diff options
Diffstat (limited to '44857-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44857-8.txt | 4142 |
1 files changed, 0 insertions, 4142 deletions
diff --git a/44857-8.txt b/44857-8.txt deleted file mode 100644 index 7104d48..0000000 --- a/44857-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4142 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:1, by Julius Krohn - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Kertomuksia Suomen historiasta V:1 - Kustaa Aadolf ja Kristiina: Sodat - -Author: Julius Krohn - -Release Date: February 9, 2014 [EBook #44857] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:1 *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:1 - -Kustaa Aadolf ja Kristiina: Sodat - - -Kirj. - -JULIUS KROHN - - - -Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914. - - - - - - -SISÄLLYS: - -Puolan sota. - - 1. Riian kaupungin valloitus. - 2. Wallhofin tappelu. - 3. Kustaa Aadolf Preussinmaalla. - -Saksan sota. - - 1. Syyt Kustaa Aadolfin osanottoon. - 2. Kustaa Aadolfin lähtö Ruotsista ja tulo Saksaan. - 3. Seitsemänkymmenen suomalaisen sankarikuolema Demminin lähellä. - 4. Kustaa Aadolf Werbenin leirissä. - 5. Leipzigin eli Breitenfeldin tappelu. - 6. Würzburgin valloitus. - 7. Kustaa Aadolf Reinjoen seuduilla. - 8. Meno Lechjoen yli. - 9. Nälkäsota Nürnbergissä. - 10. Kustaa Aadolfin viimeinen taistelu. - 11. Kustaa Aadolf. - 12. Holhoojahallitus ja kolmenkymmenenvuotisen sodan loppu. - 13. Kustaa Horn. - 14. Torsti Stålhandske. - 15. Eerikki Slang. - 16. Aake Tott, Kustaa Aadolfin lumiaura. - 17. Hakkapeliitat. - -Viiteselitykset. - - - - - - -PUOLAN SOTA. - - - - -1. Riian kaupungin valloitus. - - -Koska Venäjän sota oli onnellisesti päättynyt, oli Ruotsilla nyt enää -vain yksi vihollinen jäljellä, nimittäin Puolan kuningas. Tämänkin -kanssa olisi Kustaa Aadolf sangen mielellään sopinut, sillä hän näki -kyllä, kuinka kipeästi jo hänen valtakuntansa ja kansansa tarvitsi -rauhaa ja hän olisi halunnut loma-aikaa alinomaisista sodankäynneistä -saadaksensa parantaa kaikellaisia juurtuneita epäkohtia. Mutta Puolan -Sigismund oli itsepäisesti vastahakoinen. Lapsimaisella ylpeydellä hän -nimitti itseänsä Ruotsin kuninkaaksi eikä tahtonut kirjeissään suoda -Kustaa Aadolfille muuta arvonimeä kuin Södermanlannin, Neriken ja -Vermlannin herttuan. Tämä olisi kuitenkin ollut jokseenkin viaton -mieliteko; mutta hän yritti samassa myös aina salaisilla kirjeillä sekä -lähettiläillä virittää kapinaa Ruotsin valtakunnan asukkaiden parissa -ja uhkasi Ruotsin alusmaita Virossa. Hänen kykenemätön, saamaton -luonteensa esti häntä kuitenkin kaikista tehokkaammista toimista. Jos -hän Kustaa Aadolfin ensimäisinä hallitusvuosina, sillä aikaa kuin -Ruotsin sotajoukkoja tarvittiin muualla, olisi kaikin voimin käynyt -Viron kimppuun, niin olisi hän luultavasti saanut sen maakunnan -valtaansa. Mutta Sigismundin tuumat nyt niinkuin aina ennenkin pantiin -laimeasti toimeen, ja vähä väliä hän suostui lyhyempiin tai pitempiin -aselepoihin, jolloin sota kokonaan lakkasi. - -Tälle kannalle ei Kustaa Aadolf nyt enää tahtonut jättää asiaa. Joko -piti olla täysi rauha tai täysi sota, jompaan kumpaan hän oli päättänyt -pakoittaa Sigismundia. Vuonna 1621 näyttikin siihen tarjoutuvan sangen -mukava tilaisuus. Puolalaiset näet olivat joutuneet sotaan eteläisten -naapuriensa, turkkilaisten kanssa. Heinäkuussa läksi siis Kustaa Aadolf -Elfsnabbista, Tukholman saaristosta liikkeelle lukuisan, upean -laivaston kanssa, joka kuljetti 12,000 miestä, osaksi palkattua -ulkomaalaista väkeä. Tarkoituksena oli mennä valloittamaan suurta ja -rikasta _Riian kaupunkia_, joka muun Liivinmaan kanssa kuului Puolan -vallan alle. Muutamien päivien perästä saapuikin laivasto, vaikka sen -myrsky ensin oli hajoittanut, onnellisesti Väinäjoen suulle. - -Sigismund ei ollut lähettänyt Riialle enempää kuin 300 varsinaista -sotamiestä avuksi; enempää ei hänellä Turkin sodan vuoksi ollut varaa -antaa. Mutta itse kaupungin porvareita oli paljon ja he olivat -miehuullisia ja sotatemppuihin harjaantuneita, eivätkä tahtoneet ottaa -mitään antautumisehdoituksia korviinsa. He olivat joen suulle -rakentaneet suuren, vahvannäköisen leirin vallituksineen. Siellä liehui -suuri joukko lippuja ja sieltä paukahteli tiheään kiväärin laukauksia. -Ruotsin amiraali, peläten että siellä majaili melkoinen armeija, epäili -useampia päiviä, pitikö hänen panna laivastonsa leirin kanuunatulelle -alttiiksi ja yrittää purjehtia jokea ylös. Kova myrsky, joka aukealla -lahdella ankkuroidulle laivastolle saattoi tuntuvaa vahinkoa, teki -kuitenkin lopun epäilyksistä. Päätettiin, maksoi minkä maksoi, yrittää -päästä leirin sivuitse turvalliseen satamaan. Elok. 4 p:nä läksivät -siten laivat liikkeelle, palavat sytyttimet tykkien vieressä, veneet -täynnä sotamiehiä varalla maallemenoa varten. Mutta -- ihme ja kumma! --- leiristä ei kuulunut yhtään ainoaa tykin laukausta, ei lentänyt -ainoatakaan luotia! Riikalaiset, niinpian kuin he näkivät tästä totta -tulevan, sytyttivät leirinsä tuleen ja pötkivät kiireesti pakoon -kaupungin muurien taakse. Koko leiri olikin vain ollut sukkelasti -keksitty tyhjä peloite, johon ei ollut viety yhtään ainoata kanuunaa, -ainoastaan muutamia satoja sotamiehiä näön vuoksi. - -Ruotsin sotaväki astui nyt maalle, ja muutamien päivien perästä saapui -vielä lisäksi _Jaakko De la Gardie_ maata myöten Viron kautta -Viipurista; tuoden kanssansa 4,400 suomalaista. - -Nyt piiritettiin Riika kaikilta haaroilta. Suomalaiset sijoitettiin -niin sanotun myllykaivannon viereen pohjoispuolelle kaupunkia. -Tulikidat rupesivat ankarasti lennättämään luoteja ja pommeja -kaupunkiin, välistä tuhannen kappaletta päivässä. Muurit, vaikka ne -olivatkin paksut, alkoivat siitä jonkun ajan perästä mureta ja tornit -raueta raunioiksi. Mutta Riian porvarit eivät kuitenkaan olleet vielä -millänsäkään. He sammuttelivat valppaasti pommien sytyttämiä tulipaloja -ja torjuivat pelottomasti päältänsä kaikki rynnäköt. - -Riikalaiset luottivat siihen, että heidän kuninkaansa ei voisi olla -auttamatta niin tärkeätä kaupunkia. Eräänä päivänä ilmaantuikin -porvarien suureksi iloksi Puolan lippuja metsäisille harjuille joen -eteläpuolelle. Mutta ilo ei ollut kovin pitkällinen. Puolalaisten -päälliköllä Radzivilillä ei ollut muuta kuin 5,000 ratsumiestä -muassansa. Yritettyään pari kertaa saada osan väkeänsä kaupunkiin, -pakeni hän jälleen, sillä Kustaa Aadolfin moninkertaista, tykeillä -varustettua, vahvoissa leireissä majailevaa voimaa vastaan hän ei -voinut mitään. - -Nyt kiihtyi ruotsalaisten tuli vielä entistä kiivaammaksi ja teki päivä -päivältä yhä enemmän vahinkoa sitä myöten kuin piirityskaivannot -lähenivät. Kuningas oli aina etupäässä mitään vaaroja pelkäämättä. -Kerta lensi tykin luoti aivan hänen telttansa läpi, vaan hän ei -sallinut siirtää majaansa toiseen paikkaan. Tämä pelottomuus oli myös -sotureille hyvänä esimerkkinä. Muutamat uivat eräänä yönä valliojan yli -ja sitoivat nuoria hakuliin (pölkkyaitaan), joiden päälle pantiin -verkkoja, ja niitä myöten kapusi uljas rynnäkköjoukko yli. Eikä -aikaakaan, niin oli vallinkulma heidän käsissänsä, vaikka -kaupunkilaiset tekivätkin lujaa vastarintaa. Jonkun aikaa sen perästä -onnistui myös rynnäkkö Hiekkaporttia vastaan, jonka ruotsalaiset saivat -valtaansa. - -Nyt jo pidettiin kaupungin valloitusta niin varmana, että Oxenstjerna -kerran päivällispöydässä leikillään kumarsi kuninkaalle ja joi Riian -uuden arkkipiispan maljan. Kustaa Aadolf vastasi nauraen sillä, että -hän joi uuden Vendenin piispan terveydeksi, ja myöhemmin hän antoikin -koko sen hiippakunnan maat Oxenstjernalle lääniksi. - -Koko viikon kesti kuitenkin vielä, ennenkuin kaupunki antautui. Vihdoin -viimein varusti Kustaa Aadolf kaikki lopullista rynnäkköä varten, jonka -piti tapahtua syysk. 12 p:nä. Vähää ennen lähetti hän kuitenkin -torvensoittajan kaupunkiin kirjettä viemään, jossa hän kehoitti Riian -porvareita luopumaan vastarinnasta, josta ei voinut enää olla mitään -apua, vaan ainoastaan turhaa verenvuodatusta ja kaikellaista julmuutta, -niinkuin väkirynnäköllä valloitetuissa kaupungeissa ainakin. Nyt -viimeinkin taipuivat riikalaiset ja avasivat porttinsa. - -Tämä oli ensimäinen suuri sankarityö, jolla Kustaa Aadolf käänsi -puoleensa maailman silmät. Sillä valloitettu kaupunki oli yli koko -Euroopan kuuluisa rikkaudestaan ja vahvuudestaan, ja sen valloittaminen -oli vaatinut erinomaista piiritystaitoa, erinomaista lujuutta ja -miehuutta. - - - - -2. Wallhofin tappelu. - - -Riian valloituksen jälkeen jatkui sotaa muutamia vuosia laimeammalla -tavalla, ja vähä väliä sitä yritettiin lopettaa rauhanhieromisilla. -Mutta v. 1625 tuli Kustaa Aadolf taas Liivinmaalle suuremman sotavoiman -kanssa ja läksi uudelle, pitemmälle valloitusretkelle. Hän itse -ruotsalaisen väen kanssa kulki Väinäjoen rantoja myöten ja otti -valtaansa siellä olevat pienet linnat; tunkeusipa hän sitten sieltä -vielä Kuurinmaallekin ja valloitti sen pääkaupungin Miittavan sekä -useampia muita pienempiä. Sillä välin Jaakko De la Gardie ja Kustaa -Horn suomalaisineen pakoittivat Tarton kaupungin antautumaan sekä myös -vähitellen kaikki muutkin Liivinmaalla puolalaisten vallassa olevat -vahvat paikat. - -Syksyn tullen hajosi armeija senaikuisen tavan mukaan talvimajoihinsa; -Ruotsin sotavoima otti asuntonsa pitkin Väinäjoen rantakyliä. Siellä -rupesivat kuitenkin pian ankarat taudit sitä ahdistamaan, kun oli -asunnoista puutetta ja seudut olivat matalat, rämeiset. Moni kuninkaan -likeisimmistäkin seuralaisista sairastui ja kuoli. "Minun täytyy", -kirjoitti Kustaa Aadolf kotiin ystävälleen Aksel Oxenstjernalle, "nyt -itse olla omana kamreerinani ja käsikirjurinani, ja jos -uuninlämmittäjäkin nyt vielä sairastuisi, saisin olla omnia tria -(kaikkena kolmena)". - -Tämä huolettava kivulloisuus armeijassa ei kuitenkaan masentanut -kuninkaan eikä hänen soturiensa miehuutta. Uuden vuoden aikana 1626 -tuli leiriin sanoma, että eräs puolalaisten parhaista päälliköistä, -Sapieha, kokoili melkoisia sotajoukkoja _Wallhofin_ kartanon tienoille -Liivinmaan etelärajalle. Hänen kimppuunsa päätti nyt Kustaa Aadolf -äkkiä karata, ennenkuin puolalaiset olisivat karttuneet liian -lukuisiksi. Voidakseen sen sitä arvaamattomammin tehdä, otti hän mukaan -ainoastaan 1,000 valittua jalkasoturia sekä parituhatta ratsumiestä, ja -riensi niiden kanssa Väinäjoen yli. Perille tultua tammik. 6 p. -havaittiin kuitenkin, että hanke jollakin lailla oli tullut vihollisen -tietoon; puolalaiset olivat varuillansa, sotarintaan asetettuina. Tämä -sotarinta ei ollut kuitenkaan oikein huolellisesti ja tarkasti -järjestetty. Puolalaisia oli vähintänsä 5,000; heillä oli siis suuri -ylivoima. Paitsi sitä oltiin nyt aukealla tantereella, jolla heidän -ratsuväkensä tähän asti aina oli ollut meidän miehiä etevämpi. -Puolalaiset eivät koskaan puhuneet muuten kuin nauraen ja ylenkatsoen -noista pikkaraisista Suomen hevoskoneista sekä niiden selässä istuvista -lyhytlylleröisistä miehentyngistä. Mitä hätää nytkään muka niistä olisi -voinut olla! Mutta Kustaa Aadolfin ratsujoukko, joka tässä -tilaisuudessa melkein kokonaan oli suomalainen, törmäsi kohta itse -kuninkaan sekä _Kustaa Hornin_ johdolla hurjalla vauhdilla vihollista -vastaan. Heidän tavallinen sotahuutonsa: "Hakkaa päälle! Hakkaa -päälle!" kajahti aivan Sapiehan omien rivien keskellä, ennenkuin -puolalaiset kerkesivätkään ihmettelystään tointua. Eipä aikaakaan, niin -kääntyi hänen hevosväkensä pakoon, ja vähäisen vastarinnan jälkeen -seurasivat jalkamiehetkin samaa esimerkkiä. Vihollisia makasi 5-600 -tantereella, lukuunottamattakaan niitä, jotka sitten paetessaan metsiin -saivat surmansa. Viisi lippua, kolme tykkiä, koko kuormaston sekä 150 -vankia, niiden joukossa myös taitavan päällikön Gonsievskin, saivat -voittajat saaliiksensa. - -Riian valloitus oli ollut ensimäinen suuri piiritys, joka oli tehnyt -nuoren Ruotsin kuninkaan nimen länsimailla tutuksi. Wallhofin voitto -oli nyt ensimäinen, jonka hän oli saanut aukealla kedolla, ja se lisäsi -taas hänen mainettansa. Ja ylpeydellä voimme me suomalaiset kehua, että -kunnia sinä päivänä tuli melkein yksinomaan meidän poikien osaksi, -sillä muu väki, niinkuin tästä tappelusta sepitetty latinalainen -ylistysruno vakuuttaa, ei kerinnytkään avuksi, ennenkuin kaikki jo oli -loppuun suoritettu. - - - - -3. Kustaa Aadolf Preussinmaalla. - - -Liettualaiset, joiden rajoja sota nyt lähinnä uhkasi, olisivat tämän -tappelun jälkeen olleet sangen taipuvaiset rauhaan. Mutta varsinaiset -puolalaiset ja heidän kanssaan myös itse kuningas Sigismund eivät vielä -tahtoneet kuulla sanaakaan sovinnosta. Siksi päätti Kustaa Aadolf mennä -heitä vielä likemmältä ahdistamaan ja purjehti alkukesällä 1626 -melkoisen sotavoiman kanssa Preussinmaalle. Tämä rantamaakunta, vaikka -sen asukkaat suurimmaksi osaksi olivatkin saksalaisia siirtolaisia, -kuului siihen aikaan vielä Puolan vallan alle ja oli näille varsin -tärkeä, koska heidän parhaan kauppaväylänsä, Veikseljoen, suu juuri oli -siellä. Sitäpä tahtoikin nyt Kustaa Aadolf heiltä tukkia, jotta he -saisivat oikein havaita, miltä sota tuntui. Kesäk. 27 p. laskettiin -maalle likellä Pillaun kaupunkia, ja kuukautta myöhemmin olivat jo -Braunsberg, Frauenburg, Elbing, Marienburg, Dirschau sekä useat muut -Länsi-Preussin[1] pienemmät kaupungit valloitetut. Sigismund oli -tapansa mukaan taas kauan vitkastellut, ennenkuin hän pääsi -liikkeelle, eikä hänessä ollut sittemminkään menetettyjen paikkojen -takaisinottajaa. - -Seuraavana vuonna teki Kustaa Aadolf yrityksen _Danzigia_, -Länsi-Preussin suurta ja vahvaa pääkaupunkia vastaan. Yöllä oli määrä -lotjilla viedä väkeä Veikseljoen yli kaupungin muurien edustalle ja -sitten äkki arvaamatta rynnätä esiin. Mutta sotamiehet olivat -tottumattomat kulkemaan veneissä; lotjat joutuivat epäjärjestykseen, -useat törmäsivät yhteen. Täten syntyi melua, joka herätti kaupungin -vartijain huomiota, ja pian alkoi lentää suhista luoteja valleilta, -tehden tuntuvaa vahinkoa. Pyyhkäisipä yksi pyssyn luoti vatsaan itse -kuningasta, joka tavallisuuden mukaan oli pienessä veneessä etummaisten -keskellä, niin että vain lihavuus varjeli hänet kuolemasta. Kuitenkin -Kustaa Aadolf vaipui veneen pohjalle ja tämä näkö masensi vallan -sotamiesten rohkeuden. Tyhjin toimin soudettiin jälleen takaisin -menetettyä melkoisesti väkeä. -- Yhtä onnettomasti kävi myös v. 1628, -kun Kustaa Aadolf säännöllisellä piirityksellä koetti saada Danzigia -valtaansa. Loppumattomat sateet paisuttivat silloin Veikselvirtaa -siihen määrään, että piirittäjien täytyi paeta pois leiripaikoiltaan. -Jäivätpä muutamat joukot tulvan äkkiä noustessa sulkeuksiin ikäänkuin -saariin, joista heitä täytyi veneillä käydä noutamassa. - -Parempi menestys sitä vastoin oli ylimalkaan aukealla tantereella. -Puolalaiset voitettiin melkein joka ainoassa tappelussa, ja Ruotsin -joukot, joiden johtajina usein mainitaan suomalaiset ratsumiehet _Aake -Tott_ ja Klaus Kristerinpoika Horn, etenivät yhä syvemmälle -varsinaiseen Puolaan. Kävivätpä lentävät partioparvet Masoviassakin -asti, vieläpä itse Varsovankin likiseuduilla, missä sataan vuoteen ei -oltu enää vihollista nähty. - -Kustaa Aadolf oli kaikissa otteluissa aina etumaisena, näyttäen -sotureilleen urhouden ja uljauden esimerkkiä. Tietysti joutui hän täten -montakin kertaa ankariin vaaroihin. Kerrankin esim. oli hän joutunut -ihan keskelle vihollisjoukkoa, missä ei näyttänyt olevan muuta kuin -surmaa tai vankeutta tarjona. Eräs hänen ratsumiehistään sen kuitenkin -hyvissä ajoin huomasi. "Tulkaa", huusi tämä muutamille kumppaneilleen, -"autetaanpa veikkoa, joka tuolla on pulassa!" Olipa se sangen sukkelaa, -ettei hän maininnut kuningasta edes nimeltä, sillä sen kuultuansa -olisivat tietysti viholliset vielä kiivaammin koettaneet saada häntä -valtaansa. Ratsumiehet saivat nyt äkillisellä rynnäköllä Kustaa -Aadolfin vapautetuksi. Hetken kuluttua huomasi kuningas, että tuo -samainen ratsumies oli joutumaisillaan vangiksi. Nyt hän vuorostaan -keräsi parven miehiänsä, ajoi pois puolalaiset ja huusi iloisesti: "Kas -nyt on kuitti, veli veikkoseni!" -- Toisen kerran taas oli Kustaa -Aadolf kahden kesken erään henkivartijansa kanssa ratsastanut ylös -harjulle, mistä hän kaukoputkella katsasteli vihollisten leiriä. Sen -huomattuaan hiipi kaksi puolalaista hiljaa heidän taakseen. -Henkivartija näki heidät vasta, kun he jo olivat ihan likellä. Hänen -hätähuutonsa kuultuaan kerkesi kuningas vain käännähtää, tempaista -miekkansa tupesta ja kohottaa sen suojuksen vihollisen sapelia vastaan. -Ensimäinen sivallus katkaisi kuninkaan miekan kädensuojuksen, toinen -leikkasi pois palan hänen hattunsa reunasta. Mutta ennenkuin kolmas -sivallus iski, pistikin Kustaa Aadolf, joka oli taitava miekkailija, -vihollisensa kuoliaaksi. Toisen oli jo sillä välin henkivartijan -pistoolinluoti kaatanut. -- Vielä kolmannessa tilaisuudessa sattui -luoti kuninkaan olkapäähän, niin lähelle kurkkua, että sitä oli -mahdoton poistaa. "Anna sen sitten olla", virkkoi Kustaa Aadolf -välskärille, "olkoon vain siellä muistona!" Ja sinne se jäikin hänen -kuolinpäiväänsä saakka, tehden kuitenkin sen verran haittaa, ettei -hänen enää ollut mukava käyttää rautahaarniskaa, vaan sai hän -enimmäkseen tyytyä nahkapaitaan. -- Sotamiehet olivat näistä monista -kuninkaansa urhouden osoituksista suuresti iloissaan ja innoissaan. -Mutta päälliköt pelkäsivät usein, he kun paremmin käsittivät, minkä -korvaamattoman vahingon Kustaa Aadolfin kuolema tuottaisi isänmaalle. -Mutta turhat olivat kaikki heidän kehoituksensa varovaisuuteen. "Ei ole -vielä koskaan yksikään kuningas saanut sotatantereella surmaansa", oli -Kustaa Aadolfin vastaus. - -Alinomaiset tappiot olisivat muuten nyt jo pakoittaneet puolalaisia -rauhansovintoon; mutta heillä oli vielä yksi toivo jäljellä, se -nimittäin, että Espanja ja Itävalta lupauksensa mukaan lähettäisivät -heille apua. V. 1629 saapuikin viimein 10,000 miestä keisarin väkeä. -Silloin oli juuri protestanttien koko vastarinta Saksanmaalla tullut -kukistetuksi ja keisarin ylipäällikkö Wallenstein saattoi antaa pois -osan liioista sotajoukoistansa. Mutta Kustaa Aadolfkin puolestansa oli -suuresti enentänyt voimaansa ja saavuttanut edelleenkin voittoja. Täten -tuli nyt vihdoin vuodeksi välirauha toimeen. Ehdot olivat Ruotsille -sangen edulliset. Sigismund sai tosin pitää hänelle rakkaan, joskin -tyhjän Ruotsin perintökuninkaan nimen, mutta Kustaa Aadolfille jäi -Riika ja Liivinmaan ynnä useimmat Preussissä valloitetuista -kaupungeista.[2] - - - - - - -SAKSAN SOTA. - - - - -1. Syyt Kustaa Aadolfiin osanottoon. - - -Samaan aikaan kuin Kustaa Aadolf temmelteli Liivin- ja Preussinmaalla -puolalaisten kanssa, oli Saksassakin pauhannut suuri taistelu. -Pitkällinen viha protestanttien ja katolilaisten välillä oli vihdoinkin -leimahtanut julkisodaksi. Voitto yhä enemmän kallistui jälkimäisten -puolelle, joiden johtajana oli itse Saksan keisari Ferdinand. Hädissään -olivat protestantit jo kerran kutsuneet avukseen muukalaisen, Tanskan -kuninkaan Kristian IV:nnen; mutta hänkin voitettiin ja pakoitettiin -lupaamaan, ettei hän enää sekaantuisi Saksan asioihin. Nyt näytti -perikato uhkaavan puhdistetun opin uskolaisia Saksanmaalla. Keisarin -väki sorti ja raasti armottomasti ja esteettömästi onnetonta kansaa -protestanttisissa seuduissa. Itse keisarikin antoi v. 1629 n.s. -peruutusjulistuksen, jolla hän määräsi, että kaikki katoliselta -kirkolta uskonpuhdistuksen aikana pois joutuneet maatilat piti sille -jälleen annettaman takaisin. Ne olivat jo nyt sata vuotta perinnön ja -oston kautta kulkeneet kädestä käteen; arvaahan siis, miten suurta -vääryyttä se julistus tuotti niiden silloisille omistajille. -Uskonvapauden poistamisesta ei tosin vielä ollut puhetta; mutta kuka -saattoi siinäkään suhteessa enää mitään toivoa, kun näki, millä -säälimättömällä kovuudella Ferdinand omissa perintömaissansa, missä -hänellä oli täysi valta, pakotti protestanttisia alamaisiansa katolisen -kirkon yhteyteen. - -Kustaa Aadolf oli hyvin harras protestantti; samalla oli myös -hengenvapaus hänestä ihmisen kallein tavara. Syvimmällä surkuttelulla -hän katseli siis, miten hänen uskolaisparkojansa Saksassa sorrettiin, -ja suuresti häntä ahdisti se pelko, että protestanttinen usko voisi -tulla sieltä peräti hävitetyksi. Hänessä paloi kiivas halu noita -hädänalaisia uskonveljiä auttamaan; sillä hänen mielestänsä samoinkuin -yksityinen ihminen on kansansa jäsen ja velvollinen sen hyväksi itsensä -uhraamaan, samoin myös jokainen yksityinen kansa on ihmiskunnan -jäsenenä velvollinen yhteisen edun vuoksi panemaan itsensä alttiiksi -ja rientämään sorrettujen veljiensä avuksi. Tätä hänen jaloa -auttamishaluansa vastusti kauan aikaa kuitenkin se pelko, etteivät -hänen voimansa siihen riittäisi ja että hänen oma kansansa, josta hänen -velvollisuutensa ennen kaikkea oli pitää huolta, voisi tällaisen -vaarallisen ja suuren hankkeen johdosta joutua turmion omaksi. -Vähitellen haihtuivat kuitenkin nämät epäilykset. Puolan sodassa Kustaa -Aadolf oppi luottamaan omaan sotataitoonsa ja myös soturiensa -urhoollisuuteen ja voimaan. Saman sodan loppupuolella hän paitsi sitä -huomasi yhä selvemmin, että taistelu Saksan keisaria vastaan kaikissa -tapauksissa tulisi välttämättömäksi. Ferdinand, niinkuin ennen on -kerrottu, lähetti suuren sotajoukon puolalaisten avuksi. Kirjeissään -hän ei koskaan tahtonut suoda Kustaa Aadolfille kuninkaan arvonimeä, -osoittaen siten selvästi, että hän puolusti Sigismundin oikeutta -Ruotsin kruunuun. Ylimmäinen keisarillinen sotapäällikkö, -_Wallenstein_, päästyänsä Saksan pohjoisrannoille asti, jossa hän -piiritti protestanttisena pysynyttä Stralsundin kaupunkia, otti -itselleen valtioamiraalin nimen ja rupesi hankiskelemaan sotalaivastoa -Itämerelle. Silminnähtävästi oli aikomus lähteä kukistamaan Ruotsia -Sigismundin vallan sekä paavin ikeen alle. - -Asiain näin ollen Kustaa Aadolf päätti kun päättikin itse lähteä -vihollista vastaan. Hänen mielestänsä oli paljoa edullisempaa -Ruotsille, jos sotatantereeksi tulisi vieras maa, ja paitsi sitä olisi -kunniakin paljoa suurempi, jos samalla myös onnistuisi pelastaa nuo -onnettomat uskonveljet sorron alta. - - - - -2. Kustaa Aadolfin lähtö Ruotsista ja tulo Saksaan. - - -Valtaneuvoskunta huolestui ensin suuresti, kun sille ilmoitettiin -kuninkaan tuumat; sillä vähäisen Ruotsin taistelu kristikunnan -mahtavinta hallitsijaa vastaan näytti kovin vaaralliselta, miltei -mahdottomalta. Mutta toiselta puolen ei kukaan myöskään voinut todistaa -perättömiksi esiintuotuja syitä. Vielä enemmän vaikutti Kustaa Aadolfin -into asian ratkaisuun. "Kuningasta", niin sanoi viisas Oxenstjerna, -"innostaa voimallinen henki, jota ei mikään saata vastustaa." - -Neuvoskunnan taivuttua kutsuttiin v. 1630 säädyt Tukholmaan kokoon ja -esitettiin heillekin tämä asia. Kaikki näkivät aivan selvään, miten -suuria uhrauksia, miten paljon varoja ja verenvuodatusta Ruotsin -valtakunnalta tällainen suuri yritys vaatisi; mutta sittenkään ei -ainoakaan ääni noussut vastaan. Ihmeteltävällä mielenjaloudella päätti -koko kansa uhrata itsensä pyhän asian hyväksi. Toukok. 20 p. -kokoontuivat sitten säädyt yhteiseen kokoukseen valtasaliin, johon myös -Kustaa Aadolf saapui, taluttaen nelivuotista tytärtään. Tälle pienelle -kruununperilliselle vannottiin nyt uskollisuudenvala, ja hyväksyttiin -ehdoitus hallituksen järjestämisestä kuninkaan poissaollessa. Sen -jälkeen piti Kustaa Aadolf liikuttavan ja jalon jäähyväispuheen -alamaisilleen. "Minä lähden", lausui hän muun muassa, "nyt taisteluun, -joka on paljoa vaikeampi ja vaarallisempi kaikkia edellisiä. En tee -sitä kevytmielisyydestä enkä myöskään -- sen Jumala voi todistaa! -- -minkään yksityisen edun tai turhan sodanhimon tähden. Vaan keisari on -minut monella tavalla pakoittanut tähän. Hän on häväissyt minua, -auttanut vihollisiamme ja sortanut uskolaisiamme, jotka, sekä -hengellisessä että maallisessa orjuudessa kituen, huoaten ikävöivät -pelastusta, eivätkä heidän huokauksensa, jos vain Jumala apunsa suopi, -tarvitse olla turhat. -- Mitä minuun tulee, niin tiedän vallan hyvin, -mikä minun kohtalokseni voipi tulla. Monessa paikassa olen jo Ruotsin -valtakunnan puolustukseksi vuodattanut vertani ja saanenpa vielä -vihdoin antaa henkenikin, sillä ruukku käy kaivolla siksi, kunnes se -särkyy." Kyyneleet puhkesivat puheen lopussa kuninkaan omistakin -silmistä esiin, eikä kuulunut salissa pitkään aikaan muuta kuin -läsnäolevien hiljaisia, väkisin pidätettyjä nyyhkytyksiä. Sitten Kustaa -Aadolf luki ääneensä vielä lyhyen rukouksen ja läksi pois salista. - -Vielä kerta oli kuitenkin valtiopäivämiesten suotu olla rakkaan -kuninkaansa seurassa; heidät kutsuttiin näet sinä päivänä palatsiin -päivällisille. Kustaa Aadolf kulki pöydästä pöytään ja puhutteli -melkein jokaista erikseen. Hän oli tässä tilaisuudessa vielä -tavallistakin lempeämpi ja herttaisempi. Vakavan sekainen iloisuus -vallitsi koko juhlatilaisuudessa. Tuntuipa siltä kuin kaikki -läsnäolijat olisivat aavistaneet, että kuningas ja hänen kansansa -olivat tässä nyt viimeistä kertaa yhdessä, ja kuin olisi tästä -eronhetkestä vielä oikein tahdottu nauttia. - -Laivasto seisoi jo sillä välin odottamassa Elfsnabbissa; sotaväki -majaili aluksissa, ja kaikki lähtövarustukset olivat päättyneet. -Kuninkaan tultua nostettiin heti ankkurit ja kuljettiin myötäisellä, -kohtuullisella tuulella joutuisasti meren poikki. - -Juhannuspäivänä 1630 läheni Ruotsin laivasto Pommerin rantaa. Se päivä -oli jo ennestään merkillinen protestanttien historiassa; sillä juuri -sata vuotta sitten oli heidän uskontunnustuksensa ensi kertaa astunut -julkisesti valtiollisella alalla esiin, kun se Augsburgin -valtiopäivillä tuotiin keisarin nähtäväksi. - -Aikomus oli ensin ollut laskea Rügen-saarta kohti ja vapauttaa se -keisarillisten sotajoukkojen vallasta, mutta kun tuli tiedoksi, että -ruotsalainen apujoukko, joka jo vuotta ennen oli lähetetty Stralsundin -avuksi, nyt oli koko saaren valloittanut, purjehdittiin suoraan -Usedom-saarelle. - -Kustaa Aadolf itse oli ensimäisiä, jotka astuivat jalallaan Saksan -rannan hiekalle. Hän laskeusi siellä heti toiselle polvelleen ja -rukoili ääneensä. Noustuaan jälleen pystyyn huomasi hän kyyneleitä -ympärillä seisovien herrojen silmissä. "Älkää itkekö", lausui hän -silloin, "vaan rukoilkaa Jumalaa sydämen pohjasta! Harras rukous on jo -puoli voittoa." Sitten hän tarttui lapioon ja alotti omin käsin -vallituksen, joka nyt luotiin leirin ympärille. Sotaväen tuontia maalle -jatkettiin yötä myöten, ettei paraillaan oleva edullinen tyyni ilma -menisi hukkaan. Valaistuksena tässä yöllisessä toimessa olivat -ylt'ympärillä palavien kylien liekit. Pakoon lähtevät kroatit[3] olivat -täten vielä tahtoneet käyttää valtansa viimeistä hetkeä. - -Keisarin hovissa ja ylimalkaan Saksan katolisissa osissa ei oltu -Ruotsin armeijan tulosta paljon millänsäkään. Äskeiset voitot sekä -protestanttien ja heidän auttajansa, Tanskan kuninkaan, kukistus olivat -paisuttaneet heidän ylpeyttänsä. "Onpa taas pikkiriikkinen vihollinen -meidän kimppuumme tipahtanut!" näillä sanoilla Ferdinand Regensburgin -valtiopäivillä ilmoitti asian muutamille Saksan ruhtinaille. Wienissä -laskettiin pilkkaa siitä, että muka Ruotsinkin kuningas vaati itselleen -majesteetin arvonimeä. "Mokoma majesteetti", arveltiin, "pian sulaa, -kunhan vain joutuu meidän eteläisen auringon paahteeseen!" Seurauksena -tästä ylenkatseesta oli se, että sotavarustukset kävivät huolettomasti -ja laimeasti. Vaativatpa Saksan ruhtinaat juuri tällä hetkellä keisarin -taitavan ja voittoisan ylipäällikön Wallensteinin eroittamista virasta -sen johdosta, että hän oli menetellyt kovin röyhkeästi ja -väkivaltaisesti. Conti, joka peri hänen paikkansa, ylenkatsoi myöskin -niin perinjuurin Ruotsin sotavoimaa, ettei hän edes yrittänytkään estää -Kustaa Aadolfin maallepääsöä. Hänen