diff options
Diffstat (limited to '44858-0.txt')
| -rw-r--r-- | 44858-0.txt | 6604 |
1 files changed, 6604 insertions, 0 deletions
diff --git a/44858-0.txt b/44858-0.txt new file mode 100644 index 0000000..0866948 --- /dev/null +++ b/44858-0.txt @@ -0,0 +1,6604 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44858 *** + +KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:2 + +Kustaa Aadolf ja Kristiina: Suomen sisällinen tila + + +Kirj. + +JULIUS KROHN + + + +Kansanvalistusseura, Helsinki, 1915. + + + + + + +SISÄLLYS: + +Suomen sisällinen tila Kustaa Aadolfiin ja Kristiinan aikana + + 1. Kuningas Kustaa Aadolfin ensimäinen käynti Suomessa. + 2. Helsingin herrainpäivät. + 3. Turun hovioikeuden perustaminen. + 4. Presidentti Juhana Kurck. + 5. Iisakki Rothovius. + 6. Johannes Messenius. + 7. Kemin lappalaisten käännytys. + 8. Kreivin aika Suomessa. + 9. Pietari Brahe. + 10. Samuel Cröel. + 11. Kajaanin vapaaherrakunta. + 12. Turun yliopiston perustaminen. + 13. Tieteelliset harjoitukset Turun yliopiston ensi aikoina. + 14. Mikael Wexionius. + 15. Turun ylioppilaitten menot ja tavat. + 16. Koulut. + 17. Noitien vainoaminen. + 18. Aateli. + 19. Klaus ja Henrik Fleming. + 20. Kauppa ja teollisuus. + 21. Suomen kaupungit. + 22. Suomen talonpojat. + 23. Suomalaisten muutot maasta 17:nnellä vuosisadalla. + 24. Elämänlaatu ja tavat. + 25. Tyytymättömyys Kristiinan aikana ja kuningattaren luopumus + kruunusta. + +Viiteselitykset. + + + + + + +SUOMEN SISÄLLINEN TILA KUSTAA AADOLFIN JA KRISTIINAN AIKANA.[1] + + + + +1. Kuningas Kustaa Aadolfin ensimäinen käynti Suomessa. + + +Kun sovinto Tanskan kanssa oli saatu aikaan, päätti Kustaa Aadolf +lähteä Venäjän rajalle; hän tahtoi nyt sielläkin antaa sodalle paremman +vauhdin ja kiirehdyttää rauhaa. Merimatka olisi sinne mennessä ollut +suorin ja mukavin; mutta Kustaa Aadolf katsoi paremmaksi kulkea Suomen +kautta. Hänelle oli erittäin siitä valtakuntansa osasta tehty paljon ja +pahoja valituksia; senvuoksi hän tahtoi omin silmin tutkia asioiden +laitaa. Saadaksensa kyllin aikaa siihen tehtävään, hän läksi jo +kevättalvella liikkeelle. Alkuaan oli ollut aikomus ajaa jään yli +Merenkurkun poikki, missä Pohjanlahti on kaikkein kapein; vaan edeltä +lähetetyt tiedustajat toivat sen sanoman, ettei sitä tietä voitu +päästä. Kuninkaan täytyi siis kiertää koko Pohjanlahden ympäri, samaa +tietä, jota hän jo lapsena kerran oli kulkenut isänsä seurassa, kun +Kaarle kuningas v. 1601 palasi Suomesta. Hyvällä talvikelillä kävi +matka noiden autioiksi sanottujen Pohjan perien kautta sangen +mukavasti. Pohjanmaan maaherra Eerikki Hare piti saadun käskyn mukaan +aina vereksiä kyytihevosia varalla, niin että kuningas, milloin niin +halusi, saattoi kulkea 10 peninkulmaa päivässä ja saman verran yöllä +lisäksi. Ja jos asiat vaativat viipymistä tai jos teki mieli levähtää, +oli soveliaissa paikoissa yökortteri sekä runsaat vieraanvarat tarjona. +Maaliskuun 7:nä p:nä tultiin Tornioon, jota ei kuitenkaan silloin vielä +luettu Suomenmaahan; 9:nä oltiin Oulussa, 13:na Korsholmassa, 19:nä +Hämeenlinnassa. Sieltä lähdettiin muutamien päivien perästä Turkuun, +missä Kustaa Aadolf sitten viipyi koko viisi viikkoa, toukokuun alkuun +asti. + +Tämmöiset suurten herrain matkat olivat maantien varrella asuvalle +kansalle sangen rasittavat; sillä muassa oli aina suuri seuralais- ja +palvelijalauma, joita piti maksutta syöttää ja juottaa paraimmalla +tavalla. Ja ruokahalu oli heillä siihen aikaan ääretön, niinkuin +heinäsirkkaparvella. Yksin Oulun pitäjä esim., missä kuninkaallinen +seurue oli ainoastaan neljä kertaa ruualla,[2] sai sitä varten antaa +rukiita ja maltaita 40 tynnyriä, ohria 17 t., voita 16 leiviskää, +humalia 13 leiviskää, suoloja saman verran, suolattua raavaan ja sian +lihaa 6 1/2 kippuntaa, härkiä 11, lampaita 65, kanoja 130, jäniksiä +myös 130, metsälintuja 520, heiniä 32 talvikuormaa, olkia 130 lyhdettä, +kynttilöitä 520 kappaletta. Mutta tällä kertaa talonpojat ilolla toivat +tuotavansa, sillä heillä oli samalla tuo harvinainen, kaivattu onni +tarjona, että pääsivät kuninkaansa puheille ja saivat välittömästi +esittää hänelle valituksensa. + +Valittamisen syytä olikin noilla raukoilla yltäkyllin ja monta lajia. +Sotien kautta olivat verot nousseet nousemistaan, ja Tanskan kanssa +tehty rauhakin oli niitä vielä enentänyt; yksi sen ehdoista oli näet +se, että tärkeän Elfsborgin kaupungin lunastamiseksi maksettaisiin +tanskalaisille miljoona hopeariksiä (hopeariksi = 5 markkaa 60 penniä). +Kuutena vuonna peräkkäin tuli nyt meidän maan osaltansa suorittaa +siihen tarpeeseen joka vuosi 300,000 markkaa nykyistä Suomen rahaa. +Jokaiselta papilta otettiin vuosittain 16 hopeariksiä, jokaiselta +talolliselta 1, jokaiselta työmieheltä ja joutolaiseltakin 1. Ja yhden +hopeariksin hankkimiseksi piti siihen aikaan myödä rukiita koko tynnyri +tai voita kolme leiviskää. + +Seurauksena samasta rauhansovinnosta painosti vielä toinenkin rasitus +Ruotsia ja Suomea. Läntisellä rajalla tarpeettomiksi tulleet sotajoukot +lähetettiin nyt Venäjän sotaan ja ne menettelivät marssiessansa aivan +kuin vihollisten maassa. Kaikkein pahimmat olivat ulkomaan +palkkasoturit, saksalaiset ja ranskalaiset, jotka ainaisesta +sodankäynnistään olivat tulleet vallattomiksi ja armottomiksi ja jotka +jo kotimaissaan, missä joka paikassa orjuus oli voimassa, olivat +tottuneet kohtelemaan talonpoikia niinkuin koiria. Mutta eipä ollut +omamainenkaan väki juuri kehuttavaa. Majapaikkoihin tullessaan +sotamiehet rikkoivat aittojen lukot ja ovet, ottivat itselleen väkisin +ruokaa sekä juomaa, ryöstivät monasti muutakin tavaraa lisäksi, vieläpä +usein kaupanpäälliseksi pieksivät ja tappoivat isäntäväkeä. +Marssiessaan he eivät pitäneet mitään kiirettä, vaan viipyivät, missä +saatavaa löysivät, useampia päiviä. Niin esim. majaili eräs komppania +Uudenkylän pitäjässä (nyk. Nastolassa) kolme vuorokautta, tyhjentäen +talojen aittoja, ja vei vielä mennessään lampaita sekä kattiloita +muistoksi. Pohjanmaalla Lauri Wagner huoveineen vaati laitonta +rahaveroa lunnaiksi siitä, ettei hän jäänyt kauemmaksi aikaa joka +paikkaan talonpoikien rasitukseksi. Viipurin läänin rajapitäjät olivat +noista läpimarsseista tulleet niin typötyhjiksi, että Viipurin maaherra +ei sanonut tietävänsä, miten ja mistä saisi linnaan tarpeellisen muonan +hankituksi. Niiltä seuduilta olivat huovit vieneet hevosetkin Venäjälle +kanssansa, ettei jäänyt juhtaa, millä kyntää peltoja. Suurin joukoin +olivat talonpojat jättäneet tilansa autioiksi ja paenneet, mikä +Käkisalmen lääniin, mikä Inkeriin, mikä Vironmaalle. Papitkaan eivät +olleet paremmassa turvassa; pappilatkin olivat aina täynnä noita +pakkovieraita, ja usein oli kirkkoherran itse täytynyt ottaa ohjat +käteen ja lähteä heitä kyytiin. Tuskissaan oli kansa paikoittain +tarttunut aseihin ja yrittänyt vastarintaa. Tuuloksen kirkolla esim. +oli noussut kahakka Eevert Hornin ratsumiesten sekä talonpoikain +välillä, joista jälkimäisistä varsinkin useat saivat surmansa tai +pahoja haavoja. Vielä kovempi meteli oli muutamia vuosia myöhemmin +syntynyt Rautalammin pitäjässä, kun, niinkuin edellisessä luvussa +kerrottiin, karkulaisia pyytävät sotamiehet tekivät kaikellaista +väkivaltaa. "Olemme ennenkin vähemmästä syystä kapinan nostaneet ja +voimme sen vielä tehdä", uhkasivat nuijamiesten jälkeläiset +esittäessään valituksiansa Suomen kenraalikuvernöörille Gabriel +Oxenstjernalle. Syyllisen sotaväen päällikkö selitti, että oli vain +tahdottu talonpoikia vähän peloittaa, jotta he paremmin antaisivat +karkurit ilmi; mutta Oxenstjerna pyysi kuningasta muuttamaan karkurien +kiinnioton toiselle kannalle, "sillä eivät tämmöiset peloituskeinot +tässä maassa kelpaa". + +Pahasti myös sortivat aatelisherrat sekä virkamiehet kansaa. Kruunun +rahavarat olivat tähän aikaan tuiki vähäiset, niistä ei kannattanut +antaa urhoollisille sotaherroille palkintoja, ei edes maksaa +virkamiehille tavallisia palkkoja. Kumpaisillekin annettiin rahan +sijaan _läänityksiä_ s.o. oikeus kantaa muutamien talojen, kylien, jopa +koko pitäjienkin vakinaiset kruununverot. Joskus myös annettiin joku +pitäjä tai koko läänikin jollekulle herralle vuokralle, niin että hän +määrättyä vuosisummaa vastaan sai omakseen kaikki sen seudun +kruununtulot. Sillä ehdolla esim. oli Henrik Flemingillä Savonmaa, +Jaakko De la Gardiella Käkisalmen lääni sekä Inkerinmaa; edellisellä +kuuluu olleen siitä 5,000 riksiä vuotuista voittoa. + +Täten saatua valtaansa aatelisherrat ja virkamiehet käyttivät usein +väärin. Paljon oli tähän aikaan tullut Ruotsin kuninkaan palvelukseen +Viron saksalaisia sekä Inkerin venäläisiä pajareja, jotka Suomessa +saaduissa läänityksissään tahtoivat kohdella talonpoikia samoinkuin +kotona olivat tottuneet. Eivätkä olleet Suomen omatkaan herrat heitä +paremmat. "Meille on ilmoitettu", kirjoitti Kustaa Aadolf v. 1613, +"että enin osa aatelia Suomessa, niin hyvin Viron herrat kuin muutkin, +sopimattomasti kohtelevat läänitysmaittensa talonpoikia nylkien, +tyhjentäen ja köyhdyttäen heitä, niin että monen täytyy lähteä pois +tilaltansa ja jättää se aivan autioksi. Siihen on suurimpana syynä se, +että läänityksen saaja tietämättä, miten kauan hänen on sallittu sitä +pitää, ei huoli ottaa selkoa siitä, miten paljon talonpojan kannattaisi +maksaa, eikä anna armoa toistaiseksi, kunnes talonpoika paremmin +jaksaisi, vaan ryöstää härät ja hevoset ja kaikki, mitä hänellä +omaisuutta on. Ja näin ryöstettyänsä talot autioiksi tulee herra ja +valittaa, ettei hänellä ole mitään hyötyä eikä tuloja läänityksestään, +ja pyytää saada toisia, hyvissä varoissa olevia taloja sijaan, joissa, +jos hän ne saapi, hän taas menettelee aivan samalla tavalla. Osa +läänitysherroista riistää talot autioiksi siksi, että he saisivat ne +omaan viljelykseensä ja siten kaiken hyödyn niistä, vieläpä pakoittavat +läänityksensä muita talonpoikia viljelemään näitä autiotiloja herransa +hyväksi. Niin myös ovat he semmoisen kiskomiskeinon keksineet, että jos +vilja, voi tai muu veroparseli jolloinkin on kalliissa hinnassa, +pakoittavat herrat talonpoikia suorittamaan veronsa rahassa. Näiden ja +toisten samallaisten rasitusten johdosta joutuu viimein koko maa +autioksi, asumattomaksi ja viljelemättömäksi, niin ettei kruunu siitä +vasta voi saada mitään veroa eikä hyötyä." + +Jos rupeaisimme tässä kertomaan kaikkia asiapapereissa mainituita +esimerkkejä läänitysherrojen sorrosta, niin ei siitä tulisi pian +loppua; tyytykäämme kuitenkin ainoastaan muutamiin. Aksel Kurki, vaikka +itse olikin vanha soturi, ei katsonut häpeäkseen kaikin tavoin ahdistaa +erästä ratsumiestä, saadakseen hänet luopumaan talostaan, jota hän +tahtoi itsellensä. Hän ryösti sen kerran tyhjäksi ja poltti tuvan +tuhaksi; toisella kerralla hän väijyi ratsumiehen henkeäkin. -- Henrik +Fleming ryösti eräältä läänitystalonpojaltaan viljaa sekä karjaa, ja +tahtoi pakoittaa talonpoikaa antamaan hänelle verotilansa +rälssitaloksi; sillä samalla tarkoituksella pieksätti hän myös isäntää. +Käräjille kutsuttuna hän tuomarin edessä lupasi maksaa talonpojalle +sovittajaiset, vaan perästäpäin, kun niitä tultiin perimään, hän vain +nauroi talonpojalle vasten silmiä. Pahimmat talonpoikien sortajat +siihen aikaan olivat sittenkin Raaseporin kreivi Sten Leijonhufvud sekä +Virosta tullut Kaprion linnanisäntä Jaakkima Berends eli Berndes. + +Edellisestä kuningas valitti itsellään olevan enemmän vastusta kuin +koko muusta Suomenmaasta. Veroja kootessaan käytti kreivin vouti +laittoman suuria mittoja ja puntareita. Aivan luvaton vero otettiin +saariston luotseilta, joilla oli vapauskirja kuninkaalta. Päivätöitten +määrää enennettiin mielin määrin, ja välistä vaadittiin koko vero +rahassa, jolloin viljatynnyri arvioitiin kahdeksi riksiksi, voileiviskä +samoin, siis kahden-, monenkertaiseen hintaan. Ja jos talonpojat +tämmöisestä vääryydestä valittivat oikeuteen, niin kreivi panetti +heidät rautoihin ja viskautti pimeihin vankikomeroihinsa, eikä sen +jälkeen koskaan suonut kotirauhaa. Neljältä Karjan mieheltä oli hän +ottanut pois laillisilla markkinoilla ostetut hevoset eikä antanut +heille mitään korvausta. Eivätpä olleet edes kruunun tavarat ja +virkamiehetkään häneltä paremmassa turvassa. Hän oli itselleen +anastanut sen sotaveron, joka v. 1613 oli suoritettu hänen +kreivikunnastaan, vieläpä pannut köysiin ja torniin kruununvoudin, joka +tätä laittomuutta koki estää. + +Berndes oli rakentanut asuinkartanonsa Peippolan talon maalle +Elimäelle, aikoen sen tilan kokonaan rälssikseen, vaikkei hänelle +oikeastaan oltu muuta kuin sen kruununvero läänitetty. Talonpoika +valitti oikeuteen ja sai vahvistuksen omistusoikeudellensa. Mutta kun +hän kotiin tultuansa iloisella mielellä kävi peltoansa kyntämään, +ilmaantui yht'äkkiä herran vouti kahden rengin kanssa, jotka rikkoivat +sahran, pieksivät talonpoikaa, repivät häneltä puolen partaa ja veivät +hevosen. Töin tuskin pääsi mies parka itse heidän kynsistään metsään +pakoon. Kohta sen jälkeen laitettiin hänen paras peltonsa rouvalle +huvipuistoksi. Vouti käskettiin näiden tekojen tähden käräjiin, mutta +rouva (Ungern-Sternbergin sukua, joka Virossakin oli yli muiden +kuuluisa talonpoikien sortamisesta) kielsi häntä menemästä; ja kun +tuomari jonkun aikaa sen jälkeen kirkkorannassa, rouvan juuri +astuessa veneeseensä, moitti tätä laitonta käytöstä, sai hän vain +vastauksekseen: "mitä asiaa voudillani olisi käräjiin, kun hän ei ole +tehnyt mitään pahaa; sillä talo on minun eikä talonpojan!" Saadakseen +talonpojan luopumaan oikeudestaan käytti Berndesin herrasväki jos +joitakin kiusaamiskeinoja. Joka kerta kun sotamiehiä marssi pitäjän +läpi, toimitti rouva aina niin, että suunnaton joukko tuli hänen +vihamiehensä osaksi. Niinpä kerta majaili 10 Eevert Hornin huovia +siellä useampia päiviä ja söi suuren osan talon viljavaroista, +löydettyänsä ne salakuopasta, jonne ne olivat kätköön pantuina. Kun ei +siitä vielä ollut apua, alkoi Berndes estellä talonpojan karjaa tämän +omasta kaivosta, ja viimein poltti häneltä asuintuvan. Itsepäinen +suomalainen rakensi sen uudestaan, vaan herra poltti sen jälleen. Nyt +keksi talonpoika itselleen uuden turvakeinon; hän varusti huovin +ratsuineen, asuineen Venäjän sotaa varten. Sillä keinoin, hän toivoi, +pääsisi hänen talonsa verottomaksi ja tulisi siis sitä rasittava +läänitys peruutetuksi. Mutta kuinkas kävi! Berndes ryösti talonpojalta +hänen sotaratsunsa, vieläpä sai hänet ensi käräjillä tuosta huovin +varustamisesta tuomituksi 40:n talarin sakkoihin, joiden lisäksi tuli +vielä toiset 40 talaria sen johdosta, että hän oikeuden oman edellisen +päätöksen nojalla oli kylvänyt peltonsa. Berndes ei myöskään pitänyt +kruunun käskyistä lukua. Hän ei sallinut, että hänen alustalaisiltansa +otettiin kyytihevosia, ja kun kerta nimismies tuli Peippolaan, niin +rouva, joka luuli hänen tulleen kyydinapua vaatimaan, pieksätti +miesparan pahanpäiväiseksi. Siitä tuomitsi oikeus sakkoja, mutta rouva +ei maksanut. Päinvastoin hän jonkun aikaa myöhemmin, kun Porvoon +pormestari häntä nuhteli, vastasi pilkallisesti: "Yksi ainoa vääryys +vain sille tolvanalle on tehty, se nimittäin ettei hän saanut selkäänsä +tarpeeksi!" Maaherra itse kirjoitti nyt ja käski rouvan rangaista +palvelijaansa, joka nimismiestä oli piessyt, mutta rouva vastasi, ettei +hän ollut maaherran käskyläisiä. + +Vieläkin rasittavammat kuin sotaväen ja aatelisherrojen sortamiset +olivat kruununvoutien kiskomiset ja petokset. Sotaväki harjoitti +väkivaltaa toki vain ajoittain läpimarssiessansa ja aatelisherrat +tekivät vääryyttä vain paikoittain, heidän läänityksillään; mutta +voudeilta ei ollut turvaa milloinkaan eikä missään. Nämät virkamiehet, +vaikka he melkein kaikki olivat Suomen kansan omaa lihaa ja luuta, +olivat kansalaistensa pahimpana vitsauksena. He olivat alhaista +sukuperää, ilman vähintäkään sivistystä. Raha oli heidän ainoa +jumalansa, jonka vuoksi he yhtä vähän välittivät kunniastaan kuin +sielustaan. Torsti Sveninpojasta Pohjanmaalla esim. valitettiin, että +hän veroja kootessaan aina säännöllisesti otti viisi naulaa +hyväntekijäisiä joka leiviskältä. Sama mies usein myös vaati rahaa +veroparselien sijasta, määräten niille kohtuuttomia hintoja, niinkuin +humalista 75 talaria kippunnalta, härästä 6 talaria, vaikka hän ei +tiliinsä kirjoittanut muuta kuin 30 t. edellisistä, 5 jälkimäisistä; +jäännöksen pisti hän omaan taskuunsa. Toiset voudit koroittivat veroja +mielinmäärin, usein myös kiskoivat samaa veroa kaksi, jopa kolmekin +kertaa, väittäen ettei se vielä ollut maksettu! Muutamat joka vuosi yhä +vielä kokosivat vanhaa pappisveroa, vaikka se jo aikaa sitten oli +lakkautettu. Kruunuakin he toiselta puolen pettivät sillä, että joka +vuosi kirjoittivat tileihinsä suuria rästejä, vaikka melkoinen osa oli +täydesti maksettu. Usein myös he tekivät kaikellaista väkivaltaa. +Yli-Satakunnan vouti esim. oli eräältä talonpojan leskeltä ryöstänyt +lehmän ja lyönyt akkaa, vieläpä sitten estänyt hänet käräjille +pääsemästä. Maskun vouti oli piessyt ja pannut rautoihin Henrik Hornin +palvelijan, kun tämä tahtoi valvoa herransa oikeutta taloon, jonka +vouti oli toiselle antanut. + +Tulipa kuninkaan korviin myös papeistakin paljon valituksia, vaikka +niiden, jos kenen, olisi pitänyt olla kansan suojana. Moni heistä +mielin määrin enenteli saataviansa; sanottiinpa Kokkolan kirkkoherran +pieksävänkin seurakuntalaisiansa, saadakseen heitä suostumaan +laittomaan tiunnin koroitukseen. Herra Tuomas, Tenholassa, oli +laittomasti ottanut niitynpalstan hautauslehmän sijasta. Samoin +teinitkin (koulupojat), kun he joutoaikoinansa vanhan tavan mukaan +kävivät pitäjällä, vaativat apua ikäänkuin heille tulevaa oikeutta, +haukkuen, kiroten ja tehden väkivaltaa, jollei heille annettu.[3] + +Kaikkia näitä valituksia kuunteli Kustaa Aadolf suopeasti, väsymättä, +viipyen niiden tähden joka paikassa. Osa niistä ratkaistiin ja +autettiin heti paikalla, jos asia oli selvä; toiset jätettiin ensin +uskottujen miesten tutkittaviksi. Törkeämpää väkivaltaa tehneet +sotamiehet hirtettiin, lippu rinnassa, jossa oli selitys rikoksesta; +pienemmät pahanteot rangaistiin vankeudella. Vahinkoa kärsineille +talonpojille annettiin veronhuojennus siksi vuodeksi. Samassa +järjestettiin asiat niin, että vasta olisi vähemmän tilaisuutta +samallaisiin tekoihin. Kuningas käski että sotaväki, niin paljon kuin +mahdollista kuljetettaisiin laivoilla; ja jos marssi maata myöten oli +välttämätön, piti maaherrojen tarkkaan valvoa, ettei epäjärjestystä +tapahtuisi. Myöhemmin, v. 1621, sääti Kustaa Aadolf ennen jo mainitut +ankarat sota-artikkelinsa, joilla keinoin hän saikin aikaan, että +valitukset sotamiehistä melkein kokonaan loppuivat. -- Voudeista suuri +joukko pantiin pois viralta, moni pistettiin vankeuteenkin, ja uusille +sijaan tulleille annettiin ankaria varoituskirjeitä. Välistä kuningas +lopettaa nämät seuraavilla sanoilla: "Jos et tätä tyystin tottele, niin +ei ole niininuora sinulle liika hyvä!" Tämä ei ollutkaan mikään tyhjä +uhkaus, vaan hirsipuissa nähtiin vähä väliä vääriä vouteja roikkumassa. +Turusta sitten julisti Kustaa Aadolf asetuksen _voutien sekä kirjurien +oikeasta menettelystä suomalaisia alamaisia kohtaan_, josta useampia +satoja kappaleita levitettiin kansan pariin ja jossa ensi kertaa +käskettiin antaa verokuitteja. Jonkun aikaa myöhemmin ilmestyi vielä +toinen hyödyllinen säädös: voudit, jotka ennen olivat kuuluneet kaukana +Tukholmassa istuvan rahakamarin alle, määrättiin nyt lääninsä maaherran +valvottaviksi. Maaherrat, lähempänä ollen, saattoivat paremmin pitää +vouteja silmällä. Itse olivat nämät läänien ylimmät hallitusmiehet +korkeampaa sukua ja paremmin kasvatetut, niin että he paljoa harvemmin +antoivat syytä valituksiin. Nämät molemmat asetukset estivät suuresti +voutien ahneutta, vaikka niin juurtunutta pahaa tapaa ei kuitenkaan +vielä saatu pitkään aikaan kokonaan poistetuksi. + +Vaikeammat parantaa olivat jäljellä olevat kaksi yllämainituista +epäkohdista. Kustaa Aadolf antoi tosin anteeksi 1614 vuotta vanhemmat +rästit; niin myös soi hän yksityisissä tapauksissa veronhuojennusta +joksikuksi vuodeksi; sillä, sanoi hän, veroja ei saa niin armahtamatta +ottaa, että talonpoika tulee aivan tyhjäksi ja jättää talonsa autioksi. +Mutta ylimalkaan oli verokuorman vähennys mahdoton valtakunnan vaikean +tilan tähden; päinvastoin täytyi yhä vaan vaatia joku (niin sanat +tavallisesti kuuluivat) "pikkuinen" suostuntavero lisäksi. Samoin oli +läänityslaitoksen laita. Kuningas tosin ei sanonut voivansa sallia +Suomen talonpoikien sortamista, josta koko maa viimein joutui autioksi. +Senvuoksi hän ensi innossaan, huomattuaan niistä johtuvat epäkohdat, +peruutti kaikki läänitykset. Mutta hän huomasi pian, että "varsinkin +Suomessa" oli mahdotonta muulla lailla tulla toimeen, koska kruunulla +ei ollut rahavaroja. Ainoa, minkä hän saattoi tehdä, oli siis se, että +hän kielsi liiat, laittomat veronotot ja jakeli läänitetyille +talonpojille suojeluskirjoja. Mutta siitä ei ollut suurta apua, koska +tottelemattomuudesta ei seurannut rangaistusta. Kustaa Aadolf ei näy +hallituksensa alussa uskaltaneen suututtaa aatelia ankaruudella. +Vähitellen vasta veti hän siinäkin suhteessa ohjat tiukemmalle. +Erittäin kummastuttava oli hänen käytöksensä tuota julkista +väkivallantekijää ja kruununkin oikeuden rikkojaa, Raaseporin kreiviä +kohtaan. Hän oli lähettänyt Leijonhufvudille nuhteita sekä varoituksia, +antanut virkamiehilleen suojeluskirjoja ja sanonut: "Semmoista en +ulkomaiselta valtiaaltakaan kärsisi, sitä vähemmän omalta alamaiselta!" +Mutta parin kuukauden perästä, kun ei kreivi antanutkaan anastamaansa +kruununveroa takaisin, oli Kustaa Aadolf kirjoittanut tällä kertaa +kuitenkin antavansa anteeksi ja sallivansa kreivi Stenin pitää, mitä jo +oli ottanut. Nyt Turussa ollessaan käski kuningas Leijonhufvudin +eteensä vastaamaan tehdyistä pahanteoista; vaan kun kreivi ei tullut, +raukeni asia jälleen siihen. V. 1636 vasta, kuninkaan kuoleman jälkeen, +menetti Sten Leijonhufvud viimeinkin kreivikuntansa. Samoin myös sai +Berndes pitää vääryydellä anastamansa Peippolan; vasta kun mies oli +kuollut, täytyi lesken siitä luopua. + +Huhtik. 19 p., juuri kun Kustaa Aadolf herroineen par'aikaa istui +illallispöydässä Turun linnassa, kuului yhtäkkiä hätähuuto: "Tuli on +valloillaan!" Se oli päässyt irti ruokasalin ylisessä kamarissa ja +kiihtyi kovassa myrskyssä niin hirmuiseen voimaan, että vähän ajan +kuluttua koko linna oli ilmitulessa. Ei saatu pelastetuksi paljon +mitään sen irtaimesta kalustosta, ei edes kuninkaan matkakapineitakaan. +Yleisessä häiriössä jalosydäminen kuningas kuitenkin muisti linnan +alisissa holveissa vankeja, jotka kaikkein ensiksi korjattiin. Palon +jälkeen täytyi Kustaa Aadolfin muuttaa kaupunkiin, yksityiseen +porvaritaloon asumaan. Silloin näet ei vielä ollut mitään ravintoloita, +vaan majoitettiin läpikulkevat korkeat matkalaiset tavallisesti kahden +porvarin, Kasper Pilin ja Hannus Kirjansitojan luo. + +Turusta jatkettiin matkaa itäänpäin merta myöten, joka silloin, kun ei +höyrylaivoista vielä ollut mitään aavistusta, kävi sangen hitaasti. +Turusta oli lähdetty toukok. 3:na p:nä ja vasta 8:na oltiin +Helsingissä. Vastatuulen tai tyynen aikana poikettiin joskus johonkin +maakartanoon. Niin esim. vietti Kustaa Aadolf toukok. 22-24 p. Arvi +Vildemanin luona Tiusterkylässä likellä Porvoota, missä korkeaa kävijää +kovin runsaasti kestitettiin. Ainakin oli yksi hänen seuralaisistaan, +Saksin-Lauenburgin herttua Julius Henrik, siellä niin "hyvässä +pohmelossa", ettei kyennyt kirjoittamaan kuittia lippukuntansa +palkkarahoista, jotka hänen käsiinsä annettiin. Ajan luonnetta sekä +samassa kruunun kukkaron tyhjyyttä kuvaa sekin seikka, että kuningas +pitkin matkaa poimi kaikellaisilta ihmisiltä suurempia tai pienempiä +lainoja Venäjän sotaa varten. Vildemanilta esim. hän sai 300 talaria, +Viipurin porvaristolta 1,129, pormestarilta erikseen 166 talaria ja 12 +äyriä, kolmelta muulta porvarilta yhteensä 1,378 t., Juhana De la +Gardielta muutamia tuhansia, eräältä Viipurin satamaan sattuneelta +Hollannin laivurilta 6,290 t., Eevert Hornilta 200:n Unkarin +kultakolikon arvoiset kultavitjat y.m.[4] Vakuudeksi suotiin +lainanantajille läänityksiä. + +Koko kesän Venäjällä sodittuaan palasi Kustaa Aadolf syksyllä taas +laivalla Suomen rantaa pitkin Ruotsiin. Ahvenanmaalla hän viipyi nyt +koko viikkokauden, marrask. 3-11 p., huvikseen metsästellen. Ahvenan +mantereella oli näet siihen aikaan erittäin runsaasti kaikellaisia +metsänotuksia, erittäinkin hirviä, joita siellä säilytettiin kuningasta +varten. Ei ollut siellä kenenkään lupa ampua, ei edes metsäkoiriakaan +pitää. Kustaa Aadolf vielä kovensi tämän kiellon. Jokaisesta +luvattomasti ammutusta hirvestä piti sakkoina maksettaman kruunulle +kolme härkäparia, jokaisen jäniksenkin surmasta yksi härkä. Talonpojat +kuitenkin usein rikkoivat tätä lakia; he eivät tosin ampuneet hirviä, +vaan tappoivat niitä viritysjousilla tai muilla satimilla, kun ne +heidän pelloillaan kävivät vahinkoa tekemässä. Kuningas senvuoksi +varoitti heitä ankarasti, käskien heidän ajaa hirvet pois hiljaa, +varovaisesti, ettei niille tulisi vahinkoa. Hirventaposta määrättiin +nyt kuolemanrangaistus, taikka, jos kuningas syystä tai toisesta tahtoi +henkeä armahtaa, piti rikollinen iäkseen lähetettämän Inkeriin, joka +silloin oli Ruotsin valtakunnan Siperia. + + + + +2. Helsingin Herrainpäivät. + + +Keväällä 1615 purjehti Kustaa Aadolf Narvaan ja vietti sen kesän ynnä +osan syksyä Venäjän sodassa. Talvenkin päätti hän olla likellä rajaa, +voidakseen itse valvoa rauhan hieromisia sekä samassa sotavarustuksia. + +Marrask. 1 p. lähetti hän sitten Narvasta julistuksen kaikille Suomen +säädyille, käskien heitä tammikuun keskipaikoilla puheillensa +Helsinkiin. Kutsutut olivat kaikki laillisessa iässä olevat aateliset; +pappissäädyn puolesta piispa ynnä kaksi tuomiokapitulin jäsentä sekä +yksi pappi kustakin kihlakunnasta; sitten 1 pormestari, 1 raatimies ja +1 porvari joka kaupungista, sekä 2 talonpoikaa kustakin kihlakunnasta. +Aatelissäädyssä oli siis edustamistapa toisellainen kuin tätä nykyä. +Toinen eroitus oli sitä paitsi vielä siinä, että myös kaikki +ratsumestarit ja jalkaväen kapteenit sekä yksi alapäällikkö ja kaksi +sotamiestä kunkin mukana olivat kutsutut; näillä edusmiehillä oli +sijansa ja äänestysoikeutensa aatelissäädyssä. + +Tammik. 22 p. 1616 Kustaa Aadolf itse avasi Helsingin herrainpäivät.[5] +Aateliston parissa olivat Aksel Oxenstjerna (vaikka ruotsalainen, +hänelle äsken suodun Kemiön kreivikunnan puolesta), meille jo ennestään +tutut vanhat herrat Yrjö Boije, Aksel Kurki, Götrik Fincke y.m. +Papistoa edusti vanha piispa Eerikki Sorolainen sekä 20 muuta +hengellistä herraa. Upseereja oli 10, joiden joukossa ei kuitenkaan +ketään mainiompaa. Porvariston lähettiläitä oli Turusta, Viipurista, +Helsingistä, Porvoosta, Tammisaaresta, Naantalista, Raumalta, +Uudestakaupungista, Porista, Vaasasta ja Oulusta -- muita kaupunkeja ei +vielä ollutkaan meidän maassa. Senaikuisten kihlakuntien luvun +ilmaisevat talonpoikaiset edusmiehet; niitä oli Pohjanmaalta (joka oli +kaikki yhtenä kihlakuntana), Ylisestä ja Alisesta Satakunnasta, +Piikkiöstä, Vehmaalta, Maskusta ja Halikosta Varsinais-Suomessa, +Raaseporin ja Porvoon lääneistä Uudellamaalla, Hollolasta, Sääksmäeltä +ja Hattulasta Hämeessä, Suuresta ja Pienestä Savosta (etelä- ja +pohjoisosasta) sekä Äyräpäästä, Jääskestä ja Lapvedeltä Viipurin +läänissä.[6] Käkisalmen läänistä ei ollut edusmiehiä, sillä tällä +uudella voittomaalla, samoin kuin myös Itämeren maakunnilla, ei ollut +äänioikeutta Ruotsin valtakunnan asioissa. + +Kustaa Aadolf piti ensiksi pitkän, omakirjoittamansa puheen. "Jalot, +korkeasukuiset, hyväsukuiset, korkeaoppiset, älykkäät ja rehelliset,[7] +hyvät herrat ja maanmiehet!" lausui hän heille. "Kauan aikaa olen jo +halunnut päästä käymään tällä maanäärellä, pitääkseni teidän eduksenne +Ruotsin lakia voimassa ja tiedustellakseni teidän valituksianne. +Kiitoksia siitä, että te suotuisasti olette tänne tulleet, niin että me +nyt voimme muutamista tämän maan asioista ynnä myös muutamista koko +valtakunnan etua koskevista seikoista keskustella." Hän muistutti nyt +heille, miten Sigismund kuningas aikoinaan oli viekkaudella koettanut +saattaa paavilaisen pimeyden takaisin maahan, jonka johdosta häneltä +kruunun perintöoikeus riistettiin. Senkin jälkeen oli hän aina +koettanut sodalla Virossa sekä Ruotsiin ja Suomeen lähetetyillä +valhekirjeillä saada häiriötä aikaan. "Summa on se", sanoi Kustaa +Aadolf, "että hän voimiansa myöten koettaa luovuttaa minusta +alamaisteni sydämiä, jonka tähden suosiollisesti kehoitan teitä +varomaan tämmöisiä hänen kirjeitänsä sekä myös varoittamaan +naapureitanne, pitäjäläisiänne sekä maakuntalaisianne, etteivät he +antaisi houkutella itseään." Hän selitti myöskin, miten Sigismund, +"lähinnä syntisyyttämme" oli suurimpana syynä Venäjänkin sotaan. Hän +oli koettanut saada Venäjää ensin liittolaiseksensa, sitten valtansa +alle, jota vaaraa estääkseen Kaarle kuningas oli tullut venäläisten +avuksi. "Saattaapa nyt", virkkoi hän, "monen sekä ulkomaalaisen että +myös oman maan miehen silmissä näyttää oudolta, että me olemme sitten +joutuneet ilmisotaan noiden autettaviemme, venäläisten kanssa." Siihen +hän taas selitti venäläisten häilyväisyyden olevan syynä, he kun eivät +ruvenneetkaan antamaan ruotsalaisille avun palkkioksi luvattua +Käkisalmea. "Tarpeellista on siis", lopetti hän viimein, "että te +olette varoillanne ja otatte varoituksen venäläisten esimerkistä, +huomaten, kuinka moninaisia onnettomuuksia vallankumoukset tuottavat, +varsinkin kun keskinäinen eripuraisuus saa ne aikaan. Ajatelkaa myös +tämän nykyisen Venäjän sodan syntyä, ettei se ole Kaarle kuningas +vainajan eikä myöskään minun tahdostani alkanut eikä näin kauan +pitkittynyt. Pysykää siis, te hyvät miehet, yhtä uskollisina minulle +kuin tähänkin asti, niin pyydän vastakin, niinkuin tähän saakka, aina +hartaimmasti harrastaa teidän etuanne ja edistää rauhaanne sekä +onneanne, johon Jumala Kaikkivaltias suokoon armonsa!" + +Tällä tavoin siihen aikaan, kun ei vielä sanomalehtiä ollut, annettiin +kansalle tietoa valtakunnan asioista. Tämän puheen perästä luetti +sitten kuningas säädyille kolme esitystänsä: että luja liitto +tehtäisiin Sigismundin vehkeitä vastaan ja ryhdyttäisiin +suojelushankkeihin Venäjän sotaa varten; että samallaiseen sotaveroon +kuin v. 1613 suostuttaisiin; että edellisenä vuonna Ruotsissa säädetty +kyytiasetus myös Suomessa pantaisiin voimaan. -- Valtiopäiväkeskustelut +eivät silloin olleet pitkällisiä; ne kestivät ainoastaan kymmenen +päivää, ja helmik. 2 p:nä oli jo päätös allekirjoitettu. +Herrainpäivämiehet sanoivat sekä omasta että myös kotona olevien +säätyläistensä puolesta tarkkaan miettineensä kuninkaan esityksiä, +joista he nyt antoivat seuraavan vastauksen: 1) he vakuuttivat, ettei +heitä koskaan voi houkuttelemalla saada luopumaan uskollisuudestansa +kuninkaallista majesteettiä ja isänmaata kohtaan, ja jollei Sigismund +suostu kohtuulliseen sovintoon, niin tahtovat he yhtenä miehenä seisoa +häntä sekä hänen seuraansa vastaan; 2) koska Sigismund sekä venäläisten +häilyväisyys oli ollut syynä tähän nykyiseen sotaan, ja jos venäläinen +on vihollisuuteensa niin paatunut, ettei se mistään kohtuullisista +ehdoista huoli, lupasivat he kaikin voimin tehdä sille vastarintaa, +varojansa ja henkeänsä säästämättä; 3) kiittivät he kuninkaallista +majesteettiä viime vuonna julistetusta kyytiasetuksesta, jonka he +kyllä katsoivat terveelliseksi ja hyödylliseksi, jos sitä vain +noudatettaisiin; 4) lopuksi he suostuivat lisäveroon valtakunnan suuren +puutteen ja tarpeen tähden. -- Samana päivänä Suomen säädyt myös +lähettivät "Ruotsin kaikille säädyille" pitkän kirjeen, muistuttaen, +kuinka täällä rajalla oli oltu miesmuiston ajat linnaleirin sekä muiden +kuormien rasittamat ja aina sodan jaloissa, varsinkin tuon +epäluotettavan naapurin venäläisen tähden, jolta ei edes rauhankaan +aikana saa täydessä turvassa kotona istua. Siitä huolimatta ja vaikka +edellisen kesän vuodentulo oli ollut huononpuolinen, olivat he +varojansa ja voimiansa myöten myöntäneet sotaveroa. Ja vaikka heillä ei +suinkaan ollut syytä epäillä, etteivät hyvät Ruotsin herrat ja miehet +kernaasti myöntäisi hekin samallaista veroa ja tulisi tällä +turvattomalla rajalla asuvien avuksi, tahtoivat he kuitenkin Ruotsin +säädyille huomauttaa vaarallista tilaansa ja muistuttaa, kuinka +auliisti suomalaiset aina tarpeen tullessa olivat apuansa heille +antaneet, niinkuin vastakin lupasivat viimeisiin voimiin saakka antaa. +Lopuksi he lausuivat lujana luottamuksenansa, että niin kauan kuin +ruotsalaiset ja suomalaiset ovat yhtä mieltä, ei ole pelkoa mistään +ulkovihollisesta. -- Tämän kirjeen jäljennös lähetettiin jokaiseen +Ruotsin maakuntaan, joista pian tulikin suosiollisia vastauksia. +Ruotsalaiset kiittivät Suomen säätyjä, koska he olivat tähän sotaveroon +suostuneet, luvaten hekin henkiin ja veriin asti auttaa kuninkaallista +majesteettiä ja isänmaata, sekä muistaa uskollista, ystävällistä apua, +jonka he hädässä ollessaan aina olivat suomalaisilta saaneet, "joka +ystävyys ja sopu aina edelleen pysyköön". -- Helsingissä myönnetty vero +suoritettiin sitten myöskin kaikkialla Ruotsissa. + +Oikeastaan olisi tämmöinen päätös uudesta verosta, jonka suomalaiset +koko valtakunnan puolesta olivat tehneet, ollut tehtävä yhteisillä +valtiopäivillä. Mutta olivatpa toiselta puolen Ruotsinkin säädyt monta +kertaa tehneet päätöksiä koko valtakunnan puolesta, vaikkei ollut +yhtään suomalaista läsnä. Silloin esim., kun Elfsborgin lunastussumma +myönnettiin, rasittavin kaikista tämän ajan suostuntaveroista, ei liene +ollut ketään meidän maastamme saapuvilla. Semmoisissa tapauksissa +kuitenkin aina perästäpäin lähetettiin pari valtaneuvosta Suomeen, +jotka kävivät joka maakunnassa asianomaisten allekirjoituksia +kokoomassa. Juuri mainittu päätös ei muuten toisessakaan vielä +tärkeämmässä kohdassa ollut säännön mukainen; siinä ei ollut nimittäin +yksikään talonpoika ollut osallisena. Sitä varten oli ainoastaan +valiokunta kolmesta ylhäisemmästä säädystä ollut kokoonkutsuttuna. Näin +vähän vielä pidettiin lukua perustuslain puustavista. Ylimalkaan ei +pidetty siihen aikaan valtiopäiville tulemista niin paljon kansan +oikeutena, kuin pikemmin monasti raskaalta tuntuvana velvollisuutena. +Kuningas avauspuheissaan joskus pyysi anteeksi, että hänen niin tiheään +täytyi "rasittaa säätyjä herrainpäivillä". Erittäin on mainittu, +että suomalaiset, joilla oli pitkä, vaivalloinen matka ja laihempi +kukkaro, olivat vastahakoisia tulemaan valtiopäiville ja usein +saapuivat niihin sangen myöhään. -- Kustaa Aadolf muuten pani +valtiopäiväjärjestyksellänsä vuodelta 1617 tälläkin alalla suuremman +säännöllisyyden alkuun. + +Monessa muussa suhteessa, paitsi jo mainituissa, olivat myös tavat ja +menot valtiopäivillä toisellaiset kuin tätä nykyä. Julkisuutta esim. +pelättiin suuresti. Kuulijoita ei sallittu säätyjen kokouksissa, vain +aatelissäädyssä oli nuorilla aatelisjunkkareilla lupa oppimisen +vuoksi olla läsnä. Ei myöskään kuninkaallisia esityksiä annettu +valtiopäivämiehille kotiin luettaviksi, ettei ne muka ennen aikojaan +tulisi pahansuopien ulkomaalaisten tietoon, vaan olivat ne säädyn +kokouksissa mietittävät ja tutkittavat. + +Helsingin herrainpäivillä kyydistä tehty päätös koski rasitusta, josta +ei edellisessä luvussa vielä ole ollut puhetta, vaan joka oli kaikkein +kipeimpiä kohtia. Vanhastaan oli näet se määräys olemassa Ruotsin +valtakunnassa, että maantien varrella olevissa pitäjissä talonpoikien +piti maksutta kyyditä ja syöttää kuninkaan asioilla kulkevia +virkamiehiä. Tämä jo itsessään olisi ollut sangen suuri kuorma, sillä +siihen aikaan, kun ei postilaitosta ollut, joka olisi voinut kuljettaa +kirjeitä, täytyi virkamiesten alinomaa olla maantiellä liikkeellä. +Paitsi sitä että paikkakunnan virkamiehet ja läänin maaherra +matkustelivat, liikkui usein kuninkaan käskyläisiä, jotka puhuttelivat +kansaa valtiopäivillä myönnetyistä veroista, tai tutkivat kuninkaalle +tehtyjä valituksia, tai vaativat voutien tilejä, tai hakivat ja ottivat +kiinni karanneita sotamiehiä, kruunun merimiehiä ja kruunun +päiväläisiä, tai kuljettivat paikkakunnan virkamiehille kuninkaallisia +kirjeitä; vieläpä niiden lisäksi kulki kruunun ketunpyytäjiä y.m. +Näillä oli usein koko joukko palvelijoita ja seuralaisia mukanaan, sitä +enemmän, mitä suurempi itse herra. Tämä kyytirasitus oli sitä +tuntuvampi, koska se ei ollut kaikkien maanomistajien kannettavana. +Rälssimaitten talonpojat olivat lain mukaan ainoastaan puoleksi +velvolliset siihen ottamaan osaa, ja aatelisherrat, varsinkin Suomessa, +estivät tavallisesti kaiken kyydin ja kestitsemisen alustalaisiltaan, +vieläpä läänitysmaittenkin talonpojilta, kiskoen sen sijaan itselleen +sitä suurempia veroja. Kaiken sen lisäksi tuli vielä, että vapaata +kyytiä suuresti väärinkäytettiin. Aatelisherrat ja virkamiehet vaativat +silloinkin talonpojilta maksutta hevosia sekä ruokaa, kun he +matkustivat yksityisillä asioillaan tai huvikseen, rouvineen, lapsineen +menivät toinen toisensa luokse häihin, hautajaisiin tai muihin +pitoihin. Samoin myös tekivät aatelin palvelijat; samoin porvaritkin +antoivat usein talonpoikien ilmaiseksi kuljettaa kauppakuormiansa. Eikä +siinä kyllin, että kansaa laittomalla kuormalla rasitettiin, vaan +tehtiinpä lisäksi tätä muka oikeutta harjoittaessa kaikenlaista +väkivaltaa. Nimismiehet ja neljännysmiehet, jos he joskus uskalsivat +pitää muiden talonpoikien puolta, saivat selkäänsä. Samoin isännät +niissä taloissa, joihin poikettiin, saivat osakseen haukkumisia ja +kirouksia, lyöntejä ja korvapuusteja, niin ettei ollut minkäänlaista +kotirauhaa. + +Korkeimmat aatelisherrat Suomessa olivat näissä ilkitöissä ensimäisiä +miehiä. Mauri Horn, Joensuun herra, palatessaan kerran v. 1616 +Venäjältä, majaili Kirkkonummella kuuden miehen kanssa muutamissa +taloissa; näiltä isänniltään hän otti olutta, vaan syrjäisemmistä +taloista, missä he eivät ennättäneet itse käydä, hän sen sijaan vaati +olutrahaa, 2 äyriä talolta. Toinen upseeri, Hannu Ram, edellisenä +vuonna Venäjälle mennessään, otti eräässä paikassa useilta talonpojilta +viikoksi eväitä, vieläpä rahaakin lisäksi, keltä 24 äyriä, keitä +vähemmän. Eerikki Pärttylinpoika, Mälsälän herra, kootessaan Elfsborgin +veroa, oli kuljeskellut Kyminkartanon läänissä kahdeksalla hevosella, +ja sitä paitsi hänellä oli vielä sama verta joutilaita varahevosia, +jotka kaikki olivat talonpoikien elätettävät. Joka paikassa hän otti, +ruuan ja juoman lisäksi, muutakin tavaraa väkisin. Eräässä kylässä, +jossa ei ollut hevosia heti tarjona, hän pani nimismiehen rautoihin ja +pakoitti hänet sitten sillä tavoin, kädet kahleissa, kyyditsemään +itseään kaksi peninkulmaa. Kurjalan herra Sten Iivarinpoika tuli v. +1615, mennessään Venäjän sotaan, 35:n miehen ja yhtä monen hevosen +kanssa erään lesken luokse, pieksi emäntää ja kärvensi lasten tukkaa, +kun ei heti paikalla saanut, mitä vaati, ja kun leski häntä Ruotsissa +annetusta kyytiasetuksesta muistutti, hän vain pilkalla kirosi: "Mene +sinä hiiteen asetuksinesi!" + +Örebron valtiopäivillä 1614 oli näiden syitten tähden päätetty laittaa +kestikievareita aina kahden tai puolenkolmatta peninkulman päähän, +joissa kuninkaan virkamiehet ja aateliset yksityisillä matkoilla +käydessään saisivat määrätystä kohtuullisesta taksasta hevosia sekä +ravintoa. Muiden matkalaisten piti sopia, miten saattoivat, +talonpoikien kanssa. Ainoastaan kruunun asioilla kulkevat saisivat +vapaan kyydin ja ravinnon. Matkallansa Suomessa samana vuonna sai +kuitenkin kuningas Kustaa Aadolf joka paikassa kuulla, ettei tästä +asetuksesta ollut mitään apua. Hän käski siis ankarasti, että voutien +piti valvoa tätä asiaa, uhaten: "jos joltakulta alamaiselta vaikka vain +kanakin ryöstetään, etkä toimita hänelle korvausta, niin saat sen +omalla päälläsi maksaa". Ja sitten hän antoi alussa vuotta 1615 uuden +ankaran julistuskirjan, joka myös suomeksi painatettiin, ollen ihan +ensimäinen painettu asetus meidän kielellämme. "Vaicka me", kirjoitti +kuningas, "Herranpäivil, quin vijmen Örebroos pidettin, meiden +kirioituxen cautta olemma pois kieldäneet caicki skydit ja gestämiset +nijlde, jotka ei meiden teekiriam ja todistoxem cansa uloslähetetyt +ole, että jocahinen senpärästä idzens laittaman piteis, ja ychteinen +cansa jongun hoistoxen (huoistuksen) saisi, niin me ymmärdhem +(ymmärrämme eli huomaamme), että eivet ole site saanet nautita heiden +hyväxens quin mö toivoim, ja että ychteinen cansa niin hyvin sijtte +quin enengin ombi vieran holhomisella ja skydhillä raskautettu, eivet +ole nautineet rauha cotonans, tiellä ja heiden oikealla matcallans, ja +vielä sijttä hosumisella ja havoilla (haavoilla) usein väkivalda heiden +cochtans (kohtaansa) tapactu (tapahtuu), enämiten nijlde, joilla ei +ychten todhistusta ole; sijtä me vaicutetudh olemma toista neuvoa +ylösajatteleman, senpääle että alemaiset saisit rauhasa olla." -- +Sitten määräsi hän, ettei saisi antaa ruokaa eikä hevosia kenellekään +matkalaiselle, jolla ei ollut kuninkaan passia; niille herroille, jotka +laittomasti vapauttivat alustalaisensa, uhattiin läänitysten poisottoa; +väkivallan teosta matkalla säädettiin kuolemanrangaistus, vankeus tai +sakot aina teon törkeyttä myöten. + +Nämät asetukset eivät kuitenkaan enempää kuin Helsingin +herrainpäiväpäätöskään paljon vaikuttaneet, niin että säädyt olivat +kyllä oikeassa arvellessansa kuninkaan esitystä hyödylliseksi, "jos se +noudatetuksi tulisi." Tämä väärinkäytös oli liian juurtunut, +voidaksensa pian poistua; vielä 20-30 vuotta edelleen tehdään +valituksia laittoman kyydin ja kestitsemisen johdosta, vaikka ne +vähitellen vähenemistään vähenevät. + +Valtiopäivien jälkeen viipyi Kustaa Aadolf vielä koko talven Suomessa, +enimmiten Turussa, koettaen, niinkuin hän säädyille sanoi, "pitää +Ruotsin lakia voimassa" meidänkin maassamme. Kerran hän kevätpuolella +kävi Turusta pienellä matkalla Satakunnassa, jolloin hän lienee +kokenut, niinkuin hän muutamia vuosia myöhemmin valittaa, että maantiet +Suomessa monin paikoin olivat pikemmin metsäpolkujen tapaisia, kapeita +ja kivikkoisia. Ne käskettiin laittaa tasaisiksi ja leveämmiksi, jotta +kahdet rattaat sopisivat toistensa sivuitse kulkemaan. Keväällä vasta +palasi hän sitten takaisin Ruotsinmaalle. + +Aksel Oxenstjerna, joka kaiken aikaa oli ollut kuninkaan seurassa, +lausui kerta myöhemmin ajatuksensa Suomen silloisesta tilasta, mikä ei +ollut kovin ilahduttava. "Olen käynyt", sanoi hän, "Maskun ja Vehmaan +kihlakunnissa; siellä ei ole viljelystä, siellä asuu vain petoja." Tämä +lausunto valitettavasti ei tainnut olla perätön. Muutamia vuosia +aikaisemmin, v. 1611, annettu tili läheisestä Halikon kihlakunnasta +näyttää, että siellä silloin oli autiona 46 manttalia, 139 taloa, 21 +kruununtilaa, 3 papin palkkatilaa, lukuunottamatta melkein yhtä monta +aivan köyhtynyttä. Näin oli laita Kustaa Aadolfin hallituksen +alkuaikana Suomessa paraiten viljellyissä, enimmin asutuissa seuduissa. +Seuraavana vuonna kävi pari ruotsalaista valtaneuvosta Suomessa +nuorelle kuninkaalle uskollisuusvalaa ottamassa ja maan tilaa +tutkimassa. He toivat silloin sen sanoman, että enin osa maata täällä +oli poisläänitetty tai lahjoitettu, ja kruunulla jäljellä olevat tilat +melkein kaikki perin autioina. Kustaa Aadolf koetti sitten koko +hallituksensa aikana parantaa tätä epäkohtaa; hän kehoitti yhä kansaa +ryhtymään autiotilojen viljelykseen, luvaten useammiksi vuosiksi +veronvapautta. + +Tämän vuoden jälkeen ei Kustaa Aadolf enää joutanut toisten olla niin +pitkiä aikoja Suomessa. Kaksi kertaa hän matkusti kuitenkin vielä +kiireesti läpi maan. V. 1622 hän ajoi talvella, Liivin sodasta +palatessaan, Viipurin, Kuopion, Säresniemen ja Oulun kautta Ruotsiin, +ja v. 1626 Länsi-Suomen halki. Tällä viimeksimainitulla matkalla hänen +sanotaan syöneen päivällistä Jokipiin talossa Jalasjärvellä, jossa hän +niin ihastui tarjona olevaan hyvään, väkevään olueeseen, että hän vei +tynnyrillisen eväinään mukanansa. Päivällisen jälkeen levähtäessään hän +kuuluu nähneen unta vastaisesta Saksan sodasta, joka silloin jo täytti +koko hänen mielensä. + + + + +3. Turun hovioikeuden perustaminen. + + +Suurena syynä laittomuuteen ja vallattomuuteen Suomessa oli +oikeuslaitoksen rappiotila. Tuomarinpaikat olivat annetut korkeille +herroille, jotka niistä kantoivat vain runsaat tulot, mutta hyvin +harvoin itse toimittivat virkaansa. Sijaisikseen he panivat keitä itse +tahtoivat, välistä jonkun palvelijansakin. _Alalaamanneilla ja +lainlukijoilla_ (tällä jälkimäisellä nimellä nimitettiin +kihlakunnantuomarien sijaisia) enimmiten oli sangen vähän laintaitoa, +jos ollenkaan; välistä he eivät osanneet edes kirjoittaa eikä +lukeakaan. Niinkuin raa'at, sivistymättömät ihmiset ainakin, he vain +katsoivat omaa yksityistä hyötyänsä, ja möivät sangen usein oikeutta +sille, joka antoi parhaat lahjat. Tällä ajalla epäilemättä sai alkunsa +tuo tuttu suomalainen sananlasku: "Laki on niinkuin luetaan." -- +Vetoaminen korkeampaan oikeuteen väärän päätöksen johdosta ei liioin +auttanut, etenkin jos asia koski jotakin korkeaa herraa; sillä laamanni +oli hyvin usein samalla kihlakunnantuomarina jossakin lakikuntansa +osassa, maaherra jossain lääninsä kihlakunnassa. Asia oli siis hyvin +usein asianomaisen itsensä ratkaistava. -- Ennen aikaan oli kuitenkin +ollut olemassa jonkinlainen ylempi valvonta. Aika ajoin aina pidettiin +_etsikko- tai oikaisukäräjiä_,[8] joilla seudun asukkaista valittu +lautakunta, puoleksi aatelisia, puoleksi aatelittomia, parin sitä +varten lähetetyn valtaneuvoksen sekä piispan valvonnan alla "tuomitsi +kuninkaan tuomiota". Mutta ne olivat nyt jo aikaa sitten joutuneet pois +tavasta. Ainoa apukeino, jota, niinkuin olemme nähneet, kansa olikin +hyvin harras käyttämään, oli valittaminen suoraan kuninkaalle; mutta +siihen oli erittäinkin suomalaisilla ani harvoin tilaisuutta. + +Tämän häiriön poistamiseksi perusti Kustaa Aadolf hallituksensa alussa +(1614) _hovioikeuden_ Tukholmaan. Ruotsissa sai tämä heti paljon +parannusta aikaan, mutta Suomeen ei sen vaikutus ulottunutkaan täydellä +voimalla. Tukholmaan oli oikeuden hakijoilla liian pitkä ja kallis +matka; paitsi sitä alioikeudet ja muut virkamiehet täällä eivät +pitäneet suurta lukua noista kaukaisista käskijöistä. Hovioikeus pian +valitti kuninkaalle, että sen päätökset ja suojeluskirjat olivat +Suomessa aivan mitättömiä. Niin esim. Porissa eräs vaimo, jonka +hovioikeus oli tuominnut syyttömäksi, hovioikeuden suojeluskirjasta +huolimatta sidottiin maaherran ja kaupungin maistraatin käskystä +kaakinpuuhun, missä hän sai selkäsaunan ja hänen molemmat korvansa +leikattiin pois. + +Kustaa Aadolf perusti senvuoksi v. 1623 _Turkuun_ toisen hovioikeuden, +erikoisesti Suomenmaata varten. Myöskin Käkisalmen lääni lisättiin sen +tuomioalaan, jota vastoin Inkerinmaa laskettiin vähää myöhemmin +perustetun Tarton hovioikeuden alle. Turun hovioikeudessa oli, paitsi +presidenttiä ja varapresidenttiä, neljä asessoria; sen lisäksi otettiin +vielä muutamia pormestareita ja lainlukijoita apulaisiksi. Ensimäinen +presidentti, vapaaherra _Niilo Bjelke_, nimitettiin samalla Suomen +kenraalikuvernööriksi; siten tahdottiin antaa hänelle suurempi valta +saattaa hovioikeuden päätökset täytäntöön. Vielä lisäksi hän sai v. +1628 kaiken Suomessa kotona olevan sotaväen komentonsa alle. Bjelke oli +toimelias, innokas, ankara herra, joka kaikin voimin ryhtyi +tehtäväänsä. Mutta ensi aluksi sitä oli kovin vaikea saada täytetyksi. + +Tottumus laittomuuteen oli niin suuri, että oli miltei mahdotonta saada +luotettavia virkamiehiä. Hovioikeuden ensi aikoina muutamat sen omista +jäsenistäkin tekivät itsensä syypäiksi törkeihin rikoksiin. Herman +Fleming, joka asessorin virasta erottuansa oli maaherrana Savossa, +menetteli niin väkivaltaisesti, että hänet läänin kaikkien asukkaitten +yhteisten kanteitten tähden oli tuomittava viralta. Lauri Cygnaeus +(ruotsalainen) mestattiin v. 1634 siitä syystä, että hän oli +vihapäissään tappanut appensa. Mauri Horn oli v. 1647 eräälle +talonpojalle tehnyt väkivaltaa ja ryöstänyt häneltä tavaraa, eikä edes +ensin totellut hovioikeuden käskyä tulla teostaan vastaamaan. -- Vielä +suurempi vastus oli alhaisista tuomareista sekä muista virkamiehistä, +jotka lahjojen vuoksi jättivät pahimmatkin teot rankaisematta. V. 1628 +Bjelke valitti tästä kuninkaalle vakuuttaen, että Suomessa joka +paikassa tapahtui paljon törkeitä rikoksia, joista etenkin +aviorikoksista ja irstaisuudesta kuitenkin voutien laiminlyönnin tähden +harvoin edes kannetta oikeuteen tehdään; ja jos syylliset viimein +tuomitaankin sakkoihin, niin ei niillä nälkäkurjilla kuitenkaan ole +mitään omaisuutta, mistä sakkoja ottaa. + +Paitsi sitä herrat Suomessa, joiden mielivaltaa tahdottiin nyt hillitä, +olivat tietysti vihanvimmassa ja tekivät kiusaa, missä vain suinkin +voivat. Eripuraisuudessa oli Bjelke joskus siveän, hiljaisen Eerikki +piispankin kanssa. Konsistorilla näet oli muutamissa asioissa erityinen +tuomio-oikeutensa, johon se ei tahtonut sallia uuden hovioikeuden +sekaantua. Alhainenkaan kansa, vaikka sille epäilemättä oli mieluista, +että sitä suojeltiin väkivaltaa vastaan, ei toiselta puolen taas +suomalaisen tavallisen itsepäisyyden takia tahtonut taipua Kustaa +Aadolfin moniin uusiin elinkeinoasetuksiin, joiden täytäntöä +hovioikeuden tuli valvoa. + +Näiden alinomaisten vastusten tähden vanha Bjelke sangen pian väsyi ja +suuttui virkaansa. V. 1624 hän kirjoitti kuninkaalle, valittaen +epäjärjestyksen maassa olevan sellaisen, "ettei sitä voi kynällä +kuvata", sillä maaherrat ja voudit, piispa ja papit kiskovat kaikki +kilpaa laittomia veroja. Niin myös voudit sekä muut, "tuskin mikään +sääty eroitettuna", keksivät milloin mitäkin koiruutta, kiskoaksensa +rahaa talonpojilta tai pettääkseen kruunua. Siitä syystä hän jo nyt +pyysi päästä "tästä vaivalloisesta, raskaasta virasta sekä tästä +pahasta barbaarisesta maasta, missä kansa on niin ilkeä ja itsepäinen +ja riippuu kiinni pahoissa tavoissaan ja tottumuksissaan; ja vaikka", +jatkoi hän, "ne olisivat kuinkakin kohtuuttomia, pitävät he niitä +pyhempinä kuin kaikkia kuninkaan asetuksia sekä herrainpäivien +päätöksiä. Hartaasti olen kyllä koettanut hävittää noita +epäjärjestyksiä sekä omalupaisia oikeuksia, jotka niin hyvin +kuninkaalliselle majesteetille kuin alamaisillekin ovat vahingoksi; +mutta vähän olen saanut toimeen, olen ainoastaan saavuttanut kaikkien +ihmisten pahimman vihan". Bjelke sanoi olevansa vanha ja kivulloinen ja +mainitsi myös esteenä sen, ettei hän taitanut maan kieltä. "Voittehan +te, kuninkaallinen majesteetti", lopetti hän, "saada tähän virkaan maan +kieltä taitavia miehiä, joilla on tässä maassa tiluksensa ja +kartanonsa, ja jotka sitä paitsi ovat nuoremmat ja vahvemmat tätä +ikävää virkaa toimittamaan." Samallaisia valituksia lähetteli ukko vähä +väliä kuninkaalle, mutta Kustaa Aadolf ei moneen aikaan ottanut niitä +korviinsa, sillä hän tiesi Bjelken olevan paikallaan hyödyllisen. + +Joskus oli hovioikeudella muuten kuninkaastakin vastusta, kun +tahdottiin lain puustavin mukaan rangaista pahantekoja. Aatelisherra +Klaus Munck esim. oli eräältä talonpojalta ryöstänyt pari härkää. +Kihlakunnanoikeus oli tuominnut hänet väkivaltaisesta rosvoamisesta +kuolemaan, hovioikeus huojensi tuomion sakoiksi, mutta kuningas antoi +kaiken rangaistuksen anteeksi, määräten vain, että vahinko oli +korvattava. -- Toisessa tilaisuudessa taas Bjelkekin, lähettäessään +erään toisen aatelisherran kuolemantuomion, lisäsi armonpyynnön, "koska +hovioikeus on niin nykyjään vasta perustettu eikä siis sovi käyttää +rigorem juris (lain koko ankaruutta)". Muutenkin menetteli Bjelke +välistä meidän käsityksemme mukaan sangen omavaltaisesti. V. 1631 esim. +hän aivan yksin vahvisti erään raastuvanoikeuden kuolemantuomion ja +mestautti pahantekijän; hän katsoi tarpeettomaksi lähettää asiaa +Uuteenkaupunkiin, missä hovioikeus silloin piti kokouksiaan Turussa +raivoavan ruton tähden. Samana vuonna lykkäsi kihlakunnanoikeus toisen +kuolemantuomion yksinomaan "herra kenraalikuvernöörin leppeän ja +armollisen tutkinnon alle", jolloin Bjelke lähetti asian takaisin +uudestaan tutkittavaksi, "vaan ei niin hätäilemällä kuin tässä näkyy +tapahtuneen". V. 1625 taas koko hovioikeus omin luvin muutti laissa +määrätyn rangaistuksen helpommaksi; se soi näet kymmenelle +kuolemaantuomitulle armon sillä ehdolla, että he raivaisivat viidakon +eräältä kruununniityltä likellä Rauman kaupunkia. Tarkka laillisuus oli +sen ajan ihmisille vielä niin outoa, että itse ylimmätkin lainvalvojat +välistä eksyivät lain rajojen yli. + +Ylimalkaan oli sittenkin Turun hovioikeuden perustaminen +säännöllisemmän, puolueettomamman, voimallisemman lainkäytön alkuna +Suomessa. Bjelkestä lausui vielä toista sataa vuotta myöhemmin Turun +maistraatti seuraavan kiitoslauseen: "Jokainen suomalainen voi +todistaa, että presidentti Bjelke tässä maassa on voimallisesti +häätänyt väkivaltaa". Hänen aikanaan päätettiin muun muassa, että +kaikki aikojen kuluessa talostaan vääryydellä eroitetut pellot ja +niityt piti ilman lunnaita annettaman takaisin. Myöskin korkeimpiin +henkilöihin asti alkoi nyt lain valta ylettyä. Niin esim. sai +kuninkaansukuinen rouva, Eerikki XIV:nnen tytär, Siiri Tott +Liuksialassa hovioikeudelta kovan käskyn heti suorittaa sen suuren +rahasumman, jonka hän monta vuotta takaperin oli lainannut Turun +porvarilta Jaakko Wollelta poikansa Aaken ulkomaanmatkoja varten. +Oikeuslaitoksen voiman ja vaikutuksen vahvistamiseksi oli Bjelke myös +sen ulkonaisestakin arvosta sangen arka. Laamanninkäräjiä oli ennen +pidetty ilman mitään menoja; mutta nyt käskettiin pitää ne suurella +juhlallisuudella, jotta kansa tottuisi suurempaan lain kunnioitukseen. +V. 1627 annettiin Pohjanmaan maaherralle, joka oli kysynyt syytä +erääseen hovioikeuden päätökseen, se röyhkeä vastaus: "Me olemme vain +kuninkaalle velvolliset tiliä tekemään; te olette siihen vaatimukseen +liian halpa ja älytön". + +Rangaistuksen lajit ja suhteelliset määrät erosivat siihen aikaan +suuresti nykyisistä. Miestappoa esim., jota silloin hyvin usein +tapahtui raakojen, hillittömien ihmisten kesken, ei pidetty niin +suurena rikoksena kuin nyt. Murhaaja tavallisesti työnsä tehtyään +karkasi saloille. Oikeus tarjosi silloin hänelle turvaa tullakseen +vastaamaan teostansa. Jos syytös nähtiin todeksi, oli hänen lupa +sovittaa tekonsa murhatun sukulaisille maksettavalla rahasummalla. Jos +sukulaiset sitä vastoin eivät suostuneet sovintoon, sallittiin hänen +taas kenenkään ahdistamatta palata takaisin saloille, mutta nyt +julistettiin hän "pilttuaksi" s.o. jokaiselle annettiin valta hänet +tappaa eikä kukaan saanut suoda hänelle majaa. Sama oli myös päätös, +jollei syyllinen totellut oikeuden kutsua. Toiselta puolen taas oli +ehdoton kuolemanrangaistus määrätty noidille sekä jumalanpilkkaajille; +sama tuomio kohtasi myös useimmiten varkaita. Ylimalkaan olivat +mestaukset ylen tavallisia. Joka kirkonmäellä oli hirsipuu teileineen, +jossa enimmiten nähtiin ruumiita roikkumassa. Törkeimmistä rikoksista +usein tuomittiin kovennettu kuolemanrangaistus siten, että esim. ensin +oikea käsi hakattiin poikki, tai myös jäsenet yksitellen jaloista +alkaen rikottiin rattaalla. Kidutus oli silloin koko muussa Euroopassa +tavallinen keino, jolla syytetyitä pakoitettiin tekojansa tunnustamaan, +monasti olemattomiakin. Sitä ei kuitenkaan Kustaa Aadolf sallinut +käyttää valtakunnassaan; ainoastaan uhata sai sitä joskus paatuneille +pahantekijöille. + +V. 1630 taipui kuningas viimein Bjelken lakkaamattomiin pyyntöihin ja +soi hänelle eron presidentin toimestaan, seuraavana vuonna myös +kenraalikuvernöörin virasta, "koska", siten kuuluivat sanat, "Suomen +maan hallitsemisesta on paljon vaivaa ja vastusta, ja vapaaherra Bjelke +on jo vanha ja väsynyt sekä osaksi Suomeen suuttunut". + + + + +4. Presidentti Juhana Kurck. + + +Turun hovioikeuden ensimäisistä asessoreista oli puolet suomalaisia, +samoin myös melkein kaikki lisäjäsenet; presidentti ja varapresidentti +sitä vastoin olivat ruotsalaisia. Sitten otettiin jonkun aikaa enin osa +hovioikeuden alemmistakin virkamiehistä Ruotsista. Syynä luultavasti ei +ollut muu, kuin että Suomessa siihen aikaan oli peräti suuri puute +kelvollisista lakimiehistä. Parikymmentä vuotta Turun yliopiston +perustamisen jälkeen alkavat sitten oman maan miehet jälleen päästä +voitolle. Ylimmät päällikköpaikat vain pysyivät edelleen enimmiten +ruotsalaisten käsissä. Poikkeuksena oli kuitenkin kolmas presidentti +_Juhana Kurck_, Laukon ja Anolan herra, vanhaa Kurjen sukua. + +Hän oli sen ajan parhaita, etevimpiä Suomen miehiä. Syntymävuodeksi +mainitaan 1590. Harjoitettuansa opintoja useissa Saksan yliopistoissa +ja muutenkin vielä matkustettuansa Hollannissa, Englannissa sekä +Ranskassa, meni hän sotapalvelukseen. Hän taisteli Suomen väen riveissä +venäläisiä ja sitten puolalaisia vastaan ja koroitettiin v. 1619 +ratsumestariksi ja 1624 Suomen aatelislippukunnan päälliköksi. Sitten +hän muutti siviilipalvelukseen, johon hänellä oli enemmän taipumusta. +V. 1626 näemme hänet Turun, 1627 Viipurin läänin maaherrana. V. 1631 +määrättiin hän Turun hovioikeuden presidentiksi, johon virkaan hän +kuitenkin vasta seuraavana vuonna saattoi ryhtyä. + +Tähän paikkaan oli Kurck ikäänkuin luotu ja suotu. Hän oli +jalomielinen, oikeutta ja kohtuutta rakastava, viisas ja ahkera herra. +Lakiasioissa hän oli aikaansa nähden tavattoman oppinut, siitä näkyi +paljon jälkiä senaikuisissa hovioikeuden pöytäkirjoissa.