diff options
Diffstat (limited to '44858-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44858-8.txt | 6987 |
1 files changed, 0 insertions, 6987 deletions
diff --git a/44858-8.txt b/44858-8.txt deleted file mode 100644 index f113db9..0000000 --- a/44858-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6987 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:2, by Julius Krohn - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Kertomuksia Suomen historiasta V:2 - Kustaa Aadolf ja Kristiina: Suomen sisällinen tila - -Author: Julius Krohn - -Release Date: February 9, 2014 [EBook #44858] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:2 *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:2 - -Kustaa Aadolf ja Kristiina: Suomen sisällinen tila - - -Kirj. - -JULIUS KROHN - - - -Kansanvalistusseura, Helsinki, 1915. - - - - - - -SISÄLLYS: - -Suomen sisällinen tila Kustaa Aadolfiin ja Kristiinan aikana - - 1. Kuningas Kustaa Aadolfin ensimäinen käynti Suomessa. - 2. Helsingin herrainpäivät. - 3. Turun hovioikeuden perustaminen. - 4. Presidentti Juhana Kurck. - 5. Iisakki Rothovius. - 6. Johannes Messenius. - 7. Kemin lappalaisten käännytys. - 8. Kreivin aika Suomessa. - 9. Pietari Brahe. - 10. Samuel Cröel. - 11. Kajaanin vapaaherrakunta. - 12. Turun yliopiston perustaminen. - 13. Tieteelliset harjoitukset Turun yliopiston ensi aikoina. - 14. Mikael Wexionius. - 15. Turun ylioppilaitten menot ja tavat. - 16. Koulut. - 17. Noitien vainoaminen. - 18. Aateli. - 19. Klaus ja Henrik Fleming. - 20. Kauppa ja teollisuus. - 21. Suomen kaupungit. - 22. Suomen talonpojat. - 23. Suomalaisten muutot maasta 17:nnellä vuosisadalla. - 24. Elämänlaatu ja tavat. - 25. Tyytymättömyys Kristiinan aikana ja kuningattaren luopumus - kruunusta. - -Viiteselitykset. - - - - - - -SUOMEN SISÄLLINEN TILA KUSTAA AADOLFIN JA KRISTIINAN AIKANA.[1] - - - - -1. Kuningas Kustaa Aadolfin ensimäinen käynti Suomessa. - - -Kun sovinto Tanskan kanssa oli saatu aikaan, päätti Kustaa Aadolf -lähteä Venäjän rajalle; hän tahtoi nyt sielläkin antaa sodalle paremman -vauhdin ja kiirehdyttää rauhaa. Merimatka olisi sinne mennessä ollut -suorin ja mukavin; mutta Kustaa Aadolf katsoi paremmaksi kulkea Suomen -kautta. Hänelle oli erittäin siitä valtakuntansa osasta tehty paljon ja -pahoja valituksia; senvuoksi hän tahtoi omin silmin tutkia asioiden -laitaa. Saadaksensa kyllin aikaa siihen tehtävään, hän läksi jo -kevättalvella liikkeelle. Alkuaan oli ollut aikomus ajaa jään yli -Merenkurkun poikki, missä Pohjanlahti on kaikkein kapein; vaan edeltä -lähetetyt tiedustajat toivat sen sanoman, ettei sitä tietä voitu -päästä. Kuninkaan täytyi siis kiertää koko Pohjanlahden ympäri, samaa -tietä, jota hän jo lapsena kerran oli kulkenut isänsä seurassa, kun -Kaarle kuningas v. 1601 palasi Suomesta. Hyvällä talvikelillä kävi -matka noiden autioiksi sanottujen Pohjan perien kautta sangen -mukavasti. Pohjanmaan maaherra Eerikki Hare piti saadun käskyn mukaan -aina vereksiä kyytihevosia varalla, niin että kuningas, milloin niin -halusi, saattoi kulkea 10 peninkulmaa päivässä ja saman verran yöllä -lisäksi. Ja jos asiat vaativat viipymistä tai jos teki mieli levähtää, -oli soveliaissa paikoissa yökortteri sekä runsaat vieraanvarat tarjona. -Maaliskuun 7:nä p:nä tultiin Tornioon, jota ei kuitenkaan silloin vielä -luettu Suomenmaahan; 9:nä oltiin Oulussa, 13:na Korsholmassa, 19:nä -Hämeenlinnassa. Sieltä lähdettiin muutamien päivien perästä Turkuun, -missä Kustaa Aadolf sitten viipyi koko viisi viikkoa, toukokuun alkuun -asti. - -Tämmöiset suurten herrain matkat olivat maantien varrella asuvalle -kansalle sangen rasittavat; sillä muassa oli aina suuri seuralais- ja -palvelijalauma, joita piti maksutta syöttää ja juottaa paraimmalla -tavalla. Ja ruokahalu oli heillä siihen aikaan ääretön, niinkuin -heinäsirkkaparvella. Yksin Oulun pitäjä esim., missä kuninkaallinen -seurue oli ainoastaan neljä kertaa ruualla,[2] sai sitä varten antaa -rukiita ja maltaita 40 tynnyriä, ohria 17 t., voita 16 leiviskää, -humalia 13 leiviskää, suoloja saman verran, suolattua raavaan ja sian -lihaa 6 1/2 kippuntaa, härkiä 11, lampaita 65, kanoja 130, jäniksiä -myös 130, metsälintuja 520, heiniä 32 talvikuormaa, olkia 130 lyhdettä, -kynttilöitä 520 kappaletta. Mutta tällä kertaa talonpojat ilolla toivat -tuotavansa, sillä heillä oli samalla tuo harvinainen, kaivattu onni -tarjona, että pääsivät kuninkaansa puheille ja saivat välittömästi -esittää hänelle valituksensa. - -Valittamisen syytä olikin noilla raukoilla yltäkyllin ja monta lajia. -Sotien kautta olivat verot nousseet nousemistaan, ja Tanskan kanssa -tehty rauhakin oli niitä vielä enentänyt; yksi sen ehdoista oli näet -se, että tärkeän Elfsborgin kaupungin lunastamiseksi maksettaisiin -tanskalaisille miljoona hopeariksiä (hopeariksi = 5 markkaa 60 penniä). -Kuutena vuonna peräkkäin tuli nyt meidän maan osaltansa suorittaa -siihen tarpeeseen joka vuosi 300,000 markkaa nykyistä Suomen rahaa. -Jokaiselta papilta otettiin vuosittain 16 hopeariksiä, jokaiselta -talolliselta 1, jokaiselta työmieheltä ja joutolaiseltakin 1. Ja yhden -hopeariksin hankkimiseksi piti siihen aikaan myödä rukiita koko tynnyri -tai voita kolme leiviskää. - -Seurauksena samasta rauhansovinnosta painosti vielä toinenkin rasitus -Ruotsia ja Suomea. Läntisellä rajalla tarpeettomiksi tulleet sotajoukot -lähetettiin nyt Venäjän sotaan ja ne menettelivät marssiessansa aivan -kuin vihollisten maassa. Kaikkein pahimmat olivat ulkomaan -palkkasoturit, saksalaiset ja ranskalaiset, jotka ainaisesta -sodankäynnistään olivat tulleet vallattomiksi ja armottomiksi ja jotka -jo kotimaissaan, missä joka paikassa orjuus oli voimassa, olivat -tottuneet kohtelemaan talonpoikia niinkuin koiria. Mutta eipä ollut -omamainenkaan väki juuri kehuttavaa. Majapaikkoihin tullessaan -sotamiehet rikkoivat aittojen lukot ja ovet, ottivat itselleen väkisin -ruokaa sekä juomaa, ryöstivät monasti muutakin tavaraa lisäksi, vieläpä -usein kaupanpäälliseksi pieksivät ja tappoivat isäntäväkeä. -Marssiessaan he eivät pitäneet mitään kiirettä, vaan viipyivät, missä -saatavaa löysivät, useampia päiviä. Niin esim. majaili eräs komppania -Uudenkylän pitäjässä (nyk. Nastolassa) kolme vuorokautta, tyhjentäen -talojen aittoja, ja vei vielä mennessään lampaita sekä kattiloita -muistoksi. Pohjanmaalla Lauri Wagner huoveineen vaati laitonta -rahaveroa lunnaiksi siitä, ettei hän jäänyt kauemmaksi aikaa joka -paikkaan talonpoikien rasitukseksi. Viipurin läänin rajapitäjät olivat -noista läpimarsseista tulleet niin typötyhjiksi, että Viipurin maaherra -ei sanonut tietävänsä, miten ja mistä saisi linnaan tarpeellisen muonan -hankituksi. Niiltä seuduilta olivat huovit vieneet hevosetkin Venäjälle -kanssansa, ettei jäänyt juhtaa, millä kyntää peltoja. Suurin joukoin -olivat talonpojat jättäneet tilansa autioiksi ja paenneet, mikä -Käkisalmen lääniin, mikä Inkeriin, mikä Vironmaalle. Papitkaan eivät -olleet paremmassa turvassa; pappilatkin olivat aina täynnä noita -pakkovieraita, ja usein oli kirkkoherran itse täytynyt ottaa ohjat -käteen ja lähteä heitä kyytiin. Tuskissaan oli kansa paikoittain -tarttunut aseihin ja yrittänyt vastarintaa. Tuuloksen kirkolla esim. -oli noussut kahakka Eevert Hornin ratsumiesten sekä talonpoikain -välillä, joista jälkimäisistä varsinkin useat saivat surmansa tai -pahoja haavoja. Vielä kovempi meteli oli muutamia vuosia myöhemmin -syntynyt Rautalammin pitäjässä, kun, niinkuin edellisessä luvussa -kerrottiin, karkulaisia pyytävät sotamiehet tekivät kaikellaista -väkivaltaa. "Olemme ennenkin vähemmästä syystä kapinan nostaneet ja -voimme sen vielä tehdä", uhkasivat nuijamiesten jälkeläiset -esittäessään valituksiansa Suomen kenraalikuvernöörille Gabriel -Oxenstjernalle. Syyllisen sotaväen päällikkö selitti, että oli vain -tahdottu talonpoikia vähän peloittaa, jotta he paremmin antaisivat -karkurit ilmi; mutta Oxenstjerna pyysi kuningasta muuttamaan karkurien -kiinnioton toiselle kannalle, "sillä eivät tämmöiset peloituskeinot -tässä maassa kelpaa". - -Pahasti myös sortivat aatelisherrat sekä virkamiehet kansaa. Kruunun -rahavarat olivat tähän aikaan tuiki vähäiset, niistä ei kannattanut -antaa urhoollisille sotaherroille palkintoja, ei edes maksaa -virkamiehille tavallisia palkkoja. Kumpaisillekin annettiin rahan -sijaan _läänityksiä_ s.o. oikeus kantaa muutamien talojen, kylien, jopa -koko pitäjienkin vakinaiset kruununverot. Joskus myös annettiin joku -pitäjä tai koko läänikin jollekulle herralle vuokralle, niin että hän -määrättyä vuosisummaa vastaan sai omakseen kaikki sen seudun -kruununtulot. Sillä ehdolla esim. oli Henrik Flemingillä Savonmaa, -Jaakko De la Gardiella Käkisalmen lääni sekä Inkerinmaa; edellisellä -kuuluu olleen siitä 5,000 riksiä vuotuista voittoa. - -Täten saatua valtaansa aatelisherrat ja virkamiehet käyttivät usein -väärin. Paljon oli tähän aikaan tullut Ruotsin kuninkaan palvelukseen -Viron saksalaisia sekä Inkerin venäläisiä pajareja, jotka Suomessa -saaduissa läänityksissään tahtoivat kohdella talonpoikia samoinkuin -kotona olivat tottuneet. Eivätkä olleet Suomen omatkaan herrat heitä -paremmat. "Meille on ilmoitettu", kirjoitti Kustaa Aadolf v. 1613, -"että enin osa aatelia Suomessa, niin hyvin Viron herrat kuin muutkin, -sopimattomasti kohtelevat läänitysmaittensa talonpoikia nylkien, -tyhjentäen ja köyhdyttäen heitä, niin että monen täytyy lähteä pois -tilaltansa ja jättää se aivan autioksi. Siihen on suurimpana syynä se, -että läänityksen saaja tietämättä, miten kauan hänen on sallittu sitä -pitää, ei huoli ottaa selkoa siitä, miten paljon talonpojan kannattaisi -maksaa, eikä anna armoa toistaiseksi, kunnes talonpoika paremmin -jaksaisi, vaan ryöstää härät ja hevoset ja kaikki, mitä hänellä -omaisuutta on. Ja näin ryöstettyänsä talot autioiksi tulee herra ja -valittaa, ettei hänellä ole mitään hyötyä eikä tuloja läänityksestään, -ja pyytää saada toisia, hyvissä varoissa olevia taloja sijaan, joissa, -jos hän ne saapi, hän taas menettelee aivan samalla tavalla. Osa -läänitysherroista riistää talot autioiksi siksi, että he saisivat ne -omaan viljelykseensä ja siten kaiken hyödyn niistä, vieläpä pakoittavat -läänityksensä muita talonpoikia viljelemään näitä autiotiloja herransa -hyväksi. Niin myös ovat he semmoisen kiskomiskeinon keksineet, että jos -vilja, voi tai muu veroparseli jolloinkin on kalliissa hinnassa, -pakoittavat herrat talonpoikia suorittamaan veronsa rahassa. Näiden ja -toisten samallaisten rasitusten johdosta joutuu viimein koko maa -autioksi, asumattomaksi ja viljelemättömäksi, niin ettei kruunu siitä -vasta voi saada mitään veroa eikä hyötyä." - -Jos rupeaisimme tässä kertomaan kaikkia asiapapereissa mainituita -esimerkkejä läänitysherrojen sorrosta, niin ei siitä tulisi pian -loppua; tyytykäämme kuitenkin ainoastaan muutamiin. Aksel Kurki, vaikka -itse olikin vanha soturi, ei katsonut häpeäkseen kaikin tavoin ahdistaa -erästä ratsumiestä, saadakseen hänet luopumaan talostaan, jota hän -tahtoi itsellensä. Hän ryösti sen kerran tyhjäksi ja poltti tuvan -tuhaksi; toisella kerralla hän väijyi ratsumiehen henkeäkin. -- Henrik -Fleming ryösti eräältä läänitystalonpojaltaan viljaa sekä karjaa, ja -tahtoi pakoittaa talonpoikaa antamaan hänelle verotilansa -rälssitaloksi; sillä samalla tarkoituksella pieksätti hän myös isäntää. -Käräjille kutsuttuna hän tuomarin edessä lupasi maksaa talonpojalle -sovittajaiset, vaan perästäpäin, kun niitä tultiin perimään, hän vain -nauroi talonpojalle vasten silmiä. Pahimmat talonpoikien sortajat -siihen aikaan olivat sittenkin Raaseporin kreivi Sten Leijonhufvud sekä -Virosta tullut Kaprion linnanisäntä Jaakkima Berends eli Berndes. - -Edellisestä kuningas valitti itsellään olevan enemmän vastusta kuin -koko muusta Suomenmaasta. Veroja kootessaan käytti kreivin vouti -laittoman suuria mittoja ja puntareita. Aivan luvaton vero otettiin -saariston luotseilta, joilla oli vapauskirja kuninkaalta. Päivätöitten -määrää enennettiin mielin määrin, ja välistä vaadittiin koko vero -rahassa, jolloin viljatynnyri arvioitiin kahdeksi riksiksi, voileiviskä -samoin, siis kahden-, monenkertaiseen hintaan. Ja jos talonpojat -tämmöisestä vääryydestä valittivat oikeuteen, niin kreivi panetti -heidät rautoihin ja viskautti pimeihin vankikomeroihinsa, eikä sen -jälkeen koskaan suonut kotirauhaa. Neljältä Karjan mieheltä oli hän -ottanut pois laillisilla markkinoilla ostetut hevoset eikä antanut -heille mitään korvausta. Eivätpä olleet edes kruunun tavarat ja -virkamiehetkään häneltä paremmassa turvassa. Hän oli itselleen -anastanut sen sotaveron, joka v. 1613 oli suoritettu hänen -kreivikunnastaan, vieläpä pannut köysiin ja torniin kruununvoudin, joka -tätä laittomuutta koki estää. - -Berndes oli rakentanut asuinkartanonsa Peippolan talon maalle -Elimäelle, aikoen sen tilan kokonaan rälssikseen, vaikkei hänelle -oikeastaan oltu muuta kuin sen kruununvero läänitetty. Talonpoika -valitti oikeuteen ja sai vahvistuksen omistusoikeudellensa. Mutta kun -hän kotiin tultuansa iloisella mielellä kävi peltoansa kyntämään, -ilmaantui yht'äkkiä herran vouti kahden rengin kanssa, jotka rikkoivat -sahran, pieksivät talonpoikaa, repivät häneltä puolen partaa ja veivät -hevosen. Töin tuskin pääsi mies parka itse heidän kynsistään metsään -pakoon. Kohta sen jälkeen laitettiin hänen paras peltonsa rouvalle -huvipuistoksi. Vouti käskettiin näiden tekojen tähden käräjiin, mutta -rouva (Ungern-Sternbergin sukua, joka Virossakin oli yli muiden -kuuluisa talonpoikien sortamisesta) kielsi häntä menemästä; ja kun -tuomari jonkun aikaa sen jälkeen kirkkorannassa, rouvan juuri -astuessa veneeseensä, moitti tätä laitonta käytöstä, sai hän vain -vastauksekseen: "mitä asiaa voudillani olisi käräjiin, kun hän ei ole -tehnyt mitään pahaa; sillä talo on minun eikä talonpojan!" Saadakseen -talonpojan luopumaan oikeudestaan käytti Berndesin herrasväki jos -joitakin kiusaamiskeinoja. Joka kerta kun sotamiehiä marssi pitäjän -läpi, toimitti rouva aina niin, että suunnaton joukko tuli hänen -vihamiehensä osaksi. Niinpä kerta majaili 10 Eevert Hornin huovia -siellä useampia päiviä ja söi suuren osan talon viljavaroista, -löydettyänsä ne salakuopasta, jonne ne olivat kätköön pantuina. Kun ei -siitä vielä ollut apua, alkoi Berndes estellä talonpojan karjaa tämän -omasta kaivosta, ja viimein poltti häneltä asuintuvan. Itsepäinen -suomalainen rakensi sen uudestaan, vaan herra poltti sen jälleen. Nyt -keksi talonpoika itselleen uuden turvakeinon; hän varusti huovin -ratsuineen, asuineen Venäjän sotaa varten. Sillä keinoin, hän toivoi, -pääsisi hänen talonsa verottomaksi ja tulisi siis sitä rasittava -läänitys peruutetuksi. Mutta kuinkas kävi! Berndes ryösti talonpojalta -hänen sotaratsunsa, vieläpä sai hänet ensi käräjillä tuosta huovin -varustamisesta tuomituksi 40:n talarin sakkoihin, joiden lisäksi tuli -vielä toiset 40 talaria sen johdosta, että hän oikeuden oman edellisen -päätöksen nojalla oli kylvänyt peltonsa. Berndes ei myöskään pitänyt -kruunun käskyistä lukua. Hän ei sallinut, että hänen alustalaisiltansa -otettiin kyytihevosia, ja kun kerta nimismies tuli Peippolaan, niin -rouva, joka luuli hänen tulleen kyydinapua vaatimaan, pieksätti -miesparan pahanpäiväiseksi. Siitä tuomitsi oikeus sakkoja, mutta rouva -ei maksanut. Päinvastoin hän jonkun aikaa myöhemmin, kun Porvoon -pormestari häntä nuhteli, vastasi pilkallisesti: "Yksi ainoa vääryys -vain sille tolvanalle on tehty, se nimittäin ettei hän saanut selkäänsä -tarpeeksi!" Maaherra itse kirjoitti nyt ja käski rouvan rangaista -palvelijaansa, joka nimismiestä oli piessyt, mutta rouva vastasi, ettei -hän ollut maaherran käskyläisiä. - -Vieläkin rasittavammat kuin sotaväen ja aatelisherrojen sortamiset -olivat kruununvoutien kiskomiset ja petokset. Sotaväki harjoitti -väkivaltaa toki vain ajoittain läpimarssiessansa ja aatelisherrat -tekivät vääryyttä vain paikoittain, heidän läänityksillään; mutta -voudeilta ei ollut turvaa milloinkaan eikä missään. Nämät virkamiehet, -vaikka he melkein kaikki olivat Suomen kansan omaa lihaa ja luuta, -olivat kansalaistensa pahimpana vitsauksena. He olivat alhaista -sukuperää, ilman vähintäkään sivistystä. Raha oli heidän ainoa -jumalansa, jonka vuoksi he yhtä vähän välittivät kunniastaan kuin -sielustaan. Torsti Sveninpojasta Pohjanmaalla esim. valitettiin, että -hän veroja kootessaan aina säännöllisesti otti viisi naulaa -hyväntekijäisiä joka leiviskältä. Sama mies usein myös vaati rahaa -veroparselien sijasta, määräten niille kohtuuttomia hintoja, niinkuin -humalista 75 talaria kippunnalta, härästä 6 talaria, vaikka hän ei -tiliinsä kirjoittanut muuta kuin 30 t. edellisistä, 5 jälkimäisistä; -jäännöksen pisti hän omaan taskuunsa. Toiset voudit koroittivat veroja -mielinmäärin, usein myös kiskoivat samaa veroa kaksi, jopa kolmekin -kertaa, väittäen ettei se vielä ollut maksettu! Muutamat joka vuosi yhä -vielä kokosivat vanhaa pappisveroa, vaikka se jo aikaa sitten oli -lakkautettu. Kruunuakin he toiselta puolen pettivät sillä, että joka -vuosi kirjoittivat tileihinsä suuria rästejä, vaikka melkoinen osa oli -täydesti maksettu. Usein myös he tekivät kaikellaista väkivaltaa. -Yli-Satakunnan vouti esim. oli eräältä talonpojan leskeltä ryöstänyt -lehmän ja lyönyt akkaa, vieläpä sitten estänyt hänet käräjille -pääsemästä. Maskun vouti oli piessyt ja pannut rautoihin Henrik Hornin -palvelijan, kun tämä tahtoi valvoa herransa oikeutta taloon, jonka -vouti oli toiselle antanut. - -Tulipa kuninkaan korviin myös papeistakin paljon valituksia, vaikka -niiden, jos kenen, olisi pitänyt olla kansan suojana. Moni heistä -mielin määrin enenteli saataviansa; sanottiinpa Kokkolan kirkkoherran -pieksävänkin seurakuntalaisiansa, saadakseen heitä suostumaan -laittomaan tiunnin koroitukseen. Herra Tuomas, Tenholassa, oli -laittomasti ottanut niitynpalstan hautauslehmän sijasta. Samoin -teinitkin (koulupojat), kun he joutoaikoinansa vanhan tavan mukaan -kävivät pitäjällä, vaativat apua ikäänkuin heille tulevaa oikeutta, -haukkuen, kiroten ja tehden väkivaltaa, jollei heille annettu.[3] - -Kaikkia näitä valituksia kuunteli Kustaa Aadolf suopeasti, väsymättä, -viipyen niiden tähden joka paikassa. Osa niistä ratkaistiin ja -autettiin heti paikalla, jos asia oli selvä; toiset jätettiin ensin -uskottujen miesten tutkittaviksi. Törkeämpää väkivaltaa tehneet -sotamiehet hirtettiin, lippu rinnassa, jossa oli selitys rikoksesta; -pienemmät pahanteot rangaistiin vankeudella. Vahinkoa kärsineille -talonpojille annettiin veronhuojennus siksi vuodeksi. Samassa -järjestettiin asiat niin, että vasta olisi vähemmän tilaisuutta -samallaisiin tekoihin. Kuningas käski että sotaväki, niin paljon kuin -mahdollista kuljetettaisiin laivoilla; ja jos marssi maata myöten oli -välttämätön, piti maaherrojen tarkkaan valvoa, ettei epäjärjestystä -tapahtuisi. Myöhemmin, v. 1621, sääti Kustaa Aadolf ennen jo mainitut -ankarat sota-artikkelinsa, joilla keinoin hän saikin aikaan, että -valitukset sotamiehistä melkein kokonaan loppuivat. -- Voudeista suuri -joukko pantiin pois viralta, moni pistettiin vankeuteenkin, ja uusille -sijaan tulleille annettiin ankaria varoituskirjeitä. Välistä kuningas -lopettaa nämät seuraavilla sanoilla: "Jos et tätä tyystin tottele, niin -ei ole niininuora sinulle liika hyvä!" Tämä ei ollutkaan mikään tyhjä -uhkaus, vaan hirsipuissa nähtiin vähä väliä vääriä vouteja roikkumassa. -Turusta sitten julisti Kustaa Aadolf asetuksen _voutien sekä kirjurien -oikeasta menettelystä suomalaisia alamaisia kohtaan_, josta useampia -satoja kappaleita levitettiin kansan pariin ja jossa ensi kertaa -käskettiin antaa verokuitteja. Jonkun aikaa myöhemmin ilmestyi vielä -toinen hyödyllinen säädös: voudit, jotka ennen olivat kuuluneet kaukana -Tukholmassa istuvan rahakamarin alle, määrättiin nyt lääninsä maaherran -valvottaviksi. Maaherrat, lähempänä ollen, saattoivat paremmin pitää -vouteja silmällä. Itse olivat nämät läänien ylimmät hallitusmiehet -korkeampaa sukua ja paremmin kasvatetut, niin että he paljoa harvemmin -antoivat syytä valituksiin. Nämät molemmat asetukset estivät suuresti -voutien ahneutta, vaikka niin juurtunutta pahaa tapaa ei kuitenkaan -vielä saatu pitkään aikaan kokonaan poistetuksi. - -Vaikeammat parantaa olivat jäljellä olevat kaksi yllämainituista -epäkohdista. Kustaa Aadolf antoi tosin anteeksi 1614 vuotta vanhemmat -rästit; niin myös soi hän yksityisissä tapauksissa veronhuojennusta -joksikuksi vuodeksi; sillä, sanoi hän, veroja ei saa niin armahtamatta -ottaa, että talonpoika tulee aivan tyhjäksi ja jättää talonsa autioksi. -Mutta ylimalkaan oli verokuorman vähennys mahdoton valtakunnan vaikean -tilan tähden; päinvastoin täytyi yhä vaan vaatia joku (niin sanat -tavallisesti kuuluivat) "pikkuinen" suostuntavero lisäksi. Samoin oli -läänityslaitoksen laita. Kuningas tosin ei sanonut voivansa sallia -Suomen talonpoikien sortamista, josta koko maa viimein joutui autioksi. -Senvuoksi hän ensi innossaan, huomattuaan niistä johtuvat epäkohdat, -peruutti kaikki läänitykset. Mutta hän huomasi pian, että "varsinkin -Suomessa" oli mahdotonta muulla lailla tulla toimeen, koska kruunulla -ei ollut rahavaroja. Ainoa, minkä hän saattoi tehdä, oli siis se, että -hän kielsi liiat, laittomat veronotot ja jakeli läänitetyille -talonpojille suojeluskirjoja. Mutta siitä ei ollut suurta apua, koska -tottelemattomuudesta ei seurannut rangaistusta. Kustaa Aadolf ei näy -hallituksensa alussa uskaltaneen suututtaa aatelia ankaruudella. -Vähitellen vasta veti hän siinäkin suhteessa ohjat tiukemmalle. -Erittäin kummastuttava oli hänen käytöksensä tuota julkista -väkivallantekijää ja kruununkin oikeuden rikkojaa, Raaseporin kreiviä -kohtaan. Hän oli lähettänyt Leijonhufvudille nuhteita sekä varoituksia, -antanut virkamiehilleen suojeluskirjoja ja sanonut: "Semmoista en -ulkomaiselta valtiaaltakaan kärsisi, sitä vähemmän omalta alamaiselta!" -Mutta parin kuukauden perästä, kun ei kreivi antanutkaan anastamaansa -kruununveroa takaisin, oli Kustaa Aadolf kirjoittanut tällä kertaa -kuitenkin antavansa anteeksi ja sallivansa kreivi Stenin pitää, mitä jo -oli ottanut. Nyt Turussa ollessaan käski kuningas Leijonhufvudin -eteensä vastaamaan tehdyistä pahanteoista; vaan kun kreivi ei tullut, -raukeni asia jälleen siihen. V. 1636 vasta, kuninkaan kuoleman jälkeen, -menetti Sten Leijonhufvud viimeinkin kreivikuntansa. Samoin myös sai -Berndes pitää vääryydellä anastamansa Peippolan; vasta kun mies oli -kuollut, täytyi lesken siitä luopua. - -Huhtik. 19 p., juuri kun Kustaa Aadolf herroineen par'aikaa istui -illallispöydässä Turun linnassa, kuului yhtäkkiä hätähuuto: "Tuli on -valloillaan!" Se oli päässyt irti ruokasalin ylisessä kamarissa ja -kiihtyi kovassa myrskyssä niin hirmuiseen voimaan, että vähän ajan -kuluttua koko linna oli ilmitulessa. Ei saatu pelastetuksi paljon -mitään sen irtaimesta kalustosta, ei edes kuninkaan matkakapineitakaan. -Yleisessä häiriössä jalosydäminen kuningas kuitenkin muisti linnan -alisissa holveissa vankeja, jotka kaikkein ensiksi korjattiin. Palon -jälkeen täytyi Kustaa Aadolfin muuttaa kaupunkiin, yksityiseen -porvaritaloon asumaan. Silloin näet ei vielä ollut mitään ravintoloita, -vaan majoitettiin läpikulkevat korkeat matkalaiset tavallisesti kahden -porvarin, Kasper Pilin ja Hannus Kirjansitojan luo. - -Turusta jatkettiin matkaa itäänpäin merta myöten, joka silloin, kun ei -höyrylaivoista vielä ollut mitään aavistusta, kävi sangen hitaasti. -Turusta oli lähdetty toukok. 3:na p:nä ja vasta 8:na oltiin -Helsingissä. Vastatuulen tai tyynen aikana poikettiin joskus johonkin -maakartanoon. Niin esim. vietti Kustaa Aadolf toukok. 22-24 p. Arvi -Vildemanin luona Tiusterkylässä likellä Porvoota, missä korkeaa kävijää -kovin runsaasti kestitettiin. Ainakin oli yksi hänen seuralaisistaan, -Saksin-Lauenburgin herttua Julius Henrik, siellä niin "hyvässä -pohmelossa", ettei kyennyt kirjoittamaan kuittia lippukuntansa -palkkarahoista, jotka hänen käsiinsä annettiin. Ajan luonnetta sekä -samassa kruunun kukkaron tyhjyyttä kuvaa sekin seikka, että kuningas -pitkin matkaa poimi kaikellaisilta ihmisiltä suurempia tai pienempiä -lainoja Venäjän sotaa varten. Vildemanilta esim. hän sai 300 talaria, -Viipurin porvaristolta 1,129, pormestarilta erikseen 166 talaria ja 12 -äyriä, kolmelta muulta porvarilta yhteensä 1,378 t., Juhana De la -Gardielta muutamia tuhansia, eräältä Viipurin satamaan sattuneelta -Hollannin laivurilta 6,290 t., Eevert Hornilta 200:n Unkarin -kultakolikon arvoiset kultavitjat y.m.[4] Vakuudeksi suotiin -lainanantajille läänityksiä. - -Koko kesän Venäjällä sodittuaan palasi Kustaa Aadolf syksyllä taas -laivalla Suomen rantaa pitkin Ruotsiin. Ahvenanmaalla hän viipyi nyt -koko viikkokauden, marrask. 3-11 p., huvikseen metsästellen. Ahvenan -mantereella oli näet siihen aikaan erittäin runsaasti kaikellaisia -metsänotuksia, erittäinkin hirviä, joita siellä säilytettiin kuningasta -varten. Ei ollut siellä kenenkään lupa ampua, ei edes metsäkoiriakaan -pitää. Kustaa Aadolf vielä kovensi tämän kiellon. Jokaisesta -luvattomasti ammutusta hirvestä piti sakkoina maksettaman kruunulle -kolme härkäparia, jokaisen jäniksenkin surmasta yksi härkä. Talonpojat -kuitenkin usein rikkoivat tätä lakia; he eivät tosin ampuneet hirviä, -vaan tappoivat niitä viritysjousilla tai muilla satimilla, kun ne -heidän pelloillaan kävivät vahinkoa tekemässä. Kuningas senvuoksi -varoitti heitä ankarasti, käskien heidän ajaa hirvet pois hiljaa, -varovaisesti, ettei niille tulisi vahinkoa. Hirventaposta määrättiin -nyt kuolemanrangaistus, taikka, jos kuningas syystä tai toisesta tahtoi -henkeä armahtaa, piti rikollinen iäkseen lähetettämän Inkeriin, joka -silloin oli Ruotsin valtakunnan Siperia. - - - - -2. Helsingin Herrainpäivät. - - -Keväällä 1615 purjehti Kustaa Aadolf Narvaan ja vietti sen kesän ynnä -osan syksyä Venäjän sodassa. Talvenkin päätti hän olla likellä rajaa, -voidakseen itse valvoa rauhan hieromisia sekä samassa sotavarustuksia. - -Marrask. 1 p. lähetti hän sitten Narvasta julistuksen kaikille Suomen -säädyille, käskien heitä tammikuun keskipaikoilla puheillensa -Helsinkiin. Kutsutut olivat kaikki laillisessa iässä olevat aateliset; -pappissäädyn puolesta piispa ynnä kaksi tuomiokapitulin jäsentä sekä -yksi pappi kustakin kihlakunnasta; sitten 1 pormestari, 1 raatimies ja -1 porvari joka kaupungista, sekä 2 talonpoikaa kustakin kihlakunnasta. -Aatelissäädyssä oli siis edustamistapa toisellainen kuin tätä nykyä. -Toinen eroitus oli sitä paitsi vielä siinä, että myös kaikki -ratsumestarit ja jalkaväen kapteenit sekä yksi alapäällikkö ja kaksi -sotamiestä kunkin mukana olivat kutsutut; näillä edusmiehillä oli -sijansa ja äänestysoikeutensa aatelissäädyssä. - -Tammik. 22 p. 1616 Kustaa Aadolf itse avasi Helsingin herrainpäivät.[5] -Aateliston parissa olivat Aksel Oxenstjerna (vaikka ruotsalainen, -hänelle äsken suodun Kemiön kreivikunnan puolesta), meille jo ennestään -tutut vanhat herrat Yrjö Boije, Aksel Kurki, Götrik Fincke y.m. -Papistoa edusti vanha piispa Eerikki Sorolainen sekä 20 muuta -hengellistä herraa. Upseereja oli 10, joiden joukossa ei kuitenkaan -ketään mainiompaa. Porvariston lähettiläitä oli Turusta, Viipurista, -Helsingistä, Porvoosta, Tammisaaresta, Naantalista, Raumalta, -Uudestakaupungista, Porista, Vaasasta ja Oulusta -- muita kaupunkeja ei -vielä ollutkaan meidän maassa. Senaikuisten kihlakuntien luvun -ilmaisevat talonpoikaiset edusmiehet; niitä oli Pohjanmaalta (joka oli -kaikki yhtenä kihlakuntana), Ylisestä ja Alisesta Satakunnasta, -Piikkiöstä, Vehmaalta, Maskusta ja Halikosta Varsinais-Suomessa, -Raaseporin ja Porvoon lääneistä Uudellamaalla, Hollolasta, Sääksmäeltä -ja Hattulasta Hämeessä, Suuresta ja Pienestä Savosta (etelä- ja -pohjoisosasta) sekä Äyräpäästä, Jääskestä ja Lapvedeltä Viipurin -läänissä.[6] Käkisalmen läänistä ei ollut edusmiehiä, sillä tällä -uudella voittomaalla, samoin kuin myös Itämeren maakunnilla, ei ollut -äänioikeutta Ruotsin valtakunnan asioissa. - -Kustaa Aadolf piti ensiksi pitkän, omakirjoittamansa puheen. "Jalot, -korkeasukuiset, hyväsukuiset, korkeaoppiset, älykkäät ja rehelliset,[7] -hyvät herrat ja maanmiehet!" lausui hän heille. "Kauan aikaa olen jo -halunnut päästä käymään tällä maanäärellä, pitääkseni teidän eduksenne -Ruotsin lakia voimassa ja tiedustellakseni teidän valituksianne. -Kiitoksia siitä, että te suotuisasti olette tänne tulleet, niin että me -nyt voimme muutamista tämän maan asioista ynnä myös muutamista koko -valtakunnan etua koskevista seikoista keskustella." Hän muistutti nyt -heille, miten Sigismund kuningas aikoinaan oli viekkaudella koettanut -saattaa paavilaisen pimeyden takaisin maahan, jonka johdosta häneltä -kruunun perintöoikeus riistettiin. Senkin jälkeen oli hän aina -koettanut sodalla Virossa sekä Ruotsiin ja Suomeen lähetetyillä -valhekirjeillä saada häiriötä aikaan. "Summa on se", sanoi Kustaa -Aadolf, "että hän voimiansa myöten koettaa luovuttaa minusta -alamaisteni sydämiä, jonka tähden suosiollisesti kehoitan teitä -varomaan tämmöisiä hänen kirjeitänsä sekä myös varoittamaan -naapureitanne, pitäjäläisiänne sekä maakuntalaisianne, etteivät he -antaisi houkutella itseään." Hän selitti myöskin, miten Sigismund, -"lähinnä syntisyyttämme" oli suurimpana syynä Venäjänkin sotaan. Hän -oli koettanut saada Venäjää ensin liittolaiseksensa, sitten valtansa -alle, jota vaaraa estääkseen Kaarle kuningas oli tullut venäläisten -avuksi. "Saattaapa nyt", virkkoi hän, "monen sekä ulkomaalaisen että -myös oman maan miehen silmissä näyttää oudolta, että me olemme sitten -joutuneet ilmisotaan noiden autettaviemme, venäläisten kanssa." Siihen -hän taas selitti venäläisten häilyväisyyden olevan syynä, he kun eivät -ruvenneetkaan antamaan ruotsalaisille avun palkkioksi luvattua -Käkisalmea. "Tarpeellista on siis", lopetti hän viimein, "että te -olette varoillanne ja otatte varoituksen venäläisten esimerkistä, -huomaten, kuinka moninaisia onnettomuuksia vallankumoukset tuottavat, -varsinkin kun keskinäinen eripuraisuus saa ne aikaan. Ajatelkaa myös -tämän nykyisen Venäjän sodan syntyä, ettei se ole Kaarle kuningas -vainajan eikä myöskään minun tahdostani alkanut eikä näin kauan -pitkittynyt. Pysykää siis, te hyvät miehet, yhtä uskollisina minulle -kuin tähänkin asti, niin pyydän vastakin, niinkuin tähän saakka, aina -hartaimmasti harrastaa teidän etuanne ja edistää rauhaanne sekä -onneanne, johon Jumala Kaikkivaltias suokoon armonsa!" - -Tällä tavoin siihen aikaan, kun ei vielä sanomalehtiä ollut, annettiin -kansalle tietoa valtakunnan asioista. Tämän puheen perästä luetti -sitten kuningas säädyille kolme esitystänsä: että luja liitto -tehtäisiin Sigismundin vehkeitä vastaan ja ryhdyttäisiin -suojelushankkeihin Venäjän sotaa varten; että samallaiseen sotaveroon -kuin v. 1613 suostuttaisiin; että edellisenä vuonna Ruotsissa säädetty -kyytiasetus myös Suomessa pantaisiin voimaan. -- Valtiopäiväkeskustelut -eivät silloin olleet pitkällisiä; ne kestivät ainoastaan kymmenen -päivää, ja helmik. 2 p:nä oli jo päätös allekirjoitettu. -Herrainpäivämiehet sanoivat sekä omasta että myös kotona olevien -säätyläistensä puolesta tarkkaan miettineensä kuninkaan esityksiä, -joista he nyt antoivat seuraavan vastauksen: 1) he vakuuttivat, ettei -heitä koskaan voi houkuttelemalla saada luopumaan uskollisuudestansa -kuninkaallista majesteettiä ja isänmaata kohtaan, ja jollei Sigismund -suostu kohtuulliseen sovintoon, niin tahtovat he yhtenä miehenä seisoa -häntä sekä hänen seuraansa vastaan; 2) koska Sigismund sekä venäläisten -häilyväisyys oli ollut syynä tähän nykyiseen sotaan, ja jos venäläinen -on vihollisuuteensa niin paatunut, ettei se mistään kohtuullisista -ehdoista huoli, lupasivat he kaikin voimin tehdä sille vastarintaa, -varojansa ja henkeänsä säästämättä; 3) kiittivät he kuninkaallista -majesteettiä viime vuonna julistetusta kyytiasetuksesta, jonka he -kyllä katsoivat terveelliseksi ja hyödylliseksi, jos sitä vain -noudatettaisiin; 4) lopuksi he suostuivat lisäveroon valtakunnan suuren -puutteen ja tarpeen tähden. -- Samana päivänä Suomen säädyt myös -lähettivät "Ruotsin kaikille säädyille" pitkän kirjeen, muistuttaen, -kuinka täällä rajalla oli oltu miesmuiston ajat linnaleirin sekä muiden -kuormien rasittamat ja aina sodan jaloissa, varsinkin tuon -epäluotettavan naapurin venäläisen tähden, jolta ei edes rauhankaan -aikana saa täydessä turvassa kotona istua. Siitä huolimatta ja vaikka -edellisen kesän vuodentulo oli ollut huononpuolinen, olivat he -varojansa ja voimiansa myöten myöntäneet sotaveroa. Ja vaikka heillä ei -suinkaan ollut syytä epäillä, etteivät hyvät Ruotsin herrat ja miehet -kernaasti myöntäisi hekin samallaista veroa ja tulisi tällä -turvattomalla rajalla asuvien avuksi, tahtoivat he kuitenkin Ruotsin -säädyille huomauttaa vaarallista tilaansa ja muistuttaa, kuinka -auliisti suomalaiset aina tarpeen tullessa olivat apuansa heille -antaneet, niinkuin vastakin lupasivat viimeisiin voimiin saakka antaa. -Lopuksi he lausuivat lujana luottamuksenansa, että niin kauan kuin -ruotsalaiset ja suomalaiset ovat yhtä mieltä, ei ole pelkoa mistään -ulkovihollisesta. -- Tämän kirjeen jäljennös lähetettiin jokaiseen -Ruotsin maakuntaan, joista pian tulikin suosiollisia vastauksia. -Ruotsalaiset kiittivät Suomen säätyjä, koska he olivat tähän sotaveroon -suostuneet, luvaten hekin henkiin ja veriin asti auttaa kuninkaallista -majesteettiä ja isänmaata, sekä muistaa uskollista, ystävällistä apua, -jonka he hädässä ollessaan aina olivat suomalaisilta saaneet, "joka -ystävyys ja sopu aina edelleen pysyköön". -- Helsingissä myönnetty vero -suoritettiin sitten myöskin kaikkialla Ruotsissa. - -Oikeastaan olisi tämmöinen päätös uudesta verosta, jonka suomalaiset -koko valtakunnan puolesta olivat tehneet, ollut tehtävä yhteisillä -valtiopäivillä. Mutta olivatpa toiselta puolen Ruotsinkin säädyt monta -kertaa tehneet päätöksiä koko valtakunnan puolesta, vaikkei ollut -yhtään suomalaista läsnä. Silloin esim., kun Elfsborgin lunastussumma -myönnettiin, rasittavin kaikista tämän ajan suostuntaveroista, ei liene -ollut ketään meidän maastamme saapuvilla. Semmoisissa tapauksissa -kuitenkin aina perästäpäin lähetettiin pari valtaneuvosta Suomeen, -jotka kävivät joka maakunnassa asianomaisten allekirjoituksia -kokoomassa. Juuri mainittu päätös ei muuten toisessakaan vielä -tärkeämmässä kohdassa ollut säännön mukainen; siinä ei ollut nimittäin -yksikään talonpoika ollut osallisena. Sitä varten oli ainoastaan -valiokunta kolmesta ylhäisemmästä säädystä ollut kokoonkutsuttuna. Näin -vähän vielä pidettiin lukua perustuslain puustavista. Ylimalkaan ei -pidetty siihen aikaan valtiopäiville tulemista niin paljon kansan -oikeutena, kuin pikemmin monasti raskaalta tuntuvana velvollisuutena. -Kuningas avauspuheissaan joskus pyysi anteeksi, että hänen niin tiheään -täytyi "rasittaa säätyjä herrainpäivillä". Erittäin on mainittu, -että suomalaiset, joilla oli pitkä, vaivalloinen matka ja laihempi -kukkaro, olivat vastahakoisia tulemaan valtiopäiville ja usein -saapuivat niihin sangen myöhään. -- Kustaa Aadolf muuten pani -valtiopäiväjärjestyksellänsä vuodelta 1617 tälläkin alalla suuremman -säännöllisyyden alkuun. - -Monessa muussa suhteessa, paitsi jo mainituissa, olivat myös tavat ja -menot valtiopäivillä toisellaiset kuin tätä nykyä. Julkisuutta esim. -pelättiin suuresti. Kuulijoita ei sallittu säätyjen kokouksissa, vain -aatelissäädyssä oli nuorilla aatelisjunkkareilla lupa oppimisen -vuoksi olla läsnä. Ei myöskään kuninkaallisia esityksiä annettu -valtiopäivämiehille kotiin luettaviksi, ettei ne muka ennen aikojaan -tulisi pahansuopien ulkomaalaisten tietoon, vaan olivat ne säädyn -kokouksissa mietittävät ja tutkittavat. - -Helsingin herrainpäivillä kyydistä tehty päätös koski rasitusta, josta -ei edellisessä luvussa vielä ole ollut puhetta, vaan joka oli kaikkein -kipeimpiä kohtia. Vanhastaan oli näet se määräys olemassa Ruotsin -valtakunnassa, että maantien varrella olevissa pitäjissä talonpoikien -piti maksutta kyyditä ja syöttää kuninkaan asioilla kulkevia -virkamiehiä. Tämä jo itsessään olisi ollut sangen suuri kuorma, sillä -siihen aikaan, kun ei postilaitosta ollut, joka olisi voinut kuljettaa -kirjeitä, täytyi virkamiesten alinomaa olla maantiellä liikkeellä. -Paitsi sitä että paikkakunnan virkamiehet ja läänin maaherra -matkustelivat, liikkui usein kuninkaan käskyläisiä, jotka puhuttelivat -kansaa valtiopäivillä myönnetyistä veroista, tai tutkivat kuninkaalle -tehtyjä valituksia, tai vaativat voutien tilejä, tai hakivat ja ottivat -kiinni karanneita sotamiehiä, kruunun merimiehiä ja kruunun -päiväläisiä, tai kuljettivat paikkakunnan virkamiehille kuninkaallisia -kirjeitä; vieläpä niiden lisäksi kulki kruunun ketunpyytäjiä y.m. -Näillä oli usein koko joukko palvelijoita ja seuralaisia mukanaan, sitä -enemmän, mitä suurempi itse herra. Tämä kyytirasitus oli sitä -tuntuvampi, koska se ei ollut kaikkien maanomistajien kannettavana. -Rälssimaitten talonpojat olivat lain mukaan ainoastaan puoleksi -velvolliset siihen ottamaan osaa, ja aatelisherrat, varsinkin Suomessa, -estivät tavallisesti kaiken kyydin ja kestitsemisen alustalaisiltaan, -vieläpä läänitysmaittenkin talonpojilta, kiskoen sen sijaan itselleen -sitä suurempia veroja. Kaiken sen lisäksi tuli vielä, että vapaata -kyytiä suuresti väärinkäytettiin. Aatelisherrat ja virkamiehet vaativat -silloinkin talonpojilta maksutta hevosia sekä ruokaa, kun he -matkustivat yksityisillä asioillaan tai huvikseen, rouvineen, lapsineen -menivät toinen toisensa luokse häihin, hautajaisiin tai muihin -pitoihin. Samoin myös tekivät aatelin palvelijat; samoin porvaritkin -antoivat usein talonpoikien ilmaiseksi kuljettaa kauppakuormiansa. Eikä -siinä kyllin, että kansaa laittomalla kuormalla rasitettiin, vaan -tehtiinpä lisäksi tätä muka oikeutta harjoittaessa kaikenlaista -väkivaltaa. Nimismiehet ja neljännysmiehet, jos he joskus uskalsivat -pitää muiden talonpoikien puolta, saivat selkäänsä. Samoin isännät -niissä taloissa, joihin poikettiin, saivat osakseen haukkumisia ja -kirouksia, lyöntejä ja korvapuusteja, niin ettei ollut minkäänlaista -kotirauhaa. - -Korkeimmat aatelisherrat Suomessa olivat näissä ilkitöissä ensimäisiä -miehiä. Mauri Horn, Joensuun herra, palatessaan kerran v. 1616 -Venäjältä, majaili Kirkkonummella kuuden miehen kanssa muutamissa -taloissa; näiltä isänniltään hän otti olutta, vaan syrjäisemmistä -taloista, missä he eivät ennättäneet itse käydä, hän sen sijaan vaati -olutrahaa, 2 äyriä talolta. Toinen upseeri, Hannu Ram, edellisenä -vuonna Venäjälle mennessään, otti eräässä paikassa useilta talonpojilta -viikoksi eväitä, vieläpä rahaakin lisäksi, keltä 24 äyriä, keitä -vähemmän. Eerikki Pärttylinpoika, Mälsälän herra, kootessaan Elfsborgin -veroa, oli kuljeskellut Kyminkartanon läänissä kahdeksalla hevosella, -ja sitä paitsi hänellä oli vielä sama verta joutilaita varahevosia, -jotka kaikki olivat talonpoikien elätettävät. Joka paikassa hän otti, -ruuan ja juoman lisäksi, muutakin tavaraa väkisin. Eräässä kylässä, -jossa ei ollut hevosia heti tarjona, hän pani nimismiehen rautoihin ja -pakoitti hänet sitten sillä tavoin, kädet kahleissa, kyyditsemään -itseään kaksi peninkulmaa. Kurjalan herra Sten Iivarinpoika tuli v. -1615, mennessään Venäjän sotaan, 35:n miehen ja yhtä monen hevosen -kanssa erään lesken luokse, pieksi emäntää ja kärvensi lasten tukkaa, -kun ei heti paikalla saanut, mitä vaati, ja kun leski häntä Ruotsissa -annetusta kyytiasetuksesta muistutti, hän vain pilkalla kirosi: "Mene -sinä hiiteen asetuksinesi!" - -Örebron valtiopäivillä 1614 oli näiden syitten tähden päätetty laittaa -kestikievareita aina kahden tai puolenkolmatta peninkulman päähän, -joissa kuninkaan virkamiehet ja aateliset yksityisillä matkoilla -käydessään saisivat määrätystä kohtuullisesta taksasta hevosia sekä -ravintoa. Muiden matkalaisten piti sopia, miten saattoivat, -talonpoikien kanssa. Ainoastaan kruunun asioilla kulkevat saisivat -vapaan kyydin ja ravinnon. Matkallansa Suomessa samana vuonna sai -kuitenkin kuningas Kustaa Aadolf joka paikassa kuulla, ettei tästä -asetuksesta ollut mitään apua. Hän käski siis ankarasti, että voutien -piti valvoa tätä asiaa, uhaten: "jos joltakulta alamaiselta vaikka vain -kanakin ryöstetään, etkä toimita hänelle korvausta, niin saat sen -omalla päälläsi maksaa". Ja sitten hän antoi alussa vuotta 1615 uuden -ankaran julistuskirjan, joka myös suomeksi painatettiin, ollen ihan -ensimäinen painettu asetus meidän kielellämme. "Vaicka me", kirjoitti -kuningas, "Herranpäivil, quin vijmen Örebroos pidettin, meiden -kirioituxen cautta olemma pois kieldäneet caicki skydit ja gestämiset -nijlde, jotka ei meiden teekiriam ja todistoxem cansa uloslähetetyt -ole, että jocahinen senpärästä idzens laittaman piteis, ja ychteinen -cansa jongun hoistoxen (huoistuksen) saisi, niin me ymmärdhem -(ymmärrämme eli huomaamme), että eivet ole site saanet nautita heiden -hyväxens quin mö toivoim, ja että ychteinen cansa niin hyvin sijtte -quin enengin ombi vieran holhomisella ja skydhillä raskautettu, eivet -ole nautineet rauha cotonans, tiellä ja heiden oikealla matcallans, ja -vielä sijttä hosumisella ja havoilla (haavoilla) usein väkivalda heiden -cochtans (kohtaansa) tapactu (tapahtuu), enämiten nijlde, joilla ei -ychten todhistusta ole; sijtä me vaicutetudh olemma toista neuvoa -ylösajatteleman, senpääle että alemaiset saisit rauhasa olla." -- -Sitten määräsi hän, ettei saisi antaa ruokaa eikä hevosia kenellekään -matkalaiselle, jolla ei ollut kuninkaan passia; niille herroille, jotka -laittomasti vapauttivat alustalaisensa, uhattiin läänitysten poisottoa; -väkivallan teosta matkalla säädettiin kuolemanrangaistus, vankeus tai -sakot aina teon törkeyttä myöten. - -Nämät asetukset eivät kuitenkaan enempää kuin Helsingin -herrainpäiväpäätöskään paljon vaikuttaneet, niin että säädyt olivat -kyllä oikeassa arvellessansa kuninkaan esitystä hyödylliseksi, "jos se -noudatetuksi tulisi." Tämä väärinkäytös oli liian juurtunut, -voidaksensa pian poistua; vielä 20-30 vuotta edelleen tehdään -valituksia laittoman kyydin ja kestitsemisen johdosta, vaikka ne -vähitellen vähenemistään vähenevät. - -Valtiopäivien jälkeen viipyi Kustaa Aadolf vielä koko talven Suomessa, -enimmiten Turussa, koettaen, niinkuin hän säädyille sanoi, "pitää -Ruotsin lakia voimassa" meidänkin maassamme. Kerran hän kevätpuolella -kävi Turusta pienellä matkalla Satakunnassa, jolloin hän lienee -kokenut, niinkuin hän muutamia vuosia myöhemmin valittaa, että maantiet -Suomessa monin paikoin olivat pikemmin metsäpolkujen tapaisia, kapeita -ja kivikkoisia. Ne käskettiin laittaa tasaisiksi ja leveämmiksi, jotta -kahdet rattaat sopisivat toistensa sivuitse kulkemaan. Keväällä vasta -palasi hän sitten takaisin Ruotsinmaalle. - -Aksel Oxenstjerna, joka kaiken aikaa oli ollut kuninkaan seurassa, -lausui kerta myöhemmin ajatuksensa Suomen silloisesta tilasta, mikä ei -ollut kovin ilahduttava. "Olen käynyt", sanoi hän, "Maskun ja Vehmaan -kihlakunnissa; siellä ei ole viljelystä, siellä asuu vain petoja." Tämä -lausunto valitettavasti ei tainnut olla perätön. Muutamia vuosia -aikaisemmin, v. 1611, annettu tili läheisestä Halikon kihlakunnasta -näyttää, että siellä silloin oli autiona 46 manttalia, 139 taloa, 21 -kruununtilaa, 3 papin palkkatilaa, lukuunottamatta melkein yhtä monta -aivan köyhtynyttä. Näin oli laita Kustaa Aadolfin hallituksen -alkuaikana Suomessa paraiten viljellyissä, enimmin asutuissa seuduissa. -Seuraavana vuonna kävi pari ruotsalaista valtaneuvosta Suomessa -nuorelle kuninkaalle uskollisuusvalaa ottamassa ja maan tilaa -tutkimassa. He toivat silloin sen sanoman, että enin osa maata täällä -oli poisläänitetty tai lahjoitettu, ja kruunulla jäljellä olevat tilat -melkein kaikki perin autioina. Kustaa Aadolf koetti sitten koko -hallituksensa aikana parantaa tätä epäkohtaa; hän kehoitti yhä kansaa -ryhtymään autiotilojen viljelykseen, luvaten useammiksi vuosiksi -veronvapautta. - -Tämän vuoden jälkeen ei Kustaa Aadolf enää joutanut toisten olla niin -pitkiä aikoja Suomessa. Kaksi kertaa hän matkusti kuitenkin vielä -kiireesti läpi maan. V. 1622 hän ajoi talvella, Liivin sodasta -palatessaan, Viipurin, Kuopion, Säresniemen ja Oulun kautta Ruotsiin, -ja v. 1626 Länsi-Suomen halki. Tällä viimeksimainitulla matkalla hänen -sanotaan syöneen päivällistä Jokipiin talossa Jalasjärvellä, jossa hän -niin ihastui tarjona olevaan hyvään, väkevään olueeseen, että hän vei -tynnyrillisen eväinään mukanansa. Päivällisen jälkeen levähtäessään hän -kuuluu nähneen unta vastaisesta Saksan sodasta, joka silloin jo täytti -koko hänen mielensä. - - - - -3. Turun hovioikeuden perustaminen. - - -Suurena syynä laittomuuteen ja vallattomuuteen Suomessa oli -oikeuslaitoksen rappiotila. Tuomarinpaikat olivat annetut korkeille -herroille, jotka niistä kantoivat vain runsaat tulot, mutta hyvin -harvoin itse toimittivat virkaansa. Sijaisikseen he panivat keitä itse -tahtoivat, välistä jonkun palvelijansakin. _Alalaamanneilla ja -lainlukijoilla_ (tällä jälkimäisellä nimellä nimitettiin -kihlakunnantuomarien sijaisia) enimmiten oli sangen vähän laintaitoa, -jos ollenkaan; välistä he eivät osanneet edes kirjoittaa eikä -lukeakaan. Niinkuin raa'at, sivistymättömät ihmiset ainakin, he vain -katsoivat omaa yksityistä hyötyänsä, ja möivät sangen usein oikeutta -sille, joka antoi parhaat lahjat. Tällä ajalla epäilemättä sai alkunsa -tuo tuttu suomalainen sananlasku: "Laki on niinkuin luetaan." -- -Vetoaminen korkeampaan oikeuteen väärän päätöksen johdosta ei liioin -auttanut, etenkin jos asia koski jotakin korkeaa herraa; sillä laamanni -oli hyvin usein samalla kihlakunnantuomarina jossakin lakikuntansa -osassa, maaherra jossain lääninsä kihlakunnassa. Asia oli siis hyvin -usein asianomaisen itsensä ratkaistava. -- Ennen aikaan oli kuitenkin -ollut olemassa jonkinlainen ylempi valvonta. Aika ajoin aina pidettiin -_etsikko- tai oikaisukäräjiä_,[8] joilla seudun asukkaista valittu -lautakunta, puoleksi aatelisia, puoleksi aatelittomia, parin sitä -varten lähetetyn valtaneuvoksen sekä piispan valvonnan alla "tuomitsi -kuninkaan tuomiota". Mutta ne olivat nyt jo aikaa sitten joutuneet pois -tavasta. Ainoa apukeino, jota, niinkuin olemme nähneet, kansa olikin -hyvin harras käyttämään, oli valittaminen suoraan kuninkaalle; mutta -siihen oli erittäinkin suomalaisilla ani harvoin tilaisuutta. - -Tämän häiriön poistamiseksi perusti Kustaa Aadolf hallituksensa alussa -(1614) _hovioikeuden_ Tukholmaan. Ruotsissa sai tämä heti paljon -parannusta aikaan, mutta Suomeen ei sen vaikutus ulottunutkaan täydellä -voimalla. Tukholmaan oli oikeuden hakijoilla liian pitkä ja kallis -matka; paitsi sitä alioikeudet ja muut virkamiehet täällä eivät -pitäneet suurta lukua noista kaukaisista käskijöistä. Hovioikeus pian -valitti kuninkaalle, että sen päätökset ja suojeluskirjat olivat -Suomessa aivan mitättömiä. Niin esim. Porissa eräs vaimo, jonka -hovioikeus oli tuominnut syyttömäksi, hovioikeuden suojeluskirjasta -huolimatta sidottiin maaherran ja kaupungin maistraatin käskystä -kaakinpuuhun, missä hän sai selkäsaunan ja hänen molemmat korvansa -leikattiin pois. - -Kustaa Aadolf perusti senvuoksi v. 1623 _Turkuun_ toisen hovioikeuden, -erikoisesti Suomenmaata varten. Myöskin Käkisalmen lääni lisättiin sen -tuomioalaan, jota vastoin Inkerinmaa laskettiin vähää myöhemmin -perustetun Tarton hovioikeuden alle. Turun hovioikeudessa oli, paitsi -presidenttiä ja varapresidenttiä, neljä asessoria; sen lisäksi otettiin -vielä muutamia pormestareita ja lainlukijoita apulaisiksi. Ensimäinen -presidentti, vapaaherra _Niilo Bjelke_, nimitettiin samalla Suomen -kenraalikuvernööriksi; siten tahdottiin antaa hänelle suurempi valta -saattaa hovioikeuden päätökset täytäntöön. Vielä lisäksi hän sai v. -1628 kaiken Suomessa kotona olevan sotaväen komentonsa alle. Bjelke oli -toimelias, innokas, ankara herra, joka kaikin voimin ryhtyi -tehtäväänsä. Mutta ensi aluksi sitä oli kovin vaikea saada täytetyksi. - -Tottumus laittomuuteen oli niin suuri, että oli miltei mahdotonta saada -luotettavia virkamiehiä. Hovioikeuden ensi aikoina muutamat sen omista -jäsenistäkin tekivät itsensä syypäiksi törkeihin rikoksiin. Herman -Fleming, joka asessorin virasta erottuansa oli maaherrana Savossa, -menetteli niin väkivaltaisesti, että hänet läänin kaikkien asukkaitten -yhteisten kanteitten tähden oli tuomittava viralta. Lauri Cygnaeus -(ruotsalainen) mestattiin v. 1634 siitä syystä, että hän oli -vihapäissään tappanut appensa. Mauri Horn oli v. 1647 eräälle -talonpojalle tehnyt väkivaltaa ja ryöstänyt häneltä tavaraa, eikä edes -ensin totellut hovioikeuden käskyä tulla teostaan vastaamaan. -- Vielä -suurempi vastus oli alhaisista tuomareista sekä muista virkamiehistä, -jotka lahjojen vuoksi jättivät pahimmatkin teot rankaisematta. V. 1628 -Bjelke valitti tästä kuninkaalle vakuuttaen, että Suomessa joka -paikassa tapahtui paljon törkeitä rikoksia, joista etenkin -aviorikoksista ja irstaisuudesta kuitenkin voutien laiminlyönnin tähden -harvoin edes kannetta oikeuteen tehdään; ja jos syylliset viimein -tuomitaankin sakkoihin, niin ei niillä nälkäkurjilla kuitenkaan ole -mitään omaisuutta, mistä sakkoja ottaa. - -Paitsi sitä herrat Suomessa, joiden mielivaltaa tahdottiin nyt hillitä, -olivat tietysti vihanvimmassa ja tekivät kiusaa, missä vain suinkin -voivat. Eripuraisuudessa oli Bjelke joskus siveän, hiljaisen Eerikki -piispankin kanssa. Konsistorilla näet oli muutamissa asioissa erityinen -tuomio-oikeutensa, johon se ei tahtonut sallia uuden hovioikeuden -sekaantua. Alhainenkaan kansa, vaikka sille epäilemättä oli mieluista, -että sitä suojeltiin väkivaltaa vastaan, ei toiselta puolen taas -suomalaisen tavallisen itsepäisyyden takia tahtonut taipua Kustaa -Aadolfin moniin uusiin elinkeinoasetuksiin, joiden täytäntöä -hovioikeuden tuli valvoa. - -Näiden alinomaisten vastusten tähden vanha Bjelke sangen pian väsyi ja -suuttui virkaansa. V. 1624 hän kirjoitti kuninkaalle, valittaen -epäjärjestyksen maassa olevan sellaisen, "ettei sitä voi kynällä -kuvata", sillä maaherrat ja voudit, piispa ja papit kiskovat kaikki -kilpaa laittomia veroja. Niin myös voudit sekä muut, "tuskin mikään -sääty eroitettuna", keksivät milloin mitäkin koiruutta, kiskoaksensa -rahaa talonpojilta tai pettääkseen kruunua. Siitä syystä hän jo nyt -pyysi päästä "tästä vaivalloisesta, raskaasta virasta sekä tästä -pahasta barbaarisesta maasta, missä kansa on niin ilkeä ja itsepäinen -ja riippuu kiinni pahoissa tavoissaan ja tottumuksissaan; ja vaikka", -jatkoi hän, "ne olisivat kuinkakin kohtuuttomia, pitävät he niitä -pyhempinä kuin kaikkia kuninkaan asetuksia sekä herrainpäivien -päätöksiä. Hartaasti olen kyllä koettanut hävittää noita -epäjärjestyksiä sekä omalupaisia oikeuksia, jotka niin hyvin -kuninkaalliselle majesteetille kuin alamaisillekin ovat vahingoksi; -mutta vähän olen saanut toimeen, olen ainoastaan saavuttanut kaikkien -ihmisten pahimman vihan". Bjelke sanoi olevansa vanha ja kivulloinen ja -mainitsi myös esteenä sen, ettei hän taitanut maan kieltä. "Voittehan -te, kuninkaallinen majesteetti", lopetti hän, "saada tähän virkaan maan -kieltä taitavia miehiä, joilla on tässä maassa tiluksensa ja -kartanonsa, ja jotka sitä paitsi ovat nuoremmat ja vahvemmat tätä -ikävää virkaa toimittamaan." Samallaisia valituksia lähetteli ukko vähä -väliä kuninkaalle, mutta Kustaa Aadolf ei moneen aikaan ottanut niitä -korviinsa, sillä hän tiesi Bjelken olevan paikallaan hyödyllisen. - -Joskus oli hovioikeudella muuten kuninkaastakin vastusta, kun -tahdottiin lain puustavin mukaan rangaista pahantekoja. Aatelisherra -Klaus Munck esim. oli eräältä talonpojalta ryöstänyt pari härkää. -Kihlakunnanoikeus oli tuominnut hänet väkivaltaisesta rosvoamisesta -kuolemaan, hovioikeus huojensi tuomion sakoiksi, mutta kuningas antoi -kaiken rangaistuksen anteeksi, määräten vain, että vahinko oli -korvattava. -- Toisessa tilaisuudessa taas Bjelkekin, lähettäessään -erään toisen aatelisherran kuolemantuomion, lisäsi armonpyynnön, "koska -hovioikeus on niin nykyjään vasta perustettu eikä siis sovi käyttää -rigorem juris (lain koko ankaruutta)". Muutenkin menetteli Bjelke -välistä meidän käsityksemme mukaan sangen omavaltaisesti. V. 1631 esim. -hän aivan yksin vahvisti erään raastuvanoikeuden kuolemantuomion ja -mestautti pahantekijän; hän katsoi tarpeettomaksi lähettää asiaa -Uuteenkaupunkiin, missä hovioikeus silloin piti kokouksiaan Turussa -raivoavan ruton tähden. Samana vuonna lykkäsi kihlakunnanoikeus toisen -kuolemantuomion yksinomaan "herra kenraalikuvernöörin leppeän ja -armollisen tutkinnon alle", jolloin Bjelke lähetti asian takaisin -uudestaan tutkittavaksi, "vaan ei niin hätäilemällä kuin tässä näkyy -tapahtuneen". V. 1625 taas koko hovioikeus omin luvin muutti laissa -määrätyn rangaistuksen helpommaksi; se soi näet kymmenelle -kuolemaantuomitulle armon sillä ehdolla, että he raivaisivat viidakon -eräältä kruununniityltä likellä Rauman kaupunkia. Tarkka laillisuus oli -sen ajan ihmisille vielä niin outoa, että itse ylimmätkin lainvalvojat -välistä eksyivät lain rajojen yli. - -Ylimalkaan oli sittenkin Turun hovioikeuden perustaminen -säännöllisemmän, puolueettomamman, voimallisemman lainkäytön alkuna -Suomessa. Bjelkestä lausui vielä toista sataa vuotta myöhemmin Turun -maistraatti seuraavan kiitoslauseen: "Jokainen suomalainen voi -todistaa, että presidentti Bjelke tässä maassa on voimallisesti -häätänyt väkivaltaa". Hänen aikanaan päätettiin muun muassa, että -kaikki aikojen kuluessa talostaan vääryydellä eroitetut pellot ja -niityt piti ilman lunnaita annettaman takaisin. Myöskin korkeimpiin -henkilöihin asti alkoi nyt lain valta ylettyä. Niin esim. sai -kuninkaansukuinen rouva, Eerikki XIV:nnen tytär, Siiri Tott -Liuksialassa hovioikeudelta kovan käskyn heti suorittaa sen suuren -rahasumman, jonka hän monta vuotta takaperin oli lainannut Turun -porvarilta Jaakko Wollelta poikansa Aaken ulkomaanmatkoja varten. -Oikeuslaitoksen voiman ja vaikutuksen vahvistamiseksi oli Bjelke myös -sen ulkonaisestakin arvosta sangen arka. Laamanninkäräjiä oli ennen -pidetty ilman mitään menoja; mutta nyt käskettiin pitää ne suurella -juhlallisuudella, jotta kansa tottuisi suurempaan lain kunnioitukseen. -V. 1627 annettiin Pohjanmaan maaherralle, joka oli kysynyt syytä -erääseen hovioikeuden päätökseen, se röyhkeä vastaus: "Me olemme vain -kuninkaalle velvolliset tiliä tekemään; te olette siihen vaatimukseen -liian halpa ja älytön". - -Rangaistuksen lajit ja suhteelliset määrät erosivat siihen aikaan -suuresti nykyisistä. Miestappoa esim., jota silloin hyvin usein -tapahtui raakojen, hillittömien ihmisten kesken, ei pidetty niin -suurena rikoksena kuin nyt. Murhaaja tavallisesti työnsä tehtyään -karkasi saloille. Oikeus tarjosi silloin hänelle turvaa tullakseen -vastaamaan teostansa. Jos syytös nähtiin todeksi, oli hänen lupa -sovittaa tekonsa murhatun sukulaisille maksettavalla rahasummalla. Jos -sukulaiset sitä vastoin eivät suostuneet sovintoon, sallittiin hänen -taas kenenkään ahdistamatta palata takaisin saloille, mutta nyt -julistettiin hän "pilttuaksi" s.o. jokaiselle annettiin valta hänet -tappaa eikä kukaan saanut suoda hänelle majaa. Sama oli myös päätös, -jollei syyllinen totellut oikeuden kutsua. Toiselta puolen taas oli -ehdoton kuolemanrangaistus määrätty noidille sekä jumalanpilkkaajille; -sama tuomio kohtasi myös useimmiten varkaita. Ylimalkaan olivat -mestaukset ylen tavallisia. Joka kirkonmäellä oli hirsipuu teileineen, -jossa enimmiten nähtiin ruumiita roikkumassa. Törkeimmistä rikoksista -usein tuomittiin kovennettu kuolemanrangaistus siten, että esim. ensin -oikea käsi hakattiin poikki, tai myös jäsenet yksitellen jaloista -alkaen rikottiin rattaalla. Kidutus oli silloin koko muussa Euroopassa -tavallinen keino, jolla syytetyitä pakoitettiin tekojansa tunnustamaan, -monasti olemattomiakin. Sitä ei kuitenkaan Kustaa Aadolf sallinut -käyttää valtakunnassaan; ainoastaan uhata sai sitä joskus paatuneille -pahantekijöille. - -V. 1630 taipui kuningas viimein Bjelken lakkaamattomiin pyyntöihin ja -soi hänelle eron presidentin toimestaan, seuraavana vuonna myös -kenraalikuvernöörin virasta, "koska", siten kuuluivat sanat, "Suomen -maan hallitsemisesta on paljon vaivaa ja vastusta, ja vapaaherra Bjelke -on jo vanha ja väsynyt sekä osaksi Suomeen suuttunut". - - - - -4. Presidentti Juhana Kurck. - - -Turun hovioikeuden ensimäisistä asessoreista oli puolet suomalaisia, -samoin myös melkein kaikki lisäjäsenet; presidentti ja varapresidentti -sitä vastoin olivat ruotsalaisia. Sitten otettiin jonkun aikaa enin osa -hovioikeuden alemmistakin virkamiehistä Ruotsista. Syynä luultavasti ei -ollut muu, kuin että Suomessa siihen aikaan oli peräti suuri puute -kelvollisista lakimiehistä. Parikymmentä vuotta Turun yliopiston -perustamisen jälkeen alkavat sitten oman maan miehet jälleen päästä -voitolle. Ylimmät päällikköpaikat vain pysyivät edelleen enimmiten -ruotsalaisten käsissä. Poikkeuksena oli kuitenkin kolmas presidentti -_Juhana Kurck_, Laukon ja Anolan herra, vanhaa Kurjen sukua. - -Hän oli sen ajan parhaita, etevimpiä Suomen miehiä. Syntymävuodeksi -mainitaan 1590. Harjoitettuansa opintoja useissa Saksan yliopistoissa -ja muutenkin vielä matkustettuansa Hollannissa, Englannissa sekä -Ranskassa, meni hän sotapalvelukseen. Hän taisteli Suomen väen riveissä -venäläisiä ja sitten puolalaisia vastaan ja koroitettiin v. 1619 -ratsumestariksi ja 1624 Suomen aatelislippukunnan päälliköksi. Sitten -hän muutti siviilipalvelukseen, johon hänellä oli enemmän taipumusta. -V. 1626 näemme hänet Turun, 1627 Viipurin läänin maaherrana. V. 1631 -määrättiin hän Turun hovioikeuden presidentiksi, johon virkaan hän -kuitenkin vasta seuraavana vuonna saattoi ryhtyä. - -Tähän paikkaan oli Kurck ikäänkuin luotu ja suotu. Hän oli -jalomielinen, oikeutta ja kohtuutta rakastava, viisas ja ahkera herra. -Lakiasioissa hän oli aikaansa nähden tavattoman oppinut, siitä näkyi -paljon jälkiä senaikuisissa hovioikeuden pöytäkirjoissa.