mielestään olikin parasta antaa -heidän tulla, jotta heidät sitten saisi yhdellä iskulla kerrassaan -hävitetyiksi. - -Ilman mitään vastarintaa levisi siis Kustaa Aadolfin sotavoima kaikkien -Oderjoen suussa olevien saarten yli, jopa he ottivat mannermaallakin -useampia läheisiä kaupunkeja haltuunsa. Joka paikassa tervehti kansa -heitä, niinkuin pelastajia ainakin; sillä Kustaa Aadolf oli opettanut -miehensä ankaraan kuriin. He eivät ryöstäneet halvintakaan kalua, eivät -tehneet vähintäkään väkivaltaa. Päinvastoin he usein omista vähistä -ruokamääristään jakoivat ryöstetyille, nälkää näkeville asukkaille. -"Emme käy sotaa", oli kuninkaalla tapana sanoa, "yksinään oman hyötymme -vuoksi, vaan myös tämän onnettoman Saksan kansan tähden; emme ole -tulleet heitä sortamaan, vaan päinvastoin tuomaan heille rauhaa ja -vapautta, sekä hengellistä että maallistakin." - - - - -3. Seitsemänkymmenen suomalaisen sankarikuolema Demminin lähellä. - - -Saksan sotaan käsketty suomalainen väki ei ollut saapunut yhdessä -kuninkaan kanssa, vaan tuli perille vasta vähää myöhemmin, heinäkuun -alassa. Turussa ei sattunut olemaan tarpeeksi laivoja sillä kertaa; -siitä syystä ei voitu lähettää enempää kuin Savon ja Porin -jalkarykmentit sekä seitsemän ratsumieslippukuntaa, jotka -viimeksimainitut, samoinkuin myös seuraavana vuonna lisäksi tulleet -viisi lippukuntaa, olivat Uudenmaan ja Hämeen läänistä sekä Turun -puolelta kotoisin. Meidän miesten luku ei ollut siis ensi alussa -suinkaan suuren suuri, mutta eipä ollut ennättänyt edes kuukauttakaan -kulua, ennenkuin he saivat jo tilaisuuden näyttää, että "miehuudella -sotia käydään, eikä miesluvulla". - -Kustaa Aadolfin nopeat valloitukset olivat nyt vihdoin herättäneet -Contin suruttomuuden unesta. Hänen ylenkatseensa oli nyt muuttunut -peloksi. Hän ei enää toivonutkaan suoralla, rehellisellä taistelulla -voivansa vastustaa tuota voittoisaa vihollista, vaan rupesi, niinkuin -hänen aikaisillaan viekkailla italialaisilla oli tapana, koettamaan -kaikellaisia häijyjä salakeinoja. Hänen kehoituksestaan läksi toinen -italialainen, everstiluutnantti Del Ponte, Ruotsin leiriin, valehdellen -olevansa tyytymätön karkulainen, joka halusi päästä kuninkaan armeijan -palvelukseen. Hänen oikea tarkoituksensa oli kuitenkin väijyä Kustaa -Aadolfia ja odottaa sopivaa hetkeä, jolloin hän saisi hänet murhatuksi -tai vielä mielemmin elävältä saatetuksi keisarillisten käsiin. - -Alussa elokuuta läksi Kustaa Aadolf eräänä päivänä itse tiedustelemaan -vihollisten asemaa Demminin kaupungin luona Pommerissa, vieden -kanssansa ainoastaan seitsemänkymmentä suomalaista ratsumiestä. Sen -nähtyänsä riensi Del Ponte heti salaa ruotsalaisten leiristä Contin -luoksi, otti häneltä 1,500 neapelilaista kyrassieriä ja asettausi -väijyksiin kahdenpuolen erästä rotkotietä, josta tiesi kuninkaan matkan -käyvän. Sinne saapuikin pian Kustaa Aadolf pienen parven kanssa, -aavistamatta tätä ilkeää petosta. Yht'äkkiä karkasivat neapelilaiset -esille, sulkien tien sekä edestä että takaa ja vaatien antautumista. -Mutta Suomen pojat, vaikka heitä oli vain yksi kahtakymmentä vastaan, -kävivät piiriin kuninkaansa ympärille ja alkoivat aika miesten tavalla -hakata päälle kaikille haaroille. Kerta toisensa jälkeen onnistuikin -heidän torjua viholliset päältänsä. Heillä näet oli se suuri etu, että -he saivat vapaasti käyttää kaikkia aseitansa, kun sitä vastoin Del -Ponte oli ankarasti kieltänyt väkeänsä pistooleilla ampumasta. Hän -tahtoi, jos mahdollista, saada kuninkaan elävältä vangiksi; myös -pelkäsi hän, että alinomainen pauke saattaisi herättää jonkun ehkä -lähiseuduilla kuljeskelevan ruotsalaisen partiojoukon huomiota. Jonkun -ajan perästä suuttuivat kuitenkin neapelilaiset tähän epätasaiseen -taistelutapaan, joka heiltä jo oli vienyt sangen monta uljasta -kumppania. Hekin tempasivat vihdoin pistoolinsa esille, joiden luodit -nyt rupesivat tiheästi lentelemään suomalaisten keskelle. Täten -alkoivat pian heidän urhojensa rivit harveta peloittavalla tavalla. -Kuninkaankin alta ammuttiin hevonen, eikä yksikään hänen miehistään -päässyt tuossa kauheassa käsikähmässä niin likelle, että olisi voinut -antaa hänelle toisen hevosen. Kustaa Aadolfin oli siis pakko antautua -vangiksi eräälle neapelilaiselle kyrassierille. Mutta samassa -kajahtikin melkein jo kuulumattomaksi heikontunut huuto "Hakkaa päälle" -taas uudella, monenkertaisella, kiihtyneellä voimalla ja sitä seuraavat -suomalaisten sivallukset näyttivät hämmästyneelle viholliselle, että -sotaonni, samoinkuin muukin onni, on sangen liukas luiskahtamaan. Del -Ponten lähdettyä olivat näet muutamat varovaiset ruotsalaiset päälliköt -lähettäneet vielä kolme lippukuntaa ratsumiehiä sekä yhden komppanian -jalkaväkeä kuninkaan jälkeen. Niillä oli käsky hiljakseen, pysytellen -jonkun matkaa jälempänä, seurata häntä, niin että hädän ehkä tullessa -olisivat varalla. He olivat kuulleet ampumisen, ja ratsuväki oli edeltä -rientäen nyt kerinnyt vielä ajoissa apuun. Tätä vereksen joukon -ryntäystä eivät neapelilaiset kestäneet kauan; he kääntyivät pakoon -jättäen jälkeensä 400 kaatunutta ja 200 vankia. Kustaa Aadolf, jonka -hänen vangitsijansa hädissään päästi irti, kun tämä hyväksi onneksi ei -arvannut saaliinsa kallista arvoa, sai tilaisuuden jälleen yhtyä omaan -väkeensä ja oli pelastettu. Mutta nuo seitsemänkymmentä Demminin -uskollista suomalaista makasivat melkein joka mies maassa kuolleena tai -pahasti haavoitettuna. Surullisin silmin kuningas katseli heitä. -"Kuinka monta sankarityötä", lausui hän, "olisivat nämät vielä voineet -suorittaa, jollei minun varomattomuuteni olisi saattanut heitä -ennenaikaiseen kuolemaan!"[4] - - - - -4. Kustaa Aadolf Werbenin leirissä. - - -Syksy kului alinomaisissa pienemmissä taisteluissa keisarillisten -kanssa, joissa Ruotsin väki enimmiten oli voitolla. Talvi tuli -tavattoman aikaiseen; lokakuussa jo sattui sangen kovia pakkasia. Nyt -olisivat keisarilliset mieluimmin keskeyttäneet sodan talven ajaksi, -niinkuin näillä mailla enimmiten tähän asti oli ollut tapana. Heidän -joukossaan oli paljon italialaisia, jotka eivät olleet tottuneet -tämmöiseen kolkkoon ilmaan, ja toisetkin olivat ylellisestä elämästään -veltostuneet. He kutsuivat siis Ruotsin väen päälliköt luokseen -keskustelemaan ja ehdoittivat välirauhaa kevääseen asti. "Aika olisi -jo", sanoivat he, "ajatella mukavaa talvikortteria; sillä eihän toki -soturille ole miksikään kunniaksi taistella lunta ja jäätä vastaan." -- -Mutta vanhin läsnäolevista Ruotsin eversteistä vastasi, ettei heidän -kuninkaansa suinkaan tahtoisi lakkauttaa sotaa talven tähden. "Hän on", -niin kehui vanhus, "väsymätön ja kärsii iloisella mielellä kaikki -vastukset, nälkää ja janoa samoin kuin pakkastakin, maaten yönsä -lumihangella ikäänkuin se olisi pehmein vuode. Tietystikään ei kukaan -meistä alapäälliköistä eikä sotamiehistä kehtaa olla arempi. Me Ruotsin -miehet olemmekin sotureja kesät, talvet; me emme ole pääskysiä, jotka -eivät uskalla tulla näkyviin, ennenkuin lumet ovat maasta sulaneet." -Kustaa Aadolf, saatuaan tästä tiedon, hyväksyi kaikin puolin vanhan -everstin puheen. Hän oli varustanut väelleen lämpimiä turkkiröijyjä; -hän oli hankkinut talvista retkeä varten riittävästi muonaa. Myös -karttui hänelle karttumistaan lisäväkeä, osaksi kotimaasta lähetettyä, -osaksi Saksassa pestattua. Contin armeija sitä vastoin hupeni päivä -päivältä tautien sekä karkaamisten kautta. "Nyt talviaikana", virkkoi -kuningas, "aion saada vielä enemmän toimeen kuin menneenä suvena." Tämä -ylpeä lupaus alkoikin sangen pian toteutua, sillä vuoden lopussa olivat -myös lopussa Contin sotajoukot, joita lukemattomissa kahakoissa yhä -uudestaan teloitettiin ja hajoitettiin. - -Nytpä läheni Kustaa Aadolfia viimeinkin toinen, pelättävämpi ja enemmän -hänen vertaisensa vihollinen. Wallensteinin saatua eron virasta, -määrättiin Baijerin armeijan päällikkö koko Saksan katolisen sotavoiman -ylimmäiseksi johtajaksi. Tämä oli vanha, viisas _Tilly_, jolla oli -tapana kehua, ettei hän "koskaan ollut maistanut viiniä, nauttinut -naisen rakkautta eikä jäänyt taistelussa tappiolle". Mutta vaikka hän -tähän asti oli ollut niin voittoisa, niin ei hän kuitenkaan ollut -yhtään ylpeä; hän ei kertaakaan yhtynyt muiden kera pilkkaamaan Ruotsin -kuningasta, vaan arvosteli alusta alkain oikein Kustaa Aadolfin -tavatonta taitoa ja kykyä. - -Sen erehdyksen oli hänkin kuitenkin nyt tehnyt, ettei hän ollut heti -koko voimallaan rientänyt Ruotsin armeijaa vastaan. Hän näet toivoi -Contin yksinkin jaksavan seisoa sitä vastaan, kunnes hän olisi -kukistanut ja valloittanut rikkaan ja mahtavan _Magdeburgin_ kaupungin, -jota ei hän uskaltanut jättää selkänsä taakse. Paljon ei puuttunutkaan, -että nämät molemmat suuret sotaherrat olisivat saaneet ensi kertaa -koettaa voimiansa Magdeburgin edustalla; sillä Kustaa Aadolfin mieli -paloi auttamaan tätä urhoollista kaupunkia, protestanttisen uskon -vahvinta suojelusmuuria niillä seuduin. Esteenä olevan Contin armeijan -oli hän nyt jo musertanut mitättömiin; Pommerin herttuan sekä -Brandenburgin vaaliruhtinaan, jotka keisaria peläten kauan aikaa -horjuivat kahden vaiheella, oli hän pakoittanut liittolaisikseen. Ei -ollut enää muuta kuin lyhyt matka Magdeburgiin jäljellä; mutta se matka -kävi Saksin vaaliruhtinaan alustan läpi, ja tämä herra, vaikka hänkin -oli luterilainen, oli yksityisten etujen vuoksi halukas kallistumaan -keisarin puolelle. Hän ei sallinut Kustaa Aadolfin vapaasti marssia -maansa läpi. Näin sai Tilly esteettömästi ahdistaa Magdeburgia ja -viimein väkirynnäköllä valloittaa tämän onnettoman kaupungin, jossa -tilaisuudessa tapahtuneen julmuuden sekä verenvuodatuksen vertaista -Tillyn omien sanojen mukaan ei ole nähty aina Jerusalemin hävityksestä -saakka. - -Kustaa Aadolf, kun hän ei ollut saanut pelastaa Magdeburgia, otti nyt -osan armeijaansa ja asettausi sen kanssa vahvaan leiriin _Werbeniin_, -Elbe- ja Havel-jokien yhtymäpaikkaan. Sopivampaa asemaa tuskin olisi -voinut keksiä. Kolmella taholla olivat syvät joet leirin suojana; -neljännelle oli rakennettu korkeita, paksuja vallituksia, joilla seisoi -150 tykkiä, uhkaavat kidat ammollaan. Takana oli liittolaismaat -Brandenburg, Pommeri ja Meklenburg, jotka näin olivat hyvin varjeltuna -samalla kun ne myös puolestansa olivat Ruotsin väen apuna siten, että -niistä oli helppo saada muonavaroja. Vihollisen sitä vastoin oli, -ennenkuin se pääsi Werbeniin, kulkeminen pitkät matkat aivan tyhjiksi -ryöstettyjen seutujen läpi. Tässä saattoi siis Kustaa Aadolf hyvässä -turvassa odottaa keisarillisten tuloa, vaikka hänellä olikin vain noin -15,000 miestä, Tillyllä 24,000. - -Aivan ristissä käsin odottaminen ei ollut kuitenkaan Ruotsin kuninkaan -eikä hänen urhojensa mielen mukaista. Eräänä päivänä läksi Kustaa -Aadolf leiristään liikkeelle uljaalle partioretkelle noin 3,000 -ratsumiehen kanssa. Hän oli saanut tietää Tillyn etujoukkona olevan -ratsuväen (neljän rykmentin) jo ehtineen parin, kolmen peninkulman -päähän Werbenistä. Tämän etujoukon hän aikoi nyt hävittää äkillisellä -päällekarkauksella. Keisarilliset olivat majoittuneet kolmeen eri -kylään; siksi kuningaskin jakoi väkensä kolmeen joukkoon. Baudis -_suomalaisten_ kanssa lähetettiin Burgstallin kylää vastaan, joka oli -läntisin; Kustaa Aadolf itse otti keskimäisen, reinkreivi itäisimmän -osaksensa. Yöllä heinäkuun 18:tta päivää vasten 1631 saapui jokainen -määräpaikalleen. Kylien asukkaat, vaikka he olivat saaneet -vihiä aiotusta rynnäköstä, eivät olleet antaneet siitä tietoa -keisarillisille, joita he vihasivat. Tillyn väki, väsyneenä pitkästä -marssista ja aavistamatta, että miesluvultaan niin paljoa pienempi -Ruotsin armeija uskaltaisi lähteä vallitustensa suojasta, oli -laiminlyönyt vartioimista. Baudis hyökätessään suomalaisineen rajuilman -tavoin, tapasi vihollisen syvimmästä unesta; sitä paitsi oli heidän -everstinsäkin vieraisilla toisessa kylässä, niin ettei heillä ollut -johtajaa. Hämmästyneet, pyöräpäiset keisarilliset hakattiin siis -enimmäksi osaksi maahan; ainoastaan harva pelasti itsensä pakenemalla. -Toisissa kylissä menestys ei ollut yhtä täydellinen. Niihin saapuneet -joukot eivät olleet yhtä joutuisia kuin suomalaiset; heidän perille -tullessaan oli jo vihollinen herännyt Burgstallin kahakan pauhuun ja -seisoi järjestetyssä sotarinnassa. Vihollinen tosin täälläkin jonkun -vastustuksen perästä voitettiin ja hajoitettiin, mutta voitto ei ollut -kuitenkaan kummassakaan paikassa niin täydellinen kuin Burgstallissa. - -Vimmastuneena tästä arvaamattomasta tappiosta marssi nyt Tilly koko -armeijansa kanssa Werbeniä vastaan. Voitosta hän oli varma, luottaen -osaksi suureen ylivoimaansa, osaksi myös muutamien salapetturien -lupaukseen, joiden piti keisarillisten lähestyessä naulita umpeen -Ruotsin tykkien sankkireijät ja sytyttää Werbenin kaupunki palamaan. -Tämä hanke oli kuitenkin tullut Kustaa Aadolfin tietoon ja hän oli -päättänyt kääntää sen vihollisen omaksi turmioksi. - -Heinäkuun 27 p. päivällisen aikana ilmaantuivat Tillyn sotajoukot -hyvässä järjestyksessä näkyviin. He asettivat eräälle harjulle -kolmekymmentäkaksi suurta tykkiä, jotka pian alkoivat kiivaasti syöstä -tulta Ruotsin leiriin. Sieltä ei kuulunut muuta kuin joku harva laukaus -vastaukseksi. Samassa leimahti useammista paikoista leirissä suuri -liekki; kuninkaan käskystä oli näet ajettu kokoon suuria risuläjiä, -jotka nyt sytytettiin. Tästä päätti Tilly tietysti, että petturit -olivat täyttäneet lupauksensa. Huoletonna ja riemuhuudolla juoksivat -siis keisarilliset rynnäkölle. Mutta kun he olivat joutuneet tarpeeksi -likelle, tuiskahti heitä vastaan raehauleja niin taajasti, että -kokonaiset rivit kaatuivat kerrassansa maahan ja tähteet säikähtyneinä -pötkivät pakoon. Näistäkin kuitenkin saivat vielä suuret joukot -surmansa, sillä Baudis ratsumiehiensä kanssa hyökkäsi tuulispäänä -heidän niskaansa. - -Seuraavana aamuna alkoi etuvartijain välillä pieni kahakka, joka pian -kiihtyi suuremmaksi, kun molemmille puolille yhä saapui apua. Viimein -ryntäsi kuningas itse ulos leiristä 1,000:n pyssymiehen ja 800:n -ratsumiehen kanssa, joista jälkimäisistä puolet olivat suomalaisia. -Näiden ryntäystä ei vihollinen voinut kestää, vaan ajettiin kauas pois -leirin läheisyydestä. Tilly asetti nyt koko armeijansa sotarintaan ja -tarjosi tappelua aukealla tantereella; mutta Kustaa Aadolf ei huolinut -siihen ruveta miesluvun kovin suuren epätasaisuuden vuoksi. - -Pari viikkoa seisoi sitten Tilly vielä näillä seuduin, odottaen -soveliasta tilaisuutta käydäkseen Ruotsin kuninkaan kimppuun; vaan -semmoistapa ei tahtonut ilmaantua. Sillä välin nousi häntä vastaan -toinen vihollinen, joka oli vielä hävittävämpi kuin Ruotsin väen -luodit. Muona, joka oli kaukaa tuotava, pilaantui usein matkalla -kesäisessä paahteessa tai joutui rohkeitten ruotsalaisten partiokuntien -käsiin. Täten saatiin nähdä yhä enemmän nälkää keisarillisten leirissä. -Eipä ollutkaan Tillyllä viimein muuta neuvoa kuin peräytyä Magdeburgiin -asti. Hän oli tällä turhalla retkellä menettänyt 6,000 miestä ja sen -lisäksi -- mikä vielä pahempi -- sotamiestensä sekä omankin -luottamuksensa. - -Mutta Kustaa Aadolfin maine sitä vastoin oli tästä taitavasta -puolustuksesta kahta vertaa voimallisempaa vihollista vastaan karttunut -vieläkin suuremmaksi. Niin myös olivat hänen soturinsa taas saaneet -uuden tilaisuuden osoittaa uljasta miehuuttaan ja hyvää sotakuriansa. -Erittäinkin oli suomalainen ratsuväki nyt tullut kuuluisaksi, varsinkin -tuon sukkelasti toimeenpannun Burgstallin päällekarkauksen sekä myös -Werbenin leirin edustalla tapahtuneen kahakan kautta. Kustaa Aadolf -luotti tästä lähtien heihin paremmin kuin mihinkään muuhun väkensä -osastoon. Kaikissa tappeluissa, niin kauan kuin kuningas eli, saivat he -nyt aina seisoa sotarinnan oikean kyljen äärimäisenä joukkona. Sen ajan -taistelutavan mukaan asetettiin näet jalkaväki tykistön kanssa -sotarinnan keskustaan, ratsuväki kyljille. Tämä ratsuväki oli paljon -vaikuttavampi kuin huonopyssyinen, hidasliikkeinen jalkaväki, ja -tavallisesti pääsi se armeija voitolle, jonka oikea kylki sai vastassa -olevan vihollisen vasemman kyljen hajoitetuksi ja saattoi sitten -täydellä voimalla hyökätä keskustan kimppuun. Suomalaisille määrätty -paikka oli siis suuri luottamuksen ja kunnioituksen osoitus, joskin se -samalla toi myös sitä suuremman vaaran mukanansa. - - - - -5. Leipzigin eli Breitenfeldin tappelu. - - -Werbenistä palatessaan kohtasi Tilly hänelle avuksi lähetetyn suuren -sotajoukon, niin että hänen armeijansa karttui nyt 40,000:ksi mieheksi. -Samassa saapui hänelle myös keisarilta se käsky, että hänen piti -kääntää aseet Saksin vaaliruhtinasta vastaan. Tämä herra näet, vaikka -hän keisarille mieliksi oli estänyt Kustaa Aadolfin Magdeburgia -auttamasta, oli kuitenkin samassa osoittanut Ferdinandille -uppiniskaisuutta siten, ettei ollut pannut toimeen julistusta katolisen -kirkonomaisuuden takaisinannosta. Tilly marssi nyt siis pelättyjen -joukkojensa kanssa Saksin rajan yli. Merseburgin, Jenan ja -Weissenfelsin kaupungit ryöstettiin; enemmän kuin kaksisataa kylää -leimahti yhtenä ja samana päivänä tuleen. "Minun vallonilaiseni", -virkkoi Tilly, kun hänelle näistä julmuuksista valitettiin, "eivät ole -taivaan lintuja, että he voisivat ravita itseään paljaalla ilmalla." -Hädissään pyysi nyt vaaliruhtinas apua Kustaa Aadolfilta ja solmi lujan -liiton hänen kanssansa. - -Tilly seisoi ylen vahvassa leirissä likellä Leipzigin kaupunkia; siellä -hän aikoi odottaa liittolaisten päällekarkausta tai myös heidän -sotavoimansa hajoamista muonan puutteen tähden. Mutta tätä viisasta -neuvoa vastustivat kaikki nuoremmat everstit, tulinen Pappenheim -etupäässä. Tämä sanoi sitä pelkuriudeksi, jos nyt päästettiin käsistä -tilaisuus hävittää vihollinen, joka viimeinkin oli uskaltanut ulos -aukealle tantereelle. Ja häntä vastaan oli välttämättömästi mentävä, -jos tappelua toivottiin, sillä tämän vahvan leirin kimppuun hän ei -suinkaan uskaltaisi rynnätä. Tuo moite pelkuriudesta loukkasi ja -liikutti vanhaa Tillyä kovasti; harmi voitti viisauden ja hän päätti -lähteä ulos leiristä. - -Varhain aamulla syyskuun 7 p. 1631 marssi siis keisarillinen sotavoima -liittolaisia lähemmäksi ja seisahtui _Breitenfeldin_ kylän tienoille, -missä sillä oli matala harju takanaan ja lieterantainen pieni joki -jonkun matkan päässä edessänsä. Tykistö asetettiin harjulle, niin että -se oman väen yli saattoi lennättää luotejansa lähenevän vihollisen -riveihin. Koko armeija oli vanhan tavan mukaan jaettu suuriin, syviin, -monta tuhatta miestä käsittäviin neliskulmiin (tertsioihin), jotka -olivat sangen kömpelöt liikunnoissaan. Jalkaväki oli keskustassa, -ratsuväki molemmin puolin kyljillä, kaikki yhtenä sotarintana ilman -mitään varajoukkoa; niin varmat oltiin voitosta. Keskustaa johti Tilly -itse; vasemman kyljen oli Pappenheim omasta pyynnöstään saanut, sillä -hän varmaan luuli Kustaa Aadolfin itse komentavan oikeaa kylkeänsä. -Hänen suvussaan näet kulki vanhastaan se ennustus, että eräs kreivi -Pappenheim, ratsastaen valkoisen orhin selässä, oli voittava mainion ja -mahtavan kuninkaan. Tämän ennustuksen Pappenheim lujasti uskoi -tarkoittavan häntä itseään ja Ruotsin kuningasta; siksi hän aina -ratsasti valkoisella orhilla ja koetti päästä kahakkaan Kustaa Aadolfin -kanssa. Enin osa Tillyn armeijaa oli kookasta, vahvaa, jo monasti tulta -kokenutta, kaikkiin sotatemppuihin tarkoin harjaantunutta väkeä. Täysi -luottamus voitosta siis täytti heidän sydämensä, ja heidän rohkeutensa -yltyi vielä siitä puheesta, jonka nyt Tilly heille piti. "Viimeinkin", -lausui vanha sotaherra, "on meidän vihollisemme piiloloukeroistaan ja -ketunluolistaan pujahtanut ulos aukealle tantereelle. Täällä me nyt -saamme käydä hänen kimppuunsa rinta rintaa, miekka miekkaa vasten. -Kukahan voitosta voisi epäilläkään? Eihän vääräuskoiset ole vielä -koskaan voittaneet katolilaisia aukealla tantereella. Katsokaapa vain -noita koreita saksilaisia, tuota nuorta, vastapestattua väkeä, joka -ensi rynnäköllä heti lentää kaikille haaroille niinkuin akanat -tuulessa. Katsokaa myös noita repaleisia, nälistyneitä, uupuneita -Ruotsin joukkoja, joiden hevoset ovat huonommat kuin teidän -kuormastokoninne! Hyökätkää vain täyttä vauhtia heidän päälleen, niin -saatte nähdä, että ratsut miehineen päivineen keikahtavat nurin niskoin -jo yksistään teidän tulisten oriittenne kavioiden iskusta!" -- -Tunnussanaksi määrättiin "Jeesus Maaria!" -- tunnusmerkiksi valkoinen -nauha hattuun -- aivankuin Magdeburgin rynnäkössä. - -Varhain samana aamuna läksivät myös liittolaisarmeijat liikkeelle. -Kiireesti he kulkivat kapeaa siltaa myöten tuon lieterantaisen joen -poikki ja ihmeteltävän kiireesti he sitten toisella rannalla -järjestäytyivät sotarintaan. Tilly ei ollut tahtonut estää heidän -ylimenoansa, sillä hän tahtoi täten saada heidät ikäänkuin satimeen, -josta ei heidän, tappiolle jäädessään, enää olisi mahdollista päästä -pakoon. Mutta kun hän nyt näki heidän nopeat liikkeensä ja heidän hyvän -järjestyksensä, kuuluu hän vaalenneen ja tulleen aivan sanattomaksi. -Taisipa silloin synkkä aavistus iskeä hänen mieleensä. - -Saksilaiset, noin 20,000 miestä, saivat sijansa vastapäätä -keisarillisten oikeanpuolista kylkeä; Ruotsin armeija, 13,000 miestä -jalkaväkeä, 9,000 hevosväkeä, otti käydäkseen itse Tillyn ja -Pappenheimin kimppuun. Suuri eroitus oli näiden molempien sotarinnan -osien ulkomuodossa; vaaliruhtinaan joukot olivat verevät kasvoiltaan, -uusissa, koreissa vaatteissa; Kustaa Aadolfin urhoilla oli puvut -kuluneet, hevoset pienet, laihat; miehet itsekin lyhyenläntäiset, -mitättömän näköiset. Yhtä suuri, sen tappelu pian näytti, oli myös -eroavaisuus kunnossa, vaikka aivan päinvastoin kuin mitä näöstä olisi -voinut päättää. Saksilaiset olivat järjestetyt aivan samaan malliin -kuin keisarillisetkin; mutta oman sotarintansa oli Kustaa Aadolf -asettanut uuden, oman keksimänsä tavan mukaan. Hänen jalkaväkensä, joka -myös oli keskustana, seisoi prikaatittain, pari tuhatta miestä -kussakin, jotka paljon nopeammin saattoivat kääntyä ja marssia; -ratsuväki oli jaettu lippukuntiin ja lippukuntien lomiin oli aina -asetettu pyssymiesparvia. Koko voima oli järjestetty kahteen peräkkäin -seisovaan sotarintaan, joista toinen oli varajoukkona. Kaikki oman maan -väki oli ensimäisessä sotarinnassa, toisessa ainoastaan pestattua. -Oikean kyljen ratsuväkeä, niinkuin Pappenheim oikein oli arvannut, -johti kuningas itse. Siellä nähtiin kolme ruotsalaista rykmenttiä, -kaksi suomalaista _Stålhandsken ja Tottin_ johtamina. Näillä -viimeksimainituilla oli nyt täällä ensi kertaa uusi kunniasijansa. -Keskustassa seisoi neljä prikaatia jalkaväkeä, joiden joukossa -urhoudestaan kuuluisa sininen prikaati, kuninkaan henkivartijat: niin -myös ruotsalaisessa prikaatissa oli muiden muassa Savon rykmentti. -Vasemman kyljen komentajana oli _Kustaa Horn_; hänenkin joukossaan oli, -paitsi pari saksalaista, yksi suomalainen ratsumiesrykmentti. - -Kun kaikki oli järjestyksessä, ratsasti kuningas sotarintansa keskelle, -paljasti toisella kädellä päänsä ja ojensi toisella miekkansa kärjen -maahan. Kaikki muutkin noudattivat tätä hänen esimerkkiään. Sitten -koroitti Kustaa Aadolf mahtavan äänensä, niin että se kaikui melkein -koko sotarinnan yli, ja rukoili: "Armollinen Jumala, Sinun kädessäsi on -voitto ja tappio! Kaukaisilta mailta, rauhallisista kodeista olemme me -tulleet tänne vapauden, totuuden ja Sinun evankeliumisi puolesta -taistelemaan. Suo meille voitto Sinun pyhän nimesi tähden!" Tämä rukous -viritti sotureissa tulisen innon ja lujan miehuuden; kaikki vannoivat -saattavansa uskonvapauden pyhän asian voitolle tai uhraavansa henkensä -sen puolesta. - -Vanhan tavan mukaan lähetti nyt kuningas vielä torvensoittajan -vihollista taisteluun vaatimaan. "Minä puolestani", vastasi Tilly, "en -ole ennenkään koskaan välttänyt tätä taistelua, ja kuningas hyvin -tietää, mistä hän minut voi löytää." - -Tappelu alkoi molemminpuolisella kovalla tykkitulella, joka Ruotsin -väelle teki tuntuvamman vahingon, koska Tillyn kanuunat olivat -suuremmat ja seisoivat edullisemmalla paikalla. Myös ajoi tuuli, joka -oli vastainen, kaiken ruudinsavun sekä kaikki tomupilvet liittolaisten -silmiin. Päästäkseen viimeksimainitusta vastuksesta, rupesi Kustaa -Aadolf vetämään sotarintaansa vähän oikealle. Sen huomasi _Pappenheim_ -ja pyysi saada lupaa estää sitä. Tuulispäänä hyökkäsivät hänen -ratsujoukkonsa Kustaa Aadolfin oikeanpuolista kylkeä vastaan. Mutta -likemmäksi tultuansa he havaitsivat ratsuväen lomiin asetetut -pyssymiehet, joiden luotien pahoja vaikutuksia he jo ennenkin monessa -kahakassa olivat saaneet kokea. Tämä näky pidätti heidät kesken -rynnäkköään, ja he tekivät nyt kierroksen, aikoen sivulta ja takaa -käydä Kustaa Aadolfin väen kimppuun. Mutta kuningas esti heti -neuvokkaasti tämän vaaran. Hänen käskystään kääntyivät varajoukkona -olevat saksalaiset ja liiviläiset ratsumiehet, niin että ne joutuivat -suoraan kulmaan muuta sotarintaa vastaan. Myös pistettiin muutamia -parvia Itägöötin rykmentin pyssymiehiä heidän lomiinsa. Täälläkin siis -Pappenheimin huovit päällekaratessaan tapasivat elävän muurin ja tuon -pelätyn luotituiskun, ja kilpistyessään siitä syrjään he taas sattuivat -Stålhandsken suomalaisten iskujen alle. Seitsemän kertaa vei Pappenheim -joukkonsa yhä uudestaan rynnäkölle, hyökäten itse aina etumaisena -huolimatta siitä, että hän sai haavan toisensa perästä. Mutta kaikki -oli turhaa, ja viimein hänen valloninsa, joiden rivit olivat jo -peloittavasti harvenneet, eivät ottaneet enää totellakseen muuten -heille niin rakkaan päällikkönsä käskyjä. He eivät sanoneet voivansa -mitään noiden Suomen noitien loitsukonsteja vastaan. Hajonnein rivein -pakenivat he pois sotatantereelta. Heidän lähdettyään havaitsivat -meidän miehet vastassaan vielä yhden jalkamiesparven. Se oli Holsteinin -herttuan rykmentti, joka Pappenheimin ratsuväen varajoukkona oli tullut -sinne ja nyt jäänyt yksin. Näiden päälle karkasivat Suomen ja Itägöötin -ratsumiehet vimmatulla vauhdilla. Meidän miehet, jotka ovat hitaat -vihaan, olivat nyt kerran tulistuneet ja himosivat hillitsemättömästi -kostoa. Heidän hyökkäystään oli aivan mahdoton vastustaa; mutta jalo -Holsteinin rykmentti ei kuitenkaan yrittänytkään pakoa; lujasti he -tekivät vastarintaa viimeiseen mieheen saakka, kukin kaatuen sille -paikalle, mille hänet oli käsketty seisomaan. - -Ihan toisin oli sillä välin käynyt toisella kyljellä. Tilly oli, -tehtyänsä yrityksen Ruotsin sotarinnan keskustaa vastaan ja -havaittuansa sen tykki- sekä pyssytulen kovin kuumaksi, vetäytynyt -syrjemmäksi ja yhdessä oikeanpuolisen kylkensä ratsuväen kanssa käynyt -saksilaisten kimppuun. Nämät, tottumattomat kun olivat sotaan, eivät -kestäneet hetkistäkään paikoillaan. He hajosivat aivan Tillyn -ennustuksen mukaan, "niinkuin akanat tuulessa". Itse vaaliruhtinas oli -ensimäisiä karkulaisia eikä uskaltanut seisahtua ennenkuin kahden -peninkulman päähän, jolloin hän virvoituksekseen joi suuhunsa -pullollisen mielijuomaansa, olutta. Tilly ei sallinut väkensä kovin -pitkältä ajaa saksilaisia takaa eikä myöskään ruveta kuormastoa -ryöstelemään. "Antakaa saksilaisten juosta omia aikojaan", virkkoi hän; -"kääntykäämme me kaikki Ruotsin väkeä vastaan, muuten emme vielä ole -mitään voittaneet." - -Koko tuo voittoisa voima kävi nyt Hornin ja hänen johtonsa alaisen -vasemman kyljen kimppuun, kääntäen saksilaistenkin tykit häntä vastaan. -Mutta tässä he saivat heti aivan toista kokea. Ylivoiman alta täytyi -tietysti Hornin, koska hän muuten olisi voinut joutua piirityksiin, -vetäytyä takaisin; mutta hän peräytyi vain askel askeleelta, itsekin -puolestaan yhä tehden uljaita päällekarkauksia. Kustaa Aadolf, saatuaan -tiedon hänen vaarastaan, riensi heti avuksi Länsigöötin ratsurykmentin -kanssa, niinpä hän myöskin käski varaväen keskustan, yhden saksalaisen -ja yhden skotlantilaisen jalkarykmentin esille. Nämät toivat koko -joukon nahkakanuunia mukanaan, jotka olivat rivien väliin kätketyt. -Yht'äkkiä nyt rivit aukenivat ja nuo tykit syöksivät surman tulta -kidoistaan. Samassa myös molemmat rykmentit laukaisivat pyssynsä kaikki -samalla kertaa. Tämä hirveä luotituisku kaatoi keisarillisia rivittäin -maahan, niinkuin heinä kaatuu lakoon. Mutta Tillyn vanhat vallonit -eivät olleet hätäpoikia; he olivat sellaista jo monessa verilöylyssä -kokeneet. Kahakka kiihtyi tällä tavoin yhä kauheammaksi. Cronbergin -kyrassierit, joita sanottiin "voittamattomiksi", ja Baudisin -suomalaiset hakkasivat, mihin vain heidän rynnäkkönsä sattui, -ammottavia aukkoja vihollisten riveihin; Hepburnin skotlantilainen ja -Witztumin saksalainen prikaati toisella, Tillyn vallonilaiset toisella -puolella tuiskuttelivat lakkaamatta luotejaan toisiansa vastaan. -Ruudinsavu oli niin sakea, että tuskin saattoi omaa väkeä vihollisista -eroittaa. - -Nähtyänsä, että pahin vaara oli täällä jo ohitse, riensi Kustaa Aadolf -jälleen takaisin oikealle kyljelle. Siellä ei näkynyt enää yhtään -ainoaa vihollista pystyssä. Kuningas otti siis ratsuväkensä, -suomalaiset etunenässä, ja ajaa karautti niiden kanssa ylös sille -harjulle, jossa Tillyn tykit seisoivat. Yks, kaks oli niiden vähäinen -suojelusväki hakattu maahan ja tykit valloitetut. Pappenheim, -huomattuaan sen, keräsi kokoon niin monta ratsumiestään kuin -mahdollista ja yritti vielä kahdeksannen rynnäkön, mutta taasen -turhaan. Tämä tykistön valloitus ratkaisi viimein sen päivän tappelun. -Nyt kun omienkin kanuunien luodit rupesivat kyntelemään vakoja heidän -riveihinsä, ei Tillyn sotamiehiä mikään enää saattanut pidättää. Tillyn -täytyi lähteä pakoon, ja vähälläpä hän oli joutua vangiksi. Cronbergin -kyrassierit kuitenkin ottivat ukon turviinsa, ratsastivat vielä kerran -uhkaylpeinä, hitaasti niinkuin paraatissa, koko Ruotsin sotarintaa -pitkin, ampuivat vielä yhden laukauksen ja vetäytyivät sitten pois -hyvässä järjestyksessä. "Voittamattomien" kimppuun ei kukaan uskaltanut -mennä. Koko muun keisarillisarmeijan jo paettua nähtiin vielä neljän -jalkaväen rykmentin seisovan paikallaan erään metsikön reunassa. Voitto -oli nyt jo auttamattomasti käsistä mennyt, mutta nämät urheat, vanhat -vallonit eivät tahtoneet toki sadassa tasapäässä tappelussa ansaittua -kunniatansa jättää tälle sotakentälle. Heidän päällensä hyökkäsi Kustaa -Aadolf oikean kyljen ratsuväen kanssa, taaskin Tottin suomalaiset ja -niiden rinnalla myös smoolantilaiset etumaisina. Tässä vinhassa -kahakassa ei suotu eikä pyydettykään mitään armoa. Vallonilaiset -pitivät puoliaan viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Olipa sellaisia, -jotka, sen jälkeen kun heiltä jalat olivat poikki ammutut, vielä -koettivat istuallaan laukaista pyssyjänsä. Toiset taas, jotka eivät -enää kyenneet nousemaan, yrittivät kumminkin miekoillaan pistää -yliratsastavien hevosia vatsaan. Yön pimeys viimein pelasti tämän -sankarijoukon tähteet. Todistettuansa taas, ettei valloneja mikään -voima voinut saada murretuiksi eikä masennetuiksi, vetäytyivät he pois -Leipzigiin päin. - -Seuraavana aamuna antoi Kustaa Aadolf väelleen luvan ryöstää -keisarillisten leiriä. Järjestyksen ylläpitämisen vuoksi oli kuitenkin -jokaiselle rykmentille määrätty osansa, jonka yli ei saatu mennä. -Sieltä saatiin ääretön saalis kaikkea lajia kultia ja hopeita, kalleita -vaatteita ja jaloja hevosia! Moni sai niin paljon tavaraa, että iäkseen -tuli rikkaaksi. - -Tantereella makasi noin 14,000 kuollutta, joista yhdeksättä tuhatta -keisarillista, 4,000 saksilaista ja ainoastaan 2,000 Ruotsin väkeä. -Vielä paljon suuremmaksi tuli sitten keisarillisten mieshukka sen -johdosta, että vimmastuneet talonpojat surmasivat pakenijoita, ja että -myös suuret joukot rupesivat voittajan palvelukseen. Viikon kuluttua -oli siten Kustaa Aadolfin armeija karttunut 5,000 miestä suuremmaksi -kuin ennen tappelua! "Kyllä näkyy", valitti vanha Tilly, "että onnikin -on nainen, joka enemmän suosii nuoria miehiä kuin vanhuksia." - -Sanoma Leipzigin voitosta nosti sanomattoman suuren, yhteisen riemun -kaikissa protestanttisissa maissa. Kustaa Aadolfin kuva nähtiin pian -joka paikassa, vaskipiirroksissa, muistorahoissa, jopa tapeteissakin. -Lukemattomia kiitosrunoja sekä muita ylisteleviä lentokirjoja ilmestyi -hänen kunniakseen. Niissä nimitettiin häntä Pohjoismaiden Leijonaksi, -Uudeksi Gideoniksi, Pohjantähdeksi y.m. -- Katoliset puolestaan olivat -syvän surun ja pahan pelon vallassa. Uusia sotajoukkoja koetettiin joka -paikassa saada kokoon niin pian kuin mahdollista. Siitä huolimatta oli -jo Wienissä paljon puhetta siitä, että keisarin hovin kalleuksineen -kaikkineen pitäisi paeta Kärntin vuoristoon. Wienin munkit puolestaan -rakensivat hädissään Tonavajoen pohjoisrannalle kappelin Pyhälle -Birgitalle siinä toivossa, että hänessä toki olisi julmien -kansalaistensa hillitsijää. - - - - -b. Würzburgin valloitus. - - -Leipzigin voiton jälkeen oli Kustaa Aadolfilla kaksi eri tietä -edessänsä. Joko hän saattoi Böömin kautta mennä Wieniin, keisaria -rauhaan pakoittamaan; tai myöskin hän saattoi lähteä läntiseen Saksaan -estääkseen, ettei Tilly jälleen saisi uutta sotavoimaa kerätyksi. -Kuningas valitsi jälkimäisen ehdon, antaen saksilaisten koettaa -onneansa Böömissä. Edellisellä tiellä tosin ei tällä hetkellä suinkaan -olisi tehty suurta vastarintaa. Mutta sangen luultavaa oli, ettei -lujamielistä Ferdinandia hänen pääkaupunkinsa valloittamisellakaan -olisi saatu taipumaan protestanteille edullisiin rauhanehtoihin. Ja -sillä välin olisi Tillylle taas karttunut voimia, joilla hän olisi -saattanut Ruotsin sotajoukoilta sulkea paluumatkan. "Vanhaa kopraalia" --- tällä liikanimellä usein Tillyä nimitettiin -- "lähden ajamaan takaa -vaikka maailman ääreen saakka", virkkoi Kustaa Aadolf. Suurena -lisävaikuttimena oli hänellä sitä paitsi sekin, että hän tahtoi -omin käsin vapauttaa monilukuiset, sorronalaiset uskolaisensa -Lounais-Saksassa. - -Aivan suoraan Tillyn jälkiä ei nyt kuitenkaan lähdetty; sillä hän oli -vetäytynyt luoteiseen Saksaan (aliseen Saksin piirikuntaan), joita -seutuja Kustaa Aadolf, jos mahdollista, tahtoi säästää sodan -rasituksilta, koska kansa siellä enimmäksi osaksi oli protestanttinen. -Hän päätti kulkea vähän eteläisempää tietä, Main-jokea pitkin, -rikkaitten ja tähän asti vielä sodan hävityksiltä säilyneiden, -umpikatolisten Bambergin, Würzburgin sekä Mainzin hiippakuntien kautta. -Tätä tietä tavallisesti nimitettiin siihen aikaan _pappien tieksi_, -koska mainitut seudut kaikki olivat hengellisten herrojen hallituksen -alla. - -Näin tultiin _Würzburgin_ edustalle. Sen hallitsija, arkkipiispa, oli -paennut pois, mutta oli jättänyt Keller nimisen päällikön 1,500 -sotamiehen kanssa suojelusväeksi. Kaupunkia nämät eivät ruvenneet -puolustamaan, vaan vetäytyivät heti itse linnaan; mutta siinä he sitten -istuivatkin turvallisina ja ylpeinä, antaen jäykästi kieltäviä -vastauksia kaikkiin antautumisvaatimuksiin. Hätäkö heidän olikin siellä -ylvästellä! Linnan väkivaltainen valloitus näytti milt'ei -mahdottomalta. Se törrötti jyrkän kallion kukkulalla, oli jokseenkin -vahvasti vallitettu ja koko vuoden ajaksi varustettu muonalla. Mutta -Kustaa Aadolfkin puolestaan oli yhtä itsepäinen. Hän näki, kuinka -tärkeä hänelle tämmöisen vahvan turvapaikan omistaminen keskellä -vihollista, katolista maakuntaa voisi olla, ja hän päätti, maksoi mitä -maksoi, saada sen valtoihinsa. - -Kaikkein ensimäinen vaikeus oli jo siinä, miten päästä Mainjoen yli. -Keller oli näet hakkauttanut palasiksi tai vienyt omalle puolelleen -kaikki veneet, ja räjähdyttänyt ilmaan kaksi sillan kaarta. Ensin -yritettiin päästä yli sillan jäännösten poikki asetettuja lautoja -myöten. Mutta skotlantilaiset, joille tämä tehtävä määrättiin, -käännähtivät kesken tietä takaisin. Linnasta lentelevistä luodeista -eivät nämä uljaat urhot olleet millänsäkään; niihin he olivat tottuneet -pienestä pojasta. Mutta tuo kapea porras, joka kulki kaksikymmentäneljä -kyynärää joen pinnan yläpuolella, pyörrytti heidän päätänsä. -- Viimein -löydettiin kuitenkin jostakin muutamia veneitä, joissa Suomesta -edellisenä kesänä lisäksi tullut Pohjanmaan jalkarykmentti saatettiin -yli, ja joka kiireesti loi pienen varustuksen suojakseen. Siitä -rohkaistuneina rupesivat nyt skotlantilaisetkin juoksemaan lautoja -pitkin, ja pian keräytyi näin melkoinen sotavoima toiselle rannalle. - -Kaksipäiväisen tykkitulen jälkeen käskettiin Aksel Lilje -_pohjalaisineen_ sekä Jaakko Ramsay ja Juhana Hamilton Skotlannin väen -kanssa rynnäkölle. Heidän tuli valloittaa linnan portin edessä oleva, -puolikuunmuotoinen etuvarustus. Tämä tehtävä se vasta kysyi uljuutta ja -lujaa miehuutta! Viholliset tekivät itsepintaisesti vastarintaa, ampuen -pyssyillä ja pistellen peitsillä, ja ryntääjien tuli ensin kömpiä -jyrkkää kalliota ylös, sitten uida kaivannon poikki ja viimein taas -kavuta ylös vallille. Mutta kaikista näistä esteistä huolimatta -riensivät kuitenkin Skotlannin ja Pohjanmaan urhot, keskenään kilvaten, -vastustamattomalla vauhdilla eteenpäin, eikä aikaakaan, niin oli -etuvarustus heidän käsissänsä. Kustaa Aadolf, joen rannalla seisoen, -katseli miestensä urheata yritystä, ja siellä hän oli taas kerran -varsin likellä surman suuta. Linnasta lentävä tykinluoti näet iski -maahan aivan kuninkaan sekä kreivi Pietari Brahen lähelle, ja ajoi -molempien herrojen päälle viljalta tomua sekä soraa. - -Seuraavaksi yöksi määrättiin nyt päärynnäkkö itse linnaa vastaan. -Siihen vaaralliseen työhön valitsi kuningas taas pohjalaiset sekä vielä -sinisen ja keltaisen prikaatin. Skotlantilaiset eivät siis tällä kertaa -saaneet vuoroa, jonka Hamilton katsoi niin suureksi häväistykseksi -kansalaisilleen, että hän heti paikalla otti eron Ruotsin -palveluksesta. - -Aamulla, vähää ennen päivän koittoa, lähetettiin eräs luutnantti -seitsemän pohjalaisen sotamiehen kanssa edeltä linnan porttia -tiedustelemaan. Nämät näkivät ihmeeksensä, että laskusilta oli laskettu -alas; linnanväki näet juuri aikoi karata piirittäjiä vastaan. -Sisimmällä sillan korvalla seisoi 200 keisarillista. Näiden -kysymykseen, kuka hän oli, vastasi luutnantti suoraan: "Ruotsin mies!" -ja hyppäsi seuralaisinensa rohkeasti sillalle, huutaen samassa -etuvarustukselle päin: "Joutukaa, pojat, linna on meidän käsissämme!" -Hänen onnistui pimeässä pitää paikkansa sillalla hämmästyneitä -keisarillisia vastaan, jotka tietysti eivät voineet aavistaakaan -uhkauljasten päällekarkaajien tuiki vähäistä lukua. Pian saapuikin -näille apua, ja samassa myös kiipesi toisia joukkoja eri kohdista -tikapuitten avulla muureille. Linna oli valloitettu. - -Päivän valjettua kuningas, joka itsekin oli tullut linnaan, huomasi, -että monella pihassa makaavalla ruumiilla oli vielä hyvinkin verevät -posket. "Nouskaa vaan", virkkoi hän silloin naurahtaen, sillä hän älysi -kohta asian, "ei teille mitään pahaa tehdä." Ja koko joukko kuolleita, -jotka rynnäkön aikana olivat peloissaan heittäytyneet pitkällensä, -kavahti iloisesti ylös, kiittäen armollista kuningasta. - -Saalista saatiin tästä Würzburgin linnasta äärettömin määrin. Kustaa -Aadolf salli soturiensa tunnin ajan ryöstellä, ja sitten jakoa -tehtäessä nähtiin kolikoita vain kypärittäin mittaeltavan. Itse oli -kuningas ottanut osakseen asehuoneen, missä oli täydet aseet 7,000 -jalka-, ja 4,000 ratsumiestä varten, tykistön, tallillisen jaloja -ratsuja, avaran kellarin täynnä vanhaa viiniä sekä suuren kirjaston, -jonka hän antoi Upsalan yliopiston omaksi. Keller pakoitettiin viimein -vielä antamaan ilmi arkkipiispan salaisen aarreaitan, joka oli syvälle -kallioon hakatussa holvissa. Sieltä tuotiin äärettömän paljon arkkuja, -täpötäynnään kultarahoja. Yhdestä arkusta lohkesi pihan poikki -kannettaessa pohja ja kilisevät kolikot vierähtivät ympäri pihaa. -Sotamiehet riensivät niitä poimimaan, toivat muutamia kuninkaalle, -mutta pistivät enimmän osan omiin taskuihinsa. "Älkää huoliko, pojat", -naurahti Kustaa Aadolf, "pitäkää vaan kaikki, koska ne kerran ovat -joutuneet teidän kynsiinne!" - -Koko Frankin maakunta nyt joutui kuninkaan vallan alle, ja katolisten -pelko asettui pian, sillä Kustaa Aadolf ei millään lailla sallinut -häiritä heidän jumalanpalvelustansa. "Olen tullut", lausui hän, -"ihmisveljiäni vapauttamaan, en siteillä rasittamaan. Uusi kenkä, -vaikka olisikin parempi, aina ensi alussa tuntuu ahdistavalta." - - - - -7. Kustaa Aadolf Reinjoen seuduilla. - - -Kustaa Aadolf jatkoi nyt marssiansa eteenpäin pitkin Mainjoen rantaa; -hänen suuret piiritystykkinsä seurasivat hänen rinnallaan aluksissa -itse virtaa myöten. Kauan aikaa saivat kuitenkin nämät tulikidat nyt -jouten ammotella, sillä vahvan Würzburgin valloitus oli saattanut -katoliset semmoiseen pelkoon, etteivät he näillä seuduin yrittäneetkään -enää vastarintaa. Aschaffenburg esim. avasi porttinsa levälleen heti -kuninkaan tultua. Täällä katseli Kustaa Aadolf ihmesilmin Würzburgin -arkkipiispan komeata, taiteellisesti rakennettua palatsia. "Yksi ainoa -vika vain tässä palatsissa on", virkkoi hän viimein leikkiä laskien, -"se nimittäin, ettei sitä sovi nostaa teloille ja vierittää pois -Tukholmaan." -- Suuri ja kaupasta rikas Frankfurtin kaupunki, johon -nyt ensiksi tultiin ja jonka asukkaat enimmäksi osaksi olivat -protestantteja, otti kuninkaan suurella riemulla vastaan. Kustaa Aadolf -söi päivällistä siinä samassa salissa, missä Saksan keisareilla oli -tapana kruunauksensa jälkeen pitää juhlapitojansa. - -Jouluk. 6 p. seisoi Ruotsin sotavoima Reinjoen varrella, Oppenheimin -kohdalla, vähän eteläpuolella _Mainzia_. Täällä olisi pitänyt mennä yli -toiselle rannalle, mutta se yritys näytti jokseenkin arveluttavalta; -sillä toiselta puolelta tuleva luotituisku lakaisi yhä rantaa, ja -kaikki alukset oli vihollinen vienyt kanssansa tai upottanut. Viimein -näytti kuitenkin palkintoa toivova kalastaja paikan, mihin pari lotjaa -oli upotettu, ja kello 6 seuraavana aamuna meni niillä 300 miestä Niilo -Brahen johtamina yli. He olivat, toiselle rannalle päästyään, juuri -ehtineet luoda pienen multavallin suojaksensa, kun jo vihollisen -ratsuväki tuulispäänä ryöpsähti heidän päällensä. Brahe piti puoliansa -lujasti, mutta hän olisi kuitenkin sortunut suuren ylivoiman alle, -jolleivät uudestaan yli tulevat lotjat juuri hyvään aikaan olisi -tuoneet apua. Tässä tilaisuudessa olivat nyt Ruotsin soturit ensi -kertaa saaneet mittailla miekkojaan espanjalaisten, sen ajan -mainioimpien soturien kanssa. Se sotajoukko, joka ylipääsöä oli -yrittänyt estää, kuului näet mainittuun kansaan ja oli Belgian -maaherran käskystä tullut Mainzin piispan avuksi. Näin oli ihmeellinen -sattumus saattanut vastakkain Euroopan äärimäisen lounaispään ja -äärimäisen koilliskulman pojat. Kustaa Aadolf pystyttikin tämän -merkillisen tapauksen muistoksi korkean patsaan Reinjoen rannalle. - -Kohta tämän jälkeen valloitettiin vahva ja tärkeä Mainzin kaupunki. Sen -varustusväkeä komentava De Sylva oli tosin ylpeästi uhannut pitää -puoliaan vaikkapa kolmeakin tuommoista Ruotsin kuningasta vastaan. -Mutta kolme-luku olikin ainoa hänen sanoistansa, josta hän toden -todella piti kiinni; sillä kolmantena päivänä hän jo antoi linnan -avaimet kuninkaalle. - -Nyt keskeytti Kustaa Aadolf sotaretkensä pariksi kuukaudeksi. Vähäinen -levähdys olikin kyllä tarpeen tälle päällikölle ja hänen miehilleen, -jotka puolitoista vuotta yhtä mittaa olivat rientäneet tappelusta -tappeluun. Se oli ollut pitkä ja loistava voittoretki Itämeren -rannoilta hamaan Reinjoen keskijuoksulle saakka! Enin osa Saksaa -totteli nyt Ruotsin kuninkaan käskyjä; protestantit olivat hänen -liittolaisiaan, katolisista olivat jo useimmat kukistetut. - -Frankfurtiin, jossa Kustaa Aadolf tämän loma-aikansa vietti, kokoontui -mainion sotasankarimme ympärille loistoisa seura. Viisi itsenäistä -Saksan keisarikunnan ruhtinasta saapui sinne -- niiden joukossa tuo -onneton, maistaan karkoitettu Böömin kuningas Fredrik, ynnä myös koko -joukko vähemmän mahtavia, vaan kuitenkin alueillansa itsenäisiä -valtion-kreivejä ja valtion-vapaaherroja, kaikki suurien, komeitten -saattoparvien kanssa. Vielä nähtiin siellä toistakymmentä lähettilästä -muilta mailta, jotka tuhlaavaisessa ylellisyydessä kilpailivat -keskenänsä. Siellä olivat myös ulkomuodoltaan vähemmän loistokkaat, -mutta maineeltaan sekä töiltään sitä mainehikkaammat Ruotsin -aatelisherrat, viisas Oxenstjerna etupäässä. Saapuipa tänne myös pian -kuninkaan puolisokin, Maria Eleonora, joka ei enää ollut saanut -ikäväänsä hillityksi, vaan oli itkenyt ja rukoillut, kunnes hänen -sallittiin rientää epäjumalan tavoin rakastetun sankarinsa luokse. "Nyt -viimeinkin", riemahti hän, punoen käsivartensa kuninkaan kaulaan, "on -toki ikivoittoisa Kustaa Aadolfkin joutunut vangiksi!" Että tästä -lähtien ilo vasta oikein iloksi kiihtyi, että tästä lähtien vasta -oikein alkoi lakkaamaton juhlien ja pitojen jakso, tarvinnee tuskin -sanoa. - -Vielä suurempaa mahtavuutta, vielä komeampaa loistoa ennustavia puheita -alkoi näihin aikoihin kuulua. Toistettiin se vanha sananparsi, että -"kellä koko vuoden on Frankfurt vallassaan, sillä on sitten myös koko -Saksan keisarikunta kädessänsä". -- Myöskin huomautettiin, että Kustaa -Aadolfilla nyt oli hallussaan niin hyvin Nürnbergin kaupunki, missä -Saksan keisarikruunua tallennettiin, kuin myös Frankfurt, missä -kruunaus aina tapahtui. Eräs kohtelias hoviherra kerta itse kuninkaan -kuullen vertasi Kustaa Aadolfia Aleksanteri Suureen, mitä voittojen -nopeuteen ja paljouteen tuli; lisäsipä hän vielä sen toiveen, että he -myös perustamansa valtakunnan suhteen tulisivat toistensa vertaisiksi. -Kuningas hymyili: "En niin kunnianhimoinen toki ole", vastasi hän. -"Tyydyn kun tyydynkin siihen kaistaleeseen, joka on Itämeren ja -Reinjoen välillä." Se oli puoleksi leikkiä, mutta puoleksi myös totta. -Muutamat seikat osoittavat, että Kustaa Aadolfilla oli mielessään -kokonaan muuttaa Saksan valtiolliset olot. Useammissa valloittamissaan -paikoissa hän antoi asukkaiden vannoa uskollisuuden valan itselleen -sekä perillisilleen. Samankaltaisia määräyksiä oli myös useasti -liittokirjoissa Saksan protestanttien kanssa. Eräässä rauhansovinnon -ehdoituksessa, joka lähetettiin Wieniin, vaati kuningas muun muassa, -että hänet määrättäisiin keisarin kruununperilliseksi. Habsburgin suvun -ylivaltaa, joka sorti protestantteja, hän silminnähtävästi ei aikonut -edelleen sallia; hämärää vaan on -- ja niin oli luultavasti hänelle -itselleenkin vielä -- pitikö hänen pyrkiä koko keisarikunnan -hallitsijaksi, vai ainoastaan yhdistää Pohjois-Saksan protestantit eri -valtakunnaksi sukunsa alle. - -Näissä loistavissa toivoissa ja komeissa pidoissa ei ollut tietysti -alhaisilla sotamiehillä mitään osaa; mutta elivätpä kuitenkin hekin -täällä Etelä-Saksassa herroiksi. Ylimalkaan oli tosin Kustaa Aadolf -ankara sotakurissaan eikä sallinut porvarien ja talonpoikien -ryöstelemistä. Mutta näissä rikkaissa katolismaissa ei näy kuitenkaan -pidetyn aivan tarkkaa lukua siitä, vaikka luostarien täyteen ahdetut -aitat ja täydet kellarit tulivatkin hiukan tyhjemmiksi. Erittäinkin -Würzburgista saivat Ruotsin soturit runsaasti saalista; sen -jälkeen nähtiin heillä kaikilla uudet vaatteet ja taskut täynnä -taalarikolikoita. Samoin esim. mainitaan eräästä luostarista -Speijerissä Reinjoen seuduilla, että sinne majoitetut ratsumiehet -olivat viinitynnyrien sekä viljahinkaloiden suhteen "menetelleet -niinkuin tapana on", ennenkuin kuningas oli kerinnyt ottaa ne omaan -korjuuseensa. "Meidän Suomen pojat", kertoikin tähän aikaan eräs -päällikkö kirjeessään kotimaahan, "tottuvat nyt täällä viinimaiden -elämään, eikä tehne heidän mielensä kovinkaan pian takaisin Savon -saloille. Liivinmaan sodissa heillä oli usein vain homeista leipää -purtavana, selkeää vettä särpimenä. Vaan nytpä lusikoidaan kypäristä -viinisoppaa ja kastellaan siihen vehnäleipää." - - - - -8. Meno Lechjoen yli. - - -Kustaa Aadolf, lähtiessänsä keväällä 1632 uudestaan liikkeelle, aikoi -kulkea pitkin Reinjokea alaspäin; siellä olisivat vielä olleet -katoliset Kölnin ja Trierin arkkipiispat kukistettavat. Mutta yht'äkkiä -kääntyikin hänen retkensä aivan toiseen suuntaan. Tilly näet oli nyt jo -sen verran rohkaissut masentunutta mieltänsä, että hän uskalsi karata -sen pienen sotajoukon kimppuun, jonka kuningas oli jättänyt Mainin -rantaseutujen suojaksi Hornin johdon alla. Tämä äkkiarvaamaton hyökkäys -saattoi Hornille sangen tuntuvan vahingon. Mutta itse voittajalle tuli -siitä voitosta vieläkin suurempi vahinko, sillä nyt riensi Kustaa -Aadolf sotavoimansa kanssa kostamaan. Säikähtynyt Baijerin -vaaliruhtinas käski Tillyn, maksoi mitä maksoi, puolustaa hänen -maitansa. Vanha, varovainen herra ei kuitenkaan nytkään tohtinut -koettaa sotaonneaan aukealla tantereella, vaan vetäytyi taitavasti -valittuun asemaan Tonava- ja Lechjokien kulmaan. Näiden vesivallien -suojassa hän toivoi voivansa estää Ruotsin väen pääsöä Baijeriin, -vaikka hänellä olikin vain 22,000 miestä, joiden joukossa oli paljon -äsken pestattua nostoväkeä, kun sitä vastoin Kustaa Aadolfilla oli -33,000 tottunutta soturia. - -Kuningas meni ylempänä Tonavan yli ja läheni pian Lechin rantaa. Tässä -hän nyt kutsui sotaherransa neuvotteluun. Useimmat, erittäinkin viisas -Horn, arvelivat ylimenon tuon lieterantaisen joen poikki kovin -vaaralliseksi näin lukuisan vihollisen silmien edessä. Vaikka hyvinkin -kävisi, niin maksaisi se sittenkin paljon väkeä; vaan jos tappiolle -jouduttaisiin, niin saattaisi helposti perihäviö olla tarjona. Mutta -Kustaa Aadolf luotti miestensä monasti koeteltuun urhouteen ja -suurempaan sotataitoon. "Mitä?" huudahti hän säihkyvin silmin; -"olemmehan päässeet Oderin, Elben ja Reinin virtojen poikki, olemmepa -itse Itämerenkin yli kulkeneet, meitäkö tämä tämmöinen oja nyt -peloittaisi?" - -Itse läksi nyt kuningas pienen rakuunaparven kanssa tiedustelemaan -sopivinta ylimenopaikkaa. He ratsastivat kauan pitkin rantaa, -huolimatta vihollisen tykin luodeista, joita yhä tulla vingahteli joen -poikki. Vihdoin arveli Kustaa Aadolf löytäneensä etsittävänsä. -"Kuulkaas, pojat", huusi hän saattojoukollensa, "50 riksiä sille, joka -tuopi minulle varman tiedon siitä, miten syvä joki on tuossa mutkassa!" -Yksi rakuunista astui esiin ja lupasi lähteä tuolle vaaralliselle -tiedusteluretkelle. Kuningas muiden miestensä kanssa vetäytyi nyt -syrjemmäksi piilopaikkaan, jossa hän kuitenkin hyvin saattoi nähdä, -mitä rannalla tapahtui. Rakuuna riensi läheiseen kylään ja ilmestyi -sieltä pian talonpojaksi puettuna, pitkä riuku olalla. Hän meni alas -rantaan ja rupesi kaalaamaan jokea, yhä koetellen eteensä riuvulla. Kun -vesi alkoi jo nousta vyötäisiä myöten, seisahtui hän ja pudisti -päätänsä. Tuonpuolisella rannalla seisoi muutamia Baijerin sotamiehiä -katsellen hänen hankettansa. "Osaatko uida?" huusivat he nyt hänelle -nauraen. -- "Enkä", vastasi toinen. -- "No, oletko sitten hullu, kun -yrität kaalata joen poikki, joka on 22 jalkaa syvä!" -- "Mistä te sen -niin varmaan tiedätte?" kysyi talonpoika. -- "Eilen vasta meidän -upseerit pohjan mittasivat", vastasivat baijerilaiset. -- "Voi", sanoi -taasen valetalonpoika, "pitäisipä minun välttämättömästi päästä yli -- -eiköhän joku teistä, veikkoset, tahtoisi kaalata minulle vastaan ja -sitten tämän riuvun avulla vetää minua toiselle puolelle? Kultakolikon -antaisin vaivasta!" -- Yksi baijerilaisista riisui vaatteet päältään ja -rupesi kaalaamaan, josta rakuuna näki, minkälainen pohjan viete oli -toisella rannalla. Nyt hän tekeytyi pelkuriksi, ikäänkuin hän ei -riuvunkaan nojassa olisi uskaltanut uida yli. Sen sijaan hän meni -kuninkaalle viemään saamiansa tietoja ja sai niistä 100 riksiä sekä -aliupseerinpaikan palkinnoksi. - -Nyt Kustaa Aadolf asetti kaikki tykkinsä -- 72 luvultansa, mikä siihen -aikaan oli tavaton määrä -- pattereihin rantaäyräälle vastapäätä Tillyn -leiriä. Nämät tulikidat rupesivat lakkaamatta paukahtelemaan, -lennättäen luotejansa aina siihen metsään saakka, jossa Baijerin -valtavoima seisoi. Omin käsin kuuluu kuningas tässä tähdänneen ja -laukaisseen tykkejä kuusikymmentä kertaa. Samaan paikkaan koottiin koko -armeija ja järjestettiin sotarintaan, niinkuin tappelua varten ainakin. -Tuotiinpa jo rannallekin kaikellaisia rakennuspuita sillan laittamista -varten. - -Kaikki nämä temput olivat kuitenkin vain silmänkääntäjäkonsteja, joilla -petettiin Tillyä. Oikeaksi ylimenopaikaksi olikin valittu toinen kohta -vähän matkaa etelämpänä, missä oli luoto joessa, ja jonka vain matala -kapea oja eroitti rannasta. Todellista siltaa varustettiin salaa, -kauempana joesta; siellä sitä varten sahattiin joen erisyvyyden mukaan -sovitettuja pitempi- ja lyhyempijalkaisia alushepoja; näiden aineet -samoinkuin myös päälle ladottavat laudat otettiin läheisen kylän -puretuista tuvista. Enimmäkseen tehtiin työtä öisin, ja päivällä -poltettiin suuria olkiläjiä, jotta niiden paksu savu yhdessä patterien -ruudinsavun kanssa peittäisi koko seudun ja estäisi vihollisen -näkemästä, mitä oli tekeillä. - -Kolmannen päivän aamuna, huhtik. 5 p. 1632, lähetettiin 300 miestä -_Savon jalkarykmenttiä_ aina Tonavajoen rannoilta maantietä myöten -tuotetuilla veneillä Lechin yli mainittuun luotoon. Rivakasti ja ilolla --- kuningas oli luvannut 10 riksiä mieheen -- riensivät uljaat Suomen -pojat vaaralliseen toimeensa, pääsivät onnellisesti yli ja rupesivat -kiireesti luomaan rintavarustusta aiotun sillan suojaksi. Nyt aukenivat -viimein baijerilaisten lumotut silmät ja suuri ylivoima hyökkäsi heti -savolaisten päälle. Mutta nämät osoittivat taas, etteivät he olleet -hätäpoikia! Toinen osa torjui pyssyillään ja piikeillään pois -vihollista, toinen osa jatkoi vallitustyötänsä. Niinpä tämän pienen -parven verrattoman urhouden kautta saatiin tilaisuutta asettaa -alushevot jokeen ja laittaa silta valmiiksi. Sitä myöten riensi nyt -Kustaa Aadolf itse joen yli kahden kokonaisen jalkaväkiprikaatin -kanssa. Tämä apu tuli juuri otolliseen aikaan; sillä samassa saapui -toiselta puolelta Tillykin rannalle, tuoden kaksi tertsiaa mukanansa, -jotka silmänräpäyksessä olisivat musertaneet Savon joukon. Nyt alkoi -tässä tulinen tappelu, osaksi maalla, osaksi vedessäkin, jolloin -sotamiehet kahlasivat kainaloita myöten matalassa jokihaarassa luodon -ja mantereen välillä. Turhaan ryntäilivät baijerilaiset luotoa vastaan; -turhaan myös yritti Ruotsin väki saada jalansijaa tuonpuolisella -rannalla. - -Mutta rupesipa pitkä odotus ja joutilaanaolo tuntumaan kovin ikävältä -Weimarin Bernhard herttuasta, jonka johdossa oli osa kuninkaan -ratsuväkeä. Tämä uljas herra koetti jokea useammista paikoista, kunnes -löysi ennen tietymättömän kaalamon. Siitä hän nyt ajaa karautti yli, -niin että vesi roiskahti korkealle. Eipä aikaakaan, niin hän jo -yhdeksän lippukunnan kanssa -- niiden joukossa myös _Suomen -ratsumiehet_ -- iski vihollisen vasempaan kylkeen. Tulisen kahakan -perästä pakeni baijerilainen hevosväki jokirannasta metsään. - -Sillä välin oli Tilly tuonut taisteluun vieläkin neljä tertsiaa -jalkaväkeä lisäksi. Mutta ei hän näilläkään saanut luotoa -valloitetuksi; siihen oli varsinkin syynä Ruotsin patterien hirmuinen -tuli, joka oman väen päitten yli lakaisi koko toista rantaa. Maa järisi -tykkien lakkaamattomasta paukkeesta, ja ampuminen kuului monen -peninkulman päähän. Luodit osaksi iskivät keskelle eteenpäin ryntääviä -joukkoja, kyntäen niihin leveitä vakoja; osaksi ne myös lentelivät -metsään taittaen oksia, repäisten irti pirstaleita, jopa kaataen suuria -honkiakin maahan. Täten ei ollut metsä miksikään suojaksi -baijerilaisille, vaan päinvastoin tuli täällä vahinko vieläkin -suuremmaksi kuin lakealla maalla, missä vain kuulat yksinään saattoivat -sattua. - -Vimmastuneena suuresta mieshukastansa sekä toistamiseen uhkaavasta -tappiosta vei nyt Tilly illan tullen viimeisen varaväkensä rynnäkölle. -Itse hän astui etupäässä, temmattuaan lipun käteensä. Mutta hän ei -ehtinytkään kauas, ennenkuin pyssynluoti sattui hänen polveensa, niin -että hän pyörtyneenä kaatui maahan. Tämä oli nyt Tillyn viimeinen -taistelu, sillä kaksiviikkoisten tuskien jälkeen vanha sotaherra heitti -henkensä. Hänen kaatumisensa ratkaisi samassa myös voiton. Baijerin -vaaliruhtinas pakeni yön pimeydessä pois tantereelta, jättäen ihan -ilmaiseksi lujat varustuksensa, joiden valloittaminen väkirynnäköllä -olisi epäilemättä maksanut paljon verta. - -Ruotsin sotajoukot levisivät nyt yli koko Baijerin. Huhtik. 14 p. -ratsasti Kustaa Aadolf riemuitsevien porvarijoukkojen keskitse -_Augsburgin_ kaupunkiin, missä Lutherin usko ensikerta oli julkisesti -julistettu. Toukok. 7 p. hän jo seisoi vaaliruhtinaan palatsissa -_Münchenissä_. Tätä vihollisensa pääkaupunkia, samoinkuin myös muitakin -katolisia kaupunkeja, kohteli hän leppeästi, ottaen ainoastaan -polttoveroa. Mutta maaseudut sitä vastoin saivat perinjuurin kokea -sodan kaikkia kauhuja. Umpiuskoiset talonpojat olivat näet pappiensa -yllytyksestä joka paikassa ruvenneet sissisotaan. Jos heidän onnistui -saada joku pieni parvi kynsiinsä, niin he surmasivat sotamiehet mitä -kauheimmalla tavalla, puhkasivat ensiksi heiltä silmät, silpoivat pois -korvat, hakkasivat poikki kädet sekä jalat. Tämän johdosta taas Ruotsin -väki kosti armottomasti, teloittaen ase kädessä sadoittain talonpoikia -ja polttaen kylät, hävittäen pellot. Itse Kustaa Aadolfkaan ei -hillinnyt täällä heidän raivoansa, niin vimmastunut hän oli -baijerilaisten julmuuksista. - -Hamaan Bodenjärvelle saakka, Saksan keisarikunnan ja Sveitsin väliselle -rajalle asti, loittonivat tässä sodassa uljaimmat partioparvet. Siellä -sanotaan suomalaisten ratsumiesten kysyneen, vieläkö oli pitkältä -Rooman kaupunkiin. Kunhan vielä olisi valloitettu tuo "röyhkeä Ruomi" -ja karkoitettu paavi, Antikristus, joista heidän virsikirjansa tiesi, -silloinhan jälleen astuisi koko maailmassa voimaan jouluevankeliumin -sanat: "rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto". - - - - -9. Nälkäsota Nürnbergissä. - - -Baijerin kukistuksen jälkeen aikoi Kustaa Aadolf tunkeutua Itävaltaan, -jonne uskonsa tähden vainotut protestanttiset talonpojat häntä -hartaasti toivoivat valmiina joka mies häntä auttamaan. Näin olisi -meidän sankarikuningas, pakoittamalla keisaria rauhaan hänen omassa -pääkaupungissaan, saanut suuren vapautustyönsä täydellisesti -lopetetuksi. Mutta toisin hän oli päättänyt, toisin ihmiskunnan ylin -johtaja säätänyt. - -Hädissään oli keisari nyt jälleen kääntynyt _Wallensteinin_ puoleen, -jonka hän, niinkuin kerrottu, oli Saksan ruhtinasten kehoituksesta -eroittanut virasta juuri vähää ennen Kustaa Aadolfin tuloa. Nyt -Ferdinand ei säästänyt rukouksia eikä lupauksia, sillä Wallenstein, sen -jokainen näki, oli ainoa, joka kenties vielä voisi hillitä tuon -hirmuisen Pohjanmaiden leijonan voittoa. Kauan aikaa Wallenstein -vastasi kieltävästi, rangaistakseen keisaria hänelle tehdystä -häväistyksestä, ja kun hän vihdoin viimein suostui, olivat ehdot niin -ankarat, niin nöyryyttävät, ettei mikään kruunupää hallitsija -maailmassa ikänä ole saanut kuulla semmoisia alamaiseltaan. Ferdinand -ei saanut antaa mitään käskyjä armeijalle, ja Wallensteinin tuli -palkinnokseen saada yksi keisarin omista perintömaista sekä lääniherran -valta kaikissa Saksalle takaisin valloitetuissa maissa. Kun Ferdinand -pakosta oli suostunut näihin ehtoihin, oli Wallenstein heti lähettänyt -pestaajansa liikkeelle; mainion sotaherran nimi oli kutsunut hänen -entisiä sotureitaan sekä myös nuoria talonpoikia joukoittain hänen -lippujensa alle, ja kolmen kuukauden kuluttua oli hänellä 30,000 miestä -hyvin harjoitettua, hyvin varustettua väkeä komennossansa. Tällä -voimalla ajoi hän pian saksilaiset pois Bööminmaasta ja marssi sitten -Baijerin vaaliruhtinaan avuksi. - -Kustaa Aadolfin luoksi saapui nyt kiireellisesti sanansaattajia -Nürnbergistä. He kertoivat, että keisarin ja Baijerin voimat, yhteensä -noin 45,000 miestä, lähenivät tätä väkirikasta, varakasta, taidokasta, -protestanttista vapaakaupunkia, uhaten sille samaa kohtaloa, mikä -onnettoman Magdeburgin osaksi oli tullut. Tätä ei Kustaa Aadolf millään -lailla voinut sallia, vaikka hänellä tosin ei silloin ollut enempää -kuin 10,000 jalkasoturia ja 8,000 ratsumiestä saapuvilla. "Nürnberg on -minun silmäteräni", vastasi hän lähettiläille, "ja niin kauan kuin -minussa on henki, koetan Jumalan avulla estää, ettei Wallenstein saa -nähdä teidän muurienne sisäpuolta." Pitkää aikaa ei kulunutkaan näiden -jalojen sanojen ja niiden täytännön välillä. Kesäkuun 22 p. 1632 hän -oli Nürnbergissä, jossa hänet vastaanotettiin suurella riemulla ja -kiitollisuudella. Kaupungin omia valleja ei kuningas katsonut -puolustukseen riittäviksi; sitä paitsi ei niiden sisässä olisi ollut -tarpeeksi väljältä tilaa hänen sotureilleen. Siksi hän oli käskenyt -rakentaa suuren vallitetun leirin kaupungin muurien ympäri. Tämän -käskyn olivatkin nürnbergiläiset niin hartaalla halulla täyttäneet, -että koko leirin vallitus, vaikka se kaikkine kulmineen, mutkineen oli -noin puolitoista peninkulmaa ympärimitaten, oli jo Kustaa Aadolfin -tullessa melkein valmis. Myös he hankkivat omilla varoillansa näille -valleille asetettavat tykit ja olivat koonneet pitkäksi ajaksi muonaa -auttajiensa tarpeeksi. Näin osoittivat he kiitollisuuttaan teoillakin, -eikä ainoastaan sanoilla. - -Wallenstein oli sillä välin vain jatkanut marssiansa _Nürnbergiin_ -päin. Hän oli tosin saanut sanoman kuninkaan saapumisesta kaupungin -avuksi, mutta samassa myös tiedon apuvoiman vähyydestä. Sitä parempi, -arveli hän mielessänsä, sitten on minulla yksi tie, kaksi asiaa -- -ensin kukistan Kustaa Aadolfin ja sitten valloitan Nürnbergin. -Lähemmäksi tultuaan heinäkuun alkupäivinä, huomasi hän kuitenkin, ettei -tässä ylivoimallakaan ollut Ruotsin väen kimppuun menemistä. Tilly -olisi tämmöisessä tilaisuudessa lähtenyt pois muuanne; mutta -Wallenstein oli nerokkaampi, neuvokkaampi; hän päätti taistella -kuningasta vastaan samoilla aseilla. Hän vei siis väkensä Nürnbergin -länsipuolella virtaavan Regnitzjoen yli ja rakensi sen rannalle -itselleen myöskin vahvasti varustetun leirin. Tämä hänen majapaikkansa, -joka oli vielä laajempi kuin Ruotsin leiri, oli varsin taitavasti -valittu; hän saattoi siinä estää Kustaa Aadolfin muonanhankkijoita, kun -hän itse sitä vastoin esteettömästi ja helposti sai muonaa Baijerista. -Myös saattoi hän yksitellen hävittää kaikki lisäjoukot, jotka -luultavasti tulisivat Kustaa Aadolfin avuksi. - -Näin kului muutamia viikkoja joutilaisuudessa; kumpikin armeija lepäsi -leirissänsä, paikaltaan liikahtamatta. Ainoastaan pientä sissisotaa -kesti lakkaamatta molemminpuolisten ruoanhankinnassa käyvien partioiden -välillä. Näissä olivat wallensteiniläiset tavallisesti voitolla, sillä -heillä oli paljon enemmän kevyttä ratsuväkeä; etenkin teki sukkela -Isolani kroateineen paljon vahinkoa. Viimein eivät Ruotsin -muonanhankkijat enää uskaltaneet pistää nenäänsäkään ulos leirin -piiristä. Seuraus siitä oli se, että ruokavarat kaupungissa alkoivat -huveta; täytyi vähentää jokapäiväisiä määriä puoleen. Puute synnytti -kulkutauteja, joihin paljon sotamiehiä sekä myös kaupunkilaisia kuoli. -Eipä kuitenkaan Wallensteininkään leirissä asian laita ollut paljoa -parempi; siellä tosin saatiin leipää ja lihaa mielinmäärin, mutta ei -ollut muuta kuin huonoa, haisevaa vettä juotavana. Paitsi sitä -armeijassa vallitseva irstas elämä, joka tässä joutilaisuudessa oli -yltynyt entistään inhottavammaksi, vaikutti myös pahasti sotamiesten -terveyteen. Täälläkin mullattiin joka päivä joukoittain ruumiita -maahan. - -Sillä välin oli monelta haaralta rientänyt apujoukkoja Kustaa Aadolfia -pelastamaan. Viisaasti kyllä ne eivät olleet yrittäneet yksitellen -päästä hänen luokseen. He kokoontuivat vähitellen kaikki yhteen -joukkoon Oxenstjernan johdon alle, jonka kuningas käski koettaa -välityökseen estää Wallensteinin muonanhankkijoita. "Hän on", kirjoitti -kuningas leikillään, "niitä pahoja henkiä, joita ei muulla kuin -paastoomisella saa karkoitetuiksi." Kun näin vihdoin oli 30,000 miestä -tullut kokoon, läksi Oxenstjerna marssimaan Nürnbergiin päin, ja Kustaa -Aadolf, saatuansa tiedon heidän lähenemisestään, tuli leiristä -heitä vastaan. Yhdistynyt sotavoima, noin 45,000 miestä, saapui -rauhallisesti, estämättä leiriin Nürnbergin ulkopuolelle; Wallenstein, -jonka väki jo oli 30,000:ksi sulanut, ei ollut uskaltanut heitä -häiritä. - -Kustaa Aadolf, nähdessään ympärillään tämän armeijan, suurimman, -harjaantuneimman ja urhoollisimman kaikista, mitä kolmekymmenvuotinen -sota on nähnyt, päätti nyt uljaasti ja viipymättä käydä vihollisen -kimppuun, "tarttua härkää sarviin", käyttääksemme hänen omia, -voimakkaita sanojensa. Itäpuolelta oli rynnäkkö ihan mahdoton, sillä -kuinka olisi voitu vallien tykkitulen alaisena päästä joen poikki. -Kustaa Aadolf päätti siis yrittää pohjoispuolelta, vaikka sielläkin -näytti kovin vaikealta. Siellä oli näet muutamia kukkuloita, joista -yhdellä jo vanhastaan seisoi vanha linna "Alte Veste", ja muut olivat -nyt Wallensteinin käskystä tulleet valleilla sekä murroksilla -varustetuiksi. Kukkulain vietteet olivat jyrkät ja metsäiset, ettei -juuri muu kuin jalkaväki voinut päästä rynnäkölle. Kuningas toivoi -kuitenkin vähitellen kaupunkia piirittäessä voivansa vastavallituksien -sekä piiritys-ojien avulla lähetä kukkuloita, ja valloitettuaan ne -ampua mäsäksi niiden takana leviävän leirin. - -Elok. 23 p. ruvettiin siis tämän tuuman mukaan luomaan kokoon -ensimäisiä vastavallituksia, ja seuraavana aamuna tuli sanomia, jotka -näkyivät ilmoittavan, että jo yksistään tämä hanke oli saattanut -Wallensteinin pelästyksiin. Vakoojat kertoivat Wallensteinin leirissä -näyttävän olevan suuren liikkeen, ikäänkuin armeija valmistautuisi -lähtöön. Tämän kuultuansa päätti Kustaa Aadolf viipymättä pitemmittä -varustuksitta, käydä rynnäkölle. Siinä yrityksessään hän toivoi myös -paljon apua siitä, että kaksi hänen miestänsä olivat karkureina muka -menneet vihollisen leiriin ja luvanneet sytyttää ruutivaunut. - -Keskipäivän aikana läksi siis koko armeija liikkeelle; jalkaväki -peittyi metsän kätköön; ratsuväen, siipien sivuilla, täytyi pian -seisahtua, kun ei metsäinen, jyrkkä mäki sallinut sen eteenpäin pääsyä. -Jonkun aikaa saivat ryntääjät kiivetä kenenkään estämättä, josta -kuninkaan luulo vielä vahvistui, että vihollinen oli pakomatkalla. -Mutta yht'äkkiä välkähtivät murrosten takaa taajat rivit peitsiä ja -pyssyjä, ja luodit alkoivat tuiskuta Ruotsin joukkoja vastaan. Sanoma -Wallensteinin paosta oli vain perätön huhu; liike leirissä oli vain -johtunut siitä, että muutamat rykmentit vaihtoivat asemaa. -Ruutivaunujen räjähtämistä myös turhaan odotettiin; sitä varten -lähetetyt miehet olivat ennen aikojaan joutuneet vangeiksi. Kustaa -Aadolf oli nyt kahden vaiheella, pitäisikö hänen ehkä peräyttää -väkensä. Mutta etumaiset joukot olivat jo täydessä käsikahakassa -- ja -kuka tiesi, vaikka rynnäkkö näin uljailla uroilla, näin suurella -ylivoimalla voisi onnistua? Kuninkaan omassa komennossa oli -vasemmanpuolinen osa armeijaa. Näistä Pommerin (valkoinen) prikaati ja -sen kantapäillä Ruotsin prikaati, jossa myös oli Savon rykmentti, -valloittivat hurjalla hyökkäyksellä ensimäisen ja toisen vallituksen, -missä vain pyssymiehiä oli vastassa, mutta kolmannen edestä ajoi ankara -tykkituli heidät takaisin. Kaikella urhoudellaan he eivät päässeet -tuumankaan vertaa edemmäksi. - -Vähän enemmän vasemmalla vaihteli samalla aikaa toinen pyssymiesparvi -luoteja Cronbergin kyrassierien kanssa. Lähellä olevan hessiläisen -ratsumieslippukunnan piti auttaa näitä pyssymiehiä, mutta se hajosi -kaikille haaroille "ikivoittoisain" päällehyökätessä. Kuningas ilmoitti -siitä mielipahansa Hessin maakreiville, joka seisoi hänen vieressään; -mutta tämä suuttui. "Näyttää siltä, herra kuningas", vastasi hän, "kuin -tahtoisitte kokonaan säästää omaa kansaanne ja antaa meidän -saksalaisten yksin vuodattaa vertamme. Täällä ovat minun hessiläiseni, -tuolla pommerilaiset etumaisina tulessa." -- "Kylläpä lähetän -suomalaisen", virkkoi pilkalla kuningas, "ja toivon, että kansan -vaihtamisesta myös seuraa onnen vaihto." Stålhandske _suomalaisten_ -huoviensa kanssa iski nyt cronbergiläisten kimppuun ja ajoi heidät -aivan leirivalliin asti. Mutta sieltä hyökkäsi suuri ylivoima ulos, -joka torjui suomalaiset takaisin. Kustaa Aadolf lähetti nyt toisenkin -suomalais-lippukunnan avuksi, ja molemmat yhdessä saivat vihollisen -toistamiseen pakenemaan leirin suojaan. Vaan sieltä ryntäsi Fuggerin -johdolla vielä suurempi voima esiin, jonka alta suomalaisten täytyi -paeta pyssymiestensä turviin. Näiden tuli, joka muiden muassa myös -Fuggerin kaatoi, taas vuorostaan hillitsi ja karkoitti keisarillisen -ratsuväen. Näin vyöryi tappelu monta tuntia onnen vaihdellen puolelta -toiselle. Vihdoin päätti kuningas, nähdessään rynnäköt turhiksi, -peräyttää väkensä. Mutta ei ollut sillä hetkellä ketään korkeampaa -upseeria käsillä paitsi skotlantilaista Hepburniä, joka jostain asiasta -suuttuneena oli ottanut eronsa ja katseli vain leikkiä. Häntä pyysi nyt -kuitenkin Kustaa Aadolf ottamaan sotamiestensä peräyttämisen -toimekseen. "Se on vaarallinen toimi", lausui urhokas skotlantilainen, -"juuri siksi vaan otan sen tehtäväkseni." - -Sillä välin oli menestys ollut parempi oikealla puolella. Siellä oli -Weimarin herttua Bernhard jalkasoturiensa kera valloittanut yhden -yllämainituista kukkuloista, ja siitä oli suuri hätä noussut -keisarillisten leirissä, jossa jo kuormastoväki alkoi hankkiutua -pakoon. Jopa tuotiin Wallensteinin eteen valhesanoma: "Alte Veste on -valloitettu!" Mutta hän tiuskasi vastaan: "Se ei ole totta! -- ei Herra -Jumala itsekään voi saada sitä linnaa käsistäni!" ja käski enemmän -varaväkeä sen suojaksi. -- Weimarin herttua puolestaan oli myös -lähettänyt sanoman valloituksestaan ylipäällikölleen; mutta tämä ei -heti käsittänyt sen paikan tärkeyttä eikä lähettänyt pyydettyjä -tykkejä. Koko yön satoi rankasti, ja aamulla oli sen johdosta kukkulan -viete tullut niin liukkaaksi, ettei nyt enää ollut mahdollista viedä -kanuunia ylös kukkulalle. Täten päättyi tämä kahakka, joka ei maksanut -juuri ylen paljon väkeä, vaan kuitenkin teki paljon vahinkoa sillä, -että se rikkoi Kustaa Aadolfin ikivoittoisuuden maineen. "Ruotsin -kuninkaalta", kirjoitti Wallenstein keisarilla, "on nyt puskurisarvet -taittuneet. Koko maailma voi nyt nähdä, että ainoastaan te, -keisarillinen majesteetti, olette ikivoittoisa." Kustaa Aadolf itsekin -oli kovasti pahoillaan hätäilemisestään. "Siinä oli liikaa", sanoi hän, -"poikanulikan leikiksi, lopen vähän tositeoksi!" - -Tämän jälkeen alkoi entinen nälkäsota taas uudelleen; molemmat armeijat -loikoilivat jouten vastakkain koettaen, kumpiko kauemmin kestäisi. -Nürnbergissä tuli nyt tietysti puute vielä tuntuvammaksi, kun niin -paljo ihmisiä oli karttunut entisten lisäksi. Ruttotaudit kiihtyivät -kauheassa määrässä niin miesten kuin myös hevosten parissa. Tämä nälkä -ja kurjuus tuntui Kustaa Aadolfin sotureista sitä kauheammalta, koska -he juuri edellisinä aikoina olivat tottuneet ylelliseen elantoon. -Surullisesti lauloivat he nyt täällä - - Silloin me Suomen pojat elettiin, - kun Augspurin kaupungiss' käveltiin, - ei päivääkään oltu rahatta, - eikä myös tyhjällä mahalla. - Vaan siit' me jouduimme Nürnperiin, - noita kaivantoja kaivamahan -- -- --![5] - -Hädissään alkoivat varsinkin saksalaiset hillitsemättömästi ryöstellä. -Mutta kuningas ei nytkään sallinut semmoista vallattomuutta. Hän piti -ankaran, tulisen nuhdepuheen upseereilleen ja käski paikalla viedä -hirteen yhden korpraalin, joka juuri silloin oli tavattu ryöstöstä. -Näin vielä kestettyänsä kolme viikkoa täytyi vihdoin kuitenkin -kuninkaan lähteä tiehensä. Syysk. 13 p. hän marssi pois, jättäen -Nürnbergin suojaksi muutamia tuhansia miehiä. Taudit olivat vähentäneet -sotavoimaa ja nyt hupeni se vielä marssinkin aikana sen johdosta, että -suuret joukot karkasivat; lähtiessä oli siinä vielä ollut 27,000 -miestä, mutta viikon perästä oli enää 18,000 koossa. Wallenstein oli -siis nälkäsodassa päässyt voitolle, mutta siitä voitosta oli hänenkin -täytynyt maksaa kallis hinta; hänelläkään ei ollut Nürnbergin seudulta -lähtiessään enempää kuin 22,000 miestä jälellä. - - - - -10. Kustaa Aadolfin viimeinen taistelu. - - -Nürnbergistä oli Kustaa Aadolf vetäytynyt Baijeriin päin ja ruvennut -Ingolstadtia piirittämään. Hänellä oli nyt taas aikomus lähteä itse -Itävaltaa ahdistamaan niinpian kuin hän olisi saanut tämän vahvan -linnan selkävaraksensa. Mutta taaskin tuli nyt avunpyytäjiä hänelle -esteeksi, tällä kertaa Saksin vaaliruhtinas, jonka maata Wallensteinin -joukot kauheasti hävittelivät. Kohta jätti Kustaa Aadolf kesken omat -hankkeensa ja riensi Saksin avuksi, lennättäen alapäälliköilleen ja -liittolaisilleen joka haaralle käskyjä, että he kiirehtisivät samaan -paikkaan hänen voimansa lisäksi. Mutta useimmat jälkimäisistä eivät -totelleet käskyä; itsepä Saksin vaaliruhtinaskin, joka oli apua -pyytänyt, käyttäytyi oudolla tavalla. Hänen ylipäällikkönsä Arnheim -vitkasteli kummallisesti viedessänsä vaaliruhtinaan armeijaa likemmäksi -Kustaa Aadolfia, eikä hänen herransa sen johdosta häntä lainkaan -rangaissut. Näytti siltä kuin viekas Juhana Yrjö olisi tahtonut antaa -kuninkaan ja keisarin väen yksinään tapella keskenään, ruvetaksensa -sitten itse voittajan puolelle. - -Toista mieltä aivan osoitti kuitenkin Saksin kansa. He -tervehtivät pitkin matkaa Ruotsin kuningasta ikäänkuin taivaallista -pelastusenkeliä, kilpaa tungeskellen hänen ympärilleen, saadaksensa -suudella taikka edes sormin koskea hänen vaatteensa liepeitä. Syvästi -liikutti Kustaa Aadolfia tämä kansan kiihkeä rakkaus, mutta samalla se -häntä myös peloitti. "He luottavat liian paljon heikon ihmisen voimaan" -lausui hän. "Kun ei vain Jumala pian rankaisisi sekä heitä että minua -näyttämällä, että minäkin olen vain kuolevainen ihminen!" - -Yksin jääneenä, ilman toivottuja liittolaisiansa, ei ollut nyt -kuninkaalla muuta neuvoa kuin ryhtyä vanhaan kilpikonnakeinoonsa ja -turvautua vallitettuun leiriin likellä Naumburgia. Saatiinpa pian -kuulla, että hän pakkasen tähden oli majoittanut enimmän osan väkeänsä -itse kaupunkiin.. Tästä päätti Wallenstein, että sota oli siksi -vuodeksi peräti loppunut. Hän antoi siis Pappenheimin 6-7,000:n miehen -kanssa mennä Hallea valloittamaan, ja itse hän alkoi hajoittaa -rykmenttiänsä maakyliin talvimajoille. Mutta kirje, jossa eräälle -alapäällikölle lähetettiin tieto Pappenheimin lähdöstä, joutui Kustaa -Aadolfin käsiin, ja suuri, uljas tuuma välkähti heti hänen päähänsä. -"Jumala itse on antanut vihollisen käsiini!" huusi hän innolla. Nyt oli -molempien vastakkain majailevien sotajoukkojen voima melkein -tasavertainen, nyt piti uljaasti rynnätä Wallensteinia vastaan. - -Viivähtämättä, vielä samana päivänä pantiin tämä tuuma toimeen. Jos -olisi silloin ehditty päästä perille ja käydä Wallensteinin kimppuun, -niin olisi tämä ollut perikadon oma, sillä hänen rykmenttinsä olivat -aivan hajallaan. Mutta pieni, lietteinen, viidakkorantainen joki, missä -Isolani kroateineen oli estämässä ylimenoa, vei niin paljon aikaa, että -vasta illalla saavuttiin keisarillisten lähelle. Wallensteinille oli, -heti Ruotsin armeijan liikkeelle lähdettyä, tullut siitä sanoma; mutta -hän ei ollut millään muotoa tahtonut sitä todeksi uskoa. Vasta myöhään -illalla, kun ei enää voinut olla vähintäkään epäilyksen sijaa, käski -hän hajanaiset rykmenttinsä kokoon ja lähetti sanansaattajan -Pappenheimiä takaisin kutsumaan. Aamulla varhain hän asetti väkensä -hyvin edulliseen, taitavasti valittuun asemaan. Hänen oikealla -puolellaan oli _Lützenin_ kaupunki, estäen siltä taholta -kiertämisyrityksiä; edessä oli osaksi syvä, vedellä täytetty kaivanto, -osaksi maantie, joka oli paljoa korkeampi vieriänsä ja molemmin puolin -varustettu syvillä ojilla. Näihin ojiin asetti Wallenstein tiheät -pyssymiesrivit, ja niiden taakse seitsentykkisen patterin. Näin -suojattuna hän toivoi voivansa täydessä turvassa torjua päältään kaikki -Ruotsin voiman rynnäköt, kunnes Pappenheim kerkiäisi takaisin ja hän -hänen avullaan saavuttaisi ratkaisevan voiton. - -Keisarillisten vahva asema peloitti myös Ruotsin kuninkaan vanhempia -everstejä, niin että he taistelun yrittämistä epäsivät; mutta Kustaa -Aadolf, rohkeana kuin ainakin, ei taipunut näihin neuvoihin. "Koska -kerta on kylpyyn käyty", niin virkkoi hän, "pitää pestä itsensä aivan -puhtaaksi." - -Ani varhain aamulla marraskuun 6 p. 1632 järjesti siis kuningas -sotarintansa, toivoen kerkiävänsä ratkaista tappelun vielä ennen -Pappenheimin palaamista. Mutta taivas ei näkynyt suosivan hänen -hankkeitaan. Sakea sumu peitti koko sotatantereen ja teki tappelun -mahdottomaksi, sillä tuskin olisi kymmenenkään askeleen päästä voitu -eroittaa ystävää vihollisesta. Oman huolensa ja soturiensa -kärsimättömyyden viihdytykseksi käski nyt Kustaa Aadolf pitää -aamurukoukset ja alotti itse virren: "Jumala onpi linnamme!" Sen -jälkeen hän lausui muutamia sanoja oikean kyljen ratsumiehille. -Suomalaisia ja ruotsalaisia hän kiitti heidän aina osoittamastaan -urhoudesta, ja kehoitti heitä sitä tässäkin tilaisuudessa näyttämään. -"Muistakaa se", virkkoi hän vielä, "että jos te nyt väistytte, niin ei -yksikään luu meistä kaikista pääse takaisin kotimaahan!" Saksalaisille -hän huomautti, että tämä taistelu tarkoitti heidän omaisuutensa ja -henkensä, heidän kunniansa, vieläpä yhteisen evankelisen uskonnonkin -suojelemista perikadosta. "Seuratkaa vain minua", lopetti hän, "niin -johdatan teidät voittoon, jonka hedelmistä sitten jälkeläisemme saavat -pitkät, pitkät ajat nauttia!" - -Kuninkaan näin puhuessa sotarintamansa edessä huomautettiin hänelle, -ettei hänellä ollutkaan rautaista haarniskaa, vaan ainoastaan -hirvennahkainen paita rintansa suojana. Häntä pyydettiin pukeutumaan -vahvempiin varuksiin, mutta hän kieltäytyi sanoen, että hän arasteli -rautaa tuon Puolassa saamansa luodin tähden. "Jumala on minun -haarniskani!" vakuutti hän lujalla luottamuksella. - -Koska sumua yhä vielä kesti, ruvettiin nyt taas veisaamaan, muun muassa -veisattiin tuo kaunis virsi: "Älä pelkää, joukko pienoinen!" jonka -Kustaa Aadolf juuri äsken oli ruotsiksi sepittänyt. Kaikki veisasivat -yksinmielin, hamasta kuninkaasta aina halpaan rivisotamieheen ja tämä -yhteinen turvautuminen yhteiseen Korkeimpaan Auttajaan lujitti kaikkien -urhoutta. - -Vihdoin viimeinkin kello 11 sumu hälveni. "Nyt eteenpäin, Jumalan -nimeen!" huusi Kustaa Aadolf, ja koko hänen sotarintansa lähti -rynnäkölle. Heidän edistymisensä patterien ja ojissa seisovien -pyssymiesten tulen alla kävi kuitenkin sangen vaikeasti ja hitaasti. -Vasta kello 12 oli ehditty maantielle asti. Keskustan jalkaväki -- -etunenässä Ruotsin prikaati, johon myös jäljellä olevat 200 Savon -poikaa kuuluivat -- tappoi tai karkoitti keisarilliset pyssymiehet, -valloitti niiden takaisen patterin, ja sysäsi vielä samalla vauhdillaan -pois tieltään Wallensteinin ensimäiset kaksi tertsiaa. Mutta kaksi -verestä tertsiaa joutui avuksi, ratsuväkeäkin töytäsi vimmatusti tuohon -vaaranalaiseen lomaan, ja Ruotsin jalkaväki syöstiin jälleen omalle -puolellensa maantietä takaisin. Paremmin ei myöskään käynyt vasemmalla -kyljellä. - -Oikealla kyljellä oli ratsuväellä ollut suuri vastus hypittäessänsä -hevosiaan korkean maantien ja sen leveitten ojien poikki. Yli he olivat -kuitenkin päässeet kuin päässeetkin, Stålhandske suomalaisineen (vielä -niitä oli 500 miestä) kaikkein ensinnä, vaikka maantie heidän -kohdallaan oli korkeimpana, ojat leveimpinä. Kuninkaansa oman johdon -alla he sitten tavallisella vauhdillansa hyökkäsivät, niin että -vastassa olevat keisarilliset huovit kohta kääntyivät selin ja pötkivät -pakoon. Varajoukkona oleva toinen rivi hillitsi kuitenkin hyökkäyksen, -jopa sai tulisen kahakan jälkeen Ruotsin ratsuväen ajetuksi maantien -taakse. - -Vähää sitä ennen huomasi kuningas, että hänen jalkaväkensä, ylivoiman -painostamana, alkoi horjua ja peräytyä. "Seuratkaa minua, pojat!" huusi -hän Smoolannin ratsumieslippukunnalle, joka juuri paraikaa pyrki ojien -yli. Ja samassa hän ajaa karautti jalkaväen avuksi, katsahtamatta -taakseen, oliko hänellä mitään sotajoukkoa seuranansa. Kuitenkin vain -harvalla smoolantilaisella oli niin hyvät hevoset, että he jaksoivat -pysyä Kustaa Aadolfin perässä, ja yhtäkkiä huomasi tämä olevansa aivan -likellä vihollista, ainoastaan muutamien omien miestensä seuraamana. -Eräs keisarillinen korpraali näki silloin, miten nämät seuralaiset aina -kunnioittavasti tekivät tilaa kuninkaalleen. "Ammu tuo", käski hän yhtä -sotamiehistänsä, "se on varmaan suuri herra!" Luoti katkaisi Kustaa -Aadolfilta vasemman käsivarren luun, ja verisuihku kuohahti hihasta -ulos. Kuningas pyysi nyt Lauenburgin herttuaa auttamaan häntä pois -tappelun pyörteestä. Mutta tuskin he olivat päässeet muutamien askelien -päähän, niin jo tömähti maa heidän takanansa, ja he näkivät Götzin -kyrassierien tulla tupsahtavan rynnäkölle juuri siihen paikkaan. -Keisarillisten päällikkö, eversti Falkenberg, tunsi Ruotsin kuninkaan. -"Kas, sinuapa minä jo kauan olen etsinyt!" huudahti hän ja ampui Kustaa -Aadolfia selkään, vaan kaatoipa kostava luoti heti sen jälkeen hänetkin -maahan. Herttua koetti nyt vielä taluttaa kuningasta pois, tukien -häntä, että hän pysyisi satulassa pystyssä. Mutta Kustaa Aadolfin -hevonenkin sai nyt haavan ja alkoi karata pystyyn; samassa tihenivät -vihollisten joukot tihenemistään heidän ympärillään, jonka vuoksi -herttua säikähtyneenä pakeni. Kustaa Aadolf vaipui ratsunsa selästä -maahan. Nuori hovipoika, ainoa nyt enää läsnä oleva hänen omasta -väestänsä, tarjosi silloin kuninkaalle hevosensa ja yritti nostaa hänet -sen selkään; mutta hän ei jaksanut. Tämän näkivät muutamat kyrassierit, -ajoivat paikalle ja kysyivät, kuka haavoitettu herra oli. Kuningas ei -vastannut, ja poikakin pysyi ääneti. Yksi vihollisista lävisti silloin -nuorukaisen miekallaan, toinen ampui Kustaa Aadolfia päähän. - -Tyhjin satuloin kiitävä, verinen hevonen levitti surusanoman rivi -riviltä, ja pian saatiin täysi vahvistus kahdelta kuninkaan -seuralaiselta, jotka kauempaa olivat nähneet hänen kaatuvan ratsun -selästä. Muutamat päälliköt tahtoivat nyt lopettaa taistelun, varsinkin -kun samaan aikaan Ruotsin väki oli joka paikassa tullut takaisin -syöstyksi. Mutta Weimarin herttua Bernhard, jonka käsiin nyt ylimäinen -johto oli jäänyt, oli toista mieltä, ja samoin myös alhaisemmat -soturit. He paloivat kaikki halusta saada kostaa sankarinsa kuoleman. -Tätä intoa herttua vielä kiihoitti tulisella puheella. "Ruotsalaiset, -suomalaiset, saksalaiset!" huusi hän. "Meidän puolustajamme, vapauden -puolustaja on kuollut! Minulle ei tämä elämä ole enää mitään elämää, -jollen saa kostaa hänen puolestansa. Eteenpäin kanssani joka mies, joka -kuningasta on rakastanut!" - -Ja tempaisten lipun käteensä hyökkäsi hän vasemman kyljen ratsuväen -etupäässä eteenpäin. Luoti repäisi palan hänen käsivarrestansa -- vähät -siitä! -- eteenpäin vain! -- kunnes hirsipuumäki ja sen kukkulalla -oleva keisarillisten suurempi patteri oli hänen vallassansa. -- Nuori -Brahe sillä välin vei jalkaväen uudelle rynnäkölle, valloitti uudestaan -maantien ja sen takaisen patterin ja kävi kaikki murtavalla vauhdilla -taas Wallensteinin jalkasoturien kimppuun. -- Oikealla kyljellä -_Stålhandske_ sekä hänen suomalaiset ja ruotsalaiset huovinsa pikemmin -lensivät kuin hyppäsivät ojien ja maantien yli. "Hakkaa päälle!" -kajahti nyt hirmuisemmin kuin koskaan ennen heidän suustaan, ja miehet -hakkasivatkin päälle julmemmin kuin koskaan ennen. He olivat vielä -enemmän kuin muu väki pitäneet Kustaa Aadolfia omanansa; he pitivät nyt -myös erikoisena oikeutenansa saada kostaa hänen puolestaan. Tuommoista -vimman vihuria ei saattanut mikään ihmisvoima kestää. Akanoina lensivät -keisarillisten rivit hajalleen joka haaralle, ja Stålhandsken -johtamalle suomalaiselle rykmentille oli suotu se onni ja kunnia, että -he saivat edes sankarinsa ruumiin pelastetuksi ja korjatuksi veriseltä -tantereelta.[6] - -Voitto näytti nyt olevan täydesti ratkaistu. Melkein koko Wallensteinin -jälellä oleva armeija oli pakosalla. Ainoastaan siellä täällä piti -puoliaan vielä joku vanha, ruudinkärventämä soturiparvi, joka ei -tahtonut elävin silmin nähdä tappion häpeätä. Silloin yht'äkkiä kuului -huikea huuto: "Pappenheim on tullut!" ja samassa hyökkäsi jo tuo uljas -päällikkö kahakkaan, perässänsä 1,500 ratsumiestä, joiden kanssa hän -oli rientänyt edeltäpäin odottamatta jalkaväkensä hidasta kulkua. -"Missä on kuningas?" oli hänen ensi kysymyksensä, ja samassa hän olikin -jo suomalaisten keskellä, joiden riveissä hän aina oli tottunut -näkemään Kustaa Aadolfin. -- Tämän lukuisan, vereksen apujoukon tulo -muutti koko tappelun kulun. Stålhandsken rynnäkkö keskeytyi, ja pianpa -oli jälleen koko tuo kylki heitetty takaisin maantien taakse. -- -Keskustassa oli myös keisarillinen jalkaväki uudestaan koonnut ja -järjestänyt hajonneet rivinsä ja uudella rohkeudella hyökännyt päälle. -Mutta eivätpä Brahen urhot myöskään vähillä hellittäneet jo kiinni -kaappaistua voittoaan. Keltainen prikaati kaatui, joka mies -paikallensa, vaan ei peräytynyt askeltakaan. Samoin myös teki sininen -prikaati vuorostansa. Molemmat olivat saksalaisia. Vihreä -skotlantilainen prikaati ja Ruotsin prikaati viimein peräytyivät, -menetettyänsä suurimman osan miehistänsä. Voitto oli nyt taas -kallistumaisillaan keisarillisten puolelle; ainoastaan Bernhard -herttuan oli vielä onnistunut pitää voitettu paikkansa. - -Mutta yht'äkkiä laimistui jälleen wallensteiniläisten into ja vauhti; -juuri tuon vereksen apujoukon, jonka olisi luullut parhaiten jaksavan -kestää tappelussa, nähtiin horjahtavan, sitten ikäänkuin riivattuna -pakenevan. "Pappenheim on kaatunut! Kaikki on hukassa!" -- se huuto -viimeinkin selitti tuon oudon näyn. - -Sakea sumu, joka nyt taas levisi maahan, peitti keisarillisten onneksi -Stålhandskelta tämän häiriön; muuten olisi todella nyt ollut "kaikki -hukassa". Sumun suojassa oli Wallensteinillä toki aikaa peräyttää -hiukan armeijansa tähteet ja saada ne jälleen kutakuinkin -järjestykseen. Mutta kun sitten laskevan auringon jäähyväissäde vielä -kerran läpäisi sumun, huomasi kuitenkin Wallenstein, ettei taistelun -jatkamisesta enää voinut olla puhettakaan. Ruotsin sotarinta seisoi -jälleen aivan eheänä, tiheänä, ikäänkuin se nyt vasta olisi aikonut -alottaa tappelua. Vanha varovainen Kniephausen oli näet tähän saakka -kitsaasti pidätellyt komentonsa alla olevaa toista riviä. Nyt hän -viimeinkin antoi sen yhtyä etumaiseen riviin ja täyttää sen lomapaikat. -Keisarilliset siis nyt urhoollisesti pitäen puoliaan, mutta sittenkin -verkalleen peräytyen, jättivät kolmannen ja viimeisen kerran -vastustajainsa käsiin maantien ojinensa ja patterin, joiden tähden sinä -päivänä oli niin paljon urhojen verta vuodatettu. - -Miestappo tässä pitkällisessä, vimmatussa taistelussa oli molemmin -puolin yhtä suuri, hirveän suuri, joka kolmas mies kaikista siihen osaa -ottaneista. Voitto oli auttamattomasti, ratkaisevasti tullut -protestanttien osalle; sen myönsi Wallensteinkin sillä, että hän heti -enemmittä miekan sivalluksitta jätti koko Saksin ja vetäytyi Böömin -vuorten taakse, oman keisarinsa rajojen sisälle. Mutta kuitenkin -kuninkaan puoluelaiset surivat katkerasti tätä voittoansa ikäänkuin -suurta tappiota. Saksalaiset itkivät heidän uskonsa ja vapautensa -uskollista, mahtavaa puolustajaa; vaan ruotsalaiset ja suomalaiset -surivat vieläkin katkerammin, sillä he itkivät _omaa_, yli kaiken -rakastettua, jaloa sankariansa, jonka vertaista ei ollut heillä -milloinkaan ollut eikä tulisi enää milloinkaan olemaan! - -Kustaa Aadolfin ruumis vietiin kotimaahan ja se sai hautansa -Riddarholman kirkossa Tukholmassa Ruotsin muiden sankarien rinnalla. -Mutta Lützenin veritannerkaan ei jäänyt muistomerkkiä vaille. Eräs -kuninkaan tallirenki vieritti yhdentoista talonpojan avulla ison kiven -sille paikalle, mistä kaatunut kuningas oli löydetty. Tämä kivi seisoo -yhä vielä sijallansa, ja ympäristön kansa tuntee sen _Schwedensteinin_ -(ruotsalaiskiven) nimellä. Samalle paikalle on myöhemmin rakennettu -komea muistomerkki. - - - - -1l. Kustaa Aadolf.[7] - - -Kustaa Aadolf oli syntynyt jouluk. 9 p. 1594 Tukholman linnassa. -Vanhemmiltansa hän oli perinyt terveen, vahvan ruumiin, joka sitten -huolellisella, hemmottelemattomalla kasvatuksella vieläkin karaistiin. - -Pienestä asti hänessä ilmeni peloton, rohkea mieli ja suuri hartaus -kaikkiin sotaan kuuluviin asioihin. Kerta, kun oltiin kävelemässä -maaseudulla, kielsi lapsenhoitaja holhottiansa poikkeamasta viidakkoon, -koska siellä muka oli käärmeitä. "Annas vaan keppi tänne", huusi -vastaukseksi pikku sankari, "kyllä minä ne käärmeet tapan!" -Lastenleikeistä ei ollut hänestä huvittavaa mikään muu kuin -sotamiehisillä olo, mutta sitä harjoitettiinkin ahkerasti, vähää -myöhemmin myöskin metsästystä. - -Rohkeuden rinnalla ilmeni hänessä kuitenkin jo silloin erinomainen -laupeus ja lempeys, joka oli jyrkkänä vastakohtana isän tylylle -luonteelle. Monasti rukoili pieni Kustaa Aadolf tuomittujen puolesta, -ja joskus suostui muuten niin taipumaton Kaarle silmäteränsä -rukouksiin. - -Luvuissansa oli nuori prinssi väsymättömän ahkera, osoittaen samalla -myös tavattoman suuria luonnonlahjoja. Historiassa hän hankki itselleen -syvällisiä tietoja, filosofiassa myös sangen hyviä. Sujuvasti hän oppi -puhumaan, paitsi äidinkieltänsä ruotsia, latinaa, saksaa, hollannin ja -ranskan kieltä, sekä ymmärsi italiaa ja espanjaa, myöhemmin myös hiukan -venäjää ja puolaa. Suomenkielen taidosta ei ole erittäin mainittu; -mutta luultavasti Kustaa Aadolf, joka kaiken aikansa oli niin paljon -tekemisissä suomalaisten sotamiesten kanssa ja useampia kertoja -oleskeli Suomessa, ei voinut olla sitä vailla. -- Yliopettajana oli -hänellä oppinut ja taitava Juhana Skytte, joka varsinaisen opetuksen -ohessa muutenkin antoi oppilaalleen paljon viisaita, jaloja -neuvoja. "Valitkaa vasta", lausui hän kerta, "neuvonantajiksenne -jumalisia, vakavia miehiä; älkää valitko oppimattomia, jotka ovat -purppurakaapuihin puettujen aasien kaltaisia; älkää myös semmoisia, -jotka aina matkivat: 'Kyllä, kyllä!' tai: 'Ei, ei!' sen mukaan kuin -heidän herransa sanoo; älkää viimeinkään noita kielenpieksijöitä ja -lattiallaliehujoita, joita aina hovissa maleksii ja matelee niinkuin -matoja nurmikossa." - -Nämät neuvot nuori prinssi hartaasti painoi mieleensä, ja muutenkin hän -kernaasti kuunteli vanhempien, viisaitten miesten keskusteluja -valtakunnan asioista. Isä myös piti huolta siitä, että hänen -kruununperillisensä aikaisin tottui vastaiseen virkaansa. Yhdeksännestä -vuodesta asti sai Kustaa Aadolf jo olla läsnä valtaneuvoskunnan -keskusteluissa, kahdentoista iässä hänelle jo uskottiin pienempiä -toimia, kuudentoista vuotisena hän oli jo isänsä hyvänä apulaisena. Hän -piti sotaväenottoja ja tarkastuksia, hän johti pienempiä sotaretkiä, -hän keskusteli ulkomaan lähettiläiden kanssa, taivuttaen joka paikassa -puoleensa ihmissydämet ja herättäen yleistä ihmettelyä taidollansa. - -Minkä lapsi näin lupasi, sen mies sitten täytti täysin määrin. - -Kustaa Aadolfilla oli tavattoman nopea käsityskyky ja taito tunkeutua -asioiden ytimeen; nuorukaisena hän jo siinä suhteessa voitti vanhat, -työssä ja kokemuksessa harmaantuneet valtaneuvokset. Samassa oli -hänellä erinomainen kyky lausua selvästi, sujuvasti ja miellyttävästi -ilmi ajatuksensa. "Kielellään", niin sanottiin hänestä, "on Ruotsin -kuningas voittanut yhtä monta kuin miekallaan." - -Joutilaana vetelehtimistä, jopa turhaa huvitustakin hän inhosi. -Metsästämisestäkin hän jo pian luopui. Työ, väsymätön työ oli hänen -ainoa huvinsa, ja samaa hän myös vaati virkamiehiltään, käyttäen kovia -sanoja, jos hän havaitsi laiminlyöntiä. Eräs upseeri kerta ei ollut -kyllin kiireesti saanut käskettyä vallitustyötä valmiiksi ja sanoi -puolustuksekseen, että maa oli kovassa roudassa. "Maa on aina roudassa -laiskalle sialle!" vastasi kuningas vihaisesti vanhalla ruotsalaisella -sananlaskulla. - -Kesken hallitustoimiansakin oli Kustaa Aadolfilla aina väliin aikaa -lukujensa jatkamiseen, erittäinkin historian tutkimiseen, jota hän -kehui "paraaksi elämän neuvojaksi". Kovin usein ei hänellä kuitenkaan -ollut tilaisuutta tähän, sillä valtakunnan asiat tuona vaikeana, -vaarallisena aikana vaativat paljon huolta ja huomiota. Ihmeellistä on -nähdä, kuinka paljon hän kerkesi saada toimeen sisällistenkin asioiden -järjestämisessä; hänen hallituksensa on siinä suhteessa monin kohdin -ihan uuden ajan alkuna. Näihin toimiin hän käytti aina talvikaudet -Venäjän ja Puolan sotien aikana, jolloin tavallisesti levähdettiin -taisteluista. Saksaan lähdettyänsä ei hän sitten enää joutanut paljon -ajattelemaankaan semmoista. - -Niinkuin ainakin miehen, joka melkein koko lyhyen ikänsä vietti -leirissä, hänen ajatuksensa liikkuivat enimmäkseen ja mieluimmin sotaan -kuuluvissa asioissa. Kustaa Aadolf on ollut kaikkien aikojen -taitavimpia sotapäälliköitä ja on keksinyt sekä monta että tärkeää -parannusta sotataidossa. Hän lyhensi peitset ja kevensi pyssyt, joten -molempia oli helpompi käyttää; pyssymiehet saivat nyt jättää pois tuon -hangon, jonka nojaan ennen aina pyssy oli laskettava, kun tahdottiin -tähdätä. Kovin kömpelöt, monta tuhatta miestä sisältävät tertsiat -hyljäten hän jakoi jalkaväkensä pienempiin prikaateihin, ja asetti -ylimalkaan soturit kuuteen, pyssymiehet joskus kolmeenkin riviin, -entisten kymmenen sijaan; näin muodoin tulivat kaikki liikkeet ja -käännähdykset nopeammiksi. Hyvän vaikutuksen teki se hänen keksintönsä, -että hän rupesi asettamaan ratsujoukkojen lomiin pienempiä -pyssymiesparvia, joiden tuli jo ennakolta laimensi päällehyökkäävien -vihollisten huovien vauhtia. Tykit tehtiin myöskin lyhyemmiksi, -kepeämmiksi, niin että niitä oli mukavampi kuljettaa. - -Sodankäynnissään oli Kustaa Aadolf ylimalkaan hyvin varovainen, joskin -eri tiloissa monestikin sangen rohkea. Hän omisti itselleen sen -säännön, jota siitä saakka on yleisesti sodassa noudatettu, ettei näet -saatu umpimähkään marssia eteenpäin, ennenkuin selän ja sivujen -suojaksi oli valloitettu linnoja tai rakennettu uusia varustuksia. Jos -vihollisen ylivoima oli liian suuri, käytti hän, niinkuin monesti -olemme nähneet, tuota Caesarilta opittua keinoa, että hän sulki itsensä -vallitettuun leiriin. -- Verraton aikalaistensa parissa hän oli siinä -suhteessa, että hän piti tarkan huolen muonan hankkimisesta -sotureilleen ja maksoi myös, jos suinkin mahdollista, aina -säännöllisesti heidän palkkansa. Mutta toiselta puolen hän valvoi -enimmiten ankarasti, etteivät he saaneet ryöstellä eikä rosvoilla. - -Urhoudessa oli Kustaa Aadolf koko väelleen loistavana esikuvana. Jos -häntä joskus varoitettiin vaaroihin antautumasta, vastasi hän väliin -leikillä: "Ei ole vielä koskaan mikään tykinkuula kehenkään kruunattuun -päähän sattunut!" -- tai myöskin jalolla vakavuudella: "Mikä kuolo -olisi kuninkaalle kauniimpi, kuin jos hän kansaansa ja oikeaa asiaa -puolustaessaan kaatuisi!" - -Kustaa Aadolfin kaikkien tekojen perusteena oli harras jumalisuus. -Yhteisistä aamu- ja iltarukouksista hän harvoin oli poissa, -jumalanpalveluksesta pyhäpäivinä ei milloinkaan. Usein nähtiin hänen -myös istuvan itsekseen raamattua tutkien. "Minä koetan", hän sanoi, -"sanan tutkimisella vahvistaa sydäntäni pahaa vastaan. Kuningas ei ole -velvollinen vastaamaan teoistaan kenellekään muulle, paitsi Jumalalle; -mutta juuri tämä itsevaltaisuus saattaa moniin kiusauksiin, joita ei -kyllin voi varoa." - -Tämä harras jumalisuus osoittautui myös eläväksi kaikissa hänen -teoissaan ja tavoissaan. Hänen suustansa ei kuulunut koskaan kirousta -eikä kevytmielistä pilkkaa; häntä ei koskaan nähty juomarien, -mässääjien eikä pelurien seurassa. Yhteen ainoaan epäsiveelliseen -hairahdukseen tiedetään hänen nuoruudessaan tehneen itsensä syypääksi, -mutta sen jälkeen oli hänen elämänsä aina puhdas ja suhteeton. - -Samoinkuin hänen ulkomuodossaan oli myös hänen käytöksessään -majesteetillisuus ja laupeus ihanimmalla tavalla yhdistyneet. Kustaa -Aadolf oli varsin arka kuningasarvostansa, ja kovat nuhteet, jopa -rangaistuskin tuli sille tavallisesti osaksi, joka ei osoittanut -hänelle tulevaa kunnioitusta tai rohkeasti moitti hallituksen toimia. -Mutta muuten oli kuningas aina laupias ja iloinen, puhutellen -kaikensäätyisiä ihmisiä lempeästi. Lähimmille alapäälliköilleen ja -ministereilleen hän oli erittäin ystävällinen ja suhde hänen ja viisaan -Aksel Oxenstjernan välillä oli jaloimpia, joista historia tietää -kertoa. -- Nuoremmalla iällänsä hän oli ollut hillitsemättömän -tuittupäinen ja saattoi kiivaudessaan monasti lausua loukkaavia sanoja, -joskus paiskata korvillekin. Mutta silloinkin hän oli aina heti valmis -pyytämään anteeksi ja koetti jos jollakin hyvittää loukattua. - -Tämä puhdas, jalo henki vaikutti sen, että Kustaa Aadolfilla -tuskin oli ainoatakaan vihamiestä, joskin montakin vastustajaa. -Katolilaiset puhuivat ihmetellen hänen hyvästä sotakuristaan, hänen -oikeudentunnostaan, hänen tapojensa puhtaudesta, hänen totisesta -hartaudestaan, joskin heidän mielestään hänen uskonsa oli väärä. Tuskin -ainoatakaan soimauskirjaa julkaistiin hänestä tänä aikakautena, joka -kuitenkin oli niin rikas sellaisista. Itse paavikin myönsi: "Hän on -maailman jaloin kuningas!" Tästä voi arvata, kuinka rakas hän oli -Saksan protestanteille, kuinka rakas omille kansoilleen. "Voisinpa", -olikin hänellä tapana sanoa, "turvallisesti laskea pääni levolle vaikka -minkä alamaiseni syliin!" - - - - -12. Holhoojahallitus ja kolmekymmenvuotisen sodan loppu. - - -Kustaa Aadolfin kuoltua luulivat sekä viholliset että liittolaisetkin, -että hänen suuri työnsä kerrassaan oli taas häviävä. Hänen henkensähän -yksin, niin arveltiin, on tuon komean ihmerakennuksen kokoon luonut; -hänen henkeänsä vailla on se kohta jälleen raunioiksi romahtava. Mistä -muka on niin pieni, niin köyhä, niin vähäväkinen valtakunta saava -tarpeelliset varat ja voimat tämän suuren hankkeen jatkamiseksi? -Onneansa voi Kustaa Aadolfin tytär Kristiina kiittää, jos hän saa edes -isältänsä perityn kruunun pitää. -- Sitäkin näet alkoi jo Puolan -kuningas Vladislaus, Sigismundin poika, vaatia itselleen, ja Suomessa -olivat vanhat sigismundilaiset taas ryhtyneet salahankkeihin. - -Kaikki nämät vaarat kohosivat myös selvinä Ruotsin valtiomiesten -silmien eteen, kun he olivat saaneet sanoman kuninkaan äkillisestä -kuolemasta. Koko sen päivän vietti valtaneuvoskunta Tukholmassa yhdessä -itkien ja valittaen. Aksel Oxenstjernalla oli sen jälkeen ensimäinen -uneton yönsä elämässään. Mutta masennuksissa he eivät sallineet -mielensä kauan olla, nyt kun isänmaa enemmän kuin koskaan ennen vaati -kaikkien poikiensa voimainponnistusta. Kustaa Aadolfin henki ei -ollutkaan, niinkuin ulkomailla luultiin, hänen kanssaan kadonnut; se -eli vielä voimallisena niissä monissa etevissä Ruotsin ja Suomen -miehissä, jotka hänen esimerkkinsä oli jalostuttanut. Illalla -erotessaan valtaneuvokset päättivät yksimielisesti pitää järjestystä -omassa maassa voimassa ja jatkaa sotaa ulkovihollisia vastaan, kunnes -kunniallinen ja luotettava rauha saataisiin toimeen. Tämän jalon, -miehuullisen päätöksen mukaiset olivat sitten myös heidän toimensakin. - -Valtakunnan asioiden johto uskottiin viiden ylimmän virkakunnan -päälliköille sen säännön mukaan, minkä Aksel Oxenstjerna oli jo -kuningas vainajan käskystä valmistanut ja jonka nyt säädyt v. 1634 -vahvistivat. Ruotsin hallitsijoina seuraavien kahdentoista vuoden -ajalla, kunnes Kristiina tulisi lailliseen ikään, olivat täten kansleri -(pääministeri) _Aksel Oxenstjerna_, hänen veljensä drotseti -(oikeusministeri) Gabriel Oxenstjerna, heidän orpanansa valtiovarain -hoitaja Gabriel Pentinpoika Oxenstjerna, valtamarski (sotaministeri) -Jaakko De la Gardie sekä valta-amiraali Kaarle Gyllenhjelm. - -Tämä _holhoojahallitus_ sai suuren vallan verrattoman yksimielisyytensä -ja sopunsa kautta. Hyvänä apuna tämän sovun ylläpitämisessä oli -epäilemättä se seikka, että he melkein kaikki olivat keskenään likeistä -sukua. De la Gardiekin näet oli drotsetin appi, jota paitsi vielä -Kustaa Hornkin, parhain oman maan sotapäälliköistä, oli kanslerin vävy. -Enemmän kuin tämä sukulaisuus vaikutti kuitenkin Aksel Oxenstjernan -jalo henki ja viisaus. Häntä kaikki kuuntelivat hartaalla -kunnioituksella ja jättivät aina, niin kauan kuin hän ensi alussa -oleskeli Saksanmaalla, tärkeimmät asiat päättämättä, kunnes he olivat -hänen mielipidettänsä kuulustaneet. - -Yhtä verraton kuin yksimielisyydessään oli holhoojahallitus myös -isänmaallisuudessaan ja yksityisten etujensa laiminlyömisessä. Muille -ansiokkaille miehille he jakelivat runsain määrin rahapalkintoja ja -maaläänityksiä, itselleen ei yksikään heistä ottanut mitään. -Päinvastoin he jättivät usein, valtiorahaston vähissä varoissa ollessa, -palkkansa ulosottamatta, vieläpä lainasivat monta kertaa omista -varoistaan kruunulle suuria summia. Semmoisessa epäitsekkäisyydessä ja -uhrautuvaisuudessa oli Aksel Oxenstjerna aina kaikkein ensimäisiä. -Ollen itse täten vailla kaikkea omanvoiton pyyntöä, saattoivat he myös -sitä suuremmalla lujuudella ja paremmalla menestyksellä vastustaa -useiden muiden aatelisherrojen yrityksiä saada etuoikeutensa tänä -kuninkaattomana aikana laittomasti laajennetuiksi. Kerta vaativat -muutamat, että aatelistolle myönnettäisiin verovapaus, koska se muka -kuului heidän oikeuksiinsa. "Totinen vapaus", lausui Aksel Oxenstjerna, -"perustuu valtakunnan vaurastumiseen, ja todellisesti vapaa on se, joka -rakkaudesta isänmaahan mielellään antaa, mitä isänmaan etu vaatii. Sen -tunnustan kaikkien kuullen, että vapaus on minulle rakas, hyvin rakas, -vaan vielä enemmän rakastan toki isänmaatani." Yhtä lujasti hän -vastusti myös muutamien aatelisherrojen vaatimusta, että heidän -alustalaisiaan kiellettäisiin vapaasti muuttamasta paikasta toiseen, -joka kielto olisi ollut orjuuden alkua. "Ruotsissa", vastasi -Oxenstjerna, "on talonpoika vapaa ja talonpoikanaolo kunnia." - -Edempänä tulee lavealta kerrottavaksi, mitä kaikkea holhoojahallitus -teki maan sisällisten olojen parantamiseksi ja vaurastuttamiseksi; -tässä luvussa luomme vain nopean silmäyksen kolmekymmenvuotisen sodan -loppuvuosiin. - -Päätöksensä mukaan jatkoi holhoojahallitus sotaa suurella lujuudella ja -voimalla. Kaikkia valtakunnan voimia ponnisteltiin tarpeellisten -sotajoukkojen ja varain saamiseksi. Aksel Oxenstjerna puolestaan osasi -ihmeteltävällä taidolla koota jälleen Ruotsin ylijohdon alle enimmän -osan saksalaisista liittolaisista, jotka jo olivat alkaneet häilyä ja -luopua. Heidän avullansa saatiin mahtava sotavoima liikkeelle ja -Ruotsin liput levisivät vielä laajemmalta kuin koskaan ennen koko -Saksan yli. Katolilaisten pelättävin päällikkö, Wallenstein, ei -ollutkaan enää heitä vastustamassa. Hän oli tyytymätönnä keisariin -ruvennut salavehkeisiin, ja murhattiin viimein Ferdinandin käskystä. -Kaikki täten saadut edut hävitti kuitenkin jälleen Kustaa Hornin ja -Weimarin Bernhard herttuan välinen eripuraisuus, joiden käsiin Ruotsin -armeijain ylin johto oli annettu. Tämä eripuraisuus aiheutti viimein -onnettoman _Nördlingenin_ tappelun v. 1634, jossa keisarilliset saivat -ratkaisevan voiton. Nyt luopuivat melkein kaikki liittolaiset -Ruotsista; jopa Saksi, sama Saksi, jonka Kustaa Aadolf oli kaksi kertaa -pelastanut, muuttui ystävästä kerrassaan julkiviholliseksi ja käänsi -aseensa entisiä auttajiansa vastaan. Ruotsin armeijan tähteet -karkoitettiin aina Meklenburgiin ja Pommeriin, Itämeren rannalle asti. -Mutta äkkiarvaamatta sai se jälleen _Banérin_ johdolla loistavan voiton -_Wittstockin_ luona v. 1636 ja levisi sitten hävittävänä tulvana -onnettoman Saksinmaan ylitse. Kustaa Aadolfin ankaran silmän sammuttua -oli tarkka kuri Ruotsin ja Suomen soturien parissa yhä enemmän -höltynyt, ja nyt koston vimmassa ei ollut puhettakaan mistään armosta. -He ryöstivät, polttivat, murhasivat aivan kuin ennen Wallensteinin -hurjat laumat, tahraten täten entisen kauniin maineensa. Heidän nimensä -yhdistyi täten "Ruotsin juomaan", tuohon julmaan, heidän keksimäänsä -temppuun, kun likaista vettä lakkaamatta kaadettiin porvari- ja -talonpoikaraukkain kurkkuun, kunnes nämä taipuivat antamaan ilmi -kätketyt tavaransa. "Ruotsalainen tulee!" oli monen miespolven aikana -se pelotin, jolla Saksin äidit säikyttelivät pahankurisia lapsiansa. -Banérin jälkeiset päälliköt eivät enää sallineet yhtä hillitöntä -julmuutta, mutta Kustaa Aadolfin aikuiset lempeät, rehelliset tavat -eivät enää ikänä palanneet. - -Banér sillä välin jatkoi sotaa vaihtuvalla onnella, mutta aina -vaihtumattomalla taidolla ja uljuudella, kunnes hän kuoli v. 1641. -Vielä suurempi menestys oli hänen jälkeensä _Torstensonilla_. V. 1642 -taistelivat Ruotsin soturit ja keisarilliset ihmeellisen sattumuksen -sallimuksesta taas melkein samalla kentällä kuin v. 1631 Kustaa -Aadolfin ja Tillyn johtamina. Tätä jälkimäistä tappelua nimitetään -kuitenkin eroitukseksi edellisestä _Leipzigin_ tappeluksi. Meidän -miehet seisoivat tällä kertaa tillyläisten silloisella asemalla, mutta -voitto oli heidän kanssansa myös paikkaa muuttanut. Sen jälkeen -levisivät Torstensonin joukot vastustamattomasti yli koko Moravian, -joka tähän asti oli sodan koskemattomana kulmana pysynyt. Jopa -ilmaantui partiolla käyviä ratsumiesparvia aina Wienin porttienkin -edustalle, niin että säikähtynyt keisari läksi Gratziin asti piiloon. -Mutta yhtäkkiä jätti Torstenson kaikki nämät voittonsa kesken ja riensi -väkimarsseilla takaisin pohjoiseenpäin, ikäänkuin perinjuurisen tappion -jälkeen pakeneva. Koko Eurooppa kummasteli ja pilkkasi tätä retkeä. -Mutta sittemmin selvisi koko salaisuus, kun Torstenson, tultuansa -Holsteinin rajalle, hyökkäsi Tanskan kuninkaan alueelle. Tanskan ja -Ruotsin välillä oli näet jo kauan ollut salavihaa sekä alinomaista -kiusantekoa, ja nyt oli holhoojahallitus päättänyt ryhtyä kerrassaan -julkisotaan. Torstenson valloitti Tanskan koko mannermaan, -Etelä-Ruotsissa valloitettiin myös kaikki senpuoleiset alusmaat; -pelastuaksensa perikadosta täytyi Tanskan v. 1645 rauhan hinnaksi -luopua useista alusmaistaan Ruotsin rajoilla ja Virossa. Sitä ennen oli -kuitenkin Torstenson jo jälleen rientänyt takaisin keisarillisia -vastaan. Hän sai heistä v. 1645 suuren voiton Jankowitzin luona -Böömissä ja majaili jonkun aikaa Wienin edustalla. Sairauden tähden -täytyi hänen kuitenkin pian sen jälkeen jättää sotatoimet ja palata -Ruotsiin. Sota lopetettiin viimein _Westfalin rauhanpäätöksellä_ v. -1648, jossa Ruotsi sai osakseen Länsi-Pommerin, Bremenin herttuakunnan -ynnä pari muuta pienempää maatilkkua Saksassa. - - - - -13. Kustaa Horn. - - -Kuninkaan kuoleman jälkeen tuli holhoojahallituksessa puheeksi, kuka -valittaisiin Ruotsin sotavoimien ylimäiseksi johtajaksi. Kukapa olisi -oman maan miehistä ollut siihen soveliaampi kuin se, johon Kustaa -Aadolf sota-asioissa oli aina kaikkein enimmän luottanut. - -_Kustaa Horn_ oli sankari itse ja myös sankarisukua. Hänen veljensä oli -Eevert Horn, jonka urhotyöt sekä aikainen kuolema ovat tulleet näiden -kertomusten edellisessä osassa mainituiksi. Hänen isänsä oli Narvan -miehuullinen, vaikka onneton puolustaja, Kaarle Horn, hänen isoisänsä -tyly, ankara soturi Henrik Horn, nekin meille vanhoja, hyviä tuttuja. -Kaarle Horn, niinkuin tiedämme, sai pahan palkan urhoudestaan; hän -vietiin Juhana kuninkaan käskystä vankeuteen Örbyhusin linnaan -Uplantiin. Sinne häntä seurasi myös hänen jalo puolisonsa Aune von -Delvig ja synnytti siellä hänen nuorimman poikansa Kustaan yöllä lokak. -23:tta päivää vasten 1592. Pian sen perästä suotiin Kaarle Hornille -armo ja vapaus, jolloin koko perhe palasi kotimaahansa Suomeen, -Kankaisten kartanoon likelle Turkua. - -Elantotavat Ruotsin ja Suomen aateliston parissa olivat siihen aikaan -sangen yksinkertaiset ja vakavat ja kasvatus ankara, semmoinen, joka -lujan miehenmielen luopi. Jumalanpelkoa ja ihmisen velvollisuuksia -teroitettiin jo aikaiseen lasten sydämiin. Raamattua viljeltiin -ahkerasti kotihartaushetkinä; sen lauseita sekä ytimekkäitä kansan -sananlaskuja kuului yhä isän ja äidin suusta neuvoksi ja varoitukseksi. -Nuori poika sai paljon liikkua ulkoilmassa, heitellä kiviä, ratsastaa -ja pyytää metsän otuksia. Tämmöistä ruumiinvoimien harjoitusta -pidettiin välttämättömän tarpeellisena. Mutta eipä hengen voimiakaan -laiminlyöty. "Aatelismiehen tulee tietää enemmän kuin muiden", neuvoi -jo pari vuosikymmentä aikaisemmin vanha kreivi Brahe talouskirjassaan -nuoria aatelisia; "ei siinä kyllin, että osaa istua ratsun selässä, -suunnata peitsensä ja laukaista pyssynsä." Ensiksi, opin tielle -pyrkiessä, oli latinaa opittava, sillä melkein kaikki tieteellinen ja -sivistävä kirjallisuus oli vielä yksistään tällä kielellä. Sentähden -perehtyivätkin siihen sen ajan sivistyneet miehet, välistä naisetkin, -perinjuurin. He osasivat lukemattomia merkillisiä lauseita Rooman -parhaitten kirjailijain teoksista ulkoa ja käyttivät niitä usein -puheessansa tai kirjoituksissansa todisteina tai koristuksena. - -Kaarle Horn, niinkuin tiedämme, kuoli Liivinmaan sodassa v. 1601. -Kahdeksanvuotisen orvon kasvatus ja opetus ei kuitenkaan senvuoksi -jäänyt kesken; vanhempi veli Eevert piti siitä isällistä huolta. Varsin -hauskapa mahtoi ollakin tämmöistä vilkasta, hyvälahjaista kasvattia -johtaa. Kaikissa kysymyksissään ja vastauksissaan, töissänsä ja -leikeissään osoitti pieni Kustaa tavatonta älyn terävyyttä, palavaa -tiedonhalua sekä samassa myös lujaa mielenlaatua. - -Kuudentoista-vuotisena lähetettiin nuori aatelisherra ulkomaille. Ei -ollut näet silloin vielä Suomessa mitään korkeampaa opistoa, ei -kymnaasiakaan, yliopistosta vallan puhumattakaan. Ruotsissa myös oli -opin laita vielä sangen huono. Opintojensa jatkamiseksi vietti -senvuoksi Kustaa Horn kolme vuotta siihen aikaan suurimaineisissa -Rostockin, Tübingenin ja Jenan yliopistoissa Saksanmaalla. Sieltä -palattuaan hän meni veljensä Eevertin luo, joka paraikaa taisteli -Venäjällä; hänen johdossansa tahtoi hän oppia sotataitoa. Kauan ei -kuitenkaan Eevert Horn pitänyt häntä luonansa; venäläiset näet eivät -ymmärtäneet säännöllisestä sodankäynnistä yhtään mitään, taistelussa -heitä vastaan oli siis varsin vähän oppimisen tilaisuutta. Sen sijaan -lähetti Eevert veljensä Alankomaihin, jossa kuuluisa sotapäällikkö -Oranian Mauri ihmeteltävällä taidolla puolusti isänmaatansa -espanjalaisia vastaan. Siellä oli paras sotakoulu, jota nuori -suomalainen soturi siihen aikaan saattoi käydä; erittäinkin olivat sekä -alankomaalaiset että espanjalaisetkin taitavat linnojen piirittämisessä -ja puolustamisessa. Myöhemmin siirtyi Horn sieltä vielä Ranskankin -maalle ja otti osaa siellä raivoavaan sisälliseen sotaan, jota Maria di -Medici ja tyytymätön aatelisto kävivät. Sotataidon ohessa hän tutki -myös tyystin näiden maiden hallitustapaa, valtiollista voimaa sekä -muita oloja. Myöskin perehtyi hän useampiin vieraisiin kieliin, -erittäinkin saksan, ranskan ja italian kieleen niin perinpohjin, että -olisi luullut hänen panneen kaiken aikansa yksistään niiden oppimiseen. -Siinä suhteessa hän näkyy ottaneen varteen vanhan Brahen varoituksen, -ettei matkustaminen yksin, panematta tarkkaa huomiota kaikkiin -merkillisiin oloihin, ole miksikään hyödyksi. "Kurjet ja metsähanhet", -lausui ukko yllämainitussa kirjassaan, "lentävät myös monen maan -läpitse, mutta eivätpä ne siitä tule hiukkastakaan viisaammiksi." - -Vuonna 1618 viimein takaisin tultuaan Horn pääsi heti kamariherraksi. -Tässä virassa hänellä oli tilaisuus lähemmin tutustua nuoreen -kuninkaaseensa, eikä aikaakaan, niin saavutti hän Kustaa Aadolfin -suosion ja luottamuksen täysin määrin. Hänet lähetettiin useamman -kerran Tanskaan ja Saksaan tärkeille asioille; muun muassa uskottiin -hänelle tuo arkaluontoinen, vaikea naimisliiton sovitteleminen Kustaa -Aadolfin ja Brandenburgin prinsessan, Maria Eleonoran välillä. - -V. 1621 määrättiin Horn Norlannin rykmentin everstiksi, jonka kanssa -hän heti seurasi kuningasta Liivinmaalle, Riian piiritykseen. Siellä -hän oli muun muassa mukana tuossa suuressa rynnäkössä Hiekkaporttia -vastaan. Uljaasti hän kapusi rykmenttinsä etunenässä ylös vallille; -mutta oikeaan käteen sattunut luoti, joka samassa myös pyyhkäisi -säärtäkin, keskeytti tähän hänen toimensa, niin ettei hän saanut -lopulliseen voittoon ottaa osaa. Sittenkin hän täydellä syyllä sai -urhoollisuutensa palkaksi ritariarvon. - -V. 1624 suotiin Kustaa Hornille sija Ruotsin valtaneuvoskunnassa ja v. -1625 hän asetettiin Suomen koko jalkaväen ylipäälliköksi, jota paitsi -hän oli erikseen Savon jalkarykmentin eversti ynnä yhden suomalaisen -ratsumieslippukunnan johtaja. Jälkimäisenä vuonna valloitti hän, -niinkuin jo tiedämme, yhdessä De la Gardien kanssa, Tarton ynnä koko -joukon muita linnoja Liivinmaalla ja oli alusta vuotta 1626 suurena -apuna Wallhofin loistavan voiton saavuttamisessa. - -Preussiin lähtiessään jätti sitten kuningas koko Liivinsodan jatkamisen -De la Gardien ja Hornin haltuun. Näiden herrojen tehtävä oli sangen -vaikea. Heidän komennossansa siellä oleva sotavoima, joka melkein -kokonaan oli suomalainen, ei ollut lukuisa, ja paljon oli joukossa -sahralta juuri otettuja rekryyttejä, jotka eivät vielä olleet saaneet -sotaharjoitusta. Eipä niillä kaikilla, niin päälliköt valittivat, ollut -edes oikeata sotamiespukuakaan, vaan he retkottelivat vielä omissa -talonpoikaisissa mekoissansa. Heidän vähäinen lukumääränsä sitä paitsi -vähenemistään väheni tautien kautta, joihin ruoan ja kelvollisten -vaatteitten puute oli syynä; sillä rahan saanti palkkaa varten oli -sangen verkallinen. Asiain näin ollen ei voitu suuria saada toimeen, ei -edes aina tyystin suojella entisiä valloituksia vihollisen -partiokunnilta. Sittenkin onnistui Kustaa Hornin suomalaisen ratsuväen -kanssa saada muutamia pieniä voittoja lopussa v. 1627 ja alussa v. -1628, niin että puolalaiset karkoitettiin pois Väinäjöen -pohjoisrannalta, vieläpä ajettiin takaa useampia peninkulmia Liettuan -korpia myöten. Tästä sanomasta kuningas ihastui ikihyväksi, sillä hän -oli jo pelännyt, että hänen täytyisi jättää Preussin sota kesken ja -palata Liivinmaalle suuremman sotavoiman kanssa. "Kustaa Horn", -kirjoitti Kustaa Aadolf tähän aikaan, "on tehnyt siellä melkein kaikki, -mitä on toimeen saatu; sillä Jaakko kreivi on hankkeissaan ja -toimissaan jokseenkin hidas vetelys." Hornille itselleenkin hän lähetti -hartaan kiitoskirjeen ja lupasi aina pitää hänen ansionsa hyvässä -muistossa. Samana vuonna kutsuttiin sitten De la Gardie Preussiin -kuninkaan luoksi, jolloin Horn, sotamarskin arvoon koroitettuna, sai -koko sotavoiman Liivinmaalla komentonsa alle. Kuinka suuri Kustaa -Aadolfin luottamus häneen oli, näkyy siitä, että hänelle ani harvoin -lähetettiin mitään ohjeita tai käskyjä. Enimmiten hän sai, "koska hän -parhaiten tunsi Liivinmaan olot", itse päättää ja säätää tilaisuutta -myöten. Sama vapaus oli tavallisesti jo ennenkin ollut Hornilla, -silloinkin kun kuningas vielä itse oleskeli maassa. Kauan aikaa ei nyt -kuitenkaan enää sota jatkunutkaan hänen johtonsa alla. Aselepo erittäin -Liivinmaata varten tuli toimeen 1628 vuoden lopulla, ja seuraavana -vuonna, niinkuin jo tiedämme, keskeytti yleinen sotalepo koko Puolan -sodan. - -Sen sijaan aukeni nyt Hornille monin verroin avarampi, mainehikkaampi -tanner. Hänen johtonsa alla saapuivat v. 1630 sotaan käsketyt Suomen -rykmentit Saksaan. Ensi aluksi jätettiin Horn miehineen varajoukoksi, -jonka tuli suojella Pommeria, sillä aikaa kun kuningas itse laajenteli -valloituksiaan. Myöskin annettiin hänelle tänä aikana toimeksi kahden -Banérin avulla liittosovinnon aikaansaaminen Ranskan kanssa. Pian -kuitenkin, kun Tilly läheni, kutsuttiin Hornkin pääarmeijan lisäksi ja -oli sitten mukana lähinnä seuraavilla retkillä ja tappeluissa. -Breitenfeldin kentällä, niinkuin tiedämme, oli Hornilla kuumin löyly -kestettävänä, yksinään melkein koko Tillyn voimaa vastaan, ja hänen -luja järkähtämättömyytensä oli suurena syynä voittoon. - -Reinjoelle eteenpäin marssiessaan jätti sitten Kustaa Aadolf taaskin -Hornin jälkeensä Frankin maakuntaa ja yhdistystä Pohjois-Saksan kanssa -varjelemaan. Täällä oli Hornilla alussa hyvä menestys, niin että hän -sai vielä uusiakin valloituksia toimen, mutta sitten hänelle sattui -paha vahinko. Hän, joka muuten aina oli niin varovainen, ei ollut -tarkasti valvonut vihollisen liikuntoja. Tilly karkasi siis arvaamatta -Hornin kimppuun, joka majaili vallittomassa Bambergissa, ja teloitti -häneltä koko jalkaväen. Vikansa Horn paransi kuitenkin osaksi sillä, -että hän mestarillisella peräytymisretkellä pelasti edes ratsuväkensä -ja sitten äkillisellä ryntäyksellä hävitti yhden vihollisen joukoista. - -Retkellä Lechjoelle ja Baijeriin oli Horn taas, niinkuin jo tiedämme, -pääarmeijan mukana. Münchenin valloituksen jälkeen lähetettiin hän -kuitenkin taas erikseen Reinjoen rannoilla taistelevan osaston -päälliköksi. Hän valloitti nyt koko Elsassin, josta keisarillisilla -siihen saakka oli ollut suuri apu. Koko sotaretki siellä muuten oli -alinomaista linnojen ja vahvojen kaupunkien piiritystä, jossa hänellä -oli täysi tilaisuus näyttää Alankomailla saatua kokemustansa. - -Kustaa Aadolfin kaaduttua olisi holhoojahallitus tahtonut määrätä -Hornin kaikkien Saksassa olevien sotajoukkojensa ylijohtajaksi; mutta -Weimarin herttua otti pääarmeijan johdon omin luvin käsiinsä. Tätä -mahtavaa herraa eivät valtionholhoojat uskaltaneet loukata, mutta -toiselta puolen peloitti heitä myös jättää koko sotavoimansa -kunnianhimoisen muukalaisen haltuun. Päätettiin senvuoksi siten, että -Horn ja Weimarin herttua kumpikin saisivat yhtä suuret eri armeijat -johtaaksensa, jotka ainoastaan hädän vaatiessa yhdistyisivät yhteisiin -yrityksiin. Tästä ylimäisen johdon jaosta heikontui tietysti -protestanttien voima suuresti, ja muutenkin teki Bernhardin kateus ja -vallanhimo paljon haittaa. Hornia vastaan nousi v. 1633, niinkuin -luullaan Weimarin herttuan salaisten yllytysten kautta, vaarallinen -kapina saksalaisten palkkasoturien parissa. Nämät eivät näet -rakastaneet sotamarskia, joka armahti porvareita ja talonpoikia ja -koetti suojella heitä yhä vallattomammaksi paisuvan väkensä ryöstöltä. -Tämä kapina saatiin kun saatiinkin jälleen viihdytetyksi, mutta -seuraavana vuonna aikaansai ylipäällikköjen eripuraisuus perinjuurisen -turmion. Keisarilliset silloin olivat ryhtyneet Regensburgin -piiritykseen, jonkatähden Horn ja Bernhard herttua rupesivat hieromaan -sovintoa, lähteäkseen yhdessä avuksi. Mutta turhien ehtojen ja -estelyitten tekoon kului niin pitkä aika, että heille kesken marssia jo -tuli kaupungin antautumisesta sanoma. Joku aika sen jälkeen -keisarilliset rupesivat Nördlingeniä ahdistamaan, ja tätä kaupunkia -uhkaava vaara yhdisti nyt toistamiseen molemmat sotaherrat, jotka -olivat jälleen eronneet. - -Nördlingeniä lähetessä saatiin kuulla, että vihollisen luku -Alankomaille päin marssivan espanjalais-armeijan kautta oli karttunut -puolta vertaa suuremmaksi kuin avuksi rientävien protestanttien voima; -niinpä huomattiin myöskin, että keisarillisten asema oli sangen vahva. -Hornin neuvosta senvuoksi päätettiin vielä odottaa, kunnes tulossa -olevat apujoukot olisivat saapuneet perille. Parin päivän perästä alkoi -kuitenkin joka yö leimahdella tulia kaupungin torneista, joka oli -sovittu merkki siitä, että viimeinen hätä oli jo tarjona. Weimarin -herttua vaati nyt kiivaasti tappelua, hän kun oli kunniasanallaan -luvannut Nördlingenin porvareille tuoda apua. Hornin täytyi myöntyä, -varsinkin kun yksi odotetuista apujoukoista jo oli saapunut. Kuitenkin -pani hän sen ehdon, ettei ryhdyttäisi yleiseen taisteluun, vaan -valloitettaisiin ainoastaan pari mäenkukkulaa, joista saatettiin uhata -piirittäjien leiriä. Pianhan poissaolevat apujoukot varmaan tulisivat; -viholliselta oli sitä vastoin espanjalainen voima viimeistään viikon -perästä eroava ja marssiva oikeaan määräpaikkaansa. Jos tätä viisasta -neuvoa olisi noudatettu, olisi luultavasti kaikki käynyt hyvin. Mutta -herttua, ylpeänä entisistä, alinomaisista voitoistansa, vaati vain -yleistä tappelua; samaa huusivat myös melkein kaikki alapäälliköt. -Uskalsipa yksi heistä vielä soimatakin Hornia, pilkalla sanoen: "Jos -olisi kuningas Kustaa Aadolf tämmöisiä pelkurin neuvoja totellut, niin -eipä hän olisi valloittanut koko Saksanmaata kahdessa vuodessa!" -- -"Jos kuningas Kustaa Aadolf", vastasi jalo suomalainen, "vielä eläisi, -niin hän kyllä todistaisi, etten minä koskaan ole ollut pelkuri; eikä -hänkään koskaan yrittänyt epätietoista voittoa, kun saman voiton -vaarattakin saattoi saada." Saksalaisten huudot eivät kuitenkaan tästä -asettuneet, ja viimein ei Horn, yksin kun oli, voinut muuta kuin -myöntyä. "Hyvä on", sanoi hän, "tapellaan sitten mutta muistakaa -sanani, että meille tulee yllin kyllin työtä." - -Aamulla elok. 27 p. 1634 alkoi _Nördlingenin_ tappelu. Hornin piti -oikealla kyljellä ensiksi valloittaa eräs tärkeä mäen kukkula -pattereineen. Mutta kaikki hänen yrityksensä olivat turhat, sen perästä -kun ensirynnäkössä sattunut parin ruutivaunun räjähdys oli lennättänyt -jonkun satamäärän hänen miehiänsä ilmaan; muut joutuivat silloin -hillitsemättömän pelon valtaan, he kun luulivat koko mäen olevan täynnä -ruutimiinoja. Horn katsoi siis viimein parhaaksi vetäytyä entiselle -asemalleen. Hän ei ollut kuitenkaan vielä pitkälle päässyt, kun -yht'äkkiä hurja pakolaisparvi tömähti hänen puolellensa. Bernhard -herttua, jonka piti pysyä alallaan siksi, kunnes Horn olisi ensi -tehtävänsä suorittanut, ei ollut malttanut niin kauan olla jouten. Hän -oli rynnännyt päälle ja saanut hirmuisen ylivoiman niskoillensa. Pian -olivat hänen joukkonsa hajallaan ja pakenivat, hakien Hornilta turvaa. -Mutta heidän sekava tulvansa rikkoi myös Hornin väen järjestyksen, niin -ettei se voinutkaan täydellä voimalla ottaa vastaan pakenevien jäljissä -hyökkäävää vihollista. Turhaan kokosi Horn kerran toisensa jälkeen -hajonneet rivinsä; turhaan taisteli hän itse kuin leijona, todistaen -ettei hän ollut mikään pelkuri. Ylivoima saarsi hänet kokonaan; miekka -temmattiin pois hänen kädestään; hän joutui vangiksi väkensä tähteitten -kanssa. - -Protestanttien tappio tässä tappelussa oli perinpohjainen. Weimarin -herttua, tuskissaan siitä, että hän oli niin hätäillyt, repi tukkaansa -ja huusi: "Horn oli viisas mies, minä mieletön houkka!" Kustaa Horn -puolestaan osoitti jaloa mieltänsä sillä, ettei hän kertomuksessaan -valtionholhoojille koettanutkaan puhdistaa itseänsä syyttömäksi -moittimalla Bernhardia. - -Viholliset kohtelivat kuuluisaa vankiaan ansionmukaisilla -kunnianosoituksilla. Kuninkaallinen prinssi, joka oli espanjalaisen -apuvoiman päällikkö, antoi ensi päiviksi oman komean telttansa hänen -asuttavakseen. Sitten vietiin Horn Ingolstadtiin, myöhemmin -Burghausenin linnaan. Kummassakin paikassa häntä pidettiin aina hyvin, -vaan ei tahdottu millään ehdolla päästää häntä vapaaksi jälleen. Sekin -oli laillansa suuri kunnianosoitus, sillä siihen oli syynä hänen -erinomaisen sotataitonsa pelko. Pitkällisen vankeutensa ikävyyttä -lievitti Horn lukemisella ja kirjailijatöillä. Hän sepitti kirjan -sotapäällikön velvollisuuksista sekä historian Kustaa Aadolfin retkistä -Saksanmaalla; kumpaistakaan ei kuitenkaan ole painettu. V. 1641 olivat -jo keisarilliset suostumaisillaan vangin vapauttamiseen; mutta kovaksi -onneksi kuoli juuri samaan aikaan Banér, ja silloin vietiin Horn -jälleen takaisin linnaansa, sillä eihän nyt toki, kun Ruotsin armeija -oli johtajaa vailla, sopinut tehdä itselleen vahinkoa poistamalla tämän -puutteen. Vapauden päivä koitti sotamarski paralle vasta tammikuun 30 -p. 1642 ja Hornin täytyi luvata, ettei hän enää taistelisi keisaria -vastaan. Vaihtokaupassa saivat silloin keisarilliset koko kolme -kenraalia, niiden joukossa mainion De Werthinsä. - -Horn matkusti kotiin Sveitsin ja Ranskan kautta, missä häntä joka -paikassa mitä kunnioittavimmalla tavalla otettiin vastaan. Kun hän -läheni ranskalaisten leiriä Perpignanissa, lähetettiin kuninkaalliset -vaunut sekä huovijoukko kunniavahtina häntä noutamaan. Itse leirissä -paukahtivat hänen tullessaan kaikki tykit ja koko armeija seisoi -juhlallisessa paraatijärjestyksessä. Parhaat sankarit, Condé, Turenne, -Schomberg, jopa Ranskan silloinen kaikkivaltias pääministeri -Richelieukin, riensivät kuuluisaa vierasta tervetulleeksi tervehtimään. -Itse kuningas Ludvik XIII niinikään osoitti hänelle kaikkea mahdollista -kunniaa, puhutteli häntä "orpanakseen"[8] ja jäähyväisiä sanoessaan -lahjoitti kalleilla kivillä ylt'yleensä koristetun miekan. Calaisin -satamassa kohtasi sitten Horn suuren sotalaivan, jonka taas Englannin -kuningas vartavasten oli lähettänyt, että hän sillä saisi matkustaa -Pommeriin. - -Pian sen jälkeen, kun hän oli Ruotsiin palannut, tuli hänen osakseen -taas suuri kunnianosoitus. Venetsian tasavalta näet pyysi häntä koko -sotavoimansa ylipäälliköksi sodassa Turkkia vastaan. Tähän -tarjoumukseen Horn antoi kuitenkin kieltävän vastauksen, sanoen -velvollisuutensa vaativan, että hän varaisi miekkansa oman maansa -palvelusta varten. - -Hänen miekkaansa tarvitsikin kotimaa sangen pian Tanskan sodassa, joka, -niinkuin tiedämme, nyt syttyi, ja jossa Horn sai toimekseen Skoonen -valloituksen. Suurta sotavoimaa ei hänelle annettu mukaan, ainoastaan -8,000 miestä. Mutta eipä tanskalaisillakaan siinä maakunnassa ollut -paljon sotaväkeä; melkein kaikki soturit olivat Juutin mantereella -Torstensonia vastustelemassa. Sangen vähällä vaivalla sai täten -sotamarski koko maakunnan, lukuunottamatta vahvaa Malmötä, valtoihinsa. -Mainitussa kaupungissa oli 3,000 miestä oikeata sotaväkeä ja meren -puolelta oli aina tilaisuus tuoda apujoukkoja, ampumavaroja sekä muonaa -ehtimiseen lisään, sillä Ruotsin laivasto ei uskaltanut ylivoimaisen -Tanskan laivaston vuoksi tulla Malmötä siltä puolelta saartamaan. -Turhat olivat siis kaikki Hornin yritykset maan puolelta. -- -Innokkaasti osaa tähän sotaan ottivat myös Skoonen talonpojat; he -olivat miehissä tarttuneet aseisiin ja koettivat kaikin tavoin -häiritä läpi maan marssivia ruotsalaisia. Näitä ammuskeltiin yhä -väijymäpaikoilta, ja partiolle lähetetyt pienet parvet hävisivät usein -jäljettömiin. Horn koetti ensin laupeudella taivutella talonpoikaista -kansaa rauhaan; mutta kun siitä ei tullut apua, täytyi hänen ryhtyä -kovempiin keinoihin. Pitkin maanteitä hakattiin ja poltettiin molemmin -puolin metsä pyssyn kantaman leveydeltä, sissijoukot lyötiin armotta, -missä ikänä heitä tavattiin, sadoittain maahan, ja kapinaan osallisten -kylät tasoitettiin tantereeksi. Täten oli tämä sota kaikkein -hävittävimpiä ja julmimpia, mistä Skoonen aikakirjat tietävät kertoa, -ja vielä sata vuotta myöhemmin oli "Hornin sota" niillä seuduin, -samoinkuin Iso Viha meillä, ajanlaskun rajapylväänä, jota myöten kansa -määritteli ennen tai jälkeenpäin tapahtuneita merkillisiä seikkoja. - -Juuri tähän aikaan tuli Kustaa Aadolfin tytär lailliseen ikään ja otti -hallitusohjat omiin käsiinsä. Hänkään ei voinut olla kunnioittamatta -Hornia, vaikkei tämä koskaan päässytkään hänen suosioonsa. Siksi oli -Horn mielenlaadultaan ja tavoiltaan liian vakava, ja sitä paitsi hän -valtaneuvoskunnassa piti aina lujasti Kristiinalle vastahakoisen Aksel -Oxenstjernan puolta. Luonnollista siis tavallansa oli, että muuten niin -auliskätinen kuningatar ei pitkään aikaan suosionosoituksilla muistanut -Hornia. Kipeästi kuuluu koskeneen kuuluisan, ansiokkaan sotamarskin -sydämeen, kun Torstenson pääsi kreiviksi, eikä hänelle kuulunut vielä -mitään palkintoa. Viimein tuli kuitenkin myös Hornin vuoro; v. 1651 -hänkin koroitettiin kreivinarvoon, ja v. 1653, vanhan asekumppalinsa De -la Gardien kuoltua, hän peri valtamarskin viran. - -Kaarle X Kustaa oli hänelle suosiollisempi, vaikka kyllä hänellä olisi -ollut syytä vihastua; sillä Horn, niinkuin muutkin valtakunnan -etevimmät miehet, oli kovasti vastustellut Kristiinan luopumista -kruunusta. Kun sota jälleen syttyi, uskottiin valtamarskille koko -Ruotsin puolustus. Tarpeellisten varain hankkimiseksi kutsui Horn -kuninkaan nimessä säädyt kokoon Skaran kaupunkiin. Matkalla sinne -alkoi hän jo tuntea pahoinvointia; perille tultuaan hän vaipui -sairasvuoteelle, ja toukok. 10 p. 1657 hän hiljaa ja rauhallisesti -heitti henkensä. Kahdesti hän oli ollut naimisissa. Hänen ensimäinen -puolisonsa oli Aksel Oxensjernan kaunis tytär Kristiina, joka kuitenkin -jo kolmivuotisen avioliiton jälkeen kuoli; sitten hän nai Siiri -Bjelken. Lapsista oli isän kuollessa ainoastaan kolme tytärtä elossa. -Kreivillinen Hornin suvun haara sammui siis heti perustajansa kanssa -jälleen. - -Hornit olivat jo alkuansa rikasta sukua, ja tämä rikkaus tietysti -karttui vielä moninkertaiseksi Kustaa Hornin suurien ansioitten -johdosta suotujen palkintojen kautta. Kustaa Aadolf oli antanut hänelle -läänityksenä erään aateliskartanon uudessa voittomaassaan Liivissä; -Oxenstjerna oli Saksassa antanut hänelle Mergentheimin abottikunnan -sekä Saksanritariston suurmestarin viran, josta oli suuret tulot; -Kristiina nyt viimein soi _Porin kreivikunnan_, johon paitsi Porin ja -Koiviston kartanoita kuului 119 taloa Ulvilassa, 37 Kokemäellä ja 216 -Huittisissa, kaikkiansa 230 manttaalia. - -Hornin maine sotapäällikkönä, niinkuin olemme nähneet, oli -loistavimpia. Hänen taidostaan tässä suhteessa antaa eräs nykyaikuinen -sotahistoriankirjoittaja[9] sen arvostelun, että "hänen neuvonsa olivat -aina viisaimmat, hänen sotasäännöksensä sekä taistelujärjestyksensä -tavallisesti niin mestarilliset, että ne kaikkina aikoina voisivat -kelvata esikuviksi". Varovaisen, miettiväisen luonteensa tähden, josta -johtui, ettei hän koskaan tahtonut jättää mitään sattuman nojaan, hän -oli kuitenkin soveliaampi johtamaan puolustusta kuin panemaan toimeen -rohkeaa hyökkäystä. Tämän hänen luonteensa käsitti Kustaa Aadolf vallan -hyvin ja jätti, niinkuin on kerrottu, "oikean kätensä" hyvin usein -jälkeensä jotain vaarallista paikkaa suojelemaan, sillä aikaa kun hän -itse rohkeasti marssi eteenpäin. Juuri saman luonteensa vuoksi olisi -Horn kuninkaan kuoleman jälkeen ollut soveliain ylipäällikkö, koska -silloin pääasiana oli ennen saatujen voittojen säilyttäminen ja -suojaaminen. - -Sotamiehet ja alapäälliköt, niinkuin jo on kerrottu, eivät rakastaneet -eivätkä oikein totelleetkaan Hornia ylipäällikkönä. Ollen itse vakava -tavoiltansa, tarkka velvollisuuksiensa täyttämisessä, hän vaati myös -ankarasti samaa komennettaviltansa, ja näytti joka tilaisuudessa -peittämättä, niin moitteilla kuin rangaistuksillakin, miten soturien -yhä yltyvä vallattomuus, irstaisuus ja julmuus häntä inhotti. Kansa -niissä maissa, joiden läpi hän marssi, sitä vastoin suosi häntä juuri -samasta syystä ja nimitti häntä "laupiaaksi Horniksi". - -Seurustelussa muitten ihmisten kanssa hän oli hyvin hauska. Hänen suuri -oppinsa ja monilla matkoilla laajentuneet kokemuksensa olivat -loppumattomana vaihtelevien puheenaiheitten lähteenä. Samalla hänen -käytöksensä ilmaisi hovimiehen ja sivistyneen ihmisen hienoa -kohteliaisuutta, johon vielä lisäksi tuli kaikesta röyhkeydestä ja -kiivaudesta vapaa, nöyrä ja tasainen mieli. Näiden miellyttävien avujen -vaikutusta heikonsi kuitenkin viimeisinä vuosina yhä yltyvä -mielensynkkyys, joka peloitti monta ihmistä häntä likemmälle -lähestymästä. - -Uskonnossaan oli Horn totinen ja harras, luotettava rehellisyydessään -ja ystävyydessään, siveydeltään puhdas ja moitteeton, vaaran hetkenä -miehuullinen, luja ja hätäilemätön. Me näemme hänessä siten sankarin -kuvan, joka kaikkien hänestä kirjoittaneitten yksimielisen todistuksen -mukaan oli jaloimpia ja tahrattomasti kirkkaimpia kaikista tämän -aikuisista ruotsalaisista mainioista miehistä. "Hänessä", lausuu eräs -hänen elämänkirjoittajansa,[10] "oli yhdistyneinä hänen aikansa -aateliston kaikki suuret avut, vaan ei juuri tuntuvasti sen pahoja -puolia". Samassa sopisi myöskin lyhyesti kuvata hänen luonnettansa -siten, että sanoisimme hänen olleen "tosisuomalaisen", sillä hän omisti -kaikki tähän nimeen kuuluvat hyvät avut, vaan ainoastaan vähässä -määrässä sen pahoja; sillä hänen parhaat avunsa, varovaisuus, -miettiväisyys (joskus liialliset kumpikin), vakavuus, lujuus, tasaisuus -ja vaatimaton nöyryys ovat juuri meidän kansamme luonteelle -kuvaavimmat. - - - - -14. Torsti Stålhandske. - - -Paitsi Kustaa Hornia oli vielä useampia muitakin Suomen herroja, jotka -tekivät nimensä kuuluisaksi kolmekymmenvuotisessa sodassa. Kaikkein -kuuluisin Hornin jälkeen oli _Torsti Stålhandske_, hakkapeliittain -rivakka johtaja. - -Alkuansa ei Stålhandsken suku ollut suomalainen, vaan kotoisin -Ruotsista, Länsi-Götinmaalta. Sieltä hänen isänsä oli tullut meidän -maahamme, nainut suomalaisen aatelisneidon ja asettunut Porvoon pitäjän -Hummelsundin kartanoon, jonka rouva omisti. Tässä samassa -Hummelsundissa syntyi v. 1594 Torsti Stålhandske, ollen siis saman -vuoden lapsi kuin hänen vastainen ylipäällikkönsä Kustaa Aadolf. - -Nuorena poikana jo hän sai tilaisuuden laajentaa tietojansa ja -kokemuksiansa ulkomaanmatkalla. Hän seurasi näet hovipoikana -skotlantilaista kenraalimajuuria Ruthveniä, joka läksi kotimaahansa -pestaamaan sotaväkeä Ruotsin kuninkaan palvelukseen. Sieltä palattuansa -pääsi Stålhandske alaupseeriksi kuninkaan henkivartijajoukkoon. V. 1622 -lähetettiin hän vänrikkinä Liivinmaan sotaan, Kobronin suomalaiseen -jalkarykmenttiin, jossa hän jonkun ajan perästä kohosi luutnantin -arvoon. V. 1626 hän seurasi Kustaa Aadolfia Preussinmaalle ja sai -majurin paikan Arvi Hornin johdon alla olevassa Porin jalkarykmentissä. - -Vuoden kuluttua muutettiin Stålhandske ratsuväkeen. Tässä vasta hän -olikin omassa elementissään; siinä oli oikea sija hänen rivakalle, -uljaalle ritarihengelleen. Aake Tottin johdon alla oli yltäkyllin -tilaisuutta uhkarohkeihin retkiin ja rynnäkköihin, ja Stålhandske -osoitti pian olevansa juuri samaa karvaa kuin hänen everstinsäkin. -Joskus annettiin hänen jo täällä itsenäisesti toimittaa partioretkiä. -Erityisesti kerrotaan, että hänet helmikuussa 1629 lähetettiin kahden -suomalaisen ratsumies- ja yhden rakuunalippukunnan kanssa muonaa -viemään piiritetylle Strassburgin kaupungille. Tämän tehtävän hän sai -onnellisesti suoritetuksi kymmenessä päivässä. Everstiluutnantin arvo -tuli siitä hänen palkinnokseen. - -Seuraavana kesänä saapui Stålhandske viimein sille tantereelle, missä -hänen nimensä oli saava kirkkaimman loistonsa. Hän purjehti -komennossaan olevien Turun läänin ratsumiesten kanssa Pommeriin. Täällä -hän jo heti sodan alussa osoitti semmoista uljuutta, että kuningas -antoi hänelle palkinnoksi 24 taloa Porvoon pitäjästä läänitykseksi. Se -tapahtui hyvin pian Frankfurt an der Oderin valloituksen jälkeen; -luultavasti oli siis Stålhandskekin mukana, vaikkei sitä ole erittäin -mainittu, silloin kun suomalaiset ratsumiehet, heittäen hevosensa -itsekseen, kiipesivät mainitun kaupungin muurin yli. - -Miten sitten Stålhandske suomalaisineen suuresti vaikutti voiton -saavuttamiseen Breitenfeldin tappelussa, on jo tullut kerrotuksi. -Myöskin hän oli etumaisia, kun Suomen ratsuväki kaalasi Lechjoen -poikki. Baijeriin hän ei silloin kuitenkaan seurannut kuningasta, vaan -meni takaisin Reinjoen seuduille, Aksel Oxenstjernan osaston lisäksi. -Siellä eräänä päivänä tehtiin viholliselle soma kepponen. Ruotsin -palveluksessa oleva reinkreivi meni saksalaisen ratsujoukkonsa kanssa -ärsyttelemään espanjalaista päällikköä Luukas Cagrea. Tämä karkasi -vastaan koko kahdentoista eskadronin kanssa. Semmoista ylivoimaa -säikähtyvinään pakeni reinkreivi minkä kavioista lähti. Mutta tultuansa -ahtaaseen vuorisolaan hän yht'äkkiä komensi: "Oikealle ympäri!" ja -kääntyi viholliseen päin. Samassa hyökkäsi myös Stålhandske esiin, joka -juuri tähän paikkaan oli asetettu väijyksiin, ja nytpä tuli -hämmästyneille don'eille[11] aika hätä. Edestä hakattiin päälle, takaa -hakattiin päälle, eikä ollut tuossa ahtaudessa ylivoimasta suurta apua. -Ainoastaan neljä laukausta espanjalaiset kestivät, sitten he pötkivät -hajonnein rivein pakoon. Tällä tavoin voitti neljä suomalaista ja viisi -saksalaista lippukuntaa kaksitoista vihollisen lippukuntaa. -Espanjalaisille tuli toinen ratsumiesjoukko avuksi, mutta sekin kääntyi -heti karkuun. Takaa-ajoa jatkettiin, kunnes jalkaväki otti pakolaiset -turviinsa. Mutta vaikka vihollisella oli niin kova kiire, olivat -kuitenkin suomalaiset ja reinkreivin huovit ennättäneet jo tappaa -heiltä neljä päällikköä, 300 sotamiestä ja temmaista seitsemän lippua -voittonsa merkeiksi. -- Jonkun aikaa sen perästä täytyi Cagren kokonaan -lähteä takaisin Belgiaan, josta hän oli tullutkin. Sillä matkalla -kihisivät taas Stålhandsken ratsumiehet hänen ympärillään niinkuin -Suomen soitten sääsket ja pakoittivat hänet tällä lakkaamattomalla -hätyyttämisellään jättämään suuren osan kuormastoansa jälkeensä tielle. - -Oxenstjernan joukossa läksi sitten Stålhandske Nürnbergiin ja otti, -niinkuin jo on kerrottu, uljaasti osaa Alte Vesten tappeluun. Siitä -syystä hän sai palkakseen everstin arvon. Tuli sitten Lützenin verinen -päivä, Stålhandsken ja hänen suomalaistensa loistavin kunnian päivä. Me -jo tiedämme, kuinka he etumaisina hyökkäsivät ojien yli, kuinka he -pelastivat kuninkaansa ruumiin ja kuinka viimein he vielä urhoollisesti -kestivät Pappenheimin vereksen joukon hyökkäyksen. Stålhandske se -kuuluu olleen, joka tässä viimeisessä kahakassa omin käsin ampui -Pappenheimin kuoliaaksi ja sillä saattoi viholliset hämmästymään. - -V. 1633 oli Stålhandske huoveinensa siinä armeijassa, joka Hamelnia[12] -piiritteli. Keisarillinen sotavoima riensi kaupungin avuksi ja ankara -tappelu syttyi sen lähellä. Stålhandske oli taas saanut kunniapaikkansa -oikeanpuolisen kyljen päässä. Keisarilliset olivat lähettäneet sen -uhkauksen, etteivät he suoneet armoa yhdellekään suomalaiselle eikä -ruotsalaiselle; ainoastaan saksalaiset, jotka olivat Ruotsin -palveluksessa tai liitossa, olivat säästettävät, jos he tahtoivat -antautua vangeiksi. Mutta tämä uhkaus ei meidän poikien parissa -nostattanut muuta kuin naurua. Armoa eivät he aikoneetkaan anoa, -vangeiksi eivät he aikoneetkaan pyrkiä. Tavallisella vauhdillansa -hakkasivat he pian vihollisen rivit hajalleen, tappoivat muutamia -tuhansia, soivat ottamalla heidät vangiksi armoa vielä muutamille -tuhansille, sanalla sanoen teloittivat vihollisen niin perinjuurin, -ettei keisarillisista enää koko sen vuoden aikaan ollut pelkoa -Luoteis-Saksassa. Stålhandske oli jo tappelun alussa saanut haavan, -vaan hän ei malttanut sittenkään jäädä pois leikistä, ennenkuin voitto -oli saatu. - -Pian sen jälkeen lähetti Ruotsin hallitus osan täten jouten jääneistä -sotajoukoistaan Hollannille avuksi. Stålhandske sai ylipäällikkönä -kuljettaa sinne muutamia ruotsalaisia ja suomalaisia ratsurykmenttejä. -Hänen uljaat poikansa herättivät siellä yleistä ihmetystä ja -ihastusta rivakalla soturinryhdillänsä sekä siveydellään ja -jumalisuudellaan. Mutta he puolestansa eivät viihtyneet yhtä hyvin -uudella sotatantereellansa. Siellä käytiin sotaa ihan toisella tavalla, -kuin mihin he olivat tottuneet, varovasti, hitaasti, vetelehtien, -oikein poroporvariseen tapaan. Kerran käski kuitenkin hollantilainen -kenraali heidän laittaa aseensa kuntoon, koska nyt muka pian oli tuleva -tilaisuus niitä käyttää. Tuostapa meidän ruudinkärventämät urhot vasta -oikein suuttuivat. "Neuvokoon herra kenraali", tiuskasivat he -vastaukseksi, "omia rekryyttejään! Me olemme kuningas Kustaa Aadolfin -opissa olleet ja pidämme aseemme aina kunnossa!" Muutamien kuukausien -kuluttua saivatkin he jälleen palata Saksanmaalle. - -Tuona turmiollisena vuonna 1634 kuului Stålhandske Banérin osastoon, -joka itsekseen retkeili Schlesiassa ja Bööminmaalla. Täten hän säästyi -siitä häpeästä, että olisi ollut mukana Nördlingenin surkeassa paossa. -Vähäistä aikaisemmin hän oli muuten saanut kenraalimajurin arvon ynnä -myös ylikomentoonsa kaiken Saksassa olevan ruotsalaisen ja suomalaisen -ratsuväen. - -Seuraavana vuonna hän pääsi vielä kerran, viimeisen kerran käymään -kotimaassaan. Hänelle näet annettiin toimeksi viedä sinne osa -suomalaista ratsuväkeä. Alusta kesää 1636 hän palasi kuitenkin takaisin -Saksanmaalle, tuoden kanssansa useampia tuhansia Suomen väkeä. Näiden -avulla rohkeni sitten Banér käydä tuohon hurjanrohkeaan _Wittstockin_ -tappeluun. Stålhandske ja englantilainen King olivat saaneet käskyn -vasemman kyljen ratsuväen kanssa tehdä kierroksen ja karata vihollisen -selkään. Banér puolestaan päävoiman kanssa kävi suoraan päälle. -Arvaamattomat esteet viivyttivät kuitenkin kiertäjien tuloa. Banér sai -täten koko vihollisvoiman niskoilleen. Näytti jo siltä kuin tulisi -tästä toinen Nördlingenin tappio, vaikka varsinkin oikean kyljen -ratsuväki, niissä etupäässä suomalaiset ja virolaiset, pitivätkin -lujasti puoliansa. Ei ollut sitä lippukuntaa, joka ei olisi kuusi, jopa -kymmenenkin kertaa syössyt rynnäkölle. Ilta viimein läheni ja Banérin -voimat alkoivat masentua. Silloin yht'äkkiä kuului vihollisen selän -takaa tuo tuttu huuto: "Hakkaa päälle! Hakkaa päälle!" ja samassa -havaittiin saksilaisten rivien joutuvan sekaannuksiin. Banér vei nyt -väkensä uudella innolla tuleen, eikä aikaakaan, niin oli loistava -voitto saavutettu. Yön hät'hätää levättyänsä läksivät sitten -Stålhandske ja King vihollista takaa-ajamaan. He viipyivät sillä -retkellä koko viisi vuorokautta, mutta olivatpa he myös saaneetkin aika -paljon toimeen. Monta sataa vihollisista oli vielä hakattu maahan, ja -saatu kaksituhatta vankia lisäksi. Muun saaliin ohessa he toivat -kolmekymmentäviisi lippua ynnä vaaliruhtinaan omat kullatut vaunut, -jotka viimemainitut Stålhandske lahjoitti Banérille. Itse hän sitä -vastoin piti vaaliruhtinaan kalliit, hopeiset pöytäastiat, jotka olivat -joutuneet hänen käsiinsä jo itse tappelupäivänä, silloin kun -vihollisleiri rynnäköllä valloitettiin. - -Vuosina 1637-9 oli sitten Stålhandske mukana kaikilla Banérin -mainioilla retkillä, tavallisesti ensimäisenä eteenpäin marssiessa, -viimeisenä peräytyessä. Syksyllä viimeksimainittuna vuonna uskottiin -hänen johtoonsa erityinen armeijanosasto, jolla hän sitten kolme vuotta -taisteli Schlesiassa. Täälläkin hän teki aina välistä rohkeita tekoja, -mutta ylimalkaan ei sotaonni tahtonut olla hänelle oikein myötäinen. -Pääsyy taisi olla siinä, että Stålhandskesta ei ollut suurempien -asioiden johtajaksi; erittäinkään hän ei pitänyt huolta muonasta, niin -että hänen väkensä välistä hajosi nälän tähden. Sen lisäksi tuli -kenties vielä, ettei hänellä ollut omia tuttuja Suomen poikia -joukossaan. - -Torstensonin tultua ylipäälliköksi, yhdisti Stålhandske osastonsa -jälleen pääarmeijaan ja otti osaa sen taisteluihin. Leipzigin -tantereella hän komensi Uudenmaan ratsumiehiä, jotka seisoivat oikean -kyljen toisessa rivissä varaväkenä. Jouten he eivät kuitenkaan -seisoneet siellä kauan, vaan saivat pian auttaa ensimäiseen riviin -asetettujen kansalaistensa tulista hyökkäystä, joka ratkaisi voiton. -Tässäkin oli Stålhandske taas pysynyt koko ajan kuumimmassa löylyssä, -vaikka hän jo kohta alussa haavoittui. Tappelun jälkeen havaittiin -kuitenkin hänen haavansa niin pahaksi, että hänen täytyi erota -armeijasta ja maata koko talvi Stettinissä lääkärin hoidon alaisena. -Täällä hän tutustui Kristiina Horniin, joka oli Haapaniemen sukua; -seurauksena oli, että uljas urho sai nyt vielä toisenkin haavan, itse -sydänpaikkaan. Voitto ei kuitenkaan pettänyt lempipoikaansa tässäkään -vaarallisessa taistelussa; häät vietettiin huhtikuun 9 p. 1643 suurella -komeudella. - -Toukokuussa täytyi kuitenkin nuoren aviomiehen jälleen erota -kumppanistaan. Stålhandske, terveeksi tultuaan, riensi takaisin -Torstensonin luokse, joka retkeili Moraviassa. Samoin hän seurasi myös -sitten ylipäällikköänsä Holsteiniin. Täällä hyökkäsi hän taas -tammikuussa 1644 Koldingin seudulla äkkiarvaamatta tanskalaisen -ratsuväen päälle ja hävitti sen niin perinjuurin, että 1500:sta tuskin -satamäärää pääsi pakoon. Mutta tämä rivakka ratsumiehen työ olikin -hänen viimeisensä. Hän sairastui ja kuoli Haderslevin kaupungissa -Slesvigissä huhtik. 21:nä päivänä. - -Leski tuotti ruumiin sitten kotimaahan ja haudatti sen Turun -tuomiokirkkoon sitä varten ostettuun hautakappeliin, johon laitettiin -komea muistomerkki mustasta marmorista. Yhtään poikaa ei jäänyt sukua -jatkamaan. - -Stålhandske kuuluu olleen sangen oppinut ja sivistynyt herra. Eräs -englantilainen, joka tästä sodasta kirjoitti, mainitsee hänen osanneen -erittäin hyvin englanninkieltä; epäilemättä tuo taito oli silloin -saanut alkunsa, kun hän Ruthvenin seurassa kävi Skotlannissa. -Saksankielen ja kirjallisuuden tuntija ja suosija hän myöskin näkyy -olleen; ainakin hän oli valittu erään saksalaisen kirjallisen seuran -jäseneksi. Harrastusta tieteihin osoitti hän myös sillä, että hän -lahjoitti Turun yliopistoon Aarhusin piispan kirjaston, jonka hän -viimeisellä sotaretkellänsä oli saanut saaliiksi. Tämä lahja, 900 -nidosta, siihen aikaan nähden kylläkin suuri, oli meidän vastasyntyneen -korkeakoulumme ensimäinen kirjaston alku. - -Stålhandske oli sangen rikas mies. Perintötalonsa lisäksi hän oli, -niinkuin kerrottu, saanut suurenmoisen läänityksen Porvoon pitäjässä. -Sitten hän osti vielä Ilolan (Illbyn) kartanon samassa pitäjässä. -Marjon seteritalo Sauvon pitäjässä sekä Tervajoki (Tervik) Pernajalla -kuuluvat myös olleen hänen omansa. Leski osti v. 1647 vielä 60 -kruununtilaa Turun läänissä. Stålhandskella olikin sotaretkillään usein -ollut tilaisuutta saada runsaita saaliita, eikä hän ollutkaan -kainoimpia, kun ottaminen tuli puheeksi. Päinvastoin sanotaan hänen -kouransa vihollisen maassa olleen jokseenkin rautaisen. Siitä syystä -kertoikin kansa Holsteinissä, että hänen kuolinvuoteensa ääreen oli -muka ilmestynyt musta haamu, joka tempasi pakenevan sielun kynsiinsä. - -Toinen moitittava puoli Stålhandsken luonteessa oli se, että hän, -samoinkuin useimmat kolmekymmenvuotisen sodan sankareista, kovin -mielellään kallisteli pikaria. Tämä vika ynnä myös hänen onnistumaton -sodankäyntinsä Schlesiassa estivät hänelle aiotun suuren kunnian. Kun -Leipzigin tappelussa nuori Liljehöök, josta toivottiin suuria, oli -kaatunut, kysyi näet holhoojahallitus, tokko Stålhandske sopisi -ylipäälliköksi siinä tapauksessa, että Torstensonin täytyisi -kivulloisuutensa tähden luopua virasta. Mutta Torstenson epäsi, sanoen -syyksi sen, että Stålhandske, vaikka hän olikin taitava ja uljas -eversti, kuitenkin liian usein oli juovuksissa ja selväpäisenäkin -kuitenkin oli liian ahdasälyinen suuren sodan johtajaksi. - -Mutta jollei Stålhandsken älyä eikä tapoja voikaan mitata korkeimmalla -mitalla, niin ei voi kuitenkaan kukaan riistää häneltä sitä mainetta, -että hän oli muita rivakkaampi ratsumiespäällikkö ja taitavampi -partionkävijä. Vielä enemmän hän oli kuuluisa urhoudestansa, joka ei -tuntenut pelkoa pahimmissakaan vaaroissa. Sitä hän osoitti teoilla -lukemattomissa tilaisuuksissa, joskuspa myöskin lysteillä -kokkasanoillaan. Niinpä tuotiin kerta hänelle hätäsanoma: "Vihollinen -on kohta teidän kimpussanne!" -- "Ja minä heti paikalla hänen -kimpussaan!" vastasi siihen meidän säikähtymätön sankarimme. - - - - -15. Eerikki Slang. - - -Uudenvuoden aikana 1641 oli kaikkialla Saksanmaassa tavattoman kovat -pakkaset; joet ja virrat menivät kaikki jäähän. Silloin Banér äkkiä -kokosi koko ratsuväkensä, sai myös liittolaisensa, Ranskan armeijan, -huovit mukaansa ja kiiti näin tuulispäänä Regensburgia vastaan. Tässä -kaupungissa näet oli par'aikaa keisari Ferdinand herrainpäiviä -pitämässä valtakuntansa katolilaisten ruhtinaitten kanssa. Sotaväkeä ei -ollut sanottavasti niillä seuduin heidän suojanaan, sillä vaarasta ei -ollut vähintäkään aavistusta. Jos Banérin onnistui päästä jäätyneen -Tonavan yli ja saartaa Regensburg kaikilta haaroilta, niin oli nälkä -pian pakoittava tuon herrojen hovilaisilla ahdatun kaupungin -antautumaan. Sepä vasta olisikin aika saalis ollut -- itse keisari -kaikkine herroineen yhdellä apajalla! Pakkasen äkillinen lauhtuminen -teki kuitenkin tämän sukkelan kepposen tyhjäksi. Samana päivänä, jona -Banér ehti perille, olivat Tonavan jäät lähteneet liikkeelle, niin -ettei ollut aluksillakaan yli pääsemistä. - -Ranskan väki läksi nyt jälleen omia teitänsä, ja Banér, kun hänen -voimansa siten ei enää riittänyt suurempiin yrityksiin, hajoitti -miehensä ympäri kyliä talvimajoihin. Mutta keisari Ferdinandin sydän -kuohui tulista vimmaa; hän päätti rohkealle viholliselleen kostaa tuon -arvaamattoman päällekarkauksen. Hänen käskystänsä alkoi sotajoukkoja -joka haaralta hiljaa ja salaa vetäytyä Ruotsin väen talvimajoille päin. -Paljon ei puuttunutkaan, niin olisi vaaraa aavistamaton Banér tullut -kokonaan verkkoihin kiedotuksi. Mutta valpas kun hän oli, sai hän -kuitenkin vielä hyvissä ajoin hiukan vihiä asiasta. Hetkeäkään -viivähtämättä hän kokosi enimmän osan hajonneista joukoistansa jälleen -yhteen ja pujahti niiden kanssa ihmeen nopeasti ja taitavasti Böömin -kautta, jonka keisarillinen armeija oli jättänyt tyhjäksi, pois -Saksinmaalle. - -Tätä Banérin retkeä on syystä kehuttu mestarityöksi; mutta sittenkään -ei mistään nopeudesta eikä taidosta olisi ollut hänelle apua, jos -vihollinen heti paikalla olisi lähtenyt liikkeelle ja ennättänyt saada -valtaansa muutamat Bööminmaalle johtavat vuorisolat. Syynä siihen, -etteivät he saaneet siihen tilaisuutta, oli erään Banérin alapäällikön -perin suomalainen itsepintaisuus. - -Eversti _Eerikki Slang_, jonka talvimajat olivat lähinnä keisarillisten -pääarmeijan tiellä, ei ennättänytkään enää Banérin yhteyteen. Hän -suljettiin kolmen rykmentin kanssa pieneen _Neuburgin_ kaupunkiin. -Keisarin poika, joka oli katolilaisten ylipäällikkönä, lähetti -torvensoittajan kehoittamaan häntä antautumiseen. Vastarinnan -yrittäminen näyttikin melkein mielettömyydeltä. Neuburgin ympärillä -seisoi nyt kokonainen suuri armeija; Slangilla ei ollut enempää kuin -parituhatta miestä, ne melkein kaikki ratsumiehiä, siis linnan -puolustukseen tottumattomia, vähemmän sopivia. Kaupungin muurit olivat -sitä paitsi huonossa tilassa. Mutta Suomen urho vastasi kuitenkin -rohkeasti: "Onpa minulla tosin vain yksi käsi, vaan sillä aion pitää -puoliani, niin kauan kuin se on tallella!" Tähän kieltoonsa oli Slang -vielä lopuksi lisännyt sen uhkauksen, että toisten, jos vielä -samallaista tarjoumusta ehdoitettaisiin, ei enää vastattaisi sanoilla, -vaan luodilla. Arkkiherttua koetti sittenkin rauhansovintoa uudestaan, -vaan hänen sanansaattajalleen lensi luoti otsaan, ennenkuin hän oli -päässyt edes perille. - -Täytyi siis nyt keisarillisten kuin täytyikin turvautua väkivaltaan. -Heidän tykkinsä mursivat kaupungin muuriin suuren rikon; mutta kun he -sitten riensivät rynnäkölle, näkivät he aukon jo tukitun puisella -hakulilla, ja sen takana seisoi elävä muuri, jota ei millään voimalla -saatu murtumaan. Pantiin siis tykit uudelleen paukkumaan, ammuttiin -useampia rikkoja muuriin ja yritettiin uudestaan rynnäkköä. Mutta -toisen ja kolmannenkin kerran heidät viskattiin taas verissä päin -takaisin. Tällä tavoin viivytettiin koko keisarillista sotavoimaa kolme -vuorokautta mitättömän kaupunkirähjän edustalla. Vasta neljäntenä -päivänä, kun jo muurit olivat melkein ylt'ympäri raunioina, niin että -ulkoa aivan hyvin saattoi nähdä kaupungin torille asti, vasta nyt -ilmoitti Slang antautuvansa, jos päälliköille suotaisiin valta -estämättä päästä Banérin luokse. Tähän ehtoon ei suostuttu, ja -taistelua jatkettiin vielä useampia tunteja, kunnes viimein meidän -miesten oli pakko ehdottomasti antautua. Mutta heidän päätehtävänsä -olikin jo täydellisesti suoritettu: Banérin päävoima oli pelastettu. -Täydellä syyllä siis tästä lähtien mainittiin meidän urhokasta -suomalaistamme "Ruotsin Leonidaan" nimellä. - -Slangin suku oli jo tunnettu edellisen vuosisadan alusta. Heillä oli -alusmaansa osaksi likellä Turkua, osaksi Hämeessä. Kaikki olivat -aikansa aatelisherrojen tavan mukaan olleet sotureita; Eerikin isä, -Klaus Slang, oli De la Gardien retkillä Venäjällä osoittanut urhoutta -ja jonkun aikaa ollut linnanisäntänä Narvassa. Missä ja milloin Eerikki -Slang itse syntyi, ei tarkemmin tiedetä, paitsi että se tapahtui -1600-luvun alussa. Kasvatuksensa hän sai osaksi Kustaa Aadolfin -hovissa, missä hän oli hovipoikana. Luultavasti hän seurasi kuningasta -hänen sotaretkillään, vaikkei siitä ole mitään mainittu. Huomatuksi -tuli Slangin nimi vasta vuodesta 1635, jolloin hän määrättiin -henkivartijarykmentin everstiksi. Saksilaiset, niinkuin tiedämme, -olivat juuri silloin ruvenneet Banéria ahdistamaan, mutta saivat kokea, -että Ruotsin soturit eivät olleet niin helposti höyhennettäviä lintuja -kuin he luulivat. Tähän saksilaisten kurittamiseen Slangkin uljaasti -otti osaa. Niinpä esimerkiksi eräässä tilaisuudessa vaaliruhtinas oli -lähettänyt muutamia ratsuväen lippukuntia Elbejoen yli ja oli muun -armeijansa kanssa tulemaisillaan perässä. Mutta Slang riensi sinne -nuolena ja saksilaiset osaksi hakattiin maahan, osaksi upotettiin -veteen, eikä vaaliruhtinaan mieli tehnyt sitten enää pyrkiä yli. -Samalla lailla kävi monesti toisissakin tilaisuuksissa. Eräässä -sellaisessa kahakassa v. 1640 Sahlfeldin edustalla menetti Slang -vasemman käsivartensa. - -Neuburgin puolustuksen jälkeen sotavankeudesta päästyänsä ei Slang -tavannut enää entistä ylipäällikköään, sillä hän oli jo kuollut. Hän -rupesi nyt vuorostaan seuraamaan Torstensonia, mutta pitkää retkeä ei -hänelle enää ollutkaan suotu. Leipzigin tappelussa v. 1642 oli Slang, -kenraalimajuriksi koroitettuna, saanut koko sotarinnan vasemman kyljen -komentoonsa. Mutta siinä heti taistelun alussa pistoolinluoti surmasi -hänet. Näin päätti Ruotsin Leonidas voittokulkunsa miehuutensa -parhaassa kukoistuksessa. Hänen ruumiinsa haudattiin sitten Leipzigin -pääkirkkoon. - -Slangilta ei jäänyt nimen jatkajaa enempää kuin myös Kustaa Hornilta -tai Stålhandskelta. Hän jätti jälkeensä ainoastaan surevan morsiamen. - - - - -16. Aake Tott, Kustaa Aadolfiin "lumiaura". - - -Kustaa Aadolfin ensimäisinä hallitusvuosina kuului Upsalasta pahaa -melua. Siellä oli siihen aikaan professorina Johannes Messenius, -kuuluisa opiltansa ja neroltansa. Siitä syystä korkea aateli, kun -heidän piti lähettää poikansa yliopistoon, mielellään antoivat heidän -opiskella hänen johtonsa alla. Mutta Messeniuksesta ei ollutkaan -kasvattajaksi; hän vain aina ajatteli, miten hän olisi nuorille -herroille mieliksi, jotta hän sitten myöhemmin maailmassa saisi heidän -kauttansa etuja. Hän ei vaivannut heitä kovin paljon latinalla, -matematiikalla eikä muulla kuivalla ja vaikealla opilla; enin osa aikaa -käytettiin semmoisiin harjoituksiin, jotka kavaljeerille olivat -tarpeellisia, tanssiin, miekkailuun ja ratsastukseen, pantiinpa myös -toimeen seuranäytelmiä, jotta oppilaat tottuisivat rohkeasti, selvästi -ja sujuvasti lausumaan ilmi ajatuksensa. - -Yhtä höllä kuin oppi oli kurikin. Porvarit, herätessänsä äkkiä kesken -parasta untansa yöllä, kun ikkuna särähti sirpaleiksi tai kiviä lensi -tupaan, arvasivat jo kysymättäkin Messeniuksen "junkkarien" olevan -syynä pahantekoon. Talonpojat tuodessaan aamulla varhain ruokavaroja -torille olivat tuhannessa tuskassa, jottei vaan Messeniuksen joukkio -sattuisi heitä vastaan; sillä olihan monasti tapahtunut, että nuot -poikaveitikat olivat seisahduttaneet tulijan, irroittaneet hevosen -valjaista, pistäneet "maanmoukka"-paran aisoihin, kavunneet kärryille -koko kuormallinen ja näin sitten ajelleet ympäri kaupunkia nauraen, -hoilottaen ja ahkerasti piiskaa huiskutellen. Eivätpä edes kruununkaan -laitokset aina saaneet olla heiltä rauhassa; kerta olivat he murtaneet -auki linnan portit ja laskeneet kaikki varkaat ja murhamiehet -valloilleen. Ja jos vieras Upsalassa kysyi, kuka noista hurjista oli -hurjin, kuka päällikkönä kaikissa koirankujeissa, niin sai hän heti -kuulla, että se oli nuori, rikas suomalainen junkkari _Aake Tott_, -jonka välistä nähtiin villinä juoksentelevan pitkin katuja, paljastettu -miekka kädessä, lystikseen peloitellen ja uhkaillen rauhallisia -ihmisiä. Semmoisen maineen oli hän ennättänyt saada, vaikka hän oli -vielä melkein lapsi, 13-14 vuotta vanha[13] ja kunnioitettua, korkeaa -sukua, Kirkniemen, Siuntion kartanon ja Liuksialan herran poika, sekä -äitinsä kautta, joka oli Eerikki XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tytär, -kuninkaallisen perheen heimolainen. - -Valituksista noita vallattomia poikia vastaan ei ollut suurta apua. -Joskus kyllä oli Messenius heitä hiukan kurittavinansa; mutta enimmiten -hän vain nauroi heidän muka sukkelille kepposilleen. Ja jos yliopiston -rehtori sekä konsistorio tahtoivat puuttua asiaan, niin Messenius -väitti röyhkeästi, ettei heillä ollut tekemistä hänen yksityisten -kasvattiensa kanssa. Sitä paitsi he olivat korkeaa aatelia, jota ei -sopinut vetää halvemman oikeuden kuin itse valtaneuvoskunnan eteen. -Siihen asia sitten aina jäikin, sillä ei kukaan uskaltanut korkeitten -herrojen poikia vastaan nostaa oikeuskannetta. - -Paitsi Messeniusta oli Upsalassa samaan aikaan myös toinen opiltaan -kuuluisa professori, nimeltä Rudbeck. Näiden molempien oppineitten -herrojen välillä saattoi kateus alinomaista näykkimistä aikaan. Pianpa -kumpaistenkin kasvatit -- Rudbeck oli niinikään Messeniuksen esimerkkiä -seuraten ottanut semmoisia -- myös ottivat osaa tähän riitaan. Kaduilla -ja kujilla nähtiin alituisesti messeniläisiä ja rudbeckiläisiä -kahakassa. Tapahtuipa sitten v. 1612, että Rudbeck valittiin rehtoriksi -ja alkajaispuheessaan hän varoitti nuorisoa vallattomuuksista sekä -riidoista. Tuosta suuttui nyt Messenius ja hänen joukkonsa kovasti; -pojat alkoivat kesken juhlallisuutta viheltää ja telmiä, ja itse -professori julkisesti haukkua rehtoria. Konsistorio sen jälkeen -kokoontui neuvottelemaan, miten tämä tämmöinen hävyttömyys olisi -rangaistava. Mutta Messenius haukkui heitä vieläkin rohkeammin, ja -hänen poikansa, joille Messeniuksen rouva vei sanan Kuninkaannurmelle, -missä he olivat leikkimässä, tulivat juoksujalassa paikalle, pyssyt ja -miekat kädessä. Yliopiston hallitus oli pahemmassa kuin pulassa; ukot -pelkäsivät jo surman heitä uhkaavan. Tämä julkinen kapina tuli viimein -kuninkaankin korviin, joka nyt kerrassaan teki lopun kaikesta -epäjärjestyksestä, muuttaen molemmat nuo riitaiset professorit muualle -toisiin virkoihin ja ankarasti rangaisten Messeniuksen kasvatteja. -Toiset heistä pääsivät selkäsaunalla, mutta usea eroitettiin kokonaan -yliopistosta. - -Epäilemättä katkesivat täten nuoren Tottinkin yliopistolliset opinnot, -sillä me tapaamme hänet jo seuraavana vuonna toisella tantereella, -missä hänellä oli tilaisuutta tyydyttää seikkailu- ja tappeluhaluansa -luvallisemmalla ja jalommalla tavalla. Hänet lähetettiin v. 1614 -- -vasta 15-vuotisena -- Venäjälle, mainion sotaherran Jaakko De la -Gardien johdolla sotataitoa oppimaan. Kun tämä sota rauhansovinnon -kautta loppui, läksi Aake Tott ulkomaille. Viisivuotisella matkallaan -hän kävi Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Ranskassa, Englannissa sekä -Alankomailla, tutustuen täten vieraihin kieliin ja vieraihin oloihin. -Jonkun aikaa hän otti myös harjoituksen vuoksi osaa Venetsian -vapaavallan sotaan turkkilaista vastaan. - -Kun hän viimein palasi kotiin v. 1622, oli taas sota Puolaa vastaan -kiihtynyt ilmituleen. Nuori Tott riensi siis heti Liivinmaalle, jossa -hän pääsi Kustaa Aadolfin kamariherraksi. Sillä nimellä siihen aikaan -ei kuitenkaan tarkoitettu tuommoisia hovityhjäntoimittajia kuin meidän -aikanamme. Kamariherra merkitsi siihen aikaan samaa kuin nykyään -ajutantti, upseeri, joka lennättää ylipäällikön käskyjä eri -sotajoukoille. Tämmöisenä sai siis meidän taistelunhaluinen -nuorukaisemme mielin määrin mellastella noilla suurilla sotakedoilla, - - miss' on verta säärysvarsin, - myöten polvea punaista. - -Hän tuli pian kuuluisaksi uljaana ratsumiehenä, nopsana partionkävijänä -ja nousi myös nopeasti yhä korkeampiin arvoihin. Oltuansa ensin vain -yhden suomalaisen huovilippukunnan kapteenina, sai hän jo v. 1625 -everstiluutnanttina kaiken Liivinmaalla olevan suomalaisen ratsuväen -komentoonsa. Seuraavana vuonna läksi sitten Tott, everstiksi -koroitettuna, Preussinmaalle. Tullessaan toi hän sinne 4 lippukuntaa -ratsumiehiänsä, joihin myöhemmin Stålhandsken kanssa tuli vielä saman -verta lisäksi. Täällä Preussin ja Puolan alangoilla tekivät nyt Suomen -huovit rohkean päällikkönsä johdolla ensi kertaa nimensä tunnetuksi ja -pelätyksi. He näyttivät monessa tasapäässä tappelussa, ettei Wallhofin -voitto suinkaan ollut sattumuksen tuottama, eikä aikaakaan, niin eivät -Puolan husaarit voineet edes partioretkilläkään vetää heille vertoja. -Tott oli kaikissa näissä toimissa elähdyttävänä sieluna. "Hän oli niin -rohkea, niin valpas ja niin nopsa tässä sodassa", kehuu eräs -senaikuinen kertoja, "että viholliset tavallisesti eivät saaneet -hänestä pienintäkään vihiä, ennenkuin hän oli jo heidän kimpussansa, -joten hän tuli heille suureksi peloksi ja hirmuksi". Ja Kustaa Aadolf, -joka piti paljon hänen urhoudestaan, alkoi tänä aikana leikillä -nimittää häntä _lumiaurakseen_, koska hän aina kulki edeltä ja raivaili -tietä muulle armeijalle. - -Liian pitkäksi tulisi tässä luetella kaikkia tappeluita ja kahakoita, -joihin Tott huoveineen Preussin sodassa otti osaa, sillä he seurasivat -muassa kaikilla Kustaa Aadolfin retkillä. Erästä urhotekoa ei -kuitenkaan käy jättäminen kertomatta, joka siihen aikaan oli kaikkialla -kuuluisa. Tott oli kerta v. 1627 saanut käskyn 200 Suomen ratsumiehen -ja 500 skotlantilaisen jalkasoturin kanssa tiedustella vihollisen -asemaa Danzigin seudulla; mutta tultuansa _Grebinin_ kylän kohdalle -huomasi hän yhtäkkiä, että hän oli sattunut satimeen. Puolalainen -ylipäällikkö Koniezpolski oli arvaamatta piirittänyt meidän -partiolaisemme. Ei ylimalkaan ole mitään niin kovaa koetusta Suomen -soturin miehuudelle kuin tuo ilkeä sana: "piiritetty!" joka osoittaa, -ettei vihollisia ole ainoastaan edessä, silmin nähtävänä, vaan myös -selän takana. Mutta Tott ei antanutkaan väelleen aikaa miettiä tuota -pahaa seikkaa. Hän huusi vain heille: "Pojat, nyt näytetään, että me -olemme kunnollisia Ruotsin kuninkaan miehiä!" ja samassa hakkasi jo -hänen sapelinsa keskelle tiheintä vihollisjoukkoa. Mitäs muuta! Koko -parvi hyökkäsi kuin ukkosen nuoli hänen jäljessänsä, eikä aikaakaan, -niin olikin tie auki ja piiritys tyhjäksi tehty. Uhkaava tappio oli -muuttunut loistavaksi voitoksi; 150 puolalaista makasi verisenä -tantereella, ja leiriin palatessaan liehuttivat Suomen miehet, -jotka olivat luulleet joutuneensa jo hukkaan, kolmea vihollislippua -omiensa lisänä päittensä yläpuolella. Kustaa Aadolf ihastui tästä -uljaasta teosta ikihyväksi; hän asetutti kohta koko armeijansa -juhlajärjestykseen, Tottin partiojoukon muun sotarinnan eteen, kiitti -heitä lyhyellä, mutta ytimekkäällä puheella ja jakoi sotamiehille -palkinnoita. Tottille hän niinikään kaikkien nähden lahjoitti kalliin, -kultakahvaisen miekan ja lupasi hänelle ritarinarvon. Itse ritariksi -sivaltaminen tapahtui kuitenkin vasta myöhemmin Tukholmassa, -valtiopäivien aikana v. 1630. Samassa koroitettiin Tott myös -kenraalimajuuriksi; ja sai komennon kaiken Ruotsin ja Suomen ratsuväen -yli. - -Mutta palatkaamme vielä kerta Preussinmaalle. Vaikka Tottilla siellä -oli niin runsaasti kuumia otteluita vihollisen kanssa, näyttää -kuitenkin siltä kuin ei hän sittenkään vielä olisi saanut kyllikseen, -vaan olisi hakenut lisäjatkoa riidoilla virkakumppaliensa kanssa. -Erittäinkin oli aina ollut ankaraa sanasotaa hänen ja Herman Wrangelin -välillä, joka oli aivan hänen kaltaisensa niin hyvien kuin huonojenkin -ominaisuuksiensa puolesta. Riita kiihtyi viimein siihen määrään, että -toinen vaati toista kaksintaisteluun. Tämmöiset yksityiset taistelut -oli tosin kuningas hengen uhalla kieltänyt; mutta nuo tappelunhimoiset -herrat päättivät tehdä sen salaa ja taisivat myös arvella, ettei laki -muka heihin, kenraaleihin, ylettyisi. Mutta määräpaikalle tultuaan he -tapasivat siellä yhden komppanian sotaväkeä, joiden päällikkö heille -ilmoitti, että kuningas tosin ei aikonut heitä estää, koska he niin -välttämättömästi tahtoivat tulla toinen toisensa pyöveleiksi, mutta -että hän heti oli antanut käskyn mestata sen, joka voittaisi ja jäisi -henkiin. Juuri samassa astuikin mestausmies esiin sotamiesjoukon -keskeltä täydessä tulipunaisessa virkapuvussaan. Nämät terveiset -kerrassaan jäähdyttivät tuittupäisten herrojen vihan, ja taistelu jäi -kun jäikin heiltä suorittamatta. - -Saksan sodassa sai sitten Tott sotamarskin arvon ja kokonaisen eri -armeijan komentonsa alle. Lähtiessään eteläänpäin marssimaan jätti -Kustaa Aadolf hänelle toimeksi Pommerin valloituksen. Täällä teki -varsinkin Greifswaldin kaupunki itsepäistä, lujaa vastarintaa, eikä -linnaväki suostunut viimeiseltäkään avaamaan sen portteja muulla -ehdolla, kuin että he aseineen, tavaroineen saisivat vapaasti poistua. -Mutta kun keisarilliset sitten marssillansa poikkesivat toiselle tielle -kuin mitä oli sovittu, piti Ruotsin alapäällikkö sitä liiton -rikkomisena ja karkasi heidän päälleen teloittaen suuren osan. -Perästäpäin, kun tästä asiasta nousi pahoja puheita, koki hän puhdistaa -itseänsä sillä, että hän muka sotamarskilta oli saanut semmoisen -käskyn. Mutta Tott suuttui kovasti tästä sanarikon syytöksestä. Hän -vaati ankaraa tutkintoa, jotta hänen viattomuutensa tulisi selville, -"sillä", sanoi hän, "kunnia on minulle henkeäkin kalliimpi". - -Pommerin valloitettuaan marssi Tott sitten _Meklenburgiin_, karkoitti -sieltäkin kaikki keisarilliset ja saattoi poisajetut herttuat takaisin -valtaan. Sitten hän meni Elben yli Bremenin hiippakuntaan. Kuinka -suureksi hänen sotamaineensa oli kohonnut ja kuinka rikas hän oli, käy -ilmi siitä, että hän tätä sotaretkeä varten omalla kustannuksellansa -pestasi yksitoista lippukuntaa kyrassiereja sekä kokonaisen rykmentin -rakuunia. Mutta täällä Ala-Saksissa eivät enää asiat menestyneetkään -häneltä, niinkuin tähän asti. Syyt siihen olivat useampaa laatua. -Ensiksi oli täällä vastassa taitava Pappenheim, joka, vaikka -miesluvulta heikompi, aina osasi käyttää hyväksensä vihollistensa -virheitä. Toiseksi oli Tott kyllä peloton ja sukkela partionkävijä, -vaan suuren sotatuuman toimeenpanemiseen hänellä ei ollut tarpeeksi -älyä. Sitä paitsi hän oli liian taipuvainen huvituksiin ja laiminlöi -usein hevostensa ja koiriensa tähden tärkeämmät tehtävät. Myöskin oli -haitaksi se, että hän oli paljon sairaana. Mutta pahinta haittaa -kaikista kuitenkin tekivät nuo Tottin vanhat viat, tuittupäisyys ja -röyhkeys, joilla hän loukkasi kaikkia. Meklenburgissa hän oli jo ollut -riidassa herttuain kanssa. Asema tuli nyt täällä vielä kahta vertaa -hullummaksi, kun sotaa olisi ollut johdettava yhteisin neuvoin Kustaa -Aadolfin alasaksilaisten liittolaisten, Bremenin arkkipiispan ja -Lüneburgin herttuan kanssa. Turhaan pyysi Hamburgissa oleskeleva -taitava Ruotsin lähettiläs, Adler Salvius, sovitella näiden kolmen -ylipäällikön välejä. "Ei kukaan huoli olla tekemisissä Tottin kanssa", -valitti hän kirjeessä kuninkaalle, "kun hän aina niin pahasti haukkuu -kaikkia ihmisiä." Myöskin hän lähetti suoraan Tottille itselleen -nuhteet siitä, että tämä huvitusten tähden vitkasteli. Mutta tuosta -sotamarski suuttui pahasti. "Vai onko nyt siksi käynyt, että mokomat -musteentuhrustajat saavat tehdä kiusaa aateliskavaljerille!" vastasi -hän. Ja kun sitten Salvius taas kirjoitti kuninkaalle ilmoittaen, että -Tottin huolimattomuus ja riitaisuus oli syynä huonoon menestykseen -niillä seuduilla, jonka kirjeen johdosta sotamarski eroitettiin -ylipäällikkövirastansa, niin silloinpa vasta tuo tuittupää leimahti -oikein vimmaan. "Minun lapseni ja lastenlapsenikin", uhkasi hän, -"kostavat sen vielä sinulle sekä sinun sikiöillesi!" - -Tott pysyi vielä jonkun aikaa Saksassa, vaikkei hän näy enää ottaneen -osaa sotaan. V. 1633 hän sitten saattoi kuninkaan ruumiin Ruotsiin, ja -siellä hän nyt tästä lähtien toimi valtaneuvoskunnassa, jonka jäseneksi -hän jo v. 1630 oli tullut määrätyksi. Hän kuului siinä Aksel -Oxenstjernalle ja hänen jaloille ystävilleen vastusta tekevään -puolueeseen, joka tahtoi käyttää tätä kuninkaatonta aikaa aatelin -etuoikeuksien suunnattomaan laajentamiseen. Kerran mainitsevat -kuitenkin, ihme kyllä, valtaneuvoskunnan pöytäkirjat Tottinkin -vastustaneen tämmöistä anastusyritystä. Hänen ja A. Banérin -kehoituksesta päätti näet valtaneuvoskunta ryhtyä toimiin sen -väärinkäytöksen estämiseksi, että aatelisherrat rälssikartanojensa -lisäksi vielä ostelivat vero- tai kruununtiloja ja tahtoivat tehdä -nekin verottomiksi. - -Toisessa tilaisuudessa taas puhkesi sotamarskin tulinen ratsumiesluonne -ilmi. Kopparbergin seudulla oli kansa ollut suurten verojen sekä -sotamiehenottojen vuoksi kovasti tyytymätön, niin että kapinaa -pelättiin. Pari valtaneuvosta oli lähetetty sinne, vaan he eivät olleet -saaneet vuorimiehiä tyyntymään. "Ohoh", virkkoi silloin Aake Tott, -"olisitte vain minut lähettäneet, kylläpä olisin kun olisinkin noiden -kuparipohattain niskat nöyryyttänyt!" -- "Niin kyllä", huomautti siihen -toinen, "jos nimittäin sinulla sielläkin, niinkuin Saksassa, olisi -ollut huovijoukko takanasi. Vaan jos yksin tulisit, niin olisivatpa -kuparipohatat vetäneet sormikoukkua sinunkin kanssasi, veli veikkonen." - -Sotaretkillään oli Tott aina suuresti ahnehtinut saalista ja oli -kovalla, armottomalla kädellä kiskonut itselleen, mitä vain irti sai. -Tällä tavoin kokoonhaalituilla äärettömillä rikkauksillaan hän vietti -sitten Ruotsissa ennen kuulumattoman prameaa elämää. Ekolsundin -tilalle, likelle Tukholmaa, hän rakensi itselleen suuren, komean -kartanon. Kun hän sitten kullatuissa vaunuissa, neljä jaloa hevosta -edessä, ajoi kartanonsa ja pääkaupungin väliä, ei hän sallinut kuskinsa -väistyä syrjään kenenkään tieltä, paitsi jos itse kuningatar sattui -vastaan tulemaan; niin ylpeä oli hän rikkaudestaan, sotatöistään sekä -kuninkaallisesta sukuperästään. Ekolsundissa hän vietti nyt enimmäkseen -joutoaikansa; köyhemmässä, kolkommassa, hovin loistosta syrjäisemmässä -syntymämaassaan hän, niinkuin ylimalkaan Suomen korkeampi aateli tähän -aikaan, kävi harvoin, vaikka hänellä täällä oli useimmat kartanonsa. -Suuri alusmaa Liholan linnoineen hänellä muuten oli Virossakin. - -Tottista on se maine, että hän kosijana sai monta kertaa rukkaset, -sillä naiset pelkäsivät hänen tuittupäistä luonnettansa. Miten lienee, -mutta onnistuipa hänen kahdestikin saada omaksensa neitoja valtakunnan -parhaista suvuista. Hänen ensimäinen puolisonsa oli Bjelkejä, toinen -kreivi Pietari Brahen sisar. - -Viimeiset vuotensa Tott oli sairaalloinen, useinkin vuoteenomana. -Keväällä 1640, kun hän mielestään taas oli vähän parempi, tahtoi hän -vielä kerran käydä Suomen puolella, mutta sinne tultuansa hän kuoli jo -heinäk. 15 päivänä Lavilan kartanossa Eurassa. Ruumis vietiin sieltä -Turkuun ja haudattiin suurella juhlallisuudella. Saattojonossa oli 4 -lippukuntaa ratsumiehiä ja saman verran jalkaväkeä; siinä kulki piispa -parinkymmenen papin kanssa, jotka olivat lähipitäjistä kokoonhaalitut; -siinä oli mukana kenraalikuvernööri Suomen korkeimpien virkamiesten -kera, yliopiston professorit ja oppilaat, Turun pormestari, raati ja -suuri joukko porvareita. Keskellä jonoa talutettiin marskin hevosta, -selässä musta loimi, jossa oli suuri valkoinen silkkiristi keskellä. -Molemmin puolin arkkua kannettiin vainajan isän ja äidin vaakunoita. -Samoin kantoi Turun läänin maaherra omin käsin suurta surulippua, jossa -oli Tottin vaakuna, ja toinen herra astui vainajan haarniskaan puettuna -hänen miekkansa paljastettuna kädessä. Ruumista seuraavat aatelisnaiset -ajoivat kahdeksassa vaunussa, ja kenraalikuvernööri Pietari Brahe -"venäjäntapaisessa kantotuolissa", jota kantamassa oli kaksi hevosta, -toinen edessä, toinen takana. Kummankin hevosen selässä istui -pitkäkauhtanainen kuski, ja vielä kaksi palvelijaa ratsasti irrallaan -molemmin puolin. Turun tuomiokirkkoon, johon ruumis haudattiin, -pystytettiin sitten komea marmorinen muistopatsas, jossa sekä -sotamarski että hänen toinen puolisonsa olivat kuvatut. - -Aake Tottilla oli ainoastaan yksi poika, Klaus Tott, joka sitten isänsä -urhotöitten tähden, jotka valtuuskirjassa ovat lavealta luetellut, sai -kreivinarvon sekä enimmän osan Uudenkaarlepyyn sekä Lapuan pitäjiä ynnä -Uudenkaarlepyyn kaupungin kreivikunnaksensa. Häneen sammui kuitenkin -Tottin kreivillinen haara jälleen, sillä hän kuoli lapsetonna. - - - - -17. Hakkapeliitat. - - -Ensi alussa, niinkuin olemme nähneet, eivät keisarilliset olleet -milläänkään Ruotsin sotavoiman uhatusta tulosta. Ainoa, mikä heitä -silloin hiukan huoletti, oli se huhu, että Kustaa Aadolfilla muka oli -muassaan lauma suomalaisia noitia, joiden kuvaton ulkonäkö jo oli niin -hirveä, että saattoi säikähdyttää pakoon urhoollisimmankin soturin. -Saatuansa sitten nuot kummitukset omin silmin nähdä mahtoivat keisarin -sotamiehet varmaankin nauraa turhalle pelollensa; sillä suomalaiset -olivat, samoinkuin heidän hevosensakin, pienen, vähäväkisen näköisiä, -eikä millään muotoa hirvittäviä. Mutta eipä aikaakaan, niin alkoivat he -jälleen uskoa heidän noitataitoonsa ja pelätä heitä. Nämät seisoivat -vakavina, hätäilemättä, vaikka keisarin kuuluisimmatkin rykmentit -karkasivat heidän kimppuunsa; he ryntäsivät vuorostaan päälle hurjalla -rohkeudella, panematta huomiota vastassa olevien lukumäärään. Harvoin -saatiin heitä paikaltansa järkähtämään; harvoin jaksoi vihollinen -kestää, kun heidän sotahuutonsa: "Hakkaa päälle! Hakkaa päälle!" -yhtäkkiä kajahti keskellä hänen rivejään. Eihän muka ollut mahdollista, -että noin mitättömän näköiset raukat saisivat tuommoisia ihmetöitä -toimeen ainoastaan luonnollisilla voimilla. Uusi lause lisättiin nyt -litaniaan kaikissa katolisissa seurakunnissa Saksanmaalla; rukoiltiin -Jumalaa varjelemaan oikeauskoista kansaa "tuosta _hakkapeliittain -hirmuisesta laumasta_" (a horribili Haccapaelitarum agmine). Tämän -nimen näet olivat Saksassa meidän miehemme saaneet heidän sotahuutonsa -johdosta, jota varmaankin luultiin joksikin loitsusanaksi. - -Ruotsin kuninkaan liittolaiset ja ylimalkaan protestantit puolestaan -puhuivat heistä ihmeellä ja ihastuksella. Harva se kirjailija, joka -kolmekymmenvuotisesta sodasta kertoessaan ei olisi erittäin ylistänyt -Suomen poikien urhoutta. Katselkaamme tässä nyt muutamia heidän -lauseitaan. - -Vexionius (ruotsalainen) kertomuksessaan Ruotsin valtakunnasta -mainitsee suomalaisia hyvin taitaviksi miekalla, pyssyllä sekä tykeillä -sotimaan. - -Achrelius (ruotsalainen) sanoo eräässä teoksessaan: suomalaiset, Marsin -lempilapset, ovat ikäänkuin syntyneet sotureiksi, ei vasta siksi -harjoitetut. - -B. Skytte (ruotsalainen) muistopuheessaan Kustaa Aadolfista lausuu: -suomalaisilla on uupumaton, tulinen into kaataa vihollisia. - -Pierius Winsemius (saksalainen?) kehuu: "Suomalainen ei huoli -onnen vaiheista, niinkuin muu lauma; vakavana hän ei tee edes -toiviolupauksia." -- "Suomen joukko, pelkäämättä kuolemaa, ryntäsi -vihollisen rivien keskelle; se oli päättänyt voittaa tai kuolla." - -Saksankielisessä Theatrum Europaeum-nimisessä teoksessa on alussa -tämmöinen lause: "Suuri kunnia oli Kustaa Aadolfilla suomalaisistaan -sekä ruotsalaisistaan, kun he kestivät pakkaset vielä paremmin kuin -päivän paahteen. He eivät lähteneet myöskään pakoon, ennenkuin täytyi -ikäänkuin luontoa vastaan taistella. He tyytyivät vähään, eivät -uupuneet koskaan, eivät nostaneet kapinoita." -- "Ruotsin ja Suomen -kansat ovat niin urhoollisia ja ritarillisia, etteivät he tappelussa -tahdo peräytyä, vaan seisovat kuin muuri, arvellen heidän kansansa -kunnian vaativan pikemmin kuolemaa kuin pakoa." - -Heinsius (hollantilainen) eräässä ylistyspuheessaan kehuu: "Vaikka he -(suomalaiset) olivat pienet kooltansa, seisoivat he kuitenkin lujina, -järkähtämättöminä ja miehuullisina; ja yhtä hyvin olisi voinut toivoa -elementtien antavan ihmisvoimalle myöten, kuin heidän kuoleman pelosta -tai vihollisten pakoituksesta peräytyvän paikaltaan." - -Vielä paremmin kuin nuo joskus suurentelevat korulauseet kuvaavat nyt -seuraavat muistossa säilyneet pienet jutut senaikuisten suomalaisten -soturien vakavaa miehuutta. - -Ontuvaksi ammuttua suomalaista kehoitti hänen kapteeninsa muuttamaan -jalkaväestä ratsuväkeen, koska hänen siinä olisi mukavampi olla. Mutta -Suomen poika antoi tämän spartalaisen vastauksen: "Mina vela stå i -krig, icke springa!" (Minä aion seisoa sodassa, enkä juosta.) - -Toiselta, joka paraikaa ahkerasti hieroa kitkutteli miekkaansa -telttansa edustalla, kysyi ohitse ratsastava Kustaa Aadolf leikillään, -mitä hän niin tulisella kiiruulla puuhaili? -- "Mina lipa rappire", -vastasi sotilas vakavasti huonolla ruotsillansa, "mina lakta moro" -(hion pamppua, huomenna pitää teurastaa). - -Meritappelussa Juutinraumassa (Öresundissa) Ruotsin ja Tanskan -laivaston välillä v. 1658 tempasi tykin luoti yhdeltä suomalaiselta -molemmat kädet poikki. Vakavasti katsahti haavoitettu ympärillensä ja -huusi sitten: "Minnekä hiiteen miekkani lensi?" Innossaan hän ei -muistanutkaan, ettei hänestä enää ikipäivinä ollut miekkamieheksi. - -Yhtä paljon kuin urhoudeltaan tulivat Ruotsin kuninkaan omamaiset -soturit myös kuuluisiksi hyvästä kuristansa. Yllämainittu Theatrum -Europaeum esim. kertoo, että he, jos heillä oli rahaa, aina -rehellisesti maksoivat, mitä tarvitsivat, eivätkä rahanpuutteessakaan -rasittaneet kansaa, vaan olivat veteen sekä leipään tyytyväiset. - -Tästä hyvästä kurista sai kiittää Kustaa Aadolfin itsensä säätämiä -sota-artikkeleita. Jumalanpelko ja lähimäisen rakkaus olivat -perussääntöinä tässä kuuluisassa laissa. Joka aamu ja ilta piti -komppanian tai lippukunnan kokoontua yhteiseen rukoukseen, joka pyhä -sekä kerran viikon keskelläkin pidettiin täydellinen jumalanpalvelus. -Ken kolme kertaa oli laiminlyönyt nämät hartaushetket, pantiin koko -vuorokauden ajaksi kaularautoihin seisomaan. Herran nimen soimauksesta -oli kuolemanrangaistus määrätty, yhdentekevää oliko se tapahtunut -humalassa vai selvällä päällä; samoin myös kävi sen, joka kolmannen -kerran tavattiin Jumalan sanan ja sakramenttien pilkkaamisesta. Kirous, -jos se virkainnossa luiskahti suusta, oli sakoilla sovitettava; mutta -ken humalassa tai pahasta tavasta kiroili, sen täytyi sen lisäksi vielä -julkisesti rykmentin edessä pyytää anteeksi. Noitia, joita siihen -aikaan paljon kuljeksi ympäri muka loitsimassa haarniskoita aseen -pystymättömiksi, ei Kustaa Aadolfin leirissä sallittu. Jalkavaimot -myöskin ajettiin heti pois; mutta aviovaimoa ei estetty seuraamasta -miestänsä. Ryöstäminen vihollisenkin maalla oli kielletty, paitsi kun -päälliköt ruoanpuutteen aikana olivat lähettäneet väkeä muonaa -hankkimaan taikka kun sen ajan tavan mukaan väkirynnäköllä -valloitettava kaupunki luvattiin sotamiehille alttiiksi. Mutta -silloinkaan ei saatu ryöstää mitään kirkoista eikä sairashuoneista, -eikä myöskään tehdä väkivaltaa papeille, vanhuksille, vaimoille eikä -lapsille, jolleivät ne itse ryhtyneet aseihin. -- Ankarat olivat -niinikään rangaistukset pelkuriudesta. Jos joku ratsumieslippukunta tai -jalkaväen komppania oli paennut tappelusta, ennenkuin oli voitu -teräsaseita käyttää, niin päällikkö, jos hän oli siihen syypää, -ajettiin häpeällisesti ulos leiristä, mutta jos syy oli väessä, -hirtettiin heistä joka kymmenes mies, ja toisten täytyi puhdistaa -leiri, majailla erillään muusta armeijasta ja olla liputta, kunnes he -jollakin uljaalla urhotyöllä olivat rikoksensa jälleen hyvittäneet. -Samoin myös päällikkö, joka muuten kuin vain viimeisessä hädässä antoi -linnan vihollisen käsiin, tuli mestatuksi, ja hänen väkensä oli samojen -rangaistusten alainen kuin edellisessä tapauksessa, sillä eroituksella -kuitenkin, ettei ketään hirtetty. Mestaus, vankeus ja sakot, ne olivat -Kustaa Aadolfin sotajoukossa tavalliset rangaistukset, mutta -piiskaaminen oli kokonaan luvatonta, sillä se olisi masentanut soturien -kunniantuntoa. Saman tärkeän tunteen vireillä pitämiseksi oli myös -säädetty, ettei kukaan kunnialtaan poistuomittu tai rikoksen tähden -jollakin lailla pyövelin käsissä ollut saisi sen jälkeen pysyä -rykmentissä. -- Tämmöinen oli henki tässä armeijassa; siinä olikin se -taikavoima, jonka avulla he voittivat keisarin irstaiset, kunnosta ja -kunniasta välittämättömät, kokoon pestatut ja rahan tähden sotivat -palkkalaiset. - -Urhous kuninkaan kuoltuakin pysyi aina edelleen entisellään, mutta -kuri, niinkuin olemme nähneet, höllistyi valitettavasti sangen pian. -Saakoon tässä vielä yksi todistus siitä sijansa. V. 1635, kun -puolalaisten uhkausten tähden päätettiin varustaa vara-armeija, ei -uskallettu lähettää kokonaisia suomalaisia ratsumieslippukuntia -kotimaahan uusien lippukuntain kantaväeksi, siitä syystä, että he -olivat Saksassa tottuneet irstaisuuteen sekä kaikellaiseen -vallattomuuteen ja pelättiin heidän pahojen tapojensa myös tarttuvan -vereksiin rekryytteihin. Vähempi osa heistä vain lähetettiin takaisin -Suomeen, ne nimittäin, jotka välttämättömästi tahtoivat pitää -puustellinsa ja joiden täten ilmenevä synnyinmaanrakkaus oli ikäänkuin -jonkunmoisena takauksena heidän paremmin säilyneestä kunnostansa. Muut -kaikki otettiin pestattuihin lippukuntiin samoilla ehdoilla kuin -muukalaiset. - -Ruotsin sotajoukkojen voitoista tässä sodassa saisimme kuitenkin osaksi -väärän käsityksen, jollemme huomaisi, etteivät ne olleet suinkaan -yksistään ruotsalaisten ja suomalaisten aikaansaamat. Tämä oma väki -ynnä skotlantilaiset palkkasoturit muodostivat tosin armeijan -urhoollisimman, luotettavimman ja parhaimman osan, jolle urhotöistä -tulee suurin ansio; mutta se oli sittenkin vain sangen vähäinen osa -koko sotavoimasta. Ruotsin palveluksessa ja liitossa oli monasti noin -100,000 miestä jalkeilla, vaan varsinaisia ruotsalaisia oli harvoin -enempää kuin 10,000, suomalaisia enintään 6,000 (joissa jälkimäisissä -1,500-2,000 ratsumiestä). Ainoastaan vastoinkäymisen aikoina, jolloin -palkkalaiset tavallisesti luopuivat, sotivat Ruotsin sotaherrat -pääasiallisesti omamaisilla voimilla. - -Saksan tantereet eivät olleetkaan muuten ainoat, jotka silloin Suomen -sotureita vaativat. Liivin-, Viron- sekä Inkerinmaan linnojen -vartioiminen oli yksistään meidän miehille uskottu.[14] Siellä majaili -heitä aina 3-4,000. Ja vietiinpä Tanskan sodan aikana suomalaisia itse -Ruotsinkin suojaksi, ensimäisenä sotavuonna 2,500 miestä ja toisena -vielä 2,300 lisäksi. - -Suomalaisen sotavoiman lukumäärä oli Kustaa Aadolfin aikana suuresti -enentynyt, suhteellisesti vielä enemmän kuin ruotsalaisen. V. 1616, -Venäjän sodan lopulla, oli Ruotsilla 15,400 sotamiestä, Suomella 5,200; -jälkimäiset muodostivat siis ainoastaan neljäsosan koko omamaisesta -armeijasta. V. 1625, jolloin Kustaa Aadolfin laatima uusi järjestys -valmistui, oli jalkaväkeä Ruotsilla 18 rykmenttiä (à 8 komppaniaa) eli -noin 22,000 miestä, Suomella 12 (n. 10,000 m.); ratsuväen luku oli -Ruotsissa 15 lippukuntaa (1,875 m.) Suomessa 12 (1,500 m.). Nyt oli -siis suomalainen jalkaväki 1/3 koko summasta, ja ratsuväki 4/9. -Myöhemmin karttui sotavoima ylimalkaan vielä suuremmaksi, vaikka -viimeksimainittu suhde ruotsalaisten ja suomalaisten välillä tästä -lähtien oli jokseenkin pysyväinen. Tavallisesti oli Suomella -30-vuotisen sodan aikana aseissa vähintään 10-12,000 jalkamiestä, -3-3,500 huovia. Monesti karttui niiden yhteinen luku 16-17,000:een -mieheen. Jos sitten vielä otamme lisäksi aatelin ratsujoukon (100 m., -Ruotsissa 300), meriväen (2-3 komppaniaa à 400 m.) sekä pestatut -sotamiehet (tykkiväen,[15] jalka- sekä ratsumiehiä), niin saamme kokoon -noin 20,000 miehisen armeijan.[16] Tulipa tämä kuorma, raskas kuin se -itsessään oli, sen kautta vielä raskaammaksi, että niin tiheään täytyi -täydentää harvenneita rivejä vereksillä rekryyteillä. Sodat siihen -aikaan olivat näet vielä paljoa tuhoavammat kuin meidän aikana. Huoli -muonan sekä muiden tarpeitten hankkimisesta oli kovin vaillinainen ja -puutteen kautta syntyneet taudit kuluttivat hirveästi väkeä. Eikä ollut -soturien henki Itämeren linnoissa myöskään paljoa paremmassa turvassa, -kun asunnot niissä olivat terveydelle vahingolliset. Täten luettiin -esim. Suomen tavallisen jalka- sekä ratsuväen luku v. 1640 noin -17,300:ksi mieheksi; mutta seuraavana vuonna, vaikka 2,000 rekryyttiä -oli saatu lisään, oli heitä kuitenkin ainoastaan 14,500 jäljellä. - -Ratsumiehiä, niinkuin näimme, otettiin Suomesta aina verraten enemmän, -johon oli syynä heidän kelvollisuutensa. Edellisten kuninkaitten aikana -ei luultu omamaisia hevosia sotaan soveliaiksi; sen vuoksi pestattiin -aina kalliilla hinnalla ranskalaisia ja saksalaisia huoveja. Tämä -väärä luulo katosi nyt Kustaa Aadolfin sotien aikana kokonaan. -Ulkomaalaisetkin rupesivat nyt kehumaan "Ruotsin ja Suomen hevosia, -jotka kyllä ovat saksalaisia pienemmät, vaan tuliset, uupumattomat, -ihmeen kestävät ja helpot elättää". Suomen ratsumiesten kautta -pääasiallisesti tähän aikaan suomalaisten nimi levisikin ympäri -Eurooppaa. Ylimalkaan oli vielä silloin ratsuväki armeijan -vaikuttavimpana osana. Noilla pitkillä, joutuisilla retkillä -30-vuotisen sodan loppupuolella oli usein puolet sotajoukosta huoveja, -sillä jalkaväen oli vaikea päästä kulkemaan Pohjois-Saksan autioiksi -hävitettyjen erämaitten poikki. Jalkamiehiä enimmiten käytettiin -linnaväkenä ja kutsuttiin tavallisesti vain suurempia tappeluita varten -kokoon, joissa kuitenkin myös ratsuväen rynnäkkö oli ratkaisevin. - -Kustaa Aadolfin aikana valmistui Ruotsin valtakunnan sotavoiman -järjestys rykmentteihin, niinkuin se siitä lähtien pysyi. Suomessa oli -seuraavat ratsurykmentit: _Turun_ (Pohjanmaan kanssa), _Uudenmaan_ -(Hämeen kanssa) sekä _Karjalan_ (Savon kanssa). Jalkaväen rykmentit -olivat: _Turun, Porin, Pohjanmaan, Uudenmaan_, läntinen ja itäinen, -_Hämeen, Viipurin_, läntinen ja itäinen, sekä _Savon_. Ennen Kaarle -XII:nnen aikaa ei ollut kuitenkaan tapana mainita niitä näin maakunnan, -vaan ainoastaan everstinsä nimellä. - -Yllälueteltu sotavoima saatiin kokoon seuraavalla tavalla. Tykkiväki -sekä rakuunat (jotka vuoroin ratsain, vuoroin jalan sotivat) -pestattiin. Aatelislippukuntaan lähetti jokainen aatelisherra -tilustensa suuruutta myöten yhden tai useampia täydesti varustettuja -huoveja. Muu ratsuväki syntyi rusthollilaitoksen kaltaisella tavalla; -moni lainlukija, vouti, nimismies, pappi, porvari ja varakkaampi -talonpoikakin antoi siihen miehen aseineen, hevosineen, ja sai siitä -talonsa, kumminkin osaksi, verosta vapaaksi. Nämät kaikki armeijan -osastot olivat siis vapaaehtoisia. Jalka- ja meriväki sitä vastoin -täydennettiin rekryytinotolla. Kymmenen talonpoikaa (kaupungissa 10 -porvaria) oli aina ruotuna, josta yksi piti otettaman sotamieheksi -(kaupungeissa sekä rantapitäjissä merimieheksi). Ensin otettiin -niistä taloista, missä oli paljon miehiä; sitten pienistä, missä ei -paljon työntekijöitä tarvittu. Lesken ainoaa poikaa ei otettu, ei -myöskään mielellään semmoisesta talosta, josta jo yksi mies oli -sotapalveluksessa tai kaatunut. Tätä jälkimäistä ehtoa täytyi kuitenkin -suuren tarpeen tähden monasti rikkoa. Eräs talonpoika Rovaniemellä -esim. pyysi kerta ja saikin veronhuojennusta sillä perustuksella, että -hänellä oli neljä poikaa (joista kaksi jo kaatunutta) jalkaväessä, -viides ratsumiehenä. Ylimalkaan ei sallittu sotamieheksi kirjoitetun -palkata toista edestänsä; mutta toisinaan tehtiin rahan tarpeen aikana -tästä kuitenkin poikkeus. Päiväläiset ja muu irtonainen väki otettiin -kaikki, mitkä vain käsiin saatiin, ruotuihin panematta. - -Tämä rekryytinotto oli kansalle Suomessa kauheasti vastahakoinen ja -peloittava. "Sotamiehenoton aikana", lausui kerta Pietari Brahe -valtaneuvoskunnassa, "on Suomessa aina kyläraitit ihan tyhjinä ja -autioina, vaikka maa sillä välin kyllä on kansakas." Sotapalvelukseen -kykenevät miehet kokivat näet mikä milläkin keinolla pelastaa nahkansa. -Moni piili kotipitäjänsä saloilla, kunnes vaara oli ohitse; moni ei -katsonut tämmöistäkään lymypaikkaa vielä kyllin turvalliseksi. -Joukoittain pakeni miehiä synkille erämaille pitkin Suomenselän -harjanteita, joukoittain karkasi myös rajan yli Venäjälle, taikkapa -Ruotsin puolelle, jossa Helsinglannin, Taalain y.m. maakuntain vuoriset -takamaat tähän aikaan saivat ensimäiset suomalaiset asukkaansa. Saadut -rekryytit täytyi kahleissa, niinkuin pahantekijät, kuljettaa -rykmenttinsä majapaikoille, ja kuitenkin pääsi niitä marssiltakin aina -karkuun. Joka vuosi oli tällä tavoin suuri osa sotamiehiksi määrätyistä -"tietymättömissä". V. 1631 luettiin heitä 1,670, seuraavana vuonna -5,777! Todella ihmeellinen ristiriitaisuus -- tämä kova sotapalveluksen -pelko kotona ja luja, peloton miehuus sotatantereella! Syynä edelliseen -ei tainnut olla ainoastaan pelko sotapalveluksen vaaroja -- vaikka, -niinkuin olemme nähneet, se ei suinkaan ollut perätön -- vaan kenties -vielä enemmän kansallemme ominainen rakkaus rauhaan ja synnyinmaahan. -Sattuihan välistä, että sotamiehiä vielä Saksastakin karkasi, vaaroista -ja vaivoista huolimatta pyrkien kotiin takaisin. Useimmat kuitenkin, -kun kerran olivat virassa, täyttivät tehtävänsä suomalaisella, -vakavalla velvollisuudentunteella. Epäilemättä ilmoitti siis Kustaa -Aadolfin sota-artikkelein suomentaja, Hartikka Speitz, kansansa yleisen -mielen, kun hän varusti esipuheensa näillä säkeillä: - - Kilvet, aseet pois heittäkääm, - rauhan kans riidat peittäkääm, - mut jos toisin ei taid' olla, - eip ole häpee kedoll' kuolla. - -Tämän rekryytinoton epätasaisuuden ja epätietoisuuden tähden koetti -Kustaa Aadolf saada varmemman, vaikka vähemmän tuottavan tavan voimaan. -Määrätyn taloluvun piti olla yhtenä ruotuna, joka saisi hankkia -itselleen miehen pestaamalla tai muulla keinolla, miten tahtoi. Tämä -oli ensimäinen alku vastaiseen ruotuväkilaitokseen. Sitä samaa -valmistettiin myös silläkin säädöksellä, että ratsumiehille sekä -kruunun meriväelle annettiin puustelleja. - -Ylimalkaan eivät kuitenkaan talonpojat suostuneet kuninkaan uuteen -ehdoitukseen. Täytyi siis koettaa toisilla keinoilla saada sotaväen -rivit täyteen. Sydänmaan pitäjille lähetettiin sotamiesparvia -karkureita etsimään ja kiinniottamaan. Yöllä piiritettiin tavallisesti -se talo, missä karkureita arvattiin olevan, ja sitten murrettiin ovet -väkisen auki. Siinä toimessa tehtiin kuitenkin hirveätä väkivaltaa ja -vääryyttä. V. 1620 kävivät Rautalammin pitäjäläiset kenraalikuvernööri -Kaarle Oxenstjernan luona valittamassa. Luutnantti Lassi Antinpoika oli -siellä kuljeskellut majaillen taloissa 20-40:n miehen kanssa. Erään -Leinosen luokse he olivat tulleet yöllä syyttäen häntä siitä, että hän -muka piti karkureita palveluksessaan; hän pantiin sentähden rautoihin -ja ripustettiin kahleilla tuvan lakeen, niin että varpaat juuri vain -ulottuivat lattiaan. -- Nimismies Oksasen talosta he rupesivat viemään -kahta renkiä, joista isäntä kuitenkin sai toisen irti oravakihtelyksen -hinnalla; toinen kuljetettiin Suur-Savon kirkonkylään, missä hänkin -sitten maksoi lunastuksekseen 50 oravannahkaa, 3 markkaa sekä yhden -kirveen. -- Eräältä Kumpulaiselta otti luutnantti paimenen, jonka hän -heti jälleen möi naapuritaloon 11:stä markasta. -- Toiseltapuolen tämä -tehtävä ei ollut sotamiehillekään vaaraton. Talonpojat monasti -puolustautuivat kirveillä, viikatteilla ja välistä ajoivat pakoon -sotamiehet, joita lasten ja vaimojen haukkumasanat seurasivat vielä -kauemmas. Kiinnisaadut karkurit pidettiin sitten tallella -linnantapaisissa tarhoissa, kunnes heitä karttui niin monta, että -kannatti lähettää rantamaille. Semmoinen karkurilinna oli esim. "Kyrön -kantsi" Hämeenkankaan rajalla, nykyisessä Kankaanpään kappelissa -Karvian pitäjässä. - -Rekryyttinsä oli ruodun aina varustettava tarpeellisilla vaatteilla -sekä turkilla; näiden kuluttua hankki kruunu sitten uudet. Univormuista -ei siihen aikaan ollut paljon tietoa; ainoastaan muutamat rykmentit -pitivät samallaisia pukuja. Yleiseksi, käskyllä säädetyksi tavaksi -tulivat univormut vasta v. 1656 Kaarle X:nnen aikana. - -Jalkaväestä oli vain osa varustettu pyssyillä; toisilla oli pitkät -peitset aseena. Nämät peitsimiehet torjuivat rynnäköt, sillä aikaa kuin -pyssymiehet jälleen latasivat tuliputkensa, mikä oli erinomaisen -monitemppuinen ja vitkallinen työ. Pyssyt laukaistiin irtonaisella -sytyttimellä; ei ollut niissä vielä edes piilukkoakaan. V. 1627 soti -Liivinmaalla myös vielä useampia tuhansia suomalaisia jousimiehiä. Se -ei ollutkaan mikään harvinainen suomalaisten alempaa kantaa todistava -seikka. Yhdestä puolalaisten parhaista sotapäälliköistä samalla ajalla -on se kehuva maine olemassa, että hän oli erittäin taitava jousella -ampumaan. Niinikään käytettiin jousta Englanninkin sotajoukossa 17:nnen -vuosisadan alkupuolella. Silloisten pyssyjen hankaluuden ja hitaisuuden -tähden olikin sangen epäiltävää, kumpi ase oli paremmaksi katsottava. -Kaikilla sotamiehillä oli pään suojana rautainen kypäri, ratsuväellä -sitä paitsi myös rintahaarniska. Näillä viimemainituilla oli pistoolit, -mutta miekka oli kuitenkin vaikuttavin ase. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Itä-Preussiin ei Kustaa Aadolf puuttunut, sillä se oli hänen -lankonsa, Brandenburgin vaaliruhtinaan lääninä, vaikka Puolan -yliherruuden alla. - -[2] Tästä Preussin sodasta olisi vielä ollut kerrottavana useampia -Suomen ratsumiesten urhotekoja, mutta ne säästetään myöhemmäksi heidän -päällikkönsä Aake Tottin elämäkertaan. - -[3] Puolivillejä eteläslaavilaisia Itävallasta Turkin rajalta, jotka -palvelivat keisarin sotajoukossa. - -[4] Sen kertomuksen luotettavaisuudesta, joka kertoo seitsemänkymmenen -suomalaisen taistelusta Demminin luona, on ollut väittelyä -historiantutkijain kesken, mutta kun kertomus tavataan jo -samanaikuisissa sodan esityksissä, näyttää uskottavalta, että joku -todellinen tapaus on sen pohjana. - -[5] Rautalammilta saatu katkelma laulusta, jota vielä tämän vuosisadan -alussa kansa muisteli ja lauloi. - -[6] Toista suomalaista ratsumies-eskvadronaa johti tässä Lützenin -taistelussa ratsumestari Wunsch. - -[7] Enimmäksi osaksi lyhentämällä Fryxellin mukaan. - -[8] Tämmöistä kunnianimitystä soi muuten Ranskan kuningas kirjeissään -myös Oxenstjernalle ja Banérille. - -[9] Ruotsalainen Mankell. - -[10] Tohtori, senaattori Ignatius. - -[11] Don espanjankielellä = herra. - -[12] Weserjoen varrella, Hannoverin seudulla. - -[13] Hän oli syntynyt Kirkniemen kartanossa Lohjalla v. 1598. - -[14] Tämä seikka muuttui sitten myöhemmin Kaarle XI:nnen hallitessa, -josta ajasta lähtien siellä oli linnaväkenä pestattuja sotureita sekä -ainoastaan pieni parvi jokaisesta Suomen rykmentistä. - -[15] Tykkimiehiksi mielellään pestattiin suomalaisia, koska ne olivat -niin tarkat ampumaan. - -[16] Siihen aikaan oli Suomen asukasmäärä Käkisalmen läänin kanssa n. -450,000 henkeä; suhteellisesti pitäisi meidän siis tätä nykyä pitää -140,000:miestä sotaväkeä! - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:1, by Julius Krohn - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:1 *** - -***** This file should be named 44857-8.txt or 44857-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/8/5/44857/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |