeillä silloin oli sukuhautansa. Sekin seikka todistaa
-Suomen korkeamman aateliston vieraantumista kotimaastansa. Herman
-Fleming oli kuitenkin vielä pitänyt synnyinmaatansakin muistossaan. Hän
-oli esim. Louhisaareen rakentanut komean kolmikerroksisen kartanon.
-Niin myös hän auttoi Ahlaisten kappelin kirkon rakentamista (Louhisaari
-on siinä seurakunnassa) suurilla rahasummilla. Hänen puolisonsa
-vaakuna, samoinkuin hänen omansa, on vieläkin siinä kirkossa nähtävänä.
-
-Flemingin pääperiaatteena valtioasioissa oli, niinkuin näimme,
-säästäväisyys. Senvuoksi hän myös niin paljon kuin mahdollista vastusti
-Puolan sotaa, joka oli alkuna Kaarle X:nnen kaikkiin muihin sotiin.
-Fleming erosi siinäkin melkein kaikista sääty- ja virkaveljistänsä,
-jotka pitivät alinomaisia sotia Ruotsin suurimpana etuna. Mutta sitten,
-kun sota kerran oli syttynyt, osoitti hän suurta toimeliaisuutta ja
-jaloa uhraavaisuutta vaaran torjumisessa. Venäläissodan alkaessa oli
-hän Tukholmassa puolustusvalmistusten johtavana sieluna ja henkenä. Ja
-kun v. 1657, Tanskan sodan sytyttyä, ei voitu saada mitään lainaa
-kruunulle, pani hän omat tiluksensa panttiin ja hankki täten noin
-120,000 hopeatalaria.
-
-Vihamiehet, joiden käsissä silloin valta oli, ovat myös monin tavoin
-käyttäneet sitä hänen muistonsa tahraamiseksi. Niinpä esim. on syyttä
-väitetty hänen intoansa lahjoitusmaitten peruutuksessa vain
-yksityiseksi kostonhimoksi. Häntä oli näet, ennenkuin hän tuli
-korotetuksi vapaaherraksi, pari kertaa loukannut ja häväissyt suurien
-ylimyssukujen röyhkeys. Voihan olla, että sekin vaikutin oli hänessä
-vallalla -- harvoinhan ihmisen sydän parhaissakaan aikeissaan ja
-töissään on vapaa yksityisistä mielihaluistaan -- mutta edellisestä
-toki nähtäneen, että isänmaanrakkaus kuitenkin oli päävaikuttimena
-hänen sielussansa.
-
-Useassa suhteessa -- niinkuin luonteen jörömäisyydessä ja jyrkkyydessä,
-aatelisveljiensä vihanalaisuudessa ja kuninkaan etujen harrastuksessaan
--- oli Herman Fleming, niinkuin lukijakin jo varmaan on huomannut,
-kuuluisan heimolaisensa sotamarski Klaus Flemingin kaltainen. Tähän
-vertailuun saattaa, paha kyllä, lisätä vielä yhden ikävän kohdan.
-Herman Flemingilläkin kuuluu näet olleen sukunsa vanha perisynti: hän
-oli kova alustalaisiansa kohtaan. Mikä eriskummallinen ristiriitaisuus
-talonpoikaissäädyn oikeuksien innokkaan puolustajan luonteessa! Myös
-käypi vielä Louhisaaren tienoolla se tarina, että hän muka oli
-vaimolleenkin tyly ja piti häntä joskus lukon takana kamariin
-suljettuna. Lieneekö tässä tarinassa perää vai ei, siitä eivät
-luotettavat tiedonlähteet anna mitään varmuutta.
-
-
-
-
-19. Toinen sota Tanskaa vastaan.