[9] Tallella on -myöskin eräs hänen sepittämänsä lakitieteellinen kirjoitus: De jure -hereditario (perintöoikeudesta). Hänen aikanansa ja toimestansa edistyi -taas oikeuden vakaantuminen melkoisesti, niin että ainakin pääkaupungin -seuduilla oikeus alkoi olla voimassa.[10] Pahin vaikeus oli siinä, että -oli niin suuri puute kelvollisista alituomareista. Tämän puutteen -poistamiseksi tiedusteli hovioikeus, kun se v. 1633 lähetti -hallitukselle koko joukon kysymyksiä: eikö halullisia kymnaasilaisia -saisi ottaa auskultanteiksi, jotka, vannottuansa vaitiolovalan, -voisivat olla hovioikeuden keskusteluissa läsnä ja siten perehtyä -laintaitoon? V. 1637 taas, kun hallitus oli hovioikeudelta kysynyt -syytä alinomaisiin rajariitoihin Suomessa, annettiin se vastaus: että -muun muassa tuomarit täällä ovat kovin vähäoppiset ja useat heistä sitä -paitsi lahjakontteja. Siksi pitäisi yliopistoon, jonka perustamisesta -nyt oli puhe nostettu, asettaa taitava lakitieteen professori. Samassa -myös ehdoitettiin, että lainlukijain palkka sekä lunastusraha -tuomiopäätöksistä, jotka tähän asti olivat, edellisen nimelliset -tuomarit, jälkimäisen asianomaiset aivan mielivaltaisesti määränneet, -tulisivat vakinaisesti säädetyiksi, siksi että liika kiusaus lahjojen -ottoon poistettaisiin. Hallitus säätikin sitten seuraavana vuonna, että -tuomarien piti sijaisilleen antaa 10 hopeariksiä joka käräjältä. Se -tuntuu meidän mielestämme turhan pieneltä summalta, mutta sittenkin se -oli suurempi kuin mitä monen tuomarin oli ollut tapa antaa. Kemiön -vapaaherrakunnassa esim. maksettiin 10 hopeariksiä ainoastaan silloin, -kun käräjät pidettiin kirkonkylässä, muuten ainoastaan puolet siitä. -Kuitenkin oli lainlukijoilla käräjien aikana sen lisäksi aina vapaa -asunto ja ruoka. - -Samasta kirjeestä vuodelta 1637 saamme muitakin tietoja sen ajan -lainlukijoista. Hovioikeus valitti, että he tahtovat aina vetää kaikki -riidat tarkastuksen alaisiksi, osaksi laintaitamattomuuden johdosta, -mutta vielä enemmän ahneudesta, saadaksensa tarkastuspalkkaa. Itse -tarkastukset he toimittivat usein aivan laittomasti, ottaen -lautakuntaan ketä itse tahtoivat, suomatta asianomaisille mitään -sananvaltaa. Monasti he eivät asianomaisille antaneet edes tietoakaan -pidettävästä tarkastuksesta, vaan menivät ilman heitä paikalle ja -antoivat lopullisen päätöksensä. Välistä sattui myös näissä -tarkastuksissa, että kihlakunnan tuomari kumosi ennen samasta asiasta -annetun laamannin tuomion. -- Toisesta lähteestä taas tiedämme, että -lainlukijat joskus tekivät päätöksensä Rooman tai Moseksenkin lain -mukaan, ainoan voimassa olevan Ruotsin lain sijasta. - -Muuten ei se paha tapa, että tuomarinvirat annettiin korkeille -herroille, jotka niitä toimituttivat sijaisillaan, muuttunutkaan tähän -aikaan, vaan tuli päinvastoin vieläkin yleisemmäksi. Ainoastaan se -rajoitus tehtiin, josta kuitenkin vielä joskus poikettiinkin, ettei -laamanni eikä maaherra saanut olla alituomarina omassa piirikunnassaan. -Sijaislaitos pahoine seurauksineen poistettiin vasta Kaarle XI:nnen -aikana. - -Voidakseen paremmin valvoa alituomarien tekoja, oli hovioikeus ruvennut -vaatimaan, että alioikeuksien pöytäkirjat vuoden lopussa aina -lähetettäisiin sen tarkastettaviksi. Mutta tulipa usein yhdeltä ja -toiselta lainlukijalta ainoastaan sellainen ilmoitus, ettei hänellä -koko vuoden aikaan ollut mitään tuomittavaa ollut. Tähän meille niin -outoon seikkaan ei ollut kuitenkaan mikään paratiisillinen viattomuus -syynä, niinkuin edellisistä luvuista jo tiedämme. Päinvastoin taisi -tämä suureksi osaksi juuri johtua juurtuneesta laittomuudesta. -Ihmisille oli vielä niin outoa, että tuomarin kautta lainkaan saattoi -saada oikeutta, että he vain harvoin turvautuivat siihen apukeinoon. -Mitä rikoksiin tulee, tiedämme myös Bjelken valituskirjasta, että -niistä suurin osa aina jäi ilmiantamatta. - -Kurokin aikana ryhdyttiin paitsi ylläkerrottuihin vielä erääseen -toimeen, josta olisi voinut koitua sangen tärkeitä seurauksia. - -Ensimäinen lainsuomennos oli samanaikuinen kuin Agricolan Uuden -Testamentinkin. Sen sepittäjä, Tukholman suomalaisen seurakunnan -kirkkoherra _Martti_, ei ollut kuitenkaan ollut syvä laintuntija; hän -oli tehnyt kaikellaisia eriskummallisia virheitä. Sanaa "syynsanoja" -oli esim. käytetty, missä olisi pitänyt olla "asianomainen" (ikäänkuin -ruotsalainen sana olisi ollut "mål-sägande" eikä "måls-ägande"); -"paatinsiirtäminen" (ikäänkuin "båtdrägt", eikä "bodrägt") -muka merkitsi samaa kuin "kotivarkaus". Sittenkin käytettiin -käsinkirjoitettuja kopioita tästä teoksesta sangen yleisesti. Uuden -kelvollisen suomennoksen tarjosi sitten v. 1602 Kalajoen kirkkoherra -_Ljungi Tuomaanpoika_, joka myös samalla oli lainlukijana, Kaarle -IX:nnelle, kun hän talvella palasi Pohjanmaan kautta Ruotsinmaalle. -Ljungi Tuomaanpoika sanoo esipuheessaan ryhtyneensä tähän työhön monen -sekä aatelisen että aatelittomankin kehoituksesta. Sillä edellinen -käännös oli huono, ja usein tapahtui, että tuomariksi asetettu -suomalainen ei oikein osannut ruotsia, ja sitä vähemmän ymmärsi Ruotsin -lakikirjan vanhentuneita sanoja ja puheenparsia; monasti toiselta -puolen taas ruotsalainen tuomari ei osannut täydellisesti suomenkieltä. -Kuningas ihastui tästä hyödyllisestä lahjasta ja pani sen painattamisen -alulle; mutta hänen kuolemansa ja valtakunnan silloinen ahdinkotila -estivät työn lopettamista. Ljungi Tuomaanpojan teos joutui kokonaan -unohduksiin. - -Keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa oli nyt taas entinen lainlukija -_Hartikka Speitz_[11] ryhtynyt samaan työhön. Hän oli jo ennen, -heti niiden ilmestymisen jälkeen, suomentanut Kustaa Aadolfin -sota-artikkelit. V. 1642 hän ne painatti kreivi Brahen kehoituksesta, -niinkuin myös seuraavana vuonna uuden vuoriasetuksen. Tämän jälkeen hän -ryhtyi lakikirjan suomennokseen, niinkuin hän eräässä kirjeessään, -luultavasti Brahelle, ilmoitti. Saiko hän sen työn valmiiksi, vai jäikö -se kesken, siitä ei ole varmaa tietoa; ainakaan ei pidetty siitä mitään -lukua. Speitz näet näkyy olleen hovioikeuden epäsuosiossa. V. 1624 hän -oli jo jonkun virkavirheen tähden menettänyt lainlukijanpaikkansa. -Epäsuosio sitten vielä eneni sota-artikkelien esipuheen vuoksi. Syyksi -työhönsä oli hän siinä ilmoittanut, että "näky likimittäin surcuteldava -olevan, jos ei ne uskolliset Suomen soldatit taidais jotakin nijstä -(sota-artikkeleistä) ymmärdä. Ja sentähden olen minä ex Zelo sen amore -patriae (isänmaanrakkaudesta) ne suomen kielelle käändänyt". -Yllämainitussa kirjeessä hän samaten sanoo: "Näkyy olevan kauheata, -että yksinkertaisten, ruotsinkieltä taitamattomien sotamiesparkojen -Suomessa tätä ennen on täytynyt mennä kuolemaan, vaikka ne raukat -eivät ikänä ole kuulleet eivätkä saaneet mitään tietoa siitä, mitä -sota-artikkelit sisältävät." Samallaisia puheita hän luultavasti -muulloinkin piti, kukaties vielä yleisemminkin surkutellen koko Suomen -kansan tilaa kelvollisen lainsuomennoksen puutteen vuoksi. Vaan -hovioikeus näyttää pitäneen näitä valituksia loukkauksena itseään -kohtaan, ikäänkuin se ei olisi oikeutta valvonut. Olkoon asia miten -tahansa, ainakin Speitz tuomittiin v. 1647 hovioikeutta sekä erittäin -sen presidenttiä vastaan lausuttujen soimausten tähden kuuden vuoden -vankeuteen. Sitä ennen olivat jo hänen sota-artikkelinsa tulleet -takavarikkoon otetuiksi ja hänen oli täytynyt painattaa uudestaan -ensimäinen arkki. Omistus Brahelle, joka sisälsi ylläkerrotun -valituksen, oli jäänyt pois, ja nimilehteenkin oli tehty merkillisiä -muutoksia. Ennen Speitz siinä sanoi tehneensä tämän työn "isänmaalle -sekä erittäin omalle kansalleen suosioksi", ja hänen nimensä jälkeen -seisoivat sanat Tavast-Finlandus (Hämäläis-suomalainen); nyt oli -"omalle kansalleen" pyyhitty pois ja jälkimäisiin sanoihin lisätty -Suecus (ruotsalainen).[12] - -Itse työlle eivät kuitenkaan hovioikeus eikä erittäin Juhana Kurck -näytä olleen vastahakoisia, vaikka työntekijälle. Sen osoittivat he -selvästi, kun muutamia vuosia myöhemmin maisteri _Aaprahami -Kollanius[13] tarjosi uuden lainsuomennoksen. Saatuansa sen valmiiksi -v. 1648, hän antoi siitä tietoa Kristiina kuningattarelle, jonka -nimessä valtionholhoojat sitten käskivät Turun hovioikeuden sitä -tutkimaan. Hovioikeus puolestaan määräsi tähän työhön muutamia -lainlukijoita, niiden joukossa Antti Pachaleniuksen, joka myös on erään -uskonopillisen kirjan suomentanut. Heidän työnsä ylimäisen valvomisen -sai pari assessoria toimekseen, sekä myös itse presidentti, koska hän -oli taitava suomenkielessä. - -Tutkijat eivät kuitenkaan pitäneet liikaa kiirettä; päinvastoin -kuuluivat he joka paikassa pilkkaavan ja nauravan Kollaniuksen -suomennosta. Luultavasti oudoksuivat he siinä ilmaantuvia Savon -sanamuotoja esim. "cuhduttiin", "mehdäksi" j.n.e. Kollaniuksen -valituksen johdosta kielsi hovioikeus tämmöisen pilkanteon ja käski -tutkijoita kiirehtimään työtänsä. Syyksi heidän vitkastelemiseensa -viimein tuli ilmi, että he olivatkin itse tehneet ihan uuden -suomennoksen. Tämä heidän työnsä valmistui v. 1653, jolloin taas -Kollanius sitä moitti huonoksi. Uusi komitea oli nyt asetettava -molempia suomennoksia tutkimaan ja vertaamaan. Mutta sillä välin oli -tätä asiaa harrastava presidentti Kurck kuollut, ja sitä paitsi oli -nostettu puhetta Ruotsin lakikirjan parantamisesta; se oli näet jo -kovasti vanhentunut ja uudenajan oloihin sopimaton. Asiain näin ollessa -jäi lain suomennos painamatta, suureksi vahingoksi lainkäytölle sekä -kansalliselle edistymiselle meidän maassamme. Sillä hallituksen -kirjeestä hovioikeudelle näkyy, että tämä suomennos aiottiin asettaa -täyteen lailliseen arvoon aivan ruotsalaisen alkuteoksen rinnalle. -Täten olisi kenties maan kieli jo silloin voinut tulla lakikieleksi. - -Sinnepäin alkoi siihen aikaan asia jo muutenkin vähän kallistua. Hyvin -tavalliseksi tuli, että alituomarit pöytäkirjoihinsa panivat lyhyempiä -tai pitempiä lauseita suomeksi, ottaen asianomaisten omat sanat -sinänsä. Tätä tapaa rupesi kuitenkin vuosisadan lopulla hovioikeuden -presidentti Falkenberg kovasti vainoomaan. Kielto kiellon perästä -lähetettiin niin tuomarikunnalle yleiseen kuin yksityisille, kunnes -suomenkieli saatiin pöytäkirjoista poistetuksi. - -Painetun lakikirjan puutteen korvaamiseksi jossakin määrin oli tähän -aikaan myös tapana käräjillä lukea lakiotteita suomeksi. Samoin -julistettiin uudet asetukset suomenkin kielellä, ensi alussa kuitenkin -vain suullisesti. Niin esim. luettiin v. 1638 uusi kauppasääntö Turun -kokoonkutsutuille porvareille ensin ruotsiksi, sitten suomeksi. -Vuosisadan keskipaikoilta ruvettiin myös tiheämmin painattamaan -asetuksia suomeksi. - -Kansassa niinikään alkoi nyt jo herätä halu saada enemmän tietoja -laista. V. 1668 toi Yli-Satakunnan edusmies valtiopäivillä esille sen -pyyntöesityksen, että lakikirja painettaisiin suomeksi. Huomattavaa on, -että sekä Kollanius että useat hänen työnsä tarkastajat olivat juuri -samalta seudulta kotoisin. - -Tämmöinen oli presidentti Kurckin virallinen toimi; mutta myös hänen -yksityinen elämänsä ansaitsee laveampaa kertomista. - -Kurck oli oppinut herra muillakin aloilla paitsi lakitieteessä. Hän oli -koonnut suuren joukon kirjoja sekä käsikirjoituksia, jotka koskivat -Ruotsin historiaa. Suomen muinaisuutta erittäinkin oli hän paljon -tutkinut, varsinkin Suomen aatelin sukuperiä, jotka hän niin -perinpohjin tunsi, että hänen puoleensa aina käännyttiin, jos niitä -koskevia tietoja tarvittiin. Tiedemiehiä hän suuresti kunnioitti ja -rakasti, josta syystä hekin pitivät häntä suuressa arvossa. V. 1648 -esiin., kun hän vietti häitä Stålhandsken lesken kanssa, näyttivät -ylioppilaat akatemian salissa hänen kunniakseen näytelmän -"Aviosäädystä", jonka ylioppilas Chronander juhlaa varten oli -sepittänyt. Toinen ylioppilas sepitti ja painatti latinaisia ja -ruotsalaisia häärunoja, josta kunnioituksenosoituksesta hän sai -Kurckilta puolitoista riksiä. Myöskin pyysi Turun yliopisto useita -kertoja, joskin turhaan, että hän sen ajan tavan mukaan sallisi jonkun -pojistansa ruveta heidän kunniarehtorikseen. - -Presidentin elämä oli sangen loistavaa. Hänen komeaa kartanoansa -Aurajoen rannalla, tuomiokirkon läheisyydessä, sanottiin "hoviksi", -ikäänkuin se olisi ollut kuninkaallinen asunto. "Hoviin mentävän" -sanottiin, kun presidentin luo lähdettiin vieraisille. Kurckilla oli -oma hovipappinsa ja lukuisa joukko hovimestareita, passareita, -porttivahteja y.m. Tämmöisissä suurten herrojen kartanoissa oli vielä -muutamia keskiaikaa muistuttavia tapoja säilynyt. Niinpä esim. isäntä, -jos hän oli johonkin palvelijaansa erittäin tyytyväinen, juhlallisesti -ilmoitti, että tämä nyt ansaitsi olla miekkamiehenä. Hän antoi -palvelijalle korvapuustin, lausuen, että sen tuli olla vihoviimeisen, -vyötti hänelle miekan vyölle ja saattoi kunniapaikalle istumaan, jonka -jälkeen sitten iloiset juomingit alkoivat. -- Presidentin kartano oli -aina kohteliaasti avoinna kaikille Turussa asuville tai asioilla -käyville korkeille aatelisherroille ja virkamiehille; niin myös -yliopiston tiedemiehille. Sangen usein myös pantiin toimeen suuria, -komeita pitoja. Tällaisia tilaisuuksia varten ripustettiin silkki- tai -verkakankaita seinille, jotka muulloin olivat paljaat, tapetteja -vailla; ainoastaan muutamat esi-isien muotokuvat, joskus jokin muukin -ulkomaan mestarin tekemä maalaus koristi niitä. Pöydille oli ahdettuna -lukemattomia hopea- ja kulta-astioita, joita Suomen rikkaissa suvuissa -oli monen tuhannen luodin verran. Sitä vastoin ei käytetty milloinkaan -pöytäliinaa. Juomaa sekä ruokaa oli ylellisin määrin tarjona. Virtana -valui etelämaiden rypäleitten neste, etenkin Espanjan ja Ranskan viini. -Olutta oli sekä Saksasta, paras Rostockista, että myös kotimaista, joka -oli siihen aikaan hyvässä maineessa. Ruokalajeja oli tavallisesti -20-30. Kaloja oli kaikellaisia, lihaa aina useampaa lajia. Paitsi -kotikarjan lihaa oli runsaasti metsänriistaa, hirviä, peuroja, -jäniksiä, metsälintuja omasta maasta, Saksan peuroja eli sarvaita, -metsäkauriita, metsäkarjuja ulkomailta. Metsänotuksista valmistettiin -mielellään piirakka. Paistetut elukat, jolleivät ne olleet ylen suuria, -tuotiin kokonaisina sisään, päineen, kaikkineen. Hedelmiä syötiin -suurella halulla. Enimmäksi osaksi ne tuotiin Saksasta, mutta olipa -myös kotikasvamia tarjona. Erittäin mainitaan Kurckilla olleen suuren -ansarin, jossa hän kasvatti viinirypäleitäkin niin suurin määrin, että -niitä yli oman kotitarpeen liikeni lähetellä Tukholmaan, Kristiina -kuningattarelle tai suurisukuisille ystäville lahjaksi. Kirsikoita tai -pähkinöitä tarjotessa oli tapana pistää koko joukko mukailtuja, kivisiä -hedelmiä sekaan, ja seurassa syntyi aina suuri ilo, jos jonkun -pöytäkumppanin hampaat yhtäkkiä narskahtivat tämmöiseen valehedelmään. -Liemiruokia valmistettiin manteleista, kirsikoista, riisistä tai -mannasta; kelpasipa munamaitokin vielä, vaikka kuninkaankin pöydälle. -Ryytejä pantiin kourittain melkein kaikkiin ruokalajeihin. Härkäpaistia -esim. maustettiin korinteilla, rusinoilla, sahramilla tai -muskottineilikoilla, jotka sekoitukset meidän suussamme tuntuisivat -vallan oudolta. Viinikin ryyditettiin usein. - -Kurck oli muutenkin hyvin runsaskätinen, antelias. Salamontanukselle -esim., joka oli ollut hänen lastensa kotiopettaja, lahjoitti hän koko -talon, käsikirjurilleen niinikään toisen. Kun Turun tuomiokirkkoon -ruvettiin hankkimaan uutta kelloa, antoi presidentti sitä varten 30 -puntaa vaskea. - -Tällainen anteliaisuus ja komea elämä kannattikin miehelle, jolla oli -niin suuret varat ja tulot. Presidenttinä oli hänellä läänityksenä koko -Vöyrin pitäjä (170 taloa), josta v. 1635 lähti 1,543 talaria. Paitsi -sitä sai hän kaikki kruununverot kalastuksesta Kokemäenjoessa ynnä -vielä saatavat Länsigöötin lakikunnasta Ruotsissa sekä Vehmaan -kihlakunnasta, joissa hän nimeksi oli tuomarina. Kristiina kuningatar -koroitti hänet v. 1651 vapaaherranarvoon, samalla suoden hänelle -vapaaherraläänitykseksi 32 taloa Lempäälässä. Paljoa suuremmat olivat -vielä perityt tai hänen itsensä ostamat tilukset. Suomessa (paitsi mitä -vähäisen Ruotsissa) oli hän isänsä jälkeen perinyt Laukon ja Anolan -kartanot, äidiltä 11 taloa Vesilahdella ja Tyrväällä. De la Gardien -suvun heimolaisena hän omisti Köyliön kartanon (77 taloa). Itse hän oli -eri aikoina rälssiksi ostanut 25 taloa Köyliössä ja Ulvilassa, 11 -Vehmaalla, 7 Ali-Satakunnassa, 7 Lempäälässä. Norrköpingin ehdoilla -(jotka läänitykset mieskannan kuoltua sukupuuttoon olivat kruunulle -palautettavat) oli hänellä 50 taloa Vesilahdella, 48 Yli-Satakunnassa -y.m.m. - -Kurck oli niitä harvoja etevämpiä Suomen aatelisia, jotka tähän aikaan -pysyivät kotimaassaan. Useimmat muut veti Ruotsiin hovin loistavampi, -huvittavampi elämä ja hallitsijan läheisyys, jonka kautta helpommin -saattoi saada etuja, ylimalkain hienompi, sivistyneempi seura ja -lauhkeampi ilmanala. Yhä enenevä keskittyminen kokosi myös yhä enemmän -korkeimmat virat Tukholmaan. Valtaneuvokset oleskelivat nyt melkein -aina siellä, eikä niinkuin ennen maakunnissa. Tukholmassa olivat sitä -paitsi kaikki suuret valtiokollegiot eli ylihallitukset. Näin -vieraantuivat vähitellen melkein kaikki mainioimmat aatelissuvut -Suomesta. Mutta Kurck, vaikka hänkin tultuaan v. 1633 valtaneuvokseksi, -ajoittain kävi Tukholmassa, piti kuitenkin aina asuntoansa Suomessa. -Hän kuoli Turussa v. 1652. - - - - -5. Iisakki Rothovius. - - -Piispa Eerikki Sorolainen oli Kustaa Aadolfin hallitusaikana jo -tullut vanhaksi, kykenemättömäksi. Senvuoksi hän kirjoitti Aksel -Oxenstjernalle ja pyysi itselleen apulaista, ehdoittaen siihen virkaan -Turun koulun rehtoria, Gabriel Melartopaeusta. Tätä miestä sanoi hän -erittäin soveliaaksi, muun lisäksi senkin vuoksi, "että hän taitaa -molemmat kielet, sillä täällä tarvitaan semmoista, joka osaa suomea". -Ennenkuin vastaus vielä oli tullut, painoi kuitenkin Eerikki piispa -päänsä v. 1625 levolle, lopettaen pitkän, monivaiheisen ja -monivaivaisen elämänsä. - -Seuraavana vuonna kysyi kuningas Ruotsin piispoilta, kuka heidän -mielestänsä olisi soveliain Turun hiipan kantajaksi. He panivat ehdolle -neljä miestä, kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista, toisesta -jälkimäisistäkin viitaten siihen ansioon, ettei "hän ollut -suomenkielessä taitamaton". Lopuksi he vielä lausuivat sen mielipiteen, -että jos joku suomalainen tulisi määrätyksi, pitäisi hänelle antaa -koulu- ja konsistorioviroissa ollut ruotsalainen apulainen. Täten vain -tulisi mahdolliseksi viimeinkin saada kirkolliset asiat Suomessa -Ruotsin mukaisiksi. Kustaa Aadolf jätti lopullisen vaalin v. 1627 -kokoontuneille papiston valtiopäivämiehille, ja nämät valitsivat -yksimielisesti Nyköpingin kirkkoherran _Iisakki Rothoviuksen_. Hän oli -tosin umpiruotsalainen, Suomen oloille aivan outo, mutta toiselta -puolen, niinkuin perästäpäin Tammelinus suomalaisessa riimikronikassaan -häntä kuvaa: - - Uros uljas, taitava tavois, - oikia opis, selkiä sanois. - -Hän, jos kukaan, oli mies häiriössä olevaa Suomen kirkkoa järjestämään. - -Rothovius ensimmältä ei olisi tahtonut suostua hänelle tarjottuun -kunniavirkaan. Hän pelkäsi näet tehtävänsä suuria vaivoja ja vastuksia; -myös sanoi hän senkin esteeksi, ettei hän muka "slavonian kieltä osaa". -Viimein kuitenkin hän taipui kuninkaan, piispojen sekä muiden -valtiopäivämiesten hartaisiin pyyntöihin, ja saapui Turkuun heinäk. -6 p. 1627. - -Pari viikkoa täällä oltuansa hän jo lähetti hallitukselle katkeran -valituskirjeen siitä "hirmuisesta epäjärjestyksestä", jonka hän oli -tavannut, "varsinkin pappissäädyssä". Tässä valituksessa olikin todella -paljon perää, vaikka kyllä osaksi Rothoviuksen silminnähtävät -ennakkoluulot suomalaisia vastaan lienevät vaikuttanet sen, että hän -näki mustan vieläkin mustempana. - -Jumalanpalveluksessa sekä kansan tavoissa oli vielä paljon "paavilaista -hapatusta" jäljellä. Kirkossa veisattiin välistä latinaisiakin virsiä, -sanaakaan ymmärtämättä, papukaijan tavalla. Alttareille tuotiin -kaikellaisia uhreja. V. 1627 esim. rankaisi konsistorio erästä vaimoa, -joka vasikkaonnen tähden oli sytyttänyt vahakynttilän alttarille. V. -1640 vielä nuhteli piispa niitä, jotka alttareille ripustivat vahakuvia -(vahakäsiä, jalkoja, sydämiä y.m. kiitosuhriksi kipeitten jäsenien -paranemisesta), oravannahkoja (kenties metsäonnen tähden) y.m. Monessa -paikassa vietiin niinikään uhreja maahan pystytettyjen ristinpuitten -juurelle, ja jos papit joskus hakkasivat semmoisen ristin maahan, niin -kansa kiireesti toimitti itselleen uuden sellaisen, sillä muuten ei -muka karja voinut menestyä. - -Tämän paavilaisen taikauskon rinnalla oli myös vanha pakanallinenkin -vielä suuressa voimassa. Ristinpuitten ohessa pidettiin, ainakin -sydänmailla, vanhoja karsikkopuitakin pyhinä. Noitia oli joka paikassa, -joiden taitoon turvattiin taudeissa sekä kaikellaisessa muussa hädässä. -"Tässä maassa", valitti Rothovius v. 1640, "on paljon noitia. Kun -ihminen sairastuu, niin he hakevat apua pirulta ja uhraavat -kiitosuhreja pirulle. Jos hevonen tulee kipeäksi, haetaan kohta koko -joukko äijiä ja ämmiä kokoon, jotka pimeässä pirtissä tyhjentävät -olutpuolikollisen, tehden temppujansa." -- Kotinoitien apua ei pidetty -vielä niin voimallisena kuin kauempana, pohjoisempana asuvien, -erittäinkin lappalaisten. V, 1650 esim. mainitaan nuoren rengin -Uudestakaupungista käyneen Kitkajärvellä, Kemin Lapissa asti, noidalta -varasta tiedustamassa. - -Pyhiä päiviä ja kirkkoja pidettiin sangen halvassa arvossa. "Sabbatin -rikkominen työnteolla", sanoi Rothovius, "on tämän kansan mielestä -leikintekoa." Kirkonmäellä pidettiin jumalanpalveluksen aikana suurta -olut- ja viinakauppaa. Kirkossa usein meluttiin ja räyhättiin -sopimattomalla tavalla. Vanajan kirkkoherra valitti kerta -konsistorioon, että hänen seurakuntalaisensa kirkonaikana juoksevat -ulos ja sisään, "niinkuin hullut vuohet". V. 1644 rupesivat -Hammarlandissa muutamat vallattomat rengit, papin paraikaa saarnatessa, -liikuttamaan saarnastuolia kangilla. Kirkkoherra, joka pelkäsi -pönttöineen putoavansa alas, otti viimein karangon ja rupesi -kirkkorauhan rikkojia hosumaan. V. 1662 Perniön kirkossa kaksi -aatelismiestä, Sass ja Sabelfana, rupesivat riitelemään, vetivät -miekkansa esille ja vaativat toinen toisensa taisteluun. - -"Jumalan sanan väärinkäyttämistä harjoitetaan häpeämättömästi", -kirjoitti piispa v. 1640. Niin myös olivat törkeät haukkumasanat, rivot -puheet, raa'at kiroukset ja tappelut aivan tavallisia kaikkien säätyjen -parissa. V. 1621 esim. oli Hannu Munck tullut Eerikki piispan luo ja -vaatinut Salon vanhaa kappalaista eroitettavaksi virasta; sillä hän -tahtoi hänen sijaansa nuorta poikaa, joka oli luvannut naida hänen -kamarineitsyensä. Kun piispa kielsi, rupesi aatelisherra hyppimään -lattialla niinkuin hurja, haukkuen piispaa kelmin ja varkaan -vertaiseksi ja kiroten: "Piru minut vieköön ruumiineni, sieluineni, -jollen tee sinusta valitusta kuninkaalle!" -- V. 1644 Lemun kirkkoherra -rovastikunnan pappien kokouksessa tutkisteli erään kappalaisen oppia, -ja kun tämä luultavasti ei osannut selvästi vastata, huusi hän -vihoissaan latinaksi: "Audi, bestia!" (Kuules, luontokappale!) Toinen -puolestaan oli vastaukseksi paiskannut korvapuustin ja tarttunut -kirkkoherraa tukkaan. -- V. 1659 haukkui nuori pappi, maisteri Paavali, -Kumlingen kirkkoherraa, ampui pyssyllä hänen jälkeensä ja suuteli hänen -rouvaansa väkisin. -- Samana vuonna syytettiin Pietarsaaren -kirkkoherraa siitä, että hän löi vaimoansa. Konsistorion päätös on ajan -sivistyskannalle erittäin kuvaava: "Jos kirkkoherra pieksää _yli -kohtuuden_, niin vedettäköön oikeuteen." - -Juoppous ja irstaisuus oli myös kauheasti yleistä niin alhaisten kuin -ylhäisten parissa. Pari päivää ennen Rothoviuksen tuloa oli eräs pappi -kello 7 aamulla tullut aivan juovuksissa konsistorion kokoukseen ja -ruvennut hävyttömästi haukkumaan sekä pauhaamaan. --- V. 1648 eräs -Turun pappi moitti julkisesti saarnastuolista, että kaupungin -raatimiehet tavallisesti tulivat raastupaan "humalaisina kuin siat". V. -1649 Rothovius arveli kappalaisilla useimmissa paikoissa olevan -semmoisen palkan, että he tulisivat toimeen sillä, "jolleivät he olisi -ahnaat juomaan ja taitamattomat hoitamaan talouttansa". V. 1662 -mainittiin Orihveden kirkkoherrasta, että hän on alituisesti humalassa, -niin ettei päivällä eikä yöllä ole eroa; niin myös hänen rouvansa -enimmiten rypee juovuksissa vuoteellaan. Humaltumista ajoittain -pidettiin aivan tavallisena ja luonnollisena asiana, jota ei -kunnon miehessä ollenkaan voitu kummeksia, jollei se ainaiseksi -tavaksi yltynyt. Virkamiehiltä vaadittiin sitoumus, etteivät he -viinapäissäänkään ilmaisisi virkasalaisuuksia. V. 1639 käski hallitus -Viipurin vanhan piispan Gabriel Melartopaeuksen hakea itselleen -apulaista, jos löytyisi semmoista miestä, joka ei olisi juoppo. -- -Aviorikokset ja salavuoteudet niinikään olivat hyvin tavallisia ja -lapsenmurhia tapahtui niin paljon, että hovioikeus v. 1641 vartavasten -kysyi hallitukselta, mitä sen asian parantamiseksi sopisi tehdä. - -Niinkuin tästä olemme nähneet, olivat papitkin, "kansan oppaat", -osalliset kaikessa ilkeydessä. Paitsi sitä oli myös suuri osa heistä -oppimattomia, sivistymättömiä. Vielä v. 1657 valitti Turun maaherra, -että eräs mies, joka oli kruunun merimieheksi kirjoitettu, kiireesti -oli vihittänyt itsensä papiksi, välttääkseen sotapalvelusta. Että -semmoiset miehet eivät olleet hartaita virassansa, on helppo arvata. -Rothovius nuhtelikin kiertokirjeissään heitä sangen usein laiskuudesta, -koska he välistä jättivät jumalanpalveluksen pitämättä. Yhdessä -suhteessa vain hän sanoi heidän kaikkien osoittavan suurta ahkeruutta --- nimittäin saatavien koonnissa. - -Virkaan tultuansa ryhtyi nyt Rothovius heti ankaraan parannuspuuhaan -kirkollisella alalla, kilpaillen yhtä ankaran Bjelken kanssa, joka -samalla aikaa puhdisteli maallista alaa. Kerran, välistä kahdestikin -vuodessa, hän piti yleisiä pappienkokouksia Turussa,[14] joissa opin -kartuttamiseksi pantiin toimeen väittelyjä jostain uskonkappaleesta ja -sitten keskusteltiin seurakuntain järjestyksestä. Samaten paremman -järjestyksen aikaansaamiseksi julisti hän useampia asetuksia papeille -sekä seurakunnille. Ensimäiseen oli hän voimallisemman vaikutuksen -vuoksi hankkinut itse kenraalikuvernöörin, Niilo Bjelken vahvistuksen. -Myöskin kävi piispa joka vuosi pitkillä matkoilla avarassa -hiippakunnassansa, omin silmin joka paikassa valvomassa käskyjensä -täyttämistä. Välillä lähetteli hän papeilleen tuon tuostakin -kiertokirjeitä. Niissä hän milloin ankarasti nuhteli heidän "suurta -uneliaisuuttansa ja huolimattomuuttaan, jota on mahdoton kärsiä", -milloin kielsi heitä suotta kuljeksimasta talonpoikien luona kestejä -pitämässä, käskien heidän pysyä kotonaan kirjansa ääressä, jollei heitä -vaadittu pitäjälle virantoimitukseen; milloin taas hän kehoitteli heitä -poistamaan kansan pahoja tapoja, erittäin noituutta ja sabbatin -rikkomista. -- Niinikään hän painatti omia kirjoittamiaan -saarnakokoelmia malliksi taitamattomille papeille. - -Varoituksilleen ja kehoituksilleen antoi Rothovius suuremman painon -ankarilla rangaistuksilla. Pappi, joka kaksi kertaa oli laiminlyönyt -jumalanpalveluksen, pantiin viikoksi vankeuteen,[15] kolmannella -kerralla hän menetti virkansa; samoin se, joka ilman laillista estettä -jäi pois yhteisistä kokouksista. Tietysti rangaistiin myös juoppoutta, -irstaisuutta ja väkivaltaisuutta, jos näistä kanne tehtiin. Nuoria -kappalaispappeja pitivät kovassa kurissa ja kuuliaisuudessa -kirkkoherrat, joiden renkiä he oikeastaan olivat, ja jos he näille -olivat olleet uppiniskaiset, kutsuttiin heidät aina heti Turkuun, missä -he saivat kuulla ankaria nuhteita. - -Seurakuntalaisia, jotka olivat rikkoneet kirkonjärjestystä tai siveyden -sääntöjä, rangaistiin julkisilla nuhteilla saarnastuolista ja sakoilla; -useinkin tuomittiin syylliset pari, kolme pyhää peräkkäin kirkon ovella -seisomaan taikka jalkapuussa istumaan. Välistä myös käytti Rothovius, -vaikka hän muuten olikin niin suuri paavilaisuuden jäännösten perkaaja, -vanhaa paavilaista "pannajulistusta", sulkien rikollisen seurakunnan -kirkon lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi. - -Saarnoissansa Rothovius aina erittäin varoitti kansaa noituudesta ja -pyhäpäivän väärinkäyttämisestä. Hän kielsi väkevien juomien kaupan -pyhäpäivinä, samoin myös kaikki muutkin työt, yksin käsikivien -käyttämisen, joilla jokapäiväiset jauhotarpeet hankittiin. Kiivastelipa -hän myös sitäkin "täällä Suomessa yleistä sian tapaa ja koiran elämää" -vastaan, että kansa söi ja joi ennen kirkkoonmenoa. Luultavasti hän -tahtoi sillä estää heitä humaltumasta väkevästä oluesta, vai lieneekö -katsonut paastoovan vatsan Jumalalle otollisemmaksi? Samoin myös oli -Herran ehtoolliselle aikovilta tupakanpoltto kielletty. - -Varoituksilla, säännöillä ja rangaistuksilla yksin, sen Rothovius hyvin -tiesi, ei voitu kuitenkaan kirkollista epäjärjestystä ja tapojen -turmiota Suomessa poistaa. Pääsyy ja juuri kaikkeen pahuuteen oli opin -ja sivistyksen puute. Paitsi paria pikkulastenkoulua oli hänen -tullessaan ainoastaan Turun koulu voimassa, sekin pahasti rappiolla. -Uuden piispan ensimäisiä toimia oli senvuoksi tämän koulun -puuhaaminen kymnaasiksi, jommoisia oli jo Ruotsissa melkein -kaikissa hiippakuntien pääkaupungeissa. Hänen pyyntöihinsä suostuen -perustikin holhoojahallitus v. 1630 Turun kymnaasin. Tällä tavoin -laskettuansa perustuksen pappien sekä muiden virkamiesten paremmalle -sivistykselle, rupesi Rothovius myös kansanopetuksesta pitämään huolta. -Kiertokirjeissään papistolle hän kehoitteli ahkerasti katkismuksen -opettamiseen ja lukukinkereitten pitämiseen, vaikka hän ihme -kyllä ei sallinut niitä muualla pidettäviksi kuin kirkoissa, johon -pitkät matkat estivät monta seurakuntalaista saapumasta. Näihin -lukukinkereihin piispa ankarasti vaati kaikkia säätyjä ja lähetti -hallitukselle valituskirjeen siitä, että aateli monin paikoin -osoitti vastahakoisuutta. Mutta valtionholhoojat pitivätkin tätä -viimeksimainittua vaatimusta liikana; lukukinkerit, sanoivat he, ovat -niitä varten, jotka eivät voi kotona hankkia itselleen oppia. Myöskin -käski piispa, että lauvantaisin ennen niitä pyhiä, jolloin Herran -ehtoollista jaettiin, oli kuulusteltava rippivieraitten katkismuksen -taitoa, "joka asia.", sanoi hän, "tässä barbaarisuudessa on vallan -tarpeellinen". Pian tuli sen lisäksi se sääntö, ettei kukaan -katkismuksessaan taitamaton saisi päästä naimiseen eikä edes kummiksi. - -Rothoviuksen aikana ja avulla ilmestyi nyt viimein koko raamattu -suomenkielellä. Agricolan työn jatkamista ja täydentämistä varten oli -Kaarle IX:nnen aikana komitea ollut asetettuna Eerikki Sorolaisen -johdolla; mutta sen toimesta ei ole varmaa tietoa. Nyt toi Rothovius -1635:n ja 1638:n vuoden valtiopäivillä esille hiippakuntansa toiveet -tästä asiasta, ja kaikki Suomen valtiopäivämiehet yhtyivät hänen -pyyntöönsä. Hallitus otti työn huostaansa ja määräsi suomentajiksi -Turun kymnaasin lehtorit Eskeli Petraeuksen ja Martti Stodiuksen sekä -Maskun kirkkoherran Henrik Hoffmanin ja Piikkiön kirkkoherran Gregorius -Favorinuksen. Näistä etevin, ensinmainittu Petraeus, oli, Tammelinuksen -senaikuisen suomalaisen riimikronikan sanoilla puhuen, "Ruotsis -syntynyt", mutta "Suomeen suostunut". Hän oli tänne tultuaan hyvin -oppinut maan kielen, josta hän v. 1649 laati ensimäisen kieliopin. -Hänen syvä ja laaja oppinsa sitä paitsi tekivät hänet vallan -soveliaaksi tämän tärkeän työn johtajaksi. Suomalainen raamatunkäännös -tuli näin olemaan aikansa paraita; kielensä puolesta se mukaili -kuitenkin yhä vielä liiaksi muukalaisia puheenparsia, vaikka se olikin -Agricolan yritystä puhtaampi. - -Niin perinpohjainen parannustyö kuin se, johon Rothovius oli ryhtynyt, -ei tietysti onnistunut heti ensimäisellä iskulla. Yllä esiintuoduista -esimerkeistä näkyy yltäkyllin, että myös Rothoviuksen loppuaikoina, -vieläpä hänen kuoltuansakin, oli paljon kaikellaista säädyttömyyttä -jäljellä. Suurena haittana papiston parantamiselle oli se seikka, ettei -niiden virkaanasettaminen ollutkaan aina piispan vallassa. Usein tuli -hänen luokseen pappeja, joilla oli kuninkaalta tai sittemmin -valtionhoitajilta saatu käskykirja, että heille piti ensitilassa antaa -virka. Sitä paitsi oli myös kaikilla aatelismiehillä oikeus siinä -pitäjässä, missä heillä oli kartanonsa, valita papiksi, kenen -tahtoivat. Vieläpä jäi tämä oikeus, jos isäntä itse muualla asui, -raa'an, sivistymättömän pehtorin käsiin. Tällä lailla saivat usein -aivan oppimattomat, kelvottomat miehet pappisvirkoja, kun vaan osasivat -hallitusmiehien luona käydä kumartamassa, tai jossain aateliskartanossa -kotipapin virkaa toimittaessaan olla herralle mieliksi, tai pehtorille -kyllin hyväntekijäisiä tarjota. V. 1627 esim. valitti Rothovius, että -eräs Hieronymus oli kuninkaallisen suosituskirjeen saanut, vaikka hän -oli "juoppo kuin sika" ja muutamia vuosia sitten, jätettyään vaimonsa, -oli piikansa kanssa karannut Liivinmaalle. Erittäin oli vastusta -sotapapeista, jotka rykmenttiensä kanssa retkeillessä olivat tottuneet -irstaisuuteen ja vallattomuuteen ja joilla oli ollut hyvä tilaisuus -päästä mahtavien sotaherrojen suosioon. Vaikea oli sitä paitsi täyttää -kaikki paikat täydesti kelvollisilla sielunpaimenilla. Vielä yliopiston -perustamisen jälkeenkin oli puute niin suuri, että monasti täytyi ottaa -papeiksi kymnaasilaisia, jopa koululaisiakin. Yliopiston konsistorio -valitti v. 1643 tätä seikkaa ja pyysi piispaa, että kaikilta -pappisvirkaan pyrkiviltä vaadittaisiin akatemiallinen todistus -riittävästä opista ja hyvistä tavoista. - -Vastusta oli Rothoviuksella myöskin usein kansan vastahakoisuudesta -uusiin parannuksiin. Suomalaista silloinkin sanottiin itsepäiseksi; hän -pysyi mielellään vanhoillansa. "Jos, Jumala auttakoon", valitti piispa -v. 1633, "tätä hävytöntä kansaa tahtoo kurittaa ja Jumalan vihaa -välttämään neuvoa, niin saapi ylenkatsetta ja pahoja, pilkallisia -sanoja vastaukseksi. Julkiset aviorikkojat vastustavat häpeämättä -kirkon isällistä rangaistusta." V. 1640 hän taas sanoi: "Julkisesti -vastataan tutkimuskinkereillä rovasteille ja piispallekin, kun he -noituutta moittivat, ettei Jumalan avulla yksin aina voi tulla aikaan, -on tarvis myös käyttää suola- ja ihralukuja y.m." - -Kansan luonnonomaista vastahakoisuutta enensi muuten vielä piispa -itsekin omalla käytöksellään. Hänen, joka ei ollut maassa syntynyt, ei -osannut kansan kieltä eikä tuntenut kansan luonnetta, olisi pitänyt -olla hyvin varovainen, sillä muukalaisen moitteita aina kärsitään -vähemmän kuin omamaalaisen miehen nuhteita. Mutta ajattelemattomassa, -joskin hyvää tarkoittavassa innossaan, ei Rothovius vähääkään hillinnyt -vihaansa päästessään täällä vallitsevan epäjärjestyksen perille, hän ei -koskaan viitsinyt valikoida sanojansa moittiessaan tapoja, jotka -todella tai hänen mielestään olivat moitittavia. Pappejansa -rangaistessaan hän ei myöskään aina noudattanut kohtuutta ja -liiassa tulisuudessaan hän joskus teki vääryyksiäkin, niin että -kenraalikuvernööri Bjelken täytyi sekaantua asiaan ja määrätä, miten -pappeja vastaan nostetut kanteet olivat konsistoriossa tutkittavat. Ja -tämän lisäksi hän välistä puki moitteensa semmoiseen muotoon, että se -loukkasi suomalaisten kansallistuntoa, joka siihen aikaan oli sangen -arka. - -V. 1634 piispa täten, juhlallisena rukous- ja katumuspäivänä -saarnatessaan Turun ruotsalaiselle seurakunnalle, haukkui suomalaisia -luontokappaleitakin pahemmiksi, koska he muka suosivat enemmän -vellipataa ja kaalivatia kuin Herran huonetta. Kirkkoon he, sanoi hän, -vaan tavan vuoksi tulevat, kerran tai pari "Jumala! Jumala!" huutamaan -ja sitten taas siirtyvät maallisiin toimiinsa. -- Tämä julkinen -soimaus, joka, vieraassa seurakunnassa lausuttuna, ei ollut -sielunpaimenen ojennusta, vaan pikemmin pilkantekoa, nosti katkeraa -vihaa Turun suomalaisissa porvareissa. Suuri joukko kokoontui Esko -Kopparin taloon, jossa he Erkki Kokkapäällä kirjoituttivat ankaran -valituskirjan, tuoden esiin yllämainitut piispan sanat ynnä vielä -kaikellaisia muitakin kanteita, esim. epärehellisestä kirkonvarain -käyttämisestä y.m. Kokkapää, joka taisi tietää, että nuo lisäkanteet -olivat vähemmän luotettavia, koki varoitella sanoen: "Älkää, hyvät -miehet, panko tähän paperiin enempää kuin mitä voitte todistaa." -- -Mutta vimma oli, niinkuin aina, silmitön ja korvaton. -- "Kirjoita, -kirjoita vaan", huusivat porvarit kaikki yhteen suuhun, "kyllä me siitä -vastaamme!" -- "Piispa on opetettava jättämään meidät rauhaan", lisäsi -yksi heistä, Matti Seppä, "kuka tietää, mitä pahempaa hänestä muuten -vasta voi lähteä." -- Valituskirja lähetettiin Tukholmaan lehtori -Martti Stodiukselle,[16] joka siellä oleskeli valtiopäivämiehenä. -Aikomuksena oli antaa se valtionholhoojille, mutta luultavasti ei -Stodiuksella ollut siihen uskallusta. Sittenkin Rothovius sai tiedon -asiasta ja haastoi vastustajansa oikeuteen. Tässä hän näytti kanteet -epärehellisyydestä y.m. perättömiksi, ja sanansa hän koetti selittää -siten, ettei niissä olisi kansallistunnolle mitään loukkaavaa. -Selitykseksi siihen, että hän, vaikka hän ruotsalaiselle seurakunnalle -saarnasikin, oli ottanut suomalaisten pahat tavat puheeksi, sanoi hän -sen, että hän oli asetettu kumpaistenkin piispaksi ja siis oli -velvollinen valvomaan toisten kuin toistenkin elämää.[17] Ja sitä -paitsi tiesi hän myös, että suurina juhlapäivinä, jolloin piispa -itse saarnasi, kävi paljon suomalaisiakin ruotsalaisessa -jumalanpalveluksessa. Syyttäjät, jotka muuten käyttäytyivät kovin -pelkurimaisesti, lykäten syyn toinen toisensa päälle, tuomittiin -suuriin sakkoihin. - -Seuraavana vuonna syntyi Rothoviukselle suurisuisuutensa vuoksi taas -toinen paha juttu. Hän oli jälleen saarnannut epäjärjestyksestä -Suomessa, kertoen kuinka täällä tehtiin julkisia syntejä ja rikoksia -ilman mitään rangaistusta. "Hovioikeuden assessorit", lausui hän, -"istuvat täällä Jumalan sijassa ja heitä sanotaan jumaliksi; mutta -hekin lahjojen tähden ummistavat silmänsä." -- Pari päivää sen jälkeen -lähetti hovioikeus kaksi jäsentä vaatimaan piispalta selitystä, muuten -he uhkasivat valittaa hallitukselle. Rothovius taas koetti lieventää -sanojansa: hän ei muka ollut sanonut assessorien ottavan lahjoja, vaan -ainoastaan varoittanut heitä ottamasta. Siihen selitykseen lähettiläät -viimein tyytyivät, vaikka inttivätkin: "Tietäväthän sen kaikki, miten -sanat alkuaan kuuluivat." - -Vielä v. 1650, vähän ennen kuolemaansa, sai Rothovius kolmannen -syytteen. Turun koululaiset olivat hänelle käyneet valittamassa, että -heidän rehtorinsa, joka oli ruotsalainen, aina teinirahain jaossa suosi -enemmän omia kansalaisiansa kuin suomalaisia, ja sitä paitsi otti -kaikilta laittomia koulumaksuja. Myös paheksivat he sitä, että piispa -välistä määräsi osan heille aiottuja tuloja muihin tarkoituksiin. Koska -Rothovius, niinkuin näyttää, ei ottanut asiaa korviinsa, lähettivät -koulupojat kannekirjan itse valtionholhoojille, ja nyt tuli piispalle -käsky korjata puheenalaiset vääryydet. - -Saipa Rothovius kerran, vaikka hän, niinkuin olemme nähneet, liiallisen -virkaintonsa vuoksi joskus joutui ahdinkoihin, kuitenkin myös -päinvastaistakin moitetta kärsiä. Suomen kenraalikuvernööri Brahe, -josta pian tulee lavealta puhetta, oli v. 1638 ensimäisessä -virkakertomuksessansa muun muassa myös maininnut, että Suomessa -kirkollisella alalla yhä vielä tapahtui epäjärjestystä. Sen johdosta -lähetti holhoushallitus Turun piispalle ankaran, paikoittain -pilkallisen nuhdekirjeen, varoittaen häntä liiallisesta höllyydestä ja -leväperäisyydestä etenkin pappien elämän valvomisen suhteen. Tämä -ansaitsematon moite kävi kipeästi Rothoviuksen sydämelle. Hän luetteli -kaikki, mitä hän jo oli tehnyt kirkon järjestämiseksi sekä tapojen -parannukseksi, ja väitti hallituksen epäilyksen Suomen tilasta olevan -liiallisen. "Kyllähän täällä tosin", arveli hän, "harjoitetaan monta -syntiä, varsinkin epäjumalan palvelusta ja noituutta; mutta pidetään -täällä kuitenkin saarna ja rukous hyvässä voimassa, eikä suinkaan, -niinkuin te näytätte luulevan, eletä pimeitten pakanoiden tavalla, -joille Jumalan sanan valo vielä on koittamatta." Ukko, niinkuin moni -muu ankara saarnamies, oli sangen arka, kun moite koski häntä itseänsä; -omia tekojansa puolustaessaan hän nyt rupesi myös puolustamaan -suomalaisten tapoja, joita hän muuten sekä ennen että jälkeenpäin -kuvaili aika mustiksi. - -Tästä samasta kirjeestä tuli myös ilmi hänen suuttumuksensa virkaansa. -"Nyt olen", kirjoitti hän, "jo ollut yksitoista vuotta tässä -vaivalloisessa virassa, jolla ajalla en ole monta rauhan päivää -nähnyt." Parannuspuuhillaan sanoi hän vain joutuneensa pahansuopien -vihan alaiseksi, ja olevansa nyt työstä sekä vastuksista niin perin -väsyksissä, että soisi itselleen jo pois pääsöä täältä. -- Vaan tämä -kyllästyminen oli vain hetkellinen. Eipä aikaakaan, niin hän -vaikutusinnossansa pyysi saada hoitoonsa Viipurinkin hiippakunnan, -- -jossa epäjärjestys oli vielä suurempi kuin hänen omassaan. Hän lupasi -siinä tapauksessa "siellä vuoden kuluessa saada toimeen enemmän, kuin -mitä siihen saakka oli monena vuonna tehty". Tämä hänen toivonsa ei -tullut kuitenkaan täytetyksi. - -V. 1652 nukahti viimein Rothovius 82-vuotisena kaikista puuhistansa ja -huolistansa. Köyhän Smoolannin talonpojan pojasta oli hän neronsa ja -intonsa kautta kohonnut korkeaan, mahtavaan arvopaikkaan. Suomalaiset, -vaikk'eivät he häntä juuri rakastaneet,[18] eivät kuitenkaan voineet -olla häntä kunnioittamatta, ja jälkimaailma, joka ottaa lukuun enemmän -työn hedelmät kuin työn ulkomuodon, ylistää häntä paremman -kirkkojärjestyksen ja siivompien tapojen aikaansaamisen tähden meidän -maassa. Huomattavaa on, että hänen jälkeensä aina Isoon Vihaan asti ei -Turun hiippa enää joutunut ainoankaan Suomen miehen päähän. Viipurissa -oli vielä tämän vuosisadan keskipaikoille asti suomalaisia piispoja, -vaan sitten sinnekin asetettiin enimmiten Ruotsin miehiä. - - - - -6. Johannes Messenius. - - -Kustaa Aadolfin aikana oli vielä uskonpuhdistuksen herättämä -uskonnollinen into täydessä voimassaan. Raamattu, ainakin ylemmissä -säädyissä, jotka lukea osasivat, oli jokapäiväisenä neuvon ja -lohdutuksen lähteenä. Aamu-, pöytä- ja iltarukouksia pidettiin -hartaasti, koko perhekunta palvelijoineen yhteisesti. Pyhänä ei -jumalanpalvelusta ilman laillista estettä laiminlyöty. - -Kaikkiin sekä yleisiin että yksityisiin yrityksiin ryhtyessä anottiin -kaikkein ensiksi Jumalan siunausta.[19] - -Tällä kauniilla innolla oli kuitenkin myös huono puolensa; -alinomaisessa taistelussa katolista kirkkoa vastaan oli sen rinnalla -näet muodostunut ahdasmielinen, toisuskolaisia tuomitseva ja vainoova -kiihko. Papiston kehoituksesta tuli Kustaa Aadolfin kuningasvalassaan -vannoa, ettei hän sallisi mitään muuta jumalanpalvelusta -valtakunnassaan, paitsi luterilaista, eikä myöskään kruunun -palvelukseen ottaisi ketään vierasuskolaista. Poikkeusasemassa olivat -ainoastaan soturit, kauppiaat sekä tehtailijat; sillä niitä oli -kotimaisten vähyyden vuoksi pakko ottaa ulkomailta. Heidän piti saada -häiritsemättä pysyä uskossansa "niin kauan kuin olivat hiljaa -alallaan", s.o. eivät harjoittaneet uskonmenojansa julkisesti, -ulkopuolella kotia; "sillä", lisäsi Kustaa Aadolf, "esivalta ei voi -omaatuntoa hallita". - -Oman kansan omaatuntoa pidettiin siitä huolimatta ankarassa kurissa. -Kolme ruotsalaista, jotka Kustaa Aadolfin hallitessa kääntyivät -katolisuskoon, eivätkä suostuneet siitä luopumaan, mestattiin lain -puustavin mukaan. Sama kohtalo oli jokaiselle jesuitalle tarjona, joka -uskalsi tulla Ruotsinvallan rajojen yli; niin suuresti pelättiin tätä -mahtavata, viekasta veljeskuntaa. V. 1630 vielä sai Viipurin maaherra -käskyn valppaasti pitää silmällä kaikkia kaupunkiin tulevia -tuntemattomia ihmisiä, sillä oli muka saatu tietää, että kolme -jesuittaa hankiskeli Suomeen, niiden joukossa eräs Viipurissa syntynyt. -Tällä kovuudella ja pelolla oli valtiollinenkin syy uskonnollisen -ohessa; sillä katolilaisten tiedettiin harrastavan puolalaisen -Vaasa-haaran palauttamista Ruotsinmaahan, siksi että heidän uskonsa -siellä jälleen pääsisi valtaan. - -Vaarallinen oli yksin kirjeenvaihtokin katolilaisten kanssa; sen sai -kuuluisa Messenius, josta jo olemme ennen maininneet, kovaksi onnekseen -kokea. V. 1616 joutui kiinni eräs Puolan kuninkaan salalähettiläs, -tavallisesti Jussi Papistaksi (Paavilaiseksi) nimitetty. Hädissään hän -ilmoitti Messeniuksenkin olevan osallisena hänen salahankkeisiinsa. -Tämä ei voinut kieltää viljelleensä kirjeenvaihtoa muutamien Puolassa -asuvien miesten kanssa, mutta väitti sen koskeneen osaksi aivan -yksityisiä perheellisiä asioita, osaksi muutamien Ruotsin historialle -tärkeitten paperien takaisinsaamista, jotka eräs Kustaa Vaasan aikana -paennut piispa oli vienyt sinne. Messeniuksen osallisuutta -valtiollisiin vehkeisiin ei saatukaan todistetuksi, mutta vahingoksi -hänelle joutui oikeuden käsiin eräs hänen kirjeensä, missä hän vakuutti -yhä vielä olevansa harras katolilainen, vaikka hänen sitä täytyi -salata.[20] Pitkän tutkinnon jälkeen tuomittiin Messenius kuolemaan, -jonka päätöksen kuningas kuitenkin muutti elinaikaiseksi vankeudeksi. - -Samoin kuin siihen aikaan, niinkuin olemme nähneet, Inkerinmaa oli -Ruotsin Siperiana, samoin Suomen itärajan linnoja, Kajaanin ja -Käkisalmen, käytettiin talletuspaikkoina kovasti rangaistaville -valtiovangeille. Siellä he olivat aivankuin elävältä haudatut, koko -sivistyneestä ihmiskunnasta eroitetut. Oulun läänin maaherra Eerikki -Hare, joka juuri silloin sattui olemaan Tukholmassa, sai käskyn viedä -Messeniuksen mukanansa Kajaaniin. Viikon päivät he purjehtivat -pääkaupungin ja Vaasan väliä; täällä he viipyivät useampia viikkoja, -kunnes pakkanen oli rakentanut siltansa ja portaansa avaroille soille. -Sitten vasta ajettiin loppumatka, sillä ei ollut vielä mitään maantietä -noilla Pohjan perillä. - -Saaressa, keskellä Ämmäkosken vihaisia kuohuja, sai nyt Messenius -ahtaassa linnankammiossa viettää koko yhdeksäntoista vuotta. Alussa oli -hänellä täällä poikansa opettaminen hupaisena ajanvietteenä; mutta -muutamien vuosien kuluttua otettiin häneltä lapsi pois, ettei hän -häneen muka saisi istuttaa katolinuskoa. Myös varoitettiin yhä -linnanisäntää valvomaan, ettei vangilla olisi tilaisuutta jatkaa -salaista kirjeenvaihtoa ulkomaan katolilaisten kanssa. - -Käskyläiset, niinkuin tavallisesti käypi, tekivät tylyt käskyt vieläkin -tylymmiksi pannessaan ne toimeen. "Maaherra Eerikki Hare", valitti -Messenius eräässä riimissään, "ahdisti minua pahemmin kuin -painajainen",[21] ja hänen vävynsä Helge oli siinä asiassa hyvänä -apulaisena. Hän otti Messeniukselta pois omat tutut palvelijat, vieläpä -haukkui ja torui vahtimiehiäkin, jos joku heistä joskus armahti vankia. -Uusi tupa rakennettiin tuoreista hirsistä niin alhaalle ja lähelle -kosken kuohua, että vesi usein hyrskähteli lattian saumojen läpi. -Maapuolella oli ikkunan alla linnan navetan tunkio, ja ruoka-aitaksi -määrättiin lautakoppi, jota sotamiehet ennen olivat likaiseen -tarkoitukseen käyttäneet. Tähän käskettiin Messeniusta muuttamaan ja, -kun hän ei suostunut, kannettiin hän väkisin. Vastaan ponnistaessa -repeytyivät häneltä silloin vaatteet hajalleen ja kylkiluu katkesi. -Jonkun ajan kuluttua otti Helge pois kirveen, jolla Messenius pilkkoi -itselleen polttopuita -- vangilla ei muka saanut olla asetta -- ja kun -eräs armelias sotamies sitten lainasi hänelle puukkonsa, sai hän sen -johdosta kovia nuhteita. Usein kehoitti Helge vahtimiehiä viskaamaan -Messeniusta kivillä. Omin käsin hän kerta iski rouvalle verihaavan. "Ei -se mitään", ivaili hän vaan, "vaikka Messenius itsekin menettäisi -henkensä!" - -Vaikka Messenius olikin tavattoman voimakas sekä ruumiiltaan että -hengeltään, olisi hän kuitenkin epäilemättä menehtynyt tähän -kurjuuteen, jollei hänellä olisi ollut vaimonsa ja kirjansa; näitä -molempia lohdutuksia eivät toki armottomat vanginvartijat olleet -häneltä kieltäneet. Edellinen teki kaikki, mitä uhrautuvainen rakkaus -tämmöisessä tapauksessa voi, huojentaakseen miehensä elämää. -Jälkimäiset saattoivat nuo pitkät päivät täällä yksinäisyydessä -pikemmin kulumaan. Messenius jatkoi ennen jo alotettuja historiallisia -tutkimuksiansa ja kirjoitti ensimäisen täydellisen Ruotsinvallan -historian, nimeltä Scondia Illustrata (Valaistu Skandinavia). Paitsi -sitä valmistui häneltä vielä useampia muitakin historiallisia teoksia, -niiden joukossa myös ruotsinkielinen "Suomen riimikronikka". - -Surkeasta tilastansa oli Messenius monta kertaa kirjoittanut -kuninkaalle; mutta enimmäksi piti linnanisäntä huolta siitä, etteivät -kirjeet päässeetkään linnan porttia edemmäksi; taikka, jos ne perille -tulivatkin, oli muuten lempeä Kustaa Aadolf niin leppymättömästi -vihastunut tähän mieheen, ettei hän pitänyt niistä lukua. Vasta -kuninkaan kuoltua suotiin vankiparalle vähitellen huojennusta. -Pohjanmaan lääni oli nyt saanut myös uuden, armeliaamman maaherran, -joka todisti todeksi sen, mitä Messenius kirjoitti valmistuneista -arvokkaista teoksistaan. V. 1635 sallittiin siis hänen muuttaa Oulun -linnaan, likemmäksi ihmismaailmaa, ja annettiin hänelle runsaammin -elatusta. Mutta kuolema tekikin jo seuraavana vuonna lopun hänen -levottomasta elämästään. - - - - -7. Kemin lappalaisten käännytys. - - -Noituus ja taikausko olivat, niinkuin olemme nähneet, yleiset koko -Suomessa Rothoviuksen aikana. Mutta vielä huonompi oli valistuksen tila -hänen hiippakuntansa eräässä osassa, nimittäin Kemin Lapissa; siellä -näet oli pakanuus vielä täydessä voimassa. Katolisella aikakaudella ei -ollut kristinopin saarna juuri ollenkaan kaikunut Lapin tuntureilla. -Pirkkalaiset olivat sitä kaikin voimin vastustaneet, sillä he -pelkäsivät ja syystäkin, ettei heidän sallittaisi kristityitä ihmisiä -riistää ja ryöstää, niinkuin heillä oli ollut tapana tehdä -pakanallisille alamaisilleen. Kustaa Vaasa oli sitten, hävitettyään -Pirkkalaisvallan, lähettänyt lappalaisille lähetyssaarnaajia. Kaarle IX -oli rakennuttanut kirkon kuhunkin Lappiin, kuitenkaan pappeja niihin -asettamatta; ja Kustaa Aadolf oli Lykseleen, Uumajan Lappiin perustanut -koulun, jossa kymmenkuntaa lappalaispoikaa aina kasvatettiin. Mutta -näistä toimista ei ollut vielä paljon nähtäviä hedelmiä tullut ilmi, ei -ainakaan Suomen puolella. Lappalaiset turvasivat täällä yhä vielä -yksistään _seitoihinsa_ eli epäjumaliinsa ja käyttivät omia noitiansa -pappeina. - -Hädän tullessa kutsuttiin aina noita avuksi. Hän tuli _kannuksinensa_, -noitarumpuinensa, jonka pärmä oli pureksitulla lepänkuorella -piirustettu täyteen punaisia viiruja ja kuvia. Siinä olivat kuvatut -Lapin jumalat, siinä lappalaiset itse kotineen, poroineen, siinä metsän -otukset ja pedot, siinä vuoret ja metsät, joet ja järvet, siinä toiset -kansat, joiden yhteyteen lappalainen saattoi tulla, sanalla sanoen, -kaikki, mikä hänen elämäänsä suinkin koski. Noita, syvään kumartaen, -pani nyt _arvan_, s.o. vaskirenkaan tai vaskilevyn, keskelle pärmää ja -rupesi rummuttamaan, jolloin tietysti arpa hyppeli paikasta toiseen. -Tätä tehdessään _joikui_ (lauloi) hän kaikuvasti, ja kaikki läsnäolevat -säestivät, naiset alemmalla, miehet kimakammalla äänellä. Sen mukaan -mihin kohtaan arpa viimein seisahtui, antoi sitten noita ennustuksensa -ja selityksensä. Monesti myös joutui hän haltioihin ja vaipui -horroksiin, jolloin luultiin hänen sielunsa lentelevän asioita -tiedustelemassa. - -Enimmiten noita liitti selitykseensä sen neuvon, että pahan -poistamiseksi tai toivon täyttämiseksi piti viedä anne eli uhri -seidalle. Hän valmisti nyt itsensä siihen pyhään toimitukseen paastolla -sekä kylpemisellä; hän puki ylleen parhaat vaatteensa; hän pujotti -vaskirenkaan oikeaan käsivarteensa sekä pani valkoisen olkavyön -vasemmalta olalta oikealle kupeelle. Päässä piti olla valkoinen -palttinainen hytyrä. Muutamin seuduin koristi hän sekä itsensä että -uhrieläimen lehti- ja kukkaskiehkuroilla. Talonväki, samoinkuin juhlaan -kutsutut vieraat seurasivat häntä pyhävaatteissaan. - -Heimokunnan seita seisoi aina korkealla vuorella, jota nimitettiin -_passevaareksi_ (pyhävuoreksi). Tämmöisen pyhän paikan läheisyydessä ei -saanut olla ihmisasuntoa. Vaimoväki ja koirat eivät saaneet sitä -ollenkaan lähestyä; muuten oli vaara tarjona. Noita, perille tultuansa, -riisui kengät jalastaan; sillä olihan mahdollista, että niiden nahka -olisi sattunut olemaan peittousastiassa samalla kertaa kuin naisen -kenkänahkakin, ja silloin olisi pyhä paikka ollut saastutettu. -Uhripaikassa ei vaaran uhalla saatu meluta, ei edes kovasti puhua. - -Seidat olivat joko kivestä tai puusta. Edellisiksi valittiin joku -muodoltaan eriskummallinen, jos mahdollista hiukankin ihmisennäköinen -kallionlohkare. Puiset tehtiin tavallisesti koivunkannosta, jonka -juuripuoli, ylöspäin käännettynä, oli päänä hiuksineen, ja tyvipuoleen -hakattiin kirveellä muutamia uurteita, niin että siihen tuli -jonkunlainen kömpelö rungon ja jalkojen kuva. Erittäin mainio oli -Tornion Lapissa tämmöinen puunkanto, jota läheiset sekä kaukaiset -lappalaiset, _Vironakan_ nimellä, pitivät suuressa arvossa ja -palvelivat. Seitojen alla piti aina olla talvella tuoreita havuja, -kesällä lehtiä ja ruohoa; niinpian kuin ne kuivuivat, toimitettiin heti -vereksiä. Epäjumalan kuvan ympäri oli tavallisesti laitettu uhrilava -neljän pönkän nojaan, ja sen ympärille oli taas pystytetty kauniita -nuoria koivuja ja kuusia. - -Uhratessa otettiin lakki päästä ja kumarrettiin syvään, jopa -heittäydyttiin polvilleen ja lyötiin otsa maahan. Kun uhrieläin oli -tapettu, paloiteltiin ruumis ja kappaleet viskattiin jo kiehuvaan -vaskiseen uhrikattilaan. Keitoksen valmistuttua lankesivat kaikki -polvilleen ja rukoilivat, joikuen epäjumalien kunniaksi. Sitten he -söivät etupuolen eläimestä; takapuoli katsottiin halvemmaksi ja -säästettiin kotona syötäväksi. Liemi valettiin ja uhrivalkean tuhka -pirskoitettiin uhraajien päälle. Osa lihoista asetettiin lavalle seitaa -varten; myös voideltiin sitä paksulta verellä sekä rasvalla. Uhrattujen -porojen sarvet ladottiin ympyrään lavan reunoja myöten sarvitarhaksi. - -Tämä lappalaisten perin pakanallinen elämä ei voikaan meitä ihmetyttää, -kun saamme tietää heidän kirkollisten asioittensa laidan. Koko Kemin -Lappi, nykyiset Utsjoen, Inarin, Kemijärven, Kuolajärven, Sodankylän -sekä Kuusamon pitäjät kuuluivat näet Kemin kirkkoherran piiriin. Tuon -äärettömän pitäjän ainoa pappi asui siis Pohjanlahden rannalla, 70-80 -peninkulman päässä seurakuntansa toisesta päästä. Rothoviuksen -alkuaikoina oli Kemissä hyvin innokas, ankara kirkkoherra, Juhana -Pictorius. Tämä hävitteli, huolimatta lappalaisten katkerasta vihasta, -paljon noitarumpuja ja antoi noituudesta tavatuille omin käsin selkään. -Mutta paljonkos hän kerkesi kulkea valvomassa äärettömässä -piirikunnassaan. Senvuoksi jaettiin Kemin pitäjä v. 1648 Kristiina -kuningattaren käskystä. Kruunun kustannuksella rakennettiin Kemin -Lappiin kaksi kirkkoa, toinen Inariin, toinen Kemijärven rannalle, ja -Rothovius toimitti sinne kirkkoherroiksi Esaias Bothniensiksen eli -Ijanderin sekä Jaakko Lappoensiksen eli Lapodiuksen. Nämät nuoret papit -jatkoivat innolla edeltäjänsä työtä polttaen noitarumpuja sekä -hävittäen seitoja. Vaan vielä kului jommoinenkin aika, ennenkuin -pakanallinen epäjumalanpalvelus niiltä mailta saatiin poistetuksi. -Pictorius kehui tosin tehneensä noitarummuista melkein lopun, ja -professori Wexionius pari vuotta uusien kirkkojen perustamisen jälkeen -väitti, ettei Lapissa muka enää ollenkaan kuulu noituutta, paitsi -kenties paimentolaisina kuljeksivien joukossa. Mutta sittenkin tapasi -vielä Kemijärveltä v. 1675 eroitetun Kuusamon pitäjän ensimäinen -kirkkoherra, Gabriel Tuderus, kosolta sekä noitarumpuja että myös -"kannuksia" (puuseitoja), jotka hän sitten kokosi kasaan, saareen -keskelle Kuusamonjärveä, ja juhlallisesti poltti tuhaksi. - -Pakanuuden ulkonaisten merkkien hävityksen ohella ruvettiin nyt myös -opetuksen välityksellä karkoittamaan sisällistä pakanuutta. Mutta Kemin -Lapin papit eivät siinä toimessa viitsineet vaivata itseään oppimalla -seurakuntalaistensa kieltä, jotta he olisivat voineet käyttää Ruotsissa -siihen aikaan jo toimitettuja lappalaisia kirjoja. He katsoivat -mukavammaksi pakottaa lappalaisia heidän äidinkieltänsä, suomea, -käyttämään. He antoivat heille ainoastaan suomalaisia kirjoja käteen, -jotka olivat, monasti ymmärtämättä, luettavat ulkoa; myös käskivät he -lappalaisten kotonakin aina puhutella lapsiansa suomeksi, että nämät jo -aikaiseen tottuisivat kirkkokieleen. Tämän suomalaistuttamishankkeen -paremmaksi menestykseksi kutsui Rothovius koko joukon suomalaisia -uudistalolaisia rantamaalta Lappiin. Semmoisia oli kyllä jo -aikaisemminkin tämän vuosisadan alusta muuttanut näille seuduille, vaan -nyt karttui heidän lukunsa karttumistaan. Lappalaiset täten osittain -karkoitettiin vielä pohjoisemmaksi; osaksi he muuttuivat suomalaisiksi -naimisten kautta tulokasten kanssa tai mukaantumalla heidän -elantotapoihinsa. Kielten sukulaisuus vaikutti sen, että -yhteensulaminen kävi verraten nopeasti. Lappalaiset oppivat helposti -suomenkieltä ja unohtivat omansa, niin että sitä nyt enää ainoastaan -Utsjoella sekä Inarissa kuulee. Näin tekivät siis täällä omat -heimolaiset lappalaisten kansallisuudelle paljon enemmän väkivaltaa ja -vahinkoa kuin ihan muukalaiset valtiaat Ruotsissa ja Norjassa. - - - - -8. Kreivin aika Suomessa. - - -Nuorempien aatelismiesten joukossa, joita Kustaa Aadolf enemmän kuin -muita suosi ja joista hän toivoi paljon hyötyä isänmaalle, oli jo -aikaisin kreivi _Pietari Brahe_. Alettiinpa yleisesti puhua, -että tästä nuoresta herrasta voisi kohota vaarallinen kilpaveli itse -Aksel Oxenstjernallekin, kuninkaan rakkaimmalle ystävälle ja -luottamusmiehelle. Brahe oli mukana sekä Puolan että Saksan -sodassa, aina Kustaa Aadolfin lähimmässä seurassa, ottaen osaa -sankaripäällikkönsä moniin vaaroihin. Onnettomassa yrityksessä -Danziger-Hauptia vastaan v. 1627 oli Brahe samassa veneessä kuin -kuningas, ja kun tältä kypäri putosi jokeen, antoi hän omansa sen -sijaan. Yhdeksän luotia lensi silloin heidän välitsensä veneen laidan -läpi, ja Brahella oli täysi työ tukkiessaan reikiä vaatteista -reväistyillä tilkuilla, ettei vene uppoaisi. -- Würzburgin edustalla v. -1631 taas linnasta tullut tykinkuula iski maahan heidän eteensä, ajaen -hiekkaa ja soraa molempien silmille. Pian tämän tapauksen jälkeen -lähetettiin kuitenkin Brahe kotimaahan takaisin. Hänellä näet oli -soturiksi kovin heikko terveys, ja Kustaa Aadolfin tarkka silmä oli -sitä paitsi jo huomannut, että isänmaalla olisi suurempaa hyötyä rauhan -toimissa hänen nuoresta ystävästänsä. - -Kilpailu kuninkaan suosiosta oli varmaan jo alusta alkaen saattanut -Oxenstjernan ja Brahen välit vähemmän ystävällisiksi; Kustaa Aadolfin -kuoltua ainakin syttyi heidän välillään sangen pian julkinen -eripuraisuus, varsinkin senjälkeen kun kansleri oli tullut Saksanmaalta -kotiin. Jos jossain asiassa tehtiin valtaneuvostossa vastarintaa -Oxenstjernan tuumille, niin oli Brahe aina kiivaimpia. Silminnähtävää -oli, että tästä alinomaisesta riidasta näiden molempien mahtavien -miesten välillä oli koituva valtakunnalle vahinkoa. - -Tähän hätään ilmaantui kuitenkin pian hyvä apuneuvo. Hallitussääntö -vuodelta 1634 oli kaikki kenraalikuvernöörinvirat hävittänyt: -mutta Suomesta alkoi jo seuraavana vuonna kuulua tämän: johdosta -katkeria kaipauksia. Ennen oli toki, niin sanottiin, siellä edes -kuninkaansijainen ollut, jolle voitiin valittaa; mutta nyt oli pakko -kärsiä kaikki vääryydet, jollei ollut varaa mennä Tukholmaan saakka, -meren taakse. Valtionholhoojat päättivät siis uudestaan asettaa Suomeen -kenraalikuvernöörin, ja valitsivat siksi yksimielisesti kreivi Brahen. -Siellä hän saisi, niin arvelivat virkakumppanit, aivan itsenäisen -toimialan, missä hän omin päin, kenenkään muun häiritsemättä, saisi -säätää ja päättää, mitä hän maalle paraimmaksi katsoisi. Brahe kiitti -hänelle osoitetusta luottamuksesta, jonka vuoksi hän ei tahtonutkaan -kieltäytyä, vaan lupasi kaikin voimin koettaa parastansa. Kuitenkaan -hän ei voinut olla huomauttamatta, että hän tämmöisessä virassa oli -vielä aivan kokematon, sitä paitsi suomenkieltä taitamaton, ja pyysi, -että hänelle siis annettaisiin anteeksi, jos hän jossain asiassa -sattuisi erehtymään. - -Keskipaikoilla marraskuuta 1637 hän astui rouvansa kanssa Neito-laivaan -ja läksi purjehtimaan Suomeen päin. Mutta matka Ahvenanmeren yli oli -näin myöhään syksyllä sangen vaivalloinen; useat kerrat oli pakko -vastatuulen tai liian kovan myrskyn tähden palata Ruotsin rannalle, -jotta vasta marrask. 21 p:nä viimein saavuttiin Aurajoen suuhun. - -Pietari Brahe oli nyt, niinkuin hänen valtakirjansa osoitti, määrätty -"Suomen, Ahvenanmaan sekä molempien Karjalain"[22] ylimmäksi -hallitusmieheksi. Hän tuli varustettuna sijaiskuninkaan vallalla ja -myös sen mukaisella komealla seurajoukolla. Hänellä oli sangen suuri -joukko kanslianvirkamiehiä, 12 drabanttia eli henkivartijaa, jotka -juhlatiloissa kulkivat pertuska kädessä hänen edellään sekä takanaan, -torvensoittaja, neljä kirjeenviejää (kun ei vielä postilaitosta ollut) -y.m. - -Jos hänellä oli valtaa, niin olipa voimaakin tehtävänsä täyttämiseen. -Brahe oli nyt 35:n vuoden vanha, siis miehuutensa jaloimmassa -kukoistuksessa. Hänellä oli sen lisäksi yhtä hyvä tahto kuin valta ja -voima tehdä kaikki voitavansa hänelle uskotun maan hyväksi. Saadakseen -omin silmin tutustua sen oloihin sekä nähdä sen puutteet ja tarpeet, -hän läksi jo alussa vuotta 1638 pitkälle matkalle. Hän kulki -Hämeenlinnan, Savonlinnan ja Käkisalmen kautta Viipuriin, josta hän -sitten keväällä palasi merta myöten Uudenmaan rantaa pitkin Turkuun. -Samalla tavalla hän seuraavinakin vuosina kuljeskeli useampia kuukausia -milloin missäkin piirinsä osassa. Enimmiten hän matkusteli talvella, -jolloin rekikeli korvasi maanteitten huonouden tai perinpohjaisen -puutteen sisämaissa. Mutta merkillisin kaikista hänen matkoistansa on -se, jolloin hän kesällä v. 1639 kiersi Suomen jylhimpiä sydänmaita -pitkin. Hän ajoi Helsingistä Hämeenlinnan kautta Savonlinnaan ja kulki -sitten veneillä järviä sekä jokia myöten, välistä vedättäen aluksensa -taipaleitten poikki, Käkisalmen läänin pohjoisimmalle perukalle, -Liperiin ja Lieksaan saakka. Vieläpä poikkesi hän rajankin toiselle -puolelle, Venäjän alueelle, käyden Lendelässä (Lentiirassa), jossa hän -tapasi kaksi kreikanuskoista erakkoa. Sieltä hän jatkoi matkaansa -Kajaanin kautta Oulunjärvelle, laski kaikki Oulunjoen kosket ja palasi -sitten Turkuun, osaksi laivalla Pohjanlahden rantaa pitkin, osaksi -maitse Hämeenkankaan poikki. Näin tuli siis Pohjanmaakin, vaikka se ei -oikeastaan kuulunut hänen piiriinsä, Brahen huolellisen tarkastuksen -alaiseksi. "Tällä retkellä", kirjoitti hän myöhemmin muistikirjaansa, -"oli enemmän nähtävää kuin kukaan uskoisi, sillä kesänaikana ei ennen -minua ole vielä yksikään arvokkaampi mies käynyt niillä mailla. -Lähetinpä myös miehen Valkeallemerelle saakka tiedustamaan. Tämä -takaisin tultuansa antoi tietoja maasta ja kertoi, miten venäläiset -keittävät merivedestä suolaa Kemin-Koudassa sekä Kannanlahdessa. -Suomenkieltä puhutaan siellä vielä kymmenen (viiden nykyisen) -peninkulman päässä merenrannasta, ja sitä paitsi on paljon suomalaisia -hamaan Arkangeliin ja Novaja-Semliaan sekä samojedeihin saakka, josta -kansasta kaikki suomalaiset ja lappalaiset ovat peräisin." -- V. 1640 -hän niinikään matkusteli pitemmältä, poiketen Inkerinmaallekin, missä -hänen lankonsa kenraalikuvernööri Pentti Oxenstjerna ystävällisesti -häntä kestitsi Narvassa. Sieltä hän sitten kiersi Käkisalmen ja -Savonlinnan sekä Kuopion, Rautalammin ja Ruoveden kautta. Kaikilla -näillä matkoilla, niin hän muistikirjassaan vakuuttaa, pitivät häntä -asukkaat, sekä aatelisherrat ja sotaväki että myös papit, porvarit ja -talonpojat, aina tervetulleena vieraana. - -Kohta ensimäisellä retkellään huomasi Brahe "paljon epäjärjestystä -kaikissa asioissa". Sitä hän rupesi nyt kaikin tavoin parantelemaan. -Osaksi hän teki sen oman valtansa nojalla, osaksi, jos parannukset -vaativat suurempia hankkeita ja perinpohjaisempia muutoksia, täytyi -hänen pyytää niihin valtionholhoojain apua. Siksi hän lähetti v. 1638 -hallitukselle lavean, merkillisen kertomuksen Suomen tilasta, joka -näyttää, kuinka tarkka hän oli ollut huomaamaan maamme edut sekä -puutteet ja keksimään apuneuvoja edellisten edistämiseksi, jälkimäisten -poistamiseksi. - -"Tämä maa", kirjoitti hän, "on niin suuri ja monin paikoin niin rikas, -varsinkin on runsaasti kaloja sekä merenrannalla että myös sisämaan -avarissa järvissä, että se siinä suhteessa voittaa melkein kaikki -tunnetut maat. Hyödyllisiä metsiä on yltäkyllin, lintuja ja -metsäneläimiä runsaasti, metallivuoria on myös alkanut tulla ilmi; jos -Jumala sallisi sen vaurastua sellaiseen tilaan, mihin se ihmisjärjen -arvion mukaan voisi nousta, niin se minun mielestäni olisi (sen -suuresta, avarasta alasta puhumattakaan) moneen melkoiseen -kuningaskuntaan Euroopassa verrattava." - -"Kauppaliikkeelle", lisää hän edempänä, "on koko tämä Suomen -suuriruhtinaanmaa jokiensa, salmiensa sekä järviensä puolesta niin -sovelias kuin suinkin joku maa voi olla, vähällä vaivalla[23] voi -päästä veneellä Porista Päijänteeseen, Päijänteestä Lapveteen -(Saimaaseen), sieltä Lapinmaalle Kajaaninjärveen (Oulunjärveen) ja taas -sivullepäin Käkisalmen lääniin. Näin voisi kuljettaa tavaroita sekä -yhdelle että toiselle haaralle, ja tavaraa liikenisikin täältä paljon -yli sen, mitä on tarvis tuottaa ulkomaalta. Jos vaan Jumala antaisi -siunauksensa, että kaikki saataisiin säntilleen, niin ei mikään estäisi -kaupunkien hyvää vaurastusta." - -Yhtä tyytyväinen ei hän kuitenkaan ollut maan asukkaihin. Suuresti -valittaa hän voutien sekä lainlukijain huolimattomuutta ja -kelvottomuutta, niin ettei maaherroilla ole monta, jos yhtään, johon he -voisivat luottaa.[24] "Ahkerasti haetaan parempia", lisää hän, "mutta -harvoja löydetään. Jos tänne yliopisto saataisiin, niin kansa -luultavasti edistyisi, ja varsinkin saataisiin soveliaampia -lainlukijanaineksia." Papeista hän arvelee, että enin osa on -sanankuulijoilleen vain pahentavana esimerkkinä, sillä elämässään he -harjoittavat jos joitakin pahoja tapoja. Jumalanpalvelusta ja saarnaa -pidetään kuitenkin ylimalkaan puhtaasti, paitsi Käkisalmen läänissä. -Kansa riippuu sittenkin vielä paljon kiinni vanhoissa epäluuloissa ja -taikauskossa.[25] - -Tämän kuvauksen johdosta tekee Brahe suuren joukon tärkeitä -parannusehdoituksia. - -Luonnollisten kulkuneuvojen lisäksi hän tahtoi nyt vielä saattaa -valmiiksi Eerikki Tuurenpoika Bjelken keskenjääneen työn, Saimaan -kanavan. "Olen myös", sanoo hän, "katsellut tuota alotettua kaivantoa -Lappeenrannassa, ja arvelen luultavaksi, että sen vähällä -kustannuksella sekä vedentulvan vaaratta voisi saada laivoilla -kuljettavaan kuntoon Viipuriin saakka. Vuoksikin", lisää hän, "näyttää -minusta ikäänkuin se ei olisi luonnon luoma, vaan kaivettu, niin -niskasta kuin myös alempana, missä koski käy." - -Turkua Brahe ehdoitti laajennettavaksi, Viipuri piti uuden kaavan -mukaan järjestettämän, Helsinki muutettaman Vantaanjoen suusta -soveliaampaan paikkaan, ja useampia uusia kaupunkeja sekä kauppaloita -perustettaman sisämaahan kaupan helpoitukseksi. - -Hämeenlinnan ja Viipurin läänit (joista edelliseen myös kuului Uusimaa, -jälkimäiseen Savo) olivat hänen mielestänsä liian avarat. Kansan oli -syrjäisemmiltä kulmilta vaikea esittää valituksiansa maaherralle, ja -tämän puolestaan oli mahdoton niin usein kiertää ympäri piirikuntaansa, -että oikeus ja järjestys tulisi tyystin valvotuksi. Heidän piti siis -kumpaisenkin saada apulaisensa. Samoin olivat useimmat sisämaan -pitäjistäkin ylen suuret, ja sietäisivät siis jakamista. - -Vouteja oli liian monta, eri miehiä samoilla seuduilla eri veronlajeja -varten, niin että kun toinen juuri talosta läksi, toisen jo nähtiin -tulevan, eikä kukaan heistä vähääkään sovittanut ajoaikaansa niin, että -se talonpojalle olisi tuntunut helpoimmalta. Brahe ehdoitti senvuoksi, -että kaikki saman seudun verot annettaisiin yhden voudin haltuun. Tälle -sitten voitaisiin myöntää suurempi palkka, joten saataisiin -kelvollisempia miehiä. Myöskin lainlukijain palkkaehdoista piti Brahe -huolta lahjainoton estämiseksi; hänestä oli lähtenyt määräys heidän -vakinaisesta palkastaankin, josta ennen on ollut puhe. - -Samalla kun hän tahtoi vähentää voutien lukumäärää, hän ehdoitti toisen -tarpeellisen parannuksen veronmaksutapaan nähden. Talonpoikien täytyi -näet, paitsi maansa päätuotteita, vielä tuoda kaikellaista pientä -tavaraakin, niinkuin turkiksia, lankaa, sukkia, kintaita y.m. kruunulle -veroksi. Siitä johtui, että talonpojan pää meni ihan pyörälle eikä hän -koskaan tiennyt, milloin kaikki oli suoritettu; vouti siis helposti sai -tilaisuutta harjoittaa petosta. Sen estämiseksi veresti nyt Brahe -ehdoituksen, jonka jo Bjelke oli tuonut esiin, että nimittäin verot -vasta maksettaisiin ainoastaan rahassa, viljassa, voissa, kaloissa sekä -tervassa. - -Sotamiehenoton suhteen hän niinikään esitti uuden ehdotuksen. Me -muistamme, miten kansa rekryyttiherrojen tullessa aina miehissä pakeni -saloille. Ainoaksi avuksi tätä vastaan arveli Brahe, että kunkin -maakunnan asukkaitten kanssa tehtäisiin sovinto vakinaisesta -sotamiesmäärästä, jonka sitten kansa itse saisi keskenään hankkia sille -soveliaimmalla tavalla. - -"Suomalaisten päävirheitten (nimittäin huolimattomuuden, laiskuuden -ja juoppouden) poistamiseksi niin hyvin käskyläisistä kuin -käskynalaisista, sekä jumalisemman, säädyllisemmän, paremman elämän -aikaansaamiseksi ei ole, lähinnä Jumalan siunausta, muuta kuin yksi -keino -- se on akatemian perustus." Näillä sanoilla lopettaa Brahe -viimein kertomuksen, vielä kerran uudistaen ennen jo pari kertaa siinä -lausutun tärkeimmän ehdotuksensa. - -Hänen neuvonsa olivat niin viisaat, hänen arvonsa ja voimansa -Tukholmassa sitä paitsi niin suuri, että hallitus varsin pienillä -muutoksilla suostui kaikkeen, mitä hän oli ehdottanut. Brahe sai nyt -siis yllin kyllin työtä yllämainittujen sekä vielä perästäpäin lisäksi -keksittyjen parannusten toimeenpanosta. Saimaan kanavan kaivattamiseen -hän tosin, luultavasti rahanpuutteen tähden, ei voinut ryhtyä; mutta -ainakin perattiin ensi aluksi Varkauden ja Konnuksen kosket veneillä -kuljettaviksi. Kaupungeita laajennettiin tai muutettiin ehdotuksen -mukaan; uusia kauppaloita perustettiin sisämaahan. Läänejä ja pitäjiä -jaettiin. Veronkoonti järjestettiin paremmalle kannalle. Sotamiesotto -ruoduittain saatiin toimeen ensialuksi Savossa; muistikirjassansa kehuu -Brahe saaneensa "jäykät savolaiset" suostumaan siihen, että aina kuusi -taloa varustaisi yhden soturin. Yliopisto sekä koko joukko kouluja -perustettiin. Useat tarpeelliset uudet virastot ja laitokset saivat -muutenkin tänä aikana alkunsa. Ensimäiset maamittarit olivat jo vähää -ennen Brahen tuloa saapuneet maahan. Nyt määrättiin erinäinen -vuorimestari Suomea varten. Myös perustettiin v. 1638 postilaitos, -ensin kuitenkin ainoastaan rantamaitten tarpeeksi. Tukholmasta kulki -posti Turkuun, sieltä kahta eri tietä Viipuriin, nimittäin ylistä -Hämeenlinnan kautta taikka merenrantaa myöten. Viipurista se pitkitti -matkaansa toiselta puolen Käkisalmeen, toiselta Narvaan; Helsingistä -vietiin kirjeet jaalalla Rääveliin. Pohjoiseen päin Turusta ulottui sen -tie Ouluun saakka. Postimaksu oli eri suuruinen matkan pituutta myöten, -esim. Turusta Helsinkiin 22,50 penniä, Viipuriin 45 p., Käkisalmeen -66,50 p. Pian postin perustamisen jälkeen saatiin myös vihdoin nuo jo -kauan aikaa hankkeissa olleet kestikievarit asetetuiksi, v. 1638 -kaupunkeihin ja 1649 maalle, jolla tavoin vapaa kyyditseminen -loppui. Näin tehtiin kaikilla aloilla ahkerasti työtä Suomen -vaurastuttamiseksi, kylvettiin uuden toivorikkaan tulevaisuuden -siemeniä. - -Vuonna 1640 loppui Brahen virka-aika; sillä 1634 vuoden hallitussääntö -ei sallinut ilman uutta määräystä läänien ja valtakunnanosien -hallitusmiesten kauemmin pysyä virassansa. Hän palasi Tukholmaan, missä -hän valtaneuvostolle teki tiliä toimistansa. Sen kuultuansa lausui -silloin neuvoskunnan esimies Aksel Oxenstjerna nämät merkilliset sanat: -"Me olemme aina kuulleet, että jos vain Suomea hyvin hallittaisiin ja -kaikki saataisiin siellä hyvään kuntoon, niin että pää, kädet ja jalat -soveltuisivat yhteen, niin se maa vetäisi voimassa, varallisuudessa -sekä väen paljoudessa Ruotsille vertoja." - -Brahe tehtiin nyt valtadrotsetiksi eli oikeusministeriksi ja -holhoushallituksen jäseneksi, joissa viroissa hänellä epäilemättä oli -hyvin paljon työtä. Mutta sittenkin hän otti vielä pari, kolme vuotta -edelleen sangen paljon osaa Suomen maan asioihin, melkein niinkuin hän -yhä olisi ollut sen kenraalikuvernöörinä. Hän kirjoitteli tiheään -käskykirjeitä kaikellaisille virkamiehille Suomessa, ja he puolestaan -lähettivät hänelle kertomuksia toimistansa. Eikä aikaakaan, niin -lähetettiinkin hän jälleen takaisin Suomen hallitsijaksi. Hän tuli -Turkuun vähää ennen juhannusta 1648, jolloin läänin maaherra ja piispa, -papisto ja yliopistokunta, pormestari ja koko raati sekä neljä -lippukuntaa aseellisia porvareita oli häntä Auran rannalla -juhlallisesti vastaanottamassa. Tällä kertaa oli Pohjanmaakin laskettu -hänen hallituspiirinsä lisäksi; mutta sen sijaan oli Käkisalmen lääni -siitä eroitettu ja yhdistetty Inkeriin. Brahe alkoi nyt taas tehdä -pitkiä matkoja ympäri Suomea ja työskenteli väsymättömästi maamme -hyväksi. Mutta tämä hänen virka-aikansa ei ole kuitenkaan jättänyt yhtä -syviä jälkiä kuin ensimäinen. Jollemme ota lukuun muutamien uusien -kaupunkien ja koulujen perustamista, oli hänen toimensa nyt pikemmin -vain entisten laitosten menestymisen valvomista. Osaksi oli edellisellä -kerralla jo laskettu pääperustus tärkeihin ja suuriin uudistuksiin, -osaksi myös Kristiina kuningattaren tuhlaukset vaikuttivat vuosi -vuodelta yhä pahemman puutteen kruunun varoissa. Surkeata on melkein -jokaisesta kenraalikuvernöörin kirjeestä tältä ajalta lukea valituksia, -miten vaikea on pitää voimassa kaikkia Suomen laitoksia, kun niiden -kustantamiseksi aiotut talot ja pitäjät lahjoiteltiin aatelisherroille. - -Tällä ajalla oli Brahe Turussa läsnä suuressa riemujuhlassa, jota -tuomiokirkossa vietettiin suurilla menoilla kolmekymmenvuotisen sodan -loppumisen johdosta. Olipa tosiaan syytäkin riemuita rauhasta, kun -valtakunta nyt viimein satavuotisten melkein lakkaamattomien sotien -jälkeen (vuodesta 1555) kerran sai huoahtaa. Mutta myös surullista -juhlaa oli hänen pakko täällä viettää. Hänen rakas puolisonsa, joka -noilla vaivalloisilla matkoillakin oli enimmiten seurannut hänen -mukanaan, kuoli Turussa v. 1650. Hautajaiset tietysti olivat komeat; -juhlavärssyjen parissa oli myös suomalaisia, jotka eräs kreivin -suomalainen suosikki Eerikki Justander oli sepittänyt. - -Samana vuonna tuli kruunun sotalaiva noutamaan Brahea Tukholmaan -Kristiinan kruunaukseen, jossa hän yhdessä arkipiispan kanssa laski -kruunun kuningattaren päähän. Sen jälkeen hän palasi Suomeen -Pohjanlahden ympäri; mutta syksyllä 1651 hän läksi jälleen takaisin -Ruotsiin, eikä enää sitten käynyt meidän maassamme. Osaksi tyhjyys -vainajan jälkeen täällä pahemmin tuntui; osaksi Brahe ei joutanut olla -poissa muista viroistansa. V. 1654 lakkautettiin sitä paitsi kruunun -varojen rappiotilan tähden kenraalikuvernöörinvirka. - -Drotsetina oli kuitenkin Brahella yhä edelleen Suomenkin oikeusasiain -ylimäinen hoito. Vielä lähemmin kiinnitti häntä meidän maahan hänelle -jo v. 1646 uskottu Turun yliopiston kanslerin virka. Tässä hän elämänsä -loppuun saakka osoitti hellintä huolta ja tarkinta valppautta, auttaen -Auran akatemiaa mahtavalla puoltosanallaan, jos sen hyväksi oli -kruununvaroja tarpeen, nuhdellen keskenään riitaisia professoreita ja -käskien heitä yhteisen yliopistonsa kunnian tähden sovintoon, suojellen -niitä opettajia tai oppilaita, jotka turhien syitten tähden joutuivat -vainonalaisiksi, sekä kehoitellen kaikellaisten tieteellisten teosten -valmistamista ja painattamista. Vaan kaikkia noita ulkonaisia siteitä -vahvempi oli ja sinä pysyi kuitenkin Brahen harras rakkaus meidän -maahamme ja meidän kansaamme. Ne olivat hänellä aina mielessä, aina -kielellä. Usein kuultiin hänen niin hyvin Ruotsin herroille kuin myös -ulkomaalaisille ylistäen puhuvan niistä. V. 1654 esim. hän -Whitelockelle, joka Englannin protektorin, Cromwellin, lähettiläänä -kävi Tukholmassa, kehui Suomenmaan suuruutta, jonka hän sanoi vetävän -vertoja Ranskalle, ja sen viljan sekä kaikellaisten muiden -kauppatavaroiden rikkautta. Kansaa siinä tosin ei ollut niin paljon -kuin Ranskassa, mutta kuitenkin runsaasti. - -Sopisipa melkein sanoa, että hän täällä oli ikäänkuin suomalaistunut, -tullut "suomikiihkoiseksi". Hän ei huolehtinut näet vain suomalaisten -ulkonaisesta vaurastumisesta ja sivistymisestä yleensä, vaan hän -harrasti myös erityisesti meidän kansallisuutemme luonnollista -varttumista ja meidän kielemme edistymistä. Jo ensi kirjeessään -valtionholhoojille, jossa hän otti yliopiston sekä koulujen -perustamisen puheeksi, esitti hän pääsyynä sen, että ainoastaan tällä -keinolla "voidaan itse tästä kansasta nostattaa hengellisiin sekä -muihin virkoihin kelvollisia miehiä". Käytännössäkin hän sitten, -milloin vain oli mahdollista, koki saada virkoihin maan omia lapsia tai -ainakin maahan jo tutustuneita. Miten hän siinä kohdin menetteli -yliopistovirkojen suhteen, saamme toisessa luvussa nähdä; mainittakoon -tässä nyt pari esimerkkiä toiselta alalta. V. 1642 hän moitti sitä, -että ruotsalainen mies oli tullut lainlukijaksi Käkisalmen lääniin, ja -käski vaihtaa hänet sellaiseen, joka osaisi kieltä ja tuntisi tavat. -Samana vuonna hän myös muistutti Viipurin läänin kuvernööriä -lääninsihteerin vaalissa pitämään silmällä sitä, että viransaaja osaisi -molempia kieliä. Suuresti hän niinikään harrasti suomenkielen -viljelystä, tutkimista sekä käyttämistä kaikilla aloilla. Tarpeellisten -varojen hankkimisessa raamatun suomennosta varten hänellä oli paljon -ansiota. Rothovius, kiittäessään häntä siitä, kirjoitti: "Me näemme -tästä taas suureksi iloksemme, miten te, kreivillinen armo, -aina pidätte huolta tämän kansan edusta." Mainittu jo on, että -sota-artikkelien suomentaja Speitz sai Brahelta kehoituksen julkaista -teostansa. Myöhemmin asetusten suomentajaksi määrätty Justander oli -kreivin erinomaisessa suosiossa, jonka johdosta voi olettaa, että koko -virka oli Brahen hankkima. Eskeli Petraeus suomalaisen kielioppinsa -esipuheessa niinikään sanoo sepittäneensä sen kirjan hänen -kehoituksestaan; "sillä te, kreivillinen armo", lisää hän, "pidätte -aina huolta siitä, että yhteinen etu edistyisi, alamaiset tulisivat -onnellisiksi ja tämän maan kieli mainioksi". -- Samaa mieltä osoitti -Brahe vielä v. 1666. Piispa Gezelius oli kirjoittanut hänelle ja -arvellut tarpeelliseksi saada Turun yliopistoon jonkun saksalaisen -professoriksi, joka varsinaisen tieteensä ohella voisi kieltänsä -opettaa. Sillä nuoret aateliset ylioppilaat olisivat olleet hyvin -halukkaita saksaa oppimaan, ja niille papeille, jotka suomalaisten -rykmenttien kanssa majailivat Viron- ja Liivinmaalla, oli se vallan -välttämätöntä. Brahe suostui siihen, mutta kuitenkin muistutti, ettei -virkojen antamisella ulkomaalaisille olisi ylimalkaan hyvä masentaa -maan omien lasten mieltä, jotka siinä tapauksessa saattaisivat kokonaan -luopua tieteellisistä harjoituksista, koska heillä ei kuitenkaan ollut -niistä toivoa. Eikä hän myöskään sanonut pitävänsä saksankielen -perinpohjaista taitoa Suomessa niin tuiki tarpeellisena; päinvastoin -olisi paljoa parempi, jos piispa voisi saada Suomessa asuvat -saksalaiset ja ruotsalaiset suomea oppimaan, "jolla on sangen -miellyttävä elegantia dictionum (puheenparsien sievyys)", ja -muukalaisten taivuttaminen siihen olisi "meidän maakunnillemme -kunniaksi". -- Paria vuotta myöhemmin, v. 1669, hän samaten -valtaneuvoskunnassa lausui sen mielipiteen, "ettei olisi hyödytöntä, -vaikka meidän nuori kuninkaamme myös saisi oppia suomenkieltä". - -Asiain näin ollen ei ole ihme, että Brahe Suomessa oli rakastettu. -Täydellä syyllä saattoi hän muistikirjassaan kehua: "Minä olin Suomeen -ja Suomi minuun mieltynyt." Kansa nimitti häntä yleisesti _Maan -Isäksi_. Ja onpa muisto tästä rakkaudesta säilynyt aina meidän -aikoihimme asti tuossa tavanmukaisessa ruotsalaisessa sananparressa: -"han har kommit i grefvens tid (hän on tullut kreivin aikaan)", jolla -tarkoitetaan, että on tullut otolliseen aikaan. Samoin ei ollut -suinkaan laita muitten ruotsalaisten herrojen, jotka sen vuosisadan -alkupuoliskolla saivat Suomessa korkeita virkoja. Muistakaamme, miten -Bjelke ja Rothovius valittivat olevansa vihatut. Samoin teki myöskin -Bjelken edellinen kenraalikuvernööri Kaarle Oxenstjerna jokaisessa -kirjeessään Aksel Oxenstjernalle; samoin Brahen aikana Turun maaherra -Falkenberg, joka, kun hän viimein muutettiin Ruotsiin takaisin, kiitti -kreiviä siitä ikäänkuin suuresta armosta. Syynä epäilemättä oli se, -että he aina pysyivät vieraina meidän kansallemme. He olivat kaikki -kunnon miehiä, he tarkoittivat maan etua, mutta tyrkyttivät -parannuksiansa väkisin, lausuen julki ylenkatseensa suomalaisia -kohtaan. Bjelken ja Rothoviuksen lauseet ovat meille jo ennestään -tutut. Falkenberg kirjoitti kerran: "Jumala tiesi, miten tämän -paksunahkaisen kansan saisi kuuliaiseksi; he eivät tottele toruja eikä -vankeutta". Bjelken jälkeinen kenraalikuvernööri Gabriel Oxenstjerna -taas puhui halveksimalla "näiden barbarien (suomalaisten) -mielipiteistä". Brahe menetteli ihan toisin. Hän ei suinkaan ollut -näkemättä Suomen kansan silloisia monia ja pahoja vikoja; hän ei -myöskään salannut niitä, vaan puhui niistä suoraan. Mutta hän teki sen -isällisellä hellyydellä. Hän oli käsittänyt suomalaisten luonteen, joka -ylpeää jyrkkyyttä vastaan on itsepäinen, jörömäinen, jäykkä, mutta -lempeydelle heti on altis. Mikä sitten sen ihmeen oli vaikuttanut, että -Brahe paremmin kuin muut käsitti meidän mielemme? Olisiko syy ollut -yksistään hänen omassa jalossa, ylevässä sydämessään? Kukaties voisi -osittain toinenkin selitys olla mahdollinen. Hän oli, niinkuin -tiedämme, useat vuodet sotinut Kustaa Aadolfin rinnalla. Hänellä oli -siellä ollut tilaisuutta kuulla urhoollisuuden ja uskollisuuden -teräksen kalsketta Suomen miesten sydämestä töykeän, ruosteisen -ulkokuoren alta. Eiköhän vain Brahen parempi käsitys, hänen -kunnioituksensa, hänen rakkautensa liene voittosaalis, jonka -hakkapeliitat olivat isänmaallensa voittaneet Puolan ja Saksan -verisillä kentillä? - - - - -9. Pietari Brahe. - - -Pietari Brahe kuului Ruotsissa vanhastaan arvossa pidettyyn ja -opistansakin tunnettuun ylimyssukuun. Ennen jo näissä kertomuksissa -mainittu oppinut Pietari Brahe vanhempi 16:nnen vuosisadan -loppupuolella oli hänen isoisänsä, Brahe oli syntynyt Rydboholmin -kartanossa helmik. 18 p. 1602. Hänet kasvatettiin kotona, jossa -vanhemmat häntä ohjasivat jumalisuuteen sekä hyviin tapoihin, ja -yksityinen opettaja neuvoi tietä tarpeellisiin tieteisiin. Kaarle IX, -samoinkuin hänen puolisonsakin, piti paljon tästä vilkkaasta pojasta, -jonka he usein antoivat leikitellä omien lastensa kanssa ja olla läsnä -kaikissa hovin juhlallisuuksissa. V. 1618 läksi Brahe kotiopettajansa -johdolla Köpenhaminan kautta Saksaan opintojansa jatkamaan. Giessenin -yliopistossa hän vietti kolmatta vuotta, muun muassa harjoitellen -"ranskan ja heprean kieltä, miekkailua sekä tanssia". Sitten hän jatkoi -matkaansa, viipyen lyhyemmän aikaa Münchenissä, Strassburgissa, -Parisissa ja kiersi Englannin sekä Alankomaitten kautta kotiin. Saksan -pienet ruhtinaat useissa paikoissa osoittivat nuorelle ruotsalaiselle -kohteliaisuutta. Giessenissä hänet käskettiin Hessin maakreivin -pöytään, samoin Reinin seudulla pfaltzkreivin luokse; kävipä hän -Englannissakin Jaakko kuninkaan luona vieraisilla. Näin liittyi oppiin -hienompi hovimiehen käytös, ja tuttavuus hallitsijain sekä korkeain -valtiomiesten kanssa laajensi näköalaa. Kotona välillä oltuaan hän -läksi uudestaan ulkomaille, käyden tällä kertaa paitsi Saksassa, myös -Sveitsissä ja Italiassa -- kuuluisissa Bolognan ja Padovan -yliopistoissa. - -Sieltä palattuansa hän sai kuninkaan kamariherrana (ajutanttina), -niinkuin edellisessä kertomuksessa jo mainittiin, ottaa osaa Preussin -sekä Saksan sotaan. V. 1628 hän tuli Smoolannin ratsurykmentin -everstiksi; seuraavana vuonna hän määrättiin valtaneuvokseksi sekä -Taalain ja Vestmanlannin laamanniksi. - -V. 1631 kotiin lähetettynä vaati Brahe valtaneuvoskunnassa -itselleen sijaa yläpuolella vanhimpiakin virkaveljiänsä, lähinnä -valtionholhoojia; hänellä näet oli monien hyvien avujensa rinnalla se -paha vika, että hän oli kovin arka kreivinarvostaan. Hänen -vaatimuksensa kuitenkin herätti suurta tyytymättömyyttä, eikä -kuningaskaan siihen suostunut. Samoin myös Brahe, kuninkaan -kuoleman jälkeen, oli liian ylpeä ottaaksensa vain neuvoksena osaa -Svean hovioikeuden istuntoihin, koska hänelle ei oltu suotu -valtadrotsetinvirkaa, johon kuului hovioikeuden esimiehyys. "Kreivin ja -vapaaherranarvot", sanoi hän, "ovat siksi perustetut, etteivät kaikki -olisi tasa-arvoisia, niinkuin siansorkat." Paitsi tätä heikkoutta hän -mielellään kuunteli koreita kiitospuheita itsestään ja otti vastaan -julkisia kunnianosoituksia. - -Hänen eripuraisuudestansa Aksel Oxenstjernan kanssa on jo ollut -puhetta. Heidän välillänsä oli alinomaa riitaa neuvoskunnassa. Aiheena -oli tavallisesti se, että kansleri tahtoi sovittaa aatelin silloiset -liiat etuoikeudet yhteen isänmaan sekä muiden säätyjen hyödyn kanssa, -mutta Brahe oli kiivaimpia siinä puolueessa, joka vaati aatelille -kaiken vallan ja aivan rajattomia etuuksia. Brahe esim. tahtoi -aatelisten henkiveron poistettavaksi. "Se on orjuuden kaltaista", sanoi -hän, "pantakoon ennemmin sen sijaan vero aatelin hevosille." Saman -mielipiteen hän toi esiin kaikissa veroitusasioissa. Oxenstjerna sanoi: -"Tässä te vaan pidätte aatelin edun puolta, ei kukaan puolusta kruunun -eikä muitten säätyjen oikeutta; se on vasten kaikkia järjellisiä -valtiollisia periaatteita." -- "Siinä on kyllin valtiollista -periaatetta", vastasi Brahe, "että aatelin tulee olla vapaa kaikesta -yhteiskunnallisesta kuormasta." Myöskin hän arveli hyödylliseksi, että -kaikki maaomaisuus tulisi aatelin käsiin; aatelin piti olla -välittömästi, talonpoikien ainoastaan välillisesti, s.o. aatelin -lampuoteina, kruunun alamaisia. Niin kiivaasti hän piti kiinni kaikista -etuuksistaan, että hän kerta myöhemmin, kun kreivin tuomio-oikeuden -vahingollisuus tuli puheeksi, suutuksissaan sanoi: "Ennen minä -jättäisin maatilukseni ja koko maan, kuin siitä oikeudesta luopuisin." - -Tämä liika ylpeys, joka hänelle ensi alussa Ruotsissa tuotti monta -vihamiestä, ei tullut kuitenkaan suuressa määrin Suomessa esille. Hän -oli täällä ylimäisenä miehenä ja kaikki laajan maan asukkaat osoittivat -hänelle, niinkuin hallitsijalleen, kunniaa; siinä oli kyllin tyydytystä -suurellekin kunnianhalulle. Toiselta puolen ilmenivät täällä runsain -määrin Brahen ylimysylpeyden ohella hänen jalot ominaisuutensa, jotka -niinikään ovat ylimyssäädylle ominaiset. Hän oli ylevämielinen, omaa -aikakauttansa paljoa valistuneempi, armelias, oikeutta harrastava -alempia kohtaan ja antelias. Vielä lisäksi mainitaan hänestä, että hän -oli "rehellinen vanhanajan ruotsalainen", taipumaton uusiin tapoihin, -tarkka taloudessaan, olematta silti itara, totisesti jumalinen, eikä -puhunut pahaa kenestäkään poissaolevasta. Töissänsä ja toimissansa hän -oli väsymättömän ahkera. Hänen oppinsa oli laaja ja syvä kaikellaisissa -tieteissä; erittäinkin oli Ruotsin historia hänen mieliaineitansa. - -Brahen ja kanslerin huono väli ilmeni vielä silloinkin, kun -Brahe ensi kertaa palasi Suomesta. Oxenstjerna ei silloin lausunut -ainoatakaan kiitossanaa Brahen ansiollisesta hallituksesta. -Juuri saman eripuraisuuden tähden oli tämä toiselta puolen Kristiina -kuningattarelle sitä suotuisampi. Mutta tämä suosio ei kestänyt kovin -kauan. Brahe ei tahtonut ottaa osaa nuoren kuningattaren ylellisiin, -tuhlaavaisiin huvitteluihin. Hän puhui myös monasti tapansa mukaan -suunsa puhtaaksi, moittien tätä sekä muuta moitteenalaista -kuningattaren käytöksessä. Sen sijaan lähenivät nyt kreivi Brahe ja -Aksel Oxenstjerna toisiansa. He olivat viimeinkin oppineet tuntemaan -toinen toisensa kelvollisuuden. Tästä suuttuneena lähetti Kristiina -Brahen taas "kunnialliseen maanpakolaisuuteen", määräten toistamiseen -hänet Suomenmaan kenraalikuvernööriksi. Pian taipui kuitenkin -kuningattaren vaihteleva mieli jälleen hänen puolellensa, ja Brahe sai -sangen suuria kunnianosoituksia sekä lahjoja. - -Kaarle X:nen aikana oli Brahe myöskin suuressa suosiossa, ja kuninkaan -kuoltua sai hän jälleen paikan holhoushallituksessa.[26] Hän kuoli -viimein v. 1680, viimeiseen saakka kunnioitettuna ja rakastettuna, -juuri parhaaseen aikaan, niin ettei hänen tarvinnut nähdä Ruotsin -aatelin mahtavuuden ja rikkauden, joita hän niin hartaasti oli -harrastanut, yhtäkkiä romahtavan raunioksi. - - - - -10. Samuli Cröell. - - -Kreivi Brahen parannustoimet eivät tietysti olleet voineet kerrassaan -poistaa kaikkia vanhoja, juurtuneita pahoja tapoja. Erittäin maamme -itäisissä osissa pysyivät vielä virkamiesten vääryydet ja sortamiset -suuressa voimassa. Niiden ilmisaamiseksi lähetti valtiovarain -toimituskunta eli "kamari" Tukholmassa tuon tuostakin eri lääneihin -viskaaleja, joiden piti tutkia, mitä petoksia kruunua ja alamaisia -vastaan voudit olivat tehneet, ja saattaa syylliset rangaistuksen -alaisiksi. Näistä viskaaleista tuli varsinkin eräs kuuluisaksi -rohkeutensa ja surkean kohtalonsa kautta. - -_Samuli Cröell_, niin oli hänen nimensä, lähetettiin v. 1646 Viipurin -sekä Savonlinnan lääniä tarkastamaan. Rahakamari oli katsonut hänet -siihen toimeen erittäin soveliaaksi, koska hän oli Viipurista kotoisin -ja myös 1630-luvulla siellä palvellut lääninsihteerinä, jonka vuoksi -hän perinpohjin tunsi seudun olot. Viipurin silloisella maaherralla -Rosenhanella oli kuitenkin miehen soveliaisuudesta toinen mieli. -Kohta kun Cröell oli tullut Viipuriin, otti Rosenhane häneltä -viskaalinvaltakirjan pois ja kirjoitti rahakamarille, ettei se, tätä -miestä lähettäessään, suinkaan ollut mahtanut oikein tuntea häntä. -Hän oli näet lääninsihteerinä väärennellyt henkikirjoja sekä -rekryyttiluetteloita ja lahjojen nojalla päästänyt pois sotamiehiksi -otettavia ja otettujakin. Siitä oli hänet v. 1637 uskottomana kruunun -palvelijana tuomittu kuolemaan, vaikka rangaistus sitten helpoitettiin, -niin että hän pääsi virkansa ja kunniansa menettämisellä sekä 3,000:n -talarin sakoilla. Näistä syistä, lisäsi maaherra, pidettiin häntä -Viipurissa yleisesti kevytmielisimpänä veijarina koko Suomessa. -- -Cröell puolestaan ei tästä maaherran kirjeestä kovin säikähtynyt. Hän -väitti maaherran vain siksi vetävän esille noita vanhoja asioita, kun -hän tahtoi sijaan toista viskaalia, "joka ei niin tyystin ja tarkoin -kaikkia silmäisi", -- niin muka oli Rosenhane suoraan sanonut. Tähän -puolustukseen oli samassa liitetty kertomus Viipurin läänin tilasta. -Täällä, sanoi Cröell, voudit kirjoittavat monta taloa autioiksi tai -antavat köyhyydentodistuksia, vaikka on joskus kahdeksankin lehmää -navetassa ja viljaa niin paljon, että korjuuseen menee useampia -talkoopäiviä. Karjaveron noista taloista he pistävät omaan taskuunsa. -Samoin myös he omaksi edukseen ottavat täysin määrin semmoisia veroja, -joista kruunu on suonut helpoitusta. Sitä paitsi otetaan täällä -kaikellaisia ylimääräisiä veroja, joista kamariherrat Ruotsissa eivät -koskaan saa tietoa. Jos lääninsihteeriltä kysyy, miksi hän ei niitä -kirjaan pane, niin hän vastaa: "Eipähän ole ollut niin ennenkään -tapana; mitäs minä uusia tapoja alottaisin." Lopulla ei Cröell itse -maaherraakaan säästänyt. "Näitä petoksia", sanoi hän, "tukee se, jonka -ylimäisenä tulisi kruunun etua valvoa. Vaan nuo riivatut lahjomiset -täällä lumoavat esivallalta sydämen ja silmät; sillä voudeilla, kun he -saavat varastaa, on pian paljon tavaraa koossa, millä he hankkivat -itselleen suosiota." - -Rahakamari käski eteensä sekä maaherran että Cröellin, ja kun -jälkimäinen ei Tukholmassa voinut tuoda esiin tarpeellisia todisteita -syytöksiensä vahvistukseksi, päätettiin lykätä asia Turun hovioikeuden -tutkittavaksi. Tämä päätös ei kuitenkaan näy tulleen toimeenpannuksi -- -mikä sitten siihen lieneekin ollut syynä -- ja asia raukesi sikseen. -Sen sijaan lähetti rahakamari ankaran tutkijansa takaisin Savonlinnan -lääniin, jossa hän jo edelliselläkin kerralla oli pikimmältään käynyt -ja jonka tilaa hän oli kuvannut vieläkin pahemmaksi kuin Viipurin -läänin. Maaherra ja lääninsihteeri, oli hän kertonut, määräävät verot -siellä joka vuosi. Se talonpoika, jolla on "koura ja käsivarsi enimmin -koukussa", saapi vähimmät verot; köyhälle sitä vastoin, jolla ei ole -varaa tuoda hyväntekijäisiä, määrätään isompi maksu. - -Tämmöisten ilmiantojen perästä ei Cröell tietysti ollut Savonlinnassa -suosittu vieras. Kohta kun hän kesällä 1648 saapui sinne, ryösti -maaherra Jordan häneltä pois valtakirjan ja panetti hänet vankeuteen. -Tämä vangitseminen tapahtui itse kenraalikuvernööri Brahen käskystä, -joka, juuri maahan tultuaan, ei ollut ehtinyt tutkia asian oikeaa -laitaa ja nähtävästi tuon vanhan tuomion tähden katsoi Cröelliä -epäluuloisin silmin. Jos hän Savonlinnaan tulee, oli Brahe -kirjoittanut, niin "pistäkää hänet muurin alle". Kuitenkin Cröell pääsi -heti jälleen vapaaksi ja sai valtakirjansa takaisin niinpian kuin Brahe -oli saanut tietää, että Kristiina kuningatar nimenomaisella kirjeellä -oli jälleen antanut Cröellille hänen poistuomitun kunniansa sekä -oikeuden päästä virkoihin. Rohkea viskaali, "muurin alta" irti -päästyänsä, käytti vapauttansa heti paikalla uusiin tutkimisiin, joiden -nojalla hän toi esiin uusia syytöksiä entisten lisäksi. Jokaisen -voudinvirkaan pyrkijän Savonlinnan läänissä, kertoi hän, täytyy antaa -maaherralle 100:n luodin painoinen hopeakannu sekä lääninkamreerille -150 talaria. Näyttää siltä kuin Cröell olisi tällä kertaa saanut -kanteillensa vahvempia todistuksia, sillä Jordan menetti v. 1650 -virkansa. - -Sitä ennen oli väsymätön tutkija jo siirtynyt kolmannelle työalalle; -hän oli samana kesänä 1648 ruvennut tarkastamaan Käkisalmen oloja. -Täällä hän osoitti vielä suurempaa intoa ja ahkeruutta, tyystin -noudattaen rahakamarin käskyä ja pitämättä lukua korkeasta suvusta tai -arvosta. Hän oli läsnä kaikilla käräjillä, sitä paitsi hän muutenkin -tiheään piti kokouksia, joissa hän kuulusteli talonpoikien valituksia -ja lupasi apua. Kun Cröell oli voittanut Jordanin, oli rahvaan -luottamus, samoinkuin myös hänen oma rohkeutensa suuresti enentynyt. -Hän alkoi nyt sekaantua sekä hallintoon että lainkäyttöön, kumosi niin -kihlakunnan kuin myös laamannin tuomioita, helpoitti veroja, antoi -päätöksiä anomuksista, jotka oikeastaan olivat kirjoitetut Käkisalmen -ja Inkerinmaan silloiselle yhteiselle kenraalikuvernöörille, vapaaherra -Mörnerille. Sanalla sanoen, hän menetteli -- käyttääksemme Mörnerin -lausetta "niinkuin hän olisi itse ollut maan hallitsija". Läänin -kaikkia virkamiehiä hän haukkui konniksi ja varkaiksi ja uhkasi heille -hirsipuuta sekä niininuoraa, joten hän vihdoin yllytti talonpojat -semmoiseen vimmaan, että kruununvoudit surman pelosta eivät tohtineet -lähteä ulos virkaansa toimittamaan. Maaherra Metstakeakin Cröell -kohteli röyhkeällä mahtipontisuudella, varoitellen häntä yhä -kirjeillään pitämään virastaan innokkaammin ja huolellisemmin vaaria. - -Luonnollisesti tulivat läänin virkamiehet tämän kautta Cröellin -verivihollisiksi. Eräs heistä, vouti Klaus Kristerinpoika, pieksi häntä -syyskuussa 1648 hänen omassa majatalossaan Käkisalmessa. Cröell juoksi -maaherran luo valittamaan ja uhkasi mennä hovioikeuteenkin kannetta -viemään; mutta maaherra Metstake käski panna linnan portit lukkoon. -Muutamia päiviä myöhemmin, Metstaken lähdettyä matkalle, pääsi -kuitenkin Cröell karkuun linnan komentajan avulla. Kurkijoelta, minne -hän oli paennut, hän lähetti nyt ankaran kirjeen Metstakelle. "Olenpa", -sanoi hän, "käynyt monessa maaherranläänissä tarkastamassa, vaan -en missään ole tavannut niin sopimatonta menoa kuin täällä. -Veronkokoojien vääryys ja väkivalta. on tässä läänissä niin suuri, -etteivät turkkilaiset eivätkä tataritkaan olisi julmemmin kohdelleet -talonpoikia ja kruunun alamaisia." Siitä hän uhkasi rangaistusta itse -maaherrallekin, noiden sortajien suojelijalle. -- Metstake vastaukseksi -panetti kirjeentuojan rautoihin ja sidotti seinään, niin että tuskin -varpaat maahan ylettyivät. Tässä tilassa täytyi miesparan riippua koko -vuorokauden ajan. - -Cröell kääntyi nyt kenraalikuvernööri Mörnerin puoleen ja pyysi häntä -tutkimaan Käkisalmen läänin oloja. Mutta Mörner ei ottanut näitä -kanteita korviinsa, sillä hänkin oli ylen rohkeaan viskaaliin kovin -vihastunut. Kirjeissään hän aina nimitti Cröelliä liikanimillä -"päävalehtelija", "maanvalehtelija" ynnä muilla. "Hän olisi ansainnut -kahdenkertaisen hirttämisen", kirjoitti hän kreivi Brahelle, "ja että -se kerran kumminkin hänelle tapahtuisi, sen suokoon Kaikkivaltias -Jumala!" - -Nyt Cröell meni Turkuun ja luki huhtikuussa 1649 hovioikeuden kuullen -kertomuksensa Käkisalmen läänin tilasta. "Lainlukija ja lautakunta", -sanoi hän, "aina, ennenkuin he rupeavat jotakuta asiaa tutkimaan, -ottavat rahaa kantajalta, ja sitten samaten myös vastaajalta; sen -jälkeen he venyttelevät juttua ratkaisematta sitä, kunnes kantaja -siihen väsyy ja sen jättää". Antti Yrjänänpojalla, siihen aikaan kun -hän oli lainlukijana, oli semmoinen tapa: kun hän istui pöydän päässä -käräjätuvassa ja asianomaiset astuivat hänen eteensä, katsoa tuijotti -hän heihin; silloin nämät ojensivat ylös muutamia sormiansa, joka -merkitsi, että yhtä monta talaria luvattiin kuin sormia oli pystyssä; -tällä tavalla hän haali itselleen kokoon suuren rikkauden. Jokainen -taarosta (nimismies) käräjille mennessään antaa maaherralle 80-90 -ruplaa, jonka maksun hän sitten kolminkerroin ottaa takaisin kansalta. -Kaikki rikosasiat peitellään. Jos joku uskaltaa tuoda esiin kanteen, -niin hän ajetaan lyöden ja piesten pois tai pannaan rautoihin, niin -että jokainen ennemmin kärsii ja on vaiti. Käkisalmen läänissä on 8,000 -loismiestä, joiden täytyy jokaisen maksaa maaherralle talari -vuosittain. Sakkorahat maaherra, lainlukija ja vouti jakavat keskenään, -pistäen punaisiin venäläisiin rahakukkaroihinsa, eikä kruunulle tule -niistä mitään. Kenraalikuvernööri Mörnerin ruokaa varten yhden yön -ajaksi otettiin 1293 talaria 24 äyriä. Talonpojilta vaaditaan erinäistä -veroa kukkaro- eli hevosruplien nimellä, joista kenraalikuvernööri, -maaherra sekä voudit saavat kukin osansa. "He tahtovat", lopetti -viskaali, "Käkisalmen läänissä tehdä aivan kuin Venäjällä on tapa, -missä myöskin muut saavat enemmän kuin suuriruhtinas. Tuossa -maanääressä ei ole enää mitään tietoa Jumalasta eikä kunniasta, ja -rehellisyys on ikäänkuin kuollut ja sahalautojen väliin arkkuun pantu." - -Kreivi Brahe myönsi, että tässä kertomuksessa saattoi olla hyvin paljon -perää, mutta ei uskonut Mörneriä vastaan tehtyjä syytöksiä. Tämä -selittikin, että tuo muka hänen ravinnokseen otettu vero oli tullut -käytetyksi Venäjälle matkustavan ruotsalaisen lähettiläskunnan -tarpeisiin. Samaa mieltä kuin Brahe näkyy myös hovioikeus olleen, sillä -se määräsi Mörnerin muutamien miesten kanssa, jotka hän itse saisi -valita, tutkimaan asiaa. Kokouksia pidettiin nyt talonpoikien kanssa -joka pitäjässä, ja loppupäätöksenä oli se, että Mörner ilmoitti -hovioikeudelle Cröellin juttujen olleen enimmäksi osaksi "loruja ja -valheita". Kuitenkin täytyi hänenkin myöntää, että hän vasta tämän -tutkinnon kautta oli saanut tiedon useista laittomista veroista, joilla -kansaa oli rasitettu. - -Samassa tutkinnossa suututti Cröell Mörneriä vielä pahemmin sillä, että -hän rohkeni tuoda esiin pitkän luettelon lahjoista, joita talonpojat -olivat tuon tuostakin vieneet kenraalikuvernöörilleen. Mörner -vastauksessaan ihmetteli suuresti, että viskaali nuuski ja pani kirjaan -kaikki ne antimet, mitä sillä maanäärellä on saatu; epäilemättä hän -arveli täydeksi oikeudekseen ottaa vastaan lahjoja, joita ei annettu -jonkun erinäisen asian aikaansaamiseksi, vaan ylimalkaan toivotun -suosion tähden. Kenraalikuvernöörin mielestä oli viskaali tässä asiassa -"kauheasti väärinkäyttänyt valtakirjaansa", jonka tähden hän otti sen -häneltä pois. Mutta Cröell, niinkuin ennenkin tämmöisistä vastuksista, -kiihtyi vain yhä kiivaammaksi; hän rupesi etsimään esille ja antamaan -ilmi kaikellaisia kenraalikuvernöörin virkavirheitä ja laiminlyöntejä, -niin että tämä viimein joutui tulisimpaan tuskaan. "Minun laitani", -kirjoitti hän Brahelle, "on nyt aivan sama kuin sen, joka makaa -meressä ja jonka pään yli vesi nousee." Hän rukoili Brahea -estämään "tuon hylkiön uhkarohkeutta, joka ei tule Jumalasta, vaan -perkeleestä". Viimein hän saikin rauhan, kun hänet v. 1651, -luultavasti Cröellin esiintuomien syytösten tähden, muutettiin pois -kenraalikuvernöörinpaikastaan Tarton hovioikeuden presidentiksi. -Seuraavana vuonna Käkisalmen maaherra Metstakekin pyynnöstään -eroitettiin virastaan, sen jälkeen kun syytöksiä häntä vastaan oli pari -vuotta tutkittu. Kenraalikuvernööriksi tuli nyt kreivi Eerikki Stenbock -ja Käkisalmen maaherraksi Törnsköld. Cröellin syytökset eivät -kuitenkaan sen kautta lakanneet eivätkä vähenneet. Kenraalikuvernööri, -niin kirjoitti hän pian, suopi anteeksi varkaudesta tai muusta -pahuudesta tavatuille ja tuomituille miehille ja antaa semmoisille, -jotka kolmella, neljällä rikoksella olisivat kuoleman ansainneet, -todistuksen, että he kuninkaallisen majesteetin ja kruunun -palveluksessa ovat aina rehellisten palvelijoiden tavalla -käyttäytyneet. Maaherra Törnsköld puolestaan on etumainen noista -"Käkisalmen nurkkakuninkaista" ja "hirttämättömistä kruununvarkaista". -Jos Cröell hänen luokseen tuli jotain ilmoittamaan, oli siitä "yhtä -paljon apua, kuin jos olisi ilmoittanut hänen kokkipojalleen tai -koiralleen. Yhtä vähän vastausta voi saada heiltä kaikilta". -Virkamiehet, korkeimmasta hamaan alimpaan asti, ovat kaikki yhtenä -petturiliittona, pitäen yhtä "niinkuin herneenvarret". Ei ole maassa -mitään lakia, mitään oikeutta; ne ovat "täältä maanpakolaisuuteen -ajetut maitten ja merien taakse, eivätkä ole pysähtyneet, ennenkuin -Kaspian meren rantaan". - -Tähänastinen onni kääntyi nyt kuitenkin äkkiä Cröelliltä. Alussa vuotta -1653 sulki hänet maaherra Törnsköld Käkisalmen linnaan, jossa hän -sitten sai useampia vuosia istua ilman mitään laillista tutkintoa. -- -Tässä vankeudessa häntä kohdeltiin -- niin ainakin hän itse valittaa -- -"melkein pahemmin kuin paha henki kärsivällistä Jobia". Miten lieneekin -ollut laita, mutta yhdessä suhteessa hänen vankeutensa ei sittenkään -ollut kovin kova; hänen sallittiin estämättä lähetellä katkerimmalla -sapella kirjoitettuja epistoloitansa kaikille haaroille. Niistä ei -hänelle vain ollut pienintäkään apua; itse rahakamarikin, jonka -erikoisessa palveluksessa hän oli ollut, näytti kyllästyneen hänen -tuottamiinsa alinomaisiin selkkauksiin ja jättäneen hänet oman onnensa -nojaan. Vasta joulukuussa 1654 sai uusi kenraalikuvernööri Kustaa -Eevertinpoika Horn rahakamarilta käskyn tutkia Cröellin asiaa ja, jos -mahdollista, päästää hänet vapaaksi. Mutta Horn ei tahtonut olla -missään tekemisissä sen miehen kanssa, vaikka hän arvelikin tarkan -viskaalin olevan hyvin tarpeen Käkisalmen läänissä. "Sillä Cröell", -sanoi hän, "ei tee muuta kuin häpäisee ja soimaa, säästämättä korkeita -tai alhaisia, eläviä tai maan mullassa jo lepääviä, niin ettei tiedä, -miten rehellinen mies tuon kunniantahraajan vuoksi voisi toimittaa -virkaansa." Vapaudenpäivä ei koittanut Cröellille ennen kuin -helmikuussa 1656. Sen jälkeen Cröell näyttää eläneen yksityisenä -miehenä tiloillaan Viipurin läänissä. - -Kuinka paljon näissä ristiriitaisissa väitteissä ja syytöksissä on -totta? Oliko Cröell, niinkuin hänen vihamiehensä sanoivat, kunnoton -koira, joka vain häntä korkeammille kiusaksi keksi perättömiä valheita? -Vai oliko hän jalo isänmaan ystävä, totuuden marttyyri? Hänen -luotettavuuttansa tietysti suuresti vähentää hänen petollinen -sotamiesottonsa, jonka vuoksi hän menetti ensimäisen virkansa. Hänen -syytöstensä todellisuutta, ainakin Viipurin läänin kohdalta, saattaa -epäilyksen alaiseksi se seikka, että Brahe ensimäisenä hallitusaikanaan -juuri kehui sen läänin vouteja ainoiksi kelvollisiksi koko maassa. -Häntä vastaan puhuu vihdoin vielä kahden niin jalon, oikeutta -harrastavan miehen, kuin Brahen ja Hornin, vihamielisyys. Mutta toiset -seikat taas painavat vaa'an alas hänen puolelleen. Aikakauden yleinen -turmelus oli semmoinen, että sama mies, jolle isänmaallinen henki ja -ylimalkainen totuuden harrastus oli ominaista, saattoi joskus -heikkoudesta tehdä itsensä syypääksi epärehellisyyteen -- samoinhan oli -myös ollut lainsuomentajan Speitzin laita. Toiseksi oli Brahen -kehumisen ja Cröellin moitteen välillä kulunut kymmenen vuotta, -jolla ajalla toiset maaherrat olivat olleet haltijoina. Brahen -vihamielisyyteen mahtoi myös osaksi ainakin olla syynä se, että kreivi, -joka oli aatelisetujen ja aatelisarvon suhteen niin ylen arka, ei -voinut olla inhoamatta sitä, että mokoma halpasukuinen mies uskalsi -hyökätä aatelissukuisten, korkeavirkaisten herrojen kimppuun. Sitä -paitsi käy Cröellin vapautuksesta Savonlinnasta ja maaherra Jordanin -virkaerosta ilmi, että Brahe sittenkin oli mieltään muuttanut. Mitä -viimein Käkisalmen lääniin tulee, oli jo ennen Cröelliä myös Henrik -Fleming viskaalina, kenraalikuvernööri Mörnerin suureksi harmiksi, -"haukkunut kaikkia virkamiehiä varkaiksi ja konniksi ja yllyttänyt -kansaa syyttä valituksiin". Samoin Horn sitten, kenraalikuvernööriksi -tultuaan, todisti: "Laki ja oikeus ovat täällä ihan unohduksiin -joutuneet, johon suurimpana syynä on se, että maaherra on pitänyt -enemmän silmällä suurten herrojen suosiota, joille koko tämä lääni on -lahjoitettu, kuin kohtuullista kruunun etua". Maaherrat Jordan ja -Metstake olivat kolmekymmenvuotisessa sodassa olleet urhoollisia -sotureita; mutta tämä sota oli huono koulu lainkuuliaisuuteen ja -talonpojan omaisuuden pyhänäpitämiseen. Kenraalikuvernööri Mörner -puolestaan, niinkuin hänen omista kirjeistään näkyy, ei voinut -ollenkaan kärsiä viskaaleja ja katsoi siis Cröelliäkin alusta alkaen -karsain silmin. Viimeinkin se seikka, että Cröelliä itseään sekä hänen -kirjeenviejäänsä kohdeltiin laittoman väkivaltaisesti, kun häneltä -ryöstettiin valtakirjat ja hänet viskattiin vankeuteen, on selvänä -todistuksena lain voimattomuudesta niillä seuduilla. Enimmäksi osaksi -mahtoi siis onnettoman viskaalin kertomus olla täyttä totta, hänen -toimensa oikeutetut, vaikka tosin toiselta puolen sivistyksen puute -teki sen, että hän suoritti tehtävänsä loukkaavan röyhkeästi ja -kostonhimon kiihdyttämällä ylen suurella kiivaudella. - -Cröell oli syntynyt Viipurissa 1600 vuoden paikoilla. Hänen isänsä oli -siellä pormestarina; hänen äitinsä oli piispa Juustenin tytär. Suku -näyttää kuuluneen Viipurissa suomalaiseen puolueeseen, joka, niinkuin -vasta saamme nähdä, kiisteli vallasta kaupungin ruotsalaisten ja -saksalaisten porvarien kanssa. - - - - -11. Kajaanin vapaaherrakunta. - - -V. 1645 oli Kristiina kuningatar lisännyt Brahen omistaman -Visingsborgin kreivikunnan Ruotsissa 143:lla talolla neljästä -läheisestä pitäjästä. Sittenkin hän arveli, koska hänen suosionsa v. -1650 jälleen oli kääntynyt Suomen kenraalikuvernöörin puoleen, että -Brahe-suvulle ennemnuinoin oli muka vääryyttä tapahtunut. Se oli näet -suorastaan tullut koroitetuksi kreivinarvoon; sillä olivat siis -vapaaherran-arvo sekä lääni jääneet saamatta. Tämän vahingon -korvaamiseksi lahjoitti hän nyt v. 1650 Pietari Brahelle _Kajaanin -vapaaherrakunnan_, nimittäin Kajaanin linnan lääneineen (nyk. Paltamon, -Sotkamon, Kuhmoniemen, Hyrynsalmen ja Suomussalmen pitäjät -kappeleineen) sekä Kuopion ja Iisalmen pitäjät Savossa (nyk. Iisalmen, -Nilsiän, Pielaveden, Keiteleen, Karttulan, Kuopion ja Tuusniemen -pitäjät kappeleineen), yhteensä 805 taloa. Kuopion pitäjässä oli tosin -noin 30 taloa toiselle herralle läänitettynä; mutta niiden -lunastamiseksi suotiin uudelle vapaaherralle saman verran taloja -Pieksämäellä. Seuraavana vuonna Brahe lisäksi osti kruunulta koko -Salosten pitäjän Pohjanmaalla, ja v. 1653 sotakomisarius Cronstjernalta -Pielisen pitäjän (nyk. Pielisen, Nurmeksen sekä Juu'an), Sitä paitsi -oli hänellä vielä _Brahe linnanlääni_ Etelä-Savossa (nyk. Ristiinan -pitäjä), 500 manttaalia, sekä pienempiä maatiluksia Paraisten ja -Marttilan pitäjissä Turun seudulla, 142 manttaalia. - -Vuotuista tuloa kaikista alusmaistaan Suomessa oli Brahella v. 1656 -tehdyn arvion mukaan melkein 25,000 hopeariksiä, s.o. noin 98,000 -nykyistä markkaa.[27] Ne olisivat epäilemättä voineet nousta vielä -monta vertaa suuremmiksi, jos Brahe useitten muitten sen ajan herrojen -tapaan olisi ruvennut armottomasti rasittamaan talonpoikiansa. Mutta -siksi oli hänen sydämensä liian oikeuttarakastava, liian lempeä, liian -jalo. Hän kysyi tosin sekä Kajaanin läänin että Pielisen pitäjän -asukkailta, eikö heidän kannattaisi maksaa hänelle vähän suurempaa -veroa kuin kruunulle; sillä he olivat, uudistalolaisina muka, yhä vielä -päässeet paljoa huokeammalla kuin muu Suomi. Mutta kun he osoittivat -vastahakoisuutta, ei asiasta tullut sen enempää puhetta. Päinvastoin -kulutti Brahe sitten tuloistansa melkoisia summia näille alustalaisille -hyödyllisiin yhteisiin laitoksiin. Myös varoitti hän ankarasti -voutejansa, etteivät he saisi tehdä mitään vääryyttä, ja käräjillä -tiedusteltiin aina tarkasti, eikö ollut kansalla kanteita heitä -vastaan. Ihme kyllä uskalsivat nuo ahneet lurjukset kuitenkin välistä -ruveta sortamaan, niinkuin muutamat meille säilyneet valituskirjat -todistavat. Erittäinkin oli heille isännän vaihto hyvänä tilaisuutena -riistää kansalta kahdetkin verot samalta vuodelta. Luultavasti oli -jotain semmoista tapahtunut Pielisessä, silloin kun Brahe oli sen -ostanut. Talonpojat siellä osoittivat ensin uudelle herralleen -vastahakoisuutta, jota eräs sinne tullut paltamolainen vielä enensi -sillä juorupuheella, että Brahella ei ollut siellä enää mitään -käskemistä, koska muka koko vapaaherrakunta oli häneltä jälleen -poisotettu. Se osoittaa, että kajaanilaiset katselivat myöskin karsain -silmin ja epäluulolla uutta tilaansa. - -Tämä heidän pelkonsa oli kuitenkin, niinkuin jo olemme nähneet, aivan -perätön. Päinvastoin tuli nyt täällä Brahen toimesta parempi järjestys -aikaan ja alkoi edistys niin hyvin varallisuuden kuin hengenkin -suhteen. Kajaanin vapaaherra ei koskaan koettanut riistää lääniinsä -kuuluvilta talonpojilta omistusoikeutta heidän tiloihinsa, niinkuin -monikin muu herra teki. Päinvastoin hän piti huolta siitä, että he -saivat laillisia kiinnekirjoja maihinsa. Kalavesiä ja metsää, jotka -siihen asti olivat olleet yhteisiä ja siis hankalia käyttää, ruvettiin -nyt jakamaan. Kovinkin tiheitten katovuosien varalle laitettiin -Kajaanin linnaan viljamakasiini. Kauppaliikkeen helpoitukseksi -perustettiin kaksi uutta kaupunkia, nimittäin _Kajaani_ samannimisen -linnan viereen, ja _Brahea_ Lieksanjoen suuhun Pieliseen. Kolmas oli -ennestään Salosten pitäjässä; sen oli Brahe jo kenraalikuvernöörinä -perustanut ja muutti nyt vain sen nimen _Brahestadiksi_ (Raaheksi). -Olipa neljäskin kaupunki vielä aiottu Kuopionniemelle, vapaaherrakunnan -savonpuolisen osan keskustaksi; mutta se tuuma jäi sitten kuitenkin -paljoa myöhemmän ajan toimeenpantavaksi. - -Uusille kaupungeilleen soi Brahe anteliaalla kädellä etuoikeuksia. -Kajaanissa olivat porvarit vapaat kaikista veroista vapaaherralleen. -Tämä päinvastoin omalla kustannuksellaan rakensi heille komean kirkon -ja ylläpiti heille koulun. Myöskin hän lahjoitti kaupungille läheisen -maatilan palkanavuksi pormestarille sekä raatimiehille. Brahean suhteen -oli hän hiukan vähemmän antelias. Senkin asukkaat kyllä saivat -veronvapauden ja koulu heille perustettiin; mutta kirkkoja käskettiin -heidän itsensä rakentaa, toisen luterilaisia, toisen kreikanuskoisia -varten, joita viimeksimainittujakin silloin oli paljon Pielisessä. - -Viimein on vielä mainittava Brahen huolenpito maan suojeluksesta. -Kajaanin asukkaat olivat ennen ajoittain olleet vapaat sotamiehenotosta -sillä välipuheella, että sota-aikoina joka mies nousisi rajan -puolustukseen; ajoittain taas oli heiltä yritetty ottaa rekryyttejä, -jolloin he kuitenkin aina miehissä karkasivat Venäjän puolelle. Nyt -teki Brahe sellaisen sovinnon hallituksen kanssa, että hän pitäisi 30 -rakuunaa valtakunnan armeijassa, jolla ehdolla vapaaherrakunnan -asukkaat rauhanaikana olisivat vapaat sotapalveluksesta. Mutta -vihollisen rynnätessä maahan oli jokainen terve mies 15:stä 60:een -ikävuoteensa velvollinen "kruunun joutsena" aseihin tarttumaan. Sitä -varten piti jokaisella olla teräsjousi, pienempi käsijousi, keihäs sekä -sukset varalta. Tätä nostoväkeä, jota Kajaanin läänissä oli noin 600 -miestä, harjoitettiin käräjien aikana, ja sen lisäksi kolme päivää -juhannuksen seuduissa. Päällikkönä oli yksi yhteinen rajakapteeni ja -hänen allansa pitäjänluutnantteja. Näin oli yleinen asevelvollisuus, -tuo nykyajan sotalaitoksen periaate, jo siihen aikaan pantu toimeen -Suomen syrjäisimmillä rajaseuduilla.[28] - -Kajaanin linna oli tullut perustetuksi jo Kaarle IX:nnen aikana, v. -1605, turvaksi Vienan karjalaisten ja venäläisten ryöstöretkiä vastaan. -Mutta vasta nyt v. 1666 valmistui se viimein täyteen kuntoon Brahen -kustannuksella. Komentajana asui siinä "hoppmanni" eli päällikkö, jolla -oli käskynalaisenaan useampia alhaisempia virkamiehiä ja palvelijoita, -sekä 20 sotamiestä, kaikki vapaaherran palkoissa. - -Pian sen jälkeen kun se oli järjestetty, sai tämä Brahen suojeluslaitos -näyttää kuntoansa. Kaarle X:nnen Kustaan aikana, niinkuin vasta tulee -kerrottavaksi, kävivät taas venäläiset Suomen kimppuun ja Kajaaninkin -seuduille ilmestyi melkoinen vihollisjoukko. Mutta linna oli Brahen -kustannuksella tullut vahvasti varustetuksi, kreivin soturit -karkoittivat nostoväen avulla vihollisen pahasti teloitettuna ja saivat -saaliikseen muun muassa kaksi lippua, jotka he urhoutensa merkiksi -lähettivät Ruotsin kuninkaalle. Vapaaherrakunnan eteläosissa -ei näytä silloin käyneen muita kuin talonpoikaisia sissijoukkoja -Venäjän-Karjalasta, jotka kuitenkin sen johdosta tulivat -vaarallisemmiksi, kun heidän uskolaisensa Suomen-Karjalassa liittyivät -heihin. Mutta sielläkin teki nostoväki heidän yrityksensä tyhjäksi. -Brahean luona oli suurempi kahakka, jolloin koko kaupunki paloi -poroksi.[29] Kuopion talonpoikien johtajana mainitaan Paavo -Lyytikäistä, joka korpraalina oli sotinut Saksanmaalla ja oli siis -sota-asioihin enemmän harjaantunut. - -Paljon olivat muuten nuo Pohjan perät muusta Suomesta jäljellä, niin -hyvin maanviljelyksen kuin myös kansan sivistyksen suhteen. Kajaanin -kulmasta tiedetään, että se tähän aikaan vielä oli enimmäksi osaksi -erämaana. Maata viljeltiin vielä tuiki vähän, enimmältään vain vähän -ohraa kaskimaissa. Paraana elatuskeinona oli metsästys ja kalastus. -Suksilla hiihtäen, pitkä keihäs sauvana, saavuttivat ja tappoivat -kajaanilaiset vuosittain paljon karhuja, susia, kettuja sekä peuroja. --- Taikausko oli vieläkin yleisempi kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa: -paikoittain oli jonkunlaisia epäjumalanpalveluksenkin jäännöksiä -jäljellä. Kuopion pitäjässä seisoi vielä monen talon vieressä pyhä -puu, jonka juurelle uhreja vietiin vanhoina pyhäpäivinä. Ankaran -kirkkoherra Fabritiuksen (1649-66) kerrotaan tehneen parastansa niiden -hävittämiseksi; mutta ei kukaan turmion pelosta tohtinut totella hänen -käskyjänsä eikä iskeä kirvettänsä tämmöiseen puuhun. Viimein kuitenkin -sai hän lukkarikseen yllä jo mainitun urhean Paavo Lyytikäisen, ja hän -rupesi nyt täälläkin "hakkaamaan päälle", niinkuin ennen Lützenin -kentällä. Samoja seikkoja valaisevat myös pöytäkirjat Paltamon rovastin -Cajanuksen, koko vapaaherrakunnan ylimäisen kirkonpaimenen, tutkinnosta -v. 1670 ja seuraavina vuosina. Kansa oli silloin aivan taitamaton -kristinopissa, johon kirkkojen harvuus taisi olla suurena syynä. Lapsia -ei tuotu ristittäviksi, ennenkuin ne olivat jo suuret. Aikaihmisetkin -kävivät vallan harvoin kirkossa, ja silloinkin usein humalapäissään -melusivat. Kuopion pitäjässä oli kolme talonisäntää, jotka eivät vielä -eläissään olleet kirkonkynnyksen yli astuneet eivätkä Herran -ehtoollisella käyneet. Vanhat, pakananuskon sekaiset juhlamenot olivat -vielä täydessä voimassa niin Kuopiossa kuin myös Iisalmessa ja -Pielisessä -- Olovin ja Köyrin lampaansyönnit, Katriinan lahjat, -Tapanin maljat ja Ukon vakat. Kun Cajanus kielsi semmoiset menot, -ihmetteli kansa suuresti, arvellen: eihän papeilla ennen ole ollut -mitään niitä vastaan, vaan ovat itsekin tulleet juhlajoukkoon! - -Ylhäisemmissäkin säädyissä nähtiin ja kuultiin vielä kaikellaista -taikauskoa ja raakuutta. Eräs luutnantinrouva Kajaanissa haastettiin -noituudesta oikeuteen. Hän oli linnanpäällikönrouvalle, tämän -sairastaessa, antanut lääkkeen asemesta paperilipun, johon oli -kirjoitettu: "S:t Maaria, S:t Lauri ja useita muita". Samalla -linnanpäällikönrouvalla oli sitten käräjäjuttu pormestarinrouvan -kanssa, kun he molemmat olivat törkeästi herjanneet toisiansa. Eräs -porvari haastatti oman vaimonsa oikeuteen sen johdosta, että tämä oli -häntä haukkunut "verkavarkaaksi". Tämmöisiä juttuja olivat Kajaanin -raastuvanoikeuden pöytäkirjat siihen aikaan täynnä. - - - - -12. Turun yliopiston perustaminen. - - -Kustaa Aadolfilla jo oli aikomus perustaa Suomeen yliopisto; -toimeenpanon esti kuitenkin Saksan sota ja kuninkaan aikainen kuolema. -Aksel Oxenstjerna, ensi häiriön selvittyä, otti heti jälleen tämän -tuuman puheeksi valtaneuvostossa; hän tahtoi, että Tartossa oleva -yliopisto muutettaisiin Turkuun. Mutta tämäkin oli Kustaa Aadolfin -perustama, ja holhoushallitus piti aina kaikkia sankarivainajan -laitoksia erinomaisen pyhinä; sentähden ei tästä ehdoituksesta tullut -mitään. - -Pietari Brahe, kenraalikuvernööriksi tultuaan, rupesi sitten tätä asiaa -yli kaiken muun harrastamaan. Heti ensimäisessä kirjeessään täältä hän -huomautti hallitukselle, miten välttämättömän tarpeellinen oma -yliopisto olisi Suomelle; ensimäisessä virkakertomuksessaan hän puhui -siitä kolmessa kohdin; samoin hän teki perästäkinpäin melkein joka -kerta, kun hän kirjoitti Suomen oloista valtionholhoojille. Ja -välilläkin hän lähetteli kirjeitä milloin yhdelle, milloin toiselle -mahtavalle herralle Tukholmaan, pyytäen, että he muistuttaisivat tätä -asiaa hallituksen jäsenille. Suomen yliopiston perustus oli hänelle -samallainen "ceterum censeo", kuin muinoin Catolle Karthagon hävitys. -Turun piispalle ja konsistorille hän kerta innoissansa lupasi: -"Ennenkuin sallin sen jäädä syntymättä, panen sen vaikka itse toimeen!" - -Valtionholhoojat myös, niinkuin yllä näimme, olivat jo asiaa -ajatelleet. Kun Brahen virkakertomus v. 1638 oli luettu, lausui -valtaneuvostossa Aksel Oxenstjerna, että Turkuun pitäisi perustaa -yliopisto, "koska suomalaiset ovat yksinkertaista kansaa ja hyvinkin -opin tarpeessa in exercitiis theologicis et politicis (kirkollisissa ja -valtiollisissakin tieteissä". Yksimielisesti yhtyivät muutkin samaan -mielipiteeseen -- todella ihmeteltävän jalo ja rohkea päätös niin -ahtaina aikoina, jolloin suuri sota näytti vaativan kaikki valtakunnan -varat. - -Tuumasta toimeen kului kuitenkin vielä joku aika. Maaliskuun 26 p. 1640 -vasta saattoi nuori kuningatar Kristiina allekirjoittaa perustuskirjan, -joka Turun akatemialle soi samat edut ja vapaudet kuin Upsalassa -olevalle. Samassa sai Suomen kenraalikuvernööri käskyn pitää huolta sen -juhlallisesta vihkimisestä. - -Heinäkuun 14:nä päivänä 1640, kello 1 jälkeen puolenpäivän, ilmestyi -tämän johdosta kuninkaallinen virkamies torvensoittajien ja -rummunlyöjien kanssa Turun torille. Torvet torahtivat, rummut -pärähtivät, ja sitten julistettiin lukuisasti kokoontuneelle -kansalle: että kuningatar erinomaisesta suosiosta ja armosta tätä -suuriruhtinaskuntaa kohtaan oli päättänyt perustaa tänne Turkuun -yliopiston, siksi että Suomi aikaa myöten saisi runsaammin kotimaisia, -kaikkiin virkoihin taitavia miehiä. - -Seuraavana päivänä, _heinäkuun 15:ntenä_ 1640, kello 7 aamulla, olivat -jo lukuisat kutsuvieraat kaikki koolla kreivi Brahen luona linnassa. -Täältä lähti sitten juhlasaatto liikkeelle. Ensiksi astui kolme -torvensoittajaa ja rumpalia, jotka "virkaansa uutterasti ja iloisesti -toimittivat". Sitten ratsasti eräs aatelisherra poissaolevan -aatelismarskin sijaisena; häntä seurasi vielä 30 aatelismiestä -parittain, nuoremmat ja halvemmat ensimäisinä. Sitten astui akatemian -depositor (uusien ylioppilaiden vastaanottaja), kantaen yliopiston -avaimia; ylioppilas, joka kantoi rehtorin punasamettista, valkoisella -silkillä vuorattua kaapua; yliopiston professorin apulainen kantaen -sinettiä; notaari, kädessään yliopiston nimikirja; rahanvartija, joka -kantoi kahta hopeista valtikkaa. Hänen jäljessänsä kulki -kenraalikuvernööri itse, ympärillään 12 pertuskoilla varustettua -henkivartijaa; sitten piispa Rothovius ja hänen rinnallaan -tuomiorovasti Petraeus, joka oli akatemian rehtoriksi määrätty; -sihteeri, jolla oli perustuskirja kädessä; 10 professoria parittain; -hovioikeuden assessorit; linnan virkamiehet; pappeja ja -koulunopettajia; pormestarit ja raati, kaikki parittain; parhaat -porvareista; ylioppilaat; viimeksi muuta herrasväkeä. - -Kun oli tultu ulos linnanpihalle, paukahtivat tykit kaikilta valleilta. -Portista alkaen joen rantaan asti muodosti 1,000 ratsumiestä -kunniakujan, jonka läpi kuljettiin. Nyt astuivat juhlavieraat lipuilla -sekä köynnöksillä koristettuun laivaan, joka vei heidät ylöspäin -Aurajokea presidentti Kurckin komean kartanon edustalle. Ratsuväki -sillä välin kiersi rantaa pitkin. Matkalla kuului rannoilta -yhtämittaista riemullista rummutusta ja torvensoittoa, ja kun maalle -laskettiin, alkoi taas kaksi siellä seisovaa tykkiä paukahdella. -Juhlasaatto kulki nyt akatemiahuoneelle samassa järjestyksessä; ainoa -eroitus oli se, että ratsumiehetkin seurasivat muitten perässä ja -kunniakujan muodostivat vuorostaan nyt neljä komppaniaa porvariväkeä, -palavat sytyttimet kädessä. - -Yliopistossa tervehdittiin tulijoita laululla sekä soitolla. Brahe -astui sitten esiin ja piti avauspuheen. Hän kehui Suomen monia -luonnollisia etuja, mutta valitti samalla sitä suurta vahinkoa, joka -tähän saakka oli koitunut maalle sen johdosta, ettei nuorisolla, yhtä -vähän aatelisella kuin aatelittomalla, ollut tilaisuutta antautua -kirjallisiin opintoihin; siitä syystä oli moni kunniallinen suku -joutunut turmioon, moni jalo luonnonlahja jäänyt viljelemättä, joista -Jumalan siunauksen ja opin harjoituksen avulla olisi voinut tulla -isänmaalle hyötyä. Siksi oli nyt Kuninkaallinen Majesteetti suostunut -tämän uuden akatemian perustamiseen. -- Kun sitten perustuskirja oli -luettu, julisti Brahe piispa Rothoviuksen sijaiskansleriksi, antoi -latinaisella puheella kaikki yliopiston arvomerkit hänen haltuunsa, -toivotti onnea sekä opettajille että oppilaille ja käski viimein kaikki -vieraat linnaan juhlapäivällisille. -- Nyt kajahti taas musiikki ja -laulu, jonka jälkeen Rothovius piti latinaisen puheen, julisti -Petraeuksen rehtoriksi, puki punaisen kaavun hänen ylleen ja antoi -hänelle yliopiston arvomerkit. Rehtori puheessaan kehoitti ylioppilaita -ahkeruuteen sekä hyviin tapoihin, ja hänen jälkeensä piti vielä -dekaanus opettajien, ja nuori Juhana Stålhandske oppilaitten puolesta -kiitospuheita, kaikki latinaksi. -- Sitten mentiin kirkkoon. Sillä -aikaa kun sisällä veisattiin virttä, paukkuivat kanuunat lakkaamatta -sekä torilla että myös laivassa joella; samoin myös ratsuväki ja -porvarikomppaniiat ehtimiseen laukaisivat muskettejaan. Kello 4 -alkoivat pidot linnassa. -- Heinäk. 17 p. esittivät ylioppilaat -professori Wexioniuksen johdolla ruotsinkielellä näytelmän, jonka eräs -heidän Ruotsista tullut, semmoisia töitä harrastava kumppaninsa, -Chronander nimeltään, oli sepittänyt. - -Tätä juhlapäivää vietettiin myös muuallakin yli koko Suomen -jumalanpalveluksella. Jokainen ajattelevainen tunsi selvään, että tämä -oli tärkeä hetki Suomen kansan historiassa, täynnä kirkasta -tulevaisuuden toivoa. "Tämän suuriruhtinaanmaan asukkaille", lausui -Rothovius juhlan johdosta annetussa kiertokirjeessään papistolle, "on -täten tullut niin suuri Jumalan armolahja osaksi, ettei kristinuskon -tuonnin jälkeen ole senvertaista ollut suotuna." Ja Tammelinus -ajantiedossaan riemuitsi: - - Ah mun armast' isänmaatan', - sangen suloist' Suomensaarta! - Ei nyt mennä Saksan vesill', - oppi korkia koton' käsill'. - -Ensi alussa oli sittenkin niiden luku, jotka tätä armolahjaa -riensivät nauttimaan, sangen vähäinen; elok. 17 p. oli vasta 44 -sisäänkirjoitettua oppilasta, joista vaan 8 suomalaista. Mutta toisia -alkoi pian karttua lisään suurin joukoin; 1641 vuoden alussa jo -mainitaan olleen 250. Suurin osa näistä oli kuitenkin ruotsalaisia, -joita uuden oppilaitoksen opettajien etevyys sekä myös elannon huokeus -täällä "Ruotsin vilja-aitassa" oli tänne houkutellut. Jos voimme tehdä -päätöksiä ensiaikoina Turun akatemiassa pidetyistä puheista ja -väitöksistä, niin oli ruotsalaisten luku 2/3 suomalaisiin verraten. -Samaa myös vakuuttavat stipendien saaneitten nimet. Perin vastainen -suhde toiselta puolen käy ilmi, jos tutkimme konsistorin pöytäkirjoista -rangaistujen kansallisuutta, sillä siinä ovat suomalaiset suuresti -voitonpuolella. Meidän maassamme valitettavasti vallitseva yleinen -tapojen turmelus ja raakuus näyttäytyi tässäkin selvästi. Jonkun ajan -perästä pääsivät kuitenkin oman maan pojat enemmistöön myös -tieteellisissä harjoituksissa. - -Kolme vuotta perustusjuhlansa jälkeen vietti jo nuori yliopistomme -toukok. 14 p. 1643 ensimäiset maisterinvihkiäisensä. Hallitus oli -siihen antanut luvan, kuitenkin varoittaen, ettei suotaisi -laakeriseppelettä liian monelle, vaan ainoastaan muutamille harvoille -hyväoppisille ja hyvätapaisille, joista olisi akatemialle kunniaa. -Senvuoksi konsistori ankarasti pohti niitä, jotka pyrkivät -maisterinarvoon. Markus Zadeler esim. hylättiin; opin puolesta hän -olisi kyllä täyttänyt kohtuulliset vaatimukset; mutta hän oli in vita -et moribus (elämässään ja tavoiltaan) vähän sivistymätön. Torpensis -hyväksyttiin, vaikka häntä vastaan tosin muistutettiin, että hän -useammassa paikassa yht'aikaa oli ollut kosimisvehkeissä; myös -varoitettiin häntä, ettei hän vasta enää joka paikassa laulelisi -viisujansa ja riimejänsä, jotka muka vain olivat häpeäksi hänelle -itselleen sekä yliopistolle. Herliciukselle pantiin se ehto, että hän -vielä kolme vuotta jatkaisi opinharjoituksiaan, taikka heti menisi -takaisin Ruotsiin semmoiseen paikkaan, missä hänen heikkoutensa in -studiis (tieteissä) ei tulisi kovin paljon näkyviin. Kaikkiansa -vihittiin; vain kymmenen nuorukaista maisteriksi, niistä 2-3 -suomalaista. Juhlapäivänä olivat vieraat kello 8 aamulla kutsutut -dekaanuksen taloon, josta juhlasaatossa, parittain, yksi professori -aina kunkin vihittävän rinnalla, mentiin akatemian juhlasaliin. -Vaelluksen aikana soivat kirkonkellot juhlallisesti koko ajan. Pidot -kestivät kaksi yötä yhtä mittaa. Nuorille maistereille osoitettiin -sitten kunniaa monella tavalla; muutamat heistä esim. kutsuttiin -lukukauden lopussa rehtorin pitoihin, joihin eivät edes kaikki -hovioikeuden assessorit eivätkä kaupungin pormestarit päässeet. - - - - -13. Tieteelliset harjoitukset Turun yliopiston ensi aikoina. - - -Nuoren yliopistomme laitokset ja tulot, vaikka ne epäilemättä -silloisille valtionvaroille olivat sangen tuntuvat, olivat kuitenkin -alussa varsin vaillinaiset ja vähäiset. Uuden akatemiahuoneen -rakentamista varten ei ollut rahoja; vanha kymnaasirakennus siis -korjattiin kutakuinkin ja muutettiin yliopiston tarpeitten mukaan. -Siinä oli vain kaksi isompaa luentosalia sekä kolmas pienempi -matematinen, jonka vieressä oli "mallikamari", aiottu vähäisten -tieteellisten kokoelmien säilytyspaikaksi. Viides huone oli alussa -lakitieteellisenä luentosalina, vaan määrättiin pian konsistorin -istuntoja varten. Siinä kaikki! Luentosaleissa ei ollut uuneja, millä -lämmittää; oppilaitten täytyi siis talvisaikana istua turkki päällä -taikka säestää opettajien selityksiä hampaitten kalinalla ja jalkojen -töminällä. Opetuksen ulkonaisista apukeinoista, meidän vaatimustemme -mukaan, oli täydellinen puute. Ei ollut mitään anatomiasalia, -ei kemiallista laboratoria, ei tähtitornia kiikareineen; -kasvitieteellisellä puutarhalla oli tosin paikkansa, mutta siinä ei -kasvatettu muuta kuin kaaleja ja nauriita professorien keittiöitä -varten. Kirjoja ei ollut alussa muuta kuin ne parikymmentä, jotka -yliopisto oli perinyt emältänsä, kymnaasilta; v. 1645 saatiin -kuitenkin, niinkuin ennen on kerrottu, Stålhandsken lesken lahjoituksen -kautta 960 nidosta, siis sitä nimeä toki hiukan ansaitseva kirjaston -alku. Kirjakaupan laita oli myös sangen huono. Kustaa Aadolf oli tosin, -suomalla kaikellaisia etuja, houkutellut saksalaisen kirjakauppiaan -muuttamaan Turkuun; mutta tämä palasi pian takaisin maahansa, koska ei -ollut kyllin menekkiä hänen tavaroillansa, jotka pitkän matkan tähden -mahtoivatkin tulla sangen kalliiksi. Samasta syystä eivät myöskään -yliopiston ensi aikoina kirjakaupat moneen aikaan oikein menestyneet. -Professorien täytyi siis, kun he tarvitsivat harvinaisempia kirjoja, -joskus lähteä niitä ostamaan ulkomaille, kauas Saksaan ja Hollantiin, -ja kunkin oman tieteensä alalla toimittaa uusia teoksia oppilaittensa -tarpeeksi. Nämät tulivat sitten vähä kerrassaan, väitösten muodossa -julkisuuteen, joten oppilaitten oli helpompi niitä ostaa. Kirjanpainaja -oli nyt viimein saatu Turkuun v. 1642, niin ettei enää, niinkuin -edellisinä aikoina, tarvinnut lähettää Suomessa sepitettyjä teoksia -painettaviksi Tukholmaan, Lübeckiin tai Rostockiin asti. - -Kaikkia yliopiston tarpeita varten oli kruunun varoista määrätty -yhteensä vain noin 6,400 hopeatalaria s.o. 23,000 nykyistä Suomen -markkaa. Tämä summa oli tosin siihen aikaan, elintarpeiden huokeihin -hintoihin nähden, yhtä suuri kuin meidän aikoinamme 70,000 markkaa; -mutta kovin vähäinen se kaikissa tapauksissa oli. Apurahoiksi köyhille, -ahkerille ylioppilaille annettiin näistä yhteensä 3,360 markkaa. -Professorien palkka, 1,500 mk. (nykyajan hintojen mukaan 4,500), ei -olisi kuitenkaan ollut aivan huono, jollei se rahakamarissa vallitsevan -epäjärjestyksen sekä kruunun varojen yleisen rappiotilan tähden olisi -usein jäänyt tulematta. Sitä suuremman kiitoksen ansaitsee senaikuisten -professorien rakkaus isänmaataan ja tieteitään kohtaan, mikä -saattoi heidät monasti uhraamaan melkoisia summia kaikellaisiin -yliopistollisiin tarpeihin, milloin ei niihin kruunulta saatu rahaa. -Kustantivatpa he v. 1656, yhdessä piispan kanssa, niinkin kalliin työn -kuin akatemiarakennuksen korjauksen palon jälkeen, ja lainasivat suuria -summia lisäksi, kun heidän omat varansa tietystikään eivät riittäneet. -Sillä "niiden sanomattomien vastusten tähden", sanoivat he, "jotka nyt -rasittavat kuninkaallista majesteettia vierailla mailla, sodassa -valtakunnan vimmaisia vihollisia vastaan", he eivät tahtoneet lisätä -huolia pyytämällä apua kruunulta. - -Luennot alkoivat siihen aikaan jo kello seitsemältä aamulla, osaksi -luentosalien vähyyden vuoksi, osaksi myös sentähden, että ihmiset -silloin ylimalkaan olivat enemmän aamuvirkkuja. Ylioppilaat olivat -opinharjoituksissansa paljoa tarkemman ja ankaramman tarkastuksen -alaisina kuin tätä nykyä. Ankarasti valvottiin, että he säännöllisesti -kävivät luennoilla -- heidän huolimattomuudestaan kuului kuitenkin -paljon valituksia -- ja tiheään tutkittiin, miten opetus oli päähän -pystynyt. Tarkasti myös pidettiin silloin huolta siitä, että -nuorukaiset harjaantuisivat selvästi ja sujuvasti esiintuomaan -oppiansa. Sangen usein pidettiin väitöksiä; joissa oppilaitten tuli -vastustaa ja puolustaa luennoissa käsiteltyjä opinkappaleita, jotta -oppi ei tulisi vain muistiasiaksi, vaan syihin perustuvaksi. Sen -lisäksi harjoitettiin puhetaitoa puheitten pitämisellä, joka -tavallisesti tapahtui pyhäpäivinä iltapuolin; enimmiten nämät puheet -olivat suorasanaisia, mutta joskus myös runomittaisia. Ne käsittelivät -väliin tieteellisiä asioita, väliin taas kunkin omaa syntymäseutua, -jota tavallisesti tulisella innolla ja ylenmäärin suurentelemalla -kehuttiin. Runojen sepittäminen muutenkin kuului jokaisen ylioppilaan -välttämättömiin harjoituksiin, joita erityinen professori johti. Tämä -runonsepustus tapahtui enimmiten latinaksi, joka muutenkin oli kaiken -opetuksen, luentojen, väitösten sekä puheenharjoitusten kielenä. Mutta -pian alettiin myös yhä useammin sepittää kreikkalaisia runoja, joskus -ihmeeksi heprealaisiakin; samoin kotimaiset kielet, suomi ja ruotsi, -ainakin onnentoivotuksina väitösten johdosta saivat sijansa. Myöhemmin -vuosisadan loppupuolella ilmeni niinikään enenevä uudempi, ulkomaisten -kielten taito saksalaisissa, ranskalaisissa, joskus italialaisissa ja -englantilaisissa runoissa. Näin saatua runotaitoa viljeltiin sitten -ahkerasti kaikellaisissa tilaisuuksissa: paitsi onnentoivotuksia -sepiteltiin riemurunoja häihin ja suruvirsiä hautajaisiin. Todellista -runollisuutta ei tietysti kuitenkaan näissä kokeissa ollut eikä voinut -olla. - -Näihin yllämainittuihin harjoituksiin, jotka tarkoittivat -kirjoittamis- ja puhumistaidon edistämistä, liittyi myös draamallisia. -Sen jälkeen kuin Messenius, jesuittakoulujen esimerkin mukaan, oli -Upsalassa pannut näytelmiä alulle, olivat ne tulleet Ruotsinvallan -yliopistoissa hyvin yleiseksi ja suosituksi tavaksi. Turussakin pantiin -jo heti uuden yliopiston vihkiäisissä näytelmä toimeen, ja sitten -esitettiin niitä tavallisesti kaikissa akatemiallisissa juhlissa, -joskus yliopiston piirin ulkopuolellakin. Chronanderin sepittämästä -näytelmästä presidentti Kurckin häitten kunniaksi on jo ollut puhetta. -Toinen, saman miehen sepittämä, nimeltä "Surge, eller Flijt och -Oflijtighets Skodespegel" (Nouse, eli ahkeruuden ja laiskuuden peili) -esitettiin 1647:n vuoden maisterivihkiäisissä. V. 1650 saatiin -sellaisesta huvituksesta nauttia kolmekin erää; ensin esitettiin -ruotsalainen näytelmä maisterivihkiäisissä, sitten suomenkielinen -"Tuhlaajapoika", Justanderin kääntämä, vasta valitun uuden rehtorin -kunniaksi, ja viimeksi vielä latinalainen. Samalla tavalla -harrastettiin näytelmätaidetta Viipurin kymnaasissakin, jonka -opettajista Petrus Carstenius oli näytelmänkirjoittaja. Kaikki nämät -kokeet olivat kuitenkin yhtä paljon vailla runollista aistia kuin -muutkin sen ajan runosepustukset. - -Professoreita oli Turussa alussa yksitoista, nimittäin jumaluusopissa -kolme, lääketieteessä ja lakitieteessä yksi kummassakin, sekä -filosofian tiedekunnassa kuusi. Viimemainituista opetti -"kaunopuheisuuden" professori latinaa; toisella oli "pyhät kielet", -s.o. heprea ja kreikka; kolmannella historia ja valtiotiede; -neljännellä logiikka eli ajatustiede ja runousoppi -- todella -eriskummallinen kaksoispari! -- viidennellä matematiikka; kuudennella -fysiikka ja kasvitiede. Vähän ajan perästä eroitettiin runousoppi -erinäisen professorin hoidettavaksi, ja ensimäinen siinä virassa oli -ennen jo mainittu Brahen suosikki Eerikki Justander (eli oikeastaan -Juusti), joka samalla suomenteli asetuksia. Hän se myös oli tuon -komedian Tuhlaajapojasta suomentanut, ja muutenkin hän oli -ohjaamallensa nuorisolle esimerkkinä suomenkielisen runouden -harjoittamisessa. - -Niinkuin jo professorien luettelostakin näkyy, suosittiin ja viljeltiin -silloin eri tieteitä ihan toisessa suhteessa kuin tätä nykyä. Meidän -aikanamme niin rehoittavaan kukoistukseen ja korkeaan arvoon päässeet -luonnontieteet lähimpine sukulaisineen olivat silloin suuresti -laiminlyödyt. Lääketieteen professoriksi ei, yliopistoa perustettaessa, -saatukaan heti varsinaista tohtoria, vaan täytyi tyytyä vanhaan -ylioppilaaseen, joka Upsalassa oli lääketiedettä opiskellut. Hänen -taidostansa voi seuraava pieni juttu antaa käsityksen. Eräs rouva oli -piispan rouvalle neuvonut pistosta muka ehkäiseviä lääkkeitä, jotka -olivat valmistetut vanhasta oluesta, sahramista, muskottineilikoista -sekä hevosensonnasta. Piispa, joka pelkäsi myrkyllisiksi näitä -lääkkeitä, pyysi lääketieteen professori Achreliuksen lausuntoa, ja -tämäpä päätti kun päättikin, että "succus fimi eqvini" (hevosen sonnan -mehu) on vallan hyvä pistoksia vastaan. Tämmöisen opettajan -johdolla ei tietystikään lääketiede voinut suuriin edistyä meidän -maassamme. Kauan aikaa olikin vielä koko avara Suomenmaa oppinutta -lääkäriä vailla. Turussa ja Viipurissa oli kuitenkin sairaitten apuna -"partureita", joille kaupunki maksoi palkkaa. Ei ollut myöskään -ainoatakaan apteekkaria, paitsi yksityistä, joka yhteen aikaan -oli kenraalikuvernööri Flemingin palveluksessa. -- Samoin oli -luonnontieteidenkin laita; todellista tietoa oli kovin vähän, ja sekin -suuresti sekoitettuna kaikellaisella taikauskolla. Tähtitiede kuului -matematiikan professorin opetuspiiriin. Hän kävi öisin oppilaittensa -kanssa "stellatim" (sen ajan ylioppilaitten puheenparren mukaan; -"tähdystämässä", jos niin sopinee sanoa). Kokonaan kiikarien puutteessa -tarkasteltiin taivaankappaleita paljain silmin, neuvottiin niiden nimiä -ja annettiin salamielisiä selityksiä niiden aseman vaikutuksesta muka -ihmisten kohtaloihin. Tähtiennustusoppi (astrologia) oli näet vielä -täydessä voimassaan; ensimäinen matematiikan professori Kexlerus -puolusti vielä 1647 julkisessa väittelyssä sen luotettavuutta. Sitä -vastoin sama herra kiven kovaan väitti, että Copernicuksen oppi -maailmanrakenteesta, joka on nykyisen tähtitieteen perustana, oli aivan -perätöntä lorua. -- Fysiikka, johon kuului myös samalla eläin- ja -kasvitiede sekä mineralogia, liikkui silloin enimmiten kaikellaisissa -hämärissä haaveksimisissa luontokappaleitten synnystä. Se nojautui yhä -Aristoteleen jo melkein 2,000 vuoden vanhoihin arveluihin, varsin vähän -välittäen luonnon ja sen lakien tutkimisesta, jonka avulla olisi voitu -tehdä uusia keksintöjä. Luontokappaleitten todellisesta olosta ja -elosta ei ole sen ajan kirjoissa paljon puhetta. Itse eläimistä tehtiin -tosin jonkinlaisia luetteloita; mutta ne olivat vallan vaillinaisia, -kaikkea järjellistä järjestystä vailla. Eräässä Turussa painetussa -oppikirjassa esim. ovat nelijalkaiset eläimet jaetut "kotimaisiin" ja -"ulkomaisiin". Kertomukset eläimien muodosta ja tavoista, jos niitä -lainkaan oli, lainattiin enimmiten kreikkalaisten ja roomalaisten -kirjailijain teoksista (jopa runoelmistakin!), eikä luonnosta. -Kerrottiinpa vielä täytenä totena kaikellaisia vanhoja juttuja -lohikäärmeistä sekä muista olemattomista pedoista. Joskus eivät sen -ajan luonnontieteelliset kirjat sisältäneet hituistakaan oikeata -luonnontiedettä, vaan ainoastaan kaikellaisia muita joutavia, -hullunkurisia loruja. Niin esim. eräässä väitöksessä "Valaskaloista", -joka v. 1683 pidettiin Turussa, käsiteltiin vain rikkiviisailla syillä -ja vastasyillä kysymystä: oliko Jumala tuonut valaskalatkin Aatamin -eteen nimitettäviksi? -- kuinka Hän saattoi ne sinne kuljettaa? -minkälaisen nimen Aatami mahtoi niille antaa? y.m.s. -- Vähäiset -varsinaiset tiedot luonnon ilmiöistä pidettiin silloin tarkasti -salassa, ja ilmoitettiin oppilaille ainoastaan sen jälkeen, kun nämät -valalla olivat luvanneet olla niitä levittämättä. Siitä oli, niinkuin -pian saamme nähdä, seurauksena se, että fysiikan viljelijöitä luultiin -"mustan taidon mestareiksi" eli noidiksi. -- Kemia, jota muuten Turun -yliopistossa ensi aikoina ei harjoitettukaan paljon ensinkään, oli -silloin joka paikassa enimmäkseen vain alkemiaa, s.o. turhaa kullanteon -harrastusta. - -Poikkeuksena kaikkien noiden hullutusten keskellä loistaa vain yhden -ainoan todellisen luonnontutkijan nimi meidän tieteittemme -alkuhistoriassa. Se oli toinen lääketieteen professori, ruotsalainen -_Elias Tillandz_ (1670-93). Hän oli Hollannissa, varsinaisen tieteensä -ohella, myös ahkerasti harjoittanut kasvitiedettä ja hänen mukanaan -siirtyi tämä harrastus tännekin. Hän jätti kreikkalaiset ja roomalaiset -kirjailijat tomuisille hyllyillensä, ja läksi oppilaittensa kanssa ulos -tuoretta, elävää luonnon kirjaa lukemaan. Ruissalon tammistoista ja -nurmikoilta poimittiin kukkia ja ruohoja, tarkasteltiin ja tutkittiin -niitä ja puheltiin niiden ominaisuuksista, joten nuorison silmät -aukenivat havaintojen tekoon. Kaalit yliopiston puutarhassa saivat nyt -siirtyä kaikellaisten lääkkeiksi kelpaavien tai muuten merkillisten -ulkomaan kasvien tieltä. Ja kun kesä loppui, jatkettiin elävän luonnon -tutkimista opettajan omassa talossa, jossa yksi huone oli muodostettu -ansariksi kuumaa ilmaa vaativia ulkomaan kasveja varten. Näistä -hoidokkaistansa, niinkuin myös monesta sadasta Turun seudun -metsäkasvista, painatti sitten Tillandz selittävän ja kuvillakin -varustetun luettelon. Latinaisen nimen vieressä oli siinä hyvin usein -suomalainenkin mainittu. Pikemmin on senaikuisen ajan syyksi luettava -kuin itse nerollisen tutkijan, että tämäkin luettelo on vailla -tieteellisempää järjestystä. -- Kotonansa oli Tillandzilla myös pieni -kemiallinen keittohuone eli laboratori, missä hän valmisteli lääkärin -virassa tarpeellisia rohtoja. Vielä toista huonetta hän käytti -ruumiinleikkaus- eli anatomiasalina. Vasta v. 1683 suotiin hänelle itse -yliopistolla sijaa tätä varten, jolloin myös ensi kertaa Suomessa -otettiin ihmisruumis leikattavaksi; siihen asti oli vain koirien sekä -sikojen paloittamisella annettu lääkäreiksi aikoville nuorukaisille -jonkunlaista tietoa ihmisen sisällisestä rakennuksesta. Lopuksi vielä, -esimerkkinä siitä, miten ei nerokkain ja valistuneinkaan ihminen voi -kokonaan vapautua aikakautensa yleisestä hengestä, mainittakoon, että -Tillandz luuli voivansa ennustaa ihmisten tulevia kohtaloita. - -Samoinkuin luonnontieteissä oli filosofiassakin Aristoteles kaiken opin -perusteena, kuitenkin siinä kristillisyyteen sovitetussa muodossa, -jonka mainio uskonpuhdistaja Melanchton oli saattanut voimaan. -Silloisten opettajien työnä oli pääasiallisesti vain tämän valmiin opin -selittäminen; mutta heidän selittelemisensä muuttuivat suureksi osaksi -joutaviksi hiuksenhalkaisemisiksi. Filosofian ajatustieteellisellä eli -logiikan alalla tuli tähän aikaan erään suomalaisen miehen _Antti -Thuroniuksen_ (papin poika Hämeenkyröstä, professorina 1655-65) nimi -sangen kuuluisaksi. Hänen kirjansa olivat koko sinä vuosisatana sekä -Suomessa että myös Ruotsissa tämän tieteenhaaran yleisenä ohjeena. -Hänen aikalaisensa kehuivat häntä "isänmaan tähdeksi" ja "Suomen -loistavaksi kruunuksi", väittäen että Aristoteles sekä Plato, jos he -silloin olisivat eläneet, olisivat oppilaina hänen jalkojensa juuressa -istuneet. Ja nykyajan kirjailijatkin, jotka filosofian vaiheita meidän -yliopistossamme ovat tutkineet, sanovat hänen olleen merkillisimpiä -miehiä, joita Auran akatemiassa on nähty; tunnustaen hänen oppinsa -puutteet, he kuitenkin arvelevat hänen, jos hänelle vain pitempi ikä -olisi ollut suotu, luultavasti päässeen neronsa lentimillä ajatuksen -silloisten ahtaitten rajojen yli. Valitettavasti hän kuoli jo -33-vuotisena, saatuaan professorinviran konsistorin yksimielisellä -suostumuksella jo kahdenkymmenenkolmen vuoden ikäisenä. Ihmeellistä -muuten, että ranskalainen Descartes, joka alottaa filosofiassa uuden -aikakauden ja joka Kristiina kuningattaren kunniavieraana jonkun aikaa -asui Tukholmassa, ei vielä paljon ollenkaan vaikuttanut Ruotsinvallan -tiedemiehiin. -- Käytännöllisessä filosofiassa, valtio- ja -siveysopissa, oli taas yliopistomme ensi aikoina ruotsalainen _Mikael -Wexionius_, josta pian enemmän, yhtä mainio ja vaikutusvaltainen kuin -Thuronius. -- Myöskin lakitieteen alalla oli meillä silloin (1640-47) -kuuluisa opettaja, ruotsalainen _Juhana Dalekarlus_ (sittemmin -aateloitu Stjernhöökin nimellä), jota pidetään yhtenä Ruotsin -etevimpänä lainoppineena kaikkina aikoina. -- Historiaa silloin vielä -varsin vähän viljeltiin meidän yliopistossamme. Ei yksikään Suomen mies -tänä aikakautena saanut sillä alalla mitään mainiompaa aikaan. Se on -sangen ihmeteltävä seikka juuri sinä vuosisatana, jolloin meidän miehet -enemmän kuin koskaan muulloin ovat vaikuttavasti ottaneet osaa yleiseen -historiaan. Erittäin Suomen historiaa koskevia teoksia ei silloin -syntynyt enempää kuin kolme, niistä yksi suomenkielinenkin riimein -tehty "Ajan-Tieto", Tammelan kirkkoherran _Lauri Pietarinpojan_ -kirjoittama (v. 1658). Kaikki silloiset historiat, jos ne vain -koskettelivat vanhempia ajanjaksoja, olivat muuten täynnä aivan -perättömiä, mielettömiä taruja. - -Uudempia kieliä ruvettiin Turun akatemiassa hartaammin viljelemään -vasta 17:nnen vuosisadan loppupuolella. Saksankielen taito oli -kuitenkin kolmekymmenvuotisen sodan kautta sangen paljon levinnyt -meidän maassamme; englanninkieltä niinikään osattiin merikaupungeissa. -Hepreaa ja kreikkaa opiskeltiin ahkerasti raamatun tutkimisen -tarpeeksi; mutta jälkimäisen maallista kirjallisuutta pahasti -laiminlyötiin. Myöskin Rooman klassillista kirjallisuutta luettiin ensi -aikoina verrattain vähän; latinan opetus tarkoitti enimmiten vain -ulkonaista käytäntöä. Tämä kieli tulikin siihen aikaan, jokapäiväisen -viljelyksen kautta kaikissa korkeammissa aineissa, sivistyneitten -ikäänkuin toiseksi äidinkieleksi. Useimmat heistä osasivat paljon -selvemmin kirjoittaa ja paljon kauniimmin puhua latinaa kuin oman maan -kieltä. Tätä viimeksimainittua, jos sitä juhlallisemmissa aineissa -käytettiin, sekoitettiin aina latinaisilla mahtisanoilla, jopa -höystettiin kokonaisilla lauseillakin. - -Seitsemännentoista vuosisadan tieteelliset harjoitukset, niinkuin -ylläkerrotusta käy ilmi, olivat ylimalkaan vielä jokseenkin lapsuuden -kannalla. Ne eivät uskaltaneet askeleenkaan vertaa erota vanhasta -imettäjästään ja kasvattajastaan, muinaisajan kirjallisuudesta. -Kaikissa tieteissä pidettiin tärkeämpänä tukea esiintuotavaa oppia itse -ainetta koskevasta kirjallisuudesta tai muista vanhoista kirjoista -saaduilla lauseella, kuin itse asian omassa luonteessa olevilla -todistavilla syillä. Piti muka aina olla tuommoinen vanha, vakava -takuumies selkäturvana, ennenkuin tohdittiin astua esille. Jos joku -poikkesi uusille, ennen käymättömille poluille, niin nousi siitä kohta -kauhea melu ja huuto: "Hän on harhateillä! Hän on harhateillä!" V. 1642 -Turussa tehdyn yliopiston konsistorin päätöksen mukaan piti jokaisen -professorin varoa: "ettei hän toisi esille mitään uutta, ikäänkuin muka -näyttääkseen osaavansa enemmän kuin muut; sillä siitä johtuisi vain -pahennusta ja eripuraisuutta". V. 1678 taas keskusteltiin samassa -konsistorissa, sallittaisiinko maisteri Achreliuksen jatkaa -Contemplationes Mundi (Mietteitä maailmasta) nimisen teoksensa -painatusta. Siinä kirjassa, niin lausui melkein koko filosofinen -tiedekunta, "näyttää yksi osa sotivan saniorum philosophorum dogmatibus -(viisaampien oppineitten oppia) vastaan sekä tuovan esiin nova -principia (uusia periaatteita) ynnä muuta semmoista, jota olisi -parannettava". Tillandz sai kuitenkin jumaluusoppineitten avulla -uhkaavan kiellon estetyksi; jälkimäiset eivät katsoneet noita uusia -periaatteita kovinkaan vaarallisiksi, "koska ne eivät kuitenkaan -sotineet raamattua vastaan". - -Tässä onkin nyt samalla tullut mainituksi toinen lapsenhoitaja, joka -siihen aikaan piteli tiedettä talutusnuorassa, nimittäin jumaluusoppi. -Myöskin semmoisissa asioissa, jotka eivät vähääkään koskeneet -autuudenoppiin, pidettiin raamattua epäämättömänä oppikirjana. Siihen -totuuteen oli tosin jo täytynyt alistua, että maa liikkui ja aurinko -seisoi suhteellisesti paikoillaan; vaan muuten luonnontieteissäkin piti -aina ottaa lukuun, sopiko se ja se todennäköinen arvelu myös raamatun -sanojen kanssa yhteen. - -Ylin arvossa, enimmin viljelty kaikista tieteistä oli silloin -jumaluusoppi -- eikä se ollutkaan ihmeellistä tänä aikakautena, -jolloin parasta aikaa vuodatettiin niin paljon verta, hävitettiin niin -paljon maita erilaisten katkismusten tähden. Mainittu jo on, että -neljäs osa professoreista oli välittömästi sen palveluksessa. Näillä -professoreilla oli, paitsi kruunulta tulevaa palkkaansa, kullakin vielä -lisäksi kirkkoherran saatavat yhdestä pitäjästä. Siitä johtui, että -melkein kaikki muutkin professorit (lakitieteen viljelijää -lukuunottamatta, jolla oli hovioikeuden assessorina hyvä lisävirka) -ahkerasti harjoittivat jumaluusoppia ja heti, jos vain siihen -tiedekuntaan ilmaantui avonainen paikka, kilvan koettivat päästä -teologeiksi. Moni jumaluusopin professoreista Turussa oli siten ensin -opiskellut mikä kieliä tai logiikkaa, mikä matematiikkaa tai fysiikkaa. - -Sen ajan jumaluusoppi oli valitettavasti kuitenkin kaikkea elävää -henkeä vailla, kuolleinta, kuivinta, ahdasmielisintä sanojen -saivartelemista. Samoin kuin Saksassa oli meilläkin protestanttisuus -ihan kivettynyt kaavoihinsa. Ken niistä vain sanasenkin poikkesi, sitä -ruvettiin heti ahdistamaan katkerimmalla, leppymättömimmällä, -epäkristillisimmällä vihalla. Meidänkin yliopistossamme on kyllin -esimerkkejä tämmöisistä myrkyllisistä uskonnollisista riidoista. Yksi -sen ensimäisistä ja etevimmistä opettajista, jumaluusopin professori -_Johannes Terserus_ (Ruotsista kotoisin) oli Turun piispaksi tultuansa -painattanut katkismuksen selityksen. Tästä kirjasta professori -_Svenonius_, oikeauskoisuuden valppain vartija Turussa, keksi muutamia -mitättömiä lauseita, jotka osoittivat hiukan taipumusta Lutherin ja -Calvinin oppien yhdistämiseen. Tästäkö nyt heti aika hätä nousi! -Riitaveljekset vaativat viimein toinen toisensa julkiseen sanasotaan, -jota pidettiin eräässä akatemian luentosalissa koko ylioppilasjoukon -sekä lukemattomien muitten ihmisten läsnäollessa. Terserus, joka oli jo -vastustajansa edellisistä myrkyllisistä soimauksista kiihtynyt, ei -osannut myöskään tässä tilaisuudessa hillitä mieltänsä, vaan soimasi -Svenoniusta "nuorison viettelijäksi", "riivatuksi ihmiseksi" y.m. ja -lopulla, piispan arvonsa nojalla, käski hänen vaikenemaan. Kostonhimoa -palava Svenonius pani nyt koko maailman liikkeelle ja saikin viimein -aikaan sen, että Terserus vääräuskoisena menetti hiippansa. Samoin -ahdisti Svenonius myöhemmin toistakin ansiollista Turun piispaa, -Gezeliusta, muutamien vähemmän onnistuneitten sanojen vuoksi -Gezeliuksen toimittamassa katkismuksessa. -- Niinikään oli -v. 1666 kiivas kahakka uuden jumaluusopinprofessorin Bångin ja -latinankielenprofessorin Miltopaeuksen välillä, johon Svenoniuskin otti -osaa edellisen apulaisena.