diff options
Diffstat (limited to '44857-0.txt')
| -rw-r--r-- | 44857-0.txt | 3759 |
1 files changed, 3759 insertions, 0 deletions
diff --git a/44857-0.txt b/44857-0.txt new file mode 100644 index 0000000..499c7fc --- /dev/null +++ b/44857-0.txt @@ -0,0 +1,3759 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44857 *** + +KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA V:1 + +Kustaa Aadolf ja Kristiina: Sodat + + +Kirj. + +JULIUS KROHN + + + +Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914. + + + + + + +SISÄLLYS: + +Puolan sota. + + 1. Riian kaupungin valloitus. + 2. Wallhofin tappelu. + 3. Kustaa Aadolf Preussinmaalla. + +Saksan sota. + + 1. Syyt Kustaa Aadolfin osanottoon. + 2. Kustaa Aadolfin lähtö Ruotsista ja tulo Saksaan. + 3. Seitsemänkymmenen suomalaisen sankarikuolema Demminin lähellä. + 4. Kustaa Aadolf Werbenin leirissä. + 5. Leipzigin eli Breitenfeldin tappelu. + 6. Würzburgin valloitus. + 7. Kustaa Aadolf Reinjoen seuduilla. + 8. Meno Lechjoen yli. + 9. Nälkäsota Nürnbergissä. + 10. Kustaa Aadolfin viimeinen taistelu. + 11. Kustaa Aadolf. + 12. Holhoojahallitus ja kolmenkymmenenvuotisen sodan loppu. + 13. Kustaa Horn. + 14. Torsti Stålhandske. + 15. Eerikki Slang. + 16. Aake Tott, Kustaa Aadolfin lumiaura. + 17. Hakkapeliitat. + +Viiteselitykset. + + + + + + +PUOLAN SOTA. + + + + +1. Riian kaupungin valloitus. + + +Koska Venäjän sota oli onnellisesti päättynyt, oli Ruotsilla nyt enää +vain yksi vihollinen jäljellä, nimittäin Puolan kuningas. Tämänkin +kanssa olisi Kustaa Aadolf sangen mielellään sopinut, sillä hän näki +kyllä, kuinka kipeästi jo hänen valtakuntansa ja kansansa tarvitsi +rauhaa ja hän olisi halunnut loma-aikaa alinomaisista sodankäynneistä +saadaksensa parantaa kaikellaisia juurtuneita epäkohtia. Mutta Puolan +Sigismund oli itsepäisesti vastahakoinen. Lapsimaisella ylpeydellä hän +nimitti itseänsä Ruotsin kuninkaaksi eikä tahtonut kirjeissään suoda +Kustaa Aadolfille muuta arvonimeä kuin Södermanlannin, Neriken ja +Vermlannin herttuan. Tämä olisi kuitenkin ollut jokseenkin viaton +mieliteko; mutta hän yritti samassa myös aina salaisilla kirjeillä sekä +lähettiläillä virittää kapinaa Ruotsin valtakunnan asukkaiden parissa +ja uhkasi Ruotsin alusmaita Virossa. Hänen kykenemätön, saamaton +luonteensa esti häntä kuitenkin kaikista tehokkaammista toimista. Jos +hän Kustaa Aadolfin ensimäisinä hallitusvuosina, sillä aikaa kuin +Ruotsin sotajoukkoja tarvittiin muualla, olisi kaikin voimin käynyt +Viron kimppuun, niin olisi hän luultavasti saanut sen maakunnan +valtaansa. Mutta Sigismundin tuumat nyt niinkuin aina ennenkin pantiin +laimeasti toimeen, ja vähä väliä hän suostui lyhyempiin tai pitempiin +aselepoihin, jolloin sota kokonaan lakkasi. + +Tälle kannalle ei Kustaa Aadolf nyt enää tahtonut jättää asiaa. Joko +piti olla täysi rauha tai täysi sota, jompaan kumpaan hän oli päättänyt +pakoittaa Sigismundia. Vuonna 1621 näyttikin siihen tarjoutuvan sangen +mukava tilaisuus. Puolalaiset näet olivat joutuneet sotaan eteläisten +naapuriensa, turkkilaisten kanssa. Heinäkuussa läksi siis Kustaa Aadolf +Elfsnabbista, Tukholman saaristosta liikkeelle lukuisan, upean +laivaston kanssa, joka kuljetti 12,000 miestä, osaksi palkattua +ulkomaalaista väkeä. Tarkoituksena oli mennä valloittamaan suurta ja +rikasta _Riian kaupunkia_, joka muun Liivinmaan kanssa kuului Puolan +vallan alle. Muutamien päivien perästä saapuikin laivasto, vaikka sen +myrsky ensin oli hajoittanut, onnellisesti Väinäjoen suulle. + +Sigismund ei ollut lähettänyt Riialle enempää kuin 300 varsinaista +sotamiestä avuksi; enempää ei hänellä Turkin sodan vuoksi ollut varaa +antaa. Mutta itse kaupungin porvareita oli paljon ja he olivat +miehuullisia ja sotatemppuihin harjaantuneita, eivätkä tahtoneet ottaa +mitään antautumisehdoituksia korviinsa. He olivat joen suulle +rakentaneet suuren, vahvannäköisen leirin vallituksineen. Siellä liehui +suuri joukko lippuja ja sieltä paukahteli tiheään kiväärin laukauksia. +Ruotsin amiraali, peläten että siellä majaili melkoinen armeija, epäili +useampia päiviä, pitikö hänen panna laivastonsa leirin kanuunatulelle +alttiiksi ja yrittää purjehtia jokea ylös. Kova myrsky, joka aukealla +lahdella ankkuroidulle laivastolle saattoi tuntuvaa vahinkoa, teki +kuitenkin lopun epäilyksistä. Päätettiin, maksoi minkä maksoi, yrittää +päästä leirin sivuitse turvalliseen satamaan. Elok. 4 p:nä läksivät +siten laivat liikkeelle, palavat sytyttimet tykkien vieressä, veneet +täynnä sotamiehiä varalla maallemenoa varten. Mutta -- ihme ja kumma! +-- leiristä ei kuulunut yhtään ainoaa tykin laukausta, ei lentänyt +ainoatakaan luotia! Riikalaiset, niinpian kuin he näkivät tästä totta +tulevan, sytyttivät leirinsä tuleen ja pötkivät kiireesti pakoon +kaupungin muurien taakse. Koko leiri olikin vain ollut sukkelasti +keksitty tyhjä peloite, johon ei ollut viety yhtään ainoata kanuunaa, +ainoastaan muutamia satoja sotamiehiä näön vuoksi. + +Ruotsin sotaväki astui nyt maalle, ja muutamien päivien perästä saapui +vielä lisäksi _Jaakko De la Gardie_ maata myöten Viron kautta +Viipurista; tuoden kanssansa 4,400 suomalaista. + +Nyt piiritettiin Riika kaikilta haaroilta. Suomalaiset sijoitettiin +niin sanotun myllykaivannon viereen pohjoispuolelle kaupunkia. +Tulikidat rupesivat ankarasti lennättämään luoteja ja pommeja +kaupunkiin, välistä tuhannen kappaletta päivässä. Muurit, vaikka ne +olivatkin paksut, alkoivat siitä jonkun ajan perästä mureta ja tornit +raueta raunioiksi. Mutta Riian porvarit eivät kuitenkaan olleet vielä +millänsäkään. He sammuttelivat valppaasti pommien sytyttämiä tulipaloja +ja torjuivat pelottomasti päältänsä kaikki rynnäköt. + +Riikalaiset luottivat siihen, että heidän kuninkaansa ei voisi olla +auttamatta niin tärkeätä kaupunkia. Eräänä päivänä ilmaantuikin +porvarien suureksi iloksi Puolan lippuja metsäisille harjuille joen +eteläpuolelle. Mutta ilo ei ollut kovin pitkällinen. Puolalaisten +päälliköllä Radzivilillä ei ollut muuta kuin 5,000 ratsumiestä +muassansa. Yritettyään pari kertaa saada osan väkeänsä kaupunkiin, +pakeni hän jälleen, sillä Kustaa Aadolfin moninkertaista, tykeillä +varustettua, vahvoissa leireissä majailevaa voimaa vastaan hän ei +voinut mitään. + +Nyt kiihtyi ruotsalaisten tuli vielä entistä kiivaammaksi ja teki päivä +päivältä yhä enemmän vahinkoa sitä myöten kuin piirityskaivannot +lähenivät. Kuningas oli aina etupäässä mitään vaaroja pelkäämättä. +Kerta lensi tykin luoti aivan hänen telttansa läpi, vaan hän ei +sallinut siirtää majaansa toiseen paikkaan. Tämä pelottomuus oli myös +sotureille hyvänä esimerkkinä. Muutamat uivat eräänä yönä valliojan yli +ja sitoivat nuoria hakuliin (pölkkyaitaan), joiden päälle pantiin +verkkoja, ja niitä myöten kapusi uljas rynnäkköjoukko yli. Eikä +aikaakaan, niin oli vallinkulma heidän käsissänsä, vaikka +kaupunkilaiset tekivätkin lujaa vastarintaa. Jonkun aikaa sen perästä +onnistui myös rynnäkkö Hiekkaporttia vastaan, jonka ruotsalaiset saivat +valtaansa. + +Nyt jo pidettiin kaupungin valloitusta niin varmana, että Oxenstjerna +kerran päivällispöydässä leikillään kumarsi kuninkaalle ja joi Riian +uuden arkkipiispan maljan. Kustaa Aadolf vastasi nauraen sillä, että +hän joi uuden Vendenin piispan terveydeksi, ja myöhemmin hän antoikin +koko sen hiippakunnan maat Oxenstjernalle lääniksi. + +Koko viikon kesti kuitenkin vielä, ennenkuin kaupunki antautui. Vihdoin +viimein varusti Kustaa Aadolf kaikki lopullista rynnäkköä varten, jonka +piti tapahtua syysk. 12 p:nä. Vähää ennen lähetti hän kuitenkin +torvensoittajan kaupunkiin kirjettä viemään, jossa hän kehoitti Riian +porvareita luopumaan vastarinnasta, josta ei voinut enää olla mitään +apua, vaan ainoastaan turhaa verenvuodatusta ja kaikellaista julmuutta, +niinkuin väkirynnäköllä valloitetuissa kaupungeissa ainakin. Nyt +viimeinkin taipuivat riikalaiset ja avasivat porttinsa. + +Tämä oli ensimäinen suuri sankarityö, jolla Kustaa Aadolf käänsi +puoleensa maailman silmät. Sillä valloitettu kaupunki oli yli koko +Euroopan kuuluisa rikkaudestaan ja vahvuudestaan, ja sen valloittaminen +oli vaatinut erinomaista piiritystaitoa, erinomaista lujuutta ja +miehuutta. + + + + +2. Wallhofin tappelu. + + +Riian valloituksen jälkeen jatkui sotaa muutamia vuosia laimeammalla +tavalla, ja vähä väliä sitä yritettiin lopettaa rauhanhieromisilla. +Mutta v. 1625 tuli Kustaa Aadolf taas Liivinmaalle suuremman sotavoiman +kanssa ja läksi uudelle, pitemmälle valloitusretkelle. Hän itse +ruotsalaisen väen kanssa kulki Väinäjoen rantoja myöten ja otti +valtaansa siellä olevat pienet linnat; tunkeusipa hän sitten sieltä +vielä Kuurinmaallekin ja valloitti sen pääkaupungin Miittavan sekä +useampia muita pienempiä. Sillä välin Jaakko De la Gardie ja Kustaa +Horn suomalaisineen pakoittivat Tarton kaupungin antautumaan sekä myös +vähitellen kaikki muutkin Liivinmaalla puolalaisten vallassa olevat +vahvat paikat. + +Syksyn tullen hajosi armeija senaikuisen tavan mukaan talvimajoihinsa; +Ruotsin sotavoima otti asuntonsa pitkin Väinäjoen rantakyliä. Siellä +rupesivat kuitenkin pian ankarat taudit sitä ahdistamaan, kun oli +asunnoista puutetta ja seudut olivat matalat, rämeiset. Moni kuninkaan +likeisimmistäkin seuralaisista sairastui ja kuoli. "Minun täytyy", +kirjoitti Kustaa Aadolf kotiin ystävälleen Aksel Oxenstjernalle, "nyt +itse olla omana kamreerinani ja käsikirjurinani, ja jos +uuninlämmittäjäkin nyt vielä sairastuisi, saisin olla omnia tria +(kaikkena kolmena)". + +Tämä huolettava kivulloisuus armeijassa ei kuitenkaan masentanut +kuninkaan eikä hänen soturiensa miehuutta. Uuden vuoden aikana 1626 +tuli leiriin sanoma, että eräs puolalaisten parhaista päälliköistä, +Sapieha, kokoili melkoisia sotajoukkoja _Wallhofin_ kartanon tienoille +Liivinmaan etelärajalle. Hänen kimppuunsa päätti nyt Kustaa Aadolf +äkkiä karata, ennenkuin puolalaiset olisivat karttuneet liian +lukuisiksi. Voidakseen sen sitä arvaamattomammin tehdä, otti hän mukaan +ainoastaan 1,000 valittua jalkasoturia sekä parituhatta ratsumiestä, ja +riensi niiden kanssa Väinäjoen yli. Perille tultua tammik. 6 p. +havaittiin kuitenkin, että hanke jollakin lailla oli tullut vihollisen +tietoon; puolalaiset olivat varuillansa, sotarintaan asetettuina. Tämä +sotarinta ei ollut kuitenkaan oikein huolellisesti ja tarkasti +järjestetty. Puolalaisia oli vähintänsä 5,000; heillä oli siis suuri +ylivoima. Paitsi sitä oltiin nyt aukealla tantereella, jolla heidän +ratsuväkensä tähän asti aina oli ollut meidän miehiä etevämpi. +Puolalaiset eivät koskaan puhuneet muuten kuin nauraen ja ylenkatsoen +noista pikkaraisista Suomen hevoskoneista sekä niiden selässä istuvista +lyhytlylleröisistä miehentyngistä. Mitä hätää nytkään muka niistä olisi +voinut olla! Mutta Kustaa Aadolfin ratsujoukko, joka tässä +tilaisuudessa melkein kokonaan oli suomalainen, törmäsi kohta itse +kuninkaan sekä _Kustaa Hornin_ johdolla hurjalla vauhdilla vihollista +vastaan. Heidän tavallinen sotahuutonsa: "Hakkaa päälle! Hakkaa +päälle!" kajahti aivan Sapiehan omien rivien keskellä, ennenkuin +puolalaiset kerkesivätkään ihmettelystään tointua. Eipä aikaakaan, niin +kääntyi hänen hevosväkensä pakoon, ja vähäisen vastarinnan jälkeen +seurasivat jalkamiehetkin samaa esimerkkiä. Vihollisia makasi 5-600 +tantereella, lukuunottamattakaan niitä, jotka sitten paetessaan metsiin +saivat surmansa. Viisi lippua, kolme tykkiä, koko kuormaston sekä 150 +vankia, niiden joukossa myös taitavan päällikön Gonsievskin, saivat +voittajat saaliiksensa. + +Riian valloitus oli ollut ensimäinen suuri piiritys, joka oli tehnyt +nuoren Ruotsin kuninkaan nimen länsimailla tutuksi. Wallhofin voitto +oli nyt ensimäinen, jonka hän oli saanut aukealla kedolla, ja se lisäsi +taas hänen mainettansa. Ja ylpeydellä voimme me suomalaiset kehua, että +kunnia sinä päivänä tuli melkein yksinomaan meidän poikien osaksi, +sillä muu väki, niinkuin tästä tappelusta sepitetty latinalainen +ylistysruno vakuuttaa, ei kerinnytkään avuksi, ennenkuin kaikki jo oli +loppuun suoritettu. + + + + +3. Kustaa Aadolf Preussinmaalla. + + +Liettualaiset, joiden rajoja sota nyt lähinnä uhkasi, olisivat tämän +tappelun jälkeen olleet sangen taipuvaiset rauhaan. Mutta varsinaiset +puolalaiset ja heidän kanssaan myös itse kuningas Sigismund eivät vielä +tahtoneet kuulla sanaakaan sovinnosta. Siksi päätti Kustaa Aadolf mennä +heitä vielä likemmältä ahdistamaan ja purjehti alkukesällä 1626 +melkoisen sotavoiman kanssa Preussinmaalle. Tämä rantamaakunta, vaikka +sen asukkaat suurimmaksi osaksi olivatkin saksalaisia siirtolaisia, +kuului siihen aikaan vielä Puolan vallan alle ja oli näille varsin +tärkeä, koska heidän parhaan kauppaväylänsä, Veikseljoen, suu juuri oli +siellä. Sitäpä tahtoikin nyt Kustaa Aadolf heiltä tukkia, jotta he +saisivat oikein havaita, miltä sota tuntui. Kesäk. 27 p. laskettiin +maalle likellä Pillaun kaupunkia, ja kuukautta myöhemmin olivat jo +Braunsberg, Frauenburg, Elbing, Marienburg, Dirschau sekä useat muut +Länsi-Preussin[1] pienemmät kaupungit valloitetut. Sigismund oli +tapansa mukaan taas kauan vitkastellut, ennenkuin hän pääsi +liikkeelle, eikä hänessä ollut sittemminkään menetettyjen paikkojen +takaisinottajaa. + +Seuraavana vuonna teki Kustaa Aadolf yrityksen _Danzigia_, +Länsi-Preussin suurta ja vahvaa pääkaupunkia vastaan. Yöllä oli määrä +lotjilla viedä väkeä Veikseljoen yli kaupungin muurien edustalle ja +sitten äkki arvaamatta rynnätä esiin. Mutta sotamiehet olivat +tottumattomat kulkemaan veneissä; lotjat joutuivat epäjärjestykseen, +useat törmäsivät yhteen. Täten syntyi melua, joka herätti kaupungin +vartijain huomiota, ja pian alkoi lentää suhista luoteja valleilta, +tehden tuntuvaa vahinkoa. Pyyhkäisipä yksi pyssyn luoti vatsaan itse +kuningasta, joka tavallisuuden mukaan oli pienessä veneessä etummaisten +keskellä, niin että vain lihavuus varjeli hänet kuolemasta. Kuitenkin +Kustaa Aadolf vaipui veneen pohjalle ja tämä näkö masensi vallan +sotamiesten rohkeuden. Tyhjin toimin soudettiin jälleen takaisin +menetettyä melkoisesti väkeä. -- Yhtä onnettomasti kävi myös v. 1628, +kun Kustaa Aadolf säännöllisellä piirityksellä koetti saada Danzigia +valtaansa. Loppumattomat sateet paisuttivat silloin Veikselvirtaa +siihen määrään, että piirittäjien täytyi paeta pois leiripaikoiltaan. +Jäivätpä muutamat joukot tulvan äkkiä noustessa sulkeuksiin ikäänkuin +saariin, joista heitä täytyi veneillä käydä noutamassa. + +Parempi menestys sitä vastoin oli ylimalkaan aukealla tantereella. +Puolalaiset voitettiin melkein joka ainoassa tappelussa, ja Ruotsin +joukot, joiden johtajina usein mainitaan suomalaiset ratsumiehet _Aake +Tott_ ja Klaus Kristerinpoika Horn, etenivät yhä syvemmälle +varsinaiseen Puolaan. Kävivätpä lentävät partioparvet Masoviassakin +asti, vieläpä itse Varsovankin likiseuduilla, missä sataan vuoteen ei +oltu enää vihollista nähty. + +Kustaa Aadolf oli kaikissa otteluissa aina etumaisena, näyttäen +sotureilleen urhouden ja uljauden esimerkkiä. Tietysti joutui hän täten +montakin kertaa ankariin vaaroihin. Kerrankin esim. oli hän joutunut +ihan keskelle vihollisjoukkoa, missä ei näyttänyt olevan muuta kuin +surmaa tai vankeutta tarjona. Eräs hänen ratsumiehistään sen kuitenkin +hyvissä ajoin huomasi. "Tulkaa", huusi tämä muutamille kumppaneilleen, +"autetaanpa veikkoa, joka tuolla on pulassa!" Olipa se sangen sukkelaa, +ettei hän maininnut kuningasta edes nimeltä, sillä sen kuultuansa +olisivat tietysti viholliset vielä kiivaammin koettaneet saada häntä +valtaansa. Ratsumiehet saivat nyt äkillisellä rynnäköllä Kustaa +Aadolfin vapautetuksi. Hetken kuluttua huomasi kuningas, että tuo +samainen ratsumies oli joutumaisillaan vangiksi. Nyt hän vuorostaan +keräsi parven miehiänsä, ajoi pois puolalaiset ja huusi iloisesti: "Kas +nyt on kuitti, veli veikkoseni!" -- Toisen kerran taas oli Kustaa +Aadolf kahden kesken erään henkivartijansa kanssa ratsastanut ylös +harjulle, mistä hän kaukoputkella katsasteli vihollisten leiriä. Sen +huomattuaan hiipi kaksi puolalaista hiljaa heidän taakseen. +Henkivartija näki heidät vasta, kun he jo olivat ihan likellä. Hänen +hätähuutonsa kuultuaan kerkesi kuningas vain käännähtää, tempaista +miekkansa tupesta ja kohottaa sen suojuksen vihollisen sapelia vastaan. +Ensimäinen sivallus katkaisi kuninkaan miekan kädensuojuksen, toinen +leikkasi pois palan hänen hattunsa reunasta. Mutta ennenkuin kolmas +sivallus iski, pistikin Kustaa Aadolf, joka oli taitava miekkailija, +vihollisensa kuoliaaksi. Toisen oli jo sillä välin henkivartijan +pistoolinluoti kaatanut. -- Vielä kolmannessa tilaisuudessa sattui +luoti kuninkaan olkapäähän, niin lähelle kurkkua, että sitä oli +mahdoton poistaa. "Anna sen sitten olla", virkkoi Kustaa Aadolf +välskärille, "olkoon vain siellä muistona!" Ja sinne se jäikin hänen +kuolinpäiväänsä saakka, tehden kuitenkin sen verran haittaa, ettei +hänen enää ollut mukava käyttää rautahaarniskaa, vaan sai hän +enimmäkseen tyytyä nahkapaitaan. -- Sotamiehet olivat näistä monista +kuninkaansa urhouden osoituksista suuresti iloissaan ja innoissaan. +Mutta päälliköt pelkäsivät usein, he kun paremmin käsittivät, minkä +korvaamattoman vahingon Kustaa Aadolfin kuolema tuottaisi isänmaalle. +Mutta turhat olivat kaikki heidän kehoituksensa varovaisuuteen. "Ei ole +vielä koskaan yksikään kuningas saanut sotatantereella surmaansa", oli +Kustaa Aadolfin vastaus. + +Alinomaiset tappiot olisivat muuten nyt jo pakoittaneet puolalaisia +rauhansovintoon; mutta heillä oli vielä yksi toivo jäljellä, se +nimittäin, että Espanja ja Itävalta lupauksensa mukaan lähettäisivät +heille apua. V. 1629 saapuikin viimein 10,000 miestä keisarin väkeä. +Silloin oli juuri protestanttien koko vastarinta Saksanmaalla tullut +kukistetuksi ja keisarin ylipäällikkö Wallenstein saattoi antaa pois +osan liioista sotajoukoistansa. Mutta Kustaa Aadolfkin puolestansa oli +suuresti enentänyt voimaansa ja saavuttanut edelleenkin voittoja. Täten +tuli nyt vihdoin vuodeksi välirauha toimeen. Ehdot olivat Ruotsille +sangen edulliset. Sigismund sai tosin pitää hänelle rakkaan, joskin +tyhjän Ruotsin perintökuninkaan nimen, mutta Kustaa Aadolfille jäi +Riika ja Liivinmaan ynnä useimmat Preussissä valloitetuista +kaupungeista.[2] + + + + + + +SAKSAN SOTA. + + + + +1. Syyt Kustaa Aadolfiin osanottoon. + + +Samaan aikaan kuin Kustaa Aadolf temmelteli Liivin- ja Preussinmaalla +puolalaisten kanssa, oli Saksassakin pauhannut suuri taistelu. +Pitkällinen viha protestanttien ja katolilaisten välillä oli vihdoinkin +leimahtanut julkisodaksi. Voitto yhä enemmän kallistui jälkimäisten +puolelle, joiden johtajana oli itse Saksan keisari Ferdinand. Hädissään +olivat protestantit jo kerran kutsuneet avukseen muukalaisen, Tanskan +kuninkaan Kristian IV:nnen; mutta hänkin voitettiin ja pakoitettiin +lupaamaan, ettei hän enää sekaantuisi Saksan asioihin. Nyt näytti +perikato uhkaavan puhdistetun opin uskolaisia Saksanmaalla. Keisarin +väki sorti ja raasti armottomasti ja esteettömästi onnetonta kansaa +protestanttisissa seuduissa. Itse keisarikin antoi v. 1629 n.s. +peruutusjulistuksen, jolla hän määräsi, että kaikki katoliselta +kirkolta uskonpuhdistuksen aikana pois joutuneet maatilat piti sille +jälleen annettaman takaisin. Ne olivat jo nyt sata vuotta perinnön ja +oston kautta kulkeneet kädestä käteen; arvaahan siis, miten suurta +vääryyttä se julistus tuotti niiden silloisille omistajille. +Uskonvapauden poistamisesta ei tosin vielä ollut puhetta; mutta kuka +saattoi siinäkään suhteessa enää mitään toivoa, kun näki, millä +säälimättömällä kovuudella Ferdinand omissa perintömaissansa, missä +hänellä oli täysi valta, pakotti protestanttisia alamaisiansa katolisen +kirkon yhteyteen. + +Kustaa Aadolf oli hyvin harras protestantti; samalla oli myös +hengenvapaus hänestä ihmisen kallein tavara. Syvimmällä surkuttelulla +hän katseli siis, miten hänen uskolaisparkojansa Saksassa sorrettiin, +ja suuresti häntä ahdisti se pelko, että protestanttinen usko voisi +tulla sieltä peräti hävitetyksi. Hänessä paloi kiivas halu noita +hädänalaisia uskonveljiä auttamaan; sillä hänen mielestänsä samoinkuin +yksityinen ihminen on kansansa jäsen ja velvollinen sen hyväksi itsensä +uhraamaan, samoin myös jokainen yksityinen kansa on ihmiskunnan +jäsenenä velvollinen yhteisen edun vuoksi panemaan itsensä alttiiksi +ja rientämään sorrettujen veljiensä avuksi. Tätä hänen jaloa +auttamishaluansa vastusti kauan aikaa kuitenkin se pelko, etteivät +hänen voimansa siihen riittäisi ja että hänen oma kansansa, josta hänen +velvollisuutensa ennen kaikkea oli pitää huolta, voisi tällaisen +vaarallisen ja suuren hankkeen johdosta joutua turmion omaksi. +Vähitellen haihtuivat kuitenkin nämät epäilykset. Puolan sodassa Kustaa +Aadolf oppi luottamaan omaan sotataitoonsa ja myös soturiensa +urhoollisuuteen ja voimaan. Saman sodan loppupuolella hän paitsi sitä +huomasi yhä selvemmin, että taistelu Saksan keisaria vastaan kaikissa +tapauksissa tulisi välttämättömäksi. Ferdinand, niinkuin ennen on +kerrottu, lähetti suuren sotajoukon puolalaisten avuksi. Kirjeissään +hän ei koskaan tahtonut suoda Kustaa Aadolfille kuninkaan arvonimeä, +osoittaen siten selvästi, että hän puolusti Sigismundin oikeutta +Ruotsin kruunuun. Ylimmäinen keisarillinen sotapäällikkö, +_Wallenstein_, päästyänsä Saksan pohjoisrannoille asti, jossa hän +piiritti protestanttisena pysynyttä Stralsundin kaupunkia, otti +itselleen valtioamiraalin nimen ja rupesi hankiskelemaan sotalaivastoa +Itämerelle. Silminnähtävästi oli aikomus lähteä kukistamaan Ruotsia +Sigismundin vallan sekä paavin ikeen alle. + +Asiain näin ollen Kustaa Aadolf päätti kun päättikin itse lähteä +vihollista vastaan. Hänen mielestänsä oli paljoa edullisempaa +Ruotsille, jos sotatantereeksi tulisi vieras maa, ja paitsi sitä olisi +kunniakin paljoa suurempi, jos samalla myös onnistuisi pelastaa nuo +onnettomat uskonveljet sorron alta. + + + + +2. Kustaa Aadolfin lähtö Ruotsista ja tulo Saksaan. + + +Valtaneuvoskunta huolestui ensin suuresti, kun sille ilmoitettiin +kuninkaan tuumat; sillä vähäisen Ruotsin taistelu kristikunnan +mahtavinta hallitsijaa vastaan näytti kovin vaaralliselta, miltei +mahdottomalta. Mutta toiselta puolen ei kukaan myöskään voinut todistaa +perättömiksi esiintuotuja syitä. Vielä enemmän vaikutti Kustaa Aadolfin +into asian ratkaisuun. "Kuningasta", niin sanoi viisas Oxenstjerna, +"innostaa voimallinen henki, jota ei mikään saata vastustaa." + +Neuvoskunnan taivuttua kutsuttiin v. 1630 säädyt Tukholmaan kokoon ja +esitettiin heillekin tämä asia. Kaikki näkivät aivan selvään, miten +suuria uhrauksia, miten paljon varoja ja verenvuodatusta Ruotsin +valtakunnalta tällainen suuri yritys vaatisi; mutta sittenkään ei +ainoakaan ääni noussut vastaan. Ihmeteltävällä mielenjaloudella päätti +koko kansa uhrata itsensä pyhän asian hyväksi. Toukok. 20 p. +kokoontuivat sitten säädyt yhteiseen kokoukseen valtasaliin, johon myös +Kustaa Aadolf saapui, taluttaen nelivuotista tytärtään. Tälle pienelle +kruununperilliselle vannottiin nyt uskollisuudenvala, ja hyväksyttiin +ehdoitus hallituksen järjestämisestä kuninkaan poissaollessa. Sen +jälkeen piti Kustaa Aadolf liikuttavan ja jalon jäähyväispuheen +alamaisilleen. "Minä lähden", lausui hän muun muassa, "nyt taisteluun, +joka on paljoa vaikeampi ja vaarallisempi kaikkia edellisiä. En tee +sitä kevytmielisyydestä enkä myöskään -- sen Jumala voi todistaa! -- +minkään yksityisen edun tai turhan sodanhimon tähden. Vaan keisari on +minut monella tavalla pakoittanut tähän. Hän on häväissyt minua, +auttanut vihollisiamme ja sortanut uskolaisiamme, jotka, sekä +hengellisessä että maallisessa orjuudessa kituen, huoaten ikävöivät +pelastusta, eivätkä heidän huokauksensa, jos vain Jumala apunsa suopi, +tarvitse olla turhat. -- Mitä minuun tulee, niin tiedän vallan hyvin, +mikä minun kohtalokseni voipi tulla. Monessa paikassa olen jo Ruotsin +valtakunnan puolustukseksi vuodattanut vertani ja saanenpa vielä +vihdoin antaa henkenikin, sillä ruukku käy kaivolla siksi, kunnes se +särkyy." Kyyneleet puhkesivat puheen lopussa kuninkaan omistakin +silmistä esiin, eikä kuulunut salissa pitkään aikaan muuta kuin +läsnäolevien hiljaisia, väkisin pidätettyjä nyyhkytyksiä. Sitten Kustaa +Aadolf luki ääneensä vielä lyhyen rukouksen ja läksi pois salista. + +Vielä kerta oli kuitenkin valtiopäivämiesten suotu olla rakkaan +kuninkaansa seurassa; heidät kutsuttiin näet sinä päivänä palatsiin +päivällisille. Kustaa Aadolf kulki pöydästä pöytään ja puhutteli +melkein jokaista erikseen. Hän oli tässä tilaisuudessa vielä +tavallistakin lempeämpi ja herttaisempi. Vakavan sekainen iloisuus +vallitsi koko juhlatilaisuudessa. Tuntuipa siltä kuin kaikki +läsnäolijat olisivat aavistaneet, että kuningas ja hänen kansansa +olivat tässä nyt viimeistä kertaa yhdessä, ja kuin olisi tästä +eronhetkestä vielä oikein tahdottu nauttia. + +Laivasto seisoi jo sillä välin odottamassa Elfsnabbissa; sotaväki +majaili aluksissa, ja kaikki lähtövarustukset olivat päättyneet. +Kuninkaan tultua nostettiin heti ankkurit ja kuljettiin myötäisellä, +kohtuullisella tuulella joutuisasti meren poikki. + +Juhannuspäivänä 1630 läheni Ruotsin laivasto Pommerin rantaa. Se päivä +oli jo ennestään merkillinen protestanttien historiassa; sillä juuri +sata vuotta sitten oli heidän uskontunnustuksensa ensi kertaa astunut +julkisesti valtiollisella alalla esiin, kun se Augsburgin +valtiopäivillä tuotiin keisarin nähtäväksi. + +Aikomus oli ensin ollut laskea Rügen-saarta kohti ja vapauttaa se +keisarillisten sotajoukkojen vallasta, mutta kun tuli tiedoksi, että +ruotsalainen apujoukko, joka jo vuotta ennen oli lähetetty Stralsundin +avuksi, nyt oli koko saaren valloittanut, purjehdittiin suoraan +Usedom-saarelle. + +Kustaa Aadolf itse oli ensimäisiä, jotka astuivat jalallaan Saksan +rannan hiekalle. Hän laskeusi siellä heti toiselle polvelleen ja +rukoili ääneensä. Noustuaan jälleen pystyyn huomasi hän kyyneleitä +ympärillä seisovien herrojen silmissä. "Älkää itkekö", lausui hän +silloin, "vaan rukoilkaa Jumalaa sydämen pohjasta! Harras rukous on jo +puoli voittoa." Sitten hän tarttui lapioon ja alotti omin käsin +vallituksen, joka nyt luotiin leirin ympärille. Sotaväen tuontia maalle +jatkettiin yötä myöten, ettei paraillaan oleva edullinen tyyni ilma +menisi hukkaan. Valaistuksena tässä yöllisessä toimessa olivat +ylt'ympärillä palavien kylien liekit. Pakoon lähtevät kroatit[3] olivat +täten vielä tahtoneet käyttää valtansa viimeistä hetkeä. + +Keisarin hovissa ja ylimalkaan Saksan katolisissa osissa ei oltu +Ruotsin armeijan tulosta paljon millänsäkään. Äskeiset voitot sekä +protestanttien ja heidän auttajansa, Tanskan kuninkaan, kukistus olivat +paisuttaneet heidän ylpeyttänsä. "Onpa taas pikkiriikkinen vihollinen +meidän kimppuumme tipahtanut!" näillä sanoilla Ferdinand Regensburgin +valtiopäivillä ilmoitti asian muutamille Saksan ruhtinaille. Wienissä +laskettiin pilkkaa siitä, että muka Ruotsinkin kuningas vaati itselleen +majesteetin arvonimeä. "Mokoma majesteetti", arveltiin, "pian sulaa, +kunhan vain joutuu meidän eteläisen auringon paahteeseen!" Seurauksena +tästä ylenkatseesta oli se, että sotavarustukset kävivät huolettomasti +ja laimeasti. Vaativatpa Saksan ruhtinaat juuri tällä hetkellä keisarin +taitavan ja voittoisan ylipäällikön Wallensteinin eroittamista virasta +sen johdosta, että hän oli menetellyt kovin röyhkeästi ja +väkivaltaisesti. Conti, joka peri hänen paikkansa, ylenkatsoi myöskin +niin perinjuurin Ruotsin sotavoimaa, ettei hän edes yrittänytkään estää +Kustaa Aadolfin maallepääsöä. Hänen mielestään olikin parasta antaa +heidän tulla, jotta heidät sitten saisi yhdellä iskulla kerrassaan +hävitetyiksi. + +Ilman mitään vastarintaa levisi siis Kustaa Aadolfin sotavoima kaikkien +Oderjoen suussa olevien saarten yli, jopa he ottivat mannermaallakin +useampia läheisiä kaupunkeja haltuunsa. Joka paikassa tervehti kansa +heitä, niinkuin pelastajia ainakin; sillä Kustaa Aadolf oli opettanut +miehensä ankaraan kuriin. He eivät ryöstäneet halvintakaan kalua, eivät +tehneet vähintäkään väkivaltaa. Päinvastoin he usein omista vähistä +ruokamääristään jakoivat ryöstetyille, nälkää näkeville asukkaille. +"Emme käy sotaa", oli kuninkaalla tapana sanoa, "yksinään oman hyötymme +vuoksi, vaan myös tämän onnettoman Saksan kansan tähden; emme ole +tulleet heitä sortamaan, vaan päinvastoin tuomaan heille rauhaa ja +vapautta, sekä hengellistä että maallistakin." + + + + +3. Seitsemänkymmenen suomalaisen sankarikuolema Demminin lähellä. + + +Saksan sotaan käsketty suomalainen väki ei ollut saapunut yhdessä +kuninkaan kanssa, vaan tuli perille vasta vähää myöhemmin, heinäkuun +alassa. Turussa ei sattunut olemaan tarpeeksi laivoja sillä kertaa; +siitä syystä ei voitu lähettää enempää kuin Savon ja Porin +jalkarykmentit sekä seitsemän ratsumieslippukuntaa, jotka +viimeksimainitut, samoinkuin myös seuraavana vuonna lisäksi tulleet +viisi lippukuntaa, olivat Uudenmaan ja Hämeen läänistä sekä Turun +puolelta kotoisin. Meidän miesten luku ei ollut siis ensi alussa +suinkaan suuren suuri, mutta eipä ollut ennättänyt edes kuukauttakaan +kulua, ennenkuin he saivat jo tilaisuuden näyttää, että "miehuudella +sotia käydään, eikä miesluvulla". + +Kustaa Aadolfin nopeat valloitukset olivat nyt vihdoin herättäneet +Contin suruttomuuden unesta. Hänen ylenkatseensa oli nyt muuttunut +peloksi. Hän ei enää toivonutkaan suoralla, rehellisellä taistelulla +voivansa vastustaa tuota voittoisaa vihollista, vaan rupesi, niinkuin +hänen aikaisillaan viekkailla italialaisilla oli tapana, koettamaan +kaikellaisia häijyjä salakeinoja. Hänen kehoituksestaan läksi toinen +italialainen, everstiluutnantti Del Ponte, Ruotsin leiriin, valehdellen +olevansa tyytymätön karkulainen, joka halusi päästä kuninkaan armeijan +palvelukseen. Hänen oikea tarkoituksensa oli kuitenkin väijyä Kustaa +Aadolfia ja odottaa sopivaa hetkeä, jolloin hän saisi hänet murhatuksi +tai vielä mielemmin elävältä saatetuksi keisarillisten käsiin. + +Alussa elokuuta läksi Kustaa Aadolf eräänä päivänä itse tiedustelemaan +vihollisten asemaa Demminin kaupungin luona Pommerissa, vieden +kanssansa ainoastaan seitsemänkymmentä suomalaista ratsumiestä. Sen +nähtyänsä riensi Del Ponte heti salaa ruotsalaisten leiristä Contin +luoksi, otti häneltä 1,500 neapelilaista kyrassieriä ja asettausi +väijyksiin kahdenpuolen erästä rotkotietä, josta tiesi kuninkaan matkan +käyvän. Sinne saapuikin pian Kustaa Aadolf pienen parven kanssa, +aavistamatta tätä ilkeää petosta. Yht'äkkiä karkasivat neapelilaiset +esille, sulkien tien sekä edestä että takaa ja vaatien antautumista. +Mutta Suomen pojat, vaikka heitä oli vain yksi kahtakymmentä vastaan, +kävivät piiriin kuninkaansa ympärille ja alkoivat aika miesten tavalla +hakata päälle kaikille haaroille. Kerta toisensa jälkeen onnistuikin +heidän torjua viholliset päältänsä. Heillä näet oli se suuri etu, että +he saivat vapaasti käyttää kaikkia aseitansa, kun sitä vastoin Del +Ponte oli ankarasti kieltänyt väkeänsä pistooleilla ampumasta. Hän +tahtoi, jos mahdollista, saada kuninkaan elävältä vangiksi; myös +pelkäsi hän, että alinomainen pauke saattaisi herättää jonkun ehkä +lähiseuduilla kuljeskelevan ruotsalaisen partiojoukon huomiota. Jonkun +ajan perästä suuttuivat kuitenkin neapelilaiset tähän epätasaiseen +taistelutapaan, joka heiltä jo oli vienyt sangen monta uljasta +kumppania. Hekin tempasivat vihdoin pistoolinsa esille, joiden luodit +nyt rupesivat tiheästi lentelemään suomalaisten keskelle. Täten +alkoivat pian heidän urhojensa rivit harveta peloittavalla tavalla. +Kuninkaankin alta ammuttiin hevonen, eikä yksikään hänen miehistään +päässyt tuossa kauheassa käsikähmässä niin likelle, että olisi voinut +antaa hänelle toisen hevosen. Kustaa Aadolfin oli siis pakko antautua +vangiksi eräälle neapelilaiselle kyrassierille. Mutta samassa +kajahtikin melkein jo kuulumattomaksi heikontunut huuto "Hakkaa päälle" +taas uudella, monenkertaisella, kiihtyneellä voimalla ja sitä seuraavat +suomalaisten sivallukset näyttivät hämmästyneelle viholliselle, että +sotaonni, samoinkuin muukin onni, on sangen liukas luiskahtamaan. Del +Ponten lähdettyä olivat näet muutamat varovaiset ruotsalaiset päälliköt +lähettäneet vielä kolme lippukuntaa ratsumiehiä sekä yhden komppanian +jalkaväkeä kuninkaan jälkeen. Niillä oli käsky hiljakseen, pysytellen +jonkun matkaa jälempänä, seurata häntä, niin että hädän ehkä tullessa +olisivat varalla. He olivat kuulleet ampumisen, ja ratsuväki oli edeltä +rientäen nyt kerinnyt vielä ajoissa apuun. Tätä vereksen joukon +ryntäystä eivät neapelilaiset kestäneet kauan; he kääntyivät pakoon +jättäen jälkeensä 400 kaatunutta ja 200 vankia. Kustaa Aadolf, jonka +hänen vangitsijansa hädissään päästi irti, kun tämä hyväksi onneksi ei +arvannut saaliinsa kallista arvoa, sai tilaisuuden jälleen yhtyä omaan +väkeensä ja oli pelastettu. Mutta nuo seitsemänkymmentä Demminin +uskollista suomalaista makasivat melkein joka mies maassa kuolleena tai +pahasti haavoitettuna. Surullisin silmin kuningas katseli heitä. +"Kuinka monta sankarityötä", lausui hän, "olisivat nämät vielä voineet +suorittaa, jollei minun varomattomuuteni olisi saattanut heitä +ennenaikaiseen kuolemaan!"[4] + + + + +4. Kustaa Aadolf Werbenin leirissä. + + +Syksy kului alinomaisissa pienemmissä taisteluissa keisarillisten +kanssa, joissa Ruotsin väki enimmiten oli voitolla. Talvi tuli +tavattoman aikaiseen; lokakuussa jo sattui sangen kovia pakkasia. Nyt +olisivat keisarilliset mieluimmin keskeyttäneet sodan talven ajaksi, +niinkuin näillä mailla enimmiten tähän asti oli ollut tapana. Heidän +joukossaan oli paljon italialaisia, jotka eivät olleet tottuneet +tämmöiseen kolkkoon ilmaan, ja toisetkin olivat ylellisestä elämästään +veltostuneet. He kutsuivat siis Ruotsin väen päälliköt luokseen +keskustelemaan ja ehdoittivat välirauhaa kevääseen asti. "Aika olisi +jo", sanoivat he, "ajatella mukavaa talvikortteria; sillä eihän toki +soturille ole miksikään kunniaksi taistella lunta ja jäätä vastaan." -- +Mutta vanhin läsnäolevista Ruotsin eversteistä vastasi, ettei heidän +kuninkaansa suinkaan tahtoisi lakkauttaa sotaa talven tähden. "Hän on", +niin kehui vanhus, "väsymätön ja kärsii iloisella mielellä kaikki +vastukset, nälkää ja janoa samoin kuin pakkastakin, maaten yönsä +lumihangella ikäänkuin se olisi pehmein vuode. Tietystikään ei kukaan +meistä alapäälliköistä eikä sotamiehistä kehtaa olla arempi. Me Ruotsin +miehet olemmekin sotureja kesät, talvet; me emme ole pääskysiä, jotka +eivät uskalla tulla näkyviin, ennenkuin lumet ovat maasta sulaneet." +Kustaa Aadolf, saatuaan tästä tiedon, hyväksyi kaikin puolin vanhan +everstin puheen. Hän oli varustanut väelleen lämpimiä turkkiröijyjä; +hän oli hankkinut talvista retkeä varten riittävästi muonaa. Myös +karttui hänelle karttumistaan lisäväkeä, osaksi kotimaasta lähetettyä, +osaksi Saksassa pestattua. Contin armeija sitä vastoin hupeni päivä +päivältä tautien sekä karkaamisten kautta. "Nyt talviaikana", virkkoi +kuningas, "aion saada vielä enemmän toimeen kuin menneenä suvena." Tämä +ylpeä lupaus alkoikin sangen pian toteutua, sillä vuoden lopussa olivat +myös lopussa Contin sotajoukot, joita lukemattomissa kahakoissa yhä +uudestaan teloitettiin ja hajoitettiin. + +Nytpä läheni Kustaa Aadolfia viimeinkin toinen, pelättävämpi ja enemmän +hänen vertaisensa vihollinen. Wallensteinin saatua eron virasta, +määrättiin Baijerin armeijan päällikkö koko Saksan katolisen sotavoiman +ylimmäiseksi johtajaksi. Tämä oli vanha, viisas _Tilly_, jolla oli +tapana kehua, ettei hän "koskaan ollut maistanut viiniä, nauttinut +naisen rakkautta eikä jäänyt taistelussa tappiolle". Mutta vaikka hän +tähän asti oli ollut niin voittoisa, niin ei hän kuitenkaan ollut +yhtään ylpeä; hän ei kertaakaan yhtynyt muiden kera pilkkaamaan Ruotsin +kuningasta, vaan arvosteli alusta alkain oikein Kustaa Aadolfin +tavatonta taitoa ja kykyä. + +Sen erehdyksen oli hänkin kuitenkin nyt tehnyt, ettei hän ollut heti +koko voimallaan rientänyt Ruotsin armeijaa vastaan. Hän näet toivoi +Contin yksinkin jaksavan seisoa sitä vastaan, kunnes hän olisi +kukistanut ja valloittanut rikkaan ja mahtavan _Magdeburgin_ kaupungin, +jota ei hän uskaltanut jättää selkänsä taakse. Paljon ei puuttunutkaan, +että nämät molemmat suuret sotaherrat olisivat saaneet ensi kertaa +koettaa voimiansa Magdeburgin edustalla; sillä Kustaa Aadolfin mieli +paloi auttamaan tätä urhoollista kaupunkia, protestanttisen uskon +vahvinta suojelusmuuria niillä seuduin. Esteenä olevan Contin armeijan +oli hän nyt jo musertanut mitättömiin; Pommerin herttuan sekä +Brandenburgin vaaliruhtinaan, jotka keisaria peläten kauan aikaa +horjuivat kahden vaiheella, oli hän pakoittanut liittolaisikseen. Ei +ollut enää muuta kuin lyhyt matka Magdeburgiin jäljellä; mutta se matka +kävi Saksin vaaliruhtinaan alustan läpi, ja tämä herra, vaikka hänkin +oli luterilainen, oli yksityisten etujen vuoksi halukas kallistumaan +keisarin puolelle. Hän ei sallinut Kustaa Aadolfin vapaasti marssia +maansa läpi. Näin sai Tilly esteettömästi ahdistaa Magdeburgia ja +viimein väkirynnäköllä valloittaa tämän onnettoman kaupungin, jossa +tilaisuudessa tapahtuneen julmuuden sekä verenvuodatuksen vertaista +Tillyn omien sanojen mukaan ei ole nähty aina Jerusalemin hävityksestä +saakka. + +Kustaa Aadolf, kun hän ei ollut saanut pelastaa Magdeburgia, otti nyt +osan armeijaansa ja asettausi sen kanssa vahvaan leiriin _Werbeniin_, +Elbe- ja Havel-jokien yhtymäpaikkaan. Sopivampaa asemaa tuskin olisi +voinut keksiä. Kolmella taholla olivat syvät joet leirin suojana; +neljännelle oli rakennettu korkeita, paksuja vallituksia, joilla seisoi +150 tykkiä, uhkaavat kidat ammollaan. Takana oli liittolaismaat +Brandenburg, Pommeri ja Meklenburg, jotka näin olivat hyvin varjeltuna +samalla kun ne myös puolestansa olivat Ruotsin väen apuna siten, että +niistä oli helppo saada muonavaroja. Vihollisen sitä vastoin oli, +ennenkuin se pääsi Werbeniin, kulkeminen pitkät matkat aivan tyhjiksi +ryöstettyjen seutujen läpi. Tässä saattoi siis Kustaa Aadolf hyvässä +turvassa odottaa keisarillisten tuloa, vaikka hänellä olikin vain noin +15,000 miestä, Tillyllä 24,000. + +Aivan ristissä käsin odottaminen ei ollut kuitenkaan Ruotsin kuninkaan +eikä hänen urhojensa mielen mukaista. Eräänä päivänä läksi Kustaa +Aadolf leiristään liikkeelle uljaalle partioretkelle noin 3,000 +ratsumiehen kanssa. Hän oli saanut tietää Tillyn etujoukkona olevan +ratsuväen (neljän rykmentin) jo ehtineen parin, kolmen peninkulman +päähän Werbenistä. Tämän etujoukon hän aikoi nyt hävittää äkillisellä +päällekarkauksella. Keisarilliset olivat majoittuneet kolmeen eri +kylään; siksi kuningaskin jakoi väkensä kolmeen joukkoon. Baudis +_suomalaisten_ kanssa lähetettiin Burgstallin kylää vastaan, joka oli +läntisin; Kustaa Aadolf itse otti keskimäisen, reinkreivi itäisimmän +osaksensa. Yöllä heinäkuun 18:tta päivää vasten 1631 saapui jokainen +määräpaikalleen. Kylien asukkaat, vaikka he olivat saaneet +vihiä aiotusta rynnäköstä, eivät olleet antaneet siitä tietoa +keisarillisille, joita he vihasivat. Tillyn väki, väsyneenä pitkästä +marssista ja aavistamatta, että miesluvultaan niin paljoa pienempi +Ruotsin armeija uskaltaisi lähteä vallitustensa suojasta, oli +laiminlyönyt vartioimista. Baudis hyökätessään suomalaisineen rajuilman +tavoin, tapasi vihollisen syvimmästä unesta; sitä paitsi oli heidän +everstinsäkin vieraisilla toisessa kylässä, niin ettei heillä ollut +johtajaa. Hämmästyneet, pyöräpäiset keisarilliset hakattiin siis +enimmäksi osaksi maahan; ainoastaan harva pelasti itsensä pakenemalla. +Toisissa kylissä menestys ei ollut yhtä täydellinen. Niihin saapuneet +joukot eivät olleet yhtä joutuisia kuin suomalaiset; heidän perille +tullessaan oli jo vihollinen herännyt Burgstallin kahakan pauhuun ja +seisoi järjestetyssä sotarinnassa. Vihollinen tosin täälläkin jonkun +vastustuksen perästä voitettiin ja hajoitettiin, mutta voitto ei ollut +kuitenkaan kummassakaan paikassa niin täydellinen kuin Burgstallissa. + +Vimmastuneena tästä arvaamattomasta tappiosta marssi nyt Tilly koko +armeijansa kanssa Werbeniä vastaan. Voitosta hän oli varma, luottaen +osaksi suureen ylivoimaansa, osaksi myös muutamien salapetturien +lupaukseen, joiden piti keisarillisten lähestyessä naulita umpeen +Ruotsin tykkien sankkireijät ja sytyttää Werbenin kaupunki palamaan. +Tämä hanke oli kuitenkin tullut Kustaa Aadolfin tietoon ja hän oli +päättänyt kääntää sen vihollisen omaksi turmioksi. + +Heinäkuun 27 p. päivällisen aikana ilmaantuivat Tillyn sotajoukot +hyvässä järjestyksessä näkyviin. He asettivat eräälle harjulle +kolmekymmentäkaksi suurta tykkiä, jotka pian alkoivat kiivaasti syöstä +tulta Ruotsin leiriin. Sieltä ei kuulunut muuta kuin joku harva laukaus +vastaukseksi. Samassa leimahti useammista paikoista leirissä suuri +liekki; kuninkaan käskystä oli näet ajettu kokoon suuria risuläjiä, +jotka nyt sytytettiin. Tästä päätti Tilly tietysti, että petturit +olivat täyttäneet lupauksensa. Huoletonna ja riemuhuudolla juoksivat +siis keisarilliset rynnäkölle. Mutta kun he olivat joutuneet tarpeeksi +likelle, tuiskahti heitä vastaan raehauleja niin taajasti, että +kokonaiset rivit kaatuivat kerrassansa maahan ja tähteet säikähtyneinä +pötkivät pakoon. Näistäkin kuitenkin saivat vielä suuret joukot +surmansa, sillä Baudis ratsumiehiensä kanssa hyökkäsi tuulispäänä +heidän niskaansa. + +Seuraavana aamuna alkoi etuvartijain välillä pieni kahakka, joka pian +kiihtyi suuremmaksi, kun molemmille puolille yhä saapui apua. Viimein +ryntäsi kuningas itse ulos leiristä 1,000:n pyssymiehen ja 800:n +ratsumiehen kanssa, joista jälkimäisistä puolet olivat suomalaisia. +Näiden ryntäystä ei vihollinen voinut kestää, vaan ajettiin kauas pois +leirin läheisyydestä. Tilly asetti nyt koko armeijansa sotarintaan ja +tarjosi tappelua aukealla tantereella; mutta Kustaa Aadolf ei huolinut +siihen ruveta miesluvun kovin suuren epätasaisuuden vuoksi. + +Pari viikkoa seisoi sitten Tilly vielä näillä seuduin, odottaen +soveliasta tilaisuutta käydäkseen Ruotsin kuninkaan kimppuun; vaan +semmoistapa ei tahtonut ilmaantua. Sillä välin nousi häntä vastaan +toinen vihollinen, joka oli vielä hävittävämpi kuin Ruotsin väen +luodit. Muona, joka oli kaukaa tuotava, pilaantui usein matkalla +kesäisessä paahteessa tai joutui rohkeitten ruotsalaisten partiokuntien +käsiin. Täten saatiin nähdä yhä enemmän nälkää keisarillisten leirissä. +Eipä ollutkaan Tillyllä viimein muuta neuvoa kuin peräytyä Magdeburgiin +asti. Hän oli tällä turhalla retkellä menettänyt 6,000 miestä ja sen +lisäksi -- mikä vielä pahempi -- sotamiestensä sekä omankin +luottamuksensa. + +Mutta Kustaa Aadolfin maine sitä vastoin oli tästä taitavasta +puolustuksesta kahta vertaa voimallisempaa vihollista vastaan karttunut +vieläkin suuremmaksi. Niin myös olivat hänen soturinsa taas saaneet +uuden tilaisuuden osoittaa uljasta miehuuttaan ja hyvää sotakuriansa. +Erittäinkin oli suomalainen ratsuväki nyt tullut kuuluisaksi, varsinkin +tuon sukkelasti toimeenpannun Burgstallin päällekarkauksen sekä myös +Werbenin leirin edustalla tapahtuneen kahakan kautta. Kustaa Aadolf +luotti tästä lähtien heihin paremmin kuin mihinkään muuhun väkensä +osastoon. Kaikissa tappeluissa, niin kauan kuin kuningas eli, saivat he +nyt aina seisoa sotarinnan oikean kyljen äärimäisenä joukkona. Sen ajan +taistelutavan mukaan asetettiin näet jalkaväki tykistön kanssa +sotarinnan keskustaan, ratsuväki kyljille. Tämä ratsuväki oli paljon +vaikuttavampi kuin huonopyssyinen, hidasliikkeinen jalkaväki, ja +tavallisesti pääsi se armeija voitolle, jonka oikea kylki sai vastassa +olevan vihollisen vasemman kyljen hajoitetuksi ja saattoi sitten +täydellä voimalla hyökätä keskustan kimppuun. Suomalaisille määrätty +paikka oli siis suuri luottamuksen ja kunnioituksen osoitus, joskin se +samalla toi myös sitä suuremman vaaran mukanansa. + + + + +5. Leipzigin eli Breitenfeldin tappelu. + + +Werbenistä palatessaan kohtasi Tilly hänelle avuksi lähetetyn suuren +sotajoukon, niin että hänen armeijansa karttui nyt 40,000:ksi mieheksi. +Samassa saapui hänelle myös keisarilta se käsky, että hänen piti +kääntää aseet Saksin vaaliruhtinasta vastaan. Tämä herra näet, vaikka +hän keisarille mieliksi oli estänyt Kustaa Aadolfin Magdeburgia +auttamasta, oli kuitenkin samassa osoittanut Ferdinandille +uppiniskaisuutta siten, ettei ollut pannut toimeen julistusta katolisen +kirkonomaisuuden takaisinannosta. Tilly marssi nyt siis pelättyjen +joukkojensa kanssa Saksin rajan yli. Merseburgin, Jenan ja +Weissenfelsin kaupungit ryöstettiin; enemmän kuin kaksisataa kylää +leimahti yhtenä ja samana päivänä tuleen. "Minun vallonilaiseni", +virkkoi Tilly, kun hänelle näistä julmuuksista valitettiin, "eivät ole +taivaan lintuja, että he voisivat ravita itseään paljaalla ilmalla." +Hädissään pyysi nyt vaaliruhtinas apua Kustaa Aadolfilta ja solmi lujan +liiton hänen kanssansa. + +Tilly seisoi ylen vahvassa leirissä likellä Leipzigin kaupunkia; siellä +hän aikoi odottaa liittolaisten päällekarkausta tai myös heidän +sotavoimansa hajoamista muonan puutteen tähden. Mutta tätä viisasta +neuvoa vastustivat kaikki nuoremmat everstit, tulinen Pappenheim +etupäässä. Tämä sanoi sitä pelkuriudeksi, jos nyt päästettiin käsistä +tilaisuus hävittää vihollinen, joka viimeinkin oli uskaltanut ulos +aukealle tantereelle. Ja häntä vastaan oli välttämättömästi mentävä, +jos tappelua toivottiin, sillä tämän vahvan leirin kimppuun hän ei +suinkaan uskaltaisi rynnätä. Tuo moite pelkuriudesta loukkasi ja +liikutti vanhaa Tillyä kovasti; harmi voitti viisauden ja hän päätti +lähteä ulos leiristä. + +Varhain aamulla syyskuun 7 p. 1631 marssi siis keisarillinen sotavoima +liittolaisia lähemmäksi ja seisahtui _Breitenfeldin_ kylän tienoille, +missä sillä oli matala harju takanaan ja lieterantainen pieni joki +jonkun matkan päässä edessänsä. Tykistö asetettiin harjulle, niin että +se oman väen yli saattoi lennättää luotejansa lähenevän vihollisen +riveihin. Koko armeija oli vanhan tavan mukaan jaettu suuriin, syviin, +monta tuhatta miestä käsittäviin neliskulmiin (tertsioihin), jotka +olivat sangen kömpelöt liikunnoissaan. Jalkaväki oli keskustassa, +ratsuväki molemmin puolin kyljillä, kaikki yhtenä sotarintana ilman +mitään varajoukkoa; niin varmat oltiin voitosta. Keskustaa johti Tilly +itse; vasemman kyljen oli Pappenheim omasta pyynnöstään saanut, sillä +hän varmaan luuli Kustaa Aadolfin itse komentavan oikeaa kylkeänsä. +Hänen suvussaan näet kulki vanhastaan se ennustus, että eräs kreivi +Pappenheim, ratsastaen valkoisen orhin selässä, oli voittava mainion ja +mahtavan kuninkaan. Tämän ennustuksen Pappenheim lujasti uskoi +tarkoittavan häntä itseään ja Ruotsin kuningasta; siksi hän aina +ratsasti valkoisella orhilla ja koetti päästä kahakkaan Kustaa Aadolfin +kanssa. Enin osa Tillyn armeijaa oli kookasta, vahvaa, jo monasti tulta +kokenutta, kaikkiin sotatemppuihin tarkoin harjaantunutta väkeä. Täysi +luottamus voitosta siis täytti heidän sydämensä, ja heidän rohkeutensa +yltyi vielä siitä puheesta, jonka nyt Tilly heille piti. "Viimeinkin", +lausui vanha sotaherra, "on meidän vihollisemme piiloloukeroistaan ja +ketunluolistaan pujahtanut ulos aukealle tantereelle. Täällä me nyt +saamme käydä hänen kimppuunsa rinta rintaa, miekka miekkaa vasten. +Kukahan voitosta voisi epäilläkään? Eihän vääräuskoiset ole vielä +koskaan voittaneet katolilaisia aukealla tantereella. Katsokaapa vain +noita koreita saksilaisia, tuota nuorta, vastapestattua väkeä, joka +ensi rynnäköllä heti lentää kaikille haaroille niinkuin akanat +tuulessa. Katsokaa myös noita repaleisia, nälistyneitä, uupuneita +Ruotsin joukkoja, joiden hevoset ovat huonommat kuin teidän +kuormastokoninne! Hyökätkää vain täyttä vauhtia heidän päälleen, niin +saatte nähdä, että ratsut miehineen päivineen keikahtavat nurin niskoin +jo yksistään teidän tulisten oriittenne kavioiden iskusta!" -- +Tunnussanaksi määrättiin "Jeesus Maaria!" -- tunnusmerkiksi valkoinen +nauha hattuun -- aivankuin Magdeburgin rynnäkössä. + +Varhain samana aamuna läksivät myös liittolaisarmeijat liikkeelle. +Kiireesti he kulkivat kapeaa siltaa myöten tuon lieterantaisen joen +poikki ja ihmeteltävän kiireesti he sitten toisella rannalla +järjestäytyivät sotarintaan. Tilly ei ollut tahtonut estää heidän +ylimenoansa, sillä hän tahtoi täten saada heidät ikäänkuin satimeen, +josta ei heidän, tappiolle jäädessään, enää olisi mahdollista päästä +pakoon. Mutta kun hän nyt näki heidän nopeat liikkeensä ja heidän hyvän +järjestyksensä, kuuluu hän vaalenneen ja tulleen aivan sanattomaksi. +Taisipa silloin synkkä aavistus iskeä hänen mieleensä. + +Saksilaiset, noin 20,000 miestä, saivat sijansa vastapäätä +keisarillisten oikeanpuolista kylkeä; Ruotsin armeija, 13,000 miestä +jalkaväkeä, 9,000 hevosväkeä, otti käydäkseen itse Tillyn ja +Pappenheimin kimppuun. Suuri eroitus oli näiden molempien sotarinnan +osien ulkomuodossa; vaaliruhtinaan joukot olivat verevät kasvoiltaan, +uusissa, koreissa vaatteissa; Kustaa Aadolfin urhoilla oli puvut +kuluneet, hevoset pienet, laihat; miehet itsekin lyhyenläntäiset, +mitättömän näköiset. Yhtä suuri, sen tappelu pian näytti, oli myös +eroavaisuus kunnossa, vaikka aivan päinvastoin kuin mitä näöstä olisi +voinut päättää. Saksilaiset olivat järjestetyt aivan samaan malliin +kuin keisarillisetkin; mutta oman sotarintansa oli Kustaa Aadolf +asettanut uuden, oman keksimänsä tavan mukaan. Hänen jalkaväkensä, joka +myös oli keskustana, seisoi prikaatittain, pari tuhatta miestä +kussakin, jotka paljon nopeammin saattoivat kääntyä ja marssia; +ratsuväki oli jaettu lippukuntiin ja lippukuntien lomiin oli aina +asetettu pyssymiesparvia. Koko voima oli järjestetty kahteen peräkkäin +seisovaan sotarintaan, joista toinen oli varajoukkona. Kaikki oman maan +väki oli ensimäisessä sotarinnassa, toisessa ainoastaan pestattua. +Oikean kyljen ratsuväkeä, niinkuin Pappenheim oikein oli arvannut, +johti kuningas itse. Siellä nähtiin kolme ruotsalaista rykmenttiä, +kaksi suomalaista _Stålhandsken ja Tottin_ johtamina. Näillä +viimeksimainituilla oli nyt täällä ensi kertaa uusi kunniasijansa. +Keskustassa seisoi neljä prikaatia jalkaväkeä, joiden joukossa +urhoudestaan kuuluisa sininen prikaati, kuninkaan henkivartijat: niin +myös ruotsalaisessa prikaatissa oli muiden muassa Savon rykmentti. +Vasemman kyljen komentajana oli _Kustaa Horn_; hänenkin joukossaan oli, +paitsi pari saksalaista, yksi suomalainen ratsumiesrykmentti. + +Kun kaikki oli järjestyksessä, ratsasti kuningas sotarintansa keskelle, +paljasti toisella kädellä päänsä ja ojensi toisella miekkansa kärjen +maahan. Kaikki muutkin noudattivat tätä hänen esimerkkiään. Sitten +koroitti Kustaa Aadolf mahtavan äänensä, niin että se kaikui melkein +koko sotarinnan yli, ja rukoili: "Armollinen Jumala, Sinun kädessäsi on +voitto ja tappio! Kaukaisilta mailta, rauhallisista kodeista olemme me +tulleet tänne vapauden, totuuden ja Sinun evankeliumisi puolesta +taistelemaan. Suo meille voitto Sinun pyhän nimesi tähden!" Tämä rukous +viritti sotureissa tulisen innon ja lujan miehuuden; kaikki vannoivat +saattavansa uskonvapauden pyhän asian voitolle tai uhraavansa henkensä +sen puolesta. + +Vanhan tavan mukaan lähetti nyt kuningas vielä torvensoittajan +vihollista taisteluun vaatimaan. "Minä puolestani", vastasi Tilly, "en +ole ennenkään koskaan välttänyt tätä taistelua, ja kuningas hyvin +tietää, mistä hän minut voi löytää." + +Tappelu alkoi molemminpuolisella kovalla tykkitulella, joka Ruotsin +väelle teki tuntuvamman vahingon, koska Tillyn kanuunat olivat +suuremmat ja seisoivat edullisemmalla paikalla. Myös ajoi tuuli, joka +oli vastainen, kaiken ruudinsavun sekä kaikki tomupilvet liittolaisten +silmiin. Päästäkseen viimeksimainitusta vastuksesta, rupesi Kustaa +Aadolf vetämään sotarintaansa vähän oikealle. Sen huomasi _Pappenheim_ +ja pyysi saada lupaa estää sitä. Tuulispäänä hyökkäsivät hänen +ratsujoukkonsa Kustaa Aadolfin oikeanpuolista kylkeä vastaan. Mutta +likemmäksi tultuansa he havaitsivat ratsuväen lomiin asetetut +pyssymiehet, joiden luotien pahoja vaikutuksia he jo ennenkin monessa +kahakassa olivat saaneet kokea. Tämä näky pidätti heidät kesken +rynnäkköään, ja he tekivät nyt kierroksen, aikoen sivulta ja takaa +käydä Kustaa Aadolfin väen kimppuun. Mutta kuningas esti heti +neuvokkaasti tämän vaaran. Hänen käskystään kääntyivät varajoukkona +olevat saksalaiset ja liiviläiset ratsumiehet, niin että ne joutuivat +suoraan kulmaan muuta sotarintaa vastaan. Myös pistettiin muutamia +parvia Itägöötin rykmentin pyssymiehiä heidän lomiinsa. Täälläkin siis +Pappenheimin huovit päällekaratessaan tapasivat elävän muurin ja tuon +pelätyn luotituiskun, ja kilpistyessään siitä syrjään he taas sattuivat +Stålhandsken suomalaisten iskujen alle. Seitsemän kertaa vei Pappenheim +joukkonsa yhä uudestaan rynnäkölle, hyökäten itse aina etumaisena +huolimatta siitä, että hän sai haavan toisensa perästä. Mutta kaikki +oli turhaa, ja viimein hänen valloninsa, joiden rivit olivat jo +peloittavasti harvenneet, eivät ottaneet enää totellakseen muuten +heille niin rakkaan päällikkönsä käskyjä. He eivät sanoneet voivansa +mitään noiden Suomen noitien loitsukonsteja vastaan. Hajonnein rivein +pakenivat he pois sotatantereelta. Heidän lähdettyään havaitsivat +meidän miehet vastassaan vielä yhden jalkamiesparven. Se oli Holsteinin +herttuan rykmentti, joka Pappenheimin ratsuväen varajoukkona oli tullut +sinne ja nyt jäänyt yksin. Näiden päälle karkasivat Suomen ja Itägöötin +ratsumiehet vimmatulla vauhdilla. Meidän miehet, jotka ovat hitaat +vihaan, olivat nyt kerran tulistuneet ja himosivat hillitsemättömästi +kostoa. Heidän hyökkäystään oli aivan mahdoton vastustaa; mutta jalo +Holsteinin rykmentti ei kuitenkaan yrittänytkään pakoa; lujasti he +tekivät vastarintaa viimeiseen mieheen saakka, kukin kaatuen sille +paikalle, mille hänet oli käsketty seisomaan. + +Ihan toisin oli sillä välin käynyt toisella kyljellä. Tilly oli, +tehtyänsä yrityksen Ruotsin sotarinnan keskustaa vastaan ja +havaittuansa sen tykki- sekä pyssytulen kovin kuumaksi, vetäytynyt +syrjemmäksi ja yhdessä oikeanpuolisen kylkensä ratsuväen kanssa käynyt +saksilaisten kimppuun. Nämät, tottumattomat kun olivat sotaan, eivät +kestäneet hetkistäkään paikoillaan. He hajosivat aivan Tillyn +ennustuksen mukaan, "niinkuin akanat tuulessa". Itse vaaliruhtinas oli +ensimäisiä karkulaisia eikä uskaltanut seisahtua ennenkuin kahden +peninkulman päähän, jolloin hän virvoituksekseen joi suuhunsa +pullollisen mielijuomaansa, olutta. Tilly ei sallinut väkensä kovin +pitkältä ajaa saksilaisia takaa eikä myöskään ruveta kuormastoa +ryöstelemään. "Antakaa saksilaisten juosta omia aikojaan", virkkoi hän; +"kääntykäämme me kaikki Ruotsin väkeä vastaan, muuten emme vielä ole +mitään voittaneet." + +Koko tuo voittoisa voima kävi nyt Hornin ja hänen johtonsa alaisen +vasemman kyljen kimppuun, kääntäen saksilaistenkin tykit häntä vastaan. +Mutta tässä he saivat heti aivan toista kokea. Ylivoiman alta täytyi +tietysti Hornin, koska hän muuten olisi voinut joutua piirityksiin, +vetäytyä takaisin; mutta hän peräytyi vain askel askeleelta, itsekin +puolestaan yhä tehden uljaita päällekarkauksia. Kustaa Aadolf, saatuaan +tiedon hänen vaarastaan, riensi heti avuksi Länsigöötin ratsurykmentin +kanssa, niinpä hän myöskin käski varaväen keskustan, yhden saksalaisen +ja yhden skotlantilaisen jalkarykmentin esille. Nämät toivat koko +joukon nahkakanuunia mukanaan, jotka olivat rivien väliin kätketyt. +Yht'äkkiä nyt rivit aukenivat ja nuo tykit syöksivät surman tulta +kidoistaan. Samassa myös molemmat rykmentit laukaisivat pyssynsä kaikki +samalla kertaa. Tämä hirveä luotituisku kaatoi keisarillisia rivittäin +maahan, niinkuin heinä kaatuu lakoon. Mutta Tillyn vanhat vallonit +eivät olleet hätäpoikia; he olivat sellaista jo monessa verilöylyssä +kokeneet. Kahakka kiihtyi tällä tavoin yhä kauheammaksi. Cronbergin +kyrassierit, joita sanottiin "voittamattomiksi", ja Baudisin +suomalaiset hakkasivat, mihin vain heidän rynnäkkönsä sattui, +ammottavia aukkoja vihollisten riveihin; Hepburnin skotlantilainen ja +Witztumin saksalainen prikaati toisella, Tillyn vallonilaiset toisella +puolella tuiskuttelivat lakkaamatta luotejaan toisiansa vastaan. +Ruudinsavu oli niin sakea, että tuskin saattoi omaa väkeä vihollisista +eroittaa. + +Nähtyänsä, että pahin vaara oli täällä jo ohitse, riensi Kustaa Aadolf +jälleen takaisin oikealle kyljelle. Siellä ei näkynyt enää yhtään +ainoaa vihollista pystyssä. Kuningas otti siis ratsuväkensä, +suomalaiset etunenässä, ja ajaa karautti niiden kanssa ylös sille +harjulle, jossa Tillyn tykit seisoivat. Yks, kaks oli niiden vähäinen +suojelusväki hakattu maahan ja tykit valloitetut. Pappenheim, +huomattuaan sen, keräsi kokoon niin monta ratsumiestään kuin +mahdollista ja yritti vielä kahdeksannen rynnäkön, mutta taasen +turhaan. Tämä tykistön valloitus ratkaisi viimein sen päivän tappelun. +Nyt kun omienkin kanuunien luodit rupesivat kyntelemään vakoja heidän +riveihinsä, ei Tillyn sotamiehiä mikään enää saattanut pidättää. Tillyn +täytyi lähteä pakoon, ja vähälläpä hän oli joutua vangiksi. Cronbergin +kyrassierit kuitenkin ottivat ukon turviinsa, ratsastivat vielä kerran +uhkaylpeinä, hitaasti niinkuin paraatissa, koko Ruotsin sotarintaa +pitkin, ampuivat vielä yhden laukauksen ja vetäytyivät sitten pois +hyvässä järjestyksessä. "Voittamattomien" kimppuun ei kukaan uskaltanut +mennä. Koko muun keisarillisarmeijan jo paettua nähtiin vielä neljän +jalkaväen rykmentin seisovan paikallaan erään metsikön reunassa. Voitto +oli nyt jo auttamattomasti käsistä mennyt, mutta nämät urheat, vanhat +vallonit eivät tahtoneet toki sadassa tasapäässä tappelussa ansaittua +kunniatansa jättää tälle sotakentälle. Heidän päällensä hyökkäsi Kustaa +Aadolf oikean kyljen ratsuväen kanssa, taaskin Tottin suomalaiset ja +niiden rinnalla myös smoolantilaiset etumaisina. Tässä vinhassa +kahakassa ei suotu eikä pyydettykään mitään armoa. Vallonilaiset +pitivät puoliaan viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Olipa sellaisia, +jotka, sen jälkeen kun heiltä jalat olivat poikki ammutut, vielä +koettivat istuallaan laukaista pyssyjänsä. Toiset taas, jotka eivät +enää kyenneet nousemaan, yrittivät kumminkin miekoillaan pistää +yliratsastavien hevosia vatsaan. Yön pimeys viimein pelasti tämän +sankarijoukon tähteet. Todistettuansa taas, ettei valloneja mikään +voima voinut saada murretuiksi eikä masennetuiksi, vetäytyivät he pois +Leipzigiin päin. + +Seuraavana aamuna antoi Kustaa Aadolf väelleen luvan ryöstää +keisarillisten leiriä. Järjestyksen ylläpitämisen vuoksi oli kuitenkin +jokaiselle rykmentille määrätty osansa, jonka yli ei saatu mennä. +Sieltä saatiin ääretön saalis kaikkea lajia kultia ja hopeita, kalleita +vaatteita ja jaloja hevosia! Moni sai niin paljon tavaraa, että iäkseen +tuli rikkaaksi. + +Tantereella makasi noin 14,000 kuollutta, joista yhdeksättä tuhatta +keisarillista, 4,000 saksilaista ja ainoastaan 2,000 Ruotsin väkeä. +Vielä paljon suuremmaksi tuli sitten keisarillisten mieshukka sen +johdosta, että vimmastuneet talonpojat surmasivat pakenijoita, ja että +myös suuret joukot rupesivat voittajan palvelukseen. Viikon kuluttua +oli siten Kustaa Aadolfin armeija karttunut 5,000 miestä suuremmaksi +kuin ennen tappelua! "Kyllä näkyy", valitti vanha Tilly, "että onnikin +on nainen, joka enemmän suosii nuoria miehiä kuin vanhuksia." + +Sanoma Leipzigin voitosta nosti sanomattoman suuren, yhteisen riemun +kaikissa protestanttisissa maissa. Kustaa Aadolfin kuva nähtiin pian +joka paikassa, vaskipiirroksissa, muistorahoissa, jopa tapeteissakin. +Lukemattomia kiitosrunoja sekä muita ylisteleviä lentokirjoja ilmestyi +hänen kunniakseen. Niissä nimitettiin häntä Pohjoismaiden Leijonaksi, +Uudeksi Gideoniksi, Pohjantähdeksi y.m. -- Katoliset puolestaan olivat +syvän surun ja pahan pelon vallassa. Uusia sotajoukkoja koetettiin joka +paikassa saada kokoon niin pian kuin mahdollista. Siitä huolimatta oli +jo Wienissä paljon puhetta siitä, että keisarin hovin kalleuksineen +kaikkineen pitäisi paeta Kärntin vuoristoon. Wienin munkit puolestaan +rakensivat hädissään Tonavajoen pohjoisrannalle kappelin Pyhälle +Birgitalle siinä toivossa, että hänessä toki olisi julmien +kansalaistensa hillitsijää. + + + + +b. Würzburgin valloitus. + + +Leipzigin voiton jälkeen oli Kustaa Aadolfilla kaksi eri tietä +edessänsä. Joko hän saattoi Böömin kautta mennä Wieniin, keisaria +rauhaan pakoittamaan; tai myöskin hän saattoi lähteä läntiseen Saksaan +estääkseen, ettei Tilly jälleen saisi uutta sotavoimaa kerätyksi. +Kuningas valitsi jälkimäisen ehdon, antaen saksilaisten koettaa +onneansa Böömissä. Edellisellä tiellä tosin ei tällä hetkellä suinkaan +olisi tehty suurta vastarintaa. Mutta sangen luultavaa oli, ettei +lujamielistä Ferdinandia hänen pääkaupunkinsa valloittamisellakaan +olisi saatu taipumaan protestanteille edullisiin rauhanehtoihin. Ja +sillä välin olisi Tillylle taas karttunut voimia, joilla hän olisi +saattanut Ruotsin sotajoukoilta sulkea paluumatkan. "Vanhaa kopraalia" +-- tällä liikanimellä usein Tillyä nimitettiin -- "lähden ajamaan takaa +vaikka maailman ääreen saakka", virkkoi Kustaa Aadolf. Suurena +lisävaikuttimena oli hänellä sitä paitsi sekin, että hän tahtoi +omin käsin vapauttaa monilukuiset, sorronalaiset uskolaisensa +Lounais-Saksassa. + +Aivan suoraan Tillyn jälkiä ei nyt kuitenkaan lähdetty; sillä hän oli +vetäytynyt luoteiseen Saksaan (aliseen Saksin piirikuntaan), joita +seutuja Kustaa Aadolf, jos mahdollista, tahtoi säästää sodan +rasituksilta, koska kansa siellä enimmäksi osaksi oli protestanttinen. +Hän päätti kulkea vähän eteläisempää tietä, Main-jokea pitkin, +rikkaitten ja tähän asti vielä sodan hävityksiltä säilyneiden, +umpikatolisten Bambergin, Würzburgin sekä Mainzin hiippakuntien kautta. +Tätä tietä tavallisesti nimitettiin siihen aikaan _pappien tieksi_, +koska mainitut seudut kaikki olivat hengellisten herrojen hallituksen +alla. + +Näin tultiin _Würzburgin_ edustalle. Sen hallitsija, arkkipiispa, oli +paennut pois, mutta oli jättänyt Keller nimisen päällikön 1,500 +sotamiehen kanssa suojelusväeksi. Kaupunkia nämät eivät ruvenneet +puolustamaan, vaan vetäytyivät heti itse linnaan; mutta siinä he sitten +istuivatkin turvallisina ja ylpeinä, antaen jäykästi kieltäviä +vastauksia kaikkiin antautumisvaatimuksiin. Hätäkö heidän olikin siellä +ylvästellä! Linnan väkivaltainen valloitus näytti milt'ei +mahdottomalta. Se törrötti jyrkän kallion kukkulalla, oli jokseenkin +vahvasti vallitettu ja koko vuoden ajaksi varustettu muonalla. Mutta +Kustaa Aadolfkin puolestaan oli yhtä itsepäinen. Hän näki, kuinka +tärkeä hänelle tämmöisen vahvan turvapaikan omistaminen keskellä +vihollista, katolista maakuntaa voisi olla, ja hän päätti, maksoi mitä +maksoi, saada sen valtoihinsa. + +Kaikkein ensimäinen vaikeus oli jo siinä, miten päästä Mainjoen yli. +Keller oli näet hakkauttanut palasiksi tai vienyt omalle puolelleen +kaikki veneet, ja räjähdyttänyt ilmaan kaksi sillan kaarta. Ensin +yritettiin päästä yli sillan jäännösten poikki asetettuja lautoja +myöten. Mutta skotlantilaiset, joille tämä tehtävä määrättiin, +käännähtivät kesken tietä takaisin. Linnasta lentelevistä luodeista +eivät nämä uljaat urhot olleet millänsäkään; niihin he olivat tottuneet +pienestä pojasta. Mutta tuo kapea porras, joka kulki kaksikymmentäneljä +kyynärää joen pinnan yläpuolella, pyörrytti heidän päätänsä. -- Viimein +löydettiin kuitenkin jostakin muutamia veneitä, joissa Suomesta +edellisenä kesänä lisäksi tullut Pohjanmaan jalkarykmentti saatettiin +yli, ja joka kiireesti loi pienen varustuksen suojakseen. Siitä +rohkaistuneina rupesivat nyt skotlantilaisetkin juoksemaan lautoja +pitkin, ja pian keräytyi näin melkoinen sotavoima toiselle rannalle. + +Kaksipäiväisen tykkitulen jälkeen käskettiin Aksel Lilje +_pohjalaisineen_ sekä Jaakko Ramsay ja Juhana Hamilton Skotlannin väen +kanssa rynnäkölle. Heidän tuli valloittaa linnan portin edessä oleva, +puolikuunmuotoinen etuvarustus. Tämä tehtävä se vasta kysyi uljuutta ja +lujaa miehuutta! Viholliset tekivät itsepintaisesti vastarintaa, ampuen +pyssyillä ja pistellen peitsillä, ja ryntääjien tuli ensin kömpiä +jyrkkää kalliota ylös, sitten uida kaivannon poikki ja viimein taas +kavuta ylös vallille. Mutta kaikista näistä esteistä huolimatta +riensivät kuitenkin Skotlannin ja Pohjanmaan urhot, keskenään kilvaten, +vastustamattomalla vauhdilla eteenpäin, eikä aikaakaan, niin oli +etuvarustus heidän käsissänsä. Kustaa Aadolf, joen rannalla seisoen, +katseli miestensä urheata yritystä, ja siellä hän oli taas kerran +varsin likellä surman suuta. Linnasta lentävä tykinluoti näet iski +maahan aivan kuninkaan sekä kreivi Pietari Brahen lähelle, ja ajoi +molempien herrojen päälle viljalta tomua sekä soraa. + +Seuraavaksi yöksi määrättiin nyt päärynnäkkö itse linnaa vastaan. +Siihen vaaralliseen työhön valitsi kuningas taas pohjalaiset sekä vielä +sinisen ja keltaisen prikaatin. Skotlantilaiset eivät siis tällä kertaa +saaneet vuoroa, jonka Hamilton katsoi niin suureksi häväistykseksi +kansalaisilleen, että hän heti paikalla otti eron Ruotsin +palveluksesta. + +Aamulla, vähää ennen päivän koittoa, lähetettiin eräs luutnantti +seitsemän pohjalaisen sotamiehen kanssa edeltä linnan porttia +tiedustelemaan. Nämät näkivät ihmeeksensä, että laskusilta oli laskettu +alas; linnanväki näet juuri aikoi karata piirittäjiä vastaan. +Sisimmällä sillan korvalla seisoi 200 keisarillista. Näiden +kysymykseen, kuka hän oli, vastasi luutnantti suoraan: "Ruotsin mies!" +ja hyppäsi seuralaisinensa rohkeasti sillalle, huutaen samassa +etuvarustukselle päin: "Joutukaa, pojat, linna on meidän käsissämme!" +Hänen onnistui pimeässä pitää paikkansa sillalla hämmästyneitä +keisarillisia vastaan, jotka tietysti eivät voineet aavistaakaan +uhkauljasten päällekarkaajien tuiki vähäistä lukua. Pian saapuikin +näille apua, ja samassa myös kiipesi toisia joukkoja eri kohdista +tikapuitten avulla muureille. Linna oli valloitettu. + +Päivän valjettua kuningas, joka itsekin oli tullut linnaan, huomasi, +että monella pihassa makaavalla ruumiilla oli vielä hyvinkin verevät +posket. "Nouskaa vaan", virkkoi hän silloin naurahtaen, sillä hän älysi +kohta asian, "ei teille mitään pahaa tehdä." Ja koko joukko kuolleita, +jotka rynnäkön aikana olivat peloissaan heittäytyneet pitkällensä, +kavahti iloisesti ylös, kiittäen armollista kuningasta. + +Saalista saatiin tästä Würzburgin linnasta äärettömin määrin. Kustaa +Aadolf salli soturiensa tunnin ajan ryöstellä, ja sitten jakoa +tehtäessä nähtiin kolikoita vain kypärittäin mittaeltavan. Itse oli +kuningas ottanut osakseen asehuoneen, missä oli täydet aseet 7,000 +jalka-, ja 4,000 ratsumiestä varten, tykistön, tallillisen jaloja +ratsuja, avaran kellarin täynnä vanhaa viiniä sekä suuren kirjaston, +jonka hän antoi Upsalan yliopiston omaksi. Keller pakoitettiin viimein +vielä antamaan ilmi arkkipiispan salaisen aarreaitan, joka oli syvälle +kallioon hakatussa holvissa. Sieltä tuotiin äärettömän paljon arkkuja, +täpötäynnään kultarahoja. Yhdestä arkusta lohkesi pihan poikki +kannettaessa pohja ja kilisevät kolikot vierähtivät ympäri pihaa. +Sotamiehet riensivät niitä poimimaan, toivat muutamia kuninkaalle, +mutta pistivät enimmän osan omiin taskuihinsa. "Älkää huoliko, pojat", +naurahti Kustaa Aadolf, "pitäkää vaan kaikki, koska ne kerran ovat +joutuneet teidän kynsiinne!" + +Koko Frankin maakunta nyt joutui kuninkaan vallan alle, ja katolisten +pelko asettui pian, sillä Kustaa Aadolf ei millään lailla sallinut +häiritä heidän jumalanpalvelustansa. "Olen tullut", lausui hän, +"ihmisveljiäni vapauttamaan, en siteillä rasittamaan. Uusi kenkä, +vaikka olisikin parempi, aina ensi alussa tuntuu ahdistavalta." + + + + +7. Kustaa Aadolf Reinjoen seuduilla. + + +Kustaa Aadolf jatkoi nyt marssiansa eteenpäin pitkin Mainjoen rantaa; +hänen suuret piiritystykkinsä seurasivat hänen rinnallaan aluksissa +itse virtaa myöten. Kauan aikaa saivat kuitenkin nämät tulikidat nyt +jouten ammotella, sillä vahvan Würzburgin valloitus oli saattanut +katoliset semmoiseen pelkoon, etteivät he näillä seuduin yrittäneetkään +enää vastarintaa. Aschaffenburg esim. avasi porttinsa levälleen heti +kuninkaan tultua. Täällä katseli Kustaa Aadolf ihmesilmin Würzburgin +arkkipiispan komeata, taiteellisesti rakennettua palatsia. "Yksi ainoa +vika vain tässä palatsissa on", virkkoi hän viimein leikkiä laskien, +"se nimittäin, ettei sitä sovi nostaa teloille ja vierittää pois +Tukholmaan." -- Suuri ja kaupasta rikas Frankfurtin kaupunki, johon +nyt ensiksi tultiin ja jonka asukkaat enimmäksi osaksi olivat +protestantteja, otti kuninkaan suurella riemulla vastaan. Kustaa Aadolf +söi päivällistä siinä samassa salissa, missä Saksan keisareilla oli +tapana kruunauksensa jälkeen pitää juhlapitojansa. + +Jouluk. 6 p. seisoi Ruotsin sotavoima Reinjoen varrella, Oppenheimin +kohdalla, vähän eteläpuolella _Mainzia_. Täällä olisi pitänyt mennä yli +toiselle rannalle, mutta se yritys näytti jokseenkin arveluttavalta; +sillä toiselta puolelta tuleva luotituisku lakaisi yhä rantaa, ja +kaikki alukset oli vihollinen vienyt kanssansa tai upottanut. Viimein +näytti kuitenkin palkintoa toivova kalastaja paikan, mihin pari lotjaa +oli upotettu, ja kello 6 seuraavana aamuna meni niillä 300 miestä Niilo +Brahen johtamina yli. He olivat, toiselle rannalle päästyään, juuri +ehtineet luoda pienen multavallin suojaksensa, kun jo vihollisen +ratsuväki tuulispäänä ryöpsähti heidän päällensä. Brahe piti puoliansa +lujasti, mutta hän olisi kuitenkin sortunut suuren ylivoiman alle, +jolleivät uudestaan yli tulevat lotjat juuri hyvään aikaan olisi +tuoneet apua. Tässä tilaisuudessa olivat nyt Ruotsin soturit ensi +kertaa saaneet mittailla miekkojaan espanjalaisten, sen ajan +mainioimpien soturien kanssa. Se sotajoukko, joka ylipääsöä oli +yrittänyt estää, kuului näet mainittuun kansaan ja oli Belgian +maaherran käskystä tullut Mainzin piispan avuksi. Näin oli ihmeellinen +sattumus saattanut vastakkain Euroopan äärimäisen lounaispään ja +äärimäisen koilliskulman pojat. Kustaa Aadolf pystyttikin tämän +merkillisen tapauksen muistoksi korkean patsaan Reinjoen rannalle. + +Kohta tämän jälkeen valloitettiin vahva ja tärkeä Mainzin kaupunki. Sen +varustusväkeä komentava De Sylva oli tosin ylpeästi uhannut pitää +puoliaan vaikkapa kolmeakin tuommoista Ruotsin kuningasta vastaan. +Mutta kolme-luku olikin ainoa hänen sanoistansa, josta hän toden +todella piti kiinni; sillä kolmantena päivänä hän jo antoi linnan +avaimet kuninkaalle. + +Nyt keskeytti Kustaa Aadolf sotaretkensä pariksi kuukaudeksi. Vähäinen +levähdys olikin kyllä tarpeen tälle päällikölle ja hänen miehilleen, +jotka puolitoista vuotta yhtä mittaa olivat rientäneet tappelusta +tappeluun. Se oli ollut pitkä ja loistava voittoretki Itämeren +rannoilta hamaan Reinjoen keskijuoksulle saakka! Enin osa Saksaa +totteli nyt Ruotsin kuninkaan käskyjä; protestantit olivat hänen +liittolaisiaan, katolisista olivat jo useimmat kukistetut. + +Frankfurtiin, jossa Kustaa Aadolf tämän loma-aikansa vietti, kokoontui +mainion sotasankarimme ympärille loistoisa seura. Viisi itsenäistä +Saksan keisarikunnan ruhtinasta saapui sinne -- niiden joukossa tuo +onneton, maistaan karkoitettu Böömin kuningas Fredrik, ynnä myös koko +joukko vähemmän mahtavia, vaan kuitenkin alueillansa itsenäisiä +valtion-kreivejä ja valtion-vapaaherroja, kaikki suurien, komeitten +saattoparvien kanssa. Vielä nähtiin siellä toistakymmentä lähettilästä +muilta mailta, jotka tuhlaavaisessa ylellisyydessä kilpailivat +keskenänsä. Siellä olivat myös ulkomuodoltaan vähemmän loistokkaat, +mutta maineeltaan sekä töiltään sitä mainehikkaammat Ruotsin +aatelisherrat, viisas Oxenstjerna etupäässä. Saapuipa tänne myös pian +kuninkaan puolisokin, Maria Eleonora, joka ei enää ollut saanut +ikäväänsä hillityksi, vaan oli itkenyt ja rukoillut, kunnes hänen +sallittiin rientää epäjumalan tavoin rakastetun sankarinsa luokse. "Nyt +viimeinkin", riemahti hän, punoen käsivartensa kuninkaan kaulaan, "on +toki ikivoittoisa Kustaa Aadolfkin joutunut vangiksi!" Että tästä +lähtien ilo vasta oikein iloksi kiihtyi, että tästä lähtien vasta +oikein alkoi lakkaamaton juhlien ja pitojen jakso, tarvinnee tuskin +sanoa. + +Vielä suurempaa mahtavuutta, vielä komeampaa loistoa ennustavia puheita +alkoi näihin aikoihin kuulua. Toistettiin se vanha sananparsi, että +"kellä koko vuoden on Frankfurt vallassaan, sillä on sitten myös koko +Saksan keisarikunta kädessänsä". -- Myöskin huomautettiin, että Kustaa +Aadolfilla nyt oli hallussaan niin hyvin Nürnbergin kaupunki, missä +Saksan keisarikruunua tallennettiin, kuin myös Frankfurt, missä +kruunaus aina tapahtui. Eräs kohtelias hoviherra kerta itse kuninkaan +kuullen vertasi Kustaa Aadolfia Aleksanteri Suureen, mitä voittojen +nopeuteen ja paljouteen tuli; lisäsipä hän vielä sen toiveen, että he +myös perustamansa valtakunnan suhteen tulisivat toistensa vertaisiksi. +Kuningas hymyili: "En niin kunnianhimoinen toki ole", vastasi hän. +"Tyydyn kun tyydynkin siihen kaistaleeseen, joka on Itämeren ja +Reinjoen välillä." Se oli puoleksi leikkiä, mutta puoleksi myös totta. +Muutamat seikat osoittavat, että Kustaa Aadolfilla oli mielessään +kokonaan muuttaa Saksan valtiolliset olot. Useammissa valloittamissaan +paikoissa hän antoi asukkaiden vannoa uskollisuuden valan itselleen +sekä perillisilleen. Samankaltaisia määräyksiä oli myös useasti +liittokirjoissa Saksan protestanttien kanssa. Eräässä rauhansovinnon +ehdoituksessa, joka lähetettiin Wieniin, vaati kuningas muun muassa, +että hänet määrättäisiin keisarin kruununperilliseksi. Habsburgin suvun +ylivaltaa, joka sorti protestantteja, hän silminnähtävästi ei aikonut +edelleen sallia; hämärää vaan on -- ja niin oli luultavasti hänelle +itselleenkin vielä -- pitikö hänen pyrkiä koko keisarikunnan +hallitsijaksi, vai ainoastaan yhdistää Pohjois-Saksan protestantit eri +valtakunnaksi sukunsa alle. + +Näissä loistavissa toivoissa ja komeissa pidoissa ei ollut tietysti +alhaisilla sotamiehillä mitään osaa; mutta elivätpä kuitenkin hekin +täällä Etelä-Saksassa herroiksi. Ylimalkaan oli tosin Kustaa Aadolf +ankara sotakurissaan eikä sallinut porvarien ja talonpoikien +ryöstelemistä. Mutta näissä rikkaissa katolismaissa ei näy kuitenkaan +pidetyn aivan tarkkaa lukua siitä, vaikka luostarien täyteen ahdetut +aitat ja täydet kellarit tulivatkin hiukan tyhjemmiksi. Erittäinkin +Würzburgista saivat Ruotsin soturit runsaasti saalista; sen +jälkeen nähtiin heillä kaikilla uudet vaatteet ja taskut täynnä +taalarikolikoita. Samoin esim. mainitaan eräästä luostarista +Speijerissä Reinjoen seuduilla, että sinne majoitetut ratsumiehet +olivat viinitynnyrien sekä viljahinkaloiden suhteen "menetelleet +niinkuin tapana on", ennenkuin kuningas oli kerinnyt ottaa ne omaan +korjuuseensa. "Meidän Suomen pojat", kertoikin tähän aikaan eräs +päällikkö kirjeessään kotimaahan, "tottuvat nyt täällä viinimaiden +elämään, eikä tehne heidän mielensä kovinkaan pian takaisin Savon +saloille. Liivinmaan sodissa heillä oli usein vain homeista leipää +purtavana, selkeää vettä särpimenä. Vaan nytpä lusikoidaan kypäristä +viinisoppaa ja kastellaan siihen vehnäleipää." + + + + +8. Meno Lechjoen yli. + + +Kustaa Aadolf, lähtiessänsä keväällä 1632 uudestaan liikkeelle, aikoi +kulkea pitkin Reinjokea alaspäin; siellä olisivat vielä olleet +katoliset Kölnin ja Trierin arkkipiispat kukistettavat. Mutta yht'äkkiä +kääntyikin hänen retkensä aivan toiseen suuntaan. Tilly näet oli nyt jo +sen verran rohkaissut masentunutta mieltänsä, että hän uskalsi karata +sen pienen sotajoukon kimppuun, jonka kuningas oli jättänyt Mainin +rantaseutujen suojaksi Hornin johdon alla. Tämä äkkiarvaamaton hyökkäys +saattoi Hornille sangen tuntuvan vahingon. Mutta itse voittajalle tuli +siitä voitosta vieläkin suurempi vahinko, sillä nyt riensi Kustaa +Aadolf sotavoimansa kanssa kostamaan. Säikähtynyt Baijerin +vaaliruhtinas käski Tillyn, maksoi mitä maksoi, puolustaa hänen +maitansa. Vanha, varovainen herra ei kuitenkaan nytkään tohtinut +koettaa sotaonneaan aukealla tantereella, vaan vetäytyi taitavasti +valittuun asemaan Tonava- ja Lechjokien kulmaan. Näiden vesivallien +suojassa hän toivoi voivansa estää Ruotsin väen pääsöä Baijeriin, +vaikka hänellä olikin vain 22,000 miestä, joiden joukossa oli paljon +äsken pestattua nostoväkeä, kun sitä vastoin Kustaa Aadolfilla oli +33,000 tottunutta soturia. + +Kuningas meni ylempänä Tonavan yli ja läheni pian Lechin rantaa. Tässä +hän nyt kutsui sotaherransa neuvotteluun. Useimmat, erittäinkin viisas +Horn, arvelivat ylimenon tuon lieterantaisen joen poikki kovin +vaaralliseksi näin lukuisan vihollisen silmien edessä. Vaikka hyvinkin +kävisi, niin maksaisi se sittenkin paljon väkeä; vaan jos tappiolle +jouduttaisiin, niin saattaisi helposti perihäviö olla tarjona. Mutta +Kustaa Aadolf luotti miestensä monasti koeteltuun urhouteen ja +suurempaan sotataitoon. "Mitä?" huudahti hän säihkyvin silmin; +"olemmehan päässeet Oderin, Elben ja Reinin virtojen poikki, olemmepa +itse Itämerenkin yli kulkeneet, meitäkö tämä tämmöinen oja nyt +peloittaisi?" + +Itse läksi nyt kuningas pienen rakuunaparven kanssa tiedustelemaan +sopivinta ylimenopaikkaa. He ratsastivat kauan pitkin rantaa, +huolimatta vihollisen tykin luodeista, joita yhä tulla vingahteli joen +poikki. Vihdoin arveli Kustaa Aadolf löytäneensä etsittävänsä. +"Kuulkaas, pojat", huusi hän saattojoukollensa, "50 riksiä sille, joka +tuopi minulle varman tiedon siitä, miten syvä joki on tuossa mutkassa!" +Yksi rakuunista astui esiin ja lupasi lähteä tuolle vaaralliselle +tiedusteluretkelle. Kuningas muiden miestensä kanssa vetäytyi nyt +syrjemmäksi piilopaikkaan, jossa hän kuitenkin hyvin saattoi nähdä, +mitä rannalla tapahtui. Rakuuna riensi läheiseen kylään ja ilmestyi +sieltä pian talonpojaksi puettuna, pitkä riuku olalla. Hän meni alas +rantaan ja rupesi kaalaamaan jokea, yhä koetellen eteensä riuvulla. Kun +vesi alkoi jo nousta vyötäisiä myöten, seisahtui hän ja pudisti +päätänsä. Tuonpuolisella rannalla seisoi muutamia Baijerin sotamiehiä +katsellen hänen hankettansa. "Osaatko uida?" huusivat he nyt hänelle +nauraen. -- "Enkä", vastasi toinen. -- "No, oletko sitten hullu, kun +yrität kaalata joen poikki, joka on 22 jalkaa syvä!" -- "Mistä te sen +niin varmaan tiedätte?" kysyi talonpoika. -- "Eilen vasta meidän +upseerit pohjan mittasivat", vastasivat baijerilaiset. -- "Voi", sanoi +taasen valetalonpoika, "pitäisipä minun välttämättömästi päästä yli -- +eiköhän joku teistä, veikkoset, tahtoisi kaalata minulle vastaan ja +sitten tämän riuvun avulla vetää minua toiselle puolelle? Kultakolikon +antaisin vaivasta!" -- Yksi baijerilaisista riisui vaatteet päältään ja +rupesi kaalaamaan, josta rakuuna näki, minkälainen pohjan viete oli +toisella rannalla. Nyt hän tekeytyi pelkuriksi, ikäänkuin hän ei +riuvunkaan nojassa olisi uskaltanut uida yli. Sen sijaan hän meni +kuninkaalle viemään saamiansa tietoja ja sai niistä 100 riksiä sekä +aliupseerinpaikan palkinnoksi. + +Nyt Kustaa Aadolf asetti kaikki tykkinsä -- 72 luvultansa, mikä siihen +aikaan oli tavaton määrä -- pattereihin rantaäyräälle vastapäätä Tillyn +leiriä. Nämät tulikidat rupesivat lakkaamatta paukahtelemaan, +lennättäen luotejansa aina siihen metsään saakka, jossa Baijerin +valtavoima seisoi. Omin käsin kuuluu kuningas tässä tähdänneen ja +laukaisseen tykkejä kuusikymmentä kertaa. Samaan paikkaan koottiin koko +armeija ja järjestettiin sotarintaan, niinkuin tappelua varten ainakin. +Tuotiinpa jo rannallekin kaikellaisia rakennuspuita sillan laittamista +varten. + +Kaikki nämä temput olivat kuitenkin vain silmänkääntäjäkonsteja, joilla +petettiin Tillyä. Oikeaksi ylimenopaikaksi olikin valittu toinen kohta +vähän matkaa etelämpänä, missä oli luoto joessa, ja jonka vain matala +kapea oja eroitti rannasta. Todellista siltaa varustettiin salaa, +kauempana joesta; siellä sitä varten sahattiin joen erisyvyyden mukaan +sovitettuja pitempi- ja lyhyempijalkaisia alushepoja; näiden aineet +samoinkuin myös päälle ladottavat laudat otettiin läheisen kylän +puretuista tuvista. Enimmäkseen tehtiin työtä öisin, ja päivällä +poltettiin suuria olkiläjiä, jotta niiden paksu savu yhdessä patterien +ruudinsavun kanssa peittäisi koko seudun ja estäisi vihollisen +näkemästä, mitä oli tekeillä. + +Kolmannen päivän aamuna, huhtik. 5 p. 1632, lähetettiin 300 miestä +_Savon jalkarykmenttiä_ aina Tonavajoen rannoilta maantietä myöten +tuotetuilla veneillä Lechin yli mainittuun luotoon. Rivakasti ja ilolla +-- kuningas oli luvannut 10 riksiä mieheen -- riensivät uljaat Suomen +pojat vaaralliseen toimeensa, pääsivät onnellisesti yli ja rupesivat +kiireesti luomaan rintavarustusta aiotun sillan suojaksi. Nyt aukenivat +viimein baijerilaisten lumotut silmät ja suuri ylivoima hyökkäsi heti +savolaisten päälle. Mutta nämät osoittivat taas, etteivät he olleet +hätäpoikia! Toinen osa torjui pyssyillään ja piikeillään pois +vihollista, toinen osa jatkoi vallitustyötänsä. Niinpä tämän pienen +parven verrattoman urhouden kautta saatiin tilaisuutta asettaa +alushevot jokeen ja laittaa silta valmiiksi. Sitä myöten riensi nyt +Kustaa Aadolf itse joen yli kahden kokonaisen jalkaväkiprikaatin +kanssa. Tämä apu tuli juuri otolliseen aikaan; sillä samassa saapui +toiselta puolelta Tillykin rannalle, tuoden kaksi tertsiaa mukanansa, +jotka silmänräpäyksessä olisivat musertaneet Savon joukon. Nyt alkoi +tässä tulinen tappelu, osaksi maalla, osaksi vedessäkin, jolloin +sotamiehet kahlasivat kainaloita myöten matalassa jokihaarassa luodon +ja mantereen välillä. Turhaan ryntäilivät baijerilaiset luotoa vastaan; +turhaan myös yritti Ruotsin väki saada jalansijaa tuonpuolisella +rannalla. + +Mutta rupesipa pitkä odotus ja joutilaanaolo tuntumaan kovin ikävältä +Weimarin Bernhard herttuasta, jonka johdossa oli osa kuninkaan +ratsuväkeä. Tämä uljas herra koetti jokea useammista paikoista, kunnes +löysi ennen tietymättömän kaalamon. Siitä hän nyt ajaa karautti yli, +niin että vesi roiskahti korkealle. Eipä aikaakaan, niin hän jo +yhdeksän lippukunnan kanssa -- niiden joukossa myös _Suomen +ratsumiehet_ -- iski vihollisen vasempaan kylkeen. Tulisen kahakan +perästä pakeni baijerilainen hevosväki jokirannasta metsään. + +Sillä välin oli Tilly tuonut taisteluun vieläkin neljä tertsiaa +jalkaväkeä lisäksi. Mutta ei hän näilläkään saanut luotoa +valloitetuksi; siihen oli varsinkin syynä Ruotsin patterien hirmuinen +tuli, joka oman väen päitten yli lakaisi koko toista rantaa. Maa järisi +tykkien lakkaamattomasta paukkeesta, ja ampuminen kuului monen +peninkulman päähän. Luodit osaksi iskivät keskelle eteenpäin ryntääviä +joukkoja, kyntäen niihin leveitä vakoja; osaksi ne myös lentelivät +metsään taittaen oksia, repäisten irti pirstaleita, jopa kaataen suuria +honkiakin maahan. Täten ei ollut metsä miksikään suojaksi +baijerilaisille, vaan päinvastoin tuli täällä vahinko vieläkin +suuremmaksi kuin lakealla maalla, missä vain kuulat yksinään saattoivat +sattua. + +Vimmastuneena suuresta mieshukastansa sekä toistamiseen uhkaavasta +tappiosta vei nyt Tilly illan tullen viimeisen varaväkensä rynnäkölle. +Itse hän astui etupäässä, temmattuaan lipun käteensä. Mutta hän ei +ehtinytkään kauas, ennenkuin pyssynluoti sattui hänen polveensa, niin +että hän pyörtyneenä kaatui maahan. Tämä oli nyt Tillyn viimeinen +taistelu, sillä kaksiviikkoisten tuskien jälkeen vanha sotaherra heitti +henkensä. Hänen kaatumisensa ratkaisi samassa myös voiton. Baijerin +vaaliruhtinas pakeni yön pimeydessä pois tantereelta, jättäen ihan +ilmaiseksi lujat varustuksensa, joiden valloittaminen väkirynnäköllä +olisi epäilemättä maksanut paljon verta. + +Ruotsin sotajoukot levisivät nyt yli koko Baijerin. Huhtik. 14 p. +ratsasti Kustaa Aadolf riemuitsevien porvarijoukkojen keskitse +_Augsburgin_ kaupunkiin, missä Lutherin usko ensikerta oli julkisesti +julistettu. Toukok. 7 p. hän jo seisoi vaaliruhtinaan palatsissa +_Münchenissä_. Tätä vihollisensa pääkaupunkia, samoinkuin myös muitakin +katolisia kaupunkeja, kohteli hän leppeästi, ottaen ainoastaan +polttoveroa. Mutta maaseudut sitä vastoin saivat perinjuurin kokea +sodan kaikkia kauhuja. Umpiuskoiset talonpojat olivat näet pappiensa +yllytyksestä joka paikassa ruvenneet sissisotaan. Jos heidän onnistui +saada joku pieni parvi kynsiinsä, niin he surmasivat sotamiehet mitä +kauheimmalla tavalla, puhkasivat ensiksi heiltä silmät, silpoivat pois +korvat, hakkasivat poikki kädet sekä jalat. Tämän johdosta taas Ruotsin +väki kosti armottomasti, teloittaen ase kädessä sadoittain talonpoikia +ja polttaen kylät, hävittäen pellot. Itse Kustaa Aadolfkaan ei +hillinnyt täällä heidän raivoansa, niin vimmastunut hän oli +baijerilaisten julmuuksista. + +Hamaan Bodenjärvelle saakka, Saksan keisarikunnan ja Sveitsin väliselle +rajalle asti, loittonivat tässä sodassa uljaimmat partioparvet. Siellä +sanotaan suomalaisten ratsumiesten kysyneen, vieläkö oli pitkältä +Rooman kaupunkiin. Kunhan vielä olisi valloitettu tuo "röyhkeä Ruomi" +ja karkoitettu paavi, Antikristus, joista heidän virsikirjansa tiesi, +silloinhan jälleen astuisi koko maailmassa voimaan jouluevankeliumin +sanat: "rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto". + + + + +9. Nälkäsota Nürnbergissä. + + +Baijerin kukistuksen jälkeen aikoi Kustaa Aadolf tunkeutua Itävaltaan, +jonne uskonsa tähden vainotut protestanttiset talonpojat häntä +hartaasti toivoivat valmiina joka mies häntä auttamaan. Näin olisi +meidän sankarikuningas, pakoittamalla keisaria rauhaan hänen omassa +pääkaupungissaan, saanut suuren vapautustyönsä täydellisesti +lopetetuksi. Mutta toisin hän oli päättänyt, toisin ihmiskunnan ylin +johtaja säätänyt. + +Hädissään oli keisari nyt jälleen kääntynyt _Wallensteinin_ puoleen, +jonka hän, niinkuin kerrottu, oli Saksan ruhtinasten kehoituksesta +eroittanut virasta juuri vähää ennen Kustaa Aadolfin tuloa. Nyt +Ferdinand ei säästänyt rukouksia eikä lupauksia, sillä Wallenstein, sen +jokainen näki, oli ainoa, joka kenties vielä voisi hillitä tuon +hirmuisen Pohjanmaiden leijonan voittoa. Kauan aikaa Wallenstein +vastasi kieltävästi, rangaistakseen keisaria hänelle tehdystä +häväistyksestä, ja kun hän vihdoin viimein suostui, olivat ehdot niin +ankarat, niin nöyryyttävät, ettei mikään kruunupää hallitsija +maailmassa ikänä ole saanut kuulla semmoisia alamaiseltaan. Ferdinand +ei saanut antaa mitään käskyjä armeijalle, ja Wallensteinin tuli +palkinnokseen saada yksi keisarin omista perintömaista sekä lääniherran +valta kaikissa Saksalle takaisin valloitetuissa maissa. Kun Ferdinand +pakosta oli suostunut näihin ehtoihin, oli Wallenstein heti lähettänyt +pestaajansa liikkeelle; mainion sotaherran nimi oli kutsunut hänen +entisiä sotureitaan sekä myös nuoria talonpoikia joukoittain hänen +lippujensa alle, ja kolmen kuukauden kuluttua oli hänellä 30,000 miestä +hyvin harjoitettua, hyvin varustettua väkeä komennossansa. Tällä +voimalla ajoi hän pian saksilaiset pois Bööminmaasta ja marssi sitten +Baijerin vaaliruhtinaan avuksi. + +Kustaa Aadolfin luoksi saapui nyt kiireellisesti sanansaattajia +Nürnbergistä. He kertoivat, että keisarin ja Baijerin voimat, yhteensä +noin 45,000 miestä, lähenivät tätä väkirikasta, varakasta, taidokasta, +protestanttista vapaakaupunkia, uhaten sille samaa kohtaloa, mikä +onnettoman Magdeburgin osaksi oli tullut. Tätä ei Kustaa Aadolf millään +lailla voinut sallia, vaikka hänellä tosin ei silloin ollut enempää +kuin 10,000 jalkasoturia ja 8,000 ratsumiestä saapuvilla. "Nürnberg on +minun silmäteräni", vastasi hän lähettiläille, "ja niin kauan kuin +minussa on henki, koetan Jumalan avulla estää, ettei Wallenstein saa +nähdä teidän muurienne sisäpuolta." Pitkää aikaa ei kulunutkaan näiden +jalojen sanojen ja niiden täytännön välillä. Kesäkuun 22 p. 1632 hän +oli Nürnbergissä, jossa hänet vastaanotettiin suurella riemulla ja +kiitollisuudella. Kaupungin omia valleja ei kuningas katsonut +puolustukseen riittäviksi; sitä paitsi ei niiden sisässä olisi ollut +tarpeeksi väljältä tilaa hänen sotureilleen. Siksi hän oli käskenyt +rakentaa suuren vallitetun leirin kaupungin muurien ympäri. Tämän +käskyn olivatkin nürnbergiläiset niin hartaalla halulla täyttäneet, +että koko leirin vallitus, vaikka se kaikkine kulmineen, mutkineen oli +noin puolitoista peninkulmaa ympärimitaten, oli jo Kustaa Aadolfin +tullessa melkein valmis. Myös he hankkivat omilla varoillansa näille +valleille asetettavat tykit ja olivat koonneet pitkäksi ajaksi muonaa +auttajiensa tarpeeksi. Näin osoittivat he kiitollisuuttaan teoillakin, +eikä ainoastaan sanoilla. + +Wallenstein oli sillä välin vain jatkanut marssiansa _Nürnbergiin_ +päin. Hän oli tosin saanut sanoman kuninkaan saapumisesta kaupungin +avuksi, mutta samassa myös tiedon apuvoiman vähyydestä. Sitä parempi, +arveli hän mielessänsä, sitten on minulla yksi tie, kaksi asiaa -- +ensin kukistan Kustaa Aadolfin ja sitten valloitan Nürnbergin. +Lähemmäksi tultuaan heinäkuun alkupäivinä, huomasi hän kuitenkin, ettei +tässä ylivoimallakaan ollut Ruotsin väen kimppuun menemistä. Tilly +olisi tämmöisessä tilaisuudessa lähtenyt pois muuanne; mutta +Wallenstein oli nerokkaampi, neuvokkaampi; hän päätti taistella +kuningasta vastaan samoilla aseilla. Hän vei siis väkensä Nürnbergin +länsipuolella virtaavan Regnitzjoen yli ja rakensi sen rannalle +itselleen myöskin vahvasti varustetun leirin. Tämä hänen majapaikkansa, +joka oli vielä laajempi kuin Ruotsin leiri, oli varsin taitavasti +valittu; hän saattoi siinä estää Kustaa Aadolfin muonanhankkijoita, kun +hän itse sitä vastoin esteettömästi ja helposti sai muonaa Baijerista. +Myös saattoi hän yksitellen hävittää kaikki lisäjoukot, jotka +luultavasti tulisivat Kustaa Aadolfin avuksi. + +Näin kului muutamia viikkoja joutilaisuudessa; kumpikin armeija lepäsi +leirissänsä, paikaltaan liikahtamatta. Ainoastaan pientä sissisotaa +kesti lakkaamatta molemminpuolisten ruoanhankinnassa käyvien partioiden +välillä. Näissä olivat wallensteiniläiset tavallisesti voitolla, sillä +heillä oli paljon enemmän kevyttä ratsuväkeä; etenkin teki sukkela +Isolani kroateineen paljon vahinkoa. Viimein eivät Ruotsin +muonanhankkijat enää uskaltaneet pistää nenäänsäkään ulos leirin +piiristä. Seuraus siitä oli se, että ruokavarat kaupungissa alkoivat +huveta; täytyi vähentää jokapäiväisiä määriä puoleen. Puute synnytti +kulkutauteja, joihin paljon sotamiehiä sekä myös kaupunkilaisia kuoli. +Eipä kuitenkaan Wallensteininkään leirissä asian laita ollut paljoa +parempi; siellä tosin saatiin leipää ja lihaa mielinmäärin, mutta ei +ollut muuta kuin huonoa, haisevaa vettä juotavana. Paitsi sitä +armeijassa vallitseva irstas elämä, joka tässä joutilaisuudessa oli +yltynyt entistään inhottavammaksi, vaikutti myös pahasti sotamiesten +terveyteen. Täälläkin mullattiin joka päivä joukoittain ruumiita +maahan. + +Sillä välin oli monelta haaralta rientänyt apujoukkoja Kustaa Aadolfia +pelastamaan. Viisaasti kyllä ne eivät olleet yrittäneet yksitellen +päästä hänen luokseen. He kokoontuivat vähitellen kaikki yhteen +joukkoon Oxenstjernan johdon alle, jonka kuningas käski koettaa +välityökseen estää Wallensteinin muonanhankkijoita. "Hän on", kirjoitti +kuningas leikillään, "niitä pahoja henkiä, joita ei muulla kuin +paastoomisella saa karkoitetuiksi." Kun näin vihdoin oli 30,000 miestä +tullut kokoon, läksi Oxenstjerna marssimaan Nürnbergiin päin, ja Kustaa +Aadolf, saatuansa tiedon heidän lähenemisestään, tuli leiristä +heitä vastaan. Yhdistynyt sotavoima, noin 45,000 miestä, saapui +rauhallisesti, estämättä leiriin Nürnbergin ulkopuolelle; Wallenstein, +jonka väki jo oli 30,000:ksi sulanut, ei ollut uskaltanut heitä +häiritä. + +Kustaa Aadolf, nähdessään ympärillään tämän armeijan, suurimman, +harjaantuneimman ja urhoollisimman kaikista, mitä kolmekymmenvuotinen +sota on nähnyt, päätti nyt uljaasti ja viipymättä käydä vihollisen +kimppuun, "tarttua härkää sarviin", käyttääksemme hänen omia, +voimakkaita sanojensa. Itäpuolelta oli rynnäkkö ihan mahdoton, sillä +kuinka olisi voitu vallien tykkitulen alaisena päästä joen poikki. +Kustaa Aadolf päätti siis yrittää pohjoispuolelta, vaikka sielläkin +näytti kovin vaikealta. Siellä oli näet muutamia kukkuloita, joista +yhdellä jo vanhastaan seisoi vanha linna "Alte Veste", ja muut olivat +nyt Wallensteinin käskystä tulleet valleilla sekä murroksilla +varustetuiksi. Kukkulain vietteet olivat jyrkät ja metsäiset, ettei +juuri muu kuin jalkaväki voinut päästä rynnäkölle. Kuningas toivoi +kuitenkin vähitellen kaupunkia piirittäessä voivansa vastavallituksien +sekä piiritys-ojien avulla lähetä kukkuloita, ja valloitettuaan ne +ampua mäsäksi niiden takana leviävän leirin. + +Elok. 23 p. ruvettiin siis tämän tuuman mukaan luomaan kokoon +ensimäisiä vastavallituksia, ja seuraavana aamuna tuli sanomia, jotka +näkyivät ilmoittavan, että jo yksistään tämä hanke oli saattanut +Wallensteinin pelästyksiin. Vakoojat kertoivat Wallensteinin leirissä +näyttävän olevan suuren liikkeen, ikäänkuin armeija valmistautuisi +lähtöön. Tämän kuultuansa päätti Kustaa Aadolf viipymättä pitemmittä +varustuksitta, käydä rynnäkölle. Siinä yrityksessään hän toivoi myös +paljon apua siitä, että kaksi hänen miestänsä olivat karkureina muka +menneet vihollisen leiriin ja luvanneet sytyttää ruutivaunut. + +Keskipäivän aikana läksi siis koko armeija liikkeelle; jalkaväki +peittyi metsän kätköön; ratsuväen, siipien sivuilla, täytyi pian +seisahtua, kun ei metsäinen, jyrkkä mäki sallinut sen eteenpäin pääsyä. +Jonkun aikaa saivat ryntääjät kiivetä kenenkään estämättä, josta +kuninkaan luulo vielä vahvistui, että vihollinen oli pakomatkalla. +Mutta yht'äkkiä välkähtivät murrosten takaa taajat rivit peitsiä ja +pyssyjä, ja luodit alkoivat tuiskuta Ruotsin joukkoja vastaan. Sanoma +Wallensteinin paosta oli vain perätön huhu; liike leirissä oli vain +johtunut siitä, että muutamat rykmentit vaihtoivat asemaa. +Ruutivaunujen räjähtämistä myös turhaan odotettiin; sitä varten +lähetetyt miehet olivat ennen aikojaan joutuneet vangeiksi. Kustaa +Aadolf oli nyt kahden vaiheella, pitäisikö hänen ehkä peräyttää +väkensä. Mutta etumaiset joukot olivat jo täydessä käsikahakassa -- ja +kuka tiesi, vaikka rynnäkkö näin uljailla uroilla, näin suurella +ylivoimalla voisi onnistua? Kuninkaan omassa komennossa oli +vasemmanpuolinen osa armeijaa. Näistä Pommerin (valkoinen) prikaati ja +sen kantapäillä Ruotsin prikaati, jossa myös oli Savon rykmentti, +valloittivat hurjalla hyökkäyksellä ensimäisen ja toisen vallituksen, +missä vain pyssymiehiä oli vastassa, mutta kolmannen edestä ajoi ankara +tykkituli heidät takaisin. Kaikella urhoudellaan he eivät päässeet +tuumankaan vertaa edemmäksi. + +Vähän enemmän vasemmalla vaihteli samalla aikaa toinen pyssymiesparvi +luoteja Cronbergin kyrassierien kanssa. Lähellä olevan hessiläisen +ratsumieslippukunnan piti auttaa näitä pyssymiehiä, mutta se hajosi +kaikille haaroille "ikivoittoisain" päällehyökätessä. Kuningas ilmoitti +siitä mielipahansa Hessin maakreiville, joka seisoi hänen vieressään; +mutta tämä suuttui. "Näyttää siltä, herra kuningas", vastasi hän, "kuin +tahtoisitte kokonaan säästää omaa kansaanne ja antaa meidän +saksalaisten yksin vuodattaa vertamme. Täällä ovat minun hessiläiseni, +tuolla pommerilaiset etumaisina tulessa." -- "Kylläpä lähetän +suomalaisen", virkkoi pilkalla kuningas, "ja toivon, että kansan +vaihtamisesta myös seuraa onnen vaihto." Stålhandske _suomalaisten_ +huoviensa kanssa iski nyt cronbergiläisten kimppuun ja ajoi heidät +aivan leirivalliin asti. Mutta sieltä hyökkäsi suuri ylivoima ulos, +joka torjui suomalaiset takaisin. Kustaa Aadolf lähetti nyt toisenkin +suomalais-lippukunnan avuksi, ja molemmat yhdessä saivat vihollisen +toistamiseen pakenemaan leirin suojaan. Vaan sieltä ryntäsi Fuggerin +johdolla vielä suurempi voima esiin, jonka alta suomalaisten täytyi +paeta pyssymiestensä turviin. Näiden tuli, joka muiden muassa myös +Fuggerin kaatoi, taas vuorostaan hillitsi ja karkoitti keisarillisen +ratsuväen. Näin vyöryi tappelu monta tuntia onnen vaihdellen puolelta +toiselle. Vihdoin päätti kuningas, nähdessään rynnäköt turhiksi, +peräyttää väkensä. Mutta ei ollut sillä hetkellä ketään korkeampaa +upseeria käsillä paitsi skotlantilaista Hepburniä, joka jostain asiasta +suuttuneena oli ottanut eronsa ja katseli vain leikkiä. Häntä pyysi nyt +kuitenkin Kustaa Aadolf ottamaan sotamiestensä peräyttämisen +toimekseen. "Se on vaarallinen toimi", lausui urhokas skotlantilainen, +"juuri siksi vaan otan sen tehtäväkseni." + +Sillä välin oli menestys ollut parempi oikealla puolella. Siellä oli +Weimarin herttua Bernhard jalkasoturiensa kera valloittanut yhden +yllämainituista kukkuloista, ja siitä oli suuri hätä noussut +keisarillisten leirissä, jossa jo kuormastoväki alkoi hankkiutua +pakoon. Jopa tuotiin Wallensteinin eteen valhesanoma: "Alte Veste on +valloitettu!" Mutta hän tiuskasi vastaan: "Se ei ole totta! -- ei Herra +Jumala itsekään voi saada sitä linnaa käsistäni!" ja käski enemmän +varaväkeä sen suojaksi. -- Weimarin herttua puolestaan oli myös +lähettänyt sanoman valloituksestaan ylipäällikölleen; mutta tämä ei +heti käsittänyt sen paikan tärkeyttä eikä lähettänyt pyydettyjä +tykkejä. Koko yön satoi rankasti, ja aamulla oli sen johdosta kukkulan +viete tullut niin liukkaaksi, ettei nyt enää ollut mahdollista viedä +kanuunia ylös kukkulalle. Täten päättyi tämä kahakka, joka ei maksanut +juuri ylen paljon väkeä, vaan kuitenkin teki paljon vahinkoa sillä, +että se rikkoi Kustaa Aadolfin ikivoittoisuuden maineen. "Ruotsin +kuninkaalta", kirjoitti Wallenstein keisarilla, "on nyt puskurisarvet +taittuneet. Koko maailma voi nyt nähdä, että ainoastaan te, +keisarillinen majesteetti, olette ikivoittoisa." Kustaa Aadolf itsekin +oli kovasti pahoillaan hätäilemisestään. "Siinä oli liikaa", sanoi hän, +"poikanulikan leikiksi, lopen vähän tositeoksi!" + +Tämän jälkeen alkoi entinen nälkäsota taas uudelleen; molemmat armeijat +loikoilivat jouten vastakkain koettaen, kumpiko kauemmin kestäisi. +Nürnbergissä tuli nyt tietysti puute vielä tuntuvammaksi, kun niin +paljo ihmisiä oli karttunut entisten lisäksi. Ruttotaudit kiihtyivät +kauheassa määrässä niin miesten kuin myös hevosten parissa. Tämä nälkä +ja kurjuus tuntui Kustaa Aadolfin sotureista sitä kauheammalta, koska +he juuri edellisinä aikoina olivat tottuneet ylelliseen elantoon. +Surullisesti lauloivat he nyt täällä + + Silloin me Suomen pojat elettiin, + kun Augspurin kaupungiss' käveltiin, + ei päivääkään oltu rahatta, + eikä myös tyhjällä mahalla. + Vaan siit' me jouduimme Nürnperiin, + noita kaivantoja kaivamahan -- -- --![5] + +Hädissään alkoivat varsinkin saksalaiset hillitsemättömästi ryöstellä. +Mutta kuningas ei nytkään sallinut semmoista vallattomuutta. Hän piti +ankaran, tulisen nuhdepuheen upseereilleen ja käski paikalla viedä +hirteen yhden korpraalin, joka juuri silloin oli tavattu ryöstöstä. +Näin vielä kestettyänsä kolme viikkoa täytyi vihdoin kuitenkin +kuninkaan lähteä tiehensä. Syysk. 13 p. hän marssi pois, jättäen +Nürnbergin suojaksi muutamia tuhansia miehiä. Taudit olivat vähentäneet +sotavoimaa ja nyt hupeni se vielä marssinkin aikana sen johdosta, että +suuret joukot karkasivat; lähtiessä oli siinä vielä ollut 27,000 +miestä, mutta viikon perästä oli enää 18,000 koossa. Wallenstein oli +siis nälkäsodassa päässyt voitolle, mutta siitä voitosta oli hänenkin +täytynyt maksaa kallis hinta; hänelläkään ei ollut Nürnbergin seudulta +lähtiessään enempää kuin 22,000 miestä jälellä. + + + + +10. Kustaa Aadolfin viimeinen taistelu. + + +Nürnbergistä oli Kustaa Aadolf vetäytynyt Baijeriin päin ja ruvennut +Ingolstadtia piirittämään. Hänellä oli nyt taas aikomus lähteä itse +Itävaltaa ahdistamaan niinpian kuin hän olisi saanut tämän vahvan +linnan selkävaraksensa. Mutta taaskin tuli nyt avunpyytäjiä hänelle +esteeksi, tällä kertaa Saksin vaaliruhtinas, jonka maata Wallensteinin +joukot kauheasti hävittelivät. Kohta jätti Kustaa Aadolf kesken omat +hankkeensa ja riensi Saksin avuksi, lennättäen alapäälliköilleen ja +liittolaisilleen joka haaralle käskyjä, että he kiirehtisivät samaan +paikkaan hänen voimansa lisäksi. Mutta useimmat jälkimäisistä eivät +totelleet käskyä; itsepä Saksin vaaliruhtinaskin, joka oli apua +pyytänyt, käyttäytyi oudolla tavalla. Hänen ylipäällikkönsä Arnheim +vitkasteli kummallisesti viedessänsä vaaliruhtinaan armeijaa likemmäksi +Kustaa Aadolfia, eikä hänen herransa sen johdosta häntä lainkaan +rangaissut. Näytti siltä kuin viekas Juhana Yrjö olisi tahtonut antaa +kuninkaan ja keisarin väen yksinään tapella keskenään, ruvetaksensa +sitten itse voittajan puolelle. + +Toista mieltä aivan osoitti kuitenkin Saksin kansa. He +tervehtivät pitkin matkaa Ruotsin kuningasta ikäänkuin taivaallista +pelastusenkeliä, kilpaa tungeskellen hänen ympärilleen, saadaksensa +suudella taikka edes sormin koskea hänen vaatteensa liepeitä. Syvästi +liikutti Kustaa Aadolfia tämä kansan kiihkeä rakkaus, mutta samalla se +häntä myös peloitti. "He luottavat liian paljon heikon ihmisen voimaan" +lausui hän. "Kun ei vain Jumala pian rankaisisi sekä heitä että minua +näyttämällä, että minäkin olen vain kuolevainen ihminen!" + +Yksin jääneenä, ilman toivottuja liittolaisiansa, ei ollut nyt +kuninkaalla muuta neuvoa kuin ryhtyä vanhaan kilpikonnakeinoonsa ja +turvautua vallitettuun leiriin likellä Naumburgia. Saatiinpa pian +kuulla, että hän pakkasen tähden oli majoittanut enimmän osan väkeänsä +itse kaupunkiin.. Tästä päätti Wallenstein, että sota oli siksi +vuodeksi peräti loppunut. Hän antoi siis Pappenheimin 6-7,000:n miehen +kanssa mennä Hallea valloittamaan, ja itse hän alkoi hajoittaa +rykmenttiänsä maakyliin talvimajoille. Mutta kirje, jossa eräälle +alapäällikölle lähetettiin tieto Pappenheimin lähdöstä, joutui Kustaa +Aadolfin käsiin, ja suuri, uljas tuuma välkähti heti hänen päähänsä. +"Jumala itse on antanut vihollisen käsiini!" huusi hän innolla. Nyt oli +molempien vastakkain majailevien sotajoukkojen voima melkein +tasavertainen, nyt piti uljaasti rynnätä Wallensteinia vastaan. + +Viivähtämättä, vielä samana päivänä pantiin tämä tuuma toimeen. Jos +olisi silloin ehditty päästä perille ja käydä Wallensteinin kimppuun, +niin olisi tämä ollut perikadon oma, sillä hänen rykmenttinsä olivat +aivan hajallaan. Mutta pieni, lietteinen, viidakkorantainen joki, missä +Isolani kroateineen oli estämässä ylimenoa, vei niin paljon aikaa, että +vasta illalla saavuttiin keisarillisten lähelle. Wallensteinille oli, +heti Ruotsin armeijan liikkeelle lähdettyä, tullut siitä sanoma; mutta +hän ei ollut millään muotoa tahtonut sitä todeksi uskoa. Vasta myöhään +illalla, kun ei enää voinut olla vähintäkään epäilyksen sijaa, käski +hän hajanaiset rykmenttinsä kokoon ja lähetti sanansaattajan +Pappenheimiä takaisin kutsumaan. Aamulla varhain hän asetti väkensä +hyvin edulliseen, taitavasti valittuun asemaan. Hänen oikealla +puolellaan oli _Lützenin_ kaupunki, estäen siltä taholta +kiertämisyrityksiä; edessä oli osaksi syvä, vedellä täytetty kaivanto, +osaksi maantie, joka oli paljoa korkeampi vieriänsä ja molemmin puolin +varustettu syvillä ojilla. Näihin ojiin asetti Wallenstein tiheät +pyssymiesrivit, ja niiden taakse seitsentykkisen patterin. Näin +suojattuna hän toivoi voivansa täydessä turvassa torjua päältään kaikki +Ruotsin voiman rynnäköt, kunnes Pappenheim kerkiäisi takaisin ja hän +hänen avullaan saavuttaisi ratkaisevan voiton. + +Keisarillisten vahva asema peloitti myös Ruotsin kuninkaan vanhempia +everstejä, niin että he taistelun yrittämistä epäsivät; mutta Kustaa +Aadolf, rohkeana kuin ainakin, ei taipunut näihin neuvoihin. "Koska +kerta on kylpyyn käyty", niin virkkoi hän, "pitää pestä itsensä aivan +puhtaaksi." + +Ani varhain aamulla marraskuun 6 p. 1632 järjesti siis kuningas +sotarintansa, toivoen kerkiävänsä ratkaista tappelun vielä ennen +Pappenheimin palaamista. Mutta taivas ei näkynyt suosivan hänen +hankkeitaan. Sakea sumu peitti koko sotatantereen ja teki tappelun +mahdottomaksi, sillä tuskin olisi kymmenenkään askeleen päästä voitu +eroittaa ystävää vihollisesta. Oman huolensa ja soturiensa +kärsimättömyyden viihdytykseksi käski nyt Kustaa Aadolf pitää +aamurukoukset ja alotti itse virren: "Jumala onpi linnamme!" Sen +jälkeen hän lausui muutamia sanoja oikean kyljen ratsumiehille. +Suomalaisia ja ruotsalaisia hän kiitti heidän aina osoittamastaan +urhoudesta, ja kehoitti heitä sitä tässäkin tilaisuudessa näyttämään. +"Muistakaa se", virkkoi hän vielä, "että jos te nyt väistytte, niin ei +yksikään luu meistä kaikista pääse takaisin kotimaahan!" Saksalaisille +hän huomautti, että tämä taistelu tarkoitti heidän omaisuutensa ja +henkensä, heidän kunniansa, vieläpä yhteisen evankelisen uskonnonkin +suojelemista perikadosta. "Seuratkaa vain minua", lopetti hän, "niin +johdatan teidät voittoon, jonka hedelmistä sitten jälkeläisemme saavat +pitkät, pitkät ajat nauttia!" + +Kuninkaan näin puhuessa sotarintamansa edessä huomautettiin hänelle, +ettei hänellä ollutkaan rautaista haarniskaa, vaan ainoastaan +hirvennahkainen paita rintansa suojana. Häntä pyydettiin pukeutumaan +vahvempiin varuksiin, mutta hän kieltäytyi sanoen, että hän arasteli +rautaa tuon Puolassa saamansa luodin tähden. "Jumala on minun +haarniskani!" vakuutti hän lujalla luottamuksella. + +Koska sumua yhä vielä kesti, ruvettiin nyt taas veisaamaan, muun muassa +veisattiin tuo kaunis virsi: "Älä pelkää, joukko pienoinen!" jonka +Kustaa Aadolf juuri äsken oli ruotsiksi sepittänyt. Kaikki veisasivat +yksinmielin, hamasta kuninkaasta aina halpaan rivisotamieheen ja tämä +yhteinen turvautuminen yhteiseen Korkeimpaan Auttajaan lujitti kaikkien +urhoutta. + +Vihdoin viimeinkin kello 11 sumu hälveni. "Nyt eteenpäin, Jumalan +nimeen!" huusi Kustaa Aadolf, ja koko hänen sotarintansa lähti +rynnäkölle. Heidän edistymisensä patterien ja ojissa seisovien +pyssymiesten tulen alla kävi kuitenkin sangen vaikeasti ja hitaasti. +Vasta kello 12 oli ehditty maantielle asti. Keskustan jalkaväki -- +etunenässä Ruotsin prikaati, johon myös jäljellä olevat 200 Savon +poikaa kuuluivat -- tappoi tai karkoitti keisarilliset pyssymiehet, +valloitti niiden takaisen patterin, ja sysäsi vielä samalla vauhdillaan +pois tieltään Wallensteinin ensimäiset kaksi tertsiaa. Mutta kaksi +verestä tertsiaa joutui avuksi, ratsuväkeäkin töytäsi vimmatusti tuohon +vaaranalaiseen lomaan, ja Ruotsin jalkaväki syöstiin jälleen omalle +puolellensa maantietä takaisin. Paremmin ei myöskään käynyt vasemmalla +kyljellä. + +Oikealla kyljellä oli ratsuväellä ollut suuri vastus hypittäessänsä +hevosiaan korkean maantien ja sen leveitten ojien poikki. Yli he olivat +kuitenkin päässeet kuin päässeetkin, Stålhandske suomalaisineen (vielä +niitä oli 500 miestä) kaikkein ensinnä, vaikka maantie heidän +kohdallaan oli korkeimpana, ojat leveimpinä. Kuninkaansa oman johdon +alla he sitten tavallisella vauhdillansa hyökkäsivät, niin että +vastassa olevat keisarilliset huovit kohta kääntyivät selin ja pötkivät +pakoon. Varajoukkona oleva toinen rivi hillitsi kuitenkin hyökkäyksen, +jopa sai tulisen kahakan jälkeen Ruotsin ratsuväen ajetuksi maantien +taakse. + +Vähää sitä ennen huomasi kuningas, että hänen jalkaväkensä, ylivoiman +painostamana, alkoi horjua ja peräytyä. "Seuratkaa minua, pojat!" huusi +hän Smoolannin ratsumieslippukunnalle, joka juuri paraikaa pyrki ojien +yli. Ja samassa hän ajaa karautti jalkaväen avuksi, katsahtamatta +taakseen, oliko hänellä mitään sotajoukkoa seuranansa. Kuitenkin vain +harvalla smoolantilaisella oli niin hyvät hevoset, että he jaksoivat +pysyä Kustaa Aadolfin perässä, ja yhtäkkiä huomasi tämä olevansa aivan +likellä vihollista, ainoastaan muutamien omien miestensä seuraamana. +Eräs keisarillinen korpraali näki silloin, miten nämät seuralaiset aina +kunnioittavasti tekivät tilaa kuninkaalleen. "Ammu tuo", käski hän yhtä +sotamiehistänsä, "se on varmaan suuri herra!" Luoti katkaisi Kustaa +Aadolfilta vasemman käsivarren luun, ja verisuihku kuohahti hihasta +ulos. Kuningas pyysi nyt Lauenburgin herttuaa auttamaan häntä pois +tappelun pyörteestä. Mutta tuskin he olivat päässeet muutamien askelien +päähän, niin jo tömähti maa heidän takanansa, ja he näkivät Götzin +kyrassierien tulla tupsahtavan rynnäkölle juuri siihen paikkaan. +Keisarillisten päällikkö, eversti Falkenberg, tunsi Ruotsin kuninkaan. +"Kas, sinuapa minä jo kauan olen etsinyt!" huudahti hän ja ampui Kustaa +Aadolfia selkään, vaan kaatoipa kostava luoti heti sen jälkeen hänetkin +maahan. Herttua koetti nyt vielä taluttaa kuningasta pois, tukien +häntä, että hän pysyisi satulassa pystyssä. Mutta Kustaa Aadolfin +hevonenkin sai nyt haavan ja alkoi karata pystyyn; samassa tihenivät +vihollisten joukot tihenemistään heidän ympärillään, jonka vuoksi +herttua säikähtyneenä pakeni. Kustaa Aadolf vaipui ratsunsa selästä +maahan. Nuori hovipoika, ainoa nyt enää läsnä oleva hänen omasta +väestänsä, tarjosi silloin kuninkaalle hevosensa ja yritti nostaa hänet +sen selkään; mutta hän ei jaksanut. Tämän näkivät muutamat kyrassierit, +ajoivat paikalle ja kysyivät, kuka haavoitettu herra oli. Kuningas ei +vastannut, ja poikakin pysyi ääneti. Yksi vihollisista lävisti silloin +nuorukaisen miekallaan, toinen ampui Kustaa Aadolfia päähän. + +Tyhjin satuloin kiitävä, verinen hevonen levitti surusanoman rivi +riviltä, ja pian saatiin täysi vahvistus kahdelta kuninkaan +seuralaiselta, jotka kauempaa olivat nähneet hänen kaatuvan ratsun +selästä. Muutamat päälliköt tahtoivat nyt lopettaa taistelun, varsinkin +kun samaan aikaan Ruotsin väki oli joka paikassa tullut takaisin +syöstyksi. Mutta Weimarin herttua Bernhard, jonka käsiin nyt ylimäinen +johto oli jäänyt, oli toista mieltä, ja samoin myös alhaisemmat +soturit. He paloivat kaikki halusta saada kostaa sankarinsa kuoleman. +Tätä intoa herttua vielä kiihoitti tulisella puheella. "Ruotsalaiset, +suomalaiset, saksalaiset!" huusi hän. "Meidän puolustajamme, vapauden +puolustaja on kuollut! Minulle ei tämä elämä ole enää mitään elämää, +jollen saa kostaa hänen puolestansa. Eteenpäin kanssani joka mies, joka +kuningasta on rakastanut!" + +Ja tempaisten lipun käteensä hyökkäsi hän vasemman kyljen ratsuväen +etupäässä eteenpäin. Luoti repäisi palan hänen käsivarrestansa -- vähät +siitä! -- eteenpäin vain! -- kunnes hirsipuumäki ja sen kukkulalla +oleva keisarillisten suurempi patteri oli hänen vallassansa. -- Nuori +Brahe sillä välin vei jalkaväen uudelle rynnäkölle, valloitti uudestaan +maantien ja sen takaisen patterin ja kävi kaikki murtavalla vauhdilla +taas Wallensteinin jalkasoturien kimppuun. -- Oikealla kyljellä +_Stålhandske_ sekä hänen suomalaiset ja ruotsalaiset huovinsa pikemmin +lensivät kuin hyppäsivät ojien ja maantien yli. "Hakkaa päälle!" +kajahti nyt hirmuisemmin kuin koskaan ennen heidän suustaan, ja miehet +hakkasivatkin päälle julmemmin kuin koskaan ennen. He olivat vielä +enemmän kuin muu väki pitäneet Kustaa Aadolfia omanansa; he pitivät nyt +myös erikoisena oikeutenansa saada kostaa hänen puolestaan. Tuommoista +vimman vihuria ei saattanut mikään ihmisvoima kestää. Akanoina lensivät +keisarillisten rivit hajalleen joka haaralle, ja Stålhandsken +johtamalle suomalaiselle rykmentille oli suotu se onni ja kunnia, että +he saivat edes sankarinsa ruumiin pelastetuksi ja korjatuksi veriseltä +tantereelta.[6] + +Voitto näytti nyt olevan täydesti ratkaistu. Melkein koko Wallensteinin +jälellä oleva armeija oli pakosalla. Ainoastaan siellä täällä piti +puoliaan vielä joku vanha, ruudinkärventämä soturiparvi, joka ei +tahtonut elävin silmin nähdä tappion häpeätä. Silloin yht'äkkiä kuului +huikea huuto: "Pappenheim on tullut!" ja samassa hyökkäsi jo tuo uljas +päällikkö kahakkaan, perässänsä 1,500 ratsumiestä, joiden kanssa hän +oli rientänyt edeltäpäin odottamatta jalkaväkensä hidasta kulkua. +"Missä on kuningas?" oli hänen ensi kysymyksensä, ja samassa hän olikin +jo suomalaisten keskellä, joiden riveissä hän aina oli tottunut +näkemään Kustaa Aadolfin. -- Tämän lukuisan, vereksen apujoukon tulo +muutti koko tappelun kulun. Stålhandsken rynnäkkö keskeytyi, ja pianpa +oli jälleen koko tuo kylki heitetty takaisin maantien taakse. -- +Keskustassa oli myös keisarillinen jalkaväki uudestaan koonnut ja +järjestänyt hajonneet rivinsä ja uudella rohkeudella hyökännyt päälle. +Mutta eivätpä Brahen urhot myöskään vähillä hellittäneet jo kiinni +kaappaistua voittoaan. Keltainen prikaati kaatui, joka mies +paikallensa, vaan ei peräytynyt askeltakaan. Samoin myös teki sininen +prikaati vuorostansa. Molemmat olivat saksalaisia. Vihreä +skotlantilainen prikaati ja Ruotsin prikaati viimein peräytyivät, +menetettyänsä suurimman osan miehistänsä. Voitto oli nyt taas +kallistumaisillaan keisarillisten puolelle; ainoastaan Bernhard +herttuan oli vielä onnistunut pitää voitettu paikkansa. + +Mutta yht'äkkiä laimistui jälleen wallensteiniläisten into ja vauhti; +juuri tuon vereksen apujoukon, jonka olisi luullut parhaiten jaksavan +kestää tappelussa, nähtiin horjahtavan, sitten ikäänkuin riivattuna +pakenevan. "Pappenheim on kaatunut! Kaikki on hukassa!" -- se huuto +viimeinkin selitti tuon oudon näyn. + +Sakea sumu, joka nyt taas levisi maahan, peitti keisarillisten onneksi +Stålhandskelta tämän häiriön; muuten olisi todella nyt ollut "kaikki +hukassa". Sumun suojassa oli Wallensteinillä toki aikaa peräyttää +hiukan armeijansa tähteet ja saada ne jälleen kutakuinkin +järjestykseen. Mutta kun sitten laskevan auringon jäähyväissäde vielä +kerran läpäisi sumun, huomasi kuitenkin Wallenstein, ettei taistelun +jatkamisesta enää voinut olla puhettakaan. Ruotsin sotarinta seisoi +jälleen aivan eheänä, tiheänä, ikäänkuin se nyt vasta olisi aikonut +alottaa tappelua. Vanha varovainen Kniephausen oli näet tähän saakka +kitsaasti pidätellyt komentonsa alla olevaa toista riviä. Nyt hän +viimeinkin antoi sen yhtyä etumaiseen riviin ja täyttää sen lomapaikat. +Keisarilliset siis nyt urhoollisesti pitäen puoliaan, mutta sittenkin +verkalleen peräytyen, jättivät kolmannen ja viimeisen kerran +vastustajainsa käsiin maantien ojinensa ja patterin, joiden tähden sinä +päivänä oli niin paljon urhojen verta vuodatettu. + +Miestappo tässä pitkällisessä, vimmatussa taistelussa oli molemmin +puolin yhtä suuri, hirveän suuri, joka kolmas mies kaikista siihen osaa +ottaneista. Voitto oli auttamattomasti, ratkaisevasti tullut +protestanttien osalle; sen myönsi Wallensteinkin sillä, että hän heti +enemmittä miekan sivalluksitta jätti koko Saksin ja vetäytyi Böömin +vuorten taakse, oman keisarinsa rajojen sisälle. Mutta kuitenkin +kuninkaan puoluelaiset surivat katkerasti tätä voittoansa ikäänkuin +suurta tappiota. Saksalaiset itkivät heidän uskonsa ja vapautensa +uskollista, mahtavaa puolustajaa; vaan ruotsalaiset ja suomalaiset +surivat vieläkin katkerammin, sillä he itkivät _omaa_, yli kaiken +rakastettua, jaloa sankariansa, jonka vertaista ei ollut heillä +milloinkaan ollut eikä tulisi enää milloinkaan olemaan! + +Kustaa Aadolfin ruumis vietiin kotimaahan ja se sai hautansa +Riddarholman kirkossa Tukholmassa Ruotsin muiden sankarien rinnalla. +Mutta Lützenin veritannerkaan ei jäänyt muistomerkkiä vaille. Eräs +kuninkaan tallirenki vieritti yhdentoista talonpojan avulla ison kiven +sille paikalle, mistä kaatunut kuningas oli löydetty. Tämä kivi seisoo +yhä vielä sijallansa, ja ympäristön kansa tuntee sen _Schwedensteinin_ +(ruotsalaiskiven) nimellä. Samalle paikalle on myöhemmin rakennettu +komea muistomerkki. + + + + +1l. Kustaa Aadolf.[7] + + +Kustaa Aadolf oli syntynyt jouluk. 9 p. 1594 Tukholman linnassa. +Vanhemmiltansa hän oli perinyt terveen, vahvan ruumiin, joka sitten +huolellisella, hemmottelemattomalla kasvatuksella vieläkin karaistiin. + +Pienestä asti hänessä ilmeni peloton, rohkea mieli ja suuri hartaus +kaikkiin sotaan kuuluviin asioihin. Kerta, kun oltiin kävelemässä +maaseudulla, kielsi lapsenhoitaja holhottiansa poikkeamasta viidakkoon, +koska siellä muka oli käärmeitä. "Annas vaan keppi tänne", huusi +vastaukseksi pikku sankari, "kyllä minä ne käärmeet tapan!" +Lastenleikeistä ei ollut hänestä huvittavaa mikään muu kuin +sotamiehisillä olo, mutta sitä harjoitettiinkin ahkerasti, vähää +myöhemmin myöskin metsästystä. + +Rohkeuden rinnalla ilmeni hänessä kuitenkin jo silloin erinomainen +laupeus ja lempeys, joka oli jyrkkänä vastakohtana isän tylylle +luonteelle. Monasti rukoili pieni Kustaa Aadolf tuomittujen puolesta, +ja joskus suostui muuten niin taipumaton Kaarle silmäteränsä +rukouksiin. + +Luvuissansa oli nuori prinssi väsymättömän ahkera, osoittaen samalla +myös tavattoman suuria luonnonlahjoja. Historiassa hän hankki itselleen +syvällisiä tietoja, filosofiassa myös sangen hyviä. Sujuvasti hän oppi +puhumaan, paitsi äidinkieltänsä ruotsia, latinaa, saksaa, hollannin ja +ranskan kieltä, sekä ymmärsi italiaa ja espanjaa, myöhemmin myös hiukan +venäjää ja puolaa. Suomenkielen taidosta ei ole erittäin mainittu; +mutta luultavasti Kustaa Aadolf, joka kaiken aikansa oli niin paljon +tekemisissä suomalaisten sotamiesten kanssa ja useampia kertoja +oleskeli Suomessa, ei voinut olla sitä vailla. -- Yliopettajana oli +hänellä oppinut ja taitava Juhana Skytte, joka varsinaisen opetuksen +ohessa muutenkin antoi oppilaalleen paljon viisaita, jaloja +neuvoja. "Valitkaa vasta", lausui hän kerta, "neuvonantajiksenne +jumalisia, vakavia miehiä; älkää valitko oppimattomia, jotka ovat +purppurakaapuihin puettujen aasien kaltaisia; älkää myös semmoisia, +jotka aina matkivat: 'Kyllä, kyllä!' tai: 'Ei, ei!' sen mukaan kuin +heidän herransa sanoo; älkää viimeinkään noita kielenpieksijöitä ja +lattiallaliehujoita, joita aina hovissa maleksii ja matelee niinkuin +matoja nurmikossa." + +Nämät neuvot nuori prinssi hartaasti painoi mieleensä, ja muutenkin hän +kernaasti kuunteli vanhempien, viisaitten miesten keskusteluja +valtakunnan asioista. Isä myös piti huolta siitä, että hänen +kruununperillisensä aikaisin tottui vastaiseen virkaansa. Yhdeksännestä +vuodesta asti sai Kustaa Aadolf jo olla läsnä valtaneuvoskunnan +keskusteluissa, kahdentoista iässä hänelle jo uskottiin pienempiä +toimia, kuudentoista vuotisena hän oli jo isänsä hyvänä apulaisena. Hän +piti sotaväenottoja ja tarkastuksia, hän johti pienempiä sotaretkiä, +hän keskusteli ulkomaan lähettiläiden kanssa, taivuttaen joka paikassa +puoleensa ihmissydämet ja herättäen yleistä ihmettelyä taidollansa. + +Minkä lapsi näin lupasi, sen mies sitten täytti täysin määrin. + +Kustaa Aadolfilla oli tavattoman nopea käsityskyky ja taito tunkeutua +asioiden ytimeen; nuorukaisena hän jo siinä suhteessa voitti vanhat, +työssä ja kokemuksessa harmaantuneet valtaneuvokset. Samassa oli +hänellä erinomainen kyky lausua selvästi, sujuvasti ja miellyttävästi +ilmi ajatuksensa. "Kielellään", niin sanottiin hänestä, "on Ruotsin +kuningas voittanut yhtä monta kuin miekallaan." + +Joutilaana vetelehtimistä, jopa turhaa huvitustakin hän inhosi. +Metsästämisestäkin hän jo pian luopui. Työ, väsymätön työ oli hänen +ainoa huvinsa, ja samaa hän myös vaati virkamiehiltään, käyttäen kovia +sanoja, jos hän havaitsi laiminlyöntiä. Eräs upseeri kerta ei ollut +kyllin kiireesti saanut käskettyä vallitustyötä valmiiksi ja sanoi +puolustuksekseen, että maa oli kovassa roudassa. "Maa on aina roudassa +laiskalle sialle!" vastasi kuningas vihaisesti vanhalla ruotsalaisella +sananlaskulla. + +Kesken hallitustoimiansakin oli Kustaa Aadolfilla aina väliin aikaa +lukujensa jatkamiseen, erittäinkin historian tutkimiseen, jota hän +kehui "paraaksi elämän neuvojaksi". Kovin usein ei hänellä kuitenkaan +ollut tilaisuutta tähän, sillä valtakunnan asiat tuona vaikeana, +vaarallisena aikana vaativat paljon huolta ja huomiota. Ihmeellistä on +nähdä, kuinka paljon hän kerkesi saada toimeen sisällistenkin asioiden +järjestämisessä; hänen hallituksensa on siinä suhteessa monin kohdin +ihan uuden ajan alkuna. Näihin toimiin hän käytti aina talvikaudet +Venäjän ja Puolan sotien aikana, jolloin tavallisesti levähdettiin +taisteluista. Saksaan lähdettyänsä ei hän sitten enää joutanut paljon +ajattelemaankaan semmoista. + +Niinkuin ainakin miehen, joka melkein koko lyhyen ikänsä vietti +leirissä, hänen ajatuksensa liikkuivat enimmäkseen ja mieluimmin sotaan +kuuluvissa asioissa. Kustaa Aadolf on ollut kaikkien aikojen +taitavimpia sotapäälliköitä ja on keksinyt sekä monta että tärkeää +parannusta sotataidossa. Hän lyhensi peitset ja kevensi pyssyt, joten +molempia oli helpompi käyttää; pyssymiehet saivat nyt jättää pois tuon +hangon, jonka nojaan ennen aina pyssy oli laskettava, kun tahdottiin +tähdätä. Kovin kömpelöt, monta tuhatta miestä sisältävät tertsiat +hyljäten hän jakoi jalkaväkensä pienempiin prikaateihin, ja asetti +ylimalkaan soturit kuuteen, pyssymiehet joskus kolmeenkin riviin, +entisten kymmenen sijaan; näin muodoin tulivat kaikki liikkeet ja +käännähdykset nopeammiksi. Hyvän vaikutuksen teki se hänen keksintönsä, +että hän rupesi asettamaan ratsujoukkojen lomiin pienempiä +pyssymiesparvia, joiden tuli jo ennakolta laimensi päällehyökkäävien +vihollisten huovien vauhtia. Tykit tehtiin myöskin lyhyemmiksi, +kepeämmiksi, niin että niitä oli mukavampi kuljettaa. + +Sodankäynnissään oli Kustaa Aadolf ylimalkaan hyvin varovainen, joskin +eri tiloissa monestikin sangen rohkea. Hän omisti itselleen sen +säännön, jota siitä saakka on yleisesti sodassa noudatettu, ettei näet +saatu umpimähkään marssia eteenpäin, ennenkuin selän ja sivujen +suojaksi oli valloitettu linnoja tai rakennettu uusia varustuksia. Jos +vihollisen ylivoima oli liian suuri, käytti hän, niinkuin monesti +olemme nähneet, tuota Caesarilta opittua keinoa, että hän sulki itsensä +vallitettuun leiriin. -- Verraton aikalaistensa parissa hän oli siinä +suhteessa, että hän piti tarkan huolen muonan hankkimisesta +sotureilleen ja maksoi myös, jos suinkin mahdollista, aina +säännöllisesti heidän palkkansa. Mutta toiselta puolen hän valvoi +enimmiten ankarasti, etteivät he saaneet ryöstellä eikä rosvoilla. + +Urhoudessa oli Kustaa Aadolf koko väelleen loistavana esikuvana. Jos +häntä joskus varoitettiin vaaroihin antautumasta, vastasi hän väliin +leikillä: "Ei ole vielä koskaan mikään tykinkuula kehenkään kruunattuun +päähän sattunut!" -- tai myöskin jalolla vakavuudella: "Mikä kuolo +olisi kuninkaalle kauniimpi, kuin jos hän kansaansa ja oikeaa asiaa +puolustaessaan kaatuisi!" + +Kustaa Aadolfin kaikkien tekojen perusteena oli harras jumalisuus. +Yhteisistä aamu- ja iltarukouksista hän harvoin oli poissa, +jumalanpalveluksesta pyhäpäivinä ei milloinkaan. Usein nähtiin hänen +myös istuvan itsekseen raamattua tutkien. "Minä koetan", hän sanoi, +"sanan tutkimisella vahvistaa sydäntäni pahaa vastaan. Kuningas ei ole +velvollinen vastaamaan teoistaan kenellekään muulle, paitsi Jumalalle; +mutta juuri tämä itsevaltaisuus saattaa moniin kiusauksiin, joita ei +kyllin voi varoa." + +Tämä harras jumalisuus osoittautui myös eläväksi kaikissa hänen +teoissaan ja tavoissaan. Hänen suustansa ei kuulunut koskaan kirousta +eikä kevytmielistä pilkkaa; häntä ei koskaan nähty juomarien, +mässääjien eikä pelurien seurassa. Yhteen ainoaan epäsiveelliseen +hairahdukseen tiedetään hänen nuoruudessaan tehneen itsensä syypääksi, +mutta sen jälkeen oli hänen elämänsä aina puhdas ja suhteeton. + +Samoinkuin hänen ulkomuodossaan oli myös hänen käytöksessään +majesteetillisuus ja laupeus ihanimmalla tavalla yhdistyneet. Kustaa +Aadolf oli varsin arka kuningasarvostansa, ja kovat nuhteet, jopa +rangaistuskin tuli sille tavallisesti osaksi, joka ei osoittanut +hänelle tulevaa kunnioitusta tai rohkeasti moitti hallituksen toimia. +Mutta muuten oli kuningas aina laupias ja iloinen, puhutellen +kaikensäätyisiä ihmisiä lempeästi. Lähimmille alapäälliköilleen ja +ministereilleen hän oli erittäin ystävällinen ja suhde hänen ja viisaan +Aksel Oxenstjernan välillä oli jaloimpia, joista historia tietää +kertoa. -- Nuoremmalla iällänsä hän oli ollut hillitsemättömän +tuittupäinen ja saattoi kiivaudessaan monasti lausua loukkaavia sanoja, +joskus paiskata korvillekin. Mutta silloinkin hän oli aina heti valmis +pyytämään anteeksi ja koetti jos jollakin hyvittää loukattua. + +Tämä puhdas, jalo henki vaikutti sen, että Kustaa Aadolfilla +tuskin oli ainoatakaan vihamiestä, joskin montakin vastustajaa. +Katolilaiset puhuivat ihmetellen hänen hyvästä sotakuristaan, hänen +oikeudentunnostaan, hänen tapojensa puhtaudesta, hänen totisesta +hartaudestaan, joskin heidän mielestään hänen uskonsa oli väärä. Tuskin +ainoatakaan soimauskirjaa julkaistiin hänestä tänä aikakautena, joka +kuitenkin oli niin rikas sellaisista. Itse paavikin myönsi: "Hän on +maailman jaloin kuningas!" Tästä voi arvata, kuinka rakas hän oli +Saksan protestanteille, kuinka rakas omille kansoilleen. "Voisinpa", +olikin hänellä tapana sanoa, "turvallisesti laskea pääni levolle vaikka +minkä alamaiseni syliin!" + + + + +12. Holhoojahallitus ja kolmekymmenvuotisen sodan loppu. + + +Kustaa Aadolfin kuoltua luulivat sekä viholliset että liittolaisetkin, +että hänen suuri työnsä kerrassaan oli taas häviävä. Hänen henkensähän +yksin, niin arveltiin, on tuon komean ihmerakennuksen kokoon luonut; +hänen henkeänsä vailla on se kohta jälleen raunioiksi romahtava. Mistä +muka on niin pieni, niin köyhä, niin vähäväkinen valtakunta saava +tarpeelliset varat ja voimat tämän suuren hankkeen jatkamiseksi? +Onneansa voi Kustaa Aadolfin tytär Kristiina kiittää, jos hän saa edes +isältänsä perityn kruunun pitää. -- Sitäkin näet alkoi jo Puolan +kuningas Vladislaus, Sigismundin poika, vaatia itselleen, ja Suomessa +olivat vanhat sigismundilaiset taas ryhtyneet salahankkeihin. + +Kaikki nämät vaarat kohosivat myös selvinä Ruotsin valtiomiesten +silmien eteen, kun he olivat saaneet sanoman kuninkaan äkillisestä +kuolemasta. Koko sen päivän vietti valtaneuvoskunta Tukholmassa yhdessä +itkien ja valittaen. Aksel Oxenstjernalla oli sen jälkeen ensimäinen +uneton yönsä elämässään. Mutta masennuksissa he eivät sallineet +mielensä kauan olla, nyt kun isänmaa enemmän kuin koskaan ennen vaati +kaikkien poikiensa voimainponnistusta. Kustaa Aadolfin henki ei +ollutkaan, niinkuin ulkomailla luultiin, hänen kanssaan kadonnut; se +eli vielä voimallisena niissä monissa etevissä Ruotsin ja Suomen +miehissä, jotka hänen esimerkkinsä oli jalostuttanut. Illalla +erotessaan valtaneuvokset päättivät yksimielisesti pitää järjestystä +omassa maassa voimassa ja jatkaa sotaa ulkovihollisia vastaan, kunnes +kunniallinen ja luotettava rauha saataisiin toimeen. Tämän jalon, +miehuullisen päätöksen mukaiset olivat sitten myös heidän toimensakin. + +Valtakunnan asioiden johto uskottiin viiden ylimmän virkakunnan +päälliköille sen säännön mukaan, minkä Aksel Oxenstjerna oli jo +kuningas vainajan käskystä valmistanut ja jonka nyt säädyt v. 1634 +vahvistivat. Ruotsin hallitsijoina seuraavien kahdentoista vuoden +ajalla, kunnes Kristiina tulisi lailliseen ikään, olivat täten kansleri +(pääministeri) _Aksel Oxenstjerna_, hänen veljensä drotseti +(oikeusministeri) Gabriel Oxenstjerna, heidän orpanansa valtiovarain +hoitaja Gabriel Pentinpoika Oxenstjerna, valtamarski (sotaministeri) +Jaakko De la Gardie sekä valta-amiraali Kaarle Gyllenhjelm. + +Tämä _holhoojahallitus_ sai suuren vallan verrattoman yksimielisyytensä +ja sopunsa kautta. Hyvänä apuna tämän sovun ylläpitämisessä oli +epäilemättä se seikka, että he melkein kaikki olivat keskenään likeistä +sukua. De la Gardiekin näet oli drotsetin appi, jota paitsi vielä +Kustaa Hornkin, parhain oman maan sotapäälliköistä, oli kanslerin vävy. +Enemmän kuin tämä sukulaisuus vaikutti kuitenkin Aksel Oxenstjernan +jalo henki ja viisaus. Häntä kaikki kuuntelivat hartaalla +kunnioituksella ja jättivät aina, niin kauan kuin hän ensi alussa +oleskeli Saksanmaalla, tärkeimmät asiat päättämättä, kunnes he olivat +hänen mielipidettänsä kuulustaneet. + +Yhtä verraton kuin yksimielisyydessään oli holhoojahallitus myös +isänmaallisuudessaan ja yksityisten etujensa laiminlyömisessä. Muille +ansiokkaille miehille he jakelivat runsain määrin rahapalkintoja ja +maaläänityksiä, itselleen ei yksikään heistä ottanut mitään. +Päinvastoin he jättivät usein, valtiorahaston vähissä varoissa ollessa, +palkkansa ulosottamatta, vieläpä lainasivat monta kertaa omista +varoistaan kruunulle suuria summia. Semmoisessa epäitsekkäisyydessä ja +uhrautuvaisuudessa oli Aksel Oxenstjerna aina kaikkein ensimäisiä. +Ollen itse täten vailla kaikkea omanvoiton pyyntöä, saattoivat he myös +sitä suuremmalla lujuudella ja paremmalla menestyksellä vastustaa +useiden muiden aatelisherrojen yrityksiä saada etuoikeutensa tänä +kuninkaattomana aikana laittomasti laajennetuiksi. Kerta vaativat +muutamat, että aatelistolle myönnettäisiin verovapaus, koska se muka +kuului heidän oikeuksiinsa. "Totinen vapaus", lausui Aksel Oxenstjerna, +"perustuu valtakunnan vaurastumiseen, ja todellisesti vapaa on se, joka +rakkaudesta isänmaahan mielellään antaa, mitä isänmaan etu vaatii. Sen +tunnustan kaikkien kuullen, että vapaus on minulle rakas, hyvin rakas, +vaan vielä enemmän rakastan toki isänmaatani." Yhtä lujasti hän +vastusti myös muutamien aatelisherrojen vaatimusta, että heidän +alustalaisiaan kiellettäisiin vapaasti muuttamasta paikasta toiseen, +joka kielto olisi ollut orjuuden alkua. "Ruotsissa", vastasi +Oxenstjerna, "on talonpoika vapaa ja talonpoikanaolo kunnia." + +Edempänä tulee lavealta kerrottavaksi, mitä kaikkea holhoojahallitus +teki maan sisällisten olojen parantamiseksi ja vaurastuttamiseksi; +tässä luvussa luomme vain nopean silmäyksen kolmekymmenvuotisen sodan +loppuvuosiin. + +Päätöksensä mukaan jatkoi holhoojahallitus sotaa suurella lujuudella ja +voimalla. Kaikkia valtakunnan voimia ponnisteltiin tarpeellisten +sotajoukkojen ja varain saamiseksi. Aksel Oxenstjerna puolestaan osasi +ihmeteltävällä taidolla koota jälleen Ruotsin ylijohdon alle enimmän +osan saksalaisista liittolaisista, jotka jo olivat alkaneet häilyä ja +luopua. Heidän avullansa saatiin mahtava sotavoima liikkeelle ja +Ruotsin liput levisivät vielä laajemmalta kuin koskaan ennen koko +Saksan yli. Katolilaisten pelättävin päällikkö, Wallenstein, ei +ollutkaan enää heitä vastustamassa. Hän oli tyytymätönnä keisariin +ruvennut salavehkeisiin, ja murhattiin viimein Ferdinandin käskystä. +Kaikki täten saadut edut hävitti kuitenkin jälleen Kustaa Hornin ja +Weimarin Bernhard herttuan välinen eripuraisuus, joiden käsiin Ruotsin +armeijain ylin johto oli annettu. Tämä eripuraisuus aiheutti viimein +onnettoman _Nördlingenin_ tappelun v. 1634, jossa keisarilliset saivat +ratkaisevan voiton. Nyt luopuivat melkein kaikki liittolaiset +Ruotsista; jopa Saksi, sama Saksi, jonka Kustaa Aadolf oli kaksi kertaa +pelastanut, muuttui ystävästä kerrassaan julkiviholliseksi ja käänsi +aseensa entisiä auttajiansa vastaan. Ruotsin armeijan tähteet +karkoitettiin aina Meklenburgiin ja Pommeriin, Itämeren rannalle asti. +Mutta äkkiarvaamatta sai se jälleen _Banérin_ johdolla loistavan voiton +_Wittstockin_ luona v. 1636 ja levisi sitten hävittävänä tulvana +onnettoman Saksinmaan ylitse. Kustaa Aadolfin ankaran silmän sammuttua +oli tarkka kuri Ruotsin ja Suomen soturien parissa yhä enemmän +höltynyt, ja nyt koston vimmassa ei ollut puhettakaan mistään armosta. +He ryöstivät, polttivat, murhasivat aivan kuin ennen Wallensteinin +hurjat laumat, tahraten täten entisen kauniin maineensa. Heidän nimensä +yhdistyi täten "Ruotsin juomaan", tuohon julmaan, heidän keksimäänsä +temppuun, kun likaista vettä lakkaamatta kaadettiin porvari- ja +talonpoikaraukkain kurkkuun, kunnes nämä taipuivat antamaan ilmi +kätketyt tavaransa. "Ruotsalainen tulee!" oli monen miespolven aikana +se pelotin, jolla Saksin äidit säikyttelivät pahankurisia lapsiansa. +Banérin jälkeiset päälliköt eivät enää sallineet yhtä hillitöntä +julmuutta, mutta Kustaa Aadolfin aikuiset lempeät, rehelliset tavat +eivät enää ikänä palanneet. + +Banér sillä välin jatkoi sotaa vaihtuvalla onnella, mutta aina +vaihtumattomalla taidolla ja uljuudella, kunnes hän kuoli v. 1641. +Vielä suurempi menestys oli hänen jälkeensä _Torstensonilla_. V. 1642 +taistelivat Ruotsin soturit ja keisarilliset ihmeellisen sattumuksen +sallimuksesta taas melkein samalla kentällä kuin v. 1631 Kustaa +Aadolfin ja Tillyn johtamina. Tätä jälkimäistä tappelua nimitetään +kuitenkin eroitukseksi edellisestä _Leipzigin_ tappeluksi. Meidän +miehet seisoivat tällä kertaa tillyläisten silloisella asemalla, mutta +voitto oli heidän kanssansa myös paikkaa muuttanut. Sen jälkeen +levisivät Torstensonin joukot vastustamattomasti yli koko Moravian, +joka tähän asti oli sodan koskemattomana kulmana pysynyt. Jopa +ilmaantui partiolla käyviä ratsumiesparvia aina Wienin porttienkin +edustalle, niin että säikähtynyt keisari läksi Gratziin asti piiloon. +Mutta yhtäkkiä jätti Torstenson kaikki nämät voittonsa kesken ja riensi +väkimarsseilla takaisin pohjoiseenpäin, ikäänkuin perinjuurisen tappion +jälkeen pakeneva. Koko Eurooppa kummasteli ja pilkkasi tätä retkeä. +Mutta sittemmin selvisi koko salaisuus, kun Torstenson, tultuansa +Holsteinin rajalle, hyökkäsi Tanskan kuninkaan alueelle. Tanskan ja +Ruotsin välillä oli näet jo kauan ollut salavihaa sekä alinomaista +kiusantekoa, ja nyt oli holhoojahallitus päättänyt ryhtyä kerrassaan +julkisotaan. Torstenson valloitti Tanskan koko mannermaan, +Etelä-Ruotsissa valloitettiin myös kaikki senpuoleiset alusmaat; +pelastuaksensa perikadosta täytyi Tanskan v. 1645 rauhan hinnaksi +luopua useista alusmaistaan Ruotsin rajoilla ja Virossa. Sitä ennen oli +kuitenkin Torstenson jo jälleen rientänyt takaisin keisarillisia +vastaan. Hän sai heistä v. 1645 suuren voiton Jankowitzin luona +Böömissä ja majaili jonkun aikaa Wienin edustalla. Sairauden tähden +täytyi hänen kuitenkin pian sen jälkeen jättää sotatoimet ja palata +Ruotsiin. Sota lopetettiin viimein _Westfalin rauhanpäätöksellä_ v. +1648, jossa Ruotsi sai osakseen Länsi-Pommerin, Bremenin herttuakunnan +ynnä pari muuta pienempää maatilkkua Saksassa. + + + + +13. Kustaa Horn. + + +Kuninkaan kuoleman jälkeen tuli holhoojahallituksessa puheeksi, kuka +valittaisiin Ruotsin sotavoimien ylimäiseksi johtajaksi. Kukapa olisi +oman maan miehistä ollut siihen soveliaampi kuin se, johon Kustaa +Aadolf sota-asioissa oli aina kaikkein enimmän luottanut. + +_Kustaa Horn_ oli sankari itse ja myös sankarisukua. Hänen veljensä oli +Eevert Horn, jonka urhotyöt sekä aikainen kuolema ovat tulleet näiden +kertomusten edellisessä osassa mainituiksi. Hänen isänsä oli Narvan +miehuullinen, vaikka onneton puolustaja, Kaarle Horn, hänen isoisänsä +tyly, ankara soturi Henrik Horn, nekin meille vanhoja, hyviä tuttuja. +Kaarle Horn, niinkuin tiedämme, sai pahan palkan urhoudestaan; hän +vietiin Juhana kuninkaan käskystä vankeuteen Örbyhusin linnaan +Uplantiin. Sinne häntä seurasi myös hänen jalo puolisonsa Aune von +Delvig ja synnytti siellä hänen nuorimman poikansa Kustaan yöllä lokak. +23:tta päivää vasten 1592. Pian sen perästä suotiin Kaarle Hornille +armo ja vapaus, jolloin koko perhe palasi kotimaahansa Suomeen, +Kankaisten kartanoon likelle Turkua. + +Elantotavat Ruotsin ja Suomen aateliston parissa olivat siihen aikaan +sangen yksinkertaiset ja vakavat ja kasvatus ankara, semmoinen, joka +lujan miehenmielen luopi. Jumalanpelkoa ja ihmisen velvollisuuksia +teroitettiin jo aikaiseen lasten sydämiin. Raamattua viljeltiin +ahkerasti kotihartaushetkinä; sen lauseita sekä ytimekkäitä kansan +sananlaskuja kuului yhä isän ja äidin suusta neuvoksi ja varoitukseksi. +Nuori poika sai paljon liikkua ulkoilmassa, heitellä kiviä, ratsastaa +ja pyytää metsän otuksia. Tämmöistä ruumiinvoimien harjoitusta +pidettiin välttämättömän tarpeellisena. Mutta eipä hengen voimiakaan +laiminlyöty. "Aatelismiehen tulee tietää enemmän kuin muiden", neuvoi +jo pari vuosikymmentä aikaisemmin vanha kreivi Brahe talouskirjassaan +nuoria aatelisia; "ei siinä kyllin, että osaa istua ratsun selässä, +suunnata peitsensä ja laukaista pyssynsä." Ensiksi, opin tielle +pyrkiessä, oli latinaa opittava, sillä melkein kaikki tieteellinen ja +sivistävä kirjallisuus oli vielä yksistään tällä kielellä. Sentähden +perehtyivätkin siihen sen ajan sivistyneet miehet, välistä naisetkin, +perinjuurin. He osasivat lukemattomia merkillisiä lauseita Rooman +parhaitten kirjailijain teoksista ulkoa ja käyttivät niitä usein +puheessansa tai kirjoituksissansa todisteina tai koristuksena. + +Kaarle Horn, niinkuin tiedämme, kuoli Liivinmaan sodassa v. 1601. +Kahdeksanvuotisen orvon kasvatus ja opetus ei kuitenkaan senvuoksi +jäänyt kesken; vanhempi veli Eevert piti siitä isällistä huolta. Varsin +hauskapa mahtoi ollakin tämmöistä vilkasta, hyvälahjaista kasvattia +johtaa. Kaikissa kysymyksissään ja vastauksissaan, töissänsä ja +leikeissään osoitti pieni Kustaa tavatonta älyn terävyyttä, palavaa +tiedonhalua sekä samassa myös lujaa mielenlaatua. + +Kuudentoista-vuotisena lähetettiin nuori aatelisherra ulkomaille. Ei +ollut näet silloin vielä Suomessa mitään korkeampaa opistoa, ei +kymnaasiakaan, yliopistosta vallan puhumattakaan. Ruotsissa myös oli +opin laita vielä sangen huono. Opintojensa jatkamiseksi vietti +senvuoksi Kustaa Horn kolme vuotta siihen aikaan suurimaineisissa +Rostockin, Tübingenin ja Jenan yliopistoissa Saksanmaalla. Sieltä +palattuaan hän meni veljensä Eevertin luo, joka paraikaa taisteli +Venäjällä; hänen johdossansa tahtoi hän oppia sotataitoa. Kauan ei +kuitenkaan Eevert Horn pitänyt häntä luonansa; venäläiset näet eivät +ymmärtäneet säännöllisestä sodankäynnistä yhtään mitään, taistelussa +heitä vastaan oli siis varsin vähän oppimisen tilaisuutta. Sen sijaan +lähetti Eevert veljensä Alankomaihin, jossa kuuluisa sotapäällikkö +Oranian Mauri ihmeteltävällä taidolla puolusti isänmaatansa +espanjalaisia vastaan. Siellä oli paras sotakoulu, jota nuori +suomalainen soturi siihen aikaan saattoi käydä; erittäinkin olivat sekä +alankomaalaiset että espanjalaisetkin taitavat linnojen piirittämisessä +ja puolustamisessa. Myöhemmin siirtyi Horn sieltä vielä Ranskankin +maalle ja otti osaa siellä raivoavaan sisälliseen sotaan, jota Maria di +Medici ja tyytymätön aatelisto kävivät. Sotataidon ohessa hän tutki +myös tyystin näiden maiden hallitustapaa, valtiollista voimaa sekä +muita oloja. Myöskin perehtyi hän useampiin vieraisiin kieliin, +erittäinkin saksan, ranskan ja italian kieleen niin perinpohjin, että +olisi luullut hänen panneen kaiken aikansa yksistään niiden oppimiseen. +Siinä suhteessa hän näkyy ottaneen varteen vanhan Brahen varoituksen, +ettei matkustaminen yksin, panematta tarkkaa huomiota kaikkiin +merkillisiin oloihin, ole miksikään hyödyksi. "Kurjet ja metsähanhet", +lausui ukko yllämainitussa kirjassaan, "lentävät myös monen maan +läpitse, mutta eivätpä ne siitä tule hiukkastakaan viisaammiksi." + +Vuonna 1618 viimein takaisin tultuaan Horn pääsi heti kamariherraksi. +Tässä virassa hänellä oli tilaisuus lähemmin tutustua nuoreen +kuninkaaseensa, eikä aikaakaan, niin saavutti hän Kustaa Aadolfin +suosion ja luottamuksen täysin määrin. Hänet lähetettiin useamman +kerran Tanskaan ja Saksaan tärkeille asioille; muun muassa uskottiin +hänelle tuo arkaluontoinen, vaikea naimisliiton sovitteleminen Kustaa +Aadolfin ja Brandenburgin prinsessan, Maria Eleonoran välillä. + +V. 1621 määrättiin Horn Norlannin rykmentin everstiksi, jonka kanssa +hän heti seurasi kuningasta Liivinmaalle, Riian piiritykseen. Siellä +hän oli muun muassa mukana tuossa suuressa rynnäkössä Hiekkaporttia +vastaan. Uljaasti hän kapusi rykmenttinsä etunenässä ylös vallille; +mutta oikeaan käteen sattunut luoti, joka samassa myös pyyhkäisi +säärtäkin, keskeytti tähän hänen toimensa, niin ettei hän saanut +lopulliseen voittoon ottaa osaa. Sittenkin hän täydellä syyllä sai +urhoollisuutensa palkaksi ritariarvon. + +V. 1624 suotiin Kustaa Hornille sija Ruotsin valtaneuvoskunnassa ja v. +1625 hän asetettiin Suomen koko jalkaväen ylipäälliköksi, jota paitsi +hän oli erikseen Savon jalkarykmentin eversti ynnä yhden suomalaisen +ratsumieslippukunnan johtaja. Jälkimäisenä vuonna valloitti hän, +niinkuin jo tiedämme, yhdessä De la Gardien kanssa, Tarton ynnä koko +joukon muita linnoja Liivinmaalla ja oli alusta vuotta 1626 suurena +apuna Wallhofin loistavan voiton saavuttamisessa. + +Preussiin lähtiessään jätti sitten kuningas koko Liivinsodan jatkamisen +De la Gardien ja Hornin haltuun. Näiden herrojen tehtävä oli sangen +vaikea. Heidän komennossansa siellä oleva sotavoima, joka melkein +kokonaan oli suomalainen, ei ollut lukuisa, ja paljon oli joukossa +sahralta juuri otettuja rekryyttejä, jotka eivät vielä olleet saaneet +sotaharjoitusta. Eipä niillä kaikilla, niin päälliköt valittivat, ollut +edes oikeata sotamiespukuakaan, vaan he retkottelivat vielä omissa +talonpoikaisissa mekoissansa. Heidän vähäinen lukumääränsä sitä paitsi +vähenemistään väheni tautien kautta, joihin ruoan ja kelvollisten +vaatteitten puute oli syynä; sillä rahan saanti palkkaa varten oli +sangen verkallinen. Asiain näin ollen ei voitu suuria saada toimeen, ei +edes aina tyystin suojella entisiä valloituksia vihollisen +partiokunnilta. Sittenkin onnistui Kustaa Hornin suomalaisen ratsuväen +kanssa saada muutamia pieniä voittoja lopussa v. 1627 ja alussa v. +1628, niin että puolalaiset karkoitettiin pois Väinäjöen +pohjoisrannalta, vieläpä ajettiin takaa useampia peninkulmia Liettuan +korpia myöten. Tästä sanomasta kuningas ihastui ikihyväksi, sillä hän +oli jo pelännyt, että hänen täytyisi jättää Preussin sota kesken ja +palata Liivinmaalle suuremman sotavoiman kanssa. "Kustaa Horn", +kirjoitti Kustaa Aadolf tähän aikaan, "on tehnyt siellä melkein kaikki, +mitä on toimeen saatu; sillä Jaakko kreivi on hankkeissaan ja +toimissaan jokseenkin hidas vetelys." Hornille itselleenkin hän lähetti +hartaan kiitoskirjeen ja lupasi aina pitää hänen ansionsa hyvässä +muistossa. Samana vuonna kutsuttiin sitten De la Gardie Preussiin +kuninkaan luoksi, jolloin Horn, sotamarskin arvoon koroitettuna, sai +koko sotavoiman Liivinmaalla komentonsa alle. Kuinka suuri Kustaa +Aadolfin luottamus häneen oli, näkyy siitä, että hänelle ani harvoin +lähetettiin mitään ohjeita tai käskyjä. Enimmiten hän sai, "koska hän +parhaiten tunsi Liivinmaan olot", itse päättää ja säätää tilaisuutta +myöten. Sama vapaus oli tavallisesti jo ennenkin ollut Hornilla, +silloinkin kun kuningas vielä itse oleskeli maassa. Kauan aikaa ei nyt +kuitenkaan enää sota jatkunutkaan hänen johtonsa alla. Aselepo erittäin +Liivinmaata varten tuli toimeen 1628 vuoden lopulla, ja seuraavana +vuonna, niinkuin jo tiedämme, keskeytti yleinen sotalepo koko Puolan +sodan. + +Sen sijaan aukeni nyt Hornille monin verroin avarampi, mainehikkaampi +tanner. Hänen johtonsa alla saapuivat v. 1630 sotaan käsketyt Suomen +rykmentit Saksaan. Ensi aluksi jätettiin Horn miehineen varajoukoksi, +jonka tuli suojella Pommeria, sillä aikaa kun kuningas itse laajenteli +valloituksiaan. Myöskin annettiin hänelle tänä aikana toimeksi kahden +Banérin avulla liittosovinnon aikaansaaminen Ranskan kanssa. Pian +kuitenkin, kun Tilly läheni, kutsuttiin Hornkin pääarmeijan lisäksi ja +oli sitten mukana lähinnä seuraavilla retkillä ja tappeluissa. +Breitenfeldin kentällä, niinkuin tiedämme, oli Hornilla kuumin löyly +kestettävänä, yksinään melkein koko Tillyn voimaa vastaan, ja hänen +luja järkähtämättömyytensä oli suurena syynä voittoon. + +Reinjoelle eteenpäin marssiessaan jätti sitten Kustaa Aadolf taaskin +Hornin jälkeensä Frankin maakuntaa ja yhdistystä Pohjois-Saksan kanssa +varjelemaan. Täällä oli Hornilla alussa hyvä menestys, niin että hän +sai vielä uusiakin valloituksia toimen, mutta sitten hänelle sattui +paha vahinko. Hän, joka muuten aina oli niin varovainen, ei ollut +tarkasti valvonut vihollisen liikuntoja. Tilly karkasi siis arvaamatta +Hornin kimppuun, joka majaili vallittomassa Bambergissa, ja teloitti +häneltä koko jalkaväen. Vikansa Horn paransi kuitenkin osaksi sillä, +että hän mestarillisella peräytymisretkellä pelasti edes ratsuväkensä +ja sitten äkillisellä ryntäyksellä hävitti yhden vihollisen joukoista. + +Retkellä Lechjoelle ja Baijeriin oli Horn taas, niinkuin jo tiedämme, +pääarmeijan mukana. Münchenin valloituksen jälkeen lähetettiin hän +kuitenkin taas erikseen Reinjoen rannoilla taistelevan osaston +päälliköksi. Hän valloitti nyt koko Elsassin, josta keisarillisilla +siihen saakka oli ollut suuri apu. Koko sotaretki siellä muuten oli +alinomaista linnojen ja vahvojen kaupunkien piiritystä, jossa hänellä +oli täysi tilaisuus näyttää Alankomailla saatua kokemustansa. + +Kustaa Aadolfin kaaduttua olisi holhoojahallitus tahtonut määrätä +Hornin kaikkien Saksassa olevien sotajoukkojensa ylijohtajaksi; mutta +Weimarin herttua otti pääarmeijan johdon omin luvin käsiinsä. Tätä +mahtavaa herraa eivät valtionholhoojat uskaltaneet loukata, mutta +toiselta puolen peloitti heitä myös jättää koko sotavoimansa +kunnianhimoisen muukalaisen haltuun. Päätettiin senvuoksi siten, että +Horn ja Weimarin herttua kumpikin saisivat yhtä suuret eri armeijat +johtaaksensa, jotka ainoastaan hädän vaatiessa yhdistyisivät yhteisiin +yrityksiin. Tästä ylimäisen johdon jaosta heikontui tietysti +protestanttien voima suuresti, ja muutenkin teki Bernhardin kateus ja +vallanhimo paljon haittaa. Hornia vastaan nousi v. 1633, niinkuin +luullaan Weimarin herttuan salaisten yllytysten kautta, vaarallinen +kapina saksalaisten palkkasoturien parissa. Nämät eivät näet +rakastaneet sotamarskia, joka armahti porvareita ja talonpoikia ja +koetti suojella heitä yhä vallattomammaksi paisuvan väkensä ryöstöltä. +Tämä kapina saatiin kun saatiinkin jälleen viihdytetyksi, mutta +seuraavana vuonna aikaansai ylipäällikköjen eripuraisuus perinjuurisen +turmion. Keisarilliset silloin olivat ryhtyneet Regensburgin +piiritykseen, jonkatähden Horn ja Bernhard herttua rupesivat hieromaan +sovintoa, lähteäkseen yhdessä avuksi. Mutta turhien ehtojen ja +estelyitten tekoon kului niin pitkä aika, että heille kesken marssia jo +tuli kaupungin antautumisesta sanoma. Joku aika sen jälkeen +keisarilliset rupesivat Nördlingeniä ahdistamaan, ja tätä kaupunkia +uhkaava vaara yhdisti nyt toistamiseen molemmat sotaherrat, jotka +olivat jälleen eronneet. + +Nördlingeniä lähetessä saatiin kuulla, että vihollisen luku +Alankomaille päin marssivan espanjalais-armeijan kautta oli karttunut +puolta vertaa suuremmaksi kuin avuksi rientävien protestanttien voima; +niinpä huomattiin myöskin, että keisarillisten asema oli sangen vahva. +Hornin neuvosta senvuoksi päätettiin vielä odottaa, kunnes tulossa +olevat apujoukot olisivat saapuneet perille. Parin päivän perästä alkoi +kuitenkin joka yö leimahdella tulia kaupungin torneista, joka oli +sovittu merkki siitä, että viimeinen hätä oli jo tarjona. Weimarin +herttua vaati nyt kiivaasti tappelua, hän kun oli kunniasanallaan +luvannut Nördlingenin porvareille tuoda apua. Hornin täytyi myöntyä, +varsinkin kun yksi odotetuista apujoukoista jo oli saapunut. Kuitenkin +pani hän sen ehdon, ettei ryhdyttäisi yleiseen taisteluun, vaan +valloitettaisiin ainoastaan pari mäenkukkulaa, joista saatettiin uhata +piirittäjien leiriä. Pianhan poissaolevat apujoukot varmaan tulisivat; +viholliselta oli sitä vastoin espanjalainen voima viimeistään viikon +perästä eroava ja marssiva oikeaan määräpaikkaansa. Jos tätä viisasta +neuvoa olisi noudatettu, olisi luultavasti kaikki käynyt hyvin. Mutta +herttua, ylpeänä entisistä, alinomaisista voitoistansa, vaati vain +yleistä tappelua; samaa huusivat myös melkein kaikki alapäälliköt. +Uskalsipa yksi heistä vielä soimatakin Hornia, pilkalla sanoen: "Jos +olisi kuningas Kustaa Aadolf tämmöisiä pelkurin neuvoja totellut, niin +eipä hän olisi valloittanut koko Saksanmaata kahdessa vuodessa!" -- +"Jos kuningas Kustaa Aadolf", vastasi jalo suomalainen, "vielä eläisi, +niin hän kyllä todistaisi, etten minä koskaan ole ollut pelkuri; eikä +hänkään koskaan yrittänyt epätietoista voittoa, kun saman voiton +vaarattakin saattoi saada." Saksalaisten huudot eivät kuitenkaan tästä +asettuneet, ja viimein ei Horn, yksin kun oli, voinut muuta kuin +myöntyä. "Hyvä on", sanoi hän, "tapellaan sitten mutta muistakaa +sanani, että meille tulee yllin kyllin työtä." + +Aamulla elok. 27 p. 1634 alkoi _Nördlingenin_ tappelu. Hornin piti +oikealla kyljellä ensiksi valloittaa eräs tärkeä mäen kukkula +pattereineen. Mutta kaikki hänen yrityksensä olivat turhat, sen perästä +kun ensirynnäkössä sattunut parin ruutivaunun räjähdys oli lennättänyt +jonkun satamäärän hänen miehiänsä ilmaan; muut joutuivat silloin +hillitsemättömän pelon valtaan, he kun luulivat koko mäen olevan täynnä +ruutimiinoja. Horn katsoi siis viimein parhaaksi vetäytyä entiselle +asemalleen. Hän ei ollut kuitenkaan vielä pitkälle päässyt, kun +yht'äkkiä hurja pakolaisparvi tömähti hänen puolellensa. Bernhard +herttua, jonka piti pysyä alallaan siksi, kunnes Horn olisi ensi +tehtävänsä suorittanut, ei ollut malttanut niin kauan olla jouten. Hän +oli rynnännyt päälle ja saanut hirmuisen ylivoiman niskoillensa. Pian +olivat hänen joukkonsa hajallaan ja pakenivat, hakien Hornilta turvaa. +Mutta heidän sekava tulvansa rikkoi myös Hornin väen järjestyksen, niin +ettei se voinutkaan täydellä voimalla ottaa vastaan pakenevien jäljissä +hyökkäävää vihollista. Turhaan kokosi Horn kerran toisensa jälkeen +hajonneet rivinsä; turhaan taisteli hän itse kuin leijona, todistaen +ettei hän ollut mikään pelkuri. Ylivoima saarsi hänet kokonaan; miekka +temmattiin pois hänen kädestään; hän joutui vangiksi väkensä tähteitten +kanssa. + +Protestanttien tappio tässä tappelussa oli perinpohjainen. Weimarin +herttua, tuskissaan siitä, että hän oli niin hätäillyt, repi tukkaansa +ja huusi: "Horn oli viisas mies, minä mieletön houkka!" Kustaa Horn +puolestaan osoitti jaloa mieltänsä sillä, ettei hän kertomuksessaan +valtionholhoojille koettanutkaan puhdistaa itseänsä syyttömäksi +moittimalla Bernhardia. + +Viholliset kohtelivat kuuluisaa vankiaan ansionmukaisilla +kunnianosoituksilla. Kuninkaallinen prinssi, joka oli espanjalaisen +apuvoiman päällikkö, antoi ensi päiviksi oman komean telttansa hänen +asuttavakseen. Sitten vietiin Horn Ingolstadtiin, myöhemmin +Burghausenin linnaan. Kummassakin paikassa häntä pidettiin aina hyvin, +vaan ei tahdottu millään ehdolla päästää häntä vapaaksi jälleen. Sekin +oli laillansa suuri kunnianosoitus, sillä siihen oli syynä hänen +erinomaisen sotataitonsa pelko. Pitkällisen vankeutensa ikävyyttä +lievitti Horn lukemisella ja kirjailijatöillä. Hän sepitti kirjan +sotapäällikön velvollisuuksista sekä historian Kustaa Aadolfin retkistä +Saksanmaalla; kumpaistakaan ei kuitenkaan ole painettu. V. 1641 olivat +jo keisarilliset suostumaisillaan vangin vapauttamiseen; mutta kovaksi +onneksi kuoli juuri samaan aikaan Banér, ja silloin vietiin Horn +jälleen takaisin linnaansa, sillä eihän nyt toki, kun Ruotsin armeija +oli johtajaa vailla, sopinut tehdä itselleen vahinkoa poistamalla tämän +puutteen. Vapauden päivä koitti sotamarski paralle vasta tammikuun 30 +p. 1642 ja Hornin täytyi luvata, ettei hän enää taistelisi keisaria +vastaan. Vaihtokaupassa saivat silloin keisarilliset koko kolme +kenraalia, niiden joukossa mainion De Werthinsä. + +Horn matkusti kotiin Sveitsin ja Ranskan kautta, missä häntä joka +paikassa mitä kunnioittavimmalla tavalla otettiin vastaan. Kun hän +läheni ranskalaisten leiriä Perpignanissa, lähetettiin kuninkaalliset +vaunut sekä huovijoukko kunniavahtina häntä noutamaan. Itse leirissä +paukahtivat hänen tullessaan kaikki tykit ja koko armeija seisoi +juhlallisessa paraatijärjestyksessä. Parhaat sankarit, Condé, Turenne, +Schomberg, jopa Ranskan silloinen kaikkivaltias pääministeri +Richelieukin, riensivät kuuluisaa vierasta tervetulleeksi tervehtimään. +Itse kuningas Ludvik XIII niinikään osoitti hänelle kaikkea mahdollista +kunniaa, puhutteli häntä "orpanakseen"[8] ja jäähyväisiä sanoessaan +lahjoitti kalleilla kivillä ylt'yleensä koristetun miekan. Calaisin +satamassa kohtasi sitten Horn suuren sotalaivan, jonka taas Englannin +kuningas vartavasten oli lähettänyt, että hän sillä saisi matkustaa +Pommeriin. + +Pian sen jälkeen, kun hän oli Ruotsiin palannut, tuli hänen osakseen +taas suuri kunnianosoitus. Venetsian tasavalta näet pyysi häntä koko +sotavoimansa ylipäälliköksi sodassa Turkkia vastaan. Tähän +tarjoumukseen Horn antoi kuitenkin kieltävän vastauksen, sanoen +velvollisuutensa vaativan, että hän varaisi miekkansa oman maansa +palvelusta varten. + +Hänen miekkaansa tarvitsikin kotimaa sangen pian Tanskan sodassa, joka, +niinkuin tiedämme, nyt syttyi, ja jossa Horn sai toimekseen Skoonen +valloituksen. Suurta sotavoimaa ei hänelle annettu mukaan, ainoastaan +8,000 miestä. Mutta eipä tanskalaisillakaan siinä maakunnassa ollut +paljon sotaväkeä; melkein kaikki soturit olivat Juutin mantereella +Torstensonia vastustelemassa. Sangen vähällä vaivalla sai täten +sotamarski koko maakunnan, lukuunottamatta vahvaa Malmötä, valtoihinsa. +Mainitussa kaupungissa oli 3,000 miestä oikeata sotaväkeä ja meren +puolelta oli aina tilaisuus tuoda apujoukkoja, ampumavaroja sekä muonaa +ehtimiseen lisään, sillä Ruotsin laivasto ei uskaltanut ylivoimaisen +Tanskan laivaston vuoksi tulla Malmötä siltä puolelta saartamaan. +Turhat olivat siis kaikki Hornin yritykset maan puolelta. -- +Innokkaasti osaa tähän sotaan ottivat myös Skoonen talonpojat; he +olivat miehissä tarttuneet aseisiin ja koettivat kaikin tavoin +häiritä läpi maan marssivia ruotsalaisia. Näitä ammuskeltiin yhä +väijymäpaikoilta, ja partiolle lähetetyt pienet parvet hävisivät usein +jäljettömiin. Horn koetti ensin laupeudella taivutella talonpoikaista +kansaa rauhaan; mutta kun siitä ei tullut apua, täytyi hänen ryhtyä +kovempiin keinoihin. Pitkin maanteitä hakattiin ja poltettiin molemmin +puolin metsä pyssyn kantaman leveydeltä, sissijoukot lyötiin armotta, +missä ikänä heitä tavattiin, sadoittain maahan, ja kapinaan osallisten +kylät tasoitettiin tantereeksi. Täten oli tämä sota kaikkein +hävittävimpiä ja julmimpia, mistä Skoonen aikakirjat tietävät kertoa, +ja vielä sata vuotta myöhemmin oli "Hornin sota" niillä seuduin, +samoinkuin Iso Viha meillä, ajanlaskun rajapylväänä, jota myöten kansa +määritteli ennen tai jälkeenpäin tapahtuneita merkillisiä seikkoja. + +Juuri tähän aikaan tuli Kustaa Aadolfin tytär lailliseen ikään ja otti +hallitusohjat omiin käsiinsä. Hänkään ei voinut olla kunnioittamatta +Hornia, vaikkei tämä koskaan päässytkään hänen suosioonsa. Siksi oli +Horn mielenlaadultaan ja tavoiltaan liian vakava, ja sitä paitsi hän +valtaneuvoskunnassa piti aina lujasti Kristiinalle vastahakoisen Aksel +Oxenstjernan puolta. Luonnollista siis tavallansa oli, että muuten niin +auliskätinen kuningatar ei pitkään aikaan suosionosoituksilla muistanut +Hornia. Kipeästi kuuluu koskeneen kuuluisan, ansiokkaan sotamarskin +sydämeen, kun Torstenson pääsi kreiviksi, eikä hänelle kuulunut vielä +mitään palkintoa. Viimein tuli kuitenkin myös Hornin vuoro; v. 1651 +hänkin koroitettiin kreivinarvoon, ja v. 1653, vanhan asekumppalinsa De +la Gardien kuoltua, hän peri valtamarskin viran. + +Kaarle X Kustaa oli hänelle suosiollisempi, vaikka kyllä hänellä olisi +ollut syytä vihastua; sillä Horn, niinkuin muutkin valtakunnan +etevimmät miehet, oli kovasti vastustellut Kristiinan luopumista +kruunusta. Kun sota jälleen syttyi, uskottiin valtamarskille koko +Ruotsin puolustus. Tarpeellisten varain hankkimiseksi kutsui Horn +kuninkaan nimessä säädyt kokoon Skaran kaupunkiin. Matkalla sinne +alkoi hän jo tuntea pahoinvointia; perille tultuaan hän vaipui +sairasvuoteelle, ja toukok. 10 p. 1657 hän hiljaa ja rauhallisesti +heitti henkensä. Kahdesti hän oli ollut naimisissa. Hänen ensimäinen +puolisonsa oli Aksel Oxensjernan kaunis tytär Kristiina, joka kuitenkin +jo kolmivuotisen avioliiton jälkeen kuoli; sitten hän nai Siiri +Bjelken. Lapsista oli isän kuollessa ainoastaan kolme tytärtä elossa. +Kreivillinen Hornin suvun haara sammui siis heti perustajansa kanssa +jälleen. + +Hornit olivat jo alkuansa rikasta sukua, ja tämä rikkaus tietysti +karttui vielä moninkertaiseksi Kustaa Hornin suurien ansioitten +johdosta suotujen palkintojen kautta. Kustaa Aadolf oli antanut hänelle +läänityksenä erään aateliskartanon uudessa voittomaassaan Liivissä; +Oxenstjerna oli Saksassa antanut hänelle Mergentheimin abottikunnan +sekä Saksanritariston suurmestarin viran, josta oli suuret tulot; +Kristiina nyt viimein soi _Porin kreivikunnan_, johon paitsi Porin ja +Koiviston kartanoita kuului 119 taloa Ulvilassa, 37 Kokemäellä ja 216 +Huittisissa, kaikkiansa 230 manttaalia. + +Hornin maine sotapäällikkönä, niinkuin olemme nähneet, oli +loistavimpia. Hänen taidostaan tässä suhteessa antaa eräs nykyaikuinen +sotahistoriankirjoittaja[9] sen arvostelun, että "hänen neuvonsa olivat +aina viisaimmat, hänen sotasäännöksensä sekä taistelujärjestyksensä +tavallisesti niin mestarilliset, että ne kaikkina aikoina voisivat +kelvata esikuviksi". Varovaisen, miettiväisen luonteensa tähden, josta +johtui, ettei hän koskaan tahtonut jättää mitään sattuman nojaan, hän +oli kuitenkin soveliaampi johtamaan puolustusta kuin panemaan toimeen +rohkeaa hyökkäystä. Tämän hänen luonteensa käsitti Kustaa Aadolf vallan +hyvin ja jätti, niinkuin on kerrottu, "oikean kätensä" hyvin usein +jälkeensä jotain vaarallista paikkaa suojelemaan, sillä aikaa kun hän +itse rohkeasti marssi eteenpäin. Juuri saman luonteensa vuoksi olisi +Horn kuninkaan kuoleman jälkeen ollut soveliain ylipäällikkö, koska +silloin pääasiana oli ennen saatujen voittojen säilyttäminen ja +suojaaminen. + +Sotamiehet ja alapäälliköt, niinkuin jo on kerrottu, eivät rakastaneet +eivätkä oikein totelleetkaan Hornia ylipäällikkönä. Ollen itse vakava +tavoiltansa, tarkka velvollisuuksiensa täyttämisessä, hän vaati myös +ankarasti samaa komennettaviltansa, ja näytti joka tilaisuudessa +peittämättä, niin moitteilla kuin rangaistuksillakin, miten soturien +yhä yltyvä vallattomuus, irstaisuus ja julmuus häntä inhotti. Kansa +niissä maissa, joiden läpi hän marssi, sitä vastoin suosi häntä juuri +samasta syystä ja nimitti häntä "laupiaaksi Horniksi". + +Seurustelussa muitten ihmisten kanssa hän oli hyvin hauska. Hänen suuri +oppinsa ja monilla matkoilla laajentuneet kokemuksensa olivat +loppumattomana vaihtelevien puheenaiheitten lähteenä. Samalla hänen +käytöksensä ilmaisi hovimiehen ja sivistyneen ihmisen hienoa +kohteliaisuutta, johon vielä lisäksi tuli kaikesta röyhkeydestä ja +kiivaudesta vapaa, nöyrä ja tasainen mieli. Näiden miellyttävien avujen +vaikutusta heikonsi kuitenkin viimeisinä vuosina yhä yltyvä +mielensynkkyys, joka peloitti monta ihmistä häntä likemmälle +lähestymästä. + +Uskonnossaan oli Horn totinen ja harras, luotettava rehellisyydessään +ja ystävyydessään, siveydeltään puhdas ja moitteeton, vaaran hetkenä +miehuullinen, luja ja hätäilemätön. Me näemme hänessä siten sankarin +kuvan, joka kaikkien hänestä kirjoittaneitten yksimielisen todistuksen +mukaan oli jaloimpia ja tahrattomasti kirkkaimpia kaikista tämän +aikuisista ruotsalaisista mainioista miehistä. "Hänessä", lausuu eräs +hänen elämänkirjoittajansa,[10] "oli yhdistyneinä hänen aikansa +aateliston kaikki suuret avut, vaan ei juuri tuntuvasti sen pahoja +puolia". Samassa sopisi myöskin lyhyesti kuvata hänen luonnettansa +siten, että sanoisimme hänen olleen "tosisuomalaisen", sillä hän omisti +kaikki tähän nimeen kuuluvat hyvät avut, vaan ainoastaan vähässä +määrässä sen pahoja; sillä hänen parhaat avunsa, varovaisuus, +miettiväisyys (joskus liialliset kumpikin), vakavuus, lujuus, tasaisuus +ja vaatimaton nöyryys ovat juuri meidän kansamme luonteelle +kuvaavimmat. + + + + +14. Torsti Stålhandske. + + +Paitsi Kustaa Hornia oli vielä useampia muitakin Suomen herroja, jotka +tekivät nimensä kuuluisaksi kolmekymmenvuotisessa sodassa. Kaikkein +kuuluisin Hornin jälkeen oli _Torsti Stålhandske_, hakkapeliittain +rivakka johtaja. + +Alkuansa ei Stålhandsken suku ollut suomalainen, vaan kotoisin +Ruotsista, Länsi-Götinmaalta. Sieltä hänen isänsä oli tullut meidän +maahamme, nainut suomalaisen aatelisneidon ja asettunut Porvoon pitäjän +Hummelsundin kartanoon, jonka rouva omisti. Tässä samassa +Hummelsundissa syntyi v. 1594 Torsti Stålhandske, ollen siis saman +vuoden lapsi kuin hänen vastainen ylipäällikkönsä Kustaa Aadolf. + +Nuorena poikana jo hän sai tilaisuuden laajentaa tietojansa ja +kokemuksiansa ulkomaanmatkalla. Hän seurasi näet hovipoikana +skotlantilaista kenraalimajuuria Ruthveniä, joka läksi kotimaahansa +pestaamaan sotaväkeä Ruotsin kuninkaan palvelukseen. Sieltä palattuansa +pääsi Stålhandske alaupseeriksi kuninkaan henkivartijajoukkoon. V. 1622 +lähetettiin hän vänrikkinä Liivinmaan sotaan, Kobronin suomalaiseen +jalkarykmenttiin, jossa hän jonkun ajan perästä kohosi luutnantin +arvoon. V. 1626 hän seurasi Kustaa Aadolfia Preussinmaalle ja sai +majurin paikan Arvi Hornin johdon alla olevassa Porin jalkarykmentissä. + +Vuoden kuluttua muutettiin Stålhandske ratsuväkeen. Tässä vasta hän +olikin omassa elementissään; siinä oli oikea sija hänen rivakalle, +uljaalle ritarihengelleen. Aake Tottin johdon alla oli yltäkyllin +tilaisuutta uhkarohkeihin retkiin ja rynnäkköihin, ja Stålhandske +osoitti pian olevansa juuri samaa karvaa kuin hänen everstinsäkin. +Joskus annettiin hänen jo täällä itsenäisesti toimittaa partioretkiä. +Erityisesti kerrotaan, että hänet helmikuussa 1629 lähetettiin kahden +suomalaisen ratsumies- ja yhden rakuunalippukunnan kanssa muonaa +viemään piiritetylle Strassburgin kaupungille. Tämän tehtävän hän sai +onnellisesti suoritetuksi kymmenessä päivässä. Everstiluutnantin arvo +tuli siitä hänen palkinnokseen. + +Seuraavana kesänä saapui Stålhandske viimein sille tantereelle, missä +hänen nimensä oli saava kirkkaimman loistonsa. Hän purjehti +komennossaan olevien Turun läänin ratsumiesten kanssa Pommeriin. Täällä +hän jo heti sodan alussa osoitti semmoista uljuutta, että kuningas +antoi hänelle palkinnoksi 24 taloa Porvoon pitäjästä läänitykseksi. Se +tapahtui hyvin pian Frankfurt an der Oderin valloituksen jälkeen; +luultavasti oli siis Stålhandskekin mukana, vaikkei sitä ole erittäin +mainittu, silloin kun suomalaiset ratsumiehet, heittäen hevosensa +itsekseen, kiipesivät mainitun kaupungin muurin yli. + +Miten sitten Stålhandske suomalaisineen suuresti vaikutti voiton +saavuttamiseen Breitenfeldin tappelussa, on jo tullut kerrotuksi. +Myöskin hän oli etumaisia, kun Suomen ratsuväki kaalasi Lechjoen +poikki. Baijeriin hän ei silloin kuitenkaan seurannut kuningasta, vaan +meni takaisin Reinjoen seuduille, Aksel Oxenstjernan osaston lisäksi. +Siellä eräänä päivänä tehtiin viholliselle soma kepponen. Ruotsin +palveluksessa oleva reinkreivi meni saksalaisen ratsujoukkonsa kanssa +ärsyttelemään espanjalaista päällikköä Luukas Cagrea. Tämä karkasi +vastaan koko kahdentoista eskadronin kanssa. Semmoista ylivoimaa +säikähtyvinään pakeni reinkreivi minkä kavioista lähti. Mutta tultuansa +ahtaaseen vuorisolaan hän yht'äkkiä komensi: "Oikealle ympäri!" ja +kääntyi viholliseen päin. Samassa hyökkäsi myös Stålhandske esiin, joka +juuri tähän paikkaan oli asetettu väijyksiin, ja nytpä tuli +hämmästyneille don'eille[11] aika hätä. Edestä hakattiin päälle, takaa +hakattiin päälle, eikä ollut tuossa ahtaudessa ylivoimasta suurta apua. +Ainoastaan neljä laukausta espanjalaiset kestivät, sitten he pötkivät +hajonnein rivein pakoon. Tällä tavoin voitti neljä suomalaista ja viisi +saksalaista lippukuntaa kaksitoista vihollisen lippukuntaa. +Espanjalaisille tuli toinen ratsumiesjoukko avuksi, mutta sekin kääntyi +heti karkuun. Takaa-ajoa jatkettiin, kunnes jalkaväki otti pakolaiset +turviinsa. Mutta vaikka vihollisella oli niin kova kiire, olivat +kuitenkin suomalaiset ja reinkreivin huovit ennättäneet jo tappaa +heiltä neljä päällikköä, 300 sotamiestä ja temmaista seitsemän lippua +voittonsa merkeiksi. -- Jonkun aikaa sen perästä täytyi Cagren kokonaan +lähteä takaisin Belgiaan, josta hän oli tullutkin. Sillä matkalla +kihisivät taas Stålhandsken ratsumiehet hänen ympärillään niinkuin +Suomen soitten sääsket ja pakoittivat hänet tällä lakkaamattomalla +hätyyttämisellään jättämään suuren osan kuormastoansa jälkeensä tielle. + +Oxenstjernan joukossa läksi sitten Stålhandske Nürnbergiin ja otti, +niinkuin jo on kerrottu, uljaasti osaa Alte Vesten tappeluun. Siitä +syystä hän sai palkakseen everstin arvon. Tuli sitten Lützenin verinen +päivä, Stålhandsken ja hänen suomalaistensa loistavin kunnian päivä. Me +jo tiedämme, kuinka he etumaisina hyökkäsivät ojien yli, kuinka he +pelastivat kuninkaansa ruumiin ja kuinka viimein he vielä urhoollisesti +kestivät Pappenheimin vereksen joukon hyökkäyksen. Stålhandske se +kuuluu olleen, joka tässä viimeisessä kahakassa omin käsin ampui +Pappenheimin kuoliaaksi ja sillä saattoi viholliset hämmästymään. + +V. 1633 oli Stålhandske huoveinensa siinä armeijassa, joka Hamelnia[12] +piiritteli. Keisarillinen sotavoima riensi kaupungin avuksi ja ankara +tappelu syttyi sen lähellä. Stålhandske oli taas saanut kunniapaikkansa +oikeanpuolisen kyljen päässä. Keisarilliset olivat lähettäneet sen +uhkauksen, etteivät he suoneet armoa yhdellekään suomalaiselle eikä +ruotsalaiselle; ainoastaan saksalaiset, jotka olivat Ruotsin +palveluksessa tai liitossa, olivat säästettävät, jos he tahtoivat +antautua vangeiksi. Mutta tämä uhkaus ei meidän poikien parissa +nostattanut muuta kuin naurua. Armoa eivät he aikoneetkaan anoa, +vangeiksi eivät he aikoneetkaan pyrkiä. Tavallisella vauhdillansa +hakkasivat he pian vihollisen rivit hajalleen, tappoivat muutamia +tuhansia, soivat ottamalla heidät vangiksi armoa vielä muutamille +tuhansille, sanalla sanoen teloittivat vihollisen niin perinjuurin, +ettei keisarillisista enää koko sen vuoden aikaan ollut pelkoa +Luoteis-Saksassa. Stålhandske oli jo tappelun alussa saanut haavan, +vaan hän ei malttanut sittenkään jäädä pois leikistä, ennenkuin voitto +oli saatu. + +Pian sen jälkeen lähetti Ruotsin hallitus osan täten jouten jääneistä +sotajoukoistaan Hollannille avuksi. Stålhandske sai ylipäällikkönä +kuljettaa sinne muutamia ruotsalaisia ja suomalaisia ratsurykmenttejä. +Hänen uljaat poikansa herättivät siellä yleistä ihmetystä ja +ihastusta rivakalla soturinryhdillänsä sekä siveydellään ja +jumalisuudellaan. Mutta he puolestansa eivät viihtyneet yhtä hyvin +uudella sotatantereellansa. Siellä käytiin sotaa ihan toisella tavalla, +kuin mihin he olivat tottuneet, varovasti, hitaasti, vetelehtien, +oikein poroporvariseen tapaan. Kerran käski kuitenkin hollantilainen +kenraali heidän laittaa aseensa kuntoon, koska nyt muka pian oli tuleva +tilaisuus niitä käyttää. Tuostapa meidän ruudinkärventämät urhot vasta +oikein suuttuivat. "Neuvokoon herra kenraali", tiuskasivat he +vastaukseksi, "omia rekryyttejään! Me olemme kuningas Kustaa Aadolfin +opissa olleet ja pidämme aseemme aina kunnossa!" Muutamien kuukausien +kuluttua saivatkin he jälleen palata Saksanmaalle. + +Tuona turmiollisena vuonna 1634 kuului Stålhandske Banérin osastoon, +joka itsekseen retkeili Schlesiassa ja Bööminmaalla. Täten hän säästyi +siitä häpeästä, että olisi ollut mukana Nördlingenin surkeassa paossa. +Vähäistä aikaisemmin hän oli muuten saanut kenraalimajurin arvon ynnä +myös ylikomentoonsa kaiken Saksassa olevan ruotsalaisen ja suomalaisen +ratsuväen. + +Seuraavana vuonna hän pääsi vielä kerran, viimeisen kerran käymään +kotimaassaan. Hänelle näet annettiin toimeksi viedä sinne osa +suomalaista ratsuväkeä. Alusta kesää 1636 hän palasi kuitenkin takaisin +Saksanmaalle, tuoden kanssansa useampia tuhansia Suomen väkeä. Näiden +avulla rohkeni sitten Banér käydä tuohon hurjanrohkeaan _Wittstockin_ +tappeluun. Stålhandske ja englantilainen King olivat saaneet käskyn +vasemman kyljen ratsuväen kanssa tehdä kierroksen ja karata vihollisen +selkään. Banér puolestaan päävoiman kanssa kävi suoraan päälle. +Arvaamattomat esteet viivyttivät kuitenkin kiertäjien tuloa. Banér sai +täten koko vihollisvoiman niskoilleen. Näytti jo siltä kuin tulisi +tästä toinen Nördlingenin tappio, vaikka varsinkin oikean kyljen +ratsuväki, niissä etupäässä suomalaiset ja virolaiset, pitivätkin +lujasti puoliansa. Ei ollut sitä lippukuntaa, joka ei olisi kuusi, jopa +kymmenenkin kertaa syössyt rynnäkölle. Ilta viimein läheni ja Banérin +voimat alkoivat masentua. Silloin yht'äkkiä kuului vihollisen selän +takaa tuo tuttu huuto: "Hakkaa päälle! Hakkaa päälle!" ja samassa +havaittiin saksilaisten rivien joutuvan sekaannuksiin. Banér vei nyt +väkensä uudella innolla tuleen, eikä aikaakaan, niin oli loistava +voitto saavutettu. Yön hät'hätää levättyänsä läksivät sitten +Stålhandske ja King vihollista takaa-ajamaan. He viipyivät sillä +retkellä koko viisi vuorokautta, mutta olivatpa he myös saaneetkin aika +paljon toimeen. Monta sataa vihollisista oli vielä hakattu maahan, ja +saatu kaksituhatta vankia lisäksi. Muun saaliin ohessa he toivat +kolmekymmentäviisi lippua ynnä vaaliruhtinaan omat kullatut vaunut, +jotka viimemainitut Stålhandske lahjoitti Banérille. Itse hän sitä +vastoin piti vaaliruhtinaan kalliit, hopeiset pöytäastiat, jotka olivat +joutuneet hänen käsiinsä jo itse tappelupäivänä, silloin kun +vihollisleiri rynnäköllä valloitettiin. + +Vuosina 1637-9 oli sitten Stålhandske mukana kaikilla Banérin +mainioilla retkillä, tavallisesti ensimäisenä eteenpäin marssiessa, +viimeisenä peräytyessä. Syksyllä viimeksimainittuna vuonna uskottiin +hänen johtoonsa erityinen armeijanosasto, jolla hän sitten kolme vuotta +taisteli Schlesiassa. Täälläkin hän teki aina välistä rohkeita tekoja, +mutta ylimalkaan ei sotaonni tahtonut olla hänelle oikein myötäinen. +Pääsyy taisi olla siinä, että Stålhandskesta ei ollut suurempien +asioiden johtajaksi; erittäinkään hän ei pitänyt huolta muonasta, niin +että hänen väkensä välistä hajosi nälän tähden. Sen lisäksi tuli +kenties vielä, ettei hänellä ollut omia tuttuja Suomen poikia +joukossaan. + +Torstensonin tultua ylipäälliköksi, yhdisti Stålhandske osastonsa +jälleen pääarmeijaan ja otti osaa sen taisteluihin. Leipzigin +tantereella hän komensi Uudenmaan ratsumiehiä, jotka seisoivat oikean +kyljen toisessa rivissä varaväkenä. Jouten he eivät kuitenkaan +seisoneet siellä kauan, vaan saivat pian auttaa ensimäiseen riviin +asetettujen kansalaistensa tulista hyökkäystä, joka ratkaisi voiton. +Tässäkin oli Stålhandske taas pysynyt koko ajan kuumimmassa löylyssä, +vaikka hän jo kohta alussa haavoittui. Tappelun jälkeen havaittiin +kuitenkin hänen haavansa niin pahaksi, että hänen täytyi erota +armeijasta ja maata koko talvi Stettinissä lääkärin hoidon alaisena. +Täällä hän tutustui Kristiina Horniin, joka oli Haapaniemen sukua; +seurauksena oli, että uljas urho sai nyt vielä toisenkin haavan, itse +sydänpaikkaan. Voitto ei kuitenkaan pettänyt lempipoikaansa tässäkään +vaarallisessa taistelussa; häät vietettiin huhtikuun 9 p. 1643 suurella +komeudella. + +Toukokuussa täytyi kuitenkin nuoren aviomiehen jälleen erota +kumppanistaan. Stålhandske, terveeksi tultuaan, riensi takaisin +Torstensonin luokse, joka retkeili Moraviassa. Samoin hän seurasi myös +sitten ylipäällikköänsä Holsteiniin. Täällä hyökkäsi hän taas +tammikuussa 1644 Koldingin seudulla äkkiarvaamatta tanskalaisen +ratsuväen päälle ja hävitti sen niin perinjuurin, että 1500:sta tuskin +satamäärää pääsi pakoon. Mutta tämä rivakka ratsumiehen työ olikin +hänen viimeisensä. Hän sairastui ja kuoli Haderslevin kaupungissa +Slesvigissä huhtik. 21:nä päivänä. + +Leski tuotti ruumiin sitten kotimaahan ja haudatti sen Turun +tuomiokirkkoon sitä varten ostettuun hautakappeliin, johon laitettiin +komea muistomerkki mustasta marmorista. Yhtään poikaa ei jäänyt sukua +jatkamaan. + +Stålhandske kuuluu olleen sangen oppinut ja sivistynyt herra. Eräs +englantilainen, joka tästä sodasta kirjoitti, mainitsee hänen osanneen +erittäin hyvin englanninkieltä; epäilemättä tuo taito oli silloin +saanut alkunsa, kun hän Ruthvenin seurassa kävi Skotlannissa. +Saksankielen ja kirjallisuuden tuntija ja suosija hän myöskin näkyy +olleen; ainakin hän oli valittu erään saksalaisen kirjallisen seuran +jäseneksi. Harrastusta tieteihin osoitti hän myös sillä, että hän +lahjoitti Turun yliopistoon Aarhusin piispan kirjaston, jonka hän +viimeisellä sotaretkellänsä oli saanut saaliiksi. Tämä lahja, 900 +nidosta, siihen aikaan nähden kylläkin suuri, oli meidän vastasyntyneen +korkeakoulumme ensimäinen kirjaston alku. + +Stålhandske oli sangen rikas mies. Perintötalonsa lisäksi hän oli, +niinkuin kerrottu, saanut suurenmoisen läänityksen Porvoon pitäjässä. +Sitten hän osti vielä Ilolan (Illbyn) kartanon samassa pitäjässä. +Marjon seteritalo Sauvon pitäjässä sekä Tervajoki (Tervik) Pernajalla +kuuluvat myös olleen hänen omansa. Leski osti v. 1647 vielä 60 +kruununtilaa Turun läänissä. Stålhandskella olikin sotaretkillään usein +ollut tilaisuutta saada runsaita saaliita, eikä hän ollutkaan +kainoimpia, kun ottaminen tuli puheeksi. Päinvastoin sanotaan hänen +kouransa vihollisen maassa olleen jokseenkin rautaisen. Siitä syystä +kertoikin kansa Holsteinissä, että hänen kuolinvuoteensa ääreen oli +muka ilmestynyt musta haamu, joka tempasi pakenevan sielun kynsiinsä. + +Toinen moitittava puoli Stålhandsken luonteessa oli se, että hän, +samoinkuin useimmat kolmekymmenvuotisen sodan sankareista, kovin +mielellään kallisteli pikaria. Tämä vika ynnä myös hänen onnistumaton +sodankäyntinsä Schlesiassa estivät hänelle aiotun suuren kunnian. Kun +Leipzigin tappelussa nuori Liljehöök, josta toivottiin suuria, oli +kaatunut, kysyi näet holhoojahallitus, tokko Stålhandske sopisi +ylipäälliköksi siinä tapauksessa, että Torstensonin täytyisi +kivulloisuutensa tähden luopua virasta. Mutta Torstenson epäsi, sanoen +syyksi sen, että Stålhandske, vaikka hän olikin taitava ja uljas +eversti, kuitenkin liian usein oli juovuksissa ja selväpäisenäkin +kuitenkin oli liian ahdasälyinen suuren sodan johtajaksi. + +Mutta jollei Stålhandsken älyä eikä tapoja voikaan mitata korkeimmalla +mitalla, niin ei voi kuitenkaan kukaan riistää häneltä sitä mainetta, +että hän oli muita rivakkaampi ratsumiespäällikkö ja taitavampi +partionkävijä. Vielä enemmän hän oli kuuluisa urhoudestansa, joka ei +tuntenut pelkoa pahimmissakaan vaaroissa. Sitä hän osoitti teoilla +lukemattomissa tilaisuuksissa, joskuspa myöskin lysteillä +kokkasanoillaan. Niinpä tuotiin kerta hänelle hätäsanoma: "Vihollinen +on kohta teidän kimpussanne!" -- "Ja minä heti paikalla hänen +kimpussaan!" vastasi siihen meidän säikähtymätön sankarimme. + + + + +15. Eerikki Slang. + + +Uudenvuoden aikana 1641 oli kaikkialla Saksanmaassa tavattoman kovat +pakkaset; joet ja virrat menivät kaikki jäähän. Silloin Banér äkkiä +kokosi koko ratsuväkensä, sai myös liittolaisensa, Ranskan armeijan, +huovit mukaansa ja kiiti näin tuulispäänä Regensburgia vastaan. Tässä +kaupungissa näet oli par'aikaa keisari Ferdinand herrainpäiviä +pitämässä valtakuntansa katolilaisten ruhtinaitten kanssa. Sotaväkeä ei +ollut sanottavasti niillä seuduin heidän suojanaan, sillä vaarasta ei +ollut vähintäkään aavistusta. Jos Banérin onnistui päästä jäätyneen +Tonavan yli ja saartaa Regensburg kaikilta haaroilta, niin oli nälkä +pian pakoittava tuon herrojen hovilaisilla ahdatun kaupungin +antautumaan. Sepä vasta olisikin aika saalis ollut -- itse keisari +kaikkine herroineen yhdellä apajalla! Pakkasen äkillinen lauhtuminen +teki kuitenkin tämän sukkelan kepposen tyhjäksi. Samana päivänä, jona +Banér ehti perille, olivat Tonavan jäät lähteneet liikkeelle, niin +ettei ollut aluksillakaan yli pääsemistä. + +Ranskan väki läksi nyt jälleen omia teitänsä, ja Banér, kun hänen +voimansa siten ei enää riittänyt suurempiin yrityksiin, hajoitti +miehensä ympäri kyliä talvimajoihin. Mutta keisari Ferdinandin sydän +kuohui tulista vimmaa; hän päätti rohkealle viholliselleen kostaa tuon +arvaamattoman päällekarkauksen. Hänen käskystänsä alkoi sotajoukkoja +joka haaralta hiljaa ja salaa vetäytyä Ruotsin väen talvimajoille päin. +Paljon ei puuttunutkaan, niin olisi vaaraa aavistamaton Banér tullut +kokonaan verkkoihin kiedotuksi. Mutta valpas kun hän oli, sai hän +kuitenkin vielä hyvissä ajoin hiukan vihiä asiasta. Hetkeäkään +viivähtämättä hän kokosi enimmän osan hajonneista joukoistansa jälleen +yhteen ja pujahti niiden kanssa ihmeen nopeasti ja taitavasti Böömin +kautta, jonka keisarillinen armeija oli jättänyt tyhjäksi, pois +Saksinmaalle. + +Tätä Banérin retkeä on syystä kehuttu mestarityöksi; mutta sittenkään +ei mistään nopeudesta eikä taidosta olisi ollut hänelle apua, jos +vihollinen heti paikalla olisi lähtenyt liikkeelle ja ennättänyt saada +valtaansa muutamat Bööminmaalle johtavat vuorisolat. Syynä siihen, +etteivät he saaneet siihen tilaisuutta, oli erään Banérin alapäällikön +perin suomalainen itsepintaisuus. + +Eversti _Eerikki Slang_, jonka talvimajat olivat lähinnä keisarillisten +pääarmeijan tiellä, ei ennättänytkään enää Banérin yhteyteen. Hän +suljettiin kolmen rykmentin kanssa pieneen _Neuburgin_ kaupunkiin. +Keisarin poika, joka oli katolilaisten ylipäällikkönä, lähetti +torvensoittajan kehoittamaan häntä antautumiseen. Vastarinnan +yrittäminen näyttikin melkein mielettömyydeltä. Neuburgin ympärillä +seisoi nyt kokonainen suuri armeija; Slangilla ei ollut enempää kuin +parituhatta miestä, ne melkein kaikki ratsumiehiä, siis linnan +puolustukseen tottumattomia, vähemmän sopivia. Kaupungin muurit olivat +sitä paitsi huonossa tilassa. Mutta Suomen urho vastasi kuitenkin +rohkeasti: "Onpa minulla tosin vain yksi käsi, vaan sillä aion pitää +puoliani, niin kauan kuin se on tallella!" Tähän kieltoonsa oli Slang +vielä lopuksi lisännyt sen uhkauksen, että toisten, jos vielä +samallaista tarjoumusta ehdoitettaisiin, ei enää vastattaisi sanoilla, +vaan luodilla. Arkkiherttua koetti sittenkin rauhansovintoa uudestaan, +vaan hänen sanansaattajalleen lensi luoti otsaan, ennenkuin hän oli +päässyt edes perille. + +Täytyi siis nyt keisarillisten kuin täytyikin turvautua väkivaltaan. +Heidän tykkinsä mursivat kaupungin muuriin suuren rikon; mutta kun he +sitten riensivät rynnäkölle, näkivät he aukon jo tukitun puisella +hakulilla, ja sen takana seisoi elävä muuri, jota ei millään voimalla +saatu murtumaan. Pantiin siis tykit uudelleen paukkumaan, ammuttiin +useampia rikkoja muuriin ja yritettiin uudestaan rynnäkköä. Mutta +toisen ja kolmannenkin kerran heidät viskattiin taas verissä päin +takaisin. Tällä tavoin viivytettiin koko keisarillista sotavoimaa kolme +vuorokautta mitättömän kaupunkirähjän edustalla. Vasta neljäntenä +päivänä, kun jo muurit olivat melkein ylt'ympäri raunioina, niin että +ulkoa aivan hyvin saattoi nähdä kaupungin torille asti, vasta nyt +ilmoitti Slang antautuvansa, jos päälliköille suotaisiin valta +estämättä päästä Banérin luokse. Tähän ehtoon ei suostuttu, ja +taistelua jatkettiin vielä useampia tunteja, kunnes viimein meidän +miesten oli pakko ehdottomasti antautua. Mutta heidän päätehtävänsä +olikin jo täydellisesti suoritettu: Banérin päävoima oli pelastettu. +Täydellä syyllä siis tästä lähtien mainittiin meidän urhokasta +suomalaistamme "Ruotsin Leonidaan" nimellä. + +Slangin suku oli jo tunnettu edellisen vuosisadan alusta. Heillä oli +alusmaansa osaksi likellä Turkua, osaksi Hämeessä. Kaikki olivat +aikansa aatelisherrojen tavan mukaan olleet sotureita; Eerikin isä, +Klaus Slang, oli De la Gardien retkillä Venäjällä osoittanut urhoutta +ja jonkun aikaa ollut linnanisäntänä Narvassa. Missä ja milloin Eerikki +Slang itse syntyi, ei tarkemmin tiedetä, paitsi että se tapahtui +1600-luvun alussa. Kasvatuksensa hän sai osaksi Kustaa Aadolfin +hovissa, missä hän oli hovipoikana. Luultavasti hän seurasi kuningasta +hänen sotaretkillään, vaikkei siitä ole mitään mainittu. Huomatuksi +tuli Slangin nimi vasta vuodesta 1635, jolloin hän määrättiin +henkivartijarykmentin everstiksi. Saksilaiset, niinkuin tiedämme, +olivat juuri silloin ruvenneet Banéria ahdistamaan, mutta saivat kokea, +että Ruotsin soturit eivät olleet niin helposti höyhennettäviä lintuja +kuin he luulivat. Tähän saksilaisten kurittamiseen Slangkin uljaasti +otti osaa. Niinpä esimerkiksi eräässä tilaisuudessa vaaliruhtinas oli +lähettänyt muutamia ratsuväen lippukuntia Elbejoen yli ja oli muun +armeijansa kanssa tulemaisillaan perässä. Mutta Slang riensi sinne +nuolena ja saksilaiset osaksi hakattiin maahan, osaksi upotettiin +veteen, eikä vaaliruhtinaan mieli tehnyt sitten enää pyrkiä yli. +Samalla lailla kävi monesti toisissakin tilaisuuksissa. Eräässä +sellaisessa kahakassa v. 1640 Sahlfeldin edustalla menetti Slang +vasemman käsivartensa. + +Neuburgin puolustuksen jälkeen sotavankeudesta päästyänsä ei Slang +tavannut enää entistä ylipäällikköään, sillä hän oli jo kuollut. Hän +rupesi nyt vuorostaan seuraamaan Torstensonia, mutta pitkää retkeä ei +hänelle enää ollutkaan suotu. Leipzigin tappelussa v. 1642 oli Slang, +kenraalimajuriksi koroitettuna, saanut koko sotarinnan vasemman kyljen +komentoonsa. Mutta siinä heti taistelun alussa pistoolinluoti surmasi +hänet. Näin päätti Ruotsin Leonidas voittokulkunsa miehuutensa +parhaassa kukoistuksessa. Hänen ruumiinsa haudattiin sitten Leipzigin +pääkirkkoon. + +Slangilta ei jäänyt nimen jatkajaa enempää kuin myös Kustaa Hornilta +tai Stålhandskelta. Hän jätti jälkeensä ainoastaan surevan morsiamen. + + + + +16. Aake Tott, Kustaa Aadolfiin "lumiaura". + + +Kustaa Aadolfin ensimäisinä hallitusvuosina kuului Upsalasta pahaa +melua. Siellä oli siihen aikaan professorina Johannes Messenius, +kuuluisa opiltansa ja neroltansa. Siitä syystä korkea aateli, kun +heidän piti lähettää poikansa yliopistoon, mielellään antoivat heidän +opiskella hänen johtonsa alla. Mutta Messeniuksesta ei ollutkaan +kasvattajaksi; hän vain aina ajatteli, miten hän olisi nuorille +herroille mieliksi, jotta hän sitten myöhemmin maailmassa saisi heidän +kauttansa etuja. Hän ei vaivannut heitä kovin paljon latinalla, +matematiikalla eikä muulla kuivalla ja vaikealla opilla; enin osa aikaa +käytettiin semmoisiin harjoituksiin, jotka kavaljeerille olivat +tarpeellisia, tanssiin, miekkailuun ja ratsastukseen, pantiinpa myös +toimeen seuranäytelmiä, jotta oppilaat tottuisivat rohkeasti, selvästi +ja sujuvasti lausumaan ilmi ajatuksensa. + +Yhtä höllä kuin oppi oli kurikin. Porvarit, herätessänsä äkkiä kesken +parasta untansa yöllä, kun ikkuna särähti sirpaleiksi tai kiviä lensi +tupaan, arvasivat jo kysymättäkin Messeniuksen "junkkarien" olevan +syynä pahantekoon. Talonpojat tuodessaan aamulla varhain ruokavaroja +torille olivat tuhannessa tuskassa, jottei vaan Messeniuksen joukkio +sattuisi heitä vastaan; sillä olihan monasti tapahtunut, että nuot +poikaveitikat olivat seisahduttaneet tulijan, irroittaneet hevosen +valjaista, pistäneet "maanmoukka"-paran aisoihin, kavunneet kärryille +koko kuormallinen ja näin sitten ajelleet ympäri kaupunkia nauraen, +hoilottaen ja ahkerasti piiskaa huiskutellen. Eivätpä edes kruununkaan +laitokset aina saaneet olla heiltä rauhassa; kerta olivat he murtaneet +auki linnan portit ja laskeneet kaikki varkaat ja murhamiehet +valloilleen. Ja jos vieras Upsalassa kysyi, kuka noista hurjista oli +hurjin, kuka päällikkönä kaikissa koirankujeissa, niin sai hän heti +kuulla, että se oli nuori, rikas suomalainen junkkari _Aake Tott_, +jonka välistä nähtiin villinä juoksentelevan pitkin katuja, paljastettu +miekka kädessä, lystikseen peloitellen ja uhkaillen rauhallisia +ihmisiä. Semmoisen maineen oli hän ennättänyt saada, vaikka hän oli +vielä melkein lapsi, 13-14 vuotta vanha[13] ja kunnioitettua, korkeaa +sukua, Kirkniemen, Siuntion kartanon ja Liuksialan herran poika, sekä +äitinsä kautta, joka oli Eerikki XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tytär, +kuninkaallisen perheen heimolainen. + +Valituksista noita vallattomia poikia vastaan ei ollut suurta apua. +Joskus kyllä oli Messenius heitä hiukan kurittavinansa; mutta enimmiten +hän vain nauroi heidän muka sukkelille kepposilleen. Ja jos yliopiston +rehtori sekä konsistorio tahtoivat puuttua asiaan, niin Messenius +väitti röyhkeästi, ettei heillä ollut tekemistä hänen yksityisten +kasvattiensa kanssa. Sitä paitsi he olivat korkeaa aatelia, jota ei +sopinut vetää halvemman oikeuden kuin itse valtaneuvoskunnan eteen. +Siihen asia sitten aina jäikin, sillä ei kukaan uskaltanut korkeitten +herrojen poikia vastaan nostaa oikeuskannetta. + +Paitsi Messeniusta oli Upsalassa samaan aikaan myös toinen opiltaan +kuuluisa professori, nimeltä Rudbeck. Näiden molempien oppineitten +herrojen välillä saattoi kateus alinomaista näykkimistä aikaan. Pianpa +kumpaistenkin kasvatit -- Rudbeck oli niinikään Messeniuksen esimerkkiä +seuraten ottanut semmoisia -- myös ottivat osaa tähän riitaan. Kaduilla +ja kujilla nähtiin alituisesti messeniläisiä ja rudbeckiläisiä +kahakassa. Tapahtuipa sitten v. 1612, että Rudbeck valittiin rehtoriksi +ja alkajaispuheessaan hän varoitti nuorisoa vallattomuuksista sekä +riidoista. Tuosta suuttui nyt Messenius ja hänen joukkonsa kovasti; +pojat alkoivat kesken juhlallisuutta viheltää ja telmiä, ja itse +professori julkisesti haukkua rehtoria. Konsistorio sen jälkeen +kokoontui neuvottelemaan, miten tämä tämmöinen hävyttömyys olisi +rangaistava. Mutta Messenius haukkui heitä vieläkin rohkeammin, ja +hänen poikansa, joille Messeniuksen rouva vei sanan Kuninkaannurmelle, +missä he olivat leikkimässä, tulivat juoksujalassa paikalle, pyssyt ja +miekat kädessä. Yliopiston hallitus oli pahemmassa kuin pulassa; ukot +pelkäsivät jo surman heitä uhkaavan. Tämä julkinen kapina tuli viimein +kuninkaankin korviin, joka nyt kerrassaan teki lopun kaikesta +epäjärjestyksestä, muuttaen molemmat nuo riitaiset professorit muualle +toisiin virkoihin ja ankarasti rangaisten Messeniuksen kasvatteja. +Toiset heistä pääsivät selkäsaunalla, mutta usea eroitettiin kokonaan +yliopistosta. + +Epäilemättä katkesivat täten nuoren Tottinkin yliopistolliset opinnot, +sillä me tapaamme hänet jo seuraavana vuonna toisella tantereella, +missä hänellä oli tilaisuutta tyydyttää seikkailu- ja tappeluhaluansa +luvallisemmalla ja jalommalla tavalla. Hänet lähetettiin v. 1614 -- +vasta 15-vuotisena -- Venäjälle, mainion sotaherran Jaakko De la +Gardien johdolla sotataitoa oppimaan. Kun tämä sota rauhansovinnon +kautta loppui, läksi Aake Tott ulkomaille. Viisivuotisella matkallaan +hän kävi Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Ranskassa, Englannissa sekä +Alankomailla, tutustuen täten vieraihin kieliin ja vieraihin oloihin. +Jonkun aikaa hän otti myös harjoituksen vuoksi osaa Venetsian +vapaavallan sotaan turkkilaista vastaan. + +Kun hän viimein palasi kotiin v. 1622, oli taas sota Puolaa vastaan +kiihtynyt ilmituleen. Nuori Tott riensi siis heti Liivinmaalle, jossa +hän pääsi Kustaa Aadolfin kamariherraksi. Sillä nimellä siihen aikaan +ei kuitenkaan tarkoitettu tuommoisia hovityhjäntoimittajia kuin meidän +aikanamme. Kamariherra merkitsi siihen aikaan samaa kuin nykyään +ajutantti, upseeri, joka lennättää ylipäällikön käskyjä eri +sotajoukoille. Tämmöisenä sai siis meidän taistelunhaluinen +nuorukaisemme mielin määrin mellastella noilla suurilla sotakedoilla, + + miss' on verta säärysvarsin, + myöten polvea punaista. + +Hän tuli pian kuuluisaksi uljaana ratsumiehenä, nopsana partionkävijänä +ja nousi myös nopeasti yhä korkeampiin arvoihin. Oltuansa ensin vain +yhden suomalaisen huovilippukunnan kapteenina, sai hän jo v. 1625 +everstiluutnanttina kaiken Liivinmaalla olevan suomalaisen ratsuväen +komentoonsa. Seuraavana vuonna läksi sitten Tott, everstiksi +koroitettuna, Preussinmaalle. Tullessaan toi hän sinne 4 lippukuntaa +ratsumiehiänsä, joihin myöhemmin Stålhandsken kanssa tuli vielä saman +verta lisäksi. Täällä Preussin ja Puolan alangoilla tekivät nyt Suomen +huovit rohkean päällikkönsä johdolla ensi kertaa nimensä tunnetuksi ja +pelätyksi. He näyttivät monessa tasapäässä tappelussa, ettei Wallhofin +voitto suinkaan ollut sattumuksen tuottama, eikä aikaakaan, niin eivät +Puolan husaarit voineet edes partioretkilläkään vetää heille vertoja. +Tott oli kaikissa näissä toimissa elähdyttävänä sieluna. "Hän oli niin +rohkea, niin valpas ja niin nopsa tässä sodassa", kehuu eräs +senaikuinen kertoja, "että viholliset tavallisesti eivät saaneet +hänestä pienintäkään vihiä, ennenkuin hän oli jo heidän kimpussansa, +joten hän tuli heille suureksi peloksi ja hirmuksi". Ja Kustaa Aadolf, +joka piti paljon hänen urhoudestaan, alkoi tänä aikana leikillä +nimittää häntä _lumiaurakseen_, koska hän aina kulki edeltä ja raivaili +tietä muulle armeijalle. + +Liian pitkäksi tulisi tässä luetella kaikkia tappeluita ja kahakoita, +joihin Tott huoveineen Preussin sodassa otti osaa, sillä he seurasivat +muassa kaikilla Kustaa Aadolfin retkillä. Erästä urhotekoa ei +kuitenkaan käy jättäminen kertomatta, joka siihen aikaan oli kaikkialla +kuuluisa. Tott oli kerta v. 1627 saanut käskyn 200 Suomen ratsumiehen +ja 500 skotlantilaisen jalkasoturin kanssa tiedustella vihollisen +asemaa Danzigin seudulla; mutta tultuansa _Grebinin_ kylän kohdalle +huomasi hän yhtäkkiä, että hän oli sattunut satimeen. Puolalainen +ylipäällikkö Koniezpolski oli arvaamatta piirittänyt meidän +partiolaisemme. Ei ylimalkaan ole mitään niin kovaa koetusta Suomen +soturin miehuudelle kuin tuo ilkeä sana: "piiritetty!" joka osoittaa, +ettei vihollisia ole ainoastaan edessä, silmin nähtävänä, vaan myös +selän takana. Mutta Tott ei antanutkaan väelleen aikaa miettiä tuota +pahaa seikkaa. Hän huusi vain heille: "Pojat, nyt näytetään, että me +olemme kunnollisia Ruotsin kuninkaan miehiä!" ja samassa hakkasi jo +hänen sapelinsa keskelle tiheintä vihollisjoukkoa. Mitäs muuta! Koko +parvi hyökkäsi kuin ukkosen nuoli hänen jäljessänsä, eikä aikaakaan, +niin olikin tie auki ja piiritys tyhjäksi tehty. Uhkaava tappio oli +muuttunut loistavaksi voitoksi; 150 puolalaista makasi verisenä +tantereella, ja leiriin palatessaan liehuttivat Suomen miehet, +jotka olivat luulleet joutuneensa jo hukkaan, kolmea vihollislippua +omiensa lisänä päittensä yläpuolella. Kustaa Aadolf ihastui tästä +uljaasta teosta ikihyväksi; hän asetutti kohta koko armeijansa +juhlajärjestykseen, Tottin partiojoukon muun sotarinnan eteen, kiitti +heitä lyhyellä, mutta ytimekkäällä puheella ja jakoi sotamiehille +palkinnoita. Tottille hän niinikään kaikkien nähden lahjoitti kalliin, +kultakahvaisen miekan ja lupasi hänelle ritarinarvon. Itse ritariksi +sivaltaminen tapahtui kuitenkin vasta myöhemmin Tukholmassa, +valtiopäivien aikana v. 1630. Samassa koroitettiin Tott myös +kenraalimajuuriksi; ja sai komennon kaiken Ruotsin ja Suomen ratsuväen +yli. + +Mutta palatkaamme vielä kerta Preussinmaalle. Vaikka Tottilla siellä +oli niin runsaasti kuumia otteluita vihollisen kanssa, näyttää +kuitenkin siltä kuin ei hän sittenkään vielä olisi saanut kyllikseen, +vaan olisi hakenut lisäjatkoa riidoilla virkakumppaliensa kanssa. +Erittäinkin oli aina ollut ankaraa sanasotaa hänen ja Herman Wrangelin +välillä, joka oli aivan hänen kaltaisensa niin hyvien kuin huonojenkin +ominaisuuksiensa puolesta. Riita kiihtyi viimein siihen määrään, että +toinen vaati toista kaksintaisteluun. Tämmöiset yksityiset taistelut +oli tosin kuningas hengen uhalla kieltänyt; mutta nuo tappelunhimoiset +herrat päättivät tehdä sen salaa ja taisivat myös arvella, ettei laki +muka heihin, kenraaleihin, ylettyisi. Mutta määräpaikalle tultuaan he +tapasivat siellä yhden komppanian sotaväkeä, joiden päällikkö heille +ilmoitti, että kuningas tosin ei aikonut heitä estää, koska he niin +välttämättömästi tahtoivat tulla toinen toisensa pyöveleiksi, mutta +että hän heti oli antanut käskyn mestata sen, joka voittaisi ja jäisi +henkiin. Juuri samassa astuikin mestausmies esiin sotamiesjoukon +keskeltä täydessä tulipunaisessa virkapuvussaan. Nämät terveiset +kerrassaan jäähdyttivät tuittupäisten herrojen vihan, ja taistelu jäi +kun jäikin heiltä suorittamatta. + +Saksan sodassa sai sitten Tott sotamarskin arvon ja kokonaisen eri +armeijan komentonsa alle. Lähtiessään eteläänpäin marssimaan jätti +Kustaa Aadolf hänelle toimeksi Pommerin valloituksen. Täällä teki +varsinkin Greifswaldin kaupunki itsepäistä, lujaa vastarintaa, eikä +linnaväki suostunut viimeiseltäkään avaamaan sen portteja muulla +ehdolla, kuin että he aseineen, tavaroineen saisivat vapaasti poistua. +Mutta kun keisarilliset sitten marssillansa poikkesivat toiselle tielle +kuin mitä oli sovittu, piti Ruotsin alapäällikkö sitä liiton +rikkomisena ja karkasi heidän päälleen teloittaen suuren osan. +Perästäpäin, kun tästä asiasta nousi pahoja puheita, koki hän puhdistaa +itseänsä sillä, että hän muka sotamarskilta oli saanut semmoisen +käskyn. Mutta Tott suuttui kovasti tästä sanarikon syytöksestä. Hän +vaati ankaraa tutkintoa, jotta hänen viattomuutensa tulisi selville, +"sillä", sanoi hän, "kunnia on minulle henkeäkin kalliimpi". + +Pommerin valloitettuaan marssi Tott sitten _Meklenburgiin_, karkoitti +sieltäkin kaikki keisarilliset ja saattoi poisajetut herttuat takaisin +valtaan. Sitten hän meni Elben yli Bremenin hiippakuntaan. Kuinka +suureksi hänen sotamaineensa oli kohonnut ja kuinka rikas hän oli, käy +ilmi siitä, että hän tätä sotaretkeä varten omalla kustannuksellansa +pestasi yksitoista lippukuntaa kyrassiereja sekä kokonaisen rykmentin +rakuunia. Mutta täällä Ala-Saksissa eivät enää asiat menestyneetkään +häneltä, niinkuin tähän asti. Syyt siihen olivat useampaa laatua. +Ensiksi oli täällä vastassa taitava Pappenheim, joka, vaikka +miesluvulta heikompi, aina osasi käyttää hyväksensä vihollistensa +virheitä. Toiseksi oli Tott kyllä peloton ja sukkela partionkävijä, +vaan suuren sotatuuman toimeenpanemiseen hänellä ei ollut tarpeeksi +älyä. Sitä paitsi hän oli liian taipuvainen huvituksiin ja laiminlöi +usein hevostensa ja koiriensa tähden tärkeämmät tehtävät. Myöskin oli +haitaksi se, että hän oli paljon sairaana. Mutta pahinta haittaa +kaikista kuitenkin tekivät nuo Tottin vanhat viat, tuittupäisyys ja +röyhkeys, joilla hän loukkasi kaikkia. Meklenburgissa hän oli jo ollut +riidassa herttuain kanssa. Asema tuli nyt täällä vielä kahta vertaa +hullummaksi, kun sotaa olisi ollut johdettava yhteisin neuvoin Kustaa +Aadolfin alasaksilaisten liittolaisten, Bremenin arkkipiispan ja +Lüneburgin herttuan kanssa. Turhaan pyysi Hamburgissa oleskeleva +taitava Ruotsin lähettiläs, Adler Salvius, sovitella näiden kolmen +ylipäällikön välejä. "Ei kukaan huoli olla tekemisissä Tottin kanssa", +valitti hän kirjeessä kuninkaalle, "kun hän aina niin pahasti haukkuu +kaikkia ihmisiä." Myöskin hän lähetti suoraan Tottille itselleen +nuhteet siitä, että tämä huvitusten tähden vitkasteli. Mutta tuosta +sotamarski suuttui pahasti. "Vai onko nyt siksi käynyt, että mokomat +musteentuhrustajat saavat tehdä kiusaa aateliskavaljerille!" vastasi +hän. Ja kun sitten Salvius taas kirjoitti kuninkaalle ilmoittaen, että +Tottin huolimattomuus ja riitaisuus oli syynä huonoon menestykseen +niillä seuduilla, jonka kirjeen johdosta sotamarski eroitettiin +ylipäällikkövirastansa, niin silloinpa vasta tuo tuittupää leimahti +oikein vimmaan. "Minun lapseni ja lastenlapsenikin", uhkasi hän, +"kostavat sen vielä sinulle sekä sinun sikiöillesi!" + +Tott pysyi vielä jonkun aikaa Saksassa, vaikkei hän näy enää ottaneen +osaa sotaan. V. 1633 hän sitten saattoi kuninkaan ruumiin Ruotsiin, ja +siellä hän nyt tästä lähtien toimi valtaneuvoskunnassa, jonka jäseneksi +hän jo v. 1630 oli tullut määrätyksi. Hän kuului siinä Aksel +Oxenstjernalle ja hänen jaloille ystävilleen vastusta tekevään +puolueeseen, joka tahtoi käyttää tätä kuninkaatonta aikaa aatelin +etuoikeuksien suunnattomaan laajentamiseen. Kerran mainitsevat +kuitenkin, ihme kyllä, valtaneuvoskunnan pöytäkirjat Tottinkin +vastustaneen tämmöistä anastusyritystä. Hänen ja A. Banérin +kehoituksesta päätti näet valtaneuvoskunta ryhtyä toimiin sen +väärinkäytöksen estämiseksi, että aatelisherrat rälssikartanojensa +lisäksi vielä ostelivat vero- tai kruununtiloja ja tahtoivat tehdä +nekin verottomiksi. + +Toisessa tilaisuudessa taas puhkesi sotamarskin tulinen ratsumiesluonne +ilmi. Kopparbergin seudulla oli kansa ollut suurten verojen sekä +sotamiehenottojen vuoksi kovasti tyytymätön, niin että kapinaa +pelättiin. Pari valtaneuvosta oli lähetetty sinne, vaan he eivät olleet +saaneet vuorimiehiä tyyntymään. "Ohoh", virkkoi silloin Aake Tott, +"olisitte vain minut lähettäneet, kylläpä olisin kun olisinkin noiden +kuparipohattain niskat nöyryyttänyt!" -- "Niin kyllä", huomautti siihen +toinen, "jos nimittäin sinulla sielläkin, niinkuin Saksassa, olisi +ollut huovijoukko takanasi. Vaan jos yksin tulisit, niin olisivatpa +kuparipohatat vetäneet sormikoukkua sinunkin kanssasi, veli veikkonen." + +Sotaretkillään oli Tott aina suuresti ahnehtinut saalista ja oli +kovalla, armottomalla kädellä kiskonut itselleen, mitä vain irti sai. +Tällä tavoin kokoonhaalituilla äärettömillä rikkauksillaan hän vietti +sitten Ruotsissa ennen kuulumattoman prameaa elämää. Ekolsundin +tilalle, likelle Tukholmaa, hän rakensi itselleen suuren, komean +kartanon. Kun hän sitten kullatuissa vaunuissa, neljä jaloa hevosta +edessä, ajoi kartanonsa ja pääkaupungin väliä, ei hän sallinut kuskinsa +väistyä syrjään kenenkään tieltä, paitsi jos itse kuningatar sattui +vastaan tulemaan; niin ylpeä oli hän rikkaudestaan, sotatöistään sekä +kuninkaallisesta sukuperästään. Ekolsundissa hän vietti nyt enimmäkseen +joutoaikansa; köyhemmässä, kolkommassa, hovin loistosta syrjäisemmässä +syntymämaassaan hän, niinkuin ylimalkaan Suomen korkeampi aateli tähän +aikaan, kävi harvoin, vaikka hänellä täällä oli useimmat kartanonsa. +Suuri alusmaa Liholan linnoineen hänellä muuten oli Virossakin. + +Tottista on se maine, että hän kosijana sai monta kertaa rukkaset, +sillä naiset pelkäsivät hänen tuittupäistä luonnettansa. Miten lienee, +mutta onnistuipa hänen kahdestikin saada omaksensa neitoja valtakunnan +parhaista suvuista. Hänen ensimäinen puolisonsa oli Bjelkejä, toinen +kreivi Pietari Brahen sisar. + +Viimeiset vuotensa Tott oli sairaalloinen, useinkin vuoteenomana. +Keväällä 1640, kun hän mielestään taas oli vähän parempi, tahtoi hän +vielä kerran käydä Suomen puolella, mutta sinne tultuansa hän kuoli jo +heinäk. 15 päivänä Lavilan kartanossa Eurassa. Ruumis vietiin sieltä +Turkuun ja haudattiin suurella juhlallisuudella. Saattojonossa oli 4 +lippukuntaa ratsumiehiä ja saman verran jalkaväkeä; siinä kulki piispa +parinkymmenen papin kanssa, jotka olivat lähipitäjistä kokoonhaalitut; +siinä oli mukana kenraalikuvernööri Suomen korkeimpien virkamiesten +kera, yliopiston professorit ja oppilaat, Turun pormestari, raati ja +suuri joukko porvareita. Keskellä jonoa talutettiin marskin hevosta, +selässä musta loimi, jossa oli suuri valkoinen silkkiristi keskellä. +Molemmin puolin arkkua kannettiin vainajan isän ja äidin vaakunoita. +Samoin kantoi Turun läänin maaherra omin käsin suurta surulippua, jossa +oli Tottin vaakuna, ja toinen herra astui vainajan haarniskaan puettuna +hänen miekkansa paljastettuna kädessä. Ruumista seuraavat aatelisnaiset +ajoivat kahdeksassa vaunussa, ja kenraalikuvernööri Pietari Brahe +"venäjäntapaisessa kantotuolissa", jota kantamassa oli kaksi hevosta, +toinen edessä, toinen takana. Kummankin hevosen selässä istui +pitkäkauhtanainen kuski, ja vielä kaksi palvelijaa ratsasti irrallaan +molemmin puolin. Turun tuomiokirkkoon, johon ruumis haudattiin, +pystytettiin sitten komea marmorinen muistopatsas, jossa sekä +sotamarski että hänen toinen puolisonsa olivat kuvatut. + +Aake Tottilla oli ainoastaan yksi poika, Klaus Tott, joka sitten isänsä +urhotöitten tähden, jotka valtuuskirjassa ovat lavealta luetellut, sai +kreivinarvon sekä enimmän osan Uudenkaarlepyyn sekä Lapuan pitäjiä ynnä +Uudenkaarlepyyn kaupungin kreivikunnaksensa. Häneen sammui kuitenkin +Tottin kreivillinen haara jälleen, sillä hän kuoli lapsetonna. + + + + +17. Hakkapeliitat. + + +Ensi alussa, niinkuin olemme nähneet, eivät keisarilliset olleet +milläänkään Ruotsin sotavoiman uhatusta tulosta. Ainoa, mikä heitä +silloin hiukan huoletti, oli se huhu, että Kustaa Aadolfilla muka oli +muassaan lauma suomalaisia noitia, joiden kuvaton ulkonäkö jo oli niin +hirveä, että saattoi säikähdyttää pakoon urhoollisimmankin soturin. +Saatuansa sitten nuot kummitukset omin silmin nähdä mahtoivat keisarin +sotamiehet varmaankin nauraa turhalle pelollensa; sillä suomalaiset +olivat, samoinkuin heidän hevosensakin, pienen, vähäväkisen näköisiä, +eikä millään muotoa hirvittäviä. Mutta eipä aikaakaan, niin alkoivat he +jälleen uskoa heidän noitataitoonsa ja pelätä heitä. Nämät seisoivat +vakavina, hätäilemättä, vaikka keisarin kuuluisimmatkin rykmentit +karkasivat heidän kimppuunsa; he ryntäsivät vuorostaan päälle hurjalla +rohkeudella, panematta huomiota vastassa olevien lukumäärään. Harvoin +saatiin heitä paikaltansa järkähtämään; harvoin jaksoi vihollinen +kestää, kun heidän sotahuutonsa: "Hakkaa päälle! Hakkaa päälle!" +yhtäkkiä kajahti keskellä hänen rivejään. Eihän muka ollut mahdollista, +että noin mitättömän näköiset raukat saisivat tuommoisia ihmetöitä +toimeen ainoastaan luonnollisilla voimilla. Uusi lause lisättiin nyt +litaniaan kaikissa katolisissa seurakunnissa Saksanmaalla; rukoiltiin +Jumalaa varjelemaan oikeauskoista kansaa "tuosta _hakkapeliittain +hirmuisesta laumasta_" (a horribili Haccapaelitarum agmine). Tämän +nimen näet olivat Saksassa meidän miehemme saaneet heidän sotahuutonsa +johdosta, jota varmaankin luultiin joksikin loitsusanaksi. + +Ruotsin kuninkaan liittolaiset ja ylimalkaan protestantit puolestaan +puhuivat heistä ihmeellä ja ihastuksella. Harva se kirjailija, joka +kolmekymmenvuotisesta sodasta kertoessaan ei olisi erittäin ylistänyt +Suomen poikien urhoutta. Katselkaamme tässä nyt muutamia heidän +lauseitaan. + +Vexionius (ruotsalainen) kertomuksessaan Ruotsin valtakunnasta +mainitsee suomalaisia hyvin taitaviksi miekalla, pyssyllä sekä tykeillä +sotimaan. + +Achrelius (ruotsalainen) sanoo eräässä teoksessaan: suomalaiset, Marsin +lempilapset, ovat ikäänkuin syntyneet sotureiksi, ei vasta siksi +harjoitetut. + +B. Skytte (ruotsalainen) muistopuheessaan Kustaa Aadolfista lausuu: +suomalaisilla on uupumaton, tulinen into kaataa vihollisia. + +Pierius Winsemius (saksalainen?) kehuu: "Suomalainen ei huoli +onnen vaiheista, niinkuin muu lauma; vakavana hän ei tee edes +toiviolupauksia." -- "Suomen joukko, pelkäämättä kuolemaa, ryntäsi +vihollisen rivien keskelle; se oli päättänyt voittaa tai kuolla." + +Saksankielisessä Theatrum Europaeum-nimisessä teoksessa on alussa +tämmöinen lause: "Suuri kunnia oli Kustaa Aadolfilla suomalaisistaan +sekä ruotsalaisistaan, kun he kestivät pakkaset vielä paremmin kuin +päivän paahteen. He eivät lähteneet myöskään pakoon, ennenkuin täytyi +ikäänkuin luontoa vastaan taistella. He tyytyivät vähään, eivät +uupuneet koskaan, eivät nostaneet kapinoita." -- "Ruotsin ja Suomen +kansat ovat niin urhoollisia ja ritarillisia, etteivät he tappelussa +tahdo peräytyä, vaan seisovat kuin muuri, arvellen heidän kansansa +kunnian vaativan pikemmin kuolemaa kuin pakoa." + +Heinsius (hollantilainen) eräässä ylistyspuheessaan kehuu: "Vaikka he +(suomalaiset) olivat pienet kooltansa, seisoivat he kuitenkin lujina, +järkähtämättöminä ja miehuullisina; ja yhtä hyvin olisi voinut toivoa +elementtien antavan ihmisvoimalle myöten, kuin heidän kuoleman pelosta +tai vihollisten pakoituksesta peräytyvän paikaltaan." + +Vielä paremmin kuin nuo joskus suurentelevat korulauseet kuvaavat nyt +seuraavat muistossa säilyneet pienet jutut senaikuisten suomalaisten +soturien vakavaa miehuutta. + +Ontuvaksi ammuttua suomalaista kehoitti hänen kapteeninsa muuttamaan +jalkaväestä ratsuväkeen, koska hänen siinä olisi mukavampi olla. Mutta +Suomen poika antoi tämän spartalaisen vastauksen: "Mina vela stå i +krig, icke springa!" (Minä aion seisoa sodassa, enkä juosta.) + +Toiselta, joka paraikaa ahkerasti hieroa kitkutteli miekkaansa +telttansa edustalla, kysyi ohitse ratsastava Kustaa Aadolf leikillään, +mitä hän niin tulisella kiiruulla puuhaili? -- "Mina lipa rappire", +vastasi sotilas vakavasti huonolla ruotsillansa, "mina lakta moro" +(hion pamppua, huomenna pitää teurastaa). + +Meritappelussa Juutinraumassa (Öresundissa) Ruotsin ja Tanskan +laivaston välillä v. 1658 tempasi tykin luoti yhdeltä suomalaiselta +molemmat kädet poikki. Vakavasti katsahti haavoitettu ympärillensä ja +huusi sitten: "Minnekä hiiteen miekkani lensi?" Innossaan hän ei +muistanutkaan, ettei hänestä enää ikipäivinä ollut miekkamieheksi. + +Yhtä paljon kuin urhoudeltaan tulivat Ruotsin kuninkaan omamaiset +soturit myös kuuluisiksi hyvästä kuristansa. Yllämainittu Theatrum +Europaeum esim. kertoo, että he, jos heillä oli rahaa, aina +rehellisesti maksoivat, mitä tarvitsivat, eivätkä rahanpuutteessakaan +rasittaneet kansaa, vaan olivat veteen sekä leipään tyytyväiset. + +Tästä hyvästä kurista sai kiittää Kustaa Aadolfin itsensä säätämiä +sota-artikkeleita. Jumalanpelko ja lähimäisen rakkaus olivat +perussääntöinä tässä kuuluisassa laissa. Joka aamu ja ilta piti +komppanian tai lippukunnan kokoontua yhteiseen rukoukseen, joka pyhä +sekä kerran viikon keskelläkin pidettiin täydellinen jumalanpalvelus. +Ken kolme kertaa oli laiminlyönyt nämät hartaushetket, pantiin koko +vuorokauden ajaksi kaularautoihin seisomaan. Herran nimen soimauksesta +oli kuolemanrangaistus määrätty, yhdentekevää oliko se tapahtunut +humalassa vai selvällä päällä; samoin myös kävi sen, joka kolmannen +kerran tavattiin Jumalan sanan ja sakramenttien pilkkaamisesta. Kirous, +jos se virkainnossa luiskahti suusta, oli sakoilla sovitettava; mutta +ken humalassa tai pahasta tavasta kiroili, sen täytyi sen lisäksi vielä +julkisesti rykmentin edessä pyytää anteeksi. Noitia, joita siihen +aikaan paljon kuljeksi ympäri muka loitsimassa haarniskoita aseen +pystymättömiksi, ei Kustaa Aadolfin leirissä sallittu. Jalkavaimot +myöskin ajettiin heti pois; mutta aviovaimoa ei estetty seuraamasta +miestänsä. Ryöstäminen vihollisenkin maalla oli kielletty, paitsi kun +päälliköt ruoanpuutteen aikana olivat lähettäneet väkeä muonaa +hankkimaan taikka kun sen ajan tavan mukaan väkirynnäköllä +valloitettava kaupunki luvattiin sotamiehille alttiiksi. Mutta +silloinkaan ei saatu ryöstää mitään kirkoista eikä sairashuoneista, +eikä myöskään tehdä väkivaltaa papeille, vanhuksille, vaimoille eikä +lapsille, jolleivät ne itse ryhtyneet aseihin. -- Ankarat olivat +niinikään rangaistukset pelkuriudesta. Jos joku ratsumieslippukunta tai +jalkaväen komppania oli paennut tappelusta, ennenkuin oli voitu +teräsaseita käyttää, niin päällikkö, jos hän oli siihen syypää, +ajettiin häpeällisesti ulos leiristä, mutta jos syy oli väessä, +hirtettiin heistä joka kymmenes mies, ja toisten täytyi puhdistaa +leiri, majailla erillään muusta armeijasta ja olla liputta, kunnes he +jollakin uljaalla urhotyöllä olivat rikoksensa jälleen hyvittäneet. +Samoin myös päällikkö, joka muuten kuin vain viimeisessä hädässä antoi +linnan vihollisen käsiin, tuli mestatuksi, ja hänen väkensä oli samojen +rangaistusten alainen kuin edellisessä tapauksessa, sillä eroituksella +kuitenkin, ettei ketään hirtetty. Mestaus, vankeus ja sakot, ne olivat +Kustaa Aadolfin sotajoukossa tavalliset rangaistukset, mutta +piiskaaminen oli kokonaan luvatonta, sillä se olisi masentanut soturien +kunniantuntoa. Saman tärkeän tunteen vireillä pitämiseksi oli myös +säädetty, ettei kukaan kunnialtaan poistuomittu tai rikoksen tähden +jollakin lailla pyövelin käsissä ollut saisi sen jälkeen pysyä +rykmentissä. -- Tämmöinen oli henki tässä armeijassa; siinä olikin se +taikavoima, jonka avulla he voittivat keisarin irstaiset, kunnosta ja +kunniasta välittämättömät, kokoon pestatut ja rahan tähden sotivat +palkkalaiset. + +Urhous kuninkaan kuoltuakin pysyi aina edelleen entisellään, mutta +kuri, niinkuin olemme nähneet, höllistyi valitettavasti sangen pian. +Saakoon tässä vielä yksi todistus siitä sijansa. V. 1635, kun +puolalaisten uhkausten tähden päätettiin varustaa vara-armeija, ei +uskallettu lähettää kokonaisia suomalaisia ratsumieslippukuntia +kotimaahan uusien lippukuntain kantaväeksi, siitä syystä, että he +olivat Saksassa tottuneet irstaisuuteen sekä kaikellaiseen +vallattomuuteen ja pelättiin heidän pahojen tapojensa myös tarttuvan +vereksiin rekryytteihin. Vähempi osa heistä vain lähetettiin takaisin +Suomeen, ne nimittäin, jotka välttämättömästi tahtoivat pitää +puustellinsa ja joiden täten ilmenevä synnyinmaanrakkaus oli ikäänkuin +jonkunmoisena takauksena heidän paremmin säilyneestä kunnostansa. Muut +kaikki otettiin pestattuihin lippukuntiin samoilla ehdoilla kuin +muukalaiset. + +Ruotsin sotajoukkojen voitoista tässä sodassa saisimme kuitenkin osaksi +väärän käsityksen, jollemme huomaisi, etteivät ne olleet suinkaan +yksistään ruotsalaisten ja suomalaisten aikaansaamat. Tämä oma väki +ynnä skotlantilaiset palkkasoturit muodostivat tosin armeijan +urhoollisimman, luotettavimman ja parhaimman osan, jolle urhotöistä +tulee suurin ansio; mutta se oli sittenkin vain sangen vähäinen osa +koko sotavoimasta. Ruotsin palveluksessa ja liitossa oli monasti noin +100,000 miestä jalkeilla, vaan varsinaisia ruotsalaisia oli harvoin +enempää kuin 10,000, suomalaisia enintään 6,000 (joissa jälkimäisissä +1,500-2,000 ratsumiestä). Ainoastaan vastoinkäymisen aikoina, jolloin +palkkalaiset tavallisesti luopuivat, sotivat Ruotsin sotaherrat +pääasiallisesti omamaisilla voimilla. + +Saksan tantereet eivät olleetkaan muuten ainoat, jotka silloin Suomen +sotureita vaativat. Liivin-, Viron- sekä Inkerinmaan linnojen +vartioiminen oli yksistään meidän miehille uskottu.[14] Siellä majaili +heitä aina 3-4,000. Ja vietiinpä Tanskan sodan aikana suomalaisia itse +Ruotsinkin suojaksi, ensimäisenä sotavuonna 2,500 miestä ja toisena +vielä 2,300 lisäksi. + +Suomalaisen sotavoiman lukumäärä oli Kustaa Aadolfin aikana suuresti +enentynyt, suhteellisesti vielä enemmän kuin ruotsalaisen. V. 1616, +Venäjän sodan lopulla, oli Ruotsilla 15,400 sotamiestä, Suomella 5,200; +jälkimäiset muodostivat siis ainoastaan neljäsosan koko omamaisesta +armeijasta. V. 1625, jolloin Kustaa Aadolfin laatima uusi järjestys +valmistui, oli jalkaväkeä Ruotsilla 18 rykmenttiä (à 8 komppaniaa) eli +noin 22,000 miestä, Suomella 12 (n. 10,000 m.); ratsuväen luku oli +Ruotsissa 15 lippukuntaa (1,875 m.) Suomessa 12 (1,500 m.). Nyt oli +siis suomalainen jalkaväki 1/3 koko summasta, ja ratsuväki 4/9. +Myöhemmin karttui sotavoima ylimalkaan vielä suuremmaksi, vaikka +viimeksimainittu suhde ruotsalaisten ja suomalaisten välillä tästä +lähtien oli jokseenkin pysyväinen. Tavallisesti oli Suomella +30-vuotisen sodan aikana aseissa vähintään 10-12,000 jalkamiestä, +3-3,500 huovia. Monesti karttui niiden yhteinen luku 16-17,000:een +mieheen. Jos sitten vielä otamme lisäksi aatelin ratsujoukon (100 m., +Ruotsissa 300), meriväen (2-3 komppaniaa à 400 m.) sekä pestatut +sotamiehet (tykkiväen,[15] jalka- sekä ratsumiehiä), niin saamme kokoon +noin 20,000 miehisen armeijan.[16] Tulipa tämä kuorma, raskas kuin se +itsessään oli, sen kautta vielä raskaammaksi, että niin tiheään täytyi +täydentää harvenneita rivejä vereksillä rekryyteillä. Sodat siihen +aikaan olivat näet vielä paljoa tuhoavammat kuin meidän aikana. Huoli +muonan sekä muiden tarpeitten hankkimisesta oli kovin vaillinainen ja +puutteen kautta syntyneet taudit kuluttivat hirveästi väkeä. Eikä ollut +soturien henki Itämeren linnoissa myöskään paljoa paremmassa turvassa, +kun asunnot niissä olivat terveydelle vahingolliset. Täten luettiin +esim. Suomen tavallisen jalka- sekä ratsuväen luku v. 1640 noin +17,300:ksi mieheksi; mutta seuraavana vuonna, vaikka 2,000 rekryyttiä +oli saatu lisään, oli heitä kuitenkin ainoastaan 14,500 jäljellä. + +Ratsumiehiä, niinkuin näimme, otettiin Suomesta aina verraten enemmän, +johon oli syynä heidän kelvollisuutensa. Edellisten kuninkaitten aikana +ei luultu omamaisia hevosia sotaan soveliaiksi; sen vuoksi pestattiin +aina kalliilla hinnalla ranskalaisia ja saksalaisia huoveja. Tämä +väärä luulo katosi nyt Kustaa Aadolfin sotien aikana kokonaan. +Ulkomaalaisetkin rupesivat nyt kehumaan "Ruotsin ja Suomen hevosia, +jotka kyllä ovat saksalaisia pienemmät, vaan tuliset, uupumattomat, +ihmeen kestävät ja helpot elättää". Suomen ratsumiesten kautta +pääasiallisesti tähän aikaan suomalaisten nimi levisikin ympäri +Eurooppaa. Ylimalkaan oli vielä silloin ratsuväki armeijan +vaikuttavimpana osana. Noilla pitkillä, joutuisilla retkillä +30-vuotisen sodan loppupuolella oli usein puolet sotajoukosta huoveja, +sillä jalkaväen oli vaikea päästä kulkemaan Pohjois-Saksan autioiksi +hävitettyjen erämaitten poikki. Jalkamiehiä enimmiten käytettiin +linnaväkenä ja kutsuttiin tavallisesti vain suurempia tappeluita varten +kokoon, joissa kuitenkin myös ratsuväen rynnäkkö oli ratkaisevin. + +Kustaa Aadolfin aikana valmistui Ruotsin valtakunnan sotavoiman +järjestys rykmentteihin, niinkuin se siitä lähtien pysyi. Suomessa oli +seuraavat ratsurykmentit: _Turun_ (Pohjanmaan kanssa), _Uudenmaan_ +(Hämeen kanssa) sekä _Karjalan_ (Savon kanssa). Jalkaväen rykmentit +olivat: _Turun, Porin, Pohjanmaan, Uudenmaan_, läntinen ja itäinen, +_Hämeen, Viipurin_, läntinen ja itäinen, sekä _Savon_. Ennen Kaarle +XII:nnen aikaa ei ollut kuitenkaan tapana mainita niitä näin maakunnan, +vaan ainoastaan everstinsä nimellä. + +Yllälueteltu sotavoima saatiin kokoon seuraavalla tavalla. Tykkiväki +sekä rakuunat (jotka vuoroin ratsain, vuoroin jalan sotivat) +pestattiin. Aatelislippukuntaan lähetti jokainen aatelisherra +tilustensa suuruutta myöten yhden tai useampia täydesti varustettuja +huoveja. Muu ratsuväki syntyi rusthollilaitoksen kaltaisella tavalla; +moni lainlukija, vouti, nimismies, pappi, porvari ja varakkaampi +talonpoikakin antoi siihen miehen aseineen, hevosineen, ja sai siitä +talonsa, kumminkin osaksi, verosta vapaaksi. Nämät kaikki armeijan +osastot olivat siis vapaaehtoisia. Jalka- ja meriväki sitä vastoin +täydennettiin rekryytinotolla. Kymmenen talonpoikaa (kaupungissa 10 +porvaria) oli aina ruotuna, josta yksi piti otettaman sotamieheksi +(kaupungeissa sekä rantapitäjissä merimieheksi). Ensin otettiin +niistä taloista, missä oli paljon miehiä; sitten pienistä, missä ei +paljon työntekijöitä tarvittu. Lesken ainoaa poikaa ei otettu, ei +myöskään mielellään semmoisesta talosta, josta jo yksi mies oli +sotapalveluksessa tai kaatunut. Tätä jälkimäistä ehtoa täytyi kuitenkin +suuren tarpeen tähden monasti rikkoa. Eräs talonpoika Rovaniemellä +esim. pyysi kerta ja saikin veronhuojennusta sillä perustuksella, että +hänellä oli neljä poikaa (joista kaksi jo kaatunutta) jalkaväessä, +viides ratsumiehenä. Ylimalkaan ei sallittu sotamieheksi kirjoitetun +palkata toista edestänsä; mutta toisinaan tehtiin rahan tarpeen aikana +tästä kuitenkin poikkeus. Päiväläiset ja muu irtonainen väki otettiin +kaikki, mitkä vain käsiin saatiin, ruotuihin panematta. + +Tämä rekryytinotto oli kansalle Suomessa kauheasti vastahakoinen ja +peloittava. "Sotamiehenoton aikana", lausui kerta Pietari Brahe +valtaneuvoskunnassa, "on Suomessa aina kyläraitit ihan tyhjinä ja +autioina, vaikka maa sillä välin kyllä on kansakas." Sotapalvelukseen +kykenevät miehet kokivat näet mikä milläkin keinolla pelastaa nahkansa. +Moni piili kotipitäjänsä saloilla, kunnes vaara oli ohitse; moni ei +katsonut tämmöistäkään lymypaikkaa vielä kyllin turvalliseksi. +Joukoittain pakeni miehiä synkille erämaille pitkin Suomenselän +harjanteita, joukoittain karkasi myös rajan yli Venäjälle, taikkapa +Ruotsin puolelle, jossa Helsinglannin, Taalain y.m. maakuntain vuoriset +takamaat tähän aikaan saivat ensimäiset suomalaiset asukkaansa. Saadut +rekryytit täytyi kahleissa, niinkuin pahantekijät, kuljettaa +rykmenttinsä majapaikoille, ja kuitenkin pääsi niitä marssiltakin aina +karkuun. Joka vuosi oli tällä tavoin suuri osa sotamiehiksi määrätyistä +"tietymättömissä". V. 1631 luettiin heitä 1,670, seuraavana vuonna +5,777! Todella ihmeellinen ristiriitaisuus -- tämä kova sotapalveluksen +pelko kotona ja luja, peloton miehuus sotatantereella! Syynä edelliseen +ei tainnut olla ainoastaan pelko sotapalveluksen vaaroja -- vaikka, +niinkuin olemme nähneet, se ei suinkaan ollut perätön -- vaan kenties +vielä enemmän kansallemme ominainen rakkaus rauhaan ja synnyinmaahan. +Sattuihan välistä, että sotamiehiä vielä Saksastakin karkasi, vaaroista +ja vaivoista huolimatta pyrkien kotiin takaisin. Useimmat kuitenkin, +kun kerran olivat virassa, täyttivät tehtävänsä suomalaisella, +vakavalla velvollisuudentunteella. Epäilemättä ilmoitti siis Kustaa +Aadolfin sota-artikkelein suomentaja, Hartikka Speitz, kansansa yleisen +mielen, kun hän varusti esipuheensa näillä säkeillä: + + Kilvet, aseet pois heittäkääm, + rauhan kans riidat peittäkääm, + mut jos toisin ei taid' olla, + eip ole häpee kedoll' kuolla. + +Tämän rekryytinoton epätasaisuuden ja epätietoisuuden tähden koetti +Kustaa Aadolf saada varmemman, vaikka vähemmän tuottavan tavan voimaan. +Määrätyn taloluvun piti olla yhtenä ruotuna, joka saisi hankkia +itselleen miehen pestaamalla tai muulla keinolla, miten tahtoi. Tämä +oli ensimäinen alku vastaiseen ruotuväkilaitokseen. Sitä samaa +valmistettiin myös silläkin säädöksellä, että ratsumiehille sekä +kruunun meriväelle annettiin puustelleja. + +Ylimalkaan eivät kuitenkaan talonpojat suostuneet kuninkaan uuteen +ehdoitukseen. Täytyi siis koettaa toisilla keinoilla saada sotaväen +rivit täyteen. Sydänmaan pitäjille lähetettiin sotamiesparvia +karkureita etsimään ja kiinniottamaan. Yöllä piiritettiin tavallisesti +se talo, missä karkureita arvattiin olevan, ja sitten murrettiin ovet +väkisen auki. Siinä toimessa tehtiin kuitenkin hirveätä väkivaltaa ja +vääryyttä. V. 1620 kävivät Rautalammin pitäjäläiset kenraalikuvernööri +Kaarle Oxenstjernan luona valittamassa. Luutnantti Lassi Antinpoika oli +siellä kuljeskellut majaillen taloissa 20-40:n miehen kanssa. Erään +Leinosen luokse he olivat tulleet yöllä syyttäen häntä siitä, että hän +muka piti karkureita palveluksessaan; hän pantiin sentähden rautoihin +ja ripustettiin kahleilla tuvan lakeen, niin että varpaat juuri vain +ulottuivat lattiaan. -- Nimismies Oksasen talosta he rupesivat viemään +kahta renkiä, joista isäntä kuitenkin sai toisen irti oravakihtelyksen +hinnalla; toinen kuljetettiin Suur-Savon kirkonkylään, missä hänkin +sitten maksoi lunastuksekseen 50 oravannahkaa, 3 markkaa sekä yhden +kirveen. -- Eräältä Kumpulaiselta otti luutnantti paimenen, jonka hän +heti jälleen möi naapuritaloon 11:stä markasta. -- Toiseltapuolen tämä +tehtävä ei ollut sotamiehillekään vaaraton. Talonpojat monasti +puolustautuivat kirveillä, viikatteilla ja välistä ajoivat pakoon +sotamiehet, joita lasten ja vaimojen haukkumasanat seurasivat vielä +kauemmas. Kiinnisaadut karkurit pidettiin sitten tallella +linnantapaisissa tarhoissa, kunnes heitä karttui niin monta, että +kannatti lähettää rantamaille. Semmoinen karkurilinna oli esim. "Kyrön +kantsi" Hämeenkankaan rajalla, nykyisessä Kankaanpään kappelissa +Karvian pitäjässä. + +Rekryyttinsä oli ruodun aina varustettava tarpeellisilla vaatteilla +sekä turkilla; näiden kuluttua hankki kruunu sitten uudet. Univormuista +ei siihen aikaan ollut paljon tietoa; ainoastaan muutamat rykmentit +pitivät samallaisia pukuja. Yleiseksi, käskyllä säädetyksi tavaksi +tulivat univormut vasta v. 1656 Kaarle X:nnen aikana. + +Jalkaväestä oli vain osa varustettu pyssyillä; toisilla oli pitkät +peitset aseena. Nämät peitsimiehet torjuivat rynnäköt, sillä aikaa kuin +pyssymiehet jälleen latasivat tuliputkensa, mikä oli erinomaisen +monitemppuinen ja vitkallinen työ. Pyssyt laukaistiin irtonaisella +sytyttimellä; ei ollut niissä vielä edes piilukkoakaan. V. 1627 soti +Liivinmaalla myös vielä useampia tuhansia suomalaisia jousimiehiä. Se +ei ollutkaan mikään harvinainen suomalaisten alempaa kantaa todistava +seikka. Yhdestä puolalaisten parhaista sotapäälliköistä samalla ajalla +on se kehuva maine olemassa, että hän oli erittäin taitava jousella +ampumaan. Niinikään käytettiin jousta Englanninkin sotajoukossa 17:nnen +vuosisadan alkupuolella. Silloisten pyssyjen hankaluuden ja hitaisuuden +tähden olikin sangen epäiltävää, kumpi ase oli paremmaksi katsottava. +Kaikilla sotamiehillä oli pään suojana rautainen kypäri, ratsuväellä +sitä paitsi myös rintahaarniska. Näillä viimemainituilla oli pistoolit, +mutta miekka oli kuitenkin vaikuttavin ase. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Itä-Preussiin ei Kustaa Aadolf puuttunut, sillä se oli hänen +lankonsa, Brandenburgin vaaliruhtinaan lääninä, vaikka Puolan +yliherruuden alla. + +[2] Tästä Preussin sodasta olisi vielä ollut kerrottavana useampia +Suomen ratsumiesten urhotekoja, mutta ne säästetään myöhemmäksi heidän +päällikkönsä Aake Tottin elämäkertaan. + +[3] Puolivillejä eteläslaavilaisia Itävallasta Turkin rajalta, jotka +palvelivat keisarin sotajoukossa. + +[4] Sen kertomuksen luotettavaisuudesta, joka kertoo seitsemänkymmenen +suomalaisen taistelusta Demminin luona, on ollut väittelyä +historiantutkijain kesken, mutta kun kertomus tavataan jo +samanaikuisissa sodan esityksissä, näyttää uskottavalta, että joku +todellinen tapaus on sen pohjana. + +[5] Rautalammilta saatu katkelma laulusta, jota vielä tämän vuosisadan +alussa kansa muisteli ja lauloi. + +[6] Toista suomalaista ratsumies-eskvadronaa johti tässä Lützenin +taistelussa ratsumestari Wunsch. + +[7] Enimmäksi osaksi lyhentämällä Fryxellin mukaan. + +[8] Tämmöistä kunnianimitystä soi muuten Ranskan kuningas kirjeissään +myös Oxenstjernalle ja Banérille. + +[9] Ruotsalainen Mankell. + +[10] Tohtori, senaattori Ignatius. + +[11] Don espanjankielellä = herra. + +[12] Weserjoen varrella, Hannoverin seudulla. + +[13] Hän oli syntynyt Kirkniemen kartanossa Lohjalla v. 1598. + +[14] Tämä seikka muuttui sitten myöhemmin Kaarle XI:nnen hallitessa, +josta ajasta lähtien siellä oli linnaväkenä pestattuja sotureita sekä +ainoastaan pieni parvi jokaisesta Suomen rykmentistä. + +[15] Tykkimiehiksi mielellään pestattiin suomalaisia, koska ne olivat +niin tarkat ampumaan. + +[16] Siihen aikaan oli Suomen asukasmäärä Käkisalmen läänin kanssa n. +450,000 henkeä; suhteellisesti pitäisi meidän siis tätä nykyä pitää +140,000:miestä sotaväkeä! + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta V:1, by Julius Krohn + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44857 *** |