-
-
-Roskilden rauhanpäätöksen jälkeen oli Kaarle X:nnellä aikomus taas
-palata Preussiin puolalaisia kukistamaan ja rankaisemaan Brandenburgin
-vaaliruhtinasta hänen luopumisensa johdosta. Voidaksensa tätä täydessä
-turvassa tehdä, piti hänen olla varma, ettei Hollannin laivasto
-pääsisi Preussin avuksi, niinkuin se uhkaili. Siksi oli Roskilden
-rauhanpäätökseen pantu eräs pykälä, joka velvoitti tanskalaisia yksissä
-neuvoin ruotsalaisten kanssa sulkemaan Tanskan salmet kaikilta
-vierailta sotalaivoilta. Tätä ehtoa olivat kuitenkin tanskalaiset pian
-ruvenneet katumaan, ja viivyttivät sen lopullista päättämistä
-kaikellaisilla verukkeilla. Silloin lensi äkkiä rohkea ajatus Kaarle
-X:nnen päähän: koska Tanskan ystävyyteen ei ollut luottamista, piti se
-kokonaan kukistettaman ja saatettaman Ruotsin alusmaaksi! Tässä
-tarkoituksessa hän käski sotamarski Wrangelin viivyttää Ruotsin
-sotaväen poisvientiä Tanskan alueelta; toinen kirje Ruotsin
-lähettiläille Tanskassa kielsi heitä enää mitään sovintoa
-allekirjoittamasta, jos tanskalaiset nyt suostuisivatkin vaadittuihin
-ehtoihin. Elok. 5 p. 1658 purjehti sitten Kaarle X Kielin satamasta
-4,000:n jalkamiehen ja 1,200:n huovin kanssa. Näin alkoi siis sota jo
-uudestaan, vaikka ei vielä puolta vuottakaan rauhansovinnon jälkeen
-ollut täyteen kulunut. Kaksi päivää myöhemmin tultiin Seelantiin, ja
-elok. 11 p. ilmestyi Ruotsin sotavoima toistamiseen Kööpenhaminan
-edustalle.
-
-Ensimäisen sanoman saavuttua Kaarle X:nnen maallenoususta Seelantiin
-oli Kööpenhaminassa perinpohjainen epätoivo päässyt valtaan.
-Linnoitukset olivat näet mitä kurjimmassa tilassa; monessa paikassa
-olisi voitu ratsainkin päästä vallin yli; rintavarustus oli tuskin
-kyynärän korkuinen. Sotamiehiä ei ollut enempää kuin 400 kaupungissa.
-Siksi kehoitettiinkin kuningas Fredrik III:tta pakenemaan, ja useat
-rikkaat porvaritkin jo veivät paraat tavaransa laivoihin. Mutta pian
-heräsi Tanskan kansan kauan torkuksissa ollut isänmaanrakkaus. Kuningas
-itse vastasi kieltävästi noihin pakokehoituksiin ja lausui: "ennen
-tahdon kuolla tähän, niinkuin lintu pesäänsä!" Tämä lujuus teki muutkin
-lujiksi. Elok. 9 p. kokoontuivat kuninkaan käskystä maistraatti,
-papisto sekä yliopiston professorit linnaan. Siellä Fredrik III kysyi:
-tahtoivatko he panna henkensä ja verensä alttiiksi isänmaan hyväksi. Ja
-he vastasivat yksimielisesti, juhlallisesti: "tahdomme!" Nyt virtasi
-porvareita upseerien luo ilmoittautuen sotureiksi; myöskin 600
-ylioppilasta tarttui aseisiin. Valleilla ruvettiin kilvan tekemään
-työtä. Itse valtaneuvoksetkin olivat siellä kuokka tai lapio kädessä;
-naisetkin vetivät käsikärryillä multaa. Elok. 11 p. sytytettiin
-etukaupungit palamaan, ettei niissä olisi piirittäjille mitään suojaa.
-
-Vaikka isänmaallisessa innossa tuo ennen turvaton Kööpenhamina olikin
-saatu jommoiseen puolustuskuntoon, ei se luultavasti kuitenkaan olisi
-kestänyt harjaantuneitten soturien rynnäkköä, jos siihen vain heti
-olisi ryhdytty. Aina uljas Dahlberg kehoittikin kuningasta innokkaasti,
-vaan muut varovaisemmat päälliköt epäsivät. Kaarle X tällä kertaa
-kallistui jälkimäisten puolelle. Masensiko ehkä kavalasta
-rauhanrikkomisesta levoton omatunto täten hänen rohkeuttansa? Ruvettiin
-siis piiritykseen. Vaan sekin kävi hitaasti; kööpenhaminalaiset pitivät
-puoliaan urhokkaasti ja taidolla. Erittäinkin olivat norjalaiset
-merimiehet sekä "musta joukko", nimittäin ylioppilaat, piirittäjille
-vaaralliset. Ajan pitkään olisi kuitenkin Ruotsin soturien suurempi
-taito epäilemättä saattanut heidät voitolle; mutta ennen sitä
-kerkesikin jo tulla apua ulkoa. Hollantilaiset pelkäsivät kauppansa
-Itämerellä kärsivän, jos Juutinrauman molemmat rannat joutuisivat
-Ruotsin käsiin. Siksi he lähettivät suuren laivaston Kööpenhaminan
-avuksi. Ruotsin laivasto tosin taisteli lokak. 29 p. Juutinraumassa
-urhoollisesti tätä vastaan, vaan ei voinut estää hollantilaisten pääsöä
-perille. Näin oli siis Tanskan pääkaupunki pelastettu; seuraavana
-päivänä lakkasi piiritys, ja Ruotsin sotavoima siirsi leirinsä
-puoltatoista peninkulmaa lännemmäksi.
-
-Tähän samaan aikaan alkoi jo muualtakin kuulua Ruotsille pahoja
-sanomia. Itävaltalaisia, brandenburgilaisia ja puolalaisia, 30,000
-miestä, oli etelästä tullut Holsteinin ja Slesvigiin; Ruotsin pienten
-sotajoukkojen täytyi vetäytyä Juutinmaalle. Kahdessa äsken
-valloitetuista maakunnista, Trondhjemin läänissä ja Bornholman
-saaressa, nousi kansa kapinaan ja surmasi tai karkoitti ruotsalaiset.
-Kaarle X tahtoi nyt rohkealla yrityksellä saada vastaisen onnen
-kääntymään; hän teki väkirynnäkön Kööpenhaminaa vastaan yöllä helmik.
-10:n ja 11:n välillä v. 1659. Se, mikä elokuussa olisi ollut helppoa,
-oli kuitenkin nyt melkein hullun työtä, sillä ryntääjien luku oli vain
-1/3 piiritetyistä. Tämän epäsuhteen lisäksi tuli vielä se, että hanke
-petoksen kautta joutui ennen aikojaan kaupunkilaisten tietoon, jotta he
-olivat varuillansa. Vallin lähelle tultuansa sai Ruotsin väki vastaansa
-niin hirmuisen luoti- ja kivituiskun Kööpenhaminan miesten, sekä
-kiehuvan veden sateen naisten käsistä, että he viimein hajosivat ja
-pakenivat. Turun ja Uudenmaan ratsurykmentit olivat tässä rynnäkössä
-myöskin mukana, mutta ainoastaan varaväkenä, taisteluun osaa ottamatta.
-
-Yhä vaarallisemmaksi muuttui nyt Ruotsin valtakunnan tila. Täysi syy
-oli Tammelan kirkkoherralla, Lauri Pietarinpojalla Ajantiedossaan
-huudahtaa:
-
-    "Ah tät' aikaa! aika kamal,
-    vaivat monet monel taval;
-    puolat puskijat väijyit meitä,
-    keisar, mond muut auttoi heitä,
-    venäläinen vielä sitten
-    läpikäy maita läpimiten,
-    miehet, vaimot monet murhal
-    suretti surmaan surkjal surmal;
-    juntti juonikas viel soti,
-    välist sopi, välist oti,
-    Hollantikin hoilaa vedel,
-    olleeko varaa mennä merel" j.n.e.
-
-Englanti, joka tähän asti oli Juutinraumaan lähetetyllä laivastollansa
-estänyt hollantilaista laivastoa tanskalaisia enempää auttamasta, solmi
-nyt, heinäk. 14 p., liiton Haagissa Hollannin kanssa, pakottaaksensa
-skandinavilaisia riitaveljeksiä sovintoon. Perustuksena piti olla
-Roskilden rauhanpäätös, sillä muutoksella kuitenkin, että Trondhjemin
-lääni sekä Bornholman saari oli Tanskalle takaisin annettava.
-Kaarle X oli kovin ylpeä taipuakseen tämmöiseen nöyryytykseen. "Te
-kirjoittelette sovintoon", vastasi hän, "mutta minä ne miekallani
-hakkaan palasiksi!" Silloin Englannin laivasto kutsuttiin kotiin ja
-hollantilainen vei itävaltalais-brandenburgilais-puolalaisen armeijan
-Kielistä Fyen saarelle. Siellä seisova ruotsalainen sotajoukko, 5,000
-ratsumiestä, sortui ylivoiman alle ja kaatui tai vangittiin. Tämä
-verraton vahinko, jolloin kadotettiin niin paljon kelvollista väkeä,
-tapahtui keskipaikoilla marraskuuta.
-
-Kuukautta myöhemmin riensi kuningas Göteporiin, jonne hän oli kutsunut
-Ruotsin säädyt kokoon, saadakseen sodan jatkamiseen tarvittavia varoja.
-Mutta ennenkuin oli mihinkään päätökseen päästy, sairastui Kaarle X
-kovaan tautiin ja kuoli helmik. 13 p. 1660.
-
-Tanskalaiset toivoivat nyt saavansa kaikki viime rauhansovinnossa
-menetetyt maakuntansa takaisin, sillä Ruotsilla ei näyttänyt enää
-olevan voimia vastarintaan. Mutta Ranska ja Englanti pitivät
-voimallisesti Ruotsin puolta, eikä Hollantikaan, kauppaetujensa tähden,
-suonut Juutinrauman itäistä rantaa takaisin Tanskalle. Roskilden
-rauhanpäätös vahvistettiin siis uudestaan jo ennen määrätyllä
-muutoksella Trondhjemin läänin ja Bornholman suhteen. Samalla aikaa
-lopetettiin myös sota Itävallan, Puolan ja Brandenburgin kanssa Olivan
-rauhansovinnolla.
-
-
-
-
-20. Kaarle X Kustaa.
-
-
-Kaarle X Kustaa syntyi Nyköpingin linnassa marrask. 8 p. 1622. Hänen
-äitinsä oli Kustaa Aadolfin sisar, Katariina; hänen isänsä saksalainen
-ruhtinas, Zweibrückenin pfalzkreivi Juhana Kasimir. Kasvatus oli
-huolellinen ja tarkoitti nuoren pfalzkreivin valmistamista Ruotsin
-kansalaiseksi, joskin isä oli ulkomaalta tullut. Ruotsalaisessa Upsalan
-yliopistossa oppilas sitten jatkoi opinharjoituksiansa. Myöhemmin vasta
-hän läksi ulkomaille tietojansa vielä täydentämään. Näiltä matkoilta
-hän palasi synnyinmaahansa v. 1640.
-
-Täällä ei hän kuitenkaan kauan malttanut viipyä. Pienestä asti oli
-sotamaine, sankarityöt olleet nuoren pfalzkreivin rakkaimpana
-ajatuksena ja puheenaineena. Nyt hän v. 1642 pyysi ja sai luvan liittyä
-vapaaehtoisena Ruotsin sotajoukkoon Saksassa. Vaatimatta mitään etua
-korkean sukuperänsä vuoksi hän alotti palveluksensa aivan alhaalta
-asti, "sillä", sanoi hän, "kokemuksen kautta perehtyy kaikkiin
-sota-asioihin." Vasta 1643 kesällä hän suostui ottamaan ratsumestarin
-paikan Torstenssonin rykmentissä. Syksyllä samana vuonna hän
-korotettiin sitten Kuurinmaan rykmentin everstiksi. Näin otti Kaarle
-Kustaa osaa kaikkiin Torstenssonin retkiin, jotka jo monessa suhteessa
-olivat hänen omiensa enteinä. Nytkin käytiin yhteen aikaan sotaa
-liitossa Transsilvanian ruhtinaan kanssa; nytkin pakotettiin Tanska
-etelästäpäin maahan tunkeumalla Ruotsille edulliseen rauhaan. V. 1645
-Kaarle Kustaa palasi Ruotsiin, mutta läksi v. 1648 jälleen sotaan,
-tällä kertaa kaikkien Saksassa seisovien Ruotsin sotajoukkojen
-ylipäällikkönä. Hänen toimensa ja toivonsa tällä tantereella eivät
-kuitenkaan olleet pitkälliset; sillä Westfalin rauhanpäätös teki niistä
-pian lopun. Sittenkin nuori ruhtinas viipyi vielä kaksi vuotta
-Saksassa, ollen rauhansovinnon lopullisessa toimeenpanossa osallisena.
-
-Sillä välin oli näiden ulkomaisten ja sotaisten toiveiden rinnalla jo
-monta vuotta kotimaassa häilynyt suurempiakin Kaarle Kustaan silmien
-edessä. Hänelle oli jo vanhastaan orpanansa Kristiinan käsi luvattu,
-johonka Ruotsin kruunu oli yhdistetty. Tästä lupauksesta, sen verran
-kuin se naimiskauppaa koski, rupesi tosin Kristiina, hallitukseen
-päästyänsä, yhä enemmän peräytymään. Mutta sen sijaan hän määräsi
-Kaarle Kustaan kruununperillisekseen ja viimein, niinkuin tiedämme,
-luopui kruunusta hänen eduksensa.
-
-Tätä miespuolisen kuninkaan valtaanpääsöä oli kansa jo viime aikoina
-levottomalla halulla ikävöinyt; sillä hänen kauttansa he toivoivat
-pelastuvansa aatelisvallan rajattomasta sorrosta. Tarkka, säästäväinen,
-jumalinen, rehellinen ja lujamielinen Kaarle Kustaa olikin oikea mies
-pelastajaksi. Hän vähensi heti suuresti hovin menoja ja hävitti
-kaikellaisia tarpeettomia virkoja. Miten hän ainakin osaksi yritti
-peruuttaa lahjoitusmaita, olemme jo nähneet. Hänen puheillensa oli,
-heti kun hän kuninkaaksi oli tullut, virrannut talonpoikia kaikilta
-valtakunnan ääriltä, jopa Savostakin asti, tuoden ilmi valituksiansa ja
-kanteitansa aatelisherroja vastaan. Kuningas kuunteli heitä
-armollisesti ja lähetti sitten hovioikeuksille sekä maaherroille
-ankaran käskyn vääryyksien poistamisesta ja rikkojien rankaisemisesta.
-Valppaasti hän piti myöhemminkin, keskellä sotiansa, silmällä rahvaan
-etua. Me olemme jo nähneet, miten hän antoi jyrkän vastauksen
-Käkisalmen läänin herrojen ehdotukseen talonpoikaisen lautakunnan
-hävittämisestä. Tässä vielä toinenkin valaiseva esimerkki. Eräs
-luutnantti Pietari Niilonpoika oli v. 1657, Savossa tavoitellessaan
-karanneita sotamiehiä, tehnyt kaikellaista väkivaltaa talonpojille.
-Siitä Turun hovioikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Pietari Niilonpoika
-anoi silloin nöyrästi armoa, vaikka tunnustikin varsin kovasti
-kopristelleensa talonpoikia, jotka olivat kätkeneet noita kunniattomia
-karkurikonnia. Kenraalimajuri Kruse, jopa itse maan kenraalikuvernööri
-Hornkin, puolustivat miestä sanoen, että rahvaan uppiniskaisuuden
-tähden tuskin saattoi välttääkään väkivaltaa. Mutta Kaarle X vain
-vahvisti tuomion ja antoi ankarat nuhteet sekä Kruselle että Hornille.
-Luonnollista on kuitenkin, että kuninkaan alinomainen poissaolo
-kaukomailla oli alhaiselle kansalle suureksi haitaksi. Ylimäisen
-kansanystävän silmä ei sieltä aina kantanut kaikkea sortoa näkemään,
-hänen korvaansa eivät aina kuuluneet kaikki sorrettujen valitukset.
-
-Liiallinen sotahimo, siinä olikin Kaarle X:nnen heikko puoli. Se oli
-hänelle sitä vaarallisempi kiusaus, koska se ilmaantui Ruotsin maineen,
-Ruotsin mahtavuuden loistavassa haamussa. Kaarle X:nnen silmien edessä
-leijaili se suuri toive, että hän saisi kaikki Itämeren rantamaat
-valtikkansa alle ja niin muodoin koko Itämeren Ruotsin valtakunnan
-sisävedeksi. Tämän loistokuvan tähden hän sysäsi syrjään kansojensa
-todellisen edun, joka olisi vaatinut rauhaa, säästäväisyyttä ja
-sisällisiä parannuksia; tämän loistokuvan tähden hän nosti aseisiin
-melkein koko Euroopan, jota vastaan taistellessansa hänen kansansa
-olivat aivan raukeamaisillaan. Mainittakoon kuitenkin hänen
-puolustuksekseen, että silloin ja vielä kauan aikaa myöhemmin koko
-Euroopassa pidettiin hallitsijan suurimpana ansiona laajojen maiden
-valloitusta ja lukuisien alamaisten yhteenliittämistä, välittämättä
-maitten luonnollisesta asemasta ja kansain luonnollisesta
-heimolaisuudesta.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Kuusivuotisen!!!
-
-[2] Pääarmeijassa oli meidän miehiä ollut vain 500 rakuunaa, jotka
-ensin kuuluivat Wittenbergin osastoon, vaan sitten seurasivat
-kuningasta hänen retkillänsä.
-
-[3] Ihme kyllä ei kuitenkaan tässä sodassa suotu enää meidän
-ratsumiehillemme tuota 30-vuotisen sodan aikana saatua kunniapaikkaa
-etumaisen sotarinnan oikeassa päässä muualla kuin Golombon tappelussa.
-Tavallisesti, mikä siihen lieneekin ollut syynä, heidät asetettiin
-vasta toiseen sotarintaan varaväeksi.
-
-[4] Joukossa olivat taaskin Uudenmaan ja Turun ratsumiehet.
-
-[5] Turun maakuntapäivät olivat merkilliset siitä, että
-talonpoikaissäädyllä oli kaksi puhemiestä, suomalainen ja ruotsalainen.
-
-[6] Huomattava on, että Horn saman vuoden alussa oli ehdottanut näiden
-karjalaisten poisajamista ja maan asuttamista luterilaisilla
-suomalaisilla sekä ruotsalaisilla. Kenties muutto siis oli
-pakonalainen.
-
-[7] V. 1641 oli Liivinmaalla 1/3 osa tiluksista ruotsalaisten (ja
-suomalaisten) herrojen hallussa.
-
-[8] Tässä Suomen historiassa on etupäässä tuotu esiin lahjoitusmaitten
-peruutusta harrastavain suomalaisten lauseita ja toimia, josta ei
-kuitenkaan saa päättää, ettei ruotsalaisissakin olisi ollut
-samanmielisiä. Mutta totena pysyy kuitenkin, että asian kiivaimmat ja
-mahtavimmat puolustajat melkein kaikki olivat meidän maastamme. Syynä
-siihen mahtoi olla, että lahjoituslaitoksen haitat täällä pahimmin
-tuntuivat.
-
-[9] Carlsson.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta VI, by Julius Krohn
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA VI ***
-
-***** This file should be named 44859-8.txt or 44859-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/4/4/8/5/44859/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
-  www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/44859-8.zip b/44859-8.zip
deleted file mode 100644
index c19c409..0000000
--- a/44859-8.zip
+++ /dev/null