[30] - -Tällainen oli tieteellisen hengen laita Turun yliopiston ensi aikoina; -sen pyrinnöt olivat, kuten näemme, monin suhtein puutteelliset, monin -suhtein kovin yksipuoliset. Vaan semmoisinaankin ne tuottivat kuitenkin -Suomelle sanomattoman suurta hyötyä. Suomalaiset kohosivat kuitenkin -niiden johdosta vähitellen siitä törkeästä raakuudesta, siitä -perinpohjaisesta henkisten harrastusten puutteesta, siitä ilkeästä -omanvoitonpyynnöstä, jossa he siihen asti olivat rypeneet. -Loppupuolella 17:ttä vuosisataa esiintyy jo ylimalkaan virkamieskunta -rehellisempänä, papisto sivistyneempänä, elämässään siivompana -- ja -sen parannuksen aikaansaamisessa oli Turun yliopistolla, tuomittakoon -muuten sen puutteita ja virheitä miten ankarasti tahansa, suurin ansio. - - - - -14. Mikael Wexionius. - - -Niiden yhdentoista professorin parissa, jotka määrättiin Turun -yliopiston ensimäisiksi opettajiksi, ei ollut enempää kuin kaksi -suomalaista. Tätä seikkaa ei saa kuitenkaan ymmärtää siten, ettei olisi -tahdottu päästää meidän miehiämme näihin virkoihin. Kreivi Brahe -varsinkin, niinkuin tiedämme, harrasti aina sitä, että Suomessa -käytettäisiin maan omia lapsia taikka ainakin täällä pitemmän aikaa -asuneita ja meidän oloihimme tutustuneita miehiä. Saakoot tässä vielä -muutamat todisteet tästä hänen mielipiteestään sijansa. Kun uusi -runousopinprofessorin virka perustettiin, mainitsi hän sen -saajan erikoisena ansiona sen, että Justander oli "suomalainen -kansallisuudeltaan, jotka sillä maanäärellä parhaiten tulevat toimeen -ihmisten kanssa". Samoin myöskin, kun Tillandzia ehdoitettiin -professoriksi, tuotiin esiin se seikka, että hän, vaikka olikin -ruotsalainen, oli täällä ennen oleskellut ja opintoja harjoitellut, -joten maan sekä sen asukasten luonne oli hänelle hyvin tuttu. Syynä -suomalaisten opettajien vähyyteen yliopistomme ensi aikoina ei näy -olleen mikään muu, kuin että oli mahdoton saada kelvollisia. Suomen -siihen-astisissa kouluissa ei ollut edes kunnon alkuopetustakaan ollut -saatavana, ja se seikka, että Suomen mahtavammat, rikkaammat -aatelissuvut yleisesti muuttivat tähän aikaan Ruotsiin, vaikutti sen, -että varsin harvalla suomalaisella nuorukaisella oli tilaisuutta, -niinkuin sangen monella ruotsalaisella, päästä kotiopettajaksi johonkin -suureen perheeseen ja sitten nuorten herrojen mukana seurata ulkomaan -matkoille. Vielä myöhemmin tahtoi piispa Gezelius avonaiseen -jumaluusopinprofessorin paikkaan ruotsalaista, joka olisi opiltaan -kelvollinen ja myös muualla maailmassa jotain nähnyt, "sillä vaikea on -tulla toimeen täkäläisten kanssa, jotka täällä ovat syntyneet ja täällä -koulun sekä yliopiston läpikäyneet, eivätkä ikänä nähneet muuta kuin -Turun tuomiokirkon sekä linnan".[31] - -Tämän suuren ruotsalaisjoukon asettaminen Turun akatemiaan ei siis -suinkaan osoittanut mitään ruotsalaistuttamistuumaa eikä suomalaisen -kansallisuuden sortamishalua. Päinvastoin oli näiden professorien -lähettäminen selvänä todisteena siitä, että hallitus tahtoi hellästi -pitää huolta meidänkin maastamme. Ruotsi antoi tänne suurimman osan -parhaista opin ja neron edustajistaan ja riisti itsensä melkein -paljaaksi virittääkseen Suomelle niin kirkkaan valistuksen valon kuin -mahdollista. _Juhana Dalekarlus_ (aatel. Stjernhöök), _Juhana Terserus, -Mikael Wexionius ja Eskeli Petraeus_ olivat nimiä, joilla ei ollut -Ruotsin oppineitten parissa monta vertaistansa ja tuskin ainoatakaan, -joka ne olisi voittanut. - -Nämät uudet tulokkaat sitä paitsi käsittivätkin silloin -velvollisuutensa sitä kansaa kohtaan, jonka keskuuteen he olivat -tulleet. He koettivat rehellisesti tutustua Suomen oloihin ja -suomalaisten luonteeseen; he oppivat suomeakin ihmeen lyhyessä ajassa, -useat niinkin hyvin, että ovat taidostansa jättäneet kirjallisia -jälkiä. Petraeus, niinkuin tiedämme, oli osallisena raamatun -suomennoksessa ja sepitti suomenkielen oppikirjan; piispana hän lähetti -sitten myös suomenkielisen kiertokirjeen hiippakuntalaisilleen. -Terserus saarnasi jo v. 1641 suomeksi Naantalissa, josta hänelle -tulivat kirkkoherran saatavat. Tillandz, niinkuin jo mainittu, antoi -suomenkin kielelle sijaa kasvitieteellisessä teoksessaan. - -Samallainen mieliala oli myös _Mikael Wexioniuksella_, josta nyt tulee -laveammin puhetta erään hänen kirjoittamansa, Suomellekin tärkeän -teoksen johdosta. - -Wexionius oli köyhän kappalaisen poika Wexiön hiippakunnasta -Smoolannissa, jonka mukaan hän ottikin nimensä. Tultuansa maisteriksi -Upsalassa, hän pääsi matkoille Saksaan sekä Hollantiin; tarpeelliset -rahat antoi Aksel Oxenstjerna, jonka tietoon nuorukaisen hyvät -luonnonlahjat olivat tulleet. Tämän matkan jälkeen Wexionius sai -rehtorin paikan Wexiön koulussa, josta hänet kuitenkin jo parin vuoden -perästä muutettiin Turkuun valtiotieteen ja historian professoriksi. -Täällä sepittämässään juhlarunossaan yliopiston vihkiäisiin hän lauloi: - - "Terve, oi Suomen urhokas kansa, terve Sulle! - Ota vastaan Göötin rannoilta tullut uusi vieras -- - käypä vieras eipä hän lienekään nyt enää, vaan vastainen - kansalaises! - Vaikka syntyisin göötiläinen, tulen nyt suomalaiseksi.[32] - -Tämän lupauksensa hän täyttikin sitten aika miehen tavoin; sillä -merkillisimmässä teoksessaan: Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, -Fenningiae et subjectarum provinciarum (Lyhyt kertomus Ruotsin-, -Gootin- ja Suomenmaasta sekä vallanalaisista voittomaista), jonka hän -v. 1650 painatti kreivi Brahen kehoituksesta, ei ilmene vain -tiedemiehen mieltymystä aineeseensa, vaan myös monin paikoin enempää -- -isänmaanystävän rakkautta Suomenmaahan. Saakoot tässä sijansa muutamat -otteet tästä teoksesta, osaksi näytteinä sen ajan tieteestä, osaksi -myös valaistuksena maamme silloisille oloille. - -Aikansa tavan mukaan Wexionius ensiksi kokee selittää Suomenmaan nimeä. -Se voi, sanoo hän, johtua joko _suo_sta, koska täällä on niin paljon -soita, taikkapa _suomu_sta, koska täällä on niin paljon kaloja. -Mahdollista myös on, että se johtuu _Sem_istä, Noan pojasta, jota -muutamat oppineet arvelevat suomalaisten kantaisäksi. -- Sitten hän -kertoo miten Suomi on täynnä ihania ja viljavia seutuja. "Niin -hedelmällinen on täällä maa, niin voimakas päivänpaiste, ettei sitä -kokematon tahtoisi uskoakaan -- yhdestä kylvetystä tynnyristä saadaan -viisitoista." Erittäin runsaan saaliin tuottaa myös metsästys sekä -kalanpyynti; joka vuosi viedään Ruotsiin kaupaksi summattomia määriä -suolakalaa. Samoin on Suomi vallan rikas äärettömistä metsistä. -- -Edempänä hän luettelee kaikki Suomen maakunnat vesineen, kaupunkeineen, -aateliskartanoineen ja antaa kuvauksen kunkin maakunnan omituisesta -luonteesta. Pohjanmaalla, sanoo hän, ei maaperä ole hedelmätön; se -tuottaa asukkailleen tarpeeksi viljaa, jollei vain satu kolkompia -ilmoja. Sen metsät antavat äärettömästi tervaa, sen karjalaitumet voita -ulosvietäväksi. Yhtä runsaasti saadaan siellä kalojakin, varsinkin -haukia ja lohia. Venäjän puolella idässä on rajaharju, joka ei -kuitenkaan voi venekulkua estää, sillä alukset karvastetaan -sen yli ja jatkavat sitten vesimatkaansa Pohjanlahden ja Valkeanmeren -välillä. Suomen (Varsinais-Suomen) jakaa Aurajoki kahteen osaan: -Pohjois-Suomeen, johon myös Satakunta luetaan, sekä Etelä-Suomeen. -Edellisessä on kuuluisa Kokemäenjoki, mainio lohen sekä muun kalan -pyynnistä. Etelä-Suomessa on niinikään kaikellaista kalaa ja runsaasti -viljaa, humalia y.m. Kemiön pitäjässä hakataan marmoria, josta on saatu -pylväät useampiin Tukholman ynnä muiden kaupunkien kirkkoihin. -Ahvenanmaalla, jonka läpi meri polvittelee ikäänkuin joki, ovat -asukkaat ruotsalaisia, vaikka se on likempänä Suomen rantaa, He -elättävät itseään kalastuksella, vesilintujen pyynnillä sekä -laivankululla; myös saavat he rahaa puutöistään ja kalkinpoltolla. -Siellä on paljon hirviä ja jäniksiä, joita yksistään kuningas saa -pyytää. Susia ja täpläkauriita (cervus dama) on vähän.[33] Hämeenmaa -(jonka nimen hän muka heimosanasta johtaa) on viljava, missä ei halla -tee turmiota. Summattomasti saadaan erittäinkin ohraa, pellavaa sekä -nauriita semmoisista maista, joista "nurmikamara on päälleviskatuilla -palavilla puilla poispoltettu" (huhdilta). Tässä maakunnassa on myös -paljon ja suuria kalavesiä; Rautalammin järvistä sitä paitsi saadaan -rautamutaa. Savo, vaikka kaukana merestä, oli kuitenkin täynnä -vedenselkiä, jotka ovat suolattomia, ja polvittelevat lukemattomia -lahdelmia ja salmia myöten, sekä viimein Vuoksen kautta virtaavat -Laatokkaan. Sielläkin poltetaan metsiä ja nurmikoita, niin että koko -maa on savua täynnä (siitä hän arvelee maakunnalle nimenkin tulleen). -Näistä tämmöisistä viljelysmaista saadaan summattoman paljon hyvää -viljaa, eikä ole Savossa hallakaan kovin vaarallinen. Uusimaa on saanut -nimensä siitä, kun siellä ennen asui suomalaisia, nyt ruotsalaisia. Maa -on viljava, rikas myös metsänotuksista, linnuista sekä kaloista. Rautaa -murretaan kallioista Anskuussa ja Mustiossa. Karjalassakin on maa -viljelykseen hyvin sovelias; on siellä myös kelpo karjalaitumia. -Linnun- ja kalansaalis on runsas, erittäinkin lohenpyynti Käkisalmen -kohdalla. Tämän linnan läänistä, Kitelästä, saadaan rubiineja. - -Suomen vesistä on sitten vielä eri luvussa puhe. Muun muassa hän -kertoo, että Hämeessä sekä Savossa on äärettömiä järviä, suuria selkiä -ja leveitä lahtia, niin ettei silmä kannata rannasta rantaan. Varsinkin -suuri on se järvi, ettei mereksi sanoisi, joka Lapveden nimellä[34] -alkaa Lapista asti. Savossa kulkee kuitenkin sen poikki peltoja, -niittyjä ja metsiä, jotka ovat sangen ihanat katsella. Tämän jälkeen -hän lavealta ja suurella innolla kertoo jalosta Imatran koskesta. -Viimein vielä hän mainitsee "Skandinavian äärimäisen järven", Laatokan, -jossa sanoo olevan paljon kaloja ja myös hylkeitä, samoin Lapvedessä. -Meressä, pitkin Suomenmaan rannikoita, on niinikään runsaasti -kaikellaisia kaloja. Pohjanlahdessa lohet ovat paremmat kuin -Suomenlahdessa. Jälkimäisellä puolestaan on silakkansa eli hailinsa, -joita saadaan summattomin määrin joka vuosi, paikoittain niin hyviä, -että ne vetävät vertoja Skotlannin ja Skoonen silleille. - -Suomen kansaan poiketen, johon hän virolaisetkin lukee, kuvaa hän sen -luonnetta. Suomalaiset, sanoo hän, eivät ylimalkaan ole niin paljon -kehuttavat tapojensa hienouden vuoksi kuin uskollisuudestaan kuningasta -kohtaan. He ovat itsepäiset päätöksissään, käräjänkäyntiin kärkkäät -sekä sangen terävä-älyiset. Pohjalaiset -- joiden Wexionius -erehdyksestä sanoo enimmäksi osaksi puhuvan ruotsia -- ovat kaikista -vapaamielisimmät sekä luonnonlahjoiltaan etevimmät. Hämäläiset ovat -jörömäisiä, näöltään tylyjä. Savolaiset, aivan kuin taalalaiset, käyvät -mielellään toisissa maakunnissa ojia kaivamassa ja metsää raivaamassa. -Uusmaalaiset ovat ruotsalaisten kaltaisia, vieraanvaraisia. Karjalaiset -ovat itsepäisiä -- josta syystä itsepintaista ihmistä on tapana -karjalaispääksi nimittää. -- Yhtä ja toista hän vielä sen lisäksi eri -kohdissa juttelee kansamme tavoista ja menoista. Suomalaiset, sanoo -hän, hyvin mielellään käyvät saunassa. Kylvettyänsä he hyppäävät ulos, -vaikka kuinka kovalla pakkasella, ammentavat jäistä vettä kaivosta, -joesta tai merestä, ja valelevat sitä, iloisesti nauraen, alastomalle -ihollensa; siitä heidän ruumiinsa vahvistuu. Saunaan viedään myös -lapsensaajat, ja vastasyntyneitä lapsia vihdotaan heti, kunnes niiden -iho on ruskea niinkuin Venäjän saapasnahka. Pienokaisille, vielä paljoa -ennen kuin hampaat ovat puhjenneet, pistetään sianliha imettäväksi -suuhun, josta heidän arvellaan tulevan väkeviksi. Muuten Suomessa -syödään paljon nauriita, niin myös silakoita, sekä paistettuina että -keitettyinä; näyttävätpä nämät kalat raakoinakin kelpaavan -talonpojille, sen jälkeen kuin pikkuisen vaan ovat olleet suolavedessä. -Vasikanlihaa sitä vastoin, jota ei muuten Ruotsissakaan paljon syödä, -ei suomalainen koskaan ota suuhunsa. Karjalaiset eivät valmista -juustoa, vaan kun heiltä maitoa liikenee, pistävät sen uuniin -paistumaan. - -Suomenkielen alan arvelee Wexionius ennen muinoin olleen sangen avaran, -Weikseljoelta Valkeallemerelle ja Pohjois-Jäämereltä Donjoelle saakka. -Nykyään se esiintyy puhtaimpana Hämeessä, rantamailla ruotsinsekaisena, -Karjalassa se muutamissa puheenparsissa on eroava; vielä erilaisempi on -murre Virossa. Tämän johdosta hän selittää muutamia kohtia suomenkielen -luonteesta, viitaten erittäin siihen, että suomalaisen on vaikea saada -kielensä muiden kielten kaikkiin ääniin taipumaan, jollei lapsuudesta -ole niihin harjaantunut. Pari sanaa hän myös puhuu vanhasta Suomen -runomitasta, joista näkyy, että tämä, jos kohta vaillinaisesti, oli -oppineille tuttu. - -Kansamme muinaisuudesta hän puhuu useammissa paikoissa. Hän kertoo, -kuinka muutamat arvelevat suomalaisten polveutuvan Semistä, toiset taas -luulevat heitä Magogin, Jafetin pojan, jälkeläisiksi. Nimensä _Fenni_ -olivat he muka saaneet siitä, kun niin kauan asuivat _Venäjällä_. -Wexioniuksen oma johtopäätös on kuitenkin se, että meidän kansamme on -Aasiasta tullut, missä vielä samojedit (muka = Suomi jätti) ovat -jääneet entisille asuinsijoille. Suomalaisten pakanuuden ja -itsenäisyyden ajalta tietää hän mainita useampia kuninkaita (Islannin -tarujen mukaan). Vakinaisen valtiolaitoksen olemassaoloa jo -siihenkin aikaan todistavat muka semmoiset sanat kuin _opas_ = -ritari, _ratsasmies_ = tavallinen soturi. Nyt ei Suomi enää ole -kuningaskuntana, vaan suuriruhtinaanmaana. Ruotsin vallan yhteyteen -jouduttuaan ovat suomalaiset aina olleet hyvin uskollisia, josta syystä -heitä kohdellaankin niinkuin veljiä ja liittolaisia, ja tämä Ruotsin ja -Suomen keskinäinen luja liitto onkin Ruotsin vallan paras turva. - -Historiallisessa osassa, niinkuin näemme, haparoitsi Wexionius, aikansa -oppineitten tapaan, kaikellaisia perättömiä loruja ja mielikuvitelmia. -Joskus sattuu hänelle omistakin ajoista puhuessaan sangen pahoja -hairahduksia. Niinpä esim. hän väittää Riian kaupungin ohitse virtaavan -Väinäjoen tulevan Aasian puolisesta Venäjänmaasta, nähtävästi -sekoittaen sen Vienanjokeen, jolla venäjäksi on sama nimi. Epätarkkuus -oli ominainen koko aikakauden luonteelle. Sittenkin on tämä -Wexioniuksen teos sangen tärkeä, koska siinä on ensimäinen laveampi -kertomus meidän maastamme sekä kansastamme.[35] Se pysyi kauan aikaa -kaikkien käyttämänä päälähteenä näistä asioista ja herätti Suomen -omissa miehissä kotimaantuntemisen halun ensi kipinän. Kuinka syvälle -ja pitkälle se vaikutti, näkyy siitä, että esim. semmoisiakin -Wexioniuksen lauseita Suomesta kuin että Ruissalo likellä Turkua on -Thessalian Tempeäkin ihanampi, lainataan teoksesta teokseen koko sen -vuosisadan ajalla ja seuraavankin alussa. - -Monipuolisuus oli silloisille tiedemiehille ominainen avu; se oli -mahdollinen aikakautena, jolloin ei vielä vaadittu perinpohjaista, -omaperäistä tutkimista, vaan enimmiten tyydyttiin vanhojen oppien -märehtimiseen. Wexionius oli myös siihen määrään monipuolinen ja moneen -tieteeseen perehtynyt, että häntä mainittiin "tavattomasti oppineen -tohtorin" liikanimellä. Valtiotieteen alalta, joka samoinkuin -historiakin kuului hänen opetuspiiriinsä, on hän toimittanut kauan -aikaa arvossa pidettyjä teoksia Hugo Grotiuksen tapaan. Hän piti niissä -innokkaasti aatelisvallan puolta, muun muassa tuoden esiin sen -mielipiteen, että muka ainoastaan aateliset ovat kruunun välittömiä -alamaisia, muut säädyt välillisiä, siis ikäänkuin aatelin alamaisia. -Tämän paikan luettuaan kuuluu kuningas Kaarle X niin kovasti -suuttuneen, että vihapäissään nakkasi koko kirjan lattiaan. -Luonnollista oli toiselta puolen, että juuri samat mielipiteet -saattoivat sen tekijän Kristiinan aikuisten aatelisten hallitsijain -suureen suosioon. -- Ulkomailla ollessaan oli Wexionius myös niin -ahkerasti harjoittanut lakitiedettä, että hän Dalekarluksen poismuuton -jälkeen v. 1647 saattoi ottaa hoitoonsa häneltä tyhjäksi jääneen viran, -kirjoittaa useampia sangen kiitettyjä lakitieteellisiä teoksia ja -viimein v. 1657 tulla Turun hovioikeuden assessoriksi. Siinä virassa -hän kuoli v. 1670. Palkkioksi ansioistaan hän oli jo Kristiinan -kruunausjuhlassa saanut aatelisarvon, nimen _Gyldenstolpe_ sekä -muutamia taloja Suomessa. - - - - -15. Turun ylioppilaitten menot ja tavat. - - -Pääsötutkinnon jälkeen oli silloisella yliopistoon pyrkijällä vielä -toinenkin paha kiirastuli läpikäytävänä, ennenkuin hänen sallittiin -astua tieteen salin kynnyksen yli; hänen tuli kestää depositsionin -kaikki temput. - -Konsistorin määräämä depositor[36] kutsui näet tutkinnossa hyväksytyt -koululaiset eteensä, puetti ne erivärisistä tilkuista tehtyihin -eriskummallisiin nuttuihin, nokesi heidän kasvonsa mustiksi, kiinnitti -heille pitkät sarvet ja korvat hattuun ja pisti suuren sian-torahampaan -kumpaankin suupieleen. Sitten otti hän sauvan, jonka pää oli pienen -kirveen muotoinen, ja ajoi heitä hosumalla, ikäänkuin aasi- tai -härkälaumaa, depositsionisaliin. Siellä heidät asetettiin piiriin ja -depositor itse, keskellä seisoen, rupesi mittailemaan ja kohentelemaan -joukkoansa, jotta he seisoisivat oikeassa järjestyksessä pituutensa -mukaan. Sen tehtyänsä hän alkoi kauheasti mulkoilla silmiänsä, -irvistellä ja piloillaan kumarrella heille syvästi, samalla kuitenkin -sanoillaan tehden heistä pahinta pilkkaa. Sitten hän piti pitkän -latinalaisen puheen, nuorison yleisistä pahoista tavoista, osoittaen -kuinka tarpeellista oli ojentaa ja sivistyttää heitä tieteellisillä -harjoituksilla. Lopuksi hän kysyi muutamia kysymyksiä, ja raukat kun -eivät voineet suussa olevien sianhampaitten tähden selvästi vastata, -vaan kangertelivat ja mongertelivat kuin röhkivät siat, hosui hän heitä -selkään aika lailla, haukkuen järjettömiksi luontokappaleiksi ja -sioiksi, jotka vasta ihmisiksi olivat tehtävät. Näin sanoen hän -pihdeillä tempasi heiltä torahampaat pois, usein niin kovasti -nyhkäisten, että verta purskahti suusta. "Samalla tavalla", lausui hän, -"temmattakoon sinusta pois ylensyömisen ja ylenjuomisen himo!" Sitten -hän nyhti hatusta pois pitkät korvat ja virkkoi: "Tule ahkeraksi, niin -että aasista muutut ihmiseksi!" Samalla tavalla hän kiskaisi nyt pitkät -sarvet: "Täten hävitän sinusta hävyttömyyden ja raakuuden!" Sitten -käskettiin deponeerattavat kukin vuorostaan penkille pitkälleen, ja -depositor otti höylän, jolla höylätä huilautteli pitkin selkää, että -luut naksahtelivat: "Näin silittäkööt tieteet ja taiteet sinut siveäksi -ja höylätkööt °höyliksi!" Viimein vielä hän valeli heitä vedellä -kiireestä kantapäähän ja pyyhki kuiviksi, kovasti hieroen karkealla -rievulla: "Näin lähteköön sinusta kaikki riettaus ja saastaisuus!" Nyt -julisti hän tulokkaat "vapaiksi ylioppilaiksi!" -- Kuuden ensimäisen -kuukauden aikana ei ollut kuitenkaan tämä vapaus vielä ylen kehuttava. -Nuorten ylioppilaitten -- _beanien eli pennalien_ -- täytyi näet -passailla vanhempia osakuntalaisiansa ja totella kaikkia heidän -käskyjänsä, jossa toimituksessa ei puuttunut tylyjä sanoja eikä -selkäsaunoja. Beaniajan kuluttua pitivät nuoret ylioppilaat vanhemmille -kumppaneilleen suuret kestit, joissa aika lailla juotiin -- ja -tapeltiin. Nyt olivat tulokkaat jonkun aikaa vielä junioreina, -ennenkuin he senioreina viimein saivat ihan täydet ylioppilasoikeudet -ja vuorostaan vallan myöhemmin tulleitten beanien yli. - -Tieteellisistä harjoituksista yliopistomme ensi aikoina on jo ollut -puhe edellisessä luvussa. Niihin saattoi kuitenkin harva ylioppilas -yksinomaan antautua; useimpien täytyi köyhyytensä tähden käyttää osa -ajastaan elatuksen hankkimiseen. Tavallisin elatuskeino oli lasten -opettaminen. Monelle sattui se hyvä onni, että hän semmoisella ehdolla -sai vapaan asunnon ja ruuan jonkun turkulaisen luona; useimpien täytyi -kuitenkin tätä varten oleskella pitemmän tai lyhyemmän aikaa -maaseudulla, kaukana yliopistosta. Opetusviran ohessa sai siellä nuori -ylioppilas toimitella kaikellaisia muitakin asioita; hänet esim. -lähetettiin kiertämään ympäri pitäjää papin saatavien ajoon, tai -saattelemaan isännän viljoja myllyyn, tai lähimpään kaupunkiin -noutamaan emännälle taloustarpeita. Turussa oli joskus kelpo -rahansaalis saatavana niillä näytelmillä, joita ylioppilaat panivat -toimeen. Sisäänpääsyrahaa ei niistä tosin maksettu; mutta kaupungin -arvohenkilöt, kun ylioppilaat kävivät heitä kutsumassa, antoivat aina -varojensa ja arvonsa mukaan rahalahjan. Tällä lailla karttui yhdestä -tilaisuudesta jokaiselle 3-4 hopeatalaria, siis yhtä paljon kuin -tavallinen palkka teki kolmenkuukautisesta lastenopetuksesta tai koko -ruistynnyrin hinta. Vielä paremmin kannatti -- jos sitä työtä osasi -- -juhlarunojen sepittäminen korkeitten herrojen kunniaksi; eräs -senaikuinen ylioppilas sai semmoisesta sepustuksestaan kerta -kultakolikon. Moni ylioppilas koetti myös jos jollakin käytännöllisellä -toimella elättää itseänsä; pyysipä v. 1642 eräs, jonka naineena -perheellisenä miehenä oli erittäin vaikea tulla toimeen, konsistorilta -lupaa saada pitää olutkrouvia. Paras raha-apu tietysti oli se, joka -itse yliopistosta saatiin stipendin nimellä; sillä niiden ehtona oli -määrättyjen tutkintojen ja väitösten suoritus, joten samassa -tieteellinen tarkoitus tuli edistetyksi. Paha vain, että näitä -yliopiston apurahoja oli niin tuiki vähän. - -Paljon enemmän aikaa vielä kuin välttämättömän leivän hankkiminen -kuluttivat muuten kaikellaiset, enemmän tai vähemmän viattomat -huvitukset. Ahkeruutta noina yliopiston ensi aikoina ei liioin kehuta. -V. 1643 esim. professori Kexlerus valitti konsistorissa, että hänen -kuulijansa kovin tiheään jäivät pois, ja seuraavana vuonna on -konsistorin pöytäkirjassa yleinen valitus siitä, että ylioppilaat -pahasti laiminlyövät velvollisuutensa ja vain harvoin käyvät -luennoilla. Turhaan koetettiin parantaa tätä epäkohtaa varoituksilla -sekä rangaistuksilla. Kerta esim. v. 1643 käskettiin konsistorin eteen -neljä pahinta laiskuria, jotka tuskin kertaakaan olivat pistäneet -jalkaansa opinsaleihin -- niiden joukossa kolme suomalaista ja yksi -ruotsalainen. Viimemainitulta kysyttiin silloin: "Lupaatko vasta -parantaa tapasi?" Mutta hän vastata hotaisi siihen: "Minime" (En -suinkaan). -- Kysyttiin taas: "Lupaatko täst'edes tulla julkisiin -luentoihin?" -- "En", vakuutti taas hävytön. Päätös oli sitten se, että -hän, niinpian kuin meri sulaisi, lähetettäisiin Ruotsiin takaisin. - -Suurin osa ylioppilaista piti oluttupia paljoa hauskempina olopaikkoina -kuin akatemian lämmittämättömiä oppisaleja. Krouvissa he istuivat -myöhään yöhön saakka oluthaarikan tai paloviinalasin ääressä. -Tämmöisiin kokouspaikkoihin ei akatemiaan kuulumattoman silloin ollut -hyvä pistää nenäänsä. Sillä ylioppilaitten nyrkit ja miekat -- heidän -arvonsa ulkonaisena merkkinä oli silloin leveä viitta ja miekka -- -olivat sangen kerkät todistamaan opin ja sivistyksen etevämmyyttä -oppimattomien soturien ja sällien suhteen. Semmoisten luonnollisten -vihollisten puutteessa "Muusain (runottarien) pojat" -- siksi he -mielellään nimittivät itseään -- usein myös tappelivat keskenään. -Vähinkin pistosana, kiivaampi teologinen tai filosofinen väittely, -siinä oli jo kyllin syytä kauheaan meteliin, joskus miestappoon. Yöllä, -kun humalaisina lähdettiin krouveista, vietettiin usein vielä joku aika -"grassatim"-käymisellä, s.o. vallattomuuden tekemisellä, ikkunoiden ja -porttien särkemisellä sekä tappeluilla poliisin kanssa. Eikä ollut -häitä tai muita pitoja kaupungissa, joihin ei ylioppilaita olisi -saapunut kuokkavieraiksi, ja jollei ennen vielä ollut melua tarpeeksi, -niin kylläpä sitä silloin nousi. Konsistorin senaikuisista -pöytäkirjoista otamme nyt tämän elämän tarkemmaksi kuvaamiseksi -muutamia kertomuksia ylioppilaitten yöllisistä sankaritöistä. - -V. 1640 valitti eräs porvarivaimo konsistorille, että kaksi suomalaista -ylioppilasta oli yöllä tullut hänen huoneeseensa, paljas miekka -kädessä. Heidän siellä ollessansa tuli taas eräs ylioppilas pihaan ja -rupesi kivellä koputtelemaan ikkunaan. Ensimainitut olivat silloin -hyökänneet ulos ja lyöneet ulkona telmivän verille. Toinen näistä -nuorukaisista, Esko Vihtilaeus (Vihtiläinen), sai sitten surmansa -samallaisessa kahakassa. Hän ja eräs toinen ylioppilas, nimeltä Salko, -olivat kello 10 illalla tulleet sen talon eteen, missä edellisen -morsian asui, nostaneet portin pois saranoiltaan ja ruvenneet talossa -juomaan olutta sekä paloviinaa. Ei aikaakaan, niin alkoivat he jo -täydessä humalassa hyppiä ja tanssia lattialla. Tästä nousi riita -samassa talossa asuvan tullikirjurin sekä kahden ruotsalaisen -ylioppilaan kanssa, ja tappelussa saaduista haavoistaan Vihtilaeus -kuoli sitten parin päivän jälkeen. -- V. 1654 valitti eräs ylioppilas -konsistorille, että hänen kumppaninsa Simo Aboensis (Turkulainen) oli -häntä purrut peukaloon, niin että koko kynsi läksi. Tutkittaessa tuli -selville, että mainitut nuoret herrat olivat riitaannuttuaan ruvenneet -tukkanuottasille, jolloin Simo oli toista purrut ja antanut hänelle -muutamia korvapuusteja. Päätökseksi tuli: että haavasta sekä -korvapuusteista oli sakko maksettava; tukistukset molemmin puolin sitä -vastoin pidettiin kuitattuina. Samainen Simo Aboensis kutsuttiin taas -seuraavana vuonna konsistorin eteen rikotun ikkunalasin sekä tehdyn -väkivallan tähden. Kiistan alkuna oli ollut väittely De creatione -(Luomisesta), mutta riita oli pian kiihtynyt niin, että kanteenalainen -kynttiläjalalla löi vastustajalleen verihaavan otsaan. -- V. 1655 -ilmoitti rehtori, että Johannes Mathesius yhdessä muutamien muitten -pohjalaisten kanssa oli iskenyt suuren reijän hänen renkipoikansa -päähän. Riita oli saanut alkunsa siitä, ettei renkipoika, herrojen -ylioppilaitten ohitsekäydessä, ollut nostanut lakkiansa. Pahantekijät -saivat maksaa sakkoa, ja yhdeltä heistä otettiin pois miekanpitämisen -oikeus. -- V. 1656 Sipri Pärttylinpoika, suomalaisen seurakunnan -kappalainen, kertoi, että Johannes Lempälensis (Lempääläinen) yöllä oli -tullut hänen ikkunansa edustalle, huutaen: "Pirun pappi, harmaa pappi, -teini-pappi, tule ulos"![37] Syytöksenalainen selitti istuneensa -Remaisen krouvissa juomassa, jolloin eräs huovi (sotamies) oli -soimannut ylioppilaita mustasta taidosta (noituudesta), mainiten -todisteeksi, että Sipri-pappikin oli sitä samaa saarnassaan sanonut. -Lempälensis oli nyt tahtonut kysyä papilta, oliko huovin sanoissa -todellakin perää. -- V. 1657 toi Johannes Nerpensis (Närpiöläinen) -esiin sen kanteen, että eräs toinen ylioppilas, Henricus a Börgen, oli -häntä pahasti haukkunut. Toinen vastasi: että Nerpensis, vaikka oli -nuori poika ja vasta deponeerattu, oli tahtonut häneltä anastaa ylemmän -sijan pöytäkunnassa. Silloin hän oli ärjäissyt: "Huuti, sinä -Närpiönpoika, sinä olet jokseenkin nokkela koiranraato!" -- Tappelut ja -raa'at haukkumiset eivät muuten olleet ainoat rikokset, joihin -ylioppilaat tekivät itsensä syypäiksi, vaan puhutaan konsistorin -pöytäkirjoissa sangen usein myös velkojen maksamisen laiminlyömisestä, -kortinpeluusta, hävyttömistä puheista ja kirjeistä naisille, -irstaisesta elämästä y.m. Rangaistukseksi määrättiin tavallisesti -nuhteita, istumista "prubbassa", s.o. akatemian vankihuoneessa, -pahimmissa tapauksissa karkoitusta yliopistosta joksikuksi ajaksi tai -iäksi. -- Huomattava seikka on, että valitettavasti enin osa -kanteenalaisista ja tuomituista oli suomalaisia, mikä on sitä ikävämpi -todistus maan omien lasten tavoista, koska alussa ruotsalaisten luku, -niinkuin pidetyistä puheista ja väitöksistä, stipendiaattien nimistä -ynnä muista seikoista voimme päättää, oli suurempi. Lisättävää on -kuitenkin, että useimmat noista raa'oista, vallattomista pojista -muuttuivat sittemmin vakaviksi, hyödyllisiksi papeiksi ja -virkamiehiksi, jopa muutamat ahkeriksi työmiehiksi juuri nyt alkavan -suomalaisen kirjallisuuden alalla. - -Valtiollisiin rikoksiin, kapinallisiin sanoihin tai tekoihin eivät sen -ajan ylioppilaat ajatelleetkaan tehdä itseänsä syypäiksi. Joskus syttyi -kuitenkin, ylläkerrottujen yksityisten kahakkojen ohessa, joku -yleisempikin mellakka yliopistossa. - -Joskus olivat tieteelliset riidat opettajien kesken syynä semmoisiin. -Jo ennen on esim. ollut puhetta siitä, miten kiivas kiista nousi Bångin -ja Miltopaeuksen välillä. Kun edellinen v. 1665 piti alkuväitöksensä, -oli jälkimäinen kovasti tarttunut kiinni muutamiin hänen lauseisiinsa, -sanoen varsinkin eräästä sellaisesta, että sitä oli mahdoton harmitta -kuulla ja lukea. Bång sen johdosta naulasi yliopiston ilmoitustauluun -varoituksen ylioppilaille, että he pitäisivät mielessään Paavalin -sanoja kirjeessä Kolossilaisille: "Katsokaa, ettei joku teitä -viettele filosofialla ja turhilla jaarituksilla", sekä kavahtaisivat -erästä opettajaansa, joka tahtoo nuorisoa pettää. Miltopaeuskin kääntyi -nyt ylioppilaitten puoleen, ja sai 43:n nimen allekirjoittaman -todistuksen, ettei hän suinkaan ollut koettanut depraedari -studiosam juventutem (pettää oppia harjoittelevia nuorukaisia), -vaan aina oli solidis rationibus philosophice (tukevilla syillä -filosofisesti) kaikki selittänyt ja todistanut. Muutamien päivien -jälkeen ilmestyi sen lisäksi akatemian ovelle kirjoitus, jossa muutamat -ylioppilaat kehoittivat kumppaneitansa yhteiseen kokoukseen, jossa -keskusteltaisiin, miten he voisivat puolustaa kuuluisaa filosoofiansa -ja opettajaansa uuden tulokkaan ryntäyksiä vastaan. Tähän loppuvat -saatavilla olevat tiedot ylioppilaitten osanotosta tähän asiaan. Itse -riidan jatko ja loppu ei kuulu tähän. - -Tavallisemmin kuitenkin antoivat vähäpätöisemmät syyt kuin tieteelliset -aihetta ylioppilasmeteleihin, joissa nuorison yli rajojensa uhkuva -itsetunto puhkesi tyhmänrohkealla tavalla ilmi. Maalisk. 18 p. 1658 -esim. istuivat yliopiston patres (professorit) sangen vakavina -konsistorin huoneessa, jonne rehtori Martti Stodius oli kutsunut heidät -ylimääräiseen kokoukseen. Hänelle oli näet ilmoitettu, että kaksi -ylioppilasta, Tuderus ja Sundelius, jotka edellisenä päivänä olivat -viedyt "prubbaan", olivat yöllä karanneet. Asia oli monin puolin -arveluttava. Vankihuoneen vahvaa, vankoilla telkeillä varustettua ovea -eivät vangit suinkaan olisi omin voimin saaneet auki; nähtävästi oli -siis suurempi ylioppilasjoukko ulkoa käynyt auttamassa. Eikä siinä -vielä kaikki, vaan veitikat olivat päällepäätteeksi vieneet koko -ovenkin mennessään, joka vasta myöhemmin löytyi avannon suusta Aurajoen -jäältä. Molemmat karkurit olivat vanhastaan konsistorille tutut -röyhkeydestään ja väkivaltaisuudestaan. Gabriel Tuderus, Kemin -kirkkoherran poika, oli jo kaksi vuotta sitten, heti ylioppilaaksi -päästyään, tehnyt itsensä kuuluisaksi kahakassa poliisin kanssa, joka -tahtoi viedä muutamia hänen pohjalaisia kumppaneitaan vankeuteen. Siitä -oli hän joksikuksi aikaa menettänyt oikeutensa käyttää miekkaa vyöllä. -Nyt äsken oli hän taas Kangasalan rovastin pojan ynnä muiden -suomalaisten ylioppilaitten seurassa kello 1 yöllä koputtanut krouvin -ovelle, huutaen olutta sekä viinaa, ja kun emäntä ei niin myöhään -ruvennut mitään antamaan, olivat he lyöneet rikki kaikki ikkunat sekä -ovet talossa. Konsistori oli tuominnut hänet maksamaan 7 talaria -vaskirahaa (n. 9 markkaa). Mutta ne rahat eivät hellinneet Tuderuksen -kukkarosta enempää kuin toinenkaan sakko, johon hänet oli tuomittu sen -johdosta, että hän oli lyönyt verille erään kumppaninsa. Hän -hangoitteli kaikkia konsistorin muistutuksia vastaan, väittäen ettei -hän ollutkaan _niin monta_ verihaavaa lyönyt kuin mitä syyttäjä oli -ilmoittanut. Sundelius niinikään oli jättänyt hänelle tappelusta -määrätyn sakon maksamatta. Ja kun viimein molemmat olivat -uppiniskaisuutensa tähden vietävät "prubbaan", ei Tuderus totellut, -vaan sanoi vankihuoneen olevan häväistyn, koska siellä juuri vähää -ennen oli istunut eräs varas ja "pennalis" (nuori ylioppilas). Vihdoin -oli pakko kuljettaa hänet väkivoimalla. - -Asiain näin ollen ei sopinut konsistorin jättää tuota karkausasiaa -sillensä; pakenijat otettiin jälleen kiinni ja lähetettiin nyt linnan -torniin. Mutta siitäkös vasta nousi oikea meteli! Ylioppilaat kaikki -miehissä väittivät kumppaniensa linnaan vientiä etuoikeuksiensa -rikkomiseksi; heitä ei muka ollut lupa pitää siellä vankeina yhtä vähän -kuin vetää yleisten tuomarien eteen. He pitivät tiheään kokouksia, -joissa ankaria puheita julkilausuttiin; he ripustivat kaikkiin -kadunkulmiin herjauskirjoituksia konsistoria vastaan; he panivat -kaikellaisia katumeteleitä toimeen. Hädissään kääntyi konsistori -silloisen kenraalikuvernöörin, kreivi Kustaa Hornin puoleen, pyytäen -häneltä apua. Hän kirjoittikin varoituskirjeen nuorisolle, jota -kuulemaan konsistori käski kaikki ylioppilaat kokoon marrask. 22:ksi -päiväksi. Mutta nämät vain yltyivät sitä pahempaan vimmaan. -Pohjalais-osakunnassa ensin nostettiin puheeksi, pitikö ollenkaan mennä -nuhteita saamaan. Yleisessä ylioppilaskokouksessa, joka sitten -pidettiin Hämeentullin ulkopuolella, väiteltiin myöskin pitkältä -samasta asiasta. Viimein päätettiin mennä akatemiaan, vaan ainoastaan -siksi, että saataisiin tilaisuus julkisesti lausua ilmi ylioppilaitten -suuri mielipaha kenraalikuvernöörin muka sopimattoman sekaantumisen -johdosta. Akatemian suuressa salissa istuivat heidän tullessaan jo -patres kaikki juhlallisina, yksivakaisina; istuipa siellä myös Turun -läänin maaherrakin, von der Linde, ikäänkuin konsistorin tukena ja -turvana. Mutta hänen läsnäolonsa ei millään tavalla säikähdyttänyt -uppiniskaista nuorisoa, päinvastoin vain kiihdytti heidän vimmaansa. -Kun yliopiston sihteeri oli lukenut kenraalikuvernöörin kirjeen ja kun -maaherra nousi lisätäksensä itsekin vielä muutamia varoitussanoja, -syntyi kauhea melu. Ylioppilaat keskeyttivät hänen puheensa raappimalla -jalkojaan ja huutamalla. "Maaherralla ei ole mitään tekemistä meidän -kanssamme!" tokaisi yksi heistä, joka seisoi siellä röyhkeänä, lakki -päässä. Maaherra ja professorit pitivät nyt viisaampana lähteä tiehensä -kuin kauemmin olla pilkattavina. Mutta mennessään he saivat vielä hyvän -matkan kuulla vihellyksiä ja huutoja jäljessään. - -Kreivi Horn aikoi ensin käyttää ankaruutta ja rangaista kapinoitsijoita -lain kovimpien pykälien mukaan. Mutta hovioikeuden presidentti, -iloinen, hyvänsävyinen Sparre, sai hänet siitä luopumaan, muun muassa -muistuttaen, että akatemialla todella oli hallituksen suoma, oma, -ihan itsenäinen tuomiovaltansa. Asia lykättiin siis konsistorin -tuomittavaksi, ja patres, nähtävästi säikähdyksissä poikien -uhkarohkeudesta, päättivät tyynnyttää mieliä lempeydellä. Ensi työkseen -he tuottivat Tuderuksen sekä Sundeliuksen pois linnasta, ja päästivät -heidät vapaiksi. Sitten vasta he uskalsivat ryhtyä itse kapinan -tutkimiseen. Hämeentullin kokouksen johdosta sakoitettiin 26 vanhempaa -ylioppilasta, 1 riksillä mieheen. Niistä läsnäolleista, jotka olivat 15 -vuotta nuoremmat, päätettiin, että heidän piti saada kuritusta -yksityisopettajiltaan. Itse kapinan johtajakin -- samainen, joka -maaherralle oli niin röyhkeästi vastannut, Vikman niminen, ruotsalainen -ylioppilas, olisi päässyt yllämainitulla mitättömällä sakolla, jos hän -vain olisi taipunut pyytämään maaherralta anteeksi. Mutta sen sijaan -hän vielä uudestaan suututti von der Lindeä puheella, jonka hän pian -sen jälkeen piti jossain akatemiallisessa juhlassa ja jossa hän haukkui -kansalaisiansa (Lindekin oli ruotsalainen), jotka muka häntä vastaan -vehkeilivät. Nyt vuosi ennestään jo reunojaan myöten täysi mitta -viimein yli ja Vikman eroitettiin yliopistosta iäkseen. - - - - -16. Koulut. - - -Uskonpuhdistuksen jälkeen olivat oppilaitokset Ruotsin valtakunnassa -joutuneet aivan rappiolle; kirkon varat, joilla niitä katolisena -aikakautena kannatettiin, oli nyt kruunu anastanut omakseen ja -enimmäksi osaksi määrännyt muihin tarpeisiin. Ainoa yliopisto oli -hajallansa, harva koulu enää elää nyhjytteli kurjimmassa tilassa. Tätä -puutetta ryhtyi vasta Kustaa Aadolf perin pohjin auttamaan; -valtiopäivillä v. 1620 hän ehdoitti uutta kouluasetusta. Upsalan -akatemia, sanoi hän, sekä kaikki koulut ovat niin huonossa kunnossa, -ettei niistä monta kunnollista pappia lähde; vielä vähemmän voi niistä -saada kelvollisia hallintovirkamiehiä, koska kaikki opetus melkein -yksinomaan tarkoittaa papillisia toimia. Siitä on seurauksena, että -monasti esim. kaupunkien maistraattien jäsenet eivät osaa edes omaa -nimeänsäkään kirjoittaa. Kuulusteltuansa papiston mieltä, joka ei -kuitenkaan sanonut Suomen hiippakuntien oloista ja tarpeista -"tietävänsä mitään", päätti kuningas perustaa kaksi kymnaasia, -joista toisen Turkuun; puolikymnaaseja eli trivialikouluja piti olla -useampia, yksi Viipurissa. Tämän päätöksen mukaan laajennettiin Turun -vanha tuomiokirkkokoulu kymnaasiksi, johon tarpeeseen määrättiin -Helsingin, Rauman sekä Porin pikkukoulujen tähänastiset tulot; -näiden siis arvattavasti täytyi lakata. -- Täydellisemmän -koululaitoksen sai sitten Suomi Kristiinan aikana, kreivi Brahen -toimesta. Hänen virkakertomuksensa johdosta perusti holhoojahallitus -v. 1641 trivialikouluja Turkuun (yliopistoksi muutetun kymnaasin -sijaan), Poriin, Helsinkiin sekä Uuteen-Kaarlepyyhyn. Viipuri sai -kokonaisen kymnaasin, ja kaikki muut kaupungit "lapsikouluja" eli -ala-alkeiskouluja. "Me olemme jo kauan ajatelleet", kirjoittivat -valtionholhoojat, "miten kirjallinen taito sekä hyvät tavat ja avut -saataisiin kukoistamaan meidän suuriruhtinaanmaassamme Suomessa, ja -kaikki barbarinen epäjärjestys sieltä poistetuksi." Sittenkään ei -tullut nytkään Suomen osaksi kouluja yhtä runsaassa määrässä kuin itse -Ruotsille. Meillä oli yksi kymnaasi, Ruotsissa kahdeksan, johon oli -syynä se, ettei näitä suurempia oppilaitoksia katsottu voivan olla -muualla kuin piispain valvonnan alla, eikä meidän maamme hiippakuntia -ollut niin moniksi eikä pieniksi jaettu. - -Kristiinan aikana ei ainoastaan koulujen luku karttunut, vaan niiden -sisällinen rakennuskin vakaantui 1649 vuoden kouluasetuksen johdosta, -jota asiantuntijat tätä nykyäkin vielä kiittävät erinomaiseksi. - -Yksiluokkaiset lapsikoulut (paedagogiat) olivat oikeastaan -kansakouluja. Niissä opetettiin yhden opettajan johdolla lukemista, -kirjoittamista, luvunlaskua ja katkismusta. Myös saivat ne, jotka -aikoivat edemmäksi opinteille, oppia hiukan latinaa. Tämmöinen koulu -työskenteli jokaisessa kaupungissa, olipa niitä myös muutamia -maapitäjissäkin, nimittäin Saltvikissä Ahvenanmaalla (perustettu v. -1639), Kemiössä (v. 1649 vapaaherra Aksel Oxenstjernan toimesta) ja -Lohjalla (v. 1661). - -Trivialikouluissa oli neljä luokkaa ja tavallisesti neljä opettajaa; -alin luokka oli jokseenkin lapsikoulujen kaltainen. Näissä, niinkuin -Kristiinan kouluasetus määräsi, oli kieliopetus pääaineena, "koska se -oppi on sille iälle soveliain". Maankielen (nimittäin ruotsin) -harjoittamista ei laiminlyöty niin peräti kuin tavallisesti luullaan. -Huolta pidettiin siitä, että oppilaat, latinasta kääntäessään, -valitsivat kauniita, sivistyneitä lausetapoja; myös harjoitettiin sitä -ainekirjoituksen sekä näytelmien välityksellä. Mutta paljon tärkeämpänä -vielä pidettiin latinaa, "koska siitä on niin suuri hyöty -tieteellisissä opinnoissa sekä muutenkin elämässä". Silloin ei, -niinkuin nyt, tyydytty senkielisten kirjojen ymmärtämiseen ja -kohtalaiseen kirjoittamisentaitoon, vaan oppilaitten piti myös oppia -"sujuvasti, puhtaasti ja kauniisti puhumaan" tuota senaikuista tieteen -ja myös kansainvälisen valtiollisen keskustelun yleistä kieltä. Siksi -kehoitettiin lapsia alimmallakin luokalla sekoittamaan äidinkieliseen -puheeseensa latinaisia sanoja ja puheenparsia, sitä myöten kuin he -niitä oppivat. Toisella luokalla jo kiellettiin, ettei saatu koskaan -puhutella opettajaa eikä hänen läsnäollessaan kumppaneitakaan muuten -kuin latinaksi. Ken sitä sääntöä rikkoi, siitä tehtiin asinus, s.o. hän -asetettiin luokan eteen seisomaan, pitkäkorvainen paperimyssy päässä. -Korkeammilla luokilla piti oppilaitten sakon uhalla yksinkin, -keskenänsä ollessaan, aina vain käyttää latinaa. Vielä parempaa -puheenharjoitusta varten alettiin näillä luokilla pitää jo -väitöksiäkin. Nyt tuli myös kolmas kieli, kreikka, lisäksi. Uudempia -kieliä ei opetettu ollenkaan, eikä ollut muistakaan oppiaineista suurta -lukua. Uskonopissa luettiin ensin katkismus, sitten vähän teologiaa; -siihen tuli trivialikoulun ylimmällä luokalla lisään hiukan luvunlaskua -ja logiikkaa -- siinä kaikki. Luonnosta sekä ihmiselämästä piti vain -opettajan hiukan suullisesti selittää, milloin joku kohta luettavassa -latinaisessa kirjassa antoi siihen aihetta. Yliluokalla oli kuitenkin -rinnakkaisosasto, "kirjurien luokka", missä kirjureiksi, kauppiaiksi -y.m.s. aikovat saivat enemmän harjoittaa luvunlaskua, kaunokirjoitusta -sekä kirjeittenkirjoittamista ruotsinkielellä. - -Kymnaaseissa, joissa opetustapa jo läheni yliopistoissa vallalla olevaa -siinä suhteessa, että luentojakin pidettiin, oli myös neljä luokkaa, -mutta seitsemän opettajaa lehtorien tai professorien arvonimellä. -Näissäkin oli latina aina pääaineena, sen ohessa kreikka; lisäksi tuli -myös heprea, ainakin papeiksi aikovia varten. Muuten harjoitettiin -ahkerasti jumaluusoppia. Luonnontieteitäkin varten oli nyt eri -opettaja, joka selitteli varsinkin kasvitiedettä, ihmisen -ruumiinrakennusta sekä terveydenhoitoa. Mathematicus opetti myös -suullisesti hiukan maantietoa kartan avulla. Historicus et poëta -(historian ja runouden opettaja) luetti latinaista runoutta, -opetti runoelmia sepustamaan ja oli johtajana oppilaitten -näytelmänharjoituksissa. Historiallinen opetus koski enimmiten vain -muinaista Kreikan ja Rooman historiaa; yleisestä historiasta annettiin -vain lyhyitä tietoja aikataulujen avulla. Myöskin saivat oppilaat vähän -tutustua Ruotsin lain perusteihin sekä valtiotieteeseen. - -Tuntijärjestys oli suuresti eriävä nykyisestä. Kesällä kello neljä, -talvella kello viisi aamulla piti jo koululaisten olla koossa; -kymnaasilaisten aina kello viisi. Tunnin verran kestävän rukouksen ja -raamatunluvun jälkeen alkoi opetus. Kahdeksasta yhdeksään oli -välitunti; kello 10 mentiin neljännestunniksi kirkkoon rukoilemaan, -sitten päästiin kotiin syömään. Kello 12 "päivällisen jälkeen" alkoi -sitten lauluharjoitus. Kahdesta kolmeen oli jälleen välitunti, ja kello -viisi, vielä kaksi tuntia luettuansa, olivat pojat siksi päiväksi -suorittaneet päivätyönsä. Keskiviikko- ja lauvantai-iltapuolet olivat -vapaat. Lauvantaina aamupuolella kerrattiin aina koko viikon oppimäärä -ja pidettiin väitöksiä, sunnuntai-ehtoona iltakirkon perästä -puheharjoituksia. Varsinaista loma-aikaa oli yksi kuukausi jouluna, -toinen kesällä (kesäk. 29 p. -- heinäk. 