Add files from ibiblio as of 2025-03-03 17:58:14HEADmain

3 files changed, 6604 insertions, 6987 deletions

diff --git a/44858-0.txt b/44858-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..0866948
--- /dev/null
+++ b/44858-0.txt
@@ -0,0 +1,6604 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44858 ***
+
+KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:2
+
+Kustaa Aadolf ja Kristiina: Suomen sisällinen tila
+
+
+Kirj.
+
+JULIUS KROHN
+
+
+
+Kansanvalistusseura, Helsinki, 1915.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Suomen sisällinen tila Kustaa Aadolfiin ja Kristiinan aikana
+
+  1. Kuningas Kustaa Aadolfin ensimäinen käynti Suomessa.
+  2. Helsingin herrainpäivät.
+  3. Turun hovioikeuden perustaminen.
+  4. Presidentti Juhana Kurck.
+  5. Iisakki Rothovius.
+  6. Johannes Messenius.
+  7. Kemin lappalaisten käännytys.
+  8. Kreivin aika Suomessa.
+  9. Pietari Brahe.
+ 10. Samuel Cröel.
+ 11. Kajaanin vapaaherrakunta.
+ 12. Turun yliopiston perustaminen.
+ 13. Tieteelliset harjoitukset Turun yliopiston ensi aikoina.
+ 14. Mikael Wexionius.
+ 15. Turun ylioppilaitten menot ja tavat.
+ 16. Koulut.
+ 17. Noitien vainoaminen.
+ 18. Aateli.
+ 19. Klaus ja Henrik Fleming.
+ 20. Kauppa ja teollisuus.
+ 21. Suomen kaupungit.
+ 22. Suomen talonpojat.
+ 23. Suomalaisten muutot maasta 17:nnellä vuosisadalla.
+ 24. Elämänlaatu ja tavat.
+ 25. Tyytymättömyys Kristiinan aikana ja kuningattaren luopumus
+     kruunusta.
+
+Viiteselitykset.
+
+
+
+
+
+
+SUOMEN SISÄLLINEN TILA KUSTAA AADOLFIN JA KRISTIINAN AIKANA.[1]
+
+
+
+
+1. Kuningas Kustaa Aadolfin ensimäinen käynti Suomessa.
+
+
+Kun sovinto Tanskan kanssa oli saatu aikaan, päätti Kustaa Aadolf
+lähteä Venäjän rajalle; hän tahtoi nyt sielläkin antaa sodalle paremman
+vauhdin ja kiirehdyttää rauhaa. Merimatka olisi sinne mennessä ollut
+suorin ja mukavin; mutta Kustaa Aadolf katsoi paremmaksi kulkea Suomen
+kautta. Hänelle oli erittäin siitä valtakuntansa osasta tehty paljon ja
+pahoja valituksia; senvuoksi hän tahtoi omin silmin tutkia asioiden
+laitaa. Saadaksensa kyllin aikaa siihen tehtävään, hän läksi jo
+kevättalvella liikkeelle. Alkuaan oli ollut aikomus ajaa jään yli
+Merenkurkun poikki, missä Pohjanlahti on kaikkein kapein; vaan edeltä
+lähetetyt tiedustajat toivat sen sanoman, ettei sitä tietä voitu
+päästä. Kuninkaan täytyi siis kiertää koko Pohjanlahden ympäri, samaa
+tietä, jota hän jo lapsena kerran oli kulkenut isänsä seurassa, kun
+Kaarle kuningas v. 1601 palasi Suomesta. Hyvällä talvikelillä kävi
+matka noiden autioiksi sanottujen Pohjan perien kautta sangen
+mukavasti. Pohjanmaan maaherra Eerikki Hare piti saadun käskyn mukaan
+aina vereksiä kyytihevosia varalla, niin että kuningas, milloin niin
+halusi, saattoi kulkea 10 peninkulmaa päivässä ja saman verran yöllä
+lisäksi. Ja jos asiat vaativat viipymistä tai jos teki mieli levähtää,
+oli soveliaissa paikoissa yökortteri sekä runsaat vieraanvarat tarjona.
+Maaliskuun 7:nä p:nä tultiin Tornioon, jota ei kuitenkaan silloin vielä
+luettu Suomenmaahan; 9:nä oltiin Oulussa, 13:na Korsholmassa, 19:nä
+Hämeenlinnassa. Sieltä lähdettiin muutamien päivien perästä Turkuun,
+missä Kustaa Aadolf sitten viipyi koko viisi viikkoa, toukokuun alkuun
+asti.
+
+Tämmöiset suurten herrain matkat olivat maantien varrella asuvalle
+kansalle sangen rasittavat; sillä muassa oli aina suuri seuralais- ja
+palvelijalauma, joita piti maksutta syöttää ja juottaa paraimmalla
+tavalla. Ja ruokahalu oli heillä siihen aikaan ääretön, niinkuin
+heinäsirkkaparvella. Yksin Oulun pitäjä esim., missä kuninkaallinen
+seurue oli ainoastaan neljä kertaa ruualla,[2] sai sitä varten antaa
+rukiita ja maltaita 40 tynnyriä, ohria 17 t., voita 16 leiviskää,
+humalia 13 leiviskää, suoloja saman verran, suolattua raavaan ja sian
+lihaa 6 1/2 kippuntaa, härkiä 11, lampaita 65, kanoja 130, jäniksiä
+myös 130, metsälintuja 520, heiniä 32 talvikuormaa, olkia 130 lyhdettä,
+kynttilöitä 520 kappaletta. Mutta tällä kertaa talonpojat ilolla toivat
+tuotavansa, sillä heillä oli samalla tuo harvinainen, kaivattu onni
+tarjona, että pääsivät kuninkaansa puheille ja saivat välittömästi
+esittää hänelle valituksensa.
+
+Valittamisen syytä olikin noilla raukoilla yltäkyllin ja monta lajia.
+Sotien kautta olivat verot nousseet nousemistaan, ja Tanskan kanssa
+tehty rauhakin oli niitä vielä enentänyt; yksi sen ehdoista oli näet
+se, että tärkeän Elfsborgin kaupungin lunastamiseksi maksettaisiin
+tanskalaisille miljoona hopeariksiä (hopeariksi = 5 markkaa 60 penniä).
+Kuutena vuonna peräkkäin tuli nyt meidän maan osaltansa suorittaa
+siihen tarpeeseen joka vuosi 300,000 markkaa nykyistä Suomen rahaa.
+Jokaiselta papilta otettiin vuosittain 16 hopeariksiä, jokaiselta
+talolliselta 1, jokaiselta työmieheltä ja joutolaiseltakin 1. Ja yhden
+hopeariksin hankkimiseksi piti siihen aikaan myödä rukiita koko tynnyri
+tai voita kolme leiviskää.
+
+Seurauksena samasta rauhansovinnosta painosti vielä toinenkin rasitus
+Ruotsia ja Suomea. Läntisellä rajalla tarpeettomiksi tulleet sotajoukot
+lähetettiin nyt Venäjän sotaan ja ne menettelivät marssiessansa aivan
+kuin vihollisten maassa. Kaikkein pahimmat olivat ulkomaan
+palkkasoturit, saksalaiset ja ranskalaiset, jotka ainaisesta
+sodankäynnistään olivat tulleet vallattomiksi ja armottomiksi ja jotka
+jo kotimaissaan, missä joka paikassa orjuus oli voimassa, olivat
+tottuneet kohtelemaan talonpoikia niinkuin koiria. Mutta eipä ollut
+omamainenkaan väki juuri kehuttavaa. Majapaikkoihin tullessaan
+sotamiehet rikkoivat aittojen lukot ja ovet, ottivat itselleen väkisin
+ruokaa sekä juomaa, ryöstivät monasti muutakin tavaraa lisäksi, vieläpä
+usein kaupanpäälliseksi pieksivät ja tappoivat isäntäväkeä.
+Marssiessaan he eivät pitäneet mitään kiirettä, vaan viipyivät, missä
+saatavaa löysivät, useampia päiviä. Niin esim. majaili eräs komppania
+Uudenkylän pitäjässä (nyk. Nastolassa) kolme vuorokautta, tyhjentäen
+talojen aittoja, ja vei vielä mennessään lampaita sekä kattiloita
+muistoksi. Pohjanmaalla Lauri Wagner huoveineen vaati laitonta
+rahaveroa lunnaiksi siitä, ettei hän jäänyt kauemmaksi aikaa joka
+paikkaan talonpoikien rasitukseksi. Viipurin läänin rajapitäjät olivat
+noista läpimarsseista tulleet niin typötyhjiksi, että Viipurin maaherra
+ei sanonut tietävänsä, miten ja mistä saisi linnaan tarpeellisen muonan
+hankituksi. Niiltä seuduilta olivat huovit vieneet hevosetkin Venäjälle
+kanssansa, ettei jäänyt juhtaa, millä kyntää peltoja. Suurin joukoin
+olivat talonpojat jättäneet tilansa autioiksi ja paenneet, mikä
+Käkisalmen lääniin, mikä Inkeriin, mikä Vironmaalle. Papitkaan eivät
+olleet paremmassa turvassa; pappilatkin olivat aina täynnä noita
+pakkovieraita, ja usein oli kirkkoherran itse täytynyt ottaa ohjat
+käteen ja lähteä heitä kyytiin. Tuskissaan oli kansa paikoittain
+tarttunut aseihin ja yrittänyt vastarintaa. Tuuloksen kirkolla esim.
+oli noussut kahakka Eevert Hornin ratsumiesten sekä talonpoikain
+välillä, joista jälkimäisistä varsinkin useat saivat surmansa tai
+pahoja haavoja. Vielä kovempi meteli oli muutamia vuosia myöhemmin
+syntynyt Rautalammin pitäjässä, kun, niinkuin edellisessä luvussa
+kerrottiin, karkulaisia pyytävät sotamiehet tekivät kaikellaista
+väkivaltaa. "Olemme ennenkin vähemmästä syystä kapinan nostaneet ja
+voimme sen vielä tehdä", uhkasivat nuijamiesten jälkeläiset
+esittäessään valituksiansa Suomen kenraalikuvernöörille Gabriel
+Oxenstjernalle. Syyllisen sotaväen päällikkö selitti, että oli vain
+tahdottu talonpoikia vähän peloittaa, jotta he paremmin antaisivat
+karkurit ilmi; mutta Oxenstjerna pyysi kuningasta muuttamaan karkurien
+kiinnioton toiselle kannalle, "sillä eivät tämmöiset peloituskeinot
+tässä maassa kelpaa".
+
+Pahasti myös sortivat aatelisherrat sekä virkamiehet kansaa. Kruunun
+rahavarat olivat tähän aikaan tuiki vähäiset, niistä ei kannattanut
+antaa urhoollisille sotaherroille palkintoja, ei edes maksaa
+virkamiehille tavallisia palkkoja. Kumpaisillekin annettiin rahan
+sijaan _läänityksiä_ s.o. oikeus kantaa muutamien talojen, kylien, jopa
+koko pitäjienkin vakinaiset kruununverot. Joskus myös annettiin joku
+pitäjä tai koko läänikin jollekulle herralle vuokralle, niin että hän
+määrättyä vuosisummaa vastaan sai omakseen kaikki sen seudun
+kruununtulot. Sillä ehdolla esim. oli Henrik Flemingillä Savonmaa,
+Jaakko De la Gardiella Käkisalmen lääni sekä Inkerinmaa; edellisellä
+kuuluu olleen siitä 5,000 riksiä vuotuista voittoa.
+
+Täten saatua valtaansa aatelisherrat ja virkamiehet käyttivät usein
+väärin. Paljon oli tähän aikaan tullut Ruotsin kuninkaan palvelukseen
+Viron saksalaisia sekä Inkerin venäläisiä pajareja, jotka Suomessa
+saaduissa läänityksissään tahtoivat kohdella talonpoikia samoinkuin
+kotona olivat tottuneet. Eivätkä olleet Suomen omatkaan herrat heitä
+paremmat. "Meille on ilmoitettu", kirjoitti Kustaa Aadolf v. 1613,
+"että enin osa aatelia Suomessa, niin hyvin Viron herrat kuin muutkin,
+sopimattomasti kohtelevat läänitysmaittensa talonpoikia nylkien,
+tyhjentäen ja köyhdyttäen heitä, niin että monen täytyy lähteä pois
+tilaltansa ja jättää se aivan autioksi. Siihen on suurimpana syynä se,
+että läänityksen saaja tietämättä, miten kauan hänen on sallittu sitä
+pitää, ei huoli ottaa selkoa siitä, miten paljon talonpojan kannattaisi
+maksaa, eikä anna armoa toistaiseksi, kunnes talonpoika paremmin
+jaksaisi, vaan ryöstää härät ja hevoset ja kaikki, mitä hänellä
+omaisuutta on. Ja näin ryöstettyänsä talot autioiksi tulee herra ja
+valittaa, ettei hänellä ole mitään hyötyä eikä tuloja läänityksestään,
+ja pyytää saada toisia, hyvissä varoissa olevia taloja sijaan, joissa,
+jos hän ne saapi, hän taas menettelee aivan samalla tavalla. Osa
+läänitysherroista riistää talot autioiksi siksi, että he saisivat ne
+omaan viljelykseensä ja siten kaiken hyödyn niistä, vieläpä pakoittavat
+läänityksensä muita talonpoikia viljelemään näitä autiotiloja herransa
+hyväksi. Niin myös ovat he semmoisen kiskomiskeinon keksineet, että jos
+vilja, voi tai muu veroparseli jolloinkin on kalliissa hinnassa,
+pakoittavat herrat talonpoikia suorittamaan veronsa rahassa. Näiden ja
+toisten samallaisten rasitusten johdosta joutuu viimein koko maa
+autioksi, asumattomaksi ja viljelemättömäksi, niin ettei kruunu siitä
+vasta voi saada mitään veroa eikä hyötyä."
+
+Jos rupeaisimme tässä kertomaan kaikkia asiapapereissa mainituita
+esimerkkejä läänitysherrojen sorrosta, niin ei siitä tulisi pian
+loppua; tyytykäämme kuitenkin ainoastaan muutamiin. Aksel Kurki, vaikka
+itse olikin vanha soturi, ei katsonut häpeäkseen kaikin tavoin ahdistaa
+erästä ratsumiestä, saadakseen hänet luopumaan talostaan, jota hän
+tahtoi itsellensä. Hän ryösti sen kerran tyhjäksi ja poltti tuvan
+tuhaksi; toisella kerralla hän väijyi ratsumiehen henkeäkin. -- Henrik
+Fleming ryösti eräältä läänitystalonpojaltaan viljaa sekä karjaa, ja
+tahtoi pakoittaa talonpoikaa antamaan hänelle verotilansa
+rälssitaloksi; sillä samalla tarkoituksella pieksätti hän myös isäntää.
+Käräjille kutsuttuna hän tuomarin edessä lupasi maksaa talonpojalle
+sovittajaiset, vaan perästäpäin, kun niitä tultiin perimään, hän vain
+nauroi talonpojalle vasten silmiä. Pahimmat talonpoikien sortajat
+siihen aikaan olivat sittenkin Raaseporin kreivi Sten Leijonhufvud sekä
+Virosta tullut Kaprion linnanisäntä Jaakkima Berends eli Berndes.
+
+Edellisestä kuningas valitti itsellään olevan enemmän vastusta kuin
+koko muusta Suomenmaasta. Veroja kootessaan käytti kreivin vouti
+laittoman suuria mittoja ja puntareita. Aivan luvaton vero otettiin
+saariston luotseilta, joilla oli vapauskirja kuninkaalta. Päivätöitten
+määrää enennettiin mielin määrin, ja välistä vaadittiin koko vero
+rahassa, jolloin viljatynnyri arvioitiin kahdeksi riksiksi, voileiviskä
+samoin, siis kahden-, monenkertaiseen hintaan. Ja jos talonpojat
+tämmöisestä vääryydestä valittivat oikeuteen, niin kreivi panetti
+heidät rautoihin ja viskautti pimeihin vankikomeroihinsa, eikä sen
+jälkeen koskaan suonut kotirauhaa. Neljältä Karjan mieheltä oli hän
+ottanut pois laillisilla markkinoilla ostetut hevoset eikä antanut
+heille mitään korvausta. Eivätpä olleet edes kruunun tavarat ja
+virkamiehetkään häneltä paremmassa turvassa. Hän oli itselleen
+anastanut sen sotaveron, joka v. 1613 oli suoritettu hänen
+kreivikunnastaan, vieläpä pannut köysiin ja torniin kruununvoudin, joka
+tätä laittomuutta koki estää.
+
+Berndes oli rakentanut asuinkartanonsa Peippolan talon maalle
+Elimäelle, aikoen sen tilan kokonaan rälssikseen, vaikkei hänelle
+oikeastaan oltu muuta kuin sen kruununvero läänitetty. Talonpoika
+valitti oikeuteen ja sai vahvistuksen omistusoikeudellensa. Mutta kun
+hän kotiin tultuansa iloisella mielellä kävi peltoansa kyntämään,
+ilmaantui yht'äkkiä herran vouti kahden rengin kanssa, jotka rikkoivat
+sahran, pieksivät talonpoikaa, repivät häneltä puolen partaa ja veivät
+hevosen. Töin tuskin pääsi mies parka itse heidän kynsistään metsään
+pakoon. Kohta sen jälkeen laitettiin hänen paras peltonsa rouvalle
+huvipuistoksi. Vouti käskettiin näiden tekojen tähden käräjiin, mutta
+rouva (Ungern-Sternbergin sukua, joka Virossakin oli yli muiden
+kuuluisa talonpoikien sortamisesta) kielsi häntä menemästä; ja kun
+tuomari jonkun aikaa sen jälkeen kirkkorannassa, rouvan juuri
+astuessa veneeseensä, moitti tätä laitonta käytöstä, sai hän vain
+vastauksekseen: "mitä asiaa voudillani olisi käräjiin, kun hän ei ole
+tehnyt mitään pahaa; sillä talo on minun eikä talonpojan!" Saadakseen
+talonpojan luopumaan oikeudestaan käytti Berndesin herrasväki jos
+joitakin kiusaamiskeinoja. Joka kerta kun sotamiehiä marssi pitäjän
+läpi, toimitti rouva aina niin, että suunnaton joukko tuli hänen
+vihamiehensä osaksi. Niinpä kerta majaili 10 Eevert Hornin huovia
+siellä useampia päiviä ja söi suuren osan talon viljavaroista,
+löydettyänsä ne salakuopasta, jonne ne olivat kätköön pantuina. Kun ei
+siitä vielä ollut apua, alkoi Berndes estellä talonpojan karjaa tämän
+omasta kaivosta, ja viimein poltti häneltä asuintuvan. Itsepäinen
+suomalainen rakensi sen uudestaan, vaan herra poltti sen jälleen. Nyt
+keksi talonpoika itselleen uuden turvakeinon; hän varusti huovin
+ratsuineen, asuineen Venäjän sotaa varten. Sillä keinoin, hän toivoi,
+pääsisi hänen talonsa verottomaksi ja tulisi siis sitä rasittava
+läänitys peruutetuksi. Mutta kuinkas kävi! Berndes ryösti talonpojalta
+hänen sotaratsunsa, vieläpä sai hänet ensi käräjillä tuosta huovin
+varustamisesta tuomituksi 40:n talarin sakkoihin, joiden lisäksi tuli
+vielä toiset 40 talaria sen johdosta, että hän oikeuden oman edellisen
+päätöksen nojalla oli kylvänyt peltonsa. Berndes ei myöskään pitänyt
+kruunun käskyistä lukua. Hän ei sallinut, että hänen alustalaisiltansa
+otettiin kyytihevosia, ja kun kerta nimismies tuli Peippolaan, niin
+rouva, joka luuli hänen tulleen kyydinapua vaatimaan, pieksätti
+miesparan pahanpäiväiseksi. Siitä tuomitsi oikeus sakkoja, mutta rouva
+ei maksanut. Päinvastoin hän jonkun aikaa myöhemmin, kun Porvoon
+pormestari häntä nuhteli, vastasi pilkallisesti: "Yksi ainoa vääryys
+vain sille tolvanalle on tehty, se nimittäin ettei hän saanut selkäänsä
+tarpeeksi!" Maaherra itse kirjoitti nyt ja käski rouvan rangaista
+palvelijaansa, joka nimismiestä oli piessyt, mutta rouva vastasi, ettei
+hän ollut maaherran käskyläisiä.
+
+Vieläkin rasittavammat kuin sotaväen ja aatelisherrojen sortamiset
+olivat kruununvoutien kiskomiset ja petokset. Sotaväki harjoitti
+väkivaltaa toki vain ajoittain läpimarssiessansa ja aatelisherrat
+tekivät vääryyttä vain paikoittain, heidän läänityksillään; mutta
+voudeilta ei ollut turvaa milloinkaan eikä missään. Nämät virkamiehet,
+vaikka he melkein kaikki olivat Suomen kansan omaa lihaa ja luuta,
+olivat kansalaistensa pahimpana vitsauksena. He olivat alhaista
+sukuperää, ilman vähintäkään sivistystä. Raha oli heidän ainoa
+jumalansa, jonka vuoksi he yhtä vähän välittivät kunniastaan kuin
+sielustaan. Torsti Sveninpojasta Pohjanmaalla esim. valitettiin, että
+hän veroja kootessaan aina säännöllisesti otti viisi naulaa
+hyväntekijäisiä joka leiviskältä. Sama mies usein myös vaati rahaa
+veroparselien sijasta, määräten niille kohtuuttomia hintoja, niinkuin
+humalista 75 talaria kippunnalta, härästä 6 talaria, vaikka hän ei
+tiliinsä kirjoittanut muuta kuin 30 t. edellisistä, 5 jälkimäisistä;
+jäännöksen pisti hän omaan taskuunsa. Toiset voudit koroittivat veroja
+mielinmäärin, usein myös kiskoivat samaa veroa kaksi, jopa kolmekin
+kertaa, väittäen ettei se vielä ollut maksettu! Muutamat joka vuosi yhä
+vielä kokosivat vanhaa pappisveroa, vaikka se jo aikaa sitten oli
+lakkautettu. Kruunuakin he toiselta puolen pettivät sillä, että joka
+vuosi kirjoittivat tileihinsä suuria rästejä, vaikka melkoinen osa oli
+täydesti maksettu. Usein myös he tekivät kaikellaista väkivaltaa.
+Yli-Satakunnan vouti esim. oli eräältä talonpojan leskeltä ryöstänyt
+lehmän ja lyönyt akkaa, vieläpä sitten estänyt hänet käräjille
+pääsemästä. Maskun vouti oli piessyt ja pannut rautoihin Henrik Hornin
+palvelijan, kun tämä tahtoi valvoa herransa oikeutta taloon, jonka
+vouti oli toiselle antanut.
+
+Tulipa kuninkaan korviin myös papeistakin paljon valituksia, vaikka
+niiden, jos kenen, olisi pitänyt olla kansan suojana. Moni heistä
+mielin määrin enenteli saataviansa; sanottiinpa Kokkolan kirkkoherran
+pieksävänkin seurakuntalaisiansa, saadakseen heitä suostumaan
+laittomaan tiunnin koroitukseen. Herra Tuomas, Tenholassa, oli
+laittomasti ottanut niitynpalstan hautauslehmän sijasta. Samoin
+teinitkin (koulupojat), kun he joutoaikoinansa vanhan tavan mukaan
+kävivät pitäjällä, vaativat apua ikäänkuin heille tulevaa oikeutta,
+haukkuen, kiroten ja tehden väkivaltaa, jollei heille annettu.[3]
+
+Kaikkia näitä valituksia kuunteli Kustaa Aadolf suopeasti, väsymättä,
+viipyen niiden tähden joka paikassa. Osa niistä ratkaistiin ja
+autettiin heti paikalla, jos asia oli selvä; toiset jätettiin ensin
+uskottujen miesten tutkittaviksi. Törkeämpää väkivaltaa tehneet
+sotamiehet hirtettiin, lippu rinnassa, jossa oli selitys rikoksesta;
+pienemmät pahanteot rangaistiin vankeudella. Vahinkoa kärsineille
+talonpojille annettiin veronhuojennus siksi vuodeksi. Samassa
+järjestettiin asiat niin, että vasta olisi vähemmän tilaisuutta
+samallaisiin tekoihin. Kuningas käski että sotaväki, niin paljon kuin
+mahdollista kuljetettaisiin laivoilla; ja jos marssi maata myöten oli
+välttämätön, piti maaherrojen tarkkaan valvoa, ettei epäjärjestystä
+tapahtuisi. Myöhemmin, v. 1621, sääti Kustaa Aadolf ennen jo mainitut
+ankarat sota-artikkelinsa, joilla keinoin hän saikin aikaan, että
+valitukset sotamiehistä melkein kokonaan loppuivat. -- Voudeista suuri
+joukko pantiin pois viralta, moni pistettiin vankeuteenkin, ja uusille
+sijaan tulleille annettiin ankaria varoituskirjeitä. Välistä kuningas
+lopettaa nämät seuraavilla sanoilla: "Jos et tätä tyystin tottele, niin
+ei ole niininuora sinulle liika hyvä!" Tämä ei ollutkaan mikään tyhjä
+uhkaus, vaan hirsipuissa nähtiin vähä väliä vääriä vouteja roikkumassa.
+Turusta sitten julisti Kustaa Aadolf asetuksen _voutien sekä kirjurien
+oikeasta menettelystä suomalaisia alamaisia kohtaan_, josta useampia
+satoja kappaleita levitettiin kansan pariin ja jossa ensi kertaa
+käskettiin antaa verokuitteja. Jonkun aikaa myöhemmin ilmestyi vielä
+toinen hyödyllinen säädös: voudit, jotka ennen olivat kuuluneet kaukana
+Tukholmassa istuvan rahakamarin alle, määrättiin nyt lääninsä maaherran
+valvottaviksi. Maaherrat, lähempänä ollen, saattoivat paremmin pitää
+vouteja silmällä. Itse olivat nämät läänien ylimmät hallitusmiehet
+korkeampaa sukua ja paremmin kasvatetut, niin että he paljoa harvemmin
+antoivat syytä valituksiin. Nämät molemmat asetukset estivät suuresti
+voutien ahneutta, vaikka niin juurtunutta pahaa tapaa ei kuitenkaan
+vielä saatu pitkään aikaan kokonaan poistetuksi.
+
+Vaikeammat parantaa olivat jäljellä olevat kaksi yllämainituista
+epäkohdista. Kustaa Aadolf antoi tosin anteeksi 1614 vuotta vanhemmat
+rästit; niin myös soi hän yksityisissä tapauksissa veronhuojennusta
+joksikuksi vuodeksi; sillä, sanoi hän, veroja ei saa niin armahtamatta
+ottaa, että talonpoika tulee aivan tyhjäksi ja jättää talonsa autioksi.
+Mutta ylimalkaan oli verokuorman vähennys mahdoton valtakunnan vaikean
+tilan tähden; päinvastoin täytyi yhä vaan vaatia joku (niin sanat
+tavallisesti kuuluivat) "pikkuinen" suostuntavero lisäksi. Samoin oli
+läänityslaitoksen laita. Kuningas tosin ei sanonut voivansa sallia
+Suomen talonpoikien sortamista, josta koko maa viimein joutui autioksi.
+Senvuoksi hän ensi innossaan, huomattuaan niistä johtuvat epäkohdat,
+peruutti kaikki läänitykset. Mutta hän huomasi pian, että "varsinkin
+Suomessa" oli mahdotonta muulla lailla tulla toimeen, koska kruunulla
+ei ollut rahavaroja. Ainoa, minkä hän saattoi tehdä, oli siis se, että
+hän kielsi liiat, laittomat veronotot ja jakeli läänitetyille
+talonpojille suojeluskirjoja. Mutta siitä ei ollut suurta apua, koska
+tottelemattomuudesta ei seurannut rangaistusta. Kustaa Aadolf ei näy
+hallituksensa alussa uskaltaneen suututtaa aatelia ankaruudella.
+Vähitellen vasta veti hän siinäkin suhteessa ohjat tiukemmalle.
+Erittäin kummastuttava oli hänen käytöksensä tuota julkista
+väkivallantekijää ja kruununkin oikeuden rikkojaa, Raaseporin kreiviä
+kohtaan. Hän oli lähettänyt Leijonhufvudille nuhteita sekä varoituksia,
+antanut virkamiehilleen suojeluskirjoja ja sanonut: "Semmoista en
+ulkomaiselta valtiaaltakaan kärsisi, sitä vähemmän omalta alamaiselta!"
+Mutta parin kuukauden perästä, kun ei kreivi antanutkaan anastamaansa
+kruununveroa takaisin, oli Kustaa Aadolf kirjoittanut tällä kertaa
+kuitenkin antavansa anteeksi ja sallivansa kreivi Stenin pitää, mitä jo
+oli ottanut. Nyt Turussa ollessaan käski kuningas Leijonhufvudin
+eteensä vastaamaan tehdyistä pahanteoista; vaan kun kreivi ei tullut,
+raukeni asia jälleen siihen. V. 1636 vasta, kuninkaan kuoleman jälkeen,
+menetti Sten Leijonhufvud viimeinkin kreivikuntansa. Samoin myös sai
+Berndes pitää vääryydellä anastamansa Peippolan; vasta kun mies oli
+kuollut, täytyi lesken siitä luopua.
+
+Huhtik. 19 p., juuri kun Kustaa Aadolf herroineen par'aikaa istui
+illallispöydässä Turun linnassa, kuului yhtäkkiä hätähuuto: "Tuli on
+valloillaan!" Se oli päässyt irti ruokasalin ylisessä kamarissa ja
+kiihtyi kovassa myrskyssä niin hirmuiseen voimaan, että vähän ajan
+kuluttua koko linna oli ilmitulessa. Ei saatu pelastetuksi paljon
+mitään sen irtaimesta kalustosta, ei edes kuninkaan matkakapineitakaan.
+Yleisessä häiriössä jalosydäminen kuningas kuitenkin muisti linnan
+alisissa holveissa vankeja, jotka kaikkein ensiksi korjattiin. Palon
+jälkeen täytyi Kustaa Aadolfin muuttaa kaupunkiin, yksityiseen
+porvaritaloon asumaan. Silloin näet ei vielä ollut mitään ravintoloita,
+vaan majoitettiin läpikulkevat korkeat matkalaiset tavallisesti kahden
+porvarin, Kasper Pilin ja Hannus Kirjansitojan luo.
+
+Turusta jatkettiin matkaa itäänpäin merta myöten, joka silloin, kun ei
+höyrylaivoista vielä ollut mitään aavistusta, kävi sangen hitaasti.
+Turusta oli lähdetty toukok. 3:na p:nä ja vasta 8:na oltiin
+Helsingissä. Vastatuulen tai tyynen aikana poikettiin joskus johonkin
+maakartanoon. Niin esim. vietti Kustaa Aadolf toukok. 22-24 p. Arvi
+Vildemanin luona Tiusterkylässä likellä Porvoota, missä korkeaa kävijää
+kovin runsaasti kestitettiin. Ainakin oli yksi hänen seuralaisistaan,
+Saksin-Lauenburgin herttua Julius Henrik, siellä niin "hyvässä
+pohmelossa", ettei kyennyt kirjoittamaan kuittia lippukuntansa
+palkkarahoista, jotka hänen käsiinsä annettiin. Ajan luonnetta sekä
+samassa kruunun kukkaron tyhjyyttä kuvaa sekin seikka, että kuningas
+pitkin matkaa poimi kaikellaisilta ihmisiltä suurempia tai pienempiä
+lainoja Venäjän sotaa varten. Vildemanilta esim. hän sai 300 talaria,
+Viipurin porvaristolta 1,129, pormestarilta erikseen 166 talaria ja 12
+äyriä, kolmelta muulta porvarilta yhteensä 1,378 t., Juhana De la
+Gardielta muutamia tuhansia, eräältä Viipurin satamaan sattuneelta
+Hollannin laivurilta 6,290 t., Eevert Hornilta 200:n Unkarin
+kultakolikon arvoiset kultavitjat y.m.[4] Vakuudeksi suotiin
+lainanantajille läänityksiä.
+
+Koko kesän Venäjällä sodittuaan palasi Kustaa Aadolf syksyllä taas
+laivalla Suomen rantaa pitkin Ruotsiin. Ahvenanmaalla hän viipyi nyt
+koko viikkokauden, marrask. 3-11 p., huvikseen metsästellen. Ahvenan
+mantereella oli näet siihen aikaan erittäin runsaasti kaikellaisia
+metsänotuksia, erittäinkin hirviä, joita siellä säilytettiin kuningasta
+varten. Ei ollut siellä kenenkään lupa ampua, ei edes metsäkoiriakaan
+pitää. Kustaa Aadolf vielä kovensi tämän kiellon. Jokaisesta
+luvattomasti ammutusta hirvestä piti sakkoina maksettaman kruunulle
+kolme härkäparia, jokaisen jäniksenkin surmasta yksi härkä. Talonpojat
+kuitenkin usein rikkoivat tätä lakia; he eivät tosin ampuneet hirviä,
+vaan tappoivat niitä viritysjousilla tai muilla satimilla, kun ne
+heidän pelloillaan kävivät vahinkoa tekemässä. Kuningas senvuoksi
+varoitti heitä ankarasti, käskien heidän ajaa hirvet pois hiljaa,
+varovaisesti, ettei niille tulisi vahinkoa. Hirventaposta määrättiin
+nyt kuolemanrangaistus, taikka, jos kuningas syystä tai toisesta tahtoi
+henkeä armahtaa, piti rikollinen iäkseen lähetettämän Inkeriin, joka
+silloin oli Ruotsin valtakunnan Siperia.
+
+
+
+
+2. Helsingin Herrainpäivät.
+
+
+Keväällä 1615 purjehti Kustaa Aadolf Narvaan ja vietti sen kesän ynnä
+osan syksyä Venäjän sodassa. Talvenkin päätti hän olla likellä rajaa,
+voidakseen itse valvoa rauhan hieromisia sekä samassa sotavarustuksia.
+
+Marrask. 1 p. lähetti hän sitten Narvasta julistuksen kaikille Suomen
+säädyille, käskien heitä tammikuun keskipaikoilla puheillensa
+Helsinkiin. Kutsutut olivat kaikki laillisessa iässä olevat aateliset;
+pappissäädyn puolesta piispa ynnä kaksi tuomiokapitulin jäsentä sekä
+yksi pappi kustakin kihlakunnasta; sitten 1 pormestari, 1 raatimies ja
+1 porvari joka kaupungista, sekä 2 talonpoikaa kustakin kihlakunnasta.
+Aatelissäädyssä oli siis edustamistapa toisellainen kuin tätä nykyä.
+Toinen eroitus oli sitä paitsi vielä siinä, että myös kaikki
+ratsumestarit ja jalkaväen kapteenit sekä yksi alapäällikkö ja kaksi
+sotamiestä kunkin mukana olivat kutsutut; näillä edusmiehillä oli
+sijansa ja äänestysoikeutensa aatelissäädyssä.
+
+Tammik. 22 p. 1616 Kustaa Aadolf itse avasi Helsingin herrainpäivät.[5]
+Aateliston parissa olivat Aksel Oxenstjerna (vaikka ruotsalainen,
+hänelle äsken suodun Kemiön kreivikunnan puolesta), meille jo ennestään
+tutut vanhat herrat Yrjö Boije, Aksel Kurki, Götrik Fincke y.m.
+Papistoa edusti vanha piispa Eerikki Sorolainen sekä 20 muuta
+hengellistä herraa. Upseereja oli 10, joiden joukossa ei kuitenkaan
+ketään mainiompaa. Porvariston lähettiläitä oli Turusta, Viipurista,
+Helsingistä, Porvoosta, Tammisaaresta, Naantalista, Raumalta,
+Uudestakaupungista, Porista, Vaasasta ja Oulusta -- muita kaupunkeja ei
+vielä ollutkaan meidän maassa. Senaikuisten kihlakuntien luvun
+ilmaisevat talonpoikaiset edusmiehet; niitä oli Pohjanmaalta (joka oli
+kaikki yhtenä kihlakuntana), Ylisestä ja Alisesta Satakunnasta,
+Piikkiöstä, Vehmaalta, Maskusta ja Halikosta Varsinais-Suomessa,
+Raaseporin ja Porvoon lääneistä Uudellamaalla, Hollolasta, Sääksmäeltä
+ja Hattulasta Hämeessä, Suuresta ja Pienestä Savosta (etelä- ja
+pohjoisosasta) sekä Äyräpäästä, Jääskestä ja Lapvedeltä Viipurin
+läänissä.[6] Käkisalmen läänistä ei ollut edusmiehiä, sillä tällä
+uudella voittomaalla, samoin kuin myös Itämeren maakunnilla, ei ollut
+äänioikeutta Ruotsin valtakunnan asioissa.
+
+Kustaa Aadolf piti ensiksi pitkän, omakirjoittamansa puheen. "Jalot,
+korkeasukuiset, hyväsukuiset, korkeaoppiset, älykkäät ja rehelliset,[7]
+hyvät herrat ja maanmiehet!" lausui hän heille. "Kauan aikaa olen jo
+halunnut päästä käymään tällä maanäärellä, pitääkseni teidän eduksenne
+Ruotsin lakia voimassa ja tiedustellakseni teidän valituksianne.
+Kiitoksia siitä, että te suotuisasti olette tänne tulleet, niin että me
+nyt voimme muutamista tämän maan asioista ynnä myös muutamista koko
+valtakunnan etua koskevista seikoista keskustella." Hän muistutti nyt
+heille, miten Sigismund kuningas aikoinaan oli viekkaudella koettanut
+saattaa paavilaisen pimeyden takaisin maahan, jonka johdosta häneltä
+kruunun perintöoikeus riistettiin. Senkin jälkeen oli hän aina
+koettanut sodalla Virossa sekä Ruotsiin ja Suomeen lähetetyillä
+valhekirjeillä saada häiriötä aikaan. "Summa on se", sanoi Kustaa
+Aadolf, "että hän voimiansa myöten koettaa luovuttaa minusta
+alamaisteni sydämiä, jonka tähden suosiollisesti kehoitan teitä
+varomaan tämmöisiä hänen kirjeitänsä sekä myös varoittamaan
+naapureitanne, pitäjäläisiänne sekä maakuntalaisianne, etteivät he
+antaisi houkutella itseään." Hän selitti myöskin, miten Sigismund,
+"lähinnä syntisyyttämme" oli suurimpana syynä Venäjänkin sotaan. Hän
+oli koettanut saada Venäjää ensin liittolaiseksensa, sitten valtansa
+alle, jota vaaraa estääkseen Kaarle kuningas oli tullut venäläisten
+avuksi. "Saattaapa nyt", virkkoi hän, "monen sekä ulkomaalaisen että
+myös oman maan miehen silmissä näyttää oudolta, että me olemme sitten
+joutuneet ilmisotaan noiden autettaviemme, venäläisten kanssa." Siihen
+hän taas selitti venäläisten häilyväisyyden olevan syynä, he kun eivät
+ruvenneetkaan antamaan ruotsalaisille avun palkkioksi luvattua
+Käkisalmea. "Tarpeellista on siis", lopetti hän viimein, "että te
+olette varoillanne ja otatte varoituksen venäläisten esimerkistä,
+huomaten, kuinka moninaisia onnettomuuksia vallankumoukset tuottavat,
+varsinkin kun keskinäinen eripuraisuus saa ne aikaan. Ajatelkaa myös
+tämän nykyisen Venäjän sodan syntyä, ettei se ole Kaarle kuningas
+vainajan eikä myöskään minun tahdostani alkanut eikä näin kauan
+pitkittynyt. Pysykää siis, te hyvät miehet, yhtä uskollisina minulle
+kuin tähänkin asti, niin pyydän vastakin, niinkuin tähän saakka, aina
+hartaimmasti harrastaa teidän etuanne ja edistää rauhaanne sekä
+onneanne, johon Jumala Kaikkivaltias suokoon armonsa!"
+
+Tällä tavoin siihen aikaan, kun ei vielä sanomalehtiä ollut, annettiin
+kansalle tietoa valtakunnan asioista. Tämän puheen perästä luetti
+sitten kuningas säädyille kolme esitystänsä: että luja liitto
+tehtäisiin Sigismundin vehkeitä vastaan ja ryhdyttäisiin
+suojelushankkeihin Venäjän sotaa varten; että samallaiseen sotaveroon
+kuin v. 1613 suostuttaisiin; että edellisenä vuonna Ruotsissa säädetty
+kyytiasetus myös Suomessa pantaisiin voimaan. -- Valtiopäiväkeskustelut
+eivät silloin olleet pitkällisiä; ne kestivät ainoastaan kymmenen
+päivää, ja helmik. 2 p:nä oli jo päätös allekirjoitettu.
+Herrainpäivämiehet sanoivat sekä omasta että myös kotona olevien
+säätyläistensä puolesta tarkkaan miettineensä kuninkaan esityksiä,
+joista he nyt antoivat seuraavan vastauksen: 1) he vakuuttivat, ettei
+heitä koskaan voi houkuttelemalla saada luopumaan uskollisuudestansa
+kuninkaallista majesteettiä ja isänmaata kohtaan, ja jollei Sigismund
+suostu kohtuulliseen sovintoon, niin tahtovat he yhtenä miehenä seisoa
+häntä sekä hänen seuraansa vastaan; 2) koska Sigismund sekä venäläisten
+häilyväisyys oli ollut syynä tähän nykyiseen sotaan, ja jos venäläinen
+on vihollisuuteensa niin paatunut, ettei se mistään kohtuullisista
+ehdoista huoli, lupasivat he kaikin voimin tehdä sille vastarintaa,
+varojansa ja henkeänsä säästämättä; 3) kiittivät he kuninkaallista
+majesteettiä viime vuonna julistetusta kyytiasetuksesta, jonka he
+kyllä katsoivat terveelliseksi ja hyödylliseksi, jos sitä vain
+noudatettaisiin; 4) lopuksi he suostuivat lisäveroon valtakunnan suuren
+puutteen ja tarpeen tähden. -- Samana päivänä Suomen säädyt myös
+lähettivät "Ruotsin kaikille säädyille" pitkän kirjeen, muistuttaen,
+kuinka täällä rajalla oli oltu miesmuiston ajat linnaleirin sekä muiden
+kuormien rasittamat ja aina sodan jaloissa, varsinkin tuon
+epäluotettavan naapurin venäläisen tähden, jolta ei edes rauhankaan
+aikana saa täydessä turvassa kotona istua. Siitä huolimatta ja vaikka
+edellisen kesän vuodentulo oli ollut huononpuolinen, olivat he
+varojansa ja voimiansa myöten myöntäneet sotaveroa. Ja vaikka heillä ei
+suinkaan ollut syytä epäillä, etteivät hyvät Ruotsin herrat ja miehet
+kernaasti myöntäisi hekin samallaista veroa ja tulisi tällä
+turvattomalla rajalla asuvien avuksi, tahtoivat he kuitenkin Ruotsin
+säädyille huomauttaa vaarallista tilaansa ja muistuttaa, kuinka
+auliisti suomalaiset aina tarpeen tullessa olivat apuansa heille
+antaneet, niinkuin vastakin lupasivat viimeisiin voimiin saakka antaa.
+Lopuksi he lausuivat lujana luottamuksenansa, että niin kauan kuin
+ruotsalaiset ja suomalaiset ovat yhtä mieltä, ei ole pelkoa mistään
+ulkovihollisesta. -- Tämän kirjeen jäljennös lähetettiin jokaiseen
+Ruotsin maakuntaan, joista pian tulikin suosiollisia vastauksia.
+Ruotsalaiset kiittivät Suomen säätyjä, koska he olivat tähän sotaveroon
+suostuneet, luvaten hekin henkiin ja veriin asti auttaa kuninkaallista
+majesteettiä ja isänmaata, sekä muistaa uskollista, ystävällistä apua,
+jonka he hädässä ollessaan aina olivat suomalaisilta saaneet, "joka
+ystävyys ja sopu aina edelleen pysyköön". -- Helsingissä myönnetty vero
+suoritettiin sitten myöskin kaikkialla Ruotsissa.
+
+Oikeastaan olisi tämmöinen päätös uudesta verosta, jonka suomalaiset
+koko valtakunnan puolesta olivat tehneet, ollut tehtävä yhteisillä
+valtiopäivillä. Mutta olivatpa toiselta puolen Ruotsinkin säädyt monta
+kertaa tehneet päätöksiä koko valtakunnan puolesta, vaikkei ollut
+yhtään suomalaista läsnä. Silloin esim., kun Elfsborgin lunastussumma
+myönnettiin, rasittavin kaikista tämän ajan suostuntaveroista, ei liene
+ollut ketään meidän maastamme saapuvilla. Semmoisissa tapauksissa
+kuitenkin aina perästäpäin lähetettiin pari valtaneuvosta Suomeen,
+jotka kävivät joka maakunnassa asianomaisten allekirjoituksia
+kokoomassa. Juuri mainittu päätös ei muuten toisessakaan vielä
+tärkeämmässä kohdassa ollut säännön mukainen; siinä ei ollut nimittäin
+yksikään talonpoika ollut osallisena. Sitä varten oli ainoastaan
+valiokunta kolmesta ylhäisemmästä säädystä ollut kokoonkutsuttuna. Näin
+vähän vielä pidettiin lukua perustuslain puustavista. Ylimalkaan ei
+pidetty siihen aikaan valtiopäiville tulemista niin paljon kansan
+oikeutena, kuin pikemmin monasti raskaalta tuntuvana velvollisuutena.
+Kuningas avauspuheissaan joskus pyysi anteeksi, että hänen niin tiheään
+täytyi "rasittaa säätyjä herrainpäivillä". Erittäin on mainittu,
+että suomalaiset, joilla oli pitkä, vaivalloinen matka ja laihempi
+kukkaro, olivat vastahakoisia tulemaan valtiopäiville ja usein
+saapuivat niihin sangen myöhään. -- Kustaa Aadolf muuten pani
+valtiopäiväjärjestyksellänsä vuodelta 1617 tälläkin alalla suuremman
+säännöllisyyden alkuun.
+
+Monessa muussa suhteessa, paitsi jo mainituissa, olivat myös tavat ja
+menot valtiopäivillä toisellaiset kuin tätä nykyä. Julkisuutta esim.
+pelättiin suuresti. Kuulijoita ei sallittu säätyjen kokouksissa, vain
+aatelissäädyssä oli nuorilla aatelisjunkkareilla lupa oppimisen
+vuoksi olla läsnä. Ei myöskään kuninkaallisia esityksiä annettu
+valtiopäivämiehille kotiin luettaviksi, ettei ne muka ennen aikojaan
+tulisi pahansuopien ulkomaalaisten tietoon, vaan olivat ne säädyn
+kokouksissa mietittävät ja tutkittavat.
+
+Helsingin herrainpäivillä kyydistä tehty päätös koski rasitusta, josta
+ei edellisessä luvussa vielä ole ollut puhetta, vaan joka oli kaikkein
+kipeimpiä kohtia. Vanhastaan oli näet se määräys olemassa Ruotsin
+valtakunnassa, että maantien varrella olevissa pitäjissä talonpoikien
+piti maksutta kyyditä ja syöttää kuninkaan asioilla kulkevia
+virkamiehiä. Tämä jo itsessään olisi ollut sangen suuri kuorma, sillä
+siihen aikaan, kun ei postilaitosta ollut, joka olisi voinut kuljettaa
+kirjeitä, täytyi virkamiesten alinomaa olla maantiellä liikkeellä.
+Paitsi sitä että paikkakunnan virkamiehet ja läänin maaherra
+matkustelivat, liikkui usein kuninkaan käskyläisiä, jotka puhuttelivat
+kansaa valtiopäivillä myönnetyistä veroista, tai tutkivat kuninkaalle
+tehtyjä valituksia, tai vaativat voutien tilejä, tai hakivat ja ottivat
+kiinni karanneita sotamiehiä, kruunun merimiehiä ja kruunun
+päiväläisiä, tai kuljettivat paikkakunnan virkamiehille kuninkaallisia
+kirjeitä; vieläpä niiden lisäksi kulki kruunun ketunpyytäjiä y.m.
+Näillä oli usein koko joukko palvelijoita ja seuralaisia mukanaan, sitä
+enemmän, mitä suurempi itse herra. Tämä kyytirasitus oli sitä
+tuntuvampi, koska se ei ollut kaikkien maanomistajien kannettavana.
+Rälssimaitten talonpojat olivat lain mukaan ainoastaan puoleksi
+velvolliset siihen ottamaan osaa, ja aatelisherrat, varsinkin Suomessa,
+estivät tavallisesti kaiken kyydin ja kestitsemisen alustalaisiltaan,
+vieläpä läänitysmaittenkin talonpojilta, kiskoen sen sijaan itselleen
+sitä suurempia veroja. Kaiken sen lisäksi tuli vielä, että vapaata
+kyytiä suuresti väärinkäytettiin. Aatelisherrat ja virkamiehet vaativat
+silloinkin talonpojilta maksutta hevosia sekä ruokaa, kun he
+matkustivat yksityisillä asioillaan tai huvikseen, rouvineen, lapsineen
+menivät toinen toisensa luokse häihin, hautajaisiin tai muihin
+pitoihin. Samoin myös tekivät aatelin palvelijat; samoin porvaritkin
+antoivat usein talonpoikien ilmaiseksi kuljettaa kauppakuormiansa. Eikä
+siinä kyllin, että kansaa laittomalla kuormalla rasitettiin, vaan
+tehtiinpä lisäksi tätä muka oikeutta harjoittaessa kaikenlaista
+väkivaltaa. Nimismiehet ja neljännysmiehet, jos he joskus uskalsivat
+pitää muiden talonpoikien puolta, saivat selkäänsä. Samoin isännät
+niissä taloissa, joihin poikettiin, saivat osakseen haukkumisia ja
+kirouksia, lyöntejä ja korvapuusteja, niin ettei ollut minkäänlaista
+kotirauhaa.
+
+Korkeimmat aatelisherrat Suomessa olivat näissä ilkitöissä ensimäisiä
+miehiä. Mauri Horn, Joensuun herra, palatessaan kerran v. 1616
+Venäjältä, majaili Kirkkonummella kuuden miehen kanssa muutamissa
+taloissa; näiltä isänniltään hän otti olutta, vaan syrjäisemmistä
+taloista, missä he eivät ennättäneet itse käydä, hän sen sijaan vaati
+olutrahaa, 2 äyriä talolta. Toinen upseeri, Hannu Ram, edellisenä
+vuonna Venäjälle mennessään, otti eräässä paikassa useilta talonpojilta
+viikoksi eväitä, vieläpä rahaakin lisäksi, keltä 24 äyriä, keitä
+vähemmän. Eerikki Pärttylinpoika, Mälsälän herra, kootessaan Elfsborgin
+veroa, oli kuljeskellut Kyminkartanon läänissä kahdeksalla hevosella,
+ja sitä paitsi hänellä oli vielä sama verta joutilaita varahevosia,
+jotka kaikki olivat talonpoikien elätettävät. Joka paikassa hän otti,
+ruuan ja juoman lisäksi, muutakin tavaraa väkisin. Eräässä kylässä,
+jossa ei ollut hevosia heti tarjona, hän pani nimismiehen rautoihin ja
+pakoitti hänet sitten sillä tavoin, kädet kahleissa, kyyditsemään
+itseään kaksi peninkulmaa. Kurjalan herra Sten Iivarinpoika tuli v.
+1615, mennessään Venäjän sotaan, 35:n miehen ja yhtä monen hevosen
+kanssa erään lesken luokse, pieksi emäntää ja kärvensi lasten tukkaa,
+kun ei heti paikalla saanut, mitä vaati, ja kun leski häntä Ruotsissa
+annetusta kyytiasetuksesta muistutti, hän vain pilkalla kirosi: "Mene
+sinä hiiteen asetuksinesi!"
+
+Örebron valtiopäivillä 1614 oli näiden syitten tähden päätetty laittaa
+kestikievareita aina kahden tai puolenkolmatta peninkulman päähän,
+joissa kuninkaan virkamiehet ja aateliset yksityisillä matkoilla
+käydessään saisivat määrätystä kohtuullisesta taksasta hevosia sekä
+ravintoa. Muiden matkalaisten piti sopia, miten saattoivat,
+talonpoikien kanssa. Ainoastaan kruunun asioilla kulkevat saisivat
+vapaan kyydin ja ravinnon. Matkallansa Suomessa samana vuonna sai
+kuitenkin kuningas Kustaa Aadolf joka paikassa kuulla, ettei tästä
+asetuksesta ollut mitään apua. Hän käski siis ankarasti, että voutien
+piti valvoa tätä asiaa, uhaten: "jos joltakulta alamaiselta vaikka vain
+kanakin ryöstetään, etkä toimita hänelle korvausta, niin saat sen
+omalla päälläsi maksaa". Ja sitten hän antoi alussa vuotta 1615 uuden
+ankaran julistuskirjan, joka myös suomeksi painatettiin, ollen ihan
+ensimäinen painettu asetus meidän kielellämme. "Vaicka me", kirjoitti
+kuningas, "Herranpäivil, quin vijmen Örebroos pidettin, meiden
+kirioituxen cautta olemma pois kieldäneet caicki skydit ja gestämiset
+nijlde, jotka ei meiden teekiriam ja todistoxem cansa uloslähetetyt
+ole, että jocahinen senpärästä idzens laittaman piteis, ja ychteinen
+cansa jongun hoistoxen (huoistuksen) saisi, niin me ymmärdhem
+(ymmärrämme eli huomaamme), että eivet ole site saanet nautita heiden
+hyväxens quin mö toivoim, ja että ychteinen cansa niin hyvin sijtte
+quin enengin ombi vieran holhomisella ja skydhillä raskautettu, eivet
+ole nautineet rauha cotonans, tiellä ja heiden oikealla matcallans, ja
+vielä sijttä hosumisella ja havoilla (haavoilla) usein väkivalda heiden
+cochtans (kohtaansa) tapactu (tapahtuu), enämiten nijlde, joilla ei
+ychten todhistusta ole; sijtä me vaicutetudh olemma toista neuvoa
+ylösajatteleman, senpääle että alemaiset saisit rauhasa olla." --
+Sitten määräsi hän, ettei saisi antaa ruokaa eikä hevosia kenellekään
+matkalaiselle, jolla ei ollut kuninkaan passia; niille herroille, jotka
+laittomasti vapauttivat alustalaisensa, uhattiin läänitysten poisottoa;
+väkivallan teosta matkalla säädettiin kuolemanrangaistus, vankeus tai
+sakot aina teon törkeyttä myöten.
+
+Nämät asetukset eivät kuitenkaan enempää kuin Helsingin
+herrainpäiväpäätöskään paljon vaikuttaneet, niin että säädyt olivat
+kyllä oikeassa arvellessansa kuninkaan esitystä hyödylliseksi, "jos se
+noudatetuksi tulisi." Tämä väärinkäytös oli liian juurtunut,
+voidaksensa pian poistua; vielä 20-30 vuotta edelleen tehdään
+valituksia laittoman kyydin ja kestitsemisen johdosta, vaikka ne
+vähitellen vähenemistään vähenevät.
+
+Valtiopäivien jälkeen viipyi Kustaa Aadolf vielä koko talven Suomessa,
+enimmiten Turussa, koettaen, niinkuin hän säädyille sanoi, "pitää
+Ruotsin lakia voimassa" meidänkin maassamme. Kerran hän kevätpuolella
+kävi Turusta pienellä matkalla Satakunnassa, jolloin hän lienee
+kokenut, niinkuin hän muutamia vuosia myöhemmin valittaa, että maantiet
+Suomessa monin paikoin olivat pikemmin metsäpolkujen tapaisia, kapeita
+ja kivikkoisia. Ne käskettiin laittaa tasaisiksi ja leveämmiksi, jotta
+kahdet rattaat sopisivat toistensa sivuitse kulkemaan. Keväällä vasta
+palasi hän sitten takaisin Ruotsinmaalle.
+
+Aksel Oxenstjerna, joka kaiken aikaa oli ollut kuninkaan seurassa,
+lausui kerta myöhemmin ajatuksensa Suomen silloisesta tilasta, mikä ei
+ollut kovin ilahduttava. "Olen käynyt", sanoi hän, "Maskun ja Vehmaan
+kihlakunnissa; siellä ei ole viljelystä, siellä asuu vain petoja." Tämä
+lausunto valitettavasti ei tainnut olla perätön. Muutamia vuosia
+aikaisemmin, v. 1611, annettu tili läheisestä Halikon kihlakunnasta
+näyttää, että siellä silloin oli autiona 46 manttalia, 139 taloa, 21
+kruununtilaa, 3 papin palkkatilaa, lukuunottamatta melkein yhtä monta
+aivan köyhtynyttä. Näin oli laita Kustaa Aadolfin hallituksen
+alkuaikana Suomessa paraiten viljellyissä, enimmin asutuissa seuduissa.
+Seuraavana vuonna kävi pari ruotsalaista valtaneuvosta Suomessa
+nuorelle kuninkaalle uskollisuusvalaa ottamassa ja maan tilaa
+tutkimassa. He toivat silloin sen sanoman, että enin osa maata täällä
+oli poisläänitetty tai lahjoitettu, ja kruunulla jäljellä olevat tilat
+melkein kaikki perin autioina. Kustaa Aadolf koetti sitten koko
+hallituksensa aikana parantaa tätä epäkohtaa; hän kehoitti yhä kansaa
+ryhtymään autiotilojen viljelykseen, luvaten useammiksi vuosiksi
+veronvapautta.
+
+Tämän vuoden jälkeen ei Kustaa Aadolf enää joutanut toisten olla niin
+pitkiä aikoja Suomessa. Kaksi kertaa hän matkusti kuitenkin vielä
+kiireesti läpi maan. V. 1622 hän ajoi talvella, Liivin sodasta
+palatessaan, Viipurin, Kuopion, Säresniemen ja Oulun kautta Ruotsiin,
+ja v. 1626 Länsi-Suomen halki. Tällä viimeksimainitulla matkalla hänen
+sanotaan syöneen päivällistä Jokipiin talossa Jalasjärvellä, jossa hän
+niin ihastui tarjona olevaan hyvään, väkevään olueeseen, että hän vei
+tynnyrillisen eväinään mukanansa. Päivällisen jälkeen levähtäessään hän
+kuuluu nähneen unta vastaisesta Saksan sodasta, joka silloin jo täytti
+koko hänen mielensä.
+
+
+
+
+3. Turun hovioikeuden perustaminen.
+
+
+Suurena syynä laittomuuteen ja vallattomuuteen Suomessa oli
+oikeuslaitoksen rappiotila. Tuomarinpaikat olivat annetut korkeille
+herroille, jotka niistä kantoivat vain runsaat tulot, mutta hyvin
+harvoin itse toimittivat virkaansa. Sijaisikseen he panivat keitä itse
+tahtoivat, välistä jonkun palvelijansakin. _Alalaamanneilla ja
+lainlukijoilla_ (tällä jälkimäisellä nimellä nimitettiin
+kihlakunnantuomarien sijaisia) enimmiten oli sangen vähän laintaitoa,
+jos ollenkaan; välistä he eivät osanneet edes kirjoittaa eikä
+lukeakaan. Niinkuin raa'at, sivistymättömät ihmiset ainakin, he vain
+katsoivat omaa yksityistä hyötyänsä, ja möivät sangen usein oikeutta
+sille, joka antoi parhaat lahjat. Tällä ajalla epäilemättä sai alkunsa
+tuo tuttu suomalainen sananlasku: "Laki on niinkuin luetaan." --
+Vetoaminen korkeampaan oikeuteen väärän päätöksen johdosta ei liioin
+auttanut, etenkin jos asia koski jotakin korkeaa herraa; sillä laamanni
+oli hyvin usein samalla kihlakunnantuomarina jossakin lakikuntansa
+osassa, maaherra jossain lääninsä kihlakunnassa. Asia oli siis hyvin
+usein asianomaisen itsensä ratkaistava. -- Ennen aikaan oli kuitenkin
+ollut olemassa jonkinlainen ylempi valvonta. Aika ajoin aina pidettiin
+_etsikko- tai oikaisukäräjiä_,[8] joilla seudun asukkaista valittu
+lautakunta, puoleksi aatelisia, puoleksi aatelittomia, parin sitä
+varten lähetetyn valtaneuvoksen sekä piispan valvonnan alla "tuomitsi
+kuninkaan tuomiota". Mutta ne olivat nyt jo aikaa sitten joutuneet pois
+tavasta. Ainoa apukeino, jota, niinkuin olemme nähneet, kansa olikin
+hyvin harras käyttämään, oli valittaminen suoraan kuninkaalle; mutta
+siihen oli erittäinkin suomalaisilla ani harvoin tilaisuutta.
+
+Tämän häiriön poistamiseksi perusti Kustaa Aadolf hallituksensa alussa
+(1614) _hovioikeuden_ Tukholmaan. Ruotsissa sai tämä heti paljon
+parannusta aikaan, mutta Suomeen ei sen vaikutus ulottunutkaan täydellä
+voimalla. Tukholmaan oli oikeuden hakijoilla liian pitkä ja kallis
+matka; paitsi sitä alioikeudet ja muut virkamiehet täällä eivät
+pitäneet suurta lukua noista kaukaisista käskijöistä. Hovioikeus pian
+valitti kuninkaalle, että sen päätökset ja suojeluskirjat olivat
+Suomessa aivan mitättömiä. Niin esim. Porissa eräs vaimo, jonka
+hovioikeus oli tuominnut syyttömäksi, hovioikeuden suojeluskirjasta
+huolimatta sidottiin maaherran ja kaupungin maistraatin käskystä
+kaakinpuuhun, missä hän sai selkäsaunan ja hänen molemmat korvansa
+leikattiin pois.
+
+Kustaa Aadolf perusti senvuoksi v. 1623 _Turkuun_ toisen hovioikeuden,
+erikoisesti Suomenmaata varten. Myöskin Käkisalmen lääni lisättiin sen
+tuomioalaan, jota vastoin Inkerinmaa laskettiin vähää myöhemmin
+perustetun Tarton hovioikeuden alle. Turun hovioikeudessa oli, paitsi
+presidenttiä ja varapresidenttiä, neljä asessoria; sen lisäksi otettiin
+vielä muutamia pormestareita ja lainlukijoita apulaisiksi. Ensimäinen
+presidentti, vapaaherra _Niilo Bjelke_, nimitettiin samalla Suomen
+kenraalikuvernööriksi; siten tahdottiin antaa hänelle suurempi valta
+saattaa hovioikeuden päätökset täytäntöön. Vielä lisäksi hän sai v.
+1628 kaiken Suomessa kotona olevan sotaväen komentonsa alle. Bjelke oli
+toimelias, innokas, ankara herra, joka kaikin voimin ryhtyi
+tehtäväänsä. Mutta ensi aluksi sitä oli kovin vaikea saada täytetyksi.
+
+Tottumus laittomuuteen oli niin suuri, että oli miltei mahdotonta saada
+luotettavia virkamiehiä. Hovioikeuden ensi aikoina muutamat sen omista
+jäsenistäkin tekivät itsensä syypäiksi törkeihin rikoksiin. Herman
+Fleming, joka asessorin virasta erottuansa oli maaherrana Savossa,
+menetteli niin väkivaltaisesti, että hänet läänin kaikkien asukkaitten
+yhteisten kanteitten tähden oli tuomittava viralta. Lauri Cygnaeus
+(ruotsalainen) mestattiin v. 1634 siitä syystä, että hän oli
+vihapäissään tappanut appensa. Mauri Horn oli v. 1647 eräälle
+talonpojalle tehnyt väkivaltaa ja ryöstänyt häneltä tavaraa, eikä edes
+ensin totellut hovioikeuden käskyä tulla teostaan vastaamaan. -- Vielä
+suurempi vastus oli alhaisista tuomareista sekä muista virkamiehistä,
+jotka lahjojen vuoksi jättivät pahimmatkin teot rankaisematta. V. 1628
+Bjelke valitti tästä kuninkaalle vakuuttaen, että Suomessa joka
+paikassa tapahtui paljon törkeitä rikoksia, joista etenkin
+aviorikoksista ja irstaisuudesta kuitenkin voutien laiminlyönnin tähden
+harvoin edes kannetta oikeuteen tehdään; ja jos syylliset viimein
+tuomitaankin sakkoihin, niin ei niillä nälkäkurjilla kuitenkaan ole
+mitään omaisuutta, mistä sakkoja ottaa.
+
+Paitsi sitä herrat Suomessa, joiden mielivaltaa tahdottiin nyt hillitä,
+olivat tietysti vihanvimmassa ja tekivät kiusaa, missä vain suinkin
+voivat. Eripuraisuudessa oli Bjelke joskus siveän, hiljaisen Eerikki
+piispankin kanssa. Konsistorilla näet oli muutamissa asioissa erityinen
+tuomio-oikeutensa, johon se ei tahtonut sallia uuden hovioikeuden
+sekaantua. Alhainenkaan kansa, vaikka sille epäilemättä oli mieluista,
+että sitä suojeltiin väkivaltaa vastaan, ei toiselta puolen taas
+suomalaisen tavallisen itsepäisyyden takia tahtonut taipua Kustaa
+Aadolfin moniin uusiin elinkeinoasetuksiin, joiden täytäntöä
+hovioikeuden tuli valvoa.
+
+Näiden alinomaisten vastusten tähden vanha Bjelke sangen pian väsyi ja
+suuttui virkaansa. V. 1624 hän kirjoitti kuninkaalle, valittaen
+epäjärjestyksen maassa olevan sellaisen, "ettei sitä voi kynällä
+kuvata", sillä maaherrat ja voudit, piispa ja papit kiskovat kaikki
+kilpaa laittomia veroja. Niin myös voudit sekä muut, "tuskin mikään
+sääty eroitettuna", keksivät milloin mitäkin koiruutta, kiskoaksensa
+rahaa talonpojilta tai pettääkseen kruunua. Siitä syystä hän jo nyt
+pyysi päästä "tästä vaivalloisesta, raskaasta virasta sekä tästä
+pahasta barbaarisesta maasta, missä kansa on niin ilkeä ja itsepäinen
+ja riippuu kiinni pahoissa tavoissaan ja tottumuksissaan; ja vaikka",
+jatkoi hän, "ne olisivat kuinkakin kohtuuttomia, pitävät he niitä
+pyhempinä kuin kaikkia kuninkaan asetuksia sekä herrainpäivien
+päätöksiä. Hartaasti olen kyllä koettanut hävittää noita
+epäjärjestyksiä sekä omalupaisia oikeuksia, jotka niin hyvin
+kuninkaalliselle majesteetille kuin alamaisillekin ovat vahingoksi;
+mutta vähän olen saanut toimeen, olen ainoastaan saavuttanut kaikkien
+ihmisten pahimman vihan". Bjelke sanoi olevansa vanha ja kivulloinen ja
+mainitsi myös esteenä sen, ettei hän taitanut maan kieltä. "Voittehan
+te, kuninkaallinen majesteetti", lopetti hän, "saada tähän virkaan maan
+kieltä taitavia miehiä, joilla on tässä maassa tiluksensa ja
+kartanonsa, ja jotka sitä paitsi ovat nuoremmat ja vahvemmat tätä
+ikävää virkaa toimittamaan." Samallaisia valituksia lähetteli ukko vähä
+väliä kuninkaalle, mutta Kustaa Aadolf ei moneen aikaan ottanut niitä
+korviinsa, sillä hän tiesi Bjelken olevan paikallaan hyödyllisen.
+
+Joskus oli hovioikeudella muuten kuninkaastakin vastusta, kun
+tahdottiin lain puustavin mukaan rangaista pahantekoja. Aatelisherra
+Klaus Munck esim. oli eräältä talonpojalta ryöstänyt pari härkää.
+Kihlakunnanoikeus oli tuominnut hänet väkivaltaisesta rosvoamisesta
+kuolemaan, hovioikeus huojensi tuomion sakoiksi, mutta kuningas antoi
+kaiken rangaistuksen anteeksi, määräten vain, että vahinko oli
+korvattava. -- Toisessa tilaisuudessa taas Bjelkekin, lähettäessään
+erään toisen aatelisherran kuolemantuomion, lisäsi armonpyynnön, "koska
+hovioikeus on niin nykyjään vasta perustettu eikä siis sovi käyttää
+rigorem juris (lain koko ankaruutta)". Muutenkin menetteli Bjelke
+välistä meidän käsityksemme mukaan sangen omavaltaisesti. V. 1631 esim.
+hän aivan yksin vahvisti erään raastuvanoikeuden kuolemantuomion ja
+mestautti pahantekijän; hän katsoi tarpeettomaksi lähettää asiaa
+Uuteenkaupunkiin, missä hovioikeus silloin piti kokouksiaan Turussa
+raivoavan ruton tähden. Samana vuonna lykkäsi kihlakunnanoikeus toisen
+kuolemantuomion yksinomaan "herra kenraalikuvernöörin leppeän ja
+armollisen tutkinnon alle", jolloin Bjelke lähetti asian takaisin
+uudestaan tutkittavaksi, "vaan ei niin hätäilemällä kuin tässä näkyy
+tapahtuneen". V. 1625 taas koko hovioikeus omin luvin muutti laissa
+määrätyn rangaistuksen helpommaksi; se soi näet kymmenelle
+kuolemaantuomitulle armon sillä ehdolla, että he raivaisivat viidakon
+eräältä kruununniityltä likellä Rauman kaupunkia. Tarkka laillisuus oli
+sen ajan ihmisille vielä niin outoa, että itse ylimmätkin lainvalvojat
+välistä eksyivät lain rajojen yli.
+
+Ylimalkaan oli sittenkin Turun hovioikeuden perustaminen
+säännöllisemmän, puolueettomamman, voimallisemman lainkäytön alkuna
+Suomessa. Bjelkestä lausui vielä toista sataa vuotta myöhemmin Turun
+maistraatti seuraavan kiitoslauseen: "Jokainen suomalainen voi
+todistaa, että presidentti Bjelke tässä maassa on voimallisesti
+häätänyt väkivaltaa". Hänen aikanaan päätettiin muun muassa, että
+kaikki aikojen kuluessa talostaan vääryydellä eroitetut pellot ja
+niityt piti ilman lunnaita annettaman takaisin. Myöskin korkeimpiin
+henkilöihin asti alkoi nyt lain valta ylettyä. Niin esim. sai
+kuninkaansukuinen rouva, Eerikki XIV:nnen tytär, Siiri Tott
+Liuksialassa hovioikeudelta kovan käskyn heti suorittaa sen suuren
+rahasumman, jonka hän monta vuotta takaperin oli lainannut Turun
+porvarilta Jaakko Wollelta poikansa Aaken ulkomaanmatkoja varten.
+Oikeuslaitoksen voiman ja vaikutuksen vahvistamiseksi oli Bjelke myös
+sen ulkonaisestakin arvosta sangen arka. Laamanninkäräjiä oli ennen
+pidetty ilman mitään menoja; mutta nyt käskettiin pitää ne suurella
+juhlallisuudella, jotta kansa tottuisi suurempaan lain kunnioitukseen.
+V. 1627 annettiin Pohjanmaan maaherralle, joka oli kysynyt syytä
+erääseen hovioikeuden päätökseen, se röyhkeä vastaus: "Me olemme vain
+kuninkaalle velvolliset tiliä tekemään; te olette siihen vaatimukseen
+liian halpa ja älytön".
+
+Rangaistuksen lajit ja suhteelliset määrät erosivat siihen aikaan
+suuresti nykyisistä. Miestappoa esim., jota silloin hyvin usein
+tapahtui raakojen, hillittömien ihmisten kesken, ei pidetty niin
+suurena rikoksena kuin nyt. Murhaaja tavallisesti työnsä tehtyään
+karkasi saloille. Oikeus tarjosi silloin hänelle turvaa tullakseen
+vastaamaan teostansa. Jos syytös nähtiin todeksi, oli hänen lupa
+sovittaa tekonsa murhatun sukulaisille maksettavalla rahasummalla. Jos
+sukulaiset sitä vastoin eivät suostuneet sovintoon, sallittiin hänen
+taas kenenkään ahdistamatta palata takaisin saloille, mutta nyt
+julistettiin hän "pilttuaksi" s.o. jokaiselle annettiin valta hänet
+tappaa eikä kukaan saanut suoda hänelle majaa. Sama oli myös päätös,
+jollei syyllinen totellut oikeuden kutsua. Toiselta puolen taas oli
+ehdoton kuolemanrangaistus määrätty noidille sekä jumalanpilkkaajille;
+sama tuomio kohtasi myös useimmiten varkaita. Ylimalkaan olivat
+mestaukset ylen tavallisia. Joka kirkonmäellä oli hirsipuu teileineen,
+jossa enimmiten nähtiin ruumiita roikkumassa. Törkeimmistä rikoksista
+usein tuomittiin kovennettu kuolemanrangaistus siten, että esim. ensin
+oikea käsi hakattiin poikki, tai myös jäsenet yksitellen jaloista
+alkaen rikottiin rattaalla. Kidutus oli silloin koko muussa Euroopassa
+tavallinen keino, jolla syytetyitä pakoitettiin tekojansa tunnustamaan,
+monasti olemattomiakin. Sitä ei kuitenkaan Kustaa Aadolf sallinut
+käyttää valtakunnassaan; ainoastaan uhata sai sitä joskus paatuneille
+pahantekijöille.
+
+V. 1630 taipui kuningas viimein Bjelken lakkaamattomiin pyyntöihin ja
+soi hänelle eron presidentin toimestaan, seuraavana vuonna myös
+kenraalikuvernöörin virasta, "koska", siten kuuluivat sanat, "Suomen
+maan hallitsemisesta on paljon vaivaa ja vastusta, ja vapaaherra Bjelke
+on jo vanha ja väsynyt sekä osaksi Suomeen suuttunut".
+
+
+
+
+4. Presidentti Juhana Kurck.
+
+
+Turun hovioikeuden ensimäisistä asessoreista oli puolet suomalaisia,
+samoin myös melkein kaikki lisäjäsenet; presidentti ja varapresidentti
+sitä vastoin olivat ruotsalaisia. Sitten otettiin jonkun aikaa enin osa
+hovioikeuden alemmistakin virkamiehistä Ruotsista. Syynä luultavasti ei
+ollut muu, kuin että Suomessa siihen aikaan oli peräti suuri puute
+kelvollisista lakimiehistä. Parikymmentä vuotta Turun yliopiston
+perustamisen jälkeen alkavat sitten oman maan miehet jälleen päästä
+voitolle. Ylimmät päällikköpaikat vain pysyivät edelleen enimmiten
+ruotsalaisten käsissä. Poikkeuksena oli kuitenkin kolmas presidentti
+_Juhana Kurck_, Laukon ja Anolan herra, vanhaa Kurjen sukua.
+
+Hän oli sen ajan parhaita, etevimpiä Suomen miehiä. Syntymävuodeksi
+mainitaan 1590. Harjoitettuansa opintoja useissa Saksan yliopistoissa
+ja muutenkin vielä matkustettuansa Hollannissa, Englannissa sekä
+Ranskassa, meni hän sotapalvelukseen. Hän taisteli Suomen väen riveissä
+venäläisiä ja sitten puolalaisia vastaan ja koroitettiin v. 1619
+ratsumestariksi ja 1624 Suomen aatelislippukunnan päälliköksi. Sitten
+hän muutti siviilipalvelukseen, johon hänellä oli enemmän taipumusta.
+V. 1626 näemme hänet Turun, 1627 Viipurin läänin maaherrana. V. 1631
+määrättiin hän Turun hovioikeuden presidentiksi, johon virkaan hän
+kuitenkin vasta seuraavana vuonna saattoi ryhtyä.
+
+Tähän paikkaan oli Kurck ikäänkuin luotu ja suotu. Hän oli
+jalomielinen, oikeutta ja kohtuutta rakastava, viisas ja ahkera herra.
+Lakiasioissa hän oli aikaansa nähden tavattoman oppinut, siitä näkyi
+paljon jälkiä senaikuisissa hovioikeuden pöytäkirjoissa.[9] Tallella on
+myöskin eräs hänen sepittämänsä lakitieteellinen kirjoitus: De jure
+hereditario (perintöoikeudesta). Hänen aikanansa ja toimestansa edistyi
+taas oikeuden vakaantuminen melkoisesti, niin että ainakin pääkaupungin
+seuduilla oikeus alkoi olla voimassa.[10] Pahin vaikeus oli siinä, että
+oli niin suuri puute kelvollisista alituomareista. Tämän puutteen
+poistamiseksi tiedusteli hovioikeus, kun se v. 1633 lähetti
+hallitukselle koko joukon kysymyksiä: eikö halullisia kymnaasilaisia
+saisi ottaa auskultanteiksi, jotka, vannottuansa vaitiolovalan,
+voisivat olla hovioikeuden keskusteluissa läsnä ja siten perehtyä
+laintaitoon? V. 1637 taas, kun hallitus oli hovioikeudelta kysynyt
+syytä alinomaisiin rajariitoihin Suomessa, annettiin se vastaus: että
+muun muassa tuomarit täällä ovat kovin vähäoppiset ja useat heistä sitä
+paitsi lahjakontteja. Siksi pitäisi yliopistoon, jonka perustamisesta
+nyt oli puhe nostettu, asettaa taitava lakitieteen professori. Samassa
+myös ehdoitettiin, että lainlukijain palkka sekä lunastusraha
+tuomiopäätöksistä, jotka tähän asti olivat, edellisen nimelliset
+tuomarit, jälkimäisen asianomaiset aivan mielivaltaisesti määränneet,
+tulisivat vakinaisesti säädetyiksi, siksi että liika kiusaus lahjojen
+ottoon poistettaisiin. Hallitus säätikin sitten seuraavana vuonna, että
+tuomarien piti sijaisilleen antaa 10 hopeariksiä joka käräjältä. Se
+tuntuu meidän mielestämme turhan pieneltä summalta, mutta sittenkin se
+oli suurempi kuin mitä monen tuomarin oli ollut tapa antaa. Kemiön
+vapaaherrakunnassa esim. maksettiin 10 hopeariksiä ainoastaan silloin,
+kun käräjät pidettiin kirkonkylässä, muuten ainoastaan puolet siitä.
+Kuitenkin oli lainlukijoilla käräjien aikana sen lisäksi aina vapaa
+asunto ja ruoka.
+
+Samasta kirjeestä vuodelta 1637 saamme muitakin tietoja sen ajan
+lainlukijoista. Hovioikeus valitti, että he tahtovat aina vetää kaikki
+riidat tarkastuksen alaisiksi, osaksi laintaitamattomuuden johdosta,
+mutta vielä enemmän ahneudesta, saadaksensa tarkastuspalkkaa. Itse
+tarkastukset he toimittivat usein aivan laittomasti, ottaen
+lautakuntaan ketä itse tahtoivat, suomatta asianomaisille mitään
+sananvaltaa. Monasti he eivät asianomaisille antaneet edes tietoakaan
+pidettävästä tarkastuksesta, vaan menivät ilman heitä paikalle ja
+antoivat lopullisen päätöksensä. Välistä sattui myös näissä
+tarkastuksissa, että kihlakunnan tuomari kumosi ennen samasta asiasta
+annetun laamannin tuomion. -- Toisesta lähteestä taas tiedämme, että
+lainlukijat joskus tekivät päätöksensä Rooman tai Moseksenkin lain
+mukaan, ainoan voimassa olevan Ruotsin lain sijasta.
+
+Muuten ei se paha tapa, että tuomarinvirat annettiin korkeille
+herroille, jotka niitä toimituttivat sijaisillaan, muuttunutkaan tähän
+aikaan, vaan tuli päinvastoin vieläkin yleisemmäksi. Ainoastaan se
+rajoitus tehtiin, josta kuitenkin vielä joskus poikettiinkin, ettei
+laamanni eikä maaherra saanut olla alituomarina omassa piirikunnassaan.
+Sijaislaitos pahoine seurauksineen poistettiin vasta Kaarle XI:nnen
+aikana.
+
+Voidakseen paremmin valvoa alituomarien tekoja, oli hovioikeus ruvennut
+vaatimaan, että alioikeuksien pöytäkirjat vuoden lopussa aina
+lähetettäisiin sen tarkastettaviksi. Mutta tulipa usein yhdeltä ja
+toiselta lainlukijalta ainoastaan sellainen ilmoitus, ettei hänellä
+koko vuoden aikaan ollut mitään tuomittavaa ollut. Tähän meille niin
+outoon seikkaan ei ollut kuitenkaan mikään paratiisillinen viattomuus
+syynä, niinkuin edellisistä luvuista jo tiedämme. Päinvastoin taisi
+tämä suureksi osaksi juuri johtua juurtuneesta laittomuudesta.
+Ihmisille oli vielä niin outoa, että tuomarin kautta lainkaan saattoi
+saada oikeutta, että he vain harvoin turvautuivat siihen apukeinoon.
+Mitä rikoksiin tulee, tiedämme myös Bjelken valituskirjasta, että
+niistä suurin osa aina jäi ilmiantamatta.
+
+Kurokin aikana ryhdyttiin paitsi ylläkerrottuihin vielä erääseen
+toimeen, josta olisi voinut koitua sangen tärkeitä seurauksia.
+
+Ensimäinen lainsuomennos oli samanaikuinen kuin Agricolan Uuden
+Testamentinkin. Sen sepittäjä, Tukholman suomalaisen seurakunnan
+kirkkoherra _Martti_, ei ollut kuitenkaan ollut syvä laintuntija; hän
+oli tehnyt kaikellaisia eriskummallisia virheitä. Sanaa "syynsanoja"
+oli esim. käytetty, missä olisi pitänyt olla "asianomainen" (ikäänkuin
+ruotsalainen sana olisi ollut "mål-sägande" eikä "måls-ägande");
+"paatinsiirtäminen" (ikäänkuin "båtdrägt", eikä "bodrägt")
+muka merkitsi samaa kuin "kotivarkaus". Sittenkin käytettiin
+käsinkirjoitettuja kopioita tästä teoksesta sangen yleisesti. Uuden
+kelvollisen suomennoksen tarjosi sitten v. 1602 Kalajoen kirkkoherra
+_Ljungi Tuomaanpoika_, joka myös samalla oli lainlukijana, Kaarle
+IX:nnelle, kun hän talvella palasi Pohjanmaan kautta Ruotsinmaalle.
+Ljungi Tuomaanpoika sanoo esipuheessaan ryhtyneensä tähän työhön monen
+sekä aatelisen että aatelittomankin kehoituksesta. Sillä edellinen
+käännös oli huono, ja usein tapahtui, että tuomariksi asetettu
+suomalainen ei oikein osannut ruotsia, ja sitä vähemmän ymmärsi Ruotsin
+lakikirjan vanhentuneita sanoja ja puheenparsia; monasti toiselta
+puolen taas ruotsalainen tuomari ei osannut täydellisesti suomenkieltä.
+Kuningas ihastui tästä hyödyllisestä lahjasta ja pani sen painattamisen
+alulle; mutta hänen kuolemansa ja valtakunnan silloinen ahdinkotila
+estivät työn lopettamista. Ljungi Tuomaanpojan teos joutui kokonaan
+unohduksiin.
+
+Keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa oli nyt taas entinen lainlukija
+_Hartikka Speitz_[11] ryhtynyt samaan työhön. Hän oli jo ennen,
+heti niiden ilmestymisen jälkeen, suomentanut Kustaa Aadolfin
+sota-artikkelit. V. 1642 hän ne painatti kreivi Brahen kehoituksesta,
+niinkuin myös seuraavana vuonna uuden vuoriasetuksen. Tämän jälkeen hän
+ryhtyi lakikirjan suomennokseen, niinkuin hän eräässä kirjeessään,
+luultavasti Brahelle, ilmoitti. Saiko hän sen työn valmiiksi, vai jäikö
+se kesken, siitä ei ole varmaa tietoa; ainakaan ei pidetty siitä mitään
+lukua. Speitz näet näkyy olleen hovioikeuden epäsuosiossa. V. 1624 hän
+oli jo jonkun virkavirheen tähden menettänyt lainlukijanpaikkansa.
+Epäsuosio sitten vielä eneni sota-artikkelien esipuheen vuoksi. Syyksi
+työhönsä oli hän siinä ilmoittanut, että "näky likimittäin surcuteldava
+olevan, jos ei ne uskolliset Suomen soldatit taidais jotakin nijstä
+(sota-artikkeleistä) ymmärdä. Ja sentähden olen minä ex Zelo sen amore
+patriae (isänmaanrakkaudesta) ne suomen kielelle käändänyt".
+Yllämainitussa kirjeessä hän samaten sanoo: "Näkyy olevan kauheata,
+että yksinkertaisten, ruotsinkieltä taitamattomien sotamiesparkojen
+Suomessa tätä ennen on täytynyt mennä kuolemaan, vaikka ne raukat
+eivät ikänä ole kuulleet eivätkä saaneet mitään tietoa siitä, mitä
+sota-artikkelit sisältävät." Samallaisia puheita hän luultavasti
+muulloinkin piti, kukaties vielä yleisemminkin surkutellen koko Suomen
+kansan tilaa kelvollisen lainsuomennoksen puutteen vuoksi. Vaan
+hovioikeus näyttää pitäneen näitä valituksia loukkauksena itseään
+kohtaan, ikäänkuin se ei olisi oikeutta valvonut. Olkoon asia miten
+tahansa, ainakin Speitz tuomittiin v. 1647 hovioikeutta sekä erittäin
+sen presidenttiä vastaan lausuttujen soimausten tähden kuuden vuoden
+vankeuteen. Sitä ennen olivat jo hänen sota-artikkelinsa tulleet
+takavarikkoon otetuiksi ja hänen oli täytynyt painattaa uudestaan
+ensimäinen arkki. Omistus Brahelle, joka sisälsi ylläkerrotun
+valituksen, oli jäänyt pois, ja nimilehteenkin oli tehty merkillisiä
+muutoksia. Ennen Speitz siinä sanoi tehneensä tämän työn "isänmaalle
+sekä erittäin omalle kansalleen suosioksi", ja hänen nimensä jälkeen
+seisoivat sanat Tavast-Finlandus (Hämäläis-suomalainen); nyt oli
+"omalle kansalleen" pyyhitty pois ja jälkimäisiin sanoihin lisätty
+Suecus (ruotsalainen).[12]
+
+Itse työlle eivät kuitenkaan hovioikeus eikä erittäin Juhana Kurck
+näytä olleen vastahakoisia, vaikka työntekijälle. Sen osoittivat he
+selvästi, kun muutamia vuosia myöhemmin maisteri _Aaprahami
+Kollanius[13] tarjosi uuden lainsuomennoksen. Saatuansa sen valmiiksi
+v. 1648, hän antoi siitä tietoa Kristiina kuningattarelle, jonka
+nimessä valtionholhoojat sitten käskivät Turun hovioikeuden sitä
+tutkimaan. Hovioikeus puolestaan määräsi tähän työhön muutamia
+lainlukijoita, niiden joukossa Antti Pachaleniuksen, joka myös on erään
+uskonopillisen kirjan suomentanut. Heidän työnsä ylimäisen valvomisen
+sai pari assessoria toimekseen, sekä myös itse presidentti, koska hän
+oli taitava suomenkielessä.
+
+Tutkijat eivät kuitenkaan pitäneet liikaa kiirettä; päinvastoin
+kuuluivat he joka paikassa pilkkaavan ja nauravan Kollaniuksen
+suomennosta. Luultavasti oudoksuivat he siinä ilmaantuvia Savon
+sanamuotoja esim. "cuhduttiin", "mehdäksi" j.n.e. Kollaniuksen
+valituksen johdosta kielsi hovioikeus tämmöisen pilkanteon ja käski
+tutkijoita kiirehtimään työtänsä. Syyksi heidän vitkastelemiseensa
+viimein tuli ilmi, että he olivatkin itse tehneet ihan uuden
+suomennoksen. Tämä heidän työnsä valmistui v. 1653, jolloin taas
+Kollanius sitä moitti huonoksi. Uusi komitea oli nyt asetettava
+molempia suomennoksia tutkimaan ja vertaamaan. Mutta sillä välin oli
+tätä asiaa harrastava presidentti Kurck kuollut, ja sitä paitsi oli
+nostettu puhetta Ruotsin lakikirjan parantamisesta; se oli näet jo
+kovasti vanhentunut ja uudenajan oloihin sopimaton. Asiain näin ollessa
+jäi lain suomennos painamatta, suureksi vahingoksi lainkäytölle sekä
+kansalliselle edistymiselle meidän maassamme. Sillä hallituksen
+kirjeestä hovioikeudelle näkyy, että tämä suomennos aiottiin asettaa
+täyteen lailliseen arvoon aivan ruotsalaisen alkuteoksen rinnalle.
+Täten olisi kenties maan kieli jo silloin voinut tulla lakikieleksi.
+
+Sinnepäin alkoi siihen aikaan asia jo muutenkin vähän kallistua. Hyvin
+tavalliseksi tuli, että alituomarit pöytäkirjoihinsa panivat lyhyempiä
+tai pitempiä lauseita suomeksi, ottaen asianomaisten omat sanat
+sinänsä. Tätä tapaa rupesi kuitenkin vuosisadan lopulla hovioikeuden
+presidentti Falkenberg kovasti vainoomaan. Kielto kiellon perästä
+lähetettiin niin tuomarikunnalle yleiseen kuin yksityisille, kunnes
+suomenkieli saatiin pöytäkirjoista poistetuksi.
+
+Painetun lakikirjan puutteen korvaamiseksi jossakin määrin oli tähän
+aikaan myös tapana käräjillä lukea lakiotteita suomeksi. Samoin
+julistettiin uudet asetukset suomenkin kielellä, ensi alussa kuitenkin
+vain suullisesti. Niin esim. luettiin v. 1638 uusi kauppasääntö Turun
+kokoonkutsutuille porvareille ensin ruotsiksi, sitten suomeksi.
+Vuosisadan keskipaikoilta ruvettiin myös tiheämmin painattamaan
+asetuksia suomeksi.
+
+Kansassa niinikään alkoi nyt jo herätä halu saada enemmän tietoja
+laista. V. 1668 toi Yli-Satakunnan edusmies valtiopäivillä esille sen
+pyyntöesityksen, että lakikirja painettaisiin suomeksi. Huomattavaa on,
+että sekä Kollanius että useat hänen työnsä tarkastajat olivat juuri
+samalta seudulta kotoisin.
+
+Tämmöinen oli presidentti Kurckin virallinen toimi; mutta myös hänen
+yksityinen elämänsä ansaitsee laveampaa kertomista.
+
+Kurck oli oppinut herra muillakin aloilla paitsi lakitieteessä. Hän oli
+koonnut suuren joukon kirjoja sekä käsikirjoituksia, jotka koskivat
+Ruotsin historiaa. Suomen muinaisuutta erittäinkin oli hän paljon
+tutkinut, varsinkin Suomen aatelin sukuperiä, jotka hän niin
+perinpohjin tunsi, että hänen puoleensa aina käännyttiin, jos niitä
+koskevia tietoja tarvittiin. Tiedemiehiä hän suuresti kunnioitti ja
+rakasti, josta syystä hekin pitivät häntä suuressa arvossa. V. 1648
+esiin., kun hän vietti häitä Stålhandsken lesken kanssa, näyttivät
+ylioppilaat akatemian salissa hänen kunniakseen näytelmän
+"Aviosäädystä", jonka ylioppilas Chronander juhlaa varten oli
+sepittänyt. Toinen ylioppilas sepitti ja painatti latinaisia ja
+ruotsalaisia häärunoja, josta kunnioituksenosoituksesta hän sai
+Kurckilta puolitoista riksiä. Myöskin pyysi Turun yliopisto useita
+kertoja, joskin turhaan, että hän sen ajan tavan mukaan sallisi jonkun
+pojistansa ruveta heidän kunniarehtorikseen.
+
+Presidentin elämä oli sangen loistavaa. Hänen komeaa kartanoansa
+Aurajoen rannalla, tuomiokirkon läheisyydessä, sanottiin "hoviksi",
+ikäänkuin se olisi ollut kuninkaallinen asunto. "Hoviin mentävän"
+sanottiin, kun presidentin luo lähdettiin vieraisille. Kurckilla oli
+oma hovipappinsa ja lukuisa joukko hovimestareita, passareita,
+porttivahteja y.m. Tämmöisissä suurten herrojen kartanoissa oli vielä
+muutamia keskiaikaa muistuttavia tapoja säilynyt. Niinpä esim. isäntä,
+jos hän oli johonkin palvelijaansa erittäin tyytyväinen, juhlallisesti
+ilmoitti, että tämä nyt ansaitsi olla miekkamiehenä. Hän antoi
+palvelijalle korvapuustin, lausuen, että sen tuli olla vihoviimeisen,
+vyötti hänelle miekan vyölle ja saattoi kunniapaikalle istumaan, jonka
+jälkeen sitten iloiset juomingit alkoivat. -- Presidentin kartano oli
+aina kohteliaasti avoinna kaikille Turussa asuville tai asioilla
+käyville korkeille aatelisherroille ja virkamiehille; niin myös
+yliopiston tiedemiehille. Sangen usein myös pantiin toimeen suuria,
+komeita pitoja. Tällaisia tilaisuuksia varten ripustettiin silkki- tai
+verkakankaita seinille, jotka muulloin olivat paljaat, tapetteja
+vailla; ainoastaan muutamat esi-isien muotokuvat, joskus jokin muukin
+ulkomaan mestarin tekemä maalaus koristi niitä. Pöydille oli ahdettuna
+lukemattomia hopea- ja kulta-astioita, joita Suomen rikkaissa suvuissa
+oli monen tuhannen luodin verran. Sitä vastoin ei käytetty milloinkaan
+pöytäliinaa. Juomaa sekä ruokaa oli ylellisin määrin tarjona. Virtana
+valui etelämaiden rypäleitten neste, etenkin Espanjan ja Ranskan viini.
+Olutta oli sekä Saksasta, paras Rostockista, että myös kotimaista, joka
+oli siihen aikaan hyvässä maineessa. Ruokalajeja oli tavallisesti
+20-30. Kaloja oli kaikellaisia, lihaa aina useampaa lajia. Paitsi
+kotikarjan lihaa oli runsaasti metsänriistaa, hirviä, peuroja,
+jäniksiä, metsälintuja omasta maasta, Saksan peuroja eli sarvaita,
+metsäkauriita, metsäkarjuja ulkomailta. Metsänotuksista valmistettiin
+mielellään piirakka. Paistetut elukat, jolleivät ne olleet ylen suuria,
+tuotiin kokonaisina sisään, päineen, kaikkineen. Hedelmiä syötiin
+suurella halulla. Enimmäksi osaksi ne tuotiin Saksasta, mutta olipa
+myös kotikasvamia tarjona. Erittäin mainitaan Kurckilla olleen suuren
+ansarin, jossa hän kasvatti viinirypäleitäkin niin suurin määrin, että
+niitä yli oman kotitarpeen liikeni lähetellä Tukholmaan, Kristiina
+kuningattarelle tai suurisukuisille ystäville lahjaksi. Kirsikoita tai
+pähkinöitä tarjotessa oli tapana pistää koko joukko mukailtuja, kivisiä
+hedelmiä sekaan, ja seurassa syntyi aina suuri ilo, jos jonkun
+pöytäkumppanin hampaat yhtäkkiä narskahtivat tämmöiseen valehedelmään.
+Liemiruokia valmistettiin manteleista, kirsikoista, riisistä tai
+mannasta; kelpasipa munamaitokin vielä, vaikka kuninkaankin pöydälle.
+Ryytejä pantiin kourittain melkein kaikkiin ruokalajeihin. Härkäpaistia
+esim. maustettiin korinteilla, rusinoilla, sahramilla tai
+muskottineilikoilla, jotka sekoitukset meidän suussamme tuntuisivat
+vallan oudolta. Viinikin ryyditettiin usein.
+
+Kurck oli muutenkin hyvin runsaskätinen, antelias. Salamontanukselle
+esim., joka oli ollut hänen lastensa kotiopettaja, lahjoitti hän koko
+talon, käsikirjurilleen niinikään toisen. Kun Turun tuomiokirkkoon
+ruvettiin hankkimaan uutta kelloa, antoi presidentti sitä varten 30
+puntaa vaskea.
+
+Tällainen anteliaisuus ja komea elämä kannattikin miehelle, jolla oli
+niin suuret varat ja tulot. Presidenttinä oli hänellä läänityksenä koko
+Vöyrin pitäjä (170 taloa), josta v. 1635 lähti 1,543 talaria. Paitsi
+sitä sai hän kaikki kruununverot kalastuksesta Kokemäenjoessa ynnä
+vielä saatavat Länsigöötin lakikunnasta Ruotsissa sekä Vehmaan
+kihlakunnasta, joissa hän nimeksi oli tuomarina. Kristiina kuningatar
+koroitti hänet v. 1651 vapaaherranarvoon, samalla suoden hänelle
+vapaaherraläänitykseksi 32 taloa Lempäälässä. Paljoa suuremmat olivat
+vielä perityt tai hänen itsensä ostamat tilukset. Suomessa (paitsi mitä
+vähäisen Ruotsissa) oli hän isänsä jälkeen perinyt Laukon ja Anolan
+kartanot, äidiltä 11 taloa Vesilahdella ja Tyrväällä. De la Gardien
+suvun heimolaisena hän omisti Köyliön kartanon (77 taloa). Itse hän oli
+eri aikoina rälssiksi ostanut 25 taloa Köyliössä ja Ulvilassa, 11
+Vehmaalla, 7 Ali-Satakunnassa, 7 Lempäälässä. Norrköpingin ehdoilla
+(jotka läänitykset mieskannan kuoltua sukupuuttoon olivat kruunulle
+palautettavat) oli hänellä 50 taloa Vesilahdella, 48 Yli-Satakunnassa
+y.m.m.
+
+Kurck oli niitä harvoja etevämpiä Suomen aatelisia, jotka tähän aikaan
+pysyivät kotimaassaan. Useimmat muut veti Ruotsiin hovin loistavampi,
+huvittavampi elämä ja hallitsijan läheisyys, jonka kautta helpommin
+saattoi saada etuja, ylimalkain hienompi, sivistyneempi seura ja
+lauhkeampi ilmanala. Yhä enenevä keskittyminen kokosi myös yhä enemmän
+korkeimmat virat Tukholmaan. Valtaneuvokset oleskelivat nyt melkein
+aina siellä, eikä niinkuin ennen maakunnissa. Tukholmassa olivat sitä
+paitsi kaikki suuret valtiokollegiot eli ylihallitukset. Näin
+vieraantuivat vähitellen melkein kaikki mainioimmat aatelissuvut
+Suomesta. Mutta Kurck, vaikka hänkin tultuaan v. 1633 valtaneuvokseksi,
+ajoittain kävi Tukholmassa, piti kuitenkin aina asuntoansa Suomessa.
+Hän kuoli Turussa v. 1652.
+
+
+
+
+5. Iisakki Rothovius.
+
+
+Piispa Eerikki Sorolainen oli Kustaa Aadolfin hallitusaikana jo
+tullut vanhaksi, kykenemättömäksi. Senvuoksi hän kirjoitti Aksel
+Oxenstjernalle ja pyysi itselleen apulaista, ehdoittaen siihen virkaan
+Turun koulun rehtoria, Gabriel Melartopaeusta. Tätä miestä sanoi hän
+erittäin soveliaaksi, muun lisäksi senkin vuoksi, "että hän taitaa
+molemmat kielet, sillä täällä tarvitaan semmoista, joka osaa suomea".
+Ennenkuin vastaus vielä oli tullut, painoi kuitenkin Eerikki piispa
+päänsä v. 1625 levolle, lopettaen pitkän, monivaiheisen ja
+monivaivaisen elämänsä.
+
+Seuraavana vuonna kysyi kuningas Ruotsin piispoilta, kuka heidän
+mielestänsä olisi soveliain Turun hiipan kantajaksi. He panivat ehdolle
+neljä miestä, kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista, toisesta
+jälkimäisistäkin viitaten siihen ansioon, ettei "hän ollut
+suomenkielessä taitamaton". Lopuksi he vielä lausuivat sen mielipiteen,
+että jos joku suomalainen tulisi määrätyksi, pitäisi hänelle antaa
+koulu- ja konsistorioviroissa ollut ruotsalainen apulainen. Täten vain
+tulisi mahdolliseksi viimeinkin saada kirkolliset asiat Suomessa
+Ruotsin mukaisiksi. Kustaa Aadolf jätti lopullisen vaalin v. 1627
+kokoontuneille papiston valtiopäivämiehille, ja nämät valitsivat
+yksimielisesti Nyköpingin kirkkoherran _Iisakki Rothoviuksen_. Hän oli
+tosin umpiruotsalainen, Suomen oloille aivan outo, mutta toiselta
+puolen, niinkuin perästäpäin Tammelinus suomalaisessa riimikronikassaan
+häntä kuvaa:
+
+    Uros uljas, taitava tavois,
+    oikia opis, selkiä sanois.
+
+Hän, jos kukaan, oli mies häiriössä olevaa Suomen kirkkoa järjestämään.
+
+Rothovius ensimmältä ei olisi tahtonut suostua hänelle tarjottuun
+kunniavirkaan. Hän pelkäsi näet tehtävänsä suuria vaivoja ja vastuksia;
+myös sanoi hän senkin esteeksi, ettei hän muka "slavonian kieltä osaa".
+Viimein kuitenkin hän taipui kuninkaan, piispojen sekä muiden
+valtiopäivämiesten hartaisiin pyyntöihin, ja saapui Turkuun heinäk.
+6 p. 1627.
+
+Pari viikkoa täällä oltuansa hän jo lähetti hallitukselle katkeran
+valituskirjeen siitä "hirmuisesta epäjärjestyksestä", jonka hän oli
+tavannut, "varsinkin pappissäädyssä". Tässä valituksessa olikin todella
+paljon perää, vaikka kyllä osaksi Rothoviuksen silminnähtävät
+ennakkoluulot suomalaisia vastaan lienevät vaikuttanet sen, että hän
+näki mustan vieläkin mustempana.
+
+Jumalanpalveluksessa sekä kansan tavoissa oli vielä paljon "paavilaista
+hapatusta" jäljellä. Kirkossa veisattiin välistä latinaisiakin virsiä,
+sanaakaan ymmärtämättä, papukaijan tavalla. Alttareille tuotiin
+kaikellaisia uhreja. V. 1627 esim. rankaisi konsistorio erästä vaimoa,
+joka vasikkaonnen tähden oli sytyttänyt vahakynttilän alttarille. V.
+1640 vielä nuhteli piispa niitä, jotka alttareille ripustivat vahakuvia
+(vahakäsiä, jalkoja, sydämiä y.m. kiitosuhriksi kipeitten jäsenien
+paranemisesta), oravannahkoja (kenties metsäonnen tähden) y.m. Monessa
+paikassa vietiin niinikään uhreja maahan pystytettyjen ristinpuitten
+juurelle, ja jos papit joskus hakkasivat semmoisen ristin maahan, niin
+kansa kiireesti toimitti itselleen uuden sellaisen, sillä muuten ei
+muka karja voinut menestyä.
+
+Tämän paavilaisen taikauskon rinnalla oli myös vanha pakanallinenkin
+vielä suuressa voimassa. Ristinpuitten ohessa pidettiin, ainakin
+sydänmailla, vanhoja karsikkopuitakin pyhinä. Noitia oli joka paikassa,
+joiden taitoon turvattiin taudeissa sekä kaikellaisessa muussa hädässä.
+"Tässä maassa", valitti Rothovius v. 1640, "on paljon noitia. Kun
+ihminen sairastuu, niin he hakevat apua pirulta ja uhraavat
+kiitosuhreja pirulle. Jos hevonen tulee kipeäksi, haetaan kohta koko
+joukko äijiä ja ämmiä kokoon, jotka pimeässä pirtissä tyhjentävät
+olutpuolikollisen, tehden temppujansa." -- Kotinoitien apua ei pidetty
+vielä niin voimallisena kuin kauempana, pohjoisempana asuvien,
+erittäinkin lappalaisten. V, 1650 esim. mainitaan nuoren rengin
+Uudestakaupungista käyneen Kitkajärvellä, Kemin Lapissa asti, noidalta
+varasta tiedustamassa.
+
+Pyhiä päiviä ja kirkkoja pidettiin sangen halvassa arvossa. "Sabbatin
+rikkominen työnteolla", sanoi Rothovius, "on tämän kansan mielestä
+leikintekoa." Kirkonmäellä pidettiin jumalanpalveluksen aikana suurta
+olut- ja viinakauppaa. Kirkossa usein meluttiin ja räyhättiin
+sopimattomalla tavalla. Vanajan kirkkoherra valitti kerta
+konsistorioon, että hänen seurakuntalaisensa kirkonaikana juoksevat
+ulos ja sisään, "niinkuin hullut vuohet". V. 1644 rupesivat
+Hammarlandissa muutamat vallattomat rengit, papin paraikaa saarnatessa,
+liikuttamaan saarnastuolia kangilla. Kirkkoherra, joka pelkäsi
+pönttöineen putoavansa alas, otti viimein karangon ja rupesi
+kirkkorauhan rikkojia hosumaan. V. 1662 Perniön kirkossa kaksi
+aatelismiestä, Sass ja Sabelfana, rupesivat riitelemään, vetivät
+miekkansa esille ja vaativat toinen toisensa taisteluun.
+
+"Jumalan sanan väärinkäyttämistä harjoitetaan häpeämättömästi",
+kirjoitti piispa v. 1640. Niin myös olivat törkeät haukkumasanat, rivot
+puheet, raa'at kiroukset ja tappelut aivan tavallisia kaikkien säätyjen
+parissa. V. 1621 esim. oli Hannu Munck tullut Eerikki piispan luo ja
+vaatinut Salon vanhaa kappalaista eroitettavaksi virasta; sillä hän
+tahtoi hänen sijaansa nuorta poikaa, joka oli luvannut naida hänen
+kamarineitsyensä. Kun piispa kielsi, rupesi aatelisherra hyppimään
+lattialla niinkuin hurja, haukkuen piispaa kelmin ja varkaan
+vertaiseksi ja kiroten: "Piru minut vieköön ruumiineni, sieluineni,
+jollen tee sinusta valitusta kuninkaalle!" -- V. 1644 Lemun kirkkoherra
+rovastikunnan pappien kokouksessa tutkisteli erään kappalaisen oppia,
+ja kun tämä luultavasti ei osannut selvästi vastata, huusi hän
+vihoissaan latinaksi: "Audi, bestia!" (Kuules, luontokappale!) Toinen
+puolestaan oli vastaukseksi paiskannut korvapuustin ja tarttunut
+kirkkoherraa tukkaan. -- V. 1659 haukkui nuori pappi, maisteri Paavali,
+Kumlingen kirkkoherraa, ampui pyssyllä hänen jälkeensä ja suuteli hänen
+rouvaansa väkisin. -- Samana vuonna syytettiin Pietarsaaren
+kirkkoherraa siitä, että hän löi vaimoansa. Konsistorion päätös on ajan
+sivistyskannalle erittäin kuvaava: "Jos kirkkoherra pieksää _yli
+kohtuuden_, niin vedettäköön oikeuteen."
+
+Juoppous ja irstaisuus oli myös kauheasti yleistä niin alhaisten kuin
+ylhäisten parissa. Pari päivää ennen Rothoviuksen tuloa oli eräs pappi
+kello 7 aamulla tullut aivan juovuksissa konsistorion kokoukseen ja
+ruvennut hävyttömästi haukkumaan sekä pauhaamaan. --- V. 1648 eräs
+Turun pappi moitti julkisesti saarnastuolista, että kaupungin
+raatimiehet tavallisesti tulivat raastupaan "humalaisina kuin siat". V.
+1649 Rothovius arveli kappalaisilla useimmissa paikoissa olevan
+semmoisen palkan, että he tulisivat toimeen sillä, "jolleivät he olisi
+ahnaat juomaan ja taitamattomat hoitamaan talouttansa". V. 1662
+mainittiin Orihveden kirkkoherrasta, että hän on alituisesti humalassa,
+niin ettei päivällä eikä yöllä ole eroa; niin myös hänen rouvansa
+enimmiten rypee juovuksissa vuoteellaan. Humaltumista ajoittain
+pidettiin aivan tavallisena ja luonnollisena asiana, jota ei
+kunnon miehessä ollenkaan voitu kummeksia, jollei se ainaiseksi
+tavaksi yltynyt. Virkamiehiltä vaadittiin sitoumus, etteivät he
+viinapäissäänkään ilmaisisi virkasalaisuuksia. V. 1639 käski hallitus
+Viipurin vanhan piispan Gabriel Melartopaeuksen hakea itselleen
+apulaista, jos löytyisi semmoista miestä, joka ei olisi juoppo. --
+Aviorikokset ja salavuoteudet niinikään olivat hyvin tavallisia ja
+lapsenmurhia tapahtui niin paljon, että hovioikeus v. 1641 vartavasten
+kysyi hallitukselta, mitä sen asian parantamiseksi sopisi tehdä.
+
+Niinkuin tästä olemme nähneet, olivat papitkin, "kansan oppaat",
+osalliset kaikessa ilkeydessä. Paitsi sitä oli myös suuri osa heistä
+oppimattomia, sivistymättömiä. Vielä v. 1657 valitti Turun maaherra,
+että eräs mies, joka oli kruunun merimieheksi kirjoitettu, kiireesti
+oli vihittänyt itsensä papiksi, välttääkseen sotapalvelusta. Että
+semmoiset miehet eivät olleet hartaita virassansa, on helppo arvata.
+Rothovius nuhtelikin kiertokirjeissään heitä sangen usein laiskuudesta,
+koska he välistä jättivät jumalanpalveluksen pitämättä. Yhdessä
+suhteessa vain hän sanoi heidän kaikkien osoittavan suurta ahkeruutta
+-- nimittäin saatavien koonnissa.
+
+Virkaan tultuansa ryhtyi nyt Rothovius heti ankaraan parannuspuuhaan
+kirkollisella alalla, kilpaillen yhtä ankaran Bjelken kanssa, joka
+samalla aikaa puhdisteli maallista alaa. Kerran, välistä kahdestikin
+vuodessa, hän piti yleisiä pappienkokouksia Turussa,[14] joissa opin
+kartuttamiseksi pantiin toimeen väittelyjä jostain uskonkappaleesta ja
+sitten keskusteltiin seurakuntain järjestyksestä. Samaten paremman
+järjestyksen aikaansaamiseksi julisti hän useampia asetuksia papeille
+sekä seurakunnille. Ensimäiseen oli hän voimallisemman vaikutuksen
+vuoksi hankkinut itse kenraalikuvernöörin, Niilo Bjelken vahvistuksen.
+Myöskin kävi piispa joka vuosi pitkillä matkoilla avarassa
+hiippakunnassansa, omin silmin joka paikassa valvomassa käskyjensä
+täyttämistä. Välillä lähetteli hän papeilleen tuon tuostakin
+kiertokirjeitä. Niissä hän milloin ankarasti nuhteli heidän "suurta
+uneliaisuuttansa ja huolimattomuuttaan, jota on mahdoton kärsiä",
+milloin kielsi heitä suotta kuljeksimasta talonpoikien luona kestejä
+pitämässä, käskien heidän pysyä kotonaan kirjansa ääressä, jollei heitä
+vaadittu pitäjälle virantoimitukseen; milloin taas hän kehoitteli heitä
+poistamaan kansan pahoja tapoja, erittäin noituutta ja sabbatin
+rikkomista. -- Niinikään hän painatti omia kirjoittamiaan
+saarnakokoelmia malliksi taitamattomille papeille.
+
+Varoituksilleen ja kehoituksilleen antoi Rothovius suuremman painon
+ankarilla rangaistuksilla. Pappi, joka kaksi kertaa oli laiminlyönyt
+jumalanpalveluksen, pantiin viikoksi vankeuteen,[15] kolmannella
+kerralla hän menetti virkansa; samoin se, joka ilman laillista estettä
+jäi pois yhteisistä kokouksista. Tietysti rangaistiin myös juoppoutta,
+irstaisuutta ja väkivaltaisuutta, jos näistä kanne tehtiin. Nuoria
+kappalaispappeja pitivät kovassa kurissa ja kuuliaisuudessa
+kirkkoherrat, joiden renkiä he oikeastaan olivat, ja jos he näille
+olivat olleet uppiniskaiset, kutsuttiin heidät aina heti Turkuun, missä
+he saivat kuulla ankaria nuhteita.
+
+Seurakuntalaisia, jotka olivat rikkoneet kirkonjärjestystä tai siveyden
+sääntöjä, rangaistiin julkisilla nuhteilla saarnastuolista ja sakoilla;
+useinkin tuomittiin syylliset pari, kolme pyhää peräkkäin kirkon ovella
+seisomaan taikka jalkapuussa istumaan. Välistä myös käytti Rothovius,
+vaikka hän muuten olikin niin suuri paavilaisuuden jäännösten perkaaja,
+vanhaa paavilaista "pannajulistusta", sulkien rikollisen seurakunnan
+kirkon lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi.
+
+Saarnoissansa Rothovius aina erittäin varoitti kansaa noituudesta ja
+pyhäpäivän väärinkäyttämisestä. Hän kielsi väkevien juomien kaupan
+pyhäpäivinä, samoin myös kaikki muutkin työt, yksin käsikivien
+käyttämisen, joilla jokapäiväiset jauhotarpeet hankittiin. Kiivastelipa
+hän myös sitäkin "täällä Suomessa yleistä sian tapaa ja koiran elämää"
+vastaan, että kansa söi ja joi ennen kirkkoonmenoa. Luultavasti hän
+tahtoi sillä estää heitä humaltumasta väkevästä oluesta, vai lieneekö
+katsonut paastoovan vatsan Jumalalle otollisemmaksi? Samoin myös oli
+Herran ehtoolliselle aikovilta tupakanpoltto kielletty.
+
+Varoituksilla, säännöillä ja rangaistuksilla yksin, sen Rothovius hyvin
+tiesi, ei voitu kuitenkaan kirkollista epäjärjestystä ja tapojen
+turmiota Suomessa poistaa. Pääsyy ja juuri kaikkeen pahuuteen oli opin
+ja sivistyksen puute. Paitsi paria pikkulastenkoulua oli hänen
+tullessaan ainoastaan Turun koulu voimassa, sekin pahasti rappiolla.
+Uuden piispan ensimäisiä toimia oli senvuoksi tämän koulun
+puuhaaminen kymnaasiksi, jommoisia oli jo Ruotsissa melkein
+kaikissa hiippakuntien pääkaupungeissa. Hänen pyyntöihinsä suostuen
+perustikin holhoojahallitus v. 1630 Turun kymnaasin. Tällä tavoin
+laskettuansa perustuksen pappien sekä muiden virkamiesten paremmalle
+sivistykselle, rupesi Rothovius myös kansanopetuksesta pitämään huolta.
+Kiertokirjeissään papistolle hän kehoitteli ahkerasti katkismuksen
+opettamiseen ja lukukinkereitten pitämiseen, vaikka hän ihme
+kyllä ei sallinut niitä muualla pidettäviksi kuin kirkoissa, johon
+pitkät matkat estivät monta seurakuntalaista saapumasta. Näihin
+lukukinkereihin piispa ankarasti vaati kaikkia säätyjä ja lähetti
+hallitukselle valituskirjeen siitä, että aateli monin paikoin
+osoitti vastahakoisuutta. Mutta valtionholhoojat pitivätkin tätä
+viimeksimainittua vaatimusta liikana; lukukinkerit, sanoivat he, ovat
+niitä varten, jotka eivät voi kotona hankkia itselleen oppia. Myöskin
+käski piispa, että lauvantaisin ennen niitä pyhiä, jolloin Herran
+ehtoollista jaettiin, oli kuulusteltava rippivieraitten katkismuksen
+taitoa, "joka asia.", sanoi hän, "tässä barbaarisuudessa on vallan
+tarpeellinen". Pian tuli sen lisäksi se sääntö, ettei kukaan
+katkismuksessaan taitamaton saisi päästä naimiseen eikä edes kummiksi.
+
+Rothoviuksen aikana ja avulla ilmestyi nyt viimein koko raamattu
+suomenkielellä. Agricolan työn jatkamista ja täydentämistä varten oli
+Kaarle IX:nnen aikana komitea ollut asetettuna Eerikki Sorolaisen
+johdolla; mutta sen toimesta ei ole varmaa tietoa. Nyt toi Rothovius
+1635:n ja 1638:n vuoden valtiopäivillä esille hiippakuntansa toiveet
+tästä asiasta, ja kaikki Suomen valtiopäivämiehet yhtyivät hänen
+pyyntöönsä. Hallitus otti työn huostaansa ja määräsi suomentajiksi
+Turun kymnaasin lehtorit Eskeli Petraeuksen ja Martti Stodiuksen sekä
+Maskun kirkkoherran Henrik Hoffmanin ja Piikkiön kirkkoherran Gregorius
+Favorinuksen. Näistä etevin, ensinmainittu Petraeus, oli, Tammelinuksen
+senaikuisen suomalaisen riimikronikan sanoilla puhuen, "Ruotsis
+syntynyt", mutta "Suomeen suostunut". Hän oli tänne tultuaan hyvin
+oppinut maan kielen, josta hän v. 1649 laati ensimäisen kieliopin.
+Hänen syvä ja laaja oppinsa sitä paitsi tekivät hänet vallan
+soveliaaksi tämän tärkeän työn johtajaksi. Suomalainen raamatunkäännös
+tuli näin olemaan aikansa paraita; kielensä puolesta se mukaili
+kuitenkin yhä vielä liiaksi muukalaisia puheenparsia, vaikka se olikin
+Agricolan yritystä puhtaampi.
+
+Niin perinpohjainen parannustyö kuin se, johon Rothovius oli ryhtynyt,
+ei tietysti onnistunut heti ensimäisellä iskulla. Yllä esiintuoduista
+esimerkeistä näkyy yltäkyllin, että myös Rothoviuksen loppuaikoina,
+vieläpä hänen kuoltuansakin, oli paljon kaikellaista säädyttömyyttä
+jäljellä. Suurena haittana papiston parantamiselle oli se seikka, ettei
+niiden virkaanasettaminen ollutkaan aina piispan vallassa. Usein tuli
+hänen luokseen pappeja, joilla oli kuninkaalta tai sittemmin
+valtionhoitajilta saatu käskykirja, että heille piti ensitilassa antaa
+virka. Sitä paitsi oli myös kaikilla aatelismiehillä oikeus siinä
+pitäjässä, missä heillä oli kartanonsa, valita papiksi, kenen
+tahtoivat. Vieläpä jäi tämä oikeus, jos isäntä itse muualla asui,
+raa'an, sivistymättömän pehtorin käsiin. Tällä lailla saivat usein
+aivan oppimattomat, kelvottomat miehet pappisvirkoja, kun vaan osasivat
+hallitusmiehien luona käydä kumartamassa, tai jossain aateliskartanossa
+kotipapin virkaa toimittaessaan olla herralle mieliksi, tai pehtorille
+kyllin hyväntekijäisiä tarjota. V. 1627 esim. valitti Rothovius, että
+eräs Hieronymus oli kuninkaallisen suosituskirjeen saanut, vaikka hän
+oli "juoppo kuin sika" ja muutamia vuosia sitten, jätettyään vaimonsa,
+oli piikansa kanssa karannut Liivinmaalle. Erittäin oli vastusta
+sotapapeista, jotka rykmenttiensä kanssa retkeillessä olivat tottuneet
+irstaisuuteen ja vallattomuuteen ja joilla oli ollut hyvä tilaisuus
+päästä mahtavien sotaherrojen suosioon. Vaikea oli sitä paitsi täyttää
+kaikki paikat täydesti kelvollisilla sielunpaimenilla. Vielä yliopiston
+perustamisen jälkeenkin oli puute niin suuri, että monasti täytyi ottaa
+papeiksi kymnaasilaisia, jopa koululaisiakin. Yliopiston konsistorio
+valitti v. 1643 tätä seikkaa ja pyysi piispaa, että kaikilta
+pappisvirkaan pyrkiviltä vaadittaisiin akatemiallinen todistus
+riittävästä opista ja hyvistä tavoista.
+
+Vastusta oli Rothoviuksella myöskin usein kansan vastahakoisuudesta
+uusiin parannuksiin. Suomalaista silloinkin sanottiin itsepäiseksi; hän
+pysyi mielellään vanhoillansa. "Jos, Jumala auttakoon", valitti piispa
+v. 1633, "tätä hävytöntä kansaa tahtoo kurittaa ja Jumalan vihaa
+välttämään neuvoa, niin saapi ylenkatsetta ja pahoja, pilkallisia
+sanoja vastaukseksi. Julkiset aviorikkojat vastustavat häpeämättä
+kirkon isällistä rangaistusta." V. 1640 hän taas sanoi: "Julkisesti
+vastataan tutkimuskinkereillä rovasteille ja piispallekin, kun he
+noituutta moittivat, ettei Jumalan avulla yksin aina voi tulla aikaan,
+on tarvis myös käyttää suola- ja ihralukuja y.m."
+
+Kansan luonnonomaista vastahakoisuutta enensi muuten vielä piispa
+itsekin omalla käytöksellään. Hänen, joka ei ollut maassa syntynyt, ei
+osannut kansan kieltä eikä tuntenut kansan luonnetta, olisi pitänyt
+olla hyvin varovainen, sillä muukalaisen moitteita aina kärsitään
+vähemmän kuin omamaalaisen miehen nuhteita. Mutta ajattelemattomassa,
+joskin hyvää tarkoittavassa innossaan, ei Rothovius vähääkään hillinnyt
+vihaansa päästessään täällä vallitsevan epäjärjestyksen perille, hän ei
+koskaan viitsinyt valikoida sanojansa moittiessaan tapoja, jotka
+todella tai hänen mielestään olivat moitittavia. Pappejansa
+rangaistessaan hän ei myöskään aina noudattanut kohtuutta ja
+liiassa tulisuudessaan hän joskus teki vääryyksiäkin, niin että
+kenraalikuvernööri Bjelken täytyi sekaantua asiaan ja määrätä, miten
+pappeja vastaan nostetut kanteet olivat konsistoriossa tutkittavat. Ja
+tämän lisäksi hän välistä puki moitteensa semmoiseen muotoon, että se
+loukkasi suomalaisten kansallistuntoa, joka siihen aikaan oli sangen
+arka.
+
+V. 1634 piispa täten, juhlallisena rukous- ja katumuspäivänä
+saarnatessaan Turun ruotsalaiselle seurakunnalle, haukkui suomalaisia
+luontokappaleitakin pahemmiksi, koska he muka suosivat enemmän
+vellipataa ja kaalivatia kuin Herran huonetta. Kirkkoon he, sanoi hän,
+vaan tavan vuoksi tulevat, kerran tai pari "Jumala! Jumala!" huutamaan
+ja sitten taas siirtyvät maallisiin toimiinsa. -- Tämä julkinen
+soimaus, joka, vieraassa seurakunnassa lausuttuna, ei ollut
+sielunpaimenen ojennusta, vaan pikemmin pilkantekoa, nosti katkeraa
+vihaa Turun suomalaisissa porvareissa. Suuri joukko kokoontui Esko
+Kopparin taloon, jossa he Erkki Kokkapäällä kirjoituttivat ankaran
+valituskirjan, tuoden esiin yllämainitut piispan sanat ynnä vielä
+kaikellaisia muitakin kanteita, esim. epärehellisestä kirkonvarain
+käyttämisestä y.m. Kokkapää, joka taisi tietää, että nuo lisäkanteet
+olivat vähemmän luotettavia, koki varoitella sanoen: "Älkää, hyvät
+miehet, panko tähän paperiin enempää kuin mitä voitte todistaa." --
+Mutta vimma oli, niinkuin aina, silmitön ja korvaton. -- "Kirjoita,
+kirjoita vaan", huusivat porvarit kaikki yhteen suuhun, "kyllä me siitä
+vastaamme!" -- "Piispa on opetettava jättämään meidät rauhaan", lisäsi
+yksi heistä, Matti Seppä, "kuka tietää, mitä pahempaa hänestä muuten
+vasta voi lähteä." -- Valituskirja lähetettiin Tukholmaan lehtori
+Martti Stodiukselle,[16] joka siellä oleskeli valtiopäivämiehenä.
+Aikomuksena oli antaa se valtionholhoojille, mutta luultavasti ei
+Stodiuksella ollut siihen uskallusta. Sittenkin Rothovius sai tiedon
+asiasta ja haastoi vastustajansa oikeuteen. Tässä hän näytti kanteet
+epärehellisyydestä y.m. perättömiksi, ja sanansa hän koetti selittää
+siten, ettei niissä olisi kansallistunnolle mitään loukkaavaa.
+Selitykseksi siihen, että hän, vaikka hän ruotsalaiselle seurakunnalle
+saarnasikin, oli ottanut suomalaisten pahat tavat puheeksi, sanoi hän
+sen, että hän oli asetettu kumpaistenkin piispaksi ja siis oli
+velvollinen valvomaan toisten kuin toistenkin elämää.[17] Ja sitä
+paitsi tiesi hän myös, että suurina juhlapäivinä, jolloin piispa
+itse saarnasi, kävi paljon suomalaisiakin ruotsalaisessa
+jumalanpalveluksessa. Syyttäjät, jotka muuten käyttäytyivät kovin
+pelkurimaisesti, lykäten syyn toinen toisensa päälle, tuomittiin
+suuriin sakkoihin.
+
+Seuraavana vuonna syntyi Rothoviukselle suurisuisuutensa vuoksi taas
+toinen paha juttu. Hän oli jälleen saarnannut epäjärjestyksestä
+Suomessa, kertoen kuinka täällä tehtiin julkisia syntejä ja rikoksia
+ilman mitään rangaistusta. "Hovioikeuden assessorit", lausui hän,
+"istuvat täällä Jumalan sijassa ja heitä sanotaan jumaliksi; mutta
+hekin lahjojen tähden ummistavat silmänsä." -- Pari päivää sen jälkeen
+lähetti hovioikeus kaksi jäsentä vaatimaan piispalta selitystä, muuten
+he uhkasivat valittaa hallitukselle. Rothovius taas koetti lieventää
+sanojansa: hän ei muka ollut sanonut assessorien ottavan lahjoja, vaan
+ainoastaan varoittanut heitä ottamasta. Siihen selitykseen lähettiläät
+viimein tyytyivät, vaikka inttivätkin: "Tietäväthän sen kaikki, miten
+sanat alkuaan kuuluivat."
+
+Vielä v. 1650, vähän ennen kuolemaansa, sai Rothovius kolmannen
+syytteen. Turun koululaiset olivat hänelle käyneet valittamassa, että
+heidän rehtorinsa, joka oli ruotsalainen, aina teinirahain jaossa suosi
+enemmän omia kansalaisiansa kuin suomalaisia, ja sitä paitsi otti
+kaikilta laittomia koulumaksuja. Myös paheksivat he sitä, että piispa
+välistä määräsi osan heille aiottuja tuloja muihin tarkoituksiin. Koska
+Rothovius, niinkuin näyttää, ei ottanut asiaa korviinsa, lähettivät
+koulupojat kannekirjan itse valtionholhoojille, ja nyt tuli piispalle
+käsky korjata puheenalaiset vääryydet.
+
+Saipa Rothovius kerran, vaikka hän, niinkuin olemme nähneet, liiallisen
+virkaintonsa vuoksi joskus joutui ahdinkoihin, kuitenkin myös
+päinvastaistakin moitetta kärsiä. Suomen kenraalikuvernööri Brahe,
+josta pian tulee lavealta puhetta, oli v. 1638 ensimäisessä
+virkakertomuksessansa muun muassa myös maininnut, että Suomessa
+kirkollisella alalla yhä vielä tapahtui epäjärjestystä. Sen johdosta
+lähetti holhoushallitus Turun piispalle ankaran, paikoittain
+pilkallisen nuhdekirjeen, varoittaen häntä liiallisesta höllyydestä ja
+leväperäisyydestä etenkin pappien elämän valvomisen suhteen. Tämä
+ansaitsematon moite kävi kipeästi Rothoviuksen sydämelle. Hän luetteli
+kaikki, mitä hän jo oli tehnyt kirkon järjestämiseksi sekä tapojen
+parannukseksi, ja väitti hallituksen epäilyksen Suomen tilasta olevan
+liiallisen. "Kyllähän täällä tosin", arveli hän, "harjoitetaan monta
+syntiä, varsinkin epäjumalan palvelusta ja noituutta; mutta pidetään
+täällä kuitenkin saarna ja rukous hyvässä voimassa, eikä suinkaan,
+niinkuin te näytätte luulevan, eletä pimeitten pakanoiden tavalla,
+joille Jumalan sanan valo vielä on koittamatta." Ukko, niinkuin moni
+muu ankara saarnamies, oli sangen arka, kun moite koski häntä itseänsä;
+omia tekojansa puolustaessaan hän nyt rupesi myös puolustamaan
+suomalaisten tapoja, joita hän muuten sekä ennen että jälkeenpäin
+kuvaili aika mustiksi.
+
+Tästä samasta kirjeestä tuli myös ilmi hänen suuttumuksensa virkaansa.
+"Nyt olen", kirjoitti hän, "jo ollut yksitoista vuotta tässä
+vaivalloisessa virassa, jolla ajalla en ole monta rauhan päivää
+nähnyt." Parannuspuuhillaan sanoi hän vain joutuneensa pahansuopien
+vihan alaiseksi, ja olevansa nyt työstä sekä vastuksista niin perin
+väsyksissä, että soisi itselleen jo pois pääsöä täältä. -- Vaan tämä
+kyllästyminen oli vain hetkellinen. Eipä aikaakaan, niin hän
+vaikutusinnossansa pyysi saada hoitoonsa Viipurinkin hiippakunnan, --
+jossa epäjärjestys oli vielä suurempi kuin hänen omassaan. Hän lupasi
+siinä tapauksessa "siellä vuoden kuluessa saada toimeen enemmän, kuin
+mitä siihen saakka oli monena vuonna tehty". Tämä hänen toivonsa ei
+tullut kuitenkaan täytetyksi.
+
+V. 1652 nukahti viimein Rothovius 82-vuotisena kaikista puuhistansa ja
+huolistansa. Köyhän Smoolannin talonpojan pojasta oli hän neronsa ja
+intonsa kautta kohonnut korkeaan, mahtavaan arvopaikkaan. Suomalaiset,
+vaikk'eivät he häntä juuri rakastaneet,[18] eivät kuitenkaan voineet
+olla häntä kunnioittamatta, ja jälkimaailma, joka ottaa lukuun enemmän
+työn hedelmät kuin työn ulkomuodon, ylistää häntä paremman
+kirkkojärjestyksen ja siivompien tapojen aikaansaamisen tähden meidän
+maassa. Huomattavaa on, että hänen jälkeensä aina Isoon Vihaan asti ei
+Turun hiippa enää joutunut ainoankaan Suomen miehen päähän. Viipurissa
+oli vielä tämän vuosisadan keskipaikoille asti suomalaisia piispoja,
+vaan sitten sinnekin asetettiin enimmiten Ruotsin miehiä.
+
+
+
+
+6. Johannes Messenius.
+
+
+Kustaa Aadolfin aikana oli vielä uskonpuhdistuksen herättämä
+uskonnollinen into täydessä voimassaan. Raamattu, ainakin ylemmissä
+säädyissä, jotka lukea osasivat, oli jokapäiväisenä neuvon ja
+lohdutuksen lähteenä. Aamu-, pöytä- ja iltarukouksia pidettiin
+hartaasti, koko perhekunta palvelijoineen yhteisesti. Pyhänä ei
+jumalanpalvelusta ilman laillista estettä laiminlyöty.
+
+Kaikkiin sekä yleisiin että yksityisiin yrityksiin ryhtyessä anottiin
+kaikkein ensiksi Jumalan siunausta.[19]
+
+Tällä kauniilla innolla oli kuitenkin myös huono puolensa;
+alinomaisessa taistelussa katolista kirkkoa vastaan oli sen rinnalla
+näet muodostunut ahdasmielinen, toisuskolaisia tuomitseva ja vainoova
+kiihko. Papiston kehoituksesta tuli Kustaa Aadolfin kuningasvalassaan
+vannoa, ettei hän sallisi mitään muuta jumalanpalvelusta
+valtakunnassaan, paitsi luterilaista, eikä myöskään kruunun
+palvelukseen ottaisi ketään vierasuskolaista. Poikkeusasemassa olivat
+ainoastaan soturit, kauppiaat sekä tehtailijat; sillä niitä oli
+kotimaisten vähyyden vuoksi pakko ottaa ulkomailta. Heidän piti saada
+häiritsemättä pysyä uskossansa "niin kauan kuin olivat hiljaa
+alallaan", s.o. eivät harjoittaneet uskonmenojansa julkisesti,
+ulkopuolella kotia; "sillä", lisäsi Kustaa Aadolf, "esivalta ei voi
+omaatuntoa hallita".
+
+Oman kansan omaatuntoa pidettiin siitä huolimatta ankarassa kurissa.
+Kolme ruotsalaista, jotka Kustaa Aadolfin hallitessa kääntyivät
+katolisuskoon, eivätkä suostuneet siitä luopumaan, mestattiin lain
+puustavin mukaan. Sama kohtalo oli jokaiselle jesuitalle tarjona, joka
+uskalsi tulla Ruotsinvallan rajojen yli; niin suuresti pelättiin tätä
+mahtavata, viekasta veljeskuntaa. V. 1630 vielä sai Viipurin maaherra
+käskyn valppaasti pitää silmällä kaikkia kaupunkiin tulevia
+tuntemattomia ihmisiä, sillä oli muka saatu tietää, että kolme
+jesuittaa hankiskeli Suomeen, niiden joukossa eräs Viipurissa syntynyt.
+Tällä kovuudella ja pelolla oli valtiollinenkin syy uskonnollisen
+ohessa; sillä katolilaisten tiedettiin harrastavan puolalaisen
+Vaasa-haaran palauttamista Ruotsinmaahan, siksi että heidän uskonsa
+siellä jälleen pääsisi valtaan.
+
+Vaarallinen oli yksin kirjeenvaihtokin katolilaisten kanssa; sen sai
+kuuluisa Messenius, josta jo olemme ennen maininneet, kovaksi onnekseen
+kokea. V. 1616 joutui kiinni eräs Puolan kuninkaan salalähettiläs,
+tavallisesti Jussi Papistaksi (Paavilaiseksi) nimitetty. Hädissään hän
+ilmoitti Messeniuksenkin olevan osallisena hänen salahankkeisiinsa.
+Tämä ei voinut kieltää viljelleensä kirjeenvaihtoa muutamien Puolassa
+asuvien miesten kanssa, mutta väitti sen koskeneen osaksi aivan
+yksityisiä perheellisiä asioita, osaksi muutamien Ruotsin historialle
+tärkeitten paperien takaisinsaamista, jotka eräs Kustaa Vaasan aikana
+paennut piispa oli vienyt sinne. Messeniuksen osallisuutta
+valtiollisiin vehkeisiin ei saatukaan todistetuksi, mutta vahingoksi
+hänelle joutui oikeuden käsiin eräs hänen kirjeensä, missä hän vakuutti
+yhä vielä olevansa harras katolilainen, vaikka hänen sitä täytyi
+salata.[20] Pitkän tutkinnon jälkeen tuomittiin Messenius kuolemaan,
+jonka päätöksen kuningas kuitenkin muutti elinaikaiseksi vankeudeksi.
+
+Samoin kuin siihen aikaan, niinkuin olemme nähneet, Inkerinmaa oli
+Ruotsin Siperiana, samoin Suomen itärajan linnoja, Kajaanin ja
+Käkisalmen, käytettiin talletuspaikkoina kovasti rangaistaville
+valtiovangeille. Siellä he olivat aivankuin elävältä haudatut, koko
+sivistyneestä ihmiskunnasta eroitetut. Oulun läänin maaherra Eerikki
+Hare, joka juuri silloin sattui olemaan Tukholmassa, sai käskyn viedä
+Messeniuksen mukanansa Kajaaniin. Viikon päivät he purjehtivat
+pääkaupungin ja Vaasan väliä; täällä he viipyivät useampia viikkoja,
+kunnes pakkanen oli rakentanut siltansa ja portaansa avaroille soille.
+Sitten vasta ajettiin loppumatka, sillä ei ollut vielä mitään maantietä
+noilla Pohjan perillä.
+
+Saaressa, keskellä Ämmäkosken vihaisia kuohuja, sai nyt Messenius
+ahtaassa linnankammiossa viettää koko yhdeksäntoista vuotta. Alussa oli
+hänellä täällä poikansa opettaminen hupaisena ajanvietteenä; mutta
+muutamien vuosien kuluttua otettiin häneltä lapsi pois, ettei hän
+häneen muka saisi istuttaa katolinuskoa. Myös varoitettiin yhä
+linnanisäntää valvomaan, ettei vangilla olisi tilaisuutta jatkaa
+salaista kirjeenvaihtoa ulkomaan katolilaisten kanssa.
+
+Käskyläiset, niinkuin tavallisesti käypi, tekivät tylyt käskyt vieläkin
+tylymmiksi pannessaan ne toimeen. "Maaherra Eerikki Hare", valitti
+Messenius eräässä riimissään, "ahdisti minua pahemmin kuin
+painajainen",[21] ja hänen vävynsä Helge oli siinä asiassa hyvänä
+apulaisena. Hän otti Messeniukselta pois omat tutut palvelijat, vieläpä
+haukkui ja torui vahtimiehiäkin, jos joku heistä joskus armahti vankia.
+Uusi tupa rakennettiin tuoreista hirsistä niin alhaalle ja lähelle
+kosken kuohua, että vesi usein hyrskähteli lattian saumojen läpi.
+Maapuolella oli ikkunan alla linnan navetan tunkio, ja ruoka-aitaksi
+määrättiin lautakoppi, jota sotamiehet ennen olivat likaiseen
+tarkoitukseen käyttäneet. Tähän käskettiin Messeniusta muuttamaan ja,
+kun hän ei suostunut, kannettiin hän väkisin. Vastaan ponnistaessa
+repeytyivät häneltä silloin vaatteet hajalleen ja kylkiluu katkesi.
+Jonkun ajan kuluttua otti Helge pois kirveen, jolla Messenius pilkkoi
+itselleen polttopuita -- vangilla ei muka saanut olla asetta -- ja kun
+eräs armelias sotamies sitten lainasi hänelle puukkonsa, sai hän sen
+johdosta kovia nuhteita. Usein kehoitti Helge vahtimiehiä viskaamaan
+Messeniusta kivillä. Omin käsin hän kerta iski rouvalle verihaavan. "Ei
+se mitään", ivaili hän vaan, "vaikka Messenius itsekin menettäisi
+henkensä!"
+
+Vaikka Messenius olikin tavattoman voimakas sekä ruumiiltaan että
+hengeltään, olisi hän kuitenkin epäilemättä menehtynyt tähän
+kurjuuteen, jollei hänellä olisi ollut vaimonsa ja kirjansa; näitä
+molempia lohdutuksia eivät toki armottomat vanginvartijat olleet
+häneltä kieltäneet. Edellinen teki kaikki, mitä uhrautuvainen rakkaus
+tämmöisessä tapauksessa voi, huojentaakseen miehensä elämää.
+Jälkimäiset saattoivat nuo pitkät päivät täällä yksinäisyydessä
+pikemmin kulumaan. Messenius jatkoi ennen jo alotettuja historiallisia
+tutkimuksiansa ja kirjoitti ensimäisen täydellisen Ruotsinvallan
+historian, nimeltä Scondia Illustrata (Valaistu Skandinavia). Paitsi
+sitä valmistui häneltä vielä useampia muitakin historiallisia teoksia,
+niiden joukossa myös ruotsinkielinen "Suomen riimikronikka".
+
+Surkeasta tilastansa oli Messenius monta kertaa kirjoittanut
+kuninkaalle; mutta enimmäksi piti linnanisäntä huolta siitä, etteivät
+kirjeet päässeetkään linnan porttia edemmäksi; taikka, jos ne perille
+tulivatkin, oli muuten lempeä Kustaa Aadolf niin leppymättömästi
+vihastunut tähän mieheen, ettei hän pitänyt niistä lukua. Vasta
+kuninkaan kuoltua suotiin vankiparalle vähitellen huojennusta.
+Pohjanmaan lääni oli nyt saanut myös uuden, armeliaamman maaherran,
+joka todisti todeksi sen, mitä Messenius kirjoitti valmistuneista
+arvokkaista teoksistaan. V. 1635 sallittiin siis hänen muuttaa Oulun
+linnaan, likemmäksi ihmismaailmaa, ja annettiin hänelle runsaammin
+elatusta. Mutta kuolema tekikin jo seuraavana vuonna lopun hänen
+levottomasta elämästään.
+
+
+
+
+7. Kemin lappalaisten käännytys.
+
+
+Noituus ja taikausko olivat, niinkuin olemme nähneet, yleiset koko
+Suomessa Rothoviuksen aikana. Mutta vielä huonompi oli valistuksen tila
+hänen hiippakuntansa eräässä osassa, nimittäin Kemin Lapissa; siellä
+näet oli pakanuus vielä täydessä voimassa. Katolisella aikakaudella ei
+ollut kristinopin saarna juuri ollenkaan kaikunut Lapin tuntureilla.
+Pirkkalaiset olivat sitä kaikin voimin vastustaneet, sillä he
+pelkäsivät ja syystäkin, ettei heidän sallittaisi kristityitä ihmisiä
+riistää ja ryöstää, niinkuin heillä oli ollut tapana tehdä
+pakanallisille alamaisilleen. Kustaa Vaasa oli sitten, hävitettyään
+Pirkkalaisvallan, lähettänyt lappalaisille lähetyssaarnaajia. Kaarle IX
+oli rakennuttanut kirkon kuhunkin Lappiin, kuitenkaan pappeja niihin
+asettamatta; ja Kustaa Aadolf oli Lykseleen, Uumajan Lappiin perustanut
+koulun, jossa kymmenkuntaa lappalaispoikaa aina kasvatettiin. Mutta
+näistä toimista ei ollut vielä paljon nähtäviä hedelmiä tullut ilmi, ei
+ainakaan Suomen puolella. Lappalaiset turvasivat täällä yhä vielä
+yksistään _seitoihinsa_ eli epäjumaliinsa ja käyttivät omia noitiansa
+pappeina.
+
+Hädän tullessa kutsuttiin aina noita avuksi. Hän tuli _kannuksinensa_,
+noitarumpuinensa, jonka pärmä oli pureksitulla lepänkuorella
+piirustettu täyteen punaisia viiruja ja kuvia. Siinä olivat kuvatut
+Lapin jumalat, siinä lappalaiset itse kotineen, poroineen, siinä metsän
+otukset ja pedot, siinä vuoret ja metsät, joet ja järvet, siinä toiset
+kansat, joiden yhteyteen lappalainen saattoi tulla, sanalla sanoen,
+kaikki, mikä hänen elämäänsä suinkin koski. Noita, syvään kumartaen,
+pani nyt _arvan_, s.o. vaskirenkaan tai vaskilevyn, keskelle pärmää ja
+rupesi rummuttamaan, jolloin tietysti arpa hyppeli paikasta toiseen.
+Tätä tehdessään _joikui_ (lauloi) hän kaikuvasti, ja kaikki läsnäolevat
+säestivät, naiset alemmalla, miehet kimakammalla äänellä. Sen mukaan
+mihin kohtaan arpa viimein seisahtui, antoi sitten noita ennustuksensa
+ja selityksensä. Monesti myös joutui hän haltioihin ja vaipui
+horroksiin, jolloin luultiin hänen sielunsa lentelevän asioita
+tiedustelemassa.
+
+Enimmiten noita liitti selitykseensä sen neuvon, että pahan
+poistamiseksi tai toivon täyttämiseksi piti viedä anne eli uhri
+seidalle. Hän valmisti nyt itsensä siihen pyhään toimitukseen paastolla
+sekä kylpemisellä; hän puki ylleen parhaat vaatteensa; hän pujotti
+vaskirenkaan oikeaan käsivarteensa sekä pani valkoisen olkavyön
+vasemmalta olalta oikealle kupeelle. Päässä piti olla valkoinen
+palttinainen hytyrä. Muutamin seuduin koristi hän sekä itsensä että
+uhrieläimen lehti- ja kukkaskiehkuroilla. Talonväki, samoinkuin juhlaan
+kutsutut vieraat seurasivat häntä pyhävaatteissaan.
+
+Heimokunnan seita seisoi aina korkealla vuorella, jota nimitettiin
+_passevaareksi_ (pyhävuoreksi). Tämmöisen pyhän paikan läheisyydessä ei
+saanut olla ihmisasuntoa. Vaimoväki ja koirat eivät saaneet sitä
+ollenkaan lähestyä; muuten oli vaara tarjona. Noita, perille tultuansa,
+riisui kengät jalastaan; sillä olihan mahdollista, että niiden nahka
+olisi sattunut olemaan peittousastiassa samalla kertaa kuin naisen
+kenkänahkakin, ja silloin olisi pyhä paikka ollut saastutettu.
+Uhripaikassa ei vaaran uhalla saatu meluta, ei edes kovasti puhua.
+
+Seidat olivat joko kivestä tai puusta. Edellisiksi valittiin joku
+muodoltaan eriskummallinen, jos mahdollista hiukankin ihmisennäköinen
+kallionlohkare. Puiset tehtiin tavallisesti koivunkannosta, jonka
+juuripuoli, ylöspäin käännettynä, oli päänä hiuksineen, ja tyvipuoleen
+hakattiin kirveellä muutamia uurteita, niin että siihen tuli
+jonkunlainen kömpelö rungon ja jalkojen kuva. Erittäin mainio oli
+Tornion Lapissa tämmöinen puunkanto, jota läheiset sekä kaukaiset
+lappalaiset, _Vironakan_ nimellä, pitivät suuressa arvossa ja
+palvelivat. Seitojen alla piti aina olla talvella tuoreita havuja,
+kesällä lehtiä ja ruohoa; niinpian kuin ne kuivuivat, toimitettiin heti
+vereksiä. Epäjumalan kuvan ympäri oli tavallisesti laitettu uhrilava
+neljän pönkän nojaan, ja sen ympärille oli taas pystytetty kauniita
+nuoria koivuja ja kuusia.
+
+Uhratessa otettiin lakki päästä ja kumarrettiin syvään, jopa
+heittäydyttiin polvilleen ja lyötiin otsa maahan. Kun uhrieläin oli
+tapettu, paloiteltiin ruumis ja kappaleet viskattiin jo kiehuvaan
+vaskiseen uhrikattilaan. Keitoksen valmistuttua lankesivat kaikki
+polvilleen ja rukoilivat, joikuen epäjumalien kunniaksi. Sitten he
+söivät etupuolen eläimestä; takapuoli katsottiin halvemmaksi ja
+säästettiin kotona syötäväksi. Liemi valettiin ja uhrivalkean tuhka
+pirskoitettiin uhraajien päälle. Osa lihoista asetettiin lavalle seitaa
+varten; myös voideltiin sitä paksulta verellä sekä rasvalla. Uhrattujen
+porojen sarvet ladottiin ympyrään lavan reunoja myöten sarvitarhaksi.
+
+Tämä lappalaisten perin pakanallinen elämä ei voikaan meitä ihmetyttää,
+kun saamme tietää heidän kirkollisten asioittensa laidan. Koko Kemin
+Lappi, nykyiset Utsjoen, Inarin, Kemijärven, Kuolajärven, Sodankylän
+sekä Kuusamon pitäjät kuuluivat näet Kemin kirkkoherran piiriin. Tuon
+äärettömän pitäjän ainoa pappi asui siis Pohjanlahden rannalla, 70-80
+peninkulman päässä seurakuntansa toisesta päästä. Rothoviuksen
+alkuaikoina oli Kemissä hyvin innokas, ankara kirkkoherra, Juhana
+Pictorius. Tämä hävitteli, huolimatta lappalaisten katkerasta vihasta,
+paljon noitarumpuja ja antoi noituudesta tavatuille omin käsin selkään.
+Mutta paljonkos hän kerkesi kulkea valvomassa äärettömässä
+piirikunnassaan. Senvuoksi jaettiin Kemin pitäjä v. 1648 Kristiina
+kuningattaren käskystä. Kruunun kustannuksella rakennettiin Kemin
+Lappiin kaksi kirkkoa, toinen Inariin, toinen Kemijärven rannalle, ja
+Rothovius toimitti sinne kirkkoherroiksi Esaias Bothniensiksen eli
+Ijanderin sekä Jaakko Lappoensiksen eli Lapodiuksen. Nämät nuoret papit
+jatkoivat innolla edeltäjänsä työtä polttaen noitarumpuja sekä
+hävittäen seitoja. Vaan vielä kului jommoinenkin aika, ennenkuin
+pakanallinen epäjumalanpalvelus niiltä mailta saatiin poistetuksi.
+Pictorius kehui tosin tehneensä noitarummuista melkein lopun, ja
+professori Wexionius pari vuotta uusien kirkkojen perustamisen jälkeen
+väitti, ettei Lapissa muka enää ollenkaan kuulu noituutta, paitsi
+kenties paimentolaisina kuljeksivien joukossa. Mutta sittenkin tapasi
+vielä Kemijärveltä v. 1675 eroitetun Kuusamon pitäjän ensimäinen
+kirkkoherra, Gabriel Tuderus, kosolta sekä noitarumpuja että myös
+"kannuksia" (puuseitoja), jotka hän sitten kokosi kasaan, saareen
+keskelle Kuusamonjärveä, ja juhlallisesti poltti tuhaksi.
+
+Pakanuuden ulkonaisten merkkien hävityksen ohella ruvettiin nyt myös
+opetuksen välityksellä karkoittamaan sisällistä pakanuutta. Mutta Kemin
+Lapin papit eivät siinä toimessa viitsineet vaivata itseään oppimalla
+seurakuntalaistensa kieltä, jotta he olisivat voineet käyttää Ruotsissa
+siihen aikaan jo toimitettuja lappalaisia kirjoja. He katsoivat
+mukavammaksi pakottaa lappalaisia heidän äidinkieltänsä, suomea,
+käyttämään. He antoivat heille ainoastaan suomalaisia kirjoja käteen,
+jotka olivat, monasti ymmärtämättä, luettavat ulkoa; myös käskivät he
+lappalaisten kotonakin aina puhutella lapsiansa suomeksi, että nämät jo
+aikaiseen tottuisivat kirkkokieleen. Tämän suomalaistuttamishankkeen
+paremmaksi menestykseksi kutsui Rothovius koko joukon suomalaisia
+uudistalolaisia rantamaalta Lappiin. Semmoisia oli kyllä jo
+aikaisemminkin tämän vuosisadan alusta muuttanut näille seuduille, vaan
+nyt karttui heidän lukunsa karttumistaan. Lappalaiset täten osittain
+karkoitettiin vielä pohjoisemmaksi; osaksi he muuttuivat suomalaisiksi
+naimisten kautta tulokasten kanssa tai mukaantumalla heidän
+elantotapoihinsa. Kielten sukulaisuus vaikutti sen, että
+yhteensulaminen kävi verraten nopeasti. Lappalaiset oppivat helposti
+suomenkieltä ja unohtivat omansa, niin että sitä nyt enää ainoastaan
+Utsjoella sekä Inarissa kuulee. Näin tekivät siis täällä omat
+heimolaiset lappalaisten kansallisuudelle paljon enemmän väkivaltaa ja
+vahinkoa kuin ihan muukalaiset valtiaat Ruotsissa ja Norjassa.
+
+
+
+
+8. Kreivin aika Suomessa.
+
+
+Nuorempien aatelismiesten joukossa, joita Kustaa Aadolf enemmän kuin
+muita suosi ja joista hän toivoi paljon hyötyä isänmaalle, oli jo
+aikaisin kreivi _Pietari Brahe_. Alettiinpa yleisesti puhua,
+että tästä nuoresta herrasta voisi kohota vaarallinen kilpaveli itse
+Aksel Oxenstjernallekin, kuninkaan rakkaimmalle ystävälle ja
+luottamusmiehelle. Brahe oli mukana sekä Puolan että Saksan
+sodassa, aina Kustaa Aadolfin lähimmässä seurassa, ottaen osaa
+sankaripäällikkönsä moniin vaaroihin. Onnettomassa yrityksessä
+Danziger-Hauptia vastaan v. 1627 oli Brahe samassa veneessä kuin
+kuningas, ja kun tältä kypäri putosi jokeen, antoi hän omansa sen
+sijaan. Yhdeksän luotia lensi silloin heidän välitsensä veneen laidan
+läpi, ja Brahella oli täysi työ tukkiessaan reikiä vaatteista
+reväistyillä tilkuilla, ettei vene uppoaisi. -- Würzburgin edustalla v.
+1631 taas linnasta tullut tykinkuula iski maahan heidän eteensä, ajaen
+hiekkaa ja soraa molempien silmille. Pian tämän tapauksen jälkeen
+lähetettiin kuitenkin Brahe kotimaahan takaisin. Hänellä näet oli
+soturiksi kovin heikko terveys, ja Kustaa Aadolfin tarkka silmä oli
+sitä paitsi jo huomannut, että isänmaalla olisi suurempaa hyötyä rauhan
+toimissa hänen nuoresta ystävästänsä.
+
+Kilpailu kuninkaan suosiosta oli varmaan jo alusta alkaen saattanut
+Oxenstjernan ja Brahen välit vähemmän ystävällisiksi; Kustaa Aadolfin
+kuoltua ainakin syttyi heidän välillään sangen pian julkinen
+eripuraisuus, varsinkin senjälkeen kun kansleri oli tullut Saksanmaalta
+kotiin. Jos jossain asiassa tehtiin valtaneuvostossa vastarintaa
+Oxenstjernan tuumille, niin oli Brahe aina kiivaimpia. Silminnähtävää
+oli, että tästä alinomaisesta riidasta näiden molempien mahtavien
+miesten välillä oli koituva valtakunnalle vahinkoa.
+
+Tähän hätään ilmaantui kuitenkin pian hyvä apuneuvo. Hallitussääntö
+vuodelta 1634 oli kaikki kenraalikuvernöörinvirat hävittänyt:
+mutta Suomesta alkoi jo seuraavana vuonna kuulua tämän: johdosta
+katkeria kaipauksia. Ennen oli toki, niin sanottiin, siellä edes
+kuninkaansijainen ollut, jolle voitiin valittaa; mutta nyt oli pakko
+kärsiä kaikki vääryydet, jollei ollut varaa mennä Tukholmaan saakka,
+meren taakse. Valtionholhoojat päättivät siis uudestaan asettaa Suomeen
+kenraalikuvernöörin, ja valitsivat siksi yksimielisesti kreivi Brahen.
+Siellä hän saisi, niin arvelivat virkakumppanit, aivan itsenäisen
+toimialan, missä hän omin päin, kenenkään muun häiritsemättä, saisi
+säätää ja päättää, mitä hän maalle paraimmaksi katsoisi. Brahe kiitti
+hänelle osoitetusta luottamuksesta, jonka vuoksi hän ei tahtonutkaan
+kieltäytyä, vaan lupasi kaikin voimin koettaa parastansa. Kuitenkaan
+hän ei voinut olla huomauttamatta, että hän tämmöisessä virassa oli
+vielä aivan kokematon, sitä paitsi suomenkieltä taitamaton, ja pyysi,
+että hänelle siis annettaisiin anteeksi, jos hän jossain asiassa
+sattuisi erehtymään.
+
+Keskipaikoilla marraskuuta 1637 hän astui rouvansa kanssa Neito-laivaan
+ja läksi purjehtimaan Suomeen päin. Mutta matka Ahvenanmeren yli oli
+näin myöhään syksyllä sangen vaivalloinen; useat kerrat oli pakko
+vastatuulen tai liian kovan myrskyn tähden palata Ruotsin rannalle,
+jotta vasta marrask. 21 p:nä viimein saavuttiin Aurajoen suuhun.
+
+Pietari Brahe oli nyt, niinkuin hänen valtakirjansa osoitti, määrätty
+"Suomen, Ahvenanmaan sekä molempien Karjalain"[22] ylimmäksi
+hallitusmieheksi. Hän tuli varustettuna sijaiskuninkaan vallalla ja
+myös sen mukaisella komealla seurajoukolla. Hänellä oli sangen suuri
+joukko kanslianvirkamiehiä, 12 drabanttia eli henkivartijaa, jotka
+juhlatiloissa kulkivat pertuska kädessä hänen edellään sekä takanaan,
+torvensoittaja, neljä kirjeenviejää (kun ei vielä postilaitosta ollut)
+y.m.
+
+Jos hänellä oli valtaa, niin olipa voimaakin tehtävänsä täyttämiseen.
+Brahe oli nyt 35:n vuoden vanha, siis miehuutensa jaloimmassa
+kukoistuksessa. Hänellä oli sen lisäksi yhtä hyvä tahto kuin valta ja
+voima tehdä kaikki voitavansa hänelle uskotun maan hyväksi. Saadakseen
+omin silmin tutustua sen oloihin sekä nähdä sen puutteet ja tarpeet,
+hän läksi jo alussa vuotta 1638 pitkälle matkalle. Hän kulki
+Hämeenlinnan, Savonlinnan ja Käkisalmen kautta Viipuriin, josta hän
+sitten keväällä palasi merta myöten Uudenmaan rantaa pitkin Turkuun.
+Samalla tavalla hän seuraavinakin vuosina kuljeskeli useampia kuukausia
+milloin missäkin piirinsä osassa. Enimmiten hän matkusteli talvella,
+jolloin rekikeli korvasi maanteitten huonouden tai perinpohjaisen
+puutteen sisämaissa. Mutta merkillisin kaikista hänen matkoistansa on
+se, jolloin hän kesällä v. 1639 kiersi Suomen jylhimpiä sydänmaita
+pitkin. Hän ajoi Helsingistä Hämeenlinnan kautta Savonlinnaan ja kulki
+sitten veneillä järviä sekä jokia myöten, välistä vedättäen aluksensa
+taipaleitten poikki, Käkisalmen läänin pohjoisimmalle perukalle,
+Liperiin ja Lieksaan saakka. Vieläpä poikkesi hän rajankin toiselle
+puolelle, Venäjän alueelle, käyden Lendelässä (Lentiirassa), jossa hän
+tapasi kaksi kreikanuskoista erakkoa. Sieltä hän jatkoi matkaansa
+Kajaanin kautta Oulunjärvelle, laski kaikki Oulunjoen kosket ja palasi
+sitten Turkuun, osaksi laivalla Pohjanlahden rantaa pitkin, osaksi
+maitse Hämeenkankaan poikki. Näin tuli siis Pohjanmaakin, vaikka se ei
+oikeastaan kuulunut hänen piiriinsä, Brahen huolellisen tarkastuksen
+alaiseksi. "Tällä retkellä", kirjoitti hän myöhemmin muistikirjaansa,
+"oli enemmän nähtävää kuin kukaan uskoisi, sillä kesänaikana ei ennen
+minua ole vielä yksikään arvokkaampi mies käynyt niillä mailla.
+Lähetinpä myös miehen Valkeallemerelle saakka tiedustamaan. Tämä
+takaisin tultuansa antoi tietoja maasta ja kertoi, miten venäläiset
+keittävät merivedestä suolaa Kemin-Koudassa sekä Kannanlahdessa.
+Suomenkieltä puhutaan siellä vielä kymmenen (viiden nykyisen)
+peninkulman päässä merenrannasta, ja sitä paitsi on paljon suomalaisia
+hamaan Arkangeliin ja Novaja-Semliaan sekä samojedeihin saakka, josta
+kansasta kaikki suomalaiset ja lappalaiset ovat peräisin." -- V. 1640
+hän niinikään matkusteli pitemmältä, poiketen Inkerinmaallekin, missä
+hänen lankonsa kenraalikuvernööri Pentti Oxenstjerna ystävällisesti
+häntä kestitsi Narvassa. Sieltä hän sitten kiersi Käkisalmen ja
+Savonlinnan sekä Kuopion, Rautalammin ja Ruoveden kautta. Kaikilla
+näillä matkoilla, niin hän muistikirjassaan vakuuttaa, pitivät häntä
+asukkaat, sekä aatelisherrat ja sotaväki että myös papit, porvarit ja
+talonpojat, aina tervetulleena vieraana.
+
+Kohta ensimäisellä retkellään huomasi Brahe "paljon epäjärjestystä
+kaikissa asioissa". Sitä hän rupesi nyt kaikin tavoin parantelemaan.
+Osaksi hän teki sen oman valtansa nojalla, osaksi, jos parannukset
+vaativat suurempia hankkeita ja perinpohjaisempia muutoksia, täytyi
+hänen pyytää niihin valtionholhoojain apua. Siksi hän lähetti v. 1638
+hallitukselle lavean, merkillisen kertomuksen Suomen tilasta, joka
+näyttää, kuinka tarkka hän oli ollut huomaamaan maamme edut sekä
+puutteet ja keksimään apuneuvoja edellisten edistämiseksi, jälkimäisten
+poistamiseksi.
+
+"Tämä maa", kirjoitti hän, "on niin suuri ja monin paikoin niin rikas,
+varsinkin on runsaasti kaloja sekä merenrannalla että myös sisämaan
+avarissa järvissä, että se siinä suhteessa voittaa melkein kaikki
+tunnetut maat. Hyödyllisiä metsiä on yltäkyllin, lintuja ja
+metsäneläimiä runsaasti, metallivuoria on myös alkanut tulla ilmi; jos
+Jumala sallisi sen vaurastua sellaiseen tilaan, mihin se ihmisjärjen
+arvion mukaan voisi nousta, niin se minun mielestäni olisi (sen
+suuresta, avarasta alasta puhumattakaan) moneen melkoiseen
+kuningaskuntaan Euroopassa verrattava."
+
+"Kauppaliikkeelle", lisää hän edempänä, "on koko tämä Suomen
+suuriruhtinaanmaa jokiensa, salmiensa sekä järviensä puolesta niin
+sovelias kuin suinkin joku maa voi olla, vähällä vaivalla[23] voi
+päästä veneellä Porista Päijänteeseen, Päijänteestä Lapveteen
+(Saimaaseen), sieltä Lapinmaalle Kajaaninjärveen (Oulunjärveen) ja taas
+sivullepäin Käkisalmen lääniin. Näin voisi kuljettaa tavaroita sekä
+yhdelle että toiselle haaralle, ja tavaraa liikenisikin täältä paljon
+yli sen, mitä on tarvis tuottaa ulkomaalta. Jos vaan Jumala antaisi
+siunauksensa, että kaikki saataisiin säntilleen, niin ei mikään estäisi
+kaupunkien hyvää vaurastusta."
+
+Yhtä tyytyväinen ei hän kuitenkaan ollut maan asukkaihin. Suuresti
+valittaa hän voutien sekä lainlukijain huolimattomuutta ja
+kelvottomuutta, niin ettei maaherroilla ole monta, jos yhtään, johon he
+voisivat luottaa.[24] "Ahkerasti haetaan parempia", lisää hän, "mutta
+harvoja löydetään. Jos tänne yliopisto saataisiin, niin kansa
+luultavasti edistyisi, ja varsinkin saataisiin soveliaampia
+lainlukijanaineksia." Papeista hän arvelee, että enin osa on
+sanankuulijoilleen vain pahentavana esimerkkinä, sillä elämässään he
+harjoittavat jos joitakin pahoja tapoja. Jumalanpalvelusta ja saarnaa
+pidetään kuitenkin ylimalkaan puhtaasti, paitsi Käkisalmen läänissä.
+Kansa riippuu sittenkin vielä paljon kiinni vanhoissa epäluuloissa ja
+taikauskossa.[25]
+
+Tämän kuvauksen johdosta tekee Brahe suuren joukon tärkeitä
+parannusehdoituksia.
+
+Luonnollisten kulkuneuvojen lisäksi hän tahtoi nyt vielä saattaa
+valmiiksi Eerikki Tuurenpoika Bjelken keskenjääneen työn, Saimaan
+kanavan. "Olen myös", sanoo hän, "katsellut tuota alotettua kaivantoa
+Lappeenrannassa, ja arvelen luultavaksi, että sen vähällä
+kustannuksella sekä vedentulvan vaaratta voisi saada laivoilla
+kuljettavaan kuntoon Viipuriin saakka. Vuoksikin", lisää hän, "näyttää
+minusta ikäänkuin se ei olisi luonnon luoma, vaan kaivettu, niin
+niskasta kuin myös alempana, missä koski käy."
+
+Turkua Brahe ehdoitti laajennettavaksi, Viipuri piti uuden kaavan
+mukaan järjestettämän, Helsinki muutettaman Vantaanjoen suusta
+soveliaampaan paikkaan, ja useampia uusia kaupunkeja sekä kauppaloita
+perustettaman sisämaahan kaupan helpoitukseksi.
+
+Hämeenlinnan ja Viipurin läänit (joista edelliseen myös kuului Uusimaa,
+jälkimäiseen Savo) olivat hänen mielestänsä liian avarat. Kansan oli
+syrjäisemmiltä kulmilta vaikea esittää valituksiansa maaherralle, ja
+tämän puolestaan oli mahdoton niin usein kiertää ympäri piirikuntaansa,
+että oikeus ja järjestys tulisi tyystin valvotuksi. Heidän piti siis
+kumpaisenkin saada apulaisensa. Samoin olivat useimmat sisämaan
+pitäjistäkin ylen suuret, ja sietäisivät siis jakamista.
+
+Vouteja oli liian monta, eri miehiä samoilla seuduilla eri veronlajeja
+varten, niin että kun toinen juuri talosta läksi, toisen jo nähtiin
+tulevan, eikä kukaan heistä vähääkään sovittanut ajoaikaansa niin, että
+se talonpojalle olisi tuntunut helpoimmalta. Brahe ehdoitti senvuoksi,
+että kaikki saman seudun verot annettaisiin yhden voudin haltuun. Tälle
+sitten voitaisiin myöntää suurempi palkka, joten saataisiin
+kelvollisempia miehiä. Myöskin lainlukijain palkkaehdoista piti Brahe
+huolta lahjainoton estämiseksi; hänestä oli lähtenyt määräys heidän
+vakinaisesta palkastaankin, josta ennen on ollut puhe.
+
+Samalla kun hän tahtoi vähentää voutien lukumäärää, hän ehdoitti toisen
+tarpeellisen parannuksen veronmaksutapaan nähden. Talonpoikien täytyi
+näet, paitsi maansa päätuotteita, vielä tuoda kaikellaista pientä
+tavaraakin, niinkuin turkiksia, lankaa, sukkia, kintaita y.m. kruunulle
+veroksi. Siitä johtui, että talonpojan pää meni ihan pyörälle eikä hän
+koskaan tiennyt, milloin kaikki oli suoritettu; vouti siis helposti sai
+tilaisuutta harjoittaa petosta. Sen estämiseksi veresti nyt Brahe
+ehdoituksen, jonka jo Bjelke oli tuonut esiin, että nimittäin verot
+vasta maksettaisiin ainoastaan rahassa, viljassa, voissa, kaloissa sekä
+tervassa.
+
+Sotamiehenoton suhteen hän niinikään esitti uuden ehdotuksen. Me
+muistamme, miten kansa rekryyttiherrojen tullessa aina miehissä pakeni
+saloille. Ainoaksi avuksi tätä vastaan arveli Brahe, että kunkin
+maakunnan asukkaitten kanssa tehtäisiin sovinto vakinaisesta
+sotamiesmäärästä, jonka sitten kansa itse saisi keskenään hankkia sille
+soveliaimmalla tavalla.
+
+"Suomalaisten päävirheitten (nimittäin huolimattomuuden, laiskuuden
+ja juoppouden) poistamiseksi niin hyvin käskyläisistä kuin
+käskynalaisista, sekä jumalisemman, säädyllisemmän, paremman elämän
+aikaansaamiseksi ei ole, lähinnä Jumalan siunausta, muuta kuin yksi
+keino -- se on akatemian perustus." Näillä sanoilla lopettaa Brahe
+viimein kertomuksen, vielä kerran uudistaen ennen jo pari kertaa siinä
+lausutun tärkeimmän ehdotuksensa.
+
+Hänen neuvonsa olivat niin viisaat, hänen arvonsa ja voimansa
+Tukholmassa sitä paitsi niin suuri, että hallitus varsin pienillä
+muutoksilla suostui kaikkeen, mitä hän oli ehdottanut. Brahe sai nyt
+siis yllin kyllin työtä yllämainittujen sekä vielä perästäpäin lisäksi
+keksittyjen parannusten toimeenpanosta. Saimaan kanavan kaivattamiseen
+hän tosin, luultavasti rahanpuutteen tähden, ei voinut ryhtyä; mutta
+ainakin perattiin ensi aluksi Varkauden ja Konnuksen kosket veneillä
+kuljettaviksi. Kaupungeita laajennettiin tai muutettiin ehdotuksen
+mukaan; uusia kauppaloita perustettiin sisämaahan. Läänejä ja pitäjiä
+jaettiin. Veronkoonti järjestettiin paremmalle kannalle. Sotamiesotto
+ruoduittain saatiin toimeen ensialuksi Savossa; muistikirjassansa kehuu
+Brahe saaneensa "jäykät savolaiset" suostumaan siihen, että aina kuusi
+taloa varustaisi yhden soturin. Yliopisto sekä koko joukko kouluja
+perustettiin. Useat tarpeelliset uudet virastot ja laitokset saivat
+muutenkin tänä aikana alkunsa. Ensimäiset maamittarit olivat jo vähää
+ennen Brahen tuloa saapuneet maahan. Nyt määrättiin erinäinen
+vuorimestari Suomea varten. Myös perustettiin v. 1638 postilaitos,
+ensin kuitenkin ainoastaan rantamaitten tarpeeksi. Tukholmasta kulki
+posti Turkuun, sieltä kahta eri tietä Viipuriin, nimittäin ylistä
+Hämeenlinnan kautta taikka merenrantaa myöten. Viipurista se pitkitti
+matkaansa toiselta puolen Käkisalmeen, toiselta Narvaan; Helsingistä
+vietiin kirjeet jaalalla Rääveliin. Pohjoiseen päin Turusta ulottui sen
+tie Ouluun saakka. Postimaksu oli eri suuruinen matkan pituutta myöten,
+esim. Turusta Helsinkiin 22,50 penniä, Viipuriin 45 p., Käkisalmeen
+66,50 p. Pian postin perustamisen jälkeen saatiin myös vihdoin nuo jo
+kauan aikaa hankkeissa olleet kestikievarit asetetuiksi, v. 1638
+kaupunkeihin ja 1649 maalle, jolla tavoin vapaa kyyditseminen
+loppui. Näin tehtiin kaikilla aloilla ahkerasti työtä Suomen
+vaurastuttamiseksi, kylvettiin uuden toivorikkaan tulevaisuuden
+siemeniä.
+
+Vuonna 1640 loppui Brahen virka-aika; sillä 1634 vuoden hallitussääntö
+ei sallinut ilman uutta määräystä läänien ja valtakunnanosien
+hallitusmiesten kauemmin pysyä virassansa. Hän palasi Tukholmaan, missä
+hän valtaneuvostolle teki tiliä toimistansa. Sen kuultuansa lausui
+silloin neuvoskunnan esimies Aksel Oxenstjerna nämät merkilliset sanat:
+"Me olemme aina kuulleet, että jos vain Suomea hyvin hallittaisiin ja
+kaikki saataisiin siellä hyvään kuntoon, niin että pää, kädet ja jalat
+soveltuisivat yhteen, niin se maa vetäisi voimassa, varallisuudessa
+sekä väen paljoudessa Ruotsille vertoja."
+
+Brahe tehtiin nyt valtadrotsetiksi eli oikeusministeriksi ja
+holhoushallituksen jäseneksi, joissa viroissa hänellä epäilemättä oli
+hyvin paljon työtä. Mutta sittenkin hän otti vielä pari, kolme vuotta
+edelleen sangen paljon osaa Suomen maan asioihin, melkein niinkuin hän
+yhä olisi ollut sen kenraalikuvernöörinä. Hän kirjoitteli tiheään
+käskykirjeitä kaikellaisille virkamiehille Suomessa, ja he puolestaan
+lähettivät hänelle kertomuksia toimistansa. Eikä aikaakaan, niin
+lähetettiinkin hän jälleen takaisin Suomen hallitsijaksi. Hän tuli
+Turkuun vähää ennen juhannusta 1648, jolloin läänin maaherra ja piispa,
+papisto ja yliopistokunta, pormestari ja koko raati sekä neljä
+lippukuntaa aseellisia porvareita oli häntä Auran rannalla
+juhlallisesti vastaanottamassa. Tällä kertaa oli Pohjanmaakin laskettu
+hänen hallituspiirinsä lisäksi; mutta sen sijaan oli Käkisalmen lääni
+siitä eroitettu ja yhdistetty Inkeriin. Brahe alkoi nyt taas tehdä
+pitkiä matkoja ympäri Suomea ja työskenteli väsymättömästi maamme
+hyväksi. Mutta tämä hänen virka-aikansa ei ole kuitenkaan jättänyt yhtä
+syviä jälkiä kuin ensimäinen. Jollemme ota lukuun muutamien uusien
+kaupunkien ja koulujen perustamista, oli hänen toimensa nyt pikemmin
+vain entisten laitosten menestymisen valvomista. Osaksi oli edellisellä
+kerralla jo laskettu pääperustus tärkeihin ja suuriin uudistuksiin,
+osaksi myös Kristiina kuningattaren tuhlaukset vaikuttivat vuosi
+vuodelta yhä pahemman puutteen kruunun varoissa. Surkeata on melkein
+jokaisesta kenraalikuvernöörin kirjeestä tältä ajalta lukea valituksia,
+miten vaikea on pitää voimassa kaikkia Suomen laitoksia, kun niiden
+kustantamiseksi aiotut talot ja pitäjät lahjoiteltiin aatelisherroille.
+
+Tällä ajalla oli Brahe Turussa läsnä suuressa riemujuhlassa, jota
+tuomiokirkossa vietettiin suurilla menoilla kolmekymmenvuotisen sodan
+loppumisen johdosta. Olipa tosiaan syytäkin riemuita rauhasta, kun
+valtakunta nyt viimein satavuotisten melkein lakkaamattomien sotien
+jälkeen (vuodesta 1555) kerran sai huoahtaa. Mutta myös surullista
+juhlaa oli hänen pakko täällä viettää. Hänen rakas puolisonsa, joka
+noilla vaivalloisilla matkoillakin oli enimmiten seurannut hänen
+mukanaan, kuoli Turussa v. 1650. Hautajaiset tietysti olivat komeat;
+juhlavärssyjen parissa oli myös suomalaisia, jotka eräs kreivin
+suomalainen suosikki Eerikki Justander oli sepittänyt.
+
+Samana vuonna tuli kruunun sotalaiva noutamaan Brahea Tukholmaan
+Kristiinan kruunaukseen, jossa hän yhdessä arkipiispan kanssa laski
+kruunun kuningattaren päähän. Sen jälkeen hän palasi Suomeen
+Pohjanlahden ympäri; mutta syksyllä 1651 hän läksi jälleen takaisin
+Ruotsiin, eikä enää sitten käynyt meidän maassamme. Osaksi tyhjyys
+vainajan jälkeen täällä pahemmin tuntui; osaksi Brahe ei joutanut olla
+poissa muista viroistansa. V. 1654 lakkautettiin sitä paitsi kruunun
+varojen rappiotilan tähden kenraalikuvernöörinvirka.
+
+Drotsetina oli kuitenkin Brahella yhä edelleen Suomenkin oikeusasiain
+ylimäinen hoito. Vielä lähemmin kiinnitti häntä meidän maahan hänelle
+jo v. 1646 uskottu Turun yliopiston kanslerin virka. Tässä hän elämänsä
+loppuun saakka osoitti hellintä huolta ja tarkinta valppautta, auttaen
+Auran akatemiaa mahtavalla puoltosanallaan, jos sen hyväksi oli
+kruununvaroja tarpeen, nuhdellen keskenään riitaisia professoreita ja
+käskien heitä yhteisen yliopistonsa kunnian tähden sovintoon, suojellen
+niitä opettajia tai oppilaita, jotka turhien syitten tähden joutuivat
+vainonalaisiksi, sekä kehoitellen kaikellaisten tieteellisten teosten
+valmistamista ja painattamista. Vaan kaikkia noita ulkonaisia siteitä
+vahvempi oli ja sinä pysyi kuitenkin Brahen harras rakkaus meidän
+maahamme ja meidän kansaamme. Ne olivat hänellä aina mielessä, aina
+kielellä. Usein kuultiin hänen niin hyvin Ruotsin herroille kuin myös
+ulkomaalaisille ylistäen puhuvan niistä. V. 1654 esim. hän
+Whitelockelle, joka Englannin protektorin, Cromwellin, lähettiläänä
+kävi Tukholmassa, kehui Suomenmaan suuruutta, jonka hän sanoi vetävän
+vertoja Ranskalle, ja sen viljan sekä kaikellaisten muiden
+kauppatavaroiden rikkautta. Kansaa siinä tosin ei ollut niin paljon
+kuin Ranskassa, mutta kuitenkin runsaasti.
+
+Sopisipa melkein sanoa, että hän täällä oli ikäänkuin suomalaistunut,
+tullut "suomikiihkoiseksi". Hän ei huolehtinut näet vain suomalaisten
+ulkonaisesta vaurastumisesta ja sivistymisestä yleensä, vaan hän
+harrasti myös erityisesti meidän kansallisuutemme luonnollista
+varttumista ja meidän kielemme edistymistä. Jo ensi kirjeessään
+valtionholhoojille, jossa hän otti yliopiston sekä koulujen
+perustamisen puheeksi, esitti hän pääsyynä sen, että ainoastaan tällä
+keinolla "voidaan itse tästä kansasta nostattaa hengellisiin sekä
+muihin virkoihin kelvollisia miehiä". Käytännössäkin hän sitten,
+milloin vain oli mahdollista, koki saada virkoihin maan omia lapsia tai
+ainakin maahan jo tutustuneita. Miten hän siinä kohdin menetteli
+yliopistovirkojen suhteen, saamme toisessa luvussa nähdä; mainittakoon
+tässä nyt pari esimerkkiä toiselta alalta. V. 1642 hän moitti sitä,
+että ruotsalainen mies oli tullut lainlukijaksi Käkisalmen lääniin, ja
+käski vaihtaa hänet sellaiseen, joka osaisi kieltä ja tuntisi tavat.
+Samana vuonna hän myös muistutti Viipurin läänin kuvernööriä
+lääninsihteerin vaalissa pitämään silmällä sitä, että viransaaja osaisi
+molempia kieliä. Suuresti hän niinikään harrasti suomenkielen
+viljelystä, tutkimista sekä käyttämistä kaikilla aloilla. Tarpeellisten
+varojen hankkimisessa raamatun suomennosta varten hänellä oli paljon
+ansiota. Rothovius, kiittäessään häntä siitä, kirjoitti: "Me näemme
+tästä taas suureksi iloksemme, miten te, kreivillinen armo,
+aina pidätte huolta tämän kansan edusta." Mainittu jo on, että
+sota-artikkelien suomentaja Speitz sai Brahelta kehoituksen julkaista
+teostansa. Myöhemmin asetusten suomentajaksi määrätty Justander oli
+kreivin erinomaisessa suosiossa, jonka johdosta voi olettaa, että koko
+virka oli Brahen hankkima. Eskeli Petraeus suomalaisen kielioppinsa
+esipuheessa niinikään sanoo sepittäneensä sen kirjan hänen
+kehoituksestaan; "sillä te, kreivillinen armo", lisää hän, "pidätte
+aina huolta siitä, että yhteinen etu edistyisi, alamaiset tulisivat
+onnellisiksi ja tämän maan kieli mainioksi". -- Samaa mieltä osoitti
+Brahe vielä v. 1666. Piispa Gezelius oli kirjoittanut hänelle ja
+arvellut tarpeelliseksi saada Turun yliopistoon jonkun saksalaisen
+professoriksi, joka varsinaisen tieteensä ohella voisi kieltänsä
+opettaa. Sillä nuoret aateliset ylioppilaat olisivat olleet hyvin
+halukkaita saksaa oppimaan, ja niille papeille, jotka suomalaisten
+rykmenttien kanssa majailivat Viron- ja Liivinmaalla, oli se vallan
+välttämätöntä. Brahe suostui siihen, mutta kuitenkin muistutti, ettei
+virkojen antamisella ulkomaalaisille olisi ylimalkaan hyvä masentaa
+maan omien lasten mieltä, jotka siinä tapauksessa saattaisivat kokonaan
+luopua tieteellisistä harjoituksista, koska heillä ei kuitenkaan ollut
+niistä toivoa. Eikä hän myöskään sanonut pitävänsä saksankielen
+perinpohjaista taitoa Suomessa niin tuiki tarpeellisena; päinvastoin
+olisi paljoa parempi, jos piispa voisi saada Suomessa asuvat
+saksalaiset ja ruotsalaiset suomea oppimaan, "jolla on sangen
+miellyttävä elegantia dictionum (puheenparsien sievyys)", ja
+muukalaisten taivuttaminen siihen olisi "meidän maakunnillemme
+kunniaksi". -- Paria vuotta myöhemmin, v. 1669, hän samaten
+valtaneuvoskunnassa lausui sen mielipiteen, "ettei olisi hyödytöntä,
+vaikka meidän nuori kuninkaamme myös saisi oppia suomenkieltä".
+
+Asiain näin ollen ei ole ihme, että Brahe Suomessa oli rakastettu.
+Täydellä syyllä saattoi hän muistikirjassaan kehua: "Minä olin Suomeen
+ja Suomi minuun mieltynyt." Kansa nimitti häntä yleisesti _Maan
+Isäksi_. Ja onpa muisto tästä rakkaudesta säilynyt aina meidän
+aikoihimme asti tuossa tavanmukaisessa ruotsalaisessa sananparressa:
+"han har kommit i grefvens tid (hän on tullut kreivin aikaan)", jolla
+tarkoitetaan, että on tullut otolliseen aikaan. Samoin ei ollut
+suinkaan laita muitten ruotsalaisten herrojen, jotka sen vuosisadan
+alkupuoliskolla saivat Suomessa korkeita virkoja. Muistakaamme, miten
+Bjelke ja Rothovius valittivat olevansa vihatut. Samoin teki myöskin
+Bjelken edellinen kenraalikuvernööri Kaarle Oxenstjerna jokaisessa
+kirjeessään Aksel Oxenstjernalle; samoin Brahen aikana Turun maaherra
+Falkenberg, joka, kun hän viimein muutettiin Ruotsiin takaisin, kiitti
+kreiviä siitä ikäänkuin suuresta armosta. Syynä epäilemättä oli se,
+että he aina pysyivät vieraina meidän kansallemme. He olivat kaikki
+kunnon miehiä, he tarkoittivat maan etua, mutta tyrkyttivät
+parannuksiansa väkisin, lausuen julki ylenkatseensa suomalaisia
+kohtaan. Bjelken ja Rothoviuksen lauseet ovat meille jo ennestään
+tutut. Falkenberg kirjoitti kerran: "Jumala tiesi, miten tämän
+paksunahkaisen kansan saisi kuuliaiseksi; he eivät tottele toruja eikä
+vankeutta". Bjelken jälkeinen kenraalikuvernööri Gabriel Oxenstjerna
+taas puhui halveksimalla "näiden barbarien (suomalaisten)
+mielipiteistä". Brahe menetteli ihan toisin. Hän ei suinkaan ollut
+näkemättä Suomen kansan silloisia monia ja pahoja vikoja; hän ei
+myöskään salannut niitä, vaan puhui niistä suoraan. Mutta hän teki sen
+isällisellä hellyydellä. Hän oli käsittänyt suomalaisten luonteen, joka
+ylpeää jyrkkyyttä vastaan on itsepäinen, jörömäinen, jäykkä, mutta
+lempeydelle heti on altis. Mikä sitten sen ihmeen oli vaikuttanut, että
+Brahe paremmin kuin muut käsitti meidän mielemme? Olisiko syy ollut
+yksistään hänen omassa jalossa, ylevässä sydämessään? Kukaties voisi
+osittain toinenkin selitys olla mahdollinen. Hän oli, niinkuin
+tiedämme, useat vuodet sotinut Kustaa Aadolfin rinnalla. Hänellä oli
+siellä ollut tilaisuutta kuulla urhoollisuuden ja uskollisuuden
+teräksen kalsketta Suomen miesten sydämestä töykeän, ruosteisen
+ulkokuoren alta. Eiköhän vain Brahen parempi käsitys, hänen
+kunnioituksensa, hänen rakkautensa liene voittosaalis, jonka
+hakkapeliitat olivat isänmaallensa voittaneet Puolan ja Saksan
+verisillä kentillä?
+
+
+
+
+9. Pietari Brahe.
+
+
+Pietari Brahe kuului Ruotsissa vanhastaan arvossa pidettyyn ja
+opistansakin tunnettuun ylimyssukuun. Ennen jo näissä kertomuksissa
+mainittu oppinut Pietari Brahe vanhempi 16:nnen vuosisadan
+loppupuolella oli hänen isoisänsä, Brahe oli syntynyt Rydboholmin
+kartanossa helmik. 18 p. 1602. Hänet kasvatettiin kotona, jossa
+vanhemmat häntä ohjasivat jumalisuuteen sekä hyviin tapoihin, ja
+yksityinen opettaja neuvoi tietä tarpeellisiin tieteisiin. Kaarle IX,
+samoinkuin hänen puolisonsakin, piti paljon tästä vilkkaasta pojasta,
+jonka he usein antoivat leikitellä omien lastensa kanssa ja olla läsnä
+kaikissa hovin juhlallisuuksissa. V. 1618 läksi Brahe kotiopettajansa
+johdolla Köpenhaminan kautta Saksaan opintojansa jatkamaan. Giessenin
+yliopistossa hän vietti kolmatta vuotta, muun muassa harjoitellen
+"ranskan ja heprean kieltä, miekkailua sekä tanssia". Sitten hän jatkoi
+matkaansa, viipyen lyhyemmän aikaa Münchenissä, Strassburgissa,
+Parisissa ja kiersi Englannin sekä Alankomaitten kautta kotiin. Saksan
+pienet ruhtinaat useissa paikoissa osoittivat nuorelle ruotsalaiselle
+kohteliaisuutta. Giessenissä hänet käskettiin Hessin maakreivin
+pöytään, samoin Reinin seudulla pfaltzkreivin luokse; kävipä hän
+Englannissakin Jaakko kuninkaan luona vieraisilla. Näin liittyi oppiin
+hienompi hovimiehen käytös, ja tuttavuus hallitsijain sekä korkeain
+valtiomiesten kanssa laajensi näköalaa. Kotona välillä oltuaan hän
+läksi uudestaan ulkomaille, käyden tällä kertaa paitsi Saksassa, myös
+Sveitsissä ja Italiassa -- kuuluisissa Bolognan ja Padovan
+yliopistoissa.
+
+Sieltä palattuansa hän sai kuninkaan kamariherrana (ajutanttina),
+niinkuin edellisessä kertomuksessa jo mainittiin, ottaa osaa Preussin
+sekä Saksan sotaan. V. 1628 hän tuli Smoolannin ratsurykmentin
+everstiksi; seuraavana vuonna hän määrättiin valtaneuvokseksi sekä
+Taalain ja Vestmanlannin laamanniksi.
+
+V. 1631 kotiin lähetettynä vaati Brahe valtaneuvoskunnassa
+itselleen sijaa yläpuolella vanhimpiakin virkaveljiänsä, lähinnä
+valtionholhoojia; hänellä näet oli monien hyvien avujensa rinnalla se
+paha vika, että hän oli kovin arka kreivinarvostaan. Hänen
+vaatimuksensa kuitenkin herätti suurta tyytymättömyyttä, eikä
+kuningaskaan siihen suostunut. Samoin myös Brahe, kuninkaan
+kuoleman jälkeen, oli liian ylpeä ottaaksensa vain neuvoksena osaa
+Svean hovioikeuden istuntoihin, koska hänelle ei oltu suotu
+valtadrotsetinvirkaa, johon kuului hovioikeuden esimiehyys. "Kreivin ja
+vapaaherranarvot", sanoi hän, "ovat siksi perustetut, etteivät kaikki
+olisi tasa-arvoisia, niinkuin siansorkat." Paitsi tätä heikkoutta hän
+mielellään kuunteli koreita kiitospuheita itsestään ja otti vastaan
+julkisia kunnianosoituksia.
+
+Hänen eripuraisuudestansa Aksel Oxenstjernan kanssa on jo ollut
+puhetta. Heidän välillänsä oli alinomaa riitaa neuvoskunnassa. Aiheena
+oli tavallisesti se, että kansleri tahtoi sovittaa aatelin silloiset
+liiat etuoikeudet yhteen isänmaan sekä muiden säätyjen hyödyn kanssa,
+mutta Brahe oli kiivaimpia siinä puolueessa, joka vaati aatelille
+kaiken vallan ja aivan rajattomia etuuksia. Brahe esim. tahtoi
+aatelisten henkiveron poistettavaksi. "Se on orjuuden kaltaista", sanoi
+hän, "pantakoon ennemmin sen sijaan vero aatelin hevosille." Saman
+mielipiteen hän toi esiin kaikissa veroitusasioissa. Oxenstjerna sanoi:
+"Tässä te vaan pidätte aatelin edun puolta, ei kukaan puolusta kruunun
+eikä muitten säätyjen oikeutta; se on vasten kaikkia järjellisiä
+valtiollisia periaatteita." -- "Siinä on kyllin valtiollista
+periaatetta", vastasi Brahe, "että aatelin tulee olla vapaa kaikesta
+yhteiskunnallisesta kuormasta." Myöskin hän arveli hyödylliseksi, että
+kaikki maaomaisuus tulisi aatelin käsiin; aatelin piti olla
+välittömästi, talonpoikien ainoastaan välillisesti, s.o. aatelin
+lampuoteina, kruunun alamaisia. Niin kiivaasti hän piti kiinni kaikista
+etuuksistaan, että hän kerta myöhemmin, kun kreivin tuomio-oikeuden
+vahingollisuus tuli puheeksi, suutuksissaan sanoi: "Ennen minä
+jättäisin maatilukseni ja koko maan, kuin siitä oikeudesta luopuisin."
+
+Tämä liika ylpeys, joka hänelle ensi alussa Ruotsissa tuotti monta
+vihamiestä, ei tullut kuitenkaan suuressa määrin Suomessa esille. Hän
+oli täällä ylimäisenä miehenä ja kaikki laajan maan asukkaat osoittivat
+hänelle, niinkuin hallitsijalleen, kunniaa; siinä oli kyllin tyydytystä
+suurellekin kunnianhalulle. Toiselta puolen ilmenivät täällä runsain
+määrin Brahen ylimysylpeyden ohella hänen jalot ominaisuutensa, jotka
+niinikään ovat ylimyssäädylle ominaiset. Hän oli ylevämielinen, omaa
+aikakauttansa paljoa valistuneempi, armelias, oikeutta harrastava
+alempia kohtaan ja antelias. Vielä lisäksi mainitaan hänestä, että hän
+oli "rehellinen vanhanajan ruotsalainen", taipumaton uusiin tapoihin,
+tarkka taloudessaan, olematta silti itara, totisesti jumalinen, eikä
+puhunut pahaa kenestäkään poissaolevasta. Töissänsä ja toimissansa hän
+oli väsymättömän ahkera. Hänen oppinsa oli laaja ja syvä kaikellaisissa
+tieteissä; erittäinkin oli Ruotsin historia hänen mieliaineitansa.
+
+Brahen ja kanslerin huono väli ilmeni vielä silloinkin, kun
+Brahe ensi kertaa palasi Suomesta. Oxenstjerna ei silloin lausunut
+ainoatakaan kiitossanaa Brahen ansiollisesta hallituksesta.
+Juuri saman eripuraisuuden tähden oli tämä toiselta puolen Kristiina
+kuningattarelle sitä suotuisampi. Mutta tämä suosio ei kestänyt kovin
+kauan. Brahe ei tahtonut ottaa osaa nuoren kuningattaren ylellisiin,
+tuhlaavaisiin huvitteluihin. Hän puhui myös monasti tapansa mukaan
+suunsa puhtaaksi, moittien tätä sekä muuta moitteenalaista
+kuningattaren käytöksessä. Sen sijaan lähenivät nyt kreivi Brahe ja
+Aksel Oxenstjerna toisiansa. He olivat viimeinkin oppineet tuntemaan
+toinen toisensa kelvollisuuden. Tästä suuttuneena lähetti Kristiina
+Brahen taas "kunnialliseen maanpakolaisuuteen", määräten toistamiseen
+hänet Suomenmaan kenraalikuvernööriksi. Pian taipui kuitenkin
+kuningattaren vaihteleva mieli jälleen hänen puolellensa, ja Brahe sai
+sangen suuria kunnianosoituksia sekä lahjoja.
+
+Kaarle X:nen aikana oli Brahe myöskin suuressa suosiossa, ja kuninkaan
+kuoltua sai hän jälleen paikan holhoushallituksessa.[26] Hän kuoli
+viimein v. 1680, viimeiseen saakka kunnioitettuna ja rakastettuna,
+juuri parhaaseen aikaan, niin ettei hänen tarvinnut nähdä Ruotsin
+aatelin mahtavuuden ja rikkauden, joita hän niin hartaasti oli
+harrastanut, yhtäkkiä romahtavan raunioksi.
+
+
+
+
+10. Samuli Cröell.
+
+
+Kreivi Brahen parannustoimet eivät tietysti olleet voineet kerrassaan
+poistaa kaikkia vanhoja, juurtuneita pahoja tapoja. Erittäin maamme
+itäisissä osissa pysyivät vielä virkamiesten vääryydet ja sortamiset
+suuressa voimassa. Niiden ilmisaamiseksi lähetti valtiovarain
+toimituskunta eli "kamari" Tukholmassa tuon tuostakin eri lääneihin
+viskaaleja, joiden piti tutkia, mitä petoksia kruunua ja alamaisia
+vastaan voudit olivat tehneet, ja saattaa syylliset rangaistuksen
+alaisiksi. Näistä viskaaleista tuli varsinkin eräs kuuluisaksi
+rohkeutensa ja surkean kohtalonsa kautta.
+
+_Samuli Cröell_, niin oli hänen nimensä, lähetettiin v. 1646 Viipurin
+sekä Savonlinnan lääniä tarkastamaan. Rahakamari oli katsonut hänet
+siihen toimeen erittäin soveliaaksi, koska hän oli Viipurista kotoisin
+ja myös 1630-luvulla siellä palvellut lääninsihteerinä, jonka vuoksi
+hän perinpohjin tunsi seudun olot. Viipurin silloisella maaherralla
+Rosenhanella oli kuitenkin miehen soveliaisuudesta toinen mieli.
+Kohta kun Cröell oli tullut Viipuriin, otti Rosenhane häneltä
+viskaalinvaltakirjan pois ja kirjoitti rahakamarille, ettei se, tätä
+miestä lähettäessään, suinkaan ollut mahtanut oikein tuntea häntä.
+Hän oli näet lääninsihteerinä väärennellyt henkikirjoja sekä
+rekryyttiluetteloita ja lahjojen nojalla päästänyt pois sotamiehiksi
+otettavia ja otettujakin. Siitä oli hänet v. 1637 uskottomana kruunun
+palvelijana tuomittu kuolemaan, vaikka rangaistus sitten helpoitettiin,
+niin että hän pääsi virkansa ja kunniansa menettämisellä sekä 3,000:n
+talarin sakoilla. Näistä syistä, lisäsi maaherra, pidettiin häntä
+Viipurissa yleisesti kevytmielisimpänä veijarina koko Suomessa. --
+Cröell puolestaan ei tästä maaherran kirjeestä kovin säikähtynyt. Hän
+väitti maaherran vain siksi vetävän esille noita vanhoja asioita, kun
+hän tahtoi sijaan toista viskaalia, "joka ei niin tyystin ja tarkoin
+kaikkia silmäisi", -- niin muka oli Rosenhane suoraan sanonut. Tähän
+puolustukseen oli samassa liitetty kertomus Viipurin läänin tilasta.
+Täällä, sanoi Cröell, voudit kirjoittavat monta taloa autioiksi tai
+antavat köyhyydentodistuksia, vaikka on joskus kahdeksankin lehmää
+navetassa ja viljaa niin paljon, että korjuuseen menee useampia
+talkoopäiviä. Karjaveron noista taloista he pistävät omaan taskuunsa.
+Samoin myös he omaksi edukseen ottavat täysin määrin semmoisia veroja,
+joista kruunu on suonut helpoitusta. Sitä paitsi otetaan täällä
+kaikellaisia ylimääräisiä veroja, joista kamariherrat Ruotsissa eivät
+koskaan saa tietoa. Jos lääninsihteeriltä kysyy, miksi hän ei niitä
+kirjaan pane, niin hän vastaa: "Eipähän ole ollut niin ennenkään
+tapana; mitäs minä uusia tapoja alottaisin." Lopulla ei Cröell itse
+maaherraakaan säästänyt. "Näitä petoksia", sanoi hän, "tukee se, jonka
+ylimäisenä tulisi kruunun etua valvoa. Vaan nuo riivatut lahjomiset
+täällä lumoavat esivallalta sydämen ja silmät; sillä voudeilla, kun he
+saavat varastaa, on pian paljon tavaraa koossa, millä he hankkivat
+itselleen suosiota."
+
+Rahakamari käski eteensä sekä maaherran että Cröellin, ja kun
+jälkimäinen ei Tukholmassa voinut tuoda esiin tarpeellisia todisteita
+syytöksiensä vahvistukseksi, päätettiin lykätä asia Turun hovioikeuden
+tutkittavaksi. Tämä päätös ei kuitenkaan näy tulleen toimeenpannuksi --
+mikä sitten siihen lieneekin ollut syynä -- ja asia raukesi sikseen.
+Sen sijaan lähetti rahakamari ankaran tutkijansa takaisin Savonlinnan
+lääniin, jossa hän jo edelliselläkin kerralla oli pikimmältään käynyt
+ja jonka tilaa hän oli kuvannut vieläkin pahemmaksi kuin Viipurin
+läänin. Maaherra ja lääninsihteeri, oli hän kertonut, määräävät verot
+siellä joka vuosi. Se talonpoika, jolla on "koura ja käsivarsi enimmin
+koukussa", saapi vähimmät verot; köyhälle sitä vastoin, jolla ei ole
+varaa tuoda hyväntekijäisiä, määrätään isompi maksu.
+
+Tämmöisten ilmiantojen perästä ei Cröell tietysti ollut Savonlinnassa
+suosittu vieras. Kohta kun hän kesällä 1648 saapui sinne, ryösti
+maaherra Jordan häneltä pois valtakirjan ja panetti hänet vankeuteen.
+Tämä vangitseminen tapahtui itse kenraalikuvernööri Brahen käskystä,
+joka, juuri maahan tultuaan, ei ollut ehtinyt tutkia asian oikeaa
+laitaa ja nähtävästi tuon vanhan tuomion tähden katsoi Cröelliä
+epäluuloisin silmin. Jos hän Savonlinnaan tulee, oli Brahe
+kirjoittanut, niin "pistäkää hänet muurin alle". Kuitenkin Cröell pääsi
+heti jälleen vapaaksi ja sai valtakirjansa takaisin niinpian kuin Brahe
+oli saanut tietää, että Kristiina kuningatar nimenomaisella kirjeellä
+oli jälleen antanut Cröellille hänen poistuomitun kunniansa sekä
+oikeuden päästä virkoihin. Rohkea viskaali, "muurin alta" irti
+päästyänsä, käytti vapauttansa heti paikalla uusiin tutkimisiin, joiden
+nojalla hän toi esiin uusia syytöksiä entisten lisäksi. Jokaisen
+voudinvirkaan pyrkijän Savonlinnan läänissä, kertoi hän, täytyy antaa
+maaherralle 100:n luodin painoinen hopeakannu sekä lääninkamreerille
+150 talaria. Näyttää siltä kuin Cröell olisi tällä kertaa saanut
+kanteillensa vahvempia todistuksia, sillä Jordan menetti v. 1650
+virkansa.
+
+Sitä ennen oli väsymätön tutkija jo siirtynyt kolmannelle työalalle;
+hän oli samana kesänä 1648 ruvennut tarkastamaan Käkisalmen oloja.
+Täällä hän osoitti vielä suurempaa intoa ja ahkeruutta, tyystin
+noudattaen rahakamarin käskyä ja pitämättä lukua korkeasta suvusta tai
+arvosta. Hän oli läsnä kaikilla käräjillä, sitä paitsi hän muutenkin
+tiheään piti kokouksia, joissa hän kuulusteli talonpoikien valituksia
+ja lupasi apua. Kun Cröell oli voittanut Jordanin, oli rahvaan
+luottamus, samoinkuin myös hänen oma rohkeutensa suuresti enentynyt.
+Hän alkoi nyt sekaantua sekä hallintoon että lainkäyttöön, kumosi niin
+kihlakunnan kuin myös laamannin tuomioita, helpoitti veroja, antoi
+päätöksiä anomuksista, jotka oikeastaan olivat kirjoitetut Käkisalmen
+ja Inkerinmaan silloiselle yhteiselle kenraalikuvernöörille, vapaaherra
+Mörnerille. Sanalla sanoen, hän menetteli -- käyttääksemme Mörnerin
+lausetta "niinkuin hän olisi itse ollut maan hallitsija". Läänin
+kaikkia virkamiehiä hän haukkui konniksi ja varkaiksi ja uhkasi heille
+hirsipuuta sekä niininuoraa, joten hän vihdoin yllytti talonpojat
+semmoiseen vimmaan, että kruununvoudit surman pelosta eivät tohtineet
+lähteä ulos virkaansa toimittamaan. Maaherra Metstakeakin Cröell
+kohteli röyhkeällä mahtipontisuudella, varoitellen häntä yhä
+kirjeillään pitämään virastaan innokkaammin ja huolellisemmin vaaria.
+
+Luonnollisesti tulivat läänin virkamiehet tämän kautta Cröellin
+verivihollisiksi. Eräs heistä, vouti Klaus Kristerinpoika, pieksi häntä
+syyskuussa 1648 hänen omassa majatalossaan Käkisalmessa. Cröell juoksi
+maaherran luo valittamaan ja uhkasi mennä hovioikeuteenkin kannetta
+viemään; mutta maaherra Metstake käski panna linnan portit lukkoon.
+Muutamia päiviä myöhemmin, Metstaken lähdettyä matkalle, pääsi
+kuitenkin Cröell karkuun linnan komentajan avulla. Kurkijoelta, minne
+hän oli paennut, hän lähetti nyt ankaran kirjeen Metstakelle. "Olenpa",
+sanoi hän, "käynyt monessa maaherranläänissä tarkastamassa, vaan
+en missään ole tavannut niin sopimatonta menoa kuin täällä.
+Veronkokoojien vääryys ja väkivalta. on tässä läänissä niin suuri,
+etteivät turkkilaiset eivätkä tataritkaan olisi julmemmin kohdelleet
+talonpoikia ja kruunun alamaisia." Siitä hän uhkasi rangaistusta itse
+maaherrallekin, noiden sortajien suojelijalle. -- Metstake vastaukseksi
+panetti kirjeentuojan rautoihin ja sidotti seinään, niin että tuskin
+varpaat maahan ylettyivät. Tässä tilassa täytyi miesparan riippua koko
+vuorokauden ajan.
+
+Cröell kääntyi nyt kenraalikuvernööri Mörnerin puoleen ja pyysi häntä
+tutkimaan Käkisalmen läänin oloja. Mutta Mörner ei ottanut näitä
+kanteita korviinsa, sillä hänkin oli ylen rohkeaan viskaaliin kovin
+vihastunut. Kirjeissään hän aina nimitti Cröelliä liikanimillä
+"päävalehtelija", "maanvalehtelija" ynnä muilla. "Hän olisi ansainnut
+kahdenkertaisen hirttämisen", kirjoitti hän kreivi Brahelle, "ja että
+se kerran kumminkin hänelle tapahtuisi, sen suokoon Kaikkivaltias
+Jumala!"
+
+Nyt Cröell meni Turkuun ja luki huhtikuussa 1649 hovioikeuden kuullen
+kertomuksensa Käkisalmen läänin tilasta. "Lainlukija ja lautakunta",
+sanoi hän, "aina, ennenkuin he rupeavat jotakuta asiaa tutkimaan,
+ottavat rahaa kantajalta, ja sitten samaten myös vastaajalta; sen
+jälkeen he venyttelevät juttua ratkaisematta sitä, kunnes kantaja
+siihen väsyy ja sen jättää". Antti Yrjänänpojalla, siihen aikaan kun
+hän oli lainlukijana, oli semmoinen tapa: kun hän istui pöydän päässä
+käräjätuvassa ja asianomaiset astuivat hänen eteensä, katsoa tuijotti
+hän heihin; silloin nämät ojensivat ylös muutamia sormiansa, joka
+merkitsi, että yhtä monta talaria luvattiin kuin sormia oli pystyssä;
+tällä tavalla hän haali itselleen kokoon suuren rikkauden. Jokainen
+taarosta (nimismies) käräjille mennessään antaa maaherralle 80-90
+ruplaa, jonka maksun hän sitten kolminkerroin ottaa takaisin kansalta.
+Kaikki rikosasiat peitellään. Jos joku uskaltaa tuoda esiin kanteen,
+niin hän ajetaan lyöden ja piesten pois tai pannaan rautoihin, niin
+että jokainen ennemmin kärsii ja on vaiti. Käkisalmen läänissä on 8,000
+loismiestä, joiden täytyy jokaisen maksaa maaherralle talari
+vuosittain. Sakkorahat maaherra, lainlukija ja vouti jakavat keskenään,
+pistäen punaisiin venäläisiin rahakukkaroihinsa, eikä kruunulle tule
+niistä mitään. Kenraalikuvernööri Mörnerin ruokaa varten yhden yön
+ajaksi otettiin 1293 talaria 24 äyriä. Talonpojilta vaaditaan erinäistä
+veroa kukkaro- eli hevosruplien nimellä, joista kenraalikuvernööri,
+maaherra sekä voudit saavat kukin osansa. "He tahtovat", lopetti
+viskaali, "Käkisalmen läänissä tehdä aivan kuin Venäjällä on tapa,
+missä myöskin muut saavat enemmän kuin suuriruhtinas. Tuossa
+maanääressä ei ole enää mitään tietoa Jumalasta eikä kunniasta, ja
+rehellisyys on ikäänkuin kuollut ja sahalautojen väliin arkkuun pantu."
+
+Kreivi Brahe myönsi, että tässä kertomuksessa saattoi olla hyvin paljon
+perää, mutta ei uskonut Mörneriä vastaan tehtyjä syytöksiä. Tämä
+selittikin, että tuo muka hänen ravinnokseen otettu vero oli tullut
+käytetyksi Venäjälle matkustavan ruotsalaisen lähettiläskunnan
+tarpeisiin. Samaa mieltä kuin Brahe näkyy myös hovioikeus olleen, sillä
+se määräsi Mörnerin muutamien miesten kanssa, jotka hän itse saisi
+valita, tutkimaan asiaa. Kokouksia pidettiin nyt talonpoikien kanssa
+joka pitäjässä, ja loppupäätöksenä oli se, että Mörner ilmoitti
+hovioikeudelle Cröellin juttujen olleen enimmäksi osaksi "loruja ja
+valheita". Kuitenkin täytyi hänenkin myöntää, että hän vasta tämän
+tutkinnon kautta oli saanut tiedon useista laittomista veroista, joilla
+kansaa oli rasitettu.
+
+Samassa tutkinnossa suututti Cröell Mörneriä vielä pahemmin sillä, että
+hän rohkeni tuoda esiin pitkän luettelon lahjoista, joita talonpojat
+olivat tuon tuostakin vieneet kenraalikuvernöörilleen. Mörner
+vastauksessaan ihmetteli suuresti, että viskaali nuuski ja pani kirjaan
+kaikki ne antimet, mitä sillä maanäärellä on saatu; epäilemättä hän
+arveli täydeksi oikeudekseen ottaa vastaan lahjoja, joita ei annettu
+jonkun erinäisen asian aikaansaamiseksi, vaan ylimalkaan toivotun
+suosion tähden. Kenraalikuvernöörin mielestä oli viskaali tässä asiassa
+"kauheasti väärinkäyttänyt valtakirjaansa", jonka tähden hän otti sen
+häneltä pois. Mutta Cröell, niinkuin ennenkin tämmöisistä vastuksista,
+kiihtyi vain yhä kiivaammaksi; hän rupesi etsimään esille ja antamaan
+ilmi kaikellaisia kenraalikuvernöörin virkavirheitä ja laiminlyöntejä,
+niin että tämä viimein joutui tulisimpaan tuskaan. "Minun laitani",
+kirjoitti hän Brahelle, "on nyt aivan sama kuin sen, joka makaa
+meressä ja jonka pään yli vesi nousee." Hän rukoili Brahea
+estämään "tuon hylkiön uhkarohkeutta, joka ei tule Jumalasta, vaan
+perkeleestä". Viimein hän saikin rauhan, kun hänet v. 1651,
+luultavasti Cröellin esiintuomien syytösten tähden, muutettiin pois
+kenraalikuvernöörinpaikastaan Tarton hovioikeuden presidentiksi.
+Seuraavana vuonna Käkisalmen maaherra Metstakekin pyynnöstään
+eroitettiin virastaan, sen jälkeen kun syytöksiä häntä vastaan oli pari
+vuotta tutkittu. Kenraalikuvernööriksi tuli nyt kreivi Eerikki Stenbock
+ja Käkisalmen maaherraksi Törnsköld. Cröellin syytökset eivät
+kuitenkaan sen kautta lakanneet eivätkä vähenneet. Kenraalikuvernööri,
+niin kirjoitti hän pian, suopi anteeksi varkaudesta tai muusta
+pahuudesta tavatuille ja tuomituille miehille ja antaa semmoisille,
+jotka kolmella, neljällä rikoksella olisivat kuoleman ansainneet,
+todistuksen, että he kuninkaallisen majesteetin ja kruunun
+palveluksessa ovat aina rehellisten palvelijoiden tavalla
+käyttäytyneet. Maaherra Törnsköld puolestaan on etumainen noista
+"Käkisalmen nurkkakuninkaista" ja "hirttämättömistä kruununvarkaista".
+Jos Cröell hänen luokseen tuli jotain ilmoittamaan, oli siitä "yhtä
+paljon apua, kuin jos olisi ilmoittanut hänen kokkipojalleen tai
+koiralleen. Yhtä vähän vastausta voi saada heiltä kaikilta".
+Virkamiehet, korkeimmasta hamaan alimpaan asti, ovat kaikki yhtenä
+petturiliittona, pitäen yhtä "niinkuin herneenvarret". Ei ole maassa
+mitään lakia, mitään oikeutta; ne ovat "täältä maanpakolaisuuteen
+ajetut maitten ja merien taakse, eivätkä ole pysähtyneet, ennenkuin
+Kaspian meren rantaan".
+
+Tähänastinen onni kääntyi nyt kuitenkin äkkiä Cröelliltä. Alussa vuotta
+1653 sulki hänet maaherra Törnsköld Käkisalmen linnaan, jossa hän
+sitten sai useampia vuosia istua ilman mitään laillista tutkintoa. --
+Tässä vankeudessa häntä kohdeltiin -- niin ainakin hän itse valittaa --
+"melkein pahemmin kuin paha henki kärsivällistä Jobia". Miten lieneekin
+ollut laita, mutta yhdessä suhteessa hänen vankeutensa ei sittenkään
+ollut kovin kova; hänen sallittiin estämättä lähetellä katkerimmalla
+sapella kirjoitettuja epistoloitansa kaikille haaroille. Niistä ei
+hänelle vain ollut pienintäkään apua; itse rahakamarikin, jonka
+erikoisessa palveluksessa hän oli ollut, näytti kyllästyneen hänen
+tuottamiinsa alinomaisiin selkkauksiin ja jättäneen hänet oman onnensa
+nojaan. Vasta joulukuussa 1654 sai uusi kenraalikuvernööri Kustaa
+Eevertinpoika Horn rahakamarilta käskyn tutkia Cröellin asiaa ja, jos
+mahdollista, päästää hänet vapaaksi. Mutta Horn ei tahtonut olla
+missään tekemisissä sen miehen kanssa, vaikka hän arvelikin tarkan
+viskaalin olevan hyvin tarpeen Käkisalmen läänissä. "Sillä Cröell",
+sanoi hän, "ei tee muuta kuin häpäisee ja soimaa, säästämättä korkeita
+tai alhaisia, eläviä tai maan mullassa jo lepääviä, niin ettei tiedä,
+miten rehellinen mies tuon kunniantahraajan vuoksi voisi toimittaa
+virkaansa." Vapaudenpäivä ei koittanut Cröellille ennen kuin
+helmikuussa 1656. Sen jälkeen Cröell näyttää eläneen yksityisenä
+miehenä tiloillaan Viipurin läänissä.
+
+Kuinka paljon näissä ristiriitaisissa väitteissä ja syytöksissä on
+totta? Oliko Cröell, niinkuin hänen vihamiehensä sanoivat, kunnoton
+koira, joka vain häntä korkeammille kiusaksi keksi perättömiä valheita?
+Vai oliko hän jalo isänmaan ystävä, totuuden marttyyri? Hänen
+luotettavuuttansa tietysti suuresti vähentää hänen petollinen
+sotamiesottonsa, jonka vuoksi hän menetti ensimäisen virkansa. Hänen
+syytöstensä todellisuutta, ainakin Viipurin läänin kohdalta, saattaa
+epäilyksen alaiseksi se seikka, että Brahe ensimäisenä hallitusaikanaan
+juuri kehui sen läänin vouteja ainoiksi kelvollisiksi koko maassa.
+Häntä vastaan puhuu vihdoin vielä kahden niin jalon, oikeutta
+harrastavan miehen, kuin Brahen ja Hornin, vihamielisyys. Mutta toiset
+seikat taas painavat vaa'an alas hänen puolelleen. Aikakauden yleinen
+turmelus oli semmoinen, että sama mies, jolle isänmaallinen henki ja
+ylimalkainen totuuden harrastus oli ominaista, saattoi joskus
+heikkoudesta tehdä itsensä syypääksi epärehellisyyteen -- samoinhan oli
+myös ollut lainsuomentajan Speitzin laita. Toiseksi oli Brahen
+kehumisen ja Cröellin moitteen välillä kulunut kymmenen vuotta,
+jolla ajalla toiset maaherrat olivat olleet haltijoina. Brahen
+vihamielisyyteen mahtoi myös osaksi ainakin olla syynä se, että kreivi,
+joka oli aatelisetujen ja aatelisarvon suhteen niin ylen arka, ei
+voinut olla inhoamatta sitä, että mokoma halpasukuinen mies uskalsi
+hyökätä aatelissukuisten, korkeavirkaisten herrojen kimppuun. Sitä
+paitsi käy Cröellin vapautuksesta Savonlinnasta ja maaherra Jordanin
+virkaerosta ilmi, että Brahe sittenkin oli mieltään muuttanut. Mitä
+viimein Käkisalmen lääniin tulee, oli jo ennen Cröelliä myös Henrik
+Fleming viskaalina, kenraalikuvernööri Mörnerin suureksi harmiksi,
+"haukkunut kaikkia virkamiehiä varkaiksi ja konniksi ja yllyttänyt
+kansaa syyttä valituksiin". Samoin Horn sitten, kenraalikuvernööriksi
+tultuaan, todisti: "Laki ja oikeus ovat täällä ihan unohduksiin
+joutuneet, johon suurimpana syynä on se, että maaherra on pitänyt
+enemmän silmällä suurten herrojen suosiota, joille koko tämä lääni on
+lahjoitettu, kuin kohtuullista kruunun etua". Maaherrat Jordan ja
+Metstake olivat kolmekymmenvuotisessa sodassa olleet urhoollisia
+sotureita; mutta tämä sota oli huono koulu lainkuuliaisuuteen ja
+talonpojan omaisuuden pyhänäpitämiseen. Kenraalikuvernööri Mörner
+puolestaan, niinkuin hänen omista kirjeistään näkyy, ei voinut
+ollenkaan kärsiä viskaaleja ja katsoi siis Cröelliäkin alusta alkaen
+karsain silmin. Viimeinkin se seikka, että Cröelliä itseään sekä hänen
+kirjeenviejäänsä kohdeltiin laittoman väkivaltaisesti, kun häneltä
+ryöstettiin valtakirjat ja hänet viskattiin vankeuteen, on selvänä
+todistuksena lain voimattomuudesta niillä seuduilla. Enimmäksi osaksi
+mahtoi siis onnettoman viskaalin kertomus olla täyttä totta, hänen
+toimensa oikeutetut, vaikka tosin toiselta puolen sivistyksen puute
+teki sen, että hän suoritti tehtävänsä loukkaavan röyhkeästi ja
+kostonhimon kiihdyttämällä ylen suurella kiivaudella.
+
+Cröell oli syntynyt Viipurissa 1600 vuoden paikoilla. Hänen isänsä oli
+siellä pormestarina; hänen äitinsä oli piispa Juustenin tytär. Suku
+näyttää kuuluneen Viipurissa suomalaiseen puolueeseen, joka, niinkuin
+vasta saamme nähdä, kiisteli vallasta kaupungin ruotsalaisten ja
+saksalaisten porvarien kanssa.
+
+
+
+
+11. Kajaanin vapaaherrakunta.
+
+
+V. 1645 oli Kristiina kuningatar lisännyt Brahen omistaman
+Visingsborgin kreivikunnan Ruotsissa 143:lla talolla neljästä
+läheisestä pitäjästä. Sittenkin hän arveli, koska hänen suosionsa v.
+1650 jälleen oli kääntynyt Suomen kenraalikuvernöörin puoleen, että
+Brahe-suvulle ennemnuinoin oli muka vääryyttä tapahtunut. Se oli näet
+suorastaan tullut koroitetuksi kreivinarvoon; sillä olivat siis
+vapaaherran-arvo sekä lääni jääneet saamatta. Tämän vahingon
+korvaamiseksi lahjoitti hän nyt v. 1650 Pietari Brahelle _Kajaanin
+vapaaherrakunnan_, nimittäin Kajaanin linnan lääneineen (nyk. Paltamon,
+Sotkamon, Kuhmoniemen, Hyrynsalmen ja Suomussalmen pitäjät
+kappeleineen) sekä Kuopion ja Iisalmen pitäjät Savossa (nyk. Iisalmen,
+Nilsiän, Pielaveden, Keiteleen, Karttulan, Kuopion ja Tuusniemen
+pitäjät kappeleineen), yhteensä 805 taloa. Kuopion pitäjässä oli tosin
+noin 30 taloa toiselle herralle läänitettynä; mutta niiden
+lunastamiseksi suotiin uudelle vapaaherralle saman verran taloja
+Pieksämäellä. Seuraavana vuonna Brahe lisäksi osti kruunulta koko
+Salosten pitäjän Pohjanmaalla, ja v. 1653 sotakomisarius Cronstjernalta
+Pielisen pitäjän (nyk. Pielisen, Nurmeksen sekä Juu'an), Sitä paitsi
+oli hänellä vielä _Brahe linnanlääni_ Etelä-Savossa (nyk. Ristiinan
+pitäjä), 500 manttaalia, sekä pienempiä maatiluksia Paraisten ja
+Marttilan pitäjissä Turun seudulla, 142 manttaalia.
+
+Vuotuista tuloa kaikista alusmaistaan Suomessa oli Brahella v. 1656
+tehdyn arvion mukaan melkein 25,000 hopeariksiä, s.o. noin 98,000
+nykyistä markkaa.[27] Ne olisivat epäilemättä voineet nousta vielä
+monta vertaa suuremmiksi, jos Brahe useitten muitten sen ajan herrojen
+tapaan olisi ruvennut armottomasti rasittamaan talonpoikiansa. Mutta
+siksi oli hänen sydämensä liian oikeuttarakastava, liian lempeä, liian
+jalo. Hän kysyi tosin sekä Kajaanin läänin että Pielisen pitäjän
+asukkailta, eikö heidän kannattaisi maksaa hänelle vähän suurempaa
+veroa kuin kruunulle; sillä he olivat, uudistalolaisina muka, yhä vielä
+päässeet paljoa huokeammalla kuin muu Suomi. Mutta kun he osoittivat
+vastahakoisuutta, ei asiasta tullut sen enempää puhetta. Päinvastoin
+kulutti Brahe sitten tuloistansa melkoisia summia näille alustalaisille
+hyödyllisiin yhteisiin laitoksiin. Myös varoitti hän ankarasti
+voutejansa, etteivät he saisi tehdä mitään vääryyttä, ja käräjillä
+tiedusteltiin aina tarkasti, eikö ollut kansalla kanteita heitä
+vastaan. Ihme kyllä uskalsivat nuo ahneet lurjukset kuitenkin välistä
+ruveta sortamaan, niinkuin muutamat meille säilyneet valituskirjat
+todistavat. Erittäinkin oli heille isännän vaihto hyvänä tilaisuutena
+riistää kansalta kahdetkin verot samalta vuodelta. Luultavasti oli
+jotain semmoista tapahtunut Pielisessä, silloin kun Brahe oli sen
+ostanut. Talonpojat siellä osoittivat ensin uudelle herralleen
+vastahakoisuutta, jota eräs sinne tullut paltamolainen vielä enensi
+sillä juorupuheella, että Brahella ei ollut siellä enää mitään
+käskemistä, koska muka koko vapaaherrakunta oli häneltä jälleen
+poisotettu. Se osoittaa, että kajaanilaiset katselivat myöskin karsain
+silmin ja epäluulolla uutta tilaansa.
+
+Tämä heidän pelkonsa oli kuitenkin, niinkuin jo olemme nähneet, aivan
+perätön. Päinvastoin tuli nyt täällä Brahen toimesta parempi järjestys
+aikaan ja alkoi edistys niin hyvin varallisuuden kuin hengenkin
+suhteen. Kajaanin vapaaherra ei koskaan koettanut riistää lääniinsä
+kuuluvilta talonpojilta omistusoikeutta heidän tiloihinsa, niinkuin
+monikin muu herra teki. Päinvastoin hän piti huolta siitä, että he
+saivat laillisia kiinnekirjoja maihinsa. Kalavesiä ja metsää, jotka
+siihen asti olivat olleet yhteisiä ja siis hankalia käyttää, ruvettiin
+nyt jakamaan. Kovinkin tiheitten katovuosien varalle laitettiin
+Kajaanin linnaan viljamakasiini. Kauppaliikkeen helpoitukseksi
+perustettiin kaksi uutta kaupunkia, nimittäin _Kajaani_ samannimisen
+linnan viereen, ja _Brahea_ Lieksanjoen suuhun Pieliseen. Kolmas oli
+ennestään Salosten pitäjässä; sen oli Brahe jo kenraalikuvernöörinä
+perustanut ja muutti nyt vain sen nimen _Brahestadiksi_ (Raaheksi).
+Olipa neljäskin kaupunki vielä aiottu Kuopionniemelle, vapaaherrakunnan
+savonpuolisen osan keskustaksi; mutta se tuuma jäi sitten kuitenkin
+paljoa myöhemmän ajan toimeenpantavaksi.
+
+Uusille kaupungeilleen soi Brahe anteliaalla kädellä etuoikeuksia.
+Kajaanissa olivat porvarit vapaat kaikista veroista vapaaherralleen.
+Tämä päinvastoin omalla kustannuksellaan rakensi heille komean kirkon
+ja ylläpiti heille koulun. Myöskin hän lahjoitti kaupungille läheisen
+maatilan palkanavuksi pormestarille sekä raatimiehille. Brahean suhteen
+oli hän hiukan vähemmän antelias. Senkin asukkaat kyllä saivat
+veronvapauden ja koulu heille perustettiin; mutta kirkkoja käskettiin
+heidän itsensä rakentaa, toisen luterilaisia, toisen kreikanuskoisia
+varten, joita viimeksimainittujakin silloin oli paljon Pielisessä.
+
+Viimein on vielä mainittava Brahen huolenpito maan suojeluksesta.
+Kajaanin asukkaat olivat ennen ajoittain olleet vapaat sotamiehenotosta
+sillä välipuheella, että sota-aikoina joka mies nousisi rajan
+puolustukseen; ajoittain taas oli heiltä yritetty ottaa rekryyttejä,
+jolloin he kuitenkin aina miehissä karkasivat Venäjän puolelle. Nyt
+teki Brahe sellaisen sovinnon hallituksen kanssa, että hän pitäisi 30
+rakuunaa valtakunnan armeijassa, jolla ehdolla vapaaherrakunnan
+asukkaat rauhanaikana olisivat vapaat sotapalveluksesta. Mutta
+vihollisen rynnätessä maahan oli jokainen terve mies 15:stä 60:een
+ikävuoteensa velvollinen "kruunun joutsena" aseihin tarttumaan. Sitä
+varten piti jokaisella olla teräsjousi, pienempi käsijousi, keihäs sekä
+sukset varalta. Tätä nostoväkeä, jota Kajaanin läänissä oli noin 600
+miestä, harjoitettiin käräjien aikana, ja sen lisäksi kolme päivää
+juhannuksen seuduissa. Päällikkönä oli yksi yhteinen rajakapteeni ja
+hänen allansa pitäjänluutnantteja. Näin oli yleinen asevelvollisuus,
+tuo nykyajan sotalaitoksen periaate, jo siihen aikaan pantu toimeen
+Suomen syrjäisimmillä rajaseuduilla.[28]
+
+Kajaanin linna oli tullut perustetuksi jo Kaarle IX:nnen aikana, v.
+1605, turvaksi Vienan karjalaisten ja venäläisten ryöstöretkiä vastaan.
+Mutta vasta nyt v. 1666 valmistui se viimein täyteen kuntoon Brahen
+kustannuksella. Komentajana asui siinä "hoppmanni" eli päällikkö, jolla
+oli käskynalaisenaan useampia alhaisempia virkamiehiä ja palvelijoita,
+sekä 20 sotamiestä, kaikki vapaaherran palkoissa.
+
+Pian sen jälkeen kun se oli järjestetty, sai tämä Brahen suojeluslaitos
+näyttää kuntoansa. Kaarle X:nnen Kustaan aikana, niinkuin vasta tulee
+kerrottavaksi, kävivät taas venäläiset Suomen kimppuun ja Kajaaninkin
+seuduille ilmestyi melkoinen vihollisjoukko. Mutta linna oli Brahen
+kustannuksella tullut vahvasti varustetuksi, kreivin soturit
+karkoittivat nostoväen avulla vihollisen pahasti teloitettuna ja saivat
+saaliikseen muun muassa kaksi lippua, jotka he urhoutensa merkiksi
+lähettivät Ruotsin kuninkaalle. Vapaaherrakunnan eteläosissa
+ei näytä silloin käyneen muita kuin talonpoikaisia sissijoukkoja
+Venäjän-Karjalasta, jotka kuitenkin sen johdosta tulivat
+vaarallisemmiksi, kun heidän uskolaisensa Suomen-Karjalassa liittyivät
+heihin. Mutta sielläkin teki nostoväki heidän yrityksensä tyhjäksi.
+Brahean luona oli suurempi kahakka, jolloin koko kaupunki paloi
+poroksi.[29] Kuopion talonpoikien johtajana mainitaan Paavo
+Lyytikäistä, joka korpraalina oli sotinut Saksanmaalla ja oli siis
+sota-asioihin enemmän harjaantunut.
+
+Paljon olivat muuten nuo Pohjan perät muusta Suomesta jäljellä, niin
+hyvin maanviljelyksen kuin myös kansan sivistyksen suhteen. Kajaanin
+kulmasta tiedetään, että se tähän aikaan vielä oli enimmäksi osaksi
+erämaana. Maata viljeltiin vielä tuiki vähän, enimmältään vain vähän
+ohraa kaskimaissa. Paraana elatuskeinona oli metsästys ja kalastus.
+Suksilla hiihtäen, pitkä keihäs sauvana, saavuttivat ja tappoivat
+kajaanilaiset vuosittain paljon karhuja, susia, kettuja sekä peuroja.
+-- Taikausko oli vieläkin yleisempi kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa:
+paikoittain oli jonkunlaisia epäjumalanpalveluksenkin jäännöksiä
+jäljellä. Kuopion pitäjässä seisoi vielä monen talon vieressä pyhä
+puu, jonka juurelle uhreja vietiin vanhoina pyhäpäivinä. Ankaran
+kirkkoherra Fabritiuksen (1649-66) kerrotaan tehneen parastansa niiden
+hävittämiseksi; mutta ei kukaan turmion pelosta tohtinut totella hänen
+käskyjänsä eikä iskeä kirvettänsä tämmöiseen puuhun. Viimein kuitenkin
+sai hän lukkarikseen yllä jo mainitun urhean Paavo Lyytikäisen, ja hän
+rupesi nyt täälläkin "hakkaamaan päälle", niinkuin ennen Lützenin
+kentällä. Samoja seikkoja valaisevat myös pöytäkirjat Paltamon rovastin
+Cajanuksen, koko vapaaherrakunnan ylimäisen kirkonpaimenen, tutkinnosta
+v. 1670 ja seuraavina vuosina. Kansa oli silloin aivan taitamaton
+kristinopissa, johon kirkkojen harvuus taisi olla suurena syynä. Lapsia
+ei tuotu ristittäviksi, ennenkuin ne olivat jo suuret. Aikaihmisetkin
+kävivät vallan harvoin kirkossa, ja silloinkin usein humalapäissään
+melusivat. Kuopion pitäjässä oli kolme talonisäntää, jotka eivät vielä
+eläissään olleet kirkonkynnyksen yli astuneet eivätkä Herran
+ehtoollisella käyneet. Vanhat, pakananuskon sekaiset juhlamenot olivat
+vielä täydessä voimassa niin Kuopiossa kuin myös Iisalmessa ja
+Pielisessä -- Olovin ja Köyrin lampaansyönnit, Katriinan lahjat,
+Tapanin maljat ja Ukon vakat. Kun Cajanus kielsi semmoiset menot,
+ihmetteli kansa suuresti, arvellen: eihän papeilla ennen ole ollut
+mitään niitä vastaan, vaan ovat itsekin tulleet juhlajoukkoon!
+
+Ylhäisemmissäkin säädyissä nähtiin ja kuultiin vielä kaikellaista
+taikauskoa ja raakuutta. Eräs luutnantinrouva Kajaanissa haastettiin
+noituudesta oikeuteen. Hän oli linnanpäällikönrouvalle, tämän
+sairastaessa, antanut lääkkeen asemesta paperilipun, johon oli
+kirjoitettu: "S:t Maaria, S:t Lauri ja useita muita". Samalla
+linnanpäällikönrouvalla oli sitten käräjäjuttu pormestarinrouvan
+kanssa, kun he molemmat olivat törkeästi herjanneet toisiansa. Eräs
+porvari haastatti oman vaimonsa oikeuteen sen johdosta, että tämä oli
+häntä haukkunut "verkavarkaaksi". Tämmöisiä juttuja olivat Kajaanin
+raastuvanoikeuden pöytäkirjat siihen aikaan täynnä.
+
+
+
+
+12. Turun yliopiston perustaminen.
+
+
+Kustaa Aadolfilla jo oli aikomus perustaa Suomeen yliopisto;
+toimeenpanon esti kuitenkin Saksan sota ja kuninkaan aikainen kuolema.
+Aksel Oxenstjerna, ensi häiriön selvittyä, otti heti jälleen tämän
+tuuman puheeksi valtaneuvostossa; hän tahtoi, että Tartossa oleva
+yliopisto muutettaisiin Turkuun. Mutta tämäkin oli Kustaa Aadolfin
+perustama, ja holhoushallitus piti aina kaikkia sankarivainajan
+laitoksia erinomaisen pyhinä; sentähden ei tästä ehdoituksesta tullut
+mitään.
+
+Pietari Brahe, kenraalikuvernööriksi tultuaan, rupesi sitten tätä asiaa
+yli kaiken muun harrastamaan. Heti ensimäisessä kirjeessään täältä hän
+huomautti hallitukselle, miten välttämättömän tarpeellinen oma
+yliopisto olisi Suomelle; ensimäisessä virkakertomuksessaan hän puhui
+siitä kolmessa kohdin; samoin hän teki perästäkinpäin melkein joka
+kerta, kun hän kirjoitti Suomen oloista valtionholhoojille. Ja
+välilläkin hän lähetteli kirjeitä milloin yhdelle, milloin toiselle
+mahtavalle herralle Tukholmaan, pyytäen, että he muistuttaisivat tätä
+asiaa hallituksen jäsenille. Suomen yliopiston perustus oli hänelle
+samallainen "ceterum censeo", kuin muinoin Catolle Karthagon hävitys.
+Turun piispalle ja konsistorille hän kerta innoissansa lupasi:
+"Ennenkuin sallin sen jäädä syntymättä, panen sen vaikka itse toimeen!"
+
+Valtionholhoojat myös, niinkuin yllä näimme, olivat jo asiaa
+ajatelleet. Kun Brahen virkakertomus v. 1638 oli luettu, lausui
+valtaneuvostossa Aksel Oxenstjerna, että Turkuun pitäisi perustaa
+yliopisto, "koska suomalaiset ovat yksinkertaista kansaa ja hyvinkin
+opin tarpeessa in exercitiis theologicis et politicis (kirkollisissa ja
+valtiollisissakin tieteissä". Yksimielisesti yhtyivät muutkin samaan
+mielipiteeseen -- todella ihmeteltävän jalo ja rohkea päätös niin
+ahtaina aikoina, jolloin suuri sota näytti vaativan kaikki valtakunnan
+varat.
+
+Tuumasta toimeen kului kuitenkin vielä joku aika. Maaliskuun 26 p. 1640
+vasta saattoi nuori kuningatar Kristiina allekirjoittaa perustuskirjan,
+joka Turun akatemialle soi samat edut ja vapaudet kuin Upsalassa
+olevalle. Samassa sai Suomen kenraalikuvernööri käskyn pitää huolta sen
+juhlallisesta vihkimisestä.
+
+Heinäkuun 14:nä päivänä 1640, kello 1 jälkeen puolenpäivän, ilmestyi
+tämän johdosta kuninkaallinen virkamies torvensoittajien ja
+rummunlyöjien kanssa Turun torille. Torvet torahtivat, rummut
+pärähtivät, ja sitten julistettiin lukuisasti kokoontuneelle
+kansalle: että kuningatar erinomaisesta suosiosta ja armosta tätä
+suuriruhtinaskuntaa kohtaan oli päättänyt perustaa tänne Turkuun
+yliopiston, siksi että Suomi aikaa myöten saisi runsaammin kotimaisia,
+kaikkiin virkoihin taitavia miehiä.
+
+Seuraavana päivänä, _heinäkuun 15:ntenä_ 1640, kello 7 aamulla, olivat
+jo lukuisat kutsuvieraat kaikki koolla kreivi Brahen luona linnassa.
+Täältä lähti sitten juhlasaatto liikkeelle. Ensiksi astui kolme
+torvensoittajaa ja rumpalia, jotka "virkaansa uutterasti ja iloisesti
+toimittivat". Sitten ratsasti eräs aatelisherra poissaolevan
+aatelismarskin sijaisena; häntä seurasi vielä 30 aatelismiestä
+parittain, nuoremmat ja halvemmat ensimäisinä. Sitten astui akatemian
+depositor (uusien ylioppilaiden vastaanottaja), kantaen yliopiston
+avaimia; ylioppilas, joka kantoi rehtorin punasamettista, valkoisella
+silkillä vuorattua kaapua; yliopiston professorin apulainen kantaen
+sinettiä; notaari, kädessään yliopiston nimikirja; rahanvartija, joka
+kantoi kahta hopeista valtikkaa. Hänen jäljessänsä kulki
+kenraalikuvernööri itse, ympärillään 12 pertuskoilla varustettua
+henkivartijaa; sitten piispa Rothovius ja hänen rinnallaan
+tuomiorovasti Petraeus, joka oli akatemian rehtoriksi määrätty;
+sihteeri, jolla oli perustuskirja kädessä; 10 professoria parittain;
+hovioikeuden assessorit; linnan virkamiehet; pappeja ja
+koulunopettajia; pormestarit ja raati, kaikki parittain; parhaat
+porvareista; ylioppilaat; viimeksi muuta herrasväkeä.
+
+Kun oli tultu ulos linnanpihalle, paukahtivat tykit kaikilta valleilta.
+Portista alkaen joen rantaan asti muodosti 1,000 ratsumiestä
+kunniakujan, jonka läpi kuljettiin. Nyt astuivat juhlavieraat lipuilla
+sekä köynnöksillä koristettuun laivaan, joka vei heidät ylöspäin
+Aurajokea presidentti Kurckin komean kartanon edustalle. Ratsuväki
+sillä välin kiersi rantaa pitkin. Matkalla kuului rannoilta
+yhtämittaista riemullista rummutusta ja torvensoittoa, ja kun maalle
+laskettiin, alkoi taas kaksi siellä seisovaa tykkiä paukahdella.
+Juhlasaatto kulki nyt akatemiahuoneelle samassa järjestyksessä; ainoa
+eroitus oli se, että ratsumiehetkin seurasivat muitten perässä ja
+kunniakujan muodostivat vuorostaan nyt neljä komppaniaa porvariväkeä,
+palavat sytyttimet kädessä.
+
+Yliopistossa tervehdittiin tulijoita laululla sekä soitolla. Brahe
+astui sitten esiin ja piti avauspuheen. Hän kehui Suomen monia
+luonnollisia etuja, mutta valitti samalla sitä suurta vahinkoa, joka
+tähän saakka oli koitunut maalle sen johdosta, ettei nuorisolla, yhtä
+vähän aatelisella kuin aatelittomalla, ollut tilaisuutta antautua
+kirjallisiin opintoihin; siitä syystä oli moni kunniallinen suku
+joutunut turmioon, moni jalo luonnonlahja jäänyt viljelemättä, joista
+Jumalan siunauksen ja opin harjoituksen avulla olisi voinut tulla
+isänmaalle hyötyä. Siksi oli nyt Kuninkaallinen Majesteetti suostunut
+tämän uuden akatemian perustamiseen. -- Kun sitten perustuskirja oli
+luettu, julisti Brahe piispa Rothoviuksen sijaiskansleriksi, antoi
+latinaisella puheella kaikki yliopiston arvomerkit hänen haltuunsa,
+toivotti onnea sekä opettajille että oppilaille ja käski viimein kaikki
+vieraat linnaan juhlapäivällisille. -- Nyt kajahti taas musiikki ja
+laulu, jonka jälkeen Rothovius piti latinaisen puheen, julisti
+Petraeuksen rehtoriksi, puki punaisen kaavun hänen ylleen ja antoi
+hänelle yliopiston arvomerkit. Rehtori puheessaan kehoitti ylioppilaita
+ahkeruuteen sekä hyviin tapoihin, ja hänen jälkeensä piti vielä
+dekaanus opettajien, ja nuori Juhana Stålhandske oppilaitten puolesta
+kiitospuheita, kaikki latinaksi. -- Sitten mentiin kirkkoon. Sillä
+aikaa kun sisällä veisattiin virttä, paukkuivat kanuunat lakkaamatta
+sekä torilla että myös laivassa joella; samoin myös ratsuväki ja
+porvarikomppaniiat ehtimiseen laukaisivat muskettejaan. Kello 4
+alkoivat pidot linnassa. -- Heinäk. 17 p. esittivät ylioppilaat
+professori Wexioniuksen johdolla ruotsinkielellä näytelmän, jonka eräs
+heidän Ruotsista tullut, semmoisia töitä harrastava kumppaninsa,
+Chronander nimeltään, oli sepittänyt.
+
+Tätä juhlapäivää vietettiin myös muuallakin yli koko Suomen
+jumalanpalveluksella. Jokainen ajattelevainen tunsi selvään, että tämä
+oli tärkeä hetki Suomen kansan historiassa, täynnä kirkasta
+tulevaisuuden toivoa. "Tämän suuriruhtinaanmaan asukkaille", lausui
+Rothovius juhlan johdosta annetussa kiertokirjeessään papistolle, "on
+täten tullut niin suuri Jumalan armolahja osaksi, ettei kristinuskon
+tuonnin jälkeen ole senvertaista ollut suotuna." Ja Tammelinus
+ajantiedossaan riemuitsi:
+
+    Ah mun armast' isänmaatan',
+    sangen suloist' Suomensaarta!
+    Ei nyt mennä Saksan vesill',
+    oppi korkia koton' käsill'.
+
+Ensi alussa oli sittenkin niiden luku, jotka tätä armolahjaa
+riensivät nauttimaan, sangen vähäinen; elok. 17 p. oli vasta 44
+sisäänkirjoitettua oppilasta, joista vaan 8 suomalaista. Mutta toisia
+alkoi pian karttua lisään suurin joukoin; 1641 vuoden alussa jo
+mainitaan olleen 250. Suurin osa näistä oli kuitenkin ruotsalaisia,
+joita uuden oppilaitoksen opettajien etevyys sekä myös elannon huokeus
+täällä "Ruotsin vilja-aitassa" oli tänne houkutellut. Jos voimme tehdä
+päätöksiä ensiaikoina Turun akatemiassa pidetyistä puheista ja
+väitöksistä, niin oli ruotsalaisten luku 2/3 suomalaisiin verraten.
+Samaa myös vakuuttavat stipendien saaneitten nimet. Perin vastainen
+suhde toiselta puolen käy ilmi, jos tutkimme konsistorin pöytäkirjoista
+rangaistujen kansallisuutta, sillä siinä ovat suomalaiset suuresti
+voitonpuolella. Meidän maassamme valitettavasti vallitseva yleinen
+tapojen turmelus ja raakuus näyttäytyi tässäkin selvästi. Jonkun ajan
+perästä pääsivät kuitenkin oman maan pojat enemmistöön myös
+tieteellisissä harjoituksissa.
+
+Kolme vuotta perustusjuhlansa jälkeen vietti jo nuori yliopistomme
+toukok. 14 p. 1643 ensimäiset maisterinvihkiäisensä. Hallitus oli
+siihen antanut luvan, kuitenkin varoittaen, ettei suotaisi
+laakeriseppelettä liian monelle, vaan ainoastaan muutamille harvoille
+hyväoppisille ja hyvätapaisille, joista olisi akatemialle kunniaa.
+Senvuoksi konsistori ankarasti pohti niitä, jotka pyrkivät
+maisterinarvoon. Markus Zadeler esim. hylättiin; opin puolesta hän
+olisi kyllä täyttänyt kohtuulliset vaatimukset; mutta hän oli in vita
+et moribus (elämässään ja tavoiltaan) vähän sivistymätön. Torpensis
+hyväksyttiin, vaikka häntä vastaan tosin muistutettiin, että hän
+useammassa paikassa yht'aikaa oli ollut kosimisvehkeissä; myös
+varoitettiin häntä, ettei hän vasta enää joka paikassa laulelisi
+viisujansa ja riimejänsä, jotka muka vain olivat häpeäksi hänelle
+itselleen sekä yliopistolle. Herliciukselle pantiin se ehto, että hän
+vielä kolme vuotta jatkaisi opinharjoituksiaan, taikka heti menisi
+takaisin Ruotsiin semmoiseen paikkaan, missä hänen heikkoutensa in
+studiis (tieteissä) ei tulisi kovin paljon näkyviin. Kaikkiansa
+vihittiin; vain kymmenen nuorukaista maisteriksi, niistä 2-3
+suomalaista. Juhlapäivänä olivat vieraat kello 8 aamulla kutsutut
+dekaanuksen taloon, josta juhlasaatossa, parittain, yksi professori
+aina kunkin vihittävän rinnalla, mentiin akatemian juhlasaliin.
+Vaelluksen aikana soivat kirkonkellot juhlallisesti koko ajan. Pidot
+kestivät kaksi yötä yhtä mittaa. Nuorille maistereille osoitettiin
+sitten kunniaa monella tavalla; muutamat heistä esim. kutsuttiin
+lukukauden lopussa rehtorin pitoihin, joihin eivät edes kaikki
+hovioikeuden assessorit eivätkä kaupungin pormestarit päässeet.
+
+
+
+
+13. Tieteelliset harjoitukset Turun yliopiston ensi aikoina.
+
+
+Nuoren yliopistomme laitokset ja tulot, vaikka ne epäilemättä
+silloisille valtionvaroille olivat sangen tuntuvat, olivat kuitenkin
+alussa varsin vaillinaiset ja vähäiset. Uuden akatemiahuoneen
+rakentamista varten ei ollut rahoja; vanha kymnaasirakennus siis
+korjattiin kutakuinkin ja muutettiin yliopiston tarpeitten mukaan.
+Siinä oli vain kaksi isompaa luentosalia sekä kolmas pienempi
+matematinen, jonka vieressä oli "mallikamari", aiottu vähäisten
+tieteellisten kokoelmien säilytyspaikaksi. Viides huone oli alussa
+lakitieteellisenä luentosalina, vaan määrättiin pian konsistorin
+istuntoja varten. Siinä kaikki! Luentosaleissa ei ollut uuneja, millä
+lämmittää; oppilaitten täytyi siis talvisaikana istua turkki päällä
+taikka säestää opettajien selityksiä hampaitten kalinalla ja jalkojen
+töminällä. Opetuksen ulkonaisista apukeinoista, meidän vaatimustemme
+mukaan, oli täydellinen puute. Ei ollut mitään anatomiasalia,
+ei kemiallista laboratoria, ei tähtitornia kiikareineen;
+kasvitieteellisellä puutarhalla oli tosin paikkansa, mutta siinä ei
+kasvatettu muuta kuin kaaleja ja nauriita professorien keittiöitä
+varten. Kirjoja ei ollut alussa muuta kuin ne parikymmentä, jotka
+yliopisto oli perinyt emältänsä, kymnaasilta; v. 1645 saatiin
+kuitenkin, niinkuin ennen on kerrottu, Stålhandsken lesken lahjoituksen
+kautta 960 nidosta, siis sitä nimeä toki hiukan ansaitseva kirjaston
+alku. Kirjakaupan laita oli myös sangen huono. Kustaa Aadolf oli tosin,
+suomalla kaikellaisia etuja, houkutellut saksalaisen kirjakauppiaan
+muuttamaan Turkuun; mutta tämä palasi pian takaisin maahansa, koska ei
+ollut kyllin menekkiä hänen tavaroillansa, jotka pitkän matkan tähden
+mahtoivatkin tulla sangen kalliiksi. Samasta syystä eivät myöskään
+yliopiston ensi aikoina kirjakaupat moneen aikaan oikein menestyneet.
+Professorien täytyi siis, kun he tarvitsivat harvinaisempia kirjoja,
+joskus lähteä niitä ostamaan ulkomaille, kauas Saksaan ja Hollantiin,
+ja kunkin oman tieteensä alalla toimittaa uusia teoksia oppilaittensa
+tarpeeksi. Nämät tulivat sitten vähä kerrassaan, väitösten muodossa
+julkisuuteen, joten oppilaitten oli helpompi niitä ostaa. Kirjanpainaja
+oli nyt viimein saatu Turkuun v. 1642, niin ettei enää, niinkuin
+edellisinä aikoina, tarvinnut lähettää Suomessa sepitettyjä teoksia
+painettaviksi Tukholmaan, Lübeckiin tai Rostockiin asti.
+
+Kaikkia yliopiston tarpeita varten oli kruunun varoista määrätty
+yhteensä vain noin 6,400 hopeatalaria s.o. 23,000 nykyistä Suomen
+markkaa. Tämä summa oli tosin siihen aikaan, elintarpeiden huokeihin
+hintoihin nähden, yhtä suuri kuin meidän aikoinamme 70,000 markkaa;
+mutta kovin vähäinen se kaikissa tapauksissa oli. Apurahoiksi köyhille,
+ahkerille ylioppilaille annettiin näistä yhteensä 3,360 markkaa.
+Professorien palkka, 1,500 mk. (nykyajan hintojen mukaan 4,500), ei
+olisi kuitenkaan ollut aivan huono, jollei se rahakamarissa vallitsevan
+epäjärjestyksen sekä kruunun varojen yleisen rappiotilan tähden olisi
+usein jäänyt tulematta. Sitä suuremman kiitoksen ansaitsee senaikuisten
+professorien rakkaus isänmaataan ja tieteitään kohtaan, mikä
+saattoi heidät monasti uhraamaan melkoisia summia kaikellaisiin
+yliopistollisiin tarpeihin, milloin ei niihin kruunulta saatu rahaa.
+Kustantivatpa he v. 1656, yhdessä piispan kanssa, niinkin kalliin työn
+kuin akatemiarakennuksen korjauksen palon jälkeen, ja lainasivat suuria
+summia lisäksi, kun heidän omat varansa tietystikään eivät riittäneet.
+Sillä "niiden sanomattomien vastusten tähden", sanoivat he, "jotka nyt
+rasittavat kuninkaallista majesteettia vierailla mailla, sodassa
+valtakunnan vimmaisia vihollisia vastaan", he eivät tahtoneet lisätä
+huolia pyytämällä apua kruunulta.
+
+Luennot alkoivat siihen aikaan jo kello seitsemältä aamulla, osaksi
+luentosalien vähyyden vuoksi, osaksi myös sentähden, että ihmiset
+silloin ylimalkaan olivat enemmän aamuvirkkuja. Ylioppilaat olivat
+opinharjoituksissansa paljoa tarkemman ja ankaramman tarkastuksen
+alaisina kuin tätä nykyä. Ankarasti valvottiin, että he säännöllisesti
+kävivät luennoilla -- heidän huolimattomuudestaan kuului kuitenkin
+paljon valituksia -- ja tiheään tutkittiin, miten opetus oli päähän
+pystynyt. Tarkasti myös pidettiin silloin huolta siitä, että
+nuorukaiset harjaantuisivat selvästi ja sujuvasti esiintuomaan
+oppiansa. Sangen usein pidettiin väitöksiä; joissa oppilaitten tuli
+vastustaa ja puolustaa luennoissa käsiteltyjä opinkappaleita, jotta
+oppi ei tulisi vain muistiasiaksi, vaan syihin perustuvaksi. Sen
+lisäksi harjoitettiin puhetaitoa puheitten pitämisellä, joka
+tavallisesti tapahtui pyhäpäivinä iltapuolin; enimmiten nämät puheet
+olivat suorasanaisia, mutta joskus myös runomittaisia. Ne käsittelivät
+väliin tieteellisiä asioita, väliin taas kunkin omaa syntymäseutua,
+jota tavallisesti tulisella innolla ja ylenmäärin suurentelemalla
+kehuttiin. Runojen sepittäminen muutenkin kuului jokaisen ylioppilaan
+välttämättömiin harjoituksiin, joita erityinen professori johti. Tämä
+runonsepustus tapahtui enimmiten latinaksi, joka muutenkin oli kaiken
+opetuksen, luentojen, väitösten sekä puheenharjoitusten kielenä. Mutta
+pian alettiin myös yhä useammin sepittää kreikkalaisia runoja, joskus
+ihmeeksi heprealaisiakin; samoin kotimaiset kielet, suomi ja ruotsi,
+ainakin onnentoivotuksina väitösten johdosta saivat sijansa. Myöhemmin
+vuosisadan loppupuolella ilmeni niinikään enenevä uudempi, ulkomaisten
+kielten taito saksalaisissa, ranskalaisissa, joskus italialaisissa ja
+englantilaisissa runoissa. Näin saatua runotaitoa viljeltiin sitten
+ahkerasti kaikellaisissa tilaisuuksissa: paitsi onnentoivotuksia
+sepiteltiin riemurunoja häihin ja suruvirsiä hautajaisiin. Todellista
+runollisuutta ei tietysti kuitenkaan näissä kokeissa ollut eikä voinut
+olla.
+
+Näihin yllämainittuihin harjoituksiin, jotka tarkoittivat
+kirjoittamis- ja puhumistaidon edistämistä, liittyi myös draamallisia.
+Sen jälkeen kuin Messenius, jesuittakoulujen esimerkin mukaan, oli
+Upsalassa pannut näytelmiä alulle, olivat ne tulleet Ruotsinvallan
+yliopistoissa hyvin yleiseksi ja suosituksi tavaksi. Turussakin pantiin
+jo heti uuden yliopiston vihkiäisissä näytelmä toimeen, ja sitten
+esitettiin niitä tavallisesti kaikissa akatemiallisissa juhlissa,
+joskus yliopiston piirin ulkopuolellakin. Chronanderin sepittämästä
+näytelmästä presidentti Kurckin häitten kunniaksi on jo ollut puhetta.
+Toinen, saman miehen sepittämä, nimeltä "Surge, eller Flijt och
+Oflijtighets Skodespegel" (Nouse, eli ahkeruuden ja laiskuuden peili)
+esitettiin 1647:n vuoden maisterivihkiäisissä. V. 1650 saatiin
+sellaisesta huvituksesta nauttia kolmekin erää; ensin esitettiin
+ruotsalainen näytelmä maisterivihkiäisissä, sitten suomenkielinen
+"Tuhlaajapoika", Justanderin kääntämä, vasta valitun uuden rehtorin
+kunniaksi, ja viimeksi vielä latinalainen. Samalla tavalla
+harrastettiin näytelmätaidetta Viipurin kymnaasissakin, jonka
+opettajista Petrus Carstenius oli näytelmänkirjoittaja. Kaikki nämät
+kokeet olivat kuitenkin yhtä paljon vailla runollista aistia kuin
+muutkin sen ajan runosepustukset.
+
+Professoreita oli Turussa alussa yksitoista, nimittäin jumaluusopissa
+kolme, lääketieteessä ja lakitieteessä yksi kummassakin, sekä
+filosofian tiedekunnassa kuusi. Viimemainituista opetti
+"kaunopuheisuuden" professori latinaa; toisella oli "pyhät kielet",
+s.o. heprea ja kreikka; kolmannella historia ja valtiotiede;
+neljännellä logiikka eli ajatustiede ja runousoppi -- todella
+eriskummallinen kaksoispari! -- viidennellä matematiikka; kuudennella
+fysiikka ja kasvitiede. Vähän ajan perästä eroitettiin runousoppi
+erinäisen professorin hoidettavaksi, ja ensimäinen siinä virassa oli
+ennen jo mainittu Brahen suosikki Eerikki Justander (eli oikeastaan
+Juusti), joka samalla suomenteli asetuksia. Hän se myös oli tuon
+komedian Tuhlaajapojasta suomentanut, ja muutenkin hän oli
+ohjaamallensa nuorisolle esimerkkinä suomenkielisen runouden
+harjoittamisessa.
+
+Niinkuin jo professorien luettelostakin näkyy, suosittiin ja viljeltiin
+silloin eri tieteitä ihan toisessa suhteessa kuin tätä nykyä. Meidän
+aikanamme niin rehoittavaan kukoistukseen ja korkeaan arvoon päässeet
+luonnontieteet lähimpine sukulaisineen olivat silloin suuresti
+laiminlyödyt. Lääketieteen professoriksi ei, yliopistoa perustettaessa,
+saatukaan heti varsinaista tohtoria, vaan täytyi tyytyä vanhaan
+ylioppilaaseen, joka Upsalassa oli lääketiedettä opiskellut. Hänen
+taidostansa voi seuraava pieni juttu antaa käsityksen. Eräs rouva oli
+piispan rouvalle neuvonut pistosta muka ehkäiseviä lääkkeitä, jotka
+olivat valmistetut vanhasta oluesta, sahramista, muskottineilikoista
+sekä hevosensonnasta. Piispa, joka pelkäsi myrkyllisiksi näitä
+lääkkeitä, pyysi lääketieteen professori Achreliuksen lausuntoa, ja
+tämäpä päätti kun päättikin, että "succus fimi eqvini" (hevosen sonnan
+mehu) on vallan hyvä pistoksia vastaan. Tämmöisen opettajan
+johdolla ei tietystikään lääketiede voinut suuriin edistyä meidän
+maassamme. Kauan aikaa olikin vielä koko avara Suomenmaa oppinutta
+lääkäriä vailla. Turussa ja Viipurissa oli kuitenkin sairaitten apuna
+"partureita", joille kaupunki maksoi palkkaa. Ei ollut myöskään
+ainoatakaan apteekkaria, paitsi yksityistä, joka yhteen aikaan
+oli kenraalikuvernööri Flemingin palveluksessa. -- Samoin oli
+luonnontieteidenkin laita; todellista tietoa oli kovin vähän, ja sekin
+suuresti sekoitettuna kaikellaisella taikauskolla. Tähtitiede kuului
+matematiikan professorin opetuspiiriin. Hän kävi öisin oppilaittensa
+kanssa "stellatim" (sen ajan ylioppilaitten puheenparren mukaan;
+"tähdystämässä", jos niin sopinee sanoa). Kokonaan kiikarien puutteessa
+tarkasteltiin taivaankappaleita paljain silmin, neuvottiin niiden nimiä
+ja annettiin salamielisiä selityksiä niiden aseman vaikutuksesta muka
+ihmisten kohtaloihin. Tähtiennustusoppi (astrologia) oli näet vielä
+täydessä voimassaan; ensimäinen matematiikan professori Kexlerus
+puolusti vielä 1647 julkisessa väittelyssä sen luotettavuutta. Sitä
+vastoin sama herra kiven kovaan väitti, että Copernicuksen oppi
+maailmanrakenteesta, joka on nykyisen tähtitieteen perustana, oli aivan
+perätöntä lorua. -- Fysiikka, johon kuului myös samalla eläin- ja
+kasvitiede sekä mineralogia, liikkui silloin enimmiten kaikellaisissa
+hämärissä haaveksimisissa luontokappaleitten synnystä. Se nojautui yhä
+Aristoteleen jo melkein 2,000 vuoden vanhoihin arveluihin, varsin vähän
+välittäen luonnon ja sen lakien tutkimisesta, jonka avulla olisi voitu
+tehdä uusia keksintöjä. Luontokappaleitten todellisesta olosta ja
+elosta ei ole sen ajan kirjoissa paljon puhetta. Itse eläimistä tehtiin
+tosin jonkinlaisia luetteloita; mutta ne olivat vallan vaillinaisia,
+kaikkea järjellistä järjestystä vailla. Eräässä Turussa painetussa
+oppikirjassa esim. ovat nelijalkaiset eläimet jaetut "kotimaisiin" ja
+"ulkomaisiin". Kertomukset eläimien muodosta ja tavoista, jos niitä
+lainkaan oli, lainattiin enimmiten kreikkalaisten ja roomalaisten
+kirjailijain teoksista (jopa runoelmistakin!), eikä luonnosta.
+Kerrottiinpa vielä täytenä totena kaikellaisia vanhoja juttuja
+lohikäärmeistä sekä muista olemattomista pedoista. Joskus eivät sen
+ajan luonnontieteelliset kirjat sisältäneet hituistakaan oikeata
+luonnontiedettä, vaan ainoastaan kaikellaisia muita joutavia,
+hullunkurisia loruja. Niin esim. eräässä väitöksessä "Valaskaloista",
+joka v. 1683 pidettiin Turussa, käsiteltiin vain rikkiviisailla syillä
+ja vastasyillä kysymystä: oliko Jumala tuonut valaskalatkin Aatamin
+eteen nimitettäviksi? -- kuinka Hän saattoi ne sinne kuljettaa?
+minkälaisen nimen Aatami mahtoi niille antaa? y.m.s. -- Vähäiset
+varsinaiset tiedot luonnon ilmiöistä pidettiin silloin tarkasti
+salassa, ja ilmoitettiin oppilaille ainoastaan sen jälkeen, kun nämät
+valalla olivat luvanneet olla niitä levittämättä. Siitä oli, niinkuin
+pian saamme nähdä, seurauksena se, että fysiikan viljelijöitä luultiin
+"mustan taidon mestareiksi" eli noidiksi. -- Kemia, jota muuten Turun
+yliopistossa ensi aikoina ei harjoitettukaan paljon ensinkään, oli
+silloin joka paikassa enimmäkseen vain alkemiaa, s.o. turhaa kullanteon
+harrastusta.
+
+Poikkeuksena kaikkien noiden hullutusten keskellä loistaa vain yhden
+ainoan todellisen luonnontutkijan nimi meidän tieteittemme
+alkuhistoriassa. Se oli toinen lääketieteen professori, ruotsalainen
+_Elias Tillandz_ (1670-93). Hän oli Hollannissa, varsinaisen tieteensä
+ohella, myös ahkerasti harjoittanut kasvitiedettä ja hänen mukanaan
+siirtyi tämä harrastus tännekin. Hän jätti kreikkalaiset ja roomalaiset
+kirjailijat tomuisille hyllyillensä, ja läksi oppilaittensa kanssa ulos
+tuoretta, elävää luonnon kirjaa lukemaan. Ruissalon tammistoista ja
+nurmikoilta poimittiin kukkia ja ruohoja, tarkasteltiin ja tutkittiin
+niitä ja puheltiin niiden ominaisuuksista, joten nuorison silmät
+aukenivat havaintojen tekoon. Kaalit yliopiston puutarhassa saivat nyt
+siirtyä kaikellaisten lääkkeiksi kelpaavien tai muuten merkillisten
+ulkomaan kasvien tieltä. Ja kun kesä loppui, jatkettiin elävän luonnon
+tutkimista opettajan omassa talossa, jossa yksi huone oli muodostettu
+ansariksi kuumaa ilmaa vaativia ulkomaan kasveja varten. Näistä
+hoidokkaistansa, niinkuin myös monesta sadasta Turun seudun
+metsäkasvista, painatti sitten Tillandz selittävän ja kuvillakin
+varustetun luettelon. Latinaisen nimen vieressä oli siinä hyvin usein
+suomalainenkin mainittu. Pikemmin on senaikuisen ajan syyksi luettava
+kuin itse nerollisen tutkijan, että tämäkin luettelo on vailla
+tieteellisempää järjestystä. -- Kotonansa oli Tillandzilla myös pieni
+kemiallinen keittohuone eli laboratori, missä hän valmisteli lääkärin
+virassa tarpeellisia rohtoja. Vielä toista huonetta hän käytti
+ruumiinleikkaus- eli anatomiasalina. Vasta v. 1683 suotiin hänelle itse
+yliopistolla sijaa tätä varten, jolloin myös ensi kertaa Suomessa
+otettiin ihmisruumis leikattavaksi; siihen asti oli vain koirien sekä
+sikojen paloittamisella annettu lääkäreiksi aikoville nuorukaisille
+jonkunlaista tietoa ihmisen sisällisestä rakennuksesta. Lopuksi vielä,
+esimerkkinä siitä, miten ei nerokkain ja valistuneinkaan ihminen voi
+kokonaan vapautua aikakautensa yleisestä hengestä, mainittakoon, että
+Tillandz luuli voivansa ennustaa ihmisten tulevia kohtaloita.
+
+Samoinkuin luonnontieteissä oli filosofiassakin Aristoteles kaiken opin
+perusteena, kuitenkin siinä kristillisyyteen sovitetussa muodossa,
+jonka mainio uskonpuhdistaja Melanchton oli saattanut voimaan.
+Silloisten opettajien työnä oli pääasiallisesti vain tämän valmiin opin
+selittäminen; mutta heidän selittelemisensä muuttuivat suureksi osaksi
+joutaviksi hiuksenhalkaisemisiksi. Filosofian ajatustieteellisellä eli
+logiikan alalla tuli tähän aikaan erään suomalaisen miehen _Antti
+Thuroniuksen_ (papin poika Hämeenkyröstä, professorina 1655-65) nimi
+sangen kuuluisaksi. Hänen kirjansa olivat koko sinä vuosisatana sekä
+Suomessa että myös Ruotsissa tämän tieteenhaaran yleisenä ohjeena.
+Hänen aikalaisensa kehuivat häntä "isänmaan tähdeksi" ja "Suomen
+loistavaksi kruunuksi", väittäen että Aristoteles sekä Plato, jos he
+silloin olisivat eläneet, olisivat oppilaina hänen jalkojensa juuressa
+istuneet. Ja nykyajan kirjailijatkin, jotka filosofian vaiheita meidän
+yliopistossamme ovat tutkineet, sanovat hänen olleen merkillisimpiä
+miehiä, joita Auran akatemiassa on nähty; tunnustaen hänen oppinsa
+puutteet, he kuitenkin arvelevat hänen, jos hänelle vain pitempi ikä
+olisi ollut suotu, luultavasti päässeen neronsa lentimillä ajatuksen
+silloisten ahtaitten rajojen yli. Valitettavasti hän kuoli jo
+33-vuotisena, saatuaan professorinviran konsistorin yksimielisellä
+suostumuksella jo kahdenkymmenenkolmen vuoden ikäisenä. Ihmeellistä
+muuten, että ranskalainen Descartes, joka alottaa filosofiassa uuden
+aikakauden ja joka Kristiina kuningattaren kunniavieraana jonkun aikaa
+asui Tukholmassa, ei vielä paljon ollenkaan vaikuttanut Ruotsinvallan
+tiedemiehiin. -- Käytännöllisessä filosofiassa, valtio- ja
+siveysopissa, oli taas yliopistomme ensi aikoina ruotsalainen _Mikael
+Wexionius_, josta pian enemmän, yhtä mainio ja vaikutusvaltainen kuin
+Thuronius. -- Myöskin lakitieteen alalla oli meillä silloin (1640-47)
+kuuluisa opettaja, ruotsalainen _Juhana Dalekarlus_ (sittemmin
+aateloitu Stjernhöökin nimellä), jota pidetään yhtenä Ruotsin
+etevimpänä lainoppineena kaikkina aikoina. -- Historiaa silloin vielä
+varsin vähän viljeltiin meidän yliopistossamme. Ei yksikään Suomen mies
+tänä aikakautena saanut sillä alalla mitään mainiompaa aikaan. Se on
+sangen ihmeteltävä seikka juuri sinä vuosisatana, jolloin meidän miehet
+enemmän kuin koskaan muulloin ovat vaikuttavasti ottaneet osaa yleiseen
+historiaan. Erittäin Suomen historiaa koskevia teoksia ei silloin
+syntynyt enempää kuin kolme, niistä yksi suomenkielinenkin riimein
+tehty "Ajan-Tieto", Tammelan kirkkoherran _Lauri Pietarinpojan_
+kirjoittama (v. 1658). Kaikki silloiset historiat, jos ne vain
+koskettelivat vanhempia ajanjaksoja, olivat muuten täynnä aivan
+perättömiä, mielettömiä taruja.
+
+Uudempia kieliä ruvettiin Turun akatemiassa hartaammin viljelemään
+vasta 17:nnen vuosisadan loppupuolella. Saksankielen taito oli
+kuitenkin kolmekymmenvuotisen sodan kautta sangen paljon levinnyt
+meidän maassamme; englanninkieltä niinikään osattiin merikaupungeissa.
+Hepreaa ja kreikkaa opiskeltiin ahkerasti raamatun tutkimisen
+tarpeeksi; mutta jälkimäisen maallista kirjallisuutta pahasti
+laiminlyötiin. Myöskin Rooman klassillista kirjallisuutta luettiin ensi
+aikoina verrattain vähän; latinan opetus tarkoitti enimmiten vain
+ulkonaista käytäntöä. Tämä kieli tulikin siihen aikaan, jokapäiväisen
+viljelyksen kautta kaikissa korkeammissa aineissa, sivistyneitten
+ikäänkuin toiseksi äidinkieleksi. Useimmat heistä osasivat paljon
+selvemmin kirjoittaa ja paljon kauniimmin puhua latinaa kuin oman maan
+kieltä. Tätä viimeksimainittua, jos sitä juhlallisemmissa aineissa
+käytettiin, sekoitettiin aina latinaisilla mahtisanoilla, jopa
+höystettiin kokonaisilla lauseillakin.
+
+Seitsemännentoista vuosisadan tieteelliset harjoitukset, niinkuin
+ylläkerrotusta käy ilmi, olivat ylimalkaan vielä jokseenkin lapsuuden
+kannalla. Ne eivät uskaltaneet askeleenkaan vertaa erota vanhasta
+imettäjästään ja kasvattajastaan, muinaisajan kirjallisuudesta.
+Kaikissa tieteissä pidettiin tärkeämpänä tukea esiintuotavaa oppia itse
+ainetta koskevasta kirjallisuudesta tai muista vanhoista kirjoista
+saaduilla lauseella, kuin itse asian omassa luonteessa olevilla
+todistavilla syillä. Piti muka aina olla tuommoinen vanha, vakava
+takuumies selkäturvana, ennenkuin tohdittiin astua esille. Jos joku
+poikkesi uusille, ennen käymättömille poluille, niin nousi siitä kohta
+kauhea melu ja huuto: "Hän on harhateillä! Hän on harhateillä!" V. 1642
+Turussa tehdyn yliopiston konsistorin päätöksen mukaan piti jokaisen
+professorin varoa: "ettei hän toisi esille mitään uutta, ikäänkuin muka
+näyttääkseen osaavansa enemmän kuin muut; sillä siitä johtuisi vain
+pahennusta ja eripuraisuutta". V. 1678 taas keskusteltiin samassa
+konsistorissa, sallittaisiinko maisteri Achreliuksen jatkaa
+Contemplationes Mundi (Mietteitä maailmasta) nimisen teoksensa
+painatusta. Siinä kirjassa, niin lausui melkein koko filosofinen
+tiedekunta, "näyttää yksi osa sotivan saniorum philosophorum dogmatibus
+(viisaampien oppineitten oppia) vastaan sekä tuovan esiin nova
+principia (uusia periaatteita) ynnä muuta semmoista, jota olisi
+parannettava". Tillandz sai kuitenkin jumaluusoppineitten avulla
+uhkaavan kiellon estetyksi; jälkimäiset eivät katsoneet noita uusia
+periaatteita kovinkaan vaarallisiksi, "koska ne eivät kuitenkaan
+sotineet raamattua vastaan".
+
+Tässä onkin nyt samalla tullut mainituksi toinen lapsenhoitaja, joka
+siihen aikaan piteli tiedettä talutusnuorassa, nimittäin jumaluusoppi.
+Myöskin semmoisissa asioissa, jotka eivät vähääkään koskeneet
+autuudenoppiin, pidettiin raamattua epäämättömänä oppikirjana. Siihen
+totuuteen oli tosin jo täytynyt alistua, että maa liikkui ja aurinko
+seisoi suhteellisesti paikoillaan; vaan muuten luonnontieteissäkin piti
+aina ottaa lukuun, sopiko se ja se todennäköinen arvelu myös raamatun
+sanojen kanssa yhteen.
+
+Ylin arvossa, enimmin viljelty kaikista tieteistä oli silloin
+jumaluusoppi -- eikä se ollutkaan ihmeellistä tänä aikakautena,
+jolloin parasta aikaa vuodatettiin niin paljon verta, hävitettiin niin
+paljon maita erilaisten katkismusten tähden. Mainittu jo on, että
+neljäs osa professoreista oli välittömästi sen palveluksessa. Näillä
+professoreilla oli, paitsi kruunulta tulevaa palkkaansa, kullakin vielä
+lisäksi kirkkoherran saatavat yhdestä pitäjästä. Siitä johtui, että
+melkein kaikki muutkin professorit (lakitieteen viljelijää
+lukuunottamatta, jolla oli hovioikeuden assessorina hyvä lisävirka)
+ahkerasti harjoittivat jumaluusoppia ja heti, jos vain siihen
+tiedekuntaan ilmaantui avonainen paikka, kilvan koettivat päästä
+teologeiksi. Moni jumaluusopin professoreista Turussa oli siten ensin
+opiskellut mikä kieliä tai logiikkaa, mikä matematiikkaa tai fysiikkaa.
+
+Sen ajan jumaluusoppi oli valitettavasti kuitenkin kaikkea elävää
+henkeä vailla, kuolleinta, kuivinta, ahdasmielisintä sanojen
+saivartelemista. Samoin kuin Saksassa oli meilläkin protestanttisuus
+ihan kivettynyt kaavoihinsa. Ken niistä vain sanasenkin poikkesi, sitä
+ruvettiin heti ahdistamaan katkerimmalla, leppymättömimmällä,
+epäkristillisimmällä vihalla. Meidänkin yliopistossamme on kyllin
+esimerkkejä tämmöisistä myrkyllisistä uskonnollisista riidoista. Yksi
+sen ensimäisistä ja etevimmistä opettajista, jumaluusopin professori
+_Johannes Terserus_ (Ruotsista kotoisin) oli Turun piispaksi tultuansa
+painattanut katkismuksen selityksen. Tästä kirjasta professori
+_Svenonius_, oikeauskoisuuden valppain vartija Turussa, keksi muutamia
+mitättömiä lauseita, jotka osoittivat hiukan taipumusta Lutherin ja
+Calvinin oppien yhdistämiseen. Tästäkö nyt heti aika hätä nousi!
+Riitaveljekset vaativat viimein toinen toisensa julkiseen sanasotaan,
+jota pidettiin eräässä akatemian luentosalissa koko ylioppilasjoukon
+sekä lukemattomien muitten ihmisten läsnäollessa. Terserus, joka oli jo
+vastustajansa edellisistä myrkyllisistä soimauksista kiihtynyt, ei
+osannut myöskään tässä tilaisuudessa hillitä mieltänsä, vaan soimasi
+Svenoniusta "nuorison viettelijäksi", "riivatuksi ihmiseksi" y.m. ja
+lopulla, piispan arvonsa nojalla, käski hänen vaikenemaan. Kostonhimoa
+palava Svenonius pani nyt koko maailman liikkeelle ja saikin viimein
+aikaan sen, että Terserus vääräuskoisena menetti hiippansa. Samoin
+ahdisti Svenonius myöhemmin toistakin ansiollista Turun piispaa,
+Gezeliusta, muutamien vähemmän onnistuneitten sanojen vuoksi
+Gezeliuksen toimittamassa katkismuksessa. -- Niinikään oli
+v. 1666 kiivas kahakka uuden jumaluusopinprofessorin BÃ¥ngin ja
+latinankielenprofessorin Miltopaeuksen välillä, johon Svenoniuskin otti
+osaa edellisen apulaisena.[30]
+
+Tällainen oli tieteellisen hengen laita Turun yliopiston ensi aikoina;
+sen pyrinnöt olivat, kuten näemme, monin suhtein puutteelliset, monin
+suhtein kovin yksipuoliset. Vaan semmoisinaankin ne tuottivat kuitenkin
+Suomelle sanomattoman suurta hyötyä. Suomalaiset kohosivat kuitenkin
+niiden johdosta vähitellen siitä törkeästä raakuudesta, siitä
+perinpohjaisesta henkisten harrastusten puutteesta, siitä ilkeästä
+omanvoitonpyynnöstä, jossa he siihen asti olivat rypeneet.
+Loppupuolella 17:ttä vuosisataa esiintyy jo ylimalkaan virkamieskunta
+rehellisempänä, papisto sivistyneempänä, elämässään siivompana -- ja
+sen parannuksen aikaansaamisessa oli Turun yliopistolla, tuomittakoon
+muuten sen puutteita ja virheitä miten ankarasti tahansa, suurin ansio.
+
+
+
+
+14. Mikael Wexionius.
+
+
+Niiden yhdentoista professorin parissa, jotka määrättiin Turun
+yliopiston ensimäisiksi opettajiksi, ei ollut enempää kuin kaksi
+suomalaista. Tätä seikkaa ei saa kuitenkaan ymmärtää siten, ettei olisi
+tahdottu päästää meidän miehiämme näihin virkoihin. Kreivi Brahe
+varsinkin, niinkuin tiedämme, harrasti aina sitä, että Suomessa
+käytettäisiin maan omia lapsia taikka ainakin täällä pitemmän aikaa
+asuneita ja meidän oloihimme tutustuneita miehiä. Saakoot tässä vielä
+muutamat todisteet tästä hänen mielipiteestään sijansa. Kun uusi
+runousopinprofessorin virka perustettiin, mainitsi hän sen
+saajan erikoisena ansiona sen, että Justander oli "suomalainen
+kansallisuudeltaan, jotka sillä maanäärellä parhaiten tulevat toimeen
+ihmisten kanssa". Samoin myöskin, kun Tillandzia ehdoitettiin
+professoriksi, tuotiin esiin se seikka, että hän, vaikka olikin
+ruotsalainen, oli täällä ennen oleskellut ja opintoja harjoitellut,
+joten maan sekä sen asukasten luonne oli hänelle hyvin tuttu. Syynä
+suomalaisten opettajien vähyyteen yliopistomme ensi aikoina ei näy
+olleen mikään muu, kuin että oli mahdoton saada kelvollisia. Suomen
+siihen-astisissa kouluissa ei ollut edes kunnon alkuopetustakaan ollut
+saatavana, ja se seikka, että Suomen mahtavammat, rikkaammat
+aatelissuvut yleisesti muuttivat tähän aikaan Ruotsiin, vaikutti sen,
+että varsin harvalla suomalaisella nuorukaisella oli tilaisuutta,
+niinkuin sangen monella ruotsalaisella, päästä kotiopettajaksi johonkin
+suureen perheeseen ja sitten nuorten herrojen mukana seurata ulkomaan
+matkoille. Vielä myöhemmin tahtoi piispa Gezelius avonaiseen
+jumaluusopinprofessorin paikkaan ruotsalaista, joka olisi opiltaan
+kelvollinen ja myös muualla maailmassa jotain nähnyt, "sillä vaikea on
+tulla toimeen täkäläisten kanssa, jotka täällä ovat syntyneet ja täällä
+koulun sekä yliopiston läpikäyneet, eivätkä ikänä nähneet muuta kuin
+Turun tuomiokirkon sekä linnan".[31]
+
+Tämän suuren ruotsalaisjoukon asettaminen Turun akatemiaan ei siis
+suinkaan osoittanut mitään ruotsalaistuttamistuumaa eikä suomalaisen
+kansallisuuden sortamishalua. Päinvastoin oli näiden professorien
+lähettäminen selvänä todisteena siitä, että hallitus tahtoi hellästi
+pitää huolta meidänkin maastamme. Ruotsi antoi tänne suurimman osan
+parhaista opin ja neron edustajistaan ja riisti itsensä melkein
+paljaaksi virittääkseen Suomelle niin kirkkaan valistuksen valon kuin
+mahdollista. _Juhana Dalekarlus_ (aatel. Stjernhöök), _Juhana Terserus,
+Mikael Wexionius ja Eskeli Petraeus_ olivat nimiä, joilla ei ollut
+Ruotsin oppineitten parissa monta vertaistansa ja tuskin ainoatakaan,
+joka ne olisi voittanut.
+
+Nämät uudet tulokkaat sitä paitsi käsittivätkin silloin
+velvollisuutensa sitä kansaa kohtaan, jonka keskuuteen he olivat
+tulleet. He koettivat rehellisesti tutustua Suomen oloihin ja
+suomalaisten luonteeseen; he oppivat suomeakin ihmeen lyhyessä ajassa,
+useat niinkin hyvin, että ovat taidostansa jättäneet kirjallisia
+jälkiä. Petraeus, niinkuin tiedämme, oli osallisena raamatun
+suomennoksessa ja sepitti suomenkielen oppikirjan; piispana hän lähetti
+sitten myös suomenkielisen kiertokirjeen hiippakuntalaisilleen.
+Terserus saarnasi jo v. 1641 suomeksi Naantalissa, josta hänelle
+tulivat kirkkoherran saatavat. Tillandz, niinkuin jo mainittu, antoi
+suomenkin kielelle sijaa kasvitieteellisessä teoksessaan.
+
+Samallainen mieliala oli myös _Mikael Wexioniuksella_, josta nyt tulee
+laveammin puhetta erään hänen kirjoittamansa, Suomellekin tärkeän
+teoksen johdosta.
+
+Wexionius oli köyhän kappalaisen poika Wexiön hiippakunnasta
+Smoolannissa, jonka mukaan hän ottikin nimensä. Tultuansa maisteriksi
+Upsalassa, hän pääsi matkoille Saksaan sekä Hollantiin; tarpeelliset
+rahat antoi Aksel Oxenstjerna, jonka tietoon nuorukaisen hyvät
+luonnonlahjat olivat tulleet. Tämän matkan jälkeen Wexionius sai
+rehtorin paikan Wexiön koulussa, josta hänet kuitenkin jo parin vuoden
+perästä muutettiin Turkuun valtiotieteen ja historian professoriksi.
+Täällä sepittämässään juhlarunossaan yliopiston vihkiäisiin hän lauloi:
+
+    "Terve, oi Suomen urhokas kansa, terve Sulle!
+    Ota vastaan Göötin rannoilta tullut uusi vieras --
+    käypä vieras eipä hän lienekään nyt enää, vaan vastainen
+        kansalaises!
+    Vaikka syntyisin göötiläinen, tulen nyt suomalaiseksi.[32]
+
+Tämän lupauksensa hän täyttikin sitten aika miehen tavoin; sillä
+merkillisimmässä teoksessaan: Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae,
+Fenningiae et subjectarum provinciarum (Lyhyt kertomus Ruotsin-,
+Gootin- ja Suomenmaasta sekä vallanalaisista voittomaista), jonka hän
+v. 1650 painatti kreivi Brahen kehoituksesta, ei ilmene vain
+tiedemiehen mieltymystä aineeseensa, vaan myös monin paikoin enempää --
+isänmaanystävän rakkautta Suomenmaahan. Saakoot tässä sijansa muutamat
+otteet tästä teoksesta, osaksi näytteinä sen ajan tieteestä, osaksi
+myös valaistuksena maamme silloisille oloille.
+
+Aikansa tavan mukaan Wexionius ensiksi kokee selittää Suomenmaan nimeä.
+Se voi, sanoo hän, johtua joko _suo_sta, koska täällä on niin paljon
+soita, taikkapa _suomu_sta, koska täällä on niin paljon kaloja.
+Mahdollista myös on, että se johtuu _Sem_istä, Noan pojasta, jota
+muutamat oppineet arvelevat suomalaisten kantaisäksi. -- Sitten hän
+kertoo miten Suomi on täynnä ihania ja viljavia seutuja. "Niin
+hedelmällinen on täällä maa, niin voimakas päivänpaiste, ettei sitä
+kokematon tahtoisi uskoakaan -- yhdestä kylvetystä tynnyristä saadaan
+viisitoista." Erittäin runsaan saaliin tuottaa myös metsästys sekä
+kalanpyynti; joka vuosi viedään Ruotsiin kaupaksi summattomia määriä
+suolakalaa. Samoin on Suomi vallan rikas äärettömistä metsistä. --
+Edempänä hän luettelee kaikki Suomen maakunnat vesineen, kaupunkeineen,
+aateliskartanoineen ja antaa kuvauksen kunkin maakunnan omituisesta
+luonteesta. Pohjanmaalla, sanoo hän, ei maaperä ole hedelmätön; se
+tuottaa asukkailleen tarpeeksi viljaa, jollei vain satu kolkompia
+ilmoja. Sen metsät antavat äärettömästi tervaa, sen karjalaitumet voita
+ulosvietäväksi. Yhtä runsaasti saadaan siellä kalojakin, varsinkin
+haukia ja lohia. Venäjän puolella idässä on rajaharju, joka ei
+kuitenkaan voi venekulkua estää, sillä alukset karvastetaan
+sen yli ja jatkavat sitten vesimatkaansa Pohjanlahden ja Valkeanmeren
+välillä. Suomen (Varsinais-Suomen) jakaa Aurajoki kahteen osaan:
+Pohjois-Suomeen, johon myös Satakunta luetaan, sekä Etelä-Suomeen.
+Edellisessä on kuuluisa Kokemäenjoki, mainio lohen sekä muun kalan
+pyynnistä. Etelä-Suomessa on niinikään kaikellaista kalaa ja runsaasti
+viljaa, humalia y.m. Kemiön pitäjässä hakataan marmoria, josta on saatu
+pylväät useampiin Tukholman ynnä muiden kaupunkien kirkkoihin.
+Ahvenanmaalla, jonka läpi meri polvittelee ikäänkuin joki, ovat
+asukkaat ruotsalaisia, vaikka se on likempänä Suomen rantaa, He
+elättävät itseään kalastuksella, vesilintujen pyynnillä sekä
+laivankululla; myös saavat he rahaa puutöistään ja kalkinpoltolla.
+Siellä on paljon hirviä ja jäniksiä, joita yksistään kuningas saa
+pyytää. Susia ja täpläkauriita (cervus dama) on vähän.[33] Hämeenmaa
+(jonka nimen hän muka heimosanasta johtaa) on viljava, missä ei halla
+tee turmiota. Summattomasti saadaan erittäinkin ohraa, pellavaa sekä
+nauriita semmoisista maista, joista "nurmikamara on päälleviskatuilla
+palavilla puilla poispoltettu" (huhdilta). Tässä maakunnassa on myös
+paljon ja suuria kalavesiä; Rautalammin järvistä sitä paitsi saadaan
+rautamutaa. Savo, vaikka kaukana merestä, oli kuitenkin täynnä
+vedenselkiä, jotka ovat suolattomia, ja polvittelevat lukemattomia
+lahdelmia ja salmia myöten, sekä viimein Vuoksen kautta virtaavat
+Laatokkaan. Sielläkin poltetaan metsiä ja nurmikoita, niin että koko
+maa on savua täynnä (siitä hän arvelee maakunnalle nimenkin tulleen).
+Näistä tämmöisistä viljelysmaista saadaan summattoman paljon hyvää
+viljaa, eikä ole Savossa hallakaan kovin vaarallinen. Uusimaa on saanut
+nimensä siitä, kun siellä ennen asui suomalaisia, nyt ruotsalaisia. Maa
+on viljava, rikas myös metsänotuksista, linnuista sekä kaloista. Rautaa
+murretaan kallioista Anskuussa ja Mustiossa. Karjalassakin on maa
+viljelykseen hyvin sovelias; on siellä myös kelpo karjalaitumia.
+Linnun- ja kalansaalis on runsas, erittäinkin lohenpyynti Käkisalmen
+kohdalla. Tämän linnan läänistä, Kitelästä, saadaan rubiineja.
+
+Suomen vesistä on sitten vielä eri luvussa puhe. Muun muassa hän
+kertoo, että Hämeessä sekä Savossa on äärettömiä järviä, suuria selkiä
+ja leveitä lahtia, niin ettei silmä kannata rannasta rantaan. Varsinkin
+suuri on se järvi, ettei mereksi sanoisi, joka Lapveden nimellä[34]
+alkaa Lapista asti. Savossa kulkee kuitenkin sen poikki peltoja,
+niittyjä ja metsiä, jotka ovat sangen ihanat katsella. Tämän jälkeen
+hän lavealta ja suurella innolla kertoo jalosta Imatran koskesta.
+Viimein vielä hän mainitsee "Skandinavian äärimäisen järven", Laatokan,
+jossa sanoo olevan paljon kaloja ja myös hylkeitä, samoin Lapvedessä.
+Meressä, pitkin Suomenmaan rannikoita, on niinikään runsaasti
+kaikellaisia kaloja. Pohjanlahdessa lohet ovat paremmat kuin
+Suomenlahdessa. Jälkimäisellä puolestaan on silakkansa eli hailinsa,
+joita saadaan summattomin määrin joka vuosi, paikoittain niin hyviä,
+että ne vetävät vertoja Skotlannin ja Skoonen silleille.
+
+Suomen kansaan poiketen, johon hän virolaisetkin lukee, kuvaa hän sen
+luonnetta. Suomalaiset, sanoo hän, eivät ylimalkaan ole niin paljon
+kehuttavat tapojensa hienouden vuoksi kuin uskollisuudestaan kuningasta
+kohtaan. He ovat itsepäiset päätöksissään, käräjänkäyntiin kärkkäät
+sekä sangen terävä-älyiset. Pohjalaiset -- joiden Wexionius
+erehdyksestä sanoo enimmäksi osaksi puhuvan ruotsia -- ovat kaikista
+vapaamielisimmät sekä luonnonlahjoiltaan etevimmät. Hämäläiset ovat
+jörömäisiä, näöltään tylyjä. Savolaiset, aivan kuin taalalaiset, käyvät
+mielellään toisissa maakunnissa ojia kaivamassa ja metsää raivaamassa.
+Uusmaalaiset ovat ruotsalaisten kaltaisia, vieraanvaraisia. Karjalaiset
+ovat itsepäisiä -- josta syystä itsepintaista ihmistä on tapana
+karjalaispääksi nimittää. -- Yhtä ja toista hän vielä sen lisäksi eri
+kohdissa juttelee kansamme tavoista ja menoista. Suomalaiset, sanoo
+hän, hyvin mielellään käyvät saunassa. Kylvettyänsä he hyppäävät ulos,
+vaikka kuinka kovalla pakkasella, ammentavat jäistä vettä kaivosta,
+joesta tai merestä, ja valelevat sitä, iloisesti nauraen, alastomalle
+ihollensa; siitä heidän ruumiinsa vahvistuu. Saunaan viedään myös
+lapsensaajat, ja vastasyntyneitä lapsia vihdotaan heti, kunnes niiden
+iho on ruskea niinkuin Venäjän saapasnahka. Pienokaisille, vielä paljoa
+ennen kuin hampaat ovat puhjenneet, pistetään sianliha imettäväksi
+suuhun, josta heidän arvellaan tulevan väkeviksi. Muuten Suomessa
+syödään paljon nauriita, niin myös silakoita, sekä paistettuina että
+keitettyinä; näyttävätpä nämät kalat raakoinakin kelpaavan
+talonpojille, sen jälkeen kuin pikkuisen vaan ovat olleet suolavedessä.
+Vasikanlihaa sitä vastoin, jota ei muuten Ruotsissakaan paljon syödä,
+ei suomalainen koskaan ota suuhunsa. Karjalaiset eivät valmista
+juustoa, vaan kun heiltä maitoa liikenee, pistävät sen uuniin
+paistumaan.
+
+Suomenkielen alan arvelee Wexionius ennen muinoin olleen sangen avaran,
+Weikseljoelta Valkeallemerelle ja Pohjois-Jäämereltä Donjoelle saakka.
+Nykyään se esiintyy puhtaimpana Hämeessä, rantamailla ruotsinsekaisena,
+Karjalassa se muutamissa puheenparsissa on eroava; vielä erilaisempi on
+murre Virossa. Tämän johdosta hän selittää muutamia kohtia suomenkielen
+luonteesta, viitaten erittäin siihen, että suomalaisen on vaikea saada
+kielensä muiden kielten kaikkiin ääniin taipumaan, jollei lapsuudesta
+ole niihin harjaantunut. Pari sanaa hän myös puhuu vanhasta Suomen
+runomitasta, joista näkyy, että tämä, jos kohta vaillinaisesti, oli
+oppineille tuttu.
+
+Kansamme muinaisuudesta hän puhuu useammissa paikoissa. Hän kertoo,
+kuinka muutamat arvelevat suomalaisten polveutuvan Semistä, toiset taas
+luulevat heitä Magogin, Jafetin pojan, jälkeläisiksi. Nimensä _Fenni_
+olivat he muka saaneet siitä, kun niin kauan asuivat _Venäjällä_.
+Wexioniuksen oma johtopäätös on kuitenkin se, että meidän kansamme on
+Aasiasta tullut, missä vielä samojedit (muka = Suomi jätti) ovat
+jääneet entisille asuinsijoille. Suomalaisten pakanuuden ja
+itsenäisyyden ajalta tietää hän mainita useampia kuninkaita (Islannin
+tarujen mukaan). Vakinaisen valtiolaitoksen olemassaoloa jo
+siihenkin aikaan todistavat muka semmoiset sanat kuin _opas_ =
+ritari, _ratsasmies_ = tavallinen soturi. Nyt ei Suomi enää ole
+kuningaskuntana, vaan suuriruhtinaanmaana. Ruotsin vallan yhteyteen
+jouduttuaan ovat suomalaiset aina olleet hyvin uskollisia, josta syystä
+heitä kohdellaankin niinkuin veljiä ja liittolaisia, ja tämä Ruotsin ja
+Suomen keskinäinen luja liitto onkin Ruotsin vallan paras turva.
+
+Historiallisessa osassa, niinkuin näemme, haparoitsi Wexionius, aikansa
+oppineitten tapaan, kaikellaisia perättömiä loruja ja mielikuvitelmia.
+Joskus sattuu hänelle omistakin ajoista puhuessaan sangen pahoja
+hairahduksia. Niinpä esim. hän väittää Riian kaupungin ohitse virtaavan
+Väinäjoen tulevan Aasian puolisesta Venäjänmaasta, nähtävästi
+sekoittaen sen Vienanjokeen, jolla venäjäksi on sama nimi. Epätarkkuus
+oli ominainen koko aikakauden luonteelle. Sittenkin on tämä
+Wexioniuksen teos sangen tärkeä, koska siinä on ensimäinen laveampi
+kertomus meidän maastamme sekä kansastamme.[35] Se pysyi kauan aikaa
+kaikkien käyttämänä päälähteenä näistä asioista ja herätti Suomen
+omissa miehissä kotimaantuntemisen halun ensi kipinän. Kuinka syvälle
+ja pitkälle se vaikutti, näkyy siitä, että esim. semmoisiakin
+Wexioniuksen lauseita Suomesta kuin että Ruissalo likellä Turkua on
+Thessalian Tempeäkin ihanampi, lainataan teoksesta teokseen koko sen
+vuosisadan ajalla ja seuraavankin alussa.
+
+Monipuolisuus oli silloisille tiedemiehille ominainen avu; se oli
+mahdollinen aikakautena, jolloin ei vielä vaadittu perinpohjaista,
+omaperäistä tutkimista, vaan enimmiten tyydyttiin vanhojen oppien
+märehtimiseen. Wexionius oli myös siihen määrään monipuolinen ja moneen
+tieteeseen perehtynyt, että häntä mainittiin "tavattomasti oppineen
+tohtorin" liikanimellä. Valtiotieteen alalta, joka samoinkuin
+historiakin kuului hänen opetuspiiriinsä, on hän toimittanut kauan
+aikaa arvossa pidettyjä teoksia Hugo Grotiuksen tapaan. Hän piti niissä
+innokkaasti aatelisvallan puolta, muun muassa tuoden esiin sen
+mielipiteen, että muka ainoastaan aateliset ovat kruunun välittömiä
+alamaisia, muut säädyt välillisiä, siis ikäänkuin aatelin alamaisia.
+Tämän paikan luettuaan kuuluu kuningas Kaarle X niin kovasti
+suuttuneen, että vihapäissään nakkasi koko kirjan lattiaan.
+Luonnollista oli toiselta puolen, että juuri samat mielipiteet
+saattoivat sen tekijän Kristiinan aikuisten aatelisten hallitsijain
+suureen suosioon. -- Ulkomailla ollessaan oli Wexionius myös niin
+ahkerasti harjoittanut lakitiedettä, että hän Dalekarluksen poismuuton
+jälkeen v. 1647 saattoi ottaa hoitoonsa häneltä tyhjäksi jääneen viran,
+kirjoittaa useampia sangen kiitettyjä lakitieteellisiä teoksia ja
+viimein v. 1657 tulla Turun hovioikeuden assessoriksi. Siinä virassa
+hän kuoli v. 1670. Palkkioksi ansioistaan hän oli jo Kristiinan
+kruunausjuhlassa saanut aatelisarvon, nimen _Gyldenstolpe_ sekä
+muutamia taloja Suomessa.
+
+
+
+
+15. Turun ylioppilaitten menot ja tavat.
+
+
+Pääsötutkinnon jälkeen oli silloisella yliopistoon pyrkijällä vielä
+toinenkin paha kiirastuli läpikäytävänä, ennenkuin hänen sallittiin
+astua tieteen salin kynnyksen yli; hänen tuli kestää depositsionin
+kaikki temput.
+
+Konsistorin määräämä depositor[36] kutsui näet tutkinnossa hyväksytyt
+koululaiset eteensä, puetti ne erivärisistä tilkuista tehtyihin
+eriskummallisiin nuttuihin, nokesi heidän kasvonsa mustiksi, kiinnitti
+heille pitkät sarvet ja korvat hattuun ja pisti suuren sian-torahampaan
+kumpaankin suupieleen. Sitten otti hän sauvan, jonka pää oli pienen
+kirveen muotoinen, ja ajoi heitä hosumalla, ikäänkuin aasi- tai
+härkälaumaa, depositsionisaliin. Siellä heidät asetettiin piiriin ja
+depositor itse, keskellä seisoen, rupesi mittailemaan ja kohentelemaan
+joukkoansa, jotta he seisoisivat oikeassa järjestyksessä pituutensa
+mukaan. Sen tehtyänsä hän alkoi kauheasti mulkoilla silmiänsä,
+irvistellä ja piloillaan kumarrella heille syvästi, samalla kuitenkin
+sanoillaan tehden heistä pahinta pilkkaa. Sitten hän piti pitkän
+latinalaisen puheen, nuorison yleisistä pahoista tavoista, osoittaen
+kuinka tarpeellista oli ojentaa ja sivistyttää heitä tieteellisillä
+harjoituksilla. Lopuksi hän kysyi muutamia kysymyksiä, ja raukat kun
+eivät voineet suussa olevien sianhampaitten tähden selvästi vastata,
+vaan kangertelivat ja mongertelivat kuin röhkivät siat, hosui hän heitä
+selkään aika lailla, haukkuen järjettömiksi luontokappaleiksi ja
+sioiksi, jotka vasta ihmisiksi olivat tehtävät. Näin sanoen hän
+pihdeillä tempasi heiltä torahampaat pois, usein niin kovasti
+nyhkäisten, että verta purskahti suusta. "Samalla tavalla", lausui hän,
+"temmattakoon sinusta pois ylensyömisen ja ylenjuomisen himo!" Sitten
+hän nyhti hatusta pois pitkät korvat ja virkkoi: "Tule ahkeraksi, niin
+että aasista muutut ihmiseksi!" Samalla tavalla hän kiskaisi nyt pitkät
+sarvet: "Täten hävitän sinusta hävyttömyyden ja raakuuden!" Sitten
+käskettiin deponeerattavat kukin vuorostaan penkille pitkälleen, ja
+depositor otti höylän, jolla höylätä huilautteli pitkin selkää, että
+luut naksahtelivat: "Näin silittäkööt tieteet ja taiteet sinut siveäksi
+ja höylätkööt °höyliksi!" Viimein vielä hän valeli heitä vedellä
+kiireestä kantapäähän ja pyyhki kuiviksi, kovasti hieroen karkealla
+rievulla: "Näin lähteköön sinusta kaikki riettaus ja saastaisuus!" Nyt
+julisti hän tulokkaat "vapaiksi ylioppilaiksi!" -- Kuuden ensimäisen
+kuukauden aikana ei ollut kuitenkaan tämä vapaus vielä ylen kehuttava.
+Nuorten ylioppilaitten -- _beanien eli pennalien_ -- täytyi näet
+passailla vanhempia osakuntalaisiansa ja totella kaikkia heidän
+käskyjänsä, jossa toimituksessa ei puuttunut tylyjä sanoja eikä
+selkäsaunoja. Beaniajan kuluttua pitivät nuoret ylioppilaat vanhemmille
+kumppaneilleen suuret kestit, joissa aika lailla juotiin -- ja
+tapeltiin. Nyt olivat tulokkaat jonkun aikaa vielä junioreina,
+ennenkuin he senioreina viimein saivat ihan täydet ylioppilasoikeudet
+ja vuorostaan vallan myöhemmin tulleitten beanien yli.
+
+Tieteellisistä harjoituksista yliopistomme ensi aikoina on jo ollut
+puhe edellisessä luvussa. Niihin saattoi kuitenkin harva ylioppilas
+yksinomaan antautua; useimpien täytyi köyhyytensä tähden käyttää osa
+ajastaan elatuksen hankkimiseen. Tavallisin elatuskeino oli lasten
+opettaminen. Monelle sattui se hyvä onni, että hän semmoisella ehdolla
+sai vapaan asunnon ja ruuan jonkun turkulaisen luona; useimpien täytyi
+kuitenkin tätä varten oleskella pitemmän tai lyhyemmän aikaa
+maaseudulla, kaukana yliopistosta. Opetusviran ohessa sai siellä nuori
+ylioppilas toimitella kaikellaisia muitakin asioita; hänet esim.
+lähetettiin kiertämään ympäri pitäjää papin saatavien ajoon, tai
+saattelemaan isännän viljoja myllyyn, tai lähimpään kaupunkiin
+noutamaan emännälle taloustarpeita. Turussa oli joskus kelpo
+rahansaalis saatavana niillä näytelmillä, joita ylioppilaat panivat
+toimeen. Sisäänpääsyrahaa ei niistä tosin maksettu; mutta kaupungin
+arvohenkilöt, kun ylioppilaat kävivät heitä kutsumassa, antoivat aina
+varojensa ja arvonsa mukaan rahalahjan. Tällä lailla karttui yhdestä
+tilaisuudesta jokaiselle 3-4 hopeatalaria, siis yhtä paljon kuin
+tavallinen palkka teki kolmenkuukautisesta lastenopetuksesta tai koko
+ruistynnyrin hinta. Vielä paremmin kannatti -- jos sitä työtä osasi --
+juhlarunojen sepittäminen korkeitten herrojen kunniaksi; eräs
+senaikuinen ylioppilas sai semmoisesta sepustuksestaan kerta
+kultakolikon. Moni ylioppilas koetti myös jos jollakin käytännöllisellä
+toimella elättää itseänsä; pyysipä v. 1642 eräs, jonka naineena
+perheellisenä miehenä oli erittäin vaikea tulla toimeen, konsistorilta
+lupaa saada pitää olutkrouvia. Paras raha-apu tietysti oli se, joka
+itse yliopistosta saatiin stipendin nimellä; sillä niiden ehtona oli
+määrättyjen tutkintojen ja väitösten suoritus, joten samassa
+tieteellinen tarkoitus tuli edistetyksi. Paha vain, että näitä
+yliopiston apurahoja oli niin tuiki vähän.
+
+Paljon enemmän aikaa vielä kuin välttämättömän leivän hankkiminen
+kuluttivat muuten kaikellaiset, enemmän tai vähemmän viattomat
+huvitukset. Ahkeruutta noina yliopiston ensi aikoina ei liioin kehuta.
+V. 1643 esim. professori Kexlerus valitti konsistorissa, että hänen
+kuulijansa kovin tiheään jäivät pois, ja seuraavana vuonna on
+konsistorin pöytäkirjassa yleinen valitus siitä, että ylioppilaat
+pahasti laiminlyövät velvollisuutensa ja vain harvoin käyvät
+luennoilla. Turhaan koetettiin parantaa tätä epäkohtaa varoituksilla
+sekä rangaistuksilla. Kerta esim. v. 1643 käskettiin konsistorin eteen
+neljä pahinta laiskuria, jotka tuskin kertaakaan olivat pistäneet
+jalkaansa opinsaleihin -- niiden joukossa kolme suomalaista ja yksi
+ruotsalainen. Viimemainitulta kysyttiin silloin: "Lupaatko vasta
+parantaa tapasi?" Mutta hän vastata hotaisi siihen: "Minime" (En
+suinkaan). -- Kysyttiin taas: "Lupaatko täst'edes tulla julkisiin
+luentoihin?" -- "En", vakuutti taas hävytön. Päätös oli sitten se, että
+hän, niinpian kuin meri sulaisi, lähetettäisiin Ruotsiin takaisin.
+
+Suurin osa ylioppilaista piti oluttupia paljoa hauskempina olopaikkoina
+kuin akatemian lämmittämättömiä oppisaleja. Krouvissa he istuivat
+myöhään yöhön saakka oluthaarikan tai paloviinalasin ääressä.
+Tämmöisiin kokouspaikkoihin ei akatemiaan kuulumattoman silloin ollut
+hyvä pistää nenäänsä. Sillä ylioppilaitten nyrkit ja miekat -- heidän
+arvonsa ulkonaisena merkkinä oli silloin leveä viitta ja miekka --
+olivat sangen kerkät todistamaan opin ja sivistyksen etevämmyyttä
+oppimattomien soturien ja sällien suhteen. Semmoisten luonnollisten
+vihollisten puutteessa "Muusain (runottarien) pojat" -- siksi he
+mielellään nimittivät itseään -- usein myös tappelivat keskenään.
+Vähinkin pistosana, kiivaampi teologinen tai filosofinen väittely,
+siinä oli jo kyllin syytä kauheaan meteliin, joskus miestappoon. Yöllä,
+kun humalaisina lähdettiin krouveista, vietettiin usein vielä joku aika
+"grassatim"-käymisellä, s.o. vallattomuuden tekemisellä, ikkunoiden ja
+porttien särkemisellä sekä tappeluilla poliisin kanssa. Eikä ollut
+häitä tai muita pitoja kaupungissa, joihin ei ylioppilaita olisi
+saapunut kuokkavieraiksi, ja jollei ennen vielä ollut melua tarpeeksi,
+niin kylläpä sitä silloin nousi. Konsistorin senaikuisista
+pöytäkirjoista otamme nyt tämän elämän tarkemmaksi kuvaamiseksi
+muutamia kertomuksia ylioppilaitten yöllisistä sankaritöistä.
+
+V. 1640 valitti eräs porvarivaimo konsistorille, että kaksi suomalaista
+ylioppilasta oli yöllä tullut hänen huoneeseensa, paljas miekka
+kädessä. Heidän siellä ollessansa tuli taas eräs ylioppilas pihaan ja
+rupesi kivellä koputtelemaan ikkunaan. Ensimainitut olivat silloin
+hyökänneet ulos ja lyöneet ulkona telmivän verille. Toinen näistä
+nuorukaisista, Esko Vihtilaeus (Vihtiläinen), sai sitten surmansa
+samallaisessa kahakassa. Hän ja eräs toinen ylioppilas, nimeltä Salko,
+olivat kello 10 illalla tulleet sen talon eteen, missä edellisen
+morsian asui, nostaneet portin pois saranoiltaan ja ruvenneet talossa
+juomaan olutta sekä paloviinaa. Ei aikaakaan, niin alkoivat he jo
+täydessä humalassa hyppiä ja tanssia lattialla. Tästä nousi riita
+samassa talossa asuvan tullikirjurin sekä kahden ruotsalaisen
+ylioppilaan kanssa, ja tappelussa saaduista haavoistaan Vihtilaeus
+kuoli sitten parin päivän jälkeen. -- V. 1654 valitti eräs ylioppilas
+konsistorille, että hänen kumppaninsa Simo Aboensis (Turkulainen) oli
+häntä purrut peukaloon, niin että koko kynsi läksi. Tutkittaessa tuli
+selville, että mainitut nuoret herrat olivat riitaannuttuaan ruvenneet
+tukkanuottasille, jolloin Simo oli toista purrut ja antanut hänelle
+muutamia korvapuusteja. Päätökseksi tuli: että haavasta sekä
+korvapuusteista oli sakko maksettava; tukistukset molemmin puolin sitä
+vastoin pidettiin kuitattuina. Samainen Simo Aboensis kutsuttiin taas
+seuraavana vuonna konsistorin eteen rikotun ikkunalasin sekä tehdyn
+väkivallan tähden. Kiistan alkuna oli ollut väittely De creatione
+(Luomisesta), mutta riita oli pian kiihtynyt niin, että kanteenalainen
+kynttiläjalalla löi vastustajalleen verihaavan otsaan. -- V. 1655
+ilmoitti rehtori, että Johannes Mathesius yhdessä muutamien muitten
+pohjalaisten kanssa oli iskenyt suuren reijän hänen renkipoikansa
+päähän. Riita oli saanut alkunsa siitä, ettei renkipoika, herrojen
+ylioppilaitten ohitsekäydessä, ollut nostanut lakkiansa. Pahantekijät
+saivat maksaa sakkoa, ja yhdeltä heistä otettiin pois miekanpitämisen
+oikeus. -- V. 1656 Sipri Pärttylinpoika, suomalaisen seurakunnan
+kappalainen, kertoi, että Johannes Lempälensis (Lempääläinen) yöllä oli
+tullut hänen ikkunansa edustalle, huutaen: "Pirun pappi, harmaa pappi,
+teini-pappi, tule ulos"![37] Syytöksenalainen selitti istuneensa
+Remaisen krouvissa juomassa, jolloin eräs huovi (sotamies) oli
+soimannut ylioppilaita mustasta taidosta (noituudesta), mainiten
+todisteeksi, että Sipri-pappikin oli sitä samaa saarnassaan sanonut.
+Lempälensis oli nyt tahtonut kysyä papilta, oliko huovin sanoissa
+todellakin perää. -- V. 1657 toi Johannes Nerpensis (Närpiöläinen)
+esiin sen kanteen, että eräs toinen ylioppilas, Henricus a Börgen, oli
+häntä pahasti haukkunut. Toinen vastasi: että Nerpensis, vaikka oli
+nuori poika ja vasta deponeerattu, oli tahtonut häneltä anastaa ylemmän
+sijan pöytäkunnassa. Silloin hän oli ärjäissyt: "Huuti, sinä
+Närpiönpoika, sinä olet jokseenkin nokkela koiranraato!" -- Tappelut ja
+raa'at haukkumiset eivät muuten olleet ainoat rikokset, joihin
+ylioppilaat tekivät itsensä syypäiksi, vaan puhutaan konsistorin
+pöytäkirjoissa sangen usein myös velkojen maksamisen laiminlyömisestä,
+kortinpeluusta, hävyttömistä puheista ja kirjeistä naisille,
+irstaisesta elämästä y.m. Rangaistukseksi määrättiin tavallisesti
+nuhteita, istumista "prubbassa", s.o. akatemian vankihuoneessa,
+pahimmissa tapauksissa karkoitusta yliopistosta joksikuksi ajaksi tai
+iäksi. -- Huomattava seikka on, että valitettavasti enin osa
+kanteenalaisista ja tuomituista oli suomalaisia, mikä on sitä ikävämpi
+todistus maan omien lasten tavoista, koska alussa ruotsalaisten luku,
+niinkuin pidetyistä puheista ja väitöksistä, stipendiaattien nimistä
+ynnä muista seikoista voimme päättää, oli suurempi. Lisättävää on
+kuitenkin, että useimmat noista raa'oista, vallattomista pojista
+muuttuivat sittemmin vakaviksi, hyödyllisiksi papeiksi ja
+virkamiehiksi, jopa muutamat ahkeriksi työmiehiksi juuri nyt alkavan
+suomalaisen kirjallisuuden alalla.
+
+Valtiollisiin rikoksiin, kapinallisiin sanoihin tai tekoihin eivät sen
+ajan ylioppilaat ajatelleetkaan tehdä itseänsä syypäiksi. Joskus syttyi
+kuitenkin, ylläkerrottujen yksityisten kahakkojen ohessa, joku
+yleisempikin mellakka yliopistossa.
+
+Joskus olivat tieteelliset riidat opettajien kesken syynä semmoisiin.
+Jo ennen on esim. ollut puhetta siitä, miten kiivas kiista nousi Bångin
+ja Miltopaeuksen välillä. Kun edellinen v. 1665 piti alkuväitöksensä,
+oli jälkimäinen kovasti tarttunut kiinni muutamiin hänen lauseisiinsa,
+sanoen varsinkin eräästä sellaisesta, että sitä oli mahdoton harmitta
+kuulla ja lukea. BÃ¥ng sen johdosta naulasi yliopiston ilmoitustauluun
+varoituksen ylioppilaille, että he pitäisivät mielessään Paavalin
+sanoja kirjeessä Kolossilaisille: "Katsokaa, ettei joku teitä
+viettele filosofialla ja turhilla jaarituksilla", sekä kavahtaisivat
+erästä opettajaansa, joka tahtoo nuorisoa pettää. Miltopaeuskin kääntyi
+nyt ylioppilaitten puoleen, ja sai 43:n nimen allekirjoittaman
+todistuksen, ettei hän suinkaan ollut koettanut depraedari
+studiosam juventutem (pettää oppia harjoittelevia nuorukaisia),
+vaan aina oli solidis rationibus philosophice (tukevilla syillä
+filosofisesti) kaikki selittänyt ja todistanut. Muutamien päivien
+jälkeen ilmestyi sen lisäksi akatemian ovelle kirjoitus, jossa muutamat
+ylioppilaat kehoittivat kumppaneitansa yhteiseen kokoukseen, jossa
+keskusteltaisiin, miten he voisivat puolustaa kuuluisaa filosoofiansa
+ja opettajaansa uuden tulokkaan ryntäyksiä vastaan. Tähän loppuvat
+saatavilla olevat tiedot ylioppilaitten osanotosta tähän asiaan. Itse
+riidan jatko ja loppu ei kuulu tähän.
+
+Tavallisemmin kuitenkin antoivat vähäpätöisemmät syyt kuin tieteelliset
+aihetta ylioppilasmeteleihin, joissa nuorison yli rajojensa uhkuva
+itsetunto puhkesi tyhmänrohkealla tavalla ilmi. Maalisk. 18 p. 1658
+esim. istuivat yliopiston patres (professorit) sangen vakavina
+konsistorin huoneessa, jonne rehtori Martti Stodius oli kutsunut heidät
+ylimääräiseen kokoukseen. Hänelle oli näet ilmoitettu, että kaksi
+ylioppilasta, Tuderus ja Sundelius, jotka edellisenä päivänä olivat
+viedyt "prubbaan", olivat yöllä karanneet. Asia oli monin puolin
+arveluttava. Vankihuoneen vahvaa, vankoilla telkeillä varustettua ovea
+eivät vangit suinkaan olisi omin voimin saaneet auki; nähtävästi oli
+siis suurempi ylioppilasjoukko ulkoa käynyt auttamassa. Eikä siinä
+vielä kaikki, vaan veitikat olivat päällepäätteeksi vieneet koko
+ovenkin mennessään, joka vasta myöhemmin löytyi avannon suusta Aurajoen
+jäältä. Molemmat karkurit olivat vanhastaan konsistorille tutut
+röyhkeydestään ja väkivaltaisuudestaan. Gabriel Tuderus, Kemin
+kirkkoherran poika, oli jo kaksi vuotta sitten, heti ylioppilaaksi
+päästyään, tehnyt itsensä kuuluisaksi kahakassa poliisin kanssa, joka
+tahtoi viedä muutamia hänen pohjalaisia kumppaneitaan vankeuteen. Siitä
+oli hän joksikuksi aikaa menettänyt oikeutensa käyttää miekkaa vyöllä.
+Nyt äsken oli hän taas Kangasalan rovastin pojan ynnä muiden
+suomalaisten ylioppilaitten seurassa kello 1 yöllä koputtanut krouvin
+ovelle, huutaen olutta sekä viinaa, ja kun emäntä ei niin myöhään
+ruvennut mitään antamaan, olivat he lyöneet rikki kaikki ikkunat sekä
+ovet talossa. Konsistori oli tuominnut hänet maksamaan 7 talaria
+vaskirahaa (n. 9 markkaa). Mutta ne rahat eivät hellinneet Tuderuksen
+kukkarosta enempää kuin toinenkaan sakko, johon hänet oli tuomittu sen
+johdosta, että hän oli lyönyt verille erään kumppaninsa. Hän
+hangoitteli kaikkia konsistorin muistutuksia vastaan, väittäen ettei
+hän ollutkaan _niin monta_ verihaavaa lyönyt kuin mitä syyttäjä oli
+ilmoittanut. Sundelius niinikään oli jättänyt hänelle tappelusta
+määrätyn sakon maksamatta. Ja kun viimein molemmat olivat
+uppiniskaisuutensa tähden vietävät "prubbaan", ei Tuderus totellut,
+vaan sanoi vankihuoneen olevan häväistyn, koska siellä juuri vähää
+ennen oli istunut eräs varas ja "pennalis" (nuori ylioppilas). Vihdoin
+oli pakko kuljettaa hänet väkivoimalla.
+
+Asiain näin ollen ei sopinut konsistorin jättää tuota karkausasiaa
+sillensä; pakenijat otettiin jälleen kiinni ja lähetettiin nyt linnan
+torniin. Mutta siitäkös vasta nousi oikea meteli! Ylioppilaat kaikki
+miehissä väittivät kumppaniensa linnaan vientiä etuoikeuksiensa
+rikkomiseksi; heitä ei muka ollut lupa pitää siellä vankeina yhtä vähän
+kuin vetää yleisten tuomarien eteen. He pitivät tiheään kokouksia,
+joissa ankaria puheita julkilausuttiin; he ripustivat kaikkiin
+kadunkulmiin herjauskirjoituksia konsistoria vastaan; he panivat
+kaikellaisia katumeteleitä toimeen. Hädissään kääntyi konsistori
+silloisen kenraalikuvernöörin, kreivi Kustaa Hornin puoleen, pyytäen
+häneltä apua. Hän kirjoittikin varoituskirjeen nuorisolle, jota
+kuulemaan konsistori käski kaikki ylioppilaat kokoon marrask. 22:ksi
+päiväksi. Mutta nämät vain yltyivät sitä pahempaan vimmaan.
+Pohjalais-osakunnassa ensin nostettiin puheeksi, pitikö ollenkaan mennä
+nuhteita saamaan. Yleisessä ylioppilaskokouksessa, joka sitten
+pidettiin Hämeentullin ulkopuolella, väiteltiin myöskin pitkältä
+samasta asiasta. Viimein päätettiin mennä akatemiaan, vaan ainoastaan
+siksi, että saataisiin tilaisuus julkisesti lausua ilmi ylioppilaitten
+suuri mielipaha kenraalikuvernöörin muka sopimattoman sekaantumisen
+johdosta. Akatemian suuressa salissa istuivat heidän tullessaan jo
+patres kaikki juhlallisina, yksivakaisina; istuipa siellä myös Turun
+läänin maaherrakin, von der Linde, ikäänkuin konsistorin tukena ja
+turvana. Mutta hänen läsnäolonsa ei millään tavalla säikähdyttänyt
+uppiniskaista nuorisoa, päinvastoin vain kiihdytti heidän vimmaansa.
+Kun yliopiston sihteeri oli lukenut kenraalikuvernöörin kirjeen ja kun
+maaherra nousi lisätäksensä itsekin vielä muutamia varoitussanoja,
+syntyi kauhea melu. Ylioppilaat keskeyttivät hänen puheensa raappimalla
+jalkojaan ja huutamalla. "Maaherralla ei ole mitään tekemistä meidän
+kanssamme!" tokaisi yksi heistä, joka seisoi siellä röyhkeänä, lakki
+päässä. Maaherra ja professorit pitivät nyt viisaampana lähteä tiehensä
+kuin kauemmin olla pilkattavina. Mutta mennessään he saivat vielä hyvän
+matkan kuulla vihellyksiä ja huutoja jäljessään.
+
+Kreivi Horn aikoi ensin käyttää ankaruutta ja rangaista kapinoitsijoita
+lain kovimpien pykälien mukaan. Mutta hovioikeuden presidentti,
+iloinen, hyvänsävyinen Sparre, sai hänet siitä luopumaan, muun muassa
+muistuttaen, että akatemialla todella oli hallituksen suoma, oma,
+ihan itsenäinen tuomiovaltansa. Asia lykättiin siis konsistorin
+tuomittavaksi, ja patres, nähtävästi säikähdyksissä poikien
+uhkarohkeudesta, päättivät tyynnyttää mieliä lempeydellä. Ensi työkseen
+he tuottivat Tuderuksen sekä Sundeliuksen pois linnasta, ja päästivät
+heidät vapaiksi. Sitten vasta he uskalsivat ryhtyä itse kapinan
+tutkimiseen. Hämeentullin kokouksen johdosta sakoitettiin 26 vanhempaa
+ylioppilasta, 1 riksillä mieheen. Niistä läsnäolleista, jotka olivat 15
+vuotta nuoremmat, päätettiin, että heidän piti saada kuritusta
+yksityisopettajiltaan. Itse kapinan johtajakin -- samainen, joka
+maaherralle oli niin röyhkeästi vastannut, Vikman niminen, ruotsalainen
+ylioppilas, olisi päässyt yllämainitulla mitättömällä sakolla, jos hän
+vain olisi taipunut pyytämään maaherralta anteeksi. Mutta sen sijaan
+hän vielä uudestaan suututti von der Lindeä puheella, jonka hän pian
+sen jälkeen piti jossain akatemiallisessa juhlassa ja jossa hän haukkui
+kansalaisiansa (Lindekin oli ruotsalainen), jotka muka häntä vastaan
+vehkeilivät. Nyt vuosi ennestään jo reunojaan myöten täysi mitta
+viimein yli ja Vikman eroitettiin yliopistosta iäkseen.
+
+
+
+
+16. Koulut.
+
+
+Uskonpuhdistuksen jälkeen olivat oppilaitokset Ruotsin valtakunnassa
+joutuneet aivan rappiolle; kirkon varat, joilla niitä katolisena
+aikakautena kannatettiin, oli nyt kruunu anastanut omakseen ja
+enimmäksi osaksi määrännyt muihin tarpeisiin. Ainoa yliopisto oli
+hajallansa, harva koulu enää elää nyhjytteli kurjimmassa tilassa. Tätä
+puutetta ryhtyi vasta Kustaa Aadolf perin pohjin auttamaan;
+valtiopäivillä v. 1620 hän ehdoitti uutta kouluasetusta. Upsalan
+akatemia, sanoi hän, sekä kaikki koulut ovat niin huonossa kunnossa,
+ettei niistä monta kunnollista pappia lähde; vielä vähemmän voi niistä
+saada kelvollisia hallintovirkamiehiä, koska kaikki opetus melkein
+yksinomaan tarkoittaa papillisia toimia. Siitä on seurauksena, että
+monasti esim. kaupunkien maistraattien jäsenet eivät osaa edes omaa
+nimeänsäkään kirjoittaa. Kuulusteltuansa papiston mieltä, joka ei
+kuitenkaan sanonut Suomen hiippakuntien oloista ja tarpeista
+"tietävänsä mitään", päätti kuningas perustaa kaksi kymnaasia,
+joista toisen Turkuun; puolikymnaaseja eli trivialikouluja piti olla
+useampia, yksi Viipurissa. Tämän päätöksen mukaan laajennettiin Turun
+vanha tuomiokirkkokoulu kymnaasiksi, johon tarpeeseen määrättiin
+Helsingin, Rauman sekä Porin pikkukoulujen tähänastiset tulot;
+näiden siis arvattavasti täytyi lakata. -- Täydellisemmän
+koululaitoksen sai sitten Suomi Kristiinan aikana, kreivi Brahen
+toimesta. Hänen virkakertomuksensa johdosta perusti holhoojahallitus
+v. 1641 trivialikouluja Turkuun (yliopistoksi muutetun kymnaasin
+sijaan), Poriin, Helsinkiin sekä Uuteen-Kaarlepyyhyn. Viipuri sai
+kokonaisen kymnaasin, ja kaikki muut kaupungit "lapsikouluja" eli
+ala-alkeiskouluja. "Me olemme jo kauan ajatelleet", kirjoittivat
+valtionholhoojat, "miten kirjallinen taito sekä hyvät tavat ja avut
+saataisiin kukoistamaan meidän suuriruhtinaanmaassamme Suomessa, ja
+kaikki barbarinen epäjärjestys sieltä poistetuksi." Sittenkään ei
+tullut nytkään Suomen osaksi kouluja yhtä runsaassa määrässä kuin itse
+Ruotsille. Meillä oli yksi kymnaasi, Ruotsissa kahdeksan, johon oli
+syynä se, ettei näitä suurempia oppilaitoksia katsottu voivan olla
+muualla kuin piispain valvonnan alla, eikä meidän maamme hiippakuntia
+ollut niin moniksi eikä pieniksi jaettu.
+
+Kristiinan aikana ei ainoastaan koulujen luku karttunut, vaan niiden
+sisällinen rakennuskin vakaantui 1649 vuoden kouluasetuksen johdosta,
+jota asiantuntijat tätä nykyäkin vielä kiittävät erinomaiseksi.
+
+Yksiluokkaiset lapsikoulut (paedagogiat) olivat oikeastaan
+kansakouluja. Niissä opetettiin yhden opettajan johdolla lukemista,
+kirjoittamista, luvunlaskua ja katkismusta. Myös saivat ne, jotka
+aikoivat edemmäksi opinteille, oppia hiukan latinaa. Tämmöinen koulu
+työskenteli jokaisessa kaupungissa, olipa niitä myös muutamia
+maapitäjissäkin, nimittäin Saltvikissä Ahvenanmaalla (perustettu v.
+1639), Kemiössä (v. 1649 vapaaherra Aksel Oxenstjernan toimesta) ja
+Lohjalla (v. 1661).
+
+Trivialikouluissa oli neljä luokkaa ja tavallisesti neljä opettajaa;
+alin luokka oli jokseenkin lapsikoulujen kaltainen. Näissä, niinkuin
+Kristiinan kouluasetus määräsi, oli kieliopetus pääaineena, "koska se
+oppi on sille iälle soveliain". Maankielen (nimittäin ruotsin)
+harjoittamista ei laiminlyöty niin peräti kuin tavallisesti luullaan.
+Huolta pidettiin siitä, että oppilaat, latinasta kääntäessään,
+valitsivat kauniita, sivistyneitä lausetapoja; myös harjoitettiin sitä
+ainekirjoituksen sekä näytelmien välityksellä. Mutta paljon tärkeämpänä
+vielä pidettiin latinaa, "koska siitä on niin suuri hyöty
+tieteellisissä opinnoissa sekä muutenkin elämässä". Silloin ei,
+niinkuin nyt, tyydytty senkielisten kirjojen ymmärtämiseen ja
+kohtalaiseen kirjoittamisentaitoon, vaan oppilaitten piti myös oppia
+"sujuvasti, puhtaasti ja kauniisti puhumaan" tuota senaikuista tieteen
+ja myös kansainvälisen valtiollisen keskustelun yleistä kieltä. Siksi
+kehoitettiin lapsia alimmallakin luokalla sekoittamaan äidinkieliseen
+puheeseensa latinaisia sanoja ja puheenparsia, sitä myöten kuin he
+niitä oppivat. Toisella luokalla jo kiellettiin, ettei saatu koskaan
+puhutella opettajaa eikä hänen läsnäollessaan kumppaneitakaan muuten
+kuin latinaksi. Ken sitä sääntöä rikkoi, siitä tehtiin asinus, s.o. hän
+asetettiin luokan eteen seisomaan, pitkäkorvainen paperimyssy päässä.
+Korkeammilla luokilla piti oppilaitten sakon uhalla yksinkin,
+keskenänsä ollessaan, aina vain käyttää latinaa. Vielä parempaa
+puheenharjoitusta varten alettiin näillä luokilla pitää jo
+väitöksiäkin. Nyt tuli myös kolmas kieli, kreikka, lisäksi. Uudempia
+kieliä ei opetettu ollenkaan, eikä ollut muistakaan oppiaineista suurta
+lukua. Uskonopissa luettiin ensin katkismus, sitten vähän teologiaa;
+siihen tuli trivialikoulun ylimmällä luokalla lisään hiukan luvunlaskua
+ja logiikkaa -- siinä kaikki. Luonnosta sekä ihmiselämästä piti vain
+opettajan hiukan suullisesti selittää, milloin joku kohta luettavassa
+latinaisessa kirjassa antoi siihen aihetta. Yliluokalla oli kuitenkin
+rinnakkaisosasto, "kirjurien luokka", missä kirjureiksi, kauppiaiksi
+y.m.s. aikovat saivat enemmän harjoittaa luvunlaskua, kaunokirjoitusta
+sekä kirjeittenkirjoittamista ruotsinkielellä.
+
+Kymnaaseissa, joissa opetustapa jo läheni yliopistoissa vallalla olevaa
+siinä suhteessa, että luentojakin pidettiin, oli myös neljä luokkaa,
+mutta seitsemän opettajaa lehtorien tai professorien arvonimellä.
+Näissäkin oli latina aina pääaineena, sen ohessa kreikka; lisäksi tuli
+myös heprea, ainakin papeiksi aikovia varten. Muuten harjoitettiin
+ahkerasti jumaluusoppia. Luonnontieteitäkin varten oli nyt eri
+opettaja, joka selitteli varsinkin kasvitiedettä, ihmisen
+ruumiinrakennusta sekä terveydenhoitoa. Mathematicus opetti myös
+suullisesti hiukan maantietoa kartan avulla. Historicus et poëta
+(historian ja runouden opettaja) luetti latinaista runoutta,
+opetti runoelmia sepustamaan ja oli johtajana oppilaitten
+näytelmänharjoituksissa. Historiallinen opetus koski enimmiten vain
+muinaista Kreikan ja Rooman historiaa; yleisestä historiasta annettiin
+vain lyhyitä tietoja aikataulujen avulla. Myöskin saivat oppilaat vähän
+tutustua Ruotsin lain perusteihin sekä valtiotieteeseen.
+
+Tuntijärjestys oli suuresti eriävä nykyisestä. Kesällä kello neljä,
+talvella kello viisi aamulla piti jo koululaisten olla koossa;
+kymnaasilaisten aina kello viisi. Tunnin verran kestävän rukouksen ja
+raamatunluvun jälkeen alkoi opetus. Kahdeksasta yhdeksään oli
+välitunti; kello 10 mentiin neljännestunniksi kirkkoon rukoilemaan,
+sitten päästiin kotiin syömään. Kello 12 "päivällisen jälkeen" alkoi
+sitten lauluharjoitus. Kahdesta kolmeen oli jälleen välitunti, ja kello
+viisi, vielä kaksi tuntia luettuansa, olivat pojat siksi päiväksi
+suorittaneet päivätyönsä. Keskiviikko- ja lauvantai-iltapuolet olivat
+vapaat. Lauvantaina aamupuolella kerrattiin aina koko viikon oppimäärä
+ja pidettiin väitöksiä, sunnuntai-ehtoona iltakirkon perästä
+puheharjoituksia. Varsinaista loma-aikaa oli yksi kuukausi jouluna,
+toinen kesällä (kesäk. 29 p. -- heinäk. 29 p.), jolloin kuitenkin piti
+edellisenä lukukautena luettua kotona kerrata. Niinkuin tästä näkyy
+pidettiin silloin poikia koulussa paljon enemmän kuin meidän aikanamme;
+loma-ajat olivat lyhyemmät ja koulutunteja useampia joka päivä. Mutta
+sen sijaan ei näytä myöskään olleen juuri mitään kotiläksyjä.
+
+Säännöt kurinpidosta Kristiinan kouluasetuksessa olivat lempeät.
+Opettajia varoitettiin, etteivät heti löisi oppilaita, vaan ensin
+koettaisivat varoitusten, sitten uhkausten vaikutusta. Ei ollut
+myöskään lupa lyödä poikaa siitä syystä, ettei hän voinut läksyä
+käsittää. Mitä rikoksia viikon varrella tapahtui, ne piti kaikki panna
+muistiin, ja lauvantaina sitten huuhdottiin kaikki synnit yht'aikaa
+pois suurella selkäsaunalla. Luultavasti pysyivät kuitenkin asetuksen
+lempeät määräykset enimmiten paperilla; koko aikakauden henki oli siksi
+väkivaltainen ja raaka, etteivät ne olisi voineet päästä täyteen
+voimaan. Kumminkin tiedetään Suomesta eräs tapaus, jolloin eräs
+alaopettajakin sai vitsakuritusta koulun rehtorilta. Vielä pahemmat
+lyömään kuin opettajat olivat luokanjärjestäjiksi asetetut vanhemmat
+oppilaat; he repivät pienempiä poikia aivan armottomasti, useinpa
+sivaltelivat silmiäkin vasten. Koulunuorison tavat Suomessa eivät
+muuten olleet parasta laatua, niinkuin sivistyksen yleisestä kannasta
+kyllin sopii arvata. Rothovius valitti, että kymnaasilaiset tiheään
+laiminlöivät luennoilla käymistä ja yöllä kulkivat pitkin katuja,
+hoilaellen sekä ikkunoita särkien.
+
+Enin osa koulupojista oli köyhiä. Kouluun tullessa oli heillä
+tavallisesti suuri osa lukukausi-elatuksestaan kuivana, suolattuna
+mukanansa, kun ei ollut rahaa, millä ruokaa kaupungissa ostaa. Monasti
+kuitenkin sattui, että kotieväät eivät riittäneet lukukauden loppuun
+asti, ja silloin oltiin pahassa pulassa. Niin mainitaan esim. erään
+rovasti Sackliniuksen elämäkerrassa -- hän kävi Oulun koulua lopulla
+yllämainittua vuosisataa -- että hän joskus kokosi ja paistoi
+nahkapalasia jo syödyistä kapahauista ja kaapiskeli eväsvakkansa
+laitoja, juoden vettä päälle. Puutteen auttamiseksi oli köyhillä
+koulupojilla eli "teineillä" välistä lupa käydä kerjäämässä, ja oli
+kullakin koululla oikein esivallan määräämät pitäjänsä, joihin sen
+oppilaat saivat mennä. Tavallisin kerjuuaika oli joulu, jolloin oli
+loma-aika ja talonpojan aitta täysimpänä. Vähäistä rahanapua oli myös
+siitä, kun teinit kävivät rikkaampien ruumiita "koululla" saattamassa.
+Huolimatta tästä köyhyydestä oli kuitenkin kouluissa runsaasti
+oppilaita. Brahen perustamaan Käkisalmen lapsikouluun tuli esim. heti
+80 poikaa; Turun koulussa oli vuosisadan lopulla noin 300 oppilasta.
+Viipurin kymnaasissa ja koulussa oli niitä myös niin paljon, että
+niistä, venäläisten tultua kaupunkia piirittämään v. 1656, saatiin
+kaksi komppaniaa.
+
+Viimein on vielä senaikuisten koulujen suhteen eräs seikka huomattava,
+joka Suomen kansan vastaiseen kohtaloon on suuresti vaikuttanut.
+Opetuksessa oli näet latinan apuna siihen asti aina käytetty useitten
+oppilaitten äidinkieltä, suomea. Turun koulun suomennosharjoitukset
+raamatusta Agricolan aikana esim. ovat meille vielä säilyneet
+painettuina. Mutta Kristiinan kouluasetuksessa oli nimenomaan säätty,
+että alkukielenä oli ruotsi käytettävä. Tämä sääntö pantiin myöskin
+Suomenmaassa toimeen korkeammissa kouluissa; sen todistavat
+Hämeenlinnan sekä Käkisalmen uusien lapsikoulujen vielä säilyneet
+perustuskirjat. Niissä näet on säätty, että piti "erittäin harjoittaa
+katkismusta, _ruotsinkieltä_, luvunlaskua, kirjoittamista sekä
+laulua, niin että oppilaat vähän edistyttyänsä voisivat päästä
+trivialikouluihin". Oppilaitten taitamattomuus ruotsinkielessä oli
+kuitenkin syynä, ettei vielä tultu toimeen aivan ilman suomea.
+Senvuoksi nähdään senaikuisissa latinaisissa sanakirjoissa myöskin
+suomalaisia selityksiä ruotsin rinnalla; samoin myös koulussa paljon
+käytetty Erasmus Rotterodamuksen kirja Libellus aureus (kultainen
+kirja) painettiin Turussa siten, että alkuperäisen tekstin rinnalla käy
+ruotsalainen, saksalainen ja suomalainen käännös. Mutta kaikissa
+tapauksissa oli Kristiinan koulusäännön kielimääräys kenties
+voimallisin niistä syistä, jotka, niinkuin vasta saamme nähdä,
+vähitellen ruotsalaistuttivat Suomen herrassäädyn ja vuosisadoiksi
+hidastuttivat kansallisen sivistyksen kohoamista.
+
+
+
+
+17. Noitien vainoaminen.
+
+
+Keskiajalla oli ollut vallan tavallista, että noidiksi luultuja ihmisiä
+vedettiin oikeuteen ja kaikellaisten perättömien, mahdottomien syitten
+nojalla tuomittiin koviin rangaistuksiin, monasti kuolemaan
+polttoroviolla. Etenkin joutuivat vanhat, rumat akat usein tämmöisen
+vainon alaisiksi; he harjoittelivat tavallisesti vähän lääketiedettä,
+moni kenties koetti vielä parantaa lääkkeitänsä ja voiteitansa
+joillakuilla loitsuloruilla; siinä muka oli kyllin todistusta liitosta
+paholaisen kanssa. Tätä julmaa epäluuloa ei edes uuden ajan mukana
+alkanut kirkkaampi opin valo heti hävittänyt; päinvastoin kiihtyi
+noitien vainoaminen 17:nnellä vuosisadalla taas uuteen vauhtiin.
+Tietysti saattoi Suomi, vanhastaan noituuden kuuluisa pesäpaikka, vielä
+vähemmän kuin muut maat pysyä vapaana tästä hurmauksesta.
+
+Noitien vetäminen oikeuteen oli täällä jo 1620 vuoden seuduilla alkanut
+tulla yleisemmäksi; mutta aivan yleinen vimma tässä suhteessa nousi
+kaksikymmentä vuotta myöhemmin -- ihme kyllä, juuri samaan aikaan, kun
+yliopistomme perustettiin. Näytti siltä kuin olisivat taikauskon sumut,
+valistuksen päivän koittaessa, vielä kerran ponnistaneet viimeiset
+voimansa ja saenneet entistäkin sakeammiksi.
+
+V. 1641 tutki Turun hovioikeus kuuluisaa noitaa Eero Juhananpoikaa,
+liikanimeltään _Puujumala_. Hän oli syntyisin Oulusta, pormestarin
+sisarenpoika. Nuorempana hän oli 25 vuotta ollut sotapalveluksessa,
+ensiksi kuormastopoikana "veljes-sodassa" Eerikki kuninkaan ja Juhana
+herttuan välillä. Sittemmin otettuaan eron, oli hän ruvennut elättämään
+itseään noituudella. Hänellä ei ollut missään pysyväistä asuntoa.
+Kaksikymmentä vuotta hän oli vain kuljeskellut pitäjästä pitäjään,
+hankkien olut- ja voionnea, parantaen tauteja ja toimittaen varastettua
+tavaraa takaisin. Häneltä tiedusteltiin, millä taioilla hän sai oluen
+ja voin hyväksi? Hän vastasi: edellisen sillä, että astia pestiin
+vedellä, mihin katajan, pihlajan ja kanervan oksanpalasia oli
+murenneltu, ja kirnut vedellä, jota kuumalla, harmaalla kivellä oli
+lämmitetty. Sairaita hän sanoi parantaneensa voiteilla sekä Jumalan
+sanan voimalla, lukemalla pääsiäisevankeliumia vaimoista, jotka menivät
+voitelemaan Jesuksen ruumista. Keinon, miten hän oli pakoittanut erään
+rengin tuomaan varastettuja jauhoja takaisin, selitti hän seuraavalla
+tavalla. Hän pani vanhan aurtuarahan siihen paikkaan, missä varas
+jauhoja ottaessaan luultavasti oli seisonut, ja sanoi: "Avaa korvas,
+Jumala, anna varkaan palkkansa saada!" Silloin oli syyllinen renki
+sairastunut ja tunnonvaivoissaan rikoksensa tunnustanut. Nämät
+luonnolliset selitykset eivät kuitenkaan ukko-paralle olleet miksikään
+avuksi. Hän olikin, viisaasti kyllä, jättänyt kertomatta, että hän
+yllämainittujen keinojen vaikutuksen enentämiseksi oli lukenut
+loitsurunoja sekä tehnyt taikatemppuja. Useammista alaoikeuksista,
+missä häntä ensiksi oli tutkittu, oli tullut valalla vahvistettuja
+todistuksia, että ukko usein -- varmaankin pakoittaaksensa lahjojen
+antamiseen -- oli uhkaillut ihmisille tauteja, josta muka olikin ollut
+se seuraus, että uhatut sairastuivat ja kuolivat. Olipa hän kerta
+uhannut muuttaa koko hääjoukon susiksi -- ihme kyllä eivät
+vieraatmiehet kuitenkaan vannoneet nähneensä heitä susiksi muuttuneina.
+Mutta hovioikeuden mielestä oli jo ilmankin kyllin syytä; se tuomitsi
+ukko-paran noitana poltettavaksi.
+
+Samana vuonna poltatti hovioikeus myös Elinan, vanhan akan Lapin
+pitäjästä, likellä Rauman kaupunkia, joka "tyränteolla" -- siksi
+noituutta silloin usein sanottiin -- muka oli tappanut vanhan
+ratsumiehen Euran pitäjässä. Hovioikeus kirjoitti tämän asian johdosta
+Turun konsistorille, kehoittaen papistoa paremmin valvomaan noituutta,
+joka Vehmaan kihlakunnassa sekä Ali-Satakunnassa oli kovin yleinen.
+
+V. 1643 taas syytettiin Kurkijoen pogostan (seurakunnan)
+kreikanuskoista pappia noituudesta. Seudun kansa oli sen rikoksen
+tähden häntä pahoin piessyt ja pannut kiinni samaan kahleeseen kahden
+ilkeän pahantekijän kanssa. Hän väitti, ettei hän ollut tehnyt muuta,
+kuin rukouksilla ajanut ulos pahoja henkiä talosta, jossa kummitteli.
+Oikeaksi syyksi kansan vihaan hän sanoi sen, että hän, esivallan käskyn
+mukaan, oli ruvennut opettamaan uudesta, Tukholmassa venäläisillä
+kirjaimilla painetusta, suomenkielisestä katkismuksesta. Hän pääsi toki
+vapaaksi ja asetettiin virkaansakin jälleen, sillä varoituksella vain,
+"ettei enää sekaantuisi kummitusjuttuihin eikä muihin joutaviin, jotka
+eivät papille sovi".
+
+V. 1646 oli Turun konsistorin eteen käsketty kirjuri Eerikki, joka
+omalla verellään oli kirjoittanut kirjeen perkeleelle, pyytäen 400
+riksiä sielunsa hinnaksi. Häneltä kysyttiin, oliko paholainen sen
+jälkeen häntä kiusannut? "Perkele", vastasi hän, "on sitten kolme
+päivää peräkkäin ilmestynyt minulle, tarjoten rahapussia. Vaan minä en
+kuitenkaan ottanut." Kirjuri pääsi vain sakoilla.
+
+Pahemmin sitä vastoin kävi _Valpuri Kynin_, mainion noita-akan
+Tyrväältä, joka v. 1649 käskettiin hovioikeuden eteen. Hänen sanottiin
+käärmeenkedellä hosuneen lehmiä, niin että ne rupesivat verta
+lypsämään, ja saattaneen noitumisellaan viljan turmiolle sekä ihmisiä
+hukkumaan. Hän puolusti itseänsä rohkeasti. Kun kysyttiin, oliko totta,
+että hän oli loitsinut kolme sutta erään vihamiehensä päälle, hän
+vastasi siihen: "En minä osaa luoda susia enkä perkeleitä!" Puolustus
+oli kuitenkin turha. Hänen käskettiin lukea uskontunnustus sekä Herran
+rukous, jolloin häneltä unehtui kappale Pyhästä Hengestä, sekä kuudes
+ja seitsemäs rukous. Se muka suuresti vahvisti epäluuloja. Hän vietiin
+nyt, ajan tavan mukaan, Aurajoen rannalle ja viskattiin veteen, kädet
+ja jalat sidottuina. Jos hän olisi uponnut, olisi se muka ollut
+syyttömyyden merkki. Mutta hän pysyikin veden pinnalla; siitä
+päätettiin, että hän oli yliluonnollisia keinoja käyttänyt. Ei
+auttanut, että hän selitti: "En uponnut senvuoksi, kun pidin kiinni
+suun." Tässä ja yllämainituissa seikoissa oli hovioikeuden mielestä jo
+kyllin todistusta häntä vastaan, varsinkin kun tutkinnossa sen lisäksi
+oli tullut ilmi, että myös hänen äitinsä ja äidin-äitinsä olivat olleet
+noitia ja siitä rikoksesta saaneet surmansa polttoroviolla. Akka parka
+siis tuomittiin poltettavaksi; mutta ei tuo edessä oleva tuskallinen
+kuolemakaan voinut hänen rohkeuttansa masentaa. Tuomion kuultuansa hän
+vaan vastata tokaisi: "Onpa jo sen seitsemänkin minua parempaa ennen
+mennyt samaa tietä!"
+
+Kävipä tuo julma taikausko itse meidän äskenperustetun yliopistommekin
+kimppuun. Professori _Martti Stodius_, samainen mies, joka oli ollut
+raamatun suomennoksessa osallisena ja myös Petraeuksen apuna
+suomalaisen kieliopin sepittämisessä, harrasti luonnontieteellisiä
+tutkimuksia. Ajan tavan mukaan piti hän niitä kuitenkin salassa ja
+vaati oppilaaltaan vaitiolovalaa, ennenkuin hän rupesi heille
+tietojansa jakelemaan. Tästä joutui hän noituuden huutoon; hänen
+hoettiin harjoittavan "mustaa konstia" ja pitävän spiritus
+familiaris'ta, s.o. kotihaltijaa palveluksessaan. Viimeinpä
+nostettiin kannekin häntä vastaan. Piispa Rothovius oli v. 1644,
+piispankäräjillä käydessään, tavannut hullun ylioppilaan, nimeltä
+Eerikki Kyrkslättensis. Tämän vanhemmat olivat syyksi poikansa surkeaan
+tilaan selittäneet sen, että hän Stodiukselta oli oppinut salaisia,
+luvattomia konsteja. Omantunnonvaiva oli hänen päänsä sekoittanut.
+Nuorukainen itsekin soimasi Stodiusta "sielunsa murhaajaksi". Piispa
+nosti nyt asian puheeksi konsistorissa. Stodius myönsi ottaneensa
+oppilailtaan vaitiolon valan; sen hän oli tehnyt senvuoksi, etteivät
+hänen opettamansa asiat joutuisi pahanilkisten ihmisten tietoon, jotka
+niitä voisivat väärinkäyttää. Mutta opetuksen aineena ei ollut mitään
+noituutta ollut, ainoastaan aivan luonnollisia asioita, semmoisia kuin
+esim. tulen virittäminen poltinlasilla, salamusteen valmistaminen, joka
+ei tullut näkyviin muuten kuin paperia vähän lämmitettyä y.m.s. Muut
+professorit todistivat, että Stodius, vaikka hän muuten olikin
+löyhäkielinen mies, joka juttelee paljon sellaista, mistä on enemmän
+huvia kuin hyötyä, ei ollut kuitenkaan koskaan heidän kuullen, ei
+selväpäisenä eikä humalassakaan, puhunut yhtään noituuteen vivahtavaa
+sanaa. Näiden todistusten nojalla pääsi Stodius vapaaksi. Epäluulosta
+ei hän sittenkään voinut vapautua. Huhuttiin, että hän öisin sekä
+torstai-iltoina piti salaisia luennoita kodissansa, jolloin hän opetti
+oppilailleen taikoja. Yksi näistä oli sitten muka viskautunut kirkon
+katolta alas ja noitakonstiensa avulla päässyt eheänä maahan. Toinen
+oli, raamattua lukiessaan, heti osannut jokaisen lukemansa värssyn
+ulkoa. Kolmas, kotoisin Pohjanmaalta, oli lyönyt vetoa juovansa koko
+kannullisen olutta yhdellä suun avauksella, ja kun hän kannun suulleen
+kohotti, olikin se samassa tyhjä. Neljättä syytettiin siitä, että hän
+osasi loitsia käärmeitä liikkumattomiksi; "niin kyllä", selitti hän
+asian, "mutta en pidellytkään niitä loitsuluvuilla, vaan päästään
+halkaistulla kepillä". V. 1656 joutui viimein Stodius uudestaan
+syytteeseen. Viipurissa oli lehtori Forstadiuksella tavattu Palezin
+_Kabbala_ (noituuden oppikirja). Tästä hovioikeuden eteen vedettynä
+tunnusti Forstadius saaneensa kirjan lainaksi Stodiukselta. Nyt otti
+Turun konsistori tämän tutkintonsa alle. Stodius myönsi, että kirja oli
+hänen omansa, isältä peritty; samoin myöskin, että hän oli lainannut
+sen Forstadiukselle, joka silloin luki maisteriksi. Mutta hän vakuutti
+taas, ettei hän koskaan ollut mitään luvattomia opettanut. Siitä
+huolimatta tuomitsi hänet konsistori eroon professorinvirasta. Mutta
+kun tuomio tuli kreivi Brahen eteen, jonka vahvistettava se oli,
+ennenkuin se saattoi saada laillisen voiman, kumosi tämä jalo mies heti
+koko tuomion. Todistettu ei ole millään muotoa, kirjoitti hän
+konsistorille, että Stodius on harjoittanut luvatonta noituutta, vaikka
+hän onkin salaa opettanut luonnontieteitä. Eikä ole noitakirjojen
+omistaminen, jollei niitä väärinkäytetä, vielä mikään rikos. Konsistori
+puhuu siitä, että Stodius on häväistykseksi yliopistolle; mutta
+suurempi häpeä akatemialle olisi vielä se, jos yleisesti saataisiin
+tietää, että eräs sen jumaluusopin professoreista on noituuden tähden
+tullut eroitetuksi virastaan.
+
+Yhtä ylevää vapautumista aikakautensa epäuskosta osoitti Brahe parissa
+muussakin samallaisessa tilaisuudessa. Ylioppilas Eolenius esim. oli v.
+1661 tullut tuomituksi kuolemaan sen johdosta, että hän muka oli tehnyt
+liiton paholaisen kanssa. Todisteeksi oli tuotu esiin: että hän, vaikka
+oli laiska luennoita kuulemaan, oli ihmeen lyhyessä ajassa harjaantunut
+erinomaiseksi latinankielen mestariksi, voittaen kaikki kumppaninsa,
+vieläpä monen professorinkin. Samoin kävi myös kreikan sekä
+hepreankielen; ja Syyrian kirjoitusta hän, jo heti ensi kerran siihen
+ryhtyessänsä, kirjoitti ihan selvästi, aivan kuin se olisi ollut
+painettua. Toisenkin ylioppilaan, joka ei ollut juuri mitään osannut,
+oli hän yks kaks saanut kirjoittamaan pari aivan virheetöntä latinaista
+kirjettä. Näitä seikkoja piti koko yliopiston konsistori yksimielisesti
+täysinä todisteina, ja enemmistö, piispa Terserus etupäässä, vaativat
+hänelle sen johdosta kuolemanrangaistusta; muutamat hellempiluontoiset
+arvelivat ikuisen relegatsionin jo riittävän. Mutta kansleri Brahe
+lähetti asiapaperit takaisin merkillisen vastauksen seuraamana. Hänen
+mielestään vankeus, jossa ylioppilasta tutkintoajalla oli pidetty, oli
+aivan riittävä rangaistus, koska hänen noitakonstinsa kuitenkaan eivät
+voineet olla muuta kuin tyhjää kerskausta. "Paljon on esimerkkejä
+Suomessa nähty", lopetti hän, "että tuommoisista seikoista on suurta
+melua nostettu ja monelle viattomalle on sellaisten epäluulojen tähden
+pahoin käynyt, vaikka koko asia, päivän valossa katsoen, ei ole ollut
+muuta kuin turhuutta."
+
+Noin vuosikymmenen kuluttua levisi Suomeenkin uusi noitajuttujen laji,
+joka Ruotsissa oli saanut alkunsa, nimittäin retket Hiidenvuorelle
+(Blåkulla-färderna). Vanhojen noita-akkojen sanottiin näet öisin
+ratsastavan luudalla halki ilman paholaisen asunnoille, vieden
+kanssansa hänen ilkeihin pitoihinsa viattomia lapsiakin. Meilläkin
+muutamia ämmiä tuomittiin tämmöisten retkien tähden, joilla he muka
+olivat käyneet; mutta ei se hullutuksen laji meidän maassamme
+kuitenkaan tullut yleiseksi.
+
+Noitien vainoaminen, vaikka vähitellen laimeten, kesti siten vielä
+18:nnen vuosisadan keskipaikoille saakka.
+
+
+
+
+18. Aateli.
+
+
+Seitsemännentoista vuosisadan keskivaihe muodostui aatelin kulta-ajaksi
+Ruotsinvallassa; sen rikkaus ja mahtavuus ei ollut koskaan ennen eikä
+koskaan myöhemmin ollut niin suuri muiden säätyjen varoihin sekä arvoon
+verraten. Eerikin ja Juhanan suomat suuret etuoikeudet oli Kustaa
+Aadolfin täytynyt kuninkaaksi tullessaan vielä enentää; hän tarvitsi
+aatelin suosiota hiukan epävakaisen perintöoikeutensa tueksi. Tosin
+saivat Suomen herrat kieltävän vastauksen, kun he jälleen, niinkuin jo
+Kaarle IX:nnen aikana, vaativat alustalaistensa suhteen samaa valtaa
+kuin Virossakin oli. Mutta heille yhteisesti valtakunnan muiden
+aatelisten kanssa suodut oikeudet olivat ilmankin kyllin laajat. Nuori
+kuningas lupasi, että kaikkiin korkeampiin virkoihin asetettaisiin
+ainoastaan Ruotsinvallan aatelisia miehiä eikä "kohotettaisi
+halpasukuista heidän yläpuolelleen, kruunulle sekä valtakunnalle
+häpeäksi". Aatelinen, joka hengellekäyvästä rikoksesta tuli syytetyksi,
+sai vaatia, että ainoastaan hänen omat säätyläisensä tuomitsisivat
+häntä. Jos joku aatelin alustalainen tai lääniläinen teki rikoksen, oli
+se osa sakkoa, joka muuten lakikirjan mukaan olisi tullut kuninkaalle,
+suoritettava herralle. Aatelisilla oli oikeus tullitta viedä tilustensa
+tuotteita ulkomaille ja samoin taas ulkomailta tuottaa taloutensa
+tarpeita. Aatelin alustalaiset, jotka asuivat peninkulman laajuisessa
+piirissä herraskartanon ympärillä, olivat vapaat sotamiehen otosta sekä
+kaikista veroista kruunulle paitsi varsinaisesta maaverosta
+(säterivapaus); edempänä asuvat lampuodit suorittivat kruunulle
+tulevista veroista, päivätöistä, kyydeistä sekä rekryyteistä puolta
+vähemmän kuin kruunun- ja verotalot. Täten tietysti oli herrojen
+mahdollista saada heiltä sitä suurempia maksuja. Kreiveillä ja
+vapaaherroilla oli paitsi näitä etuoikeuksia vielä erinäisiä lisäksi.
+Niinpä esim. heillä oli oikeus itse tuomita alustalaisiansa, jota
+varten heidän kartanoissaan oli omat vankihuoneet.
+
+Aateliston alkuaikuisena perusteena ollut ratsupalvelus oli sitä
+vastoin tullut yhä helpoitetuksi. Olipa aatelisarvo oikeuksineen viime
+aikoina kokonaan vapautunut siitä velvollisuudesta; aatelisherra, joka
+joutui kartanottomaksi eikä siis enää voinut suorittaa ratsupalvelusta,
+ei nyt enää senvuoksi tullut hylätyksi säädystänsä. Tälle uudelle
+aatelin käsitykselle antoi Kustaa Aadolf laillisen vahvistuksen
+_ritarihuoneen_ perustuksella, jonka kirjaan kaikki aateliset luvut
+kirjoitettiin. Aatelisarvo, niin oli sen säännöissä määrätty, piti olla
+jokaisella, jonka isä ja äiti, tahi ainakin edellinen, oli Ruotsin tai
+Suomen aatelia. Sitä vastoin ei ulkomaalaisen aatelismiehen
+perillisillä, vaikka hän olisikin täällä nainut, ollut aatelisoikeutta
+Ruotsinvallassa.
+
+Nämätkään etuoikeudet, vaikka ne olivatkin näin laajat, eivät
+kuitenkaan tyydyttäneet aatelin ahneutta; he koettelivat vielä
+laajennella niitä laittomilla keinoilla. He ostivat kruunun- ja
+verotaloja lisäksi, vaatien niillekin rälssioikeutta; samoin niille
+autiomaille, jotka he omin luvin ottivat viljelläkseen. He tahtoivat
+myös vapauspeninkulman ulkopuolella asuvat alustalaisensa vapauttaa
+tuosta raskaasta kyydistä sekä veronkuljetuksesta. He veivät
+ostotavaraakin tullitta ulkomaille, samoin he tuottivat sieltä tavaraa
+kaupiteltavaksi. Kaupungeissa he vaativat omistamillensa taloille
+täyttä vapautta kaikista kunnallismaksuista, eivätkä totelleet
+maistraatin järjestyssääntöjä. Maaseudulla tahtoi jokainen
+aatelisherra, samoinkuin Saksanmaalla, saada yksin määrätä, kuka
+pääsisi kirkkoherraksi siihen pitäjään, missä hänellä oli kartanonsa.
+
+Niinkuin olemme nähneet, rupesi Kustaa Aadolf häätämään näitä
+väärinkäytöksiä ja samoin myös talonpoikien sortamista, niinpian kuin
+kruunu hänen päässänsä oli vakautunut. Aksel Oxenstjernakin sitten
+ankarasti ja hyvällä menestyksellä vastusti kaikkia laittomia
+vaatimuksia, vieläpä monasti koki laillisiakin etuoikeuksia rajoittaa,
+jos valtakunnan etu sitä vaati. Esim. hän sai aatelin luopumaan tuosta
+väärinkäytetystä, kruunulle sekä kaupungille haitallisesta
+tullivapaudesta, jonka sijaan heidät vapautettiin henkiverosta. Ja
+suostuipa aateli joskus siihen, että he hänen kehoituksestaan sallivat
+sotamiehen- sekä veronottoa alustalaisiltaan saman määrän mukaan kuin
+muilta talonpojilta. Mutta sekä Kustaa Aadolf että Aksel Oxenstjerna
+kumpikin tekivät taas toiselta puolen aatelin vallan vielä paljoa
+rasittavammaksi.
+
+Senaikuisiin suuriin sotiin näet eivät kruununtulot tahtoneet millään
+lailla riittää, vaikka uusia veroja oli milloin milläkin nimellä otettu
+lisäksi. Riittämättömät olivat myös liittolaisilta saadut apurahat sekä
+vihollismailta kiskotut polttoverot. Valtiolainoja ei silloin vielä
+osattu ottaa nykyisellä vakinaisella tavalla, niin että niitä olisi
+lyhennelty vähitellen pitkän ajan kuluessa. Hädissänsä ei siis Kustaa
+Aadolf keksinyt muuta keinoa kuin ruveta myömään kruununtiloja sekä
+kruununsaatavia verotaloista. Nämät joutuivat kaikki tyyni aatelin
+käsiin, sillä aatelittomille ei ollut niiden ostaminen sallittu. Sen
+lisäksi täytyi hänen myös antaa koko kyläkuntia lahjoitusmaiksi
+ansiollisille sotasankareilleen, koska ei ollut varaa palkita heitä
+muulla lailla. Samaa apukeinoa käyttivät sitten myös valtionholhoojat.
+Sen vaarallisia seurauksia ei silloin vielä osattu arvata; päinvastoin
+arveltiin siitä olevan maalle hyötyä, koska kruununtaloja, niin pian
+kuin ne joutuivat yksityisten aatelisherrojen omiksi, huolellisemmin
+viljeltiin. Senvuoksi suotiin tämmöisiä lahjoitus- ja ostomaita
+erittäin Suomessa, jossa viljelys oli huonommassa kunnossa. Näkyypä
+Oxenstjernan mielipide olleen semmoinen, että olisi parasta muuttaa
+kaikki talonpojat aatelin lampuodeiksi, josta puhuessaan hän viittasi
+Englannin esimerkkien.
+
+Mutta tämä kaikki oli kuitenkin ainoastaan alkua. Kristiinan hallitessa
+vasta paisui aatelisvalta tulvaksi, joka kuohahti kaikkien rajojen yli
+ja uhkasi kokonaan hukuttaa muiden säätyjen itsenäisyyden. Kristiina
+laajensi vielä Kustaa Aadolfin suomia aatelis-etuoikeuksia, vaikka
+Oxenstjerna varoitti, sanoen niiden pikemmin sietävän vähennystä. Muun
+muassa vapautettiin nyt vapauspeninkulman ulkopuolellakin olevat
+alustalaiset kaikesta rasituksesta. Erittäin lisättiin kuningattaren
+kruunauksessa suuresti etuoikeuksia. Kreiville annettiin nyt
+yksinomainen valta panna toimeen hovioikeuden tuomiot sellaisissa
+asioissa, jotka hänen kreivikuntansa tuomarin alta olivat tulleet
+vedotuiksi; täten tietysti nämät tuomiot, jos ne olivat kreiville
+vastenmieliset, jäivät toimeenpanematta. Myös suotiin kreivin
+perustamille kaupungeille kymmenvuotinen veronvapaus, jonka ajan
+kuluttua kreivin piti saada puolet porttitullista. Tullimiehiksi,
+samoin kuin muutenkin voudeiksi, tuomareiksi y.m. piti kreivin saada
+asettaa ketä tahtoi.
+
+Vielä turmiollisempaa oli, että Kristiina aivan hillittömästi ja
+järjettömästi jatkoi kruunun- sekä verotalojen myömistä ja
+lahjoittamista. Kustaa Aadolf oli myönyt noin 1,000 manttaalia (joiden
+vuotuinen vero oli 26,000 hopeatalaria), valtionholhoojat n. 2,000
+manttaalia (vero 60,000 tal.) -- Kristiina möi enemmän kuin 4,000
+manttaalia (vero 120,000 tal.). Vielä hurjemmin jakeli hän
+lahjoitusmaita kelle hyvänsä, ansioita paljon kysymättä. Kustaa
+Aadolfin lahjoittamien talojen veron summa oli ollut 190,000 tal.,
+holhoushallituksen aikuisten lahjojen 69,000 -- Kristiina tuhlasi
+560,000 talarin arvosta veroa. Täten karttui nyt rälssimaitten ala
+lyhyessä ajassa entiseen verraten kolmenkertaiseksi.
+
+Suuri osa Kristiinan lahjoituksista tuli osaksi niille monille, jotka
+hän itse koroitti aatelis-, vapaaherran- ja kreivinarvoon. Ennen häntä
+oli Ruotsissa ja Suomessa ollut 321 alhaisempaa aatelissukua -- hän loi
+lisään 363 uutta. _Suomessa_ oli ollut vain yksi kreivikunta, kolme
+vapaaherrakuntaa -- hän lisäsi kahdeksan kreivin, _kaksikymmentäyksi_
+vapaaherran aluetta. Hänen hallituksensa lopulla oli koko Käkisalmen
+lääni poislahjoitettu; samoin myös melkein koko Pohjanmaa, huolimatta
+tuosta vanhasta sananparresta: ettei siellä aateli viihdy enempää kuin
+ravutkaan. Turun läänistä oli vain 1/3, muista lääneistä tuskin puoli
+enää välittömästi kruunun omana. Suomen maaverosta oli 1/3, siis kolmas
+osa kaikista meidän maasta tulevista kruunun saatavista aatelin
+käsissä.
+
+Suurin kreivikunta oli _Vasaborg_-niminen, joka sisälsi 878 taloa
+Uudenkaupungin ympäristöllä. Paitsi tätä oli Turun läänissä myös
+_Porin_ kreivikunta (362 t.); Uudellamaalla _Raaseporin_ (722 t.);
+Pohjanmaalla _Korsholman_ (413 t. Vaasan seudulla) ja _Karleborgin_
+(285 t. Uudesta-Kaarlepyystä alkain itäänpäin); Käkisalmen läänissä
+_Salmin_ (Laatokan rantamaan koko koilliskulma), _Sortavalan, Nyborgin_
+(Parikkala sekä Uukuniemi) ja _Kronoborgin_ (Kurkijoki). Avarin
+vapaaherrakunnista, niinkuin kaikista lahjoitusmaista Suomessa, oli
+Brahen _Kajaani_. Muuten oli niitä Turun läänissä kuusi, joista
+suurimmat _Kemiön_ (298 mantt.), _Korpon, Loimaan ja Lempäälän_;
+Uudellamaalla _Elimäen_ (301 tal.); Viipurin läänissä _Koiviston_;
+Pohjanmaalla kymmenen, joista mainittavat _Närpiön, Laihian, Kokkolan,
+Ikalaborgin_ (Kalajoella), _Limingan ja Iin_; Käkisalmen läänissä
+_Liperin, Tohmajärven, Kiteen, Pyhäjärven ja Örneholmin_
+(Raudulla).[38] Lisäksi tuli vielä ääretön joukko tavallisille
+aatelismiehille annettuja lahjoitusmaita, joista sangen moni
+avaruutensa sekä verojensa suhteen veti vertoja kreivi- ja
+vapaaherrakunnille.
+
+Useitten herrojen tulot näistä tiluksistaan olivat oikein
+ruhtinaalliset. Kuinka suuret kreivi Brahen vuositulot hänen
+suomenpuolisista tiluksistaan olivat, on jo kerrottu. Kustaa Aadolfin
+avioton poika sai Vasaborgin kreivikunnasta melkein 60,000 nykyistä
+Suomen markkaa vuosittain, Aksel Oxenstjerna Kemiön vapaaherrakunnasta
+n. 25,700, Leijonhufvudit Raaseporista n. 19,000, erään Rosenstjernan
+perilliset lahjoitusmaistaan Muolassa, Uudellakirkolla sekä
+Kivennavalla melkein 38,000 m. Useimmista muista kreivikunnista oli
+vähintänsä 21,000 markkaa tuloa, vapaaherrakunnista viisi-, seitsemän-,
+yhdeksäntuhatta. Muistettava on, että hyvin monella noista herroista
+samalla oli koko joukko alusmaita Ruotsissa, Virossa sekä Liivinmaalla.
+Paitsi sitä olivat todelliset tulot tavallisesti vähintänsä kahta
+vertaa suuremmat kuin mitä kruunun verokirja osoitti, josta yllä
+luetellut summat ovat otetut. Kajaanin läänin vero esim. on kruunun
+kirjoissa arvattu ainoastaan n. 5,000:ksi markaksi, tulot Brahen
+tiluksista Paraisten pitäjässä 3,200:ksi, mutta kreivin omissa
+tilikirjoissa 12,250:ksi ja 5,100:ksi. Laskekaamme nyt vielä lisäksi ne
+suuret kruununpalkat, joita useat heistä saivat mikä missäkin korkeassa
+virassa. Valtionholhoojilla esim. oli 63,000 markkaa vuodessa, muilla
+valtaneuvoksilla 21,000 sekä vielä sama verta ruokarahaa pitoja varten.
+Suomen kenraalikuvernöörinä oli Brahella, paitsi valtaneuvospalkkaansa,
+vielä 10,500 Suomen markkaa. Eversteillä Suomen rykmenteissä oli
+enemmän kuin 5,000 mk. Monella oli varsinaisen virkansa ohella myös
+saatavat jostain laamanni- tai kihlakunnasta, vaikkei hänellä itsellään
+ollut tuomarinvirasta mitään vaivaa. Niin esim. oli Turun hovioikeuden
+presidentillä Kurckilla Länsigötinmaan laamannina 3,000 tynnyriä
+viljaa. V. 1638 tuotti Pohjois-Suomen laamannikunta valtaneuvos
+Skyttelle 2,471 mk, etelä-suomalainen amiraali Klaus Flemingille n.
+4,500 mk, karjalainen K. Bondelle melkein 8,000 mk. Suuria rikkauksia
+olivat myös kaikki senaikuisissa voitollisissa sodissa käyneet
+päälliköt koonneet itselleen ryöstösaaliilla sekä polttolunnailla.
+Kertokaamme nyt lopulta kaikki tässä luetellut summat kolmella, koska
+silloiset elintarpeitten hinnat olivat noin kolme vertaa huokeammat
+kuin tätä nykyä -- silloin vasta voimme saada täyden käsityksen sen
+ajan korkeitten herrojen summattomista tuloista.
+
+Nämät äkisti saadut rikkaudet muuttivat keskipaikoilla vuosisataa
+Ruotsin vallan aatelin elämän ja tavat perinjuurin. Entisen
+yksinkertaisuuden, koristelemattomuuden sijaan tuli nyt mitä ylellisin
+prameus. Korkeat herrat rakensivat itselleen uhkeita kivikartanoita
+kaariportteineen, torneineen niin hyvin asuintiluksilleen kuin myös
+suurempiin kaupunkeihin, varsinkin Tukholmaan. Sisältä ne koristettiin
+kalleilla huonekaluilla sekä ulkomaan mestarien maalauksilla.
+Maakartanoiden ympäristö laitettiin komeiksi puutarhoiksi ja
+kukkasmaiksi ansareineen, suihkukaivoineen, marmoripatsaineen. Näissä
+palatseissa vietettiin loistavaa elämää, tuhlattiin äärettömiä summia
+kaikellaisiin juhlapitoihin. Samassa kuitenkin myös moni herra, se
+tulee heidän kunniakseen tunnustaa, edisti yliopistoja ja kouluja,
+koristeli kirkkoja sekä auttoi muita yleishyödyllisiä laitoksia
+ruhtinaallisen anteliaasti. Alhaisemman aatelin varat tietysti eivät
+tämmöiseen ylenmääräiseen komeuteen riittäneet. He asuivat enimmiten
+puisissa turvekattoisissa kartanoissa, pieni puutarha ympärillään;
+mutta puvussa, ruuassa sekä pöytäastiain kalleudessa koettelivat hekin,
+niin paljon kuin mahdollista, noudattaa ylhäisempien esimerkkiä.
+Yhdessä suhteessa kumminkaan ei sopinut heitä suinkaan arvostella heitä
+halvemmiksi ja se oli -- kopeudessa.
+
+Yhteistä koko aatelille oli silloin rajaton ylpeys; nekin, jotka juuri
+ikään olivat koroitetut aatelissäätyyn, pöyhkeilivät kaikin voimin,
+jotta heidän äskeinen alhaisempi säätynsä muka sitä pikemmin
+unhottuisi. Samasta tunteesta johtui, etteivät he nyt tyytyneet vanhan
+aatelin tapaisiin koruttomiin, yksinkertaisiin nimiin, vaan keksivät
+itselleen mitä koreimmat, komeimmat, niinkuin Gyllengranat,
+Silfversparre ja Rosenstjerna y.m. täynnä kultaa, hopeaa, tähtiä sekä
+muita loistoaineita. Aatelittomia kohdellessaan olivat aateliset
+röyhkeät siinä määrin, että meidän on vaikea sitä todeksi uskoa.
+Aatelin etuoikeuskirjassa oli nimenomaan säätty, että aatelisneidon,
+joka meni aatelittomalle miehelle vaimoksi, piti menettää
+perintöoikeutensa sukunsa tiluksiin. Ei hän myöskään koskaan päässyt
+aatelisten sukulaistensa häihin taikka ristiäisiin, ja jos hänen joskus
+armosta sallittiinkin tulla tavallisiin pitoihin, istutettiin hän
+ainakin alimmaiselle sijalle. Samoin myös, jos aatelisherra oli nainut
+aatelittoman neidon, ei tullut lapsille aatelisarvoa eikä
+perintöoikeutta muuten kuin erinäisen kuninkaallisen armokirjan kautta.
+Tämmöisiä avioliittoja ei katsottu juuri paljon paremmiksi luvatonta
+yhtymistä. Turussa esim. vuosisadan toisella puoliskolla mieltyi
+hovioikeuden presidentin, vapaaherra Creutzin poika piispa Gezeliuksen
+tyttäreen, ja huhu levisi ympäri kaupunkia, että hän aikoi naida tytön.
+Tästäkö vasta nuoren junkkarin korkeassa kodissa hätä nousi! Sisaret,
+tavatessaan kadulla piispan neitosia, käänsivät pois päänsä eivätkä
+olleet heitä näkevinään; isä palkkasi erään papin piispan perhettä
+häpäisemään. Ja eräänä pyhänä mainittiin kirkossa, kuudetta käskyä
+selitettäessä, miten muutamat tässä kaupungissa hävyttömästi rikkovat
+tätä käskyä vastaan, koreillen vastoin säätynsä tapaa silkissä ja
+sametissa, ja pyydellen korkeasukuisia nuorukaisia pauloihinsa. --
+Samallaista röyhkeyttä ilmeni kaikessa muussakin. Moni korkea
+aatelisherra esim. piti itseänsä varten kotipappia; sillä olisihan
+hänen yhteisessä jumalanpalveluksessa täytynyt istua saman katoksen
+alla maamoukkien sekä poroporvarien kanssa. Osaksi aatelittomat säädyt
+imartelevalla käytöksellään tekivät myös itsensä tähän syypäiksi.
+Mainittu jo on, kuinka Turun yliopiston konsistori useamman kerran
+pyysi jotakuta presidentti Kurckin nuorta poikaa kunniarehtorikseen.
+yliopiston juhlissa annettiin ylioppilaina oleville kreivien ja
+vapaaherrojen pojille etusija ennen professoreitakin. Ja pitipä kerta
+eräs meidän ensimäisistä professoreistamme, Alanus nimeltään, julkisen
+väitöksen, jossa hän vakuutti aatelisarvon olevan Jumalan säätämän, ja
+aatelislapset luodut jalommasta, paremmasta aineesta kuin muut ihmiset.
+
+Muutamissa ylemmissä aatelissuvuissa Suomessa olivat jo tämän
+vuosisadan alkupuolella oppi ja sivistys nousseet sangen korkealle sen
+johdosta, että nuorukaiset, saatuansa hyvän perustuksen taitavien
+kotiopettajien johdolla, matkustelivat ja oleskelivat useita vuosia
+ulkomailla. Eevert Horn esim. osasi useampia vieraita kieliä ja
+kirjoitti kirjeitänsä sekä neuvojansa hyvin usein latinaksi, ranskaksi
+tai saksaksi. Saksaa Kustaa Hornkin kirjeissään paljon viljeli.
+Edellinen näistä veljeksistä harrasti myös historiaa ja tallensi
+Kankaisten kartanoon suuren, keräämänsä historiallisten asiapaperien
+kokoelman. Juhana Kurckin tieteellisistä harrastuksista, erittäin
+historiallisista, on jo ennen ollut puhe. Klaus Hermaninpoika Fleming,
+mainion kaimansa, marskin, aikalainen, kirjoitti latinaksi historian
+tapauksista Suomessa 16:nnen vuosisadan lopulla. Hänen poikansa Klaus,
+josta pian tulee enemmän puhetta, oli hyvin perehtynyt Rooman
+klassilliseen kirjallisuuteen; sen todistaa eräs Horatiuksen värssy,
+jonka hän lohdutuksekseen kirjoitti asiapaperin reunaan, kun perätön
+kanne oli tullut häntä vastaan nostetuksi. Kristiinan loppuaikoina
+alettiin kuitenkin valittaa, että ylellinen elämä oli veltostuttanut
+korkeammat suvut, niin että nuoret herrat eivät enää paljon huolineet
+tosiopista, tositoimista, vaan pääasiallisesti ainoastaan huvittelivat,
+harjoitellen tanssia, miekkailua sekä metsästystä. Alhaisempi aateli
+puolestaan ei ollut opissa ja sivistyksessä aina edes aatelittoman
+keskisäädyn vertainen. He olivat muka liika hyvät lähettämään poikansa
+kouluun samoille penkeille kaikellaisten halpasäätyisten kanssa; vaan
+kotiopettajan pitämiseen sekä ulkomaan matkoihin ei ollut varoja.
+Käytöksessä ja tavoissa ilmeni senvuoksi -- ainakin täällä Suomessa --
+usein ilettävää raakuutta ja siveettömyyttä. V. 1642 esim. Niilo Boijen
+tytär oli kirkon luukammiosta salaa ottanut lapsen ruumiin --
+aviottomien lasten ruumiit pantiin sinne hautaamatta tallelle. Tämän
+ruumiin hän vei erään räätälin mökin edustalle; hän oli näet räätälin
+vaimolle suuttunut ja tahtoi siten saattaa tätä epäluuloon
+lapsenmurhasta. -- V. 1658 eversti Antti Munckin rouva oli ottanut,
+miehen ollessa poissa linnoissa ja leireissä, rakastajikseen milloin
+kartanon kalamiehen, milloin räätälin, milloin tallirengin. Tappelut
+olivat aatelisherrojen kesken hyvin tavallisia, joskus murhiakin
+tapahtui. Luvussa Rothoviuksesta on jo semmoinen tapaus tullut
+kerrotuksi, jolloin kaksi aatelismiestä riitaantuessansa rupesivat itse
+kirkossa miekkasille. V. 1634 sai maaherra Ernesti Creutz surmansa
+aatelismiehen Pietari Dufvan kädestä. Tämä Dufva oli muutenkin hurja,
+jumalaton mies, jolla oli kuusi aviotonta lasta. Kuinka hän vältti
+kuolemanrangaistuksen murhateostansa, siitä ei ole tietoa, mutta
+kuoltuansa v. 1647 hänet haudattiin "ketunkuoppaan", samaan paikkaan,
+missä hänen nuorena kuolleet lapsensakin jo olivat saaneet sijansa. --
+Sten Tavast, samainen, jonka väkivaltaisuudesta jo ennen on ollut
+puhetta,[39] tappoi sittemmin kornetti Bosinin ja mestattiin senvuoksi
+v. 1644. Koska tämmöisiä tekoja herrojenkin kesken tapahtui, voi
+arvata, miten rasittava ja vaarallinen heidän väkivaltaisuutensa, kun
+siihen liittyi vielä röyhkeys alhaisempia vastaan, oli aatelittomille
+säädyille. Niinpä esim. v. 1650 herra Jaakko Spåre Janakkalassa suuttui
+silmittömästi siitä, että kirkkoherra Mattias Laurinpoika oli
+seurakuntalaistensa tapoja saarnassaan moittinut. Vimmoissaan hän
+jumalanpalveluksen jälkeen kävi seisomaan kirkon pääovelle, paljastettu
+miekka kädessään, odotellen kirkkoherran tuloa. Mutta kun tämä,
+luultavasti siitä tiedon saatuansa, oli toista tietä mennyt ulos, pisti
+Spåre kumminkin kirkkoherran seitsemäntoistavuotiaan pojan kuoliaaksi.
+Asia vedettiin hovioikeuteen, mutta Spåre osasi ystävien kautta hankkia
+itselleen turvakirjeen kuningattarelta. Nyt ratsasti hän seuraavana
+pyhänä kirkolle ja tepastelutti siellä kirkonmäellä hevostansa
+kirkkoherran kiusaksi, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: "Piti, piti!
+eipä olekaan niin suurta lukua mokoman papinpennun surmasta!"
+
+Vielä pahemmassa ahdistuksessa kuin verraten itsenäiset papit ja muut
+virkamiehet olivat tietysti talonpojat, erittäinkin uudet
+alustalaisparat. Mainittakoon tässä vain muutamia esimerkkejä, jotka
+ovat otetut yhtenä ainoana vuonna 1655 esiintuoduista valituksista.
+Syynä oli tavallisesti nytkin sama kuin Kustaa Aadolfin hallituksen
+alussa, että herrat tahtoivat pakoittaa heidän alusmaillansa asuvia
+talonpoikia luopumaan omistusoikeudestaan verotaloihin. Siinä
+tarkoituksessa majuri Pistolehjelm Akaalla määräsi talonpojillensa
+kauhean suuria veroja, ja kun se ei auttanut, oli hän ruvennut tekemään
+kaikellaista väkivaltaa. Erään uppiniskaisen talonpojan hän ripusti
+koko vuorokaudeksi käsiraudoista riippumaan. Kornetti Stjernkors
+Orivedellä oli piessyt erästä talonisäntää, raiskannut emännän ja
+sitten ajanut molemmat pois heidän kotitalostansa. -- Herra Simo
+Skraggenskjöld Äyräpäässä oli väkivallalla ryöstänyt talonpoikiensa
+tavarat ja sitten ajanut ne pois tyhjistä tuvistansa. -- Korkea aateli
+ei nyt enää itse tehnyt tämmöisiä ilkitöitä; mutta heidän voutinsa,
+herran poissaollessa, eivät olleet suinkaan paremmat kuin ylläkuvatut
+pienet herrat. Jopa alkoi kuulua ääniä, jotka suoraan vaativat
+talonpoikien orjuuttamista; niinhän muka oli muissa Euroopan mannermaan
+valtakunnissa -- miksikä siis Ruotsin vallan piti olla poikkeuksena?
+Muutamin paikoin tehtiinkin jo alku sillä, että herrat tahtoivat estää
+alustalaisiansa muualle muuttamasta; mutta tätä laittomuutta hallitus
+vastusti kumminkin aina ankarasti. Sortoa sitä vastoin oli vaikeampi
+estää, sillä hovioikeuden oli mahdoton valvoa tilaa kreivikunnissa, ja
+lain voima muuallakin oli taas suuresti heikontunut.
+
+Niinkuin tästä näkyy, oli aatelisvallalla tosin muutamia hyviä puolia,
+mutta pahat puolet voittivat suuresti. Ja mitä Suomeen tulee, on
+huomattava, että meidän maamme edellisistä sai sangen vähän nauttia,
+mutta jälkimäisiä sitä vastoin runsaassa määrin osaksensa. Useimmat
+lahjoitusmaitten isännistä näet olivat maallemme kokonaan vieraita,
+Ruotsissa asuvia. Suomen omia miehiä oli kreiveistä vain kolme: Porin
+(Horn), Nyborgin (Wittenberg) sekä Karleborgin (Tott), tai neljä, jos
+nimittäin Raaseporin Leijonhufvudit, jotka eivät juuri Suomen asioihin
+olleet osaa ottaneet, tahtoo lukea mukaan. Vielä vähemmän oli
+suomalaisia vapaaherrojen parissa, nimittäin ainoastaan: Joensuun
+(Hornien toinen haara), Loimaan (Wittenberg), Kokemäen (Forbus),
+Lempäälän (Kurck), Elimäen (Wrede) ja Liperin (Fleming). Mutta näistä
+Suomenkin korkeammista suvuista useimmat tähän aikaan muuttivat
+Ruotsiin, ja jos monessa vielä parin miespolven ajalla säilyikin hiukan
+rakkautta alkuperäiseen kotimaahansa, tuli kuitenkin heidän
+vaikutuksensa ja rikkautensa melkein yksistään Ruotsin osaksi. Suomen
+rahvas sai kärsiä aatelisvoutien kiskomisia ja ryöstämisiä; se sai
+otsansa hiessä haalia kokoon veroja herroillensa. Mutta ne verot,
+samoinkuin myös enin osa Suomen tuomarinvirkojen tuloista, menivät pois
+Pohjanlahden taakse. Niillä rakennettiin siellä komeita palatseja ja
+elettiin ruhtinaiksi; Suomen osaksi siroitettiin ani harvoin vain
+joku murunen rikkaan pöydästä. Hyvin vähän tiedämme mainita
+anteliaisuudesta, jota lahjoitusmaitten isännät olisivat osoittaneet
+meidän yliopistollemme ja kouluillemme. Stålhandsken leski lahjoitti
+Turun akatemiaan sen kirjaston, jonka hänen miehensä oli Tanskan
+sodassa saanut. Niin myös Kustaa Hornin leski jätti vaatimatta
+yliopistolta sitä velkaa, joka häneltä oli otettu yliopiston palaneen
+kartanon uudestirakentamiseksi. Mutta sama leski taas, samoinkuin
+muuten vainaja itsekin, antoi kreivikunnassaan olevan Porin
+trivialikoulun rappeutua, koska ei sanonut enää jaksavansa sitä
+kustantaa sen jälkeen kuin kuningas Kaarle X oli ottanut osan
+lahjoitusmaista takaisin. Ei tiedetä ainoatakaan esimerkkiä siitä, että
+joku aatelisherra olisi tänä aikana kustantanut köyhien suomalaisten
+nuorukaisten opintomatkoja ulkomaille, niinkuin Ruotsissa oli
+tavallista. Kirkkomme yksin vain saivat runsaammalla kädellä osaa
+Suomen lahjoitusmaitten rikkauksista. -- Eipä edes tullut maallemme
+osaksi paljon siitä loistosta, jonka korkeamman aatelin elämä
+tähän aikaan loi ympärillensä, siitä vilkkaammasta kauppa- ja
+käsiteollisuusliikkeestä, jonka se herätti. Suomessa on kaikkiaan
+_kaksi_ suurempaa aateliskartanoa muistona tältä aatelimme
+kukoistusajalta. Ne ovat kolmikertaiset kartanot _Louhisaaressa_
+(Flemingin) Ahlaisten kappelissa ja _Sarvilahdellla_ (Creutzin)
+Pernajan pitäjässä. Mutta mitäs ovat nekin, verrattuina niihin
+komeihin, koreihin linnoihin, jotka samalla ajalla kohosivat Ruotsissa?
+Ja aatelimme poismuuton vahingollista vaikutusta kauppaliikkeeseen
+todistaa taas meille epäilemätön vierasmies, Pietari Brahe. Hän valitti
+jo v. 1638, että tuontikauppa Turussa oli varsin huono siitä syystä,
+että maan korkeat herrat enimmiten eivät olleet kotona, vaan Saksan
+sodassa tai muualla kruunun palveluksessa. Mikä silloin vielä oli
+ajallinen haitta, se tuli sitten ainaiseksi.
+
+Aateli tosin ei harjoittanut yhtä julmaa sortoa ja väkivaltaa kuin
+ennen vuosisadan alussa. Sen verran vaikutti toki Turun hovioikeus.
+Mutta sen sijaan oli nyt aatelisvallan rasitus tullut monta, monta
+vertaa yleisemmäksi ja sen kautta tuntuvammaksi. Siihen lisäksi tuli,
+että koko maan mehu vuosi pois meidän maastamme kaukana asuville
+herroille. Jollei siis Kristiinan hullujen tuhlausten jälkeen olisi
+vielä ennen sen vuosisadan loppua alkanut Kaarle XI:nnen ankara ja
+perinpohjainen lahjoitusmaitten peruutus, niin olisi Suomi iäksi
+vaipunut Irlannin tapaiseen kurjuuteen.
+
+
+
+
+19. Klaus ja Henrik Fleming.
+
+
+Näissä kertomuksissa on jo ollut puhe useista etevistä Suomenmaan
+aatelisherroista Kustaa Aadolfin sekä Kristiinan aikoina. Me olemme
+likemmin tutustuneet Kustaa Horniin sekä useihin muihin sotureihin,
+niin myös Juhana Kurckiin. Näiden lisäksi tulee vielä kahden miehen
+elämäkerrat, joista toinen hyvinkin oli yllämainittujen vertainen,
+toinen, jos kohta vähemmän ansiokas, kuitenkin antaa sangen valaisevan
+kuvan sen ajan aateliston elosta ja olosta.
+
+Mainion marski Klaus Flemingin suku, niinkuin me tiedämme, oli loppunut
+hänen onnettomaan poikaansa, Juhanaan. Mutta toinen, nuorempi haara
+rehoitti yhä edelleen. Kuuluisin näistä _Flemingeistä_ oli nyt taas
+Klaus nimeltänsä. Hän oli syntynyt 1592 Louhisaaren kartanossa
+Askaisten kappelissa likellä Turkua. Hänen isänsä, Lauri Fleming,
+aikoinaan Savonlinnan maaherra, oli kuollut aikaiseen; mutta äiti, Anna
+Horn, piti tarkan huolen pojan kasvatuksesta. Useita vuosia oltuaan
+ulkomaan opistoissa, tuli Klaus Fleming takaisin v. 1612 ja meni heti
+Venäjälle, Eevert Hornin johdolla taistelevaan armeijaan. V. 1614 hän
+tuli siellä Uplannin ratsumieslippukunnan ratsumestariksi. Mutta v.
+1619 hänet jo muutettiin toiselle alalle; hän määrättiin näet
+ala-amiraaliksi, josta paikasta hän 10 vuotta myöhemmin kohosi
+amiraaliksi. Hän rupesi siis siinä asiassa astumaan kuuluisan kaimansa
+teitä. Tässä virassaan hän oli johtavana sieluna meriasiain virastossa,
+vaikka sen nimellisenä ylipäällikkönä oli valta-amiraali Gyllenhjelm.
+Ruotsin vallan sotalaivasto oli Kustaa Aadolfin hallituksen alussa
+ollut aivan rappiolla; se piti luoda melkein uudestaan, ja siihen
+toimeen ryhtyi Fleming suurella innolla. Suurempia laivoja rakennettiin
+kruunun kustannuksella koko joukko;[40] vanhat korjattiin tai myötiin.
+Täten oli Kustaa Aadolfin aikoessa Saksan sotaan neljättäkymmentä
+alusta valmiina häntä sekä hänen sotureitansa varten. Muutamia vuosia
+myöhemmin, v. 1636, tarkastettiin laivaston tilaa hallituksen käskystä,
+ja siinä toimessa olleet valtaneuvokset ilmaisivat sitten
+kertomuksessansa ihmetyksensä sen johdosta, miten täsmällensä ja
+perinpohjin amiraali Fleming oli osannut johtaa laivojen rakennusta.
+Enemmän vielä kuin suurten sotalaivojen rakentamista harrasti Fleming
+pienempien saaristohaaksien hankkimista. Hän saatti taas voimaan vanhan
+säädännön, jonka mukaan merenrantalaisten tulisi, paitsi merimiehiä,
+hankkia lotjia kruunun palvelukseen. Näitä tämmöisiä oli v. 1643 jo
+karttunut sataviisikymmentä; jokaisessa oli yksi kanuuna.
+
+Tämä oli kuitenkin vaan yksi puoli Flemingin monihaaraista toimintaa.
+Kustaa Aadolf oli Saksaan lähtiessään uskonut valtion raha-asioiden
+hoidon langollensa, pfalzkreivi Juhana Kasimirille; mutta kun tämä
+tunsi sangen vaillinaisesti sekä ruotsinkieltä että sen lakia,
+annettiin hänelle Klaus Fleming apulaiseksi. Kuninkaan kuoltua
+erotettiin pfalzkreivi siitä virasta, jota Fleming nyt vähän aikaa sai
+yksin hoitaa holhoushallituksen jäsenenä. Kun sitten holhoushallitus v.
+1634 asetettiin vakinaiselle kannalle, saivat Klaus Fleming sekä
+Gabriel Oxenstjerna yhtä monta ääntä valtiorahastonhoitajan vaalissa.
+Se tuli jälkimäiselle osaksi, jolle Aksel Oxenstjerna oli antanut
+äänensä; mutta useat valtaneuvokset vakuuttivat perästäpäin julkisesti,
+että hekin olisivat antaneet Flemingille äänensä, jollei hän meriasiain
+virastossa olisi niin välttämättömän tarpeellinen. Myöhemminkin
+kysyttiin kuitenkin aina Flemingin neuvoa tärkeämmissä raha-asioissa.
+
+V. 1637 oli puhe kauppa- ja meriliikkeen asettamisesta erinäisen
+kauppakollegion hoitoon; silloin aiottiin taas Klaus Flemingiä sen
+ylijohtajaksi. Koko hankkeesta ei tullut vielä silloin mitään; mutta
+Fleming ilmankin jo edisti hyvin hartaasti Ruotsinvallan kauppaa,
+teollisuutta ja merenkulkua, erittäinkin viimeksimainittua, joka olikin
+hänen varsinaista virkatointansa lähimpänä. Hänellä oli näissä asioissa
+enimmäkseen samat mielipiteet kuin Aksel Oxenstjernalla; tavallisesti
+mietiskelivät ja keskustelivat he ensin yhdessä, ennenkuin uusia,
+siihen kuuluvia asetuksia otettiin puheeksi. Suorastaan omalla
+toimellaankin otti Fleming osaa teollisuuteen sekä kauppaan.
+Nähtyänsä, kuinka vaikea aina oli hankkia tarpeellisia aseita maasta
+lähetettäville sotureille, perusti hän Ruotsiin asetehtaan. Myöskin hän
+otti aina suurien summien edestä osakkeita kaikkiin yhtiöihin
+valtamerentakaista kauppaa varten. Hän oli esim. Länsi-Intian
+komppanian johtaja, joka perusti ruotsalaisen siirtomaan Amerikkaan,
+Delaware-joen rannalle. Kenties oli hänen tointansa sekin, että niin
+suuri joukko noita vainottuja Vermlannin suomalaisia sinne lähetettiin.
+Hänen kuoltuansa laimeni into mainitun siirtomaan edistämiseen.
+
+Paitsi jo mainituita virkoja oli Flemingillä myös Etelä-Suomen
+laamannin paikka, josta ei kuitenkaan, aikakauden tavan mukaan, ollut
+mitään vaivaa. Työläämpi oli jäsenyys valtaneuvoskunnassa, jossa
+hänellä vuodesta 1625 oli ollut sijansa. Mutta vielä monin verroin
+vaivalloisempi, vastuksellisempi oli eräs luottamustoimi, joka hänelle
+v. 1634 uskottiin kaikkien yllämainittujen lisäksi; hän määrättiin näet
+Tukholman kaupungin kuvernööriksi. Semmoisena hän edisti kaikin tavoin
+pääkaupungin vaurastumista, järjestystä ja siisteyttä. Hän oli
+hartaasti apuna, kun koko Pohjanlahden kauppa päätettiin laskea
+Tukholman alaiseksi. Hän järjesti kadut suoriksi ja leveiksi sekä
+valvoi ankarasti järjestystä, huolimatta siitä, että hän sen johdosta
+joutui tuhansiin riitoihin aatelisherrojen kanssa.
+
+Näin ihmeteltävä oli hänen toimeliaisuutensa. "Jos Pietari Brahe neron
+puolesta oli Aksel Oxenstjernaa lähin mies", sanoo hänestä eräs
+ruotsalainen historioitsija, "niin oli Klaus Fleming työvoimaan,
+toimellisuuteen sekä ahkeruuteen nähden häntä yhtä lähellä." --
+Valtiollisiin puolueriitoihin valtaneuvoskunnassa hän ei paljon
+sekaantunut. Hänen paras harrastuksensa oli saada kokonaan antautua
+hänelle uskottuihin tärkeihin hallintotoimiin. Joskus vain moitittiin,
+että hän otti tehtäväkseen liian paljon työtä, jota kaikkea hän ei
+sitten ajallaan saanut valmiiksi. Neuvoskunnassa hän aina uskollisesti
+piti Aksel Oxenstjernan puolta, vaikka tämä äänellään oli ollut syynä
+siihen, ettei Fleming päässyt holhoushallituksen jäseneksi. --
+Nuoruudessaan hän oli, niinkuin muutkin Suomen aateliset, koettanut
+vääryydellä enentää etuoikeuksiansa ja vähentää velvollisuuksiansa.
+Hänestä valitettiin v. 1618, että hän laiminlöi ratsupalvelustansa ja
+että hän erään Lemun pitäjässä läänitykseksi saadun talon lisäksi oli
+ottanut vielä neljä omin luvin. Mutta valtaneuvoskunnassa hän sitten
+aina lujasti vastusti aateliston liikoja vaatimuksia. Kuinka harras hän
+siinä suhteessa oli, sen osoitti hänen ehdoituksensa väliaikaisessa
+holhoushallituksessa, että kaikki Kustaa Aadolfin lahjoittamat tai
+myömät talot lunastettaisiin jälleen takaisin kruunulle.
+
+Koko miehuutensa parhaan iän Fleming asui ulkopuolella
+synnyinmaatansa; mutta ei hän sitä kuitenkaan koskaan unhottanut,
+vaan piti, missä taisi, kansalaistensa puolta. Niin esim. hän v. 1635
+toi valtaneuvoskunnassa esiin suomalaisten talonpoikaisten
+valtiopäivämiesten valituksen, etteivät he ymmärrä esittelyitä eikä
+keskusteluita, ja hänen ehdoituksestaan päätettiin nyt hankkia heille
+tulkki.
+
+Ruotsin laivaston hyväksi oli hän kaikkein enimmin ponnistellut
+voimiansa; sen palveluksessa hän myös viimein henkensäkin heitti.
+Tanskan sodan alkaessa tulivat vasta oikein hänen ahkeruutensa hedelmät
+esille; monen ajan perästä saattoi nyt Ruotsin laivasto ensi kertaa
+kilpailla tanskalaisen kanssa. Fleming meni v. 1644 vesille 39:n
+suuremman, 10:n pienemmän sotalaivan sekä 68:n saaristolotjan kanssa.
+Jollei vain väki olisi suureksi osaksi ollut niin tottumatonta, olisi
+hän sillä voimalla saanut suuria aikaan. Heinäk. 1 p. kohtasi Fleming
+lähellä Femern-saarta Tanskan laivaston, jota itse kuningas Kristian IV
+johti. Tässä syttyi nyt tulinen tappelu. Tanskalaisilla oli ensin
+myötätuuli, mutta Flemingin onnistui rohkealla käännöksellä saada tuuli
+puolelleen. Kuningas tuli haavoitetuksi, josta säikähtyneinä
+tanskalaiset joutuivat häiriöön. Sen päätti Fleming heti käyttää
+edukseen, hyökkäsi suoraan päälle ja käski muittenkin laivojensa
+seuraamaan esimerkkiä, jotta saataisiin vihollisen sotarinta
+läpimurretuksi. Mutta ainoastaan neljä laivaa seurasi häntä; muut
+jäivät jäljelle. Täten joutui Fleming ankaraan ristituleen
+tanskalaisten väliin, ja pääsi vain töin tuskin pahasti runneltuna
+pois. Voitto ei kallistunut ratkaisevasti puolelle eikä toiselle; yö
+lopetti taistelun. Aamulla olivat kuitenkin tanskalaiset vetäytyneet
+pois, jonka johdosta ruotsalaiset väittivät voittaneensa.
+
+Fleming vei nyt isomman osan laivastoansa Kielin lahteen korjattavaksi.
+Mutta sen suulle tuli Kristian kuningas ja sulki heiltä poispääsön,
+niin että heidän täytyi monta viikkoa maata siinä jouten. Pian alettiin
+Ruotsin laivastoa myös maanpuolelta ahdistaa. Tanskalaiset laittoivat
+rannalle patterin, josta heinäk. 26 p. rupesivat ampumaan. Ylimalkaan
+oli matka siksi pitkä, etteivät heidän luotinsa voineet suurta vahinkoa
+aikaan saada; yksi kuula kuitenkin kilpistyi veden pinnalta ylös ja
+lensi amiraalilaivan peräkokan ikkunasta sisään. Kello oli 6; Fleming
+parasta-aikaa pesi käsiänsä. Luoti löi mäsäksi hänen vasemman säärensä
+ja tappoi siihen paikkaan palvelijan, joka piti pesumaljaa. Kohta
+huomattiin, ettei amiraalilla itselläänkään ollut enää monta hetkeä
+elettävänä. Hän määräsi siis sijaisensa ja otti alipäälliköiltään sen
+lupauksen, että he tottelisivat häntä. Hänen poikansa Herman seisoi
+vuoteen vieressä. Hänelle kuuluu kuoleva amiraali silloin sanoneen:
+"Älä itke, poikaseni! Laita vaan, että sinäkin kuolet tanskalaisten
+vihollisena, niinkuin minä!"
+
+Ruumis vietiin Tukholmaan ja haudattiin Vermdön kirkkoon, missä komea
+hautakivi osoittaa hänen lepopaikkaansa. Kaikki surivat hänen kovin
+aikaista poismenoansa; kaikki kaipasivat tuota "uskollista miestä,
+jota ilman ei voitu tulla toimeen". Kristiina sekä suuri osa
+valtaneuvoksista olivat läsnä hautajaisissa. Kuningatar sitten,
+osoittaakseen maan kiitollisuutta Klaus Flemingin ansioiden johdosta,
+antoi hänen pojilleen Liperin vapaaherrakunnan.
+
+Tähän mainioon, etevään mieheen ei voida hänen orpanaansa _Henrik
+Flemingiä_ suinkaan verrata; sittenkin hänkin ansaitsee saada tässä
+sijansa siitä syystä, että hän on kirjoittanut elämäkertansa, joka
+valaisee senaikuisen aatelin oloja. Kirjallisen harrastuksensa, joka
+siihen aikaan oli kovin harvinainen, oli hän perinyt isältänsä, Klaus
+Hermaninpoika Flemingiltä. Tämä, niinkuin jo kerrottu, oli sepittänyt
+latinaisen kertomuksensa tapauksista Suomessa kuudennentoista
+vuosisadan lopulla. Näiden samojen tapausten tähden oli hänen täytynyt
+paeta Saksanmaalle, johon myös poikakin sitten lähetettiin jäljessä.
+Siellä oleskeli nyt Henrik Fleming useampia vuosia, luultavasti
+harjoitellen opintoja oppineen isänsä johdolla. Ainakin oli hän
+latinaiseen kirjallisuuteen hyvin perehtynyt. Mutta v. 1604 he
+palasivat ulkomailta Tukholmaan, jossa kuitenkin isä heti vangittiin ja
+poikakin oli jonkinlaisessa kotiarestissa. Eräänä päivänä v. 1605 hän
+pääsi vähän kävelemään, jolloin hän kohtasi kuningas Kaarle IX:nnen.
+Hän seurasi silloin hovijunkkarien kanssa ja käskettiin sitten
+palatsissa pesuvettä pitämään, kun kuningas pesi itseänsä. Kuningas
+kehoitti silloin häntä rupeamaan sotapalvelukseen. Nuori Fleming
+esteli, sanoen aikovansa ensin taas mennä ulkomaille. "Kylläpä
+täälläkin annetaan yhtä kovia läimäyksiä kuin Tanskassa tai
+Hollannissa!" sanoi kuningas. Viimein hän myöntyi, kun näki kuninkaan
+muuten pahastuvan. Kaarle lahjoitti silloin hänelle ratsun sekä
+tarpeelliset aseet ja varustukset. Jonkun ajan perästä onnistui
+Flemingin myös rukouksillaan saada isänsä vapaaksi. Liivinmaan sodasta
+palattuaan, jossa hän kuninkaan kanssa oli käynyt, nai hän v. 1608
+ruotsalaisen aatelisneidon, Erland Båtin tyttären. "Meillä oli", kertoo
+hän itse, "sangen vähän omaisuutta: vaimollani vaatteet, minulla
+hevonen satuloineen sekä pyssy ja muut aseet. Näihin luottaen, lähinnä
+Jumalaa, toivoin kuitenkin voivani hankkia elatusta itselleni sekä
+vaimolleni." Sitten hän kuitenkin möi hevosensa ja aseensa, sai lisäksi
+100 talaria rahaa sekä liha- ja jauhovaroja apeltansa, ja läksi näin
+varustettuna Suomeen, missä hänen isänsä antoi hänelle pienen tilan
+viljeltäväksi. Vuoden ajan siellä köyhyydessä elää nyhjysteltyänsä,
+muutti hän appensa kehoituksesta Ruotsiin ja otti erään appensa tilan
+arennille. Siellä hän ahkerasti harjoitti maanviljelystä ja purjehti
+myös joskus, aatelin tullivapautta käyttäen, omalla laivallaan Saksan
+maalle kauppaa tekemään. Täten alkanut varallisuus karttui sitten
+rikkaudeksi Tanskan ja Venäjän sodissa, joihin hän otti osaa. "Jumala",
+kertoo hän, "minulle niissä niin runsaasti ja ihmeellisesti siunasi
+kultia, hopeita sekä muuta ylellisyyttä, että pääsin kaikista
+veloistani sekä ostin useampia maatiloja sekä Ruotsissa että Suomessa."
+Myös hän peri v. 1616, isänsä kuoltua, Lehtisten kartanon. Sittenkin
+hän katsoi luvalliseksi, niinkuin samana vuonna hänestä valitettiin,
+eräältä hänelle läänitetyltä verotalon isännältä anastaa viljaa,
+karjaa, jopa tuvankin, hän kun tahtoi talonpoikaparkaa pakoittaa
+luopumaan omistusoikeudestaan.
+
+V. 1617 määrättiin Henrik Fleming Viipurin ja Savonlinnan läänien
+maaherraksi sekä kaiken Karjalan jalkaväen everstiksi. Tässä virassa
+ollessaan vuokrasi hän kruunulta vuosiksi 1618-19 Savonlinnan läänistä
+tulevat verot, josta hänelle, niinkuin hän itse sanoo, jäi voittoa
+5,000 talaria. Samalla ajalla hän yhä myös jatkoi laivaliikettänsä,
+vaikkei enää itse kapteenina. V. 1619 tuli hänen laivansa Hollannista,
+tuoden täyden lastin suoloja sekä viinejä, sitä paitsi rahaa 3,000
+talaria sekä 700 Unkarin kultakolikkoa voittona myödyistä tavaroista.
+V. 1620 pääsi Fleming Narvan ja Länsi-Inkerin maaherraksi, jolloin hän
+taas yhdessä erään kauppiaan kanssa vuokrasi kruununtulot siitä
+maakunnasta ja eräänä vuonna voitti 10,000 talaria. Sillä lailla meidän
+herrat siihen aikaan osasivat koota rikkauksia. Myöhemmin hänkin muutti
+Tukholmaan asumaan, missä hän v. 1638 sai asessorin viran
+sotakollegiossa. Tanskan sodassa hän v. 1644 valloitti Jämtlannin
+maakunnan Norjalta. Hän kuoli v. 1650 ja haudattiin Mynämäen kirkkoon.
+Hän oli eläissänsä antanut suuria lahjoja Turun sekä Viipurin
+tuomiokirkkoihin sekä kokonaan omalla kustannuksellaan rakennuttanut
+kirkon Mietoisten kappeliin, samoinkuin hän puolisonsa kanssa kustansi
+Jaakon kirkon uhkean porttirakennuksen Tukholmassa.
+
+
+
+
+20. Kauppa ja teollisuus.
+
+
+Kauppa, laivaliike ja teollisuus Ruotsissa sekä Suomessa olivat Kustaa
+Aadolfin hallituksen alkaessa aivan rappiolla; Kustaa Vaasan toimesta
+alkanut vaurastus oli seuraavien kuninkaitten aikana jälleen kokonaan
+rauennut. Itse pääkaupunkikaan ei voinut vetää vertoja edes Viron- ja
+Liivinmaan kauppakeskuksille. V. 1624 maksoi Tukholma suostuntaveroa
+6,000 talaria, mutta Rääveli 10,000, Riika 25,000! Vielä pienemmät,
+huonommat olivat tietysti meidän maamme kaupungit. Kaikkein parhaimmat
+niistä, Turku ja Viipuri, maksoivat yllämainittuna vuonna kruunulle
+edellinen 2,090 talaria, jälkimäinen 1,425. V. 1626 tuotti meritulli
+Turun, Viipurin sekä Helsingin kaupungeissa, ainoat meidän maassa,
+joille ulkomaan kauppa oli sallittu, yhteensä ainoastaan 6,000 talaria,
+mikä oli vain 18:s osa Ruotsin vallan yleisistä tullituloista ja puolet
+niistä, mitkä tulivat yksin Räävelistä. Omia laivoja ei ollut edes
+Tukholmallakaan. Maan tavarat tavallisesti vietiin ulos, ulkomaan
+tavarat tuotiin maahan ulkomaalaisissa aluksissa, enimmiten
+hollantilaisissa. Hyvin monella Ruotsin ja Suomen porvarilla ei ollut
+edes omia varoja liikkeeseensä panna; he pitivät kauppaa ulkomailta
+saaduilla lainarahoilla, ja olivat siis oikeastaan vain ulkomaalaisten
+puotirenkejä.
+
+Syyt tähän kaupunkien huonoon tilaan olivat useampaa laatua.
+Pääsyyksi väitti Aksel Oxenstjerna sitä, että porvarit tahtoivat
+heti ruveta elämään komeasti ja prameasti, ennenkuin heidän liikkeensä
+olisi kannattanut semmoista elämää. Myös valitettiin, etteivät
+porvarit kasvattaneet poikiaan ammattiinsa, vaan antoivat heidän
+joutilaisuudessa rentustella taikka myös pyrkiä kruunun virkoihin.
+Hallitus niinikään monasti veti pois rikkaita, toimellisia kauppiaita
+sekä tehtailijoita luonnollisesta piiristänsä siten, että se koroitti
+heidät aatelissäätyyn; silloin he näet hylkäsivät liikkeensä ja ostivat
+itselleen maakartanoita, joilla elivät herroiksi. Työ oli ylimalkaan
+liian halvassa arvossa. Ruotsin mahtavuus 17:nnellä vuosisadalla ei sen
+halpaa arvoa suinkaan koroittanut; päinvastoin aleni se, silloisten
+voitollisten sotien kautta vielä halvemmaksi. Sotamaine tuli ainoaksi
+halutuksi maineeksi; paitsi sitä oli soturin tie rikkauteen, ryöstön
+kautta, paljoa joutuisampi ja hupaisempi, kuin rahojen kokoaminen
+äyrittäin otsan hiessä. Se teki, että moni porvarinpoika vaihtoi isänsä
+kyynärpuun tahi neulan miekkaan.
+
+Muutenkin olivat nuo alinomaiset sodat monella tavalla haitallisia
+kaupunkien liikkeelle. Välistä, kun laivat juuri paraikaa olivat
+valmiina lähtemään satamasta, tuli kruunulta käsky, että niillä piti
+kuljettaa sotaväkeä sinne tai tänne: ruumaan jo ladottu lasti täytyi
+silloin jälleen purkaa rannalle, suureksi vahingoksi kauppiaalle. Sen
+ohessa myös sota suuresti enensi verokuormaa. Erittäin rasittavaksi ja
+liikkeelle haitalliseksi tuli v. 1622 keksitty "_pikkutulli_", joka oli
+suoritettava maalta kaupunkiin tuoduista tavaroista. Otettiinpa tullia
+niistäkin viljoista sekä muista tavaroista, jotka rahvas toi
+kaupungissa asuvalle voudille kruununverojensa maksuksi! Tullittoman
+tavaran tuonnin estämiseksi rakennettiin joka kaupungin ympäri
+kahdeksan kyynärää korkea hakuli-aitaus, jonka portit pidettiin lukossa
+aamulla kello 4:ään kesällä, kello 6:teen talvella. Päivällä oli siellä
+tullimiehiä vahtimassa. Tämä tulli, ennenkuin siihen totuttiin, nosti
+suurta tyytymättömyyttä, koska se esti niin pahasti kaikkea liikettä ja
+hankaluutti ruokatavarain saantia. Ruotsissa liehahti useammissa
+paikoissa pieniä kapinoita; tullimiehiä haukuttiin ja piestiin;
+aituukset revittiin maahan. Suomessa ei ollut kuitenkaan tämmöisestä
+vastarinnasta tietoa.
+
+Kustaa Aadolf koetti ahkerasti ja innokkaasti kohottaa kauppaa ja
+teollisuutta sen kurjasta tilasta. Valitettavasti olivat useimmat hänen
+käyttämänsä apukeinot pikemmin haitaksi ja vahingoksi. Hän luuli näet
+asetuksilla kaikin puolin määrätyn järjestyksen kaupan perusehdoksi.
+Kauppaa ei pitänyt saada harjoittaa missään muualla, kuin kaupungeissa.
+Kaikkia maakauppiaita vainottiin niin paljon kuin mahdollista.
+Ainoastaan Käkisalmen läänin talonpoikien suhteen tehtiin poikkeus,
+koska muka maanviljelys siellä oli vähän antava. Eivät porvarit
+itsekään saaneet käydä maakylissä talonpoikien tavaroita ostamassa;
+rahvaan piti ne tuoda kaupunkiin määrättynä toripäivänä, lauvantaina.
+Ainoa poikkeus oli se, kun muutamin paikoin kaupungeista kaukaisemmissa
+seuduissa joku kerta vuodessa pidettiin markkinoita kirkonkylässä.
+Muutamissa tämmöisissä kaukaisemmissa paikoissa oli sitä paitsi
+jonkunlaisia pieniä kauppaloita, joissa lähimmän kaupungin porvarit
+saivat ostaa niinikään lauvantaina tuodut maatavarat. Jokaisella
+kaupungilla muuten oli määrätyt pitäjänsä, joiden kanssa se piti
+kauppaa, eikä ylimalkaan sallittu toisen kaupungin porvarien siihen
+sekaantua. Rantalaistalonpoikien kauppa oli kuitenkin vähemmän ahtaissa
+siteissä. Etelärannan asukkaat saivat omilla aluksillaan viedä
+ruokatavaraa sekä polttopuita Rääveliin ja tuoda sieltä viljaa sekä
+suoloja. Ahvenanmaalaisilla sekä muilla Varsinais-Suomen rantalaisilla
+oli lupa samaten viedä ruoka-aineita Tukholmaan.
+
+Kaikilla kaupungeillakaan ei ollut yhtä laajaa kauppaoikeutta.
+Useimmilta kiellettiin purjehtiminen ulkomaille sekä ylimalkaan kaikki
+kauppa ulkomaalaisten kanssa. Tämä oikeus, n.s. _tapulioikeus_, suotiin
+ainoastaan muutamille harvoille, jotka hallituksen mielestä olivat
+siihen erittäin soveliailla paikoilla ja joita tahdottiin tällä keinoin
+saada kasvamaan yli muiden. Erittäin suosittiin näin Tukholmaa.
+Suomessa oli täysi ulkomaankaupan oikeus ainoastaan Turulla, Viipurilla
+sekä Helsingillä (alussa Porvoolla). Käkisalmi sai ainoastaan omilla
+laivoillaan harjoittaa kauppaa Saksan kanssa.[41] Porilla, Raumalla
+sekä Uudellakaupungilla niinikään oli lupa omilla laivoillaan purjehtia
+ulkomaille; mutta ne eivät saaneet viedä ulos muuta kuin puuastioita,
+joita molempien jälkimäisten ympäristössä kosolta valmistettiin.
+Kaikkien muitten tavaroiden, erittäin ruoka-aineitten vienti maasta oli
+niiltä ankarasti kielletty; samoin he eivät paluumatkallaan saaneet
+tuoda muuta kuin suoloja. Tätä rajoitettua oikeutta käytti erittäin
+Uusikaupunki suurella voitolla hyväkseen. Kun ruuma oli jo täynnä
+puuastioita, kertoo Wexionius, ladottiin kannellekin vielä pyttyjä,
+korvoja sekä sankoja aina puoliväliin maston korkeutta myöten ja
+kiinnitettiin siihen konstikkaasti köysillä. Vastaantulijan silmissä
+näytti siis kauempaa nähden tuommoinen Uudenkaupungin laiva ikäänkuin
+uivalta vuorelta. Eikä tarvinnut näissä aluksissa uppoamista pelätä,
+koska lastissa oli niin paljon onteloita. Tullimiehet kuitenkin
+valittivat, että nuo ontelot pohjanpuolisissa astioissa vallan usein
+sisälsivät muutakin paitsi ilmaa, nimittäin voita tai muita hyviä
+ruoka-aineita. Tämän johdosta olikin koko ulkomaalle purjehtimislupa
+yhteen aikaan peruutettu. Kaikilla Etelä-Suomen porvareilla oli muuten
+oikeus käydä kauppaa Inkerissä, Virossa sekä Liivinmaalla, vaan ei
+Ruotsissa muualla kuin yksistään Tukholmassa. Ruotsin kaikkien
+eteläisten rantakaupunkien porvarit saivat puolestaan estämättä käydä
+Suomessakin. Vielä enemmän rajoitettu kauppaoikeus oli pohjalaisilla;
+he eivät saaneet viedä tavaroitansa mihinkään muualle kuin Tukholmaan
+taikka Turkuun.[42] Nämät monet ahtaat säännöt nostivat yhtä suurta
+vastahakoisuutta kuin pikkutullikin; valtiopäivillä toivat porvarit
+kauan aikaa joka kerta esiin valituksiansa. Mutta Kustaa Aadolf heille
+vain vastasi kauppasäännön kyllä olevan hyvän ja terveellisen; vika
+vain oli muka porvareissa, jotka eivät sen hyötyä ymmärtäneet.
+Tukholmalle se olikin epäilemättä eduksi, sillä se imi melkein koko
+maan mehun itseensä; se kasvoi ja paisui oikein silminnähtävästi. Mutta
+ne kaupungit, joilta ulkomaan kauppa oli kielletty, menettivät senkin
+vähän liikkeen, mikä heillä ennen oli ollut. V. 1659 esim. Pori, joka
+ei voinut käyttää sille suotua rajoitettua oikeutta siitä
+luonnollisesta syystä, ettei sen ympäristöllä tehty mitään puuastioita,
+valitti nyt peräti köyhtyneensä, vaikka se ennen oli ollut varakas. V.
+1662 niinikään mainitsi Uudenmaan maaherra Porvoon joutuneen kiellon
+kautta semmoiseen köyhyyteen, että harvalla porvarilla edes oli leipää.
+Muutamien vuosikymmenien perästä kuitenkin valitukset valtiopäivillä
+lakkasivat; porvariparat olivat nähneet, ettei niistä ollut apua ja
+tottuivat ahtaaseen tilaansa, niinkuin vankikin viimein kahleisiinsa.
+-- Aivan vapaa ei ollut kauppa edes noissa etuoikeutetuissa
+merikaupungeissakaan, vaan oli määrätty, että ulkomaan laivat saisivat
+viipyä niissä enintänsä 6-8 viikkoa. Niiden kuluttua täytyi lähteä
+pois, vaikkei olisikaan vielä saatu koko lastia myödyksi taikka toista
+sijaan. -- Suureksi haitaksi oli myös se, että tullitaksaa pidettiin
+salassa ja mielivaltaisesti muuteltiin; jopa välistä yhtäkkiä jonkun
+tavaran, useimmiten viljan, vienti maasta kokonaan kiellettiin. Vaikea
+olisi sen, joka jonkun maan kaupan olisi tahtonut väkisin kuristaa,
+ollut keksiä enemmän ahdistavia säädöksiä ja kuitenkin olivat ne kaikki
+tehdyt sulasta hyvänsuonnista, paraimmalla tarkoituksella!
+
+Melkein yhtä vahingollinen oli toinenkin keino, jolla Kustaa Aadolf
+pyysi "auttaa" valtakuntansa huonoa kauppaliikettä. Tämä keino oli
+suurten kauppayhtiöiden perustaminen, joille annettiin yksinomainen
+etuoikeus kaupitella jotain määrättyä tavaraa, esim. tupakkaa, taikka
+myös välittää kaikkea kauppaa jonkun määrätyn maan kanssa, esim. Intian
+kauppayhtiö. Nämä yhtiöt, joiden pesäpaikaksi myös Tukholma tehtiin,
+estivät vielä enemmän muiden kaupunkien liikettä. Paitsi sitä ne,
+niinkuin kaikki luonnottomat hankkeet, eivät edes tuottaneet suurta
+etua itse osakkaillensa: Vaikka ne saivatkin suuria raha-avustuksia
+kruunulta, kituivat ne kitumistaan ja osaksi hävisivät.
+
+Aksel Oxenstjerna oikeastaan oli vapaamielinen kauppa- ja
+teollisuus-asioissa, niinkuin muissakin suhteissa. Päästyänsä valtaan
+helpoitti hän hiukan siis sekä kauppasääntöä että myös ammattipakkoa.
+Mutta suurta muutosta ei hän kuitenkaan voinut saada aikaan. Olihan
+kauppasääntökin rakkaan kuningasvainajan tekemä, jonka kaikkia
+säädöksiä, niin paljon kuin mahdollista, pidettiin pyhinä. Paitsi sitä
+seisoi Oxenstjerna vapaamielisyydessään jokseenkin yksin; se oli vasten
+aikakauden yleistä henkeä. Suomen pienten kaupunkien edusmiehetkin
+valtiopäivillä esim. hyvin usein, samaan hengenvetoon kuin he
+rukoilivat itselleen enemmän vapautta, kuitenkin myös pyysivät, että
+heidän lähimmät naapurikaupunkinsa pantaisiin vielä ahtaammalle taikka
+kokonaan hävitettäisiin, koska ne muka heille olivat haitaksi!
+Ylimalkaan pysyi siis kauppa-asetus voimassansa: niin myös annettiin
+yhä edelleen yksinoikeuksia yksityisille kauppayhtiöille. Syntyipä
+juuri tällä ajalla v. 1648 se yksinoikeutettu yhtiö, joka meidän maalle
+teki suurimman vahingon. Kaikki tervakauppa näet tuli nyt Tukholmaan
+perustetun _tervayhtiön_ käsiin. Se sai yksinomaisen oikeuden
+viedä ulkomaille kaiken tervan sekä pien koko Suomesta sekä
+ruotsinpuoliseltakin rannikolta Tukholman pohjoispuolelta. Suomen
+kauppiaat, jotka välittivät yhtiölle tervakaupan, sekä Suomen
+talonpojat, jotka möivät tervat rantakaupunkeihinsa, olivat siis
+kokonaan tämän yhtiön armoilla. Etuuskirjassa oli tosin määrätty, miten
+paljon sen tulisi tynnyriltä maksaa; mutta sitä määräystä tietysti oli
+mahdoton panna toimeen. Suurta apua ei myös ollut siitä, että muutamien
+vuosien perästä, Suomen kauppiaitten surkeitten valitusvirsien tähden,
+annettiin Viipurille, Turulle sekä Helsingille lupa määrätyllä summalla
+ruveta yhtiön osakkaiksi. Suomen porvareilta ei näet niin suuria summia
+kerrallaan liiennyt panna yhteen asiaan.
+
+Muutamat hyvät säädökset kaupan suhteen tulivat kuitenkin tehdyiksi
+holhoojahallituksen aikana. Aatelin tullinvapaus, niinkuin jo tiedämme,
+poistettiin. Väkinäiset laivojen anastukset sotaväen kuljetusta varten
+lakkasivat; niin myös mielivaltaiset, ennen arvaamattomat ulosviennin
+kiellot. Julkinen, vakinainen tullitaksa määrättiin vientitavaroiden
+suhteen. Yleiset vakinaiset mitat ja painot säädettiin koko
+valtakunnalle entisten eri paikkakunnissa vaihtelevien sijaan.
+Rahalaitos saatiin myös vakinaisemmalle kannalle. Kaupunkien
+kruununverot huojennettiin ja niille suotiin kaikenlaisia uusia etuja,
+niinkuin maatiluksia sekä osa pikkutullista. Omien laivojen
+rakentamisen edistämiseksi myönnettiin suuri tullinhuojennus
+semmoisissa aluksissa tuoduille tavaroille, niin että, jos tavaratkin
+olivat oman maan miehen, ainoastaan neljäs osa otettiin siitä, mikä
+ulkomaalaiselta. Tämän asetuksen nojalla karttui sitten laivojen luku
+melkoisesti sekä Ruotsissa että Suomessa. Mutta varsin vähän ahtaitten
+kauppasääntöjen tähden Suomi sittenkään hyötyi valtakunnan
+vaurastuvasta kauppaliikkeestä. V. 1673 oli tosin meritulli Suomessa
+noin viidenkymmenen vuoden kuluessa karttunut kolmenkertaiseksi (v.
+1626 6,000 talaria, v. 1673 n. 16,400). Mutta mitäs se oli Ruotsin
+edistymisen rinnalla, kun Ruotsin ja Suomen tulli yhteensä jo v. 1662
+oli tehnyt toista miljonaa.
+
+Maamme parhaana vientitavarana eivät olleet vielä silloin, niinkuin
+tätä nykyä, lankut ja laudat. Ei ollut vielä maassamme vesisahoja,
+puhumattakaan tietysti höyrysahoista; se vähä, mitä lankkuja ja lautoja
+valmistettiin, halkaistiin ja tasoitettiin kirveellä. V. 1637 esim.
+vietiin maasta 258 tolttia, v. 1640 ainoastaan 87 t. (tätä nykyä 2-3
+miljoonaan t.). Sitä vastoin olivat terva ja piki hyvin tärkeitä
+kauppa-aineita. Vielä tärkeämpi oli vilja, jota kauppiaat suurin määrin
+saivat aateliskartanoiden isänniltä ja möivät välistä sangen kaukaisiin
+maihin. V. 1631 esim. kulki Juutinrauman kautta koko 38,289 tynn.
+Suomen viljaa, enimmäksi osaksi rukiita. V. 1637 vietiin kuitenkin
+vähemmän, nimittäin ei täyttä 28,000 tynn., monta kertaa vielä
+vähemmän, niin että keskimäärä vv. 1627-32 oli ainoastaan 18,500.
+Tervaa meni ulkomaille v. 1637 melkein 40,000 tynn., kolme vuotta
+myöhemmin melkein 46,000, pikeä samoina vuosina n. 5,000 ja 1,000
+tynnyriä. -- Tärkeitä vientitavaroita olivat silloin nahat ja tali;
+voitakin meni silloin jonkun verran muille maille, varsinkin Ruotsiin.
+Metsästä saadut turkikset olivat haluttua tavaraa; v. 1637 vietiin
+maasta noin 90,000 oravannahkaa sekä muun muassa myös muutamia
+majavankin nahkoja. Suurin määrin ostivat ulkomaalaiset myös suola- ja
+kapakaloja, erittäinkin haukia, joita tavaroita sekä voita Suomen
+kolmella merikaupungilla oli enemmän myödä kuin Tukholmallakaan, vaikka
+tämä viimeksimainittu imi kaikki Pohjanlahden rannikkojen tuotteet.
+Merellistäkin on mainittu meidän maamme silloisten tärkeiden
+vientitavaroiden joukossa. Yllämainitut luvut eivät kuitenkaan vielä
+osoita Suomen vientikaupan todellista määrää; sillä koska suuren osan
+meidän maamme tavaroista täytyi mennä Tukholman kautta, ja hyvin paljon
+myös myötiin Riikaan tai Rääveliin, niin olivat luultavasti todelliset
+summat toista vertaa suuremmat.
+
+Ulkomaalta tuodut tavarat sekä määräänsä että laatuunsa nähden erosivat
+niinikään suuresti nykyisistä oloista. Viljaa, joka nyt hyvinäkin
+vuosina tavallisesti vie eninten rahaa maasta, meni siihen aikaan,
+niinkuin näimme, päinvastoin Suomesta ulkomaille. Sitä lähinnä ovat nyt
+meille kalleimmat kahvi ja sokeri; niistä oli siihen aikaan edellinen
+vielä tuiki tuntematon, jälkimäistä tuotiin silloin sangen vähän, ei
+likimain tuhannetta osaakaan nykyisestä määrästä. Tärkein tuontitavara
+oli suola; siihen meni noin 1/3 kaikista ulkomaan tavaroista
+maksetuista rahoista. Sittenkin oli suolan tuonti vielä sangen
+vähäinen, noin 15,000 tynnyriä vuodessa suoraan ulkomaalta; ja jos
+paneekin toisen verran lisäksi Tukholman sekä Riian ja Räävelin kautta
+tulleiden suolojen osaksi, niin ei se nouse kuitenkaan vielä
+viidenteentoista osaan nykyisestä. Sitä vastoin tuotiin paljon enemmän
+ryytejä ruoan höysteeksi, samoin myös kaikellaista hilloa ynnä muita
+pöydän ylellisyyteen kuuluvia aineita,esim. v. 1637 inkiväärihilloa 297
+tynnyriä, pähkinähilloa 24 tynn. -- Rommista ja konjakista, joita me
+nyt niin suurin määrin ostamme ulkoa, ei silloin vielä tiedetty mitään.
+Mutta viiniä tuotiin melko paljon. Enimmät viinit tulivat Ranskasta,
+sitä lähinnä Espanjasta. Saksasta ostettiin niitä varsin vähän, mutta
+sitä runsaammin olutta, varsinkin Rostockista ja Lybeckistä. Myöskin
+paloviinaa tuotiin silloin ulkomaalta pieni määrä, luultavasti enin osa
+siitä, mitä juotiin. Tupakan tuonti oli vasta alulla, mutta karttui
+vuosi vuodelta erinomaisella nopeudella. V. 1637 oli sitä vasta tullut
+Suomeen 2,000 naulaa sekä 414 tusinaa piippuja; mutta v. 1640 olivat
+luvut jo 5,500 ja 1,300! Kankaihin meni silloinkin, niinkuin vielä
+nytkin, suuria summia ulkomaille. Varsinkin tuotiin verkaa, mutta myös
+silkkikankaita, vähemmässä määrässä kultaisia ja hopeisia nappeja,
+nyörejä ja päärmeitä. Kirjojen tuonnista ennen yliopiston perustamista
+saattoi tuskin puhuakaan, eikä se perästäpäinkään ollut kovin suuri.
+Tuontikaupankin suhteen pitää muuten muistaa, että ainakin toinen verta
+kaikkia tavaroita, kuin mitä tullisummat näyttävät, mahtoi tulla
+Tukholman kautta.
+
+Ylimalkaan täytyy meidän, paha kyllä, myöntää, että Suomen vientikauppa
+verrattuna tuontikauppaan ei ole enää niin edullinen kuin kaksisataa
+vuotta takaperin. Ulkomaan tavaroiden tarve on äärettömästi enentynyt,
+mutta sen sijaan, että muutamia uusia vientitavaroita on tullut lisään,
+muutamien vanhojen määrä karttunut, kuitenkin useimmat vallan tärkeät
+ovat menneet suuresti alaspäin, jopa kokonaan lakanneet. Sitä vastoin
+on nyt laivakulku edullisemmalla kannalla. Silloin oli Suomella
+ainoastaan vähän omia laivoja; kaupanvälittäjinä olivat melkein
+yksistään ulkomaan laivat. Enimmin kävi täällä hollantilaisia, sitä
+lähinnä saksalaisia; englantilaisia laivoja nähtiin vielä kovin vähän.
+
+Teollisuutta ja käsityötä koetettiin myös johtaa yhtä ankarilla,
+monasti pahoin ahdistavilla asetuksilla. Käsityöläiset olivat jaettuina
+toisistaan jyrkästi erotettuihin _ammattikuntiin_ (ruotsiksi "skrån").
+Maalla ei saanut kukaan käsityöläinen asua lähempänä kuin useamman
+peninkulman päässä lähimmästä kaupungista. Etäämpänäkin asuville, jos
+suinkin mahdollista, määrättiin joku kauppala asunnoksi. Jolleivät he
+totelleet, kuljetettiin heidät sinne väkisin, tai myös kirjoitettiin
+sotamiehiksi. Kaupungeissa oli kovasti kielletty, ettei käsityöläinen
+saisi kauppaa harjoittaa eikä kauppias käsitöitä; ei myöskään kukaan
+useampia käsitöitä, samoinkuin suuremmissa kaupungeissa eri
+kauppalajitkin olivat tarkasti eroitetut toisistansa.
+
+Tehdasteollisuus muuten oli silloin vielä aivan alullansa Suomessa.
+Ojamon vuoresta oli pitkän väliajan jälkeen taas v. 1615 ruvettu rautaa
+särkemään. Malmi vietiin v. 1616 perustettuun Mustion ruukkiin.
+Molempia käytti ensialussa kruunu itse; mutta kun se ei kannattanut,
+annettiin ne vuokralle rikkaalle Turun porvarille Jaakko Wollelle.
+Lähiseudun talonpojille nämät laitokset olivat vain uutena rasituksena;
+sillä heitä pakoitettiin maksuttomaan päivätyöhön, malmin sekä sysien
+kuljettamiseen. Brahen aikana sitten, niinkuin hän sanoi, "rupesi
+metallivuoria täällä vähän ilmaantumaan". Pinjaisten rautaruukki
+perustettiin v. 1642, Fiskars v. 1649. Porkkalassa koetettiin kaivaa
+esille vaskisuonta, mutta hylättiin se heti jälleen. Suomi sai nyt oman
+vuorimestarinsa, ja vuorityötä koskevia asetuksia suomennettiin.
+Ruotsin runsaaseen vuorityöhön verraten oli kuitenkin tämä kaikki
+vallan mitätöntä. Rautalammin rautamudasta oli jo hiukan tietoa; mutta
+ylimalkaan ei Suomen itäisen puoliskon järvimalmia vielä ollenkaan
+käytetty tehtaissa. Laatokan puoliset vaskikaivannot olivat vielä
+tuntemattomia. Kemiön pitäjässä, niinkuin tiedämme, murrettiin
+marmoria. Sitä paitsi oli vielä ruutitehdas olemassa Viipurissa, ja
+salpietaria, ruudin tekoa varten, valmistettiin myös yhteen aikaan
+tehtaissa. Mutta sitten se jäi kokonaan talonpoikien kotityöksi.
+Kotiteollisuutta olikin ylimalkaan melkein kokonaan se vähäinen
+teollisuus, mitä maassamme harjoitettiin. Ei ollut vesisahoja, vaan
+talonpojat halkaisivat kirveillään pölkyt ja hakkailivat sitten lankut
+sileiksi. Ei ollut kangastehtaita, vaikka liinakangasten kutominen
+yksityisten kankurien kodissa tähän aikaan rupesi leviämään hallituksen
+erinäisestä kehoituksesta. Samoin pani hallitus nyt myös karduani- ja
+säämiskänahan valmistuksen alkuun Ruotsissa sekä Suomessa. Ylimalkaan
+oli kuitenkin käsitöittenkin taito meidän maassamme vielä kovin
+kurjalla kannalla. Kattotiilet Turun tuomiokirkkoa varten täytyi esim.
+v. 1635 tuottaa Hollannista; samoin mainitaan kerta kivenlaskijoita
+tuoduksi Turun katuja varten Lybeckistä. Enimmiten vietiin raaka-aineet
+ulos maasta ja ostettiin sitten, ulkomaalla tehtyinä valmisteina,
+monenkertaisesta hinnasta takaisin. Viipurista on v. 1637 mainittu,
+että sieltä lähetettiin Saksaan vanhoja hopea- ja tina-astioita
+korjattaviksi, lankaa kankaiksi kudottavaksi sekä Venäjän sarkaa
+värjättäväksi. Myös Brahekin valitti, etteivät suomalaiset huoli oppia
+mitään käsitöitä, vaikka he niihin enemmän kuin moni muu kansa ovat
+soveliaita.
+
+Käytännössä olevat rahat Ruotsissa ja Suomessa olivat kultaisia,
+hopeisia sekä vaskisia. Kultarahat olivat kaikki ulkomaalaisia, m.m.
+unkarilaisiakin. Hopeaa oli _hopeariksi_ (5 markkaa 70 penniä nykyistä
+rahaamme). Paitsi sitä luettiin myös tavaroiden hinnat
+_markoittain_.[43] Markassa oli 8 äyriä, äyrissä 3 aurtuata, aurtuassa
+8 penninkiä. Neljä markkaa oli yksi talari hopearahaa (eroitettava
+hopeariksistä). Vaskiset rahat, joita ruvettiin Kustaa Aadolfin aikana
+lyömään, olivat äärettömän suuria neliskulmaisia möhkäleitä (plootuja),
+joita niiden raskauden tähden oli vallan vaikea kuljettaa ja jotka
+siinäkin suhteessa olivat hankalat, etteivät ulkomaalaiset tahtoneet
+niitä vastaanottaa.
+
+
+
+
+21. Suomen kaupungit.
+
+
+Meidän maamme kaupungeista olivat ainoastaan Turku ja Viipuri siihen
+aikaan huomattavat.
+
+_Turussa_ oli Kristiinan hallituksen lopussa noin 6,000 asukasta. Sen
+suurin ja paras osa, niinkuin nytkin, oli itäpuolella Aurajokea.
+Pohjoisessa oli ensin _Mätäjärven_ kaupunginosa, jossa asui melkein
+vain köyhää kansaa, ja missä Karjatullin lähellä oli kivillä ympäröity
+mestauspaikka. Sen eteläpuolella olevat _Luostarin ja Kirkon_
+kaupunginosat olivat komeimmat ja parhaiten rakennetut, joissa
+parhaasta päästä virkamiehet sekä rikkaat porvarit asuivat. Luostarin
+kaupunginosassa oli Isotori, jonka ympärillä oli paljon komeita, suuria
+asuinkartanoita sekä kauppapuoteja. Täällä oli raastupa, jonka tornissa
+yövartia valvoi: täällä oli myös Hornin kolminkerroksinen kartano,
+johon myöhemmin tällä vuosisadalla hovioikeus muutettiin. Kirkon
+kaupunginosaan taisi kuulua presidentti Kurckin kaunis kivimuuri joen
+rannalla puutarhoineen, ansareineen. Parhaana koristeena oli kuitenkin
+vanha tuomiokirkko, jota ei Ruotsissakaan, niin ainakin kehuttiin,
+voittanut muu kuin Upsalan tuomiokirkko. Se kohosi korkeana, jalona
+pieneltä kummulta, joka, siksi että sitä oli hautausmaana käytetty, oli
+saanut nimekseen _Unikankari_. Tämän kummun ympärillä kävi 12 jalkaa
+korkea, 4 jalkaa paksu muuri, rakennettu osaksi harmaasta kivestä,
+osaksi tiilistä. Itäisellä kulmalla se oli varsinkin korkea, aivan kuin
+linnanvalli. Pitkin reunoja oli rakennettu nastoja, joiden välistä
+sopi ampua; sillä tämä muuri oli muinoin sota-aikoina ollut
+suojelusvarustuksena. Kuuden portin kautta päästiin sen läpi sisään;
+itäinen ja eteläinen portti olivat holvatut ja niiden yläpuolella oli
+huoneita, joissa portinvahdit asuivat. Kirkko oli Kustaa Aadolfin
+aikana tehty vielä entistä pitemmäksi; korkeakuori oli siihen lisään
+rakennettu rikkaan porvarin Jaakko Wollen kustannuksella. Permantona
+oli suureksi osaksi hautakiviä, sillä siihen aikaan vielä haudattiin
+korkeasukuisia ja rikkaita kirkkoihin. Vainajien vaakunat sekä
+hautajaisissa käytetyt suruliput riippuivat patsaista molemmin puolin
+isoa käytävää. Paitsi sitä olivat entiset sivukappelit kaikki muutetut
+hautakammioiksi. Komeimmat olivat Tottin, Stålhandsken, Tavastin sekä
+Kankaisten (Kurck- ja Horn-sukujen) kappelit. Niissä oli taiteellisesti
+veistettyjä marmorisia muistokiviä ja kuvapatsaita. Niissä riippui
+viljalta sodista saaliiksi tuotuja vihollislippuja hautojen
+yläpuolella, samoinkuin myös sankarien omia, taisteluissa käytettyjä
+haarniskoita ja kypäriä. Muutamissa olivat vainajien muotokuvatkin
+nähtävinä, marmorista veistettyinä tai öljymaalauksina. Keskipaikoilla
+vuosisataa sai kirkko loistavan vaskikaton; sitä ennen oli katto
+parikymmentä vuotta ollut tiilinen, ja vielä aikaisemmin oli se,
+Rothoviuksen tullessa maahan, ollut 1601 vuoden palon jälkeen niin
+rappiolla, että lunta sekä vettä satoi lautakatoksen läpi sisään. Aivan
+kiinni muurissa, osaksi sen sisäänkin rakennettuna seisoi kaakkoisen
+portin vieressä kaksinkertainen yliopistorakennus, sitten yliopiston
+kirjasto, vanha kouluhuone. Vähän matkaa kirkosta, joen rannalla oli
+piispan talo.
+
+Korkeakaarisen sillan yli päästiin joen toiselle rannalle _Aningaisten_
+kaupunginosaan. Sen avaralla alalla asui taas enimmäkseen köyhää väkeä;
+mutta pitkin joenrantaa oli kuitenkin. myös komeita rakennuksia, jos
+kohta suureksi osaksi vain puisia. Muita merkillisempi oli suuri
+kivimuuri, jossa hovioikeus, majailtuaan ensiaikansa linnassa, nyt piti
+istuntojaan. Aningaisten kaupunginosan sekä linnan välillä oli ennen
+Brahen aikoja ollut avara, tyhjä lakeus; mutta hänen toimestaan
+jatkettiin kaupunkia sinnepäin varsin pitkältä, ja loppumatka
+_Aniniemeen_, missä linna kohosi, tehtiin hauskemmaksi istuttamalla
+tien molemmille puolin lehtipuita.
+
+Aurajoen rannat olivat alkuaan lietteiset; kaupungin nykyistä asemaa
+kuuluu ennen muinoin sanotun _Viljasuoksi_ -- Turun vastaista rikkautta
+ennustava nimi, niinkuin eräs sen ihailija 17:nnellä vuosisadalla
+väitti. Tämän lietteisyyden vuoksi oli täytynyt rakentaa rantatalot
+maahanjuntatuille paaluille, ja sitä paitsi oli vielä paaluttamalla
+rakennettu rantaa pitkin osaksi puinen, osaksi kivinen laituri, jonka
+ääreen laivat sekä venheet saattoivat laskea. Siellä oli tavaroiden
+purkaminen sekä sisäänsälyttäminen hyvin mukava, sillä kauppiaitten
+vara-aitat seisoivat enimmäksi osaksi juuri laiturin partaalla. --
+Kivimuureja oli paremmissa kaupunginosissa jokseenkin paljon, enimmiten
+kuitenkin vain yksikerroksisia, palkiten puuttuvan korkeuden
+suuremmalla avaruudellaan. Kivisissäkin kartanoissa oli katto enimmiten
+laudoista sekä tuohista; puisissa epäilemättä, vaikkei siitä ole
+erittäin mainittu, useimmiten turpeista, niinkuin silloin oli yleisesti
+Ruotsin valtakunnassa tapana. Näille katoille päästettiin kesä-aikoina
+vuohet ruohoa syömään. Kadut olivat vielä alkupuolella 17:ttä
+vuosisataa kovin kapeat ja koukkuiset ja tonttialat pienet. Mutta
+kreivi Brahen toimesta useimmat kadut ojennettiin ja levennettiin,
+samoin yhdistettiin monessa paikoin useita tonttialoja yhdeksi
+suuremmaksi. Rakennusten välissä oli hyvin monessa talossa ryytimaa
+sekä hedelmäpuutarha, joissa porvarit ihanina kesäiltoina työnsä
+tehtyään istuskelivat. Suosittu kävelypaikka oli myös jo silloin
+_Ruissalon_ kuninkaankartanon puisto. Juhannusaattona kokoonnuttiin
+varsinkin _Kupittaalle_ kaikellaisia leikkejä lyömään ja taikoja
+tekemään. Muulloinkin oli sen lähde usein loitsupaikkana; luultavasti
+kävivät kaupungin neitoset siellä muun muassa "lempeäkin nostamassa"
+vanhaan suomalaiseen tapaan, koska eräs senaikuinen ruotsalainen johtaa
+paikan nimen roomalaisten lempijumalasta Cupidosta.
+
+Paljon siitä, mitä me nykyään pitäisimme välttämättömänä mukavan ja
+siivon elämän ehtona, puuttui silloin vielä Turussa, saatikka sitten
+muissa Suomen kaupungeissa. Iltasilla ei esim. minkäänlaiset lyhdyt
+valaisseet katuja. Jos joku tahtoi valoa, piti hänen kuljettaa lyhtyä
+muassansa. Kadunlaskijoita sanotaan tosin kerran tuotetun Saksasta,
+mutta ylimalkaan ei mahtanut olla monta paikkaa kivettynä, koska
+kiveäminen oli Tukholmassakin vain alullaan. Voipi siis arvata, miten
+syvässä loassa syksyisin kahlattiin. Poliisi ei myöskään pitänyt huolta
+pihojen tai katujen siivoamisesta. Sinne jäivät kaikellaiset
+keittiöistä heitetyt roskat mätänemään. Kun sen lisäksi otamme huomioon
+kaupungin mutaisen pohjan sekä katujen ja pihojen ahtauden, niin ei voi
+kummeksia, jos ilma olikin kovin turmeltunut ja pahat kulkutaudit
+pääsivät usein liikkeelle. Ja sellaisissa tapauksissa ei ollut edes
+lääkäreitä, jotka olisivat voineet auttaa! Vielä sata vuotta myöhemmin
+on Turusta mainittu, että kuolleitten luku tavallisesti oli melkein
+yhtä suuri kuin syntyneitten, monasti vielä paljoa suurempi. Siitä voi
+päättää, millainen asian laita oli 17:nnellä vuosisadalla. Ahtaat kadut
+ja pihat sekä se seikka, että useimmat talot olivat puusta, vaikuttivat
+sen, että tulipaloja oli hyvin tiheään ja että ne tekivät suurta tuhoa.
+
+Turun ympärillä kohoaa vuoria, joilla siihen aikaan, varsinkin
+Venäläismäellä, Mätäjärven pohjoispäässä, seisoi suuri joukko (melkein
+satamäärä) tuulimyllyjä, näky, joka muualla Suomessa siihen aikaan oli
+aivan outo. Näitä vuoria kehuvat välistä sen ajan kirjailijat kaupungin
+suojelusmuuriksi, mutta oli sillä myös oikea multavallituskin sekä
+kivinen muuri ympärillään, jotka olivat tehdyt kreivi Brahen toimesta.
+
+Omituista Turulle, niinkuin muillekin senaikuisille Suomen
+kaupungeille, oli se, että talot eivät olleet numeroidut, vaan kukin
+varustettu omalla, omistajienkin vaihtuessa aina ennallaan pysyvällä
+nimellä, esiin. Heikkilä, Rantala j.n.e., aivankuin maatilat.
+Sukunimistä päättäen oli muuten enin osa asukkaista suomalaisia.
+Näiden suomalaisten sukunimien joukossa tapaamme joskus nen-päätteisiä,
+jotka tätä nykyä ainoastaan Itä-Suomessa ovat yleisemmät, joskus
+la-päätteisiä, niinkuin nykyään Länsi-Suomessa, vaan suuri osa oli
+lyhyitä, esim. Hirvi, Alli, Viisas, Raikoi, olipa joukossa myös sangen
+lystikkäitä köllejäkin esim. Mustapää, Jauhopää ja Rahapää, Vääräjalka,
+Tomuhousu, Hassuparta ja Piruntappaja. Ruotsalaisia ja saksalaisia
+nimiä tavattiin verrattain enemmän kaupungin paremmissa osissa, josta
+voinee päättää, että niihin kansallisuuksiin kuuluvat porvarit
+ylimalkaan olivat rikkaimmat. Saksalaisilla oli tämän vuosisadan
+edellisellä puoliskolla oma kirkkokin, joka sittemmin otettiin
+yliopiston kirjastoa varten. V. 1638 heidän lapsilleen myös hankittiin
+omakielinen koulumestari.
+
+Vaikka Turku oli harvoja maan merikaupunkeja, ei se kuitenkaan ollut
+erittäin kehuttava kaupastansa eikä teollisuudestaan. Kustaa Aadolfin
+aikana ei sillä ollut yhtään omaa laivaa, eikä siellä käynyt
+ulkomaalaisiakaan enempää kuin 11-12 vuodessa. V. 1640 kirjoitti kreivi
+Brahe, kun hän sai käskyn kehoittaa Turun porvareita käyttämään
+muutamia ulkomaan laivoja, jotka kruunu oli sotaväen kuljetusta varten
+sinne tilannut, vaan joita ei sitten siihen tarkoitukseen tarvittukaan:
+"Ei täällä ole yhtään semmoista kauppiasta, jolla olisi rahtia
+annettavana sattumalta tänne saapuvalle laivalle. Vähäisiä tavaroitaan
+varten he ovat jo tilanneet laivoja Lybeckistä." V. 1638 hän niinikään
+kuvasi liinakangastyötä, johon hallitus silloin kehoitti, tällä tavoin:
+"Täällä on 200 liinakankuria, vaan he kutovat kapeita, harvoja,
+solmuisia kankaita, niin etteivät ne tahdo mennä kaupaksi. Yksi ainoa
+vain on hyvä, vaan ei hänkään osaa kutoa hienompaa kilpi- eikä
+damastikangasta." Vuosisadan lopulla kuitenkin mainitaan jo olevan
+taitavia liinakankureita, ja valmistellaan myös verkaa sekä
+"kalminkiä". Krouveja sitävastoin oli paljon, ja ne menestyivät vallan
+hyvin, arvattavasti monien ylioppilaitten vuoksi. Yliopistokaupungiksi
+oli muuten Turku erittäin sovelias sen vuoksi, että elanto siellä oli
+huokea. "Seutu sen ympärillä on niin viljavaa, vedet niin kalaisia,
+ettei missään maailmassa saa huokeammalla ruokatarpeita", kehuu
+Wexionius. Vilja sekä kaikellaiset ruokatarpeet olivatkin Turun
+tärkeimmät vientitavarat. Niitä tuotiin kaupunkiin varsinkin sen
+kolmina markkinoina: molempina Heikinmessuina tammik. 19:nä ja kesäk.
+17:nä, sekä vielä syysk. 8:na p:nä. Vuosisadan toisen puoliskon alussa
+oli hallituksen kehoitus laivanrakentamiseen vaikuttanut sen, että
+Turussa oli porvareita, jotka lähettivät 3-5 omaa laivaa ulkomaille.
+Mutta muutamia vuosikymmeniä myöhemmin oli laivaliike jälleen rauennut;
+tavarat tuotiin enimmiten Tukholmasta.
+
+Maamme toinen kaupunki oli _Viipuri_, muutamissa suhteissa ajoittain
+aivan ensimäinen. Ulkoasultaan se oli silloin aivan toisellainen kuin
+nyt. Venäjän puolella se loppui jo Karjaportin paksun tornin kohdalle;
+sieltä ulkovalli kulki suoraan suomalaisen kirkon kellotapulin kautta,
+joka oli vallitornina. Pietarin etukaupunkia ei ollut olemassa, koska
+venäläisten alinomaisten hyökkäysten tähden siellä ei olisi ollut
+rauhaa. Neitsytniemen, Saunalahden ja Hiekan etukaupungeista, jotka
+suurimmaksi osaksi vasta nykyaikana ovat syntyneet, ei ollut
+ainoatakaan olemassa. Sitä vastoin olivat silloin pitkänsillan tausta
+sekä nykyinen Tervaniemi sataman laidassa tiheästi asutut; siellä oli
+Siikaniemen etukaupunki, jolla oli oma kirkkokin, luultavasti puinen.
+Toisella puolella kaupunkia oli Pantsarlahden linnoituksessa toinen
+etukaupunki. Itse kaupunki eli "huhma" -- siksi kansa sitä sanoo -- oli
+ympäröity vahvalla muurilla, josta suuri joukko torneja törrötti. Mutta
+vuosisadan loppupuolella ne olivat, uuteen linnoituslaatuun
+sopimattomina, tulleet hävitetyiksi; ei jäänyt jäljelle muuta kuin nuo
+kaksi yllämainittua sekä joitakuita raunioita. Sisään päästiin
+seitsemän holviportin kautta. Alkupuolella 17:ttä vuosisataa oli
+huhmassa sekä porttien järjestys että suunta ihan toinen kuin tätä
+nykyä; sen näkee vielä nytkin vanhoista rakennuksista, jotka kaikki
+seisovat viistoon nykyisiin katuihin verraten. Mutta suuren palon
+jälkeen rakennettiin kaupunki kreivi Brahen käskystä uuden kaavan
+mukaan, jonka jälkeen, niin kehutaan, ei ollut enää montakaan väärää
+katua. Silloin oli jo myöskin, niinkuin asemakaavasta näkyy, aikomus
+laajentaa Viipuria itään päin siihen muotoon, joka sillä oli ennenkuin
+vallit revittiin; mutta sitä ei Ruotsin vallan aikana vielä pantu
+toimeen. Kivimuureja oli jo ennen tätä uudestaanrakentamistakin koko
+joukko, sillä Kustaa Aadolfin aikana sai jokainen porvari siellä 100
+talarin veronhuojennuksen, jos hän rakensi kivimuurin. V. 1636
+kehuttiinkin, että Viipurissa on tosin huonot vallit, mutta komeat
+porvarien kartanot. Tämä viimeksimainittu kerskaus kumminkin oli
+liioiteltu; sillä siltä ajalta jäljellä olevat rakennukset ovat kaikki
+matalanlaisia, pienten ikkunainsa vuoksi synkännäköisiä, osaksi
+harmaasta kivestä kyhättyjä -- esim. kaksikerroksinen entinen piispan
+talo Uudenportinkadun varrella. Palon jälkeen rakennettiin niin
+ahkeraan tiilikivisiä huoneita, ettei v. 1694:n jälkeen huhmassa
+ollutkaan paljon muita. Katotkin enimmiten tehtiin tiilikivestä,
+niinkuin vieläkin monessa vanhassa rakennuksessa näkee; mutta oli myös
+turvekattoja. Erittäin komeat kuuluvat olleen rakennukset torin
+ympärillä, likellä Turunporttia, missä myös raatihuone seisoi.
+Merkillinen avaruudeltaan sekä koristeiltaan oli tuomiokirkko (nykyinen
+venäläisen sotaväen jauhoaitta), johon Agricola oli haudattu.
+Senaikuinen kertoja kehuu sen vahvoja holvikaaria, sen loistavaa
+saarnastuolia, sen taidokkaasti tehtyjä urkuja sekä muuta
+sisäkoristusta. Tässä tuomiokirkossa pidettiin ruotsalaista
+jumalanpalvelusta; suomalaisilla oli nykyinen kirkkonsa. Paitsi näitä
+oli vielä kolmaskin Herranhuone huhmassa, likellä vallia, köyhien ja
+vaivaisten varalta, joita vaivaishuoneessa elätettiin. Kaupungissa oli
+myös kymnaasi ja kirjapaino. Maaherra asui linnassa, komeassa
+palatsissa, jonka seinät kuitenkin ovat nyt jo toiselta puolelta maahan
+vaipuneet. Viipurin ympäristössä kuuluu olleen paljon puu- ja
+kukkastarhoja.
+
+V. 1658 oli kaupungissa 3-4,000 asukasta. Nimistä päättäen oli Viipuri
+paljoa enemmän ulkomaalainen kuin Turku. Muutamia venäläisiä oli jo
+silloinkin sinne muuttanut. Saksalaisia oli melkein yhtä paljon kuin
+ruotsalaisia. Näitä molempia melkein yksistään asui huhmassa,
+suomalaiset enimmäkseen etukaupungeissa. Viimeksimainittujen ja
+edellisten välillä oli usein vaaliriitoja, sillä ruotsalaiset ja
+saksalaiset yhdessä liitossa tahtoivat määrätä virkoihin keitä he
+halusivat, huolimatta suomalaisista, jotka aina äänestivät oman maan
+miehiä.
+
+Uudet valloitukset Kustaa Aadolfin hallituksen alussa ensin suuresti
+enensivät Viipurin kauppaliikettä. Ennen se oli jo ollut Saimaan
+vesistön tavaroiden viennin välittäjänä; nyt rupesi myöskin, niin
+kertoo kreivi Brahe, Käkisalmen läänin sekä Inkerin, jopa avaran
+Venäjänkin kauppa käymään sen kautta. Jälkimäisestä maasta tuotiin
+talia sekä kalliita turkiksia. Lähempää sai Viipuri viljaa, voita ja
+varsinkin tervaa sekä pikeä. Näiden molempien viimeksimainittujen
+tavaralajien suhteen oli Viipuri valtakunnan toinen kaupunki lähinnä
+Tukholmaa. V. 1640 vietiin koko Ruotsin valtakunnasta tervaa, pikeä
+sekä merellistä yhteensä 250,000:n talarin arvosta, ja Viipurin osaksi
+siitä summasta tuli 91,000, siis melkein kaksi viidennestä. Tässä
+asiassa sai kuitenkin yllämainittu tervakomppania suuren muutoksen
+aikaan, mutta sittenkin pysyi Viipurin tervakauppa edelleen sangen
+tärkeänä. Kun Suomen merikaupungeille viimein suotiin lupa ottaa osaa
+tähän tervakomppaniaan määrätyllä summalla, säädettiin Viipurin osaksi
+18,000 talaria, Turun ja Helsingin kumpaisenkin ainoastaan 6,000.
+Komppanian tervojen talletuspaikkana oli Siikaniemi, joka siitä
+vähitellen saikin nykyisen nimensä Tervaniemi. Myöskin Viipurin muussa
+kaupassa oli jo jonkun aikaa ennemmin alkanut tuntuva vähennys näkyä.
+Nevajoen suulle oli tullut perustetuksi _Nevanlinnan_ kaupunki, josta
+sangen pian kasvoi Viipurille vaarallinen kilpailija. Brahe ehdoitti jo
+v. 1638, että Venäjän kauppa johdettaisiin takaisin Viipuriin, niinkuin
+se Kustaa Aadolfin hallitessa oli ollut. V. 1650 hän taas kovasti
+valitti siitä suurta haittaa, minkä Nevanlinna teki Viipurille; ja v.
+1662 ilmoitti senaikuinen Viipurin maaherra, että Venäjän kauppa oli
+nyt sieltä melkein kokonaan loppunut; ainoastaan terva ja piki olivat
+nyt kaupungin tärkeämmät vientitavarat. Se oli jo pienoinen etumaku
+vastaisen Pietarin kaupungin vaikutuksesta!
+
+_Helsinki_, Suomen kolmas merikaupunki, muutettiin tähän aikaan
+v. 1640 kreivi Brahen toimesta Vantaanjoen suulta nykyiseen paikkaansa
+"Estnäs-nokan" päähän. Vanhan Helsingin sekä Porvoon asukkaat saivat
+käskyn muuttaa sinne; kuitenkin on osoitteena aikakauden tapojen
+lauhtumisesta huomautettava, ettei heitä tähän muuttoon väkisin
+pakoitettu, niinkuin vielä Kustaa Vaasan aikoina oli tehty
+samallaisissa tilaisuuksissa. Uutta paikkaa kehuttiin suuresti,
+erittäinkin sen hyvän sataman vuoksi, jossa ulos- ja sisäänpääsö oli
+mahdollinen millä tuulella hyvänsä, ja joka oli niin syvä, että laivat
+saattoivat tulla aivan rantaan. Sittenkään ei Helsinki nytkään
+täyttänyt hallituksen suuria toiveita enemmän kuin Kustaa Vaasankaan
+aikana. V. 1662 valitti läänin maaherra, etteivät helsinkiläiset
+ollenkaan kykene harjoittamaan ulkomaan kauppaa, vaan ottavat kaikki
+tavaransa Tukholmasta tai Räävelistä.
+
+Näiden kolmen kaupungin keskinäistä suhdetta valaiskoot vihdoin vielä
+seuraavat tilastolliset numerot. Niistä 38,000:sta viljatynnyristä,
+jotka v. 1638, niinkuin jo kerrottu, Suomesta vietiin Juutinrauman
+kautta, oli noin 30,000 Turusta, 5,800 Viipurista, 2,300 Helsingistä.
+Tervaa sitä vastoin lähetti v. 1628 Viipuri 1,800 sälytystä à 288
+leiviskää, Turku edellisenä vuonna ainoastaan 800; Helsingistä ei ole
+tietoja. V. 1620 tuotti iso eli ulkomaan tulli Viipurissa noin 5,000
+talaria, Turussa, Raumalla sekä Porissa yhteensä 6,500, Helsingissä ja
+Porvoossa yhteensä 2,000. V. 1638 saatiin pientä tullia maalta
+tulevista tavaroista Viipurissa 7,300 talaria, Turussa 5,528,
+Helsingissä (ennen muuttoa) 250. Samana vuonna sai kruunu veroa Turusta
+2,000 talaria, Viipurista 1,672, Helsingistä 150. Turku ylimalkaan oli
+etevämpi tuonnin, Viipuri taas viennin suhteen. V. 1637 esim. oli Turun
+kautta tuotu ulkomaan tavaraa 96,800:n talarin arvosta, viety ulos
+121,000:sta; Viipurin summat olivat n. 84,600 ja 121,700! V. 1640 ne
+olivat Turussa 96,000 ja 71,000; Viipurissa 70,000 ja 163,000.
+
+Muut kaupungit, sen jälkeen kuin niiltä ulkomaille purjehtimisoikeus
+oli kielletty, vaipuivat täydelliseen voimattomuuteen ja
+mitättömyyteen. Porvoosta esim., joka vielä v. 1638 maksoi kruunulle
+veroa 300 talaria, mainitsi, niinkuin tiedämme, läänin maaherra v.
+1662, että se oli aivan häviöllä. Sittenkin on tämän vuosisadan
+alkupuoli ja vielä enemmän sen keskivaihe merkillinen sangen monen
+_uuden kaupungin_ perustamisen vuoksi meidän maahan. Osaksi se johtui
+siitä, että kreivi- ja vapaaherrakuntien isännät, "herruutensa
+kannattamiseksi", mielellään käyttivät heille suotua kaupunkien
+perustamislupaa. Vielä halukkaampi siihen toimeen oli hallitus, joka
+siten tahtoi estää yleistä maakauppaa. Kustaa Aadolf oli perustanut
+Uudenkaupungin v. 1617 sekä Uudenkaarlepyyn ja Kokkolan v. 1620; sen
+lisäksi Tornion, joka ei kuitenkaan silloin vielä kuulunut Suomen
+maahan. Kristiinan aikana karttui niiden luku vielä kymmenellä. Silloin
+näet perustettiin Saloisten kaupunki eli Raahe, Koppö eli Kristiina,
+Pietarsaari ja Vehkalahti (nykyinen Hamina) meren rannalle, sekä
+Kajaani, Brahea, Sortavala, Savonlinna, Lappeenranta sekä Hämeenlinna
+sisämaahan. Näistä olivat nuo molemmat, jotka saivat Brahen nimen,
+niinkuin tiedämme, myös Brahen perustamat; Pietarsaaren rakennutti
+Jaakko de la Gardien leski kreivikuntaansa. Puhetta oli myös jo silloin
+kaupunkien perustamisesta Kuopioon sekä Tammer- tai Nokiakosken
+rannalle. Paitsi sitä oli pieniä kauppaloita Salmissa, Kurkijoella ja
+Suvannon-Taipaleessa Laatokan rannalla sekä Muolan pitäjässä. Tällä
+tavoin oli nyt myös sisämaa saanut kauppapaikkoja keskeensä, joita se
+siihen asti oli ollut ihan vailla. Kaikki nuo uudet kaupungit, niinkuin
+useimmat vanhemmatkin, olivat sittenkin aivan mitättömiä, ilman
+sanottavampaa liikettä. Hyvin monessa elivät porvarit sillä, että he
+viljelivät kaupungille lahjoitettuja maita. Hämeenlinnasta on v. 1662
+mainittu, että porvarien ainoana elatuskeinona oli krouvinpito.
+
+
+
+
+22. Suomen talonpojat.
+
+
+Nyt vuorossaan on puhuttava siitä säädystä, joka tosin oli alhaisin,
+arvoltaan halvin, vaan kuitenkin vielä enemmän kuin tätä nykyä Suomen
+koko valtiorakennuksen laajana ja lujana perustuksena. Meidänkin
+aikoinamme sopii sanoa Suomen kansaa talonpoikaiseksi kansaksi, koska
+maanviljelijöihin verraten muut kansanluokat yleensä muodostavat vain
+vähäisen osan koko väestön luvusta. Mutta seitsemännentoista vuosisadan
+keskipaikoilla oli tämä suhde vielä paljon mitättömämpi. Suomen
+suuriruhtinaskunnassa ynnä Käkisalmen läänissä oli silloin noin 450,000
+asukasta, ja niistä 25,000:n paikoilla, siis ainoastaan joka
+kahdeksastoista, kuului muihin säätyihin yhteensä.
+
+Maanviljelys oli meillä näet silloinkin se elatuskeino, joka voitti
+kerrassaan kaikki muut toimeentulolähteet. Tärkeätä on siis tietää,
+millä kannalla se oli. Me olemme jo nähneet, miten kaikki, jotka siihen
+aikaan Suomesta kirjoittivat -- Buraeus, kreivi Brahe, Wexionius --
+kehuivat maamme erinomaista viljavuutta. Me tiedämme, että 17:nnellä
+vuosisadalla vietiin ulkomaille paljon enemmän viljaa kuin meidän
+aikanamme. Samaa yltäkylläisyyttä näyttävät myös viljan silloiset
+hinnat todistavan, jotka olivat erittäin huokeat, Suomessa vielä paljoa
+huokeammat kuin Ruotsissa. Viimemainitussa maassa oli viljatynnyrin
+keskimääräinen hinta Kristiinan hallitusaikana puolineljättä talaria,
+s.o. nykyisessä rahassamme 12 mk. 60 p. Mutta Suomessa otettiin vähän
+aikaisemmin, v. 1619, veronmaksussa ruistynnyri 6 markasta 30 pennistä,
+ja v. 1636 sekä 1638 oli sen hinta 8 mk. 10 p. V. 1649 se tosin maksoi
+Turussa kahdeksan talaria vaskirahaa, s.o. 10 mk. 80 p. ja Porissa 13
+nykyistä markkaa, vaan silloin kreivi Brahe, joka sen kertoo,
+valittaakin katovuotta ja tavattoman kallista aikaa. -- Yhtä huokeat
+olivat myös muut ruokatavaroiden hinnat Suomessa siihen aikaan. V. 1619
+otettiin leiviskä voita veronmaksussa 5:stä markasta 40 pennistä; v.
+1636 se oli kohonnut puolta markkaa kalliimmaksi. Jälkimäisenä vuonna
+saatiin härkä 36:lla markalla; lammas (samoin v. 1638) maksoi 2 mk. 70
+p., hanhi 1 mk. 35 p., kana 34 penniä, 20 munaa myös saman verran (v.
+1638 ainoastaan 22,50 p.), leiviskä sianlihaa 4 mk. 50 p., raavaanlihaa
+2 mk. 70 p., kupo olkia noin 6 penniä; silakkatynnyri v. 1619 maksoi 10
+mk. 80 p., v. 1636 14 mk. 40 p.
+
+Sittenkään viljelys maassamme ei ollut 17:nnen vuosisadan
+keskipaikoilla vielä levinnyt sinnepäinkään niin laajoille aloille kuin
+meidän aikanamme. Silloinen vuotuinen kylvö Suomessa, kaikki viljalajit
+yhteenlaskettuina, arvioidaan 140,000:ksi tynnyriksi, se ei siis ollut
+enempää kuin noin 1/15 nykyisestä. Vielä suurempi on eroitus silloisen
+ja nykyisen maanviljelyksen välillä sisämaakunnissa eli ylimaassa.
+Sillä yllämainitusta siemenmäärästä kylvi silloin Turun lääni yksin
+enemmän kuin kolmannen osan, yhtä paljon kuin kaikki seudut, jotka nyt
+kuuluvat Viipurin, Mikkelin, Kuopion sekä Hämeenlinnan lääneihin, ja
+jotka meidän aikanamme tuottavat puolet kaikesta Suomessa kasvavasta
+viljasta, 2,5, jollei kolmekin, sen vertaa kuin Turun lääni. Vaasan
+lääni, jonka viljantulo nyt on yhtä suuri kuin Turun läänin, antoi
+silloin vain kolmannen osan siitä, mitä jälkimäinen. Uusimaa puolestaan
+antaa nytkin yhtä suuren suhteellisen osan Suomen koko viljamäärästä
+kuin silloinkin. Sama seikka pistää myös meidän silmäämme, jos
+keskenään vertamme joitakuita rantamaan sekä ylimaan pitäjiä. V. 1656
+esim. kylvettiin Raision pitäjässä Turun tienoolla 505 tynnyriä,
+Maskussa 525, Nousiaisissa 544, Mynämäellä 959, mutta Rautalammilla
+(myös Hankasalmi ja Vesanto) 153 t., Viitasaaressa (myös Kivijärvi ja
+Pihtipudas) 142, Laukaalla (myös Jyväskylä) 107, ja silloisessa
+Jämsässä 271. Pohjanmaalla olivat Kyrönjoen rannikot, seudun nykyinen
+vilja-aitta, vielä autioina nevoina; niiden viljelemiseen ryhdyttiin
+vasta 17:nnen vuosisadan lopulla. Viipurinkin läänissä, vaikka se
+osaksi on meren rannikkoa, oli maanviljelys peräti huonoa, koska
+maakunta aina oli sodan jaloissa; samasta syystä oli se myös varsin
+köyhä hevosista sekä lehmistä! Kaskenviljelys, ihme kyllä, ei näytä
+kuitenkaan silloinkaan Länsi-Suomessa olleen yleisempi kuin tätä nykyä;
+Wexionius mainitsee siitä ainoastaan Hämeessä, Savossa sekä Karjalassa.
+
+Me olemme siis nähneet, että maamme, vaikka sitä niin viljavaksi
+kehuttiin, vuosittain antoi paljon vähemmän viljaa kuin meidän
+aikanamme. Mutta vielä ihmeellisempää on, että tämä viljantulo myös
+suhteellisesti, silloiseen asukaslukuun nähden, oli paljoa vähempi.
+Nykyään se on, niinkuin mainittu, viisitoista kertaa silloista
+suurempi; mutta Suomen kansa on samalla ajalla karttunut vain vähän
+enemmän kuin seitsemän sen vertaa. Jokaista henkeä kohtaan tuli siis
+keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa puolta vähemmän viljaa kuin tätä
+nykyä. Sen lisäksi sattui silloin, taitamattoman maanviljelyksen
+tähden, katovuosia vielä paljoa tiheämmin kuin meidän aikanamme.
+Mitenkä on siis tuo hämmästyttävä ristiriitaisuus selitettävissä, että
+vilja siihen aikaan Suomessa, vaikka sitä saatiin suhteellisesti niin
+paljon vähemmän, kuitenkin oli paljoa huokeampaa, vieläpä riitti
+ulkomaillekin vietäväksi?
+
+Suurena syynä oli ensinkin se, ettei viinaan vielä tuhlattu niin suuria
+viljamääriä, kuin nykyään; ne säästyivät siis kaikki hyödylliseksi
+ravinnoksi. Toiseksi oli elanto silloin paljoa vähemmän yksistään
+maa- ja karjantuotteitten varassa; metsä ja vesi antoivat runsaasti
+antimiansa lisäsärpimeksi. Muistakaamme, kuinka senaikuiset kirjailijat
+kehuvat kaikkien Suomen maakuntien ylenpalttista rikkautta siinä
+suhteessa. Ja kolmanneksi Suomen talonpojalla silloin oli tuiki vähän,
+tuskin ollenkaan tarpeita, joita olisi tarvinnut ulkoa hankkia ja
+joiden lunastamiseen kotituotteita olisi ollut pakko panna. Katovuosina
+varsin vähän ostettiin ja saatiin jauhoja muualta avuksi, vaan
+jatkettiin vähäiset kotivarat petäjän kuorella, vehkan juurella.
+Tavallisinakaan vuosina ylimaalainen, jos paljoa myöhempien aikojen
+tavasta saa päättää, ei syönyt selvää leipää siitä pelosta, että voisi
+tottua liian herkulliseen elämään. Kahvista ja sokerista, näistä
+nykyisistä suurista rahansurmista, ei vielä tietty mitään; ulkomaan
+silkit ja verat, napit ja helyt eivät myöskään hoikentaneet kukkaroa.
+Vaatteet kudottiin kaikki kotona -- Suomen emäntiä mainitaan uutteriksi
+kankureiksi; parhaat pyhäpuvut tosin tulivat kalliiksi, mutta
+kestiväthän myöskin, niin että ne menivät perintönä lapsille sekä
+lastenlapsille. Posliineihin ja lasiastioihin ei myöskään kulunut
+rahaa. Tarpeelliset astiat tehtiin kotona, mitkä puusta, mitkä
+tuohesta. Ainoa jo silloin suureen valtaan päässyt ulkomaan
+ylellisyystavara oli tupakka. Paitsi sitä tuotiin kaupungista
+pääasiallisesti vain rautaa sekä suoloja, niitä kumpiakin myös verraten
+paljoa vähemmän kuin meidän aikanamme. Rekien jalakset, astioiden
+vanteet, naulat ynnä monet muut nykyiset rautakalut olivat silloin
+pelkkää puuta. Viipurin läänin maaherra ilmoitti vielä v. 1664, että
+käskettyyn maantientekoon tarvitsisi tuottaa Ruotsista rautalapioita,
+koska hänen läänissään talonpojilla ei ollut semmoisia. Suolan
+säästämiseksi kalat tavallisesti vaan kuivatettiin. Koettivatpa
+merenrantalaiset omienkin vähäsuolaisten lahtiensa vettä kiehuttamalla
+hankkia itselleen tuota haluttua, vaan liian kallista maustetta.
+
+Kauppapuodissa ei täten tarvittu kovin usein käydä, eikä se olisikaan
+ylimaalaisille ollut mahdollista, koska kaupungit olivat kaukana,
+vuosisadan keskipaikoille saakka kaikki tyyni merenrannalla. Varmaankin
+oli miesten parissa monta, vaimoväestä epäilemättä enin osa, jotka
+eivät olleet ikänään nähneetkään kaupunkia. Ensimäinen kaupunkiretki
+oli siis juhlallinen asia. Pitäjän rajalla tai muuten tavaksi tulleessa
+merkillisessä paikassa piti nuorten _härkämiesten_ (ensikertalaisten)
+tehdä kaikellaisia temppuja ja laittaa pienet kestit vanhemmille
+matkakumppaneille. Tavallisesti läksivät ylimaalaiset tämmöiselle
+retkelle talvella, kun lumi oli tasoittanut teitä mantereella,
+rakentanut siltoja vesille. Jos kesällä matka oli välttämätön,
+kuljettiin niin paljon kuin mahdollista vesiä myöten ja karvastettiin
+(vedettiin) veneet kannaksien yli. Lyhyemmillä maamatkoilla, kun ei
+joku harvoista maanteistä ollut lähellä, käytettiin _purilaita_, s.o.
+hevosen taakse valjastettuja, takapäästään yhteensidottuja aisoja,
+joiden haarukkaan pieni kuorma sopi. Tervatynnyrit saivat köysiin
+sidottuina ilman muuta pyöriä hevosen jäljessä.[44] -- Kirkossa käynti
+ei laajoissa ylimaan pitäjissä myöskään ollut erittäin tavallinen.
+Lapset syrjäisemmillä kulmilla eivät saaneet Herran huonetta nähdäkään,
+ennenkuin omin jaloin jo kykenivät hiihtämään sinne "nimeä saamaan",
+s.o. ristittäviksi.
+
+Asiain näin ollen ei ollut kumma, jos Suomen talonpoika, erittäinkin
+ylimaassa, vielä oli hyvin alkuperäisellä kannalla. Sisämaakunnissa
+asuttiin paljoa myöhempinäkin aikoina pirteissä, joissa hevoset, siat
+ja kanat jakoivat ihmisten kanssa savuisen lämpimän. Eivätkä ne näytä
+silloin olleen rantamaillakaan kovin outoja, koska tiedetään varmasti,
+että myös moni kirkkoherra Viipurin läänissä asui semmoisessa. Seinillä
+harvoin nähtiin pyssyn riippuvan, niinkuin meidän aikanamme. Niitä
+kyllä osattiin valmistaa Suomessa, mutta sota ne mahtoi vaatia melkein
+kaikki kruunun palvelukseen. Sen sijaan ei puuttunut missään
+teräsjousia eikä nuoliviinejä. Tavallisesti taisi myös niiden rinnalla
+välkkyä tukeva keihäs ja kirkas miekka, edellinen välttämättömän
+tarpeellinen alinomaisissa otteluissa salon kuninkaan kanssa,
+jälkimäinen tiheitten vihollisten päällekarkausten torjumiseksi. Vielä
+tuntemattoman viulun sijalla epäilemättä riippui silloin yli koko
+Suomen tuvan seinällä kansamme vanha kantele. Nykyään kadonnut, silloin
+yleinen tarvekalu olivat käsikivet, joilla viljaa jauhettiin. Kun
+myllyistä vero oli tullut säädetyksi, valitti kenraalikuvernööri
+Bjelke, ettei se varsinkaan Viipurin läänissä ja Hämeessä tuottanut
+paljon mitään; sillä siellä ei ollut kuin harvassa paikassa myllyjä, ja
+veronottajien tullessa vietiin käsikivet johonkuhun piilopirttiin
+metsään, joista niitä ei ollut mahdollista löytää. Kustaa Aadolf
+vastasi siihen, että Bjelke vain antaisi asian olla; olihan muka siinä
+jo rasitusta enemmän kuin verosta, että sellaista raskasta työtä täytyi
+tehdä. Lavitsat ja pöydät olivat tukevaa, vankkaa laatua; luultavasti
+oli silloin monessa paikassa pöytiä, niinkuin nyt vielä joskus vanhoja
+nähdään, joiden lauta oli yhdestä jättiläislaahkosta eli lankusta
+tehty, onteloksi koverrettu, summattoman avara kanto jalkana sen alla.
+Luultavasti olivat myös tupien seinät monessa talossa tuommoisista iäti
+kestävistä ikihongista, joita nyt vain jossakin vanhassa puukirkossa
+tai muussa muinaisessa rakennuksessa tavataan. Talon huoneet olivat
+muuten helpomman puolustuksen vuoksi kaikki rakennetut umpiympyrään,
+niin että pihassa oltiin niinkuin linnassa.
+
+Elämä ja tavat olivat myös tietysti vanhanaikuisia. "Tämän kansan
+tavat", kirjoitti Brahe, "ovat semmoisia kuin ne ovat kauan aikaa
+olleet." Pitkät puhteet talvisaikana kulutettiin kaikellaisilla
+vanhoilla huvituksilla ja menoilla. Runolaulu oli vielä vuosisadan
+keskipaikoilla yleistä yli koko maan. Uusia runoja sepitettiin yhä
+vanhaan tapaan. Muinaiset pakanuuden-aikuiset näyttävät kuitenkin jo
+alkaneen väistyä syrjäisemmille paikoille. Piispa Bång, 17:nnen
+vuosisadan jälkimäisellä puoliskolla, joka niitä ensiksi mainitsee,
+sanoo niitä laulettavan Savon ja Ruoveden saloilla. Yleisemmin sitä
+vastoin moittii Rothovius vielä v. 1640, että Suomen talonpojat
+"pimeissä pirteissänsä" pitävät karhunpeijaisia, juoden karhun
+maljaa sen omasta kallosta ja matkien karhun mörinää, jotta he
+pyyntiretkillään vastakin saisivat hyvän onnen. Näissä tilaisuuksissa,
+niinkuin muissakin juhlissa, ei mahtanut olla puutetta kotitekoisesta
+oluesta, joka vielä oli niin kuuluisaa, että Kustaa Aadolf kruunaustaan
+varten tuotti sitä 200 tynnyriä. Että runolaulun rinnalla vanhat
+loitsut ja karhunpeijaiset sekä monet muutkin muinaiset pakanalliset
+taikamenot vielä olivat täydessä voimassa, siitä on jo luvussa
+Rothovius piispasta lavealta kerrottu.
+
+Uutterasta saunankäynnistä ja istumisesta lumessa tai kylpemisestä
+jäisessä vedessä sen jälkeen, niinkuin myös pienten lasten
+varomattomasta kohtelusta, on jo myös ennen ollut puhetta.
+
+Suomen talonpoikaisen kansan luonteesta siihen aikaan on meille
+useampiakin valaisevia lauseita säilynyt. Suomalaisten itsepäisyydestä
+kaikki ihmiset silloin puhuivat. Brahe, niinkuin muistamme, katsoi
+erinomaiseksi onneksi, kun hän oli saanut "jäykät" savolaiset
+suostumaan ruotutuumaansa. Sävyisää Hämeen maaherraa, Arvi Hornia, hän
+moitti kelvottomaksi siinä läänissä, "missä on itsepäisin kansa". Ja
+etteivät karjalaiset suinkaan olleet pehmeämpiä luonteeltansa, sen
+todistaa Wexioniuksen lause, että "karjalainen pää" ja visapää ovat
+aivan yhtä. Tätä itsepäisyyden avua ei luettu muuten suinkaan vain
+Suomen talonpojille ominaiseksi, vaan ylimalkaan kaikille
+suomalaisille. Olipa se maine levinnyt kauas muillekin maille. Ranskan
+suuri valtiomies Richelieu kerran sanoi Aksel Oxenstjernassakin olevan
+paljon suomalaista itsepäisyyttä.
+
+Myös moitittiin yleisesti suomalaisten nahjustelevaa toimettomuutta.
+"He eivät", sanoi suomalaisten ystävä Brahekin, "huoli koskaan hankkia
+itselleen enempää, kuin mitä heti saattavat syödä. Laiskuus ja juoppous
+enenevät päivä päivältä. -- Ja onpa ihme, että kun tämä sama kansa
+joutuu Ruotsiin tai muihin maihin, niin yksi mies tekee työtä kolmen
+puolesta ja he ovat käteviä niin toisessa kuin toisessakin työssä.
+Mutta täällä kotona on heillä ihan toisellainen luonne. Talvella
+harvoin, oli suojainen ilma tai pakkanen, nähdään avantojen vieressä
+verkkoja, vielä vähemmän nuotanvetäjiä, vaikka kuitenkin joka paikassa
+on niin hyviä kalavesiä, joista jo yksin kokonaiset perhekunnat
+voisivat saada elatuksensa. Suomalaiset vain kuhnustelevat pirteissään,
+joista myös harvoin viitsivät mennä metsälle. Ainoastaan silloin he
+lähtevät liikkeelle, kun heitä väkisin vaaditaan kyytiin tai
+päivätöihin. Ja he syövät kaikki heti suuhunsa, mitä taloutensa
+parantamiseen voisivat käyttää. Eivät he myöskään huoli oppia mitään
+käsitöitä, joihin heillä kuitenkin olisi enemmän taipumuksia kuin
+monella muulla kansalla. Meren rannoilla sittenkin on väestö uutterampi
+ja toimeliaampi kuin ylämaassa."
+
+Tämä toimeliaisuuden ja uutteruuden puute oli luonnollisena seurauksena
+liian kolkosta ilmanlaadusta sekä lakkaamattomista sodista. Mitä apua
+oli ahkeruudesta, kun sen hedelmät kuitenkin niin usein joutuivat
+hallan omiksi tai vihollisen tallattaviksi! Saman kovan koulun
+kasvattama oli myös itsepäisyys ja liika jäykkyys. Mutta tällä
+jälkimäisellä kuitenkin oli myös se puoli, että se antoi Suomen
+kansalle voimaa kestämään sekä silloiset että vielä pian tulevat, monta
+vertaa kovemmat kohtalot ja säilyttämään itsensä parempien päivien
+varalle.
+
+
+
+
+23. Suomalaisten muutot maasta 17:nnellä vuosisadalla.
+
+
+Raskaitten verojen ja peloittavan sotamiehenoton tähden jätti moni
+talonpoika Suomessa tähän aikaan talonsa autioksi. Hyljätyt talot
+tarjottiin sitten kenelle hyvänsä, kuka vain tahtoi ruveta niitä
+viljelemään ja niistä kruunulle tulevia veroja suorittamaan. Sangen
+usein kuitenkin uudet isännät asuivat talossa ainoastaan muutamia
+vuosia, niin kauan kuin he olivat vapaat veroista, ja jättivät sen
+sitten jälleen kylmille. Tästä syystä oli autiotilain luku hirvittävän
+suuri, Suomessa vielä paljoa suurempi kuin Ruotsissa, vaikkei niitä
+sielläkään suinkaan ollut vähän.
+
+Näistä poismuuttajista siirtyi melkoinen osa Pohjanlahden taakse
+Ruotsin vuori- ja metsäseutuihin, Vermlannista alkaen kauas pohjoiseen,
+joka seutu nyt oikein vilisee suomalaisista kaskenpolttajista. Paljon
+väkeä myös virtaili Viroon ja Liivinmaalle, jopa Puolaan, Preussiin ja
+Pohjois-Saksaankin asti. Tämän muuttolaistulvan estämiseksi katsoi
+Kustaa Aadolf tarpeelliseksi v. 1620 säätää erinäisen lain. Aatelille
+annettiin lupa käydä ulkomailla opintoja harjoittamassa tai
+sotapalveluksessa -- ei kuitenkaan jesuiittain kollegioissa eikä Puolan
+armeijassa. Pappien, porvarien sekä talollisten sallittiin niinikään
+mennä ulkomaille opistoihin tai käsityönoppiin, mutta piti antaa
+kirjallinen vakuutus matkan tarkoituksesta. Alhaisemmalta työväeltä
+sitä vastoin meno ulkomaille kokonaan kiellettiin, kaiken
+perintöoikeuden menettämisen uhalla. Laivuri, joka luvattomasti otti
+viedäkseen siirtolaisia Suomesta muille maille, menetti aluksensa
+lastineen. Tämän kiellon uudistaminen useampaan kertaan todistaa
+kuitenkin, ettei siitä ollut suurta apua.
+
+Rupesipa pari vuosikymmentä myöhemmin hallitus itsekin suosimaan ja
+edistämään poismuuttoa vieläkin kaukaisemmille maille. Useimmilla
+Euroopan merenrantaisilla suuremmilla valtakunnilla oli silloin
+uutismaansa Amerikassa. Ruotsikin tahtoi itselleen osaa samoista
+eduista ja lähetti pienen retkikunnan, joka v. 1636 tai 1637
+onnellisesti saapui Delaware-joen suulle. Tässä ensimäisessä
+muuttolaisjoukossa oli ainoastaan ruotsalaisia; mutta myöhemmin
+jäljessä lähetettyjen parissa oli myös sangen suuri määrä Suomen
+kansaa. V. 1649 esim. oli meikäläisiä koko 300 henkeä, jotka sinne
+pyrkivät. Enimmäksi osaksi he eivät kuitenkaan olleet itse Suomesta
+kotoisin, vaan lähteneet Vermlannista sekä muista Ruotsin
+vuorikunnista, missä heitä heidän kaskenhakkaamisensa, muka
+metsänhaaskauksensa tähden oli ruvettu pahasti vainoamaan.
+Delaware-joen rannoilla, likellä nykyistä Philadelphian
+maailmankaupunkia, useimmat suomalaiset asettausivat yhteen ryhmään
+Kamassung-nimiseen paikkaan, jota ruotsalaiset naapurit rupesivatkin
+Finlandiksi nimittämään. Siirtolaiset tulivat uudessa kodissansa vallan
+hyvin toimeen, sillä maa oli viljavaa ja ilmanlaatu hyvä. Hyvässä
+sovussa elettiin enimmiten myös maan alkuasukasten, intiaanien kanssa,
+jotka pitivät näistä tulokkaista enemmän kuin muista röyhkeämmistä,
+rauhattomammista "valko-ihoisista".
+
+Rauhassa ei saanut kuitenkaan tämä pieni uutisvaltio kauan vaurastua.
+Hollantilaisilla oli Delaware-joen toinen ranta hallussaan ja he
+rupesivat alusta alkain naapureilleen tekemään kiusaa. V. 1655 he
+viimein äkkiä tulivat suurella voimalla ja valloittivat koko Ruotsin
+alueen Amerikassa. Vaan eipä ollut heidänkään valtansa täällä kovin
+pitkällinen. Heillä oli vielä mahtavammat naapurit, englantilaiset,
+jotka taas vuorostaan v. 1664 anastivat koko hollantilaisten alueen.
+
+Pappeja ja uskonnollisia kirjoja lähetettiin vielä kauan aikaa näiden
+valloitusten perästäkin entisestä emämaasta. Mutta vähitellen alkoi
+siirtolaisten mieli vaihtua. Lopulla 17:ttä vuosisataa he jo
+ilmoittivat, etteivät he tarvinneet erinäistä suomalaista pappia, koska
+kaikki ymmärsivät ruotsia ja 18:nnen vuosisadan lopulla taas tuli se
+tieto, että ruotsalainenkin pappi oli tarpeeton, koska ainoastaan
+muutamat vanhat ihmiset enää ruotsinkieltä osasivat.
+
+
+
+
+24. Elämänlaatu ja tavat.
+
+
+Elämänlaadusta ja tavoista on ollut jo monessa edellisessä luvussa
+sivumennen puhetta; mutta kuvauksen täydellisyys vaatii vielä
+kaikellaista lisään.
+
+Seitsemännentoista vuosisadan ihmiset olivat meihin verraten
+erinomaisen aamuvirkut. Me jo tiedämme, että koulutunnit alkoivat kello
+5 tai 6 aamulla, yliopiston luennot kello 7. Yhtä aikaisia oltiin myös
+virastoissa. Maaherrojen esim. oli määrä istua kansliassaan kello 8-10
+ja taas kello 2:sta alkaen iltapuolella. Kello 12 syötiin päivällinen,
+paitsi suurissa juhlatiloissa, ja iltasella siivet ihmiset jo hyvin
+varhain menivät levolle; ainoastaan juomarit ja roistot valvoivat
+kauemmin.
+
+Huonekalusto keskisäädyssäkin oli sangen koristelematon ja osaksi
+toisellainen kuin nyt. Ei tiedetty sohvista eikä paljon tuoleista;
+tavallisesti seinään kiinnitetyt lavitsat, samoinkuin talonpoikienkin
+tuvissa, olivat istuimina. Ei tiedetty myöskään kaapeista eikä
+piirongeista;[45] vaatteita ynnä muita tavaroita, jolleivät ne
+irrallaan riippuneet tai seisoneen aitoissa, tallennettiin suurissa
+arkuissa. Ikkunoissa ei ollut saranoita, uuneissa ei peltejä.
+Posliinista ei tiedetty vielä paljon mitään; lautaset, vadit, kupit
+olivat tinasta tai puusta (siitä suomalainen nimitys "lautanen"),
+rikkaimmilla hopeasta.
+
+Vaatteissa ja ruuassa paisui kuitenkin ylellisyys paisumistaan, ja
+turhaan koetti papisto saarnoillaan, esivalta asetuksillaan sitä estää.
+
+Valtiopäivien loputtua v. 1611 pitivät edusmiehinä olleet papit vielä
+keskenään ylimääräisen kokouksen, missä valitettiin sitä "loukkaavata
+vaatepartta, joka -- Jumala paratkoon! -- kaikissa säädyissä on päässyt
+valtaan ja josta syntyy irstaisuutta sekä kaikellaista pahuutta
+pakanallisella tavalla". Päätettiin siis kehoittaa seurakuntalaisia
+luopumaan siitä prameudesta, ettei Jumala muuten "vihassaan muuttaisi
+heidän hyvää hajuaan pahaksi löyhkäksi, heidän kähärätukkaansa
+kaljupääksi ja heidän leveitä vaatteitaan ahtaaksi säkiksi". Pappien
+piti itsekin sanankuulijoilleen olla hyvänä esikuvana ja välttää tuota
+"muutamissa ilmenevää kevytmielisyyttä, he kun käyvät korkeissa
+huovinhatuissa, suurissa, inhottavissa kauluksissa" y.m.s. Heidän piti
+myös estää vaimojensa kohtuutonta koreilemista. -- Toisessa
+senaikuisessa kirjoituksessa valitetaan myös pappien korkeita hattuja
+sekä sametilla päärmätyitä kauhtanoita ja sanotaan että papinemännät
+tahtovat koreilla aatelisrouvien tavalla, kilpikangashuiveissa ja
+leveissä hihoissa. -- V. 1657 Turun piispa käski pappiensa keritä
+pitkän tukkansa -- parrasta, jota he, niinkuin kaikki sen ajan miehet,
+kasvattivat, ei ollut kieltoa. V. 1661 taas yliopiston rehtori, Enevald
+Svenonius, juhlapuheessaan rauhan saannista, varoitti Turun
+ylioppilaita, "etteivät Jumalan tähden noilla liian ylellisillä ja
+sanomattomasti leveillä housuillansa pahoittaisi Jesuksen Kristuksen
+mieltä, josta muuten koko maalle voi tulla rangaistusta uutten,
+hirveitten sotien kautta".
+
+Senaikuisista asetuksista olkoon esimerkkinä Kaarle XI:nnen aikana v.
+1664 vallitsevaa ylellisyyttä vastaan myös suomenkielellä ilmestynyt
+asetus. Kuningas sanoi siinä erinomaisella mielikarvaudella
+havainneensa, miten koreus ja prameus sekä aatelissa että muissa
+säädyissä on yltynyt varsinkin pukuihin nähden -- jonka johdosta on
+syytä pelätä Jumalan ankaraa vihaa sekä vahingon koitumista isänmaalle,
+koska kalliit ja parhaat tavarat lähetetään vieraille maille ja sieltä
+sijaan tuotetaan vain turhaa rihkama- ja korukalua. Sen vuoksi
+kiellettiin nyt käyttämästä vaatteiksi tai vaatteitten koristukseksi
+kulta- ja hopeakangasta, helmillä tai kalliilla kivillä ommeltuja
+kulta- ja hopeapäärmeitä, lasipäärmeitä, niin myös kaikkinaisia
+silkkinyörejä ja pitsejä "kaickein muitten ommelduin, sisälpanduin,
+knyplättyin ja kalliist burderattuin töitten kanssa". Liikanaiset
+liinavaatteet olivat myös hyljättävät. Aatelisten palvelijoiden
+univormuissa kuitenkin piti saada olla yksi kerros eli "laskos"
+silkistä tahi hienosta langasta tehtyjä nyörejä. Nappeja sai olla
+"halvemmasta" kullasta tai hopeasta määrätty tusinaluku, niin etteivät
+nämä lisäkoristeet saaneet tulla pukukangasta kalliimmiksi, eikä
+tikkauksiin saanut käyttää enempää kuin 120 kyynärää lankaa yhtä pukua
+varten. Nimenomainen poikkeus oli kuitenkin tehty mitä erittäinkin
+aatelin huonekaluihin, satuloihin tai muihin hevosvärkkeihin tuli.
+Naisilta kiellettiin pitkät hameet, jotka "maata keväisevät", samoin
+lasiset napit, lasiset korvarenkaat, lasiset kaulukset y.m.s.
+Vaateparressa ylimalkaan piti vältettämän "outoja muotoja ja
+mynstereitä", sekä noita alinomaisia muodin muutoksia, jotka viime
+aikoina, paha kyllä, olivat päässeet valtaan. Kunkin piti ottaa vaarin,
+ettei pukeutuisi yli säätynsä. Palkollisilta oli kaikki silkki kokonaan
+kielletty. Muut saivat käyttää silkkiäkin, kunhan "muoto eli mynsteri
+oli säädyn jälkeen". Sakko tämän asetuksen rikkomisesta oli ensi
+kerralta 70 hopeatalaria, sitten kaksinkertainen. Kuitenkin suotiin
+vielä armonaikaa juhannukseen v. 1665, jotta jo teetetyt luvattomat
+vaatteet saisi kuluttaa loppuun.
+
+Samallaisilla säädöksillä koetettiin myös estää ylellisyyttä syömisessä
+sekä juomisessa, vaan yhtä turhaan, sillä se kuului aikakauden
+omituisiin synteihin. V. 1648 esim. julisti Turun maistraatti kreivi
+Brahen kehoituksesta asetuksen häistä sekä muista "olutkesteistä". He
+valittivat näet suuren epäjärjestyksen ja väärinkäytöksen päässeen
+kaupungissa voimaan, kun alhaiset ja varattomat eivät muka huolineet
+olla huonompia kuin rikkaat ja parempisukuiset, vaan valmistivat
+pitoihinsa liian monta ruokalajia sekä ylellisesti kalliita juomia.
+Säädettiin siis, ettei saisi viettää kihlajaisia millään pidoilla eikä
+syömingeillä. Myös oli "sisälle-ajamus" eli yljän tulo taloon häitten
+edellisenä päivänä kielletty; samoin julkinen saunankäynti sinä
+päivänä. Itse häitten ei pitänyt kestää kuin yhden päivän; seuraavana
+päivänä oli ainoastaan lähimpien sukulaisten sekä juhlan "virkamiesten"
+(edeskäypien ja kaasojen) lupa tulla pienille rääpiäisille. Hääpidoissa
+piti olla vain yhdet syömingit. Pormestarin häissä sai olla 50 paria
+kutsuvieraita, "virkamiehet" ja soittokuntakin siihen luettuna; ruokaa
+sallittiin yhdeksän lajia, jotka kuitenkin piti kaikki yhdellä kertaa
+tuoda sisään; juomia mitä lajia mieli teki ja varat kannattivat.
+"kuitenkin kohtuullisesti". Rikkaimmilla kauppiailla sai myös olla
+yhdeksän ruokalajia, vaan ainoastaan 40 paria vieraita, eikä muuta
+ulkomaan viiniä kuin Ranskan ja Espanjan; varattomilla käsityöläisillä
+sekä muilla halvemmilla kaupunkilaisilla ainoastaan 20 paria vieraita,
+viisi ruokalajia ja yksistään Suomen olutta juomana. Isännän ja
+edeskäypien käskettiin kiirehdyttää syöminkejä niin, että kello 9
+illalla pöytä jälleen olisi korjattu ja Jumalaa kiitetty hänen hyvistä
+lahjoistansa. Alhaisemmat porvarit ja heidän kaltaisensa eivät saaneet
+syödä sokerimakeisia, vaan piti heidän tyytyä muunlaisiin leivoksiin.
+Kaason tuli katsoa, että morsian pukimissaan sekä koristeissaan seurasi
+säätynsä tapoja; porvarin tytärtä ei ollut lupa koristaa helmivöillä
+tai muilla senkaltaisilla, jotka kuuluvat korkeammalle säädylle.
+Kaupungin maistraatin piti käydä häissä vierasten lukua tarkastamassa,
+ja jokaisen eri säännöksen rikkomisesta tuomittiin 36 nykyistä Suomen
+markkaa sakkoa.
+
+Myöhempi kuninkaallinen asetus vuodelta 1664 pani ilon rajat vieläkin
+ahtaammalle. Koko kansa jaettiin neljään luokkaan, josta kustakin oli
+tarkkaan määrätty, mitä se saisi syödä, mitä juoda, miten itsensä
+vaatettaa. Ylimmän luokankaan häissä ei saanut nyt enää olla enemmän
+kuin 24 paria vieraita, alimmassa ainoastaan kahdeksan.
+
+Ylimmän luokan hääateriassa sallittiin kaksi "ruoan laitosta", "jos
+pöytä on niin pitkä, että yksi vati kummassakin laitoksessa haavallansa
+mahtuu pöytään". Kolmannessa luokassa ei saanut olla enempää kuin yksi
+"laitos", eikä muita makeisia paitsi leivoksia. Molemmissa ylemmissä
+luokissa sallittiin juoda ulkomaan viiniä, etenkin Ranskan ja Espanjan,
+mutta renskaa ainoastaan "visusti"; kolmannessa luokassa ainoastaan
+olutta, kuitenkin myös ulkomaista, jos mieli teki; alimmassa luokassa
+ei muuta kuin kotimaan olutta ja paloviinaa. Ylimmäinen luokka sai
+koristaa hääsalia tapeteilla sekä kulta- ja silkkikankailla, niinkuin
+myös hopeisella kynttiläkruunulla, jos talossa oli oma, vaan ei ollut
+lupa lainata. Toisessa luokassa olivat maalatut kuvat ainoat luvalliset
+seinäkoristeet; alemmissa luokissa ei yhtään mitään. Pormestarien ja
+raatimiesten häissä sai morsian pukeutua muutamilla timanteilla ja
+helminauhoilla koristettuihin silkkivaatteisiin, "kuitenkin siivosti ja
+kunniallisesti tehtyihin"; kruunussa olivat muutamat timantit ja helmet
+luvalliset. Muilla paremmilla porvareilla piti olla sama puku,
+ainoastaan hiukkaa halvempi, "erotukseksi esivallasta". Alhaisemmalla
+porvarintyttärellä oli puku verasta, hiukan kultakoristeita, vaan ei
+mitään timantteja eikä helmiä. Palkollisten ja heidän vertaistensa
+vaatteet piti olla halvemmasta aineesta, eikä suinkaan "jollakulla
+uudella tavalla leikatut".
+
+Häävieton aika määrättiin kello 7-12 illalla pyhäpäivinä, kello 12-5
+arkina. Morsiamen käynti kerjuulla kiellettiin; köyhissä taloissa oli
+kuitenkin lupa hääpäivänä pitää pöydällä pieni malja lahjoja varten.
+
+Ei saatu ruveta "hyppimään" ennenkuin ruoka oli pöydältä korjattu ja
+kiitos luettu. Pelimanneille, joita ylimmässä luokassa oli 6, alimmassa
+1-2, ei ollut lupaa viskata rahaa, "pyytäen esidantzia".
+
+Samassa asetuksessa oli myös sääntöjä muista kodin juhlallisuuksista.
+Ristiäisiä ei saanut viettää pidoilla; ainoastaan kummien piti
+olla läsnä. Kaikki lahjat siinä tilaisuudessa kiellettiin,
+niin myös nisuleipäin sekä makeisten lähettäminen ympäri kaupunkia
+kaikille tuttaville. Lasta ei saanut yli säätynsä koristaa. --
+Kirkkoonotettavalla vaimolla ei saanut olla muita seurana kuin kaksi
+likimmäistä sukulaista; sen jälkeen ei ollut myöskään lupa lähettää
+nisuja ja makeisia ympäri. -- Lapsivuoteessaan makaavan vaimon piti
+välttää koreilemista vaatteilla, sängyn uutimilla sekä pöytäliinoilla,
+kun naapurit kävivät hänen luonaan varpaisilla. -- Hautajaisissa
+kiellettiin se ylellinen tapa, että ruumis kaksi eri kertaa kannettiin
+juhlallisella saatolla, ensin kirkkoon, sitten vasta hautaan.
+Sanomakelloja ei saanut soittaa muualla kuin kotiseurakunnan kirkossa,
+porvarille ei yli puoli tuntia. Ei ollut lupa ylellisesti koristaa
+arkkua, eikä myöskään ruumista "knyytingeillä" (pitseillä), kullalla,
+hopealla, silkillä, helmillä tai vitjoilla. Ainoastaan maalla, jos oli
+kaukaisia hautajaisvieraita, saatiin niille antaa kerran ruokaa sekä
+yhdeksi yöksi kortteeria. Ei saanut kutsua vieraita ihmisiä
+ruumiinvalvojaisiin, vaan ainoastaan oman talon väkeä; tässäkin
+tilaisuudessa oli makeisten ympärilähettäminen kielletty.
+
+Erinäinen konsistorin tekemä sääntö vuodelta 1642 niinikään järjesti
+yliopiston rehtorien pidot. Niissä piti tarjottaman kuusi ruokalajia,
+paitsi voita, leipää ja siankinkkua; jälkiruokana ei saanut olla mitään
+makeisia, ainoastaan juustoa. Juomana piti olla hyvää Suomen olutta ja
+lisäksi vähäisen Ranskan viiniä; mutta jos rehtori tahtoi tarjota
+Rostockin olutta, niin ei saanut olla viiniä muuten kuin ylhäisempien
+tervehdysmaljoja varten. Tarkoin oli myös määrätty, keitä saatiin
+kutsua näihin pitoihin, keitä ei; naisille ei ollut se kunnia suotu,
+eipä edes professorien rouville.
+
+Paloviina ja tupakka olivat kaksi ylellisyystavaraa, jotka tähän aikaan
+alkoivat levitä. Kumpaiseenkin tottuivat ensiksi Suomen soturit
+ulkomaan sodissa. Viina kyllä oli jo sata vuotta ennen ollut tuttu
+meidän maassamme; mutta sitä käytettiin kauan aikaa ainoastaan harvoin
+lääkkeenä tai karaistuksena vaivalloisilla retkillä. Yleisemmäksi se
+tuli vasta 17:nnen vuosisadan toisella puoliskolla, ja sen lopulla
+poltettiin sitä jo joka mökissä. Vielä monta vertaa suuremmalla
+vauhdilla levisi, niinkuin olemme nähneet, tupakka. Edellisenä vuonna
+valitti jo Brahe suuresti tupakan ajattomasta ja ylellisestä
+käyttämisestä Suomessa, niin että, pian sanoen, tuskin oli sitä miestä
+tai vaimoa, vanhaa tai nuorta, joka ei tupakkaa nuuskisi tai "joisi"
+(s.o. polttaisi) sekä varhain että myöhään. "Olisi hyvä", lisää kreivi,
+"jos sen maahantuonti kiellettäisiin, niin että se olisi ainoastaan
+kaupungeissa, apteekeista, saatavana lääkkeeksi sairaille." Mutta
+turhaan koetti esivalta estää tämän tavaran leviämistä, turhaan myös
+papit pyysivät rajoittaa sen käytäntöä arkipäiviin. V. 1659 esim. eräs
+renki, joka pyhäaamuna, ennen pyhälle ehtoolliselle menoa, oli
+"piipullisen juonut", tuomittiin seisomaan koko päivän kirkon ovella.
+Vielä v. 1673 talonpojat Tiilikainen ja Huussa Kuopiossa pantiin koko
+sunnuntaiksi jalkapuuhun sen vuoksi, että he saarnan aikana olivat
+ottaneet hyppysellisen nuuskaa.
+
+Ylellisyydelle ja prameudelle likeistä sukua oli toinen sen aikakauden
+heikko puoli, nimittäin ääretön ylpeys. Se ilmeni muun muassa siinä,
+etteivät vanhat, esi-isiltä perityt nimet enää kelvanneet, vaan piti
+ottaa uudet, koreammat. Aatelin hopeisista ja kultaisista sukunimistä
+on jo ollut puhe. Samoinpa tähän aikaan, Suomessa kumminkin, rupesivat
+papit häpeämään sulo nimiään ja ottamaan latinaisia tai kreikkalaisia,
+jotka muka todistivat miehen suurta oppia. Tähän aikaan syntyi enin osa
+meidän herrassäädyssä nykyään niin tavallisista us-päätteisistä nimistä
+-- Chydenius (Kytöniemestä) ja Frosterus (Pakkalasta), Lilius (Rainio)
+ja Alopaeus (ennen Kettunius, Kettusesta) j.n.e.
+
+Vielä narrimaisemmalta näyttää nyt meidän silmissämme senaikuisten
+ihmisten ääretön oman arvon arkuus. Vähä väliä syntyi katkeria riitoja
+siitä, kuka juhlasaatoissa tai ovista sisäänmentäessä saisi ensiksi
+astua, kuka pöydässä tai kirkossa saada ylimmän sijan. Turun
+konsistorin edessä riitelivät kerran etusijasta maisteri Mathesius ja
+kappalainen Tavast Pietarsaaresta. He saivat sen päätöksen, että
+maisteri tosin on arvokkaampi, mutta koska molemmat ovat kappalaisia,
+niin astukoon edeltä ken ensiksi kerkiää. -- V. 1644 tuli kanne
+kahdesta porvarinvaimosta, että he Turun kirkossa olivat ylimmäisestä
+sijasta riidellessään tyrkkineet ja tukistaneet toisiansa
+jumalanpalveluksen aikana; senvuoksi suljettiin kirkko kolmeksi
+päiväksi. Eivätpä nuo emännät kuitenkaan olleet käytöksessään vähemmän
+siveät kuin paljoa korkeampisukuiset ihmiset. V. 1659 Enesköldin rouva
+valitti konsistoriin Liljeholmin rouvasta, että tämä kirkossa kesken
+rukousta oli tyrkännyt hänet pois penkistä. Toinen vastasi mielellään
+antavansa rouvan siellä istua, vaan sitä hän ei voinut kärsiä, että
+rouvan nuori tytärkin pyrki häntä ylemmäksi. -- V. 1675 taas oli
+konsistorissa ratkaistavana riita ylemmästä sijasta Siuntion pitäjän
+kirkossa valtaneuvos Eerikki Flemingin sekä Turun hovioikeuden
+presidentin vapaaherra Ernst Creutzin välillä. Toisinaan herrat
+kuitenkin mieluummin ratkaisivat riitansa omalla kädellänsä. Niin
+tekivät kerran, niinkuin jo tiedämme, kaksi aatelismiestä, Sass ja
+Sabelfana, kesken jumalanpalvelusta Perniön kirkossa; he paljastivat
+miekkansa ja rupesivat kaksintaisteluun. Viimein täytyi piispan oikein
+julkisella asetuksella säätää "kristillinen penkkijärjestys", joka
+tarkoin määräsi kullekin paikkansa.
+
+
+
+
+25. Tyytymättömyys Kristiinan aikana ja kuningattaren luopumus
+kruunusta.
+
+
+Valtionhoitajain aikana alkoi yhä suurempaa tyytymättömyyttä ilmetä
+aatelittomien säätyjen parissa. Talonpojat nurisivat katkerasti
+karttuvia verojansa ja vielä enemmän vero- ja kruununtalojen myömistä
+tai lahjoittamista rälssiksi, jonka kautta niin moni talonpoika joutui
+herrojen kovan vallan alle ja josta oli sitä paitsi seurauksena se,
+että verokuorma vielä jäljellä oleville talollisille tuli yhä
+raskaammaksi. Tähän tyytymättömyyteen sekä vihaan aatelia vastaan
+ottivat toisetkin aatelittomat säädyt osaa. Kaikkein rohkeimpana ilmeni
+se papistossa, jonka usein kuultiin saarnoissansa moittivan aatelin
+menettelyä, jopa hallituksenkin toimia. Osaksi tekivät papit tätä
+säälistä paimennettavaansa laumaa kohtaan, jonka luonnollisia
+puolustajia he olivat tottuneet olemaan; osaksi oli heillä myös
+omakohtaiset vaikuttimet. Heidänkin veronsa, samoinkuin myös porvarien,
+olivat enentyneet sen johdosta, että veromaa väheni. Paitsi sitä oli
+aatelin vaatimus saada yksin määrätä kirkkoherroja heille kovasti
+vastahakoinen. Ja viimein, vaikkei suinkaan vähimmin, olivat he
+suutuksissaan aatelin äärettömästä röyhkeydestä. Uusissa, paremmissa
+kouluissa olivat papit harjoitelleet opintoja, jotka vetivät vertoja
+useimpien aatelisherrojen opille, ja näiden halveksiva kohtelu tuntui
+heistä siis sitä kiusallisemmalta.
+
+Kaikki toivoivat kuitenkin asioiden parantuvan, niinpian kuin aatelinen
+valtionhoitajahallitus loppuisi ja Kristiina ottaisi valtion ohjat
+omiin käsiinsä. Tämä toivottu hetki tuli v. 1644; mutta valtiopäiville
+saapuneilta säädyiltä vaadittiin vain enennettyjä veroja. Silloin
+talonpojat tuskissaan ottivat tuon kipeän asian julkisesti puheeksi.
+Uskaltamatta puuttua lahjoitusmaihin, joita he varmaan arvelivat
+mahdottomiksi peruuttaa, pyysivät he, että ainakin ostomaat
+lunastettaisiin takaisin. Kuuluupa osa heistä olleen niinkin kiivaita,
+että tahtoivat ottaa itse suorittaaksensa lunastuksen, kun se vain
+saataisiin aikaan. Tämän ohella he myös vaativat, että tästä lähtien
+aatelin talonpojat tasamäärin heidän kanssansa ottaisivat osaa
+sotamiehentekoon sekä sotaveroihin. Jälkimäisen vaatimuksen toi
+papistokin puolestansa esiin. Mutta aateli, vimmoissaan tästä muka
+rohkeudesta, nousi heti vastarintaan. Valtaneuvoskunta riensi
+kuningattaren luokse ja anoi säätynsä puolesta, että heidän entiset
+etuoikeutensa vahvistettaisiin, vieläpä uusiakin luotaisiin lisäksi.
+Toinen lähetyskunta meni sillä aikaa papiston sekä talonpoikien
+kokoushuoneisiin ja antoi heille ankaria nuhteita; jälkimäisten
+yritystä varsinkin soimattiin ilmikapinaksi. Siihen koko asia
+raukenikin; papisto ja talonpoikaissääty olivat ajaneet sitä kumpikin
+erikseen, yhteisiin neuvoihin ryhtymättä, ja paitsi sitä oli nyt koko
+valtakunta yhtaikaisten Tanskan ja Saksan sotien tähden niin
+vaarallisessa tilassa, ettei hetki ollut sopiva keskinäisiin riitoihin.
+Kuningatar oli kyllä laupiaasti kuunnellut talonpoikien valituksia,
+vaan sanonut rälssimaihin koskemisen mahdottomaksi.
+
+Valtaan päästyänsä Kristiina itse, niinkuin tiedämme, jatkoi rälssiksi
+myömistä ja lahjoittamista vielä monin verroin suuremmassa määrässä, ja
+hänen mieletön tuhlaavaisuutensa kulutti kruunun varat melkein
+tyhjiksi. Suomessa esim. olivat Brahen ensi kertaa ollessa
+kenraalikuvernöörinä kruununtulot (tullia lukuunottamattakaan)
+riittäneet kaikkiin meidän maamme yhteisiin menoihin (virkamiesten
+palkkoihin, sotaväen elatukseen y.m.), vieläpä oli vuotuisesti jäänyt
+noin 75,000 talaria yli. Mutta v. 1649 Brahe valitti suurta puutetta,
+niin ettei hän tiennyt, mistä ottaa tarpeellisia varoja, ja sanoi tämän
+puutteen päivä päivältä tulevan yhä pahemmaksi uusien lahjoitusten,
+uusien myöntien vuoksi.
+
+Tämmöinen oli tila, kun säädyt v. 1650 kokoontuivat nuoren
+kuningattaren kruunaukseen. Nyt oli viimeinkin pitkän ajan jälkeen
+lopullinen rauha saatu; Ruotsin valtakunta seisoi mahtavuutensa
+kukkulalla; lujasti toivottiin siis, että nuo hädän ja vaaran aikana
+päätetyt raskaat lisäverot saataisiin poistetuiksi. Mutta yleiseksi
+hämmästykseksi hallitus kaikellaisilla tekosyillä taas vaati niiden
+jatkamista; todellinen syy oli se, että kruunun varat olivat enimmäksi
+osaksi tuhlatut. Mutta tästä viimein loppui veronkantajien,
+aatelittomien, pitkämielinen kärsivällisyys. "Nyt on äskeisten
+rauhanpäätösten kautta", niin nurisivat he, "saatu monta viljavaa,
+rikasta maakuntaa lisää ja paitsi sitä useampia miljoonia rahassa, ja
+kuitenkin pitäisi muka edelleen maksaa paljon raskaampia veroja kuin
+ennen näiden suurten sotien alkua! Mitä voittoa sitten olisi Ruotsin
+asukkailla noista niin kunniarikkaiksi kehutuista rauhanpäätöksistä?"
+
+Ihme kyllä, suuttumus ei kääntynyt kuitenkaan itse pääsyyllistä,
+kuningatarta, vaan ainoastaan lahjojenottajia, aatelia vastaan.
+"Aatelisherrat", niin huudettiin, "ovat syynä maan häviöön; he ovat
+anastaneet itselleen melkein kaiken maaomaisuuden, melkein kaikki
+kruunun tulot. Ainoa apukeino on se, että myödyt ja lahjoitetut tilat
+taas otetaan takaisin kruunun omaksi." -- Papisto lähetti aatelille sen
+pilkallisen kysymyksen: "Onko kuningatar kruunattava yksistään tullien,
+vai ylimalkaan kruunun tulojen ja maitten omistajaksi?" Aateli vastasi
+siihen vain toisella kysymyksellä: "Onko tämä kysymys syntynyt itse
+pappien päässä, vai tullut heille talonpoikaissäädystä?" Kaikki kolme
+aatelitonta säätyä nyt yksissä neuvoin lähettivät lähetyskunnan
+kuningattaren puheille, vaatien verojen vähennystä sekä rälssimaitten
+peruuttamista. Vielä lisäksi he tahtoivat, ettei aatelisto yksistään
+saisi kruunun virkoja; ettei kukaan saisi laamannin eikä tuomarin
+saatavia, ellei hän todella virkaa toimittanut; että kaikki yksityiset
+kidutukset sekä vankinapitämiset herrojen kartanoissa kiellettäisiin
+y.m. Kristiina vastasi laupiaasti ja sanoi esiintuotujen valitusten
+olevan kohtuullisia; ainoastaan rälssitiloista ei pitäisi puhua, sillä
+niiden peruutus oli mahdoton.
+
+Keskinäinen viha aatelin sekä aatelittomain säätyin välillä nyt kiihtyi
+kiihkeimmilleen. Aatelisherrat uhkasivat kotiin tultuaan kaikella
+tavoin kiusata noita uppiniskaisia pappeja ja talonpoikia. Papit
+puolestaan kaikissa Tukholman kirkoissa saarnatessansa soimasivat
+aatelia, joka silloisena kovana aikana huoleti lihotteli vain
+metsäkoiriansa, vaikka heidän kynnystensä edessä ihmisiä kuoli nälkään.
+Kaduilla tapahtui yhä kahakoita ja miestappoja riitelevien puolueitten
+välillä. Maaseuduilla niinikään syntyi rauhattomuuksia. Suomessa
+rälssitalonpojat useissa paikoissa heittivät hovin päivätyöt tekemättä;
+Ruotsissakin uhattiin monin seuduin tehdä samaten. Yleinen
+keskinäissota näkyi olevan syttymäisillään. Tästä kuitenkin pelästyivät
+molempien puolueitten tasaisemmat miehet ja taipuivat sovintoon.
+Aatelittomille säädyille suotiin muutamia pieniä myönnytyksiä.
+Kuninkaallinen julistus selitti tuon pahennusta nostaneen lauseen:
+"ettei kukaan _halpasukuinen_ pääsisi virkoihin"; se muka ei
+tarkoittanut ketään rehellisistä vanhemmista laillisessa aviossa
+syntynyttä, oli hän aatelia tai ei. Papistolle annettiin etuuskirja,
+joka turvasi heidän virkatalonsa sekä saatavansa aatelin ahneudelta;
+porvareille suotiin helpoitusta suolatullissa; ja talonpojat
+vapautettiin karjaverosta ensi valtiopäiviin saakka. Paitsi sitä lupasi
+aateli kohtuudella kohdella alamaisiansa, ja jos joku tämän lupauksen
+rikkoi, piti toisten herrojen olla avullisina, jotta hän saatettaisiin
+rangaistuksen alaiseksi.
+
+Siten raukeni lahjoitusmaitten peruutus taaskin täksi kertaa. Ihme ei
+siis ollut, että tyytymättömyys maaseudulla pysyi entisellään. Kreivi
+Brahe kirjoitti seuraavana vuonna Suomesta koettavansa mahdollisuutta
+myöten sovitella lahjoitusmaitten herrojen sekä talonpoikien väliä,
+mutta sanoi sen olevan varsin vaikeaa. "Talonpoika", sanoi hän, "joka
+jo ennenkin oli laiska, on nyt vielä lisäksi tullut vastahakoiseksi ja
+uppiniskaiseksi. Sangen usein kuuluu kapinallisia sanoja. Ja muutamat
+lainlukijat, voudit sekä pahankuriset papit heitä vain yhä enemmän
+kiihdyttävät." Muistakin lähteistä on meillä todistuksia aatelittomien
+herrasmiesten katkerasta vihollisuudesta aatelia vastaan tänä aikana.
+Lukijat muistanevat, kuinka Cröell kanteissaan Itä-Suomen
+hallitusmiehiä vastaan ei suinkaan säästänyt voimakkaita sanoja. Samoin
+kirkkoherra Paltheniuksen Sääksmäeltä oli tapana haukkua aatelia
+"puolenmarkan junkkareiksi", sekä "sienenpuristajiksi". Ja Janakkalan
+kirkkoherraa vastaan nostettiin muun muassa kanne sen johdosta, että
+hän oli aatelisia ylimalkaan soimannut "nälkäisiksi täiksi" sekä oman
+pitäjänsä herroja erittäin "saatanan joukoksi".
+
+Tästä vihamielisyydestä arveli kuitenkin kaikessa jaloudessaan liian
+ylimyshenkinen kreivi Brahe, "ettei siitä ollut pidettävä mitään
+lukua". Eikä siitä pidettykään vähintäkään lukua. Kristiina tosin oli
+1650 vuoden valtiopäivillä hiukan ollut kallistavinaan korvaansa
+aatelittomien säätyjen valituksille, koska hän silloin tarvitsi heiltä
+tukea korkeaa aatelia vastaan, jolla oli aikomus vähentää
+kuninkaallista valtaa. Mutta kun vaara oli mennyt ohitse, antoi hän nyt
+juuri kreiveille vielä lisäetuoikeuksia ja jatkoi tuhlaustaan sekä
+talojen lahjoittamista tai myömistä rälssiksi hullummin kuin koskaan
+ennen. Nyt viimein vasta aatelittomien säätyjen silmät aukenivat ja
+heidän tyytymättömyytensä kääntyi myös itse pääsyyllistä vastaan.
+Kristiina puolestaan yhä enemmän kyllästyi oloonsa Ruotsissa. Hän
+huomasi, etteivät asiat kauemmin voineet mennä menoansa eikä hän
+kyennyt, eikä viitsinytkään käydä muutoksiin käsiksi. Sitä paitsi häntä
+halutti päästä eteläisemmille maille, ihanampaan ilmanalaan, opin ja
+taiteen pesäpaikkoihin. V. 1654 hän senvuoksi luopui kruunustansa ja
+läksi ulkomaille. Voidakseen vapaammin elää katolisissa etelämaissa,
+luopui hän siitä uskonnosta, jonka puolustamiseksi hänen jalo isänsä
+oli uhrannut henkensä. Hän eli vielä kauan, vaan onnettomana, sillä
+hänen levoton mielenlaatunsa ei sallinut hänen missään kauan viihtyä ja
+saattoi ihmiset joka paikassa viimein nurjamielisiksi häntä vastaan.
+Roomassa hän kuoli 1689.
+
+
+
+
+Viiteselitykset:
+
+
+[1] Muutamissa luvuissa ulottuu yhtenäisyyden vuoksi tämä kuvaus pari
+vuosikymmentä edemmäksikin.
+
+[2] Tähän luettuna kuitenkin myös kustannukset kuninkaan veljen Kaarle
+Filipin matkasta, joka juuri siihen aikaan palasi Ruotsiin samaa tietä.
+
+[3] Tätä kurjuutta katsellessamme tulee kuitenkin muistaa, että Suomen
+talonpoikien tila, vaikka paljoa pahempi kuin ruotsalaisten, oli
+kuitenkin verrattomasti parempi, kuin mitä samaan aikaan oli heidän
+säätynsä kohtalona Keski- ja Etelä-Euroopan rikkaissa viljelysmaissa,
+missä orjuus oli laillinen eikä hallitus tehnyt mitään rahvaan
+suojaksi.
+
+[4] Kuningas tähän aikaan oli joskus niin rahatonna, että hänen kerta,
+kun hän eräästä maakartanosta lähetti sanansaattajan Tukholmaan, täytyi
+kirjeen loppuun liittää se pyyntö, että linnanisäntä hyväntahtoisesti
+maksaisi kirjeentuojan kyydin edestakaisin.
+
+[5] Sillä nimellä mainittiin silloin valtiopäiviä.
+
+[6] Näiden lisäksi on vielä, ihme kyllä, lueteltu talonpoikia
+Ruokolahdelta, Säkkijärveltä ja Vehkalahdelta, vaikkeivät ne olleetkaan
+eri kihlakuntia, sen sijaan Kymin ja Ahvenanmaan kihlakunnat olivat
+jätetyt pois.
+
+[7] Joka arvosana tarkoitti eri kansanluokkaa: kreivejä ja
+vapaaherroja, aatelia, sotaväkeä, papistoa, porvareita ja talonpoikia.
+
+[8] Edelliset pidettiin aina kolmen vuoden perästä, jälkimäiset aivan
+epämääräisesti.
+
+[9] Sitä vakuutti professori Lagus, joka vielä oli saanut lukea
+mainitut pöytäkirjat, ennenkuin ne Turun paloon hukkuivat.
+
+[10] Vertaa Turun ja Hämeenlinnan maaherrojen virkakertomuksia vuodelta
+1662, Suomi 1855.
+
+[11] Hollolan kihlakunnan lainlukijan poika, syntynyt Sääksmäellä.
+
+[12] Näyttää tästä melkein -- vaikka valitettavasti asia vielä on
+hämärä puuttuvien asiakirjojen tähden -- kuin olisi tässä ilmaantuvaa
+suomalaista kansallistuntoa pidetty liiallisena. Se on kuitenkin ainoa
+esimerkki tältä vuosisadalta sellaisesta suomalaisuuden pelosta.
+
+[13] Kirkkoherran pojanpoika Karkusta, oli ollut ylioppilaana ensin
+Upsalassa, sitten Turussa, tuli maisteriksi ensimäisissä vihkiäisissä,
+vaikka ainoastaan armoilla, ei saanut yliopiston notariuksen virkaa
+puuttuvan ruotsinkielen taidon tähden, oli sitten alalaamannina
+Karjalan lakikunnassa ja kuoli v. 1667.
+
+[14] Pohjanmaan papiston kanssa kuitenkin pidettiin joskus kokouksia
+heidän omassa kaukaisessa maakunnassaan.
+
+[15] Konsistorion kartanossa Turussa oli vankihuone, jaettu useampiin
+kerroksiin, joista "alinta kuoppaa" pidettiin suurimpana
+rangaistuksena.
+
+[16] Tätä Stodiusta olivat Turun suomalaiset porvarit, peläten sitä,
+että ruotsalainen Petraeus siihen virkaan tulisi, pyytäneet
+kirkkoherraksensa.
+
+[17] Piispa, kun ei osannut suomea, ei voinut suomalaisessa
+seurakunnassa saarnata.
+
+[18] Verrattakoon Tammelinuksen riimikronikassa yllämainittu lause
+Rothoviuksesta seuraaviin värssyihin hänen jälkeisestään Petraeuksesta:
+
+    Ah mun armast' isänmaatan',
+    sangen suloist' Suomen saarta!
+    Annoi Jumal' armost' juuri
+    Doctor Eskel Petraeuxen,
+    Ruotsis' syndyneen, Suomeen suostuneen.
+
+[19] Suomessa, niinkuin edellisestä luvusta tiedämme, oli kuitenkin
+jumalisuus monin paikoin sangen huonolla kannalla.
+
+[20] Messenius oli saanut kasvatuksensa ulkomaalla jesuittakoulussa,
+
+[21] Ståthållaren Erik Hara
+     red mig värre än en mara.
+
+[22] Nimittäin Viipurin ja Käkisalmen Karjalan. Pohjanmaa sitä vastoin
+oli silloin ruotsinpuoleisen Pohjanmaan kanssa yhdistettynä yhteisen
+maaherran alle ja erillään Suomesta.
+
+[23] Nimittäin taipaleitten poikki veneitä vetämällä.
+
+[24] Toisessakin kirjeessä valittaa Brahe virkamiesten kelvottomuutta,
+jonka hän sanoo olevan semmoisen, ettei sillä vertaa missään muussa
+maassa. Myös moittii hän heidän epärehellisyyttänsä. Tässä suhteessa
+näkyy kuitenkin jommoinenkin edistys jo ylimalkaan tapahtuneen. Sillä
+valtaneuvostossa v. 1640 mainittiin, etteivät virkamiehet ole niin
+paljon varkaita kuin juomareita ja vetelyksiä. Ja Brahe itsekin
+toisessa kirjeessä sanoo pikemmin suovansa, että he vähäisen
+varastaisivat, kun vain samassa olisivat toimeliaat.
+
+[25] Mitä Brahe tässä sanoo Suomen kansan luonteesta, sen säästämme
+toiseen lukuun.
+
+[26] Kun Kaarle kuninkaan hallitessa venäläiset käyttivät Ruotsin
+ahdinkoa hyväkseen ja ryntäsivät maahan, tarjoutui Brahe heti johtamaan
+Suomenmaan puolustusta. Siitä ei tullut mitään, sillä kuningas oli jo
+määrännyt toisen päällikön, mutta se oli kuitenkin uusi osoitus hänen
+rakkaudestaan Suomea kohtaan.
+
+[27] Meidän aikoinamme olisivat ne, enemmän kuin kolme kertaa
+nousseihin eläintarpeitten hintoihin nähden, noin 300,000 markkaa.
+
+[28] Sama laitos kuin Kajaanin läänissä oli myös varmaankin Pielisessä;
+mutta epätietoista on, oliko se savonpuolisessakin osassa voimassa.
+Muuten asutti Brahe Pieliseen mustalaisiakin (n. 130 henkeä)
+autiotiloille, sillä ehdolla että he lakkaisivat kiertelemästä ja että
+miehet rupeaisivat hänen nostoväkeensä.
+
+[29] Se rakennettiin sitten jälleen, mutta eli kituvaista elämää. siksi
+kunnes se läänitysten peruutuksen aikana aivan hävisi.
+
+[30] Tästä kahakasta, johon ylioppilaatkin sekaantuivat, tulee toisessa
+luvussa vielä enemmän puhetta.
+
+[31] Ettei Gezeliuskaan ylimalkaan yksipuolisesti suosinut omia
+kansalaisiansa, ruotsalaisia, näkyy toisesta kirjeestä, jossa hän
+arvelee haitalliseksi, jos parempiin pappisvirkoihin Suomessa
+asetettaisiin ruotsalaisia, sillä sen kautta laimentuisi maan omien
+lasten halu tieteellisiin harjoituksiin. Vuosisadan lopulla olivatkin
+jo useimmat virat yliopistossa suomalaisten käsissä.
+
+[32] Salve, Fennorum gens, o fortissima, salve,
+     Eccipe qui Gothicis venit huc novus hospes ab oris --
+     Non hospes tamen usque vagus -- patriota futurus,
+     -- -- Gothus licet ortu, sim modo Fennus.
+
+[33] Siis kuitenkin sitä sukua, josta ei nyt Suomessa tiedetä mitään.
+
+[34] Saimaan nimeä ei siihen aikaan näy käytetyn.
+
+[35] Ennen häntä oli kuitenkin, paitsi jo ennen mainitussa Olaus
+Magnuksen teoksessa 1500-luvulla, ollut myös muutamia lyhyempiä
+lausuntoja meidän maastamme ruotsalaisen A. Buraeuksen kirjassa Orbis
+arctoi descriptio (Kertomus Pohjoismaailmasta) v. 1631. Buraeus sanoo
+Suomen olevan rikkaan viljasta, karjasta, hevosista sekä kaloista.
+Erittäin mainitsee hän kapahau'it, joita suurin määrin vietiin ulos
+maasta. Asukkaita on myös kylliksi, jotka puhuvat Skandinavian kaikista
+kielistä eroavaa kieltä. Suomen maakuntia luetellessaan puhuu hän
+sitten Rautalammin rautamudasta sekä Laatokan ja Lapveden hylkeistä.
+Karjala, jatkaa hän, ulottui ennen muinoin Nevajoesta, Sermaksin
+joesta, Äänisjärvestä sekä Valkeaanmereen laskevasta Pimsijoesta idässä
+Kymijokeen ja Päijänteeseen. Nimestä näkyy, että asukkaat vanhastaan
+olivat karjanhoitajia. Käkisalmen läänissä Laatokan rannikot ovat hyvin
+viljeltyjä, mutta pohjois-osa on niin täynnä soita, että ainoastaan
+vaarain kukkuloita saattaa viljellä, josta syystä asukkaat enimmiten
+elättävätkin itseään metsästyksellä sekä kalanpyynnillä. Kitelän
+rubiineja Buraeuskin jo tunsi. -- Sama mies oli myös v. 1626 sepittänyt
+ensimäiset johonkin määrin luotettavat kartat koko Skandinaviasta ja
+Suomesta. Niitä ei kuitenkaan siihen aikaan saatu yleisesti ostaa, kun
+pelättiin vihollisille sen kautta voivan tulla apua
+päällekarkauksissaan.
+
+[36] Ensimäiseksi depositoriksi tahtoi konsistori ensin määrätä erään
+ruotsalaisen ylioppilaan, mutta Brahe käski ottaa Elias Jämseniuksen
+(Jämsäläisen), koska hän oli oman maan poika.
+
+[37] Nämät sanat ovat pöytäkirjassa suomeksi, todistaen että
+suomalaisista paikkakunnista tulleet ylioppilaat viljelivät omaa
+äidinkieltänsä.
+
+[38] Mainituista vapaaherrakunnista eivät kuitenkaan kaikki olleet
+varustetut kaikilla vapaaherralle kuuluvilla etuoikeuksilla, vaan
+olivat ainoastaan n.s. nimellisiä vapaaherrakuntia.
+
+[39] Luvussa Helsingin herrainpäivistä.
+
+[40] Kovin suuria eivät silloin kuitenkaan suuretkaan laivat olleet. Ne
+olivat ylimalkaan ainoastaan nykyisten korvettien kokoiset; suurimmalla
+oli 60-70 tykkiä.
+
+[41] Sitten kun Nevanlinna oli syntynyt eivät käkisalmelaiset
+kuitenkaan enää käyneet sitä kauempana kaupalla.
+
+[42] Turkuun ainoastaan suomenpuoliset pohjalaiset, Tukholmaan kaikki.
+
+[43] Markan arvo aleni alenemistaan, se oli Kustaa Aadolfin ja
+Kristiinan aikoina noin 90 penniä nykyistä Suomen rahaa.
+
+[44] Tämä kuvaus, milloin siihen ei ole todisteita senaikuisista
+lähteistä saatavana, on tehty monin paikoin ylimaassa vielä paljoa
+myöhemmin tiettävästi olleitten olojen mukaan.
+
+[45] Vuosisadan loppupuolella tuli kaappeja käytäntöön.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:2, by Julius Krohn
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44858 ***
diff --git a/44858-8.txt b/44858-8.txt
deleted file mode 100644
index f113db9..0000000
--- a/44858-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6987 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:2, by Julius Krohn
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Kertomuksia Suomen historiasta V:2
-       Kustaa Aadolf ja Kristiina: Suomen sisällinen tila
-
-Author: Julius Krohn
-
-Release Date: February 9, 2014 [EBook #44858]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:2 ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:2
-
-Kustaa Aadolf ja Kristiina: Suomen sisällinen tila
-
-
-Kirj.
-
-JULIUS KROHN
-
-
-
-Kansanvalistusseura, Helsinki, 1915.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Suomen sisällinen tila Kustaa Aadolfiin ja Kristiinan aikana
-
-  1. Kuningas Kustaa Aadolfin ensimäinen käynti Suomessa.
-  2. Helsingin herrainpäivät.
-  3. Turun hovioikeuden perustaminen.
-  4. Presidentti Juhana Kurck.
-  5. Iisakki Rothovius.
-  6. Johannes Messenius.
-  7. Kemin lappalaisten käännytys.
-  8. Kreivin aika Suomessa.
-  9. Pietari Brahe.
- 10. Samuel Cröel.
- 11. Kajaanin vapaaherrakunta.
- 12. Turun yliopiston perustaminen.
- 13. Tieteelliset harjoitukset Turun yliopiston ensi aikoina.
- 14. Mikael Wexionius.
- 15. Turun ylioppilaitten menot ja tavat.
- 16. Koulut.
- 17. Noitien vainoaminen.
- 18. Aateli.
- 19. Klaus ja Henrik Fleming.
- 20. Kauppa ja teollisuus.
- 21. Suomen kaupungit.
- 22. Suomen talonpojat.
- 23. Suomalaisten muutot maasta 17:nnellä vuosisadalla.
- 24. Elämänlaatu ja tavat.
- 25. Tyytymättömyys Kristiinan aikana ja kuningattaren luopumus
-     kruunusta.
-
-Viiteselitykset.
-
-
-
-
-
-
-SUOMEN SISÄLLINEN TILA KUSTAA AADOLFIN JA KRISTIINAN AIKANA.[1]
-
-
-
-
-1. Kuningas Kustaa Aadolfin ensimäinen käynti Suomessa.
-
-
-Kun sovinto Tanskan kanssa oli saatu aikaan, päätti Kustaa Aadolf
-lähteä Venäjän rajalle; hän tahtoi nyt sielläkin antaa sodalle paremman
-vauhdin ja kiirehdyttää rauhaa. Merimatka olisi sinne mennessä ollut
-suorin ja mukavin; mutta Kustaa Aadolf katsoi paremmaksi kulkea Suomen
-kautta. Hänelle oli erittäin siitä valtakuntansa osasta tehty paljon ja
-pahoja valituksia; senvuoksi hän tahtoi omin silmin tutkia asioiden
-laitaa. Saadaksensa kyllin aikaa siihen tehtävään, hän läksi jo
-kevättalvella liikkeelle. Alkuaan oli ollut aikomus ajaa jään yli
-Merenkurkun poikki, missä Pohjanlahti on kaikkein kapein; vaan edeltä
-lähetetyt tiedustajat toivat sen sanoman, ettei sitä tietä voitu
-päästä. Kuninkaan täytyi siis kiertää koko Pohjanlahden ympäri, samaa
-tietä, jota hän jo lapsena kerran oli kulkenut isänsä seurassa, kun
-Kaarle kuningas v. 1601 palasi Suomesta. Hyvällä talvikelillä kävi
-matka noiden autioiksi sanottujen Pohjan perien kautta sangen
-mukavasti. Pohjanmaan maaherra Eerikki Hare piti saadun käskyn mukaan
-aina vereksiä kyytihevosia varalla, niin että kuningas, milloin niin
-halusi, saattoi kulkea 10 peninkulmaa päivässä ja saman verran yöllä
-lisäksi. Ja jos asiat vaativat viipymistä tai jos teki mieli levähtää,
-oli soveliaissa paikoissa yökortteri sekä runsaat vieraanvarat tarjona.
-Maaliskuun 7:nä p:nä tultiin Tornioon, jota ei kuitenkaan silloin vielä
-luettu Suomenmaahan; 9:nä oltiin Oulussa, 13:na Korsholmassa, 19:nä
-Hämeenlinnassa. Sieltä lähdettiin muutamien päivien perästä Turkuun,
-missä Kustaa Aadolf sitten viipyi koko viisi viikkoa, toukokuun alkuun
-asti.
-
-Tämmöiset suurten herrain matkat olivat maantien varrella asuvalle
-kansalle sangen rasittavat; sillä muassa oli aina suuri seuralais- ja
-palvelijalauma, joita piti maksutta syöttää ja juottaa paraimmalla
-tavalla. Ja ruokahalu oli heillä siihen aikaan ääretön, niinkuin
-heinäsirkkaparvella. Yksin Oulun pitäjä esim., missä kuninkaallinen
-seurue oli ainoastaan neljä kertaa ruualla,[2] sai sitä varten antaa
-rukiita ja maltaita 40 tynnyriä, ohria 17 t., voita 16 leiviskää,
-humalia 13 leiviskää, suoloja saman verran, suolattua raavaan ja sian
-lihaa 6 1/2 kippuntaa, härkiä 11, lampaita 65, kanoja 130, jäniksiä
-myös 130, metsälintuja 520, heiniä 32 talvikuormaa, olkia 130 lyhdettä,
-kynttilöitä 520 kappaletta. Mutta tällä kertaa talonpojat ilolla toivat
-tuotavansa, sillä heillä oli samalla tuo harvinainen, kaivattu onni
-tarjona, että pääsivät kuninkaansa puheille ja saivat välittömästi
-esittää hänelle valituksensa.
-
-Valittamisen syytä olikin noilla raukoilla yltäkyllin ja monta lajia.
-Sotien kautta olivat verot nousseet nousemistaan, ja Tanskan kanssa
-tehty rauhakin oli niitä vielä enentänyt; yksi sen ehdoista oli näet
-se, että tärkeän Elfsborgin kaupungin lunastamiseksi maksettaisiin
-tanskalaisille miljoona hopeariksiä (hopeariksi = 5 markkaa 60 penniä).
-Kuutena vuonna peräkkäin tuli nyt meidän maan osaltansa suorittaa
-siihen tarpeeseen joka vuosi 300,000 markkaa nykyistä Suomen rahaa.
-Jokaiselta papilta otettiin vuosittain 16 hopeariksiä, jokaiselta
-talolliselta 1, jokaiselta työmieheltä ja joutolaiseltakin 1. Ja yhden
-hopeariksin hankkimiseksi piti siihen aikaan myödä rukiita koko tynnyri
-tai voita kolme leiviskää.
-
-Seurauksena samasta rauhansovinnosta painosti vielä toinenkin rasitus
-Ruotsia ja Suomea. Läntisellä rajalla tarpeettomiksi tulleet sotajoukot
-lähetettiin nyt Venäjän sotaan ja ne menettelivät marssiessansa aivan
-kuin vihollisten maassa. Kaikkein pahimmat olivat ulkomaan
-palkkasoturit, saksalaiset ja ranskalaiset, jotka ainaisesta
-sodankäynnistään olivat tulleet vallattomiksi ja armottomiksi ja jotka
-jo kotimaissaan, missä joka paikassa orjuus oli voimassa, olivat
-tottuneet kohtelemaan talonpoikia niinkuin koiria. Mutta eipä ollut
-omamainenkaan väki juuri kehuttavaa. Majapaikkoihin tullessaan
-sotamiehet rikkoivat aittojen lukot ja ovet, ottivat itselleen väkisin
-ruokaa sekä juomaa, ryöstivät monasti muutakin tavaraa lisäksi, vieläpä
-usein kaupanpäälliseksi pieksivät ja tappoivat isäntäväkeä.
-Marssiessaan he eivät pitäneet mitään kiirettä, vaan viipyivät, missä
-saatavaa löysivät, useampia päiviä. Niin esim. majaili eräs komppania
-Uudenkylän pitäjässä (nyk. Nastolassa) kolme vuorokautta, tyhjentäen
-talojen aittoja, ja vei vielä mennessään lampaita sekä kattiloita
-muistoksi. Pohjanmaalla Lauri Wagner huoveineen vaati laitonta
-rahaveroa lunnaiksi siitä, ettei hän jäänyt kauemmaksi aikaa joka
-paikkaan talonpoikien rasitukseksi. Viipurin läänin rajapitäjät olivat
-noista läpimarsseista tulleet niin typötyhjiksi, että Viipurin maaherra
-ei sanonut tietävänsä, miten ja mistä saisi linnaan tarpeellisen muonan
-hankituksi. Niiltä seuduilta olivat huovit vieneet hevosetkin Venäjälle
-kanssansa, ettei jäänyt juhtaa, millä kyntää peltoja. Suurin joukoin
-olivat talonpojat jättäneet tilansa autioiksi ja paenneet, mikä
-Käkisalmen lääniin, mikä Inkeriin, mikä Vironmaalle. Papitkaan eivät
-olleet paremmassa turvassa; pappilatkin olivat aina täynnä noita
-pakkovieraita, ja usein oli kirkkoherran itse täytynyt ottaa ohjat
-käteen ja lähteä heitä kyytiin. Tuskissaan oli kansa paikoittain
-tarttunut aseihin ja yrittänyt vastarintaa. Tuuloksen kirkolla esim.
-oli noussut kahakka Eevert Hornin ratsumiesten sekä talonpoikain
-välillä, joista jälkimäisistä varsinkin useat saivat surmansa tai
-pahoja haavoja. Vielä kovempi meteli oli muutamia vuosia myöhemmin
-syntynyt Rautalammin pitäjässä, kun, niinkuin edellisessä luvussa
-kerrottiin, karkulaisia pyytävät sotamiehet tekivät kaikellaista
-väkivaltaa. "Olemme ennenkin vähemmästä syystä kapinan nostaneet ja
-voimme sen vielä tehdä", uhkasivat nuijamiesten jälkeläiset
-esittäessään valituksiansa Suomen kenraalikuvernöörille Gabriel
-Oxenstjernalle. Syyllisen sotaväen päällikkö selitti, että oli vain
-tahdottu talonpoikia vähän peloittaa, jotta he paremmin antaisivat
-karkurit ilmi; mutta Oxenstjerna pyysi kuningasta muuttamaan karkurien
-kiinnioton toiselle kannalle, "sillä eivät tämmöiset peloituskeinot
-tässä maassa kelpaa".
-
-Pahasti myös sortivat aatelisherrat sekä virkamiehet kansaa. Kruunun
-rahavarat olivat tähän aikaan tuiki vähäiset, niistä ei kannattanut
-antaa urhoollisille sotaherroille palkintoja, ei edes maksaa
-virkamiehille tavallisia palkkoja. Kumpaisillekin annettiin rahan
-sijaan _läänityksiä_ s.o. oikeus kantaa muutamien talojen, kylien, jopa
-koko pitäjienkin vakinaiset kruununverot. Joskus myös annettiin joku
-pitäjä tai koko läänikin jollekulle herralle vuokralle, niin että hän
-määrättyä vuosisummaa vastaan sai omakseen kaikki sen seudun
-kruununtulot. Sillä ehdolla esim. oli Henrik Flemingillä Savonmaa,
-Jaakko De la Gardiella Käkisalmen lääni sekä Inkerinmaa; edellisellä
-kuuluu olleen siitä 5,000 riksiä vuotuista voittoa.
-
-Täten saatua valtaansa aatelisherrat ja virkamiehet käyttivät usein
-väärin. Paljon oli tähän aikaan tullut Ruotsin kuninkaan palvelukseen
-Viron saksalaisia sekä Inkerin venäläisiä pajareja, jotka Suomessa
-saaduissa läänityksissään tahtoivat kohdella talonpoikia samoinkuin
-kotona olivat tottuneet. Eivätkä olleet Suomen omatkaan herrat heitä
-paremmat. "Meille on ilmoitettu", kirjoitti Kustaa Aadolf v. 1613,
-"että enin osa aatelia Suomessa, niin hyvin Viron herrat kuin muutkin,
-sopimattomasti kohtelevat läänitysmaittensa talonpoikia nylkien,
-tyhjentäen ja köyhdyttäen heitä, niin että monen täytyy lähteä pois
-tilaltansa ja jättää se aivan autioksi. Siihen on suurimpana syynä se,
-että läänityksen saaja tietämättä, miten kauan hänen on sallittu sitä
-pitää, ei huoli ottaa selkoa siitä, miten paljon talonpojan kannattaisi
-maksaa, eikä anna armoa toistaiseksi, kunnes talonpoika paremmin
-jaksaisi, vaan ryöstää härät ja hevoset ja kaikki, mitä hänellä
-omaisuutta on. Ja näin ryöstettyänsä talot autioiksi tulee herra ja
-valittaa, ettei hänellä ole mitään hyötyä eikä tuloja läänityksestään,
-ja pyytää saada toisia, hyvissä varoissa olevia taloja sijaan, joissa,
-jos hän ne saapi, hän taas menettelee aivan samalla tavalla. Osa
-läänitysherroista riistää talot autioiksi siksi, että he saisivat ne
-omaan viljelykseensä ja siten kaiken hyödyn niistä, vieläpä pakoittavat
-läänityksensä muita talonpoikia viljelemään näitä autiotiloja herransa
-hyväksi. Niin myös ovat he semmoisen kiskomiskeinon keksineet, että jos
-vilja, voi tai muu veroparseli jolloinkin on kalliissa hinnassa,
-pakoittavat herrat talonpoikia suorittamaan veronsa rahassa. Näiden ja
-toisten samallaisten rasitusten johdosta joutuu viimein koko maa
-autioksi, asumattomaksi ja viljelemättömäksi, niin ettei kruunu siitä
-vasta voi saada mitään veroa eikä hyötyä."
-
-Jos rupeaisimme tässä kertomaan kaikkia asiapapereissa mainituita
-esimerkkejä läänitysherrojen sorrosta, niin ei siitä tulisi pian
-loppua; tyytykäämme kuitenkin ainoastaan muutamiin. Aksel Kurki, vaikka
-itse olikin vanha soturi, ei katsonut häpeäkseen kaikin tavoin ahdistaa
-erästä ratsumiestä, saadakseen hänet luopumaan talostaan, jota hän
-tahtoi itsellensä. Hän ryösti sen kerran tyhjäksi ja poltti tuvan
-tuhaksi; toisella kerralla hän väijyi ratsumiehen henkeäkin. -- Henrik
-Fleming ryösti eräältä läänitystalonpojaltaan viljaa sekä karjaa, ja
-tahtoi pakoittaa talonpoikaa antamaan hänelle verotilansa
-rälssitaloksi; sillä samalla tarkoituksella pieksätti hän myös isäntää.
-Käräjille kutsuttuna hän tuomarin edessä lupasi maksaa talonpojalle
-sovittajaiset, vaan perästäpäin, kun niitä tultiin perimään, hän vain
-nauroi talonpojalle vasten silmiä. Pahimmat talonpoikien sortajat
-siihen aikaan olivat sittenkin Raaseporin kreivi Sten Leijonhufvud sekä
-Virosta tullut Kaprion linnanisäntä Jaakkima Berends eli Berndes.
-
-Edellisestä kuningas valitti itsellään olevan enemmän vastusta kuin
-koko muusta Suomenmaasta. Veroja kootessaan käytti kreivin vouti
-laittoman suuria mittoja ja puntareita. Aivan luvaton vero otettiin
-saariston luotseilta, joilla oli vapauskirja kuninkaalta. Päivätöitten
-määrää enennettiin mielin määrin, ja välistä vaadittiin koko vero
-rahassa, jolloin viljatynnyri arvioitiin kahdeksi riksiksi, voileiviskä
-samoin, siis kahden-, monenkertaiseen hintaan. Ja jos talonpojat
-tämmöisestä vääryydestä valittivat oikeuteen, niin kreivi panetti
-heidät rautoihin ja viskautti pimeihin vankikomeroihinsa, eikä sen
-jälkeen koskaan suonut kotirauhaa. Neljältä Karjan mieheltä oli hän
-ottanut pois laillisilla markkinoilla ostetut hevoset eikä antanut
-heille mitään korvausta. Eivätpä olleet edes kruunun tavarat ja
-virkamiehetkään häneltä paremmassa turvassa. Hän oli itselleen
-anastanut sen sotaveron, joka v. 1613 oli suoritettu hänen
-kreivikunnastaan, vieläpä pannut köysiin ja torniin kruununvoudin, joka
-tätä laittomuutta koki estää.
-
-Berndes oli rakentanut asuinkartanonsa Peippolan talon maalle
-Elimäelle, aikoen sen tilan kokonaan rälssikseen, vaikkei hänelle
-oikeastaan oltu muuta kuin sen kruununvero läänitetty. Talonpoika
-valitti oikeuteen ja sai vahvistuksen omistusoikeudellensa. Mutta kun
-hän kotiin tultuansa iloisella mielellä kävi peltoansa kyntämään,
-ilmaantui yht'äkkiä herran vouti kahden rengin kanssa, jotka rikkoivat
-sahran, pieksivät talonpoikaa, repivät häneltä puolen partaa ja veivät
-hevosen. Töin tuskin pääsi mies parka itse heidän kynsistään metsään
-pakoon. Kohta sen jälkeen laitettiin hänen paras peltonsa rouvalle
-huvipuistoksi. Vouti käskettiin näiden tekojen tähden käräjiin, mutta
-rouva (Ungern-Sternbergin sukua, joka Virossakin oli yli muiden
-kuuluisa talonpoikien sortamisesta) kielsi häntä menemästä; ja kun
-tuomari jonkun aikaa sen jälkeen kirkkorannassa, rouvan juuri
-astuessa veneeseensä, moitti tätä laitonta käytöstä, sai hän vain
-vastauksekseen: "mitä asiaa voudillani olisi käräjiin, kun hän ei ole
-tehnyt mitään pahaa; sillä talo on minun eikä talonpojan!" Saadakseen
-talonpojan luopumaan oikeudestaan käytti Berndesin herrasväki jos
-joitakin kiusaamiskeinoja. Joka kerta kun sotamiehiä marssi pitäjän
-läpi, toimitti rouva aina niin, että suunnaton joukko tuli hänen
-vihamiehensä osaksi. Niinpä kerta majaili 10 Eevert Hornin huovia
-siellä useampia päiviä ja söi suuren osan talon viljavaroista,
-löydettyänsä ne salakuopasta, jonne ne olivat kätköön pantuina. Kun ei
-siitä vielä ollut apua, alkoi Berndes estellä talonpojan karjaa tämän
-omasta kaivosta, ja viimein poltti häneltä asuintuvan. Itsepäinen
-suomalainen rakensi sen uudestaan, vaan herra poltti sen jälleen. Nyt
-keksi talonpoika itselleen uuden turvakeinon; hän varusti huovin
-ratsuineen, asuineen Venäjän sotaa varten. Sillä keinoin, hän toivoi,
-pääsisi hänen talonsa verottomaksi ja tulisi siis sitä rasittava
-läänitys peruutetuksi. Mutta kuinkas kävi! Berndes ryösti talonpojalta
-hänen sotaratsunsa, vieläpä sai hänet ensi käräjillä tuosta huovin
-varustamisesta tuomituksi 40:n talarin sakkoihin, joiden lisäksi tuli
-vielä toiset 40 talaria sen johdosta, että hän oikeuden oman edellisen
-päätöksen nojalla oli kylvänyt peltonsa. Berndes ei myöskään pitänyt
-kruunun käskyistä lukua. Hän ei sallinut, että hänen alustalaisiltansa
-otettiin kyytihevosia, ja kun kerta nimismies tuli Peippolaan, niin
-rouva, joka luuli hänen tulleen kyydinapua vaatimaan, pieksätti
-miesparan pahanpäiväiseksi. Siitä tuomitsi oikeus sakkoja, mutta rouva
-ei maksanut. Päinvastoin hän jonkun aikaa myöhemmin, kun Porvoon
-pormestari häntä nuhteli, vastasi pilkallisesti: "Yksi ainoa vääryys
-vain sille tolvanalle on tehty, se nimittäin ettei hän saanut selkäänsä
-tarpeeksi!" Maaherra itse kirjoitti nyt ja käski rouvan rangaista
-palvelijaansa, joka nimismiestä oli piessyt, mutta rouva vastasi, ettei
-hän ollut maaherran käskyläisiä.
-
-Vieläkin rasittavammat kuin sotaväen ja aatelisherrojen sortamiset
-olivat kruununvoutien kiskomiset ja petokset. Sotaväki harjoitti
-väkivaltaa toki vain ajoittain läpimarssiessansa ja aatelisherrat
-tekivät vääryyttä vain paikoittain, heidän läänityksillään; mutta
-voudeilta ei ollut turvaa milloinkaan eikä missään. Nämät virkamiehet,
-vaikka he melkein kaikki olivat Suomen kansan omaa lihaa ja luuta,
-olivat kansalaistensa pahimpana vitsauksena. He olivat alhaista
-sukuperää, ilman vähintäkään sivistystä. Raha oli heidän ainoa
-jumalansa, jonka vuoksi he yhtä vähän välittivät kunniastaan kuin
-sielustaan. Torsti Sveninpojasta Pohjanmaalla esim. valitettiin, että
-hän veroja kootessaan aina säännöllisesti otti viisi naulaa
-hyväntekijäisiä joka leiviskältä. Sama mies usein myös vaati rahaa
-veroparselien sijasta, määräten niille kohtuuttomia hintoja, niinkuin
-humalista 75 talaria kippunnalta, härästä 6 talaria, vaikka hän ei
-tiliinsä kirjoittanut muuta kuin 30 t. edellisistä, 5 jälkimäisistä;
-jäännöksen pisti hän omaan taskuunsa. Toiset voudit koroittivat veroja
-mielinmäärin, usein myös kiskoivat samaa veroa kaksi, jopa kolmekin
-kertaa, väittäen ettei se vielä ollut maksettu! Muutamat joka vuosi yhä
-vielä kokosivat vanhaa pappisveroa, vaikka se jo aikaa sitten oli
-lakkautettu. Kruunuakin he toiselta puolen pettivät sillä, että joka
-vuosi kirjoittivat tileihinsä suuria rästejä, vaikka melkoinen osa oli
-täydesti maksettu. Usein myös he tekivät kaikellaista väkivaltaa.
-Yli-Satakunnan vouti esim. oli eräältä talonpojan leskeltä ryöstänyt
-lehmän ja lyönyt akkaa, vieläpä sitten estänyt hänet käräjille
-pääsemästä. Maskun vouti oli piessyt ja pannut rautoihin Henrik Hornin
-palvelijan, kun tämä tahtoi valvoa herransa oikeutta taloon, jonka
-vouti oli toiselle antanut.
-
-Tulipa kuninkaan korviin myös papeistakin paljon valituksia, vaikka
-niiden, jos kenen, olisi pitänyt olla kansan suojana. Moni heistä
-mielin määrin enenteli saataviansa; sanottiinpa Kokkolan kirkkoherran
-pieksävänkin seurakuntalaisiansa, saadakseen heitä suostumaan
-laittomaan tiunnin koroitukseen. Herra Tuomas, Tenholassa, oli
-laittomasti ottanut niitynpalstan hautauslehmän sijasta. Samoin
-teinitkin (koulupojat), kun he joutoaikoinansa vanhan tavan mukaan
-kävivät pitäjällä, vaativat apua ikäänkuin heille tulevaa oikeutta,
-haukkuen, kiroten ja tehden väkivaltaa, jollei heille annettu.[3]
-
-Kaikkia näitä valituksia kuunteli Kustaa Aadolf suopeasti, väsymättä,
-viipyen niiden tähden joka paikassa. Osa niistä ratkaistiin ja
-autettiin heti paikalla, jos asia oli selvä; toiset jätettiin ensin
-uskottujen miesten tutkittaviksi. Törkeämpää väkivaltaa tehneet
-sotamiehet hirtettiin, lippu rinnassa, jossa oli selitys rikoksesta;
-pienemmät pahanteot rangaistiin vankeudella. Vahinkoa kärsineille
-talonpojille annettiin veronhuojennus siksi vuodeksi. Samassa
-järjestettiin asiat niin, että vasta olisi vähemmän tilaisuutta
-samallaisiin tekoihin. Kuningas käski että sotaväki, niin paljon kuin
-mahdollista kuljetettaisiin laivoilla; ja jos marssi maata myöten oli
-välttämätön, piti maaherrojen tarkkaan valvoa, ettei epäjärjestystä
-tapahtuisi. Myöhemmin, v. 1621, sääti Kustaa Aadolf ennen jo mainitut
-ankarat sota-artikkelinsa, joilla keinoin hän saikin aikaan, että
-valitukset sotamiehistä melkein kokonaan loppuivat. -- Voudeista suuri
-joukko pantiin pois viralta, moni pistettiin vankeuteenkin, ja uusille
-sijaan tulleille annettiin ankaria varoituskirjeitä. Välistä kuningas
-lopettaa nämät seuraavilla sanoilla: "Jos et tätä tyystin tottele, niin
-ei ole niininuora sinulle liika hyvä!" Tämä ei ollutkaan mikään tyhjä
-uhkaus, vaan hirsipuissa nähtiin vähä väliä vääriä vouteja roikkumassa.
-Turusta sitten julisti Kustaa Aadolf asetuksen _voutien sekä kirjurien
-oikeasta menettelystä suomalaisia alamaisia kohtaan_, josta useampia
-satoja kappaleita levitettiin kansan pariin ja jossa ensi kertaa
-käskettiin antaa verokuitteja. Jonkun aikaa myöhemmin ilmestyi vielä
-toinen hyödyllinen säädös: voudit, jotka ennen olivat kuuluneet kaukana
-Tukholmassa istuvan rahakamarin alle, määrättiin nyt lääninsä maaherran
-valvottaviksi. Maaherrat, lähempänä ollen, saattoivat paremmin pitää
-vouteja silmällä. Itse olivat nämät läänien ylimmät hallitusmiehet
-korkeampaa sukua ja paremmin kasvatetut, niin että he paljoa harvemmin
-antoivat syytä valituksiin. Nämät molemmat asetukset estivät suuresti
-voutien ahneutta, vaikka niin juurtunutta pahaa tapaa ei kuitenkaan
-vielä saatu pitkään aikaan kokonaan poistetuksi.
-
-Vaikeammat parantaa olivat jäljellä olevat kaksi yllämainituista
-epäkohdista. Kustaa Aadolf antoi tosin anteeksi 1614 vuotta vanhemmat
-rästit; niin myös soi hän yksityisissä tapauksissa veronhuojennusta
-joksikuksi vuodeksi; sillä, sanoi hän, veroja ei saa niin armahtamatta
-ottaa, että talonpoika tulee aivan tyhjäksi ja jättää talonsa autioksi.
-Mutta ylimalkaan oli verokuorman vähennys mahdoton valtakunnan vaikean
-tilan tähden; päinvastoin täytyi yhä vaan vaatia joku (niin sanat
-tavallisesti kuuluivat) "pikkuinen" suostuntavero lisäksi. Samoin oli
-läänityslaitoksen laita. Kuningas tosin ei sanonut voivansa sallia
-Suomen talonpoikien sortamista, josta koko maa viimein joutui autioksi.
-Senvuoksi hän ensi innossaan, huomattuaan niistä johtuvat epäkohdat,
-peruutti kaikki läänitykset. Mutta hän huomasi pian, että "varsinkin
-Suomessa" oli mahdotonta muulla lailla tulla toimeen, koska kruunulla
-ei ollut rahavaroja. Ainoa, minkä hän saattoi tehdä, oli siis se, että
-hän kielsi liiat, laittomat veronotot ja jakeli läänitetyille
-talonpojille suojeluskirjoja. Mutta siitä ei ollut suurta apua, koska
-tottelemattomuudesta ei seurannut rangaistusta. Kustaa Aadolf ei näy
-hallituksensa alussa uskaltaneen suututtaa aatelia ankaruudella.
-Vähitellen vasta veti hän siinäkin suhteessa ohjat tiukemmalle.
-Erittäin kummastuttava oli hänen käytöksensä tuota julkista
-väkivallantekijää ja kruununkin oikeuden rikkojaa, Raaseporin kreiviä
-kohtaan. Hän oli lähettänyt Leijonhufvudille nuhteita sekä varoituksia,
-antanut virkamiehilleen suojeluskirjoja ja sanonut: "Semmoista en
-ulkomaiselta valtiaaltakaan kärsisi, sitä vähemmän omalta alamaiselta!"
-Mutta parin kuukauden perästä, kun ei kreivi antanutkaan anastamaansa
-kruununveroa takaisin, oli Kustaa Aadolf kirjoittanut tällä kertaa
-kuitenkin antavansa anteeksi ja sallivansa kreivi Stenin pitää, mitä jo
-oli ottanut. Nyt Turussa ollessaan käski kuningas Leijonhufvudin
-eteensä vastaamaan tehdyistä pahanteoista; vaan kun kreivi ei tullut,
-raukeni asia jälleen siihen. V. 1636 vasta, kuninkaan kuoleman jälkeen,
-menetti Sten Leijonhufvud viimeinkin kreivikuntansa. Samoin myös sai
-Berndes pitää vääryydellä anastamansa Peippolan; vasta kun mies oli
-kuollut, täytyi lesken siitä luopua.
-
-Huhtik. 19 p., juuri kun Kustaa Aadolf herroineen par'aikaa istui
-illallispöydässä Turun linnassa, kuului yhtäkkiä hätähuuto: "Tuli on
-valloillaan!" Se oli päässyt irti ruokasalin ylisessä kamarissa ja
-kiihtyi kovassa myrskyssä niin hirmuiseen voimaan, että vähän ajan
-kuluttua koko linna oli ilmitulessa. Ei saatu pelastetuksi paljon
-mitään sen irtaimesta kalustosta, ei edes kuninkaan matkakapineitakaan.
-Yleisessä häiriössä jalosydäminen kuningas kuitenkin muisti linnan
-alisissa holveissa vankeja, jotka kaikkein ensiksi korjattiin. Palon
-jälkeen täytyi Kustaa Aadolfin muuttaa kaupunkiin, yksityiseen
-porvaritaloon asumaan. Silloin näet ei vielä ollut mitään ravintoloita,
-vaan majoitettiin läpikulkevat korkeat matkalaiset tavallisesti kahden
-porvarin, Kasper Pilin ja Hannus Kirjansitojan luo.
-
-Turusta jatkettiin matkaa itäänpäin merta myöten, joka silloin, kun ei
-höyrylaivoista vielä ollut mitään aavistusta, kävi sangen hitaasti.
-Turusta oli lähdetty toukok. 3:na p:nä ja vasta 8:na oltiin
-Helsingissä. Vastatuulen tai tyynen aikana poikettiin joskus johonkin
-maakartanoon. Niin esim. vietti Kustaa Aadolf toukok. 22-24 p. Arvi
-Vildemanin luona Tiusterkylässä likellä Porvoota, missä korkeaa kävijää
-kovin runsaasti kestitettiin. Ainakin oli yksi hänen seuralaisistaan,
-Saksin-Lauenburgin herttua Julius Henrik, siellä niin "hyvässä
-pohmelossa", ettei kyennyt kirjoittamaan kuittia lippukuntansa
-palkkarahoista, jotka hänen käsiinsä annettiin. Ajan luonnetta sekä
-samassa kruunun kukkaron tyhjyyttä kuvaa sekin seikka, että kuningas
-pitkin matkaa poimi kaikellaisilta ihmisiltä suurempia tai pienempiä
-lainoja Venäjän sotaa varten. Vildemanilta esim. hän sai 300 talaria,
-Viipurin porvaristolta 1,129, pormestarilta erikseen 166 talaria ja 12
-äyriä, kolmelta muulta porvarilta yhteensä 1,378 t., Juhana De la
-Gardielta muutamia tuhansia, eräältä Viipurin satamaan sattuneelta
-Hollannin laivurilta 6,290 t., Eevert Hornilta 200:n Unkarin
-kultakolikon arvoiset kultavitjat y.m.[4] Vakuudeksi suotiin
-lainanantajille läänityksiä.
-
-Koko kesän Venäjällä sodittuaan palasi Kustaa Aadolf syksyllä taas
-laivalla Suomen rantaa pitkin Ruotsiin. Ahvenanmaalla hän viipyi nyt
-koko viikkokauden, marrask. 3-11 p., huvikseen metsästellen. Ahvenan
-mantereella oli näet siihen aikaan erittäin runsaasti kaikellaisia
-metsänotuksia, erittäinkin hirviä, joita siellä säilytettiin kuningasta
-varten. Ei ollut siellä kenenkään lupa ampua, ei edes metsäkoiriakaan
-pitää. Kustaa Aadolf vielä kovensi tämän kiellon. Jokaisesta
-luvattomasti ammutusta hirvestä piti sakkoina maksettaman kruunulle
-kolme härkäparia, jokaisen jäniksenkin surmasta yksi härkä. Talonpojat
-kuitenkin usein rikkoivat tätä lakia; he eivät tosin ampuneet hirviä,
-vaan tappoivat niitä viritysjousilla tai muilla satimilla, kun ne
-heidän pelloillaan kävivät vahinkoa tekemässä. Kuningas senvuoksi
-varoitti heitä ankarasti, käskien heidän ajaa hirvet pois hiljaa,
-varovaisesti, ettei niille tulisi vahinkoa. Hirventaposta määrättiin
-nyt kuolemanrangaistus, taikka, jos kuningas syystä tai toisesta tahtoi
-henkeä armahtaa, piti rikollinen iäkseen lähetettämän Inkeriin, joka
-silloin oli Ruotsin valtakunnan Siperia.
-
-
-
-
-2. Helsingin Herrainpäivät.
-
-
-Keväällä 1615 purjehti Kustaa Aadolf Narvaan ja vietti sen kesän ynnä
-osan syksyä Venäjän sodassa. Talvenkin päätti hän olla likellä rajaa,
-voidakseen itse valvoa rauhan hieromisia sekä samassa sotavarustuksia.
-
-Marrask. 1 p. lähetti hän sitten Narvasta julistuksen kaikille Suomen
-säädyille, käskien heitä tammikuun keskipaikoilla puheillensa
-Helsinkiin. Kutsutut olivat kaikki laillisessa iässä olevat aateliset;
-pappissäädyn puolesta piispa ynnä kaksi tuomiokapitulin jäsentä sekä
-yksi pappi kustakin kihlakunnasta; sitten 1 pormestari, 1 raatimies ja
-1 porvari joka kaupungista, sekä 2 talonpoikaa kustakin kihlakunnasta.
-Aatelissäädyssä oli siis edustamistapa toisellainen kuin tätä nykyä.
-Toinen eroitus oli sitä paitsi vielä siinä, että myös kaikki
-ratsumestarit ja jalkaväen kapteenit sekä yksi alapäällikkö ja kaksi
-sotamiestä kunkin mukana olivat kutsutut; näillä edusmiehillä oli
-sijansa ja äänestysoikeutensa aatelissäädyssä.
-
-Tammik. 22 p. 1616 Kustaa Aadolf itse avasi Helsingin herrainpäivät.[5]
-Aateliston parissa olivat Aksel Oxenstjerna (vaikka ruotsalainen,
-hänelle äsken suodun Kemiön kreivikunnan puolesta), meille jo ennestään
-tutut vanhat herrat Yrjö Boije, Aksel Kurki, Götrik Fincke y.m.
-Papistoa edusti vanha piispa Eerikki Sorolainen sekä 20 muuta
-hengellistä herraa. Upseereja oli 10, joiden joukossa ei kuitenkaan
-ketään mainiompaa. Porvariston lähettiläitä oli Turusta, Viipurista,
-Helsingistä, Porvoosta, Tammisaaresta, Naantalista, Raumalta,
-Uudestakaupungista, Porista, Vaasasta ja Oulusta -- muita kaupunkeja ei
-vielä ollutkaan meidän maassa. Senaikuisten kihlakuntien luvun
-ilmaisevat talonpoikaiset edusmiehet; niitä oli Pohjanmaalta (joka oli
-kaikki yhtenä kihlakuntana), Ylisestä ja Alisesta Satakunnasta,
-Piikkiöstä, Vehmaalta, Maskusta ja Halikosta Varsinais-Suomessa,
-Raaseporin ja Porvoon lääneistä Uudellamaalla, Hollolasta, Sääksmäeltä
-ja Hattulasta Hämeessä, Suuresta ja Pienestä Savosta (etelä- ja
-pohjoisosasta) sekä Äyräpäästä, Jääskestä ja Lapvedeltä Viipurin
-läänissä.[6] Käkisalmen läänistä ei ollut edusmiehiä, sillä tällä
-uudella voittomaalla, samoin kuin myös Itämeren maakunnilla, ei ollut
-äänioikeutta Ruotsin valtakunnan asioissa.
-
-Kustaa Aadolf piti ensiksi pitkän, omakirjoittamansa puheen. "Jalot,
-korkeasukuiset, hyväsukuiset, korkeaoppiset, älykkäät ja rehelliset,[7]
-hyvät herrat ja maanmiehet!" lausui hän heille. "Kauan aikaa olen jo
-halunnut päästä käymään tällä maanäärellä, pitääkseni teidän eduksenne
-Ruotsin lakia voimassa ja tiedustellakseni teidän valituksianne.
-Kiitoksia siitä, että te suotuisasti olette tänne tulleet, niin että me
-nyt voimme muutamista tämän maan asioista ynnä myös muutamista koko
-valtakunnan etua koskevista seikoista keskustella." Hän muistutti nyt
-heille, miten Sigismund kuningas aikoinaan oli viekkaudella koettanut
-saattaa paavilaisen pimeyden takaisin maahan, jonka johdosta häneltä
-kruunun perintöoikeus riistettiin. Senkin jälkeen oli hän aina
-koettanut sodalla Virossa sekä Ruotsiin ja Suomeen lähetetyillä
-valhekirjeillä saada häiriötä aikaan. "Summa on se", sanoi Kustaa
-Aadolf, "että hän voimiansa myöten koettaa luovuttaa minusta
-alamaisteni sydämiä, jonka tähden suosiollisesti kehoitan teitä
-varomaan tämmöisiä hänen kirjeitänsä sekä myös varoittamaan
-naapureitanne, pitäjäläisiänne sekä maakuntalaisianne, etteivät he
-antaisi houkutella itseään." Hän selitti myöskin, miten Sigismund,
-"lähinnä syntisyyttämme" oli suurimpana syynä Venäjänkin sotaan. Hän
-oli koettanut saada Venäjää ensin liittolaiseksensa, sitten valtansa
-alle, jota vaaraa estääkseen Kaarle kuningas oli tullut venäläisten
-avuksi. "Saattaapa nyt", virkkoi hän, "monen sekä ulkomaalaisen että
-myös oman maan miehen silmissä näyttää oudolta, että me olemme sitten
-joutuneet ilmisotaan noiden autettaviemme, venäläisten kanssa." Siihen
-hän taas selitti venäläisten häilyväisyyden olevan syynä, he kun eivät
-ruvenneetkaan antamaan ruotsalaisille avun palkkioksi luvattua
-Käkisalmea. "Tarpeellista on siis", lopetti hän viimein, "että te
-olette varoillanne ja otatte varoituksen venäläisten esimerkistä,
-huomaten, kuinka moninaisia onnettomuuksia vallankumoukset tuottavat,
-varsinkin kun keskinäinen eripuraisuus saa ne aikaan. Ajatelkaa myös
-tämän nykyisen Venäjän sodan syntyä, ettei se ole Kaarle kuningas
-vainajan eikä myöskään minun tahdostani alkanut eikä näin kauan
-pitkittynyt. Pysykää siis, te hyvät miehet, yhtä uskollisina minulle
-kuin tähänkin asti, niin pyydän vastakin, niinkuin tähän saakka, aina
-hartaimmasti harrastaa teidän etuanne ja edistää rauhaanne sekä
-onneanne, johon Jumala Kaikkivaltias suokoon armonsa!"
-
-Tällä tavoin siihen aikaan, kun ei vielä sanomalehtiä ollut, annettiin
-kansalle tietoa valtakunnan asioista. Tämän puheen perästä luetti
-sitten kuningas säädyille kolme esitystänsä: että luja liitto
-tehtäisiin Sigismundin vehkeitä vastaan ja ryhdyttäisiin
-suojelushankkeihin Venäjän sotaa varten; että samallaiseen sotaveroon
-kuin v. 1613 suostuttaisiin; että edellisenä vuonna Ruotsissa säädetty
-kyytiasetus myös Suomessa pantaisiin voimaan. -- Valtiopäiväkeskustelut
-eivät silloin olleet pitkällisiä; ne kestivät ainoastaan kymmenen
-päivää, ja helmik. 2 p:nä oli jo päätös allekirjoitettu.
-Herrainpäivämiehet sanoivat sekä omasta että myös kotona olevien
-säätyläistensä puolesta tarkkaan miettineensä kuninkaan esityksiä,
-joista he nyt antoivat seuraavan vastauksen: 1) he vakuuttivat, ettei
-heitä koskaan voi houkuttelemalla saada luopumaan uskollisuudestansa
-kuninkaallista majesteettiä ja isänmaata kohtaan, ja jollei Sigismund
-suostu kohtuulliseen sovintoon, niin tahtovat he yhtenä miehenä seisoa
-häntä sekä hänen seuraansa vastaan; 2) koska Sigismund sekä venäläisten
-häilyväisyys oli ollut syynä tähän nykyiseen sotaan, ja jos venäläinen
-on vihollisuuteensa niin paatunut, ettei se mistään kohtuullisista
-ehdoista huoli, lupasivat he kaikin voimin tehdä sille vastarintaa,
-varojansa ja henkeänsä säästämättä; 3) kiittivät he kuninkaallista
-majesteettiä viime vuonna julistetusta kyytiasetuksesta, jonka he
-kyllä katsoivat terveelliseksi ja hyödylliseksi, jos sitä vain
-noudatettaisiin; 4) lopuksi he suostuivat lisäveroon valtakunnan suuren
-puutteen ja tarpeen tähden. -- Samana päivänä Suomen säädyt myös
-lähettivät "Ruotsin kaikille säädyille" pitkän kirjeen, muistuttaen,
-kuinka täällä rajalla oli oltu miesmuiston ajat linnaleirin sekä muiden
-kuormien rasittamat ja aina sodan jaloissa, varsinkin tuon
-epäluotettavan naapurin venäläisen tähden, jolta ei edes rauhankaan
-aikana saa täydessä turvassa kotona istua. Siitä huolimatta ja vaikka
-edellisen kesän vuodentulo oli ollut huononpuolinen, olivat he
-varojansa ja voimiansa myöten myöntäneet sotaveroa. Ja vaikka heillä ei
-suinkaan ollut syytä epäillä, etteivät hyvät Ruotsin herrat ja miehet
-kernaasti myöntäisi hekin samallaista veroa ja tulisi tällä
-turvattomalla rajalla asuvien avuksi, tahtoivat he kuitenkin Ruotsin
-säädyille huomauttaa vaarallista tilaansa ja muistuttaa, kuinka
-auliisti suomalaiset aina tarpeen tullessa olivat apuansa heille
-antaneet, niinkuin vastakin lupasivat viimeisiin voimiin saakka antaa.
-Lopuksi he lausuivat lujana luottamuksenansa, että niin kauan kuin
-ruotsalaiset ja suomalaiset ovat yhtä mieltä, ei ole pelkoa mistään
-ulkovihollisesta. -- Tämän kirjeen jäljennös lähetettiin jokaiseen
-Ruotsin maakuntaan, joista pian tulikin suosiollisia vastauksia.
-Ruotsalaiset kiittivät Suomen säätyjä, koska he olivat tähän sotaveroon
-suostuneet, luvaten hekin henkiin ja veriin asti auttaa kuninkaallista
-majesteettiä ja isänmaata, sekä muistaa uskollista, ystävällistä apua,
-jonka he hädässä ollessaan aina olivat suomalaisilta saaneet, "joka
-ystävyys ja sopu aina edelleen pysyköön". -- Helsingissä myönnetty vero
-suoritettiin sitten myöskin kaikkialla Ruotsissa.
-
-Oikeastaan olisi tämmöinen päätös uudesta verosta, jonka suomalaiset
-koko valtakunnan puolesta olivat tehneet, ollut tehtävä yhteisillä
-valtiopäivillä. Mutta olivatpa toiselta puolen Ruotsinkin säädyt monta
-kertaa tehneet päätöksiä koko valtakunnan puolesta, vaikkei ollut
-yhtään suomalaista läsnä. Silloin esim., kun Elfsborgin lunastussumma
-myönnettiin, rasittavin kaikista tämän ajan suostuntaveroista, ei liene
-ollut ketään meidän maastamme saapuvilla. Semmoisissa tapauksissa
-kuitenkin aina perästäpäin lähetettiin pari valtaneuvosta Suomeen,
-jotka kävivät joka maakunnassa asianomaisten allekirjoituksia
-kokoomassa. Juuri mainittu päätös ei muuten toisessakaan vielä
-tärkeämmässä kohdassa ollut säännön mukainen; siinä ei ollut nimittäin
-yksikään talonpoika ollut osallisena. Sitä varten oli ainoastaan
-valiokunta kolmesta ylhäisemmästä säädystä ollut kokoonkutsuttuna. Näin
-vähän vielä pidettiin lukua perustuslain puustavista. Ylimalkaan ei
-pidetty siihen aikaan valtiopäiville tulemista niin paljon kansan
-oikeutena, kuin pikemmin monasti raskaalta tuntuvana velvollisuutena.
-Kuningas avauspuheissaan joskus pyysi anteeksi, että hänen niin tiheään
-täytyi "rasittaa säätyjä herrainpäivillä". Erittäin on mainittu,
-että suomalaiset, joilla oli pitkä, vaivalloinen matka ja laihempi
-kukkaro, olivat vastahakoisia tulemaan valtiopäiville ja usein
-saapuivat niihin sangen myöhään. -- Kustaa Aadolf muuten pani
-valtiopäiväjärjestyksellänsä vuodelta 1617 tälläkin alalla suuremman
-säännöllisyyden alkuun.
-
-Monessa muussa suhteessa, paitsi jo mainituissa, olivat myös tavat ja
-menot valtiopäivillä toisellaiset kuin tätä nykyä. Julkisuutta esim.
-pelättiin suuresti. Kuulijoita ei sallittu säätyjen kokouksissa, vain
-aatelissäädyssä oli nuorilla aatelisjunkkareilla lupa oppimisen
-vuoksi olla läsnä. Ei myöskään kuninkaallisia esityksiä annettu
-valtiopäivämiehille kotiin luettaviksi, ettei ne muka ennen aikojaan
-tulisi pahansuopien ulkomaalaisten tietoon, vaan olivat ne säädyn
-kokouksissa mietittävät ja tutkittavat.
-
-Helsingin herrainpäivillä kyydistä tehty päätös koski rasitusta, josta
-ei edellisessä luvussa vielä ole ollut puhetta, vaan joka oli kaikkein
-kipeimpiä kohtia. Vanhastaan oli näet se määräys olemassa Ruotsin
-valtakunnassa, että maantien varrella olevissa pitäjissä talonpoikien
-piti maksutta kyyditä ja syöttää kuninkaan asioilla kulkevia
-virkamiehiä. Tämä jo itsessään olisi ollut sangen suuri kuorma, sillä
-siihen aikaan, kun ei postilaitosta ollut, joka olisi voinut kuljettaa
-kirjeitä, täytyi virkamiesten alinomaa olla maantiellä liikkeellä.
-Paitsi sitä että paikkakunnan virkamiehet ja läänin maaherra
-matkustelivat, liikkui usein kuninkaan käskyläisiä, jotka puhuttelivat
-kansaa valtiopäivillä myönnetyistä veroista, tai tutkivat kuninkaalle
-tehtyjä valituksia, tai vaativat voutien tilejä, tai hakivat ja ottivat
-kiinni karanneita sotamiehiä, kruunun merimiehiä ja kruunun
-päiväläisiä, tai kuljettivat paikkakunnan virkamiehille kuninkaallisia
-kirjeitä; vieläpä niiden lisäksi kulki kruunun ketunpyytäjiä y.m.
-Näillä oli usein koko joukko palvelijoita ja seuralaisia mukanaan, sitä
-enemmän, mitä suurempi itse herra. Tämä kyytirasitus oli sitä
-tuntuvampi, koska se ei ollut kaikkien maanomistajien kannettavana.
-Rälssimaitten talonpojat olivat lain mukaan ainoastaan puoleksi
-velvolliset siihen ottamaan osaa, ja aatelisherrat, varsinkin Suomessa,
-estivät tavallisesti kaiken kyydin ja kestitsemisen alustalaisiltaan,
-vieläpä läänitysmaittenkin talonpojilta, kiskoen sen sijaan itselleen
-sitä suurempia veroja. Kaiken sen lisäksi tuli vielä, että vapaata
-kyytiä suuresti väärinkäytettiin. Aatelisherrat ja virkamiehet vaativat
-silloinkin talonpojilta maksutta hevosia sekä ruokaa, kun he
-matkustivat yksityisillä asioillaan tai huvikseen, rouvineen, lapsineen
-menivät toinen toisensa luokse häihin, hautajaisiin tai muihin
-pitoihin. Samoin myös tekivät aatelin palvelijat; samoin porvaritkin
-antoivat usein talonpoikien ilmaiseksi kuljettaa kauppakuormiansa. Eikä
-siinä kyllin, että kansaa laittomalla kuormalla rasitettiin, vaan
-tehtiinpä lisäksi tätä muka oikeutta harjoittaessa kaikenlaista
-väkivaltaa. Nimismiehet ja neljännysmiehet, jos he joskus uskalsivat
-pitää muiden talonpoikien puolta, saivat selkäänsä. Samoin isännät
-niissä taloissa, joihin poikettiin, saivat osakseen haukkumisia ja
-kirouksia, lyöntejä ja korvapuusteja, niin ettei ollut minkäänlaista
-kotirauhaa.
-
-Korkeimmat aatelisherrat Suomessa olivat näissä ilkitöissä ensimäisiä
-miehiä. Mauri Horn, Joensuun herra, palatessaan kerran v. 1616
-Venäjältä, majaili Kirkkonummella kuuden miehen kanssa muutamissa
-taloissa; näiltä isänniltään hän otti olutta, vaan syrjäisemmistä
-taloista, missä he eivät ennättäneet itse käydä, hän sen sijaan vaati
-olutrahaa, 2 äyriä talolta. Toinen upseeri, Hannu Ram, edellisenä
-vuonna Venäjälle mennessään, otti eräässä paikassa useilta talonpojilta
-viikoksi eväitä, vieläpä rahaakin lisäksi, keltä 24 äyriä, keitä
-vähemmän. Eerikki Pärttylinpoika, Mälsälän herra, kootessaan Elfsborgin
-veroa, oli kuljeskellut Kyminkartanon läänissä kahdeksalla hevosella,
-ja sitä paitsi hänellä oli vielä sama verta joutilaita varahevosia,
-jotka kaikki olivat talonpoikien elätettävät. Joka paikassa hän otti,
-ruuan ja juoman lisäksi, muutakin tavaraa väkisin. Eräässä kylässä,
-jossa ei ollut hevosia heti tarjona, hän pani nimismiehen rautoihin ja
-pakoitti hänet sitten sillä tavoin, kädet kahleissa, kyyditsemään
-itseään kaksi peninkulmaa. Kurjalan herra Sten Iivarinpoika tuli v.
-1615, mennessään Venäjän sotaan, 35:n miehen ja yhtä monen hevosen
-kanssa erään lesken luokse, pieksi emäntää ja kärvensi lasten tukkaa,
-kun ei heti paikalla saanut, mitä vaati, ja kun leski häntä Ruotsissa
-annetusta kyytiasetuksesta muistutti, hän vain pilkalla kirosi: "Mene
-sinä hiiteen asetuksinesi!"
-
-Örebron valtiopäivillä 1614 oli näiden syitten tähden päätetty laittaa
-kestikievareita aina kahden tai puolenkolmatta peninkulman päähän,
-joissa kuninkaan virkamiehet ja aateliset yksityisillä matkoilla
-käydessään saisivat määrätystä kohtuullisesta taksasta hevosia sekä
-ravintoa. Muiden matkalaisten piti sopia, miten saattoivat,
-talonpoikien kanssa. Ainoastaan kruunun asioilla kulkevat saisivat
-vapaan kyydin ja ravinnon. Matkallansa Suomessa samana vuonna sai
-kuitenkin kuningas Kustaa Aadolf joka paikassa kuulla, ettei tästä
-asetuksesta ollut mitään apua. Hän käski siis ankarasti, että voutien
-piti valvoa tätä asiaa, uhaten: "jos joltakulta alamaiselta vaikka vain
-kanakin ryöstetään, etkä toimita hänelle korvausta, niin saat sen
-omalla päälläsi maksaa". Ja sitten hän antoi alussa vuotta 1615 uuden
-ankaran julistuskirjan, joka myös suomeksi painatettiin, ollen ihan
-ensimäinen painettu asetus meidän kielellämme. "Vaicka me", kirjoitti
-kuningas, "Herranpäivil, quin vijmen Örebroos pidettin, meiden
-kirioituxen cautta olemma pois kieldäneet caicki skydit ja gestämiset
-nijlde, jotka ei meiden teekiriam ja todistoxem cansa uloslähetetyt
-ole, että jocahinen senpärästä idzens laittaman piteis, ja ychteinen
-cansa jongun hoistoxen (huoistuksen) saisi, niin me ymmärdhem
-(ymmärrämme eli huomaamme), että eivet ole site saanet nautita heiden
-hyväxens quin mö toivoim, ja että ychteinen cansa niin hyvin sijtte
-quin enengin ombi vieran holhomisella ja skydhillä raskautettu, eivet
-ole nautineet rauha cotonans, tiellä ja heiden oikealla matcallans, ja
-vielä sijttä hosumisella ja havoilla (haavoilla) usein väkivalda heiden
-cochtans (kohtaansa) tapactu (tapahtuu), enämiten nijlde, joilla ei
-ychten todhistusta ole; sijtä me vaicutetudh olemma toista neuvoa
-ylösajatteleman, senpääle että alemaiset saisit rauhasa olla." --
-Sitten määräsi hän, ettei saisi antaa ruokaa eikä hevosia kenellekään
-matkalaiselle, jolla ei ollut kuninkaan passia; niille herroille, jotka
-laittomasti vapauttivat alustalaisensa, uhattiin läänitysten poisottoa;
-väkivallan teosta matkalla säädettiin kuolemanrangaistus, vankeus tai
-sakot aina teon törkeyttä myöten.
-
-Nämät asetukset eivät kuitenkaan enempää kuin Helsingin
-herrainpäiväpäätöskään paljon vaikuttaneet, niin että säädyt olivat
-kyllä oikeassa arvellessansa kuninkaan esitystä hyödylliseksi, "jos se
-noudatetuksi tulisi." Tämä väärinkäytös oli liian juurtunut,
-voidaksensa pian poistua; vielä 20-30 vuotta edelleen tehdään
-valituksia laittoman kyydin ja kestitsemisen johdosta, vaikka ne
-vähitellen vähenemistään vähenevät.
-
-Valtiopäivien jälkeen viipyi Kustaa Aadolf vielä koko talven Suomessa,
-enimmiten Turussa, koettaen, niinkuin hän säädyille sanoi, "pitää
-Ruotsin lakia voimassa" meidänkin maassamme. Kerran hän kevätpuolella
-kävi Turusta pienellä matkalla Satakunnassa, jolloin hän lienee
-kokenut, niinkuin hän muutamia vuosia myöhemmin valittaa, että maantiet
-Suomessa monin paikoin olivat pikemmin metsäpolkujen tapaisia, kapeita
-ja kivikkoisia. Ne käskettiin laittaa tasaisiksi ja leveämmiksi, jotta
-kahdet rattaat sopisivat toistensa sivuitse kulkemaan. Keväällä vasta
-palasi hän sitten takaisin Ruotsinmaalle.
-
-Aksel Oxenstjerna, joka kaiken aikaa oli ollut kuninkaan seurassa,
-lausui kerta myöhemmin ajatuksensa Suomen silloisesta tilasta, mikä ei
-ollut kovin ilahduttava. "Olen käynyt", sanoi hän, "Maskun ja Vehmaan
-kihlakunnissa; siellä ei ole viljelystä, siellä asuu vain petoja." Tämä
-lausunto valitettavasti ei tainnut olla perätön. Muutamia vuosia
-aikaisemmin, v. 1611, annettu tili läheisestä Halikon kihlakunnasta
-näyttää, että siellä silloin oli autiona 46 manttalia, 139 taloa, 21
-kruununtilaa, 3 papin palkkatilaa, lukuunottamatta melkein yhtä monta
-aivan köyhtynyttä. Näin oli laita Kustaa Aadolfin hallituksen
-alkuaikana Suomessa paraiten viljellyissä, enimmin asutuissa seuduissa.
-Seuraavana vuonna kävi pari ruotsalaista valtaneuvosta Suomessa
-nuorelle kuninkaalle uskollisuusvalaa ottamassa ja maan tilaa
-tutkimassa. He toivat silloin sen sanoman, että enin osa maata täällä
-oli poisläänitetty tai lahjoitettu, ja kruunulla jäljellä olevat tilat
-melkein kaikki perin autioina. Kustaa Aadolf koetti sitten koko
-hallituksensa aikana parantaa tätä epäkohtaa; hän kehoitti yhä kansaa
-ryhtymään autiotilojen viljelykseen, luvaten useammiksi vuosiksi
-veronvapautta.
-
-Tämän vuoden jälkeen ei Kustaa Aadolf enää joutanut toisten olla niin
-pitkiä aikoja Suomessa. Kaksi kertaa hän matkusti kuitenkin vielä
-kiireesti läpi maan. V. 1622 hän ajoi talvella, Liivin sodasta
-palatessaan, Viipurin, Kuopion, Säresniemen ja Oulun kautta Ruotsiin,
-ja v. 1626 Länsi-Suomen halki. Tällä viimeksimainitulla matkalla hänen
-sanotaan syöneen päivällistä Jokipiin talossa Jalasjärvellä, jossa hän
-niin ihastui tarjona olevaan hyvään, väkevään olueeseen, että hän vei
-tynnyrillisen eväinään mukanansa. Päivällisen jälkeen levähtäessään hän
-kuuluu nähneen unta vastaisesta Saksan sodasta, joka silloin jo täytti
-koko hänen mielensä.
-
-
-
-
-3. Turun hovioikeuden perustaminen.
-
-
-Suurena syynä laittomuuteen ja vallattomuuteen Suomessa oli
-oikeuslaitoksen rappiotila. Tuomarinpaikat olivat annetut korkeille
-herroille, jotka niistä kantoivat vain runsaat tulot, mutta hyvin
-harvoin itse toimittivat virkaansa. Sijaisikseen he panivat keitä itse
-tahtoivat, välistä jonkun palvelijansakin. _Alalaamanneilla ja
-lainlukijoilla_ (tällä jälkimäisellä nimellä nimitettiin
-kihlakunnantuomarien sijaisia) enimmiten oli sangen vähän laintaitoa,
-jos ollenkaan; välistä he eivät osanneet edes kirjoittaa eikä
-lukeakaan. Niinkuin raa'at, sivistymättömät ihmiset ainakin, he vain
-katsoivat omaa yksityistä hyötyänsä, ja möivät sangen usein oikeutta
-sille, joka antoi parhaat lahjat. Tällä ajalla epäilemättä sai alkunsa
-tuo tuttu suomalainen sananlasku: "Laki on niinkuin luetaan." --
-Vetoaminen korkeampaan oikeuteen väärän päätöksen johdosta ei liioin
-auttanut, etenkin jos asia koski jotakin korkeaa herraa; sillä laamanni
-oli hyvin usein samalla kihlakunnantuomarina jossakin lakikuntansa
-osassa, maaherra jossain lääninsä kihlakunnassa. Asia oli siis hyvin
-usein asianomaisen itsensä ratkaistava. -- Ennen aikaan oli kuitenkin
-ollut olemassa jonkinlainen ylempi valvonta. Aika ajoin aina pidettiin
-_etsikko- tai oikaisukäräjiä_,[8] joilla seudun asukkaista valittu
-lautakunta, puoleksi aatelisia, puoleksi aatelittomia, parin sitä
-varten lähetetyn valtaneuvoksen sekä piispan valvonnan alla "tuomitsi
-kuninkaan tuomiota". Mutta ne olivat nyt jo aikaa sitten joutuneet pois
-tavasta. Ainoa apukeino, jota, niinkuin olemme nähneet, kansa olikin
-hyvin harras käyttämään, oli valittaminen suoraan kuninkaalle; mutta
-siihen oli erittäinkin suomalaisilla ani harvoin tilaisuutta.
-
-Tämän häiriön poistamiseksi perusti Kustaa Aadolf hallituksensa alussa
-(1614) _hovioikeuden_ Tukholmaan. Ruotsissa sai tämä heti paljon
-parannusta aikaan, mutta Suomeen ei sen vaikutus ulottunutkaan täydellä
-voimalla. Tukholmaan oli oikeuden hakijoilla liian pitkä ja kallis
-matka; paitsi sitä alioikeudet ja muut virkamiehet täällä eivät
-pitäneet suurta lukua noista kaukaisista käskijöistä. Hovioikeus pian
-valitti kuninkaalle, että sen päätökset ja suojeluskirjat olivat
-Suomessa aivan mitättömiä. Niin esim. Porissa eräs vaimo, jonka
-hovioikeus oli tuominnut syyttömäksi, hovioikeuden suojeluskirjasta
-huolimatta sidottiin maaherran ja kaupungin maistraatin käskystä
-kaakinpuuhun, missä hän sai selkäsaunan ja hänen molemmat korvansa
-leikattiin pois.
-
-Kustaa Aadolf perusti senvuoksi v. 1623 _Turkuun_ toisen hovioikeuden,
-erikoisesti Suomenmaata varten. Myöskin Käkisalmen lääni lisättiin sen
-tuomioalaan, jota vastoin Inkerinmaa laskettiin vähää myöhemmin
-perustetun Tarton hovioikeuden alle. Turun hovioikeudessa oli, paitsi
-presidenttiä ja varapresidenttiä, neljä asessoria; sen lisäksi otettiin
-vielä muutamia pormestareita ja lainlukijoita apulaisiksi. Ensimäinen
-presidentti, vapaaherra _Niilo Bjelke_, nimitettiin samalla Suomen
-kenraalikuvernööriksi; siten tahdottiin antaa hänelle suurempi valta
-saattaa hovioikeuden päätökset täytäntöön. Vielä lisäksi hän sai v.
-1628 kaiken Suomessa kotona olevan sotaväen komentonsa alle. Bjelke oli
-toimelias, innokas, ankara herra, joka kaikin voimin ryhtyi
-tehtäväänsä. Mutta ensi aluksi sitä oli kovin vaikea saada täytetyksi.
-
-Tottumus laittomuuteen oli niin suuri, että oli miltei mahdotonta saada
-luotettavia virkamiehiä. Hovioikeuden ensi aikoina muutamat sen omista
-jäsenistäkin tekivät itsensä syypäiksi törkeihin rikoksiin. Herman
-Fleming, joka asessorin virasta erottuansa oli maaherrana Savossa,
-menetteli niin väkivaltaisesti, että hänet läänin kaikkien asukkaitten
-yhteisten kanteitten tähden oli tuomittava viralta. Lauri Cygnaeus
-(ruotsalainen) mestattiin v. 1634 siitä syystä, että hän oli
-vihapäissään tappanut appensa. Mauri Horn oli v. 1647 eräälle
-talonpojalle tehnyt väkivaltaa ja ryöstänyt häneltä tavaraa, eikä edes
-ensin totellut hovioikeuden käskyä tulla teostaan vastaamaan. -- Vielä
-suurempi vastus oli alhaisista tuomareista sekä muista virkamiehistä,
-jotka lahjojen vuoksi jättivät pahimmatkin teot rankaisematta. V. 1628
-Bjelke valitti tästä kuninkaalle vakuuttaen, että Suomessa joka
-paikassa tapahtui paljon törkeitä rikoksia, joista etenkin
-aviorikoksista ja irstaisuudesta kuitenkin voutien laiminlyönnin tähden
-harvoin edes kannetta oikeuteen tehdään; ja jos syylliset viimein
-tuomitaankin sakkoihin, niin ei niillä nälkäkurjilla kuitenkaan ole
-mitään omaisuutta, mistä sakkoja ottaa.
-
-Paitsi sitä herrat Suomessa, joiden mielivaltaa tahdottiin nyt hillitä,
-olivat tietysti vihanvimmassa ja tekivät kiusaa, missä vain suinkin
-voivat. Eripuraisuudessa oli Bjelke joskus siveän, hiljaisen Eerikki
-piispankin kanssa. Konsistorilla näet oli muutamissa asioissa erityinen
-tuomio-oikeutensa, johon se ei tahtonut sallia uuden hovioikeuden
-sekaantua. Alhainenkaan kansa, vaikka sille epäilemättä oli mieluista,
-että sitä suojeltiin väkivaltaa vastaan, ei toiselta puolen taas
-suomalaisen tavallisen itsepäisyyden takia tahtonut taipua Kustaa
-Aadolfin moniin uusiin elinkeinoasetuksiin, joiden täytäntöä
-hovioikeuden tuli valvoa.
-
-Näiden alinomaisten vastusten tähden vanha Bjelke sangen pian väsyi ja
-suuttui virkaansa. V. 1624 hän kirjoitti kuninkaalle, valittaen
-epäjärjestyksen maassa olevan sellaisen, "ettei sitä voi kynällä
-kuvata", sillä maaherrat ja voudit, piispa ja papit kiskovat kaikki
-kilpaa laittomia veroja. Niin myös voudit sekä muut, "tuskin mikään
-sääty eroitettuna", keksivät milloin mitäkin koiruutta, kiskoaksensa
-rahaa talonpojilta tai pettääkseen kruunua. Siitä syystä hän jo nyt
-pyysi päästä "tästä vaivalloisesta, raskaasta virasta sekä tästä
-pahasta barbaarisesta maasta, missä kansa on niin ilkeä ja itsepäinen
-ja riippuu kiinni pahoissa tavoissaan ja tottumuksissaan; ja vaikka",
-jatkoi hän, "ne olisivat kuinkakin kohtuuttomia, pitävät he niitä
-pyhempinä kuin kaikkia kuninkaan asetuksia sekä herrainpäivien
-päätöksiä. Hartaasti olen kyllä koettanut hävittää noita
-epäjärjestyksiä sekä omalupaisia oikeuksia, jotka niin hyvin
-kuninkaalliselle majesteetille kuin alamaisillekin ovat vahingoksi;
-mutta vähän olen saanut toimeen, olen ainoastaan saavuttanut kaikkien
-ihmisten pahimman vihan". Bjelke sanoi olevansa vanha ja kivulloinen ja
-mainitsi myös esteenä sen, ettei hän taitanut maan kieltä. "Voittehan
-te, kuninkaallinen majesteetti", lopetti hän, "saada tähän virkaan maan
-kieltä taitavia miehiä, joilla on tässä maassa tiluksensa ja
-kartanonsa, ja jotka sitä paitsi ovat nuoremmat ja vahvemmat tätä
-ikävää virkaa toimittamaan." Samallaisia valituksia lähetteli ukko vähä
-väliä kuninkaalle, mutta Kustaa Aadolf ei moneen aikaan ottanut niitä
-korviinsa, sillä hän tiesi Bjelken olevan paikallaan hyödyllisen.
-
-Joskus oli hovioikeudella muuten kuninkaastakin vastusta, kun
-tahdottiin lain puustavin mukaan rangaista pahantekoja. Aatelisherra
-Klaus Munck esim. oli eräältä talonpojalta ryöstänyt pari härkää.
-Kihlakunnanoikeus oli tuominnut hänet väkivaltaisesta rosvoamisesta
-kuolemaan, hovioikeus huojensi tuomion sakoiksi, mutta kuningas antoi
-kaiken rangaistuksen anteeksi, määräten vain, että vahinko oli
-korvattava. -- Toisessa tilaisuudessa taas Bjelkekin, lähettäessään
-erään toisen aatelisherran kuolemantuomion, lisäsi armonpyynnön, "koska
-hovioikeus on niin nykyjään vasta perustettu eikä siis sovi käyttää
-rigorem juris (lain koko ankaruutta)". Muutenkin menetteli Bjelke
-välistä meidän käsityksemme mukaan sangen omavaltaisesti. V. 1631 esim.
-hän aivan yksin vahvisti erään raastuvanoikeuden kuolemantuomion ja
-mestautti pahantekijän; hän katsoi tarpeettomaksi lähettää asiaa
-Uuteenkaupunkiin, missä hovioikeus silloin piti kokouksiaan Turussa
-raivoavan ruton tähden. Samana vuonna lykkäsi kihlakunnanoikeus toisen
-kuolemantuomion yksinomaan "herra kenraalikuvernöörin leppeän ja
-armollisen tutkinnon alle", jolloin Bjelke lähetti asian takaisin
-uudestaan tutkittavaksi, "vaan ei niin hätäilemällä kuin tässä näkyy
-tapahtuneen". V. 1625 taas koko hovioikeus omin luvin muutti laissa
-määrätyn rangaistuksen helpommaksi; se soi näet kymmenelle
-kuolemaantuomitulle armon sillä ehdolla, että he raivaisivat viidakon
-eräältä kruununniityltä likellä Rauman kaupunkia. Tarkka laillisuus oli
-sen ajan ihmisille vielä niin outoa, että itse ylimmätkin lainvalvojat
-välistä eksyivät lain rajojen yli.
-
-Ylimalkaan oli sittenkin Turun hovioikeuden perustaminen
-säännöllisemmän, puolueettomamman, voimallisemman lainkäytön alkuna
-Suomessa. Bjelkestä lausui vielä toista sataa vuotta myöhemmin Turun
-maistraatti seuraavan kiitoslauseen: "Jokainen suomalainen voi
-todistaa, että presidentti Bjelke tässä maassa on voimallisesti
-häätänyt väkivaltaa". Hänen aikanaan päätettiin muun muassa, että
-kaikki aikojen kuluessa talostaan vääryydellä eroitetut pellot ja
-niityt piti ilman lunnaita annettaman takaisin. Myöskin korkeimpiin
-henkilöihin asti alkoi nyt lain valta ylettyä. Niin esim. sai
-kuninkaansukuinen rouva, Eerikki XIV:nnen tytär, Siiri Tott
-Liuksialassa hovioikeudelta kovan käskyn heti suorittaa sen suuren
-rahasumman, jonka hän monta vuotta takaperin oli lainannut Turun
-porvarilta Jaakko Wollelta poikansa Aaken ulkomaanmatkoja varten.
-Oikeuslaitoksen voiman ja vaikutuksen vahvistamiseksi oli Bjelke myös
-sen ulkonaisestakin arvosta sangen arka. Laamanninkäräjiä oli ennen
-pidetty ilman mitään menoja; mutta nyt käskettiin pitää ne suurella
-juhlallisuudella, jotta kansa tottuisi suurempaan lain kunnioitukseen.
-V. 1627 annettiin Pohjanmaan maaherralle, joka oli kysynyt syytä
-erääseen hovioikeuden päätökseen, se röyhkeä vastaus: "Me olemme vain
-kuninkaalle velvolliset tiliä tekemään; te olette siihen vaatimukseen
-liian halpa ja älytön".
-
-Rangaistuksen lajit ja suhteelliset määrät erosivat siihen aikaan
-suuresti nykyisistä. Miestappoa esim., jota silloin hyvin usein
-tapahtui raakojen, hillittömien ihmisten kesken, ei pidetty niin
-suurena rikoksena kuin nyt. Murhaaja tavallisesti työnsä tehtyään
-karkasi saloille. Oikeus tarjosi silloin hänelle turvaa tullakseen
-vastaamaan teostansa. Jos syytös nähtiin todeksi, oli hänen lupa
-sovittaa tekonsa murhatun sukulaisille maksettavalla rahasummalla. Jos
-sukulaiset sitä vastoin eivät suostuneet sovintoon, sallittiin hänen
-taas kenenkään ahdistamatta palata takaisin saloille, mutta nyt
-julistettiin hän "pilttuaksi" s.o. jokaiselle annettiin valta hänet
-tappaa eikä kukaan saanut suoda hänelle majaa. Sama oli myös päätös,
-jollei syyllinen totellut oikeuden kutsua. Toiselta puolen taas oli
-ehdoton kuolemanrangaistus määrätty noidille sekä jumalanpilkkaajille;
-sama tuomio kohtasi myös useimmiten varkaita. Ylimalkaan olivat
-mestaukset ylen tavallisia. Joka kirkonmäellä oli hirsipuu teileineen,
-jossa enimmiten nähtiin ruumiita roikkumassa. Törkeimmistä rikoksista
-usein tuomittiin kovennettu kuolemanrangaistus siten, että esim. ensin
-oikea käsi hakattiin poikki, tai myös jäsenet yksitellen jaloista
-alkaen rikottiin rattaalla. Kidutus oli silloin koko muussa Euroopassa
-tavallinen keino, jolla syytetyitä pakoitettiin tekojansa tunnustamaan,
-monasti olemattomiakin. Sitä ei kuitenkaan Kustaa Aadolf sallinut
-käyttää valtakunnassaan; ainoastaan uhata sai sitä joskus paatuneille
-pahantekijöille.
-
-V. 1630 taipui kuningas viimein Bjelken lakkaamattomiin pyyntöihin ja
-soi hänelle eron presidentin toimestaan, seuraavana vuonna myös
-kenraalikuvernöörin virasta, "koska", siten kuuluivat sanat, "Suomen
-maan hallitsemisesta on paljon vaivaa ja vastusta, ja vapaaherra Bjelke
-on jo vanha ja väsynyt sekä osaksi Suomeen suuttunut".
-
-
-
-
-4. Presidentti Juhana Kurck.
-
-
-Turun hovioikeuden ensimäisistä asessoreista oli puolet suomalaisia,
-samoin myös melkein kaikki lisäjäsenet; presidentti ja varapresidentti
-sitä vastoin olivat ruotsalaisia. Sitten otettiin jonkun aikaa enin osa
-hovioikeuden alemmistakin virkamiehistä Ruotsista. Syynä luultavasti ei
-ollut muu, kuin että Suomessa siihen aikaan oli peräti suuri puute
-kelvollisista lakimiehistä. Parikymmentä vuotta Turun yliopiston
-perustamisen jälkeen alkavat sitten oman maan miehet jälleen päästä
-voitolle. Ylimmät päällikköpaikat vain pysyivät edelleen enimmiten
-ruotsalaisten käsissä. Poikkeuksena oli kuitenkin kolmas presidentti
-_Juhana Kurck_, Laukon ja Anolan herra, vanhaa Kurjen sukua.
-
-Hän oli sen ajan parhaita, etevimpiä Suomen miehiä. Syntymävuodeksi
-mainitaan 1590. Harjoitettuansa opintoja useissa Saksan yliopistoissa
-ja muutenkin vielä matkustettuansa Hollannissa, Englannissa sekä
-Ranskassa, meni hän sotapalvelukseen. Hän taisteli Suomen väen riveissä
-venäläisiä ja sitten puolalaisia vastaan ja koroitettiin v. 1619
-ratsumestariksi ja 1624 Suomen aatelislippukunnan päälliköksi. Sitten
-hän muutti siviilipalvelukseen, johon hänellä oli enemmän taipumusta.
-V. 1626 näemme hänet Turun, 1627 Viipurin läänin maaherrana. V. 1631
-määrättiin hän Turun hovioikeuden presidentiksi, johon virkaan hän
-kuitenkin vasta seuraavana vuonna saattoi ryhtyä.
-
-Tähän paikkaan oli Kurck ikäänkuin luotu ja suotu. Hän oli
-jalomielinen, oikeutta ja kohtuutta rakastava, viisas ja ahkera herra.
-Lakiasioissa hän oli aikaansa nähden tavattoman oppinut, siitä näkyi
-paljon jälkiä senaikuisissa hovioikeuden pöytäkirjoissa.[9] Tallella on
-myöskin eräs hänen sepittämänsä lakitieteellinen kirjoitus: De jure
-hereditario (perintöoikeudesta). Hänen aikanansa ja toimestansa edistyi
-taas oikeuden vakaantuminen melkoisesti, niin että ainakin pääkaupungin
-seuduilla oikeus alkoi olla voimassa.[10] Pahin vaikeus oli siinä, että
-oli niin suuri puute kelvollisista alituomareista. Tämän puutteen
-poistamiseksi tiedusteli hovioikeus, kun se v. 1633 lähetti
-hallitukselle koko joukon kysymyksiä: eikö halullisia kymnaasilaisia
-saisi ottaa auskultanteiksi, jotka, vannottuansa vaitiolovalan,
-voisivat olla hovioikeuden keskusteluissa läsnä ja siten perehtyä
-laintaitoon? V. 1637 taas, kun hallitus oli hovioikeudelta kysynyt
-syytä alinomaisiin rajariitoihin Suomessa, annettiin se vastaus: että
-muun muassa tuomarit täällä ovat kovin vähäoppiset ja useat heistä sitä
-paitsi lahjakontteja. Siksi pitäisi yliopistoon, jonka perustamisesta
-nyt oli puhe nostettu, asettaa taitava lakitieteen professori. Samassa
-myös ehdoitettiin, että lainlukijain palkka sekä lunastusraha
-tuomiopäätöksistä, jotka tähän asti olivat, edellisen nimelliset
-tuomarit, jälkimäisen asianomaiset aivan mielivaltaisesti määränneet,
-tulisivat vakinaisesti säädetyiksi, siksi että liika kiusaus lahjojen
-ottoon poistettaisiin. Hallitus säätikin sitten seuraavana vuonna, että
-tuomarien piti sijaisilleen antaa 10 hopeariksiä joka käräjältä. Se
-tuntuu meidän mielestämme turhan pieneltä summalta, mutta sittenkin se
-oli suurempi kuin mitä monen tuomarin oli ollut tapa antaa. Kemiön
-vapaaherrakunnassa esim. maksettiin 10 hopeariksiä ainoastaan silloin,
-kun käräjät pidettiin kirkonkylässä, muuten ainoastaan puolet siitä.
-Kuitenkin oli lainlukijoilla käräjien aikana sen lisäksi aina vapaa
-asunto ja ruoka.
-
-Samasta kirjeestä vuodelta 1637 saamme muitakin tietoja sen ajan
-lainlukijoista. Hovioikeus valitti, että he tahtovat aina vetää kaikki
-riidat tarkastuksen alaisiksi, osaksi laintaitamattomuuden johdosta,
-mutta vielä enemmän ahneudesta, saadaksensa tarkastuspalkkaa. Itse
-tarkastukset he toimittivat usein aivan laittomasti, ottaen
-lautakuntaan ketä itse tahtoivat, suomatta asianomaisille mitään
-sananvaltaa. Monasti he eivät asianomaisille antaneet edes tietoakaan
-pidettävästä tarkastuksesta, vaan menivät ilman heitä paikalle ja
-antoivat lopullisen päätöksensä. Välistä sattui myös näissä
-tarkastuksissa, että kihlakunnan tuomari kumosi ennen samasta asiasta
-annetun laamannin tuomion. -- Toisesta lähteestä taas tiedämme, että
-lainlukijat joskus tekivät päätöksensä Rooman tai Moseksenkin lain
-mukaan, ainoan voimassa olevan Ruotsin lain sijasta.
-
-Muuten ei se paha tapa, että tuomarinvirat annettiin korkeille
-herroille, jotka niitä toimituttivat sijaisillaan, muuttunutkaan tähän
-aikaan, vaan tuli päinvastoin vieläkin yleisemmäksi. Ainoastaan se
-rajoitus tehtiin, josta kuitenkin vielä joskus poikettiinkin, ettei
-laamanni eikä maaherra saanut olla alituomarina omassa piirikunnassaan.
-Sijaislaitos pahoine seurauksineen poistettiin vasta Kaarle XI:nnen
-aikana.
-
-Voidakseen paremmin valvoa alituomarien tekoja, oli hovioikeus ruvennut
-vaatimaan, että alioikeuksien pöytäkirjat vuoden lopussa aina
-lähetettäisiin sen tarkastettaviksi. Mutta tulipa usein yhdeltä ja
-toiselta lainlukijalta ainoastaan sellainen ilmoitus, ettei hänellä
-koko vuoden aikaan ollut mitään tuomittavaa ollut. Tähän meille niin
-outoon seikkaan ei ollut kuitenkaan mikään paratiisillinen viattomuus
-syynä, niinkuin edellisistä luvuista jo tiedämme. Päinvastoin taisi
-tämä suureksi osaksi juuri johtua juurtuneesta laittomuudesta.
-Ihmisille oli vielä niin outoa, että tuomarin kautta lainkaan saattoi
-saada oikeutta, että he vain harvoin turvautuivat siihen apukeinoon.
-Mitä rikoksiin tulee, tiedämme myös Bjelken valituskirjasta, että
-niistä suurin osa aina jäi ilmiantamatta.
-
-Kurokin aikana ryhdyttiin paitsi ylläkerrottuihin vielä erääseen
-toimeen, josta olisi voinut koitua sangen tärkeitä seurauksia.
-
-Ensimäinen lainsuomennos oli samanaikuinen kuin Agricolan Uuden
-Testamentinkin. Sen sepittäjä, Tukholman suomalaisen seurakunnan
-kirkkoherra _Martti_, ei ollut kuitenkaan ollut syvä laintuntija; hän
-oli tehnyt kaikellaisia eriskummallisia virheitä. Sanaa "syynsanoja"
-oli esim. käytetty, missä olisi pitänyt olla "asianomainen" (ikäänkuin
-ruotsalainen sana olisi ollut "mål-sägande" eikä "måls-ägande");
-"paatinsiirtäminen" (ikäänkuin "båtdrägt", eikä "bodrägt")
-muka merkitsi samaa kuin "kotivarkaus". Sittenkin käytettiin
-käsinkirjoitettuja kopioita tästä teoksesta sangen yleisesti. Uuden
-kelvollisen suomennoksen tarjosi sitten v. 1602 Kalajoen kirkkoherra
-_Ljungi Tuomaanpoika_, joka myös samalla oli lainlukijana, Kaarle
-IX:nnelle, kun hän talvella palasi Pohjanmaan kautta Ruotsinmaalle.
-Ljungi Tuomaanpoika sanoo esipuheessaan ryhtyneensä tähän työhön monen
-sekä aatelisen että aatelittomankin kehoituksesta. Sillä edellinen
-käännös oli huono, ja usein tapahtui, että tuomariksi asetettu
-suomalainen ei oikein osannut ruotsia, ja sitä vähemmän ymmärsi Ruotsin
-lakikirjan vanhentuneita sanoja ja puheenparsia; monasti toiselta
-puolen taas ruotsalainen tuomari ei osannut täydellisesti suomenkieltä.
-Kuningas ihastui tästä hyödyllisestä lahjasta ja pani sen painattamisen
-alulle; mutta hänen kuolemansa ja valtakunnan silloinen ahdinkotila
-estivät työn lopettamista. Ljungi Tuomaanpojan teos joutui kokonaan
-unohduksiin.
-
-Keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa oli nyt taas entinen lainlukija
-_Hartikka Speitz_[11] ryhtynyt samaan työhön. Hän oli jo ennen,
-heti niiden ilmestymisen jälkeen, suomentanut Kustaa Aadolfin
-sota-artikkelit. V. 1642 hän ne painatti kreivi Brahen kehoituksesta,
-niinkuin myös seuraavana vuonna uuden vuoriasetuksen. Tämän jälkeen hän
-ryhtyi lakikirjan suomennokseen, niinkuin hän eräässä kirjeessään,
-luultavasti Brahelle, ilmoitti. Saiko hän sen työn valmiiksi, vai jäikö
-se kesken, siitä ei ole varmaa tietoa; ainakaan ei pidetty siitä mitään
-lukua. Speitz näet näkyy olleen hovioikeuden epäsuosiossa. V. 1624 hän
-oli jo jonkun virkavirheen tähden menettänyt lainlukijanpaikkansa.
-Epäsuosio sitten vielä eneni sota-artikkelien esipuheen vuoksi. Syyksi
-työhönsä oli hän siinä ilmoittanut, että "näky likimittäin surcuteldava
-olevan, jos ei ne uskolliset Suomen soldatit taidais jotakin nijstä
-(sota-artikkeleistä) ymmärdä. Ja sentähden olen minä ex Zelo sen amore
-patriae (isänmaanrakkaudesta) ne suomen kielelle käändänyt".
-Yllämainitussa kirjeessä hän samaten sanoo: "Näkyy olevan kauheata,
-että yksinkertaisten, ruotsinkieltä taitamattomien sotamiesparkojen
-Suomessa tätä ennen on täytynyt mennä kuolemaan, vaikka ne raukat
-eivät ikänä ole kuulleet eivätkä saaneet mitään tietoa siitä, mitä
-sota-artikkelit sisältävät." Samallaisia puheita hän luultavasti
-muulloinkin piti, kukaties vielä yleisemminkin surkutellen koko Suomen
-kansan tilaa kelvollisen lainsuomennoksen puutteen vuoksi. Vaan
-hovioikeus näyttää pitäneen näitä valituksia loukkauksena itseään
-kohtaan, ikäänkuin se ei olisi oikeutta valvonut. Olkoon asia miten
-tahansa, ainakin Speitz tuomittiin v. 1647 hovioikeutta sekä erittäin
-sen presidenttiä vastaan lausuttujen soimausten tähden kuuden vuoden
-vankeuteen. Sitä ennen olivat jo hänen sota-artikkelinsa tulleet
-takavarikkoon otetuiksi ja hänen oli täytynyt painattaa uudestaan
-ensimäinen arkki. Omistus Brahelle, joka sisälsi ylläkerrotun
-valituksen, oli jäänyt pois, ja nimilehteenkin oli tehty merkillisiä
-muutoksia. Ennen Speitz siinä sanoi tehneensä tämän työn "isänmaalle
-sekä erittäin omalle kansalleen suosioksi", ja hänen nimensä jälkeen
-seisoivat sanat Tavast-Finlandus (Hämäläis-suomalainen); nyt oli
-"omalle kansalleen" pyyhitty pois ja jälkimäisiin sanoihin lisätty
-Suecus (ruotsalainen).[12]
-
-Itse työlle eivät kuitenkaan hovioikeus eikä erittäin Juhana Kurck
-näytä olleen vastahakoisia, vaikka työntekijälle. Sen osoittivat he
-selvästi, kun muutamia vuosia myöhemmin maisteri _Aaprahami
-Kollanius[13] tarjosi uuden lainsuomennoksen. Saatuansa sen valmiiksi
-v. 1648, hän antoi siitä tietoa Kristiina kuningattarelle, jonka
-nimessä valtionholhoojat sitten käskivät Turun hovioikeuden sitä
-tutkimaan. Hovioikeus puolestaan määräsi tähän työhön muutamia
-lainlukijoita, niiden joukossa Antti Pachaleniuksen, joka myös on erään
-uskonopillisen kirjan suomentanut. Heidän työnsä ylimäisen valvomisen
-sai pari assessoria toimekseen, sekä myös itse presidentti, koska hän
-oli taitava suomenkielessä.
-
-Tutkijat eivät kuitenkaan pitäneet liikaa kiirettä; päinvastoin
-kuuluivat he joka paikassa pilkkaavan ja nauravan Kollaniuksen
-suomennosta. Luultavasti oudoksuivat he siinä ilmaantuvia Savon
-sanamuotoja esim. "cuhduttiin", "mehdäksi" j.n.e. Kollaniuksen
-valituksen johdosta kielsi hovioikeus tämmöisen pilkanteon ja käski
-tutkijoita kiirehtimään työtänsä. Syyksi heidän vitkastelemiseensa
-viimein tuli ilmi, että he olivatkin itse tehneet ihan uuden
-suomennoksen. Tämä heidän työnsä valmistui v. 1653, jolloin taas
-Kollanius sitä moitti huonoksi. Uusi komitea oli nyt asetettava
-molempia suomennoksia tutkimaan ja vertaamaan. Mutta sillä välin oli
-tätä asiaa harrastava presidentti Kurck kuollut, ja sitä paitsi oli
-nostettu puhetta Ruotsin lakikirjan parantamisesta; se oli näet jo
-kovasti vanhentunut ja uudenajan oloihin sopimaton. Asiain näin ollessa
-jäi lain suomennos painamatta, suureksi vahingoksi lainkäytölle sekä
-kansalliselle edistymiselle meidän maassamme. Sillä hallituksen
-kirjeestä hovioikeudelle näkyy, että tämä suomennos aiottiin asettaa
-täyteen lailliseen arvoon aivan ruotsalaisen alkuteoksen rinnalle.
-Täten olisi kenties maan kieli jo silloin voinut tulla lakikieleksi.
-
-Sinnepäin alkoi siihen aikaan asia jo muutenkin vähän kallistua. Hyvin
-tavalliseksi tuli, että alituomarit pöytäkirjoihinsa panivat lyhyempiä
-tai pitempiä lauseita suomeksi, ottaen asianomaisten omat sanat
-sinänsä. Tätä tapaa rupesi kuitenkin vuosisadan lopulla hovioikeuden
-presidentti Falkenberg kovasti vainoomaan. Kielto kiellon perästä
-lähetettiin niin tuomarikunnalle yleiseen kuin yksityisille, kunnes
-suomenkieli saatiin pöytäkirjoista poistetuksi.
-
-Painetun lakikirjan puutteen korvaamiseksi jossakin määrin oli tähän
-aikaan myös tapana käräjillä lukea lakiotteita suomeksi. Samoin
-julistettiin uudet asetukset suomenkin kielellä, ensi alussa kuitenkin
-vain suullisesti. Niin esim. luettiin v. 1638 uusi kauppasääntö Turun
-kokoonkutsutuille porvareille ensin ruotsiksi, sitten suomeksi.
-Vuosisadan keskipaikoilta ruvettiin myös tiheämmin painattamaan
-asetuksia suomeksi.
-
-Kansassa niinikään alkoi nyt jo herätä halu saada enemmän tietoja
-laista. V. 1668 toi Yli-Satakunnan edusmies valtiopäivillä esille sen
-pyyntöesityksen, että lakikirja painettaisiin suomeksi. Huomattavaa on,
-että sekä Kollanius että useat hänen työnsä tarkastajat olivat juuri
-samalta seudulta kotoisin.
-
-Tämmöinen oli presidentti Kurckin virallinen toimi; mutta myös hänen
-yksityinen elämänsä ansaitsee laveampaa kertomista.
-
-Kurck oli oppinut herra muillakin aloilla paitsi lakitieteessä. Hän oli
-koonnut suuren joukon kirjoja sekä käsikirjoituksia, jotka koskivat
-Ruotsin historiaa. Suomen muinaisuutta erittäinkin oli hän paljon
-tutkinut, varsinkin Suomen aatelin sukuperiä, jotka hän niin
-perinpohjin tunsi, että hänen puoleensa aina käännyttiin, jos niitä
-koskevia tietoja tarvittiin. Tiedemiehiä hän suuresti kunnioitti ja
-rakasti, josta syystä hekin pitivät häntä suuressa arvossa. V. 1648
-esiin., kun hän vietti häitä Stålhandsken lesken kanssa, näyttivät
-ylioppilaat akatemian salissa hänen kunniakseen näytelmän
-"Aviosäädystä", jonka ylioppilas Chronander juhlaa varten oli
-sepittänyt. Toinen ylioppilas sepitti ja painatti latinaisia ja
-ruotsalaisia häärunoja, josta kunnioituksenosoituksesta hän sai
-Kurckilta puolitoista riksiä. Myöskin pyysi Turun yliopisto useita
-kertoja, joskin turhaan, että hän sen ajan tavan mukaan sallisi jonkun
-pojistansa ruveta heidän kunniarehtorikseen.
-
-Presidentin elämä oli sangen loistavaa. Hänen komeaa kartanoansa
-Aurajoen rannalla, tuomiokirkon läheisyydessä, sanottiin "hoviksi",
-ikäänkuin se olisi ollut kuninkaallinen asunto. "Hoviin mentävän"
-sanottiin, kun presidentin luo lähdettiin vieraisille. Kurckilla oli
-oma hovipappinsa ja lukuisa joukko hovimestareita, passareita,
-porttivahteja y.m. Tämmöisissä suurten herrojen kartanoissa oli vielä
-muutamia keskiaikaa muistuttavia tapoja säilynyt. Niinpä esim. isäntä,
-jos hän oli johonkin palvelijaansa erittäin tyytyväinen, juhlallisesti
-ilmoitti, että tämä nyt ansaitsi olla miekkamiehenä. Hän antoi
-palvelijalle korvapuustin, lausuen, että sen tuli olla vihoviimeisen,
-vyötti hänelle miekan vyölle ja saattoi kunniapaikalle istumaan, jonka
-jälkeen sitten iloiset juomingit alkoivat. -- Presidentin kartano oli
-aina kohteliaasti avoinna kaikille Turussa asuville tai asioilla
-käyville korkeille aatelisherroille ja virkamiehille; niin myös
-yliopiston tiedemiehille. Sangen usein myös pantiin toimeen suuria,
-komeita pitoja. Tällaisia tilaisuuksia varten ripustettiin silkki- tai
-verkakankaita seinille, jotka muulloin olivat paljaat, tapetteja
-vailla; ainoastaan muutamat esi-isien muotokuvat, joskus jokin muukin
-ulkomaan mestarin tekemä maalaus koristi niitä. Pöydille oli ahdettuna
-lukemattomia hopea- ja kulta-astioita, joita Suomen rikkaissa suvuissa
-oli monen tuhannen luodin verran. Sitä vastoin ei käytetty milloinkaan
-pöytäliinaa. Juomaa sekä ruokaa oli ylellisin määrin tarjona. Virtana
-valui etelämaiden rypäleitten neste, etenkin Espanjan ja Ranskan viini.
-Olutta oli sekä Saksasta, paras Rostockista, että myös kotimaista, joka
-oli siihen aikaan hyvässä maineessa. Ruokalajeja oli tavallisesti
-20-30. Kaloja oli kaikellaisia, lihaa aina useampaa lajia. Paitsi
-kotikarjan lihaa oli runsaasti metsänriistaa, hirviä, peuroja,
-jäniksiä, metsälintuja omasta maasta, Saksan peuroja eli sarvaita,
-metsäkauriita, metsäkarjuja ulkomailta. Metsänotuksista valmistettiin
-mielellään piirakka. Paistetut elukat, jolleivät ne olleet ylen suuria,
-tuotiin kokonaisina sisään, päineen, kaikkineen. Hedelmiä syötiin
-suurella halulla. Enimmäksi osaksi ne tuotiin Saksasta, mutta olipa
-myös kotikasvamia tarjona. Erittäin mainitaan Kurckilla olleen suuren
-ansarin, jossa hän kasvatti viinirypäleitäkin niin suurin määrin, että
-niitä yli oman kotitarpeen liikeni lähetellä Tukholmaan, Kristiina
-kuningattarelle tai suurisukuisille ystäville lahjaksi. Kirsikoita tai
-pähkinöitä tarjotessa oli tapana pistää koko joukko mukailtuja, kivisiä
-hedelmiä sekaan, ja seurassa syntyi aina suuri ilo, jos jonkun
-pöytäkumppanin hampaat yhtäkkiä narskahtivat tämmöiseen valehedelmään.
-Liemiruokia valmistettiin manteleista, kirsikoista, riisistä tai
-mannasta; kelpasipa munamaitokin vielä, vaikka kuninkaankin pöydälle.
-Ryytejä pantiin kourittain melkein kaikkiin ruokalajeihin. Härkäpaistia
-esim. maustettiin korinteilla, rusinoilla, sahramilla tai
-muskottineilikoilla, jotka sekoitukset meidän suussamme tuntuisivat
-vallan oudolta. Viinikin ryyditettiin usein.
-
-Kurck oli muutenkin hyvin runsaskätinen, antelias. Salamontanukselle
-esim., joka oli ollut hänen lastensa kotiopettaja, lahjoitti hän koko
-talon, käsikirjurilleen niinikään toisen. Kun Turun tuomiokirkkoon
-ruvettiin hankkimaan uutta kelloa, antoi presidentti sitä varten 30
-puntaa vaskea.
-
-Tällainen anteliaisuus ja komea elämä kannattikin miehelle, jolla oli
-niin suuret varat ja tulot. Presidenttinä oli hänellä läänityksenä koko
-Vöyrin pitäjä (170 taloa), josta v. 1635 lähti 1,543 talaria. Paitsi
-sitä sai hän kaikki kruununverot kalastuksesta Kokemäenjoessa ynnä
-vielä saatavat Länsigöötin lakikunnasta Ruotsissa sekä Vehmaan
-kihlakunnasta, joissa hän nimeksi oli tuomarina. Kristiina kuningatar
-koroitti hänet v. 1651 vapaaherranarvoon, samalla suoden hänelle
-vapaaherraläänitykseksi 32 taloa Lempäälässä. Paljoa suuremmat olivat
-vielä perityt tai hänen itsensä ostamat tilukset. Suomessa (paitsi mitä
-vähäisen Ruotsissa) oli hän isänsä jälkeen perinyt Laukon ja Anolan
-kartanot, äidiltä 11 taloa Vesilahdella ja Tyrväällä. De la Gardien
-suvun heimolaisena hän omisti Köyliön kartanon (77 taloa). Itse hän oli
-eri aikoina rälssiksi ostanut 25 taloa Köyliössä ja Ulvilassa, 11
-Vehmaalla, 7 Ali-Satakunnassa, 7 Lempäälässä. Norrköpingin ehdoilla
-(jotka läänitykset mieskannan kuoltua sukupuuttoon olivat kruunulle
-palautettavat) oli hänellä 50 taloa Vesilahdella, 48 Yli-Satakunnassa
-y.m.m.
-
-Kurck oli niitä harvoja etevämpiä Suomen aatelisia, jotka tähän aikaan
-pysyivät kotimaassaan. Useimmat muut veti Ruotsiin hovin loistavampi,
-huvittavampi elämä ja hallitsijan läheisyys, jonka kautta helpommin
-saattoi saada etuja, ylimalkain hienompi, sivistyneempi seura ja
-lauhkeampi ilmanala. Yhä enenevä keskittyminen kokosi myös yhä enemmän
-korkeimmat virat Tukholmaan. Valtaneuvokset oleskelivat nyt melkein
-aina siellä, eikä niinkuin ennen maakunnissa. Tukholmassa olivat sitä
-paitsi kaikki suuret valtiokollegiot eli ylihallitukset. Näin
-vieraantuivat vähitellen melkein kaikki mainioimmat aatelissuvut
-Suomesta. Mutta Kurck, vaikka hänkin tultuaan v. 1633 valtaneuvokseksi,
-ajoittain kävi Tukholmassa, piti kuitenkin aina asuntoansa Suomessa.
-Hän kuoli Turussa v. 1652.
-
-
-
-
-5. Iisakki Rothovius.
-
-
-Piispa Eerikki Sorolainen oli Kustaa Aadolfin hallitusaikana jo
-tullut vanhaksi, kykenemättömäksi. Senvuoksi hän kirjoitti Aksel
-Oxenstjernalle ja pyysi itselleen apulaista, ehdoittaen siihen virkaan
-Turun koulun rehtoria, Gabriel Melartopaeusta. Tätä miestä sanoi hän
-erittäin soveliaaksi, muun lisäksi senkin vuoksi, "että hän taitaa
-molemmat kielet, sillä täällä tarvitaan semmoista, joka osaa suomea".
-Ennenkuin vastaus vielä oli tullut, painoi kuitenkin Eerikki piispa
-päänsä v. 1625 levolle, lopettaen pitkän, monivaiheisen ja
-monivaivaisen elämänsä.
-
-Seuraavana vuonna kysyi kuningas Ruotsin piispoilta, kuka heidän
-mielestänsä olisi soveliain Turun hiipan kantajaksi. He panivat ehdolle
-neljä miestä, kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista, toisesta
-jälkimäisistäkin viitaten siihen ansioon, ettei "hän ollut
-suomenkielessä taitamaton". Lopuksi he vielä lausuivat sen mielipiteen,
-että jos joku suomalainen tulisi määrätyksi, pitäisi hänelle antaa
-koulu- ja konsistorioviroissa ollut ruotsalainen apulainen. Täten vain
-tulisi mahdolliseksi viimeinkin saada kirkolliset asiat Suomessa
-Ruotsin mukaisiksi. Kustaa Aadolf jätti lopullisen vaalin v. 1627
-kokoontuneille papiston valtiopäivämiehille, ja nämät valitsivat
-yksimielisesti Nyköpingin kirkkoherran _Iisakki Rothoviuksen_. Hän oli
-tosin umpiruotsalainen, Suomen oloille aivan outo, mutta toiselta
-puolen, niinkuin perästäpäin Tammelinus suomalaisessa riimikronikassaan
-häntä kuvaa:
-
-    Uros uljas, taitava tavois,
-    oikia opis, selkiä sanois.
-
-Hän, jos kukaan, oli mies häiriössä olevaa Suomen kirkkoa järjestämään.
-
-Rothovius ensimmältä ei olisi tahtonut suostua hänelle tarjottuun
-kunniavirkaan. Hän pelkäsi näet tehtävänsä suuria vaivoja ja vastuksia;
-myös sanoi hän senkin esteeksi, ettei hän muka "slavonian kieltä osaa".
-Viimein kuitenkin hän taipui kuninkaan, piispojen sekä muiden
-valtiopäivämiesten hartaisiin pyyntöihin, ja saapui Turkuun heinäk.
-6 p. 1627.
-
-Pari viikkoa täällä oltuansa hän jo lähetti hallitukselle katkeran
-valituskirjeen siitä "hirmuisesta epäjärjestyksestä", jonka hän oli
-tavannut, "varsinkin pappissäädyssä". Tässä valituksessa olikin todella
-paljon perää, vaikka kyllä osaksi Rothoviuksen silminnähtävät
-ennakkoluulot suomalaisia vastaan lienevät vaikuttanet sen, että hän
-näki mustan vieläkin mustempana.
-
-Jumalanpalveluksessa sekä kansan tavoissa oli vielä paljon "paavilaista
-hapatusta" jäljellä. Kirkossa veisattiin välistä latinaisiakin virsiä,
-sanaakaan ymmärtämättä, papukaijan tavalla. Alttareille tuotiin
-kaikellaisia uhreja. V. 1627 esim. rankaisi konsistorio erästä vaimoa,
-joka vasikkaonnen tähden oli sytyttänyt vahakynttilän alttarille. V.
-1640 vielä nuhteli piispa niitä, jotka alttareille ripustivat vahakuvia
-(vahakäsiä, jalkoja, sydämiä y.m. kiitosuhriksi kipeitten jäsenien
-paranemisesta), oravannahkoja (kenties metsäonnen tähden) y.m. Monessa
-paikassa vietiin niinikään uhreja maahan pystytettyjen ristinpuitten
-juurelle, ja jos papit joskus hakkasivat semmoisen ristin maahan, niin
-kansa kiireesti toimitti itselleen uuden sellaisen, sillä muuten ei
-muka karja voinut menestyä.
-
-Tämän paavilaisen taikauskon rinnalla oli myös vanha pakanallinenkin
-vielä suuressa voimassa. Ristinpuitten ohessa pidettiin, ainakin
-sydänmailla, vanhoja karsikkopuitakin pyhinä. Noitia oli joka paikassa,
-joiden taitoon turvattiin taudeissa sekä kaikellaisessa muussa hädässä.
-"Tässä maassa", valitti Rothovius v. 1640, "on paljon noitia. Kun
-ihminen sairastuu, niin he hakevat apua pirulta ja uhraavat
-kiitosuhreja pirulle. Jos hevonen tulee kipeäksi, haetaan kohta koko
-joukko äijiä ja ämmiä kokoon, jotka pimeässä pirtissä tyhjentävät
-olutpuolikollisen, tehden temppujansa." -- Kotinoitien apua ei pidetty
-vielä niin voimallisena kuin kauempana, pohjoisempana asuvien,
-erittäinkin lappalaisten. V, 1650 esim. mainitaan nuoren rengin
-Uudestakaupungista käyneen Kitkajärvellä, Kemin Lapissa asti, noidalta
-varasta tiedustamassa.
-
-Pyhiä päiviä ja kirkkoja pidettiin sangen halvassa arvossa. "Sabbatin
-rikkominen työnteolla", sanoi Rothovius, "on tämän kansan mielestä
-leikintekoa." Kirkonmäellä pidettiin jumalanpalveluksen aikana suurta
-olut- ja viinakauppaa. Kirkossa usein meluttiin ja räyhättiin
-sopimattomalla tavalla. Vanajan kirkkoherra valitti kerta
-konsistorioon, että hänen seurakuntalaisensa kirkonaikana juoksevat
-ulos ja sisään, "niinkuin hullut vuohet". V. 1644 rupesivat
-Hammarlandissa muutamat vallattomat rengit, papin paraikaa saarnatessa,
-liikuttamaan saarnastuolia kangilla. Kirkkoherra, joka pelkäsi
-pönttöineen putoavansa alas, otti viimein karangon ja rupesi
-kirkkorauhan rikkojia hosumaan. V. 1662 Perniön kirkossa kaksi
-aatelismiestä, Sass ja Sabelfana, rupesivat riitelemään, vetivät
-miekkansa esille ja vaativat toinen toisensa taisteluun.
-
-"Jumalan sanan väärinkäyttämistä harjoitetaan häpeämättömästi",
-kirjoitti piispa v. 1640. Niin myös olivat törkeät haukkumasanat, rivot
-puheet, raa'at kiroukset ja tappelut aivan tavallisia kaikkien säätyjen
-parissa. V. 1621 esim. oli Hannu Munck tullut Eerikki piispan luo ja
-vaatinut Salon vanhaa kappalaista eroitettavaksi virasta; sillä hän
-tahtoi hänen sijaansa nuorta poikaa, joka oli luvannut naida hänen
-kamarineitsyensä. Kun piispa kielsi, rupesi aatelisherra hyppimään
-lattialla niinkuin hurja, haukkuen piispaa kelmin ja varkaan
-vertaiseksi ja kiroten: "Piru minut vieköön ruumiineni, sieluineni,
-jollen tee sinusta valitusta kuninkaalle!" -- V. 1644 Lemun kirkkoherra
-rovastikunnan pappien kokouksessa tutkisteli erään kappalaisen oppia,
-ja kun tämä luultavasti ei osannut selvästi vastata, huusi hän
-vihoissaan latinaksi: "Audi, bestia!" (Kuules, luontokappale!) Toinen
-puolestaan oli vastaukseksi paiskannut korvapuustin ja tarttunut
-kirkkoherraa tukkaan. -- V. 1659 haukkui nuori pappi, maisteri Paavali,
-Kumlingen kirkkoherraa, ampui pyssyllä hänen jälkeensä ja suuteli hänen
-rouvaansa väkisin. -- Samana vuonna syytettiin Pietarsaaren
-kirkkoherraa siitä, että hän löi vaimoansa. Konsistorion päätös on ajan
-sivistyskannalle erittäin kuvaava: "Jos kirkkoherra pieksää _yli
-kohtuuden_, niin vedettäköön oikeuteen."
-
-Juoppous ja irstaisuus oli myös kauheasti yleistä niin alhaisten kuin
-ylhäisten parissa. Pari päivää ennen Rothoviuksen tuloa oli eräs pappi
-kello 7 aamulla tullut aivan juovuksissa konsistorion kokoukseen ja
-ruvennut hävyttömästi haukkumaan sekä pauhaamaan. --- V. 1648 eräs
-Turun pappi moitti julkisesti saarnastuolista, että kaupungin
-raatimiehet tavallisesti tulivat raastupaan "humalaisina kuin siat". V.
-1649 Rothovius arveli kappalaisilla useimmissa paikoissa olevan
-semmoisen palkan, että he tulisivat toimeen sillä, "jolleivät he olisi
-ahnaat juomaan ja taitamattomat hoitamaan talouttansa". V. 1662
-mainittiin Orihveden kirkkoherrasta, että hän on alituisesti humalassa,
-niin ettei päivällä eikä yöllä ole eroa; niin myös hänen rouvansa
-enimmiten rypee juovuksissa vuoteellaan. Humaltumista ajoittain
-pidettiin aivan tavallisena ja luonnollisena asiana, jota ei
-kunnon miehessä ollenkaan voitu kummeksia, jollei se ainaiseksi
-tavaksi yltynyt. Virkamiehiltä vaadittiin sitoumus, etteivät he
-viinapäissäänkään ilmaisisi virkasalaisuuksia. V. 1639 käski hallitus
-Viipurin vanhan piispan Gabriel Melartopaeuksen hakea itselleen
-apulaista, jos löytyisi semmoista miestä, joka ei olisi juoppo. --
-Aviorikokset ja salavuoteudet niinikään olivat hyvin tavallisia ja
-lapsenmurhia tapahtui niin paljon, että hovioikeus v. 1641 vartavasten
-kysyi hallitukselta, mitä sen asian parantamiseksi sopisi tehdä.
-
-Niinkuin tästä olemme nähneet, olivat papitkin, "kansan oppaat",
-osalliset kaikessa ilkeydessä. Paitsi sitä oli myös suuri osa heistä
-oppimattomia, sivistymättömiä. Vielä v. 1657 valitti Turun maaherra,
-että eräs mies, joka oli kruunun merimieheksi kirjoitettu, kiireesti
-oli vihittänyt itsensä papiksi, välttääkseen sotapalvelusta. Että
-semmoiset miehet eivät olleet hartaita virassansa, on helppo arvata.
-Rothovius nuhtelikin kiertokirjeissään heitä sangen usein laiskuudesta,
-koska he välistä jättivät jumalanpalveluksen pitämättä. Yhdessä
-suhteessa vain hän sanoi heidän kaikkien osoittavan suurta ahkeruutta
--- nimittäin saatavien koonnissa.
-
-Virkaan tultuansa ryhtyi nyt Rothovius heti ankaraan parannuspuuhaan
-kirkollisella alalla, kilpaillen yhtä ankaran Bjelken kanssa, joka
-samalla aikaa puhdisteli maallista alaa. Kerran, välistä kahdestikin
-vuodessa, hän piti yleisiä pappienkokouksia Turussa,[14] joissa opin
-kartuttamiseksi pantiin toimeen väittelyjä jostain uskonkappaleesta ja
-sitten keskusteltiin seurakuntain järjestyksestä. Samaten paremman
-järjestyksen aikaansaamiseksi julisti hän useampia asetuksia papeille
-sekä seurakunnille. Ensimäiseen oli hän voimallisemman vaikutuksen
-vuoksi hankkinut itse kenraalikuvernöörin, Niilo Bjelken vahvistuksen.
-Myöskin kävi piispa joka vuosi pitkillä matkoilla avarassa
-hiippakunnassansa, omin silmin joka paikassa valvomassa käskyjensä
-täyttämistä. Välillä lähetteli hän papeilleen tuon tuostakin
-kiertokirjeitä. Niissä hän milloin ankarasti nuhteli heidän "suurta
-uneliaisuuttansa ja huolimattomuuttaan, jota on mahdoton kärsiä",
-milloin kielsi heitä suotta kuljeksimasta talonpoikien luona kestejä
-pitämässä, käskien heidän pysyä kotonaan kirjansa ääressä, jollei heitä
-vaadittu pitäjälle virantoimitukseen; milloin taas hän kehoitteli heitä
-poistamaan kansan pahoja tapoja, erittäin noituutta ja sabbatin
-rikkomista. -- Niinikään hän painatti omia kirjoittamiaan
-saarnakokoelmia malliksi taitamattomille papeille.
-
-Varoituksilleen ja kehoituksilleen antoi Rothovius suuremman painon
-ankarilla rangaistuksilla. Pappi, joka kaksi kertaa oli laiminlyönyt
-jumalanpalveluksen, pantiin viikoksi vankeuteen,[15] kolmannella
-kerralla hän menetti virkansa; samoin se, joka ilman laillista estettä
-jäi pois yhteisistä kokouksista. Tietysti rangaistiin myös juoppoutta,
-irstaisuutta ja väkivaltaisuutta, jos näistä kanne tehtiin. Nuoria
-kappalaispappeja pitivät kovassa kurissa ja kuuliaisuudessa
-kirkkoherrat, joiden renkiä he oikeastaan olivat, ja jos he näille
-olivat olleet uppiniskaiset, kutsuttiin heidät aina heti Turkuun, missä
-he saivat kuulla ankaria nuhteita.
-
-Seurakuntalaisia, jotka olivat rikkoneet kirkonjärjestystä tai siveyden
-sääntöjä, rangaistiin julkisilla nuhteilla saarnastuolista ja sakoilla;
-useinkin tuomittiin syylliset pari, kolme pyhää peräkkäin kirkon ovella
-seisomaan taikka jalkapuussa istumaan. Välistä myös käytti Rothovius,
-vaikka hän muuten olikin niin suuri paavilaisuuden jäännösten perkaaja,
-vanhaa paavilaista "pannajulistusta", sulkien rikollisen seurakunnan
-kirkon lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi.
-
-Saarnoissansa Rothovius aina erittäin varoitti kansaa noituudesta ja
-pyhäpäivän väärinkäyttämisestä. Hän kielsi väkevien juomien kaupan
-pyhäpäivinä, samoin myös kaikki muutkin työt, yksin käsikivien
-käyttämisen, joilla jokapäiväiset jauhotarpeet hankittiin. Kiivastelipa
-hän myös sitäkin "täällä Suomessa yleistä sian tapaa ja koiran elämää"
-vastaan, että kansa söi ja joi ennen kirkkoonmenoa. Luultavasti hän
-tahtoi sillä estää heitä humaltumasta väkevästä oluesta, vai lieneekö
-katsonut paastoovan vatsan Jumalalle otollisemmaksi? Samoin myös oli
-Herran ehtoolliselle aikovilta tupakanpoltto kielletty.
-
-Varoituksilla, säännöillä ja rangaistuksilla yksin, sen Rothovius hyvin
-tiesi, ei voitu kuitenkaan kirkollista epäjärjestystä ja tapojen
-turmiota Suomessa poistaa. Pääsyy ja juuri kaikkeen pahuuteen oli opin
-ja sivistyksen puute. Paitsi paria pikkulastenkoulua oli hänen
-tullessaan ainoastaan Turun koulu voimassa, sekin pahasti rappiolla.
-Uuden piispan ensimäisiä toimia oli senvuoksi tämän koulun
-puuhaaminen kymnaasiksi, jommoisia oli jo Ruotsissa melkein
-kaikissa hiippakuntien pääkaupungeissa. Hänen pyyntöihinsä suostuen
-perustikin holhoojahallitus v. 1630 Turun kymnaasin. Tällä tavoin
-laskettuansa perustuksen pappien sekä muiden virkamiesten paremmalle
-sivistykselle, rupesi Rothovius myös kansanopetuksesta pitämään huolta.
-Kiertokirjeissään papistolle hän kehoitteli ahkerasti katkismuksen
-opettamiseen ja lukukinkereitten pitämiseen, vaikka hän ihme
-kyllä ei sallinut niitä muualla pidettäviksi kuin kirkoissa, johon
-pitkät matkat estivät monta seurakuntalaista saapumasta. Näihin
-lukukinkereihin piispa ankarasti vaati kaikkia säätyjä ja lähetti
-hallitukselle valituskirjeen siitä, että aateli monin paikoin
-osoitti vastahakoisuutta. Mutta valtionholhoojat pitivätkin tätä
-viimeksimainittua vaatimusta liikana; lukukinkerit, sanoivat he, ovat
-niitä varten, jotka eivät voi kotona hankkia itselleen oppia. Myöskin
-käski piispa, että lauvantaisin ennen niitä pyhiä, jolloin Herran
-ehtoollista jaettiin, oli kuulusteltava rippivieraitten katkismuksen
-taitoa, "joka asia.", sanoi hän, "tässä barbaarisuudessa on vallan
-tarpeellinen". Pian tuli sen lisäksi se sääntö, ettei kukaan
-katkismuksessaan taitamaton saisi päästä naimiseen eikä edes kummiksi.
-
-Rothoviuksen aikana ja avulla ilmestyi nyt viimein koko raamattu
-suomenkielellä. Agricolan työn jatkamista ja täydentämistä varten oli
-Kaarle IX:nnen aikana komitea ollut asetettuna Eerikki Sorolaisen
-johdolla; mutta sen toimesta ei ole varmaa tietoa. Nyt toi Rothovius
-1635:n ja 1638:n vuoden valtiopäivillä esille hiippakuntansa toiveet
-tästä asiasta, ja kaikki Suomen valtiopäivämiehet yhtyivät hänen
-pyyntöönsä. Hallitus otti työn huostaansa ja määräsi suomentajiksi
-Turun kymnaasin lehtorit Eskeli Petraeuksen ja Martti Stodiuksen sekä
-Maskun kirkkoherran Henrik Hoffmanin ja Piikkiön kirkkoherran Gregorius
-Favorinuksen. Näistä etevin, ensinmainittu Petraeus, oli, Tammelinuksen
-senaikuisen suomalaisen riimikronikan sanoilla puhuen, "Ruotsis
-syntynyt", mutta "Suomeen suostunut". Hän oli tänne tultuaan hyvin
-oppinut maan kielen, josta hän v. 1649 laati ensimäisen kieliopin.
-Hänen syvä ja laaja oppinsa sitä paitsi tekivät hänet vallan
-soveliaaksi tämän tärkeän työn johtajaksi. Suomalainen raamatunkäännös
-tuli näin olemaan aikansa paraita; kielensä puolesta se mukaili
-kuitenkin yhä vielä liiaksi muukalaisia puheenparsia, vaikka se olikin
-Agricolan yritystä puhtaampi.
-
-Niin perinpohjainen parannustyö kuin se, johon Rothovius oli ryhtynyt,
-ei tietysti onnistunut heti ensimäisellä iskulla. Yllä esiintuoduista
-esimerkeistä näkyy yltäkyllin, että myös Rothoviuksen loppuaikoina,
-vieläpä hänen kuoltuansakin, oli paljon kaikellaista säädyttömyyttä
-jäljellä. Suurena haittana papiston parantamiselle oli se seikka, ettei
-niiden virkaanasettaminen ollutkaan aina piispan vallassa. Usein tuli
-hänen luokseen pappeja, joilla oli kuninkaalta tai sittemmin
-valtionhoitajilta saatu käskykirja, että heille piti ensitilassa antaa
-virka. Sitä paitsi oli myös kaikilla aatelismiehillä oikeus siinä
-pitäjässä, missä heillä oli kartanonsa, valita papiksi, kenen
-tahtoivat. Vieläpä jäi tämä oikeus, jos isäntä itse muualla asui,
-raa'an, sivistymättömän pehtorin käsiin. Tällä lailla saivat usein
-aivan oppimattomat, kelvottomat miehet pappisvirkoja, kun vaan osasivat
-hallitusmiehien luona käydä kumartamassa, tai jossain aateliskartanossa
-kotipapin virkaa toimittaessaan olla herralle mieliksi, tai pehtorille
-kyllin hyväntekijäisiä tarjota. V. 1627 esim. valitti Rothovius, että
-eräs Hieronymus oli kuninkaallisen suosituskirjeen saanut, vaikka hän
-oli "juoppo kuin sika" ja muutamia vuosia sitten, jätettyään vaimonsa,
-oli piikansa kanssa karannut Liivinmaalle. Erittäin oli vastusta
-sotapapeista, jotka rykmenttiensä kanssa retkeillessä olivat tottuneet
-irstaisuuteen ja vallattomuuteen ja joilla oli ollut hyvä tilaisuus
-päästä mahtavien sotaherrojen suosioon. Vaikea oli sitä paitsi täyttää
-kaikki paikat täydesti kelvollisilla sielunpaimenilla. Vielä yliopiston
-perustamisen jälkeenkin oli puute niin suuri, että monasti täytyi ottaa
-papeiksi kymnaasilaisia, jopa koululaisiakin. Yliopiston konsistorio
-valitti v. 1643 tätä seikkaa ja pyysi piispaa, että kaikilta
-pappisvirkaan pyrkiviltä vaadittaisiin akatemiallinen todistus
-riittävästä opista ja hyvistä tavoista.
-
-Vastusta oli Rothoviuksella myöskin usein kansan vastahakoisuudesta
-uusiin parannuksiin. Suomalaista silloinkin sanottiin itsepäiseksi; hän
-pysyi mielellään vanhoillansa. "Jos, Jumala auttakoon", valitti piispa
-v. 1633, "tätä hävytöntä kansaa tahtoo kurittaa ja Jumalan vihaa
-välttämään neuvoa, niin saapi ylenkatsetta ja pahoja, pilkallisia
-sanoja vastaukseksi. Julkiset aviorikkojat vastustavat häpeämättä
-kirkon isällistä rangaistusta." V. 1640 hän taas sanoi: "Julkisesti
-vastataan tutkimuskinkereillä rovasteille ja piispallekin, kun he
-noituutta moittivat, ettei Jumalan avulla yksin aina voi tulla aikaan,
-on tarvis myös käyttää suola- ja ihralukuja y.m."
-
-Kansan luonnonomaista vastahakoisuutta enensi muuten vielä piispa
-itsekin omalla käytöksellään. Hänen, joka ei ollut maassa syntynyt, ei
-osannut kansan kieltä eikä tuntenut kansan luonnetta, olisi pitänyt
-olla hyvin varovainen, sillä muukalaisen moitteita aina kärsitään
-vähemmän kuin omamaalaisen miehen nuhteita. Mutta ajattelemattomassa,
-joskin hyvää tarkoittavassa innossaan, ei Rothovius vähääkään hillinnyt
-vihaansa päästessään täällä vallitsevan epäjärjestyksen perille, hän ei
-koskaan viitsinyt valikoida sanojansa moittiessaan tapoja, jotka
-todella tai hänen mielestään olivat moitittavia. Pappejansa
-rangaistessaan hän ei myöskään aina noudattanut kohtuutta ja
-liiassa tulisuudessaan hän joskus teki vääryyksiäkin, niin että
-kenraalikuvernööri Bjelken täytyi sekaantua asiaan ja määrätä, miten
-pappeja vastaan nostetut kanteet olivat konsistoriossa tutkittavat. Ja
-tämän lisäksi hän välistä puki moitteensa semmoiseen muotoon, että se
-loukkasi suomalaisten kansallistuntoa, joka siihen aikaan oli sangen
-arka.
-
-V. 1634 piispa täten, juhlallisena rukous- ja katumuspäivänä
-saarnatessaan Turun ruotsalaiselle seurakunnalle, haukkui suomalaisia
-luontokappaleitakin pahemmiksi, koska he muka suosivat enemmän
-vellipataa ja kaalivatia kuin Herran huonetta. Kirkkoon he, sanoi hän,
-vaan tavan vuoksi tulevat, kerran tai pari "Jumala! Jumala!" huutamaan
-ja sitten taas siirtyvät maallisiin toimiinsa. -- Tämä julkinen
-soimaus, joka, vieraassa seurakunnassa lausuttuna, ei ollut
-sielunpaimenen ojennusta, vaan pikemmin pilkantekoa, nosti katkeraa
-vihaa Turun suomalaisissa porvareissa. Suuri joukko kokoontui Esko
-Kopparin taloon, jossa he Erkki Kokkapäällä kirjoituttivat ankaran
-valituskirjan, tuoden esiin yllämainitut piispan sanat ynnä vielä
-kaikellaisia muitakin kanteita, esim. epärehellisestä kirkonvarain
-käyttämisestä y.m. Kokkapää, joka taisi tietää, että nuo lisäkanteet
-olivat vähemmän luotettavia, koki varoitella sanoen: "Älkää, hyvät
-miehet, panko tähän paperiin enempää kuin mitä voitte todistaa." --
-Mutta vimma oli, niinkuin aina, silmitön ja korvaton. -- "Kirjoita,
-kirjoita vaan", huusivat porvarit kaikki yhteen suuhun, "kyllä me siitä
-vastaamme!" -- "Piispa on opetettava jättämään meidät rauhaan", lisäsi
-yksi heistä, Matti Seppä, "kuka tietää, mitä pahempaa hänestä muuten
-vasta voi lähteä." -- Valituskirja lähetettiin Tukholmaan lehtori
-Martti Stodiukselle,[16] joka siellä oleskeli valtiopäivämiehenä.
-Aikomuksena oli antaa se valtionholhoojille, mutta luultavasti ei
-Stodiuksella ollut siihen uskallusta. Sittenkin Rothovius sai tiedon
-asiasta ja haastoi vastustajansa oikeuteen. Tässä hän näytti kanteet
-epärehellisyydestä y.m. perättömiksi, ja sanansa hän koetti selittää
-siten, ettei niissä olisi kansallistunnolle mitään loukkaavaa.
-Selitykseksi siihen, että hän, vaikka hän ruotsalaiselle seurakunnalle
-saarnasikin, oli ottanut suomalaisten pahat tavat puheeksi, sanoi hän
-sen, että hän oli asetettu kumpaistenkin piispaksi ja siis oli
-velvollinen valvomaan toisten kuin toistenkin elämää.[17] Ja sitä
-paitsi tiesi hän myös, että suurina juhlapäivinä, jolloin piispa
-itse saarnasi, kävi paljon suomalaisiakin ruotsalaisessa
-jumalanpalveluksessa. Syyttäjät, jotka muuten käyttäytyivät kovin
-pelkurimaisesti, lykäten syyn toinen toisensa päälle, tuomittiin
-suuriin sakkoihin.
-
-Seuraavana vuonna syntyi Rothoviukselle suurisuisuutensa vuoksi taas
-toinen paha juttu. Hän oli jälleen saarnannut epäjärjestyksestä
-Suomessa, kertoen kuinka täällä tehtiin julkisia syntejä ja rikoksia
-ilman mitään rangaistusta. "Hovioikeuden assessorit", lausui hän,
-"istuvat täällä Jumalan sijassa ja heitä sanotaan jumaliksi; mutta
-hekin lahjojen tähden ummistavat silmänsä." -- Pari päivää sen jälkeen
-lähetti hovioikeus kaksi jäsentä vaatimaan piispalta selitystä, muuten
-he uhkasivat valittaa hallitukselle. Rothovius taas koetti lieventää
-sanojansa: hän ei muka ollut sanonut assessorien ottavan lahjoja, vaan
-ainoastaan varoittanut heitä ottamasta. Siihen selitykseen lähettiläät
-viimein tyytyivät, vaikka inttivätkin: "Tietäväthän sen kaikki, miten
-sanat alkuaan kuuluivat."
-
-Vielä v. 1650, vähän ennen kuolemaansa, sai Rothovius kolmannen
-syytteen. Turun koululaiset olivat hänelle käyneet valittamassa, että
-heidän rehtorinsa, joka oli ruotsalainen, aina teinirahain jaossa suosi
-enemmän omia kansalaisiansa kuin suomalaisia, ja sitä paitsi otti
-kaikilta laittomia koulumaksuja. Myös paheksivat he sitä, että piispa
-välistä määräsi osan heille aiottuja tuloja muihin tarkoituksiin. Koska
-Rothovius, niinkuin näyttää, ei ottanut asiaa korviinsa, lähettivät
-koulupojat kannekirjan itse valtionholhoojille, ja nyt tuli piispalle
-käsky korjata puheenalaiset vääryydet.
-
-Saipa Rothovius kerran, vaikka hän, niinkuin olemme nähneet, liiallisen
-virkaintonsa vuoksi joskus joutui ahdinkoihin, kuitenkin myös
-päinvastaistakin moitetta kärsiä. Suomen kenraalikuvernööri Brahe,
-josta pian tulee lavealta puhetta, oli v. 1638 ensimäisessä
-virkakertomuksessansa muun muassa myös maininnut, että Suomessa
-kirkollisella alalla yhä vielä tapahtui epäjärjestystä. Sen johdosta
-lähetti holhoushallitus Turun piispalle ankaran, paikoittain
-pilkallisen nuhdekirjeen, varoittaen häntä liiallisesta höllyydestä ja
-leväperäisyydestä etenkin pappien elämän valvomisen suhteen. Tämä
-ansaitsematon moite kävi kipeästi Rothoviuksen sydämelle. Hän luetteli
-kaikki, mitä hän jo oli tehnyt kirkon järjestämiseksi sekä tapojen
-parannukseksi, ja väitti hallituksen epäilyksen Suomen tilasta olevan
-liiallisen. "Kyllähän täällä tosin", arveli hän, "harjoitetaan monta
-syntiä, varsinkin epäjumalan palvelusta ja noituutta; mutta pidetään
-täällä kuitenkin saarna ja rukous hyvässä voimassa, eikä suinkaan,
-niinkuin te näytätte luulevan, eletä pimeitten pakanoiden tavalla,
-joille Jumalan sanan valo vielä on koittamatta." Ukko, niinkuin moni
-muu ankara saarnamies, oli sangen arka, kun moite koski häntä itseänsä;
-omia tekojansa puolustaessaan hän nyt rupesi myös puolustamaan
-suomalaisten tapoja, joita hän muuten sekä ennen että jälkeenpäin
-kuvaili aika mustiksi.
-
-Tästä samasta kirjeestä tuli myös ilmi hänen suuttumuksensa virkaansa.
-"Nyt olen", kirjoitti hän, "jo ollut yksitoista vuotta tässä
-vaivalloisessa virassa, jolla ajalla en ole monta rauhan päivää
-nähnyt." Parannuspuuhillaan sanoi hän vain joutuneensa pahansuopien
-vihan alaiseksi, ja olevansa nyt työstä sekä vastuksista niin perin
-väsyksissä, että soisi itselleen jo pois pääsöä täältä. -- Vaan tämä
-kyllästyminen oli vain hetkellinen. Eipä aikaakaan, niin hän
-vaikutusinnossansa pyysi saada hoitoonsa Viipurinkin hiippakunnan, --
-jossa epäjärjestys oli vielä suurempi kuin hänen omassaan. Hän lupasi
-siinä tapauksessa "siellä vuoden kuluessa saada toimeen enemmän, kuin
-mitä siihen saakka oli monena vuonna tehty". Tämä hänen toivonsa ei
-tullut kuitenkaan täytetyksi.
-
-V. 1652 nukahti viimein Rothovius 82-vuotisena kaikista puuhistansa ja
-huolistansa. Köyhän Smoolannin talonpojan pojasta oli hän neronsa ja
-intonsa kautta kohonnut korkeaan, mahtavaan arvopaikkaan. Suomalaiset,
-vaikk'eivät he häntä juuri rakastaneet,[18] eivät kuitenkaan voineet
-olla häntä kunnioittamatta, ja jälkimaailma, joka ottaa lukuun enemmän
-työn hedelmät kuin työn ulkomuodon, ylistää häntä paremman
-kirkkojärjestyksen ja siivompien tapojen aikaansaamisen tähden meidän
-maassa. Huomattavaa on, että hänen jälkeensä aina Isoon Vihaan asti ei
-Turun hiippa enää joutunut ainoankaan Suomen miehen päähän. Viipurissa
-oli vielä tämän vuosisadan keskipaikoille asti suomalaisia piispoja,
-vaan sitten sinnekin asetettiin enimmiten Ruotsin miehiä.
-
-
-
-
-6. Johannes Messenius.
-
-
-Kustaa Aadolfin aikana oli vielä uskonpuhdistuksen herättämä
-uskonnollinen into täydessä voimassaan. Raamattu, ainakin ylemmissä
-säädyissä, jotka lukea osasivat, oli jokapäiväisenä neuvon ja
-lohdutuksen lähteenä. Aamu-, pöytä- ja iltarukouksia pidettiin
-hartaasti, koko perhekunta palvelijoineen yhteisesti. Pyhänä ei
-jumalanpalvelusta ilman laillista estettä laiminlyöty.
-
-Kaikkiin sekä yleisiin että yksityisiin yrityksiin ryhtyessä anottiin
-kaikkein ensiksi Jumalan siunausta.[19]
-
-Tällä kauniilla innolla oli kuitenkin myös huono puolensa;
-alinomaisessa taistelussa katolista kirkkoa vastaan oli sen rinnalla
-näet muodostunut ahdasmielinen, toisuskolaisia tuomitseva ja vainoova
-kiihko. Papiston kehoituksesta tuli Kustaa Aadolfin kuningasvalassaan
-vannoa, ettei hän sallisi mitään muuta jumalanpalvelusta
-valtakunnassaan, paitsi luterilaista, eikä myöskään kruunun
-palvelukseen ottaisi ketään vierasuskolaista. Poikkeusasemassa olivat
-ainoastaan soturit, kauppiaat sekä tehtailijat; sillä niitä oli
-kotimaisten vähyyden vuoksi pakko ottaa ulkomailta. Heidän piti saada
-häiritsemättä pysyä uskossansa "niin kauan kuin olivat hiljaa
-alallaan", s.o. eivät harjoittaneet uskonmenojansa julkisesti,
-ulkopuolella kotia; "sillä", lisäsi Kustaa Aadolf, "esivalta ei voi
-omaatuntoa hallita".
-
-Oman kansan omaatuntoa pidettiin siitä huolimatta ankarassa kurissa.
-Kolme ruotsalaista, jotka Kustaa Aadolfin hallitessa kääntyivät
-katolisuskoon, eivätkä suostuneet siitä luopumaan, mestattiin lain
-puustavin mukaan. Sama kohtalo oli jokaiselle jesuitalle tarjona, joka
-uskalsi tulla Ruotsinvallan rajojen yli; niin suuresti pelättiin tätä
-mahtavata, viekasta veljeskuntaa. V. 1630 vielä sai Viipurin maaherra
-käskyn valppaasti pitää silmällä kaikkia kaupunkiin tulevia
-tuntemattomia ihmisiä, sillä oli muka saatu tietää, että kolme
-jesuittaa hankiskeli Suomeen, niiden joukossa eräs Viipurissa syntynyt.
-Tällä kovuudella ja pelolla oli valtiollinenkin syy uskonnollisen
-ohessa; sillä katolilaisten tiedettiin harrastavan puolalaisen
-Vaasa-haaran palauttamista Ruotsinmaahan, siksi että heidän uskonsa
-siellä jälleen pääsisi valtaan.
-
-Vaarallinen oli yksin kirjeenvaihtokin katolilaisten kanssa; sen sai
-kuuluisa Messenius, josta jo olemme ennen maininneet, kovaksi onnekseen
-kokea. V. 1616 joutui kiinni eräs Puolan kuninkaan salalähettiläs,
-tavallisesti Jussi Papistaksi (Paavilaiseksi) nimitetty. Hädissään hän
-ilmoitti Messeniuksenkin olevan osallisena hänen salahankkeisiinsa.
-Tämä ei voinut kieltää viljelleensä kirjeenvaihtoa muutamien Puolassa
-asuvien miesten kanssa, mutta väitti sen koskeneen osaksi aivan
-yksityisiä perheellisiä asioita, osaksi muutamien Ruotsin historialle
-tärkeitten paperien takaisinsaamista, jotka eräs Kustaa Vaasan aikana
-paennut piispa oli vienyt sinne. Messeniuksen osallisuutta
-valtiollisiin vehkeisiin ei saatukaan todistetuksi, mutta vahingoksi
-hänelle joutui oikeuden käsiin eräs hänen kirjeensä, missä hän vakuutti
-yhä vielä olevansa harras katolilainen, vaikka hänen sitä täytyi
-salata.[20] Pitkän tutkinnon jälkeen tuomittiin Messenius kuolemaan,
-jonka päätöksen kuningas kuitenkin muutti elinaikaiseksi vankeudeksi.
-
-Samoin kuin siihen aikaan, niinkuin olemme nähneet, Inkerinmaa oli
-Ruotsin Siperiana, samoin Suomen itärajan linnoja, Kajaanin ja
-Käkisalmen, käytettiin talletuspaikkoina kovasti rangaistaville
-valtiovangeille. Siellä he olivat aivankuin elävältä haudatut, koko
-sivistyneestä ihmiskunnasta eroitetut. Oulun läänin maaherra Eerikki
-Hare, joka juuri silloin sattui olemaan Tukholmassa, sai käskyn viedä
-Messeniuksen mukanansa Kajaaniin. Viikon päivät he purjehtivat
-pääkaupungin ja Vaasan väliä; täällä he viipyivät useampia viikkoja,
-kunnes pakkanen oli rakentanut siltansa ja portaansa avaroille soille.
-Sitten vasta ajettiin loppumatka, sillä ei ollut vielä mitään maantietä
-noilla Pohjan perillä.
-
-Saaressa, keskellä Ämmäkosken vihaisia kuohuja, sai nyt Messenius
-ahtaassa linnankammiossa viettää koko yhdeksäntoista vuotta. Alussa oli
-hänellä täällä poikansa opettaminen hupaisena ajanvietteenä; mutta
-muutamien vuosien kuluttua otettiin häneltä lapsi pois, ettei hän
-häneen muka saisi istuttaa katolinuskoa. Myös varoitettiin yhä
-linnanisäntää valvomaan, ettei vangilla olisi tilaisuutta jatkaa
-salaista kirjeenvaihtoa ulkomaan katolilaisten kanssa.
-
-Käskyläiset, niinkuin tavallisesti käypi, tekivät tylyt käskyt vieläkin
-tylymmiksi pannessaan ne toimeen. "Maaherra Eerikki Hare", valitti
-Messenius eräässä riimissään, "ahdisti minua pahemmin kuin
-painajainen",[21] ja hänen vävynsä Helge oli siinä asiassa hyvänä
-apulaisena. Hän otti Messeniukselta pois omat tutut palvelijat, vieläpä
-haukkui ja torui vahtimiehiäkin, jos joku heistä joskus armahti vankia.
-Uusi tupa rakennettiin tuoreista hirsistä niin alhaalle ja lähelle
-kosken kuohua, että vesi usein hyrskähteli lattian saumojen läpi.
-Maapuolella oli ikkunan alla linnan navetan tunkio, ja ruoka-aitaksi
-määrättiin lautakoppi, jota sotamiehet ennen olivat likaiseen
-tarkoitukseen käyttäneet. Tähän käskettiin Messeniusta muuttamaan ja,
-kun hän ei suostunut, kannettiin hän väkisin. Vastaan ponnistaessa
-repeytyivät häneltä silloin vaatteet hajalleen ja kylkiluu katkesi.
-Jonkun ajan kuluttua otti Helge pois kirveen, jolla Messenius pilkkoi
-itselleen polttopuita -- vangilla ei muka saanut olla asetta -- ja kun
-eräs armelias sotamies sitten lainasi hänelle puukkonsa, sai hän sen
-johdosta kovia nuhteita. Usein kehoitti Helge vahtimiehiä viskaamaan
-Messeniusta kivillä. Omin käsin hän kerta iski rouvalle verihaavan. "Ei
-se mitään", ivaili hän vaan, "vaikka Messenius itsekin menettäisi
-henkensä!"
-
-Vaikka Messenius olikin tavattoman voimakas sekä ruumiiltaan että
-hengeltään, olisi hän kuitenkin epäilemättä menehtynyt tähän
-kurjuuteen, jollei hänellä olisi ollut vaimonsa ja kirjansa; näitä
-molempia lohdutuksia eivät toki armottomat vanginvartijat olleet
-häneltä kieltäneet. Edellinen teki kaikki, mitä uhrautuvainen rakkaus
-tämmöisessä tapauksessa voi, huojentaakseen miehensä elämää.
-Jälkimäiset saattoivat nuo pitkät päivät täällä yksinäisyydessä
-pikemmin kulumaan. Messenius jatkoi ennen jo alotettuja historiallisia
-tutkimuksiansa ja kirjoitti ensimäisen täydellisen Ruotsinvallan
-historian, nimeltä Scondia Illustrata (Valaistu Skandinavia). Paitsi
-sitä valmistui häneltä vielä useampia muitakin historiallisia teoksia,
-niiden joukossa myös ruotsinkielinen "Suomen riimikronikka".
-
-Surkeasta tilastansa oli Messenius monta kertaa kirjoittanut
-kuninkaalle; mutta enimmäksi piti linnanisäntä huolta siitä, etteivät
-kirjeet päässeetkään linnan porttia edemmäksi; taikka, jos ne perille
-tulivatkin, oli muuten lempeä Kustaa Aadolf niin leppymättömästi
-vihastunut tähän mieheen, ettei hän pitänyt niistä lukua. Vasta
-kuninkaan kuoltua suotiin vankiparalle vähitellen huojennusta.
-Pohjanmaan lääni oli nyt saanut myös uuden, armeliaamman maaherran,
-joka todisti todeksi sen, mitä Messenius kirjoitti valmistuneista
-arvokkaista teoksistaan. V. 1635 sallittiin siis hänen muuttaa Oulun
-linnaan, likemmäksi ihmismaailmaa, ja annettiin hänelle runsaammin
-elatusta. Mutta kuolema tekikin jo seuraavana vuonna lopun hänen
-levottomasta elämästään.
-
-
-
-
-7. Kemin lappalaisten käännytys.
-
-
-Noituus ja taikausko olivat, niinkuin olemme nähneet, yleiset koko
-Suomessa Rothoviuksen aikana. Mutta vielä huonompi oli valistuksen tila
-hänen hiippakuntansa eräässä osassa, nimittäin Kemin Lapissa; siellä
-näet oli pakanuus vielä täydessä voimassa. Katolisella aikakaudella ei
-ollut kristinopin saarna juuri ollenkaan kaikunut Lapin tuntureilla.
-Pirkkalaiset olivat sitä kaikin voimin vastustaneet, sillä he
-pelkäsivät ja syystäkin, ettei heidän sallittaisi kristityitä ihmisiä
-riistää ja ryöstää, niinkuin heillä oli ollut tapana tehdä
-pakanallisille alamaisilleen. Kustaa Vaasa oli sitten, hävitettyään
-Pirkkalaisvallan, lähettänyt lappalaisille lähetyssaarnaajia. Kaarle IX
-oli rakennuttanut kirkon kuhunkin Lappiin, kuitenkaan pappeja niihin
-asettamatta; ja Kustaa Aadolf oli Lykseleen, Uumajan Lappiin perustanut
-koulun, jossa kymmenkuntaa lappalaispoikaa aina kasvatettiin. Mutta
-näistä toimista ei ollut vielä paljon nähtäviä hedelmiä tullut ilmi, ei
-ainakaan Suomen puolella. Lappalaiset turvasivat täällä yhä vielä
-yksistään _seitoihinsa_ eli epäjumaliinsa ja käyttivät omia noitiansa
-pappeina.
-
-Hädän tullessa kutsuttiin aina noita avuksi. Hän tuli _kannuksinensa_,
-noitarumpuinensa, jonka pärmä oli pureksitulla lepänkuorella
-piirustettu täyteen punaisia viiruja ja kuvia. Siinä olivat kuvatut
-Lapin jumalat, siinä lappalaiset itse kotineen, poroineen, siinä metsän
-otukset ja pedot, siinä vuoret ja metsät, joet ja järvet, siinä toiset
-kansat, joiden yhteyteen lappalainen saattoi tulla, sanalla sanoen,
-kaikki, mikä hänen elämäänsä suinkin koski. Noita, syvään kumartaen,
-pani nyt _arvan_, s.o. vaskirenkaan tai vaskilevyn, keskelle pärmää ja
-rupesi rummuttamaan, jolloin tietysti arpa hyppeli paikasta toiseen.
-Tätä tehdessään _joikui_ (lauloi) hän kaikuvasti, ja kaikki läsnäolevat
-säestivät, naiset alemmalla, miehet kimakammalla äänellä. Sen mukaan
-mihin kohtaan arpa viimein seisahtui, antoi sitten noita ennustuksensa
-ja selityksensä. Monesti myös joutui hän haltioihin ja vaipui
-horroksiin, jolloin luultiin hänen sielunsa lentelevän asioita
-tiedustelemassa.
-
-Enimmiten noita liitti selitykseensä sen neuvon, että pahan
-poistamiseksi tai toivon täyttämiseksi piti viedä anne eli uhri
-seidalle. Hän valmisti nyt itsensä siihen pyhään toimitukseen paastolla
-sekä kylpemisellä; hän puki ylleen parhaat vaatteensa; hän pujotti
-vaskirenkaan oikeaan käsivarteensa sekä pani valkoisen olkavyön
-vasemmalta olalta oikealle kupeelle. Päässä piti olla valkoinen
-palttinainen hytyrä. Muutamin seuduin koristi hän sekä itsensä että
-uhrieläimen lehti- ja kukkaskiehkuroilla. Talonväki, samoinkuin juhlaan
-kutsutut vieraat seurasivat häntä pyhävaatteissaan.
-
-Heimokunnan seita seisoi aina korkealla vuorella, jota nimitettiin
-_passevaareksi_ (pyhävuoreksi). Tämmöisen pyhän paikan läheisyydessä ei
-saanut olla ihmisasuntoa. Vaimoväki ja koirat eivät saaneet sitä
-ollenkaan lähestyä; muuten oli vaara tarjona. Noita, perille tultuansa,
-riisui kengät jalastaan; sillä olihan mahdollista, että niiden nahka
-olisi sattunut olemaan peittousastiassa samalla kertaa kuin naisen
-kenkänahkakin, ja silloin olisi pyhä paikka ollut saastutettu.
-Uhripaikassa ei vaaran uhalla saatu meluta, ei edes kovasti puhua.
-
-Seidat olivat joko kivestä tai puusta. Edellisiksi valittiin joku
-muodoltaan eriskummallinen, jos mahdollista hiukankin ihmisennäköinen
-kallionlohkare. Puiset tehtiin tavallisesti koivunkannosta, jonka
-juuripuoli, ylöspäin käännettynä, oli päänä hiuksineen, ja tyvipuoleen
-hakattiin kirveellä muutamia uurteita, niin että siihen tuli
-jonkunlainen kömpelö rungon ja jalkojen kuva. Erittäin mainio oli
-Tornion Lapissa tämmöinen puunkanto, jota läheiset sekä kaukaiset
-lappalaiset, _Vironakan_ nimellä, pitivät suuressa arvossa ja
-palvelivat. Seitojen alla piti aina olla talvella tuoreita havuja,
-kesällä lehtiä ja ruohoa; niinpian kuin ne kuivuivat, toimitettiin heti
-vereksiä. Epäjumalan kuvan ympäri oli tavallisesti laitettu uhrilava
-neljän pönkän nojaan, ja sen ympärille oli taas pystytetty kauniita
-nuoria koivuja ja kuusia.
-
-Uhratessa otettiin lakki päästä ja kumarrettiin syvään, jopa
-heittäydyttiin polvilleen ja lyötiin otsa maahan. Kun uhrieläin oli
-tapettu, paloiteltiin ruumis ja kappaleet viskattiin jo kiehuvaan
-vaskiseen uhrikattilaan. Keitoksen valmistuttua lankesivat kaikki
-polvilleen ja rukoilivat, joikuen epäjumalien kunniaksi. Sitten he
-söivät etupuolen eläimestä; takapuoli katsottiin halvemmaksi ja
-säästettiin kotona syötäväksi. Liemi valettiin ja uhrivalkean tuhka
-pirskoitettiin uhraajien päälle. Osa lihoista asetettiin lavalle seitaa
-varten; myös voideltiin sitä paksulta verellä sekä rasvalla. Uhrattujen
-porojen sarvet ladottiin ympyrään lavan reunoja myöten sarvitarhaksi.
-
-Tämä lappalaisten perin pakanallinen elämä ei voikaan meitä ihmetyttää,
-kun saamme tietää heidän kirkollisten asioittensa laidan. Koko Kemin
-Lappi, nykyiset Utsjoen, Inarin, Kemijärven, Kuolajärven, Sodankylän
-sekä Kuusamon pitäjät kuuluivat näet Kemin kirkkoherran piiriin. Tuon
-äärettömän pitäjän ainoa pappi asui siis Pohjanlahden rannalla, 70-80
-peninkulman päässä seurakuntansa toisesta päästä. Rothoviuksen
-alkuaikoina oli Kemissä hyvin innokas, ankara kirkkoherra, Juhana
-Pictorius. Tämä hävitteli, huolimatta lappalaisten katkerasta vihasta,
-paljon noitarumpuja ja antoi noituudesta tavatuille omin käsin selkään.
-Mutta paljonkos hän kerkesi kulkea valvomassa äärettömässä
-piirikunnassaan. Senvuoksi jaettiin Kemin pitäjä v. 1648 Kristiina
-kuningattaren käskystä. Kruunun kustannuksella rakennettiin Kemin
-Lappiin kaksi kirkkoa, toinen Inariin, toinen Kemijärven rannalle, ja
-Rothovius toimitti sinne kirkkoherroiksi Esaias Bothniensiksen eli
-Ijanderin sekä Jaakko Lappoensiksen eli Lapodiuksen. Nämät nuoret papit
-jatkoivat innolla edeltäjänsä työtä polttaen noitarumpuja sekä
-hävittäen seitoja. Vaan vielä kului jommoinenkin aika, ennenkuin
-pakanallinen epäjumalanpalvelus niiltä mailta saatiin poistetuksi.
-Pictorius kehui tosin tehneensä noitarummuista melkein lopun, ja
-professori Wexionius pari vuotta uusien kirkkojen perustamisen jälkeen
-väitti, ettei Lapissa muka enää ollenkaan kuulu noituutta, paitsi
-kenties paimentolaisina kuljeksivien joukossa. Mutta sittenkin tapasi
-vielä Kemijärveltä v. 1675 eroitetun Kuusamon pitäjän ensimäinen
-kirkkoherra, Gabriel Tuderus, kosolta sekä noitarumpuja että myös
-"kannuksia" (puuseitoja), jotka hän sitten kokosi kasaan, saareen
-keskelle Kuusamonjärveä, ja juhlallisesti poltti tuhaksi.
-
-Pakanuuden ulkonaisten merkkien hävityksen ohella ruvettiin nyt myös
-opetuksen välityksellä karkoittamaan sisällistä pakanuutta. Mutta Kemin
-Lapin papit eivät siinä toimessa viitsineet vaivata itseään oppimalla
-seurakuntalaistensa kieltä, jotta he olisivat voineet käyttää Ruotsissa
-siihen aikaan jo toimitettuja lappalaisia kirjoja. He katsoivat
-mukavammaksi pakottaa lappalaisia heidän äidinkieltänsä, suomea,
-käyttämään. He antoivat heille ainoastaan suomalaisia kirjoja käteen,
-jotka olivat, monasti ymmärtämättä, luettavat ulkoa; myös käskivät he
-lappalaisten kotonakin aina puhutella lapsiansa suomeksi, että nämät jo
-aikaiseen tottuisivat kirkkokieleen. Tämän suomalaistuttamishankkeen
-paremmaksi menestykseksi kutsui Rothovius koko joukon suomalaisia
-uudistalolaisia rantamaalta Lappiin. Semmoisia oli kyllä jo
-aikaisemminkin tämän vuosisadan alusta muuttanut näille seuduille, vaan
-nyt karttui heidän lukunsa karttumistaan. Lappalaiset täten osittain
-karkoitettiin vielä pohjoisemmaksi; osaksi he muuttuivat suomalaisiksi
-naimisten kautta tulokasten kanssa tai mukaantumalla heidän
-elantotapoihinsa. Kielten sukulaisuus vaikutti sen, että
-yhteensulaminen kävi verraten nopeasti. Lappalaiset oppivat helposti
-suomenkieltä ja unohtivat omansa, niin että sitä nyt enää ainoastaan
-Utsjoella sekä Inarissa kuulee. Näin tekivät siis täällä omat
-heimolaiset lappalaisten kansallisuudelle paljon enemmän väkivaltaa ja
-vahinkoa kuin ihan muukalaiset valtiaat Ruotsissa ja Norjassa.
-
-
-
-
-8. Kreivin aika Suomessa.
-
-
-Nuorempien aatelismiesten joukossa, joita Kustaa Aadolf enemmän kuin
-muita suosi ja joista hän toivoi paljon hyötyä isänmaalle, oli jo
-aikaisin kreivi _Pietari Brahe_. Alettiinpa yleisesti puhua,
-että tästä nuoresta herrasta voisi kohota vaarallinen kilpaveli itse
-Aksel Oxenstjernallekin, kuninkaan rakkaimmalle ystävälle ja
-luottamusmiehelle. Brahe oli mukana sekä Puolan että Saksan
-sodassa, aina Kustaa Aadolfin lähimmässä seurassa, ottaen osaa
-sankaripäällikkönsä moniin vaaroihin. Onnettomassa yrityksessä
-Danziger-Hauptia vastaan v. 1627 oli Brahe samassa veneessä kuin
-kuningas, ja kun tältä kypäri putosi jokeen, antoi hän omansa sen
-sijaan. Yhdeksän luotia lensi silloin heidän välitsensä veneen laidan
-läpi, ja Brahella oli täysi työ tukkiessaan reikiä vaatteista
-reväistyillä tilkuilla, ettei vene uppoaisi. -- Würzburgin edustalla v.
-1631 taas linnasta tullut tykinkuula iski maahan heidän eteensä, ajaen
-hiekkaa ja soraa molempien silmille. Pian tämän tapauksen jälkeen
-lähetettiin kuitenkin Brahe kotimaahan takaisin. Hänellä näet oli
-soturiksi kovin heikko terveys, ja Kustaa Aadolfin tarkka silmä oli
-sitä paitsi jo huomannut, että isänmaalla olisi suurempaa hyötyä rauhan
-toimissa hänen nuoresta ystävästänsä.
-
-Kilpailu kuninkaan suosiosta oli varmaan jo alusta alkaen saattanut
-Oxenstjernan ja Brahen välit vähemmän ystävällisiksi; Kustaa Aadolfin
-kuoltua ainakin syttyi heidän välillään sangen pian julkinen
-eripuraisuus, varsinkin senjälkeen kun kansleri oli tullut Saksanmaalta
-kotiin. Jos jossain asiassa tehtiin valtaneuvostossa vastarintaa
-Oxenstjernan tuumille, niin oli Brahe aina kiivaimpia. Silminnähtävää
-oli, että tästä alinomaisesta riidasta näiden molempien mahtavien
-miesten välillä oli koituva valtakunnalle vahinkoa.
-
-Tähän hätään ilmaantui kuitenkin pian hyvä apuneuvo. Hallitussääntö
-vuodelta 1634 oli kaikki kenraalikuvernöörinvirat hävittänyt:
-mutta Suomesta alkoi jo seuraavana vuonna kuulua tämän: johdosta
-katkeria kaipauksia. Ennen oli toki, niin sanottiin, siellä edes
-kuninkaansijainen ollut, jolle voitiin valittaa; mutta nyt oli pakko
-kärsiä kaikki vääryydet, jollei ollut varaa mennä Tukholmaan saakka,
-meren taakse. Valtionholhoojat päättivät siis uudestaan asettaa Suomeen
-kenraalikuvernöörin, ja valitsivat siksi yksimielisesti kreivi Brahen.
-Siellä hän saisi, niin arvelivat virkakumppanit, aivan itsenäisen
-toimialan, missä hän omin päin, kenenkään muun häiritsemättä, saisi
-säätää ja päättää, mitä hän maalle paraimmaksi katsoisi. Brahe kiitti
-hänelle osoitetusta luottamuksesta, jonka vuoksi hän ei tahtonutkaan
-kieltäytyä, vaan lupasi kaikin voimin koettaa parastansa. Kuitenkaan
-hän ei voinut olla huomauttamatta, että hän tämmöisessä virassa oli
-vielä aivan kokematon, sitä paitsi suomenkieltä taitamaton, ja pyysi,
-että hänelle siis annettaisiin anteeksi, jos hän jossain asiassa
-sattuisi erehtymään.
-
-Keskipaikoilla marraskuuta 1637 hän astui rouvansa kanssa Neito-laivaan
-ja läksi purjehtimaan Suomeen päin. Mutta matka Ahvenanmeren yli oli
-näin myöhään syksyllä sangen vaivalloinen; useat kerrat oli pakko
-vastatuulen tai liian kovan myrskyn tähden palata Ruotsin rannalle,
-jotta vasta marrask. 21 p:nä viimein saavuttiin Aurajoen suuhun.
-
-Pietari Brahe oli nyt, niinkuin hänen valtakirjansa osoitti, määrätty
-"Suomen, Ahvenanmaan sekä molempien Karjalain"[22] ylimmäksi
-hallitusmieheksi. Hän tuli varustettuna sijaiskuninkaan vallalla ja
-myös sen mukaisella komealla seurajoukolla. Hänellä oli sangen suuri
-joukko kanslianvirkamiehiä, 12 drabanttia eli henkivartijaa, jotka
-juhlatiloissa kulkivat pertuska kädessä hänen edellään sekä takanaan,
-torvensoittaja, neljä kirjeenviejää (kun ei vielä postilaitosta ollut)
-y.m.
-
-Jos hänellä oli valtaa, niin olipa voimaakin tehtävänsä täyttämiseen.
-Brahe oli nyt 35:n vuoden vanha, siis miehuutensa jaloimmassa
-kukoistuksessa. Hänellä oli sen lisäksi yhtä hyvä tahto kuin valta ja
-voima tehdä kaikki voitavansa hänelle uskotun maan hyväksi. Saadakseen
-omin silmin tutustua sen oloihin sekä nähdä sen puutteet ja tarpeet,
-hän läksi jo alussa vuotta 1638 pitkälle matkalle. Hän kulki
-Hämeenlinnan, Savonlinnan ja Käkisalmen kautta Viipuriin, josta hän
-sitten keväällä palasi merta myöten Uudenmaan rantaa pitkin Turkuun.
-Samalla tavalla hän seuraavinakin vuosina kuljeskeli useampia kuukausia
-milloin missäkin piirinsä osassa. Enimmiten hän matkusteli talvella,
-jolloin rekikeli korvasi maanteitten huonouden tai perinpohjaisen
-puutteen sisämaissa. Mutta merkillisin kaikista hänen matkoistansa on
-se, jolloin hän kesällä v. 1639 kiersi Suomen jylhimpiä sydänmaita
-pitkin. Hän ajoi Helsingistä Hämeenlinnan kautta Savonlinnaan ja kulki
-sitten veneillä järviä sekä jokia myöten, välistä vedättäen aluksensa
-taipaleitten poikki, Käkisalmen läänin pohjoisimmalle perukalle,
-Liperiin ja Lieksaan saakka. Vieläpä poikkesi hän rajankin toiselle
-puolelle, Venäjän alueelle, käyden Lendelässä (Lentiirassa), jossa hän
-tapasi kaksi kreikanuskoista erakkoa. Sieltä hän jatkoi matkaansa
-Kajaanin kautta Oulunjärvelle, laski kaikki Oulunjoen kosket ja palasi
-sitten Turkuun, osaksi laivalla Pohjanlahden rantaa pitkin, osaksi
-maitse Hämeenkankaan poikki. Näin tuli siis Pohjanmaakin, vaikka se ei
-oikeastaan kuulunut hänen piiriinsä, Brahen huolellisen tarkastuksen
-alaiseksi. "Tällä retkellä", kirjoitti hän myöhemmin muistikirjaansa,
-"oli enemmän nähtävää kuin kukaan uskoisi, sillä kesänaikana ei ennen
-minua ole vielä yksikään arvokkaampi mies käynyt niillä mailla.
-Lähetinpä myös miehen Valkeallemerelle saakka tiedustamaan. Tämä
-takaisin tultuansa antoi tietoja maasta ja kertoi, miten venäläiset
-keittävät merivedestä suolaa Kemin-Koudassa sekä Kannanlahdessa.
-Suomenkieltä puhutaan siellä vielä kymmenen (viiden nykyisen)
-peninkulman päässä merenrannasta, ja sitä paitsi on paljon suomalaisia
-hamaan Arkangeliin ja Novaja-Semliaan sekä samojedeihin saakka, josta
-kansasta kaikki suomalaiset ja lappalaiset ovat peräisin." -- V. 1640
-hän niinikään matkusteli pitemmältä, poiketen Inkerinmaallekin, missä
-hänen lankonsa kenraalikuvernööri Pentti Oxenstjerna ystävällisesti
-häntä kestitsi Narvassa. Sieltä hän sitten kiersi Käkisalmen ja
-Savonlinnan sekä Kuopion, Rautalammin ja Ruoveden kautta. Kaikilla
-näillä matkoilla, niin hän muistikirjassaan vakuuttaa, pitivät häntä
-asukkaat, sekä aatelisherrat ja sotaväki että myös papit, porvarit ja
-talonpojat, aina tervetulleena vieraana.
-
-Kohta ensimäisellä retkellään huomasi Brahe "paljon epäjärjestystä
-kaikissa asioissa". Sitä hän rupesi nyt kaikin tavoin parantelemaan.
-Osaksi hän teki sen oman valtansa nojalla, osaksi, jos parannukset
-vaativat suurempia hankkeita ja perinpohjaisempia muutoksia, täytyi
-hänen pyytää niihin valtionholhoojain apua. Siksi hän lähetti v. 1638
-hallitukselle lavean, merkillisen kertomuksen Suomen tilasta, joka
-näyttää, kuinka tarkka hän oli ollut huomaamaan maamme edut sekä
-puutteet ja keksimään apuneuvoja edellisten edistämiseksi, jälkimäisten
-poistamiseksi.
-
-"Tämä maa", kirjoitti hän, "on niin suuri ja monin paikoin niin rikas,
-varsinkin on runsaasti kaloja sekä merenrannalla että myös sisämaan
-avarissa järvissä, että se siinä suhteessa voittaa melkein kaikki
-tunnetut maat. Hyödyllisiä metsiä on yltäkyllin, lintuja ja
-metsäneläimiä runsaasti, metallivuoria on myös alkanut tulla ilmi; jos
-Jumala sallisi sen vaurastua sellaiseen tilaan, mihin se ihmisjärjen
-arvion mukaan voisi nousta, niin se minun mielestäni olisi (sen
-suuresta, avarasta alasta puhumattakaan) moneen melkoiseen
-kuningaskuntaan Euroopassa verrattava."
-
-"Kauppaliikkeelle", lisää hän edempänä, "on koko tämä Suomen
-suuriruhtinaanmaa jokiensa, salmiensa sekä järviensä puolesta niin
-sovelias kuin suinkin joku maa voi olla, vähällä vaivalla[23] voi
-päästä veneellä Porista Päijänteeseen, Päijänteestä Lapveteen
-(Saimaaseen), sieltä Lapinmaalle Kajaaninjärveen (Oulunjärveen) ja taas
-sivullepäin Käkisalmen lääniin. Näin voisi kuljettaa tavaroita sekä
-yhdelle että toiselle haaralle, ja tavaraa liikenisikin täältä paljon
-yli sen, mitä on tarvis tuottaa ulkomaalta. Jos vaan Jumala antaisi
-siunauksensa, että kaikki saataisiin säntilleen, niin ei mikään estäisi
-kaupunkien hyvää vaurastusta."
-
-Yhtä tyytyväinen ei hän kuitenkaan ollut maan asukkaihin. Suuresti
-valittaa hän voutien sekä lainlukijain huolimattomuutta ja
-kelvottomuutta, niin ettei maaherroilla ole monta, jos yhtään, johon he
-voisivat luottaa.[24] "Ahkerasti haetaan parempia", lisää hän, "mutta
-harvoja löydetään. Jos tänne yliopisto saataisiin, niin kansa
-luultavasti edistyisi, ja varsinkin saataisiin soveliaampia
-lainlukijanaineksia." Papeista hän arvelee, että enin osa on
-sanankuulijoilleen vain pahentavana esimerkkinä, sillä elämässään he
-harjoittavat jos joitakin pahoja tapoja. Jumalanpalvelusta ja saarnaa
-pidetään kuitenkin ylimalkaan puhtaasti, paitsi Käkisalmen läänissä.
-Kansa riippuu sittenkin vielä paljon kiinni vanhoissa epäluuloissa ja
-taikauskossa.[25]
-
-Tämän kuvauksen johdosta tekee Brahe suuren joukon tärkeitä
-parannusehdoituksia.
-
-Luonnollisten kulkuneuvojen lisäksi hän tahtoi nyt vielä saattaa
-valmiiksi Eerikki Tuurenpoika Bjelken keskenjääneen työn, Saimaan
-kanavan. "Olen myös", sanoo hän, "katsellut tuota alotettua kaivantoa
-Lappeenrannassa, ja arvelen luultavaksi, että sen vähällä
-kustannuksella sekä vedentulvan vaaratta voisi saada laivoilla
-kuljettavaan kuntoon Viipuriin saakka. Vuoksikin", lisää hän, "näyttää
-minusta ikäänkuin se ei olisi luonnon luoma, vaan kaivettu, niin
-niskasta kuin myös alempana, missä koski käy."
-
-Turkua Brahe ehdoitti laajennettavaksi, Viipuri piti uuden kaavan
-mukaan järjestettämän, Helsinki muutettaman Vantaanjoen suusta
-soveliaampaan paikkaan, ja useampia uusia kaupunkeja sekä kauppaloita
-perustettaman sisämaahan kaupan helpoitukseksi.
-
-Hämeenlinnan ja Viipurin läänit (joista edelliseen myös kuului Uusimaa,
-jälkimäiseen Savo) olivat hänen mielestänsä liian avarat. Kansan oli
-syrjäisemmiltä kulmilta vaikea esittää valituksiansa maaherralle, ja
-tämän puolestaan oli mahdoton niin usein kiertää ympäri piirikuntaansa,
-että oikeus ja järjestys tulisi tyystin valvotuksi. Heidän piti siis
-kumpaisenkin saada apulaisensa. Samoin olivat useimmat sisämaan
-pitäjistäkin ylen suuret, ja sietäisivät siis jakamista.
-
-Vouteja oli liian monta, eri miehiä samoilla seuduilla eri veronlajeja
-varten, niin että kun toinen juuri talosta läksi, toisen jo nähtiin
-tulevan, eikä kukaan heistä vähääkään sovittanut ajoaikaansa niin, että
-se talonpojalle olisi tuntunut helpoimmalta. Brahe ehdoitti senvuoksi,
-että kaikki saman seudun verot annettaisiin yhden voudin haltuun. Tälle
-sitten voitaisiin myöntää suurempi palkka, joten saataisiin
-kelvollisempia miehiä. Myöskin lainlukijain palkkaehdoista piti Brahe
-huolta lahjainoton estämiseksi; hänestä oli lähtenyt määräys heidän
-vakinaisesta palkastaankin, josta ennen on ollut puhe.
-
-Samalla kun hän tahtoi vähentää voutien lukumäärää, hän ehdoitti toisen
-tarpeellisen parannuksen veronmaksutapaan nähden. Talonpoikien täytyi
-näet, paitsi maansa päätuotteita, vielä tuoda kaikellaista pientä
-tavaraakin, niinkuin turkiksia, lankaa, sukkia, kintaita y.m. kruunulle
-veroksi. Siitä johtui, että talonpojan pää meni ihan pyörälle eikä hän
-koskaan tiennyt, milloin kaikki oli suoritettu; vouti siis helposti sai
-tilaisuutta harjoittaa petosta. Sen estämiseksi veresti nyt Brahe
-ehdoituksen, jonka jo Bjelke oli tuonut esiin, että nimittäin verot
-vasta maksettaisiin ainoastaan rahassa, viljassa, voissa, kaloissa sekä
-tervassa.
-
-Sotamiehenoton suhteen hän niinikään esitti uuden ehdotuksen. Me
-muistamme, miten kansa rekryyttiherrojen tullessa aina miehissä pakeni
-saloille. Ainoaksi avuksi tätä vastaan arveli Brahe, että kunkin
-maakunnan asukkaitten kanssa tehtäisiin sovinto vakinaisesta
-sotamiesmäärästä, jonka sitten kansa itse saisi keskenään hankkia sille
-soveliaimmalla tavalla.
-
-"Suomalaisten päävirheitten (nimittäin huolimattomuuden, laiskuuden
-ja juoppouden) poistamiseksi niin hyvin käskyläisistä kuin
-käskynalaisista, sekä jumalisemman, säädyllisemmän, paremman elämän
-aikaansaamiseksi ei ole, lähinnä Jumalan siunausta, muuta kuin yksi
-keino -- se on akatemian perustus." Näillä sanoilla lopettaa Brahe
-viimein kertomuksen, vielä kerran uudistaen ennen jo pari kertaa siinä
-lausutun tärkeimmän ehdotuksensa.
-
-Hänen neuvonsa olivat niin viisaat, hänen arvonsa ja voimansa
-Tukholmassa sitä paitsi niin suuri, että hallitus varsin pienillä
-muutoksilla suostui kaikkeen, mitä hän oli ehdottanut. Brahe sai nyt
-siis yllin kyllin työtä yllämainittujen sekä vielä perästäpäin lisäksi
-keksittyjen parannusten toimeenpanosta. Saimaan kanavan kaivattamiseen
-hän tosin, luultavasti rahanpuutteen tähden, ei voinut ryhtyä; mutta
-ainakin perattiin ensi aluksi Varkauden ja Konnuksen kosket veneillä
-kuljettaviksi. Kaupungeita laajennettiin tai muutettiin ehdotuksen
-mukaan; uusia kauppaloita perustettiin sisämaahan. Läänejä ja pitäjiä
-jaettiin. Veronkoonti järjestettiin paremmalle kannalle. Sotamiesotto
-ruoduittain saatiin toimeen ensialuksi Savossa; muistikirjassansa kehuu
-Brahe saaneensa "jäykät savolaiset" suostumaan siihen, että aina kuusi
-taloa varustaisi yhden soturin. Yliopisto sekä koko joukko kouluja
-perustettiin. Useat tarpeelliset uudet virastot ja laitokset saivat
-muutenkin tänä aikana alkunsa. Ensimäiset maamittarit olivat jo vähää
-ennen Brahen tuloa saapuneet maahan. Nyt määrättiin erinäinen
-vuorimestari Suomea varten. Myös perustettiin v. 1638 postilaitos,
-ensin kuitenkin ainoastaan rantamaitten tarpeeksi. Tukholmasta kulki
-posti Turkuun, sieltä kahta eri tietä Viipuriin, nimittäin ylistä
-Hämeenlinnan kautta taikka merenrantaa myöten. Viipurista se pitkitti
-matkaansa toiselta puolen Käkisalmeen, toiselta Narvaan; Helsingistä
-vietiin kirjeet jaalalla Rääveliin. Pohjoiseen päin Turusta ulottui sen
-tie Ouluun saakka. Postimaksu oli eri suuruinen matkan pituutta myöten,
-esim. Turusta Helsinkiin 22,50 penniä, Viipuriin 45 p., Käkisalmeen
-66,50 p. Pian postin perustamisen jälkeen saatiin myös vihdoin nuo jo
-kauan aikaa hankkeissa olleet kestikievarit asetetuiksi, v. 1638
-kaupunkeihin ja 1649 maalle, jolla tavoin vapaa kyyditseminen
-loppui. Näin tehtiin kaikilla aloilla ahkerasti työtä Suomen
-vaurastuttamiseksi, kylvettiin uuden toivorikkaan tulevaisuuden
-siemeniä.
-
-Vuonna 1640 loppui Brahen virka-aika; sillä 1634 vuoden hallitussääntö
-ei sallinut ilman uutta määräystä läänien ja valtakunnanosien
-hallitusmiesten kauemmin pysyä virassansa. Hän palasi Tukholmaan, missä
-hän valtaneuvostolle teki tiliä toimistansa. Sen kuultuansa lausui
-silloin neuvoskunnan esimies Aksel Oxenstjerna nämät merkilliset sanat:
-"Me olemme aina kuulleet, että jos vain Suomea hyvin hallittaisiin ja
-kaikki saataisiin siellä hyvään kuntoon, niin että pää, kädet ja jalat
-soveltuisivat yhteen, niin se maa vetäisi voimassa, varallisuudessa
-sekä väen paljoudessa Ruotsille vertoja."
-
-Brahe tehtiin nyt valtadrotsetiksi eli oikeusministeriksi ja
-holhoushallituksen jäseneksi, joissa viroissa hänellä epäilemättä oli
-hyvin paljon työtä. Mutta sittenkin hän otti vielä pari, kolme vuotta
-edelleen sangen paljon osaa Suomen maan asioihin, melkein niinkuin hän
-yhä olisi ollut sen kenraalikuvernöörinä. Hän kirjoitteli tiheään
-käskykirjeitä kaikellaisille virkamiehille Suomessa, ja he puolestaan
-lähettivät hänelle kertomuksia toimistansa. Eikä aikaakaan, niin
-lähetettiinkin hän jälleen takaisin Suomen hallitsijaksi. Hän tuli
-Turkuun vähää ennen juhannusta 1648, jolloin läänin maaherra ja piispa,
-papisto ja yliopistokunta, pormestari ja koko raati sekä neljä
-lippukuntaa aseellisia porvareita oli häntä Auran rannalla
-juhlallisesti vastaanottamassa. Tällä kertaa oli Pohjanmaakin laskettu
-hänen hallituspiirinsä lisäksi; mutta sen sijaan oli Käkisalmen lääni
-siitä eroitettu ja yhdistetty Inkeriin. Brahe alkoi nyt taas tehdä
-pitkiä matkoja ympäri Suomea ja työskenteli väsymättömästi maamme
-hyväksi. Mutta tämä hänen virka-aikansa ei ole kuitenkaan jättänyt yhtä
-syviä jälkiä kuin ensimäinen. Jollemme ota lukuun muutamien uusien
-kaupunkien ja koulujen perustamista, oli hänen toimensa nyt pikemmin
-vain entisten laitosten menestymisen valvomista. Osaksi oli edellisellä
-kerralla jo laskettu pääperustus tärkeihin ja suuriin uudistuksiin,
-osaksi myös Kristiina kuningattaren tuhlaukset vaikuttivat vuosi
-vuodelta yhä pahemman puutteen kruunun varoissa. Surkeata on melkein
-jokaisesta kenraalikuvernöörin kirjeestä tältä ajalta lukea valituksia,
-miten vaikea on pitää voimassa kaikkia Suomen laitoksia, kun niiden
-kustantamiseksi aiotut talot ja pitäjät lahjoiteltiin aatelisherroille.
-
-Tällä ajalla oli Brahe Turussa läsnä suuressa riemujuhlassa, jota
-tuomiokirkossa vietettiin suurilla menoilla kolmekymmenvuotisen sodan
-loppumisen johdosta. Olipa tosiaan syytäkin riemuita rauhasta, kun
-valtakunta nyt viimein satavuotisten melkein lakkaamattomien sotien
-jälkeen (vuodesta 1555) kerran sai huoahtaa. Mutta myös surullista
-juhlaa oli hänen pakko täällä viettää. Hänen rakas puolisonsa, joka
-noilla vaivalloisilla matkoillakin oli enimmiten seurannut hänen
-mukanaan, kuoli Turussa v. 1650. Hautajaiset tietysti olivat komeat;
-juhlavärssyjen parissa oli myös suomalaisia, jotka eräs kreivin
-suomalainen suosikki Eerikki Justander oli sepittänyt.
-
-Samana vuonna tuli kruunun sotalaiva noutamaan Brahea Tukholmaan
-Kristiinan kruunaukseen, jossa hän yhdessä arkipiispan kanssa laski
-kruunun kuningattaren päähän. Sen jälkeen hän palasi Suomeen
-Pohjanlahden ympäri; mutta syksyllä 1651 hän läksi jälleen takaisin
-Ruotsiin, eikä enää sitten käynyt meidän maassamme. Osaksi tyhjyys
-vainajan jälkeen täällä pahemmin tuntui; osaksi Brahe ei joutanut olla
-poissa muista viroistansa. V. 1654 lakkautettiin sitä paitsi kruunun
-varojen rappiotilan tähden kenraalikuvernöörinvirka.
-
-Drotsetina oli kuitenkin Brahella yhä edelleen Suomenkin oikeusasiain
-ylimäinen hoito. Vielä lähemmin kiinnitti häntä meidän maahan hänelle
-jo v. 1646 uskottu Turun yliopiston kanslerin virka. Tässä hän elämänsä
-loppuun saakka osoitti hellintä huolta ja tarkinta valppautta, auttaen
-Auran akatemiaa mahtavalla puoltosanallaan, jos sen hyväksi oli
-kruununvaroja tarpeen, nuhdellen keskenään riitaisia professoreita ja
-käskien heitä yhteisen yliopistonsa kunnian tähden sovintoon, suojellen
-niitä opettajia tai oppilaita, jotka turhien syitten tähden joutuivat
-vainonalaisiksi, sekä kehoitellen kaikellaisten tieteellisten teosten
-valmistamista ja painattamista. Vaan kaikkia noita ulkonaisia siteitä
-vahvempi oli ja sinä pysyi kuitenkin Brahen harras rakkaus meidän
-maahamme ja meidän kansaamme. Ne olivat hänellä aina mielessä, aina
-kielellä. Usein kuultiin hänen niin hyvin Ruotsin herroille kuin myös
-ulkomaalaisille ylistäen puhuvan niistä. V. 1654 esim. hän
-Whitelockelle, joka Englannin protektorin, Cromwellin, lähettiläänä
-kävi Tukholmassa, kehui Suomenmaan suuruutta, jonka hän sanoi vetävän
-vertoja Ranskalle, ja sen viljan sekä kaikellaisten muiden
-kauppatavaroiden rikkautta. Kansaa siinä tosin ei ollut niin paljon
-kuin Ranskassa, mutta kuitenkin runsaasti.
-
-Sopisipa melkein sanoa, että hän täällä oli ikäänkuin suomalaistunut,
-tullut "suomikiihkoiseksi". Hän ei huolehtinut näet vain suomalaisten
-ulkonaisesta vaurastumisesta ja sivistymisestä yleensä, vaan hän
-harrasti myös erityisesti meidän kansallisuutemme luonnollista
-varttumista ja meidän kielemme edistymistä. Jo ensi kirjeessään
-valtionholhoojille, jossa hän otti yliopiston sekä koulujen
-perustamisen puheeksi, esitti hän pääsyynä sen, että ainoastaan tällä
-keinolla "voidaan itse tästä kansasta nostattaa hengellisiin sekä
-muihin virkoihin kelvollisia miehiä". Käytännössäkin hän sitten,
-milloin vain oli mahdollista, koki saada virkoihin maan omia lapsia tai
-ainakin maahan jo tutustuneita. Miten hän siinä kohdin menetteli
-yliopistovirkojen suhteen, saamme toisessa luvussa nähdä; mainittakoon
-tässä nyt pari esimerkkiä toiselta alalta. V. 1642 hän moitti sitä,
-että ruotsalainen mies oli tullut lainlukijaksi Käkisalmen lääniin, ja
-käski vaihtaa hänet sellaiseen, joka osaisi kieltä ja tuntisi tavat.
-Samana vuonna hän myös muistutti Viipurin läänin kuvernööriä
-lääninsihteerin vaalissa pitämään silmällä sitä, että viransaaja osaisi
-molempia kieliä. Suuresti hän niinikään harrasti suomenkielen
-viljelystä, tutkimista sekä käyttämistä kaikilla aloilla. Tarpeellisten
-varojen hankkimisessa raamatun suomennosta varten hänellä oli paljon
-ansiota. Rothovius, kiittäessään häntä siitä, kirjoitti: "Me näemme
-tästä taas suureksi iloksemme, miten te, kreivillinen armo,
-aina pidätte huolta tämän kansan edusta." Mainittu jo on, että
-sota-artikkelien suomentaja Speitz sai Brahelta kehoituksen julkaista
-teostansa. Myöhemmin asetusten suomentajaksi määrätty Justander oli
-kreivin erinomaisessa suosiossa, jonka johdosta voi olettaa, että koko
-virka oli Brahen hankkima. Eskeli Petraeus suomalaisen kielioppinsa
-esipuheessa niinikään sanoo sepittäneensä sen kirjan hänen
-kehoituksestaan; "sillä te, kreivillinen armo", lisää hän, "pidätte
-aina huolta siitä, että yhteinen etu edistyisi, alamaiset tulisivat
-onnellisiksi ja tämän maan kieli mainioksi". -- Samaa mieltä osoitti
-Brahe vielä v. 1666. Piispa Gezelius oli kirjoittanut hänelle ja
-arvellut tarpeelliseksi saada Turun yliopistoon jonkun saksalaisen
-professoriksi, joka varsinaisen tieteensä ohella voisi kieltänsä
-opettaa. Sillä nuoret aateliset ylioppilaat olisivat olleet hyvin
-halukkaita saksaa oppimaan, ja niille papeille, jotka suomalaisten
-rykmenttien kanssa majailivat Viron- ja Liivinmaalla, oli se vallan
-välttämätöntä. Brahe suostui siihen, mutta kuitenkin muistutti, ettei
-virkojen antamisella ulkomaalaisille olisi ylimalkaan hyvä masentaa
-maan omien lasten mieltä, jotka siinä tapauksessa saattaisivat kokonaan
-luopua tieteellisistä harjoituksista, koska heillä ei kuitenkaan ollut
-niistä toivoa. Eikä hän myöskään sanonut pitävänsä saksankielen
-perinpohjaista taitoa Suomessa niin tuiki tarpeellisena; päinvastoin
-olisi paljoa parempi, jos piispa voisi saada Suomessa asuvat
-saksalaiset ja ruotsalaiset suomea oppimaan, "jolla on sangen
-miellyttävä elegantia dictionum (puheenparsien sievyys)", ja
-muukalaisten taivuttaminen siihen olisi "meidän maakunnillemme
-kunniaksi". -- Paria vuotta myöhemmin, v. 1669, hän samaten
-valtaneuvoskunnassa lausui sen mielipiteen, "ettei olisi hyödytöntä,
-vaikka meidän nuori kuninkaamme myös saisi oppia suomenkieltä".
-
-Asiain näin ollen ei ole ihme, että Brahe Suomessa oli rakastettu.
-Täydellä syyllä saattoi hän muistikirjassaan kehua: "Minä olin Suomeen
-ja Suomi minuun mieltynyt." Kansa nimitti häntä yleisesti _Maan
-Isäksi_. Ja onpa muisto tästä rakkaudesta säilynyt aina meidän
-aikoihimme asti tuossa tavanmukaisessa ruotsalaisessa sananparressa:
-"han har kommit i grefvens tid (hän on tullut kreivin aikaan)", jolla
-tarkoitetaan, että on tullut otolliseen aikaan. Samoin ei ollut
-suinkaan laita muitten ruotsalaisten herrojen, jotka sen vuosisadan
-alkupuoliskolla saivat Suomessa korkeita virkoja. Muistakaamme, miten
-Bjelke ja Rothovius valittivat olevansa vihatut. Samoin teki myöskin
-Bjelken edellinen kenraalikuvernööri Kaarle Oxenstjerna jokaisessa
-kirjeessään Aksel Oxenstjernalle; samoin Brahen aikana Turun maaherra
-Falkenberg, joka, kun hän viimein muutettiin Ruotsiin takaisin, kiitti
-kreiviä siitä ikäänkuin suuresta armosta. Syynä epäilemättä oli se,
-että he aina pysyivät vieraina meidän kansallemme. He olivat kaikki
-kunnon miehiä, he tarkoittivat maan etua, mutta tyrkyttivät
-parannuksiansa väkisin, lausuen julki ylenkatseensa suomalaisia
-kohtaan. Bjelken ja Rothoviuksen lauseet ovat meille jo ennestään
-tutut. Falkenberg kirjoitti kerran: "Jumala tiesi, miten tämän
-paksunahkaisen kansan saisi kuuliaiseksi; he eivät tottele toruja eikä
-vankeutta". Bjelken jälkeinen kenraalikuvernööri Gabriel Oxenstjerna
-taas puhui halveksimalla "näiden barbarien (suomalaisten)
-mielipiteistä". Brahe menetteli ihan toisin. Hän ei suinkaan ollut
-näkemättä Suomen kansan silloisia monia ja pahoja vikoja; hän ei
-myöskään salannut niitä, vaan puhui niistä suoraan. Mutta hän teki sen
-isällisellä hellyydellä. Hän oli käsittänyt suomalaisten luonteen, joka
-ylpeää jyrkkyyttä vastaan on itsepäinen, jörömäinen, jäykkä, mutta
-lempeydelle heti on altis. Mikä sitten sen ihmeen oli vaikuttanut, että
-Brahe paremmin kuin muut käsitti meidän mielemme? Olisiko syy ollut
-yksistään hänen omassa jalossa, ylevässä sydämessään? Kukaties voisi
-osittain toinenkin selitys olla mahdollinen. Hän oli, niinkuin
-tiedämme, useat vuodet sotinut Kustaa Aadolfin rinnalla. Hänellä oli
-siellä ollut tilaisuutta kuulla urhoollisuuden ja uskollisuuden
-teräksen kalsketta Suomen miesten sydämestä töykeän, ruosteisen
-ulkokuoren alta. Eiköhän vain Brahen parempi käsitys, hänen
-kunnioituksensa, hänen rakkautensa liene voittosaalis, jonka
-hakkapeliitat olivat isänmaallensa voittaneet Puolan ja Saksan
-verisillä kentillä?
-
-
-
-
-9. Pietari Brahe.
-
-
-Pietari Brahe kuului Ruotsissa vanhastaan arvossa pidettyyn ja
-opistansakin tunnettuun ylimyssukuun. Ennen jo näissä kertomuksissa
-mainittu oppinut Pietari Brahe vanhempi 16:nnen vuosisadan
-loppupuolella oli hänen isoisänsä, Brahe oli syntynyt Rydboholmin
-kartanossa helmik. 18 p. 1602. Hänet kasvatettiin kotona, jossa
-vanhemmat häntä ohjasivat jumalisuuteen sekä hyviin tapoihin, ja
-yksityinen opettaja neuvoi tietä tarpeellisiin tieteisiin. Kaarle IX,
-samoinkuin hänen puolisonsakin, piti paljon tästä vilkkaasta pojasta,
-jonka he usein antoivat leikitellä omien lastensa kanssa ja olla läsnä
-kaikissa hovin juhlallisuuksissa. V. 1618 läksi Brahe kotiopettajansa
-johdolla Köpenhaminan kautta Saksaan opintojansa jatkamaan. Giessenin
-yliopistossa hän vietti kolmatta vuotta, muun muassa harjoitellen
-"ranskan ja heprean kieltä, miekkailua sekä tanssia". Sitten hän jatkoi
-matkaansa, viipyen lyhyemmän aikaa Münchenissä, Strassburgissa,
-Parisissa ja kiersi Englannin sekä Alankomaitten kautta kotiin. Saksan
-pienet ruhtinaat useissa paikoissa osoittivat nuorelle ruotsalaiselle
-kohteliaisuutta. Giessenissä hänet käskettiin Hessin maakreivin
-pöytään, samoin Reinin seudulla pfaltzkreivin luokse; kävipä hän
-Englannissakin Jaakko kuninkaan luona vieraisilla. Näin liittyi oppiin
-hienompi hovimiehen käytös, ja tuttavuus hallitsijain sekä korkeain
-valtiomiesten kanssa laajensi näköalaa. Kotona välillä oltuaan hän
-läksi uudestaan ulkomaille, käyden tällä kertaa paitsi Saksassa, myös
-Sveitsissä ja Italiassa -- kuuluisissa Bolognan ja Padovan
-yliopistoissa.
-
-Sieltä palattuansa hän sai kuninkaan kamariherrana (ajutanttina),
-niinkuin edellisessä kertomuksessa jo mainittiin, ottaa osaa Preussin
-sekä Saksan sotaan. V. 1628 hän tuli Smoolannin ratsurykmentin
-everstiksi; seuraavana vuonna hän määrättiin valtaneuvokseksi sekä
-Taalain ja Vestmanlannin laamanniksi.
-
-V. 1631 kotiin lähetettynä vaati Brahe valtaneuvoskunnassa
-itselleen sijaa yläpuolella vanhimpiakin virkaveljiänsä, lähinnä
-valtionholhoojia; hänellä näet oli monien hyvien avujensa rinnalla se
-paha vika, että hän oli kovin arka kreivinarvostaan. Hänen
-vaatimuksensa kuitenkin herätti suurta tyytymättömyyttä, eikä
-kuningaskaan siihen suostunut. Samoin myös Brahe, kuninkaan
-kuoleman jälkeen, oli liian ylpeä ottaaksensa vain neuvoksena osaa
-Svean hovioikeuden istuntoihin, koska hänelle ei oltu suotu
-valtadrotsetinvirkaa, johon kuului hovioikeuden esimiehyys. "Kreivin ja
-vapaaherranarvot", sanoi hän, "ovat siksi perustetut, etteivät kaikki
-olisi tasa-arvoisia, niinkuin siansorkat." Paitsi tätä heikkoutta hän
-mielellään kuunteli koreita kiitospuheita itsestään ja otti vastaan
-julkisia kunnianosoituksia.
-
-Hänen eripuraisuudestansa Aksel Oxenstjernan kanssa on jo ollut
-puhetta. Heidän välillänsä oli alinomaa riitaa neuvoskunnassa. Aiheena
-oli tavallisesti se, että kansleri tahtoi sovittaa aatelin silloiset
-liiat etuoikeudet yhteen isänmaan sekä muiden säätyjen hyödyn kanssa,
-mutta Brahe oli kiivaimpia siinä puolueessa, joka vaati aatelille
-kaiken vallan ja aivan rajattomia etuuksia. Brahe esim. tahtoi
-aatelisten henkiveron poistettavaksi. "Se on orjuuden kaltaista", sanoi
-hän, "pantakoon ennemmin sen sijaan vero aatelin hevosille." Saman
-mielipiteen hän toi esiin kaikissa veroitusasioissa. Oxenstjerna sanoi:
-"Tässä te vaan pidätte aatelin edun puolta, ei kukaan puolusta kruunun
-eikä muitten säätyjen oikeutta; se on vasten kaikkia järjellisiä
-valtiollisia periaatteita." -- "Siinä on kyllin valtiollista
-periaatetta", vastasi Brahe, "että aatelin tulee olla vapaa kaikesta
-yhteiskunnallisesta kuormasta." Myöskin hän arveli hyödylliseksi, että
-kaikki maaomaisuus tulisi aatelin käsiin; aatelin piti olla
-välittömästi, talonpoikien ainoastaan välillisesti, s.o. aatelin
-lampuoteina, kruunun alamaisia. Niin kiivaasti hän piti kiinni kaikista
-etuuksistaan, että hän kerta myöhemmin, kun kreivin tuomio-oikeuden
-vahingollisuus tuli puheeksi, suutuksissaan sanoi: "Ennen minä
-jättäisin maatilukseni ja koko maan, kuin siitä oikeudesta luopuisin."
-
-Tämä liika ylpeys, joka hänelle ensi alussa Ruotsissa tuotti monta
-vihamiestä, ei tullut kuitenkaan suuressa määrin Suomessa esille. Hän
-oli täällä ylimäisenä miehenä ja kaikki laajan maan asukkaat osoittivat
-hänelle, niinkuin hallitsijalleen, kunniaa; siinä oli kyllin tyydytystä
-suurellekin kunnianhalulle. Toiselta puolen ilmenivät täällä runsain
-määrin Brahen ylimysylpeyden ohella hänen jalot ominaisuutensa, jotka
-niinikään ovat ylimyssäädylle ominaiset. Hän oli ylevämielinen, omaa
-aikakauttansa paljoa valistuneempi, armelias, oikeutta harrastava
-alempia kohtaan ja antelias. Vielä lisäksi mainitaan hänestä, että hän
-oli "rehellinen vanhanajan ruotsalainen", taipumaton uusiin tapoihin,
-tarkka taloudessaan, olematta silti itara, totisesti jumalinen, eikä
-puhunut pahaa kenestäkään poissaolevasta. Töissänsä ja toimissansa hän
-oli väsymättömän ahkera. Hänen oppinsa oli laaja ja syvä kaikellaisissa
-tieteissä; erittäinkin oli Ruotsin historia hänen mieliaineitansa.
-
-Brahen ja kanslerin huono väli ilmeni vielä silloinkin, kun
-Brahe ensi kertaa palasi Suomesta. Oxenstjerna ei silloin lausunut
-ainoatakaan kiitossanaa Brahen ansiollisesta hallituksesta.
-Juuri saman eripuraisuuden tähden oli tämä toiselta puolen Kristiina
-kuningattarelle sitä suotuisampi. Mutta tämä suosio ei kestänyt kovin
-kauan. Brahe ei tahtonut ottaa osaa nuoren kuningattaren ylellisiin,
-tuhlaavaisiin huvitteluihin. Hän puhui myös monasti tapansa mukaan
-suunsa puhtaaksi, moittien tätä sekä muuta moitteenalaista
-kuningattaren käytöksessä. Sen sijaan lähenivät nyt kreivi Brahe ja
-Aksel Oxenstjerna toisiansa. He olivat viimeinkin oppineet tuntemaan
-toinen toisensa kelvollisuuden. Tästä suuttuneena lähetti Kristiina
-Brahen taas "kunnialliseen maanpakolaisuuteen", määräten toistamiseen
-hänet Suomenmaan kenraalikuvernööriksi. Pian taipui kuitenkin
-kuningattaren vaihteleva mieli jälleen hänen puolellensa, ja Brahe sai
-sangen suuria kunnianosoituksia sekä lahjoja.
-
-Kaarle X:nen aikana oli Brahe myöskin suuressa suosiossa, ja kuninkaan
-kuoltua sai hän jälleen paikan holhoushallituksessa.[26] Hän kuoli
-viimein v. 1680, viimeiseen saakka kunnioitettuna ja rakastettuna,
-juuri parhaaseen aikaan, niin ettei hänen tarvinnut nähdä Ruotsin
-aatelin mahtavuuden ja rikkauden, joita hän niin hartaasti oli
-harrastanut, yhtäkkiä romahtavan raunioksi.
-
-
-
-
-10. Samuli Cröell.
-
-
-Kreivi Brahen parannustoimet eivät tietysti olleet voineet kerrassaan
-poistaa kaikkia vanhoja, juurtuneita pahoja tapoja. Erittäin maamme
-itäisissä osissa pysyivät vielä virkamiesten vääryydet ja sortamiset
-suuressa voimassa. Niiden ilmisaamiseksi lähetti valtiovarain
-toimituskunta eli "kamari" Tukholmassa tuon tuostakin eri lääneihin
-viskaaleja, joiden piti tutkia, mitä petoksia kruunua ja alamaisia
-vastaan voudit olivat tehneet, ja saattaa syylliset rangaistuksen
-alaisiksi. Näistä viskaaleista tuli varsinkin eräs kuuluisaksi
-rohkeutensa ja surkean kohtalonsa kautta.
-
-_Samuli Cröell_, niin oli hänen nimensä, lähetettiin v. 1646 Viipurin
-sekä Savonlinnan lääniä tarkastamaan. Rahakamari oli katsonut hänet
-siihen toimeen erittäin soveliaaksi, koska hän oli Viipurista kotoisin
-ja myös 1630-luvulla siellä palvellut lääninsihteerinä, jonka vuoksi
-hän perinpohjin tunsi seudun olot. Viipurin silloisella maaherralla
-Rosenhanella oli kuitenkin miehen soveliaisuudesta toinen mieli.
-Kohta kun Cröell oli tullut Viipuriin, otti Rosenhane häneltä
-viskaalinvaltakirjan pois ja kirjoitti rahakamarille, ettei se, tätä
-miestä lähettäessään, suinkaan ollut mahtanut oikein tuntea häntä.
-Hän oli näet lääninsihteerinä väärennellyt henkikirjoja sekä
-rekryyttiluetteloita ja lahjojen nojalla päästänyt pois sotamiehiksi
-otettavia ja otettujakin. Siitä oli hänet v. 1637 uskottomana kruunun
-palvelijana tuomittu kuolemaan, vaikka rangaistus sitten helpoitettiin,
-niin että hän pääsi virkansa ja kunniansa menettämisellä sekä 3,000:n
-talarin sakoilla. Näistä syistä, lisäsi maaherra, pidettiin häntä
-Viipurissa yleisesti kevytmielisimpänä veijarina koko Suomessa. --
-Cröell puolestaan ei tästä maaherran kirjeestä kovin säikähtynyt. Hän
-väitti maaherran vain siksi vetävän esille noita vanhoja asioita, kun
-hän tahtoi sijaan toista viskaalia, "joka ei niin tyystin ja tarkoin
-kaikkia silmäisi", -- niin muka oli Rosenhane suoraan sanonut. Tähän
-puolustukseen oli samassa liitetty kertomus Viipurin läänin tilasta.
-Täällä, sanoi Cröell, voudit kirjoittavat monta taloa autioiksi tai
-antavat köyhyydentodistuksia, vaikka on joskus kahdeksankin lehmää
-navetassa ja viljaa niin paljon, että korjuuseen menee useampia
-talkoopäiviä. Karjaveron noista taloista he pistävät omaan taskuunsa.
-Samoin myös he omaksi edukseen ottavat täysin määrin semmoisia veroja,
-joista kruunu on suonut helpoitusta. Sitä paitsi otetaan täällä
-kaikellaisia ylimääräisiä veroja, joista kamariherrat Ruotsissa eivät
-koskaan saa tietoa. Jos lääninsihteeriltä kysyy, miksi hän ei niitä
-kirjaan pane, niin hän vastaa: "Eipähän ole ollut niin ennenkään
-tapana; mitäs minä uusia tapoja alottaisin." Lopulla ei Cröell itse
-maaherraakaan säästänyt. "Näitä petoksia", sanoi hän, "tukee se, jonka
-ylimäisenä tulisi kruunun etua valvoa. Vaan nuo riivatut lahjomiset
-täällä lumoavat esivallalta sydämen ja silmät; sillä voudeilla, kun he
-saavat varastaa, on pian paljon tavaraa koossa, millä he hankkivat
-itselleen suosiota."
-
-Rahakamari käski eteensä sekä maaherran että Cröellin, ja kun
-jälkimäinen ei Tukholmassa voinut tuoda esiin tarpeellisia todisteita
-syytöksiensä vahvistukseksi, päätettiin lykätä asia Turun hovioikeuden
-tutkittavaksi. Tämä päätös ei kuitenkaan näy tulleen toimeenpannuksi --
-mikä sitten siihen lieneekin ollut syynä -- ja asia raukesi sikseen.
-Sen sijaan lähetti rahakamari ankaran tutkijansa takaisin Savonlinnan
-lääniin, jossa hän jo edelliselläkin kerralla oli pikimmältään käynyt
-ja jonka tilaa hän oli kuvannut vieläkin pahemmaksi kuin Viipurin
-läänin. Maaherra ja lääninsihteeri, oli hän kertonut, määräävät verot
-siellä joka vuosi. Se talonpoika, jolla on "koura ja käsivarsi enimmin
-koukussa", saapi vähimmät verot; köyhälle sitä vastoin, jolla ei ole
-varaa tuoda hyväntekijäisiä, määrätään isompi maksu.
-
-Tämmöisten ilmiantojen perästä ei Cröell tietysti ollut Savonlinnassa
-suosittu vieras. Kohta kun hän kesällä 1648 saapui sinne, ryösti
-maaherra Jordan häneltä pois valtakirjan ja panetti hänet vankeuteen.
-Tämä vangitseminen tapahtui itse kenraalikuvernööri Brahen käskystä,
-joka, juuri maahan tultuaan, ei ollut ehtinyt tutkia asian oikeaa
-laitaa ja nähtävästi tuon vanhan tuomion tähden katsoi Cröelliä
-epäluuloisin silmin. Jos hän Savonlinnaan tulee, oli Brahe
-kirjoittanut, niin "pistäkää hänet muurin alle". Kuitenkin Cröell pääsi
-heti jälleen vapaaksi ja sai valtakirjansa takaisin niinpian kuin Brahe
-oli saanut tietää, että Kristiina kuningatar nimenomaisella kirjeellä
-oli jälleen antanut Cröellille hänen poistuomitun kunniansa sekä
-oikeuden päästä virkoihin. Rohkea viskaali, "muurin alta" irti
-päästyänsä, käytti vapauttansa heti paikalla uusiin tutkimisiin, joiden
-nojalla hän toi esiin uusia syytöksiä entisten lisäksi. Jokaisen
-voudinvirkaan pyrkijän Savonlinnan läänissä, kertoi hän, täytyy antaa
-maaherralle 100:n luodin painoinen hopeakannu sekä lääninkamreerille
-150 talaria. Näyttää siltä kuin Cröell olisi tällä kertaa saanut
-kanteillensa vahvempia todistuksia, sillä Jordan menetti v. 1650
-virkansa.
-
-Sitä ennen oli väsymätön tutkija jo siirtynyt kolmannelle työalalle;
-hän oli samana kesänä 1648 ruvennut tarkastamaan Käkisalmen oloja.
-Täällä hän osoitti vielä suurempaa intoa ja ahkeruutta, tyystin
-noudattaen rahakamarin käskyä ja pitämättä lukua korkeasta suvusta tai
-arvosta. Hän oli läsnä kaikilla käräjillä, sitä paitsi hän muutenkin
-tiheään piti kokouksia, joissa hän kuulusteli talonpoikien valituksia
-ja lupasi apua. Kun Cröell oli voittanut Jordanin, oli rahvaan
-luottamus, samoinkuin myös hänen oma rohkeutensa suuresti enentynyt.
-Hän alkoi nyt sekaantua sekä hallintoon että lainkäyttöön, kumosi niin
-kihlakunnan kuin myös laamannin tuomioita, helpoitti veroja, antoi
-päätöksiä anomuksista, jotka oikeastaan olivat kirjoitetut Käkisalmen
-ja Inkerinmaan silloiselle yhteiselle kenraalikuvernöörille, vapaaherra
-Mörnerille. Sanalla sanoen, hän menetteli -- käyttääksemme Mörnerin
-lausetta "niinkuin hän olisi itse ollut maan hallitsija". Läänin
-kaikkia virkamiehiä hän haukkui konniksi ja varkaiksi ja uhkasi heille
-hirsipuuta sekä niininuoraa, joten hän vihdoin yllytti talonpojat
-semmoiseen vimmaan, että kruununvoudit surman pelosta eivät tohtineet
-lähteä ulos virkaansa toimittamaan. Maaherra Metstakeakin Cröell
-kohteli röyhkeällä mahtipontisuudella, varoitellen häntä yhä
-kirjeillään pitämään virastaan innokkaammin ja huolellisemmin vaaria.
-
-Luonnollisesti tulivat läänin virkamiehet tämän kautta Cröellin
-verivihollisiksi. Eräs heistä, vouti Klaus Kristerinpoika, pieksi häntä
-syyskuussa 1648 hänen omassa majatalossaan Käkisalmessa. Cröell juoksi
-maaherran luo valittamaan ja uhkasi mennä hovioikeuteenkin kannetta
-viemään; mutta maaherra Metstake käski panna linnan portit lukkoon.
-Muutamia päiviä myöhemmin, Metstaken lähdettyä matkalle, pääsi
-kuitenkin Cröell karkuun linnan komentajan avulla. Kurkijoelta, minne
-hän oli paennut, hän lähetti nyt ankaran kirjeen Metstakelle. "Olenpa",
-sanoi hän, "käynyt monessa maaherranläänissä tarkastamassa, vaan
-en missään ole tavannut niin sopimatonta menoa kuin täällä.
-Veronkokoojien vääryys ja väkivalta. on tässä läänissä niin suuri,
-etteivät turkkilaiset eivätkä tataritkaan olisi julmemmin kohdelleet
-talonpoikia ja kruunun alamaisia." Siitä hän uhkasi rangaistusta itse
-maaherrallekin, noiden sortajien suojelijalle. -- Metstake vastaukseksi
-panetti kirjeentuojan rautoihin ja sidotti seinään, niin että tuskin
-varpaat maahan ylettyivät. Tässä tilassa täytyi miesparan riippua koko
-vuorokauden ajan.
-
-Cröell kääntyi nyt kenraalikuvernööri Mörnerin puoleen ja pyysi häntä
-tutkimaan Käkisalmen läänin oloja. Mutta Mörner ei ottanut näitä
-kanteita korviinsa, sillä hänkin oli ylen rohkeaan viskaaliin kovin
-vihastunut. Kirjeissään hän aina nimitti Cröelliä liikanimillä
-"päävalehtelija", "maanvalehtelija" ynnä muilla. "Hän olisi ansainnut
-kahdenkertaisen hirttämisen", kirjoitti hän kreivi Brahelle, "ja että
-se kerran kumminkin hänelle tapahtuisi, sen suokoon Kaikkivaltias
-Jumala!"
-
-Nyt Cröell meni Turkuun ja luki huhtikuussa 1649 hovioikeuden kuullen
-kertomuksensa Käkisalmen läänin tilasta. "Lainlukija ja lautakunta",
-sanoi hän, "aina, ennenkuin he rupeavat jotakuta asiaa tutkimaan,
-ottavat rahaa kantajalta, ja sitten samaten myös vastaajalta; sen
-jälkeen he venyttelevät juttua ratkaisematta sitä, kunnes kantaja
-siihen väsyy ja sen jättää". Antti Yrjänänpojalla, siihen aikaan kun
-hän oli lainlukijana, oli semmoinen tapa: kun hän istui pöydän päässä
-käräjätuvassa ja asianomaiset astuivat hänen eteensä, katsoa tuijotti
-hän heihin; silloin nämät ojensivat ylös muutamia sormiansa, joka
-merkitsi, että yhtä monta talaria luvattiin kuin sormia oli pystyssä;
-tällä tavalla hän haali itselleen kokoon suuren rikkauden. Jokainen
-taarosta (nimismies) käräjille mennessään antaa maaherralle 80-90
-ruplaa, jonka maksun hän sitten kolminkerroin ottaa takaisin kansalta.
-Kaikki rikosasiat peitellään. Jos joku uskaltaa tuoda esiin kanteen,
-niin hän ajetaan lyöden ja piesten pois tai pannaan rautoihin, niin
-että jokainen ennemmin kärsii ja on vaiti. Käkisalmen läänissä on 8,000
-loismiestä, joiden täytyy jokaisen maksaa maaherralle talari
-vuosittain. Sakkorahat maaherra, lainlukija ja vouti jakavat keskenään,
-pistäen punaisiin venäläisiin rahakukkaroihinsa, eikä kruunulle tule
-niistä mitään. Kenraalikuvernööri Mörnerin ruokaa varten yhden yön
-ajaksi otettiin 1293 talaria 24 äyriä. Talonpojilta vaaditaan erinäistä
-veroa kukkaro- eli hevosruplien nimellä, joista kenraalikuvernööri,
-maaherra sekä voudit saavat kukin osansa. "He tahtovat", lopetti
-viskaali, "Käkisalmen läänissä tehdä aivan kuin Venäjällä on tapa,
-missä myöskin muut saavat enemmän kuin suuriruhtinas. Tuossa
-maanääressä ei ole enää mitään tietoa Jumalasta eikä kunniasta, ja
-rehellisyys on ikäänkuin kuollut ja sahalautojen väliin arkkuun pantu."
-
-Kreivi Brahe myönsi, että tässä kertomuksessa saattoi olla hyvin paljon
-perää, mutta ei uskonut Mörneriä vastaan tehtyjä syytöksiä. Tämä
-selittikin, että tuo muka hänen ravinnokseen otettu vero oli tullut
-käytetyksi Venäjälle matkustavan ruotsalaisen lähettiläskunnan
-tarpeisiin. Samaa mieltä kuin Brahe näkyy myös hovioikeus olleen, sillä
-se määräsi Mörnerin muutamien miesten kanssa, jotka hän itse saisi
-valita, tutkimaan asiaa. Kokouksia pidettiin nyt talonpoikien kanssa
-joka pitäjässä, ja loppupäätöksenä oli se, että Mörner ilmoitti
-hovioikeudelle Cröellin juttujen olleen enimmäksi osaksi "loruja ja
-valheita". Kuitenkin täytyi hänenkin myöntää, että hän vasta tämän
-tutkinnon kautta oli saanut tiedon useista laittomista veroista, joilla
-kansaa oli rasitettu.
-
-Samassa tutkinnossa suututti Cröell Mörneriä vielä pahemmin sillä, että
-hän rohkeni tuoda esiin pitkän luettelon lahjoista, joita talonpojat
-olivat tuon tuostakin vieneet kenraalikuvernöörilleen. Mörner
-vastauksessaan ihmetteli suuresti, että viskaali nuuski ja pani kirjaan
-kaikki ne antimet, mitä sillä maanäärellä on saatu; epäilemättä hän
-arveli täydeksi oikeudekseen ottaa vastaan lahjoja, joita ei annettu
-jonkun erinäisen asian aikaansaamiseksi, vaan ylimalkaan toivotun
-suosion tähden. Kenraalikuvernöörin mielestä oli viskaali tässä asiassa
-"kauheasti väärinkäyttänyt valtakirjaansa", jonka tähden hän otti sen
-häneltä pois. Mutta Cröell, niinkuin ennenkin tämmöisistä vastuksista,
-kiihtyi vain yhä kiivaammaksi; hän rupesi etsimään esille ja antamaan
-ilmi kaikellaisia kenraalikuvernöörin virkavirheitä ja laiminlyöntejä,
-niin että tämä viimein joutui tulisimpaan tuskaan. "Minun laitani",
-kirjoitti hän Brahelle, "on nyt aivan sama kuin sen, joka makaa
-meressä ja jonka pään yli vesi nousee." Hän rukoili Brahea
-estämään "tuon hylkiön uhkarohkeutta, joka ei tule Jumalasta, vaan
-perkeleestä". Viimein hän saikin rauhan, kun hänet v. 1651,
-luultavasti Cröellin esiintuomien syytösten tähden, muutettiin pois
-kenraalikuvernöörinpaikastaan Tarton hovioikeuden presidentiksi.
-Seuraavana vuonna Käkisalmen maaherra Metstakekin pyynnöstään
-eroitettiin virastaan, sen jälkeen kun syytöksiä häntä vastaan oli pari
-vuotta tutkittu. Kenraalikuvernööriksi tuli nyt kreivi Eerikki Stenbock
-ja Käkisalmen maaherraksi Törnsköld. Cröellin syytökset eivät
-kuitenkaan sen kautta lakanneet eivätkä vähenneet. Kenraalikuvernööri,
-niin kirjoitti hän pian, suopi anteeksi varkaudesta tai muusta
-pahuudesta tavatuille ja tuomituille miehille ja antaa semmoisille,
-jotka kolmella, neljällä rikoksella olisivat kuoleman ansainneet,
-todistuksen, että he kuninkaallisen majesteetin ja kruunun
-palveluksessa ovat aina rehellisten palvelijoiden tavalla
-käyttäytyneet. Maaherra Törnsköld puolestaan on etumainen noista
-"Käkisalmen nurkkakuninkaista" ja "hirttämättömistä kruununvarkaista".
-Jos Cröell hänen luokseen tuli jotain ilmoittamaan, oli siitä "yhtä
-paljon apua, kuin jos olisi ilmoittanut hänen kokkipojalleen tai
-koiralleen. Yhtä vähän vastausta voi saada heiltä kaikilta".
-Virkamiehet, korkeimmasta hamaan alimpaan asti, ovat kaikki yhtenä
-petturiliittona, pitäen yhtä "niinkuin herneenvarret". Ei ole maassa
-mitään lakia, mitään oikeutta; ne ovat "täältä maanpakolaisuuteen
-ajetut maitten ja merien taakse, eivätkä ole pysähtyneet, ennenkuin
-Kaspian meren rantaan".
-
-Tähänastinen onni kääntyi nyt kuitenkin äkkiä Cröelliltä. Alussa vuotta
-1653 sulki hänet maaherra Törnsköld Käkisalmen linnaan, jossa hän
-sitten sai useampia vuosia istua ilman mitään laillista tutkintoa. --
-Tässä vankeudessa häntä kohdeltiin -- niin ainakin hän itse valittaa --
-"melkein pahemmin kuin paha henki kärsivällistä Jobia". Miten lieneekin
-ollut laita, mutta yhdessä suhteessa hänen vankeutensa ei sittenkään
-ollut kovin kova; hänen sallittiin estämättä lähetellä katkerimmalla
-sapella kirjoitettuja epistoloitansa kaikille haaroille. Niistä ei
-hänelle vain ollut pienintäkään apua; itse rahakamarikin, jonka
-erikoisessa palveluksessa hän oli ollut, näytti kyllästyneen hänen
-tuottamiinsa alinomaisiin selkkauksiin ja jättäneen hänet oman onnensa
-nojaan. Vasta joulukuussa 1654 sai uusi kenraalikuvernööri Kustaa
-Eevertinpoika Horn rahakamarilta käskyn tutkia Cröellin asiaa ja, jos
-mahdollista, päästää hänet vapaaksi. Mutta Horn ei tahtonut olla
-missään tekemisissä sen miehen kanssa, vaikka hän arvelikin tarkan
-viskaalin olevan hyvin tarpeen Käkisalmen läänissä. "Sillä Cröell",
-sanoi hän, "ei tee muuta kuin häpäisee ja soimaa, säästämättä korkeita
-tai alhaisia, eläviä tai maan mullassa jo lepääviä, niin ettei tiedä,
-miten rehellinen mies tuon kunniantahraajan vuoksi voisi toimittaa
-virkaansa." Vapaudenpäivä ei koittanut Cröellille ennen kuin
-helmikuussa 1656. Sen jälkeen Cröell näyttää eläneen yksityisenä
-miehenä tiloillaan Viipurin läänissä.
-
-Kuinka paljon näissä ristiriitaisissa väitteissä ja syytöksissä on
-totta? Oliko Cröell, niinkuin hänen vihamiehensä sanoivat, kunnoton
-koira, joka vain häntä korkeammille kiusaksi keksi perättömiä valheita?
-Vai oliko hän jalo isänmaan ystävä, totuuden marttyyri? Hänen
-luotettavuuttansa tietysti suuresti vähentää hänen petollinen
-sotamiesottonsa, jonka vuoksi hän menetti ensimäisen virkansa. Hänen
-syytöstensä todellisuutta, ainakin Viipurin läänin kohdalta, saattaa
-epäilyksen alaiseksi se seikka, että Brahe ensimäisenä hallitusaikanaan
-juuri kehui sen läänin vouteja ainoiksi kelvollisiksi koko maassa.
-Häntä vastaan puhuu vihdoin vielä kahden niin jalon, oikeutta
-harrastavan miehen, kuin Brahen ja Hornin, vihamielisyys. Mutta toiset
-seikat taas painavat vaa'an alas hänen puolelleen. Aikakauden yleinen
-turmelus oli semmoinen, että sama mies, jolle isänmaallinen henki ja
-ylimalkainen totuuden harrastus oli ominaista, saattoi joskus
-heikkoudesta tehdä itsensä syypääksi epärehellisyyteen -- samoinhan oli
-myös ollut lainsuomentajan Speitzin laita. Toiseksi oli Brahen
-kehumisen ja Cröellin moitteen välillä kulunut kymmenen vuotta,
-jolla ajalla toiset maaherrat olivat olleet haltijoina. Brahen
-vihamielisyyteen mahtoi myös osaksi ainakin olla syynä se, että kreivi,
-joka oli aatelisetujen ja aatelisarvon suhteen niin ylen arka, ei
-voinut olla inhoamatta sitä, että mokoma halpasukuinen mies uskalsi
-hyökätä aatelissukuisten, korkeavirkaisten herrojen kimppuun. Sitä
-paitsi käy Cröellin vapautuksesta Savonlinnasta ja maaherra Jordanin
-virkaerosta ilmi, että Brahe sittenkin oli mieltään muuttanut. Mitä
-viimein Käkisalmen lääniin tulee, oli jo ennen Cröelliä myös Henrik
-Fleming viskaalina, kenraalikuvernööri Mörnerin suureksi harmiksi,
-"haukkunut kaikkia virkamiehiä varkaiksi ja konniksi ja yllyttänyt
-kansaa syyttä valituksiin". Samoin Horn sitten, kenraalikuvernööriksi
-tultuaan, todisti: "Laki ja oikeus ovat täällä ihan unohduksiin
-joutuneet, johon suurimpana syynä on se, että maaherra on pitänyt
-enemmän silmällä suurten herrojen suosiota, joille koko tämä lääni on
-lahjoitettu, kuin kohtuullista kruunun etua". Maaherrat Jordan ja
-Metstake olivat kolmekymmenvuotisessa sodassa olleet urhoollisia
-sotureita; mutta tämä sota oli huono koulu lainkuuliaisuuteen ja
-talonpojan omaisuuden pyhänäpitämiseen. Kenraalikuvernööri Mörner
-puolestaan, niinkuin hänen omista kirjeistään näkyy, ei voinut
-ollenkaan kärsiä viskaaleja ja katsoi siis Cröelliäkin alusta alkaen
-karsain silmin. Viimeinkin se seikka, että Cröelliä itseään sekä hänen
-kirjeenviejäänsä kohdeltiin laittoman väkivaltaisesti, kun häneltä
-ryöstettiin valtakirjat ja hänet viskattiin vankeuteen, on selvänä
-todistuksena lain voimattomuudesta niillä seuduilla. Enimmäksi osaksi
-mahtoi siis onnettoman viskaalin kertomus olla täyttä totta, hänen
-toimensa oikeutetut, vaikka tosin toiselta puolen sivistyksen puute
-teki sen, että hän suoritti tehtävänsä loukkaavan röyhkeästi ja
-kostonhimon kiihdyttämällä ylen suurella kiivaudella.
-
-Cröell oli syntynyt Viipurissa 1600 vuoden paikoilla. Hänen isänsä oli
-siellä pormestarina; hänen äitinsä oli piispa Juustenin tytär. Suku
-näyttää kuuluneen Viipurissa suomalaiseen puolueeseen, joka, niinkuin
-vasta saamme nähdä, kiisteli vallasta kaupungin ruotsalaisten ja
-saksalaisten porvarien kanssa.
-
-
-
-
-11. Kajaanin vapaaherrakunta.
-
-
-V. 1645 oli Kristiina kuningatar lisännyt Brahen omistaman
-Visingsborgin kreivikunnan Ruotsissa 143:lla talolla neljästä
-läheisestä pitäjästä. Sittenkin hän arveli, koska hänen suosionsa v.
-1650 jälleen oli kääntynyt Suomen kenraalikuvernöörin puoleen, että
-Brahe-suvulle ennemnuinoin oli muka vääryyttä tapahtunut. Se oli näet
-suorastaan tullut koroitetuksi kreivinarvoon; sillä olivat siis
-vapaaherran-arvo sekä lääni jääneet saamatta. Tämän vahingon
-korvaamiseksi lahjoitti hän nyt v. 1650 Pietari Brahelle _Kajaanin
-vapaaherrakunnan_, nimittäin Kajaanin linnan lääneineen (nyk. Paltamon,
-Sotkamon, Kuhmoniemen, Hyrynsalmen ja Suomussalmen pitäjät
-kappeleineen) sekä Kuopion ja Iisalmen pitäjät Savossa (nyk. Iisalmen,
-Nilsiän, Pielaveden, Keiteleen, Karttulan, Kuopion ja Tuusniemen
-pitäjät kappeleineen), yhteensä 805 taloa. Kuopion pitäjässä oli tosin
-noin 30 taloa toiselle herralle läänitettynä; mutta niiden
-lunastamiseksi suotiin uudelle vapaaherralle saman verran taloja
-Pieksämäellä. Seuraavana vuonna Brahe lisäksi osti kruunulta koko
-Salosten pitäjän Pohjanmaalla, ja v. 1653 sotakomisarius Cronstjernalta
-Pielisen pitäjän (nyk. Pielisen, Nurmeksen sekä Juu'an), Sitä paitsi
-oli hänellä vielä _Brahe linnanlääni_ Etelä-Savossa (nyk. Ristiinan
-pitäjä), 500 manttaalia, sekä pienempiä maatiluksia Paraisten ja
-Marttilan pitäjissä Turun seudulla, 142 manttaalia.
-
-Vuotuista tuloa kaikista alusmaistaan Suomessa oli Brahella v. 1656
-tehdyn arvion mukaan melkein 25,000 hopeariksiä, s.o. noin 98,000
-nykyistä markkaa.[27] Ne olisivat epäilemättä voineet nousta vielä
-monta vertaa suuremmiksi, jos Brahe useitten muitten sen ajan herrojen
-tapaan olisi ruvennut armottomasti rasittamaan talonpoikiansa. Mutta
-siksi oli hänen sydämensä liian oikeuttarakastava, liian lempeä, liian
-jalo. Hän kysyi tosin sekä Kajaanin läänin että Pielisen pitäjän
-asukkailta, eikö heidän kannattaisi maksaa hänelle vähän suurempaa
-veroa kuin kruunulle; sillä he olivat, uudistalolaisina muka, yhä vielä
-päässeet paljoa huokeammalla kuin muu Suomi. Mutta kun he osoittivat
-vastahakoisuutta, ei asiasta tullut sen enempää puhetta. Päinvastoin
-kulutti Brahe sitten tuloistansa melkoisia summia näille alustalaisille
-hyödyllisiin yhteisiin laitoksiin. Myös varoitti hän ankarasti
-voutejansa, etteivät he saisi tehdä mitään vääryyttä, ja käräjillä
-tiedusteltiin aina tarkasti, eikö ollut kansalla kanteita heitä
-vastaan. Ihme kyllä uskalsivat nuo ahneet lurjukset kuitenkin välistä
-ruveta sortamaan, niinkuin muutamat meille säilyneet valituskirjat
-todistavat. Erittäinkin oli heille isännän vaihto hyvänä tilaisuutena
-riistää kansalta kahdetkin verot samalta vuodelta. Luultavasti oli
-jotain semmoista tapahtunut Pielisessä, silloin kun Brahe oli sen
-ostanut. Talonpojat siellä osoittivat ensin uudelle herralleen
-vastahakoisuutta, jota eräs sinne tullut paltamolainen vielä enensi
-sillä juorupuheella, että Brahella ei ollut siellä enää mitään
-käskemistä, koska muka koko vapaaherrakunta oli häneltä jälleen
-poisotettu. Se osoittaa, että kajaanilaiset katselivat myöskin karsain
-silmin ja epäluulolla uutta tilaansa.
-
-Tämä heidän pelkonsa oli kuitenkin, niinkuin jo olemme nähneet, aivan
-perätön. Päinvastoin tuli nyt täällä Brahen toimesta parempi järjestys
-aikaan ja alkoi edistys niin hyvin varallisuuden kuin hengenkin
-suhteen. Kajaanin vapaaherra ei koskaan koettanut riistää lääniinsä
-kuuluvilta talonpojilta omistusoikeutta heidän tiloihinsa, niinkuin
-monikin muu herra teki. Päinvastoin hän piti huolta siitä, että he
-saivat laillisia kiinnekirjoja maihinsa. Kalavesiä ja metsää, jotka
-siihen asti olivat olleet yhteisiä ja siis hankalia käyttää, ruvettiin
-nyt jakamaan. Kovinkin tiheitten katovuosien varalle laitettiin
-Kajaanin linnaan viljamakasiini. Kauppaliikkeen helpoitukseksi
-perustettiin kaksi uutta kaupunkia, nimittäin _Kajaani_ samannimisen
-linnan viereen, ja _Brahea_ Lieksanjoen suuhun Pieliseen. Kolmas oli
-ennestään Salosten pitäjässä; sen oli Brahe jo kenraalikuvernöörinä
-perustanut ja muutti nyt vain sen nimen _Brahestadiksi_ (Raaheksi).
-Olipa neljäskin kaupunki vielä aiottu Kuopionniemelle, vapaaherrakunnan
-savonpuolisen osan keskustaksi; mutta se tuuma jäi sitten kuitenkin
-paljoa myöhemmän ajan toimeenpantavaksi.
-
-Uusille kaupungeilleen soi Brahe anteliaalla kädellä etuoikeuksia.
-Kajaanissa olivat porvarit vapaat kaikista veroista vapaaherralleen.
-Tämä päinvastoin omalla kustannuksellaan rakensi heille komean kirkon
-ja ylläpiti heille koulun. Myöskin hän lahjoitti kaupungille läheisen
-maatilan palkanavuksi pormestarille sekä raatimiehille. Brahean suhteen
-oli hän hiukan vähemmän antelias. Senkin asukkaat kyllä saivat
-veronvapauden ja koulu heille perustettiin; mutta kirkkoja käskettiin
-heidän itsensä rakentaa, toisen luterilaisia, toisen kreikanuskoisia
-varten, joita viimeksimainittujakin silloin oli paljon Pielisessä.
-
-Viimein on vielä mainittava Brahen huolenpito maan suojeluksesta.
-Kajaanin asukkaat olivat ennen ajoittain olleet vapaat sotamiehenotosta
-sillä välipuheella, että sota-aikoina joka mies nousisi rajan
-puolustukseen; ajoittain taas oli heiltä yritetty ottaa rekryyttejä,
-jolloin he kuitenkin aina miehissä karkasivat Venäjän puolelle. Nyt
-teki Brahe sellaisen sovinnon hallituksen kanssa, että hän pitäisi 30
-rakuunaa valtakunnan armeijassa, jolla ehdolla vapaaherrakunnan
-asukkaat rauhanaikana olisivat vapaat sotapalveluksesta. Mutta
-vihollisen rynnätessä maahan oli jokainen terve mies 15:stä 60:een
-ikävuoteensa velvollinen "kruunun joutsena" aseihin tarttumaan. Sitä
-varten piti jokaisella olla teräsjousi, pienempi käsijousi, keihäs sekä
-sukset varalta. Tätä nostoväkeä, jota Kajaanin läänissä oli noin 600
-miestä, harjoitettiin käräjien aikana, ja sen lisäksi kolme päivää
-juhannuksen seuduissa. Päällikkönä oli yksi yhteinen rajakapteeni ja
-hänen allansa pitäjänluutnantteja. Näin oli yleinen asevelvollisuus,
-tuo nykyajan sotalaitoksen periaate, jo siihen aikaan pantu toimeen
-Suomen syrjäisimmillä rajaseuduilla.[28]
-
-Kajaanin linna oli tullut perustetuksi jo Kaarle IX:nnen aikana, v.
-1605, turvaksi Vienan karjalaisten ja venäläisten ryöstöretkiä vastaan.
-Mutta vasta nyt v. 1666 valmistui se viimein täyteen kuntoon Brahen
-kustannuksella. Komentajana asui siinä "hoppmanni" eli päällikkö, jolla
-oli käskynalaisenaan useampia alhaisempia virkamiehiä ja palvelijoita,
-sekä 20 sotamiestä, kaikki vapaaherran palkoissa.
-
-Pian sen jälkeen kun se oli järjestetty, sai tämä Brahen suojeluslaitos
-näyttää kuntoansa. Kaarle X:nnen Kustaan aikana, niinkuin vasta tulee
-kerrottavaksi, kävivät taas venäläiset Suomen kimppuun ja Kajaaninkin
-seuduille ilmestyi melkoinen vihollisjoukko. Mutta linna oli Brahen
-kustannuksella tullut vahvasti varustetuksi, kreivin soturit
-karkoittivat nostoväen avulla vihollisen pahasti teloitettuna ja saivat
-saaliikseen muun muassa kaksi lippua, jotka he urhoutensa merkiksi
-lähettivät Ruotsin kuninkaalle. Vapaaherrakunnan eteläosissa
-ei näytä silloin käyneen muita kuin talonpoikaisia sissijoukkoja
-Venäjän-Karjalasta, jotka kuitenkin sen johdosta tulivat
-vaarallisemmiksi, kun heidän uskolaisensa Suomen-Karjalassa liittyivät
-heihin. Mutta sielläkin teki nostoväki heidän yrityksensä tyhjäksi.
-Brahean luona oli suurempi kahakka, jolloin koko kaupunki paloi
-poroksi.[29] Kuopion talonpoikien johtajana mainitaan Paavo
-Lyytikäistä, joka korpraalina oli sotinut Saksanmaalla ja oli siis
-sota-asioihin enemmän harjaantunut.
-
-Paljon olivat muuten nuo Pohjan perät muusta Suomesta jäljellä, niin
-hyvin maanviljelyksen kuin myös kansan sivistyksen suhteen. Kajaanin
-kulmasta tiedetään, että se tähän aikaan vielä oli enimmäksi osaksi
-erämaana. Maata viljeltiin vielä tuiki vähän, enimmältään vain vähän
-ohraa kaskimaissa. Paraana elatuskeinona oli metsästys ja kalastus.
-Suksilla hiihtäen, pitkä keihäs sauvana, saavuttivat ja tappoivat
-kajaanilaiset vuosittain paljon karhuja, susia, kettuja sekä peuroja.
--- Taikausko oli vieläkin yleisempi kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa:
-paikoittain oli jonkunlaisia epäjumalanpalveluksenkin jäännöksiä
-jäljellä. Kuopion pitäjässä seisoi vielä monen talon vieressä pyhä
-puu, jonka juurelle uhreja vietiin vanhoina pyhäpäivinä. Ankaran
-kirkkoherra Fabritiuksen (1649-66) kerrotaan tehneen parastansa niiden
-hävittämiseksi; mutta ei kukaan turmion pelosta tohtinut totella hänen
-käskyjänsä eikä iskeä kirvettänsä tämmöiseen puuhun. Viimein kuitenkin
-sai hän lukkarikseen yllä jo mainitun urhean Paavo Lyytikäisen, ja hän
-rupesi nyt täälläkin "hakkaamaan päälle", niinkuin ennen Lützenin
-kentällä. Samoja seikkoja valaisevat myös pöytäkirjat Paltamon rovastin
-Cajanuksen, koko vapaaherrakunnan ylimäisen kirkonpaimenen, tutkinnosta
-v. 1670 ja seuraavina vuosina. Kansa oli silloin aivan taitamaton
-kristinopissa, johon kirkkojen harvuus taisi olla suurena syynä. Lapsia
-ei tuotu ristittäviksi, ennenkuin ne olivat jo suuret. Aikaihmisetkin
-kävivät vallan harvoin kirkossa, ja silloinkin usein humalapäissään
-melusivat. Kuopion pitäjässä oli kolme talonisäntää, jotka eivät vielä
-eläissään olleet kirkonkynnyksen yli astuneet eivätkä Herran
-ehtoollisella käyneet. Vanhat, pakananuskon sekaiset juhlamenot olivat
-vielä täydessä voimassa niin Kuopiossa kuin myös Iisalmessa ja
-Pielisessä -- Olovin ja Köyrin lampaansyönnit, Katriinan lahjat,
-Tapanin maljat ja Ukon vakat. Kun Cajanus kielsi semmoiset menot,
-ihmetteli kansa suuresti, arvellen: eihän papeilla ennen ole ollut
-mitään niitä vastaan, vaan ovat itsekin tulleet juhlajoukkoon!
-
-Ylhäisemmissäkin säädyissä nähtiin ja kuultiin vielä kaikellaista
-taikauskoa ja raakuutta. Eräs luutnantinrouva Kajaanissa haastettiin
-noituudesta oikeuteen. Hän oli linnanpäällikönrouvalle, tämän
-sairastaessa, antanut lääkkeen asemesta paperilipun, johon oli
-kirjoitettu: "S:t Maaria, S:t Lauri ja useita muita". Samalla
-linnanpäällikönrouvalla oli sitten käräjäjuttu pormestarinrouvan
-kanssa, kun he molemmat olivat törkeästi herjanneet toisiansa. Eräs
-porvari haastatti oman vaimonsa oikeuteen sen johdosta, että tämä oli
-häntä haukkunut "verkavarkaaksi". Tämmöisiä juttuja olivat Kajaanin
-raastuvanoikeuden pöytäkirjat siihen aikaan täynnä.
-
-
-
-
-12. Turun yliopiston perustaminen.
-
-
-Kustaa Aadolfilla jo oli aikomus perustaa Suomeen yliopisto;
-toimeenpanon esti kuitenkin Saksan sota ja kuninkaan aikainen kuolema.
-Aksel Oxenstjerna, ensi häiriön selvittyä, otti heti jälleen tämän
-tuuman puheeksi valtaneuvostossa; hän tahtoi, että Tartossa oleva
-yliopisto muutettaisiin Turkuun. Mutta tämäkin oli Kustaa Aadolfin
-perustama, ja holhoushallitus piti aina kaikkia sankarivainajan
-laitoksia erinomaisen pyhinä; sentähden ei tästä ehdoituksesta tullut
-mitään.
-
-Pietari Brahe, kenraalikuvernööriksi tultuaan, rupesi sitten tätä asiaa
-yli kaiken muun harrastamaan. Heti ensimäisessä kirjeessään täältä hän
-huomautti hallitukselle, miten välttämättömän tarpeellinen oma
-yliopisto olisi Suomelle; ensimäisessä virkakertomuksessaan hän puhui
-siitä kolmessa kohdin; samoin hän teki perästäkinpäin melkein joka
-kerta, kun hän kirjoitti Suomen oloista valtionholhoojille. Ja
-välilläkin hän lähetteli kirjeitä milloin yhdelle, milloin toiselle
-mahtavalle herralle Tukholmaan, pyytäen, että he muistuttaisivat tätä
-asiaa hallituksen jäsenille. Suomen yliopiston perustus oli hänelle
-samallainen "ceterum censeo", kuin muinoin Catolle Karthagon hävitys.
-Turun piispalle ja konsistorille hän kerta innoissansa lupasi:
-"Ennenkuin sallin sen jäädä syntymättä, panen sen vaikka itse toimeen!"
-
-Valtionholhoojat myös, niinkuin yllä näimme, olivat jo asiaa
-ajatelleet. Kun Brahen virkakertomus v. 1638 oli luettu, lausui
-valtaneuvostossa Aksel Oxenstjerna, että Turkuun pitäisi perustaa
-yliopisto, "koska suomalaiset ovat yksinkertaista kansaa ja hyvinkin
-opin tarpeessa in exercitiis theologicis et politicis (kirkollisissa ja
-valtiollisissakin tieteissä". Yksimielisesti yhtyivät muutkin samaan
-mielipiteeseen -- todella ihmeteltävän jalo ja rohkea päätös niin
-ahtaina aikoina, jolloin suuri sota näytti vaativan kaikki valtakunnan
-varat.
-
-Tuumasta toimeen kului kuitenkin vielä joku aika. Maaliskuun 26 p. 1640
-vasta saattoi nuori kuningatar Kristiina allekirjoittaa perustuskirjan,
-joka Turun akatemialle soi samat edut ja vapaudet kuin Upsalassa
-olevalle. Samassa sai Suomen kenraalikuvernööri käskyn pitää huolta sen
-juhlallisesta vihkimisestä.
-
-Heinäkuun 14:nä päivänä 1640, kello 1 jälkeen puolenpäivän, ilmestyi
-tämän johdosta kuninkaallinen virkamies torvensoittajien ja
-rummunlyöjien kanssa Turun torille. Torvet torahtivat, rummut
-pärähtivät, ja sitten julistettiin lukuisasti kokoontuneelle
-kansalle: että kuningatar erinomaisesta suosiosta ja armosta tätä
-suuriruhtinaskuntaa kohtaan oli päättänyt perustaa tänne Turkuun
-yliopiston, siksi että Suomi aikaa myöten saisi runsaammin kotimaisia,
-kaikkiin virkoihin taitavia miehiä.
-
-Seuraavana päivänä, _heinäkuun 15:ntenä_ 1640, kello 7 aamulla, olivat
-jo lukuisat kutsuvieraat kaikki koolla kreivi Brahen luona linnassa.
-Täältä lähti sitten juhlasaatto liikkeelle. Ensiksi astui kolme
-torvensoittajaa ja rumpalia, jotka "virkaansa uutterasti ja iloisesti
-toimittivat". Sitten ratsasti eräs aatelisherra poissaolevan
-aatelismarskin sijaisena; häntä seurasi vielä 30 aatelismiestä
-parittain, nuoremmat ja halvemmat ensimäisinä. Sitten astui akatemian
-depositor (uusien ylioppilaiden vastaanottaja), kantaen yliopiston
-avaimia; ylioppilas, joka kantoi rehtorin punasamettista, valkoisella
-silkillä vuorattua kaapua; yliopiston professorin apulainen kantaen
-sinettiä; notaari, kädessään yliopiston nimikirja; rahanvartija, joka
-kantoi kahta hopeista valtikkaa. Hänen jäljessänsä kulki
-kenraalikuvernööri itse, ympärillään 12 pertuskoilla varustettua
-henkivartijaa; sitten piispa Rothovius ja hänen rinnallaan
-tuomiorovasti Petraeus, joka oli akatemian rehtoriksi määrätty;
-sihteeri, jolla oli perustuskirja kädessä; 10 professoria parittain;
-hovioikeuden assessorit; linnan virkamiehet; pappeja ja
-koulunopettajia; pormestarit ja raati, kaikki parittain; parhaat
-porvareista; ylioppilaat; viimeksi muuta herrasväkeä.
-
-Kun oli tultu ulos linnanpihalle, paukahtivat tykit kaikilta valleilta.
-Portista alkaen joen rantaan asti muodosti 1,000 ratsumiestä
-kunniakujan, jonka läpi kuljettiin. Nyt astuivat juhlavieraat lipuilla
-sekä köynnöksillä koristettuun laivaan, joka vei heidät ylöspäin
-Aurajokea presidentti Kurckin komean kartanon edustalle. Ratsuväki
-sillä välin kiersi rantaa pitkin. Matkalla kuului rannoilta
-yhtämittaista riemullista rummutusta ja torvensoittoa, ja kun maalle
-laskettiin, alkoi taas kaksi siellä seisovaa tykkiä paukahdella.
-Juhlasaatto kulki nyt akatemiahuoneelle samassa järjestyksessä; ainoa
-eroitus oli se, että ratsumiehetkin seurasivat muitten perässä ja
-kunniakujan muodostivat vuorostaan nyt neljä komppaniaa porvariväkeä,
-palavat sytyttimet kädessä.
-
-Yliopistossa tervehdittiin tulijoita laululla sekä soitolla. Brahe
-astui sitten esiin ja piti avauspuheen. Hän kehui Suomen monia
-luonnollisia etuja, mutta valitti samalla sitä suurta vahinkoa, joka
-tähän saakka oli koitunut maalle sen johdosta, ettei nuorisolla, yhtä
-vähän aatelisella kuin aatelittomalla, ollut tilaisuutta antautua
-kirjallisiin opintoihin; siitä syystä oli moni kunniallinen suku
-joutunut turmioon, moni jalo luonnonlahja jäänyt viljelemättä, joista
-Jumalan siunauksen ja opin harjoituksen avulla olisi voinut tulla
-isänmaalle hyötyä. Siksi oli nyt Kuninkaallinen Majesteetti suostunut
-tämän uuden akatemian perustamiseen. -- Kun sitten perustuskirja oli
-luettu, julisti Brahe piispa Rothoviuksen sijaiskansleriksi, antoi
-latinaisella puheella kaikki yliopiston arvomerkit hänen haltuunsa,
-toivotti onnea sekä opettajille että oppilaille ja käski viimein kaikki
-vieraat linnaan juhlapäivällisille. -- Nyt kajahti taas musiikki ja
-laulu, jonka jälkeen Rothovius piti latinaisen puheen, julisti
-Petraeuksen rehtoriksi, puki punaisen kaavun hänen ylleen ja antoi
-hänelle yliopiston arvomerkit. Rehtori puheessaan kehoitti ylioppilaita
-ahkeruuteen sekä hyviin tapoihin, ja hänen jälkeensä piti vielä
-dekaanus opettajien, ja nuori Juhana Stålhandske oppilaitten puolesta
-kiitospuheita, kaikki latinaksi. -- Sitten mentiin kirkkoon. Sillä
-aikaa kun sisällä veisattiin virttä, paukkuivat kanuunat lakkaamatta
-sekä torilla että myös laivassa joella; samoin myös ratsuväki ja
-porvarikomppaniiat ehtimiseen laukaisivat muskettejaan. Kello 4
-alkoivat pidot linnassa. -- Heinäk. 17 p. esittivät ylioppilaat
-professori Wexioniuksen johdolla ruotsinkielellä näytelmän, jonka eräs
-heidän Ruotsista tullut, semmoisia töitä harrastava kumppaninsa,
-Chronander nimeltään, oli sepittänyt.
-
-Tätä juhlapäivää vietettiin myös muuallakin yli koko Suomen
-jumalanpalveluksella. Jokainen ajattelevainen tunsi selvään, että tämä
-oli tärkeä hetki Suomen kansan historiassa, täynnä kirkasta
-tulevaisuuden toivoa. "Tämän suuriruhtinaanmaan asukkaille", lausui
-Rothovius juhlan johdosta annetussa kiertokirjeessään papistolle, "on
-täten tullut niin suuri Jumalan armolahja osaksi, ettei kristinuskon
-tuonnin jälkeen ole senvertaista ollut suotuna." Ja Tammelinus
-ajantiedossaan riemuitsi:
-
-    Ah mun armast' isänmaatan',
-    sangen suloist' Suomensaarta!
-    Ei nyt mennä Saksan vesill',
-    oppi korkia koton' käsill'.
-
-Ensi alussa oli sittenkin niiden luku, jotka tätä armolahjaa
-riensivät nauttimaan, sangen vähäinen; elok. 17 p. oli vasta 44
-sisäänkirjoitettua oppilasta, joista vaan 8 suomalaista. Mutta toisia
-alkoi pian karttua lisään suurin joukoin; 1641 vuoden alussa jo
-mainitaan olleen 250. Suurin osa näistä oli kuitenkin ruotsalaisia,
-joita uuden oppilaitoksen opettajien etevyys sekä myös elannon huokeus
-täällä "Ruotsin vilja-aitassa" oli tänne houkutellut. Jos voimme tehdä
-päätöksiä ensiaikoina Turun akatemiassa pidetyistä puheista ja
-väitöksistä, niin oli ruotsalaisten luku 2/3 suomalaisiin verraten.
-Samaa myös vakuuttavat stipendien saaneitten nimet. Perin vastainen
-suhde toiselta puolen käy ilmi, jos tutkimme konsistorin pöytäkirjoista
-rangaistujen kansallisuutta, sillä siinä ovat suomalaiset suuresti
-voitonpuolella. Meidän maassamme valitettavasti vallitseva yleinen
-tapojen turmelus ja raakuus näyttäytyi tässäkin selvästi. Jonkun ajan
-perästä pääsivät kuitenkin oman maan pojat enemmistöön myös
-tieteellisissä harjoituksissa.
-
-Kolme vuotta perustusjuhlansa jälkeen vietti jo nuori yliopistomme
-toukok. 14 p. 1643 ensimäiset maisterinvihkiäisensä. Hallitus oli
-siihen antanut luvan, kuitenkin varoittaen, ettei suotaisi
-laakeriseppelettä liian monelle, vaan ainoastaan muutamille harvoille
-hyväoppisille ja hyvätapaisille, joista olisi akatemialle kunniaa.
-Senvuoksi konsistori ankarasti pohti niitä, jotka pyrkivät
-maisterinarvoon. Markus Zadeler esim. hylättiin; opin puolesta hän
-olisi kyllä täyttänyt kohtuulliset vaatimukset; mutta hän oli in vita
-et moribus (elämässään ja tavoiltaan) vähän sivistymätön. Torpensis
-hyväksyttiin, vaikka häntä vastaan tosin muistutettiin, että hän
-useammassa paikassa yht'aikaa oli ollut kosimisvehkeissä; myös
-varoitettiin häntä, ettei hän vasta enää joka paikassa laulelisi
-viisujansa ja riimejänsä, jotka muka vain olivat häpeäksi hänelle
-itselleen sekä yliopistolle. Herliciukselle pantiin se ehto, että hän
-vielä kolme vuotta jatkaisi opinharjoituksiaan, taikka heti menisi
-takaisin Ruotsiin semmoiseen paikkaan, missä hänen heikkoutensa in
-studiis (tieteissä) ei tulisi kovin paljon näkyviin. Kaikkiansa
-vihittiin; vain kymmenen nuorukaista maisteriksi, niistä 2-3
-suomalaista. Juhlapäivänä olivat vieraat kello 8 aamulla kutsutut
-dekaanuksen taloon, josta juhlasaatossa, parittain, yksi professori
-aina kunkin vihittävän rinnalla, mentiin akatemian juhlasaliin.
-Vaelluksen aikana soivat kirkonkellot juhlallisesti koko ajan. Pidot
-kestivät kaksi yötä yhtä mittaa. Nuorille maistereille osoitettiin
-sitten kunniaa monella tavalla; muutamat heistä esim. kutsuttiin
-lukukauden lopussa rehtorin pitoihin, joihin eivät edes kaikki
-hovioikeuden assessorit eivätkä kaupungin pormestarit päässeet.
-
-
-
-
-13. Tieteelliset harjoitukset Turun yliopiston ensi aikoina.
-
-
-Nuoren yliopistomme laitokset ja tulot, vaikka ne epäilemättä
-silloisille valtionvaroille olivat sangen tuntuvat, olivat kuitenkin
-alussa varsin vaillinaiset ja vähäiset. Uuden akatemiahuoneen
-rakentamista varten ei ollut rahoja; vanha kymnaasirakennus siis
-korjattiin kutakuinkin ja muutettiin yliopiston tarpeitten mukaan.
-Siinä oli vain kaksi isompaa luentosalia sekä kolmas pienempi
-matematinen, jonka vieressä oli "mallikamari", aiottu vähäisten
-tieteellisten kokoelmien säilytyspaikaksi. Viides huone oli alussa
-lakitieteellisenä luentosalina, vaan määrättiin pian konsistorin
-istuntoja varten. Siinä kaikki! Luentosaleissa ei ollut uuneja, millä
-lämmittää; oppilaitten täytyi siis talvisaikana istua turkki päällä
-taikka säestää opettajien selityksiä hampaitten kalinalla ja jalkojen
-töminällä. Opetuksen ulkonaisista apukeinoista, meidän vaatimustemme
-mukaan, oli täydellinen puute. Ei ollut mitään anatomiasalia,
-ei kemiallista laboratoria, ei tähtitornia kiikareineen;
-kasvitieteellisellä puutarhalla oli tosin paikkansa, mutta siinä ei
-kasvatettu muuta kuin kaaleja ja nauriita professorien keittiöitä
-varten. Kirjoja ei ollut alussa muuta kuin ne parikymmentä, jotka
-yliopisto oli perinyt emältänsä, kymnaasilta; v. 1645 saatiin
-kuitenkin, niinkuin ennen on kerrottu, Stålhandsken lesken lahjoituksen
-kautta 960 nidosta, siis sitä nimeä toki hiukan ansaitseva kirjaston
-alku. Kirjakaupan laita oli myös sangen huono. Kustaa Aadolf oli tosin,
-suomalla kaikellaisia etuja, houkutellut saksalaisen kirjakauppiaan
-muuttamaan Turkuun; mutta tämä palasi pian takaisin maahansa, koska ei
-ollut kyllin menekkiä hänen tavaroillansa, jotka pitkän matkan tähden
-mahtoivatkin tulla sangen kalliiksi. Samasta syystä eivät myöskään
-yliopiston ensi aikoina kirjakaupat moneen aikaan oikein menestyneet.
-Professorien täytyi siis, kun he tarvitsivat harvinaisempia kirjoja,
-joskus lähteä niitä ostamaan ulkomaille, kauas Saksaan ja Hollantiin,
-ja kunkin oman tieteensä alalla toimittaa uusia teoksia oppilaittensa
-tarpeeksi. Nämät tulivat sitten vähä kerrassaan, väitösten muodossa
-julkisuuteen, joten oppilaitten oli helpompi niitä ostaa. Kirjanpainaja
-oli nyt viimein saatu Turkuun v. 1642, niin ettei enää, niinkuin
-edellisinä aikoina, tarvinnut lähettää Suomessa sepitettyjä teoksia
-painettaviksi Tukholmaan, Lübeckiin tai Rostockiin asti.
-
-Kaikkia yliopiston tarpeita varten oli kruunun varoista määrätty
-yhteensä vain noin 6,400 hopeatalaria s.o. 23,000 nykyistä Suomen
-markkaa. Tämä summa oli tosin siihen aikaan, elintarpeiden huokeihin
-hintoihin nähden, yhtä suuri kuin meidän aikoinamme 70,000 markkaa;
-mutta kovin vähäinen se kaikissa tapauksissa oli. Apurahoiksi köyhille,
-ahkerille ylioppilaille annettiin näistä yhteensä 3,360 markkaa.
-Professorien palkka, 1,500 mk. (nykyajan hintojen mukaan 4,500), ei
-olisi kuitenkaan ollut aivan huono, jollei se rahakamarissa vallitsevan
-epäjärjestyksen sekä kruunun varojen yleisen rappiotilan tähden olisi
-usein jäänyt tulematta. Sitä suuremman kiitoksen ansaitsee senaikuisten
-professorien rakkaus isänmaataan ja tieteitään kohtaan, mikä
-saattoi heidät monasti uhraamaan melkoisia summia kaikellaisiin
-yliopistollisiin tarpeihin, milloin ei niihin kruunulta saatu rahaa.
-Kustantivatpa he v. 1656, yhdessä piispan kanssa, niinkin kalliin työn
-kuin akatemiarakennuksen korjauksen palon jälkeen, ja lainasivat suuria
-summia lisäksi, kun heidän omat varansa tietystikään eivät riittäneet.
-Sillä "niiden sanomattomien vastusten tähden", sanoivat he, "jotka nyt
-rasittavat kuninkaallista majesteettia vierailla mailla, sodassa
-valtakunnan vimmaisia vihollisia vastaan", he eivät tahtoneet lisätä
-huolia pyytämällä apua kruunulta.
-
-Luennot alkoivat siihen aikaan jo kello seitsemältä aamulla, osaksi
-luentosalien vähyyden vuoksi, osaksi myös sentähden, että ihmiset
-silloin ylimalkaan olivat enemmän aamuvirkkuja. Ylioppilaat olivat
-opinharjoituksissansa paljoa tarkemman ja ankaramman tarkastuksen
-alaisina kuin tätä nykyä. Ankarasti valvottiin, että he säännöllisesti
-kävivät luennoilla -- heidän huolimattomuudestaan kuului kuitenkin
-paljon valituksia -- ja tiheään tutkittiin, miten opetus oli päähän
-pystynyt. Tarkasti myös pidettiin silloin huolta siitä, että
-nuorukaiset harjaantuisivat selvästi ja sujuvasti esiintuomaan
-oppiansa. Sangen usein pidettiin väitöksiä; joissa oppilaitten tuli
-vastustaa ja puolustaa luennoissa käsiteltyjä opinkappaleita, jotta
-oppi ei tulisi vain muistiasiaksi, vaan syihin perustuvaksi. Sen
-lisäksi harjoitettiin puhetaitoa puheitten pitämisellä, joka
-tavallisesti tapahtui pyhäpäivinä iltapuolin; enimmiten nämät puheet
-olivat suorasanaisia, mutta joskus myös runomittaisia. Ne käsittelivät
-väliin tieteellisiä asioita, väliin taas kunkin omaa syntymäseutua,
-jota tavallisesti tulisella innolla ja ylenmäärin suurentelemalla
-kehuttiin. Runojen sepittäminen muutenkin kuului jokaisen ylioppilaan
-välttämättömiin harjoituksiin, joita erityinen professori johti. Tämä
-runonsepustus tapahtui enimmiten latinaksi, joka muutenkin oli kaiken
-opetuksen, luentojen, väitösten sekä puheenharjoitusten kielenä. Mutta
-pian alettiin myös yhä useammin sepittää kreikkalaisia runoja, joskus
-ihmeeksi heprealaisiakin; samoin kotimaiset kielet, suomi ja ruotsi,
-ainakin onnentoivotuksina väitösten johdosta saivat sijansa. Myöhemmin
-vuosisadan loppupuolella ilmeni niinikään enenevä uudempi, ulkomaisten
-kielten taito saksalaisissa, ranskalaisissa, joskus italialaisissa ja
-englantilaisissa runoissa. Näin saatua runotaitoa viljeltiin sitten
-ahkerasti kaikellaisissa tilaisuuksissa: paitsi onnentoivotuksia
-sepiteltiin riemurunoja häihin ja suruvirsiä hautajaisiin. Todellista
-runollisuutta ei tietysti kuitenkaan näissä kokeissa ollut eikä voinut
-olla.
-
-Näihin yllämainittuihin harjoituksiin, jotka tarkoittivat
-kirjoittamis- ja puhumistaidon edistämistä, liittyi myös draamallisia.
-Sen jälkeen kuin Messenius, jesuittakoulujen esimerkin mukaan, oli
-Upsalassa pannut näytelmiä alulle, olivat ne tulleet Ruotsinvallan
-yliopistoissa hyvin yleiseksi ja suosituksi tavaksi. Turussakin pantiin
-jo heti uuden yliopiston vihkiäisissä näytelmä toimeen, ja sitten
-esitettiin niitä tavallisesti kaikissa akatemiallisissa juhlissa,
-joskus yliopiston piirin ulkopuolellakin. Chronanderin sepittämästä
-näytelmästä presidentti Kurckin häitten kunniaksi on jo ollut puhetta.
-Toinen, saman miehen sepittämä, nimeltä "Surge, eller Flijt och
-Oflijtighets Skodespegel" (Nouse, eli ahkeruuden ja laiskuuden peili)
-esitettiin 1647:n vuoden maisterivihkiäisissä. V. 1650 saatiin
-sellaisesta huvituksesta nauttia kolmekin erää; ensin esitettiin
-ruotsalainen näytelmä maisterivihkiäisissä, sitten suomenkielinen
-"Tuhlaajapoika", Justanderin kääntämä, vasta valitun uuden rehtorin
-kunniaksi, ja viimeksi vielä latinalainen. Samalla tavalla
-harrastettiin näytelmätaidetta Viipurin kymnaasissakin, jonka
-opettajista Petrus Carstenius oli näytelmänkirjoittaja. Kaikki nämät
-kokeet olivat kuitenkin yhtä paljon vailla runollista aistia kuin
-muutkin sen ajan runosepustukset.
-
-Professoreita oli Turussa alussa yksitoista, nimittäin jumaluusopissa
-kolme, lääketieteessä ja lakitieteessä yksi kummassakin, sekä
-filosofian tiedekunnassa kuusi. Viimemainituista opetti
-"kaunopuheisuuden" professori latinaa; toisella oli "pyhät kielet",
-s.o. heprea ja kreikka; kolmannella historia ja valtiotiede;
-neljännellä logiikka eli ajatustiede ja runousoppi -- todella
-eriskummallinen kaksoispari! -- viidennellä matematiikka; kuudennella
-fysiikka ja kasvitiede. Vähän ajan perästä eroitettiin runousoppi
-erinäisen professorin hoidettavaksi, ja ensimäinen siinä virassa oli
-ennen jo mainittu Brahen suosikki Eerikki Justander (eli oikeastaan
-Juusti), joka samalla suomenteli asetuksia. Hän se myös oli tuon
-komedian Tuhlaajapojasta suomentanut, ja muutenkin hän oli
-ohjaamallensa nuorisolle esimerkkinä suomenkielisen runouden
-harjoittamisessa.
-
-Niinkuin jo professorien luettelostakin näkyy, suosittiin ja viljeltiin
-silloin eri tieteitä ihan toisessa suhteessa kuin tätä nykyä. Meidän
-aikanamme niin rehoittavaan kukoistukseen ja korkeaan arvoon päässeet
-luonnontieteet lähimpine sukulaisineen olivat silloin suuresti
-laiminlyödyt. Lääketieteen professoriksi ei, yliopistoa perustettaessa,
-saatukaan heti varsinaista tohtoria, vaan täytyi tyytyä vanhaan
-ylioppilaaseen, joka Upsalassa oli lääketiedettä opiskellut. Hänen
-taidostansa voi seuraava pieni juttu antaa käsityksen. Eräs rouva oli
-piispan rouvalle neuvonut pistosta muka ehkäiseviä lääkkeitä, jotka
-olivat valmistetut vanhasta oluesta, sahramista, muskottineilikoista
-sekä hevosensonnasta. Piispa, joka pelkäsi myrkyllisiksi näitä
-lääkkeitä, pyysi lääketieteen professori Achreliuksen lausuntoa, ja
-tämäpä päätti kun päättikin, että "succus fimi eqvini" (hevosen sonnan
-mehu) on vallan hyvä pistoksia vastaan. Tämmöisen opettajan
-johdolla ei tietystikään lääketiede voinut suuriin edistyä meidän
-maassamme. Kauan aikaa olikin vielä koko avara Suomenmaa oppinutta
-lääkäriä vailla. Turussa ja Viipurissa oli kuitenkin sairaitten apuna
-"partureita", joille kaupunki maksoi palkkaa. Ei ollut myöskään
-ainoatakaan apteekkaria, paitsi yksityistä, joka yhteen aikaan
-oli kenraalikuvernööri Flemingin palveluksessa. -- Samoin oli
-luonnontieteidenkin laita; todellista tietoa oli kovin vähän, ja sekin
-suuresti sekoitettuna kaikellaisella taikauskolla. Tähtitiede kuului
-matematiikan professorin opetuspiiriin. Hän kävi öisin oppilaittensa
-kanssa "stellatim" (sen ajan ylioppilaitten puheenparren mukaan;
-"tähdystämässä", jos niin sopinee sanoa). Kokonaan kiikarien puutteessa
-tarkasteltiin taivaankappaleita paljain silmin, neuvottiin niiden nimiä
-ja annettiin salamielisiä selityksiä niiden aseman vaikutuksesta muka
-ihmisten kohtaloihin. Tähtiennustusoppi (astrologia) oli näet vielä
-täydessä voimassaan; ensimäinen matematiikan professori Kexlerus
-puolusti vielä 1647 julkisessa väittelyssä sen luotettavuutta. Sitä
-vastoin sama herra kiven kovaan väitti, että Copernicuksen oppi
-maailmanrakenteesta, joka on nykyisen tähtitieteen perustana, oli aivan
-perätöntä lorua. -- Fysiikka, johon kuului myös samalla eläin- ja
-kasvitiede sekä mineralogia, liikkui silloin enimmiten kaikellaisissa
-hämärissä haaveksimisissa luontokappaleitten synnystä. Se nojautui yhä
-Aristoteleen jo melkein 2,000 vuoden vanhoihin arveluihin, varsin vähän
-välittäen luonnon ja sen lakien tutkimisesta, jonka avulla olisi voitu
-tehdä uusia keksintöjä. Luontokappaleitten todellisesta olosta ja
-elosta ei ole sen ajan kirjoissa paljon puhetta. Itse eläimistä tehtiin
-tosin jonkinlaisia luetteloita; mutta ne olivat vallan vaillinaisia,
-kaikkea järjellistä järjestystä vailla. Eräässä Turussa painetussa
-oppikirjassa esim. ovat nelijalkaiset eläimet jaetut "kotimaisiin" ja
-"ulkomaisiin". Kertomukset eläimien muodosta ja tavoista, jos niitä
-lainkaan oli, lainattiin enimmiten kreikkalaisten ja roomalaisten
-kirjailijain teoksista (jopa runoelmistakin!), eikä luonnosta.
-Kerrottiinpa vielä täytenä totena kaikellaisia vanhoja juttuja
-lohikäärmeistä sekä muista olemattomista pedoista. Joskus eivät sen
-ajan luonnontieteelliset kirjat sisältäneet hituistakaan oikeata
-luonnontiedettä, vaan ainoastaan kaikellaisia muita joutavia,
-hullunkurisia loruja. Niin esim. eräässä väitöksessä "Valaskaloista",
-joka v. 1683 pidettiin Turussa, käsiteltiin vain rikkiviisailla syillä
-ja vastasyillä kysymystä: oliko Jumala tuonut valaskalatkin Aatamin
-eteen nimitettäviksi? -- kuinka Hän saattoi ne sinne kuljettaa?
-minkälaisen nimen Aatami mahtoi niille antaa? y.m.s. -- Vähäiset
-varsinaiset tiedot luonnon ilmiöistä pidettiin silloin tarkasti
-salassa, ja ilmoitettiin oppilaille ainoastaan sen jälkeen, kun nämät
-valalla olivat luvanneet olla niitä levittämättä. Siitä oli, niinkuin
-pian saamme nähdä, seurauksena se, että fysiikan viljelijöitä luultiin
-"mustan taidon mestareiksi" eli noidiksi. -- Kemia, jota muuten Turun
-yliopistossa ensi aikoina ei harjoitettukaan paljon ensinkään, oli
-silloin joka paikassa enimmäkseen vain alkemiaa, s.o. turhaa kullanteon
-harrastusta.
-
-Poikkeuksena kaikkien noiden hullutusten keskellä loistaa vain yhden
-ainoan todellisen luonnontutkijan nimi meidän tieteittemme
-alkuhistoriassa. Se oli toinen lääketieteen professori, ruotsalainen
-_Elias Tillandz_ (1670-93). Hän oli Hollannissa, varsinaisen tieteensä
-ohella, myös ahkerasti harjoittanut kasvitiedettä ja hänen mukanaan
-siirtyi tämä harrastus tännekin. Hän jätti kreikkalaiset ja roomalaiset
-kirjailijat tomuisille hyllyillensä, ja läksi oppilaittensa kanssa ulos
-tuoretta, elävää luonnon kirjaa lukemaan. Ruissalon tammistoista ja
-nurmikoilta poimittiin kukkia ja ruohoja, tarkasteltiin ja tutkittiin
-niitä ja puheltiin niiden ominaisuuksista, joten nuorison silmät
-aukenivat havaintojen tekoon. Kaalit yliopiston puutarhassa saivat nyt
-siirtyä kaikellaisten lääkkeiksi kelpaavien tai muuten merkillisten
-ulkomaan kasvien tieltä. Ja kun kesä loppui, jatkettiin elävän luonnon
-tutkimista opettajan omassa talossa, jossa yksi huone oli muodostettu
-ansariksi kuumaa ilmaa vaativia ulkomaan kasveja varten. Näistä
-hoidokkaistansa, niinkuin myös monesta sadasta Turun seudun
-metsäkasvista, painatti sitten Tillandz selittävän ja kuvillakin
-varustetun luettelon. Latinaisen nimen vieressä oli siinä hyvin usein
-suomalainenkin mainittu. Pikemmin on senaikuisen ajan syyksi luettava
-kuin itse nerollisen tutkijan, että tämäkin luettelo on vailla
-tieteellisempää järjestystä. -- Kotonansa oli Tillandzilla myös pieni
-kemiallinen keittohuone eli laboratori, missä hän valmisteli lääkärin
-virassa tarpeellisia rohtoja. Vielä toista huonetta hän käytti
-ruumiinleikkaus- eli anatomiasalina. Vasta v. 1683 suotiin hänelle itse
-yliopistolla sijaa tätä varten, jolloin myös ensi kertaa Suomessa
-otettiin ihmisruumis leikattavaksi; siihen asti oli vain koirien sekä
-sikojen paloittamisella annettu lääkäreiksi aikoville nuorukaisille
-jonkunlaista tietoa ihmisen sisällisestä rakennuksesta. Lopuksi vielä,
-esimerkkinä siitä, miten ei nerokkain ja valistuneinkaan ihminen voi
-kokonaan vapautua aikakautensa yleisestä hengestä, mainittakoon, että
-Tillandz luuli voivansa ennustaa ihmisten tulevia kohtaloita.
-
-Samoinkuin luonnontieteissä oli filosofiassakin Aristoteles kaiken opin
-perusteena, kuitenkin siinä kristillisyyteen sovitetussa muodossa,
-jonka mainio uskonpuhdistaja Melanchton oli saattanut voimaan.
-Silloisten opettajien työnä oli pääasiallisesti vain tämän valmiin opin
-selittäminen; mutta heidän selittelemisensä muuttuivat suureksi osaksi
-joutaviksi hiuksenhalkaisemisiksi. Filosofian ajatustieteellisellä eli
-logiikan alalla tuli tähän aikaan erään suomalaisen miehen _Antti
-Thuroniuksen_ (papin poika Hämeenkyröstä, professorina 1655-65) nimi
-sangen kuuluisaksi. Hänen kirjansa olivat koko sinä vuosisatana sekä
-Suomessa että myös Ruotsissa tämän tieteenhaaran yleisenä ohjeena.
-Hänen aikalaisensa kehuivat häntä "isänmaan tähdeksi" ja "Suomen
-loistavaksi kruunuksi", väittäen että Aristoteles sekä Plato, jos he
-silloin olisivat eläneet, olisivat oppilaina hänen jalkojensa juuressa
-istuneet. Ja nykyajan kirjailijatkin, jotka filosofian vaiheita meidän
-yliopistossamme ovat tutkineet, sanovat hänen olleen merkillisimpiä
-miehiä, joita Auran akatemiassa on nähty; tunnustaen hänen oppinsa
-puutteet, he kuitenkin arvelevat hänen, jos hänelle vain pitempi ikä
-olisi ollut suotu, luultavasti päässeen neronsa lentimillä ajatuksen
-silloisten ahtaitten rajojen yli. Valitettavasti hän kuoli jo
-33-vuotisena, saatuaan professorinviran konsistorin yksimielisellä
-suostumuksella jo kahdenkymmenenkolmen vuoden ikäisenä. Ihmeellistä
-muuten, että ranskalainen Descartes, joka alottaa filosofiassa uuden
-aikakauden ja joka Kristiina kuningattaren kunniavieraana jonkun aikaa
-asui Tukholmassa, ei vielä paljon ollenkaan vaikuttanut Ruotsinvallan
-tiedemiehiin. -- Käytännöllisessä filosofiassa, valtio- ja
-siveysopissa, oli taas yliopistomme ensi aikoina ruotsalainen _Mikael
-Wexionius_, josta pian enemmän, yhtä mainio ja vaikutusvaltainen kuin
-Thuronius. -- Myöskin lakitieteen alalla oli meillä silloin (1640-47)
-kuuluisa opettaja, ruotsalainen _Juhana Dalekarlus_ (sittemmin
-aateloitu Stjernhöökin nimellä), jota pidetään yhtenä Ruotsin
-etevimpänä lainoppineena kaikkina aikoina. -- Historiaa silloin vielä
-varsin vähän viljeltiin meidän yliopistossamme. Ei yksikään Suomen mies
-tänä aikakautena saanut sillä alalla mitään mainiompaa aikaan. Se on
-sangen ihmeteltävä seikka juuri sinä vuosisatana, jolloin meidän miehet
-enemmän kuin koskaan muulloin ovat vaikuttavasti ottaneet osaa yleiseen
-historiaan. Erittäin Suomen historiaa koskevia teoksia ei silloin
-syntynyt enempää kuin kolme, niistä yksi suomenkielinenkin riimein
-tehty "Ajan-Tieto", Tammelan kirkkoherran _Lauri Pietarinpojan_
-kirjoittama (v. 1658). Kaikki silloiset historiat, jos ne vain
-koskettelivat vanhempia ajanjaksoja, olivat muuten täynnä aivan
-perättömiä, mielettömiä taruja.
-
-Uudempia kieliä ruvettiin Turun akatemiassa hartaammin viljelemään
-vasta 17:nnen vuosisadan loppupuolella. Saksankielen taito oli
-kuitenkin kolmekymmenvuotisen sodan kautta sangen paljon levinnyt
-meidän maassamme; englanninkieltä niinikään osattiin merikaupungeissa.
-Hepreaa ja kreikkaa opiskeltiin ahkerasti raamatun tutkimisen
-tarpeeksi; mutta jälkimäisen maallista kirjallisuutta pahasti
-laiminlyötiin. Myöskin Rooman klassillista kirjallisuutta luettiin ensi
-aikoina verrattain vähän; latinan opetus tarkoitti enimmiten vain
-ulkonaista käytäntöä. Tämä kieli tulikin siihen aikaan, jokapäiväisen
-viljelyksen kautta kaikissa korkeammissa aineissa, sivistyneitten
-ikäänkuin toiseksi äidinkieleksi. Useimmat heistä osasivat paljon
-selvemmin kirjoittaa ja paljon kauniimmin puhua latinaa kuin oman maan
-kieltä. Tätä viimeksimainittua, jos sitä juhlallisemmissa aineissa
-käytettiin, sekoitettiin aina latinaisilla mahtisanoilla, jopa
-höystettiin kokonaisilla lauseillakin.
-
-Seitsemännentoista vuosisadan tieteelliset harjoitukset, niinkuin
-ylläkerrotusta käy ilmi, olivat ylimalkaan vielä jokseenkin lapsuuden
-kannalla. Ne eivät uskaltaneet askeleenkaan vertaa erota vanhasta
-imettäjästään ja kasvattajastaan, muinaisajan kirjallisuudesta.
-Kaikissa tieteissä pidettiin tärkeämpänä tukea esiintuotavaa oppia itse
-ainetta koskevasta kirjallisuudesta tai muista vanhoista kirjoista
-saaduilla lauseella, kuin itse asian omassa luonteessa olevilla
-todistavilla syillä. Piti muka aina olla tuommoinen vanha, vakava
-takuumies selkäturvana, ennenkuin tohdittiin astua esille. Jos joku
-poikkesi uusille, ennen käymättömille poluille, niin nousi siitä kohta
-kauhea melu ja huuto: "Hän on harhateillä! Hän on harhateillä!" V. 1642
-Turussa tehdyn yliopiston konsistorin päätöksen mukaan piti jokaisen
-professorin varoa: "ettei hän toisi esille mitään uutta, ikäänkuin muka
-näyttääkseen osaavansa enemmän kuin muut; sillä siitä johtuisi vain
-pahennusta ja eripuraisuutta". V. 1678 taas keskusteltiin samassa
-konsistorissa, sallittaisiinko maisteri Achreliuksen jatkaa
-Contemplationes Mundi (Mietteitä maailmasta) nimisen teoksensa
-painatusta. Siinä kirjassa, niin lausui melkein koko filosofinen
-tiedekunta, "näyttää yksi osa sotivan saniorum philosophorum dogmatibus
-(viisaampien oppineitten oppia) vastaan sekä tuovan esiin nova
-principia (uusia periaatteita) ynnä muuta semmoista, jota olisi
-parannettava". Tillandz sai kuitenkin jumaluusoppineitten avulla
-uhkaavan kiellon estetyksi; jälkimäiset eivät katsoneet noita uusia
-periaatteita kovinkaan vaarallisiksi, "koska ne eivät kuitenkaan
-sotineet raamattua vastaan".
-
-Tässä onkin nyt samalla tullut mainituksi toinen lapsenhoitaja, joka
-siihen aikaan piteli tiedettä talutusnuorassa, nimittäin jumaluusoppi.
-Myöskin semmoisissa asioissa, jotka eivät vähääkään koskeneet
-autuudenoppiin, pidettiin raamattua epäämättömänä oppikirjana. Siihen
-totuuteen oli tosin jo täytynyt alistua, että maa liikkui ja aurinko
-seisoi suhteellisesti paikoillaan; vaan muuten luonnontieteissäkin piti
-aina ottaa lukuun, sopiko se ja se todennäköinen arvelu myös raamatun
-sanojen kanssa yhteen.
-
-Ylin arvossa, enimmin viljelty kaikista tieteistä oli silloin
-jumaluusoppi -- eikä se ollutkaan ihmeellistä tänä aikakautena,
-jolloin parasta aikaa vuodatettiin niin paljon verta, hävitettiin niin
-paljon maita erilaisten katkismusten tähden. Mainittu jo on, että
-neljäs osa professoreista oli välittömästi sen palveluksessa. Näillä
-professoreilla oli, paitsi kruunulta tulevaa palkkaansa, kullakin vielä
-lisäksi kirkkoherran saatavat yhdestä pitäjästä. Siitä johtui, että
-melkein kaikki muutkin professorit (lakitieteen viljelijää
-lukuunottamatta, jolla oli hovioikeuden assessorina hyvä lisävirka)
-ahkerasti harjoittivat jumaluusoppia ja heti, jos vain siihen
-tiedekuntaan ilmaantui avonainen paikka, kilvan koettivat päästä
-teologeiksi. Moni jumaluusopin professoreista Turussa oli siten ensin
-opiskellut mikä kieliä tai logiikkaa, mikä matematiikkaa tai fysiikkaa.
-
-Sen ajan jumaluusoppi oli valitettavasti kuitenkin kaikkea elävää
-henkeä vailla, kuolleinta, kuivinta, ahdasmielisintä sanojen
-saivartelemista. Samoin kuin Saksassa oli meilläkin protestanttisuus
-ihan kivettynyt kaavoihinsa. Ken niistä vain sanasenkin poikkesi, sitä
-ruvettiin heti ahdistamaan katkerimmalla, leppymättömimmällä,
-epäkristillisimmällä vihalla. Meidänkin yliopistossamme on kyllin
-esimerkkejä tämmöisistä myrkyllisistä uskonnollisista riidoista. Yksi
-sen ensimäisistä ja etevimmistä opettajista, jumaluusopin professori
-_Johannes Terserus_ (Ruotsista kotoisin) oli Turun piispaksi tultuansa
-painattanut katkismuksen selityksen. Tästä kirjasta professori
-_Svenonius_, oikeauskoisuuden valppain vartija Turussa, keksi muutamia
-mitättömiä lauseita, jotka osoittivat hiukan taipumusta Lutherin ja
-Calvinin oppien yhdistämiseen. Tästäkö nyt heti aika hätä nousi!
-Riitaveljekset vaativat viimein toinen toisensa julkiseen sanasotaan,
-jota pidettiin eräässä akatemian luentosalissa koko ylioppilasjoukon
-sekä lukemattomien muitten ihmisten läsnäollessa. Terserus, joka oli jo
-vastustajansa edellisistä myrkyllisistä soimauksista kiihtynyt, ei
-osannut myöskään tässä tilaisuudessa hillitä mieltänsä, vaan soimasi
-Svenoniusta "nuorison viettelijäksi", "riivatuksi ihmiseksi" y.m. ja
-lopulla, piispan arvonsa nojalla, käski hänen vaikenemaan. Kostonhimoa
-palava Svenonius pani nyt koko maailman liikkeelle ja saikin viimein
-aikaan sen, että Terserus vääräuskoisena menetti hiippansa. Samoin
-ahdisti Svenonius myöhemmin toistakin ansiollista Turun piispaa,
-Gezeliusta, muutamien vähemmän onnistuneitten sanojen vuoksi
-Gezeliuksen toimittamassa katkismuksessa. -- Niinikään oli
-v. 1666 kiivas kahakka uuden jumaluusopinprofessorin Bångin ja
-latinankielenprofessorin Miltopaeuksen välillä, johon Svenoniuskin otti
-osaa edellisen apulaisena.[30]
-
-Tällainen oli tieteellisen hengen laita Turun yliopiston ensi aikoina;
-sen pyrinnöt olivat, kuten näemme, monin suhtein puutteelliset, monin
-suhtein kovin yksipuoliset. Vaan semmoisinaankin ne tuottivat kuitenkin
-Suomelle sanomattoman suurta hyötyä. Suomalaiset kohosivat kuitenkin
-niiden johdosta vähitellen siitä törkeästä raakuudesta, siitä
-perinpohjaisesta henkisten harrastusten puutteesta, siitä ilkeästä
-omanvoitonpyynnöstä, jossa he siihen asti olivat rypeneet.
-Loppupuolella 17:ttä vuosisataa esiintyy jo ylimalkaan virkamieskunta
-rehellisempänä, papisto sivistyneempänä, elämässään siivompana -- ja
-sen parannuksen aikaansaamisessa oli Turun yliopistolla, tuomittakoon
-muuten sen puutteita ja virheitä miten ankarasti tahansa, suurin ansio.
-
-
-
-
-14. Mikael Wexionius.
-
-
-Niiden yhdentoista professorin parissa, jotka määrättiin Turun
-yliopiston ensimäisiksi opettajiksi, ei ollut enempää kuin kaksi
-suomalaista. Tätä seikkaa ei saa kuitenkaan ymmärtää siten, ettei olisi
-tahdottu päästää meidän miehiämme näihin virkoihin. Kreivi Brahe
-varsinkin, niinkuin tiedämme, harrasti aina sitä, että Suomessa
-käytettäisiin maan omia lapsia taikka ainakin täällä pitemmän aikaa
-asuneita ja meidän oloihimme tutustuneita miehiä. Saakoot tässä vielä
-muutamat todisteet tästä hänen mielipiteestään sijansa. Kun uusi
-runousopinprofessorin virka perustettiin, mainitsi hän sen
-saajan erikoisena ansiona sen, että Justander oli "suomalainen
-kansallisuudeltaan, jotka sillä maanäärellä parhaiten tulevat toimeen
-ihmisten kanssa". Samoin myöskin, kun Tillandzia ehdoitettiin
-professoriksi, tuotiin esiin se seikka, että hän, vaikka olikin
-ruotsalainen, oli täällä ennen oleskellut ja opintoja harjoitellut,
-joten maan sekä sen asukasten luonne oli hänelle hyvin tuttu. Syynä
-suomalaisten opettajien vähyyteen yliopistomme ensi aikoina ei näy
-olleen mikään muu, kuin että oli mahdoton saada kelvollisia. Suomen
-siihen-astisissa kouluissa ei ollut edes kunnon alkuopetustakaan ollut
-saatavana, ja se seikka, että Suomen mahtavammat, rikkaammat
-aatelissuvut yleisesti muuttivat tähän aikaan Ruotsiin, vaikutti sen,
-että varsin harvalla suomalaisella nuorukaisella oli tilaisuutta,
-niinkuin sangen monella ruotsalaisella, päästä kotiopettajaksi johonkin
-suureen perheeseen ja sitten nuorten herrojen mukana seurata ulkomaan
-matkoille. Vielä myöhemmin tahtoi piispa Gezelius avonaiseen
-jumaluusopinprofessorin paikkaan ruotsalaista, joka olisi opiltaan
-kelvollinen ja myös muualla maailmassa jotain nähnyt, "sillä vaikea on
-tulla toimeen täkäläisten kanssa, jotka täällä ovat syntyneet ja täällä
-koulun sekä yliopiston läpikäyneet, eivätkä ikänä nähneet muuta kuin
-Turun tuomiokirkon sekä linnan".[31]
-
-Tämän suuren ruotsalaisjoukon asettaminen Turun akatemiaan ei siis
-suinkaan osoittanut mitään ruotsalaistuttamistuumaa eikä suomalaisen
-kansallisuuden sortamishalua. Päinvastoin oli näiden professorien
-lähettäminen selvänä todisteena siitä, että hallitus tahtoi hellästi
-pitää huolta meidänkin maastamme. Ruotsi antoi tänne suurimman osan
-parhaista opin ja neron edustajistaan ja riisti itsensä melkein
-paljaaksi virittääkseen Suomelle niin kirkkaan valistuksen valon kuin
-mahdollista. _Juhana Dalekarlus_ (aatel. Stjernhöök), _Juhana Terserus,
-Mikael Wexionius ja Eskeli Petraeus_ olivat nimiä, joilla ei ollut
-Ruotsin oppineitten parissa monta vertaistansa ja tuskin ainoatakaan,
-joka ne olisi voittanut.
-
-Nämät uudet tulokkaat sitä paitsi käsittivätkin silloin
-velvollisuutensa sitä kansaa kohtaan, jonka keskuuteen he olivat
-tulleet. He koettivat rehellisesti tutustua Suomen oloihin ja
-suomalaisten luonteeseen; he oppivat suomeakin ihmeen lyhyessä ajassa,
-useat niinkin hyvin, että ovat taidostansa jättäneet kirjallisia
-jälkiä. Petraeus, niinkuin tiedämme, oli osallisena raamatun
-suomennoksessa ja sepitti suomenkielen oppikirjan; piispana hän lähetti
-sitten myös suomenkielisen kiertokirjeen hiippakuntalaisilleen.
-Terserus saarnasi jo v. 1641 suomeksi Naantalissa, josta hänelle
-tulivat kirkkoherran saatavat. Tillandz, niinkuin jo mainittu, antoi
-suomenkin kielelle sijaa kasvitieteellisessä teoksessaan.
-
-Samallainen mieliala oli myös _Mikael Wexioniuksella_, josta nyt tulee
-laveammin puhetta erään hänen kirjoittamansa, Suomellekin tärkeän
-teoksen johdosta.
-
-Wexionius oli köyhän kappalaisen poika Wexiön hiippakunnasta
-Smoolannissa, jonka mukaan hän ottikin nimensä. Tultuansa maisteriksi
-Upsalassa, hän pääsi matkoille Saksaan sekä Hollantiin; tarpeelliset
-rahat antoi Aksel Oxenstjerna, jonka tietoon nuorukaisen hyvät
-luonnonlahjat olivat tulleet. Tämän matkan jälkeen Wexionius sai
-rehtorin paikan Wexiön koulussa, josta hänet kuitenkin jo parin vuoden
-perästä muutettiin Turkuun valtiotieteen ja historian professoriksi.
-Täällä sepittämässään juhlarunossaan yliopiston vihkiäisiin hän lauloi:
-
-    "Terve, oi Suomen urhokas kansa, terve Sulle!
-    Ota vastaan Göötin rannoilta tullut uusi vieras --
-    käypä vieras eipä hän lienekään nyt enää, vaan vastainen
-        kansalaises!
-    Vaikka syntyisin göötiläinen, tulen nyt suomalaiseksi.[32]
-
-Tämän lupauksensa hän täyttikin sitten aika miehen tavoin; sillä
-merkillisimmässä teoksessaan: Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae,
-Fenningiae et subjectarum provinciarum (Lyhyt kertomus Ruotsin-,
-Gootin- ja Suomenmaasta sekä vallanalaisista voittomaista), jonka hän
-v. 1650 painatti kreivi Brahen kehoituksesta, ei ilmene vain
-tiedemiehen mieltymystä aineeseensa, vaan myös monin paikoin enempää --
-isänmaanystävän rakkautta Suomenmaahan. Saakoot tässä sijansa muutamat
-otteet tästä teoksesta, osaksi näytteinä sen ajan tieteestä, osaksi
-myös valaistuksena maamme silloisille oloille.
-
-Aikansa tavan mukaan Wexionius ensiksi kokee selittää Suomenmaan nimeä.
-Se voi, sanoo hän, johtua joko _suo_sta, koska täällä on niin paljon
-soita, taikkapa _suomu_sta, koska täällä on niin paljon kaloja.
-Mahdollista myös on, että se johtuu _Sem_istä, Noan pojasta, jota
-muutamat oppineet arvelevat suomalaisten kantaisäksi. -- Sitten hän
-kertoo miten Suomi on täynnä ihania ja viljavia seutuja. "Niin
-hedelmällinen on täällä maa, niin voimakas päivänpaiste, ettei sitä
-kokematon tahtoisi uskoakaan -- yhdestä kylvetystä tynnyristä saadaan
-viisitoista." Erittäin runsaan saaliin tuottaa myös metsästys sekä
-kalanpyynti; joka vuosi viedään Ruotsiin kaupaksi summattomia määriä
-suolakalaa. Samoin on Suomi vallan rikas äärettömistä metsistä. --
-Edempänä hän luettelee kaikki Suomen maakunnat vesineen, kaupunkeineen,
-aateliskartanoineen ja antaa kuvauksen kunkin maakunnan omituisesta
-luonteesta. Pohjanmaalla, sanoo hän, ei maaperä ole hedelmätön; se
-tuottaa asukkailleen tarpeeksi viljaa, jollei vain satu kolkompia
-ilmoja. Sen metsät antavat äärettömästi tervaa, sen karjalaitumet voita
-ulosvietäväksi. Yhtä runsaasti saadaan siellä kalojakin, varsinkin
-haukia ja lohia. Venäjän puolella idässä on rajaharju, joka ei
-kuitenkaan voi venekulkua estää, sillä alukset karvastetaan
-sen yli ja jatkavat sitten vesimatkaansa Pohjanlahden ja Valkeanmeren
-välillä. Suomen (Varsinais-Suomen) jakaa Aurajoki kahteen osaan:
-Pohjois-Suomeen, johon myös Satakunta luetaan, sekä Etelä-Suomeen.
-Edellisessä on kuuluisa Kokemäenjoki, mainio lohen sekä muun kalan
-pyynnistä. Etelä-Suomessa on niinikään kaikellaista kalaa ja runsaasti
-viljaa, humalia y.m. Kemiön pitäjässä hakataan marmoria, josta on saatu
-pylväät useampiin Tukholman ynnä muiden kaupunkien kirkkoihin.
-Ahvenanmaalla, jonka läpi meri polvittelee ikäänkuin joki, ovat
-asukkaat ruotsalaisia, vaikka se on likempänä Suomen rantaa, He
-elättävät itseään kalastuksella, vesilintujen pyynnillä sekä
-laivankululla; myös saavat he rahaa puutöistään ja kalkinpoltolla.
-Siellä on paljon hirviä ja jäniksiä, joita yksistään kuningas saa
-pyytää. Susia ja täpläkauriita (cervus dama) on vähän.[33] Hämeenmaa
-(jonka nimen hän muka heimosanasta johtaa) on viljava, missä ei halla
-tee turmiota. Summattomasti saadaan erittäinkin ohraa, pellavaa sekä
-nauriita semmoisista maista, joista "nurmikamara on päälleviskatuilla
-palavilla puilla poispoltettu" (huhdilta). Tässä maakunnassa on myös
-paljon ja suuria kalavesiä; Rautalammin järvistä sitä paitsi saadaan
-rautamutaa. Savo, vaikka kaukana merestä, oli kuitenkin täynnä
-vedenselkiä, jotka ovat suolattomia, ja polvittelevat lukemattomia
-lahdelmia ja salmia myöten, sekä viimein Vuoksen kautta virtaavat
-Laatokkaan. Sielläkin poltetaan metsiä ja nurmikoita, niin että koko
-maa on savua täynnä (siitä hän arvelee maakunnalle nimenkin tulleen).
-Näistä tämmöisistä viljelysmaista saadaan summattoman paljon hyvää
-viljaa, eikä ole Savossa hallakaan kovin vaarallinen. Uusimaa on saanut
-nimensä siitä, kun siellä ennen asui suomalaisia, nyt ruotsalaisia. Maa
-on viljava, rikas myös metsänotuksista, linnuista sekä kaloista. Rautaa
-murretaan kallioista Anskuussa ja Mustiossa. Karjalassakin on maa
-viljelykseen hyvin sovelias; on siellä myös kelpo karjalaitumia.
-Linnun- ja kalansaalis on runsas, erittäinkin lohenpyynti Käkisalmen
-kohdalla. Tämän linnan läänistä, Kitelästä, saadaan rubiineja.
-
-Suomen vesistä on sitten vielä eri luvussa puhe. Muun muassa hän
-kertoo, että Hämeessä sekä Savossa on äärettömiä järviä, suuria selkiä
-ja leveitä lahtia, niin ettei silmä kannata rannasta rantaan. Varsinkin
-suuri on se järvi, ettei mereksi sanoisi, joka Lapveden nimellä[34]
-alkaa Lapista asti. Savossa kulkee kuitenkin sen poikki peltoja,
-niittyjä ja metsiä, jotka ovat sangen ihanat katsella. Tämän jälkeen
-hän lavealta ja suurella innolla kertoo jalosta Imatran koskesta.
-Viimein vielä hän mainitsee "Skandinavian äärimäisen järven", Laatokan,
-jossa sanoo olevan paljon kaloja ja myös hylkeitä, samoin Lapvedessä.
-Meressä, pitkin Suomenmaan rannikoita, on niinikään runsaasti
-kaikellaisia kaloja. Pohjanlahdessa lohet ovat paremmat kuin
-Suomenlahdessa. Jälkimäisellä puolestaan on silakkansa eli hailinsa,
-joita saadaan summattomin määrin joka vuosi, paikoittain niin hyviä,
-että ne vetävät vertoja Skotlannin ja Skoonen silleille.
-
-Suomen kansaan poiketen, johon hän virolaisetkin lukee, kuvaa hän sen
-luonnetta. Suomalaiset, sanoo hän, eivät ylimalkaan ole niin paljon
-kehuttavat tapojensa hienouden vuoksi kuin uskollisuudestaan kuningasta
-kohtaan. He ovat itsepäiset päätöksissään, käräjänkäyntiin kärkkäät
-sekä sangen terävä-älyiset. Pohjalaiset -- joiden Wexionius
-erehdyksestä sanoo enimmäksi osaksi puhuvan ruotsia -- ovat kaikista
-vapaamielisimmät sekä luonnonlahjoiltaan etevimmät. Hämäläiset ovat
-jörömäisiä, näöltään tylyjä. Savolaiset, aivan kuin taalalaiset, käyvät
-mielellään toisissa maakunnissa ojia kaivamassa ja metsää raivaamassa.
-Uusmaalaiset ovat ruotsalaisten kaltaisia, vieraanvaraisia. Karjalaiset
-ovat itsepäisiä -- josta syystä itsepintaista ihmistä on tapana
-karjalaispääksi nimittää. -- Yhtä ja toista hän vielä sen lisäksi eri
-kohdissa juttelee kansamme tavoista ja menoista. Suomalaiset, sanoo
-hän, hyvin mielellään käyvät saunassa. Kylvettyänsä he hyppäävät ulos,
-vaikka kuinka kovalla pakkasella, ammentavat jäistä vettä kaivosta,
-joesta tai merestä, ja valelevat sitä, iloisesti nauraen, alastomalle
-ihollensa; siitä heidän ruumiinsa vahvistuu. Saunaan viedään myös
-lapsensaajat, ja vastasyntyneitä lapsia vihdotaan heti, kunnes niiden
-iho on ruskea niinkuin Venäjän saapasnahka. Pienokaisille, vielä paljoa
-ennen kuin hampaat ovat puhjenneet, pistetään sianliha imettäväksi
-suuhun, josta heidän arvellaan tulevan väkeviksi. Muuten Suomessa
-syödään paljon nauriita, niin myös silakoita, sekä paistettuina että
-keitettyinä; näyttävätpä nämät kalat raakoinakin kelpaavan
-talonpojille, sen jälkeen kuin pikkuisen vaan ovat olleet suolavedessä.
-Vasikanlihaa sitä vastoin, jota ei muuten Ruotsissakaan paljon syödä,
-ei suomalainen koskaan ota suuhunsa. Karjalaiset eivät valmista
-juustoa, vaan kun heiltä maitoa liikenee, pistävät sen uuniin
-paistumaan.
-
-Suomenkielen alan arvelee Wexionius ennen muinoin olleen sangen avaran,
-Weikseljoelta Valkeallemerelle ja Pohjois-Jäämereltä Donjoelle saakka.
-Nykyään se esiintyy puhtaimpana Hämeessä, rantamailla ruotsinsekaisena,
-Karjalassa se muutamissa puheenparsissa on eroava; vielä erilaisempi on
-murre Virossa. Tämän johdosta hän selittää muutamia kohtia suomenkielen
-luonteesta, viitaten erittäin siihen, että suomalaisen on vaikea saada
-kielensä muiden kielten kaikkiin ääniin taipumaan, jollei lapsuudesta
-ole niihin harjaantunut. Pari sanaa hän myös puhuu vanhasta Suomen
-runomitasta, joista näkyy, että tämä, jos kohta vaillinaisesti, oli
-oppineille tuttu.
-
-Kansamme muinaisuudesta hän puhuu useammissa paikoissa. Hän kertoo,
-kuinka muutamat arvelevat suomalaisten polveutuvan Semistä, toiset taas
-luulevat heitä Magogin, Jafetin pojan, jälkeläisiksi. Nimensä _Fenni_
-olivat he muka saaneet siitä, kun niin kauan asuivat _Venäjällä_.
-Wexioniuksen oma johtopäätös on kuitenkin se, että meidän kansamme on
-Aasiasta tullut, missä vielä samojedit (muka = Suomi jätti) ovat
-jääneet entisille asuinsijoille. Suomalaisten pakanuuden ja
-itsenäisyyden ajalta tietää hän mainita useampia kuninkaita (Islannin
-tarujen mukaan). Vakinaisen valtiolaitoksen olemassaoloa jo
-siihenkin aikaan todistavat muka semmoiset sanat kuin _opas_ =
-ritari, _ratsasmies_ = tavallinen soturi. Nyt ei Suomi enää ole
-kuningaskuntana, vaan suuriruhtinaanmaana. Ruotsin vallan yhteyteen
-jouduttuaan ovat suomalaiset aina olleet hyvin uskollisia, josta syystä
-heitä kohdellaankin niinkuin veljiä ja liittolaisia, ja tämä Ruotsin ja
-Suomen keskinäinen luja liitto onkin Ruotsin vallan paras turva.
-
-Historiallisessa osassa, niinkuin näemme, haparoitsi Wexionius, aikansa
-oppineitten tapaan, kaikellaisia perättömiä loruja ja mielikuvitelmia.
-Joskus sattuu hänelle omistakin ajoista puhuessaan sangen pahoja
-hairahduksia. Niinpä esim. hän väittää Riian kaupungin ohitse virtaavan
-Väinäjoen tulevan Aasian puolisesta Venäjänmaasta, nähtävästi
-sekoittaen sen Vienanjokeen, jolla venäjäksi on sama nimi. Epätarkkuus
-oli ominainen koko aikakauden luonteelle. Sittenkin on tämä
-Wexioniuksen teos sangen tärkeä, koska siinä on ensimäinen laveampi
-kertomus meidän maastamme sekä kansastamme.[35] Se pysyi kauan aikaa
-kaikkien käyttämänä päälähteenä näistä asioista ja herätti Suomen
-omissa miehissä kotimaantuntemisen halun ensi kipinän. Kuinka syvälle
-ja pitkälle se vaikutti, näkyy siitä, että esim. semmoisiakin
-Wexioniuksen lauseita Suomesta kuin että Ruissalo likellä Turkua on
-Thessalian Tempeäkin ihanampi, lainataan teoksesta teokseen koko sen
-vuosisadan ajalla ja seuraavankin alussa.
-
-Monipuolisuus oli silloisille tiedemiehille ominainen avu; se oli
-mahdollinen aikakautena, jolloin ei vielä vaadittu perinpohjaista,
-omaperäistä tutkimista, vaan enimmiten tyydyttiin vanhojen oppien
-märehtimiseen. Wexionius oli myös siihen määrään monipuolinen ja moneen
-tieteeseen perehtynyt, että häntä mainittiin "tavattomasti oppineen
-tohtorin" liikanimellä. Valtiotieteen alalta, joka samoinkuin
-historiakin kuului hänen opetuspiiriinsä, on hän toimittanut kauan
-aikaa arvossa pidettyjä teoksia Hugo Grotiuksen tapaan. Hän piti niissä
-innokkaasti aatelisvallan puolta, muun muassa tuoden esiin sen
-mielipiteen, että muka ainoastaan aateliset ovat kruunun välittömiä
-alamaisia, muut säädyt välillisiä, siis ikäänkuin aatelin alamaisia.
-Tämän paikan luettuaan kuuluu kuningas Kaarle X niin kovasti
-suuttuneen, että vihapäissään nakkasi koko kirjan lattiaan.
-Luonnollista oli toiselta puolen, että juuri samat mielipiteet
-saattoivat sen tekijän Kristiinan aikuisten aatelisten hallitsijain
-suureen suosioon. -- Ulkomailla ollessaan oli Wexionius myös niin
-ahkerasti harjoittanut lakitiedettä, että hän Dalekarluksen poismuuton
-jälkeen v. 1647 saattoi ottaa hoitoonsa häneltä tyhjäksi jääneen viran,
-kirjoittaa useampia sangen kiitettyjä lakitieteellisiä teoksia ja
-viimein v. 1657 tulla Turun hovioikeuden assessoriksi. Siinä virassa
-hän kuoli v. 1670. Palkkioksi ansioistaan hän oli jo Kristiinan
-kruunausjuhlassa saanut aatelisarvon, nimen _Gyldenstolpe_ sekä
-muutamia taloja Suomessa.
-
-
-
-
-15. Turun ylioppilaitten menot ja tavat.
-
-
-Pääsötutkinnon jälkeen oli silloisella yliopistoon pyrkijällä vielä
-toinenkin paha kiirastuli läpikäytävänä, ennenkuin hänen sallittiin
-astua tieteen salin kynnyksen yli; hänen tuli kestää depositsionin
-kaikki temput.
-
-Konsistorin määräämä depositor[36] kutsui näet tutkinnossa hyväksytyt
-koululaiset eteensä, puetti ne erivärisistä tilkuista tehtyihin
-eriskummallisiin nuttuihin, nokesi heidän kasvonsa mustiksi, kiinnitti
-heille pitkät sarvet ja korvat hattuun ja pisti suuren sian-torahampaan
-kumpaankin suupieleen. Sitten otti hän sauvan, jonka pää oli pienen
-kirveen muotoinen, ja ajoi heitä hosumalla, ikäänkuin aasi- tai
-härkälaumaa, depositsionisaliin. Siellä heidät asetettiin piiriin ja
-depositor itse, keskellä seisoen, rupesi mittailemaan ja kohentelemaan
-joukkoansa, jotta he seisoisivat oikeassa järjestyksessä pituutensa
-mukaan. Sen tehtyänsä hän alkoi kauheasti mulkoilla silmiänsä,
-irvistellä ja piloillaan kumarrella heille syvästi, samalla kuitenkin
-sanoillaan tehden heistä pahinta pilkkaa. Sitten hän piti pitkän
-latinalaisen puheen, nuorison yleisistä pahoista tavoista, osoittaen
-kuinka tarpeellista oli ojentaa ja sivistyttää heitä tieteellisillä
-harjoituksilla. Lopuksi hän kysyi muutamia kysymyksiä, ja raukat kun
-eivät voineet suussa olevien sianhampaitten tähden selvästi vastata,
-vaan kangertelivat ja mongertelivat kuin röhkivät siat, hosui hän heitä
-selkään aika lailla, haukkuen järjettömiksi luontokappaleiksi ja
-sioiksi, jotka vasta ihmisiksi olivat tehtävät. Näin sanoen hän
-pihdeillä tempasi heiltä torahampaat pois, usein niin kovasti
-nyhkäisten, että verta purskahti suusta. "Samalla tavalla", lausui hän,
-"temmattakoon sinusta pois ylensyömisen ja ylenjuomisen himo!" Sitten
-hän nyhti hatusta pois pitkät korvat ja virkkoi: "Tule ahkeraksi, niin
-että aasista muutut ihmiseksi!" Samalla tavalla hän kiskaisi nyt pitkät
-sarvet: "Täten hävitän sinusta hävyttömyyden ja raakuuden!" Sitten
-käskettiin deponeerattavat kukin vuorostaan penkille pitkälleen, ja
-depositor otti höylän, jolla höylätä huilautteli pitkin selkää, että
-luut naksahtelivat: "Näin silittäkööt tieteet ja taiteet sinut siveäksi
-ja höylätkööt °höyliksi!" Viimein vielä hän valeli heitä vedellä
-kiireestä kantapäähän ja pyyhki kuiviksi, kovasti hieroen karkealla
-rievulla: "Näin lähteköön sinusta kaikki riettaus ja saastaisuus!" Nyt
-julisti hän tulokkaat "vapaiksi ylioppilaiksi!" -- Kuuden ensimäisen
-kuukauden aikana ei ollut kuitenkaan tämä vapaus vielä ylen kehuttava.
-Nuorten ylioppilaitten -- _beanien eli pennalien_ -- täytyi näet
-passailla vanhempia osakuntalaisiansa ja totella kaikkia heidän
-käskyjänsä, jossa toimituksessa ei puuttunut tylyjä sanoja eikä
-selkäsaunoja. Beaniajan kuluttua pitivät nuoret ylioppilaat vanhemmille
-kumppaneilleen suuret kestit, joissa aika lailla juotiin -- ja
-tapeltiin. Nyt olivat tulokkaat jonkun aikaa vielä junioreina,
-ennenkuin he senioreina viimein saivat ihan täydet ylioppilasoikeudet
-ja vuorostaan vallan myöhemmin tulleitten beanien yli.
-
-Tieteellisistä harjoituksista yliopistomme ensi aikoina on jo ollut
-puhe edellisessä luvussa. Niihin saattoi kuitenkin harva ylioppilas
-yksinomaan antautua; useimpien täytyi köyhyytensä tähden käyttää osa
-ajastaan elatuksen hankkimiseen. Tavallisin elatuskeino oli lasten
-opettaminen. Monelle sattui se hyvä onni, että hän semmoisella ehdolla
-sai vapaan asunnon ja ruuan jonkun turkulaisen luona; useimpien täytyi
-kuitenkin tätä varten oleskella pitemmän tai lyhyemmän aikaa
-maaseudulla, kaukana yliopistosta. Opetusviran ohessa sai siellä nuori
-ylioppilas toimitella kaikellaisia muitakin asioita; hänet esim.
-lähetettiin kiertämään ympäri pitäjää papin saatavien ajoon, tai
-saattelemaan isännän viljoja myllyyn, tai lähimpään kaupunkiin
-noutamaan emännälle taloustarpeita. Turussa oli joskus kelpo
-rahansaalis saatavana niillä näytelmillä, joita ylioppilaat panivat
-toimeen. Sisäänpääsyrahaa ei niistä tosin maksettu; mutta kaupungin
-arvohenkilöt, kun ylioppilaat kävivät heitä kutsumassa, antoivat aina
-varojensa ja arvonsa mukaan rahalahjan. Tällä lailla karttui yhdestä
-tilaisuudesta jokaiselle 3-4 hopeatalaria, siis yhtä paljon kuin
-tavallinen palkka teki kolmenkuukautisesta lastenopetuksesta tai koko
-ruistynnyrin hinta. Vielä paremmin kannatti -- jos sitä työtä osasi --
-juhlarunojen sepittäminen korkeitten herrojen kunniaksi; eräs
-senaikuinen ylioppilas sai semmoisesta sepustuksestaan kerta
-kultakolikon. Moni ylioppilas koetti myös jos jollakin käytännöllisellä
-toimella elättää itseänsä; pyysipä v. 1642 eräs, jonka naineena
-perheellisenä miehenä oli erittäin vaikea tulla toimeen, konsistorilta
-lupaa saada pitää olutkrouvia. Paras raha-apu tietysti oli se, joka
-itse yliopistosta saatiin stipendin nimellä; sillä niiden ehtona oli
-määrättyjen tutkintojen ja väitösten suoritus, joten samassa
-tieteellinen tarkoitus tuli edistetyksi. Paha vain, että näitä
-yliopiston apurahoja oli niin tuiki vähän.
-
-Paljon enemmän aikaa vielä kuin välttämättömän leivän hankkiminen
-kuluttivat muuten kaikellaiset, enemmän tai vähemmän viattomat
-huvitukset. Ahkeruutta noina yliopiston ensi aikoina ei liioin kehuta.
-V. 1643 esim. professori Kexlerus valitti konsistorissa, että hänen
-kuulijansa kovin tiheään jäivät pois, ja seuraavana vuonna on
-konsistorin pöytäkirjassa yleinen valitus siitä, että ylioppilaat
-pahasti laiminlyövät velvollisuutensa ja vain harvoin käyvät
-luennoilla. Turhaan koetettiin parantaa tätä epäkohtaa varoituksilla
-sekä rangaistuksilla. Kerta esim. v. 1643 käskettiin konsistorin eteen
-neljä pahinta laiskuria, jotka tuskin kertaakaan olivat pistäneet
-jalkaansa opinsaleihin -- niiden joukossa kolme suomalaista ja yksi
-ruotsalainen. Viimemainitulta kysyttiin silloin: "Lupaatko vasta
-parantaa tapasi?" Mutta hän vastata hotaisi siihen: "Minime" (En
-suinkaan). -- Kysyttiin taas: "Lupaatko täst'edes tulla julkisiin
-luentoihin?" -- "En", vakuutti taas hävytön. Päätös oli sitten se, että
-hän, niinpian kuin meri sulaisi, lähetettäisiin Ruotsiin takaisin.
-
-Suurin osa ylioppilaista piti oluttupia paljoa hauskempina olopaikkoina
-kuin akatemian lämmittämättömiä oppisaleja. Krouvissa he istuivat
-myöhään yöhön saakka oluthaarikan tai paloviinalasin ääressä.
-Tämmöisiin kokouspaikkoihin ei akatemiaan kuulumattoman silloin ollut
-hyvä pistää nenäänsä. Sillä ylioppilaitten nyrkit ja miekat -- heidän
-arvonsa ulkonaisena merkkinä oli silloin leveä viitta ja miekka --
-olivat sangen kerkät todistamaan opin ja sivistyksen etevämmyyttä
-oppimattomien soturien ja sällien suhteen. Semmoisten luonnollisten
-vihollisten puutteessa "Muusain (runottarien) pojat" -- siksi he
-mielellään nimittivät itseään -- usein myös tappelivat keskenään.
-Vähinkin pistosana, kiivaampi teologinen tai filosofinen väittely,
-siinä oli jo kyllin syytä kauheaan meteliin, joskus miestappoon. Yöllä,
-kun humalaisina lähdettiin krouveista, vietettiin usein vielä joku aika
-"grassatim"-käymisellä, s.o. vallattomuuden tekemisellä, ikkunoiden ja
-porttien särkemisellä sekä tappeluilla poliisin kanssa. Eikä ollut
-häitä tai muita pitoja kaupungissa, joihin ei ylioppilaita olisi
-saapunut kuokkavieraiksi, ja jollei ennen vielä ollut melua tarpeeksi,
-niin kylläpä sitä silloin nousi. Konsistorin senaikuisista
-pöytäkirjoista otamme nyt tämän elämän tarkemmaksi kuvaamiseksi
-muutamia kertomuksia ylioppilaitten yöllisistä sankaritöistä.
-
-V. 1640 valitti eräs porvarivaimo konsistorille, että kaksi suomalaista
-ylioppilasta oli yöllä tullut hänen huoneeseensa, paljas miekka
-kädessä. Heidän siellä ollessansa tuli taas eräs ylioppilas pihaan ja
-rupesi kivellä koputtelemaan ikkunaan. Ensimainitut olivat silloin
-hyökänneet ulos ja lyöneet ulkona telmivän verille. Toinen näistä
-nuorukaisista, Esko Vihtilaeus (Vihtiläinen), sai sitten surmansa
-samallaisessa kahakassa. Hän ja eräs toinen ylioppilas, nimeltä Salko,
-olivat kello 10 illalla tulleet sen talon eteen, missä edellisen
-morsian asui, nostaneet portin pois saranoiltaan ja ruvenneet talossa
-juomaan olutta sekä paloviinaa. Ei aikaakaan, niin alkoivat he jo
-täydessä humalassa hyppiä ja tanssia lattialla. Tästä nousi riita
-samassa talossa asuvan tullikirjurin sekä kahden ruotsalaisen
-ylioppilaan kanssa, ja tappelussa saaduista haavoistaan Vihtilaeus
-kuoli sitten parin päivän jälkeen. -- V. 1654 valitti eräs ylioppilas
-konsistorille, että hänen kumppaninsa Simo Aboensis (Turkulainen) oli
-häntä purrut peukaloon, niin että koko kynsi läksi. Tutkittaessa tuli
-selville, että mainitut nuoret herrat olivat riitaannuttuaan ruvenneet
-tukkanuottasille, jolloin Simo oli toista purrut ja antanut hänelle
-muutamia korvapuusteja. Päätökseksi tuli: että haavasta sekä
-korvapuusteista oli sakko maksettava; tukistukset molemmin puolin sitä
-vastoin pidettiin kuitattuina. Samainen Simo Aboensis kutsuttiin taas
-seuraavana vuonna konsistorin eteen rikotun ikkunalasin sekä tehdyn
-väkivallan tähden. Kiistan alkuna oli ollut väittely De creatione
-(Luomisesta), mutta riita oli pian kiihtynyt niin, että kanteenalainen
-kynttiläjalalla löi vastustajalleen verihaavan otsaan. -- V. 1655
-ilmoitti rehtori, että Johannes Mathesius yhdessä muutamien muitten
-pohjalaisten kanssa oli iskenyt suuren reijän hänen renkipoikansa
-päähän. Riita oli saanut alkunsa siitä, ettei renkipoika, herrojen
-ylioppilaitten ohitsekäydessä, ollut nostanut lakkiansa. Pahantekijät
-saivat maksaa sakkoa, ja yhdeltä heistä otettiin pois miekanpitämisen
-oikeus. -- V. 1656 Sipri Pärttylinpoika, suomalaisen seurakunnan
-kappalainen, kertoi, että Johannes Lempälensis (Lempääläinen) yöllä oli
-tullut hänen ikkunansa edustalle, huutaen: "Pirun pappi, harmaa pappi,
-teini-pappi, tule ulos"![37] Syytöksenalainen selitti istuneensa
-Remaisen krouvissa juomassa, jolloin eräs huovi (sotamies) oli
-soimannut ylioppilaita mustasta taidosta (noituudesta), mainiten
-todisteeksi, että Sipri-pappikin oli sitä samaa saarnassaan sanonut.
-Lempälensis oli nyt tahtonut kysyä papilta, oliko huovin sanoissa
-todellakin perää. -- V. 1657 toi Johannes Nerpensis (Närpiöläinen)
-esiin sen kanteen, että eräs toinen ylioppilas, Henricus a Börgen, oli
-häntä pahasti haukkunut. Toinen vastasi: että Nerpensis, vaikka oli
-nuori poika ja vasta deponeerattu, oli tahtonut häneltä anastaa ylemmän
-sijan pöytäkunnassa. Silloin hän oli ärjäissyt: "Huuti, sinä
-Närpiönpoika, sinä olet jokseenkin nokkela koiranraato!" -- Tappelut ja
-raa'at haukkumiset eivät muuten olleet ainoat rikokset, joihin
-ylioppilaat tekivät itsensä syypäiksi, vaan puhutaan konsistorin
-pöytäkirjoissa sangen usein myös velkojen maksamisen laiminlyömisestä,
-kortinpeluusta, hävyttömistä puheista ja kirjeistä naisille,
-irstaisesta elämästä y.m. Rangaistukseksi määrättiin tavallisesti
-nuhteita, istumista "prubbassa", s.o. akatemian vankihuoneessa,
-pahimmissa tapauksissa karkoitusta yliopistosta joksikuksi ajaksi tai
-iäksi. -- Huomattava seikka on, että valitettavasti enin osa
-kanteenalaisista ja tuomituista oli suomalaisia, mikä on sitä ikävämpi
-todistus maan omien lasten tavoista, koska alussa ruotsalaisten luku,
-niinkuin pidetyistä puheista ja väitöksistä, stipendiaattien nimistä
-ynnä muista seikoista voimme päättää, oli suurempi. Lisättävää on
-kuitenkin, että useimmat noista raa'oista, vallattomista pojista
-muuttuivat sittemmin vakaviksi, hyödyllisiksi papeiksi ja
-virkamiehiksi, jopa muutamat ahkeriksi työmiehiksi juuri nyt alkavan
-suomalaisen kirjallisuuden alalla.
-
-Valtiollisiin rikoksiin, kapinallisiin sanoihin tai tekoihin eivät sen
-ajan ylioppilaat ajatelleetkaan tehdä itseänsä syypäiksi. Joskus syttyi
-kuitenkin, ylläkerrottujen yksityisten kahakkojen ohessa, joku
-yleisempikin mellakka yliopistossa.
-
-Joskus olivat tieteelliset riidat opettajien kesken syynä semmoisiin.
-Jo ennen on esim. ollut puhetta siitä, miten kiivas kiista nousi Bångin
-ja Miltopaeuksen välillä. Kun edellinen v. 1665 piti alkuväitöksensä,
-oli jälkimäinen kovasti tarttunut kiinni muutamiin hänen lauseisiinsa,
-sanoen varsinkin eräästä sellaisesta, että sitä oli mahdoton harmitta
-kuulla ja lukea. Bång sen johdosta naulasi yliopiston ilmoitustauluun
-varoituksen ylioppilaille, että he pitäisivät mielessään Paavalin
-sanoja kirjeessä Kolossilaisille: "Katsokaa, ettei joku teitä
-viettele filosofialla ja turhilla jaarituksilla", sekä kavahtaisivat
-erästä opettajaansa, joka tahtoo nuorisoa pettää. Miltopaeuskin kääntyi
-nyt ylioppilaitten puoleen, ja sai 43:n nimen allekirjoittaman
-todistuksen, ettei hän suinkaan ollut koettanut depraedari
-studiosam juventutem (pettää oppia harjoittelevia nuorukaisia),
-vaan aina oli solidis rationibus philosophice (tukevilla syillä
-filosofisesti) kaikki selittänyt ja todistanut. Muutamien päivien
-jälkeen ilmestyi sen lisäksi akatemian ovelle kirjoitus, jossa muutamat
-ylioppilaat kehoittivat kumppaneitansa yhteiseen kokoukseen, jossa
-keskusteltaisiin, miten he voisivat puolustaa kuuluisaa filosoofiansa
-ja opettajaansa uuden tulokkaan ryntäyksiä vastaan. Tähän loppuvat
-saatavilla olevat tiedot ylioppilaitten osanotosta tähän asiaan. Itse
-riidan jatko ja loppu ei kuulu tähän.
-
-Tavallisemmin kuitenkin antoivat vähäpätöisemmät syyt kuin tieteelliset
-aihetta ylioppilasmeteleihin, joissa nuorison yli rajojensa uhkuva
-itsetunto puhkesi tyhmänrohkealla tavalla ilmi. Maalisk. 18 p. 1658
-esim. istuivat yliopiston patres (professorit) sangen vakavina
-konsistorin huoneessa, jonne rehtori Martti Stodius oli kutsunut heidät
-ylimääräiseen kokoukseen. Hänelle oli näet ilmoitettu, että kaksi
-ylioppilasta, Tuderus ja Sundelius, jotka edellisenä päivänä olivat
-viedyt "prubbaan", olivat yöllä karanneet. Asia oli monin puolin
-arveluttava. Vankihuoneen vahvaa, vankoilla telkeillä varustettua ovea
-eivät vangit suinkaan olisi omin voimin saaneet auki; nähtävästi oli
-siis suurempi ylioppilasjoukko ulkoa käynyt auttamassa. Eikä siinä
-vielä kaikki, vaan veitikat olivat päällepäätteeksi vieneet koko
-ovenkin mennessään, joka vasta myöhemmin löytyi avannon suusta Aurajoen
-jäältä. Molemmat karkurit olivat vanhastaan konsistorille tutut
-röyhkeydestään ja väkivaltaisuudestaan. Gabriel Tuderus, Kemin
-kirkkoherran poika, oli jo kaksi vuotta sitten, heti ylioppilaaksi
-päästyään, tehnyt itsensä kuuluisaksi kahakassa poliisin kanssa, joka
-tahtoi viedä muutamia hänen pohjalaisia kumppaneitaan vankeuteen. Siitä
-oli hän joksikuksi aikaa menettänyt oikeutensa käyttää miekkaa vyöllä.
-Nyt äsken oli hän taas Kangasalan rovastin pojan ynnä muiden
-suomalaisten ylioppilaitten seurassa kello 1 yöllä koputtanut krouvin
-ovelle, huutaen olutta sekä viinaa, ja kun emäntä ei niin myöhään
-ruvennut mitään antamaan, olivat he lyöneet rikki kaikki ikkunat sekä
-ovet talossa. Konsistori oli tuominnut hänet maksamaan 7 talaria
-vaskirahaa (n. 9 markkaa). Mutta ne rahat eivät hellinneet Tuderuksen
-kukkarosta enempää kuin toinenkaan sakko, johon hänet oli tuomittu sen
-johdosta, että hän oli lyönyt verille erään kumppaninsa. Hän
-hangoitteli kaikkia konsistorin muistutuksia vastaan, väittäen ettei
-hän ollutkaan _niin monta_ verihaavaa lyönyt kuin mitä syyttäjä oli
-ilmoittanut. Sundelius niinikään oli jättänyt hänelle tappelusta
-määrätyn sakon maksamatta. Ja kun viimein molemmat olivat
-uppiniskaisuutensa tähden vietävät "prubbaan", ei Tuderus totellut,
-vaan sanoi vankihuoneen olevan häväistyn, koska siellä juuri vähää
-ennen oli istunut eräs varas ja "pennalis" (nuori ylioppilas). Vihdoin
-oli pakko kuljettaa hänet väkivoimalla.
-
-Asiain näin ollen ei sopinut konsistorin jättää tuota karkausasiaa
-sillensä; pakenijat otettiin jälleen kiinni ja lähetettiin nyt linnan
-torniin. Mutta siitäkös vasta nousi oikea meteli! Ylioppilaat kaikki
-miehissä väittivät kumppaniensa linnaan vientiä etuoikeuksiensa
-rikkomiseksi; heitä ei muka ollut lupa pitää siellä vankeina yhtä vähän
-kuin vetää yleisten tuomarien eteen. He pitivät tiheään kokouksia,
-joissa ankaria puheita julkilausuttiin; he ripustivat kaikkiin
-kadunkulmiin herjauskirjoituksia konsistoria vastaan; he panivat
-kaikellaisia katumeteleitä toimeen. Hädissään kääntyi konsistori
-silloisen kenraalikuvernöörin, kreivi Kustaa Hornin puoleen, pyytäen
-häneltä apua. Hän kirjoittikin varoituskirjeen nuorisolle, jota
-kuulemaan konsistori käski kaikki ylioppilaat kokoon marrask. 22:ksi
-päiväksi. Mutta nämät vain yltyivät sitä pahempaan vimmaan.
-Pohjalais-osakunnassa ensin nostettiin puheeksi, pitikö ollenkaan mennä
-nuhteita saamaan. Yleisessä ylioppilaskokouksessa, joka sitten
-pidettiin Hämeentullin ulkopuolella, väiteltiin myöskin pitkältä
-samasta asiasta. Viimein päätettiin mennä akatemiaan, vaan ainoastaan
-siksi, että saataisiin tilaisuus julkisesti lausua ilmi ylioppilaitten
-suuri mielipaha kenraalikuvernöörin muka sopimattoman sekaantumisen
-johdosta. Akatemian suuressa salissa istuivat heidän tullessaan jo
-patres kaikki juhlallisina, yksivakaisina; istuipa siellä myös Turun
-läänin maaherrakin, von der Linde, ikäänkuin konsistorin tukena ja
-turvana. Mutta hänen läsnäolonsa ei millään tavalla säikähdyttänyt
-uppiniskaista nuorisoa, päinvastoin vain kiihdytti heidän vimmaansa.
-Kun yliopiston sihteeri oli lukenut kenraalikuvernöörin kirjeen ja kun
-maaherra nousi lisätäksensä itsekin vielä muutamia varoitussanoja,
-syntyi kauhea melu. Ylioppilaat keskeyttivät hänen puheensa raappimalla
-jalkojaan ja huutamalla. "Maaherralla ei ole mitään tekemistä meidän
-kanssamme!" tokaisi yksi heistä, joka seisoi siellä röyhkeänä, lakki
-päässä. Maaherra ja professorit pitivät nyt viisaampana lähteä tiehensä
-kuin kauemmin olla pilkattavina. Mutta mennessään he saivat vielä hyvän
-matkan kuulla vihellyksiä ja huutoja jäljessään.
-
-Kreivi Horn aikoi ensin käyttää ankaruutta ja rangaista kapinoitsijoita
-lain kovimpien pykälien mukaan. Mutta hovioikeuden presidentti,
-iloinen, hyvänsävyinen Sparre, sai hänet siitä luopumaan, muun muassa
-muistuttaen, että akatemialla todella oli hallituksen suoma, oma,
-ihan itsenäinen tuomiovaltansa. Asia lykättiin siis konsistorin
-tuomittavaksi, ja patres, nähtävästi säikähdyksissä poikien
-uhkarohkeudesta, päättivät tyynnyttää mieliä lempeydellä. Ensi työkseen
-he tuottivat Tuderuksen sekä Sundeliuksen pois linnasta, ja päästivät
-heidät vapaiksi. Sitten vasta he uskalsivat ryhtyä itse kapinan
-tutkimiseen. Hämeentullin kokouksen johdosta sakoitettiin 26 vanhempaa
-ylioppilasta, 1 riksillä mieheen. Niistä läsnäolleista, jotka olivat 15
-vuotta nuoremmat, päätettiin, että heidän piti saada kuritusta
-yksityisopettajiltaan. Itse kapinan johtajakin -- samainen, joka
-maaherralle oli niin röyhkeästi vastannut, Vikman niminen, ruotsalainen
-ylioppilas, olisi päässyt yllämainitulla mitättömällä sakolla, jos hän
-vain olisi taipunut pyytämään maaherralta anteeksi. Mutta sen sijaan
-hän vielä uudestaan suututti von der Lindeä puheella, jonka hän pian
-sen jälkeen piti jossain akatemiallisessa juhlassa ja jossa hän haukkui
-kansalaisiansa (Lindekin oli ruotsalainen), jotka muka häntä vastaan
-vehkeilivät. Nyt vuosi ennestään jo reunojaan myöten täysi mitta
-viimein yli ja Vikman eroitettiin yliopistosta iäkseen.
-
-
-
-
-16. Koulut.
-
-
-Uskonpuhdistuksen jälkeen olivat oppilaitokset Ruotsin valtakunnassa
-joutuneet aivan rappiolle; kirkon varat, joilla niitä katolisena
-aikakautena kannatettiin, oli nyt kruunu anastanut omakseen ja
-enimmäksi osaksi määrännyt muihin tarpeisiin. Ainoa yliopisto oli
-hajallansa, harva koulu enää elää nyhjytteli kurjimmassa tilassa. Tätä
-puutetta ryhtyi vasta Kustaa Aadolf perin pohjin auttamaan;
-valtiopäivillä v. 1620 hän ehdoitti uutta kouluasetusta. Upsalan
-akatemia, sanoi hän, sekä kaikki koulut ovat niin huonossa kunnossa,
-ettei niistä monta kunnollista pappia lähde; vielä vähemmän voi niistä
-saada kelvollisia hallintovirkamiehiä, koska kaikki opetus melkein
-yksinomaan tarkoittaa papillisia toimia. Siitä on seurauksena, että
-monasti esim. kaupunkien maistraattien jäsenet eivät osaa edes omaa
-nimeänsäkään kirjoittaa. Kuulusteltuansa papiston mieltä, joka ei
-kuitenkaan sanonut Suomen hiippakuntien oloista ja tarpeista
-"tietävänsä mitään", päätti kuningas perustaa kaksi kymnaasia,
-joista toisen Turkuun; puolikymnaaseja eli trivialikouluja piti olla
-useampia, yksi Viipurissa. Tämän päätöksen mukaan laajennettiin Turun
-vanha tuomiokirkkokoulu kymnaasiksi, johon tarpeeseen määrättiin
-Helsingin, Rauman sekä Porin pikkukoulujen tähänastiset tulot;
-näiden siis arvattavasti täytyi lakata. -- Täydellisemmän
-koululaitoksen sai sitten Suomi Kristiinan aikana, kreivi Brahen
-toimesta. Hänen virkakertomuksensa johdosta perusti holhoojahallitus
-v. 1641 trivialikouluja Turkuun (yliopistoksi muutetun kymnaasin
-sijaan), Poriin, Helsinkiin sekä Uuteen-Kaarlepyyhyn. Viipuri sai
-kokonaisen kymnaasin, ja kaikki muut kaupungit "lapsikouluja" eli
-ala-alkeiskouluja. "Me olemme jo kauan ajatelleet", kirjoittivat
-valtionholhoojat, "miten kirjallinen taito sekä hyvät tavat ja avut
-saataisiin kukoistamaan meidän suuriruhtinaanmaassamme Suomessa, ja
-kaikki barbarinen epäjärjestys sieltä poistetuksi." Sittenkään ei
-tullut nytkään Suomen osaksi kouluja yhtä runsaassa määrässä kuin itse
-Ruotsille. Meillä oli yksi kymnaasi, Ruotsissa kahdeksan, johon oli
-syynä se, ettei näitä suurempia oppilaitoksia katsottu voivan olla
-muualla kuin piispain valvonnan alla, eikä meidän maamme hiippakuntia
-ollut niin moniksi eikä pieniksi jaettu.
-
-Kristiinan aikana ei ainoastaan koulujen luku karttunut, vaan niiden
-sisällinen rakennuskin vakaantui 1649 vuoden kouluasetuksen johdosta,
-jota asiantuntijat tätä nykyäkin vielä kiittävät erinomaiseksi.
-
-Yksiluokkaiset lapsikoulut (paedagogiat) olivat oikeastaan
-kansakouluja. Niissä opetettiin yhden opettajan johdolla lukemista,
-kirjoittamista, luvunlaskua ja katkismusta. Myös saivat ne, jotka
-aikoivat edemmäksi opinteille, oppia hiukan latinaa. Tämmöinen koulu
-työskenteli jokaisessa kaupungissa, olipa niitä myös muutamia
-maapitäjissäkin, nimittäin Saltvikissä Ahvenanmaalla (perustettu v.
-1639), Kemiössä (v. 1649 vapaaherra Aksel Oxenstjernan toimesta) ja
-Lohjalla (v. 1661).
-
-Trivialikouluissa oli neljä luokkaa ja tavallisesti neljä opettajaa;
-alin luokka oli jokseenkin lapsikoulujen kaltainen. Näissä, niinkuin
-Kristiinan kouluasetus määräsi, oli kieliopetus pääaineena, "koska se
-oppi on sille iälle soveliain". Maankielen (nimittäin ruotsin)
-harjoittamista ei laiminlyöty niin peräti kuin tavallisesti luullaan.
-Huolta pidettiin siitä, että oppilaat, latinasta kääntäessään,
-valitsivat kauniita, sivistyneitä lausetapoja; myös harjoitettiin sitä
-ainekirjoituksen sekä näytelmien välityksellä. Mutta paljon tärkeämpänä
-vielä pidettiin latinaa, "koska siitä on niin suuri hyöty
-tieteellisissä opinnoissa sekä muutenkin elämässä". Silloin ei,
-niinkuin nyt, tyydytty senkielisten kirjojen ymmärtämiseen ja
-kohtalaiseen kirjoittamisentaitoon, vaan oppilaitten piti myös oppia
-"sujuvasti, puhtaasti ja kauniisti puhumaan" tuota senaikuista tieteen
-ja myös kansainvälisen valtiollisen keskustelun yleistä kieltä. Siksi
-kehoitettiin lapsia alimmallakin luokalla sekoittamaan äidinkieliseen
-puheeseensa latinaisia sanoja ja puheenparsia, sitä myöten kuin he
-niitä oppivat. Toisella luokalla jo kiellettiin, ettei saatu koskaan
-puhutella opettajaa eikä hänen läsnäollessaan kumppaneitakaan muuten
-kuin latinaksi. Ken sitä sääntöä rikkoi, siitä tehtiin asinus, s.o. hän
-asetettiin luokan eteen seisomaan, pitkäkorvainen paperimyssy päässä.
-Korkeammilla luokilla piti oppilaitten sakon uhalla yksinkin,
-keskenänsä ollessaan, aina vain käyttää latinaa. Vielä parempaa
-puheenharjoitusta varten alettiin näillä luokilla pitää jo
-väitöksiäkin. Nyt tuli myös kolmas kieli, kreikka, lisäksi. Uudempia
-kieliä ei opetettu ollenkaan, eikä ollut muistakaan oppiaineista suurta
-lukua. Uskonopissa luettiin ensin katkismus, sitten vähän teologiaa;
-siihen tuli trivialikoulun ylimmällä luokalla lisään hiukan luvunlaskua
-ja logiikkaa -- siinä kaikki. Luonnosta sekä ihmiselämästä piti vain
-opettajan hiukan suullisesti selittää, milloin joku kohta luettavassa
-latinaisessa kirjassa antoi siihen aihetta. Yliluokalla oli kuitenkin
-rinnakkaisosasto, "kirjurien luokka", missä kirjureiksi, kauppiaiksi
-y.m.s. aikovat saivat enemmän harjoittaa luvunlaskua, kaunokirjoitusta
-sekä kirjeittenkirjoittamista ruotsinkielellä.
-
-Kymnaaseissa, joissa opetustapa jo läheni yliopistoissa vallalla olevaa
-siinä suhteessa, että luentojakin pidettiin, oli myös neljä luokkaa,
-mutta seitsemän opettajaa lehtorien tai professorien arvonimellä.
-Näissäkin oli latina aina pääaineena, sen ohessa kreikka; lisäksi tuli
-myös heprea, ainakin papeiksi aikovia varten. Muuten harjoitettiin
-ahkerasti jumaluusoppia. Luonnontieteitäkin varten oli nyt eri
-opettaja, joka selitteli varsinkin kasvitiedettä, ihmisen
-ruumiinrakennusta sekä terveydenhoitoa. Mathematicus opetti myös
-suullisesti hiukan maantietoa kartan avulla. Historicus et poëta
-(historian ja runouden opettaja) luetti latinaista runoutta,
-opetti runoelmia sepustamaan ja oli johtajana oppilaitten
-näytelmänharjoituksissa. Historiallinen opetus koski enimmiten vain
-muinaista Kreikan ja Rooman historiaa; yleisestä historiasta annettiin
-vain lyhyitä tietoja aikataulujen avulla. Myöskin saivat oppilaat vähän
-tutustua Ruotsin lain perusteihin sekä valtiotieteeseen.
-
-Tuntijärjestys oli suuresti eriävä nykyisestä. Kesällä kello neljä,
-talvella kello viisi aamulla piti jo koululaisten olla koossa;
-kymnaasilaisten aina kello viisi. Tunnin verran kestävän rukouksen ja
-raamatunluvun jälkeen alkoi opetus. Kahdeksasta yhdeksään oli
-välitunti; kello 10 mentiin neljännestunniksi kirkkoon rukoilemaan,
-sitten päästiin kotiin syömään. Kello 12 "päivällisen jälkeen" alkoi
-sitten lauluharjoitus. Kahdesta kolmeen oli jälleen välitunti, ja kello
-viisi, vielä kaksi tuntia luettuansa, olivat pojat siksi päiväksi
-suorittaneet päivätyönsä. Keskiviikko- ja lauvantai-iltapuolet olivat
-vapaat. Lauvantaina aamupuolella kerrattiin aina koko viikon oppimäärä
-ja pidettiin väitöksiä, sunnuntai-ehtoona iltakirkon perästä
-puheharjoituksia. Varsinaista loma-aikaa oli yksi kuukausi jouluna,
-toinen kesällä (kesäk. 29 p. -- heinäk. 29 p.), jolloin kuitenkin piti
-edellisenä lukukautena luettua kotona kerrata. Niinkuin tästä näkyy
-pidettiin silloin poikia koulussa paljon enemmän kuin meidän aikanamme;
-loma-ajat olivat lyhyemmät ja koulutunteja useampia joka päivä. Mutta
-sen sijaan ei näytä myöskään olleen juuri mitään kotiläksyjä.
-
-Säännöt kurinpidosta Kristiinan kouluasetuksessa olivat lempeät.
-Opettajia varoitettiin, etteivät heti löisi oppilaita, vaan ensin
-koettaisivat varoitusten, sitten uhkausten vaikutusta. Ei ollut
-myöskään lupa lyödä poikaa siitä syystä, ettei hän voinut läksyä
-käsittää. Mitä rikoksia viikon varrella tapahtui, ne piti kaikki panna
-muistiin, ja lauvantaina sitten huuhdottiin kaikki synnit yht'aikaa
-pois suurella selkäsaunalla. Luultavasti pysyivät kuitenkin asetuksen
-lempeät määräykset enimmiten paperilla; koko aikakauden henki oli siksi
-väkivaltainen ja raaka, etteivät ne olisi voineet päästä täyteen
-voimaan. Kumminkin tiedetään Suomesta eräs tapaus, jolloin eräs
-alaopettajakin sai vitsakuritusta koulun rehtorilta. Vielä pahemmat
-lyömään kuin opettajat olivat luokanjärjestäjiksi asetetut vanhemmat
-oppilaat; he repivät pienempiä poikia aivan armottomasti, useinpa
-sivaltelivat silmiäkin vasten. Koulunuorison tavat Suomessa eivät
-muuten olleet parasta laatua, niinkuin sivistyksen yleisestä kannasta
-kyllin sopii arvata. Rothovius valitti, että kymnaasilaiset tiheään
-laiminlöivät luennoilla käymistä ja yöllä kulkivat pitkin katuja,
-hoilaellen sekä ikkunoita särkien.
-
-Enin osa koulupojista oli köyhiä. Kouluun tullessa oli heillä
-tavallisesti suuri osa lukukausi-elatuksestaan kuivana, suolattuna
-mukanansa, kun ei ollut rahaa, millä ruokaa kaupungissa ostaa. Monasti
-kuitenkin sattui, että kotieväät eivät riittäneet lukukauden loppuun
-asti, ja silloin oltiin pahassa pulassa. Niin mainitaan esim. erään
-rovasti Sackliniuksen elämäkerrassa -- hän kävi Oulun koulua lopulla
-yllämainittua vuosisataa -- että hän joskus kokosi ja paistoi
-nahkapalasia jo syödyistä kapahauista ja kaapiskeli eväsvakkansa
-laitoja, juoden vettä päälle. Puutteen auttamiseksi oli köyhillä
-koulupojilla eli "teineillä" välistä lupa käydä kerjäämässä, ja oli
-kullakin koululla oikein esivallan määräämät pitäjänsä, joihin sen
-oppilaat saivat mennä. Tavallisin kerjuuaika oli joulu, jolloin oli
-loma-aika ja talonpojan aitta täysimpänä. Vähäistä rahanapua oli myös
-siitä, kun teinit kävivät rikkaampien ruumiita "koululla" saattamassa.
-Huolimatta tästä köyhyydestä oli kuitenkin kouluissa runsaasti
-oppilaita. Brahen perustamaan Käkisalmen lapsikouluun tuli esim. heti
-80 poikaa; Turun koulussa oli vuosisadan lopulla noin 300 oppilasta.
-Viipurin kymnaasissa ja koulussa oli niitä myös niin paljon, että
-niistä, venäläisten tultua kaupunkia piirittämään v. 1656, saatiin
-kaksi komppaniaa.
-
-Viimein on vielä senaikuisten koulujen suhteen eräs seikka huomattava,
-joka Suomen kansan vastaiseen kohtaloon on suuresti vaikuttanut.
-Opetuksessa oli näet latinan apuna siihen asti aina käytetty useitten
-oppilaitten äidinkieltä, suomea. Turun koulun suomennosharjoitukset
-raamatusta Agricolan aikana esim. ovat meille vielä säilyneet
-painettuina. Mutta Kristiinan kouluasetuksessa oli nimenomaan säätty,
-että alkukielenä oli ruotsi käytettävä. Tämä sääntö pantiin myöskin
-Suomenmaassa toimeen korkeammissa kouluissa; sen todistavat
-Hämeenlinnan sekä Käkisalmen uusien lapsikoulujen vielä säilyneet
-perustuskirjat. Niissä näet on säätty, että piti "erittäin harjoittaa
-katkismusta, _ruotsinkieltä_, luvunlaskua, kirjoittamista sekä
-laulua, niin että oppilaat vähän edistyttyänsä voisivat päästä
-trivialikouluihin". Oppilaitten taitamattomuus ruotsinkielessä oli
-kuitenkin syynä, ettei vielä tultu toimeen aivan ilman suomea.
-Senvuoksi nähdään senaikuisissa latinaisissa sanakirjoissa myöskin
-suomalaisia selityksiä ruotsin rinnalla; samoin myös koulussa paljon
-käytetty Erasmus Rotterodamuksen kirja Libellus aureus (kultainen
-kirja) painettiin Turussa siten, että alkuperäisen tekstin rinnalla käy
-ruotsalainen, saksalainen ja suomalainen käännös. Mutta kaikissa
-tapauksissa oli Kristiinan koulusäännön kielimääräys kenties
-voimallisin niistä syistä, jotka, niinkuin vasta saamme nähdä,
-vähitellen ruotsalaistuttivat Suomen herrassäädyn ja vuosisadoiksi
-hidastuttivat kansallisen sivistyksen kohoamista.
-
-
-
-
-17. Noitien vainoaminen.
-
-
-Keskiajalla oli ollut vallan tavallista, että noidiksi luultuja ihmisiä
-vedettiin oikeuteen ja kaikellaisten perättömien, mahdottomien syitten
-nojalla tuomittiin koviin rangaistuksiin, monasti kuolemaan
-polttoroviolla. Etenkin joutuivat vanhat, rumat akat usein tämmöisen
-vainon alaisiksi; he harjoittelivat tavallisesti vähän lääketiedettä,
-moni kenties koetti vielä parantaa lääkkeitänsä ja voiteitansa
-joillakuilla loitsuloruilla; siinä muka oli kyllin todistusta liitosta
-paholaisen kanssa. Tätä julmaa epäluuloa ei edes uuden ajan mukana
-alkanut kirkkaampi opin valo heti hävittänyt; päinvastoin kiihtyi
-noitien vainoaminen 17:nnellä vuosisadalla taas uuteen vauhtiin.
-Tietysti saattoi Suomi, vanhastaan noituuden kuuluisa pesäpaikka, vielä
-vähemmän kuin muut maat pysyä vapaana tästä hurmauksesta.
-
-Noitien vetäminen oikeuteen oli täällä jo 1620 vuoden seuduilla alkanut
-tulla yleisemmäksi; mutta aivan yleinen vimma tässä suhteessa nousi
-kaksikymmentä vuotta myöhemmin -- ihme kyllä, juuri samaan aikaan, kun
-yliopistomme perustettiin. Näytti siltä kuin olisivat taikauskon sumut,
-valistuksen päivän koittaessa, vielä kerran ponnistaneet viimeiset
-voimansa ja saenneet entistäkin sakeammiksi.
-
-V. 1641 tutki Turun hovioikeus kuuluisaa noitaa Eero Juhananpoikaa,
-liikanimeltään _Puujumala_. Hän oli syntyisin Oulusta, pormestarin
-sisarenpoika. Nuorempana hän oli 25 vuotta ollut sotapalveluksessa,
-ensiksi kuormastopoikana "veljes-sodassa" Eerikki kuninkaan ja Juhana
-herttuan välillä. Sittemmin otettuaan eron, oli hän ruvennut elättämään
-itseään noituudella. Hänellä ei ollut missään pysyväistä asuntoa.
-Kaksikymmentä vuotta hän oli vain kuljeskellut pitäjästä pitäjään,
-hankkien olut- ja voionnea, parantaen tauteja ja toimittaen varastettua
-tavaraa takaisin. Häneltä tiedusteltiin, millä taioilla hän sai oluen
-ja voin hyväksi? Hän vastasi: edellisen sillä, että astia pestiin
-vedellä, mihin katajan, pihlajan ja kanervan oksanpalasia oli
-murenneltu, ja kirnut vedellä, jota kuumalla, harmaalla kivellä oli
-lämmitetty. Sairaita hän sanoi parantaneensa voiteilla sekä Jumalan
-sanan voimalla, lukemalla pääsiäisevankeliumia vaimoista, jotka menivät
-voitelemaan Jesuksen ruumista. Keinon, miten hän oli pakoittanut erään
-rengin tuomaan varastettuja jauhoja takaisin, selitti hän seuraavalla
-tavalla. Hän pani vanhan aurtuarahan siihen paikkaan, missä varas
-jauhoja ottaessaan luultavasti oli seisonut, ja sanoi: "Avaa korvas,
-Jumala, anna varkaan palkkansa saada!" Silloin oli syyllinen renki
-sairastunut ja tunnonvaivoissaan rikoksensa tunnustanut. Nämät
-luonnolliset selitykset eivät kuitenkaan ukko-paralle olleet miksikään
-avuksi. Hän olikin, viisaasti kyllä, jättänyt kertomatta, että hän
-yllämainittujen keinojen vaikutuksen enentämiseksi oli lukenut
-loitsurunoja sekä tehnyt taikatemppuja. Useammista alaoikeuksista,
-missä häntä ensiksi oli tutkittu, oli tullut valalla vahvistettuja
-todistuksia, että ukko usein -- varmaankin pakoittaaksensa lahjojen
-antamiseen -- oli uhkaillut ihmisille tauteja, josta muka olikin ollut
-se seuraus, että uhatut sairastuivat ja kuolivat. Olipa hän kerta
-uhannut muuttaa koko hääjoukon susiksi -- ihme kyllä eivät
-vieraatmiehet kuitenkaan vannoneet nähneensä heitä susiksi muuttuneina.
-Mutta hovioikeuden mielestä oli jo ilmankin kyllin syytä; se tuomitsi
-ukko-paran noitana poltettavaksi.
-
-Samana vuonna poltatti hovioikeus myös Elinan, vanhan akan Lapin
-pitäjästä, likellä Rauman kaupunkia, joka "tyränteolla" -- siksi
-noituutta silloin usein sanottiin -- muka oli tappanut vanhan
-ratsumiehen Euran pitäjässä. Hovioikeus kirjoitti tämän asian johdosta
-Turun konsistorille, kehoittaen papistoa paremmin valvomaan noituutta,
-joka Vehmaan kihlakunnassa sekä Ali-Satakunnassa oli kovin yleinen.
-
-V. 1643 taas syytettiin Kurkijoen pogostan (seurakunnan)
-kreikanuskoista pappia noituudesta. Seudun kansa oli sen rikoksen
-tähden häntä pahoin piessyt ja pannut kiinni samaan kahleeseen kahden
-ilkeän pahantekijän kanssa. Hän väitti, ettei hän ollut tehnyt muuta,
-kuin rukouksilla ajanut ulos pahoja henkiä talosta, jossa kummitteli.
-Oikeaksi syyksi kansan vihaan hän sanoi sen, että hän, esivallan käskyn
-mukaan, oli ruvennut opettamaan uudesta, Tukholmassa venäläisillä
-kirjaimilla painetusta, suomenkielisestä katkismuksesta. Hän pääsi toki
-vapaaksi ja asetettiin virkaansakin jälleen, sillä varoituksella vain,
-"ettei enää sekaantuisi kummitusjuttuihin eikä muihin joutaviin, jotka
-eivät papille sovi".
-
-V. 1646 oli Turun konsistorin eteen käsketty kirjuri Eerikki, joka
-omalla verellään oli kirjoittanut kirjeen perkeleelle, pyytäen 400
-riksiä sielunsa hinnaksi. Häneltä kysyttiin, oliko paholainen sen
-jälkeen häntä kiusannut? "Perkele", vastasi hän, "on sitten kolme
-päivää peräkkäin ilmestynyt minulle, tarjoten rahapussia. Vaan minä en
-kuitenkaan ottanut." Kirjuri pääsi vain sakoilla.
-
-Pahemmin sitä vastoin kävi _Valpuri Kynin_, mainion noita-akan
-Tyrväältä, joka v. 1649 käskettiin hovioikeuden eteen. Hänen sanottiin
-käärmeenkedellä hosuneen lehmiä, niin että ne rupesivat verta
-lypsämään, ja saattaneen noitumisellaan viljan turmiolle sekä ihmisiä
-hukkumaan. Hän puolusti itseänsä rohkeasti. Kun kysyttiin, oliko totta,
-että hän oli loitsinut kolme sutta erään vihamiehensä päälle, hän
-vastasi siihen: "En minä osaa luoda susia enkä perkeleitä!" Puolustus
-oli kuitenkin turha. Hänen käskettiin lukea uskontunnustus sekä Herran
-rukous, jolloin häneltä unehtui kappale Pyhästä Hengestä, sekä kuudes
-ja seitsemäs rukous. Se muka suuresti vahvisti epäluuloja. Hän vietiin
-nyt, ajan tavan mukaan, Aurajoen rannalle ja viskattiin veteen, kädet
-ja jalat sidottuina. Jos hän olisi uponnut, olisi se muka ollut
-syyttömyyden merkki. Mutta hän pysyikin veden pinnalla; siitä
-päätettiin, että hän oli yliluonnollisia keinoja käyttänyt. Ei
-auttanut, että hän selitti: "En uponnut senvuoksi, kun pidin kiinni
-suun." Tässä ja yllämainituissa seikoissa oli hovioikeuden mielestä jo
-kyllin todistusta häntä vastaan, varsinkin kun tutkinnossa sen lisäksi
-oli tullut ilmi, että myös hänen äitinsä ja äidin-äitinsä olivat olleet
-noitia ja siitä rikoksesta saaneet surmansa polttoroviolla. Akka parka
-siis tuomittiin poltettavaksi; mutta ei tuo edessä oleva tuskallinen
-kuolemakaan voinut hänen rohkeuttansa masentaa. Tuomion kuultuansa hän
-vaan vastata tokaisi: "Onpa jo sen seitsemänkin minua parempaa ennen
-mennyt samaa tietä!"
-
-Kävipä tuo julma taikausko itse meidän äskenperustetun yliopistommekin
-kimppuun. Professori _Martti Stodius_, samainen mies, joka oli ollut
-raamatun suomennoksessa osallisena ja myös Petraeuksen apuna
-suomalaisen kieliopin sepittämisessä, harrasti luonnontieteellisiä
-tutkimuksia. Ajan tavan mukaan piti hän niitä kuitenkin salassa ja
-vaati oppilaaltaan vaitiolovalaa, ennenkuin hän rupesi heille
-tietojansa jakelemaan. Tästä joutui hän noituuden huutoon; hänen
-hoettiin harjoittavan "mustaa konstia" ja pitävän spiritus
-familiaris'ta, s.o. kotihaltijaa palveluksessaan. Viimeinpä
-nostettiin kannekin häntä vastaan. Piispa Rothovius oli v. 1644,
-piispankäräjillä käydessään, tavannut hullun ylioppilaan, nimeltä
-Eerikki Kyrkslättensis. Tämän vanhemmat olivat syyksi poikansa surkeaan
-tilaan selittäneet sen, että hän Stodiukselta oli oppinut salaisia,
-luvattomia konsteja. Omantunnonvaiva oli hänen päänsä sekoittanut.
-Nuorukainen itsekin soimasi Stodiusta "sielunsa murhaajaksi". Piispa
-nosti nyt asian puheeksi konsistorissa. Stodius myönsi ottaneensa
-oppilailtaan vaitiolon valan; sen hän oli tehnyt senvuoksi, etteivät
-hänen opettamansa asiat joutuisi pahanilkisten ihmisten tietoon, jotka
-niitä voisivat väärinkäyttää. Mutta opetuksen aineena ei ollut mitään
-noituutta ollut, ainoastaan aivan luonnollisia asioita, semmoisia kuin
-esim. tulen virittäminen poltinlasilla, salamusteen valmistaminen, joka
-ei tullut näkyviin muuten kuin paperia vähän lämmitettyä y.m.s. Muut
-professorit todistivat, että Stodius, vaikka hän muuten olikin
-löyhäkielinen mies, joka juttelee paljon sellaista, mistä on enemmän
-huvia kuin hyötyä, ei ollut kuitenkaan koskaan heidän kuullen, ei
-selväpäisenä eikä humalassakaan, puhunut yhtään noituuteen vivahtavaa
-sanaa. Näiden todistusten nojalla pääsi Stodius vapaaksi. Epäluulosta
-ei hän sittenkään voinut vapautua. Huhuttiin, että hän öisin sekä
-torstai-iltoina piti salaisia luennoita kodissansa, jolloin hän opetti
-oppilailleen taikoja. Yksi näistä oli sitten muka viskautunut kirkon
-katolta alas ja noitakonstiensa avulla päässyt eheänä maahan. Toinen
-oli, raamattua lukiessaan, heti osannut jokaisen lukemansa värssyn
-ulkoa. Kolmas, kotoisin Pohjanmaalta, oli lyönyt vetoa juovansa koko
-kannullisen olutta yhdellä suun avauksella, ja kun hän kannun suulleen
-kohotti, olikin se samassa tyhjä. Neljättä syytettiin siitä, että hän
-osasi loitsia käärmeitä liikkumattomiksi; "niin kyllä", selitti hän
-asian, "mutta en pidellytkään niitä loitsuluvuilla, vaan päästään
-halkaistulla kepillä". V. 1656 joutui viimein Stodius uudestaan
-syytteeseen. Viipurissa oli lehtori Forstadiuksella tavattu Palezin
-_Kabbala_ (noituuden oppikirja). Tästä hovioikeuden eteen vedettynä
-tunnusti Forstadius saaneensa kirjan lainaksi Stodiukselta. Nyt otti
-Turun konsistori tämän tutkintonsa alle. Stodius myönsi, että kirja oli
-hänen omansa, isältä peritty; samoin myöskin, että hän oli lainannut
-sen Forstadiukselle, joka silloin luki maisteriksi. Mutta hän vakuutti
-taas, ettei hän koskaan ollut mitään luvattomia opettanut. Siitä
-huolimatta tuomitsi hänet konsistori eroon professorinvirasta. Mutta
-kun tuomio tuli kreivi Brahen eteen, jonka vahvistettava se oli,
-ennenkuin se saattoi saada laillisen voiman, kumosi tämä jalo mies heti
-koko tuomion. Todistettu ei ole millään muotoa, kirjoitti hän
-konsistorille, että Stodius on harjoittanut luvatonta noituutta, vaikka
-hän onkin salaa opettanut luonnontieteitä. Eikä ole noitakirjojen
-omistaminen, jollei niitä väärinkäytetä, vielä mikään rikos. Konsistori
-puhuu siitä, että Stodius on häväistykseksi yliopistolle; mutta
-suurempi häpeä akatemialle olisi vielä se, jos yleisesti saataisiin
-tietää, että eräs sen jumaluusopin professoreista on noituuden tähden
-tullut eroitetuksi virastaan.
-
-Yhtä ylevää vapautumista aikakautensa epäuskosta osoitti Brahe parissa
-muussakin samallaisessa tilaisuudessa. Ylioppilas Eolenius esim. oli v.
-1661 tullut tuomituksi kuolemaan sen johdosta, että hän muka oli tehnyt
-liiton paholaisen kanssa. Todisteeksi oli tuotu esiin: että hän, vaikka
-oli laiska luennoita kuulemaan, oli ihmeen lyhyessä ajassa harjaantunut
-erinomaiseksi latinankielen mestariksi, voittaen kaikki kumppaninsa,
-vieläpä monen professorinkin. Samoin kävi myös kreikan sekä
-hepreankielen; ja Syyrian kirjoitusta hän, jo heti ensi kerran siihen
-ryhtyessänsä, kirjoitti ihan selvästi, aivan kuin se olisi ollut
-painettua. Toisenkin ylioppilaan, joka ei ollut juuri mitään osannut,
-oli hän yks kaks saanut kirjoittamaan pari aivan virheetöntä latinaista
-kirjettä. Näitä seikkoja piti koko yliopiston konsistori yksimielisesti
-täysinä todisteina, ja enemmistö, piispa Terserus etupäässä, vaativat
-hänelle sen johdosta kuolemanrangaistusta; muutamat hellempiluontoiset
-arvelivat ikuisen relegatsionin jo riittävän. Mutta kansleri Brahe
-lähetti asiapaperit takaisin merkillisen vastauksen seuraamana. Hänen
-mielestään vankeus, jossa ylioppilasta tutkintoajalla oli pidetty, oli
-aivan riittävä rangaistus, koska hänen noitakonstinsa kuitenkaan eivät
-voineet olla muuta kuin tyhjää kerskausta. "Paljon on esimerkkejä
-Suomessa nähty", lopetti hän, "että tuommoisista seikoista on suurta
-melua nostettu ja monelle viattomalle on sellaisten epäluulojen tähden
-pahoin käynyt, vaikka koko asia, päivän valossa katsoen, ei ole ollut
-muuta kuin turhuutta."
-
-Noin vuosikymmenen kuluttua levisi Suomeenkin uusi noitajuttujen laji,
-joka Ruotsissa oli saanut alkunsa, nimittäin retket Hiidenvuorelle
-(Blåkulla-färderna). Vanhojen noita-akkojen sanottiin näet öisin
-ratsastavan luudalla halki ilman paholaisen asunnoille, vieden
-kanssansa hänen ilkeihin pitoihinsa viattomia lapsiakin. Meilläkin
-muutamia ämmiä tuomittiin tämmöisten retkien tähden, joilla he muka
-olivat käyneet; mutta ei se hullutuksen laji meidän maassamme
-kuitenkaan tullut yleiseksi.
-
-Noitien vainoaminen, vaikka vähitellen laimeten, kesti siten vielä
-18:nnen vuosisadan keskipaikoille saakka.
-
-
-
-
-18. Aateli.
-
-
-Seitsemännentoista vuosisadan keskivaihe muodostui aatelin kulta-ajaksi
-Ruotsinvallassa; sen rikkaus ja mahtavuus ei ollut koskaan ennen eikä
-koskaan myöhemmin ollut niin suuri muiden säätyjen varoihin sekä arvoon
-verraten. Eerikin ja Juhanan suomat suuret etuoikeudet oli Kustaa
-Aadolfin täytynyt kuninkaaksi tullessaan vielä enentää; hän tarvitsi
-aatelin suosiota hiukan epävakaisen perintöoikeutensa tueksi. Tosin
-saivat Suomen herrat kieltävän vastauksen, kun he jälleen, niinkuin jo
-Kaarle IX:nnen aikana, vaativat alustalaistensa suhteen samaa valtaa
-kuin Virossakin oli. Mutta heille yhteisesti valtakunnan muiden
-aatelisten kanssa suodut oikeudet olivat ilmankin kyllin laajat. Nuori
-kuningas lupasi, että kaikkiin korkeampiin virkoihin asetettaisiin
-ainoastaan Ruotsinvallan aatelisia miehiä eikä "kohotettaisi
-halpasukuista heidän yläpuolelleen, kruunulle sekä valtakunnalle
-häpeäksi". Aatelinen, joka hengellekäyvästä rikoksesta tuli syytetyksi,
-sai vaatia, että ainoastaan hänen omat säätyläisensä tuomitsisivat
-häntä. Jos joku aatelin alustalainen tai lääniläinen teki rikoksen, oli
-se osa sakkoa, joka muuten lakikirjan mukaan olisi tullut kuninkaalle,
-suoritettava herralle. Aatelisilla oli oikeus tullitta viedä tilustensa
-tuotteita ulkomaille ja samoin taas ulkomailta tuottaa taloutensa
-tarpeita. Aatelin alustalaiset, jotka asuivat peninkulman laajuisessa
-piirissä herraskartanon ympärillä, olivat vapaat sotamiehen otosta sekä
-kaikista veroista kruunulle paitsi varsinaisesta maaverosta
-(säterivapaus); edempänä asuvat lampuodit suorittivat kruunulle
-tulevista veroista, päivätöistä, kyydeistä sekä rekryyteistä puolta
-vähemmän kuin kruunun- ja verotalot. Täten tietysti oli herrojen
-mahdollista saada heiltä sitä suurempia maksuja. Kreiveillä ja
-vapaaherroilla oli paitsi näitä etuoikeuksia vielä erinäisiä lisäksi.
-Niinpä esim. heillä oli oikeus itse tuomita alustalaisiansa, jota
-varten heidän kartanoissaan oli omat vankihuoneet.
-
-Aateliston alkuaikuisena perusteena ollut ratsupalvelus oli sitä
-vastoin tullut yhä helpoitetuksi. Olipa aatelisarvo oikeuksineen viime
-aikoina kokonaan vapautunut siitä velvollisuudesta; aatelisherra, joka
-joutui kartanottomaksi eikä siis enää voinut suorittaa ratsupalvelusta,
-ei nyt enää senvuoksi tullut hylätyksi säädystänsä. Tälle uudelle
-aatelin käsitykselle antoi Kustaa Aadolf laillisen vahvistuksen
-_ritarihuoneen_ perustuksella, jonka kirjaan kaikki aateliset luvut
-kirjoitettiin. Aatelisarvo, niin oli sen säännöissä määrätty, piti olla
-jokaisella, jonka isä ja äiti, tahi ainakin edellinen, oli Ruotsin tai
-Suomen aatelia. Sitä vastoin ei ulkomaalaisen aatelismiehen
-perillisillä, vaikka hän olisikin täällä nainut, ollut aatelisoikeutta
-Ruotsinvallassa.
-
-Nämätkään etuoikeudet, vaikka ne olivatkin näin laajat, eivät
-kuitenkaan tyydyttäneet aatelin ahneutta; he koettelivat vielä
-laajennella niitä laittomilla keinoilla. He ostivat kruunun- ja
-verotaloja lisäksi, vaatien niillekin rälssioikeutta; samoin niille
-autiomaille, jotka he omin luvin ottivat viljelläkseen. He tahtoivat
-myös vapauspeninkulman ulkopuolella asuvat alustalaisensa vapauttaa
-tuosta raskaasta kyydistä sekä veronkuljetuksesta. He veivät
-ostotavaraakin tullitta ulkomaille, samoin he tuottivat sieltä tavaraa
-kaupiteltavaksi. Kaupungeissa he vaativat omistamillensa taloille
-täyttä vapautta kaikista kunnallismaksuista, eivätkä totelleet
-maistraatin järjestyssääntöjä. Maaseudulla tahtoi jokainen
-aatelisherra, samoinkuin Saksanmaalla, saada yksin määrätä, kuka
-pääsisi kirkkoherraksi siihen pitäjään, missä hänellä oli kartanonsa.
-
-Niinkuin olemme nähneet, rupesi Kustaa Aadolf häätämään näitä
-väärinkäytöksiä ja samoin myös talonpoikien sortamista, niinpian kuin
-kruunu hänen päässänsä oli vakautunut. Aksel Oxenstjernakin sitten
-ankarasti ja hyvällä menestyksellä vastusti kaikkia laittomia
-vaatimuksia, vieläpä monasti koki laillisiakin etuoikeuksia rajoittaa,
-jos valtakunnan etu sitä vaati. Esim. hän sai aatelin luopumaan tuosta
-väärinkäytetystä, kruunulle sekä kaupungille haitallisesta
-tullivapaudesta, jonka sijaan heidät vapautettiin henkiverosta. Ja
-suostuipa aateli joskus siihen, että he hänen kehoituksestaan sallivat
-sotamiehen- sekä veronottoa alustalaisiltaan saman määrän mukaan kuin
-muilta talonpojilta. Mutta sekä Kustaa Aadolf että Aksel Oxenstjerna
-kumpikin tekivät taas toiselta puolen aatelin vallan vielä paljoa
-rasittavammaksi.
-
-Senaikuisiin suuriin sotiin näet eivät kruununtulot tahtoneet millään
-lailla riittää, vaikka uusia veroja oli milloin milläkin nimellä otettu
-lisäksi. Riittämättömät olivat myös liittolaisilta saadut apurahat sekä
-vihollismailta kiskotut polttoverot. Valtiolainoja ei silloin vielä
-osattu ottaa nykyisellä vakinaisella tavalla, niin että niitä olisi
-lyhennelty vähitellen pitkän ajan kuluessa. Hädissänsä ei siis Kustaa
-Aadolf keksinyt muuta keinoa kuin ruveta myömään kruununtiloja sekä
-kruununsaatavia verotaloista. Nämät joutuivat kaikki tyyni aatelin
-käsiin, sillä aatelittomille ei ollut niiden ostaminen sallittu. Sen
-lisäksi täytyi hänen myös antaa koko kyläkuntia lahjoitusmaiksi
-ansiollisille sotasankareilleen, koska ei ollut varaa palkita heitä
-muulla lailla. Samaa apukeinoa käyttivät sitten myös valtionholhoojat.
-Sen vaarallisia seurauksia ei silloin vielä osattu arvata; päinvastoin
-arveltiin siitä olevan maalle hyötyä, koska kruununtaloja, niin pian
-kuin ne joutuivat yksityisten aatelisherrojen omiksi, huolellisemmin
-viljeltiin. Senvuoksi suotiin tämmöisiä lahjoitus- ja ostomaita
-erittäin Suomessa, jossa viljelys oli huonommassa kunnossa. Näkyypä
-Oxenstjernan mielipide olleen semmoinen, että olisi parasta muuttaa
-kaikki talonpojat aatelin lampuodeiksi, josta puhuessaan hän viittasi
-Englannin esimerkkien.
-
-Mutta tämä kaikki oli kuitenkin ainoastaan alkua. Kristiinan hallitessa
-vasta paisui aatelisvalta tulvaksi, joka kuohahti kaikkien rajojen yli
-ja uhkasi kokonaan hukuttaa muiden säätyjen itsenäisyyden. Kristiina
-laajensi vielä Kustaa Aadolfin suomia aatelis-etuoikeuksia, vaikka
-Oxenstjerna varoitti, sanoen niiden pikemmin sietävän vähennystä. Muun
-muassa vapautettiin nyt vapauspeninkulman ulkopuolellakin olevat
-alustalaiset kaikesta rasituksesta. Erittäin lisättiin kuningattaren
-kruunauksessa suuresti etuoikeuksia. Kreiville annettiin nyt
-yksinomainen valta panna toimeen hovioikeuden tuomiot sellaisissa
-asioissa, jotka hänen kreivikuntansa tuomarin alta olivat tulleet
-vedotuiksi; täten tietysti nämät tuomiot, jos ne olivat kreiville
-vastenmieliset, jäivät toimeenpanematta. Myös suotiin kreivin
-perustamille kaupungeille kymmenvuotinen veronvapaus, jonka ajan
-kuluttua kreivin piti saada puolet porttitullista. Tullimiehiksi,
-samoin kuin muutenkin voudeiksi, tuomareiksi y.m. piti kreivin saada
-asettaa ketä tahtoi.
-
-Vielä turmiollisempaa oli, että Kristiina aivan hillittömästi ja
-järjettömästi jatkoi kruunun- sekä verotalojen myömistä ja
-lahjoittamista. Kustaa Aadolf oli myönyt noin 1,000 manttaalia (joiden
-vuotuinen vero oli 26,000 hopeatalaria), valtionholhoojat n. 2,000
-manttaalia (vero 60,000 tal.) -- Kristiina möi enemmän kuin 4,000
-manttaalia (vero 120,000 tal.). Vielä hurjemmin jakeli hän
-lahjoitusmaita kelle hyvänsä, ansioita paljon kysymättä. Kustaa
-Aadolfin lahjoittamien talojen veron summa oli ollut 190,000 tal.,
-holhoushallituksen aikuisten lahjojen 69,000 -- Kristiina tuhlasi
-560,000 talarin arvosta veroa. Täten karttui nyt rälssimaitten ala
-lyhyessä ajassa entiseen verraten kolmenkertaiseksi.
-
-Suuri osa Kristiinan lahjoituksista tuli osaksi niille monille, jotka
-hän itse koroitti aatelis-, vapaaherran- ja kreivinarvoon. Ennen häntä
-oli Ruotsissa ja Suomessa ollut 321 alhaisempaa aatelissukua -- hän loi
-lisään 363 uutta. _Suomessa_ oli ollut vain yksi kreivikunta, kolme
-vapaaherrakuntaa -- hän lisäsi kahdeksan kreivin, _kaksikymmentäyksi_
-vapaaherran aluetta. Hänen hallituksensa lopulla oli koko Käkisalmen
-lääni poislahjoitettu; samoin myös melkein koko Pohjanmaa, huolimatta
-tuosta vanhasta sananparresta: ettei siellä aateli viihdy enempää kuin
-ravutkaan. Turun läänistä oli vain 1/3, muista lääneistä tuskin puoli
-enää välittömästi kruunun omana. Suomen maaverosta oli 1/3, siis kolmas
-osa kaikista meidän maasta tulevista kruunun saatavista aatelin
-käsissä.
-
-Suurin kreivikunta oli _Vasaborg_-niminen, joka sisälsi 878 taloa
-Uudenkaupungin ympäristöllä. Paitsi tätä oli Turun läänissä myös
-_Porin_ kreivikunta (362 t.); Uudellamaalla _Raaseporin_ (722 t.);
-Pohjanmaalla _Korsholman_ (413 t. Vaasan seudulla) ja _Karleborgin_
-(285 t. Uudesta-Kaarlepyystä alkain itäänpäin); Käkisalmen läänissä
-_Salmin_ (Laatokan rantamaan koko koilliskulma), _Sortavalan, Nyborgin_
-(Parikkala sekä Uukuniemi) ja _Kronoborgin_ (Kurkijoki). Avarin
-vapaaherrakunnista, niinkuin kaikista lahjoitusmaista Suomessa, oli
-Brahen _Kajaani_. Muuten oli niitä Turun läänissä kuusi, joista
-suurimmat _Kemiön_ (298 mantt.), _Korpon, Loimaan ja Lempäälän_;
-Uudellamaalla _Elimäen_ (301 tal.); Viipurin läänissä _Koiviston_;
-Pohjanmaalla kymmenen, joista mainittavat _Närpiön, Laihian, Kokkolan,
-Ikalaborgin_ (Kalajoella), _Limingan ja Iin_; Käkisalmen läänissä
-_Liperin, Tohmajärven, Kiteen, Pyhäjärven ja Örneholmin_
-(Raudulla).[38] Lisäksi tuli vielä ääretön joukko tavallisille
-aatelismiehille annettuja lahjoitusmaita, joista sangen moni
-avaruutensa sekä verojensa suhteen veti vertoja kreivi- ja
-vapaaherrakunnille.
-
-Useitten herrojen tulot näistä tiluksistaan olivat oikein
-ruhtinaalliset. Kuinka suuret kreivi Brahen vuositulot hänen
-suomenpuolisista tiluksistaan olivat, on jo kerrottu. Kustaa Aadolfin
-avioton poika sai Vasaborgin kreivikunnasta melkein 60,000 nykyistä
-Suomen markkaa vuosittain, Aksel Oxenstjerna Kemiön vapaaherrakunnasta
-n. 25,700, Leijonhufvudit Raaseporista n. 19,000, erään Rosenstjernan
-perilliset lahjoitusmaistaan Muolassa, Uudellakirkolla sekä
-Kivennavalla melkein 38,000 m. Useimmista muista kreivikunnista oli
-vähintänsä 21,000 markkaa tuloa, vapaaherrakunnista viisi-, seitsemän-,
-yhdeksäntuhatta. Muistettava on, että hyvin monella noista herroista
-samalla oli koko joukko alusmaita Ruotsissa, Virossa sekä Liivinmaalla.
-Paitsi sitä olivat todelliset tulot tavallisesti vähintänsä kahta
-vertaa suuremmat kuin mitä kruunun verokirja osoitti, josta yllä
-luetellut summat ovat otetut. Kajaanin läänin vero esim. on kruunun
-kirjoissa arvattu ainoastaan n. 5,000:ksi markaksi, tulot Brahen
-tiluksista Paraisten pitäjässä 3,200:ksi, mutta kreivin omissa
-tilikirjoissa 12,250:ksi ja 5,100:ksi. Laskekaamme nyt vielä lisäksi ne
-suuret kruununpalkat, joita useat heistä saivat mikä missäkin korkeassa
-virassa. Valtionholhoojilla esim. oli 63,000 markkaa vuodessa, muilla
-valtaneuvoksilla 21,000 sekä vielä sama verta ruokarahaa pitoja varten.
-Suomen kenraalikuvernöörinä oli Brahella, paitsi valtaneuvospalkkaansa,
-vielä 10,500 Suomen markkaa. Eversteillä Suomen rykmenteissä oli
-enemmän kuin 5,000 mk. Monella oli varsinaisen virkansa ohella myös
-saatavat jostain laamanni- tai kihlakunnasta, vaikkei hänellä itsellään
-ollut tuomarinvirasta mitään vaivaa. Niin esim. oli Turun hovioikeuden
-presidentillä Kurckilla Länsigötinmaan laamannina 3,000 tynnyriä
-viljaa. V. 1638 tuotti Pohjois-Suomen laamannikunta valtaneuvos
-Skyttelle 2,471 mk, etelä-suomalainen amiraali Klaus Flemingille n.
-4,500 mk, karjalainen K. Bondelle melkein 8,000 mk. Suuria rikkauksia
-olivat myös kaikki senaikuisissa voitollisissa sodissa käyneet
-päälliköt koonneet itselleen ryöstösaaliilla sekä polttolunnailla.
-Kertokaamme nyt lopulta kaikki tässä luetellut summat kolmella, koska
-silloiset elintarpeitten hinnat olivat noin kolme vertaa huokeammat
-kuin tätä nykyä -- silloin vasta voimme saada täyden käsityksen sen
-ajan korkeitten herrojen summattomista tuloista.
-
-Nämät äkisti saadut rikkaudet muuttivat keskipaikoilla vuosisataa
-Ruotsin vallan aatelin elämän ja tavat perinjuurin. Entisen
-yksinkertaisuuden, koristelemattomuuden sijaan tuli nyt mitä ylellisin
-prameus. Korkeat herrat rakensivat itselleen uhkeita kivikartanoita
-kaariportteineen, torneineen niin hyvin asuintiluksilleen kuin myös
-suurempiin kaupunkeihin, varsinkin Tukholmaan. Sisältä ne koristettiin
-kalleilla huonekaluilla sekä ulkomaan mestarien maalauksilla.
-Maakartanoiden ympäristö laitettiin komeiksi puutarhoiksi ja
-kukkasmaiksi ansareineen, suihkukaivoineen, marmoripatsaineen. Näissä
-palatseissa vietettiin loistavaa elämää, tuhlattiin äärettömiä summia
-kaikellaisiin juhlapitoihin. Samassa kuitenkin myös moni herra, se
-tulee heidän kunniakseen tunnustaa, edisti yliopistoja ja kouluja,
-koristeli kirkkoja sekä auttoi muita yleishyödyllisiä laitoksia
-ruhtinaallisen anteliaasti. Alhaisemman aatelin varat tietysti eivät
-tämmöiseen ylenmääräiseen komeuteen riittäneet. He asuivat enimmiten
-puisissa turvekattoisissa kartanoissa, pieni puutarha ympärillään;
-mutta puvussa, ruuassa sekä pöytäastiain kalleudessa koettelivat hekin,
-niin paljon kuin mahdollista, noudattaa ylhäisempien esimerkkiä.
-Yhdessä suhteessa kumminkaan ei sopinut heitä suinkaan arvostella heitä
-halvemmiksi ja se oli -- kopeudessa.
-
-Yhteistä koko aatelille oli silloin rajaton ylpeys; nekin, jotka juuri
-ikään olivat koroitetut aatelissäätyyn, pöyhkeilivät kaikin voimin,
-jotta heidän äskeinen alhaisempi säätynsä muka sitä pikemmin
-unhottuisi. Samasta tunteesta johtui, etteivät he nyt tyytyneet vanhan
-aatelin tapaisiin koruttomiin, yksinkertaisiin nimiin, vaan keksivät
-itselleen mitä koreimmat, komeimmat, niinkuin Gyllengranat,
-Silfversparre ja Rosenstjerna y.m. täynnä kultaa, hopeaa, tähtiä sekä
-muita loistoaineita. Aatelittomia kohdellessaan olivat aateliset
-röyhkeät siinä määrin, että meidän on vaikea sitä todeksi uskoa.
-Aatelin etuoikeuskirjassa oli nimenomaan säätty, että aatelisneidon,
-joka meni aatelittomalle miehelle vaimoksi, piti menettää
-perintöoikeutensa sukunsa tiluksiin. Ei hän myöskään koskaan päässyt
-aatelisten sukulaistensa häihin taikka ristiäisiin, ja jos hänen joskus
-armosta sallittiinkin tulla tavallisiin pitoihin, istutettiin hän
-ainakin alimmaiselle sijalle. Samoin myös, jos aatelisherra oli nainut
-aatelittoman neidon, ei tullut lapsille aatelisarvoa eikä
-perintöoikeutta muuten kuin erinäisen kuninkaallisen armokirjan kautta.
-Tämmöisiä avioliittoja ei katsottu juuri paljon paremmiksi luvatonta
-yhtymistä. Turussa esim. vuosisadan toisella puoliskolla mieltyi
-hovioikeuden presidentin, vapaaherra Creutzin poika piispa Gezeliuksen
-tyttäreen, ja huhu levisi ympäri kaupunkia, että hän aikoi naida tytön.
-Tästäkö vasta nuoren junkkarin korkeassa kodissa hätä nousi! Sisaret,
-tavatessaan kadulla piispan neitosia, käänsivät pois päänsä eivätkä
-olleet heitä näkevinään; isä palkkasi erään papin piispan perhettä
-häpäisemään. Ja eräänä pyhänä mainittiin kirkossa, kuudetta käskyä
-selitettäessä, miten muutamat tässä kaupungissa hävyttömästi rikkovat
-tätä käskyä vastaan, koreillen vastoin säätynsä tapaa silkissä ja
-sametissa, ja pyydellen korkeasukuisia nuorukaisia pauloihinsa. --
-Samallaista röyhkeyttä ilmeni kaikessa muussakin. Moni korkea
-aatelisherra esim. piti itseänsä varten kotipappia; sillä olisihan
-hänen yhteisessä jumalanpalveluksessa täytynyt istua saman katoksen
-alla maamoukkien sekä poroporvarien kanssa. Osaksi aatelittomat säädyt
-imartelevalla käytöksellään tekivät myös itsensä tähän syypäiksi.
-Mainittu jo on, kuinka Turun yliopiston konsistori useamman kerran
-pyysi jotakuta presidentti Kurckin nuorta poikaa kunniarehtorikseen.
-yliopiston juhlissa annettiin ylioppilaina oleville kreivien ja
-vapaaherrojen pojille etusija ennen professoreitakin. Ja pitipä kerta
-eräs meidän ensimäisistä professoreistamme, Alanus nimeltään, julkisen
-väitöksen, jossa hän vakuutti aatelisarvon olevan Jumalan säätämän, ja
-aatelislapset luodut jalommasta, paremmasta aineesta kuin muut ihmiset.
-
-Muutamissa ylemmissä aatelissuvuissa Suomessa olivat jo tämän
-vuosisadan alkupuolella oppi ja sivistys nousseet sangen korkealle sen
-johdosta, että nuorukaiset, saatuansa hyvän perustuksen taitavien
-kotiopettajien johdolla, matkustelivat ja oleskelivat useita vuosia
-ulkomailla. Eevert Horn esim. osasi useampia vieraita kieliä ja
-kirjoitti kirjeitänsä sekä neuvojansa hyvin usein latinaksi, ranskaksi
-tai saksaksi. Saksaa Kustaa Hornkin kirjeissään paljon viljeli.
-Edellinen näistä veljeksistä harrasti myös historiaa ja tallensi
-Kankaisten kartanoon suuren, keräämänsä historiallisten asiapaperien
-kokoelman. Juhana Kurckin tieteellisistä harrastuksista, erittäin
-historiallisista, on jo ennen ollut puhe. Klaus Hermaninpoika Fleming,
-mainion kaimansa, marskin, aikalainen, kirjoitti latinaksi historian
-tapauksista Suomessa 16:nnen vuosisadan lopulla. Hänen poikansa Klaus,
-josta pian tulee enemmän puhetta, oli hyvin perehtynyt Rooman
-klassilliseen kirjallisuuteen; sen todistaa eräs Horatiuksen värssy,
-jonka hän lohdutuksekseen kirjoitti asiapaperin reunaan, kun perätön
-kanne oli tullut häntä vastaan nostetuksi. Kristiinan loppuaikoina
-alettiin kuitenkin valittaa, että ylellinen elämä oli veltostuttanut
-korkeammat suvut, niin että nuoret herrat eivät enää paljon huolineet
-tosiopista, tositoimista, vaan pääasiallisesti ainoastaan huvittelivat,
-harjoitellen tanssia, miekkailua sekä metsästystä. Alhaisempi aateli
-puolestaan ei ollut opissa ja sivistyksessä aina edes aatelittoman
-keskisäädyn vertainen. He olivat muka liika hyvät lähettämään poikansa
-kouluun samoille penkeille kaikellaisten halpasäätyisten kanssa; vaan
-kotiopettajan pitämiseen sekä ulkomaan matkoihin ei ollut varoja.
-Käytöksessä ja tavoissa ilmeni senvuoksi -- ainakin täällä Suomessa --
-usein ilettävää raakuutta ja siveettömyyttä. V. 1642 esim. Niilo Boijen
-tytär oli kirkon luukammiosta salaa ottanut lapsen ruumiin --
-aviottomien lasten ruumiit pantiin sinne hautaamatta tallelle. Tämän
-ruumiin hän vei erään räätälin mökin edustalle; hän oli näet räätälin
-vaimolle suuttunut ja tahtoi siten saattaa tätä epäluuloon
-lapsenmurhasta. -- V. 1658 eversti Antti Munckin rouva oli ottanut,
-miehen ollessa poissa linnoissa ja leireissä, rakastajikseen milloin
-kartanon kalamiehen, milloin räätälin, milloin tallirengin. Tappelut
-olivat aatelisherrojen kesken hyvin tavallisia, joskus murhiakin
-tapahtui. Luvussa Rothoviuksesta on jo semmoinen tapaus tullut
-kerrotuksi, jolloin kaksi aatelismiestä riitaantuessansa rupesivat itse
-kirkossa miekkasille. V. 1634 sai maaherra Ernesti Creutz surmansa
-aatelismiehen Pietari Dufvan kädestä. Tämä Dufva oli muutenkin hurja,
-jumalaton mies, jolla oli kuusi aviotonta lasta. Kuinka hän vältti
-kuolemanrangaistuksen murhateostansa, siitä ei ole tietoa, mutta
-kuoltuansa v. 1647 hänet haudattiin "ketunkuoppaan", samaan paikkaan,
-missä hänen nuorena kuolleet lapsensakin jo olivat saaneet sijansa. --
-Sten Tavast, samainen, jonka väkivaltaisuudesta jo ennen on ollut
-puhetta,[39] tappoi sittemmin kornetti Bosinin ja mestattiin senvuoksi
-v. 1644. Koska tämmöisiä tekoja herrojenkin kesken tapahtui, voi
-arvata, miten rasittava ja vaarallinen heidän väkivaltaisuutensa, kun
-siihen liittyi vielä röyhkeys alhaisempia vastaan, oli aatelittomille
-säädyille. Niinpä esim. v. 1650 herra Jaakko Spåre Janakkalassa suuttui
-silmittömästi siitä, että kirkkoherra Mattias Laurinpoika oli
-seurakuntalaistensa tapoja saarnassaan moittinut. Vimmoissaan hän
-jumalanpalveluksen jälkeen kävi seisomaan kirkon pääovelle, paljastettu
-miekka kädessään, odotellen kirkkoherran tuloa. Mutta kun tämä,
-luultavasti siitä tiedon saatuansa, oli toista tietä mennyt ulos, pisti
-Spåre kumminkin kirkkoherran seitsemäntoistavuotiaan pojan kuoliaaksi.
-Asia vedettiin hovioikeuteen, mutta Spåre osasi ystävien kautta hankkia
-itselleen turvakirjeen kuningattarelta. Nyt ratsasti hän seuraavana
-pyhänä kirkolle ja tepastelutti siellä kirkonmäellä hevostansa
-kirkkoherran kiusaksi, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: "Piti, piti!
-eipä olekaan niin suurta lukua mokoman papinpennun surmasta!"
-
-Vielä pahemmassa ahdistuksessa kuin verraten itsenäiset papit ja muut
-virkamiehet olivat tietysti talonpojat, erittäinkin uudet
-alustalaisparat. Mainittakoon tässä vain muutamia esimerkkejä, jotka
-ovat otetut yhtenä ainoana vuonna 1655 esiintuoduista valituksista.
-Syynä oli tavallisesti nytkin sama kuin Kustaa Aadolfin hallituksen
-alussa, että herrat tahtoivat pakoittaa heidän alusmaillansa asuvia
-talonpoikia luopumaan omistusoikeudestaan verotaloihin. Siinä
-tarkoituksessa majuri Pistolehjelm Akaalla määräsi talonpojillensa
-kauhean suuria veroja, ja kun se ei auttanut, oli hän ruvennut tekemään
-kaikellaista väkivaltaa. Erään uppiniskaisen talonpojan hän ripusti
-koko vuorokaudeksi käsiraudoista riippumaan. Kornetti Stjernkors
-Orivedellä oli piessyt erästä talonisäntää, raiskannut emännän ja
-sitten ajanut molemmat pois heidän kotitalostansa. -- Herra Simo
-Skraggenskjöld Äyräpäässä oli väkivallalla ryöstänyt talonpoikiensa
-tavarat ja sitten ajanut ne pois tyhjistä tuvistansa. -- Korkea aateli
-ei nyt enää itse tehnyt tämmöisiä ilkitöitä; mutta heidän voutinsa,
-herran poissaollessa, eivät olleet suinkaan paremmat kuin ylläkuvatut
-pienet herrat. Jopa alkoi kuulua ääniä, jotka suoraan vaativat
-talonpoikien orjuuttamista; niinhän muka oli muissa Euroopan mannermaan
-valtakunnissa -- miksikä siis Ruotsin vallan piti olla poikkeuksena?
-Muutamin paikoin tehtiinkin jo alku sillä, että herrat tahtoivat estää
-alustalaisiansa muualle muuttamasta; mutta tätä laittomuutta hallitus
-vastusti kumminkin aina ankarasti. Sortoa sitä vastoin oli vaikeampi
-estää, sillä hovioikeuden oli mahdoton valvoa tilaa kreivikunnissa, ja
-lain voima muuallakin oli taas suuresti heikontunut.
-
-Niinkuin tästä näkyy, oli aatelisvallalla tosin muutamia hyviä puolia,
-mutta pahat puolet voittivat suuresti. Ja mitä Suomeen tulee, on
-huomattava, että meidän maamme edellisistä sai sangen vähän nauttia,
-mutta jälkimäisiä sitä vastoin runsaassa määrin osaksensa. Useimmat
-lahjoitusmaitten isännistä näet olivat maallemme kokonaan vieraita,
-Ruotsissa asuvia. Suomen omia miehiä oli kreiveistä vain kolme: Porin
-(Horn), Nyborgin (Wittenberg) sekä Karleborgin (Tott), tai neljä, jos
-nimittäin Raaseporin Leijonhufvudit, jotka eivät juuri Suomen asioihin
-olleet osaa ottaneet, tahtoo lukea mukaan. Vielä vähemmän oli
-suomalaisia vapaaherrojen parissa, nimittäin ainoastaan: Joensuun
-(Hornien toinen haara), Loimaan (Wittenberg), Kokemäen (Forbus),
-Lempäälän (Kurck), Elimäen (Wrede) ja Liperin (Fleming). Mutta näistä
-Suomenkin korkeammista suvuista useimmat tähän aikaan muuttivat
-Ruotsiin, ja jos monessa vielä parin miespolven ajalla säilyikin hiukan
-rakkautta alkuperäiseen kotimaahansa, tuli kuitenkin heidän
-vaikutuksensa ja rikkautensa melkein yksistään Ruotsin osaksi. Suomen
-rahvas sai kärsiä aatelisvoutien kiskomisia ja ryöstämisiä; se sai
-otsansa hiessä haalia kokoon veroja herroillensa. Mutta ne verot,
-samoinkuin myös enin osa Suomen tuomarinvirkojen tuloista, menivät pois
-Pohjanlahden taakse. Niillä rakennettiin siellä komeita palatseja ja
-elettiin ruhtinaiksi; Suomen osaksi siroitettiin ani harvoin vain
-joku murunen rikkaan pöydästä. Hyvin vähän tiedämme mainita
-anteliaisuudesta, jota lahjoitusmaitten isännät olisivat osoittaneet
-meidän yliopistollemme ja kouluillemme. Stålhandsken leski lahjoitti
-Turun akatemiaan sen kirjaston, jonka hänen miehensä oli Tanskan
-sodassa saanut. Niin myös Kustaa Hornin leski jätti vaatimatta
-yliopistolta sitä velkaa, joka häneltä oli otettu yliopiston palaneen
-kartanon uudestirakentamiseksi. Mutta sama leski taas, samoinkuin
-muuten vainaja itsekin, antoi kreivikunnassaan olevan Porin
-trivialikoulun rappeutua, koska ei sanonut enää jaksavansa sitä
-kustantaa sen jälkeen kuin kuningas Kaarle X oli ottanut osan
-lahjoitusmaista takaisin. Ei tiedetä ainoatakaan esimerkkiä siitä, että
-joku aatelisherra olisi tänä aikana kustantanut köyhien suomalaisten
-nuorukaisten opintomatkoja ulkomaille, niinkuin Ruotsissa oli
-tavallista. Kirkkomme yksin vain saivat runsaammalla kädellä osaa
-Suomen lahjoitusmaitten rikkauksista. -- Eipä edes tullut maallemme
-osaksi paljon siitä loistosta, jonka korkeamman aatelin elämä
-tähän aikaan loi ympärillensä, siitä vilkkaammasta kauppa- ja
-käsiteollisuusliikkeestä, jonka se herätti. Suomessa on kaikkiaan
-_kaksi_ suurempaa aateliskartanoa muistona tältä aatelimme
-kukoistusajalta. Ne ovat kolmikertaiset kartanot _Louhisaaressa_
-(Flemingin) Ahlaisten kappelissa ja _Sarvilahdellla_ (Creutzin)
-Pernajan pitäjässä. Mutta mitäs ovat nekin, verrattuina niihin
-komeihin, koreihin linnoihin, jotka samalla ajalla kohosivat Ruotsissa?
-Ja aatelimme poismuuton vahingollista vaikutusta kauppaliikkeeseen
-todistaa taas meille epäilemätön vierasmies, Pietari Brahe. Hän valitti
-jo v. 1638, että tuontikauppa Turussa oli varsin huono siitä syystä,
-että maan korkeat herrat enimmiten eivät olleet kotona, vaan Saksan
-sodassa tai muualla kruunun palveluksessa. Mikä silloin vielä oli
-ajallinen haitta, se tuli sitten ainaiseksi.
-
-Aateli tosin ei harjoittanut yhtä julmaa sortoa ja väkivaltaa kuin
-ennen vuosisadan alussa. Sen verran vaikutti toki Turun hovioikeus.
-Mutta sen sijaan oli nyt aatelisvallan rasitus tullut monta, monta
-vertaa yleisemmäksi ja sen kautta tuntuvammaksi. Siihen lisäksi tuli,
-että koko maan mehu vuosi pois meidän maastamme kaukana asuville
-herroille. Jollei siis Kristiinan hullujen tuhlausten jälkeen olisi
-vielä ennen sen vuosisadan loppua alkanut Kaarle XI:nnen ankara ja
-perinpohjainen lahjoitusmaitten peruutus, niin olisi Suomi iäksi
-vaipunut Irlannin tapaiseen kurjuuteen.
-
-
-
-
-19. Klaus ja Henrik Fleming.
-
-
-Näissä kertomuksissa on jo ollut puhe useista etevistä Suomenmaan
-aatelisherroista Kustaa Aadolfin sekä Kristiinan aikoina. Me olemme
-likemmin tutustuneet Kustaa Horniin sekä useihin muihin sotureihin,
-niin myös Juhana Kurckiin. Näiden lisäksi tulee vielä kahden miehen
-elämäkerrat, joista toinen hyvinkin oli yllämainittujen vertainen,
-toinen, jos kohta vähemmän ansiokas, kuitenkin antaa sangen valaisevan
-kuvan sen ajan aateliston elosta ja olosta.
-
-Mainion marski Klaus Flemingin suku, niinkuin me tiedämme, oli loppunut
-hänen onnettomaan poikaansa, Juhanaan. Mutta toinen, nuorempi haara
-rehoitti yhä edelleen. Kuuluisin näistä _Flemingeistä_ oli nyt taas
-Klaus nimeltänsä. Hän oli syntynyt 1592 Louhisaaren kartanossa
-Askaisten kappelissa likellä Turkua. Hänen isänsä, Lauri Fleming,
-aikoinaan Savonlinnan maaherra, oli kuollut aikaiseen; mutta äiti, Anna
-Horn, piti tarkan huolen pojan kasvatuksesta. Useita vuosia oltuaan
-ulkomaan opistoissa, tuli Klaus Fleming takaisin v. 1612 ja meni heti
-Venäjälle, Eevert Hornin johdolla taistelevaan armeijaan. V. 1614 hän
-tuli siellä Uplannin ratsumieslippukunnan ratsumestariksi. Mutta v.
-1619 hänet jo muutettiin toiselle alalle; hän määrättiin näet
-ala-amiraaliksi, josta paikasta hän 10 vuotta myöhemmin kohosi
-amiraaliksi. Hän rupesi siis siinä asiassa astumaan kuuluisan kaimansa
-teitä. Tässä virassaan hän oli johtavana sieluna meriasiain virastossa,
-vaikka sen nimellisenä ylipäällikkönä oli valta-amiraali Gyllenhjelm.
-Ruotsin vallan sotalaivasto oli Kustaa Aadolfin hallituksen alussa
-ollut aivan rappiolla; se piti luoda melkein uudestaan, ja siihen
-toimeen ryhtyi Fleming suurella innolla. Suurempia laivoja rakennettiin
-kruunun kustannuksella koko joukko;[40] vanhat korjattiin tai myötiin.
-Täten oli Kustaa Aadolfin aikoessa Saksan sotaan neljättäkymmentä
-alusta valmiina häntä sekä hänen sotureitansa varten. Muutamia vuosia
-myöhemmin, v. 1636, tarkastettiin laivaston tilaa hallituksen käskystä,
-ja siinä toimessa olleet valtaneuvokset ilmaisivat sitten
-kertomuksessansa ihmetyksensä sen johdosta, miten täsmällensä ja
-perinpohjin amiraali Fleming oli osannut johtaa laivojen rakennusta.
-Enemmän vielä kuin suurten sotalaivojen rakentamista harrasti Fleming
-pienempien saaristohaaksien hankkimista. Hän saatti taas voimaan vanhan
-säädännön, jonka mukaan merenrantalaisten tulisi, paitsi merimiehiä,
-hankkia lotjia kruunun palvelukseen. Näitä tämmöisiä oli v. 1643 jo
-karttunut sataviisikymmentä; jokaisessa oli yksi kanuuna.
-
-Tämä oli kuitenkin vaan yksi puoli Flemingin monihaaraista toimintaa.
-Kustaa Aadolf oli Saksaan lähtiessään uskonut valtion raha-asioiden
-hoidon langollensa, pfalzkreivi Juhana Kasimirille; mutta kun tämä
-tunsi sangen vaillinaisesti sekä ruotsinkieltä että sen lakia,
-annettiin hänelle Klaus Fleming apulaiseksi. Kuninkaan kuoltua
-erotettiin pfalzkreivi siitä virasta, jota Fleming nyt vähän aikaa sai
-yksin hoitaa holhoushallituksen jäsenenä. Kun sitten holhoushallitus v.
-1634 asetettiin vakinaiselle kannalle, saivat Klaus Fleming sekä
-Gabriel Oxenstjerna yhtä monta ääntä valtiorahastonhoitajan vaalissa.
-Se tuli jälkimäiselle osaksi, jolle Aksel Oxenstjerna oli antanut
-äänensä; mutta useat valtaneuvokset vakuuttivat perästäpäin julkisesti,
-että hekin olisivat antaneet Flemingille äänensä, jollei hän meriasiain
-virastossa olisi niin välttämättömän tarpeellinen. Myöhemminkin
-kysyttiin kuitenkin aina Flemingin neuvoa tärkeämmissä raha-asioissa.
-
-V. 1637 oli puhe kauppa- ja meriliikkeen asettamisesta erinäisen
-kauppakollegion hoitoon; silloin aiottiin taas Klaus Flemingiä sen
-ylijohtajaksi. Koko hankkeesta ei tullut vielä silloin mitään; mutta
-Fleming ilmankin jo edisti hyvin hartaasti Ruotsinvallan kauppaa,
-teollisuutta ja merenkulkua, erittäinkin viimeksimainittua, joka olikin
-hänen varsinaista virkatointansa lähimpänä. Hänellä oli näissä asioissa
-enimmäkseen samat mielipiteet kuin Aksel Oxenstjernalla; tavallisesti
-mietiskelivät ja keskustelivat he ensin yhdessä, ennenkuin uusia,
-siihen kuuluvia asetuksia otettiin puheeksi. Suorastaan omalla
-toimellaankin otti Fleming osaa teollisuuteen sekä kauppaan.
-Nähtyänsä, kuinka vaikea aina oli hankkia tarpeellisia aseita maasta
-lähetettäville sotureille, perusti hän Ruotsiin asetehtaan. Myöskin hän
-otti aina suurien summien edestä osakkeita kaikkiin yhtiöihin
-valtamerentakaista kauppaa varten. Hän oli esim. Länsi-Intian
-komppanian johtaja, joka perusti ruotsalaisen siirtomaan Amerikkaan,
-Delaware-joen rannalle. Kenties oli hänen tointansa sekin, että niin
-suuri joukko noita vainottuja Vermlannin suomalaisia sinne lähetettiin.
-Hänen kuoltuansa laimeni into mainitun siirtomaan edistämiseen.
-
-Paitsi jo mainituita virkoja oli Flemingillä myös Etelä-Suomen
-laamannin paikka, josta ei kuitenkaan, aikakauden tavan mukaan, ollut
-mitään vaivaa. Työläämpi oli jäsenyys valtaneuvoskunnassa, jossa
-hänellä vuodesta 1625 oli ollut sijansa. Mutta vielä monin verroin
-vaivalloisempi, vastuksellisempi oli eräs luottamustoimi, joka hänelle
-v. 1634 uskottiin kaikkien yllämainittujen lisäksi; hän määrättiin näet
-Tukholman kaupungin kuvernööriksi. Semmoisena hän edisti kaikin tavoin
-pääkaupungin vaurastumista, järjestystä ja siisteyttä. Hän oli
-hartaasti apuna, kun koko Pohjanlahden kauppa päätettiin laskea
-Tukholman alaiseksi. Hän järjesti kadut suoriksi ja leveiksi sekä
-valvoi ankarasti järjestystä, huolimatta siitä, että hän sen johdosta
-joutui tuhansiin riitoihin aatelisherrojen kanssa.
-
-Näin ihmeteltävä oli hänen toimeliaisuutensa. "Jos Pietari Brahe neron
-puolesta oli Aksel Oxenstjernaa lähin mies", sanoo hänestä eräs
-ruotsalainen historioitsija, "niin oli Klaus Fleming työvoimaan,
-toimellisuuteen sekä ahkeruuteen nähden häntä yhtä lähellä." --
-Valtiollisiin puolueriitoihin valtaneuvoskunnassa hän ei paljon
-sekaantunut. Hänen paras harrastuksensa oli saada kokonaan antautua
-hänelle uskottuihin tärkeihin hallintotoimiin. Joskus vain moitittiin,
-että hän otti tehtäväkseen liian paljon työtä, jota kaikkea hän ei
-sitten ajallaan saanut valmiiksi. Neuvoskunnassa hän aina uskollisesti
-piti Aksel Oxenstjernan puolta, vaikka tämä äänellään oli ollut syynä
-siihen, ettei Fleming päässyt holhoushallituksen jäseneksi. --
-Nuoruudessaan hän oli, niinkuin muutkin Suomen aateliset, koettanut
-vääryydellä enentää etuoikeuksiansa ja vähentää velvollisuuksiansa.
-Hänestä valitettiin v. 1618, että hän laiminlöi ratsupalvelustansa ja
-että hän erään Lemun pitäjässä läänitykseksi saadun talon lisäksi oli
-ottanut vielä neljä omin luvin. Mutta valtaneuvoskunnassa hän sitten
-aina lujasti vastusti aateliston liikoja vaatimuksia. Kuinka harras hän
-siinä suhteessa oli, sen osoitti hänen ehdoituksensa väliaikaisessa
-holhoushallituksessa, että kaikki Kustaa Aadolfin lahjoittamat tai
-myömät talot lunastettaisiin jälleen takaisin kruunulle.
-
-Koko miehuutensa parhaan iän Fleming asui ulkopuolella
-synnyinmaatansa; mutta ei hän sitä kuitenkaan koskaan unhottanut,
-vaan piti, missä taisi, kansalaistensa puolta. Niin esim. hän v. 1635
-toi valtaneuvoskunnassa esiin suomalaisten talonpoikaisten
-valtiopäivämiesten valituksen, etteivät he ymmärrä esittelyitä eikä
-keskusteluita, ja hänen ehdoituksestaan päätettiin nyt hankkia heille
-tulkki.
-
-Ruotsin laivaston hyväksi oli hän kaikkein enimmin ponnistellut
-voimiansa; sen palveluksessa hän myös viimein henkensäkin heitti.
-Tanskan sodan alkaessa tulivat vasta oikein hänen ahkeruutensa hedelmät
-esille; monen ajan perästä saattoi nyt Ruotsin laivasto ensi kertaa
-kilpailla tanskalaisen kanssa. Fleming meni v. 1644 vesille 39:n
-suuremman, 10:n pienemmän sotalaivan sekä 68:n saaristolotjan kanssa.
-Jollei vain väki olisi suureksi osaksi ollut niin tottumatonta, olisi
-hän sillä voimalla saanut suuria aikaan. Heinäk. 1 p. kohtasi Fleming
-lähellä Femern-saarta Tanskan laivaston, jota itse kuningas Kristian IV
-johti. Tässä syttyi nyt tulinen tappelu. Tanskalaisilla oli ensin
-myötätuuli, mutta Flemingin onnistui rohkealla käännöksellä saada tuuli
-puolelleen. Kuningas tuli haavoitetuksi, josta säikähtyneinä
-tanskalaiset joutuivat häiriöön. Sen päätti Fleming heti käyttää
-edukseen, hyökkäsi suoraan päälle ja käski muittenkin laivojensa
-seuraamaan esimerkkiä, jotta saataisiin vihollisen sotarinta
-läpimurretuksi. Mutta ainoastaan neljä laivaa seurasi häntä; muut
-jäivät jäljelle. Täten joutui Fleming ankaraan ristituleen
-tanskalaisten väliin, ja pääsi vain töin tuskin pahasti runneltuna
-pois. Voitto ei kallistunut ratkaisevasti puolelle eikä toiselle; yö
-lopetti taistelun. Aamulla olivat kuitenkin tanskalaiset vetäytyneet
-pois, jonka johdosta ruotsalaiset väittivät voittaneensa.
-
-Fleming vei nyt isomman osan laivastoansa Kielin lahteen korjattavaksi.
-Mutta sen suulle tuli Kristian kuningas ja sulki heiltä poispääsön,
-niin että heidän täytyi monta viikkoa maata siinä jouten. Pian alettiin
-Ruotsin laivastoa myös maanpuolelta ahdistaa. Tanskalaiset laittoivat
-rannalle patterin, josta heinäk. 26 p. rupesivat ampumaan. Ylimalkaan
-oli matka siksi pitkä, etteivät heidän luotinsa voineet suurta vahinkoa
-aikaan saada; yksi kuula kuitenkin kilpistyi veden pinnalta ylös ja
-lensi amiraalilaivan peräkokan ikkunasta sisään. Kello oli 6; Fleming
-parasta-aikaa pesi käsiänsä. Luoti löi mäsäksi hänen vasemman säärensä
-ja tappoi siihen paikkaan palvelijan, joka piti pesumaljaa. Kohta
-huomattiin, ettei amiraalilla itselläänkään ollut enää monta hetkeä
-elettävänä. Hän määräsi siis sijaisensa ja otti alipäälliköiltään sen
-lupauksen, että he tottelisivat häntä. Hänen poikansa Herman seisoi
-vuoteen vieressä. Hänelle kuuluu kuoleva amiraali silloin sanoneen:
-"Älä itke, poikaseni! Laita vaan, että sinäkin kuolet tanskalaisten
-vihollisena, niinkuin minä!"
-
-Ruumis vietiin Tukholmaan ja haudattiin Vermdön kirkkoon, missä komea
-hautakivi osoittaa hänen lepopaikkaansa. Kaikki surivat hänen kovin
-aikaista poismenoansa; kaikki kaipasivat tuota "uskollista miestä,
-jota ilman ei voitu tulla toimeen". Kristiina sekä suuri osa
-valtaneuvoksista olivat läsnä hautajaisissa. Kuningatar sitten,
-osoittaakseen maan kiitollisuutta Klaus Flemingin ansioiden johdosta,
-antoi hänen pojilleen Liperin vapaaherrakunnan.
-
-Tähän mainioon, etevään mieheen ei voida hänen orpanaansa _Henrik
-Flemingiä_ suinkaan verrata; sittenkin hänkin ansaitsee saada tässä
-sijansa siitä syystä, että hän on kirjoittanut elämäkertansa, joka
-valaisee senaikuisen aatelin oloja. Kirjallisen harrastuksensa, joka
-siihen aikaan oli kovin harvinainen, oli hän perinyt isältänsä, Klaus
-Hermaninpoika Flemingiltä. Tämä, niinkuin jo kerrottu, oli sepittänyt
-latinaisen kertomuksensa tapauksista Suomessa kuudennentoista
-vuosisadan lopulla. Näiden samojen tapausten tähden oli hänen täytynyt
-paeta Saksanmaalle, johon myös poikakin sitten lähetettiin jäljessä.
-Siellä oleskeli nyt Henrik Fleming useampia vuosia, luultavasti
-harjoitellen opintoja oppineen isänsä johdolla. Ainakin oli hän
-latinaiseen kirjallisuuteen hyvin perehtynyt. Mutta v. 1604 he
-palasivat ulkomailta Tukholmaan, jossa kuitenkin isä heti vangittiin ja
-poikakin oli jonkinlaisessa kotiarestissa. Eräänä päivänä v. 1605 hän
-pääsi vähän kävelemään, jolloin hän kohtasi kuningas Kaarle IX:nnen.
-Hän seurasi silloin hovijunkkarien kanssa ja käskettiin sitten
-palatsissa pesuvettä pitämään, kun kuningas pesi itseänsä. Kuningas
-kehoitti silloin häntä rupeamaan sotapalvelukseen. Nuori Fleming
-esteli, sanoen aikovansa ensin taas mennä ulkomaille. "Kylläpä
-täälläkin annetaan yhtä kovia läimäyksiä kuin Tanskassa tai
-Hollannissa!" sanoi kuningas. Viimein hän myöntyi, kun näki kuninkaan
-muuten pahastuvan. Kaarle lahjoitti silloin hänelle ratsun sekä
-tarpeelliset aseet ja varustukset. Jonkun ajan perästä onnistui
-Flemingin myös rukouksillaan saada isänsä vapaaksi. Liivinmaan sodasta
-palattuaan, jossa hän kuninkaan kanssa oli käynyt, nai hän v. 1608
-ruotsalaisen aatelisneidon, Erland Båtin tyttären. "Meillä oli", kertoo
-hän itse, "sangen vähän omaisuutta: vaimollani vaatteet, minulla
-hevonen satuloineen sekä pyssy ja muut aseet. Näihin luottaen, lähinnä
-Jumalaa, toivoin kuitenkin voivani hankkia elatusta itselleni sekä
-vaimolleni." Sitten hän kuitenkin möi hevosensa ja aseensa, sai lisäksi
-100 talaria rahaa sekä liha- ja jauhovaroja apeltansa, ja läksi näin
-varustettuna Suomeen, missä hänen isänsä antoi hänelle pienen tilan
-viljeltäväksi. Vuoden ajan siellä köyhyydessä elää nyhjysteltyänsä,
-muutti hän appensa kehoituksesta Ruotsiin ja otti erään appensa tilan
-arennille. Siellä hän ahkerasti harjoitti maanviljelystä ja purjehti
-myös joskus, aatelin tullivapautta käyttäen, omalla laivallaan Saksan
-maalle kauppaa tekemään. Täten alkanut varallisuus karttui sitten
-rikkaudeksi Tanskan ja Venäjän sodissa, joihin hän otti osaa. "Jumala",
-kertoo hän, "minulle niissä niin runsaasti ja ihmeellisesti siunasi
-kultia, hopeita sekä muuta ylellisyyttä, että pääsin kaikista
-veloistani sekä ostin useampia maatiloja sekä Ruotsissa että Suomessa."
-Myös hän peri v. 1616, isänsä kuoltua, Lehtisten kartanon. Sittenkin
-hän katsoi luvalliseksi, niinkuin samana vuonna hänestä valitettiin,
-eräältä hänelle läänitetyltä verotalon isännältä anastaa viljaa,
-karjaa, jopa tuvankin, hän kun tahtoi talonpoikaparkaa pakoittaa
-luopumaan omistusoikeudestaan.
-
-V. 1617 määrättiin Henrik Fleming Viipurin ja Savonlinnan läänien
-maaherraksi sekä kaiken Karjalan jalkaväen everstiksi. Tässä virassa
-ollessaan vuokrasi hän kruunulta vuosiksi 1618-19 Savonlinnan läänistä
-tulevat verot, josta hänelle, niinkuin hän itse sanoo, jäi voittoa
-5,000 talaria. Samalla ajalla hän yhä myös jatkoi laivaliikettänsä,
-vaikkei enää itse kapteenina. V. 1619 tuli hänen laivansa Hollannista,
-tuoden täyden lastin suoloja sekä viinejä, sitä paitsi rahaa 3,000
-talaria sekä 700 Unkarin kultakolikkoa voittona myödyistä tavaroista.
-V. 1620 pääsi Fleming Narvan ja Länsi-Inkerin maaherraksi, jolloin hän
-taas yhdessä erään kauppiaan kanssa vuokrasi kruununtulot siitä
-maakunnasta ja eräänä vuonna voitti 10,000 talaria. Sillä lailla meidän
-herrat siihen aikaan osasivat koota rikkauksia. Myöhemmin hänkin muutti
-Tukholmaan asumaan, missä hän v. 1638 sai asessorin viran
-sotakollegiossa. Tanskan sodassa hän v. 1644 valloitti Jämtlannin
-maakunnan Norjalta. Hän kuoli v. 1650 ja haudattiin Mynämäen kirkkoon.
-Hän oli eläissänsä antanut suuria lahjoja Turun sekä Viipurin
-tuomiokirkkoihin sekä kokonaan omalla kustannuksellaan rakennuttanut
-kirkon Mietoisten kappeliin, samoinkuin hän puolisonsa kanssa kustansi
-Jaakon kirkon uhkean porttirakennuksen Tukholmassa.
-
-
-
-
-20. Kauppa ja teollisuus.
-
-
-Kauppa, laivaliike ja teollisuus Ruotsissa sekä Suomessa olivat Kustaa
-Aadolfin hallituksen alkaessa aivan rappiolla; Kustaa Vaasan toimesta
-alkanut vaurastus oli seuraavien kuninkaitten aikana jälleen kokonaan
-rauennut. Itse pääkaupunkikaan ei voinut vetää vertoja edes Viron- ja
-Liivinmaan kauppakeskuksille. V. 1624 maksoi Tukholma suostuntaveroa
-6,000 talaria, mutta Rääveli 10,000, Riika 25,000! Vielä pienemmät,
-huonommat olivat tietysti meidän maamme kaupungit. Kaikkein parhaimmat
-niistä, Turku ja Viipuri, maksoivat yllämainittuna vuonna kruunulle
-edellinen 2,090 talaria, jälkimäinen 1,425. V. 1626 tuotti meritulli
-Turun, Viipurin sekä Helsingin kaupungeissa, ainoat meidän maassa,
-joille ulkomaan kauppa oli sallittu, yhteensä ainoastaan 6,000 talaria,
-mikä oli vain 18:s osa Ruotsin vallan yleisistä tullituloista ja puolet
-niistä, mitkä tulivat yksin Räävelistä. Omia laivoja ei ollut edes
-Tukholmallakaan. Maan tavarat tavallisesti vietiin ulos, ulkomaan
-tavarat tuotiin maahan ulkomaalaisissa aluksissa, enimmiten
-hollantilaisissa. Hyvin monella Ruotsin ja Suomen porvarilla ei ollut
-edes omia varoja liikkeeseensä panna; he pitivät kauppaa ulkomailta
-saaduilla lainarahoilla, ja olivat siis oikeastaan vain ulkomaalaisten
-puotirenkejä.
-
-Syyt tähän kaupunkien huonoon tilaan olivat useampaa laatua.
-Pääsyyksi väitti Aksel Oxenstjerna sitä, että porvarit tahtoivat
-heti ruveta elämään komeasti ja prameasti, ennenkuin heidän liikkeensä
-olisi kannattanut semmoista elämää. Myös valitettiin, etteivät
-porvarit kasvattaneet poikiaan ammattiinsa, vaan antoivat heidän
-joutilaisuudessa rentustella taikka myös pyrkiä kruunun virkoihin.
-Hallitus niinikään monasti veti pois rikkaita, toimellisia kauppiaita
-sekä tehtailijoita luonnollisesta piiristänsä siten, että se koroitti
-heidät aatelissäätyyn; silloin he näet hylkäsivät liikkeensä ja ostivat
-itselleen maakartanoita, joilla elivät herroiksi. Työ oli ylimalkaan
-liian halvassa arvossa. Ruotsin mahtavuus 17:nnellä vuosisadalla ei sen
-halpaa arvoa suinkaan koroittanut; päinvastoin aleni se, silloisten
-voitollisten sotien kautta vielä halvemmaksi. Sotamaine tuli ainoaksi
-halutuksi maineeksi; paitsi sitä oli soturin tie rikkauteen, ryöstön
-kautta, paljoa joutuisampi ja hupaisempi, kuin rahojen kokoaminen
-äyrittäin otsan hiessä. Se teki, että moni porvarinpoika vaihtoi isänsä
-kyynärpuun tahi neulan miekkaan.
-
-Muutenkin olivat nuo alinomaiset sodat monella tavalla haitallisia
-kaupunkien liikkeelle. Välistä, kun laivat juuri paraikaa olivat
-valmiina lähtemään satamasta, tuli kruunulta käsky, että niillä piti
-kuljettaa sotaväkeä sinne tai tänne: ruumaan jo ladottu lasti täytyi
-silloin jälleen purkaa rannalle, suureksi vahingoksi kauppiaalle. Sen
-ohessa myös sota suuresti enensi verokuormaa. Erittäin rasittavaksi ja
-liikkeelle haitalliseksi tuli v. 1622 keksitty "_pikkutulli_", joka oli
-suoritettava maalta kaupunkiin tuoduista tavaroista. Otettiinpa tullia
-niistäkin viljoista sekä muista tavaroista, jotka rahvas toi
-kaupungissa asuvalle voudille kruununverojensa maksuksi! Tullittoman
-tavaran tuonnin estämiseksi rakennettiin joka kaupungin ympäri
-kahdeksan kyynärää korkea hakuli-aitaus, jonka portit pidettiin lukossa
-aamulla kello 4:ään kesällä, kello 6:teen talvella. Päivällä oli siellä
-tullimiehiä vahtimassa. Tämä tulli, ennenkuin siihen totuttiin, nosti
-suurta tyytymättömyyttä, koska se esti niin pahasti kaikkea liikettä ja
-hankaluutti ruokatavarain saantia. Ruotsissa liehahti useammissa
-paikoissa pieniä kapinoita; tullimiehiä haukuttiin ja piestiin;
-aituukset revittiin maahan. Suomessa ei ollut kuitenkaan tämmöisestä
-vastarinnasta tietoa.
-
-Kustaa Aadolf koetti ahkerasti ja innokkaasti kohottaa kauppaa ja
-teollisuutta sen kurjasta tilasta. Valitettavasti olivat useimmat hänen
-käyttämänsä apukeinot pikemmin haitaksi ja vahingoksi. Hän luuli näet
-asetuksilla kaikin puolin määrätyn järjestyksen kaupan perusehdoksi.
-Kauppaa ei pitänyt saada harjoittaa missään muualla, kuin kaupungeissa.
-Kaikkia maakauppiaita vainottiin niin paljon kuin mahdollista.
-Ainoastaan Käkisalmen läänin talonpoikien suhteen tehtiin poikkeus,
-koska muka maanviljelys siellä oli vähän antava. Eivät porvarit
-itsekään saaneet käydä maakylissä talonpoikien tavaroita ostamassa;
-rahvaan piti ne tuoda kaupunkiin määrättynä toripäivänä, lauvantaina.
-Ainoa poikkeus oli se, kun muutamin paikoin kaupungeista kaukaisemmissa
-seuduissa joku kerta vuodessa pidettiin markkinoita kirkonkylässä.
-Muutamissa tämmöisissä kaukaisemmissa paikoissa oli sitä paitsi
-jonkunlaisia pieniä kauppaloita, joissa lähimmän kaupungin porvarit
-saivat ostaa niinikään lauvantaina tuodut maatavarat. Jokaisella
-kaupungilla muuten oli määrätyt pitäjänsä, joiden kanssa se piti
-kauppaa, eikä ylimalkaan sallittu toisen kaupungin porvarien siihen
-sekaantua. Rantalaistalonpoikien kauppa oli kuitenkin vähemmän ahtaissa
-siteissä. Etelärannan asukkaat saivat omilla aluksillaan viedä
-ruokatavaraa sekä polttopuita Rääveliin ja tuoda sieltä viljaa sekä
-suoloja. Ahvenanmaalaisilla sekä muilla Varsinais-Suomen rantalaisilla
-oli lupa samaten viedä ruoka-aineita Tukholmaan.
-
-Kaikilla kaupungeillakaan ei ollut yhtä laajaa kauppaoikeutta.
-Useimmilta kiellettiin purjehtiminen ulkomaille sekä ylimalkaan kaikki
-kauppa ulkomaalaisten kanssa. Tämä oikeus, n.s. _tapulioikeus_, suotiin
-ainoastaan muutamille harvoille, jotka hallituksen mielestä olivat
-siihen erittäin soveliailla paikoilla ja joita tahdottiin tällä keinoin
-saada kasvamaan yli muiden. Erittäin suosittiin näin Tukholmaa.
-Suomessa oli täysi ulkomaankaupan oikeus ainoastaan Turulla, Viipurilla
-sekä Helsingillä (alussa Porvoolla). Käkisalmi sai ainoastaan omilla
-laivoillaan harjoittaa kauppaa Saksan kanssa.[41] Porilla, Raumalla
-sekä Uudellakaupungilla niinikään oli lupa omilla laivoillaan purjehtia
-ulkomaille; mutta ne eivät saaneet viedä ulos muuta kuin puuastioita,
-joita molempien jälkimäisten ympäristössä kosolta valmistettiin.
-Kaikkien muitten tavaroiden, erittäin ruoka-aineitten vienti maasta oli
-niiltä ankarasti kielletty; samoin he eivät paluumatkallaan saaneet
-tuoda muuta kuin suoloja. Tätä rajoitettua oikeutta käytti erittäin
-Uusikaupunki suurella voitolla hyväkseen. Kun ruuma oli jo täynnä
-puuastioita, kertoo Wexionius, ladottiin kannellekin vielä pyttyjä,
-korvoja sekä sankoja aina puoliväliin maston korkeutta myöten ja
-kiinnitettiin siihen konstikkaasti köysillä. Vastaantulijan silmissä
-näytti siis kauempaa nähden tuommoinen Uudenkaupungin laiva ikäänkuin
-uivalta vuorelta. Eikä tarvinnut näissä aluksissa uppoamista pelätä,
-koska lastissa oli niin paljon onteloita. Tullimiehet kuitenkin
-valittivat, että nuo ontelot pohjanpuolisissa astioissa vallan usein
-sisälsivät muutakin paitsi ilmaa, nimittäin voita tai muita hyviä
-ruoka-aineita. Tämän johdosta olikin koko ulkomaalle purjehtimislupa
-yhteen aikaan peruutettu. Kaikilla Etelä-Suomen porvareilla oli muuten
-oikeus käydä kauppaa Inkerissä, Virossa sekä Liivinmaalla, vaan ei
-Ruotsissa muualla kuin yksistään Tukholmassa. Ruotsin kaikkien
-eteläisten rantakaupunkien porvarit saivat puolestaan estämättä käydä
-Suomessakin. Vielä enemmän rajoitettu kauppaoikeus oli pohjalaisilla;
-he eivät saaneet viedä tavaroitansa mihinkään muualle kuin Tukholmaan
-taikka Turkuun.[42] Nämät monet ahtaat säännöt nostivat yhtä suurta
-vastahakoisuutta kuin pikkutullikin; valtiopäivillä toivat porvarit
-kauan aikaa joka kerta esiin valituksiansa. Mutta Kustaa Aadolf heille
-vain vastasi kauppasäännön kyllä olevan hyvän ja terveellisen; vika
-vain oli muka porvareissa, jotka eivät sen hyötyä ymmärtäneet.
-Tukholmalle se olikin epäilemättä eduksi, sillä se imi melkein koko
-maan mehun itseensä; se kasvoi ja paisui oikein silminnähtävästi. Mutta
-ne kaupungit, joilta ulkomaan kauppa oli kielletty, menettivät senkin
-vähän liikkeen, mikä heillä ennen oli ollut. V. 1659 esim. Pori, joka
-ei voinut käyttää sille suotua rajoitettua oikeutta siitä
-luonnollisesta syystä, ettei sen ympäristöllä tehty mitään puuastioita,
-valitti nyt peräti köyhtyneensä, vaikka se ennen oli ollut varakas. V.
-1662 niinikään mainitsi Uudenmaan maaherra Porvoon joutuneen kiellon
-kautta semmoiseen köyhyyteen, että harvalla porvarilla edes oli leipää.
-Muutamien vuosikymmenien perästä kuitenkin valitukset valtiopäivillä
-lakkasivat; porvariparat olivat nähneet, ettei niistä ollut apua ja
-tottuivat ahtaaseen tilaansa, niinkuin vankikin viimein kahleisiinsa.
--- Aivan vapaa ei ollut kauppa edes noissa etuoikeutetuissa
-merikaupungeissakaan, vaan oli määrätty, että ulkomaan laivat saisivat
-viipyä niissä enintänsä 6-8 viikkoa. Niiden kuluttua täytyi lähteä
-pois, vaikkei olisikaan vielä saatu koko lastia myödyksi taikka toista
-sijaan. -- Suureksi haitaksi oli myös se, että tullitaksaa pidettiin
-salassa ja mielivaltaisesti muuteltiin; jopa välistä yhtäkkiä jonkun
-tavaran, useimmiten viljan, vienti maasta kokonaan kiellettiin. Vaikea
-olisi sen, joka jonkun maan kaupan olisi tahtonut väkisin kuristaa,
-ollut keksiä enemmän ahdistavia säädöksiä ja kuitenkin olivat ne kaikki
-tehdyt sulasta hyvänsuonnista, paraimmalla tarkoituksella!
-
-Melkein yhtä vahingollinen oli toinenkin keino, jolla Kustaa Aadolf
-pyysi "auttaa" valtakuntansa huonoa kauppaliikettä. Tämä keino oli
-suurten kauppayhtiöiden perustaminen, joille annettiin yksinomainen
-etuoikeus kaupitella jotain määrättyä tavaraa, esim. tupakkaa, taikka
-myös välittää kaikkea kauppaa jonkun määrätyn maan kanssa, esim. Intian
-kauppayhtiö. Nämä yhtiöt, joiden pesäpaikaksi myös Tukholma tehtiin,
-estivät vielä enemmän muiden kaupunkien liikettä. Paitsi sitä ne,
-niinkuin kaikki luonnottomat hankkeet, eivät edes tuottaneet suurta
-etua itse osakkaillensa: Vaikka ne saivatkin suuria raha-avustuksia
-kruunulta, kituivat ne kitumistaan ja osaksi hävisivät.
-
-Aksel Oxenstjerna oikeastaan oli vapaamielinen kauppa- ja
-teollisuus-asioissa, niinkuin muissakin suhteissa. Päästyänsä valtaan
-helpoitti hän hiukan siis sekä kauppasääntöä että myös ammattipakkoa.
-Mutta suurta muutosta ei hän kuitenkaan voinut saada aikaan. Olihan
-kauppasääntökin rakkaan kuningasvainajan tekemä, jonka kaikkia
-säädöksiä, niin paljon kuin mahdollista, pidettiin pyhinä. Paitsi sitä
-seisoi Oxenstjerna vapaamielisyydessään jokseenkin yksin; se oli vasten
-aikakauden yleistä henkeä. Suomen pienten kaupunkien edusmiehetkin
-valtiopäivillä esim. hyvin usein, samaan hengenvetoon kuin he
-rukoilivat itselleen enemmän vapautta, kuitenkin myös pyysivät, että
-heidän lähimmät naapurikaupunkinsa pantaisiin vielä ahtaammalle taikka
-kokonaan hävitettäisiin, koska ne muka heille olivat haitaksi!
-Ylimalkaan pysyi siis kauppa-asetus voimassansa: niin myös annettiin
-yhä edelleen yksinoikeuksia yksityisille kauppayhtiöille. Syntyipä
-juuri tällä ajalla v. 1648 se yksinoikeutettu yhtiö, joka meidän maalle
-teki suurimman vahingon. Kaikki tervakauppa näet tuli nyt Tukholmaan
-perustetun _tervayhtiön_ käsiin. Se sai yksinomaisen oikeuden
-viedä ulkomaille kaiken tervan sekä pien koko Suomesta sekä
-ruotsinpuoliseltakin rannikolta Tukholman pohjoispuolelta. Suomen
-kauppiaat, jotka välittivät yhtiölle tervakaupan, sekä Suomen
-talonpojat, jotka möivät tervat rantakaupunkeihinsa, olivat siis
-kokonaan tämän yhtiön armoilla. Etuuskirjassa oli tosin määrätty, miten
-paljon sen tulisi tynnyriltä maksaa; mutta sitä määräystä tietysti oli
-mahdoton panna toimeen. Suurta apua ei myös ollut siitä, että muutamien
-vuosien perästä, Suomen kauppiaitten surkeitten valitusvirsien tähden,
-annettiin Viipurille, Turulle sekä Helsingille lupa määrätyllä summalla
-ruveta yhtiön osakkaiksi. Suomen porvareilta ei näet niin suuria summia
-kerrallaan liiennyt panna yhteen asiaan.
-
-Muutamat hyvät säädökset kaupan suhteen tulivat kuitenkin tehdyiksi
-holhoojahallituksen aikana. Aatelin tullinvapaus, niinkuin jo tiedämme,
-poistettiin. Väkinäiset laivojen anastukset sotaväen kuljetusta varten
-lakkasivat; niin myös mielivaltaiset, ennen arvaamattomat ulosviennin
-kiellot. Julkinen, vakinainen tullitaksa määrättiin vientitavaroiden
-suhteen. Yleiset vakinaiset mitat ja painot säädettiin koko
-valtakunnalle entisten eri paikkakunnissa vaihtelevien sijaan.
-Rahalaitos saatiin myös vakinaisemmalle kannalle. Kaupunkien
-kruununverot huojennettiin ja niille suotiin kaikenlaisia uusia etuja,
-niinkuin maatiluksia sekä osa pikkutullista. Omien laivojen
-rakentamisen edistämiseksi myönnettiin suuri tullinhuojennus
-semmoisissa aluksissa tuoduille tavaroille, niin että, jos tavaratkin
-olivat oman maan miehen, ainoastaan neljäs osa otettiin siitä, mikä
-ulkomaalaiselta. Tämän asetuksen nojalla karttui sitten laivojen luku
-melkoisesti sekä Ruotsissa että Suomessa. Mutta varsin vähän ahtaitten
-kauppasääntöjen tähden Suomi sittenkään hyötyi valtakunnan
-vaurastuvasta kauppaliikkeestä. V. 1673 oli tosin meritulli Suomessa
-noin viidenkymmenen vuoden kuluessa karttunut kolmenkertaiseksi (v.
-1626 6,000 talaria, v. 1673 n. 16,400). Mutta mitäs se oli Ruotsin
-edistymisen rinnalla, kun Ruotsin ja Suomen tulli yhteensä jo v. 1662
-oli tehnyt toista miljonaa.
-
-Maamme parhaana vientitavarana eivät olleet vielä silloin, niinkuin
-tätä nykyä, lankut ja laudat. Ei ollut vielä maassamme vesisahoja,
-puhumattakaan tietysti höyrysahoista; se vähä, mitä lankkuja ja lautoja
-valmistettiin, halkaistiin ja tasoitettiin kirveellä. V. 1637 esim.
-vietiin maasta 258 tolttia, v. 1640 ainoastaan 87 t. (tätä nykyä 2-3
-miljoonaan t.). Sitä vastoin olivat terva ja piki hyvin tärkeitä
-kauppa-aineita. Vielä tärkeämpi oli vilja, jota kauppiaat suurin määrin
-saivat aateliskartanoiden isänniltä ja möivät välistä sangen kaukaisiin
-maihin. V. 1631 esim. kulki Juutinrauman kautta koko 38,289 tynn.
-Suomen viljaa, enimmäksi osaksi rukiita. V. 1637 vietiin kuitenkin
-vähemmän, nimittäin ei täyttä 28,000 tynn., monta kertaa vielä
-vähemmän, niin että keskimäärä vv. 1627-32 oli ainoastaan 18,500.
-Tervaa meni ulkomaille v. 1637 melkein 40,000 tynn., kolme vuotta
-myöhemmin melkein 46,000, pikeä samoina vuosina n. 5,000 ja 1,000
-tynnyriä. -- Tärkeitä vientitavaroita olivat silloin nahat ja tali;
-voitakin meni silloin jonkun verran muille maille, varsinkin Ruotsiin.
-Metsästä saadut turkikset olivat haluttua tavaraa; v. 1637 vietiin
-maasta noin 90,000 oravannahkaa sekä muun muassa myös muutamia
-majavankin nahkoja. Suurin määrin ostivat ulkomaalaiset myös suola- ja
-kapakaloja, erittäinkin haukia, joita tavaroita sekä voita Suomen
-kolmella merikaupungilla oli enemmän myödä kuin Tukholmallakaan, vaikka
-tämä viimeksimainittu imi kaikki Pohjanlahden rannikkojen tuotteet.
-Merellistäkin on mainittu meidän maamme silloisten tärkeiden
-vientitavaroiden joukossa. Yllämainitut luvut eivät kuitenkaan vielä
-osoita Suomen vientikaupan todellista määrää; sillä koska suuren osan
-meidän maamme tavaroista täytyi mennä Tukholman kautta, ja hyvin paljon
-myös myötiin Riikaan tai Rääveliin, niin olivat luultavasti todelliset
-summat toista vertaa suuremmat.
-
-Ulkomaalta tuodut tavarat sekä määräänsä että laatuunsa nähden erosivat
-niinikään suuresti nykyisistä oloista. Viljaa, joka nyt hyvinäkin
-vuosina tavallisesti vie eninten rahaa maasta, meni siihen aikaan,
-niinkuin näimme, päinvastoin Suomesta ulkomaille. Sitä lähinnä ovat nyt
-meille kalleimmat kahvi ja sokeri; niistä oli siihen aikaan edellinen
-vielä tuiki tuntematon, jälkimäistä tuotiin silloin sangen vähän, ei
-likimain tuhannetta osaakaan nykyisestä määrästä. Tärkein tuontitavara
-oli suola; siihen meni noin 1/3 kaikista ulkomaan tavaroista
-maksetuista rahoista. Sittenkin oli suolan tuonti vielä sangen
-vähäinen, noin 15,000 tynnyriä vuodessa suoraan ulkomaalta; ja jos
-paneekin toisen verran lisäksi Tukholman sekä Riian ja Räävelin kautta
-tulleiden suolojen osaksi, niin ei se nouse kuitenkaan vielä
-viidenteentoista osaan nykyisestä. Sitä vastoin tuotiin paljon enemmän
-ryytejä ruoan höysteeksi, samoin myös kaikellaista hilloa ynnä muita
-pöydän ylellisyyteen kuuluvia aineita,esim. v. 1637 inkiväärihilloa 297
-tynnyriä, pähkinähilloa 24 tynn. -- Rommista ja konjakista, joita me
-nyt niin suurin määrin ostamme ulkoa, ei silloin vielä tiedetty mitään.
-Mutta viiniä tuotiin melko paljon. Enimmät viinit tulivat Ranskasta,
-sitä lähinnä Espanjasta. Saksasta ostettiin niitä varsin vähän, mutta
-sitä runsaammin olutta, varsinkin Rostockista ja Lybeckistä. Myöskin
-paloviinaa tuotiin silloin ulkomaalta pieni määrä, luultavasti enin osa
-siitä, mitä juotiin. Tupakan tuonti oli vasta alulla, mutta karttui
-vuosi vuodelta erinomaisella nopeudella. V. 1637 oli sitä vasta tullut
-Suomeen 2,000 naulaa sekä 414 tusinaa piippuja; mutta v. 1640 olivat
-luvut jo 5,500 ja 1,300! Kankaihin meni silloinkin, niinkuin vielä
-nytkin, suuria summia ulkomaille. Varsinkin tuotiin verkaa, mutta myös
-silkkikankaita, vähemmässä määrässä kultaisia ja hopeisia nappeja,
-nyörejä ja päärmeitä. Kirjojen tuonnista ennen yliopiston perustamista
-saattoi tuskin puhuakaan, eikä se perästäpäinkään ollut kovin suuri.
-Tuontikaupankin suhteen pitää muuten muistaa, että ainakin toinen verta
-kaikkia tavaroita, kuin mitä tullisummat näyttävät, mahtoi tulla
-Tukholman kautta.
-
-Ylimalkaan täytyy meidän, paha kyllä, myöntää, että Suomen vientikauppa
-verrattuna tuontikauppaan ei ole enää niin edullinen kuin kaksisataa
-vuotta takaperin. Ulkomaan tavaroiden tarve on äärettömästi enentynyt,
-mutta sen sijaan, että muutamia uusia vientitavaroita on tullut lisään,
-muutamien vanhojen määrä karttunut, kuitenkin useimmat vallan tärkeät
-ovat menneet suuresti alaspäin, jopa kokonaan lakanneet. Sitä vastoin
-on nyt laivakulku edullisemmalla kannalla. Silloin oli Suomella
-ainoastaan vähän omia laivoja; kaupanvälittäjinä olivat melkein
-yksistään ulkomaan laivat. Enimmin kävi täällä hollantilaisia, sitä
-lähinnä saksalaisia; englantilaisia laivoja nähtiin vielä kovin vähän.
-
-Teollisuutta ja käsityötä koetettiin myös johtaa yhtä ankarilla,
-monasti pahoin ahdistavilla asetuksilla. Käsityöläiset olivat jaettuina
-toisistaan jyrkästi erotettuihin _ammattikuntiin_ (ruotsiksi "skrån").
-Maalla ei saanut kukaan käsityöläinen asua lähempänä kuin useamman
-peninkulman päässä lähimmästä kaupungista. Etäämpänäkin asuville, jos
-suinkin mahdollista, määrättiin joku kauppala asunnoksi. Jolleivät he
-totelleet, kuljetettiin heidät sinne väkisin, tai myös kirjoitettiin
-sotamiehiksi. Kaupungeissa oli kovasti kielletty, ettei käsityöläinen
-saisi kauppaa harjoittaa eikä kauppias käsitöitä; ei myöskään kukaan
-useampia käsitöitä, samoinkuin suuremmissa kaupungeissa eri
-kauppalajitkin olivat tarkasti eroitetut toisistansa.
-
-Tehdasteollisuus muuten oli silloin vielä aivan alullansa Suomessa.
-Ojamon vuoresta oli pitkän väliajan jälkeen taas v. 1615 ruvettu rautaa
-särkemään. Malmi vietiin v. 1616 perustettuun Mustion ruukkiin.
-Molempia käytti ensialussa kruunu itse; mutta kun se ei kannattanut,
-annettiin ne vuokralle rikkaalle Turun porvarille Jaakko Wollelle.
-Lähiseudun talonpojille nämät laitokset olivat vain uutena rasituksena;
-sillä heitä pakoitettiin maksuttomaan päivätyöhön, malmin sekä sysien
-kuljettamiseen. Brahen aikana sitten, niinkuin hän sanoi, "rupesi
-metallivuoria täällä vähän ilmaantumaan". Pinjaisten rautaruukki
-perustettiin v. 1642, Fiskars v. 1649. Porkkalassa koetettiin kaivaa
-esille vaskisuonta, mutta hylättiin se heti jälleen. Suomi sai nyt oman
-vuorimestarinsa, ja vuorityötä koskevia asetuksia suomennettiin.
-Ruotsin runsaaseen vuorityöhön verraten oli kuitenkin tämä kaikki
-vallan mitätöntä. Rautalammin rautamudasta oli jo hiukan tietoa; mutta
-ylimalkaan ei Suomen itäisen puoliskon järvimalmia vielä ollenkaan
-käytetty tehtaissa. Laatokan puoliset vaskikaivannot olivat vielä
-tuntemattomia. Kemiön pitäjässä, niinkuin tiedämme, murrettiin
-marmoria. Sitä paitsi oli vielä ruutitehdas olemassa Viipurissa, ja
-salpietaria, ruudin tekoa varten, valmistettiin myös yhteen aikaan
-tehtaissa. Mutta sitten se jäi kokonaan talonpoikien kotityöksi.
-Kotiteollisuutta olikin ylimalkaan melkein kokonaan se vähäinen
-teollisuus, mitä maassamme harjoitettiin. Ei ollut vesisahoja, vaan
-talonpojat halkaisivat kirveillään pölkyt ja hakkailivat sitten lankut
-sileiksi. Ei ollut kangastehtaita, vaikka liinakangasten kutominen
-yksityisten kankurien kodissa tähän aikaan rupesi leviämään hallituksen
-erinäisestä kehoituksesta. Samoin pani hallitus nyt myös karduani- ja
-säämiskänahan valmistuksen alkuun Ruotsissa sekä Suomessa. Ylimalkaan
-oli kuitenkin käsitöittenkin taito meidän maassamme vielä kovin
-kurjalla kannalla. Kattotiilet Turun tuomiokirkkoa varten täytyi esim.
-v. 1635 tuottaa Hollannista; samoin mainitaan kerta kivenlaskijoita
-tuoduksi Turun katuja varten Lybeckistä. Enimmiten vietiin raaka-aineet
-ulos maasta ja ostettiin sitten, ulkomaalla tehtyinä valmisteina,
-monenkertaisesta hinnasta takaisin. Viipurista on v. 1637 mainittu,
-että sieltä lähetettiin Saksaan vanhoja hopea- ja tina-astioita
-korjattaviksi, lankaa kankaiksi kudottavaksi sekä Venäjän sarkaa
-värjättäväksi. Myös Brahekin valitti, etteivät suomalaiset huoli oppia
-mitään käsitöitä, vaikka he niihin enemmän kuin moni muu kansa ovat
-soveliaita.
-
-Käytännössä olevat rahat Ruotsissa ja Suomessa olivat kultaisia,
-hopeisia sekä vaskisia. Kultarahat olivat kaikki ulkomaalaisia, m.m.
-unkarilaisiakin. Hopeaa oli _hopeariksi_ (5 markkaa 70 penniä nykyistä
-rahaamme). Paitsi sitä luettiin myös tavaroiden hinnat
-_markoittain_.[43] Markassa oli 8 äyriä, äyrissä 3 aurtuata, aurtuassa
-8 penninkiä. Neljä markkaa oli yksi talari hopearahaa (eroitettava
-hopeariksistä). Vaskiset rahat, joita ruvettiin Kustaa Aadolfin aikana
-lyömään, olivat äärettömän suuria neliskulmaisia möhkäleitä (plootuja),
-joita niiden raskauden tähden oli vallan vaikea kuljettaa ja jotka
-siinäkin suhteessa olivat hankalat, etteivät ulkomaalaiset tahtoneet
-niitä vastaanottaa.
-
-
-
-
-21. Suomen kaupungit.
-
-
-Meidän maamme kaupungeista olivat ainoastaan Turku ja Viipuri siihen
-aikaan huomattavat.
-
-_Turussa_ oli Kristiinan hallituksen lopussa noin 6,000 asukasta. Sen
-suurin ja paras osa, niinkuin nytkin, oli itäpuolella Aurajokea.
-Pohjoisessa oli ensin _Mätäjärven_ kaupunginosa, jossa asui melkein
-vain köyhää kansaa, ja missä Karjatullin lähellä oli kivillä ympäröity
-mestauspaikka. Sen eteläpuolella olevat _Luostarin ja Kirkon_
-kaupunginosat olivat komeimmat ja parhaiten rakennetut, joissa
-parhaasta päästä virkamiehet sekä rikkaat porvarit asuivat. Luostarin
-kaupunginosassa oli Isotori, jonka ympärillä oli paljon komeita, suuria
-asuinkartanoita sekä kauppapuoteja. Täällä oli raastupa, jonka tornissa
-yövartia valvoi: täällä oli myös Hornin kolminkerroksinen kartano,
-johon myöhemmin tällä vuosisadalla hovioikeus muutettiin. Kirkon
-kaupunginosaan taisi kuulua presidentti Kurckin kaunis kivimuuri joen
-rannalla puutarhoineen, ansareineen. Parhaana koristeena oli kuitenkin
-vanha tuomiokirkko, jota ei Ruotsissakaan, niin ainakin kehuttiin,
-voittanut muu kuin Upsalan tuomiokirkko. Se kohosi korkeana, jalona
-pieneltä kummulta, joka, siksi että sitä oli hautausmaana käytetty, oli
-saanut nimekseen _Unikankari_. Tämän kummun ympärillä kävi 12 jalkaa
-korkea, 4 jalkaa paksu muuri, rakennettu osaksi harmaasta kivestä,
-osaksi tiilistä. Itäisellä kulmalla se oli varsinkin korkea, aivan kuin
-linnanvalli. Pitkin reunoja oli rakennettu nastoja, joiden välistä
-sopi ampua; sillä tämä muuri oli muinoin sota-aikoina ollut
-suojelusvarustuksena. Kuuden portin kautta päästiin sen läpi sisään;
-itäinen ja eteläinen portti olivat holvatut ja niiden yläpuolella oli
-huoneita, joissa portinvahdit asuivat. Kirkko oli Kustaa Aadolfin
-aikana tehty vielä entistä pitemmäksi; korkeakuori oli siihen lisään
-rakennettu rikkaan porvarin Jaakko Wollen kustannuksella. Permantona
-oli suureksi osaksi hautakiviä, sillä siihen aikaan vielä haudattiin
-korkeasukuisia ja rikkaita kirkkoihin. Vainajien vaakunat sekä
-hautajaisissa käytetyt suruliput riippuivat patsaista molemmin puolin
-isoa käytävää. Paitsi sitä olivat entiset sivukappelit kaikki muutetut
-hautakammioiksi. Komeimmat olivat Tottin, Stålhandsken, Tavastin sekä
-Kankaisten (Kurck- ja Horn-sukujen) kappelit. Niissä oli taiteellisesti
-veistettyjä marmorisia muistokiviä ja kuvapatsaita. Niissä riippui
-viljalta sodista saaliiksi tuotuja vihollislippuja hautojen
-yläpuolella, samoinkuin myös sankarien omia, taisteluissa käytettyjä
-haarniskoita ja kypäriä. Muutamissa olivat vainajien muotokuvatkin
-nähtävinä, marmorista veistettyinä tai öljymaalauksina. Keskipaikoilla
-vuosisataa sai kirkko loistavan vaskikaton; sitä ennen oli katto
-parikymmentä vuotta ollut tiilinen, ja vielä aikaisemmin oli se,
-Rothoviuksen tullessa maahan, ollut 1601 vuoden palon jälkeen niin
-rappiolla, että lunta sekä vettä satoi lautakatoksen läpi sisään. Aivan
-kiinni muurissa, osaksi sen sisäänkin rakennettuna seisoi kaakkoisen
-portin vieressä kaksinkertainen yliopistorakennus, sitten yliopiston
-kirjasto, vanha kouluhuone. Vähän matkaa kirkosta, joen rannalla oli
-piispan talo.
-
-Korkeakaarisen sillan yli päästiin joen toiselle rannalle _Aningaisten_
-kaupunginosaan. Sen avaralla alalla asui taas enimmäkseen köyhää väkeä;
-mutta pitkin joenrantaa oli kuitenkin. myös komeita rakennuksia, jos
-kohta suureksi osaksi vain puisia. Muita merkillisempi oli suuri
-kivimuuri, jossa hovioikeus, majailtuaan ensiaikansa linnassa, nyt piti
-istuntojaan. Aningaisten kaupunginosan sekä linnan välillä oli ennen
-Brahen aikoja ollut avara, tyhjä lakeus; mutta hänen toimestaan
-jatkettiin kaupunkia sinnepäin varsin pitkältä, ja loppumatka
-_Aniniemeen_, missä linna kohosi, tehtiin hauskemmaksi istuttamalla
-tien molemmille puolin lehtipuita.
-
-Aurajoen rannat olivat alkuaan lietteiset; kaupungin nykyistä asemaa
-kuuluu ennen muinoin sanotun _Viljasuoksi_ -- Turun vastaista rikkautta
-ennustava nimi, niinkuin eräs sen ihailija 17:nnellä vuosisadalla
-väitti. Tämän lietteisyyden vuoksi oli täytynyt rakentaa rantatalot
-maahanjuntatuille paaluille, ja sitä paitsi oli vielä paaluttamalla
-rakennettu rantaa pitkin osaksi puinen, osaksi kivinen laituri, jonka
-ääreen laivat sekä venheet saattoivat laskea. Siellä oli tavaroiden
-purkaminen sekä sisäänsälyttäminen hyvin mukava, sillä kauppiaitten
-vara-aitat seisoivat enimmäksi osaksi juuri laiturin partaalla. --
-Kivimuureja oli paremmissa kaupunginosissa jokseenkin paljon, enimmiten
-kuitenkin vain yksikerroksisia, palkiten puuttuvan korkeuden
-suuremmalla avaruudellaan. Kivisissäkin kartanoissa oli katto enimmiten
-laudoista sekä tuohista; puisissa epäilemättä, vaikkei siitä ole
-erittäin mainittu, useimmiten turpeista, niinkuin silloin oli yleisesti
-Ruotsin valtakunnassa tapana. Näille katoille päästettiin kesä-aikoina
-vuohet ruohoa syömään. Kadut olivat vielä alkupuolella 17:ttä
-vuosisataa kovin kapeat ja koukkuiset ja tonttialat pienet. Mutta
-kreivi Brahen toimesta useimmat kadut ojennettiin ja levennettiin,
-samoin yhdistettiin monessa paikoin useita tonttialoja yhdeksi
-suuremmaksi. Rakennusten välissä oli hyvin monessa talossa ryytimaa
-sekä hedelmäpuutarha, joissa porvarit ihanina kesäiltoina työnsä
-tehtyään istuskelivat. Suosittu kävelypaikka oli myös jo silloin
-_Ruissalon_ kuninkaankartanon puisto. Juhannusaattona kokoonnuttiin
-varsinkin _Kupittaalle_ kaikellaisia leikkejä lyömään ja taikoja
-tekemään. Muulloinkin oli sen lähde usein loitsupaikkana; luultavasti
-kävivät kaupungin neitoset siellä muun muassa "lempeäkin nostamassa"
-vanhaan suomalaiseen tapaan, koska eräs senaikuinen ruotsalainen johtaa
-paikan nimen roomalaisten lempijumalasta Cupidosta.
-
-Paljon siitä, mitä me nykyään pitäisimme välttämättömänä mukavan ja
-siivon elämän ehtona, puuttui silloin vielä Turussa, saatikka sitten
-muissa Suomen kaupungeissa. Iltasilla ei esim. minkäänlaiset lyhdyt
-valaisseet katuja. Jos joku tahtoi valoa, piti hänen kuljettaa lyhtyä
-muassansa. Kadunlaskijoita sanotaan tosin kerran tuotetun Saksasta,
-mutta ylimalkaan ei mahtanut olla monta paikkaa kivettynä, koska
-kiveäminen oli Tukholmassakin vain alullaan. Voipi siis arvata, miten
-syvässä loassa syksyisin kahlattiin. Poliisi ei myöskään pitänyt huolta
-pihojen tai katujen siivoamisesta. Sinne jäivät kaikellaiset
-keittiöistä heitetyt roskat mätänemään. Kun sen lisäksi otamme huomioon
-kaupungin mutaisen pohjan sekä katujen ja pihojen ahtauden, niin ei voi
-kummeksia, jos ilma olikin kovin turmeltunut ja pahat kulkutaudit
-pääsivät usein liikkeelle. Ja sellaisissa tapauksissa ei ollut edes
-lääkäreitä, jotka olisivat voineet auttaa! Vielä sata vuotta myöhemmin
-on Turusta mainittu, että kuolleitten luku tavallisesti oli melkein
-yhtä suuri kuin syntyneitten, monasti vielä paljoa suurempi. Siitä voi
-päättää, millainen asian laita oli 17:nnellä vuosisadalla. Ahtaat kadut
-ja pihat sekä se seikka, että useimmat talot olivat puusta, vaikuttivat
-sen, että tulipaloja oli hyvin tiheään ja että ne tekivät suurta tuhoa.
-
-Turun ympärillä kohoaa vuoria, joilla siihen aikaan, varsinkin
-Venäläismäellä, Mätäjärven pohjoispäässä, seisoi suuri joukko (melkein
-satamäärä) tuulimyllyjä, näky, joka muualla Suomessa siihen aikaan oli
-aivan outo. Näitä vuoria kehuvat välistä sen ajan kirjailijat kaupungin
-suojelusmuuriksi, mutta oli sillä myös oikea multavallituskin sekä
-kivinen muuri ympärillään, jotka olivat tehdyt kreivi Brahen toimesta.
-
-Omituista Turulle, niinkuin muillekin senaikuisille Suomen
-kaupungeille, oli se, että talot eivät olleet numeroidut, vaan kukin
-varustettu omalla, omistajienkin vaihtuessa aina ennallaan pysyvällä
-nimellä, esiin. Heikkilä, Rantala j.n.e., aivankuin maatilat.
-Sukunimistä päättäen oli muuten enin osa asukkaista suomalaisia.
-Näiden suomalaisten sukunimien joukossa tapaamme joskus nen-päätteisiä,
-jotka tätä nykyä ainoastaan Itä-Suomessa ovat yleisemmät, joskus
-la-päätteisiä, niinkuin nykyään Länsi-Suomessa, vaan suuri osa oli
-lyhyitä, esim. Hirvi, Alli, Viisas, Raikoi, olipa joukossa myös sangen
-lystikkäitä köllejäkin esim. Mustapää, Jauhopää ja Rahapää, Vääräjalka,
-Tomuhousu, Hassuparta ja Piruntappaja. Ruotsalaisia ja saksalaisia
-nimiä tavattiin verrattain enemmän kaupungin paremmissa osissa, josta
-voinee päättää, että niihin kansallisuuksiin kuuluvat porvarit
-ylimalkaan olivat rikkaimmat. Saksalaisilla oli tämän vuosisadan
-edellisellä puoliskolla oma kirkkokin, joka sittemmin otettiin
-yliopiston kirjastoa varten. V. 1638 heidän lapsilleen myös hankittiin
-omakielinen koulumestari.
-
-Vaikka Turku oli harvoja maan merikaupunkeja, ei se kuitenkaan ollut
-erittäin kehuttava kaupastansa eikä teollisuudestaan. Kustaa Aadolfin
-aikana ei sillä ollut yhtään omaa laivaa, eikä siellä käynyt
-ulkomaalaisiakaan enempää kuin 11-12 vuodessa. V. 1640 kirjoitti kreivi
-Brahe, kun hän sai käskyn kehoittaa Turun porvareita käyttämään
-muutamia ulkomaan laivoja, jotka kruunu oli sotaväen kuljetusta varten
-sinne tilannut, vaan joita ei sitten siihen tarkoitukseen tarvittukaan:
-"Ei täällä ole yhtään semmoista kauppiasta, jolla olisi rahtia
-annettavana sattumalta tänne saapuvalle laivalle. Vähäisiä tavaroitaan
-varten he ovat jo tilanneet laivoja Lybeckistä." V. 1638 hän niinikään
-kuvasi liinakangastyötä, johon hallitus silloin kehoitti, tällä tavoin:
-"Täällä on 200 liinakankuria, vaan he kutovat kapeita, harvoja,
-solmuisia kankaita, niin etteivät ne tahdo mennä kaupaksi. Yksi ainoa
-vain on hyvä, vaan ei hänkään osaa kutoa hienompaa kilpi- eikä
-damastikangasta." Vuosisadan lopulla kuitenkin mainitaan jo olevan
-taitavia liinakankureita, ja valmistellaan myös verkaa sekä
-"kalminkiä". Krouveja sitävastoin oli paljon, ja ne menestyivät vallan
-hyvin, arvattavasti monien ylioppilaitten vuoksi. Yliopistokaupungiksi
-oli muuten Turku erittäin sovelias sen vuoksi, että elanto siellä oli
-huokea. "Seutu sen ympärillä on niin viljavaa, vedet niin kalaisia,
-ettei missään maailmassa saa huokeammalla ruokatarpeita", kehuu
-Wexionius. Vilja sekä kaikellaiset ruokatarpeet olivatkin Turun
-tärkeimmät vientitavarat. Niitä tuotiin kaupunkiin varsinkin sen
-kolmina markkinoina: molempina Heikinmessuina tammik. 19:nä ja kesäk.
-17:nä, sekä vielä syysk. 8:na p:nä. Vuosisadan toisen puoliskon alussa
-oli hallituksen kehoitus laivanrakentamiseen vaikuttanut sen, että
-Turussa oli porvareita, jotka lähettivät 3-5 omaa laivaa ulkomaille.
-Mutta muutamia vuosikymmeniä myöhemmin oli laivaliike jälleen rauennut;
-tavarat tuotiin enimmiten Tukholmasta.
-
-Maamme toinen kaupunki oli _Viipuri_, muutamissa suhteissa ajoittain
-aivan ensimäinen. Ulkoasultaan se oli silloin aivan toisellainen kuin
-nyt. Venäjän puolella se loppui jo Karjaportin paksun tornin kohdalle;
-sieltä ulkovalli kulki suoraan suomalaisen kirkon kellotapulin kautta,
-joka oli vallitornina. Pietarin etukaupunkia ei ollut olemassa, koska
-venäläisten alinomaisten hyökkäysten tähden siellä ei olisi ollut
-rauhaa. Neitsytniemen, Saunalahden ja Hiekan etukaupungeista, jotka
-suurimmaksi osaksi vasta nykyaikana ovat syntyneet, ei ollut
-ainoatakaan olemassa. Sitä vastoin olivat silloin pitkänsillan tausta
-sekä nykyinen Tervaniemi sataman laidassa tiheästi asutut; siellä oli
-Siikaniemen etukaupunki, jolla oli oma kirkkokin, luultavasti puinen.
-Toisella puolella kaupunkia oli Pantsarlahden linnoituksessa toinen
-etukaupunki. Itse kaupunki eli "huhma" -- siksi kansa sitä sanoo -- oli
-ympäröity vahvalla muurilla, josta suuri joukko torneja törrötti. Mutta
-vuosisadan loppupuolella ne olivat, uuteen linnoituslaatuun
-sopimattomina, tulleet hävitetyiksi; ei jäänyt jäljelle muuta kuin nuo
-kaksi yllämainittua sekä joitakuita raunioita. Sisään päästiin
-seitsemän holviportin kautta. Alkupuolella 17:ttä vuosisataa oli
-huhmassa sekä porttien järjestys että suunta ihan toinen kuin tätä
-nykyä; sen näkee vielä nytkin vanhoista rakennuksista, jotka kaikki
-seisovat viistoon nykyisiin katuihin verraten. Mutta suuren palon
-jälkeen rakennettiin kaupunki kreivi Brahen käskystä uuden kaavan
-mukaan, jonka jälkeen, niin kehutaan, ei ollut enää montakaan väärää
-katua. Silloin oli jo myöskin, niinkuin asemakaavasta näkyy, aikomus
-laajentaa Viipuria itään päin siihen muotoon, joka sillä oli ennenkuin
-vallit revittiin; mutta sitä ei Ruotsin vallan aikana vielä pantu
-toimeen. Kivimuureja oli jo ennen tätä uudestaanrakentamistakin koko
-joukko, sillä Kustaa Aadolfin aikana sai jokainen porvari siellä 100
-talarin veronhuojennuksen, jos hän rakensi kivimuurin. V. 1636
-kehuttiinkin, että Viipurissa on tosin huonot vallit, mutta komeat
-porvarien kartanot. Tämä viimeksimainittu kerskaus kumminkin oli
-liioiteltu; sillä siltä ajalta jäljellä olevat rakennukset ovat kaikki
-matalanlaisia, pienten ikkunainsa vuoksi synkännäköisiä, osaksi
-harmaasta kivestä kyhättyjä -- esim. kaksikerroksinen entinen piispan
-talo Uudenportinkadun varrella. Palon jälkeen rakennettiin niin
-ahkeraan tiilikivisiä huoneita, ettei v. 1694:n jälkeen huhmassa
-ollutkaan paljon muita. Katotkin enimmiten tehtiin tiilikivestä,
-niinkuin vieläkin monessa vanhassa rakennuksessa näkee; mutta oli myös
-turvekattoja. Erittäin komeat kuuluvat olleen rakennukset torin
-ympärillä, likellä Turunporttia, missä myös raatihuone seisoi.
-Merkillinen avaruudeltaan sekä koristeiltaan oli tuomiokirkko (nykyinen
-venäläisen sotaväen jauhoaitta), johon Agricola oli haudattu.
-Senaikuinen kertoja kehuu sen vahvoja holvikaaria, sen loistavaa
-saarnastuolia, sen taidokkaasti tehtyjä urkuja sekä muuta
-sisäkoristusta. Tässä tuomiokirkossa pidettiin ruotsalaista
-jumalanpalvelusta; suomalaisilla oli nykyinen kirkkonsa. Paitsi näitä
-oli vielä kolmaskin Herranhuone huhmassa, likellä vallia, köyhien ja
-vaivaisten varalta, joita vaivaishuoneessa elätettiin. Kaupungissa oli
-myös kymnaasi ja kirjapaino. Maaherra asui linnassa, komeassa
-palatsissa, jonka seinät kuitenkin ovat nyt jo toiselta puolelta maahan
-vaipuneet. Viipurin ympäristössä kuuluu olleen paljon puu- ja
-kukkastarhoja.
-
-V. 1658 oli kaupungissa 3-4,000 asukasta. Nimistä päättäen oli Viipuri
-paljoa enemmän ulkomaalainen kuin Turku. Muutamia venäläisiä oli jo
-silloinkin sinne muuttanut. Saksalaisia oli melkein yhtä paljon kuin
-ruotsalaisia. Näitä molempia melkein yksistään asui huhmassa,
-suomalaiset enimmäkseen etukaupungeissa. Viimeksimainittujen ja
-edellisten välillä oli usein vaaliriitoja, sillä ruotsalaiset ja
-saksalaiset yhdessä liitossa tahtoivat määrätä virkoihin keitä he
-halusivat, huolimatta suomalaisista, jotka aina äänestivät oman maan
-miehiä.
-
-Uudet valloitukset Kustaa Aadolfin hallituksen alussa ensin suuresti
-enensivät Viipurin kauppaliikettä. Ennen se oli jo ollut Saimaan
-vesistön tavaroiden viennin välittäjänä; nyt rupesi myöskin, niin
-kertoo kreivi Brahe, Käkisalmen läänin sekä Inkerin, jopa avaran
-Venäjänkin kauppa käymään sen kautta. Jälkimäisestä maasta tuotiin
-talia sekä kalliita turkiksia. Lähempää sai Viipuri viljaa, voita ja
-varsinkin tervaa sekä pikeä. Näiden molempien viimeksimainittujen
-tavaralajien suhteen oli Viipuri valtakunnan toinen kaupunki lähinnä
-Tukholmaa. V. 1640 vietiin koko Ruotsin valtakunnasta tervaa, pikeä
-sekä merellistä yhteensä 250,000:n talarin arvosta, ja Viipurin osaksi
-siitä summasta tuli 91,000, siis melkein kaksi viidennestä. Tässä
-asiassa sai kuitenkin yllämainittu tervakomppania suuren muutoksen
-aikaan, mutta sittenkin pysyi Viipurin tervakauppa edelleen sangen
-tärkeänä. Kun Suomen merikaupungeille viimein suotiin lupa ottaa osaa
-tähän tervakomppaniaan määrätyllä summalla, säädettiin Viipurin osaksi
-18,000 talaria, Turun ja Helsingin kumpaisenkin ainoastaan 6,000.
-Komppanian tervojen talletuspaikkana oli Siikaniemi, joka siitä
-vähitellen saikin nykyisen nimensä Tervaniemi. Myöskin Viipurin muussa
-kaupassa oli jo jonkun aikaa ennemmin alkanut tuntuva vähennys näkyä.
-Nevajoen suulle oli tullut perustetuksi _Nevanlinnan_ kaupunki, josta
-sangen pian kasvoi Viipurille vaarallinen kilpailija. Brahe ehdoitti jo
-v. 1638, että Venäjän kauppa johdettaisiin takaisin Viipuriin, niinkuin
-se Kustaa Aadolfin hallitessa oli ollut. V. 1650 hän taas kovasti
-valitti siitä suurta haittaa, minkä Nevanlinna teki Viipurille; ja v.
-1662 ilmoitti senaikuinen Viipurin maaherra, että Venäjän kauppa oli
-nyt sieltä melkein kokonaan loppunut; ainoastaan terva ja piki olivat
-nyt kaupungin tärkeämmät vientitavarat. Se oli jo pienoinen etumaku
-vastaisen Pietarin kaupungin vaikutuksesta!
-
-_Helsinki_, Suomen kolmas merikaupunki, muutettiin tähän aikaan
-v. 1640 kreivi Brahen toimesta Vantaanjoen suulta nykyiseen paikkaansa
-"Estnäs-nokan" päähän. Vanhan Helsingin sekä Porvoon asukkaat saivat
-käskyn muuttaa sinne; kuitenkin on osoitteena aikakauden tapojen
-lauhtumisesta huomautettava, ettei heitä tähän muuttoon väkisin
-pakoitettu, niinkuin vielä Kustaa Vaasan aikoina oli tehty
-samallaisissa tilaisuuksissa. Uutta paikkaa kehuttiin suuresti,
-erittäinkin sen hyvän sataman vuoksi, jossa ulos- ja sisäänpääsö oli
-mahdollinen millä tuulella hyvänsä, ja joka oli niin syvä, että laivat
-saattoivat tulla aivan rantaan. Sittenkään ei Helsinki nytkään
-täyttänyt hallituksen suuria toiveita enemmän kuin Kustaa Vaasankaan
-aikana. V. 1662 valitti läänin maaherra, etteivät helsinkiläiset
-ollenkaan kykene harjoittamaan ulkomaan kauppaa, vaan ottavat kaikki
-tavaransa Tukholmasta tai Räävelistä.
-
-Näiden kolmen kaupungin keskinäistä suhdetta valaiskoot vihdoin vielä
-seuraavat tilastolliset numerot. Niistä 38,000:sta viljatynnyristä,
-jotka v. 1638, niinkuin jo kerrottu, Suomesta vietiin Juutinrauman
-kautta, oli noin 30,000 Turusta, 5,800 Viipurista, 2,300 Helsingistä.
-Tervaa sitä vastoin lähetti v. 1628 Viipuri 1,800 sälytystä à 288
-leiviskää, Turku edellisenä vuonna ainoastaan 800; Helsingistä ei ole
-tietoja. V. 1620 tuotti iso eli ulkomaan tulli Viipurissa noin 5,000
-talaria, Turussa, Raumalla sekä Porissa yhteensä 6,500, Helsingissä ja
-Porvoossa yhteensä 2,000. V. 1638 saatiin pientä tullia maalta
-tulevista tavaroista Viipurissa 7,300 talaria, Turussa 5,528,
-Helsingissä (ennen muuttoa) 250. Samana vuonna sai kruunu veroa Turusta
-2,000 talaria, Viipurista 1,672, Helsingistä 150. Turku ylimalkaan oli
-etevämpi tuonnin, Viipuri taas viennin suhteen. V. 1637 esim. oli Turun
-kautta tuotu ulkomaan tavaraa 96,800:n talarin arvosta, viety ulos
-121,000:sta; Viipurin summat olivat n. 84,600 ja 121,700! V. 1640 ne
-olivat Turussa 96,000 ja 71,000; Viipurissa 70,000 ja 163,000.
-
-Muut kaupungit, sen jälkeen kuin niiltä ulkomaille purjehtimisoikeus
-oli kielletty, vaipuivat täydelliseen voimattomuuteen ja
-mitättömyyteen. Porvoosta esim., joka vielä v. 1638 maksoi kruunulle
-veroa 300 talaria, mainitsi, niinkuin tiedämme, läänin maaherra v.
-1662, että se oli aivan häviöllä. Sittenkin on tämän vuosisadan
-alkupuoli ja vielä enemmän sen keskivaihe merkillinen sangen monen
-_uuden kaupungin_ perustamisen vuoksi meidän maahan. Osaksi se johtui
-siitä, että kreivi- ja vapaaherrakuntien isännät, "herruutensa
-kannattamiseksi", mielellään käyttivät heille suotua kaupunkien
-perustamislupaa. Vielä halukkaampi siihen toimeen oli hallitus, joka
-siten tahtoi estää yleistä maakauppaa. Kustaa Aadolf oli perustanut
-Uudenkaupungin v. 1617 sekä Uudenkaarlepyyn ja Kokkolan v. 1620; sen
-lisäksi Tornion, joka ei kuitenkaan silloin vielä kuulunut Suomen
-maahan. Kristiinan aikana karttui niiden luku vielä kymmenellä. Silloin
-näet perustettiin Saloisten kaupunki eli Raahe, Koppö eli Kristiina,
-Pietarsaari ja Vehkalahti (nykyinen Hamina) meren rannalle, sekä
-Kajaani, Brahea, Sortavala, Savonlinna, Lappeenranta sekä Hämeenlinna
-sisämaahan. Näistä olivat nuo molemmat, jotka saivat Brahen nimen,
-niinkuin tiedämme, myös Brahen perustamat; Pietarsaaren rakennutti
-Jaakko de la Gardien leski kreivikuntaansa. Puhetta oli myös jo silloin
-kaupunkien perustamisesta Kuopioon sekä Tammer- tai Nokiakosken
-rannalle. Paitsi sitä oli pieniä kauppaloita Salmissa, Kurkijoella ja
-Suvannon-Taipaleessa Laatokan rannalla sekä Muolan pitäjässä. Tällä
-tavoin oli nyt myös sisämaa saanut kauppapaikkoja keskeensä, joita se
-siihen asti oli ollut ihan vailla. Kaikki nuo uudet kaupungit, niinkuin
-useimmat vanhemmatkin, olivat sittenkin aivan mitättömiä, ilman
-sanottavampaa liikettä. Hyvin monessa elivät porvarit sillä, että he
-viljelivät kaupungille lahjoitettuja maita. Hämeenlinnasta on v. 1662
-mainittu, että porvarien ainoana elatuskeinona oli krouvinpito.
-
-
-
-
-22. Suomen talonpojat.
-
-
-Nyt vuorossaan on puhuttava siitä säädystä, joka tosin oli alhaisin,
-arvoltaan halvin, vaan kuitenkin vielä enemmän kuin tätä nykyä Suomen
-koko valtiorakennuksen laajana ja lujana perustuksena. Meidänkin
-aikoinamme sopii sanoa Suomen kansaa talonpoikaiseksi kansaksi, koska
-maanviljelijöihin verraten muut kansanluokat yleensä muodostavat vain
-vähäisen osan koko väestön luvusta. Mutta seitsemännentoista vuosisadan
-keskipaikoilla oli tämä suhde vielä paljon mitättömämpi. Suomen
-suuriruhtinaskunnassa ynnä Käkisalmen läänissä oli silloin noin 450,000
-asukasta, ja niistä 25,000:n paikoilla, siis ainoastaan joka
-kahdeksastoista, kuului muihin säätyihin yhteensä.
-
-Maanviljelys oli meillä näet silloinkin se elatuskeino, joka voitti
-kerrassaan kaikki muut toimeentulolähteet. Tärkeätä on siis tietää,
-millä kannalla se oli. Me olemme jo nähneet, miten kaikki, jotka siihen
-aikaan Suomesta kirjoittivat -- Buraeus, kreivi Brahe, Wexionius --
-kehuivat maamme erinomaista viljavuutta. Me tiedämme, että 17:nnellä
-vuosisadalla vietiin ulkomaille paljon enemmän viljaa kuin meidän
-aikanamme. Samaa yltäkylläisyyttä näyttävät myös viljan silloiset
-hinnat todistavan, jotka olivat erittäin huokeat, Suomessa vielä paljoa
-huokeammat kuin Ruotsissa. Viimemainitussa maassa oli viljatynnyrin
-keskimääräinen hinta Kristiinan hallitusaikana puolineljättä talaria,
-s.o. nykyisessä rahassamme 12 mk. 60 p. Mutta Suomessa otettiin vähän
-aikaisemmin, v. 1619, veronmaksussa ruistynnyri 6 markasta 30 pennistä,
-ja v. 1636 sekä 1638 oli sen hinta 8 mk. 10 p. V. 1649 se tosin maksoi
-Turussa kahdeksan talaria vaskirahaa, s.o. 10 mk. 80 p. ja Porissa 13
-nykyistä markkaa, vaan silloin kreivi Brahe, joka sen kertoo,
-valittaakin katovuotta ja tavattoman kallista aikaa. -- Yhtä huokeat
-olivat myös muut ruokatavaroiden hinnat Suomessa siihen aikaan. V. 1619
-otettiin leiviskä voita veronmaksussa 5:stä markasta 40 pennistä; v.
-1636 se oli kohonnut puolta markkaa kalliimmaksi. Jälkimäisenä vuonna
-saatiin härkä 36:lla markalla; lammas (samoin v. 1638) maksoi 2 mk. 70
-p., hanhi 1 mk. 35 p., kana 34 penniä, 20 munaa myös saman verran (v.
-1638 ainoastaan 22,50 p.), leiviskä sianlihaa 4 mk. 50 p., raavaanlihaa
-2 mk. 70 p., kupo olkia noin 6 penniä; silakkatynnyri v. 1619 maksoi 10
-mk. 80 p., v. 1636 14 mk. 40 p.
-
-Sittenkään viljelys maassamme ei ollut 17:nnen vuosisadan
-keskipaikoilla vielä levinnyt sinnepäinkään niin laajoille aloille kuin
-meidän aikanamme. Silloinen vuotuinen kylvö Suomessa, kaikki viljalajit
-yhteenlaskettuina, arvioidaan 140,000:ksi tynnyriksi, se ei siis ollut
-enempää kuin noin 1/15 nykyisestä. Vielä suurempi on eroitus silloisen
-ja nykyisen maanviljelyksen välillä sisämaakunnissa eli ylimaassa.
-Sillä yllämainitusta siemenmäärästä kylvi silloin Turun lääni yksin
-enemmän kuin kolmannen osan, yhtä paljon kuin kaikki seudut, jotka nyt
-kuuluvat Viipurin, Mikkelin, Kuopion sekä Hämeenlinnan lääneihin, ja
-jotka meidän aikanamme tuottavat puolet kaikesta Suomessa kasvavasta
-viljasta, 2,5, jollei kolmekin, sen vertaa kuin Turun lääni. Vaasan
-lääni, jonka viljantulo nyt on yhtä suuri kuin Turun läänin, antoi
-silloin vain kolmannen osan siitä, mitä jälkimäinen. Uusimaa puolestaan
-antaa nytkin yhtä suuren suhteellisen osan Suomen koko viljamäärästä
-kuin silloinkin. Sama seikka pistää myös meidän silmäämme, jos
-keskenään vertamme joitakuita rantamaan sekä ylimaan pitäjiä. V. 1656
-esim. kylvettiin Raision pitäjässä Turun tienoolla 505 tynnyriä,
-Maskussa 525, Nousiaisissa 544, Mynämäellä 959, mutta Rautalammilla
-(myös Hankasalmi ja Vesanto) 153 t., Viitasaaressa (myös Kivijärvi ja
-Pihtipudas) 142, Laukaalla (myös Jyväskylä) 107, ja silloisessa
-Jämsässä 271. Pohjanmaalla olivat Kyrönjoen rannikot, seudun nykyinen
-vilja-aitta, vielä autioina nevoina; niiden viljelemiseen ryhdyttiin
-vasta 17:nnen vuosisadan lopulla. Viipurinkin läänissä, vaikka se
-osaksi on meren rannikkoa, oli maanviljelys peräti huonoa, koska
-maakunta aina oli sodan jaloissa; samasta syystä oli se myös varsin
-köyhä hevosista sekä lehmistä! Kaskenviljelys, ihme kyllä, ei näytä
-kuitenkaan silloinkaan Länsi-Suomessa olleen yleisempi kuin tätä nykyä;
-Wexionius mainitsee siitä ainoastaan Hämeessä, Savossa sekä Karjalassa.
-
-Me olemme siis nähneet, että maamme, vaikka sitä niin viljavaksi
-kehuttiin, vuosittain antoi paljon vähemmän viljaa kuin meidän
-aikanamme. Mutta vielä ihmeellisempää on, että tämä viljantulo myös
-suhteellisesti, silloiseen asukaslukuun nähden, oli paljoa vähempi.
-Nykyään se on, niinkuin mainittu, viisitoista kertaa silloista
-suurempi; mutta Suomen kansa on samalla ajalla karttunut vain vähän
-enemmän kuin seitsemän sen vertaa. Jokaista henkeä kohtaan tuli siis
-keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa puolta vähemmän viljaa kuin tätä
-nykyä. Sen lisäksi sattui silloin, taitamattoman maanviljelyksen
-tähden, katovuosia vielä paljoa tiheämmin kuin meidän aikanamme.
-Mitenkä on siis tuo hämmästyttävä ristiriitaisuus selitettävissä, että
-vilja siihen aikaan Suomessa, vaikka sitä saatiin suhteellisesti niin
-paljon vähemmän, kuitenkin oli paljoa huokeampaa, vieläpä riitti
-ulkomaillekin vietäväksi?
-
-Suurena syynä oli ensinkin se, ettei viinaan vielä tuhlattu niin suuria
-viljamääriä, kuin nykyään; ne säästyivät siis kaikki hyödylliseksi
-ravinnoksi. Toiseksi oli elanto silloin paljoa vähemmän yksistään
-maa- ja karjantuotteitten varassa; metsä ja vesi antoivat runsaasti
-antimiansa lisäsärpimeksi. Muistakaamme, kuinka senaikuiset kirjailijat
-kehuvat kaikkien Suomen maakuntien ylenpalttista rikkautta siinä
-suhteessa. Ja kolmanneksi Suomen talonpojalla silloin oli tuiki vähän,
-tuskin ollenkaan tarpeita, joita olisi tarvinnut ulkoa hankkia ja
-joiden lunastamiseen kotituotteita olisi ollut pakko panna. Katovuosina
-varsin vähän ostettiin ja saatiin jauhoja muualta avuksi, vaan
-jatkettiin vähäiset kotivarat petäjän kuorella, vehkan juurella.
-Tavallisinakaan vuosina ylimaalainen, jos paljoa myöhempien aikojen
-tavasta saa päättää, ei syönyt selvää leipää siitä pelosta, että voisi
-tottua liian herkulliseen elämään. Kahvista ja sokerista, näistä
-nykyisistä suurista rahansurmista, ei vielä tietty mitään; ulkomaan
-silkit ja verat, napit ja helyt eivät myöskään hoikentaneet kukkaroa.
-Vaatteet kudottiin kaikki kotona -- Suomen emäntiä mainitaan uutteriksi
-kankureiksi; parhaat pyhäpuvut tosin tulivat kalliiksi, mutta
-kestiväthän myöskin, niin että ne menivät perintönä lapsille sekä
-lastenlapsille. Posliineihin ja lasiastioihin ei myöskään kulunut
-rahaa. Tarpeelliset astiat tehtiin kotona, mitkä puusta, mitkä
-tuohesta. Ainoa jo silloin suureen valtaan päässyt ulkomaan
-ylellisyystavara oli tupakka. Paitsi sitä tuotiin kaupungista
-pääasiallisesti vain rautaa sekä suoloja, niitä kumpiakin myös verraten
-paljoa vähemmän kuin meidän aikanamme. Rekien jalakset, astioiden
-vanteet, naulat ynnä monet muut nykyiset rautakalut olivat silloin
-pelkkää puuta. Viipurin läänin maaherra ilmoitti vielä v. 1664, että
-käskettyyn maantientekoon tarvitsisi tuottaa Ruotsista rautalapioita,
-koska hänen läänissään talonpojilla ei ollut semmoisia. Suolan
-säästämiseksi kalat tavallisesti vaan kuivatettiin. Koettivatpa
-merenrantalaiset omienkin vähäsuolaisten lahtiensa vettä kiehuttamalla
-hankkia itselleen tuota haluttua, vaan liian kallista maustetta.
-
-Kauppapuodissa ei täten tarvittu kovin usein käydä, eikä se olisikaan
-ylimaalaisille ollut mahdollista, koska kaupungit olivat kaukana,
-vuosisadan keskipaikoille saakka kaikki tyyni merenrannalla. Varmaankin
-oli miesten parissa monta, vaimoväestä epäilemättä enin osa, jotka
-eivät olleet ikänään nähneetkään kaupunkia. Ensimäinen kaupunkiretki
-oli siis juhlallinen asia. Pitäjän rajalla tai muuten tavaksi tulleessa
-merkillisessä paikassa piti nuorten _härkämiesten_ (ensikertalaisten)
-tehdä kaikellaisia temppuja ja laittaa pienet kestit vanhemmille
-matkakumppaneille. Tavallisesti läksivät ylimaalaiset tämmöiselle
-retkelle talvella, kun lumi oli tasoittanut teitä mantereella,
-rakentanut siltoja vesille. Jos kesällä matka oli välttämätön,
-kuljettiin niin paljon kuin mahdollista vesiä myöten ja karvastettiin
-(vedettiin) veneet kannaksien yli. Lyhyemmillä maamatkoilla, kun ei
-joku harvoista maanteistä ollut lähellä, käytettiin _purilaita_, s.o.
-hevosen taakse valjastettuja, takapäästään yhteensidottuja aisoja,
-joiden haarukkaan pieni kuorma sopi. Tervatynnyrit saivat köysiin
-sidottuina ilman muuta pyöriä hevosen jäljessä.[44] -- Kirkossa käynti
-ei laajoissa ylimaan pitäjissä myöskään ollut erittäin tavallinen.
-Lapset syrjäisemmillä kulmilla eivät saaneet Herran huonetta nähdäkään,
-ennenkuin omin jaloin jo kykenivät hiihtämään sinne "nimeä saamaan",
-s.o. ristittäviksi.
-
-Asiain näin ollen ei ollut kumma, jos Suomen talonpoika, erittäinkin
-ylimaassa, vielä oli hyvin alkuperäisellä kannalla. Sisämaakunnissa
-asuttiin paljoa myöhempinäkin aikoina pirteissä, joissa hevoset, siat
-ja kanat jakoivat ihmisten kanssa savuisen lämpimän. Eivätkä ne näytä
-silloin olleen rantamaillakaan kovin outoja, koska tiedetään varmasti,
-että myös moni kirkkoherra Viipurin läänissä asui semmoisessa. Seinillä
-harvoin nähtiin pyssyn riippuvan, niinkuin meidän aikanamme. Niitä
-kyllä osattiin valmistaa Suomessa, mutta sota ne mahtoi vaatia melkein
-kaikki kruunun palvelukseen. Sen sijaan ei puuttunut missään
-teräsjousia eikä nuoliviinejä. Tavallisesti taisi myös niiden rinnalla
-välkkyä tukeva keihäs ja kirkas miekka, edellinen välttämättömän
-tarpeellinen alinomaisissa otteluissa salon kuninkaan kanssa,
-jälkimäinen tiheitten vihollisten päällekarkausten torjumiseksi. Vielä
-tuntemattoman viulun sijalla epäilemättä riippui silloin yli koko
-Suomen tuvan seinällä kansamme vanha kantele. Nykyään kadonnut, silloin
-yleinen tarvekalu olivat käsikivet, joilla viljaa jauhettiin. Kun
-myllyistä vero oli tullut säädetyksi, valitti kenraalikuvernööri
-Bjelke, ettei se varsinkaan Viipurin läänissä ja Hämeessä tuottanut
-paljon mitään; sillä siellä ei ollut kuin harvassa paikassa myllyjä, ja
-veronottajien tullessa vietiin käsikivet johonkuhun piilopirttiin
-metsään, joista niitä ei ollut mahdollista löytää. Kustaa Aadolf
-vastasi siihen, että Bjelke vain antaisi asian olla; olihan muka siinä
-jo rasitusta enemmän kuin verosta, että sellaista raskasta työtä täytyi
-tehdä. Lavitsat ja pöydät olivat tukevaa, vankkaa laatua; luultavasti
-oli silloin monessa paikassa pöytiä, niinkuin nyt vielä joskus vanhoja
-nähdään, joiden lauta oli yhdestä jättiläislaahkosta eli lankusta
-tehty, onteloksi koverrettu, summattoman avara kanto jalkana sen alla.
-Luultavasti olivat myös tupien seinät monessa talossa tuommoisista iäti
-kestävistä ikihongista, joita nyt vain jossakin vanhassa puukirkossa
-tai muussa muinaisessa rakennuksessa tavataan. Talon huoneet olivat
-muuten helpomman puolustuksen vuoksi kaikki rakennetut umpiympyrään,
-niin että pihassa oltiin niinkuin linnassa.
-
-Elämä ja tavat olivat myös tietysti vanhanaikuisia. "Tämän kansan
-tavat", kirjoitti Brahe, "ovat semmoisia kuin ne ovat kauan aikaa
-olleet." Pitkät puhteet talvisaikana kulutettiin kaikellaisilla
-vanhoilla huvituksilla ja menoilla. Runolaulu oli vielä vuosisadan
-keskipaikoilla yleistä yli koko maan. Uusia runoja sepitettiin yhä
-vanhaan tapaan. Muinaiset pakanuuden-aikuiset näyttävät kuitenkin jo
-alkaneen väistyä syrjäisemmille paikoille. Piispa Bång, 17:nnen
-vuosisadan jälkimäisellä puoliskolla, joka niitä ensiksi mainitsee,
-sanoo niitä laulettavan Savon ja Ruoveden saloilla. Yleisemmin sitä
-vastoin moittii Rothovius vielä v. 1640, että Suomen talonpojat
-"pimeissä pirteissänsä" pitävät karhunpeijaisia, juoden karhun
-maljaa sen omasta kallosta ja matkien karhun mörinää, jotta he
-pyyntiretkillään vastakin saisivat hyvän onnen. Näissä tilaisuuksissa,
-niinkuin muissakin juhlissa, ei mahtanut olla puutetta kotitekoisesta
-oluesta, joka vielä oli niin kuuluisaa, että Kustaa Aadolf kruunaustaan
-varten tuotti sitä 200 tynnyriä. Että runolaulun rinnalla vanhat
-loitsut ja karhunpeijaiset sekä monet muutkin muinaiset pakanalliset
-taikamenot vielä olivat täydessä voimassa, siitä on jo luvussa
-Rothovius piispasta lavealta kerrottu.
-
-Uutterasta saunankäynnistä ja istumisesta lumessa tai kylpemisestä
-jäisessä vedessä sen jälkeen, niinkuin myös pienten lasten
-varomattomasta kohtelusta, on jo myös ennen ollut puhetta.
-
-Suomen talonpoikaisen kansan luonteesta siihen aikaan on meille
-useampiakin valaisevia lauseita säilynyt. Suomalaisten itsepäisyydestä
-kaikki ihmiset silloin puhuivat. Brahe, niinkuin muistamme, katsoi
-erinomaiseksi onneksi, kun hän oli saanut "jäykät" savolaiset
-suostumaan ruotutuumaansa. Sävyisää Hämeen maaherraa, Arvi Hornia, hän
-moitti kelvottomaksi siinä läänissä, "missä on itsepäisin kansa". Ja
-etteivät karjalaiset suinkaan olleet pehmeämpiä luonteeltansa, sen
-todistaa Wexioniuksen lause, että "karjalainen pää" ja visapää ovat
-aivan yhtä. Tätä itsepäisyyden avua ei luettu muuten suinkaan vain
-Suomen talonpojille ominaiseksi, vaan ylimalkaan kaikille
-suomalaisille. Olipa se maine levinnyt kauas muillekin maille. Ranskan
-suuri valtiomies Richelieu kerran sanoi Aksel Oxenstjernassakin olevan
-paljon suomalaista itsepäisyyttä.
-
-Myös moitittiin yleisesti suomalaisten nahjustelevaa toimettomuutta.
-"He eivät", sanoi suomalaisten ystävä Brahekin, "huoli koskaan hankkia
-itselleen enempää, kuin mitä heti saattavat syödä. Laiskuus ja juoppous
-enenevät päivä päivältä. -- Ja onpa ihme, että kun tämä sama kansa
-joutuu Ruotsiin tai muihin maihin, niin yksi mies tekee työtä kolmen
-puolesta ja he ovat käteviä niin toisessa kuin toisessakin työssä.
-Mutta täällä kotona on heillä ihan toisellainen luonne. Talvella
-harvoin, oli suojainen ilma tai pakkanen, nähdään avantojen vieressä
-verkkoja, vielä vähemmän nuotanvetäjiä, vaikka kuitenkin joka paikassa
-on niin hyviä kalavesiä, joista jo yksin kokonaiset perhekunnat
-voisivat saada elatuksensa. Suomalaiset vain kuhnustelevat pirteissään,
-joista myös harvoin viitsivät mennä metsälle. Ainoastaan silloin he
-lähtevät liikkeelle, kun heitä väkisin vaaditaan kyytiin tai
-päivätöihin. Ja he syövät kaikki heti suuhunsa, mitä taloutensa
-parantamiseen voisivat käyttää. Eivät he myöskään huoli oppia mitään
-käsitöitä, joihin heillä kuitenkin olisi enemmän taipumuksia kuin
-monella muulla kansalla. Meren rannoilla sittenkin on väestö uutterampi
-ja toimeliaampi kuin ylämaassa."
-
-Tämä toimeliaisuuden ja uutteruuden puute oli luonnollisena seurauksena
-liian kolkosta ilmanlaadusta sekä lakkaamattomista sodista. Mitä apua
-oli ahkeruudesta, kun sen hedelmät kuitenkin niin usein joutuivat
-hallan omiksi tai vihollisen tallattaviksi! Saman kovan koulun
-kasvattama oli myös itsepäisyys ja liika jäykkyys. Mutta tällä
-jälkimäisellä kuitenkin oli myös se puoli, että se antoi Suomen
-kansalle voimaa kestämään sekä silloiset että vielä pian tulevat, monta
-vertaa kovemmat kohtalot ja säilyttämään itsensä parempien päivien
-varalle.
-
-
-
-
-23. Suomalaisten muutot maasta 17:nnellä vuosisadalla.
-
-
-Raskaitten verojen ja peloittavan sotamiehenoton tähden jätti moni
-talonpoika Suomessa tähän aikaan talonsa autioksi. Hyljätyt talot
-tarjottiin sitten kenelle hyvänsä, kuka vain tahtoi ruveta niitä
-viljelemään ja niistä kruunulle tulevia veroja suorittamaan. Sangen
-usein kuitenkin uudet isännät asuivat talossa ainoastaan muutamia
-vuosia, niin kauan kuin he olivat vapaat veroista, ja jättivät sen
-sitten jälleen kylmille. Tästä syystä oli autiotilain luku hirvittävän
-suuri, Suomessa vielä paljoa suurempi kuin Ruotsissa, vaikkei niitä
-sielläkään suinkaan ollut vähän.
-
-Näistä poismuuttajista siirtyi melkoinen osa Pohjanlahden taakse
-Ruotsin vuori- ja metsäseutuihin, Vermlannista alkaen kauas pohjoiseen,
-joka seutu nyt oikein vilisee suomalaisista kaskenpolttajista. Paljon
-väkeä myös virtaili Viroon ja Liivinmaalle, jopa Puolaan, Preussiin ja
-Pohjois-Saksaankin asti. Tämän muuttolaistulvan estämiseksi katsoi
-Kustaa Aadolf tarpeelliseksi v. 1620 säätää erinäisen lain. Aatelille
-annettiin lupa käydä ulkomailla opintoja harjoittamassa tai
-sotapalveluksessa -- ei kuitenkaan jesuiittain kollegioissa eikä Puolan
-armeijassa. Pappien, porvarien sekä talollisten sallittiin niinikään
-mennä ulkomaille opistoihin tai käsityönoppiin, mutta piti antaa
-kirjallinen vakuutus matkan tarkoituksesta. Alhaisemmalta työväeltä
-sitä vastoin meno ulkomaille kokonaan kiellettiin, kaiken
-perintöoikeuden menettämisen uhalla. Laivuri, joka luvattomasti otti
-viedäkseen siirtolaisia Suomesta muille maille, menetti aluksensa
-lastineen. Tämän kiellon uudistaminen useampaan kertaan todistaa
-kuitenkin, ettei siitä ollut suurta apua.
-
-Rupesipa pari vuosikymmentä myöhemmin hallitus itsekin suosimaan ja
-edistämään poismuuttoa vieläkin kaukaisemmille maille. Useimmilla
-Euroopan merenrantaisilla suuremmilla valtakunnilla oli silloin
-uutismaansa Amerikassa. Ruotsikin tahtoi itselleen osaa samoista
-eduista ja lähetti pienen retkikunnan, joka v. 1636 tai 1637
-onnellisesti saapui Delaware-joen suulle. Tässä ensimäisessä
-muuttolaisjoukossa oli ainoastaan ruotsalaisia; mutta myöhemmin
-jäljessä lähetettyjen parissa oli myös sangen suuri määrä Suomen
-kansaa. V. 1649 esim. oli meikäläisiä koko 300 henkeä, jotka sinne
-pyrkivät. Enimmäksi osaksi he eivät kuitenkaan olleet itse Suomesta
-kotoisin, vaan lähteneet Vermlannista sekä muista Ruotsin
-vuorikunnista, missä heitä heidän kaskenhakkaamisensa, muka
-metsänhaaskauksensa tähden oli ruvettu pahasti vainoamaan.
-Delaware-joen rannoilla, likellä nykyistä Philadelphian
-maailmankaupunkia, useimmat suomalaiset asettausivat yhteen ryhmään
-Kamassung-nimiseen paikkaan, jota ruotsalaiset naapurit rupesivatkin
-Finlandiksi nimittämään. Siirtolaiset tulivat uudessa kodissansa vallan
-hyvin toimeen, sillä maa oli viljavaa ja ilmanlaatu hyvä. Hyvässä
-sovussa elettiin enimmiten myös maan alkuasukasten, intiaanien kanssa,
-jotka pitivät näistä tulokkaista enemmän kuin muista röyhkeämmistä,
-rauhattomammista "valko-ihoisista".
-
-Rauhassa ei saanut kuitenkaan tämä pieni uutisvaltio kauan vaurastua.
-Hollantilaisilla oli Delaware-joen toinen ranta hallussaan ja he
-rupesivat alusta alkain naapureilleen tekemään kiusaa. V. 1655 he
-viimein äkkiä tulivat suurella voimalla ja valloittivat koko Ruotsin
-alueen Amerikassa. Vaan eipä ollut heidänkään valtansa täällä kovin
-pitkällinen. Heillä oli vielä mahtavammat naapurit, englantilaiset,
-jotka taas vuorostaan v. 1664 anastivat koko hollantilaisten alueen.
-
-Pappeja ja uskonnollisia kirjoja lähetettiin vielä kauan aikaa näiden
-valloitusten perästäkin entisestä emämaasta. Mutta vähitellen alkoi
-siirtolaisten mieli vaihtua. Lopulla 17:ttä vuosisataa he jo
-ilmoittivat, etteivät he tarvinneet erinäistä suomalaista pappia, koska
-kaikki ymmärsivät ruotsia ja 18:nnen vuosisadan lopulla taas tuli se
-tieto, että ruotsalainenkin pappi oli tarpeeton, koska ainoastaan
-muutamat vanhat ihmiset enää ruotsinkieltä osasivat.
-
-
-
-
-24. Elämänlaatu ja tavat.
-
-
-Elämänlaadusta ja tavoista on ollut jo monessa edellisessä luvussa
-sivumennen puhetta; mutta kuvauksen täydellisyys vaatii vielä
-kaikellaista lisään.
-
-Seitsemännentoista vuosisadan ihmiset olivat meihin verraten
-erinomaisen aamuvirkut. Me jo tiedämme, että koulutunnit alkoivat kello
-5 tai 6 aamulla, yliopiston luennot kello 7. Yhtä aikaisia oltiin myös
-virastoissa. Maaherrojen esim. oli määrä istua kansliassaan kello 8-10
-ja taas kello 2:sta alkaen iltapuolella. Kello 12 syötiin päivällinen,
-paitsi suurissa juhlatiloissa, ja iltasella siivet ihmiset jo hyvin
-varhain menivät levolle; ainoastaan juomarit ja roistot valvoivat
-kauemmin.
-
-Huonekalusto keskisäädyssäkin oli sangen koristelematon ja osaksi
-toisellainen kuin nyt. Ei tiedetty sohvista eikä paljon tuoleista;
-tavallisesti seinään kiinnitetyt lavitsat, samoinkuin talonpoikienkin
-tuvissa, olivat istuimina. Ei tiedetty myöskään kaapeista eikä
-piirongeista;[45] vaatteita ynnä muita tavaroita, jolleivät ne
-irrallaan riippuneet tai seisoneen aitoissa, tallennettiin suurissa
-arkuissa. Ikkunoissa ei ollut saranoita, uuneissa ei peltejä.
-Posliinista ei tiedetty vielä paljon mitään; lautaset, vadit, kupit
-olivat tinasta tai puusta (siitä suomalainen nimitys "lautanen"),
-rikkaimmilla hopeasta.
-
-Vaatteissa ja ruuassa paisui kuitenkin ylellisyys paisumistaan, ja
-turhaan koetti papisto saarnoillaan, esivalta asetuksillaan sitä estää.
-
-Valtiopäivien loputtua v. 1611 pitivät edusmiehinä olleet papit vielä
-keskenään ylimääräisen kokouksen, missä valitettiin sitä "loukkaavata
-vaatepartta, joka -- Jumala paratkoon! -- kaikissa säädyissä on päässyt
-valtaan ja josta syntyy irstaisuutta sekä kaikellaista pahuutta
-pakanallisella tavalla". Päätettiin siis kehoittaa seurakuntalaisia
-luopumaan siitä prameudesta, ettei Jumala muuten "vihassaan muuttaisi
-heidän hyvää hajuaan pahaksi löyhkäksi, heidän kähärätukkaansa
-kaljupääksi ja heidän leveitä vaatteitaan ahtaaksi säkiksi". Pappien
-piti itsekin sanankuulijoilleen olla hyvänä esikuvana ja välttää tuota
-"muutamissa ilmenevää kevytmielisyyttä, he kun käyvät korkeissa
-huovinhatuissa, suurissa, inhottavissa kauluksissa" y.m.s. Heidän piti
-myös estää vaimojensa kohtuutonta koreilemista. -- Toisessa
-senaikuisessa kirjoituksessa valitetaan myös pappien korkeita hattuja
-sekä sametilla päärmätyitä kauhtanoita ja sanotaan että papinemännät
-tahtovat koreilla aatelisrouvien tavalla, kilpikangashuiveissa ja
-leveissä hihoissa. -- V. 1657 Turun piispa käski pappiensa keritä
-pitkän tukkansa -- parrasta, jota he, niinkuin kaikki sen ajan miehet,
-kasvattivat, ei ollut kieltoa. V. 1661 taas yliopiston rehtori, Enevald
-Svenonius, juhlapuheessaan rauhan saannista, varoitti Turun
-ylioppilaita, "etteivät Jumalan tähden noilla liian ylellisillä ja
-sanomattomasti leveillä housuillansa pahoittaisi Jesuksen Kristuksen
-mieltä, josta muuten koko maalle voi tulla rangaistusta uutten,
-hirveitten sotien kautta".
-
-Senaikuisista asetuksista olkoon esimerkkinä Kaarle XI:nnen aikana v.
-1664 vallitsevaa ylellisyyttä vastaan myös suomenkielellä ilmestynyt
-asetus. Kuningas sanoi siinä erinomaisella mielikarvaudella
-havainneensa, miten koreus ja prameus sekä aatelissa että muissa
-säädyissä on yltynyt varsinkin pukuihin nähden -- jonka johdosta on
-syytä pelätä Jumalan ankaraa vihaa sekä vahingon koitumista isänmaalle,
-koska kalliit ja parhaat tavarat lähetetään vieraille maille ja sieltä
-sijaan tuotetaan vain turhaa rihkama- ja korukalua. Sen vuoksi
-kiellettiin nyt käyttämästä vaatteiksi tai vaatteitten koristukseksi
-kulta- ja hopeakangasta, helmillä tai kalliilla kivillä ommeltuja
-kulta- ja hopeapäärmeitä, lasipäärmeitä, niin myös kaikkinaisia
-silkkinyörejä ja pitsejä "kaickein muitten ommelduin, sisälpanduin,
-knyplättyin ja kalliist burderattuin töitten kanssa". Liikanaiset
-liinavaatteet olivat myös hyljättävät. Aatelisten palvelijoiden
-univormuissa kuitenkin piti saada olla yksi kerros eli "laskos"
-silkistä tahi hienosta langasta tehtyjä nyörejä. Nappeja sai olla
-"halvemmasta" kullasta tai hopeasta määrätty tusinaluku, niin etteivät
-nämä lisäkoristeet saaneet tulla pukukangasta kalliimmiksi, eikä
-tikkauksiin saanut käyttää enempää kuin 120 kyynärää lankaa yhtä pukua
-varten. Nimenomainen poikkeus oli kuitenkin tehty mitä erittäinkin
-aatelin huonekaluihin, satuloihin tai muihin hevosvärkkeihin tuli.
-Naisilta kiellettiin pitkät hameet, jotka "maata keväisevät", samoin
-lasiset napit, lasiset korvarenkaat, lasiset kaulukset y.m.s.
-Vaateparressa ylimalkaan piti vältettämän "outoja muotoja ja
-mynstereitä", sekä noita alinomaisia muodin muutoksia, jotka viime
-aikoina, paha kyllä, olivat päässeet valtaan. Kunkin piti ottaa vaarin,
-ettei pukeutuisi yli säätynsä. Palkollisilta oli kaikki silkki kokonaan
-kielletty. Muut saivat käyttää silkkiäkin, kunhan "muoto eli mynsteri
-oli säädyn jälkeen". Sakko tämän asetuksen rikkomisesta oli ensi
-kerralta 70 hopeatalaria, sitten kaksinkertainen. Kuitenkin suotiin
-vielä armonaikaa juhannukseen v. 1665, jotta jo teetetyt luvattomat
-vaatteet saisi kuluttaa loppuun.
-
-Samallaisilla säädöksillä koetettiin myös estää ylellisyyttä syömisessä
-sekä juomisessa, vaan yhtä turhaan, sillä se kuului aikakauden
-omituisiin synteihin. V. 1648 esim. julisti Turun maistraatti kreivi
-Brahen kehoituksesta asetuksen häistä sekä muista "olutkesteistä". He
-valittivat näet suuren epäjärjestyksen ja väärinkäytöksen päässeen
-kaupungissa voimaan, kun alhaiset ja varattomat eivät muka huolineet
-olla huonompia kuin rikkaat ja parempisukuiset, vaan valmistivat
-pitoihinsa liian monta ruokalajia sekä ylellisesti kalliita juomia.
-Säädettiin siis, ettei saisi viettää kihlajaisia millään pidoilla eikä
-syömingeillä. Myös oli "sisälle-ajamus" eli yljän tulo taloon häitten
-edellisenä päivänä kielletty; samoin julkinen saunankäynti sinä
-päivänä. Itse häitten ei pitänyt kestää kuin yhden päivän; seuraavana
-päivänä oli ainoastaan lähimpien sukulaisten sekä juhlan "virkamiesten"
-(edeskäypien ja kaasojen) lupa tulla pienille rääpiäisille. Hääpidoissa
-piti olla vain yhdet syömingit. Pormestarin häissä sai olla 50 paria
-kutsuvieraita, "virkamiehet" ja soittokuntakin siihen luettuna; ruokaa
-sallittiin yhdeksän lajia, jotka kuitenkin piti kaikki yhdellä kertaa
-tuoda sisään; juomia mitä lajia mieli teki ja varat kannattivat.
-"kuitenkin kohtuullisesti". Rikkaimmilla kauppiailla sai myös olla
-yhdeksän ruokalajia, vaan ainoastaan 40 paria vieraita, eikä muuta
-ulkomaan viiniä kuin Ranskan ja Espanjan; varattomilla käsityöläisillä
-sekä muilla halvemmilla kaupunkilaisilla ainoastaan 20 paria vieraita,
-viisi ruokalajia ja yksistään Suomen olutta juomana. Isännän ja
-edeskäypien käskettiin kiirehdyttää syöminkejä niin, että kello 9
-illalla pöytä jälleen olisi korjattu ja Jumalaa kiitetty hänen hyvistä
-lahjoistansa. Alhaisemmat porvarit ja heidän kaltaisensa eivät saaneet
-syödä sokerimakeisia, vaan piti heidän tyytyä muunlaisiin leivoksiin.
-Kaason tuli katsoa, että morsian pukimissaan sekä koristeissaan seurasi
-säätynsä tapoja; porvarin tytärtä ei ollut lupa koristaa helmivöillä
-tai muilla senkaltaisilla, jotka kuuluvat korkeammalle säädylle.
-Kaupungin maistraatin piti käydä häissä vierasten lukua tarkastamassa,
-ja jokaisen eri säännöksen rikkomisesta tuomittiin 36 nykyistä Suomen
-markkaa sakkoa.
-
-Myöhempi kuninkaallinen asetus vuodelta 1664 pani ilon rajat vieläkin
-ahtaammalle. Koko kansa jaettiin neljään luokkaan, josta kustakin oli
-tarkkaan määrätty, mitä se saisi syödä, mitä juoda, miten itsensä
-vaatettaa. Ylimmän luokankaan häissä ei saanut nyt enää olla enemmän
-kuin 24 paria vieraita, alimmassa ainoastaan kahdeksan.
-
-Ylimmän luokan hääateriassa sallittiin kaksi "ruoan laitosta", "jos
-pöytä on niin pitkä, että yksi vati kummassakin laitoksessa haavallansa
-mahtuu pöytään". Kolmannessa luokassa ei saanut olla enempää kuin yksi
-"laitos", eikä muita makeisia paitsi leivoksia. Molemmissa ylemmissä
-luokissa sallittiin juoda ulkomaan viiniä, etenkin Ranskan ja Espanjan,
-mutta renskaa ainoastaan "visusti"; kolmannessa luokassa ainoastaan
-olutta, kuitenkin myös ulkomaista, jos mieli teki; alimmassa luokassa
-ei muuta kuin kotimaan olutta ja paloviinaa. Ylimmäinen luokka sai
-koristaa hääsalia tapeteilla sekä kulta- ja silkkikankailla, niinkuin
-myös hopeisella kynttiläkruunulla, jos talossa oli oma, vaan ei ollut
-lupa lainata. Toisessa luokassa olivat maalatut kuvat ainoat luvalliset
-seinäkoristeet; alemmissa luokissa ei yhtään mitään. Pormestarien ja
-raatimiesten häissä sai morsian pukeutua muutamilla timanteilla ja
-helminauhoilla koristettuihin silkkivaatteisiin, "kuitenkin siivosti ja
-kunniallisesti tehtyihin"; kruunussa olivat muutamat timantit ja helmet
-luvalliset. Muilla paremmilla porvareilla piti olla sama puku,
-ainoastaan hiukkaa halvempi, "erotukseksi esivallasta". Alhaisemmalla
-porvarintyttärellä oli puku verasta, hiukan kultakoristeita, vaan ei
-mitään timantteja eikä helmiä. Palkollisten ja heidän vertaistensa
-vaatteet piti olla halvemmasta aineesta, eikä suinkaan "jollakulla
-uudella tavalla leikatut".
-
-Häävieton aika määrättiin kello 7-12 illalla pyhäpäivinä, kello 12-5
-arkina. Morsiamen käynti kerjuulla kiellettiin; köyhissä taloissa oli
-kuitenkin lupa hääpäivänä pitää pöydällä pieni malja lahjoja varten.
-
-Ei saatu ruveta "hyppimään" ennenkuin ruoka oli pöydältä korjattu ja
-kiitos luettu. Pelimanneille, joita ylimmässä luokassa oli 6, alimmassa
-1-2, ei ollut lupaa viskata rahaa, "pyytäen esidantzia".
-
-Samassa asetuksessa oli myös sääntöjä muista kodin juhlallisuuksista.
-Ristiäisiä ei saanut viettää pidoilla; ainoastaan kummien piti
-olla läsnä. Kaikki lahjat siinä tilaisuudessa kiellettiin,
-niin myös nisuleipäin sekä makeisten lähettäminen ympäri kaupunkia
-kaikille tuttaville. Lasta ei saanut yli säätynsä koristaa. --
-Kirkkoonotettavalla vaimolla ei saanut olla muita seurana kuin kaksi
-likimmäistä sukulaista; sen jälkeen ei ollut myöskään lupa lähettää
-nisuja ja makeisia ympäri. -- Lapsivuoteessaan makaavan vaimon piti
-välttää koreilemista vaatteilla, sängyn uutimilla sekä pöytäliinoilla,
-kun naapurit kävivät hänen luonaan varpaisilla. -- Hautajaisissa
-kiellettiin se ylellinen tapa, että ruumis kaksi eri kertaa kannettiin
-juhlallisella saatolla, ensin kirkkoon, sitten vasta hautaan.
-Sanomakelloja ei saanut soittaa muualla kuin kotiseurakunnan kirkossa,
-porvarille ei yli puoli tuntia. Ei ollut lupa ylellisesti koristaa
-arkkua, eikä myöskään ruumista "knyytingeillä" (pitseillä), kullalla,
-hopealla, silkillä, helmillä tai vitjoilla. Ainoastaan maalla, jos oli
-kaukaisia hautajaisvieraita, saatiin niille antaa kerran ruokaa sekä
-yhdeksi yöksi kortteeria. Ei saanut kutsua vieraita ihmisiä
-ruumiinvalvojaisiin, vaan ainoastaan oman talon väkeä; tässäkin
-tilaisuudessa oli makeisten ympärilähettäminen kielletty.
-
-Erinäinen konsistorin tekemä sääntö vuodelta 1642 niinikään järjesti
-yliopiston rehtorien pidot. Niissä piti tarjottaman kuusi ruokalajia,
-paitsi voita, leipää ja siankinkkua; jälkiruokana ei saanut olla mitään
-makeisia, ainoastaan juustoa. Juomana piti olla hyvää Suomen olutta ja
-lisäksi vähäisen Ranskan viiniä; mutta jos rehtori tahtoi tarjota
-Rostockin olutta, niin ei saanut olla viiniä muuten kuin ylhäisempien
-tervehdysmaljoja varten. Tarkoin oli myös määrätty, keitä saatiin
-kutsua näihin pitoihin, keitä ei; naisille ei ollut se kunnia suotu,
-eipä edes professorien rouville.
-
-Paloviina ja tupakka olivat kaksi ylellisyystavaraa, jotka tähän aikaan
-alkoivat levitä. Kumpaiseenkin tottuivat ensiksi Suomen soturit
-ulkomaan sodissa. Viina kyllä oli jo sata vuotta ennen ollut tuttu
-meidän maassamme; mutta sitä käytettiin kauan aikaa ainoastaan harvoin
-lääkkeenä tai karaistuksena vaivalloisilla retkillä. Yleisemmäksi se
-tuli vasta 17:nnen vuosisadan toisella puoliskolla, ja sen lopulla
-poltettiin sitä jo joka mökissä. Vielä monta vertaa suuremmalla
-vauhdilla levisi, niinkuin olemme nähneet, tupakka. Edellisenä vuonna
-valitti jo Brahe suuresti tupakan ajattomasta ja ylellisestä
-käyttämisestä Suomessa, niin että, pian sanoen, tuskin oli sitä miestä
-tai vaimoa, vanhaa tai nuorta, joka ei tupakkaa nuuskisi tai "joisi"
-(s.o. polttaisi) sekä varhain että myöhään. "Olisi hyvä", lisää kreivi,
-"jos sen maahantuonti kiellettäisiin, niin että se olisi ainoastaan
-kaupungeissa, apteekeista, saatavana lääkkeeksi sairaille." Mutta
-turhaan koetti esivalta estää tämän tavaran leviämistä, turhaan myös
-papit pyysivät rajoittaa sen käytäntöä arkipäiviin. V. 1659 esim. eräs
-renki, joka pyhäaamuna, ennen pyhälle ehtoolliselle menoa, oli
-"piipullisen juonut", tuomittiin seisomaan koko päivän kirkon ovella.
-Vielä v. 1673 talonpojat Tiilikainen ja Huussa Kuopiossa pantiin koko
-sunnuntaiksi jalkapuuhun sen vuoksi, että he saarnan aikana olivat
-ottaneet hyppysellisen nuuskaa.
-
-Ylellisyydelle ja prameudelle likeistä sukua oli toinen sen aikakauden
-heikko puoli, nimittäin ääretön ylpeys. Se ilmeni muun muassa siinä,
-etteivät vanhat, esi-isiltä perityt nimet enää kelvanneet, vaan piti
-ottaa uudet, koreammat. Aatelin hopeisista ja kultaisista sukunimistä
-on jo ollut puhe. Samoinpa tähän aikaan, Suomessa kumminkin, rupesivat
-papit häpeämään sulo nimiään ja ottamaan latinaisia tai kreikkalaisia,
-jotka muka todistivat miehen suurta oppia. Tähän aikaan syntyi enin osa
-meidän herrassäädyssä nykyään niin tavallisista us-päätteisistä nimistä
--- Chydenius (Kytöniemestä) ja Frosterus (Pakkalasta), Lilius (Rainio)
-ja Alopaeus (ennen Kettunius, Kettusesta) j.n.e.
-
-Vielä narrimaisemmalta näyttää nyt meidän silmissämme senaikuisten
-ihmisten ääretön oman arvon arkuus. Vähä väliä syntyi katkeria riitoja
-siitä, kuka juhlasaatoissa tai ovista sisäänmentäessä saisi ensiksi
-astua, kuka pöydässä tai kirkossa saada ylimmän sijan. Turun
-konsistorin edessä riitelivät kerran etusijasta maisteri Mathesius ja
-kappalainen Tavast Pietarsaaresta. He saivat sen päätöksen, että
-maisteri tosin on arvokkaampi, mutta koska molemmat ovat kappalaisia,
-niin astukoon edeltä ken ensiksi kerkiää. -- V. 1644 tuli kanne
-kahdesta porvarinvaimosta, että he Turun kirkossa olivat ylimmäisestä
-sijasta riidellessään tyrkkineet ja tukistaneet toisiansa
-jumalanpalveluksen aikana; senvuoksi suljettiin kirkko kolmeksi
-päiväksi. Eivätpä nuo emännät kuitenkaan olleet käytöksessään vähemmän
-siveät kuin paljoa korkeampisukuiset ihmiset. V. 1659 Enesköldin rouva
-valitti konsistoriin Liljeholmin rouvasta, että tämä kirkossa kesken
-rukousta oli tyrkännyt hänet pois penkistä. Toinen vastasi mielellään
-antavansa rouvan siellä istua, vaan sitä hän ei voinut kärsiä, että
-rouvan nuori tytärkin pyrki häntä ylemmäksi. -- V. 1675 taas oli
-konsistorissa ratkaistavana riita ylemmästä sijasta Siuntion pitäjän
-kirkossa valtaneuvos Eerikki Flemingin sekä Turun hovioikeuden
-presidentin vapaaherra Ernst Creutzin välillä. Toisinaan herrat
-kuitenkin mieluummin ratkaisivat riitansa omalla kädellänsä. Niin
-tekivät kerran, niinkuin jo tiedämme, kaksi aatelismiestä, Sass ja
-Sabelfana, kesken jumalanpalvelusta Perniön kirkossa; he paljastivat
-miekkansa ja rupesivat kaksintaisteluun. Viimein täytyi piispan oikein
-julkisella asetuksella säätää "kristillinen penkkijärjestys", joka
-tarkoin määräsi kullekin paikkansa.
-
-
-
-
-25. Tyytymättömyys Kristiinan aikana ja kuningattaren luopumus
-kruunusta.
-
-
-Valtionhoitajain aikana alkoi yhä suurempaa tyytymättömyyttä ilmetä
-aatelittomien säätyjen parissa. Talonpojat nurisivat katkerasti
-karttuvia verojansa ja vielä enemmän vero- ja kruununtalojen myömistä
-tai lahjoittamista rälssiksi, jonka kautta niin moni talonpoika joutui
-herrojen kovan vallan alle ja josta oli sitä paitsi seurauksena se,
-että verokuorma vielä jäljellä oleville talollisille tuli yhä
-raskaammaksi. Tähän tyytymättömyyteen sekä vihaan aatelia vastaan
-ottivat toisetkin aatelittomat säädyt osaa. Kaikkein rohkeimpana ilmeni
-se papistossa, jonka usein kuultiin saarnoissansa moittivan aatelin
-menettelyä, jopa hallituksenkin toimia. Osaksi tekivät papit tätä
-säälistä paimennettavaansa laumaa kohtaan, jonka luonnollisia
-puolustajia he olivat tottuneet olemaan; osaksi oli heillä myös
-omakohtaiset vaikuttimet. Heidänkin veronsa, samoinkuin myös porvarien,
-olivat enentyneet sen johdosta, että veromaa väheni. Paitsi sitä oli
-aatelin vaatimus saada yksin määrätä kirkkoherroja heille kovasti
-vastahakoinen. Ja viimein, vaikkei suinkaan vähimmin, olivat he
-suutuksissaan aatelin äärettömästä röyhkeydestä. Uusissa, paremmissa
-kouluissa olivat papit harjoitelleet opintoja, jotka vetivät vertoja
-useimpien aatelisherrojen opille, ja näiden halveksiva kohtelu tuntui
-heistä siis sitä kiusallisemmalta.
-
-Kaikki toivoivat kuitenkin asioiden parantuvan, niinpian kuin aatelinen
-valtionhoitajahallitus loppuisi ja Kristiina ottaisi valtion ohjat
-omiin käsiinsä. Tämä toivottu hetki tuli v. 1644; mutta valtiopäiville
-saapuneilta säädyiltä vaadittiin vain enennettyjä veroja. Silloin
-talonpojat tuskissaan ottivat tuon kipeän asian julkisesti puheeksi.
-Uskaltamatta puuttua lahjoitusmaihin, joita he varmaan arvelivat
-mahdottomiksi peruuttaa, pyysivät he, että ainakin ostomaat
-lunastettaisiin takaisin. Kuuluupa osa heistä olleen niinkin kiivaita,
-että tahtoivat ottaa itse suorittaaksensa lunastuksen, kun se vain
-saataisiin aikaan. Tämän ohella he myös vaativat, että tästä lähtien
-aatelin talonpojat tasamäärin heidän kanssansa ottaisivat osaa
-sotamiehentekoon sekä sotaveroihin. Jälkimäisen vaatimuksen toi
-papistokin puolestansa esiin. Mutta aateli, vimmoissaan tästä muka
-rohkeudesta, nousi heti vastarintaan. Valtaneuvoskunta riensi
-kuningattaren luokse ja anoi säätynsä puolesta, että heidän entiset
-etuoikeutensa vahvistettaisiin, vieläpä uusiakin luotaisiin lisäksi.
-Toinen lähetyskunta meni sillä aikaa papiston sekä talonpoikien
-kokoushuoneisiin ja antoi heille ankaria nuhteita; jälkimäisten
-yritystä varsinkin soimattiin ilmikapinaksi. Siihen koko asia
-raukenikin; papisto ja talonpoikaissääty olivat ajaneet sitä kumpikin
-erikseen, yhteisiin neuvoihin ryhtymättä, ja paitsi sitä oli nyt koko
-valtakunta yhtaikaisten Tanskan ja Saksan sotien tähden niin
-vaarallisessa tilassa, ettei hetki ollut sopiva keskinäisiin riitoihin.
-Kuningatar oli kyllä laupiaasti kuunnellut talonpoikien valituksia,
-vaan sanonut rälssimaihin koskemisen mahdottomaksi.
-
-Valtaan päästyänsä Kristiina itse, niinkuin tiedämme, jatkoi rälssiksi
-myömistä ja lahjoittamista vielä monin verroin suuremmassa määrässä, ja
-hänen mieletön tuhlaavaisuutensa kulutti kruunun varat melkein
-tyhjiksi. Suomessa esim. olivat Brahen ensi kertaa ollessa
-kenraalikuvernöörinä kruununtulot (tullia lukuunottamattakaan)
-riittäneet kaikkiin meidän maamme yhteisiin menoihin (virkamiesten
-palkkoihin, sotaväen elatukseen y.m.), vieläpä oli vuotuisesti jäänyt
-noin 75,000 talaria yli. Mutta v. 1649 Brahe valitti suurta puutetta,
-niin ettei hän tiennyt, mistä ottaa tarpeellisia varoja, ja sanoi tämän
-puutteen päivä päivältä tulevan yhä pahemmaksi uusien lahjoitusten,
-uusien myöntien vuoksi.
-
-Tämmöinen oli tila, kun säädyt v. 1650 kokoontuivat nuoren
-kuningattaren kruunaukseen. Nyt oli viimeinkin pitkän ajan jälkeen
-lopullinen rauha saatu; Ruotsin valtakunta seisoi mahtavuutensa
-kukkulalla; lujasti toivottiin siis, että nuo hädän ja vaaran aikana
-päätetyt raskaat lisäverot saataisiin poistetuiksi. Mutta yleiseksi
-hämmästykseksi hallitus kaikellaisilla tekosyillä taas vaati niiden
-jatkamista; todellinen syy oli se, että kruunun varat olivat enimmäksi
-osaksi tuhlatut. Mutta tästä viimein loppui veronkantajien,
-aatelittomien, pitkämielinen kärsivällisyys. "Nyt on äskeisten
-rauhanpäätösten kautta", niin nurisivat he, "saatu monta viljavaa,
-rikasta maakuntaa lisää ja paitsi sitä useampia miljoonia rahassa, ja
-kuitenkin pitäisi muka edelleen maksaa paljon raskaampia veroja kuin
-ennen näiden suurten sotien alkua! Mitä voittoa sitten olisi Ruotsin
-asukkailla noista niin kunniarikkaiksi kehutuista rauhanpäätöksistä?"
-
-Ihme kyllä, suuttumus ei kääntynyt kuitenkaan itse pääsyyllistä,
-kuningatarta, vaan ainoastaan lahjojenottajia, aatelia vastaan.
-"Aatelisherrat", niin huudettiin, "ovat syynä maan häviöön; he ovat
-anastaneet itselleen melkein kaiken maaomaisuuden, melkein kaikki
-kruunun tulot. Ainoa apukeino on se, että myödyt ja lahjoitetut tilat
-taas otetaan takaisin kruunun omaksi." -- Papisto lähetti aatelille sen
-pilkallisen kysymyksen: "Onko kuningatar kruunattava yksistään tullien,
-vai ylimalkaan kruunun tulojen ja maitten omistajaksi?" Aateli vastasi
-siihen vain toisella kysymyksellä: "Onko tämä kysymys syntynyt itse
-pappien päässä, vai tullut heille talonpoikaissäädystä?" Kaikki kolme
-aatelitonta säätyä nyt yksissä neuvoin lähettivät lähetyskunnan
-kuningattaren puheille, vaatien verojen vähennystä sekä rälssimaitten
-peruuttamista. Vielä lisäksi he tahtoivat, ettei aatelisto yksistään
-saisi kruunun virkoja; ettei kukaan saisi laamannin eikä tuomarin
-saatavia, ellei hän todella virkaa toimittanut; että kaikki yksityiset
-kidutukset sekä vankinapitämiset herrojen kartanoissa kiellettäisiin
-y.m. Kristiina vastasi laupiaasti ja sanoi esiintuotujen valitusten
-olevan kohtuullisia; ainoastaan rälssitiloista ei pitäisi puhua, sillä
-niiden peruutus oli mahdoton.
-
-Keskinäinen viha aatelin sekä aatelittomain säätyin välillä nyt kiihtyi
-kiihkeimmilleen. Aatelisherrat uhkasivat kotiin tultuaan kaikella
-tavoin kiusata noita uppiniskaisia pappeja ja talonpoikia. Papit
-puolestaan kaikissa Tukholman kirkoissa saarnatessansa soimasivat
-aatelia, joka silloisena kovana aikana huoleti lihotteli vain
-metsäkoiriansa, vaikka heidän kynnystensä edessä ihmisiä kuoli nälkään.
-Kaduilla tapahtui yhä kahakoita ja miestappoja riitelevien puolueitten
-välillä. Maaseuduilla niinikään syntyi rauhattomuuksia. Suomessa
-rälssitalonpojat useissa paikoissa heittivät hovin päivätyöt tekemättä;
-Ruotsissakin uhattiin monin seuduin tehdä samaten. Yleinen
-keskinäissota näkyi olevan syttymäisillään. Tästä kuitenkin pelästyivät
-molempien puolueitten tasaisemmat miehet ja taipuivat sovintoon.
-Aatelittomille säädyille suotiin muutamia pieniä myönnytyksiä.
-Kuninkaallinen julistus selitti tuon pahennusta nostaneen lauseen:
-"ettei kukaan _halpasukuinen_ pääsisi virkoihin"; se muka ei
-tarkoittanut ketään rehellisistä vanhemmista laillisessa aviossa
-syntynyttä, oli hän aatelia tai ei. Papistolle annettiin etuuskirja,
-joka turvasi heidän virkatalonsa sekä saatavansa aatelin ahneudelta;
-porvareille suotiin helpoitusta suolatullissa; ja talonpojat
-vapautettiin karjaverosta ensi valtiopäiviin saakka. Paitsi sitä lupasi
-aateli kohtuudella kohdella alamaisiansa, ja jos joku tämän lupauksen
-rikkoi, piti toisten herrojen olla avullisina, jotta hän saatettaisiin
-rangaistuksen alaiseksi.
-
-Siten raukeni lahjoitusmaitten peruutus taaskin täksi kertaa. Ihme ei
-siis ollut, että tyytymättömyys maaseudulla pysyi entisellään. Kreivi
-Brahe kirjoitti seuraavana vuonna Suomesta koettavansa mahdollisuutta
-myöten sovitella lahjoitusmaitten herrojen sekä talonpoikien väliä,
-mutta sanoi sen olevan varsin vaikeaa. "Talonpoika", sanoi hän, "joka
-jo ennenkin oli laiska, on nyt vielä lisäksi tullut vastahakoiseksi ja
-uppiniskaiseksi. Sangen usein kuuluu kapinallisia sanoja. Ja muutamat
-lainlukijat, voudit sekä pahankuriset papit heitä vain yhä enemmän
-kiihdyttävät." Muistakin lähteistä on meillä todistuksia aatelittomien
-herrasmiesten katkerasta vihollisuudesta aatelia vastaan tänä aikana.
-Lukijat muistanevat, kuinka Cröell kanteissaan Itä-Suomen
-hallitusmiehiä vastaan ei suinkaan säästänyt voimakkaita sanoja. Samoin
-kirkkoherra Paltheniuksen Sääksmäeltä oli tapana haukkua aatelia
-"puolenmarkan junkkareiksi", sekä "sienenpuristajiksi". Ja Janakkalan
-kirkkoherraa vastaan nostettiin muun muassa kanne sen johdosta, että
-hän oli aatelisia ylimalkaan soimannut "nälkäisiksi täiksi" sekä oman
-pitäjänsä herroja erittäin "saatanan joukoksi".
-
-Tästä vihamielisyydestä arveli kuitenkin kaikessa jaloudessaan liian
-ylimyshenkinen kreivi Brahe, "ettei siitä ollut pidettävä mitään
-lukua". Eikä siitä pidettykään vähintäkään lukua. Kristiina tosin oli
-1650 vuoden valtiopäivillä hiukan ollut kallistavinaan korvaansa
-aatelittomien säätyjen valituksille, koska hän silloin tarvitsi heiltä
-tukea korkeaa aatelia vastaan, jolla oli aikomus vähentää
-kuninkaallista valtaa. Mutta kun vaara oli mennyt ohitse, antoi hän nyt
-juuri kreiveille vielä lisäetuoikeuksia ja jatkoi tuhlaustaan sekä
-talojen lahjoittamista tai myömistä rälssiksi hullummin kuin koskaan
-ennen. Nyt viimein vasta aatelittomien säätyjen silmät aukenivat ja
-heidän tyytymättömyytensä kääntyi myös itse pääsyyllistä vastaan.
-Kristiina puolestaan yhä enemmän kyllästyi oloonsa Ruotsissa. Hän
-huomasi, etteivät asiat kauemmin voineet mennä menoansa eikä hän
-kyennyt, eikä viitsinytkään käydä muutoksiin käsiksi. Sitä paitsi häntä
-halutti päästä eteläisemmille maille, ihanampaan ilmanalaan, opin ja
-taiteen pesäpaikkoihin. V. 1654 hän senvuoksi luopui kruunustansa ja
-läksi ulkomaille. Voidakseen vapaammin elää katolisissa etelämaissa,
-luopui hän siitä uskonnosta, jonka puolustamiseksi hänen jalo isänsä
-oli uhrannut henkensä. Hän eli vielä kauan, vaan onnettomana, sillä
-hänen levoton mielenlaatunsa ei sallinut hänen missään kauan viihtyä ja
-saattoi ihmiset joka paikassa viimein nurjamielisiksi häntä vastaan.
-Roomassa hän kuoli 1689.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Muutamissa luvuissa ulottuu yhtenäisyyden vuoksi tämä kuvaus pari
-vuosikymmentä edemmäksikin.
-
-[2] Tähän luettuna kuitenkin myös kustannukset kuninkaan veljen Kaarle
-Filipin matkasta, joka juuri siihen aikaan palasi Ruotsiin samaa tietä.
-
-[3] Tätä kurjuutta katsellessamme tulee kuitenkin muistaa, että Suomen
-talonpoikien tila, vaikka paljoa pahempi kuin ruotsalaisten, oli
-kuitenkin verrattomasti parempi, kuin mitä samaan aikaan oli heidän
-säätynsä kohtalona Keski- ja Etelä-Euroopan rikkaissa viljelysmaissa,
-missä orjuus oli laillinen eikä hallitus tehnyt mitään rahvaan
-suojaksi.
-
-[4] Kuningas tähän aikaan oli joskus niin rahatonna, että hänen kerta,
-kun hän eräästä maakartanosta lähetti sanansaattajan Tukholmaan, täytyi
-kirjeen loppuun liittää se pyyntö, että linnanisäntä hyväntahtoisesti
-maksaisi kirjeentuojan kyydin edestakaisin.
-
-[5] Sillä nimellä mainittiin silloin valtiopäiviä.
-
-[6] Näiden lisäksi on vielä, ihme kyllä, lueteltu talonpoikia
-Ruokolahdelta, Säkkijärveltä ja Vehkalahdelta, vaikkeivät ne olleetkaan
-eri kihlakuntia, sen sijaan Kymin ja Ahvenanmaan kihlakunnat olivat
-jätetyt pois.
-
-[7] Joka arvosana tarkoitti eri kansanluokkaa: kreivejä ja
-vapaaherroja, aatelia, sotaväkeä, papistoa, porvareita ja talonpoikia.
-
-[8] Edelliset pidettiin aina kolmen vuoden perästä, jälkimäiset aivan
-epämääräisesti.
-
-[9] Sitä vakuutti professori Lagus, joka vielä oli saanut lukea
-mainitut pöytäkirjat, ennenkuin ne Turun paloon hukkuivat.
-
-[10] Vertaa Turun ja Hämeenlinnan maaherrojen virkakertomuksia vuodelta
-1662, Suomi 1855.
-
-[11] Hollolan kihlakunnan lainlukijan poika, syntynyt Sääksmäellä.
-
-[12] Näyttää tästä melkein -- vaikka valitettavasti asia vielä on
-hämärä puuttuvien asiakirjojen tähden -- kuin olisi tässä ilmaantuvaa
-suomalaista kansallistuntoa pidetty liiallisena. Se on kuitenkin ainoa
-esimerkki tältä vuosisadalta sellaisesta suomalaisuuden pelosta.
-
-[13] Kirkkoherran pojanpoika Karkusta, oli ollut ylioppilaana ensin
-Upsalassa, sitten Turussa, tuli maisteriksi ensimäisissä vihkiäisissä,
-vaikka ainoastaan armoilla, ei saanut yliopiston notariuksen virkaa
-puuttuvan ruotsinkielen taidon tähden, oli sitten alalaamannina
-Karjalan lakikunnassa ja kuoli v. 1667.
-
-[14] Pohjanmaan papiston kanssa kuitenkin pidettiin joskus kokouksia
-heidän omassa kaukaisessa maakunnassaan.
-
-[15] Konsistorion kartanossa Turussa oli vankihuone, jaettu useampiin
-kerroksiin, joista "alinta kuoppaa" pidettiin suurimpana
-rangaistuksena.
-
-[16] Tätä Stodiusta olivat Turun suomalaiset porvarit, peläten sitä,
-että ruotsalainen Petraeus siihen virkaan tulisi, pyytäneet
-kirkkoherraksensa.
-
-[17] Piispa, kun ei osannut suomea, ei voinut suomalaisessa
-seurakunnassa saarnata.
-
-[18] Verrattakoon Tammelinuksen riimikronikassa yllämainittu lause
-Rothoviuksesta seuraaviin värssyihin hänen jälkeisestään Petraeuksesta:
-
-    Ah mun armast' isänmaatan',
-    sangen suloist' Suomen saarta!
-    Annoi Jumal' armost' juuri
-    Doctor Eskel Petraeuxen,
-    Ruotsis' syndyneen, Suomeen suostuneen.
-
-[19] Suomessa, niinkuin edellisestä luvusta tiedämme, oli kuitenkin
-jumalisuus monin paikoin sangen huonolla kannalla.
-
-[20] Messenius oli saanut kasvatuksensa ulkomaalla jesuittakoulussa,
-
-[21] Ståthållaren Erik Hara
-     red mig värre än en mara.
-
-[22] Nimittäin Viipurin ja Käkisalmen Karjalan. Pohjanmaa sitä vastoin
-oli silloin ruotsinpuoleisen Pohjanmaan kanssa yhdistettynä yhteisen
-maaherran alle ja erillään Suomesta.
-
-[23] Nimittäin taipaleitten poikki veneitä vetämällä.
-
-[24] Toisessakin kirjeessä valittaa Brahe virkamiesten kelvottomuutta,
-jonka hän sanoo olevan semmoisen, ettei sillä vertaa missään muussa
-maassa. Myös moittii hän heidän epärehellisyyttänsä. Tässä suhteessa
-näkyy kuitenkin jommoinenkin edistys jo ylimalkaan tapahtuneen. Sillä
-valtaneuvostossa v. 1640 mainittiin, etteivät virkamiehet ole niin
-paljon varkaita kuin juomareita ja vetelyksiä. Ja Brahe itsekin
-toisessa kirjeessä sanoo pikemmin suovansa, että he vähäisen
-varastaisivat, kun vain samassa olisivat toimeliaat.
-
-[25] Mitä Brahe tässä sanoo Suomen kansan luonteesta, sen säästämme
-toiseen lukuun.
-
-[26] Kun Kaarle kuninkaan hallitessa venäläiset käyttivät Ruotsin
-ahdinkoa hyväkseen ja ryntäsivät maahan, tarjoutui Brahe heti johtamaan
-Suomenmaan puolustusta. Siitä ei tullut mitään, sillä kuningas oli jo
-määrännyt toisen päällikön, mutta se oli kuitenkin uusi osoitus hänen
-rakkaudestaan Suomea kohtaan.
-
-[27] Meidän aikoinamme olisivat ne, enemmän kuin kolme kertaa
-nousseihin eläintarpeitten hintoihin nähden, noin 300,000 markkaa.
-
-[28] Sama laitos kuin Kajaanin läänissä oli myös varmaankin Pielisessä;
-mutta epätietoista on, oliko se savonpuolisessakin osassa voimassa.
-Muuten asutti Brahe Pieliseen mustalaisiakin (n. 130 henkeä)
-autiotiloille, sillä ehdolla että he lakkaisivat kiertelemästä ja että
-miehet rupeaisivat hänen nostoväkeensä.
-
-[29] Se rakennettiin sitten jälleen, mutta eli kituvaista elämää. siksi
-kunnes se läänitysten peruutuksen aikana aivan hävisi.
-
-[30] Tästä kahakasta, johon ylioppilaatkin sekaantuivat, tulee toisessa
-luvussa vielä enemmän puhetta.
-
-[31] Ettei Gezeliuskaan ylimalkaan yksipuolisesti suosinut omia
-kansalaisiansa, ruotsalaisia, näkyy toisesta kirjeestä, jossa hän
-arvelee haitalliseksi, jos parempiin pappisvirkoihin Suomessa
-asetettaisiin ruotsalaisia, sillä sen kautta laimentuisi maan omien
-lasten halu tieteellisiin harjoituksiin. Vuosisadan lopulla olivatkin
-jo useimmat virat yliopistossa suomalaisten käsissä.
-
-[32] Salve, Fennorum gens, o fortissima, salve,
-     Eccipe qui Gothicis venit huc novus hospes ab oris --
-     Non hospes tamen usque vagus -- patriota futurus,
-     -- -- Gothus licet ortu, sim modo Fennus.
-
-[33] Siis kuitenkin sitä sukua, josta ei nyt Suomessa tiedetä mitään.
-
-[34] Saimaan nimeä ei siihen aikaan näy käytetyn.
-
-[35] Ennen häntä oli kuitenkin, paitsi jo ennen mainitussa Olaus
-Magnuksen teoksessa 1500-luvulla, ollut myös muutamia lyhyempiä
-lausuntoja meidän maastamme ruotsalaisen A. Buraeuksen kirjassa Orbis
-arctoi descriptio (Kertomus Pohjoismaailmasta) v. 1631. Buraeus sanoo
-Suomen olevan rikkaan viljasta, karjasta, hevosista sekä kaloista.
-Erittäin mainitsee hän kapahau'it, joita suurin määrin vietiin ulos
-maasta. Asukkaita on myös kylliksi, jotka puhuvat Skandinavian kaikista
-kielistä eroavaa kieltä. Suomen maakuntia luetellessaan puhuu hän
-sitten Rautalammin rautamudasta sekä Laatokan ja Lapveden hylkeistä.
-Karjala, jatkaa hän, ulottui ennen muinoin Nevajoesta, Sermaksin
-joesta, Äänisjärvestä sekä Valkeaanmereen laskevasta Pimsijoesta idässä
-Kymijokeen ja Päijänteeseen. Nimestä näkyy, että asukkaat vanhastaan
-olivat karjanhoitajia. Käkisalmen läänissä Laatokan rannikot ovat hyvin
-viljeltyjä, mutta pohjois-osa on niin täynnä soita, että ainoastaan
-vaarain kukkuloita saattaa viljellä, josta syystä asukkaat enimmiten
-elättävätkin itseään metsästyksellä sekä kalanpyynnillä. Kitelän
-rubiineja Buraeuskin jo tunsi. -- Sama mies oli myös v. 1626 sepittänyt
-ensimäiset johonkin määrin luotettavat kartat koko Skandinaviasta ja
-Suomesta. Niitä ei kuitenkaan siihen aikaan saatu yleisesti ostaa, kun
-pelättiin vihollisille sen kautta voivan tulla apua
-päällekarkauksissaan.
-
-[36] Ensimäiseksi depositoriksi tahtoi konsistori ensin määrätä erään
-ruotsalaisen ylioppilaan, mutta Brahe käski ottaa Elias Jämseniuksen
-(Jämsäläisen), koska hän oli oman maan poika.
-
-[37] Nämät sanat ovat pöytäkirjassa suomeksi, todistaen että
-suomalaisista paikkakunnista tulleet ylioppilaat viljelivät omaa
-äidinkieltänsä.
-
-[38] Mainituista vapaaherrakunnista eivät kuitenkaan kaikki olleet
-varustetut kaikilla vapaaherralle kuuluvilla etuoikeuksilla, vaan
-olivat ainoastaan n.s. nimellisiä vapaaherrakuntia.
-
-[39] Luvussa Helsingin herrainpäivistä.
-
-[40] Kovin suuria eivät silloin kuitenkaan suuretkaan laivat olleet. Ne
-olivat ylimalkaan ainoastaan nykyisten korvettien kokoiset; suurimmalla
-oli 60-70 tykkiä.
-
-[41] Sitten kun Nevanlinna oli syntynyt eivät käkisalmelaiset
-kuitenkaan enää käyneet sitä kauempana kaupalla.
-
-[42] Turkuun ainoastaan suomenpuoliset pohjalaiset, Tukholmaan kaikki.
-
-[43] Markan arvo aleni alenemistaan, se oli Kustaa Aadolfin ja
-Kristiinan aikoina noin 90 penniä nykyistä Suomen rahaa.
-
-[44] Tämä kuvaus, milloin siihen ei ole todisteita senaikuisista
-lähteistä saatavana, on tehty monin paikoin ylimaassa vielä paljoa
-myöhemmin tiettävästi olleitten olojen mukaan.
-
-[45] Vuosisadan loppupuolella tuli kaappeja käytäntöön.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:2, by Julius Krohn
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:2 ***
-
-***** This file should be named 44858-8.txt or 44858-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/4/4/8/5/44858/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
-  www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/44858-8.zip b/44858-8.zip
deleted file mode 100644
index 88a4c74..0000000
--- a/44858-8.zip
+++ /dev/null