Add files from ibiblio as of 2025-03-03 17:58:21HEADmain

3 files changed, 3759 insertions, 4142 deletions

diff --git a/44857-0.txt b/44857-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..499c7fc
--- /dev/null
+++ b/44857-0.txt
@@ -0,0 +1,3759 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44857 ***
+
+KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:1
+
+Kustaa Aadolf ja Kristiina: Sodat
+
+
+Kirj.
+
+JULIUS KROHN
+
+
+
+Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Puolan sota.
+
+  1. Riian kaupungin valloitus.
+  2. Wallhofin tappelu.
+  3. Kustaa Aadolf Preussinmaalla.
+
+Saksan sota.
+
+  1. Syyt Kustaa Aadolfin osanottoon.
+  2. Kustaa Aadolfin lähtö Ruotsista ja tulo Saksaan.
+  3. Seitsemänkymmenen suomalaisen sankarikuolema Demminin lähellä.
+  4. Kustaa Aadolf Werbenin leirissä.
+  5. Leipzigin eli Breitenfeldin tappelu.
+  6. Würzburgin valloitus.
+  7. Kustaa Aadolf Reinjoen seuduilla.
+  8. Meno Lechjoen yli.
+  9. Nälkäsota Nürnbergissä.
+ 10. Kustaa Aadolfin viimeinen taistelu.
+ 11. Kustaa Aadolf.
+ 12. Holhoojahallitus ja kolmenkymmenenvuotisen sodan loppu.
+ 13. Kustaa Horn.
+ 14. Torsti Stålhandske.
+ 15. Eerikki Slang.
+ 16. Aake Tott, Kustaa Aadolfin lumiaura.
+ 17. Hakkapeliitat.
+
+Viiteselitykset.
+
+
+
+
+
+
+PUOLAN SOTA.
+
+
+
+
+1. Riian kaupungin valloitus.
+
+
+Koska Venäjän sota oli onnellisesti päättynyt, oli Ruotsilla nyt enää
+vain yksi vihollinen jäljellä, nimittäin Puolan kuningas. Tämänkin
+kanssa olisi Kustaa Aadolf sangen mielellään sopinut, sillä hän näki
+kyllä, kuinka kipeästi jo hänen valtakuntansa ja kansansa tarvitsi
+rauhaa ja hän olisi halunnut loma-aikaa alinomaisista sodankäynneistä
+saadaksensa parantaa kaikellaisia juurtuneita epäkohtia. Mutta Puolan
+Sigismund oli itsepäisesti vastahakoinen. Lapsimaisella ylpeydellä hän
+nimitti itseänsä Ruotsin kuninkaaksi eikä tahtonut kirjeissään suoda
+Kustaa Aadolfille muuta arvonimeä kuin Södermanlannin, Neriken ja
+Vermlannin herttuan. Tämä olisi kuitenkin ollut jokseenkin viaton
+mieliteko; mutta hän yritti samassa myös aina salaisilla kirjeillä sekä
+lähettiläillä virittää kapinaa Ruotsin valtakunnan asukkaiden parissa
+ja uhkasi Ruotsin alusmaita Virossa. Hänen kykenemätön, saamaton
+luonteensa esti häntä kuitenkin kaikista tehokkaammista toimista. Jos
+hän Kustaa Aadolfin ensimäisinä hallitusvuosina, sillä aikaa kuin
+Ruotsin sotajoukkoja tarvittiin muualla, olisi kaikin voimin käynyt
+Viron kimppuun, niin olisi hän luultavasti saanut sen maakunnan
+valtaansa. Mutta Sigismundin tuumat nyt niinkuin aina ennenkin pantiin
+laimeasti toimeen, ja vähä väliä hän suostui lyhyempiin tai pitempiin
+aselepoihin, jolloin sota kokonaan lakkasi.
+
+Tälle kannalle ei Kustaa Aadolf nyt enää tahtonut jättää asiaa. Joko
+piti olla täysi rauha tai täysi sota, jompaan kumpaan hän oli päättänyt
+pakoittaa Sigismundia. Vuonna 1621 näyttikin siihen tarjoutuvan sangen
+mukava tilaisuus. Puolalaiset näet olivat joutuneet sotaan eteläisten
+naapuriensa, turkkilaisten kanssa. Heinäkuussa läksi siis Kustaa Aadolf
+Elfsnabbista, Tukholman saaristosta liikkeelle lukuisan, upean
+laivaston kanssa, joka kuljetti 12,000 miestä, osaksi palkattua
+ulkomaalaista väkeä. Tarkoituksena oli mennä valloittamaan suurta ja
+rikasta _Riian kaupunkia_, joka muun Liivinmaan kanssa kuului Puolan
+vallan alle. Muutamien päivien perästä saapuikin laivasto, vaikka sen
+myrsky ensin oli hajoittanut, onnellisesti Väinäjoen suulle.
+
+Sigismund ei ollut lähettänyt Riialle enempää kuin 300 varsinaista
+sotamiestä avuksi; enempää ei hänellä Turkin sodan vuoksi ollut varaa
+antaa. Mutta itse kaupungin porvareita oli paljon ja he olivat
+miehuullisia ja sotatemppuihin harjaantuneita, eivätkä tahtoneet ottaa
+mitään antautumisehdoituksia korviinsa. He olivat joen suulle
+rakentaneet suuren, vahvannäköisen leirin vallituksineen. Siellä liehui
+suuri joukko lippuja ja sieltä paukahteli tiheään kiväärin laukauksia.
+Ruotsin amiraali, peläten että siellä majaili melkoinen armeija, epäili
+useampia päiviä, pitikö hänen panna laivastonsa leirin kanuunatulelle
+alttiiksi ja yrittää purjehtia jokea ylös. Kova myrsky, joka aukealla
+lahdella ankkuroidulle laivastolle saattoi tuntuvaa vahinkoa, teki
+kuitenkin lopun epäilyksistä. Päätettiin, maksoi minkä maksoi, yrittää
+päästä leirin sivuitse turvalliseen satamaan. Elok. 4 p:nä läksivät
+siten laivat liikkeelle, palavat sytyttimet tykkien vieressä, veneet
+täynnä sotamiehiä varalla maallemenoa varten. Mutta -- ihme ja kumma!
+-- leiristä ei kuulunut yhtään ainoaa tykin laukausta, ei lentänyt
+ainoatakaan luotia! Riikalaiset, niinpian kuin he näkivät tästä totta
+tulevan, sytyttivät leirinsä tuleen ja pötkivät kiireesti pakoon
+kaupungin muurien taakse. Koko leiri olikin vain ollut sukkelasti
+keksitty tyhjä peloite, johon ei ollut viety yhtään ainoata kanuunaa,
+ainoastaan muutamia satoja sotamiehiä näön vuoksi.
+
+Ruotsin sotaväki astui nyt maalle, ja muutamien päivien perästä saapui
+vielä lisäksi _Jaakko De la Gardie_ maata myöten Viron kautta
+Viipurista; tuoden kanssansa 4,400 suomalaista.
+
+Nyt piiritettiin Riika kaikilta haaroilta. Suomalaiset sijoitettiin
+niin sanotun myllykaivannon viereen pohjoispuolelle kaupunkia.
+Tulikidat rupesivat ankarasti lennättämään luoteja ja pommeja
+kaupunkiin, välistä tuhannen kappaletta päivässä. Muurit, vaikka ne
+olivatkin paksut, alkoivat siitä jonkun ajan perästä mureta ja tornit
+raueta raunioiksi. Mutta Riian porvarit eivät kuitenkaan olleet vielä
+millänsäkään. He sammuttelivat valppaasti pommien sytyttämiä tulipaloja
+ja torjuivat pelottomasti päältänsä kaikki rynnäköt.
+
+Riikalaiset luottivat siihen, että heidän kuninkaansa ei voisi olla
+auttamatta niin tärkeätä kaupunkia. Eräänä päivänä ilmaantuikin
+porvarien suureksi iloksi Puolan lippuja metsäisille harjuille joen
+eteläpuolelle. Mutta ilo ei ollut kovin pitkällinen. Puolalaisten
+päälliköllä Radzivilillä ei ollut muuta kuin 5,000 ratsumiestä
+muassansa. Yritettyään pari kertaa saada osan väkeänsä kaupunkiin,
+pakeni hän jälleen, sillä Kustaa Aadolfin moninkertaista, tykeillä
+varustettua, vahvoissa leireissä majailevaa voimaa vastaan hän ei
+voinut mitään.
+
+Nyt kiihtyi ruotsalaisten tuli vielä entistä kiivaammaksi ja teki päivä
+päivältä yhä enemmän vahinkoa sitä myöten kuin piirityskaivannot
+lähenivät. Kuningas oli aina etupäässä mitään vaaroja pelkäämättä.
+Kerta lensi tykin luoti aivan hänen telttansa läpi, vaan hän ei
+sallinut siirtää majaansa toiseen paikkaan. Tämä pelottomuus oli myös
+sotureille hyvänä esimerkkinä. Muutamat uivat eräänä yönä valliojan yli
+ja sitoivat nuoria hakuliin (pölkkyaitaan), joiden päälle pantiin
+verkkoja, ja niitä myöten kapusi uljas rynnäkköjoukko yli. Eikä
+aikaakaan, niin oli vallinkulma heidän käsissänsä, vaikka
+kaupunkilaiset tekivätkin lujaa vastarintaa. Jonkun aikaa sen perästä
+onnistui myös rynnäkkö Hiekkaporttia vastaan, jonka ruotsalaiset saivat
+valtaansa.
+
+Nyt jo pidettiin kaupungin valloitusta niin varmana, että Oxenstjerna
+kerran päivällispöydässä leikillään kumarsi kuninkaalle ja joi Riian
+uuden arkkipiispan maljan. Kustaa Aadolf vastasi nauraen sillä, että
+hän joi uuden Vendenin piispan terveydeksi, ja myöhemmin hän antoikin
+koko sen hiippakunnan maat Oxenstjernalle lääniksi.
+
+Koko viikon kesti kuitenkin vielä, ennenkuin kaupunki antautui. Vihdoin
+viimein varusti Kustaa Aadolf kaikki lopullista rynnäkköä varten, jonka
+piti tapahtua syysk. 12 p:nä. Vähää ennen lähetti hän kuitenkin
+torvensoittajan kaupunkiin kirjettä viemään, jossa hän kehoitti Riian
+porvareita luopumaan vastarinnasta, josta ei voinut enää olla mitään
+apua, vaan ainoastaan turhaa verenvuodatusta ja kaikellaista julmuutta,
+niinkuin väkirynnäköllä valloitetuissa kaupungeissa ainakin. Nyt
+viimeinkin taipuivat riikalaiset ja avasivat porttinsa.
+
+Tämä oli ensimäinen suuri sankarityö, jolla Kustaa Aadolf käänsi
+puoleensa maailman silmät. Sillä valloitettu kaupunki oli yli koko
+Euroopan kuuluisa rikkaudestaan ja vahvuudestaan, ja sen valloittaminen
+oli vaatinut erinomaista piiritystaitoa, erinomaista lujuutta ja
+miehuutta.
+
+
+
+
+2. Wallhofin tappelu.
+
+
+Riian valloituksen jälkeen jatkui sotaa muutamia vuosia laimeammalla
+tavalla, ja vähä väliä sitä yritettiin lopettaa rauhanhieromisilla.
+Mutta v. 1625 tuli Kustaa Aadolf taas Liivinmaalle suuremman sotavoiman
+kanssa ja läksi uudelle, pitemmälle valloitusretkelle. Hän itse
+ruotsalaisen väen kanssa kulki Väinäjoen rantoja myöten ja otti
+valtaansa siellä olevat pienet linnat; tunkeusipa hän sitten sieltä
+vielä Kuurinmaallekin ja valloitti sen pääkaupungin Miittavan sekä
+useampia muita pienempiä. Sillä välin Jaakko De la Gardie ja Kustaa
+Horn suomalaisineen pakoittivat Tarton kaupungin antautumaan sekä myös
+vähitellen kaikki muutkin Liivinmaalla puolalaisten vallassa olevat
+vahvat paikat.
+
+Syksyn tullen hajosi armeija senaikuisen tavan mukaan talvimajoihinsa;
+Ruotsin sotavoima otti asuntonsa pitkin Väinäjoen rantakyliä. Siellä
+rupesivat kuitenkin pian ankarat taudit sitä ahdistamaan, kun oli
+asunnoista puutetta ja seudut olivat matalat, rämeiset. Moni kuninkaan
+likeisimmistäkin seuralaisista sairastui ja kuoli. "Minun täytyy",
+kirjoitti Kustaa Aadolf kotiin ystävälleen Aksel Oxenstjernalle, "nyt
+itse olla omana kamreerinani ja käsikirjurinani, ja jos
+uuninlämmittäjäkin nyt vielä sairastuisi, saisin olla omnia tria
+(kaikkena kolmena)".
+
+Tämä huolettava kivulloisuus armeijassa ei kuitenkaan masentanut
+kuninkaan eikä hänen soturiensa miehuutta. Uuden vuoden aikana 1626
+tuli leiriin sanoma, että eräs puolalaisten parhaista päälliköistä,
+Sapieha, kokoili melkoisia sotajoukkoja _Wallhofin_ kartanon tienoille
+Liivinmaan etelärajalle. Hänen kimppuunsa päätti nyt Kustaa Aadolf
+äkkiä karata, ennenkuin puolalaiset olisivat karttuneet liian
+lukuisiksi. Voidakseen sen sitä arvaamattomammin tehdä, otti hän mukaan
+ainoastaan 1,000 valittua jalkasoturia sekä parituhatta ratsumiestä, ja
+riensi niiden kanssa Väinäjoen yli. Perille tultua tammik. 6 p.
+havaittiin kuitenkin, että hanke jollakin lailla oli tullut vihollisen
+tietoon; puolalaiset olivat varuillansa, sotarintaan asetettuina. Tämä
+sotarinta ei ollut kuitenkaan oikein huolellisesti ja tarkasti
+järjestetty. Puolalaisia oli vähintänsä 5,000; heillä oli siis suuri
+ylivoima. Paitsi sitä oltiin nyt aukealla tantereella, jolla heidän
+ratsuväkensä tähän asti aina oli ollut meidän miehiä etevämpi.
+Puolalaiset eivät koskaan puhuneet muuten kuin nauraen ja ylenkatsoen
+noista pikkaraisista Suomen hevoskoneista sekä niiden selässä istuvista
+lyhytlylleröisistä miehentyngistä. Mitä hätää nytkään muka niistä olisi
+voinut olla! Mutta Kustaa Aadolfin ratsujoukko, joka tässä
+tilaisuudessa melkein kokonaan oli suomalainen, törmäsi kohta itse
+kuninkaan sekä _Kustaa Hornin_ johdolla hurjalla vauhdilla vihollista
+vastaan. Heidän tavallinen sotahuutonsa: "Hakkaa päälle! Hakkaa
+päälle!" kajahti aivan Sapiehan omien rivien keskellä, ennenkuin
+puolalaiset kerkesivätkään ihmettelystään tointua. Eipä aikaakaan, niin
+kääntyi hänen hevosväkensä pakoon, ja vähäisen vastarinnan jälkeen
+seurasivat jalkamiehetkin samaa esimerkkiä. Vihollisia makasi 5-600
+tantereella, lukuunottamattakaan niitä, jotka sitten paetessaan metsiin
+saivat surmansa. Viisi lippua, kolme tykkiä, koko kuormaston sekä 150
+vankia, niiden joukossa myös taitavan päällikön Gonsievskin, saivat
+voittajat saaliiksensa.
+
+Riian valloitus oli ollut ensimäinen suuri piiritys, joka oli tehnyt
+nuoren Ruotsin kuninkaan nimen länsimailla tutuksi. Wallhofin voitto
+oli nyt ensimäinen, jonka hän oli saanut aukealla kedolla, ja se lisäsi
+taas hänen mainettansa. Ja ylpeydellä voimme me suomalaiset kehua, että
+kunnia sinä päivänä tuli melkein yksinomaan meidän poikien osaksi,
+sillä muu väki, niinkuin tästä tappelusta sepitetty latinalainen
+ylistysruno vakuuttaa, ei kerinnytkään avuksi, ennenkuin kaikki jo oli
+loppuun suoritettu.
+
+
+
+
+3. Kustaa Aadolf Preussinmaalla.
+
+
+Liettualaiset, joiden rajoja sota nyt lähinnä uhkasi, olisivat tämän
+tappelun jälkeen olleet sangen taipuvaiset rauhaan. Mutta varsinaiset
+puolalaiset ja heidän kanssaan myös itse kuningas Sigismund eivät vielä
+tahtoneet kuulla sanaakaan sovinnosta. Siksi päätti Kustaa Aadolf mennä
+heitä vielä likemmältä ahdistamaan ja purjehti alkukesällä 1626
+melkoisen sotavoiman kanssa Preussinmaalle. Tämä rantamaakunta, vaikka
+sen asukkaat suurimmaksi osaksi olivatkin saksalaisia siirtolaisia,
+kuului siihen aikaan vielä Puolan vallan alle ja oli näille varsin
+tärkeä, koska heidän parhaan kauppaväylänsä, Veikseljoen, suu juuri oli
+siellä. Sitäpä tahtoikin nyt Kustaa Aadolf heiltä tukkia, jotta he
+saisivat oikein havaita, miltä sota tuntui. Kesäk. 27 p. laskettiin
+maalle likellä Pillaun kaupunkia, ja kuukautta myöhemmin olivat jo
+Braunsberg, Frauenburg, Elbing, Marienburg, Dirschau sekä useat muut
+Länsi-Preussin[1] pienemmät kaupungit valloitetut. Sigismund oli
+tapansa mukaan taas kauan vitkastellut, ennenkuin hän pääsi
+liikkeelle, eikä hänessä ollut sittemminkään menetettyjen paikkojen
+takaisinottajaa.
+
+Seuraavana vuonna teki Kustaa Aadolf yrityksen _Danzigia_,
+Länsi-Preussin suurta ja vahvaa pääkaupunkia vastaan. Yöllä oli määrä
+lotjilla viedä väkeä Veikseljoen yli kaupungin muurien edustalle ja
+sitten äkki arvaamatta rynnätä esiin. Mutta sotamiehet olivat
+tottumattomat kulkemaan veneissä; lotjat joutuivat epäjärjestykseen,
+useat törmäsivät yhteen. Täten syntyi melua, joka herätti kaupungin
+vartijain huomiota, ja pian alkoi lentää suhista luoteja valleilta,
+tehden tuntuvaa vahinkoa. Pyyhkäisipä yksi pyssyn luoti vatsaan itse
+kuningasta, joka tavallisuuden mukaan oli pienessä veneessä etummaisten
+keskellä, niin että vain lihavuus varjeli hänet kuolemasta. Kuitenkin
+Kustaa Aadolf vaipui veneen pohjalle ja tämä näkö masensi vallan
+sotamiesten rohkeuden. Tyhjin toimin soudettiin jälleen takaisin
+menetettyä melkoisesti väkeä. -- Yhtä onnettomasti kävi myös v. 1628,
+kun Kustaa Aadolf säännöllisellä piirityksellä koetti saada Danzigia
+valtaansa. Loppumattomat sateet paisuttivat silloin Veikselvirtaa
+siihen määrään, että piirittäjien täytyi paeta pois leiripaikoiltaan.
+Jäivätpä muutamat joukot tulvan äkkiä noustessa sulkeuksiin ikäänkuin
+saariin, joista heitä täytyi veneillä käydä noutamassa.
+
+Parempi menestys sitä vastoin oli ylimalkaan aukealla tantereella.
+Puolalaiset voitettiin melkein joka ainoassa tappelussa, ja Ruotsin
+joukot, joiden johtajina usein mainitaan suomalaiset ratsumiehet _Aake
+Tott_ ja Klaus Kristerinpoika Horn, etenivät yhä syvemmälle
+varsinaiseen Puolaan. Kävivätpä lentävät partioparvet Masoviassakin
+asti, vieläpä itse Varsovankin likiseuduilla, missä sataan vuoteen ei
+oltu enää vihollista nähty.
+
+Kustaa Aadolf oli kaikissa otteluissa aina etumaisena, näyttäen
+sotureilleen urhouden ja uljauden esimerkkiä. Tietysti joutui hän täten
+montakin kertaa ankariin vaaroihin. Kerrankin esim. oli hän joutunut
+ihan keskelle vihollisjoukkoa, missä ei näyttänyt olevan muuta kuin
+surmaa tai vankeutta tarjona. Eräs hänen ratsumiehistään sen kuitenkin
+hyvissä ajoin huomasi. "Tulkaa", huusi tämä muutamille kumppaneilleen,
+"autetaanpa veikkoa, joka tuolla on pulassa!" Olipa se sangen sukkelaa,
+ettei hän maininnut kuningasta edes nimeltä, sillä sen kuultuansa
+olisivat tietysti viholliset vielä kiivaammin koettaneet saada häntä
+valtaansa. Ratsumiehet saivat nyt äkillisellä rynnäköllä Kustaa
+Aadolfin vapautetuksi. Hetken kuluttua huomasi kuningas, että tuo
+samainen ratsumies oli joutumaisillaan vangiksi. Nyt hän vuorostaan
+keräsi parven miehiänsä, ajoi pois puolalaiset ja huusi iloisesti: "Kas
+nyt on kuitti, veli veikkoseni!" -- Toisen kerran taas oli Kustaa
+Aadolf kahden kesken erään henkivartijansa kanssa ratsastanut ylös
+harjulle, mistä hän kaukoputkella katsasteli vihollisten leiriä. Sen
+huomattuaan hiipi kaksi puolalaista hiljaa heidän taakseen.
+Henkivartija näki heidät vasta, kun he jo olivat ihan likellä. Hänen
+hätähuutonsa kuultuaan kerkesi kuningas vain käännähtää, tempaista
+miekkansa tupesta ja kohottaa sen suojuksen vihollisen sapelia vastaan.
+Ensimäinen sivallus katkaisi kuninkaan miekan kädensuojuksen, toinen
+leikkasi pois palan hänen hattunsa reunasta. Mutta ennenkuin kolmas
+sivallus iski, pistikin Kustaa Aadolf, joka oli taitava miekkailija,
+vihollisensa kuoliaaksi. Toisen oli jo sillä välin henkivartijan
+pistoolinluoti kaatanut. -- Vielä kolmannessa tilaisuudessa sattui
+luoti kuninkaan olkapäähän, niin lähelle kurkkua, että sitä oli
+mahdoton poistaa. "Anna sen sitten olla", virkkoi Kustaa Aadolf
+välskärille, "olkoon vain siellä muistona!" Ja sinne se jäikin hänen
+kuolinpäiväänsä saakka, tehden kuitenkin sen verran haittaa, ettei
+hänen enää ollut mukava käyttää rautahaarniskaa, vaan sai hän
+enimmäkseen tyytyä nahkapaitaan. -- Sotamiehet olivat näistä monista
+kuninkaansa urhouden osoituksista suuresti iloissaan ja innoissaan.
+Mutta päälliköt pelkäsivät usein, he kun paremmin käsittivät, minkä
+korvaamattoman vahingon Kustaa Aadolfin kuolema tuottaisi isänmaalle.
+Mutta turhat olivat kaikki heidän kehoituksensa varovaisuuteen. "Ei ole
+vielä koskaan yksikään kuningas saanut sotatantereella surmaansa", oli
+Kustaa Aadolfin vastaus.
+
+Alinomaiset tappiot olisivat muuten nyt jo pakoittaneet puolalaisia
+rauhansovintoon; mutta heillä oli vielä yksi toivo jäljellä, se
+nimittäin, että Espanja ja Itävalta lupauksensa mukaan lähettäisivät
+heille apua. V. 1629 saapuikin viimein 10,000 miestä keisarin väkeä.
+Silloin oli juuri protestanttien koko vastarinta Saksanmaalla tullut
+kukistetuksi ja keisarin ylipäällikkö Wallenstein saattoi antaa pois
+osan liioista sotajoukoistansa. Mutta Kustaa Aadolfkin puolestansa oli
+suuresti enentänyt voimaansa ja saavuttanut edelleenkin voittoja. Täten
+tuli nyt vihdoin vuodeksi välirauha toimeen. Ehdot olivat Ruotsille
+sangen edulliset. Sigismund sai tosin pitää hänelle rakkaan, joskin
+tyhjän Ruotsin perintökuninkaan nimen, mutta Kustaa Aadolfille jäi
+Riika ja Liivinmaan ynnä useimmat Preussissä valloitetuista
+kaupungeista.[2]
+
+
+
+
+
+
+SAKSAN SOTA.
+
+
+
+
+1. Syyt Kustaa Aadolfiin osanottoon.
+
+
+Samaan aikaan kuin Kustaa Aadolf temmelteli Liivin- ja Preussinmaalla
+puolalaisten kanssa, oli Saksassakin pauhannut suuri taistelu.
+Pitkällinen viha protestanttien ja katolilaisten välillä oli vihdoinkin
+leimahtanut julkisodaksi. Voitto yhä enemmän kallistui jälkimäisten
+puolelle, joiden johtajana oli itse Saksan keisari Ferdinand. Hädissään
+olivat protestantit jo kerran kutsuneet avukseen muukalaisen, Tanskan
+kuninkaan Kristian IV:nnen; mutta hänkin voitettiin ja pakoitettiin
+lupaamaan, ettei hän enää sekaantuisi Saksan asioihin. Nyt näytti
+perikato uhkaavan puhdistetun opin uskolaisia Saksanmaalla. Keisarin
+väki sorti ja raasti armottomasti ja esteettömästi onnetonta kansaa
+protestanttisissa seuduissa. Itse keisarikin antoi v. 1629 n.s.
+peruutusjulistuksen, jolla hän määräsi, että kaikki katoliselta
+kirkolta uskonpuhdistuksen aikana pois joutuneet maatilat piti sille
+jälleen annettaman takaisin. Ne olivat jo nyt sata vuotta perinnön ja
+oston kautta kulkeneet kädestä käteen; arvaahan siis, miten suurta
+vääryyttä se julistus tuotti niiden silloisille omistajille.
+Uskonvapauden poistamisesta ei tosin vielä ollut puhetta; mutta kuka
+saattoi siinäkään suhteessa enää mitään toivoa, kun näki, millä
+säälimättömällä kovuudella Ferdinand omissa perintömaissansa, missä
+hänellä oli täysi valta, pakotti protestanttisia alamaisiansa katolisen
+kirkon yhteyteen.
+
+Kustaa Aadolf oli hyvin harras protestantti; samalla oli myös
+hengenvapaus hänestä ihmisen kallein tavara. Syvimmällä surkuttelulla
+hän katseli siis, miten hänen uskolaisparkojansa Saksassa sorrettiin,
+ja suuresti häntä ahdisti se pelko, että protestanttinen usko voisi
+tulla sieltä peräti hävitetyksi. Hänessä paloi kiivas halu noita
+hädänalaisia uskonveljiä auttamaan; sillä hänen mielestänsä samoinkuin
+yksityinen ihminen on kansansa jäsen ja velvollinen sen hyväksi itsensä
+uhraamaan, samoin myös jokainen yksityinen kansa on ihmiskunnan
+jäsenenä velvollinen yhteisen edun vuoksi panemaan itsensä alttiiksi
+ja rientämään sorrettujen veljiensä avuksi. Tätä hänen jaloa
+auttamishaluansa vastusti kauan aikaa kuitenkin se pelko, etteivät
+hänen voimansa siihen riittäisi ja että hänen oma kansansa, josta hänen
+velvollisuutensa ennen kaikkea oli pitää huolta, voisi tällaisen
+vaarallisen ja suuren hankkeen johdosta joutua turmion omaksi.
+Vähitellen haihtuivat kuitenkin nämät epäilykset. Puolan sodassa Kustaa
+Aadolf oppi luottamaan omaan sotataitoonsa ja myös soturiensa
+urhoollisuuteen ja voimaan. Saman sodan loppupuolella hän paitsi sitä
+huomasi yhä selvemmin, että taistelu Saksan keisaria vastaan kaikissa
+tapauksissa tulisi välttämättömäksi. Ferdinand, niinkuin ennen on
+kerrottu, lähetti suuren sotajoukon puolalaisten avuksi. Kirjeissään
+hän ei koskaan tahtonut suoda Kustaa Aadolfille kuninkaan arvonimeä,
+osoittaen siten selvästi, että hän puolusti Sigismundin oikeutta
+Ruotsin kruunuun. Ylimmäinen keisarillinen sotapäällikkö,
+_Wallenstein_, päästyänsä Saksan pohjoisrannoille asti, jossa hän
+piiritti protestanttisena pysynyttä Stralsundin kaupunkia, otti
+itselleen valtioamiraalin nimen ja rupesi hankiskelemaan sotalaivastoa
+Itämerelle. Silminnähtävästi oli aikomus lähteä kukistamaan Ruotsia
+Sigismundin vallan sekä paavin ikeen alle.
+
+Asiain näin ollen Kustaa Aadolf päätti kun päättikin itse lähteä
+vihollista vastaan. Hänen mielestänsä oli paljoa edullisempaa
+Ruotsille, jos sotatantereeksi tulisi vieras maa, ja paitsi sitä olisi
+kunniakin paljoa suurempi, jos samalla myös onnistuisi pelastaa nuo
+onnettomat uskonveljet sorron alta.
+
+
+
+
+2. Kustaa Aadolfin lähtö Ruotsista ja tulo Saksaan.
+
+
+Valtaneuvoskunta huolestui ensin suuresti, kun sille ilmoitettiin
+kuninkaan tuumat; sillä vähäisen Ruotsin taistelu kristikunnan
+mahtavinta hallitsijaa vastaan näytti kovin vaaralliselta, miltei
+mahdottomalta. Mutta toiselta puolen ei kukaan myöskään voinut todistaa
+perättömiksi esiintuotuja syitä. Vielä enemmän vaikutti Kustaa Aadolfin
+into asian ratkaisuun. "Kuningasta", niin sanoi viisas Oxenstjerna,
+"innostaa voimallinen henki, jota ei mikään saata vastustaa."
+
+Neuvoskunnan taivuttua kutsuttiin v. 1630 säädyt Tukholmaan kokoon ja
+esitettiin heillekin tämä asia. Kaikki näkivät aivan selvään, miten
+suuria uhrauksia, miten paljon varoja ja verenvuodatusta Ruotsin
+valtakunnalta tällainen suuri yritys vaatisi; mutta sittenkään ei
+ainoakaan ääni noussut vastaan. Ihmeteltävällä mielenjaloudella päätti
+koko kansa uhrata itsensä pyhän asian hyväksi. Toukok. 20 p.
+kokoontuivat sitten säädyt yhteiseen kokoukseen valtasaliin, johon myös
+Kustaa Aadolf saapui, taluttaen nelivuotista tytärtään. Tälle pienelle
+kruununperilliselle vannottiin nyt uskollisuudenvala, ja hyväksyttiin
+ehdoitus hallituksen järjestämisestä kuninkaan poissaollessa. Sen
+jälkeen piti Kustaa Aadolf liikuttavan ja jalon jäähyväispuheen
+alamaisilleen. "Minä lähden", lausui hän muun muassa, "nyt taisteluun,
+joka on paljoa vaikeampi ja vaarallisempi kaikkia edellisiä. En tee
+sitä kevytmielisyydestä enkä myöskään -- sen Jumala voi todistaa! --
+minkään yksityisen edun tai turhan sodanhimon tähden. Vaan keisari on
+minut monella tavalla pakoittanut tähän. Hän on häväissyt minua,
+auttanut vihollisiamme ja sortanut uskolaisiamme, jotka, sekä
+hengellisessä että maallisessa orjuudessa kituen, huoaten ikävöivät
+pelastusta, eivätkä heidän huokauksensa, jos vain Jumala apunsa suopi,
+tarvitse olla turhat. -- Mitä minuun tulee, niin tiedän vallan hyvin,
+mikä minun kohtalokseni voipi tulla. Monessa paikassa olen jo Ruotsin
+valtakunnan puolustukseksi vuodattanut vertani ja saanenpa vielä
+vihdoin antaa henkenikin, sillä ruukku käy kaivolla siksi, kunnes se
+särkyy." Kyyneleet puhkesivat puheen lopussa kuninkaan omistakin
+silmistä esiin, eikä kuulunut salissa pitkään aikaan muuta kuin
+läsnäolevien hiljaisia, väkisin pidätettyjä nyyhkytyksiä. Sitten Kustaa
+Aadolf luki ääneensä vielä lyhyen rukouksen ja läksi pois salista.
+
+Vielä kerta oli kuitenkin valtiopäivämiesten suotu olla rakkaan
+kuninkaansa seurassa; heidät kutsuttiin näet sinä päivänä palatsiin
+päivällisille. Kustaa Aadolf kulki pöydästä pöytään ja puhutteli
+melkein jokaista erikseen. Hän oli tässä tilaisuudessa vielä
+tavallistakin lempeämpi ja herttaisempi. Vakavan sekainen iloisuus
+vallitsi koko juhlatilaisuudessa. Tuntuipa siltä kuin kaikki
+läsnäolijat olisivat aavistaneet, että kuningas ja hänen kansansa
+olivat tässä nyt viimeistä kertaa yhdessä, ja kuin olisi tästä
+eronhetkestä vielä oikein tahdottu nauttia.
+
+Laivasto seisoi jo sillä välin odottamassa Elfsnabbissa; sotaväki
+majaili aluksissa, ja kaikki lähtövarustukset olivat päättyneet.
+Kuninkaan tultua nostettiin heti ankkurit ja kuljettiin myötäisellä,
+kohtuullisella tuulella joutuisasti meren poikki.
+
+Juhannuspäivänä 1630 läheni Ruotsin laivasto Pommerin rantaa. Se päivä
+oli jo ennestään merkillinen protestanttien historiassa; sillä juuri
+sata vuotta sitten oli heidän uskontunnustuksensa ensi kertaa astunut
+julkisesti valtiollisella alalla esiin, kun se Augsburgin
+valtiopäivillä tuotiin keisarin nähtäväksi.
+
+Aikomus oli ensin ollut laskea Rügen-saarta kohti ja vapauttaa se
+keisarillisten sotajoukkojen vallasta, mutta kun tuli tiedoksi, että
+ruotsalainen apujoukko, joka jo vuotta ennen oli lähetetty Stralsundin
+avuksi, nyt oli koko saaren valloittanut, purjehdittiin suoraan
+Usedom-saarelle.
+
+Kustaa Aadolf itse oli ensimäisiä, jotka astuivat jalallaan Saksan
+rannan hiekalle. Hän laskeusi siellä heti toiselle polvelleen ja
+rukoili ääneensä. Noustuaan jälleen pystyyn huomasi hän kyyneleitä
+ympärillä seisovien herrojen silmissä. "Älkää itkekö", lausui hän
+silloin, "vaan rukoilkaa Jumalaa sydämen pohjasta! Harras rukous on jo
+puoli voittoa." Sitten hän tarttui lapioon ja alotti omin käsin
+vallituksen, joka nyt luotiin leirin ympärille. Sotaväen tuontia maalle
+jatkettiin yötä myöten, ettei paraillaan oleva edullinen tyyni ilma
+menisi hukkaan. Valaistuksena tässä yöllisessä toimessa olivat
+ylt'ympärillä palavien kylien liekit. Pakoon lähtevät kroatit[3] olivat
+täten vielä tahtoneet käyttää valtansa viimeistä hetkeä.
+
+Keisarin hovissa ja ylimalkaan Saksan katolisissa osissa ei oltu
+Ruotsin armeijan tulosta paljon millänsäkään. Äskeiset voitot sekä
+protestanttien ja heidän auttajansa, Tanskan kuninkaan, kukistus olivat
+paisuttaneet heidän ylpeyttänsä. "Onpa taas pikkiriikkinen vihollinen
+meidän kimppuumme tipahtanut!" näillä sanoilla Ferdinand Regensburgin
+valtiopäivillä ilmoitti asian muutamille Saksan ruhtinaille. Wienissä
+laskettiin pilkkaa siitä, että muka Ruotsinkin kuningas vaati itselleen
+majesteetin arvonimeä. "Mokoma majesteetti", arveltiin, "pian sulaa,
+kunhan vain joutuu meidän eteläisen auringon paahteeseen!" Seurauksena
+tästä ylenkatseesta oli se, että sotavarustukset kävivät huolettomasti
+ja laimeasti. Vaativatpa Saksan ruhtinaat juuri tällä hetkellä keisarin
+taitavan ja voittoisan ylipäällikön Wallensteinin eroittamista virasta
+sen johdosta, että hän oli menetellyt kovin röyhkeästi ja
+väkivaltaisesti. Conti, joka peri hänen paikkansa, ylenkatsoi myöskin
+niin perinjuurin Ruotsin sotavoimaa, ettei hän edes yrittänytkään estää
+Kustaa Aadolfin maallepääsöä. Hänen mielestään olikin parasta antaa
+heidän tulla, jotta heidät sitten saisi yhdellä iskulla kerrassaan
+hävitetyiksi.
+
+Ilman mitään vastarintaa levisi siis Kustaa Aadolfin sotavoima kaikkien
+Oderjoen suussa olevien saarten yli, jopa he ottivat mannermaallakin
+useampia läheisiä kaupunkeja haltuunsa. Joka paikassa tervehti kansa
+heitä, niinkuin pelastajia ainakin; sillä Kustaa Aadolf oli opettanut
+miehensä ankaraan kuriin. He eivät ryöstäneet halvintakaan kalua, eivät
+tehneet vähintäkään väkivaltaa. Päinvastoin he usein omista vähistä
+ruokamääristään jakoivat ryöstetyille, nälkää näkeville asukkaille.
+"Emme käy sotaa", oli kuninkaalla tapana sanoa, "yksinään oman hyötymme
+vuoksi, vaan myös tämän onnettoman Saksan kansan tähden; emme ole
+tulleet heitä sortamaan, vaan päinvastoin tuomaan heille rauhaa ja
+vapautta, sekä hengellistä että maallistakin."
+
+
+
+
+3. Seitsemänkymmenen suomalaisen sankarikuolema Demminin lähellä.
+
+
+Saksan sotaan käsketty suomalainen väki ei ollut saapunut yhdessä
+kuninkaan kanssa, vaan tuli perille vasta vähää myöhemmin, heinäkuun
+alassa. Turussa ei sattunut olemaan tarpeeksi laivoja sillä kertaa;
+siitä syystä ei voitu lähettää enempää kuin Savon ja Porin
+jalkarykmentit sekä seitsemän ratsumieslippukuntaa, jotka
+viimeksimainitut, samoinkuin myös seuraavana vuonna lisäksi tulleet
+viisi lippukuntaa, olivat Uudenmaan ja Hämeen läänistä sekä Turun
+puolelta kotoisin. Meidän miesten luku ei ollut siis ensi alussa
+suinkaan suuren suuri, mutta eipä ollut ennättänyt edes kuukauttakaan
+kulua, ennenkuin he saivat jo tilaisuuden näyttää, että "miehuudella
+sotia käydään, eikä miesluvulla".
+
+Kustaa Aadolfin nopeat valloitukset olivat nyt vihdoin herättäneet
+Contin suruttomuuden unesta. Hänen ylenkatseensa oli nyt muuttunut
+peloksi. Hän ei enää toivonutkaan suoralla, rehellisellä taistelulla
+voivansa vastustaa tuota voittoisaa vihollista, vaan rupesi, niinkuin
+hänen aikaisillaan viekkailla italialaisilla oli tapana, koettamaan
+kaikellaisia häijyjä salakeinoja. Hänen kehoituksestaan läksi toinen
+italialainen, everstiluutnantti Del Ponte, Ruotsin leiriin, valehdellen
+olevansa tyytymätön karkulainen, joka halusi päästä kuninkaan armeijan
+palvelukseen. Hänen oikea tarkoituksensa oli kuitenkin väijyä Kustaa
+Aadolfia ja odottaa sopivaa hetkeä, jolloin hän saisi hänet murhatuksi
+tai vielä mielemmin elävältä saatetuksi keisarillisten käsiin.
+
+Alussa elokuuta läksi Kustaa Aadolf eräänä päivänä itse tiedustelemaan
+vihollisten asemaa Demminin kaupungin luona Pommerissa, vieden
+kanssansa ainoastaan seitsemänkymmentä suomalaista ratsumiestä. Sen
+nähtyänsä riensi Del Ponte heti salaa ruotsalaisten leiristä Contin
+luoksi, otti häneltä 1,500 neapelilaista kyrassieriä ja asettausi
+väijyksiin kahdenpuolen erästä rotkotietä, josta tiesi kuninkaan matkan
+käyvän. Sinne saapuikin pian Kustaa Aadolf pienen parven kanssa,
+aavistamatta tätä ilkeää petosta. Yht'äkkiä karkasivat neapelilaiset
+esille, sulkien tien sekä edestä että takaa ja vaatien antautumista.
+Mutta Suomen pojat, vaikka heitä oli vain yksi kahtakymmentä vastaan,
+kävivät piiriin kuninkaansa ympärille ja alkoivat aika miesten tavalla
+hakata päälle kaikille haaroille. Kerta toisensa jälkeen onnistuikin
+heidän torjua viholliset päältänsä. Heillä näet oli se suuri etu, että
+he saivat vapaasti käyttää kaikkia aseitansa, kun sitä vastoin Del
+Ponte oli ankarasti kieltänyt väkeänsä pistooleilla ampumasta. Hän
+tahtoi, jos mahdollista, saada kuninkaan elävältä vangiksi; myös
+pelkäsi hän, että alinomainen pauke saattaisi herättää jonkun ehkä
+lähiseuduilla kuljeskelevan ruotsalaisen partiojoukon huomiota. Jonkun
+ajan perästä suuttuivat kuitenkin neapelilaiset tähän epätasaiseen
+taistelutapaan, joka heiltä jo oli vienyt sangen monta uljasta
+kumppania. Hekin tempasivat vihdoin pistoolinsa esille, joiden luodit
+nyt rupesivat tiheästi lentelemään suomalaisten keskelle. Täten
+alkoivat pian heidän urhojensa rivit harveta peloittavalla tavalla.
+Kuninkaankin alta ammuttiin hevonen, eikä yksikään hänen miehistään
+päässyt tuossa kauheassa käsikähmässä niin likelle, että olisi voinut
+antaa hänelle toisen hevosen. Kustaa Aadolfin oli siis pakko antautua
+vangiksi eräälle neapelilaiselle kyrassierille. Mutta samassa
+kajahtikin melkein jo kuulumattomaksi heikontunut huuto "Hakkaa päälle"
+taas uudella, monenkertaisella, kiihtyneellä voimalla ja sitä seuraavat
+suomalaisten sivallukset näyttivät hämmästyneelle viholliselle, että
+sotaonni, samoinkuin muukin onni, on sangen liukas luiskahtamaan. Del
+Ponten lähdettyä olivat näet muutamat varovaiset ruotsalaiset päälliköt
+lähettäneet vielä kolme lippukuntaa ratsumiehiä sekä yhden komppanian
+jalkaväkeä kuninkaan jälkeen. Niillä oli käsky hiljakseen, pysytellen
+jonkun matkaa jälempänä, seurata häntä, niin että hädän ehkä tullessa
+olisivat varalla. He olivat kuulleet ampumisen, ja ratsuväki oli edeltä
+rientäen nyt kerinnyt vielä ajoissa apuun. Tätä vereksen joukon
+ryntäystä eivät neapelilaiset kestäneet kauan; he kääntyivät pakoon
+jättäen jälkeensä 400 kaatunutta ja 200 vankia. Kustaa Aadolf, jonka
+hänen vangitsijansa hädissään päästi irti, kun tämä hyväksi onneksi ei
+arvannut saaliinsa kallista arvoa, sai tilaisuuden jälleen yhtyä omaan
+väkeensä ja oli pelastettu. Mutta nuo seitsemänkymmentä Demminin
+uskollista suomalaista makasivat melkein joka mies maassa kuolleena tai
+pahasti haavoitettuna. Surullisin silmin kuningas katseli heitä.
+"Kuinka monta sankarityötä", lausui hän, "olisivat nämät vielä voineet
+suorittaa, jollei minun varomattomuuteni olisi saattanut heitä
+ennenaikaiseen kuolemaan!"[4]
+
+
+
+
+4. Kustaa Aadolf Werbenin leirissä.
+
+
+Syksy kului alinomaisissa pienemmissä taisteluissa keisarillisten
+kanssa, joissa Ruotsin väki enimmiten oli voitolla. Talvi tuli
+tavattoman aikaiseen; lokakuussa jo sattui sangen kovia pakkasia. Nyt
+olisivat keisarilliset mieluimmin keskeyttäneet sodan talven ajaksi,
+niinkuin näillä mailla enimmiten tähän asti oli ollut tapana. Heidän
+joukossaan oli paljon italialaisia, jotka eivät olleet tottuneet
+tämmöiseen kolkkoon ilmaan, ja toisetkin olivat ylellisestä elämästään
+veltostuneet. He kutsuivat siis Ruotsin väen päälliköt luokseen
+keskustelemaan ja ehdoittivat välirauhaa kevääseen asti. "Aika olisi
+jo", sanoivat he, "ajatella mukavaa talvikortteria; sillä eihän toki
+soturille ole miksikään kunniaksi taistella lunta ja jäätä vastaan." --
+Mutta vanhin läsnäolevista Ruotsin eversteistä vastasi, ettei heidän
+kuninkaansa suinkaan tahtoisi lakkauttaa sotaa talven tähden. "Hän on",
+niin kehui vanhus, "väsymätön ja kärsii iloisella mielellä kaikki
+vastukset, nälkää ja janoa samoin kuin pakkastakin, maaten yönsä
+lumihangella ikäänkuin se olisi pehmein vuode. Tietystikään ei kukaan
+meistä alapäälliköistä eikä sotamiehistä kehtaa olla arempi. Me Ruotsin
+miehet olemmekin sotureja kesät, talvet; me emme ole pääskysiä, jotka
+eivät uskalla tulla näkyviin, ennenkuin lumet ovat maasta sulaneet."
+Kustaa Aadolf, saatuaan tästä tiedon, hyväksyi kaikin puolin vanhan
+everstin puheen. Hän oli varustanut väelleen lämpimiä turkkiröijyjä;
+hän oli hankkinut talvista retkeä varten riittävästi muonaa. Myös
+karttui hänelle karttumistaan lisäväkeä, osaksi kotimaasta lähetettyä,
+osaksi Saksassa pestattua. Contin armeija sitä vastoin hupeni päivä
+päivältä tautien sekä karkaamisten kautta. "Nyt talviaikana", virkkoi
+kuningas, "aion saada vielä enemmän toimeen kuin menneenä suvena." Tämä
+ylpeä lupaus alkoikin sangen pian toteutua, sillä vuoden lopussa olivat
+myös lopussa Contin sotajoukot, joita lukemattomissa kahakoissa yhä
+uudestaan teloitettiin ja hajoitettiin.
+
+Nytpä läheni Kustaa Aadolfia viimeinkin toinen, pelättävämpi ja enemmän
+hänen vertaisensa vihollinen. Wallensteinin saatua eron virasta,
+määrättiin Baijerin armeijan päällikkö koko Saksan katolisen sotavoiman
+ylimmäiseksi johtajaksi. Tämä oli vanha, viisas _Tilly_, jolla oli
+tapana kehua, ettei hän "koskaan ollut maistanut viiniä, nauttinut
+naisen rakkautta eikä jäänyt taistelussa tappiolle". Mutta vaikka hän
+tähän asti oli ollut niin voittoisa, niin ei hän kuitenkaan ollut
+yhtään ylpeä; hän ei kertaakaan yhtynyt muiden kera pilkkaamaan Ruotsin
+kuningasta, vaan arvosteli alusta alkain oikein Kustaa Aadolfin
+tavatonta taitoa ja kykyä.
+
+Sen erehdyksen oli hänkin kuitenkin nyt tehnyt, ettei hän ollut heti
+koko voimallaan rientänyt Ruotsin armeijaa vastaan. Hän näet toivoi
+Contin yksinkin jaksavan seisoa sitä vastaan, kunnes hän olisi
+kukistanut ja valloittanut rikkaan ja mahtavan _Magdeburgin_ kaupungin,
+jota ei hän uskaltanut jättää selkänsä taakse. Paljon ei puuttunutkaan,
+että nämät molemmat suuret sotaherrat olisivat saaneet ensi kertaa
+koettaa voimiansa Magdeburgin edustalla; sillä Kustaa Aadolfin mieli
+paloi auttamaan tätä urhoollista kaupunkia, protestanttisen uskon
+vahvinta suojelusmuuria niillä seuduin. Esteenä olevan Contin armeijan
+oli hän nyt jo musertanut mitättömiin; Pommerin herttuan sekä
+Brandenburgin vaaliruhtinaan, jotka keisaria peläten kauan aikaa
+horjuivat kahden vaiheella, oli hän pakoittanut liittolaisikseen. Ei
+ollut enää muuta kuin lyhyt matka Magdeburgiin jäljellä; mutta se matka
+kävi Saksin vaaliruhtinaan alustan läpi, ja tämä herra, vaikka hänkin
+oli luterilainen, oli yksityisten etujen vuoksi halukas kallistumaan
+keisarin puolelle. Hän ei sallinut Kustaa Aadolfin vapaasti marssia
+maansa läpi. Näin sai Tilly esteettömästi ahdistaa Magdeburgia ja
+viimein väkirynnäköllä valloittaa tämän onnettoman kaupungin, jossa
+tilaisuudessa tapahtuneen julmuuden sekä verenvuodatuksen vertaista
+Tillyn omien sanojen mukaan ei ole nähty aina Jerusalemin hävityksestä
+saakka.
+
+Kustaa Aadolf, kun hän ei ollut saanut pelastaa Magdeburgia, otti nyt
+osan armeijaansa ja asettausi sen kanssa vahvaan leiriin _Werbeniin_,
+Elbe- ja Havel-jokien yhtymäpaikkaan. Sopivampaa asemaa tuskin olisi
+voinut keksiä. Kolmella taholla olivat syvät joet leirin suojana;
+neljännelle oli rakennettu korkeita, paksuja vallituksia, joilla seisoi
+150 tykkiä, uhkaavat kidat ammollaan. Takana oli liittolaismaat
+Brandenburg, Pommeri ja Meklenburg, jotka näin olivat hyvin varjeltuna
+samalla kun ne myös puolestansa olivat Ruotsin väen apuna siten, että
+niistä oli helppo saada muonavaroja. Vihollisen sitä vastoin oli,
+ennenkuin se pääsi Werbeniin, kulkeminen pitkät matkat aivan tyhjiksi
+ryöstettyjen seutujen läpi. Tässä saattoi siis Kustaa Aadolf hyvässä
+turvassa odottaa keisarillisten tuloa, vaikka hänellä olikin vain noin
+15,000 miestä, Tillyllä 24,000.
+
+Aivan ristissä käsin odottaminen ei ollut kuitenkaan Ruotsin kuninkaan
+eikä hänen urhojensa mielen mukaista. Eräänä päivänä läksi Kustaa
+Aadolf leiristään liikkeelle uljaalle partioretkelle noin 3,000
+ratsumiehen kanssa. Hän oli saanut tietää Tillyn etujoukkona olevan
+ratsuväen (neljän rykmentin) jo ehtineen parin, kolmen peninkulman
+päähän Werbenistä. Tämän etujoukon hän aikoi nyt hävittää äkillisellä
+päällekarkauksella. Keisarilliset olivat majoittuneet kolmeen eri
+kylään; siksi kuningaskin jakoi väkensä kolmeen joukkoon. Baudis
+_suomalaisten_ kanssa lähetettiin Burgstallin kylää vastaan, joka oli
+läntisin; Kustaa Aadolf itse otti keskimäisen, reinkreivi itäisimmän
+osaksensa. Yöllä heinäkuun 18:tta päivää vasten 1631 saapui jokainen
+määräpaikalleen. Kylien asukkaat, vaikka he olivat saaneet
+vihiä aiotusta rynnäköstä, eivät olleet antaneet siitä tietoa
+keisarillisille, joita he vihasivat. Tillyn väki, väsyneenä pitkästä
+marssista ja aavistamatta, että miesluvultaan niin paljoa pienempi
+Ruotsin armeija uskaltaisi lähteä vallitustensa suojasta, oli
+laiminlyönyt vartioimista. Baudis hyökätessään suomalaisineen rajuilman
+tavoin, tapasi vihollisen syvimmästä unesta; sitä paitsi oli heidän
+everstinsäkin vieraisilla toisessa kylässä, niin ettei heillä ollut
+johtajaa. Hämmästyneet, pyöräpäiset keisarilliset hakattiin siis
+enimmäksi osaksi maahan; ainoastaan harva pelasti itsensä pakenemalla.
+Toisissa kylissä menestys ei ollut yhtä täydellinen. Niihin saapuneet
+joukot eivät olleet yhtä joutuisia kuin suomalaiset; heidän perille
+tullessaan oli jo vihollinen herännyt Burgstallin kahakan pauhuun ja
+seisoi järjestetyssä sotarinnassa. Vihollinen tosin täälläkin jonkun
+vastustuksen perästä voitettiin ja hajoitettiin, mutta voitto ei ollut
+kuitenkaan kummassakaan paikassa niin täydellinen kuin Burgstallissa.
+
+Vimmastuneena tästä arvaamattomasta tappiosta marssi nyt Tilly koko
+armeijansa kanssa Werbeniä vastaan. Voitosta hän oli varma, luottaen
+osaksi suureen ylivoimaansa, osaksi myös muutamien salapetturien
+lupaukseen, joiden piti keisarillisten lähestyessä naulita umpeen
+Ruotsin tykkien sankkireijät ja sytyttää Werbenin kaupunki palamaan.
+Tämä hanke oli kuitenkin tullut Kustaa Aadolfin tietoon ja hän oli
+päättänyt kääntää sen vihollisen omaksi turmioksi.
+
+Heinäkuun 27 p. päivällisen aikana ilmaantuivat Tillyn sotajoukot
+hyvässä järjestyksessä näkyviin. He asettivat eräälle harjulle
+kolmekymmentäkaksi suurta tykkiä, jotka pian alkoivat kiivaasti syöstä
+tulta Ruotsin leiriin. Sieltä ei kuulunut muuta kuin joku harva laukaus
+vastaukseksi. Samassa leimahti useammista paikoista leirissä suuri
+liekki; kuninkaan käskystä oli näet ajettu kokoon suuria risuläjiä,
+jotka nyt sytytettiin. Tästä päätti Tilly tietysti, että petturit
+olivat täyttäneet lupauksensa. Huoletonna ja riemuhuudolla juoksivat
+siis keisarilliset rynnäkölle. Mutta kun he olivat joutuneet tarpeeksi
+likelle, tuiskahti heitä vastaan raehauleja niin taajasti, että
+kokonaiset rivit kaatuivat kerrassansa maahan ja tähteet säikähtyneinä
+pötkivät pakoon. Näistäkin kuitenkin saivat vielä suuret joukot
+surmansa, sillä Baudis ratsumiehiensä kanssa hyökkäsi tuulispäänä
+heidän niskaansa.
+
+Seuraavana aamuna alkoi etuvartijain välillä pieni kahakka, joka pian
+kiihtyi suuremmaksi, kun molemmille puolille yhä saapui apua. Viimein
+ryntäsi kuningas itse ulos leiristä 1,000:n pyssymiehen ja 800:n
+ratsumiehen kanssa, joista jälkimäisistä puolet olivat suomalaisia.
+Näiden ryntäystä ei vihollinen voinut kestää, vaan ajettiin kauas pois
+leirin läheisyydestä. Tilly asetti nyt koko armeijansa sotarintaan ja
+tarjosi tappelua aukealla tantereella; mutta Kustaa Aadolf ei huolinut
+siihen ruveta miesluvun kovin suuren epätasaisuuden vuoksi.
+
+Pari viikkoa seisoi sitten Tilly vielä näillä seuduin, odottaen
+soveliasta tilaisuutta käydäkseen Ruotsin kuninkaan kimppuun; vaan
+semmoistapa ei tahtonut ilmaantua. Sillä välin nousi häntä vastaan
+toinen vihollinen, joka oli vielä hävittävämpi kuin Ruotsin väen
+luodit. Muona, joka oli kaukaa tuotava, pilaantui usein matkalla
+kesäisessä paahteessa tai joutui rohkeitten ruotsalaisten partiokuntien
+käsiin. Täten saatiin nähdä yhä enemmän nälkää keisarillisten leirissä.
+Eipä ollutkaan Tillyllä viimein muuta neuvoa kuin peräytyä Magdeburgiin
+asti. Hän oli tällä turhalla retkellä menettänyt 6,000 miestä ja sen
+lisäksi -- mikä vielä pahempi -- sotamiestensä sekä omankin
+luottamuksensa.
+
+Mutta Kustaa Aadolfin maine sitä vastoin oli tästä taitavasta
+puolustuksesta kahta vertaa voimallisempaa vihollista vastaan karttunut
+vieläkin suuremmaksi. Niin myös olivat hänen soturinsa taas saaneet
+uuden tilaisuuden osoittaa uljasta miehuuttaan ja hyvää sotakuriansa.
+Erittäinkin oli suomalainen ratsuväki nyt tullut kuuluisaksi, varsinkin
+tuon sukkelasti toimeenpannun Burgstallin päällekarkauksen sekä myös
+Werbenin leirin edustalla tapahtuneen kahakan kautta. Kustaa Aadolf
+luotti tästä lähtien heihin paremmin kuin mihinkään muuhun väkensä
+osastoon. Kaikissa tappeluissa, niin kauan kuin kuningas eli, saivat he
+nyt aina seisoa sotarinnan oikean kyljen äärimäisenä joukkona. Sen ajan
+taistelutavan mukaan asetettiin näet jalkaväki tykistön kanssa
+sotarinnan keskustaan, ratsuväki kyljille. Tämä ratsuväki oli paljon
+vaikuttavampi kuin huonopyssyinen, hidasliikkeinen jalkaväki, ja
+tavallisesti pääsi se armeija voitolle, jonka oikea kylki sai vastassa
+olevan vihollisen vasemman kyljen hajoitetuksi ja saattoi sitten
+täydellä voimalla hyökätä keskustan kimppuun. Suomalaisille määrätty
+paikka oli siis suuri luottamuksen ja kunnioituksen osoitus, joskin se
+samalla toi myös sitä suuremman vaaran mukanansa.
+
+
+
+
+5. Leipzigin eli Breitenfeldin tappelu.
+
+
+Werbenistä palatessaan kohtasi Tilly hänelle avuksi lähetetyn suuren
+sotajoukon, niin että hänen armeijansa karttui nyt 40,000:ksi mieheksi.
+Samassa saapui hänelle myös keisarilta se käsky, että hänen piti
+kääntää aseet Saksin vaaliruhtinasta vastaan. Tämä herra näet, vaikka
+hän keisarille mieliksi oli estänyt Kustaa Aadolfin Magdeburgia
+auttamasta, oli kuitenkin samassa osoittanut Ferdinandille
+uppiniskaisuutta siten, ettei ollut pannut toimeen julistusta katolisen
+kirkonomaisuuden takaisinannosta. Tilly marssi nyt siis pelättyjen
+joukkojensa kanssa Saksin rajan yli. Merseburgin, Jenan ja
+Weissenfelsin kaupungit ryöstettiin; enemmän kuin kaksisataa kylää
+leimahti yhtenä ja samana päivänä tuleen. "Minun vallonilaiseni",
+virkkoi Tilly, kun hänelle näistä julmuuksista valitettiin, "eivät ole
+taivaan lintuja, että he voisivat ravita itseään paljaalla ilmalla."
+Hädissään pyysi nyt vaaliruhtinas apua Kustaa Aadolfilta ja solmi lujan
+liiton hänen kanssansa.
+
+Tilly seisoi ylen vahvassa leirissä likellä Leipzigin kaupunkia; siellä
+hän aikoi odottaa liittolaisten päällekarkausta tai myös heidän
+sotavoimansa hajoamista muonan puutteen tähden. Mutta tätä viisasta
+neuvoa vastustivat kaikki nuoremmat everstit, tulinen Pappenheim
+etupäässä. Tämä sanoi sitä pelkuriudeksi, jos nyt päästettiin käsistä
+tilaisuus hävittää vihollinen, joka viimeinkin oli uskaltanut ulos
+aukealle tantereelle. Ja häntä vastaan oli välttämättömästi mentävä,
+jos tappelua toivottiin, sillä tämän vahvan leirin kimppuun hän ei
+suinkaan uskaltaisi rynnätä. Tuo moite pelkuriudesta loukkasi ja
+liikutti vanhaa Tillyä kovasti; harmi voitti viisauden ja hän päätti
+lähteä ulos leiristä.
+
+Varhain aamulla syyskuun 7 p. 1631 marssi siis keisarillinen sotavoima
+liittolaisia lähemmäksi ja seisahtui _Breitenfeldin_ kylän tienoille,
+missä sillä oli matala harju takanaan ja lieterantainen pieni joki
+jonkun matkan päässä edessänsä. Tykistö asetettiin harjulle, niin että
+se oman väen yli saattoi lennättää luotejansa lähenevän vihollisen
+riveihin. Koko armeija oli vanhan tavan mukaan jaettu suuriin, syviin,
+monta tuhatta miestä käsittäviin neliskulmiin (tertsioihin), jotka
+olivat sangen kömpelöt liikunnoissaan. Jalkaväki oli keskustassa,
+ratsuväki molemmin puolin kyljillä, kaikki yhtenä sotarintana ilman
+mitään varajoukkoa; niin varmat oltiin voitosta. Keskustaa johti Tilly
+itse; vasemman kyljen oli Pappenheim omasta pyynnöstään saanut, sillä
+hän varmaan luuli Kustaa Aadolfin itse komentavan oikeaa kylkeänsä.
+Hänen suvussaan näet kulki vanhastaan se ennustus, että eräs kreivi
+Pappenheim, ratsastaen valkoisen orhin selässä, oli voittava mainion ja
+mahtavan kuninkaan. Tämän ennustuksen Pappenheim lujasti uskoi
+tarkoittavan häntä itseään ja Ruotsin kuningasta; siksi hän aina
+ratsasti valkoisella orhilla ja koetti päästä kahakkaan Kustaa Aadolfin
+kanssa. Enin osa Tillyn armeijaa oli kookasta, vahvaa, jo monasti tulta
+kokenutta, kaikkiin sotatemppuihin tarkoin harjaantunutta väkeä. Täysi
+luottamus voitosta siis täytti heidän sydämensä, ja heidän rohkeutensa
+yltyi vielä siitä puheesta, jonka nyt Tilly heille piti. "Viimeinkin",
+lausui vanha sotaherra, "on meidän vihollisemme piiloloukeroistaan ja
+ketunluolistaan pujahtanut ulos aukealle tantereelle. Täällä me nyt
+saamme käydä hänen kimppuunsa rinta rintaa, miekka miekkaa vasten.
+Kukahan voitosta voisi epäilläkään? Eihän vääräuskoiset ole vielä
+koskaan voittaneet katolilaisia aukealla tantereella. Katsokaapa vain
+noita koreita saksilaisia, tuota nuorta, vastapestattua väkeä, joka
+ensi rynnäköllä heti lentää kaikille haaroille niinkuin akanat
+tuulessa. Katsokaa myös noita repaleisia, nälistyneitä, uupuneita
+Ruotsin joukkoja, joiden hevoset ovat huonommat kuin teidän
+kuormastokoninne! Hyökätkää vain täyttä vauhtia heidän päälleen, niin
+saatte nähdä, että ratsut miehineen päivineen keikahtavat nurin niskoin
+jo yksistään teidän tulisten oriittenne kavioiden iskusta!" --
+Tunnussanaksi määrättiin "Jeesus Maaria!" -- tunnusmerkiksi valkoinen
+nauha hattuun -- aivankuin Magdeburgin rynnäkössä.
+
+Varhain samana aamuna läksivät myös liittolaisarmeijat liikkeelle.
+Kiireesti he kulkivat kapeaa siltaa myöten tuon lieterantaisen joen
+poikki ja ihmeteltävän kiireesti he sitten toisella rannalla
+järjestäytyivät sotarintaan. Tilly ei ollut tahtonut estää heidän
+ylimenoansa, sillä hän tahtoi täten saada heidät ikäänkuin satimeen,
+josta ei heidän, tappiolle jäädessään, enää olisi mahdollista päästä
+pakoon. Mutta kun hän nyt näki heidän nopeat liikkeensä ja heidän hyvän
+järjestyksensä, kuuluu hän vaalenneen ja tulleen aivan sanattomaksi.
+Taisipa silloin synkkä aavistus iskeä hänen mieleensä.
+
+Saksilaiset, noin 20,000 miestä, saivat sijansa vastapäätä
+keisarillisten oikeanpuolista kylkeä; Ruotsin armeija, 13,000 miestä
+jalkaväkeä, 9,000 hevosväkeä, otti käydäkseen itse Tillyn ja
+Pappenheimin kimppuun. Suuri eroitus oli näiden molempien sotarinnan
+osien ulkomuodossa; vaaliruhtinaan joukot olivat verevät kasvoiltaan,
+uusissa, koreissa vaatteissa; Kustaa Aadolfin urhoilla oli puvut
+kuluneet, hevoset pienet, laihat; miehet itsekin lyhyenläntäiset,
+mitättömän näköiset. Yhtä suuri, sen tappelu pian näytti, oli myös
+eroavaisuus kunnossa, vaikka aivan päinvastoin kuin mitä näöstä olisi
+voinut päättää. Saksilaiset olivat järjestetyt aivan samaan malliin
+kuin keisarillisetkin; mutta oman sotarintansa oli Kustaa Aadolf
+asettanut uuden, oman keksimänsä tavan mukaan. Hänen jalkaväkensä, joka
+myös oli keskustana, seisoi prikaatittain, pari tuhatta miestä
+kussakin, jotka paljon nopeammin saattoivat kääntyä ja marssia;
+ratsuväki oli jaettu lippukuntiin ja lippukuntien lomiin oli aina
+asetettu pyssymiesparvia. Koko voima oli järjestetty kahteen peräkkäin
+seisovaan sotarintaan, joista toinen oli varajoukkona. Kaikki oman maan
+väki oli ensimäisessä sotarinnassa, toisessa ainoastaan pestattua.
+Oikean kyljen ratsuväkeä, niinkuin Pappenheim oikein oli arvannut,
+johti kuningas itse. Siellä nähtiin kolme ruotsalaista rykmenttiä,
+kaksi suomalaista _Stålhandsken ja Tottin_ johtamina. Näillä
+viimeksimainituilla oli nyt täällä ensi kertaa uusi kunniasijansa.
+Keskustassa seisoi neljä prikaatia jalkaväkeä, joiden joukossa
+urhoudestaan kuuluisa sininen prikaati, kuninkaan henkivartijat: niin
+myös ruotsalaisessa prikaatissa oli muiden muassa Savon rykmentti.
+Vasemman kyljen komentajana oli _Kustaa Horn_; hänenkin joukossaan oli,
+paitsi pari saksalaista, yksi suomalainen ratsumiesrykmentti.
+
+Kun kaikki oli järjestyksessä, ratsasti kuningas sotarintansa keskelle,
+paljasti toisella kädellä päänsä ja ojensi toisella miekkansa kärjen
+maahan. Kaikki muutkin noudattivat tätä hänen esimerkkiään. Sitten
+koroitti Kustaa Aadolf mahtavan äänensä, niin että se kaikui melkein
+koko sotarinnan yli, ja rukoili: "Armollinen Jumala, Sinun kädessäsi on
+voitto ja tappio! Kaukaisilta mailta, rauhallisista kodeista olemme me
+tulleet tänne vapauden, totuuden ja Sinun evankeliumisi puolesta
+taistelemaan. Suo meille voitto Sinun pyhän nimesi tähden!" Tämä rukous
+viritti sotureissa tulisen innon ja lujan miehuuden; kaikki vannoivat
+saattavansa uskonvapauden pyhän asian voitolle tai uhraavansa henkensä
+sen puolesta.
+
+Vanhan tavan mukaan lähetti nyt kuningas vielä torvensoittajan
+vihollista taisteluun vaatimaan. "Minä puolestani", vastasi Tilly, "en
+ole ennenkään koskaan välttänyt tätä taistelua, ja kuningas hyvin
+tietää, mistä hän minut voi löytää."
+
+Tappelu alkoi molemminpuolisella kovalla tykkitulella, joka Ruotsin
+väelle teki tuntuvamman vahingon, koska Tillyn kanuunat olivat
+suuremmat ja seisoivat edullisemmalla paikalla. Myös ajoi tuuli, joka
+oli vastainen, kaiken ruudinsavun sekä kaikki tomupilvet liittolaisten
+silmiin. Päästäkseen viimeksimainitusta vastuksesta, rupesi Kustaa
+Aadolf vetämään sotarintaansa vähän oikealle. Sen huomasi _Pappenheim_
+ja pyysi saada lupaa estää sitä. Tuulispäänä hyökkäsivät hänen
+ratsujoukkonsa Kustaa Aadolfin oikeanpuolista kylkeä vastaan. Mutta
+likemmäksi tultuansa he havaitsivat ratsuväen lomiin asetetut
+pyssymiehet, joiden luotien pahoja vaikutuksia he jo ennenkin monessa
+kahakassa olivat saaneet kokea. Tämä näky pidätti heidät kesken
+rynnäkköään, ja he tekivät nyt kierroksen, aikoen sivulta ja takaa
+käydä Kustaa Aadolfin väen kimppuun. Mutta kuningas esti heti
+neuvokkaasti tämän vaaran. Hänen käskystään kääntyivät varajoukkona
+olevat saksalaiset ja liiviläiset ratsumiehet, niin että ne joutuivat
+suoraan kulmaan muuta sotarintaa vastaan. Myös pistettiin muutamia
+parvia Itägöötin rykmentin pyssymiehiä heidän lomiinsa. Täälläkin siis
+Pappenheimin huovit päällekaratessaan tapasivat elävän muurin ja tuon
+pelätyn luotituiskun, ja kilpistyessään siitä syrjään he taas sattuivat
+Stålhandsken suomalaisten iskujen alle. Seitsemän kertaa vei Pappenheim
+joukkonsa yhä uudestaan rynnäkölle, hyökäten itse aina etumaisena
+huolimatta siitä, että hän sai haavan toisensa perästä. Mutta kaikki
+oli turhaa, ja viimein hänen valloninsa, joiden rivit olivat jo
+peloittavasti harvenneet, eivät ottaneet enää totellakseen muuten
+heille niin rakkaan päällikkönsä käskyjä. He eivät sanoneet voivansa
+mitään noiden Suomen noitien loitsukonsteja vastaan. Hajonnein rivein
+pakenivat he pois sotatantereelta. Heidän lähdettyään havaitsivat
+meidän miehet vastassaan vielä yhden jalkamiesparven. Se oli Holsteinin
+herttuan rykmentti, joka Pappenheimin ratsuväen varajoukkona oli tullut
+sinne ja nyt jäänyt yksin. Näiden päälle karkasivat Suomen ja Itägöötin
+ratsumiehet vimmatulla vauhdilla. Meidän miehet, jotka ovat hitaat
+vihaan, olivat nyt kerran tulistuneet ja himosivat hillitsemättömästi
+kostoa. Heidän hyökkäystään oli aivan mahdoton vastustaa; mutta jalo
+Holsteinin rykmentti ei kuitenkaan yrittänytkään pakoa; lujasti he
+tekivät vastarintaa viimeiseen mieheen saakka, kukin kaatuen sille
+paikalle, mille hänet oli käsketty seisomaan.
+
+Ihan toisin oli sillä välin käynyt toisella kyljellä. Tilly oli,
+tehtyänsä yrityksen Ruotsin sotarinnan keskustaa vastaan ja
+havaittuansa sen tykki- sekä pyssytulen kovin kuumaksi, vetäytynyt
+syrjemmäksi ja yhdessä oikeanpuolisen kylkensä ratsuväen kanssa käynyt
+saksilaisten kimppuun. Nämät, tottumattomat kun olivat sotaan, eivät
+kestäneet hetkistäkään paikoillaan. He hajosivat aivan Tillyn
+ennustuksen mukaan, "niinkuin akanat tuulessa". Itse vaaliruhtinas oli
+ensimäisiä karkulaisia eikä uskaltanut seisahtua ennenkuin kahden
+peninkulman päähän, jolloin hän virvoituksekseen joi suuhunsa
+pullollisen mielijuomaansa, olutta. Tilly ei sallinut väkensä kovin
+pitkältä ajaa saksilaisia takaa eikä myöskään ruveta kuormastoa
+ryöstelemään. "Antakaa saksilaisten juosta omia aikojaan", virkkoi hän;
+"kääntykäämme me kaikki Ruotsin väkeä vastaan, muuten emme vielä ole
+mitään voittaneet."
+
+Koko tuo voittoisa voima kävi nyt Hornin ja hänen johtonsa alaisen
+vasemman kyljen kimppuun, kääntäen saksilaistenkin tykit häntä vastaan.
+Mutta tässä he saivat heti aivan toista kokea. Ylivoiman alta täytyi
+tietysti Hornin, koska hän muuten olisi voinut joutua piirityksiin,
+vetäytyä takaisin; mutta hän peräytyi vain askel askeleelta, itsekin
+puolestaan yhä tehden uljaita päällekarkauksia. Kustaa Aadolf, saatuaan
+tiedon hänen vaarastaan, riensi heti avuksi Länsigöötin ratsurykmentin
+kanssa, niinpä hän myöskin käski varaväen keskustan, yhden saksalaisen
+ja yhden skotlantilaisen jalkarykmentin esille. Nämät toivat koko
+joukon nahkakanuunia mukanaan, jotka olivat rivien väliin kätketyt.
+Yht'äkkiä nyt rivit aukenivat ja nuo tykit syöksivät surman tulta
+kidoistaan. Samassa myös molemmat rykmentit laukaisivat pyssynsä kaikki
+samalla kertaa. Tämä hirveä luotituisku kaatoi keisarillisia rivittäin
+maahan, niinkuin heinä kaatuu lakoon. Mutta Tillyn vanhat vallonit
+eivät olleet hätäpoikia; he olivat sellaista jo monessa verilöylyssä
+kokeneet. Kahakka kiihtyi tällä tavoin yhä kauheammaksi. Cronbergin
+kyrassierit, joita sanottiin "voittamattomiksi", ja Baudisin
+suomalaiset hakkasivat, mihin vain heidän rynnäkkönsä sattui,
+ammottavia aukkoja vihollisten riveihin; Hepburnin skotlantilainen ja
+Witztumin saksalainen prikaati toisella, Tillyn vallonilaiset toisella
+puolella tuiskuttelivat lakkaamatta luotejaan toisiansa vastaan.
+Ruudinsavu oli niin sakea, että tuskin saattoi omaa väkeä vihollisista
+eroittaa.
+
+Nähtyänsä, että pahin vaara oli täällä jo ohitse, riensi Kustaa Aadolf
+jälleen takaisin oikealle kyljelle. Siellä ei näkynyt enää yhtään
+ainoaa vihollista pystyssä. Kuningas otti siis ratsuväkensä,
+suomalaiset etunenässä, ja ajaa karautti niiden kanssa ylös sille
+harjulle, jossa Tillyn tykit seisoivat. Yks, kaks oli niiden vähäinen
+suojelusväki hakattu maahan ja tykit valloitetut. Pappenheim,
+huomattuaan sen, keräsi kokoon niin monta ratsumiestään kuin
+mahdollista ja yritti vielä kahdeksannen rynnäkön, mutta taasen
+turhaan. Tämä tykistön valloitus ratkaisi viimein sen päivän tappelun.
+Nyt kun omienkin kanuunien luodit rupesivat kyntelemään vakoja heidän
+riveihinsä, ei Tillyn sotamiehiä mikään enää saattanut pidättää. Tillyn
+täytyi lähteä pakoon, ja vähälläpä hän oli joutua vangiksi. Cronbergin
+kyrassierit kuitenkin ottivat ukon turviinsa, ratsastivat vielä kerran
+uhkaylpeinä, hitaasti niinkuin paraatissa, koko Ruotsin sotarintaa
+pitkin, ampuivat vielä yhden laukauksen ja vetäytyivät sitten pois
+hyvässä järjestyksessä. "Voittamattomien" kimppuun ei kukaan uskaltanut
+mennä. Koko muun keisarillisarmeijan jo paettua nähtiin vielä neljän
+jalkaväen rykmentin seisovan paikallaan erään metsikön reunassa. Voitto
+oli nyt jo auttamattomasti käsistä mennyt, mutta nämät urheat, vanhat
+vallonit eivät tahtoneet toki sadassa tasapäässä tappelussa ansaittua
+kunniatansa jättää tälle sotakentälle. Heidän päällensä hyökkäsi Kustaa
+Aadolf oikean kyljen ratsuväen kanssa, taaskin Tottin suomalaiset ja
+niiden rinnalla myös smoolantilaiset etumaisina. Tässä vinhassa
+kahakassa ei suotu eikä pyydettykään mitään armoa. Vallonilaiset
+pitivät puoliaan viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Olipa sellaisia,
+jotka, sen jälkeen kun heiltä jalat olivat poikki ammutut, vielä
+koettivat istuallaan laukaista pyssyjänsä. Toiset taas, jotka eivät
+enää kyenneet nousemaan, yrittivät kumminkin miekoillaan pistää
+yliratsastavien hevosia vatsaan. Yön pimeys viimein pelasti tämän
+sankarijoukon tähteet. Todistettuansa taas, ettei valloneja mikään
+voima voinut saada murretuiksi eikä masennetuiksi, vetäytyivät he pois
+Leipzigiin päin.
+
+Seuraavana aamuna antoi Kustaa Aadolf väelleen luvan ryöstää
+keisarillisten leiriä. Järjestyksen ylläpitämisen vuoksi oli kuitenkin
+jokaiselle rykmentille määrätty osansa, jonka yli ei saatu mennä.
+Sieltä saatiin ääretön saalis kaikkea lajia kultia ja hopeita, kalleita
+vaatteita ja jaloja hevosia! Moni sai niin paljon tavaraa, että iäkseen
+tuli rikkaaksi.
+
+Tantereella makasi noin 14,000 kuollutta, joista yhdeksättä tuhatta
+keisarillista, 4,000 saksilaista ja ainoastaan 2,000 Ruotsin väkeä.
+Vielä paljon suuremmaksi tuli sitten keisarillisten mieshukka sen
+johdosta, että vimmastuneet talonpojat surmasivat pakenijoita, ja että
+myös suuret joukot rupesivat voittajan palvelukseen. Viikon kuluttua
+oli siten Kustaa Aadolfin armeija karttunut 5,000 miestä suuremmaksi
+kuin ennen tappelua! "Kyllä näkyy", valitti vanha Tilly, "että onnikin
+on nainen, joka enemmän suosii nuoria miehiä kuin vanhuksia."
+
+Sanoma Leipzigin voitosta nosti sanomattoman suuren, yhteisen riemun
+kaikissa protestanttisissa maissa. Kustaa Aadolfin kuva nähtiin pian
+joka paikassa, vaskipiirroksissa, muistorahoissa, jopa tapeteissakin.
+Lukemattomia kiitosrunoja sekä muita ylisteleviä lentokirjoja ilmestyi
+hänen kunniakseen. Niissä nimitettiin häntä Pohjoismaiden Leijonaksi,
+Uudeksi Gideoniksi, Pohjantähdeksi y.m. -- Katoliset puolestaan olivat
+syvän surun ja pahan pelon vallassa. Uusia sotajoukkoja koetettiin joka
+paikassa saada kokoon niin pian kuin mahdollista. Siitä huolimatta oli
+jo Wienissä paljon puhetta siitä, että keisarin hovin kalleuksineen
+kaikkineen pitäisi paeta Kärntin vuoristoon. Wienin munkit puolestaan
+rakensivat hädissään Tonavajoen pohjoisrannalle kappelin Pyhälle
+Birgitalle siinä toivossa, että hänessä toki olisi julmien
+kansalaistensa hillitsijää.
+
+
+
+
+b. Würzburgin valloitus.
+
+
+Leipzigin voiton jälkeen oli Kustaa Aadolfilla kaksi eri tietä
+edessänsä. Joko hän saattoi Böömin kautta mennä Wieniin, keisaria
+rauhaan pakoittamaan; tai myöskin hän saattoi lähteä läntiseen Saksaan
+estääkseen, ettei Tilly jälleen saisi uutta sotavoimaa kerätyksi.
+Kuningas valitsi jälkimäisen ehdon, antaen saksilaisten koettaa
+onneansa Böömissä. Edellisellä tiellä tosin ei tällä hetkellä suinkaan
+olisi tehty suurta vastarintaa. Mutta sangen luultavaa oli, ettei
+lujamielistä Ferdinandia hänen pääkaupunkinsa valloittamisellakaan
+olisi saatu taipumaan protestanteille edullisiin rauhanehtoihin. Ja
+sillä välin olisi Tillylle taas karttunut voimia, joilla hän olisi
+saattanut Ruotsin sotajoukoilta sulkea paluumatkan. "Vanhaa kopraalia"
+-- tällä liikanimellä usein Tillyä nimitettiin -- "lähden ajamaan takaa
+vaikka maailman ääreen saakka", virkkoi Kustaa Aadolf. Suurena
+lisävaikuttimena oli hänellä sitä paitsi sekin, että hän tahtoi
+omin käsin vapauttaa monilukuiset, sorronalaiset uskolaisensa
+Lounais-Saksassa.
+
+Aivan suoraan Tillyn jälkiä ei nyt kuitenkaan lähdetty; sillä hän oli
+vetäytynyt luoteiseen Saksaan (aliseen Saksin piirikuntaan), joita
+seutuja Kustaa Aadolf, jos mahdollista, tahtoi säästää sodan
+rasituksilta, koska kansa siellä enimmäksi osaksi oli protestanttinen.
+Hän päätti kulkea vähän eteläisempää tietä, Main-jokea pitkin,
+rikkaitten ja tähän asti vielä sodan hävityksiltä säilyneiden,
+umpikatolisten Bambergin, Würzburgin sekä Mainzin hiippakuntien kautta.
+Tätä tietä tavallisesti nimitettiin siihen aikaan _pappien tieksi_,
+koska mainitut seudut kaikki olivat hengellisten herrojen hallituksen
+alla.
+
+Näin tultiin _Würzburgin_ edustalle. Sen hallitsija, arkkipiispa, oli
+paennut pois, mutta oli jättänyt Keller nimisen päällikön 1,500
+sotamiehen kanssa suojelusväeksi. Kaupunkia nämät eivät ruvenneet
+puolustamaan, vaan vetäytyivät heti itse linnaan; mutta siinä he sitten
+istuivatkin turvallisina ja ylpeinä, antaen jäykästi kieltäviä
+vastauksia kaikkiin antautumisvaatimuksiin. Hätäkö heidän olikin siellä
+ylvästellä! Linnan väkivaltainen valloitus näytti milt'ei
+mahdottomalta. Se törrötti jyrkän kallion kukkulalla, oli jokseenkin
+vahvasti vallitettu ja koko vuoden ajaksi varustettu muonalla. Mutta
+Kustaa Aadolfkin puolestaan oli yhtä itsepäinen. Hän näki, kuinka
+tärkeä hänelle tämmöisen vahvan turvapaikan omistaminen keskellä
+vihollista, katolista maakuntaa voisi olla, ja hän päätti, maksoi mitä
+maksoi, saada sen valtoihinsa.
+
+Kaikkein ensimäinen vaikeus oli jo siinä, miten päästä Mainjoen yli.
+Keller oli näet hakkauttanut palasiksi tai vienyt omalle puolelleen
+kaikki veneet, ja räjähdyttänyt ilmaan kaksi sillan kaarta. Ensin
+yritettiin päästä yli sillan jäännösten poikki asetettuja lautoja
+myöten. Mutta skotlantilaiset, joille tämä tehtävä määrättiin,
+käännähtivät kesken tietä takaisin. Linnasta lentelevistä luodeista
+eivät nämä uljaat urhot olleet millänsäkään; niihin he olivat tottuneet
+pienestä pojasta. Mutta tuo kapea porras, joka kulki kaksikymmentäneljä
+kyynärää joen pinnan yläpuolella, pyörrytti heidän päätänsä. -- Viimein
+löydettiin kuitenkin jostakin muutamia veneitä, joissa Suomesta
+edellisenä kesänä lisäksi tullut Pohjanmaan jalkarykmentti saatettiin
+yli, ja joka kiireesti loi pienen varustuksen suojakseen. Siitä
+rohkaistuneina rupesivat nyt skotlantilaisetkin juoksemaan lautoja
+pitkin, ja pian keräytyi näin melkoinen sotavoima toiselle rannalle.
+
+Kaksipäiväisen tykkitulen jälkeen käskettiin Aksel Lilje
+_pohjalaisineen_ sekä Jaakko Ramsay ja Juhana Hamilton Skotlannin väen
+kanssa rynnäkölle. Heidän tuli valloittaa linnan portin edessä oleva,
+puolikuunmuotoinen etuvarustus. Tämä tehtävä se vasta kysyi uljuutta ja
+lujaa miehuutta! Viholliset tekivät itsepintaisesti vastarintaa, ampuen
+pyssyillä ja pistellen peitsillä, ja ryntääjien tuli ensin kömpiä
+jyrkkää kalliota ylös, sitten uida kaivannon poikki ja viimein taas
+kavuta ylös vallille. Mutta kaikista näistä esteistä huolimatta
+riensivät kuitenkin Skotlannin ja Pohjanmaan urhot, keskenään kilvaten,
+vastustamattomalla vauhdilla eteenpäin, eikä aikaakaan, niin oli
+etuvarustus heidän käsissänsä. Kustaa Aadolf, joen rannalla seisoen,
+katseli miestensä urheata yritystä, ja siellä hän oli taas kerran
+varsin likellä surman suuta. Linnasta lentävä tykinluoti näet iski
+maahan aivan kuninkaan sekä kreivi Pietari Brahen lähelle, ja ajoi
+molempien herrojen päälle viljalta tomua sekä soraa.
+
+Seuraavaksi yöksi määrättiin nyt päärynnäkkö itse linnaa vastaan.
+Siihen vaaralliseen työhön valitsi kuningas taas pohjalaiset sekä vielä
+sinisen ja keltaisen prikaatin. Skotlantilaiset eivät siis tällä kertaa
+saaneet vuoroa, jonka Hamilton katsoi niin suureksi häväistykseksi
+kansalaisilleen, että hän heti paikalla otti eron Ruotsin
+palveluksesta.
+
+Aamulla, vähää ennen päivän koittoa, lähetettiin eräs luutnantti
+seitsemän pohjalaisen sotamiehen kanssa edeltä linnan porttia
+tiedustelemaan. Nämät näkivät ihmeeksensä, että laskusilta oli laskettu
+alas; linnanväki näet juuri aikoi karata piirittäjiä vastaan.
+Sisimmällä sillan korvalla seisoi 200 keisarillista. Näiden
+kysymykseen, kuka hän oli, vastasi luutnantti suoraan: "Ruotsin mies!"
+ja hyppäsi seuralaisinensa rohkeasti sillalle, huutaen samassa
+etuvarustukselle päin: "Joutukaa, pojat, linna on meidän käsissämme!"
+Hänen onnistui pimeässä pitää paikkansa sillalla hämmästyneitä
+keisarillisia vastaan, jotka tietysti eivät voineet aavistaakaan
+uhkauljasten päällekarkaajien tuiki vähäistä lukua. Pian saapuikin
+näille apua, ja samassa myös kiipesi toisia joukkoja eri kohdista
+tikapuitten avulla muureille. Linna oli valloitettu.
+
+Päivän valjettua kuningas, joka itsekin oli tullut linnaan, huomasi,
+että monella pihassa makaavalla ruumiilla oli vielä hyvinkin verevät
+posket. "Nouskaa vaan", virkkoi hän silloin naurahtaen, sillä hän älysi
+kohta asian, "ei teille mitään pahaa tehdä." Ja koko joukko kuolleita,
+jotka rynnäkön aikana olivat peloissaan heittäytyneet pitkällensä,
+kavahti iloisesti ylös, kiittäen armollista kuningasta.
+
+Saalista saatiin tästä Würzburgin linnasta äärettömin määrin. Kustaa
+Aadolf salli soturiensa tunnin ajan ryöstellä, ja sitten jakoa
+tehtäessä nähtiin kolikoita vain kypärittäin mittaeltavan. Itse oli
+kuningas ottanut osakseen asehuoneen, missä oli täydet aseet 7,000
+jalka-, ja 4,000 ratsumiestä varten, tykistön, tallillisen jaloja
+ratsuja, avaran kellarin täynnä vanhaa viiniä sekä suuren kirjaston,
+jonka hän antoi Upsalan yliopiston omaksi. Keller pakoitettiin viimein
+vielä antamaan ilmi arkkipiispan salaisen aarreaitan, joka oli syvälle
+kallioon hakatussa holvissa. Sieltä tuotiin äärettömän paljon arkkuja,
+täpötäynnään kultarahoja. Yhdestä arkusta lohkesi pihan poikki
+kannettaessa pohja ja kilisevät kolikot vierähtivät ympäri pihaa.
+Sotamiehet riensivät niitä poimimaan, toivat muutamia kuninkaalle,
+mutta pistivät enimmän osan omiin taskuihinsa. "Älkää huoliko, pojat",
+naurahti Kustaa Aadolf, "pitäkää vaan kaikki, koska ne kerran ovat
+joutuneet teidän kynsiinne!"
+
+Koko Frankin maakunta nyt joutui kuninkaan vallan alle, ja katolisten
+pelko asettui pian, sillä Kustaa Aadolf ei millään lailla sallinut
+häiritä heidän jumalanpalvelustansa. "Olen tullut", lausui hän,
+"ihmisveljiäni vapauttamaan, en siteillä rasittamaan. Uusi kenkä,
+vaikka olisikin parempi, aina ensi alussa tuntuu ahdistavalta."
+
+
+
+
+7. Kustaa Aadolf Reinjoen seuduilla.
+
+
+Kustaa Aadolf jatkoi nyt marssiansa eteenpäin pitkin Mainjoen rantaa;
+hänen suuret piiritystykkinsä seurasivat hänen rinnallaan aluksissa
+itse virtaa myöten. Kauan aikaa saivat kuitenkin nämät tulikidat nyt
+jouten ammotella, sillä vahvan Würzburgin valloitus oli saattanut
+katoliset semmoiseen pelkoon, etteivät he näillä seuduin yrittäneetkään
+enää vastarintaa. Aschaffenburg esim. avasi porttinsa levälleen heti
+kuninkaan tultua. Täällä katseli Kustaa Aadolf ihmesilmin Würzburgin
+arkkipiispan komeata, taiteellisesti rakennettua palatsia. "Yksi ainoa
+vika vain tässä palatsissa on", virkkoi hän viimein leikkiä laskien,
+"se nimittäin, ettei sitä sovi nostaa teloille ja vierittää pois
+Tukholmaan." -- Suuri ja kaupasta rikas Frankfurtin kaupunki, johon
+nyt ensiksi tultiin ja jonka asukkaat enimmäksi osaksi olivat
+protestantteja, otti kuninkaan suurella riemulla vastaan. Kustaa Aadolf
+söi päivällistä siinä samassa salissa, missä Saksan keisareilla oli
+tapana kruunauksensa jälkeen pitää juhlapitojansa.
+
+Jouluk. 6 p. seisoi Ruotsin sotavoima Reinjoen varrella, Oppenheimin
+kohdalla, vähän eteläpuolella _Mainzia_. Täällä olisi pitänyt mennä yli
+toiselle rannalle, mutta se yritys näytti jokseenkin arveluttavalta;
+sillä toiselta puolelta tuleva luotituisku lakaisi yhä rantaa, ja
+kaikki alukset oli vihollinen vienyt kanssansa tai upottanut. Viimein
+näytti kuitenkin palkintoa toivova kalastaja paikan, mihin pari lotjaa
+oli upotettu, ja kello 6 seuraavana aamuna meni niillä 300 miestä Niilo
+Brahen johtamina yli. He olivat, toiselle rannalle päästyään, juuri
+ehtineet luoda pienen multavallin suojaksensa, kun jo vihollisen
+ratsuväki tuulispäänä ryöpsähti heidän päällensä. Brahe piti puoliansa
+lujasti, mutta hän olisi kuitenkin sortunut suuren ylivoiman alle,
+jolleivät uudestaan yli tulevat lotjat juuri hyvään aikaan olisi
+tuoneet apua. Tässä tilaisuudessa olivat nyt Ruotsin soturit ensi
+kertaa saaneet mittailla miekkojaan espanjalaisten, sen ajan
+mainioimpien soturien kanssa. Se sotajoukko, joka ylipääsöä oli
+yrittänyt estää, kuului näet mainittuun kansaan ja oli Belgian
+maaherran käskystä tullut Mainzin piispan avuksi. Näin oli ihmeellinen
+sattumus saattanut vastakkain Euroopan äärimäisen lounaispään ja
+äärimäisen koilliskulman pojat. Kustaa Aadolf pystyttikin tämän
+merkillisen tapauksen muistoksi korkean patsaan Reinjoen rannalle.
+
+Kohta tämän jälkeen valloitettiin vahva ja tärkeä Mainzin kaupunki. Sen
+varustusväkeä komentava De Sylva oli tosin ylpeästi uhannut pitää
+puoliaan vaikkapa kolmeakin tuommoista Ruotsin kuningasta vastaan.
+Mutta kolme-luku olikin ainoa hänen sanoistansa, josta hän toden
+todella piti kiinni; sillä kolmantena päivänä hän jo antoi linnan
+avaimet kuninkaalle.
+
+Nyt keskeytti Kustaa Aadolf sotaretkensä pariksi kuukaudeksi. Vähäinen
+levähdys olikin kyllä tarpeen tälle päällikölle ja hänen miehilleen,
+jotka puolitoista vuotta yhtä mittaa olivat rientäneet tappelusta
+tappeluun. Se oli ollut pitkä ja loistava voittoretki Itämeren
+rannoilta hamaan Reinjoen keskijuoksulle saakka! Enin osa Saksaa
+totteli nyt Ruotsin kuninkaan käskyjä; protestantit olivat hänen
+liittolaisiaan, katolisista olivat jo useimmat kukistetut.
+
+Frankfurtiin, jossa Kustaa Aadolf tämän loma-aikansa vietti, kokoontui
+mainion sotasankarimme ympärille loistoisa seura. Viisi itsenäistä
+Saksan keisarikunnan ruhtinasta saapui sinne -- niiden joukossa tuo
+onneton, maistaan karkoitettu Böömin kuningas Fredrik, ynnä myös koko
+joukko vähemmän mahtavia, vaan kuitenkin alueillansa itsenäisiä
+valtion-kreivejä ja valtion-vapaaherroja, kaikki suurien, komeitten
+saattoparvien kanssa. Vielä nähtiin siellä toistakymmentä lähettilästä
+muilta mailta, jotka tuhlaavaisessa ylellisyydessä kilpailivat
+keskenänsä. Siellä olivat myös ulkomuodoltaan vähemmän loistokkaat,
+mutta maineeltaan sekä töiltään sitä mainehikkaammat Ruotsin
+aatelisherrat, viisas Oxenstjerna etupäässä. Saapuipa tänne myös pian
+kuninkaan puolisokin, Maria Eleonora, joka ei enää ollut saanut
+ikäväänsä hillityksi, vaan oli itkenyt ja rukoillut, kunnes hänen
+sallittiin rientää epäjumalan tavoin rakastetun sankarinsa luokse. "Nyt
+viimeinkin", riemahti hän, punoen käsivartensa kuninkaan kaulaan, "on
+toki ikivoittoisa Kustaa Aadolfkin joutunut vangiksi!" Että tästä
+lähtien ilo vasta oikein iloksi kiihtyi, että tästä lähtien vasta
+oikein alkoi lakkaamaton juhlien ja pitojen jakso, tarvinnee tuskin
+sanoa.
+
+Vielä suurempaa mahtavuutta, vielä komeampaa loistoa ennustavia puheita
+alkoi näihin aikoihin kuulua. Toistettiin se vanha sananparsi, että
+"kellä koko vuoden on Frankfurt vallassaan, sillä on sitten myös koko
+Saksan keisarikunta kädessänsä". -- Myöskin huomautettiin, että Kustaa
+Aadolfilla nyt oli hallussaan niin hyvin Nürnbergin kaupunki, missä
+Saksan keisarikruunua tallennettiin, kuin myös Frankfurt, missä
+kruunaus aina tapahtui. Eräs kohtelias hoviherra kerta itse kuninkaan
+kuullen vertasi Kustaa Aadolfia Aleksanteri Suureen, mitä voittojen
+nopeuteen ja paljouteen tuli; lisäsipä hän vielä sen toiveen, että he
+myös perustamansa valtakunnan suhteen tulisivat toistensa vertaisiksi.
+Kuningas hymyili: "En niin kunnianhimoinen toki ole", vastasi hän.
+"Tyydyn kun tyydynkin siihen kaistaleeseen, joka on Itämeren ja
+Reinjoen välillä." Se oli puoleksi leikkiä, mutta puoleksi myös totta.
+Muutamat seikat osoittavat, että Kustaa Aadolfilla oli mielessään
+kokonaan muuttaa Saksan valtiolliset olot. Useammissa valloittamissaan
+paikoissa hän antoi asukkaiden vannoa uskollisuuden valan itselleen
+sekä perillisilleen. Samankaltaisia määräyksiä oli myös useasti
+liittokirjoissa Saksan protestanttien kanssa. Eräässä rauhansovinnon
+ehdoituksessa, joka lähetettiin Wieniin, vaati kuningas muun muassa,
+että hänet määrättäisiin keisarin kruununperilliseksi. Habsburgin suvun
+ylivaltaa, joka sorti protestantteja, hän silminnähtävästi ei aikonut
+edelleen sallia; hämärää vaan on -- ja niin oli luultavasti hänelle
+itselleenkin vielä -- pitikö hänen pyrkiä koko keisarikunnan
+hallitsijaksi, vai ainoastaan yhdistää Pohjois-Saksan protestantit eri
+valtakunnaksi sukunsa alle.
+
+Näissä loistavissa toivoissa ja komeissa pidoissa ei ollut tietysti
+alhaisilla sotamiehillä mitään osaa; mutta elivätpä kuitenkin hekin
+täällä Etelä-Saksassa herroiksi. Ylimalkaan oli tosin Kustaa Aadolf
+ankara sotakurissaan eikä sallinut porvarien ja talonpoikien
+ryöstelemistä. Mutta näissä rikkaissa katolismaissa ei näy kuitenkaan
+pidetyn aivan tarkkaa lukua siitä, vaikka luostarien täyteen ahdetut
+aitat ja täydet kellarit tulivatkin hiukan tyhjemmiksi. Erittäinkin
+Würzburgista saivat Ruotsin soturit runsaasti saalista; sen
+jälkeen nähtiin heillä kaikilla uudet vaatteet ja taskut täynnä
+taalarikolikoita. Samoin esim. mainitaan eräästä luostarista
+Speijerissä Reinjoen seuduilla, että sinne majoitetut ratsumiehet
+olivat viinitynnyrien sekä viljahinkaloiden suhteen "menetelleet
+niinkuin tapana on", ennenkuin kuningas oli kerinnyt ottaa ne omaan
+korjuuseensa. "Meidän Suomen pojat", kertoikin tähän aikaan eräs
+päällikkö kirjeessään kotimaahan, "tottuvat nyt täällä viinimaiden
+elämään, eikä tehne heidän mielensä kovinkaan pian takaisin Savon
+saloille. Liivinmaan sodissa heillä oli usein vain homeista leipää
+purtavana, selkeää vettä särpimenä. Vaan nytpä lusikoidaan kypäristä
+viinisoppaa ja kastellaan siihen vehnäleipää."
+
+
+
+
+8. Meno Lechjoen yli.
+
+
+Kustaa Aadolf, lähtiessänsä keväällä 1632 uudestaan liikkeelle, aikoi
+kulkea pitkin Reinjokea alaspäin; siellä olisivat vielä olleet
+katoliset Kölnin ja Trierin arkkipiispat kukistettavat. Mutta yht'äkkiä
+kääntyikin hänen retkensä aivan toiseen suuntaan. Tilly näet oli nyt jo
+sen verran rohkaissut masentunutta mieltänsä, että hän uskalsi karata
+sen pienen sotajoukon kimppuun, jonka kuningas oli jättänyt Mainin
+rantaseutujen suojaksi Hornin johdon alla. Tämä äkkiarvaamaton hyökkäys
+saattoi Hornille sangen tuntuvan vahingon. Mutta itse voittajalle tuli
+siitä voitosta vieläkin suurempi vahinko, sillä nyt riensi Kustaa
+Aadolf sotavoimansa kanssa kostamaan. Säikähtynyt Baijerin
+vaaliruhtinas käski Tillyn, maksoi mitä maksoi, puolustaa hänen
+maitansa. Vanha, varovainen herra ei kuitenkaan nytkään tohtinut
+koettaa sotaonneaan aukealla tantereella, vaan vetäytyi taitavasti
+valittuun asemaan Tonava- ja Lechjokien kulmaan. Näiden vesivallien
+suojassa hän toivoi voivansa estää Ruotsin väen pääsöä Baijeriin,
+vaikka hänellä olikin vain 22,000 miestä, joiden joukossa oli paljon
+äsken pestattua nostoväkeä, kun sitä vastoin Kustaa Aadolfilla oli
+33,000 tottunutta soturia.
+
+Kuningas meni ylempänä Tonavan yli ja läheni pian Lechin rantaa. Tässä
+hän nyt kutsui sotaherransa neuvotteluun. Useimmat, erittäinkin viisas
+Horn, arvelivat ylimenon tuon lieterantaisen joen poikki kovin
+vaaralliseksi näin lukuisan vihollisen silmien edessä. Vaikka hyvinkin
+kävisi, niin maksaisi se sittenkin paljon väkeä; vaan jos tappiolle
+jouduttaisiin, niin saattaisi helposti perihäviö olla tarjona. Mutta
+Kustaa Aadolf luotti miestensä monasti koeteltuun urhouteen ja
+suurempaan sotataitoon. "Mitä?" huudahti hän säihkyvin silmin;
+"olemmehan päässeet Oderin, Elben ja Reinin virtojen poikki, olemmepa
+itse Itämerenkin yli kulkeneet, meitäkö tämä tämmöinen oja nyt
+peloittaisi?"
+
+Itse läksi nyt kuningas pienen rakuunaparven kanssa tiedustelemaan
+sopivinta ylimenopaikkaa. He ratsastivat kauan pitkin rantaa,
+huolimatta vihollisen tykin luodeista, joita yhä tulla vingahteli joen
+poikki. Vihdoin arveli Kustaa Aadolf löytäneensä etsittävänsä.
+"Kuulkaas, pojat", huusi hän saattojoukollensa, "50 riksiä sille, joka
+tuopi minulle varman tiedon siitä, miten syvä joki on tuossa mutkassa!"
+Yksi rakuunista astui esiin ja lupasi lähteä tuolle vaaralliselle
+tiedusteluretkelle. Kuningas muiden miestensä kanssa vetäytyi nyt
+syrjemmäksi piilopaikkaan, jossa hän kuitenkin hyvin saattoi nähdä,
+mitä rannalla tapahtui. Rakuuna riensi läheiseen kylään ja ilmestyi
+sieltä pian talonpojaksi puettuna, pitkä riuku olalla. Hän meni alas
+rantaan ja rupesi kaalaamaan jokea, yhä koetellen eteensä riuvulla. Kun
+vesi alkoi jo nousta vyötäisiä myöten, seisahtui hän ja pudisti
+päätänsä. Tuonpuolisella rannalla seisoi muutamia Baijerin sotamiehiä
+katsellen hänen hankettansa. "Osaatko uida?" huusivat he nyt hänelle
+nauraen. -- "Enkä", vastasi toinen. -- "No, oletko sitten hullu, kun
+yrität kaalata joen poikki, joka on 22 jalkaa syvä!" -- "Mistä te sen
+niin varmaan tiedätte?" kysyi talonpoika. -- "Eilen vasta meidän
+upseerit pohjan mittasivat", vastasivat baijerilaiset. -- "Voi", sanoi
+taasen valetalonpoika, "pitäisipä minun välttämättömästi päästä yli --
+eiköhän joku teistä, veikkoset, tahtoisi kaalata minulle vastaan ja
+sitten tämän riuvun avulla vetää minua toiselle puolelle? Kultakolikon
+antaisin vaivasta!" -- Yksi baijerilaisista riisui vaatteet päältään ja
+rupesi kaalaamaan, josta rakuuna näki, minkälainen pohjan viete oli
+toisella rannalla. Nyt hän tekeytyi pelkuriksi, ikäänkuin hän ei
+riuvunkaan nojassa olisi uskaltanut uida yli. Sen sijaan hän meni
+kuninkaalle viemään saamiansa tietoja ja sai niistä 100 riksiä sekä
+aliupseerinpaikan palkinnoksi.
+
+Nyt Kustaa Aadolf asetti kaikki tykkinsä -- 72 luvultansa, mikä siihen
+aikaan oli tavaton määrä -- pattereihin rantaäyräälle vastapäätä Tillyn
+leiriä. Nämät tulikidat rupesivat lakkaamatta paukahtelemaan,
+lennättäen luotejansa aina siihen metsään saakka, jossa Baijerin
+valtavoima seisoi. Omin käsin kuuluu kuningas tässä tähdänneen ja
+laukaisseen tykkejä kuusikymmentä kertaa. Samaan paikkaan koottiin koko
+armeija ja järjestettiin sotarintaan, niinkuin tappelua varten ainakin.
+Tuotiinpa jo rannallekin kaikellaisia rakennuspuita sillan laittamista
+varten.
+
+Kaikki nämä temput olivat kuitenkin vain silmänkääntäjäkonsteja, joilla
+petettiin Tillyä. Oikeaksi ylimenopaikaksi olikin valittu toinen kohta
+vähän matkaa etelämpänä, missä oli luoto joessa, ja jonka vain matala
+kapea oja eroitti rannasta. Todellista siltaa varustettiin salaa,
+kauempana joesta; siellä sitä varten sahattiin joen erisyvyyden mukaan
+sovitettuja pitempi- ja lyhyempijalkaisia alushepoja; näiden aineet
+samoinkuin myös päälle ladottavat laudat otettiin läheisen kylän
+puretuista tuvista. Enimmäkseen tehtiin työtä öisin, ja päivällä
+poltettiin suuria olkiläjiä, jotta niiden paksu savu yhdessä patterien
+ruudinsavun kanssa peittäisi koko seudun ja estäisi vihollisen
+näkemästä, mitä oli tekeillä.
+
+Kolmannen päivän aamuna, huhtik. 5 p. 1632, lähetettiin 300 miestä
+_Savon jalkarykmenttiä_ aina Tonavajoen rannoilta maantietä myöten
+tuotetuilla veneillä Lechin yli mainittuun luotoon. Rivakasti ja ilolla
+-- kuningas oli luvannut 10 riksiä mieheen -- riensivät uljaat Suomen
+pojat vaaralliseen toimeensa, pääsivät onnellisesti yli ja rupesivat
+kiireesti luomaan rintavarustusta aiotun sillan suojaksi. Nyt aukenivat
+viimein baijerilaisten lumotut silmät ja suuri ylivoima hyökkäsi heti
+savolaisten päälle. Mutta nämät osoittivat taas, etteivät he olleet
+hätäpoikia! Toinen osa torjui pyssyillään ja piikeillään pois
+vihollista, toinen osa jatkoi vallitustyötänsä. Niinpä tämän pienen
+parven verrattoman urhouden kautta saatiin tilaisuutta asettaa
+alushevot jokeen ja laittaa silta valmiiksi. Sitä myöten riensi nyt
+Kustaa Aadolf itse joen yli kahden kokonaisen jalkaväkiprikaatin
+kanssa. Tämä apu tuli juuri otolliseen aikaan; sillä samassa saapui
+toiselta puolelta Tillykin rannalle, tuoden kaksi tertsiaa mukanansa,
+jotka silmänräpäyksessä olisivat musertaneet Savon joukon. Nyt alkoi
+tässä tulinen tappelu, osaksi maalla, osaksi vedessäkin, jolloin
+sotamiehet kahlasivat kainaloita myöten matalassa jokihaarassa luodon
+ja mantereen välillä. Turhaan ryntäilivät baijerilaiset luotoa vastaan;
+turhaan myös yritti Ruotsin väki saada jalansijaa tuonpuolisella
+rannalla.
+
+Mutta rupesipa pitkä odotus ja joutilaanaolo tuntumaan kovin ikävältä
+Weimarin Bernhard herttuasta, jonka johdossa oli osa kuninkaan
+ratsuväkeä. Tämä uljas herra koetti jokea useammista paikoista, kunnes
+löysi ennen tietymättömän kaalamon. Siitä hän nyt ajaa karautti yli,
+niin että vesi roiskahti korkealle. Eipä aikaakaan, niin hän jo
+yhdeksän lippukunnan kanssa -- niiden joukossa myös _Suomen
+ratsumiehet_ -- iski vihollisen vasempaan kylkeen. Tulisen kahakan
+perästä pakeni baijerilainen hevosväki jokirannasta metsään.
+
+Sillä välin oli Tilly tuonut taisteluun vieläkin neljä tertsiaa
+jalkaväkeä lisäksi. Mutta ei hän näilläkään saanut luotoa
+valloitetuksi; siihen oli varsinkin syynä Ruotsin patterien hirmuinen
+tuli, joka oman väen päitten yli lakaisi koko toista rantaa. Maa järisi
+tykkien lakkaamattomasta paukkeesta, ja ampuminen kuului monen
+peninkulman päähän. Luodit osaksi iskivät keskelle eteenpäin ryntääviä
+joukkoja, kyntäen niihin leveitä vakoja; osaksi ne myös lentelivät
+metsään taittaen oksia, repäisten irti pirstaleita, jopa kaataen suuria
+honkiakin maahan. Täten ei ollut metsä miksikään suojaksi
+baijerilaisille, vaan päinvastoin tuli täällä vahinko vieläkin
+suuremmaksi kuin lakealla maalla, missä vain kuulat yksinään saattoivat
+sattua.
+
+Vimmastuneena suuresta mieshukastansa sekä toistamiseen uhkaavasta
+tappiosta vei nyt Tilly illan tullen viimeisen varaväkensä rynnäkölle.
+Itse hän astui etupäässä, temmattuaan lipun käteensä. Mutta hän ei
+ehtinytkään kauas, ennenkuin pyssynluoti sattui hänen polveensa, niin
+että hän pyörtyneenä kaatui maahan. Tämä oli nyt Tillyn viimeinen
+taistelu, sillä kaksiviikkoisten tuskien jälkeen vanha sotaherra heitti
+henkensä. Hänen kaatumisensa ratkaisi samassa myös voiton. Baijerin
+vaaliruhtinas pakeni yön pimeydessä pois tantereelta, jättäen ihan
+ilmaiseksi lujat varustuksensa, joiden valloittaminen väkirynnäköllä
+olisi epäilemättä maksanut paljon verta.
+
+Ruotsin sotajoukot levisivät nyt yli koko Baijerin. Huhtik. 14 p.
+ratsasti Kustaa Aadolf riemuitsevien porvarijoukkojen keskitse
+_Augsburgin_ kaupunkiin, missä Lutherin usko ensikerta oli julkisesti
+julistettu. Toukok. 7 p. hän jo seisoi vaaliruhtinaan palatsissa
+_Münchenissä_. Tätä vihollisensa pääkaupunkia, samoinkuin myös muitakin
+katolisia kaupunkeja, kohteli hän leppeästi, ottaen ainoastaan
+polttoveroa. Mutta maaseudut sitä vastoin saivat perinjuurin kokea
+sodan kaikkia kauhuja. Umpiuskoiset talonpojat olivat näet pappiensa
+yllytyksestä joka paikassa ruvenneet sissisotaan. Jos heidän onnistui
+saada joku pieni parvi kynsiinsä, niin he surmasivat sotamiehet mitä
+kauheimmalla tavalla, puhkasivat ensiksi heiltä silmät, silpoivat pois
+korvat, hakkasivat poikki kädet sekä jalat. Tämän johdosta taas Ruotsin
+väki kosti armottomasti, teloittaen ase kädessä sadoittain talonpoikia
+ja polttaen kylät, hävittäen pellot. Itse Kustaa Aadolfkaan ei
+hillinnyt täällä heidän raivoansa, niin vimmastunut hän oli
+baijerilaisten julmuuksista.
+
+Hamaan Bodenjärvelle saakka, Saksan keisarikunnan ja Sveitsin väliselle
+rajalle asti, loittonivat tässä sodassa uljaimmat partioparvet. Siellä
+sanotaan suomalaisten ratsumiesten kysyneen, vieläkö oli pitkältä
+Rooman kaupunkiin. Kunhan vielä olisi valloitettu tuo "röyhkeä Ruomi"
+ja karkoitettu paavi, Antikristus, joista heidän virsikirjansa tiesi,
+silloinhan jälleen astuisi koko maailmassa voimaan jouluevankeliumin
+sanat: "rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto".
+
+
+
+
+9. Nälkäsota Nürnbergissä.
+
+
+Baijerin kukistuksen jälkeen aikoi Kustaa Aadolf tunkeutua Itävaltaan,
+jonne uskonsa tähden vainotut protestanttiset talonpojat häntä
+hartaasti toivoivat valmiina joka mies häntä auttamaan. Näin olisi
+meidän sankarikuningas, pakoittamalla keisaria rauhaan hänen omassa
+pääkaupungissaan, saanut suuren vapautustyönsä täydellisesti
+lopetetuksi. Mutta toisin hän oli päättänyt, toisin ihmiskunnan ylin
+johtaja säätänyt.
+
+Hädissään oli keisari nyt jälleen kääntynyt _Wallensteinin_ puoleen,
+jonka hän, niinkuin kerrottu, oli Saksan ruhtinasten kehoituksesta
+eroittanut virasta juuri vähää ennen Kustaa Aadolfin tuloa. Nyt
+Ferdinand ei säästänyt rukouksia eikä lupauksia, sillä Wallenstein, sen
+jokainen näki, oli ainoa, joka kenties vielä voisi hillitä tuon
+hirmuisen Pohjanmaiden leijonan voittoa. Kauan aikaa Wallenstein
+vastasi kieltävästi, rangaistakseen keisaria hänelle tehdystä
+häväistyksestä, ja kun hän vihdoin viimein suostui, olivat ehdot niin
+ankarat, niin nöyryyttävät, ettei mikään kruunupää hallitsija
+maailmassa ikänä ole saanut kuulla semmoisia alamaiseltaan. Ferdinand
+ei saanut antaa mitään käskyjä armeijalle, ja Wallensteinin tuli
+palkinnokseen saada yksi keisarin omista perintömaista sekä lääniherran
+valta kaikissa Saksalle takaisin valloitetuissa maissa. Kun Ferdinand
+pakosta oli suostunut näihin ehtoihin, oli Wallenstein heti lähettänyt
+pestaajansa liikkeelle; mainion sotaherran nimi oli kutsunut hänen
+entisiä sotureitaan sekä myös nuoria talonpoikia joukoittain hänen
+lippujensa alle, ja kolmen kuukauden kuluttua oli hänellä 30,000 miestä
+hyvin harjoitettua, hyvin varustettua väkeä komennossansa. Tällä
+voimalla ajoi hän pian saksilaiset pois Bööminmaasta ja marssi sitten
+Baijerin vaaliruhtinaan avuksi.
+
+Kustaa Aadolfin luoksi saapui nyt kiireellisesti sanansaattajia
+Nürnbergistä. He kertoivat, että keisarin ja Baijerin voimat, yhteensä
+noin 45,000 miestä, lähenivät tätä väkirikasta, varakasta, taidokasta,
+protestanttista vapaakaupunkia, uhaten sille samaa kohtaloa, mikä
+onnettoman Magdeburgin osaksi oli tullut. Tätä ei Kustaa Aadolf millään
+lailla voinut sallia, vaikka hänellä tosin ei silloin ollut enempää
+kuin 10,000 jalkasoturia ja 8,000 ratsumiestä saapuvilla. "Nürnberg on
+minun silmäteräni", vastasi hän lähettiläille, "ja niin kauan kuin
+minussa on henki, koetan Jumalan avulla estää, ettei Wallenstein saa
+nähdä teidän muurienne sisäpuolta." Pitkää aikaa ei kulunutkaan näiden
+jalojen sanojen ja niiden täytännön välillä. Kesäkuun 22 p. 1632 hän
+oli Nürnbergissä, jossa hänet vastaanotettiin suurella riemulla ja
+kiitollisuudella. Kaupungin omia valleja ei kuningas katsonut
+puolustukseen riittäviksi; sitä paitsi ei niiden sisässä olisi ollut
+tarpeeksi väljältä tilaa hänen sotureilleen. Siksi hän oli käskenyt
+rakentaa suuren vallitetun leirin kaupungin muurien ympäri. Tämän
+käskyn olivatkin nürnbergiläiset niin hartaalla halulla täyttäneet,
+että koko leirin vallitus, vaikka se kaikkine kulmineen, mutkineen oli
+noin puolitoista peninkulmaa ympärimitaten, oli jo Kustaa Aadolfin
+tullessa melkein valmis. Myös he hankkivat omilla varoillansa näille
+valleille asetettavat tykit ja olivat koonneet pitkäksi ajaksi muonaa
+auttajiensa tarpeeksi. Näin osoittivat he kiitollisuuttaan teoillakin,
+eikä ainoastaan sanoilla.
+
+Wallenstein oli sillä välin vain jatkanut marssiansa _Nürnbergiin_
+päin. Hän oli tosin saanut sanoman kuninkaan saapumisesta kaupungin
+avuksi, mutta samassa myös tiedon apuvoiman vähyydestä. Sitä parempi,
+arveli hän mielessänsä, sitten on minulla yksi tie, kaksi asiaa --
+ensin kukistan Kustaa Aadolfin ja sitten valloitan Nürnbergin.
+Lähemmäksi tultuaan heinäkuun alkupäivinä, huomasi hän kuitenkin, ettei
+tässä ylivoimallakaan ollut Ruotsin väen kimppuun menemistä. Tilly
+olisi tämmöisessä tilaisuudessa lähtenyt pois muuanne; mutta
+Wallenstein oli nerokkaampi, neuvokkaampi; hän päätti taistella
+kuningasta vastaan samoilla aseilla. Hän vei siis väkensä Nürnbergin
+länsipuolella virtaavan Regnitzjoen yli ja rakensi sen rannalle
+itselleen myöskin vahvasti varustetun leirin. Tämä hänen majapaikkansa,
+joka oli vielä laajempi kuin Ruotsin leiri, oli varsin taitavasti
+valittu; hän saattoi siinä estää Kustaa Aadolfin muonanhankkijoita, kun
+hän itse sitä vastoin esteettömästi ja helposti sai muonaa Baijerista.
+Myös saattoi hän yksitellen hävittää kaikki lisäjoukot, jotka
+luultavasti tulisivat Kustaa Aadolfin avuksi.
+
+Näin kului muutamia viikkoja joutilaisuudessa; kumpikin armeija lepäsi
+leirissänsä, paikaltaan liikahtamatta. Ainoastaan pientä sissisotaa
+kesti lakkaamatta molemminpuolisten ruoanhankinnassa käyvien partioiden
+välillä. Näissä olivat wallensteiniläiset tavallisesti voitolla, sillä
+heillä oli paljon enemmän kevyttä ratsuväkeä; etenkin teki sukkela
+Isolani kroateineen paljon vahinkoa. Viimein eivät Ruotsin
+muonanhankkijat enää uskaltaneet pistää nenäänsäkään ulos leirin
+piiristä. Seuraus siitä oli se, että ruokavarat kaupungissa alkoivat
+huveta; täytyi vähentää jokapäiväisiä määriä puoleen. Puute synnytti
+kulkutauteja, joihin paljon sotamiehiä sekä myös kaupunkilaisia kuoli.
+Eipä kuitenkaan Wallensteininkään leirissä asian laita ollut paljoa
+parempi; siellä tosin saatiin leipää ja lihaa mielinmäärin, mutta ei
+ollut muuta kuin huonoa, haisevaa vettä juotavana. Paitsi sitä
+armeijassa vallitseva irstas elämä, joka tässä joutilaisuudessa oli
+yltynyt entistään inhottavammaksi, vaikutti myös pahasti sotamiesten
+terveyteen. Täälläkin mullattiin joka päivä joukoittain ruumiita
+maahan.
+
+Sillä välin oli monelta haaralta rientänyt apujoukkoja Kustaa Aadolfia
+pelastamaan. Viisaasti kyllä ne eivät olleet yrittäneet yksitellen
+päästä hänen luokseen. He kokoontuivat vähitellen kaikki yhteen
+joukkoon Oxenstjernan johdon alle, jonka kuningas käski koettaa
+välityökseen estää Wallensteinin muonanhankkijoita. "Hän on", kirjoitti
+kuningas leikillään, "niitä pahoja henkiä, joita ei muulla kuin
+paastoomisella saa karkoitetuiksi." Kun näin vihdoin oli 30,000 miestä
+tullut kokoon, läksi Oxenstjerna marssimaan Nürnbergiin päin, ja Kustaa
+Aadolf, saatuansa tiedon heidän lähenemisestään, tuli leiristä
+heitä vastaan. Yhdistynyt sotavoima, noin 45,000 miestä, saapui
+rauhallisesti, estämättä leiriin Nürnbergin ulkopuolelle; Wallenstein,
+jonka väki jo oli 30,000:ksi sulanut, ei ollut uskaltanut heitä
+häiritä.
+
+Kustaa Aadolf, nähdessään ympärillään tämän armeijan, suurimman,
+harjaantuneimman ja urhoollisimman kaikista, mitä kolmekymmenvuotinen
+sota on nähnyt, päätti nyt uljaasti ja viipymättä käydä vihollisen
+kimppuun, "tarttua härkää sarviin", käyttääksemme hänen omia,
+voimakkaita sanojensa. Itäpuolelta oli rynnäkkö ihan mahdoton, sillä
+kuinka olisi voitu vallien tykkitulen alaisena päästä joen poikki.
+Kustaa Aadolf päätti siis yrittää pohjoispuolelta, vaikka sielläkin
+näytti kovin vaikealta. Siellä oli näet muutamia kukkuloita, joista
+yhdellä jo vanhastaan seisoi vanha linna "Alte Veste", ja muut olivat
+nyt Wallensteinin käskystä tulleet valleilla sekä murroksilla
+varustetuiksi. Kukkulain vietteet olivat jyrkät ja metsäiset, ettei
+juuri muu kuin jalkaväki voinut päästä rynnäkölle. Kuningas toivoi
+kuitenkin vähitellen kaupunkia piirittäessä voivansa vastavallituksien
+sekä piiritys-ojien avulla lähetä kukkuloita, ja valloitettuaan ne
+ampua mäsäksi niiden takana leviävän leirin.
+
+Elok. 23 p. ruvettiin siis tämän tuuman mukaan luomaan kokoon
+ensimäisiä vastavallituksia, ja seuraavana aamuna tuli sanomia, jotka
+näkyivät ilmoittavan, että jo yksistään tämä hanke oli saattanut
+Wallensteinin pelästyksiin. Vakoojat kertoivat Wallensteinin leirissä
+näyttävän olevan suuren liikkeen, ikäänkuin armeija valmistautuisi
+lähtöön. Tämän kuultuansa päätti Kustaa Aadolf viipymättä pitemmittä
+varustuksitta, käydä rynnäkölle. Siinä yrityksessään hän toivoi myös
+paljon apua siitä, että kaksi hänen miestänsä olivat karkureina muka
+menneet vihollisen leiriin ja luvanneet sytyttää ruutivaunut.
+
+Keskipäivän aikana läksi siis koko armeija liikkeelle; jalkaväki
+peittyi metsän kätköön; ratsuväen, siipien sivuilla, täytyi pian
+seisahtua, kun ei metsäinen, jyrkkä mäki sallinut sen eteenpäin pääsyä.
+Jonkun aikaa saivat ryntääjät kiivetä kenenkään estämättä, josta
+kuninkaan luulo vielä vahvistui, että vihollinen oli pakomatkalla.
+Mutta yht'äkkiä välkähtivät murrosten takaa taajat rivit peitsiä ja
+pyssyjä, ja luodit alkoivat tuiskuta Ruotsin joukkoja vastaan. Sanoma
+Wallensteinin paosta oli vain perätön huhu; liike leirissä oli vain
+johtunut siitä, että muutamat rykmentit vaihtoivat asemaa.
+Ruutivaunujen räjähtämistä myös turhaan odotettiin; sitä varten
+lähetetyt miehet olivat ennen aikojaan joutuneet vangeiksi. Kustaa
+Aadolf oli nyt kahden vaiheella, pitäisikö hänen ehkä peräyttää
+väkensä. Mutta etumaiset joukot olivat jo täydessä käsikahakassa -- ja
+kuka tiesi, vaikka rynnäkkö näin uljailla uroilla, näin suurella
+ylivoimalla voisi onnistua? Kuninkaan omassa komennossa oli
+vasemmanpuolinen osa armeijaa. Näistä Pommerin (valkoinen) prikaati ja
+sen kantapäillä Ruotsin prikaati, jossa myös oli Savon rykmentti,
+valloittivat hurjalla hyökkäyksellä ensimäisen ja toisen vallituksen,
+missä vain pyssymiehiä oli vastassa, mutta kolmannen edestä ajoi ankara
+tykkituli heidät takaisin. Kaikella urhoudellaan he eivät päässeet
+tuumankaan vertaa edemmäksi.
+
+Vähän enemmän vasemmalla vaihteli samalla aikaa toinen pyssymiesparvi
+luoteja Cronbergin kyrassierien kanssa. Lähellä olevan hessiläisen
+ratsumieslippukunnan piti auttaa näitä pyssymiehiä, mutta se hajosi
+kaikille haaroille "ikivoittoisain" päällehyökätessä. Kuningas ilmoitti
+siitä mielipahansa Hessin maakreiville, joka seisoi hänen vieressään;
+mutta tämä suuttui. "Näyttää siltä, herra kuningas", vastasi hän, "kuin
+tahtoisitte kokonaan säästää omaa kansaanne ja antaa meidän
+saksalaisten yksin vuodattaa vertamme. Täällä ovat minun hessiläiseni,
+tuolla pommerilaiset etumaisina tulessa." -- "Kylläpä lähetän
+suomalaisen", virkkoi pilkalla kuningas, "ja toivon, että kansan
+vaihtamisesta myös seuraa onnen vaihto." Stålhandske _suomalaisten_
+huoviensa kanssa iski nyt cronbergiläisten kimppuun ja ajoi heidät
+aivan leirivalliin asti. Mutta sieltä hyökkäsi suuri ylivoima ulos,
+joka torjui suomalaiset takaisin. Kustaa Aadolf lähetti nyt toisenkin
+suomalais-lippukunnan avuksi, ja molemmat yhdessä saivat vihollisen
+toistamiseen pakenemaan leirin suojaan. Vaan sieltä ryntäsi Fuggerin
+johdolla vielä suurempi voima esiin, jonka alta suomalaisten täytyi
+paeta pyssymiestensä turviin. Näiden tuli, joka muiden muassa myös
+Fuggerin kaatoi, taas vuorostaan hillitsi ja karkoitti keisarillisen
+ratsuväen. Näin vyöryi tappelu monta tuntia onnen vaihdellen puolelta
+toiselle. Vihdoin päätti kuningas, nähdessään rynnäköt turhiksi,
+peräyttää väkensä. Mutta ei ollut sillä hetkellä ketään korkeampaa
+upseeria käsillä paitsi skotlantilaista Hepburniä, joka jostain asiasta
+suuttuneena oli ottanut eronsa ja katseli vain leikkiä. Häntä pyysi nyt
+kuitenkin Kustaa Aadolf ottamaan sotamiestensä peräyttämisen
+toimekseen. "Se on vaarallinen toimi", lausui urhokas skotlantilainen,
+"juuri siksi vaan otan sen tehtäväkseni."
+
+Sillä välin oli menestys ollut parempi oikealla puolella. Siellä oli
+Weimarin herttua Bernhard jalkasoturiensa kera valloittanut yhden
+yllämainituista kukkuloista, ja siitä oli suuri hätä noussut
+keisarillisten leirissä, jossa jo kuormastoväki alkoi hankkiutua
+pakoon. Jopa tuotiin Wallensteinin eteen valhesanoma: "Alte Veste on
+valloitettu!" Mutta hän tiuskasi vastaan: "Se ei ole totta! -- ei Herra
+Jumala itsekään voi saada sitä linnaa käsistäni!" ja käski enemmän
+varaväkeä sen suojaksi. -- Weimarin herttua puolestaan oli myös
+lähettänyt sanoman valloituksestaan ylipäällikölleen; mutta tämä ei
+heti käsittänyt sen paikan tärkeyttä eikä lähettänyt pyydettyjä
+tykkejä. Koko yön satoi rankasti, ja aamulla oli sen johdosta kukkulan
+viete tullut niin liukkaaksi, ettei nyt enää ollut mahdollista viedä
+kanuunia ylös kukkulalle. Täten päättyi tämä kahakka, joka ei maksanut
+juuri ylen paljon väkeä, vaan kuitenkin teki paljon vahinkoa sillä,
+että se rikkoi Kustaa Aadolfin ikivoittoisuuden maineen. "Ruotsin
+kuninkaalta", kirjoitti Wallenstein keisarilla, "on nyt puskurisarvet
+taittuneet. Koko maailma voi nyt nähdä, että ainoastaan te,
+keisarillinen majesteetti, olette ikivoittoisa." Kustaa Aadolf itsekin
+oli kovasti pahoillaan hätäilemisestään. "Siinä oli liikaa", sanoi hän,
+"poikanulikan leikiksi, lopen vähän tositeoksi!"
+
+Tämän jälkeen alkoi entinen nälkäsota taas uudelleen; molemmat armeijat
+loikoilivat jouten vastakkain koettaen, kumpiko kauemmin kestäisi.
+Nürnbergissä tuli nyt tietysti puute vielä tuntuvammaksi, kun niin
+paljo ihmisiä oli karttunut entisten lisäksi. Ruttotaudit kiihtyivät
+kauheassa määrässä niin miesten kuin myös hevosten parissa. Tämä nälkä
+ja kurjuus tuntui Kustaa Aadolfin sotureista sitä kauheammalta, koska
+he juuri edellisinä aikoina olivat tottuneet ylelliseen elantoon.
+Surullisesti lauloivat he nyt täällä
+
+    Silloin me Suomen pojat elettiin,
+    kun Augspurin kaupungiss' käveltiin,
+    ei päivääkään oltu rahatta,
+    eikä myös tyhjällä mahalla.
+    Vaan siit' me jouduimme Nürnperiin,
+    noita kaivantoja kaivamahan -- -- --![5]
+
+Hädissään alkoivat varsinkin saksalaiset hillitsemättömästi ryöstellä.
+Mutta kuningas ei nytkään sallinut semmoista vallattomuutta. Hän piti
+ankaran, tulisen nuhdepuheen upseereilleen ja käski paikalla viedä
+hirteen yhden korpraalin, joka juuri silloin oli tavattu ryöstöstä.
+Näin vielä kestettyänsä kolme viikkoa täytyi vihdoin kuitenkin
+kuninkaan lähteä tiehensä. Syysk. 13 p. hän marssi pois, jättäen
+Nürnbergin suojaksi muutamia tuhansia miehiä. Taudit olivat vähentäneet
+sotavoimaa ja nyt hupeni se vielä marssinkin aikana sen johdosta, että
+suuret joukot karkasivat; lähtiessä oli siinä vielä ollut 27,000
+miestä, mutta viikon perästä oli enää 18,000 koossa. Wallenstein oli
+siis nälkäsodassa päässyt voitolle, mutta siitä voitosta oli hänenkin
+täytynyt maksaa kallis hinta; hänelläkään ei ollut Nürnbergin seudulta
+lähtiessään enempää kuin 22,000 miestä jälellä.
+
+
+
+
+10. Kustaa Aadolfin viimeinen taistelu.
+
+
+Nürnbergistä oli Kustaa Aadolf vetäytynyt Baijeriin päin ja ruvennut
+Ingolstadtia piirittämään. Hänellä oli nyt taas aikomus lähteä itse
+Itävaltaa ahdistamaan niinpian kuin hän olisi saanut tämän vahvan
+linnan selkävaraksensa. Mutta taaskin tuli nyt avunpyytäjiä hänelle
+esteeksi, tällä kertaa Saksin vaaliruhtinas, jonka maata Wallensteinin
+joukot kauheasti hävittelivät. Kohta jätti Kustaa Aadolf kesken omat
+hankkeensa ja riensi Saksin avuksi, lennättäen alapäälliköilleen ja
+liittolaisilleen joka haaralle käskyjä, että he kiirehtisivät samaan
+paikkaan hänen voimansa lisäksi. Mutta useimmat jälkimäisistä eivät
+totelleet käskyä; itsepä Saksin vaaliruhtinaskin, joka oli apua
+pyytänyt, käyttäytyi oudolla tavalla. Hänen ylipäällikkönsä Arnheim
+vitkasteli kummallisesti viedessänsä vaaliruhtinaan armeijaa likemmäksi
+Kustaa Aadolfia, eikä hänen herransa sen johdosta häntä lainkaan
+rangaissut. Näytti siltä kuin viekas Juhana Yrjö olisi tahtonut antaa
+kuninkaan ja keisarin väen yksinään tapella keskenään, ruvetaksensa
+sitten itse voittajan puolelle.
+
+Toista mieltä aivan osoitti kuitenkin Saksin kansa. He
+tervehtivät pitkin matkaa Ruotsin kuningasta ikäänkuin taivaallista
+pelastusenkeliä, kilpaa tungeskellen hänen ympärilleen, saadaksensa
+suudella taikka edes sormin koskea hänen vaatteensa liepeitä. Syvästi
+liikutti Kustaa Aadolfia tämä kansan kiihkeä rakkaus, mutta samalla se
+häntä myös peloitti. "He luottavat liian paljon heikon ihmisen voimaan"
+lausui hän. "Kun ei vain Jumala pian rankaisisi sekä heitä että minua
+näyttämällä, että minäkin olen vain kuolevainen ihminen!"
+
+Yksin jääneenä, ilman toivottuja liittolaisiansa, ei ollut nyt
+kuninkaalla muuta neuvoa kuin ryhtyä vanhaan kilpikonnakeinoonsa ja
+turvautua vallitettuun leiriin likellä Naumburgia. Saatiinpa pian
+kuulla, että hän pakkasen tähden oli majoittanut enimmän osan väkeänsä
+itse kaupunkiin.. Tästä päätti Wallenstein, että sota oli siksi
+vuodeksi peräti loppunut. Hän antoi siis Pappenheimin 6-7,000:n miehen
+kanssa mennä Hallea valloittamaan, ja itse hän alkoi hajoittaa
+rykmenttiänsä maakyliin talvimajoille. Mutta kirje, jossa eräälle
+alapäällikölle lähetettiin tieto Pappenheimin lähdöstä, joutui Kustaa
+Aadolfin käsiin, ja suuri, uljas tuuma välkähti heti hänen päähänsä.
+"Jumala itse on antanut vihollisen käsiini!" huusi hän innolla. Nyt oli
+molempien vastakkain majailevien sotajoukkojen voima melkein
+tasavertainen, nyt piti uljaasti rynnätä Wallensteinia vastaan.
+
+Viivähtämättä, vielä samana päivänä pantiin tämä tuuma toimeen. Jos
+olisi silloin ehditty päästä perille ja käydä Wallensteinin kimppuun,
+niin olisi tämä ollut perikadon oma, sillä hänen rykmenttinsä olivat
+aivan hajallaan. Mutta pieni, lietteinen, viidakkorantainen joki, missä
+Isolani kroateineen oli estämässä ylimenoa, vei niin paljon aikaa, että
+vasta illalla saavuttiin keisarillisten lähelle. Wallensteinille oli,
+heti Ruotsin armeijan liikkeelle lähdettyä, tullut siitä sanoma; mutta
+hän ei ollut millään muotoa tahtonut sitä todeksi uskoa. Vasta myöhään
+illalla, kun ei enää voinut olla vähintäkään epäilyksen sijaa, käski
+hän hajanaiset rykmenttinsä kokoon ja lähetti sanansaattajan
+Pappenheimiä takaisin kutsumaan. Aamulla varhain hän asetti väkensä
+hyvin edulliseen, taitavasti valittuun asemaan. Hänen oikealla
+puolellaan oli _Lützenin_ kaupunki, estäen siltä taholta
+kiertämisyrityksiä; edessä oli osaksi syvä, vedellä täytetty kaivanto,
+osaksi maantie, joka oli paljoa korkeampi vieriänsä ja molemmin puolin
+varustettu syvillä ojilla. Näihin ojiin asetti Wallenstein tiheät
+pyssymiesrivit, ja niiden taakse seitsentykkisen patterin. Näin
+suojattuna hän toivoi voivansa täydessä turvassa torjua päältään kaikki
+Ruotsin voiman rynnäköt, kunnes Pappenheim kerkiäisi takaisin ja hän
+hänen avullaan saavuttaisi ratkaisevan voiton.
+
+Keisarillisten vahva asema peloitti myös Ruotsin kuninkaan vanhempia
+everstejä, niin että he taistelun yrittämistä epäsivät; mutta Kustaa
+Aadolf, rohkeana kuin ainakin, ei taipunut näihin neuvoihin. "Koska
+kerta on kylpyyn käyty", niin virkkoi hän, "pitää pestä itsensä aivan
+puhtaaksi."
+
+Ani varhain aamulla marraskuun 6 p. 1632 järjesti siis kuningas
+sotarintansa, toivoen kerkiävänsä ratkaista tappelun vielä ennen
+Pappenheimin palaamista. Mutta taivas ei näkynyt suosivan hänen
+hankkeitaan. Sakea sumu peitti koko sotatantereen ja teki tappelun
+mahdottomaksi, sillä tuskin olisi kymmenenkään askeleen päästä voitu
+eroittaa ystävää vihollisesta. Oman huolensa ja soturiensa
+kärsimättömyyden viihdytykseksi käski nyt Kustaa Aadolf pitää
+aamurukoukset ja alotti itse virren: "Jumala onpi linnamme!" Sen
+jälkeen hän lausui muutamia sanoja oikean kyljen ratsumiehille.
+Suomalaisia ja ruotsalaisia hän kiitti heidän aina osoittamastaan
+urhoudesta, ja kehoitti heitä sitä tässäkin tilaisuudessa näyttämään.
+"Muistakaa se", virkkoi hän vielä, "että jos te nyt väistytte, niin ei
+yksikään luu meistä kaikista pääse takaisin kotimaahan!" Saksalaisille
+hän huomautti, että tämä taistelu tarkoitti heidän omaisuutensa ja
+henkensä, heidän kunniansa, vieläpä yhteisen evankelisen uskonnonkin
+suojelemista perikadosta. "Seuratkaa vain minua", lopetti hän, "niin
+johdatan teidät voittoon, jonka hedelmistä sitten jälkeläisemme saavat
+pitkät, pitkät ajat nauttia!"
+
+Kuninkaan näin puhuessa sotarintamansa edessä huomautettiin hänelle,
+ettei hänellä ollutkaan rautaista haarniskaa, vaan ainoastaan
+hirvennahkainen paita rintansa suojana. Häntä pyydettiin pukeutumaan
+vahvempiin varuksiin, mutta hän kieltäytyi sanoen, että hän arasteli
+rautaa tuon Puolassa saamansa luodin tähden. "Jumala on minun
+haarniskani!" vakuutti hän lujalla luottamuksella.
+
+Koska sumua yhä vielä kesti, ruvettiin nyt taas veisaamaan, muun muassa
+veisattiin tuo kaunis virsi: "Älä pelkää, joukko pienoinen!" jonka
+Kustaa Aadolf juuri äsken oli ruotsiksi sepittänyt. Kaikki veisasivat
+yksinmielin, hamasta kuninkaasta aina halpaan rivisotamieheen ja tämä
+yhteinen turvautuminen yhteiseen Korkeimpaan Auttajaan lujitti kaikkien
+urhoutta.
+
+Vihdoin viimeinkin kello 11 sumu hälveni. "Nyt eteenpäin, Jumalan
+nimeen!" huusi Kustaa Aadolf, ja koko hänen sotarintansa lähti
+rynnäkölle. Heidän edistymisensä patterien ja ojissa seisovien
+pyssymiesten tulen alla kävi kuitenkin sangen vaikeasti ja hitaasti.
+Vasta kello 12 oli ehditty maantielle asti. Keskustan jalkaväki --
+etunenässä Ruotsin prikaati, johon myös jäljellä olevat 200 Savon
+poikaa kuuluivat -- tappoi tai karkoitti keisarilliset pyssymiehet,
+valloitti niiden takaisen patterin, ja sysäsi vielä samalla vauhdillaan
+pois tieltään Wallensteinin ensimäiset kaksi tertsiaa. Mutta kaksi
+verestä tertsiaa joutui avuksi, ratsuväkeäkin töytäsi vimmatusti tuohon
+vaaranalaiseen lomaan, ja Ruotsin jalkaväki syöstiin jälleen omalle
+puolellensa maantietä takaisin. Paremmin ei myöskään käynyt vasemmalla
+kyljellä.
+
+Oikealla kyljellä oli ratsuväellä ollut suuri vastus hypittäessänsä
+hevosiaan korkean maantien ja sen leveitten ojien poikki. Yli he olivat
+kuitenkin päässeet kuin päässeetkin, Stålhandske suomalaisineen (vielä
+niitä oli 500 miestä) kaikkein ensinnä, vaikka maantie heidän
+kohdallaan oli korkeimpana, ojat leveimpinä. Kuninkaansa oman johdon
+alla he sitten tavallisella vauhdillansa hyökkäsivät, niin että
+vastassa olevat keisarilliset huovit kohta kääntyivät selin ja pötkivät
+pakoon. Varajoukkona oleva toinen rivi hillitsi kuitenkin hyökkäyksen,
+jopa sai tulisen kahakan jälkeen Ruotsin ratsuväen ajetuksi maantien
+taakse.
+
+Vähää sitä ennen huomasi kuningas, että hänen jalkaväkensä, ylivoiman
+painostamana, alkoi horjua ja peräytyä. "Seuratkaa minua, pojat!" huusi
+hän Smoolannin ratsumieslippukunnalle, joka juuri paraikaa pyrki ojien
+yli. Ja samassa hän ajaa karautti jalkaväen avuksi, katsahtamatta
+taakseen, oliko hänellä mitään sotajoukkoa seuranansa. Kuitenkin vain
+harvalla smoolantilaisella oli niin hyvät hevoset, että he jaksoivat
+pysyä Kustaa Aadolfin perässä, ja yhtäkkiä huomasi tämä olevansa aivan
+likellä vihollista, ainoastaan muutamien omien miestensä seuraamana.
+Eräs keisarillinen korpraali näki silloin, miten nämät seuralaiset aina
+kunnioittavasti tekivät tilaa kuninkaalleen. "Ammu tuo", käski hän yhtä
+sotamiehistänsä, "se on varmaan suuri herra!" Luoti katkaisi Kustaa
+Aadolfilta vasemman käsivarren luun, ja verisuihku kuohahti hihasta
+ulos. Kuningas pyysi nyt Lauenburgin herttuaa auttamaan häntä pois
+tappelun pyörteestä. Mutta tuskin he olivat päässeet muutamien askelien
+päähän, niin jo tömähti maa heidän takanansa, ja he näkivät Götzin
+kyrassierien tulla tupsahtavan rynnäkölle juuri siihen paikkaan.
+Keisarillisten päällikkö, eversti Falkenberg, tunsi Ruotsin kuninkaan.
+"Kas, sinuapa minä jo kauan olen etsinyt!" huudahti hän ja ampui Kustaa
+Aadolfia selkään, vaan kaatoipa kostava luoti heti sen jälkeen hänetkin
+maahan. Herttua koetti nyt vielä taluttaa kuningasta pois, tukien
+häntä, että hän pysyisi satulassa pystyssä. Mutta Kustaa Aadolfin
+hevonenkin sai nyt haavan ja alkoi karata pystyyn; samassa tihenivät
+vihollisten joukot tihenemistään heidän ympärillään, jonka vuoksi
+herttua säikähtyneenä pakeni. Kustaa Aadolf vaipui ratsunsa selästä
+maahan. Nuori hovipoika, ainoa nyt enää läsnä oleva hänen omasta
+väestänsä, tarjosi silloin kuninkaalle hevosensa ja yritti nostaa hänet
+sen selkään; mutta hän ei jaksanut. Tämän näkivät muutamat kyrassierit,
+ajoivat paikalle ja kysyivät, kuka haavoitettu herra oli. Kuningas ei
+vastannut, ja poikakin pysyi ääneti. Yksi vihollisista lävisti silloin
+nuorukaisen miekallaan, toinen ampui Kustaa Aadolfia päähän.
+
+Tyhjin satuloin kiitävä, verinen hevonen levitti surusanoman rivi
+riviltä, ja pian saatiin täysi vahvistus kahdelta kuninkaan
+seuralaiselta, jotka kauempaa olivat nähneet hänen kaatuvan ratsun
+selästä. Muutamat päälliköt tahtoivat nyt lopettaa taistelun, varsinkin
+kun samaan aikaan Ruotsin väki oli joka paikassa tullut takaisin
+syöstyksi. Mutta Weimarin herttua Bernhard, jonka käsiin nyt ylimäinen
+johto oli jäänyt, oli toista mieltä, ja samoin myös alhaisemmat
+soturit. He paloivat kaikki halusta saada kostaa sankarinsa kuoleman.
+Tätä intoa herttua vielä kiihoitti tulisella puheella. "Ruotsalaiset,
+suomalaiset, saksalaiset!" huusi hän. "Meidän puolustajamme, vapauden
+puolustaja on kuollut! Minulle ei tämä elämä ole enää mitään elämää,
+jollen saa kostaa hänen puolestansa. Eteenpäin kanssani joka mies, joka
+kuningasta on rakastanut!"
+
+Ja tempaisten lipun käteensä hyökkäsi hän vasemman kyljen ratsuväen
+etupäässä eteenpäin. Luoti repäisi palan hänen käsivarrestansa -- vähät
+siitä! -- eteenpäin vain! -- kunnes hirsipuumäki ja sen kukkulalla
+oleva keisarillisten suurempi patteri oli hänen vallassansa. -- Nuori
+Brahe sillä välin vei jalkaväen uudelle rynnäkölle, valloitti uudestaan
+maantien ja sen takaisen patterin ja kävi kaikki murtavalla vauhdilla
+taas Wallensteinin jalkasoturien kimppuun. -- Oikealla kyljellä
+_Stålhandske_ sekä hänen suomalaiset ja ruotsalaiset huovinsa pikemmin
+lensivät kuin hyppäsivät ojien ja maantien yli. "Hakkaa päälle!"
+kajahti nyt hirmuisemmin kuin koskaan ennen heidän suustaan, ja miehet
+hakkasivatkin päälle julmemmin kuin koskaan ennen. He olivat vielä
+enemmän kuin muu väki pitäneet Kustaa Aadolfia omanansa; he pitivät nyt
+myös erikoisena oikeutenansa saada kostaa hänen puolestaan. Tuommoista
+vimman vihuria ei saattanut mikään ihmisvoima kestää. Akanoina lensivät
+keisarillisten rivit hajalleen joka haaralle, ja Stålhandsken
+johtamalle suomalaiselle rykmentille oli suotu se onni ja kunnia, että
+he saivat edes sankarinsa ruumiin pelastetuksi ja korjatuksi veriseltä
+tantereelta.[6]
+
+Voitto näytti nyt olevan täydesti ratkaistu. Melkein koko Wallensteinin
+jälellä oleva armeija oli pakosalla. Ainoastaan siellä täällä piti
+puoliaan vielä joku vanha, ruudinkärventämä soturiparvi, joka ei
+tahtonut elävin silmin nähdä tappion häpeätä. Silloin yht'äkkiä kuului
+huikea huuto: "Pappenheim on tullut!" ja samassa hyökkäsi jo tuo uljas
+päällikkö kahakkaan, perässänsä 1,500 ratsumiestä, joiden kanssa hän
+oli rientänyt edeltäpäin odottamatta jalkaväkensä hidasta kulkua.
+"Missä on kuningas?" oli hänen ensi kysymyksensä, ja samassa hän olikin
+jo suomalaisten keskellä, joiden riveissä hän aina oli tottunut
+näkemään Kustaa Aadolfin. -- Tämän lukuisan, vereksen apujoukon tulo
+muutti koko tappelun kulun. Stålhandsken rynnäkkö keskeytyi, ja pianpa
+oli jälleen koko tuo kylki heitetty takaisin maantien taakse. --
+Keskustassa oli myös keisarillinen jalkaväki uudestaan koonnut ja
+järjestänyt hajonneet rivinsä ja uudella rohkeudella hyökännyt päälle.
+Mutta eivätpä Brahen urhot myöskään vähillä hellittäneet jo kiinni
+kaappaistua voittoaan. Keltainen prikaati kaatui, joka mies
+paikallensa, vaan ei peräytynyt askeltakaan. Samoin myös teki sininen
+prikaati vuorostansa. Molemmat olivat saksalaisia. Vihreä
+skotlantilainen prikaati ja Ruotsin prikaati viimein peräytyivät,
+menetettyänsä suurimman osan miehistänsä. Voitto oli nyt taas
+kallistumaisillaan keisarillisten puolelle; ainoastaan Bernhard
+herttuan oli vielä onnistunut pitää voitettu paikkansa.
+
+Mutta yht'äkkiä laimistui jälleen wallensteiniläisten into ja vauhti;
+juuri tuon vereksen apujoukon, jonka olisi luullut parhaiten jaksavan
+kestää tappelussa, nähtiin horjahtavan, sitten ikäänkuin riivattuna
+pakenevan. "Pappenheim on kaatunut! Kaikki on hukassa!" -- se huuto
+viimeinkin selitti tuon oudon näyn.
+
+Sakea sumu, joka nyt taas levisi maahan, peitti keisarillisten onneksi
+Stålhandskelta tämän häiriön; muuten olisi todella nyt ollut "kaikki
+hukassa". Sumun suojassa oli Wallensteinillä toki aikaa peräyttää
+hiukan armeijansa tähteet ja saada ne jälleen kutakuinkin
+järjestykseen. Mutta kun sitten laskevan auringon jäähyväissäde vielä
+kerran läpäisi sumun, huomasi kuitenkin Wallenstein, ettei taistelun
+jatkamisesta enää voinut olla puhettakaan. Ruotsin sotarinta seisoi
+jälleen aivan eheänä, tiheänä, ikäänkuin se nyt vasta olisi aikonut
+alottaa tappelua. Vanha varovainen Kniephausen oli näet tähän saakka
+kitsaasti pidätellyt komentonsa alla olevaa toista riviä. Nyt hän
+viimeinkin antoi sen yhtyä etumaiseen riviin ja täyttää sen lomapaikat.
+Keisarilliset siis nyt urhoollisesti pitäen puoliaan, mutta sittenkin
+verkalleen peräytyen, jättivät kolmannen ja viimeisen kerran
+vastustajainsa käsiin maantien ojinensa ja patterin, joiden tähden sinä
+päivänä oli niin paljon urhojen verta vuodatettu.
+
+Miestappo tässä pitkällisessä, vimmatussa taistelussa oli molemmin
+puolin yhtä suuri, hirveän suuri, joka kolmas mies kaikista siihen osaa
+ottaneista. Voitto oli auttamattomasti, ratkaisevasti tullut
+protestanttien osalle; sen myönsi Wallensteinkin sillä, että hän heti
+enemmittä miekan sivalluksitta jätti koko Saksin ja vetäytyi Böömin
+vuorten taakse, oman keisarinsa rajojen sisälle. Mutta kuitenkin
+kuninkaan puoluelaiset surivat katkerasti tätä voittoansa ikäänkuin
+suurta tappiota. Saksalaiset itkivät heidän uskonsa ja vapautensa
+uskollista, mahtavaa puolustajaa; vaan ruotsalaiset ja suomalaiset
+surivat vieläkin katkerammin, sillä he itkivät _omaa_, yli kaiken
+rakastettua, jaloa sankariansa, jonka vertaista ei ollut heillä
+milloinkaan ollut eikä tulisi enää milloinkaan olemaan!
+
+Kustaa Aadolfin ruumis vietiin kotimaahan ja se sai hautansa
+Riddarholman kirkossa Tukholmassa Ruotsin muiden sankarien rinnalla.
+Mutta Lützenin veritannerkaan ei jäänyt muistomerkkiä vaille. Eräs
+kuninkaan tallirenki vieritti yhdentoista talonpojan avulla ison kiven
+sille paikalle, mistä kaatunut kuningas oli löydetty. Tämä kivi seisoo
+yhä vielä sijallansa, ja ympäristön kansa tuntee sen _Schwedensteinin_
+(ruotsalaiskiven) nimellä. Samalle paikalle on myöhemmin rakennettu
+komea muistomerkki.
+
+
+
+
+1l. Kustaa Aadolf.[7]
+
+
+Kustaa Aadolf oli syntynyt jouluk. 9 p. 1594 Tukholman linnassa.
+Vanhemmiltansa hän oli perinyt terveen, vahvan ruumiin, joka sitten
+huolellisella, hemmottelemattomalla kasvatuksella vieläkin karaistiin.
+
+Pienestä asti hänessä ilmeni peloton, rohkea mieli ja suuri hartaus
+kaikkiin sotaan kuuluviin asioihin. Kerta, kun oltiin kävelemässä
+maaseudulla, kielsi lapsenhoitaja holhottiansa poikkeamasta viidakkoon,
+koska siellä muka oli käärmeitä. "Annas vaan keppi tänne", huusi
+vastaukseksi pikku sankari, "kyllä minä ne käärmeet tapan!"
+Lastenleikeistä ei ollut hänestä huvittavaa mikään muu kuin
+sotamiehisillä olo, mutta sitä harjoitettiinkin ahkerasti, vähää
+myöhemmin myöskin metsästystä.
+
+Rohkeuden rinnalla ilmeni hänessä kuitenkin jo silloin erinomainen
+laupeus ja lempeys, joka oli jyrkkänä vastakohtana isän tylylle
+luonteelle. Monasti rukoili pieni Kustaa Aadolf tuomittujen puolesta,
+ja joskus suostui muuten niin taipumaton Kaarle silmäteränsä
+rukouksiin.
+
+Luvuissansa oli nuori prinssi väsymättömän ahkera, osoittaen samalla
+myös tavattoman suuria luonnonlahjoja. Historiassa hän hankki itselleen
+syvällisiä tietoja, filosofiassa myös sangen hyviä. Sujuvasti hän oppi
+puhumaan, paitsi äidinkieltänsä ruotsia, latinaa, saksaa, hollannin ja
+ranskan kieltä, sekä ymmärsi italiaa ja espanjaa, myöhemmin myös hiukan
+venäjää ja puolaa. Suomenkielen taidosta ei ole erittäin mainittu;
+mutta luultavasti Kustaa Aadolf, joka kaiken aikansa oli niin paljon
+tekemisissä suomalaisten sotamiesten kanssa ja useampia kertoja
+oleskeli Suomessa, ei voinut olla sitä vailla. -- Yliopettajana oli
+hänellä oppinut ja taitava Juhana Skytte, joka varsinaisen opetuksen
+ohessa muutenkin antoi oppilaalleen paljon viisaita, jaloja
+neuvoja. "Valitkaa vasta", lausui hän kerta, "neuvonantajiksenne
+jumalisia, vakavia miehiä; älkää valitko oppimattomia, jotka ovat
+purppurakaapuihin puettujen aasien kaltaisia; älkää myös semmoisia,
+jotka aina matkivat: 'Kyllä, kyllä!' tai: 'Ei, ei!' sen mukaan kuin
+heidän herransa sanoo; älkää viimeinkään noita kielenpieksijöitä ja
+lattiallaliehujoita, joita aina hovissa maleksii ja matelee niinkuin
+matoja nurmikossa."
+
+Nämät neuvot nuori prinssi hartaasti painoi mieleensä, ja muutenkin hän
+kernaasti kuunteli vanhempien, viisaitten miesten keskusteluja
+valtakunnan asioista. Isä myös piti huolta siitä, että hänen
+kruununperillisensä aikaisin tottui vastaiseen virkaansa. Yhdeksännestä
+vuodesta asti sai Kustaa Aadolf jo olla läsnä valtaneuvoskunnan
+keskusteluissa, kahdentoista iässä hänelle jo uskottiin pienempiä
+toimia, kuudentoista vuotisena hän oli jo isänsä hyvänä apulaisena. Hän
+piti sotaväenottoja ja tarkastuksia, hän johti pienempiä sotaretkiä,
+hän keskusteli ulkomaan lähettiläiden kanssa, taivuttaen joka paikassa
+puoleensa ihmissydämet ja herättäen yleistä ihmettelyä taidollansa.
+
+Minkä lapsi näin lupasi, sen mies sitten täytti täysin määrin.
+
+Kustaa Aadolfilla oli tavattoman nopea käsityskyky ja taito tunkeutua
+asioiden ytimeen; nuorukaisena hän jo siinä suhteessa voitti vanhat,
+työssä ja kokemuksessa harmaantuneet valtaneuvokset. Samassa oli
+hänellä erinomainen kyky lausua selvästi, sujuvasti ja miellyttävästi
+ilmi ajatuksensa. "Kielellään", niin sanottiin hänestä, "on Ruotsin
+kuningas voittanut yhtä monta kuin miekallaan."
+
+Joutilaana vetelehtimistä, jopa turhaa huvitustakin hän inhosi.
+Metsästämisestäkin hän jo pian luopui. Työ, väsymätön työ oli hänen
+ainoa huvinsa, ja samaa hän myös vaati virkamiehiltään, käyttäen kovia
+sanoja, jos hän havaitsi laiminlyöntiä. Eräs upseeri kerta ei ollut
+kyllin kiireesti saanut käskettyä vallitustyötä valmiiksi ja sanoi
+puolustuksekseen, että maa oli kovassa roudassa. "Maa on aina roudassa
+laiskalle sialle!" vastasi kuningas vihaisesti vanhalla ruotsalaisella
+sananlaskulla.
+
+Kesken hallitustoimiansakin oli Kustaa Aadolfilla aina väliin aikaa
+lukujensa jatkamiseen, erittäinkin historian tutkimiseen, jota hän
+kehui "paraaksi elämän neuvojaksi". Kovin usein ei hänellä kuitenkaan
+ollut tilaisuutta tähän, sillä valtakunnan asiat tuona vaikeana,
+vaarallisena aikana vaativat paljon huolta ja huomiota. Ihmeellistä on
+nähdä, kuinka paljon hän kerkesi saada toimeen sisällistenkin asioiden
+järjestämisessä; hänen hallituksensa on siinä suhteessa monin kohdin
+ihan uuden ajan alkuna. Näihin toimiin hän käytti aina talvikaudet
+Venäjän ja Puolan sotien aikana, jolloin tavallisesti levähdettiin
+taisteluista. Saksaan lähdettyänsä ei hän sitten enää joutanut paljon
+ajattelemaankaan semmoista.
+
+Niinkuin ainakin miehen, joka melkein koko lyhyen ikänsä vietti
+leirissä, hänen ajatuksensa liikkuivat enimmäkseen ja mieluimmin sotaan
+kuuluvissa asioissa. Kustaa Aadolf on ollut kaikkien aikojen
+taitavimpia sotapäälliköitä ja on keksinyt sekä monta että tärkeää
+parannusta sotataidossa. Hän lyhensi peitset ja kevensi pyssyt, joten
+molempia oli helpompi käyttää; pyssymiehet saivat nyt jättää pois tuon
+hangon, jonka nojaan ennen aina pyssy oli laskettava, kun tahdottiin
+tähdätä. Kovin kömpelöt, monta tuhatta miestä sisältävät tertsiat
+hyljäten hän jakoi jalkaväkensä pienempiin prikaateihin, ja asetti
+ylimalkaan soturit kuuteen, pyssymiehet joskus kolmeenkin riviin,
+entisten kymmenen sijaan; näin muodoin tulivat kaikki liikkeet ja
+käännähdykset nopeammiksi. Hyvän vaikutuksen teki se hänen keksintönsä,
+että hän rupesi asettamaan ratsujoukkojen lomiin pienempiä
+pyssymiesparvia, joiden tuli jo ennakolta laimensi päällehyökkäävien
+vihollisten huovien vauhtia. Tykit tehtiin myöskin lyhyemmiksi,
+kepeämmiksi, niin että niitä oli mukavampi kuljettaa.
+
+Sodankäynnissään oli Kustaa Aadolf ylimalkaan hyvin varovainen, joskin
+eri tiloissa monestikin sangen rohkea. Hän omisti itselleen sen
+säännön, jota siitä saakka on yleisesti sodassa noudatettu, ettei näet
+saatu umpimähkään marssia eteenpäin, ennenkuin selän ja sivujen
+suojaksi oli valloitettu linnoja tai rakennettu uusia varustuksia. Jos
+vihollisen ylivoima oli liian suuri, käytti hän, niinkuin monesti
+olemme nähneet, tuota Caesarilta opittua keinoa, että hän sulki itsensä
+vallitettuun leiriin. -- Verraton aikalaistensa parissa hän oli siinä
+suhteessa, että hän piti tarkan huolen muonan hankkimisesta
+sotureilleen ja maksoi myös, jos suinkin mahdollista, aina
+säännöllisesti heidän palkkansa. Mutta toiselta puolen hän valvoi
+enimmiten ankarasti, etteivät he saaneet ryöstellä eikä rosvoilla.
+
+Urhoudessa oli Kustaa Aadolf koko väelleen loistavana esikuvana. Jos
+häntä joskus varoitettiin vaaroihin antautumasta, vastasi hän väliin
+leikillä: "Ei ole vielä koskaan mikään tykinkuula kehenkään kruunattuun
+päähän sattunut!" -- tai myöskin jalolla vakavuudella: "Mikä kuolo
+olisi kuninkaalle kauniimpi, kuin jos hän kansaansa ja oikeaa asiaa
+puolustaessaan kaatuisi!"
+
+Kustaa Aadolfin kaikkien tekojen perusteena oli harras jumalisuus.
+Yhteisistä aamu- ja iltarukouksista hän harvoin oli poissa,
+jumalanpalveluksesta pyhäpäivinä ei milloinkaan. Usein nähtiin hänen
+myös istuvan itsekseen raamattua tutkien. "Minä koetan", hän sanoi,
+"sanan tutkimisella vahvistaa sydäntäni pahaa vastaan. Kuningas ei ole
+velvollinen vastaamaan teoistaan kenellekään muulle, paitsi Jumalalle;
+mutta juuri tämä itsevaltaisuus saattaa moniin kiusauksiin, joita ei
+kyllin voi varoa."
+
+Tämä harras jumalisuus osoittautui myös eläväksi kaikissa hänen
+teoissaan ja tavoissaan. Hänen suustansa ei kuulunut koskaan kirousta
+eikä kevytmielistä pilkkaa; häntä ei koskaan nähty juomarien,
+mässääjien eikä pelurien seurassa. Yhteen ainoaan epäsiveelliseen
+hairahdukseen tiedetään hänen nuoruudessaan tehneen itsensä syypääksi,
+mutta sen jälkeen oli hänen elämänsä aina puhdas ja suhteeton.
+
+Samoinkuin hänen ulkomuodossaan oli myös hänen käytöksessään
+majesteetillisuus ja laupeus ihanimmalla tavalla yhdistyneet. Kustaa
+Aadolf oli varsin arka kuningasarvostansa, ja kovat nuhteet, jopa
+rangaistuskin tuli sille tavallisesti osaksi, joka ei osoittanut
+hänelle tulevaa kunnioitusta tai rohkeasti moitti hallituksen toimia.
+Mutta muuten oli kuningas aina laupias ja iloinen, puhutellen
+kaikensäätyisiä ihmisiä lempeästi. Lähimmille alapäälliköilleen ja
+ministereilleen hän oli erittäin ystävällinen ja suhde hänen ja viisaan
+Aksel Oxenstjernan välillä oli jaloimpia, joista historia tietää
+kertoa. -- Nuoremmalla iällänsä hän oli ollut hillitsemättömän
+tuittupäinen ja saattoi kiivaudessaan monasti lausua loukkaavia sanoja,
+joskus paiskata korvillekin. Mutta silloinkin hän oli aina heti valmis
+pyytämään anteeksi ja koetti jos jollakin hyvittää loukattua.
+
+Tämä puhdas, jalo henki vaikutti sen, että Kustaa Aadolfilla
+tuskin oli ainoatakaan vihamiestä, joskin montakin vastustajaa.
+Katolilaiset puhuivat ihmetellen hänen hyvästä sotakuristaan, hänen
+oikeudentunnostaan, hänen tapojensa puhtaudesta, hänen totisesta
+hartaudestaan, joskin heidän mielestään hänen uskonsa oli väärä. Tuskin
+ainoatakaan soimauskirjaa julkaistiin hänestä tänä aikakautena, joka
+kuitenkin oli niin rikas sellaisista. Itse paavikin myönsi: "Hän on
+maailman jaloin kuningas!" Tästä voi arvata, kuinka rakas hän oli
+Saksan protestanteille, kuinka rakas omille kansoilleen. "Voisinpa",
+olikin hänellä tapana sanoa, "turvallisesti laskea pääni levolle vaikka
+minkä alamaiseni syliin!"
+
+
+
+
+12. Holhoojahallitus ja kolmekymmenvuotisen sodan loppu.
+
+
+Kustaa Aadolfin kuoltua luulivat sekä viholliset että liittolaisetkin,
+että hänen suuri työnsä kerrassaan oli taas häviävä. Hänen henkensähän
+yksin, niin arveltiin, on tuon komean ihmerakennuksen kokoon luonut;
+hänen henkeänsä vailla on se kohta jälleen raunioiksi romahtava. Mistä
+muka on niin pieni, niin köyhä, niin vähäväkinen valtakunta saava
+tarpeelliset varat ja voimat tämän suuren hankkeen jatkamiseksi?
+Onneansa voi Kustaa Aadolfin tytär Kristiina kiittää, jos hän saa edes
+isältänsä perityn kruunun pitää. -- Sitäkin näet alkoi jo Puolan
+kuningas Vladislaus, Sigismundin poika, vaatia itselleen, ja Suomessa
+olivat vanhat sigismundilaiset taas ryhtyneet salahankkeihin.
+
+Kaikki nämät vaarat kohosivat myös selvinä Ruotsin valtiomiesten
+silmien eteen, kun he olivat saaneet sanoman kuninkaan äkillisestä
+kuolemasta. Koko sen päivän vietti valtaneuvoskunta Tukholmassa yhdessä
+itkien ja valittaen. Aksel Oxenstjernalla oli sen jälkeen ensimäinen
+uneton yönsä elämässään. Mutta masennuksissa he eivät sallineet
+mielensä kauan olla, nyt kun isänmaa enemmän kuin koskaan ennen vaati
+kaikkien poikiensa voimainponnistusta. Kustaa Aadolfin henki ei
+ollutkaan, niinkuin ulkomailla luultiin, hänen kanssaan kadonnut; se
+eli vielä voimallisena niissä monissa etevissä Ruotsin ja Suomen
+miehissä, jotka hänen esimerkkinsä oli jalostuttanut. Illalla
+erotessaan valtaneuvokset päättivät yksimielisesti pitää järjestystä
+omassa maassa voimassa ja jatkaa sotaa ulkovihollisia vastaan, kunnes
+kunniallinen ja luotettava rauha saataisiin toimeen. Tämän jalon,
+miehuullisen päätöksen mukaiset olivat sitten myös heidän toimensakin.
+
+Valtakunnan asioiden johto uskottiin viiden ylimmän virkakunnan
+päälliköille sen säännön mukaan, minkä Aksel Oxenstjerna oli jo
+kuningas vainajan käskystä valmistanut ja jonka nyt säädyt v. 1634
+vahvistivat. Ruotsin hallitsijoina seuraavien kahdentoista vuoden
+ajalla, kunnes Kristiina tulisi lailliseen ikään, olivat täten kansleri
+(pääministeri) _Aksel Oxenstjerna_, hänen veljensä drotseti
+(oikeusministeri) Gabriel Oxenstjerna, heidän orpanansa valtiovarain
+hoitaja Gabriel Pentinpoika Oxenstjerna, valtamarski (sotaministeri)
+Jaakko De la Gardie sekä valta-amiraali Kaarle Gyllenhjelm.
+
+Tämä _holhoojahallitus_ sai suuren vallan verrattoman yksimielisyytensä
+ja sopunsa kautta. Hyvänä apuna tämän sovun ylläpitämisessä oli
+epäilemättä se seikka, että he melkein kaikki olivat keskenään likeistä
+sukua. De la Gardiekin näet oli drotsetin appi, jota paitsi vielä
+Kustaa Hornkin, parhain oman maan sotapäälliköistä, oli kanslerin vävy.
+Enemmän kuin tämä sukulaisuus vaikutti kuitenkin Aksel Oxenstjernan
+jalo henki ja viisaus. Häntä kaikki kuuntelivat hartaalla
+kunnioituksella ja jättivät aina, niin kauan kuin hän ensi alussa
+oleskeli Saksanmaalla, tärkeimmät asiat päättämättä, kunnes he olivat
+hänen mielipidettänsä kuulustaneet.
+
+Yhtä verraton kuin yksimielisyydessään oli holhoojahallitus myös
+isänmaallisuudessaan ja yksityisten etujensa laiminlyömisessä. Muille
+ansiokkaille miehille he jakelivat runsain määrin rahapalkintoja ja
+maaläänityksiä, itselleen ei yksikään heistä ottanut mitään.
+Päinvastoin he jättivät usein, valtiorahaston vähissä varoissa ollessa,
+palkkansa ulosottamatta, vieläpä lainasivat monta kertaa omista
+varoistaan kruunulle suuria summia. Semmoisessa epäitsekkäisyydessä ja
+uhrautuvaisuudessa oli Aksel Oxenstjerna aina kaikkein ensimäisiä.
+Ollen itse täten vailla kaikkea omanvoiton pyyntöä, saattoivat he myös
+sitä suuremmalla lujuudella ja paremmalla menestyksellä vastustaa
+useiden muiden aatelisherrojen yrityksiä saada etuoikeutensa tänä
+kuninkaattomana aikana laittomasti laajennetuiksi. Kerta vaativat
+muutamat, että aatelistolle myönnettäisiin verovapaus, koska se muka
+kuului heidän oikeuksiinsa. "Totinen vapaus", lausui Aksel Oxenstjerna,
+"perustuu valtakunnan vaurastumiseen, ja todellisesti vapaa on se, joka
+rakkaudesta isänmaahan mielellään antaa, mitä isänmaan etu vaatii. Sen
+tunnustan kaikkien kuullen, että vapaus on minulle rakas, hyvin rakas,
+vaan vielä enemmän rakastan toki isänmaatani." Yhtä lujasti hän
+vastusti myös muutamien aatelisherrojen vaatimusta, että heidän
+alustalaisiaan kiellettäisiin vapaasti muuttamasta paikasta toiseen,
+joka kielto olisi ollut orjuuden alkua. "Ruotsissa", vastasi
+Oxenstjerna, "on talonpoika vapaa ja talonpoikanaolo kunnia."
+
+Edempänä tulee lavealta kerrottavaksi, mitä kaikkea holhoojahallitus
+teki maan sisällisten olojen parantamiseksi ja vaurastuttamiseksi;
+tässä luvussa luomme vain nopean silmäyksen kolmekymmenvuotisen sodan
+loppuvuosiin.
+
+Päätöksensä mukaan jatkoi holhoojahallitus sotaa suurella lujuudella ja
+voimalla. Kaikkia valtakunnan voimia ponnisteltiin tarpeellisten
+sotajoukkojen ja varain saamiseksi. Aksel Oxenstjerna puolestaan osasi
+ihmeteltävällä taidolla koota jälleen Ruotsin ylijohdon alle enimmän
+osan saksalaisista liittolaisista, jotka jo olivat alkaneet häilyä ja
+luopua. Heidän avullansa saatiin mahtava sotavoima liikkeelle ja
+Ruotsin liput levisivät vielä laajemmalta kuin koskaan ennen koko
+Saksan yli. Katolilaisten pelättävin päällikkö, Wallenstein, ei
+ollutkaan enää heitä vastustamassa. Hän oli tyytymätönnä keisariin
+ruvennut salavehkeisiin, ja murhattiin viimein Ferdinandin käskystä.
+Kaikki täten saadut edut hävitti kuitenkin jälleen Kustaa Hornin ja
+Weimarin Bernhard herttuan välinen eripuraisuus, joiden käsiin Ruotsin
+armeijain ylin johto oli annettu. Tämä eripuraisuus aiheutti viimein
+onnettoman _Nördlingenin_ tappelun v. 1634, jossa keisarilliset saivat
+ratkaisevan voiton. Nyt luopuivat melkein kaikki liittolaiset
+Ruotsista; jopa Saksi, sama Saksi, jonka Kustaa Aadolf oli kaksi kertaa
+pelastanut, muuttui ystävästä kerrassaan julkiviholliseksi ja käänsi
+aseensa entisiä auttajiansa vastaan. Ruotsin armeijan tähteet
+karkoitettiin aina Meklenburgiin ja Pommeriin, Itämeren rannalle asti.
+Mutta äkkiarvaamatta sai se jälleen _Banérin_ johdolla loistavan voiton
+_Wittstockin_ luona v. 1636 ja levisi sitten hävittävänä tulvana
+onnettoman Saksinmaan ylitse. Kustaa Aadolfin ankaran silmän sammuttua
+oli tarkka kuri Ruotsin ja Suomen soturien parissa yhä enemmän
+höltynyt, ja nyt koston vimmassa ei ollut puhettakaan mistään armosta.
+He ryöstivät, polttivat, murhasivat aivan kuin ennen Wallensteinin
+hurjat laumat, tahraten täten entisen kauniin maineensa. Heidän nimensä
+yhdistyi täten "Ruotsin juomaan", tuohon julmaan, heidän keksimäänsä
+temppuun, kun likaista vettä lakkaamatta kaadettiin porvari- ja
+talonpoikaraukkain kurkkuun, kunnes nämä taipuivat antamaan ilmi
+kätketyt tavaransa. "Ruotsalainen tulee!" oli monen miespolven aikana
+se pelotin, jolla Saksin äidit säikyttelivät pahankurisia lapsiansa.
+Banérin jälkeiset päälliköt eivät enää sallineet yhtä hillitöntä
+julmuutta, mutta Kustaa Aadolfin aikuiset lempeät, rehelliset tavat
+eivät enää ikänä palanneet.
+
+Banér sillä välin jatkoi sotaa vaihtuvalla onnella, mutta aina
+vaihtumattomalla taidolla ja uljuudella, kunnes hän kuoli v. 1641.
+Vielä suurempi menestys oli hänen jälkeensä _Torstensonilla_. V. 1642
+taistelivat Ruotsin soturit ja keisarilliset ihmeellisen sattumuksen
+sallimuksesta taas melkein samalla kentällä kuin v. 1631 Kustaa
+Aadolfin ja Tillyn johtamina. Tätä jälkimäistä tappelua nimitetään
+kuitenkin eroitukseksi edellisestä _Leipzigin_ tappeluksi. Meidän
+miehet seisoivat tällä kertaa tillyläisten silloisella asemalla, mutta
+voitto oli heidän kanssansa myös paikkaa muuttanut. Sen jälkeen
+levisivät Torstensonin joukot vastustamattomasti yli koko Moravian,
+joka tähän asti oli sodan koskemattomana kulmana pysynyt. Jopa
+ilmaantui partiolla käyviä ratsumiesparvia aina Wienin porttienkin
+edustalle, niin että säikähtynyt keisari läksi Gratziin asti piiloon.
+Mutta yhtäkkiä jätti Torstenson kaikki nämät voittonsa kesken ja riensi
+väkimarsseilla takaisin pohjoiseenpäin, ikäänkuin perinjuurisen tappion
+jälkeen pakeneva. Koko Eurooppa kummasteli ja pilkkasi tätä retkeä.
+Mutta sittemmin selvisi koko salaisuus, kun Torstenson, tultuansa
+Holsteinin rajalle, hyökkäsi Tanskan kuninkaan alueelle. Tanskan ja
+Ruotsin välillä oli näet jo kauan ollut salavihaa sekä alinomaista
+kiusantekoa, ja nyt oli holhoojahallitus päättänyt ryhtyä kerrassaan
+julkisotaan. Torstenson valloitti Tanskan koko mannermaan,
+Etelä-Ruotsissa valloitettiin myös kaikki senpuoleiset alusmaat;
+pelastuaksensa perikadosta täytyi Tanskan v. 1645 rauhan hinnaksi
+luopua useista alusmaistaan Ruotsin rajoilla ja Virossa. Sitä ennen oli
+kuitenkin Torstenson jo jälleen rientänyt takaisin keisarillisia
+vastaan. Hän sai heistä v. 1645 suuren voiton Jankowitzin luona
+Böömissä ja majaili jonkun aikaa Wienin edustalla. Sairauden tähden
+täytyi hänen kuitenkin pian sen jälkeen jättää sotatoimet ja palata
+Ruotsiin. Sota lopetettiin viimein _Westfalin rauhanpäätöksellä_ v.
+1648, jossa Ruotsi sai osakseen Länsi-Pommerin, Bremenin herttuakunnan
+ynnä pari muuta pienempää maatilkkua Saksassa.
+
+
+
+
+13. Kustaa Horn.
+
+
+Kuninkaan kuoleman jälkeen tuli holhoojahallituksessa puheeksi, kuka
+valittaisiin Ruotsin sotavoimien ylimäiseksi johtajaksi. Kukapa olisi
+oman maan miehistä ollut siihen soveliaampi kuin se, johon Kustaa
+Aadolf sota-asioissa oli aina kaikkein enimmän luottanut.
+
+_Kustaa Horn_ oli sankari itse ja myös sankarisukua. Hänen veljensä oli
+Eevert Horn, jonka urhotyöt sekä aikainen kuolema ovat tulleet näiden
+kertomusten edellisessä osassa mainituiksi. Hänen isänsä oli Narvan
+miehuullinen, vaikka onneton puolustaja, Kaarle Horn, hänen isoisänsä
+tyly, ankara soturi Henrik Horn, nekin meille vanhoja, hyviä tuttuja.
+Kaarle Horn, niinkuin tiedämme, sai pahan palkan urhoudestaan; hän
+vietiin Juhana kuninkaan käskystä vankeuteen Örbyhusin linnaan
+Uplantiin. Sinne häntä seurasi myös hänen jalo puolisonsa Aune von
+Delvig ja synnytti siellä hänen nuorimman poikansa Kustaan yöllä lokak.
+23:tta päivää vasten 1592. Pian sen perästä suotiin Kaarle Hornille
+armo ja vapaus, jolloin koko perhe palasi kotimaahansa Suomeen,
+Kankaisten kartanoon likelle Turkua.
+
+Elantotavat Ruotsin ja Suomen aateliston parissa olivat siihen aikaan
+sangen yksinkertaiset ja vakavat ja kasvatus ankara, semmoinen, joka
+lujan miehenmielen luopi. Jumalanpelkoa ja ihmisen velvollisuuksia
+teroitettiin jo aikaiseen lasten sydämiin. Raamattua viljeltiin
+ahkerasti kotihartaushetkinä; sen lauseita sekä ytimekkäitä kansan
+sananlaskuja kuului yhä isän ja äidin suusta neuvoksi ja varoitukseksi.
+Nuori poika sai paljon liikkua ulkoilmassa, heitellä kiviä, ratsastaa
+ja pyytää metsän otuksia. Tämmöistä ruumiinvoimien harjoitusta
+pidettiin välttämättömän tarpeellisena. Mutta eipä hengen voimiakaan
+laiminlyöty. "Aatelismiehen tulee tietää enemmän kuin muiden", neuvoi
+jo pari vuosikymmentä aikaisemmin vanha kreivi Brahe talouskirjassaan
+nuoria aatelisia; "ei siinä kyllin, että osaa istua ratsun selässä,
+suunnata peitsensä ja laukaista pyssynsä." Ensiksi, opin tielle
+pyrkiessä, oli latinaa opittava, sillä melkein kaikki tieteellinen ja
+sivistävä kirjallisuus oli vielä yksistään tällä kielellä. Sentähden
+perehtyivätkin siihen sen ajan sivistyneet miehet, välistä naisetkin,
+perinjuurin. He osasivat lukemattomia merkillisiä lauseita Rooman
+parhaitten kirjailijain teoksista ulkoa ja käyttivät niitä usein
+puheessansa tai kirjoituksissansa todisteina tai koristuksena.
+
+Kaarle Horn, niinkuin tiedämme, kuoli Liivinmaan sodassa v. 1601.
+Kahdeksanvuotisen orvon kasvatus ja opetus ei kuitenkaan senvuoksi
+jäänyt kesken; vanhempi veli Eevert piti siitä isällistä huolta. Varsin
+hauskapa mahtoi ollakin tämmöistä vilkasta, hyvälahjaista kasvattia
+johtaa. Kaikissa kysymyksissään ja vastauksissaan, töissänsä ja
+leikeissään osoitti pieni Kustaa tavatonta älyn terävyyttä, palavaa
+tiedonhalua sekä samassa myös lujaa mielenlaatua.
+
+Kuudentoista-vuotisena lähetettiin nuori aatelisherra ulkomaille. Ei
+ollut näet silloin vielä Suomessa mitään korkeampaa opistoa, ei
+kymnaasiakaan, yliopistosta vallan puhumattakaan. Ruotsissa myös oli
+opin laita vielä sangen huono. Opintojensa jatkamiseksi vietti
+senvuoksi Kustaa Horn kolme vuotta siihen aikaan suurimaineisissa
+Rostockin, Tübingenin ja Jenan yliopistoissa Saksanmaalla. Sieltä
+palattuaan hän meni veljensä Eevertin luo, joka paraikaa taisteli
+Venäjällä; hänen johdossansa tahtoi hän oppia sotataitoa. Kauan ei
+kuitenkaan Eevert Horn pitänyt häntä luonansa; venäläiset näet eivät
+ymmärtäneet säännöllisestä sodankäynnistä yhtään mitään, taistelussa
+heitä vastaan oli siis varsin vähän oppimisen tilaisuutta. Sen sijaan
+lähetti Eevert veljensä Alankomaihin, jossa kuuluisa sotapäällikkö
+Oranian Mauri ihmeteltävällä taidolla puolusti isänmaatansa
+espanjalaisia vastaan. Siellä oli paras sotakoulu, jota nuori
+suomalainen soturi siihen aikaan saattoi käydä; erittäinkin olivat sekä
+alankomaalaiset että espanjalaisetkin taitavat linnojen piirittämisessä
+ja puolustamisessa. Myöhemmin siirtyi Horn sieltä vielä Ranskankin
+maalle ja otti osaa siellä raivoavaan sisälliseen sotaan, jota Maria di
+Medici ja tyytymätön aatelisto kävivät. Sotataidon ohessa hän tutki
+myös tyystin näiden maiden hallitustapaa, valtiollista voimaa sekä
+muita oloja. Myöskin perehtyi hän useampiin vieraisiin kieliin,
+erittäinkin saksan, ranskan ja italian kieleen niin perinpohjin, että
+olisi luullut hänen panneen kaiken aikansa yksistään niiden oppimiseen.
+Siinä suhteessa hän näkyy ottaneen varteen vanhan Brahen varoituksen,
+ettei matkustaminen yksin, panematta tarkkaa huomiota kaikkiin
+merkillisiin oloihin, ole miksikään hyödyksi. "Kurjet ja metsähanhet",
+lausui ukko yllämainitussa kirjassaan, "lentävät myös monen maan
+läpitse, mutta eivätpä ne siitä tule hiukkastakaan viisaammiksi."
+
+Vuonna 1618 viimein takaisin tultuaan Horn pääsi heti kamariherraksi.
+Tässä virassa hänellä oli tilaisuus lähemmin tutustua nuoreen
+kuninkaaseensa, eikä aikaakaan, niin saavutti hän Kustaa Aadolfin
+suosion ja luottamuksen täysin määrin. Hänet lähetettiin useamman
+kerran Tanskaan ja Saksaan tärkeille asioille; muun muassa uskottiin
+hänelle tuo arkaluontoinen, vaikea naimisliiton sovitteleminen Kustaa
+Aadolfin ja Brandenburgin prinsessan, Maria Eleonoran välillä.
+
+V. 1621 määrättiin Horn Norlannin rykmentin everstiksi, jonka kanssa
+hän heti seurasi kuningasta Liivinmaalle, Riian piiritykseen. Siellä
+hän oli muun muassa mukana tuossa suuressa rynnäkössä Hiekkaporttia
+vastaan. Uljaasti hän kapusi rykmenttinsä etunenässä ylös vallille;
+mutta oikeaan käteen sattunut luoti, joka samassa myös pyyhkäisi
+säärtäkin, keskeytti tähän hänen toimensa, niin ettei hän saanut
+lopulliseen voittoon ottaa osaa. Sittenkin hän täydellä syyllä sai
+urhoollisuutensa palkaksi ritariarvon.
+
+V. 1624 suotiin Kustaa Hornille sija Ruotsin valtaneuvoskunnassa ja v.
+1625 hän asetettiin Suomen koko jalkaväen ylipäälliköksi, jota paitsi
+hän oli erikseen Savon jalkarykmentin eversti ynnä yhden suomalaisen
+ratsumieslippukunnan johtaja. Jälkimäisenä vuonna valloitti hän,
+niinkuin jo tiedämme, yhdessä De la Gardien kanssa, Tarton ynnä koko
+joukon muita linnoja Liivinmaalla ja oli alusta vuotta 1626 suurena
+apuna Wallhofin loistavan voiton saavuttamisessa.
+
+Preussiin lähtiessään jätti sitten kuningas koko Liivinsodan jatkamisen
+De la Gardien ja Hornin haltuun. Näiden herrojen tehtävä oli sangen
+vaikea. Heidän komennossansa siellä oleva sotavoima, joka melkein
+kokonaan oli suomalainen, ei ollut lukuisa, ja paljon oli joukossa
+sahralta juuri otettuja rekryyttejä, jotka eivät vielä olleet saaneet
+sotaharjoitusta. Eipä niillä kaikilla, niin päälliköt valittivat, ollut
+edes oikeata sotamiespukuakaan, vaan he retkottelivat vielä omissa
+talonpoikaisissa mekoissansa. Heidän vähäinen lukumääränsä sitä paitsi
+vähenemistään väheni tautien kautta, joihin ruoan ja kelvollisten
+vaatteitten puute oli syynä; sillä rahan saanti palkkaa varten oli
+sangen verkallinen. Asiain näin ollen ei voitu suuria saada toimeen, ei
+edes aina tyystin suojella entisiä valloituksia vihollisen
+partiokunnilta. Sittenkin onnistui Kustaa Hornin suomalaisen ratsuväen
+kanssa saada muutamia pieniä voittoja lopussa v. 1627 ja alussa v.
+1628, niin että puolalaiset karkoitettiin pois Väinäjöen
+pohjoisrannalta, vieläpä ajettiin takaa useampia peninkulmia Liettuan
+korpia myöten. Tästä sanomasta kuningas ihastui ikihyväksi, sillä hän
+oli jo pelännyt, että hänen täytyisi jättää Preussin sota kesken ja
+palata Liivinmaalle suuremman sotavoiman kanssa. "Kustaa Horn",
+kirjoitti Kustaa Aadolf tähän aikaan, "on tehnyt siellä melkein kaikki,
+mitä on toimeen saatu; sillä Jaakko kreivi on hankkeissaan ja
+toimissaan jokseenkin hidas vetelys." Hornille itselleenkin hän lähetti
+hartaan kiitoskirjeen ja lupasi aina pitää hänen ansionsa hyvässä
+muistossa. Samana vuonna kutsuttiin sitten De la Gardie Preussiin
+kuninkaan luoksi, jolloin Horn, sotamarskin arvoon koroitettuna, sai
+koko sotavoiman Liivinmaalla komentonsa alle. Kuinka suuri Kustaa
+Aadolfin luottamus häneen oli, näkyy siitä, että hänelle ani harvoin
+lähetettiin mitään ohjeita tai käskyjä. Enimmiten hän sai, "koska hän
+parhaiten tunsi Liivinmaan olot", itse päättää ja säätää tilaisuutta
+myöten. Sama vapaus oli tavallisesti jo ennenkin ollut Hornilla,
+silloinkin kun kuningas vielä itse oleskeli maassa. Kauan aikaa ei nyt
+kuitenkaan enää sota jatkunutkaan hänen johtonsa alla. Aselepo erittäin
+Liivinmaata varten tuli toimeen 1628 vuoden lopulla, ja seuraavana
+vuonna, niinkuin jo tiedämme, keskeytti yleinen sotalepo koko Puolan
+sodan.
+
+Sen sijaan aukeni nyt Hornille monin verroin avarampi, mainehikkaampi
+tanner. Hänen johtonsa alla saapuivat v. 1630 sotaan käsketyt Suomen
+rykmentit Saksaan. Ensi aluksi jätettiin Horn miehineen varajoukoksi,
+jonka tuli suojella Pommeria, sillä aikaa kun kuningas itse laajenteli
+valloituksiaan. Myöskin annettiin hänelle tänä aikana toimeksi kahden
+Banérin avulla liittosovinnon aikaansaaminen Ranskan kanssa. Pian
+kuitenkin, kun Tilly läheni, kutsuttiin Hornkin pääarmeijan lisäksi ja
+oli sitten mukana lähinnä seuraavilla retkillä ja tappeluissa.
+Breitenfeldin kentällä, niinkuin tiedämme, oli Hornilla kuumin löyly
+kestettävänä, yksinään melkein koko Tillyn voimaa vastaan, ja hänen
+luja järkähtämättömyytensä oli suurena syynä voittoon.
+
+Reinjoelle eteenpäin marssiessaan jätti sitten Kustaa Aadolf taaskin
+Hornin jälkeensä Frankin maakuntaa ja yhdistystä Pohjois-Saksan kanssa
+varjelemaan. Täällä oli Hornilla alussa hyvä menestys, niin että hän
+sai vielä uusiakin valloituksia toimen, mutta sitten hänelle sattui
+paha vahinko. Hän, joka muuten aina oli niin varovainen, ei ollut
+tarkasti valvonut vihollisen liikuntoja. Tilly karkasi siis arvaamatta
+Hornin kimppuun, joka majaili vallittomassa Bambergissa, ja teloitti
+häneltä koko jalkaväen. Vikansa Horn paransi kuitenkin osaksi sillä,
+että hän mestarillisella peräytymisretkellä pelasti edes ratsuväkensä
+ja sitten äkillisellä ryntäyksellä hävitti yhden vihollisen joukoista.
+
+Retkellä Lechjoelle ja Baijeriin oli Horn taas, niinkuin jo tiedämme,
+pääarmeijan mukana. Münchenin valloituksen jälkeen lähetettiin hän
+kuitenkin taas erikseen Reinjoen rannoilla taistelevan osaston
+päälliköksi. Hän valloitti nyt koko Elsassin, josta keisarillisilla
+siihen saakka oli ollut suuri apu. Koko sotaretki siellä muuten oli
+alinomaista linnojen ja vahvojen kaupunkien piiritystä, jossa hänellä
+oli täysi tilaisuus näyttää Alankomailla saatua kokemustansa.
+
+Kustaa Aadolfin kaaduttua olisi holhoojahallitus tahtonut määrätä
+Hornin kaikkien Saksassa olevien sotajoukkojensa ylijohtajaksi; mutta
+Weimarin herttua otti pääarmeijan johdon omin luvin käsiinsä. Tätä
+mahtavaa herraa eivät valtionholhoojat uskaltaneet loukata, mutta
+toiselta puolen peloitti heitä myös jättää koko sotavoimansa
+kunnianhimoisen muukalaisen haltuun. Päätettiin senvuoksi siten, että
+Horn ja Weimarin herttua kumpikin saisivat yhtä suuret eri armeijat
+johtaaksensa, jotka ainoastaan hädän vaatiessa yhdistyisivät yhteisiin
+yrityksiin. Tästä ylimäisen johdon jaosta heikontui tietysti
+protestanttien voima suuresti, ja muutenkin teki Bernhardin kateus ja
+vallanhimo paljon haittaa. Hornia vastaan nousi v. 1633, niinkuin
+luullaan Weimarin herttuan salaisten yllytysten kautta, vaarallinen
+kapina saksalaisten palkkasoturien parissa. Nämät eivät näet
+rakastaneet sotamarskia, joka armahti porvareita ja talonpoikia ja
+koetti suojella heitä yhä vallattomammaksi paisuvan väkensä ryöstöltä.
+Tämä kapina saatiin kun saatiinkin jälleen viihdytetyksi, mutta
+seuraavana vuonna aikaansai ylipäällikköjen eripuraisuus perinjuurisen
+turmion. Keisarilliset silloin olivat ryhtyneet Regensburgin
+piiritykseen, jonkatähden Horn ja Bernhard herttua rupesivat hieromaan
+sovintoa, lähteäkseen yhdessä avuksi. Mutta turhien ehtojen ja
+estelyitten tekoon kului niin pitkä aika, että heille kesken marssia jo
+tuli kaupungin antautumisesta sanoma. Joku aika sen jälkeen
+keisarilliset rupesivat Nördlingeniä ahdistamaan, ja tätä kaupunkia
+uhkaava vaara yhdisti nyt toistamiseen molemmat sotaherrat, jotka
+olivat jälleen eronneet.
+
+Nördlingeniä lähetessä saatiin kuulla, että vihollisen luku
+Alankomaille päin marssivan espanjalais-armeijan kautta oli karttunut
+puolta vertaa suuremmaksi kuin avuksi rientävien protestanttien voima;
+niinpä huomattiin myöskin, että keisarillisten asema oli sangen vahva.
+Hornin neuvosta senvuoksi päätettiin vielä odottaa, kunnes tulossa
+olevat apujoukot olisivat saapuneet perille. Parin päivän perästä alkoi
+kuitenkin joka yö leimahdella tulia kaupungin torneista, joka oli
+sovittu merkki siitä, että viimeinen hätä oli jo tarjona. Weimarin
+herttua vaati nyt kiivaasti tappelua, hän kun oli kunniasanallaan
+luvannut Nördlingenin porvareille tuoda apua. Hornin täytyi myöntyä,
+varsinkin kun yksi odotetuista apujoukoista jo oli saapunut. Kuitenkin
+pani hän sen ehdon, ettei ryhdyttäisi yleiseen taisteluun, vaan
+valloitettaisiin ainoastaan pari mäenkukkulaa, joista saatettiin uhata
+piirittäjien leiriä. Pianhan poissaolevat apujoukot varmaan tulisivat;
+viholliselta oli sitä vastoin espanjalainen voima viimeistään viikon
+perästä eroava ja marssiva oikeaan määräpaikkaansa. Jos tätä viisasta
+neuvoa olisi noudatettu, olisi luultavasti kaikki käynyt hyvin. Mutta
+herttua, ylpeänä entisistä, alinomaisista voitoistansa, vaati vain
+yleistä tappelua; samaa huusivat myös melkein kaikki alapäälliköt.
+Uskalsipa yksi heistä vielä soimatakin Hornia, pilkalla sanoen: "Jos
+olisi kuningas Kustaa Aadolf tämmöisiä pelkurin neuvoja totellut, niin
+eipä hän olisi valloittanut koko Saksanmaata kahdessa vuodessa!" --
+"Jos kuningas Kustaa Aadolf", vastasi jalo suomalainen, "vielä eläisi,
+niin hän kyllä todistaisi, etten minä koskaan ole ollut pelkuri; eikä
+hänkään koskaan yrittänyt epätietoista voittoa, kun saman voiton
+vaarattakin saattoi saada." Saksalaisten huudot eivät kuitenkaan tästä
+asettuneet, ja viimein ei Horn, yksin kun oli, voinut muuta kuin
+myöntyä. "Hyvä on", sanoi hän, "tapellaan sitten mutta muistakaa
+sanani, että meille tulee yllin kyllin työtä."
+
+Aamulla elok. 27 p. 1634 alkoi _Nördlingenin_ tappelu. Hornin piti
+oikealla kyljellä ensiksi valloittaa eräs tärkeä mäen kukkula
+pattereineen. Mutta kaikki hänen yrityksensä olivat turhat, sen perästä
+kun ensirynnäkössä sattunut parin ruutivaunun räjähdys oli lennättänyt
+jonkun satamäärän hänen miehiänsä ilmaan; muut joutuivat silloin
+hillitsemättömän pelon valtaan, he kun luulivat koko mäen olevan täynnä
+ruutimiinoja. Horn katsoi siis viimein parhaaksi vetäytyä entiselle
+asemalleen. Hän ei ollut kuitenkaan vielä pitkälle päässyt, kun
+yht'äkkiä hurja pakolaisparvi tömähti hänen puolellensa. Bernhard
+herttua, jonka piti pysyä alallaan siksi, kunnes Horn olisi ensi
+tehtävänsä suorittanut, ei ollut malttanut niin kauan olla jouten. Hän
+oli rynnännyt päälle ja saanut hirmuisen ylivoiman niskoillensa. Pian
+olivat hänen joukkonsa hajallaan ja pakenivat, hakien Hornilta turvaa.
+Mutta heidän sekava tulvansa rikkoi myös Hornin väen järjestyksen, niin
+ettei se voinutkaan täydellä voimalla ottaa vastaan pakenevien jäljissä
+hyökkäävää vihollista. Turhaan kokosi Horn kerran toisensa jälkeen
+hajonneet rivinsä; turhaan taisteli hän itse kuin leijona, todistaen
+ettei hän ollut mikään pelkuri. Ylivoima saarsi hänet kokonaan; miekka
+temmattiin pois hänen kädestään; hän joutui vangiksi väkensä tähteitten
+kanssa.
+
+Protestanttien tappio tässä tappelussa oli perinpohjainen. Weimarin
+herttua, tuskissaan siitä, että hän oli niin hätäillyt, repi tukkaansa
+ja huusi: "Horn oli viisas mies, minä mieletön houkka!" Kustaa Horn
+puolestaan osoitti jaloa mieltänsä sillä, ettei hän kertomuksessaan
+valtionholhoojille koettanutkaan puhdistaa itseänsä syyttömäksi
+moittimalla Bernhardia.
+
+Viholliset kohtelivat kuuluisaa vankiaan ansionmukaisilla
+kunnianosoituksilla. Kuninkaallinen prinssi, joka oli espanjalaisen
+apuvoiman päällikkö, antoi ensi päiviksi oman komean telttansa hänen
+asuttavakseen. Sitten vietiin Horn Ingolstadtiin, myöhemmin
+Burghausenin linnaan. Kummassakin paikassa häntä pidettiin aina hyvin,
+vaan ei tahdottu millään ehdolla päästää häntä vapaaksi jälleen. Sekin
+oli laillansa suuri kunnianosoitus, sillä siihen oli syynä hänen
+erinomaisen sotataitonsa pelko. Pitkällisen vankeutensa ikävyyttä
+lievitti Horn lukemisella ja kirjailijatöillä. Hän sepitti kirjan
+sotapäällikön velvollisuuksista sekä historian Kustaa Aadolfin retkistä
+Saksanmaalla; kumpaistakaan ei kuitenkaan ole painettu. V. 1641 olivat
+jo keisarilliset suostumaisillaan vangin vapauttamiseen; mutta kovaksi
+onneksi kuoli juuri samaan aikaan Banér, ja silloin vietiin Horn
+jälleen takaisin linnaansa, sillä eihän nyt toki, kun Ruotsin armeija
+oli johtajaa vailla, sopinut tehdä itselleen vahinkoa poistamalla tämän
+puutteen. Vapauden päivä koitti sotamarski paralle vasta tammikuun 30
+p. 1642 ja Hornin täytyi luvata, ettei hän enää taistelisi keisaria
+vastaan. Vaihtokaupassa saivat silloin keisarilliset koko kolme
+kenraalia, niiden joukossa mainion De Werthinsä.
+
+Horn matkusti kotiin Sveitsin ja Ranskan kautta, missä häntä joka
+paikassa mitä kunnioittavimmalla tavalla otettiin vastaan. Kun hän
+läheni ranskalaisten leiriä Perpignanissa, lähetettiin kuninkaalliset
+vaunut sekä huovijoukko kunniavahtina häntä noutamaan. Itse leirissä
+paukahtivat hänen tullessaan kaikki tykit ja koko armeija seisoi
+juhlallisessa paraatijärjestyksessä. Parhaat sankarit, Condé, Turenne,
+Schomberg, jopa Ranskan silloinen kaikkivaltias pääministeri
+Richelieukin, riensivät kuuluisaa vierasta tervetulleeksi tervehtimään.
+Itse kuningas Ludvik XIII niinikään osoitti hänelle kaikkea mahdollista
+kunniaa, puhutteli häntä "orpanakseen"[8] ja jäähyväisiä sanoessaan
+lahjoitti kalleilla kivillä ylt'yleensä koristetun miekan. Calaisin
+satamassa kohtasi sitten Horn suuren sotalaivan, jonka taas Englannin
+kuningas vartavasten oli lähettänyt, että hän sillä saisi matkustaa
+Pommeriin.
+
+Pian sen jälkeen, kun hän oli Ruotsiin palannut, tuli hänen osakseen
+taas suuri kunnianosoitus. Venetsian tasavalta näet pyysi häntä koko
+sotavoimansa ylipäälliköksi sodassa Turkkia vastaan. Tähän
+tarjoumukseen Horn antoi kuitenkin kieltävän vastauksen, sanoen
+velvollisuutensa vaativan, että hän varaisi miekkansa oman maansa
+palvelusta varten.
+
+Hänen miekkaansa tarvitsikin kotimaa sangen pian Tanskan sodassa, joka,
+niinkuin tiedämme, nyt syttyi, ja jossa Horn sai toimekseen Skoonen
+valloituksen. Suurta sotavoimaa ei hänelle annettu mukaan, ainoastaan
+8,000 miestä. Mutta eipä tanskalaisillakaan siinä maakunnassa ollut
+paljon sotaväkeä; melkein kaikki soturit olivat Juutin mantereella
+Torstensonia vastustelemassa. Sangen vähällä vaivalla sai täten
+sotamarski koko maakunnan, lukuunottamatta vahvaa Malmötä, valtoihinsa.
+Mainitussa kaupungissa oli 3,000 miestä oikeata sotaväkeä ja meren
+puolelta oli aina tilaisuus tuoda apujoukkoja, ampumavaroja sekä muonaa
+ehtimiseen lisään, sillä Ruotsin laivasto ei uskaltanut ylivoimaisen
+Tanskan laivaston vuoksi tulla Malmötä siltä puolelta saartamaan.
+Turhat olivat siis kaikki Hornin yritykset maan puolelta. --
+Innokkaasti osaa tähän sotaan ottivat myös Skoonen talonpojat; he
+olivat miehissä tarttuneet aseisiin ja koettivat kaikin tavoin
+häiritä läpi maan marssivia ruotsalaisia. Näitä ammuskeltiin yhä
+väijymäpaikoilta, ja partiolle lähetetyt pienet parvet hävisivät usein
+jäljettömiin. Horn koetti ensin laupeudella taivutella talonpoikaista
+kansaa rauhaan; mutta kun siitä ei tullut apua, täytyi hänen ryhtyä
+kovempiin keinoihin. Pitkin maanteitä hakattiin ja poltettiin molemmin
+puolin metsä pyssyn kantaman leveydeltä, sissijoukot lyötiin armotta,
+missä ikänä heitä tavattiin, sadoittain maahan, ja kapinaan osallisten
+kylät tasoitettiin tantereeksi. Täten oli tämä sota kaikkein
+hävittävimpiä ja julmimpia, mistä Skoonen aikakirjat tietävät kertoa,
+ja vielä sata vuotta myöhemmin oli "Hornin sota" niillä seuduin,
+samoinkuin Iso Viha meillä, ajanlaskun rajapylväänä, jota myöten kansa
+määritteli ennen tai jälkeenpäin tapahtuneita merkillisiä seikkoja.
+
+Juuri tähän aikaan tuli Kustaa Aadolfin tytär lailliseen ikään ja otti
+hallitusohjat omiin käsiinsä. Hänkään ei voinut olla kunnioittamatta
+Hornia, vaikkei tämä koskaan päässytkään hänen suosioonsa. Siksi oli
+Horn mielenlaadultaan ja tavoiltaan liian vakava, ja sitä paitsi hän
+valtaneuvoskunnassa piti aina lujasti Kristiinalle vastahakoisen Aksel
+Oxenstjernan puolta. Luonnollista siis tavallansa oli, että muuten niin
+auliskätinen kuningatar ei pitkään aikaan suosionosoituksilla muistanut
+Hornia. Kipeästi kuuluu koskeneen kuuluisan, ansiokkaan sotamarskin
+sydämeen, kun Torstenson pääsi kreiviksi, eikä hänelle kuulunut vielä
+mitään palkintoa. Viimein tuli kuitenkin myös Hornin vuoro; v. 1651
+hänkin koroitettiin kreivinarvoon, ja v. 1653, vanhan asekumppalinsa De
+la Gardien kuoltua, hän peri valtamarskin viran.
+
+Kaarle X Kustaa oli hänelle suosiollisempi, vaikka kyllä hänellä olisi
+ollut syytä vihastua; sillä Horn, niinkuin muutkin valtakunnan
+etevimmät miehet, oli kovasti vastustellut Kristiinan luopumista
+kruunusta. Kun sota jälleen syttyi, uskottiin valtamarskille koko
+Ruotsin puolustus. Tarpeellisten varain hankkimiseksi kutsui Horn
+kuninkaan nimessä säädyt kokoon Skaran kaupunkiin. Matkalla sinne
+alkoi hän jo tuntea pahoinvointia; perille tultuaan hän vaipui
+sairasvuoteelle, ja toukok. 10 p. 1657 hän hiljaa ja rauhallisesti
+heitti henkensä. Kahdesti hän oli ollut naimisissa. Hänen ensimäinen
+puolisonsa oli Aksel Oxensjernan kaunis tytär Kristiina, joka kuitenkin
+jo kolmivuotisen avioliiton jälkeen kuoli; sitten hän nai Siiri
+Bjelken. Lapsista oli isän kuollessa ainoastaan kolme tytärtä elossa.
+Kreivillinen Hornin suvun haara sammui siis heti perustajansa kanssa
+jälleen.
+
+Hornit olivat jo alkuansa rikasta sukua, ja tämä rikkaus tietysti
+karttui vielä moninkertaiseksi Kustaa Hornin suurien ansioitten
+johdosta suotujen palkintojen kautta. Kustaa Aadolf oli antanut hänelle
+läänityksenä erään aateliskartanon uudessa voittomaassaan Liivissä;
+Oxenstjerna oli Saksassa antanut hänelle Mergentheimin abottikunnan
+sekä Saksanritariston suurmestarin viran, josta oli suuret tulot;
+Kristiina nyt viimein soi _Porin kreivikunnan_, johon paitsi Porin ja
+Koiviston kartanoita kuului 119 taloa Ulvilassa, 37 Kokemäellä ja 216
+Huittisissa, kaikkiansa 230 manttaalia.
+
+Hornin maine sotapäällikkönä, niinkuin olemme nähneet, oli
+loistavimpia. Hänen taidostaan tässä suhteessa antaa eräs nykyaikuinen
+sotahistoriankirjoittaja[9] sen arvostelun, että "hänen neuvonsa olivat
+aina viisaimmat, hänen sotasäännöksensä sekä taistelujärjestyksensä
+tavallisesti niin mestarilliset, että ne kaikkina aikoina voisivat
+kelvata esikuviksi". Varovaisen, miettiväisen luonteensa tähden, josta
+johtui, ettei hän koskaan tahtonut jättää mitään sattuman nojaan, hän
+oli kuitenkin soveliaampi johtamaan puolustusta kuin panemaan toimeen
+rohkeaa hyökkäystä. Tämän hänen luonteensa käsitti Kustaa Aadolf vallan
+hyvin ja jätti, niinkuin on kerrottu, "oikean kätensä" hyvin usein
+jälkeensä jotain vaarallista paikkaa suojelemaan, sillä aikaa kun hän
+itse rohkeasti marssi eteenpäin. Juuri saman luonteensa vuoksi olisi
+Horn kuninkaan kuoleman jälkeen ollut soveliain ylipäällikkö, koska
+silloin pääasiana oli ennen saatujen voittojen säilyttäminen ja
+suojaaminen.
+
+Sotamiehet ja alapäälliköt, niinkuin jo on kerrottu, eivät rakastaneet
+eivätkä oikein totelleetkaan Hornia ylipäällikkönä. Ollen itse vakava
+tavoiltansa, tarkka velvollisuuksiensa täyttämisessä, hän vaati myös
+ankarasti samaa komennettaviltansa, ja näytti joka tilaisuudessa
+peittämättä, niin moitteilla kuin rangaistuksillakin, miten soturien
+yhä yltyvä vallattomuus, irstaisuus ja julmuus häntä inhotti. Kansa
+niissä maissa, joiden läpi hän marssi, sitä vastoin suosi häntä juuri
+samasta syystä ja nimitti häntä "laupiaaksi Horniksi".
+
+Seurustelussa muitten ihmisten kanssa hän oli hyvin hauska. Hänen suuri
+oppinsa ja monilla matkoilla laajentuneet kokemuksensa olivat
+loppumattomana vaihtelevien puheenaiheitten lähteenä. Samalla hänen
+käytöksensä ilmaisi hovimiehen ja sivistyneen ihmisen hienoa
+kohteliaisuutta, johon vielä lisäksi tuli kaikesta röyhkeydestä ja
+kiivaudesta vapaa, nöyrä ja tasainen mieli. Näiden miellyttävien avujen
+vaikutusta heikonsi kuitenkin viimeisinä vuosina yhä yltyvä
+mielensynkkyys, joka peloitti monta ihmistä häntä likemmälle
+lähestymästä.
+
+Uskonnossaan oli Horn totinen ja harras, luotettava rehellisyydessään
+ja ystävyydessään, siveydeltään puhdas ja moitteeton, vaaran hetkenä
+miehuullinen, luja ja hätäilemätön. Me näemme hänessä siten sankarin
+kuvan, joka kaikkien hänestä kirjoittaneitten yksimielisen todistuksen
+mukaan oli jaloimpia ja tahrattomasti kirkkaimpia kaikista tämän
+aikuisista ruotsalaisista mainioista miehistä. "Hänessä", lausuu eräs
+hänen elämänkirjoittajansa,[10] "oli yhdistyneinä hänen aikansa
+aateliston kaikki suuret avut, vaan ei juuri tuntuvasti sen pahoja
+puolia". Samassa sopisi myöskin lyhyesti kuvata hänen luonnettansa
+siten, että sanoisimme hänen olleen "tosisuomalaisen", sillä hän omisti
+kaikki tähän nimeen kuuluvat hyvät avut, vaan ainoastaan vähässä
+määrässä sen pahoja; sillä hänen parhaat avunsa, varovaisuus,
+miettiväisyys (joskus liialliset kumpikin), vakavuus, lujuus, tasaisuus
+ja vaatimaton nöyryys ovat juuri meidän kansamme luonteelle
+kuvaavimmat.
+
+
+
+
+14. Torsti Stålhandske.
+
+
+Paitsi Kustaa Hornia oli vielä useampia muitakin Suomen herroja, jotka
+tekivät nimensä kuuluisaksi kolmekymmenvuotisessa sodassa. Kaikkein
+kuuluisin Hornin jälkeen oli _Torsti Stålhandske_, hakkapeliittain
+rivakka johtaja.
+
+Alkuansa ei Stålhandsken suku ollut suomalainen, vaan kotoisin
+Ruotsista, Länsi-Götinmaalta. Sieltä hänen isänsä oli tullut meidän
+maahamme, nainut suomalaisen aatelisneidon ja asettunut Porvoon pitäjän
+Hummelsundin kartanoon, jonka rouva omisti. Tässä samassa
+Hummelsundissa syntyi v. 1594 Torsti Stålhandske, ollen siis saman
+vuoden lapsi kuin hänen vastainen ylipäällikkönsä Kustaa Aadolf.
+
+Nuorena poikana jo hän sai tilaisuuden laajentaa tietojansa ja
+kokemuksiansa ulkomaanmatkalla. Hän seurasi näet hovipoikana
+skotlantilaista kenraalimajuuria Ruthveniä, joka läksi kotimaahansa
+pestaamaan sotaväkeä Ruotsin kuninkaan palvelukseen. Sieltä palattuansa
+pääsi Stålhandske alaupseeriksi kuninkaan henkivartijajoukkoon. V. 1622
+lähetettiin hän vänrikkinä Liivinmaan sotaan, Kobronin suomalaiseen
+jalkarykmenttiin, jossa hän jonkun ajan perästä kohosi luutnantin
+arvoon. V. 1626 hän seurasi Kustaa Aadolfia Preussinmaalle ja sai
+majurin paikan Arvi Hornin johdon alla olevassa Porin jalkarykmentissä.
+
+Vuoden kuluttua muutettiin Stålhandske ratsuväkeen. Tässä vasta hän
+olikin omassa elementissään; siinä oli oikea sija hänen rivakalle,
+uljaalle ritarihengelleen. Aake Tottin johdon alla oli yltäkyllin
+tilaisuutta uhkarohkeihin retkiin ja rynnäkköihin, ja Stålhandske
+osoitti pian olevansa juuri samaa karvaa kuin hänen everstinsäkin.
+Joskus annettiin hänen jo täällä itsenäisesti toimittaa partioretkiä.
+Erityisesti kerrotaan, että hänet helmikuussa 1629 lähetettiin kahden
+suomalaisen ratsumies- ja yhden rakuunalippukunnan kanssa muonaa
+viemään piiritetylle Strassburgin kaupungille. Tämän tehtävän hän sai
+onnellisesti suoritetuksi kymmenessä päivässä. Everstiluutnantin arvo
+tuli siitä hänen palkinnokseen.
+
+Seuraavana kesänä saapui Stålhandske viimein sille tantereelle, missä
+hänen nimensä oli saava kirkkaimman loistonsa. Hän purjehti
+komennossaan olevien Turun läänin ratsumiesten kanssa Pommeriin. Täällä
+hän jo heti sodan alussa osoitti semmoista uljuutta, että kuningas
+antoi hänelle palkinnoksi 24 taloa Porvoon pitäjästä läänitykseksi. Se
+tapahtui hyvin pian Frankfurt an der Oderin valloituksen jälkeen;
+luultavasti oli siis Stålhandskekin mukana, vaikkei sitä ole erittäin
+mainittu, silloin kun suomalaiset ratsumiehet, heittäen hevosensa
+itsekseen, kiipesivät mainitun kaupungin muurin yli.
+
+Miten sitten Stålhandske suomalaisineen suuresti vaikutti voiton
+saavuttamiseen Breitenfeldin tappelussa, on jo tullut kerrotuksi.
+Myöskin hän oli etumaisia, kun Suomen ratsuväki kaalasi Lechjoen
+poikki. Baijeriin hän ei silloin kuitenkaan seurannut kuningasta, vaan
+meni takaisin Reinjoen seuduille, Aksel Oxenstjernan osaston lisäksi.
+Siellä eräänä päivänä tehtiin viholliselle soma kepponen. Ruotsin
+palveluksessa oleva reinkreivi meni saksalaisen ratsujoukkonsa kanssa
+ärsyttelemään espanjalaista päällikköä Luukas Cagrea. Tämä karkasi
+vastaan koko kahdentoista eskadronin kanssa. Semmoista ylivoimaa
+säikähtyvinään pakeni reinkreivi minkä kavioista lähti. Mutta tultuansa
+ahtaaseen vuorisolaan hän yht'äkkiä komensi: "Oikealle ympäri!" ja
+kääntyi viholliseen päin. Samassa hyökkäsi myös Stålhandske esiin, joka
+juuri tähän paikkaan oli asetettu väijyksiin, ja nytpä tuli
+hämmästyneille don'eille[11] aika hätä. Edestä hakattiin päälle, takaa
+hakattiin päälle, eikä ollut tuossa ahtaudessa ylivoimasta suurta apua.
+Ainoastaan neljä laukausta espanjalaiset kestivät, sitten he pötkivät
+hajonnein rivein pakoon. Tällä tavoin voitti neljä suomalaista ja viisi
+saksalaista lippukuntaa kaksitoista vihollisen lippukuntaa.
+Espanjalaisille tuli toinen ratsumiesjoukko avuksi, mutta sekin kääntyi
+heti karkuun. Takaa-ajoa jatkettiin, kunnes jalkaväki otti pakolaiset
+turviinsa. Mutta vaikka vihollisella oli niin kova kiire, olivat
+kuitenkin suomalaiset ja reinkreivin huovit ennättäneet jo tappaa
+heiltä neljä päällikköä, 300 sotamiestä ja temmaista seitsemän lippua
+voittonsa merkeiksi. -- Jonkun aikaa sen perästä täytyi Cagren kokonaan
+lähteä takaisin Belgiaan, josta hän oli tullutkin. Sillä matkalla
+kihisivät taas Stålhandsken ratsumiehet hänen ympärillään niinkuin
+Suomen soitten sääsket ja pakoittivat hänet tällä lakkaamattomalla
+hätyyttämisellään jättämään suuren osan kuormastoansa jälkeensä tielle.
+
+Oxenstjernan joukossa läksi sitten Stålhandske Nürnbergiin ja otti,
+niinkuin jo on kerrottu, uljaasti osaa Alte Vesten tappeluun. Siitä
+syystä hän sai palkakseen everstin arvon. Tuli sitten Lützenin verinen
+päivä, Stålhandsken ja hänen suomalaistensa loistavin kunnian päivä. Me
+jo tiedämme, kuinka he etumaisina hyökkäsivät ojien yli, kuinka he
+pelastivat kuninkaansa ruumiin ja kuinka viimein he vielä urhoollisesti
+kestivät Pappenheimin vereksen joukon hyökkäyksen. Stålhandske se
+kuuluu olleen, joka tässä viimeisessä kahakassa omin käsin ampui
+Pappenheimin kuoliaaksi ja sillä saattoi viholliset hämmästymään.
+
+V. 1633 oli Stålhandske huoveinensa siinä armeijassa, joka Hamelnia[12]
+piiritteli. Keisarillinen sotavoima riensi kaupungin avuksi ja ankara
+tappelu syttyi sen lähellä. Stålhandske oli taas saanut kunniapaikkansa
+oikeanpuolisen kyljen päässä. Keisarilliset olivat lähettäneet sen
+uhkauksen, etteivät he suoneet armoa yhdellekään suomalaiselle eikä
+ruotsalaiselle; ainoastaan saksalaiset, jotka olivat Ruotsin
+palveluksessa tai liitossa, olivat säästettävät, jos he tahtoivat
+antautua vangeiksi. Mutta tämä uhkaus ei meidän poikien parissa
+nostattanut muuta kuin naurua. Armoa eivät he aikoneetkaan anoa,
+vangeiksi eivät he aikoneetkaan pyrkiä. Tavallisella vauhdillansa
+hakkasivat he pian vihollisen rivit hajalleen, tappoivat muutamia
+tuhansia, soivat ottamalla heidät vangiksi armoa vielä muutamille
+tuhansille, sanalla sanoen teloittivat vihollisen niin perinjuurin,
+ettei keisarillisista enää koko sen vuoden aikaan ollut pelkoa
+Luoteis-Saksassa. Stålhandske oli jo tappelun alussa saanut haavan,
+vaan hän ei malttanut sittenkään jäädä pois leikistä, ennenkuin voitto
+oli saatu.
+
+Pian sen jälkeen lähetti Ruotsin hallitus osan täten jouten jääneistä
+sotajoukoistaan Hollannille avuksi. Stålhandske sai ylipäällikkönä
+kuljettaa sinne muutamia ruotsalaisia ja suomalaisia ratsurykmenttejä.
+Hänen uljaat poikansa herättivät siellä yleistä ihmetystä ja
+ihastusta rivakalla soturinryhdillänsä sekä siveydellään ja
+jumalisuudellaan. Mutta he puolestansa eivät viihtyneet yhtä hyvin
+uudella sotatantereellansa. Siellä käytiin sotaa ihan toisella tavalla,
+kuin mihin he olivat tottuneet, varovasti, hitaasti, vetelehtien,
+oikein poroporvariseen tapaan. Kerran käski kuitenkin hollantilainen
+kenraali heidän laittaa aseensa kuntoon, koska nyt muka pian oli tuleva
+tilaisuus niitä käyttää. Tuostapa meidän ruudinkärventämät urhot vasta
+oikein suuttuivat. "Neuvokoon herra kenraali", tiuskasivat he
+vastaukseksi, "omia rekryyttejään! Me olemme kuningas Kustaa Aadolfin
+opissa olleet ja pidämme aseemme aina kunnossa!" Muutamien kuukausien
+kuluttua saivatkin he jälleen palata Saksanmaalle.
+
+Tuona turmiollisena vuonna 1634 kuului Stålhandske Banérin osastoon,
+joka itsekseen retkeili Schlesiassa ja Bööminmaalla. Täten hän säästyi
+siitä häpeästä, että olisi ollut mukana Nördlingenin surkeassa paossa.
+Vähäistä aikaisemmin hän oli muuten saanut kenraalimajurin arvon ynnä
+myös ylikomentoonsa kaiken Saksassa olevan ruotsalaisen ja suomalaisen
+ratsuväen.
+
+Seuraavana vuonna hän pääsi vielä kerran, viimeisen kerran käymään
+kotimaassaan. Hänelle näet annettiin toimeksi viedä sinne osa
+suomalaista ratsuväkeä. Alusta kesää 1636 hän palasi kuitenkin takaisin
+Saksanmaalle, tuoden kanssansa useampia tuhansia Suomen väkeä. Näiden
+avulla rohkeni sitten Banér käydä tuohon hurjanrohkeaan _Wittstockin_
+tappeluun. Stålhandske ja englantilainen King olivat saaneet käskyn
+vasemman kyljen ratsuväen kanssa tehdä kierroksen ja karata vihollisen
+selkään. Banér puolestaan päävoiman kanssa kävi suoraan päälle.
+Arvaamattomat esteet viivyttivät kuitenkin kiertäjien tuloa. Banér sai
+täten koko vihollisvoiman niskoilleen. Näytti jo siltä kuin tulisi
+tästä toinen Nördlingenin tappio, vaikka varsinkin oikean kyljen
+ratsuväki, niissä etupäässä suomalaiset ja virolaiset, pitivätkin
+lujasti puoliansa. Ei ollut sitä lippukuntaa, joka ei olisi kuusi, jopa
+kymmenenkin kertaa syössyt rynnäkölle. Ilta viimein läheni ja Banérin
+voimat alkoivat masentua. Silloin yht'äkkiä kuului vihollisen selän
+takaa tuo tuttu huuto: "Hakkaa päälle! Hakkaa päälle!" ja samassa
+havaittiin saksilaisten rivien joutuvan sekaannuksiin. Banér vei nyt
+väkensä uudella innolla tuleen, eikä aikaakaan, niin oli loistava
+voitto saavutettu. Yön hät'hätää levättyänsä läksivät sitten
+Stålhandske ja King vihollista takaa-ajamaan. He viipyivät sillä
+retkellä koko viisi vuorokautta, mutta olivatpa he myös saaneetkin aika
+paljon toimeen. Monta sataa vihollisista oli vielä hakattu maahan, ja
+saatu kaksituhatta vankia lisäksi. Muun saaliin ohessa he toivat
+kolmekymmentäviisi lippua ynnä vaaliruhtinaan omat kullatut vaunut,
+jotka viimemainitut Stålhandske lahjoitti Banérille. Itse hän sitä
+vastoin piti vaaliruhtinaan kalliit, hopeiset pöytäastiat, jotka olivat
+joutuneet hänen käsiinsä jo itse tappelupäivänä, silloin kun
+vihollisleiri rynnäköllä valloitettiin.
+
+Vuosina 1637-9 oli sitten Stålhandske mukana kaikilla Banérin
+mainioilla retkillä, tavallisesti ensimäisenä eteenpäin marssiessa,
+viimeisenä peräytyessä. Syksyllä viimeksimainittuna vuonna uskottiin
+hänen johtoonsa erityinen armeijanosasto, jolla hän sitten kolme vuotta
+taisteli Schlesiassa. Täälläkin hän teki aina välistä rohkeita tekoja,
+mutta ylimalkaan ei sotaonni tahtonut olla hänelle oikein myötäinen.
+Pääsyy taisi olla siinä, että Stålhandskesta ei ollut suurempien
+asioiden johtajaksi; erittäinkään hän ei pitänyt huolta muonasta, niin
+että hänen väkensä välistä hajosi nälän tähden. Sen lisäksi tuli
+kenties vielä, ettei hänellä ollut omia tuttuja Suomen poikia
+joukossaan.
+
+Torstensonin tultua ylipäälliköksi, yhdisti Stålhandske osastonsa
+jälleen pääarmeijaan ja otti osaa sen taisteluihin. Leipzigin
+tantereella hän komensi Uudenmaan ratsumiehiä, jotka seisoivat oikean
+kyljen toisessa rivissä varaväkenä. Jouten he eivät kuitenkaan
+seisoneet siellä kauan, vaan saivat pian auttaa ensimäiseen riviin
+asetettujen kansalaistensa tulista hyökkäystä, joka ratkaisi voiton.
+Tässäkin oli Stålhandske taas pysynyt koko ajan kuumimmassa löylyssä,
+vaikka hän jo kohta alussa haavoittui. Tappelun jälkeen havaittiin
+kuitenkin hänen haavansa niin pahaksi, että hänen täytyi erota
+armeijasta ja maata koko talvi Stettinissä lääkärin hoidon alaisena.
+Täällä hän tutustui Kristiina Horniin, joka oli Haapaniemen sukua;
+seurauksena oli, että uljas urho sai nyt vielä toisenkin haavan, itse
+sydänpaikkaan. Voitto ei kuitenkaan pettänyt lempipoikaansa tässäkään
+vaarallisessa taistelussa; häät vietettiin huhtikuun 9 p. 1643 suurella
+komeudella.
+
+Toukokuussa täytyi kuitenkin nuoren aviomiehen jälleen erota
+kumppanistaan. Stålhandske, terveeksi tultuaan, riensi takaisin
+Torstensonin luokse, joka retkeili Moraviassa. Samoin hän seurasi myös
+sitten ylipäällikköänsä Holsteiniin. Täällä hyökkäsi hän taas
+tammikuussa 1644 Koldingin seudulla äkkiarvaamatta tanskalaisen
+ratsuväen päälle ja hävitti sen niin perinjuurin, että 1500:sta tuskin
+satamäärää pääsi pakoon. Mutta tämä rivakka ratsumiehen työ olikin
+hänen viimeisensä. Hän sairastui ja kuoli Haderslevin kaupungissa
+Slesvigissä huhtik. 21:nä päivänä.
+
+Leski tuotti ruumiin sitten kotimaahan ja haudatti sen Turun
+tuomiokirkkoon sitä varten ostettuun hautakappeliin, johon laitettiin
+komea muistomerkki mustasta marmorista. Yhtään poikaa ei jäänyt sukua
+jatkamaan.
+
+Stålhandske kuuluu olleen sangen oppinut ja sivistynyt herra. Eräs
+englantilainen, joka tästä sodasta kirjoitti, mainitsee hänen osanneen
+erittäin hyvin englanninkieltä; epäilemättä tuo taito oli silloin
+saanut alkunsa, kun hän Ruthvenin seurassa kävi Skotlannissa.
+Saksankielen ja kirjallisuuden tuntija ja suosija hän myöskin näkyy
+olleen; ainakin hän oli valittu erään saksalaisen kirjallisen seuran
+jäseneksi. Harrastusta tieteihin osoitti hän myös sillä, että hän
+lahjoitti Turun yliopistoon Aarhusin piispan kirjaston, jonka hän
+viimeisellä sotaretkellänsä oli saanut saaliiksi. Tämä lahja, 900
+nidosta, siihen aikaan nähden kylläkin suuri, oli meidän vastasyntyneen
+korkeakoulumme ensimäinen kirjaston alku.
+
+Stålhandske oli sangen rikas mies. Perintötalonsa lisäksi hän oli,
+niinkuin kerrottu, saanut suurenmoisen läänityksen Porvoon pitäjässä.
+Sitten hän osti vielä Ilolan (Illbyn) kartanon samassa pitäjässä.
+Marjon seteritalo Sauvon pitäjässä sekä Tervajoki (Tervik) Pernajalla
+kuuluvat myös olleen hänen omansa. Leski osti v. 1647 vielä 60
+kruununtilaa Turun läänissä. Stålhandskella olikin sotaretkillään usein
+ollut tilaisuutta saada runsaita saaliita, eikä hän ollutkaan
+kainoimpia, kun ottaminen tuli puheeksi. Päinvastoin sanotaan hänen
+kouransa vihollisen maassa olleen jokseenkin rautaisen. Siitä syystä
+kertoikin kansa Holsteinissä, että hänen kuolinvuoteensa ääreen oli
+muka ilmestynyt musta haamu, joka tempasi pakenevan sielun kynsiinsä.
+
+Toinen moitittava puoli Stålhandsken luonteessa oli se, että hän,
+samoinkuin useimmat kolmekymmenvuotisen sodan sankareista, kovin
+mielellään kallisteli pikaria. Tämä vika ynnä myös hänen onnistumaton
+sodankäyntinsä Schlesiassa estivät hänelle aiotun suuren kunnian. Kun
+Leipzigin tappelussa nuori Liljehöök, josta toivottiin suuria, oli
+kaatunut, kysyi näet holhoojahallitus, tokko Stålhandske sopisi
+ylipäälliköksi siinä tapauksessa, että Torstensonin täytyisi
+kivulloisuutensa tähden luopua virasta. Mutta Torstenson epäsi, sanoen
+syyksi sen, että Stålhandske, vaikka hän olikin taitava ja uljas
+eversti, kuitenkin liian usein oli juovuksissa ja selväpäisenäkin
+kuitenkin oli liian ahdasälyinen suuren sodan johtajaksi.
+
+Mutta jollei Stålhandsken älyä eikä tapoja voikaan mitata korkeimmalla
+mitalla, niin ei voi kuitenkaan kukaan riistää häneltä sitä mainetta,
+että hän oli muita rivakkaampi ratsumiespäällikkö ja taitavampi
+partionkävijä. Vielä enemmän hän oli kuuluisa urhoudestansa, joka ei
+tuntenut pelkoa pahimmissakaan vaaroissa. Sitä hän osoitti teoilla
+lukemattomissa tilaisuuksissa, joskuspa myöskin lysteillä
+kokkasanoillaan. Niinpä tuotiin kerta hänelle hätäsanoma: "Vihollinen
+on kohta teidän kimpussanne!" -- "Ja minä heti paikalla hänen
+kimpussaan!" vastasi siihen meidän säikähtymätön sankarimme.
+
+
+
+
+15. Eerikki Slang.
+
+
+Uudenvuoden aikana 1641 oli kaikkialla Saksanmaassa tavattoman kovat
+pakkaset; joet ja virrat menivät kaikki jäähän. Silloin Banér äkkiä
+kokosi koko ratsuväkensä, sai myös liittolaisensa, Ranskan armeijan,
+huovit mukaansa ja kiiti näin tuulispäänä Regensburgia vastaan. Tässä
+kaupungissa näet oli par'aikaa keisari Ferdinand herrainpäiviä
+pitämässä valtakuntansa katolilaisten ruhtinaitten kanssa. Sotaväkeä ei
+ollut sanottavasti niillä seuduin heidän suojanaan, sillä vaarasta ei
+ollut vähintäkään aavistusta. Jos Banérin onnistui päästä jäätyneen
+Tonavan yli ja saartaa Regensburg kaikilta haaroilta, niin oli nälkä
+pian pakoittava tuon herrojen hovilaisilla ahdatun kaupungin
+antautumaan. Sepä vasta olisikin aika saalis ollut -- itse keisari
+kaikkine herroineen yhdellä apajalla! Pakkasen äkillinen lauhtuminen
+teki kuitenkin tämän sukkelan kepposen tyhjäksi. Samana päivänä, jona
+Banér ehti perille, olivat Tonavan jäät lähteneet liikkeelle, niin
+ettei ollut aluksillakaan yli pääsemistä.
+
+Ranskan väki läksi nyt jälleen omia teitänsä, ja Banér, kun hänen
+voimansa siten ei enää riittänyt suurempiin yrityksiin, hajoitti
+miehensä ympäri kyliä talvimajoihin. Mutta keisari Ferdinandin sydän
+kuohui tulista vimmaa; hän päätti rohkealle viholliselleen kostaa tuon
+arvaamattoman päällekarkauksen. Hänen käskystänsä alkoi sotajoukkoja
+joka haaralta hiljaa ja salaa vetäytyä Ruotsin väen talvimajoille päin.
+Paljon ei puuttunutkaan, niin olisi vaaraa aavistamaton Banér tullut
+kokonaan verkkoihin kiedotuksi. Mutta valpas kun hän oli, sai hän
+kuitenkin vielä hyvissä ajoin hiukan vihiä asiasta. Hetkeäkään
+viivähtämättä hän kokosi enimmän osan hajonneista joukoistansa jälleen
+yhteen ja pujahti niiden kanssa ihmeen nopeasti ja taitavasti Böömin
+kautta, jonka keisarillinen armeija oli jättänyt tyhjäksi, pois
+Saksinmaalle.
+
+Tätä Banérin retkeä on syystä kehuttu mestarityöksi; mutta sittenkään
+ei mistään nopeudesta eikä taidosta olisi ollut hänelle apua, jos
+vihollinen heti paikalla olisi lähtenyt liikkeelle ja ennättänyt saada
+valtaansa muutamat Bööminmaalle johtavat vuorisolat. Syynä siihen,
+etteivät he saaneet siihen tilaisuutta, oli erään Banérin alapäällikön
+perin suomalainen itsepintaisuus.
+
+Eversti _Eerikki Slang_, jonka talvimajat olivat lähinnä keisarillisten
+pääarmeijan tiellä, ei ennättänytkään enää Banérin yhteyteen. Hän
+suljettiin kolmen rykmentin kanssa pieneen _Neuburgin_ kaupunkiin.
+Keisarin poika, joka oli katolilaisten ylipäällikkönä, lähetti
+torvensoittajan kehoittamaan häntä antautumiseen. Vastarinnan
+yrittäminen näyttikin melkein mielettömyydeltä. Neuburgin ympärillä
+seisoi nyt kokonainen suuri armeija; Slangilla ei ollut enempää kuin
+parituhatta miestä, ne melkein kaikki ratsumiehiä, siis linnan
+puolustukseen tottumattomia, vähemmän sopivia. Kaupungin muurit olivat
+sitä paitsi huonossa tilassa. Mutta Suomen urho vastasi kuitenkin
+rohkeasti: "Onpa minulla tosin vain yksi käsi, vaan sillä aion pitää
+puoliani, niin kauan kuin se on tallella!" Tähän kieltoonsa oli Slang
+vielä lopuksi lisännyt sen uhkauksen, että toisten, jos vielä
+samallaista tarjoumusta ehdoitettaisiin, ei enää vastattaisi sanoilla,
+vaan luodilla. Arkkiherttua koetti sittenkin rauhansovintoa uudestaan,
+vaan hänen sanansaattajalleen lensi luoti otsaan, ennenkuin hän oli
+päässyt edes perille.
+
+Täytyi siis nyt keisarillisten kuin täytyikin turvautua väkivaltaan.
+Heidän tykkinsä mursivat kaupungin muuriin suuren rikon; mutta kun he
+sitten riensivät rynnäkölle, näkivät he aukon jo tukitun puisella
+hakulilla, ja sen takana seisoi elävä muuri, jota ei millään voimalla
+saatu murtumaan. Pantiin siis tykit uudelleen paukkumaan, ammuttiin
+useampia rikkoja muuriin ja yritettiin uudestaan rynnäkköä. Mutta
+toisen ja kolmannenkin kerran heidät viskattiin taas verissä päin
+takaisin. Tällä tavoin viivytettiin koko keisarillista sotavoimaa kolme
+vuorokautta mitättömän kaupunkirähjän edustalla. Vasta neljäntenä
+päivänä, kun jo muurit olivat melkein ylt'ympäri raunioina, niin että
+ulkoa aivan hyvin saattoi nähdä kaupungin torille asti, vasta nyt
+ilmoitti Slang antautuvansa, jos päälliköille suotaisiin valta
+estämättä päästä Banérin luokse. Tähän ehtoon ei suostuttu, ja
+taistelua jatkettiin vielä useampia tunteja, kunnes viimein meidän
+miesten oli pakko ehdottomasti antautua. Mutta heidän päätehtävänsä
+olikin jo täydellisesti suoritettu: Banérin päävoima oli pelastettu.
+Täydellä syyllä siis tästä lähtien mainittiin meidän urhokasta
+suomalaistamme "Ruotsin Leonidaan" nimellä.
+
+Slangin suku oli jo tunnettu edellisen vuosisadan alusta. Heillä oli
+alusmaansa osaksi likellä Turkua, osaksi Hämeessä. Kaikki olivat
+aikansa aatelisherrojen tavan mukaan olleet sotureita; Eerikin isä,
+Klaus Slang, oli De la Gardien retkillä Venäjällä osoittanut urhoutta
+ja jonkun aikaa ollut linnanisäntänä Narvassa. Missä ja milloin Eerikki
+Slang itse syntyi, ei tarkemmin tiedetä, paitsi että se tapahtui
+1600-luvun alussa. Kasvatuksensa hän sai osaksi Kustaa Aadolfin
+hovissa, missä hän oli hovipoikana. Luultavasti hän seurasi kuningasta
+hänen sotaretkillään, vaikkei siitä ole mitään mainittu. Huomatuksi
+tuli Slangin nimi vasta vuodesta 1635, jolloin hän määrättiin
+henkivartijarykmentin everstiksi. Saksilaiset, niinkuin tiedämme,
+olivat juuri silloin ruvenneet Banéria ahdistamaan, mutta saivat kokea,
+että Ruotsin soturit eivät olleet niin helposti höyhennettäviä lintuja
+kuin he luulivat. Tähän saksilaisten kurittamiseen Slangkin uljaasti
+otti osaa. Niinpä esimerkiksi eräässä tilaisuudessa vaaliruhtinas oli
+lähettänyt muutamia ratsuväen lippukuntia Elbejoen yli ja oli muun
+armeijansa kanssa tulemaisillaan perässä. Mutta Slang riensi sinne
+nuolena ja saksilaiset osaksi hakattiin maahan, osaksi upotettiin
+veteen, eikä vaaliruhtinaan mieli tehnyt sitten enää pyrkiä yli.
+Samalla lailla kävi monesti toisissakin tilaisuuksissa. Eräässä
+sellaisessa kahakassa v. 1640 Sahlfeldin edustalla menetti Slang
+vasemman käsivartensa.
+
+Neuburgin puolustuksen jälkeen sotavankeudesta päästyänsä ei Slang
+tavannut enää entistä ylipäällikköään, sillä hän oli jo kuollut. Hän
+rupesi nyt vuorostaan seuraamaan Torstensonia, mutta pitkää retkeä ei
+hänelle enää ollutkaan suotu. Leipzigin tappelussa v. 1642 oli Slang,
+kenraalimajuriksi koroitettuna, saanut koko sotarinnan vasemman kyljen
+komentoonsa. Mutta siinä heti taistelun alussa pistoolinluoti surmasi
+hänet. Näin päätti Ruotsin Leonidas voittokulkunsa miehuutensa
+parhaassa kukoistuksessa. Hänen ruumiinsa haudattiin sitten Leipzigin
+pääkirkkoon.
+
+Slangilta ei jäänyt nimen jatkajaa enempää kuin myös Kustaa Hornilta
+tai Stålhandskelta. Hän jätti jälkeensä ainoastaan surevan morsiamen.
+
+
+
+
+16. Aake Tott, Kustaa Aadolfiin "lumiaura".
+
+
+Kustaa Aadolfin ensimäisinä hallitusvuosina kuului Upsalasta pahaa
+melua. Siellä oli siihen aikaan professorina Johannes Messenius,
+kuuluisa opiltansa ja neroltansa. Siitä syystä korkea aateli, kun
+heidän piti lähettää poikansa yliopistoon, mielellään antoivat heidän
+opiskella hänen johtonsa alla. Mutta Messeniuksesta ei ollutkaan
+kasvattajaksi; hän vain aina ajatteli, miten hän olisi nuorille
+herroille mieliksi, jotta hän sitten myöhemmin maailmassa saisi heidän
+kauttansa etuja. Hän ei vaivannut heitä kovin paljon latinalla,
+matematiikalla eikä muulla kuivalla ja vaikealla opilla; enin osa aikaa
+käytettiin semmoisiin harjoituksiin, jotka kavaljeerille olivat
+tarpeellisia, tanssiin, miekkailuun ja ratsastukseen, pantiinpa myös
+toimeen seuranäytelmiä, jotta oppilaat tottuisivat rohkeasti, selvästi
+ja sujuvasti lausumaan ilmi ajatuksensa.
+
+Yhtä höllä kuin oppi oli kurikin. Porvarit, herätessänsä äkkiä kesken
+parasta untansa yöllä, kun ikkuna särähti sirpaleiksi tai kiviä lensi
+tupaan, arvasivat jo kysymättäkin Messeniuksen "junkkarien" olevan
+syynä pahantekoon. Talonpojat tuodessaan aamulla varhain ruokavaroja
+torille olivat tuhannessa tuskassa, jottei vaan Messeniuksen joukkio
+sattuisi heitä vastaan; sillä olihan monasti tapahtunut, että nuot
+poikaveitikat olivat seisahduttaneet tulijan, irroittaneet hevosen
+valjaista, pistäneet "maanmoukka"-paran aisoihin, kavunneet kärryille
+koko kuormallinen ja näin sitten ajelleet ympäri kaupunkia nauraen,
+hoilottaen ja ahkerasti piiskaa huiskutellen. Eivätpä edes kruununkaan
+laitokset aina saaneet olla heiltä rauhassa; kerta olivat he murtaneet
+auki linnan portit ja laskeneet kaikki varkaat ja murhamiehet
+valloilleen. Ja jos vieras Upsalassa kysyi, kuka noista hurjista oli
+hurjin, kuka päällikkönä kaikissa koirankujeissa, niin sai hän heti
+kuulla, että se oli nuori, rikas suomalainen junkkari _Aake Tott_,
+jonka välistä nähtiin villinä juoksentelevan pitkin katuja, paljastettu
+miekka kädessä, lystikseen peloitellen ja uhkaillen rauhallisia
+ihmisiä. Semmoisen maineen oli hän ennättänyt saada, vaikka hän oli
+vielä melkein lapsi, 13-14 vuotta vanha[13] ja kunnioitettua, korkeaa
+sukua, Kirkniemen, Siuntion kartanon ja Liuksialan herran poika, sekä
+äitinsä kautta, joka oli Eerikki XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tytär,
+kuninkaallisen perheen heimolainen.
+
+Valituksista noita vallattomia poikia vastaan ei ollut suurta apua.
+Joskus kyllä oli Messenius heitä hiukan kurittavinansa; mutta enimmiten
+hän vain nauroi heidän muka sukkelille kepposilleen. Ja jos yliopiston
+rehtori sekä konsistorio tahtoivat puuttua asiaan, niin Messenius
+väitti röyhkeästi, ettei heillä ollut tekemistä hänen yksityisten
+kasvattiensa kanssa. Sitä paitsi he olivat korkeaa aatelia, jota ei
+sopinut vetää halvemman oikeuden kuin itse valtaneuvoskunnan eteen.
+Siihen asia sitten aina jäikin, sillä ei kukaan uskaltanut korkeitten
+herrojen poikia vastaan nostaa oikeuskannetta.
+
+Paitsi Messeniusta oli Upsalassa samaan aikaan myös toinen opiltaan
+kuuluisa professori, nimeltä Rudbeck. Näiden molempien oppineitten
+herrojen välillä saattoi kateus alinomaista näykkimistä aikaan. Pianpa
+kumpaistenkin kasvatit -- Rudbeck oli niinikään Messeniuksen esimerkkiä
+seuraten ottanut semmoisia -- myös ottivat osaa tähän riitaan. Kaduilla
+ja kujilla nähtiin alituisesti messeniläisiä ja rudbeckiläisiä
+kahakassa. Tapahtuipa sitten v. 1612, että Rudbeck valittiin rehtoriksi
+ja alkajaispuheessaan hän varoitti nuorisoa vallattomuuksista sekä
+riidoista. Tuosta suuttui nyt Messenius ja hänen joukkonsa kovasti;
+pojat alkoivat kesken juhlallisuutta viheltää ja telmiä, ja itse
+professori julkisesti haukkua rehtoria. Konsistorio sen jälkeen
+kokoontui neuvottelemaan, miten tämä tämmöinen hävyttömyys olisi
+rangaistava. Mutta Messenius haukkui heitä vieläkin rohkeammin, ja
+hänen poikansa, joille Messeniuksen rouva vei sanan Kuninkaannurmelle,
+missä he olivat leikkimässä, tulivat juoksujalassa paikalle, pyssyt ja
+miekat kädessä. Yliopiston hallitus oli pahemmassa kuin pulassa; ukot
+pelkäsivät jo surman heitä uhkaavan. Tämä julkinen kapina tuli viimein
+kuninkaankin korviin, joka nyt kerrassaan teki lopun kaikesta
+epäjärjestyksestä, muuttaen molemmat nuo riitaiset professorit muualle
+toisiin virkoihin ja ankarasti rangaisten Messeniuksen kasvatteja.
+Toiset heistä pääsivät selkäsaunalla, mutta usea eroitettiin kokonaan
+yliopistosta.
+
+Epäilemättä katkesivat täten nuoren Tottinkin yliopistolliset opinnot,
+sillä me tapaamme hänet jo seuraavana vuonna toisella tantereella,
+missä hänellä oli tilaisuutta tyydyttää seikkailu- ja tappeluhaluansa
+luvallisemmalla ja jalommalla tavalla. Hänet lähetettiin v. 1614 --
+vasta 15-vuotisena -- Venäjälle, mainion sotaherran Jaakko De la
+Gardien johdolla sotataitoa oppimaan. Kun tämä sota rauhansovinnon
+kautta loppui, läksi Aake Tott ulkomaille. Viisivuotisella matkallaan
+hän kävi Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Ranskassa, Englannissa sekä
+Alankomailla, tutustuen täten vieraihin kieliin ja vieraihin oloihin.
+Jonkun aikaa hän otti myös harjoituksen vuoksi osaa Venetsian
+vapaavallan sotaan turkkilaista vastaan.
+
+Kun hän viimein palasi kotiin v. 1622, oli taas sota Puolaa vastaan
+kiihtynyt ilmituleen. Nuori Tott riensi siis heti Liivinmaalle, jossa
+hän pääsi Kustaa Aadolfin kamariherraksi. Sillä nimellä siihen aikaan
+ei kuitenkaan tarkoitettu tuommoisia hovityhjäntoimittajia kuin meidän
+aikanamme. Kamariherra merkitsi siihen aikaan samaa kuin nykyään
+ajutantti, upseeri, joka lennättää ylipäällikön käskyjä eri
+sotajoukoille. Tämmöisenä sai siis meidän taistelunhaluinen
+nuorukaisemme mielin määrin mellastella noilla suurilla sotakedoilla,
+
+    miss' on verta säärysvarsin,
+    myöten polvea punaista.
+
+Hän tuli pian kuuluisaksi uljaana ratsumiehenä, nopsana partionkävijänä
+ja nousi myös nopeasti yhä korkeampiin arvoihin. Oltuansa ensin vain
+yhden suomalaisen huovilippukunnan kapteenina, sai hän jo v. 1625
+everstiluutnanttina kaiken Liivinmaalla olevan suomalaisen ratsuväen
+komentoonsa. Seuraavana vuonna läksi sitten Tott, everstiksi
+koroitettuna, Preussinmaalle. Tullessaan toi hän sinne 4 lippukuntaa
+ratsumiehiänsä, joihin myöhemmin Stålhandsken kanssa tuli vielä saman
+verta lisäksi. Täällä Preussin ja Puolan alangoilla tekivät nyt Suomen
+huovit rohkean päällikkönsä johdolla ensi kertaa nimensä tunnetuksi ja
+pelätyksi. He näyttivät monessa tasapäässä tappelussa, ettei Wallhofin
+voitto suinkaan ollut sattumuksen tuottama, eikä aikaakaan, niin eivät
+Puolan husaarit voineet edes partioretkilläkään vetää heille vertoja.
+Tott oli kaikissa näissä toimissa elähdyttävänä sieluna. "Hän oli niin
+rohkea, niin valpas ja niin nopsa tässä sodassa", kehuu eräs
+senaikuinen kertoja, "että viholliset tavallisesti eivät saaneet
+hänestä pienintäkään vihiä, ennenkuin hän oli jo heidän kimpussansa,
+joten hän tuli heille suureksi peloksi ja hirmuksi". Ja Kustaa Aadolf,
+joka piti paljon hänen urhoudestaan, alkoi tänä aikana leikillä
+nimittää häntä _lumiaurakseen_, koska hän aina kulki edeltä ja raivaili
+tietä muulle armeijalle.
+
+Liian pitkäksi tulisi tässä luetella kaikkia tappeluita ja kahakoita,
+joihin Tott huoveineen Preussin sodassa otti osaa, sillä he seurasivat
+muassa kaikilla Kustaa Aadolfin retkillä. Erästä urhotekoa ei
+kuitenkaan käy jättäminen kertomatta, joka siihen aikaan oli kaikkialla
+kuuluisa. Tott oli kerta v. 1627 saanut käskyn 200 Suomen ratsumiehen
+ja 500 skotlantilaisen jalkasoturin kanssa tiedustella vihollisen
+asemaa Danzigin seudulla; mutta tultuansa _Grebinin_ kylän kohdalle
+huomasi hän yhtäkkiä, että hän oli sattunut satimeen. Puolalainen
+ylipäällikkö Koniezpolski oli arvaamatta piirittänyt meidän
+partiolaisemme. Ei ylimalkaan ole mitään niin kovaa koetusta Suomen
+soturin miehuudelle kuin tuo ilkeä sana: "piiritetty!" joka osoittaa,
+ettei vihollisia ole ainoastaan edessä, silmin nähtävänä, vaan myös
+selän takana. Mutta Tott ei antanutkaan väelleen aikaa miettiä tuota
+pahaa seikkaa. Hän huusi vain heille: "Pojat, nyt näytetään, että me
+olemme kunnollisia Ruotsin kuninkaan miehiä!" ja samassa hakkasi jo
+hänen sapelinsa keskelle tiheintä vihollisjoukkoa. Mitäs muuta! Koko
+parvi hyökkäsi kuin ukkosen nuoli hänen jäljessänsä, eikä aikaakaan,
+niin olikin tie auki ja piiritys tyhjäksi tehty. Uhkaava tappio oli
+muuttunut loistavaksi voitoksi; 150 puolalaista makasi verisenä
+tantereella, ja leiriin palatessaan liehuttivat Suomen miehet,
+jotka olivat luulleet joutuneensa jo hukkaan, kolmea vihollislippua
+omiensa lisänä päittensä yläpuolella. Kustaa Aadolf ihastui tästä
+uljaasta teosta ikihyväksi; hän asetutti kohta koko armeijansa
+juhlajärjestykseen, Tottin partiojoukon muun sotarinnan eteen, kiitti
+heitä lyhyellä, mutta ytimekkäällä puheella ja jakoi sotamiehille
+palkinnoita. Tottille hän niinikään kaikkien nähden lahjoitti kalliin,
+kultakahvaisen miekan ja lupasi hänelle ritarinarvon. Itse ritariksi
+sivaltaminen tapahtui kuitenkin vasta myöhemmin Tukholmassa,
+valtiopäivien aikana v. 1630. Samassa koroitettiin Tott myös
+kenraalimajuuriksi; ja sai komennon kaiken Ruotsin ja Suomen ratsuväen
+yli.
+
+Mutta palatkaamme vielä kerta Preussinmaalle. Vaikka Tottilla siellä
+oli niin runsaasti kuumia otteluita vihollisen kanssa, näyttää
+kuitenkin siltä kuin ei hän sittenkään vielä olisi saanut kyllikseen,
+vaan olisi hakenut lisäjatkoa riidoilla virkakumppaliensa kanssa.
+Erittäinkin oli aina ollut ankaraa sanasotaa hänen ja Herman Wrangelin
+välillä, joka oli aivan hänen kaltaisensa niin hyvien kuin huonojenkin
+ominaisuuksiensa puolesta. Riita kiihtyi viimein siihen määrään, että
+toinen vaati toista kaksintaisteluun. Tämmöiset yksityiset taistelut
+oli tosin kuningas hengen uhalla kieltänyt; mutta nuo tappelunhimoiset
+herrat päättivät tehdä sen salaa ja taisivat myös arvella, ettei laki
+muka heihin, kenraaleihin, ylettyisi. Mutta määräpaikalle tultuaan he
+tapasivat siellä yhden komppanian sotaväkeä, joiden päällikkö heille
+ilmoitti, että kuningas tosin ei aikonut heitä estää, koska he niin
+välttämättömästi tahtoivat tulla toinen toisensa pyöveleiksi, mutta
+että hän heti oli antanut käskyn mestata sen, joka voittaisi ja jäisi
+henkiin. Juuri samassa astuikin mestausmies esiin sotamiesjoukon
+keskeltä täydessä tulipunaisessa virkapuvussaan. Nämät terveiset
+kerrassaan jäähdyttivät tuittupäisten herrojen vihan, ja taistelu jäi
+kun jäikin heiltä suorittamatta.
+
+Saksan sodassa sai sitten Tott sotamarskin arvon ja kokonaisen eri
+armeijan komentonsa alle. Lähtiessään eteläänpäin marssimaan jätti
+Kustaa Aadolf hänelle toimeksi Pommerin valloituksen. Täällä teki
+varsinkin Greifswaldin kaupunki itsepäistä, lujaa vastarintaa, eikä
+linnaväki suostunut viimeiseltäkään avaamaan sen portteja muulla
+ehdolla, kuin että he aseineen, tavaroineen saisivat vapaasti poistua.
+Mutta kun keisarilliset sitten marssillansa poikkesivat toiselle tielle
+kuin mitä oli sovittu, piti Ruotsin alapäällikkö sitä liiton
+rikkomisena ja karkasi heidän päälleen teloittaen suuren osan.
+Perästäpäin, kun tästä asiasta nousi pahoja puheita, koki hän puhdistaa
+itseänsä sillä, että hän muka sotamarskilta oli saanut semmoisen
+käskyn. Mutta Tott suuttui kovasti tästä sanarikon syytöksestä. Hän
+vaati ankaraa tutkintoa, jotta hänen viattomuutensa tulisi selville,
+"sillä", sanoi hän, "kunnia on minulle henkeäkin kalliimpi".
+
+Pommerin valloitettuaan marssi Tott sitten _Meklenburgiin_, karkoitti
+sieltäkin kaikki keisarilliset ja saattoi poisajetut herttuat takaisin
+valtaan. Sitten hän meni Elben yli Bremenin hiippakuntaan. Kuinka
+suureksi hänen sotamaineensa oli kohonnut ja kuinka rikas hän oli, käy
+ilmi siitä, että hän tätä sotaretkeä varten omalla kustannuksellansa
+pestasi yksitoista lippukuntaa kyrassiereja sekä kokonaisen rykmentin
+rakuunia. Mutta täällä Ala-Saksissa eivät enää asiat menestyneetkään
+häneltä, niinkuin tähän asti. Syyt siihen olivat useampaa laatua.
+Ensiksi oli täällä vastassa taitava Pappenheim, joka, vaikka
+miesluvulta heikompi, aina osasi käyttää hyväksensä vihollistensa
+virheitä. Toiseksi oli Tott kyllä peloton ja sukkela partionkävijä,
+vaan suuren sotatuuman toimeenpanemiseen hänellä ei ollut tarpeeksi
+älyä. Sitä paitsi hän oli liian taipuvainen huvituksiin ja laiminlöi
+usein hevostensa ja koiriensa tähden tärkeämmät tehtävät. Myöskin oli
+haitaksi se, että hän oli paljon sairaana. Mutta pahinta haittaa
+kaikista kuitenkin tekivät nuo Tottin vanhat viat, tuittupäisyys ja
+röyhkeys, joilla hän loukkasi kaikkia. Meklenburgissa hän oli jo ollut
+riidassa herttuain kanssa. Asema tuli nyt täällä vielä kahta vertaa
+hullummaksi, kun sotaa olisi ollut johdettava yhteisin neuvoin Kustaa
+Aadolfin alasaksilaisten liittolaisten, Bremenin arkkipiispan ja
+Lüneburgin herttuan kanssa. Turhaan pyysi Hamburgissa oleskeleva
+taitava Ruotsin lähettiläs, Adler Salvius, sovitella näiden kolmen
+ylipäällikön välejä. "Ei kukaan huoli olla tekemisissä Tottin kanssa",
+valitti hän kirjeessä kuninkaalle, "kun hän aina niin pahasti haukkuu
+kaikkia ihmisiä." Myöskin hän lähetti suoraan Tottille itselleen
+nuhteet siitä, että tämä huvitusten tähden vitkasteli. Mutta tuosta
+sotamarski suuttui pahasti. "Vai onko nyt siksi käynyt, että mokomat
+musteentuhrustajat saavat tehdä kiusaa aateliskavaljerille!" vastasi
+hän. Ja kun sitten Salvius taas kirjoitti kuninkaalle ilmoittaen, että
+Tottin huolimattomuus ja riitaisuus oli syynä huonoon menestykseen
+niillä seuduilla, jonka kirjeen johdosta sotamarski eroitettiin
+ylipäällikkövirastansa, niin silloinpa vasta tuo tuittupää leimahti
+oikein vimmaan. "Minun lapseni ja lastenlapsenikin", uhkasi hän,
+"kostavat sen vielä sinulle sekä sinun sikiöillesi!"
+
+Tott pysyi vielä jonkun aikaa Saksassa, vaikkei hän näy enää ottaneen
+osaa sotaan. V. 1633 hän sitten saattoi kuninkaan ruumiin Ruotsiin, ja
+siellä hän nyt tästä lähtien toimi valtaneuvoskunnassa, jonka jäseneksi
+hän jo v. 1630 oli tullut määrätyksi. Hän kuului siinä Aksel
+Oxenstjernalle ja hänen jaloille ystävilleen vastusta tekevään
+puolueeseen, joka tahtoi käyttää tätä kuninkaatonta aikaa aatelin
+etuoikeuksien suunnattomaan laajentamiseen. Kerran mainitsevat
+kuitenkin, ihme kyllä, valtaneuvoskunnan pöytäkirjat Tottinkin
+vastustaneen tämmöistä anastusyritystä. Hänen ja A. Banérin
+kehoituksesta päätti näet valtaneuvoskunta ryhtyä toimiin sen
+väärinkäytöksen estämiseksi, että aatelisherrat rälssikartanojensa
+lisäksi vielä ostelivat vero- tai kruununtiloja ja tahtoivat tehdä
+nekin verottomiksi.
+
+Toisessa tilaisuudessa taas puhkesi sotamarskin tulinen ratsumiesluonne
+ilmi. Kopparbergin seudulla oli kansa ollut suurten verojen sekä
+sotamiehenottojen vuoksi kovasti tyytymätön, niin että kapinaa
+pelättiin. Pari valtaneuvosta oli lähetetty sinne, vaan he eivät olleet
+saaneet vuorimiehiä tyyntymään. "Ohoh", virkkoi silloin Aake Tott,
+"olisitte vain minut lähettäneet, kylläpä olisin kun olisinkin noiden
+kuparipohattain niskat nöyryyttänyt!" -- "Niin kyllä", huomautti siihen
+toinen, "jos nimittäin sinulla sielläkin, niinkuin Saksassa, olisi
+ollut huovijoukko takanasi. Vaan jos yksin tulisit, niin olisivatpa
+kuparipohatat vetäneet sormikoukkua sinunkin kanssasi, veli veikkonen."
+
+Sotaretkillään oli Tott aina suuresti ahnehtinut saalista ja oli
+kovalla, armottomalla kädellä kiskonut itselleen, mitä vain irti sai.
+Tällä tavoin kokoonhaalituilla äärettömillä rikkauksillaan hän vietti
+sitten Ruotsissa ennen kuulumattoman prameaa elämää. Ekolsundin
+tilalle, likelle Tukholmaa, hän rakensi itselleen suuren, komean
+kartanon. Kun hän sitten kullatuissa vaunuissa, neljä jaloa hevosta
+edessä, ajoi kartanonsa ja pääkaupungin väliä, ei hän sallinut kuskinsa
+väistyä syrjään kenenkään tieltä, paitsi jos itse kuningatar sattui
+vastaan tulemaan; niin ylpeä oli hän rikkaudestaan, sotatöistään sekä
+kuninkaallisesta sukuperästään. Ekolsundissa hän vietti nyt enimmäkseen
+joutoaikansa; köyhemmässä, kolkommassa, hovin loistosta syrjäisemmässä
+syntymämaassaan hän, niinkuin ylimalkaan Suomen korkeampi aateli tähän
+aikaan, kävi harvoin, vaikka hänellä täällä oli useimmat kartanonsa.
+Suuri alusmaa Liholan linnoineen hänellä muuten oli Virossakin.
+
+Tottista on se maine, että hän kosijana sai monta kertaa rukkaset,
+sillä naiset pelkäsivät hänen tuittupäistä luonnettansa. Miten lienee,
+mutta onnistuipa hänen kahdestikin saada omaksensa neitoja valtakunnan
+parhaista suvuista. Hänen ensimäinen puolisonsa oli Bjelkejä, toinen
+kreivi Pietari Brahen sisar.
+
+Viimeiset vuotensa Tott oli sairaalloinen, useinkin vuoteenomana.
+Keväällä 1640, kun hän mielestään taas oli vähän parempi, tahtoi hän
+vielä kerran käydä Suomen puolella, mutta sinne tultuansa hän kuoli jo
+heinäk. 15 päivänä Lavilan kartanossa Eurassa. Ruumis vietiin sieltä
+Turkuun ja haudattiin suurella juhlallisuudella. Saattojonossa oli 4
+lippukuntaa ratsumiehiä ja saman verran jalkaväkeä; siinä kulki piispa
+parinkymmenen papin kanssa, jotka olivat lähipitäjistä kokoonhaalitut;
+siinä oli mukana kenraalikuvernööri Suomen korkeimpien virkamiesten
+kera, yliopiston professorit ja oppilaat, Turun pormestari, raati ja
+suuri joukko porvareita. Keskellä jonoa talutettiin marskin hevosta,
+selässä musta loimi, jossa oli suuri valkoinen silkkiristi keskellä.
+Molemmin puolin arkkua kannettiin vainajan isän ja äidin vaakunoita.
+Samoin kantoi Turun läänin maaherra omin käsin suurta surulippua, jossa
+oli Tottin vaakuna, ja toinen herra astui vainajan haarniskaan puettuna
+hänen miekkansa paljastettuna kädessä. Ruumista seuraavat aatelisnaiset
+ajoivat kahdeksassa vaunussa, ja kenraalikuvernööri Pietari Brahe
+"venäjäntapaisessa kantotuolissa", jota kantamassa oli kaksi hevosta,
+toinen edessä, toinen takana. Kummankin hevosen selässä istui
+pitkäkauhtanainen kuski, ja vielä kaksi palvelijaa ratsasti irrallaan
+molemmin puolin. Turun tuomiokirkkoon, johon ruumis haudattiin,
+pystytettiin sitten komea marmorinen muistopatsas, jossa sekä
+sotamarski että hänen toinen puolisonsa olivat kuvatut.
+
+Aake Tottilla oli ainoastaan yksi poika, Klaus Tott, joka sitten isänsä
+urhotöitten tähden, jotka valtuuskirjassa ovat lavealta luetellut, sai
+kreivinarvon sekä enimmän osan Uudenkaarlepyyn sekä Lapuan pitäjiä ynnä
+Uudenkaarlepyyn kaupungin kreivikunnaksensa. Häneen sammui kuitenkin
+Tottin kreivillinen haara jälleen, sillä hän kuoli lapsetonna.
+
+
+
+
+17. Hakkapeliitat.
+
+
+Ensi alussa, niinkuin olemme nähneet, eivät keisarilliset olleet
+milläänkään Ruotsin sotavoiman uhatusta tulosta. Ainoa, mikä heitä
+silloin hiukan huoletti, oli se huhu, että Kustaa Aadolfilla muka oli
+muassaan lauma suomalaisia noitia, joiden kuvaton ulkonäkö jo oli niin
+hirveä, että saattoi säikähdyttää pakoon urhoollisimmankin soturin.
+Saatuansa sitten nuot kummitukset omin silmin nähdä mahtoivat keisarin
+sotamiehet varmaankin nauraa turhalle pelollensa; sillä suomalaiset
+olivat, samoinkuin heidän hevosensakin, pienen, vähäväkisen näköisiä,
+eikä millään muotoa hirvittäviä. Mutta eipä aikaakaan, niin alkoivat he
+jälleen uskoa heidän noitataitoonsa ja pelätä heitä. Nämät seisoivat
+vakavina, hätäilemättä, vaikka keisarin kuuluisimmatkin rykmentit
+karkasivat heidän kimppuunsa; he ryntäsivät vuorostaan päälle hurjalla
+rohkeudella, panematta huomiota vastassa olevien lukumäärään. Harvoin
+saatiin heitä paikaltansa järkähtämään; harvoin jaksoi vihollinen
+kestää, kun heidän sotahuutonsa: "Hakkaa päälle! Hakkaa päälle!"
+yhtäkkiä kajahti keskellä hänen rivejään. Eihän muka ollut mahdollista,
+että noin mitättömän näköiset raukat saisivat tuommoisia ihmetöitä
+toimeen ainoastaan luonnollisilla voimilla. Uusi lause lisättiin nyt
+litaniaan kaikissa katolisissa seurakunnissa Saksanmaalla; rukoiltiin
+Jumalaa varjelemaan oikeauskoista kansaa "tuosta _hakkapeliittain
+hirmuisesta laumasta_" (a horribili Haccapaelitarum agmine). Tämän
+nimen näet olivat Saksassa meidän miehemme saaneet heidän sotahuutonsa
+johdosta, jota varmaankin luultiin joksikin loitsusanaksi.
+
+Ruotsin kuninkaan liittolaiset ja ylimalkaan protestantit puolestaan
+puhuivat heistä ihmeellä ja ihastuksella. Harva se kirjailija, joka
+kolmekymmenvuotisesta sodasta kertoessaan ei olisi erittäin ylistänyt
+Suomen poikien urhoutta. Katselkaamme tässä nyt muutamia heidän
+lauseitaan.
+
+Vexionius (ruotsalainen) kertomuksessaan Ruotsin valtakunnasta
+mainitsee suomalaisia hyvin taitaviksi miekalla, pyssyllä sekä tykeillä
+sotimaan.
+
+Achrelius (ruotsalainen) sanoo eräässä teoksessaan: suomalaiset, Marsin
+lempilapset, ovat ikäänkuin syntyneet sotureiksi, ei vasta siksi
+harjoitetut.
+
+B. Skytte (ruotsalainen) muistopuheessaan Kustaa Aadolfista lausuu:
+suomalaisilla on uupumaton, tulinen into kaataa vihollisia.
+
+Pierius Winsemius (saksalainen?) kehuu: "Suomalainen ei huoli
+onnen vaiheista, niinkuin muu lauma; vakavana hän ei tee edes
+toiviolupauksia." -- "Suomen joukko, pelkäämättä kuolemaa, ryntäsi
+vihollisen rivien keskelle; se oli päättänyt voittaa tai kuolla."
+
+Saksankielisessä Theatrum Europaeum-nimisessä teoksessa on alussa
+tämmöinen lause: "Suuri kunnia oli Kustaa Aadolfilla suomalaisistaan
+sekä ruotsalaisistaan, kun he kestivät pakkaset vielä paremmin kuin
+päivän paahteen. He eivät lähteneet myöskään pakoon, ennenkuin täytyi
+ikäänkuin luontoa vastaan taistella. He tyytyivät vähään, eivät
+uupuneet koskaan, eivät nostaneet kapinoita." -- "Ruotsin ja Suomen
+kansat ovat niin urhoollisia ja ritarillisia, etteivät he tappelussa
+tahdo peräytyä, vaan seisovat kuin muuri, arvellen heidän kansansa
+kunnian vaativan pikemmin kuolemaa kuin pakoa."
+
+Heinsius (hollantilainen) eräässä ylistyspuheessaan kehuu: "Vaikka he
+(suomalaiset) olivat pienet kooltansa, seisoivat he kuitenkin lujina,
+järkähtämättöminä ja miehuullisina; ja yhtä hyvin olisi voinut toivoa
+elementtien antavan ihmisvoimalle myöten, kuin heidän kuoleman pelosta
+tai vihollisten pakoituksesta peräytyvän paikaltaan."
+
+Vielä paremmin kuin nuo joskus suurentelevat korulauseet kuvaavat nyt
+seuraavat muistossa säilyneet pienet jutut senaikuisten suomalaisten
+soturien vakavaa miehuutta.
+
+Ontuvaksi ammuttua suomalaista kehoitti hänen kapteeninsa muuttamaan
+jalkaväestä ratsuväkeen, koska hänen siinä olisi mukavampi olla. Mutta
+Suomen poika antoi tämän spartalaisen vastauksen: "Mina vela stå i
+krig, icke springa!" (Minä aion seisoa sodassa, enkä juosta.)
+
+Toiselta, joka paraikaa ahkerasti hieroa kitkutteli miekkaansa
+telttansa edustalla, kysyi ohitse ratsastava Kustaa Aadolf leikillään,
+mitä hän niin tulisella kiiruulla puuhaili? -- "Mina lipa rappire",
+vastasi sotilas vakavasti huonolla ruotsillansa, "mina lakta moro"
+(hion pamppua, huomenna pitää teurastaa).
+
+Meritappelussa Juutinraumassa (Öresundissa) Ruotsin ja Tanskan
+laivaston välillä v. 1658 tempasi tykin luoti yhdeltä suomalaiselta
+molemmat kädet poikki. Vakavasti katsahti haavoitettu ympärillensä ja
+huusi sitten: "Minnekä hiiteen miekkani lensi?" Innossaan hän ei
+muistanutkaan, ettei hänestä enää ikipäivinä ollut miekkamieheksi.
+
+Yhtä paljon kuin urhoudeltaan tulivat Ruotsin kuninkaan omamaiset
+soturit myös kuuluisiksi hyvästä kuristansa. Yllämainittu Theatrum
+Europaeum esim. kertoo, että he, jos heillä oli rahaa, aina
+rehellisesti maksoivat, mitä tarvitsivat, eivätkä rahanpuutteessakaan
+rasittaneet kansaa, vaan olivat veteen sekä leipään tyytyväiset.
+
+Tästä hyvästä kurista sai kiittää Kustaa Aadolfin itsensä säätämiä
+sota-artikkeleita. Jumalanpelko ja lähimäisen rakkaus olivat
+perussääntöinä tässä kuuluisassa laissa. Joka aamu ja ilta piti
+komppanian tai lippukunnan kokoontua yhteiseen rukoukseen, joka pyhä
+sekä kerran viikon keskelläkin pidettiin täydellinen jumalanpalvelus.
+Ken kolme kertaa oli laiminlyönyt nämät hartaushetket, pantiin koko
+vuorokauden ajaksi kaularautoihin seisomaan. Herran nimen soimauksesta
+oli kuolemanrangaistus määrätty, yhdentekevää oliko se tapahtunut
+humalassa vai selvällä päällä; samoin myös kävi sen, joka kolmannen
+kerran tavattiin Jumalan sanan ja sakramenttien pilkkaamisesta. Kirous,
+jos se virkainnossa luiskahti suusta, oli sakoilla sovitettava; mutta
+ken humalassa tai pahasta tavasta kiroili, sen täytyi sen lisäksi vielä
+julkisesti rykmentin edessä pyytää anteeksi. Noitia, joita siihen
+aikaan paljon kuljeksi ympäri muka loitsimassa haarniskoita aseen
+pystymättömiksi, ei Kustaa Aadolfin leirissä sallittu. Jalkavaimot
+myöskin ajettiin heti pois; mutta aviovaimoa ei estetty seuraamasta
+miestänsä. Ryöstäminen vihollisenkin maalla oli kielletty, paitsi kun
+päälliköt ruoanpuutteen aikana olivat lähettäneet väkeä muonaa
+hankkimaan taikka kun sen ajan tavan mukaan väkirynnäköllä
+valloitettava kaupunki luvattiin sotamiehille alttiiksi. Mutta
+silloinkaan ei saatu ryöstää mitään kirkoista eikä sairashuoneista,
+eikä myöskään tehdä väkivaltaa papeille, vanhuksille, vaimoille eikä
+lapsille, jolleivät ne itse ryhtyneet aseihin. -- Ankarat olivat
+niinikään rangaistukset pelkuriudesta. Jos joku ratsumieslippukunta tai
+jalkaväen komppania oli paennut tappelusta, ennenkuin oli voitu
+teräsaseita käyttää, niin päällikkö, jos hän oli siihen syypää,
+ajettiin häpeällisesti ulos leiristä, mutta jos syy oli väessä,
+hirtettiin heistä joka kymmenes mies, ja toisten täytyi puhdistaa
+leiri, majailla erillään muusta armeijasta ja olla liputta, kunnes he
+jollakin uljaalla urhotyöllä olivat rikoksensa jälleen hyvittäneet.
+Samoin myös päällikkö, joka muuten kuin vain viimeisessä hädässä antoi
+linnan vihollisen käsiin, tuli mestatuksi, ja hänen väkensä oli samojen
+rangaistusten alainen kuin edellisessä tapauksessa, sillä eroituksella
+kuitenkin, ettei ketään hirtetty. Mestaus, vankeus ja sakot, ne olivat
+Kustaa Aadolfin sotajoukossa tavalliset rangaistukset, mutta
+piiskaaminen oli kokonaan luvatonta, sillä se olisi masentanut soturien
+kunniantuntoa. Saman tärkeän tunteen vireillä pitämiseksi oli myös
+säädetty, ettei kukaan kunnialtaan poistuomittu tai rikoksen tähden
+jollakin lailla pyövelin käsissä ollut saisi sen jälkeen pysyä
+rykmentissä. -- Tämmöinen oli henki tässä armeijassa; siinä olikin se
+taikavoima, jonka avulla he voittivat keisarin irstaiset, kunnosta ja
+kunniasta välittämättömät, kokoon pestatut ja rahan tähden sotivat
+palkkalaiset.
+
+Urhous kuninkaan kuoltuakin pysyi aina edelleen entisellään, mutta
+kuri, niinkuin olemme nähneet, höllistyi valitettavasti sangen pian.
+Saakoon tässä vielä yksi todistus siitä sijansa. V. 1635, kun
+puolalaisten uhkausten tähden päätettiin varustaa vara-armeija, ei
+uskallettu lähettää kokonaisia suomalaisia ratsumieslippukuntia
+kotimaahan uusien lippukuntain kantaväeksi, siitä syystä, että he
+olivat Saksassa tottuneet irstaisuuteen sekä kaikellaiseen
+vallattomuuteen ja pelättiin heidän pahojen tapojensa myös tarttuvan
+vereksiin rekryytteihin. Vähempi osa heistä vain lähetettiin takaisin
+Suomeen, ne nimittäin, jotka välttämättömästi tahtoivat pitää
+puustellinsa ja joiden täten ilmenevä synnyinmaanrakkaus oli ikäänkuin
+jonkunmoisena takauksena heidän paremmin säilyneestä kunnostansa. Muut
+kaikki otettiin pestattuihin lippukuntiin samoilla ehdoilla kuin
+muukalaiset.
+
+Ruotsin sotajoukkojen voitoista tässä sodassa saisimme kuitenkin osaksi
+väärän käsityksen, jollemme huomaisi, etteivät ne olleet suinkaan
+yksistään ruotsalaisten ja suomalaisten aikaansaamat. Tämä oma väki
+ynnä skotlantilaiset palkkasoturit muodostivat tosin armeijan
+urhoollisimman, luotettavimman ja parhaimman osan, jolle urhotöistä
+tulee suurin ansio; mutta se oli sittenkin vain sangen vähäinen osa
+koko sotavoimasta. Ruotsin palveluksessa ja liitossa oli monasti noin
+100,000 miestä jalkeilla, vaan varsinaisia ruotsalaisia oli harvoin
+enempää kuin 10,000, suomalaisia enintään 6,000 (joissa jälkimäisissä
+1,500-2,000 ratsumiestä). Ainoastaan vastoinkäymisen aikoina, jolloin
+palkkalaiset tavallisesti luopuivat, sotivat Ruotsin sotaherrat
+pääasiallisesti omamaisilla voimilla.
+
+Saksan tantereet eivät olleetkaan muuten ainoat, jotka silloin Suomen
+sotureita vaativat. Liivin-, Viron- sekä Inkerinmaan linnojen
+vartioiminen oli yksistään meidän miehille uskottu.[14] Siellä majaili
+heitä aina 3-4,000. Ja vietiinpä Tanskan sodan aikana suomalaisia itse
+Ruotsinkin suojaksi, ensimäisenä sotavuonna 2,500 miestä ja toisena
+vielä 2,300 lisäksi.
+
+Suomalaisen sotavoiman lukumäärä oli Kustaa Aadolfin aikana suuresti
+enentynyt, suhteellisesti vielä enemmän kuin ruotsalaisen. V. 1616,
+Venäjän sodan lopulla, oli Ruotsilla 15,400 sotamiestä, Suomella 5,200;
+jälkimäiset muodostivat siis ainoastaan neljäsosan koko omamaisesta
+armeijasta. V. 1625, jolloin Kustaa Aadolfin laatima uusi järjestys
+valmistui, oli jalkaväkeä Ruotsilla 18 rykmenttiä (à 8 komppaniaa) eli
+noin 22,000 miestä, Suomella 12 (n. 10,000 m.); ratsuväen luku oli
+Ruotsissa 15 lippukuntaa (1,875 m.) Suomessa 12 (1,500 m.). Nyt oli
+siis suomalainen jalkaväki 1/3 koko summasta, ja ratsuväki 4/9.
+Myöhemmin karttui sotavoima ylimalkaan vielä suuremmaksi, vaikka
+viimeksimainittu suhde ruotsalaisten ja suomalaisten välillä tästä
+lähtien oli jokseenkin pysyväinen. Tavallisesti oli Suomella
+30-vuotisen sodan aikana aseissa vähintään 10-12,000 jalkamiestä,
+3-3,500 huovia. Monesti karttui niiden yhteinen luku 16-17,000:een
+mieheen. Jos sitten vielä otamme lisäksi aatelin ratsujoukon (100 m.,
+Ruotsissa 300), meriväen (2-3 komppaniaa à 400 m.) sekä pestatut
+sotamiehet (tykkiväen,[15] jalka- sekä ratsumiehiä), niin saamme kokoon
+noin 20,000 miehisen armeijan.[16] Tulipa tämä kuorma, raskas kuin se
+itsessään oli, sen kautta vielä raskaammaksi, että niin tiheään täytyi
+täydentää harvenneita rivejä vereksillä rekryyteillä. Sodat siihen
+aikaan olivat näet vielä paljoa tuhoavammat kuin meidän aikana. Huoli
+muonan sekä muiden tarpeitten hankkimisesta oli kovin vaillinainen ja
+puutteen kautta syntyneet taudit kuluttivat hirveästi väkeä. Eikä ollut
+soturien henki Itämeren linnoissa myöskään paljoa paremmassa turvassa,
+kun asunnot niissä olivat terveydelle vahingolliset. Täten luettiin
+esim. Suomen tavallisen jalka- sekä ratsuväen luku v. 1640 noin
+17,300:ksi mieheksi; mutta seuraavana vuonna, vaikka 2,000 rekryyttiä
+oli saatu lisään, oli heitä kuitenkin ainoastaan 14,500 jäljellä.
+
+Ratsumiehiä, niinkuin näimme, otettiin Suomesta aina verraten enemmän,
+johon oli syynä heidän kelvollisuutensa. Edellisten kuninkaitten aikana
+ei luultu omamaisia hevosia sotaan soveliaiksi; sen vuoksi pestattiin
+aina kalliilla hinnalla ranskalaisia ja saksalaisia huoveja. Tämä
+väärä luulo katosi nyt Kustaa Aadolfin sotien aikana kokonaan.
+Ulkomaalaisetkin rupesivat nyt kehumaan "Ruotsin ja Suomen hevosia,
+jotka kyllä ovat saksalaisia pienemmät, vaan tuliset, uupumattomat,
+ihmeen kestävät ja helpot elättää". Suomen ratsumiesten kautta
+pääasiallisesti tähän aikaan suomalaisten nimi levisikin ympäri
+Eurooppaa. Ylimalkaan oli vielä silloin ratsuväki armeijan
+vaikuttavimpana osana. Noilla pitkillä, joutuisilla retkillä
+30-vuotisen sodan loppupuolella oli usein puolet sotajoukosta huoveja,
+sillä jalkaväen oli vaikea päästä kulkemaan Pohjois-Saksan autioiksi
+hävitettyjen erämaitten poikki. Jalkamiehiä enimmiten käytettiin
+linnaväkenä ja kutsuttiin tavallisesti vain suurempia tappeluita varten
+kokoon, joissa kuitenkin myös ratsuväen rynnäkkö oli ratkaisevin.
+
+Kustaa Aadolfin aikana valmistui Ruotsin valtakunnan sotavoiman
+järjestys rykmentteihin, niinkuin se siitä lähtien pysyi. Suomessa oli
+seuraavat ratsurykmentit: _Turun_ (Pohjanmaan kanssa), _Uudenmaan_
+(Hämeen kanssa) sekä _Karjalan_ (Savon kanssa). Jalkaväen rykmentit
+olivat: _Turun, Porin, Pohjanmaan, Uudenmaan_, läntinen ja itäinen,
+_Hämeen, Viipurin_, läntinen ja itäinen, sekä _Savon_. Ennen Kaarle
+XII:nnen aikaa ei ollut kuitenkaan tapana mainita niitä näin maakunnan,
+vaan ainoastaan everstinsä nimellä.
+
+Yllälueteltu sotavoima saatiin kokoon seuraavalla tavalla. Tykkiväki
+sekä rakuunat (jotka vuoroin ratsain, vuoroin jalan sotivat)
+pestattiin. Aatelislippukuntaan lähetti jokainen aatelisherra
+tilustensa suuruutta myöten yhden tai useampia täydesti varustettuja
+huoveja. Muu ratsuväki syntyi rusthollilaitoksen kaltaisella tavalla;
+moni lainlukija, vouti, nimismies, pappi, porvari ja varakkaampi
+talonpoikakin antoi siihen miehen aseineen, hevosineen, ja sai siitä
+talonsa, kumminkin osaksi, verosta vapaaksi. Nämät kaikki armeijan
+osastot olivat siis vapaaehtoisia. Jalka- ja meriväki sitä vastoin
+täydennettiin rekryytinotolla. Kymmenen talonpoikaa (kaupungissa 10
+porvaria) oli aina ruotuna, josta yksi piti otettaman sotamieheksi
+(kaupungeissa sekä rantapitäjissä merimieheksi). Ensin otettiin
+niistä taloista, missä oli paljon miehiä; sitten pienistä, missä ei
+paljon työntekijöitä tarvittu. Lesken ainoaa poikaa ei otettu, ei
+myöskään mielellään semmoisesta talosta, josta jo yksi mies oli
+sotapalveluksessa tai kaatunut. Tätä jälkimäistä ehtoa täytyi kuitenkin
+suuren tarpeen tähden monasti rikkoa. Eräs talonpoika Rovaniemellä
+esim. pyysi kerta ja saikin veronhuojennusta sillä perustuksella, että
+hänellä oli neljä poikaa (joista kaksi jo kaatunutta) jalkaväessä,
+viides ratsumiehenä. Ylimalkaan ei sallittu sotamieheksi kirjoitetun
+palkata toista edestänsä; mutta toisinaan tehtiin rahan tarpeen aikana
+tästä kuitenkin poikkeus. Päiväläiset ja muu irtonainen väki otettiin
+kaikki, mitkä vain käsiin saatiin, ruotuihin panematta.
+
+Tämä rekryytinotto oli kansalle Suomessa kauheasti vastahakoinen ja
+peloittava. "Sotamiehenoton aikana", lausui kerta Pietari Brahe
+valtaneuvoskunnassa, "on Suomessa aina kyläraitit ihan tyhjinä ja
+autioina, vaikka maa sillä välin kyllä on kansakas." Sotapalvelukseen
+kykenevät miehet kokivat näet mikä milläkin keinolla pelastaa nahkansa.
+Moni piili kotipitäjänsä saloilla, kunnes vaara oli ohitse; moni ei
+katsonut tämmöistäkään lymypaikkaa vielä kyllin turvalliseksi.
+Joukoittain pakeni miehiä synkille erämaille pitkin Suomenselän
+harjanteita, joukoittain karkasi myös rajan yli Venäjälle, taikkapa
+Ruotsin puolelle, jossa Helsinglannin, Taalain y.m. maakuntain vuoriset
+takamaat tähän aikaan saivat ensimäiset suomalaiset asukkaansa. Saadut
+rekryytit täytyi kahleissa, niinkuin pahantekijät, kuljettaa
+rykmenttinsä majapaikoille, ja kuitenkin pääsi niitä marssiltakin aina
+karkuun. Joka vuosi oli tällä tavoin suuri osa sotamiehiksi määrätyistä
+"tietymättömissä". V. 1631 luettiin heitä 1,670, seuraavana vuonna
+5,777! Todella ihmeellinen ristiriitaisuus -- tämä kova sotapalveluksen
+pelko kotona ja luja, peloton miehuus sotatantereella! Syynä edelliseen
+ei tainnut olla ainoastaan pelko sotapalveluksen vaaroja -- vaikka,
+niinkuin olemme nähneet, se ei suinkaan ollut perätön -- vaan kenties
+vielä enemmän kansallemme ominainen rakkaus rauhaan ja synnyinmaahan.
+Sattuihan välistä, että sotamiehiä vielä Saksastakin karkasi, vaaroista
+ja vaivoista huolimatta pyrkien kotiin takaisin. Useimmat kuitenkin,
+kun kerran olivat virassa, täyttivät tehtävänsä suomalaisella,
+vakavalla velvollisuudentunteella. Epäilemättä ilmoitti siis Kustaa
+Aadolfin sota-artikkelein suomentaja, Hartikka Speitz, kansansa yleisen
+mielen, kun hän varusti esipuheensa näillä säkeillä:
+
+    Kilvet, aseet pois heittäkääm,
+    rauhan kans riidat peittäkääm,
+    mut jos toisin ei taid' olla,
+    eip ole häpee kedoll' kuolla.
+
+Tämän rekryytinoton epätasaisuuden ja epätietoisuuden tähden koetti
+Kustaa Aadolf saada varmemman, vaikka vähemmän tuottavan tavan voimaan.
+Määrätyn taloluvun piti olla yhtenä ruotuna, joka saisi hankkia
+itselleen miehen pestaamalla tai muulla keinolla, miten tahtoi. Tämä
+oli ensimäinen alku vastaiseen ruotuväkilaitokseen. Sitä samaa
+valmistettiin myös silläkin säädöksellä, että ratsumiehille sekä
+kruunun meriväelle annettiin puustelleja.
+
+Ylimalkaan eivät kuitenkaan talonpojat suostuneet kuninkaan uuteen
+ehdoitukseen. Täytyi siis koettaa toisilla keinoilla saada sotaväen
+rivit täyteen. Sydänmaan pitäjille lähetettiin sotamiesparvia
+karkureita etsimään ja kiinniottamaan. Yöllä piiritettiin tavallisesti
+se talo, missä karkureita arvattiin olevan, ja sitten murrettiin ovet
+väkisen auki. Siinä toimessa tehtiin kuitenkin hirveätä väkivaltaa ja
+vääryyttä. V. 1620 kävivät Rautalammin pitäjäläiset kenraalikuvernööri
+Kaarle Oxenstjernan luona valittamassa. Luutnantti Lassi Antinpoika oli
+siellä kuljeskellut majaillen taloissa 20-40:n miehen kanssa. Erään
+Leinosen luokse he olivat tulleet yöllä syyttäen häntä siitä, että hän
+muka piti karkureita palveluksessaan; hän pantiin sentähden rautoihin
+ja ripustettiin kahleilla tuvan lakeen, niin että varpaat juuri vain
+ulottuivat lattiaan. -- Nimismies Oksasen talosta he rupesivat viemään
+kahta renkiä, joista isäntä kuitenkin sai toisen irti oravakihtelyksen
+hinnalla; toinen kuljetettiin Suur-Savon kirkonkylään, missä hänkin
+sitten maksoi lunastuksekseen 50 oravannahkaa, 3 markkaa sekä yhden
+kirveen. -- Eräältä Kumpulaiselta otti luutnantti paimenen, jonka hän
+heti jälleen möi naapuritaloon 11:stä markasta. -- Toiseltapuolen tämä
+tehtävä ei ollut sotamiehillekään vaaraton. Talonpojat monasti
+puolustautuivat kirveillä, viikatteilla ja välistä ajoivat pakoon
+sotamiehet, joita lasten ja vaimojen haukkumasanat seurasivat vielä
+kauemmas. Kiinnisaadut karkurit pidettiin sitten tallella
+linnantapaisissa tarhoissa, kunnes heitä karttui niin monta, että
+kannatti lähettää rantamaille. Semmoinen karkurilinna oli esim. "Kyrön
+kantsi" Hämeenkankaan rajalla, nykyisessä Kankaanpään kappelissa
+Karvian pitäjässä.
+
+Rekryyttinsä oli ruodun aina varustettava tarpeellisilla vaatteilla
+sekä turkilla; näiden kuluttua hankki kruunu sitten uudet. Univormuista
+ei siihen aikaan ollut paljon tietoa; ainoastaan muutamat rykmentit
+pitivät samallaisia pukuja. Yleiseksi, käskyllä säädetyksi tavaksi
+tulivat univormut vasta v. 1656 Kaarle X:nnen aikana.
+
+Jalkaväestä oli vain osa varustettu pyssyillä; toisilla oli pitkät
+peitset aseena. Nämät peitsimiehet torjuivat rynnäköt, sillä aikaa kuin
+pyssymiehet jälleen latasivat tuliputkensa, mikä oli erinomaisen
+monitemppuinen ja vitkallinen työ. Pyssyt laukaistiin irtonaisella
+sytyttimellä; ei ollut niissä vielä edes piilukkoakaan. V. 1627 soti
+Liivinmaalla myös vielä useampia tuhansia suomalaisia jousimiehiä. Se
+ei ollutkaan mikään harvinainen suomalaisten alempaa kantaa todistava
+seikka. Yhdestä puolalaisten parhaista sotapäälliköistä samalla ajalla
+on se kehuva maine olemassa, että hän oli erittäin taitava jousella
+ampumaan. Niinikään käytettiin jousta Englanninkin sotajoukossa 17:nnen
+vuosisadan alkupuolella. Silloisten pyssyjen hankaluuden ja hitaisuuden
+tähden olikin sangen epäiltävää, kumpi ase oli paremmaksi katsottava.
+Kaikilla sotamiehillä oli pään suojana rautainen kypäri, ratsuväellä
+sitä paitsi myös rintahaarniska. Näillä viimemainituilla oli pistoolit,
+mutta miekka oli kuitenkin vaikuttavin ase.
+
+
+
+
+Viiteselitykset:
+
+
+[1] Itä-Preussiin ei Kustaa Aadolf puuttunut, sillä se oli hänen
+lankonsa, Brandenburgin vaaliruhtinaan lääninä, vaikka Puolan
+yliherruuden alla.
+
+[2] Tästä Preussin sodasta olisi vielä ollut kerrottavana useampia
+Suomen ratsumiesten urhotekoja, mutta ne säästetään myöhemmäksi heidän
+päällikkönsä Aake Tottin elämäkertaan.
+
+[3] Puolivillejä eteläslaavilaisia Itävallasta Turkin rajalta, jotka
+palvelivat keisarin sotajoukossa.
+
+[4] Sen kertomuksen luotettavaisuudesta, joka kertoo seitsemänkymmenen
+suomalaisen taistelusta Demminin luona, on ollut väittelyä
+historiantutkijain kesken, mutta kun kertomus tavataan jo
+samanaikuisissa sodan esityksissä, näyttää uskottavalta, että joku
+todellinen tapaus on sen pohjana.
+
+[5] Rautalammilta saatu katkelma laulusta, jota vielä tämän vuosisadan
+alussa kansa muisteli ja lauloi.
+
+[6] Toista suomalaista ratsumies-eskvadronaa johti tässä Lützenin
+taistelussa ratsumestari Wunsch.
+
+[7] Enimmäksi osaksi lyhentämällä Fryxellin mukaan.
+
+[8] Tämmöistä kunnianimitystä soi muuten Ranskan kuningas kirjeissään
+myös Oxenstjernalle ja Banérille.
+
+[9] Ruotsalainen Mankell.
+
+[10] Tohtori, senaattori Ignatius.
+
+[11] Don espanjankielellä = herra.
+
+[12] Weserjoen varrella, Hannoverin seudulla.
+
+[13] Hän oli syntynyt Kirkniemen kartanossa Lohjalla v. 1598.
+
+[14] Tämä seikka muuttui sitten myöhemmin Kaarle XI:nnen hallitessa,
+josta ajasta lähtien siellä oli linnaväkenä pestattuja sotureita sekä
+ainoastaan pieni parvi jokaisesta Suomen rykmentistä.
+
+[15] Tykkimiehiksi mielellään pestattiin suomalaisia, koska ne olivat
+niin tarkat ampumaan.
+
+[16] Siihen aikaan oli Suomen asukasmäärä Käkisalmen läänin kanssa n.
+450,000 henkeä; suhteellisesti pitäisi meidän siis tätä nykyä pitää
+140,000:miestä sotaväkeä!
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:1, by Julius Krohn
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44857 ***
diff --git a/44857-8.txt b/44857-8.txt
deleted file mode 100644
index 7104d48..0000000
--- a/44857-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4142 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:1, by Julius Krohn
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Kertomuksia Suomen historiasta V:1
-       Kustaa Aadolf ja Kristiina: Sodat
-
-Author: Julius Krohn
-
-Release Date: February 9, 2014 [EBook #44857]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:1 ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:1
-
-Kustaa Aadolf ja Kristiina: Sodat
-
-
-Kirj.
-
-JULIUS KROHN
-
-
-
-Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Puolan sota.
-
-  1. Riian kaupungin valloitus.
-  2. Wallhofin tappelu.
-  3. Kustaa Aadolf Preussinmaalla.
-
-Saksan sota.
-
-  1. Syyt Kustaa Aadolfin osanottoon.
-  2. Kustaa Aadolfin lähtö Ruotsista ja tulo Saksaan.
-  3. Seitsemänkymmenen suomalaisen sankarikuolema Demminin lähellä.
-  4. Kustaa Aadolf Werbenin leirissä.
-  5. Leipzigin eli Breitenfeldin tappelu.
-  6. Würzburgin valloitus.
-  7. Kustaa Aadolf Reinjoen seuduilla.
-  8. Meno Lechjoen yli.
-  9. Nälkäsota Nürnbergissä.
- 10. Kustaa Aadolfin viimeinen taistelu.
- 11. Kustaa Aadolf.
- 12. Holhoojahallitus ja kolmenkymmenenvuotisen sodan loppu.
- 13. Kustaa Horn.
- 14. Torsti Stålhandske.
- 15. Eerikki Slang.
- 16. Aake Tott, Kustaa Aadolfin lumiaura.
- 17. Hakkapeliitat.
-
-Viiteselitykset.
-
-
-
-
-
-
-PUOLAN SOTA.
-
-
-
-
-1. Riian kaupungin valloitus.
-
-
-Koska Venäjän sota oli onnellisesti päättynyt, oli Ruotsilla nyt enää
-vain yksi vihollinen jäljellä, nimittäin Puolan kuningas. Tämänkin
-kanssa olisi Kustaa Aadolf sangen mielellään sopinut, sillä hän näki
-kyllä, kuinka kipeästi jo hänen valtakuntansa ja kansansa tarvitsi
-rauhaa ja hän olisi halunnut loma-aikaa alinomaisista sodankäynneistä
-saadaksensa parantaa kaikellaisia juurtuneita epäkohtia. Mutta Puolan
-Sigismund oli itsepäisesti vastahakoinen. Lapsimaisella ylpeydellä hän
-nimitti itseänsä Ruotsin kuninkaaksi eikä tahtonut kirjeissään suoda
-Kustaa Aadolfille muuta arvonimeä kuin Södermanlannin, Neriken ja
-Vermlannin herttuan. Tämä olisi kuitenkin ollut jokseenkin viaton
-mieliteko; mutta hän yritti samassa myös aina salaisilla kirjeillä sekä
-lähettiläillä virittää kapinaa Ruotsin valtakunnan asukkaiden parissa
-ja uhkasi Ruotsin alusmaita Virossa. Hänen kykenemätön, saamaton
-luonteensa esti häntä kuitenkin kaikista tehokkaammista toimista. Jos
-hän Kustaa Aadolfin ensimäisinä hallitusvuosina, sillä aikaa kuin
-Ruotsin sotajoukkoja tarvittiin muualla, olisi kaikin voimin käynyt
-Viron kimppuun, niin olisi hän luultavasti saanut sen maakunnan
-valtaansa. Mutta Sigismundin tuumat nyt niinkuin aina ennenkin pantiin
-laimeasti toimeen, ja vähä väliä hän suostui lyhyempiin tai pitempiin
-aselepoihin, jolloin sota kokonaan lakkasi.
-
-Tälle kannalle ei Kustaa Aadolf nyt enää tahtonut jättää asiaa. Joko
-piti olla täysi rauha tai täysi sota, jompaan kumpaan hän oli päättänyt
-pakoittaa Sigismundia. Vuonna 1621 näyttikin siihen tarjoutuvan sangen
-mukava tilaisuus. Puolalaiset näet olivat joutuneet sotaan eteläisten
-naapuriensa, turkkilaisten kanssa. Heinäkuussa läksi siis Kustaa Aadolf
-Elfsnabbista, Tukholman saaristosta liikkeelle lukuisan, upean
-laivaston kanssa, joka kuljetti 12,000 miestä, osaksi palkattua
-ulkomaalaista väkeä. Tarkoituksena oli mennä valloittamaan suurta ja
-rikasta _Riian kaupunkia_, joka muun Liivinmaan kanssa kuului Puolan
-vallan alle. Muutamien päivien perästä saapuikin laivasto, vaikka sen
-myrsky ensin oli hajoittanut, onnellisesti Väinäjoen suulle.
-
-Sigismund ei ollut lähettänyt Riialle enempää kuin 300 varsinaista
-sotamiestä avuksi; enempää ei hänellä Turkin sodan vuoksi ollut varaa
-antaa. Mutta itse kaupungin porvareita oli paljon ja he olivat
-miehuullisia ja sotatemppuihin harjaantuneita, eivätkä tahtoneet ottaa
-mitään antautumisehdoituksia korviinsa. He olivat joen suulle
-rakentaneet suuren, vahvannäköisen leirin vallituksineen. Siellä liehui
-suuri joukko lippuja ja sieltä paukahteli tiheään kiväärin laukauksia.
-Ruotsin amiraali, peläten että siellä majaili melkoinen armeija, epäili
-useampia päiviä, pitikö hänen panna laivastonsa leirin kanuunatulelle
-alttiiksi ja yrittää purjehtia jokea ylös. Kova myrsky, joka aukealla
-lahdella ankkuroidulle laivastolle saattoi tuntuvaa vahinkoa, teki
-kuitenkin lopun epäilyksistä. Päätettiin, maksoi minkä maksoi, yrittää
-päästä leirin sivuitse turvalliseen satamaan. Elok. 4 p:nä läksivät
-siten laivat liikkeelle, palavat sytyttimet tykkien vieressä, veneet
-täynnä sotamiehiä varalla maallemenoa varten. Mutta -- ihme ja kumma!
--- leiristä ei kuulunut yhtään ainoaa tykin laukausta, ei lentänyt
-ainoatakaan luotia! Riikalaiset, niinpian kuin he näkivät tästä totta
-tulevan, sytyttivät leirinsä tuleen ja pötkivät kiireesti pakoon
-kaupungin muurien taakse. Koko leiri olikin vain ollut sukkelasti
-keksitty tyhjä peloite, johon ei ollut viety yhtään ainoata kanuunaa,
-ainoastaan muutamia satoja sotamiehiä näön vuoksi.
-
-Ruotsin sotaväki astui nyt maalle, ja muutamien päivien perästä saapui
-vielä lisäksi _Jaakko De la Gardie_ maata myöten Viron kautta
-Viipurista; tuoden kanssansa 4,400 suomalaista.
-
-Nyt piiritettiin Riika kaikilta haaroilta. Suomalaiset sijoitettiin
-niin sanotun myllykaivannon viereen pohjoispuolelle kaupunkia.
-Tulikidat rupesivat ankarasti lennättämään luoteja ja pommeja
-kaupunkiin, välistä tuhannen kappaletta päivässä. Muurit, vaikka ne
-olivatkin paksut, alkoivat siitä jonkun ajan perästä mureta ja tornit
-raueta raunioiksi. Mutta Riian porvarit eivät kuitenkaan olleet vielä
-millänsäkään. He sammuttelivat valppaasti pommien sytyttämiä tulipaloja
-ja torjuivat pelottomasti päältänsä kaikki rynnäköt.
-
-Riikalaiset luottivat siihen, että heidän kuninkaansa ei voisi olla
-auttamatta niin tärkeätä kaupunkia. Eräänä päivänä ilmaantuikin
-porvarien suureksi iloksi Puolan lippuja metsäisille harjuille joen
-eteläpuolelle. Mutta ilo ei ollut kovin pitkällinen. Puolalaisten
-päälliköllä Radzivilillä ei ollut muuta kuin 5,000 ratsumiestä
-muassansa. Yritettyään pari kertaa saada osan väkeänsä kaupunkiin,
-pakeni hän jälleen, sillä Kustaa Aadolfin moninkertaista, tykeillä
-varustettua, vahvoissa leireissä majailevaa voimaa vastaan hän ei
-voinut mitään.
-
-Nyt kiihtyi ruotsalaisten tuli vielä entistä kiivaammaksi ja teki päivä
-päivältä yhä enemmän vahinkoa sitä myöten kuin piirityskaivannot
-lähenivät. Kuningas oli aina etupäässä mitään vaaroja pelkäämättä.
-Kerta lensi tykin luoti aivan hänen telttansa läpi, vaan hän ei
-sallinut siirtää majaansa toiseen paikkaan. Tämä pelottomuus oli myös
-sotureille hyvänä esimerkkinä. Muutamat uivat eräänä yönä valliojan yli
-ja sitoivat nuoria hakuliin (pölkkyaitaan), joiden päälle pantiin
-verkkoja, ja niitä myöten kapusi uljas rynnäkköjoukko yli. Eikä
-aikaakaan, niin oli vallinkulma heidän käsissänsä, vaikka
-kaupunkilaiset tekivätkin lujaa vastarintaa. Jonkun aikaa sen perästä
-onnistui myös rynnäkkö Hiekkaporttia vastaan, jonka ruotsalaiset saivat
-valtaansa.
-
-Nyt jo pidettiin kaupungin valloitusta niin varmana, että Oxenstjerna
-kerran päivällispöydässä leikillään kumarsi kuninkaalle ja joi Riian
-uuden arkkipiispan maljan. Kustaa Aadolf vastasi nauraen sillä, että
-hän joi uuden Vendenin piispan terveydeksi, ja myöhemmin hän antoikin
-koko sen hiippakunnan maat Oxenstjernalle lääniksi.
-
-Koko viikon kesti kuitenkin vielä, ennenkuin kaupunki antautui. Vihdoin
-viimein varusti Kustaa Aadolf kaikki lopullista rynnäkköä varten, jonka
-piti tapahtua syysk. 12 p:nä. Vähää ennen lähetti hän kuitenkin
-torvensoittajan kaupunkiin kirjettä viemään, jossa hän kehoitti Riian
-porvareita luopumaan vastarinnasta, josta ei voinut enää olla mitään
-apua, vaan ainoastaan turhaa verenvuodatusta ja kaikellaista julmuutta,
-niinkuin väkirynnäköllä valloitetuissa kaupungeissa ainakin. Nyt
-viimeinkin taipuivat riikalaiset ja avasivat porttinsa.
-
-Tämä oli ensimäinen suuri sankarityö, jolla Kustaa Aadolf käänsi
-puoleensa maailman silmät. Sillä valloitettu kaupunki oli yli koko
-Euroopan kuuluisa rikkaudestaan ja vahvuudestaan, ja sen valloittaminen
-oli vaatinut erinomaista piiritystaitoa, erinomaista lujuutta ja
-miehuutta.
-
-
-
-
-2. Wallhofin tappelu.
-
-
-Riian valloituksen jälkeen jatkui sotaa muutamia vuosia laimeammalla
-tavalla, ja vähä väliä sitä yritettiin lopettaa rauhanhieromisilla.
-Mutta v. 1625 tuli Kustaa Aadolf taas Liivinmaalle suuremman sotavoiman
-kanssa ja läksi uudelle, pitemmälle valloitusretkelle. Hän itse
-ruotsalaisen väen kanssa kulki Väinäjoen rantoja myöten ja otti
-valtaansa siellä olevat pienet linnat; tunkeusipa hän sitten sieltä
-vielä Kuurinmaallekin ja valloitti sen pääkaupungin Miittavan sekä
-useampia muita pienempiä. Sillä välin Jaakko De la Gardie ja Kustaa
-Horn suomalaisineen pakoittivat Tarton kaupungin antautumaan sekä myös
-vähitellen kaikki muutkin Liivinmaalla puolalaisten vallassa olevat
-vahvat paikat.
-
-Syksyn tullen hajosi armeija senaikuisen tavan mukaan talvimajoihinsa;
-Ruotsin sotavoima otti asuntonsa pitkin Väinäjoen rantakyliä. Siellä
-rupesivat kuitenkin pian ankarat taudit sitä ahdistamaan, kun oli
-asunnoista puutetta ja seudut olivat matalat, rämeiset. Moni kuninkaan
-likeisimmistäkin seuralaisista sairastui ja kuoli. "Minun täytyy",
-kirjoitti Kustaa Aadolf kotiin ystävälleen Aksel Oxenstjernalle, "nyt
-itse olla omana kamreerinani ja käsikirjurinani, ja jos
-uuninlämmittäjäkin nyt vielä sairastuisi, saisin olla omnia tria
-(kaikkena kolmena)".
-
-Tämä huolettava kivulloisuus armeijassa ei kuitenkaan masentanut
-kuninkaan eikä hänen soturiensa miehuutta. Uuden vuoden aikana 1626
-tuli leiriin sanoma, että eräs puolalaisten parhaista päälliköistä,
-Sapieha, kokoili melkoisia sotajoukkoja _Wallhofin_ kartanon tienoille
-Liivinmaan etelärajalle. Hänen kimppuunsa päätti nyt Kustaa Aadolf
-äkkiä karata, ennenkuin puolalaiset olisivat karttuneet liian
-lukuisiksi. Voidakseen sen sitä arvaamattomammin tehdä, otti hän mukaan
-ainoastaan 1,000 valittua jalkasoturia sekä parituhatta ratsumiestä, ja
-riensi niiden kanssa Väinäjoen yli. Perille tultua tammik. 6 p.
-havaittiin kuitenkin, että hanke jollakin lailla oli tullut vihollisen
-tietoon; puolalaiset olivat varuillansa, sotarintaan asetettuina. Tämä
-sotarinta ei ollut kuitenkaan oikein huolellisesti ja tarkasti
-järjestetty. Puolalaisia oli vähintänsä 5,000; heillä oli siis suuri
-ylivoima. Paitsi sitä oltiin nyt aukealla tantereella, jolla heidän
-ratsuväkensä tähän asti aina oli ollut meidän miehiä etevämpi.
-Puolalaiset eivät koskaan puhuneet muuten kuin nauraen ja ylenkatsoen
-noista pikkaraisista Suomen hevoskoneista sekä niiden selässä istuvista
-lyhytlylleröisistä miehentyngistä. Mitä hätää nytkään muka niistä olisi
-voinut olla! Mutta Kustaa Aadolfin ratsujoukko, joka tässä
-tilaisuudessa melkein kokonaan oli suomalainen, törmäsi kohta itse
-kuninkaan sekä _Kustaa Hornin_ johdolla hurjalla vauhdilla vihollista
-vastaan. Heidän tavallinen sotahuutonsa: "Hakkaa päälle! Hakkaa
-päälle!" kajahti aivan Sapiehan omien rivien keskellä, ennenkuin
-puolalaiset kerkesivätkään ihmettelystään tointua. Eipä aikaakaan, niin
-kääntyi hänen hevosväkensä pakoon, ja vähäisen vastarinnan jälkeen
-seurasivat jalkamiehetkin samaa esimerkkiä. Vihollisia makasi 5-600
-tantereella, lukuunottamattakaan niitä, jotka sitten paetessaan metsiin
-saivat surmansa. Viisi lippua, kolme tykkiä, koko kuormaston sekä 150
-vankia, niiden joukossa myös taitavan päällikön Gonsievskin, saivat
-voittajat saaliiksensa.
-
-Riian valloitus oli ollut ensimäinen suuri piiritys, joka oli tehnyt
-nuoren Ruotsin kuninkaan nimen länsimailla tutuksi. Wallhofin voitto
-oli nyt ensimäinen, jonka hän oli saanut aukealla kedolla, ja se lisäsi
-taas hänen mainettansa. Ja ylpeydellä voimme me suomalaiset kehua, että
-kunnia sinä päivänä tuli melkein yksinomaan meidän poikien osaksi,
-sillä muu väki, niinkuin tästä tappelusta sepitetty latinalainen
-ylistysruno vakuuttaa, ei kerinnytkään avuksi, ennenkuin kaikki jo oli
-loppuun suoritettu.
-
-
-
-
-3. Kustaa Aadolf Preussinmaalla.
-
-
-Liettualaiset, joiden rajoja sota nyt lähinnä uhkasi, olisivat tämän
-tappelun jälkeen olleet sangen taipuvaiset rauhaan. Mutta varsinaiset
-puolalaiset ja heidän kanssaan myös itse kuningas Sigismund eivät vielä
-tahtoneet kuulla sanaakaan sovinnosta. Siksi päätti Kustaa Aadolf mennä
-heitä vielä likemmältä ahdistamaan ja purjehti alkukesällä 1626
-melkoisen sotavoiman kanssa Preussinmaalle. Tämä rantamaakunta, vaikka
-sen asukkaat suurimmaksi osaksi olivatkin saksalaisia siirtolaisia,
-kuului siihen aikaan vielä Puolan vallan alle ja oli näille varsin
-tärkeä, koska heidän parhaan kauppaväylänsä, Veikseljoen, suu juuri oli
-siellä. Sitäpä tahtoikin nyt Kustaa Aadolf heiltä tukkia, jotta he
-saisivat oikein havaita, miltä sota tuntui. Kesäk. 27 p. laskettiin
-maalle likellä Pillaun kaupunkia, ja kuukautta myöhemmin olivat jo
-Braunsberg, Frauenburg, Elbing, Marienburg, Dirschau sekä useat muut
-Länsi-Preussin[1] pienemmät kaupungit valloitetut. Sigismund oli
-tapansa mukaan taas kauan vitkastellut, ennenkuin hän pääsi
-liikkeelle, eikä hänessä ollut sittemminkään menetettyjen paikkojen
-takaisinottajaa.
-
-Seuraavana vuonna teki Kustaa Aadolf yrityksen _Danzigia_,
-Länsi-Preussin suurta ja vahvaa pääkaupunkia vastaan. Yöllä oli määrä
-lotjilla viedä väkeä Veikseljoen yli kaupungin muurien edustalle ja
-sitten äkki arvaamatta rynnätä esiin. Mutta sotamiehet olivat
-tottumattomat kulkemaan veneissä; lotjat joutuivat epäjärjestykseen,
-useat törmäsivät yhteen. Täten syntyi melua, joka herätti kaupungin
-vartijain huomiota, ja pian alkoi lentää suhista luoteja valleilta,
-tehden tuntuvaa vahinkoa. Pyyhkäisipä yksi pyssyn luoti vatsaan itse
-kuningasta, joka tavallisuuden mukaan oli pienessä veneessä etummaisten
-keskellä, niin että vain lihavuus varjeli hänet kuolemasta. Kuitenkin
-Kustaa Aadolf vaipui veneen pohjalle ja tämä näkö masensi vallan
-sotamiesten rohkeuden. Tyhjin toimin soudettiin jälleen takaisin
-menetettyä melkoisesti väkeä. -- Yhtä onnettomasti kävi myös v. 1628,
-kun Kustaa Aadolf säännöllisellä piirityksellä koetti saada Danzigia
-valtaansa. Loppumattomat sateet paisuttivat silloin Veikselvirtaa
-siihen määrään, että piirittäjien täytyi paeta pois leiripaikoiltaan.
-Jäivätpä muutamat joukot tulvan äkkiä noustessa sulkeuksiin ikäänkuin
-saariin, joista heitä täytyi veneillä käydä noutamassa.
-
-Parempi menestys sitä vastoin oli ylimalkaan aukealla tantereella.
-Puolalaiset voitettiin melkein joka ainoassa tappelussa, ja Ruotsin
-joukot, joiden johtajina usein mainitaan suomalaiset ratsumiehet _Aake
-Tott_ ja Klaus Kristerinpoika Horn, etenivät yhä syvemmälle
-varsinaiseen Puolaan. Kävivätpä lentävät partioparvet Masoviassakin
-asti, vieläpä itse Varsovankin likiseuduilla, missä sataan vuoteen ei
-oltu enää vihollista nähty.
-
-Kustaa Aadolf oli kaikissa otteluissa aina etumaisena, näyttäen
-sotureilleen urhouden ja uljauden esimerkkiä. Tietysti joutui hän täten
-montakin kertaa ankariin vaaroihin. Kerrankin esim. oli hän joutunut
-ihan keskelle vihollisjoukkoa, missä ei näyttänyt olevan muuta kuin
-surmaa tai vankeutta tarjona. Eräs hänen ratsumiehistään sen kuitenkin
-hyvissä ajoin huomasi. "Tulkaa", huusi tämä muutamille kumppaneilleen,
-"autetaanpa veikkoa, joka tuolla on pulassa!" Olipa se sangen sukkelaa,
-ettei hän maininnut kuningasta edes nimeltä, sillä sen kuultuansa
-olisivat tietysti viholliset vielä kiivaammin koettaneet saada häntä
-valtaansa. Ratsumiehet saivat nyt äkillisellä rynnäköllä Kustaa
-Aadolfin vapautetuksi. Hetken kuluttua huomasi kuningas, että tuo
-samainen ratsumies oli joutumaisillaan vangiksi. Nyt hän vuorostaan
-keräsi parven miehiänsä, ajoi pois puolalaiset ja huusi iloisesti: "Kas
-nyt on kuitti, veli veikkoseni!" -- Toisen kerran taas oli Kustaa
-Aadolf kahden kesken erään henkivartijansa kanssa ratsastanut ylös
-harjulle, mistä hän kaukoputkella katsasteli vihollisten leiriä. Sen
-huomattuaan hiipi kaksi puolalaista hiljaa heidän taakseen.
-Henkivartija näki heidät vasta, kun he jo olivat ihan likellä. Hänen
-hätähuutonsa kuultuaan kerkesi kuningas vain käännähtää, tempaista
-miekkansa tupesta ja kohottaa sen suojuksen vihollisen sapelia vastaan.
-Ensimäinen sivallus katkaisi kuninkaan miekan kädensuojuksen, toinen
-leikkasi pois palan hänen hattunsa reunasta. Mutta ennenkuin kolmas
-sivallus iski, pistikin Kustaa Aadolf, joka oli taitava miekkailija,
-vihollisensa kuoliaaksi. Toisen oli jo sillä välin henkivartijan
-pistoolinluoti kaatanut. -- Vielä kolmannessa tilaisuudessa sattui
-luoti kuninkaan olkapäähän, niin lähelle kurkkua, että sitä oli
-mahdoton poistaa. "Anna sen sitten olla", virkkoi Kustaa Aadolf
-välskärille, "olkoon vain siellä muistona!" Ja sinne se jäikin hänen
-kuolinpäiväänsä saakka, tehden kuitenkin sen verran haittaa, ettei
-hänen enää ollut mukava käyttää rautahaarniskaa, vaan sai hän
-enimmäkseen tyytyä nahkapaitaan. -- Sotamiehet olivat näistä monista
-kuninkaansa urhouden osoituksista suuresti iloissaan ja innoissaan.
-Mutta päälliköt pelkäsivät usein, he kun paremmin käsittivät, minkä
-korvaamattoman vahingon Kustaa Aadolfin kuolema tuottaisi isänmaalle.
-Mutta turhat olivat kaikki heidän kehoituksensa varovaisuuteen. "Ei ole
-vielä koskaan yksikään kuningas saanut sotatantereella surmaansa", oli
-Kustaa Aadolfin vastaus.
-
-Alinomaiset tappiot olisivat muuten nyt jo pakoittaneet puolalaisia
-rauhansovintoon; mutta heillä oli vielä yksi toivo jäljellä, se
-nimittäin, että Espanja ja Itävalta lupauksensa mukaan lähettäisivät
-heille apua. V. 1629 saapuikin viimein 10,000 miestä keisarin väkeä.
-Silloin oli juuri protestanttien koko vastarinta Saksanmaalla tullut
-kukistetuksi ja keisarin ylipäällikkö Wallenstein saattoi antaa pois
-osan liioista sotajoukoistansa. Mutta Kustaa Aadolfkin puolestansa oli
-suuresti enentänyt voimaansa ja saavuttanut edelleenkin voittoja. Täten
-tuli nyt vihdoin vuodeksi välirauha toimeen. Ehdot olivat Ruotsille
-sangen edulliset. Sigismund sai tosin pitää hänelle rakkaan, joskin
-tyhjän Ruotsin perintökuninkaan nimen, mutta Kustaa Aadolfille jäi
-Riika ja Liivinmaan ynnä useimmat Preussissä valloitetuista
-kaupungeista.[2]
-
-
-
-
-
-
-SAKSAN SOTA.
-
-
-
-
-1. Syyt Kustaa Aadolfiin osanottoon.
-
-
-Samaan aikaan kuin Kustaa Aadolf temmelteli Liivin- ja Preussinmaalla
-puolalaisten kanssa, oli Saksassakin pauhannut suuri taistelu.
-Pitkällinen viha protestanttien ja katolilaisten välillä oli vihdoinkin
-leimahtanut julkisodaksi. Voitto yhä enemmän kallistui jälkimäisten
-puolelle, joiden johtajana oli itse Saksan keisari Ferdinand. Hädissään
-olivat protestantit jo kerran kutsuneet avukseen muukalaisen, Tanskan
-kuninkaan Kristian IV:nnen; mutta hänkin voitettiin ja pakoitettiin
-lupaamaan, ettei hän enää sekaantuisi Saksan asioihin. Nyt näytti
-perikato uhkaavan puhdistetun opin uskolaisia Saksanmaalla. Keisarin
-väki sorti ja raasti armottomasti ja esteettömästi onnetonta kansaa
-protestanttisissa seuduissa. Itse keisarikin antoi v. 1629 n.s.
-peruutusjulistuksen, jolla hän määräsi, että kaikki katoliselta
-kirkolta uskonpuhdistuksen aikana pois joutuneet maatilat piti sille
-jälleen annettaman takaisin. Ne olivat jo nyt sata vuotta perinnön ja
-oston kautta kulkeneet kädestä käteen; arvaahan siis, miten suurta
-vääryyttä se julistus tuotti niiden silloisille omistajille.
-Uskonvapauden poistamisesta ei tosin vielä ollut puhetta; mutta kuka
-saattoi siinäkään suhteessa enää mitään toivoa, kun näki, millä
-säälimättömällä kovuudella Ferdinand omissa perintömaissansa, missä
-hänellä oli täysi valta, pakotti protestanttisia alamaisiansa katolisen
-kirkon yhteyteen.
-
-Kustaa Aadolf oli hyvin harras protestantti; samalla oli myös
-hengenvapaus hänestä ihmisen kallein tavara. Syvimmällä surkuttelulla
-hän katseli siis, miten hänen uskolaisparkojansa Saksassa sorrettiin,
-ja suuresti häntä ahdisti se pelko, että protestanttinen usko voisi
-tulla sieltä peräti hävitetyksi. Hänessä paloi kiivas halu noita
-hädänalaisia uskonveljiä auttamaan; sillä hänen mielestänsä samoinkuin
-yksityinen ihminen on kansansa jäsen ja velvollinen sen hyväksi itsensä
-uhraamaan, samoin myös jokainen yksityinen kansa on ihmiskunnan
-jäsenenä velvollinen yhteisen edun vuoksi panemaan itsensä alttiiksi
-ja rientämään sorrettujen veljiensä avuksi. Tätä hänen jaloa
-auttamishaluansa vastusti kauan aikaa kuitenkin se pelko, etteivät
-hänen voimansa siihen riittäisi ja että hänen oma kansansa, josta hänen
-velvollisuutensa ennen kaikkea oli pitää huolta, voisi tällaisen
-vaarallisen ja suuren hankkeen johdosta joutua turmion omaksi.
-Vähitellen haihtuivat kuitenkin nämät epäilykset. Puolan sodassa Kustaa
-Aadolf oppi luottamaan omaan sotataitoonsa ja myös soturiensa
-urhoollisuuteen ja voimaan. Saman sodan loppupuolella hän paitsi sitä
-huomasi yhä selvemmin, että taistelu Saksan keisaria vastaan kaikissa
-tapauksissa tulisi välttämättömäksi. Ferdinand, niinkuin ennen on
-kerrottu, lähetti suuren sotajoukon puolalaisten avuksi. Kirjeissään
-hän ei koskaan tahtonut suoda Kustaa Aadolfille kuninkaan arvonimeä,
-osoittaen siten selvästi, että hän puolusti Sigismundin oikeutta
-Ruotsin kruunuun. Ylimmäinen keisarillinen sotapäällikkö,
-_Wallenstein_, päästyänsä Saksan pohjoisrannoille asti, jossa hän
-piiritti protestanttisena pysynyttä Stralsundin kaupunkia, otti
-itselleen valtioamiraalin nimen ja rupesi hankiskelemaan sotalaivastoa
-Itämerelle. Silminnähtävästi oli aikomus lähteä kukistamaan Ruotsia
-Sigismundin vallan sekä paavin ikeen alle.
-
-Asiain näin ollen Kustaa Aadolf päätti kun päättikin itse lähteä
-vihollista vastaan. Hänen mielestänsä oli paljoa edullisempaa
-Ruotsille, jos sotatantereeksi tulisi vieras maa, ja paitsi sitä olisi
-kunniakin paljoa suurempi, jos samalla myös onnistuisi pelastaa nuo
-onnettomat uskonveljet sorron alta.
-
-
-
-
-2. Kustaa Aadolfin lähtö Ruotsista ja tulo Saksaan.
-
-
-Valtaneuvoskunta huolestui ensin suuresti, kun sille ilmoitettiin
-kuninkaan tuumat; sillä vähäisen Ruotsin taistelu kristikunnan
-mahtavinta hallitsijaa vastaan näytti kovin vaaralliselta, miltei
-mahdottomalta. Mutta toiselta puolen ei kukaan myöskään voinut todistaa
-perättömiksi esiintuotuja syitä. Vielä enemmän vaikutti Kustaa Aadolfin
-into asian ratkaisuun. "Kuningasta", niin sanoi viisas Oxenstjerna,
-"innostaa voimallinen henki, jota ei mikään saata vastustaa."
-
-Neuvoskunnan taivuttua kutsuttiin v. 1630 säädyt Tukholmaan kokoon ja
-esitettiin heillekin tämä asia. Kaikki näkivät aivan selvään, miten
-suuria uhrauksia, miten paljon varoja ja verenvuodatusta Ruotsin
-valtakunnalta tällainen suuri yritys vaatisi; mutta sittenkään ei
-ainoakaan ääni noussut vastaan. Ihmeteltävällä mielenjaloudella päätti
-koko kansa uhrata itsensä pyhän asian hyväksi. Toukok. 20 p.
-kokoontuivat sitten säädyt yhteiseen kokoukseen valtasaliin, johon myös
-Kustaa Aadolf saapui, taluttaen nelivuotista tytärtään. Tälle pienelle
-kruununperilliselle vannottiin nyt uskollisuudenvala, ja hyväksyttiin
-ehdoitus hallituksen järjestämisestä kuninkaan poissaollessa. Sen
-jälkeen piti Kustaa Aadolf liikuttavan ja jalon jäähyväispuheen
-alamaisilleen. "Minä lähden", lausui hän muun muassa, "nyt taisteluun,
-joka on paljoa vaikeampi ja vaarallisempi kaikkia edellisiä. En tee
-sitä kevytmielisyydestä enkä myöskään -- sen Jumala voi todistaa! --
-minkään yksityisen edun tai turhan sodanhimon tähden. Vaan keisari on
-minut monella tavalla pakoittanut tähän. Hän on häväissyt minua,
-auttanut vihollisiamme ja sortanut uskolaisiamme, jotka, sekä
-hengellisessä että maallisessa orjuudessa kituen, huoaten ikävöivät
-pelastusta, eivätkä heidän huokauksensa, jos vain Jumala apunsa suopi,
-tarvitse olla turhat. -- Mitä minuun tulee, niin tiedän vallan hyvin,
-mikä minun kohtalokseni voipi tulla. Monessa paikassa olen jo Ruotsin
-valtakunnan puolustukseksi vuodattanut vertani ja saanenpa vielä
-vihdoin antaa henkenikin, sillä ruukku käy kaivolla siksi, kunnes se
-särkyy." Kyyneleet puhkesivat puheen lopussa kuninkaan omistakin
-silmistä esiin, eikä kuulunut salissa pitkään aikaan muuta kuin
-läsnäolevien hiljaisia, väkisin pidätettyjä nyyhkytyksiä. Sitten Kustaa
-Aadolf luki ääneensä vielä lyhyen rukouksen ja läksi pois salista.
-
-Vielä kerta oli kuitenkin valtiopäivämiesten suotu olla rakkaan
-kuninkaansa seurassa; heidät kutsuttiin näet sinä päivänä palatsiin
-päivällisille. Kustaa Aadolf kulki pöydästä pöytään ja puhutteli
-melkein jokaista erikseen. Hän oli tässä tilaisuudessa vielä
-tavallistakin lempeämpi ja herttaisempi. Vakavan sekainen iloisuus
-vallitsi koko juhlatilaisuudessa. Tuntuipa siltä kuin kaikki
-läsnäolijat olisivat aavistaneet, että kuningas ja hänen kansansa
-olivat tässä nyt viimeistä kertaa yhdessä, ja kuin olisi tästä
-eronhetkestä vielä oikein tahdottu nauttia.
-
-Laivasto seisoi jo sillä välin odottamassa Elfsnabbissa; sotaväki
-majaili aluksissa, ja kaikki lähtövarustukset olivat päättyneet.
-Kuninkaan tultua nostettiin heti ankkurit ja kuljettiin myötäisellä,
-kohtuullisella tuulella joutuisasti meren poikki.
-
-Juhannuspäivänä 1630 läheni Ruotsin laivasto Pommerin rantaa. Se päivä
-oli jo ennestään merkillinen protestanttien historiassa; sillä juuri
-sata vuotta sitten oli heidän uskontunnustuksensa ensi kertaa astunut
-julkisesti valtiollisella alalla esiin, kun se Augsburgin
-valtiopäivillä tuotiin keisarin nähtäväksi.
-
-Aikomus oli ensin ollut laskea Rügen-saarta kohti ja vapauttaa se
-keisarillisten sotajoukkojen vallasta, mutta kun tuli tiedoksi, että
-ruotsalainen apujoukko, joka jo vuotta ennen oli lähetetty Stralsundin
-avuksi, nyt oli koko saaren valloittanut, purjehdittiin suoraan
-Usedom-saarelle.
-
-Kustaa Aadolf itse oli ensimäisiä, jotka astuivat jalallaan Saksan
-rannan hiekalle. Hän laskeusi siellä heti toiselle polvelleen ja
-rukoili ääneensä. Noustuaan jälleen pystyyn huomasi hän kyyneleitä
-ympärillä seisovien herrojen silmissä. "Älkää itkekö", lausui hän
-silloin, "vaan rukoilkaa Jumalaa sydämen pohjasta! Harras rukous on jo
-puoli voittoa." Sitten hän tarttui lapioon ja alotti omin käsin
-vallituksen, joka nyt luotiin leirin ympärille. Sotaväen tuontia maalle
-jatkettiin yötä myöten, ettei paraillaan oleva edullinen tyyni ilma
-menisi hukkaan. Valaistuksena tässä yöllisessä toimessa olivat
-ylt'ympärillä palavien kylien liekit. Pakoon lähtevät kroatit[3] olivat
-täten vielä tahtoneet käyttää valtansa viimeistä hetkeä.
-
-Keisarin hovissa ja ylimalkaan Saksan katolisissa osissa ei oltu
-Ruotsin armeijan tulosta paljon millänsäkään. Äskeiset voitot sekä
-protestanttien ja heidän auttajansa, Tanskan kuninkaan, kukistus olivat
-paisuttaneet heidän ylpeyttänsä. "Onpa taas pikkiriikkinen vihollinen
-meidän kimppuumme tipahtanut!" näillä sanoilla Ferdinand Regensburgin
-valtiopäivillä ilmoitti asian muutamille Saksan ruhtinaille. Wienissä
-laskettiin pilkkaa siitä, että muka Ruotsinkin kuningas vaati itselleen
-majesteetin arvonimeä. "Mokoma majesteetti", arveltiin, "pian sulaa,
-kunhan vain joutuu meidän eteläisen auringon paahteeseen!" Seurauksena
-tästä ylenkatseesta oli se, että sotavarustukset kävivät huolettomasti
-ja laimeasti. Vaativatpa Saksan ruhtinaat juuri tällä hetkellä keisarin
-taitavan ja voittoisan ylipäällikön Wallensteinin eroittamista virasta
-sen johdosta, että hän oli menetellyt kovin röyhkeästi ja
-väkivaltaisesti. Conti, joka peri hänen paikkansa, ylenkatsoi myöskin
-niin perinjuurin Ruotsin sotavoimaa, ettei hän edes yrittänytkään estää
-Kustaa Aadolfin maallepääsöä. Hänen mielestään olikin parasta antaa
-heidän tulla, jotta heidät sitten saisi yhdellä iskulla kerrassaan
-hävitetyiksi.
-
-Ilman mitään vastarintaa levisi siis Kustaa Aadolfin sotavoima kaikkien
-Oderjoen suussa olevien saarten yli, jopa he ottivat mannermaallakin
-useampia läheisiä kaupunkeja haltuunsa. Joka paikassa tervehti kansa
-heitä, niinkuin pelastajia ainakin; sillä Kustaa Aadolf oli opettanut
-miehensä ankaraan kuriin. He eivät ryöstäneet halvintakaan kalua, eivät
-tehneet vähintäkään väkivaltaa. Päinvastoin he usein omista vähistä
-ruokamääristään jakoivat ryöstetyille, nälkää näkeville asukkaille.
-"Emme käy sotaa", oli kuninkaalla tapana sanoa, "yksinään oman hyötymme
-vuoksi, vaan myös tämän onnettoman Saksan kansan tähden; emme ole
-tulleet heitä sortamaan, vaan päinvastoin tuomaan heille rauhaa ja
-vapautta, sekä hengellistä että maallistakin."
-
-
-
-
-3. Seitsemänkymmenen suomalaisen sankarikuolema Demminin lähellä.
-
-
-Saksan sotaan käsketty suomalainen väki ei ollut saapunut yhdessä
-kuninkaan kanssa, vaan tuli perille vasta vähää myöhemmin, heinäkuun
-alassa. Turussa ei sattunut olemaan tarpeeksi laivoja sillä kertaa;
-siitä syystä ei voitu lähettää enempää kuin Savon ja Porin
-jalkarykmentit sekä seitsemän ratsumieslippukuntaa, jotka
-viimeksimainitut, samoinkuin myös seuraavana vuonna lisäksi tulleet
-viisi lippukuntaa, olivat Uudenmaan ja Hämeen läänistä sekä Turun
-puolelta kotoisin. Meidän miesten luku ei ollut siis ensi alussa
-suinkaan suuren suuri, mutta eipä ollut ennättänyt edes kuukauttakaan
-kulua, ennenkuin he saivat jo tilaisuuden näyttää, että "miehuudella
-sotia käydään, eikä miesluvulla".
-
-Kustaa Aadolfin nopeat valloitukset olivat nyt vihdoin herättäneet
-Contin suruttomuuden unesta. Hänen ylenkatseensa oli nyt muuttunut
-peloksi. Hän ei enää toivonutkaan suoralla, rehellisellä taistelulla
-voivansa vastustaa tuota voittoisaa vihollista, vaan rupesi, niinkuin
-hänen aikaisillaan viekkailla italialaisilla oli tapana, koettamaan
-kaikellaisia häijyjä salakeinoja. Hänen kehoituksestaan läksi toinen
-italialainen, everstiluutnantti Del Ponte, Ruotsin leiriin, valehdellen
-olevansa tyytymätön karkulainen, joka halusi päästä kuninkaan armeijan
-palvelukseen. Hänen oikea tarkoituksensa oli kuitenkin väijyä Kustaa
-Aadolfia ja odottaa sopivaa hetkeä, jolloin hän saisi hänet murhatuksi
-tai vielä mielemmin elävältä saatetuksi keisarillisten käsiin.
-
-Alussa elokuuta läksi Kustaa Aadolf eräänä päivänä itse tiedustelemaan
-vihollisten asemaa Demminin kaupungin luona Pommerissa, vieden
-kanssansa ainoastaan seitsemänkymmentä suomalaista ratsumiestä. Sen
-nähtyänsä riensi Del Ponte heti salaa ruotsalaisten leiristä Contin
-luoksi, otti häneltä 1,500 neapelilaista kyrassieriä ja asettausi
-väijyksiin kahdenpuolen erästä rotkotietä, josta tiesi kuninkaan matkan
-käyvän. Sinne saapuikin pian Kustaa Aadolf pienen parven kanssa,
-aavistamatta tätä ilkeää petosta. Yht'äkkiä karkasivat neapelilaiset
-esille, sulkien tien sekä edestä että takaa ja vaatien antautumista.
-Mutta Suomen pojat, vaikka heitä oli vain yksi kahtakymmentä vastaan,
-kävivät piiriin kuninkaansa ympärille ja alkoivat aika miesten tavalla
-hakata päälle kaikille haaroille. Kerta toisensa jälkeen onnistuikin
-heidän torjua viholliset päältänsä. Heillä näet oli se suuri etu, että
-he saivat vapaasti käyttää kaikkia aseitansa, kun sitä vastoin Del
-Ponte oli ankarasti kieltänyt väkeänsä pistooleilla ampumasta. Hän
-tahtoi, jos mahdollista, saada kuninkaan elävältä vangiksi; myös
-pelkäsi hän, että alinomainen pauke saattaisi herättää jonkun ehkä
-lähiseuduilla kuljeskelevan ruotsalaisen partiojoukon huomiota. Jonkun
-ajan perästä suuttuivat kuitenkin neapelilaiset tähän epätasaiseen
-taistelutapaan, joka heiltä jo oli vienyt sangen monta uljasta
-kumppania. Hekin tempasivat vihdoin pistoolinsa esille, joiden luodit
-nyt rupesivat tiheästi lentelemään suomalaisten keskelle. Täten
-alkoivat pian heidän urhojensa rivit harveta peloittavalla tavalla.
-Kuninkaankin alta ammuttiin hevonen, eikä yksikään hänen miehistään
-päässyt tuossa kauheassa käsikähmässä niin likelle, että olisi voinut
-antaa hänelle toisen hevosen. Kustaa Aadolfin oli siis pakko antautua
-vangiksi eräälle neapelilaiselle kyrassierille. Mutta samassa
-kajahtikin melkein jo kuulumattomaksi heikontunut huuto "Hakkaa päälle"
-taas uudella, monenkertaisella, kiihtyneellä voimalla ja sitä seuraavat
-suomalaisten sivallukset näyttivät hämmästyneelle viholliselle, että
-sotaonni, samoinkuin muukin onni, on sangen liukas luiskahtamaan. Del
-Ponten lähdettyä olivat näet muutamat varovaiset ruotsalaiset päälliköt
-lähettäneet vielä kolme lippukuntaa ratsumiehiä sekä yhden komppanian
-jalkaväkeä kuninkaan jälkeen. Niillä oli käsky hiljakseen, pysytellen
-jonkun matkaa jälempänä, seurata häntä, niin että hädän ehkä tullessa
-olisivat varalla. He olivat kuulleet ampumisen, ja ratsuväki oli edeltä
-rientäen nyt kerinnyt vielä ajoissa apuun. Tätä vereksen joukon
-ryntäystä eivät neapelilaiset kestäneet kauan; he kääntyivät pakoon
-jättäen jälkeensä 400 kaatunutta ja 200 vankia. Kustaa Aadolf, jonka
-hänen vangitsijansa hädissään päästi irti, kun tämä hyväksi onneksi ei
-arvannut saaliinsa kallista arvoa, sai tilaisuuden jälleen yhtyä omaan
-väkeensä ja oli pelastettu. Mutta nuo seitsemänkymmentä Demminin
-uskollista suomalaista makasivat melkein joka mies maassa kuolleena tai
-pahasti haavoitettuna. Surullisin silmin kuningas katseli heitä.
-"Kuinka monta sankarityötä", lausui hän, "olisivat nämät vielä voineet
-suorittaa, jollei minun varomattomuuteni olisi saattanut heitä
-ennenaikaiseen kuolemaan!"[4]
-
-
-
-
-4. Kustaa Aadolf Werbenin leirissä.
-
-
-Syksy kului alinomaisissa pienemmissä taisteluissa keisarillisten
-kanssa, joissa Ruotsin väki enimmiten oli voitolla. Talvi tuli
-tavattoman aikaiseen; lokakuussa jo sattui sangen kovia pakkasia. Nyt
-olisivat keisarilliset mieluimmin keskeyttäneet sodan talven ajaksi,
-niinkuin näillä mailla enimmiten tähän asti oli ollut tapana. Heidän
-joukossaan oli paljon italialaisia, jotka eivät olleet tottuneet
-tämmöiseen kolkkoon ilmaan, ja toisetkin olivat ylellisestä elämästään
-veltostuneet. He kutsuivat siis Ruotsin väen päälliköt luokseen
-keskustelemaan ja ehdoittivat välirauhaa kevääseen asti. "Aika olisi
-jo", sanoivat he, "ajatella mukavaa talvikortteria; sillä eihän toki
-soturille ole miksikään kunniaksi taistella lunta ja jäätä vastaan." --
-Mutta vanhin läsnäolevista Ruotsin eversteistä vastasi, ettei heidän
-kuninkaansa suinkaan tahtoisi lakkauttaa sotaa talven tähden. "Hän on",
-niin kehui vanhus, "väsymätön ja kärsii iloisella mielellä kaikki
-vastukset, nälkää ja janoa samoin kuin pakkastakin, maaten yönsä
-lumihangella ikäänkuin se olisi pehmein vuode. Tietystikään ei kukaan
-meistä alapäälliköistä eikä sotamiehistä kehtaa olla arempi. Me Ruotsin
-miehet olemmekin sotureja kesät, talvet; me emme ole pääskysiä, jotka
-eivät uskalla tulla näkyviin, ennenkuin lumet ovat maasta sulaneet."
-Kustaa Aadolf, saatuaan tästä tiedon, hyväksyi kaikin puolin vanhan
-everstin puheen. Hän oli varustanut väelleen lämpimiä turkkiröijyjä;
-hän oli hankkinut talvista retkeä varten riittävästi muonaa. Myös
-karttui hänelle karttumistaan lisäväkeä, osaksi kotimaasta lähetettyä,
-osaksi Saksassa pestattua. Contin armeija sitä vastoin hupeni päivä
-päivältä tautien sekä karkaamisten kautta. "Nyt talviaikana", virkkoi
-kuningas, "aion saada vielä enemmän toimeen kuin menneenä suvena." Tämä
-ylpeä lupaus alkoikin sangen pian toteutua, sillä vuoden lopussa olivat
-myös lopussa Contin sotajoukot, joita lukemattomissa kahakoissa yhä
-uudestaan teloitettiin ja hajoitettiin.
-
-Nytpä läheni Kustaa Aadolfia viimeinkin toinen, pelättävämpi ja enemmän
-hänen vertaisensa vihollinen. Wallensteinin saatua eron virasta,
-määrättiin Baijerin armeijan päällikkö koko Saksan katolisen sotavoiman
-ylimmäiseksi johtajaksi. Tämä oli vanha, viisas _Tilly_, jolla oli
-tapana kehua, ettei hän "koskaan ollut maistanut viiniä, nauttinut
-naisen rakkautta eikä jäänyt taistelussa tappiolle". Mutta vaikka hän
-tähän asti oli ollut niin voittoisa, niin ei hän kuitenkaan ollut
-yhtään ylpeä; hän ei kertaakaan yhtynyt muiden kera pilkkaamaan Ruotsin
-kuningasta, vaan arvosteli alusta alkain oikein Kustaa Aadolfin
-tavatonta taitoa ja kykyä.
-
-Sen erehdyksen oli hänkin kuitenkin nyt tehnyt, ettei hän ollut heti
-koko voimallaan rientänyt Ruotsin armeijaa vastaan. Hän näet toivoi
-Contin yksinkin jaksavan seisoa sitä vastaan, kunnes hän olisi
-kukistanut ja valloittanut rikkaan ja mahtavan _Magdeburgin_ kaupungin,
-jota ei hän uskaltanut jättää selkänsä taakse. Paljon ei puuttunutkaan,
-että nämät molemmat suuret sotaherrat olisivat saaneet ensi kertaa
-koettaa voimiansa Magdeburgin edustalla; sillä Kustaa Aadolfin mieli
-paloi auttamaan tätä urhoollista kaupunkia, protestanttisen uskon
-vahvinta suojelusmuuria niillä seuduin. Esteenä olevan Contin armeijan
-oli hän nyt jo musertanut mitättömiin; Pommerin herttuan sekä
-Brandenburgin vaaliruhtinaan, jotka keisaria peläten kauan aikaa
-horjuivat kahden vaiheella, oli hän pakoittanut liittolaisikseen. Ei
-ollut enää muuta kuin lyhyt matka Magdeburgiin jäljellä; mutta se matka
-kävi Saksin vaaliruhtinaan alustan läpi, ja tämä herra, vaikka hänkin
-oli luterilainen, oli yksityisten etujen vuoksi halukas kallistumaan
-keisarin puolelle. Hän ei sallinut Kustaa Aadolfin vapaasti marssia
-maansa läpi. Näin sai Tilly esteettömästi ahdistaa Magdeburgia ja
-viimein väkirynnäköllä valloittaa tämän onnettoman kaupungin, jossa
-tilaisuudessa tapahtuneen julmuuden sekä verenvuodatuksen vertaista
-Tillyn omien sanojen mukaan ei ole nähty aina Jerusalemin hävityksestä
-saakka.
-
-Kustaa Aadolf, kun hän ei ollut saanut pelastaa Magdeburgia, otti nyt
-osan armeijaansa ja asettausi sen kanssa vahvaan leiriin _Werbeniin_,
-Elbe- ja Havel-jokien yhtymäpaikkaan. Sopivampaa asemaa tuskin olisi
-voinut keksiä. Kolmella taholla olivat syvät joet leirin suojana;
-neljännelle oli rakennettu korkeita, paksuja vallituksia, joilla seisoi
-150 tykkiä, uhkaavat kidat ammollaan. Takana oli liittolaismaat
-Brandenburg, Pommeri ja Meklenburg, jotka näin olivat hyvin varjeltuna
-samalla kun ne myös puolestansa olivat Ruotsin väen apuna siten, että
-niistä oli helppo saada muonavaroja. Vihollisen sitä vastoin oli,
-ennenkuin se pääsi Werbeniin, kulkeminen pitkät matkat aivan tyhjiksi
-ryöstettyjen seutujen läpi. Tässä saattoi siis Kustaa Aadolf hyvässä
-turvassa odottaa keisarillisten tuloa, vaikka hänellä olikin vain noin
-15,000 miestä, Tillyllä 24,000.
-
-Aivan ristissä käsin odottaminen ei ollut kuitenkaan Ruotsin kuninkaan
-eikä hänen urhojensa mielen mukaista. Eräänä päivänä läksi Kustaa
-Aadolf leiristään liikkeelle uljaalle partioretkelle noin 3,000
-ratsumiehen kanssa. Hän oli saanut tietää Tillyn etujoukkona olevan
-ratsuväen (neljän rykmentin) jo ehtineen parin, kolmen peninkulman
-päähän Werbenistä. Tämän etujoukon hän aikoi nyt hävittää äkillisellä
-päällekarkauksella. Keisarilliset olivat majoittuneet kolmeen eri
-kylään; siksi kuningaskin jakoi väkensä kolmeen joukkoon. Baudis
-_suomalaisten_ kanssa lähetettiin Burgstallin kylää vastaan, joka oli
-läntisin; Kustaa Aadolf itse otti keskimäisen, reinkreivi itäisimmän
-osaksensa. Yöllä heinäkuun 18:tta päivää vasten 1631 saapui jokainen
-määräpaikalleen. Kylien asukkaat, vaikka he olivat saaneet
-vihiä aiotusta rynnäköstä, eivät olleet antaneet siitä tietoa
-keisarillisille, joita he vihasivat. Tillyn väki, väsyneenä pitkästä
-marssista ja aavistamatta, että miesluvultaan niin paljoa pienempi
-Ruotsin armeija uskaltaisi lähteä vallitustensa suojasta, oli
-laiminlyönyt vartioimista. Baudis hyökätessään suomalaisineen rajuilman
-tavoin, tapasi vihollisen syvimmästä unesta; sitä paitsi oli heidän
-everstinsäkin vieraisilla toisessa kylässä, niin ettei heillä ollut
-johtajaa. Hämmästyneet, pyöräpäiset keisarilliset hakattiin siis
-enimmäksi osaksi maahan; ainoastaan harva pelasti itsensä pakenemalla.
-Toisissa kylissä menestys ei ollut yhtä täydellinen. Niihin saapuneet
-joukot eivät olleet yhtä joutuisia kuin suomalaiset; heidän perille
-tullessaan oli jo vihollinen herännyt Burgstallin kahakan pauhuun ja
-seisoi järjestetyssä sotarinnassa. Vihollinen tosin täälläkin jonkun
-vastustuksen perästä voitettiin ja hajoitettiin, mutta voitto ei ollut
-kuitenkaan kummassakaan paikassa niin täydellinen kuin Burgstallissa.
-
-Vimmastuneena tästä arvaamattomasta tappiosta marssi nyt Tilly koko
-armeijansa kanssa Werbeniä vastaan. Voitosta hän oli varma, luottaen
-osaksi suureen ylivoimaansa, osaksi myös muutamien salapetturien
-lupaukseen, joiden piti keisarillisten lähestyessä naulita umpeen
-Ruotsin tykkien sankkireijät ja sytyttää Werbenin kaupunki palamaan.
-Tämä hanke oli kuitenkin tullut Kustaa Aadolfin tietoon ja hän oli
-päättänyt kääntää sen vihollisen omaksi turmioksi.
-
-Heinäkuun 27 p. päivällisen aikana ilmaantuivat Tillyn sotajoukot
-hyvässä järjestyksessä näkyviin. He asettivat eräälle harjulle
-kolmekymmentäkaksi suurta tykkiä, jotka pian alkoivat kiivaasti syöstä
-tulta Ruotsin leiriin. Sieltä ei kuulunut muuta kuin joku harva laukaus
-vastaukseksi. Samassa leimahti useammista paikoista leirissä suuri
-liekki; kuninkaan käskystä oli näet ajettu kokoon suuria risuläjiä,
-jotka nyt sytytettiin. Tästä päätti Tilly tietysti, että petturit
-olivat täyttäneet lupauksensa. Huoletonna ja riemuhuudolla juoksivat
-siis keisarilliset rynnäkölle. Mutta kun he olivat joutuneet tarpeeksi
-likelle, tuiskahti heitä vastaan raehauleja niin taajasti, että
-kokonaiset rivit kaatuivat kerrassansa maahan ja tähteet säikähtyneinä
-pötkivät pakoon. Näistäkin kuitenkin saivat vielä suuret joukot
-surmansa, sillä Baudis ratsumiehiensä kanssa hyökkäsi tuulispäänä
-heidän niskaansa.
-
-Seuraavana aamuna alkoi etuvartijain välillä pieni kahakka, joka pian
-kiihtyi suuremmaksi, kun molemmille puolille yhä saapui apua. Viimein
-ryntäsi kuningas itse ulos leiristä 1,000:n pyssymiehen ja 800:n
-ratsumiehen kanssa, joista jälkimäisistä puolet olivat suomalaisia.
-Näiden ryntäystä ei vihollinen voinut kestää, vaan ajettiin kauas pois
-leirin läheisyydestä. Tilly asetti nyt koko armeijansa sotarintaan ja
-tarjosi tappelua aukealla tantereella; mutta Kustaa Aadolf ei huolinut
-siihen ruveta miesluvun kovin suuren epätasaisuuden vuoksi.
-
-Pari viikkoa seisoi sitten Tilly vielä näillä seuduin, odottaen
-soveliasta tilaisuutta käydäkseen Ruotsin kuninkaan kimppuun; vaan
-semmoistapa ei tahtonut ilmaantua. Sillä välin nousi häntä vastaan
-toinen vihollinen, joka oli vielä hävittävämpi kuin Ruotsin väen
-luodit. Muona, joka oli kaukaa tuotava, pilaantui usein matkalla
-kesäisessä paahteessa tai joutui rohkeitten ruotsalaisten partiokuntien
-käsiin. Täten saatiin nähdä yhä enemmän nälkää keisarillisten leirissä.
-Eipä ollutkaan Tillyllä viimein muuta neuvoa kuin peräytyä Magdeburgiin
-asti. Hän oli tällä turhalla retkellä menettänyt 6,000 miestä ja sen
-lisäksi -- mikä vielä pahempi -- sotamiestensä sekä omankin
-luottamuksensa.
-
-Mutta Kustaa Aadolfin maine sitä vastoin oli tästä taitavasta
-puolustuksesta kahta vertaa voimallisempaa vihollista vastaan karttunut
-vieläkin suuremmaksi. Niin myös olivat hänen soturinsa taas saaneet
-uuden tilaisuuden osoittaa uljasta miehuuttaan ja hyvää sotakuriansa.
-Erittäinkin oli suomalainen ratsuväki nyt tullut kuuluisaksi, varsinkin
-tuon sukkelasti toimeenpannun Burgstallin päällekarkauksen sekä myös
-Werbenin leirin edustalla tapahtuneen kahakan kautta. Kustaa Aadolf
-luotti tästä lähtien heihin paremmin kuin mihinkään muuhun väkensä
-osastoon. Kaikissa tappeluissa, niin kauan kuin kuningas eli, saivat he
-nyt aina seisoa sotarinnan oikean kyljen äärimäisenä joukkona. Sen ajan
-taistelutavan mukaan asetettiin näet jalkaväki tykistön kanssa
-sotarinnan keskustaan, ratsuväki kyljille. Tämä ratsuväki oli paljon
-vaikuttavampi kuin huonopyssyinen, hidasliikkeinen jalkaväki, ja
-tavallisesti pääsi se armeija voitolle, jonka oikea kylki sai vastassa
-olevan vihollisen vasemman kyljen hajoitetuksi ja saattoi sitten
-täydellä voimalla hyökätä keskustan kimppuun. Suomalaisille määrätty
-paikka oli siis suuri luottamuksen ja kunnioituksen osoitus, joskin se
-samalla toi myös sitä suuremman vaaran mukanansa.
-
-
-
-
-5. Leipzigin eli Breitenfeldin tappelu.
-
-
-Werbenistä palatessaan kohtasi Tilly hänelle avuksi lähetetyn suuren
-sotajoukon, niin että hänen armeijansa karttui nyt 40,000:ksi mieheksi.
-Samassa saapui hänelle myös keisarilta se käsky, että hänen piti
-kääntää aseet Saksin vaaliruhtinasta vastaan. Tämä herra näet, vaikka
-hän keisarille mieliksi oli estänyt Kustaa Aadolfin Magdeburgia
-auttamasta, oli kuitenkin samassa osoittanut Ferdinandille
-uppiniskaisuutta siten, ettei ollut pannut toimeen julistusta katolisen
-kirkonomaisuuden takaisinannosta. Tilly marssi nyt siis pelättyjen
-joukkojensa kanssa Saksin rajan yli. Merseburgin, Jenan ja
-Weissenfelsin kaupungit ryöstettiin; enemmän kuin kaksisataa kylää
-leimahti yhtenä ja samana päivänä tuleen. "Minun vallonilaiseni",
-virkkoi Tilly, kun hänelle näistä julmuuksista valitettiin, "eivät ole
-taivaan lintuja, että he voisivat ravita itseään paljaalla ilmalla."
-Hädissään pyysi nyt vaaliruhtinas apua Kustaa Aadolfilta ja solmi lujan
-liiton hänen kanssansa.
-
-Tilly seisoi ylen vahvassa leirissä likellä Leipzigin kaupunkia; siellä
-hän aikoi odottaa liittolaisten päällekarkausta tai myös heidän
-sotavoimansa hajoamista muonan puutteen tähden. Mutta tätä viisasta
-neuvoa vastustivat kaikki nuoremmat everstit, tulinen Pappenheim
-etupäässä. Tämä sanoi sitä pelkuriudeksi, jos nyt päästettiin käsistä
-tilaisuus hävittää vihollinen, joka viimeinkin oli uskaltanut ulos
-aukealle tantereelle. Ja häntä vastaan oli välttämättömästi mentävä,
-jos tappelua toivottiin, sillä tämän vahvan leirin kimppuun hän ei
-suinkaan uskaltaisi rynnätä. Tuo moite pelkuriudesta loukkasi ja
-liikutti vanhaa Tillyä kovasti; harmi voitti viisauden ja hän päätti
-lähteä ulos leiristä.
-
-Varhain aamulla syyskuun 7 p. 1631 marssi siis keisarillinen sotavoima
-liittolaisia lähemmäksi ja seisahtui _Breitenfeldin_ kylän tienoille,
-missä sillä oli matala harju takanaan ja lieterantainen pieni joki
-jonkun matkan päässä edessänsä. Tykistö asetettiin harjulle, niin että
-se oman väen yli saattoi lennättää luotejansa lähenevän vihollisen
-riveihin. Koko armeija oli vanhan tavan mukaan jaettu suuriin, syviin,
-monta tuhatta miestä käsittäviin neliskulmiin (tertsioihin), jotka
-olivat sangen kömpelöt liikunnoissaan. Jalkaväki oli keskustassa,
-ratsuväki molemmin puolin kyljillä, kaikki yhtenä sotarintana ilman
-mitään varajoukkoa; niin varmat oltiin voitosta. Keskustaa johti Tilly
-itse; vasemman kyljen oli Pappenheim omasta pyynnöstään saanut, sillä
-hän varmaan luuli Kustaa Aadolfin itse komentavan oikeaa kylkeänsä.
-Hänen suvussaan näet kulki vanhastaan se ennustus, että eräs kreivi
-Pappenheim, ratsastaen valkoisen orhin selässä, oli voittava mainion ja
-mahtavan kuninkaan. Tämän ennustuksen Pappenheim lujasti uskoi
-tarkoittavan häntä itseään ja Ruotsin kuningasta; siksi hän aina
-ratsasti valkoisella orhilla ja koetti päästä kahakkaan Kustaa Aadolfin
-kanssa. Enin osa Tillyn armeijaa oli kookasta, vahvaa, jo monasti tulta
-kokenutta, kaikkiin sotatemppuihin tarkoin harjaantunutta väkeä. Täysi
-luottamus voitosta siis täytti heidän sydämensä, ja heidän rohkeutensa
-yltyi vielä siitä puheesta, jonka nyt Tilly heille piti. "Viimeinkin",
-lausui vanha sotaherra, "on meidän vihollisemme piiloloukeroistaan ja
-ketunluolistaan pujahtanut ulos aukealle tantereelle. Täällä me nyt
-saamme käydä hänen kimppuunsa rinta rintaa, miekka miekkaa vasten.
-Kukahan voitosta voisi epäilläkään? Eihän vääräuskoiset ole vielä
-koskaan voittaneet katolilaisia aukealla tantereella. Katsokaapa vain
-noita koreita saksilaisia, tuota nuorta, vastapestattua väkeä, joka
-ensi rynnäköllä heti lentää kaikille haaroille niinkuin akanat
-tuulessa. Katsokaa myös noita repaleisia, nälistyneitä, uupuneita
-Ruotsin joukkoja, joiden hevoset ovat huonommat kuin teidän
-kuormastokoninne! Hyökätkää vain täyttä vauhtia heidän päälleen, niin
-saatte nähdä, että ratsut miehineen päivineen keikahtavat nurin niskoin
-jo yksistään teidän tulisten oriittenne kavioiden iskusta!" --
-Tunnussanaksi määrättiin "Jeesus Maaria!" -- tunnusmerkiksi valkoinen
-nauha hattuun -- aivankuin Magdeburgin rynnäkössä.
-
-Varhain samana aamuna läksivät myös liittolaisarmeijat liikkeelle.
-Kiireesti he kulkivat kapeaa siltaa myöten tuon lieterantaisen joen
-poikki ja ihmeteltävän kiireesti he sitten toisella rannalla
-järjestäytyivät sotarintaan. Tilly ei ollut tahtonut estää heidän
-ylimenoansa, sillä hän tahtoi täten saada heidät ikäänkuin satimeen,
-josta ei heidän, tappiolle jäädessään, enää olisi mahdollista päästä
-pakoon. Mutta kun hän nyt näki heidän nopeat liikkeensä ja heidän hyvän
-järjestyksensä, kuuluu hän vaalenneen ja tulleen aivan sanattomaksi.
-Taisipa silloin synkkä aavistus iskeä hänen mieleensä.
-
-Saksilaiset, noin 20,000 miestä, saivat sijansa vastapäätä
-keisarillisten oikeanpuolista kylkeä; Ruotsin armeija, 13,000 miestä
-jalkaväkeä, 9,000 hevosväkeä, otti käydäkseen itse Tillyn ja
-Pappenheimin kimppuun. Suuri eroitus oli näiden molempien sotarinnan
-osien ulkomuodossa; vaaliruhtinaan joukot olivat verevät kasvoiltaan,
-uusissa, koreissa vaatteissa; Kustaa Aadolfin urhoilla oli puvut
-kuluneet, hevoset pienet, laihat; miehet itsekin lyhyenläntäiset,
-mitättömän näköiset. Yhtä suuri, sen tappelu pian näytti, oli myös
-eroavaisuus kunnossa, vaikka aivan päinvastoin kuin mitä näöstä olisi
-voinut päättää. Saksilaiset olivat järjestetyt aivan samaan malliin
-kuin keisarillisetkin; mutta oman sotarintansa oli Kustaa Aadolf
-asettanut uuden, oman keksimänsä tavan mukaan. Hänen jalkaväkensä, joka
-myös oli keskustana, seisoi prikaatittain, pari tuhatta miestä
-kussakin, jotka paljon nopeammin saattoivat kääntyä ja marssia;
-ratsuväki oli jaettu lippukuntiin ja lippukuntien lomiin oli aina
-asetettu pyssymiesparvia. Koko voima oli järjestetty kahteen peräkkäin
-seisovaan sotarintaan, joista toinen oli varajoukkona. Kaikki oman maan
-väki oli ensimäisessä sotarinnassa, toisessa ainoastaan pestattua.
-Oikean kyljen ratsuväkeä, niinkuin Pappenheim oikein oli arvannut,
-johti kuningas itse. Siellä nähtiin kolme ruotsalaista rykmenttiä,
-kaksi suomalaista _Stålhandsken ja Tottin_ johtamina. Näillä
-viimeksimainituilla oli nyt täällä ensi kertaa uusi kunniasijansa.
-Keskustassa seisoi neljä prikaatia jalkaväkeä, joiden joukossa
-urhoudestaan kuuluisa sininen prikaati, kuninkaan henkivartijat: niin
-myös ruotsalaisessa prikaatissa oli muiden muassa Savon rykmentti.
-Vasemman kyljen komentajana oli _Kustaa Horn_; hänenkin joukossaan oli,
-paitsi pari saksalaista, yksi suomalainen ratsumiesrykmentti.
-
-Kun kaikki oli järjestyksessä, ratsasti kuningas sotarintansa keskelle,
-paljasti toisella kädellä päänsä ja ojensi toisella miekkansa kärjen
-maahan. Kaikki muutkin noudattivat tätä hänen esimerkkiään. Sitten
-koroitti Kustaa Aadolf mahtavan äänensä, niin että se kaikui melkein
-koko sotarinnan yli, ja rukoili: "Armollinen Jumala, Sinun kädessäsi on
-voitto ja tappio! Kaukaisilta mailta, rauhallisista kodeista olemme me
-tulleet tänne vapauden, totuuden ja Sinun evankeliumisi puolesta
-taistelemaan. Suo meille voitto Sinun pyhän nimesi tähden!" Tämä rukous
-viritti sotureissa tulisen innon ja lujan miehuuden; kaikki vannoivat
-saattavansa uskonvapauden pyhän asian voitolle tai uhraavansa henkensä
-sen puolesta.
-
-Vanhan tavan mukaan lähetti nyt kuningas vielä torvensoittajan
-vihollista taisteluun vaatimaan. "Minä puolestani", vastasi Tilly, "en
-ole ennenkään koskaan välttänyt tätä taistelua, ja kuningas hyvin
-tietää, mistä hän minut voi löytää."
-
-Tappelu alkoi molemminpuolisella kovalla tykkitulella, joka Ruotsin
-väelle teki tuntuvamman vahingon, koska Tillyn kanuunat olivat
-suuremmat ja seisoivat edullisemmalla paikalla. Myös ajoi tuuli, joka
-oli vastainen, kaiken ruudinsavun sekä kaikki tomupilvet liittolaisten
-silmiin. Päästäkseen viimeksimainitusta vastuksesta, rupesi Kustaa
-Aadolf vetämään sotarintaansa vähän oikealle. Sen huomasi _Pappenheim_
-ja pyysi saada lupaa estää sitä. Tuulispäänä hyökkäsivät hänen
-ratsujoukkonsa Kustaa Aadolfin oikeanpuolista kylkeä vastaan. Mutta
-likemmäksi tultuansa he havaitsivat ratsuväen lomiin asetetut
-pyssymiehet, joiden luotien pahoja vaikutuksia he jo ennenkin monessa
-kahakassa olivat saaneet kokea. Tämä näky pidätti heidät kesken
-rynnäkköään, ja he tekivät nyt kierroksen, aikoen sivulta ja takaa
-käydä Kustaa Aadolfin väen kimppuun. Mutta kuningas esti heti
-neuvokkaasti tämän vaaran. Hänen käskystään kääntyivät varajoukkona
-olevat saksalaiset ja liiviläiset ratsumiehet, niin että ne joutuivat
-suoraan kulmaan muuta sotarintaa vastaan. Myös pistettiin muutamia
-parvia Itägöötin rykmentin pyssymiehiä heidän lomiinsa. Täälläkin siis
-Pappenheimin huovit päällekaratessaan tapasivat elävän muurin ja tuon
-pelätyn luotituiskun, ja kilpistyessään siitä syrjään he taas sattuivat
-Stålhandsken suomalaisten iskujen alle. Seitsemän kertaa vei Pappenheim
-joukkonsa yhä uudestaan rynnäkölle, hyökäten itse aina etumaisena
-huolimatta siitä, että hän sai haavan toisensa perästä. Mutta kaikki
-oli turhaa, ja viimein hänen valloninsa, joiden rivit olivat jo
-peloittavasti harvenneet, eivät ottaneet enää totellakseen muuten
-heille niin rakkaan päällikkönsä käskyjä. He eivät sanoneet voivansa
-mitään noiden Suomen noitien loitsukonsteja vastaan. Hajonnein rivein
-pakenivat he pois sotatantereelta. Heidän lähdettyään havaitsivat
-meidän miehet vastassaan vielä yhden jalkamiesparven. Se oli Holsteinin
-herttuan rykmentti, joka Pappenheimin ratsuväen varajoukkona oli tullut
-sinne ja nyt jäänyt yksin. Näiden päälle karkasivat Suomen ja Itägöötin
-ratsumiehet vimmatulla vauhdilla. Meidän miehet, jotka ovat hitaat
-vihaan, olivat nyt kerran tulistuneet ja himosivat hillitsemättömästi
-kostoa. Heidän hyökkäystään oli aivan mahdoton vastustaa; mutta jalo
-Holsteinin rykmentti ei kuitenkaan yrittänytkään pakoa; lujasti he
-tekivät vastarintaa viimeiseen mieheen saakka, kukin kaatuen sille
-paikalle, mille hänet oli käsketty seisomaan.
-
-Ihan toisin oli sillä välin käynyt toisella kyljellä. Tilly oli,
-tehtyänsä yrityksen Ruotsin sotarinnan keskustaa vastaan ja
-havaittuansa sen tykki- sekä pyssytulen kovin kuumaksi, vetäytynyt
-syrjemmäksi ja yhdessä oikeanpuolisen kylkensä ratsuväen kanssa käynyt
-saksilaisten kimppuun. Nämät, tottumattomat kun olivat sotaan, eivät
-kestäneet hetkistäkään paikoillaan. He hajosivat aivan Tillyn
-ennustuksen mukaan, "niinkuin akanat tuulessa". Itse vaaliruhtinas oli
-ensimäisiä karkulaisia eikä uskaltanut seisahtua ennenkuin kahden
-peninkulman päähän, jolloin hän virvoituksekseen joi suuhunsa
-pullollisen mielijuomaansa, olutta. Tilly ei sallinut väkensä kovin
-pitkältä ajaa saksilaisia takaa eikä myöskään ruveta kuormastoa
-ryöstelemään. "Antakaa saksilaisten juosta omia aikojaan", virkkoi hän;
-"kääntykäämme me kaikki Ruotsin väkeä vastaan, muuten emme vielä ole
-mitään voittaneet."
-
-Koko tuo voittoisa voima kävi nyt Hornin ja hänen johtonsa alaisen
-vasemman kyljen kimppuun, kääntäen saksilaistenkin tykit häntä vastaan.
-Mutta tässä he saivat heti aivan toista kokea. Ylivoiman alta täytyi
-tietysti Hornin, koska hän muuten olisi voinut joutua piirityksiin,
-vetäytyä takaisin; mutta hän peräytyi vain askel askeleelta, itsekin
-puolestaan yhä tehden uljaita päällekarkauksia. Kustaa Aadolf, saatuaan
-tiedon hänen vaarastaan, riensi heti avuksi Länsigöötin ratsurykmentin
-kanssa, niinpä hän myöskin käski varaväen keskustan, yhden saksalaisen
-ja yhden skotlantilaisen jalkarykmentin esille. Nämät toivat koko
-joukon nahkakanuunia mukanaan, jotka olivat rivien väliin kätketyt.
-Yht'äkkiä nyt rivit aukenivat ja nuo tykit syöksivät surman tulta
-kidoistaan. Samassa myös molemmat rykmentit laukaisivat pyssynsä kaikki
-samalla kertaa. Tämä hirveä luotituisku kaatoi keisarillisia rivittäin
-maahan, niinkuin heinä kaatuu lakoon. Mutta Tillyn vanhat vallonit
-eivät olleet hätäpoikia; he olivat sellaista jo monessa verilöylyssä
-kokeneet. Kahakka kiihtyi tällä tavoin yhä kauheammaksi. Cronbergin
-kyrassierit, joita sanottiin "voittamattomiksi", ja Baudisin
-suomalaiset hakkasivat, mihin vain heidän rynnäkkönsä sattui,
-ammottavia aukkoja vihollisten riveihin; Hepburnin skotlantilainen ja
-Witztumin saksalainen prikaati toisella, Tillyn vallonilaiset toisella
-puolella tuiskuttelivat lakkaamatta luotejaan toisiansa vastaan.
-Ruudinsavu oli niin sakea, että tuskin saattoi omaa väkeä vihollisista
-eroittaa.
-
-Nähtyänsä, että pahin vaara oli täällä jo ohitse, riensi Kustaa Aadolf
-jälleen takaisin oikealle kyljelle. Siellä ei näkynyt enää yhtään
-ainoaa vihollista pystyssä. Kuningas otti siis ratsuväkensä,
-suomalaiset etunenässä, ja ajaa karautti niiden kanssa ylös sille
-harjulle, jossa Tillyn tykit seisoivat. Yks, kaks oli niiden vähäinen
-suojelusväki hakattu maahan ja tykit valloitetut. Pappenheim,
-huomattuaan sen, keräsi kokoon niin monta ratsumiestään kuin
-mahdollista ja yritti vielä kahdeksannen rynnäkön, mutta taasen
-turhaan. Tämä tykistön valloitus ratkaisi viimein sen päivän tappelun.
-Nyt kun omienkin kanuunien luodit rupesivat kyntelemään vakoja heidän
-riveihinsä, ei Tillyn sotamiehiä mikään enää saattanut pidättää. Tillyn
-täytyi lähteä pakoon, ja vähälläpä hän oli joutua vangiksi. Cronbergin
-kyrassierit kuitenkin ottivat ukon turviinsa, ratsastivat vielä kerran
-uhkaylpeinä, hitaasti niinkuin paraatissa, koko Ruotsin sotarintaa
-pitkin, ampuivat vielä yhden laukauksen ja vetäytyivät sitten pois
-hyvässä järjestyksessä. "Voittamattomien" kimppuun ei kukaan uskaltanut
-mennä. Koko muun keisarillisarmeijan jo paettua nähtiin vielä neljän
-jalkaväen rykmentin seisovan paikallaan erään metsikön reunassa. Voitto
-oli nyt jo auttamattomasti käsistä mennyt, mutta nämät urheat, vanhat
-vallonit eivät tahtoneet toki sadassa tasapäässä tappelussa ansaittua
-kunniatansa jättää tälle sotakentälle. Heidän päällensä hyökkäsi Kustaa
-Aadolf oikean kyljen ratsuväen kanssa, taaskin Tottin suomalaiset ja
-niiden rinnalla myös smoolantilaiset etumaisina. Tässä vinhassa
-kahakassa ei suotu eikä pyydettykään mitään armoa. Vallonilaiset
-pitivät puoliaan viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Olipa sellaisia,
-jotka, sen jälkeen kun heiltä jalat olivat poikki ammutut, vielä
-koettivat istuallaan laukaista pyssyjänsä. Toiset taas, jotka eivät
-enää kyenneet nousemaan, yrittivät kumminkin miekoillaan pistää
-yliratsastavien hevosia vatsaan. Yön pimeys viimein pelasti tämän
-sankarijoukon tähteet. Todistettuansa taas, ettei valloneja mikään
-voima voinut saada murretuiksi eikä masennetuiksi, vetäytyivät he pois
-Leipzigiin päin.
-
-Seuraavana aamuna antoi Kustaa Aadolf väelleen luvan ryöstää
-keisarillisten leiriä. Järjestyksen ylläpitämisen vuoksi oli kuitenkin
-jokaiselle rykmentille määrätty osansa, jonka yli ei saatu mennä.
-Sieltä saatiin ääretön saalis kaikkea lajia kultia ja hopeita, kalleita
-vaatteita ja jaloja hevosia! Moni sai niin paljon tavaraa, että iäkseen
-tuli rikkaaksi.
-
-Tantereella makasi noin 14,000 kuollutta, joista yhdeksättä tuhatta
-keisarillista, 4,000 saksilaista ja ainoastaan 2,000 Ruotsin väkeä.
-Vielä paljon suuremmaksi tuli sitten keisarillisten mieshukka sen
-johdosta, että vimmastuneet talonpojat surmasivat pakenijoita, ja että
-myös suuret joukot rupesivat voittajan palvelukseen. Viikon kuluttua
-oli siten Kustaa Aadolfin armeija karttunut 5,000 miestä suuremmaksi
-kuin ennen tappelua! "Kyllä näkyy", valitti vanha Tilly, "että onnikin
-on nainen, joka enemmän suosii nuoria miehiä kuin vanhuksia."
-
-Sanoma Leipzigin voitosta nosti sanomattoman suuren, yhteisen riemun
-kaikissa protestanttisissa maissa. Kustaa Aadolfin kuva nähtiin pian
-joka paikassa, vaskipiirroksissa, muistorahoissa, jopa tapeteissakin.
-Lukemattomia kiitosrunoja sekä muita ylisteleviä lentokirjoja ilmestyi
-hänen kunniakseen. Niissä nimitettiin häntä Pohjoismaiden Leijonaksi,
-Uudeksi Gideoniksi, Pohjantähdeksi y.m. -- Katoliset puolestaan olivat
-syvän surun ja pahan pelon vallassa. Uusia sotajoukkoja koetettiin joka
-paikassa saada kokoon niin pian kuin mahdollista. Siitä huolimatta oli
-jo Wienissä paljon puhetta siitä, että keisarin hovin kalleuksineen
-kaikkineen pitäisi paeta Kärntin vuoristoon. Wienin munkit puolestaan
-rakensivat hädissään Tonavajoen pohjoisrannalle kappelin Pyhälle
-Birgitalle siinä toivossa, että hänessä toki olisi julmien
-kansalaistensa hillitsijää.
-
-
-
-
-b. Würzburgin valloitus.
-
-
-Leipzigin voiton jälkeen oli Kustaa Aadolfilla kaksi eri tietä
-edessänsä. Joko hän saattoi Böömin kautta mennä Wieniin, keisaria
-rauhaan pakoittamaan; tai myöskin hän saattoi lähteä läntiseen Saksaan
-estääkseen, ettei Tilly jälleen saisi uutta sotavoimaa kerätyksi.
-Kuningas valitsi jälkimäisen ehdon, antaen saksilaisten koettaa
-onneansa Böömissä. Edellisellä tiellä tosin ei tällä hetkellä suinkaan
-olisi tehty suurta vastarintaa. Mutta sangen luultavaa oli, ettei
-lujamielistä Ferdinandia hänen pääkaupunkinsa valloittamisellakaan
-olisi saatu taipumaan protestanteille edullisiin rauhanehtoihin. Ja
-sillä välin olisi Tillylle taas karttunut voimia, joilla hän olisi
-saattanut Ruotsin sotajoukoilta sulkea paluumatkan. "Vanhaa kopraalia"
--- tällä liikanimellä usein Tillyä nimitettiin -- "lähden ajamaan takaa
-vaikka maailman ääreen saakka", virkkoi Kustaa Aadolf. Suurena
-lisävaikuttimena oli hänellä sitä paitsi sekin, että hän tahtoi
-omin käsin vapauttaa monilukuiset, sorronalaiset uskolaisensa
-Lounais-Saksassa.
-
-Aivan suoraan Tillyn jälkiä ei nyt kuitenkaan lähdetty; sillä hän oli
-vetäytynyt luoteiseen Saksaan (aliseen Saksin piirikuntaan), joita
-seutuja Kustaa Aadolf, jos mahdollista, tahtoi säästää sodan
-rasituksilta, koska kansa siellä enimmäksi osaksi oli protestanttinen.
-Hän päätti kulkea vähän eteläisempää tietä, Main-jokea pitkin,
-rikkaitten ja tähän asti vielä sodan hävityksiltä säilyneiden,
-umpikatolisten Bambergin, Würzburgin sekä Mainzin hiippakuntien kautta.
-Tätä tietä tavallisesti nimitettiin siihen aikaan _pappien tieksi_,
-koska mainitut seudut kaikki olivat hengellisten herrojen hallituksen
-alla.
-
-Näin tultiin _Würzburgin_ edustalle. Sen hallitsija, arkkipiispa, oli
-paennut pois, mutta oli jättänyt Keller nimisen päällikön 1,500
-sotamiehen kanssa suojelusväeksi. Kaupunkia nämät eivät ruvenneet
-puolustamaan, vaan vetäytyivät heti itse linnaan; mutta siinä he sitten
-istuivatkin turvallisina ja ylpeinä, antaen jäykästi kieltäviä
-vastauksia kaikkiin antautumisvaatimuksiin. Hätäkö heidän olikin siellä
-ylvästellä! Linnan väkivaltainen valloitus näytti milt'ei
-mahdottomalta. Se törrötti jyrkän kallion kukkulalla, oli jokseenkin
-vahvasti vallitettu ja koko vuoden ajaksi varustettu muonalla. Mutta
-Kustaa Aadolfkin puolestaan oli yhtä itsepäinen. Hän näki, kuinka
-tärkeä hänelle tämmöisen vahvan turvapaikan omistaminen keskellä
-vihollista, katolista maakuntaa voisi olla, ja hän päätti, maksoi mitä
-maksoi, saada sen valtoihinsa.
-
-Kaikkein ensimäinen vaikeus oli jo siinä, miten päästä Mainjoen yli.
-Keller oli näet hakkauttanut palasiksi tai vienyt omalle puolelleen
-kaikki veneet, ja räjähdyttänyt ilmaan kaksi sillan kaarta. Ensin
-yritettiin päästä yli sillan jäännösten poikki asetettuja lautoja
-myöten. Mutta skotlantilaiset, joille tämä tehtävä määrättiin,
-käännähtivät kesken tietä takaisin. Linnasta lentelevistä luodeista
-eivät nämä uljaat urhot olleet millänsäkään; niihin he olivat tottuneet
-pienestä pojasta. Mutta tuo kapea porras, joka kulki kaksikymmentäneljä
-kyynärää joen pinnan yläpuolella, pyörrytti heidän päätänsä. -- Viimein
-löydettiin kuitenkin jostakin muutamia veneitä, joissa Suomesta
-edellisenä kesänä lisäksi tullut Pohjanmaan jalkarykmentti saatettiin
-yli, ja joka kiireesti loi pienen varustuksen suojakseen. Siitä
-rohkaistuneina rupesivat nyt skotlantilaisetkin juoksemaan lautoja
-pitkin, ja pian keräytyi näin melkoinen sotavoima toiselle rannalle.
-
-Kaksipäiväisen tykkitulen jälkeen käskettiin Aksel Lilje
-_pohjalaisineen_ sekä Jaakko Ramsay ja Juhana Hamilton Skotlannin väen
-kanssa rynnäkölle. Heidän tuli valloittaa linnan portin edessä oleva,
-puolikuunmuotoinen etuvarustus. Tämä tehtävä se vasta kysyi uljuutta ja
-lujaa miehuutta! Viholliset tekivät itsepintaisesti vastarintaa, ampuen
-pyssyillä ja pistellen peitsillä, ja ryntääjien tuli ensin kömpiä
-jyrkkää kalliota ylös, sitten uida kaivannon poikki ja viimein taas
-kavuta ylös vallille. Mutta kaikista näistä esteistä huolimatta
-riensivät kuitenkin Skotlannin ja Pohjanmaan urhot, keskenään kilvaten,
-vastustamattomalla vauhdilla eteenpäin, eikä aikaakaan, niin oli
-etuvarustus heidän käsissänsä. Kustaa Aadolf, joen rannalla seisoen,
-katseli miestensä urheata yritystä, ja siellä hän oli taas kerran
-varsin likellä surman suuta. Linnasta lentävä tykinluoti näet iski
-maahan aivan kuninkaan sekä kreivi Pietari Brahen lähelle, ja ajoi
-molempien herrojen päälle viljalta tomua sekä soraa.
-
-Seuraavaksi yöksi määrättiin nyt päärynnäkkö itse linnaa vastaan.
-Siihen vaaralliseen työhön valitsi kuningas taas pohjalaiset sekä vielä
-sinisen ja keltaisen prikaatin. Skotlantilaiset eivät siis tällä kertaa
-saaneet vuoroa, jonka Hamilton katsoi niin suureksi häväistykseksi
-kansalaisilleen, että hän heti paikalla otti eron Ruotsin
-palveluksesta.
-
-Aamulla, vähää ennen päivän koittoa, lähetettiin eräs luutnantti
-seitsemän pohjalaisen sotamiehen kanssa edeltä linnan porttia
-tiedustelemaan. Nämät näkivät ihmeeksensä, että laskusilta oli laskettu
-alas; linnanväki näet juuri aikoi karata piirittäjiä vastaan.
-Sisimmällä sillan korvalla seisoi 200 keisarillista. Näiden
-kysymykseen, kuka hän oli, vastasi luutnantti suoraan: "Ruotsin mies!"
-ja hyppäsi seuralaisinensa rohkeasti sillalle, huutaen samassa
-etuvarustukselle päin: "Joutukaa, pojat, linna on meidän käsissämme!"
-Hänen onnistui pimeässä pitää paikkansa sillalla hämmästyneitä
-keisarillisia vastaan, jotka tietysti eivät voineet aavistaakaan
-uhkauljasten päällekarkaajien tuiki vähäistä lukua. Pian saapuikin
-näille apua, ja samassa myös kiipesi toisia joukkoja eri kohdista
-tikapuitten avulla muureille. Linna oli valloitettu.
-
-Päivän valjettua kuningas, joka itsekin oli tullut linnaan, huomasi,
-että monella pihassa makaavalla ruumiilla oli vielä hyvinkin verevät
-posket. "Nouskaa vaan", virkkoi hän silloin naurahtaen, sillä hän älysi
-kohta asian, "ei teille mitään pahaa tehdä." Ja koko joukko kuolleita,
-jotka rynnäkön aikana olivat peloissaan heittäytyneet pitkällensä,
-kavahti iloisesti ylös, kiittäen armollista kuningasta.
-
-Saalista saatiin tästä Würzburgin linnasta äärettömin määrin. Kustaa
-Aadolf salli soturiensa tunnin ajan ryöstellä, ja sitten jakoa
-tehtäessä nähtiin kolikoita vain kypärittäin mittaeltavan. Itse oli
-kuningas ottanut osakseen asehuoneen, missä oli täydet aseet 7,000
-jalka-, ja 4,000 ratsumiestä varten, tykistön, tallillisen jaloja
-ratsuja, avaran kellarin täynnä vanhaa viiniä sekä suuren kirjaston,
-jonka hän antoi Upsalan yliopiston omaksi. Keller pakoitettiin viimein
-vielä antamaan ilmi arkkipiispan salaisen aarreaitan, joka oli syvälle
-kallioon hakatussa holvissa. Sieltä tuotiin äärettömän paljon arkkuja,
-täpötäynnään kultarahoja. Yhdestä arkusta lohkesi pihan poikki
-kannettaessa pohja ja kilisevät kolikot vierähtivät ympäri pihaa.
-Sotamiehet riensivät niitä poimimaan, toivat muutamia kuninkaalle,
-mutta pistivät enimmän osan omiin taskuihinsa. "Älkää huoliko, pojat",
-naurahti Kustaa Aadolf, "pitäkää vaan kaikki, koska ne kerran ovat
-joutuneet teidän kynsiinne!"
-
-Koko Frankin maakunta nyt joutui kuninkaan vallan alle, ja katolisten
-pelko asettui pian, sillä Kustaa Aadolf ei millään lailla sallinut
-häiritä heidän jumalanpalvelustansa. "Olen tullut", lausui hän,
-"ihmisveljiäni vapauttamaan, en siteillä rasittamaan. Uusi kenkä,
-vaikka olisikin parempi, aina ensi alussa tuntuu ahdistavalta."
-
-
-
-
-7. Kustaa Aadolf Reinjoen seuduilla.
-
-
-Kustaa Aadolf jatkoi nyt marssiansa eteenpäin pitkin Mainjoen rantaa;
-hänen suuret piiritystykkinsä seurasivat hänen rinnallaan aluksissa
-itse virtaa myöten. Kauan aikaa saivat kuitenkin nämät tulikidat nyt
-jouten ammotella, sillä vahvan Würzburgin valloitus oli saattanut
-katoliset semmoiseen pelkoon, etteivät he näillä seuduin yrittäneetkään
-enää vastarintaa. Aschaffenburg esim. avasi porttinsa levälleen heti
-kuninkaan tultua. Täällä katseli Kustaa Aadolf ihmesilmin Würzburgin
-arkkipiispan komeata, taiteellisesti rakennettua palatsia. "Yksi ainoa
-vika vain tässä palatsissa on", virkkoi hän viimein leikkiä laskien,
-"se nimittäin, ettei sitä sovi nostaa teloille ja vierittää pois
-Tukholmaan." -- Suuri ja kaupasta rikas Frankfurtin kaupunki, johon
-nyt ensiksi tultiin ja jonka asukkaat enimmäksi osaksi olivat
-protestantteja, otti kuninkaan suurella riemulla vastaan. Kustaa Aadolf
-söi päivällistä siinä samassa salissa, missä Saksan keisareilla oli
-tapana kruunauksensa jälkeen pitää juhlapitojansa.
-
-Jouluk. 6 p. seisoi Ruotsin sotavoima Reinjoen varrella, Oppenheimin
-kohdalla, vähän eteläpuolella _Mainzia_. Täällä olisi pitänyt mennä yli
-toiselle rannalle, mutta se yritys näytti jokseenkin arveluttavalta;
-sillä toiselta puolelta tuleva luotituisku lakaisi yhä rantaa, ja
-kaikki alukset oli vihollinen vienyt kanssansa tai upottanut. Viimein
-näytti kuitenkin palkintoa toivova kalastaja paikan, mihin pari lotjaa
-oli upotettu, ja kello 6 seuraavana aamuna meni niillä 300 miestä Niilo
-Brahen johtamina yli. He olivat, toiselle rannalle päästyään, juuri
-ehtineet luoda pienen multavallin suojaksensa, kun jo vihollisen
-ratsuväki tuulispäänä ryöpsähti heidän päällensä. Brahe piti puoliansa
-lujasti, mutta hän olisi kuitenkin sortunut suuren ylivoiman alle,
-jolleivät uudestaan yli tulevat lotjat juuri hyvään aikaan olisi
-tuoneet apua. Tässä tilaisuudessa olivat nyt Ruotsin soturit ensi
-kertaa saaneet mittailla miekkojaan espanjalaisten, sen ajan
-mainioimpien soturien kanssa. Se sotajoukko, joka ylipääsöä oli
-yrittänyt estää, kuului näet mainittuun kansaan ja oli Belgian
-maaherran käskystä tullut Mainzin piispan avuksi. Näin oli ihmeellinen
-sattumus saattanut vastakkain Euroopan äärimäisen lounaispään ja
-äärimäisen koilliskulman pojat. Kustaa Aadolf pystyttikin tämän
-merkillisen tapauksen muistoksi korkean patsaan Reinjoen rannalle.
-
-Kohta tämän jälkeen valloitettiin vahva ja tärkeä Mainzin kaupunki. Sen
-varustusväkeä komentava De Sylva oli tosin ylpeästi uhannut pitää
-puoliaan vaikkapa kolmeakin tuommoista Ruotsin kuningasta vastaan.
-Mutta kolme-luku olikin ainoa hänen sanoistansa, josta hän toden
-todella piti kiinni; sillä kolmantena päivänä hän jo antoi linnan
-avaimet kuninkaalle.
-
-Nyt keskeytti Kustaa Aadolf sotaretkensä pariksi kuukaudeksi. Vähäinen
-levähdys olikin kyllä tarpeen tälle päällikölle ja hänen miehilleen,
-jotka puolitoista vuotta yhtä mittaa olivat rientäneet tappelusta
-tappeluun. Se oli ollut pitkä ja loistava voittoretki Itämeren
-rannoilta hamaan Reinjoen keskijuoksulle saakka! Enin osa Saksaa
-totteli nyt Ruotsin kuninkaan käskyjä; protestantit olivat hänen
-liittolaisiaan, katolisista olivat jo useimmat kukistetut.
-
-Frankfurtiin, jossa Kustaa Aadolf tämän loma-aikansa vietti, kokoontui
-mainion sotasankarimme ympärille loistoisa seura. Viisi itsenäistä
-Saksan keisarikunnan ruhtinasta saapui sinne -- niiden joukossa tuo
-onneton, maistaan karkoitettu Böömin kuningas Fredrik, ynnä myös koko
-joukko vähemmän mahtavia, vaan kuitenkin alueillansa itsenäisiä
-valtion-kreivejä ja valtion-vapaaherroja, kaikki suurien, komeitten
-saattoparvien kanssa. Vielä nähtiin siellä toistakymmentä lähettilästä
-muilta mailta, jotka tuhlaavaisessa ylellisyydessä kilpailivat
-keskenänsä. Siellä olivat myös ulkomuodoltaan vähemmän loistokkaat,
-mutta maineeltaan sekä töiltään sitä mainehikkaammat Ruotsin
-aatelisherrat, viisas Oxenstjerna etupäässä. Saapuipa tänne myös pian
-kuninkaan puolisokin, Maria Eleonora, joka ei enää ollut saanut
-ikäväänsä hillityksi, vaan oli itkenyt ja rukoillut, kunnes hänen
-sallittiin rientää epäjumalan tavoin rakastetun sankarinsa luokse. "Nyt
-viimeinkin", riemahti hän, punoen käsivartensa kuninkaan kaulaan, "on
-toki ikivoittoisa Kustaa Aadolfkin joutunut vangiksi!" Että tästä
-lähtien ilo vasta oikein iloksi kiihtyi, että tästä lähtien vasta
-oikein alkoi lakkaamaton juhlien ja pitojen jakso, tarvinnee tuskin
-sanoa.
-
-Vielä suurempaa mahtavuutta, vielä komeampaa loistoa ennustavia puheita
-alkoi näihin aikoihin kuulua. Toistettiin se vanha sananparsi, että
-"kellä koko vuoden on Frankfurt vallassaan, sillä on sitten myös koko
-Saksan keisarikunta kädessänsä". -- Myöskin huomautettiin, että Kustaa
-Aadolfilla nyt oli hallussaan niin hyvin Nürnbergin kaupunki, missä
-Saksan keisarikruunua tallennettiin, kuin myös Frankfurt, missä
-kruunaus aina tapahtui. Eräs kohtelias hoviherra kerta itse kuninkaan
-kuullen vertasi Kustaa Aadolfia Aleksanteri Suureen, mitä voittojen
-nopeuteen ja paljouteen tuli; lisäsipä hän vielä sen toiveen, että he
-myös perustamansa valtakunnan suhteen tulisivat toistensa vertaisiksi.
-Kuningas hymyili: "En niin kunnianhimoinen toki ole", vastasi hän.
-"Tyydyn kun tyydynkin siihen kaistaleeseen, joka on Itämeren ja
-Reinjoen välillä." Se oli puoleksi leikkiä, mutta puoleksi myös totta.
-Muutamat seikat osoittavat, että Kustaa Aadolfilla oli mielessään
-kokonaan muuttaa Saksan valtiolliset olot. Useammissa valloittamissaan
-paikoissa hän antoi asukkaiden vannoa uskollisuuden valan itselleen
-sekä perillisilleen. Samankaltaisia määräyksiä oli myös useasti
-liittokirjoissa Saksan protestanttien kanssa. Eräässä rauhansovinnon
-ehdoituksessa, joka lähetettiin Wieniin, vaati kuningas muun muassa,
-että hänet määrättäisiin keisarin kruununperilliseksi. Habsburgin suvun
-ylivaltaa, joka sorti protestantteja, hän silminnähtävästi ei aikonut
-edelleen sallia; hämärää vaan on -- ja niin oli luultavasti hänelle
-itselleenkin vielä -- pitikö hänen pyrkiä koko keisarikunnan
-hallitsijaksi, vai ainoastaan yhdistää Pohjois-Saksan protestantit eri
-valtakunnaksi sukunsa alle.
-
-Näissä loistavissa toivoissa ja komeissa pidoissa ei ollut tietysti
-alhaisilla sotamiehillä mitään osaa; mutta elivätpä kuitenkin hekin
-täällä Etelä-Saksassa herroiksi. Ylimalkaan oli tosin Kustaa Aadolf
-ankara sotakurissaan eikä sallinut porvarien ja talonpoikien
-ryöstelemistä. Mutta näissä rikkaissa katolismaissa ei näy kuitenkaan
-pidetyn aivan tarkkaa lukua siitä, vaikka luostarien täyteen ahdetut
-aitat ja täydet kellarit tulivatkin hiukan tyhjemmiksi. Erittäinkin
-Würzburgista saivat Ruotsin soturit runsaasti saalista; sen
-jälkeen nähtiin heillä kaikilla uudet vaatteet ja taskut täynnä
-taalarikolikoita. Samoin esim. mainitaan eräästä luostarista
-Speijerissä Reinjoen seuduilla, että sinne majoitetut ratsumiehet
-olivat viinitynnyrien sekä viljahinkaloiden suhteen "menetelleet
-niinkuin tapana on", ennenkuin kuningas oli kerinnyt ottaa ne omaan
-korjuuseensa. "Meidän Suomen pojat", kertoikin tähän aikaan eräs
-päällikkö kirjeessään kotimaahan, "tottuvat nyt täällä viinimaiden
-elämään, eikä tehne heidän mielensä kovinkaan pian takaisin Savon
-saloille. Liivinmaan sodissa heillä oli usein vain homeista leipää
-purtavana, selkeää vettä särpimenä. Vaan nytpä lusikoidaan kypäristä
-viinisoppaa ja kastellaan siihen vehnäleipää."
-
-
-
-
-8. Meno Lechjoen yli.
-
-
-Kustaa Aadolf, lähtiessänsä keväällä 1632 uudestaan liikkeelle, aikoi
-kulkea pitkin Reinjokea alaspäin; siellä olisivat vielä olleet
-katoliset Kölnin ja Trierin arkkipiispat kukistettavat. Mutta yht'äkkiä
-kääntyikin hänen retkensä aivan toiseen suuntaan. Tilly näet oli nyt jo
-sen verran rohkaissut masentunutta mieltänsä, että hän uskalsi karata
-sen pienen sotajoukon kimppuun, jonka kuningas oli jättänyt Mainin
-rantaseutujen suojaksi Hornin johdon alla. Tämä äkkiarvaamaton hyökkäys
-saattoi Hornille sangen tuntuvan vahingon. Mutta itse voittajalle tuli
-siitä voitosta vieläkin suurempi vahinko, sillä nyt riensi Kustaa
-Aadolf sotavoimansa kanssa kostamaan. Säikähtynyt Baijerin
-vaaliruhtinas käski Tillyn, maksoi mitä maksoi, puolustaa hänen
-maitansa. Vanha, varovainen herra ei kuitenkaan nytkään tohtinut
-koettaa sotaonneaan aukealla tantereella, vaan vetäytyi taitavasti
-valittuun asemaan Tonava- ja Lechjokien kulmaan. Näiden vesivallien
-suojassa hän toivoi voivansa estää Ruotsin väen pääsöä Baijeriin,
-vaikka hänellä olikin vain 22,000 miestä, joiden joukossa oli paljon
-äsken pestattua nostoväkeä, kun sitä vastoin Kustaa Aadolfilla oli
-33,000 tottunutta soturia.
-
-Kuningas meni ylempänä Tonavan yli ja läheni pian Lechin rantaa. Tässä
-hän nyt kutsui sotaherransa neuvotteluun. Useimmat, erittäinkin viisas
-Horn, arvelivat ylimenon tuon lieterantaisen joen poikki kovin
-vaaralliseksi näin lukuisan vihollisen silmien edessä. Vaikka hyvinkin
-kävisi, niin maksaisi se sittenkin paljon väkeä; vaan jos tappiolle
-jouduttaisiin, niin saattaisi helposti perihäviö olla tarjona. Mutta
-Kustaa Aadolf luotti miestensä monasti koeteltuun urhouteen ja
-suurempaan sotataitoon. "Mitä?" huudahti hän säihkyvin silmin;
-"olemmehan päässeet Oderin, Elben ja Reinin virtojen poikki, olemmepa
-itse Itämerenkin yli kulkeneet, meitäkö tämä tämmöinen oja nyt
-peloittaisi?"
-
-Itse läksi nyt kuningas pienen rakuunaparven kanssa tiedustelemaan
-sopivinta ylimenopaikkaa. He ratsastivat kauan pitkin rantaa,
-huolimatta vihollisen tykin luodeista, joita yhä tulla vingahteli joen
-poikki. Vihdoin arveli Kustaa Aadolf löytäneensä etsittävänsä.
-"Kuulkaas, pojat", huusi hän saattojoukollensa, "50 riksiä sille, joka
-tuopi minulle varman tiedon siitä, miten syvä joki on tuossa mutkassa!"
-Yksi rakuunista astui esiin ja lupasi lähteä tuolle vaaralliselle
-tiedusteluretkelle. Kuningas muiden miestensä kanssa vetäytyi nyt
-syrjemmäksi piilopaikkaan, jossa hän kuitenkin hyvin saattoi nähdä,
-mitä rannalla tapahtui. Rakuuna riensi läheiseen kylään ja ilmestyi
-sieltä pian talonpojaksi puettuna, pitkä riuku olalla. Hän meni alas
-rantaan ja rupesi kaalaamaan jokea, yhä koetellen eteensä riuvulla. Kun
-vesi alkoi jo nousta vyötäisiä myöten, seisahtui hän ja pudisti
-päätänsä. Tuonpuolisella rannalla seisoi muutamia Baijerin sotamiehiä
-katsellen hänen hankettansa. "Osaatko uida?" huusivat he nyt hänelle
-nauraen. -- "Enkä", vastasi toinen. -- "No, oletko sitten hullu, kun
-yrität kaalata joen poikki, joka on 22 jalkaa syvä!" -- "Mistä te sen
-niin varmaan tiedätte?" kysyi talonpoika. -- "Eilen vasta meidän
-upseerit pohjan mittasivat", vastasivat baijerilaiset. -- "Voi", sanoi
-taasen valetalonpoika, "pitäisipä minun välttämättömästi päästä yli --
-eiköhän joku teistä, veikkoset, tahtoisi kaalata minulle vastaan ja
-sitten tämän riuvun avulla vetää minua toiselle puolelle? Kultakolikon
-antaisin vaivasta!" -- Yksi baijerilaisista riisui vaatteet päältään ja
-rupesi kaalaamaan, josta rakuuna näki, minkälainen pohjan viete oli
-toisella rannalla. Nyt hän tekeytyi pelkuriksi, ikäänkuin hän ei
-riuvunkaan nojassa olisi uskaltanut uida yli. Sen sijaan hän meni
-kuninkaalle viemään saamiansa tietoja ja sai niistä 100 riksiä sekä
-aliupseerinpaikan palkinnoksi.
-
-Nyt Kustaa Aadolf asetti kaikki tykkinsä -- 72 luvultansa, mikä siihen
-aikaan oli tavaton määrä -- pattereihin rantaäyräälle vastapäätä Tillyn
-leiriä. Nämät tulikidat rupesivat lakkaamatta paukahtelemaan,
-lennättäen luotejansa aina siihen metsään saakka, jossa Baijerin
-valtavoima seisoi. Omin käsin kuuluu kuningas tässä tähdänneen ja
-laukaisseen tykkejä kuusikymmentä kertaa. Samaan paikkaan koottiin koko
-armeija ja järjestettiin sotarintaan, niinkuin tappelua varten ainakin.
-Tuotiinpa jo rannallekin kaikellaisia rakennuspuita sillan laittamista
-varten.
-
-Kaikki nämä temput olivat kuitenkin vain silmänkääntäjäkonsteja, joilla
-petettiin Tillyä. Oikeaksi ylimenopaikaksi olikin valittu toinen kohta
-vähän matkaa etelämpänä, missä oli luoto joessa, ja jonka vain matala
-kapea oja eroitti rannasta. Todellista siltaa varustettiin salaa,
-kauempana joesta; siellä sitä varten sahattiin joen erisyvyyden mukaan
-sovitettuja pitempi- ja lyhyempijalkaisia alushepoja; näiden aineet
-samoinkuin myös päälle ladottavat laudat otettiin läheisen kylän
-puretuista tuvista. Enimmäkseen tehtiin työtä öisin, ja päivällä
-poltettiin suuria olkiläjiä, jotta niiden paksu savu yhdessä patterien
-ruudinsavun kanssa peittäisi koko seudun ja estäisi vihollisen
-näkemästä, mitä oli tekeillä.
-
-Kolmannen päivän aamuna, huhtik. 5 p. 1632, lähetettiin 300 miestä
-_Savon jalkarykmenttiä_ aina Tonavajoen rannoilta maantietä myöten
-tuotetuilla veneillä Lechin yli mainittuun luotoon. Rivakasti ja ilolla
--- kuningas oli luvannut 10 riksiä mieheen -- riensivät uljaat Suomen
-pojat vaaralliseen toimeensa, pääsivät onnellisesti yli ja rupesivat
-kiireesti luomaan rintavarustusta aiotun sillan suojaksi. Nyt aukenivat
-viimein baijerilaisten lumotut silmät ja suuri ylivoima hyökkäsi heti
-savolaisten päälle. Mutta nämät osoittivat taas, etteivät he olleet
-hätäpoikia! Toinen osa torjui pyssyillään ja piikeillään pois
-vihollista, toinen osa jatkoi vallitustyötänsä. Niinpä tämän pienen
-parven verrattoman urhouden kautta saatiin tilaisuutta asettaa
-alushevot jokeen ja laittaa silta valmiiksi. Sitä myöten riensi nyt
-Kustaa Aadolf itse joen yli kahden kokonaisen jalkaväkiprikaatin
-kanssa. Tämä apu tuli juuri otolliseen aikaan; sillä samassa saapui
-toiselta puolelta Tillykin rannalle, tuoden kaksi tertsiaa mukanansa,
-jotka silmänräpäyksessä olisivat musertaneet Savon joukon. Nyt alkoi
-tässä tulinen tappelu, osaksi maalla, osaksi vedessäkin, jolloin
-sotamiehet kahlasivat kainaloita myöten matalassa jokihaarassa luodon
-ja mantereen välillä. Turhaan ryntäilivät baijerilaiset luotoa vastaan;
-turhaan myös yritti Ruotsin väki saada jalansijaa tuonpuolisella
-rannalla.
-
-Mutta rupesipa pitkä odotus ja joutilaanaolo tuntumaan kovin ikävältä
-Weimarin Bernhard herttuasta, jonka johdossa oli osa kuninkaan
-ratsuväkeä. Tämä uljas herra koetti jokea useammista paikoista, kunnes
-löysi ennen tietymättömän kaalamon. Siitä hän nyt ajaa karautti yli,
-niin että vesi roiskahti korkealle. Eipä aikaakaan, niin hän jo
-yhdeksän lippukunnan kanssa -- niiden joukossa myös _Suomen
-ratsumiehet_ -- iski vihollisen vasempaan kylkeen. Tulisen kahakan
-perästä pakeni baijerilainen hevosväki jokirannasta metsään.
-
-Sillä välin oli Tilly tuonut taisteluun vieläkin neljä tertsiaa
-jalkaväkeä lisäksi. Mutta ei hän näilläkään saanut luotoa
-valloitetuksi; siihen oli varsinkin syynä Ruotsin patterien hirmuinen
-tuli, joka oman väen päitten yli lakaisi koko toista rantaa. Maa järisi
-tykkien lakkaamattomasta paukkeesta, ja ampuminen kuului monen
-peninkulman päähän. Luodit osaksi iskivät keskelle eteenpäin ryntääviä
-joukkoja, kyntäen niihin leveitä vakoja; osaksi ne myös lentelivät
-metsään taittaen oksia, repäisten irti pirstaleita, jopa kaataen suuria
-honkiakin maahan. Täten ei ollut metsä miksikään suojaksi
-baijerilaisille, vaan päinvastoin tuli täällä vahinko vieläkin
-suuremmaksi kuin lakealla maalla, missä vain kuulat yksinään saattoivat
-sattua.
-
-Vimmastuneena suuresta mieshukastansa sekä toistamiseen uhkaavasta
-tappiosta vei nyt Tilly illan tullen viimeisen varaväkensä rynnäkölle.
-Itse hän astui etupäässä, temmattuaan lipun käteensä. Mutta hän ei
-ehtinytkään kauas, ennenkuin pyssynluoti sattui hänen polveensa, niin
-että hän pyörtyneenä kaatui maahan. Tämä oli nyt Tillyn viimeinen
-taistelu, sillä kaksiviikkoisten tuskien jälkeen vanha sotaherra heitti
-henkensä. Hänen kaatumisensa ratkaisi samassa myös voiton. Baijerin
-vaaliruhtinas pakeni yön pimeydessä pois tantereelta, jättäen ihan
-ilmaiseksi lujat varustuksensa, joiden valloittaminen väkirynnäköllä
-olisi epäilemättä maksanut paljon verta.
-
-Ruotsin sotajoukot levisivät nyt yli koko Baijerin. Huhtik. 14 p.
-ratsasti Kustaa Aadolf riemuitsevien porvarijoukkojen keskitse
-_Augsburgin_ kaupunkiin, missä Lutherin usko ensikerta oli julkisesti
-julistettu. Toukok. 7 p. hän jo seisoi vaaliruhtinaan palatsissa
-_Münchenissä_. Tätä vihollisensa pääkaupunkia, samoinkuin myös muitakin
-katolisia kaupunkeja, kohteli hän leppeästi, ottaen ainoastaan
-polttoveroa. Mutta maaseudut sitä vastoin saivat perinjuurin kokea
-sodan kaikkia kauhuja. Umpiuskoiset talonpojat olivat näet pappiensa
-yllytyksestä joka paikassa ruvenneet sissisotaan. Jos heidän onnistui
-saada joku pieni parvi kynsiinsä, niin he surmasivat sotamiehet mitä
-kauheimmalla tavalla, puhkasivat ensiksi heiltä silmät, silpoivat pois
-korvat, hakkasivat poikki kädet sekä jalat. Tämän johdosta taas Ruotsin
-väki kosti armottomasti, teloittaen ase kädessä sadoittain talonpoikia
-ja polttaen kylät, hävittäen pellot. Itse Kustaa Aadolfkaan ei
-hillinnyt täällä heidän raivoansa, niin vimmastunut hän oli
-baijerilaisten julmuuksista.
-
-Hamaan Bodenjärvelle saakka, Saksan keisarikunnan ja Sveitsin väliselle
-rajalle asti, loittonivat tässä sodassa uljaimmat partioparvet. Siellä
-sanotaan suomalaisten ratsumiesten kysyneen, vieläkö oli pitkältä
-Rooman kaupunkiin. Kunhan vielä olisi valloitettu tuo "röyhkeä Ruomi"
-ja karkoitettu paavi, Antikristus, joista heidän virsikirjansa tiesi,
-silloinhan jälleen astuisi koko maailmassa voimaan jouluevankeliumin
-sanat: "rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto".
-
-
-
-
-9. Nälkäsota Nürnbergissä.
-
-
-Baijerin kukistuksen jälkeen aikoi Kustaa Aadolf tunkeutua Itävaltaan,
-jonne uskonsa tähden vainotut protestanttiset talonpojat häntä
-hartaasti toivoivat valmiina joka mies häntä auttamaan. Näin olisi
-meidän sankarikuningas, pakoittamalla keisaria rauhaan hänen omassa
-pääkaupungissaan, saanut suuren vapautustyönsä täydellisesti
-lopetetuksi. Mutta toisin hän oli päättänyt, toisin ihmiskunnan ylin
-johtaja säätänyt.
-
-Hädissään oli keisari nyt jälleen kääntynyt _Wallensteinin_ puoleen,
-jonka hän, niinkuin kerrottu, oli Saksan ruhtinasten kehoituksesta
-eroittanut virasta juuri vähää ennen Kustaa Aadolfin tuloa. Nyt
-Ferdinand ei säästänyt rukouksia eikä lupauksia, sillä Wallenstein, sen
-jokainen näki, oli ainoa, joka kenties vielä voisi hillitä tuon
-hirmuisen Pohjanmaiden leijonan voittoa. Kauan aikaa Wallenstein
-vastasi kieltävästi, rangaistakseen keisaria hänelle tehdystä
-häväistyksestä, ja kun hän vihdoin viimein suostui, olivat ehdot niin
-ankarat, niin nöyryyttävät, ettei mikään kruunupää hallitsija
-maailmassa ikänä ole saanut kuulla semmoisia alamaiseltaan. Ferdinand
-ei saanut antaa mitään käskyjä armeijalle, ja Wallensteinin tuli
-palkinnokseen saada yksi keisarin omista perintömaista sekä lääniherran
-valta kaikissa Saksalle takaisin valloitetuissa maissa. Kun Ferdinand
-pakosta oli suostunut näihin ehtoihin, oli Wallenstein heti lähettänyt
-pestaajansa liikkeelle; mainion sotaherran nimi oli kutsunut hänen
-entisiä sotureitaan sekä myös nuoria talonpoikia joukoittain hänen
-lippujensa alle, ja kolmen kuukauden kuluttua oli hänellä 30,000 miestä
-hyvin harjoitettua, hyvin varustettua väkeä komennossansa. Tällä
-voimalla ajoi hän pian saksilaiset pois Bööminmaasta ja marssi sitten
-Baijerin vaaliruhtinaan avuksi.
-
-Kustaa Aadolfin luoksi saapui nyt kiireellisesti sanansaattajia
-Nürnbergistä. He kertoivat, että keisarin ja Baijerin voimat, yhteensä
-noin 45,000 miestä, lähenivät tätä väkirikasta, varakasta, taidokasta,
-protestanttista vapaakaupunkia, uhaten sille samaa kohtaloa, mikä
-onnettoman Magdeburgin osaksi oli tullut. Tätä ei Kustaa Aadolf millään
-lailla voinut sallia, vaikka hänellä tosin ei silloin ollut enempää
-kuin 10,000 jalkasoturia ja 8,000 ratsumiestä saapuvilla. "Nürnberg on
-minun silmäteräni", vastasi hän lähettiläille, "ja niin kauan kuin
-minussa on henki, koetan Jumalan avulla estää, ettei Wallenstein saa
-nähdä teidän muurienne sisäpuolta." Pitkää aikaa ei kulunutkaan näiden
-jalojen sanojen ja niiden täytännön välillä. Kesäkuun 22 p. 1632 hän
-oli Nürnbergissä, jossa hänet vastaanotettiin suurella riemulla ja
-kiitollisuudella. Kaupungin omia valleja ei kuningas katsonut
-puolustukseen riittäviksi; sitä paitsi ei niiden sisässä olisi ollut
-tarpeeksi väljältä tilaa hänen sotureilleen. Siksi hän oli käskenyt
-rakentaa suuren vallitetun leirin kaupungin muurien ympäri. Tämän
-käskyn olivatkin nürnbergiläiset niin hartaalla halulla täyttäneet,
-että koko leirin vallitus, vaikka se kaikkine kulmineen, mutkineen oli
-noin puolitoista peninkulmaa ympärimitaten, oli jo Kustaa Aadolfin
-tullessa melkein valmis. Myös he hankkivat omilla varoillansa näille
-valleille asetettavat tykit ja olivat koonneet pitkäksi ajaksi muonaa
-auttajiensa tarpeeksi. Näin osoittivat he kiitollisuuttaan teoillakin,
-eikä ainoastaan sanoilla.
-
-Wallenstein oli sillä välin vain jatkanut marssiansa _Nürnbergiin_
-päin. Hän oli tosin saanut sanoman kuninkaan saapumisesta kaupungin
-avuksi, mutta samassa myös tiedon apuvoiman vähyydestä. Sitä parempi,
-arveli hän mielessänsä, sitten on minulla yksi tie, kaksi asiaa --
-ensin kukistan Kustaa Aadolfin ja sitten valloitan Nürnbergin.
-Lähemmäksi tultuaan heinäkuun alkupäivinä, huomasi hän kuitenkin, ettei
-tässä ylivoimallakaan ollut Ruotsin väen kimppuun menemistä. Tilly
-olisi tämmöisessä tilaisuudessa lähtenyt pois muuanne; mutta
-Wallenstein oli nerokkaampi, neuvokkaampi; hän päätti taistella
-kuningasta vastaan samoilla aseilla. Hän vei siis väkensä Nürnbergin
-länsipuolella virtaavan Regnitzjoen yli ja rakensi sen rannalle
-itselleen myöskin vahvasti varustetun leirin. Tämä hänen majapaikkansa,
-joka oli vielä laajempi kuin Ruotsin leiri, oli varsin taitavasti
-valittu; hän saattoi siinä estää Kustaa Aadolfin muonanhankkijoita, kun
-hän itse sitä vastoin esteettömästi ja helposti sai muonaa Baijerista.
-Myös saattoi hän yksitellen hävittää kaikki lisäjoukot, jotka
-luultavasti tulisivat Kustaa Aadolfin avuksi.
-
-Näin kului muutamia viikkoja joutilaisuudessa; kumpikin armeija lepäsi
-leirissänsä, paikaltaan liikahtamatta. Ainoastaan pientä sissisotaa
-kesti lakkaamatta molemminpuolisten ruoanhankinnassa käyvien partioiden
-välillä. Näissä olivat wallensteiniläiset tavallisesti voitolla, sillä
-heillä oli paljon enemmän kevyttä ratsuväkeä; etenkin teki sukkela
-Isolani kroateineen paljon vahinkoa. Viimein eivät Ruotsin
-muonanhankkijat enää uskaltaneet pistää nenäänsäkään ulos leirin
-piiristä. Seuraus siitä oli se, että ruokavarat kaupungissa alkoivat
-huveta; täytyi vähentää jokapäiväisiä määriä puoleen. Puute synnytti
-kulkutauteja, joihin paljon sotamiehiä sekä myös kaupunkilaisia kuoli.
-Eipä kuitenkaan Wallensteininkään leirissä asian laita ollut paljoa
-parempi; siellä tosin saatiin leipää ja lihaa mielinmäärin, mutta ei
-ollut muuta kuin huonoa, haisevaa vettä juotavana. Paitsi sitä
-armeijassa vallitseva irstas elämä, joka tässä joutilaisuudessa oli
-yltynyt entistään inhottavammaksi, vaikutti myös pahasti sotamiesten
-terveyteen. Täälläkin mullattiin joka päivä joukoittain ruumiita
-maahan.
-
-Sillä välin oli monelta haaralta rientänyt apujoukkoja Kustaa Aadolfia
-pelastamaan. Viisaasti kyllä ne eivät olleet yrittäneet yksitellen
-päästä hänen luokseen. He kokoontuivat vähitellen kaikki yhteen
-joukkoon Oxenstjernan johdon alle, jonka kuningas käski koettaa
-välityökseen estää Wallensteinin muonanhankkijoita. "Hän on", kirjoitti
-kuningas leikillään, "niitä pahoja henkiä, joita ei muulla kuin
-paastoomisella saa karkoitetuiksi." Kun näin vihdoin oli 30,000 miestä
-tullut kokoon, läksi Oxenstjerna marssimaan Nürnbergiin päin, ja Kustaa
-Aadolf, saatuansa tiedon heidän lähenemisestään, tuli leiristä
-heitä vastaan. Yhdistynyt sotavoima, noin 45,000 miestä, saapui
-rauhallisesti, estämättä leiriin Nürnbergin ulkopuolelle; Wallenstein,
-jonka väki jo oli 30,000:ksi sulanut, ei ollut uskaltanut heitä
-häiritä.
-
-Kustaa Aadolf, nähdessään ympärillään tämän armeijan, suurimman,
-harjaantuneimman ja urhoollisimman kaikista, mitä kolmekymmenvuotinen
-sota on nähnyt, päätti nyt uljaasti ja viipymättä käydä vihollisen
-kimppuun, "tarttua härkää sarviin", käyttääksemme hänen omia,
-voimakkaita sanojensa. Itäpuolelta oli rynnäkkö ihan mahdoton, sillä
-kuinka olisi voitu vallien tykkitulen alaisena päästä joen poikki.
-Kustaa Aadolf päätti siis yrittää pohjoispuolelta, vaikka sielläkin
-näytti kovin vaikealta. Siellä oli näet muutamia kukkuloita, joista
-yhdellä jo vanhastaan seisoi vanha linna "Alte Veste", ja muut olivat
-nyt Wallensteinin käskystä tulleet valleilla sekä murroksilla
-varustetuiksi. Kukkulain vietteet olivat jyrkät ja metsäiset, ettei
-juuri muu kuin jalkaväki voinut päästä rynnäkölle. Kuningas toivoi
-kuitenkin vähitellen kaupunkia piirittäessä voivansa vastavallituksien
-sekä piiritys-ojien avulla lähetä kukkuloita, ja valloitettuaan ne
-ampua mäsäksi niiden takana leviävän leirin.
-
-Elok. 23 p. ruvettiin siis tämän tuuman mukaan luomaan kokoon
-ensimäisiä vastavallituksia, ja seuraavana aamuna tuli sanomia, jotka
-näkyivät ilmoittavan, että jo yksistään tämä hanke oli saattanut
-Wallensteinin pelästyksiin. Vakoojat kertoivat Wallensteinin leirissä
-näyttävän olevan suuren liikkeen, ikäänkuin armeija valmistautuisi
-lähtöön. Tämän kuultuansa päätti Kustaa Aadolf viipymättä pitemmittä
-varustuksitta, käydä rynnäkölle. Siinä yrityksessään hän toivoi myös
-paljon apua siitä, että kaksi hänen miestänsä olivat karkureina muka
-menneet vihollisen leiriin ja luvanneet sytyttää ruutivaunut.
-
-Keskipäivän aikana läksi siis koko armeija liikkeelle; jalkaväki
-peittyi metsän kätköön; ratsuväen, siipien sivuilla, täytyi pian
-seisahtua, kun ei metsäinen, jyrkkä mäki sallinut sen eteenpäin pääsyä.
-Jonkun aikaa saivat ryntääjät kiivetä kenenkään estämättä, josta
-kuninkaan luulo vielä vahvistui, että vihollinen oli pakomatkalla.
-Mutta yht'äkkiä välkähtivät murrosten takaa taajat rivit peitsiä ja
-pyssyjä, ja luodit alkoivat tuiskuta Ruotsin joukkoja vastaan. Sanoma
-Wallensteinin paosta oli vain perätön huhu; liike leirissä oli vain
-johtunut siitä, että muutamat rykmentit vaihtoivat asemaa.
-Ruutivaunujen räjähtämistä myös turhaan odotettiin; sitä varten
-lähetetyt miehet olivat ennen aikojaan joutuneet vangeiksi. Kustaa
-Aadolf oli nyt kahden vaiheella, pitäisikö hänen ehkä peräyttää
-väkensä. Mutta etumaiset joukot olivat jo täydessä käsikahakassa -- ja
-kuka tiesi, vaikka rynnäkkö näin uljailla uroilla, näin suurella
-ylivoimalla voisi onnistua? Kuninkaan omassa komennossa oli
-vasemmanpuolinen osa armeijaa. Näistä Pommerin (valkoinen) prikaati ja
-sen kantapäillä Ruotsin prikaati, jossa myös oli Savon rykmentti,
-valloittivat hurjalla hyökkäyksellä ensimäisen ja toisen vallituksen,
-missä vain pyssymiehiä oli vastassa, mutta kolmannen edestä ajoi ankara
-tykkituli heidät takaisin. Kaikella urhoudellaan he eivät päässeet
-tuumankaan vertaa edemmäksi.
-
-Vähän enemmän vasemmalla vaihteli samalla aikaa toinen pyssymiesparvi
-luoteja Cronbergin kyrassierien kanssa. Lähellä olevan hessiläisen
-ratsumieslippukunnan piti auttaa näitä pyssymiehiä, mutta se hajosi
-kaikille haaroille "ikivoittoisain" päällehyökätessä. Kuningas ilmoitti
-siitä mielipahansa Hessin maakreiville, joka seisoi hänen vieressään;
-mutta tämä suuttui. "Näyttää siltä, herra kuningas", vastasi hän, "kuin
-tahtoisitte kokonaan säästää omaa kansaanne ja antaa meidän
-saksalaisten yksin vuodattaa vertamme. Täällä ovat minun hessiläiseni,
-tuolla pommerilaiset etumaisina tulessa." -- "Kylläpä lähetän
-suomalaisen", virkkoi pilkalla kuningas, "ja toivon, että kansan
-vaihtamisesta myös seuraa onnen vaihto." Stålhandske _suomalaisten_
-huoviensa kanssa iski nyt cronbergiläisten kimppuun ja ajoi heidät
-aivan leirivalliin asti. Mutta sieltä hyökkäsi suuri ylivoima ulos,
-joka torjui suomalaiset takaisin. Kustaa Aadolf lähetti nyt toisenkin
-suomalais-lippukunnan avuksi, ja molemmat yhdessä saivat vihollisen
-toistamiseen pakenemaan leirin suojaan. Vaan sieltä ryntäsi Fuggerin
-johdolla vielä suurempi voima esiin, jonka alta suomalaisten täytyi
-paeta pyssymiestensä turviin. Näiden tuli, joka muiden muassa myös
-Fuggerin kaatoi, taas vuorostaan hillitsi ja karkoitti keisarillisen
-ratsuväen. Näin vyöryi tappelu monta tuntia onnen vaihdellen puolelta
-toiselle. Vihdoin päätti kuningas, nähdessään rynnäköt turhiksi,
-peräyttää väkensä. Mutta ei ollut sillä hetkellä ketään korkeampaa
-upseeria käsillä paitsi skotlantilaista Hepburniä, joka jostain asiasta
-suuttuneena oli ottanut eronsa ja katseli vain leikkiä. Häntä pyysi nyt
-kuitenkin Kustaa Aadolf ottamaan sotamiestensä peräyttämisen
-toimekseen. "Se on vaarallinen toimi", lausui urhokas skotlantilainen,
-"juuri siksi vaan otan sen tehtäväkseni."
-
-Sillä välin oli menestys ollut parempi oikealla puolella. Siellä oli
-Weimarin herttua Bernhard jalkasoturiensa kera valloittanut yhden
-yllämainituista kukkuloista, ja siitä oli suuri hätä noussut
-keisarillisten leirissä, jossa jo kuormastoväki alkoi hankkiutua
-pakoon. Jopa tuotiin Wallensteinin eteen valhesanoma: "Alte Veste on
-valloitettu!" Mutta hän tiuskasi vastaan: "Se ei ole totta! -- ei Herra
-Jumala itsekään voi saada sitä linnaa käsistäni!" ja käski enemmän
-varaväkeä sen suojaksi. -- Weimarin herttua puolestaan oli myös
-lähettänyt sanoman valloituksestaan ylipäällikölleen; mutta tämä ei
-heti käsittänyt sen paikan tärkeyttä eikä lähettänyt pyydettyjä
-tykkejä. Koko yön satoi rankasti, ja aamulla oli sen johdosta kukkulan
-viete tullut niin liukkaaksi, ettei nyt enää ollut mahdollista viedä
-kanuunia ylös kukkulalle. Täten päättyi tämä kahakka, joka ei maksanut
-juuri ylen paljon väkeä, vaan kuitenkin teki paljon vahinkoa sillä,
-että se rikkoi Kustaa Aadolfin ikivoittoisuuden maineen. "Ruotsin
-kuninkaalta", kirjoitti Wallenstein keisarilla, "on nyt puskurisarvet
-taittuneet. Koko maailma voi nyt nähdä, että ainoastaan te,
-keisarillinen majesteetti, olette ikivoittoisa." Kustaa Aadolf itsekin
-oli kovasti pahoillaan hätäilemisestään. "Siinä oli liikaa", sanoi hän,
-"poikanulikan leikiksi, lopen vähän tositeoksi!"
-
-Tämän jälkeen alkoi entinen nälkäsota taas uudelleen; molemmat armeijat
-loikoilivat jouten vastakkain koettaen, kumpiko kauemmin kestäisi.
-Nürnbergissä tuli nyt tietysti puute vielä tuntuvammaksi, kun niin
-paljo ihmisiä oli karttunut entisten lisäksi. Ruttotaudit kiihtyivät
-kauheassa määrässä niin miesten kuin myös hevosten parissa. Tämä nälkä
-ja kurjuus tuntui Kustaa Aadolfin sotureista sitä kauheammalta, koska
-he juuri edellisinä aikoina olivat tottuneet ylelliseen elantoon.
-Surullisesti lauloivat he nyt täällä
-
-    Silloin me Suomen pojat elettiin,
-    kun Augspurin kaupungiss' käveltiin,
-    ei päivääkään oltu rahatta,
-    eikä myös tyhjällä mahalla.
-    Vaan siit' me jouduimme Nürnperiin,
-    noita kaivantoja kaivamahan -- -- --![5]
-
-Hädissään alkoivat varsinkin saksalaiset hillitsemättömästi ryöstellä.
-Mutta kuningas ei nytkään sallinut semmoista vallattomuutta. Hän piti
-ankaran, tulisen nuhdepuheen upseereilleen ja käski paikalla viedä
-hirteen yhden korpraalin, joka juuri silloin oli tavattu ryöstöstä.
-Näin vielä kestettyänsä kolme viikkoa täytyi vihdoin kuitenkin
-kuninkaan lähteä tiehensä. Syysk. 13 p. hän marssi pois, jättäen
-Nürnbergin suojaksi muutamia tuhansia miehiä. Taudit olivat vähentäneet
-sotavoimaa ja nyt hupeni se vielä marssinkin aikana sen johdosta, että
-suuret joukot karkasivat; lähtiessä oli siinä vielä ollut 27,000
-miestä, mutta viikon perästä oli enää 18,000 koossa. Wallenstein oli
-siis nälkäsodassa päässyt voitolle, mutta siitä voitosta oli hänenkin
-täytynyt maksaa kallis hinta; hänelläkään ei ollut Nürnbergin seudulta
-lähtiessään enempää kuin 22,000 miestä jälellä.
-
-
-
-
-10. Kustaa Aadolfin viimeinen taistelu.
-
-
-Nürnbergistä oli Kustaa Aadolf vetäytynyt Baijeriin päin ja ruvennut
-Ingolstadtia piirittämään. Hänellä oli nyt taas aikomus lähteä itse
-Itävaltaa ahdistamaan niinpian kuin hän olisi saanut tämän vahvan
-linnan selkävaraksensa. Mutta taaskin tuli nyt avunpyytäjiä hänelle
-esteeksi, tällä kertaa Saksin vaaliruhtinas, jonka maata Wallensteinin
-joukot kauheasti hävittelivät. Kohta jätti Kustaa Aadolf kesken omat
-hankkeensa ja riensi Saksin avuksi, lennättäen alapäälliköilleen ja
-liittolaisilleen joka haaralle käskyjä, että he kiirehtisivät samaan
-paikkaan hänen voimansa lisäksi. Mutta useimmat jälkimäisistä eivät
-totelleet käskyä; itsepä Saksin vaaliruhtinaskin, joka oli apua
-pyytänyt, käyttäytyi oudolla tavalla. Hänen ylipäällikkönsä Arnheim
-vitkasteli kummallisesti viedessänsä vaaliruhtinaan armeijaa likemmäksi
-Kustaa Aadolfia, eikä hänen herransa sen johdosta häntä lainkaan
-rangaissut. Näytti siltä kuin viekas Juhana Yrjö olisi tahtonut antaa
-kuninkaan ja keisarin väen yksinään tapella keskenään, ruvetaksensa
-sitten itse voittajan puolelle.
-
-Toista mieltä aivan osoitti kuitenkin Saksin kansa. He
-tervehtivät pitkin matkaa Ruotsin kuningasta ikäänkuin taivaallista
-pelastusenkeliä, kilpaa tungeskellen hänen ympärilleen, saadaksensa
-suudella taikka edes sormin koskea hänen vaatteensa liepeitä. Syvästi
-liikutti Kustaa Aadolfia tämä kansan kiihkeä rakkaus, mutta samalla se
-häntä myös peloitti. "He luottavat liian paljon heikon ihmisen voimaan"
-lausui hän. "Kun ei vain Jumala pian rankaisisi sekä heitä että minua
-näyttämällä, että minäkin olen vain kuolevainen ihminen!"
-
-Yksin jääneenä, ilman toivottuja liittolaisiansa, ei ollut nyt
-kuninkaalla muuta neuvoa kuin ryhtyä vanhaan kilpikonnakeinoonsa ja
-turvautua vallitettuun leiriin likellä Naumburgia. Saatiinpa pian
-kuulla, että hän pakkasen tähden oli majoittanut enimmän osan väkeänsä
-itse kaupunkiin.. Tästä päätti Wallenstein, että sota oli siksi
-vuodeksi peräti loppunut. Hän antoi siis Pappenheimin 6-7,000:n miehen
-kanssa mennä Hallea valloittamaan, ja itse hän alkoi hajoittaa
-rykmenttiänsä maakyliin talvimajoille. Mutta kirje, jossa eräälle
-alapäällikölle lähetettiin tieto Pappenheimin lähdöstä, joutui Kustaa
-Aadolfin käsiin, ja suuri, uljas tuuma välkähti heti hänen päähänsä.
-"Jumala itse on antanut vihollisen käsiini!" huusi hän innolla. Nyt oli
-molempien vastakkain majailevien sotajoukkojen voima melkein
-tasavertainen, nyt piti uljaasti rynnätä Wallensteinia vastaan.
-
-Viivähtämättä, vielä samana päivänä pantiin tämä tuuma toimeen. Jos
-olisi silloin ehditty päästä perille ja käydä Wallensteinin kimppuun,
-niin olisi tämä ollut perikadon oma, sillä hänen rykmenttinsä olivat
-aivan hajallaan. Mutta pieni, lietteinen, viidakkorantainen joki, missä
-Isolani kroateineen oli estämässä ylimenoa, vei niin paljon aikaa, että
-vasta illalla saavuttiin keisarillisten lähelle. Wallensteinille oli,
-heti Ruotsin armeijan liikkeelle lähdettyä, tullut siitä sanoma; mutta
-hän ei ollut millään muotoa tahtonut sitä todeksi uskoa. Vasta myöhään
-illalla, kun ei enää voinut olla vähintäkään epäilyksen sijaa, käski
-hän hajanaiset rykmenttinsä kokoon ja lähetti sanansaattajan
-Pappenheimiä takaisin kutsumaan. Aamulla varhain hän asetti väkensä
-hyvin edulliseen, taitavasti valittuun asemaan. Hänen oikealla
-puolellaan oli _Lützenin_ kaupunki, estäen siltä taholta
-kiertämisyrityksiä; edessä oli osaksi syvä, vedellä täytetty kaivanto,
-osaksi maantie, joka oli paljoa korkeampi vieriänsä ja molemmin puolin
-varustettu syvillä ojilla. Näihin ojiin asetti Wallenstein tiheät
-pyssymiesrivit, ja niiden taakse seitsentykkisen patterin. Näin
-suojattuna hän toivoi voivansa täydessä turvassa torjua päältään kaikki
-Ruotsin voiman rynnäköt, kunnes Pappenheim kerkiäisi takaisin ja hän
-hänen avullaan saavuttaisi ratkaisevan voiton.
-
-Keisarillisten vahva asema peloitti myös Ruotsin kuninkaan vanhempia
-everstejä, niin että he taistelun yrittämistä epäsivät; mutta Kustaa
-Aadolf, rohkeana kuin ainakin, ei taipunut näihin neuvoihin. "Koska
-kerta on kylpyyn käyty", niin virkkoi hän, "pitää pestä itsensä aivan
-puhtaaksi."
-
-Ani varhain aamulla marraskuun 6 p. 1632 järjesti siis kuningas
-sotarintansa, toivoen kerkiävänsä ratkaista tappelun vielä ennen
-Pappenheimin palaamista. Mutta taivas ei näkynyt suosivan hänen
-hankkeitaan. Sakea sumu peitti koko sotatantereen ja teki tappelun
-mahdottomaksi, sillä tuskin olisi kymmenenkään askeleen päästä voitu
-eroittaa ystävää vihollisesta. Oman huolensa ja soturiensa
-kärsimättömyyden viihdytykseksi käski nyt Kustaa Aadolf pitää
-aamurukoukset ja alotti itse virren: "Jumala onpi linnamme!" Sen
-jälkeen hän lausui muutamia sanoja oikean kyljen ratsumiehille.
-Suomalaisia ja ruotsalaisia hän kiitti heidän aina osoittamastaan
-urhoudesta, ja kehoitti heitä sitä tässäkin tilaisuudessa näyttämään.
-"Muistakaa se", virkkoi hän vielä, "että jos te nyt väistytte, niin ei
-yksikään luu meistä kaikista pääse takaisin kotimaahan!" Saksalaisille
-hän huomautti, että tämä taistelu tarkoitti heidän omaisuutensa ja
-henkensä, heidän kunniansa, vieläpä yhteisen evankelisen uskonnonkin
-suojelemista perikadosta. "Seuratkaa vain minua", lopetti hän, "niin
-johdatan teidät voittoon, jonka hedelmistä sitten jälkeläisemme saavat
-pitkät, pitkät ajat nauttia!"
-
-Kuninkaan näin puhuessa sotarintamansa edessä huomautettiin hänelle,
-ettei hänellä ollutkaan rautaista haarniskaa, vaan ainoastaan
-hirvennahkainen paita rintansa suojana. Häntä pyydettiin pukeutumaan
-vahvempiin varuksiin, mutta hän kieltäytyi sanoen, että hän arasteli
-rautaa tuon Puolassa saamansa luodin tähden. "Jumala on minun
-haarniskani!" vakuutti hän lujalla luottamuksella.
-
-Koska sumua yhä vielä kesti, ruvettiin nyt taas veisaamaan, muun muassa
-veisattiin tuo kaunis virsi: "Älä pelkää, joukko pienoinen!" jonka
-Kustaa Aadolf juuri äsken oli ruotsiksi sepittänyt. Kaikki veisasivat
-yksinmielin, hamasta kuninkaasta aina halpaan rivisotamieheen ja tämä
-yhteinen turvautuminen yhteiseen Korkeimpaan Auttajaan lujitti kaikkien
-urhoutta.
-
-Vihdoin viimeinkin kello 11 sumu hälveni. "Nyt eteenpäin, Jumalan
-nimeen!" huusi Kustaa Aadolf, ja koko hänen sotarintansa lähti
-rynnäkölle. Heidän edistymisensä patterien ja ojissa seisovien
-pyssymiesten tulen alla kävi kuitenkin sangen vaikeasti ja hitaasti.
-Vasta kello 12 oli ehditty maantielle asti. Keskustan jalkaväki --
-etunenässä Ruotsin prikaati, johon myös jäljellä olevat 200 Savon
-poikaa kuuluivat -- tappoi tai karkoitti keisarilliset pyssymiehet,
-valloitti niiden takaisen patterin, ja sysäsi vielä samalla vauhdillaan
-pois tieltään Wallensteinin ensimäiset kaksi tertsiaa. Mutta kaksi
-verestä tertsiaa joutui avuksi, ratsuväkeäkin töytäsi vimmatusti tuohon
-vaaranalaiseen lomaan, ja Ruotsin jalkaväki syöstiin jälleen omalle
-puolellensa maantietä takaisin. Paremmin ei myöskään käynyt vasemmalla
-kyljellä.
-
-Oikealla kyljellä oli ratsuväellä ollut suuri vastus hypittäessänsä
-hevosiaan korkean maantien ja sen leveitten ojien poikki. Yli he olivat
-kuitenkin päässeet kuin päässeetkin, Stålhandske suomalaisineen (vielä
-niitä oli 500 miestä) kaikkein ensinnä, vaikka maantie heidän
-kohdallaan oli korkeimpana, ojat leveimpinä. Kuninkaansa oman johdon
-alla he sitten tavallisella vauhdillansa hyökkäsivät, niin että
-vastassa olevat keisarilliset huovit kohta kääntyivät selin ja pötkivät
-pakoon. Varajoukkona oleva toinen rivi hillitsi kuitenkin hyökkäyksen,
-jopa sai tulisen kahakan jälkeen Ruotsin ratsuväen ajetuksi maantien
-taakse.
-
-Vähää sitä ennen huomasi kuningas, että hänen jalkaväkensä, ylivoiman
-painostamana, alkoi horjua ja peräytyä. "Seuratkaa minua, pojat!" huusi
-hän Smoolannin ratsumieslippukunnalle, joka juuri paraikaa pyrki ojien
-yli. Ja samassa hän ajaa karautti jalkaväen avuksi, katsahtamatta
-taakseen, oliko hänellä mitään sotajoukkoa seuranansa. Kuitenkin vain
-harvalla smoolantilaisella oli niin hyvät hevoset, että he jaksoivat
-pysyä Kustaa Aadolfin perässä, ja yhtäkkiä huomasi tämä olevansa aivan
-likellä vihollista, ainoastaan muutamien omien miestensä seuraamana.
-Eräs keisarillinen korpraali näki silloin, miten nämät seuralaiset aina
-kunnioittavasti tekivät tilaa kuninkaalleen. "Ammu tuo", käski hän yhtä
-sotamiehistänsä, "se on varmaan suuri herra!" Luoti katkaisi Kustaa
-Aadolfilta vasemman käsivarren luun, ja verisuihku kuohahti hihasta
-ulos. Kuningas pyysi nyt Lauenburgin herttuaa auttamaan häntä pois
-tappelun pyörteestä. Mutta tuskin he olivat päässeet muutamien askelien
-päähän, niin jo tömähti maa heidän takanansa, ja he näkivät Götzin
-kyrassierien tulla tupsahtavan rynnäkölle juuri siihen paikkaan.
-Keisarillisten päällikkö, eversti Falkenberg, tunsi Ruotsin kuninkaan.
-"Kas, sinuapa minä jo kauan olen etsinyt!" huudahti hän ja ampui Kustaa
-Aadolfia selkään, vaan kaatoipa kostava luoti heti sen jälkeen hänetkin
-maahan. Herttua koetti nyt vielä taluttaa kuningasta pois, tukien
-häntä, että hän pysyisi satulassa pystyssä. Mutta Kustaa Aadolfin
-hevonenkin sai nyt haavan ja alkoi karata pystyyn; samassa tihenivät
-vihollisten joukot tihenemistään heidän ympärillään, jonka vuoksi
-herttua säikähtyneenä pakeni. Kustaa Aadolf vaipui ratsunsa selästä
-maahan. Nuori hovipoika, ainoa nyt enää läsnä oleva hänen omasta
-väestänsä, tarjosi silloin kuninkaalle hevosensa ja yritti nostaa hänet
-sen selkään; mutta hän ei jaksanut. Tämän näkivät muutamat kyrassierit,
-ajoivat paikalle ja kysyivät, kuka haavoitettu herra oli. Kuningas ei
-vastannut, ja poikakin pysyi ääneti. Yksi vihollisista lävisti silloin
-nuorukaisen miekallaan, toinen ampui Kustaa Aadolfia päähän.
-
-Tyhjin satuloin kiitävä, verinen hevonen levitti surusanoman rivi
-riviltä, ja pian saatiin täysi vahvistus kahdelta kuninkaan
-seuralaiselta, jotka kauempaa olivat nähneet hänen kaatuvan ratsun
-selästä. Muutamat päälliköt tahtoivat nyt lopettaa taistelun, varsinkin
-kun samaan aikaan Ruotsin väki oli joka paikassa tullut takaisin
-syöstyksi. Mutta Weimarin herttua Bernhard, jonka käsiin nyt ylimäinen
-johto oli jäänyt, oli toista mieltä, ja samoin myös alhaisemmat
-soturit. He paloivat kaikki halusta saada kostaa sankarinsa kuoleman.
-Tätä intoa herttua vielä kiihoitti tulisella puheella. "Ruotsalaiset,
-suomalaiset, saksalaiset!" huusi hän. "Meidän puolustajamme, vapauden
-puolustaja on kuollut! Minulle ei tämä elämä ole enää mitään elämää,
-jollen saa kostaa hänen puolestansa. Eteenpäin kanssani joka mies, joka
-kuningasta on rakastanut!"
-
-Ja tempaisten lipun käteensä hyökkäsi hän vasemman kyljen ratsuväen
-etupäässä eteenpäin. Luoti repäisi palan hänen käsivarrestansa -- vähät
-siitä! -- eteenpäin vain! -- kunnes hirsipuumäki ja sen kukkulalla
-oleva keisarillisten suurempi patteri oli hänen vallassansa. -- Nuori
-Brahe sillä välin vei jalkaväen uudelle rynnäkölle, valloitti uudestaan
-maantien ja sen takaisen patterin ja kävi kaikki murtavalla vauhdilla
-taas Wallensteinin jalkasoturien kimppuun. -- Oikealla kyljellä
-_Stålhandske_ sekä hänen suomalaiset ja ruotsalaiset huovinsa pikemmin
-lensivät kuin hyppäsivät ojien ja maantien yli. "Hakkaa päälle!"
-kajahti nyt hirmuisemmin kuin koskaan ennen heidän suustaan, ja miehet
-hakkasivatkin päälle julmemmin kuin koskaan ennen. He olivat vielä
-enemmän kuin muu väki pitäneet Kustaa Aadolfia omanansa; he pitivät nyt
-myös erikoisena oikeutenansa saada kostaa hänen puolestaan. Tuommoista
-vimman vihuria ei saattanut mikään ihmisvoima kestää. Akanoina lensivät
-keisarillisten rivit hajalleen joka haaralle, ja Stålhandsken
-johtamalle suomalaiselle rykmentille oli suotu se onni ja kunnia, että
-he saivat edes sankarinsa ruumiin pelastetuksi ja korjatuksi veriseltä
-tantereelta.[6]
-
-Voitto näytti nyt olevan täydesti ratkaistu. Melkein koko Wallensteinin
-jälellä oleva armeija oli pakosalla. Ainoastaan siellä täällä piti
-puoliaan vielä joku vanha, ruudinkärventämä soturiparvi, joka ei
-tahtonut elävin silmin nähdä tappion häpeätä. Silloin yht'äkkiä kuului
-huikea huuto: "Pappenheim on tullut!" ja samassa hyökkäsi jo tuo uljas
-päällikkö kahakkaan, perässänsä 1,500 ratsumiestä, joiden kanssa hän
-oli rientänyt edeltäpäin odottamatta jalkaväkensä hidasta kulkua.
-"Missä on kuningas?" oli hänen ensi kysymyksensä, ja samassa hän olikin
-jo suomalaisten keskellä, joiden riveissä hän aina oli tottunut
-näkemään Kustaa Aadolfin. -- Tämän lukuisan, vereksen apujoukon tulo
-muutti koko tappelun kulun. Stålhandsken rynnäkkö keskeytyi, ja pianpa
-oli jälleen koko tuo kylki heitetty takaisin maantien taakse. --
-Keskustassa oli myös keisarillinen jalkaväki uudestaan koonnut ja
-järjestänyt hajonneet rivinsä ja uudella rohkeudella hyökännyt päälle.
-Mutta eivätpä Brahen urhot myöskään vähillä hellittäneet jo kiinni
-kaappaistua voittoaan. Keltainen prikaati kaatui, joka mies
-paikallensa, vaan ei peräytynyt askeltakaan. Samoin myös teki sininen
-prikaati vuorostansa. Molemmat olivat saksalaisia. Vihreä
-skotlantilainen prikaati ja Ruotsin prikaati viimein peräytyivät,
-menetettyänsä suurimman osan miehistänsä. Voitto oli nyt taas
-kallistumaisillaan keisarillisten puolelle; ainoastaan Bernhard
-herttuan oli vielä onnistunut pitää voitettu paikkansa.
-
-Mutta yht'äkkiä laimistui jälleen wallensteiniläisten into ja vauhti;
-juuri tuon vereksen apujoukon, jonka olisi luullut parhaiten jaksavan
-kestää tappelussa, nähtiin horjahtavan, sitten ikäänkuin riivattuna
-pakenevan. "Pappenheim on kaatunut! Kaikki on hukassa!" -- se huuto
-viimeinkin selitti tuon oudon näyn.
-
-Sakea sumu, joka nyt taas levisi maahan, peitti keisarillisten onneksi
-Stålhandskelta tämän häiriön; muuten olisi todella nyt ollut "kaikki
-hukassa". Sumun suojassa oli Wallensteinillä toki aikaa peräyttää
-hiukan armeijansa tähteet ja saada ne jälleen kutakuinkin
-järjestykseen. Mutta kun sitten laskevan auringon jäähyväissäde vielä
-kerran läpäisi sumun, huomasi kuitenkin Wallenstein, ettei taistelun
-jatkamisesta enää voinut olla puhettakaan. Ruotsin sotarinta seisoi
-jälleen aivan eheänä, tiheänä, ikäänkuin se nyt vasta olisi aikonut
-alottaa tappelua. Vanha varovainen Kniephausen oli näet tähän saakka
-kitsaasti pidätellyt komentonsa alla olevaa toista riviä. Nyt hän
-viimeinkin antoi sen yhtyä etumaiseen riviin ja täyttää sen lomapaikat.
-Keisarilliset siis nyt urhoollisesti pitäen puoliaan, mutta sittenkin
-verkalleen peräytyen, jättivät kolmannen ja viimeisen kerran
-vastustajainsa käsiin maantien ojinensa ja patterin, joiden tähden sinä
-päivänä oli niin paljon urhojen verta vuodatettu.
-
-Miestappo tässä pitkällisessä, vimmatussa taistelussa oli molemmin
-puolin yhtä suuri, hirveän suuri, joka kolmas mies kaikista siihen osaa
-ottaneista. Voitto oli auttamattomasti, ratkaisevasti tullut
-protestanttien osalle; sen myönsi Wallensteinkin sillä, että hän heti
-enemmittä miekan sivalluksitta jätti koko Saksin ja vetäytyi Böömin
-vuorten taakse, oman keisarinsa rajojen sisälle. Mutta kuitenkin
-kuninkaan puoluelaiset surivat katkerasti tätä voittoansa ikäänkuin
-suurta tappiota. Saksalaiset itkivät heidän uskonsa ja vapautensa
-uskollista, mahtavaa puolustajaa; vaan ruotsalaiset ja suomalaiset
-surivat vieläkin katkerammin, sillä he itkivät _omaa_, yli kaiken
-rakastettua, jaloa sankariansa, jonka vertaista ei ollut heillä
-milloinkaan ollut eikä tulisi enää milloinkaan olemaan!
-
-Kustaa Aadolfin ruumis vietiin kotimaahan ja se sai hautansa
-Riddarholman kirkossa Tukholmassa Ruotsin muiden sankarien rinnalla.
-Mutta Lützenin veritannerkaan ei jäänyt muistomerkkiä vaille. Eräs
-kuninkaan tallirenki vieritti yhdentoista talonpojan avulla ison kiven
-sille paikalle, mistä kaatunut kuningas oli löydetty. Tämä kivi seisoo
-yhä vielä sijallansa, ja ympäristön kansa tuntee sen _Schwedensteinin_
-(ruotsalaiskiven) nimellä. Samalle paikalle on myöhemmin rakennettu
-komea muistomerkki.
-
-
-
-
-1l. Kustaa Aadolf.[7]
-
-
-Kustaa Aadolf oli syntynyt jouluk. 9 p. 1594 Tukholman linnassa.
-Vanhemmiltansa hän oli perinyt terveen, vahvan ruumiin, joka sitten
-huolellisella, hemmottelemattomalla kasvatuksella vieläkin karaistiin.
-
-Pienestä asti hänessä ilmeni peloton, rohkea mieli ja suuri hartaus
-kaikkiin sotaan kuuluviin asioihin. Kerta, kun oltiin kävelemässä
-maaseudulla, kielsi lapsenhoitaja holhottiansa poikkeamasta viidakkoon,
-koska siellä muka oli käärmeitä. "Annas vaan keppi tänne", huusi
-vastaukseksi pikku sankari, "kyllä minä ne käärmeet tapan!"
-Lastenleikeistä ei ollut hänestä huvittavaa mikään muu kuin
-sotamiehisillä olo, mutta sitä harjoitettiinkin ahkerasti, vähää
-myöhemmin myöskin metsästystä.
-
-Rohkeuden rinnalla ilmeni hänessä kuitenkin jo silloin erinomainen
-laupeus ja lempeys, joka oli jyrkkänä vastakohtana isän tylylle
-luonteelle. Monasti rukoili pieni Kustaa Aadolf tuomittujen puolesta,
-ja joskus suostui muuten niin taipumaton Kaarle silmäteränsä
-rukouksiin.
-
-Luvuissansa oli nuori prinssi väsymättömän ahkera, osoittaen samalla
-myös tavattoman suuria luonnonlahjoja. Historiassa hän hankki itselleen
-syvällisiä tietoja, filosofiassa myös sangen hyviä. Sujuvasti hän oppi
-puhumaan, paitsi äidinkieltänsä ruotsia, latinaa, saksaa, hollannin ja
-ranskan kieltä, sekä ymmärsi italiaa ja espanjaa, myöhemmin myös hiukan
-venäjää ja puolaa. Suomenkielen taidosta ei ole erittäin mainittu;
-mutta luultavasti Kustaa Aadolf, joka kaiken aikansa oli niin paljon
-tekemisissä suomalaisten sotamiesten kanssa ja useampia kertoja
-oleskeli Suomessa, ei voinut olla sitä vailla. -- Yliopettajana oli
-hänellä oppinut ja taitava Juhana Skytte, joka varsinaisen opetuksen
-ohessa muutenkin antoi oppilaalleen paljon viisaita, jaloja
-neuvoja. "Valitkaa vasta", lausui hän kerta, "neuvonantajiksenne
-jumalisia, vakavia miehiä; älkää valitko oppimattomia, jotka ovat
-purppurakaapuihin puettujen aasien kaltaisia; älkää myös semmoisia,
-jotka aina matkivat: 'Kyllä, kyllä!' tai: 'Ei, ei!' sen mukaan kuin
-heidän herransa sanoo; älkää viimeinkään noita kielenpieksijöitä ja
-lattiallaliehujoita, joita aina hovissa maleksii ja matelee niinkuin
-matoja nurmikossa."
-
-Nämät neuvot nuori prinssi hartaasti painoi mieleensä, ja muutenkin hän
-kernaasti kuunteli vanhempien, viisaitten miesten keskusteluja
-valtakunnan asioista. Isä myös piti huolta siitä, että hänen
-kruununperillisensä aikaisin tottui vastaiseen virkaansa. Yhdeksännestä
-vuodesta asti sai Kustaa Aadolf jo olla läsnä valtaneuvoskunnan
-keskusteluissa, kahdentoista iässä hänelle jo uskottiin pienempiä
-toimia, kuudentoista vuotisena hän oli jo isänsä hyvänä apulaisena. Hän
-piti sotaväenottoja ja tarkastuksia, hän johti pienempiä sotaretkiä,
-hän keskusteli ulkomaan lähettiläiden kanssa, taivuttaen joka paikassa
-puoleensa ihmissydämet ja herättäen yleistä ihmettelyä taidollansa.
-
-Minkä lapsi näin lupasi, sen mies sitten täytti täysin määrin.
-
-Kustaa Aadolfilla oli tavattoman nopea käsityskyky ja taito tunkeutua
-asioiden ytimeen; nuorukaisena hän jo siinä suhteessa voitti vanhat,
-työssä ja kokemuksessa harmaantuneet valtaneuvokset. Samassa oli
-hänellä erinomainen kyky lausua selvästi, sujuvasti ja miellyttävästi
-ilmi ajatuksensa. "Kielellään", niin sanottiin hänestä, "on Ruotsin
-kuningas voittanut yhtä monta kuin miekallaan."
-
-Joutilaana vetelehtimistä, jopa turhaa huvitustakin hän inhosi.
-Metsästämisestäkin hän jo pian luopui. Työ, väsymätön työ oli hänen
-ainoa huvinsa, ja samaa hän myös vaati virkamiehiltään, käyttäen kovia
-sanoja, jos hän havaitsi laiminlyöntiä. Eräs upseeri kerta ei ollut
-kyllin kiireesti saanut käskettyä vallitustyötä valmiiksi ja sanoi
-puolustuksekseen, että maa oli kovassa roudassa. "Maa on aina roudassa
-laiskalle sialle!" vastasi kuningas vihaisesti vanhalla ruotsalaisella
-sananlaskulla.
-
-Kesken hallitustoimiansakin oli Kustaa Aadolfilla aina väliin aikaa
-lukujensa jatkamiseen, erittäinkin historian tutkimiseen, jota hän
-kehui "paraaksi elämän neuvojaksi". Kovin usein ei hänellä kuitenkaan
-ollut tilaisuutta tähän, sillä valtakunnan asiat tuona vaikeana,
-vaarallisena aikana vaativat paljon huolta ja huomiota. Ihmeellistä on
-nähdä, kuinka paljon hän kerkesi saada toimeen sisällistenkin asioiden
-järjestämisessä; hänen hallituksensa on siinä suhteessa monin kohdin
-ihan uuden ajan alkuna. Näihin toimiin hän käytti aina talvikaudet
-Venäjän ja Puolan sotien aikana, jolloin tavallisesti levähdettiin
-taisteluista. Saksaan lähdettyänsä ei hän sitten enää joutanut paljon
-ajattelemaankaan semmoista.
-
-Niinkuin ainakin miehen, joka melkein koko lyhyen ikänsä vietti
-leirissä, hänen ajatuksensa liikkuivat enimmäkseen ja mieluimmin sotaan
-kuuluvissa asioissa. Kustaa Aadolf on ollut kaikkien aikojen
-taitavimpia sotapäälliköitä ja on keksinyt sekä monta että tärkeää
-parannusta sotataidossa. Hän lyhensi peitset ja kevensi pyssyt, joten
-molempia oli helpompi käyttää; pyssymiehet saivat nyt jättää pois tuon
-hangon, jonka nojaan ennen aina pyssy oli laskettava, kun tahdottiin
-tähdätä. Kovin kömpelöt, monta tuhatta miestä sisältävät tertsiat
-hyljäten hän jakoi jalkaväkensä pienempiin prikaateihin, ja asetti
-ylimalkaan soturit kuuteen, pyssymiehet joskus kolmeenkin riviin,
-entisten kymmenen sijaan; näin muodoin tulivat kaikki liikkeet ja
-käännähdykset nopeammiksi. Hyvän vaikutuksen teki se hänen keksintönsä,
-että hän rupesi asettamaan ratsujoukkojen lomiin pienempiä
-pyssymiesparvia, joiden tuli jo ennakolta laimensi päällehyökkäävien
-vihollisten huovien vauhtia. Tykit tehtiin myöskin lyhyemmiksi,
-kepeämmiksi, niin että niitä oli mukavampi kuljettaa.
-
-Sodankäynnissään oli Kustaa Aadolf ylimalkaan hyvin varovainen, joskin
-eri tiloissa monestikin sangen rohkea. Hän omisti itselleen sen
-säännön, jota siitä saakka on yleisesti sodassa noudatettu, ettei näet
-saatu umpimähkään marssia eteenpäin, ennenkuin selän ja sivujen
-suojaksi oli valloitettu linnoja tai rakennettu uusia varustuksia. Jos
-vihollisen ylivoima oli liian suuri, käytti hän, niinkuin monesti
-olemme nähneet, tuota Caesarilta opittua keinoa, että hän sulki itsensä
-vallitettuun leiriin. -- Verraton aikalaistensa parissa hän oli siinä
-suhteessa, että hän piti tarkan huolen muonan hankkimisesta
-sotureilleen ja maksoi myös, jos suinkin mahdollista, aina
-säännöllisesti heidän palkkansa. Mutta toiselta puolen hän valvoi
-enimmiten ankarasti, etteivät he saaneet ryöstellä eikä rosvoilla.
-
-Urhoudessa oli Kustaa Aadolf koko väelleen loistavana esikuvana. Jos
-häntä joskus varoitettiin vaaroihin antautumasta, vastasi hän väliin
-leikillä: "Ei ole vielä koskaan mikään tykinkuula kehenkään kruunattuun
-päähän sattunut!" -- tai myöskin jalolla vakavuudella: "Mikä kuolo
-olisi kuninkaalle kauniimpi, kuin jos hän kansaansa ja oikeaa asiaa
-puolustaessaan kaatuisi!"
-
-Kustaa Aadolfin kaikkien tekojen perusteena oli harras jumalisuus.
-Yhteisistä aamu- ja iltarukouksista hän harvoin oli poissa,
-jumalanpalveluksesta pyhäpäivinä ei milloinkaan. Usein nähtiin hänen
-myös istuvan itsekseen raamattua tutkien. "Minä koetan", hän sanoi,
-"sanan tutkimisella vahvistaa sydäntäni pahaa vastaan. Kuningas ei ole
-velvollinen vastaamaan teoistaan kenellekään muulle, paitsi Jumalalle;
-mutta juuri tämä itsevaltaisuus saattaa moniin kiusauksiin, joita ei
-kyllin voi varoa."
-
-Tämä harras jumalisuus osoittautui myös eläväksi kaikissa hänen
-teoissaan ja tavoissaan. Hänen suustansa ei kuulunut koskaan kirousta
-eikä kevytmielistä pilkkaa; häntä ei koskaan nähty juomarien,
-mässääjien eikä pelurien seurassa. Yhteen ainoaan epäsiveelliseen
-hairahdukseen tiedetään hänen nuoruudessaan tehneen itsensä syypääksi,
-mutta sen jälkeen oli hänen elämänsä aina puhdas ja suhteeton.
-
-Samoinkuin hänen ulkomuodossaan oli myös hänen käytöksessään
-majesteetillisuus ja laupeus ihanimmalla tavalla yhdistyneet. Kustaa
-Aadolf oli varsin arka kuningasarvostansa, ja kovat nuhteet, jopa
-rangaistuskin tuli sille tavallisesti osaksi, joka ei osoittanut
-hänelle tulevaa kunnioitusta tai rohkeasti moitti hallituksen toimia.
-Mutta muuten oli kuningas aina laupias ja iloinen, puhutellen
-kaikensäätyisiä ihmisiä lempeästi. Lähimmille alapäälliköilleen ja
-ministereilleen hän oli erittäin ystävällinen ja suhde hänen ja viisaan
-Aksel Oxenstjernan välillä oli jaloimpia, joista historia tietää
-kertoa. -- Nuoremmalla iällänsä hän oli ollut hillitsemättömän
-tuittupäinen ja saattoi kiivaudessaan monasti lausua loukkaavia sanoja,
-joskus paiskata korvillekin. Mutta silloinkin hän oli aina heti valmis
-pyytämään anteeksi ja koetti jos jollakin hyvittää loukattua.
-
-Tämä puhdas, jalo henki vaikutti sen, että Kustaa Aadolfilla
-tuskin oli ainoatakaan vihamiestä, joskin montakin vastustajaa.
-Katolilaiset puhuivat ihmetellen hänen hyvästä sotakuristaan, hänen
-oikeudentunnostaan, hänen tapojensa puhtaudesta, hänen totisesta
-hartaudestaan, joskin heidän mielestään hänen uskonsa oli väärä. Tuskin
-ainoatakaan soimauskirjaa julkaistiin hänestä tänä aikakautena, joka
-kuitenkin oli niin rikas sellaisista. Itse paavikin myönsi: "Hän on
-maailman jaloin kuningas!" Tästä voi arvata, kuinka rakas hän oli
-Saksan protestanteille, kuinka rakas omille kansoilleen. "Voisinpa",
-olikin hänellä tapana sanoa, "turvallisesti laskea pääni levolle vaikka
-minkä alamaiseni syliin!"
-
-
-
-
-12. Holhoojahallitus ja kolmekymmenvuotisen sodan loppu.
-
-
-Kustaa Aadolfin kuoltua luulivat sekä viholliset että liittolaisetkin,
-että hänen suuri työnsä kerrassaan oli taas häviävä. Hänen henkensähän
-yksin, niin arveltiin, on tuon komean ihmerakennuksen kokoon luonut;
-hänen henkeänsä vailla on se kohta jälleen raunioiksi romahtava. Mistä
-muka on niin pieni, niin köyhä, niin vähäväkinen valtakunta saava
-tarpeelliset varat ja voimat tämän suuren hankkeen jatkamiseksi?
-Onneansa voi Kustaa Aadolfin tytär Kristiina kiittää, jos hän saa edes
-isältänsä perityn kruunun pitää. -- Sitäkin näet alkoi jo Puolan
-kuningas Vladislaus, Sigismundin poika, vaatia itselleen, ja Suomessa
-olivat vanhat sigismundilaiset taas ryhtyneet salahankkeihin.
-
-Kaikki nämät vaarat kohosivat myös selvinä Ruotsin valtiomiesten
-silmien eteen, kun he olivat saaneet sanoman kuninkaan äkillisestä
-kuolemasta. Koko sen päivän vietti valtaneuvoskunta Tukholmassa yhdessä
-itkien ja valittaen. Aksel Oxenstjernalla oli sen jälkeen ensimäinen
-uneton yönsä elämässään. Mutta masennuksissa he eivät sallineet
-mielensä kauan olla, nyt kun isänmaa enemmän kuin koskaan ennen vaati
-kaikkien poikiensa voimainponnistusta. Kustaa Aadolfin henki ei
-ollutkaan, niinkuin ulkomailla luultiin, hänen kanssaan kadonnut; se
-eli vielä voimallisena niissä monissa etevissä Ruotsin ja Suomen
-miehissä, jotka hänen esimerkkinsä oli jalostuttanut. Illalla
-erotessaan valtaneuvokset päättivät yksimielisesti pitää järjestystä
-omassa maassa voimassa ja jatkaa sotaa ulkovihollisia vastaan, kunnes
-kunniallinen ja luotettava rauha saataisiin toimeen. Tämän jalon,
-miehuullisen päätöksen mukaiset olivat sitten myös heidän toimensakin.
-
-Valtakunnan asioiden johto uskottiin viiden ylimmän virkakunnan
-päälliköille sen säännön mukaan, minkä Aksel Oxenstjerna oli jo
-kuningas vainajan käskystä valmistanut ja jonka nyt säädyt v. 1634
-vahvistivat. Ruotsin hallitsijoina seuraavien kahdentoista vuoden
-ajalla, kunnes Kristiina tulisi lailliseen ikään, olivat täten kansleri
-(pääministeri) _Aksel Oxenstjerna_, hänen veljensä drotseti
-(oikeusministeri) Gabriel Oxenstjerna, heidän orpanansa valtiovarain
-hoitaja Gabriel Pentinpoika Oxenstjerna, valtamarski (sotaministeri)
-Jaakko De la Gardie sekä valta-amiraali Kaarle Gyllenhjelm.
-
-Tämä _holhoojahallitus_ sai suuren vallan verrattoman yksimielisyytensä
-ja sopunsa kautta. Hyvänä apuna tämän sovun ylläpitämisessä oli
-epäilemättä se seikka, että he melkein kaikki olivat keskenään likeistä
-sukua. De la Gardiekin näet oli drotsetin appi, jota paitsi vielä
-Kustaa Hornkin, parhain oman maan sotapäälliköistä, oli kanslerin vävy.
-Enemmän kuin tämä sukulaisuus vaikutti kuitenkin Aksel Oxenstjernan
-jalo henki ja viisaus. Häntä kaikki kuuntelivat hartaalla
-kunnioituksella ja jättivät aina, niin kauan kuin hän ensi alussa
-oleskeli Saksanmaalla, tärkeimmät asiat päättämättä, kunnes he olivat
-hänen mielipidettänsä kuulustaneet.
-
-Yhtä verraton kuin yksimielisyydessään oli holhoojahallitus myös
-isänmaallisuudessaan ja yksityisten etujensa laiminlyömisessä. Muille
-ansiokkaille miehille he jakelivat runsain määrin rahapalkintoja ja
-maaläänityksiä, itselleen ei yksikään heistä ottanut mitään.
-Päinvastoin he jättivät usein, valtiorahaston vähissä varoissa ollessa,
-palkkansa ulosottamatta, vieläpä lainasivat monta kertaa omista
-varoistaan kruunulle suuria summia. Semmoisessa epäitsekkäisyydessä ja
-uhrautuvaisuudessa oli Aksel Oxenstjerna aina kaikkein ensimäisiä.
-Ollen itse täten vailla kaikkea omanvoiton pyyntöä, saattoivat he myös
-sitä suuremmalla lujuudella ja paremmalla menestyksellä vastustaa
-useiden muiden aatelisherrojen yrityksiä saada etuoikeutensa tänä
-kuninkaattomana aikana laittomasti laajennetuiksi. Kerta vaativat
-muutamat, että aatelistolle myönnettäisiin verovapaus, koska se muka
-kuului heidän oikeuksiinsa. "Totinen vapaus", lausui Aksel Oxenstjerna,
-"perustuu valtakunnan vaurastumiseen, ja todellisesti vapaa on se, joka
-rakkaudesta isänmaahan mielellään antaa, mitä isänmaan etu vaatii. Sen
-tunnustan kaikkien kuullen, että vapaus on minulle rakas, hyvin rakas,
-vaan vielä enemmän rakastan toki isänmaatani." Yhtä lujasti hän
-vastusti myös muutamien aatelisherrojen vaatimusta, että heidän
-alustalaisiaan kiellettäisiin vapaasti muuttamasta paikasta toiseen,
-joka kielto olisi ollut orjuuden alkua. "Ruotsissa", vastasi
-Oxenstjerna, "on talonpoika vapaa ja talonpoikanaolo kunnia."
-
-Edempänä tulee lavealta kerrottavaksi, mitä kaikkea holhoojahallitus
-teki maan sisällisten olojen parantamiseksi ja vaurastuttamiseksi;
-tässä luvussa luomme vain nopean silmäyksen kolmekymmenvuotisen sodan
-loppuvuosiin.
-
-Päätöksensä mukaan jatkoi holhoojahallitus sotaa suurella lujuudella ja
-voimalla. Kaikkia valtakunnan voimia ponnisteltiin tarpeellisten
-sotajoukkojen ja varain saamiseksi. Aksel Oxenstjerna puolestaan osasi
-ihmeteltävällä taidolla koota jälleen Ruotsin ylijohdon alle enimmän
-osan saksalaisista liittolaisista, jotka jo olivat alkaneet häilyä ja
-luopua. Heidän avullansa saatiin mahtava sotavoima liikkeelle ja
-Ruotsin liput levisivät vielä laajemmalta kuin koskaan ennen koko
-Saksan yli. Katolilaisten pelättävin päällikkö, Wallenstein, ei
-ollutkaan enää heitä vastustamassa. Hän oli tyytymätönnä keisariin
-ruvennut salavehkeisiin, ja murhattiin viimein Ferdinandin käskystä.
-Kaikki täten saadut edut hävitti kuitenkin jälleen Kustaa Hornin ja
-Weimarin Bernhard herttuan välinen eripuraisuus, joiden käsiin Ruotsin
-armeijain ylin johto oli annettu. Tämä eripuraisuus aiheutti viimein
-onnettoman _Nördlingenin_ tappelun v. 1634, jossa keisarilliset saivat
-ratkaisevan voiton. Nyt luopuivat melkein kaikki liittolaiset
-Ruotsista; jopa Saksi, sama Saksi, jonka Kustaa Aadolf oli kaksi kertaa
-pelastanut, muuttui ystävästä kerrassaan julkiviholliseksi ja käänsi
-aseensa entisiä auttajiansa vastaan. Ruotsin armeijan tähteet
-karkoitettiin aina Meklenburgiin ja Pommeriin, Itämeren rannalle asti.
-Mutta äkkiarvaamatta sai se jälleen _Banérin_ johdolla loistavan voiton
-_Wittstockin_ luona v. 1636 ja levisi sitten hävittävänä tulvana
-onnettoman Saksinmaan ylitse. Kustaa Aadolfin ankaran silmän sammuttua
-oli tarkka kuri Ruotsin ja Suomen soturien parissa yhä enemmän
-höltynyt, ja nyt koston vimmassa ei ollut puhettakaan mistään armosta.
-He ryöstivät, polttivat, murhasivat aivan kuin ennen Wallensteinin
-hurjat laumat, tahraten täten entisen kauniin maineensa. Heidän nimensä
-yhdistyi täten "Ruotsin juomaan", tuohon julmaan, heidän keksimäänsä
-temppuun, kun likaista vettä lakkaamatta kaadettiin porvari- ja
-talonpoikaraukkain kurkkuun, kunnes nämä taipuivat antamaan ilmi
-kätketyt tavaransa. "Ruotsalainen tulee!" oli monen miespolven aikana
-se pelotin, jolla Saksin äidit säikyttelivät pahankurisia lapsiansa.
-Banérin jälkeiset päälliköt eivät enää sallineet yhtä hillitöntä
-julmuutta, mutta Kustaa Aadolfin aikuiset lempeät, rehelliset tavat
-eivät enää ikänä palanneet.
-
-Banér sillä välin jatkoi sotaa vaihtuvalla onnella, mutta aina
-vaihtumattomalla taidolla ja uljuudella, kunnes hän kuoli v. 1641.
-Vielä suurempi menestys oli hänen jälkeensä _Torstensonilla_. V. 1642
-taistelivat Ruotsin soturit ja keisarilliset ihmeellisen sattumuksen
-sallimuksesta taas melkein samalla kentällä kuin v. 1631 Kustaa
-Aadolfin ja Tillyn johtamina. Tätä jälkimäistä tappelua nimitetään
-kuitenkin eroitukseksi edellisestä _Leipzigin_ tappeluksi. Meidän
-miehet seisoivat tällä kertaa tillyläisten silloisella asemalla, mutta
-voitto oli heidän kanssansa myös paikkaa muuttanut. Sen jälkeen
-levisivät Torstensonin joukot vastustamattomasti yli koko Moravian,
-joka tähän asti oli sodan koskemattomana kulmana pysynyt. Jopa
-ilmaantui partiolla käyviä ratsumiesparvia aina Wienin porttienkin
-edustalle, niin että säikähtynyt keisari läksi Gratziin asti piiloon.
-Mutta yhtäkkiä jätti Torstenson kaikki nämät voittonsa kesken ja riensi
-väkimarsseilla takaisin pohjoiseenpäin, ikäänkuin perinjuurisen tappion
-jälkeen pakeneva. Koko Eurooppa kummasteli ja pilkkasi tätä retkeä.
-Mutta sittemmin selvisi koko salaisuus, kun Torstenson, tultuansa
-Holsteinin rajalle, hyökkäsi Tanskan kuninkaan alueelle. Tanskan ja
-Ruotsin välillä oli näet jo kauan ollut salavihaa sekä alinomaista
-kiusantekoa, ja nyt oli holhoojahallitus päättänyt ryhtyä kerrassaan
-julkisotaan. Torstenson valloitti Tanskan koko mannermaan,
-Etelä-Ruotsissa valloitettiin myös kaikki senpuoleiset alusmaat;
-pelastuaksensa perikadosta täytyi Tanskan v. 1645 rauhan hinnaksi
-luopua useista alusmaistaan Ruotsin rajoilla ja Virossa. Sitä ennen oli
-kuitenkin Torstenson jo jälleen rientänyt takaisin keisarillisia
-vastaan. Hän sai heistä v. 1645 suuren voiton Jankowitzin luona
-Böömissä ja majaili jonkun aikaa Wienin edustalla. Sairauden tähden
-täytyi hänen kuitenkin pian sen jälkeen jättää sotatoimet ja palata
-Ruotsiin. Sota lopetettiin viimein _Westfalin rauhanpäätöksellä_ v.
-1648, jossa Ruotsi sai osakseen Länsi-Pommerin, Bremenin herttuakunnan
-ynnä pari muuta pienempää maatilkkua Saksassa.
-
-
-
-
-13. Kustaa Horn.
-
-
-Kuninkaan kuoleman jälkeen tuli holhoojahallituksessa puheeksi, kuka
-valittaisiin Ruotsin sotavoimien ylimäiseksi johtajaksi. Kukapa olisi
-oman maan miehistä ollut siihen soveliaampi kuin se, johon Kustaa
-Aadolf sota-asioissa oli aina kaikkein enimmän luottanut.
-
-_Kustaa Horn_ oli sankari itse ja myös sankarisukua. Hänen veljensä oli
-Eevert Horn, jonka urhotyöt sekä aikainen kuolema ovat tulleet näiden
-kertomusten edellisessä osassa mainituiksi. Hänen isänsä oli Narvan
-miehuullinen, vaikka onneton puolustaja, Kaarle Horn, hänen isoisänsä
-tyly, ankara soturi Henrik Horn, nekin meille vanhoja, hyviä tuttuja.
-Kaarle Horn, niinkuin tiedämme, sai pahan palkan urhoudestaan; hän
-vietiin Juhana kuninkaan käskystä vankeuteen Örbyhusin linnaan
-Uplantiin. Sinne häntä seurasi myös hänen jalo puolisonsa Aune von
-Delvig ja synnytti siellä hänen nuorimman poikansa Kustaan yöllä lokak.
-23:tta päivää vasten 1592. Pian sen perästä suotiin Kaarle Hornille
-armo ja vapaus, jolloin koko perhe palasi kotimaahansa Suomeen,
-Kankaisten kartanoon likelle Turkua.
-
-Elantotavat Ruotsin ja Suomen aateliston parissa olivat siihen aikaan
-sangen yksinkertaiset ja vakavat ja kasvatus ankara, semmoinen, joka
-lujan miehenmielen luopi. Jumalanpelkoa ja ihmisen velvollisuuksia
-teroitettiin jo aikaiseen lasten sydämiin. Raamattua viljeltiin
-ahkerasti kotihartaushetkinä; sen lauseita sekä ytimekkäitä kansan
-sananlaskuja kuului yhä isän ja äidin suusta neuvoksi ja varoitukseksi.
-Nuori poika sai paljon liikkua ulkoilmassa, heitellä kiviä, ratsastaa
-ja pyytää metsän otuksia. Tämmöistä ruumiinvoimien harjoitusta
-pidettiin välttämättömän tarpeellisena. Mutta eipä hengen voimiakaan
-laiminlyöty. "Aatelismiehen tulee tietää enemmän kuin muiden", neuvoi
-jo pari vuosikymmentä aikaisemmin vanha kreivi Brahe talouskirjassaan
-nuoria aatelisia; "ei siinä kyllin, että osaa istua ratsun selässä,
-suunnata peitsensä ja laukaista pyssynsä." Ensiksi, opin tielle
-pyrkiessä, oli latinaa opittava, sillä melkein kaikki tieteellinen ja
-sivistävä kirjallisuus oli vielä yksistään tällä kielellä. Sentähden
-perehtyivätkin siihen sen ajan sivistyneet miehet, välistä naisetkin,
-perinjuurin. He osasivat lukemattomia merkillisiä lauseita Rooman
-parhaitten kirjailijain teoksista ulkoa ja käyttivät niitä usein
-puheessansa tai kirjoituksissansa todisteina tai koristuksena.
-
-Kaarle Horn, niinkuin tiedämme, kuoli Liivinmaan sodassa v. 1601.
-Kahdeksanvuotisen orvon kasvatus ja opetus ei kuitenkaan senvuoksi
-jäänyt kesken; vanhempi veli Eevert piti siitä isällistä huolta. Varsin
-hauskapa mahtoi ollakin tämmöistä vilkasta, hyvälahjaista kasvattia
-johtaa. Kaikissa kysymyksissään ja vastauksissaan, töissänsä ja
-leikeissään osoitti pieni Kustaa tavatonta älyn terävyyttä, palavaa
-tiedonhalua sekä samassa myös lujaa mielenlaatua.
-
-Kuudentoista-vuotisena lähetettiin nuori aatelisherra ulkomaille. Ei
-ollut näet silloin vielä Suomessa mitään korkeampaa opistoa, ei
-kymnaasiakaan, yliopistosta vallan puhumattakaan. Ruotsissa myös oli
-opin laita vielä sangen huono. Opintojensa jatkamiseksi vietti
-senvuoksi Kustaa Horn kolme vuotta siihen aikaan suurimaineisissa
-Rostockin, Tübingenin ja Jenan yliopistoissa Saksanmaalla. Sieltä
-palattuaan hän meni veljensä Eevertin luo, joka paraikaa taisteli
-Venäjällä; hänen johdossansa tahtoi hän oppia sotataitoa. Kauan ei
-kuitenkaan Eevert Horn pitänyt häntä luonansa; venäläiset näet eivät
-ymmärtäneet säännöllisestä sodankäynnistä yhtään mitään, taistelussa
-heitä vastaan oli siis varsin vähän oppimisen tilaisuutta. Sen sijaan
-lähetti Eevert veljensä Alankomaihin, jossa kuuluisa sotapäällikkö
-Oranian Mauri ihmeteltävällä taidolla puolusti isänmaatansa
-espanjalaisia vastaan. Siellä oli paras sotakoulu, jota nuori
-suomalainen soturi siihen aikaan saattoi käydä; erittäinkin olivat sekä
-alankomaalaiset että espanjalaisetkin taitavat linnojen piirittämisessä
-ja puolustamisessa. Myöhemmin siirtyi Horn sieltä vielä Ranskankin
-maalle ja otti osaa siellä raivoavaan sisälliseen sotaan, jota Maria di
-Medici ja tyytymätön aatelisto kävivät. Sotataidon ohessa hän tutki
-myös tyystin näiden maiden hallitustapaa, valtiollista voimaa sekä
-muita oloja. Myöskin perehtyi hän useampiin vieraisiin kieliin,
-erittäinkin saksan, ranskan ja italian kieleen niin perinpohjin, että
-olisi luullut hänen panneen kaiken aikansa yksistään niiden oppimiseen.
-Siinä suhteessa hän näkyy ottaneen varteen vanhan Brahen varoituksen,
-ettei matkustaminen yksin, panematta tarkkaa huomiota kaikkiin
-merkillisiin oloihin, ole miksikään hyödyksi. "Kurjet ja metsähanhet",
-lausui ukko yllämainitussa kirjassaan, "lentävät myös monen maan
-läpitse, mutta eivätpä ne siitä tule hiukkastakaan viisaammiksi."
-
-Vuonna 1618 viimein takaisin tultuaan Horn pääsi heti kamariherraksi.
-Tässä virassa hänellä oli tilaisuus lähemmin tutustua nuoreen
-kuninkaaseensa, eikä aikaakaan, niin saavutti hän Kustaa Aadolfin
-suosion ja luottamuksen täysin määrin. Hänet lähetettiin useamman
-kerran Tanskaan ja Saksaan tärkeille asioille; muun muassa uskottiin
-hänelle tuo arkaluontoinen, vaikea naimisliiton sovitteleminen Kustaa
-Aadolfin ja Brandenburgin prinsessan, Maria Eleonoran välillä.
-
-V. 1621 määrättiin Horn Norlannin rykmentin everstiksi, jonka kanssa
-hän heti seurasi kuningasta Liivinmaalle, Riian piiritykseen. Siellä
-hän oli muun muassa mukana tuossa suuressa rynnäkössä Hiekkaporttia
-vastaan. Uljaasti hän kapusi rykmenttinsä etunenässä ylös vallille;
-mutta oikeaan käteen sattunut luoti, joka samassa myös pyyhkäisi
-säärtäkin, keskeytti tähän hänen toimensa, niin ettei hän saanut
-lopulliseen voittoon ottaa osaa. Sittenkin hän täydellä syyllä sai
-urhoollisuutensa palkaksi ritariarvon.
-
-V. 1624 suotiin Kustaa Hornille sija Ruotsin valtaneuvoskunnassa ja v.
-1625 hän asetettiin Suomen koko jalkaväen ylipäälliköksi, jota paitsi
-hän oli erikseen Savon jalkarykmentin eversti ynnä yhden suomalaisen
-ratsumieslippukunnan johtaja. Jälkimäisenä vuonna valloitti hän,
-niinkuin jo tiedämme, yhdessä De la Gardien kanssa, Tarton ynnä koko
-joukon muita linnoja Liivinmaalla ja oli alusta vuotta 1626 suurena
-apuna Wallhofin loistavan voiton saavuttamisessa.
-
-Preussiin lähtiessään jätti sitten kuningas koko Liivinsodan jatkamisen
-De la Gardien ja Hornin haltuun. Näiden herrojen tehtävä oli sangen
-vaikea. Heidän komennossansa siellä oleva sotavoima, joka melkein
-kokonaan oli suomalainen, ei ollut lukuisa, ja paljon oli joukossa
-sahralta juuri otettuja rekryyttejä, jotka eivät vielä olleet saaneet
-sotaharjoitusta. Eipä niillä kaikilla, niin päälliköt valittivat, ollut
-edes oikeata sotamiespukuakaan, vaan he retkottelivat vielä omissa
-talonpoikaisissa mekoissansa. Heidän vähäinen lukumääränsä sitä paitsi
-vähenemistään väheni tautien kautta, joihin ruoan ja kelvollisten
-vaatteitten puute oli syynä; sillä rahan saanti palkkaa varten oli
-sangen verkallinen. Asiain näin ollen ei voitu suuria saada toimeen, ei
-edes aina tyystin suojella entisiä valloituksia vihollisen
-partiokunnilta. Sittenkin onnistui Kustaa Hornin suomalaisen ratsuväen
-kanssa saada muutamia pieniä voittoja lopussa v. 1627 ja alussa v.
-1628, niin että puolalaiset karkoitettiin pois Väinäjöen
-pohjoisrannalta, vieläpä ajettiin takaa useampia peninkulmia Liettuan
-korpia myöten. Tästä sanomasta kuningas ihastui ikihyväksi, sillä hän
-oli jo pelännyt, että hänen täytyisi jättää Preussin sota kesken ja
-palata Liivinmaalle suuremman sotavoiman kanssa. "Kustaa Horn",
-kirjoitti Kustaa Aadolf tähän aikaan, "on tehnyt siellä melkein kaikki,
-mitä on toimeen saatu; sillä Jaakko kreivi on hankkeissaan ja
-toimissaan jokseenkin hidas vetelys." Hornille itselleenkin hän lähetti
-hartaan kiitoskirjeen ja lupasi aina pitää hänen ansionsa hyvässä
-muistossa. Samana vuonna kutsuttiin sitten De la Gardie Preussiin
-kuninkaan luoksi, jolloin Horn, sotamarskin arvoon koroitettuna, sai
-koko sotavoiman Liivinmaalla komentonsa alle. Kuinka suuri Kustaa
-Aadolfin luottamus häneen oli, näkyy siitä, että hänelle ani harvoin
-lähetettiin mitään ohjeita tai käskyjä. Enimmiten hän sai, "koska hän
-parhaiten tunsi Liivinmaan olot", itse päättää ja säätää tilaisuutta
-myöten. Sama vapaus oli tavallisesti jo ennenkin ollut Hornilla,
-silloinkin kun kuningas vielä itse oleskeli maassa. Kauan aikaa ei nyt
-kuitenkaan enää sota jatkunutkaan hänen johtonsa alla. Aselepo erittäin
-Liivinmaata varten tuli toimeen 1628 vuoden lopulla, ja seuraavana
-vuonna, niinkuin jo tiedämme, keskeytti yleinen sotalepo koko Puolan
-sodan.
-
-Sen sijaan aukeni nyt Hornille monin verroin avarampi, mainehikkaampi
-tanner. Hänen johtonsa alla saapuivat v. 1630 sotaan käsketyt Suomen
-rykmentit Saksaan. Ensi aluksi jätettiin Horn miehineen varajoukoksi,
-jonka tuli suojella Pommeria, sillä aikaa kun kuningas itse laajenteli
-valloituksiaan. Myöskin annettiin hänelle tänä aikana toimeksi kahden
-Banérin avulla liittosovinnon aikaansaaminen Ranskan kanssa. Pian
-kuitenkin, kun Tilly läheni, kutsuttiin Hornkin pääarmeijan lisäksi ja
-oli sitten mukana lähinnä seuraavilla retkillä ja tappeluissa.
-Breitenfeldin kentällä, niinkuin tiedämme, oli Hornilla kuumin löyly
-kestettävänä, yksinään melkein koko Tillyn voimaa vastaan, ja hänen
-luja järkähtämättömyytensä oli suurena syynä voittoon.
-
-Reinjoelle eteenpäin marssiessaan jätti sitten Kustaa Aadolf taaskin
-Hornin jälkeensä Frankin maakuntaa ja yhdistystä Pohjois-Saksan kanssa
-varjelemaan. Täällä oli Hornilla alussa hyvä menestys, niin että hän
-sai vielä uusiakin valloituksia toimen, mutta sitten hänelle sattui
-paha vahinko. Hän, joka muuten aina oli niin varovainen, ei ollut
-tarkasti valvonut vihollisen liikuntoja. Tilly karkasi siis arvaamatta
-Hornin kimppuun, joka majaili vallittomassa Bambergissa, ja teloitti
-häneltä koko jalkaväen. Vikansa Horn paransi kuitenkin osaksi sillä,
-että hän mestarillisella peräytymisretkellä pelasti edes ratsuväkensä
-ja sitten äkillisellä ryntäyksellä hävitti yhden vihollisen joukoista.
-
-Retkellä Lechjoelle ja Baijeriin oli Horn taas, niinkuin jo tiedämme,
-pääarmeijan mukana. Münchenin valloituksen jälkeen lähetettiin hän
-kuitenkin taas erikseen Reinjoen rannoilla taistelevan osaston
-päälliköksi. Hän valloitti nyt koko Elsassin, josta keisarillisilla
-siihen saakka oli ollut suuri apu. Koko sotaretki siellä muuten oli
-alinomaista linnojen ja vahvojen kaupunkien piiritystä, jossa hänellä
-oli täysi tilaisuus näyttää Alankomailla saatua kokemustansa.
-
-Kustaa Aadolfin kaaduttua olisi holhoojahallitus tahtonut määrätä
-Hornin kaikkien Saksassa olevien sotajoukkojensa ylijohtajaksi; mutta
-Weimarin herttua otti pääarmeijan johdon omin luvin käsiinsä. Tätä
-mahtavaa herraa eivät valtionholhoojat uskaltaneet loukata, mutta
-toiselta puolen peloitti heitä myös jättää koko sotavoimansa
-kunnianhimoisen muukalaisen haltuun. Päätettiin senvuoksi siten, että
-Horn ja Weimarin herttua kumpikin saisivat yhtä suuret eri armeijat
-johtaaksensa, jotka ainoastaan hädän vaatiessa yhdistyisivät yhteisiin
-yrityksiin. Tästä ylimäisen johdon jaosta heikontui tietysti
-protestanttien voima suuresti, ja muutenkin teki Bernhardin kateus ja
-vallanhimo paljon haittaa. Hornia vastaan nousi v. 1633, niinkuin
-luullaan Weimarin herttuan salaisten yllytysten kautta, vaarallinen
-kapina saksalaisten palkkasoturien parissa. Nämät eivät näet
-rakastaneet sotamarskia, joka armahti porvareita ja talonpoikia ja
-koetti suojella heitä yhä vallattomammaksi paisuvan väkensä ryöstöltä.
-Tämä kapina saatiin kun saatiinkin jälleen viihdytetyksi, mutta
-seuraavana vuonna aikaansai ylipäällikköjen eripuraisuus perinjuurisen
-turmion. Keisarilliset silloin olivat ryhtyneet Regensburgin
-piiritykseen, jonkatähden Horn ja Bernhard herttua rupesivat hieromaan
-sovintoa, lähteäkseen yhdessä avuksi. Mutta turhien ehtojen ja
-estelyitten tekoon kului niin pitkä aika, että heille kesken marssia jo
-tuli kaupungin antautumisesta sanoma. Joku aika sen jälkeen
-keisarilliset rupesivat Nördlingeniä ahdistamaan, ja tätä kaupunkia
-uhkaava vaara yhdisti nyt toistamiseen molemmat sotaherrat, jotka
-olivat jälleen eronneet.
-
-Nördlingeniä lähetessä saatiin kuulla, että vihollisen luku
-Alankomaille päin marssivan espanjalais-armeijan kautta oli karttunut
-puolta vertaa suuremmaksi kuin avuksi rientävien protestanttien voima;
-niinpä huomattiin myöskin, että keisarillisten asema oli sangen vahva.
-Hornin neuvosta senvuoksi päätettiin vielä odottaa, kunnes tulossa
-olevat apujoukot olisivat saapuneet perille. Parin päivän perästä alkoi
-kuitenkin joka yö leimahdella tulia kaupungin torneista, joka oli
-sovittu merkki siitä, että viimeinen hätä oli jo tarjona. Weimarin
-herttua vaati nyt kiivaasti tappelua, hän kun oli kunniasanallaan
-luvannut Nördlingenin porvareille tuoda apua. Hornin täytyi myöntyä,
-varsinkin kun yksi odotetuista apujoukoista jo oli saapunut. Kuitenkin
-pani hän sen ehdon, ettei ryhdyttäisi yleiseen taisteluun, vaan
-valloitettaisiin ainoastaan pari mäenkukkulaa, joista saatettiin uhata
-piirittäjien leiriä. Pianhan poissaolevat apujoukot varmaan tulisivat;
-viholliselta oli sitä vastoin espanjalainen voima viimeistään viikon
-perästä eroava ja marssiva oikeaan määräpaikkaansa. Jos tätä viisasta
-neuvoa olisi noudatettu, olisi luultavasti kaikki käynyt hyvin. Mutta
-herttua, ylpeänä entisistä, alinomaisista voitoistansa, vaati vain
-yleistä tappelua; samaa huusivat myös melkein kaikki alapäälliköt.
-Uskalsipa yksi heistä vielä soimatakin Hornia, pilkalla sanoen: "Jos
-olisi kuningas Kustaa Aadolf tämmöisiä pelkurin neuvoja totellut, niin
-eipä hän olisi valloittanut koko Saksanmaata kahdessa vuodessa!" --
-"Jos kuningas Kustaa Aadolf", vastasi jalo suomalainen, "vielä eläisi,
-niin hän kyllä todistaisi, etten minä koskaan ole ollut pelkuri; eikä
-hänkään koskaan yrittänyt epätietoista voittoa, kun saman voiton
-vaarattakin saattoi saada." Saksalaisten huudot eivät kuitenkaan tästä
-asettuneet, ja viimein ei Horn, yksin kun oli, voinut muuta kuin
-myöntyä. "Hyvä on", sanoi hän, "tapellaan sitten mutta muistakaa
-sanani, että meille tulee yllin kyllin työtä."
-
-Aamulla elok. 27 p. 1634 alkoi _Nördlingenin_ tappelu. Hornin piti
-oikealla kyljellä ensiksi valloittaa eräs tärkeä mäen kukkula
-pattereineen. Mutta kaikki hänen yrityksensä olivat turhat, sen perästä
-kun ensirynnäkössä sattunut parin ruutivaunun räjähdys oli lennättänyt
-jonkun satamäärän hänen miehiänsä ilmaan; muut joutuivat silloin
-hillitsemättömän pelon valtaan, he kun luulivat koko mäen olevan täynnä
-ruutimiinoja. Horn katsoi siis viimein parhaaksi vetäytyä entiselle
-asemalleen. Hän ei ollut kuitenkaan vielä pitkälle päässyt, kun
-yht'äkkiä hurja pakolaisparvi tömähti hänen puolellensa. Bernhard
-herttua, jonka piti pysyä alallaan siksi, kunnes Horn olisi ensi
-tehtävänsä suorittanut, ei ollut malttanut niin kauan olla jouten. Hän
-oli rynnännyt päälle ja saanut hirmuisen ylivoiman niskoillensa. Pian
-olivat hänen joukkonsa hajallaan ja pakenivat, hakien Hornilta turvaa.
-Mutta heidän sekava tulvansa rikkoi myös Hornin väen järjestyksen, niin
-ettei se voinutkaan täydellä voimalla ottaa vastaan pakenevien jäljissä
-hyökkäävää vihollista. Turhaan kokosi Horn kerran toisensa jälkeen
-hajonneet rivinsä; turhaan taisteli hän itse kuin leijona, todistaen
-ettei hän ollut mikään pelkuri. Ylivoima saarsi hänet kokonaan; miekka
-temmattiin pois hänen kädestään; hän joutui vangiksi väkensä tähteitten
-kanssa.
-
-Protestanttien tappio tässä tappelussa oli perinpohjainen. Weimarin
-herttua, tuskissaan siitä, että hän oli niin hätäillyt, repi tukkaansa
-ja huusi: "Horn oli viisas mies, minä mieletön houkka!" Kustaa Horn
-puolestaan osoitti jaloa mieltänsä sillä, ettei hän kertomuksessaan
-valtionholhoojille koettanutkaan puhdistaa itseänsä syyttömäksi
-moittimalla Bernhardia.
-
-Viholliset kohtelivat kuuluisaa vankiaan ansionmukaisilla
-kunnianosoituksilla. Kuninkaallinen prinssi, joka oli espanjalaisen
-apuvoiman päällikkö, antoi ensi päiviksi oman komean telttansa hänen
-asuttavakseen. Sitten vietiin Horn Ingolstadtiin, myöhemmin
-Burghausenin linnaan. Kummassakin paikassa häntä pidettiin aina hyvin,
-vaan ei tahdottu millään ehdolla päästää häntä vapaaksi jälleen. Sekin
-oli laillansa suuri kunnianosoitus, sillä siihen oli syynä hänen
-erinomaisen sotataitonsa pelko. Pitkällisen vankeutensa ikävyyttä
-lievitti Horn lukemisella ja kirjailijatöillä. Hän sepitti kirjan
-sotapäällikön velvollisuuksista sekä historian Kustaa Aadolfin retkistä
-Saksanmaalla; kumpaistakaan ei kuitenkaan ole painettu. V. 1641 olivat
-jo keisarilliset suostumaisillaan vangin vapauttamiseen; mutta kovaksi
-onneksi kuoli juuri samaan aikaan Banér, ja silloin vietiin Horn
-jälleen takaisin linnaansa, sillä eihän nyt toki, kun Ruotsin armeija
-oli johtajaa vailla, sopinut tehdä itselleen vahinkoa poistamalla tämän
-puutteen. Vapauden päivä koitti sotamarski paralle vasta tammikuun 30
-p. 1642 ja Hornin täytyi luvata, ettei hän enää taistelisi keisaria
-vastaan. Vaihtokaupassa saivat silloin keisarilliset koko kolme
-kenraalia, niiden joukossa mainion De Werthinsä.
-
-Horn matkusti kotiin Sveitsin ja Ranskan kautta, missä häntä joka
-paikassa mitä kunnioittavimmalla tavalla otettiin vastaan. Kun hän
-läheni ranskalaisten leiriä Perpignanissa, lähetettiin kuninkaalliset
-vaunut sekä huovijoukko kunniavahtina häntä noutamaan. Itse leirissä
-paukahtivat hänen tullessaan kaikki tykit ja koko armeija seisoi
-juhlallisessa paraatijärjestyksessä. Parhaat sankarit, Condé, Turenne,
-Schomberg, jopa Ranskan silloinen kaikkivaltias pääministeri
-Richelieukin, riensivät kuuluisaa vierasta tervetulleeksi tervehtimään.
-Itse kuningas Ludvik XIII niinikään osoitti hänelle kaikkea mahdollista
-kunniaa, puhutteli häntä "orpanakseen"[8] ja jäähyväisiä sanoessaan
-lahjoitti kalleilla kivillä ylt'yleensä koristetun miekan. Calaisin
-satamassa kohtasi sitten Horn suuren sotalaivan, jonka taas Englannin
-kuningas vartavasten oli lähettänyt, että hän sillä saisi matkustaa
-Pommeriin.
-
-Pian sen jälkeen, kun hän oli Ruotsiin palannut, tuli hänen osakseen
-taas suuri kunnianosoitus. Venetsian tasavalta näet pyysi häntä koko
-sotavoimansa ylipäälliköksi sodassa Turkkia vastaan. Tähän
-tarjoumukseen Horn antoi kuitenkin kieltävän vastauksen, sanoen
-velvollisuutensa vaativan, että hän varaisi miekkansa oman maansa
-palvelusta varten.
-
-Hänen miekkaansa tarvitsikin kotimaa sangen pian Tanskan sodassa, joka,
-niinkuin tiedämme, nyt syttyi, ja jossa Horn sai toimekseen Skoonen
-valloituksen. Suurta sotavoimaa ei hänelle annettu mukaan, ainoastaan
-8,000 miestä. Mutta eipä tanskalaisillakaan siinä maakunnassa ollut
-paljon sotaväkeä; melkein kaikki soturit olivat Juutin mantereella
-Torstensonia vastustelemassa. Sangen vähällä vaivalla sai täten
-sotamarski koko maakunnan, lukuunottamatta vahvaa Malmötä, valtoihinsa.
-Mainitussa kaupungissa oli 3,000 miestä oikeata sotaväkeä ja meren
-puolelta oli aina tilaisuus tuoda apujoukkoja, ampumavaroja sekä muonaa
-ehtimiseen lisään, sillä Ruotsin laivasto ei uskaltanut ylivoimaisen
-Tanskan laivaston vuoksi tulla Malmötä siltä puolelta saartamaan.
-Turhat olivat siis kaikki Hornin yritykset maan puolelta. --
-Innokkaasti osaa tähän sotaan ottivat myös Skoonen talonpojat; he
-olivat miehissä tarttuneet aseisiin ja koettivat kaikin tavoin
-häiritä läpi maan marssivia ruotsalaisia. Näitä ammuskeltiin yhä
-väijymäpaikoilta, ja partiolle lähetetyt pienet parvet hävisivät usein
-jäljettömiin. Horn koetti ensin laupeudella taivutella talonpoikaista
-kansaa rauhaan; mutta kun siitä ei tullut apua, täytyi hänen ryhtyä
-kovempiin keinoihin. Pitkin maanteitä hakattiin ja poltettiin molemmin
-puolin metsä pyssyn kantaman leveydeltä, sissijoukot lyötiin armotta,
-missä ikänä heitä tavattiin, sadoittain maahan, ja kapinaan osallisten
-kylät tasoitettiin tantereeksi. Täten oli tämä sota kaikkein
-hävittävimpiä ja julmimpia, mistä Skoonen aikakirjat tietävät kertoa,
-ja vielä sata vuotta myöhemmin oli "Hornin sota" niillä seuduin,
-samoinkuin Iso Viha meillä, ajanlaskun rajapylväänä, jota myöten kansa
-määritteli ennen tai jälkeenpäin tapahtuneita merkillisiä seikkoja.
-
-Juuri tähän aikaan tuli Kustaa Aadolfin tytär lailliseen ikään ja otti
-hallitusohjat omiin käsiinsä. Hänkään ei voinut olla kunnioittamatta
-Hornia, vaikkei tämä koskaan päässytkään hänen suosioonsa. Siksi oli
-Horn mielenlaadultaan ja tavoiltaan liian vakava, ja sitä paitsi hän
-valtaneuvoskunnassa piti aina lujasti Kristiinalle vastahakoisen Aksel
-Oxenstjernan puolta. Luonnollista siis tavallansa oli, että muuten niin
-auliskätinen kuningatar ei pitkään aikaan suosionosoituksilla muistanut
-Hornia. Kipeästi kuuluu koskeneen kuuluisan, ansiokkaan sotamarskin
-sydämeen, kun Torstenson pääsi kreiviksi, eikä hänelle kuulunut vielä
-mitään palkintoa. Viimein tuli kuitenkin myös Hornin vuoro; v. 1651
-hänkin koroitettiin kreivinarvoon, ja v. 1653, vanhan asekumppalinsa De
-la Gardien kuoltua, hän peri valtamarskin viran.
-
-Kaarle X Kustaa oli hänelle suosiollisempi, vaikka kyllä hänellä olisi
-ollut syytä vihastua; sillä Horn, niinkuin muutkin valtakunnan
-etevimmät miehet, oli kovasti vastustellut Kristiinan luopumista
-kruunusta. Kun sota jälleen syttyi, uskottiin valtamarskille koko
-Ruotsin puolustus. Tarpeellisten varain hankkimiseksi kutsui Horn
-kuninkaan nimessä säädyt kokoon Skaran kaupunkiin. Matkalla sinne
-alkoi hän jo tuntea pahoinvointia; perille tultuaan hän vaipui
-sairasvuoteelle, ja toukok. 10 p. 1657 hän hiljaa ja rauhallisesti
-heitti henkensä. Kahdesti hän oli ollut naimisissa. Hänen ensimäinen
-puolisonsa oli Aksel Oxensjernan kaunis tytär Kristiina, joka kuitenkin
-jo kolmivuotisen avioliiton jälkeen kuoli; sitten hän nai Siiri
-Bjelken. Lapsista oli isän kuollessa ainoastaan kolme tytärtä elossa.
-Kreivillinen Hornin suvun haara sammui siis heti perustajansa kanssa
-jälleen.
-
-Hornit olivat jo alkuansa rikasta sukua, ja tämä rikkaus tietysti
-karttui vielä moninkertaiseksi Kustaa Hornin suurien ansioitten
-johdosta suotujen palkintojen kautta. Kustaa Aadolf oli antanut hänelle
-läänityksenä erään aateliskartanon uudessa voittomaassaan Liivissä;
-Oxenstjerna oli Saksassa antanut hänelle Mergentheimin abottikunnan
-sekä Saksanritariston suurmestarin viran, josta oli suuret tulot;
-Kristiina nyt viimein soi _Porin kreivikunnan_, johon paitsi Porin ja
-Koiviston kartanoita kuului 119 taloa Ulvilassa, 37 Kokemäellä ja 216
-Huittisissa, kaikkiansa 230 manttaalia.
-
-Hornin maine sotapäällikkönä, niinkuin olemme nähneet, oli
-loistavimpia. Hänen taidostaan tässä suhteessa antaa eräs nykyaikuinen
-sotahistoriankirjoittaja[9] sen arvostelun, että "hänen neuvonsa olivat
-aina viisaimmat, hänen sotasäännöksensä sekä taistelujärjestyksensä
-tavallisesti niin mestarilliset, että ne kaikkina aikoina voisivat
-kelvata esikuviksi". Varovaisen, miettiväisen luonteensa tähden, josta
-johtui, ettei hän koskaan tahtonut jättää mitään sattuman nojaan, hän
-oli kuitenkin soveliaampi johtamaan puolustusta kuin panemaan toimeen
-rohkeaa hyökkäystä. Tämän hänen luonteensa käsitti Kustaa Aadolf vallan
-hyvin ja jätti, niinkuin on kerrottu, "oikean kätensä" hyvin usein
-jälkeensä jotain vaarallista paikkaa suojelemaan, sillä aikaa kun hän
-itse rohkeasti marssi eteenpäin. Juuri saman luonteensa vuoksi olisi
-Horn kuninkaan kuoleman jälkeen ollut soveliain ylipäällikkö, koska
-silloin pääasiana oli ennen saatujen voittojen säilyttäminen ja
-suojaaminen.
-
-Sotamiehet ja alapäälliköt, niinkuin jo on kerrottu, eivät rakastaneet
-eivätkä oikein totelleetkaan Hornia ylipäällikkönä. Ollen itse vakava
-tavoiltansa, tarkka velvollisuuksiensa täyttämisessä, hän vaati myös
-ankarasti samaa komennettaviltansa, ja näytti joka tilaisuudessa
-peittämättä, niin moitteilla kuin rangaistuksillakin, miten soturien
-yhä yltyvä vallattomuus, irstaisuus ja julmuus häntä inhotti. Kansa
-niissä maissa, joiden läpi hän marssi, sitä vastoin suosi häntä juuri
-samasta syystä ja nimitti häntä "laupiaaksi Horniksi".
-
-Seurustelussa muitten ihmisten kanssa hän oli hyvin hauska. Hänen suuri
-oppinsa ja monilla matkoilla laajentuneet kokemuksensa olivat
-loppumattomana vaihtelevien puheenaiheitten lähteenä. Samalla hänen
-käytöksensä ilmaisi hovimiehen ja sivistyneen ihmisen hienoa
-kohteliaisuutta, johon vielä lisäksi tuli kaikesta röyhkeydestä ja
-kiivaudesta vapaa, nöyrä ja tasainen mieli. Näiden miellyttävien avujen
-vaikutusta heikonsi kuitenkin viimeisinä vuosina yhä yltyvä
-mielensynkkyys, joka peloitti monta ihmistä häntä likemmälle
-lähestymästä.
-
-Uskonnossaan oli Horn totinen ja harras, luotettava rehellisyydessään
-ja ystävyydessään, siveydeltään puhdas ja moitteeton, vaaran hetkenä
-miehuullinen, luja ja hätäilemätön. Me näemme hänessä siten sankarin
-kuvan, joka kaikkien hänestä kirjoittaneitten yksimielisen todistuksen
-mukaan oli jaloimpia ja tahrattomasti kirkkaimpia kaikista tämän
-aikuisista ruotsalaisista mainioista miehistä. "Hänessä", lausuu eräs
-hänen elämänkirjoittajansa,[10] "oli yhdistyneinä hänen aikansa
-aateliston kaikki suuret avut, vaan ei juuri tuntuvasti sen pahoja
-puolia". Samassa sopisi myöskin lyhyesti kuvata hänen luonnettansa
-siten, että sanoisimme hänen olleen "tosisuomalaisen", sillä hän omisti
-kaikki tähän nimeen kuuluvat hyvät avut, vaan ainoastaan vähässä
-määrässä sen pahoja; sillä hänen parhaat avunsa, varovaisuus,
-miettiväisyys (joskus liialliset kumpikin), vakavuus, lujuus, tasaisuus
-ja vaatimaton nöyryys ovat juuri meidän kansamme luonteelle
-kuvaavimmat.
-
-
-
-
-14. Torsti Stålhandske.
-
-
-Paitsi Kustaa Hornia oli vielä useampia muitakin Suomen herroja, jotka
-tekivät nimensä kuuluisaksi kolmekymmenvuotisessa sodassa. Kaikkein
-kuuluisin Hornin jälkeen oli _Torsti Stålhandske_, hakkapeliittain
-rivakka johtaja.
-
-Alkuansa ei Stålhandsken suku ollut suomalainen, vaan kotoisin
-Ruotsista, Länsi-Götinmaalta. Sieltä hänen isänsä oli tullut meidän
-maahamme, nainut suomalaisen aatelisneidon ja asettunut Porvoon pitäjän
-Hummelsundin kartanoon, jonka rouva omisti. Tässä samassa
-Hummelsundissa syntyi v. 1594 Torsti Stålhandske, ollen siis saman
-vuoden lapsi kuin hänen vastainen ylipäällikkönsä Kustaa Aadolf.
-
-Nuorena poikana jo hän sai tilaisuuden laajentaa tietojansa ja
-kokemuksiansa ulkomaanmatkalla. Hän seurasi näet hovipoikana
-skotlantilaista kenraalimajuuria Ruthveniä, joka läksi kotimaahansa
-pestaamaan sotaväkeä Ruotsin kuninkaan palvelukseen. Sieltä palattuansa
-pääsi Stålhandske alaupseeriksi kuninkaan henkivartijajoukkoon. V. 1622
-lähetettiin hän vänrikkinä Liivinmaan sotaan, Kobronin suomalaiseen
-jalkarykmenttiin, jossa hän jonkun ajan perästä kohosi luutnantin
-arvoon. V. 1626 hän seurasi Kustaa Aadolfia Preussinmaalle ja sai
-majurin paikan Arvi Hornin johdon alla olevassa Porin jalkarykmentissä.
-
-Vuoden kuluttua muutettiin Stålhandske ratsuväkeen. Tässä vasta hän
-olikin omassa elementissään; siinä oli oikea sija hänen rivakalle,
-uljaalle ritarihengelleen. Aake Tottin johdon alla oli yltäkyllin
-tilaisuutta uhkarohkeihin retkiin ja rynnäkköihin, ja Stålhandske
-osoitti pian olevansa juuri samaa karvaa kuin hänen everstinsäkin.
-Joskus annettiin hänen jo täällä itsenäisesti toimittaa partioretkiä.
-Erityisesti kerrotaan, että hänet helmikuussa 1629 lähetettiin kahden
-suomalaisen ratsumies- ja yhden rakuunalippukunnan kanssa muonaa
-viemään piiritetylle Strassburgin kaupungille. Tämän tehtävän hän sai
-onnellisesti suoritetuksi kymmenessä päivässä. Everstiluutnantin arvo
-tuli siitä hänen palkinnokseen.
-
-Seuraavana kesänä saapui Stålhandske viimein sille tantereelle, missä
-hänen nimensä oli saava kirkkaimman loistonsa. Hän purjehti
-komennossaan olevien Turun läänin ratsumiesten kanssa Pommeriin. Täällä
-hän jo heti sodan alussa osoitti semmoista uljuutta, että kuningas
-antoi hänelle palkinnoksi 24 taloa Porvoon pitäjästä läänitykseksi. Se
-tapahtui hyvin pian Frankfurt an der Oderin valloituksen jälkeen;
-luultavasti oli siis Stålhandskekin mukana, vaikkei sitä ole erittäin
-mainittu, silloin kun suomalaiset ratsumiehet, heittäen hevosensa
-itsekseen, kiipesivät mainitun kaupungin muurin yli.
-
-Miten sitten Stålhandske suomalaisineen suuresti vaikutti voiton
-saavuttamiseen Breitenfeldin tappelussa, on jo tullut kerrotuksi.
-Myöskin hän oli etumaisia, kun Suomen ratsuväki kaalasi Lechjoen
-poikki. Baijeriin hän ei silloin kuitenkaan seurannut kuningasta, vaan
-meni takaisin Reinjoen seuduille, Aksel Oxenstjernan osaston lisäksi.
-Siellä eräänä päivänä tehtiin viholliselle soma kepponen. Ruotsin
-palveluksessa oleva reinkreivi meni saksalaisen ratsujoukkonsa kanssa
-ärsyttelemään espanjalaista päällikköä Luukas Cagrea. Tämä karkasi
-vastaan koko kahdentoista eskadronin kanssa. Semmoista ylivoimaa
-säikähtyvinään pakeni reinkreivi minkä kavioista lähti. Mutta tultuansa
-ahtaaseen vuorisolaan hän yht'äkkiä komensi: "Oikealle ympäri!" ja
-kääntyi viholliseen päin. Samassa hyökkäsi myös Stålhandske esiin, joka
-juuri tähän paikkaan oli asetettu väijyksiin, ja nytpä tuli
-hämmästyneille don'eille[11] aika hätä. Edestä hakattiin päälle, takaa
-hakattiin päälle, eikä ollut tuossa ahtaudessa ylivoimasta suurta apua.
-Ainoastaan neljä laukausta espanjalaiset kestivät, sitten he pötkivät
-hajonnein rivein pakoon. Tällä tavoin voitti neljä suomalaista ja viisi
-saksalaista lippukuntaa kaksitoista vihollisen lippukuntaa.
-Espanjalaisille tuli toinen ratsumiesjoukko avuksi, mutta sekin kääntyi
-heti karkuun. Takaa-ajoa jatkettiin, kunnes jalkaväki otti pakolaiset
-turviinsa. Mutta vaikka vihollisella oli niin kova kiire, olivat
-kuitenkin suomalaiset ja reinkreivin huovit ennättäneet jo tappaa
-heiltä neljä päällikköä, 300 sotamiestä ja temmaista seitsemän lippua
-voittonsa merkeiksi. -- Jonkun aikaa sen perästä täytyi Cagren kokonaan
-lähteä takaisin Belgiaan, josta hän oli tullutkin. Sillä matkalla
-kihisivät taas Stålhandsken ratsumiehet hänen ympärillään niinkuin
-Suomen soitten sääsket ja pakoittivat hänet tällä lakkaamattomalla
-hätyyttämisellään jättämään suuren osan kuormastoansa jälkeensä tielle.
-
-Oxenstjernan joukossa läksi sitten Stålhandske Nürnbergiin ja otti,
-niinkuin jo on kerrottu, uljaasti osaa Alte Vesten tappeluun. Siitä
-syystä hän sai palkakseen everstin arvon. Tuli sitten Lützenin verinen
-päivä, Stålhandsken ja hänen suomalaistensa loistavin kunnian päivä. Me
-jo tiedämme, kuinka he etumaisina hyökkäsivät ojien yli, kuinka he
-pelastivat kuninkaansa ruumiin ja kuinka viimein he vielä urhoollisesti
-kestivät Pappenheimin vereksen joukon hyökkäyksen. Stålhandske se
-kuuluu olleen, joka tässä viimeisessä kahakassa omin käsin ampui
-Pappenheimin kuoliaaksi ja sillä saattoi viholliset hämmästymään.
-
-V. 1633 oli Stålhandske huoveinensa siinä armeijassa, joka Hamelnia[12]
-piiritteli. Keisarillinen sotavoima riensi kaupungin avuksi ja ankara
-tappelu syttyi sen lähellä. Stålhandske oli taas saanut kunniapaikkansa
-oikeanpuolisen kyljen päässä. Keisarilliset olivat lähettäneet sen
-uhkauksen, etteivät he suoneet armoa yhdellekään suomalaiselle eikä
-ruotsalaiselle; ainoastaan saksalaiset, jotka olivat Ruotsin
-palveluksessa tai liitossa, olivat säästettävät, jos he tahtoivat
-antautua vangeiksi. Mutta tämä uhkaus ei meidän poikien parissa
-nostattanut muuta kuin naurua. Armoa eivät he aikoneetkaan anoa,
-vangeiksi eivät he aikoneetkaan pyrkiä. Tavallisella vauhdillansa
-hakkasivat he pian vihollisen rivit hajalleen, tappoivat muutamia
-tuhansia, soivat ottamalla heidät vangiksi armoa vielä muutamille
-tuhansille, sanalla sanoen teloittivat vihollisen niin perinjuurin,
-ettei keisarillisista enää koko sen vuoden aikaan ollut pelkoa
-Luoteis-Saksassa. Stålhandske oli jo tappelun alussa saanut haavan,
-vaan hän ei malttanut sittenkään jäädä pois leikistä, ennenkuin voitto
-oli saatu.
-
-Pian sen jälkeen lähetti Ruotsin hallitus osan täten jouten jääneistä
-sotajoukoistaan Hollannille avuksi. Stålhandske sai ylipäällikkönä
-kuljettaa sinne muutamia ruotsalaisia ja suomalaisia ratsurykmenttejä.
-Hänen uljaat poikansa herättivät siellä yleistä ihmetystä ja
-ihastusta rivakalla soturinryhdillänsä sekä siveydellään ja
-jumalisuudellaan. Mutta he puolestansa eivät viihtyneet yhtä hyvin
-uudella sotatantereellansa. Siellä käytiin sotaa ihan toisella tavalla,
-kuin mihin he olivat tottuneet, varovasti, hitaasti, vetelehtien,
-oikein poroporvariseen tapaan. Kerran käski kuitenkin hollantilainen
-kenraali heidän laittaa aseensa kuntoon, koska nyt muka pian oli tuleva
-tilaisuus niitä käyttää. Tuostapa meidän ruudinkärventämät urhot vasta
-oikein suuttuivat. "Neuvokoon herra kenraali", tiuskasivat he
-vastaukseksi, "omia rekryyttejään! Me olemme kuningas Kustaa Aadolfin
-opissa olleet ja pidämme aseemme aina kunnossa!" Muutamien kuukausien
-kuluttua saivatkin he jälleen palata Saksanmaalle.
-
-Tuona turmiollisena vuonna 1634 kuului Stålhandske Banérin osastoon,
-joka itsekseen retkeili Schlesiassa ja Bööminmaalla. Täten hän säästyi
-siitä häpeästä, että olisi ollut mukana Nördlingenin surkeassa paossa.
-Vähäistä aikaisemmin hän oli muuten saanut kenraalimajurin arvon ynnä
-myös ylikomentoonsa kaiken Saksassa olevan ruotsalaisen ja suomalaisen
-ratsuväen.
-
-Seuraavana vuonna hän pääsi vielä kerran, viimeisen kerran käymään
-kotimaassaan. Hänelle näet annettiin toimeksi viedä sinne osa
-suomalaista ratsuväkeä. Alusta kesää 1636 hän palasi kuitenkin takaisin
-Saksanmaalle, tuoden kanssansa useampia tuhansia Suomen väkeä. Näiden
-avulla rohkeni sitten Banér käydä tuohon hurjanrohkeaan _Wittstockin_
-tappeluun. Stålhandske ja englantilainen King olivat saaneet käskyn
-vasemman kyljen ratsuväen kanssa tehdä kierroksen ja karata vihollisen
-selkään. Banér puolestaan päävoiman kanssa kävi suoraan päälle.
-Arvaamattomat esteet viivyttivät kuitenkin kiertäjien tuloa. Banér sai
-täten koko vihollisvoiman niskoilleen. Näytti jo siltä kuin tulisi
-tästä toinen Nördlingenin tappio, vaikka varsinkin oikean kyljen
-ratsuväki, niissä etupäässä suomalaiset ja virolaiset, pitivätkin
-lujasti puoliansa. Ei ollut sitä lippukuntaa, joka ei olisi kuusi, jopa
-kymmenenkin kertaa syössyt rynnäkölle. Ilta viimein läheni ja Banérin
-voimat alkoivat masentua. Silloin yht'äkkiä kuului vihollisen selän
-takaa tuo tuttu huuto: "Hakkaa päälle! Hakkaa päälle!" ja samassa
-havaittiin saksilaisten rivien joutuvan sekaannuksiin. Banér vei nyt
-väkensä uudella innolla tuleen, eikä aikaakaan, niin oli loistava
-voitto saavutettu. Yön hät'hätää levättyänsä läksivät sitten
-Stålhandske ja King vihollista takaa-ajamaan. He viipyivät sillä
-retkellä koko viisi vuorokautta, mutta olivatpa he myös saaneetkin aika
-paljon toimeen. Monta sataa vihollisista oli vielä hakattu maahan, ja
-saatu kaksituhatta vankia lisäksi. Muun saaliin ohessa he toivat
-kolmekymmentäviisi lippua ynnä vaaliruhtinaan omat kullatut vaunut,
-jotka viimemainitut Stålhandske lahjoitti Banérille. Itse hän sitä
-vastoin piti vaaliruhtinaan kalliit, hopeiset pöytäastiat, jotka olivat
-joutuneet hänen käsiinsä jo itse tappelupäivänä, silloin kun
-vihollisleiri rynnäköllä valloitettiin.
-
-Vuosina 1637-9 oli sitten Stålhandske mukana kaikilla Banérin
-mainioilla retkillä, tavallisesti ensimäisenä eteenpäin marssiessa,
-viimeisenä peräytyessä. Syksyllä viimeksimainittuna vuonna uskottiin
-hänen johtoonsa erityinen armeijanosasto, jolla hän sitten kolme vuotta
-taisteli Schlesiassa. Täälläkin hän teki aina välistä rohkeita tekoja,
-mutta ylimalkaan ei sotaonni tahtonut olla hänelle oikein myötäinen.
-Pääsyy taisi olla siinä, että Stålhandskesta ei ollut suurempien
-asioiden johtajaksi; erittäinkään hän ei pitänyt huolta muonasta, niin
-että hänen väkensä välistä hajosi nälän tähden. Sen lisäksi tuli
-kenties vielä, ettei hänellä ollut omia tuttuja Suomen poikia
-joukossaan.
-
-Torstensonin tultua ylipäälliköksi, yhdisti Stålhandske osastonsa
-jälleen pääarmeijaan ja otti osaa sen taisteluihin. Leipzigin
-tantereella hän komensi Uudenmaan ratsumiehiä, jotka seisoivat oikean
-kyljen toisessa rivissä varaväkenä. Jouten he eivät kuitenkaan
-seisoneet siellä kauan, vaan saivat pian auttaa ensimäiseen riviin
-asetettujen kansalaistensa tulista hyökkäystä, joka ratkaisi voiton.
-Tässäkin oli Stålhandske taas pysynyt koko ajan kuumimmassa löylyssä,
-vaikka hän jo kohta alussa haavoittui. Tappelun jälkeen havaittiin
-kuitenkin hänen haavansa niin pahaksi, että hänen täytyi erota
-armeijasta ja maata koko talvi Stettinissä lääkärin hoidon alaisena.
-Täällä hän tutustui Kristiina Horniin, joka oli Haapaniemen sukua;
-seurauksena oli, että uljas urho sai nyt vielä toisenkin haavan, itse
-sydänpaikkaan. Voitto ei kuitenkaan pettänyt lempipoikaansa tässäkään
-vaarallisessa taistelussa; häät vietettiin huhtikuun 9 p. 1643 suurella
-komeudella.
-
-Toukokuussa täytyi kuitenkin nuoren aviomiehen jälleen erota
-kumppanistaan. Stålhandske, terveeksi tultuaan, riensi takaisin
-Torstensonin luokse, joka retkeili Moraviassa. Samoin hän seurasi myös
-sitten ylipäällikköänsä Holsteiniin. Täällä hyökkäsi hän taas
-tammikuussa 1644 Koldingin seudulla äkkiarvaamatta tanskalaisen
-ratsuväen päälle ja hävitti sen niin perinjuurin, että 1500:sta tuskin
-satamäärää pääsi pakoon. Mutta tämä rivakka ratsumiehen työ olikin
-hänen viimeisensä. Hän sairastui ja kuoli Haderslevin kaupungissa
-Slesvigissä huhtik. 21:nä päivänä.
-
-Leski tuotti ruumiin sitten kotimaahan ja haudatti sen Turun
-tuomiokirkkoon sitä varten ostettuun hautakappeliin, johon laitettiin
-komea muistomerkki mustasta marmorista. Yhtään poikaa ei jäänyt sukua
-jatkamaan.
-
-Stålhandske kuuluu olleen sangen oppinut ja sivistynyt herra. Eräs
-englantilainen, joka tästä sodasta kirjoitti, mainitsee hänen osanneen
-erittäin hyvin englanninkieltä; epäilemättä tuo taito oli silloin
-saanut alkunsa, kun hän Ruthvenin seurassa kävi Skotlannissa.
-Saksankielen ja kirjallisuuden tuntija ja suosija hän myöskin näkyy
-olleen; ainakin hän oli valittu erään saksalaisen kirjallisen seuran
-jäseneksi. Harrastusta tieteihin osoitti hän myös sillä, että hän
-lahjoitti Turun yliopistoon Aarhusin piispan kirjaston, jonka hän
-viimeisellä sotaretkellänsä oli saanut saaliiksi. Tämä lahja, 900
-nidosta, siihen aikaan nähden kylläkin suuri, oli meidän vastasyntyneen
-korkeakoulumme ensimäinen kirjaston alku.
-
-Stålhandske oli sangen rikas mies. Perintötalonsa lisäksi hän oli,
-niinkuin kerrottu, saanut suurenmoisen läänityksen Porvoon pitäjässä.
-Sitten hän osti vielä Ilolan (Illbyn) kartanon samassa pitäjässä.
-Marjon seteritalo Sauvon pitäjässä sekä Tervajoki (Tervik) Pernajalla
-kuuluvat myös olleen hänen omansa. Leski osti v. 1647 vielä 60
-kruununtilaa Turun läänissä. Stålhandskella olikin sotaretkillään usein
-ollut tilaisuutta saada runsaita saaliita, eikä hän ollutkaan
-kainoimpia, kun ottaminen tuli puheeksi. Päinvastoin sanotaan hänen
-kouransa vihollisen maassa olleen jokseenkin rautaisen. Siitä syystä
-kertoikin kansa Holsteinissä, että hänen kuolinvuoteensa ääreen oli
-muka ilmestynyt musta haamu, joka tempasi pakenevan sielun kynsiinsä.
-
-Toinen moitittava puoli Stålhandsken luonteessa oli se, että hän,
-samoinkuin useimmat kolmekymmenvuotisen sodan sankareista, kovin
-mielellään kallisteli pikaria. Tämä vika ynnä myös hänen onnistumaton
-sodankäyntinsä Schlesiassa estivät hänelle aiotun suuren kunnian. Kun
-Leipzigin tappelussa nuori Liljehöök, josta toivottiin suuria, oli
-kaatunut, kysyi näet holhoojahallitus, tokko Stålhandske sopisi
-ylipäälliköksi siinä tapauksessa, että Torstensonin täytyisi
-kivulloisuutensa tähden luopua virasta. Mutta Torstenson epäsi, sanoen
-syyksi sen, että Stålhandske, vaikka hän olikin taitava ja uljas
-eversti, kuitenkin liian usein oli juovuksissa ja selväpäisenäkin
-kuitenkin oli liian ahdasälyinen suuren sodan johtajaksi.
-
-Mutta jollei Stålhandsken älyä eikä tapoja voikaan mitata korkeimmalla
-mitalla, niin ei voi kuitenkaan kukaan riistää häneltä sitä mainetta,
-että hän oli muita rivakkaampi ratsumiespäällikkö ja taitavampi
-partionkävijä. Vielä enemmän hän oli kuuluisa urhoudestansa, joka ei
-tuntenut pelkoa pahimmissakaan vaaroissa. Sitä hän osoitti teoilla
-lukemattomissa tilaisuuksissa, joskuspa myöskin lysteillä
-kokkasanoillaan. Niinpä tuotiin kerta hänelle hätäsanoma: "Vihollinen
-on kohta teidän kimpussanne!" -- "Ja minä heti paikalla hänen
-kimpussaan!" vastasi siihen meidän säikähtymätön sankarimme.
-
-
-
-
-15. Eerikki Slang.
-
-
-Uudenvuoden aikana 1641 oli kaikkialla Saksanmaassa tavattoman kovat
-pakkaset; joet ja virrat menivät kaikki jäähän. Silloin Banér äkkiä
-kokosi koko ratsuväkensä, sai myös liittolaisensa, Ranskan armeijan,
-huovit mukaansa ja kiiti näin tuulispäänä Regensburgia vastaan. Tässä
-kaupungissa näet oli par'aikaa keisari Ferdinand herrainpäiviä
-pitämässä valtakuntansa katolilaisten ruhtinaitten kanssa. Sotaväkeä ei
-ollut sanottavasti niillä seuduin heidän suojanaan, sillä vaarasta ei
-ollut vähintäkään aavistusta. Jos Banérin onnistui päästä jäätyneen
-Tonavan yli ja saartaa Regensburg kaikilta haaroilta, niin oli nälkä
-pian pakoittava tuon herrojen hovilaisilla ahdatun kaupungin
-antautumaan. Sepä vasta olisikin aika saalis ollut -- itse keisari
-kaikkine herroineen yhdellä apajalla! Pakkasen äkillinen lauhtuminen
-teki kuitenkin tämän sukkelan kepposen tyhjäksi. Samana päivänä, jona
-Banér ehti perille, olivat Tonavan jäät lähteneet liikkeelle, niin
-ettei ollut aluksillakaan yli pääsemistä.
-
-Ranskan väki läksi nyt jälleen omia teitänsä, ja Banér, kun hänen
-voimansa siten ei enää riittänyt suurempiin yrityksiin, hajoitti
-miehensä ympäri kyliä talvimajoihin. Mutta keisari Ferdinandin sydän
-kuohui tulista vimmaa; hän päätti rohkealle viholliselleen kostaa tuon
-arvaamattoman päällekarkauksen. Hänen käskystänsä alkoi sotajoukkoja
-joka haaralta hiljaa ja salaa vetäytyä Ruotsin väen talvimajoille päin.
-Paljon ei puuttunutkaan, niin olisi vaaraa aavistamaton Banér tullut
-kokonaan verkkoihin kiedotuksi. Mutta valpas kun hän oli, sai hän
-kuitenkin vielä hyvissä ajoin hiukan vihiä asiasta. Hetkeäkään
-viivähtämättä hän kokosi enimmän osan hajonneista joukoistansa jälleen
-yhteen ja pujahti niiden kanssa ihmeen nopeasti ja taitavasti Böömin
-kautta, jonka keisarillinen armeija oli jättänyt tyhjäksi, pois
-Saksinmaalle.
-
-Tätä Banérin retkeä on syystä kehuttu mestarityöksi; mutta sittenkään
-ei mistään nopeudesta eikä taidosta olisi ollut hänelle apua, jos
-vihollinen heti paikalla olisi lähtenyt liikkeelle ja ennättänyt saada
-valtaansa muutamat Bööminmaalle johtavat vuorisolat. Syynä siihen,
-etteivät he saaneet siihen tilaisuutta, oli erään Banérin alapäällikön
-perin suomalainen itsepintaisuus.
-
-Eversti _Eerikki Slang_, jonka talvimajat olivat lähinnä keisarillisten
-pääarmeijan tiellä, ei ennättänytkään enää Banérin yhteyteen. Hän
-suljettiin kolmen rykmentin kanssa pieneen _Neuburgin_ kaupunkiin.
-Keisarin poika, joka oli katolilaisten ylipäällikkönä, lähetti
-torvensoittajan kehoittamaan häntä antautumiseen. Vastarinnan
-yrittäminen näyttikin melkein mielettömyydeltä. Neuburgin ympärillä
-seisoi nyt kokonainen suuri armeija; Slangilla ei ollut enempää kuin
-parituhatta miestä, ne melkein kaikki ratsumiehiä, siis linnan
-puolustukseen tottumattomia, vähemmän sopivia. Kaupungin muurit olivat
-sitä paitsi huonossa tilassa. Mutta Suomen urho vastasi kuitenkin
-rohkeasti: "Onpa minulla tosin vain yksi käsi, vaan sillä aion pitää
-puoliani, niin kauan kuin se on tallella!" Tähän kieltoonsa oli Slang
-vielä lopuksi lisännyt sen uhkauksen, että toisten, jos vielä
-samallaista tarjoumusta ehdoitettaisiin, ei enää vastattaisi sanoilla,
-vaan luodilla. Arkkiherttua koetti sittenkin rauhansovintoa uudestaan,
-vaan hänen sanansaattajalleen lensi luoti otsaan, ennenkuin hän oli
-päässyt edes perille.
-
-Täytyi siis nyt keisarillisten kuin täytyikin turvautua väkivaltaan.
-Heidän tykkinsä mursivat kaupungin muuriin suuren rikon; mutta kun he
-sitten riensivät rynnäkölle, näkivät he aukon jo tukitun puisella
-hakulilla, ja sen takana seisoi elävä muuri, jota ei millään voimalla
-saatu murtumaan. Pantiin siis tykit uudelleen paukkumaan, ammuttiin
-useampia rikkoja muuriin ja yritettiin uudestaan rynnäkköä. Mutta
-toisen ja kolmannenkin kerran heidät viskattiin taas verissä päin
-takaisin. Tällä tavoin viivytettiin koko keisarillista sotavoimaa kolme
-vuorokautta mitättömän kaupunkirähjän edustalla. Vasta neljäntenä
-päivänä, kun jo muurit olivat melkein ylt'ympäri raunioina, niin että
-ulkoa aivan hyvin saattoi nähdä kaupungin torille asti, vasta nyt
-ilmoitti Slang antautuvansa, jos päälliköille suotaisiin valta
-estämättä päästä Banérin luokse. Tähän ehtoon ei suostuttu, ja
-taistelua jatkettiin vielä useampia tunteja, kunnes viimein meidän
-miesten oli pakko ehdottomasti antautua. Mutta heidän päätehtävänsä
-olikin jo täydellisesti suoritettu: Banérin päävoima oli pelastettu.
-Täydellä syyllä siis tästä lähtien mainittiin meidän urhokasta
-suomalaistamme "Ruotsin Leonidaan" nimellä.
-
-Slangin suku oli jo tunnettu edellisen vuosisadan alusta. Heillä oli
-alusmaansa osaksi likellä Turkua, osaksi Hämeessä. Kaikki olivat
-aikansa aatelisherrojen tavan mukaan olleet sotureita; Eerikin isä,
-Klaus Slang, oli De la Gardien retkillä Venäjällä osoittanut urhoutta
-ja jonkun aikaa ollut linnanisäntänä Narvassa. Missä ja milloin Eerikki
-Slang itse syntyi, ei tarkemmin tiedetä, paitsi että se tapahtui
-1600-luvun alussa. Kasvatuksensa hän sai osaksi Kustaa Aadolfin
-hovissa, missä hän oli hovipoikana. Luultavasti hän seurasi kuningasta
-hänen sotaretkillään, vaikkei siitä ole mitään mainittu. Huomatuksi
-tuli Slangin nimi vasta vuodesta 1635, jolloin hän määrättiin
-henkivartijarykmentin everstiksi. Saksilaiset, niinkuin tiedämme,
-olivat juuri silloin ruvenneet Banéria ahdistamaan, mutta saivat kokea,
-että Ruotsin soturit eivät olleet niin helposti höyhennettäviä lintuja
-kuin he luulivat. Tähän saksilaisten kurittamiseen Slangkin uljaasti
-otti osaa. Niinpä esimerkiksi eräässä tilaisuudessa vaaliruhtinas oli
-lähettänyt muutamia ratsuväen lippukuntia Elbejoen yli ja oli muun
-armeijansa kanssa tulemaisillaan perässä. Mutta Slang riensi sinne
-nuolena ja saksilaiset osaksi hakattiin maahan, osaksi upotettiin
-veteen, eikä vaaliruhtinaan mieli tehnyt sitten enää pyrkiä yli.
-Samalla lailla kävi monesti toisissakin tilaisuuksissa. Eräässä
-sellaisessa kahakassa v. 1640 Sahlfeldin edustalla menetti Slang
-vasemman käsivartensa.
-
-Neuburgin puolustuksen jälkeen sotavankeudesta päästyänsä ei Slang
-tavannut enää entistä ylipäällikköään, sillä hän oli jo kuollut. Hän
-rupesi nyt vuorostaan seuraamaan Torstensonia, mutta pitkää retkeä ei
-hänelle enää ollutkaan suotu. Leipzigin tappelussa v. 1642 oli Slang,
-kenraalimajuriksi koroitettuna, saanut koko sotarinnan vasemman kyljen
-komentoonsa. Mutta siinä heti taistelun alussa pistoolinluoti surmasi
-hänet. Näin päätti Ruotsin Leonidas voittokulkunsa miehuutensa
-parhaassa kukoistuksessa. Hänen ruumiinsa haudattiin sitten Leipzigin
-pääkirkkoon.
-
-Slangilta ei jäänyt nimen jatkajaa enempää kuin myös Kustaa Hornilta
-tai Stålhandskelta. Hän jätti jälkeensä ainoastaan surevan morsiamen.
-
-
-
-
-16. Aake Tott, Kustaa Aadolfiin "lumiaura".
-
-
-Kustaa Aadolfin ensimäisinä hallitusvuosina kuului Upsalasta pahaa
-melua. Siellä oli siihen aikaan professorina Johannes Messenius,
-kuuluisa opiltansa ja neroltansa. Siitä syystä korkea aateli, kun
-heidän piti lähettää poikansa yliopistoon, mielellään antoivat heidän
-opiskella hänen johtonsa alla. Mutta Messeniuksesta ei ollutkaan
-kasvattajaksi; hän vain aina ajatteli, miten hän olisi nuorille
-herroille mieliksi, jotta hän sitten myöhemmin maailmassa saisi heidän
-kauttansa etuja. Hän ei vaivannut heitä kovin paljon latinalla,
-matematiikalla eikä muulla kuivalla ja vaikealla opilla; enin osa aikaa
-käytettiin semmoisiin harjoituksiin, jotka kavaljeerille olivat
-tarpeellisia, tanssiin, miekkailuun ja ratsastukseen, pantiinpa myös
-toimeen seuranäytelmiä, jotta oppilaat tottuisivat rohkeasti, selvästi
-ja sujuvasti lausumaan ilmi ajatuksensa.
-
-Yhtä höllä kuin oppi oli kurikin. Porvarit, herätessänsä äkkiä kesken
-parasta untansa yöllä, kun ikkuna särähti sirpaleiksi tai kiviä lensi
-tupaan, arvasivat jo kysymättäkin Messeniuksen "junkkarien" olevan
-syynä pahantekoon. Talonpojat tuodessaan aamulla varhain ruokavaroja
-torille olivat tuhannessa tuskassa, jottei vaan Messeniuksen joukkio
-sattuisi heitä vastaan; sillä olihan monasti tapahtunut, että nuot
-poikaveitikat olivat seisahduttaneet tulijan, irroittaneet hevosen
-valjaista, pistäneet "maanmoukka"-paran aisoihin, kavunneet kärryille
-koko kuormallinen ja näin sitten ajelleet ympäri kaupunkia nauraen,
-hoilottaen ja ahkerasti piiskaa huiskutellen. Eivätpä edes kruununkaan
-laitokset aina saaneet olla heiltä rauhassa; kerta olivat he murtaneet
-auki linnan portit ja laskeneet kaikki varkaat ja murhamiehet
-valloilleen. Ja jos vieras Upsalassa kysyi, kuka noista hurjista oli
-hurjin, kuka päällikkönä kaikissa koirankujeissa, niin sai hän heti
-kuulla, että se oli nuori, rikas suomalainen junkkari _Aake Tott_,
-jonka välistä nähtiin villinä juoksentelevan pitkin katuja, paljastettu
-miekka kädessä, lystikseen peloitellen ja uhkaillen rauhallisia
-ihmisiä. Semmoisen maineen oli hän ennättänyt saada, vaikka hän oli
-vielä melkein lapsi, 13-14 vuotta vanha[13] ja kunnioitettua, korkeaa
-sukua, Kirkniemen, Siuntion kartanon ja Liuksialan herran poika, sekä
-äitinsä kautta, joka oli Eerikki XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tytär,
-kuninkaallisen perheen heimolainen.
-
-Valituksista noita vallattomia poikia vastaan ei ollut suurta apua.
-Joskus kyllä oli Messenius heitä hiukan kurittavinansa; mutta enimmiten
-hän vain nauroi heidän muka sukkelille kepposilleen. Ja jos yliopiston
-rehtori sekä konsistorio tahtoivat puuttua asiaan, niin Messenius
-väitti röyhkeästi, ettei heillä ollut tekemistä hänen yksityisten
-kasvattiensa kanssa. Sitä paitsi he olivat korkeaa aatelia, jota ei
-sopinut vetää halvemman oikeuden kuin itse valtaneuvoskunnan eteen.
-Siihen asia sitten aina jäikin, sillä ei kukaan uskaltanut korkeitten
-herrojen poikia vastaan nostaa oikeuskannetta.
-
-Paitsi Messeniusta oli Upsalassa samaan aikaan myös toinen opiltaan
-kuuluisa professori, nimeltä Rudbeck. Näiden molempien oppineitten
-herrojen välillä saattoi kateus alinomaista näykkimistä aikaan. Pianpa
-kumpaistenkin kasvatit -- Rudbeck oli niinikään Messeniuksen esimerkkiä
-seuraten ottanut semmoisia -- myös ottivat osaa tähän riitaan. Kaduilla
-ja kujilla nähtiin alituisesti messeniläisiä ja rudbeckiläisiä
-kahakassa. Tapahtuipa sitten v. 1612, että Rudbeck valittiin rehtoriksi
-ja alkajaispuheessaan hän varoitti nuorisoa vallattomuuksista sekä
-riidoista. Tuosta suuttui nyt Messenius ja hänen joukkonsa kovasti;
-pojat alkoivat kesken juhlallisuutta viheltää ja telmiä, ja itse
-professori julkisesti haukkua rehtoria. Konsistorio sen jälkeen
-kokoontui neuvottelemaan, miten tämä tämmöinen hävyttömyys olisi
-rangaistava. Mutta Messenius haukkui heitä vieläkin rohkeammin, ja
-hänen poikansa, joille Messeniuksen rouva vei sanan Kuninkaannurmelle,
-missä he olivat leikkimässä, tulivat juoksujalassa paikalle, pyssyt ja
-miekat kädessä. Yliopiston hallitus oli pahemmassa kuin pulassa; ukot
-pelkäsivät jo surman heitä uhkaavan. Tämä julkinen kapina tuli viimein
-kuninkaankin korviin, joka nyt kerrassaan teki lopun kaikesta
-epäjärjestyksestä, muuttaen molemmat nuo riitaiset professorit muualle
-toisiin virkoihin ja ankarasti rangaisten Messeniuksen kasvatteja.
-Toiset heistä pääsivät selkäsaunalla, mutta usea eroitettiin kokonaan
-yliopistosta.
-
-Epäilemättä katkesivat täten nuoren Tottinkin yliopistolliset opinnot,
-sillä me tapaamme hänet jo seuraavana vuonna toisella tantereella,
-missä hänellä oli tilaisuutta tyydyttää seikkailu- ja tappeluhaluansa
-luvallisemmalla ja jalommalla tavalla. Hänet lähetettiin v. 1614 --
-vasta 15-vuotisena -- Venäjälle, mainion sotaherran Jaakko De la
-Gardien johdolla sotataitoa oppimaan. Kun tämä sota rauhansovinnon
-kautta loppui, läksi Aake Tott ulkomaille. Viisivuotisella matkallaan
-hän kävi Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Ranskassa, Englannissa sekä
-Alankomailla, tutustuen täten vieraihin kieliin ja vieraihin oloihin.
-Jonkun aikaa hän otti myös harjoituksen vuoksi osaa Venetsian
-vapaavallan sotaan turkkilaista vastaan.
-
-Kun hän viimein palasi kotiin v. 1622, oli taas sota Puolaa vastaan
-kiihtynyt ilmituleen. Nuori Tott riensi siis heti Liivinmaalle, jossa
-hän pääsi Kustaa Aadolfin kamariherraksi. Sillä nimellä siihen aikaan
-ei kuitenkaan tarkoitettu tuommoisia hovityhjäntoimittajia kuin meidän
-aikanamme. Kamariherra merkitsi siihen aikaan samaa kuin nykyään
-ajutantti, upseeri, joka lennättää ylipäällikön käskyjä eri
-sotajoukoille. Tämmöisenä sai siis meidän taistelunhaluinen
-nuorukaisemme mielin määrin mellastella noilla suurilla sotakedoilla,
-
-    miss' on verta säärysvarsin,
-    myöten polvea punaista.
-
-Hän tuli pian kuuluisaksi uljaana ratsumiehenä, nopsana partionkävijänä
-ja nousi myös nopeasti yhä korkeampiin arvoihin. Oltuansa ensin vain
-yhden suomalaisen huovilippukunnan kapteenina, sai hän jo v. 1625
-everstiluutnanttina kaiken Liivinmaalla olevan suomalaisen ratsuväen
-komentoonsa. Seuraavana vuonna läksi sitten Tott, everstiksi
-koroitettuna, Preussinmaalle. Tullessaan toi hän sinne 4 lippukuntaa
-ratsumiehiänsä, joihin myöhemmin Stålhandsken kanssa tuli vielä saman
-verta lisäksi. Täällä Preussin ja Puolan alangoilla tekivät nyt Suomen
-huovit rohkean päällikkönsä johdolla ensi kertaa nimensä tunnetuksi ja
-pelätyksi. He näyttivät monessa tasapäässä tappelussa, ettei Wallhofin
-voitto suinkaan ollut sattumuksen tuottama, eikä aikaakaan, niin eivät
-Puolan husaarit voineet edes partioretkilläkään vetää heille vertoja.
-Tott oli kaikissa näissä toimissa elähdyttävänä sieluna. "Hän oli niin
-rohkea, niin valpas ja niin nopsa tässä sodassa", kehuu eräs
-senaikuinen kertoja, "että viholliset tavallisesti eivät saaneet
-hänestä pienintäkään vihiä, ennenkuin hän oli jo heidän kimpussansa,
-joten hän tuli heille suureksi peloksi ja hirmuksi". Ja Kustaa Aadolf,
-joka piti paljon hänen urhoudestaan, alkoi tänä aikana leikillä
-nimittää häntä _lumiaurakseen_, koska hän aina kulki edeltä ja raivaili
-tietä muulle armeijalle.
-
-Liian pitkäksi tulisi tässä luetella kaikkia tappeluita ja kahakoita,
-joihin Tott huoveineen Preussin sodassa otti osaa, sillä he seurasivat
-muassa kaikilla Kustaa Aadolfin retkillä. Erästä urhotekoa ei
-kuitenkaan käy jättäminen kertomatta, joka siihen aikaan oli kaikkialla
-kuuluisa. Tott oli kerta v. 1627 saanut käskyn 200 Suomen ratsumiehen
-ja 500 skotlantilaisen jalkasoturin kanssa tiedustella vihollisen
-asemaa Danzigin seudulla; mutta tultuansa _Grebinin_ kylän kohdalle
-huomasi hän yhtäkkiä, että hän oli sattunut satimeen. Puolalainen
-ylipäällikkö Koniezpolski oli arvaamatta piirittänyt meidän
-partiolaisemme. Ei ylimalkaan ole mitään niin kovaa koetusta Suomen
-soturin miehuudelle kuin tuo ilkeä sana: "piiritetty!" joka osoittaa,
-ettei vihollisia ole ainoastaan edessä, silmin nähtävänä, vaan myös
-selän takana. Mutta Tott ei antanutkaan väelleen aikaa miettiä tuota
-pahaa seikkaa. Hän huusi vain heille: "Pojat, nyt näytetään, että me
-olemme kunnollisia Ruotsin kuninkaan miehiä!" ja samassa hakkasi jo
-hänen sapelinsa keskelle tiheintä vihollisjoukkoa. Mitäs muuta! Koko
-parvi hyökkäsi kuin ukkosen nuoli hänen jäljessänsä, eikä aikaakaan,
-niin olikin tie auki ja piiritys tyhjäksi tehty. Uhkaava tappio oli
-muuttunut loistavaksi voitoksi; 150 puolalaista makasi verisenä
-tantereella, ja leiriin palatessaan liehuttivat Suomen miehet,
-jotka olivat luulleet joutuneensa jo hukkaan, kolmea vihollislippua
-omiensa lisänä päittensä yläpuolella. Kustaa Aadolf ihastui tästä
-uljaasta teosta ikihyväksi; hän asetutti kohta koko armeijansa
-juhlajärjestykseen, Tottin partiojoukon muun sotarinnan eteen, kiitti
-heitä lyhyellä, mutta ytimekkäällä puheella ja jakoi sotamiehille
-palkinnoita. Tottille hän niinikään kaikkien nähden lahjoitti kalliin,
-kultakahvaisen miekan ja lupasi hänelle ritarinarvon. Itse ritariksi
-sivaltaminen tapahtui kuitenkin vasta myöhemmin Tukholmassa,
-valtiopäivien aikana v. 1630. Samassa koroitettiin Tott myös
-kenraalimajuuriksi; ja sai komennon kaiken Ruotsin ja Suomen ratsuväen
-yli.
-
-Mutta palatkaamme vielä kerta Preussinmaalle. Vaikka Tottilla siellä
-oli niin runsaasti kuumia otteluita vihollisen kanssa, näyttää
-kuitenkin siltä kuin ei hän sittenkään vielä olisi saanut kyllikseen,
-vaan olisi hakenut lisäjatkoa riidoilla virkakumppaliensa kanssa.
-Erittäinkin oli aina ollut ankaraa sanasotaa hänen ja Herman Wrangelin
-välillä, joka oli aivan hänen kaltaisensa niin hyvien kuin huonojenkin
-ominaisuuksiensa puolesta. Riita kiihtyi viimein siihen määrään, että
-toinen vaati toista kaksintaisteluun. Tämmöiset yksityiset taistelut
-oli tosin kuningas hengen uhalla kieltänyt; mutta nuo tappelunhimoiset
-herrat päättivät tehdä sen salaa ja taisivat myös arvella, ettei laki
-muka heihin, kenraaleihin, ylettyisi. Mutta määräpaikalle tultuaan he
-tapasivat siellä yhden komppanian sotaväkeä, joiden päällikkö heille
-ilmoitti, että kuningas tosin ei aikonut heitä estää, koska he niin
-välttämättömästi tahtoivat tulla toinen toisensa pyöveleiksi, mutta
-että hän heti oli antanut käskyn mestata sen, joka voittaisi ja jäisi
-henkiin. Juuri samassa astuikin mestausmies esiin sotamiesjoukon
-keskeltä täydessä tulipunaisessa virkapuvussaan. Nämät terveiset
-kerrassaan jäähdyttivät tuittupäisten herrojen vihan, ja taistelu jäi
-kun jäikin heiltä suorittamatta.
-
-Saksan sodassa sai sitten Tott sotamarskin arvon ja kokonaisen eri
-armeijan komentonsa alle. Lähtiessään eteläänpäin marssimaan jätti
-Kustaa Aadolf hänelle toimeksi Pommerin valloituksen. Täällä teki
-varsinkin Greifswaldin kaupunki itsepäistä, lujaa vastarintaa, eikä
-linnaväki suostunut viimeiseltäkään avaamaan sen portteja muulla
-ehdolla, kuin että he aseineen, tavaroineen saisivat vapaasti poistua.
-Mutta kun keisarilliset sitten marssillansa poikkesivat toiselle tielle
-kuin mitä oli sovittu, piti Ruotsin alapäällikkö sitä liiton
-rikkomisena ja karkasi heidän päälleen teloittaen suuren osan.
-Perästäpäin, kun tästä asiasta nousi pahoja puheita, koki hän puhdistaa
-itseänsä sillä, että hän muka sotamarskilta oli saanut semmoisen
-käskyn. Mutta Tott suuttui kovasti tästä sanarikon syytöksestä. Hän
-vaati ankaraa tutkintoa, jotta hänen viattomuutensa tulisi selville,
-"sillä", sanoi hän, "kunnia on minulle henkeäkin kalliimpi".
-
-Pommerin valloitettuaan marssi Tott sitten _Meklenburgiin_, karkoitti
-sieltäkin kaikki keisarilliset ja saattoi poisajetut herttuat takaisin
-valtaan. Sitten hän meni Elben yli Bremenin hiippakuntaan. Kuinka
-suureksi hänen sotamaineensa oli kohonnut ja kuinka rikas hän oli, käy
-ilmi siitä, että hän tätä sotaretkeä varten omalla kustannuksellansa
-pestasi yksitoista lippukuntaa kyrassiereja sekä kokonaisen rykmentin
-rakuunia. Mutta täällä Ala-Saksissa eivät enää asiat menestyneetkään
-häneltä, niinkuin tähän asti. Syyt siihen olivat useampaa laatua.
-Ensiksi oli täällä vastassa taitava Pappenheim, joka, vaikka
-miesluvulta heikompi, aina osasi käyttää hyväksensä vihollistensa
-virheitä. Toiseksi oli Tott kyllä peloton ja sukkela partionkävijä,
-vaan suuren sotatuuman toimeenpanemiseen hänellä ei ollut tarpeeksi
-älyä. Sitä paitsi hän oli liian taipuvainen huvituksiin ja laiminlöi
-usein hevostensa ja koiriensa tähden tärkeämmät tehtävät. Myöskin oli
-haitaksi se, että hän oli paljon sairaana. Mutta pahinta haittaa
-kaikista kuitenkin tekivät nuo Tottin vanhat viat, tuittupäisyys ja
-röyhkeys, joilla hän loukkasi kaikkia. Meklenburgissa hän oli jo ollut
-riidassa herttuain kanssa. Asema tuli nyt täällä vielä kahta vertaa
-hullummaksi, kun sotaa olisi ollut johdettava yhteisin neuvoin Kustaa
-Aadolfin alasaksilaisten liittolaisten, Bremenin arkkipiispan ja
-Lüneburgin herttuan kanssa. Turhaan pyysi Hamburgissa oleskeleva
-taitava Ruotsin lähettiläs, Adler Salvius, sovitella näiden kolmen
-ylipäällikön välejä. "Ei kukaan huoli olla tekemisissä Tottin kanssa",
-valitti hän kirjeessä kuninkaalle, "kun hän aina niin pahasti haukkuu
-kaikkia ihmisiä." Myöskin hän lähetti suoraan Tottille itselleen
-nuhteet siitä, että tämä huvitusten tähden vitkasteli. Mutta tuosta
-sotamarski suuttui pahasti. "Vai onko nyt siksi käynyt, että mokomat
-musteentuhrustajat saavat tehdä kiusaa aateliskavaljerille!" vastasi
-hän. Ja kun sitten Salvius taas kirjoitti kuninkaalle ilmoittaen, että
-Tottin huolimattomuus ja riitaisuus oli syynä huonoon menestykseen
-niillä seuduilla, jonka kirjeen johdosta sotamarski eroitettiin
-ylipäällikkövirastansa, niin silloinpa vasta tuo tuittupää leimahti
-oikein vimmaan. "Minun lapseni ja lastenlapsenikin", uhkasi hän,
-"kostavat sen vielä sinulle sekä sinun sikiöillesi!"
-
-Tott pysyi vielä jonkun aikaa Saksassa, vaikkei hän näy enää ottaneen
-osaa sotaan. V. 1633 hän sitten saattoi kuninkaan ruumiin Ruotsiin, ja
-siellä hän nyt tästä lähtien toimi valtaneuvoskunnassa, jonka jäseneksi
-hän jo v. 1630 oli tullut määrätyksi. Hän kuului siinä Aksel
-Oxenstjernalle ja hänen jaloille ystävilleen vastusta tekevään
-puolueeseen, joka tahtoi käyttää tätä kuninkaatonta aikaa aatelin
-etuoikeuksien suunnattomaan laajentamiseen. Kerran mainitsevat
-kuitenkin, ihme kyllä, valtaneuvoskunnan pöytäkirjat Tottinkin
-vastustaneen tämmöistä anastusyritystä. Hänen ja A. Banérin
-kehoituksesta päätti näet valtaneuvoskunta ryhtyä toimiin sen
-väärinkäytöksen estämiseksi, että aatelisherrat rälssikartanojensa
-lisäksi vielä ostelivat vero- tai kruununtiloja ja tahtoivat tehdä
-nekin verottomiksi.
-
-Toisessa tilaisuudessa taas puhkesi sotamarskin tulinen ratsumiesluonne
-ilmi. Kopparbergin seudulla oli kansa ollut suurten verojen sekä
-sotamiehenottojen vuoksi kovasti tyytymätön, niin että kapinaa
-pelättiin. Pari valtaneuvosta oli lähetetty sinne, vaan he eivät olleet
-saaneet vuorimiehiä tyyntymään. "Ohoh", virkkoi silloin Aake Tott,
-"olisitte vain minut lähettäneet, kylläpä olisin kun olisinkin noiden
-kuparipohattain niskat nöyryyttänyt!" -- "Niin kyllä", huomautti siihen
-toinen, "jos nimittäin sinulla sielläkin, niinkuin Saksassa, olisi
-ollut huovijoukko takanasi. Vaan jos yksin tulisit, niin olisivatpa
-kuparipohatat vetäneet sormikoukkua sinunkin kanssasi, veli veikkonen."
-
-Sotaretkillään oli Tott aina suuresti ahnehtinut saalista ja oli
-kovalla, armottomalla kädellä kiskonut itselleen, mitä vain irti sai.
-Tällä tavoin kokoonhaalituilla äärettömillä rikkauksillaan hän vietti
-sitten Ruotsissa ennen kuulumattoman prameaa elämää. Ekolsundin
-tilalle, likelle Tukholmaa, hän rakensi itselleen suuren, komean
-kartanon. Kun hän sitten kullatuissa vaunuissa, neljä jaloa hevosta
-edessä, ajoi kartanonsa ja pääkaupungin väliä, ei hän sallinut kuskinsa
-väistyä syrjään kenenkään tieltä, paitsi jos itse kuningatar sattui
-vastaan tulemaan; niin ylpeä oli hän rikkaudestaan, sotatöistään sekä
-kuninkaallisesta sukuperästään. Ekolsundissa hän vietti nyt enimmäkseen
-joutoaikansa; köyhemmässä, kolkommassa, hovin loistosta syrjäisemmässä
-syntymämaassaan hän, niinkuin ylimalkaan Suomen korkeampi aateli tähän
-aikaan, kävi harvoin, vaikka hänellä täällä oli useimmat kartanonsa.
-Suuri alusmaa Liholan linnoineen hänellä muuten oli Virossakin.
-
-Tottista on se maine, että hän kosijana sai monta kertaa rukkaset,
-sillä naiset pelkäsivät hänen tuittupäistä luonnettansa. Miten lienee,
-mutta onnistuipa hänen kahdestikin saada omaksensa neitoja valtakunnan
-parhaista suvuista. Hänen ensimäinen puolisonsa oli Bjelkejä, toinen
-kreivi Pietari Brahen sisar.
-
-Viimeiset vuotensa Tott oli sairaalloinen, useinkin vuoteenomana.
-Keväällä 1640, kun hän mielestään taas oli vähän parempi, tahtoi hän
-vielä kerran käydä Suomen puolella, mutta sinne tultuansa hän kuoli jo
-heinäk. 15 päivänä Lavilan kartanossa Eurassa. Ruumis vietiin sieltä
-Turkuun ja haudattiin suurella juhlallisuudella. Saattojonossa oli 4
-lippukuntaa ratsumiehiä ja saman verran jalkaväkeä; siinä kulki piispa
-parinkymmenen papin kanssa, jotka olivat lähipitäjistä kokoonhaalitut;
-siinä oli mukana kenraalikuvernööri Suomen korkeimpien virkamiesten
-kera, yliopiston professorit ja oppilaat, Turun pormestari, raati ja
-suuri joukko porvareita. Keskellä jonoa talutettiin marskin hevosta,
-selässä musta loimi, jossa oli suuri valkoinen silkkiristi keskellä.
-Molemmin puolin arkkua kannettiin vainajan isän ja äidin vaakunoita.
-Samoin kantoi Turun läänin maaherra omin käsin suurta surulippua, jossa
-oli Tottin vaakuna, ja toinen herra astui vainajan haarniskaan puettuna
-hänen miekkansa paljastettuna kädessä. Ruumista seuraavat aatelisnaiset
-ajoivat kahdeksassa vaunussa, ja kenraalikuvernööri Pietari Brahe
-"venäjäntapaisessa kantotuolissa", jota kantamassa oli kaksi hevosta,
-toinen edessä, toinen takana. Kummankin hevosen selässä istui
-pitkäkauhtanainen kuski, ja vielä kaksi palvelijaa ratsasti irrallaan
-molemmin puolin. Turun tuomiokirkkoon, johon ruumis haudattiin,
-pystytettiin sitten komea marmorinen muistopatsas, jossa sekä
-sotamarski että hänen toinen puolisonsa olivat kuvatut.
-
-Aake Tottilla oli ainoastaan yksi poika, Klaus Tott, joka sitten isänsä
-urhotöitten tähden, jotka valtuuskirjassa ovat lavealta luetellut, sai
-kreivinarvon sekä enimmän osan Uudenkaarlepyyn sekä Lapuan pitäjiä ynnä
-Uudenkaarlepyyn kaupungin kreivikunnaksensa. Häneen sammui kuitenkin
-Tottin kreivillinen haara jälleen, sillä hän kuoli lapsetonna.
-
-
-
-
-17. Hakkapeliitat.
-
-
-Ensi alussa, niinkuin olemme nähneet, eivät keisarilliset olleet
-milläänkään Ruotsin sotavoiman uhatusta tulosta. Ainoa, mikä heitä
-silloin hiukan huoletti, oli se huhu, että Kustaa Aadolfilla muka oli
-muassaan lauma suomalaisia noitia, joiden kuvaton ulkonäkö jo oli niin
-hirveä, että saattoi säikähdyttää pakoon urhoollisimmankin soturin.
-Saatuansa sitten nuot kummitukset omin silmin nähdä mahtoivat keisarin
-sotamiehet varmaankin nauraa turhalle pelollensa; sillä suomalaiset
-olivat, samoinkuin heidän hevosensakin, pienen, vähäväkisen näköisiä,
-eikä millään muotoa hirvittäviä. Mutta eipä aikaakaan, niin alkoivat he
-jälleen uskoa heidän noitataitoonsa ja pelätä heitä. Nämät seisoivat
-vakavina, hätäilemättä, vaikka keisarin kuuluisimmatkin rykmentit
-karkasivat heidän kimppuunsa; he ryntäsivät vuorostaan päälle hurjalla
-rohkeudella, panematta huomiota vastassa olevien lukumäärään. Harvoin
-saatiin heitä paikaltansa järkähtämään; harvoin jaksoi vihollinen
-kestää, kun heidän sotahuutonsa: "Hakkaa päälle! Hakkaa päälle!"
-yhtäkkiä kajahti keskellä hänen rivejään. Eihän muka ollut mahdollista,
-että noin mitättömän näköiset raukat saisivat tuommoisia ihmetöitä
-toimeen ainoastaan luonnollisilla voimilla. Uusi lause lisättiin nyt
-litaniaan kaikissa katolisissa seurakunnissa Saksanmaalla; rukoiltiin
-Jumalaa varjelemaan oikeauskoista kansaa "tuosta _hakkapeliittain
-hirmuisesta laumasta_" (a horribili Haccapaelitarum agmine). Tämän
-nimen näet olivat Saksassa meidän miehemme saaneet heidän sotahuutonsa
-johdosta, jota varmaankin luultiin joksikin loitsusanaksi.
-
-Ruotsin kuninkaan liittolaiset ja ylimalkaan protestantit puolestaan
-puhuivat heistä ihmeellä ja ihastuksella. Harva se kirjailija, joka
-kolmekymmenvuotisesta sodasta kertoessaan ei olisi erittäin ylistänyt
-Suomen poikien urhoutta. Katselkaamme tässä nyt muutamia heidän
-lauseitaan.
-
-Vexionius (ruotsalainen) kertomuksessaan Ruotsin valtakunnasta
-mainitsee suomalaisia hyvin taitaviksi miekalla, pyssyllä sekä tykeillä
-sotimaan.
-
-Achrelius (ruotsalainen) sanoo eräässä teoksessaan: suomalaiset, Marsin
-lempilapset, ovat ikäänkuin syntyneet sotureiksi, ei vasta siksi
-harjoitetut.
-
-B. Skytte (ruotsalainen) muistopuheessaan Kustaa Aadolfista lausuu:
-suomalaisilla on uupumaton, tulinen into kaataa vihollisia.
-
-Pierius Winsemius (saksalainen?) kehuu: "Suomalainen ei huoli
-onnen vaiheista, niinkuin muu lauma; vakavana hän ei tee edes
-toiviolupauksia." -- "Suomen joukko, pelkäämättä kuolemaa, ryntäsi
-vihollisen rivien keskelle; se oli päättänyt voittaa tai kuolla."
-
-Saksankielisessä Theatrum Europaeum-nimisessä teoksessa on alussa
-tämmöinen lause: "Suuri kunnia oli Kustaa Aadolfilla suomalaisistaan
-sekä ruotsalaisistaan, kun he kestivät pakkaset vielä paremmin kuin
-päivän paahteen. He eivät lähteneet myöskään pakoon, ennenkuin täytyi
-ikäänkuin luontoa vastaan taistella. He tyytyivät vähään, eivät
-uupuneet koskaan, eivät nostaneet kapinoita." -- "Ruotsin ja Suomen
-kansat ovat niin urhoollisia ja ritarillisia, etteivät he tappelussa
-tahdo peräytyä, vaan seisovat kuin muuri, arvellen heidän kansansa
-kunnian vaativan pikemmin kuolemaa kuin pakoa."
-
-Heinsius (hollantilainen) eräässä ylistyspuheessaan kehuu: "Vaikka he
-(suomalaiset) olivat pienet kooltansa, seisoivat he kuitenkin lujina,
-järkähtämättöminä ja miehuullisina; ja yhtä hyvin olisi voinut toivoa
-elementtien antavan ihmisvoimalle myöten, kuin heidän kuoleman pelosta
-tai vihollisten pakoituksesta peräytyvän paikaltaan."
-
-Vielä paremmin kuin nuo joskus suurentelevat korulauseet kuvaavat nyt
-seuraavat muistossa säilyneet pienet jutut senaikuisten suomalaisten
-soturien vakavaa miehuutta.
-
-Ontuvaksi ammuttua suomalaista kehoitti hänen kapteeninsa muuttamaan
-jalkaväestä ratsuväkeen, koska hänen siinä olisi mukavampi olla. Mutta
-Suomen poika antoi tämän spartalaisen vastauksen: "Mina vela stå i
-krig, icke springa!" (Minä aion seisoa sodassa, enkä juosta.)
-
-Toiselta, joka paraikaa ahkerasti hieroa kitkutteli miekkaansa
-telttansa edustalla, kysyi ohitse ratsastava Kustaa Aadolf leikillään,
-mitä hän niin tulisella kiiruulla puuhaili? -- "Mina lipa rappire",
-vastasi sotilas vakavasti huonolla ruotsillansa, "mina lakta moro"
-(hion pamppua, huomenna pitää teurastaa).
-
-Meritappelussa Juutinraumassa (Öresundissa) Ruotsin ja Tanskan
-laivaston välillä v. 1658 tempasi tykin luoti yhdeltä suomalaiselta
-molemmat kädet poikki. Vakavasti katsahti haavoitettu ympärillensä ja
-huusi sitten: "Minnekä hiiteen miekkani lensi?" Innossaan hän ei
-muistanutkaan, ettei hänestä enää ikipäivinä ollut miekkamieheksi.
-
-Yhtä paljon kuin urhoudeltaan tulivat Ruotsin kuninkaan omamaiset
-soturit myös kuuluisiksi hyvästä kuristansa. Yllämainittu Theatrum
-Europaeum esim. kertoo, että he, jos heillä oli rahaa, aina
-rehellisesti maksoivat, mitä tarvitsivat, eivätkä rahanpuutteessakaan
-rasittaneet kansaa, vaan olivat veteen sekä leipään tyytyväiset.
-
-Tästä hyvästä kurista sai kiittää Kustaa Aadolfin itsensä säätämiä
-sota-artikkeleita. Jumalanpelko ja lähimäisen rakkaus olivat
-perussääntöinä tässä kuuluisassa laissa. Joka aamu ja ilta piti
-komppanian tai lippukunnan kokoontua yhteiseen rukoukseen, joka pyhä
-sekä kerran viikon keskelläkin pidettiin täydellinen jumalanpalvelus.
-Ken kolme kertaa oli laiminlyönyt nämät hartaushetket, pantiin koko
-vuorokauden ajaksi kaularautoihin seisomaan. Herran nimen soimauksesta
-oli kuolemanrangaistus määrätty, yhdentekevää oliko se tapahtunut
-humalassa vai selvällä päällä; samoin myös kävi sen, joka kolmannen
-kerran tavattiin Jumalan sanan ja sakramenttien pilkkaamisesta. Kirous,
-jos se virkainnossa luiskahti suusta, oli sakoilla sovitettava; mutta
-ken humalassa tai pahasta tavasta kiroili, sen täytyi sen lisäksi vielä
-julkisesti rykmentin edessä pyytää anteeksi. Noitia, joita siihen
-aikaan paljon kuljeksi ympäri muka loitsimassa haarniskoita aseen
-pystymättömiksi, ei Kustaa Aadolfin leirissä sallittu. Jalkavaimot
-myöskin ajettiin heti pois; mutta aviovaimoa ei estetty seuraamasta
-miestänsä. Ryöstäminen vihollisenkin maalla oli kielletty, paitsi kun
-päälliköt ruoanpuutteen aikana olivat lähettäneet väkeä muonaa
-hankkimaan taikka kun sen ajan tavan mukaan väkirynnäköllä
-valloitettava kaupunki luvattiin sotamiehille alttiiksi. Mutta
-silloinkaan ei saatu ryöstää mitään kirkoista eikä sairashuoneista,
-eikä myöskään tehdä väkivaltaa papeille, vanhuksille, vaimoille eikä
-lapsille, jolleivät ne itse ryhtyneet aseihin. -- Ankarat olivat
-niinikään rangaistukset pelkuriudesta. Jos joku ratsumieslippukunta tai
-jalkaväen komppania oli paennut tappelusta, ennenkuin oli voitu
-teräsaseita käyttää, niin päällikkö, jos hän oli siihen syypää,
-ajettiin häpeällisesti ulos leiristä, mutta jos syy oli väessä,
-hirtettiin heistä joka kymmenes mies, ja toisten täytyi puhdistaa
-leiri, majailla erillään muusta armeijasta ja olla liputta, kunnes he
-jollakin uljaalla urhotyöllä olivat rikoksensa jälleen hyvittäneet.
-Samoin myös päällikkö, joka muuten kuin vain viimeisessä hädässä antoi
-linnan vihollisen käsiin, tuli mestatuksi, ja hänen väkensä oli samojen
-rangaistusten alainen kuin edellisessä tapauksessa, sillä eroituksella
-kuitenkin, ettei ketään hirtetty. Mestaus, vankeus ja sakot, ne olivat
-Kustaa Aadolfin sotajoukossa tavalliset rangaistukset, mutta
-piiskaaminen oli kokonaan luvatonta, sillä se olisi masentanut soturien
-kunniantuntoa. Saman tärkeän tunteen vireillä pitämiseksi oli myös
-säädetty, ettei kukaan kunnialtaan poistuomittu tai rikoksen tähden
-jollakin lailla pyövelin käsissä ollut saisi sen jälkeen pysyä
-rykmentissä. -- Tämmöinen oli henki tässä armeijassa; siinä olikin se
-taikavoima, jonka avulla he voittivat keisarin irstaiset, kunnosta ja
-kunniasta välittämättömät, kokoon pestatut ja rahan tähden sotivat
-palkkalaiset.
-
-Urhous kuninkaan kuoltuakin pysyi aina edelleen entisellään, mutta
-kuri, niinkuin olemme nähneet, höllistyi valitettavasti sangen pian.
-Saakoon tässä vielä yksi todistus siitä sijansa. V. 1635, kun
-puolalaisten uhkausten tähden päätettiin varustaa vara-armeija, ei
-uskallettu lähettää kokonaisia suomalaisia ratsumieslippukuntia
-kotimaahan uusien lippukuntain kantaväeksi, siitä syystä, että he
-olivat Saksassa tottuneet irstaisuuteen sekä kaikellaiseen
-vallattomuuteen ja pelättiin heidän pahojen tapojensa myös tarttuvan
-vereksiin rekryytteihin. Vähempi osa heistä vain lähetettiin takaisin
-Suomeen, ne nimittäin, jotka välttämättömästi tahtoivat pitää
-puustellinsa ja joiden täten ilmenevä synnyinmaanrakkaus oli ikäänkuin
-jonkunmoisena takauksena heidän paremmin säilyneestä kunnostansa. Muut
-kaikki otettiin pestattuihin lippukuntiin samoilla ehdoilla kuin
-muukalaiset.
-
-Ruotsin sotajoukkojen voitoista tässä sodassa saisimme kuitenkin osaksi
-väärän käsityksen, jollemme huomaisi, etteivät ne olleet suinkaan
-yksistään ruotsalaisten ja suomalaisten aikaansaamat. Tämä oma väki
-ynnä skotlantilaiset palkkasoturit muodostivat tosin armeijan
-urhoollisimman, luotettavimman ja parhaimman osan, jolle urhotöistä
-tulee suurin ansio; mutta se oli sittenkin vain sangen vähäinen osa
-koko sotavoimasta. Ruotsin palveluksessa ja liitossa oli monasti noin
-100,000 miestä jalkeilla, vaan varsinaisia ruotsalaisia oli harvoin
-enempää kuin 10,000, suomalaisia enintään 6,000 (joissa jälkimäisissä
-1,500-2,000 ratsumiestä). Ainoastaan vastoinkäymisen aikoina, jolloin
-palkkalaiset tavallisesti luopuivat, sotivat Ruotsin sotaherrat
-pääasiallisesti omamaisilla voimilla.
-
-Saksan tantereet eivät olleetkaan muuten ainoat, jotka silloin Suomen
-sotureita vaativat. Liivin-, Viron- sekä Inkerinmaan linnojen
-vartioiminen oli yksistään meidän miehille uskottu.[14] Siellä majaili
-heitä aina 3-4,000. Ja vietiinpä Tanskan sodan aikana suomalaisia itse
-Ruotsinkin suojaksi, ensimäisenä sotavuonna 2,500 miestä ja toisena
-vielä 2,300 lisäksi.
-
-Suomalaisen sotavoiman lukumäärä oli Kustaa Aadolfin aikana suuresti
-enentynyt, suhteellisesti vielä enemmän kuin ruotsalaisen. V. 1616,
-Venäjän sodan lopulla, oli Ruotsilla 15,400 sotamiestä, Suomella 5,200;
-jälkimäiset muodostivat siis ainoastaan neljäsosan koko omamaisesta
-armeijasta. V. 1625, jolloin Kustaa Aadolfin laatima uusi järjestys
-valmistui, oli jalkaväkeä Ruotsilla 18 rykmenttiä (à 8 komppaniaa) eli
-noin 22,000 miestä, Suomella 12 (n. 10,000 m.); ratsuväen luku oli
-Ruotsissa 15 lippukuntaa (1,875 m.) Suomessa 12 (1,500 m.). Nyt oli
-siis suomalainen jalkaväki 1/3 koko summasta, ja ratsuväki 4/9.
-Myöhemmin karttui sotavoima ylimalkaan vielä suuremmaksi, vaikka
-viimeksimainittu suhde ruotsalaisten ja suomalaisten välillä tästä
-lähtien oli jokseenkin pysyväinen. Tavallisesti oli Suomella
-30-vuotisen sodan aikana aseissa vähintään 10-12,000 jalkamiestä,
-3-3,500 huovia. Monesti karttui niiden yhteinen luku 16-17,000:een
-mieheen. Jos sitten vielä otamme lisäksi aatelin ratsujoukon (100 m.,
-Ruotsissa 300), meriväen (2-3 komppaniaa à 400 m.) sekä pestatut
-sotamiehet (tykkiväen,[15] jalka- sekä ratsumiehiä), niin saamme kokoon
-noin 20,000 miehisen armeijan.[16] Tulipa tämä kuorma, raskas kuin se
-itsessään oli, sen kautta vielä raskaammaksi, että niin tiheään täytyi
-täydentää harvenneita rivejä vereksillä rekryyteillä. Sodat siihen
-aikaan olivat näet vielä paljoa tuhoavammat kuin meidän aikana. Huoli
-muonan sekä muiden tarpeitten hankkimisesta oli kovin vaillinainen ja
-puutteen kautta syntyneet taudit kuluttivat hirveästi väkeä. Eikä ollut
-soturien henki Itämeren linnoissa myöskään paljoa paremmassa turvassa,
-kun asunnot niissä olivat terveydelle vahingolliset. Täten luettiin
-esim. Suomen tavallisen jalka- sekä ratsuväen luku v. 1640 noin
-17,300:ksi mieheksi; mutta seuraavana vuonna, vaikka 2,000 rekryyttiä
-oli saatu lisään, oli heitä kuitenkin ainoastaan 14,500 jäljellä.
-
-Ratsumiehiä, niinkuin näimme, otettiin Suomesta aina verraten enemmän,
-johon oli syynä heidän kelvollisuutensa. Edellisten kuninkaitten aikana
-ei luultu omamaisia hevosia sotaan soveliaiksi; sen vuoksi pestattiin
-aina kalliilla hinnalla ranskalaisia ja saksalaisia huoveja. Tämä
-väärä luulo katosi nyt Kustaa Aadolfin sotien aikana kokonaan.
-Ulkomaalaisetkin rupesivat nyt kehumaan "Ruotsin ja Suomen hevosia,
-jotka kyllä ovat saksalaisia pienemmät, vaan tuliset, uupumattomat,
-ihmeen kestävät ja helpot elättää". Suomen ratsumiesten kautta
-pääasiallisesti tähän aikaan suomalaisten nimi levisikin ympäri
-Eurooppaa. Ylimalkaan oli vielä silloin ratsuväki armeijan
-vaikuttavimpana osana. Noilla pitkillä, joutuisilla retkillä
-30-vuotisen sodan loppupuolella oli usein puolet sotajoukosta huoveja,
-sillä jalkaväen oli vaikea päästä kulkemaan Pohjois-Saksan autioiksi
-hävitettyjen erämaitten poikki. Jalkamiehiä enimmiten käytettiin
-linnaväkenä ja kutsuttiin tavallisesti vain suurempia tappeluita varten
-kokoon, joissa kuitenkin myös ratsuväen rynnäkkö oli ratkaisevin.
-
-Kustaa Aadolfin aikana valmistui Ruotsin valtakunnan sotavoiman
-järjestys rykmentteihin, niinkuin se siitä lähtien pysyi. Suomessa oli
-seuraavat ratsurykmentit: _Turun_ (Pohjanmaan kanssa), _Uudenmaan_
-(Hämeen kanssa) sekä _Karjalan_ (Savon kanssa). Jalkaväen rykmentit
-olivat: _Turun, Porin, Pohjanmaan, Uudenmaan_, läntinen ja itäinen,
-_Hämeen, Viipurin_, läntinen ja itäinen, sekä _Savon_. Ennen Kaarle
-XII:nnen aikaa ei ollut kuitenkaan tapana mainita niitä näin maakunnan,
-vaan ainoastaan everstinsä nimellä.
-
-Yllälueteltu sotavoima saatiin kokoon seuraavalla tavalla. Tykkiväki
-sekä rakuunat (jotka vuoroin ratsain, vuoroin jalan sotivat)
-pestattiin. Aatelislippukuntaan lähetti jokainen aatelisherra
-tilustensa suuruutta myöten yhden tai useampia täydesti varustettuja
-huoveja. Muu ratsuväki syntyi rusthollilaitoksen kaltaisella tavalla;
-moni lainlukija, vouti, nimismies, pappi, porvari ja varakkaampi
-talonpoikakin antoi siihen miehen aseineen, hevosineen, ja sai siitä
-talonsa, kumminkin osaksi, verosta vapaaksi. Nämät kaikki armeijan
-osastot olivat siis vapaaehtoisia. Jalka- ja meriväki sitä vastoin
-täydennettiin rekryytinotolla. Kymmenen talonpoikaa (kaupungissa 10
-porvaria) oli aina ruotuna, josta yksi piti otettaman sotamieheksi
-(kaupungeissa sekä rantapitäjissä merimieheksi). Ensin otettiin
-niistä taloista, missä oli paljon miehiä; sitten pienistä, missä ei
-paljon työntekijöitä tarvittu. Lesken ainoaa poikaa ei otettu, ei
-myöskään mielellään semmoisesta talosta, josta jo yksi mies oli
-sotapalveluksessa tai kaatunut. Tätä jälkimäistä ehtoa täytyi kuitenkin
-suuren tarpeen tähden monasti rikkoa. Eräs talonpoika Rovaniemellä
-esim. pyysi kerta ja saikin veronhuojennusta sillä perustuksella, että
-hänellä oli neljä poikaa (joista kaksi jo kaatunutta) jalkaväessä,
-viides ratsumiehenä. Ylimalkaan ei sallittu sotamieheksi kirjoitetun
-palkata toista edestänsä; mutta toisinaan tehtiin rahan tarpeen aikana
-tästä kuitenkin poikkeus. Päiväläiset ja muu irtonainen väki otettiin
-kaikki, mitkä vain käsiin saatiin, ruotuihin panematta.
-
-Tämä rekryytinotto oli kansalle Suomessa kauheasti vastahakoinen ja
-peloittava. "Sotamiehenoton aikana", lausui kerta Pietari Brahe
-valtaneuvoskunnassa, "on Suomessa aina kyläraitit ihan tyhjinä ja
-autioina, vaikka maa sillä välin kyllä on kansakas." Sotapalvelukseen
-kykenevät miehet kokivat näet mikä milläkin keinolla pelastaa nahkansa.
-Moni piili kotipitäjänsä saloilla, kunnes vaara oli ohitse; moni ei
-katsonut tämmöistäkään lymypaikkaa vielä kyllin turvalliseksi.
-Joukoittain pakeni miehiä synkille erämaille pitkin Suomenselän
-harjanteita, joukoittain karkasi myös rajan yli Venäjälle, taikkapa
-Ruotsin puolelle, jossa Helsinglannin, Taalain y.m. maakuntain vuoriset
-takamaat tähän aikaan saivat ensimäiset suomalaiset asukkaansa. Saadut
-rekryytit täytyi kahleissa, niinkuin pahantekijät, kuljettaa
-rykmenttinsä majapaikoille, ja kuitenkin pääsi niitä marssiltakin aina
-karkuun. Joka vuosi oli tällä tavoin suuri osa sotamiehiksi määrätyistä
-"tietymättömissä". V. 1631 luettiin heitä 1,670, seuraavana vuonna
-5,777! Todella ihmeellinen ristiriitaisuus -- tämä kova sotapalveluksen
-pelko kotona ja luja, peloton miehuus sotatantereella! Syynä edelliseen
-ei tainnut olla ainoastaan pelko sotapalveluksen vaaroja -- vaikka,
-niinkuin olemme nähneet, se ei suinkaan ollut perätön -- vaan kenties
-vielä enemmän kansallemme ominainen rakkaus rauhaan ja synnyinmaahan.
-Sattuihan välistä, että sotamiehiä vielä Saksastakin karkasi, vaaroista
-ja vaivoista huolimatta pyrkien kotiin takaisin. Useimmat kuitenkin,
-kun kerran olivat virassa, täyttivät tehtävänsä suomalaisella,
-vakavalla velvollisuudentunteella. Epäilemättä ilmoitti siis Kustaa
-Aadolfin sota-artikkelein suomentaja, Hartikka Speitz, kansansa yleisen
-mielen, kun hän varusti esipuheensa näillä säkeillä:
-
-    Kilvet, aseet pois heittäkääm,
-    rauhan kans riidat peittäkääm,
-    mut jos toisin ei taid' olla,
-    eip ole häpee kedoll' kuolla.
-
-Tämän rekryytinoton epätasaisuuden ja epätietoisuuden tähden koetti
-Kustaa Aadolf saada varmemman, vaikka vähemmän tuottavan tavan voimaan.
-Määrätyn taloluvun piti olla yhtenä ruotuna, joka saisi hankkia
-itselleen miehen pestaamalla tai muulla keinolla, miten tahtoi. Tämä
-oli ensimäinen alku vastaiseen ruotuväkilaitokseen. Sitä samaa
-valmistettiin myös silläkin säädöksellä, että ratsumiehille sekä
-kruunun meriväelle annettiin puustelleja.
-
-Ylimalkaan eivät kuitenkaan talonpojat suostuneet kuninkaan uuteen
-ehdoitukseen. Täytyi siis koettaa toisilla keinoilla saada sotaväen
-rivit täyteen. Sydänmaan pitäjille lähetettiin sotamiesparvia
-karkureita etsimään ja kiinniottamaan. Yöllä piiritettiin tavallisesti
-se talo, missä karkureita arvattiin olevan, ja sitten murrettiin ovet
-väkisen auki. Siinä toimessa tehtiin kuitenkin hirveätä väkivaltaa ja
-vääryyttä. V. 1620 kävivät Rautalammin pitäjäläiset kenraalikuvernööri
-Kaarle Oxenstjernan luona valittamassa. Luutnantti Lassi Antinpoika oli
-siellä kuljeskellut majaillen taloissa 20-40:n miehen kanssa. Erään
-Leinosen luokse he olivat tulleet yöllä syyttäen häntä siitä, että hän
-muka piti karkureita palveluksessaan; hän pantiin sentähden rautoihin
-ja ripustettiin kahleilla tuvan lakeen, niin että varpaat juuri vain
-ulottuivat lattiaan. -- Nimismies Oksasen talosta he rupesivat viemään
-kahta renkiä, joista isäntä kuitenkin sai toisen irti oravakihtelyksen
-hinnalla; toinen kuljetettiin Suur-Savon kirkonkylään, missä hänkin
-sitten maksoi lunastuksekseen 50 oravannahkaa, 3 markkaa sekä yhden
-kirveen. -- Eräältä Kumpulaiselta otti luutnantti paimenen, jonka hän
-heti jälleen möi naapuritaloon 11:stä markasta. -- Toiseltapuolen tämä
-tehtävä ei ollut sotamiehillekään vaaraton. Talonpojat monasti
-puolustautuivat kirveillä, viikatteilla ja välistä ajoivat pakoon
-sotamiehet, joita lasten ja vaimojen haukkumasanat seurasivat vielä
-kauemmas. Kiinnisaadut karkurit pidettiin sitten tallella
-linnantapaisissa tarhoissa, kunnes heitä karttui niin monta, että
-kannatti lähettää rantamaille. Semmoinen karkurilinna oli esim. "Kyrön
-kantsi" Hämeenkankaan rajalla, nykyisessä Kankaanpään kappelissa
-Karvian pitäjässä.
-
-Rekryyttinsä oli ruodun aina varustettava tarpeellisilla vaatteilla
-sekä turkilla; näiden kuluttua hankki kruunu sitten uudet. Univormuista
-ei siihen aikaan ollut paljon tietoa; ainoastaan muutamat rykmentit
-pitivät samallaisia pukuja. Yleiseksi, käskyllä säädetyksi tavaksi
-tulivat univormut vasta v. 1656 Kaarle X:nnen aikana.
-
-Jalkaväestä oli vain osa varustettu pyssyillä; toisilla oli pitkät
-peitset aseena. Nämät peitsimiehet torjuivat rynnäköt, sillä aikaa kuin
-pyssymiehet jälleen latasivat tuliputkensa, mikä oli erinomaisen
-monitemppuinen ja vitkallinen työ. Pyssyt laukaistiin irtonaisella
-sytyttimellä; ei ollut niissä vielä edes piilukkoakaan. V. 1627 soti
-Liivinmaalla myös vielä useampia tuhansia suomalaisia jousimiehiä. Se
-ei ollutkaan mikään harvinainen suomalaisten alempaa kantaa todistava
-seikka. Yhdestä puolalaisten parhaista sotapäälliköistä samalla ajalla
-on se kehuva maine olemassa, että hän oli erittäin taitava jousella
-ampumaan. Niinikään käytettiin jousta Englanninkin sotajoukossa 17:nnen
-vuosisadan alkupuolella. Silloisten pyssyjen hankaluuden ja hitaisuuden
-tähden olikin sangen epäiltävää, kumpi ase oli paremmaksi katsottava.
-Kaikilla sotamiehillä oli pään suojana rautainen kypäri, ratsuväellä
-sitä paitsi myös rintahaarniska. Näillä viimemainituilla oli pistoolit,
-mutta miekka oli kuitenkin vaikuttavin ase.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Itä-Preussiin ei Kustaa Aadolf puuttunut, sillä se oli hänen
-lankonsa, Brandenburgin vaaliruhtinaan lääninä, vaikka Puolan
-yliherruuden alla.
-
-[2] Tästä Preussin sodasta olisi vielä ollut kerrottavana useampia
-Suomen ratsumiesten urhotekoja, mutta ne säästetään myöhemmäksi heidän
-päällikkönsä Aake Tottin elämäkertaan.
-
-[3] Puolivillejä eteläslaavilaisia Itävallasta Turkin rajalta, jotka
-palvelivat keisarin sotajoukossa.
-
-[4] Sen kertomuksen luotettavaisuudesta, joka kertoo seitsemänkymmenen
-suomalaisen taistelusta Demminin luona, on ollut väittelyä
-historiantutkijain kesken, mutta kun kertomus tavataan jo
-samanaikuisissa sodan esityksissä, näyttää uskottavalta, että joku
-todellinen tapaus on sen pohjana.
-
-[5] Rautalammilta saatu katkelma laulusta, jota vielä tämän vuosisadan
-alussa kansa muisteli ja lauloi.
-
-[6] Toista suomalaista ratsumies-eskvadronaa johti tässä Lützenin
-taistelussa ratsumestari Wunsch.
-
-[7] Enimmäksi osaksi lyhentämällä Fryxellin mukaan.
-
-[8] Tämmöistä kunnianimitystä soi muuten Ranskan kuningas kirjeissään
-myös Oxenstjernalle ja Banérille.
-
-[9] Ruotsalainen Mankell.
-
-[10] Tohtori, senaattori Ignatius.
-
-[11] Don espanjankielellä = herra.
-
-[12] Weserjoen varrella, Hannoverin seudulla.
-
-[13] Hän oli syntynyt Kirkniemen kartanossa Lohjalla v. 1598.
-
-[14] Tämä seikka muuttui sitten myöhemmin Kaarle XI:nnen hallitessa,
-josta ajasta lähtien siellä oli linnaväkenä pestattuja sotureita sekä
-ainoastaan pieni parvi jokaisesta Suomen rykmentistä.
-
-[15] Tykkimiehiksi mielellään pestattiin suomalaisia, koska ne olivat
-niin tarkat ampumaan.
-
-[16] Siihen aikaan oli Suomen asukasmäärä Käkisalmen läänin kanssa n.
-450,000 henkeä; suhteellisesti pitäisi meidän siis tätä nykyä pitää
-140,000:miestä sotaväkeä!
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:1, by Julius Krohn
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:1 ***
-
-***** This file should be named 44857-8.txt or 44857-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/4/4/8/5/44857/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
-  www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/44857-8.zip b/44857-8.zip
deleted file mode 100644
index 023c63f..0000000
--- a/44857-8.zip
+++ /dev/null