diff options
Diffstat (limited to '44859-0.txt')
| -rw-r--r-- | 44859-0.txt | 2724 |
1 files changed, 2724 insertions, 0 deletions
diff --git a/44859-0.txt b/44859-0.txt new file mode 100644 index 0000000..13761d2 --- /dev/null +++ b/44859-0.txt @@ -0,0 +1,2724 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44859 *** + +KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA VI + +Kaarle X Kustaa + + +Kirj. + +JULIUS KROHN + + + +Kansanvalistusseura, Helsinki, 1915. + + + + + + +SISÄLLYS: + +Kaarle X Kustaa + + 1. Puolan sodan hankkeet. + 2. Puolan valloitus. + 3. Puolalaisten nousu. + 4. Jaroslavin retki. + 5. Arvi Wittenberg Varsovassa. + 6. Arvi Wittenberg, + 7. Varsovan tappelu. + 8. Suomen rakuunat Puolassa. + 9. Marssi Juutinmaalle. + 10. Retki Beltien yli ja Roskilden rauhansovinto. + 11. Olot Käkisalmen läänissä. + 12. Venäläisten hyökkäys maahan. + 13. Käkisalmen piiritys. + 14. Kustaa Eerikinpoika Horn Suomen kenraalikuvernöörinä. + 15. Kustaa Evertinpoika Horn. + 16. Suomen valtiollinen asema ja suomalaisuus 17:nnellä + vuosisadalla. + 17. Neljänneksen peruutus. + 18. Herman Fleming. + 19. Toinen sota Tanskaa vastaan. + 20. Kaarle X Kustaa. + + + + +1. Puolan sodan hankkeet. + + +Luopuessaan kruunusta oli Kristiina saanut säädyt suostumaan siihen, +että hänen orpanansa, _Pfalz-Zweibrückenin herttua Kaarle Kustaa_, +tulisi Ruotsin hallitsijaksi. Mutta huhu aiotusta vallanmuutoksesta +antoi taas puolalaiselle Vaasa-suvun haaralle tilaisuuden tuomaan esiin +vaatimuksiansa. Juhana Kasimirilta tuli lähettiläs Tukholmaan. +"Herrani", julisti puolalainen, "on tosin saattanut kärsiä sitä, että +niin läheinen sukulainen, kuin Kristiina, hallitsi oikeastaan hänelle +itselleen tulevassa perintövaltakunnassa. Mutta sitä hän ei voi millään +muotoa sallia, että ventovieras, joka vain äidin puolelta on Vaasan +sukua, saisi Ruotsin kruunun." -- "No, hyvä sitten", vastasi Kristiina +kylmäkiskoisesti, "orpanani tuokoon 30,000 kelpo vierastamiestä +oikeutensa todistajiksi." + +Juhana Kasimir olikin ihan umpisokea ja mieletön, kun hän tällä +hetkellä antoi sodan aihetta, johon nuori, maineenhaluinen Kaarle X oli +hyvin halukas käymään kiinni ja joka myös oli varsin mieluinen suurelle +osalle Ruotsin kansaa. Äskeiset suuret, loistavat voitot olivat +vanhan viikinki-innon uudestaan sytyttäneet. Jo v. 1651, heti +kolmekymmenvuotisen sodan loputtua, kirjoitti Ranskan lähettiläs +Tukholmasta: "Täällä vaan arvellaan, ettei Ruotsi sodatta voi tulla +toimeen. Kotiintulleet soturit, niin sanotaan, tuskin taipunevat +kotimaansa tarjona olevaan lainkuriin ja köyhyyteen. Ja sitä paitsi ei +olisikaan viisaasti tehty, jos annettaisiin Ruotsin ainoan voiman +raueta. Sillä jos tämä nykyinen sotainen henki ja kunto kymmenenkin +vuotisen rauhan kautta laimistuisi, niin Ruotsi, jossa ei kauppa eikä +teollisuus kukoista, tulisi köyhäksi ja unohtuisi pois maailman +huomiosta." -- Samat mielipiteet tulivat ilmi nytkin, kun +valtaneuvoskunnassa Puolan loukkaava sanoma tuli puheeksi. "Sodan +kautta", niin sanottiin, "on Ruotsi tuntemattomuuden pimeydestä +kohonnut maineen loistoon; sodalla on tätä mainetta edelleenkin +voimassa pidettävä. Pitkällisen[1] rauhan ja laiskan joutilaisuutemme +vuoksi onkin se jo alkanut himmetä. Ja jos rauhaa vielä kauemmin +kestää, tulee myös paras voimamme, sotaväki, pelkurimaiseksi ja +kykenemättömäksi sodan vaivoja kestämään." Näin arvelivat useimmat; +ainoastaan muutamat, niiden joukossa suomalainen Herman Fleming, +tahtoivat, että rauha, jos mahdollista, säilytettäisiin. Suurempi +erimielisyys sitä vastoin puhkesi ilmi, kun tuli puheeksi: _ketä +vastaan_ sotaan ryhdyttäisiin. Muutamat arvelivat, että Tanska +etupäässä olisi kukistettava, toiset katsoivat sodan Venäjää vastaan +edullisemmaksi; mutta enemmistö päätti, että pitäisi Puolan kimppuun +mennä. Siihen sitten myös valtiosäädyt suostuivat, vaikka varsinkin +pappissääty ensiksi oli taipuvaisempi rauhaan. + +Silloinen hetki olikin erittäin sovelias hyökkäykseen Puolan kimppuun. +Tämä onneton valtakunta oli jo useampia vuosia kuluttanut voimiansa +Ukrainan kasakoita vastaan, jotka olivat nousseet kapinaan, ja nyt oli +vielä mahtava Venäjäkin rikkonut rauhan, ottaen kasakat suojaansa. +Keskenään eripuraiset, kuninkaaseensa tyytymättömät puolalaiset eivät +kyenneet estämään tsaarin sotajoukkoja. Venäläiset parvet tulvivat +kaikkien itäisten maakuntien yli. Näytti aivan siltä, kuin olisi Puolaa +jo silloin kohtaava sen lopullinen surkea kohtalo. + +Tieto näistä seikoista oli tietysti suuresti kiihoittanut ruotsalaisten +sotaintoa. Olihan muka toivoa varsin helpolla vaivalla saada joku osa +noissa suurissa jakajaisissa. Paitsi sitä vaikutti myös pelko +venäläisten liiasta menestyksestä. Piti estää, etteivät he saisi jotain +Puolan rantamaakunnista omaksensa, joten he olisivat tulleet Ruotsin +kilpaveljiksi Itämerellä. Asiain näin ollen, olivat kaikki puolalaisten +yritykset saada kuninkaansa tyhmyys sovitetuksi aivan turhat. Ne +onnistuivat sitä vähemmän, kun Juhana Kasimir yhä edelleenkin vielä +lapsimaisella itsepintaisuudella piti kiinni turhista muodonasioista; +esim. sinetissään käytti Ruotsin vaakunaa y.m.s. + + + + +2. Puolan valloitus. + + +Osa Ruotsin armeijaa, 17,000 miestä, seisoi jo valmiina Pommerissa +sotamarski _Arvi Wittenbergin_ johdossa. He marssivat Puolan rajan yli +heinäk. 9 p. 1655. Pari päivää myöhemmin tavattiin 15-20,000 +puolalaista pienen Ustzien kaupungin luona. Niiden voima oli siis +vähintänsä yhtä suuri kuin tulijoitten, ja niiden asema lietteisen joen +takana semmoinen, että olisi siinä voitu tehdä pitkällistä vastarintaa. +Mutta sen sijaan tuli heti torvensoittaja Wittenbergin luo sovintoa +tarjoamaan. Puolalaisten päälliköt olivat kuninkaaseensa tyytymättömät; +siitä syystä he rikkoivat häpeällisesti uskollisuudenvalansa ja +antoivat sotajoukkonsa sekä lähimmät kaksi maakuntaa miekan lyönnittä +ruotsalaisten käsiin. + +Kuukautta myöhemmin saapui itse Kaarle X Puolaan, tuoden muassansa +Ruotsista vielä 15,000 soturia. Hänellä oli siis nyt nuo "30,000 +vierastamiestä" koolla, joilla Kristiina oli uhannut hänen tulevan +oikeuttansa todistamaan. Mutta näyttipä siltä, kuin ei olisikaan niitä +tarvittu. Joka paikassa otettiin häntä vastaan kuin vapauttajaa, ei +kuin vihollista. Aateli, sotaväki, kansa, kaikki kilpaa riensivät +hänelle alamaisuuttansa tarjoamaan. Niin suuri oli puolalaisten +tyytymättömyys, niin suuri pelko yhä edemmäksi tunkeutuvista +venäläisistä. Millä sitä paitsi olisi tehty vastarintaa, kun maan +vakinainen sotaväki, qvartianit, melkein kaikki olivat kaukana idässä +sotimassa venäläisiä ja kasakoita vastaan. + +Hädissään nöyrtyi nyt viimeinkin Juhana Kasimir. Hän lähetti yhden +kamariherransa lähenevää vihollista vastaan ja ilmoitti tahtovansa +tulla ruotsalaisten leiriin rauhasta keskustelemaan. Mutta Kaarle X +vastasi hymyillen: "Ei ole tarvis; kyllä minä sen vaivan aion itse +säästää orpanaltani!" Hän riensikin nyt vielä kiireemmin edelleen, ja +niin suuri oli hänen luottamuksensa puolalaisten eripuraisuuteen ja +kykenemättömyyteen, että hän tällä pikamarssillansa vei mukanansa +ainoastaan 3,000 ratsumiestä ja hiukan toistatuhatta jalkasoturia. Niin +perin vähäisen voiman kanssa saapui hän yhtäkkiä Varsovan edustalle. +Tähän kaupunkiin oli runsaasti varustettu kaikkia sotatarpeita; mutta +paetessaan ei ollut Juhana Kasimir muistanut jättää sinne enempää kuin +200 miestä. Nämät eivät yrittäneetkään vastarintaa, ja niin muodoin +ratsasti Kaarle X elok. 30 p. 1655 kenenkään estämättä juhlallisesti +Puolan pääkaupungin portista sisään. + +Sieltäkin hän taas pian kiirehti edemmäksi, sillä Wittenberg, +jonka hän oli lähettänyt toisen sotajoukon kanssa Puolan kuningasta +takaa-ajamaan, oli lähettänyt sanan, että puolalaisten voima hänelle +yksinään oli liian suuri. Onnettoman Juhana Kasimirin ympärille oli nyt +viimein kokoontunut noin 10,000 ratsumiestä, melkein kaikki +aatelisherroja palvelijoineen. He olivat kuningattaren kehoituksista +innostuneina vetäneet miekkansa tupesta ja kaikuvalla äänellä vannoneet +viimeiseen hengenvetoonsa ja vereensä taistelevansa kuninkaan sekä +hänen puolisonsa puolustukseksi. Tässä syttyi siten syysk. 6. p. +ensimäinen vähän suurempi tappelu _Czarnovan_ luona. Päivä alkoi +rankkasateella. Silloin tehtiin puolalaisten leirissä se ehdotus, että +pitäisi käyttää tätä tilaisuutta hyväksensä ja turvaten vanhaan isien +aseeseen, tuohon käyrään sapeliin, rynnätä Ruotsin väen päälle, joiden +pyssyjen ja kanuunien sytyttimet nyt varmaan olivat sateesta kastuneet +ja tulleet kelvottomiksi. Niinkuin tuuliaispää lensikin puolalainen +ratsuväki vihollista kohti, tapansa mukaan huutaen täyttä kurkkua. +Mutta Ruotsin kanuunat syöksivät sateesta huolimatta tulta vastaan, ja +Ruotsin väki seisoi lujasti paikallaan, tuosta hirveästä huudosta ja +hurjasta rynnäköstä säikähtymättä. Se masensi kerrassaan puolalaisten +innon; he kääntyivät pakoon yhtä kiireesti kuin olivat tulleetkin, +jättäen jälkeensä leirinsä kalleuksineen, varoineen sekä tuhatmäärän +kumppaneitaan. Ruotsin sotavoimasta olivat tuskin muut kuin etujoukot +edes saaneet tilaisuutta paljastaa miekkaansa. + +Vielä toisen samanlaisen kahakan perästä pakeni Juhana Kasimir pois +valtakunnastaan. Nyt tuli sekasorto aivan yleiseksi. Lokak. 8 p., kaksi +kuukautta sen jälkeen kuin Kaarle X oli astunut rajan yli, tuotiin +hänelle Krakovan avaimet. Näin sai Puolan muinainen pääkaupunki ensi +kerran 365:en vuoden jälkeen nähdä vihollisia muuriensa sisäpuolella. +Nyt antautuivat myös vielä jalkeella olevat puolalaiset armeijat yksi +toisensa jälkeen. Lokak. 28 p. toi Potocki viimeisen sotavoiman, 11,000 +qvartiania. Päälliköt lähenivät Kaarle X:ttä syvillä kumarruksilla +ilmoittaen, että he tahtoivat antautua hänen suojansa alle, koska +heidän oma kuninkaansa, maasta pakenemalla, oli heidät hyljännyt. +Kummallisen vastakohdan muodosti tämä heidän nöyrä, alamainen +käytöksensä heidän komeitten pukujensa rinnalla, jotka olivat kalliista +turkiksista tehdyt ja kiilsivät, kimaltelivat hopeaa, kultaa sekä +timantteja. Oudolta oli myös alussa Ruotsin sotureista näyttänyt +puolalaisten paljaaksi ajettu pää, johon maan tavan mukaan vaan oli +keskelle jätetty kaitainen tukkaviilake, joka ulottui kiirettä myöten +hamaan niskaan asti. + +Näiden tässä kerrottujen seikkojen tapahtuessa piti kuninkaan käskystä +vielä Liivinmaalta käsin kolmannen armeijan valloittaa Liettua sekä +sitten Preussi, joka silloin oli osaksi Puolan vallan, osaksi +lääniherruuden alla. Tämä Kaarle X:nnen tuuma ei kuitenkaan menestynyt +niin hyvin kuin muut. Liivin armeija, enimmäksi osaksi suomalaisia,[2] +ei karttunut 7,000 miestä suuremmaksi, nekin huonosti varustettuja. +Paitsi sitä vanha sotamarski Kustaa Horn, jolle Liettuan valloitus oli +uskottu, nahjusteli, niin että venäläiset kerkesivät ottaa enimmän osan +sitä suuriruhtinaskuntaa valtaansa. Eivätpä toimet sittenkään käyneet +paljoa paremmin, kun kuninkaan lanko Maunu Gabriel De la Gardie sai +päällikkyyden. Vasta syksyllä myöhään saatiin pohjoisin osa Liettuan +maata Ruotsin suojaan taipumaan, jonka jälkeen De la Gardie vei väkensä +Preussinmaalle. Sinne oli sillä välin kuninkaan itsensä täytynyt mennä +pääarmeijoinensa. Puolaan kuuluva osa Preussiä nyt valloitettiin, ja +jouluk. 31 p. pakoitettiin myös Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik +Wilhelm rupeamaan Ruotsin kruunun lääniläiseksi Itä-Preussin suhteen. + + + + +3. Puolalaisten nousu. + + +Niinkuin valtava myrsky oli Ruotsin sota kiitänyt onnettoman Puolan +yli, vastustamattomasti kaataen kaikki edessään. Menestyksestä +paisuneena mietti vain Kaarle Kustaa, mitä hän tuolla kukistuneella +maalla nyt tekisi. Rantamaakunnat, Preussin ja Kuurinmaan, hän tahtoi +yhdistää Ruotsin valtakuntaan. Toisia läänejä hän aikoi jakaa +palkinnoksi tai antaa vaihtokaupalla liittolaisilleen. Itse Puolan +pääosiakin hän näkyi haluavan sukunsa erityiseksi alusmaaksi; sillä hän +vaati joka paikassa puolalaisilta uskollisuusvalaa sekä itselleen että +myös perillisilleen. Tätä kaikkea tietysti eivät puolalaiset +aatelisherrat voineet kärsiä. Heidän mielestään oli jo heikko Juhana +Kasimirkin liian itsevaltainen; kuinka he nyt olisivat suostuneet +todella itsevaltaiseen Kaarle Kustaasen, joka tahtoi hävittää heiltä +heidän vapaan vaalioikeutensa, jopa paloittaa heidän maansakin! Vielä +suurempi oli papiston ja ylimalkaan katolisen kansan viha maahan +tulleita "vääräuskolaisia" vastaan, sillä Ruotsin kuninkaan väki teki +usein pilkkaa puolalaisten kirkonmenoista ja ryösti heidän pyhiä +paikkojansa. Kauhistuksella ja vimmalla olivat maan asukkaat nähneet +vierasten sotamiesten sekä leirissä oleskelevien naisten kaduilla +komeilevan kalleissa messupaidoissa tai pidoissaan juovan +alttarikalkeista. Tähän tuli vielä lisäksi sotaväen, varsinkin +saksalaisten palkkasoturien, ahneus ja irstaisuus, joita kuningas +turhaan koetti hillitä. Hän ei voinut antaa heille säännöllisesti +palkkaa, jonka tähden täytyi määrätä kullekin rykmentille joku +maakunta, mistä se saisi itse ottaa elatuksensa. Arvattavasti he +ottivat monta vertaa enemmän ja sortivat kansaa kauhealla tavalla. +Eivätpä olleet päällikötkään parempia kuin rivisoturit; ainoa eroitus +oli vain siinä, että edelliset riistivät suurempia summia. + +Viimein leimahti tämä kauan kytenyt vimma ilmituleen. Katolinen papisto +vielä kiihoitti sitä sillä, että kielsi Herran ehtoollisen niiltä, +jotka eivät luopuisi Ruotsin kuninkaasta. Joka paikassa ympäri maata +nousi kansa aseihin, tappaen yksityisiä Ruotsin sotamiehiä tai +erinäisiä pienempiä joukkoja, jotka sattuivat heidän käsiinsä. Vihan +tulisuutta näytti tuo kuuluisaksi tullut Vielunin verisauna, jossa ei +murhattu ainoastaan Ruotsin sotureita, vaan myös kaikki muut +kaupungissa olevat muukalaiset, miehet, naiset ja lapset, jotka eivät +puhuneet puolankieltä. Ruumiit viskattiin kaduille sikojen syödä, jotka +sitten useampia päiviä herkuttelivat kauhealla tavalla. Kaarle X:nnen +väki puolestaan kosti näitä töitä yhtä armottomasti, polttaen +kaupungeita, kyliä sekä aatelishoveja, ja hakaten maahan asukkaita, +huolimatta iästä tai sukupuolesta. Mahdoton olisi kertoa kaikkia tämän +hirmuisen ajan erinäisiä verilöylyjä; ottakaamme vain joukosta vielä +yksi, joka myös tiettävästi kohtasi suomalaisia. Liettuanmaahan jäänyt +sotaväki oli menetellyt yhtä suurella varomattomuudella kuin +kovuudella. Sotamiehet olivat mukavamman elannon tähden levinneet +hajalleen ympäri koko maakuntaa. Suurissa kylissä, joissa oli 40-50 +taloa, majaili aina vain 5-6 huovia, ja nämät, vaikka he olivatkin näin +vähälukuisia, harjoittivat kaikellaista väkivaltaa. Upseerit, joiden +olisi pitänyt valvoa järjestystä, huvittelivat kaukana suuremmissa +kaupungeissa. Tätä seikkaa käyttivät vimmastuneet liettualaiset +hyväksensä. Yhtenä ja samana päivänä toukokuussa 1656 nousi koko +maakunta, ja hajalliset soturit murhattiin hyvin monessa paikassa. +Ruotsin armeija menetti täten 24 lippukuntaa, niiden joukossa myös +kaksi suomalaista Karjalan ratsurykmentistä. Mutta pian kokosi De la +Gardie tästä verisaunasta pelastuneet, sai vielä muualta apuväkeä ja +marssi kapinoitsijoita vastaan. Szawlen kylän luona tapahtui suurin +kahakka. Liettualaisten ratsuväki, aatelisherrat palvelijoineen, +pakenivat vähäisen vastarinnan jälkeen, ja näin jäivät nyt +talonpoikaraukat, jotka olivat jalkaväkenä, kokonaan voittajien +armoille tai, pikemmin sanoen, armottomuudelle alttiiksi. Peloissaan +viskasivat onnettomat pois viikatteensa ja nuijansa, jotka heillä +olivat aseina; mutta ei sekään auttanut. Ruotsin soturit hakkasivat +kuitenkin siitä huolimatta päälle, ja tappoivat viimeiseen mieheen +useampia tuhansia, aivan kuin susi turvattomia lampaita. + + + + +4. Jaroslavin retki. + + +Tieto puolalaisten yleisestä noususta tapasi Kaarle X:nnen juuri +silloin, kun hän jo luuli hankkeensa täydellisesti onnistuneeksi. +Vimmastuneena päätti hän heti lähteä "uskollisuusvalan rikkojia" +kukistamaan. Useimmat hänen sotaherroistansa tosin kiivaasti epäsivät. +Heidän mielestään oli varsinainen Puola, josta ei kuitenkaan voinut +olla pysyväistä hyötyä Ruotsille, jätettävä rauhaan, ja ainoastaan +Preussin omistus vahvistettava Danzigin valloituksella. Mutta +kuningasta viekoitteli puoleensa tuon suuremman sodan maine ja kunnia. +Hän jätti ainoastaan muutamia tuhansia miehiä Preussinmaalle ja vei +enimmän osan käsillä olevia voimiansa eteläänpäin. + +Alussa seurasi häntä nytkin entinen onnensa. Tammik. 17 p. 1656 +oli Kaarle X alkanut marssinsa, helmikuun 8 p. hän jo seisoi +Keski-Puolassa, Veiksel-joen takana. Tällä nopeudellaan saavutti hän +_Golombon_ luona puolalaisten parhaan sotapäällikön Czarnezkin. +Kuninkaalla ei tosin ollut enempää kuin 5,000 miestä luonansa; muu +voima oli pitkästä väkimarssista uupuneena jäänyt pitkin tietä +jäljelle. Mutta sittenkin hyökättiin pelkäämättä näiden nyt viimein +seisahtuneiden 8-12,000 vihollisen kimppuun. Erittäin suurena apuna +voiton saamiseen olivat tässä tilaisuudessa Suomen ratsumiehet. Turun +ja Uudenmaan rykmentit, jotka seisoivat oikean kyljen äärimäisenä +joukkona, hakkasivat puolalaisten rivejä semmoisella vauhdilla, että +nämät, vain yhden laukauksen ammuttuaan, heti hajosivat. + +Tämän jälkeen Czarnezki ei enää uskaltanut moneen aikaan yrittääkään +suurempaa tappelua. Mutta hän ryhtyi nyt toiseen sotatapaan, joka oli +tulokkaille paljoa vaarallisempi. Hän vetäytyi vain aina ylöspäin, +houkutellen Kaarle X:ttä yhä enemmän etelään. Sillä välin hänen +partioparvensa sääskien tavalla lakkaamatta liehuivat Ruotsin armeijan +ympärillä, yöt päivät häiriten marssia pienillä kahakoilla, ja +talonpoikien avulla hakaten maahan pienempiä osastoja, jotka erosivat +pääjoukosta muonan hankkimisen vuoksi tai saaliin halusta. Näissä +alinomaisissa taisteluissa väheni Kaarle X:nnen armeija pian sangen +tuntuvasti. Vielä enemmän väkeä surmasi pakkanen ja nälkä sekä niiden +tuottamat taudit tällä vaivalloisella talvisella retkellä. Paitsi sitä +luopuivat tähän asti vielä myötäseuranneet puolalaiset vähäväliä suurin +joukoin. Viikkokautta Golombon voiton jälkeen esim. jo katosi +Koniezpolski, suurin osa qvartianeja kanssaan. + +Keskipaikoilla maaliskuuta oli siten Kaarle X joutunut _Jaroslavin_ +kaupunkiin Galitsiaan, melkein Puolan eteläiselle rajalle asti. Pakko +oli nyt ruveta ajattelemaan kääntymistä. Armeija oli huvennut +8,000:ksi mieheksi, ja niissäkin oli vielä 3,000 noita qvartianeja, +joihin ei voitu luottaa. Mutta paluumatkakin näytti kovin +arveluttavalta. Varsovaan, lähimpään paikkaan, missä oli suurempi +joukko omaa väkeä koossa, luettiin 80 peninkulmaa, ja kelirikko oli +täällä etelässä jo tehnyt kaikki tiet pohjattomiksi. Suuremmat tykit ja +enin osa sotatarvevaroja asetettiin tosin lotjiin ja lähetettiin +mukavasti alas San-jokea pitkin. Mutta itse armeijan täytyi lähteä +maitse kaalaamaan. Mitenkä se marssi joutui, sen voi arvata, kun +tietää, että hevoset joka askeleella upposivat vatsaa, vaunut akselia +myöten. Ensimäisenä päivänä, kun vielä voimat levähdyksen jälkeen +olivat virkeät, kuljettiin näin kaksi peninkulmaa. Toisena päivänä +poltettiin kaikki suinkin liikenevät kuormarattaat, monta sataa +luvultansa, ja lisättiin hevoset tähteiksi jääneisiin; mutta sittenkään +ei illalla päästy enempää kuin yksi ainoa peninkulma eteenpäin. + +Viikon perästä olivat tästä marssista niin ihmisten kuin hevosten +voimat aivan lopussa, ja samassa myös viimeinenkin leipäpala syöty; +täytyi siis kun täytyikin maalisk. 18 p. seisahtua pieneen _Niskowin_ +kaupunkiin. Enin osa ratsuväestä lähetettiin täältä muonaa hankkimaan. +Tämän seikan käytti aina valpas Czarnezki heti suurempaan hyökkäykseen. +Arvaamatta hän tulla tuiskahti illan suussa läheisestä metsästä +useampien tuhansien ratsumiesten kanssa, jotka melkein kaikki olivat +aatelisherroja. Etuvahdit hakattiin maahan tai hajoitettiin niin äkkiä, +että puolalaiset melkein yhdessä pakenijain kanssa kerkesivät leiriin. +Täällä oli nyt jo tuho tulemaisillaan. Mutta Kaarle X, neuvokkaana +kuten aina, ampui omin käsin kaksi tykinlaukausta, joka oli +uloslähteneitten kanssa sovittu merkki. Samassa hän, niin kiireesti +kuin mahdollista, kokosi leirissä olevan jalkaväkensä ja teki sillä +vastarintaa viholliselle. Eipä aikaakaan, niin jo läheni nopea +hevoskavioin kopina ja tuttu huuto: "Hakkaa päälle!" Turun ja Uudenmaan +ratsumiehet Hornin ja Kurckin johtamina olivat ensiksi kuulleet +hätämerkin ja karauttivat täyttä vauhtia avuksi. Heidän etupäähänsä +kävi nyt itse kuningas ja hyökkäsi vihollisen kimppuun niin ankarasti, +että sai hänet pakoon käännetyksi. Hetken perästä ilmaantui muukin +partiolle lähtenyt ratsuväki, joiden avulla lähdettiin pakenijoita +takaa ajamaan. Mutta Czarnezki oli asettanut metsään parituhatta +pyssyllä varustettua talonpoikaa, jotka ampumisellansa estivät Ruotsin +väkeä. Täten pelastui Czarnezki ja enin osa hänen huovejansa; +ainoastaan muutamia lippukuntia saatiin vangiksi. + +Nyt oli siis onnellisesti päästy siitä hädästä, mutta tämä tulinen +tappelu, samaten kuin myös edellinen vaikea marssi, olivat taas +suuresti vähentäneet Kaarle X:nnen armeijan lukumäärää. Seuraavana yönä +katosivat myös viimeisetkin qvartianit Sapiehan johdolla. Hän olikin +vain siksi pysynyt tähän asti, että saisi tarkan tiedon kaikista +kuninkaan aikomuksista ja voisi ystävällisen opastuksen varjolla johtaa +Ruotsin väen umpisoppeen. Nyt oli Kaarle X miehineen siinä niemessä, +jossa San- ja Veiksel-joki yhtyvät. Takaa Czarnezkin joukot seurasivat +heitä; edessä oli kummankin joen takana suuri puolalainen armeija +ylipääsöä estämässä. + +Tänne tullessaan oli Ruotsin kuninkaalle ilmoitettu, että _Sandomirin_ +linna molempien jokien yhtymäpaikassa vielä oli hänen väkensä käsissä. +Sen suojassa hän siis toivoi voivansa siltaa rakentaa. Mutta paraikaa +puolalaiset jo piirittivät Sandomiria ja silminnähtävää oli, ettei se +enää kauan voisi kestää ylivoimaa vastaan. Senvuoksi lähetti nyt Kaarle +X parisataa valittua miestä veneillä joen poikki. Nämät urhoot +raivasivat itsellensä tien vihollisten läpi ja saattoivat linnaväen +avulla enimmän osan Sandomirissä tallella olevia sotatarpeita kuninkaan +luokse. Itse linnan he jättivät tyhjäksi. Mutta kun sitten puolalaiset +täyttivät sen joukoillansa, kajahduttaen ilmaan riemuhuutojaan, kuului +yhtäkkiä hirmuinen räjähdys. Komendantti oli lähtiessään sytyttänyt +tulikivilangan, joka meni ruutikellariin; koko linna lensi ilmaan ja +sen kanssa runsaasti 2,000 puolalaista. + +Tämä vihollisten suuri vahinko ei kuitenkaan parantanut Ruotsin +armeijan tilaa; sillä nyt oli silta rakennettava ilman mitään suojaa, +puolalaisten tulen alla. Se näytti mahdottomalta, ja ympäri Eurooppaa +jo levisi sanoma, että Kaarle X:nnen sotajoukko oli hukassa, hän itse +kaatunut. Mutta eipä olekaan onnen ohjat pahansuovien käsissä. +Kuninkaan neuvokkaisuus ja hänen miestensä uljuus teki mahdottomankin +mahdolliseksi. Kaarle X rakennutti sillan San-joen keskellä olevaan +saareen, vei armeijansa illalla maalisk. 25 p. yli ja alkoi sitten +kauhealla tykkitulella paukuttaa toista rantaa. Puolalaiset eivät +voineet muuta arvata kuin että hän siten karkoittaa heidät pois +rannalta ja sitten jatkaa siltaa. Mutta todenteolla oli kuningas +lähettänyt 3-400 miestä veneillä toisesta kohtaa yli. Nämät ryntäsivät +sitten toisella rannalla äkkiarvaamatta päälle niin ankaralla +vauhdilla, että hämmästyneet puolalaiset, jotka eivät voineet +aavistaakaan hyökkääjäin pientä lukumäärää, pakenivat hajallensa. Nyt +saatiin yöllä silta täydessä rauhassa rakennetuksi ja seuraavana aamuna +oli koko armeija päässyt toiselle rannalle. Huhtik. 5 p. se marssi +onnellisesti Varsovan portista sisään. + + + + +5. Arvi Wittenberg Varsovassa. + + +Kuningas meni nyt taas Preussiin, jättäen Varsovan puolustuksen Arvi +Wittenbergille 3,000:n valitun miehen kanssa. Tämä tehtävä vaatikin +tavatonta miehen voimaa ja neroa. Heidän tuli pitää kurissa suuren, +kansakkaan pääkaupungin asukkaita ja samassa pian myös tehdä +vastarintaa ulkoa ahdistavalle monenvertaiselle viholliselle. Itsessään +olisi jo ollut vaikea asia näin vähällä joukolla puolustaa niin avaria +linnoituksia; mutta lisäksi vielä tuli, että nämät linnoitukset olivat +aivan rappiolla; monessa paikassa oli rauenneita muureja vain häthätää +paikattu puisella hakuliaidalla. + +Alussa toukokuuta 1656 sulki jo Sapieha liettualaisten kanssa kaupungin +saarroksiin. Mutta rynnäköt eivät tahtoneet noilta säännölliseen +taisteluun tottumattomilta piirittäjiltä onnistua; Ruotsin väen luodit +kaasivat heitä joukoittain, kun he sikinsokin juoksivat valleja vasten. +Wittenberg puolestaan rupesi nyt hyökkäämään ulos ja ahdistamaan +piirittäjiä; eräässä semmoisessa tilaisuudessa oli liettualaisten +päällikkö, joka makasi humalassa, melkein joutumaisillaan vangiksi +omassa teltassaan. Viimein oli piirittäjillä suurempi pelko +piiritetyistä kuin päinvastoin; liettualaiset vallittivat leirinsä niin +vahvaksi kuin osasivat ja pysyivät enimmiten sen sisässä. + +Todella vaaralliseksi muuttui tämä leikki vasta silloin, kun itse +kuningas Juhana Kasimir toukok. 19 p. tuli puolalaisen pääarmeijan +kanssa. Noin 120,000 miestä oli nyt Varsovan ympärillä. Sittenkin antoi +Wittenberg antaumiskehoitukseen kieltävän vastauksen. Turhat olivatkin +kauan aikaa kaikki puolalaisten ponnistukset. Tietysti olisi +vastarinta, yksi neljääkymmentä vastaan, ollut aivan mahdoton, jos +piirittäjät olisivat ryhtyneet yleiseen rynnäkköön. Mutta Puolan +kuningas ei tahtonut semmoista sallia; sillä hän pelkäsi täydestä +syystä, että hänen omat hurjat kansalaisensa siinä tapauksessa peräti +ryöstäisivät ja polttaisivat hänen rakkaan, kauniin pääkaupunkinsa. + +Näin oli jo kulunut neljä viikkoa. Kesäk. 19 p. lähetti kuningas taas +Wittenbergille antautumiskäskyn: jollei nyt suostuttaisi, uhkasivat +puolalaiset, etteivät he osoittaisi linnaväelle mitään armoa. -- "Armon +osoituksesta ei tässä olekaan puhetta", tuli heille vastaukseksi. +"Osoittakaa vain miehuuttanne, sillä me aiomme henkeen ja vereen +puolustaa tätä linnaa, jonka kuninkaamme on meidän käsiimme uskonut!" +Nyt suuttui Juhana Kasimir; hän sytytti kaikki ruutisuonet ja lähetti +40,000 miestä suurelle rynnäkölle. Tämän hirveän ylivoiman onnistui +viimein tunkeutua muurinrikkojen läpi muutamiin läheisiin taloihin. +Mutta huone huoneelta, askel askeleelta täytyi heidän runsaalla +verenvuodatuksella ostaa, ja monesti tapahtui, että sisäänpäässeet +viholliset hakattiin kaikki maahan tai viskattiin jälleen ulos. Mutta +mitäs siitä apua, kun yhä oli toisia tuhansia kaatuneitten takana! + +Näin riehui tulinen taistelu kello 5:stä aamulla aina iltapuoleen sinä +kuuluisana päivänä kesäk. 20:na 1656. Viimein oli Ruotsin väki +suurimmaksi osaksi kaatunut, mitkä kuolleina, mitkä haavoittuneina. +Harvat vielä pystyssä seisovatkin olivat aivan uuvuksissa, koska he +niin monta tuntia, minuuttiakaan levähtämättä, olivat olleet tulessa. +Täytyi siis Wittenbergin viimein tarjota antautumista. Yhdeksi tunniksi +keskeytettiin nyt tappelu ehtojen sovittelua varten. Mutta kun sen ajan +kuluttua ei vielä antaumusta tullut toimeen, ryntäsi tottelematon +puolalainen nostoväki, vasten kuninkaan kieltoa, uudestaan päälle. +Wittenberg jäljellä olevan joukkonsa kanssa oli vetäytynyt erääsen +luostariin. Sen muurien takana seisoivat he tihein, lujin rivein, +valmiina ottamaan hengestänsä niin kalliin hinnan kuin mahdollista; +sillä pelastuksesta ei voinut enää olla puhettakaan. Mutta juuri kun he +olivat kukistumaisillaan, riensi sinne jalo Czarnezki, heidän parhain +vastustajansa, säännöllisen sotavoimansa kanssa ja sai, vaikka suurella +vaivalla, nostoväen hajoitetuksi. Antautumissovinto valmistui nyt +piiritetyille erittäin edullisilla ehdoilla. Heidän piti saada vapaasti +marssia pois aseineen, omine tavaroineen; ainoastaan puolalaisilta +ryöstetty saalis piti jätettämän takaisin. Ulosmarssiessa ei heitä +ollut enää enempää kuin 400 tervettä miestä; sairaita ja haavoitettuja +oli sen lisäksi 1,400. + +Täydesti ei kuitenkaan pidetty noita piiritetyille annettuja lupauksia. +Arvi Wittenbergiä katkerasti vihattiin koko Puolassa. Jo siinä +julistuskirjeessä, jossa qvartianit selittivät ja puolustavat +luopumustansa Ruotsin kuninkaasta, oli erittäin ollut puhe +Wittenbergistä, tuosta "syntyänsä suomalaisesta", joka oli muka Kaarle +X:nnen ahneuden ja väkivaltaisuuden "sovelias välikappale". Krakovassa +oli näet porvaristo rukoillut häntä hankkimaan heille helpoitusta +Kaarle X:nnen määräämästä suuresta pakkoverosta, 60,000 guldenista, ja +siitä tarjonnut hänelle lahjaksi 30,000. Wittenberg olikin ottanut +lahjan vastaan, mutta sitten kuitenkin armahtamatta koonnut myös +kuninkaansa koko vaatimuksen sisään. Paitsi sitä hän oli, niin +valitettiin, monessa paikassa ryöstänyt ja hävittänyt kirkkoja sekä +luostareita, vieläpä haudoistakin riistänyt ruumiitten koristukset. +Kaikki nämät kanteet toivat nyt puolalaiset uudestaan esille, ynnä +vielä lisäksi sen perättömänkin syytöksen, että hän muka oli Kaarle +X:nnen houkutellut tähän sotaan. Näin syytti koko Puolan armeija hetki +hetkeltä yhä vimmatummin, uhaten itse kuningastansa, jos hän päästäisi +semmoisen miehen rankaisematta lähtemään. Seurauksena oli viimein se, +että säikähtynyt Juhana Kasimir rikkoi sanansa. Arvi Wittenberg vietiin +muitten korkeampien upseerien kanssa vankeuteen Zamoiskin linnaan, +jossa hän seuraavana vuonna kuoli. + + + + +6. Arvi Wittenberg. + + +Tämä mainio, niin suuresti kunnioitettu ja niin tulisesti vihattu herra +oli, niinkuin jo sanottu, Suomesta kotoisin. Hänen isänsä oli +Savonlinnan läänin maaherra, sittemmin Turun hovioikeuden assessori +Hannu Wittenberg l. Wirtemberg, alkuaan saksalaista sukua. Pojan +syntymävuotta ei tiedetä, mutta luultavasti hän tuli maailmaan +1600-luvun alkuvuosina, koska hän jo 1622 meni sotapalvelukseen. Kustaa +Aadolfin puolalaissotaan hän kapteenina otti osaa. + +Korkeampaan arvoon, suurempaan maineeseen hän kohosi sitten +kolmekymmenvuotisessa sodassa. Ensi kertaa mainittiin häntä v. 1630 +ennen kerrotussa Hamelnin tappelussa, jossa hän eversti Stålhandsken +ylipäällikkönä ollessa johti suomalaisia. Turmiollisella Nördlingenin +tantereella hän joutui vangiksi, mutta pääsi vaihtokaupassa jälleen +vapaaksi ja tuli Banérin armeijaan. Näin sai hän tilaisuuden osoittaa +miehuuttansa ja kostaa vangitsemisensa Wittstockin voitolla. Hänen +maineensa kasvoi täten vuosi vuodelta ja hänelle jo alettiin antaa +pieniä sotajoukkoja erinänsä johdettaviksi. + +V. 1640, niinkuin tiedämme, kuoli Banér ja valittiin kolme +alipäällikköä, yksi armeijan kustakin kansallisuudesta, väliaikaisiksi +johtajiksi. Kullakin oli vuoronsa. Suomalaisten edustajan Wittenbergin +käsissä oli komento sinä päivänä, jolloin katolinen sotavoima +äkkiarvaamatta hyökkäsi päälle, mutta aiottu teloitus muuttui +ruotsalaisten ja suomalaisten urhouden kautta loistavaksi voitoksi. + +Torstenssonin ylipäällikkyyden alaisena johti sitten Wittenberg oikean +kyljen etumaisen rivin ratsuväkeä toisessa Leipzigin tappelussa 1642 ja +oli suomalaisten ratsumiestensä kanssa suurena apuna voiton saamisessa. +Torstenssonin pitkillä, kuuluisilla retkillä Itävallan sydänmaihin +saakka oli hyvin usein Wittenberg edeltä rientävien etujoukkojen +päällikkönä. Tanskan sodassa komensi hän yhtä noista kolmesta +osastosta, joihin jaettuna Ruotsin armeija marssi maahan. Senjälkeen +hän seurasi taas Torstenssonia Bööminmaalle. Suuressa Jankovitzin +tappelussa hän johti ratsuväen kenraalina koko oikeanpuolista kylkeä, +hajoitti vihollisen rakuunat ja valmisti näin voiton. Wittenberg +etujoukkonsa kanssa se sitten oli, joka eteni Tonavan sillalle asti +likelle Wieniä. + +Kun Torstensson alkoi tulla kovin kivulloiseksi ja hänen seuraajaansa +ruvettiin ajattelemaan, tuli myös Wittenberg puheeksi. Mutta tuohon +tärkeään ylipäällikön virkaan ei katsottu häntä kuitenkaan kykeneväksi. +Hänen näet kyllä myönnettiin olevan "kelpo ratsumiehen", vaan ei +katsottu hänellä olevan "tarpeeksi älyä hoitaakseen niin suurta asiaa". +Hän sai siis ylikomennon v. 1645 ainoastaan väliaikaisesti, siksi +kunnes Wrangel joutuisi. Seuraavina vuosina hän nyt välistä soti tämän +herran välittömän johdon alla, välistä myös itsenäisesti eri joukon +päällikkönä Silesiassa sekä Moraviassa. Vielä sodan viimeisissäkin +leimauksissa Pragin ympäristössä oli Wittenberg osallisena. Lopussa +elokuuta 1648 hän valloitti Taborin kaupungin, josta saatiin +summattomia saaliita; sillä paikan vahvuuteen luottaen oli koko tienoo +vienyt sinne parhaat tavaransa talteen. + +Rauhan tultua palkitsi Kristiina, joka Wittenbergille oli hyvin +suosiollinen, häntä monella tavalla. Hän sai 15,000 riksiä Ruotsille +rauhan sovinnossa määrätyistä korvausrahoista. Myöskin hän tehtiin +valtakunnan tykistönpäälliköksi. V. 1650 hän korotettiin vapaaherraksi, +jommoisena hän sai 110 taloa Loimaan pitäjässä. Samana vuonna hänelle +suotiin valtaneuvoksen arvo, ja vielä ennenkuin hän vapaaherrana oli +astunutkaan paikalleen ritarihuoneeseen, tuli hän jo v. 1652 kreiviksi. +Kreivikunnaksi määrättiin Parikkalan ja Uukuniemen pitäjät. + +Näiden lahjoitusten, niinkuin myös sodasta saatujen summattomien +saalisten kautta oli Wittenberg tullut hyvin rikkaaksi mieheksi. Hyvin +kannatti hänen siis pitää semmoisia pitoja kuin esim. Kristiinan +kruunauksen kunniaksi, jolloin hän muun muassa poltatti koko kolme +tuntia kestävän ilotulituksen loistavan linnan muodossa. + +Vielä suurempaa suosiota kuin Kristiina osoitti hänelle sitten Kaarle +X. Tämä kuningas oli nuorena prinssinä jonkun aikaa opiskellut +sotataitoa Wittenbergin johdolla. Sitten sodan jälkeen oli Wittenberg +ollut avullisena niissä salahankkeissa, joilla Kaarle valmisteli +itsellensä tietä valtaistuimelle. Hänen elämänsä loppuvuodet ja +osanotto Puolan sotaan sotamarskina ovat jo kerrotut. Siinä, niinkuin +näimme, hänen maineensa soturina tuli vielä loistavammaksi, vaikka hän +valitettavasti taas ihmisenä tahrasi sen pahasti osoittamalla +rahanhimoa ja pitämättä mitään pyhänä. Hän oli täydellinen +kolmekymmenvuotisen sodan sankarien perikuva. + + + + +7. Varsovan tappelu. + + +Näin oli nyt Ruotsin väen täytynyt vetäytyä pois melkein koko Puolasta. +Jopa läheni Juhana Kasimir myös Preussia kohti, riistääksensä senkin +maakunnan jälleen kiistaveljensä käsistä. Hänen sotajoukkonsa oli +ylenmäärin suuri, niinkuin sanottiin, toista sataatuhatta. Hänen omien +puolalaistensa ja liettualaistensa lisäksi oli näet vielä saapunut +muutamia kymmeniätuhansia tatarilaisia. Samassa alkoi toiseltakin +haaralta sota uhata Ruotsin valtaa. Venäläiset, jotka kadehtivat +naapurinsa menestystä, sopivat nyt puolalaisten kanssa ja +varustautuivat ryntäämään Liivin- sekä Suomenmaahan. Asiain näin ollen +täytyi Kaarle X:nnen solmia uusi liitto Brandenburgin vaaliruhtinaan +kanssa; hän lupasi useampia Puolan läänejä, jos saisi avukseen tämän +herran kelvollisen armeijan. + +Yhdistyneet sotajoukot, 22,000 miestä luvultansa, marssivat sitten +nopeasti Varsovaa kohti. Täällä odotti heitä Juhana Kasimir ylpeänä, +luottaen summattomaan ylivoimaansa. "Ruotsalaiset", sanoi hän, "syötän +aamupalaksi tatarilaisilleni, ja vaaliruhtinaan panen semmoiseen +paikkaan, mihin ei päivä paista eikä kuu kumota!" -- Puolalaiset +aatelisherrat puolestaan huusivat huikeasti, uhaten paljaalla +piiskallakin ajavansa muukalaiset karkuun. + +Heinäk. 18 p. 1656 saapuivat liittolaiset Pragan, Varsovan etukaupungin +edustalle. He järjestivät sotarintamansa sillä lailla, että Ruotsin +ratsuväki oli oikealla kyljellä, Brandenburgin sekä muutamat +ruotsalaiset apujoukot vasemmalla. Keskustana oli tavan mukaan +jalkaväki. Sinä päivänä ei päässyt taistelu muuta kuin vähän alulle, +ennenkuin iltahämärä jo teki kahakasta lopun. Yöllä koko Puolan +pääarmeija, joka majaili itse kaupungissa, joen takana, tuli Pragaan +liettualaisten avuksi. Sen vuoksi epäili vaaliruhtinas, samoinkuin myös +useat sotapäälliköistä, ryhtyä taisteluun. Eihän, arvelivat he, yhden +ollut mahdollista tapella viittä vastaan. Mutta Kaarle X ei ollut siitä +milläänkään. "Soisinpa vaan", sanoi hän, "että olisivat kaikki +viholliseni nyt täällä, jotta saisin ne yhdellä yrittämällä perin +kukistetuiksi." + +Seuraava päivä alkoi uskaliaalla asemanmuutoksella. Kaarle X oli +havainnut, että ensimäinen ahdas asema oli haitallinen: hän päätti siis +vihollisen silmien edessä muuttaa toiseen paikkaan. Hän marssi oman +väkensä kanssa vaaliruhtinaan kyljen taakse ja asettautui sen +vasemmalle puolelle, jonka jälkeen koko sotarinta kääntyi, niin että se +viimein seisoi suorassa kulmassa entiseen asemaansa nähden. Täten +päästiin avarammalle tantereelle; sitä paitsi saatiin myös tuuli omalle +puolelle, joka nyt ajoi tomun ja savun puolalaisten silmiin. Mutta +joskin tämä liikunto saattoi olla edullinen, niin olisi se myös voinut +olla vaarallinen, jos puolalaiset vaan olisivat osanneet karata päälle +niinkauan kuin sotarinta marssin tähden oli rikottu. He pysyivät +kuitenkin vielä alallaan; ainoastaan 6,000 tataria kiersi metsän kautta +ja ryntäsi armeijan selkään, mutta ajettiin heti takaisin. + +Ankarampia hyökkäyksiä tapahtui vasta silloin, kun jo asemanmuutos oli +tapahtunut. Tuhat husaaria, Puolan kuningattaren henkivartijarykmentti, +sekä 4,000 qvartiania karkasi vasemman kyljen kimppuun. Niin tulinen +oli heidän rynnäkkönsä, että he mursivat ensimäisen sotarinnan läpi. +Mutta toinen rivi, jossa mainitaan erittäin Suomen rakuunia Behrendsin +johdolla, ajoi heidät vielä suuremmalla vauhdilla kotiinsa. Samalla +aikaa piti 10,000:n tatarin takaa käydä Ruotsin väen kimppuun. Mutta he +olivat myöhästyneet kiertomatkallaan, niin että nuoliansa tuiskutellen +tulivat vasta perille, kun edellinen rynnäkkö oli loppunut. Kuningas +käänsi nyt kolmannen sotarintansa, johon myös Uudenmaan ratsumiehet +kuuluivat, heihin päin, eikä aikaakaan, niin he olivat hajoitetut ja +ajetut sillä puolella oleviin suuriin soihin, joihin hyvin suuri joukko +heistä hukkui. + +Kolmantena päivänä, heinäk. 20:na, aamulla tuli viimein liittolaisten +vuoro käydä rynnäkölle. Puolalaisilla oli etuvahtinsa suuressa +metsässä, johon he olivat kaataneet murroksia sekä laittaneet +rintavarustuksia. Sinne lähetti Kaarle X nyt 1,200 valittua +jalkasoturia ynnä Uudenmaan ratsurykmentin. Heidän hyökkäyksensä oli +niin ankara, etteivät puolalaiset sitä kauan kestäneet. Sen nähtyään +pani kuningas muunkin väkensä liikkeelle, ja vaaliruhtinas joukkoinensa +valloitti edessään olevan puolalaisen patterin, joka oli jäänyt +vartijoitta. Nyt piti rynnättämän puolalaisten vallitettua leiriä +vastaan; mutta kun sinne tultiin, ei näkynytkään enää vihollisia. +Puolalaisten jalkaväki oli paksun tomun peitossa paennut toiselle +puolelle Weikseliä ja polttanut sillan. Tälle puolen jäänyt ratsuväki +ajaa karautti paraikaa syrjään, etsien pääsöpaikkaa, ja pelastuikin +suurimmaksi osaksi hevostensa nopeuden avulla. Tästä seurasi, ettei +Varsovan tappelu ylimalkaan maksanut kovin paljon verta. Liittolaiset +eivät kuulu menettäneen enempää kuin vain muutamia satoja miehiä, +voitetut noin 8,000. + +Toiselta puolen ei hyötykään voitosta ollut kovin suuri, huolimatta +siitä että se ensin oli niin loistavalta näyttänyt. Vaaliruhtinaalla ei +ollut halua auttaa Kaarle X:ttä liian mahtavaksi; hän ei suostunut +marssimaan edemmäksi. Puolalaiset, jotka olivat pikemmin hajoitetut +kuin kukistetut, kokoontuivat siis pian jälleen yhtä suuriin +joukkoihin. + +Vielä kerran yritti sitten Kaarle X valloittaa Puolaa uuden +liittolaisen kanssa. Hän kutsui alussa vuotta 1657 maahan +Transsilvanian ruhtinaan Rakoczyn, luvaten muutamia Puolan läänejä +avusta. Tämä herra tulikin 24,000:n unkarilaisen ja 38,000:n kasakan +kanssa. Mutta hänen sotajoukkonsa, vaikka ne olivat suuret ja +komeasti varustetut, olivat kuitenkin vielä kelvottomammat ja +harjaantumattomammat kuin puolalaiset. He eivät uskaltaneet liikahtaa +minnekään, jollei heillä ollut ainakin muutamia tuhansia Kaarle +kuninkaan ratsumiehiä turvanansa. Paitsi sitä vallitsi myös suuri +eripuraisuus Rakoczyn oman väen ja kasakkain välillä. Kasakat eivät +kärsineet unkarilaisia, mutta ruotsalaisia ja suomalaisia he nimittivät +rakkaiksi veljiksensä, anteliaasti kestitellen heitä ruoalla sekä +juomalla. + +Kun Kaarle X viimein, niinkuin vasta saamme nähdä, läksi uuteen sotaan +Tanskaa vastaan, valloittivat puolalaiset, joille myös sitä paitsi +itävaltalainen armeija tuli avuksi, vähitellen kaikki menetetyt +alusmaansa takaisin. + + + + +8. Suomen rakuunat Puolassa. + + +Näillä ylläkerrotuilla Kaarle X:nnen mainehikkailla retkillä +ei ollut kovin paljon suomalaisia osallisena. De la Gardien kanssa +tullut väki lähetettiin sangen pian suurimmaksi osakseen takaisin +Liivinmaalle. Puolassa pysyivät ainoastaan toinen puoli Porin ja Savon +jalkarykmenttejä, Turun ja Uudenmaan ratsumiehet sekä Suomen rakuunat. +Alkuaankaan ei ollut siis Puolan sodassa meidän miehiämme enemmän kuin +1,000 jalkasoturia ja 3,000 ratsumiestä. Mutta tämä vähäinen joukko +osasi kuitenkin melkoisesti kartuttaa suomalaisille sotureille +kolmekymmenvuotisessa sodassa tullutta loistavaa mainetta. + +Suomalaista jalkaväkeään ei Kaarle X yhtään kertaa vienyt kanssansa +pitemmille retkille. Se sai, oltuansa heti alussa avullisena Preussin +valloituksessa, jäädä paikoilleen sen maakunnan puolustukseksi. Jääden +siten sodan päätapauksista syrjään, eivät porilaiset ja savolaiset +tulleetkaan mainituiksi sen ajan historioissa. Ainoastaan yksi ainoa +pieni tapaus -- kuitenkin sangen omituinen -- on säilynyt muistossa. +Danzigin kaupungista, jota Ruotsin väki piti saarroksissa, ryntäsi +tammik. 14 p. 1657 jommoinenkin partiojoukko ulos. He tahtoivat +valloittaa takaisin pienen Grebbinin linnan, josta heille muonan +hankkimisessa oli suurta haittaa. Grebbinissä ei ollut enempää +sotaväkeä kuin vain 60 suomalaista. Puolalaiset siis luulivat saavansa +linnan miekan lyönnittä, ainoastaan osoittamalla, miten turha +vastarinnan yritys heidän suurta ylivoimaansa vastaan olisi. + +Mutta kas suomalaisilla oli kova pää semmoisia epäkunniallisia +ehdotuksia ymmärtämään; he vastasivat kieltävästi. Puolalaiset +alottivat silloin ankaran tykkitulen ja yrittivät myös väkirynnäköitä +kerta toisensa perästä. Mutta kauan aikaa heidän yrityksensä olivat +aivan turhat. Selvään näkyi, kertoo senaikuinen taikauskoinen +historioitsija, että nuo suomalaiset kaikki olivat _noiduttuja miehiä_ +(feste Leute), joihin eivät luodit voineet pystyä. Lopulla pääsivät +tietysti puolalaiset sittenkin vallin yli, heidän joukkonsa kun oli +niin paljoa suurempi. Mutta itsepäiset suomalaiset eivät nytkään +huolineet heille uudestaan tarjotusta armosta. He taistelivat +menestyksen toivottakin yhä edelleen, kunnes melkein viimeiseen mieheen +asti olivat saaneet surmansa. Vangeiksi ei joutunut paitsi upseereja +muuta kuin 4 miestä. + +Uudenmaan ja Turun ratsuväen osanotosta melkein kaikkiin Kaarle X:nnen +moniin retkiin Puolan halki on jo kyllin kerrottu.[3] Otamme siis nyt +enää vain puheeksi _Suomen rakuunat_, jotka kenties kaikista enimmin +tekivät tässä sodassa kansamme nimen kuuluisaksi. + +Toinen puoli tätä rykmenttiä oli, niinkuin tiedämme, jo Wittenbergin +kanssa marssinut Puolan rajan yli. Nämät 500 miestä olivat sitten +ainoat suomalaiset, jotka seurasivat kuningasta hänen ensimäisellä +loistavalla voittoretkellänsä. + +Kun sitten toinenkin puoli De la Gardien armeijan kanssa oli lisään +saapunut, auttoivat Suomen rakuunat uljaasti Preussin valloittamista. +Danzigin saartamisen aikana esim. lähetettiin heidät everstinsä _Fabian +Behrendsin_ johdolla Dirschaun kaupunkia vastaan. Rakuunoita, jotka +olivat harjoitetut tilaisuuden mukaan vuoroin ratsain, vuoroin +jalkaisin sotimaan, sopi näet myös käyttää piiritystöihin. Etukaupungin +he saivatkin heti ensirynnäköllä valtaansa ja torjuivat sitten lujasti +piiritettyjen uloskarkausyrityksiä. Pian huomasivat puolalaiset +viisaimmaksi ruveta rauhan hieromiseen. Komentaja itse tuli ulos +antaumusehdoista keskustelemaan. Niistä ei kuitenkaan voitu sopia, +jonka tähden hän palasi jälleen kotia. Mutta hänen tietämättänsä oli +kuitenkin tämän keskustelun johdosta linnan kohtalo tullut päätetyksi. +Eräs Ruotsin upseeri oli näet kiivaan keskustelun aikana sukkelasti +onkinut kaupunginavaimen komentajan taskusta. Sillä avasivat sitten +Suomen rakuunat hiljaa portin samana iltana, jolloin puolalaiset, +mitään pahaa aavistamatta, paraikaa viettivät jouluaattoansa. Tietysti +ei kestänyt kauaakaan, ennenkuin hämmästyneet viholliset heittivät pois +aseensa. -- Kohta sen jälkeen hyökkäsi Behrends partion kimppuun, joka +Danzigista tuli Dirschaun avuksi, arvaamatta, että linna jo oli +valloitettu. Puolalaiset joutuivat hämmästyksiin ja häiriöön, kun +omaksi väeksi luullut äkkiä ryntäsivät heidän päälleen. Suuri osa +hakattiin maahan; mutta sitten myös Suomen miehet kärsivät tuntuvaa +mieshukkaa, kun he kiihkoissaan ajoivat pakenijoita kovin kauas takaa +ja joutuivat Danzigin kanuunien tulen alle. + +Jaroslavin retkessä eivät meidän rakuunamme olleet osallisina; heidät +oli jätetty Varsovaan. Mutta kun sitten kuningas paluumatkallaan oli +joutunut umpisoppeen Sandomirin kohdalla, lähetettiin täältä 3-4,000 +ratsumiestä, niiden parissa myös Behrendsin joukko, avuksi. Tämä retki +päättyi sangen surkealla tavalla, mutta suomalaisille se sittenkin taas +tuotti uutta loistavaa mainetta. Matkan varrella saatiin näet se tieto, +että kuningas oli jo päässyt satimesta, vaan että Czarnezki, nähtyään +hankkeensa menneen siellä tyhjäksi, riensi nyt tätä pienempää joukkoa +vastaan 12,000:n miehensä kanssa. Ruotsin väki kääntyi jälleen +Varsovaan päin; mutta paluumatka ei käynyt kyllin nopeasti. Erittäin +kuuluvat Suomen rakuunat vitkastelleen, lieneekö siihen sitten ollut +syynä kansamme luonteenomainen hitaisuus, vai se tieto, että ennenkin +oli tultu toimeen ylivoiman kanssa. Näin sai Czarnezki huhtik. 7 p. +Varkan luona retkikunnan saavutetuksi ja kaksituntisen ankaran +taistelun jälkeen oli täydellinen voitto hänen käsissänsä. Ainoastaan +muutamat sadat noista 3,000:sta ratsumiehestä pääsivät suoraa tietä +Varsovaan. Suuri osa hakattiin maahan, ja tähteet hajosivat, +piileskellen metsissä ja korvissa, kunnes he myöhemmin saivat +tilaisuuden yhtyä rykmenttiensä kanssa. Itse päällikkö, Badin +markkreivi, Kaarle X:nnen lanko, vetäytyi 100:n Suomen rakuunan kanssa +läheiseen Czierskovin aateliskartanoon, jonka he vahvistivat, niin +hyvin kuin kerkesivät. Tässä he nyt pitivät kaksi vuorokautta puoliansa +kokonaista puolalaista armeijaa vastaan, jolla ei luultavasti +kuitenkaan ollut kanuunia muassansa. Useammat kerrat kehoitti Czarnezki +Suomen poikia antautumaan, luvaten suuret pestit, jos he tahtoisivat +ruveta Puolan kuninkaan palvelukseen. Mutta uskolliset suomalaiset +vastasivat tuohon kullan tarjoamiseen ainoastaan lyijyllä. Vihdoin +viimein, kun Kaarle X:nnen armeija lähestyi, täytyi puolalaisten tyhjin +toimin lähteä, ja Suomen urhot saivat eheinä ja iloisina ratsastaa +takaisin Varsovaan. + +Eikä aikaakaan, niin tuli taas tilaisuus maksaa puolalaisille Varkassa +jäänyt velka. Kuningas ajoi nyt Czarnezkia takaa ja sai hänestä huhtik. +27 p. 1656 Gnesenin seudulla loistavan voiton. Tämän valmistamisessa +oli Suomen rakuunillakin ollut suuri osa. Heidät oli parin muun +ratsurykmentin kanssa lähetetty edeltä leveän joen poikki menevälle +sillalle, jossa he urhoollisesti taistellen viivyttivät vihollista, +kunnes muu Ruotsin väki saapui jäljestä. + +Varsovan tappelun jälkeen, jossa he, niinkuin jo tiedämme, taas +osoittivat kuntoansa, saivat Suomen rakuunat toisen päällikön. Behrends +muutettiin Turun ratsurykmentin komentajaksi ja hänen sijaansa +määrättiin eversti Rosen. Tämän johdolla majoitettiin meidän rakuunat +nyt pieneen _Tykoczynin_ linnaan Liettuan ja Puolan rajalle. Täällä he +sitten tammik. 27 p. 1657 tekivät vihoviimeisen urhotyönsä. Koko +Liettuan armeija Sapiehan ja Gosievskin päällikkyydessä oli tullut +heitä piirittämään. Suomen rakuunain rivit olivat edellisissä monissa +taisteluissa vähitellen harvenneet, niin ettei ollut enää enempää kuin +puolet, 500 miestä, jäljellä. Nämät eivät ajan pitkään riittäneet +puolustamaan linnaa niin suurta ylivoimaa vastaan. Liettualaiset +pääsivät vihdoin väkirynnäköllä vallinrikon läpi ja levisivät ympäri +kaupunkia, tappaen kaikki, mikä eteen sattui. Rosen viimeisten +miestensä kanssa vetäytyi erääseen torniin. Mutta siinäkin oli pitempi +vastarinta mahdoton, se oli silminnähtävää; antautuminen oli myös hänen +mielestänsä yhtä mahdotonta, koska se olisi tahrannut hänen joukkonsa +urhouden mainetta. Hän räjähdytti senvuoksi tornin ilmaan, syösten +vihollisen joukosta enemmän kuin 400 kanssansa kuolemaan. + +Näin loppuu tämä sankarirunon kaltainen kertomus Suomen rakuunain +töistä Puolan sodassa. Rykmentti koottiin sitten uudestaan Suomessa, +vaan sitä ei enää lähetetty tälle sotatantereelle. + + + + +9. Marssi Juutinmaalle. + + +Ikäänkuin ei Ruotsilla olisi ollut jo yltäkyllin kolmessa vihollisessa, +tuli nyt vielä neljäskin lisäksi. Tanskan kuningas ja kansa olivat jo +kauan salavihalla katselleet Ruotsia. He eivät voineet unohtaa +kolmenkymmenvuotisen sodan aikana menetettyjä maakuntiansa ja +pelkäsivät, että heidän vanha kilpaveljensä voittojensa kautta Puolassa +tulisi vielä mahtavammaksi, heille vielä vaarallisemmaksi. Kun he +sitten näkivät Kaarle X:nnen ahdingossa venäläisten, puolalaisten ja +itävaltalaisten välillä, katsoivat he nyt tilaisuuden edulliseksi +kostotuumiensa täyttämiseen. He julistivat siis sodan kesäkuun alussa +1657. + +Vaara tästä päällekarkauksesta ei ollut vähäinen, sillä kun kaikki +sotaväki taisteli kaukaisissa sodissa, oli Ruotsi melkein suojatonna. +Mutta Kaarle X:nnen lujuutta ei voinut mikään vaara masentaa. "Kyllä +Jumala meitä auttaa", vakuutti hän, "kunhan me itse autamme itseämme!" +Hän antoi valtaneuvoskunnalle käskynsä Ruotsin puolustuksesta, ja läksi +itse Tanskaa vastaan Saksan puolelta, samaa tietä kuin Torstensson +edellisessä sodassa. + +Tämä retki kävi vielä nopeammin, vielä paljoa voitollisemmin, kuin +mikään edellinen. Kesäk. 20 p. oli Kaarle X saanut tiedon tanskalaisten +rauhanrikkomisesta, 26 p. hän jo läksi liikkeelle Preussistä, ja +heinäk. 18 p. hän seisoi armeijansa kanssa Holsteinin rajalla. Marssi +oli ollut niin kiireinen, että sadottain hevosia oli uupunut ja kuollut +tielle. + +Hampuriin jouduttuansa tarkasti kuningas sotavoimaansa. Se ei ollut +suinkaan loistavan näköinen. Vaatteet olivat likaiset, ryysyiset, +miehet ruudinsavusta ja ilmanvaiheista mustuneet. Mutta jokaiseen +repaleeseensa he olivat kätkeneet runsain määrin kultakolikoita, joilla +he täällä pian saivat komeammat pukimet. Ei tämä sotajoukko näyttänyt +myöskään peloittavalta suuruuteensa nähden. Ainoastaan 6-8,000 miestä +oli Kaarle X tuonut kanssansa Puolasta.[4] Siinä olivat nyt melkein +ainoat tähteet tuosta suuresta, kaksi vuotta takaperin sinne viedystä +armeijasta. Uplannin rykmentistä esim. seisoi enää rivissä vain 380 +miestä alkuperäisistä 1,200:sta. Mutta näistä tähteistä oli joka mies +kestänyt parissa kymmenessä tulisessa taistelussa. Ilolla he nyt taas +menivät uusiin verilöylyihin, huolimatta vihollisen ylivoimasta. +"Alinomaisten voittojen kautta", kirjoitti eräs heidän päälliköistään, +"ovat he kokonaan unohtaneet, miten voi tulla voitetuksi." Eipä kumma, +jos Kaarle X, tämmöisten urhojen kanssa mennessään sotaan, mietti vain +sitä, miten paljon ja mitä maakuntia rauhanpäätöksessä pitäisi ottaa +Ruotsin omaksi. + +Hampurissa saatuansa vielä muutamia tuhansia pestattuja saksalaisia +sotamiehiä lisään, marssi nyt kuningas elok. 3 p. Holsteiniin. +Hämmästyneet tanskalaiset, vaikka miesluvultaan voimallisemmat, eivät +paljon yrittäneetkään vastarintaa. Linnoitettu Itzehoen kaupunki +ammuttiin sytyksiin, ja Tanskan valtamarski armeijansa kanssa sitä vain +katseli, sormea nostamatta. Samoin valloitettiin muutkin Holsteinin +suojaksi laitetut varustukset melkein miekanlyönnittä. Parin, kolmen +viikon kuluttua oli koko Tanskan mannermaa voittajien käsissä. Siellä +oleva Tanskan armeija oli melkein hävitetty; ainoastaan 6,000 miestä +oli pelastunut vahvaan Fredriksoddeen Fyenin saarta vastapäätä, Pienen +Beltin rannalle. + +Tämäkin linna heti saarrettiin, mutta ei kukaan voinut arvata sen +valloittamista mahdolliseksi, koskei piirittäjien luku ollut niinkään +suuri kuin piiritettyjen. Sitä suurempi oli yleinen kummastus, kun +yhtäkkiä tuli sanoma, että Ruotsin lippu liehui Fredriksodden +valleilla. + +Pimeinä syksyöinä nelin ryömin oli everstiluutnantti Dahlberg erään +kumppaninsa kanssa käynyt useamman kerran tiedustelemassa linnan +varustuksia. Sen jälkeen kuin niistä täten oli saatu tarkka tieto, ja +kun vielä oli saapunut vähän lisäväkeä, päätettiin yöllä lokakuun +23:tta päivää vasten yrittää rynnäkköä. Koska piirittäjillä oli +jalkaväkeä ainoastaan vähän yli puolet verrattuna linnanväkeen, täytyi +nyt, vastoin tavallisuutta, ottaa ratsumiehetkin avuksi tähän heille +outoon työhön. Rynnäkkö tehtiin kolmella eri joukolla. Eteläisimpään +osastoon kuului pari ratsurykmenttiä, jotka kaalasivat vallin jatkoksi +mereen juntatun kahden hakuliaidan ympäri. Kolmannen, viimeisen hakulin +kohdalla havaittiin vesi liian syväksi, jonka tähden he kirveillä +kaasivat aituuksen maahan ja siten pääsivät siltä puolelta aivan +suojattoman kaupungin keskelle. Sillä välin myös tämän saman osaston +jalkaväki sekä toinen osasto olivat onnellisesti kiivenneet vallille. +Pahinta vastarintaa tehtiin pohjoisempana, missä nyt kenraaliksi +korotettu _Behrends_ oli johtajana. Hänen petardi-miehensä, jonka oli +ruudilla räjähdytettävä portti auki, haavoitettiin. Täten sai +vihollinen aikaa tässä kohdassa paremmin järjestää puolustusta. Vaan +Behrendsin väki, jalkaisin taistelevia ratsumiehiä kaikki tyyni, +ryntäsi sittenkin uljaasti ja pääsi viimein vallille. Molemmat +suomalaiset rykmentit olivat ensin seisoneet jouten varaväkenä; vaan +kun portti oli saatu auki, ajoivat he ratsain kaupunkiin ja tekivät +tanskalaisten häiriön täydelliseksi. Aamun koittaessa oli koko linna +valloitettu, sen puolustajat suureksi osaksi hakatut maahan tai +hajoitetut. Ainoastaan 2,000 miestä seisoi vielä, ase kädessä, niemen +äärimmäisessä päässä; mutta niidenkin täytyi siellä antautua vangeiksi, +koska ei ollut laivoja, millä saariin päästä. Saalis oli ääretön. +Puhumattakaan kaikista sotatarvevaroista, jotka tulivat kuninkaan +osaksi, sai jokainen sotamieskin kantaa pois suuret taakat; sillä koko +maakunta oli tuonut tänne kalleimmat tavaransa siinä varmassa toivossa, +että Fredriksoddea olisi mahdoton valloittaa. + + + + +10. Retki Beltien yli ja Roskilden rauhansovinto. + + +Vaikka Tanskan sodan alku oli näin loistavasti menestynyt, oli Ruotsin +armeija kuitenkin sangen vaarallisessa tilassa. Paljon syytä oli +pelätä, että yhteenliittyneet puolalaiset ja itävaltalaiset, kenties +myös lisäksi vielä brandenburgilaisetkin, jotka par'aikaa jo hieroivat +sovintoa edellisten kanssa, tulisivat kaikki yhdessä Juutin +niemimaalle. Silloin olisi tuo pienoinen, vaikka valittukin, joukko +ollut ikäänkuin satimessa ja vihdoin olisi sen täytynyt kukistua +semmoisen ylivoiman alle. Tästä vaarasta pelasti sen kuitenkin Kaarle +X:nnen harvinainen luonne ja hänen oma rohkeutensa. + +Vuoden 1658 alku toi mukanansa tavattoman kovan talven. Tammik. 9 p. +tuli hirmuinen lumituisku ja ankara pakkanen, joita sitten lakkaamatta +kesti kolme viikkoa. Puhurin poika + + jopa suureksi sukeutui, + kovin kasvoi kauheaksi, + kylmi silloin täyden kylmän, + väkipakkasen paleli. + +Jäätyipä itse Pieni Beltikin, tuo leveä merenrauma Juutinmaan ja +Fyen-saaren välillä, jota ihmettä ei aina sadassa vuodessakaan saada +nähdä. Kuningas, neuvokkaana kuten aina, kokosi kiireesti väkensä +salmen rannalle ja tutkitti jään vahvuuden. Sen havaittiin hyvin +kannattavan Brandsöhön, pieneen, rauman keskellä olevaan saareen asti; +mutta saaren takana, missä kova virta käypi, ei ollut tuohon uuteen +siltaan luottamista. Paitsi sitä oli toisella rannalla 1,500 +talonpoikaa ahkerassa työssä, jään sahaamisella pitämässä auki leveätä +juopaa. Ja heidän takanansa seisoi melkein 4,000 miestä tanskalaista +sotaväkeä, valmiina kuumalla löylyllä vastaanottamaan niitä, joiden +onnistuisi päästä kylmän kylvyn läpi. Pelotonta Kaarle X:ttäkin +epäilytti; hän lähetti _Dahlbergin_ Fredriksoddeen tutkimaan, olisiko +kenties siellä parempi. Tammik. 30 p., anivarhain aamulla palasi +Dahlberg ja sanoi ylimenon Fredsiksodden kohdalla mahdolliseksi. Mutta +samassa tuli myös tieto, että edellisen yön ankara pakkanen oli +Brandsön takaisen jään tarpeeksi vahvistanut. Kaarle X tietysti valitsi +mieluummin lähemmän paikan, vaikka siinä oli lukuisa vihollinen +vastassa. + +Päivän koitteessa kulki koko ratsuväki Brandsön saareen, josta Wrangel +oikeanpuolisen kyljen kanssa oitis marssi edemmäksi. Virtapaikalle +tultua hajosivat rivit, niin että rinnakkain kulkevien välille jäi +leveänlainen loma. Paitsi sitä hyppäsivät ratsumiehet alas hevosten +selästä ja jatkoivat tietänsä jalan, talutellen ratsujansa jäljestään, +ettei kahdenkertainen paino kohtaisi yhtä paikkaa. Sittenkin painui ja +keikkui jää peloittavalla tavalla koko ajan heidän allansa. Yli +päästiin kuitenkin onnellisesti, ja pian oltiin täydessä kahakassa +tanskalaisten kanssa. Nyt toi kuningas vasemmankin kyljen yli ja +hyökkäsi vihollisen sivuun. Wrangelille hän lähetti käskyn taas mennä +ulos jäälle ja kiertämällä karata tanskalaisten toisen sivun kimppuun. +Mutta levoton meri ei voinutkaan kauemmin olla näyttämättä oikeata +luonnettansa. Rynnäkölle tuimasti hyökkäävien hevosten alta rikkoontui +jää ja koko kaksi lippukuntaa, parisataa miestä, katosi aaltoihin. Muu +väki hämmästyi ja seisahtui kesken rynnäkköänsä. Silloin kuningas itse +vei muutamia osastonsa lippukuntia takaisin jäälle, liki tuota +turmiollista avantoa, näyttääkseen, ettei vaara ollutkaan niin ylen +suuri. Siitä saivat Wrangelin miehet taas uutta rohkeutta; he menivät +täyttä vauhtia eteenpäin ja pääsivät ilman sen enempää vahinkoa heikon +paikan yli. Itse tappelu sitten ei kauaa kestänyt; yks, kaks oli +Tanskan voima hakattu maahan tai vangittu, ja sillä koko Fyen-saari +valloitettu. Jalkaväki ja tykistö eivät olleet ollenkaan ottaneet osaa +tähän kahakkaan; ne tulivat vasta sen loputtua rauman yli. Eipä ollut +edes kaikkea ratsuväkeäkään tarvittu; niin paljon suurempi oli Ruotsin +armeija tässä vastassa ollutta Tanskan joukkoa. Jouten jääneissä olivat +myös suomalaiset; mutta luultavasti olivat he sitten ne kaksi +ratsurykmenttiä, jotka Behrendsin johdolla lähetettiin ennakolta Fyenin +toiseen päähän Seelannista avuksi rientävää toista tanskalaisosastoa +vastaanottamaan. + +Täällä Fyen-saaressa oltiin kuitenkin vasta puolitiessä, tuskin +sitäkään. Yhden yön pakkanen oli tehnyt menon Pienen Beltin yli +mahdolliseksi; mutta Iso Beltin rauma Fyenin ja Seelannin välillä oli +monta vertaa leveämpi; sen yli ei ollut mahdollista päästä yhden ainoan +yön marssilla. Mitäs jos kesken matkaa ilma lauhtuisi ja tuuli repisi +jääsillan auki -- silloin Ruotsin kuninkaan ja hänen armeijansa kävisi +samoinkuin muinoin Faaraon Punaisessa meressä -- silloin olisi koko +Ruotsin valta aseetonna vihollisille alttiina! Kaikki päälliköt +varoittivat näin hurjasta yrityksestä, kehoittaen odottamaan hiukan +aikaa, kunnes laivoilla päästäisiin salmen poikki. Kuningasta +itseäänkin arvelutti. Mutta samassa tuli taas tutkimusretkelle +lähetetty Dahlberg takaisin ja ilmoitti jään hyvin kannattavan. "Ohoh", +huudahti Kaarle X iloissaan, "nytpä saa Fredrik-veikkoni heti paikalla +kuulla suoraa Ruotsin puhetta!" Muiden kenraalien vastapuheet kuitenkin +saattoivat kuninkaan jälleen epäilyksiin. Hän meni levolle. Mutta ei +aikaakaan, niin hän uudestaan käski Dahlbergin eteensä. "Voitko", kysyi +hän, "oikein omantuntosi mukaan vakuuttaa, että jää kannattaa?" -- +"Kuninkaallinen majesteetti", vastasi Dahlberg, "minä voin siitä panna +vaikka päänikin pantiksi." -- "Olkoon sitten menneeksi", huudahti nyt +kuningas. "Yritänpä siis Herran nimeen. Tämä tilaisuus on liian kallis, +että voisi sen päästää käsistänsä." + +Yöllä helmik. 6:tta päivää vasten 1658 alkoi ratsuväki marssinsa, +Dahlberg etupäässä oppaana. Se oli kolkko, peloittava retki. Hevosten +kavioiden alla muuttui jään päällä oleva lumi veteläksi hyhmäksi, niin +että tie näytti leveältä mustalta virralta. Kyynärän syvältä siinä +kaalattiin, eikä ollut mitään varmuutta, ei ollut mitään takeita, ettei +jossain kohdassa voisi olla joku jäätymättä jäänyt sula, pohjaton +paikka edessä. Kaikki kävi kuitenkin onnellisesti. Aamun koittaessa +oltiin Langeland-saaressa, jossa levähdettiin ja syötiin suurus. +Tämäkään viimeksimainittu toimi ei ollut vaivaa vailla, sillä pakkanen +oli kaikki mukaan viedyt ruoat ja juomat muuttanut jääkimpaleiksi, +joita ensin piti hakata palasiksi ja sulattaa. Pian lähdettiin sitten +jälleen jatkamaan marssia. Kello 3 päivällä jouduttiin Laaland-saareen, +josta lähetettiin käsky Wrangelille tulla Fyeniin jääneen jalkaväen +kanssa jäljestä. Seuraavassa saaressa, Falsterissa, levättiin +kokonainen päivä, vaan helmik. 11 p. seisoi kuitenkin koko armeija +Seelannin rannalla. + +Sanoma Ruotsin väen ylipääsöstä Fyeniin oli jo nostanut suuren +hämmästyksen ja säikähdyksen Kööpenhaminassa. Viipymättä oli lähetetty +muutamia Tanskan herroja Ruotsin kuninkaan luo, rauhaa tarjoamaan. +Näitä vastaan tuli, likellä Vordingborgia Seelannissa, korkea +sotaherra, joka ajoi reessä, parisataa suomalaista ratsumiestä +ympärillään. Se olikin itse Kaarle X, joka siten lyhensi heiltä matkan. +Hän tervehti iloisesti. "Oletteko tekin täällä?" kysyi hän sitten +hiukan kummastuneena Englannin lähettiläältä, joka oli seurannut +tanskalaisten kanssa, ollakseen rauhansovittelussa välittäjänä. -- +"Olen", vastasi tämä, "vaan enemmän onkin minulla syytä kummastella, +että te, kuninkaallinen majesteetti, olette täällä." + +Rauhansovinto ei nyt viipynyt enää kovin kauan. Tanskalaiset syystä +pelkäsivät, että myös heidän pääkaupunkinsa, joka maanpuolelta oli +varsin huonosti varustettu, voisi joutua voittajien käsiin ja näin +kenties koko heidän itsenäisyytensä tulla kukistetuksi. Kaarle X +puolestaan tahtoi kiireesti lopettaa tämän sodan, voidakseen sitten +taas kääntyä muita vihollisiansa vastaan. Tämä Roskilden rauhanpäätös +oli edullisin kaikista vielä Tanskan kanssa solmituista. Ruotsi siinä +sai Skoonen, Hallannin ja Blekingen, siis kaikki, mitä vielä oli +Tanskalla alusmaata itäpuolella Juutinraumaa. Ja tulipa siihen sitä +paitsi lisäksi myös Bornholman saari sekä Bohusläänin ja Trondhjemin +maakunnat, jotka Norjasta lohkaistiin irti. + + + + +11. Olot Käkisalmen läänissä. + + +Vaikka tähän aikaan sekä Venäjä että Ruotsi eri haaroilta ahdistivat +Puolaa, ei heidän keskinäinen välinsä ollut kuitenkaan ystävällinen. +Venäläisten sydämissä kyti vanha viha ruotsalaisia vastaan. Venäjän +kansa ei voinut unohtaa, että Kustaa Aadolf oli heiltä valloittanut +Käkisalmen läänin sekä Inkerinmaan. Tämä viha näyttäytyi joka +tilaisuudessa. Ruotsalaiset ja suomalaiset, jos he kauppa-asioilla +Venäjällä käydessään tarvitsivat virkakuntien apua, saivat aina vain +pilkkaa ja haukkumasanoja vastaukseksi. Ja jos joku heistä sattui +tappamaan venäläisen, niin lausuttiin mestauspaikalla tuomio julkisesti +näillä sanoilla: nyt vääräuskolainen ja pakana, joka kristityn miehen +on tappanut, saapi ansaitun rangaistuksensa. Näihin yksityisiin +kiusantekoihin liittyi myös puolilla sanoilla ilmaantuvia valtiollisia +uhkauksia. Nykyinen tsaari Aleksei Mihailovitsh oli arvonimeensä +liittänyt sanat: "esi-isiensä perillinen" ja aluskuntiensa luettelon +loppuun lisännyt: "ynnä monta muuta idässä, pohjoisessa sekä lännessä". +Molemmat lauseet näyttivät tarkoittavan, että hän sydämessään yhä vielä +katsoi Ruotsille pois annettuja maakuntia omiksensa. Vanhaan vihaan oli +nyt tullut uuttakin lisäksi. Syynä oli Puola, jota kumpainenkin +hallitsija jo pitivät omanansa ja josta he eivät olisi suoneet +pienintäkään palasta naapurilleen. Vihdoin, kun Kaarle X 1656 vuoden +alussa oli joutunut ahdinkoon, puhkesi venäläisten viha ilmisotaan; he +luulivat nyt sopivan tilaisuuden tulleen kostoon sekä omansa +takaisinvalloittamiseen. Tämä venäläissota uhkasi monen syyn tähden +meidän maallemme suurta vaaraa. Suomen sotaväki oli, niinkuin tiedämme, +melkein kaikki kaukana Puolassa taikka Liivinmaalla. Nekin harvat +sotamiehet, jotka olivat jääneet kotiin, kävivät paljain jaloin, +melkein alastonna, sillä yhdeksään kuukauteen he eivät olleet saaneet +enempää kuin yhden kuukauden palkan käsiinsä. Samoin olivat +rajalinnatkin aivan rappiolla. "Monella miehellä, joka maalla asuu", +kirjoitti Käkisalmen läänin ja Inkerin pääkuvernööri Kustaa +Eevertinpoika Horn, "on kartanossaan portit paremmat kuin kruunun +linnoissa." + +Pahempi tätä kaikkea oli kuitenkin vielä se, että alkuasukkaat +Venäjältä otetuissa voittomaissa olivat Ruotsin vallalle perin +viholliset. Syynä siihen oli etupäässä heitä painava uskonnollinen +ahdistus. Kustaa Aadolf, vaikkei hän sallinut suoraa pakotusta, oli +kuitenkin hänkin sen verran aikansa lapsi, että hän kaikilla keinoin, +usein vähemmän hyväksyttävilläkin, koetti saada uusia alamaisiansa +Lutherin uskoon kääntymään. Samaa menettelyä jatkettiin sitten myös +seuraavienkin molempien hallitusten aikana. + +Siinä ei tietysti ollut mitään moitittavaa, että suomalainen Lutherin +katkismus ynnä muita meidän uskonnollisia kirjojamme painettiin +venäläisillä kirjaimilla, jotka olivat paremmin tutut karjalaisille. +Luvallistahan on vapaan opetuksen kautta vakuuttaa toiselle oppinsa +totuutta. Samoin myös ei voi muuta kuin kiittää hallituksen kehoitusta +kreikanuskoisille papeille jumalanpalveluksessa käyttämään suomea eikä +slavonin kieltä, niinkuin siihen asti oli ollut tapana. Mutta eipä +näihin keinoihin tyydyttykään. Ruvettiin lupaamaan kreikanuskoisille +papeille ja lukkareille 4, 6, jopa 8 tynnyriä viljaa vuotuisten +saatavien lisäksi, tai toisin paikoin pitäjässä olevat kirkkojen +tilukset omiksensa, jos he suostuisivat oppimaan Lutherin katkismusta +ja opettamaan sitä seurakuntalaisillensa. Eikä ollut siinäkään vielä +kaikki. Sodan kautta autioiksi jääneille tiloille oli asutettu +joukoittain muusta Suomesta tuotettuja luterilaisia talonpoikia ja +näitä varten, niin pian kuin suinkin pieni seurakunta oli karttunut, +asetettu luterilainen pappi. Tämän palkkaamiseen pakotettiin nyt +kreikanuskolaisetkin ottamaan osaa ja velvoitettiin kuulemaan ainakin +yhtä saarnaa joka pyhä. Tarkoituksena oli, Kustaa Aadolfin omilla +sanoilla puhuen: "että he meikäläisiin tottuisivat, ja venäläisen papin +kuoltua suomalainen sitten voisi astua hänen sijaansa". + +Tätä puoliväkinäistä käännytystointa kreikanuskolaiset itsepintaisesti +vastustivat. Heidän poikiansa karkasi aika-ajoin rajan yli Novgorodiin, +josta he sitten täysi-oppisina pappeina palasivat kuolevien +virkaveljiensä sijaa täyttämään. Harva pappi vain taipui vaihtamaan +uskoansa hallituksen lupaamiin etuihin. Pietari Brahen aikana mainitaan +koko Käkisalmen läänissä pappeja, "tiakkoja" (lukkareita) ynnä heidän +poikiansa olleen ainoastaan viisitoista, jotka olivat tämän palkan +edestä oppineet Lutherin katkismuksen ulkoa. Ja näiden vaikutus oli +melkein mitätön, sillä kansa halveksi heitä ja vihasi uskonheittiöinä. +Silminnähtävänä todistuksena on se vaino, joka juuri tähän aikaan +kohtasi yhtä näistä papeista, Kurkijoen kirkkoherraa Jaakkima +Terentiovia, jos kohta oikea vihan syy peitettiin noituuden kanteella. +Useimmat kreikanuskoiset papit pysyivät lujina ja vahvistivat myös +sanankuulijoittensa vastahakoisuutta. Suurta apua ei myöskään ollut +maahan lähetetyistä luterilaisista papeista. Tiedämmehän me, +minkälainen Suomen papiston sivistyksen ja siveyden tila oli ennen +yliopiston perustamista, ja luultavaa on, että tänne lisäksi saatiin +huonoimmat ainekset. Eipä kumma siis, jos näiden uuden uskon apostolien +mainitaan vain istuneen kapakoissa, oluthaarikka edessään, piippu +kädessä, siellä harjoitellen käännytystyötänsä vieraan uskonnon +haukkumisella, josta tietysti taas tuli kreikkalaisilta haukkumasanoja +takaisin. Seurauksena kaikesta tästä oli, että käännytystoimi ei paljon +ollenkaan menestynyt. Päinvastoin tapahtui joskus, että joku +luterilainen tulokas, keskellä kreikanuskolaisia asuen, itsekin taipui +naapuriensa oppiin, jotka uskonmuutokset kuitenkin hallitus heti kielsi +kuoleman uhalla. + +Asiain näin ollen ajatteli Ruotsin hallitus yhteen aikaan välikeinoa, +saadakseen ainakin kreikanuskoisen kirkon Suomessa ja Inkerissä +erilleen Venäjän yhteydestä, josta aina vuoti vihollisuutta uutta +valtaa vastaan. Luvattiin näet matkarahaa papille, joka lähetettäisiin +Konstantinopolin patriarkan vihittäväksi ja joka sitten olisi tullut +Ruotsin kreikanuskoisten alamaisten piispaksi. Sama ehdotus +uudistettiin myöhemmin sillä muutoksella, että Karjalan piispa saisi +käydä vihittämässä itseään Kievissä. Mutta kreikanuskoiset karjalaiset +eivät siitä tarjoumuksesta huolineet; he tahtoivat edelleenkin saada +pappinsa Venäjällä vihityiksi. Hallitus puolestaan ei myöskään ollut +tuumaansa kovin harras; sillä aina vielä toivoi se saavansa +vierasuskolaiset tavalla tai toisella valtion uskoon käännytetyiksi. +Samassa Kristiinan kirjeessä vuodelta 1650, jossa annettiin lupa +piispan vihkimiseen Kievissä, oli näet kuitenkin lisätty, ettei hän +takaisin tultuansa saisi asettaa pappeja muuta kuin "juuri tarpeen +mukaan ja missä niitä välttämättömästi tarvitaan". Ja Kaarle X antoi +Kaprion läänin asukkaille, jotka pyysivät saada muutamia omauskoisiansa +pappeja (luultavasti kuolleitten sijaan), jouluk. 15 p. 1654 jyrkästi +kieltävän vastauksen. "Kuninkaallista Majesteettia", niin kuuluivat +sanat, "arveluttaa tähän nykyiseen aikaan suostua siihen, mutta hän +näkisi paljoa mieluummin, että he kääntyisivät luterilaiseen, oikeaan +uskontoon ja jumalanpalvelukseen." + +Olisi voinut luulla, että kenties Ruotsin vapaampi hallitusmuoto ja +kansan etua valvova laki olisivat kuitenkin voineet suostuttaa Laatokan +ja Nevan karjalaiset uuteen valtaan. Mutta ensiksikin oli silloin juuri +se aikakausi, jolloin uskonto oli voimallisin yhdistäjä tai eroittaja +ihmisten välillä, jolloin samanuskoiset, vaikka eri kansallisuuksiin +kuuluvat, pitivät toisiansa veljinään, ja eriuskoiset, joskin he olivat +yhtä kansaa, vihasivat toisiansa verisesti. Ja toiseksi eivät Ruotsin +hallitusmuodon ja lain edut olleet tulleet Käkisalmen läänin ja Inkerin +asukkaille osaksi. Niinkuin jo tiedämme, ei heidän sallittu +valtiopäiville lähettää edustajia. Ruotsin laista ei myöskään ollut +suurta suojaa. Molemmat maakunnat olivat pitäjittäin annetut +lahjoitusmaiksi korkeille Ruotsin herroille, joita kruunun kaikki +virkamiehet nöyrästi kumartelivat. Linnojen ja sotaväen huonoon tilaan +sanoi Horn pääsyynä olleen sen, että "maaherra enemmän valvoo suurten +herrojen suosiota kuin kruunun etua". Jos niin oli laita, missä kruunun +hyödystä oli puhe, mitä turvaa saattoi rahvas toivoa kuninkaan +käskynhaltijoilta! Se olikin aivan ilman suojaa jätetty alttiiksi +aatelisherrojen, voutien ja kruunun alempien virkamiesten +täyttymättömälle ahneudelle. Minkälainen talonpoikaraukkain tila oli +Käkisalmen läänissä, sen olemme jo nähneet luvussa Samuli Cröellistä. + +Eipä ole siis ollenkaan kummeksittavaa, että niin Inkerin kuin +Käkisalmen läänin kreikanuskoinen kansa tuskin hillityllä +vihamiellisyydellä katseli uusia hallitsijoitansa ja hartaalla ikävällä +toivoi venäläisiä avukseen. + + + + +12. Venäläisten hyökkäys maahan. + + +Suomen suureksi onneksi venäläisten päähyökkäys tarkoitti Liivinmaata, +sillä tsaari toivoi Riiasta saavansa hyvän kauppasataman Itämeren +rannalla. Hän toi tätä kaupunkia vastaan armeijan, jonka luku arvattiin +90,000:ksi mieheksi. Mutta riittipä tuosta avarasta valtakunnasta myös +muuallekin väkeä. Kaksi sotajoukkoa lähetettiin Inkeriin ja Käkisalmen +lääniin, näitä kaivatuita maakuntia takaisin valloittamaan. + +Kesäkuun 4 p. 1656 ilmaantui Nevajokeen, _Pähkinälinnan_ edustalle +130 lotjaa, täynnä venäläisiä, jotka laittoivat piiritysleirejä +kumpaisellekin rannalle. Vähäinen partioparvi souti jokea alas vieläkin +edemmäksi ja saapui seuraavana iltana Nevanlinnalle. Kello 9, juuri kun +asukkaat, mitään pahaa aavistamatta, olivat menneet levolle, karkasi +vihollinen äkkiä päälle hirmuisella huudolla. Koko kaupunki poltettiin +tuhaksi, irtain tavara ryöstettiin, asukkaat murhattiin suurimmaksi +osaksi. Saaliin seassa oli noin 70,000 tynnyriä viljaa, jotka olivat +Inkerin aateliskartanoista sinne tuodut ulkomaille laivattavaksi; myös +oli kaupungissa suuria suolavaroja. Näistä jakoivat venäläiset seudun +kreikanuskoisille talonpojille niin paljon kuin nämä tahtoivat, ja +tähteet poltettiin yhdessä aittojen kanssa. Maaseudullakin sytytettiin +kaikki aateliskartanot sekä luterilaiskirkot palamaan; mutta +talonpoikaistalot sitä vastoin enimmäkseen säästettiin, sillä niiden +asukkaathan olivat melkein kaikki polttajien omia uskolaisia ja +liittolaisia. Tämä summaton vahinko olisi kuitenkin luultavasti +suurimmaksi osaksi saatu estetyksi, jos vain vähänkin olisi oltu +varuillaan, sillä tuhoa tekevän partion miesluku oli sangen vähäinen. +Se nähdään pienestä tapauksesta tässä tilaisuudessa. Eräs Nevanlinnan +porvareista, nimeltänsä Matti, joka oli muita rohkeampi, ei antanutkaan +teurastaa itseänsä niinkuin turvatonta karitsaa, vaan sieppasi melun +kuultuansa miekkansa seinältä, hyppäsi hevosessa selkään ja raivasi +itselleen täten, paitasillaan ratsastaen ja oikealle ja vasemmalle +huitoen, tien vihollisten läpi. + +Toinen partioparvi, noin 300 miestä, oli taas Pähkinälinnan edustalta +mennyt Taipaleen kauppalaan Suvannonjärven suuhun Käkisalmen lääniin. +Sieltä he levittivät lähipitäjiin tsaarinsa julistuksen: niiden, jotka +vapaaehtoisesti antautuisivat hänen valtansa alle, piti saada säilyttää +henkensä ja tavaransa vahingoittamatta; mutta vastahakoiset piti +armotta surmattaman. Laumoittain virtasivat nyt seudun kreikanuskoiset +talonpojat leiriin uskollisuusvalaa vannomaan ja suojeluskirjoja +lunastamaan; toipa suuri osa heistä aseensakin mukanansa ja jäi +uskolaistensa luokse näiden voiman lisäksi. Luterilaisista sangen moni, +saadakseen turvaa, antoi kastaa itsensä kreikan uskoon. Ne, joiden +omatunto siihen oli liian herkkä, pakenivat korpiin ja jättivät talonsa +autioiksi, vihollisen poltettavaksi. + +Sillä välin oli toinen venäläinen osasto, enimmäksi osaksi ratsuväkeä, +samonnut maahan Aunuksen puolelta Laatokan pohjois-rantaa myöten. +Sielläkin talonpojat joka paikassa tervehtivät tulijoita +vapauttajinaan, toivat runsaasti ruokaa ja neuvoivat avuliaasti tietä. +Ruotsalaisten aatelisherrojen voudit, samoinkuin myös luterilaiset +papit ja kruunun virkamiehet, tapettiin tai kuljetettiin pois +vankeuteen Venäjälle. Eräs partiojoukko tästä osastosta ulkoni +Savoonkin asti. Savonlinnan kaupunki ja Kerimäen kirkko poltettiin, +linna piiritettiin. Koko seutu oli hävityksen vallassa. Ihmiset +surmattiin usein hirmuisilla kidutuksilla, esiin. elävältä nylkemällä. +Talot poltettiin, samoin kuin kaikki irtain tavara, jota ei voitu +poiskuljettaa, yksinpä viljakin, joka vielä kasvoi pelloilla. Karja +tapettiin, nyljettiin ja jätettiin sitten suotta märkänemään. -- Yöllä +heinäk. 2:n ja 3:n päivän välillä tuli viimein vihollislaivasto +Käkisalmen rantaan ja sulki myös läänin pääkaupungin saarroksiin. + +Peloittava vaara uhkasi täten sekä Itämeren maakuntia että myös +Suomenmaata. Ja pahinta oli se, ettei siihen vaaraan ollut paljon +mitään apuakaan muualta toivossa ensi hetkellä. Kaarle X paraikaa +varusti ja sitten alotti yhdessä liitossa Brandenburgin vaaliruhtinaan +kanssa tuon retkensä, jolla hän luuli saavansa puolalaisten voiman +lopullisesti kukistetuksi. "En voi täällä umpimähkään jättää kaikkea +kesken sentähden, että muka moskovalainen on meidän maahamme karannut!" +kirjoitti hän äreästi De la Gardielle, joka Liivinmaan puolustukseksi +pyysi lisäväkeä. Samoin myös Tukholmassa, kun asia tuli puheeksi +valtaneuvoskunnassa, päätettiin yksimielisesti: että uusi tärkeä +voittomaa, Preussi, etupäässä oli suojeltava, vaikkapa sen kautta Suomi +ja Liivinmaa joksikuksi aikaa jäisivätkin vihollisen valtaan. Tulisihan +sitten taas aika kääntyä venäläistä vastaan. Lähetettiin siis vain +suomalaisille kehoitus omin voimin torjua päällekarkaus takaisin, jonka +lisäksi Pietari Brahe, vanha uskollinen ystävämme, tarjoutui menemään +päälliköksi. Hänen lähdöstänsä ei kuitenkaan tullut mitään, koska +kuningas oli jo sen viran uskonut toiselle miehelle. Ensi +närkästyksensä tyynnyttyä oli näet Kaarle X sittenkin pitänyt sen +verran huolta melkein kokonaan turvattomasta Suomesta, että oli +käskenyt sinne sotamarski Leijonhufvudin Karjalan ratsurykmentin kanssa +Liivinmaalla. Samoin hän myöhemmin lähetti Preussista pienen armeijan +piiritetyn Riian avuksi. Kumpikin apu tuli vain jokseenkin myöhään, +silloin kun pahin vaara jo oli ohitse; sillä Karjalan ratsumiehiäkin +pidätettiin vielä vasten kuninkaan käskyä Liivinmaalla pari kuukautta. + +Omin voimin tuli siis sekä Liivin- että Suomenmaan nyt pitää puoliansa, +ja tämä vaikea tehtävä tulikin verrattomalla alttiiksiantaumuksella, +urhoudella sekä menestyksellä suoritetuksi. Riian vähälukuinen +linnaväki (porvarien kanssa ainoastaan 5,000 miestä, joissa 16 +komppaniaa suomalaisia) teki miehuullista vastarintaa. Turhaan +maleksivat venäläiset seitsemän viikkoa kaupungin ympärillä, ahdistaen +sitä piiritystöillään niin paljon kuin heidän puuttuva taitonsa näissä +asioissa myöten antoi. Loppupäätöksenä oli kuitenkin se, että heidän, +menetettyänsä 14,000 miestä, täytyi tyhjin käsin poistua. + +Suomessa olivat sillä aikaa maaherrat nostaneet talonpojat aseisiin, ja +tätä käskyä oli joka paikassa toteltu suurella hartaudella. Mies joka +talosta oli lähtenyt sotaan; niin innokkaita oltiin, kun omaa maata oli +puolustettava. Jaloimman uhraavaisuuden ja urhouden esimerkin antoi +_Viipurin kaupunki_. Sielläkin olivat vallit rappiolla: tykkejä ei +ollut muuta kuin 14 pienenlaista; sotamiehiä puuttui melkein kokonaan; +eipä ollut edes päällikköäkään, sillä maaherra Stålarm oli juuri äsken +kuollut. Sittenkään ei kukaan nostanut puheeksikaan antautumista, jos +vihollinen sinne asti tulisi. Kaupunkilaiset pyysivät komentajakseen +eversti Burmeisterin, joka asui Viipurissa. Kanuunien lukua lisättiin +vielä kymmenellä, jotka otettiin satamassa seisovasta suuresta +kauppalaivasta. Valleja rintavarustuksineen ruvettiin korjaamaan kätten +mahtain. Aseisiin tarttui joka mies, ken vaan suinkin kykeni. Yksinpä +kymnaasin ja koulun nuorisostakin tehtiin kaksi komppaniaa. Tätä +sotaista menoa kesti koko kuukauden. Silloin nähtiin, ettei vihollinen +uskaltanutkaan niin kauas maahan tunkeutua. Nyt vapautettiin siis +porvarit vaivalloisesta korjaustyöstänsä ja vahdinpidostansa. +Koulunuorisokin antoi pois kiväärinsä ja kutsuttiin sitten linnaan, +missä heidän vaivannäkönsä palkittiin ulkomaan oluella sekä muutenkin +komeilla pidoilla. Sotaisessa innossaan otti silloin kolmetoista heistä +pestin varsinaiseen sotaväkeen. Opettajat olivat tosin kovasti pahoilla +mielin, että heidän "alamaisensa" näin hylkäsivät kirjansa, vaan kukas +tällä hetkellä kuunteli rauhan miesten valituksia! + +Burmeister läksi nyt 150:n ratsumiehen, 200:n rakuunan sekä 800:n +talonpojan kanssa Käkisalmea auttamaan. Eräälle salmelle, luultavasti +Kiviniemen kohdalle tultuansa havaitsi hän kuitenkin, että venäläiset +olivat polttamalla sillan katkaisseet hänen tiensä. Hän vetäytyi +sentähden Raudulle, asettuen leiriin likelle kirkkoa. Tässä karkasi +7-800 venäläistä äkkiarvaamatta hänen päällensä yöllä heinäk. 14:ttä +päivää vasten. Heidät torjuttiin takaisin, jonka jälkeen suomalaiset +myös vuorostansa läksivät rynnäkölle ulos leiristä. Venäläiset eivät +ensin siitä olleet milläänkään, vaan seisoivat aukealla tantereella +täydessä sotarinnassa, valmiina heitä vastaanottamaan. Näin alkoi +Raudun kahakka, jossa vihollinen neljä tuntia teki lujaa vastarintaa, +kunnes hänen viimein täytyi paeta metsien turviin. Kentälle oli häneltä +jäänyt 200 kuollutta. Suomen puolelta ei kuulu kaatuneen enempää kuin +40 miestä, haavoitetutkin siihen luettuina. Kuolleista mainitaan +Bartholdus Simonis (Pärttyli Simonpoika), eräs noista pestin ottaneista +kymnaasilaisista, joka oli ollut lipunkantajana tappelussa. Myös +talonpoikainen nostoväki oli taistellut niin uljaasti ja niin täydellä +toimella, että heitä upseerit suuresti kehuivat. + + + + +13. Käkisalmen piiritys. + + +Käkisalmen rantaan oli, niinkuin jo ennen on kerrottu, saapunut +venäläinen lotjalaivasto yöllä heinäk. 3:tta päivää vasten. Seuraavana +päivänä tuli torvensoittaja kehoittaen antautumaan. Jos siihen +suostuttaisiin, saisi sotaväki ynnä ne kaupungin asukkaat, jotka niin +halusivat, estämättä lähteä matkaansa; niille taas, jotka tsaarille +vannoisivat uskollisuusvalan, luvattiin suuria etuja. Mutta uljas +komentaja _Olavi Pentinpoika_ vastasi jyrkällä kiellolla. Hän sanoi +saaneensa kuninkaaltaan käskyn taistella ruudilla ja lyijyllä, niin +kauan kuin yksikin mies vielä oli pystyssä. Mainittuna päivänä +iltapuolella alkoi siis piiritys. Venäläiset jakoivat voimansa kahteen +leiriin, joista toinen oli kaupungin pohjoisella, toinen eteläisellä +puolella. He rakensivat matalia rintavarustuksia, joiden takaa +paukuttelivat pyssyillänsä; vaan ei siitä tullut suurtakaan vahinkoa. +Melkein yhtä mitätön oli pienen tykin vaikutus, jolla he sitten +rupesivat ammuskelemaan. Yöllä heinäk. 10:ttä päivää vasten he +ryhtyivät varustuksen rakentamiseen Kalliosaarelle, jonka +korkealle kukkulalle näkyi kaupungin ja linnan sisusta. Mutta kohta +seuraavana päivänä jo pujahti pieni parvi sotureita, porvareita sekä +aatelisherrojen palvelijoita salaa ulos linnan takaportista. He +soutivat venäläisten huomaamatta saarelle, karkasivat äkkiä päälle ja +tappoivat siellä olevat viholliset melkein viimeiseen mieheen asti. +Muutamia vankeja vain otettiin, joista useimmat tunnettiin seudun +kreikanuskoisiksi talonpojiksi. Venäläiset rakensivat nyt muutamia +toisia pattereita lisäksi ja lähettivät linnaan taas uuden +antautumiskehoituksen; mutta heille vastattiin, että se, joka kolmannen +kerran tuo semmoisen sanan, saapi lyijyluodin vaivansa palkaksi. + +Tuosta yrittivät piirittäjät lähteä väkirynnäkölle. Elok. +15 p. aamupuolella ruvettiin heidän molemmista leireistään +kiivaasti lennättämään tulisia kuulla. Myös työnnettiin palavia +tervatynnyrilauttoja virran viedä kaupungin puista hakulia vastaan. +Samassa lähenivät ryntäysjoukot, aikoen käyttää hyväkseen häiriötä, +joka tulipaloista oli syntyvä. Mutta linnalaisten valppaasta toimesta +saatiin valkea aina heti ensi-idussaan sammuksiin. Senvuoksi +vetäytyivät ryntäysjoukot molemminpuolisen ankaran pyssytulen jälkeen +takaisin varustustensa taakse. Kun sitten uudestaan lähetetty +rauhanhieroja lupauksenmukaisesti oli saanut luodin päähänsä, luopuivat +venäläiset kokonaan kaikista väkinäisistä valloitustuumista. He +päättivät tästä lähtien vain maata jouten vallituksissaan, odottaen, +kunnes nälkä olisi pehmentänyt linnalaisten lujuuden. + +Sillä välin oli vihdoinkin heinäkuun lopulla Leijonhufvud saapunut +Suomeen Karjalan ratsumiesten kanssa. Nämät olivat jo Liivinmaalla +kovasti nurisseet siitä, että heidän täytyi palvella "vieraalla +maalla", sillaikaa kuin heidän oma maansa oli alttiina armottoman +vihollisen hävityksille. Helppo on siis arvata, millä innolla he nyt +venäläistä vastaan läksivät. Uusi ylipäällikkö oli saanut kuninkaalta +luvan käyttää kaikki Suomesta kruunulle tulevat verot sen +puolustukseksi. Hän nyt kaikkein ensiksi järjesti ja varusti käsillä +olevat voimat ja kiirehdytti vielä uusien lisäjoukkojen +kuntoonpanemista. Sitten marssi hän 1,600:n miehen kanssa Käkisalmen +avuksi. Elok. 30 p. nähtiin, piiritettyjen suureksi riemuksi, +sinikeltaisten lippujen lähenevän eteläiseltä puolelta. Rynnäkkö +piirittäjien vallitusta vastaan ei onnistunut; mutta kun Leijonhufvud +sitten pani tulikitansa ammumaan, pelästyivät venäläiset ja jättivät +yöllä senpuolisen leirinsä autioksi. Nyt vietiin Käkisalmeen melkoinen +joukko apuväkeä sekä runsaat varat kaikellaisia tarpeita, jonka jälkeen +Leijonhufvud jälleen läksi matkaansa. Turvattuaan linnan, hän ei +huolinut turhaan kuluttaa vähää sotavoimaansa rynnäkköihin venäläisten +muita vallituksia vastaan. Vielä kolme viikkoa jatkoivat sitten +piirittäjät työtänsä, vaikkei heillä voinut enää olla kovin suurta +menestyksen toivoa. Vihdoin viimein lopettivat piiritetyt ahdistuksensa +sukkelalla kepposella. Syysk. 25 p. marssitti Olavi Pentinpoika pientä +linnaväkeänsä kovalla rumpujen pärrytyksellä edestakaisin linnassa. +Marssiessaan kantoivat sotamiehet suurta lippujoukkoa. Tätä menoa kesti +pari tuntia. Venäläiset, jotka kuulivat melun ja näkivät lippujen +paljouden, eivät voineet luulla muuta, kuin että apuarmeija, jonka +lähenemisestä taas kävi huhu, tavalla tai toisella heidän +huomaamattansa oli päässyt linnaan. He läksivät siis seuraavana yönä +kokonaan tiehensä. Mutta ennen lähtöänsä he vielä elävältä polttivat +kaikki suomalaiset sotamiehet, kuusi luvultansa, jotka piirityksen +aikana olivat heidän käsiinsä joutuneet. Samoin oli Leijonhufvudkin +kaikilta hänelle tuoduilta vangeilta hakkauttanut pään poikki. Niin +julmat olivat sotatavat siihen aikaan näillä mailla. + +Käkisalmesta oli Leijonhufvud sillä välin mennyt _Pähkinälinnan_ +avuksi. Siihen asti ei ollut Inkerin kenraalikuvernööri Kustaa +Eevertinpoika Horn voinut saada paljon mitään aikaan muutamilla +sadoilla miehillänsä. Mutta kun nyt molemmat suomalaiset sotavoimat +yhdistyivät, karttuen täten 2,500:ksi mieheksi, masentui kerrassaan +venäläisten rohkeus, vaikka heidän lukunsa oli hyvinkin kolme vertaa +suurempi. Pähkinälinnaa olivat piirittäjät lokakuussa kehoittaneet +antautumiseen, mutta saaneet vastaukseksi tuon vanhan sanaleikin: +"Omenoita ja päärynöitä voitte saada, vaan ette tämmöistä pähkinää!" +Jonkun aikaa myöhemmin kuoli Frans Grave, linnan uljas komentaja. +Kuolinvuoteellaan hän kuitenkin oli vannottanut alapäälliköitään, +etteivät suinkaan antautumisella häpäisisi Ruotsin soturien loistavaa +mainetta. Keskipaikoilla marraskuuta nyt venäläiset pakenivat +Leijonhufvudin pelosta. Pähkinälinnan 120:sta urhoollisesta +puolustajasta oli silloin enää vain 72 miestä elossa. + +Piirityksissä myös ollutta _Savonlinnaa_ ei ollutkaan Leijonhufvudin +tarvinnut mennä auttamaan. Se oli jo aikaa sitten itse vapautunut +ahdistajistaan. Linnaväki näet oli yhtenä päivänä äkkiarvaamattomalla +hyökkäyksellä valloittanut venäläisten leirin, tappanut heiltä 100 +miestä, ajanut muut hajalleen ja päästänyt siteistä 500 omaa +kansalaista, joita aiottiin viedä Venäjälle orjuuteen. + +Samoin olivat Brahen vapaaherrakunnan alustalaiset hänen asettamansa +pienen sotajoukon avulla itse torjuneet pois vihollisen, tappaneet +häneltä 1,100 miestä ja valloittaneet kaksi lippua, jotka he sitten +ylpeydellä lähettivät kuninkaalle. + +Leijonhufvud aikoi nyt, kun oma maa oli puhdistettu, siirtää sodan +rajan yli vihollisen alueelle. Tätä hanketta ei ollut hänen kuitenkaan +sallittu johtaa, sillä hän kuoli Raudulla kuumetautiin. Ylimmän +komennon otti käteensä nyt kenraalimajuuri Kruse. Hän vei melkein koko +sotavoimansa uuden vuoden (1657) alkupäivinä Aunukseen. Heidän täytyi +tosin tyhjin toimin kääntyä pois Aunuksenkaupungin edustalta, jonka +venäläiset olivat varustaneet liian vahvaksi. Mutta koko maaseutu +hävitettiin laajalta. Kaikki tavatut ihmiset tapettiin ilman eroitusta, +ja karjakin, jota rehun puutteen tähden ei voitu poiskuljettaa, +poltettiin. Tulen omaksi joutui niinikään 11 kirkkoa, lukemattomia +kyliä, sekä suuri joukko pitkin Laatokan rantaa kiinnijäätyneitä +aluksia. "Kaiken tämän johdosta", kehui Kruse, "ovat nuo raakalaiset +joutuneet suuren pelon valtaan." Mutta raakalaisnimenpä meidän omatkin +soturimme täydesti ansaitsivat, sillä he olivat sodankäynnissään +melkein samallaisia petoja kuin heidän itäiset naapurinsa. Siinä +suhteessa he vain olivat noita paremmat, etteivät he toki tappaessaan +näytä harjoittaneen luonnotonta, kiduttavaa julmuutta. + + + + +14. Kustaa Eevertinpoika Horn Suomen kenraalikuvernöörinä. + + +Leijonhufvudin kuoltua siirsi kuningas Kustaa Eevertinpoika Hornin +Suomen kenraalikuvernööriksi. Tämä päätti voimallisesti panna toimeen +edeltäjänsä keskenjääneen tuuman, siirtää sodan venäläisten omaan +maahan. Ensiksi hän lähetti 300:n miehisen ratsumiesparven hävittämään +suurta Tulomajärven kylää, vähän matkaa Salmin rajalta. Täten hän +tahtoi ennen lähtöänsä turvata Käkisalmen lääniä, sillä mainitussa +kylässä oli venäläisillä aina ollut päämajansa hyökätessään Suomen +Karjalaan. Partiokunta sovitti marssinsa niin, että se joutui perille +juuri pääsiäispyhäksi, jolloin kreikanuskolaisten tiedettiin korvaavan +pitkät paastoamisensa ylenmääräisellä syömisellä ja juomisella. +Juopuneet, vaaraa aavistamattomat karjalaiset surmattiinkin enimmäksi +osaksi, ja kaikki kylän 100 taloa poltettiin. + +Suurelle retkellensä eteläänpäin aikoi Horn lähteä niin pian kuin +keväällä ruohoa ilmestyi, sillä nyt talvella oli suuremman sotavoiman +ihan mahdoton kulkea tuon perinjuurin ryöstetyn ja hävitetyn Inkerin +lävitse. Väliajalla hän piti joka läänissä maakuntapäiviä, joilla hän +sai tarpeelliset varat myönnetyiksi.[5] Mutta kesän tultua täytyi hänen +kuitenkin luopua tuosta kauan varustetusta hankkeestansa. Kuningas näet +käski suuren osan Suomessa olevia sotajoukkoja Liivinmaalle. Eikä +aikaakaan, niin tuli jo toinenkin käsky, että Hornin piti kaikkien +tähteittenkin kanssa marssia pois entisten jäljessä. Hän totteli ja oli +jo ehtinyt Nevajoen toiselle puolelle, kun paha hätäsanoma hänet +saavutti. Useampia tuhansia vihollisia oli hyökännyt maahan Laatokan +pohjoisrantaa myöten ja ruvennut uudestaan Käkisalmea piirittämään. +Senvuoksi Horn ei nyt lähettänyt Liiviin enempää kuin 600 miestä; itse +hän kiiruusti vei päävoimansa jälleen Suomenmaahan. Hämmästyneet +venäläiset, jotka luulivat hänen olevan kaukomailla, pakenivat suurella +vauhdilla takaisin rajan taakse. Mutta aika olikin tulla apuun. "Jos +olisin", kirjoitti Horn, "vain viikon päivät kauemmin viipynyt, niin +olisi koko se maanääri ollut vihollisen vallassa, vieläpä Viipurikin, +jossa porvarien ja talonpoikien apuna ei olisi ollut 70 sotamiestä." + +Tämä hänen synnyinmaatansa uhkaava vaara vaikutti sen, ettei Horn tästä +lähtien halunnut antaa Suomen vähistä puolustusvoimista sen enempää +pois. Kuningas pian taas vaati 800 jalkamiestä Riikaan, jonka +linnaväestön enin osa oli kuollut ruttoon. Mutta Horn vain vastasi sen +olevan mahdotonta, koska Suomi muuten jäisi turvaa vaille. Kaarle X +uudisti lokakuussa vielä ankarammin käskynsä. "Tätä", kirjoitti hän, +"teidän tulee viipymättä totella, antamatta minkään muun syyn tulla +esteeksi." Ja loppuun hän vielä, nähtävästi siinä pelossa, että tuo +itsepäinen suomalainen nytkin jättäisi käskyn täyttämättä, pani +seuraavan lisäyksen: "800 miestä, tai ainakin niin monta kuin voitte +saada kokoon." Vaan eipä Horn sen paremmin suostunut antamaan pois +yhtään ainoata miestänsä. Hän selitti ruton Suomessakin pahasti +vähentäneen jalkaväkeä. Nähtävästi oli kuninkaalle luuloteltu Suomessa +olevan väkeä yltäkyllin, mikä olisikin ollut sangen suotava asia. Mutta +todellisuudessa olisi Hornin ollut pakko, jos tuota käskyä piti +totella, jättää Viipuri sekä koko se maanääri alttiiksi. "Sillä", +jatkoi hän, "eihän tässä metsäisessä maassa voi tehdä viittä vertaa +voimallisemmalle viholliselle vastarintaa näin vähillä ratsumiehillä. +Ja koska en tiedä, enkä voi ajatellakaan, teidän aikomuksenne, +kuninkaallinen majesteetti, olevan luopua Suomesta sekä niin tärkeästä +linnasta, kuin Viipurista, koetan niitä viimeiseen asti puolustaa." +Kaarlen ikuiseksi kunniaksi on mainittava, ettei hän tästä suorasta +vastauksesta suuttunut, vaan edelleenkin osoitti Hornille suurta +suosiota. + +Väkeäkin luovuttamatta kävi muuten Hornin ja Suomen tila tähän aikaan +yhä arveluttavammaksi. Rutto oli keväällä ja kesällä 1657 raivonnut +aivan hirmuisesti Liivinmaalla sekä Inkerissä. Loppukesällä se jo +levisi meidänkin maahamme. Viipurin kaupungissa kuoli siihen elokuusta +1657 maaliskuuhun 1658 yksistään korkeammista säädyistä 50 henkeä, +alhaista kansaa lukuunottamattakaan. Myöskin sotajoukot sen kautta +peloittavasti vähenivät. Vuoden 1657 lopussa ei ollut jalkaväkeä +kaikissa Suomenmaan linnoissa yhteensä enää enempää kuin 601 miestä +jalkeilla. Noin 200 oli kuollut ja 302 paraikaa makasi sairasvuoteella. +Ratsuväki, vaikka tietysti sekin oli huvennut, oli verraten lukuisampi. +Vähäisen sotajoukkonsa kanssa majaili Horn koko syksyn 1657 Mägrässä +(luultavasti Raudulla), joka päivä odotellen ylivoimaisen vihollisen +päällekarkausta. Hyväksi onneksi peloitti kuitenkin sanoma rutosta +venäläisiä maahan tulemasta. + +Roskilden rauhansovinnon jälkeen toivoi koko Suomi itse kuninkaan +voittoisan armeijansa kanssa tulevan venäläisiä kukistamaan. Horn myös +lausui sen toivomuksen ilmi eräässä kirjeessä. Yhteen aikaan kuuluukin +Kaarle X sitä tuumineen. Hän olisi silloin luultavasti yrittänyt +laajentaa valtakuntaansa itäänpäin niillä suomalaisilla alueilla, jotka +Stolbovan sovinnossa olivat jääneet venäläisten vallan alle. Heti +venäläissodan alussa tehty ehdotus ainakin mainitsee rauhanehtoina muun +muassa Turjan Lapin sekä Karjalan itäpuoliskon Syväriin ja Äänisjärveen +saakka. Tarkemmin aprikoituaan luopui kuitenkin Kaarle näistä tuumista. +Sotaa tuossa rämeisessä, metsäisessä maassa olisi sangen vaikea käydä, +ja saksalaiset palkkasoturit suoraan ilmoittivat, etteivät he sinne +lähtisi. Ruotsalaisten ihmeellinen menestys Tanskassa teki venäläiset +puolestansa taipuvaisemmiksi. Mutta sittenkin kului vielä jommoinenkin +aika, ennenkuin sovinto saatiin toimeen. Suomessa ponnisteltiin siis +vielä viimeisiä voimia armeijan kuntoonsaamiseksi; sillä sen kautta +toivottiin voivan kiirehdyttää rauhan tekoa. Hornin kehoituksesta +suostuivat Suomen säädyt nyt jo v. 1658 antamaan sekä 1659:n että +1660:n vuoden rekryytit. Vuoden oma varsinainen sotaväenotto oli näet +jo edellisenä vuonna tullut ennakolta toimitetuksi. Näitä uusia +joukkoja ei kuitenkaan tarvittu enää meidän maamme omaksi +suojelukseksi; ne vietiin taas Inkeriin ja Liivinmaalle, missä sota +jatkui vielä melkein vuoden loppuun saakka. Vihdoin lopetti +Vallisaaressa jouluk. 20 p. tehty välirauha, joka kolme vuotta +myöhemmin muutettiin vakinaiseksi rauhansovinnoksi Kardisissa, kaiken +pelon tältä puolelta. + +Rajat jäivät entiselleen; mutta sittenkin sai tämä sota Suomessa aikaan +erittäin tärkeän muutoksen, joka vasta oikein vahvisti Stolbovan +rauhansovinnon voitot. Sodan aikana ja rauhan jälkeen näet enin osa +kreikanuskoisista karjalaisista, jotka pelkäsivät rangaistusta eivätkä +tahtoneet uskonnollista sortoa kauemmin kärsiä, muutti pois Venäjälle. +Jo v. 1656 läksi yksistään Käkisalmen läänistä 4,107 perhekuntaa, +joiden jälkeisiä epäilemättä ovat nuot vieläkin Novgorodin, Tverin ja +Vladimirin läänissä asuvat karjalaiset.[6] Ainoastaan Salmin +kihlakuntaan jäi kreikanuskolaisia kosommalta. Poismuuttaneitten sijaan +tuli lännemmistä lääneistä luterilaisia suomalaisia, joiden kautta +kuitenkin Käkisalmen lääni kasvoi eroamattomasti kiinni muuhun Suomeen. + + + + +15. Kustaa Eevertinpoika Horn. + + +Edellisessä luvussa mainittu Suomen ylimäinen hoitaja tänä vaarallisena +aikana, _Kustaa Horn_, oli kuuluisan sotapäällikkömme Eevert Hornin +poika. Hän syntyi Helatorstaina 1614 Autisten l. Auhtisten kartanossa +Askaisten kappelissa, joka oli hänen äitinsä Margareeta Fincken +perintöä. Isäänsä ei hän saanut paljon nähdäkään, sillä tämä kaatui jo +seuraavana vuonna Augdovan edustalla. Pojan kasvatus jäi siis yksistään +äidin haltuun. Miten se tuli hoidetuksi, siitä ei ole meille säilynyt +varsinaista tietoa; mutta mitä vieraihin kieliin tulee, oppi hän +kumminkin saksaa jokseenkin hyvin, niinkuin näkyy muutamista hänen +kirjeistänsä kuninkaalle sekä sedällensä, vanhalle sotamarski Kustaa +Hornille. + +Ensimäisen virkansa, kamariherran toimen Kristiinan hovissa, hän sai v. +1634. Seuraavana vuonna hän jätti kuitenkin tämän rauhallisen toimen ja +rupesi aikansa nuorten aatelisherrojen tapaan soturiksi, saaden +kapteenina yhden lippukunnan Uplannin jalkarykmentissä johtonsa alle. +Epätietoista on, läksikö hän silloin heti sotatantereelle; mutta v. +1637 ainakin jo tapaamme hänet Saksassa. Hän komensi silloin majurina +Uplannin sekä Itägöötin rykmenttien yhdistettyjä osia. V. 1638 hän +korotettiin everstiluutnantiksi Leslien pestattuun rykmenttiin; pian sen +jälkeen uskottiin hänelle everstin arvonimellä Wittenbergin rykmentin +itsenäinen johto. V. 1647 hän korotettiin hevosväen kenraalimajuriksi, +v. 1652 kenraaliluutnantiksi. Mitään erinäistä mainetta hänen +sotatöistänsä ei kuitenkaan sen ajan historioissa tavata; nähtävästi ei +hänen sotataitonsa siis ylennyt tavallisuuden rajojen yläpuolelle. + +Hornkaan ei jäänyt osattomaksi Kristiinan tuhlaavaisista +suosionosoituksista. V. 1651 hän sai, kuitenkin yhdessä orpanansa +Henrik Hornin kanssa, Marienburgin vapaaherrakunnan Liivinmaalla. + +Tultuansa valtaneuvokseksi v. 1653, lähetettiin hänet +kenraalikuvernöörinä Inkeriä sekä Käkisalmen lääniä hallitsemaan. Tämä +oli, niinkuin tiedämme, melkein yhtä vaikea tehtävä kuin ennen muinoin +Augiaan tallin puhdistus. "Sanalla sanoen", kirjoitti Horn tänne +tultuansa, "kaikki on rappiolta; laki ja oikeus ovat peräti +unohduksissa, niin että täydellä syyllä voi sanoa täällä olevan +confusum chaos (mullinmallinen sekasorto). Jollei tätä muuteta, saavat +nuo herrojen palvelijat ja voudit, joiden käsissä nyt kaikki on, pian +koko maan nurin käännetyksi." Näistä sanoista näkyy, ettei uudelta +kenraalikuvernööriltä puuttunut rehellistä tahtoa alustansa tilaa +parantamaan. Näiden sanojen mukaiset olivat myös hänen tekonsa. Tosin +ei tiedetä, hänkö kehoitti kuningasta jyrkkään kieltoon, kun Käkisalmen +läänin lahjoitusmaanisännät tähän aikaan tahtoivat poistaa rahvaan +ainoan suojan oikeudessa ja talonpoikaisen lautakunnan sijaan asettaa +kaksi aatelista asessoria. Mutta hyvin luultavaa on, että hänellä oli +osaa tämän hankkeen tyhjäksitekemisessä; sillä heti sen jälkeen näemme +hänen pitävän huolta rahvaan turvaamisesta toisellakin tavalla. Hän +näet käski, että siitä lähtien kruununvoutien piti olla läsnä käräjillä +valvomassa, etteivät aatelin asettamat tuomarit tekisi vääryyttä. Itse +kuninkaankin vaatimuksia vastaan hän joskus puolusti lääniläisiänsä. +Kaarle X oli päättänyt heiltä ruveta ottamaan Ruotsissa ja Suomessa +tavallista henkiveroa, josta he tähän asti olivat olleet vapaina. Mutta +Horn ilmoitti Käkisalmen rahvaan olevan muutenkin yltäkyllin veroilla +rasitetun, ja sanoi pelkäävänsä, että he, jos heitä vielä enemmän +rasitettaisiin, karkaisivat Venäjän puolelle. Kuningas murisi hiukan +vastaan; vaan henkivero jäi kun jäikin karjalaisilta ottamatta. + +Kummeksia voisi, että Horn, vaikka hän olikin rahvaan mies, kuitenkin, +niinkuin olemme nähneet, oli vihoissaan Cröellin kanteista ja +valituksista, jotka myös talonpojan etua tarkoittavat. Mutta syynä +siihen oli nähtävästi sama seikka, joka nostatti Brahenkin mielen tuota +rohkeaa kansantribunia vastaan. Horn oli täysi ylimys aikansa tavan +mukaan; hän ei suvainnut alhaisen kansan sekaantumista hallituksen +tekoihin. Sama mieliala näkyy myös eräästä hänen kirjeestään, jonka hän +v. 1652 kirjoitti sedällensä, vanhalle Kustaa Hornille. Hän valittaa +näet, että silloisten valtiopäivien loppu oli tullut viivytetyksi +talonpoikien vastahakoisuuden tähden. "Näyttää siltä", lopettaa hän, +"että nuo miehet heille kaksi vuotta sitten annettujen liikojen +vapauksien vuoksi ovat kovinkin paisuneet." Mutta jos hän olikin +ylimysvallan harrastaja, niin hän oli kuitenkin, samoin kuin Brahe, +jalomielinen aristokraatti; hän tahtoi käyttää valtaansa kansan +hyväksi. Myöskin yhteisen isänmaan eduksi hän oli aina altis antamaan +runsaita uhreja aatelin suurista rikkauksista. Lopulla v. 1656 esim. +oli Narvassa paljon sairaita sotamiehiä, joista hyvin moni kuoli senkin +vuoksi, ettei heille ollut linnan varoista antaa muuta kuin leipää ja +vettä ravinnoksi. Silloin rupesi Horn ruokkimaan suurta joukkoa heitä +omasta keittiöstänsä ja sai muutamia virkamiehiä sekä porvareita +samaten armahtamaan toisia. V. 1658 taas, kun Turun läänin aatelisto +näytti olevan vastahakoinen myöntämään sotaan muonavaroja, kuljetti hän +kumminkin omista kartanoistaan viljaa kruunun makasiineihin sen määrän +mukaan, johon Uudenmaan-Hämeen läänissä oli suostuttu. + +Tämmöisen hallitusmiehen alaisena olisi kenties kreikanuskoisten +karjalaisten vihamielisyys vähitellen saattanut lauhtua, viihtyä, +jollei Venäjän sota niin kovin pian olisi keskeyttänyt kaikkia uuden +kenraalikuvernöörin rauhallisia toimia. Nyt hän taas samalla innolla +rupesi valvomaan lääninsä etua puolustamalla sitä ulkovihollista +vastaan. Siksi olisi hän tarvinnut enemmän väkeä, ja joutui pahaan +riitaan De la Gardien kanssa, kun ei tämä totellut kuninkaan käskyä +eikä lähettänyt Karjalan rakuunia kotiin. "Suokoon Jumala, että minulla +olisi 1,000 kunnon ratsumiestä!" valitti hän kuninkaalle; "mutta nyt +täytyy minun surukseni ja harmikseni antaa venäläisten tehdä, mitä +tahtovat." Ja Leijonhufvudille Liivinmaalle hän kirjoitti uhkaavasti: +"Se, joka on syynä siihen, etten hyvissä ajoin saanut avukseni vähäisen +ratsuväkeä, on joutuva siitä kerran ankaraan edesvastuuseen." +Leijonhufvud toimitti nuhdekirjeen ylipäällikölleen, De la Gardielle, +ja tämäpä nyt vasta oikein suuttui! Hän kirjoitti heti vihaisen ja +pilkallisen kirjeen Hornille, luvaten vastata asiasta kuninkaan ja +valtaneuvoskunnan, jopa koko valtakunnankin edessä. Lopuksi hän +puolilla sanoilla viittasi, että muka Horn pelkurimaisuudesta oli +vaaraa liiaksunut. Tästä taas tuli Hornin puolelta tulinen vastaus, +miltei vaatimus kaksintaisteluun. "Jos joku luulee", lausui hän, "että +minä venäläisten päällehyökkäyksen vuoksi olen joutunut hämmästyksiin +tai pelästyksiin, niin olen aina valmis sitä väitöstä rehellisellä +tavalla kumoamaan!" -- Sattumus oli niin sallinut, että samoilla +rajoilla, missä sankarit Jaakko De la Gardie ja Eevert Horn noin puoli +vuosisataa takaperin retkeilivät, nyt heidän poikansa taas seisoivat +rinnakkain samaa vihollista vastassa. Mutta eivätpä olleetkaan he +perineet isien keskinäistä ystävyyttä ja sopua; pääasiallisesti oli +nähtävästi syy De la Gardiessa. Valitettavasti oli kaikki muukin toisin +nyt tällä sotatantereella. Pojiltahan puuttui isiensä voimallista +neroa. Kustaa Horn, vaikka luonteeltansa jalo, ei näytä olleen erittäin +etevä sotataidossa. Maunu Gabriel De la Gardie oli sodan johtajana +aivan taitamaton, vetelys ja tyhjäntoimittaja. Lopuksi vielä ei pojilla +ollut niitä sotavoimiakaan, kuin isillä. Ei ole siis kumma, jos +entisten voittojen ja valloitusten sijasta ei nyt kyetty edes omiakaan +maita kunnolla suojelemaan. + +Me olemme jo nähneet, miten Horn kesken sotaa muutettiin Suomen +kenraalikuvernööriksi, miten hän vähillä voimillaan mahdollisuutta +myöten varjeli maatamme, ja miten hän kuningastakin vastaan piti sen +etujen puolta. + +Välirauhan tultua toimeen, palasi sitten Horn Suomessa taas +kokoonsaadun melkoisen armeijan kanssa Ruotsiin, tämän maan +länsirannikkoa uudessa Tanskan sodassa puolustamaan. Sitä ennen hän oli +jo myös noussut arvossa ja v. 1658 saanut valtakunnan tykistöpäällikön +viran. V. 1663 hän viimein korotettiin sotamarskiksi, ja lähetettiin +samana vuonna Saksaan Ruotsin vallan alla olevien Bremenin ja Verdenin +herttuakuntien kenraalikuvernööriksi. Siellä hän kuolikin helmik. 27 p. +1666 Staden kaupungissa, josta ruumis kuitenkin tuotiin kotimaahan ja +haudattiin Turun tuomiokirkkoon. Hänellä oli sukunsa suhteen sama +kohtalo kuin melkein kaikilla muillakin mainioilla Suomen sotureilla +tähän aikaan. Se loppui jo hänen poikaansa, joka kuoli lapsetonna. + +Mainittavaa on vielä viimein, että Kaarle X:nnen sodissa taisteli kolme +muutakin Hornia, kaikki semmoisella urhoudella, että heidät korotettiin +sotamarskeiksi. _Henrik Horn_, Kustaan orpana, Kankaisten haaraa, oli +Puolassa Uudenmaan ratsurykmentin everstinä ja otti sitten osaa Tanskan +sotiin suuremman osaston johtajana. Joensuun haaraan taas kuuluivat +_Krister Horn_, joka Inkerin ja Käkisalmen kenraalikuvernöörinä Kustaa +Hornin jälkeen teki useita uljaita urhotöitä venäläisiä vastaan, ja +_Pentti Horn_, hänen veljensä, joka jonkun aikaa toimi Viron +kenraalikuvernöörinä. + + + + +16. Suomen valtiollinen asema ja suomalaisuus 17:nnellä vuosisadalla. + + +Edellisissäkin kertomuksissa on joskus sivumennen ollut puhetta Suomen +valtiollisesta ja kansallisesta tilasta; mutta tässä koetamme tarkemmin +ja yhtenäisemmin kuvata sitä puolta kansamme historiaa. Nyt on +semmoiseen juuri soveliain tilaisuus, sillä 17:nnen vuosisadan +keskivaihe on tärkeänä käännekohtana siinä suhteessa. + +Suomi oli asein valloitettu maa; mutta tämä valloitus ei ollut +saattanut meidän kansaamme Ruotsin _alle_, vaan _yhteyteen_. "Emme ole +joutuneet orjuuteen, vaan liittoon ja valtiolliseen toveriuteen", +lausui v. 1657 täydellä syyllä Viipurin kymnaasin lehtori Bartholdus +Lachmannus, "sinä onnen päivänä, jona tämä Karjalan herttuakunta +yhdistettiin Ruotsin valtaan." Tämä seikka astuu kaikkein selvimmin +esiin, jos vertaamme Suomea Ruotsin muihin, myöhemmin lisään tulleihin, +merentakaisiin voittomaihin. Käkisalmen Karjala, Inkeri, Viro, +Liivinmaa, Pommeri ja Bremenin sekä Verdenin herttuakunnat pysyivät +alusmaina (subjectae provinciae, niinkuin silloin sanottiin), joilla ei +ollut mitään sanansijaa valtakunnan yhteisiä asioita määrättäessä. +Suomella yksin oli samat oikeudet kuin Ruotsilla; se sai valtiopäivillä +edustajiensa kautta ottaa osaa hallitukseen. Noita voittomaita +pidettiin molempien kansojen yhteisinä alamaisina, niinkuin ne olivat +myös yhteisellä hiellä ja verellä maksetut. Virallisestikin, +asetuksissa y.m. oli tavallisena lausepartena: "Ruotsissa, Suomessa +sekä _niiden alle_ kuuluvissa maakunnissa". + +Tämä molempien maiden rinnastaminen näyttää samalla, ettei tätä +yhteyttä kuitenkaan hallituspiireissäkään katsottu niin täydelliseksi, +että se olisi erinäisyyden kokonaan poissulattanut ja molemmista niin +erisukuisista kansoista tehnyt yhden kansan. Saman käsitystavan +todisteeksi voipi myös tuoda esiin monta yksityisten miesten lausuntoa. +Niin esim. Wexionius, Turkuun professoriksi tullessaan, sanoi itseänsä +muukalaiseksi tulokkaaksi, ja lupasi tulla suomalaiseksi. Niinpä Turun +maaherra Falkenberg, josta samaten on ollut puhe kertomuksissa Kustaa +Aadolfin ajasta, kehui virkaansa sangen hyväksi, "varsinkin minulle +muukalaiselle". Niin myös Stjernman vielä 1719, Turun oppineitten +teoksien luettelonsa esipuheessa, nimittää niitä "vieraiksi ja toisen +maan töiksi". Yleisen käsityksen mukaan, jonka Wexioniuskin lausuu ilmi +maantieteellisessä teoksessaan, olivat Ruotsin ja Suomen kansat +itsenäisinä jäseninä yhteisessä liitossa. Tarvinneeko ollenkaan tuoda +esiin todistuksia, että Suomenkin miehet katsoivat asiaa samalta +kannalta? Tarkalleen nähdään heidän lausunnoissaan eroitettuna Ruotsin +valtakunta ja oma maa, Suomi. Joskus harvoin vain ennen 17:nnen +vuosisadan loppua ilmenee toisellainen mieliala, ja se näkyy olleen +suomalaisten enemmistölle vastahakoinen. Niinpä esim. Lachmannuskin, +kun hän ylistysinnossaan kerran puhuu "yhteisen isänmaan" +kiitollisuudesta Kaarle X:ttä kohtaan, katsoo tarpeelliseksi lisätä: +"yhteisen isänmaan, sanon minä, vaikkapa vasten pahansuovain tahtoa". + +Tällainen pääasiallisesti oli vanhastaan ollut Suomen asema Ruotsin +valtakunnassa, ja 17:nnellä vuosisadalla kohosi kansamme arvo +joksikuksi aikaa vielä entistäkin korkeammalle. Sen vaikutti lähempi +tutustuminen maamme luonnollisiin etuihin. Suomi tuli yhä enemmän +Tukholman ruoka-aitaksi, ja sen kruununtuloista riitti, paitsi omiin +tarpeisiin, joka vuosi myös suuria summia Viron ja Liivinmaan hallintoa +varten. Vieläkin enemmän vaikutti samaan suuntaan Suomen miesten +osoittama soturikyky ja urhous. Sitä kansaa ei ollut mahdollista pitää +mitättömänä, joka varusti 2/5 Ruotsin valtakunnan omamaisesta +armeijasta, ja vieläpä semmoisia sotureita, joille eivät muun Euroopan +mainioimmatkaan urhot vetäneet vertoja. Olemme jo edellisissä +kertomuksissa nähneet, miten 30-vuotisessa sodassa useissa +tilaisuuksissa suomalaisille myönnettiin täysivertainen arvo eri +kansana ruotsalaisten ja saksalaisten rinnalla. Myöskin kotimaassa +astuu sotureittemme ansaitsema kunnioitus esiin monella tavalla. Ihan +toisilla sanoilla puhuvat vuosisadan keskipaikoilla Suomen kansasta +Pietari Brahe, professori Wexionius ynnä kaikki muut ennenmainitut +juhlapuhujat, kuin vielä muutamia vuosikymmeniä ennen kuulimme maaherra +Falkenbergin, kenraalikuvernööri Bjelken ja piispa Rothoviuksen +puhuvan. Monen Suomen oman pojan rinnassa heräsi samoin noiden +urhotöitten kautta entistä voimallisempi kansallistunto. "Ken voisi +kieltää", huudahti Paulinus runoelmassaan Suomen kunniaksi v. 1679, +"että suomalaiset ovat avaran maailman etevimpiä kansoja!" Tulisella +isänmaallisella innolla kehuu Juslenius noin v. 1700 tämän vuosisadan +suomalaisia sankareita. Ja vielä v. 1732 sanoo Mattias Hallenius +väitöksessään: "nähtyäni noiden sotien historian, rupesin suuresti +ylpeilemään siitä, että olen suomalainen". + +Mutta nuo suuret voitot, ja niiden tuottama ääretön valtakunnan +laajennus vaikuttivat kuitenkin samassa sen, että Suomen valtiollinen +arvo aleni entistä alemmaksi. Muinaisessa pikkuisessa Ruotsin +valtakunnassa oli maamme avaruutensa sekä kansanpaljoutensa suhteen +ollut varsin tärkeä jäsen; mutta tuossa nyt niin suureksi paisuneessa +"ruotsalaisessa maailmassa" (orbis svecicus), joka oli kohonnut arvossa +Euroopan suurvaltojen rinnalle, oli Suomi ainoastaan vähäinen, +syrjäinen maakunta. Erittäinkin muuttui "liittolaisten" keskinäinen +väli suuresti noiden monien tanskalaisten maakuntien valloittamisen +jälkeen. Jemtlanti ja Herjedali, Gotlanti, Bohuslääni, Skoone, Hallanti +ja Blekingi olivat katkeamattomassa maantieteellisessä yhteydessä +Ruotsin kanssa ja siihen luonnollisesti kuuluvat. Niiden väestö, +alkuaankin jo likeistä sukua, suli helposti yhteen ruotsalaisten kanssa +ja enensi näin muodoin vahvasti heidän kansallisuutensa lukumäärää sekä +voimaa. Toiselta puolen oli tosin myös Stolbovan rauhansovinnon kautta +karttunut valtakunnalle lisään kaksi suomalaista maakuntaa, Käkisalmen +lääni ja Inkeri. Mutta niitä ei oltukaan yhdistetty Suomen +suuriruhtinaskuntaan, ja paitsi sitä oli niiden asukkaissa, niinkuin +näimme, uskonnolliset siteet lujemmat heimolaisuuden vetovoimaa. Tämä +valloitus ei siis ollut, ainakaan silloin vielä, suomalaiselle +kansallisuudelle vahvistukseksi. + +Toinen seuraus Ruotsin suurista sodista, avarista valloituksista sekä +niiden kautta paisuneesta mahtavuudesta oli se, että, niinkuin +tiedämme, melkein kaikki vanhat, rikkaat ja kuuluisat Suomen +aatelissuvut muuttivat asumaan Ahvenanmeren länsipuolella. Meidän +herrojemme täytyi sotapäällikköinä, valtiomiehinä, korkeina +virkamiehinä viettää parhaat elinvuotensa kaukana synnyinmaastansa. +Hovin loisto, suuremman viljelyksen ja sivistyksen edut sekä lauhkeampi +ilmanala viekoittelivat heitä samalla valitsemaan Ruotsin +asuinpaikaksensa. Siellä heidän jälkeläisensä vähitellen sekaantuivat +kokonaan ruotsalaisen aateliston joukkoon. Pari miespolvea, 18:nnen +vuosisadan alkuun, säilyi suvussa tosin heikkenemistään heikkenevä +muisto siitä, mihin he oikeastaan kuuluivat; mutta jo heidän muuttonsa +kautta syntynyt suurten aatelissukujen puute Suomessa vaikutti +epäilemättä Suomen kansan arvon alenemiseen tänä aatelisvallan +loistoaikana. + +Aatelissukujemme poismuuttamiseen ei ollut muuten Ruotsin uusi +mahtavuus yksistään syynä; osaksi oli se luonnollisena seurauksena +tällä vuosisadalla tapahtuneesta hallitusvoiman keskittymisestä. +Valtaneuvokset, jotka ennen elivät kuninkaan käskyläisinä kukin siinä +maakunnassa, missä heillä oli tiluksensa ja asuntonsa, koottiin nyt +kaikki Tukholmaan. Samaan paikkaan perustettiin myös nuo monet uudet +ylihallituskunnat, jotka kaikki vetivät Suomenkin herroja +palvelukseensa. + +Tämä keskittäminen asetti myös samalla Suomen itsenäisyyden paljoa +ahtaampiin rajoihin. Kaarle IX oli vereen tukahduttanut Suomen +aateliston yrityksen ajaa erikoispolitiikkaa; Kustaa Aadolfin +hallitessa Suomen kirkko, joka siihen saakka oli itsenäisesti kulkenut +tietänsä, järjestettiin tarkasti Ruotsin mallin mukaan; Kaarle +XI:nnen aikana hävitettiin, tosin rahallisista syistä, Suomen +kenraalikuvernöörinvirka, joka oli koko maamme yhdistänyt erinäisen +hallituksen alle. + +Seuraukset tästä kaikesta alkoivatkin jo tällä vuosisadalla näkyä. +Täyttä tasa-arvoisuutta ei tosin Ruotsin ja Suomen välillä ollut +koskaan ennenkään ollut, vaan luonnollisista syistä oli, jolleivät +varat riittäneet kummankin maan tarpeitten tyydyttämiseen, pidetty +etupäässä huolta "liiton" suuremman jäsenen edusta. Vaikka näet +sotaväkeä otettiin meidän maastamme 2/5 Ruotsin ja Suomen yhteisestä +määrästä, ei ollut esim. Kustaa Aadolfin ja Kristiinan aikoina +perustettujen koulujen suhde juuri sama; Ruotsi sai osaksensa 10 +kymnaasia, Suomi 2, jos lukee toiseksi Turun kymnaasin, joka sitten +muutettiin yliopistoksi. Monien noissa alinomaisissa sodissa +vaivaisiksi tulleitten soturien hoitoa varten oli aikomus perustaa +kaksi sotavanhushuonetta, toinen Ruotsiin, toinen Suomeen; mutta ei +tullut toimeen muuta kuin yksi, Vadstenan. Niinikään nostettiin kysymys +järvien yhdistämisestä kaivannoilla niin hyvin Ruotsissa kuin Suomessa; +mutta ainoastaan Hjelmarin kanava ja yksi Götajoen sulku todella +kaivettiin. Huomaamatta ei saa kuitenkaan jättää, että maamme juuri +tällä vuosisadalla sai kaksi uutta laitosta lisään, jotka olivat sille +yhtä suureksi hyödyksi ja siunaukseksi kuin puutteenalaiselle +valtiokassalle rasitukseksi, nimittäin hovioikeuden ja yliopiston. +Väärin siis olisi, jos sanoisimme, että Ruotsin hallitus tahallansa +laiminlöi Suomea. Mutta luonnollista oli, että maamme etu aina vain +toisessa sijassa tuli puheeksi. Ja tämä seikka astui 17:nnen vuosisadan +loppupuoliskolla enemmän kuin ennen silmiin. Osoitteena siitä oli tuo +ennenmainittu päätös valtaneuvoskunnassa, kun venäläiset olivat +ryhtyneet sotaan: että uutta voittomaata Preussia etupäässä oli kaikin +voimin puolustettava, vaikka Suomi (ja Liivinmaa) joksikuksi aikaa +joutuisivatkin venäläisten valtaan. Osoitteena siitä oli myös Kaarle +X:nnen ja sittemmin Kaarle XII:nnen koko valtiollinen menettely, joka +ajoi takaa turhia, vaikka loistavia mahtavuuden unelmia, ja jätti +Suomen oman onnensa nojaan. + +Seikka, joka myöskin paljon vaikutti suomalaisuuden vahingoksi, oli +tällä vuosisadalla Suomeen tulvaava suuri ruotsalaisten virkamiesten +määrä. Tosin oli vanhastaan ainoastaan pappissäädyssä annettu virat +jokseenkin yksinomaan oman hiippakunnan lapsille; siviilivirkoihin +Suomessa oli ennenkin aina päässyt ruotsalaisia sekä muita muukalaisia. +Mutta nyt niiden luku eneni suunnattomassa määrässä. Piispoina Turussa +Eerikki Sorolaisen jälkeen ei ollut suomalaisia miehiä, ennenkuin +18:nnella vuosisadalla; melkein samoin kävi myös Viipurissa. +Hovioikeuden presidenttien laita oli jokseenkin sama, ja hovioikeuden +assessoreistakin oli kauan aikaa suurin osa Ruotsista. Yliopiston +ensimäisten professorien parissa oli vain kaksi suomalaista, samoin +alussa vain vähäisempi osa ylioppilaista. Noihin moniin uusiin +virkoihin, jotka tällä vuosisadalla perustettiin, tuli suureksi osaksi +ruotsalaisia. Oliko tässä joku tarkoitus? Liivinmaan suhteen tehtiin +Kristiinan holhoojahallituksen aikana valtaneuvoskunnassa nimenomaan +se päätös, joka sitten myös pantiin toimeen,[7] että maan +ruotsalaistuttamiseksi piti niin paljon kuin mahdollista antaa siellä +olevia virkoja ja läänityksiä Ruotsin miehille. Suomen suhteen ei ole +semmoisesta päätöksestä mitään tietoa, eikä ole myös vähintäkään syytä +luulla sellaisen tarkoituksen olleen salaisena vaikuttimena. Sillä +ensiksikin suomalaisten tunnettu uskollisuus ei tehnyt sitä ollenkaan +tarpeelliseksi, ja toiseksi on meillä edellisissä kertomuksissa ollut +monta esimerkkiä, joihin voisi vielä monia toisia lisätä, että virkoja +Suomessa poisannettaessa mieluimmin muistettiin maan omia miehiä. +Sattuipa useasti niinkin, että hallitus puolusti suomalaisten oikeutta +maassamme asuvia muukalaisia vastaan. V. 1660 esim. Turun porvarit +valittivat, ettei ketään heistä päästetty valtiopäivämieheksi, koska +niiden määrääminen oli maistraatin käsissä, jonka jäsenet melkein +kaikki olivat ruotsalaisia tai saksalaisia. Hallitus silloin määräsi, +että vaalit olivat toimitettavat kansallisuudesta huolimatta, ja +ylimalkain katsottava, ettei herätettäisi toisen kansallisuuden vihaa +toista vastaan. Niinikään piti hallitus suomalaisen miehen Cröellin +puolta, koska vähää ennen Viipurin ruotsalaiset ja saksalaiset pohatat +eivät olisi sallineet hänen tulla neljänneksi pormestariksi. Samoin +kävi mainitussa kaupungissa myös kirkkoherranvaalissa v. 1657. +Yhdistyneet ruotsalaiset ja saksalaiset voittivat huudossa suurilla +veroäyriluvuillansa. Mutta kenraalikuvernööri Horn puolusti suomalaisen +porvariston valitsemaa pappia, kirjoittaen kuninkaalle, että "muuten +sille kansakunnalle ja oman maan miehille voi tulla kummia ajatuksia +päähän, jos näkevät, että heidän omat kansalaisensa jäävät unohduksiin +ja auttamatta". Kuningas antoikin viran suomalaiselle Thesleffille. + +Näistä kaikista näemme selvästi, ettei hallitus vastustanut suomalaisia +virkamiehiä. Syynä muukalaisten lähettämiseen tänne oli nähtävästi se, +ettei ollut tarpeeksi virkoihin kykeneviä oman maan miehiä. Se ei +ollutkaan yhtään kumma, koska koko maassa oli vain yksi kymnaasi ja +juuri äsken perustettu yliopisto. + +Sittenkään eivät ylläkerrotut seikat voineet ajan pitkään olla +suomalaisuuteen vahingollisesti vaikuttamatta. Vähitellen sekaantui +kansallistunto, niin että seuraavalla vuosisadalla jo yleisemmin +ruvettiin pitämään ja sanomaan Ruotsia isänmaaksi. Ja paljoa ennen jo +aleni mainittujen syitten tähden suomenkielen arvo ja tila. +Virallisella alalla oli se tosin vanhoista ajoista asti ollut sangen +halpa; ruotsia oli viljelty kaikissa asiakirjoissa sekä virastojen +kirjoituksissa. Kuinka mahdottomana itse kansakin piti oman kielensä +viljelemistä semmoisissa asioissa, todistaa se, että Nuijamiehetkin +kirjoituttivat kaikki julistuksensa sekä suojeluskirjansa ruotsiksi. +Tällä vuosisadalla oli kuitenkin, niinkuin ennen on kerrottu, yritetty +saada suomenkielistä lakikirjaa sekä alettu osaksi ottaa suomalaisia +lauseita oikeustojen pöytäkirjoihin. Mutta edelliset yritykset jäivät +keskeneräisiksi ja jälkimäinen tapa lopulla vuosisataa kiellettiin. Sen +lisäksi sai ruotsinkieli kouluissa vuosisadan keskipaikoilla ja +kirkonhallituksessa jo ennenkin suuremman vallan. Kouluissa piti, +niinkuin tiedämme, Kristiinan kouluasetuksen mukaan, opetettaman +sisälukua ja katkismusta tällä kielellä. Ja piispojen kiertokirjeissä, +joita suomensukuiset piispat siihen saakka olivat latinaksi +kirjoittaneet, käytettiin ruotsia sen asemesta aina Rothoviuksen +ajoista asti. Sittenkin ilmenee tällä alalla taas päinvastoin melkoista +ja pysyvää edistystä siinä suhteessa, että kreivi Brahen ajoista asti +enemmän kuin ennen painettiin esivallan asetuksia suomenkielellä. +Pahemmin kävi toisessa suhteessa, nimittäin mitä virkamiesten +suomenkielen taitoon tuli. Useissa paikoissa on jo ollut puhe siitä, +miten 17:nnen vuosisadan alkupuolella, erittäinkin Brahen aikana, tätä +taitoa pidettiin hyvin tärkeänä ehtona. Siinäkin tapauksessa, että +muukalaisia asetettiin virkamiehiksi meidän maahan, annettiin etusija +niille, jotka jo jonkun aikaa olivat asuneet maassa ja oppineet kansan +kieltä. Luonnollista oli, että kun tarve vaati niin monien virkamiesten +tuottamista ulkoa, ei tästä ehdosta likimainkaan aina voitu pitää +kiinni; mutta se pysyi kuitenkin johtavana periaatteena. Loppupuolella +vuosisataa sitä vastoin on tosin myös, erittäinkin Turun hovioikeuden +virkaehdotuksissa, esimerkkejä suomenkielentaidon tärkeänä pitämisestä. +Mutta niitä ei ole niin tiheässä kuin edellisellä ajalla, ja näyttääpä +itse periaatekin jo heikontuneen. V. 1689 näet oli Hollolan molempien +kihlakuntien kansa pyytänyt saada Suomen rykmentteihin ainoastaan maan +omia miehiä upseereiksi, koska nuo muukalaiset, kieltä taitamattomat, +tekivät heille paljon väkivaltaa. Kuningas vastauksessaan lupasikin +estää sortoa ja myös antaa taitaville Suomen miehille upseerinvirkoja; +mutta arveli kuitenkin: "yksistään suomenkielen tähden ei saa kukaan +virkaa vaatia, eikä myöskään sen vuoksi sovi jättää syrjään muita +ansiokkaita upseereja". Ainoastaan kirkollisella alalla pysyi +suomenkielentaidon vaatimus entisessä ankaruudessaan. Niinpä esim. +Kaarle XII v. 1698 ei antanut virkavaltuutta professori Rudenille, jota +Turun konsistori oli linnanpapiksi ehdottanut, sillä hän oli vasta +maahan tulleena umpiruotsalainen. + +Vielä vaarallisempi Suomen kansallisuudelle oli se, että tällä ajalla +ruotsinkieli alkoi tunkeutua seura- ja perheoloihin. Ennenkin oli jo, +niinkuin eräs ruotsalainen kirjailija Kustaa Aadolfin aikana kertoo, +ollut Suomessa aatelilla, papeilla, kauppiailla sekä varakkaammilla +talonpojillakin tapana pitää huolta siitä, että heidän poikansa +kätkyestä asti myös oppisivat ruotsia; sillä suomenkieleen yksistään +tottuneen suu ei myöhemmin muka tahtonut muiden kielten ääntämislaatuun +taipua. Mutta näin tasa-arvoon päässyt vieras kieli tunkeutui sittemmin +tällä vuosisadalla sangen monessa perheessä valtakieleksi. Se oli +seurauksena alinomaisesta seurustelemisesta noiden maahan tulleitten +monien ruotsalaisten kanssa, niinkuin myös tiheistä avioliitoista +näiden ja suomalaisten välillä. Siten näkyy jo 17:nnen vuosisadan +loppupuoliskolla olleen laita maamme suurimmissa kaupungeissa; +pienemmissä, samoinkuin maapitäjissäkin, sitä vastoin herrassäätykin +vielä suurimmaksi osaksi pysyi suomalaisena seuraavan vuosisadan +alkupuoleen asti. Mutta nyt jo rupesi ylhäisempien virkamiesten ja +sukujen ruotsalaisuus vaikuttamaan ylenkatsettakin omaa kieltä kohtaan. +Keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa katoavat jo papistostakin suomalaiset +sukunimet melkein sukupuuttoon; niiden sijaan muodostettiin uusia +latinaisia ja kreikkalaisia. Huomattavaa on kuitenkin; että entiset +nimet vielä ensi aluksi, suomea kirjoittaessa ja arvattavasti +puhuttaessakin, myös pysyivät käytännössä. Ennenmainittu professori +Justander esim. nimitti itseänsä semmoisissa tilaisuuksissa Juustiksi. +Samaa suomenkielen halveksumista todistaa sekin, että useimmat painon +kautta säilyneet ruumissaarnat ylhäisemmille henkilöille ovat +ruotsinkielisiä; ainoastaan joku harva, jollekulle papille tai +papinrouvalle pidetty, on suomeksi. Mutta vielä pahempi on seuraava +todistus. Turun seurakunta jaettiin liiallisen suuruutensa tähden v. +1694 kahtia, kieliä myöten, ja piispa määräsi yliopiston ylimäisen +uskonopin professorin suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi. Mutta +tämä piti sitä arvonsa alennuksena ja vaati itselleen ruotsalaista +seurakuntaa. Samaan aikaan tapahtui luultavasti myös se seikka, josta +Juslenius meille kertoo. Kun hän näet oli piispa Gezeliuksen luona +kotiopettajana, kävi siellä eräänä päivänä joku ruotsalainen +(arvattavasti korkeampi virkamies), joka arveli tarpeelliseksi, että +suomenkieli perinjuurin hävitettäisiin. Gezelius, vaikka hän itsekin +oli ruotsalaista sukuperää, oli silloin ankarasti puolustanut Suomen +kansan oikeutta saada ainakin kirkoissaan ja perheissään viljellä omaa +kieltään. Ja tuo väkivaltainen hyökkäys kansan kalleinta aarretta +vastaan sytytti läsnäolevan nuoren ylioppilaan sydämessä kipinän, joka +aikoja myöten oli leimahtava siksi mahtavaksi tuleksi, mikä nyt polttaa +pois vieraan kielen ruostetta. Juslenius sittemmin oli ensimäisiä +niistä, jotka täydellä innolla rupesivat tutkimaan, viljelemään ja +kohottamaan suomenkieltä. + + + + +17. Neljänneksenperuutus. + + +Kaarle X tapasi valtakuntansa raha-asiat, Kristiinan hurjien tuhlausten +tähden, mitä hirveimmässä sekasorrossa. Ei siinä kyllin, että +lahjoitusten vuoksi kruunun suoranaiset rahatulot olivat peloittavasti +vähentyneet; vaan myös suuri osa niistä tiluksista, jotka Ruotsin tavan +mukaan olivat nimenomaan määrätyt vuorikaivosten, laivaston ja sotaväen +voimassapitämiseen, jopa itse hovinkin elättämiseen, olivat nyt +yksityisten käsissä ja niin muodoin niistä riippuvat laitokset pahassa +puutteessa. + +Eipä siis kumma, vaikka huomattiinkin hänen heti aikovan panna toimeen +_lahjoitusmaitten peruutuksen eli reduktsionin_, jota aatelittomat +säädyt jo useimmilla valtiopäivillä olivat kiivaasti vaatineet. +Ensimäinen osoitus kuninkaan mielipiteestä oli se, että hän heti +valtaannousunsa jälkeen käski tehdä luettelon kaikista kruunun +tiluksista, saatavista sekä tuloista, johon olisi merkitty, mikä niistä +oli kadonnut ja joutunut yksityisten käsiin. Tähän toimeen valittu +mies, suomalainen vapaaherra _Herman Fleming_, olikin siihen työhön +kaikin puolin omansa. Hän oli kamarikollegion presidentti ja siis +virkatoimiensa kautta tarkoin tutustunut valtakunnan raha-asioihin. +Paitsi sitä oli hän ollut niitä harvoja korkeita aatelismiehiä, jotka +olivat hyväksyneet aatelittomien säätyjen vaatimukset 1650:n vuoden +myrskyisillä valtiopäivillä, ja monta kertaa, vaikka turhaan, +huomauttanut Kristiina kuningattarelle niistä petoksista, joita +lahjoituksia anoessa tehtiin. + +Kruunausvaltiopäivillä v. 1655 esitti sitten kuningas säädyille Krister +Bonden kokoonpaneman ehdotuksen. Peruutettavat olivat kaikki +lahjoitusmaat "kielletyissä paikkakunnissa", s.o. niissä, jotka +vanhastaan olivat määrätyt ylempänä lueteltuja laitoksia varten; samoin +kaikki, jotka olivat saadut jonkun valheellisen ja petollisen +tiedonannon perustuksella. Sitä paitsi piti kaikkien lahjoituslupausten +(jotka olivat täytettävät, niinpian kuin se tai se tilus tuli takaisin +kruunulle) menettämän voimansa. Ja viimein piti kaikkien ikuisiksi +ajoiksi annettujen lahjoitusten vasta tulla "Norrköpingin päätöksen +ehdoilla" suotujen kaltaisiksi, s.o. kruunun perittäviksi, niinpian +kuin lahjoituksensaajan suku loppui miehiseltä puolelta. + +Ehdotus esitettiin aluksi aatelissäädyssä, jota se erittäin koski, ja +oli ensin salaisen valiokunnan aatelisten jäsenten käsiteltävänä. Tällä +kertaa ei noussut samallaista vimman myrskyä kuin edellisillä +valtiopäivillä; sen vaikutti se, että asia nyt oli itse hallitsijasta +lähtenyt. Mutta tyytymättömyyttä ilmaistiin kuitenkin useammissa +lyhyissä äkäisissä lausunnoissa. Ainoastaan eversti Pentti Horn, hänkin +suomalainen kansallisuudeltaan, toi ilmi suostuvaisuutensa. +"Kohtuullista on", arveli hän, "että me pidämme silmällä yhteistä +hyötyä. Eihän kuninkaalla enää ole edes mistä saada heiniä +hevosillensa. Kaikki on poissa." Muutkin taipuivat välttämättömyyteen. +Kaksi päivää myöhemmin sai aatelissääty kokonaisuudessaan kuulla +kuninkaan ehdotuksen. Valtakansleri esitti asian välttämättömän +tarpeellisuuden ja varoitti vastahakoisuudesta. "Sillä", lopetti hän +profeetallisilla sanoilla, "jollei tätä vammaa hyvissä ajoin lääkitä, +voidaan joskus vasta verkko arvaamatta vetää meidän kaikkien yli." +Sääty myöntyikin vastarinnatta siinä toivossa, että sillä uhrauksella +päästäisiin uhkaavasta hädästä. + +Mutta sepä ei ollutkaan vielä kuninkaan lopputuuma. Kiittäessään +myönnytyksestä huomautti hän kuitenkin samalla, että siitä suureksi +osaksi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa tulisi apua. Mutta +valtiovarain rappiotila oli heti paikalla autettava. Siksi pitäisi +aatelin lisäksi luopua _neljännestä osasta_ kaikkia muita +lahjoituksiaan. Tämä vaatimus tietysti maistui aatelisherroista vielä +karvaammalta kuin edellinen ja nosti siis myös kovempaa vastarintaa. +Niiden joukossa, jotka kiivaimmin puolustivat ehdotusta, mainitaan nyt +vielä kaksi suomalaista, _Lauri Creutz_, Sarvilahden herra, ja _Eerikki +Fleming_, Lajusten vapaaherra. Kuuluupa viimeksimainittu väärin +käyttäneen hänellä maamarsalkkana käsissä olevaa suurta valtaakin asian +hyväksi. Niin ainakin vastustuspuolue väitti.[8] Loppupäätökseksi +viimein tuli se, että aatelissääty taaskin antoi suostumuksensa sillä +ehdolla, että tätä asiaa koskeva asetus tulisi olemaan iänikuinen. +Täten he toivoivat kumminkin saavansa omistusoikeuden jäljelle jääviin +lahjoitusmaihinsa perustuslaillisesti vahvistetuksi. + +Mutta se taas ei ollut ollenkaan aatelittomien säätyjen mieleen, joille +nyt vuorostaan ehdotus esitettiin. Erittäinkin pani vastaan +talonpoikaissääty, joka pelkäsi "Viron tavan", s.o. orjuuden, sen +kautta voivan päästä valtaan. Vihdoin ilmoittivat aatelittomat säädyt +yksimielisesti, etteivät he voi peruutusasetusta allekirjoittaa, +ennenkuin tuo ehto sen iankaikkisuudesta on poispyyhitty. Vähällä oli, +etteivät valtiopäivät, Puolan tavan mukaan, kesken hajonneet +tämän riidan tähden; niin suuri oli molemminpuolinen vihastus. +Valtaneuvoskunta nyt turvautui kuninkaaseen ja pyysi häntä pakottamaan +aatelittomia säätyjä taipumiseen; mutta hän kieltäytyi jyrkästi. Hän +ehdotti, että lopullinen päätös neljänneksen peruutuksesta jätettäisiin +seuraaviin valtiopäiviin asti. Siksi piti asiaa kaikin puolin +tutkittaman ja tuota lahjoitusmaitten osaa vastaava vuotuinen summa +tulla suoritetuksi. Nyt ei aatelin vastahakoisuus enää auttanut; asetus +siinä muodossa, jonka Herman Fleming, kuninkaan osoitusten mukaan, oli +sille antanut, tuli säätyjen yhteiseksi päätökseksi, ja aatelin yritys +saada ovi vastaisilta suuremmilta peruutuksilta suljetuksi, raukesi +typityhjäksi. + +Itse asian lopullista tutkimista sekä jo päätettyjen peruutusten +toimeenpanemista varten asetti nyt kuningas komitean, jonka päämieheksi +valittiin _Herman Fleming_. Soveliaampaa ei olisikaan voitu löytää. +"Kansan etu on ylin laki", oli hänen peruslauseensa, niinkuin hän +komiteassa juhlallisesti lausui ilmi. "Uupumattomalla ahkeruudella +valmisti ja toi hän esiin kaikki komiteassa puheeksitulevat ehdotukset. +Taipumattomalla kiivaudella valvoi hän peruutuspäätöksen toimeenpanoa +sanasta sanaan, pitämättä mitään lukua niiden korkeasta arvosta tai +myös mitättömyydestä ja puutteenalaisuudesta, joita asetus koski. +Valtamarskia, valtadrotsia, kuninkaan omaa veljeäkään hän yhtä vähän +armahti kuin halvinta kruunun virkamiestä." Näillä sanoilla kuvaa hänen +tointansa eräs niihin aikoihin parhaiten perehtynyt ruotsalainen +historioitsija.[9] + +Tällaista isänmaanrakkautta, väsymättömyyttä ja pelottomuutta +tarvittiinkin täydesti, jos mieli päästä tuumasta toimeen. Sillä +komitean tehtävä oli mitä vaikeinta laatua ja vaati monen apua. +Ennenkuin päätöksiin ryhdyttiin, piti ensin koota laveita ja tarkkoja +tietoja, ja niitä toimeenpannessa oli kaikellaisten virkamiesten työtä +valvottava. Ensi alussa kävi kuitenkin kaikki hyvin. Komiteassa oli +Fleming kaikkivaltias: mitä hän ehdotti, se tuli aina yhteiseksi +päätökseksi. Vuoden lopussa saattoi hän ilmoittaa kuninkaalle, että +kielletyissä paikkakunnissa oli peruutettu 2,403 taloa, joista karttui +kruunulle veroa 66,781 hopeatalaria. Sittenkin oli se Flemingin +mielestä vielä vähän; hän piti tarpeellisena pyytää kuninkaalta +anteeksi, että työ edistyi niin hitaasti. Helppo on siis arvata hänen +mielialaansa seuraavana vuonna, jolloin vastukset vasta oikein +alkoivat. Ylimysten puolta pitävän Kustaa Bonden tulo komiteaan muutti +muutamien jäsenten jo ennestään kytevän vastahakoisuuden vastarinnaksi. +Jos peruutus koski korkeita herroja, tahdottiin sitä kiertää jos +jollakin tavalla. Myös oltiin usein eri mieltä siitä, mitkä +paikkakunnat olivat kiellettyjä, mitkä ei. "Monta paikkakuntaa", lausui +Fleming, "on viimeksikuluneina aikoina pidetty luvallisina, vaikka +kuitenkin kruunun on mahdoton ilman niitä tulla toimeen. Jumala +armahtakoon niitä, jotka ovat saattaneet asian sille kannalle." Vielä +pahempaa vastarintaa kuin itse komiteassa ilmaantui nyt sen +ulkopuolella. Kamarikollegio ei selvittänyt sille lähetettyjä laskuja; +vuorikollegio ei laittanut valmiiksi vuorimaakirjaa, jota ilman ei +voitu yhtään vuorikaivantoihin kuuluvaa taloa peruuttaa; maaherrat +venyttivät paikallistutkimuksia, niin ettei niistä tullut koskaan +päätöstä. Itse lahjoitusmaitten isännät, jotka jo ensimäisenä vuonna +olivat olleet kovin hitaat asiapapereitaan tuomaan esiin, eivät nyt +huolineet mistään muistutuksista eikä nuhteista. Kaikkeen tähän oli +syynä sotaonnen kääntyminen nurjaksi, josta saattoi päättää, ettei +kuningas niinkään pian tulisi takaisin itse valvomaan asiain käyntiä. + +Vielä kuitenkin Flemingin lujuus kesti. Kerta, kun valtadrotsi Pietari +Brahe oli häntä koko valtaneuvoskunnan kuullen katkerasti moittinut, +lausui hän jälkeenpäin komiteassa: "enpä minä sittenkään rupea +väistymään enkä horjumaan virkatoimessani!" Mutta vielä pahemmin kävi, +kun hänen tähänastinen ainoa tukensakin, kuningas, rupesi pettämään. +Kaarle X:nnen ei sopinut pahoittaa taitavia sotapäälliköitään, joiden +apua hän silloisessa vaarallisessa tilassansa enemmän kuin koskaan +tarvitsi. Hän kirjoitti siis syyskuussa 1657 Flemingille ja käski hänen +menetellä vähemmän ankarasti. Asiain näin ollessa ei voi suuresti +kummeksia, jos 1656 vuoden vaivan tulos ei ollut suurempi kuin 91 +taloa, 5,815 hopeatalaria veroa. + +Vielä surkeammaksi tuli vuosi 1657. Tapahtuipa silloin kaiken muun +lisäksi, että kuninkaan täytyi taas panna panttiin ja täten luovuttaa +kruunulta useampia satoja taloja. Saman vuoden alkupuolella oli sitä +paitsi Flemingillä kovien aikojen tähden niin runsaasti työtä +kamarikollegiossa sekä valtaneuvoskunnassa, ettei hän komiteatoimeen +juuri ollenkaan joutanut. Sitten tuli taas rutto suureksi esteeksi. +Täten oli koko sen vuoden saalis ainoastaan 1,936 hopeatalaria veroa. +Siihen sitten komitean toimi Kaarle X:nnen aikana melkein kokonaan +loppuikin. Fleminginkin suomalainen itsepintaisuus oli liiallisten +vastusten vuoksi murtunut. V. 1658 pidettiin ainoastaan muutamia +harvoja istuntoja, v. 1659 yksi ainoa. + +Näin raukesi suurten herrojen silmittömän vastarinnan vuoksi työ, joka, +jos se olisi tullut rehellisesti täytetyksi, kenties olisi voinut +säästää heitä siitä rajattomasta, armottomasta ryöstöstä, joka kohtasi +heitä seuraavan kuninkaan aikana. Suomen lahjoitusmaihin oli Kaarle +X:nnen peruutus tuskin vielä ennättänyt koskeakaan. Alussa vuotta 1657 +oli Fleming kysynyt, mitä oli tehtävä Pohjanmaan suhteen, jota hän +laivaston tähden piti kruunulle välttämättömän tarpeellisena. Mutta +kuningasta arvelutti koskea sikäläisiin moniin kreivi- ja +vapaaherrakuntiin; hän lykkäsi päätöksen toistaiseksi. Eipä näytä +myöskään enempää kuin pari Suomen kuninkaankartanoa tulleen +peruutetuksi, vaikka ne olivat valtiopäiväpäätöksessä nimenomaan +mainitut. Paha rutto Suomessa v. 1656 oli näet peloittanut +tutkimusherroja niin, etteivät he olleet uskaltaneet edes tulla sinne +asiasta selvää ottamaan. + + + + +18. Herman Fleming. + + +Lahjoitusmaiden peruutuksen innokas ajaja Kaarle X:nnen aikana, _Herman +Fleming_, oli syntynyt Louhisaaren kartanossa Naantalin seudulla syysk. +17 p. 1619. Hänen isänsä oli edellisissä kertomuksissa mainittu +ansiokas Tukholman ylimaaherra ja valta-amiraali Klaus Fleming; äiti +oli ruotsikko. Nuori Fleming, luultavasti kotiopettajan kautta +päästyänsä ensin opin alkuun, meni v. 1637 Upsalan yliopistoon. Kolme +vuotta myöhemmin hän läksi pitkille ulkomaan matkoille. Nähtävästi +haluten astua isänsä jälkiä, kävi hän kaikkein ensiksi Hollannissa. +Täällä, Amsterdamissa, hän tutki ahkerasti laivanrakennustaitoa. Sen +jälkeen oppiaksensa myös merenkulkua ja merisotaa hän seurasi +vapaaehtoisena Hollannin laivastoa retkelle espanjalaisia vastaan ja +otti osaa useampiin verisiin taisteluihin mainioiden amiraalien Trompin +ja Wittin komennon alla, joille hänellä oli suosituskirjeitä isältään. +V. 1642 hän sitten jatkoi matkaansa Parisiin. Sieltä hän juuri oli +menossa Italiaan, kun hänen isänsä kutsui hänet kotiin alkavan Tanskan +sodan tähden. Regina-laivan kapteenina seurasi Herman Fleming nyt +isäänsä, kunnes tämä, niinkuin olemme nähneet, sai surmansa. Sodan +loputtua hän sai saariamiraalin (luultavasti kotona Tukholmassa olevan +laivaston komentajan) paikan. + +Täällä rauhallisessa laivasaaressa oli kerta hänet miltei saavuttaa +surma, joka sodassa oli säästänyt hänen henkensä. V. 1652 alkukesällä +piti hänen näyttää Kristiina kuningattarelle erästä juuri valmiiksi +varustettua uutta laivaa. Mutta heidän astuessansa siihen lautaporrasta +myöten, kiepsahti irtonainen lauta veteen ja kuningatar sekä Fleming +sen mukana. Hädissään ja hämmästyksissään tarttui silloin Fleming +Kristiinan hameeseen ja veti hänet siten pohjaan. Kuitenkin saatiin +kuningatar ylösvedetyksi ja hänen kanssansa myöskin Fleming, joka ei +lopultakaan ollut hellittänyt irti hametta. Kristiina ei kuitenkaan +suuttunut amiraalin itsepintaisuudesta, vaikka se helposti olisi voinut +tuottaa hänelle tuhon. Hän vain nauroi: "en tästä suuresti välitä, +koska muulloinkin aina juon vettä janooni. Mutta pahempi oli +amiraaliparan laita, joka on tottunut viiniin ja olueeseen ja jonka nyt +täytyi tyytyä niin halpaan juomaan." + +Ennen tätä tapausta oli jo Fleming toisillakin aloilla kuin +meriasioissa saanut periä isänsä entisiä virkoja. Hän oli v. 1650 +tullut Tukholman ylimaaherraksi, jossa paikassa hän pysyi kaksi vuotta. +V. 1652 hän sitten määrättiin kamarineuvokseksi ja seuraavana vuonna +kamarikollegion presidentiksi. + +Kristiinan suosion oli Fleming voittanut kokonaan. Osoituksena siitä +oli, että hän v. 1650 korotettiin valtaneuvokseksi ja v. 1651 sai +vapaaherran arvon sekä siihen kuuluvan avaran Liperin lahjoitusmaan. Ja +viimein, kruunusta luopuessaankin, osoitti kuningatar hänelle +luottamustansa sillä, että valitsi hänet elatusmaittensa +pääkuvernööriksi. + +Vielä suurempaa suosiota osoitti hänelle sitten Kaarle X. Alkusyynä +siihen oli ollut se, että Fleming monessa arveluttavassa tilaisuudessa +oli taivuttanut oikullisen, epäluuloisen Kristiinan mielen jälleen +nuoren pfalzkreivin puolelle. Sen lisäksi tulivat hänen ansionsa +lahjoitusmaitten peruutuksessa. Fleming oli nyt sangen mahtava herra. +Valtaneuvoskunnassa oli hänen sanansa voima suuri, sillä hän saattoi +usein mielipiteittensä tueksi vedota kuninkaan tahtoon, josta hän +yksityistä tietä oli päässyt perille. V. 1657 soi Kaarle X tälle +luotettavalle palvelijalleen Etelä-Suomen lakikunnan palkinnoksi, ja +testamentissaan määräsi hän Flemingin valtiorahaston hoitajaksi sekä +holhoushallituksen jäseneksi prinssi Kaarlen alaikäisyyden aikana. + +Mutta yhtä suuri kuin kuninkaan suosio ja luottamus oli aatelin, +erittäinkin kreivien ja vapaaherrojen, viha Flemingiä vastaan. Osaksi +oli siihen syynä hänen karkea, jörömäinen, synkkä ja umpimielinen +luonteensa ja hänen jyrkkä käytöksensä, jotka vaikuttivat sen, ettei +hän seurustellessa ollut hauska. Mutta kaikkein enimmin oli hänelle +tuottanut vihamielisyyttä hänen ankaruutensa ja kiivautensa +lahjoitusmaitten peruuttamisessa. Kuninkaan kuoltua sai Flemingin +käytös valtaneuvoskunnassa tämän vihan kiihtymään vieläkin +tulisemmaksi. Siinä tuli näet puheeksi uusien lahjoitusmaitten suominen +palkinnoksi muutamille herroille. Fleming vastusti sitä ja ehdotti sen +sijaan rahapalkintoja. Toiset tahtoivat väkisin kumota hänen +vastarintansa; mutta hän vakuutti vain, ettei hän ikänä suostuisi +allekirjoittamaan mitään lahjoituskirjaa. Usein pysyi hän kokonaan +poissa valtaneuvoskunnan kokouksista, joissa nyt enemmistö oli hänen +mielipiteitänsä vastaan. Tämän johdosta moittivat häntä eräässä +kokouksessa muutamat virkakumppanit. Fleming ensin syytti +kivulloisuuttansa, mutta lopulta sanoi rohkeasti: "omatuntoni ei salli +minun allekirjoittaa kaikkea, mitä te päätätte!" + +Asiain näin ollessa ei tietystikään Flemingin osallisuus hallituksessa +voinut tulla pitkäaikaiseksi. Jo ensimäisillä valtiopäivillä, +Tukholmassa, syksyllä 1660, vaati aatelisto kuninkaan määräystä +holhoushallituksen jäsenistä päätöksensä alle. Vaalissa sai sitten +Fleming aatelissäädyssä ainoastaan 23 ääntä puolellensa, mutta +165 oli vastaan. Useat eivät olleet edes tavalliseen kieltoon +tyytyneet, vaan lisänneet siihen mikä mitäkin. Eräässä lipussa oli +kolminkertainen: "ei! ei! ei!" -- toisessa: "pois vaan!" -- +kolmannessa: "ristiinnaulitse!" -- neljännessä: "päästä meitä +pahasta!" j.n.e. Muut säädyt tahtoivat tietää syyn tähän vimmaan. +Silloin ruvettiin puhumaan Flemingin kivulloisuudesta, kuuroudesta y.m. +-- sillä todellista syytä ei toki sopinut julkisesti tuoda esiin. Vaan +kun ei näihin selityksiin tyydytty, puhkesi eräs aatelisherra viimein +suoraan sanomaan: "meidän mielestämme hän on siihen virkaan aivan +kelvoton!" -- Aatelittomat säädyt eivät kuitenkaan jättäneet asiaa +vielä sillensä; mutta silloin huusi koko aateli yhteen suuhun: "jos +Herman Flemingiä tahdotaan väkisin valtionholhoojaksi, niin me +ratsastamme kotiin ja keskeytämme valtiopäivät!" Valtaneuvoskunta +lähetti nyt kaksi jäsentänsä Flemingin puheille pyytäen, että hän +pahennuksen välttämiseksi itse luopuisi paikastansa. Mutta jäykkä +Suomen mies vastasi: "jos minun täytyy jättää virkani, niin tapahtukoon +se laillisella erottamisella!" Ja niin hän sitten erotettiin. + +Fleming vetäytyi nyt kokonaan pois valtioasioista ja istui vain kotona, +katkerassa mielessänsä hautoen kostoa uusien reduktsionituumien +muodossa, jotka hän antoi perinnöksi pojallensa sekä muille sitten +isossa lahjoitusmaitten peruutuksessa toimiville miehille. + +Vielä kerran muutamien vuosien kuluttua hän pääsi kuitenkin taas +korkeaan virkaan. Valta-amiraali oli silloin kuollut, ja +holhoushallituksen esimiestä De la Gardieta vastustava puolue +valtaneuvoskunnassa ehdotti avonaiseen virkaan tuota syrjäänsysättyä, +vaan näissä asioissa taitavaa herraa. Näin olisi hän jälleen päässyt +hallituksen jäseneksi. Sen estämiseksi sai De la Gardie toimeen, että +Fleming v. 1664 lähetettiin kenraalikuvernööriksi Suomenmaahan. Myös +Pohjanmaa, joka muuten tällä vuosisadalla ajoittain, samoinkuin +Länsi-Pohjakin, oli ollut erityisen maaherran alaisena, laskettiin nyt +hänen aluskuntansa lisäksi ja yhdistettiin pysyväisesti muuhun Suomeen. +Viisi vuotta hän hallitsi täten synnyinmaatansa, kunnes v. 1669, +niinkuin tiedämme, Suomen kenraalikuvernöörinvirka kokonaan +poistettiin rahavarojen rappiotilan tähden. Flemingin toimista hänen +hallintoajallansa ei ole paljon tietoa; sen me vain tiedämme, että hän +oli avullisena muutamissa silloisen Turun piispa Gezeliuksen töissä +kansansivistämisen hyväksi. Nähtävästi kivulloisuus, ja ehkäpä joku +mielenmasennuskin, ehkäisi tuon ennen niin tarmokkaan miehen +toimintakykyä. + +Virkaeronsa jälkeen ei Fleming elänyt enää monta vuotta. Tauti katkaisi +hänen elämänsä heinäk. 28 p. 1673, hänen ollessaan vasta 54 vuoden +vanha. Hän kuoli Tukholmassa ja haudattiin siellä Jaakon kirkkoon, +missä Flemingeillä silloin oli sukuhautansa. Sekin seikka todistaa +Suomen korkeamman aateliston vieraantumista kotimaastansa. Herman +Fleming oli kuitenkin vielä pitänyt synnyinmaatansakin muistossaan. Hän +oli esim. Louhisaareen rakentanut komean kolmikerroksisen kartanon. +Niin myös hän auttoi Ahlaisten kappelin kirkon rakentamista (Louhisaari +on siinä seurakunnassa) suurilla rahasummilla. Hänen puolisonsa +vaakuna, samoinkuin hänen omansa, on vieläkin siinä kirkossa nähtävänä. + +Flemingin pääperiaatteena valtioasioissa oli, niinkuin näimme, +säästäväisyys. Senvuoksi hän myös niin paljon kuin mahdollista vastusti +Puolan sotaa, joka oli alkuna Kaarle X:nnen kaikkiin muihin sotiin. +Fleming erosi siinäkin melkein kaikista sääty- ja virkaveljistänsä, +jotka pitivät alinomaisia sotia Ruotsin suurimpana etuna. Mutta sitten, +kun sota kerran oli syttynyt, osoitti hän suurta toimeliaisuutta ja +jaloa uhraavaisuutta vaaran torjumisessa. Venäläissodan alkaessa oli +hän Tukholmassa puolustusvalmistusten johtavana sieluna ja henkenä. Ja +kun v. 1657, Tanskan sodan sytyttyä, ei voitu saada mitään lainaa +kruunulle, pani hän omat tiluksensa panttiin ja hankki täten noin +120,000 hopeatalaria. + +Vihamiehet, joiden käsissä silloin valta oli, ovat myös monin tavoin +käyttäneet sitä hänen muistonsa tahraamiseksi. Niinpä esim. on syyttä +väitetty hänen intoansa lahjoitusmaitten peruutuksessa vain +yksityiseksi kostonhimoksi. Häntä oli näet, ennenkuin hän tuli +korotetuksi vapaaherraksi, pari kertaa loukannut ja häväissyt suurien +ylimyssukujen röyhkeys. Voihan olla, että sekin vaikutin oli hänessä +vallalla -- harvoinhan ihmisen sydän parhaissakaan aikeissaan ja +töissään on vapaa yksityisistä mielihaluistaan -- mutta edellisestä +toki nähtäneen, että isänmaanrakkaus kuitenkin oli päävaikuttimena +hänen sielussansa. + +Useassa suhteessa -- niinkuin luonteen jörömäisyydessä ja jyrkkyydessä, +aatelisveljiensä vihanalaisuudessa ja kuninkaan etujen harrastuksessaan +-- oli Herman Fleming, niinkuin lukijakin jo varmaan on huomannut, +kuuluisan heimolaisensa sotamarski Klaus Flemingin kaltainen. Tähän +vertailuun saattaa, paha kyllä, lisätä vielä yhden ikävän kohdan. +Herman Flemingilläkin kuuluu näet olleen sukunsa vanha perisynti: hän +oli kova alustalaisiansa kohtaan. Mikä eriskummallinen ristiriitaisuus +talonpoikaissäädyn oikeuksien innokkaan puolustajan luonteessa! Myös +käypi vielä Louhisaaren tienoolla se tarina, että hän muka oli +vaimolleenkin tyly ja piti häntä joskus lukon takana kamariin +suljettuna. Lieneekö tässä tarinassa perää vai ei, siitä eivät +luotettavat tiedonlähteet anna mitään varmuutta. + + + + +19. Toinen sota Tanskaa vastaan. + + +Roskilden rauhanpäätöksen jälkeen oli Kaarle X:nnellä aikomus taas +palata Preussiin puolalaisia kukistamaan ja rankaisemaan Brandenburgin +vaaliruhtinasta hänen luopumisensa johdosta. Voidaksensa tätä täydessä +turvassa tehdä, piti hänen olla varma, ettei Hollannin laivasto +pääsisi Preussin avuksi, niinkuin se uhkaili. Siksi oli Roskilden +rauhanpäätökseen pantu eräs pykälä, joka velvoitti tanskalaisia yksissä +neuvoin ruotsalaisten kanssa sulkemaan Tanskan salmet kaikilta +vierailta sotalaivoilta. Tätä ehtoa olivat kuitenkin tanskalaiset pian +ruvenneet katumaan, ja viivyttivät sen lopullista päättämistä +kaikellaisilla verukkeilla. Silloin lensi äkkiä rohkea ajatus Kaarle +X:nnen päähän: koska Tanskan ystävyyteen ei ollut luottamista, piti se +kokonaan kukistettaman ja saatettaman Ruotsin alusmaaksi! Tässä +tarkoituksessa hän käski sotamarski Wrangelin viivyttää Ruotsin +sotaväen poisvientiä Tanskan alueelta; toinen kirje Ruotsin +lähettiläille Tanskassa kielsi heitä enää mitään sovintoa +allekirjoittamasta, jos tanskalaiset nyt suostuisivatkin vaadittuihin +ehtoihin. Elok. 5 p. 1658 purjehti sitten Kaarle X Kielin satamasta +4,000:n jalkamiehen ja 1,200:n huovin kanssa. Näin alkoi siis sota jo +uudestaan, vaikka ei vielä puolta vuottakaan rauhansovinnon jälkeen +ollut täyteen kulunut. Kaksi päivää myöhemmin tultiin Seelantiin, ja +elok. 11 p. ilmestyi Ruotsin sotavoima toistamiseen Kööpenhaminan +edustalle. + +Ensimäisen sanoman saavuttua Kaarle X:nnen maallenoususta Seelantiin +oli Kööpenhaminassa perinpohjainen epätoivo päässyt valtaan. +Linnoitukset olivat näet mitä kurjimmassa tilassa; monessa paikassa +olisi voitu ratsainkin päästä vallin yli; rintavarustus oli tuskin +kyynärän korkuinen. Sotamiehiä ei ollut enempää kuin 400 kaupungissa. +Siksi kehoitettiinkin kuningas Fredrik III:tta pakenemaan, ja useat +rikkaat porvaritkin jo veivät paraat tavaransa laivoihin. Mutta pian +heräsi Tanskan kansan kauan torkuksissa ollut isänmaanrakkaus. Kuningas +itse vastasi kieltävästi noihin pakokehoituksiin ja lausui: "ennen +tahdon kuolla tähän, niinkuin lintu pesäänsä!" Tämä lujuus teki muutkin +lujiksi. Elok. 9 p. kokoontuivat kuninkaan käskystä maistraatti, +papisto sekä yliopiston professorit linnaan. Siellä Fredrik III kysyi: +tahtoivatko he panna henkensä ja verensä alttiiksi isänmaan hyväksi. Ja +he vastasivat yksimielisesti, juhlallisesti: "tahdomme!" Nyt virtasi +porvareita upseerien luo ilmoittautuen sotureiksi; myöskin 600 +ylioppilasta tarttui aseisiin. Valleilla ruvettiin kilvan tekemään +työtä. Itse valtaneuvoksetkin olivat siellä kuokka tai lapio kädessä; +naisetkin vetivät käsikärryillä multaa. Elok. 11 p. sytytettiin +etukaupungit palamaan, ettei niissä olisi piirittäjille mitään suojaa. + +Vaikka isänmaallisessa innossa tuo ennen turvaton Kööpenhamina olikin +saatu jommoiseen puolustuskuntoon, ei se luultavasti kuitenkaan olisi +kestänyt harjaantuneitten soturien rynnäkköä, jos siihen vain heti +olisi ryhdytty. Aina uljas Dahlberg kehoittikin kuningasta innokkaasti, +vaan muut varovaisemmat päälliköt epäsivät. Kaarle X tällä kertaa +kallistui jälkimäisten puolelle. Masensiko ehkä kavalasta +rauhanrikkomisesta levoton omatunto täten hänen rohkeuttansa? Ruvettiin +siis piiritykseen. Vaan sekin kävi hitaasti; kööpenhaminalaiset pitivät +puoliaan urhokkaasti ja taidolla. Erittäinkin olivat norjalaiset +merimiehet sekä "musta joukko", nimittäin ylioppilaat, piirittäjille +vaaralliset. Ajan pitkään olisi kuitenkin Ruotsin soturien suurempi +taito epäilemättä saattanut heidät voitolle; mutta ennen sitä +kerkesikin jo tulla apua ulkoa. Hollantilaiset pelkäsivät kauppansa +Itämerellä kärsivän, jos Juutinrauman molemmat rannat joutuisivat +Ruotsin käsiin. Siksi he lähettivät suuren laivaston Kööpenhaminan +avuksi. Ruotsin laivasto tosin taisteli lokak. 29 p. Juutinraumassa +urhoollisesti tätä vastaan, vaan ei voinut estää hollantilaisten pääsöä +perille. Näin oli siis Tanskan pääkaupunki pelastettu; seuraavana +päivänä lakkasi piiritys, ja Ruotsin sotavoima siirsi leirinsä +puoltatoista peninkulmaa lännemmäksi. + +Tähän samaan aikaan alkoi jo muualtakin kuulua Ruotsille pahoja +sanomia. Itävaltalaisia, brandenburgilaisia ja puolalaisia, 30,000 +miestä, oli etelästä tullut Holsteinin ja Slesvigiin; Ruotsin pienten +sotajoukkojen täytyi vetäytyä Juutinmaalle. Kahdessa äsken +valloitetuista maakunnista, Trondhjemin läänissä ja Bornholman +saaressa, nousi kansa kapinaan ja surmasi tai karkoitti ruotsalaiset. +Kaarle X tahtoi nyt rohkealla yrityksellä saada vastaisen onnen +kääntymään; hän teki väkirynnäkön Kööpenhaminaa vastaan yöllä helmik. +10:n ja 11:n välillä v. 1659. Se, mikä elokuussa olisi ollut helppoa, +oli kuitenkin nyt melkein hullun työtä, sillä ryntääjien luku oli vain +1/3 piiritetyistä. Tämän epäsuhteen lisäksi tuli vielä se, että hanke +petoksen kautta joutui ennen aikojaan kaupunkilaisten tietoon, jotta he +olivat varuillansa. Vallin lähelle tultuansa sai Ruotsin väki vastaansa +niin hirmuisen luoti- ja kivituiskun Kööpenhaminan miesten, sekä +kiehuvan veden sateen naisten käsistä, että he viimein hajosivat ja +pakenivat. Turun ja Uudenmaan ratsurykmentit olivat tässä rynnäkössä +myöskin mukana, mutta ainoastaan varaväkenä, taisteluun osaa ottamatta. + +Yhä vaarallisemmaksi muuttui nyt Ruotsin valtakunnan tila. Täysi syy +oli Tammelan kirkkoherralla, Lauri Pietarinpojalla Ajantiedossaan +huudahtaa: + + "Ah tät' aikaa! aika kamal, + vaivat monet monel taval; + puolat puskijat väijyit meitä, + keisar, mond muut auttoi heitä, + venäläinen vielä sitten + läpikäy maita läpimiten, + miehet, vaimot monet murhal + suretti surmaan surkjal surmal; + juntti juonikas viel soti, + välist sopi, välist oti, + Hollantikin hoilaa vedel, + olleeko varaa mennä merel" j.n.e. + +Englanti, joka tähän asti oli Juutinraumaan lähetetyllä laivastollansa +estänyt hollantilaista laivastoa tanskalaisia enempää auttamasta, solmi +nyt, heinäk. 14 p., liiton Haagissa Hollannin kanssa, pakottaaksensa +skandinavilaisia riitaveljeksiä sovintoon. Perustuksena piti olla +Roskilden rauhanpäätös, sillä muutoksella kuitenkin, että Trondhjemin +lääni sekä Bornholman saari oli Tanskalle takaisin annettava. +Kaarle X oli kovin ylpeä taipuakseen tämmöiseen nöyryytykseen. "Te +kirjoittelette sovintoon", vastasi hän, "mutta minä ne miekallani +hakkaan palasiksi!" Silloin Englannin laivasto kutsuttiin kotiin ja +hollantilainen vei itävaltalais-brandenburgilais-puolalaisen armeijan +Kielistä Fyen saarelle. Siellä seisova ruotsalainen sotajoukko, 5,000 +ratsumiestä, sortui ylivoiman alle ja kaatui tai vangittiin. Tämä +verraton vahinko, jolloin kadotettiin niin paljon kelvollista väkeä, +tapahtui keskipaikoilla marraskuuta. + +Kuukautta myöhemmin riensi kuningas Göteporiin, jonne hän oli kutsunut +Ruotsin säädyt kokoon, saadakseen sodan jatkamiseen tarvittavia varoja. +Mutta ennenkuin oli mihinkään päätökseen päästy, sairastui Kaarle X +kovaan tautiin ja kuoli helmik. 13 p. 1660. + +Tanskalaiset toivoivat nyt saavansa kaikki viime rauhansovinnossa +menetetyt maakuntansa takaisin, sillä Ruotsilla ei näyttänyt enää +olevan voimia vastarintaan. Mutta Ranska ja Englanti pitivät +voimallisesti Ruotsin puolta, eikä Hollantikaan, kauppaetujensa tähden, +suonut Juutinrauman itäistä rantaa takaisin Tanskalle. Roskilden +rauhanpäätös vahvistettiin siis uudestaan jo ennen määrätyllä +muutoksella Trondhjemin läänin ja Bornholman suhteen. Samalla aikaa +lopetettiin myös sota Itävallan, Puolan ja Brandenburgin kanssa Olivan +rauhansovinnolla. + + + + +20. Kaarle X Kustaa. + + +Kaarle X Kustaa syntyi Nyköpingin linnassa marrask. 8 p. 1622. Hänen +äitinsä oli Kustaa Aadolfin sisar, Katariina; hänen isänsä saksalainen +ruhtinas, Zweibrückenin pfalzkreivi Juhana Kasimir. Kasvatus oli +huolellinen ja tarkoitti nuoren pfalzkreivin valmistamista Ruotsin +kansalaiseksi, joskin isä oli ulkomaalta tullut. Ruotsalaisessa Upsalan +yliopistossa oppilas sitten jatkoi opinharjoituksiansa. Myöhemmin vasta +hän läksi ulkomaille tietojansa vielä täydentämään. Näiltä matkoilta +hän palasi synnyinmaahansa v. 1640. + +Täällä ei hän kuitenkaan kauan malttanut viipyä. Pienestä asti oli +sotamaine, sankarityöt olleet nuoren pfalzkreivin rakkaimpana +ajatuksena ja puheenaineena. Nyt hän v. 1642 pyysi ja sai luvan liittyä +vapaaehtoisena Ruotsin sotajoukkoon Saksassa. Vaatimatta mitään etua +korkean sukuperänsä vuoksi hän alotti palveluksensa aivan alhaalta +asti, "sillä", sanoi hän, "kokemuksen kautta perehtyy kaikkiin +sota-asioihin." Vasta 1643 kesällä hän suostui ottamaan ratsumestarin +paikan Torstenssonin rykmentissä. Syksyllä samana vuonna hän +korotettiin sitten Kuurinmaan rykmentin everstiksi. Näin otti Kaarle +Kustaa osaa kaikkiin Torstenssonin retkiin, jotka jo monessa suhteessa +olivat hänen omiensa enteinä. Nytkin käytiin yhteen aikaan sotaa +liitossa Transsilvanian ruhtinaan kanssa; nytkin pakotettiin Tanska +etelästäpäin maahan tunkeumalla Ruotsille edulliseen rauhaan. V. 1645 +Kaarle Kustaa palasi Ruotsiin, mutta läksi v. 1648 jälleen sotaan, +tällä kertaa kaikkien Saksassa seisovien Ruotsin sotajoukkojen +ylipäällikkönä. Hänen toimensa ja toivonsa tällä tantereella eivät +kuitenkaan olleet pitkälliset; sillä Westfalin rauhanpäätös teki niistä +pian lopun. Sittenkin nuori ruhtinas viipyi vielä kaksi vuotta +Saksassa, ollen rauhansovinnon lopullisessa toimeenpanossa osallisena. + +Sillä välin oli näiden ulkomaisten ja sotaisten toiveiden rinnalla jo +monta vuotta kotimaassa häilynyt suurempiakin Kaarle Kustaan silmien +edessä. Hänelle oli jo vanhastaan orpanansa Kristiinan käsi luvattu, +johonka Ruotsin kruunu oli yhdistetty. Tästä lupauksesta, sen verran +kuin se naimiskauppaa koski, rupesi tosin Kristiina, hallitukseen +päästyänsä, yhä enemmän peräytymään. Mutta sen sijaan hän määräsi +Kaarle Kustaan kruununperillisekseen ja viimein, niinkuin tiedämme, +luopui kruunusta hänen eduksensa. + +Tätä miespuolisen kuninkaan valtaanpääsöä oli kansa jo viime aikoina +levottomalla halulla ikävöinyt; sillä hänen kauttansa he toivoivat +pelastuvansa aatelisvallan rajattomasta sorrosta. Tarkka, säästäväinen, +jumalinen, rehellinen ja lujamielinen Kaarle Kustaa olikin oikea mies +pelastajaksi. Hän vähensi heti suuresti hovin menoja ja hävitti +kaikellaisia tarpeettomia virkoja. Miten hän ainakin osaksi yritti +peruuttaa lahjoitusmaita, olemme jo nähneet. Hänen puheillensa oli, +heti kun hän kuninkaaksi oli tullut, virrannut talonpoikia kaikilta +valtakunnan ääriltä, jopa Savostakin asti, tuoden ilmi valituksiansa ja +kanteitansa aatelisherroja vastaan. Kuningas kuunteli heitä +armollisesti ja lähetti sitten hovioikeuksille sekä maaherroille +ankaran käskyn vääryyksien poistamisesta ja rikkojien rankaisemisesta. +Valppaasti hän piti myöhemminkin, keskellä sotiansa, silmällä rahvaan +etua. Me olemme jo nähneet, miten hän antoi jyrkän vastauksen +Käkisalmen läänin herrojen ehdotukseen talonpoikaisen lautakunnan +hävittämisestä. Tässä vielä toinenkin valaiseva esimerkki. Eräs +luutnantti Pietari Niilonpoika oli v. 1657, Savossa tavoitellessaan +karanneita sotamiehiä, tehnyt kaikellaista väkivaltaa talonpojille. +Siitä Turun hovioikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Pietari Niilonpoika +anoi silloin nöyrästi armoa, vaikka tunnustikin varsin kovasti +kopristelleensa talonpoikia, jotka olivat kätkeneet noita kunniattomia +karkurikonnia. Kenraalimajuri Kruse, jopa itse maan kenraalikuvernööri +Hornkin, puolustivat miestä sanoen, että rahvaan uppiniskaisuuden +tähden tuskin saattoi välttääkään väkivaltaa. Mutta Kaarle X vain +vahvisti tuomion ja antoi ankarat nuhteet sekä Kruselle että Hornille. +Luonnollista on kuitenkin, että kuninkaan alinomainen poissaolo +kaukomailla oli alhaiselle kansalle suureksi haitaksi. Ylimäisen +kansanystävän silmä ei sieltä aina kantanut kaikkea sortoa näkemään, +hänen korvaansa eivät aina kuuluneet kaikki sorrettujen valitukset. + +Liiallinen sotahimo, siinä olikin Kaarle X:nnen heikko puoli. Se oli +hänelle sitä vaarallisempi kiusaus, koska se ilmaantui Ruotsin maineen, +Ruotsin mahtavuuden loistavassa haamussa. Kaarle X:nnen silmien edessä +leijaili se suuri toive, että hän saisi kaikki Itämeren rantamaat +valtikkansa alle ja niin muodoin koko Itämeren Ruotsin valtakunnan +sisävedeksi. Tämän loistokuvan tähden hän sysäsi syrjään kansojensa +todellisen edun, joka olisi vaatinut rauhaa, säästäväisyyttä ja +sisällisiä parannuksia; tämän loistokuvan tähden hän nosti aseisiin +melkein koko Euroopan, jota vastaan taistellessansa hänen kansansa +olivat aivan raukeamaisillaan. Mainittakoon kuitenkin hänen +puolustuksekseen, että silloin ja vielä kauan aikaa myöhemmin koko +Euroopassa pidettiin hallitsijan suurimpana ansiona laajojen maiden +valloitusta ja lukuisien alamaisten yhteenliittämistä, välittämättä +maitten luonnollisesta asemasta ja kansain luonnollisesta +heimolaisuudesta. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Kuusivuotisen!!! + +[2] Pääarmeijassa oli meidän miehiä ollut vain 500 rakuunaa, jotka +ensin kuuluivat Wittenbergin osastoon, vaan sitten seurasivat +kuningasta hänen retkillänsä. + +[3] Ihme kyllä ei kuitenkaan tässä sodassa suotu enää meidän +ratsumiehillemme tuota 30-vuotisen sodan aikana saatua kunniapaikkaa +etumaisen sotarinnan oikeassa päässä muualla kuin Golombon tappelussa. +Tavallisesti, mikä siihen lieneekin ollut syynä, heidät asetettiin +vasta toiseen sotarintaan varaväeksi. + +[4] Joukossa olivat taaskin Uudenmaan ja Turun ratsumiehet. + +[5] Turun maakuntapäivät olivat merkilliset siitä, että +talonpoikaissäädyllä oli kaksi puhemiestä, suomalainen ja ruotsalainen. + +[6] Huomattava on, että Horn saman vuoden alussa oli ehdottanut näiden +karjalaisten poisajamista ja maan asuttamista luterilaisilla +suomalaisilla sekä ruotsalaisilla. Kenties muutto siis oli +pakonalainen. + +[7] V. 1641 oli Liivinmaalla 1/3 osa tiluksista ruotsalaisten (ja +suomalaisten) herrojen hallussa. + +[8] Tässä Suomen historiassa on etupäässä tuotu esiin lahjoitusmaitten +peruutusta harrastavain suomalaisten lauseita ja toimia, josta ei +kuitenkaan saa päättää, ettei ruotsalaisissakin olisi ollut +samanmielisiä. Mutta totena pysyy kuitenkin, että asian kiivaimmat ja +mahtavimmat puolustajat melkein kaikki olivat meidän maastamme. Syynä +siihen mahtoi olla, että lahjoituslaitoksen haitat täällä pahimmin +tuntuivat. + +[9] Carlsson. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta VI, by Julius Krohn + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44859 *** |