[9] Tallella on +myöskin eräs hänen sepittämänsä lakitieteellinen kirjoitus: De jure +hereditario (perintöoikeudesta). Hänen aikanansa ja toimestansa edistyi +taas oikeuden vakaantuminen melkoisesti, niin että ainakin pääkaupungin +seuduilla oikeus alkoi olla voimassa.[10] Pahin vaikeus oli siinä, että +oli niin suuri puute kelvollisista alituomareista. Tämän puutteen +poistamiseksi tiedusteli hovioikeus, kun se v. 1633 lähetti +hallitukselle koko joukon kysymyksiä: eikö halullisia kymnaasilaisia +saisi ottaa auskultanteiksi, jotka, vannottuansa vaitiolovalan, +voisivat olla hovioikeuden keskusteluissa läsnä ja siten perehtyä +laintaitoon? V. 1637 taas, kun hallitus oli hovioikeudelta kysynyt +syytä alinomaisiin rajariitoihin Suomessa, annettiin se vastaus: että +muun muassa tuomarit täällä ovat kovin vähäoppiset ja useat heistä sitä +paitsi lahjakontteja. Siksi pitäisi yliopistoon, jonka perustamisesta +nyt oli puhe nostettu, asettaa taitava lakitieteen professori. Samassa +myös ehdoitettiin, että lainlukijain palkka sekä lunastusraha +tuomiopäätöksistä, jotka tähän asti olivat, edellisen nimelliset +tuomarit, jälkimäisen asianomaiset aivan mielivaltaisesti määränneet, +tulisivat vakinaisesti säädetyiksi, siksi että liika kiusaus lahjojen +ottoon poistettaisiin. Hallitus säätikin sitten seuraavana vuonna, että +tuomarien piti sijaisilleen antaa 10 hopeariksiä joka käräjältä. Se +tuntuu meidän mielestämme turhan pieneltä summalta, mutta sittenkin se +oli suurempi kuin mitä monen tuomarin oli ollut tapa antaa. Kemiön +vapaaherrakunnassa esim. maksettiin 10 hopeariksiä ainoastaan silloin, +kun käräjät pidettiin kirkonkylässä, muuten ainoastaan puolet siitä. +Kuitenkin oli lainlukijoilla käräjien aikana sen lisäksi aina vapaa +asunto ja ruoka. + +Samasta kirjeestä vuodelta 1637 saamme muitakin tietoja sen ajan +lainlukijoista. Hovioikeus valitti, että he tahtovat aina vetää kaikki +riidat tarkastuksen alaisiksi, osaksi laintaitamattomuuden johdosta, +mutta vielä enemmän ahneudesta, saadaksensa tarkastuspalkkaa. Itse +tarkastukset he toimittivat usein aivan laittomasti, ottaen +lautakuntaan ketä itse tahtoivat, suomatta asianomaisille mitään +sananvaltaa. Monasti he eivät asianomaisille antaneet edes tietoakaan +pidettävästä tarkastuksesta, vaan menivät ilman heitä paikalle ja +antoivat lopullisen päätöksensä. Välistä sattui myös näissä +tarkastuksissa, että kihlakunnan tuomari kumosi ennen samasta asiasta +annetun laamannin tuomion. -- Toisesta lähteestä taas tiedämme, että +lainlukijat joskus tekivät päätöksensä Rooman tai Moseksenkin lain +mukaan, ainoan voimassa olevan Ruotsin lain sijasta. + +Muuten ei se paha tapa, että tuomarinvirat annettiin korkeille +herroille, jotka niitä toimituttivat sijaisillaan, muuttunutkaan tähän +aikaan, vaan tuli päinvastoin vieläkin yleisemmäksi. Ainoastaan se +rajoitus tehtiin, josta kuitenkin vielä joskus poikettiinkin, ettei +laamanni eikä maaherra saanut olla alituomarina omassa piirikunnassaan. +Sijaislaitos pahoine seurauksineen poistettiin vasta Kaarle XI:nnen +aikana. + +Voidakseen paremmin valvoa alituomarien tekoja, oli hovioikeus ruvennut +vaatimaan, että alioikeuksien pöytäkirjat vuoden lopussa aina +lähetettäisiin sen tarkastettaviksi. Mutta tulipa usein yhdeltä ja +toiselta lainlukijalta ainoastaan sellainen ilmoitus, ettei hänellä +koko vuoden aikaan ollut mitään tuomittavaa ollut. Tähän meille niin +outoon seikkaan ei ollut kuitenkaan mikään paratiisillinen viattomuus +syynä, niinkuin edellisistä luvuista jo tiedämme. Päinvastoin taisi +tämä suureksi osaksi juuri johtua juurtuneesta laittomuudesta. +Ihmisille oli vielä niin outoa, että tuomarin kautta lainkaan saattoi +saada oikeutta, että he vain harvoin turvautuivat siihen apukeinoon. +Mitä rikoksiin tulee, tiedämme myös Bjelken valituskirjasta, että +niistä suurin osa aina jäi ilmiantamatta. + +Kurokin aikana ryhdyttiin paitsi ylläkerrottuihin vielä erääseen +toimeen, josta olisi voinut koitua sangen tärkeitä seurauksia. + +Ensimäinen lainsuomennos oli samanaikuinen kuin Agricolan Uuden +Testamentinkin. Sen sepittäjä, Tukholman suomalaisen seurakunnan +kirkkoherra _Martti_, ei ollut kuitenkaan ollut syvä laintuntija; hän +oli tehnyt kaikellaisia eriskummallisia virheitä. Sanaa "syynsanoja" +oli esim. käytetty, missä olisi pitänyt olla "asianomainen" (ikäänkuin +ruotsalainen sana olisi ollut "mål-sägande" eikä "måls-ägande"); +"paatinsiirtäminen" (ikäänkuin "båtdrägt", eikä "bodrägt") +muka merkitsi samaa kuin "kotivarkaus". Sittenkin käytettiin +käsinkirjoitettuja kopioita tästä teoksesta sangen yleisesti. Uuden +kelvollisen suomennoksen tarjosi sitten v. 1602 Kalajoen kirkkoherra +_Ljungi Tuomaanpoika_, joka myös samalla oli lainlukijana, Kaarle +IX:nnelle, kun hän talvella palasi Pohjanmaan kautta Ruotsinmaalle. +Ljungi Tuomaanpoika sanoo esipuheessaan ryhtyneensä tähän työhön monen +sekä aatelisen että aatelittomankin kehoituksesta. Sillä edellinen +käännös oli huono, ja usein tapahtui, että tuomariksi asetettu +suomalainen ei oikein osannut ruotsia, ja sitä vähemmän ymmärsi Ruotsin +lakikirjan vanhentuneita sanoja ja puheenparsia; monasti toiselta +puolen taas ruotsalainen tuomari ei osannut täydellisesti suomenkieltä. +Kuningas ihastui tästä hyödyllisestä lahjasta ja pani sen painattamisen +alulle; mutta hänen kuolemansa ja valtakunnan silloinen ahdinkotila +estivät työn lopettamista. Ljungi Tuomaanpojan teos joutui kokonaan +unohduksiin. + +Keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa oli nyt taas entinen lainlukija +_Hartikka Speitz_[11] ryhtynyt samaan työhön. Hän oli jo ennen, +heti niiden ilmestymisen jälkeen, suomentanut Kustaa Aadolfin +sota-artikkelit. V. 1642 hän ne painatti kreivi Brahen kehoituksesta, +niinkuin myös seuraavana vuonna uuden vuoriasetuksen. Tämän jälkeen hän +ryhtyi lakikirjan suomennokseen, niinkuin hän eräässä kirjeessään, +luultavasti Brahelle, ilmoitti. Saiko hän sen työn valmiiksi, vai jäikö +se kesken, siitä ei ole varmaa tietoa; ainakaan ei pidetty siitä mitään +lukua. Speitz näet näkyy olleen hovioikeuden epäsuosiossa. V. 1624 hän +oli jo jonkun virkavirheen tähden menettänyt lainlukijanpaikkansa. +Epäsuosio sitten vielä eneni sota-artikkelien esipuheen vuoksi. Syyksi +työhönsä oli hän siinä ilmoittanut, että "näky likimittäin surcuteldava +olevan, jos ei ne uskolliset Suomen soldatit taidais jotakin nijstä +(sota-artikkeleistä) ymmärdä. Ja sentähden olen minä ex Zelo sen amore +patriae (isänmaanrakkaudesta) ne suomen kielelle käändänyt". +Yllämainitussa kirjeessä hän samaten sanoo: "Näkyy olevan kauheata, +että yksinkertaisten, ruotsinkieltä taitamattomien sotamiesparkojen +Suomessa tätä ennen on täytynyt mennä kuolemaan, vaikka ne raukat +eivät ikänä ole kuulleet eivätkä saaneet mitään tietoa siitä, mitä +sota-artikkelit sisältävät." Samallaisia puheita hän luultavasti +muulloinkin piti, kukaties vielä yleisemminkin surkutellen koko Suomen +kansan tilaa kelvollisen lainsuomennoksen puutteen vuoksi. Vaan +hovioikeus näyttää pitäneen näitä valituksia loukkauksena itseään +kohtaan, ikäänkuin se ei olisi oikeutta valvonut. Olkoon asia miten +tahansa, ainakin Speitz tuomittiin v. 1647 hovioikeutta sekä erittäin +sen presidenttiä vastaan lausuttujen soimausten tähden kuuden vuoden +vankeuteen. Sitä ennen olivat jo hänen sota-artikkelinsa tulleet +takavarikkoon otetuiksi ja hänen oli täytynyt painattaa uudestaan +ensimäinen arkki. Omistus Brahelle, joka sisälsi ylläkerrotun +valituksen, oli jäänyt pois, ja nimilehteenkin oli tehty merkillisiä +muutoksia. Ennen Speitz siinä sanoi tehneensä tämän työn "isänmaalle +sekä erittäin omalle kansalleen suosioksi", ja hänen nimensä jälkeen +seisoivat sanat Tavast-Finlandus (Hämäläis-suomalainen); nyt oli +"omalle kansalleen" pyyhitty pois ja jälkimäisiin sanoihin lisätty +Suecus (ruotsalainen).[12] + +Itse työlle eivät kuitenkaan hovioikeus eikä erittäin Juhana Kurck +näytä olleen vastahakoisia, vaikka työntekijälle. Sen osoittivat he +selvästi, kun muutamia vuosia myöhemmin maisteri _Aaprahami +Kollanius[13] tarjosi uuden lainsuomennoksen. Saatuansa sen valmiiksi +v. 1648, hän antoi siitä tietoa Kristiina kuningattarelle, jonka +nimessä valtionholhoojat sitten käskivät Turun hovioikeuden sitä +tutkimaan. Hovioikeus puolestaan määräsi tähän työhön muutamia +lainlukijoita, niiden joukossa Antti Pachaleniuksen, joka myös on erään +uskonopillisen kirjan suomentanut. Heidän työnsä ylimäisen valvomisen +sai pari assessoria toimekseen, sekä myös itse presidentti, koska hän +oli taitava suomenkielessä. + +Tutkijat eivät kuitenkaan pitäneet liikaa kiirettä; päinvastoin +kuuluivat he joka paikassa pilkkaavan ja nauravan Kollaniuksen +suomennosta. Luultavasti oudoksuivat he siinä ilmaantuvia Savon +sanamuotoja esim. "cuhduttiin", "mehdäksi" j.n.e. Kollaniuksen +valituksen johdosta kielsi hovioikeus tämmöisen pilkanteon ja käski +tutkijoita kiirehtimään työtänsä. Syyksi heidän vitkastelemiseensa +viimein tuli ilmi, että he olivatkin itse tehneet ihan uuden +suomennoksen. Tämä heidän työnsä valmistui v. 1653, jolloin taas +Kollanius sitä moitti huonoksi. Uusi komitea oli nyt asetettava +molempia suomennoksia tutkimaan ja vertaamaan. Mutta sillä välin oli +tätä asiaa harrastava presidentti Kurck kuollut, ja sitä paitsi oli +nostettu puhetta Ruotsin lakikirjan parantamisesta; se oli näet jo +kovasti vanhentunut ja uudenajan oloihin sopimaton. Asiain näin ollessa +jäi lain suomennos painamatta, suureksi vahingoksi lainkäytölle sekä +kansalliselle edistymiselle meidän maassamme. Sillä hallituksen +kirjeestä hovioikeudelle näkyy, että tämä suomennos aiottiin asettaa +täyteen lailliseen arvoon aivan ruotsalaisen alkuteoksen rinnalle. +Täten olisi kenties maan kieli jo silloin voinut tulla lakikieleksi. + +Sinnepäin alkoi siihen aikaan asia jo muutenkin vähän kallistua. Hyvin +tavalliseksi tuli, että alituomarit pöytäkirjoihinsa panivat lyhyempiä +tai pitempiä lauseita suomeksi, ottaen asianomaisten omat sanat +sinänsä. Tätä tapaa rupesi kuitenkin vuosisadan lopulla hovioikeuden +presidentti Falkenberg kovasti vainoomaan. Kielto kiellon perästä +lähetettiin niin tuomarikunnalle yleiseen kuin yksityisille, kunnes +suomenkieli saatiin pöytäkirjoista poistetuksi. + +Painetun lakikirjan puutteen korvaamiseksi jossakin määrin oli tähän +aikaan myös tapana käräjillä lukea lakiotteita suomeksi. Samoin +julistettiin uudet asetukset suomenkin kielellä, ensi alussa kuitenkin +vain suullisesti. Niin esim. luettiin v. 1638 uusi kauppasääntö Turun +kokoonkutsutuille porvareille ensin ruotsiksi, sitten suomeksi. +Vuosisadan keskipaikoilta ruvettiin myös tiheämmin painattamaan +asetuksia suomeksi. + +Kansassa niinikään alkoi nyt jo herätä halu saada enemmän tietoja +laista. V. 1668 toi Yli-Satakunnan edusmies valtiopäivillä esille sen +pyyntöesityksen, että lakikirja painettaisiin suomeksi. Huomattavaa on, +että sekä Kollanius että useat hänen työnsä tarkastajat olivat juuri +samalta seudulta kotoisin. + +Tämmöinen oli presidentti Kurckin virallinen toimi; mutta myös hänen +yksityinen elämänsä ansaitsee laveampaa kertomista. + +Kurck oli oppinut herra muillakin aloilla paitsi lakitieteessä. Hän oli +koonnut suuren joukon kirjoja sekä käsikirjoituksia, jotka koskivat +Ruotsin historiaa. Suomen muinaisuutta erittäinkin oli hän paljon +tutkinut, varsinkin Suomen aatelin sukuperiä, jotka hän niin +perinpohjin tunsi, että hänen puoleensa aina käännyttiin, jos niitä +koskevia tietoja tarvittiin. Tiedemiehiä hän suuresti kunnioitti ja +rakasti, josta syystä hekin pitivät häntä suuressa arvossa. V. 1648 +esiin., kun hän vietti häitä Stålhandsken lesken kanssa, näyttivät +ylioppilaat akatemian salissa hänen kunniakseen näytelmän +"Aviosäädystä", jonka ylioppilas Chronander juhlaa varten oli +sepittänyt. Toinen ylioppilas sepitti ja painatti latinaisia ja +ruotsalaisia häärunoja, josta kunnioituksenosoituksesta hän sai +Kurckilta puolitoista riksiä. Myöskin pyysi Turun yliopisto useita +kertoja, joskin turhaan, että hän sen ajan tavan mukaan sallisi jonkun +pojistansa ruveta heidän kunniarehtorikseen. + +Presidentin elämä oli sangen loistavaa. Hänen komeaa kartanoansa +Aurajoen rannalla, tuomiokirkon läheisyydessä, sanottiin "hoviksi", +ikäänkuin se olisi ollut kuninkaallinen asunto. "Hoviin mentävän" +sanottiin, kun presidentin luo lähdettiin vieraisille. Kurckilla oli +oma hovipappinsa ja lukuisa joukko hovimestareita, passareita, +porttivahteja y.m. Tämmöisissä suurten herrojen kartanoissa oli vielä +muutamia keskiaikaa muistuttavia tapoja säilynyt. Niinpä esim. isäntä, +jos hän oli johonkin palvelijaansa erittäin tyytyväinen, juhlallisesti +ilmoitti, että tämä nyt ansaitsi olla miekkamiehenä. Hän antoi +palvelijalle korvapuustin, lausuen, että sen tuli olla vihoviimeisen, +vyötti hänelle miekan vyölle ja saattoi kunniapaikalle istumaan, jonka +jälkeen sitten iloiset juomingit alkoivat. -- Presidentin kartano oli +aina kohteliaasti avoinna kaikille Turussa asuville tai asioilla +käyville korkeille aatelisherroille ja virkamiehille; niin myös +yliopiston tiedemiehille. Sangen usein myös pantiin toimeen suuria, +komeita pitoja. Tällaisia tilaisuuksia varten ripustettiin silkki- tai +verkakankaita seinille, jotka muulloin olivat paljaat, tapetteja +vailla; ainoastaan muutamat esi-isien muotokuvat, joskus jokin muukin +ulkomaan mestarin tekemä maalaus koristi niitä. Pöydille oli ahdettuna +lukemattomia hopea- ja kulta-astioita, joita Suomen rikkaissa suvuissa +oli monen tuhannen luodin verran. Sitä vastoin ei käytetty milloinkaan +pöytäliinaa. Juomaa sekä ruokaa oli ylellisin määrin tarjona. Virtana +valui etelämaiden rypäleitten neste, etenkin Espanjan ja Ranskan viini. +Olutta oli sekä Saksasta, paras Rostockista, että myös kotimaista, joka +oli siihen aikaan hyvässä maineessa. Ruokalajeja oli tavallisesti +20-30. Kaloja oli kaikellaisia, lihaa aina useampaa lajia. Paitsi +kotikarjan lihaa oli runsaasti metsänriistaa, hirviä, peuroja, +jäniksiä, metsälintuja omasta maasta, Saksan peuroja eli sarvaita, +metsäkauriita, metsäkarjuja ulkomailta. Metsänotuksista valmistettiin +mielellään piirakka. Paistetut elukat, jolleivät ne olleet ylen suuria, +tuotiin kokonaisina sisään, päineen, kaikkineen. Hedelmiä syötiin +suurella halulla. Enimmäksi osaksi ne tuotiin Saksasta, mutta olipa +myös kotikasvamia tarjona. Erittäin mainitaan Kurckilla olleen suuren +ansarin, jossa hän kasvatti viinirypäleitäkin niin suurin määrin, että +niitä yli oman kotitarpeen liikeni lähetellä Tukholmaan, Kristiina +kuningattarelle tai suurisukuisille ystäville lahjaksi. Kirsikoita tai +pähkinöitä tarjotessa oli tapana pistää koko joukko mukailtuja, kivisiä +hedelmiä sekaan, ja seurassa syntyi aina suuri ilo, jos jonkun +pöytäkumppanin hampaat yhtäkkiä narskahtivat tämmöiseen valehedelmään. +Liemiruokia valmistettiin manteleista, kirsikoista, riisistä tai +mannasta; kelpasipa munamaitokin vielä, vaikka kuninkaankin pöydälle. +Ryytejä pantiin kourittain melkein kaikkiin ruokalajeihin. Härkäpaistia +esim. maustettiin korinteilla, rusinoilla, sahramilla tai +muskottineilikoilla, jotka sekoitukset meidän suussamme tuntuisivat +vallan oudolta. Viinikin ryyditettiin usein. + +Kurck oli muutenkin hyvin runsaskätinen, antelias. Salamontanukselle +esim., joka oli ollut hänen lastensa kotiopettaja, lahjoitti hän koko +talon, käsikirjurilleen niinikään toisen. Kun Turun tuomiokirkkoon +ruvettiin hankkimaan uutta kelloa, antoi presidentti sitä varten 30 +puntaa vaskea. + +Tällainen anteliaisuus ja komea elämä kannattikin miehelle, jolla oli +niin suuret varat ja tulot. Presidenttinä oli hänellä läänityksenä koko +Vöyrin pitäjä (170 taloa), josta v. 1635 lähti 1,543 talaria. Paitsi +sitä sai hän kaikki kruununverot kalastuksesta Kokemäenjoessa ynnä +vielä saatavat Länsigöötin lakikunnasta Ruotsissa sekä Vehmaan +kihlakunnasta, joissa hän nimeksi oli tuomarina. Kristiina kuningatar +koroitti hänet v. 1651 vapaaherranarvoon, samalla suoden hänelle +vapaaherraläänitykseksi 32 taloa Lempäälässä. Paljoa suuremmat olivat +vielä perityt tai hänen itsensä ostamat tilukset. Suomessa (paitsi mitä +vähäisen Ruotsissa) oli hän isänsä jälkeen perinyt Laukon ja Anolan +kartanot, äidiltä 11 taloa Vesilahdella ja Tyrväällä. De la Gardien +suvun heimolaisena hän omisti Köyliön kartanon (77 taloa). Itse hän oli +eri aikoina rälssiksi ostanut 25 taloa Köyliössä ja Ulvilassa, 11 +Vehmaalla, 7 Ali-Satakunnassa, 7 Lempäälässä. Norrköpingin ehdoilla +(jotka läänitykset mieskannan kuoltua sukupuuttoon olivat kruunulle +palautettavat) oli hänellä 50 taloa Vesilahdella, 48 Yli-Satakunnassa +y.m.m. + +Kurck oli niitä harvoja etevämpiä Suomen aatelisia, jotka tähän aikaan +pysyivät kotimaassaan. Useimmat muut veti Ruotsiin hovin loistavampi, +huvittavampi elämä ja hallitsijan läheisyys, jonka kautta helpommin +saattoi saada etuja, ylimalkain hienompi, sivistyneempi seura ja +lauhkeampi ilmanala. Yhä enenevä keskittyminen kokosi myös yhä enemmän +korkeimmat virat Tukholmaan. Valtaneuvokset oleskelivat nyt melkein +aina siellä, eikä niinkuin ennen maakunnissa. Tukholmassa olivat sitä +paitsi kaikki suuret valtiokollegiot eli ylihallitukset. Näin +vieraantuivat vähitellen melkein kaikki mainioimmat aatelissuvut +Suomesta. Mutta Kurck, vaikka hänkin tultuaan v. 1633 valtaneuvokseksi, +ajoittain kävi Tukholmassa, piti kuitenkin aina asuntoansa Suomessa. +Hän kuoli Turussa v. 1652. + + + + +5. Iisakki Rothovius. + + +Piispa Eerikki Sorolainen oli Kustaa Aadolfin hallitusaikana jo +tullut vanhaksi, kykenemättömäksi. Senvuoksi hän kirjoitti Aksel +Oxenstjernalle ja pyysi itselleen apulaista, ehdoittaen siihen virkaan +Turun koulun rehtoria, Gabriel Melartopaeusta. Tätä miestä sanoi hän +erittäin soveliaaksi, muun lisäksi senkin vuoksi, "että hän taitaa +molemmat kielet, sillä täällä tarvitaan semmoista, joka osaa suomea". +Ennenkuin vastaus vielä oli tullut, painoi kuitenkin Eerikki piispa +päänsä v. 1625 levolle, lopettaen pitkän, monivaiheisen ja +monivaivaisen elämänsä. + +Seuraavana vuonna kysyi kuningas Ruotsin piispoilta, kuka heidän +mielestänsä olisi soveliain Turun hiipan kantajaksi. He panivat ehdolle +neljä miestä, kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista, toisesta +jälkimäisistäkin viitaten siihen ansioon, ettei "hän ollut +suomenkielessä taitamaton". Lopuksi he vielä lausuivat sen mielipiteen, +että jos joku suomalainen tulisi määrätyksi, pitäisi hänelle antaa +koulu- ja konsistorioviroissa ollut ruotsalainen apulainen. Täten vain +tulisi mahdolliseksi viimeinkin saada kirkolliset asiat Suomessa +Ruotsin mukaisiksi. Kustaa Aadolf jätti lopullisen vaalin v. 1627 +kokoontuneille papiston valtiopäivämiehille, ja nämät valitsivat +yksimielisesti Nyköpingin kirkkoherran _Iisakki Rothoviuksen_. Hän oli +tosin umpiruotsalainen, Suomen oloille aivan outo, mutta toiselta +puolen, niinkuin perästäpäin Tammelinus suomalaisessa riimikronikassaan +häntä kuvaa: + + Uros uljas, taitava tavois, + oikia opis, selkiä sanois. + +Hän, jos kukaan, oli mies häiriössä olevaa Suomen kirkkoa järjestämään. + +Rothovius ensimmältä ei olisi tahtonut suostua hänelle tarjottuun +kunniavirkaan. Hän pelkäsi näet tehtävänsä suuria vaivoja ja vastuksia; +myös sanoi hän senkin esteeksi, ettei hän muka "slavonian kieltä osaa". +Viimein kuitenkin hän taipui kuninkaan, piispojen sekä muiden +valtiopäivämiesten hartaisiin pyyntöihin, ja saapui Turkuun heinäk. +6 p. 1627. + +Pari viikkoa täällä oltuansa hän jo lähetti hallitukselle katkeran +valituskirjeen siitä "hirmuisesta epäjärjestyksestä", jonka hän oli +tavannut, "varsinkin pappissäädyssä". Tässä valituksessa olikin todella +paljon perää, vaikka kyllä osaksi Rothoviuksen silminnähtävät +ennakkoluulot suomalaisia vastaan lienevät vaikuttanet sen, että hän +näki mustan vieläkin mustempana. + +Jumalanpalveluksessa sekä kansan tavoissa oli vielä paljon "paavilaista +hapatusta" jäljellä. Kirkossa veisattiin välistä latinaisiakin virsiä, +sanaakaan ymmärtämättä, papukaijan tavalla. Alttareille tuotiin +kaikellaisia uhreja. V. 1627 esim. rankaisi konsistorio erästä vaimoa, +joka vasikkaonnen tähden oli sytyttänyt vahakynttilän alttarille. V. +1640 vielä nuhteli piispa niitä, jotka alttareille ripustivat vahakuvia +(vahakäsiä, jalkoja, sydämiä y.m. kiitosuhriksi kipeitten jäsenien +paranemisesta), oravannahkoja (kenties metsäonnen tähden) y.m. Monessa +paikassa vietiin niinikään uhreja maahan pystytettyjen ristinpuitten +juurelle, ja jos papit joskus hakkasivat semmoisen ristin maahan, niin +kansa kiireesti toimitti itselleen uuden sellaisen, sillä muuten ei +muka karja voinut menestyä. + +Tämän paavilaisen taikauskon rinnalla oli myös vanha pakanallinenkin +vielä suuressa voimassa. Ristinpuitten ohessa pidettiin, ainakin +sydänmailla, vanhoja karsikkopuitakin pyhinä. Noitia oli joka paikassa, +joiden taitoon turvattiin taudeissa sekä kaikellaisessa muussa hädässä. +"Tässä maassa", valitti Rothovius v. 1640, "on paljon noitia. Kun +ihminen sairastuu, niin he hakevat apua pirulta ja uhraavat +kiitosuhreja pirulle. Jos hevonen tulee kipeäksi, haetaan kohta koko +joukko äijiä ja ämmiä kokoon, jotka pimeässä pirtissä tyhjentävät +olutpuolikollisen, tehden temppujansa." -- Kotinoitien apua ei pidetty +vielä niin voimallisena kuin kauempana, pohjoisempana asuvien, +erittäinkin lappalaisten. V, 1650 esim. mainitaan nuoren rengin +Uudestakaupungista käyneen Kitkajärvellä, Kemin Lapissa asti, noidalta +varasta tiedustamassa. + +Pyhiä päiviä ja kirkkoja pidettiin sangen halvassa arvossa. "Sabbatin +rikkominen työnteolla", sanoi Rothovius, "on tämän kansan mielestä +leikintekoa." Kirkonmäellä pidettiin jumalanpalveluksen aikana suurta +olut- ja viinakauppaa. Kirkossa usein meluttiin ja räyhättiin +sopimattomalla tavalla. Vanajan kirkkoherra valitti kerta +konsistorioon, että hänen seurakuntalaisensa kirkonaikana juoksevat +ulos ja sisään, "niinkuin hullut vuohet". V. 1644 rupesivat +Hammarlandissa muutamat vallattomat rengit, papin paraikaa saarnatessa, +liikuttamaan saarnastuolia kangilla. Kirkkoherra, joka pelkäsi +pönttöineen putoavansa alas, otti viimein karangon ja rupesi +kirkkorauhan rikkojia hosumaan. V. 1662 Perniön kirkossa kaksi +aatelismiestä, Sass ja Sabelfana, rupesivat riitelemään, vetivät +miekkansa esille ja vaativat toinen toisensa taisteluun. + +"Jumalan sanan väärinkäyttämistä harjoitetaan häpeämättömästi", +kirjoitti piispa v. 1640. Niin myös olivat törkeät haukkumasanat, rivot +puheet, raa'at kiroukset ja tappelut aivan tavallisia kaikkien säätyjen +parissa. V. 1621 esim. oli Hannu Munck tullut Eerikki piispan luo ja +vaatinut Salon vanhaa kappalaista eroitettavaksi virasta; sillä hän +tahtoi hänen sijaansa nuorta poikaa, joka oli luvannut naida hänen +kamarineitsyensä. Kun piispa kielsi, rupesi aatelisherra hyppimään +lattialla niinkuin hurja, haukkuen piispaa kelmin ja varkaan +vertaiseksi ja kiroten: "Piru minut vieköön ruumiineni, sieluineni, +jollen tee sinusta valitusta kuninkaalle!" -- V. 1644 Lemun kirkkoherra +rovastikunnan pappien kokouksessa tutkisteli erään kappalaisen oppia, +ja kun tämä luultavasti ei osannut selvästi vastata, huusi hän +vihoissaan latinaksi: "Audi, bestia!" (Kuules, luontokappale!) Toinen +puolestaan oli vastaukseksi paiskannut korvapuustin ja tarttunut +kirkkoherraa tukkaan. -- V. 1659 haukkui nuori pappi, maisteri Paavali, +Kumlingen kirkkoherraa, ampui pyssyllä hänen jälkeensä ja suuteli hänen +rouvaansa väkisin. -- Samana vuonna syytettiin Pietarsaaren +kirkkoherraa siitä, että hän löi vaimoansa. Konsistorion päätös on ajan +sivistyskannalle erittäin kuvaava: "Jos kirkkoherra pieksää _yli +kohtuuden_, niin vedettäköön oikeuteen." + +Juoppous ja irstaisuus oli myös kauheasti yleistä niin alhaisten kuin +ylhäisten parissa. Pari päivää ennen Rothoviuksen tuloa oli eräs pappi +kello 7 aamulla tullut aivan juovuksissa konsistorion kokoukseen ja +ruvennut hävyttömästi haukkumaan sekä pauhaamaan. --- V. 1648 eräs +Turun pappi moitti julkisesti saarnastuolista, että kaupungin +raatimiehet tavallisesti tulivat raastupaan "humalaisina kuin siat". V. +1649 Rothovius arveli kappalaisilla useimmissa paikoissa olevan +semmoisen palkan, että he tulisivat toimeen sillä, "jolleivät he olisi +ahnaat juomaan ja taitamattomat hoitamaan talouttansa". V. 1662 +mainittiin Orihveden kirkkoherrasta, että hän on alituisesti humalassa, +niin ettei päivällä eikä yöllä ole eroa; niin myös hänen rouvansa +enimmiten rypee juovuksissa vuoteellaan. Humaltumista ajoittain +pidettiin aivan tavallisena ja luonnollisena asiana, jota ei +kunnon miehessä ollenkaan voitu kummeksia, jollei se ainaiseksi +tavaksi yltynyt. Virkamiehiltä vaadittiin sitoumus, etteivät he +viinapäissäänkään ilmaisisi virkasalaisuuksia. V. 1639 käski hallitus +Viipurin vanhan piispan Gabriel Melartopaeuksen hakea itselleen +apulaista, jos löytyisi semmoista miestä, joka ei olisi juoppo. -- +Aviorikokset ja salavuoteudet niinikään olivat hyvin tavallisia ja +lapsenmurhia tapahtui niin paljon, että hovioikeus v. 1641 vartavasten +kysyi hallitukselta, mitä sen asian parantamiseksi sopisi tehdä. + +Niinkuin tästä olemme nähneet, olivat papitkin, "kansan oppaat", +osalliset kaikessa ilkeydessä. Paitsi sitä oli myös suuri osa heistä +oppimattomia, sivistymättömiä. Vielä v. 1657 valitti Turun maaherra, +että eräs mies, joka oli kruunun merimieheksi kirjoitettu, kiireesti +oli vihittänyt itsensä papiksi, välttääkseen sotapalvelusta. Että +semmoiset miehet eivät olleet hartaita virassansa, on helppo arvata. +Rothovius nuhtelikin kiertokirjeissään heitä sangen usein laiskuudesta, +koska he välistä jättivät jumalanpalveluksen pitämättä. Yhdessä +suhteessa vain hän sanoi heidän kaikkien osoittavan suurta ahkeruutta +-- nimittäin saatavien koonnissa. + +Virkaan tultuansa ryhtyi nyt Rothovius heti ankaraan parannuspuuhaan +kirkollisella alalla, kilpaillen yhtä ankaran Bjelken kanssa, joka +samalla aikaa puhdisteli maallista alaa. Kerran, välistä kahdestikin +vuodessa, hän piti yleisiä pappienkokouksia Turussa,[14] joissa opin +kartuttamiseksi pantiin toimeen väittelyjä jostain uskonkappaleesta ja +sitten keskusteltiin seurakuntain järjestyksestä. Samaten paremman +järjestyksen aikaansaamiseksi julisti hän useampia asetuksia papeille +sekä seurakunnille. Ensimäiseen oli hän voimallisemman vaikutuksen +vuoksi hankkinut itse kenraalikuvernöörin, Niilo Bjelken vahvistuksen. +Myöskin kävi piispa joka vuosi pitkillä matkoilla avarassa +hiippakunnassansa, omin silmin joka paikassa valvomassa käskyjensä +täyttämistä. Välillä lähetteli hän papeilleen tuon tuostakin +kiertokirjeitä. Niissä hän milloin ankarasti nuhteli heidän "suurta +uneliaisuuttansa ja huolimattomuuttaan, jota on mahdoton kärsiä", +milloin kielsi heitä suotta kuljeksimasta talonpoikien luona kestejä +pitämässä, käskien heidän pysyä kotonaan kirjansa ääressä, jollei heitä +vaadittu pitäjälle virantoimitukseen; milloin taas hän kehoitteli heitä +poistamaan kansan pahoja tapoja, erittäin noituutta ja sabbatin +rikkomista. -- Niinikään hän painatti omia kirjoittamiaan +saarnakokoelmia malliksi taitamattomille papeille. + +Varoituksilleen ja kehoituksilleen antoi Rothovius suuremman painon +ankarilla rangaistuksilla. Pappi, joka kaksi kertaa oli laiminlyönyt +jumalanpalveluksen, pantiin viikoksi vankeuteen,[15] kolmannella +kerralla hän menetti virkansa; samoin se, joka ilman laillista estettä +jäi pois yhteisistä kokouksista. Tietysti rangaistiin myös juoppoutta, +irstaisuutta ja väkivaltaisuutta, jos näistä kanne tehtiin. Nuoria +kappalaispappeja pitivät kovassa kurissa ja kuuliaisuudessa +kirkkoherrat, joiden renkiä he oikeastaan olivat, ja jos he näille +olivat olleet uppiniskaiset, kutsuttiin heidät aina heti Turkuun, missä +he saivat kuulla ankaria nuhteita. + +Seurakuntalaisia, jotka olivat rikkoneet kirkonjärjestystä tai siveyden +sääntöjä, rangaistiin julkisilla nuhteilla saarnastuolista ja sakoilla; +useinkin tuomittiin syylliset pari, kolme pyhää peräkkäin kirkon ovella +seisomaan taikka jalkapuussa istumaan. Välistä myös käytti Rothovius, +vaikka hän muuten olikin niin suuri paavilaisuuden jäännösten perkaaja, +vanhaa paavilaista "pannajulistusta", sulkien rikollisen seurakunnan +kirkon lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi. + +Saarnoissansa Rothovius aina erittäin varoitti kansaa noituudesta ja +pyhäpäivän väärinkäyttämisestä. Hän kielsi väkevien juomien kaupan +pyhäpäivinä, samoin myös kaikki muutkin työt, yksin käsikivien +käyttämisen, joilla jokapäiväiset jauhotarpeet hankittiin. Kiivastelipa +hän myös sitäkin "täällä Suomessa yleistä sian tapaa ja koiran elämää" +vastaan, että kansa söi ja joi ennen kirkkoonmenoa. Luultavasti hän +tahtoi sillä estää heitä humaltumasta väkevästä oluesta, vai lieneekö +katsonut paastoovan vatsan Jumalalle otollisemmaksi? Samoin myös oli +Herran ehtoolliselle aikovilta tupakanpoltto kielletty. + +Varoituksilla, säännöillä ja rangaistuksilla yksin, sen Rothovius hyvin +tiesi, ei voitu kuitenkaan kirkollista epäjärjestystä ja tapojen +turmiota Suomessa poistaa. Pääsyy ja juuri kaikkeen pahuuteen oli opin +ja sivistyksen puute. Paitsi paria pikkulastenkoulua oli hänen +tullessaan ainoastaan Turun koulu voimassa, sekin pahasti rappiolla. +Uuden piispan ensimäisiä toimia oli senvuoksi tämän koulun +puuhaaminen kymnaasiksi, jommoisia oli jo Ruotsissa melkein +kaikissa hiippakuntien pääkaupungeissa. Hänen pyyntöihinsä suostuen +perustikin holhoojahallitus v. 1630 Turun kymnaasin. Tällä tavoin +laskettuansa perustuksen pappien sekä muiden virkamiesten paremmalle +sivistykselle, rupesi Rothovius myös kansanopetuksesta pitämään huolta. +Kiertokirjeissään papistolle hän kehoitteli ahkerasti katkismuksen +opettamiseen ja lukukinkereitten pitämiseen, vaikka hän ihme +kyllä ei sallinut niitä muualla pidettäviksi kuin kirkoissa, johon +pitkät matkat estivät monta seurakuntalaista saapumasta. Näihin +lukukinkereihin piispa ankarasti vaati kaikkia säätyjä ja lähetti +hallitukselle valituskirjeen siitä, että aateli monin paikoin +osoitti vastahakoisuutta. Mutta valtionholhoojat pitivätkin tätä +viimeksimainittua vaatimusta liikana; lukukinkerit, sanoivat he, ovat +niitä varten, jotka eivät voi kotona hankkia itselleen oppia. Myöskin +käski piispa, että lauvantaisin ennen niitä pyhiä, jolloin Herran +ehtoollista jaettiin, oli kuulusteltava rippivieraitten katkismuksen +taitoa, "joka asia.", sanoi hän, "tässä barbaarisuudessa on vallan +tarpeellinen". Pian tuli sen lisäksi se sääntö, ettei kukaan +katkismuksessaan taitamaton saisi päästä naimiseen eikä edes kummiksi. + +Rothoviuksen aikana ja avulla ilmestyi nyt viimein koko raamattu +suomenkielellä. Agricolan työn jatkamista ja täydentämistä varten oli +Kaarle IX:nnen aikana komitea ollut asetettuna Eerikki Sorolaisen +johdolla; mutta sen toimesta ei ole varmaa tietoa. Nyt toi Rothovius +1635:n ja 1638:n vuoden valtiopäivillä esille hiippakuntansa toiveet +tästä asiasta, ja kaikki Suomen valtiopäivämiehet yhtyivät hänen +pyyntöönsä. Hallitus otti työn huostaansa ja määräsi suomentajiksi +Turun kymnaasin lehtorit Eskeli Petraeuksen ja Martti Stodiuksen sekä +Maskun kirkkoherran Henrik Hoffmanin ja Piikkiön kirkkoherran Gregorius +Favorinuksen. Näistä etevin, ensinmainittu Petraeus, oli, Tammelinuksen +senaikuisen suomalaisen riimikronikan sanoilla puhuen, "Ruotsis +syntynyt", mutta "Suomeen suostunut". Hän oli tänne tultuaan hyvin +oppinut maan kielen, josta hän v. 1649 laati ensimäisen kieliopin. +Hänen syvä ja laaja oppinsa sitä paitsi tekivät hänet vallan +soveliaaksi tämän tärkeän työn johtajaksi. Suomalainen raamatunkäännös +tuli näin olemaan aikansa paraita; kielensä puolesta se mukaili +kuitenkin yhä vielä liiaksi muukalaisia puheenparsia, vaikka se olikin +Agricolan yritystä puhtaampi. + +Niin perinpohjainen parannustyö kuin se, johon Rothovius oli ryhtynyt, +ei tietysti onnistunut heti ensimäisellä iskulla. Yllä esiintuoduista +esimerkeistä näkyy yltäkyllin, että myös Rothoviuksen loppuaikoina, +vieläpä hänen kuoltuansakin, oli paljon kaikellaista säädyttömyyttä +jäljellä. Suurena haittana papiston parantamiselle oli se seikka, ettei +niiden virkaanasettaminen ollutkaan aina piispan vallassa. Usein tuli +hänen luokseen pappeja, joilla oli kuninkaalta tai sittemmin +valtionhoitajilta saatu käskykirja, että heille piti ensitilassa antaa +virka. Sitä paitsi oli myös kaikilla aatelismiehillä oikeus siinä +pitäjässä, missä heillä oli kartanonsa, valita papiksi, kenen +tahtoivat. Vieläpä jäi tämä oikeus, jos isäntä itse muualla asui, +raa'an, sivistymättömän pehtorin käsiin. Tällä lailla saivat usein +aivan oppimattomat, kelvottomat miehet pappisvirkoja, kun vaan osasivat +hallitusmiehien luona käydä kumartamassa, tai jossain aateliskartanossa +kotipapin virkaa toimittaessaan olla herralle mieliksi, tai pehtorille +kyllin hyväntekijäisiä tarjota. V. 1627 esim. valitti Rothovius, että +eräs Hieronymus oli kuninkaallisen suosituskirjeen saanut, vaikka hän +oli "juoppo kuin sika" ja muutamia vuosia sitten, jätettyään vaimonsa, +oli piikansa kanssa karannut Liivinmaalle. Erittäin oli vastusta +sotapapeista, jotka rykmenttiensä kanssa retkeillessä olivat tottuneet +irstaisuuteen ja vallattomuuteen ja joilla oli ollut hyvä tilaisuus +päästä mahtavien sotaherrojen suosioon. Vaikea oli sitä paitsi täyttää +kaikki paikat täydesti kelvollisilla sielunpaimenilla. Vielä yliopiston +perustamisen jälkeenkin oli puute niin suuri, että monasti täytyi ottaa +papeiksi kymnaasilaisia, jopa koululaisiakin. Yliopiston konsistorio +valitti v. 1643 tätä seikkaa ja pyysi piispaa, että kaikilta +pappisvirkaan pyrkiviltä vaadittaisiin akatemiallinen todistus +riittävästä opista ja hyvistä tavoista. + +Vastusta oli Rothoviuksella myöskin usein kansan vastahakoisuudesta +uusiin parannuksiin. Suomalaista silloinkin sanottiin itsepäiseksi; hän +pysyi mielellään vanhoillansa. "Jos, Jumala auttakoon", valitti piispa +v. 1633, "tätä hävytöntä kansaa tahtoo kurittaa ja Jumalan vihaa +välttämään neuvoa, niin saapi ylenkatsetta ja pahoja, pilkallisia +sanoja vastaukseksi. Julkiset aviorikkojat vastustavat häpeämättä +kirkon isällistä rangaistusta." V. 1640 hän taas sanoi: "Julkisesti +vastataan tutkimuskinkereillä rovasteille ja piispallekin, kun he +noituutta moittivat, ettei Jumalan avulla yksin aina voi tulla aikaan, +on tarvis myös käyttää suola- ja ihralukuja y.m." + +Kansan luonnonomaista vastahakoisuutta enensi muuten vielä piispa +itsekin omalla käytöksellään. Hänen, joka ei ollut maassa syntynyt, ei +osannut kansan kieltä eikä tuntenut kansan luonnetta, olisi pitänyt +olla hyvin varovainen, sillä muukalaisen moitteita aina kärsitään +vähemmän kuin omamaalaisen miehen nuhteita. Mutta ajattelemattomassa, +joskin hyvää tarkoittavassa innossaan, ei Rothovius vähääkään hillinnyt +vihaansa päästessään täällä vallitsevan epäjärjestyksen perille, hän ei +koskaan viitsinyt valikoida sanojansa moittiessaan tapoja, jotka +todella tai hänen mielestään olivat moitittavia. Pappejansa +rangaistessaan hän ei myöskään aina noudattanut kohtuutta ja +liiassa tulisuudessaan hän joskus teki vääryyksiäkin, niin että +kenraalikuvernööri Bjelken täytyi sekaantua asiaan ja määrätä, miten +pappeja vastaan nostetut kanteet olivat konsistoriossa tutkittavat. Ja +tämän lisäksi hän välistä puki moitteensa semmoiseen muotoon, että se +loukkasi suomalaisten kansallistuntoa, joka siihen aikaan oli sangen +arka. + +V. 1634 piispa täten, juhlallisena rukous- ja katumuspäivänä +saarnatessaan Turun ruotsalaiselle seurakunnalle, haukkui suomalaisia +luontokappaleitakin pahemmiksi, koska he muka suosivat enemmän +vellipataa ja kaalivatia kuin Herran huonetta. Kirkkoon he, sanoi hän, +vaan tavan vuoksi tulevat, kerran tai pari "Jumala! Jumala!" huutamaan +ja sitten taas siirtyvät maallisiin toimiinsa. -- Tämä julkinen +soimaus, joka, vieraassa seurakunnassa lausuttuna, ei ollut +sielunpaimenen ojennusta, vaan pikemmin pilkantekoa, nosti katkeraa +vihaa Turun suomalaisissa porvareissa. Suuri joukko kokoontui Esko +Kopparin taloon, jossa he Erkki Kokkapäällä kirjoituttivat ankaran +valituskirjan, tuoden esiin yllämainitut piispan sanat ynnä vielä +kaikellaisia muitakin kanteita, esim. epärehellisestä kirkonvarain +käyttämisestä y.m. Kokkapää, joka taisi tietää, että nuo lisäkanteet +olivat vähemmän luotettavia, koki varoitella sanoen: "Älkää, hyvät +miehet, panko tähän paperiin enempää kuin mitä voitte todistaa." -- +Mutta vimma oli, niinkuin aina, silmitön ja korvaton. -- "Kirjoita, +kirjoita vaan", huusivat porvarit kaikki yhteen suuhun, "kyllä me siitä +vastaamme!" -- "Piispa on opetettava jättämään meidät rauhaan", lisäsi +yksi heistä, Matti Seppä, "kuka tietää, mitä pahempaa hänestä muuten +vasta voi lähteä." -- Valituskirja lähetettiin Tukholmaan lehtori +Martti Stodiukselle,[16] joka siellä oleskeli valtiopäivämiehenä. +Aikomuksena oli antaa se valtionholhoojille, mutta luultavasti ei +Stodiuksella ollut siihen uskallusta. Sittenkin Rothovius sai tiedon +asiasta ja haastoi vastustajansa oikeuteen. Tässä hän näytti kanteet +epärehellisyydestä y.m. perättömiksi, ja sanansa hän koetti selittää +siten, ettei niissä olisi kansallistunnolle mitään loukkaavaa. +Selitykseksi siihen, että hän, vaikka hän ruotsalaiselle seurakunnalle +saarnasikin, oli ottanut suomalaisten pahat tavat puheeksi, sanoi hän +sen, että hän oli asetettu kumpaistenkin piispaksi ja siis oli +velvollinen valvomaan toisten kuin toistenkin elämää.[17] Ja sitä +paitsi tiesi hän myös, että suurina juhlapäivinä, jolloin piispa +itse saarnasi, kävi paljon suomalaisiakin ruotsalaisessa +jumalanpalveluksessa. Syyttäjät, jotka muuten käyttäytyivät kovin +pelkurimaisesti, lykäten syyn toinen toisensa päälle, tuomittiin +suuriin sakkoihin. + +Seuraavana vuonna syntyi Rothoviukselle suurisuisuutensa vuoksi taas +toinen paha juttu. Hän oli jälleen saarnannut epäjärjestyksestä +Suomessa, kertoen kuinka täällä tehtiin julkisia syntejä ja rikoksia +ilman mitään rangaistusta. "Hovioikeuden assessorit", lausui hän, +"istuvat täällä Jumalan sijassa ja heitä sanotaan jumaliksi; mutta +hekin lahjojen tähden ummistavat silmänsä." -- Pari päivää sen jälkeen +lähetti hovioikeus kaksi jäsentä vaatimaan piispalta selitystä, muuten +he uhkasivat valittaa hallitukselle. Rothovius taas koetti lieventää +sanojansa: hän ei muka ollut sanonut assessorien ottavan lahjoja, vaan +ainoastaan varoittanut heitä ottamasta. Siihen selitykseen lähettiläät +viimein tyytyivät, vaikka inttivätkin: "Tietäväthän sen kaikki, miten +sanat alkuaan kuuluivat." + +Vielä v. 1650, vähän ennen kuolemaansa, sai Rothovius kolmannen +syytteen. Turun koululaiset olivat hänelle käyneet valittamassa, että +heidän rehtorinsa, joka oli ruotsalainen, aina teinirahain jaossa suosi +enemmän omia kansalaisiansa kuin suomalaisia, ja sitä paitsi otti +kaikilta laittomia koulumaksuja. Myös paheksivat he sitä, että piispa +välistä määräsi osan heille aiottuja tuloja muihin tarkoituksiin. Koska +Rothovius, niinkuin näyttää, ei ottanut asiaa korviinsa, lähettivät +koulupojat kannekirjan itse valtionholhoojille, ja nyt tuli piispalle +käsky korjata puheenalaiset vääryydet. + +Saipa Rothovius kerran, vaikka hän, niinkuin olemme nähneet, liiallisen +virkaintonsa vuoksi joskus joutui ahdinkoihin, kuitenkin myös +päinvastaistakin moitetta kärsiä. Suomen kenraalikuvernööri Brahe, +josta pian tulee lavealta puhetta, oli v. 1638 ensimäisessä +virkakertomuksessansa muun muassa myös maininnut, että Suomessa +kirkollisella alalla yhä vielä tapahtui epäjärjestystä. Sen johdosta +lähetti holhoushallitus Turun piispalle ankaran, paikoittain +pilkallisen nuhdekirjeen, varoittaen häntä liiallisesta höllyydestä ja +leväperäisyydestä etenkin pappien elämän valvomisen suhteen. Tämä +ansaitsematon moite kävi kipeästi Rothoviuksen sydämelle. Hän luetteli +kaikki, mitä hän jo oli tehnyt kirkon järjestämiseksi sekä tapojen +parannukseksi, ja väitti hallituksen epäilyksen Suomen tilasta olevan +liiallisen. "Kyllähän täällä tosin", arveli hän, "harjoitetaan monta +syntiä, varsinkin epäjumalan palvelusta ja noituutta; mutta pidetään +täällä kuitenkin saarna ja rukous hyvässä voimassa, eikä suinkaan, +niinkuin te näytätte luulevan, eletä pimeitten pakanoiden tavalla, +joille Jumalan sanan valo vielä on koittamatta." Ukko, niinkuin moni +muu ankara saarnamies, oli sangen arka, kun moite koski häntä itseänsä; +omia tekojansa puolustaessaan hän nyt rupesi myös puolustamaan +suomalaisten tapoja, joita hän muuten sekä ennen että jälkeenpäin +kuvaili aika mustiksi. + +Tästä samasta kirjeestä tuli myös ilmi hänen suuttumuksensa virkaansa. +"Nyt olen", kirjoitti hän, "jo ollut yksitoista vuotta tässä +vaivalloisessa virassa, jolla ajalla en ole monta rauhan päivää +nähnyt." Parannuspuuhillaan sanoi hän vain joutuneensa pahansuopien +vihan alaiseksi, ja olevansa nyt työstä sekä vastuksista niin perin +väsyksissä, että soisi itselleen jo pois pääsöä täältä. -- Vaan tämä +kyllästyminen oli vain hetkellinen. Eipä aikaakaan, niin hän +vaikutusinnossansa pyysi saada hoitoonsa Viipurinkin hiippakunnan, -- +jossa epäjärjestys oli vielä suurempi kuin hänen omassaan. Hän lupasi +siinä tapauksessa "siellä vuoden kuluessa saada toimeen enemmän, kuin +mitä siihen saakka oli monena vuonna tehty". Tämä hänen toivonsa ei +tullut kuitenkaan täytetyksi. + +V. 1652 nukahti viimein Rothovius 82-vuotisena kaikista puuhistansa ja +huolistansa. Köyhän Smoolannin talonpojan pojasta oli hän neronsa ja +intonsa kautta kohonnut korkeaan, mahtavaan arvopaikkaan. Suomalaiset, +vaikk'eivät he häntä juuri rakastaneet,[18] eivät kuitenkaan voineet +olla häntä kunnioittamatta, ja jälkimaailma, joka ottaa lukuun enemmän +työn hedelmät kuin työn ulkomuodon, ylistää häntä paremman +kirkkojärjestyksen ja siivompien tapojen aikaansaamisen tähden meidän +maassa. Huomattavaa on, että hänen jälkeensä aina Isoon Vihaan asti ei +Turun hiippa enää joutunut ainoankaan Suomen miehen päähän. Viipurissa +oli vielä tämän vuosisadan keskipaikoille asti suomalaisia piispoja, +vaan sitten sinnekin asetettiin enimmiten Ruotsin miehiä. + + + + +6. Johannes Messenius. + + +Kustaa Aadolfin aikana oli vielä uskonpuhdistuksen herättämä +uskonnollinen into täydessä voimassaan. Raamattu, ainakin ylemmissä +säädyissä, jotka lukea osasivat, oli jokapäiväisenä neuvon ja +lohdutuksen lähteenä. Aamu-, pöytä- ja iltarukouksia pidettiin +hartaasti, koko perhekunta palvelijoineen yhteisesti. Pyhänä ei +jumalanpalvelusta ilman laillista estettä laiminlyöty. + +Kaikkiin sekä yleisiin että yksityisiin yrityksiin ryhtyessä anottiin +kaikkein ensiksi Jumalan siunausta.[19] + +Tällä kauniilla innolla oli kuitenkin myös huono puolensa; +alinomaisessa taistelussa katolista kirkkoa vastaan oli sen rinnalla +näet muodostunut ahdasmielinen, toisuskolaisia tuomitseva ja vainoova +kiihko. Papiston kehoituksesta tuli Kustaa Aadolfin kuningasvalassaan +vannoa, ettei hän sallisi mitään muuta jumalanpalvelusta +valtakunnassaan, paitsi luterilaista, eikä myöskään kruunun +palvelukseen ottaisi ketään vierasuskolaista. Poikkeusasemassa olivat +ainoastaan soturit, kauppiaat sekä tehtailijat; sillä niitä oli +kotimaisten vähyyden vuoksi pakko ottaa ulkomailta. Heidän piti saada +häiritsemättä pysyä uskossansa "niin kauan kuin olivat hiljaa +alallaan", s.o. eivät harjoittaneet uskonmenojansa julkisesti, +ulkopuolella kotia; "sillä", lisäsi Kustaa Aadolf, "esivalta ei voi +omaatuntoa hallita". + +Oman kansan omaatuntoa pidettiin siitä huolimatta ankarassa kurissa. +Kolme ruotsalaista, jotka Kustaa Aadolfin hallitessa kääntyivät +katolisuskoon, eivätkä suostuneet siitä luopumaan, mestattiin lain +puustavin mukaan. Sama kohtalo oli jokaiselle jesuitalle tarjona, joka +uskalsi tulla Ruotsinvallan rajojen yli; niin suuresti pelättiin tätä +mahtavata, viekasta veljeskuntaa. V. 1630 vielä sai Viipurin maaherra +käskyn valppaasti pitää silmällä kaikkia kaupunkiin tulevia +tuntemattomia ihmisiä, sillä oli muka saatu tietää, että kolme +jesuittaa hankiskeli Suomeen, niiden joukossa eräs Viipurissa syntynyt. +Tällä kovuudella ja pelolla oli valtiollinenkin syy uskonnollisen +ohessa; sillä katolilaisten tiedettiin harrastavan puolalaisen +Vaasa-haaran palauttamista Ruotsinmaahan, siksi että heidän uskonsa +siellä jälleen pääsisi valtaan. + +Vaarallinen oli yksin kirjeenvaihtokin katolilaisten kanssa; sen sai +kuuluisa Messenius, josta jo olemme ennen maininneet, kovaksi onnekseen +kokea. V. 1616 joutui kiinni eräs Puolan kuninkaan salalähettiläs, +tavallisesti Jussi Papistaksi (Paavilaiseksi) nimitetty. Hädissään hän +ilmoitti Messeniuksenkin olevan osallisena hänen salahankkeisiinsa. +Tämä ei voinut kieltää viljelleensä kirjeenvaihtoa muutamien Puolassa +asuvien miesten kanssa, mutta väitti sen koskeneen osaksi aivan +yksityisiä perheellisiä asioita, osaksi muutamien Ruotsin historialle +tärkeitten paperien takaisinsaamista, jotka eräs Kustaa Vaasan aikana +paennut piispa oli vienyt sinne. Messeniuksen osallisuutta +valtiollisiin vehkeisiin ei saatukaan todistetuksi, mutta vahingoksi +hänelle joutui oikeuden käsiin eräs hänen kirjeensä, missä hän vakuutti +yhä vielä olevansa harras katolilainen, vaikka hänen sitä täytyi +salata.[20] Pitkän tutkinnon jälkeen tuomittiin Messenius kuolemaan, +jonka päätöksen kuningas kuitenkin muutti elinaikaiseksi vankeudeksi. + +Samoin kuin siihen aikaan, niinkuin olemme nähneet, Inkerinmaa oli +Ruotsin Siperiana, samoin Suomen itärajan linnoja, Kajaanin ja +Käkisalmen, käytettiin talletuspaikkoina kovasti rangaistaville +valtiovangeille. Siellä he olivat aivankuin elävältä haudatut, koko +sivistyneestä ihmiskunnasta eroitetut. Oulun läänin maaherra Eerikki +Hare, joka juuri silloin sattui olemaan Tukholmassa, sai käskyn viedä +Messeniuksen mukanansa Kajaaniin. Viikon päivät he purjehtivat +pääkaupungin ja Vaasan väliä; täällä he viipyivät useampia viikkoja, +kunnes pakkanen oli rakentanut siltansa ja portaansa avaroille soille. +Sitten vasta ajettiin loppumatka, sillä ei ollut vielä mitään maantietä +noilla Pohjan perillä. + +Saaressa, keskellä Ämmäkosken vihaisia kuohuja, sai nyt Messenius +ahtaassa linnankammiossa viettää koko yhdeksäntoista vuotta. Alussa oli +hänellä täällä poikansa opettaminen hupaisena ajanvietteenä; mutta +muutamien vuosien kuluttua otettiin häneltä lapsi pois, ettei hän +häneen muka saisi istuttaa katolinuskoa. Myös varoitettiin yhä +linnanisäntää valvomaan, ettei vangilla olisi tilaisuutta jatkaa +salaista kirjeenvaihtoa ulkomaan katolilaisten kanssa. + +Käskyläiset, niinkuin tavallisesti käypi, tekivät tylyt käskyt vieläkin +tylymmiksi pannessaan ne toimeen. "Maaherra Eerikki Hare", valitti +Messenius eräässä riimissään, "ahdisti minua pahemmin kuin +painajainen",[21] ja hänen vävynsä Helge oli siinä asiassa hyvänä +apulaisena. Hän otti Messeniukselta pois omat tutut palvelijat, vieläpä +haukkui ja torui vahtimiehiäkin, jos joku heistä joskus armahti vankia. +Uusi tupa rakennettiin tuoreista hirsistä niin alhaalle ja lähelle +kosken kuohua, että vesi usein hyrskähteli lattian saumojen läpi. +Maapuolella oli ikkunan alla linnan navetan tunkio, ja ruoka-aitaksi +määrättiin lautakoppi, jota sotamiehet ennen olivat likaiseen +tarkoitukseen käyttäneet. Tähän käskettiin Messeniusta muuttamaan ja, +kun hän ei suostunut, kannettiin hän väkisin. Vastaan ponnistaessa +repeytyivät häneltä silloin vaatteet hajalleen ja kylkiluu katkesi. +Jonkun ajan kuluttua otti Helge pois kirveen, jolla Messenius pilkkoi +itselleen polttopuita -- vangilla ei muka saanut olla asetta -- ja kun +eräs armelias sotamies sitten lainasi hänelle puukkonsa, sai hän sen +johdosta kovia nuhteita. Usein kehoitti Helge vahtimiehiä viskaamaan +Messeniusta kivillä. Omin käsin hän kerta iski rouvalle verihaavan. "Ei +se mitään", ivaili hän vaan, "vaikka Messenius itsekin menettäisi +henkensä!" + +Vaikka Messenius olikin tavattoman voimakas sekä ruumiiltaan että +hengeltään, olisi hän kuitenkin epäilemättä menehtynyt tähän +kurjuuteen, jollei hänellä olisi ollut vaimonsa ja kirjansa; näitä +molempia lohdutuksia eivät toki armottomat vanginvartijat olleet +häneltä kieltäneet. Edellinen teki kaikki, mitä uhrautuvainen rakkaus +tämmöisessä tapauksessa voi, huojentaakseen miehensä elämää. +Jälkimäiset saattoivat nuo pitkät päivät täällä yksinäisyydessä +pikemmin kulumaan. Messenius jatkoi ennen jo alotettuja historiallisia +tutkimuksiansa ja kirjoitti ensimäisen täydellisen Ruotsinvallan +historian, nimeltä Scondia Illustrata (Valaistu Skandinavia). Paitsi +sitä valmistui häneltä vielä useampia muitakin historiallisia teoksia, +niiden joukossa myös ruotsinkielinen "Suomen riimikronikka". + +Surkeasta tilastansa oli Messenius monta kertaa kirjoittanut +kuninkaalle; mutta enimmäksi piti linnanisäntä huolta siitä, etteivät +kirjeet päässeetkään linnan porttia edemmäksi; taikka, jos ne perille +tulivatkin, oli muuten lempeä Kustaa Aadolf niin leppymättömästi +vihastunut tähän mieheen, ettei hän pitänyt niistä lukua. Vasta +kuninkaan kuoltua suotiin vankiparalle vähitellen huojennusta. +Pohjanmaan lääni oli nyt saanut myös uuden, armeliaamman maaherran, +joka todisti todeksi sen, mitä Messenius kirjoitti valmistuneista +arvokkaista teoksistaan. V. 1635 sallittiin siis hänen muuttaa Oulun +linnaan, likemmäksi ihmismaailmaa, ja annettiin hänelle runsaammin +elatusta. Mutta kuolema tekikin jo seuraavana vuonna lopun hänen +levottomasta elämästään. + + + + +7. Kemin lappalaisten käännytys. + + +Noituus ja taikausko olivat, niinkuin olemme nähneet, yleiset koko +Suomessa Rothoviuksen aikana. Mutta vielä huonompi oli valistuksen tila +hänen hiippakuntansa eräässä osassa, nimittäin Kemin Lapissa; siellä +näet oli pakanuus vielä täydessä voimassa. Katolisella aikakaudella ei +ollut kristinopin saarna juuri ollenkaan kaikunut Lapin tuntureilla. +Pirkkalaiset olivat sitä kaikin voimin vastustaneet, sillä he +pelkäsivät ja syystäkin, ettei heidän sallittaisi kristityitä ihmisiä +riistää ja ryöstää, niinkuin heillä oli ollut tapana tehdä +pakanallisille alamaisilleen. Kustaa Vaasa oli sitten, hävitettyään +Pirkkalaisvallan, lähettänyt lappalaisille lähetyssaarnaajia. Kaarle IX +oli rakennuttanut kirkon kuhunkin Lappiin, kuitenkaan pappeja niihin +asettamatta; ja Kustaa Aadolf oli Lykseleen, Uumajan Lappiin perustanut +koulun, jossa kymmenkuntaa lappalaispoikaa aina kasvatettiin. Mutta +näistä toimista ei ollut vielä paljon nähtäviä hedelmiä tullut ilmi, ei +ainakaan Suomen puolella. Lappalaiset turvasivat täällä yhä vielä +yksistään _seitoihinsa_ eli epäjumaliinsa ja käyttivät omia noitiansa +pappeina. + +Hädän tullessa kutsuttiin aina noita avuksi. Hän tuli _kannuksinensa_, +noitarumpuinensa, jonka pärmä oli pureksitulla lepänkuorella +piirustettu täyteen punaisia viiruja ja kuvia. Siinä olivat kuvatut +Lapin jumalat, siinä lappalaiset itse kotineen, poroineen, siinä metsän +otukset ja pedot, siinä vuoret ja metsät, joet ja järvet, siinä toiset +kansat, joiden yhteyteen lappalainen saattoi tulla, sanalla sanoen, +kaikki, mikä hänen elämäänsä suinkin koski. Noita, syvään kumartaen, +pani nyt _arvan_, s.o. vaskirenkaan tai vaskilevyn, keskelle pärmää ja +rupesi rummuttamaan, jolloin tietysti arpa hyppeli paikasta toiseen. +Tätä tehdessään _joikui_ (lauloi) hän kaikuvasti, ja kaikki läsnäolevat +säestivät, naiset alemmalla, miehet kimakammalla äänellä. Sen mukaan +mihin kohtaan arpa viimein seisahtui, antoi sitten noita ennustuksensa +ja selityksensä. Monesti myös joutui hän haltioihin ja vaipui +horroksiin, jolloin luultiin hänen sielunsa lentelevän asioita +tiedustelemassa. + +Enimmiten noita liitti selitykseensä sen neuvon, että pahan +poistamiseksi tai toivon täyttämiseksi piti viedä anne eli uhri +seidalle. Hän valmisti nyt itsensä siihen pyhään toimitukseen paastolla +sekä kylpemisellä; hän puki ylleen parhaat vaatteensa; hän pujotti +vaskirenkaan oikeaan käsivarteensa sekä pani valkoisen olkavyön +vasemmalta olalta oikealle kupeelle. Päässä piti olla valkoinen +palttinainen hytyrä. Muutamin seuduin koristi hän sekä itsensä että +uhrieläimen lehti- ja kukkaskiehkuroilla. Talonväki, samoinkuin juhlaan +kutsutut vieraat seurasivat häntä pyhävaatteissaan. + +Heimokunnan seita seisoi aina korkealla vuorella, jota nimitettiin +_passevaareksi_ (pyhävuoreksi). Tämmöisen pyhän paikan läheisyydessä ei +saanut olla ihmisasuntoa. Vaimoväki ja koirat eivät saaneet sitä +ollenkaan lähestyä; muuten oli vaara tarjona. Noita, perille tultuansa, +riisui kengät jalastaan; sillä olihan mahdollista, että niiden nahka +olisi sattunut olemaan peittousastiassa samalla kertaa kuin naisen +kenkänahkakin, ja silloin olisi pyhä paikka ollut saastutettu. +Uhripaikassa ei vaaran uhalla saatu meluta, ei edes kovasti puhua. + +Seidat olivat joko kivestä tai puusta. Edellisiksi valittiin joku +muodoltaan eriskummallinen, jos mahdollista hiukankin ihmisennäköinen +kallionlohkare. Puiset tehtiin tavallisesti koivunkannosta, jonka +juuripuoli, ylöspäin käännettynä, oli päänä hiuksineen, ja tyvipuoleen +hakattiin kirveellä muutamia uurteita, niin että siihen tuli +jonkunlainen kömpelö rungon ja jalkojen kuva. Erittäin mainio oli +Tornion Lapissa tämmöinen puunkanto, jota läheiset sekä kaukaiset +lappalaiset, _Vironakan_ nimellä, pitivät suuressa arvossa ja +palvelivat. Seitojen alla piti aina olla talvella tuoreita havuja, +kesällä lehtiä ja ruohoa; niinpian kuin ne kuivuivat, toimitettiin heti +vereksiä. Epäjumalan kuvan ympäri oli tavallisesti laitettu uhrilava +neljän pönkän nojaan, ja sen ympärille oli taas pystytetty kauniita +nuoria koivuja ja kuusia. + +Uhratessa otettiin lakki päästä ja kumarrettiin syvään, jopa +heittäydyttiin polvilleen ja lyötiin otsa maahan. Kun uhrieläin oli +tapettu, paloiteltiin ruumis ja kappaleet viskattiin jo kiehuvaan +vaskiseen uhrikattilaan. Keitoksen valmistuttua lankesivat kaikki +polvilleen ja rukoilivat, joikuen epäjumalien kunniaksi. Sitten he +söivät etupuolen eläimestä; takapuoli katsottiin halvemmaksi ja +säästettiin kotona syötäväksi. Liemi valettiin ja uhrivalkean tuhka +pirskoitettiin uhraajien päälle. Osa lihoista asetettiin lavalle seitaa +varten; myös voideltiin sitä paksulta verellä sekä rasvalla. Uhrattujen +porojen sarvet ladottiin ympyrään lavan reunoja myöten sarvitarhaksi. + +Tämä lappalaisten perin pakanallinen elämä ei voikaan meitä ihmetyttää, +kun saamme tietää heidän kirkollisten asioittensa laidan. Koko Kemin +Lappi, nykyiset Utsjoen, Inarin, Kemijärven, Kuolajärven, Sodankylän +sekä Kuusamon pitäjät kuuluivat näet Kemin kirkkoherran piiriin. Tuon +äärettömän pitäjän ainoa pappi asui siis Pohjanlahden rannalla, 70-80 +peninkulman päässä seurakuntansa toisesta päästä. Rothoviuksen +alkuaikoina oli Kemissä hyvin innokas, ankara kirkkoherra, Juhana +Pictorius. Tämä hävitteli, huolimatta lappalaisten katkerasta vihasta, +paljon noitarumpuja ja antoi noituudesta tavatuille omin käsin selkään. +Mutta paljonkos hän kerkesi kulkea valvomassa äärettömässä +piirikunnassaan. Senvuoksi jaettiin Kemin pitäjä v. 1648 Kristiina +kuningattaren käskystä. Kruunun kustannuksella rakennettiin Kemin +Lappiin kaksi kirkkoa, toinen Inariin, toinen Kemijärven rannalle, ja +Rothovius toimitti sinne kirkkoherroiksi Esaias Bothniensiksen eli +Ijanderin sekä Jaakko Lappoensiksen eli Lapodiuksen. Nämät nuoret papit +jatkoivat innolla edeltäjänsä työtä polttaen noitarumpuja sekä +hävittäen seitoja. Vaan vielä kului jommoinenkin aika, ennenkuin +pakanallinen epäjumalanpalvelus niiltä mailta saatiin poistetuksi. +Pictorius kehui tosin tehneensä noitarummuista melkein lopun, ja +professori Wexionius pari vuotta uusien kirkkojen perustamisen jälkeen +väitti, ettei Lapissa muka enää ollenkaan kuulu noituutta, paitsi +kenties paimentolaisina kuljeksivien joukossa. Mutta sittenkin tapasi +vielä Kemijärveltä v. 1675 eroitetun Kuusamon pitäjän ensimäinen +kirkkoherra, Gabriel Tuderus, kosolta sekä noitarumpuja että myös +"kannuksia" (puuseitoja), jotka hän sitten kokosi kasaan, saareen +keskelle Kuusamonjärveä, ja juhlallisesti poltti tuhaksi. + +Pakanuuden ulkonaisten merkkien hävityksen ohella ruvettiin nyt myös +opetuksen välityksellä karkoittamaan sisällistä pakanuutta. Mutta Kemin +Lapin papit eivät siinä toimessa viitsineet vaivata itseään oppimalla +seurakuntalaistensa kieltä, jotta he olisivat voineet käyttää Ruotsissa +siihen aikaan jo toimitettuja lappalaisia kirjoja. He katsoivat +mukavammaksi pakottaa lappalaisia heidän äidinkieltänsä, suomea, +käyttämään. He antoivat heille ainoastaan suomalaisia kirjoja käteen, +jotka olivat, monasti ymmärtämättä, luettavat ulkoa; myös käskivät he +lappalaisten kotonakin aina puhutella lapsiansa suomeksi, että nämät jo +aikaiseen tottuisivat kirkkokieleen. Tämän suomalaistuttamishankkeen +paremmaksi menestykseksi kutsui Rothovius koko joukon suomalaisia +uudistalolaisia rantamaalta Lappiin. Semmoisia oli kyllä jo +aikaisemminkin tämän vuosisadan alusta muuttanut näille seuduille, vaan +nyt karttui heidän lukunsa karttumistaan. Lappalaiset täten osittain +karkoitettiin vielä pohjoisemmaksi; osaksi he muuttuivat suomalaisiksi +naimisten kautta tulokasten kanssa tai mukaantumalla heidän +elantotapoihinsa. Kielten sukulaisuus vaikutti sen, että +yhteensulaminen kävi verraten nopeasti. Lappalaiset oppivat helposti +suomenkieltä ja unohtivat omansa, niin että sitä nyt enää ainoastaan +Utsjoella sekä Inarissa kuulee. Näin tekivät siis täällä omat +heimolaiset lappalaisten kansallisuudelle paljon enemmän väkivaltaa ja +vahinkoa kuin ihan muukalaiset valtiaat Ruotsissa ja Norjassa. + + + + +8. Kreivin aika Suomessa. + + +Nuorempien aatelismiesten joukossa, joita Kustaa Aadolf enemmän kuin +muita suosi ja joista hän toivoi paljon hyötyä isänmaalle, oli jo +aikaisin kreivi _Pietari Brahe_. Alettiinpa yleisesti puhua, +että tästä nuoresta herrasta voisi kohota vaarallinen kilpaveli itse +Aksel Oxenstjernallekin, kuninkaan rakkaimmalle ystävälle ja +luottamusmiehelle. Brahe oli mukana sekä Puolan että Saksan +sodassa, aina Kustaa Aadolfin lähimmässä seurassa, ottaen osaa +sankaripäällikkönsä moniin vaaroihin. Onnettomassa yrityksessä +Danziger-Hauptia vastaan v. 1627 oli Brahe samassa veneessä kuin +kuningas, ja kun tältä kypäri putosi jokeen, antoi hän omansa sen +sijaan. Yhdeksän luotia lensi silloin heidän välitsensä veneen laidan +läpi, ja Brahella oli täysi työ tukkiessaan reikiä vaatteista +reväistyillä tilkuilla, ettei vene uppoaisi. -- Würzburgin edustalla v. +1631 taas linnasta tullut tykinkuula iski maahan heidän eteensä, ajaen +hiekkaa ja soraa molempien silmille. Pian tämän tapauksen jälkeen +lähetettiin kuitenkin Brahe kotimaahan takaisin. Hänellä näet oli +soturiksi kovin heikko terveys, ja Kustaa Aadolfin tarkka silmä oli +sitä paitsi jo huomannut, että isänmaalla olisi suurempaa hyötyä rauhan +toimissa hänen nuoresta ystävästänsä. + +Kilpailu kuninkaan suosiosta oli varmaan jo alusta alkaen saattanut +Oxenstjernan ja Brahen välit vähemmän ystävällisiksi; Kustaa Aadolfin +kuoltua ainakin syttyi heidän välillään sangen pian julkinen +eripuraisuus, varsinkin senjälkeen kun kansleri oli tullut Saksanmaalta +kotiin. Jos jossain asiassa tehtiin valtaneuvostossa vastarintaa +Oxenstjernan tuumille, niin oli Brahe aina kiivaimpia. Silminnähtävää +oli, että tästä alinomaisesta riidasta näiden molempien mahtavien +miesten välillä oli koituva valtakunnalle vahinkoa. + +Tähän hätään ilmaantui kuitenkin pian hyvä apuneuvo. Hallitussääntö +vuodelta 1634 oli kaikki kenraalikuvernöörinvirat hävittänyt: +mutta Suomesta alkoi jo seuraavana vuonna kuulua tämän: johdosta +katkeria kaipauksia. Ennen oli toki, niin sanottiin, siellä edes +kuninkaansijainen ollut, jolle voitiin valittaa; mutta nyt oli pakko +kärsiä kaikki vääryydet, jollei ollut varaa mennä Tukholmaan saakka, +meren taakse. Valtionholhoojat päättivät siis uudestaan asettaa Suomeen +kenraalikuvernöörin, ja valitsivat siksi yksimielisesti kreivi Brahen. +Siellä hän saisi, niin arvelivat virkakumppanit, aivan itsenäisen +toimialan, missä hän omin päin, kenenkään muun häiritsemättä, saisi +säätää ja päättää, mitä hän maalle paraimmaksi katsoisi. Brahe kiitti +hänelle osoitetusta luottamuksesta, jonka vuoksi hän ei tahtonutkaan +kieltäytyä, vaan lupasi kaikin voimin koettaa parastansa. Kuitenkaan +hän ei voinut olla huomauttamatta, että hän tämmöisessä virassa oli +vielä aivan kokematon, sitä paitsi suomenkieltä taitamaton, ja pyysi, +että hänelle siis annettaisiin anteeksi, jos hän jossain asiassa +sattuisi erehtymään. + +Keskipaikoilla marraskuuta 1637 hän astui rouvansa kanssa Neito-laivaan +ja läksi purjehtimaan Suomeen päin. Mutta matka Ahvenanmeren yli oli +näin myöhään syksyllä sangen vaivalloinen; useat kerrat oli pakko +vastatuulen tai liian kovan myrskyn tähden palata Ruotsin rannalle, +jotta vasta marrask. 21 p:nä viimein saavuttiin Aurajoen suuhun. + +Pietari Brahe oli nyt, niinkuin hänen valtakirjansa osoitti, määrätty +"Suomen, Ahvenanmaan sekä molempien Karjalain"[22] ylimmäksi +hallitusmieheksi. Hän tuli varustettuna sijaiskuninkaan vallalla ja +myös sen mukaisella komealla seurajoukolla. Hänellä oli sangen suuri +joukko kanslianvirkamiehiä, 12 drabanttia eli henkivartijaa, jotka +juhlatiloissa kulkivat pertuska kädessä hänen edellään sekä takanaan, +torvensoittaja, neljä kirjeenviejää (kun ei vielä postilaitosta ollut) +y.m. + +Jos hänellä oli valtaa, niin olipa voimaakin tehtävänsä täyttämiseen. +Brahe oli nyt 35:n vuoden vanha, siis miehuutensa jaloimmassa +kukoistuksessa. Hänellä oli sen lisäksi yhtä hyvä tahto kuin valta ja +voima tehdä kaikki voitavansa hänelle uskotun maan hyväksi. Saadakseen +omin silmin tutustua sen oloihin sekä nähdä sen puutteet ja tarpeet, +hän läksi jo alussa vuotta 1638 pitkälle matkalle. Hän kulki +Hämeenlinnan, Savonlinnan ja Käkisalmen kautta Viipuriin, josta hän +sitten keväällä palasi merta myöten Uudenmaan rantaa pitkin Turkuun. +Samalla tavalla hän seuraavinakin vuosina kuljeskeli useampia kuukausia +milloin missäkin piirinsä osassa. Enimmiten hän matkusteli talvella, +jolloin rekikeli korvasi maanteitten huonouden tai perinpohjaisen +puutteen sisämaissa. Mutta merkillisin kaikista hänen matkoistansa on +se, jolloin hän kesällä v. 1639 kiersi Suomen jylhimpiä sydänmaita +pitkin. Hän ajoi Helsingistä Hämeenlinnan kautta Savonlinnaan ja kulki +sitten veneillä järviä sekä jokia myöten, välistä vedättäen aluksensa +taipaleitten poikki, Käkisalmen läänin pohjoisimmalle perukalle, +Liperiin ja Lieksaan saakka. Vieläpä poikkesi hän rajankin toiselle +puolelle, Venäjän alueelle, käyden Lendelässä (Lentiirassa), jossa hän +tapasi kaksi kreikanuskoista erakkoa. Sieltä hän jatkoi matkaansa +Kajaanin kautta Oulunjärvelle, laski kaikki Oulunjoen kosket ja palasi +sitten Turkuun, osaksi laivalla Pohjanlahden rantaa pitkin, osaksi +maitse Hämeenkankaan poikki. Näin tuli siis Pohjanmaakin, vaikka se ei +oikeastaan kuulunut hänen piiriinsä, Brahen huolellisen tarkastuksen +alaiseksi. "Tällä retkellä", kirjoitti hän myöhemmin muistikirjaansa, +"oli enemmän nähtävää kuin kukaan uskoisi, sillä kesänaikana ei ennen +minua ole vielä yksikään arvokkaampi mies käynyt niillä mailla. +Lähetinpä myös miehen Valkeallemerelle saakka tiedustamaan. Tämä +takaisin tultuansa antoi tietoja maasta ja kertoi, miten venäläiset +keittävät merivedestä suolaa Kemin-Koudassa sekä Kannanlahdessa. +Suomenkieltä puhutaan siellä vielä kymmenen (viiden nykyisen) +peninkulman päässä merenrannasta, ja sitä paitsi on paljon suomalaisia +hamaan Arkangeliin ja Novaja-Semliaan sekä samojedeihin saakka, josta +kansasta kaikki suomalaiset ja lappalaiset ovat peräisin." -- V. 1640 +hän niinikään matkusteli pitemmältä, poiketen Inkerinmaallekin, missä +hänen lankonsa kenraalikuvernööri Pentti Oxenstjerna ystävällisesti +häntä kestitsi Narvassa. Sieltä hän sitten kiersi Käkisalmen ja +Savonlinnan sekä Kuopion, Rautalammin ja Ruoveden kautta. Kaikilla +näillä matkoilla, niin hän muistikirjassaan vakuuttaa, pitivät häntä +asukkaat, sekä aatelisherrat ja sotaväki että myös papit, porvarit ja +talonpojat, aina tervetulleena vieraana. + +Kohta ensimäisellä retkellään huomasi Brahe "paljon epäjärjestystä +kaikissa asioissa". Sitä hän rupesi nyt kaikin tavoin parantelemaan. +Osaksi hän teki sen oman valtansa nojalla, osaksi, jos parannukset +vaativat suurempia hankkeita ja perinpohjaisempia muutoksia, täytyi +hänen pyytää niihin valtionholhoojain apua. Siksi hän lähetti v. 1638 +hallitukselle lavean, merkillisen kertomuksen Suomen tilasta, joka +näyttää, kuinka tarkka hän oli ollut huomaamaan maamme edut sekä +puutteet ja keksimään apuneuvoja edellisten edistämiseksi, jälkimäisten +poistamiseksi. + +"Tämä maa", kirjoitti hän, "on niin suuri ja monin paikoin niin rikas, +varsinkin on runsaasti kaloja sekä merenrannalla että myös sisämaan +avarissa järvissä, että se siinä suhteessa voittaa melkein kaikki +tunnetut maat. Hyödyllisiä metsiä on yltäkyllin, lintuja ja +metsäneläimiä runsaasti, metallivuoria on myös alkanut tulla ilmi; jos +Jumala sallisi sen vaurastua sellaiseen tilaan, mihin se ihmisjärjen +arvion mukaan voisi nousta, niin se minun mielestäni olisi (sen +suuresta, avarasta alasta puhumattakaan) moneen melkoiseen +kuningaskuntaan Euroopassa verrattava." + +"Kauppaliikkeelle", lisää hän edempänä, "on koko tämä Suomen +suuriruhtinaanmaa jokiensa, salmiensa sekä järviensä puolesta niin +sovelias kuin suinkin joku maa voi olla, vähällä vaivalla[23] voi +päästä veneellä Porista Päijänteeseen, Päijänteestä Lapveteen +(Saimaaseen), sieltä Lapinmaalle Kajaaninjärveen (Oulunjärveen) ja taas +sivullepäin Käkisalmen lääniin. Näin voisi kuljettaa tavaroita sekä +yhdelle että toiselle haaralle, ja tavaraa liikenisikin täältä paljon +yli sen, mitä on tarvis tuottaa ulkomaalta. Jos vaan Jumala antaisi +siunauksensa, että kaikki saataisiin säntilleen, niin ei mikään estäisi +kaupunkien hyvää vaurastusta." + +Yhtä tyytyväinen ei hän kuitenkaan ollut maan asukkaihin. Suuresti +valittaa hän voutien sekä lainlukijain huolimattomuutta ja +kelvottomuutta, niin ettei maaherroilla ole monta, jos yhtään, johon he +voisivat luottaa.[24] "Ahkerasti haetaan parempia", lisää hän, "mutta +harvoja löydetään. Jos tänne yliopisto saataisiin, niin kansa +luultavasti edistyisi, ja varsinkin saataisiin soveliaampia +lainlukijanaineksia." Papeista hän arvelee, että enin osa on +sanankuulijoilleen vain pahentavana esimerkkinä, sillä elämässään he +harjoittavat jos joitakin pahoja tapoja. Jumalanpalvelusta ja saarnaa +pidetään kuitenkin ylimalkaan puhtaasti, paitsi Käkisalmen läänissä. +Kansa riippuu sittenkin vielä paljon kiinni vanhoissa epäluuloissa ja +taikauskossa.[25] + +Tämän kuvauksen johdosta tekee Brahe suuren joukon tärkeitä +parannusehdoituksia. + +Luonnollisten kulkuneuvojen lisäksi hän tahtoi nyt vielä saattaa +valmiiksi Eerikki Tuurenpoika Bjelken keskenjääneen työn, Saimaan +kanavan. "Olen myös", sanoo hän, "katsellut tuota alotettua kaivantoa +Lappeenrannassa, ja arvelen luultavaksi, että sen vähällä +kustannuksella sekä vedentulvan vaaratta voisi saada laivoilla +kuljettavaan kuntoon Viipuriin saakka. Vuoksikin", lisää hän, "näyttää +minusta ikäänkuin se ei olisi luonnon luoma, vaan kaivettu, niin +niskasta kuin myös alempana, missä koski käy." + +Turkua Brahe ehdoitti laajennettavaksi, Viipuri piti uuden kaavan +mukaan järjestettämän, Helsinki muutettaman Vantaanjoen suusta +soveliaampaan paikkaan, ja useampia uusia kaupunkeja sekä kauppaloita +perustettaman sisämaahan kaupan helpoitukseksi. + +Hämeenlinnan ja Viipurin läänit (joista edelliseen myös kuului Uusimaa, +jälkimäiseen Savo) olivat hänen mielestänsä liian avarat. Kansan oli +syrjäisemmiltä kulmilta vaikea esittää valituksiansa maaherralle, ja +tämän puolestaan oli mahdoton niin usein kiertää ympäri piirikuntaansa, +että oikeus ja järjestys tulisi tyystin valvotuksi. Heidän piti siis +kumpaisenkin saada apulaisensa. Samoin olivat useimmat sisämaan +pitäjistäkin ylen suuret, ja sietäisivät siis jakamista. + +Vouteja oli liian monta, eri miehiä samoilla seuduilla eri veronlajeja +varten, niin että kun toinen juuri talosta läksi, toisen jo nähtiin +tulevan, eikä kukaan heistä vähääkään sovittanut ajoaikaansa niin, että +se talonpojalle olisi tuntunut helpoimmalta. Brahe ehdoitti senvuoksi, +että kaikki saman seudun verot annettaisiin yhden voudin haltuun. Tälle +sitten voitaisiin myöntää suurempi palkka, joten saataisiin +kelvollisempia miehiä. Myöskin lainlukijain palkkaehdoista piti Brahe +huolta lahjainoton estämiseksi; hänestä oli lähtenyt määräys heidän +vakinaisesta palkastaankin, josta ennen on ollut puhe. + +Samalla kun hän tahtoi vähentää voutien lukumäärää, hän ehdoitti toisen +tarpeellisen parannuksen veronmaksutapaan nähden. Talonpoikien täytyi +näet, paitsi maansa päätuotteita, vielä tuoda kaikellaista pientä +tavaraakin, niinkuin turkiksia, lankaa, sukkia, kintaita y.m. kruunulle +veroksi. Siitä johtui, että talonpojan pää meni ihan pyörälle eikä hän +koskaan tiennyt, milloin kaikki oli suoritettu; vouti siis helposti sai +tilaisuutta harjoittaa petosta. Sen estämiseksi veresti nyt Brahe +ehdoituksen, jonka jo Bjelke oli tuonut esiin, että nimittäin verot +vasta maksettaisiin ainoastaan rahassa, viljassa, voissa, kaloissa sekä +tervassa. + +Sotamiehenoton suhteen hän niinikään esitti uuden ehdotuksen. Me +muistamme, miten kansa rekryyttiherrojen tullessa aina miehissä pakeni +saloille. Ainoaksi avuksi tätä vastaan arveli Brahe, että kunkin +maakunnan asukkaitten kanssa tehtäisiin sovinto vakinaisesta +sotamiesmäärästä, jonka sitten kansa itse saisi keskenään hankkia sille +soveliaimmalla tavalla. + +"Suomalaisten päävirheitten (nimittäin huolimattomuuden, laiskuuden +ja juoppouden) poistamiseksi niin hyvin käskyläisistä kuin +käskynalaisista, sekä jumalisemman, säädyllisemmän, paremman elämän +aikaansaamiseksi ei ole, lähinnä Jumalan siunausta, muuta kuin yksi +keino -- se on akatemian perustus." Näillä sanoilla lopettaa Brahe +viimein kertomuksen, vielä kerran uudistaen ennen jo pari kertaa siinä +lausutun tärkeimmän ehdotuksensa. + +Hänen neuvonsa olivat niin viisaat, hänen arvonsa ja voimansa +Tukholmassa sitä paitsi niin suuri, että hallitus varsin pienillä +muutoksilla suostui kaikkeen, mitä hän oli ehdottanut. Brahe sai nyt +siis yllin kyllin työtä yllämainittujen sekä vielä perästäpäin lisäksi +keksittyjen parannusten toimeenpanosta. Saimaan kanavan kaivattamiseen +hän tosin, luultavasti rahanpuutteen tähden, ei voinut ryhtyä; mutta +ainakin perattiin ensi aluksi Varkauden ja Konnuksen kosket veneillä +kuljettaviksi. Kaupungeita laajennettiin tai muutettiin ehdotuksen +mukaan; uusia kauppaloita perustettiin sisämaahan. Läänejä ja pitäjiä +jaettiin. Veronkoonti järjestettiin paremmalle kannalle. Sotamiesotto +ruoduittain saatiin toimeen ensialuksi Savossa; muistikirjassansa kehuu +Brahe saaneensa "jäykät savolaiset" suostumaan siihen, että aina kuusi +taloa varustaisi yhden soturin. Yliopisto sekä koko joukko kouluja +perustettiin. Useat tarpeelliset uudet virastot ja laitokset saivat +muutenkin tänä aikana alkunsa. Ensimäiset maamittarit olivat jo vähää +ennen Brahen tuloa saapuneet maahan. Nyt määrättiin erinäinen +vuorimestari Suomea varten. Myös perustettiin v. 1638 postilaitos, +ensin kuitenkin ainoastaan rantamaitten tarpeeksi. Tukholmasta kulki +posti Turkuun, sieltä kahta eri tietä Viipuriin, nimittäin ylistä +Hämeenlinnan kautta taikka merenrantaa myöten. Viipurista se pitkitti +matkaansa toiselta puolen Käkisalmeen, toiselta Narvaan; Helsingistä +vietiin kirjeet jaalalla Rääveliin. Pohjoiseen päin Turusta ulottui sen +tie Ouluun saakka. Postimaksu oli eri suuruinen matkan pituutta myöten, +esim. Turusta Helsinkiin 22,50 penniä, Viipuriin 45 p., Käkisalmeen +66,50 p. Pian postin perustamisen jälkeen saatiin myös vihdoin nuo jo +kauan aikaa hankkeissa olleet kestikievarit asetetuiksi, v. 1638 +kaupunkeihin ja 1649 maalle, jolla tavoin vapaa kyyditseminen +loppui. Näin tehtiin kaikilla aloilla ahkerasti työtä Suomen +vaurastuttamiseksi, kylvettiin uuden toivorikkaan tulevaisuuden +siemeniä. + +Vuonna 1640 loppui Brahen virka-aika; sillä 1634 vuoden hallitussääntö +ei sallinut ilman uutta määräystä läänien ja valtakunnanosien +hallitusmiesten kauemmin pysyä virassansa. Hän palasi Tukholmaan, missä +hän valtaneuvostolle teki tiliä toimistansa. Sen kuultuansa lausui +silloin neuvoskunnan esimies Aksel Oxenstjerna nämät merkilliset sanat: +"Me olemme aina kuulleet, että jos vain Suomea hyvin hallittaisiin ja +kaikki saataisiin siellä hyvään kuntoon, niin että pää, kädet ja jalat +soveltuisivat yhteen, niin se maa vetäisi voimassa, varallisuudessa +sekä väen paljoudessa Ruotsille vertoja." + +Brahe tehtiin nyt valtadrotsetiksi eli oikeusministeriksi ja +holhoushallituksen jäseneksi, joissa viroissa hänellä epäilemättä oli +hyvin paljon työtä. Mutta sittenkin hän otti vielä pari, kolme vuotta +edelleen sangen paljon osaa Suomen maan asioihin, melkein niinkuin hän +yhä olisi ollut sen kenraalikuvernöörinä. Hän kirjoitteli tiheään +käskykirjeitä kaikellaisille virkamiehille Suomessa, ja he puolestaan +lähettivät hänelle kertomuksia toimistansa. Eikä aikaakaan, niin +lähetettiinkin hän jälleen takaisin Suomen hallitsijaksi. Hän tuli +Turkuun vähää ennen juhannusta 1648, jolloin läänin maaherra ja piispa, +papisto ja yliopistokunta, pormestari ja koko raati sekä neljä +lippukuntaa aseellisia porvareita oli häntä Auran rannalla +juhlallisesti vastaanottamassa. Tällä kertaa oli Pohjanmaakin laskettu +hänen hallituspiirinsä lisäksi; mutta sen sijaan oli Käkisalmen lääni +siitä eroitettu ja yhdistetty Inkeriin. Brahe alkoi nyt taas tehdä +pitkiä matkoja ympäri Suomea ja työskenteli väsymättömästi maamme +hyväksi. Mutta tämä hänen virka-aikansa ei ole kuitenkaan jättänyt yhtä +syviä jälkiä kuin ensimäinen. Jollemme ota lukuun muutamien uusien +kaupunkien ja koulujen perustamista, oli hänen toimensa nyt pikemmin +vain entisten laitosten menestymisen valvomista. Osaksi oli edellisellä +kerralla jo laskettu pääperustus tärkeihin ja suuriin uudistuksiin, +osaksi myös Kristiina kuningattaren tuhlaukset vaikuttivat vuosi +vuodelta yhä pahemman puutteen kruunun varoissa. Surkeata on melkein +jokaisesta kenraalikuvernöörin kirjeestä tältä ajalta lukea valituksia, +miten vaikea on pitää voimassa kaikkia Suomen laitoksia, kun niiden +kustantamiseksi aiotut talot ja pitäjät lahjoiteltiin aatelisherroille. + +Tällä ajalla oli Brahe Turussa läsnä suuressa riemujuhlassa, jota +tuomiokirkossa vietettiin suurilla menoilla kolmekymmenvuotisen sodan +loppumisen johdosta. Olipa tosiaan syytäkin riemuita rauhasta, kun +valtakunta nyt viimein satavuotisten melkein lakkaamattomien sotien +jälkeen (vuodesta 1555) kerran sai huoahtaa. Mutta myös surullista +juhlaa oli hänen pakko täällä viettää. Hänen rakas puolisonsa, joka +noilla vaivalloisilla matkoillakin oli enimmiten seurannut hänen +mukanaan, kuoli Turussa v. 1650. Hautajaiset tietysti olivat komeat; +juhlavärssyjen parissa oli myös suomalaisia, jotka eräs kreivin +suomalainen suosikki Eerikki Justander oli sepittänyt. + +Samana vuonna tuli kruunun sotalaiva noutamaan Brahea Tukholmaan +Kristiinan kruunaukseen, jossa hän yhdessä arkipiispan kanssa laski +kruunun kuningattaren päähän. Sen jälkeen hän palasi Suomeen +Pohjanlahden ympäri; mutta syksyllä 1651 hän läksi jälleen takaisin +Ruotsiin, eikä enää sitten käynyt meidän maassamme. Osaksi tyhjyys +vainajan jälkeen täällä pahemmin tuntui; osaksi Brahe ei joutanut olla +poissa muista viroistansa. V. 1654 lakkautettiin sitä paitsi kruunun +varojen rappiotilan tähden kenraalikuvernöörinvirka. + +Drotsetina oli kuitenkin Brahella yhä edelleen Suomenkin oikeusasiain +ylimäinen hoito. Vielä lähemmin kiinnitti häntä meidän maahan hänelle +jo v. 1646 uskottu Turun yliopiston kanslerin virka. Tässä hän elämänsä +loppuun saakka osoitti hellintä huolta ja tarkinta valppautta, auttaen +Auran akatemiaa mahtavalla puoltosanallaan, jos sen hyväksi oli +kruununvaroja tarpeen, nuhdellen keskenään riitaisia professoreita ja +käskien heitä yhteisen yliopistonsa kunnian tähden sovintoon, suojellen +niitä opettajia tai oppilaita, jotka turhien syitten tähden joutuivat +vainonalaisiksi, sekä kehoitellen kaikellaisten tieteellisten teosten +valmistamista ja painattamista. Vaan kaikkia noita ulkonaisia siteitä +vahvempi oli ja sinä pysyi kuitenkin Brahen harras rakkaus meidän +maahamme ja meidän kansaamme. Ne olivat hänellä aina mielessä, aina +kielellä. Usein kuultiin hänen niin hyvin Ruotsin herroille kuin myös +ulkomaalaisille ylistäen puhuvan niistä. V. 1654 esim. hän +Whitelockelle, joka Englannin protektorin, Cromwellin, lähettiläänä +kävi Tukholmassa, kehui Suomenmaan suuruutta, jonka hän sanoi vetävän +vertoja Ranskalle, ja sen viljan sekä kaikellaisten muiden +kauppatavaroiden rikkautta. Kansaa siinä tosin ei ollut niin paljon +kuin Ranskassa, mutta kuitenkin runsaasti. + +Sopisipa melkein sanoa, että hän täällä oli ikäänkuin suomalaistunut, +tullut "suomikiihkoiseksi". Hän ei huolehtinut näet vain suomalaisten +ulkonaisesta vaurastumisesta ja sivistymisestä yleensä, vaan hän +harrasti myös erityisesti meidän kansallisuutemme luonnollista +varttumista ja meidän kielemme edistymistä. Jo ensi kirjeessään +valtionholhoojille, jossa hän otti yliopiston sekä koulujen +perustamisen puheeksi, esitti hän pääsyynä sen, että ainoastaan tällä +keinolla "voidaan itse tästä kansasta nostattaa hengellisiin sekä +muihin virkoihin kelvollisia miehiä". Käytännössäkin hän sitten, +milloin vain oli mahdollista, koki saada virkoihin maan omia lapsia tai +ainakin maahan jo tutustuneita. Miten hän siinä kohdin menetteli +yliopistovirkojen suhteen, saamme toisessa luvussa nähdä; mainittakoon +tässä nyt pari esimerkkiä toiselta alalta. V. 1642 hän moitti sitä, +että ruotsalainen mies oli tullut lainlukijaksi Käkisalmen lääniin, ja +käski vaihtaa hänet sellaiseen, joka osaisi kieltä ja tuntisi tavat. +Samana vuonna hän myös muistutti Viipurin läänin kuvernööriä +lääninsihteerin vaalissa pitämään silmällä sitä, että viransaaja osaisi +molempia kieliä. Suuresti hän niinikään harrasti suomenkielen +viljelystä, tutkimista sekä käyttämistä kaikilla aloilla. Tarpeellisten +varojen hankkimisessa raamatun suomennosta varten hänellä oli paljon +ansiota. Rothovius, kiittäessään häntä siitä, kirjoitti: "Me näemme +tästä taas suureksi iloksemme, miten te, kreivillinen armo, +aina pidätte huolta tämän kansan edusta." Mainittu jo on, että +sota-artikkelien suomentaja Speitz sai Brahelta kehoituksen julkaista +teostansa. Myöhemmin asetusten suomentajaksi määrätty Justander oli +kreivin erinomaisessa suosiossa, jonka johdosta voi olettaa, että koko +virka oli Brahen hankkima. Eskeli Petraeus suomalaisen kielioppinsa +esipuheessa niinikään sanoo sepittäneensä sen kirjan hänen +kehoituksestaan; "sillä te, kreivillinen armo", lisää hän, "pidätte +aina huolta siitä, että yhteinen etu edistyisi, alamaiset tulisivat +onnellisiksi ja tämän maan kieli mainioksi". -- Samaa mieltä osoitti +Brahe vielä v. 1666. Piispa Gezelius oli kirjoittanut hänelle ja +arvellut tarpeelliseksi saada Turun yliopistoon jonkun saksalaisen +professoriksi, joka varsinaisen tieteensä ohella voisi kieltänsä +opettaa. Sillä nuoret aateliset ylioppilaat olisivat olleet hyvin +halukkaita saksaa oppimaan, ja niille papeille, jotka suomalaisten +rykmenttien kanssa majailivat Viron- ja Liivinmaalla, oli se vallan +välttämätöntä. Brahe suostui siihen, mutta kuitenkin muistutti, ettei +virkojen antamisella ulkomaalaisille olisi ylimalkaan hyvä masentaa +maan omien lasten mieltä, jotka siinä tapauksessa saattaisivat kokonaan +luopua tieteellisistä harjoituksista, koska heillä ei kuitenkaan ollut +niistä toivoa. Eikä hän myöskään sanonut pitävänsä saksankielen +perinpohjaista taitoa Suomessa niin tuiki tarpeellisena; päinvastoin +olisi paljoa parempi, jos piispa voisi saada Suomessa asuvat +saksalaiset ja ruotsalaiset suomea oppimaan, "jolla on sangen +miellyttävä elegantia dictionum (puheenparsien sievyys)", ja +muukalaisten taivuttaminen siihen olisi "meidän maakunnillemme +kunniaksi". -- Paria vuotta myöhemmin, v. 1669, hän samaten +valtaneuvoskunnassa lausui sen mielipiteen, "ettei olisi hyödytöntä, +vaikka meidän nuori kuninkaamme myös saisi oppia suomenkieltä". + +Asiain näin ollen ei ole ihme, että Brahe Suomessa oli rakastettu. +Täydellä syyllä saattoi hän muistikirjassaan kehua: "Minä olin Suomeen +ja Suomi minuun mieltynyt." Kansa nimitti häntä yleisesti _Maan +Isäksi_. Ja onpa muisto tästä rakkaudesta säilynyt aina meidän +aikoihimme asti tuossa tavanmukaisessa ruotsalaisessa sananparressa: +"han har kommit i grefvens tid (hän on tullut kreivin aikaan)", jolla +tarkoitetaan, että on tullut otolliseen aikaan. Samoin ei ollut +suinkaan laita muitten ruotsalaisten herrojen, jotka sen vuosisadan +alkupuoliskolla saivat Suomessa korkeita virkoja. Muistakaamme, miten +Bjelke ja Rothovius valittivat olevansa vihatut. Samoin teki myöskin +Bjelken edellinen kenraalikuvernööri Kaarle Oxenstjerna jokaisessa +kirjeessään Aksel Oxenstjernalle; samoin Brahen aikana Turun maaherra +Falkenberg, joka, kun hän viimein muutettiin Ruotsiin takaisin, kiitti +kreiviä siitä ikäänkuin suuresta armosta. Syynä epäilemättä oli se, +että he aina pysyivät vieraina meidän kansallemme. He olivat kaikki +kunnon miehiä, he tarkoittivat maan etua, mutta tyrkyttivät +parannuksiansa väkisin, lausuen julki ylenkatseensa suomalaisia +kohtaan. Bjelken ja Rothoviuksen lauseet ovat meille jo ennestään +tutut. Falkenberg kirjoitti kerran: "Jumala tiesi, miten tämän +paksunahkaisen kansan saisi kuuliaiseksi; he eivät tottele toruja eikä +vankeutta". Bjelken jälkeinen kenraalikuvernööri Gabriel Oxenstjerna +taas puhui halveksimalla "näiden barbarien (suomalaisten) +mielipiteistä". Brahe menetteli ihan toisin. Hän ei suinkaan ollut +näkemättä Suomen kansan silloisia monia ja pahoja vikoja; hän ei +myöskään salannut niitä, vaan puhui niistä suoraan. Mutta hän teki sen +isällisellä hellyydellä. Hän oli käsittänyt suomalaisten luonteen, joka +ylpeää jyrkkyyttä vastaan on itsepäinen, jörömäinen, jäykkä, mutta +lempeydelle heti on altis. Mikä sitten sen ihmeen oli vaikuttanut, että +Brahe paremmin kuin muut käsitti meidän mielemme? Olisiko syy ollut +yksistään hänen omassa jalossa, ylevässä sydämessään? Kukaties voisi +osittain toinenkin selitys olla mahdollinen. Hän oli, niinkuin +tiedämme, useat vuodet sotinut Kustaa Aadolfin rinnalla. Hänellä oli +siellä ollut tilaisuutta kuulla urhoollisuuden ja uskollisuuden +teräksen kalsketta Suomen miesten sydämestä töykeän, ruosteisen +ulkokuoren alta. Eiköhän vain Brahen parempi käsitys, hänen +kunnioituksensa, hänen rakkautensa liene voittosaalis, jonka +hakkapeliitat olivat isänmaallensa voittaneet Puolan ja Saksan +verisillä kentillä? + + + + +9. Pietari Brahe. + + +Pietari Brahe kuului Ruotsissa vanhastaan arvossa pidettyyn ja +opistansakin tunnettuun ylimyssukuun. Ennen jo näissä kertomuksissa +mainittu oppinut Pietari Brahe vanhempi 16:nnen vuosisadan +loppupuolella oli hänen isoisänsä, Brahe oli syntynyt Rydboholmin +kartanossa helmik. 18 p. 1602. Hänet kasvatettiin kotona, jossa +vanhemmat häntä ohjasivat jumalisuuteen sekä hyviin tapoihin, ja +yksityinen opettaja neuvoi tietä tarpeellisiin tieteisiin. Kaarle IX, +samoinkuin hänen puolisonsakin, piti paljon tästä vilkkaasta pojasta, +jonka he usein antoivat leikitellä omien lastensa kanssa ja olla läsnä +kaikissa hovin juhlallisuuksissa. V. 1618 läksi Brahe kotiopettajansa +johdolla Köpenhaminan kautta Saksaan opintojansa jatkamaan. Giessenin +yliopistossa hän vietti kolmatta vuotta, muun muassa harjoitellen +"ranskan ja heprean kieltä, miekkailua sekä tanssia". Sitten hän jatkoi +matkaansa, viipyen lyhyemmän aikaa Münchenissä, Strassburgissa, +Parisissa ja kiersi Englannin sekä Alankomaitten kautta kotiin. Saksan +pienet ruhtinaat useissa paikoissa osoittivat nuorelle ruotsalaiselle +kohteliaisuutta. Giessenissä hänet käskettiin Hessin maakreivin +pöytään, samoin Reinin seudulla pfaltzkreivin luokse; kävipä hän +Englannissakin Jaakko kuninkaan luona vieraisilla. Näin liittyi oppiin +hienompi hovimiehen käytös, ja tuttavuus hallitsijain sekä korkeain +valtiomiesten kanssa laajensi näköalaa. Kotona välillä oltuaan hän +läksi uudestaan ulkomaille, käyden tällä kertaa paitsi Saksassa, myös +Sveitsissä ja Italiassa -- kuuluisissa Bolognan ja Padovan +yliopistoissa. + +Sieltä palattuansa hän sai kuninkaan kamariherrana (ajutanttina), +niinkuin edellisessä kertomuksessa jo mainittiin, ottaa osaa Preussin +sekä Saksan sotaan. V. 1628 hän tuli Smoolannin ratsurykmentin +everstiksi; seuraavana vuonna hän määrättiin valtaneuvokseksi sekä +Taalain ja Vestmanlannin laamanniksi. + +V. 1631 kotiin lähetettynä vaati Brahe valtaneuvoskunnassa +itselleen sijaa yläpuolella vanhimpiakin virkaveljiänsä, lähinnä +valtionholhoojia; hänellä näet oli monien hyvien avujensa rinnalla se +paha vika, että hän oli kovin arka kreivinarvostaan. Hänen +vaatimuksensa kuitenkin herätti suurta tyytymättömyyttä, eikä +kuningaskaan siihen suostunut. Samoin myös Brahe, kuninkaan +kuoleman jälkeen, oli liian ylpeä ottaaksensa vain neuvoksena osaa +Svean hovioikeuden istuntoihin, koska hänelle ei oltu suotu +valtadrotsetinvirkaa, johon kuului hovioikeuden esimiehyys. "Kreivin ja +vapaaherranarvot", sanoi hän, "ovat siksi perustetut, etteivät kaikki +olisi tasa-arvoisia, niinkuin siansorkat." Paitsi tätä heikkoutta hän +mielellään kuunteli koreita kiitospuheita itsestään ja otti vastaan +julkisia kunnianosoituksia. + +Hänen eripuraisuudestansa Aksel Oxenstjernan kanssa on jo ollut +puhetta. Heidän välillänsä oli alinomaa riitaa neuvoskunnassa. Aiheena +oli tavallisesti se, että kansleri tahtoi sovittaa aatelin silloiset +liiat etuoikeudet yhteen isänmaan sekä muiden säätyjen hyödyn kanssa, +mutta Brahe oli kiivaimpia siinä puolueessa, joka vaati aatelille +kaiken vallan ja aivan rajattomia etuuksia. Brahe esim. tahtoi +aatelisten henkiveron poistettavaksi. "Se on orjuuden kaltaista", sanoi +hän, "pantakoon ennemmin sen sijaan vero aatelin hevosille." Saman +mielipiteen hän toi esiin kaikissa veroitusasioissa. Oxenstjerna sanoi: +"Tässä te vaan pidätte aatelin edun puolta, ei kukaan puolusta kruunun +eikä muitten säätyjen oikeutta; se on vasten kaikkia järjellisiä +valtiollisia periaatteita." -- "Siinä on kyllin valtiollista +periaatetta", vastasi Brahe, "että aatelin tulee olla vapaa kaikesta +yhteiskunnallisesta kuormasta." Myöskin hän arveli hyödylliseksi, että +kaikki maaomaisuus tulisi aatelin käsiin; aatelin piti olla +välittömästi, talonpoikien ainoastaan välillisesti, s.o. aatelin +lampuoteina, kruunun alamaisia. Niin kiivaasti hän piti kiinni kaikista +etuuksistaan, että hän kerta myöhemmin, kun kreivin tuomio-oikeuden +vahingollisuus tuli puheeksi, suutuksissaan sanoi: "Ennen minä +jättäisin maatilukseni ja koko maan, kuin siitä oikeudesta luopuisin." + +Tämä liika ylpeys, joka hänelle ensi alussa Ruotsissa tuotti monta +vihamiestä, ei tullut kuitenkaan suuressa määrin Suomessa esille. Hän +oli täällä ylimäisenä miehenä ja kaikki laajan maan asukkaat osoittivat +hänelle, niinkuin hallitsijalleen, kunniaa; siinä oli kyllin tyydytystä +suurellekin kunnianhalulle. Toiselta puolen ilmenivät täällä runsain +määrin Brahen ylimysylpeyden ohella hänen jalot ominaisuutensa, jotka +niinikään ovat ylimyssäädylle ominaiset. Hän oli ylevämielinen, omaa +aikakauttansa paljoa valistuneempi, armelias, oikeutta harrastava +alempia kohtaan ja antelias. Vielä lisäksi mainitaan hänestä, että hän +oli "rehellinen vanhanajan ruotsalainen", taipumaton uusiin tapoihin, +tarkka taloudessaan, olematta silti itara, totisesti jumalinen, eikä +puhunut pahaa kenestäkään poissaolevasta. Töissänsä ja toimissansa hän +oli väsymättömän ahkera. Hänen oppinsa oli laaja ja syvä kaikellaisissa +tieteissä; erittäinkin oli Ruotsin historia hänen mieliaineitansa. + +Brahen ja kanslerin huono väli ilmeni vielä silloinkin, kun +Brahe ensi kertaa palasi Suomesta. Oxenstjerna ei silloin lausunut +ainoatakaan kiitossanaa Brahen ansiollisesta hallituksesta. +Juuri saman eripuraisuuden tähden oli tämä toiselta puolen Kristiina +kuningattarelle sitä suotuisampi. Mutta tämä suosio ei kestänyt kovin +kauan. Brahe ei tahtonut ottaa osaa nuoren kuningattaren ylellisiin, +tuhlaavaisiin huvitteluihin. Hän puhui myös monasti tapansa mukaan +suunsa puhtaaksi, moittien tätä sekä muuta moitteenalaista +kuningattaren käytöksessä. Sen sijaan lähenivät nyt kreivi Brahe ja +Aksel Oxenstjerna toisiansa. He olivat viimeinkin oppineet tuntemaan +toinen toisensa kelvollisuuden. Tästä suuttuneena lähetti Kristiina +Brahen taas "kunnialliseen maanpakolaisuuteen", määräten toistamiseen +hänet Suomenmaan kenraalikuvernööriksi. Pian taipui kuitenkin +kuningattaren vaihteleva mieli jälleen hänen puolellensa, ja Brahe sai +sangen suuria kunnianosoituksia sekä lahjoja. + +Kaarle X:nen aikana oli Brahe myöskin suuressa suosiossa, ja kuninkaan +kuoltua sai hän jälleen paikan holhoushallituksessa.[26] Hän kuoli +viimein v. 1680, viimeiseen saakka kunnioitettuna ja rakastettuna, +juuri parhaaseen aikaan, niin ettei hänen tarvinnut nähdä Ruotsin +aatelin mahtavuuden ja rikkauden, joita hän niin hartaasti oli +harrastanut, yhtäkkiä romahtavan raunioksi. + + + + +10. Samuli Cröell. + + +Kreivi Brahen parannustoimet eivät tietysti olleet voineet kerrassaan +poistaa kaikkia vanhoja, juurtuneita pahoja tapoja. Erittäin maamme +itäisissä osissa pysyivät vielä virkamiesten vääryydet ja sortamiset +suuressa voimassa. Niiden ilmisaamiseksi lähetti valtiovarain +toimituskunta eli "kamari" Tukholmassa tuon tuostakin eri lääneihin +viskaaleja, joiden piti tutkia, mitä petoksia kruunua ja alamaisia +vastaan voudit olivat tehneet, ja saattaa syylliset rangaistuksen +alaisiksi. Näistä viskaaleista tuli varsinkin eräs kuuluisaksi +rohkeutensa ja surkean kohtalonsa kautta. + +_Samuli Cröell_, niin oli hänen nimensä, lähetettiin v. 1646 Viipurin +sekä Savonlinnan lääniä tarkastamaan. Rahakamari oli katsonut hänet +siihen toimeen erittäin soveliaaksi, koska hän oli Viipurista kotoisin +ja myös 1630-luvulla siellä palvellut lääninsihteerinä, jonka vuoksi +hän perinpohjin tunsi seudun olot. Viipurin silloisella maaherralla +Rosenhanella oli kuitenkin miehen soveliaisuudesta toinen mieli. +Kohta kun Cröell oli tullut Viipuriin, otti Rosenhane häneltä +viskaalinvaltakirjan pois ja kirjoitti rahakamarille, ettei se, tätä +miestä lähettäessään, suinkaan ollut mahtanut oikein tuntea häntä. +Hän oli näet lääninsihteerinä väärennellyt henkikirjoja sekä +rekryyttiluetteloita ja lahjojen nojalla päästänyt pois sotamiehiksi +otettavia ja otettujakin. Siitä oli hänet v. 1637 uskottomana kruunun +palvelijana tuomittu kuolemaan, vaikka rangaistus sitten helpoitettiin, +niin että hän pääsi virkansa ja kunniansa menettämisellä sekä 3,000:n +talarin sakoilla. Näistä syistä, lisäsi maaherra, pidettiin häntä +Viipurissa yleisesti kevytmielisimpänä veijarina koko Suomessa. -- +Cröell puolestaan ei tästä maaherran kirjeestä kovin säikähtynyt. Hän +väitti maaherran vain siksi vetävän esille noita vanhoja asioita, kun +hän tahtoi sijaan toista viskaalia, "joka ei niin tyystin ja tarkoin +kaikkia silmäisi", -- niin muka oli Rosenhane suoraan sanonut. Tähän +puolustukseen oli samassa liitetty kertomus Viipurin läänin tilasta. +Täällä, sanoi Cröell, voudit kirjoittavat monta taloa autioiksi tai +antavat köyhyydentodistuksia, vaikka on joskus kahdeksankin lehmää +navetassa ja viljaa niin paljon, että korjuuseen menee useampia +talkoopäiviä. Karjaveron noista taloista he pistävät omaan taskuunsa. +Samoin myös he omaksi edukseen ottavat täysin määrin semmoisia veroja, +joista kruunu on suonut helpoitusta. Sitä paitsi otetaan täällä +kaikellaisia ylimääräisiä veroja, joista kamariherrat Ruotsissa eivät +koskaan saa tietoa. Jos lääninsihteeriltä kysyy, miksi hän ei niitä +kirjaan pane, niin hän vastaa: "Eipähän ole ollut niin ennenkään +tapana; mitäs minä uusia tapoja alottaisin." Lopulla ei Cröell itse +maaherraakaan säästänyt. "Näitä petoksia", sanoi hän, "tukee se, jonka +ylimäisenä tulisi kruunun etua valvoa. Vaan nuo riivatut lahjomiset +täällä lumoavat esivallalta sydämen ja silmät; sillä voudeilla, kun he +saavat varastaa, on pian paljon tavaraa koossa, millä he hankkivat +itselleen suosiota." + +Rahakamari käski eteensä sekä maaherran että Cröellin, ja kun +jälkimäinen ei Tukholmassa voinut tuoda esiin tarpeellisia todisteita +syytöksiensä vahvistukseksi, päätettiin lykätä asia Turun hovioikeuden +tutkittavaksi. Tämä päätös ei kuitenkaan näy tulleen toimeenpannuksi -- +mikä sitten siihen lieneekin ollut syynä -- ja asia raukesi sikseen. +Sen sijaan lähetti rahakamari ankaran tutkijansa takaisin Savonlinnan +lääniin, jossa hän jo edelliselläkin kerralla oli pikimmältään käynyt +ja jonka tilaa hän oli kuvannut vieläkin pahemmaksi kuin Viipurin +läänin. Maaherra ja lääninsihteeri, oli hän kertonut, määräävät verot +siellä joka vuosi. Se talonpoika, jolla on "koura ja käsivarsi enimmin +koukussa", saapi vähimmät verot; köyhälle sitä vastoin, jolla ei ole +varaa tuoda hyväntekijäisiä, määrätään isompi maksu. + +Tämmöisten ilmiantojen perästä ei Cröell tietysti ollut Savonlinnassa +suosittu vieras. Kohta kun hän kesällä 1648 saapui sinne, ryösti +maaherra Jordan häneltä pois valtakirjan ja panetti hänet vankeuteen. +Tämä vangitseminen tapahtui itse kenraalikuvernööri Brahen käskystä, +joka, juuri maahan tultuaan, ei ollut ehtinyt tutkia asian oikeaa +laitaa ja nähtävästi tuon vanhan tuomion tähden katsoi Cröelliä +epäluuloisin silmin. Jos hän Savonlinnaan tulee, oli Brahe +kirjoittanut, niin "pistäkää hänet muurin alle". Kuitenkin Cröell pääsi +heti jälleen vapaaksi ja sai valtakirjansa takaisin niinpian kuin Brahe +oli saanut tietää, että Kristiina kuningatar nimenomaisella kirjeellä +oli jälleen antanut Cröellille hänen poistuomitun kunniansa sekä +oikeuden päästä virkoihin. Rohkea viskaali, "muurin alta" irti +päästyänsä, käytti vapauttansa heti paikalla uusiin tutkimisiin, joiden +nojalla hän toi esiin uusia syytöksiä entisten lisäksi. Jokaisen +voudinvirkaan pyrkijän Savonlinnan läänissä, kertoi hän, täytyy antaa +maaherralle 100:n luodin painoinen hopeakannu sekä lääninkamreerille +150 talaria. Näyttää siltä kuin Cröell olisi tällä kertaa saanut +kanteillensa vahvempia todistuksia, sillä Jordan menetti v. 1650 +virkansa. + +Sitä ennen oli väsymätön tutkija jo siirtynyt kolmannelle työalalle; +hän oli samana kesänä 1648 ruvennut tarkastamaan Käkisalmen oloja. +Täällä hän osoitti vielä suurempaa intoa ja ahkeruutta, tyystin +noudattaen rahakamarin käskyä ja pitämättä lukua korkeasta suvusta tai +arvosta. Hän oli läsnä kaikilla käräjillä, sitä paitsi hän muutenkin +tiheään piti kokouksia, joissa hän kuulusteli talonpoikien valituksia +ja lupasi apua. Kun Cröell oli voittanut Jordanin, oli rahvaan +luottamus, samoinkuin myös hänen oma rohkeutensa suuresti enentynyt. +Hän alkoi nyt sekaantua sekä hallintoon että lainkäyttöön, kumosi niin +kihlakunnan kuin myös laamannin tuomioita, helpoitti veroja, antoi +päätöksiä anomuksista, jotka oikeastaan olivat kirjoitetut Käkisalmen +ja Inkerinmaan silloiselle yhteiselle kenraalikuvernöörille, vapaaherra +Mörnerille. Sanalla sanoen, hän menetteli -- käyttääksemme Mörnerin +lausetta "niinkuin hän olisi itse ollut maan hallitsija". Läänin +kaikkia virkamiehiä hän haukkui konniksi ja varkaiksi ja uhkasi heille +hirsipuuta sekä niininuoraa, joten hän vihdoin yllytti talonpojat +semmoiseen vimmaan, että kruununvoudit surman pelosta eivät tohtineet +lähteä ulos virkaansa toimittamaan. Maaherra Metstakeakin Cröell +kohteli röyhkeällä mahtipontisuudella, varoitellen häntä yhä +kirjeillään pitämään virastaan innokkaammin ja huolellisemmin vaaria. + +Luonnollisesti tulivat läänin virkamiehet tämän kautta Cröellin +verivihollisiksi. Eräs heistä, vouti Klaus Kristerinpoika, pieksi häntä +syyskuussa 1648 hänen omassa majatalossaan Käkisalmessa. Cröell juoksi +maaherran luo valittamaan ja uhkasi mennä hovioikeuteenkin kannetta +viemään; mutta maaherra Metstake käski panna linnan portit lukkoon. +Muutamia päiviä myöhemmin, Metstaken lähdettyä matkalle, pääsi +kuitenkin Cröell karkuun linnan komentajan avulla. Kurkijoelta, minne +hän oli paennut, hän lähetti nyt ankaran kirjeen Metstakelle. "Olenpa", +sanoi hän, "käynyt monessa maaherranläänissä tarkastamassa, vaan +en missään ole tavannut niin sopimatonta menoa kuin täällä. +Veronkokoojien vääryys ja väkivalta. on tässä läänissä niin suuri, +etteivät turkkilaiset eivätkä tataritkaan olisi julmemmin kohdelleet +talonpoikia ja kruunun alamaisia." Siitä hän uhkasi rangaistusta itse +maaherrallekin, noiden sortajien suojelijalle. -- Metstake vastaukseksi +panetti kirjeentuojan rautoihin ja sidotti seinään, niin että tuskin +varpaat maahan ylettyivät. Tässä tilassa täytyi miesparan riippua koko +vuorokauden ajan. + +Cröell kääntyi nyt kenraalikuvernööri Mörnerin puoleen ja pyysi häntä +tutkimaan Käkisalmen läänin oloja. Mutta Mörner ei ottanut näitä +kanteita korviinsa, sillä hänkin oli ylen rohkeaan viskaaliin kovin +vihastunut. Kirjeissään hän aina nimitti Cröelliä liikanimillä +"päävalehtelija", "maanvalehtelija" ynnä muilla. "Hän olisi ansainnut +kahdenkertaisen hirttämisen", kirjoitti hän kreivi Brahelle, "ja että +se kerran kumminkin hänelle tapahtuisi, sen suokoon Kaikkivaltias +Jumala!" + +Nyt Cröell meni Turkuun ja luki huhtikuussa 1649 hovioikeuden kuullen +kertomuksensa Käkisalmen läänin tilasta. "Lainlukija ja lautakunta", +sanoi hän, "aina, ennenkuin he rupeavat jotakuta asiaa tutkimaan, +ottavat rahaa kantajalta, ja sitten samaten myös vastaajalta; sen +jälkeen he venyttelevät juttua ratkaisematta sitä, kunnes kantaja +siihen väsyy ja sen jättää". Antti Yrjänänpojalla, siihen aikaan kun +hän oli lainlukijana, oli semmoinen tapa: kun hän istui pöydän päässä +käräjätuvassa ja asianomaiset astuivat hänen eteensä, katsoa tuijotti +hän heihin; silloin nämät ojensivat ylös muutamia sormiansa, joka +merkitsi, että yhtä monta talaria luvattiin kuin sormia oli pystyssä; +tällä tavalla hän haali itselleen kokoon suuren rikkauden. Jokainen +taarosta (nimismies) käräjille mennessään antaa maaherralle 80-90 +ruplaa, jonka maksun hän sitten kolminkerroin ottaa takaisin kansalta. +Kaikki rikosasiat peitellään. Jos joku uskaltaa tuoda esiin kanteen, +niin hän ajetaan lyöden ja piesten pois tai pannaan rautoihin, niin +että jokainen ennemmin kärsii ja on vaiti. Käkisalmen läänissä on 8,000 +loismiestä, joiden täytyy jokaisen maksaa maaherralle talari +vuosittain. Sakkorahat maaherra, lainlukija ja vouti jakavat keskenään, +pistäen punaisiin venäläisiin rahakukkaroihinsa, eikä kruunulle tule +niistä mitään. Kenraalikuvernööri Mörnerin ruokaa varten yhden yön +ajaksi otettiin 1293 talaria 24 äyriä. Talonpojilta vaaditaan erinäistä +veroa kukkaro- eli hevosruplien nimellä, joista kenraalikuvernööri, +maaherra sekä voudit saavat kukin osansa. "He tahtovat", lopetti +viskaali, "Käkisalmen läänissä tehdä aivan kuin Venäjällä on tapa, +missä myöskin muut saavat enemmän kuin suuriruhtinas. Tuossa +maanääressä ei ole enää mitään tietoa Jumalasta eikä kunniasta, ja +rehellisyys on ikäänkuin kuollut ja sahalautojen väliin arkkuun pantu." + +Kreivi Brahe myönsi, että tässä kertomuksessa saattoi olla hyvin paljon +perää, mutta ei uskonut Mörneriä vastaan tehtyjä syytöksiä. Tämä +selittikin, että tuo muka hänen ravinnokseen otettu vero oli tullut +käytetyksi Venäjälle matkustavan ruotsalaisen lähettiläskunnan +tarpeisiin. Samaa mieltä kuin Brahe näkyy myös hovioikeus olleen, sillä +se määräsi Mörnerin muutamien miesten kanssa, jotka hän itse saisi +valita, tutkimaan asiaa. Kokouksia pidettiin nyt talonpoikien kanssa +joka pitäjässä, ja loppupäätöksenä oli se, että Mörner ilmoitti +hovioikeudelle Cröellin juttujen olleen enimmäksi osaksi "loruja ja +valheita". Kuitenkin täytyi hänenkin myöntää, että hän vasta tämän +tutkinnon kautta oli saanut tiedon useista laittomista veroista, joilla +kansaa oli rasitettu. + +Samassa tutkinnossa suututti Cröell Mörneriä vielä pahemmin sillä, että +hän rohkeni tuoda esiin pitkän luettelon lahjoista, joita talonpojat +olivat tuon tuostakin vieneet kenraalikuvernöörilleen. Mörner +vastauksessaan ihmetteli suuresti, että viskaali nuuski ja pani kirjaan +kaikki ne antimet, mitä sillä maanäärellä on saatu; epäilemättä hän +arveli täydeksi oikeudekseen ottaa vastaan lahjoja, joita ei annettu +jonkun erinäisen asian aikaansaamiseksi, vaan ylimalkaan toivotun +suosion tähden. Kenraalikuvernöörin mielestä oli viskaali tässä asiassa +"kauheasti väärinkäyttänyt valtakirjaansa", jonka tähden hän otti sen +häneltä pois. Mutta Cröell, niinkuin ennenkin tämmöisistä vastuksista, +kiihtyi vain yhä kiivaammaksi; hän rupesi etsimään esille ja antamaan +ilmi kaikellaisia kenraalikuvernöörin virkavirheitä ja laiminlyöntejä, +niin että tämä viimein joutui tulisimpaan tuskaan. "Minun laitani", +kirjoitti hän Brahelle, "on nyt aivan sama kuin sen, joka makaa +meressä ja jonka pään yli vesi nousee." Hän rukoili Brahea +estämään "tuon hylkiön uhkarohkeutta, joka ei tule Jumalasta, vaan +perkeleestä". Viimein hän saikin rauhan, kun hänet v. 1651, +luultavasti Cröellin esiintuomien syytösten tähden, muutettiin pois +kenraalikuvernöörinpaikastaan Tarton hovioikeuden presidentiksi. +Seuraavana vuonna Käkisalmen maaherra Metstakekin pyynnöstään +eroitettiin virastaan, sen jälkeen kun syytöksiä häntä vastaan oli pari +vuotta tutkittu. Kenraalikuvernööriksi tuli nyt kreivi Eerikki Stenbock +ja Käkisalmen maaherraksi Törnsköld. Cröellin syytökset eivät +kuitenkaan sen kautta lakanneet eivätkä vähenneet. Kenraalikuvernööri, +niin kirjoitti hän pian, suopi anteeksi varkaudesta tai muusta +pahuudesta tavatuille ja tuomituille miehille ja antaa semmoisille, +jotka kolmella, neljällä rikoksella olisivat kuoleman ansainneet, +todistuksen, että he kuninkaallisen majesteetin ja kruunun +palveluksessa ovat aina rehellisten palvelijoiden tavalla +käyttäytyneet. Maaherra Törnsköld puolestaan on etumainen noista +"Käkisalmen nurkkakuninkaista" ja "hirttämättömistä kruununvarkaista". +Jos Cröell hänen luokseen tuli jotain ilmoittamaan, oli siitä "yhtä +paljon apua, kuin jos olisi ilmoittanut hänen kokkipojalleen tai +koiralleen. Yhtä vähän vastausta voi saada heiltä kaikilta". +Virkamiehet, korkeimmasta hamaan alimpaan asti, ovat kaikki yhtenä +petturiliittona, pitäen yhtä "niinkuin herneenvarret". Ei ole maassa +mitään lakia, mitään oikeutta; ne ovat "täältä maanpakolaisuuteen +ajetut maitten ja merien taakse, eivätkä ole pysähtyneet, ennenkuin +Kaspian meren rantaan". + +Tähänastinen onni kääntyi nyt kuitenkin äkkiä Cröelliltä. Alussa vuotta +1653 sulki hänet maaherra Törnsköld Käkisalmen linnaan, jossa hän +sitten sai useampia vuosia istua ilman mitään laillista tutkintoa. -- +Tässä vankeudessa häntä kohdeltiin -- niin ainakin hän itse valittaa -- +"melkein pahemmin kuin paha henki kärsivällistä Jobia". Miten lieneekin +ollut laita, mutta yhdessä suhteessa hänen vankeutensa ei sittenkään +ollut kovin kova; hänen sallittiin estämättä lähetellä katkerimmalla +sapella kirjoitettuja epistoloitansa kaikille haaroille. Niistä ei +hänelle vain ollut pienintäkään apua; itse rahakamarikin, jonka +erikoisessa palveluksessa hän oli ollut, näytti kyllästyneen hänen +tuottamiinsa alinomaisiin selkkauksiin ja jättäneen hänet oman onnensa +nojaan. Vasta joulukuussa 1654 sai uusi kenraalikuvernööri Kustaa +Eevertinpoika Horn rahakamarilta käskyn tutkia Cröellin asiaa ja, jos +mahdollista, päästää hänet vapaaksi. Mutta Horn ei tahtonut olla +missään tekemisissä sen miehen kanssa, vaikka hän arvelikin tarkan +viskaalin olevan hyvin tarpeen Käkisalmen läänissä. "Sillä Cröell", +sanoi hän, "ei tee muuta kuin häpäisee ja soimaa, säästämättä korkeita +tai alhaisia, eläviä tai maan mullassa jo lepääviä, niin ettei tiedä, +miten rehellinen mies tuon kunniantahraajan vuoksi voisi toimittaa +virkaansa." Vapaudenpäivä ei koittanut Cröellille ennen kuin +helmikuussa 1656. Sen jälkeen Cröell näyttää eläneen yksityisenä +miehenä tiloillaan Viipurin läänissä. + +Kuinka paljon näissä ristiriitaisissa väitteissä ja syytöksissä on +totta? Oliko Cröell, niinkuin hänen vihamiehensä sanoivat, kunnoton +koira, joka vain häntä korkeammille kiusaksi keksi perättömiä valheita? +Vai oliko hän jalo isänmaan ystävä, totuuden marttyyri? Hänen +luotettavuuttansa tietysti suuresti vähentää hänen petollinen +sotamiesottonsa, jonka vuoksi hän menetti ensimäisen virkansa. Hänen +syytöstensä todellisuutta, ainakin Viipurin läänin kohdalta, saattaa +epäilyksen alaiseksi se seikka, että Brahe ensimäisenä hallitusaikanaan +juuri kehui sen läänin vouteja ainoiksi kelvollisiksi koko maassa. +Häntä vastaan puhuu vihdoin vielä kahden niin jalon, oikeutta +harrastavan miehen, kuin Brahen ja Hornin, vihamielisyys. Mutta toiset +seikat taas painavat vaa'an alas hänen puolelleen. Aikakauden yleinen +turmelus oli semmoinen, että sama mies, jolle isänmaallinen henki ja +ylimalkainen totuuden harrastus oli ominaista, saattoi joskus +heikkoudesta tehdä itsensä syypääksi epärehellisyyteen -- samoinhan oli +myös ollut lainsuomentajan Speitzin laita. Toiseksi oli Brahen +kehumisen ja Cröellin moitteen välillä kulunut kymmenen vuotta, +jolla ajalla toiset maaherrat olivat olleet haltijoina. Brahen +vihamielisyyteen mahtoi myös osaksi ainakin olla syynä se, että kreivi, +joka oli aatelisetujen ja aatelisarvon suhteen niin ylen arka, ei +voinut olla inhoamatta sitä, että mokoma halpasukuinen mies uskalsi +hyökätä aatelissukuisten, korkeavirkaisten herrojen kimppuun. Sitä +paitsi käy Cröellin vapautuksesta Savonlinnasta ja maaherra Jordanin +virkaerosta ilmi, että Brahe sittenkin oli mieltään muuttanut. Mitä +viimein Käkisalmen lääniin tulee, oli jo ennen Cröelliä myös Henrik +Fleming viskaalina, kenraalikuvernööri Mörnerin suureksi harmiksi, +"haukkunut kaikkia virkamiehiä varkaiksi ja konniksi ja yllyttänyt +kansaa syyttä valituksiin". Samoin Horn sitten, kenraalikuvernööriksi +tultuaan, todisti: "Laki ja oikeus ovat täällä ihan unohduksiin +joutuneet, johon suurimpana syynä on se, että maaherra on pitänyt +enemmän silmällä suurten herrojen suosiota, joille koko tämä lääni on +lahjoitettu, kuin kohtuullista kruunun etua". Maaherrat Jordan ja +Metstake olivat kolmekymmenvuotisessa sodassa olleet urhoollisia +sotureita; mutta tämä sota oli huono koulu lainkuuliaisuuteen ja +talonpojan omaisuuden pyhänäpitämiseen. Kenraalikuvernööri Mörner +puolestaan, niinkuin hänen omista kirjeistään näkyy, ei voinut +ollenkaan kärsiä viskaaleja ja katsoi siis Cröelliäkin alusta alkaen +karsain silmin. Viimeinkin se seikka, että Cröelliä itseään sekä hänen +kirjeenviejäänsä kohdeltiin laittoman väkivaltaisesti, kun häneltä +ryöstettiin valtakirjat ja hänet viskattiin vankeuteen, on selvänä +todistuksena lain voimattomuudesta niillä seuduilla. Enimmäksi osaksi +mahtoi siis onnettoman viskaalin kertomus olla täyttä totta, hänen +toimensa oikeutetut, vaikka tosin toiselta puolen sivistyksen puute +teki sen, että hän suoritti tehtävänsä loukkaavan röyhkeästi ja +kostonhimon kiihdyttämällä ylen suurella kiivaudella. + +Cröell oli syntynyt Viipurissa 1600 vuoden paikoilla. Hänen isänsä oli +siellä pormestarina; hänen äitinsä oli piispa Juustenin tytär. Suku +näyttää kuuluneen Viipurissa suomalaiseen puolueeseen, joka, niinkuin +vasta saamme nähdä, kiisteli vallasta kaupungin ruotsalaisten ja +saksalaisten porvarien kanssa. + + + + +11. Kajaanin vapaaherrakunta. + + +V. 1645 oli Kristiina kuningatar lisännyt Brahen omistaman +Visingsborgin kreivikunnan Ruotsissa 143:lla talolla neljästä +läheisestä pitäjästä. Sittenkin hän arveli, koska hänen suosionsa v. +1650 jälleen oli kääntynyt Suomen kenraalikuvernöörin puoleen, että +Brahe-suvulle ennemnuinoin oli muka vääryyttä tapahtunut. Se oli näet +suorastaan tullut koroitetuksi kreivinarvoon; sillä olivat siis +vapaaherran-arvo sekä lääni jääneet saamatta. Tämän vahingon +korvaamiseksi lahjoitti hän nyt v. 1650 Pietari Brahelle _Kajaanin +vapaaherrakunnan_, nimittäin Kajaanin linnan lääneineen (nyk. Paltamon, +Sotkamon, Kuhmoniemen, Hyrynsalmen ja Suomussalmen pitäjät +kappeleineen) sekä Kuopion ja Iisalmen pitäjät Savossa (nyk. Iisalmen, +Nilsiän, Pielaveden, Keiteleen, Karttulan, Kuopion ja Tuusniemen +pitäjät kappeleineen), yhteensä 805 taloa. Kuopion pitäjässä oli tosin +noin 30 taloa toiselle herralle läänitettynä; mutta niiden +lunastamiseksi suotiin uudelle vapaaherralle saman verran taloja +Pieksämäellä. Seuraavana vuonna Brahe lisäksi osti kruunulta koko +Salosten pitäjän Pohjanmaalla, ja v. 1653 sotakomisarius Cronstjernalta +Pielisen pitäjän (nyk. Pielisen, Nurmeksen sekä Juu'an), Sitä paitsi +oli hänellä vielä _Brahe linnanlääni_ Etelä-Savossa (nyk. Ristiinan +pitäjä), 500 manttaalia, sekä pienempiä maatiluksia Paraisten ja +Marttilan pitäjissä Turun seudulla, 142 manttaalia. + +Vuotuista tuloa kaikista alusmaistaan Suomessa oli Brahella v. 1656 +tehdyn arvion mukaan melkein 25,000 hopeariksiä, s.o. noin 98,000 +nykyistä markkaa.[27] Ne olisivat epäilemättä voineet nousta vielä +monta vertaa suuremmiksi, jos Brahe useitten muitten sen ajan herrojen +tapaan olisi ruvennut armottomasti rasittamaan talonpoikiansa. Mutta +siksi oli hänen sydämensä liian oikeuttarakastava, liian lempeä, liian +jalo. Hän kysyi tosin sekä Kajaanin läänin että Pielisen pitäjän +asukkailta, eikö heidän kannattaisi maksaa hänelle vähän suurempaa +veroa kuin kruunulle; sillä he olivat, uudistalolaisina muka, yhä vielä +päässeet paljoa huokeammalla kuin muu Suomi. Mutta kun he osoittivat +vastahakoisuutta, ei asiasta tullut sen enempää puhetta. Päinvastoin +kulutti Brahe sitten tuloistansa melkoisia summia näille alustalaisille +hyödyllisiin yhteisiin laitoksiin. Myös varoitti hän ankarasti +voutejansa, etteivät he saisi tehdä mitään vääryyttä, ja käräjillä +tiedusteltiin aina tarkasti, eikö ollut kansalla kanteita heitä +vastaan. Ihme kyllä uskalsivat nuo ahneet lurjukset kuitenkin välistä +ruveta sortamaan, niinkuin muutamat meille säilyneet valituskirjat +todistavat. Erittäinkin oli heille isännän vaihto hyvänä tilaisuutena +riistää kansalta kahdetkin verot samalta vuodelta. Luultavasti oli +jotain semmoista tapahtunut Pielisessä, silloin kun Brahe oli sen +ostanut. Talonpojat siellä osoittivat ensin uudelle herralleen +vastahakoisuutta, jota eräs sinne tullut paltamolainen vielä enensi +sillä juorupuheella, että Brahella ei ollut siellä enää mitään +käskemistä, koska muka koko vapaaherrakunta oli häneltä jälleen +poisotettu. Se osoittaa, että kajaanilaiset katselivat myöskin karsain +silmin ja epäluulolla uutta tilaansa. + +Tämä heidän pelkonsa oli kuitenkin, niinkuin jo olemme nähneet, aivan +perätön. Päinvastoin tuli nyt täällä Brahen toimesta parempi järjestys +aikaan ja alkoi edistys niin hyvin varallisuuden kuin hengenkin +suhteen. Kajaanin vapaaherra ei koskaan koettanut riistää lääniinsä +kuuluvilta talonpojilta omistusoikeutta heidän tiloihinsa, niinkuin +monikin muu herra teki. Päinvastoin hän piti huolta siitä, että he +saivat laillisia kiinnekirjoja maihinsa. Kalavesiä ja metsää, jotka +siihen asti olivat olleet yhteisiä ja siis hankalia käyttää, ruvettiin +nyt jakamaan. Kovinkin tiheitten katovuosien varalle laitettiin +Kajaanin linnaan viljamakasiini. Kauppaliikkeen helpoitukseksi +perustettiin kaksi uutta kaupunkia, nimittäin _Kajaani_ samannimisen +linnan viereen, ja _Brahea_ Lieksanjoen suuhun Pieliseen. Kolmas oli +ennestään Salosten pitäjässä; sen oli Brahe jo kenraalikuvernöörinä +perustanut ja muutti nyt vain sen nimen _Brahestadiksi_ (Raaheksi). +Olipa neljäskin kaupunki vielä aiottu Kuopionniemelle, vapaaherrakunnan +savonpuolisen osan keskustaksi; mutta se tuuma jäi sitten kuitenkin +paljoa myöhemmän ajan toimeenpantavaksi. + +Uusille kaupungeilleen soi Brahe anteliaalla kädellä etuoikeuksia. +Kajaanissa olivat porvarit vapaat kaikista veroista vapaaherralleen. +Tämä päinvastoin omalla kustannuksellaan rakensi heille komean kirkon +ja ylläpiti heille koulun. Myöskin hän lahjoitti kaupungille läheisen +maatilan palkanavuksi pormestarille sekä raatimiehille. Brahean suhteen +oli hän hiukan vähemmän antelias. Senkin asukkaat kyllä saivat +veronvapauden ja koulu heille perustettiin; mutta kirkkoja käskettiin +heidän itsensä rakentaa, toisen luterilaisia, toisen kreikanuskoisia +varten, joita viimeksimainittujakin silloin oli paljon Pielisessä. + +Viimein on vielä mainittava Brahen huolenpito maan suojeluksesta. +Kajaanin asukkaat olivat ennen ajoittain olleet vapaat sotamiehenotosta +sillä välipuheella, että sota-aikoina joka mies nousisi rajan +puolustukseen; ajoittain taas oli heiltä yritetty ottaa rekryyttejä, +jolloin he kuitenkin aina miehissä karkasivat Venäjän puolelle. Nyt +teki Brahe sellaisen sovinnon hallituksen kanssa, että hän pitäisi 30 +rakuunaa valtakunnan armeijassa, jolla ehdolla vapaaherrakunnan +asukkaat rauhanaikana olisivat vapaat sotapalveluksesta. Mutta +vihollisen rynnätessä maahan oli jokainen terve mies 15:stä 60:een +ikävuoteensa velvollinen "kruunun joutsena" aseihin tarttumaan. Sitä +varten piti jokaisella olla teräsjousi, pienempi käsijousi, keihäs sekä +sukset varalta. Tätä nostoväkeä, jota Kajaanin läänissä oli noin 600 +miestä, harjoitettiin käräjien aikana, ja sen lisäksi kolme päivää +juhannuksen seuduissa. Päällikkönä oli yksi yhteinen rajakapteeni ja +hänen allansa pitäjänluutnantteja. Näin oli yleinen asevelvollisuus, +tuo nykyajan sotalaitoksen periaate, jo siihen aikaan pantu toimeen +Suomen syrjäisimmillä rajaseuduilla.[28] + +Kajaanin linna oli tullut perustetuksi jo Kaarle IX:nnen aikana, v. +1605, turvaksi Vienan karjalaisten ja venäläisten ryöstöretkiä vastaan. +Mutta vasta nyt v. 1666 valmistui se viimein täyteen kuntoon Brahen +kustannuksella. Komentajana asui siinä "hoppmanni" eli päällikkö, jolla +oli käskynalaisenaan useampia alhaisempia virkamiehiä ja palvelijoita, +sekä 20 sotamiestä, kaikki vapaaherran palkoissa. + +Pian sen jälkeen kun se oli järjestetty, sai tämä Brahen suojeluslaitos +näyttää kuntoansa. Kaarle X:nnen Kustaan aikana, niinkuin vasta tulee +kerrottavaksi, kävivät taas venäläiset Suomen kimppuun ja Kajaaninkin +seuduille ilmestyi melkoinen vihollisjoukko. Mutta linna oli Brahen +kustannuksella tullut vahvasti varustetuksi, kreivin soturit +karkoittivat nostoväen avulla vihollisen pahasti teloitettuna ja saivat +saaliikseen muun muassa kaksi lippua, jotka he urhoutensa merkiksi +lähettivät Ruotsin kuninkaalle. Vapaaherrakunnan eteläosissa +ei näytä silloin käyneen muita kuin talonpoikaisia sissijoukkoja +Venäjän-Karjalasta, jotka kuitenkin sen johdosta tulivat +vaarallisemmiksi, kun heidän uskolaisensa Suomen-Karjalassa liittyivät +heihin. Mutta sielläkin teki nostoväki heidän yrityksensä tyhjäksi. +Brahean luona oli suurempi kahakka, jolloin koko kaupunki paloi +poroksi.[29] Kuopion talonpoikien johtajana mainitaan Paavo +Lyytikäistä, joka korpraalina oli sotinut Saksanmaalla ja oli siis +sota-asioihin enemmän harjaantunut. + +Paljon olivat muuten nuo Pohjan perät muusta Suomesta jäljellä, niin +hyvin maanviljelyksen kuin myös kansan sivistyksen suhteen. Kajaanin +kulmasta tiedetään, että se tähän aikaan vielä oli enimmäksi osaksi +erämaana. Maata viljeltiin vielä tuiki vähän, enimmältään vain vähän +ohraa kaskimaissa. Paraana elatuskeinona oli metsästys ja kalastus. +Suksilla hiihtäen, pitkä keihäs sauvana, saavuttivat ja tappoivat +kajaanilaiset vuosittain paljon karhuja, susia, kettuja sekä peuroja. +-- Taikausko oli vieläkin yleisempi kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa: +paikoittain oli jonkunlaisia epäjumalanpalveluksenkin jäännöksiä +jäljellä. Kuopion pitäjässä seisoi vielä monen talon vieressä pyhä +puu, jonka juurelle uhreja vietiin vanhoina pyhäpäivinä. Ankaran +kirkkoherra Fabritiuksen (1649-66) kerrotaan tehneen parastansa niiden +hävittämiseksi; mutta ei kukaan turmion pelosta tohtinut totella hänen +käskyjänsä eikä iskeä kirvettänsä tämmöiseen puuhun. Viimein kuitenkin +sai hän lukkarikseen yllä jo mainitun urhean Paavo Lyytikäisen, ja hän +rupesi nyt täälläkin "hakkaamaan päälle", niinkuin ennen Lützenin +kentällä. Samoja seikkoja valaisevat myös pöytäkirjat Paltamon rovastin +Cajanuksen, koko vapaaherrakunnan ylimäisen kirkonpaimenen, tutkinnosta +v. 1670 ja seuraavina vuosina. Kansa oli silloin aivan taitamaton +kristinopissa, johon kirkkojen harvuus taisi olla suurena syynä. Lapsia +ei tuotu ristittäviksi, ennenkuin ne olivat jo suuret. Aikaihmisetkin +kävivät vallan harvoin kirkossa, ja silloinkin usein humalapäissään +melusivat. Kuopion pitäjässä oli kolme talonisäntää, jotka eivät vielä +eläissään olleet kirkonkynnyksen yli astuneet eivätkä Herran +ehtoollisella käyneet. Vanhat, pakananuskon sekaiset juhlamenot olivat +vielä täydessä voimassa niin Kuopiossa kuin myös Iisalmessa ja +Pielisessä -- Olovin ja Köyrin lampaansyönnit, Katriinan lahjat, +Tapanin maljat ja Ukon vakat. Kun Cajanus kielsi semmoiset menot, +ihmetteli kansa suuresti, arvellen: eihän papeilla ennen ole ollut +mitään niitä vastaan, vaan ovat itsekin tulleet juhlajoukkoon! + +Ylhäisemmissäkin säädyissä nähtiin ja kuultiin vielä kaikellaista +taikauskoa ja raakuutta. Eräs luutnantinrouva Kajaanissa haastettiin +noituudesta oikeuteen. Hän oli linnanpäällikönrouvalle, tämän +sairastaessa, antanut lääkkeen asemesta paperilipun, johon oli +kirjoitettu: "S:t Maaria, S:t Lauri ja useita muita". Samalla +linnanpäällikönrouvalla oli sitten käräjäjuttu pormestarinrouvan +kanssa, kun he molemmat olivat törkeästi herjanneet toisiansa. Eräs +porvari haastatti oman vaimonsa oikeuteen sen johdosta, että tämä oli +häntä haukkunut "verkavarkaaksi". Tämmöisiä juttuja olivat Kajaanin +raastuvanoikeuden pöytäkirjat siihen aikaan täynnä. + + + + +12. Turun yliopiston perustaminen. + + +Kustaa Aadolfilla jo oli aikomus perustaa Suomeen yliopisto; +toimeenpanon esti kuitenkin Saksan sota ja kuninkaan aikainen kuolema. +Aksel Oxenstjerna, ensi häiriön selvittyä, otti heti jälleen tämän +tuuman puheeksi valtaneuvostossa; hän tahtoi, että Tartossa oleva +yliopisto muutettaisiin Turkuun. Mutta tämäkin oli Kustaa Aadolfin +perustama, ja holhoushallitus piti aina kaikkia sankarivainajan +laitoksia erinomaisen pyhinä; sentähden ei tästä ehdoituksesta tullut +mitään. + +Pietari Brahe, kenraalikuvernööriksi tultuaan, rupesi sitten tätä asiaa +yli kaiken muun harrastamaan. Heti ensimäisessä kirjeessään täältä hän +huomautti hallitukselle, miten välttämättömän tarpeellinen oma +yliopisto olisi Suomelle; ensimäisessä virkakertomuksessaan hän puhui +siitä kolmessa kohdin; samoin hän teki perästäkinpäin melkein joka +kerta, kun hän kirjoitti Suomen oloista valtionholhoojille. Ja +välilläkin hän lähetteli kirjeitä milloin yhdelle, milloin toiselle +mahtavalle herralle Tukholmaan, pyytäen, että he muistuttaisivat tätä +asiaa hallituksen jäsenille. Suomen yliopiston perustus oli hänelle +samallainen "ceterum censeo", kuin muinoin Catolle Karthagon hävitys. +Turun piispalle ja konsistorille hän kerta innoissansa lupasi: +"Ennenkuin sallin sen jäädä syntymättä, panen sen vaikka itse toimeen!" + +Valtionholhoojat myös, niinkuin yllä näimme, olivat jo asiaa +ajatelleet. Kun Brahen virkakertomus v. 1638 oli luettu, lausui +valtaneuvostossa Aksel Oxenstjerna, että Turkuun pitäisi perustaa +yliopisto, "koska suomalaiset ovat yksinkertaista kansaa ja hyvinkin +opin tarpeessa in exercitiis theologicis et politicis (kirkollisissa ja +valtiollisissakin tieteissä". Yksimielisesti yhtyivät muutkin samaan +mielipiteeseen -- todella ihmeteltävän jalo ja rohkea päätös niin +ahtaina aikoina, jolloin suuri sota näytti vaativan kaikki valtakunnan +varat. + +Tuumasta toimeen kului kuitenkin vielä joku aika. Maaliskuun 26 p. 1640 +vasta saattoi nuori kuningatar Kristiina allekirjoittaa perustuskirjan, +joka Turun akatemialle soi samat edut ja vapaudet kuin Upsalassa +olevalle. Samassa sai Suomen kenraalikuvernööri käskyn pitää huolta sen +juhlallisesta vihkimisestä. + +Heinäkuun 14:nä päivänä 1640, kello 1 jälkeen puolenpäivän, ilmestyi +tämän johdosta kuninkaallinen virkamies torvensoittajien ja +rummunlyöjien kanssa Turun torille. Torvet torahtivat, rummut +pärähtivät, ja sitten julistettiin lukuisasti kokoontuneelle +kansalle: että kuningatar erinomaisesta suosiosta ja armosta tätä +suuriruhtinaskuntaa kohtaan oli päättänyt perustaa tänne Turkuun +yliopiston, siksi että Suomi aikaa myöten saisi runsaammin kotimaisia, +kaikkiin virkoihin taitavia miehiä. + +Seuraavana päivänä, _heinäkuun 15:ntenä_ 1640, kello 7 aamulla, olivat +jo lukuisat kutsuvieraat kaikki koolla kreivi Brahen luona linnassa. +Täältä lähti sitten juhlasaatto liikkeelle. Ensiksi astui kolme +torvensoittajaa ja rumpalia, jotka "virkaansa uutterasti ja iloisesti +toimittivat". Sitten ratsasti eräs aatelisherra poissaolevan +aatelismarskin sijaisena; häntä seurasi vielä 30 aatelismiestä +parittain, nuoremmat ja halvemmat ensimäisinä. Sitten astui akatemian +depositor (uusien ylioppilaiden vastaanottaja), kantaen yliopiston +avaimia; ylioppilas, joka kantoi rehtorin punasamettista, valkoisella +silkillä vuorattua kaapua; yliopiston professorin apulainen kantaen +sinettiä; notaari, kädessään yliopiston nimikirja; rahanvartija, joka +kantoi kahta hopeista valtikkaa. Hänen jäljessänsä kulki +kenraalikuvernööri itse, ympärillään 12 pertuskoilla varustettua +henkivartijaa; sitten piispa Rothovius ja hänen rinnallaan +tuomiorovasti Petraeus, joka oli akatemian rehtoriksi määrätty; +sihteeri, jolla oli perustuskirja kädessä; 10 professoria parittain; +hovioikeuden assessorit; linnan virkamiehet; pappeja ja +koulunopettajia; pormestarit ja raati, kaikki parittain; parhaat +porvareista; ylioppilaat; viimeksi muuta herrasväkeä. + +Kun oli tultu ulos linnanpihalle, paukahtivat tykit kaikilta valleilta. +Portista alkaen joen rantaan asti muodosti 1,000 ratsumiestä +kunniakujan, jonka läpi kuljettiin. Nyt astuivat juhlavieraat lipuilla +sekä köynnöksillä koristettuun laivaan, joka vei heidät ylöspäin +Aurajokea presidentti Kurckin komean kartanon edustalle. Ratsuväki +sillä välin kiersi rantaa pitkin. Matkalla kuului rannoilta +yhtämittaista riemullista rummutusta ja torvensoittoa, ja kun maalle +laskettiin, alkoi taas kaksi siellä seisovaa tykkiä paukahdella. +Juhlasaatto kulki nyt akatemiahuoneelle samassa järjestyksessä; ainoa +eroitus oli se, että ratsumiehetkin seurasivat muitten perässä ja +kunniakujan muodostivat vuorostaan nyt neljä komppaniaa porvariväkeä, +palavat sytyttimet kädessä. + +Yliopistossa tervehdittiin tulijoita laululla sekä soitolla. Brahe +astui sitten esiin ja piti avauspuheen. Hän kehui Suomen monia +luonnollisia etuja, mutta valitti samalla sitä suurta vahinkoa, joka +tähän saakka oli koitunut maalle sen johdosta, ettei nuorisolla, yhtä +vähän aatelisella kuin aatelittomalla, ollut tilaisuutta antautua +kirjallisiin opintoihin; siitä syystä oli moni kunniallinen suku +joutunut turmioon, moni jalo luonnonlahja jäänyt viljelemättä, joista +Jumalan siunauksen ja opin harjoituksen avulla olisi voinut tulla +isänmaalle hyötyä. Siksi oli nyt Kuninkaallinen Majesteetti suostunut +tämän uuden akatemian perustamiseen. -- Kun sitten perustuskirja oli +luettu, julisti Brahe piispa Rothoviuksen sijaiskansleriksi, antoi +latinaisella puheella kaikki yliopiston arvomerkit hänen haltuunsa, +toivotti onnea sekä opettajille että oppilaille ja käski viimein kaikki +vieraat linnaan juhlapäivällisille. -- Nyt kajahti taas musiikki ja +laulu, jonka jälkeen Rothovius piti latinaisen puheen, julisti +Petraeuksen rehtoriksi, puki punaisen kaavun hänen ylleen ja antoi +hänelle yliopiston arvomerkit. Rehtori puheessaan kehoitti ylioppilaita +ahkeruuteen sekä hyviin tapoihin, ja hänen jälkeensä piti vielä +dekaanus opettajien, ja nuori Juhana Stålhandske oppilaitten puolesta +kiitospuheita, kaikki latinaksi. -- Sitten mentiin kirkkoon. Sillä +aikaa kun sisällä veisattiin virttä, paukkuivat kanuunat lakkaamatta +sekä torilla että myös laivassa joella; samoin myös ratsuväki ja +porvarikomppaniiat ehtimiseen laukaisivat muskettejaan. Kello 4 +alkoivat pidot linnassa. -- Heinäk. 17 p. esittivät ylioppilaat +professori Wexioniuksen johdolla ruotsinkielellä näytelmän, jonka eräs +heidän Ruotsista tullut, semmoisia töitä harrastava kumppaninsa, +Chronander nimeltään, oli sepittänyt. + +Tätä juhlapäivää vietettiin myös muuallakin yli koko Suomen +jumalanpalveluksella. Jokainen ajattelevainen tunsi selvään, että tämä +oli tärkeä hetki Suomen kansan historiassa, täynnä kirkasta +tulevaisuuden toivoa. "Tämän suuriruhtinaanmaan asukkaille", lausui +Rothovius juhlan johdosta annetussa kiertokirjeessään papistolle, "on +täten tullut niin suuri Jumalan armolahja osaksi, ettei kristinuskon +tuonnin jälkeen ole senvertaista ollut suotuna." Ja Tammelinus +ajantiedossaan riemuitsi: + + Ah mun armast' isänmaatan', + sangen suloist' Suomensaarta! + Ei nyt mennä Saksan vesill', + oppi korkia koton' käsill'. + +Ensi alussa oli sittenkin niiden luku, jotka tätä armolahjaa +riensivät nauttimaan, sangen vähäinen; elok. 17 p. oli vasta 44 +sisäänkirjoitettua oppilasta, joista vaan 8 suomalaista. Mutta toisia +alkoi pian karttua lisään suurin joukoin; 1641 vuoden alussa jo +mainitaan olleen 250. Suurin osa näistä oli kuitenkin ruotsalaisia, +joita uuden oppilaitoksen opettajien etevyys sekä myös elannon huokeus +täällä "Ruotsin vilja-aitassa" oli tänne houkutellut. Jos voimme tehdä +päätöksiä ensiaikoina Turun akatemiassa pidetyistä puheista ja +väitöksistä, niin oli ruotsalaisten luku 2/3 suomalaisiin verraten. +Samaa myös vakuuttavat stipendien saaneitten nimet. Perin vastainen +suhde toiselta puolen käy ilmi, jos tutkimme konsistorin pöytäkirjoista +rangaistujen kansallisuutta, sillä siinä ovat suomalaiset suuresti +voitonpuolella. Meidän maassamme valitettavasti vallitseva yleinen +tapojen turmelus ja raakuus näyttäytyi tässäkin selvästi. Jonkun ajan +perästä pääsivät kuitenkin oman maan pojat enemmistöön myös +tieteellisissä harjoituksissa. + +Kolme vuotta perustusjuhlansa jälkeen vietti jo nuori yliopistomme +toukok. 14 p. 1643 ensimäiset maisterinvihkiäisensä. Hallitus oli +siihen antanut luvan, kuitenkin varoittaen, ettei suotaisi +laakeriseppelettä liian monelle, vaan ainoastaan muutamille harvoille +hyväoppisille ja hyvätapaisille, joista olisi akatemialle kunniaa. +Senvuoksi konsistori ankarasti pohti niitä, jotka pyrkivät +maisterinarvoon. Markus Zadeler esim. hylättiin; opin puolesta hän +olisi kyllä täyttänyt kohtuulliset vaatimukset; mutta hän oli in vita +et moribus (elämässään ja tavoiltaan) vähän sivistymätön. Torpensis +hyväksyttiin, vaikka häntä vastaan tosin muistutettiin, että hän +useammassa paikassa yht'aikaa oli ollut kosimisvehkeissä; myös +varoitettiin häntä, ettei hän vasta enää joka paikassa laulelisi +viisujansa ja riimejänsä, jotka muka vain olivat häpeäksi hänelle +itselleen sekä yliopistolle. Herliciukselle pantiin se ehto, että hän +vielä kolme vuotta jatkaisi opinharjoituksiaan, taikka heti menisi +takaisin Ruotsiin semmoiseen paikkaan, missä hänen heikkoutensa in +studiis (tieteissä) ei tulisi kovin paljon näkyviin. Kaikkiansa +vihittiin; vain kymmenen nuorukaista maisteriksi, niistä 2-3 +suomalaista. Juhlapäivänä olivat vieraat kello 8 aamulla kutsutut +dekaanuksen taloon, josta juhlasaatossa, parittain, yksi professori +aina kunkin vihittävän rinnalla, mentiin akatemian juhlasaliin. +Vaelluksen aikana soivat kirkonkellot juhlallisesti koko ajan. Pidot +kestivät kaksi yötä yhtä mittaa. Nuorille maistereille osoitettiin +sitten kunniaa monella tavalla; muutamat heistä esim. kutsuttiin +lukukauden lopussa rehtorin pitoihin, joihin eivät edes kaikki +hovioikeuden assessorit eivätkä kaupungin pormestarit päässeet. + + + + +13. Tieteelliset harjoitukset Turun yliopiston ensi aikoina. + + +Nuoren yliopistomme laitokset ja tulot, vaikka ne epäilemättä +silloisille valtionvaroille olivat sangen tuntuvat, olivat kuitenkin +alussa varsin vaillinaiset ja vähäiset. Uuden akatemiahuoneen +rakentamista varten ei ollut rahoja; vanha kymnaasirakennus siis +korjattiin kutakuinkin ja muutettiin yliopiston tarpeitten mukaan. +Siinä oli vain kaksi isompaa luentosalia sekä kolmas pienempi +matematinen, jonka vieressä oli "mallikamari", aiottu vähäisten +tieteellisten kokoelmien säilytyspaikaksi. Viides huone oli alussa +lakitieteellisenä luentosalina, vaan määrättiin pian konsistorin +istuntoja varten. Siinä kaikki! Luentosaleissa ei ollut uuneja, millä +lämmittää; oppilaitten täytyi siis talvisaikana istua turkki päällä +taikka säestää opettajien selityksiä hampaitten kalinalla ja jalkojen +töminällä. Opetuksen ulkonaisista apukeinoista, meidän vaatimustemme +mukaan, oli täydellinen puute. Ei ollut mitään anatomiasalia, +ei kemiallista laboratoria, ei tähtitornia kiikareineen; +kasvitieteellisellä puutarhalla oli tosin paikkansa, mutta siinä ei +kasvatettu muuta kuin kaaleja ja nauriita professorien keittiöitä +varten. Kirjoja ei ollut alussa muuta kuin ne parikymmentä, jotka +yliopisto oli perinyt emältänsä, kymnaasilta; v. 1645 saatiin +kuitenkin, niinkuin ennen on kerrottu, Stålhandsken lesken lahjoituksen +kautta 960 nidosta, siis sitä nimeä toki hiukan ansaitseva kirjaston +alku. Kirjakaupan laita oli myös sangen huono. Kustaa Aadolf oli tosin, +suomalla kaikellaisia etuja, houkutellut saksalaisen kirjakauppiaan +muuttamaan Turkuun; mutta tämä palasi pian takaisin maahansa, koska ei +ollut kyllin menekkiä hänen tavaroillansa, jotka pitkän matkan tähden +mahtoivatkin tulla sangen kalliiksi. Samasta syystä eivät myöskään +yliopiston ensi aikoina kirjakaupat moneen aikaan oikein menestyneet. +Professorien täytyi siis, kun he tarvitsivat harvinaisempia kirjoja, +joskus lähteä niitä ostamaan ulkomaille, kauas Saksaan ja Hollantiin, +ja kunkin oman tieteensä alalla toimittaa uusia teoksia oppilaittensa +tarpeeksi. Nämät tulivat sitten vähä kerrassaan, väitösten muodossa +julkisuuteen, joten oppilaitten oli helpompi niitä ostaa. Kirjanpainaja +oli nyt viimein saatu Turkuun v. 1642, niin ettei enää, niinkuin +edellisinä aikoina, tarvinnut lähettää Suomessa sepitettyjä teoksia +painettaviksi Tukholmaan, Lübeckiin tai Rostockiin asti. + +Kaikkia yliopiston tarpeita varten oli kruunun varoista määrätty +yhteensä vain noin 6,400 hopeatalaria s.o. 23,000 nykyistä Suomen +markkaa. Tämä summa oli tosin siihen aikaan, elintarpeiden huokeihin +hintoihin nähden, yhtä suuri kuin meidän aikoinamme 70,000 markkaa; +mutta kovin vähäinen se kaikissa tapauksissa oli. Apurahoiksi köyhille, +ahkerille ylioppilaille annettiin näistä yhteensä 3,360 markkaa. +Professorien palkka, 1,500 mk. (nykyajan hintojen mukaan 4,500), ei +olisi kuitenkaan ollut aivan huono, jollei se rahakamarissa vallitsevan +epäjärjestyksen sekä kruunun varojen yleisen rappiotilan tähden olisi +usein jäänyt tulematta. Sitä suuremman kiitoksen ansaitsee senaikuisten +professorien rakkaus isänmaataan ja tieteitään kohtaan, mikä +saattoi heidät monasti uhraamaan melkoisia summia kaikellaisiin +yliopistollisiin tarpeihin, milloin ei niihin kruunulta saatu rahaa. +Kustantivatpa he v. 1656, yhdessä piispan kanssa, niinkin kalliin työn +kuin akatemiarakennuksen korjauksen palon jälkeen, ja lainasivat suuria +summia lisäksi, kun heidän omat varansa tietystikään eivät riittäneet. +Sillä "niiden sanomattomien vastusten tähden", sanoivat he, "jotka nyt +rasittavat kuninkaallista majesteettia vierailla mailla, sodassa +valtakunnan vimmaisia vihollisia vastaan", he eivät tahtoneet lisätä +huolia pyytämällä apua kruunulta. + +Luennot alkoivat siihen aikaan jo kello seitsemältä aamulla, osaksi +luentosalien vähyyden vuoksi, osaksi myös sentähden, että ihmiset +silloin ylimalkaan olivat enemmän aamuvirkkuja. Ylioppilaat olivat +opinharjoituksissansa paljoa tarkemman ja ankaramman tarkastuksen +alaisina kuin tätä nykyä. Ankarasti valvottiin, että he säännöllisesti +kävivät luennoilla -- heidän huolimattomuudestaan kuului kuitenkin +paljon valituksia -- ja tiheään tutkittiin, miten opetus oli päähän +pystynyt. Tarkasti myös pidettiin silloin huolta siitä, että +nuorukaiset harjaantuisivat selvästi ja sujuvasti esiintuomaan +oppiansa. Sangen usein pidettiin väitöksiä; joissa oppilaitten tuli +vastustaa ja puolustaa luennoissa käsiteltyjä opinkappaleita, jotta +oppi ei tulisi vain muistiasiaksi, vaan syihin perustuvaksi. Sen +lisäksi harjoitettiin puhetaitoa puheitten pitämisellä, joka +tavallisesti tapahtui pyhäpäivinä iltapuolin; enimmiten nämät puheet +olivat suorasanaisia, mutta joskus myös runomittaisia. Ne käsittelivät +väliin tieteellisiä asioita, väliin taas kunkin omaa syntymäseutua, +jota tavallisesti tulisella innolla ja ylenmäärin suurentelemalla +kehuttiin. Runojen sepittäminen muutenkin kuului jokaisen ylioppilaan +välttämättömiin harjoituksiin, joita erityinen professori johti. Tämä +runonsepustus tapahtui enimmiten latinaksi, joka muutenkin oli kaiken +opetuksen, luentojen, väitösten sekä puheenharjoitusten kielenä. Mutta +pian alettiin myös yhä useammin sepittää kreikkalaisia runoja, joskus +ihmeeksi heprealaisiakin; samoin kotimaiset kielet, suomi ja ruotsi, +ainakin onnentoivotuksina väitösten johdosta saivat sijansa. Myöhemmin +vuosisadan loppupuolella ilmeni niinikään enenevä uudempi, ulkomaisten +kielten taito saksalaisissa, ranskalaisissa, joskus italialaisissa ja +englantilaisissa runoissa. Näin saatua runotaitoa viljeltiin sitten +ahkerasti kaikellaisissa tilaisuuksissa: paitsi onnentoivotuksia +sepiteltiin riemurunoja häihin ja suruvirsiä hautajaisiin. Todellista +runollisuutta ei tietysti kuitenkaan näissä kokeissa ollut eikä voinut +olla. + +Näihin yllämainittuihin harjoituksiin, jotka tarkoittivat +kirjoittamis- ja puhumistaidon edistämistä, liittyi myös draamallisia. +Sen jälkeen kuin Messenius, jesuittakoulujen esimerkin mukaan, oli +Upsalassa pannut näytelmiä alulle, olivat ne tulleet Ruotsinvallan +yliopistoissa hyvin yleiseksi ja suosituksi tavaksi. Turussakin pantiin +jo heti uuden yliopiston vihkiäisissä näytelmä toimeen, ja sitten +esitettiin niitä tavallisesti kaikissa akatemiallisissa juhlissa, +joskus yliopiston piirin ulkopuolellakin. Chronanderin sepittämästä +näytelmästä presidentti Kurckin häitten kunniaksi on jo ollut puhetta. +Toinen, saman miehen sepittämä, nimeltä "Surge, eller Flijt och +Oflijtighets Skodespegel" (Nouse, eli ahkeruuden ja laiskuuden peili) +esitettiin 1647:n vuoden maisterivihkiäisissä. V. 1650 saatiin +sellaisesta huvituksesta nauttia kolmekin erää; ensin esitettiin +ruotsalainen näytelmä maisterivihkiäisissä, sitten suomenkielinen +"Tuhlaajapoika", Justanderin kääntämä, vasta valitun uuden rehtorin +kunniaksi, ja viimeksi vielä latinalainen. Samalla tavalla +harrastettiin näytelmätaidetta Viipurin kymnaasissakin, jonka +opettajista Petrus Carstenius oli näytelmänkirjoittaja. Kaikki nämät +kokeet olivat kuitenkin yhtä paljon vailla runollista aistia kuin +muutkin sen ajan runosepustukset. + +Professoreita oli Turussa alussa yksitoista, nimittäin jumaluusopissa +kolme, lääketieteessä ja lakitieteessä yksi kummassakin, sekä +filosofian tiedekunnassa kuusi. Viimemainituista opetti +"kaunopuheisuuden" professori latinaa; toisella oli "pyhät kielet", +s.o. heprea ja kreikka; kolmannella historia ja valtiotiede; +neljännellä logiikka eli ajatustiede ja runousoppi -- todella +eriskummallinen kaksoispari! -- viidennellä matematiikka; kuudennella +fysiikka ja kasvitiede. Vähän ajan perästä eroitettiin runousoppi +erinäisen professorin hoidettavaksi, ja ensimäinen siinä virassa oli +ennen jo mainittu Brahen suosikki Eerikki Justander (eli oikeastaan +Juusti), joka samalla suomenteli asetuksia. Hän se myös oli tuon +komedian Tuhlaajapojasta suomentanut, ja muutenkin hän oli +ohjaamallensa nuorisolle esimerkkinä suomenkielisen runouden +harjoittamisessa. + +Niinkuin jo professorien luettelostakin näkyy, suosittiin ja viljeltiin +silloin eri tieteitä ihan toisessa suhteessa kuin tätä nykyä. Meidän +aikanamme niin rehoittavaan kukoistukseen ja korkeaan arvoon päässeet +luonnontieteet lähimpine sukulaisineen olivat silloin suuresti +laiminlyödyt. Lääketieteen professoriksi ei, yliopistoa perustettaessa, +saatukaan heti varsinaista tohtoria, vaan täytyi tyytyä vanhaan +ylioppilaaseen, joka Upsalassa oli lääketiedettä opiskellut. Hänen +taidostansa voi seuraava pieni juttu antaa käsityksen. Eräs rouva oli +piispan rouvalle neuvonut pistosta muka ehkäiseviä lääkkeitä, jotka +olivat valmistetut vanhasta oluesta, sahramista, muskottineilikoista +sekä hevosensonnasta. Piispa, joka pelkäsi myrkyllisiksi näitä +lääkkeitä, pyysi lääketieteen professori Achreliuksen lausuntoa, ja +tämäpä päätti kun päättikin, että "succus fimi eqvini" (hevosen sonnan +mehu) on vallan hyvä pistoksia vastaan. Tämmöisen opettajan +johdolla ei tietystikään lääketiede voinut suuriin edistyä meidän +maassamme. Kauan aikaa olikin vielä koko avara Suomenmaa oppinutta +lääkäriä vailla. Turussa ja Viipurissa oli kuitenkin sairaitten apuna +"partureita", joille kaupunki maksoi palkkaa. Ei ollut myöskään +ainoatakaan apteekkaria, paitsi yksityistä, joka yhteen aikaan +oli kenraalikuvernööri Flemingin palveluksessa. -- Samoin oli +luonnontieteidenkin laita; todellista tietoa oli kovin vähän, ja sekin +suuresti sekoitettuna kaikellaisella taikauskolla. Tähtitiede kuului +matematiikan professorin opetuspiiriin. Hän kävi öisin oppilaittensa +kanssa "stellatim" (sen ajan ylioppilaitten puheenparren mukaan; +"tähdystämässä", jos niin sopinee sanoa). Kokonaan kiikarien puutteessa +tarkasteltiin taivaankappaleita paljain silmin, neuvottiin niiden nimiä +ja annettiin salamielisiä selityksiä niiden aseman vaikutuksesta muka +ihmisten kohtaloihin. Tähtiennustusoppi (astrologia) oli näet vielä +täydessä voimassaan; ensimäinen matematiikan professori Kexlerus +puolusti vielä 1647 julkisessa väittelyssä sen luotettavuutta. Sitä +vastoin sama herra kiven kovaan väitti, että Copernicuksen oppi +maailmanrakenteesta, joka on nykyisen tähtitieteen perustana, oli aivan +perätöntä lorua. -- Fysiikka, johon kuului myös samalla eläin- ja +kasvitiede sekä mineralogia, liikkui silloin enimmiten kaikellaisissa +hämärissä haaveksimisissa luontokappaleitten synnystä. Se nojautui yhä +Aristoteleen jo melkein 2,000 vuoden vanhoihin arveluihin, varsin vähän +välittäen luonnon ja sen lakien tutkimisesta, jonka avulla olisi voitu +tehdä uusia keksintöjä. Luontokappaleitten todellisesta olosta ja +elosta ei ole sen ajan kirjoissa paljon puhetta. Itse eläimistä tehtiin +tosin jonkinlaisia luetteloita; mutta ne olivat vallan vaillinaisia, +kaikkea järjellistä järjestystä vailla. Eräässä Turussa painetussa +oppikirjassa esim. ovat nelijalkaiset eläimet jaetut "kotimaisiin" ja +"ulkomaisiin". Kertomukset eläimien muodosta ja tavoista, jos niitä +lainkaan oli, lainattiin enimmiten kreikkalaisten ja roomalaisten +kirjailijain teoksista (jopa runoelmistakin!), eikä luonnosta. +Kerrottiinpa vielä täytenä totena kaikellaisia vanhoja juttuja +lohikäärmeistä sekä muista olemattomista pedoista. Joskus eivät sen +ajan luonnontieteelliset kirjat sisältäneet hituistakaan oikeata +luonnontiedettä, vaan ainoastaan kaikellaisia muita joutavia, +hullunkurisia loruja. Niin esim. eräässä väitöksessä "Valaskaloista", +joka v. 1683 pidettiin Turussa, käsiteltiin vain rikkiviisailla syillä +ja vastasyillä kysymystä: oliko Jumala tuonut valaskalatkin Aatamin +eteen nimitettäviksi? -- kuinka Hän saattoi ne sinne kuljettaa? +minkälaisen nimen Aatami mahtoi niille antaa? y.m.s. -- Vähäiset +varsinaiset tiedot luonnon ilmiöistä pidettiin silloin tarkasti +salassa, ja ilmoitettiin oppilaille ainoastaan sen jälkeen, kun nämät +valalla olivat luvanneet olla niitä levittämättä. Siitä oli, niinkuin +pian saamme nähdä, seurauksena se, että fysiikan viljelijöitä luultiin +"mustan taidon mestareiksi" eli noidiksi. -- Kemia, jota muuten Turun +yliopistossa ensi aikoina ei harjoitettukaan paljon ensinkään, oli +silloin joka paikassa enimmäkseen vain alkemiaa, s.o. turhaa kullanteon +harrastusta. + +Poikkeuksena kaikkien noiden hullutusten keskellä loistaa vain yhden +ainoan todellisen luonnontutkijan nimi meidän tieteittemme +alkuhistoriassa. Se oli toinen lääketieteen professori, ruotsalainen +_Elias Tillandz_ (1670-93). Hän oli Hollannissa, varsinaisen tieteensä +ohella, myös ahkerasti harjoittanut kasvitiedettä ja hänen mukanaan +siirtyi tämä harrastus tännekin. Hän jätti kreikkalaiset ja roomalaiset +kirjailijat tomuisille hyllyillensä, ja läksi oppilaittensa kanssa ulos +tuoretta, elävää luonnon kirjaa lukemaan. Ruissalon tammistoista ja +nurmikoilta poimittiin kukkia ja ruohoja, tarkasteltiin ja tutkittiin +niitä ja puheltiin niiden ominaisuuksista, joten nuorison silmät +aukenivat havaintojen tekoon. Kaalit yliopiston puutarhassa saivat nyt +siirtyä kaikellaisten lääkkeiksi kelpaavien tai muuten merkillisten +ulkomaan kasvien tieltä. Ja kun kesä loppui, jatkettiin elävän luonnon +tutkimista opettajan omassa talossa, jossa yksi huone oli muodostettu +ansariksi kuumaa ilmaa vaativia ulkomaan kasveja varten. Näistä +hoidokkaistansa, niinkuin myös monesta sadasta Turun seudun +metsäkasvista, painatti sitten Tillandz selittävän ja kuvillakin +varustetun luettelon. Latinaisen nimen vieressä oli siinä hyvin usein +suomalainenkin mainittu. Pikemmin on senaikuisen ajan syyksi luettava +kuin itse nerollisen tutkijan, että tämäkin luettelo on vailla +tieteellisempää järjestystä. -- Kotonansa oli Tillandzilla myös pieni +kemiallinen keittohuone eli laboratori, missä hän valmisteli lääkärin +virassa tarpeellisia rohtoja. Vielä toista huonetta hän käytti +ruumiinleikkaus- eli anatomiasalina. Vasta v. 1683 suotiin hänelle itse +yliopistolla sijaa tätä varten, jolloin myös ensi kertaa Suomessa +otettiin ihmisruumis leikattavaksi; siihen asti oli vain koirien sekä +sikojen paloittamisella annettu lääkäreiksi aikoville nuorukaisille +jonkunlaista tietoa ihmisen sisällisestä rakennuksesta. Lopuksi vielä, +esimerkkinä siitä, miten ei nerokkain ja valistuneinkaan ihminen voi +kokonaan vapautua aikakautensa yleisestä hengestä, mainittakoon, että +Tillandz luuli voivansa ennustaa ihmisten tulevia kohtaloita. + +Samoinkuin luonnontieteissä oli filosofiassakin Aristoteles kaiken opin +perusteena, kuitenkin siinä kristillisyyteen sovitetussa muodossa, +jonka mainio uskonpuhdistaja Melanchton oli saattanut voimaan. +Silloisten opettajien työnä oli pääasiallisesti vain tämän valmiin opin +selittäminen; mutta heidän selittelemisensä muuttuivat suureksi osaksi +joutaviksi hiuksenhalkaisemisiksi. Filosofian ajatustieteellisellä eli +logiikan alalla tuli tähän aikaan erään suomalaisen miehen _Antti +Thuroniuksen_ (papin poika Hämeenkyröstä, professorina 1655-65) nimi +sangen kuuluisaksi. Hänen kirjansa olivat koko sinä vuosisatana sekä +Suomessa että myös Ruotsissa tämän tieteenhaaran yleisenä ohjeena. +Hänen aikalaisensa kehuivat häntä "isänmaan tähdeksi" ja "Suomen +loistavaksi kruunuksi", väittäen että Aristoteles sekä Plato, jos he +silloin olisivat eläneet, olisivat oppilaina hänen jalkojensa juuressa +istuneet. Ja nykyajan kirjailijatkin, jotka filosofian vaiheita meidän +yliopistossamme ovat tutkineet, sanovat hänen olleen merkillisimpiä +miehiä, joita Auran akatemiassa on nähty; tunnustaen hänen oppinsa +puutteet, he kuitenkin arvelevat hänen, jos hänelle vain pitempi ikä +olisi ollut suotu, luultavasti päässeen neronsa lentimillä ajatuksen +silloisten ahtaitten rajojen yli. Valitettavasti hän kuoli jo +33-vuotisena, saatuaan professorinviran konsistorin yksimielisellä +suostumuksella jo kahdenkymmenenkolmen vuoden ikäisenä. Ihmeellistä +muuten, että ranskalainen Descartes, joka alottaa filosofiassa uuden +aikakauden ja joka Kristiina kuningattaren kunniavieraana jonkun aikaa +asui Tukholmassa, ei vielä paljon ollenkaan vaikuttanut Ruotsinvallan +tiedemiehiin. -- Käytännöllisessä filosofiassa, valtio- ja +siveysopissa, oli taas yliopistomme ensi aikoina ruotsalainen _Mikael +Wexionius_, josta pian enemmän, yhtä mainio ja vaikutusvaltainen kuin +Thuronius. -- Myöskin lakitieteen alalla oli meillä silloin (1640-47) +kuuluisa opettaja, ruotsalainen _Juhana Dalekarlus_ (sittemmin +aateloitu Stjernhöökin nimellä), jota pidetään yhtenä Ruotsin +etevimpänä lainoppineena kaikkina aikoina. -- Historiaa silloin vielä +varsin vähän viljeltiin meidän yliopistossamme. Ei yksikään Suomen mies +tänä aikakautena saanut sillä alalla mitään mainiompaa aikaan. Se on +sangen ihmeteltävä seikka juuri sinä vuosisatana, jolloin meidän miehet +enemmän kuin koskaan muulloin ovat vaikuttavasti ottaneet osaa yleiseen +historiaan. Erittäin Suomen historiaa koskevia teoksia ei silloin +syntynyt enempää kuin kolme, niistä yksi suomenkielinenkin riimein +tehty "Ajan-Tieto", Tammelan kirkkoherran _Lauri Pietarinpojan_ +kirjoittama (v. 1658). Kaikki silloiset historiat, jos ne vain +koskettelivat vanhempia ajanjaksoja, olivat muuten täynnä aivan +perättömiä, mielettömiä taruja. + +Uudempia kieliä ruvettiin Turun akatemiassa hartaammin viljelemään +vasta 17:nnen vuosisadan loppupuolella. Saksankielen taito oli +kuitenkin kolmekymmenvuotisen sodan kautta sangen paljon levinnyt +meidän maassamme; englanninkieltä niinikään osattiin merikaupungeissa. +Hepreaa ja kreikkaa opiskeltiin ahkerasti raamatun tutkimisen +tarpeeksi; mutta jälkimäisen maallista kirjallisuutta pahasti +laiminlyötiin. Myöskin Rooman klassillista kirjallisuutta luettiin ensi +aikoina verrattain vähän; latinan opetus tarkoitti enimmiten vain +ulkonaista käytäntöä. Tämä kieli tulikin siihen aikaan, jokapäiväisen +viljelyksen kautta kaikissa korkeammissa aineissa, sivistyneitten +ikäänkuin toiseksi äidinkieleksi. Useimmat heistä osasivat paljon +selvemmin kirjoittaa ja paljon kauniimmin puhua latinaa kuin oman maan +kieltä. Tätä viimeksimainittua, jos sitä juhlallisemmissa aineissa +käytettiin, sekoitettiin aina latinaisilla mahtisanoilla, jopa +höystettiin kokonaisilla lauseillakin. + +Seitsemännentoista vuosisadan tieteelliset harjoitukset, niinkuin +ylläkerrotusta käy ilmi, olivat ylimalkaan vielä jokseenkin lapsuuden +kannalla. Ne eivät uskaltaneet askeleenkaan vertaa erota vanhasta +imettäjästään ja kasvattajastaan, muinaisajan kirjallisuudesta. +Kaikissa tieteissä pidettiin tärkeämpänä tukea esiintuotavaa oppia itse +ainetta koskevasta kirjallisuudesta tai muista vanhoista kirjoista +saaduilla lauseella, kuin itse asian omassa luonteessa olevilla +todistavilla syillä. Piti muka aina olla tuommoinen vanha, vakava +takuumies selkäturvana, ennenkuin tohdittiin astua esille. Jos joku +poikkesi uusille, ennen käymättömille poluille, niin nousi siitä kohta +kauhea melu ja huuto: "Hän on harhateillä! Hän on harhateillä!" V. 1642 +Turussa tehdyn yliopiston konsistorin päätöksen mukaan piti jokaisen +professorin varoa: "ettei hän toisi esille mitään uutta, ikäänkuin muka +näyttääkseen osaavansa enemmän kuin muut; sillä siitä johtuisi vain +pahennusta ja eripuraisuutta". V. 1678 taas keskusteltiin samassa +konsistorissa, sallittaisiinko maisteri Achreliuksen jatkaa +Contemplationes Mundi (Mietteitä maailmasta) nimisen teoksensa +painatusta. Siinä kirjassa, niin lausui melkein koko filosofinen +tiedekunta, "näyttää yksi osa sotivan saniorum philosophorum dogmatibus +(viisaampien oppineitten oppia) vastaan sekä tuovan esiin nova +principia (uusia periaatteita) ynnä muuta semmoista, jota olisi +parannettava". Tillandz sai kuitenkin jumaluusoppineitten avulla +uhkaavan kiellon estetyksi; jälkimäiset eivät katsoneet noita uusia +periaatteita kovinkaan vaarallisiksi, "koska ne eivät kuitenkaan +sotineet raamattua vastaan". + +Tässä onkin nyt samalla tullut mainituksi toinen lapsenhoitaja, joka +siihen aikaan piteli tiedettä talutusnuorassa, nimittäin jumaluusoppi. +Myöskin semmoisissa asioissa, jotka eivät vähääkään koskeneet +autuudenoppiin, pidettiin raamattua epäämättömänä oppikirjana. Siihen +totuuteen oli tosin jo täytynyt alistua, että maa liikkui ja aurinko +seisoi suhteellisesti paikoillaan; vaan muuten luonnontieteissäkin piti +aina ottaa lukuun, sopiko se ja se todennäköinen arvelu myös raamatun +sanojen kanssa yhteen. + +Ylin arvossa, enimmin viljelty kaikista tieteistä oli silloin +jumaluusoppi -- eikä se ollutkaan ihmeellistä tänä aikakautena, +jolloin parasta aikaa vuodatettiin niin paljon verta, hävitettiin niin +paljon maita erilaisten katkismusten tähden. Mainittu jo on, että +neljäs osa professoreista oli välittömästi sen palveluksessa. Näillä +professoreilla oli, paitsi kruunulta tulevaa palkkaansa, kullakin vielä +lisäksi kirkkoherran saatavat yhdestä pitäjästä. Siitä johtui, että +melkein kaikki muutkin professorit (lakitieteen viljelijää +lukuunottamatta, jolla oli hovioikeuden assessorina hyvä lisävirka) +ahkerasti harjoittivat jumaluusoppia ja heti, jos vain siihen +tiedekuntaan ilmaantui avonainen paikka, kilvan koettivat päästä +teologeiksi. Moni jumaluusopin professoreista Turussa oli siten ensin +opiskellut mikä kieliä tai logiikkaa, mikä matematiikkaa tai fysiikkaa. + +Sen ajan jumaluusoppi oli valitettavasti kuitenkin kaikkea elävää +henkeä vailla, kuolleinta, kuivinta, ahdasmielisintä sanojen +saivartelemista. Samoin kuin Saksassa oli meilläkin protestanttisuus +ihan kivettynyt kaavoihinsa. Ken niistä vain sanasenkin poikkesi, sitä +ruvettiin heti ahdistamaan katkerimmalla, leppymättömimmällä, +epäkristillisimmällä vihalla. Meidänkin yliopistossamme on kyllin +esimerkkejä tämmöisistä myrkyllisistä uskonnollisista riidoista. Yksi +sen ensimäisistä ja etevimmistä opettajista, jumaluusopin professori +_Johannes Terserus_ (Ruotsista kotoisin) oli Turun piispaksi tultuansa +painattanut katkismuksen selityksen. Tästä kirjasta professori +_Svenonius_, oikeauskoisuuden valppain vartija Turussa, keksi muutamia +mitättömiä lauseita, jotka osoittivat hiukan taipumusta Lutherin ja +Calvinin oppien yhdistämiseen. Tästäkö nyt heti aika hätä nousi! +Riitaveljekset vaativat viimein toinen toisensa julkiseen sanasotaan, +jota pidettiin eräässä akatemian luentosalissa koko ylioppilasjoukon +sekä lukemattomien muitten ihmisten läsnäollessa. Terserus, joka oli jo +vastustajansa edellisistä myrkyllisistä soimauksista kiihtynyt, ei +osannut myöskään tässä tilaisuudessa hillitä mieltänsä, vaan soimasi +Svenoniusta "nuorison viettelijäksi", "riivatuksi ihmiseksi" y.m. ja +lopulla, piispan arvonsa nojalla, käski hänen vaikenemaan. Kostonhimoa +palava Svenonius pani nyt koko maailman liikkeelle ja saikin viimein +aikaan sen, että Terserus vääräuskoisena menetti hiippansa. Samoin +ahdisti Svenonius myöhemmin toistakin ansiollista Turun piispaa, +Gezeliusta, muutamien vähemmän onnistuneitten sanojen vuoksi +Gezeliuksen toimittamassa katkismuksessa. -- Niinikään oli +v. 1666 kiivas kahakka uuden jumaluusopinprofessorin Bångin ja +latinankielenprofessorin Miltopaeuksen välillä, johon Svenoniuskin otti +osaa edellisen apulaisena.[30] + +Tällainen oli tieteellisen hengen laita Turun yliopiston ensi aikoina; +sen pyrinnöt olivat, kuten näemme, monin suhtein puutteelliset, monin +suhtein kovin yksipuoliset. Vaan semmoisinaankin ne tuottivat kuitenkin +Suomelle sanomattoman suurta hyötyä. Suomalaiset kohosivat kuitenkin +niiden johdosta vähitellen siitä törkeästä raakuudesta, siitä +perinpohjaisesta henkisten harrastusten puutteesta, siitä ilkeästä +omanvoitonpyynnöstä, jossa he siihen asti olivat rypeneet. +Loppupuolella 17:ttä vuosisataa esiintyy jo ylimalkaan virkamieskunta +rehellisempänä, papisto sivistyneempänä, elämässään siivompana -- ja +sen parannuksen aikaansaamisessa oli Turun yliopistolla, tuomittakoon +muuten sen puutteita ja virheitä miten ankarasti tahansa, suurin ansio. + + + + +14. Mikael Wexionius. + + +Niiden yhdentoista professorin parissa, jotka määrättiin Turun +yliopiston ensimäisiksi opettajiksi, ei ollut enempää kuin kaksi +suomalaista. Tätä seikkaa ei saa kuitenkaan ymmärtää siten, ettei olisi +tahdottu päästää meidän miehiämme näihin virkoihin. Kreivi Brahe +varsinkin, niinkuin tiedämme, harrasti aina sitä, että Suomessa +käytettäisiin maan omia lapsia taikka ainakin täällä pitemmän aikaa +asuneita ja meidän oloihimme tutustuneita miehiä. Saakoot tässä vielä +muutamat todisteet tästä hänen mielipiteestään sijansa. Kun uusi +runousopinprofessorin virka perustettiin, mainitsi hän sen +saajan erikoisena ansiona sen, että Justander oli "suomalainen +kansallisuudeltaan, jotka sillä maanäärellä parhaiten tulevat toimeen +ihmisten kanssa". Samoin myöskin, kun Tillandzia ehdoitettiin +professoriksi, tuotiin esiin se seikka, että hän, vaikka olikin +ruotsalainen, oli täällä ennen oleskellut ja opintoja harjoitellut, +joten maan sekä sen asukasten luonne oli hänelle hyvin tuttu. Syynä +suomalaisten opettajien vähyyteen yliopistomme ensi aikoina ei näy +olleen mikään muu, kuin että oli mahdoton saada kelvollisia. Suomen +siihen-astisissa kouluissa ei ollut edes kunnon alkuopetustakaan ollut +saatavana, ja se seikka, että Suomen mahtavammat, rikkaammat +aatelissuvut yleisesti muuttivat tähän aikaan Ruotsiin, vaikutti sen, +että varsin harvalla suomalaisella nuorukaisella oli tilaisuutta, +niinkuin sangen monella ruotsalaisella, päästä kotiopettajaksi johonkin +suureen perheeseen ja sitten nuorten herrojen mukana seurata ulkomaan +matkoille. Vielä myöhemmin tahtoi piispa Gezelius avonaiseen +jumaluusopinprofessorin paikkaan ruotsalaista, joka olisi opiltaan +kelvollinen ja myös muualla maailmassa jotain nähnyt, "sillä vaikea on +tulla toimeen täkäläisten kanssa, jotka täällä ovat syntyneet ja täällä +koulun sekä yliopiston läpikäyneet, eivätkä ikänä nähneet muuta kuin +Turun tuomiokirkon sekä linnan".[31] + +Tämän suuren ruotsalaisjoukon asettaminen Turun akatemiaan ei siis +suinkaan osoittanut mitään ruotsalaistuttamistuumaa eikä suomalaisen +kansallisuuden sortamishalua. Päinvastoin oli näiden professorien +lähettäminen selvänä todisteena siitä, että hallitus tahtoi hellästi +pitää huolta meidänkin maastamme. Ruotsi antoi tänne suurimman osan +parhaista opin ja neron edustajistaan ja riisti itsensä melkein +paljaaksi virittääkseen Suomelle niin kirkkaan valistuksen valon kuin +mahdollista. _Juhana Dalekarlus_ (aatel. Stjernhöök), _Juhana Terserus, +Mikael Wexionius ja Eskeli Petraeus_ olivat nimiä, joilla ei ollut +Ruotsin oppineitten parissa monta vertaistansa ja tuskin ainoatakaan, +joka ne olisi voittanut. + +Nämät uudet tulokkaat sitä paitsi käsittivätkin silloin +velvollisuutensa sitä kansaa kohtaan, jonka keskuuteen he olivat +tulleet. He koettivat rehellisesti tutustua Suomen oloihin ja +suomalaisten luonteeseen; he oppivat suomeakin ihmeen lyhyessä ajassa, +useat niinkin hyvin, että ovat taidostansa jättäneet kirjallisia +jälkiä. Petraeus, niinkuin tiedämme, oli osallisena raamatun +suomennoksessa ja sepitti suomenkielen oppikirjan; piispana hän lähetti +sitten myös suomenkielisen kiertokirjeen hiippakuntalaisilleen. +Terserus saarnasi jo v. 1641 suomeksi Naantalissa, josta hänelle +tulivat kirkkoherran saatavat. Tillandz, niinkuin jo mainittu, antoi +suomenkin kielelle sijaa kasvitieteellisessä teoksessaan. + +Samallainen mieliala oli myös _Mikael Wexioniuksella_, josta nyt tulee +laveammin puhetta erään hänen kirjoittamansa, Suomellekin tärkeän +teoksen johdosta. + +Wexionius oli köyhän kappalaisen poika Wexiön hiippakunnasta +Smoolannissa, jonka mukaan hän ottikin nimensä. Tultuansa maisteriksi +Upsalassa, hän pääsi matkoille Saksaan sekä Hollantiin; tarpeelliset +rahat antoi Aksel Oxenstjerna, jonka tietoon nuorukaisen hyvät +luonnonlahjat olivat tulleet. Tämän matkan jälkeen Wexionius sai +rehtorin paikan Wexiön koulussa, josta hänet kuitenkin jo parin vuoden +perästä muutettiin Turkuun valtiotieteen ja historian professoriksi. +Täällä sepittämässään juhlarunossaan yliopiston vihkiäisiin hän lauloi: + + "Terve, oi Suomen urhokas kansa, terve Sulle! + Ota vastaan Göötin rannoilta tullut uusi vieras -- + käypä vieras eipä hän lienekään nyt enää, vaan vastainen + kansalaises! + Vaikka syntyisin göötiläinen, tulen nyt suomalaiseksi.[32] + +Tämän lupauksensa hän täyttikin sitten aika miehen tavoin; sillä +merkillisimmässä teoksessaan: Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, +Fenningiae et subjectarum provinciarum (Lyhyt kertomus Ruotsin-, +Gootin- ja Suomenmaasta sekä vallanalaisista voittomaista), jonka hän +v. 1650 painatti kreivi Brahen kehoituksesta, ei ilmene vain +tiedemiehen mieltymystä aineeseensa, vaan myös monin paikoin enempää -- +isänmaanystävän rakkautta Suomenmaahan. Saakoot tässä sijansa muutamat +otteet tästä teoksesta, osaksi näytteinä sen ajan tieteestä, osaksi +myös valaistuksena maamme silloisille oloille. + +Aikansa tavan mukaan Wexionius ensiksi kokee selittää Suomenmaan nimeä. +Se voi, sanoo hän, johtua joko _suo_sta, koska täällä on niin paljon +soita, taikkapa _suomu_sta, koska täällä on niin paljon kaloja. +Mahdollista myös on, että se johtuu _Sem_istä, Noan pojasta, jota +muutamat oppineet arvelevat suomalaisten kantaisäksi. -- Sitten hän +kertoo miten Suomi on täynnä ihania ja viljavia seutuja. "Niin +hedelmällinen on täällä maa, niin voimakas päivänpaiste, ettei sitä +kokematon tahtoisi uskoakaan -- yhdestä kylvetystä tynnyristä saadaan +viisitoista." Erittäin runsaan saaliin tuottaa myös metsästys sekä +kalanpyynti; joka vuosi viedään Ruotsiin kaupaksi summattomia määriä +suolakalaa. Samoin on Suomi vallan rikas äärettömistä metsistä. -- +Edempänä hän luettelee kaikki Suomen maakunnat vesineen, kaupunkeineen, +aateliskartanoineen ja antaa kuvauksen kunkin maakunnan omituisesta +luonteesta. Pohjanmaalla, sanoo hän, ei maaperä ole hedelmätön; se +tuottaa asukkailleen tarpeeksi viljaa, jollei vain satu kolkompia +ilmoja. Sen metsät antavat äärettömästi tervaa, sen karjalaitumet voita +ulosvietäväksi. Yhtä runsaasti saadaan siellä kalojakin, varsinkin +haukia ja lohia. Venäjän puolella idässä on rajaharju, joka ei +kuitenkaan voi venekulkua estää, sillä alukset karvastetaan +sen yli ja jatkavat sitten vesimatkaansa Pohjanlahden ja Valkeanmeren +välillä. Suomen (Varsinais-Suomen) jakaa Aurajoki kahteen osaan: +Pohjois-Suomeen, johon myös Satakunta luetaan, sekä Etelä-Suomeen. +Edellisessä on kuuluisa Kokemäenjoki, mainio lohen sekä muun kalan +pyynnistä. Etelä-Suomessa on niinikään kaikellaista kalaa ja runsaasti +viljaa, humalia y.m. Kemiön pitäjässä hakataan marmoria, josta on saatu +pylväät useampiin Tukholman ynnä muiden kaupunkien kirkkoihin. +Ahvenanmaalla, jonka läpi meri polvittelee ikäänkuin joki, ovat +asukkaat ruotsalaisia, vaikka se on likempänä Suomen rantaa, He +elättävät itseään kalastuksella, vesilintujen pyynnillä sekä +laivankululla; myös saavat he rahaa puutöistään ja kalkinpoltolla. +Siellä on paljon hirviä ja jäniksiä, joita yksistään kuningas saa +pyytää. Susia ja täpläkauriita (cervus dama) on vähän.[33] Hämeenmaa +(jonka nimen hän muka heimosanasta johtaa) on viljava, missä ei halla +tee turmiota. Summattomasti saadaan erittäinkin ohraa, pellavaa sekä +nauriita semmoisista maista, joista "nurmikamara on päälleviskatuilla +palavilla puilla poispoltettu" (huhdilta). Tässä maakunnassa on myös +paljon ja suuria kalavesiä; Rautalammin järvistä sitä paitsi saadaan +rautamutaa. Savo, vaikka kaukana merestä, oli kuitenkin täynnä +vedenselkiä, jotka ovat suolattomia, ja polvittelevat lukemattomia +lahdelmia ja salmia myöten, sekä viimein Vuoksen kautta virtaavat +Laatokkaan. Sielläkin poltetaan metsiä ja nurmikoita, niin että koko +maa on savua täynnä (siitä hän arvelee maakunnalle nimenkin tulleen). +Näistä tämmöisistä viljelysmaista saadaan summattoman paljon hyvää +viljaa, eikä ole Savossa hallakaan kovin vaarallinen. Uusimaa on saanut +nimensä siitä, kun siellä ennen asui suomalaisia, nyt ruotsalaisia. Maa +on viljava, rikas myös metsänotuksista, linnuista sekä kaloista. Rautaa +murretaan kallioista Anskuussa ja Mustiossa. Karjalassakin on maa +viljelykseen hyvin sovelias; on siellä myös kelpo karjalaitumia. +Linnun- ja kalansaalis on runsas, erittäinkin lohenpyynti Käkisalmen +kohdalla. Tämän linnan läänistä, Kitelästä, saadaan rubiineja. + +Suomen vesistä on sitten vielä eri luvussa puhe. Muun muassa hän +kertoo, että Hämeessä sekä Savossa on äärettömiä järviä, suuria selkiä +ja leveitä lahtia, niin ettei silmä kannata rannasta rantaan. Varsinkin +suuri on se järvi, ettei mereksi sanoisi, joka Lapveden nimellä[34] +alkaa Lapista asti. Savossa kulkee kuitenkin sen poikki peltoja, +niittyjä ja metsiä, jotka ovat sangen ihanat katsella. Tämän jälkeen +hän lavealta ja suurella innolla kertoo jalosta Imatran koskesta. +Viimein vielä hän mainitsee "Skandinavian äärimäisen järven", Laatokan, +jossa sanoo olevan paljon kaloja ja myös hylkeitä, samoin Lapvedessä. +Meressä, pitkin Suomenmaan rannikoita, on niinikään runsaasti +kaikellaisia kaloja. Pohjanlahdessa lohet ovat paremmat kuin +Suomenlahdessa. Jälkimäisellä puolestaan on silakkansa eli hailinsa, +joita saadaan summattomin määrin joka vuosi, paikoittain niin hyviä, +että ne vetävät vertoja Skotlannin ja Skoonen silleille. + +Suomen kansaan poiketen, johon hän virolaisetkin lukee, kuvaa hän sen +luonnetta. Suomalaiset, sanoo hän, eivät ylimalkaan ole niin paljon +kehuttavat tapojensa hienouden vuoksi kuin uskollisuudestaan kuningasta +kohtaan. He ovat itsepäiset päätöksissään, käräjänkäyntiin kärkkäät +sekä sangen terävä-älyiset. Pohjalaiset -- joiden Wexionius +erehdyksestä sanoo enimmäksi osaksi puhuvan ruotsia -- ovat kaikista +vapaamielisimmät sekä luonnonlahjoiltaan etevimmät. Hämäläiset ovat +jörömäisiä, näöltään tylyjä. Savolaiset, aivan kuin taalalaiset, käyvät +mielellään toisissa maakunnissa ojia kaivamassa ja metsää raivaamassa. +Uusmaalaiset ovat ruotsalaisten kaltaisia, vieraanvaraisia. Karjalaiset +ovat itsepäisiä -- josta syystä itsepintaista ihmistä on tapana +karjalaispääksi nimittää. -- Yhtä ja toista hän vielä sen lisäksi eri +kohdissa juttelee kansamme tavoista ja menoista. Suomalaiset, sanoo +hän, hyvin mielellään käyvät saunassa. Kylvettyänsä he hyppäävät ulos, +vaikka kuinka kovalla pakkasella, ammentavat jäistä vettä kaivosta, +joesta tai merestä, ja valelevat sitä, iloisesti nauraen, alastomalle +ihollensa; siitä heidän ruumiinsa vahvistuu. Saunaan viedään myös +lapsensaajat, ja vastasyntyneitä lapsia vihdotaan heti, kunnes niiden +iho on ruskea niinkuin Venäjän saapasnahka. Pienokaisille, vielä paljoa +ennen kuin hampaat ovat puhjenneet, pistetään sianliha imettäväksi +suuhun, josta heidän arvellaan tulevan väkeviksi. Muuten Suomessa +syödään paljon nauriita, niin myös silakoita, sekä paistettuina että +keitettyinä; näyttävätpä nämät kalat raakoinakin kelpaavan +talonpojille, sen jälkeen kuin pikkuisen vaan ovat olleet suolavedessä. +Vasikanlihaa sitä vastoin, jota ei muuten Ruotsissakaan paljon syödä, +ei suomalainen koskaan ota suuhunsa. Karjalaiset eivät valmista +juustoa, vaan kun heiltä maitoa liikenee, pistävät sen uuniin +paistumaan. + +Suomenkielen alan arvelee Wexionius ennen muinoin olleen sangen avaran, +Weikseljoelta Valkeallemerelle ja Pohjois-Jäämereltä Donjoelle saakka. +Nykyään se esiintyy puhtaimpana Hämeessä, rantamailla ruotsinsekaisena, +Karjalassa se muutamissa puheenparsissa on eroava; vielä erilaisempi on +murre Virossa. Tämän johdosta hän selittää muutamia kohtia suomenkielen +luonteesta, viitaten erittäin siihen, että suomalaisen on vaikea saada +kielensä muiden kielten kaikkiin ääniin taipumaan, jollei lapsuudesta +ole niihin harjaantunut. Pari sanaa hän myös puhuu vanhasta Suomen +runomitasta, joista näkyy, että tämä, jos kohta vaillinaisesti, oli +oppineille tuttu. + +Kansamme muinaisuudesta hän puhuu useammissa paikoissa. Hän kertoo, +kuinka muutamat arvelevat suomalaisten polveutuvan Semistä, toiset taas +luulevat heitä Magogin, Jafetin pojan, jälkeläisiksi. Nimensä _Fenni_ +olivat he muka saaneet siitä, kun niin kauan asuivat _Venäjällä_. +Wexioniuksen oma johtopäätös on kuitenkin se, että meidän kansamme on +Aasiasta tullut, missä vielä samojedit (muka = Suomi jätti) ovat +jääneet entisille asuinsijoille. Suomalaisten pakanuuden ja +itsenäisyyden ajalta tietää hän mainita useampia kuninkaita (Islannin +tarujen mukaan). Vakinaisen valtiolaitoksen olemassaoloa jo +siihenkin aikaan todistavat muka semmoiset sanat kuin _opas_ = +ritari, _ratsasmies_ = tavallinen soturi. Nyt ei Suomi enää ole +kuningaskuntana, vaan suuriruhtinaanmaana. Ruotsin vallan yhteyteen +jouduttuaan ovat suomalaiset aina olleet hyvin uskollisia, josta syystä +heitä kohdellaankin niinkuin veljiä ja liittolaisia, ja tämä Ruotsin ja +Suomen keskinäinen luja liitto onkin Ruotsin vallan paras turva. + +Historiallisessa osassa, niinkuin näemme, haparoitsi Wexionius, aikansa +oppineitten tapaan, kaikellaisia perättömiä loruja ja mielikuvitelmia. +Joskus sattuu hänelle omistakin ajoista puhuessaan sangen pahoja +hairahduksia. Niinpä esim. hän väittää Riian kaupungin ohitse virtaavan +Väinäjoen tulevan Aasian puolisesta Venäjänmaasta, nähtävästi +sekoittaen sen Vienanjokeen, jolla venäjäksi on sama nimi. Epätarkkuus +oli ominainen koko aikakauden luonteelle. Sittenkin on tämä +Wexioniuksen teos sangen tärkeä, koska siinä on ensimäinen laveampi +kertomus meidän maastamme sekä kansastamme.[35] Se pysyi kauan aikaa +kaikkien käyttämänä päälähteenä näistä asioista ja herätti Suomen +omissa miehissä kotimaantuntemisen halun ensi kipinän. Kuinka syvälle +ja pitkälle se vaikutti, näkyy siitä, että esim. semmoisiakin +Wexioniuksen lauseita Suomesta kuin että Ruissalo likellä Turkua on +Thessalian Tempeäkin ihanampi, lainataan teoksesta teokseen koko sen +vuosisadan ajalla ja seuraavankin alussa. + +Monipuolisuus oli silloisille tiedemiehille ominainen avu; se oli +mahdollinen aikakautena, jolloin ei vielä vaadittu perinpohjaista, +omaperäistä tutkimista, vaan enimmiten tyydyttiin vanhojen oppien +märehtimiseen. Wexionius oli myös siihen määrään monipuolinen ja moneen +tieteeseen perehtynyt, että häntä mainittiin "tavattomasti oppineen +tohtorin" liikanimellä. Valtiotieteen alalta, joka samoinkuin +historiakin kuului hänen opetuspiiriinsä, on hän toimittanut kauan +aikaa arvossa pidettyjä teoksia Hugo Grotiuksen tapaan. Hän piti niissä +innokkaasti aatelisvallan puolta, muun muassa tuoden esiin sen +mielipiteen, että muka ainoastaan aateliset ovat kruunun välittömiä +alamaisia, muut säädyt välillisiä, siis ikäänkuin aatelin alamaisia. +Tämän paikan luettuaan kuuluu kuningas Kaarle X niin kovasti +suuttuneen, että vihapäissään nakkasi koko kirjan lattiaan. +Luonnollista oli toiselta puolen, että juuri samat mielipiteet +saattoivat sen tekijän Kristiinan aikuisten aatelisten hallitsijain +suureen suosioon. -- Ulkomailla ollessaan oli Wexionius myös niin +ahkerasti harjoittanut lakitiedettä, että hän Dalekarluksen poismuuton +jälkeen v. 1647 saattoi ottaa hoitoonsa häneltä tyhjäksi jääneen viran, +kirjoittaa useampia sangen kiitettyjä lakitieteellisiä teoksia ja +viimein v. 1657 tulla Turun hovioikeuden assessoriksi. Siinä virassa +hän kuoli v. 1670. Palkkioksi ansioistaan hän oli jo Kristiinan +kruunausjuhlassa saanut aatelisarvon, nimen _Gyldenstolpe_ sekä +muutamia taloja Suomessa. + + + + +15. Turun ylioppilaitten menot ja tavat. + + +Pääsötutkinnon jälkeen oli silloisella yliopistoon pyrkijällä vielä +toinenkin paha kiirastuli läpikäytävänä, ennenkuin hänen sallittiin +astua tieteen salin kynnyksen yli; hänen tuli kestää depositsionin +kaikki temput. + +Konsistorin määräämä depositor[36] kutsui näet tutkinnossa hyväksytyt +koululaiset eteensä, puetti ne erivärisistä tilkuista tehtyihin +eriskummallisiin nuttuihin, nokesi heidän kasvonsa mustiksi, kiinnitti +heille pitkät sarvet ja korvat hattuun ja pisti suuren sian-torahampaan +kumpaankin suupieleen. Sitten otti hän sauvan, jonka pää oli pienen +kirveen muotoinen, ja ajoi heitä hosumalla, ikäänkuin aasi- tai +härkälaumaa, depositsionisaliin. Siellä heidät asetettiin piiriin ja +depositor itse, keskellä seisoen, rupesi mittailemaan ja kohentelemaan +joukkoansa, jotta he seisoisivat oikeassa järjestyksessä pituutensa +mukaan. Sen tehtyänsä hän alkoi kauheasti mulkoilla silmiänsä, +irvistellä ja piloillaan kumarrella heille syvästi, samalla kuitenkin +sanoillaan tehden heistä pahinta pilkkaa. Sitten hän piti pitkän +latinalaisen puheen, nuorison yleisistä pahoista tavoista, osoittaen +kuinka tarpeellista oli ojentaa ja sivistyttää heitä tieteellisillä +harjoituksilla. Lopuksi hän kysyi muutamia kysymyksiä, ja raukat kun +eivät voineet suussa olevien sianhampaitten tähden selvästi vastata, +vaan kangertelivat ja mongertelivat kuin röhkivät siat, hosui hän heitä +selkään aika lailla, haukkuen järjettömiksi luontokappaleiksi ja +sioiksi, jotka vasta ihmisiksi olivat tehtävät. Näin sanoen hän +pihdeillä tempasi heiltä torahampaat pois, usein niin kovasti +nyhkäisten, että verta purskahti suusta. "Samalla tavalla", lausui hän, +"temmattakoon sinusta pois ylensyömisen ja ylenjuomisen himo!" Sitten +hän nyhti hatusta pois pitkät korvat ja virkkoi: "Tule ahkeraksi, niin +että aasista muutut ihmiseksi!" Samalla tavalla hän kiskaisi nyt pitkät +sarvet: "Täten hävitän sinusta hävyttömyyden ja raakuuden!" Sitten +käskettiin deponeerattavat kukin vuorostaan penkille pitkälleen, ja +depositor otti höylän, jolla höylätä huilautteli pitkin selkää, että +luut naksahtelivat: "Näin silittäkööt tieteet ja taiteet sinut siveäksi +ja höylätkööt °höyliksi!" Viimein vielä hän valeli heitä vedellä +kiireestä kantapäähän ja pyyhki kuiviksi, kovasti hieroen karkealla +rievulla: "Näin lähteköön sinusta kaikki riettaus ja saastaisuus!" Nyt +julisti hän tulokkaat "vapaiksi ylioppilaiksi!" -- Kuuden ensimäisen +kuukauden aikana ei ollut kuitenkaan tämä vapaus vielä ylen kehuttava. +Nuorten ylioppilaitten -- _beanien eli pennalien_ -- täytyi näet +passailla vanhempia osakuntalaisiansa ja totella kaikkia heidän +käskyjänsä, jossa toimituksessa ei puuttunut tylyjä sanoja eikä +selkäsaunoja. Beaniajan kuluttua pitivät nuoret ylioppilaat vanhemmille +kumppaneilleen suuret kestit, joissa aika lailla juotiin -- ja +tapeltiin. Nyt olivat tulokkaat jonkun aikaa vielä junioreina, +ennenkuin he senioreina viimein saivat ihan täydet ylioppilasoikeudet +ja vuorostaan vallan myöhemmin tulleitten beanien yli. + +Tieteellisistä harjoituksista yliopistomme ensi aikoina on jo ollut +puhe edellisessä luvussa. Niihin saattoi kuitenkin harva ylioppilas +yksinomaan antautua; useimpien täytyi köyhyytensä tähden käyttää osa +ajastaan elatuksen hankkimiseen. Tavallisin elatuskeino oli lasten +opettaminen. Monelle sattui se hyvä onni, että hän semmoisella ehdolla +sai vapaan asunnon ja ruuan jonkun turkulaisen luona; useimpien täytyi +kuitenkin tätä varten oleskella pitemmän tai lyhyemmän aikaa +maaseudulla, kaukana yliopistosta. Opetusviran ohessa sai siellä nuori +ylioppilas toimitella kaikellaisia muitakin asioita; hänet esim. +lähetettiin kiertämään ympäri pitäjää papin saatavien ajoon, tai +saattelemaan isännän viljoja myllyyn, tai lähimpään kaupunkiin +noutamaan emännälle taloustarpeita. Turussa oli joskus kelpo +rahansaalis saatavana niillä näytelmillä, joita ylioppilaat panivat +toimeen. Sisäänpääsyrahaa ei niistä tosin maksettu; mutta kaupungin +arvohenkilöt, kun ylioppilaat kävivät heitä kutsumassa, antoivat aina +varojensa ja arvonsa mukaan rahalahjan. Tällä lailla karttui yhdestä +tilaisuudesta jokaiselle 3-4 hopeatalaria, siis yhtä paljon kuin +tavallinen palkka teki kolmenkuukautisesta lastenopetuksesta tai koko +ruistynnyrin hinta. Vielä paremmin kannatti -- jos sitä työtä osasi -- +juhlarunojen sepittäminen korkeitten herrojen kunniaksi; eräs +senaikuinen ylioppilas sai semmoisesta sepustuksestaan kerta +kultakolikon. Moni ylioppilas koetti myös jos jollakin käytännöllisellä +toimella elättää itseänsä; pyysipä v. 1642 eräs, jonka naineena +perheellisenä miehenä oli erittäin vaikea tulla toimeen, konsistorilta +lupaa saada pitää olutkrouvia. Paras raha-apu tietysti oli se, joka +itse yliopistosta saatiin stipendin nimellä; sillä niiden ehtona oli +määrättyjen tutkintojen ja väitösten suoritus, joten samassa +tieteellinen tarkoitus tuli edistetyksi. Paha vain, että näitä +yliopiston apurahoja oli niin tuiki vähän. + +Paljon enemmän aikaa vielä kuin välttämättömän leivän hankkiminen +kuluttivat muuten kaikellaiset, enemmän tai vähemmän viattomat +huvitukset. Ahkeruutta noina yliopiston ensi aikoina ei liioin kehuta. +V. 1643 esim. professori Kexlerus valitti konsistorissa, että hänen +kuulijansa kovin tiheään jäivät pois, ja seuraavana vuonna on +konsistorin pöytäkirjassa yleinen valitus siitä, että ylioppilaat +pahasti laiminlyövät velvollisuutensa ja vain harvoin käyvät +luennoilla. Turhaan koetettiin parantaa tätä epäkohtaa varoituksilla +sekä rangaistuksilla. Kerta esim. v. 1643 käskettiin konsistorin eteen +neljä pahinta laiskuria, jotka tuskin kertaakaan olivat pistäneet +jalkaansa opinsaleihin -- niiden joukossa kolme suomalaista ja yksi +ruotsalainen. Viimemainitulta kysyttiin silloin: "Lupaatko vasta +parantaa tapasi?" Mutta hän vastata hotaisi siihen: "Minime" (En +suinkaan). -- Kysyttiin taas: "Lupaatko täst'edes tulla julkisiin +luentoihin?" -- "En", vakuutti taas hävytön. Päätös oli sitten se, että +hän, niinpian kuin meri sulaisi, lähetettäisiin Ruotsiin takaisin. + +Suurin osa ylioppilaista piti oluttupia paljoa hauskempina olopaikkoina +kuin akatemian lämmittämättömiä oppisaleja. Krouvissa he istuivat +myöhään yöhön saakka oluthaarikan tai paloviinalasin ääressä. +Tämmöisiin kokouspaikkoihin ei akatemiaan kuulumattoman silloin ollut +hyvä pistää nenäänsä. Sillä ylioppilaitten nyrkit ja miekat -- heidän +arvonsa ulkonaisena merkkinä oli silloin leveä viitta ja miekka -- +olivat sangen kerkät todistamaan opin ja sivistyksen etevämmyyttä +oppimattomien soturien ja sällien suhteen. Semmoisten luonnollisten +vihollisten puutteessa "Muusain (runottarien) pojat" -- siksi he +mielellään nimittivät itseään -- usein myös tappelivat keskenään. +Vähinkin pistosana, kiivaampi teologinen tai filosofinen väittely, +siinä oli jo kyllin syytä kauheaan meteliin, joskus miestappoon. Yöllä, +kun humalaisina lähdettiin krouveista, vietettiin usein vielä joku aika +"grassatim"-käymisellä, s.o. vallattomuuden tekemisellä, ikkunoiden ja +porttien särkemisellä sekä tappeluilla poliisin kanssa. Eikä ollut +häitä tai muita pitoja kaupungissa, joihin ei ylioppilaita olisi +saapunut kuokkavieraiksi, ja jollei ennen vielä ollut melua tarpeeksi, +niin kylläpä sitä silloin nousi. Konsistorin senaikuisista +pöytäkirjoista otamme nyt tämän elämän tarkemmaksi kuvaamiseksi +muutamia kertomuksia ylioppilaitten yöllisistä sankaritöistä. + +V. 1640 valitti eräs porvarivaimo konsistorille, että kaksi suomalaista +ylioppilasta oli yöllä tullut hänen huoneeseensa, paljas miekka +kädessä. Heidän siellä ollessansa tuli taas eräs ylioppilas pihaan ja +rupesi kivellä koputtelemaan ikkunaan. Ensimainitut olivat silloin +hyökänneet ulos ja lyöneet ulkona telmivän verille. Toinen näistä +nuorukaisista, Esko Vihtilaeus (Vihtiläinen), sai sitten surmansa +samallaisessa kahakassa. Hän ja eräs toinen ylioppilas, nimeltä Salko, +olivat kello 10 illalla tulleet sen talon eteen, missä edellisen +morsian asui, nostaneet portin pois saranoiltaan ja ruvenneet talossa +juomaan olutta sekä paloviinaa. Ei aikaakaan, niin alkoivat he jo +täydessä humalassa hyppiä ja tanssia lattialla. Tästä nousi riita +samassa talossa asuvan tullikirjurin sekä kahden ruotsalaisen +ylioppilaan kanssa, ja tappelussa saaduista haavoistaan Vihtilaeus +kuoli sitten parin päivän jälkeen. -- V. 1654 valitti eräs ylioppilas +konsistorille, että hänen kumppaninsa Simo Aboensis (Turkulainen) oli +häntä purrut peukaloon, niin että koko kynsi läksi. Tutkittaessa tuli +selville, että mainitut nuoret herrat olivat riitaannuttuaan ruvenneet +tukkanuottasille, jolloin Simo oli toista purrut ja antanut hänelle +muutamia korvapuusteja. Päätökseksi tuli: että haavasta sekä +korvapuusteista oli sakko maksettava; tukistukset molemmin puolin sitä +vastoin pidettiin kuitattuina. Samainen Simo Aboensis kutsuttiin taas +seuraavana vuonna konsistorin eteen rikotun ikkunalasin sekä tehdyn +väkivallan tähden. Kiistan alkuna oli ollut väittely De creatione +(Luomisesta), mutta riita oli pian kiihtynyt niin, että kanteenalainen +kynttiläjalalla löi vastustajalleen verihaavan otsaan. -- V. 1655 +ilmoitti rehtori, että Johannes Mathesius yhdessä muutamien muitten +pohjalaisten kanssa oli iskenyt suuren reijän hänen renkipoikansa +päähän. Riita oli saanut alkunsa siitä, ettei renkipoika, herrojen +ylioppilaitten ohitsekäydessä, ollut nostanut lakkiansa. Pahantekijät +saivat maksaa sakkoa, ja yhdeltä heistä otettiin pois miekanpitämisen +oikeus. -- V. 1656 Sipri Pärttylinpoika, suomalaisen seurakunnan +kappalainen, kertoi, että Johannes Lempälensis (Lempääläinen) yöllä oli +tullut hänen ikkunansa edustalle, huutaen: "Pirun pappi, harmaa pappi, +teini-pappi, tule ulos"![37] Syytöksenalainen selitti istuneensa +Remaisen krouvissa juomassa, jolloin eräs huovi (sotamies) oli +soimannut ylioppilaita mustasta taidosta (noituudesta), mainiten +todisteeksi, että Sipri-pappikin oli sitä samaa saarnassaan sanonut. +Lempälensis oli nyt tahtonut kysyä papilta, oliko huovin sanoissa +todellakin perää. -- V. 1657 toi Johannes Nerpensis (Närpiöläinen) +esiin sen kanteen, että eräs toinen ylioppilas, Henricus a Börgen, oli +häntä pahasti haukkunut. Toinen vastasi: että Nerpensis, vaikka oli +nuori poika ja vasta deponeerattu, oli tahtonut häneltä anastaa ylemmän +sijan pöytäkunnassa. Silloin hän oli ärjäissyt: "Huuti, sinä +Närpiönpoika, sinä olet jokseenkin nokkela koiranraato!" -- Tappelut ja +raa'at haukkumiset eivät muuten olleet ainoat rikokset, joihin +ylioppilaat tekivät itsensä syypäiksi, vaan puhutaan konsistorin +pöytäkirjoissa sangen usein myös velkojen maksamisen laiminlyömisestä, +kortinpeluusta, hävyttömistä puheista ja kirjeistä naisille, +irstaisesta elämästä y.m. Rangaistukseksi määrättiin tavallisesti +nuhteita, istumista "prubbassa", s.o. akatemian vankihuoneessa, +pahimmissa tapauksissa karkoitusta yliopistosta joksikuksi ajaksi tai +iäksi. -- Huomattava seikka on, että valitettavasti enin osa +kanteenalaisista ja tuomituista oli suomalaisia, mikä on sitä ikävämpi +todistus maan omien lasten tavoista, koska alussa ruotsalaisten luku, +niinkuin pidetyistä puheista ja väitöksistä, stipendiaattien nimistä +ynnä muista seikoista voimme päättää, oli suurempi. Lisättävää on +kuitenkin, että useimmat noista raa'oista, vallattomista pojista +muuttuivat sittemmin vakaviksi, hyödyllisiksi papeiksi ja +virkamiehiksi, jopa muutamat ahkeriksi työmiehiksi juuri nyt alkavan +suomalaisen kirjallisuuden alalla. + +Valtiollisiin rikoksiin, kapinallisiin sanoihin tai tekoihin eivät sen +ajan ylioppilaat ajatelleetkaan tehdä itseänsä syypäiksi. Joskus syttyi +kuitenkin, ylläkerrottujen yksityisten kahakkojen ohessa, joku +yleisempikin mellakka yliopistossa. + +Joskus olivat tieteelliset riidat opettajien kesken syynä semmoisiin. +Jo ennen on esim. ollut puhetta siitä, miten kiivas kiista nousi Bångin +ja Miltopaeuksen välillä. Kun edellinen v. 1665 piti alkuväitöksensä, +oli jälkimäinen kovasti tarttunut kiinni muutamiin hänen lauseisiinsa, +sanoen varsinkin eräästä sellaisesta, että sitä oli mahdoton harmitta +kuulla ja lukea. Bång sen johdosta naulasi yliopiston ilmoitustauluun +varoituksen ylioppilaille, että he pitäisivät mielessään Paavalin +sanoja kirjeessä Kolossilaisille: "Katsokaa, ettei joku teitä +viettele filosofialla ja turhilla jaarituksilla", sekä kavahtaisivat +erästä opettajaansa, joka tahtoo nuorisoa pettää. Miltopaeuskin kääntyi +nyt ylioppilaitten puoleen, ja sai 43:n nimen allekirjoittaman +todistuksen, ettei hän suinkaan ollut koettanut depraedari +studiosam juventutem (pettää oppia harjoittelevia nuorukaisia), +vaan aina oli solidis rationibus philosophice (tukevilla syillä +filosofisesti) kaikki selittänyt ja todistanut. Muutamien päivien +jälkeen ilmestyi sen lisäksi akatemian ovelle kirjoitus, jossa muutamat +ylioppilaat kehoittivat kumppaneitansa yhteiseen kokoukseen, jossa +keskusteltaisiin, miten he voisivat puolustaa kuuluisaa filosoofiansa +ja opettajaansa uuden tulokkaan ryntäyksiä vastaan. Tähän loppuvat +saatavilla olevat tiedot ylioppilaitten osanotosta tähän asiaan. Itse +riidan jatko ja loppu ei kuulu tähän. + +Tavallisemmin kuitenkin antoivat vähäpätöisemmät syyt kuin tieteelliset +aihetta ylioppilasmeteleihin, joissa nuorison yli rajojensa uhkuva +itsetunto puhkesi tyhmänrohkealla tavalla ilmi. Maalisk. 18 p. 1658 +esim. istuivat yliopiston patres (professorit) sangen vakavina +konsistorin huoneessa, jonne rehtori Martti Stodius oli kutsunut heidät +ylimääräiseen kokoukseen. Hänelle oli näet ilmoitettu, että kaksi +ylioppilasta, Tuderus ja Sundelius, jotka edellisenä päivänä olivat +viedyt "prubbaan", olivat yöllä karanneet. Asia oli monin puolin +arveluttava. Vankihuoneen vahvaa, vankoilla telkeillä varustettua ovea +eivät vangit suinkaan olisi omin voimin saaneet auki; nähtävästi oli +siis suurempi ylioppilasjoukko ulkoa käynyt auttamassa. Eikä siinä +vielä kaikki, vaan veitikat olivat päällepäätteeksi vieneet koko +ovenkin mennessään, joka vasta myöhemmin löytyi avannon suusta Aurajoen +jäältä. Molemmat karkurit olivat vanhastaan konsistorille tutut +röyhkeydestään ja väkivaltaisuudestaan. Gabriel Tuderus, Kemin +kirkkoherran poika, oli jo kaksi vuotta sitten, heti ylioppilaaksi +päästyään, tehnyt itsensä kuuluisaksi kahakassa poliisin kanssa, joka +tahtoi viedä muutamia hänen pohjalaisia kumppaneitaan vankeuteen. Siitä +oli hän joksikuksi aikaa menettänyt oikeutensa käyttää miekkaa vyöllä. +Nyt äsken oli hän taas Kangasalan rovastin pojan ynnä muiden +suomalaisten ylioppilaitten seurassa kello 1 yöllä koputtanut krouvin +ovelle, huutaen olutta sekä viinaa, ja kun emäntä ei niin myöhään +ruvennut mitään antamaan, olivat he lyöneet rikki kaikki ikkunat sekä +ovet talossa. Konsistori oli tuominnut hänet maksamaan 7 talaria +vaskirahaa (n. 9 markkaa). Mutta ne rahat eivät hellinneet Tuderuksen +kukkarosta enempää kuin toinenkaan sakko, johon hänet oli tuomittu sen +johdosta, että hän oli lyönyt verille erään kumppaninsa. Hän +hangoitteli kaikkia konsistorin muistutuksia vastaan, väittäen ettei +hän ollutkaan _niin monta_ verihaavaa lyönyt kuin mitä syyttäjä oli +ilmoittanut. Sundelius niinikään oli jättänyt hänelle tappelusta +määrätyn sakon maksamatta. Ja kun viimein molemmat olivat +uppiniskaisuutensa tähden vietävät "prubbaan", ei Tuderus totellut, +vaan sanoi vankihuoneen olevan häväistyn, koska siellä juuri vähää +ennen oli istunut eräs varas ja "pennalis" (nuori ylioppilas). Vihdoin +oli pakko kuljettaa hänet väkivoimalla. + +Asiain näin ollen ei sopinut konsistorin jättää tuota karkausasiaa +sillensä; pakenijat otettiin jälleen kiinni ja lähetettiin nyt linnan +torniin. Mutta siitäkös vasta nousi oikea meteli! Ylioppilaat kaikki +miehissä väittivät kumppaniensa linnaan vientiä etuoikeuksiensa +rikkomiseksi; heitä ei muka ollut lupa pitää siellä vankeina yhtä vähän +kuin vetää yleisten tuomarien eteen. He pitivät tiheään kokouksia, +joissa ankaria puheita julkilausuttiin; he ripustivat kaikkiin +kadunkulmiin herjauskirjoituksia konsistoria vastaan; he panivat +kaikellaisia katumeteleitä toimeen. Hädissään kääntyi konsistori +silloisen kenraalikuvernöörin, kreivi Kustaa Hornin puoleen, pyytäen +häneltä apua. Hän kirjoittikin varoituskirjeen nuorisolle, jota +kuulemaan konsistori käski kaikki ylioppilaat kokoon marrask. 22:ksi +päiväksi. Mutta nämät vain yltyivät sitä pahempaan vimmaan. +Pohjalais-osakunnassa ensin nostettiin puheeksi, pitikö ollenkaan mennä +nuhteita saamaan. Yleisessä ylioppilaskokouksessa, joka sitten +pidettiin Hämeentullin ulkopuolella, väiteltiin myöskin pitkältä +samasta asiasta. Viimein päätettiin mennä akatemiaan, vaan ainoastaan +siksi, että saataisiin tilaisuus julkisesti lausua ilmi ylioppilaitten +suuri mielipaha kenraalikuvernöörin muka sopimattoman sekaantumisen +johdosta. Akatemian suuressa salissa istuivat heidän tullessaan jo +patres kaikki juhlallisina, yksivakaisina; istuipa siellä myös Turun +läänin maaherrakin, von der Linde, ikäänkuin konsistorin tukena ja +turvana. Mutta hänen läsnäolonsa ei millään tavalla säikähdyttänyt +uppiniskaista nuorisoa, päinvastoin vain kiihdytti heidän vimmaansa. +Kun yliopiston sihteeri oli lukenut kenraalikuvernöörin kirjeen ja kun +maaherra nousi lisätäksensä itsekin vielä muutamia varoitussanoja, +syntyi kauhea melu. Ylioppilaat keskeyttivät hänen puheensa raappimalla +jalkojaan ja huutamalla. "Maaherralla ei ole mitään tekemistä meidän +kanssamme!" tokaisi yksi heistä, joka seisoi siellä röyhkeänä, lakki +päässä. Maaherra ja professorit pitivät nyt viisaampana lähteä tiehensä +kuin kauemmin olla pilkattavina. Mutta mennessään he saivat vielä hyvän +matkan kuulla vihellyksiä ja huutoja jäljessään. + +Kreivi Horn aikoi ensin käyttää ankaruutta ja rangaista kapinoitsijoita +lain kovimpien pykälien mukaan. Mutta hovioikeuden presidentti, +iloinen, hyvänsävyinen Sparre, sai hänet siitä luopumaan, muun muassa +muistuttaen, että akatemialla todella oli hallituksen suoma, oma, +ihan itsenäinen tuomiovaltansa. Asia lykättiin siis konsistorin +tuomittavaksi, ja patres, nähtävästi säikähdyksissä poikien +uhkarohkeudesta, päättivät tyynnyttää mieliä lempeydellä. Ensi työkseen +he tuottivat Tuderuksen sekä Sundeliuksen pois linnasta, ja päästivät +heidät vapaiksi. Sitten vasta he uskalsivat ryhtyä itse kapinan +tutkimiseen. Hämeentullin kokouksen johdosta sakoitettiin 26 vanhempaa +ylioppilasta, 1 riksillä mieheen. Niistä läsnäolleista, jotka olivat 15 +vuotta nuoremmat, päätettiin, että heidän piti saada kuritusta +yksityisopettajiltaan. Itse kapinan johtajakin -- samainen, joka +maaherralle oli niin röyhkeästi vastannut, Vikman niminen, ruotsalainen +ylioppilas, olisi päässyt yllämainitulla mitättömällä sakolla, jos hän +vain olisi taipunut pyytämään maaherralta anteeksi. Mutta sen sijaan +hän vielä uudestaan suututti von der Lindeä puheella, jonka hän pian +sen jälkeen piti jossain akatemiallisessa juhlassa ja jossa hän haukkui +kansalaisiansa (Lindekin oli ruotsalainen), jotka muka häntä vastaan +vehkeilivät. Nyt vuosi ennestään jo reunojaan myöten täysi mitta +viimein yli ja Vikman eroitettiin yliopistosta iäkseen. + + + + +16. Koulut. + + +Uskonpuhdistuksen jälkeen olivat oppilaitokset Ruotsin valtakunnassa +joutuneet aivan rappiolle; kirkon varat, joilla niitä katolisena +aikakautena kannatettiin, oli nyt kruunu anastanut omakseen ja +enimmäksi osaksi määrännyt muihin tarpeisiin. Ainoa yliopisto oli +hajallansa, harva koulu enää elää nyhjytteli kurjimmassa tilassa. Tätä +puutetta ryhtyi vasta Kustaa Aadolf perin pohjin auttamaan; +valtiopäivillä v. 1620 hän ehdoitti uutta kouluasetusta. Upsalan +akatemia, sanoi hän, sekä kaikki koulut ovat niin huonossa kunnossa, +ettei niistä monta kunnollista pappia lähde; vielä vähemmän voi niistä +saada kelvollisia hallintovirkamiehiä, koska kaikki opetus melkein +yksinomaan tarkoittaa papillisia toimia. Siitä on seurauksena, että +monasti esim. kaupunkien maistraattien jäsenet eivät osaa edes omaa +nimeänsäkään kirjoittaa. Kuulusteltuansa papiston mieltä, joka ei +kuitenkaan sanonut Suomen hiippakuntien oloista ja tarpeista +"tietävänsä mitään", päätti kuningas perustaa kaksi kymnaasia, +joista toisen Turkuun; puolikymnaaseja eli trivialikouluja piti olla +useampia, yksi Viipurissa. Tämän päätöksen mukaan laajennettiin Turun +vanha tuomiokirkkokoulu kymnaasiksi, johon tarpeeseen määrättiin +Helsingin, Rauman sekä Porin pikkukoulujen tähänastiset tulot; +näiden siis arvattavasti täytyi lakata. -- Täydellisemmän +koululaitoksen sai sitten Suomi Kristiinan aikana, kreivi Brahen +toimesta. Hänen virkakertomuksensa johdosta perusti holhoojahallitus +v. 1641 trivialikouluja Turkuun (yliopistoksi muutetun kymnaasin +sijaan), Poriin, Helsinkiin sekä Uuteen-Kaarlepyyhyn. Viipuri sai +kokonaisen kymnaasin, ja kaikki muut kaupungit "lapsikouluja" eli +ala-alkeiskouluja. "Me olemme jo kauan ajatelleet", kirjoittivat +valtionholhoojat, "miten kirjallinen taito sekä hyvät tavat ja avut +saataisiin kukoistamaan meidän suuriruhtinaanmaassamme Suomessa, ja +kaikki barbarinen epäjärjestys sieltä poistetuksi." Sittenkään ei +tullut nytkään Suomen osaksi kouluja yhtä runsaassa määrässä kuin itse +Ruotsille. Meillä oli yksi kymnaasi, Ruotsissa kahdeksan, johon oli +syynä se, ettei näitä suurempia oppilaitoksia katsottu voivan olla +muualla kuin piispain valvonnan alla, eikä meidän maamme hiippakuntia +ollut niin moniksi eikä pieniksi jaettu. + +Kristiinan aikana ei ainoastaan koulujen luku karttunut, vaan niiden +sisällinen rakennuskin vakaantui 1649 vuoden kouluasetuksen johdosta, +jota asiantuntijat tätä nykyäkin vielä kiittävät erinomaiseksi. + +Yksiluokkaiset lapsikoulut (paedagogiat) olivat oikeastaan +kansakouluja. Niissä opetettiin yhden opettajan johdolla lukemista, +kirjoittamista, luvunlaskua ja katkismusta. Myös saivat ne, jotka +aikoivat edemmäksi opinteille, oppia hiukan latinaa. Tämmöinen koulu +työskenteli jokaisessa kaupungissa, olipa niitä myös muutamia +maapitäjissäkin, nimittäin Saltvikissä Ahvenanmaalla (perustettu v. +1639), Kemiössä (v. 1649 vapaaherra Aksel Oxenstjernan toimesta) ja +Lohjalla (v. 1661). + +Trivialikouluissa oli neljä luokkaa ja tavallisesti neljä opettajaa; +alin luokka oli jokseenkin lapsikoulujen kaltainen. Näissä, niinkuin +Kristiinan kouluasetus määräsi, oli kieliopetus pääaineena, "koska se +oppi on sille iälle soveliain". Maankielen (nimittäin ruotsin) +harjoittamista ei laiminlyöty niin peräti kuin tavallisesti luullaan. +Huolta pidettiin siitä, että oppilaat, latinasta kääntäessään, +valitsivat kauniita, sivistyneitä lausetapoja; myös harjoitettiin sitä +ainekirjoituksen sekä näytelmien välityksellä. Mutta paljon tärkeämpänä +vielä pidettiin latinaa, "koska siitä on niin suuri hyöty +tieteellisissä opinnoissa sekä muutenkin elämässä". Silloin ei, +niinkuin nyt, tyydytty senkielisten kirjojen ymmärtämiseen ja +kohtalaiseen kirjoittamisentaitoon, vaan oppilaitten piti myös oppia +"sujuvasti, puhtaasti ja kauniisti puhumaan" tuota senaikuista tieteen +ja myös kansainvälisen valtiollisen keskustelun yleistä kieltä. Siksi +kehoitettiin lapsia alimmallakin luokalla sekoittamaan äidinkieliseen +puheeseensa latinaisia sanoja ja puheenparsia, sitä myöten kuin he +niitä oppivat. Toisella luokalla jo kiellettiin, ettei saatu koskaan +puhutella opettajaa eikä hänen läsnäollessaan kumppaneitakaan muuten +kuin latinaksi. Ken sitä sääntöä rikkoi, siitä tehtiin asinus, s.o. hän +asetettiin luokan eteen seisomaan, pitkäkorvainen paperimyssy päässä. +Korkeammilla luokilla piti oppilaitten sakon uhalla yksinkin, +keskenänsä ollessaan, aina vain käyttää latinaa. Vielä parempaa +puheenharjoitusta varten alettiin näillä luokilla pitää jo +väitöksiäkin. Nyt tuli myös kolmas kieli, kreikka, lisäksi. Uudempia +kieliä ei opetettu ollenkaan, eikä ollut muistakaan oppiaineista suurta +lukua. Uskonopissa luettiin ensin katkismus, sitten vähän teologiaa; +siihen tuli trivialikoulun ylimmällä luokalla lisään hiukan luvunlaskua +ja logiikkaa -- siinä kaikki. Luonnosta sekä ihmiselämästä piti vain +opettajan hiukan suullisesti selittää, milloin joku kohta luettavassa +latinaisessa kirjassa antoi siihen aihetta. Yliluokalla oli kuitenkin +rinnakkaisosasto, "kirjurien luokka", missä kirjureiksi, kauppiaiksi +y.m.s. aikovat saivat enemmän harjoittaa luvunlaskua, kaunokirjoitusta +sekä kirjeittenkirjoittamista ruotsinkielellä. + +Kymnaaseissa, joissa opetustapa jo läheni yliopistoissa vallalla olevaa +siinä suhteessa, että luentojakin pidettiin, oli myös neljä luokkaa, +mutta seitsemän opettajaa lehtorien tai professorien arvonimellä. +Näissäkin oli latina aina pääaineena, sen ohessa kreikka; lisäksi tuli +myös heprea, ainakin papeiksi aikovia varten. Muuten harjoitettiin +ahkerasti jumaluusoppia. Luonnontieteitäkin varten oli nyt eri +opettaja, joka selitteli varsinkin kasvitiedettä, ihmisen +ruumiinrakennusta sekä terveydenhoitoa. Mathematicus opetti myös +suullisesti hiukan maantietoa kartan avulla. Historicus et poëta +(historian ja runouden opettaja) luetti latinaista runoutta, +opetti runoelmia sepustamaan ja oli johtajana oppilaitten +näytelmänharjoituksissa. Historiallinen opetus koski enimmiten vain +muinaista Kreikan ja Rooman historiaa; yleisestä historiasta annettiin +vain lyhyitä tietoja aikataulujen avulla. Myöskin saivat oppilaat vähän +tutustua Ruotsin lain perusteihin sekä valtiotieteeseen. + +Tuntijärjestys oli suuresti eriävä nykyisestä. Kesällä kello neljä, +talvella kello viisi aamulla piti jo koululaisten olla koossa; +kymnaasilaisten aina kello viisi. Tunnin verran kestävän rukouksen ja +raamatunluvun jälkeen alkoi opetus. Kahdeksasta yhdeksään oli +välitunti; kello 10 mentiin neljännestunniksi kirkkoon rukoilemaan, +sitten päästiin kotiin syömään. Kello 12 "päivällisen jälkeen" alkoi +sitten lauluharjoitus. Kahdesta kolmeen oli jälleen välitunti, ja kello +viisi, vielä kaksi tuntia luettuansa, olivat pojat siksi päiväksi +suorittaneet päivätyönsä. Keskiviikko- ja lauvantai-iltapuolet olivat +vapaat. Lauvantaina aamupuolella kerrattiin aina koko viikon oppimäärä +ja pidettiin väitöksiä, sunnuntai-ehtoona iltakirkon perästä +puheharjoituksia. Varsinaista loma-aikaa oli yksi kuukausi jouluna, +toinen kesällä (kesäk. 29 p. -- heinäk. 29 p.), jolloin kuitenkin piti +edellisenä lukukautena luettua kotona kerrata. Niinkuin tästä näkyy +pidettiin silloin poikia koulussa paljon enemmän kuin meidän aikanamme; +loma-ajat olivat lyhyemmät ja koulutunteja useampia joka päivä. Mutta +sen sijaan ei näytä myöskään olleen juuri mitään kotiläksyjä. + +Säännöt kurinpidosta Kristiinan kouluasetuksessa olivat lempeät. +Opettajia varoitettiin, etteivät heti löisi oppilaita, vaan ensin +koettaisivat varoitusten, sitten uhkausten vaikutusta. Ei ollut +myöskään lupa lyödä poikaa siitä syystä, ettei hän voinut läksyä +käsittää. Mitä rikoksia viikon varrella tapahtui, ne piti kaikki panna +muistiin, ja lauvantaina sitten huuhdottiin kaikki synnit yht'aikaa +pois suurella selkäsaunalla. Luultavasti pysyivät kuitenkin asetuksen +lempeät määräykset enimmiten paperilla; koko aikakauden henki oli siksi +väkivaltainen ja raaka, etteivät ne olisi voineet päästä täyteen +voimaan. Kumminkin tiedetään Suomesta eräs tapaus, jolloin eräs +alaopettajakin sai vitsakuritusta koulun rehtorilta. Vielä pahemmat +lyömään kuin opettajat olivat luokanjärjestäjiksi asetetut vanhemmat +oppilaat; he repivät pienempiä poikia aivan armottomasti, useinpa +sivaltelivat silmiäkin vasten. Koulunuorison tavat Suomessa eivät +muuten olleet parasta laatua, niinkuin sivistyksen yleisestä kannasta +kyllin sopii arvata. Rothovius valitti, että kymnaasilaiset tiheään +laiminlöivät luennoilla käymistä ja yöllä kulkivat pitkin katuja, +hoilaellen sekä ikkunoita särkien. + +Enin osa koulupojista oli köyhiä. Kouluun tullessa oli heillä +tavallisesti suuri osa lukukausi-elatuksestaan kuivana, suolattuna +mukanansa, kun ei ollut rahaa, millä ruokaa kaupungissa ostaa. Monasti +kuitenkin sattui, että kotieväät eivät riittäneet lukukauden loppuun +asti, ja silloin oltiin pahassa pulassa. Niin mainitaan esim. erään +rovasti Sackliniuksen elämäkerrassa -- hän kävi Oulun koulua lopulla +yllämainittua vuosisataa -- että hän joskus kokosi ja paistoi +nahkapalasia jo syödyistä kapahauista ja kaapiskeli eväsvakkansa +laitoja, juoden vettä päälle. Puutteen auttamiseksi oli köyhillä +koulupojilla eli "teineillä" välistä lupa käydä kerjäämässä, ja oli +kullakin koululla oikein esivallan määräämät pitäjänsä, joihin sen +oppilaat saivat mennä. Tavallisin kerjuuaika oli joulu, jolloin oli +loma-aika ja talonpojan aitta täysimpänä. Vähäistä rahanapua oli myös +siitä, kun teinit kävivät rikkaampien ruumiita "koululla" saattamassa. +Huolimatta tästä köyhyydestä oli kuitenkin kouluissa runsaasti +oppilaita. Brahen perustamaan Käkisalmen lapsikouluun tuli esim. heti +80 poikaa; Turun koulussa oli vuosisadan lopulla noin 300 oppilasta. +Viipurin kymnaasissa ja koulussa oli niitä myös niin paljon, että +niistä, venäläisten tultua kaupunkia piirittämään v. 1656, saatiin +kaksi komppaniaa. + +Viimein on vielä senaikuisten koulujen suhteen eräs seikka huomattava, +joka Suomen kansan vastaiseen kohtaloon on suuresti vaikuttanut. +Opetuksessa oli näet latinan apuna siihen asti aina käytetty useitten +oppilaitten äidinkieltä, suomea. Turun koulun suomennosharjoitukset +raamatusta Agricolan aikana esim. ovat meille vielä säilyneet +painettuina. Mutta Kristiinan kouluasetuksessa oli nimenomaan säätty, +että alkukielenä oli ruotsi käytettävä. Tämä sääntö pantiin myöskin +Suomenmaassa toimeen korkeammissa kouluissa; sen todistavat +Hämeenlinnan sekä Käkisalmen uusien lapsikoulujen vielä säilyneet +perustuskirjat. Niissä näet on säätty, että piti "erittäin harjoittaa +katkismusta, _ruotsinkieltä_, luvunlaskua, kirjoittamista sekä +laulua, niin että oppilaat vähän edistyttyänsä voisivat päästä +trivialikouluihin". Oppilaitten taitamattomuus ruotsinkielessä oli +kuitenkin syynä, ettei vielä tultu toimeen aivan ilman suomea. +Senvuoksi nähdään senaikuisissa latinaisissa sanakirjoissa myöskin +suomalaisia selityksiä ruotsin rinnalla; samoin myös koulussa paljon +käytetty Erasmus Rotterodamuksen kirja Libellus aureus (kultainen +kirja) painettiin Turussa siten, että alkuperäisen tekstin rinnalla käy +ruotsalainen, saksalainen ja suomalainen käännös. Mutta kaikissa +tapauksissa oli Kristiinan koulusäännön kielimääräys kenties +voimallisin niistä syistä, jotka, niinkuin vasta saamme nähdä, +vähitellen ruotsalaistuttivat Suomen herrassäädyn ja vuosisadoiksi +hidastuttivat kansallisen sivistyksen kohoamista. + + + + +17. Noitien vainoaminen. + + +Keskiajalla oli ollut vallan tavallista, että noidiksi luultuja ihmisiä +vedettiin oikeuteen ja kaikellaisten perättömien, mahdottomien syitten +nojalla tuomittiin koviin rangaistuksiin, monasti kuolemaan +polttoroviolla. Etenkin joutuivat vanhat, rumat akat usein tämmöisen +vainon alaisiksi; he harjoittelivat tavallisesti vähän lääketiedettä, +moni kenties koetti vielä parantaa lääkkeitänsä ja voiteitansa +joillakuilla loitsuloruilla; siinä muka oli kyllin todistusta liitosta +paholaisen kanssa. Tätä julmaa epäluuloa ei edes uuden ajan mukana +alkanut kirkkaampi opin valo heti hävittänyt; päinvastoin kiihtyi +noitien vainoaminen 17:nnellä vuosisadalla taas uuteen vauhtiin. +Tietysti saattoi Suomi, vanhastaan noituuden kuuluisa pesäpaikka, vielä +vähemmän kuin muut maat pysyä vapaana tästä hurmauksesta. + +Noitien vetäminen oikeuteen oli täällä jo 1620 vuoden seuduilla alkanut +tulla yleisemmäksi; mutta aivan yleinen vimma tässä suhteessa nousi +kaksikymmentä vuotta myöhemmin -- ihme kyllä, juuri samaan aikaan, kun +yliopistomme perustettiin. Näytti siltä kuin olisivat taikauskon sumut, +valistuksen päivän koittaessa, vielä kerran ponnistaneet viimeiset +voimansa ja saenneet entistäkin sakeammiksi. + +V. 1641 tutki Turun hovioikeus kuuluisaa noitaa Eero Juhananpoikaa, +liikanimeltään _Puujumala_. Hän oli syntyisin Oulusta, pormestarin +sisarenpoika. Nuorempana hän oli 25 vuotta ollut sotapalveluksessa, +ensiksi kuormastopoikana "veljes-sodassa" Eerikki kuninkaan ja Juhana +herttuan välillä. Sittemmin otettuaan eron, oli hän ruvennut elättämään +itseään noituudella. Hänellä ei ollut missään pysyväistä asuntoa. +Kaksikymmentä vuotta hän oli vain kuljeskellut pitäjästä pitäjään, +hankkien olut- ja voionnea, parantaen tauteja ja toimittaen varastettua +tavaraa takaisin. Häneltä tiedusteltiin, millä taioilla hän sai oluen +ja voin hyväksi? Hän vastasi: edellisen sillä, että astia pestiin +vedellä, mihin katajan, pihlajan ja kanervan oksanpalasia oli +murenneltu, ja kirnut vedellä, jota kuumalla, harmaalla kivellä oli +lämmitetty. Sairaita hän sanoi parantaneensa voiteilla sekä Jumalan +sanan voimalla, lukemalla pääsiäisevankeliumia vaimoista, jotka menivät +voitelemaan Jesuksen ruumista. Keinon, miten hän oli pakoittanut erään +rengin tuomaan varastettuja jauhoja takaisin, selitti hän seuraavalla +tavalla. Hän pani vanhan aurtuarahan siihen paikkaan, missä varas +jauhoja ottaessaan luultavasti oli seisonut, ja sanoi: "Avaa korvas, +Jumala, anna varkaan palkkansa saada!" Silloin oli syyllinen renki +sairastunut ja tunnonvaivoissaan rikoksensa tunnustanut. Nämät +luonnolliset selitykset eivät kuitenkaan ukko-paralle olleet miksikään +avuksi. Hän olikin, viisaasti kyllä, jättänyt kertomatta, että hän +yllämainittujen keinojen vaikutuksen enentämiseksi oli lukenut +loitsurunoja sekä tehnyt taikatemppuja. Useammista alaoikeuksista, +missä häntä ensiksi oli tutkittu, oli tullut valalla vahvistettuja +todistuksia, että ukko usein -- varmaankin pakoittaaksensa lahjojen +antamiseen -- oli uhkaillut ihmisille tauteja, josta muka olikin ollut +se seuraus, että uhatut sairastuivat ja kuolivat. Olipa hän kerta +uhannut muuttaa koko hääjoukon susiksi -- ihme kyllä eivät +vieraatmiehet kuitenkaan vannoneet nähneensä heitä susiksi muuttuneina. +Mutta hovioikeuden mielestä oli jo ilmankin kyllin syytä; se tuomitsi +ukko-paran noitana poltettavaksi. + +Samana vuonna poltatti hovioikeus myös Elinan, vanhan akan Lapin +pitäjästä, likellä Rauman kaupunkia, joka "tyränteolla" -- siksi +noituutta silloin usein sanottiin -- muka oli tappanut vanhan +ratsumiehen Euran pitäjässä. Hovioikeus kirjoitti tämän asian johdosta +Turun konsistorille, kehoittaen papistoa paremmin valvomaan noituutta, +joka Vehmaan kihlakunnassa sekä Ali-Satakunnassa oli kovin yleinen. + +V. 1643 taas syytettiin Kurkijoen pogostan (seurakunnan) +kreikanuskoista pappia noituudesta. Seudun kansa oli sen rikoksen +tähden häntä pahoin piessyt ja pannut kiinni samaan kahleeseen kahden +ilkeän pahantekijän kanssa. Hän väitti, ettei hän ollut tehnyt muuta, +kuin rukouksilla ajanut ulos pahoja henkiä talosta, jossa kummitteli. +Oikeaksi syyksi kansan vihaan hän sanoi sen, että hän, esivallan käskyn +mukaan, oli ruvennut opettamaan uudesta, Tukholmassa venäläisillä +kirjaimilla painetusta, suomenkielisestä katkismuksesta. Hän pääsi toki +vapaaksi ja asetettiin virkaansakin jälleen, sillä varoituksella vain, +"ettei enää sekaantuisi kummitusjuttuihin eikä muihin joutaviin, jotka +eivät papille sovi". + +V. 1646 oli Turun konsistorin eteen käsketty kirjuri Eerikki, joka +omalla verellään oli kirjoittanut kirjeen perkeleelle, pyytäen 400 +riksiä sielunsa hinnaksi. Häneltä kysyttiin, oliko paholainen sen +jälkeen häntä kiusannut? "Perkele", vastasi hän, "on sitten kolme +päivää peräkkäin ilmestynyt minulle, tarjoten rahapussia. Vaan minä en +kuitenkaan ottanut." Kirjuri pääsi vain sakoilla. + +Pahemmin sitä vastoin kävi _Valpuri Kynin_, mainion noita-akan +Tyrväältä, joka v. 1649 käskettiin hovioikeuden eteen. Hänen sanottiin +käärmeenkedellä hosuneen lehmiä, niin että ne rupesivat verta +lypsämään, ja saattaneen noitumisellaan viljan turmiolle sekä ihmisiä +hukkumaan. Hän puolusti itseänsä rohkeasti. Kun kysyttiin, oliko totta, +että hän oli loitsinut kolme sutta erään vihamiehensä päälle, hän +vastasi siihen: "En minä osaa luoda susia enkä perkeleitä!" Puolustus +oli kuitenkin turha. Hänen käskettiin lukea uskontunnustus sekä Herran +rukous, jolloin häneltä unehtui kappale Pyhästä Hengestä, sekä kuudes +ja seitsemäs rukous. Se muka suuresti vahvisti epäluuloja. Hän vietiin +nyt, ajan tavan mukaan, Aurajoen rannalle ja viskattiin veteen, kädet +ja jalat sidottuina. Jos hän olisi uponnut, olisi se muka ollut +syyttömyyden merkki. Mutta hän pysyikin veden pinnalla; siitä +päätettiin, että hän oli yliluonnollisia keinoja käyttänyt. Ei +auttanut, että hän selitti: "En uponnut senvuoksi, kun pidin kiinni +suun." Tässä ja yllämainituissa seikoissa oli hovioikeuden mielestä jo +kyllin todistusta häntä vastaan, varsinkin kun tutkinnossa sen lisäksi +oli tullut ilmi, että myös hänen äitinsä ja äidin-äitinsä olivat olleet +noitia ja siitä rikoksesta saaneet surmansa polttoroviolla. Akka parka +siis tuomittiin poltettavaksi; mutta ei tuo edessä oleva tuskallinen +kuolemakaan voinut hänen rohkeuttansa masentaa. Tuomion kuultuansa hän +vaan vastata tokaisi: "Onpa jo sen seitsemänkin minua parempaa ennen +mennyt samaa tietä!" + +Kävipä tuo julma taikausko itse meidän äskenperustetun yliopistommekin +kimppuun. Professori _Martti Stodius_, samainen mies, joka oli ollut +raamatun suomennoksessa osallisena ja myös Petraeuksen apuna +suomalaisen kieliopin sepittämisessä, harrasti luonnontieteellisiä +tutkimuksia. Ajan tavan mukaan piti hän niitä kuitenkin salassa ja +vaati oppilaaltaan vaitiolovalaa, ennenkuin hän rupesi heille +tietojansa jakelemaan. Tästä joutui hän noituuden huutoon; hänen +hoettiin harjoittavan "mustaa konstia" ja pitävän spiritus +familiaris'ta, s.o. kotihaltijaa palveluksessaan. Viimeinpä +nostettiin kannekin häntä vastaan. Piispa Rothovius oli v. 1644, +piispankäräjillä käydessään, tavannut hullun ylioppilaan, nimeltä +Eerikki Kyrkslättensis. Tämän vanhemmat olivat syyksi poikansa surkeaan +tilaan selittäneet sen, että hän Stodiukselta oli oppinut salaisia, +luvattomia konsteja. Omantunnonvaiva oli hänen päänsä sekoittanut. +Nuorukainen itsekin soimasi Stodiusta "sielunsa murhaajaksi". Piispa +nosti nyt asian puheeksi konsistorissa. Stodius myönsi ottaneensa +oppilailtaan vaitiolon valan; sen hän oli tehnyt senvuoksi, etteivät +hänen opettamansa asiat joutuisi pahanilkisten ihmisten tietoon, jotka +niitä voisivat väärinkäyttää. Mutta opetuksen aineena ei ollut mitään +noituutta ollut, ainoastaan aivan luonnollisia asioita, semmoisia kuin +esim. tulen virittäminen poltinlasilla, salamusteen valmistaminen, joka +ei tullut näkyviin muuten kuin paperia vähän lämmitettyä y.m.s. Muut +professorit todistivat, että Stodius, vaikka hän muuten olikin +löyhäkielinen mies, joka juttelee paljon sellaista, mistä on enemmän +huvia kuin hyötyä, ei ollut kuitenkaan koskaan heidän kuullen, ei +selväpäisenä eikä humalassakaan, puhunut yhtään noituuteen vivahtavaa +sanaa. Näiden todistusten nojalla pääsi Stodius vapaaksi. Epäluulosta +ei hän sittenkään voinut vapautua. Huhuttiin, että hän öisin sekä +torstai-iltoina piti salaisia luennoita kodissansa, jolloin hän opetti +oppilailleen taikoja. Yksi näistä oli sitten muka viskautunut kirkon +katolta alas ja noitakonstiensa avulla päässyt eheänä maahan. Toinen +oli, raamattua lukiessaan, heti osannut jokaisen lukemansa värssyn +ulkoa. Kolmas, kotoisin Pohjanmaalta, oli lyönyt vetoa juovansa koko +kannullisen olutta yhdellä suun avauksella, ja kun hän kannun suulleen +kohotti, olikin se samassa tyhjä. Neljättä syytettiin siitä, että hän +osasi loitsia käärmeitä liikkumattomiksi; "niin kyllä", selitti hän +asian, "mutta en pidellytkään niitä loitsuluvuilla, vaan päästään +halkaistulla kepillä". V. 1656 joutui viimein Stodius uudestaan +syytteeseen. Viipurissa oli lehtori Forstadiuksella tavattu Palezin +_Kabbala_ (noituuden oppikirja). Tästä hovioikeuden eteen vedettynä +tunnusti Forstadius saaneensa kirjan lainaksi Stodiukselta. Nyt otti +Turun konsistori tämän tutkintonsa alle. Stodius myönsi, että kirja oli +hänen omansa, isältä peritty; samoin myöskin, että hän oli lainannut +sen Forstadiukselle, joka silloin luki maisteriksi. Mutta hän vakuutti +taas, ettei hän koskaan ollut mitään luvattomia opettanut. Siitä +huolimatta tuomitsi hänet konsistori eroon professorinvirasta. Mutta +kun tuomio tuli kreivi Brahen eteen, jonka vahvistettava se oli, +ennenkuin se saattoi saada laillisen voiman, kumosi tämä jalo mies heti +koko tuomion. Todistettu ei ole millään muotoa, kirjoitti hän +konsistorille, että Stodius on harjoittanut luvatonta noituutta, vaikka +hän onkin salaa opettanut luonnontieteitä. Eikä ole noitakirjojen +omistaminen, jollei niitä väärinkäytetä, vielä mikään rikos. Konsistori +puhuu siitä, että Stodius on häväistykseksi yliopistolle; mutta +suurempi häpeä akatemialle olisi vielä se, jos yleisesti saataisiin +tietää, että eräs sen jumaluusopin professoreista on noituuden tähden +tullut eroitetuksi virastaan. + +Yhtä ylevää vapautumista aikakautensa epäuskosta osoitti Brahe parissa +muussakin samallaisessa tilaisuudessa. Ylioppilas Eolenius esim. oli v. +1661 tullut tuomituksi kuolemaan sen johdosta, että hän muka oli tehnyt +liiton paholaisen kanssa. Todisteeksi oli tuotu esiin: että hän, vaikka +oli laiska luennoita kuulemaan, oli ihmeen lyhyessä ajassa harjaantunut +erinomaiseksi latinankielen mestariksi, voittaen kaikki kumppaninsa, +vieläpä monen professorinkin. Samoin kävi myös kreikan sekä +hepreankielen; ja Syyrian kirjoitusta hän, jo heti ensi kerran siihen +ryhtyessänsä, kirjoitti ihan selvästi, aivan kuin se olisi ollut +painettua. Toisenkin ylioppilaan, joka ei ollut juuri mitään osannut, +oli hän yks kaks saanut kirjoittamaan pari aivan virheetöntä latinaista +kirjettä. Näitä seikkoja piti koko yliopiston konsistori yksimielisesti +täysinä todisteina, ja enemmistö, piispa Terserus etupäässä, vaativat +hänelle sen johdosta kuolemanrangaistusta; muutamat hellempiluontoiset +arvelivat ikuisen relegatsionin jo riittävän. Mutta kansleri Brahe +lähetti asiapaperit takaisin merkillisen vastauksen seuraamana. Hänen +mielestään vankeus, jossa ylioppilasta tutkintoajalla oli pidetty, oli +aivan riittävä rangaistus, koska hänen noitakonstinsa kuitenkaan eivät +voineet olla muuta kuin tyhjää kerskausta. "Paljon on esimerkkejä +Suomessa nähty", lopetti hän, "että tuommoisista seikoista on suurta +melua nostettu ja monelle viattomalle on sellaisten epäluulojen tähden +pahoin käynyt, vaikka koko asia, päivän valossa katsoen, ei ole ollut +muuta kuin turhuutta." + +Noin vuosikymmenen kuluttua levisi Suomeenkin uusi noitajuttujen laji, +joka Ruotsissa oli saanut alkunsa, nimittäin retket Hiidenvuorelle +(Blåkulla-färderna). Vanhojen noita-akkojen sanottiin näet öisin +ratsastavan luudalla halki ilman paholaisen asunnoille, vieden +kanssansa hänen ilkeihin pitoihinsa viattomia lapsiakin. Meilläkin +muutamia ämmiä tuomittiin tämmöisten retkien tähden, joilla he muka +olivat käyneet; mutta ei se hullutuksen laji meidän maassamme +kuitenkaan tullut yleiseksi. + +Noitien vainoaminen, vaikka vähitellen laimeten, kesti siten vielä +18:nnen vuosisadan keskipaikoille saakka. + + + + +18. Aateli. + + +Seitsemännentoista vuosisadan keskivaihe muodostui aatelin kulta-ajaksi +Ruotsinvallassa; sen rikkaus ja mahtavuus ei ollut koskaan ennen eikä +koskaan myöhemmin ollut niin suuri muiden säätyjen varoihin sekä arvoon +verraten. Eerikin ja Juhanan suomat suuret etuoikeudet oli Kustaa +Aadolfin täytynyt kuninkaaksi tullessaan vielä enentää; hän tarvitsi +aatelin suosiota hiukan epävakaisen perintöoikeutensa tueksi. Tosin +saivat Suomen herrat kieltävän vastauksen, kun he jälleen, niinkuin jo +Kaarle IX:nnen aikana, vaativat alustalaistensa suhteen samaa valtaa +kuin Virossakin oli. Mutta heille yhteisesti valtakunnan muiden +aatelisten kanssa suodut oikeudet olivat ilmankin kyllin laajat. Nuori +kuningas lupasi, että kaikkiin korkeampiin virkoihin asetettaisiin +ainoastaan Ruotsinvallan aatelisia miehiä eikä "kohotettaisi +halpasukuista heidän yläpuolelleen, kruunulle sekä valtakunnalle +häpeäksi". Aatelinen, joka hengellekäyvästä rikoksesta tuli syytetyksi, +sai vaatia, että ainoastaan hänen omat säätyläisensä tuomitsisivat +häntä. Jos joku aatelin alustalainen tai lääniläinen teki rikoksen, oli +se osa sakkoa, joka muuten lakikirjan mukaan olisi tullut kuninkaalle, +suoritettava herralle. Aatelisilla oli oikeus tullitta viedä tilustensa +tuotteita ulkomaille ja samoin taas ulkomailta tuottaa taloutensa +tarpeita. Aatelin alustalaiset, jotka asuivat peninkulman laajuisessa +piirissä herraskartanon ympärillä, olivat vapaat sotamiehen otosta sekä +kaikista veroista kruunulle paitsi varsinaisesta maaverosta +(säterivapaus); edempänä asuvat lampuodit suorittivat kruunulle +tulevista veroista, päivätöistä, kyydeistä sekä rekryyteistä puolta +vähemmän kuin kruunun- ja verotalot. Täten tietysti oli herrojen +mahdollista saada heiltä sitä suurempia maksuja. Kreiveillä ja +vapaaherroilla oli paitsi näitä etuoikeuksia vielä erinäisiä lisäksi. +Niinpä esim. heillä oli oikeus itse tuomita alustalaisiansa, jota +varten heidän kartanoissaan oli omat vankihuoneet. + +Aateliston alkuaikuisena perusteena ollut ratsupalvelus oli sitä +vastoin tullut yhä helpoitetuksi. Olipa aatelisarvo oikeuksineen viime +aikoina kokonaan vapautunut siitä velvollisuudesta; aatelisherra, joka +joutui kartanottomaksi eikä siis enää voinut suorittaa ratsupalvelusta, +ei nyt enää senvuoksi tullut hylätyksi säädystänsä. Tälle uudelle +aatelin käsitykselle antoi Kustaa Aadolf laillisen vahvistuksen +_ritarihuoneen_ perustuksella, jonka kirjaan kaikki aateliset luvut +kirjoitettiin. Aatelisarvo, niin oli sen säännöissä määrätty, piti olla +jokaisella, jonka isä ja äiti, tahi ainakin edellinen, oli Ruotsin tai +Suomen aatelia. Sitä vastoin ei ulkomaalaisen aatelismiehen +perillisillä, vaikka hän olisikin täällä nainut, ollut aatelisoikeutta +Ruotsinvallassa. + +Nämätkään etuoikeudet, vaikka ne olivatkin näin laajat, eivät +kuitenkaan tyydyttäneet aatelin ahneutta; he koettelivat vielä +laajennella niitä laittomilla keinoilla. He ostivat kruunun- ja +verotaloja lisäksi, vaatien niillekin rälssioikeutta; samoin niille +autiomaille, jotka he omin luvin ottivat viljelläkseen. He tahtoivat +myös vapauspeninkulman ulkopuolella asuvat alustalaisensa vapauttaa +tuosta raskaasta kyydistä sekä veronkuljetuksesta. He veivät +ostotavaraakin tullitta ulkomaille, samoin he tuottivat sieltä tavaraa +kaupiteltavaksi. Kaupungeissa he vaativat omistamillensa taloille +täyttä vapautta kaikista kunnallismaksuista, eivätkä totelleet +maistraatin järjestyssääntöjä. Maaseudulla tahtoi jokainen +aatelisherra, samoinkuin Saksanmaalla, saada yksin määrätä, kuka +pääsisi kirkkoherraksi siihen pitäjään, missä hänellä oli kartanonsa. + +Niinkuin olemme nähneet, rupesi Kustaa Aadolf häätämään näitä +väärinkäytöksiä ja samoin myös talonpoikien sortamista, niinpian kuin +kruunu hänen päässänsä oli vakautunut. Aksel Oxenstjernakin sitten +ankarasti ja hyvällä menestyksellä vastusti kaikkia laittomia +vaatimuksia, vieläpä monasti koki laillisiakin etuoikeuksia rajoittaa, +jos valtakunnan etu sitä vaati. Esim. hän sai aatelin luopumaan tuosta +väärinkäytetystä, kruunulle sekä kaupungille haitallisesta +tullivapaudesta, jonka sijaan heidät vapautettiin henkiverosta. Ja +suostuipa aateli joskus siihen, että he hänen kehoituksestaan sallivat +sotamiehen- sekä veronottoa alustalaisiltaan saman määrän mukaan kuin +muilta talonpojilta. Mutta sekä Kustaa Aadolf että Aksel Oxenstjerna +kumpikin tekivät taas toiselta puolen aatelin vallan vielä paljoa +rasittavammaksi. + +Senaikuisiin suuriin sotiin näet eivät kruununtulot tahtoneet millään +lailla riittää, vaikka uusia veroja oli milloin milläkin nimellä otettu +lisäksi. Riittämättömät olivat myös liittolaisilta saadut apurahat sekä +vihollismailta kiskotut polttoverot. Valtiolainoja ei silloin vielä +osattu ottaa nykyisellä vakinaisella tavalla, niin että niitä olisi +lyhennelty vähitellen pitkän ajan kuluessa. Hädissänsä ei siis Kustaa +Aadolf keksinyt muuta keinoa kuin ruveta myömään kruununtiloja sekä +kruununsaatavia verotaloista. Nämät joutuivat kaikki tyyni aatelin +käsiin, sillä aatelittomille ei ollut niiden ostaminen sallittu. Sen +lisäksi täytyi hänen myös antaa koko kyläkuntia lahjoitusmaiksi +ansiollisille sotasankareilleen, koska ei ollut varaa palkita heitä +muulla lailla. Samaa apukeinoa käyttivät sitten myös valtionholhoojat. +Sen vaarallisia seurauksia ei silloin vielä osattu arvata; päinvastoin +arveltiin siitä olevan maalle hyötyä, koska kruununtaloja, niin pian +kuin ne joutuivat yksityisten aatelisherrojen omiksi, huolellisemmin +viljeltiin. Senvuoksi suotiin tämmöisiä lahjoitus- ja ostomaita +erittäin Suomessa, jossa viljelys oli huonommassa kunnossa. Näkyypä +Oxenstjernan mielipide olleen semmoinen, että olisi parasta muuttaa +kaikki talonpojat aatelin lampuodeiksi, josta puhuessaan hän viittasi +Englannin esimerkkien. + +Mutta tämä kaikki oli kuitenkin ainoastaan alkua. Kristiinan hallitessa +vasta paisui aatelisvalta tulvaksi, joka kuohahti kaikkien rajojen yli +ja uhkasi kokonaan hukuttaa muiden säätyjen itsenäisyyden. Kristiina +laajensi vielä Kustaa Aadolfin suomia aatelis-etuoikeuksia, vaikka +Oxenstjerna varoitti, sanoen niiden pikemmin sietävän vähennystä. Muun +muassa vapautettiin nyt vapauspeninkulman ulkopuolellakin olevat +alustalaiset kaikesta rasituksesta. Erittäin lisättiin kuningattaren +kruunauksessa suuresti etuoikeuksia. Kreiville annettiin nyt +yksinomainen valta panna toimeen hovioikeuden tuomiot sellaisissa +asioissa, jotka hänen kreivikuntansa tuomarin alta olivat tulleet +vedotuiksi; täten tietysti nämät tuomiot, jos ne olivat kreiville +vastenmieliset, jäivät toimeenpanematta. Myös suotiin kreivin +perustamille kaupungeille kymmenvuotinen veronvapaus, jonka ajan +kuluttua kreivin piti saada puolet porttitullista. Tullimiehiksi, +samoin kuin muutenkin voudeiksi, tuomareiksi y.m. piti kreivin saada +asettaa ketä tahtoi. + +Vielä turmiollisempaa oli, että Kristiina aivan hillittömästi ja +järjettömästi jatkoi kruunun- sekä verotalojen myömistä ja +lahjoittamista. Kustaa Aadolf oli myönyt noin 1,000 manttaalia (joiden +vuotuinen vero oli 26,000 hopeatalaria), valtionholhoojat n. 2,000 +manttaalia (vero 60,000 tal.) -- Kristiina möi enemmän kuin 4,000 +manttaalia (vero 120,000 tal.). Vielä hurjemmin jakeli hän +lahjoitusmaita kelle hyvänsä, ansioita paljon kysymättä. Kustaa +Aadolfin lahjoittamien talojen veron summa oli ollut 190,000 tal., +holhoushallituksen aikuisten lahjojen 69,000 -- Kristiina tuhlasi +560,000 talarin arvosta veroa. Täten karttui nyt rälssimaitten ala +lyhyessä ajassa entiseen verraten kolmenkertaiseksi. + +Suuri osa Kristiinan lahjoituksista tuli osaksi niille monille, jotka +hän itse koroitti aatelis-, vapaaherran- ja kreivinarvoon. Ennen häntä +oli Ruotsissa ja Suomessa ollut 321 alhaisempaa aatelissukua -- hän loi +lisään 363 uutta. _Suomessa_ oli ollut vain yksi kreivikunta, kolme +vapaaherrakuntaa -- hän lisäsi kahdeksan kreivin, _kaksikymmentäyksi_ +vapaaherran aluetta. Hänen hallituksensa lopulla oli koko Käkisalmen +lääni poislahjoitettu; samoin myös melkein koko Pohjanmaa, huolimatta +tuosta vanhasta sananparresta: ettei siellä aateli viihdy enempää kuin +ravutkaan. Turun läänistä oli vain 1/3, muista lääneistä tuskin puoli +enää välittömästi kruunun omana. Suomen maaverosta oli 1/3, siis kolmas +osa kaikista meidän maasta tulevista kruunun saatavista aatelin +käsissä. + +Suurin kreivikunta oli _Vasaborg_-niminen, joka sisälsi 878 taloa +Uudenkaupungin ympäristöllä. Paitsi tätä oli Turun läänissä myös +_Porin_ kreivikunta (362 t.); Uudellamaalla _Raaseporin_ (722 t.); +Pohjanmaalla _Korsholman_ (413 t. Vaasan seudulla) ja _Karleborgin_ +(285 t. Uudesta-Kaarlepyystä alkain itäänpäin); Käkisalmen läänissä +_Salmin_ (Laatokan rantamaan koko koilliskulma), _Sortavalan, Nyborgin_ +(Parikkala sekä Uukuniemi) ja _Kronoborgin_ (Kurkijoki). Avarin +vapaaherrakunnista, niinkuin kaikista lahjoitusmaista Suomessa, oli +Brahen _Kajaani_. Muuten oli niitä Turun läänissä kuusi, joista +suurimmat _Kemiön_ (298 mantt.), _Korpon, Loimaan ja Lempäälän_; +Uudellamaalla _Elimäen_ (301 tal.); Viipurin läänissä _Koiviston_; +Pohjanmaalla kymmenen, joista mainittavat _Närpiön, Laihian, Kokkolan, +Ikalaborgin_ (Kalajoella), _Limingan ja Iin_; Käkisalmen läänissä +_Liperin, Tohmajärven, Kiteen, Pyhäjärven ja Örneholmin_ +(Raudulla).[38] Lisäksi tuli vielä ääretön joukko tavallisille +aatelismiehille annettuja lahjoitusmaita, joista sangen moni +avaruutensa sekä verojensa suhteen veti vertoja kreivi- ja +vapaaherrakunnille. + +Useitten herrojen tulot näistä tiluksistaan olivat oikein +ruhtinaalliset. Kuinka suuret kreivi Brahen vuositulot hänen +suomenpuolisista tiluksistaan olivat, on jo kerrottu. Kustaa Aadolfin +avioton poika sai Vasaborgin kreivikunnasta melkein 60,000 nykyistä +Suomen markkaa vuosittain, Aksel Oxenstjerna Kemiön vapaaherrakunnasta +n. 25,700, Leijonhufvudit Raaseporista n. 19,000, erään Rosenstjernan +perilliset lahjoitusmaistaan Muolassa, Uudellakirkolla sekä +Kivennavalla melkein 38,000 m. Useimmista muista kreivikunnista oli +vähintänsä 21,000 markkaa tuloa, vapaaherrakunnista viisi-, seitsemän-, +yhdeksäntuhatta. Muistettava on, että hyvin monella noista herroista +samalla oli koko joukko alusmaita Ruotsissa, Virossa sekä Liivinmaalla. +Paitsi sitä olivat todelliset tulot tavallisesti vähintänsä kahta +vertaa suuremmat kuin mitä kruunun verokirja osoitti, josta yllä +luetellut summat ovat otetut. Kajaanin läänin vero esim. on kruunun +kirjoissa arvattu ainoastaan n. 5,000:ksi markaksi, tulot Brahen +tiluksista Paraisten pitäjässä 3,200:ksi, mutta kreivin omissa +tilikirjoissa 12,250:ksi ja 5,100:ksi. Laskekaamme nyt vielä lisäksi ne +suuret kruununpalkat, joita useat heistä saivat mikä missäkin korkeassa +virassa. Valtionholhoojilla esim. oli 63,000 markkaa vuodessa, muilla +valtaneuvoksilla 21,000 sekä vielä sama verta ruokarahaa pitoja varten. +Suomen kenraalikuvernöörinä oli Brahella, paitsi valtaneuvospalkkaansa, +vielä 10,500 Suomen markkaa. Eversteillä Suomen rykmenteissä oli +enemmän kuin 5,000 mk. Monella oli varsinaisen virkansa ohella myös +saatavat jostain laamanni- tai kihlakunnasta, vaikkei hänellä itsellään +ollut tuomarinvirasta mitään vaivaa. Niin esim. oli Turun hovioikeuden +presidentillä Kurckilla Länsigötinmaan laamannina 3,000 tynnyriä +viljaa. V. 1638 tuotti Pohjois-Suomen laamannikunta valtaneuvos +Skyttelle 2,471 mk, etelä-suomalainen amiraali Klaus Flemingille n. +4,500 mk, karjalainen K. Bondelle melkein 8,000 mk. Suuria rikkauksia +olivat myös kaikki senaikuisissa voitollisissa sodissa käyneet +päälliköt koonneet itselleen ryöstösaaliilla sekä polttolunnailla. +Kertokaamme nyt lopulta kaikki tässä luetellut summat kolmella, koska +silloiset elintarpeitten hinnat olivat noin kolme vertaa huokeammat +kuin tätä nykyä -- silloin vasta voimme saada täyden käsityksen sen +ajan korkeitten herrojen summattomista tuloista. + +Nämät äkisti saadut rikkaudet muuttivat keskipaikoilla vuosisataa +Ruotsin vallan aatelin elämän ja tavat perinjuurin. Entisen +yksinkertaisuuden, koristelemattomuuden sijaan tuli nyt mitä ylellisin +prameus. Korkeat herrat rakensivat itselleen uhkeita kivikartanoita +kaariportteineen, torneineen niin hyvin asuintiluksilleen kuin myös +suurempiin kaupunkeihin, varsinkin Tukholmaan. Sisältä ne koristettiin +kalleilla huonekaluilla sekä ulkomaan mestarien maalauksilla. +Maakartanoiden ympäristö laitettiin komeiksi puutarhoiksi ja +kukkasmaiksi ansareineen, suihkukaivoineen, marmoripatsaineen. Näissä +palatseissa vietettiin loistavaa elämää, tuhlattiin äärettömiä summia +kaikellaisiin juhlapitoihin. Samassa kuitenkin myös moni herra, se +tulee heidän kunniakseen tunnustaa, edisti yliopistoja ja kouluja, +koristeli kirkkoja sekä auttoi muita yleishyödyllisiä laitoksia +ruhtinaallisen anteliaasti. Alhaisemman aatelin varat tietysti eivät +tämmöiseen ylenmääräiseen komeuteen riittäneet. He asuivat enimmiten +puisissa turvekattoisissa kartanoissa, pieni puutarha ympärillään; +mutta puvussa, ruuassa sekä pöytäastiain kalleudessa koettelivat hekin, +niin paljon kuin mahdollista, noudattaa ylhäisempien esimerkkiä. +Yhdessä suhteessa kumminkaan ei sopinut heitä suinkaan arvostella heitä +halvemmiksi ja se oli -- kopeudessa. + +Yhteistä koko aatelille oli silloin rajaton ylpeys; nekin, jotka juuri +ikään olivat koroitetut aatelissäätyyn, pöyhkeilivät kaikin voimin, +jotta heidän äskeinen alhaisempi säätynsä muka sitä pikemmin +unhottuisi. Samasta tunteesta johtui, etteivät he nyt tyytyneet vanhan +aatelin tapaisiin koruttomiin, yksinkertaisiin nimiin, vaan keksivät +itselleen mitä koreimmat, komeimmat, niinkuin Gyllengranat, +Silfversparre ja Rosenstjerna y.m. täynnä kultaa, hopeaa, tähtiä sekä +muita loistoaineita. Aatelittomia kohdellessaan olivat aateliset +röyhkeät siinä määrin, että meidän on vaikea sitä todeksi uskoa. +Aatelin etuoikeuskirjassa oli nimenomaan säätty, että aatelisneidon, +joka meni aatelittomalle miehelle vaimoksi, piti menettää +perintöoikeutensa sukunsa tiluksiin. Ei hän myöskään koskaan päässyt +aatelisten sukulaistensa häihin taikka ristiäisiin, ja jos hänen joskus +armosta sallittiinkin tulla tavallisiin pitoihin, istutettiin hän +ainakin alimmaiselle sijalle. Samoin myös, jos aatelisherra oli nainut +aatelittoman neidon, ei tullut lapsille aatelisarvoa eikä +perintöoikeutta muuten kuin erinäisen kuninkaallisen armokirjan kautta. +Tämmöisiä avioliittoja ei katsottu juuri paljon paremmiksi luvatonta +yhtymistä. Turussa esim. vuosisadan toisella puoliskolla mieltyi +hovioikeuden presidentin, vapaaherra Creutzin poika piispa Gezeliuksen +tyttäreen, ja huhu levisi ympäri kaupunkia, että hän aikoi naida tytön. +Tästäkö vasta nuoren junkkarin korkeassa kodissa hätä nousi! Sisaret, +tavatessaan kadulla piispan neitosia, käänsivät pois päänsä eivätkä +olleet heitä näkevinään; isä palkkasi erään papin piispan perhettä +häpäisemään. Ja eräänä pyhänä mainittiin kirkossa, kuudetta käskyä +selitettäessä, miten muutamat tässä kaupungissa hävyttömästi rikkovat +tätä käskyä vastaan, koreillen vastoin säätynsä tapaa silkissä ja +sametissa, ja pyydellen korkeasukuisia nuorukaisia pauloihinsa. -- +Samallaista röyhkeyttä ilmeni kaikessa muussakin. Moni korkea +aatelisherra esim. piti itseänsä varten kotipappia; sillä olisihan +hänen yhteisessä jumalanpalveluksessa täytynyt istua saman katoksen +alla maamoukkien sekä poroporvarien kanssa. Osaksi aatelittomat säädyt +imartelevalla käytöksellään tekivät myös itsensä tähän syypäiksi. +Mainittu jo on, kuinka Turun yliopiston konsistori useamman kerran +pyysi jotakuta presidentti Kurckin nuorta poikaa kunniarehtorikseen. +yliopiston juhlissa annettiin ylioppilaina oleville kreivien ja +vapaaherrojen pojille etusija ennen professoreitakin. Ja pitipä kerta +eräs meidän ensimäisistä professoreistamme, Alanus nimeltään, julkisen +väitöksen, jossa hän vakuutti aatelisarvon olevan Jumalan säätämän, ja +aatelislapset luodut jalommasta, paremmasta aineesta kuin muut ihmiset. + +Muutamissa ylemmissä aatelissuvuissa Suomessa olivat jo tämän +vuosisadan alkupuolella oppi ja sivistys nousseet sangen korkealle sen +johdosta, että nuorukaiset, saatuansa hyvän perustuksen taitavien +kotiopettajien johdolla, matkustelivat ja oleskelivat useita vuosia +ulkomailla. Eevert Horn esim. osasi useampia vieraita kieliä ja +kirjoitti kirjeitänsä sekä neuvojansa hyvin usein latinaksi, ranskaksi +tai saksaksi. Saksaa Kustaa Hornkin kirjeissään paljon viljeli. +Edellinen näistä veljeksistä harrasti myös historiaa ja tallensi +Kankaisten kartanoon suuren, keräämänsä historiallisten asiapaperien +kokoelman. Juhana Kurckin tieteellisistä harrastuksista, erittäin +historiallisista, on jo ennen ollut puhe. Klaus Hermaninpoika Fleming, +mainion kaimansa, marskin, aikalainen, kirjoitti latinaksi historian +tapauksista Suomessa 16:nnen vuosisadan lopulla. Hänen poikansa Klaus, +josta pian tulee enemmän puhetta, oli hyvin perehtynyt Rooman +klassilliseen kirjallisuuteen; sen todistaa eräs Horatiuksen värssy, +jonka hän lohdutuksekseen kirjoitti asiapaperin reunaan, kun perätön +kanne oli tullut häntä vastaan nostetuksi. Kristiinan loppuaikoina +alettiin kuitenkin valittaa, että ylellinen elämä oli veltostuttanut +korkeammat suvut, niin että nuoret herrat eivät enää paljon huolineet +tosiopista, tositoimista, vaan pääasiallisesti ainoastaan huvittelivat, +harjoitellen tanssia, miekkailua sekä metsästystä. Alhaisempi aateli +puolestaan ei ollut opissa ja sivistyksessä aina edes aatelittoman +keskisäädyn vertainen. He olivat muka liika hyvät lähettämään poikansa +kouluun samoille penkeille kaikellaisten halpasäätyisten kanssa; vaan +kotiopettajan pitämiseen sekä ulkomaan matkoihin ei ollut varoja. +Käytöksessä ja tavoissa ilmeni senvuoksi -- ainakin täällä Suomessa -- +usein ilettävää raakuutta ja siveettömyyttä. V. 1642 esim. Niilo Boijen +tytär oli kirkon luukammiosta salaa ottanut lapsen ruumiin -- +aviottomien lasten ruumiit pantiin sinne hautaamatta tallelle. Tämän +ruumiin hän vei erään räätälin mökin edustalle; hän oli näet räätälin +vaimolle suuttunut ja tahtoi siten saattaa tätä epäluuloon +lapsenmurhasta. -- V. 1658 eversti Antti Munckin rouva oli ottanut, +miehen ollessa poissa linnoissa ja leireissä, rakastajikseen milloin +kartanon kalamiehen, milloin räätälin, milloin tallirengin. Tappelut +olivat aatelisherrojen kesken hyvin tavallisia, joskus murhiakin +tapahtui. Luvussa Rothoviuksesta on jo semmoinen tapaus tullut +kerrotuksi, jolloin kaksi aatelismiestä riitaantuessansa rupesivat itse +kirkossa miekkasille. V. 1634 sai maaherra Ernesti Creutz surmansa +aatelismiehen Pietari Dufvan kädestä. Tämä Dufva oli muutenkin hurja, +jumalaton mies, jolla oli kuusi aviotonta lasta. Kuinka hän vältti +kuolemanrangaistuksen murhateostansa, siitä ei ole tietoa, mutta +kuoltuansa v. 1647 hänet haudattiin "ketunkuoppaan", samaan paikkaan, +missä hänen nuorena kuolleet lapsensakin jo olivat saaneet sijansa. -- +Sten Tavast, samainen, jonka väkivaltaisuudesta jo ennen on ollut +puhetta,[39] tappoi sittemmin kornetti Bosinin ja mestattiin senvuoksi +v. 1644. Koska tämmöisiä tekoja herrojenkin kesken tapahtui, voi +arvata, miten rasittava ja vaarallinen heidän väkivaltaisuutensa, kun +siihen liittyi vielä röyhkeys alhaisempia vastaan, oli aatelittomille +säädyille. Niinpä esim. v. 1650 herra Jaakko Spåre Janakkalassa suuttui +silmittömästi siitä, että kirkkoherra Mattias Laurinpoika oli +seurakuntalaistensa tapoja saarnassaan moittinut. Vimmoissaan hän +jumalanpalveluksen jälkeen kävi seisomaan kirkon pääovelle, paljastettu +miekka kädessään, odotellen kirkkoherran tuloa. Mutta kun tämä, +luultavasti siitä tiedon saatuansa, oli toista tietä mennyt ulos, pisti +Spåre kumminkin kirkkoherran seitsemäntoistavuotiaan pojan kuoliaaksi. +Asia vedettiin hovioikeuteen, mutta Spåre osasi ystävien kautta hankkia +itselleen turvakirjeen kuningattarelta. Nyt ratsasti hän seuraavana +pyhänä kirkolle ja tepastelutti siellä kirkonmäellä hevostansa +kirkkoherran kiusaksi, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: "Piti, piti! +eipä olekaan niin suurta lukua mokoman papinpennun surmasta!" + +Vielä pahemmassa ahdistuksessa kuin verraten itsenäiset papit ja muut +virkamiehet olivat tietysti talonpojat, erittäinkin uudet +alustalaisparat. Mainittakoon tässä vain muutamia esimerkkejä, jotka +ovat otetut yhtenä ainoana vuonna 1655 esiintuoduista valituksista. +Syynä oli tavallisesti nytkin sama kuin Kustaa Aadolfin hallituksen +alussa, että herrat tahtoivat pakoittaa heidän alusmaillansa asuvia +talonpoikia luopumaan omistusoikeudestaan verotaloihin. Siinä +tarkoituksessa majuri Pistolehjelm Akaalla määräsi talonpojillensa +kauhean suuria veroja, ja kun se ei auttanut, oli hän ruvennut tekemään +kaikellaista väkivaltaa. Erään uppiniskaisen talonpojan hän ripusti +koko vuorokaudeksi käsiraudoista riippumaan. Kornetti Stjernkors +Orivedellä oli piessyt erästä talonisäntää, raiskannut emännän ja +sitten ajanut molemmat pois heidän kotitalostansa. -- Herra Simo +Skraggenskjöld Äyräpäässä oli väkivallalla ryöstänyt talonpoikiensa +tavarat ja sitten ajanut ne pois tyhjistä tuvistansa. -- Korkea aateli +ei nyt enää itse tehnyt tämmöisiä ilkitöitä; mutta heidän voutinsa, +herran poissaollessa, eivät olleet suinkaan paremmat kuin ylläkuvatut +pienet herrat. Jopa alkoi kuulua ääniä, jotka suoraan vaativat +talonpoikien orjuuttamista; niinhän muka oli muissa Euroopan mannermaan +valtakunnissa -- miksikä siis Ruotsin vallan piti olla poikkeuksena? +Muutamin paikoin tehtiinkin jo alku sillä, että herrat tahtoivat estää +alustalaisiansa muualle muuttamasta; mutta tätä laittomuutta hallitus +vastusti kumminkin aina ankarasti. Sortoa sitä vastoin oli vaikeampi +estää, sillä hovioikeuden oli mahdoton valvoa tilaa kreivikunnissa, ja +lain voima muuallakin oli taas suuresti heikontunut. + +Niinkuin tästä näkyy, oli aatelisvallalla tosin muutamia hyviä puolia, +mutta pahat puolet voittivat suuresti. Ja mitä Suomeen tulee, on +huomattava, että meidän maamme edellisistä sai sangen vähän nauttia, +mutta jälkimäisiä sitä vastoin runsaassa määrin osaksensa. Useimmat +lahjoitusmaitten isännistä näet olivat maallemme kokonaan vieraita, +Ruotsissa asuvia. Suomen omia miehiä oli kreiveistä vain kolme: Porin +(Horn), Nyborgin (Wittenberg) sekä Karleborgin (Tott), tai neljä, jos +nimittäin Raaseporin Leijonhufvudit, jotka eivät juuri Suomen asioihin +olleet osaa ottaneet, tahtoo lukea mukaan. Vielä vähemmän oli +suomalaisia vapaaherrojen parissa, nimittäin ainoastaan: Joensuun +(Hornien toinen haara), Loimaan (Wittenberg), Kokemäen (Forbus), +Lempäälän (Kurck), Elimäen (Wrede) ja Liperin (Fleming). Mutta näistä +Suomenkin korkeammista suvuista useimmat tähän aikaan muuttivat +Ruotsiin, ja jos monessa vielä parin miespolven ajalla säilyikin hiukan +rakkautta alkuperäiseen kotimaahansa, tuli kuitenkin heidän +vaikutuksensa ja rikkautensa melkein yksistään Ruotsin osaksi. Suomen +rahvas sai kärsiä aatelisvoutien kiskomisia ja ryöstämisiä; se sai +otsansa hiessä haalia kokoon veroja herroillensa. Mutta ne verot, +samoinkuin myös enin osa Suomen tuomarinvirkojen tuloista, menivät pois +Pohjanlahden taakse. Niillä rakennettiin siellä komeita palatseja ja +elettiin ruhtinaiksi; Suomen osaksi siroitettiin ani harvoin vain +joku murunen rikkaan pöydästä. Hyvin vähän tiedämme mainita +anteliaisuudesta, jota lahjoitusmaitten isännät olisivat osoittaneet +meidän yliopistollemme ja kouluillemme. Stålhandsken leski lahjoitti +Turun akatemiaan sen kirjaston, jonka hänen miehensä oli Tanskan +sodassa saanut. Niin myös Kustaa Hornin leski jätti vaatimatta +yliopistolta sitä velkaa, joka häneltä oli otettu yliopiston palaneen +kartanon uudestirakentamiseksi. Mutta sama leski taas, samoinkuin +muuten vainaja itsekin, antoi kreivikunnassaan olevan Porin +trivialikoulun rappeutua, koska ei sanonut enää jaksavansa sitä +kustantaa sen jälkeen kuin kuningas Kaarle X oli ottanut osan +lahjoitusmaista takaisin. Ei tiedetä ainoatakaan esimerkkiä siitä, että +joku aatelisherra olisi tänä aikana kustantanut köyhien suomalaisten +nuorukaisten opintomatkoja ulkomaille, niinkuin Ruotsissa oli +tavallista. Kirkkomme yksin vain saivat runsaammalla kädellä osaa +Suomen lahjoitusmaitten rikkauksista. -- Eipä edes tullut maallemme +osaksi paljon siitä loistosta, jonka korkeamman aatelin elämä +tähän aikaan loi ympärillensä, siitä vilkkaammasta kauppa- ja +käsiteollisuusliikkeestä, jonka se herätti. Suomessa on kaikkiaan +_kaksi_ suurempaa aateliskartanoa muistona tältä aatelimme +kukoistusajalta. Ne ovat kolmikertaiset kartanot _Louhisaaressa_ +(Flemingin) Ahlaisten kappelissa ja _Sarvilahdellla_ (Creutzin) +Pernajan pitäjässä. Mutta mitäs ovat nekin, verrattuina niihin +komeihin, koreihin linnoihin, jotka samalla ajalla kohosivat Ruotsissa? +Ja aatelimme poismuuton vahingollista vaikutusta kauppaliikkeeseen +todistaa taas meille epäilemätön vierasmies, Pietari Brahe. Hän valitti +jo v. 1638, että tuontikauppa Turussa oli varsin huono siitä syystä, +että maan korkeat herrat enimmiten eivät olleet kotona, vaan Saksan +sodassa tai muualla kruunun palveluksessa. Mikä silloin vielä oli +ajallinen haitta, se tuli sitten ainaiseksi. + +Aateli tosin ei harjoittanut yhtä julmaa sortoa ja väkivaltaa kuin +ennen vuosisadan alussa. Sen verran vaikutti toki Turun hovioikeus. +Mutta sen sijaan oli nyt aatelisvallan rasitus tullut monta, monta +vertaa yleisemmäksi ja sen kautta tuntuvammaksi. Siihen lisäksi tuli, +että koko maan mehu vuosi pois meidän maastamme kaukana asuville +herroille. Jollei siis Kristiinan hullujen tuhlausten jälkeen olisi +vielä ennen sen vuosisadan loppua alkanut Kaarle XI:nnen ankara ja +perinpohjainen lahjoitusmaitten peruutus, niin olisi Suomi iäksi +vaipunut Irlannin tapaiseen kurjuuteen. + + + + +19. Klaus ja Henrik Fleming. + + +Näissä kertomuksissa on jo ollut puhe useista etevistä Suomenmaan +aatelisherroista Kustaa Aadolfin sekä Kristiinan aikoina. Me olemme +likemmin tutustuneet Kustaa Horniin sekä useihin muihin sotureihin, +niin myös Juhana Kurckiin. Näiden lisäksi tulee vielä kahden miehen +elämäkerrat, joista toinen hyvinkin oli yllämainittujen vertainen, +toinen, jos kohta vähemmän ansiokas, kuitenkin antaa sangen valaisevan +kuvan sen ajan aateliston elosta ja olosta. + +Mainion marski Klaus Flemingin suku, niinkuin me tiedämme, oli loppunut +hänen onnettomaan poikaansa, Juhanaan. Mutta toinen, nuorempi haara +rehoitti yhä edelleen. Kuuluisin näistä _Flemingeistä_ oli nyt taas +Klaus nimeltänsä. Hän oli syntynyt 1592 Louhisaaren kartanossa +Askaisten kappelissa likellä Turkua. Hänen isänsä, Lauri Fleming, +aikoinaan Savonlinnan maaherra, oli kuollut aikaiseen; mutta äiti, Anna +Horn, piti tarkan huolen pojan kasvatuksesta. Useita vuosia oltuaan +ulkomaan opistoissa, tuli Klaus Fleming takaisin v. 1612 ja meni heti +Venäjälle, Eevert Hornin johdolla taistelevaan armeijaan. V. 1614 hän +tuli siellä Uplannin ratsumieslippukunnan ratsumestariksi. Mutta v. +1619 hänet jo muutettiin toiselle alalle; hän määrättiin näet +ala-amiraaliksi, josta paikasta hän 10 vuotta myöhemmin kohosi +amiraaliksi. Hän rupesi siis siinä asiassa astumaan kuuluisan kaimansa +teitä. Tässä virassaan hän oli johtavana sieluna meriasiain virastossa, +vaikka sen nimellisenä ylipäällikkönä oli valta-amiraali Gyllenhjelm. +Ruotsin vallan sotalaivasto oli Kustaa Aadolfin hallituksen alussa +ollut aivan rappiolla; se piti luoda melkein uudestaan, ja siihen +toimeen ryhtyi Fleming suurella innolla. Suurempia laivoja rakennettiin +kruunun kustannuksella koko joukko;[40] vanhat korjattiin tai myötiin. +Täten oli Kustaa Aadolfin aikoessa Saksan sotaan neljättäkymmentä +alusta valmiina häntä sekä hänen sotureitansa varten. Muutamia vuosia +myöhemmin, v. 1636, tarkastettiin laivaston tilaa hallituksen käskystä, +ja siinä toimessa olleet valtaneuvokset ilmaisivat sitten +kertomuksessansa ihmetyksensä sen johdosta, miten täsmällensä ja +perinpohjin amiraali Fleming oli osannut johtaa laivojen rakennusta. +Enemmän vielä kuin suurten sotalaivojen rakentamista harrasti Fleming +pienempien saaristohaaksien hankkimista. Hän saatti taas voimaan vanhan +säädännön, jonka mukaan merenrantalaisten tulisi, paitsi merimiehiä, +hankkia lotjia kruunun palvelukseen. Näitä tämmöisiä oli v. 1643 jo +karttunut sataviisikymmentä; jokaisessa oli yksi kanuuna. + +Tämä oli kuitenkin vaan yksi puoli Flemingin monihaaraista toimintaa. +Kustaa Aadolf oli Saksaan lähtiessään uskonut valtion raha-asioiden +hoidon langollensa, pfalzkreivi Juhana Kasimirille; mutta kun tämä +tunsi sangen vaillinaisesti sekä ruotsinkieltä että sen lakia, +annettiin hänelle Klaus Fleming apulaiseksi. Kuninkaan kuoltua +erotettiin pfalzkreivi siitä virasta, jota Fleming nyt vähän aikaa sai +yksin hoitaa holhoushallituksen jäsenenä. Kun sitten holhoushallitus v. +1634 asetettiin vakinaiselle kannalle, saivat Klaus Fleming sekä +Gabriel Oxenstjerna yhtä monta ääntä valtiorahastonhoitajan vaalissa. +Se tuli jälkimäiselle osaksi, jolle Aksel Oxenstjerna oli antanut +äänensä; mutta useat valtaneuvokset vakuuttivat perästäpäin julkisesti, +että hekin olisivat antaneet Flemingille äänensä, jollei hän meriasiain +virastossa olisi niin välttämättömän tarpeellinen. Myöhemminkin +kysyttiin kuitenkin aina Flemingin neuvoa tärkeämmissä raha-asioissa. + +V. 1637 oli puhe kauppa- ja meriliikkeen asettamisesta erinäisen +kauppakollegion hoitoon; silloin aiottiin taas Klaus Flemingiä sen +ylijohtajaksi. Koko hankkeesta ei tullut vielä silloin mitään; mutta +Fleming ilmankin jo edisti hyvin hartaasti Ruotsinvallan kauppaa, +teollisuutta ja merenkulkua, erittäinkin viimeksimainittua, joka olikin +hänen varsinaista virkatointansa lähimpänä. Hänellä oli näissä asioissa +enimmäkseen samat mielipiteet kuin Aksel Oxenstjernalla; tavallisesti +mietiskelivät ja keskustelivat he ensin yhdessä, ennenkuin uusia, +siihen kuuluvia asetuksia otettiin puheeksi. Suorastaan omalla +toimellaankin otti Fleming osaa teollisuuteen sekä kauppaan. +Nähtyänsä, kuinka vaikea aina oli hankkia tarpeellisia aseita maasta +lähetettäville sotureille, perusti hän Ruotsiin asetehtaan. Myöskin hän +otti aina suurien summien edestä osakkeita kaikkiin yhtiöihin +valtamerentakaista kauppaa varten. Hän oli esim. Länsi-Intian +komppanian johtaja, joka perusti ruotsalaisen siirtomaan Amerikkaan, +Delaware-joen rannalle. Kenties oli hänen tointansa sekin, että niin +suuri joukko noita vainottuja Vermlannin suomalaisia sinne lähetettiin. +Hänen kuoltuansa laimeni into mainitun siirtomaan edistämiseen. + +Paitsi jo mainituita virkoja oli Flemingillä myös Etelä-Suomen +laamannin paikka, josta ei kuitenkaan, aikakauden tavan mukaan, ollut +mitään vaivaa. Työläämpi oli jäsenyys valtaneuvoskunnassa, jossa +hänellä vuodesta 1625 oli ollut sijansa. Mutta vielä monin verroin +vaivalloisempi, vastuksellisempi oli eräs luottamustoimi, joka hänelle +v. 1634 uskottiin kaikkien yllämainittujen lisäksi; hän määrättiin näet +Tukholman kaupungin kuvernööriksi. Semmoisena hän edisti kaikin tavoin +pääkaupungin vaurastumista, järjestystä ja siisteyttä. Hän oli +hartaasti apuna, kun koko Pohjanlahden kauppa päätettiin laskea +Tukholman alaiseksi. Hän järjesti kadut suoriksi ja leveiksi sekä +valvoi ankarasti järjestystä, huolimatta siitä, että hän sen johdosta +joutui tuhansiin riitoihin aatelisherrojen kanssa. + +Näin ihmeteltävä oli hänen toimeliaisuutensa. "Jos Pietari Brahe neron +puolesta oli Aksel Oxenstjernaa lähin mies", sanoo hänestä eräs +ruotsalainen historioitsija, "niin oli Klaus Fleming työvoimaan, +toimellisuuteen sekä ahkeruuteen nähden häntä yhtä lähellä." -- +Valtiollisiin puolueriitoihin valtaneuvoskunnassa hän ei paljon +sekaantunut. Hänen paras harrastuksensa oli saada kokonaan antautua +hänelle uskottuihin tärkeihin hallintotoimiin. Joskus vain moitittiin, +että hän otti tehtäväkseen liian paljon työtä, jota kaikkea hän ei +sitten ajallaan saanut valmiiksi. Neuvoskunnassa hän aina uskollisesti +piti Aksel Oxenstjernan puolta, vaikka tämä äänellään oli ollut syynä +siihen, ettei Fleming päässyt holhoushallituksen jäseneksi. -- +Nuoruudessaan hän oli, niinkuin muutkin Suomen aateliset, koettanut +vääryydellä enentää etuoikeuksiansa ja vähentää velvollisuuksiansa. +Hänestä valitettiin v. 1618, että hän laiminlöi ratsupalvelustansa ja +että hän erään Lemun pitäjässä läänitykseksi saadun talon lisäksi oli +ottanut vielä neljä omin luvin. Mutta valtaneuvoskunnassa hän sitten +aina lujasti vastusti aateliston liikoja vaatimuksia. Kuinka harras hän +siinä suhteessa oli, sen osoitti hänen ehdoituksensa väliaikaisessa +holhoushallituksessa, että kaikki Kustaa Aadolfin lahjoittamat tai +myömät talot lunastettaisiin jälleen takaisin kruunulle. + +Koko miehuutensa parhaan iän Fleming asui ulkopuolella +synnyinmaatansa; mutta ei hän sitä kuitenkaan koskaan unhottanut, +vaan piti, missä taisi, kansalaistensa puolta. Niin esim. hän v. 1635 +toi valtaneuvoskunnassa esiin suomalaisten talonpoikaisten +valtiopäivämiesten valituksen, etteivät he ymmärrä esittelyitä eikä +keskusteluita, ja hänen ehdoituksestaan päätettiin nyt hankkia heille +tulkki. + +Ruotsin laivaston hyväksi oli hän kaikkein enimmin ponnistellut +voimiansa; sen palveluksessa hän myös viimein henkensäkin heitti. +Tanskan sodan alkaessa tulivat vasta oikein hänen ahkeruutensa hedelmät +esille; monen ajan perästä saattoi nyt Ruotsin laivasto ensi kertaa +kilpailla tanskalaisen kanssa. Fleming meni v. 1644 vesille 39:n +suuremman, 10:n pienemmän sotalaivan sekä 68:n saaristolotjan kanssa. +Jollei vain väki olisi suureksi osaksi ollut niin tottumatonta, olisi +hän sillä voimalla saanut suuria aikaan. Heinäk. 1 p. kohtasi Fleming +lähellä Femern-saarta Tanskan laivaston, jota itse kuningas Kristian IV +johti. Tässä syttyi nyt tulinen tappelu. Tanskalaisilla oli ensin +myötätuuli, mutta Flemingin onnistui rohkealla käännöksellä saada tuuli +puolelleen. Kuningas tuli haavoitetuksi, josta säikähtyneinä +tanskalaiset joutuivat häiriöön. Sen päätti Fleming heti käyttää +edukseen, hyökkäsi suoraan päälle ja käski muittenkin laivojensa +seuraamaan esimerkkiä, jotta saataisiin vihollisen sotarinta +läpimurretuksi. Mutta ainoastaan neljä laivaa seurasi häntä; muut +jäivät jäljelle. Täten joutui Fleming ankaraan ristituleen +tanskalaisten väliin, ja pääsi vain töin tuskin pahasti runneltuna +pois. Voitto ei kallistunut ratkaisevasti puolelle eikä toiselle; yö +lopetti taistelun. Aamulla olivat kuitenkin tanskalaiset vetäytyneet +pois, jonka johdosta ruotsalaiset väittivät voittaneensa. + +Fleming vei nyt isomman osan laivastoansa Kielin lahteen korjattavaksi. +Mutta sen suulle tuli Kristian kuningas ja sulki heiltä poispääsön, +niin että heidän täytyi monta viikkoa maata siinä jouten. Pian alettiin +Ruotsin laivastoa myös maanpuolelta ahdistaa. Tanskalaiset laittoivat +rannalle patterin, josta heinäk. 26 p. rupesivat ampumaan. Ylimalkaan +oli matka siksi pitkä, etteivät heidän luotinsa voineet suurta vahinkoa +aikaan saada; yksi kuula kuitenkin kilpistyi veden pinnalta ylös ja +lensi amiraalilaivan peräkokan ikkunasta sisään. Kello oli 6; Fleming +parasta-aikaa pesi käsiänsä. Luoti löi mäsäksi hänen vasemman säärensä +ja tappoi siihen paikkaan palvelijan, joka piti pesumaljaa. Kohta +huomattiin, ettei amiraalilla itselläänkään ollut enää monta hetkeä +elettävänä. Hän määräsi siis sijaisensa ja otti alipäälliköiltään sen +lupauksen, että he tottelisivat häntä. Hänen poikansa Herman seisoi +vuoteen vieressä. Hänelle kuuluu kuoleva amiraali silloin sanoneen: +"Älä itke, poikaseni! Laita vaan, että sinäkin kuolet tanskalaisten +vihollisena, niinkuin minä!" + +Ruumis vietiin Tukholmaan ja haudattiin Vermdön kirkkoon, missä komea +hautakivi osoittaa hänen lepopaikkaansa. Kaikki surivat hänen kovin +aikaista poismenoansa; kaikki kaipasivat tuota "uskollista miestä, +jota ilman ei voitu tulla toimeen". Kristiina sekä suuri osa +valtaneuvoksista olivat läsnä hautajaisissa. Kuningatar sitten, +osoittaakseen maan kiitollisuutta Klaus Flemingin ansioiden johdosta, +antoi hänen pojilleen Liperin vapaaherrakunnan. + +Tähän mainioon, etevään mieheen ei voida hänen orpanaansa _Henrik +Flemingiä_ suinkaan verrata; sittenkin hänkin ansaitsee saada tässä +sijansa siitä syystä, että hän on kirjoittanut elämäkertansa, joka +valaisee senaikuisen aatelin oloja. Kirjallisen harrastuksensa, joka +siihen aikaan oli kovin harvinainen, oli hän perinyt isältänsä, Klaus +Hermaninpoika Flemingiltä. Tämä, niinkuin jo kerrottu, oli sepittänyt +latinaisen kertomuksensa tapauksista Suomessa kuudennentoista +vuosisadan lopulla. Näiden samojen tapausten tähden oli hänen täytynyt +paeta Saksanmaalle, johon myös poikakin sitten lähetettiin jäljessä. +Siellä oleskeli nyt Henrik Fleming useampia vuosia, luultavasti +harjoitellen opintoja oppineen isänsä johdolla. Ainakin oli hän +latinaiseen kirjallisuuteen hyvin perehtynyt. Mutta v. 1604 he +palasivat ulkomailta Tukholmaan, jossa kuitenkin isä heti vangittiin ja +poikakin oli jonkinlaisessa kotiarestissa. Eräänä päivänä v. 1605 hän +pääsi vähän kävelemään, jolloin hän kohtasi kuningas Kaarle IX:nnen. +Hän seurasi silloin hovijunkkarien kanssa ja käskettiin sitten +palatsissa pesuvettä pitämään, kun kuningas pesi itseänsä. Kuningas +kehoitti silloin häntä rupeamaan sotapalvelukseen. Nuori Fleming +esteli, sanoen aikovansa ensin taas mennä ulkomaille. "Kylläpä +täälläkin annetaan yhtä kovia läimäyksiä kuin Tanskassa tai +Hollannissa!" sanoi kuningas. Viimein hän myöntyi, kun näki kuninkaan +muuten pahastuvan. Kaarle lahjoitti silloin hänelle ratsun sekä +tarpeelliset aseet ja varustukset. Jonkun ajan perästä onnistui +Flemingin myös rukouksillaan saada isänsä vapaaksi. Liivinmaan sodasta +palattuaan, jossa hän kuninkaan kanssa oli käynyt, nai hän v. 1608 +ruotsalaisen aatelisneidon, Erland Båtin tyttären. "Meillä oli", kertoo +hän itse, "sangen vähän omaisuutta: vaimollani vaatteet, minulla +hevonen satuloineen sekä pyssy ja muut aseet. Näihin luottaen, lähinnä +Jumalaa, toivoin kuitenkin voivani hankkia elatusta itselleni sekä +vaimolleni." Sitten hän kuitenkin möi hevosensa ja aseensa, sai lisäksi +100 talaria rahaa sekä liha- ja jauhovaroja apeltansa, ja läksi näin +varustettuna Suomeen, missä hänen isänsä antoi hänelle pienen tilan +viljeltäväksi. Vuoden ajan siellä köyhyydessä elää nyhjysteltyänsä, +muutti hän appensa kehoituksesta Ruotsiin ja otti erään appensa tilan +arennille. Siellä hän ahkerasti harjoitti maanviljelystä ja purjehti +myös joskus, aatelin tullivapautta käyttäen, omalla laivallaan Saksan +maalle kauppaa tekemään. Täten alkanut varallisuus karttui sitten +rikkaudeksi Tanskan ja Venäjän sodissa, joihin hän otti osaa. "Jumala", +kertoo hän, "minulle niissä niin runsaasti ja ihmeellisesti siunasi +kultia, hopeita sekä muuta ylellisyyttä, että pääsin kaikista +veloistani sekä ostin useampia maatiloja sekä Ruotsissa että Suomessa." +Myös hän peri v. 1616, isänsä kuoltua, Lehtisten kartanon. Sittenkin +hän katsoi luvalliseksi, niinkuin samana vuonna hänestä valitettiin, +eräältä hänelle läänitetyltä verotalon isännältä anastaa viljaa, +karjaa, jopa tuvankin, hän kun tahtoi talonpoikaparkaa pakoittaa +luopumaan omistusoikeudestaan. + +V. 1617 määrättiin Henrik Fleming Viipurin ja Savonlinnan läänien +maaherraksi sekä kaiken Karjalan jalkaväen everstiksi. Tässä virassa +ollessaan vuokrasi hän kruunulta vuosiksi 1618-19 Savonlinnan läänistä +tulevat verot, josta hänelle, niinkuin hän itse sanoo, jäi voittoa +5,000 talaria. Samalla ajalla hän yhä myös jatkoi laivaliikettänsä, +vaikkei enää itse kapteenina. V. 1619 tuli hänen laivansa Hollannista, +tuoden täyden lastin suoloja sekä viinejä, sitä paitsi rahaa 3,000 +talaria sekä 700 Unkarin kultakolikkoa voittona myödyistä tavaroista. +V. 1620 pääsi Fleming Narvan ja Länsi-Inkerin maaherraksi, jolloin hän +taas yhdessä erään kauppiaan kanssa vuokrasi kruununtulot siitä +maakunnasta ja eräänä vuonna voitti 10,000 talaria. Sillä lailla meidän +herrat siihen aikaan osasivat koota rikkauksia. Myöhemmin hänkin muutti +Tukholmaan asumaan, missä hän v. 1638 sai asessorin viran +sotakollegiossa. Tanskan sodassa hän v. 1644 valloitti Jämtlannin +maakunnan Norjalta. Hän kuoli v. 1650 ja haudattiin Mynämäen kirkkoon. +Hän oli eläissänsä antanut suuria lahjoja Turun sekä Viipurin +tuomiokirkkoihin sekä kokonaan omalla kustannuksellaan rakennuttanut +kirkon Mietoisten kappeliin, samoinkuin hän puolisonsa kanssa kustansi +Jaakon kirkon uhkean porttirakennuksen Tukholmassa. + + + + +20. Kauppa ja teollisuus. + + +Kauppa, laivaliike ja teollisuus Ruotsissa sekä Suomessa olivat Kustaa +Aadolfin hallituksen alkaessa aivan rappiolla; Kustaa Vaasan toimesta +alkanut vaurastus oli seuraavien kuninkaitten aikana jälleen kokonaan +rauennut. Itse pääkaupunkikaan ei voinut vetää vertoja edes Viron- ja +Liivinmaan kauppakeskuksille. V. 1624 maksoi Tukholma suostuntaveroa +6,000 talaria, mutta Rääveli 10,000, Riika 25,000! Vielä pienemmät, +huonommat olivat tietysti meidän maamme kaupungit. Kaikkein parhaimmat +niistä, Turku ja Viipuri, maksoivat yllämainittuna vuonna kruunulle +edellinen 2,090 talaria, jälkimäinen 1,425. V. 1626 tuotti meritulli +Turun, Viipurin sekä Helsingin kaupungeissa, ainoat meidän maassa, +joille ulkomaan kauppa oli sallittu, yhteensä ainoastaan 6,000 talaria, +mikä oli vain 18:s osa Ruotsin vallan yleisistä tullituloista ja puolet +niistä, mitkä tulivat yksin Räävelistä. Omia laivoja ei ollut edes +Tukholmallakaan. Maan tavarat tavallisesti vietiin ulos, ulkomaan +tavarat tuotiin maahan ulkomaalaisissa aluksissa, enimmiten +hollantilaisissa. Hyvin monella Ruotsin ja Suomen porvarilla ei ollut +edes omia varoja liikkeeseensä panna; he pitivät kauppaa ulkomailta +saaduilla lainarahoilla, ja olivat siis oikeastaan vain ulkomaalaisten +puotirenkejä. + +Syyt tähän kaupunkien huonoon tilaan olivat useampaa laatua. +Pääsyyksi väitti Aksel Oxenstjerna sitä, että porvarit tahtoivat +heti ruveta elämään komeasti ja prameasti, ennenkuin heidän liikkeensä +olisi kannattanut semmoista elämää. Myös valitettiin, etteivät +porvarit kasvattaneet poikiaan ammattiinsa, vaan antoivat heidän +joutilaisuudessa rentustella taikka myös pyrkiä kruunun virkoihin. +Hallitus niinikään monasti veti pois rikkaita, toimellisia kauppiaita +sekä tehtailijoita luonnollisesta piiristänsä siten, että se koroitti +heidät aatelissäätyyn; silloin he näet hylkäsivät liikkeensä ja ostivat +itselleen maakartanoita, joilla elivät herroiksi. Työ oli ylimalkaan +liian halvassa arvossa. Ruotsin mahtavuus 17:nnellä vuosisadalla ei sen +halpaa arvoa suinkaan koroittanut; päinvastoin aleni se, silloisten +voitollisten sotien kautta vielä halvemmaksi. Sotamaine tuli ainoaksi +halutuksi maineeksi; paitsi sitä oli soturin tie rikkauteen, ryöstön +kautta, paljoa joutuisampi ja hupaisempi, kuin rahojen kokoaminen +äyrittäin otsan hiessä. Se teki, että moni porvarinpoika vaihtoi isänsä +kyynärpuun tahi neulan miekkaan. + +Muutenkin olivat nuo alinomaiset sodat monella tavalla haitallisia +kaupunkien liikkeelle. Välistä, kun laivat juuri paraikaa olivat +valmiina lähtemään satamasta, tuli kruunulta käsky, että niillä piti +kuljettaa sotaväkeä sinne tai tänne: ruumaan jo ladottu lasti täytyi +silloin jälleen purkaa rannalle, suureksi vahingoksi kauppiaalle. Sen +ohessa myös sota suuresti enensi verokuormaa. Erittäin rasittavaksi ja +liikkeelle haitalliseksi tuli v. 1622 keksitty "_pikkutulli_", joka oli +suoritettava maalta kaupunkiin tuoduista tavaroista. Otettiinpa tullia +niistäkin viljoista sekä muista tavaroista, jotka rahvas toi +kaupungissa asuvalle voudille kruununverojensa maksuksi! Tullittoman +tavaran tuonnin estämiseksi rakennettiin joka kaupungin ympäri +kahdeksan kyynärää korkea hakuli-aitaus, jonka portit pidettiin lukossa +aamulla kello 4:ään kesällä, kello 6:teen talvella. Päivällä oli siellä +tullimiehiä vahtimassa. Tämä tulli, ennenkuin siihen totuttiin, nosti +suurta tyytymättömyyttä, koska se esti niin pahasti kaikkea liikettä ja +hankaluutti ruokatavarain saantia. Ruotsissa liehahti useammissa +paikoissa pieniä kapinoita; tullimiehiä haukuttiin ja piestiin; +aituukset revittiin maahan. Suomessa ei ollut kuitenkaan tämmöisestä +vastarinnasta tietoa. + +Kustaa Aadolf koetti ahkerasti ja innokkaasti kohottaa kauppaa ja +teollisuutta sen kurjasta tilasta. Valitettavasti olivat useimmat hänen +käyttämänsä apukeinot pikemmin haitaksi ja vahingoksi. Hän luuli näet +asetuksilla kaikin puolin määrätyn järjestyksen kaupan perusehdoksi. +Kauppaa ei pitänyt saada harjoittaa missään muualla, kuin kaupungeissa. +Kaikkia maakauppiaita vainottiin niin paljon kuin mahdollista. +Ainoastaan Käkisalmen läänin talonpoikien suhteen tehtiin poikkeus, +koska muka maanviljelys siellä oli vähän antava. Eivät porvarit +itsekään saaneet käydä maakylissä talonpoikien tavaroita ostamassa; +rahvaan piti ne tuoda kaupunkiin määrättynä toripäivänä, lauvantaina. +Ainoa poikkeus oli se, kun muutamin paikoin kaupungeista kaukaisemmissa +seuduissa joku kerta vuodessa pidettiin markkinoita kirkonkylässä. +Muutamissa tämmöisissä kaukaisemmissa paikoissa oli sitä paitsi +jonkunlaisia pieniä kauppaloita, joissa lähimmän kaupungin porvarit +saivat ostaa niinikään lauvantaina tuodut maatavarat. Jokaisella +kaupungilla muuten oli määrätyt pitäjänsä, joiden kanssa se piti +kauppaa, eikä ylimalkaan sallittu toisen kaupungin porvarien siihen +sekaantua. Rantalaistalonpoikien kauppa oli kuitenkin vähemmän ahtaissa +siteissä. Etelärannan asukkaat saivat omilla aluksillaan viedä +ruokatavaraa sekä polttopuita Rääveliin ja tuoda sieltä viljaa sekä +suoloja. Ahvenanmaalaisilla sekä muilla Varsinais-Suomen rantalaisilla +oli lupa samaten viedä ruoka-aineita Tukholmaan. + +Kaikilla kaupungeillakaan ei ollut yhtä laajaa kauppaoikeutta. +Useimmilta kiellettiin purjehtiminen ulkomaille sekä ylimalkaan kaikki +kauppa ulkomaalaisten kanssa. Tämä oikeus, n.s. _tapulioikeus_, suotiin +ainoastaan muutamille harvoille, jotka hallituksen mielestä olivat +siihen erittäin soveliailla paikoilla ja joita tahdottiin tällä keinoin +saada kasvamaan yli muiden. Erittäin suosittiin näin Tukholmaa. +Suomessa oli täysi ulkomaankaupan oikeus ainoastaan Turulla, Viipurilla +sekä Helsingillä (alussa Porvoolla). Käkisalmi sai ainoastaan omilla +laivoillaan harjoittaa kauppaa Saksan kanssa.[41] Porilla, Raumalla +sekä Uudellakaupungilla niinikään oli lupa omilla laivoillaan purjehtia +ulkomaille; mutta ne eivät saaneet viedä ulos muuta kuin puuastioita, +joita molempien jälkimäisten ympäristössä kosolta valmistettiin. +Kaikkien muitten tavaroiden, erittäin ruoka-aineitten vienti maasta oli +niiltä ankarasti kielletty; samoin he eivät paluumatkallaan saaneet +tuoda muuta kuin suoloja. Tätä rajoitettua oikeutta käytti erittäin +Uusikaupunki suurella voitolla hyväkseen. Kun ruuma oli jo täynnä +puuastioita, kertoo Wexionius, ladottiin kannellekin vielä pyttyjä, +korvoja sekä sankoja aina puoliväliin maston korkeutta myöten ja +kiinnitettiin siihen konstikkaasti köysillä. Vastaantulijan silmissä +näytti siis kauempaa nähden tuommoinen Uudenkaupungin laiva ikäänkuin +uivalta vuorelta. Eikä tarvinnut näissä aluksissa uppoamista pelätä, +koska lastissa oli niin paljon onteloita. Tullimiehet kuitenkin +valittivat, että nuo ontelot pohjanpuolisissa astioissa vallan usein +sisälsivät muutakin paitsi ilmaa, nimittäin voita tai muita hyviä +ruoka-aineita. Tämän johdosta olikin koko ulkomaalle purjehtimislupa +yhteen aikaan peruutettu. Kaikilla Etelä-Suomen porvareilla oli muuten +oikeus käydä kauppaa Inkerissä, Virossa sekä Liivinmaalla, vaan ei +Ruotsissa muualla kuin yksistään Tukholmassa. Ruotsin kaikkien +eteläisten rantakaupunkien porvarit saivat puolestaan estämättä käydä +Suomessakin. Vielä enemmän rajoitettu kauppaoikeus oli pohjalaisilla; +he eivät saaneet viedä tavaroitansa mihinkään muualle kuin Tukholmaan +taikka Turkuun.[42] Nämät monet ahtaat säännöt nostivat yhtä suurta +vastahakoisuutta kuin pikkutullikin; valtiopäivillä toivat porvarit +kauan aikaa joka kerta esiin valituksiansa. Mutta Kustaa Aadolf heille +vain vastasi kauppasäännön kyllä olevan hyvän ja terveellisen; vika +vain oli muka porvareissa, jotka eivät sen hyötyä ymmärtäneet. +Tukholmalle se olikin epäilemättä eduksi, sillä se imi melkein koko +maan mehun itseensä; se kasvoi ja paisui oikein silminnähtävästi. Mutta +ne kaupungit, joilta ulkomaan kauppa oli kielletty, menettivät senkin +vähän liikkeen, mikä heillä ennen oli ollut. V. 1659 esim. Pori, joka +ei voinut käyttää sille suotua rajoitettua oikeutta siitä +luonnollisesta syystä, ettei sen ympäristöllä tehty mitään puuastioita, +valitti nyt peräti köyhtyneensä, vaikka se ennen oli ollut varakas. V. +1662 niinikään mainitsi Uudenmaan maaherra Porvoon joutuneen kiellon +kautta semmoiseen köyhyyteen, että harvalla porvarilla edes oli leipää. +Muutamien vuosikymmenien perästä kuitenkin valitukset valtiopäivillä +lakkasivat; porvariparat olivat nähneet, ettei niistä ollut apua ja +tottuivat ahtaaseen tilaansa, niinkuin vankikin viimein kahleisiinsa. +-- Aivan vapaa ei ollut kauppa edes noissa etuoikeutetuissa +merikaupungeissakaan, vaan oli määrätty, että ulkomaan laivat saisivat +viipyä niissä enintänsä 6-8 viikkoa. Niiden kuluttua täytyi lähteä +pois, vaikkei olisikaan vielä saatu koko lastia myödyksi taikka toista +sijaan. -- Suureksi haitaksi oli myös se, että tullitaksaa pidettiin +salassa ja mielivaltaisesti muuteltiin; jopa välistä yhtäkkiä jonkun +tavaran, useimmiten viljan, vienti maasta kokonaan kiellettiin. Vaikea +olisi sen, joka jonkun maan kaupan olisi tahtonut väkisin kuristaa, +ollut keksiä enemmän ahdistavia säädöksiä ja kuitenkin olivat ne kaikki +tehdyt sulasta hyvänsuonnista, paraimmalla tarkoituksella! + +Melkein yhtä vahingollinen oli toinenkin keino, jolla Kustaa Aadolf +pyysi "auttaa" valtakuntansa huonoa kauppaliikettä. Tämä keino oli +suurten kauppayhtiöiden perustaminen, joille annettiin yksinomainen +etuoikeus kaupitella jotain määrättyä tavaraa, esim. tupakkaa, taikka +myös välittää kaikkea kauppaa jonkun määrätyn maan kanssa, esim. Intian +kauppayhtiö. Nämä yhtiöt, joiden pesäpaikaksi myös Tukholma tehtiin, +estivät vielä enemmän muiden kaupunkien liikettä. Paitsi sitä ne, +niinkuin kaikki luonnottomat hankkeet, eivät edes tuottaneet suurta +etua itse osakkaillensa: Vaikka ne saivatkin suuria raha-avustuksia +kruunulta, kituivat ne kitumistaan ja osaksi hävisivät. + +Aksel Oxenstjerna oikeastaan oli vapaamielinen kauppa- ja +teollisuus-asioissa, niinkuin muissakin suhteissa. Päästyänsä valtaan +helpoitti hän hiukan siis sekä kauppasääntöä että myös ammattipakkoa. +Mutta suurta muutosta ei hän kuitenkaan voinut saada aikaan. Olihan +kauppasääntökin rakkaan kuningasvainajan tekemä, jonka kaikkia +säädöksiä, niin paljon kuin mahdollista, pidettiin pyhinä. Paitsi sitä +seisoi Oxenstjerna vapaamielisyydessään jokseenkin yksin; se oli vasten +aikakauden yleistä henkeä. Suomen pienten kaupunkien edusmiehetkin +valtiopäivillä esim. hyvin usein, samaan hengenvetoon kuin he +rukoilivat itselleen enemmän vapautta, kuitenkin myös pyysivät, että +heidän lähimmät naapurikaupunkinsa pantaisiin vielä ahtaammalle taikka +kokonaan hävitettäisiin, koska ne muka heille olivat haitaksi! +Ylimalkaan pysyi siis kauppa-asetus voimassansa: niin myös annettiin +yhä edelleen yksinoikeuksia yksityisille kauppayhtiöille. Syntyipä +juuri tällä ajalla v. 1648 se yksinoikeutettu yhtiö, joka meidän maalle +teki suurimman vahingon. Kaikki tervakauppa näet tuli nyt Tukholmaan +perustetun _tervayhtiön_ käsiin. Se sai yksinomaisen oikeuden +viedä ulkomaille kaiken tervan sekä pien koko Suomesta sekä +ruotsinpuoliseltakin rannikolta Tukholman pohjoispuolelta. Suomen +kauppiaat, jotka välittivät yhtiölle tervakaupan, sekä Suomen +talonpojat, jotka möivät tervat rantakaupunkeihinsa, olivat siis +kokonaan tämän yhtiön armoilla. Etuuskirjassa oli tosin määrätty, miten +paljon sen tulisi tynnyriltä maksaa; mutta sitä määräystä tietysti oli +mahdoton panna toimeen. Suurta apua ei myös ollut siitä, että muutamien +vuosien perästä, Suomen kauppiaitten surkeitten valitusvirsien tähden, +annettiin Viipurille, Turulle sekä Helsingille lupa määrätyllä summalla +ruveta yhtiön osakkaiksi. Suomen porvareilta ei näet niin suuria summia +kerrallaan liiennyt panna yhteen asiaan. + +Muutamat hyvät säädökset kaupan suhteen tulivat kuitenkin tehdyiksi +holhoojahallituksen aikana. Aatelin tullinvapaus, niinkuin jo tiedämme, +poistettiin. Väkinäiset laivojen anastukset sotaväen kuljetusta varten +lakkasivat; niin myös mielivaltaiset, ennen arvaamattomat ulosviennin +kiellot. Julkinen, vakinainen tullitaksa määrättiin vientitavaroiden +suhteen. Yleiset vakinaiset mitat ja painot säädettiin koko +valtakunnalle entisten eri paikkakunnissa vaihtelevien sijaan. +Rahalaitos saatiin myös vakinaisemmalle kannalle. Kaupunkien +kruununverot huojennettiin ja niille suotiin kaikenlaisia uusia etuja, +niinkuin maatiluksia sekä osa pikkutullista. Omien laivojen +rakentamisen edistämiseksi myönnettiin suuri tullinhuojennus +semmoisissa aluksissa tuoduille tavaroille, niin että, jos tavaratkin +olivat oman maan miehen, ainoastaan neljäs osa otettiin siitä, mikä +ulkomaalaiselta. Tämän asetuksen nojalla karttui sitten laivojen luku +melkoisesti sekä Ruotsissa että Suomessa. Mutta varsin vähän ahtaitten +kauppasääntöjen tähden Suomi sittenkään hyötyi valtakunnan +vaurastuvasta kauppaliikkeestä. V. 1673 oli tosin meritulli Suomessa +noin viidenkymmenen vuoden kuluessa karttunut kolmenkertaiseksi (v. +1626 6,000 talaria, v. 1673 n. 16,400). Mutta mitäs se oli Ruotsin +edistymisen rinnalla, kun Ruotsin ja Suomen tulli yhteensä jo v. 1662 +oli tehnyt toista miljonaa. + +Maamme parhaana vientitavarana eivät olleet vielä silloin, niinkuin +tätä nykyä, lankut ja laudat. Ei ollut vielä maassamme vesisahoja, +puhumattakaan tietysti höyrysahoista; se vähä, mitä lankkuja ja lautoja +valmistettiin, halkaistiin ja tasoitettiin kirveellä. V. 1637 esim. +vietiin maasta 258 tolttia, v. 1640 ainoastaan 87 t. (tätä nykyä 2-3 +miljoonaan t.). Sitä vastoin olivat terva ja piki hyvin tärkeitä +kauppa-aineita. Vielä tärkeämpi oli vilja, jota kauppiaat suurin määrin +saivat aateliskartanoiden isänniltä ja möivät välistä sangen kaukaisiin +maihin. V. 1631 esim. kulki Juutinrauman kautta koko 38,289 tynn. +Suomen viljaa, enimmäksi osaksi rukiita. V. 1637 vietiin kuitenkin +vähemmän, nimittäin ei täyttä 28,000 tynn., monta kertaa vielä +vähemmän, niin että keskimäärä vv. 1627-32 oli ainoastaan 18,500. +Tervaa meni ulkomaille v. 1637 melkein 40,000 tynn., kolme vuotta +myöhemmin melkein 46,000, pikeä samoina vuosina n. 5,000 ja 1,000 +tynnyriä. -- Tärkeitä vientitavaroita olivat silloin nahat ja tali; +voitakin meni silloin jonkun verran muille maille, varsinkin Ruotsiin. +Metsästä saadut turkikset olivat haluttua tavaraa; v. 1637 vietiin +maasta noin 90,000 oravannahkaa sekä muun muassa myös muutamia +majavankin nahkoja. Suurin määrin ostivat ulkomaalaiset myös suola- ja +kapakaloja, erittäinkin haukia, joita tavaroita sekä voita Suomen +kolmella merikaupungilla oli enemmän myödä kuin Tukholmallakaan, vaikka +tämä viimeksimainittu imi kaikki Pohjanlahden rannikkojen tuotteet. +Merellistäkin on mainittu meidän maamme silloisten tärkeiden +vientitavaroiden joukossa. Yllämainitut luvut eivät kuitenkaan vielä +osoita Suomen vientikaupan todellista määrää; sillä koska suuren osan +meidän maamme tavaroista täytyi mennä Tukholman kautta, ja hyvin paljon +myös myötiin Riikaan tai Rääveliin, niin olivat luultavasti todelliset +summat toista vertaa suuremmat. + +Ulkomaalta tuodut tavarat sekä määräänsä että laatuunsa nähden erosivat +niinikään suuresti nykyisistä oloista. Viljaa, joka nyt hyvinäkin +vuosina tavallisesti vie eninten rahaa maasta, meni siihen aikaan, +niinkuin näimme, päinvastoin Suomesta ulkomaille. Sitä lähinnä ovat nyt +meille kalleimmat kahvi ja sokeri; niistä oli siihen aikaan edellinen +vielä tuiki tuntematon, jälkimäistä tuotiin silloin sangen vähän, ei +likimain tuhannetta osaakaan nykyisestä määrästä. Tärkein tuontitavara +oli suola; siihen meni noin 1/3 kaikista ulkomaan tavaroista +maksetuista rahoista. Sittenkin oli suolan tuonti vielä sangen +vähäinen, noin 15,000 tynnyriä vuodessa suoraan ulkomaalta; ja jos +paneekin toisen verran lisäksi Tukholman sekä Riian ja Räävelin kautta +tulleiden suolojen osaksi, niin ei se nouse kuitenkaan vielä +viidenteentoista osaan nykyisestä. Sitä vastoin tuotiin paljon enemmän +ryytejä ruoan höysteeksi, samoin myös kaikellaista hilloa ynnä muita +pöydän ylellisyyteen kuuluvia aineita,esim. v. 1637 inkiväärihilloa 297 +tynnyriä, pähkinähilloa 24 tynn. -- Rommista ja konjakista, joita me +nyt niin suurin määrin ostamme ulkoa, ei silloin vielä tiedetty mitään. +Mutta viiniä tuotiin melko paljon. Enimmät viinit tulivat Ranskasta, +sitä lähinnä Espanjasta. Saksasta ostettiin niitä varsin vähän, mutta +sitä runsaammin olutta, varsinkin Rostockista ja Lybeckistä. Myöskin +paloviinaa tuotiin silloin ulkomaalta pieni määrä, luultavasti enin osa +siitä, mitä juotiin. Tupakan tuonti oli vasta alulla, mutta karttui +vuosi vuodelta erinomaisella nopeudella. V. 1637 oli sitä vasta tullut +Suomeen 2,000 naulaa sekä 414 tusinaa piippuja; mutta v. 1640 olivat +luvut jo 5,500 ja 1,300! Kankaihin meni silloinkin, niinkuin vielä +nytkin, suuria summia ulkomaille. Varsinkin tuotiin verkaa, mutta myös +silkkikankaita, vähemmässä määrässä kultaisia ja hopeisia nappeja, +nyörejä ja päärmeitä. Kirjojen tuonnista ennen yliopiston perustamista +saattoi tuskin puhuakaan, eikä se perästäpäinkään ollut kovin suuri. +Tuontikaupankin suhteen pitää muuten muistaa, että ainakin toinen verta +kaikkia tavaroita, kuin mitä tullisummat näyttävät, mahtoi tulla +Tukholman kautta. + +Ylimalkaan täytyy meidän, paha kyllä, myöntää, että Suomen vientikauppa +verrattuna tuontikauppaan ei ole enää niin edullinen kuin kaksisataa +vuotta takaperin. Ulkomaan tavaroiden tarve on äärettömästi enentynyt, +mutta sen sijaan, että muutamia uusia vientitavaroita on tullut lisään, +muutamien vanhojen määrä karttunut, kuitenkin useimmat vallan tärkeät +ovat menneet suuresti alaspäin, jopa kokonaan lakanneet. Sitä vastoin +on nyt laivakulku edullisemmalla kannalla. Silloin oli Suomella +ainoastaan vähän omia laivoja; kaupanvälittäjinä olivat melkein +yksistään ulkomaan laivat. Enimmin kävi täällä hollantilaisia, sitä +lähinnä saksalaisia; englantilaisia laivoja nähtiin vielä kovin vähän. + +Teollisuutta ja käsityötä koetettiin myös johtaa yhtä ankarilla, +monasti pahoin ahdistavilla asetuksilla. Käsityöläiset olivat jaettuina +toisistaan jyrkästi erotettuihin _ammattikuntiin_ (ruotsiksi "skrån"). +Maalla ei saanut kukaan käsityöläinen asua lähempänä kuin useamman +peninkulman päässä lähimmästä kaupungista. Etäämpänäkin asuville, jos +suinkin mahdollista, määrättiin joku kauppala asunnoksi. Jolleivät he +totelleet, kuljetettiin heidät sinne väkisin, tai myös kirjoitettiin +sotamiehiksi. Kaupungeissa oli kovasti kielletty, ettei käsityöläinen +saisi kauppaa harjoittaa eikä kauppias käsitöitä; ei myöskään kukaan +useampia käsitöitä, samoinkuin suuremmissa kaupungeissa eri +kauppalajitkin olivat tarkasti eroitetut toisistansa. + +Tehdasteollisuus muuten oli silloin vielä aivan alullansa Suomessa. +Ojamon vuoresta oli pitkän väliajan jälkeen taas v. 1615 ruvettu rautaa +särkemään. Malmi vietiin v. 1616 perustettuun Mustion ruukkiin. +Molempia käytti ensialussa kruunu itse; mutta kun se ei kannattanut, +annettiin ne vuokralle rikkaalle Turun porvarille Jaakko Wollelle. +Lähiseudun talonpojille nämät laitokset olivat vain uutena rasituksena; +sillä heitä pakoitettiin maksuttomaan päivätyöhön, malmin sekä sysien +kuljettamiseen. Brahen aikana sitten, niinkuin hän sanoi, "rupesi +metallivuoria täällä vähän ilmaantumaan". Pinjaisten rautaruukki +perustettiin v. 1642, Fiskars v. 1649. Porkkalassa koetettiin kaivaa +esille vaskisuonta, mutta hylättiin se heti jälleen. Suomi sai nyt oman +vuorimestarinsa, ja vuorityötä koskevia asetuksia suomennettiin. +Ruotsin runsaaseen vuorityöhön verraten oli kuitenkin tämä kaikki +vallan mitätöntä. Rautalammin rautamudasta oli jo hiukan tietoa; mutta +ylimalkaan ei Suomen itäisen puoliskon järvimalmia vielä ollenkaan +käytetty tehtaissa. Laatokan puoliset vaskikaivannot olivat vielä +tuntemattomia. Kemiön pitäjässä, niinkuin tiedämme, murrettiin +marmoria. Sitä paitsi oli vielä ruutitehdas olemassa Viipurissa, ja +salpietaria, ruudin tekoa varten, valmistettiin myös yhteen aikaan +tehtaissa. Mutta sitten se jäi kokonaan talonpoikien kotityöksi. +Kotiteollisuutta olikin ylimalkaan melkein kokonaan se vähäinen +teollisuus, mitä maassamme harjoitettiin. Ei ollut vesisahoja, vaan +talonpojat halkaisivat kirveillään pölkyt ja hakkailivat sitten lankut +sileiksi. Ei ollut kangastehtaita, vaikka liinakangasten kutominen +yksityisten kankurien kodissa tähän aikaan rupesi leviämään hallituksen +erinäisestä kehoituksesta. Samoin pani hallitus nyt myös karduani- ja +säämiskänahan valmistuksen alkuun Ruotsissa sekä Suomessa. Ylimalkaan +oli kuitenkin käsitöittenkin taito meidän maassamme vielä kovin +kurjalla kannalla. Kattotiilet Turun tuomiokirkkoa varten täytyi esim. +v. 1635 tuottaa Hollannista; samoin mainitaan kerta kivenlaskijoita +tuoduksi Turun katuja varten Lybeckistä. Enimmiten vietiin raaka-aineet +ulos maasta ja ostettiin sitten, ulkomaalla tehtyinä valmisteina, +monenkertaisesta hinnasta takaisin. Viipurista on v. 1637 mainittu, +että sieltä lähetettiin Saksaan vanhoja hopea- ja tina-astioita +korjattaviksi, lankaa kankaiksi kudottavaksi sekä Venäjän sarkaa +värjättäväksi. Myös Brahekin valitti, etteivät suomalaiset huoli oppia +mitään käsitöitä, vaikka he niihin enemmän kuin moni muu kansa ovat +soveliaita. + +Käytännössä olevat rahat Ruotsissa ja Suomessa olivat kultaisia, +hopeisia sekä vaskisia. Kultarahat olivat kaikki ulkomaalaisia, m.m. +unkarilaisiakin. Hopeaa oli _hopeariksi_ (5 markkaa 70 penniä nykyistä +rahaamme). Paitsi sitä luettiin myös tavaroiden hinnat +_markoittain_.[43] Markassa oli 8 äyriä, äyrissä 3 aurtuata, aurtuassa +8 penninkiä. Neljä markkaa oli yksi talari hopearahaa (eroitettava +hopeariksistä). Vaskiset rahat, joita ruvettiin Kustaa Aadolfin aikana +lyömään, olivat äärettömän suuria neliskulmaisia möhkäleitä (plootuja), +joita niiden raskauden tähden oli vallan vaikea kuljettaa ja jotka +siinäkin suhteessa olivat hankalat, etteivät ulkomaalaiset tahtoneet +niitä vastaanottaa. + + + + +21. Suomen kaupungit. + + +Meidän maamme kaupungeista olivat ainoastaan Turku ja Viipuri siihen +aikaan huomattavat. + +_Turussa_ oli Kristiinan hallituksen lopussa noin 6,000 asukasta. Sen +suurin ja paras osa, niinkuin nytkin, oli itäpuolella Aurajokea. +Pohjoisessa oli ensin _Mätäjärven_ kaupunginosa, jossa asui melkein +vain köyhää kansaa, ja missä Karjatullin lähellä oli kivillä ympäröity +mestauspaikka. Sen eteläpuolella olevat _Luostarin ja Kirkon_ +kaupunginosat olivat komeimmat ja parhaiten rakennetut, joissa +parhaasta päästä virkamiehet sekä rikkaat porvarit asuivat. Luostarin +kaupunginosassa oli Isotori, jonka ympärillä oli paljon komeita, suuria +asuinkartanoita sekä kauppapuoteja. Täällä oli raastupa, jonka tornissa +yövartia valvoi: täällä oli myös Hornin kolminkerroksinen kartano, +johon myöhemmin tällä vuosisadalla hovioikeus muutettiin. Kirkon +kaupunginosaan taisi kuulua presidentti Kurckin kaunis kivimuuri joen +rannalla puutarhoineen, ansareineen. Parhaana koristeena oli kuitenkin +vanha tuomiokirkko, jota ei Ruotsissakaan, niin ainakin kehuttiin, +voittanut muu kuin Upsalan tuomiokirkko. Se kohosi korkeana, jalona +pieneltä kummulta, joka, siksi että sitä oli hautausmaana käytetty, oli +saanut nimekseen _Unikankari_. Tämän kummun ympärillä kävi 12 jalkaa +korkea, 4 jalkaa paksu muuri, rakennettu osaksi harmaasta kivestä, +osaksi tiilistä. Itäisellä kulmalla se oli varsinkin korkea, aivan kuin +linnanvalli. Pitkin reunoja oli rakennettu nastoja, joiden välistä +sopi ampua; sillä tämä muuri oli muinoin sota-aikoina ollut +suojelusvarustuksena. Kuuden portin kautta päästiin sen läpi sisään; +itäinen ja eteläinen portti olivat holvatut ja niiden yläpuolella oli +huoneita, joissa portinvahdit asuivat. Kirkko oli Kustaa Aadolfin +aikana tehty vielä entistä pitemmäksi; korkeakuori oli siihen lisään +rakennettu rikkaan porvarin Jaakko Wollen kustannuksella. Permantona +oli suureksi osaksi hautakiviä, sillä siihen aikaan vielä haudattiin +korkeasukuisia ja rikkaita kirkkoihin. Vainajien vaakunat sekä +hautajaisissa käytetyt suruliput riippuivat patsaista molemmin puolin +isoa käytävää. Paitsi sitä olivat entiset sivukappelit kaikki muutetut +hautakammioiksi. Komeimmat olivat Tottin, Stålhandsken, Tavastin sekä +Kankaisten (Kurck- ja Horn-sukujen) kappelit. Niissä oli taiteellisesti +veistettyjä marmorisia muistokiviä ja kuvapatsaita. Niissä riippui +viljalta sodista saaliiksi tuotuja vihollislippuja hautojen +yläpuolella, samoinkuin myös sankarien omia, taisteluissa käytettyjä +haarniskoita ja kypäriä. Muutamissa olivat vainajien muotokuvatkin +nähtävinä, marmorista veistettyinä tai öljymaalauksina. Keskipaikoilla +vuosisataa sai kirkko loistavan vaskikaton; sitä ennen oli katto +parikymmentä vuotta ollut tiilinen, ja vielä aikaisemmin oli se, +Rothoviuksen tullessa maahan, ollut 1601 vuoden palon jälkeen niin +rappiolla, että lunta sekä vettä satoi lautakatoksen läpi sisään. Aivan +kiinni muurissa, osaksi sen sisäänkin rakennettuna seisoi kaakkoisen +portin vieressä kaksinkertainen yliopistorakennus, sitten yliopiston +kirjasto, vanha kouluhuone. Vähän matkaa kirkosta, joen rannalla oli +piispan talo. + +Korkeakaarisen sillan yli päästiin joen toiselle rannalle _Aningaisten_ +kaupunginosaan. Sen avaralla alalla asui taas enimmäkseen köyhää väkeä; +mutta pitkin joenrantaa oli kuitenkin. myös komeita rakennuksia, jos +kohta suureksi osaksi vain puisia. Muita merkillisempi oli suuri +kivimuuri, jossa hovioikeus, majailtuaan ensiaikansa linnassa, nyt piti +istuntojaan. Aningaisten kaupunginosan sekä linnan välillä oli ennen +Brahen aikoja ollut avara, tyhjä lakeus; mutta hänen toimestaan +jatkettiin kaupunkia sinnepäin varsin pitkältä, ja loppumatka +_Aniniemeen_, missä linna kohosi, tehtiin hauskemmaksi istuttamalla +tien molemmille puolin lehtipuita. + +Aurajoen rannat olivat alkuaan lietteiset; kaupungin nykyistä asemaa +kuuluu ennen muinoin sanotun _Viljasuoksi_ -- Turun vastaista rikkautta +ennustava nimi, niinkuin eräs sen ihailija 17:nnellä vuosisadalla +väitti. Tämän lietteisyyden vuoksi oli täytynyt rakentaa rantatalot +maahanjuntatuille paaluille, ja sitä paitsi oli vielä paaluttamalla +rakennettu rantaa pitkin osaksi puinen, osaksi kivinen laituri, jonka +ääreen laivat sekä venheet saattoivat laskea. Siellä oli tavaroiden +purkaminen sekä sisäänsälyttäminen hyvin mukava, sillä kauppiaitten +vara-aitat seisoivat enimmäksi osaksi juuri laiturin partaalla. -- +Kivimuureja oli paremmissa kaupunginosissa jokseenkin paljon, enimmiten +kuitenkin vain yksikerroksisia, palkiten puuttuvan korkeuden +suuremmalla avaruudellaan. Kivisissäkin kartanoissa oli katto enimmiten +laudoista sekä tuohista; puisissa epäilemättä, vaikkei siitä ole +erittäin mainittu, useimmiten turpeista, niinkuin silloin oli yleisesti +Ruotsin valtakunnassa tapana. Näille katoille päästettiin kesä-aikoina +vuohet ruohoa syömään. Kadut olivat vielä alkupuolella 17:ttä +vuosisataa kovin kapeat ja koukkuiset ja tonttialat pienet. Mutta +kreivi Brahen toimesta useimmat kadut ojennettiin ja levennettiin, +samoin yhdistettiin monessa paikoin useita tonttialoja yhdeksi +suuremmaksi. Rakennusten välissä oli hyvin monessa talossa ryytimaa +sekä hedelmäpuutarha, joissa porvarit ihanina kesäiltoina työnsä +tehtyään istuskelivat. Suosittu kävelypaikka oli myös jo silloin +_Ruissalon_ kuninkaankartanon puisto. Juhannusaattona kokoonnuttiin +varsinkin _Kupittaalle_ kaikellaisia leikkejä lyömään ja taikoja +tekemään. Muulloinkin oli sen lähde usein loitsupaikkana; luultavasti +kävivät kaupungin neitoset siellä muun muassa "lempeäkin nostamassa" +vanhaan suomalaiseen tapaan, koska eräs senaikuinen ruotsalainen johtaa +paikan nimen roomalaisten lempijumalasta Cupidosta. + +Paljon siitä, mitä me nykyään pitäisimme välttämättömänä mukavan ja +siivon elämän ehtona, puuttui silloin vielä Turussa, saatikka sitten +muissa Suomen kaupungeissa. Iltasilla ei esim. minkäänlaiset lyhdyt +valaisseet katuja. Jos joku tahtoi valoa, piti hänen kuljettaa lyhtyä +muassansa. Kadunlaskijoita sanotaan tosin kerran tuotetun Saksasta, +mutta ylimalkaan ei mahtanut olla monta paikkaa kivettynä, koska +kiveäminen oli Tukholmassakin vain alullaan. Voipi siis arvata, miten +syvässä loassa syksyisin kahlattiin. Poliisi ei myöskään pitänyt huolta +pihojen tai katujen siivoamisesta. Sinne jäivät kaikellaiset +keittiöistä heitetyt roskat mätänemään. Kun sen lisäksi otamme huomioon +kaupungin mutaisen pohjan sekä katujen ja pihojen ahtauden, niin ei voi +kummeksia, jos ilma olikin kovin turmeltunut ja pahat kulkutaudit +pääsivät usein liikkeelle. Ja sellaisissa tapauksissa ei ollut edes +lääkäreitä, jotka olisivat voineet auttaa! Vielä sata vuotta myöhemmin +on Turusta mainittu, että kuolleitten luku tavallisesti oli melkein +yhtä suuri kuin syntyneitten, monasti vielä paljoa suurempi. Siitä voi +päättää, millainen asian laita oli 17:nnellä vuosisadalla. Ahtaat kadut +ja pihat sekä se seikka, että useimmat talot olivat puusta, vaikuttivat +sen, että tulipaloja oli hyvin tiheään ja että ne tekivät suurta tuhoa. + +Turun ympärillä kohoaa vuoria, joilla siihen aikaan, varsinkin +Venäläismäellä, Mätäjärven pohjoispäässä, seisoi suuri joukko (melkein +satamäärä) tuulimyllyjä, näky, joka muualla Suomessa siihen aikaan oli +aivan outo. Näitä vuoria kehuvat välistä sen ajan kirjailijat kaupungin +suojelusmuuriksi, mutta oli sillä myös oikea multavallituskin sekä +kivinen muuri ympärillään, jotka olivat tehdyt kreivi Brahen toimesta. + +Omituista Turulle, niinkuin muillekin senaikuisille Suomen +kaupungeille, oli se, että talot eivät olleet numeroidut, vaan kukin +varustettu omalla, omistajienkin vaihtuessa aina ennallaan pysyvällä +nimellä, esiin. Heikkilä, Rantala j.n.e., aivankuin maatilat. +Sukunimistä päättäen oli muuten enin osa asukkaista suomalaisia. +Näiden suomalaisten sukunimien joukossa tapaamme joskus nen-päätteisiä, +jotka tätä nykyä ainoastaan Itä-Suomessa ovat yleisemmät, joskus +la-päätteisiä, niinkuin nykyään Länsi-Suomessa, vaan suuri osa oli +lyhyitä, esim. Hirvi, Alli, Viisas, Raikoi, olipa joukossa myös sangen +lystikkäitä köllejäkin esim. Mustapää, Jauhopää ja Rahapää, Vääräjalka, +Tomuhousu, Hassuparta ja Piruntappaja. Ruotsalaisia ja saksalaisia +nimiä tavattiin verrattain enemmän kaupungin paremmissa osissa, josta +voinee päättää, että niihin kansallisuuksiin kuuluvat porvarit +ylimalkaan olivat rikkaimmat. Saksalaisilla oli tämän vuosisadan +edellisellä puoliskolla oma kirkkokin, joka sittemmin otettiin +yliopiston kirjastoa varten. V. 1638 heidän lapsilleen myös hankittiin +omakielinen koulumestari. + +Vaikka Turku oli harvoja maan merikaupunkeja, ei se kuitenkaan ollut +erittäin kehuttava kaupastansa eikä teollisuudestaan. Kustaa Aadolfin +aikana ei sillä ollut yhtään omaa laivaa, eikä siellä käynyt +ulkomaalaisiakaan enempää kuin 11-12 vuodessa. V. 1640 kirjoitti kreivi +Brahe, kun hän sai käskyn kehoittaa Turun porvareita käyttämään +muutamia ulkomaan laivoja, jotka kruunu oli sotaväen kuljetusta varten +sinne tilannut, vaan joita ei sitten siihen tarkoitukseen tarvittukaan: +"Ei täällä ole yhtään semmoista kauppiasta, jolla olisi rahtia +annettavana sattumalta tänne saapuvalle laivalle. Vähäisiä tavaroitaan +varten he ovat jo tilanneet laivoja Lybeckistä." V. 1638 hän niinikään +kuvasi liinakangastyötä, johon hallitus silloin kehoitti, tällä tavoin: +"Täällä on 200 liinakankuria, vaan he kutovat kapeita, harvoja, +solmuisia kankaita, niin etteivät ne tahdo mennä kaupaksi. Yksi ainoa +vain on hyvä, vaan ei hänkään osaa kutoa hienompaa kilpi- eikä +damastikangasta." Vuosisadan lopulla kuitenkin mainitaan jo olevan +taitavia liinakankureita, ja valmistellaan myös verkaa sekä +"kalminkiä". Krouveja sitävastoin oli paljon, ja ne menestyivät vallan +hyvin, arvattavasti monien ylioppilaitten vuoksi. Yliopistokaupungiksi +oli muuten Turku erittäin sovelias sen vuoksi, että elanto siellä oli +huokea. "Seutu sen ympärillä on niin viljavaa, vedet niin kalaisia, +ettei missään maailmassa saa huokeammalla ruokatarpeita", kehuu +Wexionius. Vilja sekä kaikellaiset ruokatarpeet olivatkin Turun +tärkeimmät vientitavarat. Niitä tuotiin kaupunkiin varsinkin sen +kolmina markkinoina: molempina Heikinmessuina tammik. 19:nä ja kesäk. +17:nä, sekä vielä syysk. 8:na p:nä. Vuosisadan toisen puoliskon alussa +oli hallituksen kehoitus laivanrakentamiseen vaikuttanut sen, että +Turussa oli porvareita, jotka lähettivät 3-5 omaa laivaa ulkomaille. +Mutta muutamia vuosikymmeniä myöhemmin oli laivaliike jälleen rauennut; +tavarat tuotiin enimmiten Tukholmasta. + +Maamme toinen kaupunki oli _Viipuri_, muutamissa suhteissa ajoittain +aivan ensimäinen. Ulkoasultaan se oli silloin aivan toisellainen kuin +nyt. Venäjän puolella se loppui jo Karjaportin paksun tornin kohdalle; +sieltä ulkovalli kulki suoraan suomalaisen kirkon kellotapulin kautta, +joka oli vallitornina. Pietarin etukaupunkia ei ollut olemassa, koska +venäläisten alinomaisten hyökkäysten tähden siellä ei olisi ollut +rauhaa. Neitsytniemen, Saunalahden ja Hiekan etukaupungeista, jotka +suurimmaksi osaksi vasta nykyaikana ovat syntyneet, ei ollut +ainoatakaan olemassa. Sitä vastoin olivat silloin pitkänsillan tausta +sekä nykyinen Tervaniemi sataman laidassa tiheästi asutut; siellä oli +Siikaniemen etukaupunki, jolla oli oma kirkkokin, luultavasti puinen. +Toisella puolella kaupunkia oli Pantsarlahden linnoituksessa toinen +etukaupunki. Itse kaupunki eli "huhma" -- siksi kansa sitä sanoo -- oli +ympäröity vahvalla muurilla, josta suuri joukko torneja törrötti. Mutta +vuosisadan loppupuolella ne olivat, uuteen linnoituslaatuun +sopimattomina, tulleet hävitetyiksi; ei jäänyt jäljelle muuta kuin nuo +kaksi yllämainittua sekä joitakuita raunioita. Sisään päästiin +seitsemän holviportin kautta. Alkupuolella 17:ttä vuosisataa oli +huhmassa sekä porttien järjestys että suunta ihan toinen kuin tätä +nykyä; sen näkee vielä nytkin vanhoista rakennuksista, jotka kaikki +seisovat viistoon nykyisiin katuihin verraten. Mutta suuren palon +jälkeen rakennettiin kaupunki kreivi Brahen käskystä uuden kaavan +mukaan, jonka jälkeen, niin kehutaan, ei ollut enää montakaan väärää +katua. Silloin oli jo myöskin, niinkuin asemakaavasta näkyy, aikomus +laajentaa Viipuria itään päin siihen muotoon, joka sillä oli ennenkuin +vallit revittiin; mutta sitä ei Ruotsin vallan aikana vielä pantu +toimeen. Kivimuureja oli jo ennen tätä uudestaanrakentamistakin koko +joukko, sillä Kustaa Aadolfin aikana sai jokainen porvari siellä 100 +talarin veronhuojennuksen, jos hän rakensi kivimuurin. V. 1636 +kehuttiinkin, että Viipurissa on tosin huonot vallit, mutta komeat +porvarien kartanot. Tämä viimeksimainittu kerskaus kumminkin oli +liioiteltu; sillä siltä ajalta jäljellä olevat rakennukset ovat kaikki +matalanlaisia, pienten ikkunainsa vuoksi synkännäköisiä, osaksi +harmaasta kivestä kyhättyjä -- esim. kaksikerroksinen entinen piispan +talo Uudenportinkadun varrella. Palon jälkeen rakennettiin niin +ahkeraan tiilikivisiä huoneita, ettei v. 1694:n jälkeen huhmassa +ollutkaan paljon muita. Katotkin enimmiten tehtiin tiilikivestä, +niinkuin vieläkin monessa vanhassa rakennuksessa näkee; mutta oli myös +turvekattoja. Erittäin komeat kuuluvat olleen rakennukset torin +ympärillä, likellä Turunporttia, missä myös raatihuone seisoi. +Merkillinen avaruudeltaan sekä koristeiltaan oli tuomiokirkko (nykyinen +venäläisen sotaväen jauhoaitta), johon Agricola oli haudattu. +Senaikuinen kertoja kehuu sen vahvoja holvikaaria, sen loistavaa +saarnastuolia, sen taidokkaasti tehtyjä urkuja sekä muuta +sisäkoristusta. Tässä tuomiokirkossa pidettiin ruotsalaista +jumalanpalvelusta; suomalaisilla oli nykyinen kirkkonsa. Paitsi näitä +oli vielä kolmaskin Herranhuone huhmassa, likellä vallia, köyhien ja +vaivaisten varalta, joita vaivaishuoneessa elätettiin. Kaupungissa oli +myös kymnaasi ja kirjapaino. Maaherra asui linnassa, komeassa +palatsissa, jonka seinät kuitenkin ovat nyt jo toiselta puolelta maahan +vaipuneet. Viipurin ympäristössä kuuluu olleen paljon puu- ja +kukkastarhoja. + +V. 1658 oli kaupungissa 3-4,000 asukasta. Nimistä päättäen oli Viipuri +paljoa enemmän ulkomaalainen kuin Turku. Muutamia venäläisiä oli jo +silloinkin sinne muuttanut. Saksalaisia oli melkein yhtä paljon kuin +ruotsalaisia. Näitä molempia melkein yksistään asui huhmassa, +suomalaiset enimmäkseen etukaupungeissa. Viimeksimainittujen ja +edellisten välillä oli usein vaaliriitoja, sillä ruotsalaiset ja +saksalaiset yhdessä liitossa tahtoivat määrätä virkoihin keitä he +halusivat, huolimatta suomalaisista, jotka aina äänestivät oman maan +miehiä. + +Uudet valloitukset Kustaa Aadolfin hallituksen alussa ensin suuresti +enensivät Viipurin kauppaliikettä. Ennen se oli jo ollut Saimaan +vesistön tavaroiden viennin välittäjänä; nyt rupesi myöskin, niin +kertoo kreivi Brahe, Käkisalmen läänin sekä Inkerin, jopa avaran +Venäjänkin kauppa käymään sen kautta. Jälkimäisestä maasta tuotiin +talia sekä kalliita turkiksia. Lähempää sai Viipuri viljaa, voita ja +varsinkin tervaa sekä pikeä. Näiden molempien viimeksimainittujen +tavaralajien suhteen oli Viipuri valtakunnan toinen kaupunki lähinnä +Tukholmaa. V. 1640 vietiin koko Ruotsin valtakunnasta tervaa, pikeä +sekä merellistä yhteensä 250,000:n talarin arvosta, ja Viipurin osaksi +siitä summasta tuli 91,000, siis melkein kaksi viidennestä. Tässä +asiassa sai kuitenkin yllämainittu tervakomppania suuren muutoksen +aikaan, mutta sittenkin pysyi Viipurin tervakauppa edelleen sangen +tärkeänä. Kun Suomen merikaupungeille viimein suotiin lupa ottaa osaa +tähän tervakomppaniaan määrätyllä summalla, säädettiin Viipurin osaksi +18,000 talaria, Turun ja Helsingin kumpaisenkin ainoastaan 6,000. +Komppanian tervojen talletuspaikkana oli Siikaniemi, joka siitä +vähitellen saikin nykyisen nimensä Tervaniemi. Myöskin Viipurin muussa +kaupassa oli jo jonkun aikaa ennemmin alkanut tuntuva vähennys näkyä. +Nevajoen suulle oli tullut perustetuksi _Nevanlinnan_ kaupunki, josta +sangen pian kasvoi Viipurille vaarallinen kilpailija. Brahe ehdoitti jo +v. 1638, että Venäjän kauppa johdettaisiin takaisin Viipuriin, niinkuin +se Kustaa Aadolfin hallitessa oli ollut. V. 1650 hän taas kovasti +valitti siitä suurta haittaa, minkä Nevanlinna teki Viipurille; ja v. +1662 ilmoitti senaikuinen Viipurin maaherra, että Venäjän kauppa oli +nyt sieltä melkein kokonaan loppunut; ainoastaan terva ja piki olivat +nyt kaupungin tärkeämmät vientitavarat. Se oli jo pienoinen etumaku +vastaisen Pietarin kaupungin vaikutuksesta! + +_Helsinki_, Suomen kolmas merikaupunki, muutettiin tähän aikaan +v. 1640 kreivi Brahen toimesta Vantaanjoen suulta nykyiseen paikkaansa +"Estnäs-nokan" päähän. Vanhan Helsingin sekä Porvoon asukkaat saivat +käskyn muuttaa sinne; kuitenkin on osoitteena aikakauden tapojen +lauhtumisesta huomautettava, ettei heitä tähän muuttoon väkisin +pakoitettu, niinkuin vielä Kustaa Vaasan aikoina oli tehty +samallaisissa tilaisuuksissa. Uutta paikkaa kehuttiin suuresti, +erittäinkin sen hyvän sataman vuoksi, jossa ulos- ja sisäänpääsö oli +mahdollinen millä tuulella hyvänsä, ja joka oli niin syvä, että laivat +saattoivat tulla aivan rantaan. Sittenkään ei Helsinki nytkään +täyttänyt hallituksen suuria toiveita enemmän kuin Kustaa Vaasankaan +aikana. V. 1662 valitti läänin maaherra, etteivät helsinkiläiset +ollenkaan kykene harjoittamaan ulkomaan kauppaa, vaan ottavat kaikki +tavaransa Tukholmasta tai Räävelistä. + +Näiden kolmen kaupungin keskinäistä suhdetta valaiskoot vihdoin vielä +seuraavat tilastolliset numerot. Niistä 38,000:sta viljatynnyristä, +jotka v. 1638, niinkuin jo kerrottu, Suomesta vietiin Juutinrauman +kautta, oli noin 30,000 Turusta, 5,800 Viipurista, 2,300 Helsingistä. +Tervaa sitä vastoin lähetti v. 1628 Viipuri 1,800 sälytystä à 288 +leiviskää, Turku edellisenä vuonna ainoastaan 800; Helsingistä ei ole +tietoja. V. 1620 tuotti iso eli ulkomaan tulli Viipurissa noin 5,000 +talaria, Turussa, Raumalla sekä Porissa yhteensä 6,500, Helsingissä ja +Porvoossa yhteensä 2,000. V. 1638 saatiin pientä tullia maalta +tulevista tavaroista Viipurissa 7,300 talaria, Turussa 5,528, +Helsingissä (ennen muuttoa) 250. Samana vuonna sai kruunu veroa Turusta +2,000 talaria, Viipurista 1,672, Helsingistä 150. Turku ylimalkaan oli +etevämpi tuonnin, Viipuri taas viennin suhteen. V. 1637 esim. oli Turun +kautta tuotu ulkomaan tavaraa 96,800:n talarin arvosta, viety ulos +121,000:sta; Viipurin summat olivat n. 84,600 ja 121,700! V. 1640 ne +olivat Turussa 96,000 ja 71,000; Viipurissa 70,000 ja 163,000. + +Muut kaupungit, sen jälkeen kuin niiltä ulkomaille purjehtimisoikeus +oli kielletty, vaipuivat täydelliseen voimattomuuteen ja +mitättömyyteen. Porvoosta esim., joka vielä v. 1638 maksoi kruunulle +veroa 300 talaria, mainitsi, niinkuin tiedämme, läänin maaherra v. +1662, että se oli aivan häviöllä. Sittenkin on tämän vuosisadan +alkupuoli ja vielä enemmän sen keskivaihe merkillinen sangen monen +_uuden kaupungin_ perustamisen vuoksi meidän maahan. Osaksi se johtui +siitä, että kreivi- ja vapaaherrakuntien isännät, "herruutensa +kannattamiseksi", mielellään käyttivät heille suotua kaupunkien +perustamislupaa. Vielä halukkaampi siihen toimeen oli hallitus, joka +siten tahtoi estää yleistä maakauppaa. Kustaa Aadolf oli perustanut +Uudenkaupungin v. 1617 sekä Uudenkaarlepyyn ja Kokkolan v. 1620; sen +lisäksi Tornion, joka ei kuitenkaan silloin vielä kuulunut Suomen +maahan. Kristiinan aikana karttui niiden luku vielä kymmenellä. Silloin +näet perustettiin Saloisten kaupunki eli Raahe, Koppö eli Kristiina, +Pietarsaari ja Vehkalahti (nykyinen Hamina) meren rannalle, sekä +Kajaani, Brahea, Sortavala, Savonlinna, Lappeenranta sekä Hämeenlinna +sisämaahan. Näistä olivat nuo molemmat, jotka saivat Brahen nimen, +niinkuin tiedämme, myös Brahen perustamat; Pietarsaaren rakennutti +Jaakko de la Gardien leski kreivikuntaansa. Puhetta oli myös jo silloin +kaupunkien perustamisesta Kuopioon sekä Tammer- tai Nokiakosken +rannalle. Paitsi sitä oli pieniä kauppaloita Salmissa, Kurkijoella ja +Suvannon-Taipaleessa Laatokan rannalla sekä Muolan pitäjässä. Tällä +tavoin oli nyt myös sisämaa saanut kauppapaikkoja keskeensä, joita se +siihen asti oli ollut ihan vailla. Kaikki nuo uudet kaupungit, niinkuin +useimmat vanhemmatkin, olivat sittenkin aivan mitättömiä, ilman +sanottavampaa liikettä. Hyvin monessa elivät porvarit sillä, että he +viljelivät kaupungille lahjoitettuja maita. Hämeenlinnasta on v. 1662 +mainittu, että porvarien ainoana elatuskeinona oli krouvinpito. + + + + +22. Suomen talonpojat. + + +Nyt vuorossaan on puhuttava siitä säädystä, joka tosin oli alhaisin, +arvoltaan halvin, vaan kuitenkin vielä enemmän kuin tätä nykyä Suomen +koko valtiorakennuksen laajana ja lujana perustuksena. Meidänkin +aikoinamme sopii sanoa Suomen kansaa talonpoikaiseksi kansaksi, koska +maanviljelijöihin verraten muut kansanluokat yleensä muodostavat vain +vähäisen osan koko väestön luvusta. Mutta seitsemännentoista vuosisadan +keskipaikoilla oli tämä suhde vielä paljon mitättömämpi. Suomen +suuriruhtinaskunnassa ynnä Käkisalmen läänissä oli silloin noin 450,000 +asukasta, ja niistä 25,000:n paikoilla, siis ainoastaan joka +kahdeksastoista, kuului muihin säätyihin yhteensä. + +Maanviljelys oli meillä näet silloinkin se elatuskeino, joka voitti +kerrassaan kaikki muut toimeentulolähteet. Tärkeätä on siis tietää, +millä kannalla se oli. Me olemme jo nähneet, miten kaikki, jotka siihen +aikaan Suomesta kirjoittivat -- Buraeus, kreivi Brahe, Wexionius -- +kehuivat maamme erinomaista viljavuutta. Me tiedämme, että 17:nnellä +vuosisadalla vietiin ulkomaille paljon enemmän viljaa kuin meidän +aikanamme. Samaa yltäkylläisyyttä näyttävät myös viljan silloiset +hinnat todistavan, jotka olivat erittäin huokeat, Suomessa vielä paljoa +huokeammat kuin Ruotsissa. Viimemainitussa maassa oli viljatynnyrin +keskimääräinen hinta Kristiinan hallitusaikana puolineljättä talaria, +s.o. nykyisessä rahassamme 12 mk. 60 p. Mutta Suomessa otettiin vähän +aikaisemmin, v. 1619, veronmaksussa ruistynnyri 6 markasta 30 pennistä, +ja v. 1636 sekä 1638 oli sen hinta 8 mk. 10 p. V. 1649 se tosin maksoi +Turussa kahdeksan talaria vaskirahaa, s.o. 10 mk. 80 p. ja Porissa 13 +nykyistä markkaa, vaan silloin kreivi Brahe, joka sen kertoo, +valittaakin katovuotta ja tavattoman kallista aikaa. -- Yhtä huokeat +olivat myös muut ruokatavaroiden hinnat Suomessa siihen aikaan. V. 1619 +otettiin leiviskä voita veronmaksussa 5:stä markasta 40 pennistä; v. +1636 se oli kohonnut puolta markkaa kalliimmaksi. Jälkimäisenä vuonna +saatiin härkä 36:lla markalla; lammas (samoin v. 1638) maksoi 2 mk. 70 +p., hanhi 1 mk. 35 p., kana 34 penniä, 20 munaa myös saman verran (v. +1638 ainoastaan 22,50 p.), leiviskä sianlihaa 4 mk. 50 p., raavaanlihaa +2 mk. 70 p., kupo olkia noin 6 penniä; silakkatynnyri v. 1619 maksoi 10 +mk. 80 p., v. 1636 14 mk. 40 p. + +Sittenkään viljelys maassamme ei ollut 17:nnen vuosisadan +keskipaikoilla vielä levinnyt sinnepäinkään niin laajoille aloille kuin +meidän aikanamme. Silloinen vuotuinen kylvö Suomessa, kaikki viljalajit +yhteenlaskettuina, arvioidaan 140,000:ksi tynnyriksi, se ei siis ollut +enempää kuin noin 1/15 nykyisestä. Vielä suurempi on eroitus silloisen +ja nykyisen maanviljelyksen välillä sisämaakunnissa eli ylimaassa. +Sillä yllämainitusta siemenmäärästä kylvi silloin Turun lääni yksin +enemmän kuin kolmannen osan, yhtä paljon kuin kaikki seudut, jotka nyt +kuuluvat Viipurin, Mikkelin, Kuopion sekä Hämeenlinnan lääneihin, ja +jotka meidän aikanamme tuottavat puolet kaikesta Suomessa kasvavasta +viljasta, 2,5, jollei kolmekin, sen vertaa kuin Turun lääni. Vaasan +lääni, jonka viljantulo nyt on yhtä suuri kuin Turun läänin, antoi +silloin vain kolmannen osan siitä, mitä jälkimäinen. Uusimaa puolestaan +antaa nytkin yhtä suuren suhteellisen osan Suomen koko viljamäärästä +kuin silloinkin. Sama seikka pistää myös meidän silmäämme, jos +keskenään vertamme joitakuita rantamaan sekä ylimaan pitäjiä. V. 1656 +esim. kylvettiin Raision pitäjässä Turun tienoolla 505 tynnyriä, +Maskussa 525, Nousiaisissa 544, Mynämäellä 959, mutta Rautalammilla +(myös Hankasalmi ja Vesanto) 153 t., Viitasaaressa (myös Kivijärvi ja +Pihtipudas) 142, Laukaalla (myös Jyväskylä) 107, ja silloisessa +Jämsässä 271. Pohjanmaalla olivat Kyrönjoen rannikot, seudun nykyinen +vilja-aitta, vielä autioina nevoina; niiden viljelemiseen ryhdyttiin +vasta 17:nnen vuosisadan lopulla. Viipurinkin läänissä, vaikka se +osaksi on meren rannikkoa, oli maanviljelys peräti huonoa, koska +maakunta aina oli sodan jaloissa; samasta syystä oli se myös varsin +köyhä hevosista sekä lehmistä! Kaskenviljelys, ihme kyllä, ei näytä +kuitenkaan silloinkaan Länsi-Suomessa olleen yleisempi kuin tätä nykyä; +Wexionius mainitsee siitä ainoastaan Hämeessä, Savossa sekä Karjalassa. + +Me olemme siis nähneet, että maamme, vaikka sitä niin viljavaksi +kehuttiin, vuosittain antoi paljon vähemmän viljaa kuin meidän +aikanamme. Mutta vielä ihmeellisempää on, että tämä viljantulo myös +suhteellisesti, silloiseen asukaslukuun nähden, oli paljoa vähempi. +Nykyään se on, niinkuin mainittu, viisitoista kertaa silloista +suurempi; mutta Suomen kansa on samalla ajalla karttunut vain vähän +enemmän kuin seitsemän sen vertaa. Jokaista henkeä kohtaan tuli siis +keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa puolta vähemmän viljaa kuin tätä +nykyä. Sen lisäksi sattui silloin, taitamattoman maanviljelyksen +tähden, katovuosia vielä paljoa tiheämmin kuin meidän aikanamme. +Mitenkä on siis tuo hämmästyttävä ristiriitaisuus selitettävissä, että +vilja siihen aikaan Suomessa, vaikka sitä saatiin suhteellisesti niin +paljon vähemmän, kuitenkin oli paljoa huokeampaa, vieläpä riitti +ulkomaillekin vietäväksi? + +Suurena syynä oli ensinkin se, ettei viinaan vielä tuhlattu niin suuria +viljamääriä, kuin nykyään; ne säästyivät siis kaikki hyödylliseksi +ravinnoksi. Toiseksi oli elanto silloin paljoa vähemmän yksistään +maa- ja karjantuotteitten varassa; metsä ja vesi antoivat runsaasti +antimiansa lisäsärpimeksi. Muistakaamme, kuinka senaikuiset kirjailijat +kehuvat kaikkien Suomen maakuntien ylenpalttista rikkautta siinä +suhteessa. Ja kolmanneksi Suomen talonpojalla silloin oli tuiki vähän, +tuskin ollenkaan tarpeita, joita olisi tarvinnut ulkoa hankkia ja +joiden lunastamiseen kotituotteita olisi ollut pakko panna. Katovuosina +varsin vähän ostettiin ja saatiin jauhoja muualta avuksi, vaan +jatkettiin vähäiset kotivarat petäjän kuorella, vehkan juurella. +Tavallisinakaan vuosina ylimaalainen, jos paljoa myöhempien aikojen +tavasta saa päättää, ei syönyt selvää leipää siitä pelosta, että voisi +tottua liian herkulliseen elämään. Kahvista ja sokerista, näistä +nykyisistä suurista rahansurmista, ei vielä tietty mitään; ulkomaan +silkit ja verat, napit ja helyt eivät myöskään hoikentaneet kukkaroa. +Vaatteet kudottiin kaikki kotona -- Suomen emäntiä mainitaan uutteriksi +kankureiksi; parhaat pyhäpuvut tosin tulivat kalliiksi, mutta +kestiväthän myöskin, niin että ne menivät perintönä lapsille sekä +lastenlapsille. Posliineihin ja lasiastioihin ei myöskään kulunut +rahaa. Tarpeelliset astiat tehtiin kotona, mitkä puusta, mitkä +tuohesta. Ainoa jo silloin suureen valtaan päässyt ulkomaan +ylellisyystavara oli tupakka. Paitsi sitä tuotiin kaupungista +pääasiallisesti vain rautaa sekä suoloja, niitä kumpiakin myös verraten +paljoa vähemmän kuin meidän aikanamme. Rekien jalakset, astioiden +vanteet, naulat ynnä monet muut nykyiset rautakalut olivat silloin +pelkkää puuta. Viipurin läänin maaherra ilmoitti vielä v. 1664, että +käskettyyn maantientekoon tarvitsisi tuottaa Ruotsista rautalapioita, +koska hänen läänissään talonpojilla ei ollut semmoisia. Suolan +säästämiseksi kalat tavallisesti vaan kuivatettiin. Koettivatpa +merenrantalaiset omienkin vähäsuolaisten lahtiensa vettä kiehuttamalla +hankkia itselleen tuota haluttua, vaan liian kallista maustetta. + +Kauppapuodissa ei täten tarvittu kovin usein käydä, eikä se olisikaan +ylimaalaisille ollut mahdollista, koska kaupungit olivat kaukana, +vuosisadan keskipaikoille saakka kaikki tyyni merenrannalla. Varmaankin +oli miesten parissa monta, vaimoväestä epäilemättä enin osa, jotka +eivät olleet ikänään nähneetkään kaupunkia. Ensimäinen kaupunkiretki +oli siis juhlallinen asia. Pitäjän rajalla tai muuten tavaksi tulleessa +merkillisessä paikassa piti nuorten _härkämiesten_ (ensikertalaisten) +tehdä kaikellaisia temppuja ja laittaa pienet kestit vanhemmille +matkakumppaneille. Tavallisesti läksivät ylimaalaiset tämmöiselle +retkelle talvella, kun lumi oli tasoittanut teitä mantereella, +rakentanut siltoja vesille. Jos kesällä matka oli välttämätön, +kuljettiin niin paljon kuin mahdollista vesiä myöten ja karvastettiin +(vedettiin) veneet kannaksien yli. Lyhyemmillä maamatkoilla, kun ei +joku harvoista maanteistä ollut lähellä, käytettiin _purilaita_, s.o. +hevosen taakse valjastettuja, takapäästään yhteensidottuja aisoja, +joiden haarukkaan pieni kuorma sopi. Tervatynnyrit saivat köysiin +sidottuina ilman muuta pyöriä hevosen jäljessä.[44] -- Kirkossa käynti +ei laajoissa ylimaan pitäjissä myöskään ollut erittäin tavallinen. +Lapset syrjäisemmillä kulmilla eivät saaneet Herran huonetta nähdäkään, +ennenkuin omin jaloin jo kykenivät hiihtämään sinne "nimeä saamaan", +s.o. ristittäviksi. + +Asiain näin ollen ei ollut kumma, jos Suomen talonpoika, erittäinkin +ylimaassa, vielä oli hyvin alkuperäisellä kannalla. Sisämaakunnissa +asuttiin paljoa myöhempinäkin aikoina pirteissä, joissa hevoset, siat +ja kanat jakoivat ihmisten kanssa savuisen lämpimän. Eivätkä ne näytä +silloin olleen rantamaillakaan kovin outoja, koska tiedetään varmasti, +että myös moni kirkkoherra Viipurin läänissä asui semmoisessa. Seinillä +harvoin nähtiin pyssyn riippuvan, niinkuin meidän aikanamme. Niitä +kyllä osattiin valmistaa Suomessa, mutta sota ne mahtoi vaatia melkein +kaikki kruunun palvelukseen. Sen sijaan ei puuttunut missään +teräsjousia eikä nuoliviinejä. Tavallisesti taisi myös niiden rinnalla +välkkyä tukeva keihäs ja kirkas miekka, edellinen välttämättömän +tarpeellinen alinomaisissa otteluissa salon kuninkaan kanssa, +jälkimäinen tiheitten vihollisten päällekarkausten torjumiseksi. Vielä +tuntemattoman viulun sijalla epäilemättä riippui silloin yli koko +Suomen tuvan seinällä kansamme vanha kantele. Nykyään kadonnut, silloin +yleinen tarvekalu olivat käsikivet, joilla viljaa jauhettiin. Kun +myllyistä vero oli tullut säädetyksi, valitti kenraalikuvernööri +Bjelke, ettei se varsinkaan Viipurin läänissä ja Hämeessä tuottanut +paljon mitään; sillä siellä ei ollut kuin harvassa paikassa myllyjä, ja +veronottajien tullessa vietiin käsikivet johonkuhun piilopirttiin +metsään, joista niitä ei ollut mahdollista löytää. Kustaa Aadolf +vastasi siihen, että Bjelke vain antaisi asian olla; olihan muka siinä +jo rasitusta enemmän kuin verosta, että sellaista raskasta työtä täytyi +tehdä. Lavitsat ja pöydät olivat tukevaa, vankkaa laatua; luultavasti +oli silloin monessa paikassa pöytiä, niinkuin nyt vielä joskus vanhoja +nähdään, joiden lauta oli yhdestä jättiläislaahkosta eli lankusta +tehty, onteloksi koverrettu, summattoman avara kanto jalkana sen alla. +Luultavasti olivat myös tupien seinät monessa talossa tuommoisista iäti +kestävistä ikihongista, joita nyt vain jossakin vanhassa puukirkossa +tai muussa muinaisessa rakennuksessa tavataan. Talon huoneet olivat +muuten helpomman puolustuksen vuoksi kaikki rakennetut umpiympyrään, +niin että pihassa oltiin niinkuin linnassa. + +Elämä ja tavat olivat myös tietysti vanhanaikuisia. "Tämän kansan +tavat", kirjoitti Brahe, "ovat semmoisia kuin ne ovat kauan aikaa +olleet." Pitkät puhteet talvisaikana kulutettiin kaikellaisilla +vanhoilla huvituksilla ja menoilla. Runolaulu oli vielä vuosisadan +keskipaikoilla yleistä yli koko maan. Uusia runoja sepitettiin yhä +vanhaan tapaan. Muinaiset pakanuuden-aikuiset näyttävät kuitenkin jo +alkaneen väistyä syrjäisemmille paikoille. Piispa Bång, 17:nnen +vuosisadan jälkimäisellä puoliskolla, joka niitä ensiksi mainitsee, +sanoo niitä laulettavan Savon ja Ruoveden saloilla. Yleisemmin sitä +vastoin moittii Rothovius vielä v. 1640, että Suomen talonpojat +"pimeissä pirteissänsä" pitävät karhunpeijaisia, juoden karhun +maljaa sen omasta kallosta ja matkien karhun mörinää, jotta he +pyyntiretkillään vastakin saisivat hyvän onnen. Näissä tilaisuuksissa, +niinkuin muissakin juhlissa, ei mahtanut olla puutetta kotitekoisesta +oluesta, joka vielä oli niin kuuluisaa, että Kustaa Aadolf kruunaustaan +varten tuotti sitä 200 tynnyriä. Että runolaulun rinnalla vanhat +loitsut ja karhunpeijaiset sekä monet muutkin muinaiset pakanalliset +taikamenot vielä olivat täydessä voimassa, siitä on jo luvussa +Rothovius piispasta lavealta kerrottu. + +Uutterasta saunankäynnistä ja istumisesta lumessa tai kylpemisestä +jäisessä vedessä sen jälkeen, niinkuin myös pienten lasten +varomattomasta kohtelusta, on jo myös ennen ollut puhetta. + +Suomen talonpoikaisen kansan luonteesta siihen aikaan on meille +useampiakin valaisevia lauseita säilynyt. Suomalaisten itsepäisyydestä +kaikki ihmiset silloin puhuivat. Brahe, niinkuin muistamme, katsoi +erinomaiseksi onneksi, kun hän oli saanut "jäykät" savolaiset +suostumaan ruotutuumaansa. Sävyisää Hämeen maaherraa, Arvi Hornia, hän +moitti kelvottomaksi siinä läänissä, "missä on itsepäisin kansa". Ja +etteivät karjalaiset suinkaan olleet pehmeämpiä luonteeltansa, sen +todistaa Wexioniuksen lause, että "karjalainen pää" ja visapää ovat +aivan yhtä. Tätä itsepäisyyden avua ei luettu muuten suinkaan vain +Suomen talonpojille ominaiseksi, vaan ylimalkaan kaikille +suomalaisille. Olipa se maine levinnyt kauas muillekin maille. Ranskan +suuri valtiomies Richelieu kerran sanoi Aksel Oxenstjernassakin olevan +paljon suomalaista itsepäisyyttä. + +Myös moitittiin yleisesti suomalaisten nahjustelevaa toimettomuutta. +"He eivät", sanoi suomalaisten ystävä Brahekin, "huoli koskaan hankkia +itselleen enempää, kuin mitä heti saattavat syödä. Laiskuus ja juoppous +enenevät päivä päivältä. -- Ja onpa ihme, että kun tämä sama kansa +joutuu Ruotsiin tai muihin maihin, niin yksi mies tekee työtä kolmen +puolesta ja he ovat käteviä niin toisessa kuin toisessakin työssä. +Mutta täällä kotona on heillä ihan toisellainen luonne. Talvella +harvoin, oli suojainen ilma tai pakkanen, nähdään avantojen vieressä +verkkoja, vielä vähemmän nuotanvetäjiä, vaikka kuitenkin joka paikassa +on niin hyviä kalavesiä, joista jo yksin kokonaiset perhekunnat +voisivat saada elatuksensa. Suomalaiset vain kuhnustelevat pirteissään, +joista myös harvoin viitsivät mennä metsälle. Ainoastaan silloin he +lähtevät liikkeelle, kun heitä väkisin vaaditaan kyytiin tai +päivätöihin. Ja he syövät kaikki heti suuhunsa, mitä taloutensa +parantamiseen voisivat käyttää. Eivät he myöskään huoli oppia mitään +käsitöitä, joihin heillä kuitenkin olisi enemmän taipumuksia kuin +monella muulla kansalla. Meren rannoilla sittenkin on väestö uutterampi +ja toimeliaampi kuin ylämaassa." + +Tämä toimeliaisuuden ja uutteruuden puute oli luonnollisena seurauksena +liian kolkosta ilmanlaadusta sekä lakkaamattomista sodista. Mitä apua +oli ahkeruudesta, kun sen hedelmät kuitenkin niin usein joutuivat +hallan omiksi tai vihollisen tallattaviksi! Saman kovan koulun +kasvattama oli myös itsepäisyys ja liika jäykkyys. Mutta tällä +jälkimäisellä kuitenkin oli myös se puoli, että se antoi Suomen +kansalle voimaa kestämään sekä silloiset että vielä pian tulevat, monta +vertaa kovemmat kohtalot ja säilyttämään itsensä parempien päivien +varalle. + + + + +23. Suomalaisten muutot maasta 17:nnellä vuosisadalla. + + +Raskaitten verojen ja peloittavan sotamiehenoton tähden jätti moni +talonpoika Suomessa tähän aikaan talonsa autioksi. Hyljätyt talot +tarjottiin sitten kenelle hyvänsä, kuka vain tahtoi ruveta niitä +viljelemään ja niistä kruunulle tulevia veroja suorittamaan. Sangen +usein kuitenkin uudet isännät asuivat talossa ainoastaan muutamia +vuosia, niin kauan kuin he olivat vapaat veroista, ja jättivät sen +sitten jälleen kylmille. Tästä syystä oli autiotilain luku hirvittävän +suuri, Suomessa vielä paljoa suurempi kuin Ruotsissa, vaikkei niitä +sielläkään suinkaan ollut vähän. + +Näistä poismuuttajista siirtyi melkoinen osa Pohjanlahden taakse +Ruotsin vuori- ja metsäseutuihin, Vermlannista alkaen kauas pohjoiseen, +joka seutu nyt oikein vilisee suomalaisista kaskenpolttajista. Paljon +väkeä myös virtaili Viroon ja Liivinmaalle, jopa Puolaan, Preussiin ja +Pohjois-Saksaankin asti. Tämän muuttolaistulvan estämiseksi katsoi +Kustaa Aadolf tarpeelliseksi v. 1620 säätää erinäisen lain. Aatelille +annettiin lupa käydä ulkomailla opintoja harjoittamassa tai +sotapalveluksessa -- ei kuitenkaan jesuiittain kollegioissa eikä Puolan +armeijassa. Pappien, porvarien sekä talollisten sallittiin niinikään +mennä ulkomaille opistoihin tai käsityönoppiin, mutta piti antaa +kirjallinen vakuutus matkan tarkoituksesta. Alhaisemmalta työväeltä +sitä vastoin meno ulkomaille kokonaan kiellettiin, kaiken +perintöoikeuden menettämisen uhalla. Laivuri, joka luvattomasti otti +viedäkseen siirtolaisia Suomesta muille maille, menetti aluksensa +lastineen. Tämän kiellon uudistaminen useampaan kertaan todistaa +kuitenkin, ettei siitä ollut suurta apua. + +Rupesipa pari vuosikymmentä myöhemmin hallitus itsekin suosimaan ja +edistämään poismuuttoa vieläkin kaukaisemmille maille. Useimmilla +Euroopan merenrantaisilla suuremmilla valtakunnilla oli silloin +uutismaansa Amerikassa. Ruotsikin tahtoi itselleen osaa samoista +eduista ja lähetti pienen retkikunnan, joka v. 1636 tai 1637 +onnellisesti saapui Delaware-joen suulle. Tässä ensimäisessä +muuttolaisjoukossa oli ainoastaan ruotsalaisia; mutta myöhemmin +jäljessä lähetettyjen parissa oli myös sangen suuri määrä Suomen +kansaa. V. 1649 esim. oli meikäläisiä koko 300 henkeä, jotka sinne +pyrkivät. Enimmäksi osaksi he eivät kuitenkaan olleet itse Suomesta +kotoisin, vaan lähteneet Vermlannista sekä muista Ruotsin +vuorikunnista, missä heitä heidän kaskenhakkaamisensa, muka +metsänhaaskauksensa tähden oli ruvettu pahasti vainoamaan. +Delaware-joen rannoilla, likellä nykyistä Philadelphian +maailmankaupunkia, useimmat suomalaiset asettausivat yhteen ryhmään +Kamassung-nimiseen paikkaan, jota ruotsalaiset naapurit rupesivatkin +Finlandiksi nimittämään. Siirtolaiset tulivat uudessa kodissansa vallan +hyvin toimeen, sillä maa oli viljavaa ja ilmanlaatu hyvä. Hyvässä +sovussa elettiin enimmiten myös maan alkuasukasten, intiaanien kanssa, +jotka pitivät näistä tulokkaista enemmän kuin muista röyhkeämmistä, +rauhattomammista "valko-ihoisista". + +Rauhassa ei saanut kuitenkaan tämä pieni uutisvaltio kauan vaurastua. +Hollantilaisilla oli Delaware-joen toinen ranta hallussaan ja he +rupesivat alusta alkain naapureilleen tekemään kiusaa. V. 1655 he +viimein äkkiä tulivat suurella voimalla ja valloittivat koko Ruotsin +alueen Amerikassa. Vaan eipä ollut heidänkään valtansa täällä kovin +pitkällinen. Heillä oli vielä mahtavammat naapurit, englantilaiset, +jotka taas vuorostaan v. 1664 anastivat koko hollantilaisten alueen. + +Pappeja ja uskonnollisia kirjoja lähetettiin vielä kauan aikaa näiden +valloitusten perästäkin entisestä emämaasta. Mutta vähitellen alkoi +siirtolaisten mieli vaihtua. Lopulla 17:ttä vuosisataa he jo +ilmoittivat, etteivät he tarvinneet erinäistä suomalaista pappia, koska +kaikki ymmärsivät ruotsia ja 18:nnen vuosisadan lopulla taas tuli se +tieto, että ruotsalainenkin pappi oli tarpeeton, koska ainoastaan +muutamat vanhat ihmiset enää ruotsinkieltä osasivat. + + + + +24. Elämänlaatu ja tavat. + + +Elämänlaadusta ja tavoista on ollut jo monessa edellisessä luvussa +sivumennen puhetta; mutta kuvauksen täydellisyys vaatii vielä +kaikellaista lisään. + +Seitsemännentoista vuosisadan ihmiset olivat meihin verraten +erinomaisen aamuvirkut. Me jo tiedämme, että koulutunnit alkoivat kello +5 tai 6 aamulla, yliopiston luennot kello 7. Yhtä aikaisia oltiin myös +virastoissa. Maaherrojen esim. oli määrä istua kansliassaan kello 8-10 +ja taas kello 2:sta alkaen iltapuolella. Kello 12 syötiin päivällinen, +paitsi suurissa juhlatiloissa, ja iltasella siivet ihmiset jo hyvin +varhain menivät levolle; ainoastaan juomarit ja roistot valvoivat +kauemmin. + +Huonekalusto keskisäädyssäkin oli sangen koristelematon ja osaksi +toisellainen kuin nyt. Ei tiedetty sohvista eikä paljon tuoleista; +tavallisesti seinään kiinnitetyt lavitsat, samoinkuin talonpoikienkin +tuvissa, olivat istuimina. Ei tiedetty myöskään kaapeista eikä +piirongeista;[45] vaatteita ynnä muita tavaroita, jolleivät ne +irrallaan riippuneet tai seisoneen aitoissa, tallennettiin suurissa +arkuissa. Ikkunoissa ei ollut saranoita, uuneissa ei peltejä. +Posliinista ei tiedetty vielä paljon mitään; lautaset, vadit, kupit +olivat tinasta tai puusta (siitä suomalainen nimitys "lautanen"), +rikkaimmilla hopeasta. + +Vaatteissa ja ruuassa paisui kuitenkin ylellisyys paisumistaan, ja +turhaan koetti papisto saarnoillaan, esivalta asetuksillaan sitä estää. + +Valtiopäivien loputtua v. 1611 pitivät edusmiehinä olleet papit vielä +keskenään ylimääräisen kokouksen, missä valitettiin sitä "loukkaavata +vaatepartta, joka -- Jumala paratkoon! -- kaikissa säädyissä on päässyt +valtaan ja josta syntyy irstaisuutta sekä kaikellaista pahuutta +pakanallisella tavalla". Päätettiin siis kehoittaa seurakuntalaisia +luopumaan siitä prameudesta, ettei Jumala muuten "vihassaan muuttaisi +heidän hyvää hajuaan pahaksi löyhkäksi, heidän kähärätukkaansa +kaljupääksi ja heidän leveitä vaatteitaan ahtaaksi säkiksi". Pappien +piti itsekin sanankuulijoilleen olla hyvänä esikuvana ja välttää tuota +"muutamissa ilmenevää kevytmielisyyttä, he kun käyvät korkeissa +huovinhatuissa, suurissa, inhottavissa kauluksissa" y.m.s. Heidän piti +myös estää vaimojensa kohtuutonta koreilemista. -- Toisessa +senaikuisessa kirjoituksessa valitetaan myös pappien korkeita hattuja +sekä sametilla päärmätyitä kauhtanoita ja sanotaan että papinemännät +tahtovat koreilla aatelisrouvien tavalla, kilpikangashuiveissa ja +leveissä hihoissa. -- V. 1657 Turun piispa käski pappiensa keritä +pitkän tukkansa -- parrasta, jota he, niinkuin kaikki sen ajan miehet, +kasvattivat, ei ollut kieltoa. V. 1661 taas yliopiston rehtori, Enevald +Svenonius, juhlapuheessaan rauhan saannista, varoitti Turun +ylioppilaita, "etteivät Jumalan tähden noilla liian ylellisillä ja +sanomattomasti leveillä housuillansa pahoittaisi Jesuksen Kristuksen +mieltä, josta muuten koko maalle voi tulla rangaistusta uutten, +hirveitten sotien kautta". + +Senaikuisista asetuksista olkoon esimerkkinä Kaarle XI:nnen aikana v. +1664 vallitsevaa ylellisyyttä vastaan myös suomenkielellä ilmestynyt +asetus. Kuningas sanoi siinä erinomaisella mielikarvaudella +havainneensa, miten koreus ja prameus sekä aatelissa että muissa +säädyissä on yltynyt varsinkin pukuihin nähden -- jonka johdosta on +syytä pelätä Jumalan ankaraa vihaa sekä vahingon koitumista isänmaalle, +koska kalliit ja parhaat tavarat lähetetään vieraille maille ja sieltä +sijaan tuotetaan vain turhaa rihkama- ja korukalua. Sen vuoksi +kiellettiin nyt käyttämästä vaatteiksi tai vaatteitten koristukseksi +kulta- ja hopeakangasta, helmillä tai kalliilla kivillä ommeltuja +kulta- ja hopeapäärmeitä, lasipäärmeitä, niin myös kaikkinaisia +silkkinyörejä ja pitsejä "kaickein muitten ommelduin, sisälpanduin, +knyplättyin ja kalliist burderattuin töitten kanssa". Liikanaiset +liinavaatteet olivat myös hyljättävät. Aatelisten palvelijoiden +univormuissa kuitenkin piti saada olla yksi kerros eli "laskos" +silkistä tahi hienosta langasta tehtyjä nyörejä. Nappeja sai olla +"halvemmasta" kullasta tai hopeasta määrätty tusinaluku, niin etteivät +nämä lisäkoristeet saaneet tulla pukukangasta kalliimmiksi, eikä +tikkauksiin saanut käyttää enempää kuin 120 kyynärää lankaa yhtä pukua +varten. Nimenomainen poikkeus oli kuitenkin tehty mitä erittäinkin +aatelin huonekaluihin, satuloihin tai muihin hevosvärkkeihin tuli. +Naisilta kiellettiin pitkät hameet, jotka "maata keväisevät", samoin +lasiset napit, lasiset korvarenkaat, lasiset kaulukset y.m.s. +Vaateparressa ylimalkaan piti vältettämän "outoja muotoja ja +mynstereitä", sekä noita alinomaisia muodin muutoksia, jotka viime +aikoina, paha kyllä, olivat päässeet valtaan. Kunkin piti ottaa vaarin, +ettei pukeutuisi yli säätynsä. Palkollisilta oli kaikki silkki kokonaan +kielletty. Muut saivat käyttää silkkiäkin, kunhan "muoto eli mynsteri +oli säädyn jälkeen". Sakko tämän asetuksen rikkomisesta oli ensi +kerralta 70 hopeatalaria, sitten kaksinkertainen. Kuitenkin suotiin +vielä armonaikaa juhannukseen v. 1665, jotta jo teetetyt luvattomat +vaatteet saisi kuluttaa loppuun. + +Samallaisilla säädöksillä koetettiin myös estää ylellisyyttä syömisessä +sekä juomisessa, vaan yhtä turhaan, sillä se kuului aikakauden +omituisiin synteihin. V. 1648 esim. julisti Turun maistraatti kreivi +Brahen kehoituksesta asetuksen häistä sekä muista "olutkesteistä". He +valittivat näet suuren epäjärjestyksen ja väärinkäytöksen päässeen +kaupungissa voimaan, kun alhaiset ja varattomat eivät muka huolineet +olla huonompia kuin rikkaat ja parempisukuiset, vaan valmistivat +pitoihinsa liian monta ruokalajia sekä ylellisesti kalliita juomia. +Säädettiin siis, ettei saisi viettää kihlajaisia millään pidoilla eikä +syömingeillä. Myös oli "sisälle-ajamus" eli yljän tulo taloon häitten +edellisenä päivänä kielletty; samoin julkinen saunankäynti sinä +päivänä. Itse häitten ei pitänyt kestää kuin yhden päivän; seuraavana +päivänä oli ainoastaan lähimpien sukulaisten sekä juhlan "virkamiesten" +(edeskäypien ja kaasojen) lupa tulla pienille rääpiäisille. Hääpidoissa +piti olla vain yhdet syömingit. Pormestarin häissä sai olla 50 paria +kutsuvieraita, "virkamiehet" ja soittokuntakin siihen luettuna; ruokaa +sallittiin yhdeksän lajia, jotka kuitenkin piti kaikki yhdellä kertaa +tuoda sisään; juomia mitä lajia mieli teki ja varat kannattivat. +"kuitenkin kohtuullisesti". Rikkaimmilla kauppiailla sai myös olla +yhdeksän ruokalajia, vaan ainoastaan 40 paria vieraita, eikä muuta +ulkomaan viiniä kuin Ranskan ja Espanjan; varattomilla käsityöläisillä +sekä muilla halvemmilla kaupunkilaisilla ainoastaan 20 paria vieraita, +viisi ruokalajia ja yksistään Suomen olutta juomana. Isännän ja +edeskäypien käskettiin kiirehdyttää syöminkejä niin, että kello 9 +illalla pöytä jälleen olisi korjattu ja Jumalaa kiitetty hänen hyvistä +lahjoistansa. Alhaisemmat porvarit ja heidän kaltaisensa eivät saaneet +syödä sokerimakeisia, vaan piti heidän tyytyä muunlaisiin leivoksiin. +Kaason tuli katsoa, että morsian pukimissaan sekä koristeissaan seurasi +säätynsä tapoja; porvarin tytärtä ei ollut lupa koristaa helmivöillä +tai muilla senkaltaisilla, jotka kuuluvat korkeammalle säädylle. +Kaupungin maistraatin piti käydä häissä vierasten lukua tarkastamassa, +ja jokaisen eri säännöksen rikkomisesta tuomittiin 36 nykyistä Suomen +markkaa sakkoa. + +Myöhempi kuninkaallinen asetus vuodelta 1664 pani ilon rajat vieläkin +ahtaammalle. Koko kansa jaettiin neljään luokkaan, josta kustakin oli +tarkkaan määrätty, mitä se saisi syödä, mitä juoda, miten itsensä +vaatettaa. Ylimmän luokankaan häissä ei saanut nyt enää olla enemmän +kuin 24 paria vieraita, alimmassa ainoastaan kahdeksan. + +Ylimmän luokan hääateriassa sallittiin kaksi "ruoan laitosta", "jos +pöytä on niin pitkä, että yksi vati kummassakin laitoksessa haavallansa +mahtuu pöytään". Kolmannessa luokassa ei saanut olla enempää kuin yksi +"laitos", eikä muita makeisia paitsi leivoksia. Molemmissa ylemmissä +luokissa sallittiin juoda ulkomaan viiniä, etenkin Ranskan ja Espanjan, +mutta renskaa ainoastaan "visusti"; kolmannessa luokassa ainoastaan +olutta, kuitenkin myös ulkomaista, jos mieli teki; alimmassa luokassa +ei muuta kuin kotimaan olutta ja paloviinaa. Ylimmäinen luokka sai +koristaa hääsalia tapeteilla sekä kulta- ja silkkikankailla, niinkuin +myös hopeisella kynttiläkruunulla, jos talossa oli oma, vaan ei ollut +lupa lainata. Toisessa luokassa olivat maalatut kuvat ainoat luvalliset +seinäkoristeet; alemmissa luokissa ei yhtään mitään. Pormestarien ja +raatimiesten häissä sai morsian pukeutua muutamilla timanteilla ja +helminauhoilla koristettuihin silkkivaatteisiin, "kuitenkin siivosti ja +kunniallisesti tehtyihin"; kruunussa olivat muutamat timantit ja helmet +luvalliset. Muilla paremmilla porvareilla piti olla sama puku, +ainoastaan hiukkaa halvempi, "erotukseksi esivallasta". Alhaisemmalla +porvarintyttärellä oli puku verasta, hiukan kultakoristeita, vaan ei +mitään timantteja eikä helmiä. Palkollisten ja heidän vertaistensa +vaatteet piti olla halvemmasta aineesta, eikä suinkaan "jollakulla +uudella tavalla leikatut". + +Häävieton aika määrättiin kello 7-12 illalla pyhäpäivinä, kello 12-5 +arkina. Morsiamen käynti kerjuulla kiellettiin; köyhissä taloissa oli +kuitenkin lupa hääpäivänä pitää pöydällä pieni malja lahjoja varten. + +Ei saatu ruveta "hyppimään" ennenkuin ruoka oli pöydältä korjattu ja +kiitos luettu. Pelimanneille, joita ylimmässä luokassa oli 6, alimmassa +1-2, ei ollut lupaa viskata rahaa, "pyytäen esidantzia". + +Samassa asetuksessa oli myös sääntöjä muista kodin juhlallisuuksista. +Ristiäisiä ei saanut viettää pidoilla; ainoastaan kummien piti +olla läsnä. Kaikki lahjat siinä tilaisuudessa kiellettiin, +niin myös nisuleipäin sekä makeisten lähettäminen ympäri kaupunkia +kaikille tuttaville. Lasta ei saanut yli säätynsä koristaa. -- +Kirkkoonotettavalla vaimolla ei saanut olla muita seurana kuin kaksi +likimmäistä sukulaista; sen jälkeen ei ollut myöskään lupa lähettää +nisuja ja makeisia ympäri. -- Lapsivuoteessaan makaavan vaimon piti +välttää koreilemista vaatteilla, sängyn uutimilla sekä pöytäliinoilla, +kun naapurit kävivät hänen luonaan varpaisilla. -- Hautajaisissa +kiellettiin se ylellinen tapa, että ruumis kaksi eri kertaa kannettiin +juhlallisella saatolla, ensin kirkkoon, sitten vasta hautaan. +Sanomakelloja ei saanut soittaa muualla kuin kotiseurakunnan kirkossa, +porvarille ei yli puoli tuntia. Ei ollut lupa ylellisesti koristaa +arkkua, eikä myöskään ruumista "knyytingeillä" (pitseillä), kullalla, +hopealla, silkillä, helmillä tai vitjoilla. Ainoastaan maalla, jos oli +kaukaisia hautajaisvieraita, saatiin niille antaa kerran ruokaa sekä +yhdeksi yöksi kortteeria. Ei saanut kutsua vieraita ihmisiä +ruumiinvalvojaisiin, vaan ainoastaan oman talon väkeä; tässäkin +tilaisuudessa oli makeisten ympärilähettäminen kielletty. + +Erinäinen konsistorin tekemä sääntö vuodelta 1642 niinikään järjesti +yliopiston rehtorien pidot. Niissä piti tarjottaman kuusi ruokalajia, +paitsi voita, leipää ja siankinkkua; jälkiruokana ei saanut olla mitään +makeisia, ainoastaan juustoa. Juomana piti olla hyvää Suomen olutta ja +lisäksi vähäisen Ranskan viiniä; mutta jos rehtori tahtoi tarjota +Rostockin olutta, niin ei saanut olla viiniä muuten kuin ylhäisempien +tervehdysmaljoja varten. Tarkoin oli myös määrätty, keitä saatiin +kutsua näihin pitoihin, keitä ei; naisille ei ollut se kunnia suotu, +eipä edes professorien rouville. + +Paloviina ja tupakka olivat kaksi ylellisyystavaraa, jotka tähän aikaan +alkoivat levitä. Kumpaiseenkin tottuivat ensiksi Suomen soturit +ulkomaan sodissa. Viina kyllä oli jo sata vuotta ennen ollut tuttu +meidän maassamme; mutta sitä käytettiin kauan aikaa ainoastaan harvoin +lääkkeenä tai karaistuksena vaivalloisilla retkillä. Yleisemmäksi se +tuli vasta 17:nnen vuosisadan toisella puoliskolla, ja sen lopulla +poltettiin sitä jo joka mökissä. Vielä monta vertaa suuremmalla +vauhdilla levisi, niinkuin olemme nähneet, tupakka. Edellisenä vuonna +valitti jo Brahe suuresti tupakan ajattomasta ja ylellisestä +käyttämisestä Suomessa, niin että, pian sanoen, tuskin oli sitä miestä +tai vaimoa, vanhaa tai nuorta, joka ei tupakkaa nuuskisi tai "joisi" +(s.o. polttaisi) sekä varhain että myöhään. "Olisi hyvä", lisää kreivi, +"jos sen maahantuonti kiellettäisiin, niin että se olisi ainoastaan +kaupungeissa, apteekeista, saatavana lääkkeeksi sairaille." Mutta +turhaan koetti esivalta estää tämän tavaran leviämistä, turhaan myös +papit pyysivät rajoittaa sen käytäntöä arkipäiviin. V. 1659 esim. eräs +renki, joka pyhäaamuna, ennen pyhälle ehtoolliselle menoa, oli +"piipullisen juonut", tuomittiin seisomaan koko päivän kirkon ovella. +Vielä v. 1673 talonpojat Tiilikainen ja Huussa Kuopiossa pantiin koko +sunnuntaiksi jalkapuuhun sen vuoksi, että he saarnan aikana olivat +ottaneet hyppysellisen nuuskaa. + +Ylellisyydelle ja prameudelle likeistä sukua oli toinen sen aikakauden +heikko puoli, nimittäin ääretön ylpeys. Se ilmeni muun muassa siinä, +etteivät vanhat, esi-isiltä perityt nimet enää kelvanneet, vaan piti +ottaa uudet, koreammat. Aatelin hopeisista ja kultaisista sukunimistä +on jo ollut puhe. Samoinpa tähän aikaan, Suomessa kumminkin, rupesivat +papit häpeämään sulo nimiään ja ottamaan latinaisia tai kreikkalaisia, +jotka muka todistivat miehen suurta oppia. Tähän aikaan syntyi enin osa +meidän herrassäädyssä nykyään niin tavallisista us-päätteisistä nimistä +-- Chydenius (Kytöniemestä) ja Frosterus (Pakkalasta), Lilius (Rainio) +ja Alopaeus (ennen Kettunius, Kettusesta) j.n.e. + +Vielä narrimaisemmalta näyttää nyt meidän silmissämme senaikuisten +ihmisten ääretön oman arvon arkuus. Vähä väliä syntyi katkeria riitoja +siitä, kuka juhlasaatoissa tai ovista sisäänmentäessä saisi ensiksi +astua, kuka pöydässä tai kirkossa saada ylimmän sijan. Turun +konsistorin edessä riitelivät kerran etusijasta maisteri Mathesius ja +kappalainen Tavast Pietarsaaresta. He saivat sen päätöksen, että +maisteri tosin on arvokkaampi, mutta koska molemmat ovat kappalaisia, +niin astukoon edeltä ken ensiksi kerkiää. -- V. 1644 tuli kanne +kahdesta porvarinvaimosta, että he Turun kirkossa olivat ylimmäisestä +sijasta riidellessään tyrkkineet ja tukistaneet toisiansa +jumalanpalveluksen aikana; senvuoksi suljettiin kirkko kolmeksi +päiväksi. Eivätpä nuo emännät kuitenkaan olleet käytöksessään vähemmän +siveät kuin paljoa korkeampisukuiset ihmiset. V. 1659 Enesköldin rouva +valitti konsistoriin Liljeholmin rouvasta, että tämä kirkossa kesken +rukousta oli tyrkännyt hänet pois penkistä. Toinen vastasi mielellään +antavansa rouvan siellä istua, vaan sitä hän ei voinut kärsiä, että +rouvan nuori tytärkin pyrki häntä ylemmäksi. -- V. 1675 taas oli +konsistorissa ratkaistavana riita ylemmästä sijasta Siuntion pitäjän +kirkossa valtaneuvos Eerikki Flemingin sekä Turun hovioikeuden +presidentin vapaaherra Ernst Creutzin välillä. Toisinaan herrat +kuitenkin mieluummin ratkaisivat riitansa omalla kädellänsä. Niin +tekivät kerran, niinkuin jo tiedämme, kaksi aatelismiestä, Sass ja +Sabelfana, kesken jumalanpalvelusta Perniön kirkossa; he paljastivat +miekkansa ja rupesivat kaksintaisteluun. Viimein täytyi piispan oikein +julkisella asetuksella säätää "kristillinen penkkijärjestys", joka +tarkoin määräsi kullekin paikkansa. + + + + +25. Tyytymättömyys Kristiinan aikana ja kuningattaren luopumus +kruunusta. + + +Valtionhoitajain aikana alkoi yhä suurempaa tyytymättömyyttä ilmetä +aatelittomien säätyjen parissa. Talonpojat nurisivat katkerasti +karttuvia verojansa ja vielä enemmän vero- ja kruununtalojen myömistä +tai lahjoittamista rälssiksi, jonka kautta niin moni talonpoika joutui +herrojen kovan vallan alle ja josta oli sitä paitsi seurauksena se, +että verokuorma vielä jäljellä oleville talollisille tuli yhä +raskaammaksi. Tähän tyytymättömyyteen sekä vihaan aatelia vastaan +ottivat toisetkin aatelittomat säädyt osaa. Kaikkein rohkeimpana ilmeni +se papistossa, jonka usein kuultiin saarnoissansa moittivan aatelin +menettelyä, jopa hallituksenkin toimia. Osaksi tekivät papit tätä +säälistä paimennettavaansa laumaa kohtaan, jonka luonnollisia +puolustajia he olivat tottuneet olemaan; osaksi oli heillä myös +omakohtaiset vaikuttimet. Heidänkin veronsa, samoinkuin myös porvarien, +olivat enentyneet sen johdosta, että veromaa väheni. Paitsi sitä oli +aatelin vaatimus saada yksin määrätä kirkkoherroja heille kovasti +vastahakoinen. Ja viimein, vaikkei suinkaan vähimmin, olivat he +suutuksissaan aatelin äärettömästä röyhkeydestä. Uusissa, paremmissa +kouluissa olivat papit harjoitelleet opintoja, jotka vetivät vertoja +useimpien aatelisherrojen opille, ja näiden halveksiva kohtelu tuntui +heistä siis sitä kiusallisemmalta. + +Kaikki toivoivat kuitenkin asioiden parantuvan, niinpian kuin aatelinen +valtionhoitajahallitus loppuisi ja Kristiina ottaisi valtion ohjat +omiin käsiinsä. Tämä toivottu hetki tuli v. 1644; mutta valtiopäiville +saapuneilta säädyiltä vaadittiin vain enennettyjä veroja. Silloin +talonpojat tuskissaan ottivat tuon kipeän asian julkisesti puheeksi. +Uskaltamatta puuttua lahjoitusmaihin, joita he varmaan arvelivat +mahdottomiksi peruuttaa, pyysivät he, että ainakin ostomaat +lunastettaisiin takaisin. Kuuluupa osa heistä olleen niinkin kiivaita, +että tahtoivat ottaa itse suorittaaksensa lunastuksen, kun se vain +saataisiin aikaan. Tämän ohella he myös vaativat, että tästä lähtien +aatelin talonpojat tasamäärin heidän kanssansa ottaisivat osaa +sotamiehentekoon sekä sotaveroihin. Jälkimäisen vaatimuksen toi +papistokin puolestansa esiin. Mutta aateli, vimmoissaan tästä muka +rohkeudesta, nousi heti vastarintaan. Valtaneuvoskunta riensi +kuningattaren luokse ja anoi säätynsä puolesta, että heidän entiset +etuoikeutensa vahvistettaisiin, vieläpä uusiakin luotaisiin lisäksi. +Toinen lähetyskunta meni sillä aikaa papiston sekä talonpoikien +kokoushuoneisiin ja antoi heille ankaria nuhteita; jälkimäisten +yritystä varsinkin soimattiin ilmikapinaksi. Siihen koko asia +raukenikin; papisto ja talonpoikaissääty olivat ajaneet sitä kumpikin +erikseen, yhteisiin neuvoihin ryhtymättä, ja paitsi sitä oli nyt koko +valtakunta yhtaikaisten Tanskan ja Saksan sotien tähden niin +vaarallisessa tilassa, ettei hetki ollut sopiva keskinäisiin riitoihin. +Kuningatar oli kyllä laupiaasti kuunnellut talonpoikien valituksia, +vaan sanonut rälssimaihin koskemisen mahdottomaksi. + +Valtaan päästyänsä Kristiina itse, niinkuin tiedämme, jatkoi rälssiksi +myömistä ja lahjoittamista vielä monin verroin suuremmassa määrässä, ja +hänen mieletön tuhlaavaisuutensa kulutti kruunun varat melkein +tyhjiksi. Suomessa esim. olivat Brahen ensi kertaa ollessa +kenraalikuvernöörinä kruununtulot (tullia lukuunottamattakaan) +riittäneet kaikkiin meidän maamme yhteisiin menoihin (virkamiesten +palkkoihin, sotaväen elatukseen y.m.), vieläpä oli vuotuisesti jäänyt +noin 75,000 talaria yli. Mutta v. 1649 Brahe valitti suurta puutetta, +niin ettei hän tiennyt, mistä ottaa tarpeellisia varoja, ja sanoi tämän +puutteen päivä päivältä tulevan yhä pahemmaksi uusien lahjoitusten, +uusien myöntien vuoksi. + +Tämmöinen oli tila, kun säädyt v. 1650 kokoontuivat nuoren +kuningattaren kruunaukseen. Nyt oli viimeinkin pitkän ajan jälkeen +lopullinen rauha saatu; Ruotsin valtakunta seisoi mahtavuutensa +kukkulalla; lujasti toivottiin siis, että nuo hädän ja vaaran aikana +päätetyt raskaat lisäverot saataisiin poistetuiksi. Mutta yleiseksi +hämmästykseksi hallitus kaikellaisilla tekosyillä taas vaati niiden +jatkamista; todellinen syy oli se, että kruunun varat olivat enimmäksi +osaksi tuhlatut. Mutta tästä viimein loppui veronkantajien, +aatelittomien, pitkämielinen kärsivällisyys. "Nyt on äskeisten +rauhanpäätösten kautta", niin nurisivat he, "saatu monta viljavaa, +rikasta maakuntaa lisää ja paitsi sitä useampia miljoonia rahassa, ja +kuitenkin pitäisi muka edelleen maksaa paljon raskaampia veroja kuin +ennen näiden suurten sotien alkua! Mitä voittoa sitten olisi Ruotsin +asukkailla noista niin kunniarikkaiksi kehutuista rauhanpäätöksistä?" + +Ihme kyllä, suuttumus ei kääntynyt kuitenkaan itse pääsyyllistä, +kuningatarta, vaan ainoastaan lahjojenottajia, aatelia vastaan. +"Aatelisherrat", niin huudettiin, "ovat syynä maan häviöön; he ovat +anastaneet itselleen melkein kaiken maaomaisuuden, melkein kaikki +kruunun tulot. Ainoa apukeino on se, että myödyt ja lahjoitetut tilat +taas otetaan takaisin kruunun omaksi." -- Papisto lähetti aatelille sen +pilkallisen kysymyksen: "Onko kuningatar kruunattava yksistään tullien, +vai ylimalkaan kruunun tulojen ja maitten omistajaksi?" Aateli vastasi +siihen vain toisella kysymyksellä: "Onko tämä kysymys syntynyt itse +pappien päässä, vai tullut heille talonpoikaissäädystä?" Kaikki kolme +aatelitonta säätyä nyt yksissä neuvoin lähettivät lähetyskunnan +kuningattaren puheille, vaatien verojen vähennystä sekä rälssimaitten +peruuttamista. Vielä lisäksi he tahtoivat, ettei aatelisto yksistään +saisi kruunun virkoja; ettei kukaan saisi laamannin eikä tuomarin +saatavia, ellei hän todella virkaa toimittanut; että kaikki yksityiset +kidutukset sekä vankinapitämiset herrojen kartanoissa kiellettäisiin +y.m. Kristiina vastasi laupiaasti ja sanoi esiintuotujen valitusten +olevan kohtuullisia; ainoastaan rälssitiloista ei pitäisi puhua, sillä +niiden peruutus oli mahdoton. + +Keskinäinen viha aatelin sekä aatelittomain säätyin välillä nyt kiihtyi +kiihkeimmilleen. Aatelisherrat uhkasivat kotiin tultuaan kaikella +tavoin kiusata noita uppiniskaisia pappeja ja talonpoikia. Papit +puolestaan kaikissa Tukholman kirkoissa saarnatessansa soimasivat +aatelia, joka silloisena kovana aikana huoleti lihotteli vain +metsäkoiriansa, vaikka heidän kynnystensä edessä ihmisiä kuoli nälkään. +Kaduilla tapahtui yhä kahakoita ja miestappoja riitelevien puolueitten +välillä. Maaseuduilla niinikään syntyi rauhattomuuksia. Suomessa +rälssitalonpojat useissa paikoissa heittivät hovin päivätyöt tekemättä; +Ruotsissakin uhattiin monin seuduin tehdä samaten. Yleinen +keskinäissota näkyi olevan syttymäisillään. Tästä kuitenkin pelästyivät +molempien puolueitten tasaisemmat miehet ja taipuivat sovintoon. +Aatelittomille säädyille suotiin muutamia pieniä myönnytyksiä. +Kuninkaallinen julistus selitti tuon pahennusta nostaneen lauseen: +"ettei kukaan _halpasukuinen_ pääsisi virkoihin"; se muka ei +tarkoittanut ketään rehellisistä vanhemmista laillisessa aviossa +syntynyttä, oli hän aatelia tai ei. Papistolle annettiin etuuskirja, +joka turvasi heidän virkatalonsa sekä saatavansa aatelin ahneudelta; +porvareille suotiin helpoitusta suolatullissa; ja talonpojat +vapautettiin karjaverosta ensi valtiopäiviin saakka. Paitsi sitä lupasi +aateli kohtuudella kohdella alamaisiansa, ja jos joku tämän lupauksen +rikkoi, piti toisten herrojen olla avullisina, jotta hän saatettaisiin +rangaistuksen alaiseksi. + +Siten raukeni lahjoitusmaitten peruutus taaskin täksi kertaa. Ihme ei +siis ollut, että tyytymättömyys maaseudulla pysyi entisellään. Kreivi +Brahe kirjoitti seuraavana vuonna Suomesta koettavansa mahdollisuutta +myöten sovitella lahjoitusmaitten herrojen sekä talonpoikien väliä, +mutta sanoi sen olevan varsin vaikeaa. "Talonpoika", sanoi hän, "joka +jo ennenkin oli laiska, on nyt vielä lisäksi tullut vastahakoiseksi ja +uppiniskaiseksi. Sangen usein kuuluu kapinallisia sanoja. Ja muutamat +lainlukijat, voudit sekä pahankuriset papit heitä vain yhä enemmän +kiihdyttävät." Muistakin lähteistä on meillä todistuksia aatelittomien +herrasmiesten katkerasta vihollisuudesta aatelia vastaan tänä aikana. +Lukijat muistanevat, kuinka Cröell kanteissaan Itä-Suomen +hallitusmiehiä vastaan ei suinkaan säästänyt voimakkaita sanoja. Samoin +kirkkoherra Paltheniuksen Sääksmäeltä oli tapana haukkua aatelia +"puolenmarkan junkkareiksi", sekä "sienenpuristajiksi". Ja Janakkalan +kirkkoherraa vastaan nostettiin muun muassa kanne sen johdosta, että +hän oli aatelisia ylimalkaan soimannut "nälkäisiksi täiksi" sekä oman +pitäjänsä herroja erittäin "saatanan joukoksi". + +Tästä vihamielisyydestä arveli kuitenkin kaikessa jaloudessaan liian +ylimyshenkinen kreivi Brahe, "ettei siitä ollut pidettävä mitään +lukua". Eikä siitä pidettykään vähintäkään lukua. Kristiina tosin oli +1650 vuoden valtiopäivillä hiukan ollut kallistavinaan korvaansa +aatelittomien säätyjen valituksille, koska hän silloin tarvitsi heiltä +tukea korkeaa aatelia vastaan, jolla oli aikomus vähentää +kuninkaallista valtaa. Mutta kun vaara oli mennyt ohitse, antoi hän nyt +juuri kreiveille vielä lisäetuoikeuksia ja jatkoi tuhlaustaan sekä +talojen lahjoittamista tai myömistä rälssiksi hullummin kuin koskaan +ennen. Nyt viimein vasta aatelittomien säätyjen silmät aukenivat ja +heidän tyytymättömyytensä kääntyi myös itse pääsyyllistä vastaan. +Kristiina puolestaan yhä enemmän kyllästyi oloonsa Ruotsissa. Hän +huomasi, etteivät asiat kauemmin voineet mennä menoansa eikä hän +kyennyt, eikä viitsinytkään käydä muutoksiin käsiksi. Sitä paitsi häntä +halutti päästä eteläisemmille maille, ihanampaan ilmanalaan, opin ja +taiteen pesäpaikkoihin. V. 1654 hän senvuoksi luopui kruunustansa ja +läksi ulkomaille. Voidakseen vapaammin elää katolisissa etelämaissa, +luopui hän siitä uskonnosta, jonka puolustamiseksi hänen jalo isänsä +oli uhrannut henkensä. Hän eli vielä kauan, vaan onnettomana, sillä +hänen levoton mielenlaatunsa ei sallinut hänen missään kauan viihtyä ja +saattoi ihmiset joka paikassa viimein nurjamielisiksi häntä vastaan. +Roomassa hän kuoli 1689. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Muutamissa luvuissa ulottuu yhtenäisyyden vuoksi tämä kuvaus pari +vuosikymmentä edemmäksikin. + +[2] Tähän luettuna kuitenkin myös kustannukset kuninkaan veljen Kaarle +Filipin matkasta, joka juuri siihen aikaan palasi Ruotsiin samaa tietä. + +[3] Tätä kurjuutta katsellessamme tulee kuitenkin muistaa, että Suomen +talonpoikien tila, vaikka paljoa pahempi kuin ruotsalaisten, oli +kuitenkin verrattomasti parempi, kuin mitä samaan aikaan oli heidän +säätynsä kohtalona Keski- ja Etelä-Euroopan rikkaissa viljelysmaissa, +missä orjuus oli laillinen eikä hallitus tehnyt mitään rahvaan +suojaksi. + +[4] Kuningas tähän aikaan oli joskus niin rahatonna, että hänen kerta, +kun hän eräästä maakartanosta lähetti sanansaattajan Tukholmaan, täytyi +kirjeen loppuun liittää se pyyntö, että linnanisäntä hyväntahtoisesti +maksaisi kirjeentuojan kyydin edestakaisin. + +[5] Sillä nimellä mainittiin silloin valtiopäiviä. + +[6] Näiden lisäksi on vielä, ihme kyllä, lueteltu talonpoikia +Ruokolahdelta, Säkkijärveltä ja Vehkalahdelta, vaikkeivät ne olleetkaan +eri kihlakuntia, sen sijaan Kymin ja Ahvenanmaan kihlakunnat olivat +jätetyt pois. + +[7] Joka arvosana tarkoitti eri kansanluokkaa: kreivejä ja +vapaaherroja, aatelia, sotaväkeä, papistoa, porvareita ja talonpoikia. + +[8] Edelliset pidettiin aina kolmen vuoden perästä, jälkimäiset aivan +epämääräisesti. + +[9] Sitä vakuutti professori Lagus, joka vielä oli saanut lukea +mainitut pöytäkirjat, ennenkuin ne Turun paloon hukkuivat. + +[10] Vertaa Turun ja Hämeenlinnan maaherrojen virkakertomuksia vuodelta +1662, Suomi 1855. + +[11] Hollolan kihlakunnan lainlukijan poika, syntynyt Sääksmäellä. + +[12] Näyttää tästä melkein -- vaikka valitettavasti asia vielä on +hämärä puuttuvien asiakirjojen tähden -- kuin olisi tässä ilmaantuvaa +suomalaista kansallistuntoa pidetty liiallisena. Se on kuitenkin ainoa +esimerkki tältä vuosisadalta sellaisesta suomalaisuuden pelosta. + +[13] Kirkkoherran pojanpoika Karkusta, oli ollut ylioppilaana ensin +Upsalassa, sitten Turussa, tuli maisteriksi ensimäisissä vihkiäisissä, +vaikka ainoastaan armoilla, ei saanut yliopiston notariuksen virkaa +puuttuvan ruotsinkielen taidon tähden, oli sitten alalaamannina +Karjalan lakikunnassa ja kuoli v. 1667. + +[14] Pohjanmaan papiston kanssa kuitenkin pidettiin joskus kokouksia +heidän omassa kaukaisessa maakunnassaan. + +[15] Konsistorion kartanossa Turussa oli vankihuone, jaettu useampiin +kerroksiin, joista "alinta kuoppaa" pidettiin suurimpana +rangaistuksena. + +[16] Tätä Stodiusta olivat Turun suomalaiset porvarit, peläten sitä, +että ruotsalainen Petraeus siihen virkaan tulisi, pyytäneet +kirkkoherraksensa. + +[17] Piispa, kun ei osannut suomea, ei voinut suomalaisessa +seurakunnassa saarnata. + +[18] Verrattakoon Tammelinuksen riimikronikassa yllämainittu lause +Rothoviuksesta seuraaviin värssyihin hänen jälkeisestään Petraeuksesta: + + Ah mun armast' isänmaatan', + sangen suloist' Suomen saarta! + Annoi Jumal' armost' juuri + Doctor Eskel Petraeuxen, + Ruotsis' syndyneen, Suomeen suostuneen. + +[19] Suomessa, niinkuin edellisestä luvusta tiedämme, oli kuitenkin +jumalisuus monin paikoin sangen huonolla kannalla. + +[20] Messenius oli saanut kasvatuksensa ulkomaalla jesuittakoulussa, + +[21] Ståthållaren Erik Hara + red mig värre än en mara. + +[22] Nimittäin Viipurin ja Käkisalmen Karjalan. Pohjanmaa sitä vastoin +oli silloin ruotsinpuoleisen Pohjanmaan kanssa yhdistettynä yhteisen +maaherran alle ja erillään Suomesta. + +[23] Nimittäin taipaleitten poikki veneitä vetämällä. + +[24] Toisessakin kirjeessä valittaa Brahe virkamiesten kelvottomuutta, +jonka hän sanoo olevan semmoisen, ettei sillä vertaa missään muussa +maassa. Myös moittii hän heidän epärehellisyyttänsä. Tässä suhteessa +näkyy kuitenkin jommoinenkin edistys jo ylimalkaan tapahtuneen. Sillä +valtaneuvostossa v. 1640 mainittiin, etteivät virkamiehet ole niin +paljon varkaita kuin juomareita ja vetelyksiä. Ja Brahe itsekin +toisessa kirjeessä sanoo pikemmin suovansa, että he vähäisen +varastaisivat, kun vain samassa olisivat toimeliaat. + +[25] Mitä Brahe tässä sanoo Suomen kansan luonteesta, sen säästämme +toiseen lukuun. + +[26] Kun Kaarle kuninkaan hallitessa venäläiset käyttivät Ruotsin +ahdinkoa hyväkseen ja ryntäsivät maahan, tarjoutui Brahe heti johtamaan +Suomenmaan puolustusta. Siitä ei tullut mitään, sillä kuningas oli jo +määrännyt toisen päällikön, mutta se oli kuitenkin uusi osoitus hänen +rakkaudestaan Suomea kohtaan. + +[27] Meidän aikoinamme olisivat ne, enemmän kuin kolme kertaa +nousseihin eläintarpeitten hintoihin nähden, noin 300,000 markkaa. + +[28] Sama laitos kuin Kajaanin läänissä oli myös varmaankin Pielisessä; +mutta epätietoista on, oliko se savonpuolisessakin osassa voimassa. +Muuten asutti Brahe Pieliseen mustalaisiakin (n. 130 henkeä) +autiotiloille, sillä ehdolla että he lakkaisivat kiertelemästä ja että +miehet rupeaisivat hänen nostoväkeensä. + +[29] Se rakennettiin sitten jälleen, mutta eli kituvaista elämää. siksi +kunnes se läänitysten peruutuksen aikana aivan hävisi. + +[30] Tästä kahakasta, johon ylioppilaatkin sekaantuivat, tulee toisessa +luvussa vielä enemmän puhetta. + +[31] Ettei Gezeliuskaan ylimalkaan yksipuolisesti suosinut omia +kansalaisiansa, ruotsalaisia, näkyy toisesta kirjeestä, jossa hän +arvelee haitalliseksi, jos parempiin pappisvirkoihin Suomessa +asetettaisiin ruotsalaisia, sillä sen kautta laimentuisi maan omien +lasten halu tieteellisiin harjoituksiin. Vuosisadan lopulla olivatkin +jo useimmat virat yliopistossa suomalaisten käsissä. + +[32] Salve, Fennorum gens, o fortissima, salve, + Eccipe qui Gothicis venit huc novus hospes ab oris -- + Non hospes tamen usque vagus -- patriota futurus, + -- -- Gothus licet ortu, sim modo Fennus. + +[33] Siis kuitenkin sitä sukua, josta ei nyt Suomessa tiedetä mitään. + +[34] Saimaan nimeä ei siihen aikaan näy käytetyn. + +[35] Ennen häntä oli kuitenkin, paitsi jo ennen mainitussa Olaus +Magnuksen teoksessa 1500-luvulla, ollut myös muutamia lyhyempiä +lausuntoja meidän maastamme ruotsalaisen A. Buraeuksen kirjassa Orbis +arctoi descriptio (Kertomus Pohjoismaailmasta) v. 1631. Buraeus sanoo +Suomen olevan rikkaan viljasta, karjasta, hevosista sekä kaloista. +Erittäin mainitsee hän kapahau'it, joita suurin määrin vietiin ulos +maasta. Asukkaita on myös kylliksi, jotka puhuvat Skandinavian kaikista +kielistä eroavaa kieltä. Suomen maakuntia luetellessaan puhuu hän +sitten Rautalammin rautamudasta sekä Laatokan ja Lapveden hylkeistä. +Karjala, jatkaa hän, ulottui ennen muinoin Nevajoesta, Sermaksin +joesta, Äänisjärvestä sekä Valkeaanmereen laskevasta Pimsijoesta idässä +Kymijokeen ja Päijänteeseen. Nimestä näkyy, että asukkaat vanhastaan +olivat karjanhoitajia. Käkisalmen läänissä Laatokan rannikot ovat hyvin +viljeltyjä, mutta pohjois-osa on niin täynnä soita, että ainoastaan +vaarain kukkuloita saattaa viljellä, josta syystä asukkaat enimmiten +elättävätkin itseään metsästyksellä sekä kalanpyynnillä. Kitelän +rubiineja Buraeuskin jo tunsi. -- Sama mies oli myös v. 1626 sepittänyt +ensimäiset johonkin määrin luotettavat kartat koko Skandinaviasta ja +Suomesta. Niitä ei kuitenkaan siihen aikaan saatu yleisesti ostaa, kun +pelättiin vihollisille sen kautta voivan tulla apua +päällekarkauksissaan. + +[36] Ensimäiseksi depositoriksi tahtoi konsistori ensin määrätä erään +ruotsalaisen ylioppilaan, mutta Brahe käski ottaa Elias Jämseniuksen +(Jämsäläisen), koska hän oli oman maan poika. + +[37] Nämät sanat ovat pöytäkirjassa suomeksi, todistaen että +suomalaisista paikkakunnista tulleet ylioppilaat viljelivät omaa +äidinkieltänsä. + +[38] Mainituista vapaaherrakunnista eivät kuitenkaan kaikki olleet +varustetut kaikilla vapaaherralle kuuluvilla etuoikeuksilla, vaan +olivat ainoastaan n.s. nimellisiä vapaaherrakuntia. + +[39] Luvussa Helsingin herrainpäivistä. + +[40] Kovin suuria eivät silloin kuitenkaan suuretkaan laivat olleet. Ne +olivat ylimalkaan ainoastaan nykyisten korvettien kokoiset; suurimmalla +oli 60-70 tykkiä. + +[41] Sitten kun Nevanlinna oli syntynyt eivät käkisalmelaiset +kuitenkaan enää käyneet sitä kauempana kaupalla. + +[42] Turkuun ainoastaan suomenpuoliset pohjalaiset, Tukholmaan kaikki. + +[43] Markan arvo aleni alenemistaan, se oli Kustaa Aadolfin ja +Kristiinan aikoina noin 90 penniä nykyistä Suomen rahaa. + +[44] Tämä kuvaus, milloin siihen ei ole todisteita senaikuisista +lähteistä saatavana, on tehty monin paikoin ylimaassa vielä paljoa +myöhemmin tiettävästi olleitten olojen mukaan. + +[45] Vuosisadan loppupuolella tuli kaappeja käytäntöön. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:2, by Julius Krohn + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44858 *** |