29 p.), jolloin kuitenkin piti -edellisenä lukukautena luettua kotona kerrata. Niinkuin tästä näkyy -pidettiin silloin poikia koulussa paljon enemmän kuin meidän aikanamme; -loma-ajat olivat lyhyemmät ja koulutunteja useampia joka päivä. Mutta -sen sijaan ei näytä myöskään olleen juuri mitään kotiläksyjä. - -Säännöt kurinpidosta Kristiinan kouluasetuksessa olivat lempeät. -Opettajia varoitettiin, etteivät heti löisi oppilaita, vaan ensin -koettaisivat varoitusten, sitten uhkausten vaikutusta. Ei ollut -myöskään lupa lyödä poikaa siitä syystä, ettei hän voinut läksyä -käsittää. Mitä rikoksia viikon varrella tapahtui, ne piti kaikki panna -muistiin, ja lauvantaina sitten huuhdottiin kaikki synnit yht'aikaa -pois suurella selkäsaunalla. Luultavasti pysyivät kuitenkin asetuksen -lempeät määräykset enimmiten paperilla; koko aikakauden henki oli siksi -väkivaltainen ja raaka, etteivät ne olisi voineet päästä täyteen -voimaan. Kumminkin tiedetään Suomesta eräs tapaus, jolloin eräs -alaopettajakin sai vitsakuritusta koulun rehtorilta. Vielä pahemmat -lyömään kuin opettajat olivat luokanjärjestäjiksi asetetut vanhemmat -oppilaat; he repivät pienempiä poikia aivan armottomasti, useinpa -sivaltelivat silmiäkin vasten. Koulunuorison tavat Suomessa eivät -muuten olleet parasta laatua, niinkuin sivistyksen yleisestä kannasta -kyllin sopii arvata. Rothovius valitti, että kymnaasilaiset tiheään -laiminlöivät luennoilla käymistä ja yöllä kulkivat pitkin katuja, -hoilaellen sekä ikkunoita särkien. - -Enin osa koulupojista oli köyhiä. Kouluun tullessa oli heillä -tavallisesti suuri osa lukukausi-elatuksestaan kuivana, suolattuna -mukanansa, kun ei ollut rahaa, millä ruokaa kaupungissa ostaa. Monasti -kuitenkin sattui, että kotieväät eivät riittäneet lukukauden loppuun -asti, ja silloin oltiin pahassa pulassa. Niin mainitaan esim. erään -rovasti Sackliniuksen elämäkerrassa -- hän kävi Oulun koulua lopulla -yllämainittua vuosisataa -- että hän joskus kokosi ja paistoi -nahkapalasia jo syödyistä kapahauista ja kaapiskeli eväsvakkansa -laitoja, juoden vettä päälle. Puutteen auttamiseksi oli köyhillä -koulupojilla eli "teineillä" välistä lupa käydä kerjäämässä, ja oli -kullakin koululla oikein esivallan määräämät pitäjänsä, joihin sen -oppilaat saivat mennä. Tavallisin kerjuuaika oli joulu, jolloin oli -loma-aika ja talonpojan aitta täysimpänä. Vähäistä rahanapua oli myös -siitä, kun teinit kävivät rikkaampien ruumiita "koululla" saattamassa. -Huolimatta tästä köyhyydestä oli kuitenkin kouluissa runsaasti -oppilaita. Brahen perustamaan Käkisalmen lapsikouluun tuli esim. heti -80 poikaa; Turun koulussa oli vuosisadan lopulla noin 300 oppilasta. -Viipurin kymnaasissa ja koulussa oli niitä myös niin paljon, että -niistä, venäläisten tultua kaupunkia piirittämään v. 1656, saatiin -kaksi komppaniaa. - -Viimein on vielä senaikuisten koulujen suhteen eräs seikka huomattava, -joka Suomen kansan vastaiseen kohtaloon on suuresti vaikuttanut. -Opetuksessa oli näet latinan apuna siihen asti aina käytetty useitten -oppilaitten äidinkieltä, suomea. Turun koulun suomennosharjoitukset -raamatusta Agricolan aikana esim. ovat meille vielä säilyneet -painettuina. Mutta Kristiinan kouluasetuksessa oli nimenomaan säätty, -että alkukielenä oli ruotsi käytettävä. Tämä sääntö pantiin myöskin -Suomenmaassa toimeen korkeammissa kouluissa; sen todistavat -Hämeenlinnan sekä Käkisalmen uusien lapsikoulujen vielä säilyneet -perustuskirjat. Niissä näet on säätty, että piti "erittäin harjoittaa -katkismusta, _ruotsinkieltä_, luvunlaskua, kirjoittamista sekä -laulua, niin että oppilaat vähän edistyttyänsä voisivat päästä -trivialikouluihin". Oppilaitten taitamattomuus ruotsinkielessä oli -kuitenkin syynä, ettei vielä tultu toimeen aivan ilman suomea. -Senvuoksi nähdään senaikuisissa latinaisissa sanakirjoissa myöskin -suomalaisia selityksiä ruotsin rinnalla; samoin myös koulussa paljon -käytetty Erasmus Rotterodamuksen kirja Libellus aureus (kultainen -kirja) painettiin Turussa siten, että alkuperäisen tekstin rinnalla käy -ruotsalainen, saksalainen ja suomalainen käännös. Mutta kaikissa -tapauksissa oli Kristiinan koulusäännön kielimääräys kenties -voimallisin niistä syistä, jotka, niinkuin vasta saamme nähdä, -vähitellen ruotsalaistuttivat Suomen herrassäädyn ja vuosisadoiksi -hidastuttivat kansallisen sivistyksen kohoamista. - - - - -17. Noitien vainoaminen. - - -Keskiajalla oli ollut vallan tavallista, että noidiksi luultuja ihmisiä -vedettiin oikeuteen ja kaikellaisten perättömien, mahdottomien syitten -nojalla tuomittiin koviin rangaistuksiin, monasti kuolemaan -polttoroviolla. Etenkin joutuivat vanhat, rumat akat usein tämmöisen -vainon alaisiksi; he harjoittelivat tavallisesti vähän lääketiedettä, -moni kenties koetti vielä parantaa lääkkeitänsä ja voiteitansa -joillakuilla loitsuloruilla; siinä muka oli kyllin todistusta liitosta -paholaisen kanssa. Tätä julmaa epäluuloa ei edes uuden ajan mukana -alkanut kirkkaampi opin valo heti hävittänyt; päinvastoin kiihtyi -noitien vainoaminen 17:nnellä vuosisadalla taas uuteen vauhtiin. -Tietysti saattoi Suomi, vanhastaan noituuden kuuluisa pesäpaikka, vielä -vähemmän kuin muut maat pysyä vapaana tästä hurmauksesta. - -Noitien vetäminen oikeuteen oli täällä jo 1620 vuoden seuduilla alkanut -tulla yleisemmäksi; mutta aivan yleinen vimma tässä suhteessa nousi -kaksikymmentä vuotta myöhemmin -- ihme kyllä, juuri samaan aikaan, kun -yliopistomme perustettiin. Näytti siltä kuin olisivat taikauskon sumut, -valistuksen päivän koittaessa, vielä kerran ponnistaneet viimeiset -voimansa ja saenneet entistäkin sakeammiksi. - -V. 1641 tutki Turun hovioikeus kuuluisaa noitaa Eero Juhananpoikaa, -liikanimeltään _Puujumala_. Hän oli syntyisin Oulusta, pormestarin -sisarenpoika. Nuorempana hän oli 25 vuotta ollut sotapalveluksessa, -ensiksi kuormastopoikana "veljes-sodassa" Eerikki kuninkaan ja Juhana -herttuan välillä. Sittemmin otettuaan eron, oli hän ruvennut elättämään -itseään noituudella. Hänellä ei ollut missään pysyväistä asuntoa. -Kaksikymmentä vuotta hän oli vain kuljeskellut pitäjästä pitäjään, -hankkien olut- ja voionnea, parantaen tauteja ja toimittaen varastettua -tavaraa takaisin. Häneltä tiedusteltiin, millä taioilla hän sai oluen -ja voin hyväksi? Hän vastasi: edellisen sillä, että astia pestiin -vedellä, mihin katajan, pihlajan ja kanervan oksanpalasia oli -murenneltu, ja kirnut vedellä, jota kuumalla, harmaalla kivellä oli -lämmitetty. Sairaita hän sanoi parantaneensa voiteilla sekä Jumalan -sanan voimalla, lukemalla pääsiäisevankeliumia vaimoista, jotka menivät -voitelemaan Jesuksen ruumista. Keinon, miten hän oli pakoittanut erään -rengin tuomaan varastettuja jauhoja takaisin, selitti hän seuraavalla -tavalla. Hän pani vanhan aurtuarahan siihen paikkaan, missä varas -jauhoja ottaessaan luultavasti oli seisonut, ja sanoi: "Avaa korvas, -Jumala, anna varkaan palkkansa saada!" Silloin oli syyllinen renki -sairastunut ja tunnonvaivoissaan rikoksensa tunnustanut. Nämät -luonnolliset selitykset eivät kuitenkaan ukko-paralle olleet miksikään -avuksi. Hän olikin, viisaasti kyllä, jättänyt kertomatta, että hän -yllämainittujen keinojen vaikutuksen enentämiseksi oli lukenut -loitsurunoja sekä tehnyt taikatemppuja. Useammista alaoikeuksista, -missä häntä ensiksi oli tutkittu, oli tullut valalla vahvistettuja -todistuksia, että ukko usein -- varmaankin pakoittaaksensa lahjojen -antamiseen -- oli uhkaillut ihmisille tauteja, josta muka olikin ollut -se seuraus, että uhatut sairastuivat ja kuolivat. Olipa hän kerta -uhannut muuttaa koko hääjoukon susiksi -- ihme kyllä eivät -vieraatmiehet kuitenkaan vannoneet nähneensä heitä susiksi muuttuneina. -Mutta hovioikeuden mielestä oli jo ilmankin kyllin syytä; se tuomitsi -ukko-paran noitana poltettavaksi. - -Samana vuonna poltatti hovioikeus myös Elinan, vanhan akan Lapin -pitäjästä, likellä Rauman kaupunkia, joka "tyränteolla" -- siksi -noituutta silloin usein sanottiin -- muka oli tappanut vanhan -ratsumiehen Euran pitäjässä. Hovioikeus kirjoitti tämän asian johdosta -Turun konsistorille, kehoittaen papistoa paremmin valvomaan noituutta, -joka Vehmaan kihlakunnassa sekä Ali-Satakunnassa oli kovin yleinen. - -V. 1643 taas syytettiin Kurkijoen pogostan (seurakunnan) -kreikanuskoista pappia noituudesta. Seudun kansa oli sen rikoksen -tähden häntä pahoin piessyt ja pannut kiinni samaan kahleeseen kahden -ilkeän pahantekijän kanssa. Hän väitti, ettei hän ollut tehnyt muuta, -kuin rukouksilla ajanut ulos pahoja henkiä talosta, jossa kummitteli. -Oikeaksi syyksi kansan vihaan hän sanoi sen, että hän, esivallan käskyn -mukaan, oli ruvennut opettamaan uudesta, Tukholmassa venäläisillä -kirjaimilla painetusta, suomenkielisestä katkismuksesta. Hän pääsi toki -vapaaksi ja asetettiin virkaansakin jälleen, sillä varoituksella vain, -"ettei enää sekaantuisi kummitusjuttuihin eikä muihin joutaviin, jotka -eivät papille sovi". - -V. 1646 oli Turun konsistorin eteen käsketty kirjuri Eerikki, joka -omalla verellään oli kirjoittanut kirjeen perkeleelle, pyytäen 400 -riksiä sielunsa hinnaksi. Häneltä kysyttiin, oliko paholainen sen -jälkeen häntä kiusannut? "Perkele", vastasi hän, "on sitten kolme -päivää peräkkäin ilmestynyt minulle, tarjoten rahapussia. Vaan minä en -kuitenkaan ottanut." Kirjuri pääsi vain sakoilla. - -Pahemmin sitä vastoin kävi _Valpuri Kynin_, mainion noita-akan -Tyrväältä, joka v. 1649 käskettiin hovioikeuden eteen. Hänen sanottiin -käärmeenkedellä hosuneen lehmiä, niin että ne rupesivat verta -lypsämään, ja saattaneen noitumisellaan viljan turmiolle sekä ihmisiä -hukkumaan. Hän puolusti itseänsä rohkeasti. Kun kysyttiin, oliko totta, -että hän oli loitsinut kolme sutta erään vihamiehensä päälle, hän -vastasi siihen: "En minä osaa luoda susia enkä perkeleitä!" Puolustus -oli kuitenkin turha. Hänen käskettiin lukea uskontunnustus sekä Herran -rukous, jolloin häneltä unehtui kappale Pyhästä Hengestä, sekä kuudes -ja seitsemäs rukous. Se muka suuresti vahvisti epäluuloja. Hän vietiin -nyt, ajan tavan mukaan, Aurajoen rannalle ja viskattiin veteen, kädet -ja jalat sidottuina. Jos hän olisi uponnut, olisi se muka ollut -syyttömyyden merkki. Mutta hän pysyikin veden pinnalla; siitä -päätettiin, että hän oli yliluonnollisia keinoja käyttänyt. Ei -auttanut, että hän selitti: "En uponnut senvuoksi, kun pidin kiinni -suun." Tässä ja yllämainituissa seikoissa oli hovioikeuden mielestä jo -kyllin todistusta häntä vastaan, varsinkin kun tutkinnossa sen lisäksi -oli tullut ilmi, että myös hänen äitinsä ja äidin-äitinsä olivat olleet -noitia ja siitä rikoksesta saaneet surmansa polttoroviolla. Akka parka -siis tuomittiin poltettavaksi; mutta ei tuo edessä oleva tuskallinen -kuolemakaan voinut hänen rohkeuttansa masentaa. Tuomion kuultuansa hän -vaan vastata tokaisi: "Onpa jo sen seitsemänkin minua parempaa ennen -mennyt samaa tietä!" - -Kävipä tuo julma taikausko itse meidän äskenperustetun yliopistommekin -kimppuun. Professori _Martti Stodius_, samainen mies, joka oli ollut -raamatun suomennoksessa osallisena ja myös Petraeuksen apuna -suomalaisen kieliopin sepittämisessä, harrasti luonnontieteellisiä -tutkimuksia. Ajan tavan mukaan piti hän niitä kuitenkin salassa ja -vaati oppilaaltaan vaitiolovalaa, ennenkuin hän rupesi heille -tietojansa jakelemaan. Tästä joutui hän noituuden huutoon; hänen -hoettiin harjoittavan "mustaa konstia" ja pitävän spiritus -familiaris'ta, s.o. kotihaltijaa palveluksessaan. Viimeinpä -nostettiin kannekin häntä vastaan. Piispa Rothovius oli v. 1644, -piispankäräjillä käydessään, tavannut hullun ylioppilaan, nimeltä -Eerikki Kyrkslättensis. Tämän vanhemmat olivat syyksi poikansa surkeaan -tilaan selittäneet sen, että hän Stodiukselta oli oppinut salaisia, -luvattomia konsteja. Omantunnonvaiva oli hänen päänsä sekoittanut. -Nuorukainen itsekin soimasi Stodiusta "sielunsa murhaajaksi". Piispa -nosti nyt asian puheeksi konsistorissa. Stodius myönsi ottaneensa -oppilailtaan vaitiolon valan; sen hän oli tehnyt senvuoksi, etteivät -hänen opettamansa asiat joutuisi pahanilkisten ihmisten tietoon, jotka -niitä voisivat väärinkäyttää. Mutta opetuksen aineena ei ollut mitään -noituutta ollut, ainoastaan aivan luonnollisia asioita, semmoisia kuin -esim. tulen virittäminen poltinlasilla, salamusteen valmistaminen, joka -ei tullut näkyviin muuten kuin paperia vähän lämmitettyä y.m.s. Muut -professorit todistivat, että Stodius, vaikka hän muuten olikin -löyhäkielinen mies, joka juttelee paljon sellaista, mistä on enemmän -huvia kuin hyötyä, ei ollut kuitenkaan koskaan heidän kuullen, ei -selväpäisenä eikä humalassakaan, puhunut yhtään noituuteen vivahtavaa -sanaa. Näiden todistusten nojalla pääsi Stodius vapaaksi. Epäluulosta -ei hän sittenkään voinut vapautua. Huhuttiin, että hän öisin sekä -torstai-iltoina piti salaisia luennoita kodissansa, jolloin hän opetti -oppilailleen taikoja. Yksi näistä oli sitten muka viskautunut kirkon -katolta alas ja noitakonstiensa avulla päässyt eheänä maahan. Toinen -oli, raamattua lukiessaan, heti osannut jokaisen lukemansa värssyn -ulkoa. Kolmas, kotoisin Pohjanmaalta, oli lyönyt vetoa juovansa koko -kannullisen olutta yhdellä suun avauksella, ja kun hän kannun suulleen -kohotti, olikin se samassa tyhjä. Neljättä syytettiin siitä, että hän -osasi loitsia käärmeitä liikkumattomiksi; "niin kyllä", selitti hän -asian, "mutta en pidellytkään niitä loitsuluvuilla, vaan päästään -halkaistulla kepillä". V. 1656 joutui viimein Stodius uudestaan -syytteeseen. Viipurissa oli lehtori Forstadiuksella tavattu Palezin -_Kabbala_ (noituuden oppikirja). Tästä hovioikeuden eteen vedettynä -tunnusti Forstadius saaneensa kirjan lainaksi Stodiukselta. Nyt otti -Turun konsistori tämän tutkintonsa alle. Stodius myönsi, että kirja oli -hänen omansa, isältä peritty; samoin myöskin, että hän oli lainannut -sen Forstadiukselle, joka silloin luki maisteriksi. Mutta hän vakuutti -taas, ettei hän koskaan ollut mitään luvattomia opettanut. Siitä -huolimatta tuomitsi hänet konsistori eroon professorinvirasta. Mutta -kun tuomio tuli kreivi Brahen eteen, jonka vahvistettava se oli, -ennenkuin se saattoi saada laillisen voiman, kumosi tämä jalo mies heti -koko tuomion. Todistettu ei ole millään muotoa, kirjoitti hän -konsistorille, että Stodius on harjoittanut luvatonta noituutta, vaikka -hän onkin salaa opettanut luonnontieteitä. Eikä ole noitakirjojen -omistaminen, jollei niitä väärinkäytetä, vielä mikään rikos. Konsistori -puhuu siitä, että Stodius on häväistykseksi yliopistolle; mutta -suurempi häpeä akatemialle olisi vielä se, jos yleisesti saataisiin -tietää, että eräs sen jumaluusopin professoreista on noituuden tähden -tullut eroitetuksi virastaan. - -Yhtä ylevää vapautumista aikakautensa epäuskosta osoitti Brahe parissa -muussakin samallaisessa tilaisuudessa. Ylioppilas Eolenius esim. oli v. -1661 tullut tuomituksi kuolemaan sen johdosta, että hän muka oli tehnyt -liiton paholaisen kanssa. Todisteeksi oli tuotu esiin: että hän, vaikka -oli laiska luennoita kuulemaan, oli ihmeen lyhyessä ajassa harjaantunut -erinomaiseksi latinankielen mestariksi, voittaen kaikki kumppaninsa, -vieläpä monen professorinkin. Samoin kävi myös kreikan sekä -hepreankielen; ja Syyrian kirjoitusta hän, jo heti ensi kerran siihen -ryhtyessänsä, kirjoitti ihan selvästi, aivan kuin se olisi ollut -painettua. Toisenkin ylioppilaan, joka ei ollut juuri mitään osannut, -oli hän yks kaks saanut kirjoittamaan pari aivan virheetöntä latinaista -kirjettä. Näitä seikkoja piti koko yliopiston konsistori yksimielisesti -täysinä todisteina, ja enemmistö, piispa Terserus etupäässä, vaativat -hänelle sen johdosta kuolemanrangaistusta; muutamat hellempiluontoiset -arvelivat ikuisen relegatsionin jo riittävän. Mutta kansleri Brahe -lähetti asiapaperit takaisin merkillisen vastauksen seuraamana. Hänen -mielestään vankeus, jossa ylioppilasta tutkintoajalla oli pidetty, oli -aivan riittävä rangaistus, koska hänen noitakonstinsa kuitenkaan eivät -voineet olla muuta kuin tyhjää kerskausta. "Paljon on esimerkkejä -Suomessa nähty", lopetti hän, "että tuommoisista seikoista on suurta -melua nostettu ja monelle viattomalle on sellaisten epäluulojen tähden -pahoin käynyt, vaikka koko asia, päivän valossa katsoen, ei ole ollut -muuta kuin turhuutta." - -Noin vuosikymmenen kuluttua levisi Suomeenkin uusi noitajuttujen laji, -joka Ruotsissa oli saanut alkunsa, nimittäin retket Hiidenvuorelle -(Blåkulla-färderna). Vanhojen noita-akkojen sanottiin näet öisin -ratsastavan luudalla halki ilman paholaisen asunnoille, vieden -kanssansa hänen ilkeihin pitoihinsa viattomia lapsiakin. Meilläkin -muutamia ämmiä tuomittiin tämmöisten retkien tähden, joilla he muka -olivat käyneet; mutta ei se hullutuksen laji meidän maassamme -kuitenkaan tullut yleiseksi. - -Noitien vainoaminen, vaikka vähitellen laimeten, kesti siten vielä -18:nnen vuosisadan keskipaikoille saakka. - - - - -18. Aateli. - - -Seitsemännentoista vuosisadan keskivaihe muodostui aatelin kulta-ajaksi -Ruotsinvallassa; sen rikkaus ja mahtavuus ei ollut koskaan ennen eikä -koskaan myöhemmin ollut niin suuri muiden säätyjen varoihin sekä arvoon -verraten. Eerikin ja Juhanan suomat suuret etuoikeudet oli Kustaa -Aadolfin täytynyt kuninkaaksi tullessaan vielä enentää; hän tarvitsi -aatelin suosiota hiukan epävakaisen perintöoikeutensa tueksi. Tosin -saivat Suomen herrat kieltävän vastauksen, kun he jälleen, niinkuin jo -Kaarle IX:nnen aikana, vaativat alustalaistensa suhteen samaa valtaa -kuin Virossakin oli. Mutta heille yhteisesti valtakunnan muiden -aatelisten kanssa suodut oikeudet olivat ilmankin kyllin laajat. Nuori -kuningas lupasi, että kaikkiin korkeampiin virkoihin asetettaisiin -ainoastaan Ruotsinvallan aatelisia miehiä eikä "kohotettaisi -halpasukuista heidän yläpuolelleen, kruunulle sekä valtakunnalle -häpeäksi". Aatelinen, joka hengellekäyvästä rikoksesta tuli syytetyksi, -sai vaatia, että ainoastaan hänen omat säätyläisensä tuomitsisivat -häntä. Jos joku aatelin alustalainen tai lääniläinen teki rikoksen, oli -se osa sakkoa, joka muuten lakikirjan mukaan olisi tullut kuninkaalle, -suoritettava herralle. Aatelisilla oli oikeus tullitta viedä tilustensa -tuotteita ulkomaille ja samoin taas ulkomailta tuottaa taloutensa -tarpeita. Aatelin alustalaiset, jotka asuivat peninkulman laajuisessa -piirissä herraskartanon ympärillä, olivat vapaat sotamiehen otosta sekä -kaikista veroista kruunulle paitsi varsinaisesta maaverosta -(säterivapaus); edempänä asuvat lampuodit suorittivat kruunulle -tulevista veroista, päivätöistä, kyydeistä sekä rekryyteistä puolta -vähemmän kuin kruunun- ja verotalot. Täten tietysti oli herrojen -mahdollista saada heiltä sitä suurempia maksuja. Kreiveillä ja -vapaaherroilla oli paitsi näitä etuoikeuksia vielä erinäisiä lisäksi. -Niinpä esim. heillä oli oikeus itse tuomita alustalaisiansa, jota -varten heidän kartanoissaan oli omat vankihuoneet. - -Aateliston alkuaikuisena perusteena ollut ratsupalvelus oli sitä -vastoin tullut yhä helpoitetuksi. Olipa aatelisarvo oikeuksineen viime -aikoina kokonaan vapautunut siitä velvollisuudesta; aatelisherra, joka -joutui kartanottomaksi eikä siis enää voinut suorittaa ratsupalvelusta, -ei nyt enää senvuoksi tullut hylätyksi säädystänsä. Tälle uudelle -aatelin käsitykselle antoi Kustaa Aadolf laillisen vahvistuksen -_ritarihuoneen_ perustuksella, jonka kirjaan kaikki aateliset luvut -kirjoitettiin. Aatelisarvo, niin oli sen säännöissä määrätty, piti olla -jokaisella, jonka isä ja äiti, tahi ainakin edellinen, oli Ruotsin tai -Suomen aatelia. Sitä vastoin ei ulkomaalaisen aatelismiehen -perillisillä, vaikka hän olisikin täällä nainut, ollut aatelisoikeutta -Ruotsinvallassa. - -Nämätkään etuoikeudet, vaikka ne olivatkin näin laajat, eivät -kuitenkaan tyydyttäneet aatelin ahneutta; he koettelivat vielä -laajennella niitä laittomilla keinoilla. He ostivat kruunun- ja -verotaloja lisäksi, vaatien niillekin rälssioikeutta; samoin niille -autiomaille, jotka he omin luvin ottivat viljelläkseen. He tahtoivat -myös vapauspeninkulman ulkopuolella asuvat alustalaisensa vapauttaa -tuosta raskaasta kyydistä sekä veronkuljetuksesta. He veivät -ostotavaraakin tullitta ulkomaille, samoin he tuottivat sieltä tavaraa -kaupiteltavaksi. Kaupungeissa he vaativat omistamillensa taloille -täyttä vapautta kaikista kunnallismaksuista, eivätkä totelleet -maistraatin järjestyssääntöjä. Maaseudulla tahtoi jokainen -aatelisherra, samoinkuin Saksanmaalla, saada yksin määrätä, kuka -pääsisi kirkkoherraksi siihen pitäjään, missä hänellä oli kartanonsa. - -Niinkuin olemme nähneet, rupesi Kustaa Aadolf häätämään näitä -väärinkäytöksiä ja samoin myös talonpoikien sortamista, niinpian kuin -kruunu hänen päässänsä oli vakautunut. Aksel Oxenstjernakin sitten -ankarasti ja hyvällä menestyksellä vastusti kaikkia laittomia -vaatimuksia, vieläpä monasti koki laillisiakin etuoikeuksia rajoittaa, -jos valtakunnan etu sitä vaati. Esim. hän sai aatelin luopumaan tuosta -väärinkäytetystä, kruunulle sekä kaupungille haitallisesta -tullivapaudesta, jonka sijaan heidät vapautettiin henkiverosta. Ja -suostuipa aateli joskus siihen, että he hänen kehoituksestaan sallivat -sotamiehen- sekä veronottoa alustalaisiltaan saman määrän mukaan kuin -muilta talonpojilta. Mutta sekä Kustaa Aadolf että Aksel Oxenstjerna -kumpikin tekivät taas toiselta puolen aatelin vallan vielä paljoa -rasittavammaksi. - -Senaikuisiin suuriin sotiin näet eivät kruununtulot tahtoneet millään -lailla riittää, vaikka uusia veroja oli milloin milläkin nimellä otettu -lisäksi. Riittämättömät olivat myös liittolaisilta saadut apurahat sekä -vihollismailta kiskotut polttoverot. Valtiolainoja ei silloin vielä -osattu ottaa nykyisellä vakinaisella tavalla, niin että niitä olisi -lyhennelty vähitellen pitkän ajan kuluessa. Hädissänsä ei siis Kustaa -Aadolf keksinyt muuta keinoa kuin ruveta myömään kruununtiloja sekä -kruununsaatavia verotaloista. Nämät joutuivat kaikki tyyni aatelin -käsiin, sillä aatelittomille ei ollut niiden ostaminen sallittu. Sen -lisäksi täytyi hänen myös antaa koko kyläkuntia lahjoitusmaiksi -ansiollisille sotasankareilleen, koska ei ollut varaa palkita heitä -muulla lailla. Samaa apukeinoa käyttivät sitten myös valtionholhoojat. -Sen vaarallisia seurauksia ei silloin vielä osattu arvata; päinvastoin -arveltiin siitä olevan maalle hyötyä, koska kruununtaloja, niin pian -kuin ne joutuivat yksityisten aatelisherrojen omiksi, huolellisemmin -viljeltiin. Senvuoksi suotiin tämmöisiä lahjoitus- ja ostomaita -erittäin Suomessa, jossa viljelys oli huonommassa kunnossa. Näkyypä -Oxenstjernan mielipide olleen semmoinen, että olisi parasta muuttaa -kaikki talonpojat aatelin lampuodeiksi, josta puhuessaan hän viittasi -Englannin esimerkkien. - -Mutta tämä kaikki oli kuitenkin ainoastaan alkua. Kristiinan hallitessa -vasta paisui aatelisvalta tulvaksi, joka kuohahti kaikkien rajojen yli -ja uhkasi kokonaan hukuttaa muiden säätyjen itsenäisyyden. Kristiina -laajensi vielä Kustaa Aadolfin suomia aatelis-etuoikeuksia, vaikka -Oxenstjerna varoitti, sanoen niiden pikemmin sietävän vähennystä. Muun -muassa vapautettiin nyt vapauspeninkulman ulkopuolellakin olevat -alustalaiset kaikesta rasituksesta. Erittäin lisättiin kuningattaren -kruunauksessa suuresti etuoikeuksia. Kreiville annettiin nyt -yksinomainen valta panna toimeen hovioikeuden tuomiot sellaisissa -asioissa, jotka hänen kreivikuntansa tuomarin alta olivat tulleet -vedotuiksi; täten tietysti nämät tuomiot, jos ne olivat kreiville -vastenmieliset, jäivät toimeenpanematta. Myös suotiin kreivin -perustamille kaupungeille kymmenvuotinen veronvapaus, jonka ajan -kuluttua kreivin piti saada puolet porttitullista. Tullimiehiksi, -samoin kuin muutenkin voudeiksi, tuomareiksi y.m. piti kreivin saada -asettaa ketä tahtoi. - -Vielä turmiollisempaa oli, että Kristiina aivan hillittömästi ja -järjettömästi jatkoi kruunun- sekä verotalojen myömistä ja -lahjoittamista. Kustaa Aadolf oli myönyt noin 1,000 manttaalia (joiden -vuotuinen vero oli 26,000 hopeatalaria), valtionholhoojat n. 2,000 -manttaalia (vero 60,000 tal.) -- Kristiina möi enemmän kuin 4,000 -manttaalia (vero 120,000 tal.). Vielä hurjemmin jakeli hän -lahjoitusmaita kelle hyvänsä, ansioita paljon kysymättä. Kustaa -Aadolfin lahjoittamien talojen veron summa oli ollut 190,000 tal., -holhoushallituksen aikuisten lahjojen 69,000 -- Kristiina tuhlasi -560,000 talarin arvosta veroa. Täten karttui nyt rälssimaitten ala -lyhyessä ajassa entiseen verraten kolmenkertaiseksi. - -Suuri osa Kristiinan lahjoituksista tuli osaksi niille monille, jotka -hän itse koroitti aatelis-, vapaaherran- ja kreivinarvoon. Ennen häntä -oli Ruotsissa ja Suomessa ollut 321 alhaisempaa aatelissukua -- hän loi -lisään 363 uutta. _Suomessa_ oli ollut vain yksi kreivikunta, kolme -vapaaherrakuntaa -- hän lisäsi kahdeksan kreivin, _kaksikymmentäyksi_ -vapaaherran aluetta. Hänen hallituksensa lopulla oli koko Käkisalmen -lääni poislahjoitettu; samoin myös melkein koko Pohjanmaa, huolimatta -tuosta vanhasta sananparresta: ettei siellä aateli viihdy enempää kuin -ravutkaan. Turun läänistä oli vain 1/3, muista lääneistä tuskin puoli -enää välittömästi kruunun omana. Suomen maaverosta oli 1/3, siis kolmas -osa kaikista meidän maasta tulevista kruunun saatavista aatelin -käsissä. - -Suurin kreivikunta oli _Vasaborg_-niminen, joka sisälsi 878 taloa -Uudenkaupungin ympäristöllä. Paitsi tätä oli Turun läänissä myös -_Porin_ kreivikunta (362 t.); Uudellamaalla _Raaseporin_ (722 t.); -Pohjanmaalla _Korsholman_ (413 t. Vaasan seudulla) ja _Karleborgin_ -(285 t. Uudesta-Kaarlepyystä alkain itäänpäin); Käkisalmen läänissä -_Salmin_ (Laatokan rantamaan koko koilliskulma), _Sortavalan, Nyborgin_ -(Parikkala sekä Uukuniemi) ja _Kronoborgin_ (Kurkijoki). Avarin -vapaaherrakunnista, niinkuin kaikista lahjoitusmaista Suomessa, oli -Brahen _Kajaani_. Muuten oli niitä Turun läänissä kuusi, joista -suurimmat _Kemiön_ (298 mantt.), _Korpon, Loimaan ja Lempäälän_; -Uudellamaalla _Elimäen_ (301 tal.); Viipurin läänissä _Koiviston_; -Pohjanmaalla kymmenen, joista mainittavat _Närpiön, Laihian, Kokkolan, -Ikalaborgin_ (Kalajoella), _Limingan ja Iin_; Käkisalmen läänissä -_Liperin, Tohmajärven, Kiteen, Pyhäjärven ja Örneholmin_ -(Raudulla).[38] Lisäksi tuli vielä ääretön joukko tavallisille -aatelismiehille annettuja lahjoitusmaita, joista sangen moni -avaruutensa sekä verojensa suhteen veti vertoja kreivi- ja -vapaaherrakunnille. - -Useitten herrojen tulot näistä tiluksistaan olivat oikein -ruhtinaalliset. Kuinka suuret kreivi Brahen vuositulot hänen -suomenpuolisista tiluksistaan olivat, on jo kerrottu. Kustaa Aadolfin -avioton poika sai Vasaborgin kreivikunnasta melkein 60,000 nykyistä -Suomen markkaa vuosittain, Aksel Oxenstjerna Kemiön vapaaherrakunnasta -n. 25,700, Leijonhufvudit Raaseporista n. 19,000, erään Rosenstjernan -perilliset lahjoitusmaistaan Muolassa, Uudellakirkolla sekä -Kivennavalla melkein 38,000 m. Useimmista muista kreivikunnista oli -vähintänsä 21,000 markkaa tuloa, vapaaherrakunnista viisi-, seitsemän-, -yhdeksäntuhatta. Muistettava on, että hyvin monella noista herroista -samalla oli koko joukko alusmaita Ruotsissa, Virossa sekä Liivinmaalla. -Paitsi sitä olivat todelliset tulot tavallisesti vähintänsä kahta -vertaa suuremmat kuin mitä kruunun verokirja osoitti, josta yllä -luetellut summat ovat otetut. Kajaanin läänin vero esim. on kruunun -kirjoissa arvattu ainoastaan n. 5,000:ksi markaksi, tulot Brahen -tiluksista Paraisten pitäjässä 3,200:ksi, mutta kreivin omissa -tilikirjoissa 12,250:ksi ja 5,100:ksi. Laskekaamme nyt vielä lisäksi ne -suuret kruununpalkat, joita useat heistä saivat mikä missäkin korkeassa -virassa. Valtionholhoojilla esim. oli 63,000 markkaa vuodessa, muilla -valtaneuvoksilla 21,000 sekä vielä sama verta ruokarahaa pitoja varten. -Suomen kenraalikuvernöörinä oli Brahella, paitsi valtaneuvospalkkaansa, -vielä 10,500 Suomen markkaa. Eversteillä Suomen rykmenteissä oli -enemmän kuin 5,000 mk. Monella oli varsinaisen virkansa ohella myös -saatavat jostain laamanni- tai kihlakunnasta, vaikkei hänellä itsellään -ollut tuomarinvirasta mitään vaivaa. Niin esim. oli Turun hovioikeuden -presidentillä Kurckilla Länsigötinmaan laamannina 3,000 tynnyriä -viljaa. V. 1638 tuotti Pohjois-Suomen laamannikunta valtaneuvos -Skyttelle 2,471 mk, etelä-suomalainen amiraali Klaus Flemingille n. -4,500 mk, karjalainen K. Bondelle melkein 8,000 mk. Suuria rikkauksia -olivat myös kaikki senaikuisissa voitollisissa sodissa käyneet -päälliköt koonneet itselleen ryöstösaaliilla sekä polttolunnailla. -Kertokaamme nyt lopulta kaikki tässä luetellut summat kolmella, koska -silloiset elintarpeitten hinnat olivat noin kolme vertaa huokeammat -kuin tätä nykyä -- silloin vasta voimme saada täyden käsityksen sen -ajan korkeitten herrojen summattomista tuloista. - -Nämät äkisti saadut rikkaudet muuttivat keskipaikoilla vuosisataa -Ruotsin vallan aatelin elämän ja tavat perinjuurin. Entisen -yksinkertaisuuden, koristelemattomuuden sijaan tuli nyt mitä ylellisin -prameus. Korkeat herrat rakensivat itselleen uhkeita kivikartanoita -kaariportteineen, torneineen niin hyvin asuintiluksilleen kuin myös -suurempiin kaupunkeihin, varsinkin Tukholmaan. Sisältä ne koristettiin -kalleilla huonekaluilla sekä ulkomaan mestarien maalauksilla. -Maakartanoiden ympäristö laitettiin komeiksi puutarhoiksi ja -kukkasmaiksi ansareineen, suihkukaivoineen, marmoripatsaineen. Näissä -palatseissa vietettiin loistavaa elämää, tuhlattiin äärettömiä summia -kaikellaisiin juhlapitoihin. Samassa kuitenkin myös moni herra, se -tulee heidän kunniakseen tunnustaa, edisti yliopistoja ja kouluja, -koristeli kirkkoja sekä auttoi muita yleishyödyllisiä laitoksia -ruhtinaallisen anteliaasti. Alhaisemman aatelin varat tietysti eivät -tämmöiseen ylenmääräiseen komeuteen riittäneet. He asuivat enimmiten -puisissa turvekattoisissa kartanoissa, pieni puutarha ympärillään; -mutta puvussa, ruuassa sekä pöytäastiain kalleudessa koettelivat hekin, -niin paljon kuin mahdollista, noudattaa ylhäisempien esimerkkiä. -Yhdessä suhteessa kumminkaan ei sopinut heitä suinkaan arvostella heitä -halvemmiksi ja se oli -- kopeudessa. - -Yhteistä koko aatelille oli silloin rajaton ylpeys; nekin, jotka juuri -ikään olivat koroitetut aatelissäätyyn, pöyhkeilivät kaikin voimin, -jotta heidän äskeinen alhaisempi säätynsä muka sitä pikemmin -unhottuisi. Samasta tunteesta johtui, etteivät he nyt tyytyneet vanhan -aatelin tapaisiin koruttomiin, yksinkertaisiin nimiin, vaan keksivät -itselleen mitä koreimmat, komeimmat, niinkuin Gyllengranat, -Silfversparre ja Rosenstjerna y.m. täynnä kultaa, hopeaa, tähtiä sekä -muita loistoaineita. Aatelittomia kohdellessaan olivat aateliset -röyhkeät siinä määrin, että meidän on vaikea sitä todeksi uskoa. -Aatelin etuoikeuskirjassa oli nimenomaan säätty, että aatelisneidon, -joka meni aatelittomalle miehelle vaimoksi, piti menettää -perintöoikeutensa sukunsa tiluksiin. Ei hän myöskään koskaan päässyt -aatelisten sukulaistensa häihin taikka ristiäisiin, ja jos hänen joskus -armosta sallittiinkin tulla tavallisiin pitoihin, istutettiin hän -ainakin alimmaiselle sijalle. Samoin myös, jos aatelisherra oli nainut -aatelittoman neidon, ei tullut lapsille aatelisarvoa eikä -perintöoikeutta muuten kuin erinäisen kuninkaallisen armokirjan kautta. -Tämmöisiä avioliittoja ei katsottu juuri paljon paremmiksi luvatonta -yhtymistä. Turussa esim. vuosisadan toisella puoliskolla mieltyi -hovioikeuden presidentin, vapaaherra Creutzin poika piispa Gezeliuksen -tyttäreen, ja huhu levisi ympäri kaupunkia, että hän aikoi naida tytön. -Tästäkö vasta nuoren junkkarin korkeassa kodissa hätä nousi! Sisaret, -tavatessaan kadulla piispan neitosia, käänsivät pois päänsä eivätkä -olleet heitä näkevinään; isä palkkasi erään papin piispan perhettä -häpäisemään. Ja eräänä pyhänä mainittiin kirkossa, kuudetta käskyä -selitettäessä, miten muutamat tässä kaupungissa hävyttömästi rikkovat -tätä käskyä vastaan, koreillen vastoin säätynsä tapaa silkissä ja -sametissa, ja pyydellen korkeasukuisia nuorukaisia pauloihinsa. -- -Samallaista röyhkeyttä ilmeni kaikessa muussakin. Moni korkea -aatelisherra esim. piti itseänsä varten kotipappia; sillä olisihan -hänen yhteisessä jumalanpalveluksessa täytynyt istua saman katoksen -alla maamoukkien sekä poroporvarien kanssa. Osaksi aatelittomat säädyt -imartelevalla käytöksellään tekivät myös itsensä tähän syypäiksi. -Mainittu jo on, kuinka Turun yliopiston konsistori useamman kerran -pyysi jotakuta presidentti Kurckin nuorta poikaa kunniarehtorikseen. -yliopiston juhlissa annettiin ylioppilaina oleville kreivien ja -vapaaherrojen pojille etusija ennen professoreitakin. Ja pitipä kerta -eräs meidän ensimäisistä professoreistamme, Alanus nimeltään, julkisen -väitöksen, jossa hän vakuutti aatelisarvon olevan Jumalan säätämän, ja -aatelislapset luodut jalommasta, paremmasta aineesta kuin muut ihmiset. - -Muutamissa ylemmissä aatelissuvuissa Suomessa olivat jo tämän -vuosisadan alkupuolella oppi ja sivistys nousseet sangen korkealle sen -johdosta, että nuorukaiset, saatuansa hyvän perustuksen taitavien -kotiopettajien johdolla, matkustelivat ja oleskelivat useita vuosia -ulkomailla. Eevert Horn esim. osasi useampia vieraita kieliä ja -kirjoitti kirjeitänsä sekä neuvojansa hyvin usein latinaksi, ranskaksi -tai saksaksi. Saksaa Kustaa Hornkin kirjeissään paljon viljeli. -Edellinen näistä veljeksistä harrasti myös historiaa ja tallensi -Kankaisten kartanoon suuren, keräämänsä historiallisten asiapaperien -kokoelman. Juhana Kurckin tieteellisistä harrastuksista, erittäin -historiallisista, on jo ennen ollut puhe. Klaus Hermaninpoika Fleming, -mainion kaimansa, marskin, aikalainen, kirjoitti latinaksi historian -tapauksista Suomessa 16:nnen vuosisadan lopulla. Hänen poikansa Klaus, -josta pian tulee enemmän puhetta, oli hyvin perehtynyt Rooman -klassilliseen kirjallisuuteen; sen todistaa eräs Horatiuksen värssy, -jonka hän lohdutuksekseen kirjoitti asiapaperin reunaan, kun perätön -kanne oli tullut häntä vastaan nostetuksi. Kristiinan loppuaikoina -alettiin kuitenkin valittaa, että ylellinen elämä oli veltostuttanut -korkeammat suvut, niin että nuoret herrat eivät enää paljon huolineet -tosiopista, tositoimista, vaan pääasiallisesti ainoastaan huvittelivat, -harjoitellen tanssia, miekkailua sekä metsästystä. Alhaisempi aateli -puolestaan ei ollut opissa ja sivistyksessä aina edes aatelittoman -keskisäädyn vertainen. He olivat muka liika hyvät lähettämään poikansa -kouluun samoille penkeille kaikellaisten halpasäätyisten kanssa; vaan -kotiopettajan pitämiseen sekä ulkomaan matkoihin ei ollut varoja. -Käytöksessä ja tavoissa ilmeni senvuoksi -- ainakin täällä Suomessa -- -usein ilettävää raakuutta ja siveettömyyttä. V. 1642 esim. Niilo Boijen -tytär oli kirkon luukammiosta salaa ottanut lapsen ruumiin -- -aviottomien lasten ruumiit pantiin sinne hautaamatta tallelle. Tämän -ruumiin hän vei erään räätälin mökin edustalle; hän oli näet räätälin -vaimolle suuttunut ja tahtoi siten saattaa tätä epäluuloon -lapsenmurhasta. -- V. 1658 eversti Antti Munckin rouva oli ottanut, -miehen ollessa poissa linnoissa ja leireissä, rakastajikseen milloin -kartanon kalamiehen, milloin räätälin, milloin tallirengin. Tappelut -olivat aatelisherrojen kesken hyvin tavallisia, joskus murhiakin -tapahtui. Luvussa Rothoviuksesta on jo semmoinen tapaus tullut -kerrotuksi, jolloin kaksi aatelismiestä riitaantuessansa rupesivat itse -kirkossa miekkasille. V. 1634 sai maaherra Ernesti Creutz surmansa -aatelismiehen Pietari Dufvan kädestä. Tämä Dufva oli muutenkin hurja, -jumalaton mies, jolla oli kuusi aviotonta lasta. Kuinka hän vältti -kuolemanrangaistuksen murhateostansa, siitä ei ole tietoa, mutta -kuoltuansa v. 1647 hänet haudattiin "ketunkuoppaan", samaan paikkaan, -missä hänen nuorena kuolleet lapsensakin jo olivat saaneet sijansa. -- -Sten Tavast, samainen, jonka väkivaltaisuudesta jo ennen on ollut -puhetta,[39] tappoi sittemmin kornetti Bosinin ja mestattiin senvuoksi -v. 1644. Koska tämmöisiä tekoja herrojenkin kesken tapahtui, voi -arvata, miten rasittava ja vaarallinen heidän väkivaltaisuutensa, kun -siihen liittyi vielä röyhkeys alhaisempia vastaan, oli aatelittomille -säädyille. Niinpä esim. v. 1650 herra Jaakko Spåre Janakkalassa suuttui -silmittömästi siitä, että kirkkoherra Mattias Laurinpoika oli -seurakuntalaistensa tapoja saarnassaan moittinut. Vimmoissaan hän -jumalanpalveluksen jälkeen kävi seisomaan kirkon pääovelle, paljastettu -miekka kädessään, odotellen kirkkoherran tuloa. Mutta kun tämä, -luultavasti siitä tiedon saatuansa, oli toista tietä mennyt ulos, pisti -Spåre kumminkin kirkkoherran seitsemäntoistavuotiaan pojan kuoliaaksi. -Asia vedettiin hovioikeuteen, mutta Spåre osasi ystävien kautta hankkia -itselleen turvakirjeen kuningattarelta. Nyt ratsasti hän seuraavana -pyhänä kirkolle ja tepastelutti siellä kirkonmäellä hevostansa -kirkkoherran kiusaksi, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: "Piti, piti! -eipä olekaan niin suurta lukua mokoman papinpennun surmasta!" - -Vielä pahemmassa ahdistuksessa kuin verraten itsenäiset papit ja muut -virkamiehet olivat tietysti talonpojat, erittäinkin uudet -alustalaisparat. Mainittakoon tässä vain muutamia esimerkkejä, jotka -ovat otetut yhtenä ainoana vuonna 1655 esiintuoduista valituksista. -Syynä oli tavallisesti nytkin sama kuin Kustaa Aadolfin hallituksen -alussa, että herrat tahtoivat pakoittaa heidän alusmaillansa asuvia -talonpoikia luopumaan omistusoikeudestaan verotaloihin. Siinä -tarkoituksessa majuri Pistolehjelm Akaalla määräsi talonpojillensa -kauhean suuria veroja, ja kun se ei auttanut, oli hän ruvennut tekemään -kaikellaista väkivaltaa. Erään uppiniskaisen talonpojan hän ripusti -koko vuorokaudeksi käsiraudoista riippumaan. Kornetti Stjernkors -Orivedellä oli piessyt erästä talonisäntää, raiskannut emännän ja -sitten ajanut molemmat pois heidän kotitalostansa. -- Herra Simo -Skraggenskjöld Äyräpäässä oli väkivallalla ryöstänyt talonpoikiensa -tavarat ja sitten ajanut ne pois tyhjistä tuvistansa. -- Korkea aateli -ei nyt enää itse tehnyt tämmöisiä ilkitöitä; mutta heidän voutinsa, -herran poissaollessa, eivät olleet suinkaan paremmat kuin ylläkuvatut -pienet herrat. Jopa alkoi kuulua ääniä, jotka suoraan vaativat -talonpoikien orjuuttamista; niinhän muka oli muissa Euroopan mannermaan -valtakunnissa -- miksikä siis Ruotsin vallan piti olla poikkeuksena? -Muutamin paikoin tehtiinkin jo alku sillä, että herrat tahtoivat estää -alustalaisiansa muualle muuttamasta; mutta tätä laittomuutta hallitus -vastusti kumminkin aina ankarasti. Sortoa sitä vastoin oli vaikeampi -estää, sillä hovioikeuden oli mahdoton valvoa tilaa kreivikunnissa, ja -lain voima muuallakin oli taas suuresti heikontunut. - -Niinkuin tästä näkyy, oli aatelisvallalla tosin muutamia hyviä puolia, -mutta pahat puolet voittivat suuresti. Ja mitä Suomeen tulee, on -huomattava, että meidän maamme edellisistä sai sangen vähän nauttia, -mutta jälkimäisiä sitä vastoin runsaassa määrin osaksensa. Useimmat -lahjoitusmaitten isännistä näet olivat maallemme kokonaan vieraita, -Ruotsissa asuvia. Suomen omia miehiä oli kreiveistä vain kolme: Porin -(Horn), Nyborgin (Wittenberg) sekä Karleborgin (Tott), tai neljä, jos -nimittäin Raaseporin Leijonhufvudit, jotka eivät juuri Suomen asioihin -olleet osaa ottaneet, tahtoo lukea mukaan. Vielä vähemmän oli -suomalaisia vapaaherrojen parissa, nimittäin ainoastaan: Joensuun -(Hornien toinen haara), Loimaan (Wittenberg), Kokemäen (Forbus), -Lempäälän (Kurck), Elimäen (Wrede) ja Liperin (Fleming). Mutta näistä -Suomenkin korkeammista suvuista useimmat tähän aikaan muuttivat -Ruotsiin, ja jos monessa vielä parin miespolven ajalla säilyikin hiukan -rakkautta alkuperäiseen kotimaahansa, tuli kuitenkin heidän -vaikutuksensa ja rikkautensa melkein yksistään Ruotsin osaksi. Suomen -rahvas sai kärsiä aatelisvoutien kiskomisia ja ryöstämisiä; se sai -otsansa hiessä haalia kokoon veroja herroillensa. Mutta ne verot, -samoinkuin myös enin osa Suomen tuomarinvirkojen tuloista, menivät pois -Pohjanlahden taakse. Niillä rakennettiin siellä komeita palatseja ja -elettiin ruhtinaiksi; Suomen osaksi siroitettiin ani harvoin vain -joku murunen rikkaan pöydästä. Hyvin vähän tiedämme mainita -anteliaisuudesta, jota lahjoitusmaitten isännät olisivat osoittaneet -meidän yliopistollemme ja kouluillemme. Stålhandsken leski lahjoitti -Turun akatemiaan sen kirjaston, jonka hänen miehensä oli Tanskan -sodassa saanut. Niin myös Kustaa Hornin leski jätti vaatimatta -yliopistolta sitä velkaa, joka häneltä oli otettu yliopiston palaneen -kartanon uudestirakentamiseksi. Mutta sama leski taas, samoinkuin -muuten vainaja itsekin, antoi kreivikunnassaan olevan Porin -trivialikoulun rappeutua, koska ei sanonut enää jaksavansa sitä -kustantaa sen jälkeen kuin kuningas Kaarle X oli ottanut osan -lahjoitusmaista takaisin. Ei tiedetä ainoatakaan esimerkkiä siitä, että -joku aatelisherra olisi tänä aikana kustantanut köyhien suomalaisten -nuorukaisten opintomatkoja ulkomaille, niinkuin Ruotsissa oli -tavallista. Kirkkomme yksin vain saivat runsaammalla kädellä osaa -Suomen lahjoitusmaitten rikkauksista. -- Eipä edes tullut maallemme -osaksi paljon siitä loistosta, jonka korkeamman aatelin elämä -tähän aikaan loi ympärillensä, siitä vilkkaammasta kauppa- ja -käsiteollisuusliikkeestä, jonka se herätti. Suomessa on kaikkiaan -_kaksi_ suurempaa aateliskartanoa muistona tältä aatelimme -kukoistusajalta. Ne ovat kolmikertaiset kartanot _Louhisaaressa_ -(Flemingin) Ahlaisten kappelissa ja _Sarvilahdellla_ (Creutzin) -Pernajan pitäjässä. Mutta mitäs ovat nekin, verrattuina niihin -komeihin, koreihin linnoihin, jotka samalla ajalla kohosivat Ruotsissa? -Ja aatelimme poismuuton vahingollista vaikutusta kauppaliikkeeseen -todistaa taas meille epäilemätön vierasmies, Pietari Brahe. Hän valitti -jo v. 1638, että tuontikauppa Turussa oli varsin huono siitä syystä, -että maan korkeat herrat enimmiten eivät olleet kotona, vaan Saksan -sodassa tai muualla kruunun palveluksessa. Mikä silloin vielä oli -ajallinen haitta, se tuli sitten ainaiseksi. - -Aateli tosin ei harjoittanut yhtä julmaa sortoa ja väkivaltaa kuin -ennen vuosisadan alussa. Sen verran vaikutti toki Turun hovioikeus. -Mutta sen sijaan oli nyt aatelisvallan rasitus tullut monta, monta -vertaa yleisemmäksi ja sen kautta tuntuvammaksi. Siihen lisäksi tuli, -että koko maan mehu vuosi pois meidän maastamme kaukana asuville -herroille. Jollei siis Kristiinan hullujen tuhlausten jälkeen olisi -vielä ennen sen vuosisadan loppua alkanut Kaarle XI:nnen ankara ja -perinpohjainen lahjoitusmaitten peruutus, niin olisi Suomi iäksi -vaipunut Irlannin tapaiseen kurjuuteen. - - - - -19. Klaus ja Henrik Fleming. - - -Näissä kertomuksissa on jo ollut puhe useista etevistä Suomenmaan -aatelisherroista Kustaa Aadolfin sekä Kristiinan aikoina. Me olemme -likemmin tutustuneet Kustaa Horniin sekä useihin muihin sotureihin, -niin myös Juhana Kurckiin. Näiden lisäksi tulee vielä kahden miehen -elämäkerrat, joista toinen hyvinkin oli yllämainittujen vertainen, -toinen, jos kohta vähemmän ansiokas, kuitenkin antaa sangen valaisevan -kuvan sen ajan aateliston elosta ja olosta. - -Mainion marski Klaus Flemingin suku, niinkuin me tiedämme, oli loppunut -hänen onnettomaan poikaansa, Juhanaan. Mutta toinen, nuorempi haara -rehoitti yhä edelleen. Kuuluisin näistä _Flemingeistä_ oli nyt taas -Klaus nimeltänsä. Hän oli syntynyt 1592 Louhisaaren kartanossa -Askaisten kappelissa likellä Turkua. Hänen isänsä, Lauri Fleming, -aikoinaan Savonlinnan maaherra, oli kuollut aikaiseen; mutta äiti, Anna -Horn, piti tarkan huolen pojan kasvatuksesta. Useita vuosia oltuaan -ulkomaan opistoissa, tuli Klaus Fleming takaisin v. 1612 ja meni heti -Venäjälle, Eevert Hornin johdolla taistelevaan armeijaan. V. 1614 hän -tuli siellä Uplannin ratsumieslippukunnan ratsumestariksi. Mutta v. -1619 hänet jo muutettiin toiselle alalle; hän määrättiin näet -ala-amiraaliksi, josta paikasta hän 10 vuotta myöhemmin kohosi -amiraaliksi. Hän rupesi siis siinä asiassa astumaan kuuluisan kaimansa -teitä. Tässä virassaan hän oli johtavana sieluna meriasiain virastossa, -vaikka sen nimellisenä ylipäällikkönä oli valta-amiraali Gyllenhjelm. -Ruotsin vallan sotalaivasto oli Kustaa Aadolfin hallituksen alussa -ollut aivan rappiolla; se piti luoda melkein uudestaan, ja siihen -toimeen ryhtyi Fleming suurella innolla. Suurempia laivoja rakennettiin -kruunun kustannuksella koko joukko;[40] vanhat korjattiin tai myötiin. -Täten oli Kustaa Aadolfin aikoessa Saksan sotaan neljättäkymmentä -alusta valmiina häntä sekä hänen sotureitansa varten. Muutamia vuosia -myöhemmin, v. 1636, tarkastettiin laivaston tilaa hallituksen käskystä, -ja siinä toimessa olleet valtaneuvokset ilmaisivat sitten -kertomuksessansa ihmetyksensä sen johdosta, miten täsmällensä ja -perinpohjin amiraali Fleming oli osannut johtaa laivojen rakennusta. -Enemmän vielä kuin suurten sotalaivojen rakentamista harrasti Fleming -pienempien saaristohaaksien hankkimista. Hän saatti taas voimaan vanhan -säädännön, jonka mukaan merenrantalaisten tulisi, paitsi merimiehiä, -hankkia lotjia kruunun palvelukseen. Näitä tämmöisiä oli v. 1643 jo -karttunut sataviisikymmentä; jokaisessa oli yksi kanuuna. - -Tämä oli kuitenkin vaan yksi puoli Flemingin monihaaraista toimintaa. -Kustaa Aadolf oli Saksaan lähtiessään uskonut valtion raha-asioiden -hoidon langollensa, pfalzkreivi Juhana Kasimirille; mutta kun tämä -tunsi sangen vaillinaisesti sekä ruotsinkieltä että sen lakia, -annettiin hänelle Klaus Fleming apulaiseksi. Kuninkaan kuoltua -erotettiin pfalzkreivi siitä virasta, jota Fleming nyt vähän aikaa sai -yksin hoitaa holhoushallituksen jäsenenä. Kun sitten holhoushallitus v. -1634 asetettiin vakinaiselle kannalle, saivat Klaus Fleming sekä -Gabriel Oxenstjerna yhtä monta ääntä valtiorahastonhoitajan vaalissa. -Se tuli jälkimäiselle osaksi, jolle Aksel Oxenstjerna oli antanut -äänensä; mutta useat valtaneuvokset vakuuttivat perästäpäin julkisesti, -että hekin olisivat antaneet Flemingille äänensä, jollei hän meriasiain -virastossa olisi niin välttämättömän tarpeellinen. Myöhemminkin -kysyttiin kuitenkin aina Flemingin neuvoa tärkeämmissä raha-asioissa. - -V. 1637 oli puhe kauppa- ja meriliikkeen asettamisesta erinäisen -kauppakollegion hoitoon; silloin aiottiin taas Klaus Flemingiä sen -ylijohtajaksi. Koko hankkeesta ei tullut vielä silloin mitään; mutta -Fleming ilmankin jo edisti hyvin hartaasti Ruotsinvallan kauppaa, -teollisuutta ja merenkulkua, erittäinkin viimeksimainittua, joka olikin -hänen varsinaista virkatointansa lähimpänä. Hänellä oli näissä asioissa -enimmäkseen samat mielipiteet kuin Aksel Oxenstjernalla; tavallisesti -mietiskelivät ja keskustelivat he ensin yhdessä, ennenkuin uusia, -siihen kuuluvia asetuksia otettiin puheeksi. Suorastaan omalla -toimellaankin otti Fleming osaa teollisuuteen sekä kauppaan. -Nähtyänsä, kuinka vaikea aina oli hankkia tarpeellisia aseita maasta -lähetettäville sotureille, perusti hän Ruotsiin asetehtaan. Myöskin hän -otti aina suurien summien edestä osakkeita kaikkiin yhtiöihin -valtamerentakaista kauppaa varten. Hän oli esim. Länsi-Intian -komppanian johtaja, joka perusti ruotsalaisen siirtomaan Amerikkaan, -Delaware-joen rannalle. Kenties oli hänen tointansa sekin, että niin -suuri joukko noita vainottuja Vermlannin suomalaisia sinne lähetettiin. -Hänen kuoltuansa laimeni into mainitun siirtomaan edistämiseen. - -Paitsi jo mainituita virkoja oli Flemingillä myös Etelä-Suomen -laamannin paikka, josta ei kuitenkaan, aikakauden tavan mukaan, ollut -mitään vaivaa. Työläämpi oli jäsenyys valtaneuvoskunnassa, jossa -hänellä vuodesta 1625 oli ollut sijansa. Mutta vielä monin verroin -vaivalloisempi, vastuksellisempi oli eräs luottamustoimi, joka hänelle -v. 1634 uskottiin kaikkien yllämainittujen lisäksi; hän määrättiin näet -Tukholman kaupungin kuvernööriksi. Semmoisena hän edisti kaikin tavoin -pääkaupungin vaurastumista, järjestystä ja siisteyttä. Hän oli -hartaasti apuna, kun koko Pohjanlahden kauppa päätettiin laskea -Tukholman alaiseksi. Hän järjesti kadut suoriksi ja leveiksi sekä -valvoi ankarasti järjestystä, huolimatta siitä, että hän sen johdosta -joutui tuhansiin riitoihin aatelisherrojen kanssa. - -Näin ihmeteltävä oli hänen toimeliaisuutensa. "Jos Pietari Brahe neron -puolesta oli Aksel Oxenstjernaa lähin mies", sanoo hänestä eräs -ruotsalainen historioitsija, "niin oli Klaus Fleming työvoimaan, -toimellisuuteen sekä ahkeruuteen nähden häntä yhtä lähellä." -- -Valtiollisiin puolueriitoihin valtaneuvoskunnassa hän ei paljon -sekaantunut. Hänen paras harrastuksensa oli saada kokonaan antautua -hänelle uskottuihin tärkeihin hallintotoimiin. Joskus vain moitittiin, -että hän otti tehtäväkseen liian paljon työtä, jota kaikkea hän ei -sitten ajallaan saanut valmiiksi. Neuvoskunnassa hän aina uskollisesti -piti Aksel Oxenstjernan puolta, vaikka tämä äänellään oli ollut syynä -siihen, ettei Fleming päässyt holhoushallituksen jäseneksi. -- -Nuoruudessaan hän oli, niinkuin muutkin Suomen aateliset, koettanut -vääryydellä enentää etuoikeuksiansa ja vähentää velvollisuuksiansa. -Hänestä valitettiin v. 1618, että hän laiminlöi ratsupalvelustansa ja -että hän erään Lemun pitäjässä läänitykseksi saadun talon lisäksi oli -ottanut vielä neljä omin luvin. Mutta valtaneuvoskunnassa hän sitten -aina lujasti vastusti aateliston liikoja vaatimuksia. Kuinka harras hän -siinä suhteessa oli, sen osoitti hänen ehdoituksensa väliaikaisessa -holhoushallituksessa, että kaikki Kustaa Aadolfin lahjoittamat tai -myömät talot lunastettaisiin jälleen takaisin kruunulle. - -Koko miehuutensa parhaan iän Fleming asui ulkopuolella -synnyinmaatansa; mutta ei hän sitä kuitenkaan koskaan unhottanut, -vaan piti, missä taisi, kansalaistensa puolta. Niin esim. hän v. 1635 -toi valtaneuvoskunnassa esiin suomalaisten talonpoikaisten -valtiopäivämiesten valituksen, etteivät he ymmärrä esittelyitä eikä -keskusteluita, ja hänen ehdoituksestaan päätettiin nyt hankkia heille -tulkki. - -Ruotsin laivaston hyväksi oli hän kaikkein enimmin ponnistellut -voimiansa; sen palveluksessa hän myös viimein henkensäkin heitti. -Tanskan sodan alkaessa tulivat vasta oikein hänen ahkeruutensa hedelmät -esille; monen ajan perästä saattoi nyt Ruotsin laivasto ensi kertaa -kilpailla tanskalaisen kanssa. Fleming meni v. 1644 vesille 39:n -suuremman, 10:n pienemmän sotalaivan sekä 68:n saaristolotjan kanssa. -Jollei vain väki olisi suureksi osaksi ollut niin tottumatonta, olisi -hän sillä voimalla saanut suuria aikaan. Heinäk. 1 p. kohtasi Fleming -lähellä Femern-saarta Tanskan laivaston, jota itse kuningas Kristian IV -johti. Tässä syttyi nyt tulinen tappelu. Tanskalaisilla oli ensin -myötätuuli, mutta Flemingin onnistui rohkealla käännöksellä saada tuuli -puolelleen. Kuningas tuli haavoitetuksi, josta säikähtyneinä -tanskalaiset joutuivat häiriöön. Sen päätti Fleming heti käyttää -edukseen, hyökkäsi suoraan päälle ja käski muittenkin laivojensa -seuraamaan esimerkkiä, jotta saataisiin vihollisen sotarinta -läpimurretuksi. Mutta ainoastaan neljä laivaa seurasi häntä; muut -jäivät jäljelle. Täten joutui Fleming ankaraan ristituleen -tanskalaisten väliin, ja pääsi vain töin tuskin pahasti runneltuna -pois. Voitto ei kallistunut ratkaisevasti puolelle eikä toiselle; yö -lopetti taistelun. Aamulla olivat kuitenkin tanskalaiset vetäytyneet -pois, jonka johdosta ruotsalaiset väittivät voittaneensa. - -Fleming vei nyt isomman osan laivastoansa Kielin lahteen korjattavaksi. -Mutta sen suulle tuli Kristian kuningas ja sulki heiltä poispääsön, -niin että heidän täytyi monta viikkoa maata siinä jouten. Pian alettiin -Ruotsin laivastoa myös maanpuolelta ahdistaa. Tanskalaiset laittoivat -rannalle patterin, josta heinäk. 26 p. rupesivat ampumaan. Ylimalkaan -oli matka siksi pitkä, etteivät heidän luotinsa voineet suurta vahinkoa -aikaan saada; yksi kuula kuitenkin kilpistyi veden pinnalta ylös ja -lensi amiraalilaivan peräkokan ikkunasta sisään. Kello oli 6; Fleming -parasta-aikaa pesi käsiänsä. Luoti löi mäsäksi hänen vasemman säärensä -ja tappoi siihen paikkaan palvelijan, joka piti pesumaljaa. Kohta -huomattiin, ettei amiraalilla itselläänkään ollut enää monta hetkeä -elettävänä. Hän määräsi siis sijaisensa ja otti alipäälliköiltään sen -lupauksen, että he tottelisivat häntä. Hänen poikansa Herman seisoi -vuoteen vieressä. Hänelle kuuluu kuoleva amiraali silloin sanoneen: -"Älä itke, poikaseni! Laita vaan, että sinäkin kuolet tanskalaisten -vihollisena, niinkuin minä!" - -Ruumis vietiin Tukholmaan ja haudattiin Vermdön kirkkoon, missä komea -hautakivi osoittaa hänen lepopaikkaansa. Kaikki surivat hänen kovin -aikaista poismenoansa; kaikki kaipasivat tuota "uskollista miestä, -jota ilman ei voitu tulla toimeen". Kristiina sekä suuri osa -valtaneuvoksista olivat läsnä hautajaisissa. Kuningatar sitten, -osoittaakseen maan kiitollisuutta Klaus Flemingin ansioiden johdosta, -antoi hänen pojilleen Liperin vapaaherrakunnan. - -Tähän mainioon, etevään mieheen ei voida hänen orpanaansa _Henrik -Flemingiä_ suinkaan verrata; sittenkin hänkin ansaitsee saada tässä -sijansa siitä syystä, että hän on kirjoittanut elämäkertansa, joka -valaisee senaikuisen aatelin oloja. Kirjallisen harrastuksensa, joka -siihen aikaan oli kovin harvinainen, oli hän perinyt isältänsä, Klaus -Hermaninpoika Flemingiltä. Tämä, niinkuin jo kerrottu, oli sepittänyt -latinaisen kertomuksensa tapauksista Suomessa kuudennentoista -vuosisadan lopulla. Näiden samojen tapausten tähden oli hänen täytynyt -paeta Saksanmaalle, johon myös poikakin sitten lähetettiin jäljessä. -Siellä oleskeli nyt Henrik Fleming useampia vuosia, luultavasti -harjoitellen opintoja oppineen isänsä johdolla. Ainakin oli hän -latinaiseen kirjallisuuteen hyvin perehtynyt. Mutta v. 1604 he -palasivat ulkomailta Tukholmaan, jossa kuitenkin isä heti vangittiin ja -poikakin oli jonkinlaisessa kotiarestissa. Eräänä päivänä v. 1605 hän -pääsi vähän kävelemään, jolloin hän kohtasi kuningas Kaarle IX:nnen. -Hän seurasi silloin hovijunkkarien kanssa ja käskettiin sitten -palatsissa pesuvettä pitämään, kun kuningas pesi itseänsä. Kuningas -kehoitti silloin häntä rupeamaan sotapalvelukseen. Nuori Fleming -esteli, sanoen aikovansa ensin taas mennä ulkomaille. "Kylläpä -täälläkin annetaan yhtä kovia läimäyksiä kuin Tanskassa tai -Hollannissa!" sanoi kuningas. Viimein hän myöntyi, kun näki kuninkaan -muuten pahastuvan. Kaarle lahjoitti silloin hänelle ratsun sekä -tarpeelliset aseet ja varustukset. Jonkun ajan perästä onnistui -Flemingin myös rukouksillaan saada isänsä vapaaksi. Liivinmaan sodasta -palattuaan, jossa hän kuninkaan kanssa oli käynyt, nai hän v. 1608 -ruotsalaisen aatelisneidon, Erland Båtin tyttären. "Meillä oli", kertoo -hän itse, "sangen vähän omaisuutta: vaimollani vaatteet, minulla -hevonen satuloineen sekä pyssy ja muut aseet. Näihin luottaen, lähinnä -Jumalaa, toivoin kuitenkin voivani hankkia elatusta itselleni sekä -vaimolleni." Sitten hän kuitenkin möi hevosensa ja aseensa, sai lisäksi -100 talaria rahaa sekä liha- ja jauhovaroja apeltansa, ja läksi näin -varustettuna Suomeen, missä hänen isänsä antoi hänelle pienen tilan -viljeltäväksi. Vuoden ajan siellä köyhyydessä elää nyhjysteltyänsä, -muutti hän appensa kehoituksesta Ruotsiin ja otti erään appensa tilan -arennille. Siellä hän ahkerasti harjoitti maanviljelystä ja purjehti -myös joskus, aatelin tullivapautta käyttäen, omalla laivallaan Saksan -maalle kauppaa tekemään. Täten alkanut varallisuus karttui sitten -rikkaudeksi Tanskan ja Venäjän sodissa, joihin hän otti osaa. "Jumala", -kertoo hän, "minulle niissä niin runsaasti ja ihmeellisesti siunasi -kultia, hopeita sekä muuta ylellisyyttä, että pääsin kaikista -veloistani sekä ostin useampia maatiloja sekä Ruotsissa että Suomessa." -Myös hän peri v. 1616, isänsä kuoltua, Lehtisten kartanon. Sittenkin -hän katsoi luvalliseksi, niinkuin samana vuonna hänestä valitettiin, -eräältä hänelle läänitetyltä verotalon isännältä anastaa viljaa, -karjaa, jopa tuvankin, hän kun tahtoi talonpoikaparkaa pakoittaa -luopumaan omistusoikeudestaan. - -V. 1617 määrättiin Henrik Fleming Viipurin ja Savonlinnan läänien -maaherraksi sekä kaiken Karjalan jalkaväen everstiksi. Tässä virassa -ollessaan vuokrasi hän kruunulta vuosiksi 1618-19 Savonlinnan läänistä -tulevat verot, josta hänelle, niinkuin hän itse sanoo, jäi voittoa -5,000 talaria. Samalla ajalla hän yhä myös jatkoi laivaliikettänsä, -vaikkei enää itse kapteenina. V. 1619 tuli hänen laivansa Hollannista, -tuoden täyden lastin suoloja sekä viinejä, sitä paitsi rahaa 3,000 -talaria sekä 700 Unkarin kultakolikkoa voittona myödyistä tavaroista. -V. 1620 pääsi Fleming Narvan ja Länsi-Inkerin maaherraksi, jolloin hän -taas yhdessä erään kauppiaan kanssa vuokrasi kruununtulot siitä -maakunnasta ja eräänä vuonna voitti 10,000 talaria. Sillä lailla meidän -herrat siihen aikaan osasivat koota rikkauksia. Myöhemmin hänkin muutti -Tukholmaan asumaan, missä hän v. 1638 sai asessorin viran -sotakollegiossa. Tanskan sodassa hän v. 1644 valloitti Jämtlannin -maakunnan Norjalta. Hän kuoli v. 1650 ja haudattiin Mynämäen kirkkoon. -Hän oli eläissänsä antanut suuria lahjoja Turun sekä Viipurin -tuomiokirkkoihin sekä kokonaan omalla kustannuksellaan rakennuttanut -kirkon Mietoisten kappeliin, samoinkuin hän puolisonsa kanssa kustansi -Jaakon kirkon uhkean porttirakennuksen Tukholmassa. - - - - -20. Kauppa ja teollisuus. - - -Kauppa, laivaliike ja teollisuus Ruotsissa sekä Suomessa olivat Kustaa -Aadolfin hallituksen alkaessa aivan rappiolla; Kustaa Vaasan toimesta -alkanut vaurastus oli seuraavien kuninkaitten aikana jälleen kokonaan -rauennut. Itse pääkaupunkikaan ei voinut vetää vertoja edes Viron- ja -Liivinmaan kauppakeskuksille. V. 1624 maksoi Tukholma suostuntaveroa -6,000 talaria, mutta Rääveli 10,000, Riika 25,000! Vielä pienemmät, -huonommat olivat tietysti meidän maamme kaupungit. Kaikkein parhaimmat -niistä, Turku ja Viipuri, maksoivat yllämainittuna vuonna kruunulle -edellinen 2,090 talaria, jälkimäinen 1,425. V. 1626 tuotti meritulli -Turun, Viipurin sekä Helsingin kaupungeissa, ainoat meidän maassa, -joille ulkomaan kauppa oli sallittu, yhteensä ainoastaan 6,000 talaria, -mikä oli vain 18:s osa Ruotsin vallan yleisistä tullituloista ja puolet -niistä, mitkä tulivat yksin Räävelistä. Omia laivoja ei ollut edes -Tukholmallakaan. Maan tavarat tavallisesti vietiin ulos, ulkomaan -tavarat tuotiin maahan ulkomaalaisissa aluksissa, enimmiten -hollantilaisissa. Hyvin monella Ruotsin ja Suomen porvarilla ei ollut -edes omia varoja liikkeeseensä panna; he pitivät kauppaa ulkomailta -saaduilla lainarahoilla, ja olivat siis oikeastaan vain ulkomaalaisten -puotirenkejä. - -Syyt tähän kaupunkien huonoon tilaan olivat useampaa laatua. -Pääsyyksi väitti Aksel Oxenstjerna sitä, että porvarit tahtoivat -heti ruveta elämään komeasti ja prameasti, ennenkuin heidän liikkeensä -olisi kannattanut semmoista elämää. Myös valitettiin, etteivät -porvarit kasvattaneet poikiaan ammattiinsa, vaan antoivat heidän -joutilaisuudessa rentustella taikka myös pyrkiä kruunun virkoihin. -Hallitus niinikään monasti veti pois rikkaita, toimellisia kauppiaita -sekä tehtailijoita luonnollisesta piiristänsä siten, että se koroitti -heidät aatelissäätyyn; silloin he näet hylkäsivät liikkeensä ja ostivat -itselleen maakartanoita, joilla elivät herroiksi. Työ oli ylimalkaan -liian halvassa arvossa. Ruotsin mahtavuus 17:nnellä vuosisadalla ei sen -halpaa arvoa suinkaan koroittanut; päinvastoin aleni se, silloisten -voitollisten sotien kautta vielä halvemmaksi. Sotamaine tuli ainoaksi -halutuksi maineeksi; paitsi sitä oli soturin tie rikkauteen, ryöstön -kautta, paljoa joutuisampi ja hupaisempi, kuin rahojen kokoaminen -äyrittäin otsan hiessä. Se teki, että moni porvarinpoika vaihtoi isänsä -kyynärpuun tahi neulan miekkaan. - -Muutenkin olivat nuo alinomaiset sodat monella tavalla haitallisia -kaupunkien liikkeelle. Välistä, kun laivat juuri paraikaa olivat -valmiina lähtemään satamasta, tuli kruunulta käsky, että niillä piti -kuljettaa sotaväkeä sinne tai tänne: ruumaan jo ladottu lasti täytyi -silloin jälleen purkaa rannalle, suureksi vahingoksi kauppiaalle. Sen -ohessa myös sota suuresti enensi verokuormaa. Erittäin rasittavaksi ja -liikkeelle haitalliseksi tuli v. 1622 keksitty "_pikkutulli_", joka oli -suoritettava maalta kaupunkiin tuoduista tavaroista. Otettiinpa tullia -niistäkin viljoista sekä muista tavaroista, jotka rahvas toi -kaupungissa asuvalle voudille kruununverojensa maksuksi! Tullittoman -tavaran tuonnin estämiseksi rakennettiin joka kaupungin ympäri -kahdeksan kyynärää korkea hakuli-aitaus, jonka portit pidettiin lukossa -aamulla kello 4:ään kesällä, kello 6:teen talvella. Päivällä oli siellä -tullimiehiä vahtimassa. Tämä tulli, ennenkuin siihen totuttiin, nosti -suurta tyytymättömyyttä, koska se esti niin pahasti kaikkea liikettä ja -hankaluutti ruokatavarain saantia. Ruotsissa liehahti useammissa -paikoissa pieniä kapinoita; tullimiehiä haukuttiin ja piestiin; -aituukset revittiin maahan. Suomessa ei ollut kuitenkaan tämmöisestä -vastarinnasta tietoa. - -Kustaa Aadolf koetti ahkerasti ja innokkaasti kohottaa kauppaa ja -teollisuutta sen kurjasta tilasta. Valitettavasti olivat useimmat hänen -käyttämänsä apukeinot pikemmin haitaksi ja vahingoksi. Hän luuli näet -asetuksilla kaikin puolin määrätyn järjestyksen kaupan perusehdoksi. -Kauppaa ei pitänyt saada harjoittaa missään muualla, kuin kaupungeissa. -Kaikkia maakauppiaita vainottiin niin paljon kuin mahdollista. -Ainoastaan Käkisalmen läänin talonpoikien suhteen tehtiin poikkeus, -koska muka maanviljelys siellä oli vähän antava. Eivät porvarit -itsekään saaneet käydä maakylissä talonpoikien tavaroita ostamassa; -rahvaan piti ne tuoda kaupunkiin määrättynä toripäivänä, lauvantaina. -Ainoa poikkeus oli se, kun muutamin paikoin kaupungeista kaukaisemmissa -seuduissa joku kerta vuodessa pidettiin markkinoita kirkonkylässä. -Muutamissa tämmöisissä kaukaisemmissa paikoissa oli sitä paitsi -jonkunlaisia pieniä kauppaloita, joissa lähimmän kaupungin porvarit -saivat ostaa niinikään lauvantaina tuodut maatavarat. Jokaisella -kaupungilla muuten oli määrätyt pitäjänsä, joiden kanssa se piti -kauppaa, eikä ylimalkaan sallittu toisen kaupungin porvarien siihen -sekaantua. Rantalaistalonpoikien kauppa oli kuitenkin vähemmän ahtaissa -siteissä. Etelärannan asukkaat saivat omilla aluksillaan viedä -ruokatavaraa sekä polttopuita Rääveliin ja tuoda sieltä viljaa sekä -suoloja. Ahvenanmaalaisilla sekä muilla Varsinais-Suomen rantalaisilla -oli lupa samaten viedä ruoka-aineita Tukholmaan. - -Kaikilla kaupungeillakaan ei ollut yhtä laajaa kauppaoikeutta. -Useimmilta kiellettiin purjehtiminen ulkomaille sekä ylimalkaan kaikki -kauppa ulkomaalaisten kanssa. Tämä oikeus, n.s. _tapulioikeus_, suotiin -ainoastaan muutamille harvoille, jotka hallituksen mielestä olivat -siihen erittäin soveliailla paikoilla ja joita tahdottiin tällä keinoin -saada kasvamaan yli muiden. Erittäin suosittiin näin Tukholmaa. -Suomessa oli täysi ulkomaankaupan oikeus ainoastaan Turulla, Viipurilla -sekä Helsingillä (alussa Porvoolla). Käkisalmi sai ainoastaan omilla -laivoillaan harjoittaa kauppaa Saksan kanssa.[41] Porilla, Raumalla -sekä Uudellakaupungilla niinikään oli lupa omilla laivoillaan purjehtia -ulkomaille; mutta ne eivät saaneet viedä ulos muuta kuin puuastioita, -joita molempien jälkimäisten ympäristössä kosolta valmistettiin. -Kaikkien muitten tavaroiden, erittäin ruoka-aineitten vienti maasta oli -niiltä ankarasti kielletty; samoin he eivät paluumatkallaan saaneet -tuoda muuta kuin suoloja. Tätä rajoitettua oikeutta käytti erittäin -Uusikaupunki suurella voitolla hyväkseen. Kun ruuma oli jo täynnä -puuastioita, kertoo Wexionius, ladottiin kannellekin vielä pyttyjä, -korvoja sekä sankoja aina puoliväliin maston korkeutta myöten ja -kiinnitettiin siihen konstikkaasti köysillä. Vastaantulijan silmissä -näytti siis kauempaa nähden tuommoinen Uudenkaupungin laiva ikäänkuin -uivalta vuorelta. Eikä tarvinnut näissä aluksissa uppoamista pelätä, -koska lastissa oli niin paljon onteloita. Tullimiehet kuitenkin -valittivat, että nuo ontelot pohjanpuolisissa astioissa vallan usein -sisälsivät muutakin paitsi ilmaa, nimittäin voita tai muita hyviä -ruoka-aineita. Tämän johdosta olikin koko ulkomaalle purjehtimislupa -yhteen aikaan peruutettu. Kaikilla Etelä-Suomen porvareilla oli muuten -oikeus käydä kauppaa Inkerissä, Virossa sekä Liivinmaalla, vaan ei -Ruotsissa muualla kuin yksistään Tukholmassa. Ruotsin kaikkien -eteläisten rantakaupunkien porvarit saivat puolestaan estämättä käydä -Suomessakin. Vielä enemmän rajoitettu kauppaoikeus oli pohjalaisilla; -he eivät saaneet viedä tavaroitansa mihinkään muualle kuin Tukholmaan -taikka Turkuun.[42] Nämät monet ahtaat säännöt nostivat yhtä suurta -vastahakoisuutta kuin pikkutullikin; valtiopäivillä toivat porvarit -kauan aikaa joka kerta esiin valituksiansa. Mutta Kustaa Aadolf heille -vain vastasi kauppasäännön kyllä olevan hyvän ja terveellisen; vika -vain oli muka porvareissa, jotka eivät sen hyötyä ymmärtäneet. -Tukholmalle se olikin epäilemättä eduksi, sillä se imi melkein koko -maan mehun itseensä; se kasvoi ja paisui oikein silminnähtävästi. Mutta -ne kaupungit, joilta ulkomaan kauppa oli kielletty, menettivät senkin -vähän liikkeen, mikä heillä ennen oli ollut. V. 1659 esim. Pori, joka -ei voinut käyttää sille suotua rajoitettua oikeutta siitä -luonnollisesta syystä, ettei sen ympäristöllä tehty mitään puuastioita, -valitti nyt peräti köyhtyneensä, vaikka se ennen oli ollut varakas. V. -1662 niinikään mainitsi Uudenmaan maaherra Porvoon joutuneen kiellon -kautta semmoiseen köyhyyteen, että harvalla porvarilla edes oli leipää. -Muutamien vuosikymmenien perästä kuitenkin valitukset valtiopäivillä -lakkasivat; porvariparat olivat nähneet, ettei niistä ollut apua ja -tottuivat ahtaaseen tilaansa, niinkuin vankikin viimein kahleisiinsa. --- Aivan vapaa ei ollut kauppa edes noissa etuoikeutetuissa -merikaupungeissakaan, vaan oli määrätty, että ulkomaan laivat saisivat -viipyä niissä enintänsä 6-8 viikkoa. Niiden kuluttua täytyi lähteä -pois, vaikkei olisikaan vielä saatu koko lastia myödyksi taikka toista -sijaan. -- Suureksi haitaksi oli myös se, että tullitaksaa pidettiin -salassa ja mielivaltaisesti muuteltiin; jopa välistä yhtäkkiä jonkun -tavaran, useimmiten viljan, vienti maasta kokonaan kiellettiin. Vaikea -olisi sen, joka jonkun maan kaupan olisi tahtonut väkisin kuristaa, -ollut keksiä enemmän ahdistavia säädöksiä ja kuitenkin olivat ne kaikki -tehdyt sulasta hyvänsuonnista, paraimmalla tarkoituksella! - -Melkein yhtä vahingollinen oli toinenkin keino, jolla Kustaa Aadolf -pyysi "auttaa" valtakuntansa huonoa kauppaliikettä. Tämä keino oli -suurten kauppayhtiöiden perustaminen, joille annettiin yksinomainen -etuoikeus kaupitella jotain määrättyä tavaraa, esim. tupakkaa, taikka -myös välittää kaikkea kauppaa jonkun määrätyn maan kanssa, esim. Intian -kauppayhtiö. Nämä yhtiöt, joiden pesäpaikaksi myös Tukholma tehtiin, -estivät vielä enemmän muiden kaupunkien liikettä. Paitsi sitä ne, -niinkuin kaikki luonnottomat hankkeet, eivät edes tuottaneet suurta -etua itse osakkaillensa: Vaikka ne saivatkin suuria raha-avustuksia -kruunulta, kituivat ne kitumistaan ja osaksi hävisivät. - -Aksel Oxenstjerna oikeastaan oli vapaamielinen kauppa- ja -teollisuus-asioissa, niinkuin muissakin suhteissa. Päästyänsä valtaan -helpoitti hän hiukan siis sekä kauppasääntöä että myös ammattipakkoa. -Mutta suurta muutosta ei hän kuitenkaan voinut saada aikaan. Olihan -kauppasääntökin rakkaan kuningasvainajan tekemä, jonka kaikkia -säädöksiä, niin paljon kuin mahdollista, pidettiin pyhinä. Paitsi sitä -seisoi Oxenstjerna vapaamielisyydessään jokseenkin yksin; se oli vasten -aikakauden yleistä henkeä. Suomen pienten kaupunkien edusmiehetkin -valtiopäivillä esim. hyvin usein, samaan hengenvetoon kuin he -rukoilivat itselleen enemmän vapautta, kuitenkin myös pyysivät, että -heidän lähimmät naapurikaupunkinsa pantaisiin vielä ahtaammalle taikka -kokonaan hävitettäisiin, koska ne muka heille olivat haitaksi! -Ylimalkaan pysyi siis kauppa-asetus voimassansa: niin myös annettiin -yhä edelleen yksinoikeuksia yksityisille kauppayhtiöille. Syntyipä -juuri tällä ajalla v. 1648 se yksinoikeutettu yhtiö, joka meidän maalle -teki suurimman vahingon. Kaikki tervakauppa näet tuli nyt Tukholmaan -perustetun _tervayhtiön_ käsiin. Se sai yksinomaisen oikeuden -viedä ulkomaille kaiken tervan sekä pien koko Suomesta sekä -ruotsinpuoliseltakin rannikolta Tukholman pohjoispuolelta. Suomen -kauppiaat, jotka välittivät yhtiölle tervakaupan, sekä Suomen -talonpojat, jotka möivät tervat rantakaupunkeihinsa, olivat siis -kokonaan tämän yhtiön armoilla. Etuuskirjassa oli tosin määrätty, miten -paljon sen tulisi tynnyriltä maksaa; mutta sitä määräystä tietysti oli -mahdoton panna toimeen. Suurta apua ei myös ollut siitä, että muutamien -vuosien perästä, Suomen kauppiaitten surkeitten valitusvirsien tähden, -annettiin Viipurille, Turulle sekä Helsingille lupa määrätyllä summalla -ruveta yhtiön osakkaiksi. Suomen porvareilta ei näet niin suuria summia -kerrallaan liiennyt panna yhteen asiaan. - -Muutamat hyvät säädökset kaupan suhteen tulivat kuitenkin tehdyiksi -holhoojahallituksen aikana. Aatelin tullinvapaus, niinkuin jo tiedämme, -poistettiin. Väkinäiset laivojen anastukset sotaväen kuljetusta varten -lakkasivat; niin myös mielivaltaiset, ennen arvaamattomat ulosviennin -kiellot. Julkinen, vakinainen tullitaksa määrättiin vientitavaroiden -suhteen. Yleiset vakinaiset mitat ja painot säädettiin koko -valtakunnalle entisten eri paikkakunnissa vaihtelevien sijaan. -Rahalaitos saatiin myös vakinaisemmalle kannalle. Kaupunkien -kruununverot huojennettiin ja niille suotiin kaikenlaisia uusia etuja, -niinkuin maatiluksia sekä osa pikkutullista. Omien laivojen -rakentamisen edistämiseksi myönnettiin suuri tullinhuojennus -semmoisissa aluksissa tuoduille tavaroille, niin että, jos tavaratkin -olivat oman maan miehen, ainoastaan neljäs osa otettiin siitä, mikä -ulkomaalaiselta. Tämän asetuksen nojalla karttui sitten laivojen luku -melkoisesti sekä Ruotsissa että Suomessa. Mutta varsin vähän ahtaitten -kauppasääntöjen tähden Suomi sittenkään hyötyi valtakunnan -vaurastuvasta kauppaliikkeestä. V. 1673 oli tosin meritulli Suomessa -noin viidenkymmenen vuoden kuluessa karttunut kolmenkertaiseksi (v. -1626 6,000 talaria, v. 1673 n. 16,400). Mutta mitäs se oli Ruotsin -edistymisen rinnalla, kun Ruotsin ja Suomen tulli yhteensä jo v. 1662 -oli tehnyt toista miljonaa. - -Maamme parhaana vientitavarana eivät olleet vielä silloin, niinkuin -tätä nykyä, lankut ja laudat. Ei ollut vielä maassamme vesisahoja, -puhumattakaan tietysti höyrysahoista; se vähä, mitä lankkuja ja lautoja -valmistettiin, halkaistiin ja tasoitettiin kirveellä. V. 1637 esim. -vietiin maasta 258 tolttia, v. 1640 ainoastaan 87 t. (tätä nykyä 2-3 -miljoonaan t.). Sitä vastoin olivat terva ja piki hyvin tärkeitä -kauppa-aineita. Vielä tärkeämpi oli vilja, jota kauppiaat suurin määrin -saivat aateliskartanoiden isänniltä ja möivät välistä sangen kaukaisiin -maihin. V. 1631 esim. kulki Juutinrauman kautta koko 38,289 tynn. -Suomen viljaa, enimmäksi osaksi rukiita. V. 1637 vietiin kuitenkin -vähemmän, nimittäin ei täyttä 28,000 tynn., monta kertaa vielä -vähemmän, niin että keskimäärä vv. 1627-32 oli ainoastaan 18,500. -Tervaa meni ulkomaille v. 1637 melkein 40,000 tynn., kolme vuotta -myöhemmin melkein 46,000, pikeä samoina vuosina n. 5,000 ja 1,000 -tynnyriä. -- Tärkeitä vientitavaroita olivat silloin nahat ja tali; -voitakin meni silloin jonkun verran muille maille, varsinkin Ruotsiin. -Metsästä saadut turkikset olivat haluttua tavaraa; v. 1637 vietiin -maasta noin 90,000 oravannahkaa sekä muun muassa myös muutamia -majavankin nahkoja. Suurin määrin ostivat ulkomaalaiset myös suola- ja -kapakaloja, erittäinkin haukia, joita tavaroita sekä voita Suomen -kolmella merikaupungilla oli enemmän myödä kuin Tukholmallakaan, vaikka -tämä viimeksimainittu imi kaikki Pohjanlahden rannikkojen tuotteet. -Merellistäkin on mainittu meidän maamme silloisten tärkeiden -vientitavaroiden joukossa. Yllämainitut luvut eivät kuitenkaan vielä -osoita Suomen vientikaupan todellista määrää; sillä koska suuren osan -meidän maamme tavaroista täytyi mennä Tukholman kautta, ja hyvin paljon -myös myötiin Riikaan tai Rääveliin, niin olivat luultavasti todelliset -summat toista vertaa suuremmat. - -Ulkomaalta tuodut tavarat sekä määräänsä että laatuunsa nähden erosivat -niinikään suuresti nykyisistä oloista. Viljaa, joka nyt hyvinäkin -vuosina tavallisesti vie eninten rahaa maasta, meni siihen aikaan, -niinkuin näimme, päinvastoin Suomesta ulkomaille. Sitä lähinnä ovat nyt -meille kalleimmat kahvi ja sokeri; niistä oli siihen aikaan edellinen -vielä tuiki tuntematon, jälkimäistä tuotiin silloin sangen vähän, ei -likimain tuhannetta osaakaan nykyisestä määrästä. Tärkein tuontitavara -oli suola; siihen meni noin 1/3 kaikista ulkomaan tavaroista -maksetuista rahoista. Sittenkin oli suolan tuonti vielä sangen -vähäinen, noin 15,000 tynnyriä vuodessa suoraan ulkomaalta; ja jos -paneekin toisen verran lisäksi Tukholman sekä Riian ja Räävelin kautta -tulleiden suolojen osaksi, niin ei se nouse kuitenkaan vielä -viidenteentoista osaan nykyisestä. Sitä vastoin tuotiin paljon enemmän -ryytejä ruoan höysteeksi, samoin myös kaikellaista hilloa ynnä muita -pöydän ylellisyyteen kuuluvia aineita,esim. v. 1637 inkiväärihilloa 297 -tynnyriä, pähkinähilloa 24 tynn. -- Rommista ja konjakista, joita me -nyt niin suurin määrin ostamme ulkoa, ei silloin vielä tiedetty mitään. -Mutta viiniä tuotiin melko paljon. Enimmät viinit tulivat Ranskasta, -sitä lähinnä Espanjasta. Saksasta ostettiin niitä varsin vähän, mutta -sitä runsaammin olutta, varsinkin Rostockista ja Lybeckistä. Myöskin -paloviinaa tuotiin silloin ulkomaalta pieni määrä, luultavasti enin osa -siitä, mitä juotiin. Tupakan tuonti oli vasta alulla, mutta karttui -vuosi vuodelta erinomaisella nopeudella. V. 1637 oli sitä vasta tullut -Suomeen 2,000 naulaa sekä 414 tusinaa piippuja; mutta v. 1640 olivat -luvut jo 5,500 ja 1,300! Kankaihin meni silloinkin, niinkuin vielä -nytkin, suuria summia ulkomaille. Varsinkin tuotiin verkaa, mutta myös -silkkikankaita, vähemmässä määrässä kultaisia ja hopeisia nappeja, -nyörejä ja päärmeitä. Kirjojen tuonnista ennen yliopiston perustamista -saattoi tuskin puhuakaan, eikä se perästäpäinkään ollut kovin suuri. -Tuontikaupankin suhteen pitää muuten muistaa, että ainakin toinen verta -kaikkia tavaroita, kuin mitä tullisummat näyttävät, mahtoi tulla -Tukholman kautta. - -Ylimalkaan täytyy meidän, paha kyllä, myöntää, että Suomen vientikauppa -verrattuna tuontikauppaan ei ole enää niin edullinen kuin kaksisataa -vuotta takaperin. Ulkomaan tavaroiden tarve on äärettömästi enentynyt, -mutta sen sijaan, että muutamia uusia vientitavaroita on tullut lisään, -muutamien vanhojen määrä karttunut, kuitenkin useimmat vallan tärkeät -ovat menneet suuresti alaspäin, jopa kokonaan lakanneet. Sitä vastoin -on nyt laivakulku edullisemmalla kannalla. Silloin oli Suomella -ainoastaan vähän omia laivoja; kaupanvälittäjinä olivat melkein -yksistään ulkomaan laivat. Enimmin kävi täällä hollantilaisia, sitä -lähinnä saksalaisia; englantilaisia laivoja nähtiin vielä kovin vähän. - -Teollisuutta ja käsityötä koetettiin myös johtaa yhtä ankarilla, -monasti pahoin ahdistavilla asetuksilla. Käsityöläiset olivat jaettuina -toisistaan jyrkästi erotettuihin _ammattikuntiin_ (ruotsiksi "skrån"). -Maalla ei saanut kukaan käsityöläinen asua lähempänä kuin useamman -peninkulman päässä lähimmästä kaupungista. Etäämpänäkin asuville, jos -suinkin mahdollista, määrättiin joku kauppala asunnoksi. Jolleivät he -totelleet, kuljetettiin heidät sinne väkisin, tai myös kirjoitettiin -sotamiehiksi. Kaupungeissa oli kovasti kielletty, ettei käsityöläinen -saisi kauppaa harjoittaa eikä kauppias käsitöitä; ei myöskään kukaan -useampia käsitöitä, samoinkuin suuremmissa kaupungeissa eri -kauppalajitkin olivat tarkasti eroitetut toisistansa. - -Tehdasteollisuus muuten oli silloin vielä aivan alullansa Suomessa. -Ojamon vuoresta oli pitkän väliajan jälkeen taas v. 1615 ruvettu rautaa -särkemään. Malmi vietiin v. 1616 perustettuun Mustion ruukkiin. -Molempia käytti ensialussa kruunu itse; mutta kun se ei kannattanut, -annettiin ne vuokralle rikkaalle Turun porvarille Jaakko Wollelle. -Lähiseudun talonpojille nämät laitokset olivat vain uutena rasituksena; -sillä heitä pakoitettiin maksuttomaan päivätyöhön, malmin sekä sysien -kuljettamiseen. Brahen aikana sitten, niinkuin hän sanoi, "rupesi -metallivuoria täällä vähän ilmaantumaan". Pinjaisten rautaruukki -perustettiin v. 1642, Fiskars v. 1649. Porkkalassa koetettiin kaivaa -esille vaskisuonta, mutta hylättiin se heti jälleen. Suomi sai nyt oman -vuorimestarinsa, ja vuorityötä koskevia asetuksia suomennettiin. -Ruotsin runsaaseen vuorityöhön verraten oli kuitenkin tämä kaikki -vallan mitätöntä. Rautalammin rautamudasta oli jo hiukan tietoa; mutta -ylimalkaan ei Suomen itäisen puoliskon järvimalmia vielä ollenkaan -käytetty tehtaissa. Laatokan puoliset vaskikaivannot olivat vielä -tuntemattomia. Kemiön pitäjässä, niinkuin tiedämme, murrettiin -marmoria. Sitä paitsi oli vielä ruutitehdas olemassa Viipurissa, ja -salpietaria, ruudin tekoa varten, valmistettiin myös yhteen aikaan -tehtaissa. Mutta sitten se jäi kokonaan talonpoikien kotityöksi. -Kotiteollisuutta olikin ylimalkaan melkein kokonaan se vähäinen -teollisuus, mitä maassamme harjoitettiin. Ei ollut vesisahoja, vaan -talonpojat halkaisivat kirveillään pölkyt ja hakkailivat sitten lankut -sileiksi. Ei ollut kangastehtaita, vaikka liinakangasten kutominen -yksityisten kankurien kodissa tähän aikaan rupesi leviämään hallituksen -erinäisestä kehoituksesta. Samoin pani hallitus nyt myös karduani- ja -säämiskänahan valmistuksen alkuun Ruotsissa sekä Suomessa. Ylimalkaan -oli kuitenkin käsitöittenkin taito meidän maassamme vielä kovin -kurjalla kannalla. Kattotiilet Turun tuomiokirkkoa varten täytyi esim. -v. 1635 tuottaa Hollannista; samoin mainitaan kerta kivenlaskijoita -tuoduksi Turun katuja varten Lybeckistä. Enimmiten vietiin raaka-aineet -ulos maasta ja ostettiin sitten, ulkomaalla tehtyinä valmisteina, -monenkertaisesta hinnasta takaisin. Viipurista on v. 1637 mainittu, -että sieltä lähetettiin Saksaan vanhoja hopea- ja tina-astioita -korjattaviksi, lankaa kankaiksi kudottavaksi sekä Venäjän sarkaa -värjättäväksi. Myös Brahekin valitti, etteivät suomalaiset huoli oppia -mitään käsitöitä, vaikka he niihin enemmän kuin moni muu kansa ovat -soveliaita. - -Käytännössä olevat rahat Ruotsissa ja Suomessa olivat kultaisia, -hopeisia sekä vaskisia. Kultarahat olivat kaikki ulkomaalaisia, m.m. -unkarilaisiakin. Hopeaa oli _hopeariksi_ (5 markkaa 70 penniä nykyistä -rahaamme). Paitsi sitä luettiin myös tavaroiden hinnat -_markoittain_.[43] Markassa oli 8 äyriä, äyrissä 3 aurtuata, aurtuassa -8 penninkiä. Neljä markkaa oli yksi talari hopearahaa (eroitettava -hopeariksistä). Vaskiset rahat, joita ruvettiin Kustaa Aadolfin aikana -lyömään, olivat äärettömän suuria neliskulmaisia möhkäleitä (plootuja), -joita niiden raskauden tähden oli vallan vaikea kuljettaa ja jotka -siinäkin suhteessa olivat hankalat, etteivät ulkomaalaiset tahtoneet -niitä vastaanottaa. - - - - -21. Suomen kaupungit. - - -Meidän maamme kaupungeista olivat ainoastaan Turku ja Viipuri siihen -aikaan huomattavat. - -_Turussa_ oli Kristiinan hallituksen lopussa noin 6,000 asukasta. Sen -suurin ja paras osa, niinkuin nytkin, oli itäpuolella Aurajokea. -Pohjoisessa oli ensin _Mätäjärven_ kaupunginosa, jossa asui melkein -vain köyhää kansaa, ja missä Karjatullin lähellä oli kivillä ympäröity -mestauspaikka. Sen eteläpuolella olevat _Luostarin ja Kirkon_ -kaupunginosat olivat komeimmat ja parhaiten rakennetut, joissa -parhaasta päästä virkamiehet sekä rikkaat porvarit asuivat. Luostarin -kaupunginosassa oli Isotori, jonka ympärillä oli paljon komeita, suuria -asuinkartanoita sekä kauppapuoteja. Täällä oli raastupa, jonka tornissa -yövartia valvoi: täällä oli myös Hornin kolminkerroksinen kartano, -johon myöhemmin tällä vuosisadalla hovioikeus muutettiin. Kirkon -kaupunginosaan taisi kuulua presidentti Kurckin kaunis kivimuuri joen -rannalla puutarhoineen, ansareineen. Parhaana koristeena oli kuitenkin -vanha tuomiokirkko, jota ei Ruotsissakaan, niin ainakin kehuttiin, -voittanut muu kuin Upsalan tuomiokirkko. Se kohosi korkeana, jalona -pieneltä kummulta, joka, siksi että sitä oli hautausmaana käytetty, oli -saanut nimekseen _Unikankari_. Tämän kummun ympärillä kävi 12 jalkaa -korkea, 4 jalkaa paksu muuri, rakennettu osaksi harmaasta kivestä, -osaksi tiilistä. Itäisellä kulmalla se oli varsinkin korkea, aivan kuin -linnanvalli. Pitkin reunoja oli rakennettu nastoja, joiden välistä -sopi ampua; sillä tämä muuri oli muinoin sota-aikoina ollut -suojelusvarustuksena. Kuuden portin kautta päästiin sen läpi sisään; -itäinen ja eteläinen portti olivat holvatut ja niiden yläpuolella oli -huoneita, joissa portinvahdit asuivat. Kirkko oli Kustaa Aadolfin -aikana tehty vielä entistä pitemmäksi; korkeakuori oli siihen lisään -rakennettu rikkaan porvarin Jaakko Wollen kustannuksella. Permantona -oli suureksi osaksi hautakiviä, sillä siihen aikaan vielä haudattiin -korkeasukuisia ja rikkaita kirkkoihin. Vainajien vaakunat sekä -hautajaisissa käytetyt suruliput riippuivat patsaista molemmin puolin -isoa käytävää. Paitsi sitä olivat entiset sivukappelit kaikki muutetut -hautakammioiksi. Komeimmat olivat Tottin, Stålhandsken, Tavastin sekä -Kankaisten (Kurck- ja Horn-sukujen) kappelit. Niissä oli taiteellisesti -veistettyjä marmorisia muistokiviä ja kuvapatsaita. Niissä riippui -viljalta sodista saaliiksi tuotuja vihollislippuja hautojen -yläpuolella, samoinkuin myös sankarien omia, taisteluissa käytettyjä -haarniskoita ja kypäriä. Muutamissa olivat vainajien muotokuvatkin -nähtävinä, marmorista veistettyinä tai öljymaalauksina. Keskipaikoilla -vuosisataa sai kirkko loistavan vaskikaton; sitä ennen oli katto -parikymmentä vuotta ollut tiilinen, ja vielä aikaisemmin oli se, -Rothoviuksen tullessa maahan, ollut 1601 vuoden palon jälkeen niin -rappiolla, että lunta sekä vettä satoi lautakatoksen läpi sisään. Aivan -kiinni muurissa, osaksi sen sisäänkin rakennettuna seisoi kaakkoisen -portin vieressä kaksinkertainen yliopistorakennus, sitten yliopiston -kirjasto, vanha kouluhuone. Vähän matkaa kirkosta, joen rannalla oli -piispan talo. - -Korkeakaarisen sillan yli päästiin joen toiselle rannalle _Aningaisten_ -kaupunginosaan. Sen avaralla alalla asui taas enimmäkseen köyhää väkeä; -mutta pitkin joenrantaa oli kuitenkin. myös komeita rakennuksia, jos -kohta suureksi osaksi vain puisia. Muita merkillisempi oli suuri -kivimuuri, jossa hovioikeus, majailtuaan ensiaikansa linnassa, nyt piti -istuntojaan. Aningaisten kaupunginosan sekä linnan välillä oli ennen -Brahen aikoja ollut avara, tyhjä lakeus; mutta hänen toimestaan -jatkettiin kaupunkia sinnepäin varsin pitkältä, ja loppumatka -_Aniniemeen_, missä linna kohosi, tehtiin hauskemmaksi istuttamalla -tien molemmille puolin lehtipuita. - -Aurajoen rannat olivat alkuaan lietteiset; kaupungin nykyistä asemaa -kuuluu ennen muinoin sanotun _Viljasuoksi_ -- Turun vastaista rikkautta -ennustava nimi, niinkuin eräs sen ihailija 17:nnellä vuosisadalla -väitti. Tämän lietteisyyden vuoksi oli täytynyt rakentaa rantatalot -maahanjuntatuille paaluille, ja sitä paitsi oli vielä paaluttamalla -rakennettu rantaa pitkin osaksi puinen, osaksi kivinen laituri, jonka -ääreen laivat sekä venheet saattoivat laskea. Siellä oli tavaroiden -purkaminen sekä sisäänsälyttäminen hyvin mukava, sillä kauppiaitten -vara-aitat seisoivat enimmäksi osaksi juuri laiturin partaalla. -- -Kivimuureja oli paremmissa kaupunginosissa jokseenkin paljon, enimmiten -kuitenkin vain yksikerroksisia, palkiten puuttuvan korkeuden -suuremmalla avaruudellaan. Kivisissäkin kartanoissa oli katto enimmiten -laudoista sekä tuohista; puisissa epäilemättä, vaikkei siitä ole -erittäin mainittu, useimmiten turpeista, niinkuin silloin oli yleisesti -Ruotsin valtakunnassa tapana. Näille katoille päästettiin kesä-aikoina -vuohet ruohoa syömään. Kadut olivat vielä alkupuolella 17:ttä -vuosisataa kovin kapeat ja koukkuiset ja tonttialat pienet. Mutta -kreivi Brahen toimesta useimmat kadut ojennettiin ja levennettiin, -samoin yhdistettiin monessa paikoin useita tonttialoja yhdeksi -suuremmaksi. Rakennusten välissä oli hyvin monessa talossa ryytimaa -sekä hedelmäpuutarha, joissa porvarit ihanina kesäiltoina työnsä -tehtyään istuskelivat. Suosittu kävelypaikka oli myös jo silloin -_Ruissalon_ kuninkaankartanon puisto. Juhannusaattona kokoonnuttiin -varsinkin _Kupittaalle_ kaikellaisia leikkejä lyömään ja taikoja -tekemään. Muulloinkin oli sen lähde usein loitsupaikkana; luultavasti -kävivät kaupungin neitoset siellä muun muassa "lempeäkin nostamassa" -vanhaan suomalaiseen tapaan, koska eräs senaikuinen ruotsalainen johtaa -paikan nimen roomalaisten lempijumalasta Cupidosta. - -Paljon siitä, mitä me nykyään pitäisimme välttämättömänä mukavan ja -siivon elämän ehtona, puuttui silloin vielä Turussa, saatikka sitten -muissa Suomen kaupungeissa. Iltasilla ei esim. minkäänlaiset lyhdyt -valaisseet katuja. Jos joku tahtoi valoa, piti hänen kuljettaa lyhtyä -muassansa. Kadunlaskijoita sanotaan tosin kerran tuotetun Saksasta, -mutta ylimalkaan ei mahtanut olla monta paikkaa kivettynä, koska -kiveäminen oli Tukholmassakin vain alullaan. Voipi siis arvata, miten -syvässä loassa syksyisin kahlattiin. Poliisi ei myöskään pitänyt huolta -pihojen tai katujen siivoamisesta. Sinne jäivät kaikellaiset -keittiöistä heitetyt roskat mätänemään. Kun sen lisäksi otamme huomioon -kaupungin mutaisen pohjan sekä katujen ja pihojen ahtauden, niin ei voi -kummeksia, jos ilma olikin kovin turmeltunut ja pahat kulkutaudit -pääsivät usein liikkeelle. Ja sellaisissa tapauksissa ei ollut edes -lääkäreitä, jotka olisivat voineet auttaa! Vielä sata vuotta myöhemmin -on Turusta mainittu, että kuolleitten luku tavallisesti oli melkein -yhtä suuri kuin syntyneitten, monasti vielä paljoa suurempi. Siitä voi -päättää, millainen asian laita oli 17:nnellä vuosisadalla. Ahtaat kadut -ja pihat sekä se seikka, että useimmat talot olivat puusta, vaikuttivat -sen, että tulipaloja oli hyvin tiheään ja että ne tekivät suurta tuhoa. - -Turun ympärillä kohoaa vuoria, joilla siihen aikaan, varsinkin -Venäläismäellä, Mätäjärven pohjoispäässä, seisoi suuri joukko (melkein -satamäärä) tuulimyllyjä, näky, joka muualla Suomessa siihen aikaan oli -aivan outo. Näitä vuoria kehuvat välistä sen ajan kirjailijat kaupungin -suojelusmuuriksi, mutta oli sillä myös oikea multavallituskin sekä -kivinen muuri ympärillään, jotka olivat tehdyt kreivi Brahen toimesta. - -Omituista Turulle, niinkuin muillekin senaikuisille Suomen -kaupungeille, oli se, että talot eivät olleet numeroidut, vaan kukin -varustettu omalla, omistajienkin vaihtuessa aina ennallaan pysyvällä -nimellä, esiin. Heikkilä, Rantala j.n.e., aivankuin maatilat. -Sukunimistä päättäen oli muuten enin osa asukkaista suomalaisia. -Näiden suomalaisten sukunimien joukossa tapaamme joskus nen-päätteisiä, -jotka tätä nykyä ainoastaan Itä-Suomessa ovat yleisemmät, joskus -la-päätteisiä, niinkuin nykyään Länsi-Suomessa, vaan suuri osa oli -lyhyitä, esim. Hirvi, Alli, Viisas, Raikoi, olipa joukossa myös sangen -lystikkäitä köllejäkin esim. Mustapää, Jauhopää ja Rahapää, Vääräjalka, -Tomuhousu, Hassuparta ja Piruntappaja. Ruotsalaisia ja saksalaisia -nimiä tavattiin verrattain enemmän kaupungin paremmissa osissa, josta -voinee päättää, että niihin kansallisuuksiin kuuluvat porvarit -ylimalkaan olivat rikkaimmat. Saksalaisilla oli tämän vuosisadan -edellisellä puoliskolla oma kirkkokin, joka sittemmin otettiin -yliopiston kirjastoa varten. V. 1638 heidän lapsilleen myös hankittiin -omakielinen koulumestari. - -Vaikka Turku oli harvoja maan merikaupunkeja, ei se kuitenkaan ollut -erittäin kehuttava kaupastansa eikä teollisuudestaan. Kustaa Aadolfin -aikana ei sillä ollut yhtään omaa laivaa, eikä siellä käynyt -ulkomaalaisiakaan enempää kuin 11-12 vuodessa. V. 1640 kirjoitti kreivi -Brahe, kun hän sai käskyn kehoittaa Turun porvareita käyttämään -muutamia ulkomaan laivoja, jotka kruunu oli sotaväen kuljetusta varten -sinne tilannut, vaan joita ei sitten siihen tarkoitukseen tarvittukaan: -"Ei täällä ole yhtään semmoista kauppiasta, jolla olisi rahtia -annettavana sattumalta tänne saapuvalle laivalle. Vähäisiä tavaroitaan -varten he ovat jo tilanneet laivoja Lybeckistä." V. 1638 hän niinikään -kuvasi liinakangastyötä, johon hallitus silloin kehoitti, tällä tavoin: -"Täällä on 200 liinakankuria, vaan he kutovat kapeita, harvoja, -solmuisia kankaita, niin etteivät ne tahdo mennä kaupaksi. Yksi ainoa -vain on hyvä, vaan ei hänkään osaa kutoa hienompaa kilpi- eikä -damastikangasta." Vuosisadan lopulla kuitenkin mainitaan jo olevan -taitavia liinakankureita, ja valmistellaan myös verkaa sekä -"kalminkiä". Krouveja sitävastoin oli paljon, ja ne menestyivät vallan -hyvin, arvattavasti monien ylioppilaitten vuoksi. Yliopistokaupungiksi -oli muuten Turku erittäin sovelias sen vuoksi, että elanto siellä oli -huokea. "Seutu sen ympärillä on niin viljavaa, vedet niin kalaisia, -ettei missään maailmassa saa huokeammalla ruokatarpeita", kehuu -Wexionius. Vilja sekä kaikellaiset ruokatarpeet olivatkin Turun -tärkeimmät vientitavarat. Niitä tuotiin kaupunkiin varsinkin sen -kolmina markkinoina: molempina Heikinmessuina tammik. 19:nä ja kesäk. -17:nä, sekä vielä syysk. 8:na p:nä. Vuosisadan toisen puoliskon alussa -oli hallituksen kehoitus laivanrakentamiseen vaikuttanut sen, että -Turussa oli porvareita, jotka lähettivät 3-5 omaa laivaa ulkomaille. -Mutta muutamia vuosikymmeniä myöhemmin oli laivaliike jälleen rauennut; -tavarat tuotiin enimmiten Tukholmasta. - -Maamme toinen kaupunki oli _Viipuri_, muutamissa suhteissa ajoittain -aivan ensimäinen. Ulkoasultaan se oli silloin aivan toisellainen kuin -nyt. Venäjän puolella se loppui jo Karjaportin paksun tornin kohdalle; -sieltä ulkovalli kulki suoraan suomalaisen kirkon kellotapulin kautta, -joka oli vallitornina. Pietarin etukaupunkia ei ollut olemassa, koska -venäläisten alinomaisten hyökkäysten tähden siellä ei olisi ollut -rauhaa. Neitsytniemen, Saunalahden ja Hiekan etukaupungeista, jotka -suurimmaksi osaksi vasta nykyaikana ovat syntyneet, ei ollut -ainoatakaan olemassa. Sitä vastoin olivat silloin pitkänsillan tausta -sekä nykyinen Tervaniemi sataman laidassa tiheästi asutut; siellä oli -Siikaniemen etukaupunki, jolla oli oma kirkkokin, luultavasti puinen. -Toisella puolella kaupunkia oli Pantsarlahden linnoituksessa toinen -etukaupunki. Itse kaupunki eli "huhma" -- siksi kansa sitä sanoo -- oli -ympäröity vahvalla muurilla, josta suuri joukko torneja törrötti. Mutta -vuosisadan loppupuolella ne olivat, uuteen linnoituslaatuun -sopimattomina, tulleet hävitetyiksi; ei jäänyt jäljelle muuta kuin nuo -kaksi yllämainittua sekä joitakuita raunioita. Sisään päästiin -seitsemän holviportin kautta. Alkupuolella 17:ttä vuosisataa oli -huhmassa sekä porttien järjestys että suunta ihan toinen kuin tätä -nykyä; sen näkee vielä nytkin vanhoista rakennuksista, jotka kaikki -seisovat viistoon nykyisiin katuihin verraten. Mutta suuren palon -jälkeen rakennettiin kaupunki kreivi Brahen käskystä uuden kaavan -mukaan, jonka jälkeen, niin kehutaan, ei ollut enää montakaan väärää -katua. Silloin oli jo myöskin, niinkuin asemakaavasta näkyy, aikomus -laajentaa Viipuria itään päin siihen muotoon, joka sillä oli ennenkuin -vallit revittiin; mutta sitä ei Ruotsin vallan aikana vielä pantu -toimeen. Kivimuureja oli jo ennen tätä uudestaanrakentamistakin koko -joukko, sillä Kustaa Aadolfin aikana sai jokainen porvari siellä 100 -talarin veronhuojennuksen, jos hän rakensi kivimuurin. V. 1636 -kehuttiinkin, että Viipurissa on tosin huonot vallit, mutta komeat -porvarien kartanot. Tämä viimeksimainittu kerskaus kumminkin oli -liioiteltu; sillä siltä ajalta jäljellä olevat rakennukset ovat kaikki -matalanlaisia, pienten ikkunainsa vuoksi synkännäköisiä, osaksi -harmaasta kivestä kyhättyjä -- esim. kaksikerroksinen entinen piispan -talo Uudenportinkadun varrella. Palon jälkeen rakennettiin niin -ahkeraan tiilikivisiä huoneita, ettei v. 1694:n jälkeen huhmassa -ollutkaan paljon muita. Katotkin enimmiten tehtiin tiilikivestä, -niinkuin vieläkin monessa vanhassa rakennuksessa näkee; mutta oli myös -turvekattoja. Erittäin komeat kuuluvat olleen rakennukset torin -ympärillä, likellä Turunporttia, missä myös raatihuone seisoi. -Merkillinen avaruudeltaan sekä koristeiltaan oli tuomiokirkko (nykyinen -venäläisen sotaväen jauhoaitta), johon Agricola oli haudattu. -Senaikuinen kertoja kehuu sen vahvoja holvikaaria, sen loistavaa -saarnastuolia, sen taidokkaasti tehtyjä urkuja sekä muuta -sisäkoristusta. Tässä tuomiokirkossa pidettiin ruotsalaista -jumalanpalvelusta; suomalaisilla oli nykyinen kirkkonsa. Paitsi näitä -oli vielä kolmaskin Herranhuone huhmassa, likellä vallia, köyhien ja -vaivaisten varalta, joita vaivaishuoneessa elätettiin. Kaupungissa oli -myös kymnaasi ja kirjapaino. Maaherra asui linnassa, komeassa -palatsissa, jonka seinät kuitenkin ovat nyt jo toiselta puolelta maahan -vaipuneet. Viipurin ympäristössä kuuluu olleen paljon puu- ja -kukkastarhoja. - -V. 1658 oli kaupungissa 3-4,000 asukasta. Nimistä päättäen oli Viipuri -paljoa enemmän ulkomaalainen kuin Turku. Muutamia venäläisiä oli jo -silloinkin sinne muuttanut. Saksalaisia oli melkein yhtä paljon kuin -ruotsalaisia. Näitä molempia melkein yksistään asui huhmassa, -suomalaiset enimmäkseen etukaupungeissa. Viimeksimainittujen ja -edellisten välillä oli usein vaaliriitoja, sillä ruotsalaiset ja -saksalaiset yhdessä liitossa tahtoivat määrätä virkoihin keitä he -halusivat, huolimatta suomalaisista, jotka aina äänestivät oman maan -miehiä. - -Uudet valloitukset Kustaa Aadolfin hallituksen alussa ensin suuresti -enensivät Viipurin kauppaliikettä. Ennen se oli jo ollut Saimaan -vesistön tavaroiden viennin välittäjänä; nyt rupesi myöskin, niin -kertoo kreivi Brahe, Käkisalmen läänin sekä Inkerin, jopa avaran -Venäjänkin kauppa käymään sen kautta. Jälkimäisestä maasta tuotiin -talia sekä kalliita turkiksia. Lähempää sai Viipuri viljaa, voita ja -varsinkin tervaa sekä pikeä. Näiden molempien viimeksimainittujen -tavaralajien suhteen oli Viipuri valtakunnan toinen kaupunki lähinnä -Tukholmaa. V. 1640 vietiin koko Ruotsin valtakunnasta tervaa, pikeä -sekä merellistä yhteensä 250,000:n talarin arvosta, ja Viipurin osaksi -siitä summasta tuli 91,000, siis melkein kaksi viidennestä. Tässä -asiassa sai kuitenkin yllämainittu tervakomppania suuren muutoksen -aikaan, mutta sittenkin pysyi Viipurin tervakauppa edelleen sangen -tärkeänä. Kun Suomen merikaupungeille viimein suotiin lupa ottaa osaa -tähän tervakomppaniaan määrätyllä summalla, säädettiin Viipurin osaksi -18,000 talaria, Turun ja Helsingin kumpaisenkin ainoastaan 6,000. -Komppanian tervojen talletuspaikkana oli Siikaniemi, joka siitä -vähitellen saikin nykyisen nimensä Tervaniemi. Myöskin Viipurin muussa -kaupassa oli jo jonkun aikaa ennemmin alkanut tuntuva vähennys näkyä. -Nevajoen suulle oli tullut perustetuksi _Nevanlinnan_ kaupunki, josta -sangen pian kasvoi Viipurille vaarallinen kilpailija. Brahe ehdoitti jo -v. 1638, että Venäjän kauppa johdettaisiin takaisin Viipuriin, niinkuin -se Kustaa Aadolfin hallitessa oli ollut. V. 1650 hän taas kovasti -valitti siitä suurta haittaa, minkä Nevanlinna teki Viipurille; ja v. -1662 ilmoitti senaikuinen Viipurin maaherra, että Venäjän kauppa oli -nyt sieltä melkein kokonaan loppunut; ainoastaan terva ja piki olivat -nyt kaupungin tärkeämmät vientitavarat. Se oli jo pienoinen etumaku -vastaisen Pietarin kaupungin vaikutuksesta! - -_Helsinki_, Suomen kolmas merikaupunki, muutettiin tähän aikaan -v. 1640 kreivi Brahen toimesta Vantaanjoen suulta nykyiseen paikkaansa -"Estnäs-nokan" päähän. Vanhan Helsingin sekä Porvoon asukkaat saivat -käskyn muuttaa sinne; kuitenkin on osoitteena aikakauden tapojen -lauhtumisesta huomautettava, ettei heitä tähän muuttoon väkisin -pakoitettu, niinkuin vielä Kustaa Vaasan aikoina oli tehty -samallaisissa tilaisuuksissa. Uutta paikkaa kehuttiin suuresti, -erittäinkin sen hyvän sataman vuoksi, jossa ulos- ja sisäänpääsö oli -mahdollinen millä tuulella hyvänsä, ja joka oli niin syvä, että laivat -saattoivat tulla aivan rantaan. Sittenkään ei Helsinki nytkään -täyttänyt hallituksen suuria toiveita enemmän kuin Kustaa Vaasankaan -aikana. V. 1662 valitti läänin maaherra, etteivät helsinkiläiset -ollenkaan kykene harjoittamaan ulkomaan kauppaa, vaan ottavat kaikki -tavaransa Tukholmasta tai Räävelistä. - -Näiden kolmen kaupungin keskinäistä suhdetta valaiskoot vihdoin vielä -seuraavat tilastolliset numerot. Niistä 38,000:sta viljatynnyristä, -jotka v. 1638, niinkuin jo kerrottu, Suomesta vietiin Juutinrauman -kautta, oli noin 30,000 Turusta, 5,800 Viipurista, 2,300 Helsingistä. -Tervaa sitä vastoin lähetti v. 1628 Viipuri 1,800 sälytystä à 288 -leiviskää, Turku edellisenä vuonna ainoastaan 800; Helsingistä ei ole -tietoja. V. 1620 tuotti iso eli ulkomaan tulli Viipurissa noin 5,000 -talaria, Turussa, Raumalla sekä Porissa yhteensä 6,500, Helsingissä ja -Porvoossa yhteensä 2,000. V. 1638 saatiin pientä tullia maalta -tulevista tavaroista Viipurissa 7,300 talaria, Turussa 5,528, -Helsingissä (ennen muuttoa) 250. Samana vuonna sai kruunu veroa Turusta -2,000 talaria, Viipurista 1,672, Helsingistä 150. Turku ylimalkaan oli -etevämpi tuonnin, Viipuri taas viennin suhteen. V. 1637 esim. oli Turun -kautta tuotu ulkomaan tavaraa 96,800:n talarin arvosta, viety ulos -121,000:sta; Viipurin summat olivat n. 84,600 ja 121,700! V. 1640 ne -olivat Turussa 96,000 ja 71,000; Viipurissa 70,000 ja 163,000. - -Muut kaupungit, sen jälkeen kuin niiltä ulkomaille purjehtimisoikeus -oli kielletty, vaipuivat täydelliseen voimattomuuteen ja -mitättömyyteen. Porvoosta esim., joka vielä v. 1638 maksoi kruunulle -veroa 300 talaria, mainitsi, niinkuin tiedämme, läänin maaherra v. -1662, että se oli aivan häviöllä. Sittenkin on tämän vuosisadan -alkupuoli ja vielä enemmän sen keskivaihe merkillinen sangen monen -_uuden kaupungin_ perustamisen vuoksi meidän maahan. Osaksi se johtui -siitä, että kreivi- ja vapaaherrakuntien isännät, "herruutensa -kannattamiseksi", mielellään käyttivät heille suotua kaupunkien -perustamislupaa. Vielä halukkaampi siihen toimeen oli hallitus, joka -siten tahtoi estää yleistä maakauppaa. Kustaa Aadolf oli perustanut -Uudenkaupungin v. 1617 sekä Uudenkaarlepyyn ja Kokkolan v. 1620; sen -lisäksi Tornion, joka ei kuitenkaan silloin vielä kuulunut Suomen -maahan. Kristiinan aikana karttui niiden luku vielä kymmenellä. Silloin -näet perustettiin Saloisten kaupunki eli Raahe, Koppö eli Kristiina, -Pietarsaari ja Vehkalahti (nykyinen Hamina) meren rannalle, sekä -Kajaani, Brahea, Sortavala, Savonlinna, Lappeenranta sekä Hämeenlinna -sisämaahan. Näistä olivat nuo molemmat, jotka saivat Brahen nimen, -niinkuin tiedämme, myös Brahen perustamat; Pietarsaaren rakennutti -Jaakko de la Gardien leski kreivikuntaansa. Puhetta oli myös jo silloin -kaupunkien perustamisesta Kuopioon sekä Tammer- tai Nokiakosken -rannalle. Paitsi sitä oli pieniä kauppaloita Salmissa, Kurkijoella ja -Suvannon-Taipaleessa Laatokan rannalla sekä Muolan pitäjässä. Tällä -tavoin oli nyt myös sisämaa saanut kauppapaikkoja keskeensä, joita se -siihen asti oli ollut ihan vailla. Kaikki nuo uudet kaupungit, niinkuin -useimmat vanhemmatkin, olivat sittenkin aivan mitättömiä, ilman -sanottavampaa liikettä. Hyvin monessa elivät porvarit sillä, että he -viljelivät kaupungille lahjoitettuja maita. Hämeenlinnasta on v. 1662 -mainittu, että porvarien ainoana elatuskeinona oli krouvinpito. - - - - -22. Suomen talonpojat. - - -Nyt vuorossaan on puhuttava siitä säädystä, joka tosin oli alhaisin, -arvoltaan halvin, vaan kuitenkin vielä enemmän kuin tätä nykyä Suomen -koko valtiorakennuksen laajana ja lujana perustuksena. Meidänkin -aikoinamme sopii sanoa Suomen kansaa talonpoikaiseksi kansaksi, koska -maanviljelijöihin verraten muut kansanluokat yleensä muodostavat vain -vähäisen osan koko väestön luvusta. Mutta seitsemännentoista vuosisadan -keskipaikoilla oli tämä suhde vielä paljon mitättömämpi. Suomen -suuriruhtinaskunnassa ynnä Käkisalmen läänissä oli silloin noin 450,000 -asukasta, ja niistä 25,000:n paikoilla, siis ainoastaan joka -kahdeksastoista, kuului muihin säätyihin yhteensä. - -Maanviljelys oli meillä näet silloinkin se elatuskeino, joka voitti -kerrassaan kaikki muut toimeentulolähteet. Tärkeätä on siis tietää, -millä kannalla se oli. Me olemme jo nähneet, miten kaikki, jotka siihen -aikaan Suomesta kirjoittivat -- Buraeus, kreivi Brahe, Wexionius -- -kehuivat maamme erinomaista viljavuutta. Me tiedämme, että 17:nnellä -vuosisadalla vietiin ulkomaille paljon enemmän viljaa kuin meidän -aikanamme. Samaa yltäkylläisyyttä näyttävät myös viljan silloiset -hinnat todistavan, jotka olivat erittäin huokeat, Suomessa vielä paljoa -huokeammat kuin Ruotsissa. Viimemainitussa maassa oli viljatynnyrin -keskimääräinen hinta Kristiinan hallitusaikana puolineljättä talaria, -s.o. nykyisessä rahassamme 12 mk. 60 p. Mutta Suomessa otettiin vähän -aikaisemmin, v. 1619, veronmaksussa ruistynnyri 6 markasta 30 pennistä, -ja v. 1636 sekä 1638 oli sen hinta 8 mk. 10 p. V. 1649 se tosin maksoi -Turussa kahdeksan talaria vaskirahaa, s.o. 10 mk. 80 p. ja Porissa 13 -nykyistä markkaa, vaan silloin kreivi Brahe, joka sen kertoo, -valittaakin katovuotta ja tavattoman kallista aikaa. -- Yhtä huokeat -olivat myös muut ruokatavaroiden hinnat Suomessa siihen aikaan. V. 1619 -otettiin leiviskä voita veronmaksussa 5:stä markasta 40 pennistä; v. -1636 se oli kohonnut puolta markkaa kalliimmaksi. Jälkimäisenä vuonna -saatiin härkä 36:lla markalla; lammas (samoin v. 1638) maksoi 2 mk. 70 -p., hanhi 1 mk. 35 p., kana 34 penniä, 20 munaa myös saman verran (v. -1638 ainoastaan 22,50 p.), leiviskä sianlihaa 4 mk. 50 p., raavaanlihaa -2 mk. 70 p., kupo olkia noin 6 penniä; silakkatynnyri v. 1619 maksoi 10 -mk. 80 p., v. 1636 14 mk. 40 p. - -Sittenkään viljelys maassamme ei ollut 17:nnen vuosisadan -keskipaikoilla vielä levinnyt sinnepäinkään niin laajoille aloille kuin -meidän aikanamme. Silloinen vuotuinen kylvö Suomessa, kaikki viljalajit -yhteenlaskettuina, arvioidaan 140,000:ksi tynnyriksi, se ei siis ollut -enempää kuin noin 1/15 nykyisestä. Vielä suurempi on eroitus silloisen -ja nykyisen maanviljelyksen välillä sisämaakunnissa eli ylimaassa. -Sillä yllämainitusta siemenmäärästä kylvi silloin Turun lääni yksin -enemmän kuin kolmannen osan, yhtä paljon kuin kaikki seudut, jotka nyt -kuuluvat Viipurin, Mikkelin, Kuopion sekä Hämeenlinnan lääneihin, ja -jotka meidän aikanamme tuottavat puolet kaikesta Suomessa kasvavasta -viljasta, 2,5, jollei kolmekin, sen vertaa kuin Turun lääni. Vaasan -lääni, jonka viljantulo nyt on yhtä suuri kuin Turun läänin, antoi -silloin vain kolmannen osan siitä, mitä jälkimäinen. Uusimaa puolestaan -antaa nytkin yhtä suuren suhteellisen osan Suomen koko viljamäärästä -kuin silloinkin. Sama seikka pistää myös meidän silmäämme, jos -keskenään vertamme joitakuita rantamaan sekä ylimaan pitäjiä. V. 1656 -esim. kylvettiin Raision pitäjässä Turun tienoolla 505 tynnyriä, -Maskussa 525, Nousiaisissa 544, Mynämäellä 959, mutta Rautalammilla -(myös Hankasalmi ja Vesanto) 153 t., Viitasaaressa (myös Kivijärvi ja -Pihtipudas) 142, Laukaalla (myös Jyväskylä) 107, ja silloisessa -Jämsässä 271. Pohjanmaalla olivat Kyrönjoen rannikot, seudun nykyinen -vilja-aitta, vielä autioina nevoina; niiden viljelemiseen ryhdyttiin -vasta 17:nnen vuosisadan lopulla. Viipurinkin läänissä, vaikka se -osaksi on meren rannikkoa, oli maanviljelys peräti huonoa, koska -maakunta aina oli sodan jaloissa; samasta syystä oli se myös varsin -köyhä hevosista sekä lehmistä! Kaskenviljelys, ihme kyllä, ei näytä -kuitenkaan silloinkaan Länsi-Suomessa olleen yleisempi kuin tätä nykyä; -Wexionius mainitsee siitä ainoastaan Hämeessä, Savossa sekä Karjalassa. - -Me olemme siis nähneet, että maamme, vaikka sitä niin viljavaksi -kehuttiin, vuosittain antoi paljon vähemmän viljaa kuin meidän -aikanamme. Mutta vielä ihmeellisempää on, että tämä viljantulo myös -suhteellisesti, silloiseen asukaslukuun nähden, oli paljoa vähempi. -Nykyään se on, niinkuin mainittu, viisitoista kertaa silloista -suurempi; mutta Suomen kansa on samalla ajalla karttunut vain vähän -enemmän kuin seitsemän sen vertaa. Jokaista henkeä kohtaan tuli siis -keskipaikoilla 17:ttä vuosisataa puolta vähemmän viljaa kuin tätä -nykyä. Sen lisäksi sattui silloin, taitamattoman maanviljelyksen -tähden, katovuosia vielä paljoa tiheämmin kuin meidän aikanamme. -Mitenkä on siis tuo hämmästyttävä ristiriitaisuus selitettävissä, että -vilja siihen aikaan Suomessa, vaikka sitä saatiin suhteellisesti niin -paljon vähemmän, kuitenkin oli paljoa huokeampaa, vieläpä riitti -ulkomaillekin vietäväksi? - -Suurena syynä oli ensinkin se, ettei viinaan vielä tuhlattu niin suuria -viljamääriä, kuin nykyään; ne säästyivät siis kaikki hyödylliseksi -ravinnoksi. Toiseksi oli elanto silloin paljoa vähemmän yksistään -maa- ja karjantuotteitten varassa; metsä ja vesi antoivat runsaasti -antimiansa lisäsärpimeksi. Muistakaamme, kuinka senaikuiset kirjailijat -kehuvat kaikkien Suomen maakuntien ylenpalttista rikkautta siinä -suhteessa. Ja kolmanneksi Suomen talonpojalla silloin oli tuiki vähän, -tuskin ollenkaan tarpeita, joita olisi tarvinnut ulkoa hankkia ja -joiden lunastamiseen kotituotteita olisi ollut pakko panna. Katovuosina -varsin vähän ostettiin ja saatiin jauhoja muualta avuksi, vaan -jatkettiin vähäiset kotivarat petäjän kuorella, vehkan juurella. -Tavallisinakaan vuosina ylimaalainen, jos paljoa myöhempien aikojen -tavasta saa päättää, ei syönyt selvää leipää siitä pelosta, että voisi -tottua liian herkulliseen elämään. Kahvista ja sokerista, näistä -nykyisistä suurista rahansurmista, ei vielä tietty mitään; ulkomaan -silkit ja verat, napit ja helyt eivät myöskään hoikentaneet kukkaroa. -Vaatteet kudottiin kaikki kotona -- Suomen emäntiä mainitaan uutteriksi -kankureiksi; parhaat pyhäpuvut tosin tulivat kalliiksi, mutta -kestiväthän myöskin, niin että ne menivät perintönä lapsille sekä -lastenlapsille. Posliineihin ja lasiastioihin ei myöskään kulunut -rahaa. Tarpeelliset astiat tehtiin kotona, mitkä puusta, mitkä -tuohesta. Ainoa jo silloin suureen valtaan päässyt ulkomaan -ylellisyystavara oli tupakka. Paitsi sitä tuotiin kaupungista -pääasiallisesti vain rautaa sekä suoloja, niitä kumpiakin myös verraten -paljoa vähemmän kuin meidän aikanamme. Rekien jalakset, astioiden -vanteet, naulat ynnä monet muut nykyiset rautakalut olivat silloin -pelkkää puuta. Viipurin läänin maaherra ilmoitti vielä v. 1664, että -käskettyyn maantientekoon tarvitsisi tuottaa Ruotsista rautalapioita, -koska hänen läänissään talonpojilla ei ollut semmoisia. Suolan -säästämiseksi kalat tavallisesti vaan kuivatettiin. Koettivatpa -merenrantalaiset omienkin vähäsuolaisten lahtiensa vettä kiehuttamalla -hankkia itselleen tuota haluttua, vaan liian kallista maustetta. - -Kauppapuodissa ei täten tarvittu kovin usein käydä, eikä se olisikaan -ylimaalaisille ollut mahdollista, koska kaupungit olivat kaukana, -vuosisadan keskipaikoille saakka kaikki tyyni merenrannalla. Varmaankin -oli miesten parissa monta, vaimoväestä epäilemättä enin osa, jotka -eivät olleet ikänään nähneetkään kaupunkia. Ensimäinen kaupunkiretki -oli siis juhlallinen asia. Pitäjän rajalla tai muuten tavaksi tulleessa -merkillisessä paikassa piti nuorten _härkämiesten_ (ensikertalaisten) -tehdä kaikellaisia temppuja ja laittaa pienet kestit vanhemmille -matkakumppaneille. Tavallisesti läksivät ylimaalaiset tämmöiselle -retkelle talvella, kun lumi oli tasoittanut teitä mantereella, -rakentanut siltoja vesille. Jos kesällä matka oli välttämätön, -kuljettiin niin paljon kuin mahdollista vesiä myöten ja karvastettiin -(vedettiin) veneet kannaksien yli. Lyhyemmillä maamatkoilla, kun ei -joku harvoista maanteistä ollut lähellä, käytettiin _purilaita_, s.o. -hevosen taakse valjastettuja, takapäästään yhteensidottuja aisoja, -joiden haarukkaan pieni kuorma sopi. Tervatynnyrit saivat köysiin -sidottuina ilman muuta pyöriä hevosen jäljessä.[44] -- Kirkossa käynti -ei laajoissa ylimaan pitäjissä myöskään ollut erittäin tavallinen. -Lapset syrjäisemmillä kulmilla eivät saaneet Herran huonetta nähdäkään, -ennenkuin omin jaloin jo kykenivät hiihtämään sinne "nimeä saamaan", -s.o. ristittäviksi. - -Asiain näin ollen ei ollut kumma, jos Suomen talonpoika, erittäinkin -ylimaassa, vielä oli hyvin alkuperäisellä kannalla. Sisämaakunnissa -asuttiin paljoa myöhempinäkin aikoina pirteissä, joissa hevoset, siat -ja kanat jakoivat ihmisten kanssa savuisen lämpimän. Eivätkä ne näytä -silloin olleen rantamaillakaan kovin outoja, koska tiedetään varmasti, -että myös moni kirkkoherra Viipurin läänissä asui semmoisessa. Seinillä -harvoin nähtiin pyssyn riippuvan, niinkuin meidän aikanamme. Niitä -kyllä osattiin valmistaa Suomessa, mutta sota ne mahtoi vaatia melkein -kaikki kruunun palvelukseen. Sen sijaan ei puuttunut missään -teräsjousia eikä nuoliviinejä. Tavallisesti taisi myös niiden rinnalla -välkkyä tukeva keihäs ja kirkas miekka, edellinen välttämättömän -tarpeellinen alinomaisissa otteluissa salon kuninkaan kanssa, -jälkimäinen tiheitten vihollisten päällekarkausten torjumiseksi. Vielä -tuntemattoman viulun sijalla epäilemättä riippui silloin yli koko -Suomen tuvan seinällä kansamme vanha kantele. Nykyään kadonnut, silloin -yleinen tarvekalu olivat käsikivet, joilla viljaa jauhettiin. Kun -myllyistä vero oli tullut säädetyksi, valitti kenraalikuvernööri -Bjelke, ettei se varsinkaan Viipurin läänissä ja Hämeessä tuottanut -paljon mitään; sillä siellä ei ollut kuin harvassa paikassa myllyjä, ja -veronottajien tullessa vietiin käsikivet johonkuhun piilopirttiin -metsään, joista niitä ei ollut mahdollista löytää. Kustaa Aadolf -vastasi siihen, että Bjelke vain antaisi asian olla; olihan muka siinä -jo rasitusta enemmän kuin verosta, että sellaista raskasta työtä täytyi -tehdä. Lavitsat ja pöydät olivat tukevaa, vankkaa laatua; luultavasti -oli silloin monessa paikassa pöytiä, niinkuin nyt vielä joskus vanhoja -nähdään, joiden lauta oli yhdestä jättiläislaahkosta eli lankusta -tehty, onteloksi koverrettu, summattoman avara kanto jalkana sen alla. -Luultavasti olivat myös tupien seinät monessa talossa tuommoisista iäti -kestävistä ikihongista, joita nyt vain jossakin vanhassa puukirkossa -tai muussa muinaisessa rakennuksessa tavataan. Talon huoneet olivat -muuten helpomman puolustuksen vuoksi kaikki rakennetut umpiympyrään, -niin että pihassa oltiin niinkuin linnassa. - -Elämä ja tavat olivat myös tietysti vanhanaikuisia. "Tämän kansan -tavat", kirjoitti Brahe, "ovat semmoisia kuin ne ovat kauan aikaa -olleet." Pitkät puhteet talvisaikana kulutettiin kaikellaisilla -vanhoilla huvituksilla ja menoilla. Runolaulu oli vielä vuosisadan -keskipaikoilla yleistä yli koko maan. Uusia runoja sepitettiin yhä -vanhaan tapaan. Muinaiset pakanuuden-aikuiset näyttävät kuitenkin jo -alkaneen väistyä syrjäisemmille paikoille. Piispa Bång, 17:nnen -vuosisadan jälkimäisellä puoliskolla, joka niitä ensiksi mainitsee, -sanoo niitä laulettavan Savon ja Ruoveden saloilla. Yleisemmin sitä -vastoin moittii Rothovius vielä v. 1640, että Suomen talonpojat -"pimeissä pirteissänsä" pitävät karhunpeijaisia, juoden karhun -maljaa sen omasta kallosta ja matkien karhun mörinää, jotta he -pyyntiretkillään vastakin saisivat hyvän onnen. Näissä tilaisuuksissa, -niinkuin muissakin juhlissa, ei mahtanut olla puutetta kotitekoisesta -oluesta, joka vielä oli niin kuuluisaa, että Kustaa Aadolf kruunaustaan -varten tuotti sitä 200 tynnyriä. Että runolaulun rinnalla vanhat -loitsut ja karhunpeijaiset sekä monet muutkin muinaiset pakanalliset -taikamenot vielä olivat täydessä voimassa, siitä on jo luvussa -Rothovius piispasta lavealta kerrottu. - -Uutterasta saunankäynnistä ja istumisesta lumessa tai kylpemisestä -jäisessä vedessä sen jälkeen, niinkuin myös pienten lasten -varomattomasta kohtelusta, on jo myös ennen ollut puhetta. - -Suomen talonpoikaisen kansan luonteesta siihen aikaan on meille -useampiakin valaisevia lauseita säilynyt. Suomalaisten itsepäisyydestä -kaikki ihmiset silloin puhuivat. Brahe, niinkuin muistamme, katsoi -erinomaiseksi onneksi, kun hän oli saanut "jäykät" savolaiset -suostumaan ruotutuumaansa. Sävyisää Hämeen maaherraa, Arvi Hornia, hän -moitti kelvottomaksi siinä läänissä, "missä on itsepäisin kansa". Ja -etteivät karjalaiset suinkaan olleet pehmeämpiä luonteeltansa, sen -todistaa Wexioniuksen lause, että "karjalainen pää" ja visapää ovat -aivan yhtä. Tätä itsepäisyyden avua ei luettu muuten suinkaan vain -Suomen talonpojille ominaiseksi, vaan ylimalkaan kaikille -suomalaisille. Olipa se maine levinnyt kauas muillekin maille. Ranskan -suuri valtiomies Richelieu kerran sanoi Aksel Oxenstjernassakin olevan -paljon suomalaista itsepäisyyttä. - -Myös moitittiin yleisesti suomalaisten nahjustelevaa toimettomuutta. -"He eivät", sanoi suomalaisten ystävä Brahekin, "huoli koskaan hankkia -itselleen enempää, kuin mitä heti saattavat syödä. Laiskuus ja juoppous -enenevät päivä päivältä. -- Ja onpa ihme, että kun tämä sama kansa -joutuu Ruotsiin tai muihin maihin, niin yksi mies tekee työtä kolmen -puolesta ja he ovat käteviä niin toisessa kuin toisessakin työssä. -Mutta täällä kotona on heillä ihan toisellainen luonne. Talvella -harvoin, oli suojainen ilma tai pakkanen, nähdään avantojen vieressä -verkkoja, vielä vähemmän nuotanvetäjiä, vaikka kuitenkin joka paikassa -on niin hyviä kalavesiä, joista jo yksin kokonaiset perhekunnat -voisivat saada elatuksensa. Suomalaiset vain kuhnustelevat pirteissään, -joista myös harvoin viitsivät mennä metsälle. Ainoastaan silloin he -lähtevät liikkeelle, kun heitä väkisin vaaditaan kyytiin tai -päivätöihin. Ja he syövät kaikki heti suuhunsa, mitä taloutensa -parantamiseen voisivat käyttää. Eivät he myöskään huoli oppia mitään -käsitöitä, joihin heillä kuitenkin olisi enemmän taipumuksia kuin -monella muulla kansalla. Meren rannoilla sittenkin on väestö uutterampi -ja toimeliaampi kuin ylämaassa." - -Tämä toimeliaisuuden ja uutteruuden puute oli luonnollisena seurauksena -liian kolkosta ilmanlaadusta sekä lakkaamattomista sodista. Mitä apua -oli ahkeruudesta, kun sen hedelmät kuitenkin niin usein joutuivat -hallan omiksi tai vihollisen tallattaviksi! Saman kovan koulun -kasvattama oli myös itsepäisyys ja liika jäykkyys. Mutta tällä -jälkimäisellä kuitenkin oli myös se puoli, että se antoi Suomen -kansalle voimaa kestämään sekä silloiset että vielä pian tulevat, monta -vertaa kovemmat kohtalot ja säilyttämään itsensä parempien päivien -varalle. - - - - -23. Suomalaisten muutot maasta 17:nnellä vuosisadalla. - - -Raskaitten verojen ja peloittavan sotamiehenoton tähden jätti moni -talonpoika Suomessa tähän aikaan talonsa autioksi. Hyljätyt talot -tarjottiin sitten kenelle hyvänsä, kuka vain tahtoi ruveta niitä -viljelemään ja niistä kruunulle tulevia veroja suorittamaan. Sangen -usein kuitenkin uudet isännät asuivat talossa ainoastaan muutamia -vuosia, niin kauan kuin he olivat vapaat veroista, ja jättivät sen -sitten jälleen kylmille. Tästä syystä oli autiotilain luku hirvittävän -suuri, Suomessa vielä paljoa suurempi kuin Ruotsissa, vaikkei niitä -sielläkään suinkaan ollut vähän. - -Näistä poismuuttajista siirtyi melkoinen osa Pohjanlahden taakse -Ruotsin vuori- ja metsäseutuihin, Vermlannista alkaen kauas pohjoiseen, -joka seutu nyt oikein vilisee suomalaisista kaskenpolttajista. Paljon -väkeä myös virtaili Viroon ja Liivinmaalle, jopa Puolaan, Preussiin ja -Pohjois-Saksaankin asti. Tämän muuttolaistulvan estämiseksi katsoi -Kustaa Aadolf tarpeelliseksi v. 1620 säätää erinäisen lain. Aatelille -annettiin lupa käydä ulkomailla opintoja harjoittamassa tai -sotapalveluksessa -- ei kuitenkaan jesuiittain kollegioissa eikä Puolan -armeijassa. Pappien, porvarien sekä talollisten sallittiin niinikään -mennä ulkomaille opistoihin tai käsityönoppiin, mutta piti antaa -kirjallinen vakuutus matkan tarkoituksesta. Alhaisemmalta työväeltä -sitä vastoin meno ulkomaille kokonaan kiellettiin, kaiken -perintöoikeuden menettämisen uhalla. Laivuri, joka luvattomasti otti -viedäkseen siirtolaisia Suomesta muille maille, menetti aluksensa -lastineen. Tämän kiellon uudistaminen useampaan kertaan todistaa -kuitenkin, ettei siitä ollut suurta apua. - -Rupesipa pari vuosikymmentä myöhemmin hallitus itsekin suosimaan ja -edistämään poismuuttoa vieläkin kaukaisemmille maille. Useimmilla -Euroopan merenrantaisilla suuremmilla valtakunnilla oli silloin -uutismaansa Amerikassa. Ruotsikin tahtoi itselleen osaa samoista -eduista ja lähetti pienen retkikunnan, joka v. 1636 tai 1637 -onnellisesti saapui Delaware-joen suulle. Tässä ensimäisessä -muuttolaisjoukossa oli ainoastaan ruotsalaisia; mutta myöhemmin -jäljessä lähetettyjen parissa oli myös sangen suuri määrä Suomen -kansaa. V. 1649 esim. oli meikäläisiä koko 300 henkeä, jotka sinne -pyrkivät. Enimmäksi osaksi he eivät kuitenkaan olleet itse Suomesta -kotoisin, vaan lähteneet Vermlannista sekä muista Ruotsin -vuorikunnista, missä heitä heidän kaskenhakkaamisensa, muka -metsänhaaskauksensa tähden oli ruvettu pahasti vainoamaan. -Delaware-joen rannoilla, likellä nykyistä Philadelphian -maailmankaupunkia, useimmat suomalaiset asettausivat yhteen ryhmään -Kamassung-nimiseen paikkaan, jota ruotsalaiset naapurit rupesivatkin -Finlandiksi nimittämään. Siirtolaiset tulivat uudessa kodissansa vallan -hyvin toimeen, sillä maa oli viljavaa ja ilmanlaatu hyvä. Hyvässä -sovussa elettiin enimmiten myös maan alkuasukasten, intiaanien kanssa, -jotka pitivät näistä tulokkaista enemmän kuin muista röyhkeämmistä, -rauhattomammista "valko-ihoisista". - -Rauhassa ei saanut kuitenkaan tämä pieni uutisvaltio kauan vaurastua. -Hollantilaisilla oli Delaware-joen toinen ranta hallussaan ja he -rupesivat alusta alkain naapureilleen tekemään kiusaa. V. 1655 he -viimein äkkiä tulivat suurella voimalla ja valloittivat koko Ruotsin -alueen Amerikassa. Vaan eipä ollut heidänkään valtansa täällä kovin -pitkällinen. Heillä oli vielä mahtavammat naapurit, englantilaiset, -jotka taas vuorostaan v. 1664 anastivat koko hollantilaisten alueen. - -Pappeja ja uskonnollisia kirjoja lähetettiin vielä kauan aikaa näiden -valloitusten perästäkin entisestä emämaasta. Mutta vähitellen alkoi -siirtolaisten mieli vaihtua. Lopulla 17:ttä vuosisataa he jo -ilmoittivat, etteivät he tarvinneet erinäistä suomalaista pappia, koska -kaikki ymmärsivät ruotsia ja 18:nnen vuosisadan lopulla taas tuli se -tieto, että ruotsalainenkin pappi oli tarpeeton, koska ainoastaan -muutamat vanhat ihmiset enää ruotsinkieltä osasivat. - - - - -24. Elämänlaatu ja tavat. - - -Elämänlaadusta ja tavoista on ollut jo monessa edellisessä luvussa -sivumennen puhetta; mutta kuvauksen täydellisyys vaatii vielä -kaikellaista lisään. - -Seitsemännentoista vuosisadan ihmiset olivat meihin verraten -erinomaisen aamuvirkut. Me jo tiedämme, että koulutunnit alkoivat kello -5 tai 6 aamulla, yliopiston luennot kello 7. Yhtä aikaisia oltiin myös -virastoissa. Maaherrojen esim. oli määrä istua kansliassaan kello 8-10 -ja taas kello 2:sta alkaen iltapuolella. Kello 12 syötiin päivällinen, -paitsi suurissa juhlatiloissa, ja iltasella siivet ihmiset jo hyvin -varhain menivät levolle; ainoastaan juomarit ja roistot valvoivat -kauemmin. - -Huonekalusto keskisäädyssäkin oli sangen koristelematon ja osaksi -toisellainen kuin nyt. Ei tiedetty sohvista eikä paljon tuoleista; -tavallisesti seinään kiinnitetyt lavitsat, samoinkuin talonpoikienkin -tuvissa, olivat istuimina. Ei tiedetty myöskään kaapeista eikä -piirongeista;[45] vaatteita ynnä muita tavaroita, jolleivät ne -irrallaan riippuneet tai seisoneen aitoissa, tallennettiin suurissa -arkuissa. Ikkunoissa ei ollut saranoita, uuneissa ei peltejä. -Posliinista ei tiedetty vielä paljon mitään; lautaset, vadit, kupit -olivat tinasta tai puusta (siitä suomalainen nimitys "lautanen"), -rikkaimmilla hopeasta. - -Vaatteissa ja ruuassa paisui kuitenkin ylellisyys paisumistaan, ja -turhaan koetti papisto saarnoillaan, esivalta asetuksillaan sitä estää. - -Valtiopäivien loputtua v. 1611 pitivät edusmiehinä olleet papit vielä -keskenään ylimääräisen kokouksen, missä valitettiin sitä "loukkaavata -vaatepartta, joka -- Jumala paratkoon! -- kaikissa säädyissä on päässyt -valtaan ja josta syntyy irstaisuutta sekä kaikellaista pahuutta -pakanallisella tavalla". Päätettiin siis kehoittaa seurakuntalaisia -luopumaan siitä prameudesta, ettei Jumala muuten "vihassaan muuttaisi -heidän hyvää hajuaan pahaksi löyhkäksi, heidän kähärätukkaansa -kaljupääksi ja heidän leveitä vaatteitaan ahtaaksi säkiksi". Pappien -piti itsekin sanankuulijoilleen olla hyvänä esikuvana ja välttää tuota -"muutamissa ilmenevää kevytmielisyyttä, he kun käyvät korkeissa -huovinhatuissa, suurissa, inhottavissa kauluksissa" y.m.s. Heidän piti -myös estää vaimojensa kohtuutonta koreilemista. -- Toisessa -senaikuisessa kirjoituksessa valitetaan myös pappien korkeita hattuja -sekä sametilla päärmätyitä kauhtanoita ja sanotaan että papinemännät -tahtovat koreilla aatelisrouvien tavalla, kilpikangashuiveissa ja -leveissä hihoissa. -- V. 1657 Turun piispa käski pappiensa keritä -pitkän tukkansa -- parrasta, jota he, niinkuin kaikki sen ajan miehet, -kasvattivat, ei ollut kieltoa. V. 1661 taas yliopiston rehtori, Enevald -Svenonius, juhlapuheessaan rauhan saannista, varoitti Turun -ylioppilaita, "etteivät Jumalan tähden noilla liian ylellisillä ja -sanomattomasti leveillä housuillansa pahoittaisi Jesuksen Kristuksen -mieltä, josta muuten koko maalle voi tulla rangaistusta uutten, -hirveitten sotien kautta". - -Senaikuisista asetuksista olkoon esimerkkinä Kaarle XI:nnen aikana v. -1664 vallitsevaa ylellisyyttä vastaan myös suomenkielellä ilmestynyt -asetus. Kuningas sanoi siinä erinomaisella mielikarvaudella -havainneensa, miten koreus ja prameus sekä aatelissa että muissa -säädyissä on yltynyt varsinkin pukuihin nähden -- jonka johdosta on -syytä pelätä Jumalan ankaraa vihaa sekä vahingon koitumista isänmaalle, -koska kalliit ja parhaat tavarat lähetetään vieraille maille ja sieltä -sijaan tuotetaan vain turhaa rihkama- ja korukalua. Sen vuoksi -kiellettiin nyt käyttämästä vaatteiksi tai vaatteitten koristukseksi -kulta- ja hopeakangasta, helmillä tai kalliilla kivillä ommeltuja -kulta- ja hopeapäärmeitä, lasipäärmeitä, niin myös kaikkinaisia -silkkinyörejä ja pitsejä "kaickein muitten ommelduin, sisälpanduin, -knyplättyin ja kalliist burderattuin töitten kanssa". Liikanaiset -liinavaatteet olivat myös hyljättävät. Aatelisten palvelijoiden -univormuissa kuitenkin piti saada olla yksi kerros eli "laskos" -silkistä tahi hienosta langasta tehtyjä nyörejä. Nappeja sai olla -"halvemmasta" kullasta tai hopeasta määrätty tusinaluku, niin etteivät -nämä lisäkoristeet saaneet tulla pukukangasta kalliimmiksi, eikä -tikkauksiin saanut käyttää enempää kuin 120 kyynärää lankaa yhtä pukua -varten. Nimenomainen poikkeus oli kuitenkin tehty mitä erittäinkin -aatelin huonekaluihin, satuloihin tai muihin hevosvärkkeihin tuli. -Naisilta kiellettiin pitkät hameet, jotka "maata keväisevät", samoin -lasiset napit, lasiset korvarenkaat, lasiset kaulukset y.m.s. -Vaateparressa ylimalkaan piti vältettämän "outoja muotoja ja -mynstereitä", sekä noita alinomaisia muodin muutoksia, jotka viime -aikoina, paha kyllä, olivat päässeet valtaan. Kunkin piti ottaa vaarin, -ettei pukeutuisi yli säätynsä. Palkollisilta oli kaikki silkki kokonaan -kielletty. Muut saivat käyttää silkkiäkin, kunhan "muoto eli mynsteri -oli säädyn jälkeen". Sakko tämän asetuksen rikkomisesta oli ensi -kerralta 70 hopeatalaria, sitten kaksinkertainen. Kuitenkin suotiin -vielä armonaikaa juhannukseen v. 1665, jotta jo teetetyt luvattomat -vaatteet saisi kuluttaa loppuun. - -Samallaisilla säädöksillä koetettiin myös estää ylellisyyttä syömisessä -sekä juomisessa, vaan yhtä turhaan, sillä se kuului aikakauden -omituisiin synteihin. V. 1648 esim. julisti Turun maistraatti kreivi -Brahen kehoituksesta asetuksen häistä sekä muista "olutkesteistä". He -valittivat näet suuren epäjärjestyksen ja väärinkäytöksen päässeen -kaupungissa voimaan, kun alhaiset ja varattomat eivät muka huolineet -olla huonompia kuin rikkaat ja parempisukuiset, vaan valmistivat -pitoihinsa liian monta ruokalajia sekä ylellisesti kalliita juomia. -Säädettiin siis, ettei saisi viettää kihlajaisia millään pidoilla eikä -syömingeillä. Myös oli "sisälle-ajamus" eli yljän tulo taloon häitten -edellisenä päivänä kielletty; samoin julkinen saunankäynti sinä -päivänä. Itse häitten ei pitänyt kestää kuin yhden päivän; seuraavana -päivänä oli ainoastaan lähimpien sukulaisten sekä juhlan "virkamiesten" -(edeskäypien ja kaasojen) lupa tulla pienille rääpiäisille. Hääpidoissa -piti olla vain yhdet syömingit. Pormestarin häissä sai olla 50 paria -kutsuvieraita, "virkamiehet" ja soittokuntakin siihen luettuna; ruokaa -sallittiin yhdeksän lajia, jotka kuitenkin piti kaikki yhdellä kertaa -tuoda sisään; juomia mitä lajia mieli teki ja varat kannattivat. -"kuitenkin kohtuullisesti". Rikkaimmilla kauppiailla sai myös olla -yhdeksän ruokalajia, vaan ainoastaan 40 paria vieraita, eikä muuta -ulkomaan viiniä kuin Ranskan ja Espanjan; varattomilla käsityöläisillä -sekä muilla halvemmilla kaupunkilaisilla ainoastaan 20 paria vieraita, -viisi ruokalajia ja yksistään Suomen olutta juomana. Isännän ja -edeskäypien käskettiin kiirehdyttää syöminkejä niin, että kello 9 -illalla pöytä jälleen olisi korjattu ja Jumalaa kiitetty hänen hyvistä -lahjoistansa. Alhaisemmat porvarit ja heidän kaltaisensa eivät saaneet -syödä sokerimakeisia, vaan piti heidän tyytyä muunlaisiin leivoksiin. -Kaason tuli katsoa, että morsian pukimissaan sekä koristeissaan seurasi -säätynsä tapoja; porvarin tytärtä ei ollut lupa koristaa helmivöillä -tai muilla senkaltaisilla, jotka kuuluvat korkeammalle säädylle. -Kaupungin maistraatin piti käydä häissä vierasten lukua tarkastamassa, -ja jokaisen eri säännöksen rikkomisesta tuomittiin 36 nykyistä Suomen -markkaa sakkoa. - -Myöhempi kuninkaallinen asetus vuodelta 1664 pani ilon rajat vieläkin -ahtaammalle. Koko kansa jaettiin neljään luokkaan, josta kustakin oli -tarkkaan määrätty, mitä se saisi syödä, mitä juoda, miten itsensä -vaatettaa. Ylimmän luokankaan häissä ei saanut nyt enää olla enemmän -kuin 24 paria vieraita, alimmassa ainoastaan kahdeksan. - -Ylimmän luokan hääateriassa sallittiin kaksi "ruoan laitosta", "jos -pöytä on niin pitkä, että yksi vati kummassakin laitoksessa haavallansa -mahtuu pöytään". Kolmannessa luokassa ei saanut olla enempää kuin yksi -"laitos", eikä muita makeisia paitsi leivoksia. Molemmissa ylemmissä -luokissa sallittiin juoda ulkomaan viiniä, etenkin Ranskan ja Espanjan, -mutta renskaa ainoastaan "visusti"; kolmannessa luokassa ainoastaan -olutta, kuitenkin myös ulkomaista, jos mieli teki; alimmassa luokassa -ei muuta kuin kotimaan olutta ja paloviinaa. Ylimmäinen luokka sai -koristaa hääsalia tapeteilla sekä kulta- ja silkkikankailla, niinkuin -myös hopeisella kynttiläkruunulla, jos talossa oli oma, vaan ei ollut -lupa lainata. Toisessa luokassa olivat maalatut kuvat ainoat luvalliset -seinäkoristeet; alemmissa luokissa ei yhtään mitään. Pormestarien ja -raatimiesten häissä sai morsian pukeutua muutamilla timanteilla ja -helminauhoilla koristettuihin silkkivaatteisiin, "kuitenkin siivosti ja -kunniallisesti tehtyihin"; kruunussa olivat muutamat timantit ja helmet -luvalliset. Muilla paremmilla porvareilla piti olla sama puku, -ainoastaan hiukkaa halvempi, "erotukseksi esivallasta". Alhaisemmalla -porvarintyttärellä oli puku verasta, hiukan kultakoristeita, vaan ei -mitään timantteja eikä helmiä. Palkollisten ja heidän vertaistensa -vaatteet piti olla halvemmasta aineesta, eikä suinkaan "jollakulla -uudella tavalla leikatut". - -Häävieton aika määrättiin kello 7-12 illalla pyhäpäivinä, kello 12-5 -arkina. Morsiamen käynti kerjuulla kiellettiin; köyhissä taloissa oli -kuitenkin lupa hääpäivänä pitää pöydällä pieni malja lahjoja varten. - -Ei saatu ruveta "hyppimään" ennenkuin ruoka oli pöydältä korjattu ja -kiitos luettu. Pelimanneille, joita ylimmässä luokassa oli 6, alimmassa -1-2, ei ollut lupaa viskata rahaa, "pyytäen esidantzia". - -Samassa asetuksessa oli myös sääntöjä muista kodin juhlallisuuksista. -Ristiäisiä ei saanut viettää pidoilla; ainoastaan kummien piti -olla läsnä. Kaikki lahjat siinä tilaisuudessa kiellettiin, -niin myös nisuleipäin sekä makeisten lähettäminen ympäri kaupunkia -kaikille tuttaville. Lasta ei saanut yli säätynsä koristaa. -- -Kirkkoonotettavalla vaimolla ei saanut olla muita seurana kuin kaksi -likimmäistä sukulaista; sen jälkeen ei ollut myöskään lupa lähettää -nisuja ja makeisia ympäri. -- Lapsivuoteessaan makaavan vaimon piti -välttää koreilemista vaatteilla, sängyn uutimilla sekä pöytäliinoilla, -kun naapurit kävivät hänen luonaan varpaisilla. -- Hautajaisissa -kiellettiin se ylellinen tapa, että ruumis kaksi eri kertaa kannettiin -juhlallisella saatolla, ensin kirkkoon, sitten vasta hautaan. -Sanomakelloja ei saanut soittaa muualla kuin kotiseurakunnan kirkossa, -porvarille ei yli puoli tuntia. Ei ollut lupa ylellisesti koristaa -arkkua, eikä myöskään ruumista "knyytingeillä" (pitseillä), kullalla, -hopealla, silkillä, helmillä tai vitjoilla. Ainoastaan maalla, jos oli -kaukaisia hautajaisvieraita, saatiin niille antaa kerran ruokaa sekä -yhdeksi yöksi kortteeria. Ei saanut kutsua vieraita ihmisiä -ruumiinvalvojaisiin, vaan ainoastaan oman talon väkeä; tässäkin -tilaisuudessa oli makeisten ympärilähettäminen kielletty. - -Erinäinen konsistorin tekemä sääntö vuodelta 1642 niinikään järjesti -yliopiston rehtorien pidot. Niissä piti tarjottaman kuusi ruokalajia, -paitsi voita, leipää ja siankinkkua; jälkiruokana ei saanut olla mitään -makeisia, ainoastaan juustoa. Juomana piti olla hyvää Suomen olutta ja -lisäksi vähäisen Ranskan viiniä; mutta jos rehtori tahtoi tarjota -Rostockin olutta, niin ei saanut olla viiniä muuten kuin ylhäisempien -tervehdysmaljoja varten. Tarkoin oli myös määrätty, keitä saatiin -kutsua näihin pitoihin, keitä ei; naisille ei ollut se kunnia suotu, -eipä edes professorien rouville. - -Paloviina ja tupakka olivat kaksi ylellisyystavaraa, jotka tähän aikaan -alkoivat levitä. Kumpaiseenkin tottuivat ensiksi Suomen soturit -ulkomaan sodissa. Viina kyllä oli jo sata vuotta ennen ollut tuttu -meidän maassamme; mutta sitä käytettiin kauan aikaa ainoastaan harvoin -lääkkeenä tai karaistuksena vaivalloisilla retkillä. Yleisemmäksi se -tuli vasta 17:nnen vuosisadan toisella puoliskolla, ja sen lopulla -poltettiin sitä jo joka mökissä. Vielä monta vertaa suuremmalla -vauhdilla levisi, niinkuin olemme nähneet, tupakka. Edellisenä vuonna -valitti jo Brahe suuresti tupakan ajattomasta ja ylellisestä -käyttämisestä Suomessa, niin että, pian sanoen, tuskin oli sitä miestä -tai vaimoa, vanhaa tai nuorta, joka ei tupakkaa nuuskisi tai "joisi" -(s.o. polttaisi) sekä varhain että myöhään. "Olisi hyvä", lisää kreivi, -"jos sen maahantuonti kiellettäisiin, niin että se olisi ainoastaan -kaupungeissa, apteekeista, saatavana lääkkeeksi sairaille." Mutta -turhaan koetti esivalta estää tämän tavaran leviämistä, turhaan myös -papit pyysivät rajoittaa sen käytäntöä arkipäiviin. V. 1659 esim. eräs -renki, joka pyhäaamuna, ennen pyhälle ehtoolliselle menoa, oli -"piipullisen juonut", tuomittiin seisomaan koko päivän kirkon ovella. -Vielä v. 1673 talonpojat Tiilikainen ja Huussa Kuopiossa pantiin koko -sunnuntaiksi jalkapuuhun sen vuoksi, että he saarnan aikana olivat -ottaneet hyppysellisen nuuskaa. - -Ylellisyydelle ja prameudelle likeistä sukua oli toinen sen aikakauden -heikko puoli, nimittäin ääretön ylpeys. Se ilmeni muun muassa siinä, -etteivät vanhat, esi-isiltä perityt nimet enää kelvanneet, vaan piti -ottaa uudet, koreammat. Aatelin hopeisista ja kultaisista sukunimistä -on jo ollut puhe. Samoinpa tähän aikaan, Suomessa kumminkin, rupesivat -papit häpeämään sulo nimiään ja ottamaan latinaisia tai kreikkalaisia, -jotka muka todistivat miehen suurta oppia. Tähän aikaan syntyi enin osa -meidän herrassäädyssä nykyään niin tavallisista us-päätteisistä nimistä --- Chydenius (Kytöniemestä) ja Frosterus (Pakkalasta), Lilius (Rainio) -ja Alopaeus (ennen Kettunius, Kettusesta) j.n.e. - -Vielä narrimaisemmalta näyttää nyt meidän silmissämme senaikuisten -ihmisten ääretön oman arvon arkuus. Vähä väliä syntyi katkeria riitoja -siitä, kuka juhlasaatoissa tai ovista sisäänmentäessä saisi ensiksi -astua, kuka pöydässä tai kirkossa saada ylimmän sijan. Turun -konsistorin edessä riitelivät kerran etusijasta maisteri Mathesius ja -kappalainen Tavast Pietarsaaresta. He saivat sen päätöksen, että -maisteri tosin on arvokkaampi, mutta koska molemmat ovat kappalaisia, -niin astukoon edeltä ken ensiksi kerkiää. -- V. 1644 tuli kanne -kahdesta porvarinvaimosta, että he Turun kirkossa olivat ylimmäisestä -sijasta riidellessään tyrkkineet ja tukistaneet toisiansa -jumalanpalveluksen aikana; senvuoksi suljettiin kirkko kolmeksi -päiväksi. Eivätpä nuo emännät kuitenkaan olleet käytöksessään vähemmän -siveät kuin paljoa korkeampisukuiset ihmiset. V. 1659 Enesköldin rouva -valitti konsistoriin Liljeholmin rouvasta, että tämä kirkossa kesken -rukousta oli tyrkännyt hänet pois penkistä. Toinen vastasi mielellään -antavansa rouvan siellä istua, vaan sitä hän ei voinut kärsiä, että -rouvan nuori tytärkin pyrki häntä ylemmäksi. -- V. 1675 taas oli -konsistorissa ratkaistavana riita ylemmästä sijasta Siuntion pitäjän -kirkossa valtaneuvos Eerikki Flemingin sekä Turun hovioikeuden -presidentin vapaaherra Ernst Creutzin välillä. Toisinaan herrat -kuitenkin mieluummin ratkaisivat riitansa omalla kädellänsä. Niin -tekivät kerran, niinkuin jo tiedämme, kaksi aatelismiestä, Sass ja -Sabelfana, kesken jumalanpalvelusta Perniön kirkossa; he paljastivat -miekkansa ja rupesivat kaksintaisteluun. Viimein täytyi piispan oikein -julkisella asetuksella säätää "kristillinen penkkijärjestys", joka -tarkoin määräsi kullekin paikkansa. - - - - -25. Tyytymättömyys Kristiinan aikana ja kuningattaren luopumus -kruunusta. - - -Valtionhoitajain aikana alkoi yhä suurempaa tyytymättömyyttä ilmetä -aatelittomien säätyjen parissa. Talonpojat nurisivat katkerasti -karttuvia verojansa ja vielä enemmän vero- ja kruununtalojen myömistä -tai lahjoittamista rälssiksi, jonka kautta niin moni talonpoika joutui -herrojen kovan vallan alle ja josta oli sitä paitsi seurauksena se, -että verokuorma vielä jäljellä oleville talollisille tuli yhä -raskaammaksi. Tähän tyytymättömyyteen sekä vihaan aatelia vastaan -ottivat toisetkin aatelittomat säädyt osaa. Kaikkein rohkeimpana ilmeni -se papistossa, jonka usein kuultiin saarnoissansa moittivan aatelin -menettelyä, jopa hallituksenkin toimia. Osaksi tekivät papit tätä -säälistä paimennettavaansa laumaa kohtaan, jonka luonnollisia -puolustajia he olivat tottuneet olemaan; osaksi oli heillä myös -omakohtaiset vaikuttimet. Heidänkin veronsa, samoinkuin myös porvarien, -olivat enentyneet sen johdosta, että veromaa väheni. Paitsi sitä oli -aatelin vaatimus saada yksin määrätä kirkkoherroja heille kovasti -vastahakoinen. Ja viimein, vaikkei suinkaan vähimmin, olivat he -suutuksissaan aatelin äärettömästä röyhkeydestä. Uusissa, paremmissa -kouluissa olivat papit harjoitelleet opintoja, jotka vetivät vertoja -useimpien aatelisherrojen opille, ja näiden halveksiva kohtelu tuntui -heistä siis sitä kiusallisemmalta. - -Kaikki toivoivat kuitenkin asioiden parantuvan, niinpian kuin aatelinen -valtionhoitajahallitus loppuisi ja Kristiina ottaisi valtion ohjat -omiin käsiinsä. Tämä toivottu hetki tuli v. 1644; mutta valtiopäiville -saapuneilta säädyiltä vaadittiin vain enennettyjä veroja. Silloin -talonpojat tuskissaan ottivat tuon kipeän asian julkisesti puheeksi. -Uskaltamatta puuttua lahjoitusmaihin, joita he varmaan arvelivat -mahdottomiksi peruuttaa, pyysivät he, että ainakin ostomaat -lunastettaisiin takaisin. Kuuluupa osa heistä olleen niinkin kiivaita, -että tahtoivat ottaa itse suorittaaksensa lunastuksen, kun se vain -saataisiin aikaan. Tämän ohella he myös vaativat, että tästä lähtien -aatelin talonpojat tasamäärin heidän kanssansa ottaisivat osaa -sotamiehentekoon sekä sotaveroihin. Jälkimäisen vaatimuksen toi -papistokin puolestansa esiin. Mutta aateli, vimmoissaan tästä muka -rohkeudesta, nousi heti vastarintaan. Valtaneuvoskunta riensi -kuningattaren luokse ja anoi säätynsä puolesta, että heidän entiset -etuoikeutensa vahvistettaisiin, vieläpä uusiakin luotaisiin lisäksi. -Toinen lähetyskunta meni sillä aikaa papiston sekä talonpoikien -kokoushuoneisiin ja antoi heille ankaria nuhteita; jälkimäisten -yritystä varsinkin soimattiin ilmikapinaksi. Siihen koko asia -raukenikin; papisto ja talonpoikaissääty olivat ajaneet sitä kumpikin -erikseen, yhteisiin neuvoihin ryhtymättä, ja paitsi sitä oli nyt koko -valtakunta yhtaikaisten Tanskan ja Saksan sotien tähden niin -vaarallisessa tilassa, ettei hetki ollut sopiva keskinäisiin riitoihin. -Kuningatar oli kyllä laupiaasti kuunnellut talonpoikien valituksia, -vaan sanonut rälssimaihin koskemisen mahdottomaksi. - -Valtaan päästyänsä Kristiina itse, niinkuin tiedämme, jatkoi rälssiksi -myömistä ja lahjoittamista vielä monin verroin suuremmassa määrässä, ja -hänen mieletön tuhlaavaisuutensa kulutti kruunun varat melkein -tyhjiksi. Suomessa esim. olivat Brahen ensi kertaa ollessa -kenraalikuvernöörinä kruununtulot (tullia lukuunottamattakaan) -riittäneet kaikkiin meidän maamme yhteisiin menoihin (virkamiesten -palkkoihin, sotaväen elatukseen y.m.), vieläpä oli vuotuisesti jäänyt -noin 75,000 talaria yli. Mutta v. 1649 Brahe valitti suurta puutetta, -niin ettei hän tiennyt, mistä ottaa tarpeellisia varoja, ja sanoi tämän -puutteen päivä päivältä tulevan yhä pahemmaksi uusien lahjoitusten, -uusien myöntien vuoksi. - -Tämmöinen oli tila, kun säädyt v. 1650 kokoontuivat nuoren -kuningattaren kruunaukseen. Nyt oli viimeinkin pitkän ajan jälkeen -lopullinen rauha saatu; Ruotsin valtakunta seisoi mahtavuutensa -kukkulalla; lujasti toivottiin siis, että nuo hädän ja vaaran aikana -päätetyt raskaat lisäverot saataisiin poistetuiksi. Mutta yleiseksi -hämmästykseksi hallitus kaikellaisilla tekosyillä taas vaati niiden -jatkamista; todellinen syy oli se, että kruunun varat olivat enimmäksi -osaksi tuhlatut. Mutta tästä viimein loppui veronkantajien, -aatelittomien, pitkämielinen kärsivällisyys. "Nyt on äskeisten -rauhanpäätösten kautta", niin nurisivat he, "saatu monta viljavaa, -rikasta maakuntaa lisää ja paitsi sitä useampia miljoonia rahassa, ja -kuitenkin pitäisi muka edelleen maksaa paljon raskaampia veroja kuin -ennen näiden suurten sotien alkua! Mitä voittoa sitten olisi Ruotsin -asukkailla noista niin kunniarikkaiksi kehutuista rauhanpäätöksistä?" - -Ihme kyllä, suuttumus ei kääntynyt kuitenkaan itse pääsyyllistä, -kuningatarta, vaan ainoastaan lahjojenottajia, aatelia vastaan. -"Aatelisherrat", niin huudettiin, "ovat syynä maan häviöön; he ovat -anastaneet itselleen melkein kaiken maaomaisuuden, melkein kaikki -kruunun tulot. Ainoa apukeino on se, että myödyt ja lahjoitetut tilat -taas otetaan takaisin kruunun omaksi." -- Papisto lähetti aatelille sen -pilkallisen kysymyksen: "Onko kuningatar kruunattava yksistään tullien, -vai ylimalkaan kruunun tulojen ja maitten omistajaksi?" Aateli vastasi -siihen vain toisella kysymyksellä: "Onko tämä kysymys syntynyt itse -pappien päässä, vai tullut heille talonpoikaissäädystä?" Kaikki kolme -aatelitonta säätyä nyt yksissä neuvoin lähettivät lähetyskunnan -kuningattaren puheille, vaatien verojen vähennystä sekä rälssimaitten -peruuttamista. Vielä lisäksi he tahtoivat, ettei aatelisto yksistään -saisi kruunun virkoja; ettei kukaan saisi laamannin eikä tuomarin -saatavia, ellei hän todella virkaa toimittanut; että kaikki yksityiset -kidutukset sekä vankinapitämiset herrojen kartanoissa kiellettäisiin -y.m. Kristiina vastasi laupiaasti ja sanoi esiintuotujen valitusten -olevan kohtuullisia; ainoastaan rälssitiloista ei pitäisi puhua, sillä -niiden peruutus oli mahdoton. - -Keskinäinen viha aatelin sekä aatelittomain säätyin välillä nyt kiihtyi -kiihkeimmilleen. Aatelisherrat uhkasivat kotiin tultuaan kaikella -tavoin kiusata noita uppiniskaisia pappeja ja talonpoikia. Papit -puolestaan kaikissa Tukholman kirkoissa saarnatessansa soimasivat -aatelia, joka silloisena kovana aikana huoleti lihotteli vain -metsäkoiriansa, vaikka heidän kynnystensä edessä ihmisiä kuoli nälkään. -Kaduilla tapahtui yhä kahakoita ja miestappoja riitelevien puolueitten -välillä. Maaseuduilla niinikään syntyi rauhattomuuksia. Suomessa -rälssitalonpojat useissa paikoissa heittivät hovin päivätyöt tekemättä; -Ruotsissakin uhattiin monin seuduin tehdä samaten. Yleinen -keskinäissota näkyi olevan syttymäisillään. Tästä kuitenkin pelästyivät -molempien puolueitten tasaisemmat miehet ja taipuivat sovintoon. -Aatelittomille säädyille suotiin muutamia pieniä myönnytyksiä. -Kuninkaallinen julistus selitti tuon pahennusta nostaneen lauseen: -"ettei kukaan _halpasukuinen_ pääsisi virkoihin"; se muka ei -tarkoittanut ketään rehellisistä vanhemmista laillisessa aviossa -syntynyttä, oli hän aatelia tai ei. Papistolle annettiin etuuskirja, -joka turvasi heidän virkatalonsa sekä saatavansa aatelin ahneudelta; -porvareille suotiin helpoitusta suolatullissa; ja talonpojat -vapautettiin karjaverosta ensi valtiopäiviin saakka. Paitsi sitä lupasi -aateli kohtuudella kohdella alamaisiansa, ja jos joku tämän lupauksen -rikkoi, piti toisten herrojen olla avullisina, jotta hän saatettaisiin -rangaistuksen alaiseksi. - -Siten raukeni lahjoitusmaitten peruutus taaskin täksi kertaa. Ihme ei -siis ollut, että tyytymättömyys maaseudulla pysyi entisellään. Kreivi -Brahe kirjoitti seuraavana vuonna Suomesta koettavansa mahdollisuutta -myöten sovitella lahjoitusmaitten herrojen sekä talonpoikien väliä, -mutta sanoi sen olevan varsin vaikeaa. "Talonpoika", sanoi hän, "joka -jo ennenkin oli laiska, on nyt vielä lisäksi tullut vastahakoiseksi ja -uppiniskaiseksi. Sangen usein kuuluu kapinallisia sanoja. Ja muutamat -lainlukijat, voudit sekä pahankuriset papit heitä vain yhä enemmän -kiihdyttävät." Muistakin lähteistä on meillä todistuksia aatelittomien -herrasmiesten katkerasta vihollisuudesta aatelia vastaan tänä aikana. -Lukijat muistanevat, kuinka Cröell kanteissaan Itä-Suomen -hallitusmiehiä vastaan ei suinkaan säästänyt voimakkaita sanoja. Samoin -kirkkoherra Paltheniuksen Sääksmäeltä oli tapana haukkua aatelia -"puolenmarkan junkkareiksi", sekä "sienenpuristajiksi". Ja Janakkalan -kirkkoherraa vastaan nostettiin muun muassa kanne sen johdosta, että -hän oli aatelisia ylimalkaan soimannut "nälkäisiksi täiksi" sekä oman -pitäjänsä herroja erittäin "saatanan joukoksi". - -Tästä vihamielisyydestä arveli kuitenkin kaikessa jaloudessaan liian -ylimyshenkinen kreivi Brahe, "ettei siitä ollut pidettävä mitään -lukua". Eikä siitä pidettykään vähintäkään lukua. Kristiina tosin oli -1650 vuoden valtiopäivillä hiukan ollut kallistavinaan korvaansa -aatelittomien säätyjen valituksille, koska hän silloin tarvitsi heiltä -tukea korkeaa aatelia vastaan, jolla oli aikomus vähentää -kuninkaallista valtaa. Mutta kun vaara oli mennyt ohitse, antoi hän nyt -juuri kreiveille vielä lisäetuoikeuksia ja jatkoi tuhlaustaan sekä -talojen lahjoittamista tai myömistä rälssiksi hullummin kuin koskaan -ennen. Nyt viimein vasta aatelittomien säätyjen silmät aukenivat ja -heidän tyytymättömyytensä kääntyi myös itse pääsyyllistä vastaan. -Kristiina puolestaan yhä enemmän kyllästyi oloonsa Ruotsissa. Hän -huomasi, etteivät asiat kauemmin voineet mennä menoansa eikä hän -kyennyt, eikä viitsinytkään käydä muutoksiin käsiksi. Sitä paitsi häntä -halutti päästä eteläisemmille maille, ihanampaan ilmanalaan, opin ja -taiteen pesäpaikkoihin. V. 1654 hän senvuoksi luopui kruunustansa ja -läksi ulkomaille. Voidakseen vapaammin elää katolisissa etelämaissa, -luopui hän siitä uskonnosta, jonka puolustamiseksi hänen jalo isänsä -oli uhrannut henkensä. Hän eli vielä kauan, vaan onnettomana, sillä -hänen levoton mielenlaatunsa ei sallinut hänen missään kauan viihtyä ja -saattoi ihmiset joka paikassa viimein nurjamielisiksi häntä vastaan. -Roomassa hän kuoli 1689. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Muutamissa luvuissa ulottuu yhtenäisyyden vuoksi tämä kuvaus pari -vuosikymmentä edemmäksikin. - -[2] Tähän luettuna kuitenkin myös kustannukset kuninkaan veljen Kaarle -Filipin matkasta, joka juuri siihen aikaan palasi Ruotsiin samaa tietä. - -[3] Tätä kurjuutta katsellessamme tulee kuitenkin muistaa, että Suomen -talonpoikien tila, vaikka paljoa pahempi kuin ruotsalaisten, oli -kuitenkin verrattomasti parempi, kuin mitä samaan aikaan oli heidän -säätynsä kohtalona Keski- ja Etelä-Euroopan rikkaissa viljelysmaissa, -missä orjuus oli laillinen eikä hallitus tehnyt mitään rahvaan -suojaksi. - -[4] Kuningas tähän aikaan oli joskus niin rahatonna, että hänen kerta, -kun hän eräästä maakartanosta lähetti sanansaattajan Tukholmaan, täytyi -kirjeen loppuun liittää se pyyntö, että linnanisäntä hyväntahtoisesti -maksaisi kirjeentuojan kyydin edestakaisin. - -[5] Sillä nimellä mainittiin silloin valtiopäiviä. - -[6] Näiden lisäksi on vielä, ihme kyllä, lueteltu talonpoikia -Ruokolahdelta, Säkkijärveltä ja Vehkalahdelta, vaikkeivät ne olleetkaan -eri kihlakuntia, sen sijaan Kymin ja Ahvenanmaan kihlakunnat olivat -jätetyt pois. - -[7] Joka arvosana tarkoitti eri kansanluokkaa: kreivejä ja -vapaaherroja, aatelia, sotaväkeä, papistoa, porvareita ja talonpoikia. - -[8] Edelliset pidettiin aina kolmen vuoden perästä, jälkimäiset aivan -epämääräisesti. - -[9] Sitä vakuutti professori Lagus, joka vielä oli saanut lukea -mainitut pöytäkirjat, ennenkuin ne Turun paloon hukkuivat. - -[10] Vertaa Turun ja Hämeenlinnan maaherrojen virkakertomuksia vuodelta -1662, Suomi 1855. - -[11] Hollolan kihlakunnan lainlukijan poika, syntynyt Sääksmäellä. - -[12] Näyttää tästä melkein -- vaikka valitettavasti asia vielä on -hämärä puuttuvien asiakirjojen tähden -- kuin olisi tässä ilmaantuvaa -suomalaista kansallistuntoa pidetty liiallisena. Se on kuitenkin ainoa -esimerkki tältä vuosisadalta sellaisesta suomalaisuuden pelosta. - -[13] Kirkkoherran pojanpoika Karkusta, oli ollut ylioppilaana ensin -Upsalassa, sitten Turussa, tuli maisteriksi ensimäisissä vihkiäisissä, -vaikka ainoastaan armoilla, ei saanut yliopiston notariuksen virkaa -puuttuvan ruotsinkielen taidon tähden, oli sitten alalaamannina -Karjalan lakikunnassa ja kuoli v. 1667. - -[14] Pohjanmaan papiston kanssa kuitenkin pidettiin joskus kokouksia -heidän omassa kaukaisessa maakunnassaan. - -[15] Konsistorion kartanossa Turussa oli vankihuone, jaettu useampiin -kerroksiin, joista "alinta kuoppaa" pidettiin suurimpana -rangaistuksena. - -[16] Tätä Stodiusta olivat Turun suomalaiset porvarit, peläten sitä, -että ruotsalainen Petraeus siihen virkaan tulisi, pyytäneet -kirkkoherraksensa. - -[17] Piispa, kun ei osannut suomea, ei voinut suomalaisessa -seurakunnassa saarnata. - -[18] Verrattakoon Tammelinuksen riimikronikassa yllämainittu lause -Rothoviuksesta seuraaviin värssyihin hänen jälkeisestään Petraeuksesta: - - Ah mun armast' isänmaatan', - sangen suloist' Suomen saarta! - Annoi Jumal' armost' juuri - Doctor Eskel Petraeuxen, - Ruotsis' syndyneen, Suomeen suostuneen. - -[19] Suomessa, niinkuin edellisestä luvusta tiedämme, oli kuitenkin -jumalisuus monin paikoin sangen huonolla kannalla. - -[20] Messenius oli saanut kasvatuksensa ulkomaalla jesuittakoulussa, - -[21] Ståthållaren Erik Hara - red mig värre än en mara. - -[22] Nimittäin Viipurin ja Käkisalmen Karjalan. Pohjanmaa sitä vastoin -oli silloin ruotsinpuoleisen Pohjanmaan kanssa yhdistettynä yhteisen -maaherran alle ja erillään Suomesta. - -[23] Nimittäin taipaleitten poikki veneitä vetämällä. - -[24] Toisessakin kirjeessä valittaa Brahe virkamiesten kelvottomuutta, -jonka hän sanoo olevan semmoisen, ettei sillä vertaa missään muussa -maassa. Myös moittii hän heidän epärehellisyyttänsä. Tässä suhteessa -näkyy kuitenkin jommoinenkin edistys jo ylimalkaan tapahtuneen. Sillä -valtaneuvostossa v. 1640 mainittiin, etteivät virkamiehet ole niin -paljon varkaita kuin juomareita ja vetelyksiä. Ja Brahe itsekin -toisessa kirjeessä sanoo pikemmin suovansa, että he vähäisen -varastaisivat, kun vain samassa olisivat toimeliaat. - -[25] Mitä Brahe tässä sanoo Suomen kansan luonteesta, sen säästämme -toiseen lukuun. - -[26] Kun Kaarle kuninkaan hallitessa venäläiset käyttivät Ruotsin -ahdinkoa hyväkseen ja ryntäsivät maahan, tarjoutui Brahe heti johtamaan -Suomenmaan puolustusta. Siitä ei tullut mitään, sillä kuningas oli jo -määrännyt toisen päällikön, mutta se oli kuitenkin uusi osoitus hänen -rakkaudestaan Suomea kohtaan. - -[27] Meidän aikoinamme olisivat ne, enemmän kuin kolme kertaa -nousseihin eläintarpeitten hintoihin nähden, noin 300,000 markkaa. - -[28] Sama laitos kuin Kajaanin läänissä oli myös varmaankin Pielisessä; -mutta epätietoista on, oliko se savonpuolisessakin osassa voimassa. -Muuten asutti Brahe Pieliseen mustalaisiakin (n. 130 henkeä) -autiotiloille, sillä ehdolla että he lakkaisivat kiertelemästä ja että -miehet rupeaisivat hänen nostoväkeensä. - -[29] Se rakennettiin sitten jälleen, mutta eli kituvaista elämää. siksi -kunnes se läänitysten peruutuksen aikana aivan hävisi. - -[30] Tästä kahakasta, johon ylioppilaatkin sekaantuivat, tulee toisessa -luvussa vielä enemmän puhetta. - -[31] Ettei Gezeliuskaan ylimalkaan yksipuolisesti suosinut omia -kansalaisiansa, ruotsalaisia, näkyy toisesta kirjeestä, jossa hän -arvelee haitalliseksi, jos parempiin pappisvirkoihin Suomessa -asetettaisiin ruotsalaisia, sillä sen kautta laimentuisi maan omien -lasten halu tieteellisiin harjoituksiin. Vuosisadan lopulla olivatkin -jo useimmat virat yliopistossa suomalaisten käsissä. - -[32] Salve, Fennorum gens, o fortissima, salve, - Eccipe qui Gothicis venit huc novus hospes ab oris -- - Non hospes tamen usque vagus -- patriota futurus, - -- -- Gothus licet ortu, sim modo Fennus. - -[33] Siis kuitenkin sitä sukua, josta ei nyt Suomessa tiedetä mitään. - -[34] Saimaan nimeä ei siihen aikaan näy käytetyn. - -[35] Ennen häntä oli kuitenkin, paitsi jo ennen mainitussa Olaus -Magnuksen teoksessa 1500-luvulla, ollut myös muutamia lyhyempiä -lausuntoja meidän maastamme ruotsalaisen A. Buraeuksen kirjassa Orbis -arctoi descriptio (Kertomus Pohjoismaailmasta) v. 1631. Buraeus sanoo -Suomen olevan rikkaan viljasta, karjasta, hevosista sekä kaloista. -Erittäin mainitsee hän kapahau'it, joita suurin määrin vietiin ulos -maasta. Asukkaita on myös kylliksi, jotka puhuvat Skandinavian kaikista -kielistä eroavaa kieltä. Suomen maakuntia luetellessaan puhuu hän -sitten Rautalammin rautamudasta sekä Laatokan ja Lapveden hylkeistä. -Karjala, jatkaa hän, ulottui ennen muinoin Nevajoesta, Sermaksin -joesta, Äänisjärvestä sekä Valkeaanmereen laskevasta Pimsijoesta idässä -Kymijokeen ja Päijänteeseen. Nimestä näkyy, että asukkaat vanhastaan -olivat karjanhoitajia. Käkisalmen läänissä Laatokan rannikot ovat hyvin -viljeltyjä, mutta pohjois-osa on niin täynnä soita, että ainoastaan -vaarain kukkuloita saattaa viljellä, josta syystä asukkaat enimmiten -elättävätkin itseään metsästyksellä sekä kalanpyynnillä. Kitelän -rubiineja Buraeuskin jo tunsi. -- Sama mies oli myös v. 1626 sepittänyt -ensimäiset johonkin määrin luotettavat kartat koko Skandinaviasta ja -Suomesta. Niitä ei kuitenkaan siihen aikaan saatu yleisesti ostaa, kun -pelättiin vihollisille sen kautta voivan tulla apua -päällekarkauksissaan. - -[36] Ensimäiseksi depositoriksi tahtoi konsistori ensin määrätä erään -ruotsalaisen ylioppilaan, mutta Brahe käski ottaa Elias Jämseniuksen -(Jämsäläisen), koska hän oli oman maan poika. - -[37] Nämät sanat ovat pöytäkirjassa suomeksi, todistaen että -suomalaisista paikkakunnista tulleet ylioppilaat viljelivät omaa -äidinkieltänsä. - -[38] Mainituista vapaaherrakunnista eivät kuitenkaan kaikki olleet -varustetut kaikilla vapaaherralle kuuluvilla etuoikeuksilla, vaan -olivat ainoastaan n.s. nimellisiä vapaaherrakuntia. - -[39] Luvussa Helsingin herrainpäivistä. - -[40] Kovin suuria eivät silloin kuitenkaan suuretkaan laivat olleet. Ne -olivat ylimalkaan ainoastaan nykyisten korvettien kokoiset; suurimmalla -oli 60-70 tykkiä. - -[41] Sitten kun Nevanlinna oli syntynyt eivät käkisalmelaiset -kuitenkaan enää käyneet sitä kauempana kaupalla. - -[42] Turkuun ainoastaan suomenpuoliset pohjalaiset, Tukholmaan kaikki. - -[43] Markan arvo aleni alenemistaan, se oli Kustaa Aadolfin ja -Kristiinan aikoina noin 90 penniä nykyistä Suomen rahaa. - -[44] Tämä kuvaus, milloin siihen ei ole todisteita senaikuisista -lähteistä saatavana, on tehty monin paikoin ylimaassa vielä paljoa -myöhemmin tiettävästi olleitten olojen mukaan. - -[45] Vuosisadan loppupuolella tuli kaappeja käytäntöön. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:2, by Julius Krohn - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:2 *** - -***** This file should be named 44858-8.txt or 44858-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/8/5/44858/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |