diff options
Diffstat (limited to '44832-0.txt')
| -rw-r--r-- | 44832-0.txt | 4275 |
1 files changed, 4275 insertions, 0 deletions
diff --git a/44832-0.txt b/44832-0.txt new file mode 100644 index 0000000..63f97a0 --- /dev/null +++ b/44832-0.txt @@ -0,0 +1,4275 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44832 *** + +VENETIAN KAUPPIAS + +Kirj. + +William Shakespeare + + +Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1882. + + + +Näytelmän henkilöt: + +VENETIAN DOGI. +MAROCCON PRINSSI, | Portian kosijoita. +ARRAGONIN PRINSSI, | +ANTONIO, Venetian kauppias. +BASSANIO, hänen ystävänsä. +GRATIANO, | +SOLANIO, | Antonion ja Bassanion ystäviä. +SALARINO, | +LORENZO, Jessikan rakastaja. +SHYLOCK, juutalainen. +TUBAL, juutalainen, hänen ystävänsä. +LANCELOT GOBBO, Shylockin palvelija. +VANHA GOBBO, Lancelotin isä. +SALERIO. +LEONARDO, Bassanion palvelija. +BALTHASAR, | Portian palvelijoita. +STEPHANO, | +PORTIA, nuori ja rikas neiti. +NERISSA, hänen kamarineitsyensä. +JESSIKA, Shylockin tytär. + +Venetian senaattoreita, oikeuden virkamiehiä, vanginvartijoita, +palvelijoita ja muita seuralaisia. + +Tapaus osaksi Venetiassa, osaksi Belmontissa. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Venetia. Katu. + (Antonio, Salarino ja Solanio tulevat.) + +ANTONIO. +En totta tiedä, mistä tämä synkkyys. +Mua vaivaa se: myös teitä, kuten kuulen. +Vaan kuinka löysin, käsitin ja sain sen, +Mit' ainett' on se ja mist' on sen synty, +Sit' en ma vielä tiedä. +Ja mun niin pöllöpääks tuo synkkyys saattaa, +Ett' itseni ma töin ja tuskin tunnen. + +SALARINO. +Mielenne valtamerill' ajelehtii, +Miss' uhkein purjein kauppalaivanne, +Kuin meren rikkaat porvarit ja herrat, +Tai niinkuin juhlakulku vesillä, +Kopeillen katsoo pientä kauppapurtta, +Mi kunnioittain heitä kumartaa, +Kun siivin kudotuin he ohi kiitää. + +SOLANIO. +Jos mulla vaarankaupall' ois niin paljon, +Niin suurin osa aatost' ulkomailla +Mun toiveitani seurais. Ruohoj' yhä +Repisin, tuulta tiedustellen; tokeet, +Satamat, sillat kartalt' etsisin, +Ja joka esine, mi laivoilleni +Vois vaaraa tuottaa, sais mun varmaan synkäks. + +SALARINO. +Mun henkeni, kun keittoani jäähdän, +Minuhun kuumeen lietsois, astellessa, +Min tuhon myrsky merell' aikaan saapi. +Jos tiimalasin hiekkaa katseleisin, +Näkisin särkkiä ja lantait' oiti, +Ja rikkaan Antin, kansi sannass' aivan, +Pää kylkiluiden alla, haudallensa +Suut' antamassa. Kirkkohon jos saisin +Ja näkisin sen pyhät kiviholvit, +Het' enkö salaluotoj' aatteleis, +Jotk' uljaan laivan kylkehen vaan koskein, +Sen kaikki höysteet kylväis virtahan, +Ja laineen kuohut silkilläni peittäis, +Ja lyhyeen, nyt niin ja niin suur' arvo, +Ja huomenna ei mitään? Saattaisinko +Tuot' aatella ja aattelematt' olla, +Ett' tapaus moinen saattaisi mun synkäks? +Siis vait! Antonio, tiedän sen, on synkkä +Siit', että aattelee hän kauppojansa. + +ANTONIO. +Vakuutan, en. Siit' onneani kiitän, +Ett' yhden paikan, yhden laivan turviss' +Ei ole tavarani; eikä riipu +Tän vuoden onnest' yksin kaikki varat: +Siis kauppani ei mua synkäks saata. + +SALARINO. +Siis rakastunut? + +ANTONIO. + Hyi! + +SALARINO. + Ei sitäkään? +No, senvuoks sitten synkkä kai, ett' ette +Iloinen ole; paremp' oisi nauraa, +Hypellä, sanoa, ett' oletten te +Iloinen siit', ett' ette ole synkkä. +Kakspäisen Janon kautta! luonto luopi +Ihmeellisiä veitikoita joskus: +Ken silmill' yhä tirrittää ja nauraa +Kuin papukaija säkkipilliä, +Ja toisen taas niin muikea on muoto, +Ett' ei hän naurain hampaitaankaan näytä, +Vaikk' ilveen vannois naurettavaks Nestor. + + (Bassanio, Lorenzo ja Gratiano tulevat.) + +SOLANIO. +Bassanio tuoss' on, jalo lankonne, +Lorenzo ja Gratiano; hyvästi! +Parempaan seuraan jätämme nyt teidät. + +SALARINO. +Olisin viipynyt, ett' oisin saanut +Teit' iloiseks, vaan paremp' ehti väliin. + +ANTONIO. +Ma suurest' arvoanne kunnioitan. +Teit', arvaan, omat toimenne nyt kutsuu, +Ja tilaa käytätten, pois päästäksenne. + +SALARINO. +Huomenta, hyvät herrat. + +BASSANIO. +No, herrat hyvät, milloin saamme nauraa? +Nyt harvoin teitä näkee; se ei oikein. + +SALARINO. +Kun aika myöntää, saatte meistä vieraat. + + (Salarino ja Solanio lähtevät.) + +LORENZO. +Nyt kun Antonion löysitten, Bassanio, +Me teidät jätämme; mut muistakaatte. +Miss' oli määrä puolis-aikaan olla. + +BASSANIO. +Minuhun luottakaa. + +GRATIANO. +Signor Antonio, synkkä teill' on muoto; +Panette mailmahan liian arvon: +Ken liiaks sitä murhehtii, sen hukkaa. +Mut ihmeest' oletten te muuttunut. + +ANTONIO. +Mailmaa mulle mailm' on, Gratiano, +Näkymö, joss' on osa jokaisella, +Ja mun on synkkä. + +GRATIANO. + Narrin osa mulle! +Iloiten, naurain sitten kurtut tulkoot, +Ja viinist' ennen maksa kuumaks käyköön +Kuin sydän kylmäks tuskan voihkinasta. +Miks miesi, joll' on veri lämmin, istuis +Kuin vaarin alabasterinen kuva? +Ja nukkuis valvoen, ja keltataudin +Harmista saisi? Antonio, kuules, +Sua rakastan, ja rakkaus nyt puhuu: +On ihmisiä, joiden kasvot aina, +Kuin kuljuvesi, limpipeittees' on, +Ja jotk' on itsepäisest' aina vaiti, +Aikeessa sitten saada arvoisan +Ja syvämietteisen ja viisaan nimen, +Kuin lausuisivat: "täss' on oraakkeli; +Kun minä avaan suuni, älä hiisku!" +Oi, Antonio, tunnen niitä, jotk' on +Vaan senvuoks viisaan maineessa, ett'eivät +Niin mitään puhu, sillä jos he puhuis, +Kirotuks varmaan joutuis kuulija, +Kun sanois veljellensä: sinä tyhmä. +Ma tästä puhun toiste enemmän; +Mut synkkämielen syötill' älkää käykö +Tuon narrin-nuoliaan, tuon kuoren pyyntöön. +Lorenzo, tule! -- Hyvästi siks aikaa. +Ma saarnan päätän jälkeen puolisen. + +LORENZO. +Niin, jätämme siis puoliseksi teidät. +Ma lienen noita mykkä-viisaita, +Kun puhua Gratianolt' en saa koskaan. + +GRATIANO. +Tee mulle seuraa kaksi vuotta vielä, +Niin oman kieles äänt' et enää tunne. + +ANTONIO. +Hyvästi! Rupattaa kyll' osaan minä. + +GRATIANO. +No, kiitos! sillä vait'olo ei kaunistakaan muuta +Kuin kuivaa lehmänkieltä sekä neitseellistä suuta. + + (Gratiano ja Lorenzo lähtevät.) + +ANTONIO. +Oliko tuo nyt jotakin? + +BASSANIO. +Gratiano puhuu äärettömän paljon tyhjää, enemmän kuin kukaan koko +Venetiassa. Hänen järki-sanansa ovat niinkuin kaksi vehnän jyvästä +kahdessa ruumenkarpiossa: saat hakea koko päivän niitä löytääksesi, +ja kun ne löydät, eivät ne palkitse hakemisen vaivaa. + +ANTONIO. +No niin; vaan ken se neiti, jonka luo +Salaisen pyhäretken tehdä vannoit? +Lupasit tänään kertoa sen mulle. + +BASSANIO. +Te hyvin tiedätten, Antonio, +Kuink' olen paljon tullut häviölle, +Kun elänyt ma olen komeammin, +Kuin heikot varan' ajan pitkään sietäis. +En vaikeroi, ett' uhka-elo moinen +Nyt mult' on kielletty; vaan suurin huoli +On saada kelpo maksuun isot velat, +Joit' elämäni, liian tuhlaavainen, +Minulle tuotti. Teille suurimmassa +Niin rakkauden kuin rahan velass' olen; +Ja rakkauteenne luottaen, nyt teille +Ilm' annan kaikki hankkehet ja tuumat, +Kuink' aion veloistani suoriuta. + +ANTONIO. +Bassanio, pyydän, ilmaiskaa ne mulle. +Ja jos ne, kuin te itse, kunnon kanssa +Ain' yhtä pitää, olkaa varma että +Varani, itseni ja minkä voin ma, +Kaikk' alttiiks panen teille tarvittaissa. + +BASSANIO. +Kun koululasna kadotin ma nuolen, +Sen parin samall' ammuin vauhdilla +Ja samaa tietä, mutta varovammin, +Ett' toisen löytäisin; ja alttiiks pannen +Näin molemmat, molemmat usein löysin. +Tuon poikatyön vaan kerron senvuoks että +Se mikä seuraa, viatont' on aivan. +Sain teiltä paljon, ja, kuin poika hurja, +Menetin minkä sain; vaan ampua +Suvaitkaa toinen nuoli samaa tietä +Kuin ensimmäinen, ja ma luulen, että, +Kun suuntaa tarkkaan, kumpaisenkin löydän, +Takaisin ainakin tuon jälkiheiton, +Ja kiittäin ensimmäisen velkaa jään. + +ANTONIO. +Mun tunnetten, ja tuhlaatten vaan aikaa, +Kun ystävyyttän' etsitten noin kiertäin; +Enemmän loukkaatten te mua varmaan +Epäilemällä alttiuttani, +Kuin varani jos kaikki tuhlaisitte. +Siis sanokaa, mun mitä tulee tehdä, +Jot' arvionne mukaan tehdä voin, +Ja valmis olen oiti; puhukaa siis. + +BASSANIO. +Belmontissa on eräs rikas neiti, +Ja kaunis, jopa kauniimpi kuin kaunis: +Suur'-avuinen. Ma hänen silmistänsä +Sain hellät, äänettömät viestit taannoin. +Hän Portia nimelt' on, ei halvemp' yhtään +Kuin Caton tytär, Bruton Portia. +Hän myös on mailmass' avaralta tuttu, +Sill' ilman neljät tuulet sinne lietsoo +Kosijoit' uhkeita; nuo keltakutrit +Kuin kultatalja ohimoilla liehuu, +Ja Belmontin ne Kolchin rannaks muuttaa, +Ja kärkkääst' etsii häntä moni Jason. +Antonio, oi! jos varoj' oisi mulla +Kilpailla arvoss' yhden kanssa noista, +Niin sydämeni aavistuksen mukaan +Epäilemättä onnen saavuttaisin. + +ANTONIO. +Varani kaikk' on merillä, sa tiedät, +Eik' ole rahaa mull', ei tavaroita, +Mill' irti kultaa saisin. Mene siis, +Venetiassa luottoani koita; +Ma ponnistan sit' äärettömiin asti +Sua saadakseni kauniin Portian luo. +Rahoja oiti tiedustamaan käy, +Samaten minä teen; ja varma on, +Ett'ei mun takuun' ole kelvoton. + + (Lähtevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Belmont. Huone Portian talossa. + (Portia ja Nerissa tulevat.) + +PORTIA. +Toden totta, Nerissa, minä pieni olento olen tähän suureen maailmaan +kyllästynyt. + +NERISSA. +Voisi niin olla, neiti hyvä, jos teillä olisi yhtä runsain määrin +vastuksia kuin myötäkäymistä. Ja kuitenkin ovat, minun nähdäkseni, ne +yhtä sairaat, jotka yltäkylläisyyteensä pakahtuvat, kuin ne, jotka +puutteesen nääntyvät. Keskikohta ei siis ole halveksittava kohta. +Ylellisyys tuo pikemmin harmaat hiukset, mutta kohtuus pitemmän ijän. + +PORTIA. +Hyvät mietteet ja oikein lausutut! + +NERISSA. +Paremmat ne olis, jos niitä oikein noudatettaisiin. + +PORTIA. +Jos olisi yhtä helppoa tehdä kuin tietää, mikä on tehtävä, niin +olisi kappelit kirkkoja ja köyhäin hökkelit ruhtinasten linnoja. Se +on hyvä pappi, joka seuraa omia neuvojansa. Saattaisin helpommin +kahdellekymmennelle opettaa, mikä on hyvää ja oikeata, kuin yhtenä +noista kahdestakymmenestä seurata omia opetuksiani. Aivut voi keksiä +lakeja verelle, mutta tulinen luonto hyppää kylmän säännön yli; nuoruus +ja hulluus se loikkaa kuin jänis ramman viisauden vipujen yli. Vaan tämä +viisasteleminen ei auta mua valikoimaan itselleni miestä. -- Voi mua! +valikoimaan! Valikoida en saa mieleistäni enkä hyljätä vastenmielistäni. +Näin on elävän tyttären tahdon sitonut kuolleen isän viimeinen tahto. +Eikö, Nerissa, ole hirveätä tuo, ett'en saata valita ketään enkä hyljätä +ketään? + +NERISSA. +Teidän isänne oli aina kunnon mies, ja hurskailla on kuollessaan hyvät +mielenjohteet; siis arvanheitossa, jonka hän noiden kolmen, kulta-, +hopea- ja lyijylippaan suhteen keksi, ja jossa se, joka valikoi hänen +mielensä mukaan, valikoi teidät, ei varmaan yksikään muu valikoi +oikein, kuin se, joka oikein teitä rakastaa. Vaan eikö teillä ole +lämpimää tunnetta yhtäkään kohtaan noista ruhtinaallisista kosijoista, +jotka jo ovat saapuneet? + +PORTIA. +Ole hyvä, luettele heidät; ja siinä järjestyksessä kuin sinä heitä +nimität, tahdon minä heitä kuvailla; ja kuvauksestani voit sitten +arvata tunteeni. + +NERISSA. +Ensiksikin on täällä eräs neapelilainen prinssi. + +PORTIA. +Niin, hän maar on oikea sälkö; sillä hän ei osaa muuta kuin sälkätä +hevosestaan; ja suurena lisänä muihin hyviin puoliinsa hän pitää sen, +että itse osaa sitä kengittää. Varon suuresti että hänen armollinen +äitinsä on ollut kisoissa hevossepän kanssa. + +NERISSA. +Sitten on täällä palatsikreivi. + +PORTIA. +Hän ei tee muuta kuin rypistelee otsaansa, ikäänkuin mielisi sanoa: +"jos ette huoli minusta, niin olkaa ilman." Hän voi kuunnella hauskoja +juttuja nauramatta. Pelkään että hän vanhana muuttuu itkeväksi +filosofiksi, kun hän jo nuorena on noin epäkohteliaan synkkä. +Mieluummin menen vaimoksi ruumiinkallolle, jolla on suussa luu, kuin +yhdellekään noista. Jumala minua varjelkoon heistä kummastakin! + +NERISSA. +No, entä tuo ranskalainen herra, monsieur le Bon. + +PORTIA. +Jumala hänet loi ja senvuoksi hän ihmisestä käyköön. Tiedän kyllä että +syntistä on muita pilkata; mutta hän! Niin, hänellä on hevonen parempi +kuin neapelilaisella, ja parempi paha tapa rypistellä otsaansa kuin +palatsikreivillä; hän on kaikkia eikä mitään. Jos rastas laulaa, niin +hän heti rupee kipakoimaan; hän miekkailee oman varjonsa kanssa. Jos +hänet ottaisin, ottaisin kaksikymmentä miestä. Jos hän minut hylkäisi, +antaisin sen hälle anteeksi, sillä vaikka hän rakastaisi minua +hulluuteen asti, en koskaan voisi siihen vastata. + +NERISSA. +No, entä Faulconbridge, tuo nuori englantilainen parooni? mitä hänelle +sanotte? + +PORTIA. +En mitään, sen tiedät; sillä hän ei ymmärrä minua, enkä minä häntä. Hän +ei osaa, ei latinaa, ei ranskaa, ei Italian kieltä, ja etten minä osaa +penninkään edestä Englannin kieltä, siitä voit vaikka panna kaksi +sormea kirjalle. Hän on hieno miehen haamu, mutta ah! ken saattaa +puhella mykän nuken kanssa? Kuinka kummalliseksi hän on puettu sitten! +Luulen että hän on ostanut takkinsa Italiasta, roimahousunsa Ranskasta, +lakkinsa Saksasta ja käytöksensä kaikkialta. + +NERISSA. +Mitä ajattelette hänen naapuristaan, Skotlannin lordista? + +PORTIA. +Että hänessä on kristillistä rakkautta naapuriinsa; sillä hän otti +lainaksi korvapuustin englantilaiselta, ja vannoi sen maksavansa +takaisin hänelle kyetessään. Luulen että ranskalainen takasi häntä +niinkuin omaa velkaa. + +NERISSA. +Mitä pidätte tuosta nuoresta saksalaisesta, Saksenin herttuan +sisarenpojasta? + +PORTIA. +Sangen inhoittava aamulla, kun hän on selvä, ja suuresti inhoittava +iltapäivällä, kun hän on päissään. Parhaillaan ollessaan on hän hiukan +huonompi ihmistä, ja pahimmallaan hiukan parempi eläintä. Vaikka +pahimmasta pahinkin tapahtuisi, toivon kuitenkin avullisesti pääseväni +hänestä. + +NERISSA. +Jos hän tarjoutuisi valikoimaan ja valikoisi oikean lippaan, niin +kieltäyisitte täyttämästä isänne tahtoa, jos kieltäyisitte ottamasta +häntä. + +PORTIA. +Siis, pahimpaa peläten, pyydän ettäs asetat suuren pikarillisen renskaa +väärälle lippaalle; sillä vaikka paholainen olisi siellä sisällä, ja +tämä kiusaus ulkopuolella, niin tiedän että hän tämän valitsisi. Teen +vaikka mitä, Nerissa, ennenkuin tahdon tulla vaimoksi sienelle. + +NERISSA. +Ei tarvitse teidän, neiti hyvä, pelätä saavanne yhtäkään näistä +herroista. He ovat minulle ilmoittaneet päätöksensä todellakin lähteä +kotiin eikä enää vaivata teitä kosimisillansa, jos teitä ei voi voittaa +jollakin muulla tavalla kuin isänne määräyksen kautta lipasten suhteen. + +PORTIA. +Vaikka eläisin niin vanhaksi kuin Sibylla, tahdon kuitenkin kuolla yhtä +puhtaana kuin Diana, jos minua ei voiteta sillä tavalla, kuin isäni +tahto määrää. Minua ilahuttaa että tuo kosijakunta on niin järjellinen, +sillä ei ole yhtäkään heistä, jonka lähtöä en hartaasti toivoisi, ja +rukoilen heille Jumalalta onnea matkalle. + +NERISSA. +Muistatteko, neiti, isänne elin-ajoilta erästä venetialaista, oppinutta +ja soturia, joka kävi täällä Montferrat'in kreivin seurassa. + +PORTIA. +Kyllä, kyllä, Bassanion; se muistaakseni oli hänen nimensä. + +NERISSA. +Aivan niin, neiti. Kaikista miehistä, joita minun hupsut silmäni ovat +tähystelleet, on hän enimmin kauniin vaimon ansainnut. + +PORTIA. +Muistan hänet hyvin, ja muistan hänen kannattavan kiitostasi. +(Palvelija tulee.) No, mitä nyt? + +PALVELIJA. +Nuo neljä vierasta etsivät teitä, neiti, sanoaksensa teille +jäähyväiset, ja lentolähettiläs on tullut viidenneltä, Maroccon +prinssiltä, joka ilmoittaa, että prinssi, hänen herransa, on +täällä tänä iltana. + +PORTIA. +Jos voisin sanoa viidettä yhtä mielelläni tervetulleeksi, kuin noille +neljälle sanon jäähyväiset, niin olisin iloinen hänen tulostansa. Jos +olisi hänellä pyhimyksen mieli ja paholaisen näky, niin totta +mieluummin tahtoisin synnintunnustusta tehdä kuin lemmentunnustusta +nähdä. Nerissa, tule. -- Edellä käy, poika. -- Kun oven yhden jälkeen +lukkoon saa, Niin uusi kosija jo kolkuttaa. + + (Lähtevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Venetia. Aukea paikka. + (Bassanio ja Shylook tulevat.) + +SHYLOCK. +Kolmetuhatta dukaattia, -- hyvä! + +BASSANIO. +Niin, herra, kolmeksi kuukaudeksi. + +SHYLOCK. +Kolmeksi kuukaudeksi, -- hyvä! + +BASSANIO. +Ja, niinkuin sanoin, Antonion takauksella. + +SHYLOCK. +Antonion takauksella, -- hyvä! + +BASSANIO. +Voitteko auttaa minua? Tahdotteko olla niin hyvä? Saanko tietää +vastauksenne? + +SHYLOCK. +Kolmetuhatta dukaattia, kolmeksi kuukaudeksi, ja Antonion takauksella. + +BASSANIO. +Niin, mitä sanotte siihen? + +SHYLOCK. +Antonio on kelpo mies. + +BASSANIO. +Oletteko kuullut viittaustakaan vastaiseen suuntaan? + +SHYLOCK. +Hoo! En, en, en, en! -- Kun sanon, että hän on kelpo mies, tarkoitan +sillä, ymmärtäkää oikein minua, että hän on kelvollinen; kuitenkin ovat +hänen varansa epätietoista laatua. Hänellä on kolmimasto-laiva +Tripoliin matkalla, toinen Indiaan; lisäksi sain Rialtossa[1] kuulla, +että kolmas on Meksikoon menossa, neljäs Englantiin -- ja sitten +hänellä on muita yrityksiä hajallaan siellä täällä. Mutta laivat ovat +lautoja vaan, laivamiehet ihmisiä vaan; on maarottia ja merirottia, +merivarkaita ja maavarkaita, merirosvoja tarkoitan, ja sitten on vielä +pelko aalloista, tuulista ja kareista. Mutta tästä huolimatta on mies +kelvollinen. Kolmetuhatta dukaattia, -- luulen voivani hyväksyä hänen +takauksensa. + +BASSANIO. +Varmuudella voitte. + +SHYLOCK. +Tahdon saada varmuuden, voinko; ja saadakseni varmuuden, tahdon miettiä +asiaa. Saanko puhutella Antoniota? + +BASSANIO. +Jos suvaitsette ruokailla kanssamme. + +SHYLOCK. +Kyllä! Haistella sianlihaa; syödä sitä majaa, johon teidän +profeettanne, Nazarealainen, paholaisen manasi! Ostaa tahdon ja myydä, +käyskennellä ja työskennellä kanssanne, ja muuta sellaista; vaan syödä +kanssanne, juoda kanssanne, rukoilla kanssanne en tahdo. Mitä uutta +Rialtosta? -- Ken se tuossa tulee? + + (Antonio tulee.) + +BASSANIO. +Signor Antonio. + +SHYLOCK (syrjään). +Kuin katse häll' on viekkaan publikaanin! +Ma vihaan hänt', ett' on hän kristitty, +Enemmän toki siit', ett' ilmaiseks hän +Sulasta tyhmyydestä lainoj' antaa, +Vähentäin sillä korkomäärän meiltä. +Hänt' iskeä jos voisin lonkkaan kerta, +Kylläisen koston äkä vanha saisi. +Hän vihaa pyhää kansaamme, ja haukkuu, +Isoissa kauppaseuroissakin, minut +Ja toimeni ja rehellisen voiton +Vääräksi voitoks. Kirous heimolleni, +Jos sen suon anteeks! + +BASSANIO. + Kuulettenko, Shylock? + +SHYLOCK. +Nykyiset varani par'aikaa lasken, +Ja miten nyt voin arviolta muistaa, +Niin kolmetuhat dukaattia täyteen -- +En oiti antaa voi. -- No, mitä siitä? +Varakas juutalainen, Tubal, mulle +Ne hankkii. -- Vait! kuin moneks kuukaudeksi ¦ +Ne lainaatte? -- (Antoniolle) Oh, signor, rauha teille! +Juur puhelimme teistä, jalo herra. + +ANTONIO. +Shylock, vaikk'en ma koskaan lainatessan' +En ota enkä anna korkoa, +Tok' ystäväni kovan puutteen vuoksi +Nyt tavan rikon. -- Tietääkö hän määrän? -- + +SHYLOCK. +Kyll', kyllä, kolmetuhat dukaattia. + +ANTONIO. +Ja kolmeks kuukaudeks. + +SHYLOCK. + Sen unhotin ma: +Kolmeks kuukaudeks; -- niin, niinhän puhe. +No, teidän takuullanne! Mutta -- Kuulkaas, +Sanoitte, luulen ma, ett' ette koskaan +Korolla lainaa rahoja. + +ANTONIO. + En koskaan. + +SHYLOCK. +Laabanin lampaita kun Jaakob kaitsi, +Tuo Jaakob pyhäst' Abrahamistamme +(Sen viisas äiti oli aikaan saanut,) +Ol' kolmas valta-isä, -- oikein, kolmas, -- + +ANTONIO. +Miks häntä? Kiskoiko hän korkoa? + +SHYLOCK. +Ei korkoa; ei mitä koroks suoraan +Sanotte: nähkääs mitä teki Jaakob. +Kun hän ja Laaban sopineet ol', että +Kaikk' kirjavat ja kailot karitsat +Sais Jaakob palkakseen, niin talven suussa +Kun lampaat kiimoillansa oinast' etsi +Ja villaisien vanhempien kesken +Kun siitostyö juur' oli parhaillaan, +Niin sauvoja tuo viisas paimen kuori, +Ja luonnontoimituksen kestäessä +Kiimaisten uuhten etehen ne pisti; +Kun tiinehtyivät nuo ja karitsoivat, +Tul' lampaat kirjavat, ja ne sai Jaakob. +Näin voitti hän ja tuli siunatuksi; +On voitto siunausta, paitse varkaan. + +ANTONIO. +Siis palvel' Jaakob onnen kaupall' aivan, +Sen määräämisehen ei hällä valtaa, +Vaan taivaan käs' sen ohjas. Korollenko +On puolustusta tuo? Vai lampait' onko +Ja oinaita sun hopeas ja kultas? + +SHYLOCK. +En tiedä; pian vaan ne sikiävät. -- +Mut kuulkaa, signor. + +ANTONIO. + Huomatkaa, Bassanio, +Hyväkseen piru raamatunkin kääntää. +Pyhyyteen perustuva häijy sielu +On niinkuin konna, hymy poskillansa, +Omena kaunis, sisuksestaan mätä. +Oi, kuink' on kaunis viekkauden kuori! + +SHYLOCK. +Kolm'tuhat dukaattia! kaunis summa! +Ja entäs korko: -- kolme kahteentoista -- + +ANTONIO. +No, Shylock, saako jäädä teille velkaa? + +SHYLOCK. +Signor Antonio, usein, monta kertaa +Olette haukkunut mua Rialtossa +Rahoistani ja koroistani. Kärsin +Sit' aina, nykäyttäin vaan olkapäitä, +Sukumme merkki kärsimys kun ompi. +Sanoitte pakanaks mua, verikoiraks, +Ja sukumekolleni syljitten, +Vaan senvuoks että omaani ma käytän. +No niin, nyt näytte tarvitsevan mua. +Niin, niin! Nyt tullaan luo ja sanotaan: +"Tuo rahaa, Shylock!" niin te sanotte, +Te, joka räkäsitte partani, +Ja potkitte mun niinkuin vieraan koiran +Ovesta maalle. Rahaa pyydätten te: +Mit' on mun vastaaminen? Vastaisinko: +"Rahaako koirall' on? Kuink' antaa lainaks +Voi kolmetuhat dukaattia tiisti?" +Pitääkö kumartaa mun, ja kuin orja, +Vähissä hengin, nöyrin kuiskutuksin +Sanoa näin: +"Niin, viime keskiviikkon', armas herra, +Syljitte minuun, potkitten mua taannoin, +Sanoitte koiraks taannoin; tämän summan +Nyt siitä suosiosta lainaan teille." + +ANTONIO. +Ma samaks milt' en sano sua taas, +Taas sylje päälles, potkaise sua taasen. +Jos lainaat summan tuon, sit' ystävänä +Äl' anna; milloin ystäv' ystävältä +Mahosta metallista sadon vaatii? +Ei, ennen vihamiehelles se lainaa; +Jos häviää hän, tyynemmällä miellä +Voit sakkos ryöstää. + +SHYLOCK. + Kas, kas, mikä melu! +Sovussa tahdon, ystävyydess' olla, +Häpeän unhottaa, min teiltä kärsin, +Teit' auttaa puutteesta, enk' äyriäkään +Koroksi ottaa, ettekä mua kuule. +Se armiast' on. + +ANTONIO. + Armiasta ois se. + +SHYLOCK. +Sit' armiaisuutta nyt osoitan. +Notaarin käymme luo, te velkakirjan +Minulle piirrätten; ja lystin vuoksi, +Jos määräpaikalla ja määrä-aikaan +Niin ja niin suurta summaa ette maksa, +Kuin suostumuksessa on määrätty, +Panemme sakoks vastaavaisen painon +Tuoretta lihaa, jonka leikata saan +Mist' osasta vaan tahdon ruumiistanne. + +ANTONIO. +No, olkoon menneeks! siihen ehtoon suostun, +Ja armiaaksi kiitän juutalaista. + +BASSANIO. +Moist' ehtoa mun tähten' älkää tehkö; +Edelleen puutetta ma ennen kärsin. + +ANTONIO. +Oi, älä pelkää! Min' en tässä hukkaa. +Kuukauden kahden päästä -- kuukautt' ennen +Kuin maksupäivä on, -- sen velan arvon +Saan kolme kertaa kolmasti ma kokoon. + +SHYLOCK. +Oi, isä Abraham! noita kristityitä! +Heit' oma kovuus toisten ajatusta +Epäilemähän vaatii. -- Sanokaapas, +Jos maksupäivän jättää hän, mik' etu +Tuon sakon velkomisesta on mulla? +Miehestä saatu naula miehen lihaa +Niin hyötyisää ja arvokast' ei ole +Kuin lampaan, härjän, vuohen liha. Nähkääs, +Tän ystävyyden teen vaan hälle mieliks: +Jos suostuu hän, hyv' on; jos ei, hyvästi! +Hyvyydestän' mua älkää solvatko. + +ANTONIO. +Ma kirjoitan sen kirjan alle, Shylock. + +SHYLOCK. +Notaarin luo siis oiti lähtekää. +Tuo hauska ehto selvitelkää hälle. +Dukaatit kokoon haalimaan käyn heti, +Ja silmään huonettani, joka halluss' +On löyhän, epätaatun roiston. Oiti +Ma tulen. + +ANTONIO. + Riennä, hyvä juutalainen. + (Shylook lähtee.) +Tuo tulee kristityks; hän muuttaa mieltä. + +BASSANIO. +En kärsi konnan suussa korukieltä. + +ANTONIO. +Pois tule! täss' ei epäilyksen paikkaa: +Mun laivan' saapuu kuukautt' ennen aikaa. + + (Lähtevät.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Belmont. Huone Portian talossa. + + (Maroccon prinssi seurueineen, Portia, Nerissa ja muita + hänen seuralaisiansa astuu sisään. Torven toitotusta.) + +MAROCCO. +Mua älkää halveksiko muodon tähden, +Se varjokas on puku kirkkaan päivän, +Jonk' olen naapuri ja heimolainen. +Mies tuokaa kaunein pohjolasta, missä +Jääpuikon tuskin sulaa Phoiboon liekki, +Ja teille mieliks isketämme koitteeks, +Punaisempaako veri mun vai hänen. +Näköni, nähkääs, neiti, säikyttännä +On urhoja; ja vannon kautta lemmen: +Lumonnut on se maani parhaat immet. +En tätä hipiää ma muuhun vaihtais +Kuin suosioonne, kuningatar armas. + +PORTIA. +Ei nirsot tytön-silmän pyyteet yksin +Mun valintaani määrää, vaan sen lisäks +Tuo kohtaloni arvanheitto multa +Vapahan vaalin oikeuden kieltää. +Mut, jos ei ois mua isä rajoittanna, +Ja viisaudessaan määrännyt sen vaimoks, +Ken sillä lailla voittaa mun, kuin kerroin, +Te, jalo prinssi, minun silmissäni +Niin puhdas oisitte kuin joku toinen +Mun kosijoistani. + +MAROCCO. + Ma kiitän siitä. +Lipasten luo siis, pyydän, minut viekää +Nyt onnen koitokseen. Tuon säilän kautta, -- +Mi Sophin löi ja Persiankin prinssin, +Ja kolme kertaa Solimanin voitti --, +Masentaisin ma hurjimmankin katseen, +Rohkeinta miehen mieltä vastustaisin, +Imevät emäkarhun pojat veisin, +Ivaisin leijonaa, mi saalist' ärjyy, +Sun voittaakseni, neiti. Mutta, ah! +Kun Herkules ja Lichas arpaa lyövät, +Ken heist' on uljaampi, voi sattumalta +Heikompi käsi parhaan heiton heittää. +Näin voittaa palvelija Alcideen; +Myös minä, johdoss' onnen sokean, +Kadottaa voin, min huonomp' ehkä saapi, +Ja harmiin kuolla. + +PORTIA. + Onnen kauppa täss' on; +Lain älkää valitko, tai vala tehkää; +Jo ennen valintaa: ett' ette koskaan, +Jos väärin valitsette, naisen kanssa +Puhele naimisesta. Miettikää siis. + +MAROCCO. +En sitä tee; siis onnikauppaan suoraan. + +PORTIA. +Ei, kirkkoon ensin; jälkeen puolisen -- +Vast' alkaa koitos. + +MARICCI. + Onni, apuhus +Ma luotan: siunaus tai kirous! + + (Torven toitauksia; he lähtevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Venetia. Katu. + (Lancelot Gobbo tulee.) + +LANCELOT. +Totta toisen kerran, omatuntoni sallii minun karata isäntäni, tuon +juutalaisen tyköä. Vihamies nyhkäisee hiastani, kiusaa minua ja sanoo: +"Gobbo, Lancelot Gobbo, hyvä Lancelot", tai: "hyvä Gobbo", tai: "hyvä +Lancelot Gobbo, koivet selkään, loikkaus vaan, ja matkaan!" Omatunto +sanoo: "älä; varo, kunnon Lancelot, varo, kunnon Gobbo", tai, +kuten ennen on sanottu: "kunnon Lancelot Gobbo, älä karkaa; anna +karkaamiselle aika potku." Hyvä; tuo vorpiiskattu vihamies käskee +minua matkaan: "mars!" sanoo vihamies, "pois!" sanoo vihamies, "mitä +aattelet, ota sydän kouraasi ja karkaa!" sanoo vihamies. Hyvä; +omatunto, sydämeni kaulaan karaten, sanoo sangen viisaasti mulle: +"Lancelot, kunnon ystävä, sinä kunnon miehen poika", -- tai oikeammin +kunnon vaimon poika, sillä, totta puhuen, isässäni oli jotakin +omituista, jonkinlaista liikamakua, hieman maistelemisen vikaa --; +hyvä; omatunto sanoo: "Lancelot, älä liikahda!" "Liikahda vaan!" +sanoo vihamies; "älä liikahda!" sanoo omatunto. "Omatunto", sanon minä, +"neuvosi on hyvä. Vihamies", sanon minä, "neuvosi on hyvä"'. Jos +antaun omantunnon haltuun, niin täytyy minun jäädä herrani, juutalaisen +tykö, joka, Herra nähköön! on pirun sukua. Ja jos juutalaisen luota +karkaan, niin antaun vihamiehen haltuun, joka, luvalla sanoen, on piru +itse. Toden totta, tuo juutalainen on oikea piru eläväisessä hahmossa, +ja omantuntoni nimessä, on omatuntoni tavallansa ilkeä omatunto, kun se +koettaa neuvoa mua jäämään juutalaisen tykö. Vihamies antaa minulle +paljoa ystävällisemmän neuvon; minä karkaan, vihamies; kantapääni ovat +sinun vallassasi; minä karkaan. + + (Vanha Gobbo tulee, vasu kädessä.) + +VANHA GOBBO. +Nuori herra, kuulkaas, olkaa hyvä, sanokaa, mistä mennään herra +juutalaisen tykö? + +LANCELOT (syrjään). +Herra Jumala! sehän on minun täysiverinen isäni, joka on enemmän kuin +uppisokea, aivan tuppisokea, kun ei minuakaan tunne. -- Pannaanpa +hiukan koetellen miestä. + +VANHA GOBBO. +Nuori herra ja munsyöri, olkaa hyvä, sanokaa, mistä mennään herra +juutalaisen tykö? + +LANCELOT. +Kääntykää oikealle ensi kulmassa, mutta kaikkein ensimmäisessä +vasemmalle; no, peijakas, aivan ensimmäisessä kulmassa älkää kääntykö +kummallekaan kädelle, vaan kääntykää suoraa tietä juutalaisen taloon. + +VANHA GOBBO. +Pyhät ja enkelit! sitä tietä on vaikea löytää. Voitteko sanoa, tokko +eräs Lancelot, joka on hänen tykönään, on hänen tykönään vai ei? + +LANCELOT. +Nuorta Lancelot herraako tarkoitatte? -- (Syrjään.) Huomatkaa nyt; nyt +alkaa leikki. -- Nuorta Lancelot herraako tarkoitatte? + +VANHA GOBBO. +En herraa, herraseni, vaan köyhän miehen poikaa. Hänen isänsä, vaikka +minä sen sanon, on köyhän köyhä kelpo mies, ja, Jumalan kiitos, hyvin +voipa. + +LANCELOT. +Hyvä; olkoon isä mitä hän on; puheena oli herra Lancelot. + +VANHA GOBBO. +Palvelijanne, armollinen herra, ja pelkkä Lancelot. + +LANCELOT. +_Ergo_, pyydän teitä, _ergo_, kysyn teiltä: puhutteko herra +Lancelot'ista? + +VANHA GOBBO. +Lancelot'ista, jos suvaitsette, armollinen herra. + +LANCELOT. +_Ergo_ herra Lancelot'ista. Älkää puhuko herra Laneelot'ista, isä, +sillä se herra (niin ovat määränneet kohtalot ja sallimukset ja mokomat +kummalliset puheenparret, kolmet sisarukset ja muut sellaiset +tietoviisaudet) on totta tosiaan kuollut, tai, kuten suorin sanoin +sanotaan, mennyt taivaasen. + +VANHA GOBBO. +Todellako? Jumala varjelkoon! Poika oli vanhuuteni sauva, ainoa tukeni. + +LANCELOT. +Olenko minä seipään tai seinänpönkän, sauvan tai tuen näköinen? -- +Tunnetteko mua, isä? + +VANHA GOBBO. +Herrainen aika! En tunne teitä, nuori herra; vaan pyydän, sanokaa, onko +poikani (Herrassa maatkoon!) elossa vai kuolleena? + +LANCELOT. +Ettekö tunne mua, isä? + +VANHA GOBBO. +Voi, herraseni, olen umpisokea; en tunne teitä. + +LANCELOT. +Niin, totta toisen kerran, vaikka olis teillä silmätkin, voisitte +erehtyä minun suhteeni: se on viisas isä, joka oman lapsensa tuntee. No +niin, ukko, tahdotteko tietää uusia pojastanne? (Polvistuu.) Antakaa +mulle siunauksenne! Totuus pyrkii ilmi; murhaa ei voi kauan salata, +ihmislasta voi; mutta lopulta tulee totuus ilmi. + +VANHA GOBBO. +Pyydän, herra, nouskaa. Olen varma siitä, ett'ette ole poikani +Lancelot. + +LANCELOT. +Älkäämme nyt kauemmin siitä hullutelko, vaan antakaa siunauksenne +mulle. Minä olen Lancelot, joka ennen olin vunukkanne, nyt olen +poikanne, ja vasta olen lapsenne. + +VANHA GOBBO. +En saa sitä päähäni, että olisitte poikani. + +LANCELOT. +En tiedä minä, mitä sitä päähän pälkähtää; mutta Lancelot olen, +juutalaisen palvelija, ja varma on että teidän vaimonne, Reeta, on +minun äitini. + +VANHA GOBBO. +Todellakin, Reeta oli hänen nimensä; ja vannon että, jos sinä olet +Lancelot, olet omaa lihaani ja vertani. Oi, taivaan taatto varjelkoon, +millaisen parran olet saanut! Sulla on enemmän karvoja leuassasi, kuin +Pollella, aisahevosellani, on hännässään. + +LANCELOT. +Näyttää siis siltä, kuin Pollen häntä kasvaisi ta'apäin; sillä silloin +kun sen viimeksi näin, oli sillä varmaankin enemmän karvoja hännässä +kuin mulla leuassani. + +VANHA GOBBO. +Herrajesta, kuinka sinä olet muuttunut! Kuinka te nyt sovitte yhteen, +sinä ja sinun isäntäsi? Tuon hänelle tässä lahjan. Kuinka te nyt +sovitte? + +LANCELOT. +Hyvin, hyvin; vaan minä pahainen, kun olen saanut päähäni juosta +matkaani, en saa pahaakaan rauhaa, ennenkuin olen juossut kappaleen +matkaa. Isäntäni on oikea juutalainen; hänellekö lahjaa! Nuora hälle +antakaa. Olen nälkään nääntynyt hänen palveluksessaan; voitte jokaisen +sormeni lukea kylkiluillani. Hauskaa että tulitte, isä. Antakaa +lahjanne herra Bassaniolle: hän se uudet muhkeat liverit antaa. Jos en +hänelle pääse palvelukseen, niin juoksen niin pitkälle, kuin kruunun +sarkaa piisaa. -- Oi, mikä erinomainen onni! tuossa hän itse tulee. +Häneen, isä, kääntykää; sillä juutalainen olen, jos juutalaista +kauemmin palvelen. + + (Bassanio tulee, Leonardo ja muutamia muita seurassansa.) + +BASSANIO. +Tehkää se; -- mutta joutuun, niin että illallinen on valmis viimeistään +kello viisi. Laittakaa perille nämä kirjeet, toimittakaa puvut tekoon +ja käskekää Gratiano oiti tulemaan puheilleni kotiini. + + (Palvelija lähtee.) + +LANCELOT. +Häneen, isä. + +VANHA GOBBO. +Jumala siunatkoon armollista herraa! + +BASSANIO. +Kiitoksia paljon! Tahdotko mitä! + +VANHA GOBBO. +Tässä on, herra hyvä, poikani, köyhä kakara -- + +LANCELOT. +Ei, herra, ei mikään köyhä kakara, vaan rikkaan juutalaisen palvelija, +joka tahtoi -- niinkuin isä likemmin suplieraa -- + +VANHA GOBBO. +Hänellä on suuri, niinkuin sanotaan, kuraasi palvella -- + +LANCELOT. +Niin, lyhyestä tärkimpään on seikka se, että palvelen juutalaista, ja +haluni olisi -- niinkuin isä likemmin suplieraa -- + +VANHA GOBBO. +Hän ja hänen isäntänsä (teidän luvallanne, armollinen herra) elävät +niinkuin kissa ja koira -- + +LANCELOT. +Lyhyesti sanottuna on oikeus ja totuus se, että juutalainen, kun on +mulle vääryyttä tehnyt, pakoittaa mua -- niinkuin isä, joka on vanha +mies, kuten toivon, teille arenteeraa -- + +VANHA GOBBO. +Olis mulla tässä kyyhkysen paisti, jota pyytäisin tarita teidän +armollenne; ja anomukseni olisi -- + +LANCELOT. +Lyhimmässä lyhykäisyydessä, hänen anomuksensa komtieraa minua, niinkuin +saatte, armollinen herra, kuulla tältä kunnon vanhukselta, ja vaikka +minä sen sanon, vaikka vanha mies, on hän kuitenkin isäni, tuo köyhä +raukka. + +BASSANIO. +Yksi kerrassaan. -- Mitä tahdotte? + +LANCELOT. +Palvella teitä, herra. + +VANHA GOBBO. +Niin, siinäpä se solmu. + +BASSANIO. +Sun hyvin tunnen; täytetty on pyyntös, +Sun herras, Shylock, haastoi kanssan' äsken, +Ja sua kehui, jos on kehuttavaa +Pois rikkaan juutalaisen luota mennä +Ja köyhää ylimystä seurata. + +LANCELOT. +Tuo vanha sananlasku on sangen tasan jaettu herrani Shylockin ja teidän +välillenne, herra: teillä on köyhän kunnia, hänellä on rikkaan kulta. + +BASSANIO. +Niin oikein. -- Mene, isä poikines. -- +Hyvästi vanha isäntäsi heitä +Ja tiedusta, miss' asun. -- (Seuralaisille.) Kuulkaas, tuolle +Komeempi puku tehtäv' on kuin muille. + +LANCELOT. +Tulkaas tänne, isä. -- Minäkö en voisi saada palvelusta, minä? mullako +ei olis kieltä suussa? -- Hyvä; (katselee kämmentänsä) jos yhdelläkään +miehellä koko Italiassa on kauniimpaa kämmenpöytää laskea kirjan +päälle, niin -- Minä olen onnenmyyrä, minä! -- Niin, niin: tuossa on +vaan tuommoinen turha elämänviiva, ja tuossa tuommoinen mitätön +naisonnen piiru. Heleijaa! viistoista vaimoa ei ole mitään; ykstoista +leskeä ja yhdeksän tyttöä, niillä voi, noin niukasti toimeen tulla; ja +kolmasti pelastua vedenhädästä, ja joutua höyhenpatjan kolkassa +hengenvaaraan, nehän vaan on joutavia tapauksia, ne. Hyvä; jos onnetar +on nainen, niin on hän hyvä pala siinä suhteessa. -- Lähde, isä; minä +heitän silmänräpäyksessä juutalaisen hyvästi. + + (Lancelot ja vanha Gobbo lähtevät.) + +BASSANIO. +Leonardo hyvä, mietipäs nyt tuota. +Kun kaikk' on kunnossa ja ostot tehty, +Palaja joutuun; ystäväni parhaat: +Pitoihin kutsun illaks; riennä, joudu! + +LEONARDO. +Ma tässä toimin, miten parhain taidan. + + (Gratiano tulee.) + +GRATIANO. +Miss' on sun herras? + +LEONARDO. + Tuossa kävelee hän. + + (Lähtee.) + + +GRATIANO. +Signor Bassanio! + +BASSANIO. +Gratiano! + +GRATIANO. +On pyyntö mulla. + +BASSANIO. + Täytetty se on jo. + +GRATIANO. +Ette saa sitä kieltää minulta: minun täytyy päästä kanssanne Belmontiin. + +BASSANIO. +Kai täytyy siis; mut kuules, Gratiano, +Sa olet liian hurja, raaka, suulas; +Se hyvin kyllä sopii sulle, eikä +Vialta meidän silmissä se näytä. +Vaan miss' ei sua tunneta, siell' on se +Jotenkin julkeaa. Siis viitsi hiukan +Parilla tilkall' ujoutta jäähtää +Sun hurjaa mieltäs; muuten irstas menos +Saa Belmontissa minut pahaan huutoon, +Ja toiveet tyhjiin käy. + +GRATIANO. + Bassanio, kuulkaa: +Jos siistiä en käytöst' osoita ma, +Siivosti puhu, vanno joskus vaan, +Pää kallellaan käy, virsikirja käessä, +Ja pöytäluvuiss' silmiäni peitä +Hatulla näin, ja huokaa, sano amen, +Tapoja kohteliaita tarkoin nouda, +Kuin joku, joka mummon mieliks ottaa +Vakavan muodon, älkää enää koskaan +Mua uskoko. + +BASSANIO. + No, käytöksesi nähdään. + +GRATIANO. +Tää ilta poikkeus on: tän illan työt ei +Mitaksi kelpaa. + +BASSANIO. + Ei, ei, Herran tähden. +Pikemmin pyydän, ettäs pukeut sa +Hilpeimpään leikki-muotoos; vieraat, näet, +Iloita tahtovat. Mut hyvästi, +Minulla vähän toint' on. + +GRATIANO. +Lorenzon luo ja toisten mun on tieni; +Mut illalliseks kyllä tullaan teille. + + (Lähtevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Huone Shylockin talossa. + (Jessika ja Lancelot tulevat.) + +JJESSIKA. +Surettaa, ettäs jätät meidät. Horna +Tää talo on, ja sinä hauska piru, +Jok' ikävyyttä täällä hiukan poistat. +Vaan hyvästi! Tuoss', ota dukaatti. +Lancelot, kuules: iltaisella näet +Lorenzon uuden herras vierahana. +Tuo kirje hälle anna; mutta salaa. +Hyvästi nyt! En sois, ett' isä huomais +Mun puhuvan sun kanssas. + +LANCELOT. +Jumalan haltuun! -- kyyneleet pidättävät kieltäni. -- Oi, sinä kaunein +pakana! -- sinä ihanin juutalaistyttö! Jos ei sua kristitty veijaa ja +sieppaa, niin suuresti petyn. Vaan, Herran haltuun! Nuo tyhmät tilkat +milt'eivät upota mun miehuullista mieltäni; hyvästi vaan! + +JESSIKA. +Hyvästi, hyvä Lancelot. -- (Lancelot lähtee.) +Voi, minkä jumalattoman teen synnin, +Isäni lapsi kun en kehtaa olla! +Mut vaikka tytär olen hänen vertaan, +En hänen mieltään ole. Oi Lorenzo! +Jos sanas pidät, päättyy tuskani: +Käyn vaimokses ja heitän uskoni. + + (Lähtee.) + + +Neljäs kohtaus. + + Katu. + (Gratiano, Lorenzo, Salarino ja Solanio tulevat.) + +LORENZO. +No niin, pois hiivimme me iltaiselta, +Pukuja muutamme mun luonani +Ja tunnin päästä palajamme. + +GRATIANO. +Ei ole valmistukset hyvät meillä. + +SALARINO. +Ei soihdunkantajia toimitettu. + +SOLANIO. +Jos sit' ei hyväks saada, turhaa kaikki, +Ja paras, luulen, heittää koko tuuma. + +LORENZO. +Nyt kello vast' on neljä; valmistuksiin +Kaks tiimaa meill' on. + + (Lancelot tulee, kirje kädessä.) + +Lancelot, mit' uutta? + +LANCELOT. +Jos suvaitsette murtaa auki tuon, niin pitäisi siinä olla niinkuin +viittaus. + +LORENZO. +Sen käden tunnen; kaunis käsi on se; +Ja paperia tuota valkeamp' on +Sen kirjoittajan käsi. + +GRATIANO. + Lemmenkirje! + +LANCELOT. +Teidän luvallanne, herra. + +LORENZO. +Minne matka? + +LANCELOT. +Käskemään vanhaa isäntääni, juutalaista, Illalliselle uuden isäntäni, +kristityn, tykö. + +LORENZO. +Tuoss' ota. -- Sano sulo Jessikalle, +Ett' oiti tulen, -- vaan se sano salaa. + + (Lancelot lähtee.) + +No, hyvät herrat, +Nyt illan naamiaisiin valmistaitkaa. +Min' olen soihdunkantajan jo saanut. + +SALARINO. +Todellakin, sit' etsimään käyn oiti. + +SOLANIO. +Ja minä myös. + +LORENZO. + Gratianon luona meidät +Molemmat kohtaatte noin tiiman päästä. + +SALARINO. +No hyvä, tehdään niin. + + (Salarino ja Solanio lähtevät.) + +GRATIANO. +Oliko kirje sulo Jessikalta? + +LORENZO. +Kaikk' uskon sulle. Hän on määrännyt, +Kuink' isän talosta ma hänet ryöstän; +Jo hankittun' on kullat, kalliit kivet, +Ja palvelijan puku häll' on valmis. +Jos taivaasen tuo Juutas koskaan pääsee, +Se kauniin tyttären on ansiota. +Ja kova onni koskaan tämän jalkaa +Ei tohdi loukata, pait sillä syyllä, +Ett' on hän uskottoman miehen verta. +No, seuraa mua; silmää tiellä tuota. +Sulo Jessika mun soihtuani kantaa. + + (Lähtevät.) + + +Viides kohtaus. + + Shylockin talon edustalla. + (Shylook ja Lancelot tulevat.) + +SHYLOCK. +No, omin silmin nähdä saat, mik' ero +Bassanion välill' on ja Shylock ukon. -- +Hoi, Jessika! -- Nyt et saa herkutella +Kuin minun luonani, -- hoi, Jessika! -- +Kuorsailla, maata, vaattehia hiertää -- +Hoi, kuule, Jessika! + +LANCELOT. + Hoi, Jessika! + +SHYLOCK. +Ken sinun käski huutamaan? En minä. + +LANCELOT. +Teidän armonne on aina sanonut, etten osaa mitään tehdä käskemättä. + + (Jessika tulee.) + +JESSIKA. +Te huusittenko? Mitä tahdotte? + +SHYLOCK. +Pois illaks olen käsketty; he, tuossa +On avaimet. -- Vaan miksi lähden? Käsky +Ei ole ystävän: mua liehakoidaan. +Mut lähden vihasta ja varoj' ahmin +Tuon hauskan kristityn! -- Mun lapseni, +Taloa katso! -- Väkinäist' on lähtö. +On pahaa hankkeissa mun rauhalleni: +Uneksin yöllä rahakukkaroista. + +LANCELOT. +Menkää, herra, minä pyydän; nuori herrani odottaa teidän tulevaisuuttanne. + +SHYLOCK. +Samoin minä hänen. + +LANCELOT. +Ja he ovat salaliiton tehneet: -- en sano, että siellä näette +naamiaiset; vaan jos niin tapahtuisi, niin ei silloin tyhjän vuoksi +nenäni verta vuotanut viime pääsiäismaanantaina kello kuusi aamulla, +joka sinä vuonna sattui olemaan keskiviikko pääsiäisviikossa neljä +vuotta ennen iltapäivällä. + +SHYLOCK. +Kuin? Naamiaiset? Kuule, Jessika: +Kiinn' ovet sulje, ja jos rummun kuulet +Ja käyrähuilun kurjan kitinän, +Niin älä kiipee ikkunaan, ja älä +Kadulle päätäs pistä, töllistääkses +Kristittyin vaha-naamain narritöitä, +Vaan tuki huoneen korvat, ikkunat, näet; +Typerän ilveen ääntä älä päästä +Talooni siivoon. -- Jaakon sauvaan vannon! +En halua ma pitoihin tän' yönä; +Mut menen sentään. -- Edell' astu, poika, +Ja sano, että tulen. + +LANCELOT. + Edell' astun. -- +Mut käykää sentään ikkunahan, neiti: + Kristitty saa kohta tänne, + Varokaatte silmiänne. + + (Menee.) + +SHYLOCK. +Häh? mitä sanoi Hagar-suvun narri? + +JESSIKA. +"Hyvästi, neiti!" sanoi hän, ei muuta. + +SHYLOCK. +Hyv' on se hupsu, mut suur' ahmatti; +Kuin raakku hidas hyötyyn: makaa päivät +Kuin villikissa. Hörriäist' en salli +Kiteessäni; siis menköön vaan, ja menköön; +Sen luo, jot' auttaa voi hän lainarahain +Tuhlaamisessa. -- No niin, Jessika, +Käy sisään; kenties tuokiossa palaan. +Tee niin kuin käskin, sulje ovet jälkees: +Ken pian uskoo, pian petetään, +Sen säästäväinen pitää sääntönään. + + (Lähtee.) + +JESSIKA. +Hyvästi! Jos on onni myötäinen, +Min' isän kadotan, te tyttären. + + (Lähtee.) + + +Kuudes kohtaus. + + Sama paikka. + (Gratiano ja Salarino tulevat naamioittuina.) + +GRATIANO. +Täss' ompi lakka, johon meitä jäämään +Lorenzo käski. + +SALARINO. + Koht' on tunti mennyt. + +GRATIANO. +Ja ihmeellistä, että näin hän viipyy: +Nopeemmat aikaa ain' on lempiväiset. + +SALARINO. +Oi, kymmenesti nopeammin lentää +Venerin kyyhkyt uuden liiton lyöntiin, +Kuin lemmenvalan vannotun he pitää! + +GRATIANO. +Niin kyllä, niin. Ken päättää syömisen +Samalla ruokahalulla kuin alkoi? +Mikäpä hepo vaivalloista matkaa +Takaisin astuu yhtä innokkaasti +Kuin ensin tielle lähti? Kaikkeahan +On pyytää hauskempi kuin nauttia. +Kuin nuori, rikas tuhlari, niin lentää +Lipuiten laiva kotivalkamastaan, +Tuon porton, tuulen, sulokiemailussa! +Tuhlaajapojan lailla palaa taasen, +Alasti, hajapurjein, laidat rikki, +Tuon porton, tuulen, ryöstämänä paljaaks. + (Lorenzo tulee.) +Tuoss' on Lorenzo. -- Toiste enemmän. + +LORENZO. +Anteeksi, ystäväiset, että viivyin; +On siihen syynä toimet enkä minä. +Jos teill' on tyttö-sissiks halu joskus, +Niin yhtä kauan teitä varron. -- Tulkaa! +Isäni juutalainen asuu tässä. +Ken se? + + (Jessika ilmestyy ikkunaan, pojaksi puettuna.) + +JESSIKA. + Ken siellä? Kysyn varmemmaksi, +Vaikk' äänenne jo tuntevani vannon. + +LORENZO. +Lorenzo, armaasi. + +JESSIKA. +Lorenzo, niin, ja armahani varmaan! +Ket' armastaisin niin? Ja kenpä tietää, +Pait te, Lorenzo, että olen teidän? + +LORENZO. +Ett' olet, taivas todistaa ja tuntos. + +JESSIKA. +Tuo lipas ottakaa, se maksaa vaivan. +Hyv' ett' on yö, ett' ette mua näe: +Niin valhepuku tää mua hävettää. +Mut lemp' on sokko: lempivät ei itse +Voi omaa pientä hulluuttansa nähdä; +Näet, muuten Cupidokin punehtuisi, +Mun nähdessään näin pojaks muuttuneena. + +LORENZO. +Pois tule, soihdunkantajaksi mulle. + +JESSIKA. +Kuin? itse valoon viemään häpeääni? +Se, totta maar, jo julkea on liiaks. +Ei, kultani, se toimi ilmi tois mun; +Mun täytyy peitoss' olla. + +LORENZO. + Niin sa, armas, +Tuoss' ihanassa poikapuvuss' olet. +Vaan tule joutuun: +Yö hiljainen jo karkuun, näet, hiipii; +Bassanion juhlaan meitä varrotaan. + +JESSIKA. +Lukitsen ovat vaan, ja dukaateilla +Viel' itseäni kultaan; oiti tulen. + + (Poistuu ikkunasta.) + +GRATIANO. +Vie Juutas! Enkel' eikä juutalainen! + +LORENZO. +Hänt', oikein totta, sydämestä lemmin. +Älykäs on hän, jos voin minä päättää; +Ja kaunis on hän, jos ei silmä petä; +Ja uskollinen on hän, sen hän näyttää. +Siis älykkäänä, kauniin', uskollisna +Sydämeen hänet ainiaksi suljen. + + (Jessika tulee.) + +No, joko tulit? -- Matkaan, hyvät herrat: +Muut naamioitut odottavat meitä. + + (Lähtee Jessikan ja Salarinon kanssa.) + + (Antonio tulee.) + +ANTONIO. +Ken siellä? + +GRATIANO. +Signor Antonioko? + +ANTONIO. +Hyi, hyi, Gratiano! miss' on toiset kaikki? +Teit' odotetaan: yhdeksän on kello. +Nyt huvit jäävät; tuul' on kääntynyt, +Bassanio heti aikoo laivaan mennä. +Teit' etsimäss' on toistakymment' ollut. + +GRATIANO. +No hyvä! mitään muut' en mielikään +Kuin oiti päästä merta kyntämään. + + (Lähtevät.) + + +Seitsemäs kohtaus. + + Belmont. Huone Portian kartanossa. + + (Torven toitotusta. Portia ja Maroccon prinssi + astuvat sisään, kumpikin seurueinensa.) + +PORTIA. +Käy, vedä syrjään uutimet ja näytä +Jalolle prinssille ne kolmet lippaat. -- +Nyt tehkää valintanne. + +MAROCCO. +On kultaa ensimmäinen, siinä sanat: +"Ken valitseepi mun, saa mitä moni toivoo." +Hopeeta toinen, siinä lupaus: +"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi." +Lyijyinen kolmas, tyhmin varoituksin: +"Ken valitseepi mun, saa alttiiks antaa kaikki." +No, mistä tiedän, valitsinko oikein? + +PORTIA. +Kuvani, nähkääs, yhdessä on niistä: +Jos valitsette sen, niin saatte mun. + +MAROCCO. +Mua joku jumal' ohjatkoon nyt! Annas, +Ma luen uudestaan nuo kirjoitukset: +Tuo lyijylipas, mitä sanoo se? +"Ken valitseepi mun, saa alttiiks antaa kaikki." +Mist' antaa! Lyijystäkö? Lyijyst' alttiiks? +Se lipas uhkaa. Ken kaikk' alttiiks antaa, +Hän kalliin voiton toivossa sen tekee: +Kultainen miel' ei tyydy halpaan kuonaan. +En, lyijystä en mitään alttiiks anna. +No, entä hopea, tuo immen-karva? +"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi." +Mit' ansaitseepi? Maltapas, Marocco, +Vakaalla kädell' arvos punnitse. +Jos arvataan sua oman laskus mukaan, +Sa täyden ansaitset, vaan täysikään +Ei tuota neittä saamaan riittäne. +Mut ansioni epäilys se sentään +Vaan kurjaa itsen' alentamist' oisi. +Mit' ansaitsen ma? -- He, tuon neitosen; +Hänt' onnen, syntyperän, luonnonlahjain +Ja kasvatuksen kautta ansaitsen, +Enimmin toki rakkauteni kautta. +Mitäpä, tuon jos suoraan valitseisin? +Mut kultalipast' ensin vielä katson: +"Ken valitseepi mun, saa mitä moni toivoo." +Se hän on: koko mailma häntä toivoo. +Maan ääristä tuot' eläväistä pyhää, +Lipasta tuota suutelemaan tullaan. +Hyrkanian korvet, Arabian jylhät, +Avarat salot valtateit' on, joita +Vaeltaa prinssit kauniin Portian luokse. +Ei meren valtakaan, min korska pää +Taivasta silmiin sylkee, estä noita +Upeita vieraita; ei, he vaan astuu, +Kuin puron poikki, kauniin Portian luo. +Näist' yks tuon taivahisen kuvan kätkee. +Vaan tokko lyijylipas? Kiron oma +Niin herja aatos! Liian tyhmää panna +Sen hikiliinaa hautahan noin halpaan. +Vai suljettu hän oisko hopeaan, +Min kymmenesti voittaa kirkas kulta? +Oi, syntist' ajatusta? Moinen helmi +On kultapuitteiss' aina. Englannissa +On raha, jossa enkelin on kuva +Painettu kultaan; vaan se päälläpäin on, +Mut tässä enkel' lepää kultavuoteen +Sisässä aivan. -- Avain mulle tuokaa; +Tuon valitsen ma, käyköön kuinka käy! + +PORTIA. +Siin' on; ja kuvani jos tuossa löytyy, +Niin olen teidän. + + (Marocco avaa kultalippaan.) + +MAROCCO. + Kirous! Mitä tämä? +Hyh! kuolleen raato, jonka silmäkuopass' +On kirjoitettu kääry! Luen sen. + +(Lukee:) + + "Kaikk' ei kultaa, näetten, + Jonk' on pinta kultainen. + Moni mies myö autuuden + Pelkkään kiiltokuorehen. + Kultahaut' on toukkainen. + Teillä jos ois nuoruuden + Miel' ja äly vanhuksen, + Toisen vastuun saisitten: + Hyvästi ja menkäätten!" + +Vaivan palkaksiko tää! +Hyvästi, tuli! terve, jää! +Hyvästi! pitkiin jäähyväisiin nyt +Ei mieli tee; näin lähtee hävinnyt. + + (Lähtee.) + +PORTIA. +Pelastus oiva! Eteen uutimet! +Noin kaikki valitkoot tuon kaltaiset. + + (Lähtevät.) + + +Kahdeksas kohtaus. + + Venetia. Katu. + (Salarino ja Solanio tulevat.) + +SALARINO. +Niin, pois Bassanion purjehtivan näin, +Ja Gratiano hänen kanssaan lähti; +Mut, takaan, laivall' ei Lorenzo ollut. + +SOLANIO. +Tuo konna juutalainen kirkunallaan +Sai dogin kanssaan laivaa tutkimaan. + +SALARINO. +Mut liian myöhään: lähdöss' oli laiva, +Vaan siellä dogi tiedoksensa sai +Ett' yhten' oli gondolissa nähty +Lorenzo kera armaan Jessikansa. +Lisäksi vakuutti Antonio, ett'ei +He Bassanion kanssa laivall' olleet. + +SOLANIO. +En moista sekavimmaa ole nähnyt, +Niin hurjaa, outoa ja hajanaista, +Kuin kadulla tuon koiran juutalaisen: +"Mun tyttäreni! -- Rahani! -- Tyttäreni! -- +Kristityn kanssa! -- Kristi-rahani oi! -- +Laki ja oikeus! rahani! tyttäreni? +Yks säkki kultaa -- kaks -- ja leima päällä, +Ja kruunun kultaa, jotka tyttäreni +Varasti multa! Niin, ja hohtokivet! +Kaks kiveä, kaks kallist' ehta kiveä +Minulta vei hän! -- Oikeus! kiinni tyttö! +Mukana hällä kivet on ja rahat!"' + +SALARINO. +Ja kaikki pojat jäljessä ja huutain: +"Kiveni, tyttäreni, rahani!" + +SOLANIO. +Jos vaan Antonio määräpäivän muistais, +Hän muuten tuon saa maksaa. + +SALARINO. + Aivan niin. +Ma ranskalaista puhuttelin eilen; +Hän kertoi, että Englannin ja Ranskan +Väliseen raumaan meikäläinen laiva +On kallein lastinensa hukkunut. +Antoniot' aattelin, kun hän tuon kertoi, +Ja salaa toivoin, ett'ei ois se hänen. + +SOLANIO. +Parasta ilmoittaa se Antoniolle; +Äkisti ei vaan, ett' ei huolestuis hän. + +SALARINO. +Jalompaa ylimyst' ei päällä maan. +Näin kuin Bassanion hyvästi hän jätti: +Bassanio joutuun sanoi koittavansa +Takaisin; "älä", vastas hän, "mun tähten' +Äl' asioissas hätäile, Bassanio. +Vaan anna ajan kaikki kypsyttää; +Ja juutalaisen saama velkakirja +Se älköön häiritkö sun lempituumaas. +Iloinen ollos, koko mieles käännä +Kosintahan ja lemmen-osoituksiin +Semmoisiin kuin vaan sopivaksi katsot." -- +Näin sanoen ja kyynelsilmin kääntäin +Pois kasvonsa, hän takaa kätens' antoi +Ja tunteill' ihmeen hellillä nyt puisti +Bassanion kättä; niin he erosivat. + +SOLANIO. +Se mies hänt' yksin kiintää mailmaan, +Sen luulen. Käykäämme, hänt' etsikäämme, +Ja poistakaamme hänen synkkää mieltään +Huvilla jollakin. + +SALARINO. + Se tehkäämme. + + (Lähtevät.) + + +Yhdeksäs kohtaus. + + Belmont. Huone Portian kartanossa. + (Nerissa tulee palvelijan kanssa.) + +NERISSA. +Oi, joutuun, joutuun, syrjään vedä uudin: +Valansa Arragonin prinssi tehnyt +Jo on, ja heti vaalitoimeen saapuu. + + (Arragonin prinssi ja Portia tulevat, kumpikin seurueineen. + Torventoitotuksia.) + +PORTIA. +Niin, nähkääs, jalo prinssi, tuoss' on lippaat. +Jos valitsette sen, miss' olen minä, +Niin heti häämme vietämme; jos ette, +Niin, prinssi, täytyy teidän hiiskumatta +Ja suoraa päätä suoriuta täältä. + +ARRAGON. +Valani velvoittaa mua kolmeen ehtoon: +Ensiksi, etten kerro kellenkään, +Min lippaan valitsin ma; sitten, jos +Erehdyn vaaliss, etten kuuna päänä +Ma vaimoks pyydä tyttöä; ja vihdoin, +Jos onni minut valinnassa pettää, +Ett' oiti lähden pois ja jätän teidät. + +PORTIA. +Ne ehdot vannoo jokainen, ken tahtoo +Mun halvan edest' alttiiks jotain antaa. + +ARRAGON. +Nyt toimeen! Toiveheni täytä, onni! -- +Niin, kulta, hopea ja halpa lyijy. +"Ken valitseepi mun, saa alttiiks antaa kaikki." +Saat kauniimp' olla, jos kaikk' alttiiks annan. +No, entä kultalipas? Katsokaamme: +"Ken valitseepi mun, saa mitä moni toivoo." +Mitä moni toivoo? "Moni" tarkoittaapi +Kai hölmö-joukkoa, mi muotoon katsoo, +Sen tietäin vaan, min tyhmin silmin näkee; +Jok' ytimeen ei tunge, vaan, kuin pääsky, +Pesivi ilmaan, ulkopuolelle seinää, +Juur sattumuksen tielle ja sen valtaan. +En valitse ma mitä moni toivoo: +En tahdo halpaa joukkiota olla +Enk' yhtä mieltä raa'an lauman kanssa. +Sun luokses siis, hopeinen aarre-aitta! +Minulle kerran vielä nimes kerro: +"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi." +Hyvästi lausuttu! Ken julkeneisi +Kavaltaa onnea ja arvoon koittaa, +Kell' ansion ei leimaa ole? Älköön +Kiivetkö ansioton arvoisuuteen. +Varoja, säätyä ja virkaa jos ei +Vilpillä saatais; kunniansa loiston +Omaaja jos sais ansiollaan ostaa, +Vois silloin moni paljaan päänsä peittää, +Ja moni käskijä jäis käskyläiseks; +Eroittuis silloin paljon moukka-roskaa +Pois arvon viljasta, ja monen arvo +Puhdistuis kuonasta ja ajan ruosteest' +Uudelleen kirkkaaksi. -- Mut valintaani! +"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi." +Ma tahdon ansiota: -- avain tänne! +Het' auetkohon tuosta onneni! + + (Avaa hopealippaan.) + +PORTIA. +Liiaksi suuret hankkeet löydön suhteen. + +ARRAGON. +Mi tuossa! Vilkkusilmä narrin kuva! +Ja tarjoo mulle lipun! Luen sen. +Kuink' olet erilainen Portiaa +Ja ansioitani ja toivettani! +"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi." +Muut' enkö ansaitse kuin narrinpään? +Se palkkaniko? ansioni kaikki? + +PORTIA. +Rikos ja tuomio on eri toimet +Ja vastaluontoiset. + +ARRAGON. + Mit' ompi tässä? + +(Lukee:) + + "Tuless' seitsemäss' on tää + Koiteltu, niin senkin pää, + Jot' ei lain voi eksyttää. + Monta varjo miellyttää, + Moisten osaks varjo jää. + Moni narri, tietäkää, + Hopeiss' on, niin myöskin tää. + Vaimo saakaa mistä vain, + Minä päänne olen ain', + Pois! ei teitä tarvis lain." + +Narrimman saan yhä näyn, +Kauemmin jos täällä käyn. +Yks narrin-pää oli tullessan', +Mut kahdella ma palajan. +Hyväst', armas! Pidän valan; +Nielen vait tuon harmi-palan. + + (Lähtee seurueineen.) + +PORTIA. +Valoa liki lens' se koi. +Varovat narrit! nuo kun valikoi. +Heilt' oma viisaus älyn viedä voi! + +NERISSA. +Ei ole vanha sananlasku väärä: +Niin hirsipuun kuin vaimon onni määrää. + +PORTIA. +Nerissa, eteen vedä uudin. + + (Palvelija tulee.) + +PALVELIJA. + Missä +On neiti? + +PORTIA. + Täällä; mitä tahtoo herra! + +PALVELIJA. +Tuoll' astui juuri maahan portin luona +Nuor venetialainen, joka tulee +Herransa lähestymist' ilmoittamaan, +Ja mielevät tuo tervehdykset hältä: +Pait monta sievää puoltosanaa, nähkääs, +Kalleita lahjoja. En ole vielä +Niin hauskaa lemmen-airutta ma nähnyt. +Niin kaunis huhtikuunkaan päiv' ei ole, +Kun armaan kesän tulon ilmoittaa se, +Kuin herrans' edell' on tuo sanantuoja. + +PORTIA. +No, taukoo jo, ma pyydän. Varon melkein +Ett' orpanakses sanot häntä kohta: +Niin ylistyksiin juhla-älys tuhlaat. +Nerissa, tule! nähdä haluan +Cupidon sievän sanansaattajan. + +NERISSA. +Bassanio, Herra Lempi! aavistaa. + + (Lähtevät.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Venetia. Katu. + (Solanio ja Salarino tulevat.) + +SOLANIO. +No, mitä uutta Rialtosta kuuluu? + +SALARINO. +No niin, hoetaanhan siellä yhä, että Antoniolta on kallislastinen laiva +hukkunut raumaan -- Goodwins sen nimi muistaakseni on, tuon vaarallisen +ja vahingollisen särkän, johon monen uhkean laivan luurangot ovat +haudatut, niinkuin Huhu kertoo, jos sen kielikellon sanoihin saa +luottaa. + +SOLANIO. +Soisin, että hän tässä kohden olisi yhtä tyhjänkielijä kuin mikä +inkiväärin nakertelija, joka naapurillensa uskottelee itkevänsä +kolmannen miehensä kuolemaa. Mutta pitkittä puheitta ja koukkuilematta +pakinan tasaisella tanterella -- totta on, että tuo hyvä Antonio, tuo +kunnon Antonio, -- oi, jos löytäisin sanan, kylläksi hyvän tekemään +seuraa hänen nimellensä! -- + +SALARINO. +No niin, mutta päätös. + +SOLANIO. +Häh? mitä sanot? -- No niin, päätös on se, että hän on hävittänyt laivan. + +SALARINO. +Soisin, että hänen häviönsä päättyisivät siihen. + +SOLANIO. +Jahka sanon amenen aikoinansa, ennenkuin piru hämmentää rukoukseni, +sillä tuossa hän lähestyy juutalaisen hahmossa. + + (Shylock tulee.) + +Mitä kuuluu, Shylock? Mitä uutta kauppamaailmasta? + +SHYLOCK. +Te tiesitte sen, ei kukaan, ei kukaan niin hyvin kuin te, että +tyttäreni oli lentänyt karkuun. + +SALARINO. +Se on tietty. Minä puolestani tunsin räätälin, joka siivet teki, joilla +hän lentoon lähti. + +SOLANIO. +Ja Shylock puolestaan tiesi että lintu oli lentovalmis; ja silloinhan +luonto kaikkia vaatii jättämään kantajansa. + +SHYLOCK. +Siitä saa hän kirouksen kantaa. + +SALARINO. +Aivan niin, jos piru tässä pannaan tuomariksi. + +SHYLOCK. +Oma lihani ja vereni noin hillitöntä! + +SOLANIO. +Hyi suas, vanha raato! Hillitönkö vielä sillä ijällä? + +SHYLOCK. +Sanon, että tyttäreni on minun lihaani ja vertani. + +SALARINO. +Sinun lihallas ja hänen lihallaan on eroitus suurempi kuin mustan puun +ja norsunluun välillä, ja teidän kumpaisenkin verellä enemmän eroitusta +kuin punaisen viinin ja renskan välillä. -- Vaan kuulkaa, tiedättenkö, +onko Antoniolta laiva hukkunut vai ei? + +SHYLOCK. +Siinä on mulla toinen ilkeä juttu: häverikki, tuhlari, joka tuskin +uskalsi päätänsä Rialtoon pistää; kerjäläinen, joka aina niin sileänä +kauppatorille ilmestyi. -- Varokoon velkaansa! Hän aina sanoi minua +koronkiskuriksi; -- varokoon velkaansa! Hän aina lainasi rahaa +kristillisestä rakkaudesta: -- varokoon velkaansa! + +SALARINO. +Jos hän menettää, olen varma ett'et hänen lihaansa ota: mihin se +kelpais? + +SHYLOCK. +Kalan syötiksi. Vaikk'ei se kenenkään vatsaa tyydyttäisikään, niin +tyydyttää se ainakin kostoani. Hän on minua häväissyt ja vienyt minulta +puolen miljoonan hyödyn, nauranut vahingoitani, pilkannut voittoani, +herjannut kansaani, ehkäissyt toimiani, laimentanut ystäviäni, +kiihoittanut vihamiehiäni; ja mistä syystä? Olen juutalainen. Eikö +juutalaisella ole silmiä? Eikö juutalaisella ole käsiä, raajoja, +jäseniä, aisteja, haluja, himoja? Eikö sama ruoka häntä ravitse, samat +aseet häntä vioita, samat taudit häntä etsi, samat rohdot häntä +paranna, sama talvi ja kesä häntä lämmitä ja vilusta kuin kristittyä? +Jos meitä pistätte, emmekö vuoda verta? Jos meitä kutkutatte, emmekö +naura? Jos meitä myrkytätte, emmekö kuole? Ja jos meille vääryyttä +teette, emmekö sitä kostaisi? Jos kaikessa muussa olemme teidän +kaltaiset, tahdomme tässäkin olla kaltaisenne. Jos juutalainen loukkaa +kristittyä, mitä on tämän ihmisrakkaus? Kostoa. Jos kristitty loukkaa +juutalaista, mitä hänen kärsivällisyytensä tulee olla kristityn +esimerkin mukaan? Kostoa, tietysti. Sitä ilkeyttä, minkä teiltä opin, +tahdon harjoittaa, ja kovalta ottaa, jos en oppi-isiäni voita. + + (Palvelija tulee.) + +PALVELIJA. +Hyvät herrat, Antonio, isäntäni, on kotona ja haluaisi puhutella teitä +kumpaakin. + +SALARINO. +Olemme häntä etsineet sieltä, täältä, kaikkialta. + +SOLANIO. +Tuossa tulee toinen samansukuinen; kolmatta mokomata ei ole helppo +löytää, jos ei piru itse juutalaiseksi muutu. + + (Salarino, Solanio ja palvelija lähtevät.) + + (Tubal tulee.) + +SHYLOCK. +No, Tubal, mitä Genuasta kuuluu? Oletko löytänyt tytärtäni? + +TUBAL. +Monessa paikassa kuulin hänestä puhuttavan, vaan häntä itseään en +voinut löytää. + +SHYLOCK. +Vai niin, vai niin, vai niin, vai niin! Timantti tiessään, joka maksoi +mulle kaksituhatta dukaattia Frankfurtissa. Nyt vasta kirous kansaamme +kohtaa; nyt sen vasta tunnen. Kakstuhatta dukaattia siinä, ja vielä +muita kalliita, kalliita hohtokiviä! -- Soisin, että tyttäreni makais +kuolleena tuossa maassa, hohtokivet korvissa! ruumisliinoissa tuossa +jalkojeni edessä ja timantit kirstussa! Eikö mitään tietoa niistä? -- +Niin, niin; -- enkä vielä tiedä, mitä etsiminen maksaa! Voi sentään, -- +vahinko toisen perästä! Noin paljon varkaan käteen ja noin paljon +varkaan etsimiseen; eikä mitään hyvitystä, ei mitään kostoa! Oi, kaikki +onnettomuudet minun harteilleni keräytyvät, kaikki huokaukset minä +huokaan, kaikki kyynelet minä vuodatan! + +TUBAL. +Kylläpä se onnettomuus muitakin kohtaa. Antoniolta, niinkuin Genuassa +kuulin. -- + +SHYLOCK. +Mitä, mitä, mitä? Onnettomuutta, onnettomuuttako? + +TUBAL. +On kolmimasto-laiva joutunut haaksirikkoon matkalla Tripolista. + +SHYLOCK. +Jumalan kiitos! Jumalan kiitos! -- Tottako? tottako? + +TUBAL. +Puhuttelin muutamia merimiehiä, jotka olivat haaksirikosta pelastuneet. + +SHYLOCK. +Kiitos, hyvä Tubal! -- Hyviä uutisia! hyviä uutisia? ha! ha! -- Missä? +Genuassa? + +TUBAL. +Genuassa tyttärenne, kuten kuulin, tuhlasi yhtenä yönä +kahdeksankymmentä dukaattia. + +SHYLOCK. +Tikarin sinä pistät rintaani. En koskaan enää saa kultaani nähdä. +Kahdeksankymmentä dukaattia yhdellä rupeamalla! Kahdeksankymmentä +dukaattia! + +TUBAL. +Seurassani kulki Venetiaan useita Antonion velkojia, jotka vannoivat, +ett'ei hänellä ole muuta edessä kuin perikato. + +SHYLOCK. +Sepä oikein hauskaa! Minä häntä kiusaan; minä häntä rääkkään! Sepä +hauskaa! + +TUBAL. +Yksi heistä näytti sormuksen, jonka oli tyttäreltänne saanut marakatin +hinnaksi. + +SHYLOCK. +Piru hänet periköön! Sinä rääkkäät minua, Tubal: se oli minun +turkoosini; sain sen Lealta, kun olin vielä naimaton. Sitä en olisi +vaihtanut metsän-täyteen marakatteja. + +TUBAL. +Mutta Antonio on varmaankin perikadon partaalla. + +SHYLOCK. +Niin, se on totta! se on varsin totta! Mene, Tubal, ja hanki mulle +ruununmies; tilaa hänet neljätoista päivää ennen aikaa. Minä häneltä +sydämen otan, jos hän laiminlyö maksupäivän; sillä kun hänestä olen +Venetiassa päässyt, niin voin harjoittaa mitä kauppaa tahdon. Mene, +Tubal, ja kohtaa minua synagogamme luona. Mene, Tubal hyvä! synagogamme +luona, Tubal! + + (Lähtevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Belmont. Huone Portian kartanossa. + (Bassanio, Portia, Gratiano, Nerissa ja seuralaisia tulee.) + +PORTIA. +Ma pyydän, viivytelkää koitostanne +Vaan päivää pari; jos ei luonna vaali, +Kadotan seuranne; siis kotvan viipy. +On ääni -- mut ei lemmen -- joka sanoo, +Ett' teit' en tahtois kadottaa; ja viha, +Sen tiedätten, ei siihen suuntaan neuvo. +Mut että ymmärtäisitte mua oikein, -- +Vaikk' aatteitaan ei tyttö saisi virkkaa, -- +Teit', ennen koitostanne, jonkun viikon +Pitäisin täällä. Valinnassa voisin +Teit' ohjata, mut silloin valani rikon; +Ja sit' en tee. Näin voitte kadottaa mun, +Ja silloin syntisesti toivoisin ma +Valani rikkoneeni. Häijyt silmät +Nuo hurmanneet mun on ja jakaneet mun: +Puol' ompi teidän, toinen puoli teidän -- +Mun, tarkoitin ma; mut jos mun, niin teidän, +Ja teidän kaikki näin! O, inhaa aikaa, +Jok' omistajalt' oikeuttaan kieltää! +Näin teidän, enkä teidän! -- Jos niin käy, +Kirottu olkoon onni, vaan en minä. -- +Ma liian pitkään haastan; näin vaan aikaa +Venyttää tahdon, estääkseni teitä +Valitsemasta. + +BASSANIO. + Valita mun suokaa; +Tää tila on, kuin piinapenkiss' oisin. + +PORTIA. +Kuin? Piinapenkissä? Siis tunnustakaa, +Mi kavallus näin piilee lemmessänne? + +BASSANIO. +Tuo epäluulon häijy kavallus vaan, +Mi lemmen onnest' epäilyksiin saa mun. +Niin sovussa on tuli lumen kanssa +Kuin kavalluksen kanssa lempeni. + +PORTIA. +Puhutten piinapenkilt', epäilen mä: +Pakosta siinä jotain haastaa täytyy. + +BASSANIO. +Luvatkaa henkeni, niin tunnustan. + +PORTIA. +Tunnusta, henkes lupaan. + +BASSANIO. + Lempes lupaa! +Siin' on mun kaikki tunnustukseni. +Oi, piinaa autuasta, piinaaja kun +Opettaa itse vapautuksen sanat! -- +Lipasten luokse nyt ja onnen koittoon. + + (Uudin vedetään syrjään lipasten edestä.) + +PORTIA. +No, tulkaa siis! Noist' yhdess' olen minä; +Mun löydätten, jos mua rakastatte. -- +Nerissa ja te muut, te syrjään käykää. -- +Soitanto soimahan, kun valitsee hän! +Näin, jos hän hukkaa, kuolee hän kuin joutsen +Ja sointuun raukee. Vertaus ett' oisi +Todempi, silmistäni virta tulkoon +Ja kuolinvuode hälle. Voittaa voi hän; +Ja mit' on silloin soitto? Silloin soitto +Kuin toitaus on, kun uskollinen kansa +Kuningast' äsken kruunattua suosii; +Tai niinkuin päivän koitoss' sulo-sävel, +Jok' uneksivan sulhon korvaan hiipii +Ja kutsuu häntä häihin. Nyt hän lähtee, +Yht' uljaana, mut mielin lempivämmin +Kuin nuori Alcides,[2] kun vapautti +Hän neitsyt-uhrin, jonka Troia parkuin +Tursaalle suoritti. Min' olen uhri, +Ja Troian vaimot nuo, jotk' itkusilmin +Käy katsomahan, kuinka koitos päättyy. +Mene Hercules! Sin' elä, niin min' elän! +Oi, tuskaa paljon enemmän kuin sulla, +Jok' ottelet, on taistelustas mulla! + +(Laulua sill'aikaa kuin Bassanio lipasten luona itsekseen miettii.) + +Laulu. + +1 Ääni. Mikä lemmen synnyttää? + Sydänkö se on vai pää? + Vastatkaa! + +2 Ääni. Lemmen alku silmist' on, + Saapi katseist' elannon, + Samaan kuolee kehtohon. + Hautakellot soimahan! + Minä alan: -- pling, plang, plang! + +Yhteen. Pling, plang, plang! + +BASSANIO. +Näin halvin puoli asiast' on muoto; +Mailmaa aina hurmaa kaunis pinta. +La'issa ei niin halpaa, inhaa riitaa, +Miss' ei suloisen kielen korulauseet +Pahuutta tyyni verhois. Uskonnoss' ei +Sit' erhetystä, jot' ei joku hurskas +Pyhittäis, raamatulla todistaisi, +Näin suloudella peittäin törkeyttä. +Ei pahetta niin tyhmää, jok' ei lainaa +Hyveeltä jotain ulkonaista kohtaa. +Monella pelkurilla, joll' on sydän +Kuin hiekkaporras hauras, leuass' sentään +On parta Herkuleen tai uljaan Marsin, +Vaikk' ompi maksa valkoinen kuin maito. +Nuo miehuuden vaan liian lainaa, sillä +Pelästyttääkseen. Kauneutta katso, +Niin näät sen painon jälkeen ostetuksi; +Ja se -- oi, luonnon ihmetyötä sentään! -- +Kepeimmäks tulee, joll' on raskain taakka. +Niin on nuo käärmeen-kierot kultakutrit, +Jotk' ilkamoiden tuulessa noin kirmaa, +Luullulla kauneudellaan, niinkuin tietty. +Useinkin toisen kallon kaunistusta, +Se pää, jonk' omat on ne, haudass' on. +Koreus näin vaan petollinen ranta +On vaarallisen meren; kaunis huntu, +Jok' Indian kaunotarta verhoo; muut' ei +Kuin teko-totuutta, joll' aika viekas +Viisaankin kietoo. Siis, sa korea kulta, +Sa kova Midaan ruoka,[3] sua en tahdo; +En sua myös, sa halpa, kalvas käyjä +Miehestä mieheen; vaan sä, laiha lyijy, +Jok' uhkaat pikemmin kuin mitään lupaat, +Halpuutes korukieltä kauniimp' on; +Sun valitsen, ja onneks olkohon! + +PORTIA. +Kuin tunteet muut nyt haihtuu: epäilykset, +Ja raskas synkkyys, tuskan väristykset +Ja kateuden karsasilmä valta! +Oi, lauhdu, lempi: innostustas malta! +Hillitse riemusi, sen tulvaa estä! +Autuutta liiaks tunnen: tät' en kestä; +Ilosta kuolen! + +BASSANIO. + Mit' on tässä? + (Avaa lyijyisen lippaan.) + Kuva +Ihanan Portian! Mikä puoli-jumal' +Osannut noin on? Liikkuuko nuo silmät? +Vai oman silmänikö välkkehessä +Vaan siltä näyttää? Huulet tuoss' on, henki +Suloinen eroittaa ne: hellät siskot +Eroittaa hellä salpa. Hiuksiin tuossa +Hämähäkin laill' on maalar' kultaverkon +Kutonut, joka miesten mielet kietoo +Kuin lukin seitti sääsken. Mut nuo silmät! -- +Kuin, näki hän ne tehdä? Kun tek' yhden, +Se eikö hältä molempia vienyt, +Näin jääden paripuoleks? Vaan sen verran +Kuin kiitokseni tuota kuvaa loukkaa +Sit' alentain, sen verran kuva tuo +Jää jälkeen esineestään. Tuoss' on lippu, +Se sisältää mun koko onneni. + +(Lukee) + + "Ket' ei näkö pettää voi, + Oikean se valikoi. + Onni teille osan soi, + Ottakaa mink' onni toi. + Osaanne jos tyydytten, + Ja löydätten siin' autuuden, + Kullan luo nyt käykäätten, + Pyytäin lempisuukkosen." + +Suloinen lippu! -- Siis, jos ette estä: + (suutelee Portiaa.) +Näin otan ma ja annan määräyksestä. +Kuin mies, mi voittosill' on toisen kanssa, +Ja kansan mielen luulee voittavansa, +Ja riemuhuudon kuulee yleisen, +Hurmaantuu, tuijottaapi epäillen. +Tuo kiitos onko aiottua hällen, -- +Niin minäkin täss' seison epäellen, +Kaikk' onko totta, kunnes teiltä varmaan +Todisteen saan, te kolmin kerroin armaan'. + +PORTIA. +Sellainen olen, kuin mun tässä näette. +Vaikk' itse puolestani toiveissani +En tahtois turhan vaativainen olla, +Niin kolminkerroin kaksinkymmenesti +Parempi teidän vuoks tok' olla soisin, +Ja tuhat kertaa ihanaisempi +Ja satatuhat kertaa rikkahampi. +Vaan täysi arvolt' ollakseni teille, +Ma avuiss', ehdoissa ja kauneudessa +En vertaistani sois. Mut koko arvon' +On tyhjän arvo: kaikkiansa vaan +Opiton, kokematon tyttö-raiska, +Siin' onnellinen, ett'ei liian vanha +Lie oppimaan; siin' onnellisemp' ehkä, +Ett' ei niin tuhma, ett'ei oppiin taivu; +Mut onnellisin siinä, että nöyräst' +Antautuu alttiiks teidän johdollenne, +Herransa, valtiaan ja kuninkaansa. +Minä ja omani on tullut teiksi +Ja teidän omaks. Haltija ma olin +Tän kauniin talon, palvelijaini herra +Ja oma ruhtinaani; nyt, niin, nyt +Ma itse, taloni ja palvelijani +On teidän: ne tuon sormuksen kanss' annan; +Jos hukkaatten tai pois sen lahjoitatte, +Katoa ennustaa se lemmellenne, +Ja antaa mulle syytä kanteen nostoon. + +BASSANIO. +Oletten multa sanat vienyt, neiti: +Vereni nyt vaan suonissani puhuu; +Ja sielussan' on sekasorto moinen, +Kuin rakkaan prinssin kauniin puheen jälkeen +Sohina mieltyneessä rahvaass' on: +Siin' eri äänet hurjaan sekameluun +Toisiinsa yhtyy, ja vaan riemu kuuluu +Hillitty väliin, väliin hillitön. +Mut sormus tuo jos tuosta sormest' erii, +Niin täältä erii henki myös: oi, silloin +Sanokaa suoraan: Bassanio on kuollut. + +NERISSA. +Nyt, herrani, ja neitini, nyt meidin, +Jotk' onnistuvan näimme toivehenne, +On vuoro huutaa: onneks olkoon! onneks! + +GRATIANO. +Bassanio ja te, jalo neiti, teille +Ma kaiken toivomanne ilon toivon, +Sill' ette varmaan mitään toivo multa. +Ja koska lemmenliittoanne näillä +Kai viettää aiotten, niin pyydän minä +Samassa myöskin vihityksi tulla. + +BASSANIO. +Kyll', aivan kernaasti, kun vaan saat vaimon. + +GRATIANO. +Ma teitä kiitän: sen te hankitten jo. +Mun silmän' yhtä virkku on kuin teidän: +Te neidin näitte, piikatytön minä; +Te lemmitte, mä lemmin; viipy, nähkääs, +Ei mulle sovi enempää kuin teille. +Lippaista tuolla riippui teidän onni, +Niin myöskin minun, sattumalta kyllä. +Kun hiki päässä kosin, näet, ja vannoin, +Siks että lemmenvalat kidan kuivi, +Vakuudeks, -- lupaus jos vakuutt' antaa, -- +Tält' ihanalta vastalemmestänsä +Ma lupauksen sain, jos onni ensin +Emäntää suosis. + +PORTIA. + Tottako, Nerissa? + +NERISSA. +Niin, neiti, jos vaan suostutten te siihen. + +BASSANIO. +Gratiano, onko aikomukses tosi? + +GRATIANO. +On, herra, toden tosi. + +BASSANIO. +On häänne kunniaksi juhlallemme. + +GRATIANO. +Jos panisimme heidän kanssaan tuhat puntaa +vetoa ensimmäisestä pojasta. + +NERISSA. +Mitä, jos tappaisimme? + +GRATIANO. +Ei, se ei laita leikkiä; se veto ei lyö leiville. -- +Ken tuossa on? Lorenzo pakanoineen? +Ja maanmies, vanha ystävä Salerio? + + (Lorenzo, Jessika ja Salerio tulevat.) + +Lorenzo ja Salerio, tervetulleet, +Jos nuorell' arvollani tääll' on valtaa +Sanoa tervetulleeks. -- Luvallanne, +Ihana Portia, tervetulleiks sanon +Maanmiehet, ystäväni. + +PORTIA. + Samoin minä: +Tuhansin tervetulleet! + +LORENZO. + Kiitos teille. -- +Mut, hyvä herra, mitä minuun tulee, +Ei aikeen' ollut täällä teitä nähdä; +Vaan tiellä kun Salerion kohtasin, +Hän mua vaati, vastoin kieltoani, +Seuraamaan häntä tänne. + +SALERIO. + Sen ma tein, +Ja syystäkin. -- Antonio suosioonne +Sulkeutuu. + + (Antaa Bassaniolle kirjeen.) + +BASSANIO. +Ennenkuin tän kirjeen avaan, +Te kertokaa, kuin voi hyv' ystäväni. + +SALERIO. +Ei pahasti, jos mieli ei lie sairas; +Ei hyvin, jos ei mieli hyvä. Kirje +Ilmaisee hänen tilansa. + + (Bassanio lukee kirjettä.) + +GRATIANO. + Nerissa, +No, sano tervetulleeks vieras tuolla. -- +Salerio, terve! Mitä uutta kuuluu? +Kuin voi Antonio, kaupparuhtinaamme? +Hän varmaan onnestamme iloitseepi: +Me taljan voitimme kuin muinoin Jason. + +SALERIO. +Jos taljan voittaisitte, min hän hukkas! + +PORTIA. +Tuo kirje sisältääpi jotain julmaa: +Bassanion poskilta se punan vie. +Hyv' ystävä on kuollut, mikään muu +Ei mailmassa lujan miehen mieltä +Noin muuttaa voi. Kuin? Vielä pahempaa? +Bassanio, minä puolet olen teistä, +Ja mulle pitää puolet kaikesta. +Mi tuossa kirjeess' on. + +BASSANIO. + Oi, rakas Portia, +Täss' sanaa pari ilkeint' on, kuin koskaan +On paperia tahrannut. Oi, neiti, +Kun lempen' ensin tunnustin ma teille, +Niin lausuin, että rikkauteni kaikki +Juoks' suonissani, -- ylimys' ett' olin. +Ja totta oli se, mut, armas neiti, +Nyt saatte nähdä että kehuin liiaks, +Kun tyhjäks itsen' arvasin. Kun virkoin, +Ett' olin tyhjä, ois mun tullut virkkaa, +Ett' tyhjää tyhjemp' olen: itse, nähkääs, +Ma velkaan jouduin kunnon ystävälle. +Ja hänet velkaan saatoin pahimmalle +Viholliselleen. Täss' on kirje, neiti; +Tuo paper' on kuin ystäväni ruumis: +Jokainen sana ammoittava haava, +Jost' uhkuu sydänveret. -- Tottako? +Kaikk' onko mennyt? Menestyst' ei missään? +Ei Lissaboniss', Indiass', Afrikassa, +Tripoliss', Englannissa, Meksikossa? +Kareista, noista kaupan hirmuist', ehjän' +Ei ykskään laiva päässyt siis? + +SALERIO. + Ei ykskään. +Lisäksi näyttää että, jos häll' oiskin +Rahoja juutalaiselle nyt maksaa, +Tuo niist' ei huolis. Min' en ole nähnyt +Olennon, jolla ihmismuoto on, +Niin ahnehtivan toisen turmiota. +Hän aamuin kiusaa dogia ja öisin, +Ja valtakunnan vapautta vainoo, +Jos oikeutt' ei saa hän. Kauppamiestä +Kakskymment', arvokkaimmat senaattorit +Ja dogi itse hänt' on lepytellyt, +Mut häijyn juonikkaana hän vaan änkää; +Oikeuttaan, sakkojaan ja velkomistaan. + +JESSIKA. +Kun koton' olin, muistan kuin hän vannoi, +Maanmiesten Tubalin ja Chusin kuullen, +Ett' ennen hän Antonion lihan tahtoo +Kuin kaksinkymmenittäin velan määrän. +Jos laki, arvo, valta sit' ei estä, +Pahasti varmaan käy Antonio-raukan. + +PORTIA. +Rakasko ystävä noin hädäss' on? + +BASSANIO. +Niin, rakkain ystäväni, lempein mies, +Ja väsymättömin ja alttiin henki, +Miss' apua on tarvis; mies, joll' on +Enemmän vanhan Rooman kuntoisuutta +Kuin kellään, jok' Italian ilmaa henkii. + +PORTIA. +Kuin suur' on velka? + +BASSANIO. + Minun puolestani +Kolmetuhat dukaattia. + +PORTIA. + Eikö muuta? +Kuustuhat antakaa, ja velka rikki. +Kuustuhat kaksin, kolmin kertokaatte, +Ennenkuin sellaiselta ystävältä +Bassanion tähden hiustakaan saa taittaa. +Mut ensin kirkkoon, saadaksenne vaimon; +Venetiaan sitten ystävänne luokse: +Milloinkaan Portian vieress' ette maata +Saa miellä häirityllä. Kultaa saatte; +Vaikk' kahteenkymmeneen noin turhaan velkaan. +Se maksakaa; Antonio tänne tuokaa; +Sill' aikaa elämme Nerissan kanssa +Kuin tyttöset ja lesket. Joutukaatte! +Hääpäivänänne lähteä te saatte. +Palatkaa veikkoinenne ilomiellä; +Jos kalliskin, sit' armaamp' ootte vielä. -- +Mut ystävänne kirjeen kuulla soisin. + +BASSANIO (lukee). +"Bassanio hyvä, laivani ovat kaikki hukkuneet, velkojani rupeavat +julmiksi, varani ovat tyhjissä, velka juutalaiselle on maksettava; ja +koska minun on mahdoton jäädä eloon, jos sen maksan, niin ovat siten +kaikki tilit välillämme selvät, jos vaan saisin teitä kuollessani +nähdä. Menetelkää kuitenkin mielenne mukaan: jos ei ystävyytenne +kehoita teitä tulemaan, älköön sitä kirjeenikään tehkö." + +PORTIA. +Oi, matkaan, armas; jääkööt kaikki toimet. + +BASSANIO. +Ma riennän, armaan lupanne kun sain; +Vaan kunnes jälleen palajan, ei mulla +Saa vuode viivyttäjän' olla lain, +Ei lepo meidän välillemme tulla. + + (Lähtevät.) +P& + + +Kolmas kohtaus. + + Venetia. Katu. + (Shylock, Solanio, Antonio ja vanginvartija tulevat.) + +SHYLOCK. +Mies, katso häntä! -- Armost' älä virka! -- +Tuo narri hän se lainoj' antaa ilman. -- +Mies, katso häntä! + +ANTONIO. + Kuule, hyvä Shylock! + +SHYLOCK. +Ma sakon tahdon, sakon, kuuletko sa! +Ma valan vannoin, että sakon tahdon. +Mua haukuit koiraks, kun ei ollut syytä; +Nyt olen koira: varo hampaitani. +Ma dogilt' oikeutta tahdon. -- Ihme, +Kuink' olet, kehno vartija, niin houkko, +Ett' ulos häntä vaatiessaan lasket. + +ANTONIO. +Oi, minä pyydän, kuule mitä sanon! + +SHYLOCK. +Ma sakon tahdon; en sua kuulla tahdo. +Ma sakon tahdon; pidä suusi siis. +En ole veltto, tihrusilmä narri, +Mi heltyin päätään nyökyttää ja huokaa +Ja kristittyjen rukouksiin myöntyy. +Pois tieltä! Pidä suus! Ma sakon tahdon. + + (Lähtee.) + +SOLANIO. +Tuo tunnottomin koira, mikä koskaan +Elänyt ihmisiss' on. + +ANTONIO. + Menköön matkaan! +Hänt' enää, turhaan rukoillen, en seuraa. +Hän henkeäni väijyy; syyn ma tiedän: +Pelastin monen hänen kynsistänsä, +Ajoissa kun vaan hädän tietää sain; +Sen vuoks hän mua vihaa. + +SOLANIO. + Dogi varmaan +Ei koskaan myönny moiseen maksuehtoon. + +ANTONIO. +Lain järjestyst' ei dogi muuttaa voi. +Jos muukalaisten mukavuudet meillä +Venetiassa täällä kiellettäisi, +Niin oikeutemme saisi huonon maineen, +Ja kaupunkimme vaurauden ja kaupan +Maan kaikki kansat määrää. -- Lähtekäämme; +Nää vahingot ja huolet niin mua kalvaa, +Ett' tuskin lihanaulaa huomen' antaa +Voin veri-velkojallen. -- Tule, mies. -- +Suo Jumal', että Bassanio itse +Velkansa maksun näkis, muust' en huolis! + + (Lähtevät.) + + +Neljäs kohtaus. + + Belmont. Huone Portian kartanossa. + (Portia, Nerissa, Lorenzo, Jessika ja Balthasar tulevat.) + +LORENZO. +Teill', -- itse kuultenne sen sanon, rouva, -- +On jumalallisesta ystävyydest' +Ylevä, puhdas tunne; sen siit' arvaa. +Kun kestätte näin eron miehestänne. +Mut jospa vaan te tietäisitte, rouva, +Kenelle tämän kunnian te suotte. +Kuin kelpo ylimystä autatten, +Kuin kallist' ystävätä miehellenne, +Kopeemmaks tulisitte työstänne, +Kuin tavaks tullut hyvyytenne vaatis. + +PORTIA. +En koskaan katunut ma hyvää työtä, +En nytkään kadu; sillä kumppaneilla, +Jotk' yhdess' aikans' elävät ja joita +Yks ystävyyden side yhteen liittää, +Epäilemätt' on sopusuhtaa myöskin +Näössä, tavoissa ja miel'alassa; +Jok' uskomaan mun saapi ett' Antonio, +Kun puolisoni helma-ystäv' on hän, +Myös hänen näköään on. Jos niin ompi, +Kuin pieni eikö hinta, minkä käytän +Pelastaakseni sydämeni kuvan +Käsistä pirullisen julmurin! +Vaan tämä milt'ei omaa kiitost' ole; +Siis siit' ei enempää. Nyt toiseen juttuun. -- +Lorenzo, teidän haltuunne nyt heitän +Taloni isännyyden sekä hoidon, +Siks kunnes palaa mieheni. Ma itse +Taivaalle salaisen tein lupauksen, +Rukouksissa ja mietteiss' elääkseni, +Ja ilman muuta seuraa kuin Nerissan, +Siks kunnes palajavat puolisomme. +Kaks penikulmaa täst' on luostari: +Siell' aiomme me viipyä. Ma pyydän, +Älkäätte kieltäykö tehtävästä, +Jonk' ystävyyteni ja täytymys +Näin teille määrää. + +LORENZO. + Mielist' aivan, rouva: +Ma teidän armaat käskyt kaikki täytän. + +PORTIA. +Väkeni aikomukseni jo tuntee, +Ja tunnustavat Jessikan ja teidän +Bassanion ja minun sijaiseksi. +Hyvästi siis, siks kunnes tavataan. + +LORENZO. +Miel' olkoon raitis, aika teillä hauska! + +JESSIKA. +Sydämen kaikki toiveet teille toivon. + +PORTIA. +Ma kiitän toivomastanne ja toivon +Juur samaa teille. Hyväst', Jessika! + + (Jessika ja Lorenzo lähtevät.) + +No, Balthasar, +Sun uskolliseks kelpo mieheks tunnen; +Niin ollos aina. Ota kirje tuo, +Ja koita kaikin miehen voimin rientää +Nyt Paduaan; tuo anna langolleni, +Bellario tohtorille omaan käteen; +Ja kirjat, vaatteet, jotka hältä saat +Sa tuo, niin nopeaan kuin aatos lentää, +Yleiseen lossipaikkaan, josta tie +Venetiaan käy. Äl' aikaa haasteluihin +Nyt tuhlaa; mene vaan; sua varron siellä. + +BALTHASAR. +Niin joutuun, kuin vaan voin, ma riennän, rouva. + + (Lähtee.) + +PORTIA. +Nerissa, kuules! päässä mull' on juoni, +Jot' et sa arvaa: miehemme me näämme +Äkisti aivan. + +NERISSA. + Näkeekö he meitä? + +PORTIA. +Näkevät, mutta puvuss' semmoisissa, +Ett' olevan meill' arvelevat sitä, +Jot' olemme juur vailla. Vedon lyön ma, +Kun nuoriks miehiksi nyt pukeumme, +Ett' olen minä molemmista sievin, +Ja miekkaa käytän ryhdill' uljaammalla, +Ja puhun sorahtain kuin miehen ijäss' +Oleva poika; kaks teen sipsutusta +Mies-askeleeksi; tappeluista haastan +Kuin hienot keikkaherrat; valan valheen, +Kuink' etsi lempeäni sievät naiset, +Mut sairastuivat, kuolivat, kun kielsin. +En voinut sitä auttaa; -- kaduin sitten, +Ja soisin, ett'en tappanut heit' oisi. +Näin kymmenittäin pikku-valheita +Ma kerron, jotta vannotahan, että +Vuos' sitten jätin koulun. Päässä mull' on +Tuhannen pientä keikkaherran juonta, +Joit' aion käyttää. + +NERISSA. +Kuin? miehiäkö jäljitellä? + +PORTIA. + Hyi suas! +Vaikk' olis joku häijy kuulemassa! +Vaan tule, koko juonen sulle kerron +Ma vaunuissani, jotka meitä vartoo +Jo puiston veräjällä. Riennä, lennä! +Kakskymmentä on penikulmaa mennä. + + (Lähtevät.) + + +Viides kohtaus. + + Sama paikka. Puisto. + (Lancelot ja Jessika tulevat.) + +LANCELOT. +Toden totta; sillä, nähkääs, isäin pahoista töistä saavat lapset +kärsiä; sentähden pelkään ma teitä, uskokaa pois. Olen aina ollut +suorasukainen teitä kohtaan ja niin sanon nytkin mieliluuloni asiasta: +olkaa siis hyvällä mielellä, sillä todellakin luulen, että joudutte +kadotukseen. On vaan yksi toivo, josta voi teille apua olla, ja sekin +on vaan jonkinlainen äpärä-toivo. + +JESSIKA. +Mikä se toivo on, sano. + +LANCELOT. +He niin, voitte vissillä tavalla toivoa, ettei isänne olekaan isänne, +ett'ette olekaan juutalaisen tytär. + +JESSIKA. +Sepä, totta maar, olisi jonkinlaista äpärä-toivoa: näin saisin äitini +pahoista töistä kärsiä. + +LANCELOT. +Niin kyllä pelkäänkin, että joudutte sekä isän että äidin puolesta +kadotukseen. Jos vieron isäänne, Scyllaa, niin joudun äitiinne, +Charybdiin. Niin, te olette kummaltakin puolen hukassa. + +JESSIKA. +Saan pelastuksen mieheni kautta; hän on minut kristityksi tehnyt. + +LANCELOT. +Se oli, todellakin, hyvin pahasti tehty: meitä on muutenkin jo +tarpeeksi kristityitä, juuri niin paljon, kuin hyvällöisesti voi yhteen +sopia. Tämä kristittyjen teko kohottaa vaan sikojen hintaa: jos kaikki +rupeamme sianlihan syöjiksi, niin kohta emme enää saa rahallakaan +paistiimme rasvaa. + +JESSIKA. +Kerron miehelleni mitä sanoitte; tuossa hän tulee. + + (Lorenzo tulee.) + +LORENZO. +Rupean vähitellen luulemaan sua, Lancelot, kun noin vaimoani nurkkaan +vedät. + +JESSIKA. +Ei, Lorenzo, ei mitään pelättävää: minun ja Lancelot'in väli on aivan +rikkunut. Hän sanoo minulle vasten silmiä, ett'en saa armoa taivaassa +siitä syystä, että olen juutalaisen tytär; ja sanoo, että te ette ole +hyvä yhteiskunnan jäsen, kun kääntämällä juutalaisia kristityiksi +kohotatte sianlihan hintaa. + +LORENZO. +Siitä voin minä paremmin vastata yhteiskunnan edessä kuin sinä tuon +mustalaistytön kohottamisesta: hän on tullut kohtuulliseksi sinun +kauttasi. + +LANCELOT. +Sehän vaan on kohtuullista, että mustalainen on kohtuulliseksi tullut; +vaikka kohta kunnialliselta vaimolta olisi sopinut vaatia enemmän +kohtuutta. + +LORENZO. +Kaikki narrit tässä sanoja suolii! Luulenpa, että kohta paras sukkeluus +on olla vaiti, ja puheliaisuus ainoastaan papukaijoissa kehuttavaa. -- +Mene sisään, ja toimita kaikki valmiiksi päivällistä varten. + +LANCELOT. +Se on jo tehty, herra: kaikkien vatsat ovat valmiit. + +LORENZO. +Herra Jumala, sitä sananseulojaa! Toimita sitten ruoka valmiiksi. + +LANCELOT. +Sekin on tehty; mutta lautaset pöytään, sanokaa niin. + +LORENZO. +No, vieläkö siinä lautailet? + +LANCELOT. +Minäkö? En, herra, niin törkeä en ole. + +LORENZO. +Kuitenkin yhä loruelet. Aiotko tuoda koko äly-aittasi yht'aikaa +näkyville? Pyydän, että ymmärrät suoran miehen suorat sanat: laita +pöytä katetuksi ja ruoka eteen, sitten tulemme me syömään. + +LANCELOT. +Pöytä kyllä tulee eteen ja ruoka katetuksi, vaan mitä syömiseenne +tulee, tehkää miten haluttaa ja maistaa. + + (Lähtee.) + +LORENZO. +Voi, pyhä äly, kuin hän pieksee kieltä! +Se narri kokkapuheit' armeijoittain +On muistiins' ajanut; ja monen narrin +Ylemmän' asemalla tunnen, joka +Noin myöskin konstailee ja kompin vuoksi +Pääseikan hylkää. -- Jessika, kuin voit sa? +Ja nyt, hyv' armas, sano ajatukses: +Kuin miellyttää sua Bassanion vaimo? + +JESSIKA. +Verrattomasti! Sangen hyvä olis, +Ett' eläis nuhteettomasti Bassanio; +Näät, vaimona kun häll' on moinen aarre, +Maan päällä hän jo taivaan ilon löytää; +Ja jos sit' ei hän löydä päällä maan, +Ei taivaasen hän koskaan saisi päästä. +Kaks jumalata taivaallisen vedon +Jos lyö, ja voitton' on maan naista kaksi, +Ja Portia toinen, pitää jotain lisää +Toiselle panna, sillä maassa kurjass' +Ei ole hänen moistaan. + +LORENZO. + Moinen miespä +Juur' olen minä, kuin on vaimo hän. + +JESSIKA. +Kysypäs myös, mik' ajatus on mulla. + +LORENZO. +Sen heti teen; mut ensin ruoalle. + +JESSIKA. +Sua tahdon kiittää, kun se vielä maistaa. + +LORENZO. +Ei, säästäkäämme ruokajutuks tuo; +Jos mitä silloin pakiset, muun kanssa +Ma nielen sen. + +JESSIKA. + No, kyllä minä kiitän. + + (Lähtevät.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Venetia. Keräjäsali. + + (Dogi, Senaattorit, Antonio, Bassanio, Gratiano, + Salarino, Solanio ja muita tulee.) + +DOGI. +No, onko Antonio täällä? + +ANTONIO. +On, herra dogi; mitä käskette? + +DOGI. +Sua surkuttelen: vastustaja sulla +Kov' on kuin kivi, peto luonnoton, +Säälille kuuro, tunnon kipinää ei +Povessa hällä. + +ANTONIO. + Paljon vaivaa teillä +On ollut, kuulen ma, hänt' estääksenne +Julmuudestaan. Mut kosk' on paatunut hän, +Ja hänen juonistaan lain keinot mitkään +Ei pelastaa mua voi, niin vimmaa vastaan +Asetan kärsimyksen, tyynin mielin +Varustettuna olen kestämään +Pahinta kostoa ja hirmuisuutta. + +DOGI. +Oikeuteen juutalainen käskekää. + +SOLANIO. +Hän ovell' oottaa. Hän jo tulee. + + (Shylock tulee.) + +DOGI. + Tilaa! +Asettukoon hän etenemme. -- Shylock, +Maailma arvelee, ja niin myös minä, +Ett' ilkeyttä teeskelet sa vainen +Siks, kunnes tosi tulee; silloin, luullaan, +Meit' ihmetytät laupeudellasi +Enemmän kuin nyt teko-julmuudellas. +Sen sijaan että sakkosi nyt kiskot, +Köyhästä kauppiaasta naulan lihaa, +Et silloin yksin velkomustas heitä, +Vaan ihmisyydestä ja rakkaudesta +Myös pääomasta puolet anteeks annat, +Näin luoden säälin katseen vahinkoihin, +Joit' on hän saanut kantaakseen ja jotka +Masentaa voivat kaupparuhtinaankin +Ja hänen tilaans' säälimähän saada +Piikovat sydämet ja vaskirinnat, +Tataarit, Turkit raa'at, joiss' ei koskaan +Hellempi tunto ole voimaan päässyt. +Jaloa vastaust' odotamme kaikki. + +SHYLOCK. +Ma ilmaissut jo olen aikeheni, +Ja pyhään sabbattiimme vannonut, +Ett' tahdon sakon, johon mull' on oikeus. +Jos kiellätten sen, silloin vaarass' ompi +Venetian etuudet ja vapaus. +Te kysytten, miks ennen naulan haaskaa +Kuin kolmetuhat dukaattia otan? +En siihen vastaa mitään, sanon vaan: +Mua huvittaa se; riittääkö se vastaus? +Kuin? Kodissa jos häiritsee mua hiiri +Ja kolmetuhat dukaattia käytän +Sen myrkytykseen? Riittääkö jo vastaus? +Ei kaikki kärsi sikaa, joka röhkii; +Käy moni hulluks nähdessänsä kissan; +Ja toiset taas ei pidättää voi vettään, +Kun säkkipilli uikuttaa; näet, luonto +Himojen herra, ohjaa niitä sinne, +Kuin halu on tai inho. Siinä vastaus. +Niin kuin ei järkevää voi syytä antaa, +Miks tuo ei röhkivätä sikaa kärsi, +Tuo viatonta, hyödyllistä kissaa, +Tuo säkkipilli-pahaa, joutumatta +Niin häpeillensä välttämättömästi, +Ett', itse vaivattuna, muita vaivaa; +Niin min' en myös syyt' antaa voi, en tahdo, +Muut' en kuin sala-vihan, vissin inhon, +Miks Antoniota kohtaan jutun nostan, +Joss' itse tappaan. Riittääkö nyt vastaus? + +BASSANIO. +Mies tunnoton, ei riitä vastaukses +Puolustamahan julmaa menetystäs. + +SHYLOCK. +Sun mielikseskö vastata mun tulis? + +BASSANIO. +Pitääkö tappaa, jot' ei rakasta? + +SHYLOCK. +Ken sit' ei tappaa tahdo, jota vihaa? + +BASSANIO. +Ei vihaa ole joka loukkaus. + +SHYLOCK. +Kuin? Kahdestiko annat käärmeen pistää? + +ANTONIO. +Te puhutte nyt juutalaisen kanssa. +Niin hyvin voitte tuonne rantaan mennä +Ja meren ärjyt lepoon käskeä; +Tilille yhtä hyvin suden viedä, +Kun uuhen vuonan määkyä se antaa; +Evätä yhtä hyvin vuoren hongat +Humisemasta, päätään puistamasta, +Kun taivaan myrskyt niitä järkäyttää; +Niin, mitä kovint' yhtä hyvin tehdä +Kuin pehmittää (mit' onkaan kovempaa?) +Sydäntä juutalaisen. -- Siis, ma pyydän, +Ei mitään tarjoust', ei koitost' enää, +Vaan lyhykäisesti, mun tuomioni +Ja juutalaisen tahtons' saada suokaa. + +BASSANIO. +Kolmesta tuhannesta kuusi saat. + +SHYLOCK. +Vaikk' ois jokainen kuusituhantinen +Kuus-osainen, ja dukaatti jok' osa, +En niistä huolis; sakkoni ma tahdon. + +DOGI. +Kuin toivot armoa, kun sit' et anna? + +SHYLOCK. +Min laki mulle voi, kun en tee väärin? +Teill' ompi täällä monta osto-orjaa, +Joit' aasin, koiran, muulin tavalla +Alhaisiin orjantöihin käytätten te, +Kosk' olette ne ostaneet. Jos sanon: +Vapauttakaa ne, vävyiksenne tehkää! +Miks he kuin juhdat hikoo? vuode hieno, +Kuin teill' on, suokaa heille, samat herkut +Suun virkistykseks. Orjat, vastaatten te, +On meidän omat. -- Samoin vastaan minä: +Se lihanaula, jonka vaadin hältä, +On kalliist' ostettu, on mun, sen tahdon. +Jos kiellätte te sen, hyi lakianne! +Venetian oikeudell' ei mitään voimaa. +Odotan tuomiota; saanko? mitä? + +DOGI. +Istunnon lykkäämiseen mull' on valta. +Jos eräs opintohtori Bellario, +Jot' olen välimieheks haettanna, +Ei tänne saavu. + +SALARINO. + Herra dogi, ulkon' +On airut, äsken Paduasta tullut, +Hänellä kirjeitä on tohtorilta. + +DOGI. +Tuo tänne kirjeet, käske sisään airut. + +BASSANIO. +Antonio, rohkeutt'! ole iloinen! +Lihani, vereni ja luuni, kaikki +Saa juutalainen, ennen kuin mun tähten' +Sinusta verta tilkkaakaan saa vuotaa. + +ANTONIO. +Ma saastutettu oinas karjass' olen. +Sopivin teuraaks. Heikoin hedelmä +Puust' ensin maahan putoo, niin myös minä. +Bassanio, parasta on sinun elää +Ja piirtää mulle hautakirjoitus. + + (Nerissa tulee, puettuna asianajajan kirjuriksi.) + +DOGI. +Bellarion luota, Paduasta? + +NERISSA. + Niin, +Kummastakin. Bellarion tervehdys. + + (Antaa kirjeen.) + +BASSANIO. +Miks hiot veistäsi niin ahkerasti? + +SHYLOCK. +Häverikistä tuosta sakon leikkaan. + +GRATIANO. +Teroita henkees veistäs, älä kenkääs, +Pakana tunnoton: ei mikään rauta, +Ei mestaajankaan kirves ole puoleks +Niin pureva kuin sinun tuima kiukkus. +Sinuhun eikö rukouskaan pysty? + +SHYLOCK. +Ei mikään, minkä sinun älys keksis. + +GRATIANO. +O, kirottu sa sydämetön koira! +Kirottu oikeus, kun sun elää antaa! -- +Sa melkein horjumaan saat uskoni +Ja saatat minut Pythagoraan luuloon, +Ett' ihmisiin eläinten sielut muuttaa. +Sun koiransielus sudessa on ollut, +Jok', ihmismurhan tähden hirtettynä, +Henkensä julman hirsipuusta ryösti, +Ja kun sa häijyn emäs kohduss' olit, +Lähetti sinuun sen: niin susimaiset, +Veriset, ahnaat, nälkäiset on himos. + +SHYLOCK. +Jos et vie kirjastani sinettiä, +Niin keuhkosi vaan pilaat kirkunallas. +Paranna järkes, hyvä laps, se muuten +Rapistuu aivan. Oikeutta vaadin! + +DOGI. +Bellario tässä suosittelee meille +Erästä nuorta opintohtoria. -- +Miss' on hän? + +NERISSA. + Tässä ihan vieressä +Hän vartoo lupaa, saako sisään tulla. + +DOGI. +Mielisti aivan. -- Pari, kolme teistä +Saatelkoon häntä kohteliaasti tänne. +Bellarion kirjettä sill'aikaa kuulkaa. + + (Eräs kirjuri lukee:) + +"Korkea-arvoinen herra, täten teen teille tiettäväksi, että saadessani +kirjeenne olin kovin sairas. Mutta samalla hetkellä, jolloin +sanansaattajanne tuli, oli ystävällisillä tervehdyksillä luonani eräs +nuori tohtori Roomasta, Balthasar niminen. Minä tein hänelle selvän +juutalaisen ja kauppias Antonion välisestä riitajutusta. Selailimme +yhdessä monta kirjaa. Hän tuntee minun mielipiteeni, jonka hän, omalla +opillansa korjattuna, (jonka laajuutta en saata tarpeeksi kiittää,) +kehoituksestani nyt tuo mukanansa, täyttäen näin minun sijassani teidän +arvoisan pyyntönne. Pyydän, ettei puuttuvaisuus hänen ijässänsä olisi +esteenä puuttuvaiseen kunnioitukseen, sillä en koskaan ole nähnyt niin +nuoressa ruumiissa niin vanhaa päätä. Suljen hänet teidän arvoisaan +suosioonne; koetuksenne parhaan kiitoslauseen hänestä antaa." + +DOGI. +Kuulette oppineen Bellarion sanat; +Ja tuossa, luulen, tulee tohtor' itse. + + (Portia tulee; puettuna lakitohtoriksi.) + +Kätenne! Vanhan Bellarion luota? + +PORTIA. +Niin, herra. + +DOGI. + Tervetullut! Täss' on sija. +Te tunnetten kai riidan, joka tässä +Nyt oikeuden ratkaistavan' on. + +PORTIA. +Ma koko jutun perinpohjin tunnen. -- +Ken täss' on kauppias, ken juutalainen? + +DOGI. +Antonio! vanha Shylock! esiin tulkaa. + +PORTIA. +Nimenne Shylock? + +SHYLOCK. + Shylock nimeni. + +PORTIA. +On kummallinen juttunne, mut sentään +Niin kohdallaan, ett'ei Venetian laki +Voi teidän menetyksellenne mitään. + (Antoniolle.) +Ja tekö hänen vallassansa, niinkö? + +ANTONIO. +Niin sanoo hän. + +PORTIA. + Ja velan myönnätte? + +ANTONIO. + Niin. + +PORTIA. +Siis laupeutua juutalaisen täytyy. + +SHYLOCK. +Vai täytyy? Mikä pakoittaapi? mikä? + +PORTIA. +Pakoittaa ei voi laupeutta lainkaan; +Kuin vieno sade taivaast' alas maahan +Se tiukkuu, kaksin kerroin siunattuna: +Se siunaa antajan ja ottajan; +Se voimakkaiss' on voimakkain, se kaunilmp' +Omaisuus hallitsijall' on kuin kruunu. +Valtikka ajalliseen valtaan viittaa, +Se arvon on ja mahtavuuden merkki, +Mi pelon, kammon kuninkaille tuo. +Mut valtikkata korkeamp' on laupeus; +Sen istuin sydämiss' on kuningasten; +Se itse jumaluuden merkki on; +Ja jumalaisin maallinen on valta, +Kun armo höystää lain. Siis, juutalainen, +Lain oikeutta vaadit, mutta muista, +Ett' ei lain jälkeen autuaaks meist' ykskään +Voi tulla; armoa me rukoilemme, +Ja sama rukous se meitä käskee +Myös armon töihin. Tällä vaatimustas +Lieventää koitan; vaan jos pysyt siinä, +Venetian kovan oikeuden täytyy +Julistaa päätös kauppiasta vastaan. + +SHYLOCK. +Tekoni omaan päähän! Täyden vaadin: +Lain jälkeen sakot, velan-ehdot kaikki. + +PORTIA. +Häll' eikö ole varaa maksaa? + +BBASSANIO. + Kyllä. +Täss' oikeuden nähden ma sen tarjoon, +Kaks kertaa määrän; ja jos se ei riitä, +Sitoun maksamaan sen kymmenesti, +Sydämen, pään ja kädet pantiks pannen. +Ja jos ei riitä se, on ilmeist' että +Totuutta sortaa ilkeys. Polkekaa, +Ma pyydän, laki arvollanne kerran; +Oikeuden suuren vuoksi pieni vääryys, +Ja murtakaa tuon julman pirun tahto. + +PORTIA. +Ei käy se. Venetiass' ei mikään valta +Lakia vahvistettua voi muuttaa. +Sit' esimerkkin' oiti käytettäisi, +Ja moni selkkaus sen nojalla +Vois syöstä valtioon. Ei käy se päinsä. + +SHYLOCK. +Nyt Daniel tuomitsee! niin, toinen Daniel! +Sua kunnioitan, nuori viisas tuomar'. + +PORTIA. +Ma pyydän, näyttäkäätte velkakirja. + +SHYLOCK. +Täss', armollisin tohtor', on se. + +PORTIA. + Shylock, +Sa rahas kolmin kerroin saat, ma kuulen. + +SHYLOCK. +Mut vala, vala! vala taivaass' on! +Sen rikkoisinko, tuskaks sielulleni? +En, Venetiast' en. + +PORTIA. + Maksettav' on sakko: +Lain mukaan juutalainen naulan lihaa +Siis saapi, kauppiaasta leikattavaks +Sydämen luota aivan. -- Armahda! +Pois ota rahat! revinkö ma kirjan? + +SHYLOCK. +Kun maksettu se on ja sanain jälkeen. -- +Oletten, nään mä, kelvollinen tuomar'; +Lain tunnette ja selvityksenne +On tarkka aivan. Lain nimessä vaadin, +Jonk' ansiokas patsas oletten te: +Tehkäätte päätös. Sieluhuni vannon, +Ett' ei voi mikään ihmiskieli muuttaa +Mun mieltäni. Ma vaadin sakkoni. + +ANTONIO. +Sydämestäni oikeutta pyydän +Päätöstä tekemään. + +PORTIA. + No, näin se kuuluu: +Povenne valmistakaa leikattavaks. + +SHYLOCK. +Sa jalo tuomar'! uljas nuorukainen! + +PORTIA. +Lain sanat ja sen mieli sopusuhteess' +On täydelleen sen sakon kanssa, jonka +Tää velkakirja maksettavaks määrää. + +SHYLOCK. +Niin oikein; jalo, viisas tuomari! +Liet paljon vanhempi, kuin miltä näytät! + +PORTIA. +Siis paljastakaa rintanne. + +SHYLOCK. + Niin, rinta! +Niin kirjass' on -- niin, tuomar', eikö niin? +Sydämen luota: niinhän sanat kuuluu. + +PORTIA. +Niin. Onko täällä vaakaa, jolla lihaa +Sais punnita? + +SHYLOCK. + On tässä. + +PORTIA. + Maksuhunne. +Myös hankkikaatte haavur', joka haavat +Sitoopi, ett'ei veri kuiviin juokse. + +SHYLOCK. +Se velkakirjass' onko mainittu? + +PORTIA. +Ei ihan selvästi, mut mitä siitä? +Sen rakkaudesta voisitten te tehdä. + +SHYLOCK. +En sitä löydä; kirjass' ei se ole. + +PORTIA. +No, kauppias, teill' eikö sanomista? + +ANTONIO. +Ei juuri. Valmis olen, varustettu. -- +Kätenne, Bassanio; hyvästi! +Jos kärsin teidän vuoks, sit' älkää surko, +Sill' onnetar on tässä lempeämpi +Kuin tapans' on; se kurjan muuten antaa +Varainsa lopun nähdä, kuoppasilmin +Ja kurtuss' otsa surkeata vanhuutt' +Odottaa; moisen pitkällisen tuskan +Kurjuudesta se minut ottaa pois. +Terveiset kunnon vaimollenne! Hälle +Antonion loppu kertokaa, ja kuinka +Hän teitä lempi; hyvää kuollehesta. +Ja kerrottuanne hän tuomitkoon, +Bassaniot' onko koskaan rakastettu. +Katoa ystävänne älkää surko, +Niin hänkään velan maksamist' ei sure; +Jos vaan, näät, tuo mies tarpeeks syvään leikkaa, +Sen sydämestän' ihan oiti maksan. + +BASSANIO. +Antonio, on vaimo mulla, joka +Niin kallis mulle on kuin oma henki; +Mut henki, vaimo, maailma ja kaikki +On tyhjän arvoista sun henkes suhteen: +Kaikk' antaisin ma pois, kaikk' uhraisin ma +Pirulle tuolle, jos sun vapaaks saisin. + +PORTIA. +Vaimonne tuost' ei suurin kiittäis teitä, +Jos olis kuulemassa tarjoanne. + +GRATIANO. +Mull' eukko on, jot' oikein totta lemmin; +Jos taivaass' olis hän, ett' enkeleitä +Rukoilis muuttamaan tuon koiran mieltä! + +NERISSA. +Hyv' että seljän takana sen teette; +Tuo toivo muuten kotirauhan rikkois. + +SHYLOCK. +Haa! miehet kristityt te! Tytär mull' on; +Mut ennen Barrabaankin jälkeläinen +Hänelle mieheksi kuin kristitty! -- +Vaan aika kuluu; pyydän, tehkää päätös. + +PORTIA. +Sun naula on tuon kauppamiehen lihaa: +Niin päättää oikeus ja laki säätää. + +SHYLOCK. +Oi, mikä tunnollinen tuomari! + +PORTIA. +Ja rinnast' on se liha leikattava; +Niin päättää oikeus ja laki säätää. + +SHYLOCK. +Oi, viisas tuomari! -- Kas niin vaan! -- Tulkaa! + +PORTIA. +Ei, varro vähän! Viel' on muuan seikka. -- +Tää kirja tilkkaakaan ei verta myönnä; +On sanat siinä selvät: naula lihaa. +Siis ota sakkos, ota naula lihaa; +Mut leikatessas tilkankin jos hukkaat +Vaan kristittyä verta, joutuu oiti +Lain mukaan Venetian valtiolle +Kaikk' omaisuutes. + +GRATIANO. + Jalo tuomari! -- +Kah, Juutas! -- mikä viisas tuomari! + +SHYLOCK. +Se onko laki? + +PORTIA. + Säännön näytän sulle. +Kosk' oikeutta vaadit, niin sa myöskin +Saat oikeutta, enemmän kuin toivot. + +GRATIANO. +Kah, Juutas! -- viisas, viisas tuomari! + +SHYLOCK. +Tuo rahat sitte: kolmin kerroin velka, +Ja kristitty saa jäädä. + +GRATIANO. + Täss' on rahat. + +PORTIA. +Seis! -- Täysi oikeus juutalaiselle! +Seis! kiirett' ei! -- Hän muut' ei saa kuin sakon. + +GRATIANO. +Oi Juutas! mikä viisas, jalo tuoman! + +PORTIA. +Siis hankitse nyt lihas leikkaamaan. +Mut vert' ei lain; ei päälle eikä vaille, +Vaan naula tasan. Jos sa otat päälle +Tai vaille tasan naulan, vaikk' ei muuta +Kuin vaan sen verran, että paino nousee +Tai laskee kahdenkymmenennen osan +Skrupeli-pahasesta, niin, jos vaaka +Hiuskarvankin vaan kallistuu, niin kuolet +Ja omaisuutes kaikki pannaan kiinni. + +GRATIANO. +Oi, Daniel! toinen Daniel! huomaa, Juutas! +Nyt onkeen tartuit, vääräuskolainen. + +PORTIA. +No, mitä viivyttelet? ota sakkos. + +SHYLOCK. +Pääoma tänne, ja mun suokaa mennä. + +BASSANIO. +Se täss' on sulle valmihina; ota! + +PORTIA. +Lain edess' on hän kieltänyt sen julki; +Hän oikeutta saapi vaan ja sakon. + +GRATIANO. +Oi, Daniel! vielä sanon; toinen Daniel! +Sanasta tuosta kiitos sulle, Juutas. + +SHYLOCK. +Ma enkö edes pääomaani saa? + +PORTIA. +Et, juutalainen, muut' et saa kuin sakon, +Ja sen saat omall' uhallasi ottaa. + +SHYLOCK. +No, piru sitten siunatkoon sen hälle! +Tiliä täss' en enää tee. + +PORTIA. + Ei, varro! +Viel' yksi mutka oikeudess' on. +Venetian lakiloiss' on säätty, että +Jos muukalaisesta voi toteen näyttää, +Ett' ilmijuonilla tai salaisesti +Hän väijyy kansalaisen henkeä, +Hält' ahdistettu puoli silloin riistää +Saa puolet omaisuutta; toinen puoli +Jää valtakunnan yksityiseen kassaan, +Ja syyn-alaisen henki riippuu dogin +Armosta yksin, muita kysymättä. +Samassa tilass' olet, sanon, sinä, +Sill' asioiden koko meno näyttää, +Ett' ilmijuonilla ja salaa olet +Sa vastapuoles hengen päälle käynyt +Ja itsesi näin siihen vaaraan syössyt, +Jost' äsken kerroin. Polvilles siis maahan, +Ja rukoele dogilt' armoa! + +GRATIANO. +Rukoile lupaa saada hirttää itses. +Vaan tavaras kun valtion on omaa, +Ja sull' ei köyden hintaa, hirtettävä +Kai valtakunnan kustannuksell' olet. + +DOGI. +Ett' eroitus miel'alassamme näkyis, +Suon henkes anteeks, ennenkuin sit' anot. +Sun tavarastas puolet on Antonion, +Ja toinen puoli valtakunnan omaa, +Mut tämän sakoiks lieventää voi nöyryys. + +PORTIA. +Niin, valtion, mut ei Antonion osaa. + +SHYLOCK. +Ei, viekää henki, kaikk', en mitään pyydä. +Te viette huoneeni, kun viette pylvään, +Mi huonettani tukee; hengen viette, +Kun viette multa hengenpidon keinot. + +PORTIA. +Mink' armotyön, Antonio, teette hälle! + +GRATIANO. +Lahjaksi köys'; ei muuta, herran tähden. + +ANTONIO. +Jos koko oikeus ja dogi suopi +Hänelle anteeks puolet sakoista, +Niin tyydyn, jos hän käytettäväks mulle +Suo toisen puolen, hänen kuoltuansa +Jätettäväks sen ylimyksen käteen, +Jok' äsken hänen tyttärensä ryösti. +Kaks seikkaa lisäks ehdotan: ett' oiti +Täst' armosta hän tulee kristityksi; +Ja toiseksi, lain pöytäkirjaan lahjan +Tekeepi kaikest' omaisuudestansa +Vävynsä sekä tyttärensä hyväks. + +DOGI. +Se täytyy hänen, muuten peräytän +Sen armon, jonka julistin ma äsken. + +PORTIA. +Tyydytkö, juutalainen? Mitä sanot? + +SHYLOCK. +Ma pyydän, suokaa minun mennä täältä; +Voin pahoin. Kirja lähettäkää jälkeen, +Sen alle kirjoitan. + +DOGI. + Pois siis, mut tee se. + +GRATIANO. +Kaks kummia saat kasteessas. Jos tuomar' +Min' oisin, lisäks kymmenen sa saisit,[4] +Ei seuraks ristinmaljalle, vaan hirteen. + + (Shylock lähtee.) + +DOGI. +Teit' atrioimaan luokseni ma pyydän. + +PORTIA. +Arvoisa herra, nöyrimmästi anteeks: +Palata Paduaan mun tänään täytyy, +Ja pakko lähteä on matkaan oiti. + +DOGI. +Sepä ikävää, ett' aikanne ei salli. +Antonio, kiittäkäätte tuota herraa: +Velassa suuress' oletten te hälle. + + (Dogi ja senaattorit lähtevät seurueineen.) + +BASSANIO. +Arvoisa herra, viisautenne minut +Ja ystäväni pelastanut hirveist' +On tuskista; siis, juutalaisen rahat, +Nuo kolmetuhat dukaattia, mielist' +Annamme hyvänsuovan vaivan palkaks. + +ANTONIO. +Ja lisäks ikuisehen rakkauden +Ja palveluksen velkaan teille jäämme. + +PORTIA. +Se hyvin maksettu, ken hyvillään on; +Ja hyvilläni minä, kun teit' autoin, +Ja sen jo katson hyväks palkinnoksi: +En ole palkan-ahne ollut koskaan. +Mua tavattaissa tuntekaa, ma pyydän; +Nyt herran haltuun vaan ja rauha teille. + +BASSANIO. +Teit' yhä vielä kiusaan, hyvä herra: +Meilt' ottakaatte joku muisto lahjaks, +Ei palkinnoks. Ma kahta pyydän teiltä: +Ett' ette kiellä ja ett' anteeks suotte. + +PORTIA. +Kovasti kiusaatten, ja senvuoks myönnyn. +Tuon hansikan ma pyydän teiltä muistoks, +Ja rakkauden merkiks sormuksenne. +Pois älkää kättä viekö; muut' en tahdo; +Sit' ette kiellä, jos mua rakastatte. + +BASSANIO. +Tään sormuksenko? -- ah, se halpa on; +Sit' itse tarjota ma häpeäisin. + +PORTIA. +En mitään muuta pyydä kuin vaan tuon; +Ja nyt saan oikein halun siihen, huomaan. + +BASSANIO. +Enemmän siitä riippuu kuin sen arvo. +Kalleimman sormuksen Venetiass' annan +Ja kuulutuksen kautta teille hankin; +Vaan tätä en voi antaa -- suokaa anteeks. + +PORTIA. +Oletten aulis tarjomahan, näen ma: +Teilt' ensin opin kerjäämään; nyt opin +Mit' ompi vastattava kerjääjälle. + +BASSANIO. +Tään sormuksen sain vaimoltani, herra, +Kun hän sen antoi, hän mult' otti valan, +Sit' ett'en möis, pois antais, hukkais koskaan. + +PORTIA. +Se syy saa monet lahjat säästymään. +Jos vaimonne ei ole hupsu aivan, +Ja tietää että ansainnut sen olen, +Hän siit' ei ijäks teille vihaa kanna, +Jos mulle suotte sen. No, herran haltuun! + + (Portia ja Nerissa lähtevät.) + +ANTONIO. +Bassanio, sormus hälle antakaa; +Sen miehen ansiot ja rakkauteni +Jotakin maksaa vaimon käskyn suhteen. + +BASSANIO. +Gratiano, juokse, tapaa hänet kiinni, +Hänelle sormus vie ja tuo, jos voit, +Antonion luokse hänet. Joutuun, riennä! + + (Gratiano lähtee.) + +Pois tulkaa; heti lähdemme nyt teille; +Ja varhain aamusella lennätämme +Yhdessä Belmontiin. Antonio, tulkaa. + + (Lähtevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Katu. + (Portia ja Nerissa tulevat.) + +PORTIA. +Tiedusta juutalaista; tuo vie hälle, +Ja vaadi hänen allekirjoitustaan. +Tän' yönä heti matkaan, ollaksemme +Kotona päivää ennen miehiämme. +Tuo mieleinen on kirja Lorenzolle. + + (Gratiano tulee.) + +GRATIANO. +Hyv' että kohtasin ma teidät, herra. +Likemmin mietittyään Don Bassanio +Lähettää teille sormuksen, ja pyytää +Teit' atrioimaan kanssaan. + +PORTIA. + Sit' en voi ma! +Mut sormuksen ma otan kiitoksella, +Niin sanokaa. Hyv' olkaa, näyttäkäätte +Pojalleni, miss' asuu vanha Shylock. + +GRATIANO. +Sen teen ma. + +NERISSA (Portialle). +Herra, sananen! -- (hiljaa) Saas nähdä, +Ma saanko mieheltäni sormuksen, +Jot' ijäks säilyttävänsä hän vannoi! + +PORTIA. +Saat varmaan. Sittenkös he vasta vannoo, +Ett' ovat miehille ne lahjoittanna; +Mut soditaan ja vannotahan vastaan. +He, riennä, joudu! Tiedät missä varron. + +NERISSA. +No, herra, näyttäkää, miss' on se talo. + + (Lähtevät.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Belmont. Aukea paikka Portian talon edustalla. + (Lorenzo ja Jessika tulevat.) + +LORENZO. +Kuu kirkas loistaa. -- Tällaisena yönä, +Kun vienon tuulen sulo-suudelmista +Puut tuskin liikkui, tällaisena yönä +Troilus Trojan valleille kai nousi +Ja sieluns' Hellaan telttaan huokas, jossa +Cressida lepäs. + +JESSIKA. + Tällaisena yönä +Peloillaan kasteess' sipsutteli Thisbe, +Ja kun näk' ennen leijonaa sen varjon, +Pakeni säikkyin. + +LORENZO. + Tällaisena yönä +Kädessä pajun-oksa seisoi Dido +Ja rannalt' autiolt' armastansa viittas +Takaisin luokseen. + +JESSIKA. + Tällaisena yönä +Medea yrttej' etsi, nuorentaakseen +Niill' Aesonia. + +LORENZO. + Tällaisena yönä +Jessika rikkaan juutalaisen jätti, +Ja raivon kullan kanss' Venetiasta +Belmontiin karkas. + +JESSIKA. + Tällaisena yönä +Lorenzo poika hälle lemmen lupas, +Sydämen hältä vei, ja valat vannoi, +Mut tosi ei ykskään. + +LORENZO. + Tällaisena yönä +Ihana Jessika, tuo pikku nirppa, +Panettel' armastaan ja sai sen anteeks. + +JESSIKA. +Viel' yöteleisin, jos ei tulis ketään; +Mut, vaiti: miehen askeleita kuulen. + + (Stephano tulee.) + +LORENZO. +Hiljaisess' yössä ken niin kiireest' astuu? + +STEPHANO. +Ystävä. + +LORENZO. + Ystävä? Mik' ystävä? +Nimenne, ystävä! + +STEPHANO. +Stephano nimen' on; ma sanan tuon, +Ett' ennen päivää armollinen rouva +Belmontiin saapuu; pyhät risti-paikat +Hän retkeilee ja polvistuen anoo +Avio-onnea. + +LORENZO. + Ken häll' on myötä? + +STEPHANO. +Vaan pyhä erakko ja neitsyensä. +Mut anteeks, joko palannut on herra? + +LORENZO. +Ei; eikä mitään hänest' ole kuultu. -- +Mut sisään, kultaseni, käykäämme +Ja juhlalliset tervetuliaiset +Talomme emännälle hankkikaamme. + + (Lancelot tulee.) + +LANCELOT. +Hoi, hoijaa, hoijaa! hoi, hoi! hoijaa, hoijaa! + +LORENZO. +Ken siellä huutaa? + +LANCELOT. +Hoijaa! Olettenko nähnyt herra Lorenzoa ja rouva Lorenzoa? Hoijaa! +hoijaa! + +LORENZO. +Älä hoilaa, mies; tääll' ollaan. + +LANCELOT. +Hoi! missä? missä? + +LORENZO. +Täällä. + +LANCELOT. +Sanokaa hänelle, että sananlennättäjä on tullut herrani luota, sarvi +täynnä hyviä uutisia: herrani on täällä ennen päivän koittoa. + + (Lähtee.) + +LORENZO. +Nyt sisään, kultaseni, vartomaan. +Vaan mitä siellä? Miksi sisään mennä? +Stephano ystäväni, tieto viekää +Väelle, että rouva tääll' on kohta; +Ja tuokaa soittokunta taivasalle. + + (Stephano lähtee.) + +Kuin hiljaa kuudan tuolla kunnaall' uinaa! +Täss' istukaamme, antain soiton äänten +Solua korviimme; yön tyyni hiljaus +Sävelten vienoon sulosointuun sopii. +No, istu, armas! Kas, kuin taivaan tanner +Kirkkaita kulta-kieriköit' on täynnä; +Ja pisku pieninkin, min tuolla näet, +Kulkeissaan niin kuin enkel' laulaa, yhtyin +Heleä-silmäisten keruubein kuoriin. +Niin sointuu kuolemattomien sielut, +Vaan me, niin kauan kuin tää halpa tomu +Liallaan peittää sen, sit' emme kuule. + + (Soittoniekkoja tulee.) + +Herättäkää nyt hymnillä Diana; +Sävelin vienoin valtiaanne korvaa +Hivelkää; kotiin soitolla hän viekää. + +JESSIKA. +Ei koskaan hauskuta mua sulo-soitto. + +LORENZO. +Sun mieles jännitys on siihen syynä. +Vaan katso hurjaa, vallatonta karjaa, +Tai nuorta, kesytöntä varsalaumaa, +Kuin kirmaa ne ja mylvii, ääneen hirnuu +Tulisen veren vaikutuksest' aivan. +Jos äkkiä ne torven äänen kuulee, +Tai joku soiton sävel korvaan hiipii, +Näät että oiti seisahtuu he kaikki, +Ja hurjiin silmiin lempeän tuo katseen +Sävelten valta. Senvuoks, kertoo runo, +Puut, kivet, aallot eloon lauloi Orpheus. +Niin jäykkää, kovaa, raivokast' ei mikään, +Ett'ei sen luonnett' ajaks muuta soitto. +Mies, jolta puuttuu sointuisuus ja jot'ei +Suloiset sopu-äänet sykäytä, +On viekas, juonikas ja rosvomainen, +Sen hengen liikkeet tylsät niinkuin yö, +Ja niinkuin tuonela sen himot mustat; +Äl' usko moista! -- Kuule soittoa. + + (Portia ja Nerissa tulevat etäällä.) + +PORTIA. +Tuo valo tuolla salistani virtaa. +Kuin kauas säteens' antaa pieni liekki! +Noin maailmass' inhassa myös hyvyys loistaa. + +NERISSA. +Kun loisti kuu, ei nähty kynttilää. + +PORTIA. +Isompi valo himmentääpi pienen. +Sijaisellakin kuninkaan on loisto +Siks, kunnes saapuu kuningas; mut silloin +Valuupi hohto pois kuin valtamereen +Sydänmaan puro. Soitantoa! Kuule! + +NERISSA. +Se oma soittokuntanne on, rouva. + +PORTIA. +Ei mitään suhdatonta hyvää, nään mä: +Nyt paljon kauniimpaa kuin päiväll' on se. + +NERISSA. +Se hiljaisuuden vaikutust' on, rouva. + +PORTIA. +Niin kauniisti kuin leivo laulaa varis, +Jos kumpaakaan et kuuntele. Ja niinpä +Myös satakieli, jos se päiväll' laulais, +Kun kaikki hanhet kaakottaa, ei ois se +Parempi laulumies kuin peukaloinen. +Näin useassa suhteess' ajan suhteet +Asian ansion ja arvon määrää. -- +Vait! Kuutar Endymion luona nukkuu, +Herättää ei saa häntä. + + (Soitanta taukoo.) + +LORENZO. + Portian ääni, +Jos en ma pety. + +PORTIA. + Mun hän tuntee niin kuin +Sokea käen huonost' äänestään. + +LORENZO. +No, tervetullut kotiin, rakas rouva. + +PORTIA. +Menestyst' olemme me miehillemme +Rukoilleet ja siit' avun toivomme. +Ovatko tulleet jo? + +LORENZO. + Ei, rouva hyvä. +Mut sanantuoja ennalt' ilmoittanna +On heidän tulon. + +PORTIA. + Sisään käy, Nerissa, +Väelle sano, ett'eivät he lainkaan +Pois-olostamme ole tietävinään; +Lorenzo kai on vait? ja Jessika? + + (Torven toitaus kuuluu.) + +LORENZO. +Jo tulee puolisonne: torven kuulen. -- +Meist' olkaa huoleti, me emme kieli. + +PORTIA. +Tää yö on juur kuin sairas päivänvalo, +Vaan hiukan kalpeampi: niinkuin päivä, +Kun päivyt pilvihin on peittynyt. + + (Bassanio, Antonio, Gratiano seuralaisineen tulevat.) + +BASSANIO. +Meill' antipodein kanss' on täysi päivä, +Jos ilmestytte te, kun päivyt poistuu. + +PORTIA. +Jos loistankin, en julkea lie toki: +Miehelleen kaihoks julkea on vaimo, +Ja sit' en Bassaniolle koskaan soisi, +Sen tietköön Luoja! -- Tervetullut! + +BASSANIO. + Kiitos! +Mut tervehdyttäkää myös ystävääni: +Se nyt on hän: Antonio, se, jolle +Niin äärettömäss' olen velassa. + +PORTIA. +Velassa hälle kaikess' oletten: +Hän teidän tähden suureen velkaan joutui. + +ANTONIO. +Ei mitään; kaikk' on täysin suoritettu. + +PORTIA. +No, tervetullut, signor, meidän kotiin; +Se muussakin kuin sanoiss' ilmi tulkoon: +Siis kaikki tyhjät puhetavat sikseen. + +GRATIANO (Nerissalle). +Kuun kautta tuolla! väärin mulle teette; +Sen tuomarin sai kirjuri, sen vannon. +Jo soisin kuohilaan sen saaneen multa, +Kun noin sen panee pahaks oma kulta. + +PORTIA. +Toraako nyt jo? mikä riidan aine? + +GRATIANO. +Vaan kultarengas, pieni halpa sormus, +Jonk' antoi mulle hän, ja jossa lause +Ol' yhtäläinen juur kuin veitsisepän +Veitsissä värsy: "Säästä, älä päästä". + +NERISSA. +Ei arvost' eikä värsyistä nyt puhe. +Kun teille annoin sen, niin vannoitte, +Ett' ois se sormessanne kuolinhetkeen, +Ja hautahankin mukananne seurais. +Ois teidän tullut tallettaa se, jos ei +Mun tähteni, niin valan kalliin tähden. +Vai herra kirjurille! Herra nähköön, +Se kirjur' ei saa koskaan karvaa leukaan. + +GRATIANO. +Saa kyllä, jos vaan mieheksi hän kasvaa. + +NERISSA. +Niin mieheksi jos koskaan kasvaa nainen. + +GRATIANO. +Tuon käden kautta! sen sai nuorukainen, +Pahainen poika, pieni piimäparta, +Lain-miehen kirjuri, sun pituises, +Laveri laps, mi palkakseen sen kerjäs; +Sydäntä mull' ei ollut sitä kieltää. + +PORTIA. +Te nuhteit' ansaitsette, toden totta, +Kun tuhlaatten noin vaimon ensi-lahjan, +Mi sormeen pantu valall' on, ja lihaan +Uskollisuudella näin kiinnitetty. +Min' annoin armaalleni sormuksen; +Hän vannoi, ettei koskaan sitä hukkais; +Täss' on hän, vakuuttaa ma tohdin että +Hän sit' ei antais, sormestansa päästäis, +Ei koko maailman aarteista. Gratiano, +Täst' eukkonne syyn katkeran saa harmiin; +Tulisin hulluks' jos näin kävis mulle. + +BASSANIO (itsekseen). +Nyt vasen käsi poikki vaan, ja vannon, +Ett' ottelussa multa sormus hukkui. + +GRATIANO. +Bassanion sormuksen sai tuomari; +Hän pyys sen, ja sen ansaitsikin kyllä, +Nyt kirjuri, tuo poika, joka siellä +Kynäili hiukan, pyysi saada mun; +Ja herra niinkuin palvelija muuta +Ei ottaa tahtoneet kuin sormukset. + +PORTIA. +Ja te, min sormuksen te annoitte? +Sit' ette suinkaan, minkä multa saitte! + +BASSANIO. +Jos valheen liittää voisin rikokseeni, +Niin kieltäisin; vaan näette, sormessani +Ei sormust' ole: poiss' se on. -- + +PORTIA. + Noin tyhjä +On viekas sielunnekin kunniasta. +En totta tule vuoteesenne, kunnes +Nään sormukseni. + +NERISSA. + Enkä minä teidän, +Omani kunnes nään. + +BASSANIO. + Jos tietäisitte, +Hyv' armas, kelle annettiin se sormus, +Ja kenen puolest' annettiin se sormus, +Ja minkä tähden annettiin se sormus, +Kuin raskast' oli antaa pois se sormus, +Kun muut' ei ottaa tahdottu kuin sormus, +Niin julma vihannekin varmaan lauhtuis. + +PORTIA. +Jos tietäisitte mitä voi se sormus, +Sen arvoa, jonk' antama se sormus, +Ja velvoitusta tallettaa se sormus, +Niin teilt' ei olis hukkunut se sormus. +Niin järjetön ken olis, ett' ei häpeis +Kalua pyytää, jok' on teille pyhä, +Jos vaan sit' olisitte suojellut +Vähänkin innokkaasti? Niin, Nerissa. +Opiksi on mit' uskoa mun pitää: +Se sormus naisell' on, siit' annan pääni. + +BASSANIO. +Ei, kautta sieluni ja kunniani! +Ei naisella, vaan kunnon tohtorilla, +Mi kolmetuhat dukaattia hylkäs +Ja vaati sormuksen. Sen hältä kielsin +Ja nurpeillaan pois annoin hänen mennä. +Sen miehen, joka kalliin ystäväni +Pelasti hengen. Mitä tehdä, kulta? +Perästä lähettää se täytyi hälle. +Sen kohteliaisuus ja häpy vaati: +Niin halpaan kiittämättömyyden lokaan +En kunniaani pannut. Anteeks, armas! +Siell' ollen, sormust' olisitte tekin +Anoneet kunnon tohtorille lahjaks. + +PORTIA. +Etäällä täältä pitäkää se tohtor'. +Kun hällä, näät, on lempi-aarteheni, +Se, jota mulle hoitaa vannoitten, +Niin tulen yhtä anteliaaks kuin te: +En hältä mitään kiellä, ruumihini +Ja puolisoni vuoteen annan hälle. +Ma häntä tuta tahdon. Maatkaa aina +Kotona yöt; mua kaitkaa niinkuin Argus! +Jos ette, jos ma yksin jään, niin kautta +Mun kunniani -- tallell' on se vielä -- +Ma vierelliseks otan tohtorin. + +NERISSA. +Ja minä kirjurin; siis katsokaatte, +Ett'ette mua heitä omaan valtaan. + +GRATIANO. +No, koita; mut jos kiinni hänet saan, +Niin kyllä kynä hältä katkaistaan. + +ANTONIO. +Min' olen raukka syypää tähän riitaan. + +PORTIA. +Ei huolta mitään; tervetullut vaan! + +BASSANIO. +Tää pakko-virhe anteeks suokaa, Portia; +Ja tässä ystävien kuullen vannon +Sun sulo-silmäis kautta, joissa oman +Nään itseni -- + +PORTIA. + Hän silmissäni kaksin +Kuvansa näkee: yhden kummassakin. +No, vannokaa nyt tuohon kaksoisuuteen, +Kenties teit' uskotaan! + +BASSANIO. + Mut kuulkaa toki! +Vikani anteeks! Sieluhuni vannon, +Ett' enää valaani en koskaan riko. + +ANTONIO. +Ruumiini kerran alttiiks annoin hälle, +Ja ilman tuota, joll' on nyt tuo sormus, +Se olis mennyt. Nyt taas sieluni +Ma pantiks panen, ett'ei puolisonne +Valaansa enää riko ehdollansa. + +PORTIA. +Takuunne siis! Tuo hälle antakaa, +Paremmin säilyköön se kuin tuo toinen. + +ANTONIO. +Tuoss' on; ja säilyttää se luvatkaatte. + +BASSANIO. +No, totta! tuonhan tohtorille annoin. + +PORTIA. +Sen hältä sain. Bassanio, anteeks suokaa: +Sen hinnasta hän makas kanssani. + +NERISSA. +Gratiano kiltti, tekin anteeks suokaa: +Tuo kirjuri, tuo piimäparta poika, +Sen palkaks soi, kun makas kanssan' yön. + +GRATIANO. +Haa! Tää on niinkuin maantien laittamista +Kesällä, jolloin tiet on hyvät kyllä. +Kuin? Nytkö kannattaa jo aisaa saamme? + +PORTIA. +Hyi, hävetkää! -- Kaikk' ihmeiss' oletten te. +Täss' ompi kirje, lukekaa se joskus; +Se Paduasta on Bellariolta; +Se näyttää, että tohtor' oli Portia, +Nerissa kirjuri. Lorenzo tuossa +Todistaa että jälkehenne lähdin +Ja juur nyt palasin: en sisään ole +Viel' ehtinyt. -- Antonio, tervetullut! +Varalla mull' on paremp' uutinen, +Kuin luulettenkaan: avatkaa tuo kirje, +Niin näätte, että kolme laivoistanne +Palanneet juur on rikkauksinensa. +En sano, mikä outo sattumus +Tuon kirjeen mulle toi. + +ANTONIO. + Min' olen mykkä. + +BASSANIO. +Te tohtori, ja teit' en tuntenut? + +GRATIANO. +Te kirjuri, jonk' aisaa kannattaisit? + +NERISSA. +Niin; vaan se kirjur' ei sit' aio koskaan, +Jos siks ei elä, että tulee mieheks. + +BASSANIO. +Teit', armas tohtor', anon vierelliseks; +Kun poissa olen, vaimoineni maatkaa. + +ANTONIO. +Te toitte elon mulle, elannon: +Täss' selvään nään, ett' ehjinä mun laivan' +On satamahan tulleet. + +PORTIA. + No, Lorenzo? +Teillenkin kirjur' antaa hyvät toivot. + +NERISSA. +Niin, ja ne annan hälle lunnahitta, -- +Täss' annan teille sekä Jessikalle +Tuon rikkaan juutalaisen lahjakirjan +Kaikista tavaroistaan, kun hän kuolee. + +LORENZO. +Ihanat naiset, mannaa kylvätten te +Nälkäisten tielle. + +PORTIA. + Jo on melkein aamu, +Ja täyttä selvää koko menost' ette +Viel' ole saaneet. Sisään lähtekäämme, +Ja siellä tarkoin kuulustelkaa meitä: +Totuuden mukaan kaikkeen vastaamme. + +GRATIANO. +No, tehdään niin! Ja ensi kuulustus on +Johonka vannoa Nerissan täytyy: +Ens' yöhön valvoako tahtoo hän, +Vai maata nyt, kaks tiimaa päivähän? +Kun tulee päivä, pois sen toivoisin, +Ja maata päästä kera kirjurin, +Eläissäni en mitään talleta +Niin tarkoin kuin Nerissan sormusta. + + + + +SELITYKSET: + + +[1] _Rialto_. Yksi niitä saaria, joille Venetia on rakennettu; +vaan kun samalla saarella oli kauppiasten kokouspaikka, nimitetään +kauppakielessä Venetian kaupattoa (= pörssiä) Rialtoksi. + +[2] _Kuin nuori Alcides_ j.n.e. Portia vertaa itseään Hesioneen +Laomedonin tyttäreen, joka tavan mukaan oli määrätty meritursaalle +vuosi-uhriksi, vaan jonka Hercules pelasti. + +[3] _Sa kova Midaan ruoka_. Kaikki, johon Midas koski, muuttui +kullaksi. + +[4] _Lisäks kymmenen sa saisit_. S.o. kaksitoista, juryn jäsenten +luku, joiden olisi pitänyt tuomita Shylock kuolemaan. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Venetian kauppias, by William Shakespeare + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44832 *** |