diff options
Diffstat (limited to '44859-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44859-8.txt | 3107 |
1 files changed, 0 insertions, 3107 deletions
diff --git a/44859-8.txt b/44859-8.txt deleted file mode 100644 index 8f54a5c..0000000 --- a/44859-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3107 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta VI, by Julius Krohn - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Kertomuksia Suomen historiasta VI - Kaarle X Kustaa - -Author: Julius Krohn - -Release Date: February 9, 2014 [EBook #44859] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA VI *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA VI - -Kaarle X Kustaa - - -Kirj. - -JULIUS KROHN - - - -Kansanvalistusseura, Helsinki, 1915. - - - - - - -SISÄLLYS: - -Kaarle X Kustaa - - 1. Puolan sodan hankkeet. - 2. Puolan valloitus. - 3. Puolalaisten nousu. - 4. Jaroslavin retki. - 5. Arvi Wittenberg Varsovassa. - 6. Arvi Wittenberg, - 7. Varsovan tappelu. - 8. Suomen rakuunat Puolassa. - 9. Marssi Juutinmaalle. - 10. Retki Beltien yli ja Roskilden rauhansovinto. - 11. Olot Käkisalmen läänissä. - 12. Venäläisten hyökkäys maahan. - 13. Käkisalmen piiritys. - 14. Kustaa Eerikinpoika Horn Suomen kenraalikuvernöörinä. - 15. Kustaa Evertinpoika Horn. - 16. Suomen valtiollinen asema ja suomalaisuus 17:nnellä - vuosisadalla. - 17. Neljänneksen peruutus. - 18. Herman Fleming. - 19. Toinen sota Tanskaa vastaan. - 20. Kaarle X Kustaa. - - - - -1. Puolan sodan hankkeet. - - -Luopuessaan kruunusta oli Kristiina saanut säädyt suostumaan siihen, -että hänen orpanansa, _Pfalz-Zweibrückenin herttua Kaarle Kustaa_, -tulisi Ruotsin hallitsijaksi. Mutta huhu aiotusta vallanmuutoksesta -antoi taas puolalaiselle Vaasa-suvun haaralle tilaisuuden tuomaan esiin -vaatimuksiansa. Juhana Kasimirilta tuli lähettiläs Tukholmaan. -"Herrani", julisti puolalainen, "on tosin saattanut kärsiä sitä, että -niin läheinen sukulainen, kuin Kristiina, hallitsi oikeastaan hänelle -itselleen tulevassa perintövaltakunnassa. Mutta sitä hän ei voi millään -muotoa sallia, että ventovieras, joka vain äidin puolelta on Vaasan -sukua, saisi Ruotsin kruunun." -- "No, hyvä sitten", vastasi Kristiina -kylmäkiskoisesti, "orpanani tuokoon 30,000 kelpo vierastamiestä -oikeutensa todistajiksi." - -Juhana Kasimir olikin ihan umpisokea ja mieletön, kun hän tällä -hetkellä antoi sodan aihetta, johon nuori, maineenhaluinen Kaarle X oli -hyvin halukas käymään kiinni ja joka myös oli varsin mieluinen suurelle -osalle Ruotsin kansaa. Äskeiset suuret, loistavat voitot olivat -vanhan viikinki-innon uudestaan sytyttäneet. Jo v. 1651, heti -kolmekymmenvuotisen sodan loputtua, kirjoitti Ranskan lähettiläs -Tukholmasta: "Täällä vaan arvellaan, ettei Ruotsi sodatta voi tulla -toimeen. Kotiintulleet soturit, niin sanotaan, tuskin taipunevat -kotimaansa tarjona olevaan lainkuriin ja köyhyyteen. Ja sitä paitsi ei -olisikaan viisaasti tehty, jos annettaisiin Ruotsin ainoan voiman -raueta. Sillä jos tämä nykyinen sotainen henki ja kunto kymmenenkin -vuotisen rauhan kautta laimistuisi, niin Ruotsi, jossa ei kauppa eikä -teollisuus kukoista, tulisi köyhäksi ja unohtuisi pois maailman -huomiosta." -- Samat mielipiteet tulivat ilmi nytkin, kun -valtaneuvoskunnassa Puolan loukkaava sanoma tuli puheeksi. "Sodan -kautta", niin sanottiin, "on Ruotsi tuntemattomuuden pimeydestä -kohonnut maineen loistoon; sodalla on tätä mainetta edelleenkin -voimassa pidettävä. Pitkällisen[1] rauhan ja laiskan joutilaisuutemme -vuoksi onkin se jo alkanut himmetä. Ja jos rauhaa vielä kauemmin -kestää, tulee myös paras voimamme, sotaväki, pelkurimaiseksi ja -kykenemättömäksi sodan vaivoja kestämään." Näin arvelivat useimmat; -ainoastaan muutamat, niiden joukossa suomalainen Herman Fleming, -tahtoivat, että rauha, jos mahdollista, säilytettäisiin. Suurempi -erimielisyys sitä vastoin puhkesi ilmi, kun tuli puheeksi: _ketä -vastaan_ sotaan ryhdyttäisiin. Muutamat arvelivat, että Tanska -etupäässä olisi kukistettava, toiset katsoivat sodan Venäjää vastaan -edullisemmaksi; mutta enemmistö päätti, että pitäisi Puolan kimppuun -mennä. Siihen sitten myös valtiosäädyt suostuivat, vaikka varsinkin -pappissääty ensiksi oli taipuvaisempi rauhaan. - -Silloinen hetki olikin erittäin sovelias hyökkäykseen Puolan kimppuun. -Tämä onneton valtakunta oli jo useampia vuosia kuluttanut voimiansa -Ukrainan kasakoita vastaan, jotka olivat nousseet kapinaan, ja nyt oli -vielä mahtava Venäjäkin rikkonut rauhan, ottaen kasakat suojaansa. -Keskenään eripuraiset, kuninkaaseensa tyytymättömät puolalaiset eivät -kyenneet estämään tsaarin sotajoukkoja. Venäläiset parvet tulvivat -kaikkien itäisten maakuntien yli. Näytti aivan siltä, kuin olisi Puolaa -jo silloin kohtaava sen lopullinen surkea kohtalo. - -Tieto näistä seikoista oli tietysti suuresti kiihoittanut ruotsalaisten -sotaintoa. Olihan muka toivoa varsin helpolla vaivalla saada joku osa -noissa suurissa jakajaisissa. Paitsi sitä vaikutti myös pelko -venäläisten liiasta menestyksestä. Piti estää, etteivät he saisi jotain -Puolan rantamaakunnista omaksensa, joten he olisivat tulleet Ruotsin -kilpaveljiksi Itämerellä. Asiain näin ollen, olivat kaikki puolalaisten -yritykset saada kuninkaansa tyhmyys sovitetuksi aivan turhat. Ne -onnistuivat sitä vähemmän, kun Juhana Kasimir yhä edelleenkin vielä -lapsimaisella itsepintaisuudella piti kiinni turhista muodonasioista; -esim. sinetissään käytti Ruotsin vaakunaa y.m.s. - - - - -2. Puolan valloitus. - - -Osa Ruotsin armeijaa, 17,000 miestä, seisoi jo valmiina Pommerissa -sotamarski _Arvi Wittenbergin_ johdossa. He marssivat Puolan rajan yli -heinäk. 9 p. 1655. Pari päivää myöhemmin tavattiin 15-20,000 -puolalaista pienen Ustzien kaupungin luona. Niiden voima oli siis -vähintänsä yhtä suuri kuin tulijoitten, ja niiden asema lietteisen joen -takana semmoinen, että olisi siinä voitu tehdä pitkällistä vastarintaa. -Mutta sen sijaan tuli heti torvensoittaja Wittenbergin luo sovintoa -tarjoamaan. Puolalaisten päälliköt olivat kuninkaaseensa tyytymättömät; -siitä syystä he rikkoivat häpeällisesti uskollisuudenvalansa ja -antoivat sotajoukkonsa sekä lähimmät kaksi maakuntaa miekan lyönnittä -ruotsalaisten käsiin. - -Kuukautta myöhemmin saapui itse Kaarle X Puolaan, tuoden muassansa -Ruotsista vielä 15,000 soturia. Hänellä oli siis nyt nuo "30,000 -vierastamiestä" koolla, joilla Kristiina oli uhannut hänen tulevan -oikeuttansa todistamaan. Mutta näyttipä siltä, kuin ei olisikaan niitä -tarvittu. Joka paikassa otettiin häntä vastaan kuin vapauttajaa, ei -kuin vihollista. Aateli, sotaväki, kansa, kaikki kilpaa riensivät -hänelle alamaisuuttansa tarjoamaan. Niin suuri oli puolalaisten -tyytymättömyys, niin suuri pelko yhä edemmäksi tunkeutuvista -venäläisistä. Millä sitä paitsi olisi tehty vastarintaa, kun maan -vakinainen sotaväki, qvartianit, melkein kaikki olivat kaukana idässä -sotimassa venäläisiä ja kasakoita vastaan. - -Hädissään nöyrtyi nyt viimeinkin Juhana Kasimir. Hän lähetti yhden -kamariherransa lähenevää vihollista vastaan ja ilmoitti tahtovansa -tulla ruotsalaisten leiriin rauhasta keskustelemaan. Mutta Kaarle X -vastasi hymyillen: "Ei ole tarvis; kyllä minä sen vaivan aion itse -säästää orpanaltani!" Hän riensikin nyt vielä kiireemmin edelleen, ja -niin suuri oli hänen luottamuksensa puolalaisten eripuraisuuteen ja -kykenemättömyyteen, että hän tällä pikamarssillansa vei mukanansa -ainoastaan 3,000 ratsumiestä ja hiukan toistatuhatta jalkasoturia. Niin -perin vähäisen voiman kanssa saapui hän yhtäkkiä Varsovan edustalle. -Tähän kaupunkiin oli runsaasti varustettu kaikkia sotatarpeita; mutta -paetessaan ei ollut Juhana Kasimir muistanut jättää sinne enempää kuin -200 miestä. Nämät eivät yrittäneetkään vastarintaa, ja niin muodoin -ratsasti Kaarle X elok. 30 p. 1655 kenenkään estämättä juhlallisesti -Puolan pääkaupungin portista sisään. - -Sieltäkin hän taas pian kiirehti edemmäksi, sillä Wittenberg, -jonka hän oli lähettänyt toisen sotajoukon kanssa Puolan kuningasta -takaa-ajamaan, oli lähettänyt sanan, että puolalaisten voima hänelle -yksinään oli liian suuri. Onnettoman Juhana Kasimirin ympärille oli nyt -viimein kokoontunut noin 10,000 ratsumiestä, melkein kaikki -aatelisherroja palvelijoineen. He olivat kuningattaren kehoituksista -innostuneina vetäneet miekkansa tupesta ja kaikuvalla äänellä vannoneet -viimeiseen hengenvetoonsa ja vereensä taistelevansa kuninkaan sekä -hänen puolisonsa puolustukseksi. Tässä syttyi siten syysk. 6. p. -ensimäinen vähän suurempi tappelu _Czarnovan_ luona. Päivä alkoi -rankkasateella. Silloin tehtiin puolalaisten leirissä se ehdotus, että -pitäisi käyttää tätä tilaisuutta hyväksensä ja turvaten vanhaan isien -aseeseen, tuohon käyrään sapeliin, rynnätä Ruotsin väen päälle, joiden -pyssyjen ja kanuunien sytyttimet nyt varmaan olivat sateesta kastuneet -ja tulleet kelvottomiksi. Niinkuin tuuliaispää lensikin puolalainen -ratsuväki vihollista kohti, tapansa mukaan huutaen täyttä kurkkua. -Mutta Ruotsin kanuunat syöksivät sateesta huolimatta tulta vastaan, ja -Ruotsin väki seisoi lujasti paikallaan, tuosta hirveästä huudosta ja -hurjasta rynnäköstä säikähtymättä. Se masensi kerrassaan puolalaisten -innon; he kääntyivät pakoon yhtä kiireesti kuin olivat tulleetkin, -jättäen jälkeensä leirinsä kalleuksineen, varoineen sekä tuhatmäärän -kumppaneitaan. Ruotsin sotavoimasta olivat tuskin muut kuin etujoukot -edes saaneet tilaisuutta paljastaa miekkaansa. - -Vielä toisen samanlaisen kahakan perästä pakeni Juhana Kasimir pois -valtakunnastaan. Nyt tuli sekasorto aivan yleiseksi. Lokak. 8 p., kaksi -kuukautta sen jälkeen kuin Kaarle X oli astunut rajan yli, tuotiin -hänelle Krakovan avaimet. Näin sai Puolan muinainen pääkaupunki ensi -kerran 365:en vuoden jälkeen nähdä vihollisia muuriensa sisäpuolella. -Nyt antautuivat myös vielä jalkeella olevat puolalaiset armeijat yksi -toisensa jälkeen. Lokak. 28 p. toi Potocki viimeisen sotavoiman, 11,000 -qvartiania. Päälliköt lähenivät Kaarle X:ttä syvillä kumarruksilla -ilmoittaen, että he tahtoivat antautua hänen suojansa alle, koska -heidän oma kuninkaansa, maasta pakenemalla, oli heidät hyljännyt. -Kummallisen vastakohdan muodosti tämä heidän nöyrä, alamainen -käytöksensä heidän komeitten pukujensa rinnalla, jotka olivat kalliista -turkiksista tehdyt ja kiilsivät, kimaltelivat hopeaa, kultaa sekä -timantteja. Oudolta oli myös alussa Ruotsin sotureista näyttänyt -puolalaisten paljaaksi ajettu pää, johon maan tavan mukaan vaan oli -keskelle jätetty kaitainen tukkaviilake, joka ulottui kiirettä myöten -hamaan niskaan asti. - -Näiden tässä kerrottujen seikkojen tapahtuessa piti kuninkaan käskystä -vielä Liivinmaalta käsin kolmannen armeijan valloittaa Liettua sekä -sitten Preussi, joka silloin oli osaksi Puolan vallan, osaksi -lääniherruuden alla. Tämä Kaarle X:nnen tuuma ei kuitenkaan menestynyt -niin hyvin kuin muut. Liivin armeija, enimmäksi osaksi suomalaisia,[2] -ei karttunut 7,000 miestä suuremmaksi, nekin huonosti varustettuja. -Paitsi sitä vanha sotamarski Kustaa Horn, jolle Liettuan valloitus oli -uskottu, nahjusteli, niin että venäläiset kerkesivät ottaa enimmän osan -sitä suuriruhtinaskuntaa valtaansa. Eivätpä toimet sittenkään käyneet -paljoa paremmin, kun kuninkaan lanko Maunu Gabriel De la Gardie sai -päällikkyyden. Vasta syksyllä myöhään saatiin pohjoisin osa Liettuan -maata Ruotsin suojaan taipumaan, jonka jälkeen De la Gardie vei väkensä -Preussinmaalle. Sinne oli sillä välin kuninkaan itsensä täytynyt mennä -pääarmeijoinensa. Puolaan kuuluva osa Preussiä nyt valloitettiin, ja -jouluk. 31 p. pakoitettiin myös Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik -Wilhelm rupeamaan Ruotsin kruunun lääniläiseksi Itä-Preussin suhteen. - - - - -3. Puolalaisten nousu. - - -Niinkuin valtava myrsky oli Ruotsin sota kiitänyt onnettoman Puolan -yli, vastustamattomasti kaataen kaikki edessään. Menestyksestä -paisuneena mietti vain Kaarle Kustaa, mitä hän tuolla kukistuneella -maalla nyt tekisi. Rantamaakunnat, Preussin ja Kuurinmaan, hän tahtoi -yhdistää Ruotsin valtakuntaan. Toisia läänejä hän aikoi jakaa -palkinnoksi tai antaa vaihtokaupalla liittolaisilleen. Itse Puolan -pääosiakin hän näkyi haluavan sukunsa erityiseksi alusmaaksi; sillä hän -vaati joka paikassa puolalaisilta uskollisuusvalaa sekä itselleen että -myös perillisilleen. Tätä kaikkea tietysti eivät puolalaiset -aatelisherrat voineet kärsiä. Heidän mielestään oli jo heikko Juhana -Kasimirkin liian itsevaltainen; kuinka he nyt olisivat suostuneet -todella itsevaltaiseen Kaarle Kustaasen, joka tahtoi hävittää heiltä -heidän vapaan vaalioikeutensa, jopa paloittaa heidän maansakin! Vielä -suurempi oli papiston ja ylimalkaan katolisen kansan viha maahan -tulleita "vääräuskolaisia" vastaan, sillä Ruotsin kuninkaan väki teki -usein pilkkaa puolalaisten kirkonmenoista ja ryösti heidän pyhiä -paikkojansa. Kauhistuksella ja vimmalla olivat maan asukkaat nähneet -vierasten sotamiesten sekä leirissä oleskelevien naisten kaduilla -komeilevan kalleissa messupaidoissa tai pidoissaan juovan -alttarikalkeista. Tähän tuli vielä lisäksi sotaväen, varsinkin -saksalaisten palkkasoturien, ahneus ja irstaisuus, joita kuningas -turhaan koetti hillitä. Hän ei voinut antaa heille säännöllisesti -palkkaa, jonka tähden täytyi määrätä kullekin rykmentille joku -maakunta, mistä se saisi itse ottaa elatuksensa. Arvattavasti he -ottivat monta vertaa enemmän ja sortivat kansaa kauhealla tavalla. -Eivätpä olleet päällikötkään parempia kuin rivisoturit; ainoa eroitus -oli vain siinä, että edelliset riistivät suurempia summia. - -Viimein leimahti tämä kauan kytenyt vimma ilmituleen. Katolinen papisto -vielä kiihoitti sitä sillä, että kielsi Herran ehtoollisen niiltä, -jotka eivät luopuisi Ruotsin kuninkaasta. Joka paikassa ympäri maata -nousi kansa aseihin, tappaen yksityisiä Ruotsin sotamiehiä tai -erinäisiä pienempiä joukkoja, jotka sattuivat heidän käsiinsä. Vihan -tulisuutta näytti tuo kuuluisaksi tullut Vielunin verisauna, jossa ei -murhattu ainoastaan Ruotsin sotureita, vaan myös kaikki muut -kaupungissa olevat muukalaiset, miehet, naiset ja lapset, jotka eivät -puhuneet puolankieltä. Ruumiit viskattiin kaduille sikojen syödä, jotka -sitten useampia päiviä herkuttelivat kauhealla tavalla. Kaarle X:nnen -väki puolestaan kosti näitä töitä yhtä armottomasti, polttaen -kaupungeita, kyliä sekä aatelishoveja, ja hakaten maahan asukkaita, -huolimatta iästä tai sukupuolesta. Mahdoton olisi kertoa kaikkia tämän -hirmuisen ajan erinäisiä verilöylyjä; ottakaamme vain joukosta vielä -yksi, joka myös tiettävästi kohtasi suomalaisia. Liettuanmaahan jäänyt -sotaväki oli menetellyt yhtä suurella varomattomuudella kuin -kovuudella. Sotamiehet olivat mukavamman elannon tähden levinneet -hajalleen ympäri koko maakuntaa. Suurissa kylissä, joissa oli 40-50 -taloa, majaili aina vain 5-6 huovia, ja nämät, vaikka he olivatkin näin -vähälukuisia, harjoittivat kaikellaista väkivaltaa. Upseerit, joiden -olisi pitänyt valvoa järjestystä, huvittelivat kaukana suuremmissa -kaupungeissa. Tätä seikkaa käyttivät vimmastuneet liettualaiset -hyväksensä. Yhtenä ja samana päivänä toukokuussa 1656 nousi koko -maakunta, ja hajalliset soturit murhattiin hyvin monessa paikassa. -Ruotsin armeija menetti täten 24 lippukuntaa, niiden joukossa myös -kaksi suomalaista Karjalan ratsurykmentistä. Mutta pian kokosi De la -Gardie tästä verisaunasta pelastuneet, sai vielä muualta apuväkeä ja -marssi kapinoitsijoita vastaan. Szawlen kylän luona tapahtui suurin -kahakka. Liettualaisten ratsuväki, aatelisherrat palvelijoineen, -pakenivat vähäisen vastarinnan jälkeen, ja näin jäivät nyt -talonpoikaraukat, jotka olivat jalkaväkenä, kokonaan voittajien -armoille tai, pikemmin sanoen, armottomuudelle alttiiksi. Peloissaan -viskasivat onnettomat pois viikatteensa ja nuijansa, jotka heillä -olivat aseina; mutta ei sekään auttanut. Ruotsin soturit hakkasivat -kuitenkin siitä huolimatta päälle, ja tappoivat viimeiseen mieheen -useampia tuhansia, aivan kuin susi turvattomia lampaita. - - - - -4. Jaroslavin retki. - - -Tieto puolalaisten yleisestä noususta tapasi Kaarle X:nnen juuri -silloin, kun hän jo luuli hankkeensa täydellisesti onnistuneeksi. -Vimmastuneena päätti hän heti lähteä "uskollisuusvalan rikkojia" -kukistamaan. Useimmat hänen sotaherroistansa tosin kiivaasti epäsivät. -Heidän mielestään oli varsinainen Puola, josta ei kuitenkaan voinut -olla pysyväistä hyötyä Ruotsille, jätettävä rauhaan, ja ainoastaan -Preussin omistus vahvistettava Danzigin valloituksella. Mutta -kuningasta viekoitteli puoleensa tuon suuremman sodan maine ja kunnia. -Hän jätti ainoastaan muutamia tuhansia miehiä Preussinmaalle ja vei -enimmän osan käsillä olevia voimiansa eteläänpäin. - -Alussa seurasi häntä nytkin entinen onnensa. Tammik. 17 p. 1656 -oli Kaarle X alkanut marssinsa, helmikuun 8 p. hän jo seisoi -Keski-Puolassa, Veiksel-joen takana. Tällä nopeudellaan saavutti hän -_Golombon_ luona puolalaisten parhaan sotapäällikön Czarnezkin. -Kuninkaalla ei tosin ollut enempää kuin 5,000 miestä luonansa; muu -voima oli pitkästä väkimarssista uupuneena jäänyt pitkin tietä -jäljelle. Mutta sittenkin hyökättiin pelkäämättä näiden nyt viimein -seisahtuneiden 8-12,000 vihollisen kimppuun. Erittäin suurena apuna -voiton saamiseen olivat tässä tilaisuudessa Suomen ratsumiehet. Turun -ja Uudenmaan rykmentit, jotka seisoivat oikean kyljen äärimäisenä -joukkona, hakkasivat puolalaisten rivejä semmoisella vauhdilla, että -nämät, vain yhden laukauksen ammuttuaan, heti hajosivat. - -Tämän jälkeen Czarnezki ei enää uskaltanut moneen aikaan yrittääkään -suurempaa tappelua. Mutta hän ryhtyi nyt toiseen sotatapaan, joka oli -tulokkaille paljoa vaarallisempi. Hän vetäytyi vain aina ylöspäin, -houkutellen Kaarle X:ttä yhä enemmän etelään. Sillä välin hänen -partioparvensa sääskien tavalla lakkaamatta liehuivat Ruotsin armeijan -ympärillä, yöt päivät häiriten marssia pienillä kahakoilla, ja -talonpoikien avulla hakaten maahan pienempiä osastoja, jotka erosivat -pääjoukosta muonan hankkimisen vuoksi tai saaliin halusta. Näissä -alinomaisissa taisteluissa väheni Kaarle X:nnen armeija pian sangen -tuntuvasti. Vielä enemmän väkeä surmasi pakkanen ja nälkä sekä niiden -tuottamat taudit tällä vaivalloisella talvisella retkellä. Paitsi sitä -luopuivat tähän asti vielä myötäseuranneet puolalaiset vähäväliä suurin -joukoin. Viikkokautta Golombon voiton jälkeen esim. jo katosi -Koniezpolski, suurin osa qvartianeja kanssaan. - -Keskipaikoilla maaliskuuta oli siten Kaarle X joutunut _Jaroslavin_ -kaupunkiin Galitsiaan, melkein Puolan eteläiselle rajalle asti. Pakko -oli nyt ruveta ajattelemaan kääntymistä. Armeija oli huvennut -8,000:ksi mieheksi, ja niissäkin oli vielä 3,000 noita qvartianeja, -joihin ei voitu luottaa. Mutta paluumatkakin näytti kovin -arveluttavalta. Varsovaan, lähimpään paikkaan, missä oli suurempi -joukko omaa väkeä koossa, luettiin 80 peninkulmaa, ja kelirikko oli -täällä etelässä jo tehnyt kaikki tiet pohjattomiksi. Suuremmat tykit ja -enin osa sotatarvevaroja asetettiin tosin lotjiin ja lähetettiin -mukavasti alas San-jokea pitkin. Mutta itse armeijan täytyi lähteä -maitse kaalaamaan. Mitenkä se marssi joutui, sen voi arvata, kun -tietää, että hevoset joka askeleella upposivat vatsaa, vaunut akselia -myöten. Ensimäisenä päivänä, kun vielä voimat levähdyksen jälkeen -olivat virkeät, kuljettiin näin kaksi peninkulmaa. Toisena päivänä -poltettiin kaikki suinkin liikenevät kuormarattaat, monta sataa -luvultansa, ja lisättiin hevoset tähteiksi jääneisiin; mutta sittenkään -ei illalla päästy enempää kuin yksi ainoa peninkulma eteenpäin. - -Viikon perästä olivat tästä marssista niin ihmisten kuin hevosten -voimat aivan lopussa, ja samassa myös viimeinenkin leipäpala syöty; -täytyi siis kun täytyikin maalisk. 18 p. seisahtua pieneen _Niskowin_ -kaupunkiin. Enin osa ratsuväestä lähetettiin täältä muonaa hankkimaan. -Tämän seikan käytti aina valpas Czarnezki heti suurempaan hyökkäykseen. -Arvaamatta hän tulla tuiskahti illan suussa läheisestä metsästä -useampien tuhansien ratsumiesten kanssa, jotka melkein kaikki olivat -aatelisherroja. Etuvahdit hakattiin maahan tai hajoitettiin niin äkkiä, -että puolalaiset melkein yhdessä pakenijain kanssa kerkesivät leiriin. -Täällä oli nyt jo tuho tulemaisillaan. Mutta Kaarle X, neuvokkaana -kuten aina, ampui omin käsin kaksi tykinlaukausta, joka oli -uloslähteneitten kanssa sovittu merkki. Samassa hän, niin kiireesti -kuin mahdollista, kokosi leirissä olevan jalkaväkensä ja teki sillä -vastarintaa viholliselle. Eipä aikaakaan, niin jo läheni nopea -hevoskavioin kopina ja tuttu huuto: "Hakkaa päälle!" Turun ja Uudenmaan -ratsumiehet Hornin ja Kurckin johtamina olivat ensiksi kuulleet -hätämerkin ja karauttivat täyttä vauhtia avuksi. Heidän etupäähänsä -kävi nyt itse kuningas ja hyökkäsi vihollisen kimppuun niin ankarasti, -että sai hänet pakoon käännetyksi. Hetken perästä ilmaantui muukin -partiolle lähtenyt ratsuväki, joiden avulla lähdettiin pakenijoita -takaa ajamaan. Mutta Czarnezki oli asettanut metsään parituhatta -pyssyllä varustettua talonpoikaa, jotka ampumisellansa estivät Ruotsin -väkeä. Täten pelastui Czarnezki ja enin osa hänen huovejansa; -ainoastaan muutamia lippukuntia saatiin vangiksi. - -Nyt oli siis onnellisesti päästy siitä hädästä, mutta tämä tulinen -tappelu, samaten kuin myös edellinen vaikea marssi, olivat taas -suuresti vähentäneet Kaarle X:nnen armeijan lukumäärää. Seuraavana yönä -katosivat myös viimeisetkin qvartianit Sapiehan johdolla. Hän olikin -vain siksi pysynyt tähän asti, että saisi tarkan tiedon kaikista -kuninkaan aikomuksista ja voisi ystävällisen opastuksen varjolla johtaa -Ruotsin väen umpisoppeen. Nyt oli Kaarle X miehineen siinä niemessä, -jossa San- ja Veiksel-joki yhtyvät. Takaa Czarnezkin joukot seurasivat -heitä; edessä oli kummankin joen takana suuri puolalainen armeija -ylipääsöä estämässä. - -Tänne tullessaan oli Ruotsin kuninkaalle ilmoitettu, että _Sandomirin_ -linna molempien jokien yhtymäpaikassa vielä oli hänen väkensä käsissä. -Sen suojassa hän siis toivoi voivansa siltaa rakentaa. Mutta paraikaa -puolalaiset jo piirittivät Sandomiria ja silminnähtävää oli, ettei se -enää kauan voisi kestää ylivoimaa vastaan. Senvuoksi lähetti nyt Kaarle -X parisataa valittua miestä veneillä joen poikki. Nämät urhoot -raivasivat itsellensä tien vihollisten läpi ja saattoivat linnaväen -avulla enimmän osan Sandomirissä tallella olevia sotatarpeita kuninkaan -luokse. Itse linnan he jättivät tyhjäksi. Mutta kun sitten puolalaiset -täyttivät sen joukoillansa, kajahduttaen ilmaan riemuhuutojaan, kuului -yhtäkkiä hirmuinen räjähdys. Komendantti oli lähtiessään sytyttänyt -tulikivilangan, joka meni ruutikellariin; koko linna lensi ilmaan ja -sen kanssa runsaasti 2,000 puolalaista. - -Tämä vihollisten suuri vahinko ei kuitenkaan parantanut Ruotsin -armeijan tilaa; sillä nyt oli silta rakennettava ilman mitään suojaa, -puolalaisten tulen alla. Se näytti mahdottomalta, ja ympäri Eurooppaa -jo levisi sanoma, että Kaarle X:nnen sotajoukko oli hukassa, hän itse -kaatunut. Mutta eipä olekaan onnen ohjat pahansuovien käsissä. -Kuninkaan neuvokkaisuus ja hänen miestensä uljuus teki mahdottomankin -mahdolliseksi. Kaarle X rakennutti sillan San-joen keskellä olevaan -saareen, vei armeijansa illalla maalisk. 25 p. yli ja alkoi sitten -kauhealla tykkitulella paukuttaa toista rantaa. Puolalaiset eivät -voineet muuta arvata kuin että hän siten karkoittaa heidät pois -rannalta ja sitten jatkaa siltaa. Mutta todenteolla oli kuningas -lähettänyt 3-400 miestä veneillä toisesta kohtaa yli. Nämät ryntäsivät -sitten toisella rannalla äkkiarvaamatta päälle niin ankaralla -vauhdilla, että hämmästyneet puolalaiset, jotka eivät voineet -aavistaakaan hyökkääjäin pientä lukumäärää, pakenivat hajallensa. Nyt -saatiin yöllä silta täydessä rauhassa rakennetuksi ja seuraavana aamuna -oli koko armeija päässyt toiselle rannalle. Huhtik. 5 p. se marssi -onnellisesti Varsovan portista sisään. - - - - -5. Arvi Wittenberg Varsovassa. - - -Kuningas meni nyt taas Preussiin, jättäen Varsovan puolustuksen Arvi -Wittenbergille 3,000:n valitun miehen kanssa. Tämä tehtävä vaatikin -tavatonta miehen voimaa ja neroa. Heidän tuli pitää kurissa suuren, -kansakkaan pääkaupungin asukkaita ja samassa pian myös tehdä -vastarintaa ulkoa ahdistavalle monenvertaiselle viholliselle. Itsessään -olisi jo ollut vaikea asia näin vähällä joukolla puolustaa niin avaria -linnoituksia; mutta lisäksi vielä tuli, että nämät linnoitukset olivat -aivan rappiolla; monessa paikassa oli rauenneita muureja vain häthätää -paikattu puisella hakuliaidalla. - -Alussa toukokuuta 1656 sulki jo Sapieha liettualaisten kanssa kaupungin -saarroksiin. Mutta rynnäköt eivät tahtoneet noilta säännölliseen -taisteluun tottumattomilta piirittäjiltä onnistua; Ruotsin väen luodit -kaasivat heitä joukoittain, kun he sikinsokin juoksivat valleja vasten. -Wittenberg puolestaan rupesi nyt hyökkäämään ulos ja ahdistamaan -piirittäjiä; eräässä semmoisessa tilaisuudessa oli liettualaisten -päällikkö, joka makasi humalassa, melkein joutumaisillaan vangiksi -omassa teltassaan. Viimein oli piirittäjillä suurempi pelko -piiritetyistä kuin päinvastoin; liettualaiset vallittivat leirinsä niin -vahvaksi kuin osasivat ja pysyivät enimmiten sen sisässä. - -Todella vaaralliseksi muuttui tämä leikki vasta silloin, kun itse -kuningas Juhana Kasimir toukok. 19 p. tuli puolalaisen pääarmeijan -kanssa. Noin 120,000 miestä oli nyt Varsovan ympärillä. Sittenkin antoi -Wittenberg antaumiskehoitukseen kieltävän vastauksen. Turhat olivatkin -kauan aikaa kaikki puolalaisten ponnistukset. Tietysti olisi -vastarinta, yksi neljääkymmentä vastaan, ollut aivan mahdoton, jos -piirittäjät olisivat ryhtyneet yleiseen rynnäkköön. Mutta Puolan -kuningas ei tahtonut semmoista sallia; sillä hän pelkäsi täydestä -syystä, että hänen omat hurjat kansalaisensa siinä tapauksessa peräti -ryöstäisivät ja polttaisivat hänen rakkaan, kauniin pääkaupunkinsa. - -Näin oli jo kulunut neljä viikkoa. Kesäk. 19 p. lähetti kuningas taas -Wittenbergille antautumiskäskyn: jollei nyt suostuttaisi, uhkasivat -puolalaiset, etteivät he osoittaisi linnaväelle mitään armoa. -- "Armon -osoituksesta ei tässä olekaan puhetta", tuli heille vastaukseksi. -"Osoittakaa vain miehuuttanne, sillä me aiomme henkeen ja vereen -puolustaa tätä linnaa, jonka kuninkaamme on meidän käsiimme uskonut!" -Nyt suuttui Juhana Kasimir; hän sytytti kaikki ruutisuonet ja lähetti -40,000 miestä suurelle rynnäkölle. Tämän hirveän ylivoiman onnistui -viimein tunkeutua muurinrikkojen läpi muutamiin läheisiin taloihin. -Mutta huone huoneelta, askel askeleelta täytyi heidän runsaalla -verenvuodatuksella ostaa, ja monesti tapahtui, että sisäänpäässeet -viholliset hakattiin kaikki maahan tai viskattiin jälleen ulos. Mutta -mitäs siitä apua, kun yhä oli toisia tuhansia kaatuneitten takana! - -Näin riehui tulinen taistelu kello 5:stä aamulla aina iltapuoleen sinä -kuuluisana päivänä kesäk. 20:na 1656. Viimein oli Ruotsin väki -suurimmaksi osaksi kaatunut, mitkä kuolleina, mitkä haavoittuneina. -Harvat vielä pystyssä seisovatkin olivat aivan uuvuksissa, koska he -niin monta tuntia, minuuttiakaan levähtämättä, olivat olleet tulessa. -Täytyi siis Wittenbergin viimein tarjota antautumista. Yhdeksi tunniksi -keskeytettiin nyt tappelu ehtojen sovittelua varten. Mutta kun sen ajan -kuluttua ei vielä antaumusta tullut toimeen, ryntäsi tottelematon -puolalainen nostoväki, vasten kuninkaan kieltoa, uudestaan päälle. -Wittenberg jäljellä olevan joukkonsa kanssa oli vetäytynyt erääsen -luostariin. Sen muurien takana seisoivat he tihein, lujin rivein, -valmiina ottamaan hengestänsä niin kalliin hinnan kuin mahdollista; -sillä pelastuksesta ei voinut enää olla puhettakaan. Mutta juuri kun he -olivat kukistumaisillaan, riensi sinne jalo Czarnezki, heidän parhain -vastustajansa, säännöllisen sotavoimansa kanssa ja sai, vaikka suurella -vaivalla, nostoväen hajoitetuksi. Antautumissovinto valmistui nyt -piiritetyille erittäin edullisilla ehdoilla. Heidän piti saada vapaasti -marssia pois aseineen, omine tavaroineen; ainoastaan puolalaisilta -ryöstetty saalis piti jätettämän takaisin. Ulosmarssiessa ei heitä -ollut enää enempää kuin 400 tervettä miestä; sairaita ja haavoitettuja -oli sen lisäksi 1,400. - -Täydesti ei kuitenkaan pidetty noita piiritetyille annettuja lupauksia. -Arvi Wittenbergiä katkerasti vihattiin koko Puolassa. Jo siinä -julistuskirjeessä, jossa qvartianit selittivät ja puolustavat -luopumustansa Ruotsin kuninkaasta, oli erittäin ollut puhe -Wittenbergistä, tuosta "syntyänsä suomalaisesta", joka oli muka Kaarle -X:nnen ahneuden ja väkivaltaisuuden "sovelias välikappale". Krakovassa -oli näet porvaristo rukoillut häntä hankkimaan heille helpoitusta -Kaarle X:nnen määräämästä suuresta pakkoverosta, 60,000 guldenista, ja -siitä tarjonnut hänelle lahjaksi 30,000. Wittenberg olikin ottanut -lahjan vastaan, mutta sitten kuitenkin armahtamatta koonnut myös -kuninkaansa koko vaatimuksen sisään. Paitsi sitä hän oli, niin -valitettiin, monessa paikassa ryöstänyt ja hävittänyt kirkkoja sekä -luostareita, vieläpä haudoistakin riistänyt ruumiitten koristukset. -Kaikki nämät kanteet toivat nyt puolalaiset uudestaan esille, ynnä -vielä lisäksi sen perättömänkin syytöksen, että hän muka oli Kaarle -X:nnen houkutellut tähän sotaan. Näin syytti koko Puolan armeija hetki -hetkeltä yhä vimmatummin, uhaten itse kuningastansa, jos hän päästäisi -semmoisen miehen rankaisematta lähtemään. Seurauksena oli viimein se, -että säikähtynyt Juhana Kasimir rikkoi sanansa. Arvi Wittenberg vietiin -muitten korkeampien upseerien kanssa vankeuteen Zamoiskin linnaan, -jossa hän seuraavana vuonna kuoli. - - - - -6. Arvi Wittenberg. - - -Tämä mainio, niin suuresti kunnioitettu ja niin tulisesti vihattu herra -oli, niinkuin jo sanottu, Suomesta kotoisin. Hänen isänsä oli -Savonlinnan läänin maaherra, sittemmin Turun hovioikeuden assessori -Hannu Wittenberg l. Wirtemberg, alkuaan saksalaista sukua. Pojan -syntymävuotta ei tiedetä, mutta luultavasti hän tuli maailmaan -1600-luvun alkuvuosina, koska hän jo 1622 meni sotapalvelukseen. Kustaa -Aadolfin puolalaissotaan hän kapteenina otti osaa. - -Korkeampaan arvoon, suurempaan maineeseen hän kohosi sitten -kolmekymmenvuotisessa sodassa. Ensi kertaa mainittiin häntä v. 1630 -ennen kerrotussa Hamelnin tappelussa, jossa hän eversti Stålhandsken -ylipäällikkönä ollessa johti suomalaisia. Turmiollisella Nördlingenin -tantereella hän joutui vangiksi, mutta pääsi vaihtokaupassa jälleen -vapaaksi ja tuli Banérin armeijaan. Näin sai hän tilaisuuden osoittaa -miehuuttansa ja kostaa vangitsemisensa Wittstockin voitolla. Hänen -maineensa kasvoi täten vuosi vuodelta ja hänelle jo alettiin antaa -pieniä sotajoukkoja erinänsä johdettaviksi. - -V. 1640, niinkuin tiedämme, kuoli Banér ja valittiin kolme -alipäällikköä, yksi armeijan kustakin kansallisuudesta, väliaikaisiksi -johtajiksi. Kullakin oli vuoronsa. Suomalaisten edustajan Wittenbergin -käsissä oli komento sinä päivänä, jolloin katolinen sotavoima -äkkiarvaamatta hyökkäsi päälle, mutta aiottu teloitus muuttui -ruotsalaisten ja suomalaisten urhouden kautta loistavaksi voitoksi. - -Torstenssonin ylipäällikkyyden alaisena johti sitten Wittenberg oikean -kyljen etumaisen rivin ratsuväkeä toisessa Leipzigin tappelussa 1642 ja -oli suomalaisten ratsumiestensä kanssa suurena apuna voiton saamisessa. -Torstenssonin pitkillä, kuuluisilla retkillä Itävallan sydänmaihin -saakka oli hyvin usein Wittenberg edeltä rientävien etujoukkojen -päällikkönä. Tanskan sodassa komensi hän yhtä noista kolmesta -osastosta, joihin jaettuna Ruotsin armeija marssi maahan. Senjälkeen -hän seurasi taas Torstenssonia Bööminmaalle. Suuressa Jankovitzin -tappelussa hän johti ratsuväen kenraalina koko oikeanpuolista kylkeä, -hajoitti vihollisen rakuunat ja valmisti näin voiton. Wittenberg -etujoukkonsa kanssa se sitten oli, joka eteni Tonavan sillalle asti -likelle Wieniä. - -Kun Torstensson alkoi tulla kovin kivulloiseksi ja hänen seuraajaansa -ruvettiin ajattelemaan, tuli myös Wittenberg puheeksi. Mutta tuohon -tärkeään ylipäällikön virkaan ei katsottu häntä kuitenkaan kykeneväksi. -Hänen näet kyllä myönnettiin olevan "kelpo ratsumiehen", vaan ei -katsottu hänellä olevan "tarpeeksi älyä hoitaakseen niin suurta asiaa". -Hän sai siis ylikomennon v. 1645 ainoastaan väliaikaisesti, siksi -kunnes Wrangel joutuisi. Seuraavina vuosina hän nyt välistä soti tämän -herran välittömän johdon alla, välistä myös itsenäisesti eri joukon -päällikkönä Silesiassa sekä Moraviassa. Vielä sodan viimeisissäkin -leimauksissa Pragin ympäristössä oli Wittenberg osallisena. Lopussa -elokuuta 1648 hän valloitti Taborin kaupungin, josta saatiin -summattomia saaliita; sillä paikan vahvuuteen luottaen oli koko tienoo -vienyt sinne parhaat tavaransa talteen. - -Rauhan tultua palkitsi Kristiina, joka Wittenbergille oli hyvin -suosiollinen, häntä monella tavalla. Hän sai 15,000 riksiä Ruotsille -rauhan sovinnossa määrätyistä korvausrahoista. Myöskin hän tehtiin -valtakunnan tykistönpäälliköksi. V. 1650 hän korotettiin vapaaherraksi, -jommoisena hän sai 110 taloa Loimaan pitäjässä. Samana vuonna hänelle -suotiin valtaneuvoksen arvo, ja vielä ennenkuin hän vapaaherrana oli -astunutkaan paikalleen ritarihuoneeseen, tuli hän jo v. 1652 kreiviksi. -Kreivikunnaksi määrättiin Parikkalan ja Uukuniemen pitäjät. - -Näiden lahjoitusten, niinkuin myös sodasta saatujen summattomien -saalisten kautta oli Wittenberg tullut hyvin rikkaaksi mieheksi. Hyvin -kannatti hänen siis pitää semmoisia pitoja kuin esim. Kristiinan -kruunauksen kunniaksi, jolloin hän muun muassa poltatti koko kolme -tuntia kestävän ilotulituksen loistavan linnan muodossa. - -Vielä suurempaa suosiota kuin Kristiina osoitti hänelle sitten Kaarle -X. Tämä kuningas oli nuorena prinssinä jonkun aikaa opiskellut -sotataitoa Wittenbergin johdolla. Sitten sodan jälkeen oli Wittenberg -ollut avullisena niissä salahankkeissa, joilla Kaarle valmisteli -itsellensä tietä valtaistuimelle. Hänen elämänsä loppuvuodet ja -osanotto Puolan sotaan sotamarskina ovat jo kerrotut. Siinä, niinkuin -näimme, hänen maineensa soturina tuli vielä loistavammaksi, vaikka hän -valitettavasti taas ihmisenä tahrasi sen pahasti osoittamalla -rahanhimoa ja pitämättä mitään pyhänä. Hän oli täydellinen -kolmekymmenvuotisen sodan sankarien perikuva. - - - - -7. Varsovan tappelu. - - -Näin oli nyt Ruotsin väen täytynyt vetäytyä pois melkein koko Puolasta. -Jopa läheni Juhana Kasimir myös Preussia kohti, riistääksensä senkin -maakunnan jälleen kiistaveljensä käsistä. Hänen sotajoukkonsa oli -ylenmäärin suuri, niinkuin sanottiin, toista sataatuhatta. Hänen omien -puolalaistensa ja liettualaistensa lisäksi oli näet vielä saapunut -muutamia kymmeniätuhansia tatarilaisia. Samassa alkoi toiseltakin -haaralta sota uhata Ruotsin valtaa. Venäläiset, jotka kadehtivat -naapurinsa menestystä, sopivat nyt puolalaisten kanssa ja -varustautuivat ryntäämään Liivin- sekä Suomenmaahan. Asiain näin ollen -täytyi Kaarle X:nnen solmia uusi liitto Brandenburgin vaaliruhtinaan -kanssa; hän lupasi useampia Puolan läänejä, jos saisi avukseen tämän -herran kelvollisen armeijan. - -Yhdistyneet sotajoukot, 22,000 miestä luvultansa, marssivat sitten -nopeasti Varsovaa kohti. Täällä odotti heitä Juhana Kasimir ylpeänä, -luottaen summattomaan ylivoimaansa. "Ruotsalaiset", sanoi hän, "syötän -aamupalaksi tatarilaisilleni, ja vaaliruhtinaan panen semmoiseen -paikkaan, mihin ei päivä paista eikä kuu kumota!" -- Puolalaiset -aatelisherrat puolestaan huusivat huikeasti, uhaten paljaalla -piiskallakin ajavansa muukalaiset karkuun. - -Heinäk. 18 p. 1656 saapuivat liittolaiset Pragan, Varsovan etukaupungin -edustalle. He järjestivät sotarintamansa sillä lailla, että Ruotsin -ratsuväki oli oikealla kyljellä, Brandenburgin sekä muutamat -ruotsalaiset apujoukot vasemmalla. Keskustana oli tavan mukaan -jalkaväki. Sinä päivänä ei päässyt taistelu muuta kuin vähän alulle, -ennenkuin iltahämärä jo teki kahakasta lopun. Yöllä koko Puolan -pääarmeija, joka majaili itse kaupungissa, joen takana, tuli Pragaan -liettualaisten avuksi. Sen vuoksi epäili vaaliruhtinas, samoinkuin myös -useat sotapäälliköistä, ryhtyä taisteluun. Eihän, arvelivat he, yhden -ollut mahdollista tapella viittä vastaan. Mutta Kaarle X ei ollut siitä -milläänkään. "Soisinpa vaan", sanoi hän, "että olisivat kaikki -viholliseni nyt täällä, jotta saisin ne yhdellä yrittämällä perin -kukistetuiksi." - -Seuraava päivä alkoi uskaliaalla asemanmuutoksella. Kaarle X oli -havainnut, että ensimäinen ahdas asema oli haitallinen: hän päätti siis -vihollisen silmien edessä muuttaa toiseen paikkaan. Hän marssi oman -väkensä kanssa vaaliruhtinaan kyljen taakse ja asettautui sen -vasemmalle puolelle, jonka jälkeen koko sotarinta kääntyi, niin että se -viimein seisoi suorassa kulmassa entiseen asemaansa nähden. Täten -päästiin avarammalle tantereelle; sitä paitsi saatiin myös tuuli omalle -puolelle, joka nyt ajoi tomun ja savun puolalaisten silmiin. Mutta -joskin tämä liikunto saattoi olla edullinen, niin olisi se myös voinut -olla vaarallinen, jos puolalaiset vaan olisivat osanneet karata päälle -niinkauan kuin sotarinta marssin tähden oli rikottu. He pysyivät -kuitenkin vielä alallaan; ainoastaan 6,000 tataria kiersi metsän kautta -ja ryntäsi armeijan selkään, mutta ajettiin heti takaisin. - -Ankarampia hyökkäyksiä tapahtui vasta silloin, kun jo asemanmuutos oli -tapahtunut. Tuhat husaaria, Puolan kuningattaren henkivartijarykmentti, -sekä 4,000 qvartiania karkasi vasemman kyljen kimppuun. Niin tulinen -oli heidän rynnäkkönsä, että he mursivat ensimäisen sotarinnan läpi. -Mutta toinen rivi, jossa mainitaan erittäin Suomen rakuunia Behrendsin -johdolla, ajoi heidät vielä suuremmalla vauhdilla kotiinsa. Samalla -aikaa piti 10,000:n tatarin takaa käydä Ruotsin väen kimppuun. Mutta he -olivat myöhästyneet kiertomatkallaan, niin että nuoliansa tuiskutellen -tulivat vasta perille, kun edellinen rynnäkkö oli loppunut. Kuningas -käänsi nyt kolmannen sotarintansa, johon myös Uudenmaan ratsumiehet -kuuluivat, heihin päin, eikä aikaakaan, niin he olivat hajoitetut ja -ajetut sillä puolella oleviin suuriin soihin, joihin hyvin suuri joukko -heistä hukkui. - -Kolmantena päivänä, heinäk. 20:na, aamulla tuli viimein liittolaisten -vuoro käydä rynnäkölle. Puolalaisilla oli etuvahtinsa suuressa -metsässä, johon he olivat kaataneet murroksia sekä laittaneet -rintavarustuksia. Sinne lähetti Kaarle X nyt 1,200 valittua -jalkasoturia ynnä Uudenmaan ratsurykmentin. Heidän hyökkäyksensä oli -niin ankara, etteivät puolalaiset sitä kauan kestäneet. Sen nähtyään -pani kuningas muunkin väkensä liikkeelle, ja vaaliruhtinas joukkoinensa -valloitti edessään olevan puolalaisen patterin, joka oli jäänyt -vartijoitta. Nyt piti rynnättämän puolalaisten vallitettua leiriä -vastaan; mutta kun sinne tultiin, ei näkynytkään enää vihollisia. -Puolalaisten jalkaväki oli paksun tomun peitossa paennut toiselle -puolelle Weikseliä ja polttanut sillan. Tälle puolen jäänyt ratsuväki -ajaa karautti paraikaa syrjään, etsien pääsöpaikkaa, ja pelastuikin -suurimmaksi osaksi hevostensa nopeuden avulla. Tästä seurasi, ettei -Varsovan tappelu ylimalkaan maksanut kovin paljon verta. Liittolaiset -eivät kuulu menettäneen enempää kuin vain muutamia satoja miehiä, -voitetut noin 8,000. - -Toiselta puolen ei hyötykään voitosta ollut kovin suuri, huolimatta -siitä että se ensin oli niin loistavalta näyttänyt. Vaaliruhtinaalla ei -ollut halua auttaa Kaarle X:ttä liian mahtavaksi; hän ei suostunut -marssimaan edemmäksi. Puolalaiset, jotka olivat pikemmin hajoitetut -kuin kukistetut, kokoontuivat siis pian jälleen yhtä suuriin -joukkoihin. - -Vielä kerran yritti sitten Kaarle X valloittaa Puolaa uuden -liittolaisen kanssa. Hän kutsui alussa vuotta 1657 maahan -Transsilvanian ruhtinaan Rakoczyn, luvaten muutamia Puolan läänejä -avusta. Tämä herra tulikin 24,000:n unkarilaisen ja 38,000:n kasakan -kanssa. Mutta hänen sotajoukkonsa, vaikka ne olivat suuret ja -komeasti varustetut, olivat kuitenkin vielä kelvottomammat ja -harjaantumattomammat kuin puolalaiset. He eivät uskaltaneet liikahtaa -minnekään, jollei heillä ollut ainakin muutamia tuhansia Kaarle -kuninkaan ratsumiehiä turvanansa. Paitsi sitä vallitsi myös suuri -eripuraisuus Rakoczyn oman väen ja kasakkain välillä. Kasakat eivät -kärsineet unkarilaisia, mutta ruotsalaisia ja suomalaisia he nimittivät -rakkaiksi veljiksensä, anteliaasti kestitellen heitä ruoalla sekä -juomalla. - -Kun Kaarle X viimein, niinkuin vasta saamme nähdä, läksi uuteen sotaan -Tanskaa vastaan, valloittivat puolalaiset, joille myös sitä paitsi -itävaltalainen armeija tuli avuksi, vähitellen kaikki menetetyt -alusmaansa takaisin. - - - - -8. Suomen rakuunat Puolassa. - - -Näillä ylläkerrotuilla Kaarle X:nnen mainehikkailla retkillä -ei ollut kovin paljon suomalaisia osallisena. De la Gardien kanssa -tullut väki lähetettiin sangen pian suurimmaksi osakseen takaisin -Liivinmaalle. Puolassa pysyivät ainoastaan toinen puoli Porin ja Savon -jalkarykmenttejä, Turun ja Uudenmaan ratsumiehet sekä Suomen rakuunat. -Alkuaankaan ei ollut siis Puolan sodassa meidän miehiämme enemmän kuin -1,000 jalkasoturia ja 3,000 ratsumiestä. Mutta tämä vähäinen joukko -osasi kuitenkin melkoisesti kartuttaa suomalaisille sotureille -kolmekymmenvuotisessa sodassa tullutta loistavaa mainetta. - -Suomalaista jalkaväkeään ei Kaarle X yhtään kertaa vienyt kanssansa -pitemmille retkille. Se sai, oltuansa heti alussa avullisena Preussin -valloituksessa, jäädä paikoilleen sen maakunnan puolustukseksi. Jääden -siten sodan päätapauksista syrjään, eivät porilaiset ja savolaiset -tulleetkaan mainituiksi sen ajan historioissa. Ainoastaan yksi ainoa -pieni tapaus -- kuitenkin sangen omituinen -- on säilynyt muistossa. -Danzigin kaupungista, jota Ruotsin väki piti saarroksissa, ryntäsi -tammik. 14 p. 1657 jommoinenkin partiojoukko ulos. He tahtoivat -valloittaa takaisin pienen Grebbinin linnan, josta heille muonan -hankkimisessa oli suurta haittaa. Grebbinissä ei ollut enempää -sotaväkeä kuin vain 60 suomalaista. Puolalaiset siis luulivat saavansa -linnan miekan lyönnittä, ainoastaan osoittamalla, miten turha -vastarinnan yritys heidän suurta ylivoimaansa vastaan olisi. - -Mutta kas suomalaisilla oli kova pää semmoisia epäkunniallisia -ehdotuksia ymmärtämään; he vastasivat kieltävästi. Puolalaiset -alottivat silloin ankaran tykkitulen ja yrittivät myös väkirynnäköitä -kerta toisensa perästä. Mutta kauan aikaa heidän yrityksensä olivat -aivan turhat. Selvään näkyi, kertoo senaikuinen taikauskoinen -historioitsija, että nuo suomalaiset kaikki olivat _noiduttuja miehiä_ -(feste Leute), joihin eivät luodit voineet pystyä. Lopulla pääsivät -tietysti puolalaiset sittenkin vallin yli, heidän joukkonsa kun oli -niin paljoa suurempi. Mutta itsepäiset suomalaiset eivät nytkään -huolineet heille uudestaan tarjotusta armosta. He taistelivat -menestyksen toivottakin yhä edelleen, kunnes melkein viimeiseen mieheen -asti olivat saaneet surmansa. Vangeiksi ei joutunut paitsi upseereja -muuta kuin 4 miestä. - -Uudenmaan ja Turun ratsuväen osanotosta melkein kaikkiin Kaarle X:nnen -moniin retkiin Puolan halki on jo kyllin kerrottu.[3] Otamme siis nyt -enää vain puheeksi _Suomen rakuunat_, jotka kenties kaikista enimmin -tekivät tässä sodassa kansamme nimen kuuluisaksi. - -Toinen puoli tätä rykmenttiä oli, niinkuin tiedämme, jo Wittenbergin -kanssa marssinut Puolan rajan yli. Nämät 500 miestä olivat sitten -ainoat suomalaiset, jotka seurasivat kuningasta hänen ensimäisellä -loistavalla voittoretkellänsä. - -Kun sitten toinenkin puoli De la Gardien armeijan kanssa oli lisään -saapunut, auttoivat Suomen rakuunat uljaasti Preussin valloittamista. -Danzigin saartamisen aikana esim. lähetettiin heidät everstinsä _Fabian -Behrendsin_ johdolla Dirschaun kaupunkia vastaan. Rakuunoita, jotka -olivat harjoitetut tilaisuuden mukaan vuoroin ratsain, vuoroin -jalkaisin sotimaan, sopi näet myös käyttää piiritystöihin. Etukaupungin -he saivatkin heti ensirynnäköllä valtaansa ja torjuivat sitten lujasti -piiritettyjen uloskarkausyrityksiä. Pian huomasivat puolalaiset -viisaimmaksi ruveta rauhan hieromiseen. Komentaja itse tuli ulos -antaumusehdoista keskustelemaan. Niistä ei kuitenkaan voitu sopia, -jonka tähden hän palasi jälleen kotia. Mutta hänen tietämättänsä oli -kuitenkin tämän keskustelun johdosta linnan kohtalo tullut päätetyksi. -Eräs Ruotsin upseeri oli näet kiivaan keskustelun aikana sukkelasti -onkinut kaupunginavaimen komentajan taskusta. Sillä avasivat sitten -Suomen rakuunat hiljaa portin samana iltana, jolloin puolalaiset, -mitään pahaa aavistamatta, paraikaa viettivät jouluaattoansa. Tietysti -ei kestänyt kauaakaan, ennenkuin hämmästyneet viholliset heittivät pois -aseensa. -- Kohta sen jälkeen hyökkäsi Behrends partion kimppuun, joka -Danzigista tuli Dirschaun avuksi, arvaamatta, että linna jo oli -valloitettu. Puolalaiset joutuivat hämmästyksiin ja häiriöön, kun -omaksi väeksi luullut äkkiä ryntäsivät heidän päälleen. Suuri osa -hakattiin maahan; mutta sitten myös Suomen miehet kärsivät tuntuvaa -mieshukkaa, kun he kiihkoissaan ajoivat pakenijoita kovin kauas takaa -ja joutuivat Danzigin kanuunien tulen alle. - -Jaroslavin retkessä eivät meidän rakuunamme olleet osallisina; heidät -oli jätetty Varsovaan. Mutta kun sitten kuningas paluumatkallaan oli -joutunut umpisoppeen Sandomirin kohdalla, lähetettiin täältä 3-4,000 -ratsumiestä, niiden parissa myös Behrendsin joukko, avuksi. Tämä retki -päättyi sangen surkealla tavalla, mutta suomalaisille se sittenkin taas -tuotti uutta loistavaa mainetta. Matkan varrella saatiin näet se tieto, -että kuningas oli jo päässyt satimesta, vaan että Czarnezki, nähtyään -hankkeensa menneen siellä tyhjäksi, riensi nyt tätä pienempää joukkoa -vastaan 12,000:n miehensä kanssa. Ruotsin väki kääntyi jälleen -Varsovaan päin; mutta paluumatka ei käynyt kyllin nopeasti. Erittäin -kuuluvat Suomen rakuunat vitkastelleen, lieneekö siihen sitten ollut -syynä kansamme luonteenomainen hitaisuus, vai se tieto, että ennenkin -oli tultu toimeen ylivoiman kanssa. Näin sai Czarnezki huhtik. 7 p. -Varkan luona retkikunnan saavutetuksi ja kaksituntisen ankaran -taistelun jälkeen oli täydellinen voitto hänen käsissänsä. Ainoastaan -muutamat sadat noista 3,000:sta ratsumiehestä pääsivät suoraa tietä -Varsovaan. Suuri osa hakattiin maahan, ja tähteet hajosivat, -piileskellen metsissä ja korvissa, kunnes he myöhemmin saivat -tilaisuuden yhtyä rykmenttiensä kanssa. Itse päällikkö, Badin -markkreivi, Kaarle X:nnen lanko, vetäytyi 100:n Suomen rakuunan kanssa -läheiseen Czierskovin aateliskartanoon, jonka he vahvistivat, niin -hyvin kuin kerkesivät. Tässä he nyt pitivät kaksi vuorokautta puoliansa -kokonaista puolalaista armeijaa vastaan, jolla ei luultavasti -kuitenkaan ollut kanuunia muassansa. Useammat kerrat kehoitti Czarnezki -Suomen poikia antautumaan, luvaten suuret pestit, jos he tahtoisivat -ruveta Puolan kuninkaan palvelukseen. Mutta uskolliset suomalaiset -vastasivat tuohon kullan tarjoamiseen ainoastaan lyijyllä. Vihdoin -viimein, kun Kaarle X:nnen armeija lähestyi, täytyi puolalaisten tyhjin -toimin lähteä, ja Suomen urhot saivat eheinä ja iloisina ratsastaa -takaisin Varsovaan. - -Eikä aikaakaan, niin tuli taas tilaisuus maksaa puolalaisille Varkassa -jäänyt velka. Kuningas ajoi nyt Czarnezkia takaa ja sai hänestä huhtik. -27 p. 1656 Gnesenin seudulla loistavan voiton. Tämän valmistamisessa -oli Suomen rakuunillakin ollut suuri osa. Heidät oli parin muun -ratsurykmentin kanssa lähetetty edeltä leveän joen poikki menevälle -sillalle, jossa he urhoollisesti taistellen viivyttivät vihollista, -kunnes muu Ruotsin väki saapui jäljestä. - -Varsovan tappelun jälkeen, jossa he, niinkuin jo tiedämme, taas -osoittivat kuntoansa, saivat Suomen rakuunat toisen päällikön. Behrends -muutettiin Turun ratsurykmentin komentajaksi ja hänen sijaansa -määrättiin eversti Rosen. Tämän johdolla majoitettiin meidän rakuunat -nyt pieneen _Tykoczynin_ linnaan Liettuan ja Puolan rajalle. Täällä he -sitten tammik. 27 p. 1657 tekivät vihoviimeisen urhotyönsä. Koko -Liettuan armeija Sapiehan ja Gosievskin päällikkyydessä oli tullut -heitä piirittämään. Suomen rakuunain rivit olivat edellisissä monissa -taisteluissa vähitellen harvenneet, niin ettei ollut enää enempää kuin -puolet, 500 miestä, jäljellä. Nämät eivät ajan pitkään riittäneet -puolustamaan linnaa niin suurta ylivoimaa vastaan. Liettualaiset -pääsivät vihdoin väkirynnäköllä vallinrikon läpi ja levisivät ympäri -kaupunkia, tappaen kaikki, mikä eteen sattui. Rosen viimeisten -miestensä kanssa vetäytyi erääseen torniin. Mutta siinäkin oli pitempi -vastarinta mahdoton, se oli silminnähtävää; antautuminen oli myös hänen -mielestänsä yhtä mahdotonta, koska se olisi tahrannut hänen joukkonsa -urhouden mainetta. Hän räjähdytti senvuoksi tornin ilmaan, syösten -vihollisen joukosta enemmän kuin 400 kanssansa kuolemaan. - -Näin loppuu tämä sankarirunon kaltainen kertomus Suomen rakuunain -töistä Puolan sodassa. Rykmentti koottiin sitten uudestaan Suomessa, -vaan sitä ei enää lähetetty tälle sotatantereelle. - - - - -9. Marssi Juutinmaalle. - - -Ikäänkuin ei Ruotsilla olisi ollut jo yltäkyllin kolmessa vihollisessa, -tuli nyt vielä neljäskin lisäksi. Tanskan kuningas ja kansa olivat jo -kauan salavihalla katselleet Ruotsia. He eivät voineet unohtaa -kolmenkymmenvuotisen sodan aikana menetettyjä maakuntiansa ja -pelkäsivät, että heidän vanha kilpaveljensä voittojensa kautta Puolassa -tulisi vielä mahtavammaksi, heille vielä vaarallisemmaksi. Kun he -sitten näkivät Kaarle X:nnen ahdingossa venäläisten, puolalaisten ja -itävaltalaisten välillä, katsoivat he nyt tilaisuuden edulliseksi -kostotuumiensa täyttämiseen. He julistivat siis sodan kesäkuun alussa -1657. - -Vaara tästä päällekarkauksesta ei ollut vähäinen, sillä kun kaikki -sotaväki taisteli kaukaisissa sodissa, oli Ruotsi melkein suojatonna. -Mutta Kaarle X:nnen lujuutta ei voinut mikään vaara masentaa. "Kyllä -Jumala meitä auttaa", vakuutti hän, "kunhan me itse autamme itseämme!" -Hän antoi valtaneuvoskunnalle käskynsä Ruotsin puolustuksesta, ja läksi -itse Tanskaa vastaan Saksan puolelta, samaa tietä kuin Torstensson -edellisessä sodassa. - -Tämä retki kävi vielä nopeammin, vielä paljoa voitollisemmin, kuin -mikään edellinen. Kesäk. 20 p. oli Kaarle X saanut tiedon tanskalaisten -rauhanrikkomisesta, 26 p. hän jo läksi liikkeelle Preussistä, ja -heinäk. 18 p. hän seisoi armeijansa kanssa Holsteinin rajalla. Marssi -oli ollut niin kiireinen, että sadottain hevosia oli uupunut ja kuollut -tielle. - -Hampuriin jouduttuansa tarkasti kuningas sotavoimaansa. Se ei ollut -suinkaan loistavan näköinen. Vaatteet olivat likaiset, ryysyiset, -miehet ruudinsavusta ja ilmanvaiheista mustuneet. Mutta jokaiseen -repaleeseensa he olivat kätkeneet runsain määrin kultakolikoita, joilla -he täällä pian saivat komeammat pukimet. Ei tämä sotajoukko näyttänyt -myöskään peloittavalta suuruuteensa nähden. Ainoastaan 6-8,000 miestä -oli Kaarle X tuonut kanssansa Puolasta.[4] Siinä olivat nyt melkein -ainoat tähteet tuosta suuresta, kaksi vuotta takaperin sinne viedystä -armeijasta. Uplannin rykmentistä esim. seisoi enää rivissä vain 380 -miestä alkuperäisistä 1,200:sta. Mutta näistä tähteistä oli joka mies -kestänyt parissa kymmenessä tulisessa taistelussa. Ilolla he nyt taas -menivät uusiin verilöylyihin, huolimatta vihollisen ylivoimasta. -"Alinomaisten voittojen kautta", kirjoitti eräs heidän päälliköistään, -"ovat he kokonaan unohtaneet, miten voi tulla voitetuksi." Eipä kumma, -jos Kaarle X, tämmöisten urhojen kanssa mennessään sotaan, mietti vain -sitä, miten paljon ja mitä maakuntia rauhanpäätöksessä pitäisi ottaa -Ruotsin omaksi. - -Hampurissa saatuansa vielä muutamia tuhansia pestattuja saksalaisia -sotamiehiä lisään, marssi nyt kuningas elok. 3 p. Holsteiniin. -Hämmästyneet tanskalaiset, vaikka miesluvultaan voimallisemmat, eivät -paljon yrittäneetkään vastarintaa. Linnoitettu Itzehoen kaupunki -ammuttiin sytyksiin, ja Tanskan valtamarski armeijansa kanssa sitä vain -katseli, sormea nostamatta. Samoin valloitettiin muutkin Holsteinin -suojaksi laitetut varustukset melkein miekanlyönnittä. Parin, kolmen -viikon kuluttua oli koko Tanskan mannermaa voittajien käsissä. Siellä -oleva Tanskan armeija oli melkein hävitetty; ainoastaan 6,000 miestä -oli pelastunut vahvaan Fredriksoddeen Fyenin saarta vastapäätä, Pienen -Beltin rannalle. - -Tämäkin linna heti saarrettiin, mutta ei kukaan voinut arvata sen -valloittamista mahdolliseksi, koskei piirittäjien luku ollut niinkään -suuri kuin piiritettyjen. Sitä suurempi oli yleinen kummastus, kun -yhtäkkiä tuli sanoma, että Ruotsin lippu liehui Fredriksodden -valleilla. - -Pimeinä syksyöinä nelin ryömin oli everstiluutnantti Dahlberg erään -kumppaninsa kanssa käynyt useamman kerran tiedustelemassa linnan -varustuksia. Sen jälkeen kuin niistä täten oli saatu tarkka tieto, ja -kun vielä oli saapunut vähän lisäväkeä, päätettiin yöllä lokakuun -23:tta päivää vasten yrittää rynnäkköä. Koska piirittäjillä oli -jalkaväkeä ainoastaan vähän yli puolet verrattuna linnanväkeen, täytyi -nyt, vastoin tavallisuutta, ottaa ratsumiehetkin avuksi tähän heille -outoon työhön. Rynnäkkö tehtiin kolmella eri joukolla. Eteläisimpään -osastoon kuului pari ratsurykmenttiä, jotka kaalasivat vallin jatkoksi -mereen juntatun kahden hakuliaidan ympäri. Kolmannen, viimeisen hakulin -kohdalla havaittiin vesi liian syväksi, jonka tähden he kirveillä -kaasivat aituuksen maahan ja siten pääsivät siltä puolelta aivan -suojattoman kaupungin keskelle. Sillä välin myös tämän saman osaston -jalkaväki sekä toinen osasto olivat onnellisesti kiivenneet vallille. -Pahinta vastarintaa tehtiin pohjoisempana, missä nyt kenraaliksi -korotettu _Behrends_ oli johtajana. Hänen petardi-miehensä, jonka oli -ruudilla räjähdytettävä portti auki, haavoitettiin. Täten sai -vihollinen aikaa tässä kohdassa paremmin järjestää puolustusta. Vaan -Behrendsin väki, jalkaisin taistelevia ratsumiehiä kaikki tyyni, -ryntäsi sittenkin uljaasti ja pääsi viimein vallille. Molemmat -suomalaiset rykmentit olivat ensin seisoneet jouten varaväkenä; vaan -kun portti oli saatu auki, ajoivat he ratsain kaupunkiin ja tekivät -tanskalaisten häiriön täydelliseksi. Aamun koittaessa oli koko linna -valloitettu, sen puolustajat suureksi osaksi hakatut maahan tai -hajoitetut. Ainoastaan 2,000 miestä seisoi vielä, ase kädessä, niemen -äärimmäisessä päässä; mutta niidenkin täytyi siellä antautua vangeiksi, -koska ei ollut laivoja, millä saariin päästä. Saalis oli ääretön. -Puhumattakaan kaikista sotatarvevaroista, jotka tulivat kuninkaan -osaksi, sai jokainen sotamieskin kantaa pois suuret taakat; sillä koko -maakunta oli tuonut tänne kalleimmat tavaransa siinä varmassa toivossa, -että Fredriksoddea olisi mahdoton valloittaa. - - - - -10. Retki Beltien yli ja Roskilden rauhansovinto. - - -Vaikka Tanskan sodan alku oli näin loistavasti menestynyt, oli Ruotsin -armeija kuitenkin sangen vaarallisessa tilassa. Paljon syytä oli -pelätä, että yhteenliittyneet puolalaiset ja itävaltalaiset, kenties -myös lisäksi vielä brandenburgilaisetkin, jotka par'aikaa jo hieroivat -sovintoa edellisten kanssa, tulisivat kaikki yhdessä Juutin -niemimaalle. Silloin olisi tuo pienoinen, vaikka valittukin, joukko -ollut ikäänkuin satimessa ja vihdoin olisi sen täytynyt kukistua -semmoisen ylivoiman alle. Tästä vaarasta pelasti sen kuitenkin Kaarle -X:nnen harvinainen luonne ja hänen oma rohkeutensa. - -Vuoden 1658 alku toi mukanansa tavattoman kovan talven. Tammik. 9 p. -tuli hirmuinen lumituisku ja ankara pakkanen, joita sitten lakkaamatta -kesti kolme viikkoa. Puhurin poika - - jopa suureksi sukeutui, - kovin kasvoi kauheaksi, - kylmi silloin täyden kylmän, - väkipakkasen paleli. - -Jäätyipä itse Pieni Beltikin, tuo leveä merenrauma Juutinmaan ja -Fyen-saaren välillä, jota ihmettä ei aina sadassa vuodessakaan saada -nähdä. Kuningas, neuvokkaana kuten aina, kokosi kiireesti väkensä -salmen rannalle ja tutkitti jään vahvuuden. Sen havaittiin hyvin -kannattavan Brandsöhön, pieneen, rauman keskellä olevaan saareen asti; -mutta saaren takana, missä kova virta käypi, ei ollut tuohon uuteen -siltaan luottamista. Paitsi sitä oli toisella rannalla 1,500 -talonpoikaa ahkerassa työssä, jään sahaamisella pitämässä auki leveätä -juopaa. Ja heidän takanansa seisoi melkein 4,000 miestä tanskalaista -sotaväkeä, valmiina kuumalla löylyllä vastaanottamaan niitä, joiden -onnistuisi päästä kylmän kylvyn läpi. Pelotonta Kaarle X:ttäkin -epäilytti; hän lähetti _Dahlbergin_ Fredriksoddeen tutkimaan, olisiko -kenties siellä parempi. Tammik. 30 p., anivarhain aamulla palasi -Dahlberg ja sanoi ylimenon Fredsiksodden kohdalla mahdolliseksi. Mutta -samassa tuli myös tieto, että edellisen yön ankara pakkanen oli -Brandsön takaisen jään tarpeeksi vahvistanut. Kaarle X tietysti valitsi -mieluummin lähemmän paikan, vaikka siinä oli lukuisa vihollinen -vastassa. - -Päivän koitteessa kulki koko ratsuväki Brandsön saareen, josta Wrangel -oikeanpuolisen kyljen kanssa oitis marssi edemmäksi. Virtapaikalle -tultua hajosivat rivit, niin että rinnakkain kulkevien välille jäi -leveänlainen loma. Paitsi sitä hyppäsivät ratsumiehet alas hevosten -selästä ja jatkoivat tietänsä jalan, talutellen ratsujansa jäljestään, -ettei kahdenkertainen paino kohtaisi yhtä paikkaa. Sittenkin painui ja -keikkui jää peloittavalla tavalla koko ajan heidän allansa. Yli -päästiin kuitenkin onnellisesti, ja pian oltiin täydessä kahakassa -tanskalaisten kanssa. Nyt toi kuningas vasemmankin kyljen yli ja -hyökkäsi vihollisen sivuun. Wrangelille hän lähetti käskyn taas mennä -ulos jäälle ja kiertämällä karata tanskalaisten toisen sivun kimppuun. -Mutta levoton meri ei voinutkaan kauemmin olla näyttämättä oikeata -luonnettansa. Rynnäkölle tuimasti hyökkäävien hevosten alta rikkoontui -jää ja koko kaksi lippukuntaa, parisataa miestä, katosi aaltoihin. Muu -väki hämmästyi ja seisahtui kesken rynnäkköänsä. Silloin kuningas itse -vei muutamia osastonsa lippukuntia takaisin jäälle, liki tuota -turmiollista avantoa, näyttääkseen, ettei vaara ollutkaan niin ylen -suuri. Siitä saivat Wrangelin miehet taas uutta rohkeutta; he menivät -täyttä vauhtia eteenpäin ja pääsivät ilman sen enempää vahinkoa heikon -paikan yli. Itse tappelu sitten ei kauaa kestänyt; yks, kaks oli -Tanskan voima hakattu maahan tai vangittu, ja sillä koko Fyen-saari -valloitettu. Jalkaväki ja tykistö eivät olleet ollenkaan ottaneet osaa -tähän kahakkaan; ne tulivat vasta sen loputtua rauman yli. Eipä ollut -edes kaikkea ratsuväkeäkään tarvittu; niin paljon suurempi oli Ruotsin -armeija tässä vastassa ollutta Tanskan joukkoa. Jouten jääneissä olivat -myös suomalaiset; mutta luultavasti olivat he sitten ne kaksi -ratsurykmenttiä, jotka Behrendsin johdolla lähetettiin ennakolta Fyenin -toiseen päähän Seelannista avuksi rientävää toista tanskalaisosastoa -vastaanottamaan. - -Täällä Fyen-saaressa oltiin kuitenkin vasta puolitiessä, tuskin -sitäkään. Yhden yön pakkanen oli tehnyt menon Pienen Beltin yli -mahdolliseksi; mutta Iso Beltin rauma Fyenin ja Seelannin välillä oli -monta vertaa leveämpi; sen yli ei ollut mahdollista päästä yhden ainoan -yön marssilla. Mitäs jos kesken matkaa ilma lauhtuisi ja tuuli repisi -jääsillan auki -- silloin Ruotsin kuninkaan ja hänen armeijansa kävisi -samoinkuin muinoin Faaraon Punaisessa meressä -- silloin olisi koko -Ruotsin valta aseetonna vihollisille alttiina! Kaikki päälliköt -varoittivat näin hurjasta yrityksestä, kehoittaen odottamaan hiukan -aikaa, kunnes laivoilla päästäisiin salmen poikki. Kuningasta -itseäänkin arvelutti. Mutta samassa tuli taas tutkimusretkelle -lähetetty Dahlberg takaisin ja ilmoitti jään hyvin kannattavan. "Ohoh", -huudahti Kaarle X iloissaan, "nytpä saa Fredrik-veikkoni heti paikalla -kuulla suoraa Ruotsin puhetta!" Muiden kenraalien vastapuheet kuitenkin -saattoivat kuninkaan jälleen epäilyksiin. Hän meni levolle. Mutta ei -aikaakaan, niin hän uudestaan käski Dahlbergin eteensä. "Voitko", kysyi -hän, "oikein omantuntosi mukaan vakuuttaa, että jää kannattaa?" -- -"Kuninkaallinen majesteetti", vastasi Dahlberg, "minä voin siitä panna -vaikka päänikin pantiksi." -- "Olkoon sitten menneeksi", huudahti nyt -kuningas. "Yritänpä siis Herran nimeen. Tämä tilaisuus on liian kallis, -että voisi sen päästää käsistänsä." - -Yöllä helmik. 6:tta päivää vasten 1658 alkoi ratsuväki marssinsa, -Dahlberg etupäässä oppaana. Se oli kolkko, peloittava retki. Hevosten -kavioiden alla muuttui jään päällä oleva lumi veteläksi hyhmäksi, niin -että tie näytti leveältä mustalta virralta. Kyynärän syvältä siinä -kaalattiin, eikä ollut mitään varmuutta, ei ollut mitään takeita, ettei -jossain kohdassa voisi olla joku jäätymättä jäänyt sula, pohjaton -paikka edessä. Kaikki kävi kuitenkin onnellisesti. Aamun koittaessa -oltiin Langeland-saaressa, jossa levähdettiin ja syötiin suurus. -Tämäkään viimeksimainittu toimi ei ollut vaivaa vailla, sillä pakkanen -oli kaikki mukaan viedyt ruoat ja juomat muuttanut jääkimpaleiksi, -joita ensin piti hakata palasiksi ja sulattaa. Pian lähdettiin sitten -jälleen jatkamaan marssia. Kello 3 päivällä jouduttiin Laaland-saareen, -josta lähetettiin käsky Wrangelille tulla Fyeniin jääneen jalkaväen -kanssa jäljestä. Seuraavassa saaressa, Falsterissa, levättiin -kokonainen päivä, vaan helmik. 11 p. seisoi kuitenkin koko armeija -Seelannin rannalla. - -Sanoma Ruotsin väen ylipääsöstä Fyeniin oli jo nostanut suuren -hämmästyksen ja säikähdyksen Kööpenhaminassa. Viipymättä oli lähetetty -muutamia Tanskan herroja Ruotsin kuninkaan luo, rauhaa tarjoamaan. -Näitä vastaan tuli, likellä Vordingborgia Seelannissa, korkea -sotaherra, joka ajoi reessä, parisataa suomalaista ratsumiestä -ympärillään. Se olikin itse Kaarle X, joka siten lyhensi heiltä matkan. -Hän tervehti iloisesti. "Oletteko tekin täällä?" kysyi hän sitten -hiukan kummastuneena Englannin lähettiläältä, joka oli seurannut -tanskalaisten kanssa, ollakseen rauhansovittelussa välittäjänä. -- -"Olen", vastasi tämä, "vaan enemmän onkin minulla syytä kummastella, -että te, kuninkaallinen majesteetti, olette täällä." - -Rauhansovinto ei nyt viipynyt enää kovin kauan. Tanskalaiset syystä -pelkäsivät, että myös heidän pääkaupunkinsa, joka maanpuolelta oli -varsin huonosti varustettu, voisi joutua voittajien käsiin ja näin -kenties koko heidän itsenäisyytensä tulla kukistetuksi. Kaarle X -puolestaan tahtoi kiireesti lopettaa tämän sodan, voidakseen sitten -taas kääntyä muita vihollisiansa vastaan. Tämä Roskilden rauhanpäätös -oli edullisin kaikista vielä Tanskan kanssa solmituista. Ruotsi siinä -sai Skoonen, Hallannin ja Blekingen, siis kaikki, mitä vielä oli -Tanskalla alusmaata itäpuolella Juutinraumaa. Ja tulipa siihen sitä -paitsi lisäksi myös Bornholman saari sekä Bohusläänin ja Trondhjemin -maakunnat, jotka Norjasta lohkaistiin irti. - - - - -11. Olot Käkisalmen läänissä. - - -Vaikka tähän aikaan sekä Venäjä että Ruotsi eri haaroilta ahdistivat -Puolaa, ei heidän keskinäinen välinsä ollut kuitenkaan ystävällinen. -Venäläisten sydämissä kyti vanha viha ruotsalaisia vastaan. Venäjän -kansa ei voinut unohtaa, että Kustaa Aadolf oli heiltä valloittanut -Käkisalmen läänin sekä Inkerinmaan. Tämä viha näyttäytyi joka -tilaisuudessa. Ruotsalaiset ja suomalaiset, jos he kauppa-asioilla -Venäjällä käydessään tarvitsivat virkakuntien apua, saivat aina vain -pilkkaa ja haukkumasanoja vastaukseksi. Ja jos joku heistä sattui -tappamaan venäläisen, niin lausuttiin mestauspaikalla tuomio julkisesti -näillä sanoilla: nyt vääräuskolainen ja pakana, joka kristityn miehen -on tappanut, saapi ansaitun rangaistuksensa. Näihin yksityisiin -kiusantekoihin liittyi myös puolilla sanoilla ilmaantuvia valtiollisia -uhkauksia. Nykyinen tsaari Aleksei Mihailovitsh oli arvonimeensä -liittänyt sanat: "esi-isiensä perillinen" ja aluskuntiensa luettelon -loppuun lisännyt: "ynnä monta muuta idässä, pohjoisessa sekä lännessä". -Molemmat lauseet näyttivät tarkoittavan, että hän sydämessään yhä vielä -katsoi Ruotsille pois annettuja maakuntia omiksensa. Vanhaan vihaan oli -nyt tullut uuttakin lisäksi. Syynä oli Puola, jota kumpainenkin -hallitsija jo pitivät omanansa ja josta he eivät olisi suoneet -pienintäkään palasta naapurilleen. Vihdoin, kun Kaarle X 1656 vuoden -alussa oli joutunut ahdinkoon, puhkesi venäläisten viha ilmisotaan; he -luulivat nyt sopivan tilaisuuden tulleen kostoon sekä omansa -takaisinvalloittamiseen. Tämä venäläissota uhkasi monen syyn tähden -meidän maallemme suurta vaaraa. Suomen sotaväki oli, niinkuin tiedämme, -melkein kaikki kaukana Puolassa taikka Liivinmaalla. Nekin harvat -sotamiehet, jotka olivat jääneet kotiin, kävivät paljain jaloin, -melkein alastonna, sillä yhdeksään kuukauteen he eivät olleet saaneet -enempää kuin yhden kuukauden palkan käsiinsä. Samoin olivat -rajalinnatkin aivan rappiolla. "Monella miehellä, joka maalla asuu", -kirjoitti Käkisalmen läänin ja Inkerin pääkuvernööri Kustaa -Eevertinpoika Horn, "on kartanossaan portit paremmat kuin kruunun -linnoissa." - -Pahempi tätä kaikkea oli kuitenkin vielä se, että alkuasukkaat -Venäjältä otetuissa voittomaissa olivat Ruotsin vallalle perin -viholliset. Syynä siihen oli etupäässä heitä painava uskonnollinen -ahdistus. Kustaa Aadolf, vaikkei hän sallinut suoraa pakotusta, oli -kuitenkin hänkin sen verran aikansa lapsi, että hän kaikilla keinoin, -usein vähemmän hyväksyttävilläkin, koetti saada uusia alamaisiansa -Lutherin uskoon kääntymään. Samaa menettelyä jatkettiin sitten myös -seuraavienkin molempien hallitusten aikana. - -Siinä ei tietysti ollut mitään moitittavaa, että suomalainen Lutherin -katkismus ynnä muita meidän uskonnollisia kirjojamme painettiin -venäläisillä kirjaimilla, jotka olivat paremmin tutut karjalaisille. -Luvallistahan on vapaan opetuksen kautta vakuuttaa toiselle oppinsa -totuutta. Samoin myös ei voi muuta kuin kiittää hallituksen kehoitusta -kreikanuskoisille papeille jumalanpalveluksessa käyttämään suomea eikä -slavonin kieltä, niinkuin siihen asti oli ollut tapana. Mutta eipä -näihin keinoihin tyydyttykään. Ruvettiin lupaamaan kreikanuskoisille -papeille ja lukkareille 4, 6, jopa 8 tynnyriä viljaa vuotuisten -saatavien lisäksi, tai toisin paikoin pitäjässä olevat kirkkojen -tilukset omiksensa, jos he suostuisivat oppimaan Lutherin katkismusta -ja opettamaan sitä seurakuntalaisillensa. Eikä ollut siinäkään vielä -kaikki. Sodan kautta autioiksi jääneille tiloille oli asutettu -joukoittain muusta Suomesta tuotettuja luterilaisia talonpoikia ja -näitä varten, niin pian kuin suinkin pieni seurakunta oli karttunut, -asetettu luterilainen pappi. Tämän palkkaamiseen pakotettiin nyt -kreikanuskolaisetkin ottamaan osaa ja velvoitettiin kuulemaan ainakin -yhtä saarnaa joka pyhä. Tarkoituksena oli, Kustaa Aadolfin omilla -sanoilla puhuen: "että he meikäläisiin tottuisivat, ja venäläisen papin -kuoltua suomalainen sitten voisi astua hänen sijaansa". - -Tätä puoliväkinäistä käännytystointa kreikanuskolaiset itsepintaisesti -vastustivat. Heidän poikiansa karkasi aika-ajoin rajan yli Novgorodiin, -josta he sitten täysi-oppisina pappeina palasivat kuolevien -virkaveljiensä sijaa täyttämään. Harva pappi vain taipui vaihtamaan -uskoansa hallituksen lupaamiin etuihin. Pietari Brahen aikana mainitaan -koko Käkisalmen läänissä pappeja, "tiakkoja" (lukkareita) ynnä heidän -poikiansa olleen ainoastaan viisitoista, jotka olivat tämän palkan -edestä oppineet Lutherin katkismuksen ulkoa. Ja näiden vaikutus oli -melkein mitätön, sillä kansa halveksi heitä ja vihasi uskonheittiöinä. -Silminnähtävänä todistuksena on se vaino, joka juuri tähän aikaan -kohtasi yhtä näistä papeista, Kurkijoen kirkkoherraa Jaakkima -Terentiovia, jos kohta oikea vihan syy peitettiin noituuden kanteella. -Useimmat kreikanuskoiset papit pysyivät lujina ja vahvistivat myös -sanankuulijoittensa vastahakoisuutta. Suurta apua ei myöskään ollut -maahan lähetetyistä luterilaisista papeista. Tiedämmehän me, -minkälainen Suomen papiston sivistyksen ja siveyden tila oli ennen -yliopiston perustamista, ja luultavaa on, että tänne lisäksi saatiin -huonoimmat ainekset. Eipä kumma siis, jos näiden uuden uskon apostolien -mainitaan vain istuneen kapakoissa, oluthaarikka edessään, piippu -kädessä, siellä harjoitellen käännytystyötänsä vieraan uskonnon -haukkumisella, josta tietysti taas tuli kreikkalaisilta haukkumasanoja -takaisin. Seurauksena kaikesta tästä oli, että käännytystoimi ei paljon -ollenkaan menestynyt. Päinvastoin tapahtui joskus, että joku -luterilainen tulokas, keskellä kreikanuskolaisia asuen, itsekin taipui -naapuriensa oppiin, jotka uskonmuutokset kuitenkin hallitus heti kielsi -kuoleman uhalla. - -Asiain näin ollen ajatteli Ruotsin hallitus yhteen aikaan välikeinoa, -saadakseen ainakin kreikanuskoisen kirkon Suomessa ja Inkerissä -erilleen Venäjän yhteydestä, josta aina vuoti vihollisuutta uutta -valtaa vastaan. Luvattiin näet matkarahaa papille, joka lähetettäisiin -Konstantinopolin patriarkan vihittäväksi ja joka sitten olisi tullut -Ruotsin kreikanuskoisten alamaisten piispaksi. Sama ehdotus -uudistettiin myöhemmin sillä muutoksella, että Karjalan piispa saisi -käydä vihittämässä itseään Kievissä. Mutta kreikanuskoiset karjalaiset -eivät siitä tarjoumuksesta huolineet; he tahtoivat edelleenkin saada -pappinsa Venäjällä vihityiksi. Hallitus puolestaan ei myöskään ollut -tuumaansa kovin harras; sillä aina vielä toivoi se saavansa -vierasuskolaiset tavalla tai toisella valtion uskoon käännytetyiksi. -Samassa Kristiinan kirjeessä vuodelta 1650, jossa annettiin lupa -piispan vihkimiseen Kievissä, oli näet kuitenkin lisätty, ettei hän -takaisin tultuansa saisi asettaa pappeja muuta kuin "juuri tarpeen -mukaan ja missä niitä välttämättömästi tarvitaan". Ja Kaarle X antoi -Kaprion läänin asukkaille, jotka pyysivät saada muutamia omauskoisiansa -pappeja (luultavasti kuolleitten sijaan), jouluk. 15 p. 1654 jyrkästi -kieltävän vastauksen. "Kuninkaallista Majesteettia", niin kuuluivat -sanat, "arveluttaa tähän nykyiseen aikaan suostua siihen, mutta hän -näkisi paljoa mieluummin, että he kääntyisivät luterilaiseen, oikeaan -uskontoon ja jumalanpalvelukseen." - -Olisi voinut luulla, että kenties Ruotsin vapaampi hallitusmuoto ja -kansan etua valvova laki olisivat kuitenkin voineet suostuttaa Laatokan -ja Nevan karjalaiset uuteen valtaan. Mutta ensiksikin oli silloin juuri -se aikakausi, jolloin uskonto oli voimallisin yhdistäjä tai eroittaja -ihmisten välillä, jolloin samanuskoiset, vaikka eri kansallisuuksiin -kuuluvat, pitivät toisiansa veljinään, ja eriuskoiset, joskin he olivat -yhtä kansaa, vihasivat toisiansa verisesti. Ja toiseksi eivät Ruotsin -hallitusmuodon ja lain edut olleet tulleet Käkisalmen läänin ja Inkerin -asukkaille osaksi. Niinkuin jo tiedämme, ei heidän sallittu -valtiopäiville lähettää edustajia. Ruotsin laista ei myöskään ollut -suurta suojaa. Molemmat maakunnat olivat pitäjittäin annetut -lahjoitusmaiksi korkeille Ruotsin herroille, joita kruunun kaikki -virkamiehet nöyrästi kumartelivat. Linnojen ja sotaväen huonoon tilaan -sanoi Horn pääsyynä olleen sen, että "maaherra enemmän valvoo suurten -herrojen suosiota kuin kruunun etua". Jos niin oli laita, missä kruunun -hyödystä oli puhe, mitä turvaa saattoi rahvas toivoa kuninkaan -käskynhaltijoilta! Se olikin aivan ilman suojaa jätetty alttiiksi -aatelisherrojen, voutien ja kruunun alempien virkamiesten -täyttymättömälle ahneudelle. Minkälainen talonpoikaraukkain tila oli -Käkisalmen läänissä, sen olemme jo nähneet luvussa Samuli Cröellistä. - -Eipä ole siis ollenkaan kummeksittavaa, että niin Inkerin kuin -Käkisalmen läänin kreikanuskoinen kansa tuskin hillityllä -vihamiellisyydellä katseli uusia hallitsijoitansa ja hartaalla ikävällä -toivoi venäläisiä avukseen. - - - - -12. Venäläisten hyökkäys maahan. - - -Suomen suureksi onneksi venäläisten päähyökkäys tarkoitti Liivinmaata, -sillä tsaari toivoi Riiasta saavansa hyvän kauppasataman Itämeren -rannalla. Hän toi tätä kaupunkia vastaan armeijan, jonka luku arvattiin -90,000:ksi mieheksi. Mutta riittipä tuosta avarasta valtakunnasta myös -muuallekin väkeä. Kaksi sotajoukkoa lähetettiin Inkeriin ja Käkisalmen -lääniin, näitä kaivatuita maakuntia takaisin valloittamaan. - -Kesäkuun 4 p. 1656 ilmaantui Nevajokeen, _Pähkinälinnan_ edustalle -130 lotjaa, täynnä venäläisiä, jotka laittoivat piiritysleirejä -kumpaisellekin rannalle. Vähäinen partioparvi souti jokea alas vieläkin -edemmäksi ja saapui seuraavana iltana Nevanlinnalle. Kello 9, juuri kun -asukkaat, mitään pahaa aavistamatta, olivat menneet levolle, karkasi -vihollinen äkkiä päälle hirmuisella huudolla. Koko kaupunki poltettiin -tuhaksi, irtain tavara ryöstettiin, asukkaat murhattiin suurimmaksi -osaksi. Saaliin seassa oli noin 70,000 tynnyriä viljaa, jotka olivat -Inkerin aateliskartanoista sinne tuodut ulkomaille laivattavaksi; myös -oli kaupungissa suuria suolavaroja. Näistä jakoivat venäläiset seudun -kreikanuskoisille talonpojille niin paljon kuin nämä tahtoivat, ja -tähteet poltettiin yhdessä aittojen kanssa. Maaseudullakin sytytettiin -kaikki aateliskartanot sekä luterilaiskirkot palamaan; mutta -talonpoikaistalot sitä vastoin enimmäkseen säästettiin, sillä niiden -asukkaathan olivat melkein kaikki polttajien omia uskolaisia ja -liittolaisia. Tämä summaton vahinko olisi kuitenkin luultavasti -suurimmaksi osaksi saatu estetyksi, jos vain vähänkin olisi oltu -varuillaan, sillä tuhoa tekevän partion miesluku oli sangen vähäinen. -Se nähdään pienestä tapauksesta tässä tilaisuudessa. Eräs Nevanlinnan -porvareista, nimeltänsä Matti, joka oli muita rohkeampi, ei antanutkaan -teurastaa itseänsä niinkuin turvatonta karitsaa, vaan sieppasi melun -kuultuansa miekkansa seinältä, hyppäsi hevosessa selkään ja raivasi -itselleen täten, paitasillaan ratsastaen ja oikealle ja vasemmalle -huitoen, tien vihollisten läpi. - -Toinen partioparvi, noin 300 miestä, oli taas Pähkinälinnan edustalta -mennyt Taipaleen kauppalaan Suvannonjärven suuhun Käkisalmen lääniin. -Sieltä he levittivät lähipitäjiin tsaarinsa julistuksen: niiden, jotka -vapaaehtoisesti antautuisivat hänen valtansa alle, piti saada säilyttää -henkensä ja tavaransa vahingoittamatta; mutta vastahakoiset piti -armotta surmattaman. Laumoittain virtasivat nyt seudun kreikanuskoiset -talonpojat leiriin uskollisuusvalaa vannomaan ja suojeluskirjoja -lunastamaan; toipa suuri osa heistä aseensakin mukanansa ja jäi -uskolaistensa luokse näiden voiman lisäksi. Luterilaisista sangen moni, -saadakseen turvaa, antoi kastaa itsensä kreikan uskoon. Ne, joiden -omatunto siihen oli liian herkkä, pakenivat korpiin ja jättivät talonsa -autioiksi, vihollisen poltettavaksi. - -Sillä välin oli toinen venäläinen osasto, enimmäksi osaksi ratsuväkeä, -samonnut maahan Aunuksen puolelta Laatokan pohjois-rantaa myöten. -Sielläkin talonpojat joka paikassa tervehtivät tulijoita -vapauttajinaan, toivat runsaasti ruokaa ja neuvoivat avuliaasti tietä. -Ruotsalaisten aatelisherrojen voudit, samoinkuin myös luterilaiset -papit ja kruunun virkamiehet, tapettiin tai kuljetettiin pois -vankeuteen Venäjälle. Eräs partiojoukko tästä osastosta ulkoni -Savoonkin asti. Savonlinnan kaupunki ja Kerimäen kirkko poltettiin, -linna piiritettiin. Koko seutu oli hävityksen vallassa. Ihmiset -surmattiin usein hirmuisilla kidutuksilla, esiin. elävältä nylkemällä. -Talot poltettiin, samoin kuin kaikki irtain tavara, jota ei voitu -poiskuljettaa, yksinpä viljakin, joka vielä kasvoi pelloilla. Karja -tapettiin, nyljettiin ja jätettiin sitten suotta märkänemään. -- Yöllä -heinäk. 2:n ja 3:n päivän välillä tuli viimein vihollislaivasto -Käkisalmen rantaan ja sulki myös läänin pääkaupungin saarroksiin. - -Peloittava vaara uhkasi täten sekä Itämeren maakuntia että myös -Suomenmaata. Ja pahinta oli se, ettei siihen vaaraan ollut paljon -mitään apuakaan muualta toivossa ensi hetkellä. Kaarle X paraikaa -varusti ja sitten alotti yhdessä liitossa Brandenburgin vaaliruhtinaan -kanssa tuon retkensä, jolla hän luuli saavansa puolalaisten voiman -lopullisesti kukistetuksi. "En voi täällä umpimähkään jättää kaikkea -kesken sentähden, että muka moskovalainen on meidän maahamme karannut!" -kirjoitti hän äreästi De la Gardielle, joka Liivinmaan puolustukseksi -pyysi lisäväkeä. Samoin myös Tukholmassa, kun asia tuli puheeksi -valtaneuvoskunnassa, päätettiin yksimielisesti: että uusi tärkeä -voittomaa, Preussi, etupäässä oli suojeltava, vaikkapa sen kautta Suomi -ja Liivinmaa joksikuksi aikaa jäisivätkin vihollisen valtaan. Tulisihan -sitten taas aika kääntyä venäläistä vastaan. Lähetettiin siis vain -suomalaisille kehoitus omin voimin torjua päällekarkaus takaisin, jonka -lisäksi Pietari Brahe, vanha uskollinen ystävämme, tarjoutui menemään -päälliköksi. Hänen lähdöstänsä ei kuitenkaan tullut mitään, koska -kuningas oli jo sen viran uskonut toiselle miehelle. Ensi -närkästyksensä tyynnyttyä oli näet Kaarle X sittenkin pitänyt sen -verran huolta melkein kokonaan turvattomasta Suomesta, että oli -käskenyt sinne sotamarski Leijonhufvudin Karjalan ratsurykmentin kanssa -Liivinmaalla. Samoin hän myöhemmin lähetti Preussista pienen armeijan -piiritetyn Riian avuksi. Kumpikin apu tuli vain jokseenkin myöhään, -silloin kun pahin vaara jo oli ohitse; sillä Karjalan ratsumiehiäkin -pidätettiin vielä vasten kuninkaan käskyä Liivinmaalla pari kuukautta. - -Omin voimin tuli siis sekä Liivin- että Suomenmaan nyt pitää puoliansa, -ja tämä vaikea tehtävä tulikin verrattomalla alttiiksiantaumuksella, -urhoudella sekä menestyksellä suoritetuksi. Riian vähälukuinen -linnaväki (porvarien kanssa ainoastaan 5,000 miestä, joissa 16 -komppaniaa suomalaisia) teki miehuullista vastarintaa. Turhaan -maleksivat venäläiset seitsemän viikkoa kaupungin ympärillä, ahdistaen -sitä piiritystöillään niin paljon kuin heidän puuttuva taitonsa näissä -asioissa myöten antoi. Loppupäätöksenä oli kuitenkin se, että heidän, -menetettyänsä 14,000 miestä, täytyi tyhjin käsin poistua. - -Suomessa olivat sillä aikaa maaherrat nostaneet talonpojat aseisiin, ja -tätä käskyä oli joka paikassa toteltu suurella hartaudella. Mies joka -talosta oli lähtenyt sotaan; niin innokkaita oltiin, kun omaa maata oli -puolustettava. Jaloimman uhraavaisuuden ja urhouden esimerkin antoi -_Viipurin kaupunki_. Sielläkin olivat vallit rappiolla: tykkejä ei -ollut muuta kuin 14 pienenlaista; sotamiehiä puuttui melkein kokonaan; -eipä ollut edes päällikköäkään, sillä maaherra Stålarm oli juuri äsken -kuollut. Sittenkään ei kukaan nostanut puheeksikaan antautumista, jos -vihollinen sinne asti tulisi. Kaupunkilaiset pyysivät komentajakseen -eversti Burmeisterin, joka asui Viipurissa. Kanuunien lukua lisättiin -vielä kymmenellä, jotka otettiin satamassa seisovasta suuresta -kauppalaivasta. Valleja rintavarustuksineen ruvettiin korjaamaan kätten -mahtain. Aseisiin tarttui joka mies, ken vaan suinkin kykeni. Yksinpä -kymnaasin ja koulun nuorisostakin tehtiin kaksi komppaniaa. Tätä -sotaista menoa kesti koko kuukauden. Silloin nähtiin, ettei vihollinen -uskaltanutkaan niin kauas maahan tunkeutua. Nyt vapautettiin siis -porvarit vaivalloisesta korjaustyöstänsä ja vahdinpidostansa. -Koulunuorisokin antoi pois kiväärinsä ja kutsuttiin sitten linnaan, -missä heidän vaivannäkönsä palkittiin ulkomaan oluella sekä muutenkin -komeilla pidoilla. Sotaisessa innossaan otti silloin kolmetoista heistä -pestin varsinaiseen sotaväkeen. Opettajat olivat tosin kovasti pahoilla -mielin, että heidän "alamaisensa" näin hylkäsivät kirjansa, vaan kukas -tällä hetkellä kuunteli rauhan miesten valituksia! - -Burmeister läksi nyt 150:n ratsumiehen, 200:n rakuunan sekä 800:n -talonpojan kanssa Käkisalmea auttamaan. Eräälle salmelle, luultavasti -Kiviniemen kohdalle tultuansa havaitsi hän kuitenkin, että venäläiset -olivat polttamalla sillan katkaisseet hänen tiensä. Hän vetäytyi -sentähden Raudulle, asettuen leiriin likelle kirkkoa. Tässä karkasi -7-800 venäläistä äkkiarvaamatta hänen päällensä yöllä heinäk. 14:ttä -päivää vasten. Heidät torjuttiin takaisin, jonka jälkeen suomalaiset -myös vuorostansa läksivät rynnäkölle ulos leiristä. Venäläiset eivät -ensin siitä olleet milläänkään, vaan seisoivat aukealla tantereella -täydessä sotarinnassa, valmiina heitä vastaanottamaan. Näin alkoi -Raudun kahakka, jossa vihollinen neljä tuntia teki lujaa vastarintaa, -kunnes hänen viimein täytyi paeta metsien turviin. Kentälle oli häneltä -jäänyt 200 kuollutta. Suomen puolelta ei kuulu kaatuneen enempää kuin -40 miestä, haavoitetutkin siihen luettuina. Kuolleista mainitaan -Bartholdus Simonis (Pärttyli Simonpoika), eräs noista pestin ottaneista -kymnaasilaisista, joka oli ollut lipunkantajana tappelussa. Myös -talonpoikainen nostoväki oli taistellut niin uljaasti ja niin täydellä -toimella, että heitä upseerit suuresti kehuivat. - - - - -13. Käkisalmen piiritys. - - -Käkisalmen rantaan oli, niinkuin jo ennen on kerrottu, saapunut -venäläinen lotjalaivasto yöllä heinäk. 3:tta päivää vasten. Seuraavana -päivänä tuli torvensoittaja kehoittaen antautumaan. Jos siihen -suostuttaisiin, saisi sotaväki ynnä ne kaupungin asukkaat, jotka niin -halusivat, estämättä lähteä matkaansa; niille taas, jotka tsaarille -vannoisivat uskollisuusvalan, luvattiin suuria etuja. Mutta uljas -komentaja _Olavi Pentinpoika_ vastasi jyrkällä kiellolla. Hän sanoi -saaneensa kuninkaaltaan käskyn taistella ruudilla ja lyijyllä, niin -kauan kuin yksikin mies vielä oli pystyssä. Mainittuna päivänä -iltapuolella alkoi siis piiritys. Venäläiset jakoivat voimansa kahteen -leiriin, joista toinen oli kaupungin pohjoisella, toinen eteläisellä -puolella. He rakensivat matalia rintavarustuksia, joiden takaa -paukuttelivat pyssyillänsä; vaan ei siitä tullut suurtakaan vahinkoa. -Melkein yhtä mitätön oli pienen tykin vaikutus, jolla he sitten -rupesivat ammuskelemaan. Yöllä heinäk. 10:ttä päivää vasten he -ryhtyivät varustuksen rakentamiseen Kalliosaarelle, jonka -korkealle kukkulalle näkyi kaupungin ja linnan sisusta. Mutta kohta -seuraavana päivänä jo pujahti pieni parvi sotureita, porvareita sekä -aatelisherrojen palvelijoita salaa ulos linnan takaportista. He -soutivat venäläisten huomaamatta saarelle, karkasivat äkkiä päälle ja -tappoivat siellä olevat viholliset melkein viimeiseen mieheen asti. -Muutamia vankeja vain otettiin, joista useimmat tunnettiin seudun -kreikanuskoisiksi talonpojiksi. Venäläiset rakensivat nyt muutamia -toisia pattereita lisäksi ja lähettivät linnaan taas uuden -antautumiskehoituksen; mutta heille vastattiin, että se, joka kolmannen -kerran tuo semmoisen sanan, saapi lyijyluodin vaivansa palkaksi. - -Tuosta yrittivät piirittäjät lähteä väkirynnäkölle. Elok. -15 p. aamupuolella ruvettiin heidän molemmista leireistään -kiivaasti lennättämään tulisia kuulla. Myös työnnettiin palavia -tervatynnyrilauttoja virran viedä kaupungin puista hakulia vastaan. -Samassa lähenivät ryntäysjoukot, aikoen käyttää hyväkseen häiriötä, -joka tulipaloista oli syntyvä. Mutta linnalaisten valppaasta toimesta -saatiin valkea aina heti ensi-idussaan sammuksiin. Senvuoksi -vetäytyivät ryntäysjoukot molemminpuolisen ankaran pyssytulen jälkeen -takaisin varustustensa taakse. Kun sitten uudestaan lähetetty -rauhanhieroja lupauksenmukaisesti oli saanut luodin päähänsä, luopuivat -venäläiset kokonaan kaikista väkinäisistä valloitustuumista. He -päättivät tästä lähtien vain maata jouten vallituksissaan, odottaen, -kunnes nälkä olisi pehmentänyt linnalaisten lujuuden. - -Sillä välin oli vihdoinkin heinäkuun lopulla Leijonhufvud saapunut -Suomeen Karjalan ratsumiesten kanssa. Nämät olivat jo Liivinmaalla -kovasti nurisseet siitä, että heidän täytyi palvella "vieraalla -maalla", sillaikaa kuin heidän oma maansa oli alttiina armottoman -vihollisen hävityksille. Helppo on siis arvata, millä innolla he nyt -venäläistä vastaan läksivät. Uusi ylipäällikkö oli saanut kuninkaalta -luvan käyttää kaikki Suomesta kruunulle tulevat verot sen -puolustukseksi. Hän nyt kaikkein ensiksi järjesti ja varusti käsillä -olevat voimat ja kiirehdytti vielä uusien lisäjoukkojen -kuntoonpanemista. Sitten marssi hän 1,600:n miehen kanssa Käkisalmen -avuksi. Elok. 30 p. nähtiin, piiritettyjen suureksi riemuksi, -sinikeltaisten lippujen lähenevän eteläiseltä puolelta. Rynnäkkö -piirittäjien vallitusta vastaan ei onnistunut; mutta kun Leijonhufvud -sitten pani tulikitansa ammumaan, pelästyivät venäläiset ja jättivät -yöllä senpuolisen leirinsä autioksi. Nyt vietiin Käkisalmeen melkoinen -joukko apuväkeä sekä runsaat varat kaikellaisia tarpeita, jonka jälkeen -Leijonhufvud jälleen läksi matkaansa. Turvattuaan linnan, hän ei -huolinut turhaan kuluttaa vähää sotavoimaansa rynnäkköihin venäläisten -muita vallituksia vastaan. Vielä kolme viikkoa jatkoivat sitten -piirittäjät työtänsä, vaikkei heillä voinut enää olla kovin suurta -menestyksen toivoa. Vihdoin viimein lopettivat piiritetyt ahdistuksensa -sukkelalla kepposella. Syysk. 25 p. marssitti Olavi Pentinpoika pientä -linnaväkeänsä kovalla rumpujen pärrytyksellä edestakaisin linnassa. -Marssiessaan kantoivat sotamiehet suurta lippujoukkoa. Tätä menoa kesti -pari tuntia. Venäläiset, jotka kuulivat melun ja näkivät lippujen -paljouden, eivät voineet luulla muuta, kuin että apuarmeija, jonka -lähenemisestä taas kävi huhu, tavalla tai toisella heidän -huomaamattansa oli päässyt linnaan. He läksivät siis seuraavana yönä -kokonaan tiehensä. Mutta ennen lähtöänsä he vielä elävältä polttivat -kaikki suomalaiset sotamiehet, kuusi luvultansa, jotka piirityksen -aikana olivat heidän käsiinsä joutuneet. Samoin oli Leijonhufvudkin -kaikilta hänelle tuoduilta vangeilta hakkauttanut pään poikki. Niin -julmat olivat sotatavat siihen aikaan näillä mailla. - -Käkisalmesta oli Leijonhufvud sillä välin mennyt _Pähkinälinnan_ -avuksi. Siihen asti ei ollut Inkerin kenraalikuvernööri Kustaa -Eevertinpoika Horn voinut saada paljon mitään aikaan muutamilla -sadoilla miehillänsä. Mutta kun nyt molemmat suomalaiset sotavoimat -yhdistyivät, karttuen täten 2,500:ksi mieheksi, masentui kerrassaan -venäläisten rohkeus, vaikka heidän lukunsa oli hyvinkin kolme vertaa -suurempi. Pähkinälinnaa olivat piirittäjät lokakuussa kehoittaneet -antautumiseen, mutta saaneet vastaukseksi tuon vanhan sanaleikin: -"Omenoita ja päärynöitä voitte saada, vaan ette tämmöistä pähkinää!" -Jonkun aikaa myöhemmin kuoli Frans Grave, linnan uljas komentaja. -Kuolinvuoteellaan hän kuitenkin oli vannottanut alapäälliköitään, -etteivät suinkaan antautumisella häpäisisi Ruotsin soturien loistavaa -mainetta. Keskipaikoilla marraskuuta nyt venäläiset pakenivat -Leijonhufvudin pelosta. Pähkinälinnan 120:sta urhoollisesta -puolustajasta oli silloin enää vain 72 miestä elossa. - -Piirityksissä myös ollutta _Savonlinnaa_ ei ollutkaan Leijonhufvudin -tarvinnut mennä auttamaan. Se oli jo aikaa sitten itse vapautunut -ahdistajistaan. Linnaväki näet oli yhtenä päivänä äkkiarvaamattomalla -hyökkäyksellä valloittanut venäläisten leirin, tappanut heiltä 100 -miestä, ajanut muut hajalleen ja päästänyt siteistä 500 omaa -kansalaista, joita aiottiin viedä Venäjälle orjuuteen. - -Samoin olivat Brahen vapaaherrakunnan alustalaiset hänen asettamansa -pienen sotajoukon avulla itse torjuneet pois vihollisen, tappaneet -häneltä 1,100 miestä ja valloittaneet kaksi lippua, jotka he sitten -ylpeydellä lähettivät kuninkaalle. - -Leijonhufvud aikoi nyt, kun oma maa oli puhdistettu, siirtää sodan -rajan yli vihollisen alueelle. Tätä hanketta ei ollut hänen kuitenkaan -sallittu johtaa, sillä hän kuoli Raudulla kuumetautiin. Ylimmän -komennon otti käteensä nyt kenraalimajuuri Kruse. Hän vei melkein koko -sotavoimansa uuden vuoden (1657) alkupäivinä Aunukseen. Heidän täytyi -tosin tyhjin toimin kääntyä pois Aunuksenkaupungin edustalta, jonka -venäläiset olivat varustaneet liian vahvaksi. Mutta koko maaseutu -hävitettiin laajalta. Kaikki tavatut ihmiset tapettiin ilman eroitusta, -ja karjakin, jota rehun puutteen tähden ei voitu poiskuljettaa, -poltettiin. Tulen omaksi joutui niinikään 11 kirkkoa, lukemattomia -kyliä, sekä suuri joukko pitkin Laatokan rantaa kiinnijäätyneitä -aluksia. "Kaiken tämän johdosta", kehui Kruse, "ovat nuo raakalaiset -joutuneet suuren pelon valtaan." Mutta raakalaisnimenpä meidän omatkin -soturimme täydesti ansaitsivat, sillä he olivat sodankäynnissään -melkein samallaisia petoja kuin heidän itäiset naapurinsa. Siinä -suhteessa he vain olivat noita paremmat, etteivät he toki tappaessaan -näytä harjoittaneen luonnotonta, kiduttavaa julmuutta. - - - - -14. Kustaa Eevertinpoika Horn Suomen kenraalikuvernöörinä. - - -Leijonhufvudin kuoltua siirsi kuningas Kustaa Eevertinpoika Hornin -Suomen kenraalikuvernööriksi. Tämä päätti voimallisesti panna toimeen -edeltäjänsä keskenjääneen tuuman, siirtää sodan venäläisten omaan -maahan. Ensiksi hän lähetti 300:n miehisen ratsumiesparven hävittämään -suurta Tulomajärven kylää, vähän matkaa Salmin rajalta. Täten hän -tahtoi ennen lähtöänsä turvata Käkisalmen lääniä, sillä mainitussa -kylässä oli venäläisillä aina ollut päämajansa hyökätessään Suomen -Karjalaan. Partiokunta sovitti marssinsa niin, että se joutui perille -juuri pääsiäispyhäksi, jolloin kreikanuskolaisten tiedettiin korvaavan -pitkät paastoamisensa ylenmääräisellä syömisellä ja juomisella. -Juopuneet, vaaraa aavistamattomat karjalaiset surmattiinkin enimmäksi -osaksi, ja kaikki kylän 100 taloa poltettiin. - -Suurelle retkellensä eteläänpäin aikoi Horn lähteä niin pian kuin -keväällä ruohoa ilmestyi, sillä nyt talvella oli suuremman sotavoiman -ihan mahdoton kulkea tuon perinjuurin ryöstetyn ja hävitetyn Inkerin -lävitse. Väliajalla hän piti joka läänissä maakuntapäiviä, joilla hän -sai tarpeelliset varat myönnetyiksi.[5] Mutta kesän tultua täytyi hänen -kuitenkin luopua tuosta kauan varustetusta hankkeestansa. Kuningas näet -käski suuren osan Suomessa olevia sotajoukkoja Liivinmaalle. Eikä -aikaakaan, niin tuli jo toinenkin käsky, että Hornin piti kaikkien -tähteittenkin kanssa marssia pois entisten jäljessä. Hän totteli ja oli -jo ehtinyt Nevajoen toiselle puolelle, kun paha hätäsanoma hänet -saavutti. Useampia tuhansia vihollisia oli hyökännyt maahan Laatokan -pohjoisrantaa myöten ja ruvennut uudestaan Käkisalmea piirittämään. -Senvuoksi Horn ei nyt lähettänyt Liiviin enempää kuin 600 miestä; itse -hän kiiruusti vei päävoimansa jälleen Suomenmaahan. Hämmästyneet -venäläiset, jotka luulivat hänen olevan kaukomailla, pakenivat suurella -vauhdilla takaisin rajan taakse. Mutta aika olikin tulla apuun. "Jos -olisin", kirjoitti Horn, "vain viikon päivät kauemmin viipynyt, niin -olisi koko se maanääri ollut vihollisen vallassa, vieläpä Viipurikin, -jossa porvarien ja talonpoikien apuna ei olisi ollut 70 sotamiestä." - -Tämä hänen synnyinmaatansa uhkaava vaara vaikutti sen, ettei Horn tästä -lähtien halunnut antaa Suomen vähistä puolustusvoimista sen enempää -pois. Kuningas pian taas vaati 800 jalkamiestä Riikaan, jonka -linnaväestön enin osa oli kuollut ruttoon. Mutta Horn vain vastasi sen -olevan mahdotonta, koska Suomi muuten jäisi turvaa vaille. Kaarle X -uudisti lokakuussa vielä ankarammin käskynsä. "Tätä", kirjoitti hän, -"teidän tulee viipymättä totella, antamatta minkään muun syyn tulla -esteeksi." Ja loppuun hän vielä, nähtävästi siinä pelossa, että tuo -itsepäinen suomalainen nytkin jättäisi käskyn täyttämättä, pani -seuraavan lisäyksen: "800 miestä, tai ainakin niin monta kuin voitte -saada kokoon." Vaan eipä Horn sen paremmin suostunut antamaan pois -yhtään ainoata miestänsä. Hän selitti ruton Suomessakin pahasti -vähentäneen jalkaväkeä. Nähtävästi oli kuninkaalle luuloteltu Suomessa -olevan väkeä yltäkyllin, mikä olisikin ollut sangen suotava asia. Mutta -todellisuudessa olisi Hornin ollut pakko, jos tuota käskyä piti -totella, jättää Viipuri sekä koko se maanääri alttiiksi. "Sillä", -jatkoi hän, "eihän tässä metsäisessä maassa voi tehdä viittä vertaa -voimallisemmalle viholliselle vastarintaa näin vähillä ratsumiehillä. -Ja koska en tiedä, enkä voi ajatellakaan, teidän aikomuksenne, -kuninkaallinen majesteetti, olevan luopua Suomesta sekä niin tärkeästä -linnasta, kuin Viipurista, koetan niitä viimeiseen asti puolustaa." -Kaarlen ikuiseksi kunniaksi on mainittava, ettei hän tästä suorasta -vastauksesta suuttunut, vaan edelleenkin osoitti Hornille suurta -suosiota. - -Väkeäkin luovuttamatta kävi muuten Hornin ja Suomen tila tähän aikaan -yhä arveluttavammaksi. Rutto oli keväällä ja kesällä 1657 raivonnut -aivan hirmuisesti Liivinmaalla sekä Inkerissä. Loppukesällä se jo -levisi meidänkin maahamme. Viipurin kaupungissa kuoli siihen elokuusta -1657 maaliskuuhun 1658 yksistään korkeammista säädyistä 50 henkeä, -alhaista kansaa lukuunottamattakaan. Myöskin sotajoukot sen kautta -peloittavasti vähenivät. Vuoden 1657 lopussa ei ollut jalkaväkeä -kaikissa Suomenmaan linnoissa yhteensä enää enempää kuin 601 miestä -jalkeilla. Noin 200 oli kuollut ja 302 paraikaa makasi sairasvuoteella. -Ratsuväki, vaikka tietysti sekin oli huvennut, oli verraten lukuisampi. -Vähäisen sotajoukkonsa kanssa majaili Horn koko syksyn 1657 Mägrässä -(luultavasti Raudulla), joka päivä odotellen ylivoimaisen vihollisen -päällekarkausta. Hyväksi onneksi peloitti kuitenkin sanoma rutosta -venäläisiä maahan tulemasta. - -Roskilden rauhansovinnon jälkeen toivoi koko Suomi itse kuninkaan -voittoisan armeijansa kanssa tulevan venäläisiä kukistamaan. Horn myös -lausui sen toivomuksen ilmi eräässä kirjeessä. Yhteen aikaan kuuluukin -Kaarle X sitä tuumineen. Hän olisi silloin luultavasti yrittänyt -laajentaa valtakuntaansa itäänpäin niillä suomalaisilla alueilla, jotka -Stolbovan sovinnossa olivat jääneet venäläisten vallan alle. Heti -venäläissodan alussa tehty ehdotus ainakin mainitsee rauhanehtoina muun -muassa Turjan Lapin sekä Karjalan itäpuoliskon Syväriin ja Äänisjärveen -saakka. Tarkemmin aprikoituaan luopui kuitenkin Kaarle näistä tuumista. -Sotaa tuossa rämeisessä, metsäisessä maassa olisi sangen vaikea käydä, -ja saksalaiset palkkasoturit suoraan ilmoittivat, etteivät he sinne -lähtisi. Ruotsalaisten ihmeellinen menestys Tanskassa teki venäläiset -puolestansa taipuvaisemmiksi. Mutta sittenkin kului vielä jommoinenkin -aika, ennenkuin sovinto saatiin toimeen. Suomessa ponnisteltiin siis -vielä viimeisiä voimia armeijan kuntoonsaamiseksi; sillä sen kautta -toivottiin voivan kiirehdyttää rauhan tekoa. Hornin kehoituksesta -suostuivat Suomen säädyt nyt jo v. 1658 antamaan sekä 1659:n että -1660:n vuoden rekryytit. Vuoden oma varsinainen sotaväenotto oli näet -jo edellisenä vuonna tullut ennakolta toimitetuksi. Näitä uusia -joukkoja ei kuitenkaan tarvittu enää meidän maamme omaksi -suojelukseksi; ne vietiin taas Inkeriin ja Liivinmaalle, missä sota -jatkui vielä melkein vuoden loppuun saakka. Vihdoin lopetti -Vallisaaressa jouluk. 20 p. tehty välirauha, joka kolme vuotta -myöhemmin muutettiin vakinaiseksi rauhansovinnoksi Kardisissa, kaiken -pelon tältä puolelta. - -Rajat jäivät entiselleen; mutta sittenkin sai tämä sota Suomessa aikaan -erittäin tärkeän muutoksen, joka vasta oikein vahvisti Stolbovan -rauhansovinnon voitot. Sodan aikana ja rauhan jälkeen näet enin osa -kreikanuskoisista karjalaisista, jotka pelkäsivät rangaistusta eivätkä -tahtoneet uskonnollista sortoa kauemmin kärsiä, muutti pois Venäjälle. -Jo v. 1656 läksi yksistään Käkisalmen läänistä 4,107 perhekuntaa, -joiden jälkeisiä epäilemättä ovat nuot vieläkin Novgorodin, Tverin ja -Vladimirin läänissä asuvat karjalaiset.[6] Ainoastaan Salmin -kihlakuntaan jäi kreikanuskolaisia kosommalta. Poismuuttaneitten sijaan -tuli lännemmistä lääneistä luterilaisia suomalaisia, joiden kautta -kuitenkin Käkisalmen lääni kasvoi eroamattomasti kiinni muuhun Suomeen. - - - - -15. Kustaa Eevertinpoika Horn. - - -Edellisessä luvussa mainittu Suomen ylimäinen hoitaja tänä vaarallisena -aikana, _Kustaa Horn_, oli kuuluisan sotapäällikkömme Eevert Hornin -poika. Hän syntyi Helatorstaina 1614 Autisten l. Auhtisten kartanossa -Askaisten kappelissa, joka oli hänen äitinsä Margareeta Fincken -perintöä. Isäänsä ei hän saanut paljon nähdäkään, sillä tämä kaatui jo -seuraavana vuonna Augdovan edustalla. Pojan kasvatus jäi siis yksistään -äidin haltuun. Miten se tuli hoidetuksi, siitä ei ole meille säilynyt -varsinaista tietoa; mutta mitä vieraihin kieliin tulee, oppi hän -kumminkin saksaa jokseenkin hyvin, niinkuin näkyy muutamista hänen -kirjeistänsä kuninkaalle sekä sedällensä, vanhalle sotamarski Kustaa -Hornille. - -Ensimäisen virkansa, kamariherran toimen Kristiinan hovissa, hän sai v. -1634. Seuraavana vuonna hän jätti kuitenkin tämän rauhallisen toimen ja -rupesi aikansa nuorten aatelisherrojen tapaan soturiksi, saaden -kapteenina yhden lippukunnan Uplannin jalkarykmentissä johtonsa alle. -Epätietoista on, läksikö hän silloin heti sotatantereelle; mutta v. -1637 ainakin jo tapaamme hänet Saksassa. Hän komensi silloin majurina -Uplannin sekä Itägöötin rykmenttien yhdistettyjä osia. V. 1638 hän -korotettiin everstiluutnantiksi Leslien pestattuun rykmenttiin; pian sen -jälkeen uskottiin hänelle everstin arvonimellä Wittenbergin rykmentin -itsenäinen johto. V. 1647 hän korotettiin hevosväen kenraalimajuriksi, -v. 1652 kenraaliluutnantiksi. Mitään erinäistä mainetta hänen -sotatöistänsä ei kuitenkaan sen ajan historioissa tavata; nähtävästi ei -hänen sotataitonsa siis ylennyt tavallisuuden rajojen yläpuolelle. - -Hornkaan ei jäänyt osattomaksi Kristiinan tuhlaavaisista -suosionosoituksista. V. 1651 hän sai, kuitenkin yhdessä orpanansa -Henrik Hornin kanssa, Marienburgin vapaaherrakunnan Liivinmaalla. - -Tultuansa valtaneuvokseksi v. 1653, lähetettiin hänet -kenraalikuvernöörinä Inkeriä sekä Käkisalmen lääniä hallitsemaan. Tämä -oli, niinkuin tiedämme, melkein yhtä vaikea tehtävä kuin ennen muinoin -Augiaan tallin puhdistus. "Sanalla sanoen", kirjoitti Horn tänne -tultuansa, "kaikki on rappiolta; laki ja oikeus ovat peräti -unohduksissa, niin että täydellä syyllä voi sanoa täällä olevan -confusum chaos (mullinmallinen sekasorto). Jollei tätä muuteta, saavat -nuo herrojen palvelijat ja voudit, joiden käsissä nyt kaikki on, pian -koko maan nurin käännetyksi." Näistä sanoista näkyy, ettei uudelta -kenraalikuvernööriltä puuttunut rehellistä tahtoa alustansa tilaa -parantamaan. Näiden sanojen mukaiset olivat myös hänen tekonsa. Tosin -ei tiedetä, hänkö kehoitti kuningasta jyrkkään kieltoon, kun Käkisalmen -läänin lahjoitusmaanisännät tähän aikaan tahtoivat poistaa rahvaan -ainoan suojan oikeudessa ja talonpoikaisen lautakunnan sijaan asettaa -kaksi aatelista asessoria. Mutta hyvin luultavaa on, että hänellä oli -osaa tämän hankkeen tyhjäksitekemisessä; sillä heti sen jälkeen näemme -hänen pitävän huolta rahvaan turvaamisesta toisellakin tavalla. Hän -näet käski, että siitä lähtien kruununvoutien piti olla läsnä käräjillä -valvomassa, etteivät aatelin asettamat tuomarit tekisi vääryyttä. Itse -kuninkaankin vaatimuksia vastaan hän joskus puolusti lääniläisiänsä. -Kaarle X oli päättänyt heiltä ruveta ottamaan Ruotsissa ja Suomessa -tavallista henkiveroa, josta he tähän asti olivat olleet vapaina. Mutta -Horn ilmoitti Käkisalmen rahvaan olevan muutenkin yltäkyllin veroilla -rasitetun, ja sanoi pelkäävänsä, että he, jos heitä vielä enemmän -rasitettaisiin, karkaisivat Venäjän puolelle. Kuningas murisi hiukan -vastaan; vaan henkivero jäi kun jäikin karjalaisilta ottamatta. - -Kummeksia voisi, että Horn, vaikka hän olikin rahvaan mies, kuitenkin, -niinkuin olemme nähneet, oli vihoissaan Cröellin kanteista ja -valituksista, jotka myös talonpojan etua tarkoittavat. Mutta syynä -siihen oli nähtävästi sama seikka, joka nostatti Brahenkin mielen tuota -rohkeaa kansantribunia vastaan. Horn oli täysi ylimys aikansa tavan -mukaan; hän ei suvainnut alhaisen kansan sekaantumista hallituksen -tekoihin. Sama mieliala näkyy myös eräästä hänen kirjeestään, jonka hän -v. 1652 kirjoitti sedällensä, vanhalle Kustaa Hornille. Hän valittaa -näet, että silloisten valtiopäivien loppu oli tullut viivytetyksi -talonpoikien vastahakoisuuden tähden. "Näyttää siltä", lopettaa hän, -"että nuo miehet heille kaksi vuotta sitten annettujen liikojen -vapauksien vuoksi ovat kovinkin paisuneet." Mutta jos hän olikin -ylimysvallan harrastaja, niin hän oli kuitenkin, samoin kuin Brahe, -jalomielinen aristokraatti; hän tahtoi käyttää valtaansa kansan -hyväksi. Myöskin yhteisen isänmaan eduksi hän oli aina altis antamaan -runsaita uhreja aatelin suurista rikkauksista. Lopulla v. 1656 esim. -oli Narvassa paljon sairaita sotamiehiä, joista hyvin moni kuoli senkin -vuoksi, ettei heille ollut linnan varoista antaa muuta kuin leipää ja -vettä ravinnoksi. Silloin rupesi Horn ruokkimaan suurta joukkoa heitä -omasta keittiöstänsä ja sai muutamia virkamiehiä sekä porvareita -samaten armahtamaan toisia. V. 1658 taas, kun Turun läänin aatelisto -näytti olevan vastahakoinen myöntämään sotaan muonavaroja, kuljetti hän -kumminkin omista kartanoistaan viljaa kruunun makasiineihin sen määrän -mukaan, johon Uudenmaan-Hämeen läänissä oli suostuttu. - -Tämmöisen hallitusmiehen alaisena olisi kenties kreikanuskoisten -karjalaisten vihamielisyys vähitellen saattanut lauhtua, viihtyä, -jollei Venäjän sota niin kovin pian olisi keskeyttänyt kaikkia uuden -kenraalikuvernöörin rauhallisia toimia. Nyt hän taas samalla innolla -rupesi valvomaan lääninsä etua puolustamalla sitä ulkovihollista -vastaan. Siksi olisi hän tarvinnut enemmän väkeä, ja joutui pahaan -riitaan De la Gardien kanssa, kun ei tämä totellut kuninkaan käskyä -eikä lähettänyt Karjalan rakuunia kotiin. "Suokoon Jumala, että minulla -olisi 1,000 kunnon ratsumiestä!" valitti hän kuninkaalle; "mutta nyt -täytyy minun surukseni ja harmikseni antaa venäläisten tehdä, mitä -tahtovat." Ja Leijonhufvudille Liivinmaalle hän kirjoitti uhkaavasti: -"Se, joka on syynä siihen, etten hyvissä ajoin saanut avukseni vähäisen -ratsuväkeä, on joutuva siitä kerran ankaraan edesvastuuseen." -Leijonhufvud toimitti nuhdekirjeen ylipäällikölleen, De la Gardielle, -ja tämäpä nyt vasta oikein suuttui! Hän kirjoitti heti vihaisen ja -pilkallisen kirjeen Hornille, luvaten vastata asiasta kuninkaan ja -valtaneuvoskunnan, jopa koko valtakunnankin edessä. Lopuksi hän -puolilla sanoilla viittasi, että muka Horn pelkurimaisuudesta oli -vaaraa liiaksunut. Tästä taas tuli Hornin puolelta tulinen vastaus, -miltei vaatimus kaksintaisteluun. "Jos joku luulee", lausui hän, "että -minä venäläisten päällehyökkäyksen vuoksi olen joutunut hämmästyksiin -tai pelästyksiin, niin olen aina valmis sitä väitöstä rehellisellä -tavalla kumoamaan!" -- Sattumus oli niin sallinut, että samoilla -rajoilla, missä sankarit Jaakko De la Gardie ja Eevert Horn noin puoli -vuosisataa takaperin retkeilivät, nyt heidän poikansa taas seisoivat -rinnakkain samaa vihollista vastassa. Mutta eivätpä olleetkaan he -perineet isien keskinäistä ystävyyttä ja sopua; pääasiallisesti oli -nähtävästi syy De la Gardiessa. Valitettavasti oli kaikki muukin toisin -nyt tällä sotatantereella. Pojiltahan puuttui isiensä voimallista -neroa. Kustaa Horn, vaikka luonteeltansa jalo, ei näytä olleen erittäin -etevä sotataidossa. Maunu Gabriel De la Gardie oli sodan johtajana -aivan taitamaton, vetelys ja tyhjäntoimittaja. Lopuksi vielä ei pojilla -ollut niitä sotavoimiakaan, kuin isillä. Ei ole siis kumma, jos -entisten voittojen ja valloitusten sijasta ei nyt kyetty edes omiakaan -maita kunnolla suojelemaan. - -Me olemme jo nähneet, miten Horn kesken sotaa muutettiin Suomen -kenraalikuvernööriksi, miten hän vähillä voimillaan mahdollisuutta -myöten varjeli maatamme, ja miten hän kuningastakin vastaan piti sen -etujen puolta. - -Välirauhan tultua toimeen, palasi sitten Horn Suomessa taas -kokoonsaadun melkoisen armeijan kanssa Ruotsiin, tämän maan -länsirannikkoa uudessa Tanskan sodassa puolustamaan. Sitä ennen hän oli -jo myös noussut arvossa ja v. 1658 saanut valtakunnan tykistöpäällikön -viran. V. 1663 hän viimein korotettiin sotamarskiksi, ja lähetettiin -samana vuonna Saksaan Ruotsin vallan alla olevien Bremenin ja Verdenin -herttuakuntien kenraalikuvernööriksi. Siellä hän kuolikin helmik. 27 p. -1666 Staden kaupungissa, josta ruumis kuitenkin tuotiin kotimaahan ja -haudattiin Turun tuomiokirkkoon. Hänellä oli sukunsa suhteen sama -kohtalo kuin melkein kaikilla muillakin mainioilla Suomen sotureilla -tähän aikaan. Se loppui jo hänen poikaansa, joka kuoli lapsetonna. - -Mainittavaa on vielä viimein, että Kaarle X:nnen sodissa taisteli kolme -muutakin Hornia, kaikki semmoisella urhoudella, että heidät korotettiin -sotamarskeiksi. _Henrik Horn_, Kustaan orpana, Kankaisten haaraa, oli -Puolassa Uudenmaan ratsurykmentin everstinä ja otti sitten osaa Tanskan -sotiin suuremman osaston johtajana. Joensuun haaraan taas kuuluivat -_Krister Horn_, joka Inkerin ja Käkisalmen kenraalikuvernöörinä Kustaa -Hornin jälkeen teki useita uljaita urhotöitä venäläisiä vastaan, ja -_Pentti Horn_, hänen veljensä, joka jonkun aikaa toimi Viron -kenraalikuvernöörinä. - - - - -16. Suomen valtiollinen asema ja suomalaisuus 17:nnellä vuosisadalla. - - -Edellisissäkin kertomuksissa on joskus sivumennen ollut puhetta Suomen -valtiollisesta ja kansallisesta tilasta; mutta tässä koetamme tarkemmin -ja yhtenäisemmin kuvata sitä puolta kansamme historiaa. Nyt on -semmoiseen juuri soveliain tilaisuus, sillä 17:nnen vuosisadan -keskivaihe on tärkeänä käännekohtana siinä suhteessa. - -Suomi oli asein valloitettu maa; mutta tämä valloitus ei ollut -saattanut meidän kansaamme Ruotsin _alle_, vaan _yhteyteen_. "Emme ole -joutuneet orjuuteen, vaan liittoon ja valtiolliseen toveriuteen", -lausui v. 1657 täydellä syyllä Viipurin kymnaasin lehtori Bartholdus -Lachmannus, "sinä onnen päivänä, jona tämä Karjalan herttuakunta -yhdistettiin Ruotsin valtaan." Tämä seikka astuu kaikkein selvimmin -esiin, jos vertaamme Suomea Ruotsin muihin, myöhemmin lisään tulleihin, -merentakaisiin voittomaihin. Käkisalmen Karjala, Inkeri, Viro, -Liivinmaa, Pommeri ja Bremenin sekä Verdenin herttuakunnat pysyivät -alusmaina (subjectae provinciae, niinkuin silloin sanottiin), joilla ei -ollut mitään sanansijaa valtakunnan yhteisiä asioita määrättäessä. -Suomella yksin oli samat oikeudet kuin Ruotsilla; se sai valtiopäivillä -edustajiensa kautta ottaa osaa hallitukseen. Noita voittomaita -pidettiin molempien kansojen yhteisinä alamaisina, niinkuin ne olivat -myös yhteisellä hiellä ja verellä maksetut. Virallisestikin, -asetuksissa y.m. oli tavallisena lausepartena: "Ruotsissa, Suomessa -sekä _niiden alle_ kuuluvissa maakunnissa". - -Tämä molempien maiden rinnastaminen näyttää samalla, ettei tätä -yhteyttä kuitenkaan hallituspiireissäkään katsottu niin täydelliseksi, -että se olisi erinäisyyden kokonaan poissulattanut ja molemmista niin -erisukuisista kansoista tehnyt yhden kansan. Saman käsitystavan -todisteeksi voipi myös tuoda esiin monta yksityisten miesten lausuntoa. -Niin esim. Wexionius, Turkuun professoriksi tullessaan, sanoi itseänsä -muukalaiseksi tulokkaaksi, ja lupasi tulla suomalaiseksi. Niinpä Turun -maaherra Falkenberg, josta samaten on ollut puhe kertomuksissa Kustaa -Aadolfin ajasta, kehui virkaansa sangen hyväksi, "varsinkin minulle -muukalaiselle". Niin myös Stjernman vielä 1719, Turun oppineitten -teoksien luettelonsa esipuheessa, nimittää niitä "vieraiksi ja toisen -maan töiksi". Yleisen käsityksen mukaan, jonka Wexioniuskin lausuu ilmi -maantieteellisessä teoksessaan, olivat Ruotsin ja Suomen kansat -itsenäisinä jäseninä yhteisessä liitossa. Tarvinneeko ollenkaan tuoda -esiin todistuksia, että Suomenkin miehet katsoivat asiaa samalta -kannalta? Tarkalleen nähdään heidän lausunnoissaan eroitettuna Ruotsin -valtakunta ja oma maa, Suomi. Joskus harvoin vain ennen 17:nnen -vuosisadan loppua ilmenee toisellainen mieliala, ja se näkyy olleen -suomalaisten enemmistölle vastahakoinen. Niinpä esim. Lachmannuskin, -kun hän ylistysinnossaan kerran puhuu "yhteisen isänmaan" -kiitollisuudesta Kaarle X:ttä kohtaan, katsoo tarpeelliseksi lisätä: -"yhteisen isänmaan, sanon minä, vaikkapa vasten pahansuovain tahtoa". - -Tällainen pääasiallisesti oli vanhastaan ollut Suomen asema Ruotsin -valtakunnassa, ja 17:nnellä vuosisadalla kohosi kansamme arvo -joksikuksi aikaa vielä entistäkin korkeammalle. Sen vaikutti lähempi -tutustuminen maamme luonnollisiin etuihin. Suomi tuli yhä enemmän -Tukholman ruoka-aitaksi, ja sen kruununtuloista riitti, paitsi omiin -tarpeisiin, joka vuosi myös suuria summia Viron ja Liivinmaan hallintoa -varten. Vieläkin enemmän vaikutti samaan suuntaan Suomen miesten -osoittama soturikyky ja urhous. Sitä kansaa ei ollut mahdollista pitää -mitättömänä, joka varusti 2/5 Ruotsin valtakunnan omamaisesta -armeijasta, ja vieläpä semmoisia sotureita, joille eivät muun Euroopan -mainioimmatkaan urhot vetäneet vertoja. Olemme jo edellisissä -kertomuksissa nähneet, miten 30-vuotisessa sodassa useissa -tilaisuuksissa suomalaisille myönnettiin täysivertainen arvo eri -kansana ruotsalaisten ja saksalaisten rinnalla. Myöskin kotimaassa -astuu sotureittemme ansaitsema kunnioitus esiin monella tavalla. Ihan -toisilla sanoilla puhuvat vuosisadan keskipaikoilla Suomen kansasta -Pietari Brahe, professori Wexionius ynnä kaikki muut ennenmainitut -juhlapuhujat, kuin vielä muutamia vuosikymmeniä ennen kuulimme maaherra -Falkenbergin, kenraalikuvernööri Bjelken ja piispa Rothoviuksen -puhuvan. Monen Suomen oman pojan rinnassa heräsi samoin noiden -urhotöitten kautta entistä voimallisempi kansallistunto. "Ken voisi -kieltää", huudahti Paulinus runoelmassaan Suomen kunniaksi v. 1679, -"että suomalaiset ovat avaran maailman etevimpiä kansoja!" Tulisella -isänmaallisella innolla kehuu Juslenius noin v. 1700 tämän vuosisadan -suomalaisia sankareita. Ja vielä v. 1732 sanoo Mattias Hallenius -väitöksessään: "nähtyäni noiden sotien historian, rupesin suuresti -ylpeilemään siitä, että olen suomalainen". - -Mutta nuo suuret voitot, ja niiden tuottama ääretön valtakunnan -laajennus vaikuttivat kuitenkin samassa sen, että Suomen valtiollinen -arvo aleni entistä alemmaksi. Muinaisessa pikkuisessa Ruotsin -valtakunnassa oli maamme avaruutensa sekä kansanpaljoutensa suhteen -ollut varsin tärkeä jäsen; mutta tuossa nyt niin suureksi paisuneessa -"ruotsalaisessa maailmassa" (orbis svecicus), joka oli kohonnut arvossa -Euroopan suurvaltojen rinnalle, oli Suomi ainoastaan vähäinen, -syrjäinen maakunta. Erittäinkin muuttui "liittolaisten" keskinäinen -väli suuresti noiden monien tanskalaisten maakuntien valloittamisen -jälkeen. Jemtlanti ja Herjedali, Gotlanti, Bohuslääni, Skoone, Hallanti -ja Blekingi olivat katkeamattomassa maantieteellisessä yhteydessä -Ruotsin kanssa ja siihen luonnollisesti kuuluvat. Niiden väestö, -alkuaankin jo likeistä sukua, suli helposti yhteen ruotsalaisten kanssa -ja enensi näin muodoin vahvasti heidän kansallisuutensa lukumäärää sekä -voimaa. Toiselta puolen oli tosin myös Stolbovan rauhansovinnon kautta -karttunut valtakunnalle lisään kaksi suomalaista maakuntaa, Käkisalmen -lääni ja Inkeri. Mutta niitä ei oltukaan yhdistetty Suomen -suuriruhtinaskuntaan, ja paitsi sitä oli niiden asukkaissa, niinkuin -näimme, uskonnolliset siteet lujemmat heimolaisuuden vetovoimaa. Tämä -valloitus ei siis ollut, ainakaan silloin vielä, suomalaiselle -kansallisuudelle vahvistukseksi. - -Toinen seuraus Ruotsin suurista sodista, avarista valloituksista sekä -niiden kautta paisuneesta mahtavuudesta oli se, että, niinkuin -tiedämme, melkein kaikki vanhat, rikkaat ja kuuluisat Suomen -aatelissuvut muuttivat asumaan Ahvenanmeren länsipuolella. Meidän -herrojemme täytyi sotapäällikköinä, valtiomiehinä, korkeina -virkamiehinä viettää parhaat elinvuotensa kaukana synnyinmaastansa. -Hovin loisto, suuremman viljelyksen ja sivistyksen edut sekä lauhkeampi -ilmanala viekoittelivat heitä samalla valitsemaan Ruotsin -asuinpaikaksensa. Siellä heidän jälkeläisensä vähitellen sekaantuivat -kokonaan ruotsalaisen aateliston joukkoon. Pari miespolvea, 18:nnen -vuosisadan alkuun, säilyi suvussa tosin heikkenemistään heikkenevä -muisto siitä, mihin he oikeastaan kuuluivat; mutta jo heidän muuttonsa -kautta syntynyt suurten aatelissukujen puute Suomessa vaikutti -epäilemättä Suomen kansan arvon alenemiseen tänä aatelisvallan -loistoaikana. - -Aatelissukujemme poismuuttamiseen ei ollut muuten Ruotsin uusi -mahtavuus yksistään syynä; osaksi oli se luonnollisena seurauksena -tällä vuosisadalla tapahtuneesta hallitusvoiman keskittymisestä. -Valtaneuvokset, jotka ennen elivät kuninkaan käskyläisinä kukin siinä -maakunnassa, missä heillä oli tiluksensa ja asuntonsa, koottiin nyt -kaikki Tukholmaan. Samaan paikkaan perustettiin myös nuo monet uudet -ylihallituskunnat, jotka kaikki vetivät Suomenkin herroja -palvelukseensa. - -Tämä keskittäminen asetti myös samalla Suomen itsenäisyyden paljoa -ahtaampiin rajoihin. Kaarle IX oli vereen tukahduttanut Suomen -aateliston yrityksen ajaa erikoispolitiikkaa; Kustaa Aadolfin -hallitessa Suomen kirkko, joka siihen saakka oli itsenäisesti kulkenut -tietänsä, järjestettiin tarkasti Ruotsin mallin mukaan; Kaarle -XI:nnen aikana hävitettiin, tosin rahallisista syistä, Suomen -kenraalikuvernöörinvirka, joka oli koko maamme yhdistänyt erinäisen -hallituksen alle. - -Seuraukset tästä kaikesta alkoivatkin jo tällä vuosisadalla näkyä. -Täyttä tasa-arvoisuutta ei tosin Ruotsin ja Suomen välillä ollut -koskaan ennenkään ollut, vaan luonnollisista syistä oli, jolleivät -varat riittäneet kummankin maan tarpeitten tyydyttämiseen, pidetty -etupäässä huolta "liiton" suuremman jäsenen edusta. Vaikka näet -sotaväkeä otettiin meidän maastamme 2/5 Ruotsin ja Suomen yhteisestä -määrästä, ei ollut esim. Kustaa Aadolfin ja Kristiinan aikoina -perustettujen koulujen suhde juuri sama; Ruotsi sai osaksensa 10 -kymnaasia, Suomi 2, jos lukee toiseksi Turun kymnaasin, joka sitten -muutettiin yliopistoksi. Monien noissa alinomaisissa sodissa -vaivaisiksi tulleitten soturien hoitoa varten oli aikomus perustaa -kaksi sotavanhushuonetta, toinen Ruotsiin, toinen Suomeen; mutta ei -tullut toimeen muuta kuin yksi, Vadstenan. Niinikään nostettiin kysymys -järvien yhdistämisestä kaivannoilla niin hyvin Ruotsissa kuin Suomessa; -mutta ainoastaan Hjelmarin kanava ja yksi Götajoen sulku todella -kaivettiin. Huomaamatta ei saa kuitenkaan jättää, että maamme juuri -tällä vuosisadalla sai kaksi uutta laitosta lisään, jotka olivat sille -yhtä suureksi hyödyksi ja siunaukseksi kuin puutteenalaiselle -valtiokassalle rasitukseksi, nimittäin hovioikeuden ja yliopiston. -Väärin siis olisi, jos sanoisimme, että Ruotsin hallitus tahallansa -laiminlöi Suomea. Mutta luonnollista oli, että maamme etu aina vain -toisessa sijassa tuli puheeksi. Ja tämä seikka astui 17:nnen vuosisadan -loppupuoliskolla enemmän kuin ennen silmiin. Osoitteena siitä oli tuo -ennenmainittu päätös valtaneuvoskunnassa, kun venäläiset olivat -ryhtyneet sotaan: että uutta voittomaata Preussia etupäässä oli kaikin -voimin puolustettava, vaikka Suomi (ja Liivinmaa) joksikuksi aikaa -joutuisivatkin venäläisten valtaan. Osoitteena siitä oli myös Kaarle -X:nnen ja sittemmin Kaarle XII:nnen koko valtiollinen menettely, joka -ajoi takaa turhia, vaikka loistavia mahtavuuden unelmia, ja jätti -Suomen oman onnensa nojaan. - -Seikka, joka myöskin paljon vaikutti suomalaisuuden vahingoksi, oli -tällä vuosisadalla Suomeen tulvaava suuri ruotsalaisten virkamiesten -määrä. Tosin oli vanhastaan ainoastaan pappissäädyssä annettu virat -jokseenkin yksinomaan oman hiippakunnan lapsille; siviilivirkoihin -Suomessa oli ennenkin aina päässyt ruotsalaisia sekä muita muukalaisia. -Mutta nyt niiden luku eneni suunnattomassa määrässä. Piispoina Turussa -Eerikki Sorolaisen jälkeen ei ollut suomalaisia miehiä, ennenkuin -18:nnella vuosisadalla; melkein samoin kävi myös Viipurissa. -Hovioikeuden presidenttien laita oli jokseenkin sama, ja hovioikeuden -assessoreistakin oli kauan aikaa suurin osa Ruotsista. Yliopiston -ensimäisten professorien parissa oli vain kaksi suomalaista, samoin -alussa vain vähäisempi osa ylioppilaista. Noihin moniin uusiin -virkoihin, jotka tällä vuosisadalla perustettiin, tuli suureksi osaksi -ruotsalaisia. Oliko tässä joku tarkoitus? Liivinmaan suhteen tehtiin -Kristiinan holhoojahallituksen aikana valtaneuvoskunnassa nimenomaan -se päätös, joka sitten myös pantiin toimeen,[7] että maan -ruotsalaistuttamiseksi piti niin paljon kuin mahdollista antaa siellä -olevia virkoja ja läänityksiä Ruotsin miehille. Suomen suhteen ei ole -semmoisesta päätöksestä mitään tietoa, eikä ole myös vähintäkään syytä -luulla sellaisen tarkoituksen olleen salaisena vaikuttimena. Sillä -ensiksikin suomalaisten tunnettu uskollisuus ei tehnyt sitä ollenkaan -tarpeelliseksi, ja toiseksi on meillä edellisissä kertomuksissa ollut -monta esimerkkiä, joihin voisi vielä monia toisia lisätä, että virkoja -Suomessa poisannettaessa mieluimmin muistettiin maan omia miehiä. -Sattuipa useasti niinkin, että hallitus puolusti suomalaisten oikeutta -maassamme asuvia muukalaisia vastaan. V. 1660 esim. Turun porvarit -valittivat, ettei ketään heistä päästetty valtiopäivämieheksi, koska -niiden määrääminen oli maistraatin käsissä, jonka jäsenet melkein -kaikki olivat ruotsalaisia tai saksalaisia. Hallitus silloin määräsi, -että vaalit olivat toimitettavat kansallisuudesta huolimatta, ja -ylimalkain katsottava, ettei herätettäisi toisen kansallisuuden vihaa -toista vastaan. Niinikään piti hallitus suomalaisen miehen Cröellin -puolta, koska vähää ennen Viipurin ruotsalaiset ja saksalaiset pohatat -eivät olisi sallineet hänen tulla neljänneksi pormestariksi. Samoin -kävi mainitussa kaupungissa myös kirkkoherranvaalissa v. 1657. -Yhdistyneet ruotsalaiset ja saksalaiset voittivat huudossa suurilla -veroäyriluvuillansa. Mutta kenraalikuvernööri Horn puolusti suomalaisen -porvariston valitsemaa pappia, kirjoittaen kuninkaalle, että "muuten -sille kansakunnalle ja oman maan miehille voi tulla kummia ajatuksia -päähän, jos näkevät, että heidän omat kansalaisensa jäävät unohduksiin -ja auttamatta". Kuningas antoikin viran suomalaiselle Thesleffille. - -Näistä kaikista näemme selvästi, ettei hallitus vastustanut suomalaisia -virkamiehiä. Syynä muukalaisten lähettämiseen tänne oli nähtävästi se, -ettei ollut tarpeeksi virkoihin kykeneviä oman maan miehiä. Se ei -ollutkaan yhtään kumma, koska koko maassa oli vain yksi kymnaasi ja -juuri äsken perustettu yliopisto. - -Sittenkään eivät ylläkerrotut seikat voineet ajan pitkään olla -suomalaisuuteen vahingollisesti vaikuttamatta. Vähitellen sekaantui -kansallistunto, niin että seuraavalla vuosisadalla jo yleisemmin -ruvettiin pitämään ja sanomaan Ruotsia isänmaaksi. Ja paljoa ennen jo -aleni mainittujen syitten tähden suomenkielen arvo ja tila. -Virallisella alalla oli se tosin vanhoista ajoista asti ollut sangen -halpa; ruotsia oli viljelty kaikissa asiakirjoissa sekä virastojen -kirjoituksissa. Kuinka mahdottomana itse kansakin piti oman kielensä -viljelemistä semmoisissa asioissa, todistaa se, että Nuijamiehetkin -kirjoituttivat kaikki julistuksensa sekä suojeluskirjansa ruotsiksi. -Tällä vuosisadalla oli kuitenkin, niinkuin ennen on kerrottu, yritetty -saada suomenkielistä lakikirjaa sekä alettu osaksi ottaa suomalaisia -lauseita oikeustojen pöytäkirjoihin. Mutta edelliset yritykset jäivät -keskeneräisiksi ja jälkimäinen tapa lopulla vuosisataa kiellettiin. Sen -lisäksi sai ruotsinkieli kouluissa vuosisadan keskipaikoilla ja -kirkonhallituksessa jo ennenkin suuremman vallan. Kouluissa piti, -niinkuin tiedämme, Kristiinan kouluasetuksen mukaan, opetettaman -sisälukua ja katkismusta tällä kielellä. Ja piispojen kiertokirjeissä, -joita suomensukuiset piispat siihen saakka olivat latinaksi -kirjoittaneet, käytettiin ruotsia sen asemesta aina Rothoviuksen -ajoista asti. Sittenkin ilmenee tällä alalla taas päinvastoin melkoista -ja pysyvää edistystä siinä suhteessa, että kreivi Brahen ajoista asti -enemmän kuin ennen painettiin esivallan asetuksia suomenkielellä. -Pahemmin kävi toisessa suhteessa, nimittäin mitä virkamiesten -suomenkielen taitoon tuli. Useissa paikoissa on jo ollut puhe siitä, -miten 17:nnen vuosisadan alkupuolella, erittäinkin Brahen aikana, tätä -taitoa pidettiin hyvin tärkeänä ehtona. Siinäkin tapauksessa, että -muukalaisia asetettiin virkamiehiksi meidän maahan, annettiin etusija -niille, jotka jo jonkun aikaa olivat asuneet maassa ja oppineet kansan -kieltä. Luonnollista oli, että kun tarve vaati niin monien virkamiesten -tuottamista ulkoa, ei tästä ehdosta likimainkaan aina voitu pitää -kiinni; mutta se pysyi kuitenkin johtavana periaatteena. Loppupuolella -vuosisataa sitä vastoin on tosin myös, erittäinkin Turun hovioikeuden -virkaehdotuksissa, esimerkkejä suomenkielentaidon tärkeänä pitämisestä. -Mutta niitä ei ole niin tiheässä kuin edellisellä ajalla, ja näyttääpä -itse periaatekin jo heikontuneen. V. 1689 näet oli Hollolan molempien -kihlakuntien kansa pyytänyt saada Suomen rykmentteihin ainoastaan maan -omia miehiä upseereiksi, koska nuo muukalaiset, kieltä taitamattomat, -tekivät heille paljon väkivaltaa. Kuningas vastauksessaan lupasikin -estää sortoa ja myös antaa taitaville Suomen miehille upseerinvirkoja; -mutta arveli kuitenkin: "yksistään suomenkielen tähden ei saa kukaan -virkaa vaatia, eikä myöskään sen vuoksi sovi jättää syrjään muita -ansiokkaita upseereja". Ainoastaan kirkollisella alalla pysyi -suomenkielentaidon vaatimus entisessä ankaruudessaan. Niinpä esim. -Kaarle XII v. 1698 ei antanut virkavaltuutta professori Rudenille, jota -Turun konsistori oli linnanpapiksi ehdottanut, sillä hän oli vasta -maahan tulleena umpiruotsalainen. - -Vielä vaarallisempi Suomen kansallisuudelle oli se, että tällä ajalla -ruotsinkieli alkoi tunkeutua seura- ja perheoloihin. Ennenkin oli jo, -niinkuin eräs ruotsalainen kirjailija Kustaa Aadolfin aikana kertoo, -ollut Suomessa aatelilla, papeilla, kauppiailla sekä varakkaammilla -talonpojillakin tapana pitää huolta siitä, että heidän poikansa -kätkyestä asti myös oppisivat ruotsia; sillä suomenkieleen yksistään -tottuneen suu ei myöhemmin muka tahtonut muiden kielten ääntämislaatuun -taipua. Mutta näin tasa-arvoon päässyt vieras kieli tunkeutui sittemmin -tällä vuosisadalla sangen monessa perheessä valtakieleksi. Se oli -seurauksena alinomaisesta seurustelemisesta noiden maahan tulleitten -monien ruotsalaisten kanssa, niinkuin myös tiheistä avioliitoista -näiden ja suomalaisten välillä. Siten näkyy jo 17:nnen vuosisadan -loppupuoliskolla olleen laita maamme suurimmissa kaupungeissa; -pienemmissä, samoinkuin maapitäjissäkin, sitä vastoin herrassäätykin -vielä suurimmaksi osaksi pysyi suomalaisena seuraavan vuosisadan -alkupuoleen asti. Mutta nyt jo rupesi ylhäisempien virkamiesten ja -sukujen ruotsalaisuus vaikuttamaan ylenkatsettakin omaa kieltä kohtaan. -Keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa katoavat jo papistostakin suomalaiset -sukunimet melkein sukupuuttoon; niiden sijaan muodostettiin uusia -latinaisia ja kreikkalaisia. Huomattavaa on kuitenkin; että entiset -nimet vielä ensi aluksi, suomea kirjoittaessa ja arvattavasti -puhuttaessakin, myös pysyivät käytännössä. Ennenmainittu professori -Justander esim. nimitti itseänsä semmoisissa tilaisuuksissa Juustiksi. -Samaa suomenkielen halveksumista todistaa sekin, että useimmat painon -kautta säilyneet ruumissaarnat ylhäisemmille henkilöille ovat -ruotsinkielisiä; ainoastaan joku harva, jollekulle papille tai -papinrouvalle pidetty, on suomeksi. Mutta vielä pahempi on seuraava -todistus. Turun seurakunta jaettiin liiallisen suuruutensa tähden v. -1694 kahtia, kieliä myöten, ja piispa määräsi yliopiston ylimäisen -uskonopin professorin suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi. Mutta -tämä piti sitä arvonsa alennuksena ja vaati itselleen ruotsalaista -seurakuntaa. Samaan aikaan tapahtui luultavasti myös se seikka, josta -Juslenius meille kertoo. Kun hän näet oli piispa Gezeliuksen luona -kotiopettajana, kävi siellä eräänä päivänä joku ruotsalainen -(arvattavasti korkeampi virkamies), joka arveli tarpeelliseksi, että -suomenkieli perinjuurin hävitettäisiin. Gezelius, vaikka hän itsekin -oli ruotsalaista sukuperää, oli silloin ankarasti puolustanut Suomen -kansan oikeutta saada ainakin kirkoissaan ja perheissään viljellä omaa -kieltään. Ja tuo väkivaltainen hyökkäys kansan kalleinta aarretta -vastaan sytytti läsnäolevan nuoren ylioppilaan sydämessä kipinän, joka -aikoja myöten oli leimahtava siksi mahtavaksi tuleksi, mikä nyt polttaa -pois vieraan kielen ruostetta. Juslenius sittemmin oli ensimäisiä -niistä, jotka täydellä innolla rupesivat tutkimaan, viljelemään ja -kohottamaan suomenkieltä. - - - - -17. Neljänneksenperuutus. - - -Kaarle X tapasi valtakuntansa raha-asiat, Kristiinan hurjien tuhlausten -tähden, mitä hirveimmässä sekasorrossa. Ei siinä kyllin, että -lahjoitusten vuoksi kruunun suoranaiset rahatulot olivat peloittavasti -vähentyneet; vaan myös suuri osa niistä tiluksista, jotka Ruotsin tavan -mukaan olivat nimenomaan määrätyt vuorikaivosten, laivaston ja sotaväen -voimassapitämiseen, jopa itse hovinkin elättämiseen, olivat nyt -yksityisten käsissä ja niin muodoin niistä riippuvat laitokset pahassa -puutteessa. - -Eipä siis kumma, vaikka huomattiinkin hänen heti aikovan panna toimeen -_lahjoitusmaitten peruutuksen eli reduktsionin_, jota aatelittomat -säädyt jo useimmilla valtiopäivillä olivat kiivaasti vaatineet. -Ensimäinen osoitus kuninkaan mielipiteestä oli se, että hän heti -valtaannousunsa jälkeen käski tehdä luettelon kaikista kruunun -tiluksista, saatavista sekä tuloista, johon olisi merkitty, mikä niistä -oli kadonnut ja joutunut yksityisten käsiin. Tähän toimeen valittu -mies, suomalainen vapaaherra _Herman Fleming_, olikin siihen työhön -kaikin puolin omansa. Hän oli kamarikollegion presidentti ja siis -virkatoimiensa kautta tarkoin tutustunut valtakunnan raha-asioihin. -Paitsi sitä oli hän ollut niitä harvoja korkeita aatelismiehiä, jotka -olivat hyväksyneet aatelittomien säätyjen vaatimukset 1650:n vuoden -myrskyisillä valtiopäivillä, ja monta kertaa, vaikka turhaan, -huomauttanut Kristiina kuningattarelle niistä petoksista, joita -lahjoituksia anoessa tehtiin. - -Kruunausvaltiopäivillä v. 1655 esitti sitten kuningas säädyille Krister -Bonden kokoonpaneman ehdotuksen. Peruutettavat olivat kaikki -lahjoitusmaat "kielletyissä paikkakunnissa", s.o. niissä, jotka -vanhastaan olivat määrätyt ylempänä lueteltuja laitoksia varten; samoin -kaikki, jotka olivat saadut jonkun valheellisen ja petollisen -tiedonannon perustuksella. Sitä paitsi piti kaikkien lahjoituslupausten -(jotka olivat täytettävät, niinpian kuin se tai se tilus tuli takaisin -kruunulle) menettämän voimansa. Ja viimein piti kaikkien ikuisiksi -ajoiksi annettujen lahjoitusten vasta tulla "Norrköpingin päätöksen -ehdoilla" suotujen kaltaisiksi, s.o. kruunun perittäviksi, niinpian -kuin lahjoituksensaajan suku loppui miehiseltä puolelta. - -Ehdotus esitettiin aluksi aatelissäädyssä, jota se erittäin koski, ja -oli ensin salaisen valiokunnan aatelisten jäsenten käsiteltävänä. Tällä -kertaa ei noussut samallaista vimman myrskyä kuin edellisillä -valtiopäivillä; sen vaikutti se, että asia nyt oli itse hallitsijasta -lähtenyt. Mutta tyytymättömyyttä ilmaistiin kuitenkin useammissa -lyhyissä äkäisissä lausunnoissa. Ainoastaan eversti Pentti Horn, hänkin -suomalainen kansallisuudeltaan, toi ilmi suostuvaisuutensa. -"Kohtuullista on", arveli hän, "että me pidämme silmällä yhteistä -hyötyä. Eihän kuninkaalla enää ole edes mistä saada heiniä -hevosillensa. Kaikki on poissa." Muutkin taipuivat välttämättömyyteen. -Kaksi päivää myöhemmin sai aatelissääty kokonaisuudessaan kuulla -kuninkaan ehdotuksen. Valtakansleri esitti asian välttämättömän -tarpeellisuuden ja varoitti vastahakoisuudesta. "Sillä", lopetti hän -profeetallisilla sanoilla, "jollei tätä vammaa hyvissä ajoin lääkitä, -voidaan joskus vasta verkko arvaamatta vetää meidän kaikkien yli." -Sääty myöntyikin vastarinnatta siinä toivossa, että sillä uhrauksella -päästäisiin uhkaavasta hädästä. - -Mutta sepä ei ollutkaan vielä kuninkaan lopputuuma. Kiittäessään -myönnytyksestä huomautti hän kuitenkin samalla, että siitä suureksi -osaksi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa tulisi apua. Mutta -valtiovarain rappiotila oli heti paikalla autettava. Siksi pitäisi -aatelin lisäksi luopua _neljännestä osasta_ kaikkia muita -lahjoituksiaan. Tämä vaatimus tietysti maistui aatelisherroista vielä -karvaammalta kuin edellinen ja nosti siis myös kovempaa vastarintaa. -Niiden joukossa, jotka kiivaimmin puolustivat ehdotusta, mainitaan nyt -vielä kaksi suomalaista, _Lauri Creutz_, Sarvilahden herra, ja _Eerikki -Fleming_, Lajusten vapaaherra. Kuuluupa viimeksimainittu väärin -käyttäneen hänellä maamarsalkkana käsissä olevaa suurta valtaakin asian -hyväksi. Niin ainakin vastustuspuolue väitti.[8] Loppupäätökseksi -viimein tuli se, että aatelissääty taaskin antoi suostumuksensa sillä -ehdolla, että tätä asiaa koskeva asetus tulisi olemaan iänikuinen. -Täten he toivoivat kumminkin saavansa omistusoikeuden jäljelle jääviin -lahjoitusmaihinsa perustuslaillisesti vahvistetuksi. - -Mutta se taas ei ollut ollenkaan aatelittomien säätyjen mieleen, joille -nyt vuorostaan ehdotus esitettiin. Erittäinkin pani vastaan -talonpoikaissääty, joka pelkäsi "Viron tavan", s.o. orjuuden, sen -kautta voivan päästä valtaan. Vihdoin ilmoittivat aatelittomat säädyt -yksimielisesti, etteivät he voi peruutusasetusta allekirjoittaa, -ennenkuin tuo ehto sen iankaikkisuudesta on poispyyhitty. Vähällä oli, -etteivät valtiopäivät, Puolan tavan mukaan, kesken hajonneet -tämän riidan tähden; niin suuri oli molemminpuolinen vihastus. -Valtaneuvoskunta nyt turvautui kuninkaaseen ja pyysi häntä pakottamaan -aatelittomia säätyjä taipumiseen; mutta hän kieltäytyi jyrkästi. Hän -ehdotti, että lopullinen päätös neljänneksen peruutuksesta jätettäisiin -seuraaviin valtiopäiviin asti. Siksi piti asiaa kaikin puolin -tutkittaman ja tuota lahjoitusmaitten osaa vastaava vuotuinen summa -tulla suoritetuksi. Nyt ei aatelin vastahakoisuus enää auttanut; asetus -siinä muodossa, jonka Herman Fleming, kuninkaan osoitusten mukaan, oli -sille antanut, tuli säätyjen yhteiseksi päätökseksi, ja aatelin yritys -saada ovi vastaisilta suuremmilta peruutuksilta suljetuksi, raukesi -typityhjäksi. - -Itse asian lopullista tutkimista sekä jo päätettyjen peruutusten -toimeenpanemista varten asetti nyt kuningas komitean, jonka päämieheksi -valittiin _Herman Fleming_. Soveliaampaa ei olisikaan voitu löytää. -"Kansan etu on ylin laki", oli hänen peruslauseensa, niinkuin hän -komiteassa juhlallisesti lausui ilmi. "Uupumattomalla ahkeruudella -valmisti ja toi hän esiin kaikki komiteassa puheeksitulevat ehdotukset. -Taipumattomalla kiivaudella valvoi hän peruutuspäätöksen toimeenpanoa -sanasta sanaan, pitämättä mitään lukua niiden korkeasta arvosta tai -myös mitättömyydestä ja puutteenalaisuudesta, joita asetus koski. -Valtamarskia, valtadrotsia, kuninkaan omaa veljeäkään hän yhtä vähän -armahti kuin halvinta kruunun virkamiestä." Näillä sanoilla kuvaa hänen -tointansa eräs niihin aikoihin parhaiten perehtynyt ruotsalainen -historioitsija.[9] - -Tällaista isänmaanrakkautta, väsymättömyyttä ja pelottomuutta -tarvittiinkin täydesti, jos mieli päästä tuumasta toimeen. Sillä -komitean tehtävä oli mitä vaikeinta laatua ja vaati monen apua. -Ennenkuin päätöksiin ryhdyttiin, piti ensin koota laveita ja tarkkoja -tietoja, ja niitä toimeenpannessa oli kaikellaisten virkamiesten työtä -valvottava. Ensi alussa kävi kuitenkin kaikki hyvin. Komiteassa oli -Fleming kaikkivaltias: mitä hän ehdotti, se tuli aina yhteiseksi -päätökseksi. Vuoden lopussa saattoi hän ilmoittaa kuninkaalle, että -kielletyissä paikkakunnissa oli peruutettu 2,403 taloa, joista karttui -kruunulle veroa 66,781 hopeatalaria. Sittenkin oli se Flemingin -mielestä vielä vähän; hän piti tarpeellisena pyytää kuninkaalta -anteeksi, että työ edistyi niin hitaasti. Helppo on siis arvata hänen -mielialaansa seuraavana vuonna, jolloin vastukset vasta oikein -alkoivat. Ylimysten puolta pitävän Kustaa Bonden tulo komiteaan muutti -muutamien jäsenten jo ennestään kytevän vastahakoisuuden vastarinnaksi. -Jos peruutus koski korkeita herroja, tahdottiin sitä kiertää jos -jollakin tavalla. Myös oltiin usein eri mieltä siitä, mitkä -paikkakunnat olivat kiellettyjä, mitkä ei. "Monta paikkakuntaa", lausui -Fleming, "on viimeksikuluneina aikoina pidetty luvallisina, vaikka -kuitenkin kruunun on mahdoton ilman niitä tulla toimeen. Jumala -armahtakoon niitä, jotka ovat saattaneet asian sille kannalle." Vielä -pahempaa vastarintaa kuin itse komiteassa ilmaantui nyt sen -ulkopuolella. Kamarikollegio ei selvittänyt sille lähetettyjä laskuja; -vuorikollegio ei laittanut valmiiksi vuorimaakirjaa, jota ilman ei -voitu yhtään vuorikaivantoihin kuuluvaa taloa peruuttaa; maaherrat -venyttivät paikallistutkimuksia, niin ettei niistä tullut koskaan -päätöstä. Itse lahjoitusmaitten isännät, jotka jo ensimäisenä vuonna -olivat olleet kovin hitaat asiapapereitaan tuomaan esiin, eivät nyt -huolineet mistään muistutuksista eikä nuhteista. Kaikkeen tähän oli -syynä sotaonnen kääntyminen nurjaksi, josta saattoi päättää, ettei -kuningas niinkään pian tulisi takaisin itse valvomaan asiain käyntiä. - -Vielä kuitenkin Flemingin lujuus kesti. Kerta, kun valtadrotsi Pietari -Brahe oli häntä koko valtaneuvoskunnan kuullen katkerasti moittinut, -lausui hän jälkeenpäin komiteassa: "enpä minä sittenkään rupea -väistymään enkä horjumaan virkatoimessani!" Mutta vielä pahemmin kävi, -kun hänen tähänastinen ainoa tukensakin, kuningas, rupesi pettämään. -Kaarle X:nnen ei sopinut pahoittaa taitavia sotapäälliköitään, joiden -apua hän silloisessa vaarallisessa tilassansa enemmän kuin koskaan -tarvitsi. Hän kirjoitti siis syyskuussa 1657 Flemingille ja käski hänen -menetellä vähemmän ankarasti. Asiain näin ollessa ei voi suuresti -kummeksia, jos 1656 vuoden vaivan tulos ei ollut suurempi kuin 91 -taloa, 5,815 hopeatalaria veroa. - -Vielä surkeammaksi tuli vuosi 1657. Tapahtuipa silloin kaiken muun -lisäksi, että kuninkaan täytyi taas panna panttiin ja täten luovuttaa -kruunulta useampia satoja taloja. Saman vuoden alkupuolella oli sitä -paitsi Flemingillä kovien aikojen tähden niin runsaasti työtä -kamarikollegiossa sekä valtaneuvoskunnassa, ettei hän komiteatoimeen -juuri ollenkaan joutanut. Sitten tuli taas rutto suureksi esteeksi. -Täten oli koko sen vuoden saalis ainoastaan 1,936 hopeatalaria veroa. -Siihen sitten komitean toimi Kaarle X:nnen aikana melkein kokonaan -loppuikin. Fleminginkin suomalainen itsepintaisuus oli liiallisten -vastusten vuoksi murtunut. V. 1658 pidettiin ainoastaan muutamia -harvoja istuntoja, v. 1659 yksi ainoa. - -Näin raukesi suurten herrojen silmittömän vastarinnan vuoksi työ, joka, -jos se olisi tullut rehellisesti täytetyksi, kenties olisi voinut -säästää heitä siitä rajattomasta, armottomasta ryöstöstä, joka kohtasi -heitä seuraavan kuninkaan aikana. Suomen lahjoitusmaihin oli Kaarle -X:nnen peruutus tuskin vielä ennättänyt koskeakaan. Alussa vuotta 1657 -oli Fleming kysynyt, mitä oli tehtävä Pohjanmaan suhteen, jota hän -laivaston tähden piti kruunulle välttämättömän tarpeellisena. Mutta -kuningasta arvelutti koskea sikäläisiin moniin kreivi- ja -vapaaherrakuntiin; hän lykkäsi päätöksen toistaiseksi. Eipä näytä -myöskään enempää kuin pari Suomen kuninkaankartanoa tulleen -peruutetuksi, vaikka ne olivat valtiopäiväpäätöksessä nimenomaan -mainitut. Paha rutto Suomessa v. 1656 oli näet peloittanut -tutkimusherroja niin, etteivät he olleet uskaltaneet edes tulla sinne -asiasta selvää ottamaan. - - - - -18. Herman Fleming. - - -Lahjoitusmaiden peruutuksen innokas ajaja Kaarle X:nnen aikana, _Herman -Fleming_, oli syntynyt Louhisaaren kartanossa Naantalin seudulla syysk. -17 p. 1619. Hänen isänsä oli edellisissä kertomuksissa mainittu -ansiokas Tukholman ylimaaherra ja valta-amiraali Klaus Fleming; äiti -oli ruotsikko. Nuori Fleming, luultavasti kotiopettajan kautta -päästyänsä ensin opin alkuun, meni v. 1637 Upsalan yliopistoon. Kolme -vuotta myöhemmin hän läksi pitkille ulkomaan matkoille. Nähtävästi -haluten astua isänsä jälkiä, kävi hän kaikkein ensiksi Hollannissa. -Täällä, Amsterdamissa, hän tutki ahkerasti laivanrakennustaitoa. Sen -jälkeen oppiaksensa myös merenkulkua ja merisotaa hän seurasi -vapaaehtoisena Hollannin laivastoa retkelle espanjalaisia vastaan ja -otti osaa useampiin verisiin taisteluihin mainioiden amiraalien Trompin -ja Wittin komennon alla, joille hänellä oli suosituskirjeitä isältään. -V. 1642 hän sitten jatkoi matkaansa Parisiin. Sieltä hän juuri oli -menossa Italiaan, kun hänen isänsä kutsui hänet kotiin alkavan Tanskan -sodan tähden. Regina-laivan kapteenina seurasi Herman Fleming nyt -isäänsä, kunnes tämä, niinkuin olemme nähneet, sai surmansa. Sodan -loputtua hän sai saariamiraalin (luultavasti kotona Tukholmassa olevan -laivaston komentajan) paikan. - -Täällä rauhallisessa laivasaaressa oli kerta hänet miltei saavuttaa -surma, joka sodassa oli säästänyt hänen henkensä. V. 1652 alkukesällä -piti hänen näyttää Kristiina kuningattarelle erästä juuri valmiiksi -varustettua uutta laivaa. Mutta heidän astuessansa siihen lautaporrasta -myöten, kiepsahti irtonainen lauta veteen ja kuningatar sekä Fleming -sen mukana. Hädissään ja hämmästyksissään tarttui silloin Fleming -Kristiinan hameeseen ja veti hänet siten pohjaan. Kuitenkin saatiin -kuningatar ylösvedetyksi ja hänen kanssansa myöskin Fleming, joka ei -lopultakaan ollut hellittänyt irti hametta. Kristiina ei kuitenkaan -suuttunut amiraalin itsepintaisuudesta, vaikka se helposti olisi voinut -tuottaa hänelle tuhon. Hän vain nauroi: "en tästä suuresti välitä, -koska muulloinkin aina juon vettä janooni. Mutta pahempi oli -amiraaliparan laita, joka on tottunut viiniin ja olueeseen ja jonka nyt -täytyi tyytyä niin halpaan juomaan." - -Ennen tätä tapausta oli jo Fleming toisillakin aloilla kuin -meriasioissa saanut periä isänsä entisiä virkoja. Hän oli v. 1650 -tullut Tukholman ylimaaherraksi, jossa paikassa hän pysyi kaksi vuotta. -V. 1652 hän sitten määrättiin kamarineuvokseksi ja seuraavana vuonna -kamarikollegion presidentiksi. - -Kristiinan suosion oli Fleming voittanut kokonaan. Osoituksena siitä -oli, että hän v. 1650 korotettiin valtaneuvokseksi ja v. 1651 sai -vapaaherran arvon sekä siihen kuuluvan avaran Liperin lahjoitusmaan. Ja -viimein, kruunusta luopuessaankin, osoitti kuningatar hänelle -luottamustansa sillä, että valitsi hänet elatusmaittensa -pääkuvernööriksi. - -Vielä suurempaa suosiota osoitti hänelle sitten Kaarle X. Alkusyynä -siihen oli ollut se, että Fleming monessa arveluttavassa tilaisuudessa -oli taivuttanut oikullisen, epäluuloisen Kristiinan mielen jälleen -nuoren pfalzkreivin puolelle. Sen lisäksi tulivat hänen ansionsa -lahjoitusmaitten peruutuksessa. Fleming oli nyt sangen mahtava herra. -Valtaneuvoskunnassa oli hänen sanansa voima suuri, sillä hän saattoi -usein mielipiteittensä tueksi vedota kuninkaan tahtoon, josta hän -yksityistä tietä oli päässyt perille. V. 1657 soi Kaarle X tälle -luotettavalle palvelijalleen Etelä-Suomen lakikunnan palkinnoksi, ja -testamentissaan määräsi hän Flemingin valtiorahaston hoitajaksi sekä -holhoushallituksen jäseneksi prinssi Kaarlen alaikäisyyden aikana. - -Mutta yhtä suuri kuin kuninkaan suosio ja luottamus oli aatelin, -erittäinkin kreivien ja vapaaherrojen, viha Flemingiä vastaan. Osaksi -oli siihen syynä hänen karkea, jörömäinen, synkkä ja umpimielinen -luonteensa ja hänen jyrkkä käytöksensä, jotka vaikuttivat sen, ettei -hän seurustellessa ollut hauska. Mutta kaikkein enimmin oli hänelle -tuottanut vihamielisyyttä hänen ankaruutensa ja kiivautensa -lahjoitusmaitten peruuttamisessa. Kuninkaan kuoltua sai Flemingin -käytös valtaneuvoskunnassa tämän vihan kiihtymään vieläkin -tulisemmaksi. Siinä tuli näet puheeksi uusien lahjoitusmaitten suominen -palkinnoksi muutamille herroille. Fleming vastusti sitä ja ehdotti sen -sijaan rahapalkintoja. Toiset tahtoivat väkisin kumota hänen -vastarintansa; mutta hän vakuutti vain, ettei hän ikänä suostuisi -allekirjoittamaan mitään lahjoituskirjaa. Usein pysyi hän kokonaan -poissa valtaneuvoskunnan kokouksista, joissa nyt enemmistö oli hänen -mielipiteitänsä vastaan. Tämän johdosta moittivat häntä eräässä -kokouksessa muutamat virkakumppanit. Fleming ensin syytti -kivulloisuuttansa, mutta lopulta sanoi rohkeasti: "omatuntoni ei salli -minun allekirjoittaa kaikkea, mitä te päätätte!" - -Asiain näin ollessa ei tietystikään Flemingin osallisuus hallituksessa -voinut tulla pitkäaikaiseksi. Jo ensimäisillä valtiopäivillä, -Tukholmassa, syksyllä 1660, vaati aatelisto kuninkaan määräystä -holhoushallituksen jäsenistä päätöksensä alle. Vaalissa sai sitten -Fleming aatelissäädyssä ainoastaan 23 ääntä puolellensa, mutta -165 oli vastaan. Useat eivät olleet edes tavalliseen kieltoon -tyytyneet, vaan lisänneet siihen mikä mitäkin. Eräässä lipussa oli -kolminkertainen: "ei! ei! ei!" -- toisessa: "pois vaan!" -- -kolmannessa: "ristiinnaulitse!" -- neljännessä: "päästä meitä -pahasta!" j.n.e. Muut säädyt tahtoivat tietää syyn tähän vimmaan. -Silloin ruvettiin puhumaan Flemingin kivulloisuudesta, kuuroudesta y.m. --- sillä todellista syytä ei toki sopinut julkisesti tuoda esiin. Vaan -kun ei näihin selityksiin tyydytty, puhkesi eräs aatelisherra viimein -suoraan sanomaan: "meidän mielestämme hän on siihen virkaan aivan -kelvoton!" -- Aatelittomat säädyt eivät kuitenkaan jättäneet asiaa -vielä sillensä; mutta silloin huusi koko aateli yhteen suuhun: "jos -Herman Flemingiä tahdotaan väkisin valtionholhoojaksi, niin me -ratsastamme kotiin ja keskeytämme valtiopäivät!" Valtaneuvoskunta -lähetti nyt kaksi jäsentänsä Flemingin puheille pyytäen, että hän -pahennuksen välttämiseksi itse luopuisi paikastansa. Mutta jäykkä -Suomen mies vastasi: "jos minun täytyy jättää virkani, niin tapahtukoon -se laillisella erottamisella!" Ja niin hän sitten erotettiin. - -Fleming vetäytyi nyt kokonaan pois valtioasioista ja istui vain kotona, -katkerassa mielessänsä hautoen kostoa uusien reduktsionituumien -muodossa, jotka hän antoi perinnöksi pojallensa sekä muille sitten -isossa lahjoitusmaitten peruutuksessa toimiville miehille. - -Vielä kerran muutamien vuosien kuluttua hän pääsi kuitenkin taas -korkeaan virkaan. Valta-amiraali oli silloin kuollut, ja -holhoushallituksen esimiestä De la Gardieta vastustava puolue -valtaneuvoskunnassa ehdotti avonaiseen virkaan tuota syrjäänsysättyä, -vaan näissä asioissa taitavaa herraa. Näin olisi hän jälleen päässyt -hallituksen jäseneksi. Sen estämiseksi sai De la Gardie toimeen, että -Fleming v. 1664 lähetettiin kenraalikuvernööriksi Suomenmaahan. Myös -Pohjanmaa, joka muuten tällä vuosisadalla ajoittain, samoinkuin -Länsi-Pohjakin, oli ollut erityisen maaherran alaisena, laskettiin nyt -hänen aluskuntansa lisäksi ja yhdistettiin pysyväisesti muuhun Suomeen. -Viisi vuotta hän hallitsi täten synnyinmaatansa, kunnes v. 1669, -niinkuin tiedämme, Suomen kenraalikuvernöörinvirka kokonaan -poistettiin rahavarojen rappiotilan tähden. Flemingin toimista hänen -hallintoajallansa ei ole paljon tietoa; sen me vain tiedämme, että hän -oli avullisena muutamissa silloisen Turun piispa Gezeliuksen töissä -kansansivistämisen hyväksi. Nähtävästi kivulloisuus, ja ehkäpä joku -mielenmasennuskin, ehkäisi tuon ennen niin tarmokkaan miehen -toimintakykyä. - -Virkaeronsa jälkeen ei Fleming elänyt enää monta vuotta. Tauti katkaisi -hänen elämänsä heinäk. 28 p. 1673, hänen ollessaan vasta 54 vuoden -vanha. Hän kuoli Tukholmassa ja haudattiin siellä Jaakon kirkkoon, -missä Flemingeillä silloin oli sukuhautansa. Sekin seikka todistaa -Suomen korkeamman aateliston vieraantumista kotimaastansa. Herman -Fleming oli kuitenkin vielä pitänyt synnyinmaatansakin muistossaan. Hän -oli esim. Louhisaareen rakentanut komean kolmikerroksisen kartanon. -Niin myös hän auttoi Ahlaisten kappelin kirkon rakentamista (Louhisaari -on siinä seurakunnassa) suurilla rahasummilla. Hänen puolisonsa -vaakuna, samoinkuin hänen omansa, on vieläkin siinä kirkossa nähtävänä. - -Flemingin pääperiaatteena valtioasioissa oli, niinkuin näimme, -säästäväisyys. Senvuoksi hän myös niin paljon kuin mahdollista vastusti -Puolan sotaa, joka oli alkuna Kaarle X:nnen kaikkiin muihin sotiin. -Fleming erosi siinäkin melkein kaikista sääty- ja virkaveljistänsä, -jotka pitivät alinomaisia sotia Ruotsin suurimpana etuna. Mutta sitten, -kun sota kerran oli syttynyt, osoitti hän suurta toimeliaisuutta ja -jaloa uhraavaisuutta vaaran torjumisessa. Venäläissodan alkaessa oli -hän Tukholmassa puolustusvalmistusten johtavana sieluna ja henkenä. Ja -kun v. 1657, Tanskan sodan sytyttyä, ei voitu saada mitään lainaa -kruunulle, pani hän omat tiluksensa panttiin ja hankki täten noin -120,000 hopeatalaria. - -Vihamiehet, joiden käsissä silloin valta oli, ovat myös monin tavoin -käyttäneet sitä hänen muistonsa tahraamiseksi. Niinpä esim. on syyttä -väitetty hänen intoansa lahjoitusmaitten peruutuksessa vain -yksityiseksi kostonhimoksi. Häntä oli näet, ennenkuin hän tuli -korotetuksi vapaaherraksi, pari kertaa loukannut ja häväissyt suurien -ylimyssukujen röyhkeys. Voihan olla, että sekin vaikutin oli hänessä -vallalla -- harvoinhan ihmisen sydän parhaissakaan aikeissaan ja -töissään on vapaa yksityisistä mielihaluistaan -- mutta edellisestä -toki nähtäneen, että isänmaanrakkaus kuitenkin oli päävaikuttimena -hänen sielussansa. - -Useassa suhteessa -- niinkuin luonteen jörömäisyydessä ja jyrkkyydessä, -aatelisveljiensä vihanalaisuudessa ja kuninkaan etujen harrastuksessaan --- oli Herman Fleming, niinkuin lukijakin jo varmaan on huomannut, -kuuluisan heimolaisensa sotamarski Klaus Flemingin kaltainen. Tähän -vertailuun saattaa, paha kyllä, lisätä vielä yhden ikävän kohdan. -Herman Flemingilläkin kuuluu näet olleen sukunsa vanha perisynti: hän -oli kova alustalaisiansa kohtaan. Mikä eriskummallinen ristiriitaisuus -talonpoikaissäädyn oikeuksien innokkaan puolustajan luonteessa! Myös -käypi vielä Louhisaaren tienoolla se tarina, että hän muka oli -vaimolleenkin tyly ja piti häntä joskus lukon takana kamariin -suljettuna. Lieneekö tässä tarinassa perää vai ei, siitä eivät -luotettavat tiedonlähteet anna mitään varmuutta. - - - - -19. Toinen sota Tanskaa vastaan. - - -Roskilden rauhanpäätöksen jälkeen oli Kaarle X:nnellä aikomus taas -palata Preussiin puolalaisia kukistamaan ja rankaisemaan Brandenburgin -vaaliruhtinasta hänen luopumisensa johdosta. Voidaksensa tätä täydessä -turvassa tehdä, piti hänen olla varma, ettei Hollannin laivasto -pääsisi Preussin avuksi, niinkuin se uhkaili. Siksi oli Roskilden -rauhanpäätökseen pantu eräs pykälä, joka velvoitti tanskalaisia yksissä -neuvoin ruotsalaisten kanssa sulkemaan Tanskan salmet kaikilta -vierailta sotalaivoilta. Tätä ehtoa olivat kuitenkin tanskalaiset pian -ruvenneet katumaan, ja viivyttivät sen lopullista päättämistä -kaikellaisilla verukkeilla. Silloin lensi äkkiä rohkea ajatus Kaarle -X:nnen päähän: koska Tanskan ystävyyteen ei ollut luottamista, piti se -kokonaan kukistettaman ja saatettaman Ruotsin alusmaaksi! Tässä -tarkoituksessa hän käski sotamarski Wrangelin viivyttää Ruotsin -sotaväen poisvientiä Tanskan alueelta; toinen kirje Ruotsin -lähettiläille Tanskassa kielsi heitä enää mitään sovintoa -allekirjoittamasta, jos tanskalaiset nyt suostuisivatkin vaadittuihin -ehtoihin. Elok. 5 p. 1658 purjehti sitten Kaarle X Kielin satamasta -4,000:n jalkamiehen ja 1,200:n huovin kanssa. Näin alkoi siis sota jo -uudestaan, vaikka ei vielä puolta vuottakaan rauhansovinnon jälkeen -ollut täyteen kulunut. Kaksi päivää myöhemmin tultiin Seelantiin, ja -elok. 11 p. ilmestyi Ruotsin sotavoima toistamiseen Kööpenhaminan -edustalle. - -Ensimäisen sanoman saavuttua Kaarle X:nnen maallenoususta Seelantiin -oli Kööpenhaminassa perinpohjainen epätoivo päässyt valtaan. -Linnoitukset olivat näet mitä kurjimmassa tilassa; monessa paikassa -olisi voitu ratsainkin päästä vallin yli; rintavarustus oli tuskin -kyynärän korkuinen. Sotamiehiä ei ollut enempää kuin 400 kaupungissa. -Siksi kehoitettiinkin kuningas Fredrik III:tta pakenemaan, ja useat -rikkaat porvaritkin jo veivät paraat tavaransa laivoihin. Mutta pian -heräsi Tanskan kansan kauan torkuksissa ollut isänmaanrakkaus. Kuningas -itse vastasi kieltävästi noihin pakokehoituksiin ja lausui: "ennen -tahdon kuolla tähän, niinkuin lintu pesäänsä!" Tämä lujuus teki muutkin -lujiksi. Elok. 9 p. kokoontuivat kuninkaan käskystä maistraatti, -papisto sekä yliopiston professorit linnaan. Siellä Fredrik III kysyi: -tahtoivatko he panna henkensä ja verensä alttiiksi isänmaan hyväksi. Ja -he vastasivat yksimielisesti, juhlallisesti: "tahdomme!" Nyt virtasi -porvareita upseerien luo ilmoittautuen sotureiksi; myöskin 600 -ylioppilasta tarttui aseisiin. Valleilla ruvettiin kilvan tekemään -työtä. Itse valtaneuvoksetkin olivat siellä kuokka tai lapio kädessä; -naisetkin vetivät käsikärryillä multaa. Elok. 11 p. sytytettiin -etukaupungit palamaan, ettei niissä olisi piirittäjille mitään suojaa. - -Vaikka isänmaallisessa innossa tuo ennen turvaton Kööpenhamina olikin -saatu jommoiseen puolustuskuntoon, ei se luultavasti kuitenkaan olisi -kestänyt harjaantuneitten soturien rynnäkköä, jos siihen vain heti -olisi ryhdytty. Aina uljas Dahlberg kehoittikin kuningasta innokkaasti, -vaan muut varovaisemmat päälliköt epäsivät. Kaarle X tällä kertaa -kallistui jälkimäisten puolelle. Masensiko ehkä kavalasta -rauhanrikkomisesta levoton omatunto täten hänen rohkeuttansa? Ruvettiin -siis piiritykseen. Vaan sekin kävi hitaasti; kööpenhaminalaiset pitivät -puoliaan urhokkaasti ja taidolla. Erittäinkin olivat norjalaiset -merimiehet sekä "musta joukko", nimittäin ylioppilaat, piirittäjille -vaaralliset. Ajan pitkään olisi kuitenkin Ruotsin soturien suurempi -taito epäilemättä saattanut heidät voitolle; mutta ennen sitä -kerkesikin jo tulla apua ulkoa. Hollantilaiset pelkäsivät kauppansa -Itämerellä kärsivän, jos Juutinrauman molemmat rannat joutuisivat -Ruotsin käsiin. Siksi he lähettivät suuren laivaston Kööpenhaminan -avuksi. Ruotsin laivasto tosin taisteli lokak. 29 p. Juutinraumassa -urhoollisesti tätä vastaan, vaan ei voinut estää hollantilaisten pääsöä -perille. Näin oli siis Tanskan pääkaupunki pelastettu; seuraavana -päivänä lakkasi piiritys, ja Ruotsin sotavoima siirsi leirinsä -puoltatoista peninkulmaa lännemmäksi. - -Tähän samaan aikaan alkoi jo muualtakin kuulua Ruotsille pahoja -sanomia. Itävaltalaisia, brandenburgilaisia ja puolalaisia, 30,000 -miestä, oli etelästä tullut Holsteinin ja Slesvigiin; Ruotsin pienten -sotajoukkojen täytyi vetäytyä Juutinmaalle. Kahdessa äsken -valloitetuista maakunnista, Trondhjemin läänissä ja Bornholman -saaressa, nousi kansa kapinaan ja surmasi tai karkoitti ruotsalaiset. -Kaarle X tahtoi nyt rohkealla yrityksellä saada vastaisen onnen -kääntymään; hän teki väkirynnäkön Kööpenhaminaa vastaan yöllä helmik. -10:n ja 11:n välillä v. 1659. Se, mikä elokuussa olisi ollut helppoa, -oli kuitenkin nyt melkein hullun työtä, sillä ryntääjien luku oli vain -1/3 piiritetyistä. Tämän epäsuhteen lisäksi tuli vielä se, että hanke -petoksen kautta joutui ennen aikojaan kaupunkilaisten tietoon, jotta he -olivat varuillansa. Vallin lähelle tultuansa sai Ruotsin väki vastaansa -niin hirmuisen luoti- ja kivituiskun Kööpenhaminan miesten, sekä -kiehuvan veden sateen naisten käsistä, että he viimein hajosivat ja -pakenivat. Turun ja Uudenmaan ratsurykmentit olivat tässä rynnäkössä -myöskin mukana, mutta ainoastaan varaväkenä, taisteluun osaa ottamatta. - -Yhä vaarallisemmaksi muuttui nyt Ruotsin valtakunnan tila. Täysi syy -oli Tammelan kirkkoherralla, Lauri Pietarinpojalla Ajantiedossaan -huudahtaa: - - "Ah tät' aikaa! aika kamal, - vaivat monet monel taval; - puolat puskijat väijyit meitä, - keisar, mond muut auttoi heitä, - venäläinen vielä sitten - läpikäy maita läpimiten, - miehet, vaimot monet murhal - suretti surmaan surkjal surmal; - juntti juonikas viel soti, - välist sopi, välist oti, - Hollantikin hoilaa vedel, - olleeko varaa mennä merel" j.n.e. - -Englanti, joka tähän asti oli Juutinraumaan lähetetyllä laivastollansa -estänyt hollantilaista laivastoa tanskalaisia enempää auttamasta, solmi -nyt, heinäk. 14 p., liiton Haagissa Hollannin kanssa, pakottaaksensa -skandinavilaisia riitaveljeksiä sovintoon. Perustuksena piti olla -Roskilden rauhanpäätös, sillä muutoksella kuitenkin, että Trondhjemin -lääni sekä Bornholman saari oli Tanskalle takaisin annettava. -Kaarle X oli kovin ylpeä taipuakseen tämmöiseen nöyryytykseen. "Te -kirjoittelette sovintoon", vastasi hän, "mutta minä ne miekallani -hakkaan palasiksi!" Silloin Englannin laivasto kutsuttiin kotiin ja -hollantilainen vei itävaltalais-brandenburgilais-puolalaisen armeijan -Kielistä Fyen saarelle. Siellä seisova ruotsalainen sotajoukko, 5,000 -ratsumiestä, sortui ylivoiman alle ja kaatui tai vangittiin. Tämä -verraton vahinko, jolloin kadotettiin niin paljon kelvollista väkeä, -tapahtui keskipaikoilla marraskuuta. - -Kuukautta myöhemmin riensi kuningas Göteporiin, jonne hän oli kutsunut -Ruotsin säädyt kokoon, saadakseen sodan jatkamiseen tarvittavia varoja. -Mutta ennenkuin oli mihinkään päätökseen päästy, sairastui Kaarle X -kovaan tautiin ja kuoli helmik. 13 p. 1660. - -Tanskalaiset toivoivat nyt saavansa kaikki viime rauhansovinnossa -menetetyt maakuntansa takaisin, sillä Ruotsilla ei näyttänyt enää -olevan voimia vastarintaan. Mutta Ranska ja Englanti pitivät -voimallisesti Ruotsin puolta, eikä Hollantikaan, kauppaetujensa tähden, -suonut Juutinrauman itäistä rantaa takaisin Tanskalle. Roskilden -rauhanpäätös vahvistettiin siis uudestaan jo ennen määrätyllä -muutoksella Trondhjemin läänin ja Bornholman suhteen. Samalla aikaa -lopetettiin myös sota Itävallan, Puolan ja Brandenburgin kanssa Olivan -rauhansovinnolla. - - - - -20. Kaarle X Kustaa. - - -Kaarle X Kustaa syntyi Nyköpingin linnassa marrask. 8 p. 1622. Hänen -äitinsä oli Kustaa Aadolfin sisar, Katariina; hänen isänsä saksalainen -ruhtinas, Zweibrückenin pfalzkreivi Juhana Kasimir. Kasvatus oli -huolellinen ja tarkoitti nuoren pfalzkreivin valmistamista Ruotsin -kansalaiseksi, joskin isä oli ulkomaalta tullut. Ruotsalaisessa Upsalan -yliopistossa oppilas sitten jatkoi opinharjoituksiansa. Myöhemmin vasta -hän läksi ulkomaille tietojansa vielä täydentämään. Näiltä matkoilta -hän palasi synnyinmaahansa v. 1640. - -Täällä ei hän kuitenkaan kauan malttanut viipyä. Pienestä asti oli -sotamaine, sankarityöt olleet nuoren pfalzkreivin rakkaimpana -ajatuksena ja puheenaineena. Nyt hän v. 1642 pyysi ja sai luvan liittyä -vapaaehtoisena Ruotsin sotajoukkoon Saksassa. Vaatimatta mitään etua -korkean sukuperänsä vuoksi hän alotti palveluksensa aivan alhaalta -asti, "sillä", sanoi hän, "kokemuksen kautta perehtyy kaikkiin -sota-asioihin." Vasta 1643 kesällä hän suostui ottamaan ratsumestarin -paikan Torstenssonin rykmentissä. Syksyllä samana vuonna hän -korotettiin sitten Kuurinmaan rykmentin everstiksi. Näin otti Kaarle -Kustaa osaa kaikkiin Torstenssonin retkiin, jotka jo monessa suhteessa -olivat hänen omiensa enteinä. Nytkin käytiin yhteen aikaan sotaa -liitossa Transsilvanian ruhtinaan kanssa; nytkin pakotettiin Tanska -etelästäpäin maahan tunkeumalla Ruotsille edulliseen rauhaan. V. 1645 -Kaarle Kustaa palasi Ruotsiin, mutta läksi v. 1648 jälleen sotaan, -tällä kertaa kaikkien Saksassa seisovien Ruotsin sotajoukkojen -ylipäällikkönä. Hänen toimensa ja toivonsa tällä tantereella eivät -kuitenkaan olleet pitkälliset; sillä Westfalin rauhanpäätös teki niistä -pian lopun. Sittenkin nuori ruhtinas viipyi vielä kaksi vuotta -Saksassa, ollen rauhansovinnon lopullisessa toimeenpanossa osallisena. - -Sillä välin oli näiden ulkomaisten ja sotaisten toiveiden rinnalla jo -monta vuotta kotimaassa häilynyt suurempiakin Kaarle Kustaan silmien -edessä. Hänelle oli jo vanhastaan orpanansa Kristiinan käsi luvattu, -johonka Ruotsin kruunu oli yhdistetty. Tästä lupauksesta, sen verran -kuin se naimiskauppaa koski, rupesi tosin Kristiina, hallitukseen -päästyänsä, yhä enemmän peräytymään. Mutta sen sijaan hän määräsi -Kaarle Kustaan kruununperillisekseen ja viimein, niinkuin tiedämme, -luopui kruunusta hänen eduksensa. - -Tätä miespuolisen kuninkaan valtaanpääsöä oli kansa jo viime aikoina -levottomalla halulla ikävöinyt; sillä hänen kauttansa he toivoivat -pelastuvansa aatelisvallan rajattomasta sorrosta. Tarkka, säästäväinen, -jumalinen, rehellinen ja lujamielinen Kaarle Kustaa olikin oikea mies -pelastajaksi. Hän vähensi heti suuresti hovin menoja ja hävitti -kaikellaisia tarpeettomia virkoja. Miten hän ainakin osaksi yritti -peruuttaa lahjoitusmaita, olemme jo nähneet. Hänen puheillensa oli, -heti kun hän kuninkaaksi oli tullut, virrannut talonpoikia kaikilta -valtakunnan ääriltä, jopa Savostakin asti, tuoden ilmi valituksiansa ja -kanteitansa aatelisherroja vastaan. Kuningas kuunteli heitä -armollisesti ja lähetti sitten hovioikeuksille sekä maaherroille -ankaran käskyn vääryyksien poistamisesta ja rikkojien rankaisemisesta. -Valppaasti hän piti myöhemminkin, keskellä sotiansa, silmällä rahvaan -etua. Me olemme jo nähneet, miten hän antoi jyrkän vastauksen -Käkisalmen läänin herrojen ehdotukseen talonpoikaisen lautakunnan -hävittämisestä. Tässä vielä toinenkin valaiseva esimerkki. Eräs -luutnantti Pietari Niilonpoika oli v. 1657, Savossa tavoitellessaan -karanneita sotamiehiä, tehnyt kaikellaista väkivaltaa talonpojille. -Siitä Turun hovioikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Pietari Niilonpoika -anoi silloin nöyrästi armoa, vaikka tunnustikin varsin kovasti -kopristelleensa talonpoikia, jotka olivat kätkeneet noita kunniattomia -karkurikonnia. Kenraalimajuri Kruse, jopa itse maan kenraalikuvernööri -Hornkin, puolustivat miestä sanoen, että rahvaan uppiniskaisuuden -tähden tuskin saattoi välttääkään väkivaltaa. Mutta Kaarle X vain -vahvisti tuomion ja antoi ankarat nuhteet sekä Kruselle että Hornille. -Luonnollista on kuitenkin, että kuninkaan alinomainen poissaolo -kaukomailla oli alhaiselle kansalle suureksi haitaksi. Ylimäisen -kansanystävän silmä ei sieltä aina kantanut kaikkea sortoa näkemään, -hänen korvaansa eivät aina kuuluneet kaikki sorrettujen valitukset. - -Liiallinen sotahimo, siinä olikin Kaarle X:nnen heikko puoli. Se oli -hänelle sitä vaarallisempi kiusaus, koska se ilmaantui Ruotsin maineen, -Ruotsin mahtavuuden loistavassa haamussa. Kaarle X:nnen silmien edessä -leijaili se suuri toive, että hän saisi kaikki Itämeren rantamaat -valtikkansa alle ja niin muodoin koko Itämeren Ruotsin valtakunnan -sisävedeksi. Tämän loistokuvan tähden hän sysäsi syrjään kansojensa -todellisen edun, joka olisi vaatinut rauhaa, säästäväisyyttä ja -sisällisiä parannuksia; tämän loistokuvan tähden hän nosti aseisiin -melkein koko Euroopan, jota vastaan taistellessansa hänen kansansa -olivat aivan raukeamaisillaan. Mainittakoon kuitenkin hänen -puolustuksekseen, että silloin ja vielä kauan aikaa myöhemmin koko -Euroopassa pidettiin hallitsijan suurimpana ansiona laajojen maiden -valloitusta ja lukuisien alamaisten yhteenliittämistä, välittämättä -maitten luonnollisesta asemasta ja kansain luonnollisesta -heimolaisuudesta. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Kuusivuotisen!!! - -[2] Pääarmeijassa oli meidän miehiä ollut vain 500 rakuunaa, jotka -ensin kuuluivat Wittenbergin osastoon, vaan sitten seurasivat -kuningasta hänen retkillänsä. - -[3] Ihme kyllä ei kuitenkaan tässä sodassa suotu enää meidän -ratsumiehillemme tuota 30-vuotisen sodan aikana saatua kunniapaikkaa -etumaisen sotarinnan oikeassa päässä muualla kuin Golombon tappelussa. -Tavallisesti, mikä siihen lieneekin ollut syynä, heidät asetettiin -vasta toiseen sotarintaan varaväeksi. - -[4] Joukossa olivat taaskin Uudenmaan ja Turun ratsumiehet. - -[5] Turun maakuntapäivät olivat merkilliset siitä, että -talonpoikaissäädyllä oli kaksi puhemiestä, suomalainen ja ruotsalainen. - -[6] Huomattava on, että Horn saman vuoden alussa oli ehdottanut näiden -karjalaisten poisajamista ja maan asuttamista luterilaisilla -suomalaisilla sekä ruotsalaisilla. Kenties muutto siis oli -pakonalainen. - -[7] V. 1641 oli Liivinmaalla 1/3 osa tiluksista ruotsalaisten (ja -suomalaisten) herrojen hallussa. - -[8] Tässä Suomen historiassa on etupäässä tuotu esiin lahjoitusmaitten -peruutusta harrastavain suomalaisten lauseita ja toimia, josta ei -kuitenkaan saa päättää, ettei ruotsalaisissakin olisi ollut -samanmielisiä. Mutta totena pysyy kuitenkin, että asian kiivaimmat ja -mahtavimmat puolustajat melkein kaikki olivat meidän maastamme. Syynä -siihen mahtoi olla, että lahjoituslaitoksen haitat täällä pahimmin -tuntuivat. - -[9] Carlsson. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta VI, by Julius Krohn - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA VI *** - -***** This file should be named 44859-8.txt or 44859-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/8/5/44859/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |